Sentinels relocatedHEAD main

author: nfenwick <nfenwick@pglaf.org> 2025-02-09 20:35:52 -0800
committer: nfenwick <nfenwick@pglaf.org> 2025-02-09 20:35:52 -0800
commit: 67b68a005d1f213a77b628940d9512c082d55a48 (patch)
tree: 316a321275b192985aea6bdeec1d4834e2829029 /59871-8.txt
parent: dbb9a2cfcdc8ee1c23f5c5c9fe579378fb98b274 (diff)
1 files changed, 0 insertions, 14636 deletions
diff --git a/59871-8.txt b/59871-8.txt
deleted file mode 100644
index 1431349..0000000
--- a/59871-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,14636 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, by Väinö
-Voionmaa
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Suomalaisia keskiajan tutkimuksia
-       Veroja, laitoksia, virkamiehiä
-
-
-Author: Väinö Voionmaa
-
-
-
-Release Date: July 7, 2019  [eBook #59871]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KESKIAJAN
-TUTKIMUKSIA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SUOMALAISIA KESKIAJAN TUTKIMUKSIA
-
-Veroja, laitoksia, virkamiehiä
-
-Kirj.
-
-VÄINÖ VOIONMAA
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1912.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-JOHDANTO.
-      Silmäys aikaisempiin tutkimuksiin.
-   I. KESKIAJAN HALLINTO- JA VEROTUSKAUDET.
-      1. Suomen valloitus.
-      2. Vanhin kruununtalous Suomessa.
-      3. Linnakausi.
-      4. Ylimääräiset verot.
-      5. Uudistuksia 1400-luvulla.
-  II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA HALLINNON ALKUMUOTOJA.
-      1. "Verot" ja "vakat".
-      2. "Perevaara", "pitäjä", "pokosta".
- III. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURI.
-      1. Itämeren maitten muinaiset turkikset.
-      2. Vanhimmat Lapinkävijät.
-      3. Hämäläisten Lapinretket.
-      4. Pirkkalaiset.
-      5. Piispan "kiltti".
-      6. Turkiskäräjät.
-      7. Turkislahjat.
-      8. "Jouset" ja jousiverot.
-      9. "Veronahat" ja "oravanmaat".
-     10. Suomalainen turkiskulttuuri. (Yleiskatsaus.).
-  IV. AHVENANMAA KESKIAJALLA.
-      1. Merikulttuuri
-      2. Ahvenanmaan maakuntakäräjät ja maantuomari.
-      3. Ahvenanmaan "tridungit" (kolmannekset).
-      4. Ahvenanmaalainen pitäjä.
-      5. Skandinavialainen "ledung" ja "ledungslama".
-      6. Markkajärjestelmä ja sotalaitos Ahvenanmaalla.
-      7. Täysiverot ja niiden tehtävät.
-      8. Savu.
-   V. SUOMEN RANNIKKOJEN ASUTUS- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ.
-      1. Ruotsalainen verotusalue.
-      2. Ala- ja Ylä-Satakunta.
-      3. Pohjanmaa.
-      4. Suomen maakuntain verokyky ja asutusaste unioniajan alussa.
-  VI. KESKIAJAN KANSALLISUUSKYSYMYS.
-      1. Suomalainen ja ruotsalainen oikeus.
-      2. Kansallinen oikeudenkäyttö -- kansallisia laamanneja.
-      3. Muita kansallisuusmuistoja.
- VII. KESKIAJAN MAAKYSYMYKSIÄ.
-      1. Bol.
-      2. Koukku.
-      3. Lounais-Suomen savu.
-      4. Kylän tangoitus.
-      5. Kylvöjärjestelmä ja lohkojako.
-VIII. KESKIAJAN LIIKENNEOLOJA JA ITSEHALLINTOA.
-      1. Tie- ja siltahallinto.
-      2. "Matkaveneet".
-      3. Kyytivelvollisuus ja "pitkätkyydit".
-  IX. OIKEUSLAITOKSIA.
-      1. Tuomarit.
-      2. Pitäjänkäräjät.
-      3. Maakunnan- ja kihlakunnantuomarit.
-      4. Karjalaisten oikeuslaitoksia.
-   X. KINKERIT.
-      1. Kinkerejä muissa maissa.
-      2. Kuninkaankinkeri Suomessa.
-      3. Ruokaruotsi.
-      4. Kinkeritapoja.
-  XI. LAHJAVEROT.
-      1. Pyhän Martin lahjajänikset.
-      2. Pääsiäislammas -- Olavinlammas.
-      3. "Kypsi-raha".
-      4. Kyökkimestarin lahjat.
- XII. KESKIAJAN TYÖVEROJA JA TYÖTAPOJA.
-      1. Työverot naapurimaissa.
-      2. Lampuotien työverot.
-      3. Linnain päivätyöt.
-      4. Rakennusvelvollisuus.
-      5. "Sotken savea, teen tiiliä".
-      6. "Pitkiätyömiehiä".
-      7. Ajoverot.
-XIII. KESKIAJAN VIRKAMIEHIÄ.
-      1. Lääninmiehet ja linnanvoudit.
-      2. Maanvoudit.
-      3. Vanhat "nimitysmiehet".
-      4. Myöhemmät nimismiehet.
-      5. Nimismiesvero.
-Viiteselitykset.
-
-KÄYTETTYJÄ LYHENNYKSIÄ JA MERKKEJÄ.
-
-VA = Suomen valtioarkisto.  MU = Hausen, Reinh., Finlands
-Medeltidsurkunder I.  Mustak. = Hausen, Registrum Ecclesiae Aboensis
-eller Åbo  Domkyrkas Svart bok.
-
-Markan merkkinä on käytetty mk, kirjakkeen ct vastineena th ja ø
-kirjakkeen vastineena ö.
-
-Viitteissä on asiakirjain kirjoitustapa säilytetty muuttamatta, koska
-vanhan kirjoitustavan muuttaminen nykyaikaiseksi usein on vaikea ja voi
-aiheuttaa erehdyksiä.
-
-
-
-
-JOHDANTO.
-
-
-
-SILMÄYS AIKAISEMPIIN TUTKIMUKSIIN.
-
-
-Seuraavilla lehdillä on koetettu yksityiskohtaisemmin käsitellä ja
-valaista muutamia Suomen keskiajan yhteiskuntahistorian kysymyksiä.
-
-Keskiajan valtiollisen ja kirkkohistorian tutkimuksen rinnalla tämä
-tutkimushaara näihin saakka on ollut verraten vähäantoinen. Se seikka
-näyttää johtuneen ensi sijassa keskiaikaisten tietolähteitten
-runsaudesta edellisellä ja niukkuudesta jälkimäisellä alalla.
-
-Tärkeimmät keskiaikamme yhteiskunnalliset asiakirjat havaitsi varmalla
-silmällä jo H. G. Porthan, ja hän niistä myöskin esitti tulkinnan, joka
-suurimmaksi osaksi on pätevä tänäkin päivänä. Mutta asiakirjat olivat
-harvalukuiset, ja ne koskivat vain hajanaisia yhteiskunnallisia
-seikkoja. Porthan ei niiden pohjalla yrittänytkään luoda täydellisempää
-kuvaa keskiajan yhteiskunnasta. Ja kun Porthanin jälkeinen keskiajan
-tutkimus ei pitkiin aikoihin sanottavasti poikennut oppi-isän
-aukaisemilta urilta, jäi tieto Suomen keskiajan yhteiskuntaelämästä
-noiden harvain asiakirjain varaan, joista ei uudistettukaan tutkimus
-voinut saada esiin enempää kuin ne sisälsivät.
-
-Myöhempinä aikoina on kumminkin melkoinen joukko uusia Uusia keskiajan
-yhteiskunnallisia asiakirjoja sekä Suomesta että Ruotsista tuotu päivän
-valoon ja jatkuva tutkimus siten tehty mahdolliseksi. Tärkeän alustavan
-työn on suorittanut Suomen valtionarkisto (R. Hausen) ryhtymällä
-julkaisemaan karttuneita lähdevaroja järjestettyinä ja tarkastettuina
-kokoelmina (merkilliset Johan Buren otteet Eerik Pommerilaisen
-verokirjasta 1413, Hämeen ja Varsinais-Suomen tuomiokirjat keskiajan
-lopulta, Birger Trollen linnantilit 1463-1464 ja Kallialan kirkon tilit
-1469-1524, julaistut kokoelmassa Bidrag till Finlands historia I,
-1881-1883; Åbo Domkyrkas Svartbok, julaistu 1890; Finlands
-Medeltidsurkunder I, -- 1400, julaistu 1910).
-
-Mutta keskiajan yhteiskunta ei ole jättänyt muistojansa ainoastaan
-omiin asiakirjoihinsa. Myöskin seuraavain aikain asiakirjaperusta niitä
-on löydettävissä. Ei ole vain ennakkopäätelmää, että Kustaa Vaasan ajan
-yhteiskunnalliset asiakirjat, etupäässä suunnaton verotiliaineisto,
-sisältävät paljon välillisiä todisteita keskiajankin oloista. A. G.
-Fontell on menestyksellä käyttänyt mainittuja verotilejä erään
-keskiajan hämärän yhteiskunnallisen kysymyksen, suomalaisen ja
-ruotsalaisen oikeuden, valaisemiseksi (Om "svenska och finska rätten",
-1883) ja J. W. Ruuth on Fontellin alkamaa uraa kulkien esittänyt
-mielenkiintoisia piirteitä Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan
-keskiaikaisesta asutushistoriasta (Satakunnan asutusoloista
-keskiajalla, 1896, Hist. Ark. XV; Silmäys Hämäläisten muinaisiin
-asutusoloihin Suupohjassa, 1897, Joukahainen XI). Mutta Kustaa Vaasan
-ajan kulttuurikerrosta kannattaa keskiajan harrastajan vielä enemmän
-kaivella. Kuten lukija on havaitseva, on seuraavissa tutkimuksissa
-keskiajan olojen valaisemiseksi runsaassa määrin käytetty asiakirjoja
-uuden ajan alulta ja niiden suomaa tilaisuutta yksityiskohtaisten
-maakuntaisten ja vielä paikallisempain vertailujen tekemiseen.
-
-Keskiajan yhteiskuntaolojen tutkimuksen suuntaan ovat paljon
-vaikuttaneet vanhemmat käsitykset muinaissuomalaisen yhteiskunnan --
-tarkemmin määräten pakanuuden ajan loppukauden ja ruotsalaisen
-valloituskauden suomalaisen yhteisteiskunnan -- luonteesta.
-Asiakirjattomasta suomalaisesta yhteiskunnasta vain harvat
-yhteiskuntaelämään kohdistuvat kulttuurisanat ja Kalevalan runot,
-sitten kuin ne olivat tulleet tunnetuiksi, näyttivät säilyttäneen
-joitakuita enemmän tai vähemmän hämäriä piirteitä; niistä kuitenkin
-luultiin voitavan varmuudella päätellä pakanallisen suomalaisen
-yhteiskuntajärjestyksen kehittymättömyyttä, heikkoutta ja aikuisuutta.
-Toiselta puolen Ruotsin maakuntalakien tarkemman tuntemisen ja
-pohjoisgermanilaisen oikeushistorian jatkuvan tutkimuksen kautta
-varmistuivat käsitykset muinaisruotsalaisen yhteiskunnan lujista
-muodoista ja muista etevistä ominaisuuksista. Yleisessä käsityksessä
-pakanallis-suomalainen ja kristillis-ruotsalainen yhteiskunta aivan
-luonnollisesti joutuivat toistensa jyrkimmiksi vastakohdiksi. Juurtui
-se mielipide, että ruotsalainen yhteiskuntalaitos ja järjestetty
-yhteiskuntaelämä Suomessa yleensä merkitsivät samaa ja että
-ruotsalaiset valloittajat toivat tänne puhtaasti ruotsalaisen
-yhteiskuntajärjestyksen. Suomen kuuluisimman oikeushistorioitsijan
-J. J. Nordströmin kirjoittamaa ruotsalaisen yhteiskuntalaitoksen
-historiaa (Bidrag till den svenska samhällsförfattningens historia
-I-II, 1839-1840), jonka esipuheessa lyhimmiten käsiteltiin alkuperäistä
-suomalaista yhteiskuntaa, varmaan kaikki aikalaiset pitivät Suomen
-yhteiskunnan lopullisena historiana.
-
-Tätä käsitystä vastaan, joka Suomen tosihistoriallista yhteiskuntaa
-tarkemmin tuntematta kuitenkin teki mitä laajakantoisimpia päätelmiä
-sen laadusta ja vaiheista, Yrjö Koskinen esitti toisen, kotimaan oman
-historian huolelliseen tarkkaamiseen perustuvan käsityksen (Suomenmaan
-keskiaikaisesta aatelistosta, 1880, Hist. Ark. VIII; Tutkimus
-maanomistus-seikoista Suomenmaassa keskiaikana, 1881). Pääasiallisesti
-keskiajan hallinto-oloja koskevain havaintojen perusteella Yrjö
-Koskinen osoitti, ettei Suomen Ruotsiin liittämisen seurauksena ollut
-niin paljon Suomen vanhan yhteiskunnan kukistaminen ja uuden
-perustaminen kuin kahden erilaisen yhteiskuntalaitoksen sekaantuminen
-ja uusien yhteiskunnallisten muotojen syntyminen, joissa nykyaikaista
-sanontaa käyttääksemme valtakunnallisten piirteitten ohella esiintyi
-sangen huomattavia paikallisia piirteitä. Tätä peruskäsitystä tuki
-myöskin Y. K. Yrjö-Koskisen vertailevaan sosiologiaan perustuva
-tutkimus "Suomalaisten heimojen yhteiskunta-järjestyksestä pakanuuden
-loppu-aikoina" (1890), jossa m.m. ruotsalaisen valloituksen vaikutusta
-Suomen maanomistusoloihin valaistiin. Yrjö Koskisen edustaman kannan
-omaksui myöskin Jaakko Forsman julaistussa luentojaksossaan
-"Suomen lainsäädännön historia" (1896), ja suomalaisessa
-historiankirjoituksessa se kanta on nykyään yleisesti vallitseva. Mutta
-kun tämä keskiajan yhteiskuntahistoriamme keskuskysymys on useimmissa
-kohdissaan vielä tarkemmin tutkimatta,[1] on vaillinaisiin tietoihin ja
-vääriin otaksumiin perustuvain päätelmäin vaara tällä alalla
-edelleenkin suuri. Niinpä, muihin kohtiin koskematta, ei ole täysin
-oikein asettaa ruotsalaisen yhteiskuntajärjestyksen vastakohdaksi
-ainoastaan yhdenlainen suomalainen yhteiskuntalaitos, koska Suomessa
-valloituskaudella ja aikaisemmin oli kaksi toisistaan eroavaa
-yhteiskuntamuotoa, joihin yhdistävä ruotsalainen valtiojärjestys
-vaikutti eri tavalla.
-
-Tässä teoksessa esitettäväin tutkimusten pohjana ja lähtökohtana ovat
-keskiajan vero-olot. Työn on täytynyt mukaantua lähteitten mukaan,
-jotka valtaavaksi osaksi -- niin keskiajan omat kuin erittäinkin
-seuraavan aikakauden lähteet koskevat juuri vero-oloja. Mutta
-todellisuudessa onkin verolaitos se keränpohja, jonka ympäri keskiajan
-hallinto- ja muut yhteiskuntaolot ovat kiinteimmin kiertyneet.
-
-Ensimäisen yleiskatsauksellisen esityksen Suomen vanhimmista
-tunnetuista vero-oloista -- jos jätämme huomioonottamatta J. G. v.
-Bonsdorffin suuren kameraliteoksen (Stor-Furstendömet Finlands
-Kameral-Lagfarenhet I-III, 1833), joka ainoastaan vähäisessä määrässä
-valaisee vanhimpia vero-oloja -- on laatinut J. W. Rosenborg (Bidrag
-till jordbeskattningens historia i Finland, under medlet af sextonde
-seklet, 1860). Tämä paljon käytetty pieni teos sisältää maakunnittain
-järjestetyn luettelon Suomen veroista ja veroperusteista uuden ajan
-alulla, mutta mitään tutkimusta niiden synnystä ja kehityksestä saati
-keskiajan vero-oloista ei kirjassa ole tehty. Kokonaan toisensuuntainen
-on Axel Liljenstrandin verohistoriallinen teos (Finlands jordnaturer
-och äldre skatteväsende 1879, uusi painos 1894). Siinä tapaamme
-mielenkiintoisia piirteitä Suomen vanhimmasta verolaitoksesta, mutta
-nuo rohkeat ja lennokkaat kuvaukset eivät ole kaikissa paikoin olleet
-värinsäpitäviä, joskin monet huomiot ovat hyvin sattuvia ja saavat
-vahvistuksen uusista todistuskappaleista.
-
-Yrjö Koskisen kirjoitus keskiaikaisesta "ruokaruotsi" verosta
-(Muutamista keski-aikaisista veroitus-seikoista, 1873, Hist. Ark. IV)
-oli onnistunut tutkielma eräästä keskiajan verolaitoksen
-yksityiskohdasta, mutta toisia sellaisia ei ole ilmestynyt.
-
-Käkisalmen Karjalan keskiaikaisten yhteiskuntaolojen tuntemiselle
-sangen tärkeään asiakirjaan perustuu J. V. Ronimuksen tutkimus
-"Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja v. 1500 ja Karjalan
-silloinen asutus" (1906, Hist. Ark. XX). Useissa tutkimuksissa on
-esitetty Kustaa Vaasan aikaisia vero-oloja määrätyillä alueilla.[2]
-Monessa niissä on lausuttu arveluita myöskin keskiajan vero-oloista,
-mutta täyttä hyötyä ei niistä keskiajan tutkimukselle ole voinut olla,
-kun yhdistävää kokonaiskäsitystä ja välttämättömiä esitöitä on
-puuttunut.
-
-Ruotsin lukuisista historiantutkijoista on C. G. Styffe ainoa, joka
-erityisemmin on kiinnittänyt huomiota Suomen keskiaikaisiin vero- ja
-hallinto-oloihin, ja todellinen vahinko on, ettei hänen alottamaansa
-alueellisia jakoja ja paikallisia laitoksia tarkkaavaa ja
-varmapohjaista työtään (Skandinavien under unionstiden, 1867, kolmas
-pain. 1911) ole Suomessa jatkettu. Styffen muissakin tutkimuksissa,
-joista tässä on mainittava etupäässä kruunun omistuksia koskeva
-(Framställning af de så kallade Grundregalernas uppkomst och
-tillämpning i Sverige intill slutet af sextonde århundradet, 1860,
-Vitterh., Hist. o. Ant. Akad. Handl. XXIV) on Suomen keskiaikaisia
-yhteiskuntaoloja ansiokkaalla tavalla valaistu.
-
-Siinä lähimain kaikki, mitä viimeisten sukupolvien aikana on
-erityistutkimuksia tehty Suomen keskiaikaisten vero- ja hallinto-olojen
-alalla. Tähänastiset osittain hyvin ansiokkaat tutkimukset vaativat jo
-täydennyksekseen yhdistävää kokonaisesitystä samalla kuin näiden
-kysymysten uusi käsittely alkulähteitten perusteella on käynyt kipeäksi
-tarpeeksi.
-
-Niinkuin keskiajan kirkollinen elämä kaikissa kristityissä maissa
-muodostui samansuuntaiseksi, niin tavataan keskiajan Europan maitten
-maallisessakin elämässä paljon yhteisiä, kansainvälisiä piirteitä.
-Kieltämättömän kotimaisen luonteensa ohella Suomen keskiaikaiset
-yhteiskuntaolot, eritoten verotus- ja hallinto-olot, osoittavat selvää
-kehitysyhteyttä muitten maitten, varsinkin skandinavialaisten,
-vastaavain olojen kanssa. Meidän maamme keskiaikaisten
-yhteiskuntaolojen tutkimuksen täytyy alati pitää silmällä samalla
-alalla tapahtuvaa tutkimusta muissa Europan maissa. Kirjan loppuun
-liitetyssä kirjallisuusluettelossa on mainittu ne tutkimukset, jotka
-tavalla tai toisella valaisevat tässä teoksessa käsiteltyjä kysymyksiä.
-Erityisesti tässä muistettakoon Skandinavian maitten, etupäässä Ruotsin
-ja Tanskan keskiaikaisten vero- ja hallintolaitosten läheistä suhdetta
-Suomeen. Siltä kannalta katsoen ovat Ruotsin maakuntalait edelleenkin
-tärkeitä lähteitä suomalaistenkin olojen ymmärtämiseen. P. E.
-Bergfalkin yhä vieläkin erinomainen verohistoriallinen katkelma ja
-uudemmat ja vanhemmat erikoistutkimukset kuten Skandinavian vanhempia
-aluejakoja koskevat, joita C. G. Styffen lisäksi ovat kirjoittaneet
-C. J. Schlyter, Rudolf Tengberg, Joh. C. H. R. Steenstrup ja äsköisin
-S. Tunberg, tärkeää markkajärjestelmää koskevat Kr. Erslevin
-tutkimukset, Gabr. Thulinin perinpohjainen selvitys manttaalin
-kehityksestä, C. W. Ramstedtin Sveanmaan sotalaitoksesta, C. G.
-Malmströmin vanhimmista virkamiehistä, sekä Emil Hildebrandin, H. D.
-Rydinin ja Hans Hildebrandin yleisteokset ovat kaikki meikäläisellekin
-tutkimukselle tärkeitä.
-
-Suomalainen tutkimus tällä alalla ei voi sivuuttaa myöskään vastaavia
-tutkimuksia Keski- ja Länsi-Europassa. Sikäläisissä maissa keskiajalla
-vallinnut feodalinen yhteiskuntajärjestys vero- ja hallinto-oloineen on
-kuitenkin pohjoismaisista ja vielä enemmän suomalaisista oloista niin
-poikkeava, että hyöty vertailuista on enimmäkseen ainoastaan
-välillinen; Englannin keskiaikaista yhteiskuntahistoriaa koskevat
-uudemmat tutkimukset (Th. Rogersin, J. W. Ashleyn, W. Cunninghamin, Fr.
-Pollockin, Fr. W. Maitlandin, N. Neilsonin, Fr. Seebohmin, P.
-Vinogradoffin y.m.) ovat aiheensa vuoksi pohjoismaiselle tutkimukselle
-mielenkiintoisimmat.
-
-Suomen keskiajan yhteiskuntahistorialla on useita kosketuskohtia
-myöskin itäisen naapurimaan ja eteläisen heimoalueen vanhan
-yhteiskuntahistorian kanssa. Sikäläisiä keskiajan tietolähteitä (kuten
-liivinmaalaisia ja venäläisiä aikakirjoja) ja erityisiä kokoelmia ja
-tutkimuksia (A. W. Hupelin, Fr. G. v. Bungen, Fr. v. Keusslerin, A.
-Transche-Roseneckin, P. Miljukowin) on seuraavissa tutkimuksissa voitu
-hyväksi käyttää.
-
-
-
-
-I. KESKIAJAN HALLINTO- JA VEROTUSKAUDET.
-
-
-
-1. SUOMEN VALLOITUS.
-
-
-Pysyvää, säännöllistä hallinto- ja verolaitosta voidaan ajatella
-olevaksi ainoastaan järjestyneen valtiolaitoksen ja kehittyneen
-yhteiskunnan yhteydessä. Mutta jo alkuisemmissakin yhteiskuntaoloissa
-tavataan kaikkialla jonkinlaista hallintoa ja verotusta. Näillä
-laitoksilla näyttää olevan kaksi yleistä alkulähdettä, sisäinen ja
-ulkonainen, edellinen johtuva paikallisen uskonnollisen ja
-elinkeinollisen elämän tarpeista, jälkimäinen valtiollisista
-alistussuhteista.
-
-Niin oli laita muinaissuomalaisessakin yhteiskunnassa. Seuraavassa
-luvussa ("Suomalaisia verotuksen ja hallinnon alkumuotoja") koetetaan
-osoittaa, että Suomessa asuvilla heimoilla jo pakanuuden aikana oli
-uskonnollisen uhritoimen yhteydessä kehittynyt verotusmuotoja, joita
-voitiin käyttää maallisiinkin tarkoituksiin. Myöskin maanvaltaukseen
-tai omistukseen perustuva aluemuodostus (pitäjä, kihlakunta) ja
-yksinkertainen kansankokous-hallinto (käräjät) näyttävät täällä olleen
-jo historiantakaisten heimoaikain laitoksia.
-
-Mutta jo niinä muinaisina aikoina liikkui myöskin valloittajia
-suomalaisilla mailla. Skandinavialaisten ja venäläisten tietolähteitten
-mukaan täytyi suomalaisten heimojen usein suorittaa pakkoveroja
-voitokkaille vihollisille, jopa pitemminkin ajoin elää heidän
-alaisuudessaan. Samat tietolähteet kertovat myöskin meikäläisten
-heimojen laajoista sota- ja ryöstöretkistä, joiden seuraukset eivät
-olleet vaikuttamatta kotoisiinkaan yhteiskuntaoloihin.
-
-Esihistoriallisten aikain heimojen ja kansain kosketukset saattoivat
-olla rauhallistakin laatua. Suomen merireitit samoinkuin
-mantereittenkin kauppatiet välittivät tänne aineellista ja henkistä
-kulttuuria, joka on suuresti vaikuttanut niihinkin oloihin, joita nämä
-tutkimukset koskevat.
-
-Kun ruotsalainen valloitus käänsi kansamme ulkonaiset olot kokonaan
-uusille urille, on muistettava, että suomalaisella yhteiskunnalla oli
-vanhoja perusteita, jotka eivät valloituksen kautta hävinneet, vaikka
-tulivat uusien tarkoitusten palvelukseen.
-
-Kuten tunnettu ei ensimäinen ristiretki (n. 1154), joka kohdistui
-"Suomeen", s.o. maamme lounaisimpaan osaan, ollut kovin mullistavaa
-laatua. Valloitusretki, jota ruotsalainen paikalliskuningas johti, oli
-kaikesta päättäen samanlainen tilapäinen meriretkeily, kuin
-ruotsalaisten aikaisemmat sotaretket itäisillä vesillä olivat olleet ja
-vielä myöhemmätkin retket olivat. Venäläisissä aikakirjoissa
-mainituista 1142 ja 1164 vuosien retkistä edellinen, jolla kuten Suomen
-retkelläkin piispa oli mukana, tehtiin 60 ja jälkimäinen 55 haahdella.
-
-"Suomen" valloitus jäi keskeneräiseksi enemmäksi kuin puoleksi
-vuosisadaksi. Ruotsalaisten omassa maassa ei valtioyhteys ollut vielä
-maakunnallista liittoutumista pitemmällä, verotuslaitos oli
-kehittymätön ja kilpailevain kuninkaitten sukusodat lamasivat heidän
-merentakaista toimintaansa. Tanskan vallanpitäjät, käyttäen hyväkseen
-tilaisuutta, tekivät v. 1191 ja mahdollisesti v:n 1202 aikoina retkiä
-Suomeen, mutta pysyvää ei heidänkään valtauksestaan tullut.[3]
-
-Kun Suomen piispain kronikka mainitsee Rodulfia Henrikki-piispan
-seuraajana ja kun Turun hiippakunnasta (episcopatus) puhutaan v.
-1192,[4] näyttää ainoastaan katolinen kirkko ensimäistä ristiretkeä
-seuranneina levottomina vuosikymmeninä saaneen Suomessa jalansijaa,
-arvatenkin yhtä paljon rauhallisen käännytystoimensa kuin pakkokeinojen
-avulla. Mutta senkään olemassaolo ei ollut taattu, kuten selviää vv.
-1209 ja 1221 kirjoitetuista paavin kirjeistä, joissa Suomea mainitaan
-"äskettäin" ja "uudelleen" kristinuskoon käännetyksi maaksi.[5]
-
-Vasta tämän jälkeen alkoi todella Suomen maallinenkin valtaaminen.
-Ruotsi oli viimeinkin saavuttanut valtiollisen ykseyden ja sen hallitus
-järjestynyt, vaikkapa vielä sangen ahtaalla alalla. V. 1216 paavi
-vahvisti Ruotsin kuninkaan vallan siinä maassa, jonka kuninkaan
-edeltäjät olivat pakanain käsistä temmanneet ja johon kuningas vielä
-voisi lisää valloittaa.[6] Paavin kirje ei voinut tarkoittaa muuta
-maata kuin Suomea. Valloituksen suoritti loppuun voimakas ja
-toimintahaluinen Folkunga-suku. V. 1249 vallattiin Häme ja v. 1293
-aljettiin Karjalassa valloitustyö, joka v. 1323 päättyi Karjalan ja
-karjalaisen heimon jakamiseen Ruotsin ja Novgorodin kesken.
-
-Nämä valloitusretket näyttävät olleen omaa laatuaan. Ruotsin
-riimikronikka kuvailee peräti loistaviksi soturijoukot, jotka
-purjehtivat Hämettä ja Karjalaa valloittamaan. Valloittajain suurista
-sotateoista samat kronikat kumminkin ovat aivan lyhytsanaisia, vaikka
-ne muita samanaikaisia sotatapauksia laajasti kuvailevat. Kronikasta
-saa sen käsityksen, etteivät hämäläiset ja karjalaiset taistelleet
-viimeiseen mieheen saakka ruotsalaisia vastaan, vaan alistuivat
-jokseenkin helpolla. Sellainen tulos olikin sopusoinnussa suomalaisten
-heimojen ja ruotsalaisten edellisten suhteitten kanssa. Yhteistoiminta
-ruotsalaisten kanssa ei ollut hämäläisille tuntematonta ennen Hämeen
-Birger jaarlin retkeä; hämäläisten (jäämien) tiheät sotaretket Nevan ja
-Laatokan seuduille eivät varmaankaan aina tapahtuneet ruotsalaisten
-tietämättä, ja v:n 1240 kuuluisalla Nevan retkellä hämäläiset
-esiintyvät suorastaan ruotsalaisten ja suomalaisten (sumien)
-liittolaisina.[7] Hämeen valloittamisessa ei kaiketikaan hämäläisten
-kukistaminen ollut niin tärkeä tehtävä kuin Novgorodin vallan
-vastustaminen ja uhatun maan valtaaminen ja linnoittaminen, ennenkuin
-Novgorod ehtisi sen tekemään. Sitä tarkoittaen riimikronikassa Hämeen
-valloittamisen johdosta lausutaankin:
-
-    jag tror at rytza konungen mistit[8]
-    (luulenpa ryssän kuninkaan hävinneen)
-
-Niinkuin kävi hämäläisten, niin vähää myöhemmin kävi osan karjalaisia.
-Novgorodin liitto tai pakkovalta ei ajan mittaan ollut karjalaisille
-mieliksi. Venäläiset aikakirjat kertovat v. 1269 aiotusta ja 1278
-toimeenpannusta rankaisuretkestä Karjalaan.[9] Toiselta puolen
-karjalaisten suhteet ruotsalaisiin näyttävät näihin aikoihin
-muuttuneen, mikä seikka varmaan on yhteydessä kirkollisen lähetystyön
-tai ruotsalaisen uutisasutuksen kanssa, joka kävi ruotsalaisen
-valloituksen edellä. Länsi-Karjalan rannikkoseutujen asukkaat olivat
-näet kristittyjä jo ennen Torkel Knuutinpojan retkeä, kuten käy
-selville ruotsalaisen kronikan Viipurin linnan perustamista koskevista
-sanoista:[10]
-
-    Ok bygdo eth hwss a then ända,
-    ther cristin land ather wända
-    ok hedhin land taka widher
-
-    (Ja rakensivat linnan sille äärelle,
-    missä kristitty maa loppuu
-    ja pakanamaa tulee vastaan)
-
-Näihin Karjalan muuttuneihin oloihin nähden on luultavaa, etteivät
-karjalaiset tehneet veristä vastarintaa Länsi-Karjalan ruotsalaisia
-valloittajia vastaan eivätkä yleensä omavaltaisesti puuttuneet
-taisteluihin, joiden ratkaisu jo aikaa sitten oli lakannut heistä
-riippumasta.
-
-Näinpä Suomen valloitus tapahtui ajan tavallisuudesta poikkeavasti, ja
-saa selityksensä edeltävistä tapauksista ja oloista.
-
-Ruotsalainen valloitus ja sen seuraukset herättävät
-yhteiskuntahistoriallisessa suhteessa erityistä mielenkiintoa.
-Saksalaisten vallattua itäisen Saksan laajat alueet hävisivät
-sikäläiset slaavilaiset heimot lyhyessä ajassa miltei olemattomiin.
-Samalla tavoin venäläiset valloittajat jo varhaisena keskiaikana
-hävittivät lukuisia Itä-Europan suomalaisheimoja jäljettömiin.
-Kummallakin näillä alueilla tuotti alkuperäisille asukkaille turmion
-valloitukseen liittynyt vieras asutus, joka osittain karkoitti osittain
-sisäänsä sulatti vanhan väestön. Itämeren maakuntain ja monen muun maan
-historiasta nähdään, että vähälukuinen valloittajajoukko yksinäänkin on
-saattanut kytkeä voitettuja väkirikkaita heimoja vuosisatoja kestävään
-valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen orjuuteen.
-
-Aivan toisin kävi Suomessa. Valloituskauden päätyttyä Suomi
-muodollisestikin tuli Ruotsin valtakunnan täysioikeutetuksi osaksi
-(1362), eikä maatamme aikaisemminkaan kohdeltu sanottavasti toisin kuin
-Ruotsin omia nuorempia maakuntia. Turhaan myöskin etsii vanhimmista
-asiakirjoista ilmauksia ruotsalaisten ja suomalaisten heimojen
-keskinäisestä rotuvihasta. Jo ensi alustaan keskiajan valtiolliset ja
-yhteiskunnalliset olot Suomessa joutuivat kehitysuralle, joka jyrkästi
-poikkesi eteläisten ja itäisten heimomaitten tavasta.
-
-Voidaan esittää useitakin seikkoja tämän omituisen ilmiön
-selittämiseksi. Käy esim. ajatteleminen, että valloitetun maan olojen
-sellainen järjestäminen olisi ollut korkeammalla kannalla olevan
-valloittajan harkittua tointa. Sellaisia valloittajia kumminkaan tuskin
-tuntee keskiajan todellinen historia, jossa sen sijaan paljon kerrotaan
-ylivallan häikäilemättömästä käytöstä ja heikompivoimaisen sorrosta.
-Paremmalla perusteella voidaan viitata valloittajain vähälukuisuuteen.
-Jos jotain Ruotsista tullutta uutisasutusta olisikin valloituskautena
-täällä tapahtunut, ei se levinnyt saaristoja ja kapeaa
-rannikkovyöhykettä laajemmalle eikä missään tapauksessa riittänyt
-aikaansaamaan mainittavampaa kansallisuusmuutosta valloitetuilla
-alueilla. Hyvin tärkeäksi tekijäksi on vielä katsottava Suomen
-maantieteellinen asema, joka ylimuistoisista ajoista nykyisiin saakka
-on osoittautunut suotuisaksi täällä olevain kansallisuuksien
-säilymiselle; erittäinkin oli niin laita muinaisina aikoina, jolloin
-meret ja suunnattomat erämaat enemmän kuin myöhemmin pitivät Suomea
-erillään naapurimaista.
-
-Nämä yleiset seikat selvittävät sitä puolta valloituskysymyksestä, joka
-koskee vanhain kansallisuusolojen säilymistä valloituksen jälkeen.
-
-Mitä taas valloituskauden yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin oloihin
-tulee, niin on historianesittäjäin huomio yleensä keskittynyt
-valloittajiin ja Ruotsin olojen vaikutukseen Suomessa. Mutta
-ruotsalaisen valloituksen omituisuus ei ollut ainoastaan siinä, mitä se
-täällä teki, vaan myöskin siinä, mitä se jätti tekemättä. Valloittajain
-perustamain, monessa suhteessa varsin heikkojen, yhteiskuntalaitosten
-ohella havaitaan täällä valloituksen vuosisatoina ja yleensä vanhempana
-keskiaikana runsasta omaperäistä kehitystä. On kerran otettava
-tutkittavaksi tuo viimemainittukin puoli valloituskysymystä ja sen
-tekijät.
-
-Näistä kotimaisista tekijöistä mainittakoon tässä ensinnäkin Suomen oma
-ruotsalainen väestö.
-
-Tarkastellessa keskiajan oloja tapaa lounaisen Suomen ruotsalaisella
-asutusalueella jätteitä ja merkkejä paikallisista sotalaitoksista,
-jotka ilmeisesti ovat skandinavialaista alkuperää ja ijältään varmaan
-valloituskautta vanhempia.[11] Sellaisia muistoja tavataan, niinkuin
-tuonnempana tarkemmin näytetään, alueellisissa jaoissa,
-oikeudenkäytössä, eräissä liikennelaitoksissa y.m. Tämä tekee
-luultavaksi, että puheenaolevat seudut jo varhain Ruotsin
-muinaismaakuntain tapaan itse ovat hoitaneet paikallista hallintoaan ja
-kyenneet siitä vastaamaan. Varhaisella keskiajalla, valtion
-keskusvallan vielä heikkona ollessa, tällä maamme ruotsalaisseutujen
-maakuntaisella itsehallinnolla on ollut mitä suurin valtiollinenkin
-arvo, koska siitä ensi sijassa riippui ylimmänkin hallinnon etu ja
-hyöty ja ylin hallinto sitä sen vuoksi suvaitsi. Näitä vanhoja
-paikallisia muotoja tavataan varsinkin Ahvenanmaalla ja siihen
-historiallisesti liittyvässä Varsinais-Suomen saaristossa, vieläpä
-todennäköisesti läntisellä Uudellamaallakin. Maamme vanhat ruotsalaiset
-alueet siten aivan rauhallisella tavalla välittivät skandinavialaisten
-yhteiskuntamuotojen leviämistä Suomeen ja jo edeltäpäin tekivät
-miekkavallan ja väkivallan piirissään tarpeettomiksi.
-
-Suomen ruotsalaiset olivat myös kristinuskon esijoukkoja maassamme. On
-hyvin uskottava Mikael Agricolan Uuden Testamentin suomennoksen
-esipuheessa antama tieto, että lounaisen saariston ruotsalaiset --
-luotolaiset kalandis -- olivat kristittyjä kauan ennen kuin muun Suomen
-asukkaat.[12] Viipuriin saakka ulottuva kristitty seutu, jota
-riimikronikka Torkel Knuutinpojan retken yhteydessä mainitsee,
-tarkoittaa todennäköisesti itäisen Uudenmaan ja Länsi-Karjalan rannikon
-ruotsalaista asutusta, joka kaiketi on tullut alkuun viimeistään Birger
-jaarlin retken aikana. Nämä kristityt ruotsalaiset saaristo- ja
-rantalaiset, jotka olivat ikivanhoissa yhteyksissä Ruotsin asukkaiden
-kanssa, ovat -- Ahvenanmaan varhainen sotalaitos varsinkin sitä
-ajatusta kannattaa -- kylläkin voineet ruotsalaisten liittolaisina
-ottaa osaa Suomen muitten alueitten valloittamiseen.
-
-Vaikka kansalliset eroavaisuudet Suomessa valloituksen aikoina olivat
-paljon jyrkemmät ja merkitsevämmät kuin myöhemmin keskiajalla, olivat
-lounaisen Suomen suomalaiset asukkaat jo kauan ennen valloitusta
-eläneet läheisessä yhteydessä meripuolen ruotsalaisten kanssa, nousseet
-samalle elinkeinolliselle tasolle kuin ruotsalaiset naapurinsa ja
-omistaneet samanlaisia yhteiskunnallisia tapoja ja laitoksia kuin he.
-Samoin tuo lounainen suomalainen heimo, jota kaiketi erityisesti
-kutsuttiin "suomalaiseksi", vanhemmalla keskiajalla sekä
-elinkeinollisesti että yhteiskunnallisesti huomattavassa määrässä erosi
-sisämaan ikivanhoista heimoista, hämäläisistä ja karjalaisista. Ei
-tähänkään lounaisen Suomen suomalaiseen yhteiskuntaan ruotsalainen
-valloitus voinut hävittävästi vaikuttaa.
-
-Sisä- ja takamaan suomalaiset heimot, hämäläiset ja karjalaiset,
-olivat valloituksen aikoina vielä kaskitalouteen perustuvassa
-heimokuntaisessa tilassa. Mahdotonta olisi ollut Hämeen ja varsinkin
-Karjalan silloisia yhteiskunnallisia oloja välittömästi muuttaa
-ruotsalais-länsisuomalaisten olojen mukaisiksi. Valloittaja noudatti
-ainoaa mahdollista menettelyä: määräsi verot tai sopi niistä
-asukkaitten kanssa, ja jätti heidät omiin oloihinsa. Sen vuoksi
-laajalla karjalais-savolaisella asutusalueella vielä vuosisatoja
-myöhempään tapaamme yhteiskunnan, joka valtiollisesti ja kirkollisesti
-oli sulanut muuhun Suomeen, mutta perusteiltaan oli muinaissuomalainen.
-Lännessä ruotsalaiset valloittajat joutuivat tutunomaisiin oloihin,
-idässä ventovieraisiin -- kummassakaan tapauksessa ei uuden
-yhteiskuntalaitoksen istuttamista tarvittu eikä perinpohjaista olojen
-muutosta voinut tapahtua.
-
-
-
-2. VANHIN KRUUNUNTALOUS SUOMESSA.
-
-
-Ruotsalainen valtiojärjestys Suomessa alkoi ikäänkuin ulkopuolelta
-vanhaa yhteiskuntaa, hyvin yksityisenä kruununtaloutena, joka
-vähitellen laajeni yhä monipuolisemmaksi valtiolliseksi järjestykseksi
-ja kaivautui yhä syvemmälle maakuntaiseen ja paikalliseen
-yhteiskuntaelämään.
-
-Suomen valloituskauden loppupuolella oli verotus niinkuin koko
-kruununtalous Ruotsissa tosin alkeellisella, vaan ei kuitenkaan aivan
-kehittymättömällä kannalla.
-
-Vielä 11. ja 12. vuosisadoilla kaikki tärkeämmät valtion tehtävät
-pohjoismaissa olivat järjestetyt maakuntaiselle pohjalle ja
-suoritettiin luonnossa, paikallisina rasituksina (oikeustoimi, tiet ja
-sillat, sotalaitos). Kuninkaalle lienee aluksi maksettu vain
-vapaaehtoisia lahjoja suurina juhlina tai kuninkaan matkoilla ollessa.
-Pakollinen veron maksaminen oli kansalle outoa ja vastenmielistä.
-Tanskassa menetti Knut pyhä henkensä (1086), kun koetti saada kansaa
-maksamaan henkiveroa (Nefgjald); vasta satasen vuotta myöhemmin,
-Valdemarien aikana, muuttui siellä vanha mieskohtainen sotavelvollisuus
-pysyväksi maaveroksi (Leding) ja kuninkaan tilapäinen matkakestitys
-pysyväksi lunastukseksi (Stud). Norjassa mainitaan Harald Haarfagren
-vaatineen "nefgjaldia" ja maaveroa, mutta myöhemmin onnistui kansan
-päästä näistä veroista, ja vielä Magnus Lagaboterin laissa (1274)
-kiellettiin kuningasta yleisiä veroja ottamasta.[13]
-
-Ruotsin vanhat sadut puhuvat verolahjoista (skattgiafir) ja verojen
-henkiverosta (nefgiäld). Viimemainittua mainitaan historiallisessa
-asiakirjassakin v:lta 1285 Vestmanlannissa maksettuna säännöllisenä
-verona, mutta todennäköisesti on sekin alkuaan kuulunut vapaaehtoisiin
-tai puolipakollisiin verolahjoihin. Maakuntalakien edustamana aikana,
-s.o. pääasiallisesti 1200-luvulla, maksettiin Ruotsissa jo yleisesti
-pysyviäkin veroja, missä laivamuonaa (skipvist) tai sotavelvollisuuden
-lunastusta eli sotalomaveroa (ledungslama), missä kinkeriä kuninkaan
-matkakestityksen lunastamiseksi (gingärd) tai samanaikaisesti
-useammanlaisia veroja. Tähän vanhimpaan verokerrokseen on luettava
-vielä sukuvero (settargiäld), joka mahdollisesti oli tuon tarunomaisen
-nefgiäldin jatkoa.[14]
-
-Kuten E. Hildebrand on huomauttanut, eivät vanhimmat verot Ruotsissa
-aina näytä syntyneen vapaan sopimuksen pohjalla; Sigtunan aikakirjoissa
-kerrotaan Uplannin talonpoikain kapinan johdosta joutuneen maksamaan
-veroja.[15]
-
-Muuten oli kuninkaan hankittava omat tulonsa ja palvelijainsa --
-ensimäisten kruunun virkamiesten -- hyvitykset osittain
-yksityistaloudella, kuten muittenkin suurmiesten, osittain kuninkaalle
-vähitellen myönnetyillä tai hänelle muuten karttuneilla julkisilla
-eduilla: kruunun tiloista (Upsala öd; Tanskassa Konungslef), jotka jo
-alkuansa lienevät olleet kuninkaan yksityisistä tiloista erotettuja
-tiloja, salamurhasakoista ja sittemmin muunlaisistakin sakoista,
-perijättömäin perinnöistä, sekä asumattomain maitten omistamisesta ja
-asuttamisesta.
-
-Ensimäisten Folkunga-sukuisten hallitsijain aikana Ruotsin
-kruununtalous ja verolaitos nähtävästi ripeästi edistyi ja juurtui.
-Niiltä ajoilta varsinaisesti alkaa Ruotsin verotushistoria.[16]
-
-Suomen verolaitosta voi sanoa kirkon perustamaksi. Ensimäisen
-ristiretken jälkeen oli kirkko lähes vuosisadan ainoa hallinnon hoitaja
-ja verottaja Suomessa, sikäli kuin täällä hallintoa ja verotusta niinä
-aikoina oli olemassa. Katolisella kirkolla oli jo Suomeen tullessaan
-valmis hallintojärjestelmä, jota se saattoi sovelluttaa tänne, heti
-kuin olot suinkin sen myönsivät. Tähän järjestelmään varmaan jo alusta
-asti niinkuin myöhemmin kuului kirkon taloudellisten etujen valvominen.
-Piispan kymmenysten ja muittenkin kirkollismaksujen suorittamisessa
-tavataan Lounais-Suomessa muotoja, jotka ilmeisesti ovat peräisin
-kristinuskon ensi ajoilta maassamme.
-
-Kuinka kauan kirkko täällä yksinänsä harjoitti verotusvaltaa, siitä ei
-ole tarkempia tietoja. Eräässä keskiaikaisessa aikakirjan katkelmassa
-kerrotaan, että Bero piispa 1200-luvun puolivälissä olisi luovuttanut
-suomalaisten veron kuninkaan käsiin.[17] Yleisesti myöskin uskotaan
-saman aikakirjan katkelman ja Suomen piispain kronikan tiedonantoa,
-että kirkko (papisto) piispa Ragvaldin aikana (k. 1266) rupesi
-kantamaan n.s. ruokalisäveroa (matskott).[18]
-
-Kirkon ja kruunun aikaisimpain verotulojen suhdetta eivät nämä
-aikakirjain tiedonannot kumminkaan riittävästi valaise. Emme tiedä,
-mikä se vero, "tributum", oli, jonka piispa kuninkaalle luovutti,
-emmekä myöskään, oliko ruokalisävero korvaus kirkolle vähää ennen
-menetetyistä verotuloista, kuten yleisesti otaksutaan. Kun näyttää
-varmalta, että piispat Suomessa ovat ensimäisinä kehittäneet
-paikallisverojen ulkopuolelle kuuluvaa pysyvää yleistä verolaitosta,
-niinkuin yleensäkin maan keskushallintoa, ja kun 1300-luvulla huomaamme
-kruunun veronkannossaan ja hallinnossaan noudattavan samoja tapoja,
-vieläpä toimivan yksissä piispan hallinnon kanssa, näyttää
-luultavimmalta, että mikäli kruunulle luovutettiin kirkollisia veroja
-ne olivat piispan tuloja. Mutta siinä tapauksessa seurakuntain
-papistolle maksettua ruokalisäveroa tuskin voi pitää kruunulle
-luovutettujen tulolähteitten korvauksena.
-
-Kirkosta aivan riippumattakin oli jo 1200-luvulla Suomessa alkanut
-säännöllinen veronmaksu kruunulle. Ahvenanmaa on todistettavasti
-muinoin suorittanut merisotavelvollisuutta (ledung), johon kuuluvan
-sotalomaveron (ledungslama) järjestämisessä siellä tapaamme samoja
-muotoja, joita Skandinavian maissa käytettiin 1100-luvun lopulla ja
-1200-luvun alkupuolella. Samantapaisia muotoja tavataan myös
-Varsinais-Suomen ruotsalaisilla seuduilla. Tämä vero on vanhin tunnettu
-kruununvero Suomessa.
-
-Keskiaikana maksettiin Suomessa yleisesti linnanvoudeille erinäisiä
-lahjaveroja. Vaikkemme voi tarkemmin määrätä aikaa, jolloin nämä verot
-ovat tulleet käytäntöön, voimme kuitenkin niiden laadusta ja niiden
-suoritustavoista päättää, että ne ovat ikivanhoja ja kuuluvat
-vanhimpaan veroryhmään maassamme.
-
-Yltympäri keskiajan Suomea tavataan useanlaisia kruunulle suoritettuja
-karja- ja ruokaveroja, jotka kaikki kuuluvat alkuperäisenä pidettävään
-kuninkaankinkeriin. Tämän veron tapaamme kehittyneenä 1300-luvun
-alussa, mutta hyvin luultavasti on sekin melkoista vanhempi.
-
-Muita keskiajan kruununveroja -- paikalliset verot ja rasitukset tässä
-sivuutamme -- emme yhtä suurella varmuudella voi väittää 1300-lukua
-vanhemmiksi.
-
-Myöhempiin keskiaikaisiin veroihin verrattuina vanhimmat kruununverot
-olivat vähälukuiset ja varmaan myöskin vähemmin raskaat. Mainittavampaa
-eroa niiden ja Ruotsissa käytettyjen verojen välillä ei voi havaita.
-
-Varhaisen keskiajan kruununtalous Suomessakaan ei saattanut perustua
-pysyviin veroihin. Kuninkaan tai hänen valtansa edustajain tuli
-täälläkin hankkia suuri osa tulojansa muilla keinoin. Ruotsin vallan
-alusta asti kantoi kruunu täällä sakkoja, ja kuten Yrjö Koskinen on
-huomauttanut, oli kruunun sakotusvalta täällä yleensä suurempi kuin
-Ruotsissa -- yksi niitä harvoja aloja, joissa Suomi esiintyy kuninkaan
-voittomaana, Ruotsin vanhain maakuntain vastakohtana.[19]
-
-Myöskin uutisasutuksista oli kruunulla jo vanhimpana aikana Suomesta
-tuloja, sillä täällä, kuten yleensä muuallakin Europassa, jo varhain
-katsottiin kruunun omiksi kaikki sellaiset metsät, saaret ja
-asumattomat alat, joilla ei ollut määrättyä omistajaa.
-
-Kruunun talouden varsinaisena pohjana keskiajan vanhimpana aikakautena
-Suomessa olivat kruununkartanot,[20] joita todennäköisesti oli kaikissa
-Suomen pääseuduissa. Emme tunne tarkemmin näiden kartanoiden
-syntymisseikkoja, mutta voimme olettaa, että ne ainakin osittain ovat
-saaneet alkunsa vanhemmilta omistajilta anastetuista maista, samalla
-tavoin kuin katolinen kirkko otti haltuunsa pakanallisia uhrilehtoja.
-Suomen vanhat kruununkartanot vastasivat oikeudellisesti täydellisesti
-Ruotsin "Upsalan tiloja" ja pidettiin ne nähtävästi jo alusta alkaen
-erillään kuninkaan yksityisistä kartanoista. Kruununkartanoiden
-varsinainen kukoistusaika oli todennäköisesti 1200-luvun puolella,
-sillä 1300-luvun alkupuolella, hallinnon keskityttyä suuriin
-keskuslinnoihin, kruununkartanolaitos jo ilmeisesti oli rappiolla.
-
-Tällainen kartanolaitos sopi täydellisesti 1200-luvun yleiseen
-hallintojärjestelmään, joka perustui kiertotalouteen. Siihen aikaan
-näet ei vielä ollut pysyviä hallituskeskuksia, vaan kuninkaat ja
-valtaherrat kulkivat joukkoineen paikasta paikkaan, kartanosta toiseen
-nauttimassa veronsa ja saatavansa ja suorittamassa virkatehtävänsä.
-Kruununkartanoitten mukaan Suomi jakaantui lukuisiin pieniin
-kartanolääneihin, joihin kuului pääkartano sekä pienempi
-"lampuotilääni", jonka asukkaat pitivät kartanon viljelykset ja
-rakennukset kunnossa. Muut talonpojat kaiketi määrätyiltä alueilta
-kuljettivat veronsa näihin kartanoihin ja mahdollisesti suorittivat
-niihin käräjänpito-, työ- ja kyytivelvollisuutensa.[21]
-
-Kun kuningas harvoin lienee liikkunut Suomessa ja hänen arvatenkin oli
-vaikea hoitaa kruununkartanoita omaan laskuunsa, käytettiin Suomen
-kruununkartanoita varmaan yleisesti läänitykseksi kuninkaan miehille.
-Nämä kruununkartanoitten läänimiehet olivat kuninkaanvallan edustajia
-Suomessa ja siten maamme ensimäisiä kruunun virkamiehiä.
-
-
-
-3. LINNAKAUSI.
-
-
-Kolmannen- ja neljännentoista vuosisatain vaihteesta alkoi Suomen
-hallinnon ja verojen historiassa uusi aikakausi. Näiden aikakausien
-eroavaisuuden voimme lyhimmästi ilmaista nimityksellä "kartanokausi" ja
-"linnakausi", koska edellisen aikakauden tunnuksellisten
-kruununkartanoitten, paikallishallinnon ja paikallisverojen sijalle
-jälkimäisellä aikakaudella tulivat suuret keskuslinnat, linnahallinto
-ja linnaverot.
-
-Tämä muutos oli yhteiskunnallisen ja valtiollisen kehityksen mukainen.
-Ruotsi vähitellen joutui lähempään yhteyteen ritari- ja läänitysvaltaisen
-Europan kanssa. Kallis ratsupalvelus syrjäytti pohjoismaissakin
-kansanomaiset sotatavat ja joudutti sotilaallisen rälssisäädyn
-muodostumista. Mahtavimmat ylimykset, kuningassuvun jäsenet etupäässä,
-rakensivat suuria linnoja, pitivät kalliita hovia ja suuria
-ratsumiesjoukkoja ja harjoittivat omin uhkinsa rohkeaa valtiollista
-keinottelua. Kruunun linnat ja läänitykset joutuivat suureksi osaksi
-korkeasukuisten, usein ulkomaalaistenkin ylimysten käsiin.
-
-Kruununkin oli vastaavalla tavalla muutettava hallintoansa. Koti- ja
-ulkomaiset valtasuhteet pakottivat sen keskittämään voimansa varmoihin
-linnoihin ja hankkimaan palvelukseensa suurempia ratsujoukkoja; uudet
-olot muutenkin suuresti laajensivat kruunun toimialoja ja
-virkamiehistöä.
-
-Tähän kaikkeen ja lisäksi kuninkaan suuresti laajenneeseen
-hovitalouteen tarvittiin paljon varoja, sitäkin kipeämmin kun kruunu
-läänitysten kautta menetti suuren osan entisiä tulojansa. Kruununtalous
-muuttui monimutkaiseksi läänitystaloudeksi (tilitys-, sopimus-, pantti-
-y.m. läänit), mutta yleinen, kansan suurta enemmistöä koskeva seuraus
-ajan yhteiskuntakehityksestä oli verojen ja rasitusten suuri
-kasvaminen.
-
-Suomessa niinkuin Ruotsissakin oli linnatalous tämän uuden järjestelmän
-varsinaisena keskuksena ja ylläpitäjänä. Tänne perustettiin suuria
-linnoja, joista tuli laajain linnaläänien -- Suomen historiallisten
-maakuntain -- sotilaallisia ja hallinnollisia pääpaikkoja. Viipurin
-linnan perustamista voitaneen pitää uuden kauden alkumerkkinä, sillä
-tämä linna riimikronikan mukaan alun pitäin rakennettiin kivestä ja
-tuli heti laajemman valtiollisen toiminnan tukikohdaksi. Muut
-suuret maakuntalinnat muodostettiin nähtävästi vanhemmista
-kuninkaankartanoista ja kartanolinnoista. Ainakin jo v. 1308 oli
-maassamme kolme suurta linna-aluetta -- Turun, Hämeen ja Viipurin --,
-joita niiden linnain päälliköt hallitsivat.[22] V. 1326 mainitaan
-Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa, vieläpä Hämekin ja
-"muita maita" Turun linnan alueeseen kuuluvina,[23] mistä
-päättäen maassa puheenalaisena aikana oli vain kaksi päälinnaa.
-Ahvenanmaalle, läntiselle Uudellemaalle ja Satakuntaan myöhemmin
-1300-luvulla rakennetut maakuntalinnat, jotka täyttivät vanhempain
-kruununkartanoitten sijan, olivat, kuten Pohjanmaankin maakuntalinna,
-hallinnollisesti verraten itsenäisessä asemassa, mutta niiden
-valtiollista ja sotilaallista merkitystä ei voi verrata Turun ja
-Viipurin linnain merkitykseen.
-
-"Hallintoon -- lausuu Styffe 1300-luvun Ruotsista -- kuului oikeittain
-vain linnain ja niiden miehistöjen ylläpitäminen, missä linnoja oli,
-sekä kruunun tulojen kokoaminen läänistä".[24] Paikalleen sanottu
-Suomestakin. Linnahallinto ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista,
-kuin tästä ehkä voisi luulla, vaan kehittyi se kylläkin monimutkaiseksi
-vanhain ja uusien tapain kudokseksi.
-
-Linnatalous nieli nyt kaikki vanhat verot, ja lisää veroja tarvittiin
-välttämättä. Silloisella asteellaan kruunu vielä eli kädestä kärsään
-kykenemättä omasta kohdastaan mitään aikaan saamaan; pienimpiinkin
-uusiin menoihin tarvittiin ammentaa varoja alkulähteestä, talonpojan
-voimasta tai aitasta ja kukkarosta.
-
-Näinä linnainrakennusaikoina linnatyövelvollisuus monenmoisine
-rakennusaineveroineen, ajoineen, "pitkine töineen" ja päivätöineen tuli
-yleiseksi pysyväksi rasitukseksi. Tunnettua on, että Albrekt
-Meklenburgilainen v. 1367 käski siirtää pois Kokemäellä olevan linnan,
-koska se tuotti kansalle liikoja rasituksia, ja että Viipurin ja
-Uudenmaan linnaläänin talonpojat samaan aikaan niskoittelivat
-säännöllisten kruununverojen ja palvelusten (seruicia) suorittamisessa
-Viipurin linnaan.[25] Margareta kuningattaren aikana päivätyöveroja
-Ruotsissa erityisesti järjestettiin. Kaikesta päättäen tämä rasitus
-Suomessa oli hyvin kiusallinen ja aiheutti työkapinoita ja lakkoja,
-jollaiset myöhemminkin uuden ajan alussa olivat hyvin tavallisia.
-Kaikissa päälinnoissa, varsinkin Viipurin linnassa, myöhemmin ajoittain
-myöskin parissa sivulinnassa (Raaseporissa ja Kastelholmassa)
-ylläpidettiin lukuisaa varustusväkeä, johon pääasiallisesti kuului
-ratsumiehiä eli "huoveja". Linnaväkeä ja sen ratsuja elätettiin
-kiertotapaan, kuljettamalla niitä pitäjissä ja verokunnissa
-ruokaruotsilla.
-
-Alkujaan kaiketi sellainen kestitys ja ylläpito kuului ainoastaan
-kiertomatkoilla liikkuvalle kuninkaalle (kuninkaan-kinkeri); Ruotsin
-maakuntalait eivät muunlaista matkaveroa tunne tai tunnusta. Myöhemmin
-siitä siellä kehittyi pysyvä kruununhevosten syöttövero (årliga hästar,
-kungshästar). Suomen ruokaruotsi oli toisenlainen, sillä täällä
-kulkivat miehet ratsujensa mukana ja kiertoretki oli samalla verojen,
-rästien ja sakkojen ulosottomatka. Se oli siten mitä tärkein osa
-linnahallinnosta ja todennäköisesti sen mukana kehittynyt, joskin se
-alkujuuriltaan saattoi olla vielä vanhempi.
-
-Turun ja Viipurin linnain isännät olivat useimmiten sijaiskuninkaan
-vallalla varustettuja valtakunnan virkamiehiä, ja muittenkin linnain
-voudit hoitivat lääninsä hallintoa hyvin itsenäisesti. Tämä hallinto
-tapahtui samaan ikivanhaan kiertotapaan, jota aikaisemmin lienee
-noudatettu kartanokauden hallinnossa niihin kuuluvilla alueilla.
-Linnanisännät siis tekivät säännöllisiä kiertomatkoja pitääkseen
-käräjiä ja valvoakseen veronkirjoitusta ja -kantoa, omia erityisiä
-saataviansa unohtamatta. Alemmillakin virkamiehillä, alavoudeilla,
-kirjureilla, yksin kyökkimestareilla ja kellarirengeillä, piti näillä
-jokatalvisilla ja -kesäisillä voudinmatkoilla olla lahjansa ja
-saatavansa. Nämä vanhat voudinkestitykset ja käräjäkinkerit sulautuivat
-pian erityiseksi nimismiesveroksi, joka kuitenkin vasta 1400-luvulla
-esiintyi täysin muodostuneena säännöllisenä paikallisverona.
-
-Tämän yhteydessä on huomautettava oikeuslaitoksen eristymistä
-linnahallinnosta ja joutumista uudenlaisten laamannien ja
-kihlakunnantuomarien hoidettavaksi, mikä muutos lienee tapahtunut
-Maunu Eerikinpojan maanlain käytäntöön tullessa 1300-luvun
-loppupuolella. Linnaläänien jakautuminen pienempiin kihlakuntiin ja
-nimismiehenptäjiin näyttää olleen edellämainitusta kehityksestä
-riippuva seuraus.
-
-Selväpiirteisen kuvan linnakauden verojärjestelmästä antaa Maunu
-Eerikinpojan v. 1340 laatima asiakirja, jolla hän neljäksi vuodeksi
-luovuttaa Turun, Hämeen ja Viipurin linnat Dan Niilonpojalle.
-Asiakirjan mainitsemat verot jakautuvat seuraaviin ryhmiin: (1)
-kuninkaanvero, joka Suomesta (Turun läänistä) ja Ahvenanmaalta oli
-kuninkaalle edelleenkin kokonaisuudessaan lähetettävä ja johon kuului
-turkiksia, selvää rahaa, voita ja karjaa, sekä "kuninkaan karpio"; (2)
-linnain rakennusverot ja (3) linnanvoudin- ja linnaväen-verot.[26] V.
-1346 laatimassaan jälkisäädöksessä Maunu kuningas ja Blanka kuningatar
-luettelevat Suomesta tulevina kuninkaan saatavina veron, selvän rahan,
-ruiskarpion ja haukkaveron.[27] Tästäkin asiakirjasta näemme, mitä
-veroja siihen aikaan oli kuninkaalle Ruotsiin lähetettävä.
-
-Vaikka useat keskiajan verot olivat samat tai samanlaatuiset koko
-maassa tai suuressa osassa maata, oli kuitenkin jokaisella
-linnaläänillä oma yhdenmukainen, mutta muista lääneistä poikkeava
-verolaitoksensa. Nämä osittain hyvin suuretkin eroavaisuudet johtuivat
-eri heimojen alueitten ikivanhasta taloudellisesta kannasta ja
-tavoista, mutta epäilemättä myöskin siitä, että kunkin linnanläänin
-verolaitos oli järjestetty läänin muodostamisen yhteydessä, eri aikana
-ja eri oloissa.
-
-Mutta linnakauden veroissa oli samankin läänin alueella suuria
-paikallisia eroavaisuuksia. Niin etenkin nimismiesverossa; Hämeessä ja
-Varsinais-Suomessa sitä tuskin kahdessa pitäjässä maksettiin samalla
-tavalla. Tämä omituinen kirjavuus on selitettävä linnakauden
-valtiolaitoksen jo ennen mainitusta kehittymättömyydestä ja
-heikkoudesta. Ei ollut vielä keinoja, joilla verotus olisi saatettu
-järjestää yhdenmukaisesti ja pysyvästi koko valtakunnassa. Veroista oli
-kruunun sovittava maakuntain, kihlakuntain ja pitäjäin kanssa -- niitä
-vastaan oli hallituksella kyllin sanan- ja arvovaltaa.[28] Samaa
-valtiolaitoksen heikkoutta todistaa verojen jakamis- ja
-kantamistapakin, kruunu kun yleensä peri lääniltä, kihlakunnalta tai
-pitäjältä määrätyn joukon veroesineitä tai määrätyn summan rahaa, mutta
-ei puuttunut niiden jakamiseen yksityisten maksajain kesken, jotka
-siinä kohden jäivät oman paikallishallintonsa varaan; miten verot
-lopulta tasattiin, se toisinaan pysyi verokunnan talonpoikain
-salaisuutena -- kunnes Kustaa Vaasa sitäkin seikkaa rupesi peräämään.
-
-
-
-4. YLIMÄÄRÄISET VEROT.
-
-
-Linnakauden verottajalle eivät riittäneet lisätytkään vakinaiset verot.
-14. vuosisadan alusta alkaen otettiin kansalta ehtimiseen ylimääräisiä
-veroja eli apuveroja milloin mitäkin tarkoitusta varten. Ensimäisiä
-apuveron ottajia Suomessa lienee ollut Birger kuninkaan veli Valdemar
-herttua, joka v. 1302 tuli Suomen herttuaksi ja lääniherraksi.[29]
-Valdemar ja Eerik herttuat samoinkuin kuningaskin olivat tavattoman
-ankarain veronkiskojain maineessa. Kuninkaan verotustoimet saivat
-näihin aikoihin Gotlannin, Helsinglannin ja Smålannin talonpojat
-nousemaan vaarallisiin kapinoihin. Herttuain tiedetään v:sta 1310
-alkaen joka vuosi ottaneen n.s. "markka"-veroja (markgälder), joita
-maksettiin talonpojan omaisuuden ja perusteella kolmekin kertaa samana
-vuonna, markka (täysitilalta) kullakin kerralla. Markkaverojen ohella
-tai lomassa Valdemar herttua kiristi myöskin ylimääräisiä kinkerejä.
-Niinpä vaati hän kultakin talonväeltä (hjonelag) lehmän, 6 leiv.
-silavaa ja 6 leiv. voita, ja kultakin talonisännältä pannin maltaita,
-saman verran ohrajauhoja, kanan ja 1/2 hanhea, ennen määrätyn 15
-ruispannin ja 1/6 härän lisäksi. Nämä verot epäilemättä joutuivat ensi
-sijassa herttuan alaisen Suomen asukkaiden suoritettavaksi.[30] Myöskin
-Suomen kirkkoa herttuain kiristykset näkyvät koskeneen, kuten ilmenee
-paavin v. 1317 antamasta suojeluskirjasta, joka oli osoitettu m.m.
-Turunkin piispalle.[31]
-
-Tällaiset verotusolot saattoivat Ruotsin valtaneuvoston v. 1319
-tekemään ylimääräisiä veroja vastaan tunnetun päätöksensä, jolla
-laittomat verot kiellettiin. Maunu Eerikinpojan maanlain mukaan oli
-kuninkaalla lupa ottaa apuveroa ainoastaan muutamissa määrätyissä
-tapauksissa. Mutta hyvät päätökset ja säännökset eivät näy vähentäneen
-näitä veroja. Uusi markkavero (pro solucione marce) määrättiin v:n 1326
-aikoina Skarassa tehdyllä sopimuksella suoritettavaksi niinkuin näkyy
-Matti Kettilmundinpojan jälkisäädöksestä, jossa myöskin mainitaan tätä
-veroa olleen Suomesta (Varsinais-Suomesta) suoritettavana 200
-hopeamarkkaa.[32] Skenningessä v. 1335 tehdystä päätöksestä selviää,
-ettei valtakunnan rahvaan rasittaminen, varsinkaan laiton kestitys ja
-kyyditys, ollut tauonnut, ja Lödösen herrainpäivillä 1346 tehtiin
-jälleen turhia päätöksiä ylimääräisiä kinkerejä ja rakennusveroja
-vastaan. Messeniuksen tiedon mukaan Suomen herttua Pentti Algotinpoika
-1350-luvulla verotuksillaan rasitti Pohjanmaata.[33] Seuraavalla
-vuosikymmenellä Albrekt Meklenburgilainen vaati Ruotsin valtakunnan
-papistolta ja aatelilta tavattoman raskaan tilapäisen tuloveron.[34]
-
-Vuosisadan loppupuolella ylimääräisten verojen maksaminen jo oli
-juurtunut tapa Suomessa. Bo Joninpojan v. 1381 suomalaiselle
-rälssimiehelle antamassa vapautuskirjassa niitä mainitaan vuotuisen
-veron rinnalla niinkuin ainakin säännöllisiä maksettavia.[35] V. 1387
-kuningas nimenomaan valtuutti läänitysmiehensä Jaakko Djeknin
-vuosittain kantamaan lääniksi saamaltaan alueelta tarkoin määrätyn
-avun,[36] joka yksityiskohdissaankin muistuttaa lounaisessa Suomessa
-vielä uuden ajan alussa suoritettua ruoka- ja karjaveroa
-(kuninkaankinkeriä).
-
-Mielenkiintoista on puheena olevaa veroläänitystä koskevassa
-asiakirjassa tavata "bedhas" sana, sillä sitä käytetään siinä samassa
-merkityksessä kuin vanhan saksan "Bede" sana, joka merkitsi
-ruokaveroa.[37] Esikuvat, joita Ruotsin valtakunnassa tähän aikaan
-verotuksessa pidettiin, olivatkin enemmän keskieuroppalaisia kuin
-kotimaisia.
-
-Myöskin markkaverot olivat näihin aikoihin niin yleisiä, että sitä
-tarkoittava verosana "markagield" (margeld) tuli pysyväksi rahaveron
-nimeksi,[38] jollaisena se vielä uuden ajan alussa esiintyi suuressa
-osassa Suomea.
-
-Raskaimmillaan lienevät verot keskiaikaisessa Suomessa ja Ruotsissa
-olleet varhaisempain unionikuninkaitten aikana. Margareta kuningatar ei
-ollut heistä vähimmin vaativa. Ruotsin valtaistuimelle noustessaan
-hänelle myönnettiin koko Ruotsin valtakunnasta "kuningattaren markaksi"
-nimitetty apuvero, jota "jokaisen miehen" oli maksettava markka Ruotsin
-rahaa tai vastaava arvo määrättyjä verotavaroita. Vähää myöhemmin,
-luultavasti Eerik Pommerilaisen kuninkaaksi valitsemisen yhteydessä
-(1396), tuli maksettavaksi n.s. "15 markan vero", jota suoritettiin
-kuten näyttää täysiverottain. Tätä veroa maksettiin v:een 1403 saakka,
-jolloin se lakkasi ja sen sijaan suostuttiin uuden markkaveron
-suorittamisesta. Samaan aikaan Ruotsin valtakunnanneuvosto myönsi
-linnain muonittamiseksi suuren kinkeriveron, johon joka miehen oli
-maksettava lehmä, 2 lammasta, voita ja rukiita.[39]
-
-Aivan sanan mukaan ei siis ollut uskottava kuningattaren vakuutuksia
-eikä Thord Bonden sitoumusta v. 1403 pitää Viipurin läänin asukkaille
-"Eerikin lakia ja oikeutta".[40]
-
-Muuttuneet valtiolliset ja taloudelliset olot, mutta etenkin suuret
-kansanliikkeet lienevät olleet päävaikuttajana siihen, että raskaammat
-apuverot myöhemmin 1400-luvulla olivat verraten harvinaisia.
-Riimikronikka kertoo Kristoffer Baijerilaisen vaatineen tavattomia
-kestityksiä ja Kristian I:n ottaneen uuden laittoman veron.[41] Nämä
-verot mainitaan otetuiksi Ruotsista, mutta arvatenkaan ei Suomeakaan
-unohdettu.
-
-Keskiajan lopulla olivat apuverot Suomessa jälleen hyvin tavallisia.
-Vuosien 1504-1513 aikoina koottiin läntisen Suomen linnalääneistä
-moneen kertaan apuveroja, jotka suoritettiin pääasiallisesti rahassa,
-mutta myöskin verokappaleissa.[42] Kustaa Vaasa oli ahkera käyttämään
-tätä perintötapaa, ja ne muodot, joissa apuveroja hänen aikanaan
-otettiin, luultavasti olivat samoja, joita pitkin myöhempää keskiaikaa
-käytettiin.
-
-Keskiajan ylimääräiset verot jakautuvat kahteen päälaatuun: (1) rahassa
-suoritettuihin (tai laskettuihin) markkaveroihin, joita maksettiin
-monenlaisilla perusteilla -- omaisuus- ja tuloverotkin olivat
-tunnettuja --, ja (2) kinkeriveroihin, joita suoritettiin
-verokunnittain. Nämä verot ilmenivät Ruotsin valtakunnassa kasvavan
-ylimysvallan mukana ja olivat raskaimpia muukalaisten häiritsijäin
-aikana. Näiden raskaitten verojen suorittaminen Suomessa todistaa,
-ettei maamme niiden aikana ollut aivan huonossa taloudellisessa
-tilassa.
-
-
-
-5. UUDISTUKSIA 1400-LUVULLA.
-
-
-Eerik Pommerilaisen hallitusajasta voidaan jälleen lukea uuden verotus-
-ja hallintokauden, keskiajan viimeisen, alku. Tällä aikakaudella astui
-valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään pari uutta tekijää: Ruotsin
-kotimainen puolue ja kapinoiva kansa. 1400-luvun verohistoria
-Suomessakin on senvuoksi paljon vaiherikkaampi ja tärkeämpi kuin
-edellisen vuosisadan. Pääasiassa kyllä vero-olot vieläkin pysyivät
-entisellä linnatalouden pohjalla, mutta nyt niissä tapahtui
-perinpohjaisia muutoksiakin ja järjestelyjä osittain valtion
-rahataloudellisten tarpeitten osittain veroamaksavan luokan eduksi.
-Ylipäänsä tulivat vero-olot 1400-luvulla maassamme entistä paljon
-vakaammalle kannalle ja järjestyivät muotoihin, jotka sitten pysyivät
-käytännössä kauas uudelle ajalle saakka.
-
-Keskiajan vero-oloissa oli veroamaksavan kansan kannalta kolme arkaa
-kohtaa, jotka pitivät parannusvaatimuksia vireillä: ensimäinen oli
-suoranainen verojen kasvaminen, toinen veronalaisen maan joutuminen
-rälssin alle, minkä kautta veroa maksavan maan kuorma tuli
-raskaammaksi, ja kolmas vihdoin verojen epätasainen jako yksityisten
-veronmaksajain kesken. Näistä kysymyksistä on ensimäistä jonkun verran
-jo edellisessä käsitelty; nyt on kohdistettava huomio toisiin.
-
-Kuten eräästä v:n 1334 asiakirjasta ilmenee, oli Suomessa jo siihen
-aikaan -- ellei jo aikaa ennen -- syntynyt selvä ero veromaan ja
-rälssimaan välille.[43] Siihen aikaan jo, kuten samasta asiakirjasta
-voi päättää, rälssimiesten maanostojen ja -anastusten vuoksi veromaa ja
-kruununtulot huolta herättävästi vähenivät. Nämä epäkohdat saivat Maunu
-Liehakon yrittämään, vaikka ei jatkamaan, jonkunlaista rälssin
-supistumista ja rälssin alle joutuneen veromaan peruutusta;
-rälssioikeuksien parempaa valvomista varten hän m.m. rupesi
-antamaan rälssikirjoja.[44] Riimikronikan mukaan myöskin Albrekt
-Meklenburgilainen yritti peruuttaa kruunulle kolmatta osaa aatelin ja
-kirkon anastamia tiloja. Mutta vasta Margareta kuningattaren aikana
-huomattiin vaaralliseksi lykätä parannusta.
-
-Eerik Pommerilaista kuninkaaksi valittaessa päätettiin Ruotsissa, että
-kaikki verotilat, jotka Albrekt Meklenburgilaisen hallitsijaksi
-tulemisesta ruveten (1363) olivat joutuneet rälssin alle, olivat
-palautettavat entisille omistajilleen, anastetut tilat ilman korvausta,
-ostetut tilat maksamalla kauppahinnan takaisin. Palauttaminen aiottiin
-saada toimitetuksi puolessa vuodessa. Se vei Ruotsissa kolmetoista
-vuotta, mutta olikin perinpohjainen, sillä tuhansia taloja lasketaan
-sen kautta jälleen joutuneen veronalaiseksi; yksin Vesteråsin läänissä
-oli palautettuja tiloja 500.[45]
-
-Suomessa tapahtui peruutus pääasiallisesti keväällä 1405 pidetyissä
-etsikkokäräjissä, joissa tuomarina ja syyttäjinä toimivat kuninkaan
-valtuuttamat luottamusmiehet. Kutakin kolmea neljää veropitäjää varten
-pidettiin etsikkokäräjät, tammi-, maalis- ja huhtikuussa 1405 Turun
-läänissä, helmikuussa Hämeessä, maaliskuussa Raaseporin läänissä.
-Kruunun saalis oli niissä paikoin, joista tietoja on, sangen runsas, ja
-epäilemättä voidaan koko peruutuksen tulos arvioida sadoiksi
-tiloiksi.[46]
-
-Tämän peruutuksen kautta tuli rälssi- ja veromaan ero entistä
-selvemmäksi, ja seuraavina aikoina sekä kruunu että talonpojat pitivät
-tarkemmin silmällä, ettei veronalaista maata niin helposti kuin ennen
-päässyt pujahtamaan rälssin alle. Sellainen vaara pyöri, milloin esim.
-rälssitilalla oli allaan veromaata tai kun rälssimiehet vaihtoivat
-toistensa kanssa eri pitäjässä olevia sekaluontoisia tilaryhmiänsä. Kun
-esim. Ulvilassa olevan Koiviston ja Huittisten pitäjässä ja kylässä
-olevain rälssitilain omistajat v. 1419 vaihtoivat näitä tilojansa, niin
-järjestettiin asia siten, että Huittisten tilain puolesta tuli
-pysyvästi suoritettavaksi kruunulle kahden savun verot, ja molemmat
-pitäjät myönsivät, että kahden kuninkaansavun verot olivat
-täydellisesti korvatut, niin etteivät kruunun tulot olleet
-vähentyneet.[47] Samoin, kun Yläneen ja Danskilan (Pöytyän veropitäjää)
-omistajat v. 1421 vaihtoivat näitä tiloja, pitäjä antoi samanlaisen
-todistuksen.[48]
-
-Myöskään kirkollisten tilain verovapaudet eivät näinä aikoina olleet
-yhtä helpot kuin ennen. Kemiön pitäjäläiset vaativat v. 1432, että
-eräästä sikäläisestä tuomiokirkon tilasta, jonka verorästit pitäjä oli
-suorittanut, oli tuomiokirkon itsensä vastedes maksettava verot, ellei
-talo voisi nauttia verovapautta.[49] Pöytyän ja Ruskon asukkaat ottivat
-v. 1432 maksaakseen erään talon verot, jotta piispa saisi sen pitää
-verovapaana.[50] Kolmantena tämäntapaisena esimerkkinä mainittakoon,
-että kun v. 1449 piispa valitti Ahvenanmaan pappiloita vastoin Ruotsin
-lakia verotetun, tuomittiin pappilat tosin veroista vapaiksi, mutta
-lisättiin, että jos pappiloille oli jotain veroa laskettu, tuli
-pitäjäläisten siitä vastata, ja että pappikin itsensä tuli suorittaa
-verot siltä maalta, mitä niillä oli enemmän kuin laki määräsi.[51]
-Tapaukset tällaiset osoittavat, että veroasioita nyt toisinaan
-hoidettiin enemmän vanhain lakien henkeen kuin edellisellä
-linnakaudella oli ollut tapana.
-
-Merkillinen Eerik Pommerilaisen ajan verouudistus oli hänen kuuluisa
-verojen rahamuutoksensa, joka pantiin toimeen useissa Ruotsin
-maakunnissa ja Suomessa. Tämän muutoksen kautta kuningas, sanotaan
-Henrik Königsmarkin neuvosta, koetti saada mikäli mahdollista kaikki
-kuninkaalle tulevat verot arvioiduksi ja kannetuksi rahassa. Meillä
-sellainen sopimus saatiin aikaan kuninkaan käydessä Suomessa
-luultavasti 1407. Itse sopimuskirjaa tai sopimuskirjoja ei ole
-säilynyt, mutta vv:n 1414 ja 1419 asiakirjoista näkyvät ainakin asian
-pääkohdat. Veroa oli maksettava kultakin savulta 5, koukulta 2 ja
-bolilta 10 markkaa "eikä enemmän". Vero oli laskettu Turun rahassa[52]
-sellaisen kurssin mukaan, että Turun äyrityinen luettiin 6, Preussin
-killinki 8 ja Tallinnan killinki 3 (Ruotsin) penningiksi. Kaikkia
-veroja ei kuitenkaan vaadittu rahassa, vaan voitiin rahan arvo
-suorittaa tavallisissa verokappaleissa eli n.s. "arvoäyreissä"
-(värdören).
-
-Paitsi säännöstä rahassa arvioidusta pääverosta sisälsi sopimus vielä
-määräyksiä linnain työveroista, joita niinikään muutettiin rahaksi.
-Kaikenlaiset kinkerit ja kestitykset sitävastoin olivat kielletyt --
-niitä oli suoritettava ainoastaan kuninkaan tai kuningattaren maassa
-käydessä tai erikseen niitä vaatiessa. Kieltoa ei kuitenkaan
-noudatettu, kuten kuninkaan omista kirjeistä kyllä selviää.
-
-Myöhemmin kuningas myönsi Turun läänin asukkaille vielä joitakin
-lisähelpotuksia "arvoäyrien" hinnoitteluun, verojen kuljetukseen ja
-maksuaikaan y.m.s. nähden.[53]
-
-Verojärjestelynsä yhteydessä laitatti hallitus nyt, kuten näyttää ensi
-kertaa, suuresta osasta Ruotsia ja Suomea tarkempia maa- tai
-verokirjoja, joihin oli yksityiskohtaisesti merkitty kunkin seudun
-veroyksiöt ja suoritettavat sekä muut vero-olot. Tästä tietolähteestä
-on säilynyt vain muutama niukka v:n 1413 verokirjasta tehty ote, jotka
-Hausen on julaissut.[54]
-
-Suomesta tulevat verot ovat näissä lyhyissä otteissa merkityt rahassa;
-tuotteissa maksetuksi tai maksettavaksi on merkitty ainoastaan osa
-Ahvenanmaan ja Kemin veroja. Viipurin läänistä ei otteissa mainita
-sanaakaan; arvatenkin se lääni on jäänyt Eerik kuninkaan
-verojärjestelyn ulkopuolelle. Veroyksiöinä on otteissa lueteltu Turun
-läänissä savut (1546), bolit (54) ja koukut (345 1/6), Satakunnassa
-savut (837 1/2), bolit (17) ja koukut (664), Raaseporin läänissä
-pitäjät (8), bolit (102) ja miesluku (1011), Korsholman läänissä savut
-(Mustasaaressa 120, Kyrössä 160, Kemissä 20, "Rannassa" 40, Torniossa
-30), Hämeenlinnan läänissä toisessa osassa nimismieskunnat (8) ja
-koukut (400) ja toisessa osassa koukut (555 3/4 ja 2 1/2 kuudesosaa)
-sekä Ahvenanmaalla talonpojat (526) ja nautakunnat (65 1/2).
-
-Huomiota herättää, etteivät veroyksiöt kaikkialla olleet samat saman
-läänin alueella. Niinpä Turun läänissä tavataan ikivanhain
-ruotsalaisten bolien ja hämäläisten koukkujen ohella myöskin savuja.
-Tällainen veroyksiöiden kirjavuus on muisto kartanokauden aikaisista
-verotusoloista. Savut, jotka v. 1413 olivat yleisiä laajoilla aloilla,
-näyttävät edustavan uudempaa verotusta.
-
-Veroyksiöiden suoritettavat maksut ovat yleensä suuremmat kuin
-alkuperäisessä sopimuksessa määrätyt, mikä johtunee osittain siitä,
-että maksut on merkitty Turun rahassa, joka oli 1/4 halvempaa kuin
-Ruotsin raha, osittain ehkä siitä, ettei rahaverosopimus ollut
-kaikkialla samanlainen.
-
-Eri alueitten loppusummat tekivät:
-
-    Turun läänin                         9 832 mk
-    Satakunnan                           5 882 mk
-    Korsholman läänin                    2 300 mk
-    Tornion                                150 mk
-    Hämeenlinnan läänin                  4 222 mk 4 äyrit.
-    Ahvenanmaan (ilman tuotteiden arvoa)   643 mk
-                              koko alue 23 029 mk 4 äyrit.
-
-Turunkin rahassa laskettuna ja huomioonottaen, etteivät kaikki verot ja
-rasitukset sisältyneet tähän rahaveroon, olivat nämä loppusummat
-korkeat ja verot maksajille raskaat. Sata vuotta myöhemmin nousivat
-kruununverot, mukaan luettuina rahaksi muutetut verotavaratkin, samalta
-alueelta tasaisin luvuin n. 15 000 silloiseen (arvoltaan alenneeseen)
-markkaan.[55]
-
-Tämä osoittaa, että Suomen taloudellinen tila viisisataa vuotta sitten
-oli keskiajan loppukauteen verraten harvinaisen hyvä tai että -- se on
-luultavampaa -- silloinen verotus oli harvinaisen ankara. Aikalaiset
-eivät Eerik Pommerilaisen veronuudistuksiin olleet tyytyväisiä.
-Riimikronikka sisältää pitkiä valituksia veroparsellimuutoksen
-turmiollisuudesta ja silloisten verojen raskaudesta.[56] Toiselta
-puolen ei kuninkaan valtiollisten vastustajain moitteita voi käsittää
-puustavillisesti. Eerik Pommerilainen tuli Suomessa tunnetuksi myöskin
-veronhuojennuksistaan; eivätkä ne olleet ainoat hänen parannuksensa
-täällä. Toimeenpantu verojen järjestely oli jo itsessään edistysaskel.
-Mutta tämä kaikki ei voi kumota sitä tosiasiaa, että verot hänen
-aikaansa olivat hirvittävän raskaat.
-
-Taloudelliseen tyytymättömyyteen yhtynyt valtiollinen ja kansallinen
-tyytymättömyys, jota erityiset seikat kiihottivat, saivat Ruotsissa v.
-1434 Engelbrektin kapinan puhkeamaan. Alkaneessa taistelussa veroseikat
-olivat aivan etualalla. Ensi töikseen helpotti Engelbrekt rahvaan
-veroja kolmanneksella. Myöskin kuningas suostui rauhansovitteluissa
-melkoisiin veronalennuksiin -- talonpoikain jouset merkitsivät näinä
-levottomina aikoina tavallista enemmän ja kaikki tekivät heille nyt
-myönnytyksiä.
-
-Suomenkin talonpojille tuli vuoronsa. Juhannuksena 1436 Ruotsin
-valtaneuvosto, arkkipiispa Olavi, drotsi Kristiern Niilonpoika ja
-marski ja valtakunnan päämies Kaarle Knuutinpoika etunenässä, antoi
-merkilliset kaksi julistustansa, joista toisella uskollinen ja
-kuuliainen Suomen rahvas, kun se oli luvannut olla kapinapäällikköä
-itselleen nostamatta, otettiin Ruotsin hallituksen suojelukseen ja
-luvattiin sille samat veronhuojennukset kuin valtakunnan muullekin
-rahvaalle, ja toinen lähemmin määräsi verojen alennukset ja järjesti
-koko verotuksen.
-
-Todennäköisesti Suomen talonpojat saivat kaksinkertaisen
-veronalennuksen: ensinnä kolmanneksen alennuksen, joka asiakirjan
-ilmoituksen mukaan oli jo v. 1435 tullut toimeenpannuksi, ja toiseksi
-sen erityisen alennuksen, joka järjestettiin v. 1436.[57]
-
-Edellisen alennuksen perusteluissa mainitaan, että vero oli
-kuudentoista vuoden ajat ollut kolmatta osaa korkeampi kuin muutoin sen
-kautta, että Turun äyrityinen, joka ennen oli vastannut 6 penninkiä eli
-1/4 äyriä, oli alentunut arvossa 4 penningin eli 1/6 äyrin arvoiseksi.
-Tällainen veronnousu tuntuu kummalliselta ja mainitun laskelman
-pätevyyttä on epäilty. Laskelma on kuitenkin ymmärrettävä. Suomen
-veronmaksajille oli todella myönnetty sellainen etu, että he
-veronmaksussaan saisivat lukea Turun äyrityisen 6 penningiksi, niinkuin
-Eerik kuninkaan kirjelmässä v. 1414 nimenomaan selitetään.[58]
-Myöhemmin (v. 1419) oli Turun rahan huonontuessa kuitenkin ruvettu
-Turun äyrityistä laskemaan vain 4 penningiksi. Veronmaksajat eivät siis
-saaneet nauttia ennen luvattua etuansa, vaan oli heidän maksaminen
-kolmattaosaa suurempi vero. Mutta taloudellisestikin oli vero varmaan
-ylentynyt. Hinnat Suomessa olivat suhteessa oman maan käypään rahaan
-(Turun äyrityiseen) ja, kuten keskiajan hinnat yleensä, sangen hitaasti
-seurasivat rahan hopea-arvon alentumista. On siis hyvin luultavaa,
-etteivät hinnat Suomessa puheenaolevana aikana olleet nousseet samassa
-suhteessa kuin rahan metalliarvo oli alentunut, ja että siis
-veronmaksajat, joiden täytyi suorittaa veronsa käypää hintaa
-kalliimmasti, joutuivat tuntuvaan vahinkoon. V:n 1436 veronalennus ei
-siinä kohden ollut mikään oikea alennus, vaan ainoastaan palaus
-entiselle kannalle.
-
-Erityisen alennuksen järjestely sisälsi seuraavat päämääräykset: (1)
-kaikki maa, mikä tähän saakka oli tullut rälssiksi ja saanut laillisen
-vahvistuksen ja mitä ei ennen oltu poistettu veronalaisesta maasta, oli
-nyt siitä poistettava, niin ettei mitään erimielisyyttä siitä voisi
-syntyä rälssimiesten ja talonpoikain välillä; (2) sen jälkeen oli
-(varmaan siten syntyneen veronmaksuvähennyksen korvaukseksi)
-vähennettävä talonpojilta joka viides savu, ja miesluku ja markkaluku
-(s.o. veroyksiöltä suoritettava veromäärä) jäävä siksi, minä se silloin
-oli; (3) kaikki savut, koukut ja bolit oli tasoitettava pitäjäin kesken
-arviomiesten tutkimuksen mukaan; (4) linnantyö- ja -rakennusverot,
-jotka olivat muutetut rahaveroksi, oli poistettava rahaverosta
-kohtuullisen arvion mukaan.[59]
-
-V:n 1436 verojärjestelyllä on kaikesta päättäen ollut suuri vaikutus
-maamme vero-oloihin keskiajan loppupuolella. Sellaisina, miksi
-vero-olot v. 1436 ja sitä seuraavina vuosina muodostuivat, ne sitten
-pysyivät. Turun läänin talonpojille osoitetulla julistuksella
-Kristoffer kuningas v. 1441 Ruotsin neuvoston neuvolla vahvisti
-edellisen veronalennuksen.[60] Samassa julistuksessa annettiin ohjeita
-linnan muonittamiseksi suoritettavan veron määräämisestä. V. 1450
-Kaarle kuningas antoi kirjeen Turun läänistä suoritettavan
-voudinkinkerin järjestämisestä. Nämäkin edellisinä aikoina niin
-epävakaat kinkeriverot siten 1400-luvun keskimaissa näyttävät
-Länsi-Suomessa tulleen lailliselle, sopimusperäiselle kannalle.
-Keskiajan verolaitos alkoi olla valmis. Pääasiallisesti sellaisena,
-miksi se puheenaolevina aikoina muodostui, sen tapaamme vielä kauan
-uudella ajalla.
-
-V:n 1436 ja sitä seuraavain veroparannusten yhteydessä tapahtui
-todennäköisesti myös perinpohjaisia uudistuksia maamme pitäjä- ja
-verokuntajaossa. Keskiajan verojen rasittavaisuus riippui suureksi
-osaksi veronsuorittajain ryhmityksestä. Vanhastaan verot suoritettiin
-yleensä siten, että pitäjäin ja sen alaisten verokuntain -- bolien,
-nautakuntain, neljänneskuntain, täysiverokuntain -- maksettavaksi tuli
-tietty veromäärä, jonka suorittamisesta asianomainen pitäjä tai
-verokunta oli vastuussa. Kun jostakin sellaisesta verokunnasta tiloja
-joutui maallisen tai kirkollisen rälssin alaiseksi tai autioksi,
-suureni siitä toisten maksajain vero ja samanlaisten verokuntainkin
-kesken syntyi ikävää epätasaisuutta. Näiden epäkohtain poistaminen oli
-tärkeää kruunulle ja vielä tärkeämpää talonpojille. Epäkohta oli
-korjattavissa ainoastaan verontasoituksella, s.o. verokuntia oli
-tarpeellisilla siirroilla ja uudestaanlaskemisilla pidettävä keskenään
-niin tasaväkisinä kuin mahdollista. Sentapaista verontasausta tarkoitti
-jo Uplannin lain määräys, että verojen suorittamista varten olivat koko
-hundarin miesluvut verrattavat.[61] Tähän kuuluvia epäkohtia oli
-Suomessakin aikain kuluessa syntynyt paljonkin, kunnes niitä vihdoin
-Engelbrektin kansanliikkeen aikana oli ruvettava korjaamaan. V:n 1436
-suuren veronuudistuksen yhteydessä määrättiin, kuten mainittu,
-ensinnäkin laillinen rälssi kokonaan poistettavaksi veromaan joukosta,
-minkä jälkeen vero (poiston korvaamiseksi) oli alennettava 1/5:lla ja
-lopuksi kaikki savut, koukut ja bolit tasoitettavat pitäjäin kesken.
-
-Tämmöinen tasoitus tulikin toimeenpannuksi. Sen voi päättää jo siitä,
-että itse veronalennus ilman vastaavaa verontasoitusta olisi
-menettänyt suuren osan hyötyään. Parhaana todistuksena tasoituksen
-toimeenpanemisesta ovat 1400-luvun loppupuolen verokirjat, joissa
-verokunnat esiintyvät useilla seuduilla täysin samankokoisina.[62]
-Samoin ensimäiset maakirjat uudelta ajalta. Niissä esiintyvä pitäjä- ja
-verokuntalaitos on näet aivan v:n 1436 säännösten mukainen: veropitäjät
-tosin enään harvemmin ovat aivan toistensa kokoiset, vaikka
-sellaisiakin tapauksia on useita, mutta laajoilla aloilla ovat nuo
-tärkeät neljänneskunnat (tai kolmannekset) samassa pitäjässä, jopa
-useankin pitäjän alalla niin tarkalleen toistensa kokoiset, sisältävät
-murto-osia myöten niin samoja määriä veroyksiöitä (savuja, koukkuja),
-että järjestävän käden vaikutus on ihan ilmeinen. Kun rälssit näissä
-pitäjissä ja verokunnissa on jo jätetty kokonaan pois laskusta, ovat
-pitäjät ja verokunnat niinmuodoin saaneet muotonsa sen jälkeen kuin
-vanha rälssi oli muodostunut ja jätetty maalaskusta pois, siis jälkeen
-v:n 1436. Mutta aivan lähelle uutta aikaa ei tämä pitäjäin ja
-verokuntain muodostuminen ole voinut lykkäytyä, siksi paljon todisteita
-keskiajan oloista puheenaolevat maakirjat kuitenkin sisältävät.
-Pitäjäin ja verokuntain yhtäläisyydellä ei olisi uudella ajalla enään
-ollut olemisen syytäkään, koska kruunu tällöin jo kaikin tavoin pyrki
-yksilöverotukseen ja kollektivisen veronmaksun hylkäämiseen. Mistään
-vuotta 1436 nuoremmasta yleisestä pitäjäjaon uudistamisesta eivät
-asiakirjat tiedäkään kertoa. Sen sijaan esiintyy juuri 1400-luvun
-keskivaiheilla veropitäjiä, jotka luultavasti ovat niihin aikoihin
-perustettuja.
-
-Loimaalaiset valituksissaan 1540-luvulta mainitsivat heidän pitäjänsä
-vanhan veronpanon olleen Kaarle kuninkaan aikaisen; silloin oli heidän
-pitäjässään ollut 4 neljänneskuntaa, kussakin 5 savua -- siis täälläkin
-sangen tasainen määrä.[63]
-
-Tällä tavoin sai keskiajan verolaitos ulkonaisestikin sisällystään
-vastaavan muodon.
-
-
-
-
-II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA HALLINNON ALKUMUOTOJA.
-
-
-
-1. "VEROT" JA "VAKAT".
-
-
-Maamme vanhimman vero- ja hallintohistorian jälkiä etsiessä huomio ei
-voi olla kiintymättä muutamiin suomalaisiin nimityksiin, jotka
-näyttävät luovan jonkin verran valoa Suomen suomalaisten heimojen
-yhteiskunnallisiin oloihin ennen historiallisesti tunnettua aikaa.
-
-Eräs sellainen nimitys on vero. Porthan ja Fellman mainitsevat
-tämän sanan lapinkielessä (varro) merkitsevän sekä uhria että veroa;
-myös Luulajan lapin murteessa sama sana esiintyy sellaisessa
-merkityksessä.[64] Fellmanin kuvauksesta päättäen lappalaisten "varro"
-kohdistui eläin- eli veriuhriin: "varro muorra" (veropuu) oli puinen
-jumalankuva, joka pystytettiin maahan peitetyn tuohisen uhriastian
-kohdalle ja siveltiin uhrieläimen verellä. Vesisaaren (Vadsön)
-kauppalan lappalaisen nimen "Vera" eli "Värra" Fellman asettaa
-yhteyteen kauppalan entisellä paikalla olleen tärkeän lappalaisen
-uhripaikan kanssa, jota norjalaiset vielä kertojan aikaan kutsuivat
-nimellä "Finne kirke".[65]
-
-Lapin kielen sanan perusteella Porthan arvelee "vero" sanan suomessakin
-alkuaan merkinneen uhria, mutta kristinuskon vaikutuksesta sittemmin
-saaneen maallisen veron merkityksen. Tämä käsitys tuntuu varsin
-hyväksyttävältä: onhan matka luonnollinen ja johdonmukainen uhrista
-uhrivarain keräämiseen, uskonnolliseen verotukseen ja vihdoin saman
-tavan käyttämiseen muunkinlaisia tarkoituksia varten. Uskonnollisen
-verotuksen laajeneminen maalliselle alalle on ollut hyvinkin
-mahdollinen jo pakanallisella ajalla, jolloin uskonnollisten
-ja maallisten asiain välillä ei voi otaksua olleen sellaista
-selvää rajaviivaa, minkä kristinoppi niiden väliin teki. Näin on
-puheenaoleva nimitys omansa tukemaan sitä yleistä katsomusta,
-että yksi julkisoikeudellisen verotuksen juuria menee muinaiseen
-uhriyhteiskuntaan.
-
-Toinen suomenkielinen nimitys, joka samalla tavoin näyttää olevan
-yhteydessä toiselta puolen uskonnollisten uhrien ja toiselta puolen
-maallisen verotuksen kanssa, on vakka.
-
-Tämä sana esiintyy yleisesti Suomen historiallisissa asiakirjoissa
-uuden ajan alussa, ja se on täällä ollut tunnettu niin suomalaisilla
-kuin ruotsalaisillakin alueilla. Ruotsissa sitä ei ole tavattu. Aivan
-yleinen sitävastoin se on ollut Itämeren maakuntain sekä virolaisilla
-että lättiläisillä alueilla.[66] Kun sana ei myöskään liene johtunut
-mistään venäläisestä sanasta, niin sen tunnettu käyttö siten rajoittuu
-Itämeren lähimpiin itäisiin alueisiin.
-
-Nykyisessä suomenkielessä vakka yleisesti merkitsee määrätynlaista
-juuri- tai tuohikoppaa tai puuastiaa, määrätyntapaista viljan
-mitta-astiaa tai viljamittaa (määrää), joka on eri seuduilla eri
-suuruinen, missä 4, missä 5 kappaa, j.n.e.[67] Vanhemmissa
-asiakirjoissa vakka yleensä merkitsee määrätyn suuruista
-viljamittaa.[68] Vanhoina aikoina sillä myöskin yleisesti tarkoitettiin
-virkamiehelle maksettua viljapalkkaa, joko tiettyä palkkamäärää tai
-epämääräisesti virkamiehen saatavia yleensä (lukkarin, papin,
-nimismiehen, voudin, tuomarin "vakat").[69] Heinjoelta on tunnettu
-nimitys "vakan talo", jolla on tarkoitettu 1/12 manttaalin tilaa.[70]
-
-Tällaisessa veroa tarkoittavassa merkityksessä vakka sanaa on kauan
-käytetty Itämeren maakuntain lättiläisellä alueella. Saksan kieleen
-lainatulla paikallisella nimityksellä "Wacke" tarkoitettiin 1500-luvun
-lopulla ja seuraavan sataluvun alussa ritaritilaan kuuluvain
-talonpoikaistalojen muodostamaa yhtenäistä piiriä, jonka vastakohtana
-olivat hajatilat; vielä v:n 1744 maakirjassa mainitaan Riian lähellä
-"Wacke" nimellä kolmea 11, 19 ja 28 alustalaistalon muodostamaa piiriä.
-Kun Wacke usein oli yksiönä verojen suorituksessa, kutsutaan Liivinmaan
-tilain maakirjoja nimellä "Wackenbücher", rahavero on "Wackengeld" ja
-maksuajastakin käytetään nimitystä "Wacke".[71] Erinomaisen valaisevan
-ja elävän kuvauksen liivinmaalaisen vakka-piirin verovelvollisuuksista
-antaa Rüssow tunnetussa kronikassaan 1500-luvun loppupuolelta.
-Suomennettakoon tähän asiaankuuluva kohta:
-
-"Mutta liivinmaalaisten vakkain laita on niin, että kaikkien herrain ja
-aatelismiesten kylät on jaettu vakkoihin. Suuria ja varakkaita kyliä on
-vakassa yksi tai kaksi, ja pienempiä ja köyhempiä on useita pantu
-yhteen, niin että itsekullakin herralla ja aatelismiehellä kyläinsä
-luvun mukaan on ollut muutamia vakkoja. Ja kunkin vakan täytyi joka
-vuosi toimittaa herralle tai junkkerille uljaat pidot, joihin silloin
-myöskin kaikkien siihen vakkaan kuuluvain talonpoikain ja
-vapaatalollisten (Landfreien) oli tultava maksamaan herralle tai
-junkkerille vuotuisia verojaan ja maksujaan. Silloin ovat ritarikunnan
-herrat Mikonpäivänä alkaneet pitää vakkoja, joihin myöskin koko heidän
-hoviväkensä ja kaikki ympärillä asuva aateli ja vapaatilalliset,
-saksalaiset ja vierasheimoiset, ovat joukolla saapuneet. Ja kun vero
-oli maksettu, on ruvettu juomaan ja hummaamaan kaikin voimin. -- --
-Tätä vakkajuhlaa on kautta koko maan kestänyt Mikonpäivästä jouluun
-kaikkien ritarikunnan herrain, haltijain ja aatelin mailla -- --".[72]
-
-Liivinmaalla 1500-luvulla tunnetun perimystarinan mukaan siis vakoiksi
-kutsuttiin määrättyjä verokuntia ja niiden toimeenpantavia veropitoja.
-
-Huomattava on, että suomenkielessäkin "vakat" on tunnettu pitojen
-merkityksessä.[73] Mutta vakkapitojen alkuperä näyttää olevan
-liivinmaalaisia veropitoja vielä vanhemmissa ja aikuisemmissa
-yhteiskuntaoloissa.
-
-Suomalaisilla ja virolaisilla "vakka" sana on merkinnyt myös
-uhriastiaa, uhrivakkaa. Suomalaisilla oli muinoin Ukonvakkansa, joka
-Agricolan tunnetun säkeen mukaan haettiin esille Ukon juhlaan
-kevätkylvön aikana. Virolaisilla oli Kreutzwaldin tietojen mukaan joka
-talossa tuohesta tai päreistä tehty kannellinen Ukolle pyhitetty
-uhrivakka, jota säilytettiin aitassa ja jolle Ukon juhlassa uhrattiin.
-Samanlainen uhrivakka oli virolaisten "Tönne vak" ja "Vana Tönni
-vak".[74]
-
-Meille tunnetussa muodossaan uhrivakat ilmeisesti olivat
-maanviljelysjumaluuden palvelukseen kuuluvia vilja-, leipä- (ja
-olut)-uhria. Tässä kohden aitassa säilytetyn joululeivän esillekanto ja
-jakaminen kylvöpäivänä (toukoleipä, kylvöleipä), mikä tapa on tunnettu
-eri tahoilta Suomea, muistuttaa niin läheisesti Ukon vakkaa, että ne
-tuskin ovat voineet olla toisilleen vieraita uhreja.[75]
-
-Vakan merkitys leipäuhrina on myöskin säilynyt nimityksessä
-"leipävakat", joiksi jo v. 1345 Karjalassa ja uuden ajan alussa
-kutsuttiin papinmaksuja, varsinkin rukiissa suoritettua
-papinmaksua.[76] Kun tämän veron aine (rukiit) ja peruste (mies- eli
-taloluku) Savossa olivat samat kuin Hämeen ruokaverossa, vieläpä
-määräkin Savossa oli sama kuin Hämeessä (1 pannin- tai 2 karpion
-"kolmannesta"),[77] täytyy Savon ruisveroa pitää ruokaverona ja
-"leipävakkaa" ruokalisän (matskott) kansanomaisena suomalaisena nimenä.
-Kysymyksessä on kaikkein alkuperäisimmän laatuinen ruokalisävero, sillä
-Ruotsissa oli Helsinglannin lain mukaan ruokalisän pääosana alttarille
-viety leipäuhri[78] -- pakanallinen suomalainen vakka kristityssä
-ruotsalaisessa muodossa. Näin saavat luonnollisen historiallisen
-selityksensä vakkauhrit ja vakkanimen kiintyminen erityisesti
-viljamittaan ja jauhovakkaan.
-
-Uhrit ovat helposti voineet tulla suurempain yhdyskuntain yhteisiksi ja
-yksityiset vakkajuhlat suuremmiksi vakkapidoiksi. Agrikolan mainitsema
-kylvöjuhla, johon ukon vakka haettiin, oli yleinen juomajuhla, jota
-arvatenkin vietettiin kokonaisin kylittäin, niinkuin Pohjois-Hämeessä
-vielä viime vuosisadan puolivälissä "Ukon vakkoja" keväällä
-pidettiin.[79] Kustaa Vaasan aikaisessa asiakirjassa Savon asukkaiden
-juomingeista käytetty ruotsalainen nimitys "thordhns gildhe" myöskin
-viittaa yhteiseen Ukon juomajuhlaan.[80] Kurkijoella on "Ukon vakoiksi"
-kutsuttuja pitoja pidetty kesäkuussa kuivuuden aikana.[81] Inkerinmaan
-Tarinaisin kylä on viettänyt yhteistä "Vakkove" nimistä olutjuhlaa --
-ilmeisiä Ukon vakkoja -- Eliaanpäivänä.[82] Olemme täten löytäneet
-suomalaisella alueella liivinmaalaisia vakkajuhlia yksinkertaisemman ja
-vanhemman vakkajuhlan.
-
-Tarinaisin Vakkove juhlan olutta varten hankki jokainen isäntä maltaita
-olojensa ja varojensa mukaan. V. 1757 syytettiin muutamia Sortavalan
-Rekolan asukkaita siitä, että he Yrjön päivänä -- Ukon vakkoja
-vastaavana juhlana -- "olivat kokoontuneet Rekolaan ja koonneet varoja
-yhteisiä pitoja varten".[83] Rautalammilla ja Kurkijoella kustansi
-kukin talo Ukon vakat arvan määräämässä järjestyksessä.[84]
-
-Tällaisesta varain kokoamisesta tai vuorojärjestyksestä määrätyn piirin
-yhteisiä uhripitoja varten, joista niin runsaat vakkamuistot kertovat,
-varmaan on verotuksen alku suomalaisten heimojen keskuudessa haettava.
-
-
-
-2. "PEREVAARA", "PITÄJÄ", "POKOSTA".
-
-
-"Perevaara"-kysymystä on viimeksi ja laajimmin käsitellyt J. V.
-Ronimus. Vatjan viidenneksen verokirjan muutamissa Laatokan
-rannikkopokostoissa esiintyviä "perevaara" nimisiä verokuntia hän kuten
-O. A. Hainari pitää alkuperäisenä suomalaisena (karjalaisena)
-yhteiskuntamuotona, mutta eräitten venäläisten asiakirjain perusteella,
-joissa samannimisiä yhdyskuntia mainitaan Novgorodin alueella, Valdain
-tienoilla, hän katsoo näitä tienoita perevaarain alkukodiksi: "Valdain
-metsäisillä ylängöillä olivat luultavasti jo kaukaisessa muinaisuudessa
-perevaarat syntyneet, täältä ne myöskin pohjoiseen siirtyvien
-karjalaisten mukana olivat Suomeen muuttaneet".[85]
-
-Tähänastiset perevaaran selitykset ovat rakentuneet sille kielelliselle
-otaksumalle, että nimitys johtuisi sanoista "per(h)e" ja "vaara". Tästä
-selityksestä lienee kumminkin luovuttava jo historialliseltakin
-kannalta asiaa arvosteltaessa. Jokaista perevaaraa ei voi selittää
-yhteenkuuluvaksi asutusalueeksi. Kun Niinisyrjän kylän taloja
-Jänisjärven lähellä kuului kahteen Sortavalan perevaaraan, niin tuntuu
-hyvin uskottavalta, että Niinisyrjän asukkaat olivat alkuaan kotoisin
-noista kahdesta perevaarasta.[86] Mutta kun keskellä vanhaa asutusta
-pienellä Laatokan saarella olevan Mäkisalon kylän talot, jotka kaiketi
-muodostivat jokseenkin vanhan yhteenkuuluvan asutuksen, kuuluivat
-_neljään_ eri perevaaraan,[87] niin on vaikea sen perusteella ilman
-muuta väittää, että nuo talot olivat alkuaan tulleet perustetuiksi eri
-perevaaroista käsin. Ei voi kieltää sitäkään mahdollisuutta; mutta joka
-tapauksessa se aika oli verokirjan olojen vallitessa jo ollut ja mennyt
-ja Mäkisalon kylä jo kauan ollut omana yhteenkuuluvana asutuksenaan.
-
-Verokirjasta täysin selviää ainoastaan se, että perevaarat ovat olleet
-määrättyjä veroalueita, joita yhdessä pokostassa on ollut useita. Mutta
-kun Ronimus katsoo niitä alkuperäisiksi asutusalueiksi, joiden
-olemassaoloa veronkantajat vain ovat käyttäneet hyväksensä, näyttää
-uskottavammalta, että perevaarat ovat muodostetut veronkantoa
-varten, vaan kerran muodostettuaan muuttuneet uudenlaisiksi,
-verotaloudellisiksi asutusaloiksi. Oli näet luonnollista, että
-perevaaraan sitä muodostettaessa luettiin kaikki perevaaran asukkaille
-kuuluvat etäisetkin omistukset ja että kaikki perevaarasta kenenkään
-omistamattomille takamaille siirtyneet uutisasukkaat joutuivat
-maksamaan veronsa sen perevaaran mukana, josta olivat lähteneet. Sillä
-tavoin saattoi Laatokan rannalla olevana Sorolan perevaaraan kuulua
-kalapaikkoja ja asutuksia Pielisjoella j.n.e. Juuri sellainen tapa
-vallitsi vielä uuden ajan alussa laajoilla aloilla sisä-Suomea. Tämä
-verotaloudellinen asutustapa on omituista suomalaisten alueitten
-keskiaikaisille oloille ja on vanhemman sukulaisuuden pohjalle
-rakentuvan heimokunnallisen asutustavan historiallinen vastakohta.
-
-Joka tapauksessa ovat Karjalan perevaara-verokunnat sangen vanhoja
-laitoksia. 1500-luvun alussa niitä oli tavattavana enään vain Laatokan
-pohjoispuolisella alueella. Verokirjassa mainitaan kuitenkin yksinäinen
-perevaara Sakkulassa, josta päättäen perevaarajako oli ollut
-käytännössä etelämpänäkin.[88]
-
-Ronimuksen esittämäin venäläisten asiakirjain mukaan ovat Novgorodin
-alueen perevaarat olleet ruokaveroja, erityisesti olut- ja
-simakestitystä, suorittavia verokuntia (ven. perevar = oluenkeittovero,
-olut). Siinä on epäilemättä Karjalankin perevaaran alkujuuri.
-Keskiajalla yleisesti, myöskin Suomessa, kinkeriverojen suuruutta
-ilmaistiin niiden tärkeimmän erän, oluttynnörien, luvulla. Aivan oikein
-Ronimus tätä veroa vertaa muinaisruotsalaiseen kinkeriin.
-Vertaamiskohtia löytyy muitakin. Walesin keltiläiset elivät
-heimokaudellaan hajanaisissa asutuksissa, joista oli keinotekoisesti
-muodostettu veropiirejä kinkeriverojen suorittamista varten.
-Intiassakin keinotekoiset veropiirit ovat olleet yleisiä
-alkuperäisimmissäkin oloissa.[89] Sentapainen, sangen vanha kinkeri-
-eli olutkunta lienee ollut Karjalan perevaarakin. Laajemmilla alueilla
-yhdenmukaisesti järjestettyinä veropiireinä Karjalan perevaarat
-varmaankin ovat vieraan verottajan luomia keinotekoisia laitoksia.[90]
-Perevaaran kehitys siis olisi pääpiirteissään samanlainen kuin
-liivinmaalaisen "vakan" tai läntisemmän Suomen suomalaisten
-verokuntain, joista tuonnempana tulee puhe.
-
-Edellä esitettyjen muinaisten olojen perusteella voidaan ottaa
-kysymykseen, eikö "pitäjä" nimityskin alkuperäisesti ole tarkoittanut
-määrätynlaisten verojen suorittamista varten muodostunutta
-alueellista yhdyskuntaa.[91] Varmaan pitäjä on katsottava itäisten
-suomalaisalueitten vanhan "pokosta"-laitoksen läntiseksi vastineeksi.
-Venäläiset aikakirjat kertovat suuriruhtinatar Olgan 900-luvun
-puolivälissä säätäneen pokostia Novgorodin suomalaisilla alueilla. 12.
-vuosisadalla pokostia mainitaan verohallinnollisina piireinä. Vatjan
-viidenneksen verokirjassa v:lta 1500 pokosta-laitos esiintyy
-juurtuneena yhteiskunnallisena laitoksena koko Käkisalmen Karjalassa.
-Uusimpain venäläisten tutkijain mukaan pokostat alkuaan olivat
-liikepaikkoja, joihin muinoin eläintenpyytäjät ja hunajankerääjät
-kokoontuivat kaupantekoa, "gost'haa" varten; sellaisia paikkoja
-ruvettiin kutsumaan "pokosteiksi" ja niistä kehittyi veropiiriä.[92]
-
-Samantapaisia keskuspaikkoja ovat myöskin läntisten alueitten "pitäjät"
-alkuaan voineet olla ja siitä kehittyä veropiireiksi. Mutta se aika on
-hyvin kaukana, sillä vanhimmat pitäjät, joiden jälkiä paikallisella
-tutkimuksella on voitu seurata, kuntia, ovat olleet jo kehittyneitä
-maanomistus-yhdyskuntia.[93] On tietysti kulunut pitkiä aikoja,
-ennenkuin maanomistusolot ovat ehtineet täysin mukaantua
-hallinnollisten ja elinkeinollisten tarpeitten synnyttämäin
-yhdyskuntain mukaisiksi. Että kehitys on siinä järjestyksessä
-tapahtunut -- s.o. että verollinen ja hallinnollinen alkupitäjä on
-vanhempi kuin maanomistuspitäjä -- selviää Karjalan pokostoista
-(pitäjistä), jotka pysyvinä verohallinnollisina piireinä ovat
-ikivanhoja, mutta vasta isonjaon kautta ovat kehittyneet
-maanomistus-yhdyskunniksi.[94]
-
-Edellisen nojalla saamme suomalaisten verotuksen ja hallinnon
-alkumuotojen kehityksestä seuraavanlaisen yleiskuvan. (1) lähtökohtana
-on ollut heimokautinen yhdyskunnallinen uhritoiminta, joka on antanut
-aihetta paikalliseen uhriverotukseen ja varmaan muunlaiseenkin
-yhteistoimintaan. (2) Ulkopuolelta tuleva pakkovalta on sittemmin
-aiheuttanut uhriverojen kehittymisen pysyväksi veronalaisuudeksi sekä
-uskonnollisten yhdyskuntain muuttumisen pysyviksi verotus- ja
-hallintopiireiksi. (3) Näin syntyneet uudet olot ovat vuorostaan
-tulleet myöhemmän maanomistuksen ja asutuksen perusteiksi.
-
-
-
-
-III. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURL
-
-
-
-1. ITÄMEREN MAITTEN MUINAISET TURKIKSET.
-
-
-Turkisrikkaus saattoi Pohjolan maat jo varhain etelämpäin maitten
-kansain tieto- ja vaikutuspiiriin. Jordanes n. vv:n 551-552 aikoina
-kirjoittamassaan gootilaisten historiassa kertoo svealaisten (Suehans)
-kauppaavan lukemattomain muitten kansain kautta roomalaisten
-käytettäväksi eräänlaisia nahkoja, jotka olivat kuuluisia tumman
-värinsä vuoksi.[95] Toiselta puolen kertovat keskiajan arapialaiset
-maantieteilijät turkiksista, joita Pohjolan maista kaupattiin itämaille
-pääasiallisesti Volgan varrella asuvain kauppakansain välityksellä. Ibn
-Chordâdhbeh 800-luvun keskivaiheilla laaditussa teoksessaan sanoo
-slaavilaissukuisten Russien (ruotsalaisten) kuljettavan slaavien maan
-kaukaisimmista osista saukon (majavan) ja mustien kettujen nahkoja sekä
-miekkoja Roomanmerelle (Mustan- tai Välimeren maihin) ja retkeilevän
-Kaspianmerellekin, jopa Bagdadiinkin saakka.[96] Eräs vähää myöhemmin
-elänyt arapialainen kirjoittaja Ibn Ruste kertoo (v. 912), että
-saarella asuvain ja slaavilaisia hätyytteleväin Russien ainoa elinkeino
-oli soopelin-, oravan- ja muitten turkisten kauppa.[97]
-
-Al-Masudi, joka eli ennen vuotta 950, kertoo, että mustanketun nahkoja,
-jotka olivat kaikista turkiksista arvokkaimpia, saatiin pohjoisessa
-olevasta Burtâsien maasta ja ettei näitä turkiksia ollutkaan muualla
-kuin siellä ja lähiseuduilla. Valkoisen ja punaisen ketun nahkoja
-saatiin samasta Burtâsien maasta, jonka turkiskauppa oli niin laaja,
-että mainittuja turkiksia vietiin Frankkien maahan, Andalusiaan
-(Espanjaan) ja Pohjois-Afrikkaan saakka.
-
-Burtâseja pitävät monet tutkijat mordvalaisina.
-
-Vielä muudan arapialainen Abû Hâmid (1080-1169 tai 1170) kertoo, kuinka
-kauppiaat matkustivat Bulgârista Isû nimiseen uskottomain maahan, josta
-saatiin majavia; siellä kauppiaat persialaisilla miekanterillä ostivat
-itselleen majavannahkoja; Isûn asukkaat taas veivät nämä miekat
-pimeyden läheiseen maahan synkeän meren äärelle, missä möivät ne
-soopelinnahkoihin; tuon äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat
-miekat mereen, josta Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja.[98]
-Siinä on muutamalla piirteellä kuvattu koko vaihtokaupan kulku
-Persiasta Jäämerelle ja Jäämereltä Persiaan.
-
-Muillakin arapialaisilla kirjoittajilla on tietoja Wisusta. Jaqutin
-(k. 1229) tietojen mukaan oli Wisun maa kolmen kuukauden matkan päästä
-Bulgarista. Majavan-, soopelin- ja oravannahkoja Itilin kauppiaat
-hankkivat Wisusta. Kaikki arapialaiset kirjoittavat tämän maan olevan
-kylmässä pohjoisessa.
-
-Arapialaisten käyttämät Isû ja Wîsu nimet lienevät samat kuin Bremenin
-Adamin (n. 1070) mainitsemat Wizzi ja venäläisen Nestorin kronikassa
-(1100-luvun alulta) mainittu Ves'. Nestorin Ves' tarkoitti Valkeajärven
-seuduilla asuvaa suomalaista (vepsäläistä) heimoa, mutta arapialaiset
-Wisu nimellä mahdollisesti tarkoittivat yleensä pohjoisen Venäjän
-suomalaisia kansoja.[99] Myöhemmätkin arapialaiset kirjoittajat
-kertovat Wisun tavattomasta turkisrikkaudesta.[100]
-
-Haluttua turkistavaraa ei Pohjolan mailta aina hankittu
-kaupankäynnillä, vaan otettiin sitä myöskin maan asukkailta väkisin
-tai pysyvänä verona. Svealaiset ja russit, jotka niin aikaisin
-harjoittivat laajaa turkiskauppaa, näkyvät yhtä kauan tunteneen tuon
-toisenkin hankintatavan. Nestorin kronikassa kerrotaan Varjagien
-v. 859 tulleen meren takaa ja ottaneen veroa tshuudeilta ja
-sloveeneilta, merjalaisilta, vesseiltä ja krivitsheiltä, muutamain
-kronikkatoisintojen mukaan joka mieheltä valkoisen oravan tai joka
-mieheltä oravan ja kärpän.[101] Kun Venäjän valta oli perustettu, sen
-ruhtinaat kauan aikaa saivat epäilemättä tärkeimmät tulonsa
-turkisveroista. Rurikin seuraaja Oleg (879-912) otti etelässä asuvilta
-drevljaneilta veroa mustan näädännahan asutulta talolta eli
-savulta.[102] Novgorodilaisten mainitaan v. 1018 Jaroslav ruhtinaan
-auttamiseksi nostaneen veroa neljä "näädännahkaa" jokaiselta
-mieheltä.[103]
-
-Tällä tavoin joutuivat suomalaisetkin alueet usein maksamaan veroja
-venäläisille valtioille ja todennäköisesti suoritettiin nämä verot
-pääasiallisesti turkiksissa.[104]
-
-Tämän ajan sotaretkien ja valloitusten tarkoituksena oli nähtävästi
-useinkin ainoastaan verojen otto. Sattuvasti lausuu venäläisistä
-Henrikki Lättiläinen, ettei heidän ruhtinaittensa tapa ollut saattaa
-voitettuja kansoja kristinuskon alaisiksi, vaan pakottaa niitä veron ja
-rahan (tributum et pecuniam) maksamiseen.[105] Useissa tapauksissa ei
-pysyvämpikään venäläisten valta tai hallitus ulettunut yksinkertaista
-verottamista pitemmälle. Veronottajat tekivät säännöllisempiä tai
-satunnaisempia retkiä veronmaksajain alueille, ottivat otettavansa ja
-heittivät maksajat jälleen omiin oloihinsa. Saattoipa parikin
-ruhtinasta tai valtaa kantaa veroja samalta alueelta, ilman että siitä
-syntyi sen kummempia valtio-oikeudellisia selkkauksia. Tällaista
-alkuista laatua oli liiviläisten, virolaisten ja todennäköisesti
-myöskin karjalaisten suhde venäläisiin vallottajiin.[106]
-Turkiskaupalla on siis muinaisuudessa ollut mitä suurin valtiollinen
-merkitys.
-
-Turkistalouden muinaista suurta merkitystä Itämeren itäpuolella
-olevilla alueilla todistaa turkisten yleinen käyttö rahana vanhoilla
-Venäjän ja Liivinmaan alueilla. Tavallisimpina käypinä rahoina (venäl.
-kuny) olivat oravannahat (venäl. belki, belitshnyj meha, bely), joita
-laskettiin nelinkymmenin kappalein (vrt. suomal. "kiihtelys").
-Arvokkaampia rahoja olivat kärpännahat, joita venäl. nimitys belj
-näyttää erityisesti tarkoittaneen. Nahkarahoja arvioitiin Venäjällä
-yleensä värinsä mukaan, aivan niinkuin keskiajan ruotsissa erotettiin
-"gråverk" ja "hvitskinn". Samalla tavoin kuin Suomessa nahkaisen
-"rahan" nimitys siirtyi metallisen rahan nimitykseksi, samoin Itämeren
-itäpuolella turkikset antoivat nimensä näiden maitten vanhimmille
-metallirahoille.
-
-Nahkain käyttäminen rahana pysyi kauan tapana Pohjois-Venäjällä.
-Aikakirjoissa kerrotaan, että "kunat" (rahanahkat) jätettiin pois ja
-kovat rahat otettiin käytäntöön Pihkovassa v. 1409 ja Novgorodissa
-1410,[107] Mutta vielä senkin jälkeen pysyivät turkikset tärkeänä
-arvotavarana, jota käytettiin veroina ja lunnaina; v. 1425 ottivat
-novgorodilaiset ustjugilaisilta sopiaisia 50 000 oravaa ja 240
-(toisinnon mukaan 2 080) soopelia.[108]
-
-
-
-2. VANHIMMAT LAPINKÄVIJÄT.
-
-
-Norjalainen Ottar, joka 800-luvun lopussa kuningas Alfredille kertoi
-merkillisestä matkastaan Vienanmerelle, kuvaa kertomuksessaan myöskin
-Ruijan lappalaisten silloisia verotusoloja. Lappalaisvero oli
-Haalogalannin ylimysten suurin tulolähde. Veroksi saatiin turkiksia,
-untuvia, mursunhampaita ja mursun- ja hylkeennahasta tehtyjä
-laivaköysiä. Kukin maksoi varainsa mukaan; rikkaimman piti suorittaa 5
-näädännahkaa, 5 porontaljaa, karhuntalja, 10 vasua untuvia, karhun- tai
-saukonnahkainen peski ja kaksi 60-kyynäräistä laivaköyttä, toinen
-mursun-, toinen hylkeennahkainen.[109]
-
-Norjalaisessa Egilin sadussa kerrotaan Ottarin aikalaisen ja maamiehen
-Thorolf Kveldulfssonin tehneen laajoja verotusmatkoja Lapissa
-(Finmarkissa). Pohjoisimpain Lapin seutujen verotus ja ehkä kauppakin
-näinä varhaisina aikoina lienee kuulunut yksinoikeutena Norjan
-kuninkaalle, joka määrätyillä ehdoilla luovutti oikeutensa
-läänitysmiehille. Tällaisia lapinveroa kantavia kuninkaanmiehiä
-näyttävät olleen m.m. edellä mainitut Ottar ja Thorolf. V:n 1100
-aikoina oli lapinvero Sigurd Ranessonin hallussa, jonka kanssa Sigurd
-Jorsalfarer kauan käräjöi tästä verosta; tulot Norjan lapinverosta
-(ynnä lapinkaupasta) laskettiin siihen aikaan 120 hopeamarkaksi, mikä
-oli melkoinen summa. 1300-luvun alussa oli tämä tulolähde kumminkin jo
-melkein kokonaan kuivunut.[110]
-
-Ottarin esimerkkiä seuraten myöhemmät norjalaiset lapinverottajat usein
-jatkoivat matkaansa Vienan vesille saakka. Retkien päätarkoituksena oli
-turkisten hankkiminen. Thore Hund ja hänen toverinsa Karle kuuluisalla
-Vienanmatkallaan v. 1026 tekivät permalaisten kanssa edukkaita
-turkiskauppoja; Thoren mainitaan saaneen sangen paljon oravan-,
-majavan- ja soopelinnahkoja. Rauhallista kaupankäyntiä jatkettiin usein
-ryöstöillä. V. 1222 tekemällään Vienanmatkalla norjalaiset ryöstivät
-suuren saaliin oravannahkoja ja sulatettua hopeaa. Vienankaupan
-turvaamiseksi he v. 1307 perustivat Varjakan (Vardöhusin) linnan.[111]
-
-Norjalaiset eivät olleet ainoita Lapin verottajia. Ottarin
-kertomuksessa kuningas Alfredille sanotaan kainulaisten (Cwênas) joskus
-tekevän erämaan poikki ryöstöretkiä norjalaisten alueelle ja
-norjalaisten joskus kainulaisten alueelle; erämaassa oli paljon järviä,
-joihin kainulaiset taipaleitten yli kantoivat pieniä kevyitä veneitänsä
-käydessään norjalaisia ryöstämässä. Kainulaiset olivat varmaan
-Pohjanlahden itärannikoille ja perille asettuneita suomalaisia. He
-ilmeisesti kilpailivat lappalaisten verottamisessa norjalaisten kanssa
-ja siitä syystä joskus joutuivat kahakkaan heidän kanssansa.
-
-Mutta Lapin raukoilla rajoilla kuljeskeli vielä kolmansiakin
-verottajia. Egilin sadun mukaan Thorolf Kveldulfsson joutui
-lapinveromatkallaan v. 874 kauaksi itään ja lähti pyynnöstä auttamaan
-kainulaisten kuningasta Faravidia kainulaisten alueella ryösteleviä
-kirjaleja (karjalaisia) vastaan. Palkaksi luvattiin Thorolfille
-saaliista yhtä suuri osa kuin Faravid itse sai ja jokaiselle Thorolfin
-miehelle kahden kainulaisen osa. "Mutta kainulaisilla oli sellainen
-laki, että kuninkaan tuli saada kolmas osa saaliista ja lisäksi kaikki
-majavannahat ja soopelinnahat ja näädännahat." Sopimus syntyi ja
-karjalaisia vastaan tehtiin onnekas kostoretki.
-
-Lapin rikkaudet, etupäässä tietysti turkikset, olivat siten jo sangen
-varhaisina aikoina saattaneet norjalaiset, kainulaiset ja karjalaiset
--- joukkoon lienee lisättävä vielä ruotsalaiset -- käymään kauppa-,
-verotus- ja ryöstöretkillä Lapin laajoilla aloilla ja milloin sopi
-myöskin toisten verottajain alueilla. Näillä retkillä oli epäilemättä
-tärkeä sijansa Pohjolan muinaiskansain taloudellisessa ja
-valtiollisessa elämässä. Hoitaakseen kaukaisia tulolähteitänsä ja
-puoltaakseen omaansa ahnaita kilpailijoita vastaan täytyi lapinkävijäin
-perustaa joitakin alkuisia valtiolaitoksia. Sadun sanat kainulaisten
-kuninkaasta ja saaliinjaosta ansaitsevat siinä kohden huomiota, koska
-se on vanhin ja ainoa tunnettuihin oloihin perustuva tieto pakanuuden
-ajalla suomalaisten keskuudessa tai Suomen alueella vallinneen
-valtiojärjestyksen laadusta.
-
-Jo hyvin aikaisin näkyy karjalaisten valta muita ennen ehtineen
-nykyisen Suomen ja Vienan Karjalan pohjoisille seuduille, aina Jäämeren
-rannoille saakka. Kun karjalaiset joutuivat novgorodilaisten
-alaisuuteen, joutui myöskin lapinverotus Novgorodille. Norjan kuninkaan
-ja Novgorodin ruhtinaan v. 1251 tekemästä sopimuksesta on eräs v:n 1330
-aikoina tehty kirjaanpano säilyttänyt mielenkiintoisia tietoja. Aivan
-niinkuin Itämeren maakuntien alueilla oli seutu, jota kaksi
-valloittajaa verotti, niin täälläkin jätettiin yhteiseksi
-verotusalueeksi Malangin vuonolta Turjanniemeen ja Vieljoelle
-Kantalahden rannalle ulottuva alue. Edelleen selviää, että
-veronalaisuuteen nähden oli rotu ratkaiseva: kaikki karjalaiset olivat
-jäävät Novgorodin alaisiksi, mutta norjalaiset saivat verottaa paitsi
-lappalaisia myös puolikarjalaisia, joilla oli lappalainen äiti.
-Sovitulla alueella verottajat saivat ottaa ainoastaan viisi
-oravannahkaa jouselta.[112] Kaikesta näkyy, että lappalaisten
-suoritettava turkisvero oli varsinaisesti se valtio-asia, joka aiheutti
-pohjoisimpain valtain sopimusten teot niinkuin sodatkin.
-
-Ikivanhaa juurta oli karjalais-novgorodilainen valta myöskin
-Pohjanlahden peräseuduilla. Kemiläisten kuuluisassa valituskirjassa
-v:lta 1490 kerrotaan venäläisten (venäjänkarjalaisten) väittävän
-Perä-Pohjolan maitten ja vesien kuuluvan Venäjälle Pyhäjokeen saakka
-etelässä ja venäläisten sillä perusteella vaativan veroa suomalaisilta
-"kolme valkonahkaa mieheltä" sekä puolet lohensaaliista.[113] Tässä
-täysin uskottavassa perinnäismuistossa epäilemättä esiintyy
-karjalaisten muinainen heimo- ja valtaraja muita suomalaisia heimoja
-vastaan sekä ikivanha turkisvero, joka alkuaan oli näiden seutujen
-lappalaisten karjalaisille isännilleen maksettava.
-
-
-
-3. HÄMÄLÄISTEN LAPINRETKET.
-
-
-Ennen historiassa mainittuja pirkkalaisia ja vielä heidän aikanansa
-liikkuivat myöskin hämäläiset lapinretkillä kaukaisilla Pohjan perillä.
-Se tuntuisi melkein uskomattomalta, elleivät selvät todistuskappaleet
-sitä vahvistaisi.
-
-Tornion käräjillä 1420 näet valittivat pirkkalaiset, että
-irtolaismiehet (lösmän) Hämeestä, joilla oli vain hyvin pieniä osuuksia
-lappalaisiin, kuljeksivat kaikkialla Lapissa vahingoittamassa
-varsinaisia verottajia. Valituksen johdosta kiellettiin lapinkäynti
-niiltä, joiden osuus oli kokonaista oravannahkaa pienempi s.o. joiden
-vero kruunulle ei tehnyt kokonaista oravannahkaa. Niiden, joihin tämä
-tuomio koski, tuli luovuttaa osansa lähimmille sukulaisilleen ja
-osaveljilleen.
-
-Toisesta asiakirjasta, joka on v:lta 1454, selviää, että Piitimen ja
-Luulajan pirkkalaiset Länsipohjassa olivat saaneet haltuunsa muutamia
-lappalaisia laillisella jaolla "jakoveljiltänsä Hämeessä".
-
-Muistotarinoita hämäläisistä on Perä-Pohjolassa säilynyt vielä
-myöhempiinkin aikoihin. Erään 1500-luvun Lapin voudin muistoonpanon
-mukaan olivat pirkkalaiset tulleet Hämeestä, asettuneet Kemiin ja
-Tornioon ja retkeilleet aina Kuolan niemimaalle saakka. Myös
-paikannimet sellaiset kuin Hämeenjärvi ja Hämeenlammet Kiimingin ja
-Haukiputaan rajamailla sekä Hämeenperän kallio Olhavan ja Kuivaniemen
-välillä[114] saattavat olla muistoja hämäläisten retkistä täällä
-saakka.
-
-Perä-Pohjolassa retkeilleet hämäläiset ovat varmaan lähinnä olleet
-Satakunnan asukkaita. Siihen viittaa sekin, että Bo Joninpoika
-Perä-Pohjolaa koskevissa asioissa v. 1374 vetosi myös Kokemäen ja
-Pirkkalan asukkaiden vanhimpain todistuksiin.[115]
-
-Lappalaisten ja hämäläisten näissä asiakirjoissa ja muistoissa
-esiintyvä suhde on sangen omituinen. Ei tunneta mitään hämäläistä
-valtiota eikä mitään hämäläistä kuningasta tai ruhtinasta, jonka
-alamaisia lappalaiset olisivat olleet. Ylipäänsä ei puheena oleva suhde
-ole verrattava historiallisen ajan valtiollisiin alistussuhteisiin.
-Sitä ei voi käsittää muuksi kuin alkuisimmaksi rodulliseksi
-valtasuhteeksi, joka on verrattava klassillisen muinaisuuden orjuuteen.
-
-Miten tämä hämäläisten ja lappalaisten suhde oli alkanut ja kehittynyt,
-siitä ei ole mitään varmoja tietoja. Saatamme ainoastaan arvella, että
-alkuperäinen rotuerilaisuus, hämäläisten korkeampi yhteiskunnallinen
-kehityskanta ja kaiketi myöskin turkiskaupan aiheuttamat taloudelliset
-edut ovat olleet muutamia syitä lappalaisten joutumiseen hämäläisten
-naapuriensa valtaan.
-
-Lappalaisten rodullinen alamaisuus nähtävästi järjestyi
-yksinkertaisimpaan perhevaltaiseen tapaan. Määrätyillä hämäläisillä
-suvuilla tai perheillä oli heimon takamailla lappalaiset orjaperheensä,
-joiden tuli suorittaa omistajalleen tietyt verot. Isännyys niinkuin
-orjuuskin jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi
-hämäläisen isäntänsä veronalaisuudessa kunne kulkikin, Länsipohjaan
-saakka jouduttuaankin, niinkuin asiakirjat selvästi kertovat.
-
-Hämäläisten kiinnyttyä maanviljelykseen lappalaisten verot
-luonnollisesti muuttuivat maatiloihin kuuluviksi tuloiksi. Se näkyy v:n
-1390 lahjakirjasta, jolla Maunu Kasi lahjoitti tuomiokirkolle Vanajassa
-olevan Kantolan tilan "sen talon alle kuuluvine lappalaisineen".[116]
-Vanha verotusoikeus muuttui näin maaomaisuuden tapaiseksi, tuli
-jakojen, vaihdon ja kaupan alaiseksi, niinkuin asiakirjat kertovat.
-Tästä syystä ja vielä enemmän kaiketi lappalaisten yhä kauemmaksi
-siirtymisen vuoksi lapinkäynti etelämmillä hämäläisalueilla keskiajan
-kuluessa vähitellen lakkasi tai muuttui lappalaisten hylkäämäin
-erämaanpaikkain omistamiseksi. Ne hämäläiset taas, jotka eivät
-lappalaisistaan luopuneet, saivat etsiä niitä Kemin ja Tornion
-takamailta ja muuttaa pirkkalaisiksi Perä-Pohjolaan.
-
-
-
-4. PIRKKALAISET.
-
-
-Myöhemmin keskiajalla pirkkalaiset esiintyvät isäntinä ja verottajina
-suuressa osassa Lapinmaata. Kun näiden lapinkävijäin olot suuressa
-määrin valaisevat Perä-Pohjolan ja etelämmänkin Suomen alkuisia
-yhteiskuntaoloja, on lyhyt katsaus niihin tässä paikallaan.[117]
-
-Nimitys "pirkkalainen" lienee alkuaan merkinnyt yksinkertaisesti vain
-kauppamiestä ja johtunee muinaisruotsalaisesta sanasta "birka",
-kauppala, kauppapaikka. Perä-Pohjolan pirkkalaiset esiintyvät keskiajan
-loppupuolella järjestettynä kauppakuntana, joka harjoitti Lapin
-verotusta ja kauppaa yksinoikeutenaan kuninkaan suojeluksessa ja
-suorittaen kruunulle määrättyä veroa.
-
-Oikeuksia nauttivain Perä-Pohjolan pirkkalaisten luku oli verraten
-vähäinen. 1500-luvun puolivälissä oli heitä Piitimessä 16, Luulajassa
-15 ja Torniossa 19; keskiajalla oli lukumäärä arvatenkin vieläkin
-pienempi. Kansallisuudeltaan pirkkalaiset nimistä päättäen olivat
-suurimmaksi osaksi ruotsalaisia ja vain pieneksi osaksi suomalaisia,
-nekin yksinomaan Kemissä ja Torniossa asuvia. Näillä pirkkalaisilla oli
-kieltämättä hämäläisiä (satakuntalaisia) alkujuuria. Mutta aikain
-kuluessa arvatenkin monen hämäläisen lapinosuudet olivat joutuneet
-Perä-Pohjolassa vakituisesti asuvain kauppiaiden käsiin. Näitä
-kauppiaita oli kaiketi alkuaan Ruotsin ja Suomen eri tahoilta
-kerääntynyt Perä-Pohjolaan, missä he ja heidän jälkeläisensä asuivat
-talonpoikais-porvareina harjoittaen maalaiselinkeinoja, mutta ensi
-sijassa lapinkäyntiä.
-
-Jo 1300-luvulla nämä pirkkalaiset muodostivat pysyviä kauppakuntia,
-jotka olivat järjestetyt myöhempäin aikain kauppakomppaniain tapaan.
-Oikeutensa pirkkalaiset saivat turvatuksi v. 1328 Helsinglannin
-asukkaitten kanssa tekemällään sopimuksella, v. 1358 kuninkaan
-vahvistamilla erioikeuksilla ja useilla myöhemmillä oikeuskirjoilla.
-
-Pirkkalaisten kauppakuntia oli neljä, nim. Luulajassa, Piitimessä,
-Torniossa ja Kemissä, joista paikoista niillä oli nimensäkin. Kullakin
-kauppakunnalla oli oma kauppa- ja valta-alueensa, mitkä vastasivat
-myöhempiä pitäjiä. Kauppakunnalla oli yksinoikeus harjoittaa
-lapinkäyntiä alueellaan. Nähtävästi suorittivat saman alueen
-pirkkalaiset retkiänsä osittain yhdessä. Muudan Lapinvouti kertoo v.
-1602 pirkkalaisten jakavan kannetut verot arvalla keskenään
-"perintölaskunsa" mukaan.
-
-Pirkkalaisten isännyys Lapissa oli ikivanhaa perhevaltaista laatua.
-Piitimessä v. 1424 tehdystä pirkkalaisten lapinkäyntiä koskevasta
-sopimuksesta näkee, että lappalaiset olivat henkilöllisesti jaetut
-pirkkalaisten kesken. Kun uuden ajan alussa mainitaan Tornion ja Kemin
-pirkkalaisilla olleen kullakin omat lapinkylänsä, niin sillä ilmeisesti
-tarkoitettiin kylässä asuvia määrättyjä sukuja tai perheitä eikä kylän
-maita.
-
-Mutta kehittyvät asutus- ja hallinto-olot aiheuttivat lappalaisten
-vero-oloissa erikoisia muutoksia. Monet lappalaiset joutuivat maksamaan
-veroa yhtaikaa kahdelle isännälle, torniolaiselle ja kemiläiselle. Tämä
-seikka varmaankin johtui Perä-Pohjolan seutujen jakamisesta
-määrättyihin pirkkalaisalueisiin (pitäjiin) ja lappalaisten
-siirtymisestä toisesta tällaisesta alueesta toiseen. Sellainen kahden
-isännän alainen lappalainen maksoi kuten ennenkin yhden veron, mutta
-vero jaettiin tasan vanhan heimollisen ja uuden alueellisen isännän
-kesken. Sillä tavoin kehittyneemmät valtiolliset ja hallinnolliset
-seikat muuttivat alkuperäisiä lapinkäyntioloja.
-
-Piitimen sopimuksessa v:lta 1424 mainitaan tärkeimmät kauppatavarat,
-joita pirkkalaiset tapasivat lappalaisille myydä. Niitä olivat verkot,
-kirveet, padat ja kattilat, porot ja ruokatavarat. Mutta lappalaiset
-olivat tarkimmasti jaetut pirkkalaisten kesken, ja ainoastaan
-suurimmassa hädässä, kun hengen pelastaminen oli kysymyksessä, sai
-pirkkalainen auttaa toisen pirkkalaisen lappalaista ja sen jälkeen
-pitää lappalaista määrävuodet kauppa-alaisuudessaan.
-
-Pirkkalaiset kuten tietty eivät ainoastaan käyneet kauppaa lappalaisten
-kanssa, vaan myöskin verottivat heitä. Näistä lappalaisten maksamista
-veroista on tarkempia tietoja v:lta 1553. Tornion Lapissa maksoi siihen
-aikaan kukin lappalainen vuotuista veroa ("Tornion veroa") 3
-porontaljaa tai 3 näädännahkaa tai 6 leiv. haukia, kinkeriä (gingärd)
-väen (lapinkävijäin) elatukseksi 1 leiv. haukia tai määrän poronlihaa,
-ja lisäksi vielä lahjanahkoja, joita Tornion lappalaiset puheenaolevana
-vuonna antoivat 5 suden, 1 mustan ketun, 1 ristiketun ja 1 siniketun
-nahkan. Kaikki nämä verot maksettiin alkuaan pirkkalaisille, vaikka v.
-1553 jo kuninkaan vouti kantoi lahjanahat. Tämä verotusjärjestelmä on
-hyvin muinaisaikainen, mutta varsin täydellinen määrättyine
-vuosiveroineen ja veronkantoretkineen ynnä niihin kuuluvine
-kinkereineen ja lahjoineen. Pirkkalaistoiminta Lapissa antaa
-yksityiskohtaisen, elävän kuvan maamme muinaisimmista kauppatavaroista
-ja verokäytännöstä.
-
-Verraten myöhään esiintyy kruunu Lapin verottajana. Helposti näkee,
-että pirkkalaisten oikeudet Lapissa olivat vanhemmat, kruunun
-nuoremmat. Pitkään aikaan ei kruunun verotus suoranaisesti koskenut
-lappalaisia, vaan ainoastaan pirkkalaisten harjoittamaa lapinkauppaa.
-V. 1528 tehdyn sopimuksen mukaan tuli Tornion pirkkalaisten maksaa
-kruunulle vuodessa 16 kiihtelystä oravannahkoja ja 4 näädännahkaa, mikä
-oli kahta vertaa suurempi vero kuin ennen.
-
-Jo aikaisemmin oli kruunulla ollut Pohjois-Ruotsissa omiakin
-lappalaisia, joita se verotti. Samoin piti kruunu jo 1400-luvulla
-pirkkalaisten Lapissa erityistä lapinvoutia, joka ratkaisi lappalaisten
-ja pirkkalaisten oikeusasioita. Kustaa Vaasan aikana pirkkalaiset
-vihdoin kokonaan menettivät veronkanto-oikeutensa. Lappalaiset
-muuttuivat silloin kruunun alamaisiksi ja pirkkalaiset jäivät vain
-erioikeutetuiksi Lapin kauppiaiksi. Kemin lappalaisten kruununvero teki
-1530-luvulla yhteensä 7 näädännahkaa.[118]
-
-Tämän kruunun turkisveron suoraa jatkoa on kalastaja-, tunturi- ja
-metsälappalaisten vielä meidänkin aikanamme valtiolle maksama vero
-("Lapin vero").[119] Se on Suomen vanhin vero ja sen juuret johtavat
-pakanuuden aikoihin saakka.
-
-
-
-5. PIISPAN "KILTTI".
-
-
-Piispalle kanonisen oikeuden mukaan maksettavaan veroon (piispan
-kymmenyksiin) nähden 1300-luvun alkupuolella, jolta ajankohdalta tästä
-verosta on tarkempia tietoja, havaitaan Suomessa toisistaan eroavia
-alueita. "Suomalaisen oikeuden" piirissä s.o. Varsinais-Suomen ja
-alisen Satakunnan vanhoilla suomalaisilla rintamailla ja muutamilla
-muilla pienemmillä Lounais-Suomen seuduilla sai piispa kolmanneksen
-ruiskymmenyksistä ja puolet kevätkylvökymmenyksistä. "Ruotsalaisen
-oikeuden" piirissä s.o. Varsinais-Suomen ja alisen Satakunnan
-ruotsalaisilla rintamailla, joillakuilla myöhemmin syntyneillä
-suomenkielisilläkin uutisasutusseuduilla samoinkuin "Uudenmaan
-oikeudessa" s.o. Uudellamaalla ja Länsi-Karjalan rannikkoalueella
-sekä vielä suurimmassa osassa Pohjanmaan rannikkoja sai piispa
-kymmenyksikseen "nokkaverovoita", jota maksettiin henkiluvun mukaan.
-"Kyrön oikeuden", "Hämeen Turkisoikeuden" ja "Karjalan oikeuden"
-aloilla s.o. ylisessä Satakunnassa, Hämeessä, Savossa ja suurimmassa
-osassa Karjalaa vieläpä Pohjanmaalla Kemin alueella (Kemin, Iin,
-Limingan ja Saloisten vanhoissa pitäjissä) ja osassa Isoakyröä,
-lyhyesti Suomen sisäosissa maksettiin piispan vero turkiksissa.
-
-Piispan turkisverosta on verraten aikaisia tietoja. Niiden mukaan
-olivat hämäläiset maksaneet piispalle alkuaan neljä nahkaa, mutta Maunu
-piispa (1291-1308) oli venäläisten hävitysten vuoksi helpottanut Hämeen
-asukkaille neljännen nahkan, joka sitten jäi maksamatta, kunnes Upsalan
-arkkipiispa tuomitsi hämäläisen jälleen maksamaan piispalle kaikki
-neljä nahkaa.[120] Kun v. 1239 Savon asukkaat velvoitettiin maksamaan
-samanlaisia kymmenyksiä kuin heidän naapurinsa Hämeessä,[121] koski
-tämä määräys varmaan myöskin piispalle suoritettavia nahkoja, joita
-myöhemminkin Savossa mainitaan. V. 1331 vahvisti Maunu kuningas piispan
-ja Viipurin linnaläänin sopimuksen, jonka mukaan oli maksettava
-kultakin "suitsulta" (savulta) Karjalan oikeudessa kaksi hyvää
-valkonahkaa.[122] Ylä-Satakunnan turkisverosta piispalle ei ole näin
-varhaisia tietoja, mutta kun niillä seuduilla muuten noudatettiin samaa
-kirkollista verotusta kuin Hämeessä, ei ole syytä katsoa ylisen
-Satakunnan jääneen turkisverotuksen ulkopuolelle. Pohjanmaalta
-suoritettavista piispan turkiksista ei ole suoranaisia todisteita, vaan
-muista seikoista päättelemme sen sielläkin olleen käytännössä.
-
-Edellisestä havaitsemme, että turkisverojen maksaminen piispalle oli
-sisä-Suomessa tapana jo ensimäisinä kristillisinä aikoina. Vastoin sitä
-mielipidettä, jonka mukaan turkisvero olisi ollut muka aikaisemman
-viljakymmenyksen lunastus,[123] on tätä turkisveroa pidettävä
-alkuperäisenä piispankymmenyksenä. Viljaa saivat sisä-Suomen
-asukkaat kaskistaan jo näihin aikoihin varmaan vielä enemmän kuin
-rannikkoseutujen suomalaiset; Karjalan vanhimpain kymmenyssääntöjen
-mukaan olivat kaikki papin ja kirkon maksut, yksin käsityöläisten ja
-renkienkin, suoritettavat viljalla tai sillä lunastettavat. Mutta
-suitsujen piispalle maksettavat kaksi valkonahkaa eivät olleet viljalla
-lunastettavia.[124] Viljan säännöllinen kuljettaminen kaukaisista
-maanääristä piispalle Turkuun olisi aikaisen keskiajan oloissa
-käytännössä ollut sangen vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Jo siitä
-syystä oli piispanveroksi valittava toinen verokappale, ja siksi oli
-tietenkin sopivin sisämaitten arvokkain tuote, turkikset.
-
-Tämäntapainen luontaisvero suoritettiin muinaisissa oloissa
-järjellisimmin metsääkäyväin miesten tai isäntäin luvun mukaan. Siten
-oli Perä-Pohjolassa vielä uuden ajan alussa _jousi_, yleensä kaikkien
-turkisverojen maksuperuste. Etelämmässä Suomessa ei piispan
-turkisveroja säädettäessä nähtävästi enään eletty yhtä alkuperäisissä
-oloissa. Mutta ei siellä myöskään vielä oltu niin kehittyneissäkään
-oloissa, että tarkempaan maanarvioimiseen (maalukuun) perustuva verotus
-olisi saattanut tulla käytäntöön. Senvuoksi karjalaisilla ja
-hämäläisillä alueilla piispan nahkavero suoritettiin alkuperäisen
-taloluvun mukaan. Suitsu (rök), jonka perusteella tämä vero "suitsu",
-v:n 1345 asiakirjassa mainitaan Karjalassa suoritetuksi,[125] näet
-merkitsi siinä maakunnassa vielä myöhempäinkin aikain veroselitysten
-mukaan isäntälukua tai talouslukua (alkuperäistä mieslukua), eikä
-mitään maalukua. Hämeessä suoritettiin valkonahat mahdollisesti jo
-alkuansakin koukun perusteella,[126] mutta Hämeen koukku ei
-alkuperäisesti merkinnyt määrättyä maalukua, vaan täysitilaa, täyden
-tilan isäntää. Voinemme siis pitää varmana, että piispan turkikset
-sisä-Suomessa vanhimpina aikoina maksettiin talon eli isäntäluvun
-perusteella.
-
-Keskiajan piispoille maksetut turkikset olivat tavallisia oravannahkoja
-arvokkaampia nahkoja, etupäässä näädän ja kärpän. V:n 1331 asiakirja
-niistä käyttää latinankielistä nimitystä "bonas pelles", ruotsiksi
-"huitskin" ja suomeksi "palke".[127]
-
-Piispan turkisveron vaiheita keskiajalla voidaan osittain seurata
-myöhempäin asiakirjain avulla.
-
-Katolisen ajan lopussa olivat valkonahat jo tulleet niin harvinaisiksi,
-että piispan saatava yleisesti maksettiin rahassa; Kustaa Vaasan
-hallituksen alussa nämä rahat muitten piispain tulojen mukana joutuivat
-kruunun haltuun.
-
-Tällä rahamaksulla oli uuden ajan alussa nimenä _kiltisrahat_. Niitä
-kannettiin tarkalleen turkisveron entiseltä alueelta, mutta niinkuin
-yleensä kaikkia vanhempain aikain rahaveroja ei miesyksiön, vaan
-maayksiön perusteella.
-
-Ylä-Satakunnassa oli v. 1551 kiltisrahoja maksettava 3 äyriä kultakin
-"kirkon koukulta".[128] Hämeessä maksettiin näitä rahoja Hollolan
-kihlakunnassa samoin 3 äyriä koukulta, mutta muissa osissa maakuntaa
-kultakin koukulta 4 äyriä ja rälssikoukulta 3 äyriä.[129] Karjalan
-oikeuden alalla maksettiin kaikkialla kiltisrahoja 1 äyri (4 killinkiä)
-"verolta", jota täällä käytettiin maalukuna.[130] Savossa oli
-maksettava kiltisrahoja 12 penninkiä (1/2 äyriä) koko ja 6
-penninkiä puolelta verolta; kokoverot täälläkin perustuivat maan
-arvioimiseen.[131] Pohjanmaalla maksettiin piispan vero Kemissä
-kiltisrahoissa,[132] ja suomalaisella Etelä-Pohjanmaalla suoritettiin
-"nokkaverovoin sijasta" s.o. piispanveroksi kiltisrahoja maaluvun
-mukaan, punnanmaalta 1 äyri.[133]
-
-Siitä säännöllisyydestä, millä kiltisrahoja uuden ajan alussa koko
-sisä-Suomessa maksettiin, voidaan päättää aikaisemman turkisveron
-yleisyyttä samalla alueella.
-
-Paitsi vanhaa piispan kilttiä esiintyy uuden ajan alussa toisia,
-kruunulle suoritettuja kilttiveroja, jotka vaativat huomiotamme.
-
-Kemin alueella kutsuttiin kilteiksi verojousia s.o. miehiä, joilta
-pääveroa kannettiin; joskus kutsuttiin kiltiksi itse pääveroa.[134]
-Täällä siis kiltti merkitsi sangen alkuista maallista veroa.
-
-Karjalan oikeuden vanhalla alueella kutsuttiin kilteiksi eräitä
-verotettuja metsäkappaleita.[135] Ajan veroselityksistä nähdään, että
-nämä metsäkappaleet olivat yhteismaalla eli kruununmaalla ja että
-niistä otettiin kruunulle erityistä veroa. Erittäin yleisiä olivat
-tällaiset kiltit Lapveden seuduilla. Kilteiksi sanottuja "ulkomaita"
-eli pikku metsiä, joissa oravia ja jäniksiä pyydettiin, mainitaan v.
-1539 Lapvedellä 168 ja Taipaleessa 180.[136] V:n 1558 aikoina mainitaan
-samain seutujen kilttien olevan kruununmaalla ja niitä käytettävän
-kaskenviljelykseen.[137] Äyräpään puolella samaan aikaan ilmoitetaan
-kilttien olevan "jäniksen metsästykseen tai kaskeamiseen", sittemmin
-vain kaskenviljelykseen käytettyjä verotettuja "kruunun ulkomaita" tai
-"kihlakunnan ulkomaita", mutta täällä ei niiden luku näy olleen niin
-suuri kuin Lapveden seuduilla.[138]
-
-Näistä tiedoista päättäen kruunun kiltti ilmeisesti on merkinnyt
-verometsää tai metsäveroa.
-
-Erittäin huomattava on Lapveden seutuja koskeva tieto, että
-kiltti-metsiä vielä uuden ajan alussa käytettiin oravain ja jänisten
-metsästykseen. Siitä päättäen on kilttivero tarkemmin määrättynä ollut
-metsästysvero. Myöskin kiltin ja verojousen samuus varmaan johtui
-metsästysverosta.
-
-Metsästysvero edellyttää, että metsästysmaat ovat jollakin tavoin
-jaetut veronmaksajain kesken. Lapveden kilttimetsissä niin olikin
-laita, koskapa kilttien (joiden nimenomaan aina sanotaan metsiä
-merkitsevän) lukumääräkin ilmoitetaan. Myöskin läntisemmillä, Hämeen ja
-Satakunnan alueilla nautittiin erämaitten metsiä muinoin määrätyissä
-kappaleissa, joita kutsuttiin miehenmetsiksi (mans skog) tai
-miehenosiksi (mans del).[139] Tällainen jakaminen on epäilemättä
-johtunut ensi sijassa metsästyksestä ja sen muinaisesta suuresta
-taloudellisesta arvosta.
-
-Oravain ammunta oli vielä myöhemmällä keskiajalla yleinen
-kansanelinkeino Suomessa. V. 1374 mainitaan oravimetsää Lammilla, v.
-1390 puhutaan Vanajan Kantolan ja v. 1437 Kokemäen Grootilan
-oravimetsistä niinkuin talon tarvemetsistä ikään.[140] Läntisemmässäkin
-Suomessa oravimetsät siis ovat muinoin olleet tärkeitä
-erikoisomistuksen alaisia tiluksia.
-
-On täysi syy pitää vanhaa kruunulle maksettua kilttiveroa
-metsästysverona ja saattaa se yhteyteen muinaisen piispankiltin kanssa.
-Kruunun ja piispan kiltit esiintyvät samoilla itä- ja pohjois-Suomen
-alueilla. Molemmilla puheenaolevilla veroilla on sama nimi. Molemmissa
-veroissa on ilmeisiä metsästysveron piirteitä. Huomautettakoon tässä
-erityisesti Savon kirkollisten kiltisrahain ja "veron" yhteyttä.
-"Kiltti on", eräässä Savon verokirjassa selitetään, "missä
-talonpojalla on puoli veroa tai kolme".[141] Savon verot muodostuivat
-"veronahoista", joilla uuden ajan alussa tarkoitettiin kaskiviljelystä,
-mutta alkuperäisesti varmaan metsästysmaita.
-
-Piispalle muinoin maksettu turkisvero tämän mukaan on ollut
-metsästysvero, jota maksettiin määrätyiltä metsäkappaleilta.
-
-"Jouset", "savut" ja "koukut", joiden perusteella 1300-luvulla piispan
-turkisverot maksettiin, eivät sinänsä ilmaise tämän veron kaikkein
-alkuperäisintä maksuperustetta, vaan on siihen kuulunut myöskin
-määrätyn metsästysalueen omistaminen, siis kuhunkin "jouseen" myös
-metsästysmaa. Piispan turkisveron jäljet johtavat sangen vanhoihin
-aikoihin ja hyvin aikuisiin heimokunnallisiin oloihin, joihin verraten
-maataloudelliseen koukkuun perustuva verotus jo tuntuu suurelta
-edistykseltä. Alkuperäisellä perusteella kiltti-veroa kauimmin
-maksettiin Perä-Pohjolassa, jossa taloudellinen elämä kauimmin pysyi
-alkuperäisellä heimokunnallisella kannalla.
-
-Piispan turkisveroa lienee pidettävä vanhimpana varsinaisesti
-historiallisena verona Suomessa.
-
-Kiltti-sanan kielellistä johtoa ei tähän saakka lukuisillakaan
-yrityksillä ole onnistuttu tyydyttävästi selvittää.[142] Huomattava on
-suomalaisten käyttämän "kiltis", "kiltti" sanan samanlaisuus ikivanhain
-skandinavialaisten veroa merkitseväin sanain "gild", "gäld", "gille"
-kanssa. Näillä nimityksillä pohjoismaissa pakanuuden ajoilta saakka
-ilmaistiin etenkin maanvuokramaksua[143] ja Suomessakin
-maanvuokramaksusta keskiaikana ja myöhemmin yleisesti käytettiin samaa
-nimitystä.[144] Toiselta puolen "gjald" (gäld, gild) muinaisten
-skandinavialaisten verokäsitteissä merkitsi pakollista veroa. Tällaista
-muinaisaikaista veroa näyttää Suomen kiltti merkinneen. Se on kaiketi
-aikoinaan ollut ainoa yleinen vero, joten siitä voitiin käyttää
-yleisnimeä kiltti. Mahdollisesti pidettiin piispain vaatimaa veroa
-alkuaan jonakin vuokramaksuna, jonka kirkko kantoi vastakäännetyiltä
-suomalaisilta metsänkävijöiltä, heille vastavuoroon metsästysonnea
-antaen.
-
-
-
-6. TURKISKÄRÄJÄT.
-
-
-Piispan itsen oli koottava nahkaveronsa. Tämä selviää Albrekt kuninkaan
-kirjeestä v:lta 1364, jossa kuningas kertoo Hemminki piispan
-valittaneen, että vaikka vanhoista ajoista saakka piispa itse tai hänen
-erityiset lähettinsä olivat saaneet periä nahkaveronsa ilman mitään
-vähennystä samassa tilaisuudessa, jossa kuninkaan vero kannettiin, niin
-nyt olivat kuninkaan veronkantajat häirinneet piispan veronkantoa
-lykäten sen myöhemmäksi ja siten tuottaen piispalle vahinkoa; sen
-vuoksi kuningas nyt kohtuuden nimessä ja sakkojen uhalla määrää, että
-sekä kruunun että piispan nahkaveron kantaminen on tapahtuva
-yhdenaikaisesti ja täysin tasapuolisesti, missä nämä verot olivat
-samanlaiset.[145] Muutamaa vuotta myöhemmin (1370) piispa määrää tämän
-Albrekt kuninkaan säännön noudatettavaksi Savossa mainiten hämäläisten
-ja satakuntalaisten sitä noudattavan ja uhaten 3 markan sakolla, ellei
-nahkoja määräajassa suoriteta.[146]
-
-Luonnolliselta näyttää, että piispa kantoi turkisveronsa tavallisilla
-tarkastusmatkoillaan, jotka todennäköisesti suoritettiin talvisin. Ne
-1300-luvun piispanmatkat, joiden päivämääristä on tietoja, tehtiin
-vuoden parina ensi kuukautena.[147] Talvikinkeriä ilmeisesti tarkoitti
-Juvan seurakuntalaisten sitoumus v:lta 1442;[148] tuskinpa olisi
-piispan ollut mahdollistakaan muulloin kuin talvisin liikkua
-hevosjoukkonsa kanssa Savon sydänmailla.
-
-Piispan virkatoimiin kuului myöskin käräjäin (piispankäräjäin)
-pitäminen, joilla piispa käytti hänelle kuuluvaa tuomio- ja
-sakotusvaltaa. Luonnollisimmin nämä käräjätkin pidettiin piispan
-tavanmukaisten virkamatkain yhteydessä. Uuden ajan alussa
-piispankäräjiä pidettiin yleisesti kahdesti vuodessa, talvella ja
-kesällä.[149]
-
-Hämeessä kutsuttiin Kustaa Vaasan aikana piispan käräjiä
-"kilttikäräjiksi", ilmeisesti siitä syystä, että kilttirahat olivat
-siinä tilaisuudessa suoritettavat.[150] Aikaisemmin oli piispan
-talvikäräjillä varmaan suoritettu turkisvero, jonka myöhempi vastine
-kilttirahat olivat.
-
-Joukko merkkejä siten osoittaa, että piispan säännölliset talvimatkat,
-piispan käräjät ja piispan turkisveron kanto kuuluvat yhteen.
-
-Mutta v:n 1364 säännöstä näemme, että piispalla tai hänen
-asiamiehellään oli tapana periä turkisveronsa siinä tilaisuudessa,
-jossa kruununkin veroja koottiin. Kruununveroilla puheenaolevassa
-säännössä tarkoitettiin kruunun nahkaveroa. Se tilaisuus taas, jossa
-kruunun nahkaverot koottiin, oli talvikäräjät. Se oli vanha laajalle
-levinnyt tapa. Helsinglannin lain alueella Ruotsissa maksettiin vero
-muinoin kahdessa osassa ja kahtena aikana, nim. turkisvero (jousivero)
-talvella ja rahavero (maavero) kesällä.[151] Suomen Perä-Pohjolassa
-noudatettiin samaa järjestystä vielä uuden ajan alussa.[152] Muuallakin
-Suomen Pohjanmaalla jaettiin vero talvi- ja kesäveroon.[153] Niinikään
-Satakunnassa.[154] Savossa uuden ajan alussa kannettiin nimenomaan
-nahkaverot talvikäräjillä ja kalaverot kesäkäräjillä.[155] Savon tavan
-kanssa ovat yhdenmukaiset Kaakkois-Hämeen säilyneet tuomiokirjat
-1400-luvun jälkipuoliskolta, joiden mukaan sikäläisiä talvikäräjiä
-kutsuttiin myös "verokäräjiksi" (skatting) ja kesäkäräjiä
-"kalakäräjiksi" (fiskting).[156] Tällainen järjestys näyttää sangen
-alkuperäiseltä ja verotuksen alkuajoilta saakka sisä-Suomeen
-kotiutuneelta.[157]
-
-Kun nyt piispan veroa kannettiin talvikäräjillä ja kruunun veroa
-kannettiin talvikäräjillä, käypi hyvin ymmärrettäväksi, että
-1300-luvulla piispan ja kruunun veronkantajat saattoivat joutua
-toistensa tielle ja veronkanto vaatia tasapuolisuutta. Piispan
-talvikäräjät, joihin piispa tai hänen edustajansa saapui, ja kruunun
-talvikäräjät, jotka olivat vuoden maalliset pääkäräjät (myöh.
-laamanninkäräjät), lienevät käytännössä olleet samoja tilaisuuksia.
-Upsalan arkkipiispa ja hänen alaisensa piispat ehdottivat v. 1321 tai
-1322 paaville erinäisiä toimenpiteitä, jotta piispantarkastuksilla
-vältettäisiin tunkeilevain aatelismiesten aiheuttamat rasittavat
-kestitykset;[158] tapa ei liene ollut tuntematon Suomessakaan.
-Ainoastaan muistoksi maallisten ja kirkollisten herrain yhteisistä
-käräjistä saatamme ymmärtää sen omituisen seikan, että vielä uuden ajan
-alussa kaikissa Hämeen pitäjissä maaprovasti (piispan edustaja) sai
-puolen puntaa kauroja kruunun käräjäin pitämistä varten kootusta
-nimismiesverosta.[159] Toiselta puolen uuden ajan alussa tapahtui
-usein, että maalliset voudit tai voudinsijaiset istuivat
-provastinkäräjiä, koska niiden tulot nyt kuuluivat kruunulle.[160]
-Maallista ja kirkollista toimintaa ei muinoin aina niin tarkoin pidetty
-erillään.
-
-On siis luultavaa, etteivät piispan talvikäräjät ja kruunun
-talvikäräjät vasta 1300-luvun loppupuoliskon aikana joutuneet toistensa
-yhteyteen, vaan että niillä on vielä vanhempi yhteinen alku, muinaiset
-yhteiset talvikäräjät.
-
-Kun otetaan huomioon, että kirkollinen keskusvalta Suomessa yleensä
-järjestyi aikaisemmin kuin maallinen, on piispankäräjät otaksuttavasti
-vanhempi laitos kuin kruunun käräjät ja vanhin maallinen hallinto niin
-käräjäinpidossa kuin verojen kannossa ja muussakin hallinnossa
-lainannut muodot maamme ensimäiseltä hallinnolta, piispan hallinnolta.
-
-
-
-7. TURKISLAHJAT.
-
-
-Savon linnanvoudin tehtäviin kuuluivat vielä uuden ajan alussa
-säännölliset kiertoretket läänissä oikeus- ja verotusasiain vuoksi.
-Sitävarten piti vouti määrätyissä paikoissa määräaikoina käräjiä. Maan
-vanhan tavan mukaan antoivat talonpoikain omat veronkokoojat,
-neljänneskuntamiehet, näillä käräjillä linnanvoudille minkä mitäkin
-tuomisia, joita sanottiin "lahjoiksi", mutta jotka todellisuudessa
-olivat tarkoin määrätty vero, jota kunkin neljäskuntamiehen
-maksettavaksi karttui kaikkiaan:[161]
-
-    10 oravannahkaa
-     1 revonnahka,
-     6 jänistä tai 12 jäniksen nahkaa,
-     2 leiv. haukia,
-     1 punta ohria.
-
-Mutta lisäksi oli Savon neljäsmiesten hankittava viemisiä linnaankin:
-karitsoja, kanoja ja munia, jäniksiä ja lintuja; sitten erityisenä
-lahjana:
-
-    10 oravannahkaa "herranlahjaa"
-    10      "       "rouvanlahjaa"
-     5      "       "lastenlahjaa"
-    10      "       "tulkinlahjaa"
-    12 jänistä      "joululahjaa"[162]
-
-Nämä linnaan viedyt lahjat merkittiin linnan tileihin ja tulivat siten
-kuninkaan hyväksi. Savon korkeimmalle herralle ne varmaan olivat
-alkuaan aiotutkin, muukalaiselle valloittajalle, joka tarvitsi tulkkia.
-
-Myös Viipurin läänissä oli uuden ajan alussa säilynyt omituinen
-voudinvero, samantapainen kuin Savossakin. Äyräpään kihlakunnassa
-maksettiin uuden ajan alussa Viipurin linnanvoudille talvikäräjillä
-revonnahka kultakin neljäskunnalta.[163]
-
-On mielenkiintoista, että tapaamme samantapaisen linnanvoudin veron
-muuallakin Suomessa. Hämeen linnanvouti vaati itselleen Jämsästä
-nahkaveron, yhden valitun oravannahkan tai sen sijasta yhden "fyrkin"
-rahaa kultakin talonpojalta, ja karttui siitä nahkoja 4 1/2 kiihtelystä
-(à 40 nahkaa).[164] Tätä veroa tarkoittaa myös Hämeenlinnan v:n 1533
-tileissä mainittu "voudin vero -- -- 2 kiihtelystä".[165]
-
-Näissä Savon ja Karjalan pääpiirteiltään niin yhtäläisissä veroissa
-ansaitsevat muutamat seikat erityistä huomiota. Ensinnäkin suuri osa
-noita "lahjaveroja" esiintyy uuden ajan alussa vakinaisena linnaan
-suoritettavana kruununverona, jonka vapaaehtoisuudesta ei ole
-jälkeäkään. Toiseksi maksetaan näitä lahjoja kaikkialla linnaläänissä
-niin samalla tavoin, että niitä täytyy pitää maakunnalle
-kokonaisuudessaan määrättynä verona, josta tuskin on tehty sopimuksia
-eri seutujen kanssa. Vielä on huomattava, että näitä lahjoja, sekä
-linnaan vietäviä että linnanvoudille käräjillä annettavia, maksetaan
-verokunnittain (neljänneskunnittain, nautakunnittain).
-
-Kaikki sangen vanhain verojen piirteitä. Epäilemättä meillä näissä
-turkisveroissa on edessämme alkuisin virkamiesvero, piispan turkisveron
-maallinen vastine.
-
-
-
-8. "JOUSET" JA JOUSIVEROT.
-
-
-Suomen, maan etelämpäinkin seutujen, turkisrikkaudesta keskiaikana on
-jo karttunut useita todistuksia. Pari vielä mainittakoon. Pähkinäsaaren
-rauhakirjassa mainitaan Vuoksen seuduilla pesiviä majavia.
-Maksuvälineinä eli "arvoäyreinä" (värdören) olivat turkikset sitä
-yleisempiä mitä niukemmin kovaa rahaa oli liikkeellä. Puoltatoista
-kiihtelystä vastaan "jousinahkoja" v. 1338 pantattiin maata Koroisissa
-Turun lähellä.[166] Keskiajan lopussakin maksettiin sakkoja joskus
-turkiksissa.[167] Vielä uuden ajan alussa ei Savossa maksettu
-mitään veroja rahassa, vaan kaikki suoritettiin luonnontuotteissa,
-etupäässä nahoissa ja turkiksissa, jota varten verokirjoissa oli
-laadittu erityisiä taksoja.[168] Hämeessäkin uuden ajan alussa
-verovelvollisuuksia paikoin vielä lunastettiin nahoilla. Niinpä
-kannettiin muutamilta pitäjiltä yhteensä 8-9 kiihtelystä
-päivätyönahkoja.[169] Samoihin aikoihin kannettiin Hämeessä 13
-kiihtelystä oravia teistä ja silloista.[170]
-
-Muinaisesta turkisrikkaudesta ja turkistaloudesta Suomen hämäläisillä
-ja karjalaisilla alueilla sekä Perä-Pohjolassa on kumminkin puhuvimpana
-todistuksena jousen yleinen käyttäminen veropohjana näillä alueilla.
-
-Jousen tapaamme ensinnäkin vanhoissa kirkon veroissa.
-
-Kirkkojen ylläpitämiseksi suoritettujen kymmenyksien maksamisessa
-keskiajan Suomessa havaitaan samanlainen alueellinen jako kuin piispan
-kymmenysten suorittamisessa. Toisella alueella (n.s. suomalaisen ja
-ruotsalaisen sekä Uudenmaan oikeuden alueella) sai kirkko osansa
-ruiskymmenyksistä, toisella (s.o. hämäläisellä ja karjalaisella
-alueella sekä Perä-Pohjolassa) kirkonkymmenys maksettiin turkiksissa,
-niinkuin piispanverokin.
-
-Kyrön-Hämeen keskiaikaisen kirkollisvero-oppaan mukaan oli kirkolle
-maksettava kultakin jousimieheltä jousinahka tai 1/2 äyrityistä.[171]
-Uuden ajan alussa käytettiin Ylä-Satakunnassa kirkolle menevän
-jousirahan maksajista nimitystä "kirkon orava".[172] Karjalassa oli v:n
-1345 kymmenysjärjestyksen mukaan kunkin jousimiehen maksettava kirkolle
-"jousinahka tai kolmannes viljaa".[173] Samanaikaisen, Kemin ja
-Salon pitäjäin kymmenysjärjestyksen mukaan olivat melkein kaikki
-Perä-Pohjolan kirkolliset verot "jousinahoissa" maksettavia, m.m. oli
-kunkin jousen maksettava 2 nahkaa kirkon ja papin tarpeeksi ja kirkon
-saatava puolet turkiskymmenyksistä.[174]
-
-Selvästi on tämä vero turkisverona alkuperäinen. Perä-Pohjolassa ei
-keskiaikana tunnettu mitään viljaveroja, vaan melkein kaikki verot
-maksettiin turkiksissa (tai rahassa) jousien mukaan. Tuskinpa on
-"jousi" muuallakaan ollut mikään viljaveron peruste; milloin
-karjalaisella alueella jousi esiintyy viljamaksun yhteydessä, ei ole
-kysymyksessä viljan lunastaminen nahkoilla, vaan nahkain lunastaminen
-viljalla, mikä muutenkin tuntuu luonnolliselta. Meidän on siis
-tässäkin, kuten piispan kymmenyksissäkin, hyljättävä se mielipide, että
-nahkavero olisi vanhemman viljaveron lunastus.
-
-Uuden ajan alussa maksettiin kirkon jousinahat jo kaikkialla rahassa
-("jousirahat", "kymmenysrahat", "kirkkorahat"). Agricola Turun
-tuomiokirkon v:n 1542 tileihin liittämässään vero-opastuksessa kertoo,
-että "ensimäisessä alussa, kun kristinusko tuli Suomeen, maksettiin
-oravannahka kultakin jouselta, sitten jonkun aikaa myöhemmin muutettiin
-se rahaksi, koska he eivät voineet saada nahkoja". Tämä selitys onkin
-uskottava.[175]
-
-Jousen tapaamme hämäläis-karjalais-peräpohjalaisella alueellamme
-veroyksiönä myöskin papin maksuissa. Karjalassa se oli yleisenä
-sääntönä. Virolahden, Vehkalahden ja Säkkijärven kirkollisissa tileissä
-v:lta 1557 selitetään, että ne talonpojat, jotka asuivat rannikolla
-Virolahdella ja Vehkalahdella, maksoivat papinmaksunsa kymmenyksen
-mukaan, mutta ne, jotka asuivat Lapveden rajan puolella, maksoivat
-papinmaksunsa jousiluvun mukaan.[176] Näin oli laita jo alkuaankin;
-Karjalan oikeuden kymmenyssäännöksen mukaan v:lta 1345 oli
-"jousimiesten" suoritettava suurin osa seurakuntain omain pappien
-kymmenyksistä.[177]
-
-Karjalan papin saataviin jousimieheltä kuului m.m. "valkonahka" tai 2
-kolmannesta viljaa, emmekä erehtyne pitäessämme tässäkin nahkaa
-alkuperäisenä. Samanlaisen järjestyksen tapaamme myöskin hämäläisellä
-alueella, vaikka tietomme siitä ovat myöhemmiltä ajoilta. Akaan
-kirkkopitäjää perustettaessa v. 1483 määrättiin seurakuntalaiset
-maksamaan papilleen "koukkunahkansa" edestä 1 äyrin penninkejä kultakin
-valkonahalta,[178] mikä on ymmärrettävä niin, että kultakin
-(papin)koukulta oli ennen ollut maksettava valkonahkoja, jotka nyt
-lunastettiin rahalla. Vanhassa Kyrön oikeuden selityksessä ilmoitetaan
-koukulta maksettavan 2 valkonahkaa,[179] ja tämän mukaisesti maksettiin
-vielä uuden ajan alussa Ylä-Satakunnassa ja suurimmassa osassa Hämettä
-(Hollolan seutu oli poikkeuksena) kultakin koukulta 2 äyriä
-"koukkurahoja".[180]
-
-Alkuperäisessä muodossaan tämäkin vero esiintyy Perä-Pohjolassa, jossa
-oli kunkin tilallisen (bolfast) talonpojan maksettava pappilan
-ylläpitämiseksi 2 valkonahkaa ja kunkin jousimiehen kirkkoherralle
-(ynnä kirkolle) 2 "jousinahkaa".[181]
-
-Karjalan ja Hämeen pappien jousinahat olivat, niinkuin veron nimestä ja
-nahkain hintailmoituksista (1 äyri) voi päättää, arvokkaampia turkiksia
-(näädännahkoja), kuten piispallekin suoritettavat turkikset. Ehkäpä
-papin ja piispan turkikset lähtivät alkuperin samasta verosta, joka
-aikanansa tuli jaetuksi piispan ja papin kesken. Veron suorittaminen
-turkiksissa näyttää jo varhain käyneen joillakin seuduin vaikeaksi,
-koskapa Karjalassa jo 1345 se saatiin viljassa suorittaa ja v:n 1413
-tiliotteissa "koukkunahan" arvoksi on ilmoitettu 2 (silloista)
-äyrityistä.[182]
-
-Jousen käyttämisestä veropohjana maallisessa verotuksessa on puheena
-olevalta alueelta muutamia muistoja. Uuden ajan jousialussa oli
-Hämeessä kultakin jouselta suoritettava linnaan 3 päivätyötä, jotka
-voitiin lunastaa viljalla tai rahalla.[183] Samoin maksettiin
-Ylä-Satakunnasta Kokemäen kartanoon kultakin jouselta 6 leiv.
-"päivätyöhaukia".[184] Häme ja Ylä-Satakunta ovat tässäkin
-suhteessa muodostaneet ilmeisesti yhteen kuuluvan alueen, jossa
-päivätyövelvollisuus suoritettiin tuon muinaisen yleisperusteen mukaan.
-
-Samalla alueella tavataan vielä toinenkin jousiverojäte. Hämeen
-Sääksmäen ja Ylisen kihlakunnan useimmissa pitäjissä maksettiin uuden
-ajan alussa kultakin jouselta "käräjäkaloja" 3 naulaa, mitkä muutamissa
-vähäkalaisissa pitäjissä lunastettiin muilla esineillä.[185]
-Kysymyksessä on varmaankin alkuperäinen jousittain suoritettu kaloissa
-maksettava käräjävero. Epäilemättä on jousi suomalaisilla alueilla
-maallisessakin verotuksessa muinoin ollut paljon yleisempi veroyksiö
-kuin meille tunnettuina aikoina. Sitä mielipidettä tukevat sekä
-Hämeessä ja Satakunnassa havaitsemamme jäljet että etenkin jousen
-käyttö Perä-Pohjolassa yleisenä veroperusteena.
-
-Mitä oli jousi?
-
-Siitä tapaamme uuden ajan alussa monenlaisia määritelmiä, jotka
-kuitenkin kaikki näyttävät palautuvan yhteiseen alkuun.
-
-Hämeestä olemme merkinneet seuraavat määritelmät: "täysikasvanut mies,
-jolla on voimaa virittää jousi"; "kaikki, jotka jaksavat mennä jousella
-metsälle"; "kaikki, jotka jaksavat kantaa jousen metsään eläinten
-ampumiseksi".[186] Kemistä: "jokainen, joka on talonpojan talossa, joka
-voi eli jaksaa mennä jousella metsään".[187]
-
-Näiden määritelmäin aikana ei siis veropohjana ollut -- jos koskaan oli
-ollutkaan -- esineellinen jousi, jousen omistaminen, vaan
-metsästyskykyinen mies. Eerik Pommerilaisen verokirjan otteessa v:lta
-1413 tavattava määritelmä: "jousimiehet, jotka nahkoja etsivät ja
-tekevät nahkaveroa",[188] ilmoittaa asianlaidan jo vanhastaan olleen
-sellaisen.
-
-Edellä on lausuttu se eräisiin tietoihin perustuva arvelu, että niille
-jousimiehille, jotka muinoin suorittivat kilttiveroa piispalle ja
-kruunulle, kuului myöskin määrättyjä metsästysalueita (miehenmetsiä,
-miehenosia). Mutta jos näin alkuperäisessä jousiverotuksessa olikin
-laita, ei siitä ole sen enempiä varmoja jälkiä.
-
-Sen sijaan tapaamme myöhemmässä verojousessa muita tuon ylipäisen
-metsästyskykyisyyden rajoituksia. Lähteissämme esiintyy hyvin yleisesti
-yhteiskunnallinen rajoitus: jousiveroja maksoivat ainoastaan talollisen
-perheeseen kuuluvat jouset, isäntä itse, hänen poikansa ja
-vävynsä.[189] Veronalaisuus oli rajoitettu itsenäiseen (myöh.
-maataomistavaan) talonpoikaisluokkaan. Hämäläisen alueen asiakirjoissa
-nimenomaan sanotaan, etteivät rengit maksa jousiveroja.[190]
-Vesterbottenissa luetellaan jousien joukossa myös talonpoikain
-veljet.[191] Ainakin myöhemmän käytännön mukaan oli talon isäntä
-vastuussa talonsa jousien veroista. Paikoin myönnettiin maksualennusta
-taloille, joilla oli useampia jousia.[192]
-
-Mielenkiintoinen on jouseen liittyvä ikämääräys. Sellaiseksi jouseksi,
-jonka tuli suorittaa päivätyöhaukia, luettiin Ylä-Satakunnassa jokainen
-vähintäin 15 vuotta täyttänyt talollinen, hänen poikansa ja
-vävynsä.[193] Hämeessä niinikään laskettiin päivätyöjouseksi jokainen
-15 vuotta täyttänyt ja muut määrätyt ehdot pitävä mies.[194] Tämä sama
-jousi-ikä tavataan Kajaanin läänissä (Paltamossa) vielä 1600-luvun
-lopulla.[195]
-
-Tässä esiintyvä ikäraja ei ole kirkollisen kypsyyden, vaan ilmeisesti
-työkykyisyyden. 15 vuotta täyttänyt nuorukainen Hämeessä katsottiin
-työkykyyn nähden täydeksi mieheksi ja vaadittiin häneltä
-linnapäivätöitä.
-
-Tämä aikainen täysi-ikäisyyden määrä näyttää muinoin olleen laajalle
-levinnyt tapa. Vanhemman Vestmanlannin lain mukaan alkoi
-käräjäkelpoisuus 15 vuoden ijästä.[196] Huomattava on, että
-puheenaoleva laki oikeittain oli Taalainmaan laki, joka maakunta
-muinoin kuului Ruotsin jousi- ja turkisveroalueeseen. Niinikään on
-merkittävä, että vanha laillinen ikä Walesin keltiläisillä oli 14
-vuotta.[197] On mahdollista, että Suomen jousiverojen yhteydessä 15
-vuoden ikäraja on ollut laillisen ijän määräaika suomalaisilla
-heimoilla ja sen vuoksi tullut huomioonotetuksi heimokautisessa
-jousiverotuksessakin. Ruotsin myöhemmässä, edistyneemmässä
-yhteiskunnassa oli jo hyvin vanhoina aikoina 20 vuotta laillinen
-ikä.[198] Tämä laillisen ijän raja lienee Suomenkin edistyneemmissä
-osissa ollut keskiajalla vallitseva. Tavataanpa sitä jousiverojenkin
-alueella. Lapvedellä, karjalaisen oikeuden piirissä, alkoi uuden ajan
-alussa täysi-ikäisyys 20 vuodesta; jouseksi näet siellä luettiin kukin
-mies, "joka on 20 vuoden vanha ja on vapaa ja työhönpystyvä ja aina
-siksi kunnes hän tulee 50-vuotiaaksi ja sitten hän poistetaan
-jousimiesten luettelosta".[199] Jousilla oli siis myöskin ylimmät
-ikärajansa. Vanhat ja vialliset olivat Savossa jousiveroista
-vapaat.[200] Paltamossa pääsivät 60-vuotiaat kruunun jousiluvusta
-vapaiksi.[201]
-
-Myöhempinä aikoina mainitaan jousen Pohjanmaalla merkinneen talon
-suuruutta eli maalukua. Sellainen ilmaisutapa luonnollisesti kehittyi
-sellaisena aikana, jolloin talossa olevasta jousiluvusta riippui sen
-taloudellinen arvo.[202]
-
-Uuden ajan alussa oli alkuperäinen jousi-käsite jo suureksi osaksi
-menettänyt merkityksensä, kuten näyttää kirkonkin vaikutuksesta.
-Kirkollisessa verotuksessa Ylä-Satakunnassa pidettiin nyt jousina
-talonpoikain työkelpoisia poikia, jotka kävivät "jumalan
-pöydässä".[203] Kemissä ja Salossa otettiin jo v:n 1345 kymmenyssäännön
-mukaan jousiveroja myöskin rengeiltä ja tilattomilta, joita kirkko
-katsoi seurakunnan jäseniksi.[204] Toiselta puolen kehittyi
-jousiverotus Kemissä sellaiseksi, että jouseksi luettiin jokainen
-talollisen poika olipa suuri tai pieni.[205] Samalla tavoin luettiin
-1600-luvun lopulla Paltamossa "kirkon jousiksi" kaikki 12-13 vuotta
-täyttäneet, Herran ehtoollisella käyvät,[206] ja Pohjois-Savossa jousi
-1600-luvulla merkitsi talonomistaja-pariskuntaa.[207]
-
-Näin merkitessään kirkollisia veroja suorittavia naisiakin oli
-verojousen alkuperäinen merkitys jo kokonaan himmennyt.
-
-Suomalaisia oloja vastaavia vero-oloja tavataan myöskin Suomen
-jousialueen lähimmillä naapurialueilla.
-
-Siinä sopimuksessa, jonka Novgorodin ja Norjan hallitsijat v. 1251
-tekivät Ruijan lappalaisten ja karjalaisten verottamisesta, mainitaan
-jousia turkisverojen perusteena.[208] Saamme siitä käsityksen tämän
-veroyksiön ikivanhuudesta pohjoisilla alueilla.
-
-Käkisalmen Karjalan verotusoloja koskee n.s. Vatjan viidenneksen
-verokirja v:lta 1500. Koko pohjoisessa Karjalassa, Kurkijoen,
-Sortavalan, Ilomantsin ja Salmin pokostoissa sekä pienemmässä osassa
-kaupungin (Käkisalmen) pokostaa esiintyy tässä verokirjassa ainoana
-veropohjana jousi (dukj). Kaikkiaan oli pohjoisessa Karjalassa 3 111
-jousta etelämmän Karjalan 928 1/2 obsjaa (maayksiötä) vastaan.
-Verokirjasta selviää myöskin, että "vanhan kirjoituksen aikaan", joka
-oli tapahtunut ennen v:tta 1480, oli veroja ruhtinaalle ja
-arkkipiispalle maksettu turkiksissa. Niinpä oli eräällä Kurkijoen
-alueella 49 jousta maksanut 54 oravaa, 11 näätää ja jahtihaukan,
-Sortavalassa 66 jousen verolääni Kiteellä suorittanut 880 oravaa,
-Ilomantsin Megrijärven 66 jousta 910 oravaa ja eräillä muilla paikoilla
-13 jousta antaneet 30 oravaa ja 2 näätää ja Salmissa 15 jousta
-maksaneet 75 oravaa. Todennäköisesti oli oravavero ollut yleisempikin.
-
-Mutta puheenaoleva verokirja näyttää, että uudet verotavat jo olivat
-tulleet käytäntöön: jousen laskettiin vastaavan obsjaa ja verot
-kannettiin tai laskettiin obsjain ja aurain perusteella rahana ja
-osaviljana.[209]
-
-Jos yhtäläisyys Suomen jousialueen ja Käkisalmen Karjalan välillä on
-kouraantuntuva, on se myöskin ilmeinen Suomen ja Pohjois-Ruotsin
-välillä. Vesterbottenissa ja Ångermanlannissa otettiin aivan samalla
-tavoin kuin Kemissä keskiajalla talvisin jousien mukaan maksettava
-turkisvero. Helsinglannin lain mukaan, joka on 1300-luvun alkupuolelta,
-suoritettiin sotalomaveroa (ledungslame) Medelpadissa ja
-Ångermanlannissa osittain turkiksissa, ja uloinna pohjoisessa,
-Uumajassa ja Bygdessä, pääsivät asukkaat sotilasrasituksestaan vapaaksi
-suorittamalla jokaiselta jouselta (båga) kaksi nahkaa (två blåskurna
-skinn).[210] Täydellinen turkiskulttuuri vallitsi muinoin Taalaissakin,
-jonka maakuntalaki mainitsee asukkaitten veroina "wighra manna skin"
-(kelpoisen miehen nahkat), "leöungx skin" (sotaveronahkat) ja
-"bælskin".[211] Erään tiedon mukaan v:lta 1413 olivat Taalain pitäjät
-jaetut "belghar" nimisiin piireihin.[212] "Bælskin" ja "belghar"
-vastannevat suomen "palke" nimitystä, joka keskiajalla merkitsi näädän
-tai kärpän nahkoja.
-
-Olemme siis sekä Suomessa että Novgorodin Karjalassa ja
-Pohjois-Ruotsissa, vieläpä Jäämeren rannoilla tavanneet ominaisen
-ikivanhan verotustavan, jonka perusteet koko alueella ovat niin
-samanlaiset kuin olisivat ne samain muinaisten verottajain järjestämät.
-
-Samoja verottajia ei tässä tapauksessa kumminkaan tarvitse edellyttää.
-Pikemminkin on meidän tämä seikka selitettävä maantieteelliseksi
-ilmiöksi, muinaiseksi kansainväliseksi tavaksi, jonka ovat synnyttäneet
-samanlaiset luonnon, talouden ja yhteiskunnan olot koko tällä laajalla,
-Laatokan ääriltä Taalainmaan järvilaaksoihin saakka ulottuvalla
-riistametsävyöhykkeellä ja jota eri verottajat ovat hyväkseen
-käyttäneet.
-
-
-
-9. "VERONAHAT" JA "ORAVANMAAT".
-
-
-Jo ennen mainitusta kuninkaan kirjeestä v:lta 1364, joka koskee kruunun
-ja piispan turkisverojen kantoa, voi päättää, että vanhemmalla
-keskiajalla on ollut turkisveroja muitakin kuin mihin jo olemme
-tutustuneet. Muutamat veronimitykset ja tähteet, joita on säilynyt
-Kustaa Vaasan ajan verokirjoissa, tätä otaksumaa vahvistavat.
-
-Savossa oli uuden ajan alussa koko verojärjestelmän pohjana n.s.
-veronahka (skattskin), jonka mukaan maksettiin maavero (päävero);
-veronahoista kokoontuivat n.s. verot, jotka taasen olivat kymmenkuntain
-ja neljänneskuntain sekä nimismies- ja muunlaisen verotuksen pohjana.
-
-Veronahka tarkoitti mainittuna aikana määrätynsuuruista kylvöalaa,
-jolta oli maksettava määrätty viljavero. Käytännössä tätä veroa vain
-vähimmäksi osaksi suoritettiin viljassa, vaan enimmäkseen nahoissa ja
-muissa arvoäyreissä.
-
-Uskottavaa on, että veronahka on ollut alkuperäinen turkisvero, joka on
-ollut metsästyskykyisten miesten suoritettava.[213] Varmaan on tätä
-veroa myöskin maksettu tai laskettu oravissa. Orava, oravanmaa on näet
-veronahan vanha savolainen nimitys. Mikkelissä vielä 1850-luvulla
-"oravan talo" vastasi 1/2 manttaalia[214] ja toiselta puolen tiedetään
-savolaisen manttaalin sisältäneen 4 veromarkkaa (veronahkaa).[215]
-Kansan kesken oravanmaita on puheessa lystikkäästi ositeltu ja
-yhdistelty: "oravanpää" oli 1/4 veromarkkaa eli 1/16 manttaalia,
-"päätön orava" 3/16 mtl, "montako talossa on oravaa?" merkitsi samaa
-kuin "mikä on talon manttaali?".[216]
-
-Alkuperäinen turkisvero Savossa sittemmin muuttui maanviljelys- eli
-maaveroksi. Oravanmaalta alkuaan maksettavan turkisveron vastineena
-tavataan myöhemmin viljamitta _Oravainen eli orava_. Se oli pieni mitta
-ja vastasi karpion kolmannesta, josta sen toisintonimi kolmannes. Uuden
-ajan alussa tämä mitta oli käytännössä Savossa ja Lapveden
-kihlakunnassa Karjalassa.[217]
-
-Samanlaisen muutoksen kautta kaskiviljelyksen päästyä valta-asemaan
-veronahka tuli merkitsemään määrätynsuuruista viljelysmaata, josta
-laskettiin viljaveroa 1/2 pannia eli karpio viljaa ja joka sellaisena
-tuli maaverotuksen pohjaksi.
-
-Mainitut seikat tekevät ilmeiseksi, että Savon maaverotus on asteittain
-kehittynyt aikaisemmasta metsästysverosta.
-
-Savon veronahan kehityksellä metsästysverosta maaveroksi on ollut
-yksityiskohtaiset vastineensa Käkisalmen Karjalassa. Täällä nähdään
-keskiajan loppupuolella jousilta maksettavan oravaveron muuttuvan
-määrätyltä kylvöalalta (obsjalta) maksettavaksi (raha)veroksi. Muutos
-tapahtui yksinkertaisesti siten, että jousi on kirjoitettu obsjaksi.
-Obsja oli -- peltoseuduilla -- alkuisin miehen ja hevosen viljeltävä
-ala. Kaskiseuduilla sopi verotettavaksi yksiöksi paremmin kylvöala.
-Obsjan vanhaksi kylvömääräksi taas ilmoitetaan 4 ruiskorobjaa, mikä
-suunnilleen vastaa Savon puntaa.[218] Valtiollinen raja ei näy saaneen
-aikaan erittäin jyrkkää eroavaisuutta karjalaisten alueitten vanhoissa
-elinkeino- ja yhteiskuntaoloissa. Suomessa tavataan "veronahkoja" uuden
-ajan alussa Savon ulkopuolella Jääskessä, missä v. 1539 mainitaan 4
-veronahkaa ja annetaan se mielenkiintoinen selitys, että veronahat
-olivat 4 talonpoikaa, jotka maksoivat rahaa "kruunun takamaista
-eläimistä, joita he niillä takamailla ampuvat".[219] Paria vuotta
-myöhemmin mainitaan näiden 4 talonpojan ennen maksaneen
-nahkaverorahoja, mutta nyt suorittavan erityiseksi sopimusveroksi
-haukia.[220] Tässä esimerkissä veronahka esiintyy metsästysverona,
-mutta on jo muuttumassa maaveroksi: ensin alkuperäisten turkisten
-sijasta maksettiin rahaa ja sitten haukia.
-
-Lapveden, Taipaleen, Jääsken, Muolan, Hanttulan ja Uudenkirkon
-pitäjissä s.o. Karjalan karjalaisen oikeuden alueella suoritettiin
-Kustaa Vaasan aikana kruunulle _nahkarahoja_ 1 äyri täysiverolta eli 10
-äyriä nautakunnalta.[221] Tätä aivan säännöllistä maaveroa on vaikea
-ymmärtää muuksi kuin muinaisen yleisen savolais-karjalaisen
-heimokunnallisen metsästysveron jätteeksi. Tämän karjalaisen veron
-yleinen yhtäläisyys alkuperäisen savolaisen veronahan kanssa on
-silmäänpistävä; myöskin veron määrä, äyri kokoverolta, muistuttaa
-vanhaa valkonahan hintaa.
-
-Mutta näillä samoilla Karjalan alueilla olemme nähneet (ss. 66-67)
-uuden ajan alussa juuri mainittujen nahkarahain lisäksi otettavan
-myöskin erityistä "kiltti" nimistä veroa kruunun takamailla olevilta
-metsästys- ja kaskikappaleilta. Kuinka on tämä kaksinainen verotus
-ymmärrettävä? Luultavasti niin että kun karjalaisten rintamailla kylät
-jo olivat joutuneet kokoverolaskuun perustuvan pysyvän maaverotuksen
-alaiseksi, johon vanha nahkavero nahkarahoina sulautui, jatkettiin yhä
-edelleen vanhoja elintapoja, otettiin uusia metsänkäyntimaita ja
-kaadettiin uusia kaskia. Mutta näiltä uusilta metsäkappaleilta, joita
-vanhasta tavasta kutsuttiin "kilteiksi", vaadittiin niinikään vanhasta
-tavasta erityistä veroa, kiltisrahoja.
-
-Hämäläinen alue näyttää tässä alkuperäisessä metsästysverotuksessa
-läheisesti liittyneen itäiseen naapurialueeseensa. Sekä Hämeessä että
-Ylä-Satakunnassa kruunu uuden ajan alussa kantoi pienempiä määriä
-veronahkoja tai _oravannahkarahoja_.[222] Hämeen vanhimmista
-verokirjoista selviää, että oravannahkarahoja maksettiin Saarioisten
-sekä Padasjoen, Sysmän ja Jämsän pitäjissä kultakin koukulta 1 1/2
-(Sysmässä 2) äyriä.[223] Epäilemättä on tämäkin viimeinen jäännös
-muinoin yleisestä metsästysverosta, jota vielä kannettiin varsinaisen
-maaveron lisäksi ainoastaan niillä seuduilla, jotka harjoittivat
-erämaankäyntiä.
-
-Savon "veronahat", Käkisalmen Karjalan obsja-verotus, Jääsken
-"nahkaverot", karjalaisen oikeuden "nahkarahat" ja "kilttirahat" sekä
-Hämeen "oravannahkarahat" todistavat muinaisen heimokunnallisen
-metsästysveron yleisyyttä ja antavat meidän aavistaa, millä tavoin tuo
-tärkeä siirtyminen metsästysveroista maaveroihin, metsästysasteelta
-maanviljelysasteelle on tapahtunut.
-
-
-
-10. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURI.
-
-(YLEISKATSAUS.)
-
-
-Edellä esitetyistä piirteistä saamme kuvan maamme vanhoista
-suomalaisista heimoista metsästysasteella.
-
-Tätä metsästysastetta ei ole ajateltava miksikään aivan aikuiseksi
-maanviljelyksen ja karjanhoidon takaiseksi raakalaisasteeksi, yhtä
-vähän kuin voimme väittää Suomen ruotsalaisten keskiajalla olleen
-paimentolaisia sen vuoksi, että he maan muihin asukkaihin verraten
-pitivät paljon karjaa. Se metsäläisaste, jota tässä on käsitelty, on
-päinvastoin ollut alkuista maanviljelystä (kaskitaloutta) ja
-karjanhoitoa korkeampi viljelyskanta. Sitä on muutamilla alueilla
-kestänyt keskelle myöhäisiä historiallisia aikoja. Vielä uuden ajan
-alussa se oli täydessä voimassa Perä-Pohjolassa. Kalastusta ja
-metsästystä mainitaan vielä 1600-luvun lopulla Kajaanin seutujen
-pääelinkeinoiksi.[224] Pohjois-Karjalan yhteiskunnallisiin epäkohtiin
-karjalainen Johan Lagus v. 1756 luki myöskin "muutamissa pitäjissä
-tavallisen oravanammunnan, joka väkirikkaista taloista pitää toimessa
-pitkän aikaa 3-4 miestä ynnä pojan, taitavimmankaan voimatta jousineen
-ampua enempää kuin 3, korkeintaan 4 kiihtelystä".[225]
-
-Tällaista metsästysastetta muistuttavan kulttuurin olemme havainneet
-vallinneen paljon laajemmilla aloilla Suomea, nim. Pohjanmaan lisäksi
-koko karjalaisella ja hämäläisellä heimoalueella, johon kuului Karjala
-ja Savo sekä Häme ja Ylä-Satakunta. Raja, joka tämän alueen erotti
-lounaisista rannikkomaakunnista, oli tarkalleen sama, joka erotti
-lounaiset oikeusalueet, ruotsalaisen ja suomalaisen oikeuden,
-hämäläisestä ja karjalaisesta oikeudesta. Tuo vanhemman keskiajan
-merkillinen raja erotti sisämaiden suomalaiset heimoalueet, niiden
-ihmiset, elinkeinot, elintavat ja koko kulttuurin lounaisista
-rannikkoseuduista.
-
-Viimemainitut seudut olivat jättäneet metsästyskannan nähtävästi jo
-ennen ruotsalaisen vallan tuloa, koskapa historia ei ole sikäläisestä
-metsästysasteesta muistoa säilyttänyt. Se aika, jolloin metsästys oli
-hallitsevana elinkeinona hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla, oli
-keskiajan loppupuolella näitten alueitten rintamailla ilmeisesti jo
-aikaa sitten mennyt: pesäseudut ja suurin osa erämaitakin olivat
-silloin jo turkiksista niin tyhjentyneet, ettei niiden saantiin enää
-voitu elämistä perustaa. Näin ollen on metsästyskannan varsinaisena
-historiallisena valtakautena hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla
-ollut aikaisempi ja aikaisin keskiaika eli valloituksen vuosisadat.
-
-Tämä aikamäärä vastaa suunnilleen Volgan seutujen turkisaikakautta.
-11. ja 12. vuosisadalla ne seudut olivat kuuluisia kallisarvoisten
-turkisten runsaudesta, vielä 14. ja 15. vuosisadoilla oli sikäläinen
-riistarikkaus taloudellisen elämän perustuksena, mutta metsän aitat
-tyhjentyivät nopeasti ja 15. vuosisadan alussa oli Moskovan tienoilla
-jänis ainoa metsästettävä.[226]
-
-Suomen vanha turkiskulttuuri perustui kauppaan. Maailman turkiskauppa
-veti näkymättömin käsin vihdoin suomalaisetkin alueet vaikutuspiiriinsä
-saaden aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Kansan kotoisessa
-taloudessa vanhaan tapaan kaiketi syötävän riistan pyytämisellä ja
-kaskiviljelyksellä oli tärkein sija. Mutta turkistaloudesta tuli
-johtava elinkeino. Turkikset olivat rahaa ja raha rikkautta ja valtaa.
-Turkiskausi oli varmaan sekä edellisiä että jälkeisiä aikoja
-pääomarikkaampi ja pääomavaltaisempi. Rauhallisen kehityksen lisäksi,
-minkä uusi kauppa aiheutti, tuli nyt entistä enemmän myös sotia ja
-verotusretkiä. Heikot lappalaiset joutuivat ahnaitten naapuriensa
-vero-orjuuteen, suomalaiset heimot joutuivat uusiin kohtaloihin.
-
-Taka-Karjalan ja Perä-Pohjolan myöhemmistä oloista voidaan osaksi
-päätellä, minkälaisia turkiskauden olot etelämmässä Suomessa ovat
-olleet. Aikaisemman turkiskauden olot ovat kuitenkin olleet monessa
-suhteessa toisenlaiset. Silloinen yhteiskunta oli vielä puhtaammin
-heimokuntainen. Kaiken yhteiskunnallisen niinkuin taloudellisenkin
-elämän varsinaisena pylväänä alkuisin oli metsästyskykyinen heimomies,
-"jousi". Tietolähteistämme saamme harvapiirteisen, mutta kuitenkin
-paljon puhuvan kuvan turkiskauden yksinkertaisista verotus- ja
-hallintolaitoksista, joiden rinnalla edellisessä pääluvussa kuvatut
-verotukset ja hallinnon alkumuodot myöskin varmaan olivat käytännössä.
-
-Olemme nähneet myöskin piirteitä, kuinka jousesta sitten tuli
-"suitsuja" ja "koukkuja", turkisveroista vilja- ja rahaveroja, ja
-kuinka ylipäänsä vanha turkiskulttuuri väistyi syrjään pysyvän
-maanviljelyskulttuurin tieltä.
-
-
-
-
-IV. AHVENANMAA KESKIAJALLA.
-
-
-
-1. MERIKULTTUURI.
-
-
-Kuinka toisenlaiseen maailmaan joudummekaan, kun karjalaisten
-jousimiesten oravisaloista ja heidän kaskisavuisilta heimomailtaan
-annamme ajatusten siirtyä Ahvenanmaan lauhkeaan saaristoon aavain
-merten yhtymäkohdalla!
-
-Tämä luonnoltaan Suomen mantereen luonnosta poikkeava saarimaa on
-historiallisessa viljelyksessäkin muusta maastamme eriävä. Usein on
-huomattu ja huomautettu saarimaitten erityistä taipumusta säilyttää
-oloja, jotka niihin kerran ovat juurtuneet. Sellainen ominaisuus on
-Ahvenanmaallakin. Siellä on ollut ja on vieläkin tapoja ja oloja, jotka
-näyttävät vain paikallisilta poikkeuksilta, mutta lähemmin katsoessa
-ovat vanhuuden jätteitä, jotka ovat täällä säilyneet, kun ne muualta jo
-aikaa ovat hävinneet. Ahvenanmaalla on harjoitettu lammashoitoa
-Itämeren saarten ikivanhaan tapaan aina meidän aikoihimme asti,
-lampaanhoidon toisissa Suomen seuduissa seuratessa uusimman
-villatalouden muutoksia. Ahvenanmaalla lienee hevosrotu säilynyt
-aikuisempana kuin muualla, täällä ei kauranviljely vielä uuden ajan
-alussa ollut levinnyt, vaikka se muualla Suomessa jo vuosisatoja oli
-yleiseen maanviljelykseen kuulunut. Radloff Ahvenanmaan kertomuksessaan
-kustavilaiselta ajalta esittää meille pitäjäin jaon "markkakuntiin",
-joita sellaisinaan tapaamme Kustaa Vaasan verokirjoissa, jopa
-vuosisatoja aikaisemmin; Böcker kokoelmissaan 19. vuosisadan
-kolmannelta vuosikymmeneltä luettelee Ahvenanmaalla joukon ikivanhoja
-"yhteismaita", jollaisia ei muualla tavata. Ahvenanmaan ominaiselle
-kulttuurille on siten vanhanaikaisuus, historiallisuus aivan
-tunnuksellista.
-
-Tämä historialliselle elämälle niin suotuisa saarimaa joutui muita
-Suomen osia aikaisemmin merentakaisten vaikutusten alaiseksi.
-Ahvenanmaa on kieltämättä Suomen ja välillisesti myöskin suomalaisten
-heimojen läntinen kulttuurikehto. Täällä ovat kaikesta päättäen
-pystyssä vanhimmat keskiajan kirkkorakennukset, täältä on vielä
-vanhempain aikain muistoja runsaimmin tavattu.
-
-Suomalaisen keskiajan harrastaja ei voi jättää käymättä tällä
-historiallisella muistosaarella.
-
-
-
-2. AHVENANMAAN MAAKUNTAKÄRÄJÄT JA MAANTUOMARI.
-
-
-Ahvenanmaa esiintyy jo aikaisin järjestyneenä oikeudellisena j&
-valtiollisena kokonaisuutena. Jo v:lta 1322 on asiakirja
-oikeustoimituksesta, joka on tehty Ahvenanmaan maakunnan yhteisillä
-käräjillä ja vahvistettu Ahvenanmaan sinetillä.[227] Läpi keskiajan,
-kauas uudelle ajalle saakka pysyivät Ahvenanmaan maakuntakäräjät
-voimassa.
-
-Maakunnankäräjäin kokoontumispaikka oli vv. 1322, 1414, 1422, 1431,
-1438 ja 1538 Saltvik, v. 1330 Önningevik (luult. Jomalassa) ja 1564 ja
-1565 Färjsundet.[228] Saltvikin kirkko ja sen läheisyydessä muinoin
-ollut Saltvikin kruununkartano sekä Färjsundet ovat juuri sen
-vesiväylän varrella, joka muinoin erotti toisistaan Ahvenanmaan pääosat
-(tridungit). Maakunnan eri osain yhteiseksi käräjäpaikaksi oli tämä
-seutu kylläkin luonnollinen. Jos, kuten luultavalta näyttää, muinainen
-Saltvikin kruununkartano on ollut sama saarikartano kuin myöhempi
-Germundsö,[229] niin näyttäisi siltä kuin juuri paikan asema olisi
-aiheuttanut sen valitsemisen maakunnan käräjäpaikaksi ja
-kruununkartanoksi. Vähän etelämpänä Saltvikistä on Färjsundet, vanha
-tunnettu lauttasalmi ja 1600-luvulla maakunnan hirsipuu- ja
-mestauspaikka;[230] täällä oli 1500-luvulla maakuntakäräjäin
-kokouspaikka. Onko Färjsundetin eteläpuolella, Saltvikin vuonon suussa
-oleva rajapaikka "Tingö" (Käräjäsaari) myöskin jossakin tekemisissä
-maakuntakäräjäin kanssa, jääköön paikallisolojen tuntijain
-ratkaistavaksi.
-
-Ahvenanmaan maakuntakäräjillä käsiteltiin tärkeämpiä maanluovutuksia ja
-maariitoja sekä rikoksia, joista seurasi kuolemantuomio, ja niillä
-kuulutettiin tärkeitä julistuksia.[231]
-
-Lautakunta Ahvenanmaan maakuntakäräjillä näyttää ainakin uuden ajan
-alussa olleen kaksinkertainen, mikä viittaa siihen, että näihin
-käräjiin otti osaa Ahvenanmaan eri osia.[232]
-
-Maakuntakäräjille kokoontuivat muinoin kaikki Ahvenan suuret herrat:
-provasti, kuninkaan vouti (linnanvouti), laamanni ja "maatuomari".
-Näistä ovat vouti ja laamanni Ahvenanmaan alkuperäiselle
-paikallishallinnolle vieraita henkilöitä, jotka vasta myöhemmällä
-keskiajalla astuvat näyttämölle valtiovallan edustajina. Provastin
-toimi on Ahvenanmaalla kylläkin vanha ja maakunnan kirkollisen
-itsehallinnon varhaisuutta todistava, mutta maakuntakäräjiä ei voi
-johtaa kirkollisesta alusta eikä provastilaitoksesta.
-
-On jäljellä vielä maantuomari. Kun maakuntakäräjäin varsinaisena
-tarkoituksena oli Ahvenanmaan omain paikallisten asiain hoito ja
-maantuomarin (landsdomare) jo hänen nimensä ilmaisee paikalliseksi
-viranomaiseksi, näyttävät maakuntakäräjät ja maatuomari ilman muuta
-yhdistettäviltä.
-
-Ensimäinen maatuomari mainitaan Ahvenanmaalla sillä nimellä vasta v.
-1410.[233] Seuraavina aikoina Ahvenanmaalla esiintyy useita
-maantuomareita, esim. 1428-1433 Knut Jönsson,[234] v. 1451 Nils
-Eriksson,[235] vv. 1531 ja 1538 Henrik Jönsson.[236] Nämä
-maakuntatuomarit eivät esiinny varsinaisina tuomitsijoina, joka toimi
-keskiajan lopulla jo yleensä oli valtion tuomareilla, vaan olivat läsnä
-käräjillä maanluovutusten välimiehinä ja asiakirjain todistajina.
-
-Tämän mukaisesti on hyvin mahdollista, että v. 1330 maakuntakäräjillä
-välimiehenä esiintyvä Johan Stryk on ollut tuomari, maantuomari.
-
-Kaikki tunnetut maantuomarit Ahvenanmaalla ovat olleet maakunnan omia
-miehiä, kaikesta päättäen maakunnan rälssimiehiä.[237] Juuri se seikka
-tekee uskottavaksi, että maakunnankäräjät ovat olleet maakunnan
-itsehallinnollisia paikallisia laitoksia, joita maakunnan omat
-kansanvirkamiehet johtivat. Päättäen siitä, että v. 1330 maantuomari
-yksinänsä, muiden herrain olematta läsnä, piti maakunnankäräjiä, oli
-tämä laitos alkuperäisessä voimassaan vielä 1300-luvun alkupuolella.
-Mutta valtion oikeusvallan kasvaessa maantuomarit vähitellen joutuivat
-syrjään, jäivät vain joukon jatkoksi ja käräjäin koristuksiksi.
-
-
-
-3. AHVENANMAAN "TRIDUNGlT" (KOLMANNEKSET).
-
-
-Sangen tärkeänä osana Ahvenanmaan vanhimmissa oikeus- ja
-itsehallintolaitoksissa oli tridung-laitos.
-
-Ahvenanmaa eli oikeittain sen aikaisimmin asutettu pääseutu, Ahvenan
-manner, oli muinoin jakautuneena tridungeiksi (kolmanneksiksi)
-nimitettyihin osiin. Näiden tridungien rajat ja alueet ovat tiedossa
-Kustaa Vaasan ajan asiakirjoista. Itäisen ja keskimäisen tridungin
-rajana oli etelästä pohjoiseen käyvä vesireitti, joka kulki
-Lumparsundin, Lumparin selän, Färjsundetin ja Saltvikin vuonon kautta
-Raumanmereen. Tämän rajan itäpuolella olevaan tridungiin -- jolla
-varmaan on ollut nimenä Saltvikin tridung -- kuului Sundin pitäjä ynnä
-Lumparlandin marklag (markkakunta) sekä suurin osa Saltvikin pitäjää
-("Saltwijk östen fierden").[238]
-
-Muut kaksi tridungia olivat kerrotun vesirajan länsipuolella. Toinen
-niistä oli nimeltään Finströmin tridung. Siihen kuului erään
-tiedonannon mukaan v:lta 1544 Saltvikin pitäjästä Ödkarbyn ja Labyn
-marklagit (= "Saltwijk westen fierden"), koko Finströmin pitäjä,
-Bredbolstan marklag Hammarlandia ja Ekkerö.[239] Tämä tridung siis
-käsitti koko luoteisen Ahvenanmaan pohjoisimpine ja läntisimpine
-äärineen.
-
-Kolmas tridung oli Jomalan tridung, johon kuului jäljellä oleva osa
-Ahvenanmaata, s.o. eteläinen osa Hammarlandia, koko Jomala ja Lemland
-eli eteläinen ja lounainen Ahvenanmaa.[240]
-
-Kaikkien kolmen tridungin rajat yhtyivät Färjsundetin -- Ahvenanmaan
-vanhan merkkipaikan -- tienoolla. Finströmin ja Jomalan tridungit
-muutamissa suhteissa jo aikaisin kuuluivat lähemmin yhteen, niinkuin
-tuonnempana osoitetaan.
-
-Mikä on ollut tämän tridung-jaon tarkoitus?
-
-(1) Uuden ajan alussa valittivat Ahvenanmaan talonpojat Kastelholman
-voudin sakottaneen muutamia Hammarlandin eteläosan talonpoikia siitä,
-että he olivat hakanneet palkkeja yhteismaalta, vaikka yhteismaa kuului
-sille tridungille, jossa talonpojat asuivat.[241] Tässä siis nähdään
-selvä jäte tridungin yhteisomistuksesta. Ahvenanmaalla mainitaan uuden
-ajan alussa useita saaria ja yhteisiä kalastuspaikkoja, jotka olivat
-kruunun hallussa ja joita verotettiin kruunun hyväksi.[242] Borgön
-esimerkin nojalla on pidettävä luultavana, että nämä saaret ja
-kalapaikat aikaisemmin ovat olleet tridungien. Päätämme tästä
-tridung-laitoksen ikivanhaksi, koskapa maanomistus- ja maanvaltausolot
-sen mukaisesti ovat järjestyneet.[243]
-
-(2) Ahvenanmaan tridungien toisena vanhana tehtävänä oli maakunnan
-siltain ja lauttain rakentaminen. Ahvenanmaan talonpoikain uuden ajan
-alussa tekemissä valituksissa Kastelholman voutia vastaan oli
-sellainenkin, että hän oli ottanut Färjsundetin lautan rakentamista
-varten 3 äyriä kultakin talonpojalta vuonon itäpuolisesta Saltvikistä,
-kolmesta Sundin marklagista ja Lumparlandista -- siis yhtä marklagia
-vailla juuri Saltvikin tridungin alueelta.[244] Finströmissä olevan
-Bjerströmin sillan rakentamiseen velvollisia oli uuden ajan alussa sekä
-Hammarlandin että Jomalan pitäjissä, mistä päättäen silta oli Jomalan
-tridungin ylläpidettävä; samoin näyttää Finströmin ja Jomalan
-rajalla olevan Ämnäsin sillan ylläpitäminen olleen tridungien
-velvollisuutena.[245] Mahdollisesti olivat molemmat nämä
-"maansillat" kahden tridungin (Finströmin ja Jomalan) yhteisesti
-ylläpidettäviä.[246]
-
-(3) Kyyditysrasitus Ahvenanmaalla oli uuden ajan alussa niinikään
-jaettu tridungien kannettavaksi. Nimenomaan mainitaan, että Ahvenanmaa
-oli sitä varten jaettu kolmeen osaan. Ensimäisen (Saltvikin) tridungin
-tuli pitää kuljetuslaivansa alati valmiina maansiltansa luona ja viedä
-kyydittävät Suomen puolelle.[247] Toiset "kaksi Ahvenanmaan osaa"
-suorittivat kyyditysvelvollisuutensa yhdessä Ekkerön kyytipaikassa,
-josta kyydittävät vietiin Ruotsin puolelle. Tätä kyyditystä varten
-olivat velvolliset ryhmittyneet kolmeen ryhmään ja suorittivat
-tehtävänsä siten, että kukin marklag kävi kyydissä vuorovuotensa.[248]
-
-Näistä tiedoista käy kieltämättä selville, että "maansiltain"
-rakentaminen ja kyyditys alkuaan olivat tridungittain suoritettavia
-rasituksia, vaikka erityisistä syistä Finströmin ja Jomalan tridungit
-joutuivat yhdessä, suorittamaan tätä rasitusta.
-
-(4) Ahvenanmaan verojen kuljetus Ruotsiin suoritettiin muinoin
-tridungittain, siten että kukin tridung huolehti tästä
-kuljetustehtävästä vuorovuotensa. Tästä alkuperäisestä laitoksesta on
-tieto Ahvenanmaan tileissä v:lta 1544, joissa kerrotaan voudin tehneen
-sellaisen sopimuksen Finströmin tridungin kanssa, jonka sinä vuonna
-tuli vastata veronkuljetuksesta Tukholmaan, että jokainen tridungin
-mies maksaisi voudille kyynärän sarkaa, jota vastaan vouti huolehtisi
-veronkuljetuksesta.[249]
-
-(5) Tärkeitten paikallisten tehtäväinsä kautta tridungit tulivat
-oikeusyhdyskunniksi, joilla oli oma oikeudenkäyttönsä. Ahvenanmaan
-tridungeilla on todella ollut omat käräjänsä. Kahdet sellaiset ovat
-keskiajalta meille tunnetut. V. 1433 pitivät vouti, laamanni ja
-maatuomari lakimääräiset tridungkäräjät Kastelholman ulkopuolella.[250]
-Siellä käsiteltiin maariitaa, jossa esiintyvä 12-miehinen lautakunta
-kotipaikkainsa nimistä päättäen oli Jomalan tridungista, joten käräjät
-varmaan olivat Jomalan tridungin käräjät, vaikka ne pidettiin
-Kastelholmassa, tridungin ulkopuolella. Toiset tunnetut tridungin
-käräjät piti laamanni linnavoudin läsnäollessa v. 1438 Ödkarbyssä.
-Näitä käräjiä nimitetään laamanninkäräjiksi, mutta koska riita koski
-Saltvikin länsiosassa olevaa tilaa, 12-miehinen lautakunta oli
-Saltvikin länsiosasta ja Finströmistä, ja kun käräjät nimenomaan
-mainitaan pidetyksi Finströmin tridungissa, niin varmaan on tässä
-kysymys Finströmin tridungkäräjistä.[251]
-
-Luultavasti myöskin v. 1428 Finströmin Ämnäsissä pidetyt käräjät olivat
-koko Finströmin tridungin käräjät, koska niiden lautakunnassa oli
-jäseniä Finströmistä, Getasta ja pohjois-Hammarlandista.[252]
-Mahdollisesti olivat myöskin Sundissa ja Kastelholmassa v. 1431 pidetyt
-käräjät samanlaatuiset.[253]
-
-On myöskin selviä todistuksia siitä, että tridungeilla on ollut omat
-tuomarinsa. Niin on ollut laita vielä uuden ajan alussa. V:n 1537
-kesäkäräjät Ahvenanmaalla piti säilyneitten sakkoluettelojen mukaan
-Kastelholman vouti, Jeppe Olofson nimisen "kihlakunnantuomarin"
-läsnäollessa. Seuraavat talvikäräjät (1538) piti Kastelholman
-vouti ympäri Ahvenanmaata toisen "kihlakunnantuomarin", Henrik
-Jönssonin läsnäollessa.[254] Tämä Henrik Jönsson on sama mies,
-joka samana vuonna 1538 esiintyy maantuomarina ("landzdomare")
-Ahvenanmaan maakuntakäräjillä ja jo v. 1531 esiintyy asiakirjoissa
-"domar"-nimellä.[255]
-
-Ahvenanmaan tuomariolot näyttävät olleen merkilliset: sama mies
-esiintyy milloin missäkin tuomarinvirassa ja päälle päätteeksi on
-tällaisia kaksoisolioita yhtäaikaa parittain.
-
-Mitä olivat nämä tuomarit ja mikä heidän suhteensa? Puheenaolevat
-sakkoluettelot antavat jälkimäiseen kysymykseen selvän vastauksen:
-tuomarit vuorottelivat. Jeppe Olofsonista sanotaan v. 1537 nimenomaan,
-että hän oli tuomarina "sinä vuonna, joka edellä on mainittu".[256]
-Vaan aivan samaa sanotaan Henrik Jönssonista seuraavana vuonna.[257]
-Tämä lauseparsi toistetaan niin usein, ettei mitenkään voi epäillä
-sillä tahdotun ilmaista määrättyä asianlaitaa. Jeppe Olofson ja Henrik
-Jönsson olivat siis kihlakunnantuomareina käräjämatkalla vuorovuotensa.
-
-Edelleen on ilmeistä, että se virka, jossa nämä tuomarit vuorottelivat,
-oli maantuomarin virka. Kumpikin "kihlakunnantuomari" kulki
-vuorovuotenaan voudin kanssa käräjillä Ahvenanmaan kaikissa
-käräjäpaikoissa. Henrik Jönssonia sanotaan v. 1538 nimenomaan
-"maantuomariksi". Nimitys "kihlakunnantuomari" on tässä tapauksessa
-annettu maantuomareille. Ahvenanmaalla elettiin vv. 1537 ja 1538
-vanhanaikaisissa oloissa: linnanvouti piti käräjät, joilla
-kihlakunnantuomarin sijasta vielä toimivat tuomareina vanhat
-maantuomarit vuoronsa jälkeen. Nimi oli uusi, mutta asia vanha. Käänne
-uusiin oloihin tapahtui juuri näinä vuosina, sillä v:sta 1544 alkaen
-oli Ahvenanmaan säännöllisillä talvi- ja kesäkäräjillä tuomarina
-kuninkaan nimittämä pysyvä tuomari Olaf Trotteson, entinen Kastelholman
-vouti.
-
-Vuorottelevaa tuomarijärjestelmää Ahvenanmaalla emme käsittäisi,
-ellemme ota tridungeja avuksemme. Usein mainitut tuomarit ovat olleet
-tridungien tuomareita, jotka ovat vuorotelleet maantuomarin toimessa.
-Sen saattaa päättää muistakin asianhaaroista. Keskiajalta säilyneissä
-ahvenalaisissa maatuomioissa esiintyy huomattava, osittain
-säännölliseltä näyttävä vaihtelu tuomarien kesken. Tosin ei se yksin
-mitään todista, että v. 1328 tuomarina Ahvenanmaalla esiintyy Sveno
-Skuk ja v. 1330 Johannes Stryk;[258] saattaahan vaihdos olla
-satunnainen. Mutta Ahvenanmaan maatuomioissa vv. 1428-1433 ilmenevä
-tuomarien (välimiesten) vuorottelu tuskin on ollut vain satunnaista.
-Saamme näistä tuomioista näet seuraavan katsauksen:[259]
-
-        aika                           tuomari
-
-                    lokak.  1428      Nils Djækn
-    jouluk. 1429 -- tammik. 1431      Knut Jönsson
-    tammik. 1431 -- syysk.  1431      Nils Djækn, Gisle Storbjörnson
-    lokak.  1431 -- tammik. 1432      Knut Jönsson
-    tammik. 1432 -- toukok. 1432      Nils Djækn, Finvid Lauridson,
-                                      Olaf Storbjörnson
-    tammik. 1433 -- jouluk. 1433      Knut Jönsson.
-
-Tuomarien vuorottelu tämän katsauksen mukaan ei ole aivan säännöllinen.
-On huomioon otettava, etteivät käräjäajat Ahvenanmaan vaikeakulkuisessa
-saaristossa aina voineet olla aivan täsmällisimpiä; niinpä pidettiin
-v:n 1538 talvikäräjät Kumlingessa ja Kökarissa vasta kesäkuussa.[260]
-Sitten on otettava lukuun mahdolliset tilapäiset säännöttömyydet ja
-ennen muita se mahdollisuus, ettei itse tridungtuomarilaitos enään
-1400-luvulla ollut alkuperäisenään, vaan, kuten luettelosta näyttää
-käyvän ilmi, jakautunut oikeudenkäytössäkin kolmen sijasta kahteen
-ryhmään, niinkuin tiedetään niiden uuden ajan alussa kyydityksiinkin
-nähden jakautuneen, siten että Finströmin ja Jomalan tridungit
-muodostivat toisen ryhmän ja Saltvikin tridung yksinään toisen. Mutta
-näinkin ollen käy edellä olevasta luettelosta ilmi tridung-jakoon
-liittyvä tuomarin viran vuorottaisuus, jonka osoittaminen tässä on
-pääasiana.[261]
-
-Tässä esitetyn käsityksen vahvistaa kaikissa kohdin ratkaisevasti se
-tosiseikka, että tridung-laitoksen siihen liittyneine vuorottaisine
-maantuomarin virkoineen tapaamme Ahvenanmaan vanhassa merinaapurissa
-Gotlannissa.
-
-Tuon kuulun saaren oikeus- ja hallintolaitokset olivat keskiajalla
-hyvin itsenäiset ja täydelliset. Saari oli oikeudellinen kokonaisuus,
-jonka keskuksena olivat saarelaisten yhteiset maakäräjät (Gutnalthing).
-Jo 1100-luvulla oli Gotlanti sekä maallisessa että kirkollisessa
-suhteessa jaettuna kolmeen alueelliseen tridungiin (Thrithiungr),
-joilla oli omat käräjänsä. Kun tridungin-tuomareja ei Gotlannin
-asiakirjoissa mainita, mutta saarella 1400-luvulla samana aikana
-esiintyy 3 maantuomaria, on ilmeisesti kullakin tridungilla ollut
-maantuomari, joka vuorovuotenaan oli maakäräjäin tuomarina.
-
-Gotlanti oli edelleen jaettu kuudenneksiin (siettungr), joita oli kaksi
-kussakin tridungissa (koko saarella kuusi). Kuudennesten alaosina
-olivat "hundarit" eli "thingit", jotka vielä jakautuivat pienempiin
-alapiireihin, nim. neljänneksiin, kolmanneksiin tai puoliskoihin
-riippuen pikku pitäjäin luvusta, jotka olivat näinä neljänneksinä ja
-kolmanneksina. Kuudenneksilla ja hundareillakin oli omat tuomarinsa ja
-käräjänsä, joista vedottiin tridungin käräjiin.[262]
-
-Myös Helsinglanti jakautui maakuntalakinsa mukaan "tridungeihin",
-vaikkei tiedetä, tarkoittiko tuo jako koko Norrlannin vaiko ahtaamman
-Helsinglannin jakoa. Luultavasti oli tämä jako ainoastaan
-hallinnollinen, kruununkartanoihin liittyvä.[263] Mutta on myös
-oikeudellisesta tridungjaosta Helsinglannissa havaittu jälkiä, jotka
-osoittavat tämän jaon vanhemmuutta laivakunta- ja pitäjäjakoon
-nähden.[264]
-
-Ahvenanmaan tridung-laitos ei nähdäksemme kuitenkaan ole kotoisin
-Helsinglannista. Yhtäläisyys Helsinglannin tridungien kanssa on vain
-ylimalkainen, Gotlannin tridungien kanssa sitävastoin yksityiskohtainen
-myöskin tuomarilaitokseen nähden. Varmaan on jo hyvin varhaisina
-aikoina liikeyhteyttä ollut näiden verraten lähekkäin olevain
-saarimaiden välillä. Ahvenanmaan kirkkorakennuksissa lienee
-havaittavissa gotlantilaisia vaikutteita. Ahvenanmaan paikannimistössä
-arvellaan olevan eteläruotsalaisia asutusmuistoja.[265] Monet muutkin
-historialliset yhtäläisyydet, joista edempänä kohdallansa huomautetaan,
-osoittavat eteläistä vaikutusta Ahvenanmaalla. Näin ollen voidaan
-hyvällä syyllä pitää Ahvenanmaan tridung-laitosta lähinnä Gotlannista
-saatuna.
-
-
-
-4. AHVENANMAALAINEN PITÄJÄ.
-
-
-Kristinusko levisi Ahvenanmaalle aikaisemmin kuin muihin Suomen osiin.
-Ahvenanmaan kirkkorakennuksetkin ovat vanhempia kuin Suomen muissa
-seuduissa, arvellaanpa Hammarlandin kirkko rakennetuksi jo 1100-luvun
-puolella.[266] Sikäläiset muut vanhat seurakunnat, Jomala, Finström,
-Saltvik ja Sund, olivat olemassa jo 1300-luvun alkupuolella,
-luultavasti jo aikaisemminkin. Ahvenanmaan provastia mainitaan v. 1322.
-
-Mutta Ahvenanmaalla tavataan myöskin maallinen pitäjälaitos, mikä
-alueellisesti täydellisesti sopeutui kirkolliseen pitäjäjakoon, joten
-Ahvenanmaan pitäjät olivat sekä seurakuntia että maallisia yhdyskuntia.
-
-Nämä Ahvenanmaan maalliset pitäjät ovat ilmeisesti olleet paikallisia
-oikeusyhdyskuntia, joilla on ollut omat tuomarinsa. Vielä 1600-luvun
-alkupuolella oli Ahvenanmaalla pitäjäntuomareja. Heitä oli silloin yksi
-kussakin Ahvenanmaan kahdeksassa emäpitäjässä, he olivat
-talonpoikaisia, kirjoitustaidottomia miehiä ja toimittivat
-maanmittailua, verojen tasoittelua ja nähtävästi muitakin
-tehtäviä.[267] Paikallishallinnon suureen merkitykseen nähden
-keskiaikana on luultavaa, että pitäjäntuomareja on Ahvenanmaalla ollut
-keskiajallakin, vaikkei heistä suoranaisia tietoja olekaan säilynyt.
-
-Ne lukuisat käräjät, joita keskiajalla tiedetään pidetyiksi Ahvenanmaan
-kirkoilla, olivat kaiketi yleensä pitäjänkäräjiä, vaikkei sitä
-nimenomaan olisi sanottukaan; v. 1419 mainitaan erityisesti
-Finströmissä pidettyjä pitäjänkäräjiä.[268]
-
-Erityistä huomiota herättävät pitäjäin käräjäpaikat. "Sundin kirkon
-luona" mainitaan keskiajalla käräjiä tiheään pidetyksi, ensi kerran v.
-1381.[269] Samoin pidettiin käräjiä Saltvikin kirkolla, Jomalan
-kirkolla ja nähtävästi myös Finströmin, Lemlannin ja Ekkerön
-kirkoilla.[270]
-
-Pakanuuden aikana ja vielä keskiajalla oli Suomessa tapa pitää käräjiä
-taivasalla.[271] Kun Ahvenanmaan vanhimmilla kirkoilla ja pitäjillä
-niin yleisesti on luonnonpaikkain eikä kyläin nimiä, on lähellä se
-ajatus, että pitäjät ovat saaneet nimensä pitäjän yhteisestä
-käräjäpaikasta. Se omituinen sattuma, että Jomalan pitäjän Jomalan tila
-v. 1700 määrättiin tuomarin puustelliksi,[272] ei ehkä olekaan sattuma,
-vaan muisto ikivanhasta käräjäpaikasta. Huvittava on Radloffin
-tiedonanto, että useat Ahvenanmaan vanhimmat kirkot ovat kruunun
-omistamalla maalla,[273] Jos tosiaan niin on asianlaita, niin
-kruununmaa tässä varmaan edustaa aikaisempaa pitäjän yhteismaata, s.o.
-todenmukaisesti käräjäpaikkaa. Tämän mukaan Ahvenanmaan vanhimmat
-kirkot olisi rakennettu muinaisille käräjäpaikoille.
-
-Vahvistusta näille mielipiteille saamme Gotlannista, jonka muinaisilla
-hundareilla oli nimensä hundarissa olevasta käräjäpaikasta.[274] Samoin
-Tanskan "Herred" (kihlakunta) nimiset yhteiskunnalliset alueet, jotka
-todennäköisesti ovat sen maan vanhimpia aluelaitoksia, olivat
-muodostuneet yhteisen käräjäpaikan perusteella, jolle paikalle
-sittemmin pääkirkot (Herredskirker) rakennettiin.[275]
-
-Myöskin pitäjä (socken) esiintyy Gotlannissa oikeudellisena
-yhdyskuntana, mutta vain hundarin alapiirinä.[276] Ahvenanmaan suuret
-emäpitäjät näyttävät kuitenkin pikemmin verrattavilta Gotlannin
-hundareihin kuin pitäjiin. Näköjään Ahvenanmaan pitäjäjako ei ole
-elimellisessä yhteydessä muinaisen tridung-jaon kanssa, koska Saltvikin
-ja Hammarlannin pitäjät kumpikin olivat jaetut kahden tridungin kesken.
-Vaikea kuitenkin olisi uskoa, että pitäjä kuuluisi johonkin toiseen
-oikeusjärjestelmään kuin siihen, jonka ylempinä asteina esiintyivät
-tridung ja koko maakunta. Pitäjä- ja tridungjaon eroavaisuuden on
-mahdollisesti aiheuttanut kirkollinen aluemuodostus, joka muuten
-kaikissa kohdin noudatti alkuperäistä pitäjäjakoa.
-
-Uuden ajan alussa Ahvenanmaan 8 vanhaa pitäjää olivat jakaantuneina 17
-nimismiespiiriin (länsmansdöme), joissa kussakin oli erityinen
-virkamies, 10 piirissä varsinainen nimismies (länsman) ja muissa
-"nimitysmies" (nempningeman). Nämä nimismiespiirit olivat
-veronkantoalueita ja niissä pidettiin kruununkäräjiä. Ne olivat valtion
-hallinnollis-oikeudellisia alueita, jotka muodostuivat linnahallinnon
-mukana, eikä niillä sellaisina ole välitöntä yhteyttä alkuperäisten
-paikallisten laitosten kanssa.
-
-
-
-5. SKANDINAVIALAINEN "LEDUNG" JA "LEDUNGSLAMA".
-
-
-Kaikissa Skandinavian maissa perustui merisotavelvollisuus (leding,
-ledung), kun se tuli järjestetyksi, alueellisiin laivakuntiin, joiden
-nimenä oli Tanskassa "skipæn", Norjassa "skipreitha", Ruotsissa
-"skiplagh", "skip", "snäckiolag". Kunkin laivakunnan tuli rakentaa ja
-varustaa sotalaiva. Laivan miehittämistä ja evästämistä varten olivat
-laivakunnat jaetut pienempiin hamina-, hanka- tai airokuntiin
-(Tanskassa "hafnæ", Ruotsissa "hamna", "har" eli "ar"), joiden kunkin
-osalle tuli yhden miehen ja määrättyjen varustusten ja eväitten
-hankkiminen. Tavallisesti laivan miehistöön kuului nelisenkymmentä
-miestä. Todennäköisesti oli alkuaan jokaisen itsenäisen miehen
-suoritettava laivastopalvelus mieskohtaisesti. Mutta myöhemmin,
-maanviljelyksen ja yhteiskunnallisen luokkajaon kehittyessä
-sotapalvelus kytkeytyi maanomistukseen, niin että täysitila tai sen
-osat yhdessä oli velvollinen vastaamaan miehestä ja eväistä ja sitä
-varten muodosti haminan.
-
-Tanskassa toimitettiin Valdemarien hallitusaikana ledingin
-uudelleenjärjestäminen maan arvioimisen perusteella, siten että
-määrätty arvo maata laskettiin haminaksi, jonka tuli vastata määrätystä
-laivastopalveluksesta tai sen lunastamisesta. Tällä uudistuksella oli
-varmaan suuri merkitys: kuorma, joka ennen oli ollut ylipäänsä vain
-maatilain vanhaan tapaan kannettavana, voitiin nyt sovittaa maan
-todellisen arvon mukaan ja siten tasoittaa verovelvollisten kesken.
-
-Maan arvioimisessa Tanskassa käytettiin kahta eri järjestelmää.
-Vanhempi ja yksinkertaisempi, etupäässä Jyllannissa käytetty
-järjestelmä perustui maan arvioituun pääoma-arvoon eli sen
-myyntihintaan (Erslevin "Guldvurdering"). Maatilain hinnan määrääminen
-oli jo hyvin aikaisin tavallinen ja tarpeellinen maan myyntien ja
-sukulunastusten vuoksi. Varmuudella ei tiedetä, mihin maan hinnan
-arvioiminen milloinkin perustui, mutta ainakin vuokramaahan nähden oli
-sääntönä, että maan arvo katsottiin 24 kertaa suuremmaksi kuin
-vuotuinen maanvuokra; maa, josta lampuoti maksoi veroa 1 markan, oli
-siis 24 markan hintainen, maa, josta suoritettiin veroa äyrityinen
-(1/24 markkaa), oli markan arvoinen j.n.e. Tämän saman suhteen mukaan
-laskettiin nyt lampuotien leding-velvollisuuskin.
-
-Toinen täydellisempi järjestelmä tuli käytäntöön hiukan myöhemmin,
-vasta 13. vuosisadalla, ja etupäässä Sjellannissa. Tämän järjestelmän
-pohjana oli maan kylvömäärä ja sen mukaan maksettava vero (Erslevin
-"Skyldtaxation"). Pohjoismaiset viljamitat näyttävät alkuaan
-rahajärjestelmään sovitetuilta: niinkuin hopeamarkassa oli 8 äyriä,
-äyrissä 3 äyrityistä, äyrityisessä 10 penninkiä (Tanskassa), niin
-viljaakin mitattiin markoittain, markassa eli lastissa 8 äyriä, äyrissä
-3 äyrityistä ja äyrityisessä 10 kappaa ("Skæpper") normalihintaista
-viljaa (halvempihintaista viljaa luettiin äyrityiseen useampia
-kappoja). Viljamittain arvellaan tulleen rahajärjestelmää vastaaviksi
-sellaisena aikana, jolloin yleisimmin käytetty viljamitta, Skæppe,
-maksoi hopeapenningin, mikä oli ainoa liikkeessä oleva raha.
-Maanvuokrauksessa noudatettiin jo varhain sellaista sääntöä, että maa,
-johon voitiin kylvää markka viljaa, maksoi markan hopeaa veroa.
-Tässä järjestelmässä siis perustui kylvö ja vero suhteeseen 1:1.
-Leding-velvollisuus järjestettiin nyt samalle kannalle. Markan vero
-vastasi täyden haminan velvollisuuksia; leding-velvollisuuden
-lunastamiseksi tuli sellaisen haminan maksaa kuninkaalle veroksi
-(Skyld) markka hopeaa.
-
-Tämän järjestelmän etuja oli, että se perustui tarkempaan maan
-arvioimiseen kuin pääoma-arvio on ja suorastaan, ilman mutkallisia
-laskuja, ilmaisi kunkin tilan tai tilanosan ledingvelvollisuuden
-suuruuden. Luultavaa on, että tämän järjestelmän käytäntöön tulemisen
-yhteydessä tapahtui ledingvelvollisuuden lunastamisen järjestäminen
-rahamaksuksi.[277]
-
-Ruotsissa tuli koko itärannikko Ångermanlannin perille saakka, Itämeren
-suuret saaret, vieläpä suuri osa Sveanmaan sisämaitakin jaetuksi
-laivakuntiin; lounaisen Suomenkin rannikkoseudut olivat keskiajalla
-jaetut sellaisiin alueisiin. Laivakunnat vastasivat missä kihlakuntia
-missä kihlakuntain osia. Näiden kuntain jako pienempiin alueisiin oli
-eri seuduissa erilainen. Ledung-laitos Ruotsissa oli täydessä voimassa
-12. vuosisadan keskipalkoilla, jolloin se pantiin toimeen Gotlannissa.
-13. vuosisadan loppupuolella tämä vanha laitos jo rappeutui, vaikka
-laivakunnat poikkeuksittain vielä kauan varustivat laivoja, Ruotsissa
-viimeisen kerran v. 1429, Suomessa 1450.
-
-Vero, joka oli maksettava laivain muonittamiseksi tai kuninkaalle
-ledung-velvollisuuden lunastamiseksi, suoritettiin pääasiallisesti
-haminoittain. Sitä kutsuttiin nimellä "skipvist" (laivaeväät) tai
-"ledungslama" (sotalomavero). Veroesineet olivat eri maakunnissa jopa
-jo maakunnan osissa erilaiset; Uplannissa ja Vestmanlannissa viljaa ja
-rahaa, Roslagenissa humaloita ja rahaa, Taalaissa, Helsinglannissa ja
-pohjoisemmissa maakunnissa turkiksia. Meille erityisemmin huomattavia
-ovat tähän kuuluvat silava- ja voiverot. Roslagenissa oli
-edellämainitun humala- ja rahaveron lisäksi vielä jokaisen, joka söi
-omaa leipäänsä, maksettava 8 naulaa voita, luultavasti sotalomaveroksi.
-Nyköpingin läänissä Södermanlannissa maksoi 1360-luvulla jokainen
-hamina skipvistiä punnan viljaa, 4 leiviskää silavaa ja 2 leiv. voita.
-Smålannissa oli kunkin hamiminan maksettavasta verosta 2/3 silavaa ja
-1/3 voita.[278]
-
-Vaikka sotalomaveroa Ruotsissa ja maakuntalakien mukaan maksettiin eri
-seuduilla varsin eri tavalla, havaitaan siinä kuitenkin kaikkialla --
-Pohjois-Ruotsin turkisveroalueita lukuunottamatta -- se yhteinen
-piirre, että sen suorittaminen oli yhteydessä maanomistuksen kanssa.
-Niinikään on todennäköistä, että ledung-verot Ruotsissakin ovat
-oikeittain olleet maaveroja ja perustuneet maan arvioimiseen
-hopeamarkoissa ja markan osissa.
-
-Samaan tapaan kuin Tanskan vanhemmassa maanarvioimisessa
-(Guldvurderingen) oli tapahtunut, oli Sveanmaassa jo 12. vuosisadalla
-maan hinta arvioitu markan-, äyrin- ja äyrityismaihin ja maavero
-(lampuotivero) tullut määrätyksi pääoman ja veron suhteessa 24:1, niin
-että 24 markan arvoinen maa maksoi veroa 1 markan ja markan arvoinen
-maa 1/24 mk eli äyrityisen.[279] Maan pääoma-arvo oli siis
-täälläkin 24 kertaa veron suuruus. Tämä oli Sveanmaan markanmaa
-(markland)-järjestelmä.
-
-Sekä maan arvo että vero oli laskettu hopeassa, sillä käyvällä rahalla
-oli aluksi hopean arvo. Kun raha huonontui ja verot maksettiin
-huonontuneella rahalla, täytyi syntyä ero alkuperäisesti lasketun ja
-myöhemmin käytännössä esiintyvän järjestelmän välillä. Schlyterin
-arvelun mukaan pysyi markkaverotus muuttuneiden olojen mukaisena siten,
-että uusien viljelysten markkaluku määrättiin uudessa rahassa ja että
-vanhoilta markanmailta vaadittiin lisäveroa viljassa.[280]
-Mahdollisemmalta kuitenkin tuntuu Åströmin selitys, että veronlaskussa
-edelleenkin pysyttiin puhtaan hopean kannalla, vaadittiin siis
-hopeamarkan arvo käypää rahaa, minkä lisäksi paremmilta markanmailta
-otettiin veroksi sekä viljaa että rahaa, huonommilta vain rahaa;
-viimemainittua luokitusta oli jo hyvin varhain käytetty eikä sillä
-ollut tekemistä rahan huonontumisen kanssa.[281]
-
-Maan arvioimisen perusteita ei varmuudella tunneta; toisten arvelujen
-mukaan olisi lähtökohtana ollut kylvömäärä, toisten mukaan määrätty
-mittausopillinen pelto-ala.[282]
-
-Jo tämä Ruotsin ja Tanskan maanarvioiden yleinen samanlaisuus tekee
-luultavaksi, että molemmilla on ollut sama alku ja tarkoitus. Sitä
-mielipidettä tukee lujasti se Ramstedtin huomauttama seikka, että
-markanmaaverot noudattivat ledung-laitokselle ominaista hamina-jakoa ja
-että laivaeväät ja sotalomaverot suoritettiin markanmaiden mukaan ja
-olivat ainoat sillä perusteella suoritetut verot.[283] Huomattava on
-myös, että markanmaajärjestelmä oli levinnyt samoilla seuduilla, missä
-tiedetään muinaisen laivakuntajaon vallinneen.
-
-Eräistä myöhemmistä veroseikoista voi havaita samaa. Niinpä Ölannissa
-uuden ajan alussa maksettiin useimmat verot "gerde"-kunnittain ja
-miesluvuttain, mutta ledungslamasta nimenomaan sanotaan, ettei sitä
-suoriteta miesluvun mukaan, vaan sen mukaan kuinka "heidän tiluksensa
-määräävät".[284] Smålannin Sunnerbossa oli samaan aikaan maa jo
-vanhastaan arvioitu äyrinmaihin. Näiltä äyrinmailta suoritettiin 2\3
-verosta voissa (kultakin äyrinmaalta 3 1/3 naulaa voita kesäveroksi) ja
-1/3 verosta rahassa (kultakin äyrinmaalta 2 Ruotsin penninkiä
-talviveroksi).[285] Tämä vero on ilmeinen ledungslama.
-
-Voimme siten huoleti lausua, että Ruotsin rannikkomaakunnissa
-kuten Tanskassakin vanhemmalla keskiajalla maa oli arvioitu
-markkajärjestelmän mukaan ja että tämän arvion alkuna ja tarkoituksena
-oli merisotavelvollisuuden, ledungin, järjestäminen.
-
-
-
-6. MARKKAJÄRJESTELMÄ JA SOTALAITOS AHVENANMAALLA.
-
-
-1300-luvulta lähtien markanvero (marka skatt, markskatt) esiintyy
-yleisenä maatilain veroarvon ilmaisijana Ahvenanmaalla. Sitä mainitaan
-Ahvenanmaan asiakirjoissa varsinaisesti ensi kerran v. 1376, sitten yhä
-useammin, kunnes se 1400-luvun alkupuolella esiintyy tilain mittana
-kaikkialla Ahvenanmaalla.
-
-Aikaisimmat asiakirjakohdat, joissa Ahvenanmaan markanverot esiintyvät,
-ovat seuraavat:
-
-(i) V. 1333: "vnum fyaerdingxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta
-in Alandia -- -- in quantum se pro octoginta marchis denariorum
-extendit" (Mustak. s. 45).
-
-(2) V. 1376: "x marcha skat j Fastolsby ok iiij marcha skat jnnan
-Halwardaby, met allom tiillaghom" (Mustak. s. 157).
-
-(3) V. 1376: "mit goz j Ålande, som aer fyra marcha skat j Radhergsböle
-ok twa marcha skat inan Svaertinxmarum, met enne öö, ther heter Husö,
-met allom til laghom, som ær hws, åker, æng, skogh ok fiskewatn, innan
-gardha ok wtan" (MU s. 361).
-
-(4) V. 1377: "xviij mracha skat j Alandhe j Thiwdhö, met alla thera
-tillaghom, som aer aengh, skogh, fiskiewatn, jnnan gaardh ok vtan"
-(Mustak. s. 163).
-
-(5) V. 1381: "adhirthon march skat jordh liggiande j Tiudhö j
-Finneströms sokn, met allom tiillaghum, skogh, fiskiewatn -- -- engo
-vndhan (taghno), ty ther tiil hörer" (Mustak. s. 176).
-
-(6) V. 1397: "eth fierdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc:
-allom androm tillaghom, engo vndantagno, fore xl march redhe peningha
-jnnan ij aar tiil oterlösande, swa met skæl, haffuom wi ey thet sama
-bool jordh oterlöst -- -- tho skal han giffua os v march for
-markskatten oc ey mere vtöffuer huwdh" (Mustak. s. 212).
-
-(7) V. 1400: "j halff booli jordh och tree marker skathe j Syldhödeby j
-Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s.
-218).
-
-(8) V. 1400: "eth booli jordh och fem mark skatte aff myno fäderne j
-Sildodhe by j Saltvik sokn, met åker och ængh, fææ markom ok
-fiskiewatnom, och allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
-
-(9) V. 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh
-och nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s.
-240).
-
-Kuten jo näistä asiakirjan paikoista näkyy, ei markan vero niinkuin ei
-bolkaan Ahvenanmaalla esiinny määrättynä pintamittana eikä
-kylvömittana, vaan viljelyskokonaisuuden, tilan, mittana;
-markanveroilla tarkoitetaan maatilan kaikkia tiluksia ja etuja,
-peltoja, niittyjä, laitumia, kalavesiä, rakennuksia. Se säännöllisesti
-ilmaisee tilan tai sellaisen osan hintaa, arvoa. Markanvero oli markan
-arvoinen maa.
-
-Markanvero nimestä ja yleisestä esiintymisestä Ahvenannmaan kaikissa
-osissa näkyy, että tämä yksiö on syntynyt (hopea)markoissa lasketusta
-ja verotustarkoituksessa toimitetusta yleisestä maanarvioimisesta. Yhtä
-ilmeistä on, että tämä verotus läksi pääoma-arviosta. Markanvero
-asiakirjoissamme ei milloinkaan merkitse maksettavan veron suuruutta,
-vaan pääomaa, jolta vero maksetaan; verokirjoissa ilmoitetaan tilain
-markanverot ja niiden mukaan lasketaan verot. Erehtymättä voimme jo
-lausua, että Ahvenanmaan markanverolaitos on ollut samanlainen kuin
-Tanskan "Guldvurdering"- ja Ruotsin "markland"-järjestelmä.
-
-Tämä järjestelmä, kuten jo ennemmin on mainittu, perustui siihen
-sääntöön, että 24 hopeamarkan arvoisesta maasta oli suoritettava veroa
-1 markka ja siis 1 markan arvoisesta maasta 1/24 markkaa eli
-äyrityinen.
-
-Myöhemmiltä ajoilta on siitä lukuisia todisteita. Niinpä kantoi kruunu
-1540-luvulla monin paikoin Ahvenanmaalla lampuodeiltaan ja
-ulkomaankappaleilta maaveroa (affrads pening) 8 penninkiä (= 1
-äyrityisen) markanmaalta.[286] Ivar Flemingin hallussa olevilta
-(kruunun) lampuotitiloilta Önningebyssä, Dalkarbyssä, Gregsbyssä y.m.
-kannettiin 1543 kruunulle kultakin markalta "ostomaata" 1 äyrityinen ja
-muunlaiselta maalta ("pieniltä markanmailta", mahdollisesti
-rälssimaalta) 4 penninkiä eli 1/2 äyrityistä.[287] Tämän tavanomaisen
-taksan mukaan kannettiin kruunulle v. 1547 maaveroa myöskin 30 markalta
-asumatonta "kirkon maata" 8 penninkiä kultakin markalta.[288] Mikä
-kaikki osoittaa, että Ahvenanmaalla samoin kuin Ruotsissa ja Tanskassa
-äyrityinen markalta kerran on ollut lampuotiveron peruste.
-
-Uuden ajan alussa maksettiin Ahvenanmaalla erityistä veroa niiltä
-markanmailta, jotka jäivät liikaa tai käyttämättä suurempia
-veroyksiöitä muodostettaessa. Näitä markanmaita kutsuttiin jäännös- eli
-epäparimarkoiksi (Öfwerlöps eller Vddemarker). Kultakin sellaiselta oli
-maksettava veroa 8 penninkiä eli äyrityinen, josta veron nimi
-jäännösäyrityinen (öfverlöpsörtig).[289] Tämä esimerkki vielä paremmin
-kuin edellämainitut osoittaa järjestelmän muinaista yleisyyttä.
-
-Vastikään mainituissa myöhäisissä veroissa on kuitenkin ainoastaan maan
-arvon ja veron suhde enään alkuperäinen. Itse markanmaat sitävastoin
-olivat jo muuttuneet. Puheenaolevia veroja ei näet maksettu
-alkuperäisten markanverojen, vaan maan käyvän hinnan (käyvän
-markkaluvun) mukaan. Ahvenanmaan verokirjoissa tehdään tarkka ero
-näiden kahdenlaisten maa-arvioiden välillä. Alkuperäiset markanmaat
-ovat edelleenkin markanveroja, uudet markanmaat sitävastoin ovat
-markanostoja tai vain markanmaita (markaköp, markland).
-
-Että markanostot eli markanmaat todella vastasivat maan käypää hintaa
-käyvässä rahassa, siitä on 1400-luvun asiakirjoissa lukuisia
-todisteita.[290]
-
-Tämän erotuksen oli ilmeisesti aikaan saanut rahan arvon alentuminen.
-Alkuperäinen markanvero oli sidottu maahan, joka kerran oli sen
-mukaisesti arvioitu; se jäi vähitellen vain maaluvuksi, veroyksiöksi,
-jonka käypä hinta rahan arvon alentuessa nousemistaan nousi. Uusi
-markanmaa sen sijaan seurasi muuttuvaa rahaa, oli liikkuva suuruus,
-joka merkitsi sitä maata, minkä kulloinkin käyvällä rahamarkalla
-saattoi ostaa.
-
-Vanhasta markanverosta siten tuli maksettavaksi yhä nousevia näennäisiä
-hintoja ja markan veroa tuli vastaamaan yhä useampi uusi markanmaa.
-Määräävänä oli käyvän markan suhde hopearnarkkaan; niin monta kertaa
-kuin käypä markka oli halvempi hopeamarkkaa, niin monta kertaa suurempi
-hinta oli maksettava markanverosta. Maanhinnat keskiaikana eivät
-kumminkaan äkillisesti vaihdelleet eivätkä seuranneet kaikkia
-rahanarvojen muutteluja, vaan yleensä pysyivät pitkiä aikoja alallaan.
-Niinpä näyttää 1300-luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuolella
-markanvero Ahvenanmaalla kauan aikaa pysyneen noin 5 rahamarkan
-hinnassa, mikä suhde vastasi hopean ja käyvän rahan suhdetta 1300-luvun
-alkupuolella, kun viimemainittu suhde 1300-luvun lopulla ja seuraavan
-alulla oli suunnilleen 1:6-9. Niinpä myytiin v. 1397 Sundin Björnebyssä
-9 markanveroa maata 52 rahamarkalla ja määrättiin (toisen) maan
-hinnaksi samassa kylässä 5 markkaa markanverolta.[291] V. 1406
-Finströmin Kullassa myytiin 9 markanveroa 45 markalla, ja v. 1431
-myytiin samalla seudulla 1 markanvero maata 5 markalla.[292]
-
-Edellä sanotusta seuraa, että jos vanhain markanverojen ja uusien
-markanmaiden lukumäärä jollakin seudulla jonakin aikana on tunnettu,
-pitää markanmaiden luvun olla markanverojen lukua niin monta kertaa
-suurempi kuin silloisia käypiä markkoja sisältyi hopearnarkkaan.
-Sellaisen vertailun voi toimittaa v:n 1547 veroselitysten nojalla,
-joissa on ilmoitettu Ahvenanmaan pitäjäin "maaluku" käyvän hinnan
-mukaan ja vanha markanveroluku. Tulos on seuraava:[293]
-
-    pitäjä        "naaluku"            markan-   "maaluku" kutakin
-                  markkoja             veroja    markanveroa kohden
-
-    Saltvik         9 747               l 47l          6.6
-    Sund           14 116 ja 2 äyriä    1 826          7.7
-    Kumlinge        6 319                 507 1/2     12.5
-    Föglö           9 212               1 040 1/2      8.8
-    Lemland        10 936 ja 2 äyriä    1 094 1/2     10.0
-    Jomala         13 609               1 793 1/2      7.6
-    Hammarland      9 756               1 558 1/2      6.2
-    Finström       11 228 ja 6 äyriä    1 672 1/2      6.7
-   koko Ahvenanmaa 84 925 ja 2 äyriä   10 964 1/4      7.7
-
-Markanmaiden luku kutakin markanveroa kohden tässä asetelmassa ei
-kuitenkaan -- sen heti näkee -- lähimainkaan ilmaise käyvän ja
-hopearahan suhdetta v. 1547, vaan edustaa 1400-luvun keskivaiheen ja
-jälkipuoliskon oloja. Tämä taasen nähtävästi riippuu siitä, että
-markanmaatkin tulivat verotusyksiöiksi eivätkä luonnollisesti silloin
-enään voineet seurata kaikkia rahan arvon vaihteluita. Lähinnä
-kuvastanee taulukkomme siten jotakuta tai joitakuita 1400-luvulla
-tapahtuneita veronkirjoituksia.
-
-Vertailu osoittaa myöskin markanverojen ja markanmaiden suhteissa
-melkoisia paikallisia eroavaisuuksia, mitkä ovat saattaneet johtua
-monenlaisistakin syistä. Kun markanverot vanhoissa emäpitäjissä ovat
-suhteellisesti halvempia kuin saariston uloimmissa pitäjissä, on siihen
-saattanut olla syynä se, että markanveroon on nuoremmissa pitäjissä
-laskettu enemmän maata kuin vanhoissa pitäjissä, kuten luonnolliselta
-tuntuukin. Muuten voivat markanverojen myöhemmät erilaisuudet johtua jo
-alkuperäisten bolien erilaisuuksista, uutisasutustavasta y.m.s.
-seikoista, joita emme tarkemmin tunne.
-
-Ahvenanmaalla myöhemmällä keskiajalla esiintyvät markanmaat ovat siten
-kieltämättä johdettavat alkuperäisestä markanveroista; ilman noita
-vanhoja markanveroja eivät myöhemmät markanmaat äyrityisveroineen olisi
-käsitettäviä. Yhtä epäilemätöntä on, että alkuperäiset markanverot
-perustuivat rahan pysyvään arvoon (hopea-arvoon) ja sellaisina jäivät
-pysyväksi maaluvuksi. Koko järjestelmä ei ole voinut aiheutua muusta
-kuin verotuksesta. Markanveron nimikin jo ilmaisee, että sitä on
-käytetty veroa varten, ja veron tarkoin määrätty suhde maan arvoon,
-1:24, samoinkuin sen samanlaisuus koko Ahvenanmaan alueella osoittavat,
-että kysymys on valtiovallan määräämästä tärkeästä rasituksesta tai
-verosta. Mutta niin ollen tämä vero Ahvenanmaallakin on varmaan ollut
-sama, joka Ruotsissa ja Tanskassa vanhemmalla keskiajalla oli
-markkajärjestelmään yhdistetty: sotavelvollisuus ja sotalomavero.
-
-Niin onkin ollut. Ahvenanmaan tileihin uuden ajan alussa on merkitty
-markanveroilta maksetuksi erityinen "markanvero", kultakin
-markanverolta 1 naula voita ja 3 penninkiä rahaa.[294] Tällä
-rahaverolla oli nimenään "sotalomavero", ruots. ledungslama.[295]
-
-Veron peruste, nimi ja maksuesineet olivat Ahvenanmaalla samat kuin
-Ruotsissa laajalti käytetyt; markkajärjestelmän mukaan suoritettavan
-veron jakautumisen rahaveroon ja markanveroon olemme tavanneet niin
-kaukana kuin Sunnerbossa lounaisessa Smålannissa.
-
-Vero esiintyi vielä uuden ajan alussa ikivanhassa muodossa; nuo
-mitättömät 3 penninkiä, jotka nyt maksettiin ala-arvoisessa käyvässä
-rahassa, olivat alkuaan olleet arvokkaampia penninkejä. Voimaksu oli
-niinikään ikivanha. Verosta maksettiin selvästi puolet rahassa ja
-puolet voissa, sillä voinaulan arvo Ruotsissa 1300-luvun alkupuolella,
-jolta ajalta varhaisimmat tiedot ovat, oli 3 penninkiä eli sama määrä,
-minkä Ahvenanmaan markanvero suoritti rahassa.[296] Markanverolta
-Ahvenanmaalla siis maksettiin sotalomaveroa kaikkiaan vain 6 penninkiä
-Ruotsin rahaa, jossa Ahvenanmaan tilit ovat tehdyt. Mutta nyt on
-huomattava, että Ahvenanmaalla niinkuin Etelä-Ruotsissakin läpi koko
-keskiajan ja vielä uuden ajan alussa laskettiin yleisesti n.s. Tanskan
-markkoja, jotka olivat 1/4 pienempiä kuin Ruotsin markat.[297] Tämän
-mukaan 6 ruotsalaista penninkiä vastasi 8 penninkiä eli täyttä
-äyrityistä tanskalaisen markkalaskun mukaan. Ahvenanmaan sotaveron
-suuruus on siten todennäköisesti alkuaan ollut 1 (Tanskan) äyrityinen
-markanverolta.
-
-Ahvenanmaan markkajärjestelmä ja sotavero tämän mukaan maan on ollut
-eteläruotsalainen. Kuten mainittu on veroesineitten jakotapakin raha-
-ja voiveroon lähinnä eteläruotsalainen. Onko mahdollisesti Ahvenanmaan
-markka- ja sotalaitoksella ollut suoranaista yhteyttä tanskalaisen
-sotalaitoksen kanssa, emme nykyisillä tietokeinoilla voi ratkaista.
-
-Käännymme vielä tarkastamaan eräitä Ahvenanmaan markkajärjestelmän
-ilmiöitä. Ahvenanmaan vanhin tunnettu tilamitta on bol. Aikaisemmalla
-keskiajalla mainitaan sitä useampia kertoja Ahvenanmaan maatilain
-suuruuden tai arvon ilmaisijana, ensi kerran v. 1328, viimeisen kerran
-v. 1410. Se esiintyy Sundissa, Saltvikissä, Finströmissä ja Jomalassa,
-ja on siitä päättäen ollut varsin yleinen Ahvenanmaalla. Bolin
-perustana ei näy olleen mittausopillinen peltomitta eikä myöskään
-kylvömäärä, vaan tarkoitti bol ainoastaan perittyä täyttä tilaa
-rakennuksineen, peltoineen, niittyineen ja muine etuineen. Siihen
-aikaan, jolloin asiakirjat boleista puhuvat, niitä jo jaettiin
-tasaisiin osiin (1/2, 1/4. 18).
-
-Bol on yleisskandinavialainen tilusyksiö, joka alkuaan merkitsi yleensä
-talonpoikaisperheen asuntoa, taloa, tilaa ja myöhemmin oli yleisenä
-verojen ja rasitusten suoritusyksiönä.
-
-Tanskassa bol todennäköisesti oli ensi sijassa leding-velvollisuuden
-perusteena. Se näyttää vastanneen "hafnia" ja suorittaneen
-veroksi täyden markan. Bol-jako pysyi Tanskassa paikoin voimassa
-1300-luvun loppupuolelle saakka. Aikain kuluessa se kuitenkin oli
-menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja jäänyt yksinomaan vain
-maaverotusyksiöksi.[298]
-
-Ruotsissakin bol jo aikaisin toisin paikoin esiintyi verotusyksiönä.
-Kuten Tanskassa niin Ruotsissakin täyden bolin vero alkuaan oli täysi
-markka, minkä vuoksi nimityksiä bol ja "markabol" käytettiinkin
-samanmerkitsevinä; niin oli laita etenkin Ölannin saarella.[299]
-
-Ahvenanmaan bolia koskevissa myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan bolin
-rinnakkaisena tilusmittana usein "markanmaita"; niitä käytetään milloin
-vaihtoehtoisesti bolin sijasta, milloin pienten bolin osain
-määräämiseksi. Tästä ilmenee, että markkajärjestelmä on ollut
-tunnettuna Ahvenanmaan maanomistuksessa ja verotuksessa boljärjestelmän
-myöhempänä jaksona sekä etteivät nämä järjestelmät silloin ole olleet
-toisilleen vieraita.
-
-Markkajärjestelmälle ominaista oli sen kiinteä suhde maan arvoon eli
-hintaan. Ellei bolilla ennemmin ollut pysyvää raha-arvoa, joutui se
-markkajärjestelmän kautta saamaan sellaisen. Tämä arvo varmaan oli
-sellainen, joka soveltui markkajärjestelmään, minkä mukaan täysi
-"markanvero" suoritti veroa 1/24 markkaa eli äyrityisen ja 24 markan
-arvoinen maa 1 markan. Kun nyt bol sekä Tanskassa että Ruotsissa oli
-sellainen 1 markan veroa suorittava yksiö, on hyvin luultavaa, että
-Ahvenanmaankin bol on ollut samanlainen, siis tarkalleen Ruotsin
-"markabolin" vastine.
-
-Asiakirjoista siihen saadaan todistuksia. Eräs asiakirja v:lta 1397
-ilmoittaa, että 1/4 bolia Sundin Björnebyssä luovutettiin 40 markasta
-selvää rahaa, mutta sellaisella ehdolla, että luovutettu maa saatiin
-lunastaa takaisin maksamalla 5 markkaa markanverosta. Koska nyt 5
-markalla lunastettiin 1 markan vero, niin 40 markalla voitiin ostaa 8
-markanveroa; mutta kun toiselta puolen asiakirjan mukaan 1/4 bolia
-vastasi 8 markanveroa, niin koko bol vastasi 32 markanveroa. Mutta kun
-Ahvenanmaalla vallitsi tanskalainen arvolasku, jonka markat olivat 1/4
-pienemmät kuin ruotsalaiset markat, on ilmeistä, että 32 tanskalaista
-markkaa vastasi 24 ruotsalaista markkaa.
-
-Jos katsomme 24 markan arvoa bolin oikeaksi arvoksi, olisi tämän mukaan
-Ahvenanmaan bol ollut ruotsalainen veroyksiö. Kun toiselta puolen
-näyttää varmalta, että markanverolta alkuaan on maksettu veroa 1
-äyrityinen tanskalaisen laskun mukaan, ei bolin ja markanveron välillä
-täten syntynyttä ristiriitaa voitane selvittää muuten kuin olettamalla
-että Ahvenanmaan verojärjestelmä ennen 1300-luvun loppua on ollut
-ruotsalainen, vaikka tanskalaista laskutapaa edelleenkin käytettiin.
-Saman seikan huomasimme ledungslaman maksussakin.
-
-Viiden tunnetun hintailmoituksen mukaan w:lta 1333-1410 teki kokonaisen
-bolin hinta 160-213 markkaa käypää rahaa; kun tämä hinta on 5-7 kertaa
-suurempi kuin 24 markkaa ja hopea- ja rahamarkan suhteena
-puheenaolevana aikana myöskin voidaan pitää 1:5-7, niin nämäkin
-hintailmoitukset tukevat mielipidettä, että bolin hinta on ollut 24
-markkaa.[300]
-
-Markkajärjestelmän ja bolin läheisestä suhteesta saapi myöskin
-selityksensä Ahvenanmaalla niinkuin Skandinaviassakin ilmenevä bolin
-jakaminen säännöllisiin osiin 1/2, 1/4, 1/8. Tämä jako oli epäilemättä
-syysuhteessa markan jakautumiseen 8 äyriin. Veron ja tilain jakaminen
-tämän perusteen mukaan oli selvää ja käytännöllistä; se melkoisesti
-rajoitti vapaata tilanjakamisoikeutta, mutta nähtävästi kuitenkin antoi
-riittävän tilaisuuden silloin tärkeimpinä pidettyjen tilain
-eroavaisuuksien varteenottamiseen. Kun säilyneissä asiakirjoissa ei
-mainita 1/8 pienempää bol-lukua, lienee 1/8 markan eli 1 äyrin tila
-ollut pienin siihen aikaan käytetty tilamitta.
-
-Todennäköisesti on Suomenkin markanverojärjestelmän historiallinen
-lähtökohta löydettävä vanhasta bol-laitoksesta. Bol on aikoinaan ollut
-yksiö, joka suoritti markan veroa. Markanvero on syntynyt bolista
-siten, että bol ja sen vero jaettiin 24 osaan; 1/24 bolia oli
-markanvero, joka suoritti veroa äyrityisen. Se on aikoinaan ollut
-tärkeä uudistus, sillä sen kautta bolit tulivat yhtä suuriksi,
-pienetkin bolin osat (tytärtalot) joutuivat veronalaisiksi ja kruunun
-tulot melkoisesti kasvoivat.
-
-Mutta tämäkään järjestelmä ei ikuisesti tyydyttänyt valtio- ja
-yhteiskuntaelämän kasvavia ja muuttuvia tarpeita. 1400-luvun alulla
-bol-laitos Ahvenanmaallakin, niinkuin muuallakin Skandinaviassa jo
-kuului menneiden muistojen joukkoon.
-
-Hämärästä muinaisuudesta uusiin aikoihin saakka ovat _markkakunnat_
-(marklag) olleet Ahvenanmaalle ominaisia pysyviä alueellisia
-muodostumia. Radloff v. 1795 painetussa Ahvenanmaan kertomuksessaan
-luettelee sikäläisissä emäpitäjissä suuren joukon markkakuntia, jotka
-ovat nimiltään ja alueiltaan samat kuin Kustaa Vaasan aikaisissa
-verokirjoissa mainitut.[301]
-
-Ahvenanmaan markkakunta oli vielä uuden ajan alussa yhteenkuuluvana
-piirinä melkein poikkeuksetta kaikkien rasitusten ja verojen
-suorittamisessa, jota varten kullakin markkakunnalla oli oma
-veronkantovirkamiehensä, "lukumies" (räkningsman). Toinen markkakunta
-ei ollut tekemisissä toisen markkakunnan veronmaksujen kanssa, vaan
-kantoi ja tasasi verokuormansa omassa keskuudessaan. Samassa
-markkakunnassa markanverot ja niiden yhtymät (täysiverot ja savut)
-olivat aina yhtä suuret ja samanarvoiset.[302]
-
-Toistensa kanssa markkakunnat sitävastoin eivät olleet yhtä suuria
-eivätkä veroyksiöihinsäkään nähden aivan samanlaatuisia. Epätietoista
-on, tokko markkakuntain veroyksiöitten arvot alkuaankaan olivat aivan
-tasalaatuiset. Erilaisuutta ovat suurentaneet varmaan aatelin ja kirkon
-verovapaudet. Uskonpuhdistusajan verokirjoissa usein huomautetaan tästä
-markkakuntain täysiverojen eriarvoisuudesta.[303] Saman pitäjänkin
-markkakunnat olivat keskenään melkoisen erisuuruisia.
-
-Markkakunta kuuluu alkuaan, kuten nimestäkin jo voi päättää,
-markkajärjesteimään. Se on kaiketi ollut jokin sotavelvollisuuteen
-kuuluva yksiö. V:n 1545 aikoina otettiin Ahvenanmaalta kruunun
-merimiehiä Tukholmaan.[304] Jaakko Teitin valitusluettelossa tavataan
-merimiehien ottoa koskeva merkillinen tieto. Siinä näet kerrotaan,
-ettei kukaan tiedä Ahvenanmaan merimiesverosta muuta kuin että 26
-talonpoikaa on ollut sellaisessa verokunnassa, mistä tulee 36 3/4
-verokuntaa koko maalle.[305] Ei voi olla tässä kiinnittämättä huomiota
-siihen, että Ahvenanmaan markkakuntain lukumäärä ajan alussa oli 37,
-siis hyvin likeltä sama määrä kuin Teitin merimieskuntain. Tämä
-pakottaa pitämään markkakuntia merimieskuntina: Ahvenanmaan markkakunta
-olisi sama kuin skandinavialainen "hamna" eli "hafnæ" ja kaivattu
-rengas saarimaamme muinaisessa sotalaitoksessa olisi löydetty.
-
-Tämän mukaan Ahvenanmaa olisi muinaisuudessa miehittänyt ainoastaan
-yhden laivan. Se on kylläkin uskottavaa siihen nähden, että koko
-Gotlanti, jossa oli päälle 20 hundaria, ja päälle 90 pitäjää, varusti
-vain 7 laivaa ja että Suomen lounaisrannikon kihlakunnat muinoin
-myöskin varustivat laivansa kukin.
-
-Tämä laivanmiehitysvelvollisuus oli nähtävästi eri asia kuin
-ledungslama-vero, jota bolit suorittivat markanveroittain, äyrityisen
-markanverolta. Ahvenanmaalainen ledungslama lieneekin siten käsitettävä
-alkuperäiseksi laivaevääksi (skipvist), vaikka se muuttui
-sotalomaveroksi sen kautta, että se enimmäkseen tuli rauhan aikana
-maksetuksi.
-
-Markkakuntain tehtävä sotalaitoksessa ei ole ristiriitainen sen kanssa,
-että ne Ahvenanmaan vanhoissa mannerpitäjissä näyttävät olleen pitäjän
-neljänneksiä tai kolmanneksia. Markkakuntia oli täällä 5 pitäjässä
-yhteensä 20 (Saltvikissä 5, Sundissa, Jomalassa ja Finströmissä
-kussakin 4, Hammarlandissa 3). Tässä tapauksessa Ahvenanmaan
-markkakuntien olisi katsottava vastanneen Ruotsin hundarien
-neljänneksiä, joilla oli oikeudellisia, veronkanto- y.m. tehtäviä,
-niinkuin Ahvenanmaankin markkakunnilla tiedetään olleen.
-
-Kun on edellytettävä, että markkakunnat lähinnä ovat olleet bolien
-muodostamia verokuntia, olisi tärkeää tietää, miten monta bolia
-markkakunta on sisältänyt. Siihen nähden voidaan tilastollisella
-tavalla havaita uuden ajan alussa Ahvenanmaalla kaksi aluetta, joista
-toiseen kuuluivat Ahvenan mantereen vanhat pitäjät, toiseen
-syrjäisemmät ulkosaaripitäjät (Lemland, Föglö ja Kumlinge). Edellisellä
-alueella tuli kutakin markkakuntaa kohden keskimäärin 17 1/3 kpl. 24
-veromarkan arvoista yksiötä (bolia), jälkimäisellä ainoastaan 6 1/2
-kpl. Muinaiset verokunnat tämän mukaan olivat Ahvenan mantereella pian
-kolme kertaa voimakkaampia kuin ulkosaarilla.
-
-Manner-Ahvenan markkakunnat tulevat laskumme mukaan hyvin lähelle 16
-lukua, joka määrä täysiveroja kuului huomattavan useaan markkakuntaan.
-Mutta 16 täysiveroa sisältää kaksi 8 täysiveron muodostamaa verokuntaa
-(nautakuntaa), jotka olivat vielä yleisempiä kuin 16 täysiveron
-verokunnat. Näyttää siltä, kuin markkakunnat jo alusta olisivat
-muodostetut 8 ja 16 yksiön ryhmiä silmällä pitäen.[306]
-
-Ahvenanmaan markkakunnilla siis näyttää olleen tekemistä kaiken
-verotuksen ja hallinnon kanssa. Se osoittaa vain, että markkakunnat
-ovat Ahvenanmaan maahan ja vanhimpaan oikeus- ja talouselämään
-juurtuneita perustavia ja pitäjäin ohella luultavasti kaikkein
-alkuperäisimpiä alueita.
-
-
-
-7. TÄYSIVEROT JA NIIDEN TEHTÄVÄT.
-
-
-V. 1322 asiakirjoissa mainitaan Ahvenanmaalta sellaista henkilöä, joka
-virkanimestään (exactor) päättäen on kantanut kuninkaan- tai
-kruununveroja Ahvenanmaalla.[307] V. 1340 mainitsee kuningas
-käskykirjeessään Ahvenanmaalta hänelle tulevaa veroa.[308] Kun nämä
-asiakirjat tuskin koskenevat sotaveroa, jonka taloudellinen merkitys
-1300-luvun alussa jo oli vähentynyt ja jota sitäpaitsi täytyy katsoa
-oikeammin paikalliseksi rasitukseksi kuin kuninkaan tulolähteeksi, niin
-saanemme yllämainitusta päättää, että muitakin varsinaisia veroja kuin
-ledungslama on kuninkaalle suoritettu Ahvenanmaalla jo 1300-luvun
-alussa -- luultavasti aikaisemminkin.
-
-Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on
-jälkimaailmalle säilynyt erittäin valaiseva yleislasku Ahvenanmaan
-veroista. Yleislasku on lyhyydessään seuraava:[309]
-
-
-    Åland
-
-    Bönder -- 526 gofue 643 mk       Stadgemän --  25 mk
-              Rogh      175 1/2 te     nöt     --  65 1/2
-              Malt      175 1/3 te     får     -- 131
-              Korn      175 1/3 te     gäs     --  65 1/2
-              lamb      263            smör    -- 526 pd
-              flesk     263            pd fisk -- 526 pd
-    förutan Gengärden, arbete, hö och vedh
-
-Kaikkien veroerien suorittajana tässä luettelossa esiintyy uusi
-veröyksiö, talonpojat (bönder). Kun v. 1384 Ahvenanmaalla maksettiin
-rahaveroa 12 äyriä "joka mieheltä" (af huariom manne)[310] ja v. 1413
-yhtä suuri rahavero meni joka talonpojalta, niin ilmeisesti asiakirjat
-tarkoittavat samaa uutta veroyksiötä, joka siis on ollut käytännössä jo
-ennen v. 1384.
-
-Nämä "talonpojat" ja "joka miehet" olivat hyvin pitkäikäisiä, sillä
-vielä 120-130 vuoden päästä, 1530-luvulla ja senkin jälkeen, heidät
-tavataan maksamassa samanlaisia veroja, vaikka nyt täysiverojen (gerd,
-fullgerd) nimisinä. Että yksiöt kumpanakin aikana ovat samat, näkee
-niiden lukumäärästäkin: v. 1413 526 talonpoikaa, v. 1543 514 1/2 ja v.
-1547 507 ja 2 1/2 neljännestä täysiveroa.[311]
-
-Aivan uusi ja outo tämä veroyksiö ei kumminkaan ollut, sillä sen
-pohjana on ollut vanha verotus, maan arvioiminen veromarkoin.
-
-Täysiverolla ei ole verokirjoissa muuta tunnusta kuin sen hinta, hinta.
-V:n 1556 veroselityksessä sanotaan, ettei täysiveroissa ole yhtä monta
-markkaa kaikkialla, vaan että muutamilla on täysiverossa 200, toisilla
-184, toisilla 140 markkaa, mistä on seurannut suuri sekaannus
-talonpoikain kesken, kun eivät osaa laskea, kuinka paljon kunkin
-maalukunsa mukaan on täysiveroon maksettava.[312] Tarkempia tietoja
-täysiveron hinnasta saamme v:n 1547 vero-opastuksesta. Sen mukaan hinta
-vaihteli eri pitäjissä 131-195 markkaa (markanostoa) ja teki koko
-Ahvenanmaalla keskimäärin 167 1/2 mk.[313]
-
-Mitään tarkoin määrättyä pysyvää hintaa täysiveroilla ei näy olleen
-eikä näiden hintailmoitusten perusteella voi määrätä, mitä täysivero
-oikeastaan oli. Se vain ilmenee, että täysivero vastasi melkoisen
-suurta tilaa. On senvuoksi syytä tarkastaa täysiverojen suhdetta
-vanhempaan samanlaatuiseen verotusyksiöön, 24 markanveroa sisältäviin
-boleihin.
-
-Täysiveron keskimääräisenä markanverolukuna eri pitäjissä on 11-29 1/2
-ja koko Ahvenanmaalla 21 markanveroa. Huomataan siis, että täysiveron
-keskimääräinen arvo tulee sangen lähelle markanbolin veroa. Jos
-laskuista jätetään pois syrjäisemmät pitäjät Kumlinge, Föglö ja
-Lemland, niin tulee Ahvenan mantereen vanhain emäpitäjäin täysiveron
-keskimääräiseksi markan veroluvuksi 25, joten näillä seuduin on ollut
-tuskin mitään eroa markanbolin ja täysiveron välillä. Tämän perusteella
-voimme pitää Ahvenanmaan vanhimpain asutusseutujen täysiveroja yleensä
-vanhoja boleja ja markanboleja vastaavina veropohjina.[314]
-
-Vielä valaisevampaa on verrata täysiverojen lukua Ahvenanmaan eri
-pitäjissä ja koko Ahvenanmaalla laskettuihin markanboleihin (à 24
-markanveroa) samoilla alueilla. Saamme v:n 1547 veroselityksen nojalla
-seuraavat numerot:
-
-                    laskettuja               täysiveroja   täysiver. %
-    pitäjä          markanboleja    täysi-   enemmän (+)   enemmän (+)
-                    (à 24 mknver.)  veroja   vähemmän (-)  vähemmän (-)
-                                             kuin mknbol.  kuin mknbol.
-
-    Saltvik           61 7/24        49 3/8    -11 22/24     - 19
-    Sund              76 2/42        84        +72 2/24      +  9
-    Kumlinge          21 3/24        45        +23 21/24     +113
-    Föglö             43 8/24        70 1/2    +27 4/24      + 63
-    Lemland           45 14/24       59 1/2    +13 22/24     + 30
-    Jomala            74 18/24       76 l/4    + 1 12/34     +  2
-    Hammarland        64 22/24       62        - 2 22/24     -  4
-    Finström          69 18/24       61        - 8 18/24     - 12
-    koko Ahvenanmaa  456 20/24      507        +50 17/24     + 11
-                                    + 2 1/2 nelj.
-
-Koko Ahvenanmaalla oli 456 20/24 markan bolia ja 507 + 2 1/2
-neljännestä täysiveroa. Ero ei ole niin suuri, että sen perustuksella
-voisimme täysiveroja markanboleille vieraaksi laitokseksi sanoa.
-Päinvastoin on yhteys ilmeinen. Markanbolit ovat olleet täysiä tiloja
-ja täysiverot ovat olleet täysiä tiloja. Mutta täysiverojen luku on
-jonkun verran suurempi kuin samanaikaisten markanbolien. Siitä
-päätämme, että täysiverot ovat nuorempia, ovat myöhemmän ajan
-veroyksiöitä kuin markanbolit. Kun ero ei kuitenkaan ole 50 17/24
-yksiötä (11 %) suurempi, eivät ne ajat, joiden tiloja nämä veropohjat
-edustavat, voi olla kovin kaukana toisistaan.
-
-Noista numeroista voimme lukea Ahvenanmaan asutushistoriaa. Etelässä ja
-lännessä Ahvenan mantereella, Jomalassa ja Hammarlannissa, talojen luku
-markanbolien ja täysiverojen välisenä aikana on pysynyt alallaan,
-pohjoisessa ja koillisessa se on suorastaan taantunut, mikä ehkä on
-johtunut poismuutoista. Kuinka lieneekään, markanbolien säätämisen
-jälkeen asutus mantereella oli jo saavuttanut korkeimman rajansa.
-Asutusvirta liikkui nyt voimakkaammin kaakossa ja idässä leviävään
-saarimaailmaan, Lemlantiin sekä Föglön ja etenkin Kumlingen
-saaristoihin, jonne jo bol-aikakaudella heikkoja asutuksia oli
-syntynyt. Kumlingessä bol-aikakautta seuranneena, nyt puheenaolevana
-ajanjaksona täysitalojen luku kasvoi enemmän kuin kahta vertaa
-suuremmaksi.
-
-Ahvenanmaan maanomistus- ja viljelysolot olivat bol-ajan jälkeen siinä
-määrin muuttuneet, että kun uusien verojen otto tuli, verottajan täytyi
-sekä veronmaksajain että oman etunsa vuoksi käyttää tarjolla olevaa
-uutta veroyksiötä. Olihan kohtuullista, että uudessa verotuksessa
-edellisten sukupolvien aikana syntyneet uudet talot tulivat mukaan
-verokuormaa kantamaan. Veroyksiönä nimittäin todennäköisesti silloin,
-niinkuin aikaisemmin ja myöhemmin, käytettiin todellisia taloja.
-Silloisten tilain veroarvo ei riippunut niinkään talon maan suuruudesta
-verotus. kuin talon karjasta, talon pellosta ja kalavesistä, siis
-etupäässä talonväen omasta työstä. Osatila saattoi siten helposti tulla
-samanarvoiseksi tilaksi kuin koko tila, johon se ennen oli luettu.
-Toisin sanoen, talot muinaisaikoina olivat useissa suhteissa
-tasa-arvoisia paljon suuremmassa määrässä kuin meidän aikanamme ja
-"täyden tilan" käsite silloin luonnollinen: bol-aikakautena saatettiin
-kaikki täydet tilat arvostella 24 hopeamarkan arvoisiksi. Uusia veroja
-määrättäessä otettiin ensi sijassa huomioon tilain kasvanut luku.
-Jakaessaan verokuormaa keskenänsä veronalaiset saattoivat ottaa
-huomioon tilainsa suhteellista arvoa ja suuruutta, mutta verottajan
-kannalta sellainen tarkempi jaoitus oli vähemmän arvoinen.
-
-Tämän käsityksen mukaan bolit olivat Ahvenanmaan vanhin sotaverojen
-suorittamista varten määrätty tilaluku, ja täysiverot myöhempäin uusien
-verojen mukana saatu tilaluku. Bol-aikakautta seuranneena aikana siis
-"talonpojat", "joka miehet" ja "täysiverot" olivat toistensa
-vastineita, niinkuin asiakirjat selvään ilmoittavatkin.
-
-Aikaa myöten kulloinenkin veroyksiö vanheni ja uusi veroyksiö, uusi
-taloluku, sysäsi sen syrjään. Niin oli käynyt bolin ja oli käyvä
-täysiveronkin.
-
-Palaamme nyt tarkastamaan v:n 1413 tiliotteen kuvaamia vero-oloja.
-Huomiomme kiintyy aluksi siinä esiintyvään _karjaveroon_. Näemme että
-526 talonpoikaa suoritti 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea.
-Havaitsemme vielä, että tämä vero suoritettiin ryhmittäin, siten että
-8 talonpojan muodostama verokunta suoritti 2 naudan, 2 lammasta ja
-1 hanhen. Tämä 8 talonpojan (täysiveron) muodostama verokunta oli
-muinainen nautakunta (nöt[s]lag).
-
-Vielä v. 1531 oli aivan sama vero merkitty Ahvenanmaan markkakuntain
-(nautakuntain) maksettavaksi; mutta sen jälkeen maksettiin kultakin
-täysiverolta:
-
-    nautarahoja............ 6 äyriä
-    lammasrahoja........... 1 äyri
-    hanhirahoja............ 6 penninkiä.[315]
-
-Kun naudan arvoksi samoissa verokirjoissa on laskettu 6 markkaa
-(= 8 x 6 äyriä), lampaan 1/2 markkaa ja hanhen 2 äyriä, nähdään, että
-8 täysiverolta tuli suoritettavaksi 1 nauta, 2 lammasta ja 1 hanhi eli
-juuri sama määrä, joka oli 8 talonpojan suoritettava v. 1413.
-
-Sama seikka selviää myöskin asiakirjain käyttämästä nimityksestä
-"ottemansnöt", "ottemansfår" (kahdeksanmiehennauta,
-kahdeksanmiehenlammas), jota asiakirjoissa käytetään karjaveron
-nimenä.[316] V:n 1556 veroselityksessä nimenomaan kerrotaankin, että
-"kun he ostavat naudan 6 markalla, silloin on 8 täysiveroa yhdessä
-naudassa".[317] Tässäkin esiintyvät nautakunnan 8 täysiveroa.
-
-Kahdeksan täysiveron muodostama nautakunta esiintyy Ahvenanmaalla uuden
-ajan alussa myöskin alueellisena veropiirinä, jolla on samanlainen
-asema kuin markkakunnalla. V:n 1531 verokirjassa nimitetään useita
-Sundin, Jomalan ja Lemlannin 8 täysiveroa käsittäviä markkakuntia
-"nautakunniksi".[318] V. 1413, jolloin naudat on merkitty luonnossa
-suoritettaviksi, alueellinen nautakuntajako luultavasti on ollut
-täydessä voimassa. Uuden ajan alussa se jo oli menettänyt
-merkityksensä, niin että se oli vain jätteistään tunnettava.[319]
-
-Ryhmittyminen suurempain karjaverojen suorittamista varten oli
-tarpeellinen siitä syystä, ettei verokarjaa muulla tavoin voitu
-suorittaa; ryhmän muodostettua voitiin karja hankkia yhteisesti tai
-suorittaa se vuorottaisessa järjestyksessä, jota mukavaa tapaa
-keskiajalla yleisesti käytettiin.
-
-Nautakunnan tapaiset veroyksiöt ovat skandinavialaisilla alueilla
-olleet yhtä yleiset kuin luonnollisetkin. Ahvenanmaan nautakunta vastaa
-lähinnä ruotsalaista "gärd" ryhmää, joka oli tavallisesti kokoonpantu
-6 talonpojasta ("setting").[320] Ahvenalainen 8 täysiveron yhdistelmä
-on nähtävästi johtunut tanskalaisesta laskutavasta, jonka mukaan 8
-tanskalaista yksiötä vastasi 6 ruotsalaista ja jota muussakin vanhassa
-verotuksessa täällä niin paljon käytettiin.
-
-Ahvenanmaalaista nautakuntaa sopii verrata myöskin hundarin
-neljännekseen, jonka Uplannin lain mukaan tuli suorittaa kuninkaalle
-veroksi nauta.[321] Kumpikin tehtävä, sekä "gärdin" että neljänneksen,
-käypi yhteen ja uskottavaa on, että Ahvenanmaan nautakunta on ne
-kummatkin täyttänyt. Kun nautakunta ei ole ristiriitainen
-markkajaonkaan kanssa, on otaksuttavaa, että nautakunta-muodostus on
-tapahtunut markkajaon pohjalla.
-
-Toisena pääosana v:n 1413 veroissa oli _ruokavero_, jota Ahvenanmaan
-526 talonpojalta karttui 175 1/3 tönniä[322] rukiita, sama määrä ohria
-ja niinikään maltaita, 263 karitsaa, 263 leiv. silavaa, 526 leiv. voita
-ja sama määrä kalaa.
-
-Samantapainen vero oli täysiverojen suoritettavana vielä uuden ajan
-alussa. Jos vertaamme tähän kuuluvia eriä vuosina 1413 ja esim. 1547
-pitämällä silmällä "talonpojan" (täysiveron) ja nautakunnan
-suoritettavia, saamme seuraavat luvut:
-
-                  vuonna 1413                  vuonna 1547[323]
-              kukin       nautakunta     kukin             nautakunta
-              talonpoika                 täysvero
-
-    rukiita    2 pannia    2 puntaa      1 panni (jauhoja)  1 punta
-    maltaita   2   "       2   "         1   "              1   "
-    ohria[324] 2   "       2   "         1   "              2   "
-    voita      1 leiv.     8 leiv.      1/2 leiv.           4 leiv.
-    kalaa      1   "       8   "        1/2  "    Hhaukia)  4   "
-    silavaa   1/2  "       4   "        1/2  "              4   "
-    karitsoja[325] 1/2 kpl 4 kpl         --                --
-
-Molemmissa luetteloissa esiintyvät suurimmaksi osaksi samat
-verokappaleet, v. 1547 kuitenkin puolta pienemmissä määrissä. Uuden
-ajan alussa näistä verokappaleista joskus käytetyt nimitykset
-"verojauhot" (skattemjöl), "veromaltaat" (skattemalt), "verovoi"
-(skattesmör) osoittavat niiden kuuluneen vanhaan pääveroon.[326]
-Lisäksi havaitsemme, että nämäkin verot hyvin ovat sopineet
-nautakuntain suoritettaviksi, ja varmaan ne niin ovat suoritetutkin.
-
-Tämä ruokavero kuuluu vanhaan kinkeriin. Kun tuonnempana tätä veroa
-tulee erikseen tarkastettavaksi (pääluvussa "Kinkerit"), niin tässä nyt
-ainoastaan merkitsemme muistoon kinkerin pitkäaikaisen esiintymisen
-Ahvenanmaalla.
-
-Vielä on tarkastettava v:n 1413 tilien ensimäisenä mainittua pääosaa,
-_rahaveroa_, jota 526 talonpojalta karttui 643 markkaa. Se on varmaan
-sama rahavero, jonka drotsi Bo Joninpoika v. 1384 luovutti Pietari
-Ålänningin kannettavaksi Ahvenanmaalta ja joka silloin teki 12 äyriä
-"mieheltä".[327] V:n 1413 rahavero teki tanskalaisen laskutavan mukaan
-hiukan yli 12 äyriä talonpoikaa kohden. Toiselta puolen maksettiin
-Ahvenanmaalla uuden ajan alussa rahaveroja kultakin täysiverolta
-kaikkiaan 10 äyriä (12 äyriä tanskal. laskutavan mukaan). Tämäkin vero
-siis näyttää hyvin pitkäaikaiselta.
-
-Kustaa Vaasan ajan tilikirjoista ilmenee, että tämä rahavero on ollut
-kokoonpantu useammasta mielenkiintoisesta osasta. Uuden ajan alussa
-maksettiin rahavero alussa seuraavasti:[328]
-
-                        täysiverolta   nautakunnalta
-
-    markanmaksurahoja    2 äyriä         =  2 mk
-    heinärahoja          2   "           =  2  "
-    nautarahoja          6   "           =  6  "
-    yhteensä            10 äyriä         = 10 mk
-
-V:n 1413 rahaveron suuruus teki 643 markkaa. Kun Ahvenanmaan
-markanmaksu, heinärahat ja nautarahat v. 1543 nousivat aivan samaan 643
-markan yhteissummaan (2 äyriä vailla), niin sekin mitä selvimmin
-osoittaa, että v:n 1413 rahavero on ollut kokoonpantu mainituista
-osista.
-
-Ensimäinen erä näistä on _markkavero eli markanmaksu_ (markgeld,
-margäldspen:r). Sen nimi johtuu niistä "markagield" nimisistä
-rahaveroista, joita pitkin 1300-lukua, erittäinkin loppupuolella,
-otettiin Ruotsista ja Suomesta, usein markka veroyksiöltä. "Markagell"
-nimisenä rahaverona tämä sama vero tavataan Raaseporin läänissä v.
-1451, ja koko Uudellamaalla ja Ruotsin Karjalassa samaa veroa
-maksettiin vielä kauan uskonpuhdistuksen aikakautena.
-
-Heinärahat (höpenningar) ovat nimestään päättäen korvausta
-alkuperäisestä heinäverosta. Muualla Suomessa tavataan luonnossa
-suoritettavia heiniä jo vanhimmissa veroissa[329] ja uuden ajan alussa
-"heinärahoja" pääveron osana.[330] Ahvenanmaallakin heinärahat
-toisinaan nimenomaan luetaan pääveroon, kuten siitä käytetyt nimitykset
-"hömarkgeld" tai "skatt pen:r" osoittavat.[331] Vaikkei muita
-perusteita olisikaan, niin jo tämä seikka riittäisi osoittamaan, että
-heinärahat ovat sisältyneet v:n 1413 rahaveroon.
-
-Kolmantena eränä uuden ajan alussa Ahvenanmaalla suoritetussa
-rahaverossa ovat _nautarahat_ (nötepen:r).
-
-Tämän veroerän vaiheet ovat vanhimman keskiaikamme verohistorian
-mielenkiintoisimpia kohtia.
-
-Varsinais-Suomessa maksettiin uuden ajan alussa kultakin bolilta
-(verokunnalta, neljänneskunnalta) karjaveroa lehmä ja 2 lammasta, mutta
-luettiin nämä erät bolin suoritettavaan pääveroon sillä tavoin, että
-kukin lehmä lyhensi rahaverosta 1 markan ja kukin lammas 2 äyriä eli
-yhteensä lehmä ja 2 lammasta 12 äyriä, niinkuin veroselityksissä
-nimenomaan selitetään.[332] Näistä lehmistä ja lampaista
-käytetyt nimitykset "veronaudat" ja "verolampaat" ("skattanöt",
-"skattafår")[333] myöskin osoittavat, että puhe on varsinaiseen veroon
-kuuluvasta karjasuorituksesta.
-
-Käytännössä tämä vero oli järjestetty siten, että verokuntaan kuuluvat
-pienemmät veroyksiöt maksoivat määrätyt äyrit lukumiehelle, joka
-toimitti lehmän linnaan. Mutta vero oli vielä mutkallisempi. Lapin
-(Rauman) pitäjässä maksoi kukin täysivero 1 äyrin, ja siten
-karttuneella rahalla ostivat neljännesmiehet lehmiä ja lampaita linnaan
-ja käyttivät ylijääneet rahat muihin veromenoihin, linnaan tehtävän
-työveron korvaukseen, verokalain suolaamiseen, verojen laivaamiseen
-j.n.e.[334]
-
-Tästä päättäen on Varsinais-Suomessa bolin (verokunnan) alkuaan ollut
-suoritettava linnaan markka, mikä vero on lunastettu lehmällä. Kun tätä
-markan lehmää varten paikoin on kultakin täysiverolta maksettu 1 äyri,
-siis 8 täysiverolta markka, on siis 8 täysiveroa muodostanut
-nautakunnan. Nähtävästi on lehmää alkuaan käytetty arvoäyrinä, niin
-että rahan niukkuuden vuoksi on saatu markka lunastaa lehmällä, jonka
-arvo laskettiin markaksi. Rahan arvon alennuttua oli verottajalle
-edullista ottaa rahamarkan sijasta lehmä, jonka arvo jo oli paljon
-suurempi kuin käypä markka; siinä luultavasti syy veron säilymiseen
-uudelle ajalle saakka. Veron pysyessä entisellään talonpojatkin vanhaan
-tapaan maksoivat osansa verokunnan lukumiehelle, joka toimitti lehmän
-linnaan. Kun täysiverojen luku verokunnissa aikain kuluessa kasvoi,
-karttui nautarahoja enemmän kuin yhden naudan hankkimiseen tarvittiin,
-jonka vuoksi jäännös käytettiin verokunnan muihin veromenoihin.
-
-Muuallakin Suomessa nautaveroja keskiajalla maksettiin, vaikkemme aina
-tiedä minkälaatuista veroa tarkoitetaan, koska nautoja on voitu käyttää
-maksuarvona useammanlaisissa veroissa. Niinpä Raaseporin läänissä v:n
-1451 verokirjan mukaan oli suoritettava "kolmaskunnan nautaa varten"
-(för tridiungs nöt) kultakin verokunnalta 20 äyrityistä (kultakin
-täysiverolta taaskin 1 äyrityinen) sekä koko pitäjältä 18 äyriä 2
-äyrityistä m.m. "veronautarahoja" (skatnötpeningar) varten.[335]
-"Kolmaskunnan nauta" lienee ollut sama kuin uuden ajan alussa bolin
-suoritettavana esiintyvä nauta.[336]
-
-Viipurin suurella linna-alueella oli uuden ajan alussa nautakunnan
-maksettava kinkeriveroa m.m. nauta ja 2 lammasta. Kun Viipurin
-pitäjästä maksettiin vain 8 kinkerinautaa, vaikka nautakuntia pitäjässä
-oli 12, on tämä vero siellä varmaan tullut määrätyksi siihen aikaan,
-jolloin Viipurin pitäjässä oli vain 8 nautakuntaa.[337] Luultavasti
-noita veronautoja tarkoitti v. 1347 annettu kuninkaan kirje, jossa
-Viipurin pitäjän asukkaille myönnettiin sellainen oikeus, ettei heidän
-(työ)verolunastukseksi tuomainsa nautain tarvinnut olla 12 äyrin hintaa
-parempia.[338] Tässäkin siis nautaa käytetty veron lunastamiseen.
-
-Edellä esitettyjen olojen valossa Ahvenanmaankin muinaiset
-nautavero-olot käyvät ymmärrettäviksi. Kun v:n 1413 tiliotteessa
-merkittyyn rahaveroon, 643 mk:aan, epäilemättä sisältyvät nautarahat,
-mutta tiliotteeseen samalla on merkitty nautakuntain luonnossa
-suoritettava karjavero -- 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea
---, niin naudat tässäkin varmaan ovat käsitettävät rahaveron
-vastineeksi tai päinvastoin, joten vero tileissämme ei ole tarkoitettu
-maksettavaksi kaksinkertaisesti, vaan vaihtoehtoisesti rahassa tai
-luonnossa.
-
-Naudan, erittäinkin lehmän, käyttäminen rahayksiön vastineena, jopa
-suorastaan sellaisena yksiönä, on yleismaailmallinen muinaistapa.[339]
-Skandinaviassakin se tapa on ollut niin yleinen, että esim. Norjan
-vanhimmassa laissa, Gulathingin laissa, sukusakot ja muita maksuja on
-määrätty 2 1/2 äyrin hintaisissa lehmissä.[340] Suomessa on nautakarja
-muinoin ollut suosittu maksuväline, ja veron, nimenomaan rahaveronkin,
-suorittaminen naudoilla on edellä kerrotuista esimerkeistä päättäen
-ollut muutamissa keskiajan Suomen seuduissa varsin yleistä. Emme
-tarkemmin tunne nautaverotuksen ominaisuuksia ja kehittymistä.
-Mahdollisesti voisi kuitenkin veronautain hintasuhteista tehdä
-joitakuita yleisiä päätelmiä tästä verosta.
-
-Ruotsin maakuntalakien mukaan teki lehmän hinta 3-4 äyriä hopeaa, mikä
-vastaa 6-8 äyriä silloista käypää rahaa. 1300-luvun puolivälistä
-lähtien oli lehmän tavallinen hinta Suomessa läpi keskiajan 12 äyriä
-(1 1/2 mk).[341] Ahvenanmaan nautakuntain uuden ajan alussa maksamat
-nautarahat -- 6 markkaa --, tuntuvat yhden naudan hinnaksi ilmeisesti
-liian suurelta määrältä. Sitävastoin 6 äyriä eli se määrä, jolla kukin
-täysivero otti osaa nautakunnan lehmän hankkimiseen, edustaisi hyvin
-lehmän arvoa Ruotsin maakuntalakien aikana. Kun 6 ruotsal. äyriä
-Ahvenanmaalla käytetyn laskutavan mukaan vastasi 8 tanskalaista äyriä
-eli täyttä markkaa, näyttäisi mahdolliselta, että Ahvenanmaan nautavero
-olisi tullut säädetyksi suunnilleen Ruotsin maakuntalakien aikana ja
-että aluksi jokaisen bolin (täysiveron) tuli suorittaa markan arvoinen
-nauta. Tämä vero oli luonnollinen eikä sisältänyt muuta kuin että bolit
-saivat naudalla suorittaa sen markan, jonka ne markkajärjestelmän
-mukaan olivat velvolliset (sota)veroksi suorittamaan. Myöhempinä
-aikoina bolit (täysiverot) edelleen maksoivat markkansa verolehmää
-varten, jonka hankkimiseen veron pysyessä entisellään ja rahan arvon
-alentuessa nyt tarvittiin kokonainen nautakunta. Asutuksen
-laajentumisen kautta kasvava nautakuntain luku osittain korvasi sen
-verolehmäin luvun vähennyksen, minkä uusi järjestely sai aikaan. Täten
-olisi myöskin nautakuntain synty Ahvenanmaalla määrättävä Ruotsin
-maakuntalakien valta-ajan loppu- tai jälkiaikaan.
-
-Tämä on sanottu ainoastaan mahdollisuutena. Lisävalaisu on tarpeen,
-ennenkuin tästä perustavasta kysymyksestä voidaan täysin varmoja
-päätöksiä tehdä.
-
-Olemme v:n 1413 tilien johdolla päässeet tutustumaan Ahvenanmaan
-verojärjestelmään unioniajan alussa ja osittain sitä vanhempina
-aikoina. Karjavero ja ruokavero, jotka ovat pääosana v:n 1413
-listassa, ovat alkujuuriltaan Ruotsin maakuntalaeissa esiintyvää
-kuninkaankinkeriä, ehkäpä osalta ikivanhaa sotalomaveroakin. Alkuun
-päästyään kinkeriverotus nopeasti kehittyi pitkin 1300-lukua. Sen
-kehityksen varmaan aiheuttivat valtiovallan paisuminen, voutihallinnon
-juurtuminen ja maakuntaisten itsehallintolaitosten taantuminen. Tämän
-aikakauden uudet verot olivat yleensä ruoka- ja karjaveroja, koska
-niillä oli vanhaa pohjaa ja koska veroja ensi sijassa tarvittiin
-valtakunnan herrain sekä heidän hoviensa ratsujoukkojen ylläpitämiseen.
-
-Sen mukaisesti kehittyivät Ahvenanmaankin vero-olot. Vero rasitti nyt
-tiloja, joiden luku sitten ensimäisten ledungverojen oli huomattavasti
-kasvanut. Kun tämä kasvaminen kuvastuu verokirjoissa, saatamme
-yleisimmissä piirteissä seurata asutuksen levenemistä muinaisella
-Ahvenanmaalla. "Talonpojat" eli "täysiverot" järjestyivät nyt
-8-osaisiin nautakuntiin, joista kukin suoritti määrätyn karja- ja
-ruokaveron, tasaten sen keskenään täysiveroluvun perusteella.
-Nautakunnan tärkeimpänä verona oli lehmä, nauta, jota mahdollisesti jo
-aikaisemminkin bolit olivat suorittaneet alkuperäisen markan veron
-sijasta. Naudan suorittamiseen liittyi ryhmä muitakin veroja, minkä
-kautta nautakunnan verotoiminta tuli huomattavaksi. Syystäpä voitaisiin
-tätä aikakautta Ahvenanmaalla nimittää kinkeri- tai nautakunta-ajaksi.
-
-
-
-8. SAVU.
-
-
-Kuninkaan läsnäoloa saivat Ahvenanmaalaiset vanhimpana keskiaikana
-tuntea harvemmin mieskohtaisesti, mutta pysyvästi kuninkaan tilusten ja
-niitä hoitavain kuninkaan miesten kautta. Jo ennen 1300-luvun
-puoliväliä oli Ruotsin kruunulla Ahvenanmaalla Saltvikin kartano, joka
-luultavastikin oli sama kuin myöhemmin kuninkaankartanona esiintyvä
-Germundö. Muitakin tiloja mainitaan kruunulla jo vanhemmalla
-keskiajalla Ahvenanmaalla olleen.[342]
-
-1300-luvun loppupuolella rakennettiin Ahvenanmaalle oikea kruunun
-sotalinna, Kastelholma. Sen rakentaminen teki käänteen Ahvenanmaan
-sisällisissä oloissa, jotka monella tavoin joutuivat linnan päällikön
-ja hänen miestensä hallittaviksi sen sijaan, että maakunta aikaisemmin
-oli elänyt omissa oloissaan. Lähinnä toi linnakausi saariston
-asukkaille uusia veroja ja rasituksia, joista linnaan suoritettavat
-ajot ja päivätyöt olivat raskaimmat.
-
-"Työtä" ja "halkoja" mainitaan Ahvenanmaan veroissa jo v. 1413.
-Lähempiä tietoja näistä rasituksista on kuitenkin vasta uuden ajan
-alulta. Kunkin "savun" (rök) oli silloin toimitettava linnaan
-
-     I hirsi
-     1 lauta
-     2 kuormaa halkoja
-     2 tnriä sysiä
-    12 päivätyötä
-
-Neljä ensiksi lueteltua verotavaraa muodostivat oman veroryhmän, jota
-yhteisellä nimellä kutsuttiin _linnanajot_ (husåkar, husåkan, hus oka,
-husoker).[343] Tavarat olivat määrätynlaatuiset ja olivat ne
-lunastettavat määrätystä hinnasta: hirsi (12-kyynäräinen) 2 äyristä,
-lauta (12-kyynäräinen) 1 äyristä, tynnöri sysiä 1 äyristä, 2
-puolikuormaa tai 1 kokokuorma halkoja 1 äyristä; yhteensä siis lunastus
-5 äyriä.[344] Tapana lieneekin jo ollut suorittaa kuormat rahassa,
-sillä verokirjoissa ovat nämä erät tavallisesti yhdistetyt 5 äyriksi
-"linnanajorahoja" (husokerspenningar) tai "linnantyörahoja"
-(husarbetispenningar).
-
-Linnataloudessa oli myöskin maataloudella tärkeä sija. Oikeastaan oli
-Kastelholman linna ainoastaan linnoitettu maakartano; sen viljelykseen
-kuului uuden ajan alussa Kullan karjakartano, ja myöskin Germundössä
-(Saltvikin kartanossa), joka uudelleen oli kruunun hallussa, harjoitti
-kruunu omaa maataloutta.[345]
-
-Siihen aikaan ja luultavasti aikaisemminkin suorittivat
-päivätyövelvollisuutta luonnossa ainoastaan linnan lähellä olevat
-Sundin 6 ja itäisen Saltvikin 3 markkakuntaa. Verokirjoissa on
-nimenomaan mainittu, että päivätyöt olivat suoritettavat linnan
-karjakartanoon tai viljelykseen, joten kysymys selvästi oli
-maanviljelyspäivätöistä. Kunkin savun oli suoritettava 12 päivätyötä.
-Kaikkialta muualta Ahvenanmaalta maksettiin päivätyörahoja 4 äyriä
-savulta, äyrityinen päivätyötä kohden.[346]
-
-Tämä rasitus oli kumminkin sangen epämääräinen ja antoi runsaasti
-aihetta väärinkäyttöihin. Kastelholman ympärillä asuvat talonpojat
-anoivat v:n 1530 aikoina, että heidän tarvitsisi tehdä ainoastaan niin
-monta päivätyötä kuin oli oikeudenmukaista ja ainoastaan linnaan, kuten
-tapa oli, eikä muualle.[347] Tuon tuostakin kutsuttiin arpakapulalla
-koko Ahvenanmaan talonpoikia tekemään rakennuspäivätöitä linnan
-muurauksiin, kaivantoihin y.m., mistä aiheutui paljon "kapinoita" ja
-lakkoja työvelvollisten ja sakotuksia kruunun puolelta.[348] Näitä
-ylimääräisiä päivätöitä tarkoittanee asiakirjoissa käytetty nimitys
-_antipäivätyöt_ (giffwe dagswercke),[349] mikä käsitteellisesti vastaa
-Keski- ja Länsi-Europan "prekarioita" ja "Bedeä". V. 1543 kannettiin
-jokaiselta "mieheltä" Ahvenanmaalla l 1/2 äyriä linnan muurimestarien
-ja kirvesmiesten palkkaamiseksi.[350] Vähän myöhemmin maksettiin
-päivätöitten lunastamiseksi savulta 1 1/2 markkaa, s.o. kolme kertaa
-suurempi määrä kuin ennen.[351] Tällä tavoin päivätyörasitus linnan
-perustamisen jälkeen on kasvamistaan kasvanut.
-
-Edelläkerrottujen verojen perustana esiintyvä savu näyttää
-salaperäiseltä veroyksiöltä. Verokirjoissa sillä ei ole muuta tunnusta
-kuin täysiverollakaan: molempain suuruutta ilmoitetaan markanostoissa.
-Savun arvo on huomattavasti pienempi kuin täysiveron;[352] erotus on
-suurempi kuin markanbolin ja täysiveron välillä. Mutta varmaa suhdetta
-ei voi havaita savun ja täysiveron välillä. Ei myöskään huomaa
-mitään yhteyttä savun ja vanhan markanverojaon välillä. Niillä
-pääoma-arvoillakaan, mitä savuilla ilmoitetaan olevan, tuskin on ollut
-käytännöllistä merkitystä. Minkäänlaista tasoittamista savujen kesken,
-niin että suurempi savu olisi maksanut suuremman veron kuin pienempi,
-turhaan hakee.
-
-Mikä oli tämä veroyksiö?
-
-Selvästi näkyy, että Ahvenanmaan savut kuuluvat yksinomaan linnan
-rakennus- ja päivätyöveroihin, niin yksinomaan, että savuja joskus
-kutsutaankin suorastansa "linnanajoiksi".[353] Todennäköisesti
-savuverot ovat syntyneet linnanrakentamisvelvollisuuden yhteydessä,
-tässä tapauksessa Kastelholman perustamisen aikana, 1300-luvun
-loppupuolella. Täysiverot ja savut näin ollen ovat eri aikakausien
-veroyksiöitä, edelliset vanhempia, kinkeriverojen aikaisia ja
-silloisiin oloihin mukautuvia, jälkimäiset myöhempiä, linna-aikakauteen
-kuuluvia ja sen oloihin sopivia.
-
-Kumpanakin aikakautena pantiin vero niiden kannettavaksi, joiden tuli
-kantaa kaikki verot: talonpoikaistilain. Aikaisemmin oli tiloja
-harvempia ja niillä suuremmat maat; ne olivat boleja ja sitten
-täysiveroja, joiden kesken markanverojärjestelmä salli veron
-tasoittamista sitä myöten kuin täysiverotalot jakautuivat osiin.
-Myöhemmän verotuksen aikana olivat nuo entiset talonosatkin kehittyneet
-todellisiksi täysiksi taloiksi, vaikka niitä nyt oli useampia ja niillä
-pienemmät maat. Kunkin sellaisen talon kannettavaksi pantiin uusi vero
-ja erotukseksi vanhoista täysiveroista kutsuttiin näitä veroyksiöitä
-savuiksi.
-
-Täysiverot ja savut ovat siten vain eri aikakausien taloja. Kun menemme
-vielä yhden askeleen ja aikakauden eteenpäin, tapaamme keskiajan
-neljännen ja viimeisen veroyksiön: _miesluvun_ (mantal). Se on
-samanlainen kuin kaikki nuo muutkin: määrätyn aikakauden verotila,
-normalitalo, jonka kannettavaksi uusi aikakausi laski erityiset veronsa
-ja rasituksensa (m.m. virkamiesverot).
-
-Lopuksi esitettäköön seuraava v:n 1547 verokirjoihin perustuva
-taulukko,[354] joka hauskasti valaisee tätä asutuksen ja verotuksen
-kerroskehitystä eli sanoisimmeko Ahvenanmaan koko historiaa myöhemmällä
-keskiajalla:
-
-                                           savut verrat-   miesluku
-                                           tuna täysi-     verratt.
-        pitäjät    täysi-   savuja  mies-  veroihin        savuihin
-                   veroja           luku   lis. (+)        lis. (+)
-                                           väh. (-) %      väh. (-) %
-
-        Saltvik    49 3/8   96 3/4   94      +95.4          - 2.9
-        Sund       84      140 1/2  132      +73.2          - 6.4
-        Kumlinge   45       63 1/4   94      +40.4          +32.8
-        Föglö      70 1/2  110      161      +56.0          +31.7
-        Lemland    59 1/2  108      100      +8l.4          - 8.0
-        Jomala     76 1/4  136 3/4  157      +79.4          +12.9
-        Hammarland 62      102 l/4  152      +64.8          +32.8
-        Finström   61      11l 3/4  133      +63.1          +16.0
-  koko Ahvenanmaa 507      869 1/4 1023      +71.3          +15.0
-                 ja 2 1/2 nelj.
-
-Kun varsinainen markkaverotus ruotsalaisilla alueilla ei kernaasti voi
-olla aikaisempi Tanskan Valdemarien valtakautta, jolloin markoitus
-Tanskassa tapahtui, emme voi katsoa Ahvenanmaankaan markkajärjestelmää
-sitä vanhemmaksi. Täysiveroaste taasen nähdäksemme vastaa Ruotsin
-maakuntalakien aikakautta, 1200-lukua. Tuo Ruotsin valtion
-vakaantumisen ja Folkungein tarmokkaan hallituksen aika on niinkuin jo
-ennen on osoitettu, vaikuttanut Ahvenanmaankin oloihin edistävästi; se
-on ollut selvä uutisasutuksen aika Ahvenanmaan ulkosaaristossa.
-
-Siirtymistä täysiverokaudesta savukauteen merkitsee taloluvun suuri
-kasvaminen kaikkialla Ahvenanmaalla, mikä on selitettävä joko siten,
-että ajat ennen 1300-luvun loppupuolta, jolloin savuverotus
-luullaksemme tapahtui, ovat olleet erittäin suotuisia taloluvun
-kasvamiselle tai että näiden verotusasteiden välillä on kulunut hyvin
-pitkä aika. Silloin on tapahtunut Ahvenanmaan keskiajan suurin
-väenlisäys; se ei kuitenkaan ilmene varsinaisessa ulkosaaristoon
-suuntautuvassa uutisasutuksessa kuin vanhain emäpitäjäin tilaluvun
-kasvamisessa, siis etupäässä kai tilain jakautumisessa ja
-pienentymisessä, joka kehitys varmaan oli suoranainen seuraus
-yhteiskunnallisista muutoksista (suurperheitten hajoamisesta).
-Todennäköisesti siis Ahvenanmaan tilat jo ennen 1300-luvun loppua ovat
-saaneet sen pikkutilaluonteen, joka niillä on uuden ajan alussa ja joka
-on niin outoa varhaisimmalle keskiajalle.
-
-Taloluvun suhteellinen kasvaminen 1300-luvun lopusta (savuverokaudesta)
-keskiajan loppupuolelle (mieslukukauteen) on paljon vähäisempi,
-niinkuin aikakin on paljon lyhempi. Uloimmissa saaripitäjissä
-(Kumlingessa ja Föglössä) sekä äärimäisessä lännessä (Hammarlandissa)
-on kasvaminen ripein. Mutta kahdessa vanhassa asutuskeskuksessa,
-Saltvikissä ja Sundissa, sekä Lemlannissa osoittavat numerot
-suoranaista taantumista, mikä ei ole odottamatonta näillä vanhoilla
-asutusaloilla, joilta puuttui suurempia ulkosaaria ja tilaisuutta
-uutisasutukseen ja myöskin tilain jakamiseen.
-
-Ahvenanmaalla tapahtunut kehitys ei varmaankaan niin paljon poikennut
-lounaisen Suomen saaristojen ja rannikkojen kehityksestä, ettei
-ylläoleva kuvaus pääasiassa soveltuisi niihinkin.
-
-
-
-
-V. RANNIKKOSEUTUJEN ALUE- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ.
-
-
-
-1. RUOTSALAINEN VEROTUSALUE.
-
-
-Jo vanhemmalla keskiajalla, ja arvatenkin sitäkin ennen, oli lounaisen
-ja eteläisen Suomen saaristo- ja rannikkoseuduilla ruotsalainen
-asutusalue, joka käsitti pääasiallisesti samat seudut, mitkä tänäkin
-päivänä ovat ruotsalaisten asumat. Tähän tunnettuun ruotsalaiseen
-asutusalueeseen liittyi varhaisemmalla keskiajalla jatkoina
-rannikkoalueita, joiden silloisia kansallisuusoloja emme varmuudella
-tunne, mutta joiden laitoksissa ruotsalainen vaikutus on hyvin tuntuva.
-Idässä tällainen vaikutusalue ulettui Karjalan perille, lännessä pitkin
-Itämeren ja Raumanmeren rannikkoja Satakunnan äärille saakka, missä se
-tapasi Pohjanmaan ruotsalaisen asutuksen. Koska koko tällä alueella tai
-suuressa osassa sitä tavataan samantapaisia länsiperäisiä ja lähinnä
-Ahvenanmaan oloihin verrattavia laitoksia, on näyttänyt olevan syytä
-tässä käsitellä niitä yhdessä koossa.
-
-Ennen linnakaudella tapahtunutta hallinnon keskitystä näyttää
-Lounais-Suomen rannikkoseuduilla olleen useampia pienten maakuntain
-tapaisia alueita, joita nimitettäessä käytettiin ruotsalaista
-liitesanaa _land_ (suomalainen vastine parhaiten "Kaland". "maakunta").
-Sellainen oli _Kaland_, joka alkuaan lienee tarkoittanut pohjoisen
-Suomen ruotsalaista saaristo- ja rannikkoasutusta yleensä. Nimi
-mainitaan asiakirjoissa ensi kerran v. 1332.[355] Jo 1347 Kaland
-esiintyy hallintopiirinä,[356] joka ainakin myöhemmin tarkoitti Vehmaan
-kihlakuntaa. Myöskin pienemmän alueen nimenä Kalandia käytettiin ja
-tarkoitti se silloin Uudenkirkon pitäjää.[357]
-
-V.-Suomen erityisinä osina luetellaan v. 1386 Pohjois-Suomi ja
-Etelä-Suomi ja niiden saaristo ja "Nybigdh".[358] Näistä seuduista
-ensinmainittu ei alkuaan tarkoittanut koko sitä aluetta, jota sillä
-nimellä myöhemmin on kutsuttu. Kun v. 1407 mainitaan "kihlakunnan
-tuomaria Pohjois-Suomessa",[359] niin tarkoitetun alueen
-ulkopuolelle jäi Vehmaan kihlakunta, jolla samaan aikaan oli toinen
-kihlakunnantuomari. P.-Suomi siis 1300-luvulla lienee tarkoittanut
-ainoastaan Maskun kihlakuntaa, johon kuuluvat pitäjät jo varhain
-muodostivat yhteenkuuluvan oikeus- ja omistusalueen.[360]
-
-Mahdollista on, ettei Etelä-Suomikaan alkuaan ole käsittänyt koko sitä
-aluetta, jota myöhemmin siksi sanottiin. E.-Suomen ruotsalaisen
-saariston laitokset näet vanhemmalla keskiajalla huomattavasti erosivat
-muun E.-Suomen oloista. Pappien ruokalisän maksamisessa saaristossa
-muinoin noudatettiin toista tapaa kuin mantereella; vanhin tunnettu
-verokuntalaitos oli eteläisen V.-Suomen ruotsalaisilla alueilla toinen
-kuin suomalaisilla. On siis mahdollista, että nämä ruotsalaiset seudut
-ovat muodostaneet suomalaisista alueista maakunnallisesti eroavan
-alueen.
-
-Pieni Varsinais-Suomen maakunta olisi siten alkuaan ollut vielä
-melkoista pienempi ja käsittänyt ainoastaan myöhemmän maakunnan
-suomalaiset seudut, jotka ruotsalaisten seutujen tapaan jakautuivat
-vielä pariin pienempään osaan (kihlakuntaan).
-
-Sellaisiin oloihin viittaa myöskin E.-Suomen ruotsalaisen saariston
-muinainen läheinen yhteys läntisen Uudenmaan kanssa. Molemmat nämä
-seudut kuuluivat papinmaksuissaan samaan Helsinglannin oikeuteen.
-Ragvald piispan aikana (1309-1321) näitä maksuja koko oikeuden alalla
-yhteisesti järjestettiin,[361] ja v. 1351 mainitaan Uudenmaan laamannia
-oikeustoimituksen osallisena Kemiössä V.-Suomessa.[362]
-
-Kun Uusimaa (Nyland) nimitys 1300-luvun alkupuoliskolla varsinaisesti
-näkyy tarkoittaneen vain Turun linnanpäällikön alaista läntisen
-Uudenmaan hallintoaluetta[363] ja vasta myöhemmin myöskin Porvoon
-lääniä ja koko itäistä ruotsalaista ranta-asutusta Viipuriin saakka, ei
-ole mahdotonta, että aikaisimpaan Nylandin piiriin on kuulunut
-E.-Suomen ruotsalainen saaristokin.
-
-Edellisen mukaan on siten lounaisimmassa Suomessa ennen linnakaudella
-tapahtunutta hallinnon keskittymistä ollut kolme neljä pikkumaakuntaa:
-Kaland, Suomi (Pohjois-Suomi, Etelä-Suomi) ja Uusimaa (läntinen alue).
-Nämä maakunnat olivat jo varhain jakautuneet pitäjiin, jotka
-Ahvenanmaan pitäjäin tapaan olivat samalla sekä kirkko- että
-oikeuspitäjiä (ks. päälukua "Oikeuslaitoksia").
-
-Lounais-Suomen rannikko- ja saaristoseuduilla esiintyy keskiajalla
-_laivakuntia_ (snæckiolag). Niitä mainitaan kolmessa V.-Suomea
-koskevassa asiakirjassa myöhemmältä keskiajalta. Ensimäinen asiakirja
-koskee maariitaa, jota v. 1380 käsiteltiin etsikkokäräjillä Taivassalon
-laivakunnassa.[364] Toinen asiakirja koskee maanluovutusta, joka samana
-vuonna tapahtui "laivakunnan käräjillä" Santamalassa ja Nummenkylässä;
-itse laivakunnan nimeä ei mainita.[365] Näistä tiedoista voidaan
-päättää, että P.-Suomi 1300-luvun lopussa oli sota-alusten hankkimista
-varten jaettu laivakuntiin, jotka myöskin olivat oikeuspiirejä;
-Taivassalon laivakuntaa nimenomaan kutsutaankin "käräjäkunnaksi"
-(thinglag). Mikäli voi havaita, ei laivakuntajako sovellu mihinkään
-muuhun tunnettuun aluejakoon. Santamalan laivakuntakäräjillä
-(Nousiaisissa) käsiteltävä asia koski Lemussa ja Mynämäellä olevia
-kyliä ja todistajat olivat niiltä seuduilta ja Santamalasta.
-Taivassalon laivakuntakäräjät käsittelivät Taivassalon asiaa, mutta
-todistajia oli naapuripitäjistäkin, Rymättylästä saakka, joka ainakin
-myöhemmin kuului toiseen kihlakuntaankin kuin Taivassalo. Laivakunta ei
-siis olisi vastannut meidän tuntemiamme pitäjiä eikä kihlakuntia. On
-jäljellä se mahdollisuus, että laivakunnat olisivat olleet erityistä
-tarkoitustansa varten muodostettuja vero- ja oikeuspiirejä, joihin
-olisi kuulunut eri pitäjäin boleja, tai että laivakunta olisi jonkin
-suuremman piirin osa.
-
-V.-Suomen laivakuntia mainitaan vielä myöhemminkin, Kaarle kuninkaan
-aikana v. 1450, tällä kertaa alkuperäisessä tehtävässään, kukin
-laivansa varustajana. Tällöin laivakuntia myöskin mainitaan sekä
-P.- että E.-Suomessa. Laivakunnista käytetty toisintonimi "kihlakunta"
-(härad) osoittaa, että itsenäinen laivakuntajako, jos sellaista on
-ollut, nyt oli hävinnyt ja että laivakunnan tehtävät olivat siirtyneet
-kihlakunnalle.[366]
-
-Muudan lounaisilla seuduilla keskiajalla ilmenevä ruotsalaisalkuinen
-laitos oli _kolmannes_ (tridung). Niitä oli täällä kahdenlaatuisia:
-maakunnan kolmanneksia ja pitäjän kolmanneksia.
-
-Edellisen laatuisista kolmanneksista on ainoastaan kaksi vähäsanaista
-tietoa, joista toisesta käy ilmi, että V.-Suomessa,[367] ja
-toisesta, että Satakunnassa on keskiajan lopulla ollut maakunnan
-kolmanneksia.[368] Kun molemmat nämä tiedot koskevat veronkantoa,
-lienee mainittuja kolmanneksia pidettävä veronkantopiireinä. Satakunnan
-kolmanneksia koskevasta tiedosta päättäen olisi kolmanneksilla ollut
-määrätyt veronmaksuaikansa; ehkäpä juuri verojen määräaikainen perille
-vieminen oli kolmannesjaon pääkohtia; samanlainen tehtävä oli
-Ahvenanmaankin tridungeilla.
-
-Pitäjän kolmannekset olivat keskiajalla hyvin tunnettuja etenkin
-Satakunnassa, missä uuden ajan alussa useat pitäjät (Eurajoki, Eura,
-Närpöö, Tyrvää, Karkku, Vesilahti ja Lempäälä) olivat jaetut
-kolmanneksiksi nimitettyihin verokuntiin. P.-Suomessa olivat Lapin,
-Uudenkirkon molemmat ja Vehmaan molemmat veropitäjät jaetut
-kolmanneksiin. Mitään muuta kuin alueellista eroa ei voi havaita
-pitäjäin kolmannesten ja neljännesten välillä. Kaikilla suomalaisilla
-alueilla ne olivat keskiajan tunnuksellisimpia verolaitoksia; niiden
-toiminnasta saamme myöhemmin nähdä lukuisia esimerkkejä.
-
-Mutta pitäjän kolmanneksia ja neljänneksiä tavataan myöskin eteläisen
-Suomen ruotsalaisilla alueilla, vaikka ne siellä jo keskiaikana
-olivat joutuneet vallitsevan bol-jaon peittoon. Korpossa mainitaan
-1460-luvulla neljä ilmansuuntain nimistä bolia sekä lisäksi
-"tridingsbol", johon näyttää kuuluneen kaksi pienempää bolia; sana
-kolmannes esiintyy vielä 1539 verokirjassa.[369] Sauvossa uudenajan
-alussa mainitaan 8 "puoiibolia", jotka myöskin esiintyvät 4
-täysibolina.[370] Samanlaista suurempien bolien jakamista pienempiin
-"puoliboleihin" havaitaan keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa
-Nauvossa, jonka 5 kokobolia jakautuivat 10 puoliboliin.[371] Näille
-ilmiöille ei voida löytää muuta selitystä kuin että V.-Suomen
-ruotsalaiset saaristopitäjät muinoin ovat jakautuneet kolmeen tai
-neljään (tai useampaan) pääosaan, jotka vuorostaan ovat jakautuneet
-pienempiin verokuntiin (boleihin). Kolmannes- ja neljännesjaon
-vanhemmuutta osoittaa se, että bolit aina, mikäli voi havaita,
-mukautuvat noihin suurempiin verokuntiin. Näitä suurempia boleja on
-syytä pitää likinnä Ahvenanmaan suurempain markkakuntain ja etäämmästi
-Ruotsin hundarin neljännesten vastineina.
-
-Myöskin Raaseporin läänin pitäjissä tavataan 1400-luvun puolivälissä
-vallitsevan bol-jaon ohella kolmannesjako; jokaiselta veroyksiöltä
-siellä näet kannettiin 1 äyrityinen (koko bolilta 20 äyrityistä)
-"kolmanneksen nautaa varten".[372] Hundarin neljänneksen nauta
-luultavasti tässäkin näköpiiriimme ilmestyy.
-
-Porvoon lääni, kuten koko Viipurin linnan alue oli vielä uuden ajan
-alussa jaettu pieniin 10 veroyksiön muodostamiin nautakuntiin. Mutta
-Porvoon läänin ja Eänsi-Karjalan pitäjät olivat sen ohella jaetut
-myöskin neljänneksiin; näillä neljänneksillä oli puheena olevana aikana
-vielä pieni tehtävä liikenne- ja käräjälaitosten ylläpitämiseksi,
-muuten ne jo kokonaan olivat menettäneet merkityksensä.[373]
-Merkillinen tähän kuuluva muinaismuisto kuitenkin oli säilynyt Viipurin
-pitäjässä. Tämä pitäjä oli jaettu neljään neljännekseen, joissa
-kussakin oli kaksi _tectemen_ nimistä miestä, jotka maksoivat
-kruunulle 4 1/2 markkaa kustakin neljänneksestä erityistä rahaveroa
-(tecktepnr).[374] Nämä omituiset veronmaksajat ovat muinaisia vanhoja
-veronkantajia. Kustaa Vaasan kirjelmässä v:lta 1558 Viipurin läänin
-asukkaille luetellaan "Tächtemen" muitten rahvasta rasittavain
-virkamiesten joukossa.[375] Voidaanpa vielä sanoa, minkälaisen
-verokunnan veroja nämä veronkantajat ovat koonneet. Viipurin pitäjässä
-oli uuden ajan alussa päälle 12 nautakuntaa, mutta paljon aikaisemmin
-siellä oli ollut vain 8 nautakuntaa, jotka kukin suorittivat linnaan
-lehmän. Pitäjän 8 veronkantajaa ovat varmaan olleet noiden 8
-nautakunnan virkamiehiä. Sen tiedämme siitäkin, että Viipurista länteen
-olevalla rannikolla jo v. 1347 oli "tsekth" nimisiä pieniä verokuntia
-tai veroyksiöitä, joiden kunkin tuli suorittaa kuninkaalle leiviskä
-voita.[376] Varhaisempaan keskiaikaan näyttää kuuluvan se verokunta,
-josta "tectemen" nimiset veronkantajat olivat nimensä saaneet.
-Ymmärtääksemme 1300-luvun "tsekth" on ollut nautakunta tai sen
-edeltäjä.
-
-Mutta tämä verokunta veronkantajineen on ruotsalaista juurta. Muutamain
-Ahvenanmaan (Ekkerön, Lemlannin, Lumparlannin ja Föglön) markkakuntain
-nimityksenä käytetään v. 1531 sanaa "techia" ja Uplannin laissa on
-hundarin neljänneksissä toimivilla kuninkaan veronkantajilla nimi
-"tækimæn".[377] Asiallisestikin Viipurin pitäjän kantopiirit ja
-kantomiehet vastaavat ruotsalaisia oloja -- yksi todistus lisää
-L.-Karjalan rannikon muinaisesta ruotsalaisuudesta.
-
-Edellisestä on jo ilmennyt, että koko tässä käsiteltävällä alueella on
-keskiajalla ollut käytännössä pitäjän neljännestä (kolmannesta)
-pienempi veroalue, jolla eteläisessä V.-Suomessa ja L.-Uudellamaalla on
-ollut nimi bol, ja idempänä nautakanta (nöt[s]lag).
-
-Ruotsalaisessa V.-Suomessa bolit uuden ajan alussa yleensä olivat
-pieniä ja erosivat jyrkästi suomalaisten alueitten suurista
-verokunnista, joita myöskin sanottiin boleiksi. Ruotsalaiset bolit
-olivat vanhoja, maahan juurtuneita alueita, joilla usein oli itsenäiset
-nimet. V:n 1413 tiliotteissa esiintyy samassa maakunnassa 54 bolin
-ryhmä, joka todennäköisesti tarkoittaa ruotsalaisia boleja.
-
-Nauvon 10 bolista vv. 1463-1464 oli 9 sellaista, joihin kuului 8
-veroyksiötä kuhunkin;[378] myös Kemiön 20 bolia uuden ajan alussa
-olivat mitkä hiukan vaille mitkä hiukan päälle 8 veroyksiön kokoisia
-(19 bolin keskimäärän 8 1/2 veroyksiötä).[379] Vanhimpain säilyneitten
-tilien mukaan oli Kemiössä ja Paraisissa kunkin 8 täysiveron
-suoritettava kinkerikuorma veroheiniä.[380] Sauvossa ja Kemiössä
-näyttää 3 markanmaata tehneen täysiveron ja siis 8 täysiveroa
-24-markkaisen kunnan (bolin).[381] On siis joitakin jälkiä siitä, että
-V.-Suomen ruotsalaisen alueen bolit ovat sisältäneet 8 veroyksiötä,
-niinkuin Ahvenanmaan nautakunnat.
-
-Raaseporin läänin aluejärjestelmästä on 1413 v:n tiliotteissa seuraava
-merkintä:[382]
-
-               Rasborgz län
-                 Nyland
-
-    Sokner -- 8 -- Bol -- 102 -- |: mantal 1 011 man
-
-L.-Uudenmaalla oli 1400-luvun alussa niinkuin myöhemmin lukuisia pieniä
-boleja; v. 1413 niiden luku oli 102, v:sta 1451 uuden ajan alkuun
-saakka tarkalleen 97 1/2. Kun 1 011 miehellä v. 1413 selvästi on
-tahdottu merkitä silloisia veroyksiöitä, oli Raaseporin läänin
-silloisten bolien keskimääräinen koko likimmiten 10 veroyksiötä.
-Kymmenosainen verolasku oli muinoin käytännössä myöskin Porvoon
-läänissä ja Karjalassa. Muissa suhteissa Raaseporin läänin bolit
-muistuttavat läntisempäin ruotsalaisten alueitten boleja: sisälsivät
-verraten pienen veroyksiöluvun ja myöhemmistä nimistään päättäen olivat
-hyvin pysyviä alueellisia yhdyskuntia.
-
-V:n 1451 tileissä Raaseporin bolien luku on muutamaa pienempi kuin
-ennen, mutta bolit esiintyvät nyt tasan 20 veroyksiötä sisältävinä,
-niin tasamääräisesti 20, ettei sitä voi selittää muuten kuin verottajan
-järjestävän käden laatimaksi. Vuosien 1413 ja 1451 välillä on
-Raaseporin läänissä varmaan tapahtunut uusi veronlasku, jossa
-veroyksiömäärä on ylennetty kaksinkertaiseksi vanhempaan yksiömäärään
-verraten -- rahan alenneeseen arvoon nähden se saattoi todellisuudessa
-olla veronalennus -- ja 10-jako muutettu 20-jaoksi.[383]
-
-20-jakoinen bol oli kumminkin ainoastaan laskettu bol; asiakirjoissa
-määrätään bol-luku veroyksiöluvun perusteella, siten että 20 yksiötä
-luetaan boliksi.[384] Tällä tavoin suoritettiin varsinainen bol-vero
-(karjavero). Mutta bol-kestitys suoritettiin alueellisten (vanhain)
-bolien mukaan, kuten ilmenee verokirjoista, joissa näistä boleista
-nimenomaan huomautetaan, etteivät kaikki bolit ole yhtä suuria, vaan
-että muutamissa boleissa oli 20, toisissa vain 12 tai 9 "bol-
-miestä".[385]
-
-Itäisempäin rannikkoalueiden 10-osaiset nautakunnat olivat nautakun-
-yleensä laskettuja nautakuntia s.o. niillä oli ainoastaan verollinen,
-vaan ei asutuksellista merkitystä. Yhdestä Karjalan kylästä saattoi
-osia kuulua useampaan nautakuntaan. Suomalaisilla alueilla ruotsalainen
-vaikutus vihdoin häviää.
-
-Vielä on selvitettävä puheenaolevain meriseutujen perustavia
-veroyksiöitä koskeva kysymys.
-
-Vanhin tunnettu veroyksiö on koko vyöhykkeellä samanniminen ja
-samanlaatuinen kuin Ahvenanmaalla: _veromarkka_.
-
-Tätä veroyksiötä (markaskatt, skattmark) mainitaan Suomessa ja
-Raaseporin läänissä jo vanhemmalla keskiajalla, vieläpä melkoista
-laajemmalla alalla kuin meille tunnetussa ruotsalaisessa
-asutuspiirissä.[386] Mitään erotusta tämän alueen ja Ahvenanmaan
-vanhimpain veromarkkain välillä ei voi havaita. Myöskin ostomarkat
-esiintyvät puheenaolevalla alueella (tapaukset 10, 11 ja 13) mutta
-veromarkan ja ostomarkan välillä on ainakin Uudellamaalla erotus
-suurempi kuin Ahvenanmaalla.
-
-Vielä paljon myöhemmin tavataan maan markoituksen jälkiä tutkittavalla
-alueella. Varsinais-Suomen vanhimmassa maakirjassa niitä vilisee.
-Nauvon Lökholmin asukkailla ei ollut peltoja eikä niittyjä, vaan he
-maksoivat veronsa markkaluvun (marktal) perusteella, kultakin
-markkaluvulta 6 penninkiä.[387] Samoin maksettiin kahdelta Taivassalon
-saarelta veroa kultakin markan arvolta 6 penninkiä.[388] 6 ruotsal.
-penninkiä vastasi tanskalaisessa laskussa 8 penninkiä eli äyrityistä,
-joten tässä tapauksessa vero alkuaan luultavasti oli markkajärjestelmän
-tavallinen: äyrityinen markalta. Sekä pohjoisen että eteläisen
-V.-Suomen rannikkoseuduilla kylämittauksen ulkopuolelle jääneitä
-maakappaleita, kuten niittyjä, saaria ja moisioita, yleisesti
-verotettiin arvonsa mukaan, siten että suurimmassa osassa aluetta
-maksettiin äyri kultakin 10 markan arvolta,[389] mutta Kemiön-Perniön
-alueella äyri kultakin 6 markan arvolta.[390] Näissä tapauksissa näkee
-selvästi, ettei verotettava arvo ole johdettu verosta, vaan
-päinvastoin; yhtä selvää on, että markat näissä tapauksissa ovat käypiä
-hintoja, ostomarkkoja, ja että 10 ja 6 markkaa edustavat yhtä
-alkuperäistä veromarkkaa.
-
-Perniön takaisilla seuduilla (Muurlan läänissä) tavataan
-markkajärjestelmän jatkuvaa kehitystä hyvin valaisevia esimerkkiä.
-Veroa otettiin täälläkin äyri 6 markan arvolta, mutta ei maanarvolta
-sinänsä, vaan tankojärjestelmään sovitetulta arvolta (kultakin 6 markan
-tangolta 1 äyri, 12 markan tangolta 2 äyriä j.n.e.). Samaa tapaa
-noudatettiin muutamissa Perniänkin kylissä.[391]
-
-Kun tankojärjestelmäkin V.-Suomessa, niinkuin seuraavassa pääluvussa
-osoitetaan, mukaantui maan markoittamiseen, siten että tanko alkuaan
-vastasi veromarkkaa, on odotettavaakin, että myöskin tangon verona
-varsin yleisesti täällä tavataan tanskalaista äyrityistä vastaavat 6
-penninkiä[392] tai (vanha) äyrityinen[393] tai sen myöhempi vastine
-äyri. Näitä tapauksia on maakirjassa niin lukuisasti, ettei niiden
-luetteleminen tässä voi tulla kysymykseen.[394]
-
-Huvittava on Rymättylän Ovensaaren kylän suorittama vero, jota
-maksettiin äyrityinen tangolta ja kutsuttiin "sovittelupenneiksi";[395]
-se näyttää tarkalleen vastaavan Ahvenanmaan omituisia epäparimarkkoja
-ja jäännösäyrityisiä. Kuinka kotoinen tuo vanha markkaverosuhde 24:1 on
-ollut V.-Suomessa keskiajalla, havaitaan siitäkin, että useissa
-pohjoisen V.-Suomen pitäjissä uuden ajan alussa maksettiin työrahoja
-kultakin pääveron markalta äyrityinen.[396]
-
-Täten olemme havainneet markkajärjestelmästä selviä jälkiä V.-Suomessa
-keskiajan varhaisemmalta kaudelta alkaen uudelle ajalle saakka. Näitä
-jälkiä olemme tavanneet maakunnan ruotsalaisilla ja niiden läheisillä
-suomalaisilla alueilla, varsinkin eteläisessä V.-Suomessa. Varmana on
-pidettävä, että lounaisen Suomen markkajärjestelmä on samanlaatuinen ja
-kehittynyt samanlaisissa oloissa ja samaan aikaan kuin Ahvenanmaan
-markkajärjestelmä. Suomalaisille seuduille tämä järjestelmä on levinnyt
-ruotsalaisista naapuriseuduista, sillä kuten seuraavassa pääluvussa
-näytetään, suomalaisilla seuduilla on aikaisemmin ollut vallalla
-"koukku"-järjestelmä.
-
-Raaseporin läänissä käytettiin veromarkkoja ("skattmark", "markland")
-veroyksiöinä vielä uuden ajan alussa. Niistä olivat bolit muodostetut.
-Veromarkat täällä olivat alkuaan kaikissa suhteissa samanlaiset kuin
-lännempänä, mutta ennen 1400-luvun puoliväliä nostettiin täällä
-markkaluku kaksinkertaiseksi. Sellaisina, miksi Raaseporin veromarkat
-tämän veronlaskun kautta muodostuivat, ne pysyivät vielä uuden ajan
-alussa; ne siis eivät silloin olleet tavallisia rahakurssin vaihteluja
-seuraavia ostomarkkoja, vaan edustivat vanhempaa kantaa.[397]
-
-Porvoon läänissäkin näyttää markkajärjestelmä olleen perivanha. Kun v.
-1327 Stensbölen tila Porvoossa myydään "täydestä hinnasta",[398] niin
-sillä arvattavasti tarkoitetaan tilalla silloin ollutta pysyvää,
-kiinteää arvoa -- markkalukua. Varsinaisia veromarkkoja ja samalla
-ostomarkkoja -- mainitaan Porvoon läänissä vv. 1404 ja 1421.
-
-Uuden ajan alussa Porvoon läänissä ilmenee omituisia veroyksiöitä.
-Läänin vanhimmassa verokirjassa selitetään talonpoikain maksavan
-rahaveroa ja muitakin veroja miesluvun eli "talonpojan rikkauden"
-mukaan, johon laskettiin kaikki talonpojan "irtaimisto" (lösöre), ja
-veroselityksessä lisätään, ettei Porvoon läänissä ollut koskaan
-toimitettu mitään muuta veronlaskua, vaan on jokainen pitäjä tiennyt
-tekemästään sopimuksesta, kuinka monta mieslukua siellä piti olla ja
-kuinka paljot kunkin miesluvun tuli maksaa.[399]
-
-Täällä siis ei veroa maksettukaan maaomaisuudesta, vaan arvioidusta
-irtaimesta omaisuudesta. Minkälainen omaisuus tuli arvioitavaksi ja
-millä perusteella arvioiminen tapahtui, siitä Satakunnan verokirjat
-antavat tietoa. Satakunnassa näet ennen Kustaa Vaasan uutta veronpanoa
-otettiin rahavero talonpoikain "irtaimistolta", johon luettiin "elävä
-karja"; tämä irtaimisto arvioitiin "veromarkoiksi" siten, että yhdeksi
-veromarkaksi luettiin:
-
-    2 hevosta        8 hiehoa
-    pari härkiä     32 lammasta
-    4 lehmää
-
-ja kultakin sellaiselta veromarkalta suoritettiin veroa 2 äyriä.[400]
-Tämä karjamarkkavero oli maakunnan varsinainen päävero, ja tuotti
-kruunulle 2-3 kertaa enemmän kuin maaluvun mukaan otettu rahavero.
-
-Samantapainen karjamarkkaluku kuin Satakunnassa oli uuden ajan alussa
-käytännössä myös Pohjanmaalla rahaveron maksamisessa. Verorahat, mm v:n
-1540 verokirjassa selitetään, suoritetaan veromarkkaluvuttain ja
-luetaan veromarkkaan kaikki, mitä talonpoika omistaa irtainta ja
-kiinteää, tapahtuneen veronlaskun mukaan. Irtaimistoon luettiin täällä
-härät, lehmät, hiehot, lampaat tai kutut, ohrat, rukiit, maltaat,
-jauhot y.m., joista kukin seuraava ryhmä teki veromarkan:
-
-    2 härkää      3 puntaa rukiita
-    4 lehmää      4   " ohria tai maltaita
-   20 hiehoa      3 tynn. suoloja
-   20 lammasta tai kuttua
-
-ja suoritettiin kultakin veromarkalta veroa 1 äyri.[401]
-
-Karjanomistamista on muistontakaisista ajoista saakka käytetty
-veropohjana. Ruotsissa jo Gotlannin laki määräsi, että verot maan
-tarpeita varten oli maksettava maamarkkain ja irtaimiston (karjan)
-mukaan. Länsi-Göötanmaan lain myöhemmän lisäyksen mukaan oli 3
-karjamarkan omistaminen ja äyrityisen kylvö täyden verokykyisyyden
-mitta.[402] Keski-Europassa karjanomistusverot olivat sangen
-vanhoja,[403] ja Ruotsissa sellaista mainitaan Margareta-kuningattaren
-aikana. Keskiajalla karja sitäkin paremmin sopi yleisen
-omaisuusverotuksen esineeksi, kun sillä yleisenä maksuvälineenä oli
-pysyvä kiinteä hinta, joka vain hitaasti muuttui. Tuskinpa "talonpojan
-rikkautta" paremmin olisi voitu arvostellakaan kuin karjan mukaan.
-Luultavaa kuitenkin on, ettei varsinaista karjaverotusta Suomessa
-keskiajalla yleisemmin käytetty, koskapa sitä vain harvoin mainitaan.
-
-Karjan arvio keskiajalla oli samalla myöskin verraten oikea maan arvio.
-Keskiajalla kuului -- ja kyläomistuksen vuoksi täytyi kuulua --
-määrätyn suuruiseen tilaan määrätyn suuruinen karja. Niinpä
-lampuotitiloilla silloin tavallisesti pidettiin määrätynsuuruinen
-karja. Senvuoksi siirtyminen karjamarkoista varsinaisiin maamarkkoihin
-Porvoon läänissä 1540-luvun alussa ei ollut mikään mullistus.
-Päinvastoin näyttävät maamarkat täällä niinkuin muuallakin olleen
-alkuperäisiä ja karjamarkoitus vain ikäänkuin maamarkoituksen
-täydennys.
-
-Todellisuudessa olivat maahan perustuvat veromarkat Porvoon läänissäkin
-muitten veroyksiöiden, etupäässä savujen, perusteena. Savujen suuruus
-määrättiin veromarkoissa ja kun lukuisissa tapauksissa samassa kylässä
-tavataan kolme 1\3, neljä 1/4, viisi 1/5, kuusi 1/6 vieläpä seitsemän,
-kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista ja kaksitoista 1/7, 1/8, 1/9,
-1/10, l/11 ja 1/12 veromarkan suuruista savua, niin on selvää, että
-nämä osat ovat kuuluneet samaan kokonaisuuteen, muodostaneet täyden
-veromarkan.[404] Erittäin huomattavia ovat myöskin Porvoon läänin
-veromarkkain hintailmoitukset, joiden mukaan monessa kylässä veromarkan
-hinta oli tuo muinaisaikoja muistuttava 24 markkaa, harvoin yli 40 ja
-harvoin alle 9 markkaa, mutta yleensä samoilla seuduilla hyvin
-tasainen.[405] Tällöin oli siis läänissä olemassa vielä vanhat
-veromarkat ja ostomarkat. Mullistuksen Porvoon läänin vanhoissa oloissa
-sai aikaan vasta se Kustaa Vaasan toimi, jonka kautta pitäjäin vanhat
-maamarkkaluvut, 64-75 veromarkkaa pitäjässään, nostettiin pian
-kolminkertaisiin määriin.[406] Sen kautta tämä veroyksiö menetti
-viimeisetkin yhdykkeensä muinaiseen markkajärjestelmään.
-
-Tutkittavan alueen myöhemmistä veroyksiöistä, joita uuden ajan alussa
-mainitaan, ei tässä tarvitse pitkältä puhua.
-
-Varsinais-Suomessa niitä olivat savu (rök) ja täysivero (fullgerd).
-Näistä on edellinen muinaisen täysitilan (bolin, koukun) myöhempi
-vastine ja lähinnä verrattava Ahvenanmaan vanhoihin täysiveroihin;
-asian tärkeyden vuoksi otetaan "savun" muodostaminen tuonnempana
-erikseen selvitettäväksi. Täysivero oli myöhäissyntyinen taloluku
-(miesluku), jonka mukaan päivätöitä, linnanajoja ja hyvin yleisesti
-myös nimismiesveroa suoritettiin. Muutamissa jo ennen mainituissa
-tapauksissa V.-Suomen täysivero kumminkin selvästi esiintyi
-ahvenanmaalaisen täysiveron tai V.-Suomen savun tehtävässä. Sauvossa ja
-Kemiön ulkosaaristossa (Kyrkosundskärissä) on sangen merkillisiä jälkiä
-siitä, että täysiveroon luettiin määrätty luku markanmaita;
-jälkimäisessä seudussa 3 markanmaata teki täysiveron, joten 24
-markanmaasta (bolista) tuli 8 täysiveroa;[407] on siis luultavaa, että
-V.-Suomenkin, ainakin sen ruotsalaisissa osissa, täysiveroluku alkuaan
-oli markkajärjestelmän mukainen, vaikka nimitys myöhemmin tarkoitti
-todellista talolukua.
-
-Raaseporin läänin boleissa suoritettiin suurin osa veroja veromarkkain
-mukaan, mutta bol-kestityksessä oli _miesluku_ (mantal)
-veroyksiönä.[408] Tämä uusi miesluku oli pian kahta vertaa suurempi
-kuin v:n 1413 veromarkkaluku eli vanha miesluku (1011) ja suunnilleen
-yhtä suuri kuin myöhempi veromarkkaluku, josta se kuitenkin Espoossa ja
-Lohjalla melkoisesti poikkesi -- merkki uutisasutuksesta tai
-suomalaisesta väestöstä. Tärkein erotus verokunnan molempain
-veroyksiöiden välillä oli siinä, että 1400-luvun puolivälistä alkaen
-veromarkat olivat ainoastaan laskettuja veroyksiöitä, mutta miesluku
-varmaan oli -- tai oli verraten äsköisin ollut -- todellinen taloluku.
-
-Porvoon läänissä uuden ajan alussa käytettiin kolmea veroyksiötä, jotka
-edustivat verotuksen ja asutuksen kolmea eri astetta ja aikakautta. Ne
-olivat vanha miesluku, josta jo on ollut puhetta, täysivero
-(fullskatt) ja savu (rök).[409] Näistä ensinmainittu vastaa vanhinta
-markkavero-lukua. Täysivero oli myöhempi veromarkka, jonka mukaan
-ruoka-, karja- ja muitakin veroja suoritettiin, ja savu myöhäisin,
-todellinen talollisluku, jonka perusteella maksettiin erinäisiä
-päivätyöveroja ja osa nimismiesveroa.
-
-Täysivero ei siis ollut mikään Kustaa Vaasan verouudistuksen tuoma
-laitos. Täysiverot esiintyvät jo vanhimmassa tunnetussa maakirjassa
-vanhan miesluvun rinnalla; ne olivat keskenään hyvin eri arvoisia,
-miten varmaan ei olisi ollut asian laita, jos ne olisivat kokonaan
-uutta maayksiötä edustaneet; vihdoin savut uuden verotuksen jälkeenkin
-osittain luontevasti ryhmittyivät täysiksi veromarkoiksi, niinkuin jo
-edellä on huomautettu, osittain sisälsivät yksinäisiä epätasaisia
-täysiveron murto-osia. Sellainen ei näytä uudelta maanjaolta, mutta
-kyllä hyvin vanhalta. Kustaa Vaasan verouudistus näyttää olleen siinä,
-että pääveroakin ruvettiin ottamaan täysiverojen mukaan ja että kylän
-keskinäisellä tangoituksella kunkin talon vero ja peltoala saatettiin
-sopusointuun keskenänsä.
-
-Porvoon läänin verotusjärjestelmä oli sama, joka oli käytännössä koko
-Viipurin linnaläänin muinaisella alueella. On kuitenkin tärkeitä
-eroavaisuuksiakin havaittavissa Porvoon läänin ja varsinaisen Viipurin
-läänin välillä. Tarkastaessa Karjalan puolen vanhimpia verokirjoja
-huomaa,[410] että verot eli täysiverot (skatt, fullskatt) täällä
-edustavat sangen vanhoja veromarkkoja, luultavasti samanlaisia kuin
-Porvoon läänin vanhat miesluvut, ja savut eli suitsut (rök) todellista
-talo- tai isäntälukua.[411] Täällä siis vanhimmat ja uusimmat
-veroyksiöt rinnan olivat käytännössä. Mutta "verot" Karjalassa olivat
-ilmeisesti vieraita laitoksia. Ne eivät täällä, paitsi ehkä L.-Karjalan
-rannikolla, perustuneet asutukseen ja maanomistukseen, niinkuin
-ruotsalaisilla alueilla oli tapa, vaan verottaja muodosti täysiveroja
-ja nautakuntia ainoastaan veron laskua silmällä pitäen; samaan veroon
-saattoi kuulua taloja eri kylistä ja samasta kylästä saattoi osia
-kuulua eri nautakuntiin.
-
-Kaikilla karjalaisilla ja hämäläisillä alueilla se oli yleinen tapa,
-joka ne selvästi erotti ruotsalaisista ja lounaissuomalaisistakin
-alueista. Tämän ilmiön, niinkuin monen muunkin keskiajan
-yhteiskunnallisen seikan syvimpänä syynä oli ruotsalaisen yhteiskunnan
-perustuminen maanomistukseen ja peltoviljelykseen, karjalais-hämäläisen
-taas heimokuntaisuuteen ja metsätalouteen. Ruotsalaisten alueitten
-vanha verotus oli täydellinen maanomistus- ja asutusjärjestelmä,
-karjalaisen alueen verotus oli vain laskuopillinen järjestelmä.
-Varsinaisilla karjalaisilla seuduilla tämä verotustapa tosin ei
-rikkonut vanhaa pitäjälaitosta, vaan mukautui siihen. Mutta Savossa,
-joka kaiketi suurimmaksi osaksi tuli asutetuksi historiallisena aikana
-ja missä verotuksella ei ollut tiellään vanhempia laitoksia, nuo
-matematiset veroyksiöt ja -alueet esiintyivät aivan puhtaina: määrätty
-luku jousia tai arvioitu määräsato kaskista laskettiin veroksi, 10
-veroa kymmenkunnaksi (nautakunnaksi), 6 kymmenkuntaa neljänneskunnaksi,
-neljä neljänneskuntaa pitäjäksi, 5 pitäjää kihlakunnaksi tai
-lääniksi.[412] Savon vanhat veropitäjät olivat Pellosniemi, Visulahti,
-Juva, Sääminki ja Rantasalmi.
-
-Näin kohtasivat äärimmäisyydet toisensa: puhtain ruotsalainen
-verotusjärjestelmä suomalaisimman yhteiskunnan.
-
-
-
-2. ALA- JA YLÄ-SATAKUNTA.
-
-
-Jo varhaisena keskiaikana on ollut melkoinen ero Ala-Satakunnan ja
-Ylä-Satakunnan välillä.[413]
-
-Jätämme sikseen kysymyksen, onko Ala-Satakunta koskaan ollut
-hämäläisten heimoaluetta ja ovatko sen suomalaiset asukkaat hämäläistä
-sukuperää. Joskin niin olisi laita, niin jo varhain keskiajalla
-Ala-Satakunnan seudut varmaan muodostivat oman asutus- ja
-viljelysalueen, joka selvästi erosi hämäläisistä alueista.
-
-Ensimäisinä kristillisinä aikoina Ala-Satakunnan asutus näyttää
-läheisesti liittyneen Varsinais-Suomen asutukseen. Vanhin kirkollinen
-verotus oli molemmilla näillä alueilla aivan samanlaatuinen --
-molemmissa oli vallalla "suomalainen" ja "ruotsalainen oikeus" --, mikä
-edellyttää samanlaisia asutus- ja talousoloja.
-
-Linnakauden alussa Ala-Satakunta ilmeisesti kuului Turun päälinnan
-alueeseen. Siihen viittaa sekin, ettei Satakuntaa mainita lounaisen
-Suomen läänejä ja hallintopiirejä lueteltaessa v. 1326, niinkuin
-varmaan olisi tehty, jos Satakunnassa olisi erityinen lääni ollut. V.
-1331 Satakunnan hallintoaluetta kuitenkin jo mainitaan, joten sen
-syntyminen lienee niinä vuosina tapahtunut.
-
-Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan muinaista hallinnollista yhteyttä
-todistavat vielä samanlaiset veroyksiöt (bolit, savut), jotka
-1400-luvun alussa olivat käytännössä kummallakin alueella.
-
-Ala-Satakunnalla ei muinoin ollut selvää rajaa Varsinais-Suomea
-vastaan, vaan oli rajatienoiila alueita, jotka tavallaan kuuluivat
-kumpaankin maakuntaan. Yläneen ja Orippään asutukset olivat uuden ajan
-alussa Pöytyän kirkkopitäjää, mutta Pyhäjärven lähellä olevat Yläneen
-kylät sekä Orippää kuuluivat oikeudellisesti ja hallinnollisesti
-Ala-Satakuntaan, jonne luonnon- ja asutusolot niitä yhdistivät.
-Koko Pöytyän kirkkopitäjä luettiin eräässä v. 1540 laaditussa
-luettelossa, joka edustaa sangen vanhoja oloja, Ala-Satakunnan
-provastikuntaan.[414] Honkilahti Pyhäjärven länsipuolella oli Euran
-aluetta, mutta uuden ajan alussa maksoivat Mestilän ja Mannilan kylät
-Honkilahdella veronsa Turun linnaan.[415] Hinnerjoen asutus taas kuului
-kirkollisesti Laitilaan (V.-Suomeen), mutta verollisesti Lapin
-pitäjään. Lapin veropitäjä itse keskiajalla luettiin milloin
-Satakuntaan (1413), milloin V.-Suomeen (1463 ja myöhemmin), mutta
-kirkollisesti suuri osa Lappia kuului Eurajokeen Ala-Satakunnassa.
-Tällainen rajaolojen epävakaisuus osoittaa, ettei varmaa erotusta
-V.-Suomen ja Ala-Satakunnan välillä keskiajalla ollut olemassa.
-
-Toiselta puolen Ylä-Satakunta muinoin jotakuinkin jyrkästi erosi
-Ala-Satakunnasta. On tunnettua, että Ylä-Satakunnan kieli melkoisesti
-poikkeaa Ala-Satakunnan vanhain pesäseutujen kielestä. Kansantavoissa
-on näiden maakunnan osain välillä ollut eroa, minkä voi päättää esim.
-siitäkin, että uuden ajan alussa koko Ala-Satakunnassa käytettiin
-kyntöjuhtana härkäparia, Ylä-Satakunnassa taas hevosta; v. 1539 oli
-Ala-Satakunnassa ynnä Tyrväällä 2942 härkää, koko Ylä-Satakunnassa
-(ilman Tyrväätä) sitävastoin vain 36.[416]
-
-Yhtä selvästi Ylä-Satakunnan vero-olot vanhemmalla keskiajalla erosivat
-Ala-Satakunnasta: Ylä-Satakunnassa käytettiin maanveroyksiönä "koukkua"
-ja vanhimmat kirkolliset verot suoritettiin siellä "Kyrön (Hämeen)
-oikeuden" mukaan, suureksi osaksi turkiksissa. Ylä-Satakunnan
-erämaatkin olivat toisella taholla kuin Ala-Satakunnan.[417]
-
-Ylä-Satakunnan ja Hämeen muinainen yhteenkuuluvaisuus on jo kauan ollut
-tunnettu. Saattaa kuitenkin olla syytä hiukan lähemminkin osoittaa tuon
-yhteyden laatua.
-
-Useat seikat osoittavat Ylä-Satakunnan muinoin lähinnä Sääksmäen Hämeen
-kanssa muodostaneen yhteenkuuluvan asutus- ja omistusalueen. Sääksmäen
-Ritvalan ja Jutikkalan eräpalstoja oli muinoin Satakuntaan luetuilla
-Keuruun vesillä ja Tyrvännön kyläin lähellä Hämeenlinnaa tiedetään
-keskiajalla omistaneen eräpalstoja keskellä Kangasalaa.[418] Satakunnan
-erämaitten joukossa keskiajan lopulla mainitaan myös Sääksmäen ja
-Saarioisten 10 miehenalaa.[419] Vanhat olot saattavat olla syynä
-siihen, että Sääksmäen Hämeen kirkkopitäjät uuden ajan alussa luettiin
-samaan provastikuntaan kuin Ylä-Satakunnan pitäjät.[420] Myöskin Hämeen
-ja Ylä-Satakunnan vähitellen syntynyt raja todistaa pikemmin näiden
-seutujen muinaista yhteyttä kuin eroa. Muudan suur-Sääksmäen vanhoja
-hallintopitäjiä oli Kangasala. Ylisen Satakunnan eristyessä Hämeestä
-Kangasalan pitäjä otettiin Satakunnan puolelle. Koska Kangasalan
-verokunnilla oli erämaankappaleita itäpuolella Längelmävettä ja sieltä
-myöskin käytiin Kangasalan kirkkoa, joutuivat ne kappaleet, s.o.
-nykyinen Kuhmalahti, Satakuntaan. Niinikään joutui Satakunnan maakunta
-tekemään pitkän kielekkeen poikki Roineen ja Mallasveden aina Hauhon
-rajaan saakka, koska siellä oleva Ruokolan neljänneskunta maksoi
-veronsa Kangasalle, vaikka kirkollisesti kuului Pälkäneeseen, jonka
-kirkon itäpuolella osa neljänneskuntaa oli. Toiselta puolen joutuivat
-Kulsialan vanhat erämaankappaleet maksamaan veronsa Hämeeseen ja
-luettiin siis Hämeen maakuntaan, vaikka kirkollisesti kuuluivat
-Orihveteen (Kangasalaan). Tällä tavoin tulivat Häme ja Satakunta
-keskiajalla tekemään toistensa alueille syviä leikkauksia, jotka
-osittain vielä tänäkin päivänä näkyvät kartalla.
-
-Merkilliseen välitysasemaan näkyvät keskiajalla Tyrvään ja Karkun
-seudut jääneen. Nämä seudut muodostivat ikivanhan Saastamalaksi
-kutsutun asutusalueen, jonka kalastuspaikkoja Pohjanlahden rannalla jo
-v. 1303 mainitaan "Sastamall" nimellä (nyk. Merikarvia). Seurakuntana
-Saastamalaa mainitaan ensi kerran v. 1328, ja yhtä vanha se lienee
-maallisenakin pitäjänä. Myöhemmin tämä suurpitäjä esiintyy
-kahtiajakautuneena tai kaksiosaisena: Yli-Saastamalana (Karkkuna) ja
-Ala-Saastamalana (Kallialana, Tyrväänä), joita mainitaan v:n 1390
-aikoina.[421] Saastamalan alue luettiin uuden ajan alussa
-Ylä-Satakuntaan, ja sekä Tyrväällä että Karkussa oli maaveroyksiönä
-koukku. Siitä päättäen olisi siis Saastamalan alue kuulunut hämäläiseen
-alueeseen.
-
-Muutamissa suhteissa kuten vetohärkien käyttämisessä oli puheenaoleva
-seutu Ylä- ja Ala-Satakunnan välittäjä. Karkussa oli v. 1539 härkiä
-vain 19, mutta Tyrväällä 138, siis paljon enemmän kuin Karkussa,
-mutta kuitenkin suhteellisesti melkoista vähemmän kuin yleensä
-Ala-Satakunnassa.
-
-Toisissa kohdin sitävastoin Saastamala ilmeisesti kuului Ala-Satakunnan
-viljelyspiiriin. Vanhin kirkollinen verotus oli sekä Tyrvään että
-Karkun puolella samanlainen kuin Ala-Satakunnankin suomalaisilla
-seuduilla. Saastamalaisten ikivanhoja takamaita oli, niinkuin alisenkin
-Satakunnan muinaisten pitäjäin, meren puolella Kokemäen ja Huittisten
-kalavesien ja takamaitten pohjoispuolella.[422]
-
-Ylä-Satakunta erotettiin Hämeestä ja yhdistettiin samaksi lääniksi
-Ala-Satakunnan kanssa todennäköisesti 1300-luvun alulla. Satakunnan
-lääni mainitaan ensi kerran v. 1331.[423] Siitä alkaneet yhteiset
-vaiheet keskiajan kuluessa ehtivät paljonkin muuttaa vanhoja oloja ja
-sulattaa yhteen alkuaan erilaisia asutusaloja.
-
-
-
-3. POHJANMAA.
-
-
-Etelä-Pohjanmaan rikkaista esihistoriallisista muistoista huolimatta
-sikäläinen historiallinen asutus näyttää uutismaalta, jos sitä
-verrataan Lounais-Suomen ikivanhoihin viljelyksiin. E.-Pohjanmaan
-kylänimistö uuden ajan alussa muistuttaa suurelta osaltaan etelämpäin
-seutujen nuorempain asutusten nimistöä. Närpööstä etelään olevat
-rannikkoseudut luettiin v. 1303 Hämeen -- todennäköisesti hämäläisen
-Ylä-Satakunnan -- metsiin, joiden asuttamista Hämeen vouti johti.[424]
-Yläsatakuntalaiset vielä uuden ajan alussa harjoittivat erämaan käyntiä
-Suupohjan jokilatvoilla, ja satakuntalaiset ja hämäläiset retkeilivät
-pohjan pitkille perille ohi E.-Pohjanmaan, jonka omat erämaan oikeudet
-asutuksen nuoruuden vuoksi olivat verraten ahtaat. E.-Pohjanmaalla ei
-havaita niin selviä aluerajoja eikä sellaista hallinnollista
-itsenäisyyttä kuin vanhemmilla heimoalueilla. Ennen Korsholman linnan
-perustamista, mikä tapahtui jonkun verran vuotta 1374 aikaisemmin,
-Pohjanmaan rannikkokaupan valvonta ja nähtävästi Pohjanmaan koko
-hallinto oli jätetty Satakunnan voutien huoleksi. E.-Pohjanmaan vanhin
-asutus on tästä päättäen siirtolaisasutusta, vaikkemme tarkemmin tunne
-sen syntymisaikaa ja alkukotia. Tuoksi alkukodiksi lienee parhailla
-syillä ajateltu Ylä-Satakuntaa.
-
-E.-Pohjanmaan asutus ei kuitenkaan ole aivan nuori, vaan on sillä ikää
-ainakin Ruotsin vallan ensi ajoista saakka. Todistuksena siitä sekä
-samalla tämän asutuksen hämäläisperäisyydestä on E.-Pohjanmaalla uuden
-ajan alussa maksettavain piispankymmenysten suorittamistapa.
-Lounais-Suomen ruotsalaisilla seuduilla maksettiin vanhimmista ajoista
-saakka piispanveroksi nokkaverovoita henkiluvun mukaan ja samaa
-maksutapaa noudatettiin yleensä kaikkialla E.-Pohjanmaalla Närpööstä
-Pyhäjoelle saakka. Mutta maakunnan sydämessä, Kyrönjoen varrella
-Ylistarosta alkaen Vähäänkyröön (Alastaroon) saakka, ja Ilmajoen,
-Laihian ja Lapuan kirkkojen paikkeilla oli kolmisenkymmentä kyläkuntaa
-käsittävä asutusseutu, jossa nokkaverovoin sijaan suoritettiin
-"kilttirahoja" maayksiön perusteella. Tästä voidaan päättää, että tämä
-seutu todennäköisesti oli hämäläis-yläsatakuntalaista, sillä ainoastaan
-hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla tavataan "kiltti" ja
-"kilttirahat" samanlaisessa merkityksessä.[425]
-
-Suurten erämaiden muusta Suomesta erottamina, maansa omituisissa
-luonnonoloissa eläen ja sen erityisiin elinehtoihin mukautuen Suupohjan
-suomalaiset, niinkuin toisissa oloissa ja toisella taholla savolaiset,
-jo varhain kehittyvät omaksi historialliseksi heimoksi vanhempain
-esihistoriallisten heimojen rinnalle ja ovat sellaisena historiallisena
-heimona asuttaneet suurimman osan maakuntaansa.
-
-Etelä-Pohjanmaan asutushistoriasta ovat Pohjois-Pohjanmaan vanhimmat
-asutusvaiheet kokonaan eroavia. Jo ensimäisinä historiallisesti
-tunnettuina aikoina, 9. vuosisadalla, siellä liikkuvat lappalaiset ja
-heidän verottajinaan salaperäiset kainulaiset ja kaukaa tulleet
-karjalaiset. Myöskin norjalaiset olivat näillä seuduilla jo silloin
-tunnettuja sotureita ja lapinverottajia, eivätkä liioin ruotsalaiset
-(helsinkiläiset) liene unohtaneet heidän lähellään olevain lappalaisten
-turkiksia. Varmana voimme pitää, etteivät hämäläisetkään laskeneet
-Perä-Pohjolaan kulkevia lappalaisia käsistänsä. Joka taholta oli
-lapinverotus houkutellut retkeilijöitä P.-Pohjanmaalle ja tehnyt tuosta
-etäisestä maanperukasta pohjoismaiden yleisen kansa- ja heimomyllyn.
-
-Vanhemmalla keskiajalla, kun Suomen merien kaakkoisille ja lounaisille
-puolille oli syntynyt uusia valloitus- ja asutustyötä harjoittavia
-valtioita, Perä-Pohjolankin oloissa alkoi tapahtua suuria muutoksia.
-Karjalan heimo oli joutunut Novgorodin vaikutuksen ja lopuksi vallan
-alle, ja keskiajan yleiseen tapaan katsoivat karjalaisten isännät
-omikseen kaikki ne alueet, missä karjalaiset harjoittivat
-erämaankäyntiä tai lapinverotusta. Siten Venäjän valta pian kouri
-Ruijan rantoja. Samalla tavoin olivat venäläisten vaatimukset
-P.-Pohjanmaallakin alkuaan heimokunnallis-valtiollista laatua.
-Sikäläisten oikeuksien varsinaisina omistajina olivat vielä kauan
-myöhemminkin Käkisalmen ja etenkin Vienan karjalaiset, joiden asian
-heidän herransa ottivat omakseen. Sillä tavoin Pähkinäsaaren
-rauhanteossa (1323) Perä-Pohjola joutui Novgorodin vaikutus- ja
-valtapiiriin.[426]
-
-Novgorodin ja Ruotsin alueitten rajaksi Pohjanlahden puolella tuli
-Pyhäjoki, joka varmaan jo aikaisemmin oli ollut hämäläisen ja
-karjalaisen heimoalueen rajana. Pyhäjoen nimi voi olla johtunut sen
-muinaisesta rajatehtävästä. Tärkeille rajapaikoille oli keskiajan
-hallituksilla tapana asettaa linnoja ja kartanoita; kun Turun piispalla
-keskiajalla oli Pyhäjoella kalastusoikeus ja kartano, joka sittemmin
-joutui kruunun omaksi, niin voinee sitäkin pitää rajapaikan vanhuuden
-merkkinä.[427]
-
-Mutta aikaa ennen Pähkinäsaaren rauhaa oli myöskin Ruotsin kruunun
-vaikutus alkanut P.-Pohjanmaalla. Ammoisista ajoista olivat Ruotsin ja
-Suomen kauppiaat tottuneet kesäisin tekemään kaupparetkiä Pohjanlahden
-perille. Useat kauppamiehistä asettuivat "pirkkalaisina" pysyvästi
-Kemiin ja Tornioon lapinkäyntiä harjoittamaan. Tämä kauppa ja asutus
-tuskin olisivat pysyneet voimassa ilman Ruotsin kruunun suojelusta ja
-tukea.
-
-Muita uuraammin työskenteli katolinen kirkko kymmenen virran maan
-liittämiseksi kristikuntaan ja Ruotsin valtaan. Tuskin oli
-Pähkinäsaaren rauha tehty, kun Salon ja Kemin asukkaat määrättiin
-maksamaan kymmenyksiä katoliselle kirkolle (1329) ja v:n 1345 aikoina
-olivat mainitut seudut jo järjestyneitä kirkkokuntia papinmaksuineen.
-Näistä puskuripitäjistä käsin harjoitettiin käännytystyötä pakanain ja
-toisuskoisten keskuudessa; erään tiedon mukaan v:lta 1374 oli
-aikaisemmin Torniossa kastettu parikymmentä henkeä lappalaisia sekä
-Oulussa, Simossa ja Kemissä asuvia karjalaisia.[428] Näin tuli
-Novgorodin alamaisista hyviä Ruotsin valtakunnan asukkaita ja heidän
-maastaan jatkoa Ruotsin pohjoiseen valta-alueeseen.
-
-Korsholman linnan perustettua tuli koko Pohjanmaa sen alaiseksi.
-Kaakaman joki sovittiin Turun ja Upsalan hiippakuntain rajaksi. Näin
-P.-Pohjanmaa järjestyi Ruotsin valtakunnan osaksi. Mutta Pyhäjoki jakoi
-Pohjanmaan kahteen osaan, eteläiseen ja pohjoiseen provastikuntaan,
-muistuttaen vielä kauan näiden osain muinaisten vaiheitten
-erilaisuutta.
-
-Uuden ajan alussa olivat Pohjanmaan aluejaot ja verotusolot hyvin
-alkuiset. Koko Pohjanmaa jakaantui 5 suureen pitäjään, joista kukin
-jälleen oli jaettu 4 neljännekseen. Pitäjät olivat Mustasaari, Kyrö,
-Pietarsaari, Salo ja Kemi. Näiden pitäjäin neljänneskunnat kehittyivät
-vähitellen omiksi vero- ja kirkkopitäjiksi. Kyrön pitäjän Vöyrin
-neljänneskuntaa mainitaan v. 1531 myös Vöyrin pitäjäksi, Pietarsaaren
-Kaarlebyn neljänneskuntaa myös Kaarlebyn pitäjäksi. Liminkaa kutsutaan
-samaan aikaan pitäjäksi, mutta se sisälsi vain yhden neljänneskunnan,
-niinkuin Iinkin pitäjä; kun Kalajoen ja Hailuodon neljännekset sekä
-Liminka ja Ii kaikki maksoivat samansuuruisen veron, olivat ne jo
-siitäkin päättäen saman kokonaisuuden (Salon emäpitäjän) osia.[429]
-
-Pohjanmaan ja Satakunnan välitysalueeksi jäi Närpöö. Se luettiin uuden
-ajan alussa kuten kauan ennenkin (1413) Satakuntaan. Toiselta puolen
-Närpöön alue ulettui E.-Pohjanmaan sydänseuduille saakka -- Vargö
-(Bergö) lähellä Merenkurkkua ja Pirttikylän seutu luettiin siihen --,
-se ei ollut selvillä rajoilla erotettu Pohjanmaasta ja sen vanhin
-tunnettu verotuskin oli samantapainen kuin Pohjanmaalla.[430] Närpöö
-siis lienee luettava alkuperäiseen Pohjanmaahan, vaikka se muun
-Pohjanmaan eristyessä omaksi hallintoalueeksi jäi Satakunnan voutien
-hallittavaksi.
-
-Pohjanmaan säännöllinen aluejako ilmaisee verottajan olleen sitä
-järjestämässä ja vastaa pääpiirteissään Viipurin ja Savon linnaläänien
-samanaikuista jakoa, jossa havaitaan kihlakuntia, niissä kussakin 5
-suurta pitäjää ja jokaisessa pitäjässä 4 neljänneskuntaa.
-
-Tämän säännöllisen aluejaon ijän määräämiseksi saadaan johtoa Eerik
-Pommerilaisen v. 1413 laaditun verokirjan säilyneistä otteista. Niissä
-esiintyy Pohjanmaan jako seuraavanlaisena:[431]
-
-                  Korsholm
-
-            Mustzari   120 röker |          än | 12 skipd siäl
-            Kyru       160 röker | 2 300 mk    | Laxfisket i Kim
-    1 so- | Kim         20 röker | hvar rök    | las 1/2 lest
-    ken   | Strand      40 röker | 5 mk
-                                   thet mynt som
-                                   går i Åbo
-
-Tästä luettelosta on selvästi poissa yksi 120 savua sisältävä pitäjä,
-niinkuin helposti huomaa vertaamalla savulta maksettavaa 5 mk:n veroa
-loppusummaan 2 300 mk. Poissa oleva pitäjä on varmaan Pietarsaari.
-"Kim" ja "Strand" näin ollen yhteisesti edustavat koko Salon ja Kemin
-aluetta, mikä alueen savuluvustakin päättäen on luultavaa, koskapa
-Torniollakaan ei v. 1413 ollut suurempaa savulukua kuin 30, eikä
-Pohjanmaan eteläisellä äärellä olevalla Närpööllä suurempaa savulukua
-kuin 70.
-
-Varteenottamalla nämä huomautukset käy samuus v:n 1413 aluejaon ja
-uuden ajan alussa vallitsevan välillä ilmeiseksi. Kumpanakin aikana oli
-Pohjanmaalla samat 5 pitäjää. Kumpanakin aikana oli näiden pitäjäin
-verokyky samassa suhteessa toisiin samanaikaisiin pitäjiin, kuten näkyy
-seuraavista luvuista:
-
-                  savuja v. 1413    veron suuruus v. 1531 mk
-
-    Mustasaari        120                     320
-    Kyrö              160                     400
-    Pietarsaari      (120)                    320
-    Salo ("Strand")    40                     128
-    Kemi               20                     128
-
-Sekä v. 1413 että v. 1531 oli Kyrön verokykyisyys juuri 1/4 suurempi
-kuin Mustasaaren ja Pietarsaaren, jotka kumpanakin aikana olivat
-keskenään samanarvoiset. Kumpanakin aikana jäi Salon--Kemin alueen
-verokyky kauas eteläisten pitäjäin taakse.
-
-Molempina aikoina on Pohjanmaan aluejaon täytynyt olla aivan sama.
-Siinä koossa, missä Pohjanmaan pitäjät ja neljäskunnat uudenajan alussa
-esiintyvät, ne siis ovat olleet olemassa jo ennen v. 1413.
-
-On mahdollista, että Pohjanmaan _savu_-verotus on peräisin Eerik
-Pommerilaisen verojärjestelystä. Mutta mahdollista on myöskin, että se
-on vähäistä aikaisempi, 1300-luvun loppupuolelta. Savu näet on, kuten
-ennen on osoitettu, erityisesti 1300-luvun loppupuoliskolla kestäneellä
-maakuntalinnain rakennuskaudella käytetty veroyksiö. Tietystikin tuli
-Korsholman linnan rakentamisen yhteydessä Pohjanmaallakin lisätty
-verotus tarpeelliseksi, ja silloin saattoi savulasku sielläkin tulla
-käytäntöön ja samalla Pohjanmaan keskiaikainen aluejakokin saada
-lopullisen muotonsa. Jos Albrekt Meklenburgilaista pidämme Korsholman
-linnan rakennuttajana, on hänen hallitustansa pidettävä myöskin
-savuverotuksen alkuna.
-
-Uuden ajan alussa maksoivat Pohjanmaan pitäjät rahaveronsa määrättyinä
-sopimussummina pitäjittäin. Perusteita, joiden mukaan vero oli
-maksajain kesken jaettava, tilikirjoissa ei mainita. Luonnollisesti on
-vero kuitenkin ollut talonpoikain keskenään tasattava tiettyjen
-perusteiden mukaan. Emme erehtyne väittäessämme, että peruste on uuden
-ajan alussa ollut samanlaatuinen kuin v. 1413, s.o. savu tai sen
-myöhempi vastine. Että taasen savu täällä, niinkuin Ahvenanmaalla ja
-lounaisessa Suomessa, on aikanansa merkinnyt todellista tai laskettua
-täyttä tilaa, täysiarvoa, se käypi selville jo savujen suhteellisen
-vähäisestä lukumäärästä ja niiden maksettavan suuruudesta v. 1413.
-
-Savun suuruuden tai arvon tarkempi määrääminen oli tietysti jo
-varhaisella asteella välttämätöntä. Uuden ajan alussa toimitettiin
-Pohjanmaalla tilain arvioimista "veromarkoittain" siten, että
-talonpojan viljelysmaalle, karjalle ja irtaimelle omaisuudelle
-laskettiin vissi määrä veromarkkoja ja kultakin sellaiselta
-veromarkalta suoritettiin veroa 1 äyri -- siis samanlainen menettely,
-joka 1530-luvulla oli käytännössä Satakunnassa ja Porvoon läänissä.
-Pohjanmaan tilikirjoissa v:lta 1540 mainitaan, että tämän
-veronlaskutavan oli Jacob på Siöö tuonut Pohjanmaalle; myöhemmin
-ilmoitetaan Pohjanmaalla olevan tapana, että kansa keskenään joka
-kolmas vuosi arvioi kunkin varallisuuden, jopa "oluet ja ruuan" veron
-jakamista varten.[432] Jacob på Siöö tätä kansantapaa tuskin on tuonut
-Pohjanmaalle, sillä omaisuuden arvioiminen veroa varten on ikivanha
-alkuinen tapa, joka hyvin on saattanut olla Pohjanmaallakin käytännössä
-jo keskiaikana; arvioimista on uuden ajan alussa kumminkin voitu
-toimittaa uusien yhdenmukaisten ja tarkempain perusteiden mukaan ja
-sitä pitää kokonaan uutena veronpanona.
-
-Alkuperäisyyttä tai itsenäisyyttä emme Pohjanmaan veroissa yleensä voi
-huomata. Ne muistuttavat useissa kohdin Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen
-ruotsalaisperäisiä verojärjestelmiä, jotka ilmeisesti ovatkin niiden
-esikuvana olleet. Poikkeuksen tekee ainoastaan Etelä-Pohjanmaan vanhin
-kirkollinen verotus ja Perä-Pohjola, joissa suomalaisten heimojen
-muinaiset kansaiset olot kuvastuvat eteemme.
-
-
-
-4. SUOMEN MAAKUNTAIN VEROKYKY JA ASUTUSASTE UNIONIAJAN ALUSSA.
-
-
-Eerik Pommerilaisen verokirjan ja uuden ajan vanhimpain verokirjain
-nojalla voidaan määrätä Suomen eri maakuntain todennäköinen verokyky ja
-asutusaste unioniajan alussa.
-
-Ahvenanmaan täysiverojen luku v. 1413 oli 526. Asutusastetta 1300-luvun
-lopussa kuvaisi paremmin Kustaa Vaasan aikainen savuluku, mutta
-vallitsevina veroyksiöinä olivat vielä v. 1413 täysiverot.
-
-Turun linnaläänin vero Eerik Pommerilaisen aikaan teki kaikkiaan 9 832
-mk. Kun savun vero teki 5 mk ja kun varmaan niilläkin alueilla, missä
-ei savulaskua vielä käytetty, veron suhteellinen suuruus oli
-samanlainen, tulee koko läänin lasketuksi savuluvuksi 9 832:5 eli
-1 966 savua.
-
-Raaseporin läänissä oli v. 1413 veroyksiöitä, jotka ovat katsottavat
-savun vastineeksi, 1 011.
-
-Porvoon läänin vanha veromarkkaluku, mikä varmaan vastaa läntisten
-alueitten savua, teki uuden ajan alussa, ja epäilemättä puoltatoista
-sataa vuotta aikaisemmin, 350.
-
-Viipurin läänissä oli veromarkkoja uuden ajan alussa 1102, mutta
-unioniajan alussa varmaan jonkin verran vähemmän, koska täällä
-muodostettiin uusia veromarkkoja sitä myöten kuin uutisasutus kruunun
-takamailla edistyi; suuresti erehtymättä voidaan Viipurin linnaläänin
-verokykyisyyttä unioniajan alussa osoittaa luvulla 1 000.
-
-Savon alueella oli uuden ajan alussa 600 veromarkkaa, mutta koska
-uutisasutus juuri sillä taholla oli ollut vilkkain, emme uskalla
-unioniajan verolukua Savossa olettaa 300 suuremmaksi.
-
-Satakunnasta (ilman kaupunkeja, mutta Närpöö mukaan laskettuna) sai
-Eerik Pommerilainen veroa, laskettuna 4 mk:n mukaan savulta, kaikkiaan
-5 812 mk, josta käyttäen samaa perustetta kuin V.-Suomessa saisimme
-6 995 mk eli 1 395 savua. Pohjanmaan savuluku v. 1413 teki 460, mihin
-lisäksi otamme Tornion 30 savua.
-
-Hämeessä oli v. 1413 kaikkiaan hiukan yli 955 koukkua, jotka maksoivat
-yhtä raskaan veron kuin lounaisen Suomen koukut ja siis ovat kyllä
-niihin verrattavia.
-
-Suomen kaikkien maakuntain yleislasku tulee siis seuraavaksi:
-
-                              verokyky       suhdeluku %
-                              yksiöissä      veroyksiöissä
-
-    Ahvenanmaa                  526               6
-    Turun lääni                1 966             24.5
-    Raaseporin lääni           1 011             12.6
-    Porvoon lääni                350              4.4
-    Viipurin lääni             1 000             12.5
-    Savo                         300              3.8
-    Satakunta                  1 395             17.5
-    Pohjanmaa ja Tornio          490              6.1
-    Häme                         955             12.0
-    koko Suomi                 7 993            100.0
-
-Tästä laskelmasta näkyy selvästi lounaisten saaristo- ja
-rannikkoseutujen suuri taloudellinen ylivalta; tulihan noista
-mahdollisimman samanarvoisiksi lasketuista veroyksiöistä päälle 61 %
-Ahvenanmaan, Turun läänin, Raaseporin läänin ja Satakunnan osalle.
-Toisin sanoen: suunnilleen nykyisen Turun läänin ja läntisen Uudenmaan
-alue vastasi unioniajan alussa lähes 2/3 koko Suomen taloudellisesta
-voimasta. Ahvenanmaa yksin merkitsi verotaloudellisesti enemmän kuin
-koko Pohjanmaa!
-
-Tämäntapaiset laskelmat ovat kumminkin aina luonnollisesti hyvin
-ylimalkaisia. Suuremmalla varmuudella laskelmamme osoittaa ainoastaan
-lounaisten ja läntisten rannikkoseutujen keskinäistä suhteellista
-taloudellista voimaa ja asutusastetta, joka näillä seuduin oli
-veroyksiöiden mukainen. Suomalaistenkin sisämaitten verokyvystä antavat
-numerot ylimalkaisen luvun, mutta näiden seutujen väkilukua ei voida
-tällä perusteella arvostella. Suomalaisten alueitten ominaisuuksia
-keskiajalla näet oli sekin, että niillä perustavaa veroyksiötä kohden
-tuli suuri henkilöluku, niinkuin silmäys Viipurin alueen veroluvun ja
-savuluvun suhteisiin selvästi osoittaa. Suomalainen väestö oli
-ryhmittynyt suuriin perhe- ja heimokunnallisiin yhdyskuntiin, jotka
-taloudellisesti olivat pääasiallisesti vain kulutuskuntia ja siis
-heikkoja veronmaksajia. Merimaakunnissa sitävastoin, missä asutus ja
-viljelys jo olivat ehtineet juurtua, veroyksiöt olivat vähemmin
-väekkäitä omistus- ja tuotantokuntia, joiden taloudellinen kyky juuri
-siitä syystä voitti umpisuomalaisen yhteiskunnan.
-
-
-
-
-VI. KESKIAJAN KANSALLISUUSKYSYMYS,
-
-
-
-1. SUOMALAINEN JA RUOTSALAINEN OIKEUS.
-
-
-Muinaistieteelliset ja paikannimitutkimukset ovat näyttäneet, että
-suomalaisten ja ruotsalaisten muinaiset leviämisalueet Suomen
-eteläisillä ja lounaisilla rannikkoseuduilla ovat melkoisesti
-poikenneet niiden seutujen nykyisistä kielialueista.
-
-Vielä keskiajan ensimäisinä vuosisatoina puheenaolevain seutujen
-kansallisuussuhteet huomattavasti poikkesivat nykyisistä.
-Historiallinen tutkimus on lisäksi osoittanut, etteivät silloiset
-kansalliset erilaisuudet olleet ainoastaan kielellisiä, vaan ulettuivat
-myöskin yhteiskunnallisiin oloihin ja laitoksiin.
-
-Nämä yhteiskunnalliset erilaisuudet esiintyivät lähinnä niissä
-ilmeisesti heimokunnallisissa "oikeuksissa" (rätt), joiden perusteella
-kirkollisia veroja keskiajalla suoritettiin. Suomalaisperäisiä
-oikeuksia olivat suomalainen, Hämeen ja Karjalan oikeus,
-ruotsalaisperäisiä ruotsalainen ja Uudenmaan helsinkiläinen oikeus,
-jotka kuuluivat läheisesti yhteen. Eri oikeudet erosivat toisistaan
-jyrkimmin ikivanhain piispankymmenysten suorittamisessa: ruotsal.
-oikeudessa maksettiin piispalle voita, suomal. oikeudessa viljaa,
-Hämeen ja Karjalan oikeudessa turkiksia. Samanlainen ero oli vanhassa,
-papille kuuluvassa "ruokalisässä", sekin kun ruotsalaisperäisten
-oikeuksien alueella maksettiin voissa, mutta suomalaisperäisissä
-oikeuksissa viljassa. Nämä erilaiset maksujärjestelmät riippuivat,
-niinkuin suomalaista turkiskulttuuria ja varsinkin piispan kilttiveroa
-koskevilla sivuilla on selvitetty, eri seutujen erilaisista
-yhteiskunnallis-taloudellisista oloista.
-
-Enintä mielenkiintoa kansallisessa suhteessa herättävät lounaisen
-Suomen suomalainen ja ruotsalainen oikeus, koska ne täällä esiintyvät
-rinnakkain samoissa seurakunnissa ja muodostavat yhteisen
-kokonaisuuden, mutta kuitenkin selvästi eroavat toisistaan, ja koska
-täällä voidaan seurata näiden oikeuksien myöhempää kehitystä.
-
-Suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuden alueeseen kuului Varsinais-Suomi
-ja alinen Satakunta. Tämä alue käsitti epäilemättä ne osat maata, mitkä
-aikaisimmin joutuivat kristinopin ja Ruotsin vallan vaikutuksen
-alaisiksi (ensimäisen ristiretken alue). Nimitys suomalainen oikeus
-kohdistuu niin erityisesti tämän alueen suomalaisiin asukkaisiin, että
-sitä on katsottava asukkaiden heimonimeksi. Suomal. oikeuden alue siis
-ilmaisee suomalaiseksi nimitetyn heimon leviämisalaa ensimäisen
-kirkollisen verotuksen aikana.
-
-Erilaisuus, mikä ilmenee suomal. ja ruotsal. oikeuden välillä niiden
-vanhimmassa kirkollisessa verotuksessa, näyttää riippuneen ensi sijassa
-erilaisista kansallisista taloustavoista. Ruotsalaisella alueella s.o.
-V.-Suomen saaristossa (paitsi Paraisissa) ja rannikoilla oli
-karjanhoitoon perustuva peltoviljelys ensimäisiä kymmenyksiä
-määrättäessä jo vakaantunut; vero luonnollisimmin maksettiin väestön
-tärkeimmästä omaisuudesta, karjasta. Suomal. oikeuden alueella
-sitävastoin oli vielä alkuperäisen suomal. heimotavan perintönä
-vallalla viljelysmuoto, joka ei perustunut karjaan ja kotipeltoihin,
-vaan laaja-alaiseen kaskitalouteen; tällä alueella ei nähtävästikään
-ollut paljon karjaa,[433] mutta runsaasti viljaa, ja senvuoksi se
-maksoi ensimäiset kymmenyksensä viljassa, joka täällä meriteitten
-läheisyydessä varmaan oli yhtä tärkeä ja kaupassa käypä kuin
-ruotsalaisten seutujen voikin.
-
-Paitsi piispan "nokkaveroa", maksettiin ruotsal. oikeudessa voissa
-myöskin ruokalisä ja n.s. lehmävero (komålssmör). Myöskin maallisessa
-verotuksessa 1300-luvun alkupuolella mainitaan voiveron kuuluvan
-ruotsal. oikeuteen.[434] Voiverot tämän mukaan olivat erittäin tärkeä,
-luultavasti aivan hallitseva osa ruotsal. oikeuden verojärjestelmässä.
-On mahdotonta otaksua, että ratkaisevana tässä kohden olisi ollut
-yksinomaan sellainen tilapäinen seikka, kuin että voi oli veronsaajalle
-edullisempi, mutta hyvin asianmukaista on, että verotus noudatti
-taloudellis-heimollisia tapoja ja että voita otettiin sieltä, mistä
-voita saatiin, ja viljaa sieltä, mistä sitä erityisesti liikeni.
-
-Suomal. ja ruotsal. oikeuden keskinäisissä suhteissa näyttää jo varhain
-tapahtuneen muutoksia. Havaitaan näet, että ruotsal. oikeuden myöhempiä
-veroja (ruokalisää y.m.) maksettiin huomattavan paljon laajemmilla
-alueilla kuin saman oikeuden vanhimpia veroja (piispankymmenyksiä).
-Toisin sanoen, ruotsal. oikeuden myöhemmät verotavat tulivat käytäntöön
-eräillä suomal. oikeuden seuduilla. Näiden oikeuksien levenemisalueita
-yksityiskohtaisesti tutkimalla Fontell on osoittanut, että ruotsal.
-oikeuden ruokalisää tuli maksettavaksi kaikilla uutisasutuksilla,
-kansallisuudesta riippumatta,[435] mikä sääntö on selvästi lausuttu
-myös asiakirjoissa.[436] Jo 1300-luvun alussa tätä sääntöä
-noudatettiin, mutta luultavasti sitä on käytetty jo 1200-luvulla.
-Taloudelliselta kannalta tällainen kehitys on hyvin ymmärrettävä.
-Lounaisen Suomen uutisasutusten metsäoikeudet tulivat varmaan jo
-aikaisin rajoitetuiksi siihen tapaan kuin Ruotsissakin tytärkylistä
-(afgärdaby) oli säädetty. Kun uutistaloilla ei ollut tilaisuutta
-esi-isäin laaja-alaiseen kaskiviljelykseen, täytyi niiden perustaa
-taloutensa kotipeltoihin ja karjaan ja maksaa veronsa voissa. Muutenkin
-heimolliset tavat ja ominaisuudet kirkon, hallinnon ja yleensä uusien
-historiallisten olojen vaikutuksesta vähitellen menettivät alkuperäisen
-jyrkkyytensä ja tekivät tilaa uusille yhteisille ja yhdenmukaisille
-oloille.
-
-V.-Suomen asiakirjoissa säilyneistä useista muistoista päättäen suomal.
-ja ruotsal. oikeuteen kuuluvat asukkaat muodostivat eri verokuntia.
-Niinpä v. 1463 mainitaan Paimiossa maallisina verokuntina suomal.
-oikeus ja ruotsal. oikeus.[437] Jako täällä tuskin perustui
-kansallisuuteen, sillä kirkolliseen suomal. oikeuteen kuului myöhemmin
-kapea asutusvyöhyke ison joen ja merenlahden varrella sekä Piikkiön
-joen latvaseutu (vanha suomal. asutus), ruotsal. oikeuteen Sauvonjoen
-latvaseutu ja itäinen takamaa (uutisasutus).
-
-Rymättylässäkin v. 1463 ryhmitettiin verokunnat suomal. oikeuteen (4
-verok.) ja ruotsal. oikeuteen (4 verok.).[438] Jälkimäiseen oikeuteen
-kuului ainoastaan ulkorantoja ja ulkosaaria s.o. nuorempia asutuksia.
-
-Nekin tilat, mitkä alkuaan kansallisuuden perusteella olivat joutuneet
-suomal. tai ruotsal. oikeuteen, pysyivät siinä omistajain vaihdoksista
-huolimatta ja siten saivat samanlaisen pysyvän veroluonteen kuin
-uutisasutuksilla oli. Kun v. 1335 eräs henkilö vaihtoi Turun piispalle
-Rymättylän suomal. oikeudessa olevan tilansa, niin tila varmaan jäi
-suomal. oikeuteen uuden omistajan kansallisuudesta huolimatta.[439]
-Tunnettu on myöskin, että v. 1446 Liedossa käytiin rajoja suomal.
-ja ruotsal. oikeuden välillä, joten täälläkin alueet olivat
-muuttumattomat.[440] Koko tämä alkuaan kansallinen järjestelmä siten
-vähitellen kiintyi maahan, muuttui alue- ja maajärjestelmäksi, jolla ei
-enään ollut mitään tekemistä kansallisuuksien kanssa.
-
-Jo varhain näkyvät eri oikeuksiin kuuluvat verokunnat ryhmittyneen eri
-veropitäjiksi. Maskun pitäjässä uuden ajan alussa oli 5 verokuntaa,
-joista 3 (Ylimmäinen, Keskimmäinen ja Utamaan) oli suomal. ja 2
-(Karvatun ja Koverin) ruotsal. oikeutta. Viimemainitut ruotsal.
-oikeuden verokunnat olivat nyk. Merimaskun seudulla ja ne nähtävästi
-muodostivat sen "Karvatun pitäjän", jota mainitaan v. 1405.[441]
-
-Vehmaan suomal. oikeutta mainitaan hallinnollisena alueena v. 1418,
-ruotsal. oikeutta samalla tavoin v. 1447.[442] Maalliseen verotukseen
-nähden Vehmaa v. 1463 jakautui suomal. ja ruotsal. oikeuteen, joissa
-kummassakin oli 2 verokuntaa.[443] Uuden ajan alussa olivat "Vehmaan
-suomalainen" ja "Vehmaan ruotsalainen" pitäjä eli "lääni" vielä
-olemassa, kummassakin 3 verokuntaa.
-
-Aivan samanlainen jako oli keskiajalla Vehmaan naapuriseudussa,
-Uudellakirkolla. Ruotsal. oikeuden alue esiintyy vv. 1463-1464 "Velluan
-pitäjän" ja myöhemmin "Pettäisten läänin" nimisenä veropitäjänä, johon
-alkuaan kuului 2, mutta myöhemmin 3 verokuntaa.[444] Suomal. oikeuteen
-kuului 3 verokuntaa sisältävä "Hallun pitäjä", jota asiakirjoissa
-mainitaan vv. 1413, 1437, 1463-1464 ja vielä uuden ajan alussa.[445]
-Tämä sama jako oli vielä aikaisemmin käytännössä myöskin kirkollisella
-alalla, sillä 1400-luvun alussa Uudenkirkon kirkkopitäjä oli jaettuna 4
-yökuntaan, joista 2 vastaa suomal. ja 2 ruotsal. oikeuden alaa.[446]
-
-Mutta sekä Velluassa että Hallun pitäjässä (Kodialassa) lienee muinoin
-ollut omat kirkkonsakin; jälkimäisen rauniot vieläkin ovat näkyvissä.
-Ilmeisesti nämä pienet kirkkokunnat ovat vanhemmat kuin todennäköisesti
-1400-luvun alussa perustettu "uuden kirkon" suuri kirkkokunta, johon
-vanhat pienet kirkkokunnat yhdistettiin. Uudenkirkon suomal. ja
-ruotsal. oikeuden alueet siis ovat -- niinkuin Meinander ja Rinne
-huomauttavat -- aikaisemmin olleet myös kirkkopitäjiä.[447]
-
-Onko tämä kirkkokuntajako riippunut alkuperäisistä kansallisuusoloista
-vai uutisasutuksesta? Uudenkirkon suomal. oikeuteen kuuluvat alueet
-olivat Männäisten jokivarrella, ruotsal. oikeuteen pääasiallisesti
-rannikolla ja Velluan jokilaaksossa. Ei voi väittää näiden pitäjäin
-ehdottomasti olleen eri kielialueita. Mutta koska ruotsalaisenkin
-oikeuden alalla V.-Suomessa tavataan ikivanhoja asutuksia ja koska
-Maskun Karvatun, Vehmaan ruotsal. oikeuden ja Uudenkirkon Velluan
-pitäjiin selvästi pääasiallisesti kuului rannikko- ja saaristokyliä,
-joita voi pitää alkuaan ruotsalaisina, on se luulo oikeutettu, että
-ruotsal. ja suomal. oikeudessa esiintyvän pitäjäjaonkin, niinkuin
-alkuisin koko suomal. ja ruotsal. oikeuden pohjana ja perustuksena ovat
-olleet ikivanhat kansallisuusolot, vaikka tämä peruste uutisasutuksen
-jatkuessa lakkasi olemasta ratkaiseva.
-
-Eerik Pommerilaisen maakirjassa v:lta 1413 mainitaan V.-Suomen
-veroyksiöiden joukossa myöskin "koukkuja" (krok). Nähtävästi oli
-koukkulasku tällöin käytännössä ainoastaan pienemmällä V.-Suomen
-alueella, sillä verokirjoissa mainittujen 1 546 savun ja 54 bolin
-rinnalla oli koukkujen luku ainoastaan 345 1/8.[448] Ne harvat
-yksityistapaukset, joissa V.-Suomen koukkuja mainitaan, ovat 1300-luvun
-loppupuolelta ja seuraavan sataluvun alkupuolelta ja kohdistuvat
-Maariaan, Paattisiin, Ruskoon ja Vehmaaseen (?),[449] Kaarinaan,[450]
-Santamalaan ja Lemuun[451] sekä Mynämäkeen.[452] Kaikki nämä koukut,
-lukuunottamatta epävarmaa Vehmaan tapausta, ovat suomalaisen oikeuden
-kylissä. Voidaan siten sanoa koukkulaskun puheenaolevana aikana olleen
-Pohjois-Suomeksi kutsutun V.-Suomen osan suomalaisen asutuksen
-kansallisena tunnuksena.
-
-
-
-2. KANSALLINEN OIKEUDENKÄYTTÖ -- KANSALLISIA LAAMANNEJA.
-
-
-Veronmaksu ja oikeudenkäyttö olivat keskiajalla niin yhteenkuuluvia
-asioita, ettei lainkaan ole odottamatonta tavata suomalaisen ja
-ruotsalaisen oikeuden veropitäjiä myös käräjäpiireinä. V. 1418 laamanni
-Suni Suninpoika piti kihlakunnankäräjiä Vehmaan suomal. oikeuden
-asukkaiden kanssa,[453] ja v. 1447 pidettiin samanlaisia käräjiä
-Vehmaan ruotsal. oikeuden asukkaiden kanssa.[454] Vielä niin myöhään
-kuin v. 1555 pidettiin kolmet käräjät erikseen Vehmaan suomal. ja
-ruotsal. oikeuden asukkaiden kanssa, ja samalla tavalla meneteltiin
-samana vuonna Uudellakirkolla.[455]
-
-Uuden ajan alussa oli Vehmaa niinkuin Uusikirkkokin jo kauan ollut
-yhtenä seurakuntana ja niiden väestö valtaavaksi osaksi ellei kokonaan
-suomenkielinen. Laki, jota kummankinlaisilla käräjillä käytettiin, oli
-sama. Fontellin mainitsemat käräjät pidettiin toistensa välittömässä
-yhteydessä, suomal. oikeuden käräjät yhtenä, ruotsal. oikeuden käräjät
-seuraavana päivänä, tai päinvastoin. Voimme lisätä, että Vehmaalla jo
-v. 1418 luultavasti oli käräjäpaikkakin sama: suomal. oikeuden käräjät
-pidettiin "kirkolla pitäjän tuvalla", joka tietenkin oli koko pitäjän
-yhteinen kokouspaikka. Kaksien käräjäin pitäminen samassa pitäjässä
-sellaisissa oloissa näyttää vain turhalta muodollisuudelta,
-perinnäistavalta, jota ei ole tullut hävitetyksi.
-
-Eräs Fontellin huomauttama seikka paljastaa meille kysymyksen ytimen.
-Suomal. ja ruotsal. oikeuden käräjillä oli kummallakin eri
-lautakuntansa.[456]
-
-Oikeudenkäytön kiintyminen määrättyihin maa-alueisiin on verraten
-myöhäinen historiallinen ilmiö. Vielä keskiajalla, osittain kauan
-myöhemminkin, muodostivat Suomessakin määrätyt laitokset ja ihmisryhmät
-eri oikeuspiirejä; viittaus kirkon oikeuteen, aateliston oikeuteen,
-linnaoikeuteen, hansakauppiaitten oikeuteen riittää tätä suhdetta
-valaisemaan. Keskiajan oikeus oli vielä kirjaimellisesti sääty- ja
-luokkaoikeutta. Silloisen yhteiskunnan yleisimpiä periaatteita oli se,
-että yksilö oli ainoastaan vertaistensa kautta syylliseksi
-todistettava. Se oli aikuisemmilta yhteiskunta-asteilta peritty tapa ja
-yhtä luonnollinen ja luja yhteiskunnan alemmissa kuin ylemmissäkin
-kerroksissa. Tähän periaatteeseen perustui talonpoikain syylliseksi
-todistaminen talonpoikaisten todistajain tai lautakunnan kautta. Läpi
-keskiajan Viron talonpojat syvässä orjuuden tilassaankin säilyttivät
-omat todistus- ja tuomiolaitoksensa, vaikka oikeuden johto ja
-sakotusvalta kuuluikin kartanoherralle.[457] Siltä yleiseltä kannalta
-ovat meidänkin maassamme keskiaikana kaikkialla esiintyvät ja niin
-tärkeät lautakunnat ja todistajakunnat käsitettävät.
-
-Tällaisen oikeudenkäytön juuret ovat heimokunnalliset.
-Heimokunnallisuuden kulmakiviä on ollut juuri heimokunnallinen oikeus
-ja oikeudenkäyttö. Kullakin germanilaisella heimolla, usein pienemmillä
-heimon osillakin, oli muinoin omat oikeuslaitoksensa. Heimo-oikeus oli
-heimomiesten oikeus, joka ei ollut mihinkään paikkaan sidottu, vaan
-seurasi heimoa sen kaikissa vaiheissa. Kun saalalaiset frankit
-valloittivat Gallian, jättivät he roomalaiselle väestölle sen entisen
-roomalaisen oikeuden, mutta itse edelleenkin noudattivat omia
-heimolakejansa, koska pitivät itseänsä ja oikeuttansa roomalaisia ja
-heidän laitoksiansa parempina. Kun heimo hajosi, säilyttivät hajonneet
-osat perittyjä oikeuslaitoksiansa niin kauan kuin mahdollista; missä
-yksinäinen heimomies tai pieni ryhmä heimomiehiä joutui asumaan vieraan
-kansallisuuden keskessä, niin sittenkin se piti luonnollisena
-oikeutenaan pysyä omain heimomiestensä tuomiovallan ja oman
-lainkäyttönsä alaisena.[458]
-
-Suomen suomalaisten heimojen muinaisesta oikeudesta on jälkimaailmalle
-säilynyt ainoastaan hämäriä ja epävarmoja muistoja. Mutta nähdäksemme
-on riittävän selviä muistoja siitä, että lounaisen Suomen suomalaisilla
--- niinkuin toiselta puolen heidän ruotsalaisilla naapureillaan --
-vielä 1300-luvun alkupuolella on ollut yleinen, kansalliselle pohjalle
-järjestetty oikeudenkäyttö, mikä ilmeisesti oli aikaisemman
-heimokunnallisen oikeuden perintöä.
-
-Kuten tunnettua, jo ennen varsinaisen valtakunnallisen laamannivirau
-asettamista Suomessa mainitaan useita yksinäisiä "laamannin" nimellisiä
-viranomaisia, joista ensimäinen, Bero "legifer", esiintyy v. 1324.
-Näiden virkamiesten asema on näyttänyt hyvin arvoitukselliselta. Yrjö
-Koskisen arvelun mukaan nämä ensimäiset laamannit olivat kuninkaan
-tuomiovaltaa käyttäväin linnanisäntäin apulaisia tai muuten heistä
-riippuvia virkamiehiä. Väitteensä Yrjö Koskinen perustaa
-pääasiallisesti siihen, että ensimäiset laamannit tuomitsivat vain
-kuninkaan tuomioita. Asia ei kuitenkaan ole selvä.[459] Mitä taas
-siihen tulee, että ensimäiset laamannit olivat linnanpäälliköistä
-riippuvia, niin muutamista asiakirjoista päättäen se todella oli
-laita.[460] Tämä riippuvaisuussuhde ei kuitenkaan ollut päällikön ja
-hänen apulaisensa, vaan ylemmän ja alemman oikeusasteen keskinäinen,
-niin että linnanpäällikkö kuninkaan nimessä vahvisti laamannien
-tuomioita.
-
-Ylipäänsä jää ensimäisten laamannien toiminta epäselväksi, jos sitä
-tahdotaan verrata myöhempäin valtakunnallisten laamannien virkaan.
-Toiseksi sitävastoin muuttuu asia, jos lähdemme siitä perusteesta,
-minkä asiakirjat itse tarjoovat, nim. että nuo ensimäiset laamannit
-ovat olleet paikallisia virkamiehiä siihen malliin kuin Ahvenanmaan
-keskiaikaiset maantuomarit, joista edellä on ollut puhe.
-
-Suomen ensimäisten laamannien kotimaisuus on silmäänpistävä. Se on
-sitäkin huomattavampi kun silloiset linnanpäälliköt enimmäkseen olivat
-ruotsinmaalaisia ylimyksiä, jotka eivät Suomeen kotiutuneet, vaan yhtä
-pian täältä poistuivat kuin tulivatkin. Ennen vuotta 1362 mainitaan
-Suomessa nimeltä 5 laamannia ja alalaamannia. Heistä esiintyy
-Bero täällä kahtena vuosikymmenenä, joten hän lienee ollut
-perinpohjin maahamme perehtynyt; hänen toimintansa uusmaalaisten
-papinpalkka-asiassa saattaa ajattelemaan, että hän oli Uudenmaan ja
-siinä tapauksessa ehkä Tenholan asukkaita.[461] V. 1326 mainittu
-Uudenmaan laamanni Ingo Dyækn oli sukunimestään päättäen kotimainen
-mies.[462] 1340-luvulla esiintyvä laamanni Jaakko Antinpoika oli
-sinetistään päättäen Kokemäen asukkaita.[463] Neljäs laamanni, Mathias
-Kogh eli Kogger, piti samaa sukunimeä kuin 1400-luvun alussa eräs suku
-Ahvenanmaalla[464] ja viides vihdoin, Jacob Korka, arvatenkin kuului
-myöhemmin kuuluisaan Kurki-sukuun.[465]
-
-Näiden laamannien toimitapakin ilmaisee heidän paikallista luonnettaan.
-He näet yleensä toimivat paikallistuomarien tapaan, etenkin välittäen
-omaisuuden luovuttamisia, joiden laillisuus perustui henkilölliseen
-tuntemukseen ja toimitukseen.
-
-Mutta asiakirjoista ilmenee vielä se ensi näkemältä omituinen seikka,
-että täällä 1300-luvun alkupuolella on toiminut samanaikaisia
-laamanneja kaksittain. Bero laamannin aikana esiintyy kaksikin muuta
-laamanniksi kutsuttua henkilöä oikeustoimissa, ja v. 1362 täällä
-myöskin on kaksi laamannin nimen omistajaa.
-
-Tähän seikkaan on luonnollinen selitys. Ne Beron virkatoimet, joista on
-tietoa, kohdistuvat Uuteenmaahan ja eteläiseen V.-Suomeen, Raision
-Luonnonmaahan, Maskun Sudinsaloon, Porvoon pitäjään ja Helsingin
-oikeuden papinpalkkaukseen, lyhyesti seutuihin, jotka kuuluvat
-historiallisen ruotsalaisen oikeuden alaan. Sillä määrätyllä alalla
-Bero on ollut laamanni. Hänen v. 1345 käyttämänsä virkanimi "Uudenmaan
-laamanni" (legifer Nylandiæ) on käsitettävä laajemmassa koko Helsingin
-oikeuden alaa tarkoittavassa merkityksessä. Berosta muulloin käytetyt
-nimet "laamanni" (legifer), "Suomen laamanni", "Suomen itäosain
-laamanni" (legifer parcium orientalium Finlandiæ) ovat epämääräisiä
-yleisnimiä, jollaisia keskiajalla usein kyllä käytettiin.[466]
-
-Beron aikalainen toinen laamanni, Jaakko Antinpoika, asui Kokemäellä ja
-oli v. 1344 oikeustoimissa Ulvilassa.[467] Häntä mainitaan ainoastaan
-yhdessä muussa asiakirjassa, mutta siitä saamme sen tiedon, että hän
-oli suomalaisen oikeuden laamanni.[468]
-
-V:n 1344 aikoina siis Suomessa oli kaksi laamannia, toisen virkapiirinä
-ruotsalaisen, toisen suomalaisen oikeuden alue. Tämä järjestys näyttää
-vanhalta ja säännölliseltä. Ruotsalaisia laamanneja olivat Bero
-(1324-1345), Ingo Dyækn (1326) ja Mathias Koog (1351-1356), joka
-suoritti virkatoimia ruotsalaisen oikeuden alalla tai eteläisessä
-V.-Suomessa (Kemiössä, Kaarinassa ja Sauvossa--Maariassa).[469]
-Huomattava on kuitenkin, että Ingo Dyækn mainitaan Uudenmaan laamannina
-Bero laamannin aikana;[470] virka on voinut vuorotella. Suomalainen
-laamanni oli Jaakko Antinpoika (1344-1347) ja varmaan myös "Jacob
-Korka", joka v. 1362 oli virkatoimissa Ulvilassa.
-
-Vahvistus siihen mielipiteeseen, että lounaisen Suomen suomalaisella ja
-ruotsalaisella alueella 1300-luvun alkupuolella on ollut kaksi
-laamannia, on löydettävissä Ruotsin maakuntalaeista. Södermanlannin
-lain toisessa vanhassa käsikirjoituksessa (kodeks B), joka Schlyterin
-mukaan on laadittu "ei kauan vuoden 1335 jälkeen", on näet sellainen
-tieto, että Turun hiippakunnassa "on kaksi laamannikuntaa".[471] Koska
-Suomi vasta v. 1435 jaettiin kahteen alueelliseen laamannikuntaan,
-katsoo Schlyter Södermanlannin tiedonantoa erehdykseksi ja samoin
-Tengberg, joka sanoo huomanneensa kodeks B:ssä muitakin
-uudenaikaisuuksia.[472] Uusin tutkimus on kuitenkin osoittanut, että
-kodeks B, niinkuin tämän maakuntalain muutkin kodeksit, edustavat lain
-ainoaa v. 1327 tapahtunutta ja kuninkaan vahvistamaa kirjaanpanoa.[473]
-Tosiasiaksi siten jää, että Södermanlannin laissa 1300-luvun
-alkupuolella mainitaan Suomessa olevan kaksi laamannia. Ja ettei tämä
-tieto ole erehdys, sen Suomen omat samanaikaiset asiakirjat todistavat.
-
-V. 1362 tapahtui Suomen laamannilaitoksessa muistettava käänne, kun
-kuningas Haakon Maununpojan ja valtakunnan suurherrain julistuksella
-Suomen laamannille annettiin oikeus olla osallisena Ruotsin kuninkaan
-vaalissa. Julistuksessa nimenomaan sanotaan, että Suomi on yksi
-laamannikunta ja että herra Niilo Tuurenpoika (Bjelke) sen laamannina
-oli kutsuttu osalliseksi kuninkaan vaaliin.
-
-On kuitenkin mahdollista, että Suomella jo jonkun verran aikaisemmin
-oli ollut yhteinen ylilaamanni: v:n 1362 julistusta annettaessa Niilo
-Tuurenpoika jo oli Suomen laamanni ja kymmentä vuotta aikaisemmin
-(1352) annetaan Mathias Koogille kerran virkanimi "Itämaitten
-alalaamanni", ikäänkuin joku ylilaamannikin olisi ollut olemassa. Joka
-tapauksessa on 1300-luvun puolivälin aikoja pidettävä Suomen
-oikeudenkäytön suurena murrosaikana. Silloin syntynyt Maunu
-Eerikinpojan maanlaki Ruotsissa päätti maakuntalakien aikakauden ja
-alkoi siellä uuden valtakunnallisen kehityskauden. Suomessakin sama
-maanlaki merkitsi heimokunnallisen oikeudenkäytön päättymistä ja
-valtakunnallisen alkamista.[474] Suomen laamannin virasta tuli
-valtakunnan virka, jota Ruotsin mahtavimmat ylimykset tavoittelivat ja
-joka saattoi vanhat paikalliset ja kansalliset laamanninvirat
-täydelliseen varjoon.
-
-
-
-3. MUITA KANSALLISUUSMUISTOJA.
-
-
-Edellä kerrotut 1300-luvun alkupuolella toimineet laamannit sekä paljon
-kauemmin pysyneet suomal. ja ruotsal. oikeus erillisine vero-, pitäjä-
-ja käräjäjärjestelmineen luovat kuvan kahdesta muinaisesta
-kansallisuudesta Lounais-Suomessa, joiden välillä ei ollut ainoastaan
-kielellinen ero, vaan myöskin yhteiskunnallista ja taloudellista eroa.
-
-Kun monellakin lounaisen Suomen seudulla muinoin oli lähekkäin joku
-hyvin vanha Suomenkylä ja Ruotsinkylä, niin on luultavaa, että niiden
-asukkaat kerran ovat kuuluneet eri kansallisuuksiin, jotka useissa
-tärkeissä asioissa olivat toistensa vastakohtia. Juuri tuo jyrkkä raja
-nähtävästi antoi aiheen kyläin nimittämiseen kansallisuuden mukaan.
-Tenholassa Raaseporin läänissä v:n 1451 verokirjan mukaan olivat
-"Ffynnebol" ja "Swenskabol" eri verokuntia, Paraisissa oleva Sysilahden
-kylä jakautui vielä uuden ajan alussa kahteen osaan "Finsk Sysilax" ja
-"Svensk Sysilax", jotka ilmeisesti kansallisuusolojen vuoksi kuuluivat
-eri verokuntiin.[475] Mutta tämä sama esimerkki on kansallisuuksien
-myöhempää historiaa suuresti valaiseva; Suomen Sysilahdesta uuden ajan
-alussa oli jo suurin osa joutunut ulkokyläläisten haltuun ja m.m. oli
-kahdella Ruotsin Sysilahden isännällä jo taloja Suomen Sysilahdessa.
-
-Kylässä oli tapahtunut tai oli tapahtumassa kansallisuusmuutos. Sen oli
-aikaansaanut heimokaudella tuntematon voima: valtiojärjestyksen
-suojaama omistusoikeus, historiallisen elämän synnyttämä maan ostaminen
-ja vaihtaminen ja koko uusi taloudellinen taso. "Suomenkylästä" saattoi
-nyt tulla ruotsalaisten omistama kylä, "Ruotsinkylästä" supisuomalainen
-asutus; kansallisuus ei enään sulkenut yhteiskunnallista ja
-taloudellista elämää perinnöllisiin kieliryhmiin, vaan kieliryhmät
-saivat nyt vapaasti levitä yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän
-aloille. Se oli vanhemman keskiajan historiallisen kehityksen
-päätuloksia maamme lounaisissa osissa.
-
-
-
-
-VII. KESKIAJAN MAAKYSYMYKSIÄ.
-
-
-
-1. BOL.
-
-
-Vanhimpia ja yksinkertaisimpia maanomistus- ja maaverotusyksiöitä
-läntisessä ja luoteisessa Europassa on ollut tila -- täysi ja jakamaton
-tila.
-
-Anglosaksilaisessa Englannissa sellaisen maa- ja verotusyksiön nimenä
-oli "hide", "hid", millä alkuaan tarkoitettiin sellaista tilaa, joka
-riitti perheen elatukseen. Myöhemmin tällaiseen täysitilaan laskettiin
-120 acrea peltoa. Jo varhain täysitiloja jaettiin osiin; niinpä 1/4
-hiden tila oli "virgate". Mutta asutus- ja verotusmuutosten kautta hide
-menetti entisen merkityksensä, ja feudalismin aikana se esiintyi enään
-vain eräänlaisten verojen yksiönä.[476]
-
-Keski-Europan germanilaisilla aloilla oli vastaavan yksiön nimi "Hufe",
-"huoba", "höba"; sen latinankielinen nimitys "mansus" merkitsi
-kartanoa, asuinpaikkaa. Kuudennen vuosisadan lopulla näkyy Hufe
-Länsi-Saksassa menettäneen alkuperäisen heimotilan luonteensa ja
-muuttuneen määrätynlaatuiseksi veroyksiöksi. Frankkilaisella ajalla
-mainitaan verotilan suuruudeksi usein 30 Morgenia, mutta eri seuduilla
-olivat täysitilat hyvinkin erisuuruisia, mikä kyllä kävi päinsä, koska
-tällaisten tilain ainoastaan samassa jakokunnassa tarvitsi olla
-samansuuruisia.[477]
-
-Skandinavian maissa oli vanhimmalla verotilalla nimenä "bol". Tanskassa
-se vanhemmalla keskiajalla merkitsi yleensä taloa, tilaa, joka elätti
-talonpoikaisperheen. Uutisraivauksen ja parannetun viljelyksen kautta
-alkuperäisten bolien suhteet aikaa myöten muuttuivat. Jo 11. vuosisadan
-lopulla Tanskassa mainitaan bolin puoliskoja ja pian sen jälkeen bolin
-neljänneksiä ja muita murto-osia. Bol Tanskassa oli myöskin peltojaon
-perusteena kylässä. Kussakin kylässä laskettiin olevan määrätty luku
-boleja. Otaksutaan, että jossakin kylässä oli boleja esim. 8; muudan
-kylän taloista oli koko bolin tila, se oli siis peltojaossa saava 1/8
-kylän pellosta; toinen talo oli neljännesbolin tila ja sai siis
-pellosta 1/32. Bolin suuruuden ja arvon määräsi siis sen suhde toisiin
-saman kylän boleihin. Eri osissa maata bolit saattoivat olla ja
-olivatkin erikokoisia. Kuinka "bol" Tanskassa tuli verojen ja
-rasitusten, etupäässä leding-velvollisuuden, perusteeksi on jo ennen
-esitetty. Aikain kuluessa bol täälläkin jäi yksinomaan vain
-maanverotusyksiöksi.[478]
-
-Bol oli aikaisemmalla keskiajalla yleisesti käytetty nimitys
-Ruotsissakin, Skånesta Norlantiin saakka. Alkuaan, kun ei maalla ollut
-muuta kuin asuntopaikan arvo, bol Ruotsissakin merkitsi asuntopaikkaa,
-tilaa yleensä, viljelmää; niin useimmissa maakuntalaeissa. Siinä
-merkityksessä se esiintyy vieläkin käytetyissä ruotsinkielisissä
-nimityksissä "prestbol", "klockarebol" (pappila, lukkarila). Mutta
-aikuiselle bolille kävi Ruotsissa, niinkuin sille kävi muuallakin: se
-jäi alkuperäisen tila-alueen nimeksi, vaikka alueelle syntyi useita
-tiloja, ja se tuli merkitsemään määrättyä maa-alaa määräämättömän
-viljelmän sijasta. Ruvettiin puhumaan kokonaisista boleista ja bolin
-osista, 1/2 ja 1/4 boleista, ja bol tuli täälläkin verotusyksiöksi
-samalla lailla kuin Tanskassakin oli tapahtunut.[479]
-
-Myöskin Suomessa esiintyy bol vanhemmalla keskiajalla. Edellä tehty
-lyhyt katsaus jo viittaa siihen, mitä bol Suomessakin alkuaan on
-ollut.[480]
-
-Suomen vanhat bolit esiintyvät asiakirjain mukaan ainoastaan Suomen
-lounaisilla ruotsalaisilla alueilla, tarkemmin sanoen Ahvenanmaalla ja
-Kemiössä. Jo tämä seikka osoittaa, että meidän maassamme esiintyvä bol
-on samaa juurta kuin skandinavialainen. Bolin esiintymisaika Suomessa
-supistuu varhaisempaan keskiaikaan; ensi kerran bolia täällä mainitaan
-v. 1328 ja viimeisen kerran 1410.
-
-Kaikissa 11 asiakirjassa, joissa bolista puhutaan, sillä tarkoitetaan
-tilaa, viljelmää rakennuksineen, peltoineen, niittyineen, metsineen,
-kalavesineen ja muine etuuksineen. Alkuisin on bol varmaan täälläkin
-merkinnyt normalista tilaa yleensä, sitä sen tarkemmin määräämättä.
-Mutta siihen aikaan, jolloin asiakirjamme bolista puhuvat, tämä
-kehityskausi jo oli sivuutettu ja bol tullut merkitsemään määrätyn
-suuruista tilaa, kuten selviää siitä, että bolia ositettiin 1/2, 1/4 ja
-1/8 boleihin ja että bolilla jo varhain oli määrätty arvo. Tällä tavoin
-bol Suomessakin tuli veroyksiöksi, jollaisena se Ahvenanmaan
-vanhimmassa verotuksessa esiintyy.
-
-Siihen aikaan kuin eri seutujen bolit verotuksen kautta saivat saman
-veroarvon, ne todellisuudessakin luultavasti olivat yleensä
-samanarvoisia ja -suuruisia. Mutta kun eri seuduilla olevain tilain
-kesken ei voitu toimittaa minkäänlaista tilusten tasoittamista, ne
-aikaa myöten, asutuksen ja viljelyksen eri tienoilla eri tavoin
-kehittyessä, varmaan tulivat melkoisenkin erilaisiksi. Tästä yleisestä
-syystä kaikki vähänkään vanhemmat maaveroyksiöt Suomessa ovat eri
-seuduilla eri suuruisia, vaikka ovat samannimisiä ja alkuaan varmaan
-olleet samansuuruisiakin.
-
-Mahdollisesti myöskin samassa kylässä olevat tai samaan asutukseen
-lukeutuvat bolit alkuaan omistivat ja käyttivät omia erillisiä
-peltojaan ja niittyjään, jotka eivät olleet yhteisen kyläjaon alaisia.
-Lounaisen Suomen vanhin saaristo- ja rannikkoasutus on suuressa määrin
-sellaisen yksinäisasutuksen luontoista ja lukemattomat maakirjoissa eri
-kyliksi merkityt asutukset ovat ikivanhoja yksinäistiloja tai
-sellaisesta jakautumalla syntyneitä pikkukyliä. "Lohkojaon" tapainen
-erillinen omistustapa oli uuden ajan alussa yleinen Ahvenanmaalla ja
-useilla seuduin lounaisen Suomen mantereella, ja syytä on katsoa tältä
-asutus- ja omistusmuotoa ikivanhaksi.
-
-Todennäköistä kuitenkin on, että tätä kyläjärjestelmää paljon yleisempi
-jo muinoin oli toinen kyläjärjestelmä, sellainen, jossa alku-bolit
-kylän peltojen ja niittyjen omistamisessa ja käyttämisessä olivat
-toisistaan riippuvia, niinkuin ne metsän, laitumen ja kalavesien
-omistamisessa ja käyttämisessä tiettävästi kaikkiallakin olivat.
-
-Sellaisissa kylissä bol-järjestelmä varmaan on ollut jaonkin
-perusteena. Kun verotuksen kautta boleille oli tullut lasketuksi sama
-arvo ja sama vero, käy luultavaksi, että samassa kylässä olevat bolit
-nyt saatettiin käytännöllisesti samanarvoisiksi ja -suuruisiksi,
-elleivät ne jo aikaisemmin sitä olleet; oikeus ja kohtuus vero-oloissa
-oli mahdollista ainoastaan siten, että yhtä suurta veroa maksavat tilat
-samassa kylässä olivat samansuuruiset ja -arvoiset. Suomen bol-alueella
-on siten luultavasti ollut samanlainen kyläjako, kuin Skandinaviassakin
-tiedetään olleen. Tämän kautta bol alueellaan tuli kaiken myöhemmän
-maaverotuksen pohjaksi ja perustukseksi, ja bolin nimi muuttui
-verokunnan nimeksi.
-
-
-
-2. KOUKKU.
-
-
-Kyntöneuvon käyttäminen verotusyksiönä ja viljelyksen alaisen maan
-suuruuden ilmaiseminen kyntöaseen nimellä kuuluu niihin tapoihin, jotka
-määrätyissä oloissa ovat samanlaisia kaikkina aikoina ja kaikissa
-maissa. "Ikeeksi" (jugum) Varron mukaan kutsuttiin roomalaisessa
-Italiassa muinoin peltoalaa, jonka härkäpari päivässä saattoi
-kyntää,[481] ja "auranaloin" Himalaijan rinteitten asukkaat meidän
-aikoinamme arvioivat peltoaloja.[482] Se historiallinen, kyntöaseen
-nimestä johtunut tilamitta, "koukku" eli "aatra", joka keskiaikana on
-vallitsevana suuressa osassa Suomea, ei tosiaankaan ole yksinomaan
-suomalainen eikä virolainen, eipä edes europpalainenkaan, vaan
-yleismaailmallinen viljelysyksiö.
-
-Suomen keskiaikaista koukkua ei kuitenkaan ilman muita mutkia sovi
-verrata roomalaisten ja himalaijalaisten auranmaihin. Lähemmin
-meikäläistä koukkua vastaavat ne laitokset, joita tavataan keskiajan
-Europassa, niin läntisessä ja keskisessä kuin itäisessäkin.
-
-Lännestä alkaaksemme havaitaan, että Englannissa jo ennen Englannin
-normannilaista valtausta käytettiin auraa ja auranmaata (carucate,
-carucage, jugum) tilain mittana ja veroyksiönä. Tätä tapaa näkyy
-alkuaan käytetyn tanskalaisten ja norjalaisten hallitsemissa seuduissa.
-"Carucate" kohdistui Englannissa käytettyyn raskaaseen, tavallisesti 8
-härän vetämään auraan, minkä vuoksi auranmaa oli nimeltä "bovate".
-Verotuksessa carucate merkitsi samaa kuin täysi tila (hide), jonka maat
-siitä päättäen olivat alkuaan yhdellä auralla hoidettavat. "Carucagen"
-nimellä taas ovat tunnetut ne auranaloilta maksetut verot, joita
-normannilaiskuninkaat ottivat aikaisemman "Danegeldin" sijasta.[483]
-
-Tanskassakin on "aura" (Plov, Plovs Land) ollut tilan suuruuden
-ilmaisijana. Valdemarin maakirjassa 1200-luvun keskivaiheilta sitä on
-käytetty sellaisessa merkityksessä kaikkialla Tanskassa. Erittäin
-huomattava on täysitilan (bolin) ja auranmaan yhteys Tanskassakin.
-Juutin lain mukaan auranmaa (Plovs Aerje) vastasi varsinaista
-täydellistä maaomaisuutta, ja Erslev osoittaa, että bol ja auranmaa
-muutenkin ovat olleet toistensa täydellisiä vastineita, niin että
-erotus oli oikeastaan vain nimessä. Auranalalle saatettiin
-1200-1300-luvuilla kylvää n. 40-48 tynnöriä viljaa; myöhemmin
-auranalaksi kutsuttu peltoala pieneni, niin että 1600-luvulla se
-vastasi vain 1/3 tai 1/4 entisestä suuruudestaan.[484]
-
-Eri nimisenä auranala (saks. juch, Juchert, lat. terra boum, bovarium
-y.m.) oli käytännössä useammalla taholla Saksaa 11-15. vuosisadoilla.
-Niin paljon kuin auranalan todellinen suuruus Saksan eri
-seuduissa vaihtelikin, niin kaikkialla sielläkin auranala alkuaan
-tarkoitti täyttä tilaa, jonka katsottiin riittävän yhden perheen
-elatukseksi.[485]
-
-Mutta myöskin niissä seuduissa ja maissa, missä sana aura ei esiinny
-omaisuuden ilmaisijana, oli asianlaita kuitenkin sama, täysitilat
-(Huben ja mansi) kun myöskin alkuaan tavallisesti tulivat määrätyiksi
-yhden perheen tarvetta vastaaviksi ja sen vuoksi olivat yhtä suuria
-kuin muualla auranmaat. Verot ja rasitukset pantiin senvuoksi yhtäällä
-mansuksen tai talon, toisaalla taas auran kannettavaksi, mikä oikeutta
-myöten on ollut sama asia.[486]
-
-Muissa Skandinavian maissa kuin Tanskassa ei auranmaan nimistä
-tilamittaa keskiajalla tunnettu. Suomen vanhoilla ruotsalaisilla
-alueilla, niinkuin Ruotsissakin, se oli tuntematon. Syynä siihen ei
-voinut olla muu, kuin että näillä alueilla oli ennen kuvaamassamme
-bol-laitoksessa länsi- ja keskieuroppalaista auranalaa vastaava
-järjestelmä.
-
-Suomalaisenkaan koukun lähtökohta ei ole länsi- ja keskieuroppalaisessa
-auranmaassa, vaan Itämeren itäpuolisilla alueilla.
-
-Vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka on Itämeren maakunnissa
-verotusyksiönä ollut atra eli koukku (saks. Hakenpflug, Haken, lat.
-uncus, lätt. arklis, vir. ader). Tämä verotusyksikkö oli muinoin yhtä
-kotoinen lättiläisillä kuin liiviläisillä ja virolaisilla alueilla.
-Saksalaisen valtauksen ensi aikoina koukun nimellä tarkoitettiin sekä
-kyntöasetta että sillä hoidettavaa sangen epämääräistä kyntöalaa. Koska
-vanhemmissa asiakirjoissa ei koskaan puhuta koukun osista, näyttää
-luultavalta, että vero aluksi kannettiin suorastaan vain kyntöaseitten
-mukaan. Kartanotalouden edistyessä kuitenkin verotus pian siirtyi
-kyntöaseesta maahan, eivätkä asiakirjat 14. vuosisadan lopulta lähtien
-puhukaan muunlaisesta koukusta kuin maakoukusta. Sen suuruutta
-ilmaistiin yleisimmin kylvömäärällä. Koukunmaa tuli täten entistä
-paljon tarkemmin määrätyksi, mutta mitään yhteistä tai samaa mittaa
-sillä ei enään ollut, vaan vaihtelivat koukunmaan määritelmät eri
-alueilla ja eri aikoina tuntuvasti. V. 1431 Kuurinmaalla luetellaan
-kuudenlaisia koukkuja.[487] 1500-luvun loppupuolella Itämeren
-maakunnissa puhutaan suurmestarin, Plettenbergin, arkkipiispan,
-suurista puolalaisista ja pienistä saksalaisista koukuista. Ilmoitukset
-näiden erilaatuisten koukkujen mittausopillisesta suuruudesta olivat
-vieläkin hyvin epämääräiset; asiakirjoista käy selville ainoastaan se,
-että koukunmaita mitattiin niiniköydellä, jonka mukaan koukun osiakin
-nimitettiin (saks. Baste). Koukunmaan varsinaisena määrääjänä lienee
-yhä edelleenkin ollut kylvömäärä. Keskiajan parin viimeisen
-vuosisadan kuluessa koukku Liivinmaalla ja Virossa vihdoin muuttui
-säännöllisemmäksi veroyksiöksi. Mutta vieläkään se ei ollut kaikkialla
-samansuuruinen eikä samanlaatuinen. Liivinmaalla laskettiin koukkuun
-kuuluvan 80 taalerin arvosta luokitettuja eri laatuisia viljelys- ja
-käyttömaita sekä 20 hengen työvoima, Saarenmaalla saatiin tilain
-koukkumäärä tietää jakamalla 24:llä peltojen, niittyjen ja laitumien
-arvo ja laskemalla koukkua kohden 4 työkykyistä miestä. Virossa taasen
-tuli Ruotsin aikana koukkuluku määrätyksi henkiluvun perusteella siten,
-että sisämaan koukun osalle laskettiin 5 ja rannikkokoukun osalle 10
-työkykyistä miestä. Saarenmaan koukun suhde Liivinmaan koukkuun oli
-kuin 3:10. Yleensä merkitsi koukku jo keskiajalta lähtien verraten
-suurta tilaa, joka harvoin oli yhden talonpojan hallussa.[488]
-
-Myöskin suomalaisten kaakkoisilla naapureilla, venäläisillä, oli sahra
-eli atra (ven. coxa, plugj.) muinoin yleisenä verotusyksiönä.
-Tavallisesti mainitaan tatarien Venäjällä ensimäisinä käyttäneen tätä
-verotustapaa, ja mahdollisesti tuoneen sen mukanansa sisä-Aasiasta.
-Kuitenkin vanhimpain venäläisten aikakirjain mukaan jo v. 981 Wladimir
-ruhtinas verotti vjatitseja auralta (ot pluga), niinkuin hänen
-isänsäkin oli tehnyt.[489] Tatarit tekivät aurasta yleisen veroyksiön,
-jonka perusteella raskaimmat verot suoritettiin. Heidän valta-aikanaan
-laskettiin auran pitävän työssä pari kolme työntekijää hevosineen ja
-vaadittiin auralta veroa 5 kopekkaa (nykyisessä Venäjän rahassa
-vähintäin 5 ruplaa). Myöhemmin käyttivät venäläiset ruhtinaat samaa
-verotustapaa alueillaan yhä yleisemmin; 1430-luvulla Novgorodin
-ruhtinas otti veroa Torshokin alueelta kultakin auralta, mutta
-auralaskua sovitettiin myös kaikenlaiseen muuhun verotettavaan:
-karvarinammeisiin, nuottiin, myyntipuoteihin, pyöräauroihin, pajoihin,
-jalkatyömiehiin, lotjiin, suolankeittopannuihin. Itsenäisessä Moskovan
-ruhtinaskunnassa käytettiin verotuksessa hyvin suuria auraveroyksiöitä.
-V:n 1550 säännön mukaan sisälsi veroaura määrätyn alan peltoa,
-tavallisesti 400 desjatinaa eli 800 tshetvertin (silloinen tshetvertti
-puolet nykyistä) kylvöalan kolmijakoisen vainion kussakin kolmessa
-osassa.[490]
-
-Vatjal. viidenneksen verokirjassa ilmoitetaan auran sisältävän 3
-obsjaa, jokaiseen obsjaan menevän 4 korobjan kylvön, joten laskemalla
-korobjaan 2 tshetverttiä veroauran-alaan voitiin kylvää 24
-tshetverttiä.[491]
-
-Mainittu vanha verokirja ei mainitse auraa veropohjana Käkisalmen
-Karjalassa. Myöhempinä aikoina kumminkin esiintyy aatra eli aatranmaa
-(ader) veropohjana Käkisalmen Karjalan eteläisimmässä osassa. Tämä
-verotusyksiö ei voine olla Ruotsin suuruuden ajan sinne tuoma, koska
-siinä tapauksessa se tuskin olisi rajoittunut niin pienelle alueelle.
-Ei myöskään ole aatralasku levinnyt itäänpäin Ruotsin Karjalasta käsin,
-missä verotus jo keskiajalla perustui n.s. "täysiveroihin".
-Täytymälläkin täytyy katsoa Käkisalmen aatraa ikivanhaksi paikalliseksi
-laitokseksi, jonka alkujuuret ovat haettavat Novgorodista tai Virosta
-päin.
-
-Käkisalmelaisen aatranmaan suuruudeksi ilmoitetaan 1600-luvun
-puolivälissä 6 tynnörin kylvömäärä. Toisen tiedon mukaan yhteen obsjaan
-1680-luvulla meni 2 4/45 aatranmaata.
-
-Aatranmaa-laskua käytetään vieläkin maalukuna Raudun, Sakkulan,
-Pyhäjärven, Räisälän, Kaukolan ja Käkisalmen pitäjäin alueella, missä
-se voimassa olevain säännösten mukaan vastaa koko manttaalia muualla
-Itä-Karjalassa.[492]
-
-Jo v. 1334 esiintyy aatra eli koukku (aratrum) Hämeessä sekä
-kirkollisen että linnaverotuksen perusteena[493] ja Maunu kuninkaan
-kirjeessä samalta vuodelta samaa yksiötä mainitaan tilusmittana maan
-lounaisissa osissa.[494] Keskiajan alkupuolella on koukku ollut yleinen
-verotusyksiö lounaisen Suomen suomenkielisillä alueilla; ruotsalaisilta
-alueilta ei ole tunnettu ainoatakaan tapausta, missä koukkulukua olisi
-käytetty. V.-Suomessakin koukun esiintyminen lakkasi jo aikaisin
-1400-luvulla. Uuden ajan alussa koukkulaskun käytäntö supistui
-Hämeeseen ja Ylä-Satakuntaan, mutta siellä se vielä kauan 1500-luvulla
-oli maan arvioimisen ja verotuksen tärkeimpänä kulmakivenä.
-
-Suomessa tuo yleismaailmallinen maayksiö siten esiintyy yksinomaisesti
-suomalaisten heimojen, etupäässä v.-suomalaisten ja hämäläisten,
-laitoksena. Hyvillä syillä on arveltu, että se on Suomessa ollut
-käytännössä jo pakanuuden aikana.[495]
-
-Verotusyksiönä ei koukku meikäläisissä asiakirjoissa koskaan merkitse
-kyntöasetta, vaan aina veronalaista maata. Kun koukku halki pitkäin
-aikain säilyi laajalla alueella tärkeänä verotusyksiönä, täytyi sen
-vähitellen saada tarkempia suuruuden määräyksiä kuin minkä kyntöaseen
-nimi sisälsi. Sellaisena tarkempana suuruusmittana käytettiin
-keskiajalla kylvömäärää ja raha-arviota. Vanhin tieto koukun
-kylvömäärästä on v:lta 1380, jolloin Lemun Lempoisten kylässä puolen
-koukkua ilmoitetaan vastaavan 3 suomalaisen punnan kylvöä kummassakin
-vainiossa sekä 8 kuormaa niittyä.[496] Tämä ilmoitus lienee käsitettävä
-niin, että puoleen koukkuun silloin vallinneen kaksijakoviljelyksen
-mukaan kuului 3 kylvettyä punnanalaa toisessa ja 3 kesantona olevaa
-punnanalaa toisessa vainiossa, koko koukkuun siis 6 kylvettyä
-punnanalaa toisessa ja yhtä suuri kylvämätön ala toisessa vainiossa.
-Turun piispan v. 1442 Juvan asukkaiden kanssa tekemän sopimuksen mukaan
-oli main. seurakuntaan perustettava "täysi pappila", johon oli kuuluva
-6 punnanalaa kummassakin vainiossa ynnä niittyjä; kun Juvalla samalla
-mainitaan veroyksiönä papinkoukkuja, näyttää siltä, että täydellä
-pappilalla on tarkoitettu täyden koukun tilaa, johon oli kuuluva 6
-punnanalaa kummassakin vainiossa.[497]
-
-Hattulan ja Hollolan kihlakunnissa ilmoitettiin uuden ajan alussa koko
-koukun maahan kylvettävän 3 puntaa viljaa.[498] Jos katsomme tähän 3
-punnan kylvöön kuuluneen yhtä suuren kesannon, olisi siten koukun ala
-Hämeessä uuden ajan alussa ollut puolta pienempi kuin V.-Suomessa
-1380-luvun lopulla. Mutta mahdollista on, ettei Hämeen koukun suuruus
-ole ensinkään verrattava Nousiaisten ikivanhan peltoseudun koukkuun,
-vaan Savon "veronahkaan" eli "arviopunnanmaahan", johon aikaisemmin
-näyttää kuuluneen kolmen viljapunnan -- yhden ruis-, yhden ohra- ja
-yhden kaurapunnan -- kylvö[499] ja joka tarkoitti kaskikylvöä.
-Peltoseutujen koukku on saattanut olla toista kuin kaskiseutujen
-koukku.
-
-Eräässä asiakirjassa, joka koskee Hollolan Lahden kylän tilusten
-järjestelyä v. 1562, kerrotaan määrätyksi, että kylän uudestaan
-verotuksessa oli pantava "kuhunkin verokoukkuun 2 puntaa ruismaata ja 2
-puntaa ohramaata peltoa".[500] Vaikkapa koukun kylvömäärät siten eivät
-kaikin paikoin ja ajoin olisi olleet yhtäpitävät, on kumminkin
-tosiasia, että koukulla on tarkoitettu määrättyä kylvöalaa.
-
-Koukun hinnat olivat Nousiaisten tienoilla v:n 1380 vaiheilla hyvin
-vaihtelevat (40-165 mk),[501] mikä suureksi osaksi näyttää riippuneen
-koukkuun kuuluvain niittyjen erilaisesta määrästä, mutta varmaan
-myöskin pellon laajuudesta ja laadusta, jotka näillä ikivanhoilla
-viljelysseuduilla saattoivat eri kyläin koukuissa olla hyvinkin
-erilaiset. Saman kylän koukut sitävastoin näyttävät puheenaolevilla
-seuduilla olleen samanarvoiset; niinpä v. 1380 Inkoisten kylässä
-myytiin kaksi, eri omistajille kuuluvaa 1/2 koukun tilaa aivan samasta
-hinnasta.[502]
-
-1400-luvun puolivälissä Hämeessä myytiin koko koukun maita 90 ja 88
-markalla.[503] Uuden ajan alussa ilmoitetaan koukun hinnan talonpoikain
-kesken olleen Hämeessä 300 mk.[504] ja Ylä-Satakunnassa 200 mk.[505]
-Kun jonkunlainen koukun normalihinta oli olemassa niin myöhään, on
-sellainen luultavasti ollut jo aikaisemminkin.
-
-Uuden ajan alussa ilmoitettiin koukun suuruus usein myöskin
-"tangoissa". Hämeen koukku sisälsi 6 tankoa. Mutta tämä mittaamistapa,
-kuten tuonnempana osoitetaan, ilmeni koukun yhteydessä vasta myöhään,
-eikä ollut siihen alkuaan kuuluva. Tangoitus Hämeessä merkitsi vain
-viljelysmaan tarkempaa jakamista ja verokuorman tasoitusta, mutta itse
-veropohjaa se ei muuttanut.
-
-Kun Hämeessä ja Ylä-Satakunnassa koukkua käytettiin mitä
-erilaisimpain, kuninkaalle, nimismiehelle, kirkolle, papille
-ja piispalle suoritettavain verojen perusteena, tuli tämä puoli
-koukusta tilikirjoissa usein etualalle; niissä puhutaan siten
-"kuninkaankoukuista", "nimismiehenkoukuista", "kirkonkoukuista",
-"papinkoukuista" ja "kilttikoukuista". Kaikki nämä nimitykset
-tarkoittavat ilmeisesti samaa vanhaa veroyksiötä; laskutavat
-sellaiset, että kuninkaan koukussa oli kolme papinkoukkua ja että
-nimismiehenkoukku teki kaksi papinkoukkua, tahtovat vain ilmaista, että
-koukulta maksettiin kuninkaalle 3 ja nimismiehelle 2 kertaa enemmän
-kuin papille.
-
-Koukun varsinaisia vanhoja tuntomerkkiä ovat edellisen mukaan siis
-olleet pääasiallisesti kylvömäärä ja raha-arvo. Aikaisempana
-kehityskautenaan koukku ei kuitenkaan merkinnyt ainoastaan pellon
-kylvömäärää eikä raha-arvoa. Lemun Lempoisten kylässä v. 1380
-laskettiin puoleen koukunmaahan pellon lisäksi niittyäkin. Toisessa
-samanaikaisessa kaupassa myytiin "koukku ja kaikki mitä siihen
-kuuluu".[506] Tästä näkyy, että koukku mainittuna aikana on ollut
-tilamitta, sellainen täyden tilan edustaja, minä se esiintyy
-germanilaisillakin aloilla. Suomen koukun myöhempi jakautuminen
-helposti laskettaviin osiin (1/1, 1/4, l/3, 1/6), joilla tiettävästi ei
-ollut erinäisiä nimiä, viittaa alkuperäiseen kokonaisuuteen, jonka nimi
-pysyi osissakin. Siihen käsitykseen, että koukku Suomessa alkuaan on
-merkinnyt täysitilaa, pakottaa sekin seikka, että koukun varhaisempana
-esiintymisaikana bol lounaisen Suomen ruotsalaisilla alueilla oli
-samanlainen täyden tilan ilmaisija, ja ettei muuntapaisia veroyksiöitä
-siltä ajalta yleensä tunnetakaan.
-
-Sellaiseen täysitilaan, jota koukku varhaisempana aikanaan merkitsi, ei
-ole arvatenkaan kuulunut aivan suuria peltoaloja. Koukun tila ei ole
-ollut suurviljelystila, vaan alkuistila. Tällaista alkuistilaa kohden
-saattoi tulla hyvinkin suuri ala maata, mutta sen peltoala ei voinut
-viljelyksen ensi asteilla olla suuri. Uudisraivauksia jatkettaessa,
-koukuntiloja jaettaessa ja uusia tiloja vanhain koukuntilain maille
-perustettaessa koukku vähitellen sai uuden merkityksen. Koukun maa-ala
-pysyi entisellään, mutta kokonaiseen koukkuun kuuluvat peltoalat
-suurenivat. Pientä peltoalaa merkinnyt koukku tuli vihdoin merkitsemään
-suurta peltoalaa, suurtilaa, jollaista lopuksi tuskin kukaan omisti.
-
-Yhtä luonnollista kuin on, että saman viljelyskauden täysitilat yleensä
-olivat suunnilleen toistensa vertaisia, yhtä luonnollista on, etteivät
-koukut kaikkialla olleet aivan yhtä suuret peltoalaansa y.m. etuihin
-nähden. Koukkujen laita oli sama kuin bolien: molemmat olivat eri
-kylissä erilaisia, mutta samassa kylässä samanlaisia. Koukku on
-ymmärrettävä ainoastaan kylän kautta; vanhemmittain koukku aina
-tarkoittaa määrätyssä kylässä olevaa koukkua; milloin siis koukkua
-mainitaan, muistetaan aina kyläkin, minkä koukusta on kysymys.
-Ainoastaan sillä tavoin koukku saattoi olla maan ja verojen
-jakoperusteena kylässä, minä se ilmeisesti on ollut. Useissa
-asiakirjoissa keskiajan lopulta koukkua nimenomaan mainitaan kylän
-osuuden perusteeksi.[507]
-
-Aikain kuluessa alkuperäiset koukuntilat osittuivat sukujakojen ja
-arvatenkin myös kylän alueella tapahtuvan uutisasutuksen kautta.
-Nousiaisten seudulla v. 1380 mainitaan 1/2 koukun tiloja ja toisten
-tilain pienet kylvömäärät tietenkin edustavat vastaavia koukun
-osia.[508] Keskiajan loppupuolella koukun ositus oli ehtinyt vielä
-pitemmälle: 1/4 ja 1/6 jaettiin vielä kahtia, joten saatiin 1/8 ja
-1/12.[509] Hämeen vanhimmassa maakirjassa v:lta 1539 on lukuisia
-esimerkkiä koukunosatiloista, jotka kuitenkin luontaisesti ryhmittyivät
-täysiksi tai puoliksi koukunmaiksi. Esimerkkinä olkoon Tuuloksen
-Rukkoilan kylä, jossa oli 2 puolen ja 5 koko kuudenneksen sekä 2 puolen
-ja 3 koko neljänneskoukun verotilaa (yhteensä siis 2 koukkua).[510]
-Kuinka kääpiömäisiksi koukuntilat saattoivat osittua, näkyy Hollolan
-Okeroisten ja Lahden kylistä, joissa v:n 1548 verokirjan mukaan asui
-edellisessä 24 talollista 2 1/2 ja jälkimäisessä 29 talollista 2 5/6
-koukun alalla; enimmällä näiden kyläin talollisilla oli hallussaan vain
-1/2 kuudenneksia (= 1/12) koukunmaita.[511]
-
-Koukun jakautumisen perusteella voinee tehdä asutushistoriallisesti
-tärkeitä johtopäätöksiä. Jos kerran koukku alkuaan on ollut täysitila,
-niin koukkuja pienemmät tilat ovat alkuoloissa olleet mahdottomat ja
-siis kaikki erilliset asutukset ja kylät, joiden koukkuluku myöhempänä
-aikana oli koukkua pienempi, niinmuodoin myöhäsyntyisiä, vanhemmista
-kylistä erinneitä tai niiden alueille syntyneitä. Kun, ottaaksemme
-esimerkin Hollolan seuduilta, Jalkarannan, Tiirismaan, Upilan ja
-Siikaniemen kylillä kullakin uudenajan alussa oli maata vain murto-osa
-koukusta, niin ilmeisesti nämä kylät ovat alkuperäisemmästä suuremmasta
-koukkukokonaisuudesta (tai useammasta sellaisesta) erinneitä osia. Kun
-kaikkien mainittujen kyläin ja lisäksi Lahden ja Mukkulan kyläin
-yhteenlaskettu koukkumäärä teki tasan 3, niin on hyvin mahdollista,
-että näiden lähekkäin olevain ja yhdenjaksoisen alueen muodostavain
-kyläin piirissä on kerran ollut 3 alkutilaa, joista kaikki nuo kylät
-vähitellen ovat syntyneet.
-
-Koukun ositustapa oli samanlainen kuin bolin: l/2, l/4, 1/8 tai 1/3,
-1/6, 1/12. Tämä ositustapa on ilmeisesti perivanha ja on luultavastikin
-riippunut verotuksesta. Maanjako ja veronjako tahdottiin pitää
-yksinkertaisessa, helposti havaittavassa ja laskettavassa suhteessa
-toisiinsa. Mutta tällainen jako ei ajan kuluessa voinut pysyä
-todellisten omistusolojen kehityksen rinnalla. Kaikkia maan kauppoja,
-vaihtoja ja panttauksia ei koukkujaossa voitu ottaa huomioon.
-Siitä syystä koukkulasku vähitellen kävi yhä hankalammaksi ja
-epäkäytännöllisemmäksi. Se oli muinaisiin perintöoloihin nojautuva
-laitos eikä sopeutunut vapaisiin maanluovutusoloihin eikä yksilölliseen
-verotukseen. Niinpä koukkulasku jo 1400-luvun alkupuolella hävisi
-V.-Suomesta ja hämäläisilläkin alueilla se kyläjakona jo keskiajan
-loppupuolella alkoi taantua ja väistyä syrjään uusia omistusoloja
-paremmin vastaavan ruotsalaisen tangoituksen tieltä, vaikka veroyksiönä
-yhä edelleenkin säilyi.
-
-
-
-3. LOUNAIS-SUOMEN SAVU.
-
-
-Suomalaisen koukkulaskun katoamisen lounaisesta Suomesta aiheutti uuden
-veroyksiön, _savun_ (rök), tuleminen yleiseen käytäntöön
-puheenalaisessa osassa maatamme. Ensi kerran Lounais-Suomen savuja
-mainitaan Albrekt kuninkaan ja Jeppe Djeknin v. 1387 tekemässä
-sopimuksessa, jossa viimemainittu m.m. oikeutettiin Turun linnaläänistä
-ottamaan apuveron kultakin savulta ja 20 savun muodostamalta
-verokunnalta.[512] V. 1405 mainitaan savua tilamittana Sauvossa.[513]
-Eerik Pommerilaisen verokirjan otteissa v:lta 1413 savu jo oli
-hallitsevana veroyksiönä suurimmassa osassa V.-Suomea, Ala-Satakunnassa
-ja Pohjanmaalla.[514] Sellaisena savu uuden ajan alussa oli käytännössä
-koko V.-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Savulasku on ilmeisesti
-tullut käytäntöön Lounais-Suomessa 14. ja 15. vuosisadan vaihdeaikoina.
-
-Lounais-Suomen savu ei ole mikään alkuperäinen asutus- tai
-maanomistusilmiö, vaan ainoastaan uusi veroyksiö, jonka uudet
-verotustarpeet ovat luoneet. Vanhat veroyksiöt (ruotsal. alueen bolit
-ja suomal. alueen koukut) on hyljätty, koska ne eivät enään vastanneet
-tilain todellista verokykyä, ja sijaan on muodostettu uusi parempi
-veroyksiö, savu. Sekä ijältään että laadultaan lounaisen Suomen savu
-vastaa Ahvenanmaan savua, vaikka edellinen muuten tuli paljon
-tärkeämmäksi veroyksiöksi kuin jälkimäinen.
-
-Savun tärkeimpänä tehtävänä Lounais-Suomessa oli rahaverojen
-suorittaminen. Eerik Pommerilaisen aikana savu oli veroyksiö 5 markan
-maksamista varten, v:n 1436 verouudistuksen jälkeen ja vielä Kustaa
-Vaasan aikana se oli veroyksiö 4 markan maksamista varten. Savun
-maksettava teki siis aikaisemmin 40, myöhemmin 32 äyriä; sen vuoksi
-uuden ajan alussa sanottiin savun jakautuvan 32 äyriin. Samalla tavoin
-jaettiin savu 4 (aikaisemmin 5) markkaan, joita V.-Suomen vanhimmassa
-verokirjassa kutsutaan veromarkoiksi (skattmark).[515] Laajalla alalla
-pohjoisessa V.-Suomessa maksettiin aivan ruotsalaiseen tapaan kultakin
-sellaiselta veromarkalta ("pääveron markalta") 1 äyrityinen linnan
-työrahoja.[516]
-
-Savu olikin ilmeisesti ruotsalaiseen markkalaskuun perustuva veroyksiö.
-
-
-
-4. KYLÄN TANGOITUS.
-
-
-Edellisillä lehdillä on jo eri puolilta tutustuttu keskiajan valtion
-tapaan pidellä veroamaksavaa yhteiskuntaa. On nähty, kuinka ensinnä
-alkuisista tiloista ja sitten jälleen myöhempäin aikakausien tiloista
-verottajan käsissä muodostui veroyksiöitä ja verokuntia, joista valtion
-koko taloudellinen ja hallinnollinen rakenne oli kokoonpantu. Mutta
-valtion laitelman ulkopuolella keskiajalla seisoi toinenkin yksiöistä
-kokoonpantu laitos,se jossa veroamaksavat talonpojat itse elivät ja
-ahersivat, josta heidän toimeentulonsa ja onnensa riippui ja joka
-heille senvuoksi oli muita laitoksia läheisempi ja tärkeämpi: kylä.
-Keskiajan valtion säännötön ja särmikäs rakenne oli kyhätty
-monenmoisista rakennusaineista; siinä boleja, veromarkkoja,
-täysiveroja, nautakuntia, neljäskuntia, koukkuja, savuja, yksiöitä jos
-joitakin. Keskiajan kylälaitos maamme lounaisissa, silloin
-edistyneimmissä osissa perustui yhteen pysyvään yksiöön: _tankoon_.
-
-Kylän jakaminen tankoihin eli kylän tangoitus oli käytännöllinen
-mittaustoimitus, jolla kylän viljelysmaat ja verot tulivat oikein ja
-suhteellisesti jaetuksi kylän asukkaiden kesken. Sen tunnuksellisen
-muodon mukaan, jonka kylän vainiot tangoituksen kautta saivat,
-sitä kutsuttiin "sarkajaoksi" (tegskifte). Käytännöllisestä
-toimitustavastaan se sai nimen "myötäpäivänjako" (solskifte) ja
-alkuperästään vihdoin nimen "ruotsalainen jako".
-
-Aikaisin tieto tangoituksen käyttämisestä Suomessa on v.lta 1332,
-jolloin Paraisissa tilan suuruutta määritellään kyynäröin.[517] V. 1351
-kyynärämitta esiintyy Kemiössä tilan (bolin) yhteydessä.[518] Sitten
-tulee vuoro Paimiolle, jossa Moision kylän tankojakoa v. 1385
-seikkaperäisesti mainitaan.[519] V. 1405 esiintyy tangoitus sangen
-yleisenä Sauvossa ja Paimiossa.[520] Ahvenanmaalta on tiedossa tapaus
-v:lta 1400,[521] Ala-Satakunnasta v:lta 1402,[522] Raaseporin läänistä
-v:lta 1414.[523] Vasta 1400-luvulla tangoitus yleisemmin levisi
-Lounais-Suomen suomalaisille alueille, myöhemmin Hämeeseen, missä se ei
-vielä uuden alussa ollut lähimainkaan yleinen. Historiallisten tietojen
-mukaan siis tangoitus on eteläisen V.-Suomen saaristosta ja rannikolta
-käsin 1300-luvulla alkanut levitä muihin Länsi-Suomen seutuihin.
-
-Mutta varsinaisella leviämisalueellaankaan ei tangoitusta käytetty eikä
-voitu käyttää aivan kaikissa paikoissa. Sen ulkopuolelle jäivät
-luonnollisesti kaikki yksinäistilat ja yksinäiset tiluskappaleet,
-joissa mitään jakamista ei tarvittu. Edelleen jäi tangoittamatta joukko
-V.-Suomen rälssitiloja nähtävästi siitä syystä, että nekin olivat
-yksinäisiä, kylistä erilleen perustettuja tai kylistä eronneita
-tiloja. Tangoituksen ulkopuolelle jäivät myös varhain Ruonan
-kruununkartanolääni ja Kuusiston piispankartano todennäköisesti sen
-vuoksi, että ne olivat joutuneet eri lääneiksi jo ennen tangoituksen
-yleisempää leviämistä. Vihdoin pohjoisen V.-Suomen äärimmäinen alue
-(Uudenkirkon, Laitilan ja Lapin pitäjät) muodostivat erityisen
-verotuspiirin, jossa maaperä ja viljelystapa estivät tangoituksen
-toimeenpanemista. Varmaan samasta syystä jäi suurin osa Ahvenanmaata
-tangoittamatta.[524] Mutta muuten oli uuden ajan alussa koko V.-Suomi
-jo omistanut uuden kyläjaon.
-
-Tangoituksen yhteys muinaisen ruotsalaisperäisen bol- ja
-markkajärjestelmän kanssa käy ilmi sen nimestä ("ruotsalainen jako")
-sekä sen ensimäisen esiintymisen ajasta ja paikasta. Tangoituksen
-omituinen 24-luku, kylän säännöllinen jakautuminen 24 tankoon, saapi
-bol- ja markkajärjestelmästä luonnollisen selityksensä.
-
-Markkajärjestelmän mukaan 24 markan arvoiset alkubolit suorittivat
-veroa 1 markan siten, että jokainen markanvero suoritti 1/24 markkaa
-eli 1 äyrityisen. Tangoitus ei alkuaan ollut muuta kuin tämä sääntö
-käytännössä toimeenpantuna; missä bolilla oli useampia asujia, se
-jaettiin 24 tankoon, joista kunkin suoritettavaksi tuli 1 äyrityinen.
-
-Kun bolin verolliset elivät ja asuivat samoilla kotivainioilla, tämä
-sisällinen jaoitus jäi pysyväksi vielä sittenkin, kun alkubol oli
-menettänyt merkityksensä ja muuttunut kyläksi. Tulipa kylä suuremmaksi
-tai jäi pienemmäksi, se oli kumminkin samanlainen kokonaisuus, kuin bol
-ennen oli ollut, ja jakautui yhä edelleen samalla tavalla.
-
-Siitä syystä varmaan lukuisissa V.-Suomen kylissä vielä uuden ajan
-alussa maksettiin veroa tangolta 1 äyri (alkuaan äyrityinen). Tämä
-tangon vanhin verotus oli myöskin määrätyssä suhteessa tangon
-alkuperäiseen kylvömäärään, joka oli panni.[525] Juuri sellaisia olivat
-nuo 1 äyrin maksavat tangot V.-Suomen kylissä.[526]
-
-Mutta kyläin kehitys ei jäänyt sille alkuiselle kannalle. Toiset kylät
-olivat jo alusta alkaen suurempia kuin toiset, viljelykset laajenivat
-enemmän, maat olivat parempia toisissa kylissä kuin toisissa. Siitä oli
-seurauksena, että myöskin tangot olivat suurempia ja arvokkaampia
-toisissa kylissä kuin toisissa. Veroakaan niin ollen ei voitu määrätä
-kaikille tangoille samanlaiseksi, vaan täytyi veron mukautua tangon
-kylvömäärän tai hinnan mukaan.
-
-Molempia tapoja käytettiin. Kylvömäärää seuratessa pidettiin
-edelleenkin ohjeena 1 äyrin veroa 1 pannin kylvöltä, otettiin siis 2
-äyriä sellaiselta tangolta, jolle kylvettiin 2 pannia, 3 äyriä 3 pannin
-tangolta j.n.e.[527] Yleisempi näkyy kumminkin olleen tangon verotus
-arvon mukaan. Minkälaista suhdetta tai taksaa siinä noudatettiin, ei
-ole kaikin paikoin tarkemmin tunnettu, mutta verraten yleisenä sääntönä
-uuden ajan alussa oli 1 äyrin vero 10 markalta tangon arvoa.
-
-Olemme edellisestä nähneet, että tangoituksen alkuperäisenä
-päätarkoituksena oli verokuorman jakaminen verollisille heidän
-todellisen maaomaisuutensa mukaan. Toisena puolena tästä tehtävästä oli
-pitää yllä järjestystä ja selvyyttä kyläin yhä pirstoutuvissa ja
-sekaantuvissa tiluksissa.
-
-Historiallisen ajan alusta asti toimivat monet voimat Länsi-Suomen
-varsinaisen kyläyhteiskunnan hajoittamiseksi. Aateli irroitti itselleen
-osia vanhoista kylämaista, kirkko kokosi maaomaisuutta joka toisesta
-kylästä, ja lopuksi oli maasta tullut yleinen vaihto- ja kauppatavara,
-joka pilkkoi vanhat sukutalot ja saattoi joka kylässä taloja ja maita
-"vieraskyläisten" (utbysmän) haltuun.
-
-Tuloksena oli maaomaisuuden suuri pirstoutuminen kaikilla vanhoilla
-asutusseuduilla. Samassa kylässä saattoi olla veromaata, rälssimaata,
-kirkonmaata, ulkokylänmaata, vuokramaata, autiomaata. Talonpoikaistilat
-olivat yleensä kääpiöityneet; maakirjoissa on esimerkkiä siitä, että
-verraten pienissä kylissä oli 2 ja 3 kyynärän tiloja, joiden hallussa
-oli 1/72 tai 1/48 kylän maista.[528] Alkuperäisestä tasa-arvoisuudesta
-kylässä ei ollut enään paljon jäljellä; koko Paraisten pitäjässä uuden
-ajan alussa tuskin oli kahta tilaa, joilla olisi ollut yhtä suuri
-tankoluku ja kylvömäärä.[529]
-
-Tähän maaomaisuuden hajoamiseen liittyi häiriöitä viljelyksessä. Kuta
-useampaan osaan alkutilat jakaantuivat, kuta useampain omistajain
-peltoliuskoja kylän vainiolla oli ja kuta erikokoisemmiksi nämä
-peltoliuskat vielä tulivat, sitä vaikeampi oli pitää selvillä rajoja
-eri omistajain maitten välillä ja määrätä kunkin omistuksen suuruus.
-Kylvömäärä, joka suurissa omistuksissa vielä riitti maan mitaksi, oli
-pienen pienten omistusten mitaksi liian ylimalkainen.
-
-Vielä pahempia olivat kylän maaverojen maksamisessa vähitellen
-syntyneet epäkohdat. Nykyaikana maaverotus kohdistuu yksityisiin
-(maakirja)tiloihin, joilla kullakin on oma muuttumaton
-manttaalimääränsä. Keskiajan maaverotus oli pohjaltaan toisenlainen.
-Maaverot oli silloin laskettu verokuntain ja kyläin kannettavaksi,
-mutta kylät itse jakoivat ja sovittelivat veron yksityisten talojen
-kesken. Kullakin talolla oli vanha tietty osansa kylän veromäärästä;
-kylä kokonaisuudessaan oli kumminkin vastuussa kylälle kerran määrätyn
-veron suorittamisesta, niin että jonkun talon köyhtyessä tai joutuessa
-autioksi toisten kuorma suureni. Keskiajan verotuksen henkilökohtainen
-luonne ilmeni siten maaveroissakin, joissa oikeana maksajana ei ollut
-maa eikä talo, vaan talonpoika, kylässä asuva ja sen veroista vastaava
-talollinen.
-
-Kun nyt kylän veronalaisesta maasta kappale toisensa jälkeen oston tai
-perinnön tai muun saannin kautta joutui ulkokyläläisille, jotka eivät
-asuneet kylässä, niin tuli kysymys, kuka oli maksava veron näiden
-kappaleiden puolesta. On selvää, että kylä edelleenkin oli vastuussa
-koko kylämaan verosta ja että kukin talollinen maksoi vanhan tietyn
-veronsa, vaikkapa hänen talonsa maa oli vähentynytkin. Mutta ottiko
-vieraskyläläinen osaa sen talon veroon, jonka maata oli joutunut
-hänelle, siihen tapaan kuin palstatilat meidän aikanamme maksavat
-vero-osansa päätilalle? Sikäli kuin tällaisesta seikasta voi tietoja
-saada eivät "vieraskyläläiset" maksaneet mitään veroa. Paraisten
-pitäjän merkilliseen maakirjaan Kustaa Vaasan ajalta on tarkoin
-merkitty ulkokyläläisten kappaleet kussakin kylässä, useimmista
-kappaleista on lisäksi mainittu, että ulkokyläläiset itse niitä
-viljelivät, ja kerran on tehty merkintä, että tämä ulkokyläläisten
-viljelys oli niille vahingoksi, jotka omistavat talot.[530] Tämä
-maakirjan tiedonanto tuskin voi merkitä muuta kuin sitä, että hyöty
-ulkokyläläisten viljelemistä kappaleista, joita Paraisissa oli
-lukemattomia, oli mennyt vieraisiin kyliin oman kylän veronmaksajain
-vahingoksi, joiden oli täytynyt maksaa verot kylän kaikista maista.
-
-Olipa nyt ulkokyläläisten maakappaleiden saantitapa mikä hyvänsä, niin
-maan verokuorman lakkaamaton kasvaminen itse veromaan lakkaamatta
-vähentyessä aikaa myöten synnytti arveluttavia epäkohtia. Tästäkin
-syystä tuli yhä kipeämmäksi tarve siirtää maavero kylän talollisten
-hartioilta itse maanomistajain hartioille, muuttaa kylän vastattava
-vero itse maan vastattavaksi veroksi, todelliseksi maaveroksi.
-
-Tangoituksen kautta kävi mahdolliseksi järjestää kylän maaolot
-näissäkin suhteissa oikeudenmukaiselle, selvälle, helposti
-hallittavalle kannalle.
-
-On nyt katsottava, kuinka tangoitus käytännössä toimitettiin. Hyvän
-tilaisuuden siihen tarjoo Paraisten edellä mainittu maakirja, jossa on
-yksityiskohtaisia tietoja kyläin tangoituksestakin.
-
-Esimerkiksi otettakoon Paraisten Tarabyn kylä; kylän vanha maaverotus
-näkyy perustuneen kylvömäärään. Koko kylvömäärä kylässä teki 12 puntaa
-eli 72 pannia ja vero kaikkiaan 24 mk (vast. 6 savua). Kylässä oli 8
-taloa ja 9 talollista (2 talollista oli vielä yhteisviljelyksessä).
-Mutta näillä 8 talolla, jotka todennäköisesti olivat vastanneet kylän
-kaikista veroista, oli kylvössä vain 9 punnan maata (54 panninmaata); 3
-punnanmaata oli joutunut 7 ulkokyläläisen haltuun, jotka naapurikylissä
-asuen itse viljelivät Tarabyssä olevia maitansa.
-
-Omistussuhteet kylän 8 talon kesken olivat jo varsin epätasaiset, mikä
-ilmenee jokaisen talon erisuuruisesta kylvömäärästä:
-
-    talo A kylvi 11 1/2 pannia
-      "  B   "    5       "    1/2 nelikkoa
-      " C    "    6       "
-      " D    "    4       "
-                    j.n.e.
-
-Nyt tuli toimitettavaksi tangoitus. Koko kylän katsottiin käsittävän 24
-tankoa (à 6 kyynärää), joista mainitulla verotaloilla oli kylvömääränsä
-mukaisesti katsottava olevan 3/4 eli 18 tankoa. Kunkin tangon
-kylvömääräksi tuli siis (54:18 =) 3 pannia, niinkuin verokirjaan on
-merkitty.
-
-Kun näin tiedettiin tangon kylvömäärä, oli muutettava kunkin kylvömäärä
-tankomääräksi. Koska talo A kylvi 11 1/2 pannia ja kukin 3 pannin kylvö
-vastasi täyttä tankoa, niin A:lle tuli (11 1/2:3 =) 3 5/6 tankoa eli 3
-tankoa 5 kyynärää. Juuri sillä tavoin onkin maakirjaan merkitty:
-
-               kylvömäärä                tankoluku
-
-    talo A    11 l/2 pannia            3 tankoa 5 kyyn.
-      "  B     5       "    1/2 nel.   1 tanko  4  "   1 kortteli
-      "  C     6       "               2 tankoa
-      "  D     4 1/2   "               1 1/2 tankoa
-                              j. n. e.
-
-Tämän muutoksen toimitettua havaittiin, ettei kylän 8 talolle
-tullutkaan aivan täyttä 18 tankoa, vaan 17 tankoa 5 kyyn. 1 kortt. ja
-ulkokyläläisille 6 tankoa 3 korttelia.
-
-Tangoitus oli nyt toimitettava luonnossa. Sen voi kuvitella tapahtuneen
-esim. seuraavaan tapaan. Otettiin 6 kyyn. pitkä tanko ja merkittiin
-siihen kyynärät ja korttelit, joten tanko tuli jaetuksi 24 osaan. Siinä
-oli nyt pienoiskoossa koko kylä ja kunkin osuus äsken osoitetun laskun
-mukaan; niin suuri osuus kuin kullakin oli kylässä, niin suuri tässä
-tangossa, jossa kortteli vastasi tankoa pellolla. Luultavasti oli
-kunkin osa merkitty tankoon kylänmukaisessa järjestyksessä.
-
-Pellot olivat, erottamalla pahimmat kulmat ja pellonpäät pois,
-sovitetut suunnikkaisiksi kappaleiksi (lohkoiksi eli leveiksi
-"saroiksi"), niin että kunkin sellaisen voi jakaa yhdensuuntaisiin
-liuskoihin eli kapeisiin sarkoihin. Oli joku peltokappale esim. 7
-tangonmittaa leveä. Jokainen oli siis saava siinä tankoon merkityn
-osansa 7 kertaisesti; kenellä oli osuutta kylässä 6 tankoa (tangossa 6
-korttelia), sai 7 x 6 eli 42 korttelia eli 8 kyynärän levyisen saran,
-j.n.e.[531]
-
-Näin voitiin tehdä hiustarkkaa työtä. Jos ei pellonpäitä voitu jakaa
-osallisille, jäivät ne kylän yhteisesti "sovitettaviksi", mikä
-luultavasti kävi päinsä siten, että talot vuorotellen viljelivät niitä
-maksaen niiden veron. Siten saatiin vero pienimmistä maan murusistakin.
-
-Tangoituksesta oli monipuolinen hyöty. Maat voitiin sen kautta jakaa
-viljelijöille paljon tarkemmin kuin kylvön mukaan. Hävinneet peltorajat
-voitiin tangolla koska hyvänsä määrätä. Maavero voitiin mukavasti ja
-tarkasti jakaa tankoluvun perusteella. Ja ennen kaikkea: se talonpoika,
-joka luuli kärsivänsä vääryyttä ja maksavansa veroa suhteellisesti
-enemmän kuin naapurinsa, voi tankojaon kautta saada tämän vääryyden
-korjatuksi. Ulkokyläläistenkin tankoluvut voitiin nyt saada määrätyksi
-ja ulkokyläläiset itse vastaamaan omistamainsa maitten veroista.
-Epäilemättä juuri siinä tarkoituksessa on määrätty ne tankoluvut, jotka
-lounaisen Suomen maakirjoissa uuden ajan alussa on merkitty
-ulkokyläläistenkin palstoille. Talonpojan tukena tässä kohden olivat
-Ruotsin maanlait, jotka antoivat yksityiselle oikeuden vaatia
-tangoituksen toimittamista kylässä. Ne olivat tosiaan oikeita maan
-lakeja, sillä vasta niiden kautta valtion vaikutus ulettui kyläelämään,
-kävi mahdolliseksi todellinen maaverotus ja tuli kylän talonpojasta
-myöskin valtion talonpoika.
-
-Tangoitusta voitiin sovittaa mukavasti sellaisiinkin kyliin, missä
-verotus perustui koukkujärjestelmään. Hyvin hitaasti kuitenkin levisi
-tangoitustapa hämäläisille alueille. Vielä 1500-luvun puolivälin
-jälkeen ja 1600-luvullakin toimitettiin Etelä-Hämeen kylissä
-tangoituksia nähtävästi ensi kertaa.[532] Hämeessä ei tangoitus siten
-keskiajalla voinut saada samanlaista merkitystä kuin V.-Suomessa ja
-Ala-Satakunnassa. Viimemainituissa seuduissa tangoitus uuden ajan
-alussa oli ilmeisesti verotuksen pohjana laajoilla alueilla,
-verokunnissa, pitäjissä ja kihlakunnissa, joissa 1436 v:n uudistuksessa
-määrätty savujen vertaus ja sovitteleminen nähtävästi oli tullut
-toimitetuksi yleisen tangoituksen yhteydessä. Hämeessä sitävastoin,
-missä tangoitus ei ollut yleinen, täytyi verotuksen edelleenkin
-perustua koukkujärjestelmään, jossa maan ja verojen osittaminen
-tapahtui vanhalla perityllä jakamistavalla, eikä tangoituksella. Kun
-V.-Suomessa laskettiin maavero kutakin tankoa ja kyynärää kohden,
-laskettiin se Hämeessä koukkua tai sen osia kohden: koukkulaitos
-yksinkertaisine jakoineen ja kylvömittoineen nähtävästi vielä uuden
-ajan alussakin pystyi tyydyttämään hämäläisen yhteiskunnan vaatimukset
-maanjakamiseen ja verotukseen nähden.
-
-Ainoastaan lounaisimmassa Hämeessä, V.-Suomen tankoalueen
-läheisyydessä, tuli tangoitus nähtävästi jo keskiajalla yleisempään
-käytäntöön. Mutta täälläkin tangoituksella ilmeisesti tahdottiin vain
-jakaa kylän maita kunkin olevan koukkuluvun mukaan, eikä luoda uutta
-veropohjaa koukun sijalle. Tammelan pitäjän hauskasta maakirjasta v:lta
-1556, joka yksityiskohtaisuudessa on Paraisten maakirjan vertainen,
-näkee runsaasti esimerkkiä, miten parilla tai useammalla talolla oli
-samat kylvö- ja samat tankomäärät, joten ne selvästi olivat saman
-kokonaisuuden (koukun) osia.[533] Paljon oli kuitenkin sellaisiakin
-kyliä, joissa useammalla talolla oli samat kylvömäärät, mutta eri
-tankomäärät, tai päinvastoin. Sellainen ristiriitaisuus oli voinut
-syntyä siten, että kylän maat ostojen, perintöjen ja muitten
-tapahtumain kautta olivat muuttuneet ilman että tangoitusta oli
-uudistettu; sellainen olotila edustaisi siis taantunutta tangoitusta.
-
-
-
-5. KYLVÖJÄRJESTELMÄ JA LOHKOJAKO.
-
-
-Pellon laajuuden ja arvon arvioiminen kylvömäärän mukaan -- punnan,
-pannin, karpion, kolmanneksen maissa -- oli keskiajan Suomessa aivan
-yleistä. Kylvömäärä näkyy hyvin aikaisin ja hyvin yleisesti tulleen
-myöskin verotuksen pohjaksi, niin että kylän kunkin talon kylvö oli
-suhteessa talon veroon. Mutta keskiajan verotus tapahtui kylittäin.
-Verotuksen lähtökohtana ei siis ollut yksityisten talojen kylvömäärä,
-vaan koko kylän kylvömäärä, niinkuin jo ensi katsomalta huomaa
-vanhimmista verokirjoista, joissa kyläin kylvömäärät on ilmoitettu
-suurempina tasaisina määrinä, yksityisten talojen sitävastoin pieninä
-murto-osina näistä suurista kylvömääristä. Kylän kylvömäärä niinmuodoin
-tuli jaetuksi yksityisten talojen kesken. Mutta koska kaikilla taloilla
-oli yhtä hyvä oikeus kylän maahan ja koska kylän maat olivat
-eriarvoisia satoonsa nähden, tuli kunkin talon luonnollisesti saada
-suhteellisia osia kylän hyvistä niinkuin huonoistakin kylvömaista.
-Täten kylvöverotuskin johti tilusten hajautumiseen.
-
-Kylvömäärällä saatettiin siten keskiajalla ilmaista talon suhdetta
-saman kylän muihin taloihin sekä tilan suuruutta ja arvoa ylipäänsä.
-Lukuisista esimerkeistä näkyy, että keskiajalla katsottiin määrättyyn
-kylvöalaan kylässä kuuluvan vastaavat osuudet kylän niityistä ja muista
-etuuksista, toisin sanoen, että kylvömäärä oli muuttunut täydelliseksi
-tilusyksiöksi. Niinpä pohjoisimmassa V.-Suomessa (Uudenkirkon, Laitilan
-ja Lapin pitäjissä) yleisesti laskettiin "panninmaaksi" 2 (talonpoikain
-laskun mukaan 4) pannin kylvöala peltoa sekä 4 kuormaa niittyä.[534]
-
-Tällaisena tilusmittana kylvömäärää uuden ajan alussa, ja varmaan
-aikaisemmin, käytettiin veroyksiönä yllämainitussa pohjoisen V.-Suomen
-osassa. Siellä näet maksettiin kultakin ja kerrotun laatuiselta
-panninmaalta pääveroa 2 äyriä (karpionmaalta 1 äyri). 32 äyristä (4
-markasta) tällaisia veroyksiöitä muodostui savu.[535] Myöskin Etelä- ja
-Keski-Pohjanmaalla oli uuden ajan alussa kylvöjärjestelmä
-käytännössä.[536]
-
-Panninmaan verotuksessa otettiin huomioon myöskin maan kasvuisuus ja
-muut edut, niinkuin nähdään panninmaitten verokirjoihin merkityistä
-erilaisista maitten raha-arvoista (veroarvoista). Uudenkirkon --
-Laitilan -- Lapin alueella oli panninmaan arvo uuden ajan alussa
-kaikkialla 8 mk, mutta muualla se suuresti vaihteli ja arvatenkin sitä
-mukaan vaikutti veron suuruuteen.
-
-Ennen on jo mainittu, että jo varhain Hämeen koukunmaan mittana oli
-kylvömäärä. Savossakin vanhat "veronahat" uuden ajan alussa olivat
-muuttuneet kylvöverotukseksi, _arviopunniksi_. Tätä Savon
-kylvöjärjestelmää ei ole täysin selvitetty.[537] Vanhimmissa
-verokirjoissa selitetään "arviopunnan" ala 3 viljapunnan (rukiin, ohran
-ja kauran) alaksi.[538] Todennäköisesti tässä esiintyy aivan ominainen
-savolainen kaskiverotus, sellainen, että 3 viljapunnan ala tarkoitti
-kaskea, johon ensi vuonna kylvettiin punta rukiita, toisena vuonna
-ohraa ja kolmantena vuonna kauraa.[539] Se havaitaan siitäkin, ettei
-kaskimaiden verottaminen (annoiminen) Savossa tapahtunut joka kerran
-kuin kaski oli kylvössä, vaan ainoastaan kerran, silloin kuin kaski oli
-hakattu.[540] Myöskin se seikka, että kylvönä mainitaan kolmenlaista
-viljaa, osoittaa vuorottaisuutta, sillä ruista, kauraa ja ohraa ei
-sopinut viljellä samassa kaskessa samana vuonna, vaan kyllä kolmena
-perättäisenä vuonna.[541]
-
-Myöhempäin tietojen mukaan olivat talonpojat ottaneet suorittaakseen
-arviopunnan veron 1 viljapunnan alalta (s.o. 2 pannin alalta ruista,
-ohraa ja kauraa).[542] Tämän voisi hyvin ymmärtää niin, että savolaiset
-olivat ottaneet maksaakseen kaskiveroaan kaikilta vuosilta eikä vain
-yhdeltä, mutta kun kaskien arvioimisessa pysyttiin vanhassa tavassa
-s.o. arvioitiin kasket vain yhden eikä kolmea kertaa, täytyi
-veronylennyksen verokirjassa saada sellainen muoto, että entinen vero
-nyt maksettiin kolmannelta osalta entistä arviopuntaa.
-
-Suomessa, niinkuin useimmissa muissakin Europan maissa, on keskiajalla
-ollut käytännössä kaksi maanjakotapaa: tangoitus ja lohkojako.
-Edellisessä kylän vainion eri kappaleet jaettiin kylän talojen
-käytettäviksi yhdensuuntaisina ja yhtä pitkinä sarkoina, joiden leveys
-oli suhteellinen talojen veromäärään. Jälkimäisen järjestelmän mukaan
-kylän pellot oli jaettu taloille viljeltäväksi epäsäännöllisinä
-kappaleina (lohkoina), joiden suuruutta voitiin mitata vain
-kylvömäärällä.
-
-Kylvöjärjestelmän maanjako oli siis lohkojako. Itä-Suomessa oli muinoin
-rintamaillakin vallalla lohkojako, jonka mukaan kunkin talon tai veron
-maat olivat erillään toisten viljelyksistä ja takamaan kappaleet siellä
-täällä yhteisillä erämailla. Hyvin selvästi tämä sanotaan eräässä v:n
-1556 asiakirjassa:
-
-"Eikä ole Viipurin läänissä pelto eikä niitty sarkajaossa (tega
-skiffte) tangolla ja kyynärällä, niinkuin Turun läänissä tai muualla
-Ruotsissa, vaan kullakin talonpojalla tai lampuodilla on lohkokappale
-(hopa stijcke) itsekullakin eikä hän tule aituukseen tai pihaan
-(I gärd eller I gård) naapurinsa kanssa".[543]
-
-Tällainen jakotapa on Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa, s.o.
-muinaisella karjalaisella heimoalueella ollut vallitseva vielä
-alkupuolella 1700-lukua.[544] Tämän jakotavan juuret ovat epäilemättä
-haettavat heimokuntaisista yhteiskuntaoloista. Se on ilmeisesti
-alkuisempi, vanhempi suomalainen jakotapa.
-
-Mutta myöskin lounaisessa Suomessa on lohkojakoa käytetty Suomessa
-useissa paikoin. Vielä uuden ajan alussa sen tapaamme kartanoitten
-alueilla, missä se oli vanhuuttaan säilynyt,[545] sekä pohjoisimmassa
-V.-Suomessa, ulkosaaristossa ja Ahvenanmaalla, missä maan luonto
-näyttää sellaista jakotapaa vaatineen.
-
-Vakka-Suomen ikivanhaa lohkojakoa kuvataan v:n 1556 verokirjassa
-seuraavin sanoin:
-
-"On tiettävä, että Uudellakirkolla, Laitilassa ja Rauman pitäjässä ei
-ole tankolaskua pellossa eikä niityssä, niinkuin muualla Turun
-linnaläänissä, vaan ovat maat näissä kauan olleet jaettuina panneihin.
-Kun näissä pitäjissä löytyy niin vuorista ja kivistä maata, niin ei ole
-sentähden niitä hyvä asettaa tankoihin. Yhden pannin ala maata on niin
-paljon kuin 2 pannia peltoa ja 4 kuorman alaa niittua."
-
-Merkillistä on, ettei "oikea ruotsalainen tangoitus" koko keskiaikana
-näy saaneen yleisempää jalansijaa ruotsalaisella Ahvenanmaalla.
-Yksinäisenä poikkeuksena siellä mainitaan tangoitusta jo v. 1397,
-mutta vielä uuden ajan alussa eivät Ekkerön talonpojat tienneet
-tankolukuaan,[545] ja niissä maankaupoissa, joita tiedetään
-Ahvenanmaalla tehdyksi myöhemmällä keskiajalla, ei kaupanalaista maata
-ilmaista tankoluvuin vaan erikseen nimitettyinä peltokappaleina: Herman
-Skallan sarka Mörbyssä, Nissa Sigurdssonin sarka Berströmissä,
-Sigbjörnin sarka Sibbabyssä, "minun sarkani" Tönitössä.[546] Huomattava
-on, että näin nimitetyillä saroilla tarkoitetaan suurempia
-maakappaleita, joista vain osia myytiin; niinikään on huomattava,
-etteivät nämä nimet -- viimeiseksi mainittua tapausta lukuunottamatta
--- kohdistuneet sarkakappaleiden omistajiin, jotka puheenaolevia
-maakauppoja tekivät, vaan olivat muiden henkilöiden nimiä, arvatenkin
-sarkain raivaajain tai vanhempain muistettavain viljelijäin. Vaan juuri
-samanlainen tapa on vallinnut -- vallitsee vielä tänäkin päivänä --
-Itä-Suomen lohkojaossa. Tässä ahvenalaisten ja savolaisten yhteisessä
-tavassa ei ole mitään ihmeellistä, sillä lohkojako on ikivanha yleinen
-jakotapa, joka säilyi yhtä hyvin sille sopivissa eristetyissä seuduissa
-kuin heimokuntaisissa oloissa.
-
-
-
-
-VIII. KESKIAJAN LIIKENNEOLOJA JA ITSEHALLINTOA.
-
-
-
-1. TIE- JA SILTAHALLINTO.
-
-
-Liikennevälineisiin nähden ei keskiaika ollut niin neuvoton kuin moni
-ehkä luulisi. Talvi- ja vesiliikenteessä meidän maassamme varmaan
-aikaisin saavutettiin kaikki täydellisyys, mitä talvikulkuneuvoilla ja
-venerakenteilla voitiin saavuttaa. Oivallisiksi maateiksi kesäiseen
-aikaan tarjoutuvia harjuja ei varmaankaan jätetty käyttämättä.
-Paikallisia teitä ja siltoja mainitaan keskiajan asiakirjoissa niin
-usein, että täytyy otaksua sellaisia olleen maan asutummissa osissa
-varsin tiheässä. Mutta keskiajan Suomessa oli "yleisiäkin" teitä,
-sellaisia, joita pitkämatkainen liikenne käytti. Esteetön kauttakulku
-kaikissa osissa maata oli silloisissa oloissa sitäkin tärkeämpi, kun
-koko hallinto oli lakkaamatta liikkeellä, oli oikeata matkahallintoa.
-Hyvin luultavaa on, että yhdenjaksoiset tiet, miten vaillinaisia ne
-myöhempäin aikain malliteihin verrattuina olivatkin, yhdistivät
-keskiajan päälinnat toisiinsa ja eteläisen Suomen pääseudut keskenään.
-
-Näiden valtateitten korkeaa ikää, niinkuin sitä arvoakin, ja mikä
-esteettömälle maantieliikkeelle keskiaikana pantiin, todistavat ne
-monet suuret sillat, joita jo keskiaikana puheenalaisilla teillä
-tavataan. Turun siltaa mainitaan 1414, Piikkiön siltaa 1385, Paimiossa
-olevaa "Sillankorvan" taloa 1407;[547] arvatenkin nämä sillat olivat
-Turusta lähtevillä valtateillä. Todennäköisesti useiden muidenkin
-ikivanhoilla valtateillä olevain siltain ikä ulettuu keskiaikaan.
-Sellaisia mainittakoon Siuntion "maansilta", sillat Kymen suuhaarain
-yli, Viipurin linnansillat (Turun--Viipurin valtatiellä), Korvensuun
-"maansilta" Vehmaan--Taivassalon välillä (Ruotsiin menevällä
-valtatiellä) sekä Huittisten "kihlakunnansilta", Vammaskosken silta,
-Tammerkosken silta, Hämeenlinnan silta ja Vuolenkosken silta
-sisämaassa, kaikki mainitut 1500-luvulla tai seuraavan sataluvun
-alkupuolella, Kymen sillat Jaakko Teitin 1500-luvun puolivälissä
-kartalle piirtämätkin.[548]
-
-Ruotsin maakuntalaeista näkyy kyllin hyvin, kuinka tärkeäksi teitten ja
-siltain kunnossapitämistä katsottiin keskiajan Ruotsissa. Siitä oli
-tullut tärkeimpiä paikallishallinnon haaroja. Uplannin laki, joka
-sisältää erittäin täydellisiä määräyksiä teistä ja silloista, erottaa
-pienet tilussillat jaetuista silloista, jotka olivat niin suuria, että
-niiden ylläpitämiseen tarvittiin suurempien alueitten voimat.
-Sääntönä oli, että tällaisten siltain rakentaminen oli tapahtuva
-kollektivisesti, kylittäin, "attungittain", neljänneskunnittain ja
-kihlakunnittain. Suurimpina siltoina mainitaan "folklandien" väliset
-sillat, ja 5 lueteltua siltaa oli niin suurta, että useiden "hundarien"
-tuli niiden rakentamiseen ottaa osaa.[549] Helsinglanninkin lain mukaan
-oli maakunnan miesten yhteisesti pidettävä voimassa muutamia
-nimitettyjä siltoja.[550]
-
-Tie- ja siltalaitoksen tarpeellista valvomista varten täytyi olla
-paikallishallinnollisia elimiä. Itägöötanmaan laista saamme tietää,
-kuinka paikallinen hallinto siinä kohden toimi. Kihlakunnan teitten ja
-siltain ylivalvojana oli kihlakunnantuomari. Hänen tuli määrätä teitten
-ja siltain tarkastaminen, joka oli tapahtuva kesäiseen aikaan.
-Tarkastamisen toimitti neljänneskunnittain neljänneskunnan valitsema
-12-miehinen lautakunta.[551]
-
-Lounaisen Suomen tie- ja siltalaitoksen hoito näkyy keskiajalla
-järjestyneen samaan tapaan, kuin mainituissa Ruotsin maakuntalaeissa on
-säädetty. Sillat olivat täälläkin jo keskiaikana lajittuneet pieniin
-paikallissijoihin ja yleistä liikennettä välittäviin suuriin
-"maansiltoihin", joita kokonaiset maakunnat tai maakunnan osat
-ylläpitivät. Viimemainittua laatua oli 1414 mainittu Turun silta, jonka
-ylläpitämisestä kaupungilla ja maalaisilla oli riitaa.[552] Ahvenkosken
-siltaa Kymen suussa rakensi 1600-luvun alussa Sipookin, josta päättäen
-se oli koko Porvoon läänin ylläpidettävä vanha "maansilta".[553] V.
-1607 kerrotaan, että Korvensuun "maansillan" rakentamista vasten oli
-Vehmaan kunkin talonpojan joka kymmenes vuosi maksettava 2 äyriä
-eräille Taivassalon talonpojille, jotka siltaa heidän puolestaan
-rakensivat; sekin siis laajemman alueen ylläpidettävä silta.[554]
-Vuolenkosken siltaa Kymen niskassa rakensivat 1500-luvun lopulla sekä
-Lapveden talonpojat että "hämäläiset".[555] Ahvenanmaalla olivat
-suurimmat sillat kolmanneksien ylläpidettäviä.
-
-Linnain suuret sillat pidettiin voimassa koko linnaläänin
-kustannuksella. 1600-luvulla mainitaan Hämeen Ylisessä klk:ssa vanhaksi
-tavaksi, että täysiverolliset joka kuudes vuosi maksoivat 10 kappaa
-viljaa niille linnan lähellä asuville talonpojille, jotka sillan
-korjuun suorittivat. Viipurin linnan siltain rakentamiseen otti alkuaan
-osaa koko Ruotsin Karjala ja Savo. Vasta 1600-luvun puolivälissä pääsi
-Savo siitä rasituksesta vapaaksi.[556]
-
-Edellä kerrotut esimerkit ovat kyllä myöhäiseltä ajalta, mutta kun ne
-koskevat kieltämättä jo keskiajalla rakennettuja siltoja ja kun
-rakennuksen kustantaminen 6- ja 10-vuotisilla kiertomaksuilla
-epäilemättä on hyvin keskiajan tapain mukaista, niin voinee mainittujen
-esimerkkien nojalla katsoa, että siltain lajitusta on Suomessakin jo
-keskiaikana käytetty.
-
-Se tulee näkyviin myöskin Lounais-Hämeen tuomiokirjoissa 1500-luvun
-alulta, joissa tuomitaan yksityisiä taloja ja kyliä, mutta myös
-kokonaisia neljänneskuntia ja pitäjiä sakkoihin rikkonaisista
-silloista.[557] Siitä päättäen on siltoja rakennettu taloittain,
-neljänneskunnittain ja pitäjittäin. V. 1508 joutui kaksi Kalvohan
-pitäjän neljänneskuntaa 10 markan sakkoihin "kihlakunnan sillan
-rikkoutumisesta", mistä päättäen suurempienkin siltojen ylläpitäminen
-käytännössä suoritettiin neljäskunnittain. Säännöllinen siltajako koko
-pitäjän kesken pantiin toimeen Ulvilassa 1551.[558]
-
-Sillanrakennussakot edellyttävät siltain tarkastamista. Uuden ajan
-alussa sitä ainakin siellä täällä toimittivat erityiset tie- ja
-siltalautakunnat. Niinpä 1552 tuomittiin Kirkkonummella 12 miestä
-sakkoihin siitä, etteivät lähteneet siltaintarkastukseen, ja
-Espoossa samoin 12 miestä sakkoihin vastahakoisuudestaan lähteä
-tientarkastukseen.[559]
-
-Pysyvästä paikallisesta tiehallinnosta on lounaisesta Suomesta aikaisia
-muistoja.
-
-Hämeen vanhimmissa verokirjoissa tavataan kaikkialla linnaläänissä
-neljänneskuntain maksettavan vuotuisen veron joukossa pari
-verokappaletta _teitä ja siltoja varten_. Tämän veron tavallisin määrä
-oli 1 punta ohria ja 1 leiv. humaloita kustakin neljänneskunnasta.[560]
-
-Myöskin Satakunnassa tapaamme tämän veron. Tässä maakunnassa 1540- ja
-1550-luvuilla maksettuun "laamanninkinkeriin" sisältyi myöskin useita
-neljänneskunnittain (kolmanneskunnittain) suoritettavia verokappaleita,
-niiden joukossa 1 punta siltaohria, jotka Köyliön kappelissa
-lunastettiin pellavilla ja hampuilla ja Luvian kolmanneskunnassa joka
-miehen maksettavilla kuivilla säynäillä.[561] Vero oli siis yleensä
-Satakunnassa nimeltään, perusteeltaan ja määrältään -- ja epäilemättä
-myöskin alkuperäiseltä tarkoitukseltaan sama kuin Hämeessä.
-
-Tuntuu ensimältä hiukan omituiselta, että kruunulle maksettiin
-erityistä tie- ja siltaveroa, kun teitten ja siltain rakentaminen
-ammoisista ajoista kuului paikallisiin, luonnossa suoritettaviin
-rasituksiin. Se ajatus, että puheenaoleva vero olisi tarkoittanut
-linnain suurten siltain rakentamista ja ylläpitämistä, ei kelpaa, sillä
-ensinnäkin linnansiltainkin rakentaminen suoritettiin työllä eikä
-vuotuisena kruununverona, toiseksi tuollaista ylipäistä nimitystä
-"teitä ja siltoja varten" tuskin olisi käytetty niin erikoisesta
-verosta kuin linnansillan rakentamisesta, ja vihdoin suoritettiin
-Hämeessä 1500-luvulla erikseen vero "teistä ja silloista" ja erikseen
-sen lisäksi ylläpidettiin linnansilta.
-
-Hämeen ja Satakunnan tie- ja siltaveroa ei myöskään voi verrata niihin
-_siltarahoihin_, joita v. 1538 muutamat Turun linnaläänin
-saaristopitäjät maksoivat linnaan laivasiltansa rakentamiseksi, ja
-tuskin myöskään niihin sillanrakennusturskiin, joita Kökarin asukkaat
-maksoivat Kastelholmaan arvatenkin samanlaista tarkoitusta varten kuin
-Turun saaristolaiset Turun linnaan.[562]
-
-Luonnollisempi mielipide on se, että Hämeen ja Satakunnan tie- ja
-siltaveroa alkuaan olisi maksettu paikallisia liikennelaitoksia varten.
-
-Ne verokappaleet, jotka tässä verossa esiintyvät, eivät ole mitään
-rakennusaineita, vaan selvästi aiotut veronsaajan palkaksi
-(oravannahat) tai kestitykseksi (maltaat ja humalat). Vero on alkuaan
-käytetty sen tai niiden henkilöiden palkkaamiseen, joiden huolena
-teitten ja siltain valvominen oli. Lähinnä johtuu tässä ajattelemaan
-tuonnoin mainittuja siltalautakuntia, mutta vielä suuremmalla syyllä
-kihlakunnan tai oikeammin varmaan pitäjän tuomaria.
-
-Tässä kohden on erityisesti huomattava, että Satakunnassa uuden ajan
-alussa maksetut "siltaohrat" kuuluivat "laamannin kinkeriin" ja että
-tästä verosta Ala-Satakunnassa kihlakunnantuomari nautti osan. Samoin
-käy ymmärrettäväksi, että Hämeessä tämä vero välikäden kautta saattoi
-joutua kruununverojen joukkoon. Tuomarinvirat näet vähitellen
-muuttuivat kruunusta riippuviksi läänityksiksi, ja Kustaa Vaasan
-hallituksen ensi vuosina virkamiesten palkkoja ruvettiin ottamaan
-linnoihin ja virkamiehiä siirtämään kruunun palkalle. Tällä tavoin
-joutui vanha tie- ja siltaverokin Hämeen linnan tilikirjoihin.
-
-Edempänä tulemme näkemään muita todistuksia Suomen keskiajan tuomarien
-toiminnasta paikallishallinnollisella alalla. Jos mitkä, niin
-liikennelaitokset keskiajalla vaativat tuomarin silmälläpitoa ja
-hallintoa.
-
-Ansaitsee panna huomioon, ettei nimismiehillä keskiajalla ollut
-tekemistä teitten ja siltain hallinnossa, vaikka koko kyydityslaitos
-oli heidän hoteissaan. Asia on varmaan ollut sellainen, että tie- ja
-siltahallinto on vanhempi kuin nimismieslaitos, joka todennäköisesti
-järjestyi vasta unionin aikana. Lisäksi nimismies- ja kyytilaitos oli
-vain osa kruunun linnahallintoa, jotavastoin tie- ja siltahallinto oli
-ikivanha paikallishallinnon haara, jolla piti olla omat paikalliset
-hoitajansa.
-
-Kuten näkyy, on lounaisen Suomen keskiaikainen tie- ja siltahallintokin
-ollut yksityiskohdissaan Uplannin ja Itägöötanmaan maakuntalakien
-kuvaamaa vastaava.
-
-Tuomarin seuraaja tie- ja siltahallinnossa ei meillä ollut nimismies,
-vaan siltavouti. Näitä vouteja mainitaan Suomessa sangen useissa
-paikoin 1600-luvun alkupuolella. Tuomarien muinaisen viran perijöinä
-nämä kansanomaiset virkamiehet kuuluvat maamme vanhimpaan
-virkamiehistöön.[563]
-
-
-
-2. "MATKAVENEET".
-
-
-Hämeen vanhimpain maakirjain mukaan ei Hollolan alueella maksettu
-tie- ja siltaohria eikä -humaloita vaan _uisko-sopimusohria ja
-uisko-sopimushumaloita_.[564] Vero-oppaiden mukaan "uisko" merkitsi
-matkavenettä tai pitäjänvenettä.[565] Puheenaoleva vero siis Hollolan
-alueella tarkoitti veneitten hankkimista tai veneliikenteen
-ylläpitämistä -- hyvin luonnollinen tehtävä tässä vesistöseudussa,
-josta tärkeitä veneteitä haaraantui Pohjois-Hämeeseen ja Savoon.
-Seuraavina aikoina Hollolan alueella usein esiintyvät "pitäjänveneet",
-joilla tehtiin virallisia kyytejä.[566]
-
-Aikoinaan on tällaisten matkaveneitten ylläpitäminen ollut laillinen
-velvollisuus muissakin Hämeen vesipitäjissä, koskapa v. 1507
-Saarioisten ja seur. vuonna Kulsialan pitäjät saivat yhteissakkoja
-"uiskonsa" vuoksi.[567]
-
-Myöskin Hämeen itäpuolella, Saimaan vesistön piirissä tapaamme tähän
-kuuluvan kruununveron. Lapveden ja Taipaleen pitäjissä maksettiin uuden
-ajan alussa neljänneskunnittain erästä veroa siten, että pitäjän
-viidestä neljänneksestä kolme maksoi 72 tynnöriä verotervaa, mutta
-kaksi suoritti -- _veroveneen_.[568] Muolassa ja Hanttulassa asti
-maksoivat neljänneskunnat tervaveroa, vaikka se siellä suoritettiin
-rahassa.[569] Lapveden veneet kaiketi olivat samanlaisia kuin Hämeen
-"uiskot", ja terva oli kai niitä veneitä varten.
-
-Savossa jos missään oli pidettävä huolta kruunun veneliikkeestä ja
-niinpä siellä uuden ajan alussa olikin sitä tarkoittava vero yleinen.
-Järjestys oli täällä sellainen, että Liistonsaaren (Säämingin) pitäjän
-neljänneskunnat vuosittain toimittivat linnaan kukin matkaveneen, mutta
-muista neljästä pitäjästä maksettiin sen sijaan n.s. kavasohria siten,
-että jokainen neljäskunta maksoi joka kolmas vuosi 2 puntaa, mikä
-vastasi 4 pantiin maksua vuodessa.[570] Savon neljänneskuntain
-linnaveroon kuului myöskin terva, 1 tynnöri tai sen vastineeksi 2
-pannia ohria neljänneskunnalta.[571]
-
-Mutta meren rannikollakin voimme seurata tämän veron jälkiä. Porvoon
-läänin vuotuinen vero sisälsi uuden ajan alussa erityisen
-neljänneskuntaveron, johon kuului 1/2 tnr. _tervaa_ sekä lisäksi eri
-määriä kaloja tai niiden vastikkeita.[572] Tämä Porvoon läänin
-neljänneskuntavero jäisi selvittämättömäksi arvoitukseksi, ellemme jo
-tuntisi, mistä on kysymys. Kun asiakirjat kertovat voudin Porvoon
-läänissä tehneen virkamatkoja veneellä,[573] niin arvelemme hänellä
-alkuaan olleen virkavenekin.
-
-Samaa alkuperää lienevät olleet Raaseporinkin läänin _tervarahat_,
-jotka ovat merkityt v:n 1451 tileihin jokaiselta pitäjältä maksetuiksi.
-Uuden ajan alussa tätä veroa maksettiin verokunnittain.[574]
-
-On näin saatu selville, että sisä-Suomen järvialueilla on keskiajalla
-ylläpidetty virallista liikennettä julkisilla "matkaveneillä", joiden
-hankkiminen oli talonpoikain velvollisuus. Hämeessä tämä liikenne
-ilmeisesti oli järjestetty siten, että pitäjät ylläpitivät tällaisia
-veneitä määrätyissä paikoissa tai maksoivat sitä varten erityistä
-veroa. Savossa sitävastoin toimitettiin veneet tai niiden korvaus
-linnaan, joka oli maakunnan vesiteitten keskuksessa. Mielenkiintoinen
-on tämän veron esiintyminen Porvoon ja Raaseporin lääneissä. Saamme
-tästä jonkinlaisen käsityksen siitä, miten kruunu vanhimpina aikoina
-veronmaksajain avulla järjesti virkamiestensä ja muun väkensä matkat
-sielläkin, missä teitä ja siltoja ei ollut.
-
-
-
-3. KYYTIVELVOLLISUUS JA "PITKÄTKYYDIT".
-
-
-Ruotsissa oli jo maakuntalakien aikana kansalla velvollisuus toimittaa
-kruunulle maksutonta väen ja tavarain kuljettamista eli kyyditystä.
-Tätä kuninkaan kyytioikeutta mainitsevat Uplannin, Södermanlannin,
-Vestmanlannin ja Helsinglannin lait. Siitä, ettei maanlaki tästä
-rasituksesta mitään virka, Rydin päättelee, ettei se myöhemmällä
-keskiajalla ollut tunnustettu.[575]
-
-Suomessa kumminkin kyyditysrasitus oli myöhemmällä keskiajalla käytetty
-ja oikeudellisesti järjestettykin. Saaristen ja Kulsialan pitäjässä
-Hämeessä v. 1507 tuomittiin "kyydintasoitus" yli koko pitäjän ja
-kahta vuotta myöhemmin samanlainen kyydintasoitus tuomittiin
-toimeenpantavaksi Kalvoilassakin "kunkin koukkuluvun mukaan".[576]
-Saamme siis tietää, minkä perusteenkin mukaan tämä velvollisuus
-keskiajan lopulla Hämeessä oli jaettu.
-
-Lounais-Hämeen tuomiokirjain mukaan keskiajan lopulla oli kolmenlaisia
-kyydityksiä, joiden laiminlyömisestä seurasi sakkoja: (1) valtakunnan
-herrain tai hallituksen kirjettä kuljettavan miehen kyyditys, jota
-voisi nimittää kuninkaankyyditykseksi,[577] (2) käräjäkyyditys,
-johon nähtävästi kuului kruunun koko käräjäväen kyydittäminen
-nimismiestalosta toiseen,[578] ja (3) pitkäkyyditys, jonka
-tarkoituksena oli kruunun väen tai tavaran kuljettaminen kaukaisempiin
-määräpaikkoihin.[579]
-
-Ensiksi mainittua lajia kyyditystä saatiin keskiajalla varmaan muita
-seutuja raskaammin kokea Ahvenanmaalla, jonka kautta osittain maisin
-osittain meritse jo aikaisella keskiajalla kulki valtatie Suomen ja
-Ruotsin välillä. Varmaankin tästä kauttakulusta johtuvan suuren
-kestitysrasituksen vuoksi Ahvenanmaan papeille jo v. 1335 myönnettiin
-erityisiä palkkaetuja.[580] Kyyditysrasituksen jakaminen Ahvenanmaan
-kolmanneksien kesken sillä tavoin kuin ennen on kerrottu oli siitä
-päättäen varmaan pantu toimeen jo vanhemmalla keskiajalla.
-
-Turun läänin rahvaan hyväksi antamassaan käskykirjassa Eerik
-Pommerilainen v. 1419 m.m. määräsi, ettei talonpojilta saanut vaatia
-kyydityksiä muulloin kuin kuninkaan tai kuningattaren itsensä maassa
-ollessa tai kuninkaan erityisellä kirjeellä käskettäessä; erityisesti
-kielletään kuninkaan voutia veronkannolla ratsastaessaan kansaa sillä
-tavoin rasittamasta.[581] Kyyditysrasitus lounaisessa Suomessa oli
-1400-luvun alussa varmaan tavattomammin lisääntynyt, koskapa siitä
-Tanskassa saakka käytiin kuninkaalle valittamassa. Näyttää siltä, että
-toiseksi mainitsemamme laji kyyditystä, linnanvoudin ja hänen väkensä
-käräjäkyydit, oli Turun läänissä erityisen valituksen aiheena. Toiselta
-puolen kuitenkin tällainen kyyditys 1400-luvulla Turun läänissä oli
-pysyvä, tunnustettu rasitus; v. 1464 Räntamäen käräjillä sakotettiin
-talonpoikaa niskoittelusta kyydinteossa, kuten näyttää linnan voudin
-kyydissä.[582] Mahdollistahan on, että käräjä- ja muut paikalliset
-virkakyydit vasta 1400-luvun kuluessa tulivat järjestyneeksi tavaksi,
-aikaisemmin oltuaan mielivallan ja väkivallan alaisia.
-
-Keskiajan lopulla olivat kuten näimme Hämeessä käytännössä myöskin
-_pitkätkyydit_.
-
-Niistä saadaan lähempiä tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan
-tilikirjoista. Hämeessä siihen aikaan oli pitkiinkyyteihin velvollinen
-koko linnalääni. 1520-luvun lopulla tätä rasitusta luonnossa suoritti
-ainoastaan lähellä linnaa oleva alue, Saaristen ja Kalvoilan pitäjät
-Sääksmäen kihlakuntaa ja Hattulan kihlakunta, lukuunottamatta Hattulan
-pitäjää, joka oli tästä rasituksesta vapautettu, koska linnan hevosia
-kesäisin laidunnettiin sen takamailla ja niityillä.
-
-Kultakin koukulta oli kerran vuodessa lähetettävä hevonen linnankyytiin
-Turkuun tai minne hyvänsä muualle. Liikennetarpeet eivät kuitenkaan
-aina olleet niin suuret, että mainitun ahtaammankaan alueen koko
-hevosmäärää olisi tarvittu. V. 1539 suorittivat "kyytihevosia"
-ainoastaan Turun tien varrella olevat Mäskälän ja Rengon pitäjät. Kun
-seuraavana vuonna taasen Hauhon pitäjä oli pitkässäkyydissä, näyttää
-tämäkin rasitus olleen jonkinlainen kiertovero. Kyytivelvollisuus
-suoritettiin nähtävästi kollektivisesti neljänneskunnittain; v. 1507
-sakotettiin Saarioisten Airanteen neljänneskunnan jokaista talonpoikaa
-3 markkaa pitkänkyydin laiminlyömisestä. Ne, jotka eivät tehneet
-pitkääkyytiä, maksoivat lunastusta 1 markan koukulta.[583]
-
-Pitkiäkyytejä suoritettiin Savossakin, kultakin neljännekseltä 12
-hevosta, joskus enemmänkin, miten kuljetettavaakin oli. Savon
-pitkätkyydit tavallisesti tehtiin Viipuriin. Kun ei kaikkia hevosia
-täälläkään tarvittu ajoon ja kun kaukana asuvain olisi ollut hankala
-tulla kyytiin, otettiin sijaan _hevospalkkaa_ 2 1/2 puntaa viljaa
-neljännekseltä.[584]
-
-Eräästä Kustaa Fincken kirjeestä v:lta 1553 selviää, että kruunulle
-suoritettavain pitkäinkyytien lisäksi oli niitä tehtävä vielä
-yksityisille virkamiehillekin: linnanvoudille, maanvoudille,
-linnankirjurille, maankirjurille, tuomarille ja nimismiehelle,
-kullekin 2. Varmaan nämäkin sangen vanhoja tapoja.[585]
-
-Merimaakunnillakin oli muinoin sisämaitten pitkiäkyytejä vastaava
-kuljetuslaitos.
-
-Ahvenanmaalla kuljetti kukin maankolmannes vuorovuotenaan maakunnan
-verot Tukholmaan. 1530- ja 1540-luvuilla täällä maksetut
-_laivaäyrityiset_, joita kukin talollinen suoritti 1 äyrityisen,
-näyttävät olleen tämän kuljetusveron lunastusta.[586]
-
-Varsinais-Suomen vanhimmissa tilikirjoissa kerrotaan, että Lapin
-(Rauman) pitäjän neljännesmiehet verollisilta kootuilla varoilla
-vuokrasivat aluksia, viedäkseen veroviljansa Turkuun.[587]
-
-Raaseporin läänin rahvaan velvollisuutena oli kuljettaa kuninkaan
-viljaa ja veroja Tukholmaan; milloin sitä ei tarvittu, maksoi kukin
-talollinen 1/2 äyriä laivarahoja.[588]
-
-Kyyditykset joutuivat jo varhain nimismiesten ja maanvoutien
-valvottaviksi. Siitä niinkuin muustakin toimestaan maanvoudit keskiajan
-yleiseen virkamiestapaan tekivät tulolähteen. Useissa Suomen seuduissa
-maanvoudit uskonpuhdistusajan alussa kantoivat omaksi hyväkseen
-kyyditysrahoja.
-
-Ahvenanmaalla vouti kantoi kyytirahoja pitäjittäin, useimmista
-pitäjistä 16 mk (Ekkeröstä 11, Hammarlannista 10, Föglostä 8 ja
-Kökarista 8 mk). Vero näyttää vanhastaan olleen järjestetty siten, että
-jokainen kyytivelvollisuudesta vapautettu yksiö maksoi nimismiehelle 1
-mk ja nimismiehet sitten maksoivat voudille yllämainitut summat
-"taksana".[589]
-
-Kyyditysrahoja kantoi maanvouti myöskin pohjoisessa V.-Suomessa: "Ne,
-jotka ovat olleet vapaita kyydityksestä, ovat antaneet voudille 2 tai 3
-mk".[590]
-
-Hämeessä -- ainakin Saarioisten, Kalvohan ja Portaan pitäjissä --
-maanvouti 1550-luvulla tilapäisten saatavainsa joukossa kantoi
-kyyditysrahoja, joista emme kumminkaan enempää tiedä.[591]
-
-Emme epäile lukea tähän rasitusluokkaan myöskin muutamissa Karjalan
-seuduissa, Lappeen ja Taipaleen pitäjissä sekä koko Äyräpään
-kihlakunnassa uuden ajan alussa maksettuja kyytirahoja. Niitä
-maksettiin 6 penninkiä (1 killinki) täysiverolta eli 2 1/2 äyriä
-nautakunnalta.[592] Karjalan kyytirahat eivät olleet voudin sivutuloja,
-vaan kannettiin kruunulle.
-
-
-
-
-IX. OIKEUSLAITOKSIA.
-
-
-
-1. TUOMARIT.
-
-
-Alimman tuomarin ruotsinkielisenä virkanimenä Suomessa käytettiin
-keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa yleisesti nimitystä
-häradshöfding. Omituista kyllä ei tällä nimityksellä näytä olevan
-suomenkielessä vanhaa, vakaantunutta vastinetta. Herra Martin
-1500-luvun puolivälissä laaditussa maanlain suomennoksessa käytettyjä
-nimityksiä "kihlakunnan päämies" ja "kihlakunnan mies" (harvemmin) ei
-voitane sellaisena pitää. Sen sijaan on suomalaisessa kansankielessä
-ammoisista ajoista käytetty nimitystä tuomari. Tämän nimityksen
-juurtumiseen suomenkieleen on varmaan vaikuttanut se, että
-aikaisemmalla keskiajalla oli Suomessa yleisesti käytännössä
-ruotsinkielinen nimitys domare, joka vasta keskiajan myöhemmällä
-aikakaudella vähitellen väistyi "häradshöfding" nimityksen tieltä.
-
-"Tuomari" nimityksen edustaman laitoksen juuria voimme Lounais-Suomessa
-seurata 1300-luvun alkupuoliskolle saakka.
-
-Eräässä Turun maakuntakäräjillä 1353 laaditussa asiakirjassa mainitaan
-jo edellisinä aikoina annettuja tuomarin tuomioita; erästä henkilöä
-syytettiin siitä, että hän oli petollisesti kantanut maksettavaksi
-joutuneita uhkasakkoja, nimittäin yhden markan tuomarin tuomiosta ja
-kolme markkaa toisesta tuomiosta. Nähtävästi on tässä kohdassa puhe
-kaksiasteisesta tuomiosta, jossa ensin "tuomari" pani 1 mk:n uhkasakon
-ja sitten, kun se rikottiin, toinen korkeampi tuomari 3 mk:n uhkasakon,
-kuten myöhemmin kihlakunnantuomarit. Näyttää siis siltä kuin esillä
-olevassa asiakirjassa olisi kysymys vielä alemmasta tuomarista kuin
-kihlakunnantuomarista, jostakin aivan paikallisesta kansantuomarista,
-jolla on ollut virkanimenään "tuomari". Asiakirja koskenee Mynämäen
-seutuja.[593]
-
-Tämä käsitys sopeutuu niihin muihin tietoihin, mitä on 1300-luvun
-tuomareista. V. 1363 esiintyy Turun linnan voudin todistajana m.m.
-eräs "Vilckin Domare", josta ei tiedetä muuta kuin nimi.[594]
-Hiukan enemmän on tietoja kolmesta muusta pohjoisessa V.-Suomessa
-toimineesta tuomarista. V. 1374 esiintyy "Otin domare" välimiehenä
-maanluovutuksessa Taivassalossa.[595] Samana vuonna esiintyy
-Taivassalossa vielä toinenkin välimies, Gudmar Gudmarsson, varmasti
-sama mies, jota mainitaan kiinnemiehenä Otin tuomaria koskevassa
-asiakirjassa ja nimellä "Gudhmar domare" todistajana eräässä saman
-seudun asiakirjassa v:lta 1380.[596] V. 1375 tehdään Mynämäellä
-maankauppa "Andris domaren" edessä.[597] Ja seur. vuonna esiintyy sama
-mies samanlaisissa toimissa Maskussa.[598]
-
-Eteläisessä V.-Suomessa mainitsevat asiakirjat 1300-luvun lopulta
-useampia tällaisia tuomareja. Vv. 1377-1380 mainitaan "Holmuider
-domare" kolmasti maanluovutusasiain välimiehenä ja todistajana Piikkiön
-käräjillä.[599] Maankaupan välimiehenä esiintyy v. 1378 "Michiael Rasi,
-domarin" Kemiössä[600] ja seur. vuonna tavataan "Åke Sack, dommare"
-pitäjänkäräjäin pitäjänä ja maankaupan välimiehenä niinikään
-Kemiössä.[601]
-
-Kaikkien näiden kuuden tuomarin varsinaisena toimena niissä asioissa,
-joita puheenaolevat asiakirjat koskevat, on maanluovutusten erotus- eli
-välimiehen ("förskelaman") tehtävä; välimiehen latinankielinen nimitys
-"prolocutor" kävi keskiajalla myöskin tuomarin virkanimestä. Tähän
-nähden voi kysyä, eivätkö "prolocutoreina" ja välimiehinä vanhemmalla
-keskiajalla mainitut henkilöt ole olleet samanlaisia "tuomareja" kuin
-ne, joihin edellä olemme tutustuneet. Sellaisina mainitaan v. 1350
-Vehmaalla Nikolai Kiimakallio(?)[602] ja v. 1402 Mynämäellä eräs Olaff
-Biörnsson.[603] Inkoossa v. 1452 esiintyy maakiinnemiesten joukossa
-ensimäisenä "Matis domare" ikäänkuin hän olisi ollut toimituksen
-johtaja.[604]
-
-Muinaisesta tuomarintoimesta lienee myöskin periytynyt "tuomari" sanan
-käyttäminen sukunimenä. Halikossa mainitaan v. 1410 kiinnemiesten
-joukossa "niclis domare", kaikesta päättäen tavallinen rahvaanmies eikä
-mikään virkamies.[605] Tenholassa esiintyy w. 1395 ja 1399 kaksi
-veljestä, joilla on sukunimenään "domare".[606]
-
-"Tuomari" nimen tapaamme vielä vanhoissa paikannimissäkin. Uuden ajan
-alussa, osittain jo aikaisemmin, tavataan asiakirjoissa seuraavat tähän
-kuuluvat paikannimet:
-
-    Vehmaa: Domarla, kylä suomal. oik.,
-    Taivassalo: Domaris, kylä ruotsal. oik.,[607]
-    Parainen: Domarby, kylä (6 taloa) Terffuebolissa,
-    Marttila: Domarla, kylä,[608]
-    Perniä: Domarby, kylä Hirvilahden bolissa,
-    Inkoo: Domarby, kylä Bakombergsbolissa,
-    Kirkkonummi: Domarkulla, kylä Gunnarskullabolissa,
-    Helsinki: Domarby, kylä.[609]
-
-Nämä paikannimet ovat ilmeisesti yleensä sangen vanhoja, varmaan
-vanhempia kuin v. 1417, jolloin Helsingin Domarby nimeltä mainitaan.
-Sen päätämme varsinkin siitä, että kaikki nämä paikannimet ovat kyläin
-eivätkä yksityisten talojen nimiä; mahdollisesti on tuomarin talo ollut
-koko kylän alkutila tai on tuomareita asunut kylässä hyvin kauan, niin
-että tuomarin nimi vähitellen syrjäytti kylän alkuperäisen nimen.
-
-Kaikki nämä 1300-luvun tuomarimuistot tavataan maamme eteläisillä ja
-lounaisilla rannikkoseuduilla. Nämä seudut olivat vielä 1300-luvulla
-valtaavaksi osaksi ruotsalaisia. Useimmilla niistä tuomareista, joista
-on tietoja, on selvästi ruotsalaiset nimet ja heidän toimensa koskevat
-ruotsalaisia pitäjiä; suurin osa tuomari-aiheisista paikannimistäkin on
-ruotsalaisten pitäjäin piirissä. 1300-luvun tuomari-laitoksen
-varsinaisena pesäseutuna lienee niinmuodoin ollut Lounais- ja
-Etelä-Suomen ruotsalainen asutusvyöhyke, eli n.s. ruotsalaisen oikeuden
-alue.
-
-Näiltä ruotsalaisilta pesäseuduilta puheenaoleva laitos näyttää
-levinneen läheisiin suomalaisiin seutuihin, joiden tuomarinimistöön
-todennäköisesti kuuluvat "Nicolai Kumakallia" ja "Domarla" Vehmaalla,
-"Andris domare" Mynämäellä ja Maskussa sekä "niclis domare" Halikossa.
-
-Koko tuo vanha tuomarilaitos tekee hyvin kansanomaisen ja
-paikkakunnallisen vaikutuksen.
-
-Asiakirjat antavat sen käsityksen, etteivät nuo tuomarit ole kuuluneet
-maan mahtavimpiin. Useimpien nimi on ilmoitettu vaatimattomasti vain
-ristimä- ja virkanimellä. Kolmella heistä ("Otin tuomarilla", "Gudhmar
-tuomarilla" ja Oiaff Björnssonilla) ei näytä olleen omaa sinettiä,
-jolla olisivat sinetöineet asianomaisen asiakirjan, mistä päättäen he
-ovat olleet talonpoikaisia miehiä. "Tuomari" sanasta johtuneet
-talonpoikaiset sukunimet, tuomari-liitteiset paikannimet, jotka kaikki
-ovat talonpoikaiskyläin, vaan eivät ylimyskartanoiden nimiä, puhuvat
-alkuperäisen kansanomaisuuden ja talonpoikaisuuden puolesta.
-
-Toiselta puolen kuitenkin ovat useimmat 1300-luvulla mainituista
-tuomareista sinetöineet asiakirjansa ja nähtävästi kuuluneet
-alhaisempaan aateliin.[610] Mutta ei näistäkään yksikään ole kuulunut
-maamme tunnettuihin ylimyssukuihin; he olivat kaiketi vain oman
-paikkakunnan johtohenkilöitä.
-
-Mitä vihdoin näiden vanhain tuomarien virkapiiriin tulee, niin
-lukuunottamatta Mynämäellä ja Maskussa toiminutta Antti tuomaria ei
-kukaan heistä esiinny virassa silloista pitäjää laajemmalla alueella.
-Varsinainen kihlakuntalaitos ei vielä 1300-luvun alkupuolella, jolloin
-tuomareja jo esiintyy, ollut olemassa. Erittäin huomattava on, että Åke
-Säck eli Sæk nimittää v:n 1379 asiakirjassa itse itseään "Kemiön
-kirkkokunnan tuomariksi" ja toimii yksinään, ilman muitten
-tuomiovaltaisten läsnäoloa, pitäjänkäräjäin tuomarina. Kun pitäjä
-meidän maassamme kaikesta päättäen on alkuperäinen oikeus- ja
-hallintopiiri, on erityisten tuomarien esiintyminen näissä piireissä
-odotettavaakin. Yllämainitut tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, sen
-tapaisia, joita Ahvenanmaalla oli vielä 1600-luvun alkupuolella.[611]
-
-Meidän aikamme talonpoikaisilla "herrastuomareilla" on ollut todelliset
-alku-isänsä näissä 1300-luvun pitäjäntuomareissa, vaikkapa nimen olisi
-antanutkin Maunu Eerikinpojan maanlain "häradsdomare".
-
-
-
-2. PITÄJÄNKÄRÄJÄT.
-
-
-Edellisessä lausuttu käsitys, että lounaisen Suomen vanhat paikalliset
-tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, saa vahvistuksen niistä
-tiedoista, joiden mukaan samoilla alueilla samoina aikoina on ollut
-olemassa pitäjänkäräjät.
-
-Pitäjä on ollut Suomen perustava, historiallinen oikeuspiiri ja
-pitäjänkäräjät kaikkien käräjäin yhteinen muoto. "Laamanninkäräjät" ja
-"kihlakunnankäräjät" keskiajalla olivat säännöllisesti myöskin
-pitäjänkäräjiä. Mutta keskiajan kuluessa pitäjänkäräjälaitoksessa
-tapahtui kehitystä. Kun myöhemmällä keskiajalla pitäjänkäräjät jo
-yleensä olivat laamannien ja kihlakunnantuomarien johtamia valtion
-käräjiä, niin ne aikaisemmalla keskiajalla vielä olivat paikallisten
-tuomarien johtamia paikalliskäräjiä; kun myöhemmän keskiajan käräjät
-pidettiin valtion muodostamissa hallintopitäjissä, niin varhaisemmalla
-keskiajalla käräjät pidettiin vanhoissa emäpitäjissä.
-
-Käräjäpiirinä eli käräjäkuntana (tinglag) vanhempana keskiaikana
-esiintyy kirkkokunta (Kemiö),[612] laivakunta (Taivassalo,
-Santamala),[613] pitäjäyhdistelmä (Santamala, Masku ja Nousiainen;
-Säkylä, Köyliö ja Yläne)[614] sekä pitäjä (Kaarina, Piikkiö).[615]
-Mutta kaikki nämä käräjät olivat pitäjänkäräjiä. Useimpia niitä
-kutsuttiinkin pitäjänkäräjiksi, niinkuin viitteistä näkyy. Niin
-Kemiössä, Santamalassa, Säkylässä, Piikkiössä. Lisäesimerkkinä
-mainittakoon, että Santamalassa v. 1380 pidettyjä talvikäräjiä
-kutsuttiin milloin laivakuntakäräjiksi milloin pitäjänkäräjiksi.[616]
-Todella kaikki nuo erinimiset käräjäpiirit vastaavatkin vanhoja pitäjiä
-tai yhteenkuuluvia pitäjäalueita.[617] Pitäjä on siis 1300-luvulla
-yleisesti käytetty käräjäkunta.
-
-Mutta tämä oikeuspitäjä ei luultavastikaan ole ollut sama kuin myöhempi
-hallintopitäjä, vaan kirkkopitäjä. 1300- ja 1400-luvuilla kirkkopitäjä
-hyvin yleisesti esiintyy maallisena pitäjänä, oikeuspiirinä,
-oikeuspitäjänä.
-
-Huomautettakoon tässä vieläkin, että Kemiön tuomaria v. 1379 kutsuttiin
-"Kemiön kirkkokunnan" tuomariksi.[618] Suomen mantereella oli niinkuin
-Ahvenanmaallakin keskiaikana tapana pitää käräjiä ja suorittaa
-oikeustoimituksia kirkoilla. Niinpä v. 1439 tapahtuivat
-maanluovutusmenot "Räntamäen kirkkotarhassa"[619] ja v. 1442
-suoritettiin maanluovutus "pitäjänkokouksessa Räntamäen kirkolla".[620]
-"Pitäjäntuvat", joita jo varhain näyttää olleen usean kirkon lähellä ja
-jotka varmaan olivat kirkollisen pitäjän ylläpidettäviä, olivat usein
-maallisinakin käräjäpaikkoina: v. 1418 pidettiin Vehmaan suomalaisen
-oikeuden kihlakunnankäräjät "kirkolla pitäjäntuvassa",[621] v. 1455
-olivat käräjät Kokemäellä "pitäjäntuvassa"[622] ja v. 1505 pidettiin
-Vesilahdella käräjiä "kirkontuvassa".[623] Parissa keskiajan
-asiakirjassa kerrotaan maanluovutusten laillistuttamisesta itse
-kirkonkokouksessa: v. 1419 "kirkonkokouksessa Ulvilassa"[624] ja v.
-1436 "kirkonkokouksessa ja pitäjänkokouksessa" Halikossa.[625]
-Toisinaan kutsutaan pitäjän oikeustilaisuutta eli pitäjänkäräjiä
-"pitäjänkokoukseksi" (sockenstämma); niin Lohjalla v. 1382, jolloin
-laamanni oli läsnä,[626] Kemiössä v. 1406,[627] Räntämäellä v.
-1468.[628]
-
-Näissä asiakirjoissa ei voi havaita mitään erotusta maallisen
-oikeuspitäjän ja kirkollisen pitäjän välillä. Ei niissä myöskään näe
-erotusta pitäjänkokouksen ja pitäjänkäräjäin välillä. Herra Martin
-maanlain suomennoksessa mainitaan samanlaisten oikeusasiain
-käsittelemistä "pitäiänn cokoudhes" ja "pitäiänn käräiäs".[629]
-
-Kirkkopitäjän käyttöä oikeuspitäjänä keskiajalla täytyy pitää varmana.
-Tähänkin laitokseen nähden olot Suomen lounaisosissa olivat Ahvenanmaan
-olojen kaltaiset.
-
-Kirkkopitäjäin pitäjänkäräjillä vanhemmalla keskiajalla esiintyvät
-toimivina kaikki tuomitsijat, linnanvoudista ja laamannista alaspäin.
-Näyttää siltä, ettei varhaisemmalla keskiajalla -- alkuperäisten
-pitäjäalueitten menetettyä merkityksensä -- ollut muita paikallisia
-oikeuspiirejä kuin kirkkopitäjät ja niiden kansalliset alueet.
-Myöhemmällä keskiajalla valtion käräjillä jo oli kirkkopitäjistä
-eroavat oikeusalueensa (hallintopitäjät), joissa vanhain
-pitäjäinkäräjäin sijasta pidettiin "laamanninkäräjiä" ja
-"kihlakunnankäräjiä". Mutta sen ohella, kuten lukuisat esimerkit
-ovat osoittaneet, jatkettiin kirkkopitäjäin pitäjänkäräjiä
-pitäjänkokouksina, joissa edelleenkin eräänlaisia paikallisia
-oikeusasioita käsiteltiin.
-
-
-
-3. MAAKUNNANTUOMARIT JA KIHLAKUNNANTUOMARIT.
-
-
-Jo 14. vuosisadan alussa Suomessa oli pitäjää suurempia oikeusalueita.
-Niitä olivat silloiset maakunnat, jotka pitivät yhteisiä maankäräjiä ja
-käyttivät yhteisiä todistusvoimaisia maakunnan sinettejä.[630]
-
-Olemme nähneet, että Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen suomalaisella ja
-ruotsalaisella alueella sekä Uudellamaalla jo varhain oli omat
-tuomarinsa (maantuomarit, laamannit). Tämä seikka herättää kysymyksen,
-eikö muissakin maakunnissa ole ollut asia sellainen.
-
-Asiakirjat tähän kysymykseen vastaavat myöntävästi. 1300-luvun
-loppupuolella tavataan täällä tavallisesti tuomareiksi nimitettyjä
-virkamiehiä, joiden virkapiirinä olivat kokonaiset maakunnat. Tällaisia
-maakunnantuomareita mainitaan vuosisadan viimeisellä neljänneksellä
-Hämeessä useita.[631] Satakunnan tuomaria mainitaan v. 1392[632] ja
-läntisen Uudenmaan tuomaria v. 1395;[633] aikaisemmin oli Ala-Satakunta
-kuulunut suomal. oikeuden laamannin ja läntinen Uusimaa ruotsal.
-oikeuden laamannin alueeseen.[634]
-
-Että nämä maakunnantuomant ovat vastanneet myöhempiä
-kihlakunnantuomareja ja olleet heidän edelläkävijöitään, näkyy muun
-lisäksi siitä, että Hämeen tuomarin sakotusmääräksi useammassa
-asiakirjassa ilmoitetaan 3 mk.[635]
-
-Ei tunneta lähemmin maakunnantuomarilaitoksen syntymisaikaa. Ilmeistä
-on vain, että se kuuluu vanhempaan keskiaikaan. Nimistään päättäen
-maakunnantuomarit ovat olleet kotimaisia paikkakunnallisia
-rälssimiehiä, joita tavataan Ahvenanmaan maantuomareina ja suomal. ja
-ruotsal. oikeuden laamanneina; varmaan nämä virat kaikki ovat
-juureltaan olleet samanlaisia paikallisia laitoksia.
-
-Maakunnantuomarit Suomen mantereella katosivat pian varsinaisten
-kihlakunnantuomarien tieltä, joiden lopullisina virka-alueina
-1400-luvun alkupuolella esiintyivät kihlakunnat. Vv. 1390, 1417, 1423
-muudan "kihlak. tuomari" Suni Suninpoika toimi Taivassalossa ja
-Vehmaalla, siis varmaankin Vehmaan kihlakunnassa.[636] V. 1407
-mainitaan kihlak. tuomaria Pohjois-Suomessa,[637] ja lähivuosina Etelä-
-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla.
-
-Kihlak. tuomarien toimissa ja oloissa keskiajan lopulla ja vielä uuden
-ajan alussa havaitaan muutamia merkittäviä piirteitä, jotka kuuluvat
-paljon aikaisempaan paikalliseen oikeus- ja itsehallintoelämään.
-
-Kihlak. tuomari ei ollut ainoastaan oikeudellinen virkamies. On jo
-ennen mainittu, että tuomarit ovat olleet teitten ja siltain valvojia
-ja että oli olemassa erityinen tie- ja siltavero, jota tuomari käytti.
-
-Kun 1550-luvulla Lapveden talonpojat syyttivät kihlak. tuomaria siitä,
-että hän piti hallussaan pitäjän yhteisiä saaria, niin syytetty myönsi
-omaavansa yhden yhteissaaren, koska kihlak. tuomarit kaikkialla
-Suomessa käyttävät yhteisiä saaria.[638] Sama käsitys tuomarin
-oikeudesta ilmenee eräästä toisestakin asiakirjasta, jossa kerrotaan
-Porvoon tuomarin pyytäneen saada käytettäväkseen Haksalon saaren,
-"koska hän oli kihlak. tuomari".[639] Näistä merkeistä voinemme
-päättää, että kihlak. tuomareja Suomessa on muinoin pidetty kihlak.
-ulkomaitten ja yhteisen omaisuuden hoitajina, ja että osittain vielä
-uuden ajan alussa sillä perusteella ovat pitäneet ulkosaaria
-hallussaan.
-
-Vielä uuden ajan alussa määrättiin kihlak. tuomareja useissa
-Suomen seuduissa laamannien mukana ottamaan osaa verotuksen
-panoon.[640] Samoin v. 1504 vedottiin Satakunnan ja Hämeen kihlak.
-tuomarien myötävaikutukseen silloisen apuveron kokoamisessa.[641]
-Savossa v. 1541 veronpano toimitettiin kihlak. tuomarin
-läsnäollessa.[642]
-
-Kihlak. tuomarien tehtävät talvikäräjillä näyttävät myöskin olleen
-hallinnollista laatua, sillä tuomarina talvikäräjillä ei ollut kihlak.
-tuomari, vaan laamanni; mahdollisesti oli kihlak. tuomari
-talvikäräjillä läsnä virkapiirinsä edustajana.
-
-Kihlak. tuomarin palkkaus oli uuden ajan alussa vielä osittain hyvin
-vanhalla kannalla.
-
-Ruotsissa oli Kalmarin resessin mukaan v:lta 1483 maksettava
-manttaalittain (miesluvuttain) erityinen kihlak. tuomarin palkka, jota
-siellä uuden ajan alussa paikoin suoritettiin 1/2 markkaa kahden
-syöttöhevosen edestä. Samanlainen vero tavataan Ahvenanmaalla, jossa
-v:n 1556 aikoina kultakin talolta (mantal) maksettiin 1/2 mk kihlak.
-tuomarin rahoja.[643] Samantapaista veroa maksettiin myös
-V.-Suomessa.[644]
-
-Vanhempina aikoina näyttää kuitenkin kihlak. tuomarin pääpalkkana
-olleen osa käräjäkestitystä, etupäässä viljaa.
-
-Ahvenanmaalla kantoi v. 1543 vouti maakunnan 17 nimismieheltä kultakin
-pannin ohria, "jotka ennen tavallisesti olivat kihlak. tuomarin ohria
-tai kutsuttiin tuomarin ohriksi".[645] Tämä on kaiketi ymmärrettävä
-siten, että aikaisemmin kihlak. tuomari ja vielä aikaisemmin
-tuomari (maantuomari) oli saanut osansa nimismiesverosta s.o.
-käräjäkestityksestä, mutta että tämä vero v. 1543 meni linnanvoudille.
-
-V.-Suomessa näyttää v:n 1537 aikoina klk:ntuomarille kuuluneen 2
-yökunnan kestitys kunkin nimismiehen luona kolmilla käräjillä, s.o.
-talvi,- kevät- ja kesäkäräjillä.[646] Lapin pitäjässä v. 1556
-tuomarille maksettu kappa rukiita tai ohria (talolta) luultavasti
-kuului tähän veroon.[647]
-
-Raaseporin läänin tuomarinverosta ei meillä ole lähempiä tietoja, mutta
-eräistä asiakirjain lauseista, joiden mukaan tuomari tässä läänissä
-nautti muonitusta (fodring) ja talonpoikain oli maksettava 4
-käräjäkinkeriä vuodessa, voipi päättää, että tuomarilla täälläkin oli
-säännölliset vuositulonsa käräjäkestityksestä.[648]
-
-Niistä "härkäkauroista", joita Satakunnan nimismiesten oli verostaan
-suoritettava kruunulle, sai klk:n tuomari 1 punnan kustakin pitäjästä,
-minkä lisäksi hänelle tuli joka kolmas käräjälampaanlapa ja -
-siika.[649] Tämä oli ilmeisesti osa käräjäkestityksestä.
-
-Hämeessä kihlak. tuomari nautti samanlaista palkkaa kuin
-Satakunnassa.[650]
-
-Karjalassa kihlak. tuomarit saivat nimismiesverosta kaikkia tämän veron
-esineitä määrätyn osan, joka oli puolta pienempi kuin laamannin
-osa.[651] Tämä vero oli suoritettava nähtävästi joka kerta kuin tuomari
-kävi käräjillä nimismiestaloissa, mikä tapahtui neljästi vuodessa.
-Tapana oli, että tuomarin miehet ja useimmiten myös itse tuomari
-kävivät paikalla nauttimassa veronsa.[652]
-
-Yhtä alkuperäistä palkkaustapaa käytettiin Savossa, jossa oli määrätty,
-että tuomari sai olla kunkin nimismiehen luona 4 hevosella kolme
-yökuntaa; ellei hän saapunut, sai hän sen sijaan nimismieheltä 1 punnan
-ohria tai 2 puntaa kauroja.[653]
-
-Hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla kihlak. tuomareilla uuden ajan
-alussa oli tuloja myöskin neljänneskunnilta.
-
-Hämeen ruokaruotsia koskevassa tunnetussa asiakirjassa v:lta 1530
-kerrotaan, että linnanhuovit käyvät maanvoudin johdolla ympäri
-kihlakunnassa kesäkäräjäin jälkeen perimässä sakkoja maaten 1 yön
-kunkin nimismiehen luona, "ja tuomarin miehet käyvät kestityksellä
-(gesta) saman ruokaruotsin mukana".[654] Tässä asiakirjassa ei mainita,
-kävivätkö tuomarin miehet sillä ruokaruotsi-kestityksellä, joka
-tapahtui talvi- ja syyskäräjäin jälkeen myöskin neljännysmiesten luona,
-mutta luultavaa se on. V. 1530 peruutettiin kruunun omalle väelle se
-Hämeen ruokaruotsi, "joka oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[655]
-
-Karjalassa kihlak. tuomarit kävivät käräjillä ja kestityksillä myöskin
-neljänneskunnissa. Näitä kestityksiä oli vuodessa neljät, nim. syys-,
-kevät-, "margeld-" ja kesäkestitykset, ja sai tuomari silloin kultakin
-nautakunnalta kestityksen, joka jotensakin tarkoin vastasi
-yllämainittua nimismiestalossa nautittua kestitystä.[656] Näyttää
-siltä, että tuomari kullakin käynnillään neljänneskunnassa nautti vain
-yhden nautakunnan kestityksen, jonka nautakunnat suorittivat vuoronsa
-jälkeen. Ehkäpä nautittiin palkka nimismiestaloissakin saman
-käytännöllisen järjestelmän mukaan.
-
-Savossa oli kihlak. tuomari saapa kultakin neljännysmieheltä 1 punnan
-ohria ja toisen neljän hevosen kestitystä varten kolmena yökuntana, 2
-leiv. haukia ja 1 revonnahkan. Kymmenysmiehen oli maksettava tuomarille
-1 leiv. haukia.[657]
-
-Luultavasti Karjalan ja Savon tuomarien neljänneskuntakestitykset ovat
-ruokaruotsia. Ikivanha ruokaruotsivero ei kuitenkaan liene alkuaan
-kuulunut oikeuslaitokseen; tuomarit näyttävät joutuneen sen
-nauttimiseen vasta myöhemmällä keskiajalla, jolloin kihlak. tuomari oli
-kruununvirkamies ja piti kruunun tarpeiksi miehiä, jotka kruunun omain
-miesten kanssa kiersivät ruokaruotsilla.
-
-Alkuperäiseltä paikalliselta verolta sitävastoin näyttää Satakunnan ja
-Hämeen neljänneskuntain (kolmanneskuntain) uuden ajan alussa kihlak.
-tuomareille maksama tie- ja siltavero.
-
-Ala-Satakunnassa nautti kihlak. tuomari kolmanneskuntain suorittamasta
-laamannin kinkeristä "siltaohria" yhden kolmanneskunnan osan.
-Ylä-Satakunnassa vastaava verokunta maksoi kihlak. tuomarille punnan
-ohria, minkä lisäksi tuomari sai Suomen haukia 17 puntaa nähtävästi
-sellaisista seuduista, joista ei ohria maksettu. Kun täten sekä
-Ala- että Ylä-Satakunnassa maksettiin punta ohria verokunnalta, niin
-ilmeisesti nämä verot olivat samoja.
-
-V:n 1531 ilmoituksen mukaan Hämeen tuomarit saivat maakunnasta
-erityisen veron, johon kuului viljaa, humaloita, hamppuja ja
-haukia.[658]
-
-Tämän veron pääosana esiintyvät erät, ohrat ja humalat ovat tietenkin
-niitä tie- ja siltaohria ja -humaloita, joita mainitaan Hämeen
-vanhimmissa maakirjoissa ja joita paikoin lunastettiin hauilla. Tie- ja
-siltaveron ja kihlak. tuomariveron samuus havaitaan toisistakin
-seikoista. Tie- ja siltaveron ohraerä on perusteeseensa ja määräänsä
-nähden sama sekä Hämeessä että Satakunnassa: kummassakin 1 punta
-neljäskunnalta. Mutta tämä vero meni Ylä-Satakunnassa kokonaan ja
-Ala-Satakunnassa osittain kihlak. tuomarille. Hämeessä kihlak. tuomari
-näkyy saaneen tämän saman veron vielä täydellisempänä kuin
-Satakunnassa.
-
-Huomattakoon vielä muudan yhtäläisyys. Köyliössä Satakunnassa
-maksettiin "siltaohrain" sijasta sopimusvero, johon kuului 1 leiv.
-pellavia ja 2 leiv. hamppua. Hämeessä esiintyy v. 1532 tuomarinverossa,
-joka alkuaan on ollut tie- ja siltavero, 1 leiv. hamppua.[659]
-
-Tämä kaikki tekee hyvin todennäköiseksi, että Satakunnan ja Hämeen
-tuomareilla on ollut tekemistä teitten ja siltain hallinnon kanssa ja
-että sitä varten on maksettu erityistä tie- ja siltaveroa.
-
-Pari omituista kihlak.tuomarinveroa tavataan Pohjanmaalla.
-Mustasaarella maksettiin tuomarille _vasikannahka_ kultakin talolta
-(mantal);[660] tällainen vero oli nähtävästi peräisin niiltä ajoilta,
-jolloin tärkeimmät asiakirjat kirjoitettiin pergamentille, ja on
-verrattava Vermlannin asukkaitten Skaran piispalle maksettavaan
-vasikannahkaveroon.[661]
-
-Iin Maksniemen, Simonniemen ja Simon kylät maksoivat tuomarille
-yhteensä 10 leiv. _merisakkohaukia_.[662]
-
-
-
-4. KARJALAISTEN OIKEUSLAITOKSET.
-
-
-Suomen keskiaikaisia oikeuslaitoksia tarkastaessa tulee selvään
-huomanneeksi, kuinka hitaasti ruotsalainen oikeusjärjestelmä on edennyt
-ja juurtunut. Kun Ahvenanmaalla on jälkiä ikivanhasta gotlantilaisesta
-oikeuslaitoksesta, kun Suomen lounaisilla rannikkoseuduilla asuvilla
-heimoilla jo varhaisella keskiajalla oli pitäjänkäräjänsä,
-pitäjäntuomarinsa ja kansalliset laamanninsa, ovat Hämeen ensimäisiä
-ruotsintapaisia tuomareja vasta 1300-lopulla esiintyvät
-maakunnantuomarit, ja karjalaisilla alueilla näyttää ruotsalainen
-oikeuslaitos läpi koko keskiajan pysyneen tuntemattomana.[663]
-
-Tämä ei kumminkaan voi merkitä sitä, että noilla kaukaisemmilla
-suomalaisilla alueilla olisi läpi koko keskiajan eletty ilman
-järjestettyä oikeutta. Lakia ja oikeutta on sielläkin epäilemättä
-ollut, vaikka sitä on käytetty toisella tavoin kuin lännessä.
-
-Laajoilla suomalaisilla aloilla näkyy suntio sana alkuaan merkinneen
-suuremman piirin vanhinta eli tuomaria.[664] Myöskin kupias sana, joka
-virolaisilla alueilla on merkinnyt verosta vapautettua talonpoikaista
-päällysmiestä[665] eli työvoutia, tavataan Suomessa jo keskiajalta
-lähtien suku- ja paikannimien aineksena, joten mahdollista on, että
-täällä on ollut kupiaisiksikin kutsuttuja kansanvirkamiehiä.[666]
-
-Hämeen ja Savon muinaisista kansantuomareista on pari
-asiakirjallistakin tietoa. Eräässä Hämeen laamannin tuomiossa
-keskiajalta (mahdoll. v. 1381) mainitaan Mäskälän ja Janakkalan
-käräjillä läsnä ollutta "sikäläistä" tuomaria, mistä päättäen
-Mäskälällä (Vanajalla) ja Janakkalalla olisi ollut pitäjäntuomari.[667]
-
-V. 1422 taas mainitaan "Pietari Utriaista, Juvan kappelin tuomaria",
-siis talonpoikaista pitäjäntuomaria Savossa.[668] Tämä tiedonanto
-varmentaa kansanomaisen oikeuslaitoksen olemisen keskiajan Savossa,
-mutta savolaisen oikeuslaitoksen laatua ei siitä voi päättää.
-
-Sakkotulot ovat läpi keskiajan olleet kaikkialla niin tärkeitä
-tulolähteitä kruunulle, että sakkojen tuomitsemisesta ja perimisestä
-karjalaisillakin alueilla varmaan on huolta pidetty valloituksen ensi
-ajoista saakka. Tätä puolta oikeudenhoidosta eivät alkuiset perhe- ja
-heimokuntaiset laitokset varmaankaan voineet täyttää. Senvuoksi
-oikeuslaitos Hämeessä ja varsinkin Karjalassa ja Savossa sai
-keskusvaltaisemman luonteen kuin lounaisessa Suomessa. Lännessä
-paikalliset oikeuslaitokset paikallisine virkamiehineen kykenivät ja
-sopivat käyttämään kruununkin oikeutta. Idempänä paikallinen
-oikeuselämä pysyi heimokuntaisissa kätköissään ja voudin täytyi
-alavoutiensa avulla itse pitää huolta kaikesta valtion oikeustoimesta
-ja hallinnosta. Karjalan ja Savon kihlak. tuomarit esiintyvät vasta
-myöhään ja ovat muukalaisia vieraan rahvaan keskuudessa.
-
-Myöhemmän keskiajan käräjälaitos oli ulkopiirteiltään samanlainen
-kaikkialla maassamme. Sen päätunnnuksena olivat jokavuotiset talvi- eli
-laamanninkäräjät sekä niitä täydentävät kesäkäräjät, jonka lisäksi
-kihlak. tuomarien johdolla pidettiin paikallisia käräjiä parit
-vuodessa. Mutta yksityiskohdissa oli melkoinen ero lounaisten ja
-itäisten alueitten käräjäin välillä. Lounaassakin olivat linnanvoudin
-ja laamannin johtamat talvi- (ja kesä)käräjät keskuskäräjiä, joihin
-liittyi tärkeitä veronkantoja. Mutta vuoden muut käräjät olivat
-paikallisen kihlak. tuomarin johtamat, niinkuin näyttää pääasiallisesti
-oikeusasioita varten.
-
-Toisin hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla. Siellä ei
-käräjälaitoksella ollut perusteena vanhempia paikallisia
-ruotsalaisperäisiä oikeustapoja, vaan koko käräjätoimi kehittyi
-erottamattomassa yhteydessä verotoimen kanssa, niin että
-kaikki veronkantotilaisuudet olivat käräjiä, kaikki käräjät
-veronkantotilaisuuksia. Karjalan käräjiä pidettiin alusta alkaen
-verottajan muodostamissa veropitäjissä ja niiden neljänneksissä, ja
-luultavasti oli Hämeessäkin asianlaita ollut sama (neljänneskuntain
-ruokaruotsi).[669]
-
-Sillä tavoin saattoivat suomalaisten alueitten heimokuntaiset olot
-oikeuselämän alalla edelleenkin jatkua Ruotsin lain ja oikeuden
-vallitessakin.
-
-
-
-
-X. KINKERIT.
-
-
-
-1. KINKEREJÄ MUISSA MAISSA.
-
-
-Maanviljelijäin ja muiden alkutuottajain veroksi suorittamilla
-kulutustavaroilla, etupäässä ravintoon ja muonitukseen verojen
-kuuluvilla, oli mitä tärkein tehtävä keskiajan luonnonperäisessä
-talouselämässä, niin kuninkaan hovissa kuin yksityisen mahtimiehen
-kartanossa. Tällaisia veroja, joita vanhalla kotimaisella yleisnimellä
-kutsumme kinkereiksi, tavataan kaikissa keskiajan Europan maissa.
-
-Samasta yleispätevästä syystä kinkerien historia kaikkialla on
-samantapainen. Kansain heimokunnallisella asteella ne syntyivät
-tilapäisinä ruoka- tai kestityslahjoina, mutta pian ne muuttuivat
-määrättyinä juhlina tai merkkiaikoina uudistuviksi säännöllisiksi
-"lahjaveroiksi" (lat. dona, Skandinaviassa giöf, skattgiafir). Hämärän
-alkuperänsä vuoksi tämäntapaisia veroja myöhemmin yleisesti kutsuttiin
-"vanhaksi tavaksi" (saks. Herkommen, engl. Customary Rents). Hiukan
-kehittyneemmissä oloissa havaitaan jo kahteen pääryhmään lajittuneita
-kinkereitä: toiset olivat matkaveroja eli "kestityksiä" (yökuntia),
-joilla kulkevia kuninkaita, heidän väkeään ja muita viranomaisia
-ravittiin ja ylläpidettiin, toiset olivat muonituksia, joita
-veronalaiset toivat verottajain linnoihin ja kartanoihin siellä
-käytettäviksi. Lukemattomat ovat tällaisten verojen muodot ja nimet,
-mutta niiden päämuodot ovat kaikkialla yksinkertaiset, keskiajan
-luonnontaloudellisia oloja vastaavat. Se oli suosittu muoto uusiakin
-tai tilapäisiä veroja otettaessa. Vihdoin enemmän kehittyneellä
-keskiajalla, valtio- ja talouselämän korkeammalle päästessä, koko
-kinkerilaitos alkoi hajota, joko siten että ne maaolojen muuttuessa
-hävisivät tai rahatalouden levitessä lunastettiin rahaverolla.
-
-Tämäntapaisia veroja on muinoin käytetty frankkilaisessa
-valtakunnassa, jossa myöskin laajassa mitassa esiintyi
-roomalaisperäisiä lähettiläs- ja virkamieskestityksiä, vanhassa Saksan
-valtakunnassa, anglosaksilaisessa Englannissa, Ranskassa ja
-Italiassa.[670]
-
-Mitä erikseen Englantiin tulee, niin näkyy anglosaksilaisilla
-kuninkailla olleen oikeus jokavuotisiin kestityksiin maakunnissa,
-mikä kestitys muuttui pysyväksi veroksi. Myöskin ylimyksillä ja
-kuninkaan virkamiehillä oli varhaisena anglosaksilaisena aikana
-kestitysoikeuksia. Yksityisoikeudellisellakin alalla oli tällainen
-kinkerijärjestelmä tavallinen siitä päättäen että "Domesday Book'issa"
-tavataan lukuisia yökunta-veroja. Muonitusverokin oli jo
-anglosaksilaisena aikana käytännössä "farmin" nimellisenä; farm (feorm,
-lat. firmæ) oli se elintarvemäärä, mikä tarvittiin veronsaajan talouden
-ylläpitämiseksi määrättynä aikana, yhtenä yökuntana tai viikkona tai 14
-yönä. Peräisin tämä verotapa Englannissa oli niiltä ajoin, jolloin
-saksilainen tai keltiläinen päällikkö kokosi ja kulutti tulonsa
-kiertäen paikasta toiseen nauttien kussakin paikassa määrätyn ajan
-majoitusta ja ylläpitoa.[671]
-
-Vielä myöhään keskiaikaan tämäntapaiset verot -- varsinkin farmin
-luontoiset -- olivat yleisesti käytännössä Englannin kartano- ja
-luostarialueilla, vieläpä kuninkaankin taloudessa. Niihin kuuluivat
-esim. jouluksi maksettavat kanat, pääsiäislampaat, -karitsat ja -munat,
-paaston ajan kalat, Martinpäivän vilja. Pohjoisessa Englannissa
-tapaamme pohjoismaalaiselle tutunomaisia veroja, sellaisia kuin "seat
-malt", "scate haver", "reek hens" ("savulta" maksettavat, kanat)
-vieläpä suomalaiselle tutun "mitta" nimisen viljaveron[672] -- tässä
-ollaankin keskiajan kansainvälisellä alalla.
-
-Kiertokauden kuninkaankinkeristä Skandinavian maissa Lehmann antaa
-seuraavan eloisan kuvauksen:
-
-"Pikkukuninkuuden" ajoista asti pohjoisgermanilaisella kuninkaalla on
-ollut oikeus kestitykseen matkoillansa. Aluksi tuskin kenestäkään
-muusta suurtilallisesta poiketen, ilman pysyviä linnoja, ilman pysyvää
-hovinpitoa, ilman kuninkaallisen virkamiehistön monihaaraista laitosta,
-suorittaa hän hallitusoikeuksiansa personallisesti matkustamalla
-maakunnissaan. Niin suuresti esiintyy tämä matkaaminen hänen
-hallitusvelvollisuuksiensa pääosana rauhan aikana, että yfirferth ja
-yfirsókn sanat ovat hallituksen nimityksinä. Matkustukset ovat
-tervetulleita alamaisille. Matkoilla kuningas valvoo voutejansa,
-ratkaisee, myöhemmin tuomitsee riitoja, neuvottelee talonpoikain kanssa
-heidän käräjillään, suorittaa arvattavasti uhreja (blót veizla)
-pakanuuden aikana, tekee alotteita uudistuksiin. Vastavuoroon häntä
-kestitsevät talonpojat, joiden alueella hän seurueineen oleskelee.
-
-Kestitysvelvollisuus on yleinen alamaisvelvollisuus, jota luultavasti
-lajiteltiin maatilain suuruuden mukaan. --
-
-Kestityksen laatu, aika ja määrä olivat sen ohessa vanhemman
-kansanoikeuden mukaan tarkoin määrätyt. Kaikista kolmesta Skandinavian
-valtakunnasta on meillä todistuksia, että kuningas kävi kestityksellä
-joka kolmas vuosi. Norjasta tiedämme, kuinka suuri hänen
-seurueensa sai olla. Kaikkialla oli kestitys alkuperäisesti puhdas
-luontaissuoritus. --
-
-Kestityksen edellytyksenä oli kaikkialla alkuperäisesti, että kuningas
-saapui personallisesti. Juuri sen vuoksi, että se oli korvaus
-hallitusvallan käyttämisestä, ei edusmiestä suvaittu.[673]
-
-Lehmannin mukaan kuninkaankestitys kaikissa kolmessa Skandinavian
-maassa on ollut samantapainen kuin kristillisen ajan piispain
-kirkonvihkimyskestitykset.
-
-Mitä erityisesti Ruotsiin tulee, on kuninkaalle suoritettava kinkeri
-(gingerd, gengärd) siellä ikivanhaa juurta. Maakuntalakien aikaan
-kinkereillä tarkoitettiin "elintarpeiden kokoamista kuninkaan
-nimismiehelle ja hänen tämän kokoamisen yhteydessä pitämiä
-kestejä".[674]
-
-Tarkemmin katsoen Ruotsin kuninkaankinkerissä on havaittavissa vanhempi
-ja myöhempi muoto. Alkuaan kinkeriä suoritettiin määrätyssä tapauksessa
-kuninkaan läsnäollessa paikkakunnalla. Se oli siis kuninkaan
-omakohtaisesti käytettävä kestitys (gästning). Uplannin laissa on
-nimenomaan säädetty, että herrain, läänitysmiesten ja laamannien on
-itse huolehdittava elannostaan, milloin pitävät käräjiä. Ainoastaan
-Helsinglannin lain alueella oli kuninkaan sijasta kulkeva "konungsari"
-oikeutettu saamaan kestitystä (gengiard, veizla). Lisäksi on
-huomattava, että alkuperäinen Ruotsin kuninkaan kestitys sisälsi vain
-elatuksen, vaan ei majoitusta, sillä kuningas seuroineen piti majaa
-omissa kartanoissaan virkamiestensä luona, niinkuin jo Ynglinga-sadussa
-kerrotaan.
-
-Myöhemmässä muodossa kinkeri sitävastoin jo oli pysyvä vuotuinen vero.
-Sellainen todennäköisesti on ollut Uplannin kinkeri, laissa mainittu
-karja- ja ruokavero, jota häradin tuli suorittaa 4 nautaa, kunkin
-kuuden talonpojan yhteisesti lammas sekä jokaisen talonpojan 4 parmasta
-heiniä sekä kanan; samaan ryhmään kuului myös viljavero (spanne mali,
-1 panni ohria ja 1 panni maltaita).[675]
-
-Kehittyneessä muodossa kuninkaankinkeri esiintyy nuor. Länsigöötanmaan
-laissa, minkä mukaan tämä vero oli määräaikana määrätylle virkamiehelle
-maksettava. Lakiin kuuluvassa liitteessä, joka on kirjoitettu muistoon
-vasta 1400-luvulla, mutta todennäköisesti sisältää itse lain aikaisia
-säännöksiä, annetaan hyvinkin tarkkoja tietoja laillisesta kinkeristä
-(laghagingærdh); m.m. oli sen kantamista varten asetettu erityinen
-virkamies, nimismies (næmdarmathr), jonka piirinä oli "skire". Kun
-vuotuinen lakimääräinen kinkeri täten näyttää Ruotsissa aikaisemmin
-kehittyneen Länsigöötanmaalla, on todennäköistä, että se verotustapa on
-saatu läheisiltä tanskalaisilta alueilta, missä se lienee kehittynyt
-aikaisemmin kuin muissa Skandinavian maissa.[676]
-
-Vähitellen Ruotsissa ruvettiin ottamaan kinkeriveroja muitakin tarpeita
-varten. Etenkin näyttävät käräjäkestitykset jo vanhemmalla keskiajalla
-olleen tavallisia. 14. vuosisadalla tuli ylimääräisten kinkeriverojen
-(gärder, pålägg, impositiones) ottaminen tuiki tavalliseksi.
-
-Kinkeriverot ja niiden tapaiset tilapäiset apuverot olivat vanhastaan
-maksettavat talollisluvun mukaan, siten että jokainen, jolla oli maata
-niin paljon, että häntä pidettiin talonpoikana, maksoi saman verran.
-Tällaisesta verotustavasta ei muinoin ollut suurempaa haittaa, koska
-silloisissa oloissa talojen tuotto yleensä oli yhtä suuri. Talojen
-ryhmittäminen "täysi-" ja "puoliverollisiin" näkyy kumminkin olleen jo
-varhain tavallista; siten saatettiin verokuormaa jonkin verran
-tasoittaa verollisten kesken.
-
-Kinkeriverot olivat yleensä sen laatuisia veroja, että niitä saattoi
-suorittaa ainoastaan useampi talollinen yhdessä. Taloista senvuoksi
-muodostettiin määrätyn suuruisia ryhmiä eli verokuntia, joiden tuli
-suorittaa määrätty kinkeri. Veroa jakaessaan keskuudessaan saattoivat
-kinkerikunnan talolliset ottaa huomioon talojen erilaista maksukykyä,
-joka erilaisuus maanjakojen edistyessä tuli yhä suuremmaksi. Usein
-kuitenkin lienee jokainen talollinen joutunut maksamaan yhtä paljon,
-olipa hänen tilansa suuri tai pieni.
-
-Säännöllisten, muuttumattomain verojen suorittamisessa kinkerikunnalla
-oli taipumus pysyä muuttumattomana. Verotuksen vakaantuessa kävi yhä
-vaikeammaksi muuttaa vanhoja verokuntia ja talolukuja. Jos alkuperäinen
-talo jakaantui, luettiin osat kuitenkin yhdeksi kokonaiseksi taloksi.
-Toisin sanoen, taloluvustakin tuli maaluku. Tällä tavoin Ruotsin
-"setting", joka alkuaan oli kinkerikunnan kuudennes s.o. talo, joka
-maksoi kuudenneksen kuuden talon yhteisesti suoritettavasta kinkeristä,
-vähitellen muuttui kiinteäksi veroyksiöksi; useimmiten setting
-melkoisesti poikkesi "taloluvusta", jonka mukaan uudempia kinkereitä
-suoritettiin.[677]
-
-Kinkerilaitos on ollut käytännössä keskiajalla ja vielä kauemminkin
-myöskin itäisessä naapurimaassamme. Veroja vanhan Kiovan vallan
-alueella kannettiin kahdella tavalla: joko toivat alamaiset veronsa
-Kiovaan tai matkusti ruhtinas itse sitä keräämässä heimoilta.
-Jälkimäisellä veronkantotavalla oli nimenä "poljudje" s.o.
-"kansassa kulkeminen". On säilynyt Bysantin keisarin Konstantinos
-Porfyrogennetoon 10. vuosisadan puolivälissä laatima kuvaus tällaisesta
-venäläisen ruhtinaan poljudjesta. Ruhtinas läksi Kiovasta liikkeelle
-marraskuun alussa "koko Rusin kanssa" s.o. saattojoukkoineen, kulki
-veroa kantamassa severjanien, drevljanien, krivitshien ja muitten
-Rusille veroa maksavain slaavilaisheimojen luona ja vietti tällä
-matkallaan koko talven.[678]
-
-Tässä näemme muinaisaikaisen verokiertueen alkuisessa muodossaan.
-Varmaankaan ei veronkokoaminen ollut Kiovan ruhtinaan kiertomatkan
-ainoa tarkoitus, vaan ruhtinas elätti väkensä ja suoritti
-hallitustehtävänsä tällä yksinkertaisella tavalla.
-
-
-
-2. KUNINKAANKINKERI SUOMESSA.
-
-
-Jo varhaisemman keskiajan asiakirjoissa mainitaan Suomessa muutamia
-veroja, jotka ilmeisesti ovat luettavat pysyvään vuotuiseen, linnaan
-maksettavaan kuninkaankinkeriin.
-
-Kirjeessään v:lta 1320 Maunu kuningas pyytää Suomen (Turun linnan)
-päällikköä lähettämään Tukholmaan ruisveron.[679] Eräästä asiakirjasta
-v:lta 1334 taas saadaan tietää, että Hämeessä siihen aikaan oli
-kultakin koukulta maksettava ja vietävä linnaan heiniä.[680]
-Välipuheessa, jolla Maunu kuningas v. 1340 luovutti Dan Niilonpojalle
-4 vuodeksi Turun, Hämeen ja Viipurin linnat, luetellaan Suomesta ja
-Ahvenanmaalta kuninkaalle tulevain verojen joukossa voi, karja ja
-kuninkaan karpio.[681]
-
-Verokappaleet, joita näissä asiakirjoissa mainitaan, ovat samanlaisia
-ruoka- ja muonaveroja, jotka Ruotsissa kuuluivat vanhimpaan
-kuninkaankinkeriin. Vv. 1320 ja 1340 mainittuja veroja sanotaan
-nimenomaan kuninkaalle kuuluviksi ja kuninkaalle lähetettäviksi; Hämeen
-heinätkin olivat linnaan vietävät. Tämä kaikki varmentaa sitä
-mielipidettä, että puheenaolevat Suomen verot ovat kuuluneet
-kuninkaankinkeriin, joka oli linnaan vietävä.
-
-Tämä kinkeri näyttää alkuaan olleen samantapainen kaikkialla maassa ja
-pysyneen muuttumattomana läpi keskiajan; vielä uuden ajan alussa
-suoritettiin Hämeessä linnaan kultakin koukulta 1 kuorma "veroheiniä"
-(skattehö)[682] ja samaan aikaan oli kunkin Vehkalahden talonpojan
-vietävä Viipuriin linnaan 1 kuorma "veroheiniä".[683]
-
-Kuninkaalle suoritettavan rahaveron kanssa, jota myöskin mainitaan v:n
-1340 asiakirjassa, tämä kuninkaankinkeri muodosti pysyvän veron, jota
-uudenajan alussa kutsuttiin pääveroksi. Mutta jo vanhemmalla
-keskiajalla tapahtui pääveron veroesineissä muutoksia, niin että
-toisinaan rahaveroakin maksettiin kinkerillä (naudalla), toisinaan
-päinvastoin kinkeriä suoritettiin rahassa. Siitä varmaan osittain
-johtui se ero, joka on havaittavissa eri maakuntain pääverossa
-uuden ajan alussa, rannikkomaakunnissa kun maksettiin raskaita
-rahaveroja, jotka sisämaassa olivat paljoa vähemmät, Savossa varsin
-tuntemattomatkin.
-
-1300-luvulla esiintyvät maassamme ylimääräiset kinkerit, joita
-nähtävästi kannettiin tavallisen kuninkaankinkerin tapaan. Niinpä on
-yleinen yhtäläisyys ilmeinen v. 1387 Jaakko Djeknille luovutetun
-apukinkerin ja Eerik Pommerilaisen tiliotteissa v. 1413 mainitun
-Ahvenanmaan vakinaisen ruoka- ja karjaveron välillä, kuten lähemmin
-näkyy seuraavasta:[684]
-
-    V:n 1387 apukinkeri     V:n 1413 vero Ahvenanmaalla
-         "savulta":              "talonpojalta":
-
-    I panni maltaita             2 pannia maltaita
-    1   "   rukiita              2   "    rukiita
-    1   "   kauroja              2   "    ohria
-
-    1 kana                       1 leiv. voita
-    I kuorma heiniä              1   "   kaloja
-    1   "    halkoja            1/2  "   silavaa
-   1/2 markkaa rahaa            1/2 karitsaa
-
-   "20 savulta":                 8 talonpojalta (nautakunnalta)
-   1 nauta                       1 nauta
-   2 lammasta                    2 lammasta
-   1 leiv. voita                 1 hanhi
-   2 leiv. silavaa
-
-Näissä veroluetteloissa ilmenevä erilaisuus johtuu osittain
-paikallisista omituisuuksista. Ahvenanmaalla maksettiin kaurain sijaan
-ohria, koska kauraa ei Ahvenanmaalla viljelty. Hanhien suorittaminen
-veroksi oli uuden ajan alussa yksinomaan Ahvenanmaahan ja Suomen
-lounaiseen ruotsalaiseen alueeseen rajoittuva tapa. Niiden ja kalain
-puuttuminen 1387 v:n listasta osoittanee, että tämä lista on kuulunut
-Suomen mantereen seutuihin, lähinnä kaiketi Turun linnalääniin.
-Huomioon ottaen nämä paikalliset eroavaisuudet käypi luettelojen
-yhtäläisyys ja vanhimpain kinkerien laatu yhä selvemmäksi.
-
-Emme tiedä, tuliko v:n 1387 apukinkeri pysyväksi, vai jäikö se
-tilapäiseksi apuveroksi. Kuinka lieneekään, ylimääräisten kinkerien
-maksaminen näyttää jo 1300-luvun loppupuolella, ja vielä enemmän
-seuraavan sataluvun alkupuolella olleen yleinen vaiva maassamme. Tähän
-kuuluviin oloihin luo valoa Eerik Pommerilaisen v. 1419 Turun läänin
-asukkaiden valitusten johdosta antama kirje, jossa lausutaan:[685]
-
-"Samoin tahdomme, ettei heille (talonpojille) panna mitään kinkeriä,
-kyyditystä tai kestitystä, paitsi kun niin on, että me eli rakas
-puolisomme Filippa itse olemme siellä maassa, eli meidän erityiset
-kirjeet siitä käyvät; mutta kun voutimme ratsastaa veroamme kokoamassa,
-että hän silloin niin ratsastaa ja toimittaa, ettei siitä koidu
-rahvaalle rasitusta ja vahinkoa."
-
-Tässä kirjeessä ei ole puhe vanhasta kuninkaankinkeristä, joka
-tietenkään ei enään ollut silloin tällöin maksettava, vaan pysyvä vero.
-Kysymys on jostakin uudesta kinkeristä, jota oli ruvettu vaatimaan
-entisen veron lisäksi. Kirjeen sanoista päättäen oli laki tai
-perintötapa Suomessa sellainen, että tätä uutta kinkeriä oli maksettava
-ainoastaan kuninkaalle, ja vain silloin kuin hän itse oli käymässä
-maassa tai erityisesti sitä vaati. Muinaisen kuninkaankinkerin alkuperä
-oli unohtunut ja uusi kuninkaankinkeri alkanut kehittyä.
-
-Mutta voudit ja muut herrat rikkoivat jo tätäkin sääntöä. Hekin olivat
-ruvenneet vaatimaan itselleen kinkerejä ja kyytejä, pääasiallisesti
-kaiketi käräjätilaisuuksissa. Tätä kasvavaa käräjäkinkeriä
-(nimismiesveroa) vastaan oli 1419 v:n kirje tähdätty, sitä vastaan se
-koetti talonpoikia suojella.
-
-Saamme kuitenkin nähdä, että tämä suojelu jäi tehottomaksi.
-
-Tähän lyhyeen esitykseen kuninkaankinkerin yleisestä kehityksestä
-Suomessa liitettäköön muutamia paikallisia piirteitä kinkeriveroista
-uuden ajan alussa, jolloin vielä keskiajan tavat tässä kohden näyttävät
-olleen vallalla.
-
-Varsinais-Suomessa tavataan hyvin selviä jälkiä vanhasta
-kuninkaankinkeristä. Bolien mukaan suoritettiin ja oli Turun linnaan
-vietävä:
-
-    1 lehmä
-    2 lammasta
-    2 karitsa
-    2-6 kanaa
-
-sekä Paraisissa ja Kemiössä lisäksi kultakin bolilta:
-
-    i hanhi
-    1 jänis
-
-Muu osa V.-Suomen alkuperäistä kinkeriä tavataan uuden ajan alussa
-savuluvun mukaan suoritettavassa pääverossa, johon kuului verorahain
-lisäksi:
-
-    1 panni rukiita
-    1   " maltaita
-    1 leiv. voita, sekä
-    heiniä (eri määriä eri seuduilta).
-
-Näitä veroja katsottiin pysyväksi kruununveroksi kuten niistä
-käytetyt nimitykset "verolehmä", "veroruis" y.m. osoittavat. Vero
-(skatte)-liitettä käytetään kaikista muista mainituista
-verokappaleista, paitsi karitsoista ja jäniksistä; niitä kutsutaan
-"lahjakaritsoiksi" ja "lahjajäniksiksi", ja ne kuuluvat jo siitäkin
-päättäen toiseen veroryhmään (ks. päälukua "Lahjaverot").
-
-Edellisestä näkyy, että V.-Suomen pääveroon uuden ajan alussa sisältyi
-melkein muuttamatta 1387 v:n verolista. Onpa mahdollisesti tässä
-myöhäisessä pääverossa sitäkin aikaisempain olojen muistoja. V:n 1387
-säännön verot otettiin "savun" ja 20-savuisen verokunnan perusteella.
-Mutta Hirviluodon saarella (Räntamäkeä), Piikkiössä, Rymättylässä
-suoritettiin heinäveron korvaus, Paimiossa, Kemiössä ja Paraisissa itse
-heinävero "kokoverojen" perusteella, viimemainitussa pitäjässä 8
-kokoveron yhdistelmän perusteella, mikä saattaa ajattelemaan, että
-kokovero- tai miesluku on laajemminkin ollut käytännössä heinäveron ja
-varmaan muittenkin näiden verojen maksamisessa. Siihen viittaa sekin
-seikka, että bolittain suoritettava karjavero pohjoisimmassa
-V.-Suomessa koottiin täysiverojen mukaan.[686]
-
-Tästä tulemme siihen loppupäätelmään, että puheenaolevan veron
-maksuyksiönä on ennen v:n 1387 sääntöä käytetty kokoveroa tai että
-mainitussa säännössä käytetty nimitys "savu" ei ole muuta kuin toinen
-nimitys muinaiselle täysiverolle. V.-Suomen vanha kuninkaankinkeri
-tulee näin yhä enemmän Ahvenanmaan ja Ruotsin alkuperäisen
-kuninkaankinkerin kaltaiseksi.
-
-Raaseporin läänissä maksettiin uuden ajan alussa neljänlaista
-kinkeriveroa, nim. veroviljaa ja -voita, bol-veroa, bol-kestitystä ja
-nimismiesveroa. Näistä kolme ensimäistä kuuluvat nyt käsiteltävään
-asiaan.[687]
-
-(1) Kultakin veromarkalta maksettiin tässä läänissä linnaan seuraava
-ruokavero:
-
-    11 vakkaa "verorukiita"
-    11   "    "veromaltaita"
-    11   "    "verokauroja"
-     7 naul. verovoita
-     6 äyriä 8 penn. rahaa
-
-Verokappaleet ja niiden nimitykset ovat samat kuin V.-Suomessa ja ovat
-pidettävät vanhan kuninkaankinkerin osana.
-
-(2) Kinkerin toinen osa, joka pääasiallisesti sisälsi karjaveron,
-suoritettiin kultakin 20 veromarkkaa käsittävältä bolilta seuraavasti:
-
-     1 lehmä (ynnä "naudanparannusmaltaita")
-     2 lammasta
-     1 karitsa
-     1 hanhi
-     7 kanaa
-    40 munaa
-     1 leiv. 7 naul. kapakalaa
-    14 naul. humaloita
-     4 kuormaa heiniä
-     (sekä joukko rakennus- ja tarveaineita)
-
-Lehmästä ja lampaista käytetyt nimitykset "verolehmä" ja "verolampaat"
-ovat vanhan kuninkaankinkerin tunnuksia. Yhtäläisyys V.-Suomen
-karjaveron ja 1387 v:n säännön kanssa on muutenkin silmään pistävä.
-
-(3) Paitsi yllämainittua kinkerikarjaa maksettiin boleittain vielä
-toinenkin kinkeri, "bol-kestitys" (bolgestning). Se oli melkoista
-huokeampi kuin karjavero ja verokappaleisiinsa sekä muihinkin
-seikkoihin nähden karjaverosta poikkeava. Mutta kun se ilmeisesti oli
-paikalliskinkeri, alkuaan paikalla nautittavaksi määrätty ruokavero,
-jota muualla vastaa "ruokaruotsi", on sen lähempi esittäminen lykättävä
-viimemainittua veroa koskevan esityksen yhteyteen.
-
-Myöskin Porvoon läänissä tavataan sangen säännöllinen kinkerivero,
-johon kuului:[686]
-
-(1) aikaisemmin vanhan "miesluvun", sittemmin tarkemmin määrätyn
-"veromarkan" eli "kokoveron" mukaan maksettavat "heinärahat";
-
-(2) kokoveron mukaan maksettava kinkeri, nim.:
-
-      16 vakkaa (myöh. 1 panni) rukiita
-      16   "           "        maltaita
-      16   "           "        kauroja
-      16 naul. (myöh. 1 leiv.) voita
-       5 1/2 killinkiä silavarahoja
-      10 kpl munia
-      (sekä lisäksi rakennusaineita)
-
-(3) kymmenestä kokoverosta muodostetun nautakunnan suoritettava
-karjavero:
-
-       1 lehmä
-       2 lammasta.
-
-Siis tutut tavarat vanhoissa tunnetuissa määrissään.
-
-Viipurin läänissäkään ei vanha kinkerivero suurin poikkea läntisillä
-alueilla yleisestä muodosta.[689] Vero suoritettiin täälläkin osittain
-kokoveron, osittain nautakunnan mukaan. Täysiverolta meni:
-
-    1 panni rukiita
-    1   "   maltaita
-    1   "   kauroja
-    2 kuormaa heiniä
-    1 kana (tai 6 pennink. kanarahoja)
-    voita niittyjen mukaan.
-
-Poikkeuksia näiden eräin määrissä oli paljonkin, mutta runko oli
-kaikkialla sama.
-
-Säännöllisempi oli koko linnaläänissä nautakunnittain maksettu
-karjavero, johon kuului:
-
-    1 lehmä (lisäksi "naudanparannuslampaita")
-    2 lammasta
-    2 sivua silavaa
-    1 leiv. voita ("nautavoita")
-
-Näitä nautoja ja lampaita täälläkin kutsuttiin "veronaudoiksi" ja
-"verolampaiksi". Tärkeä on Karjalassa esiintyvä verojen jako talvi- ja
-kesäveroon. Talviveroon kuului etupäässä raskaita tavaroita:
-edellämainituista verokappaleista vilja, heinät, silava. Kesäveroon
-kuuluivat rahamaksut ja karja; siitä päättäen lienee kinkerikarja
-elävänä kuljetettu linnaan.[690]
-
-Hämeessä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle näköjään sangen sekavaa
-neljänneskuntaveroa, jossa esiintyy päälle 30 erinimistä veroerää. Tämä
-moninaisuus johtuu suureksi osaksi siitä, että verokappaleita on
-käytetty vaihtoehtoisesti s.o. vero maksettu jollakin toisella
-verokappaleella kuin alkuansa; tämäntapaisia vaihtoveroja ovat jo
-nimistään päättäen erät sellaiset kuin "ohria tynnörikalain edestä",
-"ohria neljännesmiehenkalain edestä", "humaloita kirvesmiesten ja
-savityön edestä", "haukia tiilihalkojen edestä", j.n.e. Toinen syy
-Hämeen neljänneskuntaveron kirjavuuteen on se, että siihen on
-yhdistetty useita rakennus- ja tarveaineita sekä lahjaveroja, jotka
-eivät kuulu tutkittavana olevaan kinkeriveroon. Se, mikä täten jää
-jäljelle, on kinkerivero, joka on kokoonpantu meille jo tunnetuista
-osista.
-
-Niinpä tapaamme tässä verossa ryhmän, jossa esiintyy muutanna
-"vero"-liitteisiä eriä. Niistä ensi sijassa mainittakoon _veroheinät_,
-joita maksettiin koukulta 1 kuorma. Nämä heinät oli vietävä linnaan,
-niitä siitä syystä joskus kutsutaankin "linnanheiniksi".[691] Tämä vero
-on ilmeisesti sama; jota jo v. 1334 Hämeessä maksettiin.
-
-Toisia kinkerikappaleita olivat seuraavat neljänneskunnittain
-maksettavat erät:
-
-      3 kupoa "vero-olkia"
-      2 (Lounais-Hämeessä 8) leiv. "verohumaloita"
-      1 tynn. "vero-tynnörikaloja"
-      6 kpl "verokanoja"
-    100 kpl "veromunia"
-
-Kuten näkyy on tähän ryhmään koottu vain sellaisia verokappaleita,
-joiden nimityksissä verokirjoissa on tuo vanhaa, pysyvää kuninkaan
-veroa merkitsevä "vero"-liite. Tällä perusteella voidaan
-nämä hämäläiset kinkerikappaleet rinnastaa muitten seutujen
-kuninkaankinkerin kanssa.
-
-Kun muutamia näistä veroeristä, kuten "vero-oljet" Ylisessä ja
-Sääksmäen kihlakunnassa ja vero-tynnörikalat Hattulan kihlakunnassa,
-maksettiin koukun perusteella, on otaksuttavaa, että näitä veroja
-yleisemminkin on maksettu tuon vanhan veroyksiön perusteella.
-
-Kokonaiseksi kuninkaankinkeriksi yllämainitut verokappaleet kumminkin
-ovat liian vähäpätöiset, ja luultavaa onkin, että pääosa
-kuninkaankinkeristä on vielä poissa, on etsittävä siitä
-neljännesmiehenverosta (bolmansränta), joka varsinaisena runkona
-sisältyi Hämeen neljänneskuntaveroon uuden ajan alussa. Tähän
-neljännesmiehenveroon kuului:
-
-    neljännesmiehen heiniä (i kuorma koukulta)
-    3 kupoa olkia (suurimmassa osassa lääniä koukulta)
-    1 punta "neljännesmiehen rukiita"
-    2 puntaa        "        ohria
-    2   "           "        kauroja
-    1 leiv.         "        voita
-    2-4 leiv.       "        humaloita
-    1 reki ("släde")"        kaloja
-    1 leiv.         "        talia (vaihtoeht. 200 kynttilää)
-    2 kpl           "        lehmää
-    6  "            "        lampaita
-
-Kun tämä selväpiirteinen vero esiintyy melkein poikkeuksettomana yli
-koko Hämeen läänin, niin on se omiaan antamaan meille sen käsityksen,
-että kyseessä on koko maakunnan kanssa yhdenaikaisesti sovittu ja siitä
-päättäen sangen vanha kinkerivero.
-
-Kuitenkin on Hämeen verokirjain esittämässä "neljännesmiehenverossa"
-ilmeisesti pantu yhteen kaksi eri kinkeriä tai kahden kinkeriveron
-osia. "Neljännesmiehenveronkin" kappaleista nähdään joskus käytettävän
-"vero"-liitettä ("verorukiita", "vero-ohria", "verovoita").[692] Useat
-neljänneskuntaveron erät esiintyvät kahdesti tai kaksin kerroin. Siten
-on laita heinäin, joita sekä "veroheinäin" että "neljännesmiehen
-heinäin" nimellä maksettiin linnaan. Nimestä päättäen ne ovat eri
-veroja ja niin huomaamme asianlaidan alkuansa olleen. Jälkimäiset
-heinät kuuluivat "ruokaruotsiin" s.o. paikalliseen kinkeriin. Niinikään
-tiedetään kauroja ja lihaa ennen maksetuksi neljännesmiehelle
-kestitystä varten.[693] Lampaitten lukuun lienee laskettu myöskin
-"naudanparannuslampaat", jotka maksettiin verolehmän arvon
-lisäämiseksi. Tästä syystä neljännesmiehen karjavero Hämeessä onkin
-kahta (lampaisiin nähden kolme) vertaa suurempi kuin kuninkaankinkeri
-muualla. Edellisen perusteella voimme katsoa todennäköiseksi, että
-Hämeen neljännesmiehenveroon on sulanut yhteen osia vanhasta linnaan
-vietävästä kuninkaankinkeristä ja paikallisesta "ruokaruotsista".
-
-Satakunnan kinkeriverossa tavataan erillisenä verokappaleena
-_veroheinät_, joita oli maksettava 1 "kinkerikuorma" kultakin koukulta
-tai savulta. Ala-Satakunnassa maksettiin tämä vero, jolla oli nimenä
-kinkeriheinät (gingersds höö), Kokemäen kartanoon. Myöskin
-Ylä-Satakunnassa oli nimitys "kinkeriheinät" käytännössä, mutta täällä
-vero tavallisesti lunastettiin rahalla.[694] Perusteeltaan, määrältään
-ja tarkoitukseltaan tämä vero täydellisesti vastaa Hämeen "veroheiniä"
-ja lieneekin alkuperin niiden kanssa sama vero.
-
-1540- ja 1550-luvuilla Satakunnassa sen lisäksi esiintyy erityinen
-kinkeri (gingärd) niminen vero, joka suoritettiin osittain koukun
-(Ala-Satakunnassa savun), osittain kolmanneskuntain (neljänneskuntain)
-mukaan.[695] Koukun tai savun mukaan maksettiin kaikkialta
-Satakunnasta:
-
-    1/6 pannia kinkerirukiita
-    1/3   "       "   ohria
-    1/3   "       "   kauroja
-     2  naulaa    "   voita
-     2    "       "   silavaa
-     4    "       "   lihaa
-     4    "       "   haukia
-     8 kpl        "   kynttilöitä
-
-Kolmanneksen (neljänneksen) mukaan taas oli suoritettava:
-
-        1/2 pannia kinkeripapuja
-         1  leiv.     "   suoloja
-         2  kpl       "   jäniksiä,
-
-    minkä lisäksi Ala-Satakunnassa tuli:
-
-       1-3 leiv. kinkerilohta
-       1-3   "      "   siikaa
-
-    sekä myöhemmin kaikkialta Satakunnassa:
-
-         2 kpl oluttynnöriä (ekeölträ)
-         3  "  kansitynnöriä (spilträ)
-
-Nimestään ja eristään päättäen sekä kun vero esiintyi samanlaatuisena
-yli koko maakunnan, ei ole epäilystä, etteikö tässäkin ole edessämme
-ikivanha kinkeri. Sillä näyttää kuitenkin tässä maakunnassa olleen
-muitten maakuntain oloista poikkeavat vaiheet.
-
-V:n 1531 aikoina Satakunnan kinkeri esiintyy "laamanninkinkerin"
-nimellä.[696] Se ei kuitenkaan voi olla alkuperäinen laamanninkinkeri,
-koska erityinen laamanninpalkkaus Suomessa on kehittynyt vasta
-myöhemmällä keskiajalla. Ei se myöskään voi olla käräjäkestitys
-(nimismiehenvero), koska Satakunnassa nimismiehenvero esiintyy erikseen
-tämän veron rinnalla. Jääpi niin ollen jäljelle vain se selitys, että
-puheena oleva kinkeri v:n 1531 aikana on ollut laamannille luovutettu
-eli läänitetty kuninkaankinkeri tai ruokaruotsi.
-
-Oli kuinka oli, niin esiintyy Satakunnan kinkeri uuden ajan alussa
-vaillinaisemmassa muodossa kuin niissä Suomen osissa, joita edellä
-olemme käsitelleet. Kinkeri on huomattavan pieni, ja siitä puuttuvat
-lehmä ja lampaat, joita jo olemme tottuneet pitämään tämän veron
-säännöllisimpinä tuntimina. Tämä oudostuttava seikka näyttää voivan
-saada selityksensä siitä, että Satakunnassa uuden ajan alussa (ennen v.
-1545) suurin osa pysyviä kruunulle meneviä veroja suoritettiin
-rahaverona, jolloin kuninkaankinkerikin, joka oli pysyvän veron
-tärkeimpiä osia, joutui muutoksen alaiseksi. Sellainen muutos oli
-mahdollinen ja kruunun haluama varmaan siitä syystä, ettei Satakunnassa
-ollut sellaista suurelle miehistölle varustettua varsinaista linnaa,
-joka vaati suurien ruoka- ja muonavarain keräämistä; Kokemäenkartanon
-tarpeet näkyvät jo keskiajalla tulleen tyydytetyiksi lähiseutujen
-veronalaisten luonnossa suorittamilla töillä ja kinkeritavaroilla.
-Ainoastaan paikallinen ruokaruotsikestitys pysyi luonnossa
-suoritettavana sentähden ettei se ollut kruunun varsinaisiin tuloihin
-kuuluva, vaan kruununväen kiertomatkoilla nautittava vero. On senvuoksi
-hyvin mahdollista, että Satakunnan laamanninkinkeri on ollut
-laamannille läänitetty ruokaruotsi.
-
-Savolaisetkin suorittivat linnaansa kinkeriä.[697] Siihen kuuluivat
-ennen kaikkea veroheinät, joita oli maksettava linnaan kultakin koko
-verolta 1 parmas (= 1/4 kuormaa). Tämä Hämeen veroheinäin kaltainen
-vero on varmaan kuulunut vanhaan kuninkaankinkeriin.
-
-Alkuperäiseen kuninkaankinkeriin saattavat kuulua ne verokappaleet,
-joita neljänneskuntamiehet maksoivat Savonlinnaan. Lista, vaikka siitä
-lyhennämmekin kinkeriin kuulumattomia eriä, on kylläkin sisällysrikas:
-
-    2 pannia rukiita
-    1 punta ohria
-    2 puntaa kauroja 1 punta voita
-    1/2-1 1/2 leiv. humaloita
-    1 leiv. suoloja
-    2  "    lihaa
-    2 kpl karitsoja
-    1 leiv. haukia
-    1 1/4-2 tynn. suolakalaa
-    12 kpl kanoja
-    12  "  jäniksiä
-    25  "  lintuja
-    100-120 kpl munia
-    90-100   "  kynttilöitä
-
-Näillä verokappaleilla on verokirjoissa nimensä toisilla
-neljänneskuntamiehestä, toisilla kinkeristä.[698] Yhteisenä nimenä koko
-tällä veroryhmällä oli myös _ruokaruotsi_.[699] Kun myöskin
-veroheinillä oli ruokaruotsin toisintonimi, niin luulisi sen olevan
-jonkun linnaan vaaditun paikallisen ruokaruotsikestityksen. Sellaisesta
-ei kuitenkaan saata olla puhe, sillä linnaan maksettavan
-neljänneskuntamiehen veron lisäksi olivat myöskin paikalliset
-ruokaruotsit Savossa suuressa voimassa. Asia näyttää olleen sellainen,
-että Savossa kutsuttiin sekä linnaan vietävää että paikallista kinkeriä
-ruokaruotsiksi.
-
-Tässä maakunnassa olikin käytännössä hyvin alkuinen kinkerijärjestelmä,
-josta kaikki kinkerit olivat lähtöisin. Kinkerien yhteisenä juurena
-Savossa näet oli neljänneskuntamiesten veropiireistään nostama vero,
-johon kuuluivat seuraavat kappaleet:
-
-    1 1/2-2 pannia ohria
-    1 panni kauroja
-    1-2 leiv. voita
-    1    "    humaloita
-    1/2  "    tuoretta kalaa
-    1/2 kpl jäniksiä
-    1 teeri
-    6 kpl munia
-    1/2 parmasta heiniä
-
-Tästä verosta neljännysmies suoritti -- näkyy siitä riittäneenkin
-tavaraa -- osan linnaan ja osan nimismiehelle ja osan kulutti omain
-monien kestitystensä kustannuksiin. Linnaan suoritettavaa osaa
-sanottiin myös neljännysmiehen sopimukseksi (stadga), jolla vanhalla
-veronimityksellä ilmaistiin myöskin nimismiesverosta kruunulle tulevaa
-osaa ja yleensä sellaisia veroja, joissa saaja vain peri sovitun osansa
-rahassa tai määrätyissä verokappaleissa, mutta ei ollut tekemisissä
-veron perusteiden ja kantamisen kanssa. Sangen mahdollista on, että
-tätä alkuista menettelytapaa on noudatettu myöskin Viipurin läänissä ja
-Hämeessä. Eri kinkerien yhteen sulautuminen Hämeessä ja koko
-neljännesmieslaitos tulisi täten entistä enemmän valaistuksi.
-
-Savon neljänneskuntamiehen verossa ei esiinny elävää karjaa. Ehkäpä oli
-karjasta puute tässä kaskiviljelyksen maassa tai oli järvien vuoksi
-vaikea kuljettaa karjaa linnaan. Puute korvattiin osittain lihalla,
-osittain kaloilla.
-
-Yli koko Suomen on keskiaikana maksettu kuninkaankinkeriä eli
-linnakinkeriä. Se esiintyy niin aikaisin, se on niin Ruotsin
-kuninkaankinkerin tapainen, niin yleinen ja yhdenmukainen, että sitä on
-pidettävä ensimäisinä valloittajan täällä ottamina varsinaisina
-kuninkaan- tai kruununveroina.
-
-Kinkerin alkuperäisenä tarkoituksena oli kuninkaan ja hänen väkensä
-ylläpitäminen. Sitä varten vero oli toimitettava kuninkaan linnoihin ja
-kartanoihin, mutta koska kuningas oli Ruotsissa, niin tähän veroon
-kuuluvia ruokatavaroita 1300-luvun alkupuolella ja varmaan
-aikaisemminkin lähetettiin kuninkaalle Ruotsiin. Keskiajan
-loppupuolella ja vielä myöhemmin on kinkeritavarain toimittaminen
-Ruotsiin tärkeimpiä kuninkaan ja Suomen voutien välisiä asioita.
-Melkoinen osa kinkeriveroja kumminkin kului kuninkaan linnain väen,
-ratsujen ja karjan ylläpitämiseen.
-
-Linnakinkeriin kuului kaksi ryhmää verokappaleita, nim. varsinaiset
-ruoka- ja rehutavarat ja elävä karja. Karja suoritettiin yhteisesti
-määrätyiltä verokunnilta ja samalla tavoin muutkin kinkeriverot
-maksettiin. Veroperusteena käytettiin kaikkialla aikuiseen tapaan
-vanhaa talo- eli mieslukua tai sitä vastaavaa koukku-yksiötä. Veron
-kanto ja toimittaminen linnaan oli kokonaan jätetty verokuntain itsensä
-ja niiden veronkantomiesten ("lukumiesten", neljänneskuntamiesten)
-huoleksi. Sisämaan suomalaisilla alueilla on jälkiä hyvin
-alkuperäisestä verokuntain kinkeritoiminnasta.
-
-Keskiajan kuluessa kinkerioloissa tapahtui suuria muutoksia. Uuden ajan
-alussa olivat tuotto-olot jo niin muuttuneet ja talouselämä siksi
-edistynyt, että alkuperäisiä kinkeritavaroita yleisesti vaihdettiin
-toisiin ja lunastettiin rahalla. Verottajalle ei enään ollut tärkeä
-saada määrätty tavara, vaan määrätty arvo. Myöskään ei kinkerejä enään
-käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa, vaan niitä läänitettiin,
-käytettiin virkamiesten palkkoihin ja jos johonkin.
-
-
-
-3. RUOKARUOTSI.
-
-
-Keskiajan kinkeriverot voidaan historiallisesti jakaa kahteen suureen
-ryhmään siten että toiseen luetaan ne verot, jotka olivat vietävät ja
-suoritettavat linnoihin, kuninkaan ja kruunun tarpeiksi (varsinaiset
-kinkerit), toiseen taas ne verot, joita hallitusherrat miehineen
-kiertoretkillään itse saapuivat ottamaan ja tavallisesti myöskin
-paikalla nauttimaan (kestitykset).
-
-Edelliseen, keskittyneeseen kinkerijärjestelmään kuului kuninkaan- eli
-linnakinkeri, jälkimäiseen eli paikallisiin kinkereihin taas
-"nimismiesvero" ja "ruokaruotsi".
-
-Ruokaruotsilla tarkoitettiin keskiaikana pääasiallisesti linnaväen ja
-sen hevosten ylläpitämistä niiden kiertoretkillä. Nimismiesveron
-erityisenä tarkoituksena oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Nämä
-paikalliset kinkerit olivat toisistaan niin suuresti eroavia, että on
-syytä niitä käsitellä erikseen.
-
-Käymme nyt etupäässä uuden ajan alulta säilyneitten verokirjain
-perusteella tarkastamaan ruokaruotsin esiintymistä Suomen eri
-maakunnissa.[700]
-
-Varsinais-Suomen ruokaruotsista ei ole suoranaisia tietoja. V:n 1538
-tileissä mainittu erä "rahaa syyssyötön edestä" on kumminkin varma
-merkki siitä, että ruokaruotsilla on sielläkin päin muinoin
-kuljettu.[701] Luultavasti on ruokaruotsi tässä maakunnassa sulautunut
-nimismiesveroon.
-
-Raaseporin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa erityistä
-_verokuntakestitystä_ (bolgestning). Kun tämän kestityksen ohella
-läntisellä Uudellamaalla samaan aikaan maksettiin "verokuntaveroksi"
-(bolskatt) kutsuttua, ilmeisesti linnakinkeriä edustavaa kinkeriä sekä
-nimismiesveroa, on syytä pitää bolkestitystä vanhana ruokaruotsina,
-jota alkuaan on suoritettu linnaväen kiertomatkoilla.
-
-Verokuntakestitystä maksettiin kustakin verokunnasta seuraavat erät:
-
-     1 panni rukiita
-     2 pannia maltaita
-     3 " kauroja
-    1/2 leiv. voita
-    1/2   "   silavaa
-    1/2   "   kuivaa lihaa
-     1 lammas
-     1 talvikuorma heiniä
-
-Kokoonpano on tavallisen kinkerin ja osoittaa tämän veron tarkoituksena
-olleen sekä miesten että hevosten ylläpidon.
-
-Tämä vero oli alkuaan yökunnittain nautittava. V. 1537 oli laamanni
-Eerik Flemingille läänitetty Raaseporin läänin bol-kestitys, 1 yökunta
-kussakin bolissa.[702] Mitä siihen tulee, että tähän kestitykseen
-näyttää kuuluneen vain yhden yön majoitus kussakin bolissa, niin on
-huomattava, että läänin verraten vähäisellä alueella oli 97 1/2
-kestitysvelvollista bolia, joten niiden yhteenlaskettu kestitysaika
-tämän mukaan teki jo päälle 3 kuukautta (lisäksi tuli vielä läänin
-nimismieskestitys 48 yötä eli päälle 1 1/2 kuukautta). Kunkin
-verokunnan suoritettavan kestityksen vähäisyys osoittanee sitä, että
-kestityksen nauttijoita on ollut vähän tai että kestitystä on käyty
-nauttimassa vähin joukoin.
-
-Uuden ajan alussa Raaseporin verokuntakestitys jo oli muutettu linnaan
-maksettavaksi veroksi.
-
-Satakunnan ruokaruotsista ovat tiedot niukat. On kyllä suoranaisia
-tietoja siitä, että Satakunnassa on neljännesmiehillä ollut
-kestityksiä, vaan ei siitä, kelle nämä kestitykset kuuluivat ja miten
-ne olivat järjestetyt.[703]
-
-Kuten jo on mainittu, näyttää luultavalta, että Satakunnan "kinkeri"
-eli "laamanninkinkeri" on vanha ruokaruotsi, joka tilapäisesti on ollut
-läänitetty laamannille. Läänittäminen laamannille on huomattava, sillä
-juuri ruokaruotsia vastaava kestitys oli Raaseporinkin läänissä
-1530-luvulla läänitetty laamannille ja samoin oli v:n 1530 aikoina
-Hämeessä ruokaruotsi tai osa siitä luovutettuna tuomareille, joilta
-se palautettiin kruunulle.[704] On siis todennäköistä, että
-Satakunnassakin ruokaruotsin tapaista verotusta on käytetty, vaikka
-tietomme siinä kohden rajoittuvatkin muutamain yleisten yhtäläisyyksien
-havaitsemiseen Satakunnan ja muitten linnaläänien välillä. Kentiesi ei
-ruokaruotsi tässä läänissä ole mainittavasti päässyt kasvamaan samasta
-syystä, jonka vuoksi linnakinkerikin näyttää pysyneen pienenä, nim.
-koska itse linnatalous Satakunnassa pysyi vähäisenä.
-
-Hämeen ruokaruotsista sitävastoin on riittävän selvät tiedot. Siitä
-puhuu seikkaperäisesti tunnettu v:n 1530 asiakirja, jossa kerrotaan
-linnanvoudin ja tuomarin kestityksestä nimismiestaloissa kolmilla
-käräjillä vuodessa, ja sen jälkeen jatketaan seuraavasti:[705]
-
-"Kun nyt nämä käräjät ovat pidetyt ja vouti tulee jälleen kotia
-linnaan, silloin lähtee ruokaruotsi (rokarosan) liikkeelle ja se
-tapahtuu tällä tavoin, ensin jaetaan kaikki huovit (Svenne) kolmeen
-joukkoon ja niistä ottaa kukin maanvouti yhden joukon kanssaan
-kihlakuntaansa, ja silloin he makaavat ensin 1 yön kunkin nimismiehen
-luona kesäkäräjäin jälkeen ja perivät sakot, ja tuomarin miehet käyvät
-kestityksellä (gesta) saman ruokaruotsin mukana, mutta syyskäräjäin ja
-talvikäräjäin jälkeen makaavat he yhden yön nimismiesten luona ja 2
-yötä kunkin neljäsmiehen luona, ja silloin ottavat syöttöä (fodring)
-kunkin nimismiehen luona 1/2 puntaa kauroja 1 yönä ja 1 punnan kauroja
-kunkin neljäsmiehen luona 2 yönä."
-
-Tämän itse elämästä otetun asiakirjan mukaan ruokaruotsi oli sangen
-runsas; todennäköisesti olivat kaikki linnan hevoset kiertueissa mukana
-samoin kuin kaikki huovitkin. Emme varmaankaan erehdy, jos katsomme,
-että kiertomatkan yhtenä tarkoituksena, ehkäpä tärkeimpinä, oli juuri
-linnan miesten ja hevosten ylläpitäminen. Perinpohjaiset kiertomatkat
-tapahtuivat syys- ja talvikäräjäin jälkeen, jolloin vierailtiin
-jokaisen neljännysmiehen luona kaksi yötä ja nimismiehen luona yksi yö;
-sellainen matka kesti kussakin kihlakunnassa kerrallaan 1 1/2-2
-kuukautta, joten linnaväki näillä kahdella kestitysretkellään oleskeli
-mailla suuren osan talvikautta, vuosittain kolme neljä kuukautta. Kun
-muistetaan, että koko linnaväki vielä kulki voudin kanssa varsinaisilla
-käräjillä, johon meni aikaa toiset kolme neljä kuukautta, niin
-havaitaan, että linnaväki kulutti kiertomatkoihinsa suurimman osan
-vuotta.
-
-Kesäkäräjäin jälkeen tapahtuvalla kiertueella linnan hevoset
-luultavasti eivät olleet mukana, koskapa linnan hevosia kesällä
-Hämeessä kuten muuallakin lienee pidetty laitumella linnan hallussa
-olevilla, osittain kaukaisillakin saarilla; siitä syystä varmaan
-kesämatkue jätti käymättä neljännysmiesten luona, kuten asiakirjastamme
-käy ilmi.
-
-Voimme siten pitää varmana, että Hämeen ruokaruotsin tarkoituksena on
-ollut sakkojen perittämisen ohella ylläpitää linnan miehiä ja hevosia
-talvikuukausina, käräjäin välisenä aikana.
-
-V:n 1530 asiakirja ei ole ainoa tietolähde Hämeen ruokaruotsista.
-Muissakin asiakirjoissa mainitaan maanvoudin kulkevan sakkoja
-kantamassa[706] ja kutsutaan nimismiesten sitä varten pitämiä
-kestityksiä sakkokestityksiksi.[707]
-
-Kestitykset olivat Hämeessä etupäässä neljänneskuntamiesten pidettävät.
-Luonnollisesti oli neljänneskunnan talonpoikain suoritettava
-ruokaruotsin ruoka- ja rehuvarat. Sääksmäen kihlakunnan talonpoikain
-valituksissa 1530-luvun lopulta mainitaan neljänneskuntamiesten
-ottaneen (neljänneskunnalta) 10 rekeä kestitysheiniä.[708] Toisessa
-nähtävästi samaan asiaan kohdistuvassa, Hämeen rahvaan valituksia
-koskevassa asiakirjassa samoilta ajoilta mainitaan ruokaruotsiheiniä,
-"jotka muinoin kulutettiin neljänneskuntamiesten luona",
-tehdyn 5 kuormaa "talvikestitykseen" ja toiset 5 kuormaa
-"syksykestitykseen".[709] Tämänkin mukaan oli ruokaruotsiin kaksi
-pääkestitystä, talvinen ja syksyinen. Saamme myös tietää, että
-ruokaruotsiin kuului v. 1530 mainittujen kaurain lisäksi heiniäkin.
-
-Vaan eivätpä miehetkään jääneet osattansa. Kuten jo ennen on
-huomautettu, on osa uuden ajan alussa linnaan suoritettavaa n.s.
-neljännesmiehenveroa monine muonatavaroineen todennäköisesti ollut
-aikaisempaa neljänneskunnissa nautittua ruokaruotsia. Hämeen
-verokirjassa v. 1539 mainitaankin selvään Tuuloksen neljännesmiehen
-rukiit (1 punta), voi (1 leiv.), lehmät (2 kpl) ja lampaat (6 kpl)
-suoritetuiksi "voudin kestityksen edestä",[710] millä tietenkin
-tarkoitetaan puheenaolevaa maanvoudin johtamaa ruokaruotsikestitystä
-neljänneskunnissa. Hämeen rahvaan v:n 1537-1545 vaiheilla laaditussa
-valituskirjassa ilmoitetaan, että neljänneskunnan 2 lehmän ja 6 lampaan
-sijasta ennen suoritettiin neljänneskunnasta neljännesmiehelle 10 leiv.
-"lihaa ja silavaa yhteensä".[711]
-
-Näistä kaikista eristä alkaakin jo kokoontua seuraavantapainen
-vuosittain maksettava ruokaruotsi:
-
-     neljänneskunnalta:           (koukulta:)
-
-     1 punta rukiita              (1/2 pannia rukiita)
-    10 leiv. lihaa ja silavaa     (1 leiv. lihaa ja silavaa)
-     1   " voita                  (2 naul. voita)
-     2 puntaa kauroja             (1 panni kauroja)
-    10 kuormaa heiniä             (1 kuorma heiniä)
-
-Siinä ruokaruotsin alkuperäinen kokoonpano Hämeessä. Vero on, kuten
-näkyy, todennäköisesti suoritettu koukkujen mukaan. Kaikissa suhteissa
-se on säännöllinen kinkeri. Juuri näissä määrissään ruokaruotsierät
-tavataan neljänneskuntamiehen verossa yli koko Hämeen, sillä
-erotuksella, että lihan ja silavan tilalla uuden ajan alussa on 2
-lehmää ja 6 lammasta -- kuten luonnollistakin, koska vero nyt oli
-vietävä linnaan ja liha sinne mukavimmin kulki itse.
-
-Hämeen ruokaruotsin loppuvaiheista vielä sana pari. Ensinnäkin v. 1530
-peruutettiin kruunun omalle väelle ja hevosille se ruokaruotsi, "joka
-oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[712] Kun Hämeen vanhimmissa
-säilyneissä tilikirjoissa, jotka ovat 1530-luvulta, koko
-neljännesmiehen vero ja sen mukana myöskin vanha ruokaruotsi
-esiintyy kruunulle kannettuna verona, voimme siitä päättää, että
-ruokaruotsimatkat niihin aikoihin lakkasivat ja vero otettiin linnaan.
-Linnan hevoset elätettiin vastaiseksi talven yli osittain siten, että
-niitä jaettiin nimismiestaloihin. Niinpä v. 1545 oli yhdellä Ylisen
-kihlakunnan nimismiehellä 4, kahdella Sääksmäen kihlak. nimismiehellä 8
-ja kolmella Hattulan kihlak. nimismiehellä 12 kuninkaan hevosta talven
-yli.[713]
-
-Varmaan oli linnan hevosia kaikkiaan enempi kuin nämä 24. V. 1540
-mainitaan niitä olleen 50.[714] Hämeen talonpoikain valitusten mukaan
-1530-luvun loppuvuosilta ei Hämeenlinnan sääntönäinen hevosmäärä ollut
-40 suurempi,[715] vaikka vouti oli ruvennut kulkemaan maakunnassa
-puolentoista sadan hevosen kanssa. Ruokaruotsi-kestityksen suuruudesta
-päättäen ei Hämeenlinnan hevosten luku keskiaikana ollut 40-60
-suurempi.
-
-Hämeen ruokaruotsista keskiajan lopulla on täten saatu tietää
-pääasiallisesti seuraavaa: Vuosittain syys- ja talvikäräjäin jälkeen
-läksi linnan miehistö maanvoutien johdolla pienempinä joukkoina läänin
-verokuntiin kiertomatkalle, jonka tarkoituksena oli sakkojen
-kokoamisen ohella hankkia ylläpito miehille ja hevosille muutamina
-talvikuukausina. Tätä varten suorittivat veronalaiset kulloinkin
-neljännesmiehelle, jonka luona kestitys tapahtui, tavallisen kinkerin
-tapaan kokoonpannun kestitysveron. Tämä tapa hävisi uuden ajan
-alussa, jolloin kruunu järjesti väkensä ja hevostensa ylläpidon
-osittain uudelle kannalle. Sen johdosta tuli vanha ruokaruotsi
-"neljänneskuntamiehen verona" maksettavaksi linnaan yhdessä vanhan
-linnakinkerin kanssa.
-
-Porvoon läänin ruokaruotsista ei ole tietoja, mutta Karjalaan
-tullessamme joudumme ruokaruotsin luvatulle maalle.
-
-Viipurin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa vuosittain useampia
-ruokaruotseja. Hyväksi aluksi mainitaan pari samanlaatuista kestitystä,
-"kaksi suurta voudinkestitystä", nim. kevätkestitys ja syyskestitys,
-joita toisinaan kutsutaan myös syötöiksi (fodringar) tai kevät- ja
-syyskinkereiksi.[716] Olivatkin ne syöttöjä mokomia, sillä niitä kävi
-ottamassa 80 miestä "hevosineen ja tallirenkeineen", kuten Äyräpään
-kihlakunnan veroselityksessä v:lta 1551 mainitaan.[717] Kun Viipurin
-linnaväen lukumäärä oli noin kahta kertaa suurempi, näkyy näitä
-kestityksiä varten linnaväki tulleen jaetuksi kahteen joukkoon, joista
-toinen kulki Äyräpään toinen Lapveden kihlakunnassa.
-
-Kestitys ja syöttö tapahtui neljäskuntamiesten ja nimismiesten
-taloissa, joissa kussakin oli tuota joukkoa ylläpidettävä 4, Lappeen
-kihlakunnan alueella kumminkin vain 3 yötä; myöhemmin ilmoitetaan
-Äyräpäänkin kihlakunnassa kummankin kestityksen pituudeksi 3
-yötä paikassaan. Viimemainitusta kihlakunnasta on nimenomainen
-tieto, että nämä kestitykset maksettiin kevät- ja syyskäräjäin
-pitämistä varten,[718] josta päättäen näitä käräjiä pidettiin
-neljänneskunnittain, mikä muutenkin on tunnettua.[719] Lapveden
-kihlakunnassa kävivät kestitykset neljännesmiesten ja nimismiesten
-taloissa, mutta käräjiä näkyy pidetyn vain viimemainituissa;
-Säkjärvellä, Virolahdella ja Vehkalahdella eivät kestityksetkään näy
-käyneen muualla kuin nimismiestaloissa.[720]
-
-Puheena olevat kestitykset ovat varsinaisia neljänneskuntakestityksiä.
-Niitä joskus kutsutaankin "neljänneskuntamiehen veroksi".[721]
-Nimismiesten esiintyminen kestittäjänä tuskin muuttaa asiaa, sillä
-ainakin Äyräpään kihlakunnassa nimismiehet olivat myöskin yhden
-neljänneskunnan neljännysmiehiä,[722] ja toimittivat kestityksen tämän
-neljänneskunnan puolesta.
-
-Kestityksen vastaanottajana olivat "vouti" ja linnaväki. Voudilla tässä
-alkuaan on tarkoitettu linnanvoutia; asiakirjoissa mainitaan näiden
-kestitysten vastaanottajiksi "voutia" tai "voutia ja kirjuria", mutta
-toisten kestitysten vastaanottajaksi nimenomaan "ratsuvoutia".[723]
-Luultavasti kuitenkin linnanvouti saatuaan apulaisikseen ratsuvouteja
-on lakannut käymästä näillä neljänneskuntaretkillä samoinkuin hän
-vähitellen jätti neljänneskuntain käräjäin pitämisen toisten käsiin.
-
-Myöskin tuomarit näkyvät Karjalassa kulkeneen syys- ja kevätkäräjillä
-ja nauttineen osaa kestityksestä. Ei ole kuitenkaan sanottu, että
-käräjät ja syötöt tapahtuivat yhdenaikaisesti. Eräistä tileistä
-päättäen tapa oli 1550-luvulla sellainen, että ensin kulkivat
-käräjäherrat ja vasta heidän lähdettyään saapui huovijoukko loppuja
-kestitysvaroja kuluttamaan.
-
-Eräässä talonpoikain valituksessa kerrotaan, että Jääsken pitäjässä
-suoritti jokainen neljännyskunta kumpaakin kestitystä varten:[724]
-
-      6 tnr. olutta
-      4 pannia rukiita leiväksi
-      3 leiv. lihaa
-      3   "   voita
-      3   "   haukia
-      3   "   suoloja
-    180 kpl kynttilöitä
-     30 pannia kauroja
-      6 kuormaa heiniä
-
-ja lisäksi tuoretta kalaa niin paljon kuin Jumala antaa, sekä vielä
-syyskinkeriksi:
-
-     3 lammasta
-    15 kanaa
-     3 jänistä
-    1 1/2 leiv. 6 naul. humaloita,
-
-mutta että tätä veroa oli Niilo Grabben tultua Viipurin linnan
-isännäksi (Grabbe oli siinä virassa 1534-45) lisätty seuraavat määrät:
-
-     6 tnr. olutta
-   120 kpl kynttilöitä
-     2 puntaa rukiita
-   1 1/2 leiv. lihaa
-   1 1/2   "   haukia
-    10 puntaa kauroja
-     6 kuormaa heiniä
-  1 1/2 tnr. suolakalaa
-
-sekä kevätkinkeriksi:
-
-     3 lammasta
-     1 leiv. 4 naul. humaloita.
-
-Myöhemmissä verokirjoissa ilmoitetaan nämä kestitykset suoritetuiksi
-nautakunnittain, mikä epäilemättä oli alkuperäinen tapa. Kukin
-nautakunta suoritti kumpaakin kestitystä varten samanlaisen veron,
-jonka verokappaleet ja määrät olivat jokseenkin samat kaikkialla
-maakunnassa, kuten tarkemmin näkyy seuraavasta vertailusta:
-
-    Nautakuntain maksettava syys- ja kevätkestitys Karjalassa v. 1551.
-
-                 Säkjärvi,        Lapvesi,       Äyräpään
-               Virol., Vehkal.    Taipale        kihlak.
-
-    rukiita      2 kylm.          3 pannia       2 pannia
-    maltaita     2 pannia         1 punta        1 punta
-    humaloita    5 naulaa         1 leiv.        1 leiv.
-    voita       1/2 leiv.          1  "          1   "
-    puntalihaa  1/2   "            1  "          2   "
-    puntakalaa  1/2   "            1  "          2   "
-    suoloja     1/2   "            1 nelikko     1   "
-    lampaita     1 kpl             2 kpl         2 kpl
-    jäniksiä*    1  "              2  "          2  "
-    kanoja       5  "             10  "         10  "
-    kauroja     10 kylm.          10 pannia      2 punt. 2 karp.***
-    heiniä       3 parm.          15 parm.      20 parm.
-    olkia       20 kupoa          60 kupoa      20 kupoa
-    kynttilöitä 30 kpl            60 kpl       100 kpl
-    lintuja       --               5  "          --
-    suolakalaa    --               1 nelik.**  1/2 tnr.
-
-    * maksettiin ainoastaan syksyllä.
-   ** lisäksi 100 lyhdettä "varsikauraa" syksyllä (1555).
-  *** keväällä; syksyllä 2 punt. 1 karp.
-
-Äyräpään kihlakunnan kestitys tässä vastaa jokseenkin tarkoin sitä
-määrää, johon Niilo Grabbe jääskeläisten kestityksen korotti, mistä
-päättäen korotus lienee koskenut koko kihlakuntaa, ehkäpä koko lääniä.
-
-Olemme siis Viipurin läänissä uuden ajan alussa tavanneet Hämeen
-ruokaruotsin kaltaisen linnaväelle ja linnanvoudille kuuluvan
-kestityksen, joka suoritettiin nautakunnittain ja nautittiin
-neljänneskunnissa, siten että linnaväki jakautui kahteen joukkoon,
-joista kumpikin teki kiertomatkan kihlakunnassaan. Kestitys oli
-määrätty, kummallakin kerralla samansuuruinen, ja kesti yhtä kauan,
-3-4 yötä, kussakin neljännysmiestalossa, niihin luettuina
-nimismiestalotkin. Vielä uuden ajan alussa linnanvouti lisäili tätä
-kestitystä.
-
-Paitsi näitä kahta kestitystä, talvikäräjiä varten suoritettavaa
-tavallista nimismiesveroa ja kesäkäräjiä varten neljänneskunnittain
-suoritettua, mutta vain nimismiestaloissa kulutettua kesäkestitystä,
-suoritettiin Viipurin läänissä uuden ajan alussa yleisesti vielä
-erityinen kestitys ratsuvoudille hänen kulkiessaan kesällä kokoamassa
-sakkoja ja rahaveroja. Viimemainitun mukaan kutsuttiin tätä kestitystä
-_margeld-syötöksi_; myöskin nimitystä "kesäkestitys" nähdään tästäkin
-syötöstä käytettävän.
-
-Äyräpään kihlakunnasta on tieto, että margeldsyöttö tapahtui
-kesäkäräjäin jälkeen, ja toinen tieto, että tätä syöttöä nautti 50
-miestä ja 16 hevosta kussakin neljännesmiehen talossa 3 yönä, "kun
-veroraha kannettiin Laurin päivän aikana".[725] Lapveden kihlakunnassa
-tapahtui margeldsyöttö myöskin veronkannon yhteydessä, mutta täällä
-mainitaan myöskin _humalasyöttöä_,[726] jota maksettiin, kun sakot
-kannettiin. Nähtävästi on humalasyöttö ollut sama kuin margeldsyöttö --
-niiden kokoonpanossa on tuskin mitään eroa --, vaikka kestitys jostakin
-syystä jakaantui kahteen käyntiin.[727]
-
-Kaikki nämä kestitykset eivät ole keskiaikaisia. Jääsken pitäjäläisten
-valituksissa 1530-luvulta kerrotaan, kuinka näitä syöttöjä syntyi.
-Ratsuvoudilla, sanovat jääskeläiset, oli ollut erityinen palkka
-veronkantovaivoistaan. Mutta, kuuluu jatko, "muutamia vuosia sitten
-panivat voudit päällemme kestityksen, jota he kutsuvat ratsuvoudin
-kestitykseksi,[728] jota ei koskaan ennen ollut". Samaan aikaan myöskin
-Vehkalahden talonpojat valittivat, että "viidennen kinkerin syksyllä
-ovat tuomari ja vouti panneet päällemme nyt äskettäin samaten kuin
-Lapvedellä ja Jääskessä".[729] Nämä tiedot varmaan tarkoittavat
-syyskesällä tapahtunutta ratsuvoudin kestitystä; linnanväen vanhaa
-suurta syyskestitystä, johon oli yhdistynyt syyskäräjäin pitäminen,
-nämä ratsuvoutien keinottelut eivät varmaankaan koskeneet.
-
-Savon kestitykset uuden ajan alussa jakautuivat kahteen ryhmään.
-Linnanvoudin kestityksiä eli käräjäkestityksiä pidettiin neljästi
-vuodessa nimismiesten ja kahdesti vuodessa neljänneskuntamiesten luona.
-Toisen kestitysryhmän muodostivat maanvoudiu kestitykset. Niitä
-suoritettiin neljänneskunnittain maanvoudeille neljät vuodessa, "ensin
-kun hän lähtee ottamaan rästejä, toisen kerran kun hän käy sakkoja
-perimässä, kolmannen kerran kun hän antaa merkkiä vero-ohrista ja
-heinistä[730] ja neljännen kerran kun hän kulkee sakkoja ja verokarjaa
-perimässä, kullakin kerralla 2 yötä".[731] Myöskin nimismiestaloissa
-kävi maanvouti kestityksellä neljästi vuodessa "kantamassa sakkoja ja
-vuotuista veroa" ja viipyi kullakin kerralla 1 yön. Näistä
-kestityksistä ilmoitetaan vielä, että ne tapahtuivat kaikki
-linnanvoudin pitämäin käräjäin jälkeen ja että maanvoudilla oli
-mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Luultavasti maanvoudin
-neljä sakko- ja veronkantokäyntiä neljänneskuntamiesten luona ja hänen
-neljä käyntiään samanlaisissa asioissa nimismiesten luona tapahtuivat
-samoilla kiertoretkillä ja olivat siis järjestetyt linnanvoudin kevät-
-ja syyskiertueitten yhteyteen.
-
-Maanvoudin syksyinen kiertoretki syyskäräjäin jälkeen 18 hevosen kanssa
-oli todennäköisesti Savon ruokaruotsi.
-
-Maanvoudilla oli mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Ne
-tekevät yhteensä 35 eli juuri koko linnueen hevosmäärän, joka liikkui
-voudin kanssa. Linnan hevoset jaettiin kahteen joukkoon, koska Savossa
-oli kaksi maanvoudin lääniä, ja nämä joukot kulkivat maanvoutien mukana
-kestityksellä, vieläpä niin että sama joukko kulki ensin yhdessä ja
-sitten toisessa maanvoudin läänissä. Kuten huomaamme oli Savon
-ruokaruotsi siis täysin samanlainen kuin Hämeen; varmaan on
-Karjalassakin ruokaruotsi alkuaan ollut tällä samalla tavalla
-järjestetty.
-
-Eräässä asiakirjassa mainitaan nimenomaan Savon ruokaruotsin olevan
-syyskestityksen.[732] Toisessa asiakirjassa selitetääu, että
-linnanhevoset oikeittain olisivat kulkevat syötöllä neljäsmiesten luona
-ainoastaan kahdesti vuodessa, nimittäin kevätkäräjillä ja
-ruokaruotsikestityksellä syksyllä.[733]
-
-Näitten alkuperäisten syöttöjen luku näkyy Savossa karttuneen samaan
-tapaan kuin Karjalassa.
-
-Valituskirjassaan uuden ajan alulta Savon talonpojat ja neljännysmiehet
-valittavat pitävänsä neljännyskunnissaan vuosittain 4 kestitystä
-"hevosten kanssa", nimittäin "kevätkäräjät, 2 syyskestitystä ja
-syyskäräjäkestityksen".[734] Syyskestityksiä olisi siis ollut
-kokonaista kolme. Yksi niistä oli syyskäräjäkestitys, toinen vanha
-ruokaruotsi, kolmas nähtävästi se syksyinen kestitys, joka Savossa
-erään tiedon mukaan tapahtui verohumaloita kannettaessa syksyllä ja
-jota varten maksettiin aikaisemmin 9 tynnöriä olutta, myöhemmin
-enemmän.[735] Tämä kestitys oli ilmeisesti Lapveden kihlakunnan
-"humalakestityksen" vastine. Asiakirjoista ei käy selville, mikä
-ylempänä mainituista maanvoudin neljästä kestityksestä oli
-"humalakestitys", mutta tuntuu luonnolliselta, että humalakestitys oli
-sama kuin kesäkäräjiä seurannut maanvoudin kestitys.
-
-Kaikkiin näihin maanvoudin kestityksiin ja vielä linnanvoudin syys- ja
-kevätkestityksiin neljänneskuntamiehen piti hankkia varat. Sekä nämä
-kestitykset että maksunsa linnaan ja muut veronsa neljänneskuntamies
-sai verokunnan asukkaitten suorittamista veroista, joista edellä on jo
-ollut puhe.
-
-Linnanvoudin syys- ja kevätkestitykset olivat neljänneskunnan
-kestityksistä suurimmat. Savolaiset valittivat, että heidän piti
-näihin kestityksiin maksaa viljaa ja nahkoja kyökkimestarille,
-tallimestarille, kokille, kellarimiehelle ja "hollarille".[736]
-Niinikään saamme valituksista tietää, että Savossa -- niinkuin
-Jääskessä -- oli talonpoikain kumpaakin näitä kestityksiä varten
-aikoinaan ollut maksettava 6 tynnöriä olutta, mitä määrää sitten oli
-ylennetty.[737] Erityisesti vielä tiedetään, että Savossa kunkin
-kymmenmiehen tuli toimittaa neljäskuntamiehelle 3 leiv. tuoretta kalaa
-kevät- ja yhtä paljon syyskestitystä varten.[738]
-
-Savon neljänneskuntakestityksistä eli ruokaruotsijärjestelmästä saamme
-seuraavan yleiskuvan.
-
-(1) Talvikäräjäin pidettyä pitäjässä saapui neljänneskuntiin maanvouti
-puolen linnahevosjoukon (17-18 hevosen) kanssa 2 yönä kunkin
-neljäskuntamiehen luona syöttääkseen hevosia ja selvittääkseen sakko-
-ja veroasioita.
-
-(2) Sen jälkeen tuli neljänneskuntaan itse linnanvouti pitämään
-kevätkäräjiä. Kestitystä kesti kolme yötä. Mukanaan linnanvoudilla
-olivat kaikki linnan 35 hevosta.
-
-(3) Kevätkäräjäin jälkeen saapui jälleen maanvouti sakko- ja
-veroasioilleen, tällä kertaa ilman suurempaa hevosjoukkoa.
-
-(4) Kesäkäräjäin pidettyä pitäjässä alkoivat neljännesmiesten
-syyskestitykset, joilla maanvouti kävi vaatimassa sakot ja humalaveron
-ja muut kesäverot tai verojen rästit.
-
-(5) Syksymmällä linnanvouti piti neljäsmiestaloissa taasen käräjät
-(syyskäräjät) samalla tavoin kuin keväällä.
-
-(6) Syyskäräjiä seurasi vihdoin ruokaruotsi, s.o. maanvouti mukanaan
-toinen puoli linnan hevosia (17-18 hevosta) piti kestitystä ja hoiti
-veroasioita 2 yökuntaa kussakin neljännysmiestalossa.
-
-Näihin kestityksiin tai joihinkin niistä oli neljänneskuntain
-kymmenyskuntain alkuaan suoritettava 1 tynnöri olutta ja muuta särvintä
-sen mukaan; mutta myöhemmin järjestyi kestitysvarain hankkiminen niin,
-että neljäskuntamies kantoi piirinsä veroilta määrätyt verotavarat ja
-erät ja niistä toimitti kestitykset ja muut maksut.
-
-Kokonainen sarja vanhoja paikallisia kestityksiä uuden ajan alulta tai
-keskiajan lopulta on edellisillä sivuilla liitänyt ohitsemme. Ne olivat
-erilaisia eri osissa maata, hävinneet tai häviämässä läntisissä osissa
-maata, mutta vielä suuressa kukoistuksessa Karjalassa ja Savossa. Joku
-osa näitä myöhäisen ajan kestityksiä oli vasta äskettäin syntynyt
-virkamiesten keinotteluiksi, mutta toiset niistä epäilemättä olivat
-paljon vanhempia ja itse tapa oli ikivanha, valtioelämän alkuisimpiin
-asteisiin kuuluva.
-
-Näitten kestitysten joukossa on ruokaruotsiksi kutsutulla ollut
-erikoisempi luonne. Ruokaruotsilla tarkoitettiin linnaväen säännöllisiä
-kestityskiertueita linnaläänin verokuntiin linnan ja hevosten
-ruokkimista sekä sakkojen perimistä varten. Uuden ajan alussa tämä
-laitos esiintyy vielä tunnettuna Hämeessä, ja täydessä vallassa
-Karjalassa ja Savossa.
-
-Suomalaisessa kansankielessä tällä kiertueella on jo vanhoina aikoina
-ollut nimenä ruokaruotsi. Länsi-Suomessakin, jonka historiallisista
-asiakirjoista ei tätä nimeä tavata, on se tunnettu vanhassa
-sananparressa:
-
-    täällä on ruotsi ruualla
-    musta kansa murkinalla.
-
-Länsi-Suomen kansan käsitystä muinaisesta ruokaruotsista ilmaisevat
-piispa Henrikin surmavirren tunnetut säkeet:
-
-    Jo kävi tässä ihmisiä,
-    täss' on syöty, tässä juotu,
-    tässä purtua pietty:
-    ruoka-ruotsi, syömä-saksa
-    kiertolaiset kelvottomat,
-    joivat oluen kellarista,
-    vettä viskasit sijahan,
-    kakun söivät kammarista,
-    kiven vierrytit sijahan,
-    veivät heiniä laosta,
-    heitit hieta'a sijahan,
-    kauroja hevosen syöä
-    saivat santa'a sijahan.
-
-Historiallisen asiakirjan mukaan oli tämän laittoman ja väkivaltaisen
-ruokaruotsin ohella vielä uuden ajan alussa suuressa osassa Suomea
-käytännössä säännöllinen ja suostuttu ruokaruotsi. Sen syntymiseen ja
-kehittymiseen vaikutti kaksi tekijää, nim. linnalaitos ja ratsuväki.
-
-Linnat tietysti tarvitsivat linnamiehistöä, varsinkin sellaiset linnat,
-jotka olivat suorastaan vihollisen suussa, kuten Viipurin linna ja
-myöhemmin Savonlinna. Tärkeää oli linnain miehitys kotoisissakin
-oloissa, sillä linnan isännyys merkitsi maakunnan isännyyttä, vieläpä
-usein itsenäistä valtiollista asemaa. Sen jälkeen kuin yleinen
-kansanaseistus oli lakannut ja kuningas- sekä ylimysvalta juurtunut,
-oli kaikilla suurherroilla, etupäässä kuninkaan ja valtakunnan
-tärkeimmillä virkamiehillä, aseellinen ratsujoukkonsa, joista koko
-valtakunnan asevoima pääasiallisesti riippui.
-
-Varsin suureksi emme näitä ratsujoukkoja kumminkaan voi kuvitella,
-sillä sotahevosen ja ajanmukaisesti varustetun ratsumiehen
-ylläpitäminen oli keskiajalla kallis asia. Jonkunlaisen käsityksen
-tähän kuuluvista oloista keskiajan puolimaissa saa Maunu kuninkaan v.
-1344 antamista säännöistä, joiden mukaan eri arvohenkilöt olivat
-oikeutetut ratsastamaan valtio-asioissa seuraavalla määrällä hevosia:
-piispa 30 hevosella, kuninkaan "virkamies" kuninkaan poissa ollessa 45,
-valtaneuvostoon kuuluva ritari tai "svenni" enintäin 12, valtaneuv.
-kuulumaton ritari 8, sam. svenni 6, "pienempi mies" 3 hevosella.[739]
-Nämä luvut varmaankin ilmaisevat siihen aikaan normalisia määriä.
-Kuninkaan "virkamiehellä" varmaan tarkoitettiin valtakunnan ylimpiä
-maallisia herroja, m.m. arvatenkin kuninkaan linnain vouteja. Vielä
-uuden ajan alussa näyttää joissakuissa Suomen linnoissa tavanmukainen
-linnaläänissä kiertävä huovimäärä olleen suunnilleen Maunu kuninkaan
-taksan mukainen. Savonlinnassa se oli 35. Viipurin linnan vakinainen
-hevosluku sitävastoin oli uuden ajan alussa harvinaisen suuri,
-nim. 150.
-
-Linnueitten ja niiden hevosten ylläpitäminen oli keskiajan valtion
-tehtävistä tärkeimpiä. Eipä ihmettä, että Suomessakin siinä kohden
-ryhdyttiin erityisiin toimiin. Mitä ensinnäkin hevosiin tulee, niin oli
-niiden hoito kesällä kylläkin helppo: kruunun hevoset vietiin
-laitumelle, etupäässä saarille, joita linnoilla nähtävästi tätä
-tarkoitusta varten oli hallussaan, usein rajaseuduilla. Talvella
-sitävastoin tuotti asia vaikeuksia. Oli kaiketi hankala koota
-rehuvaroja linnaan riittävästi ja oli vaikea vedättää niitä linnaan
-linnaläänin kaikilta etäisiltä perukoilta. Mukavampaa oli panna
-talliruokinnan aikana, varsinkin sopivilla talvikeleillä, hevoset
-kiertämään maakuntaa, verokunnasta verokuntaan, jolla tavoin hevoset
-tulivat ylläpidetyiksi ja veronmaksajat pääsivät vähemmällä vaivalla.
-Se oli keskiajan yksinkertainen mutta käytännöllinen tapa ratkaista tuo
-tärkeä kysymys.
-
-Hevosten mukana kulki linnaväki; järjestelmä oli näet yhtä edukas
-myöskin ihmisten ylläpitämiseksi. Esivallalle linnanmiesten
-kiertomatkat tuottivat muitakin merkittäviä etuja. Kiertomatkain
-ohjelmaan kuului myöskin verojen ja sakkojen kokoaminen, jota
-tarkoitusta linnamiehistön läsnäolo varmaan suuresti edesauttoi. V.
-1506 lähetti Turun linnan vouti huovejansa kokoamaan kruunun veroja ja
-sakkoja Raaseporin läänistä; v:lta 1508 on Turun läänistä tieto, että
-kestitystä käytettiin ulosottokeinona niskoittelevia veronmaksajia
-kohtaan.[740] Järjestelmä kaikesta päättäen oli tunnettu ja koetettu
-koko maassa. Myöskin käräjäin pitämisen näemme keskiaikana olleen
-yhdistettynä linnaväen kiertomatkoihin, mikä katsoen ajan levottomiin
-oloihin ja itse käräjätoimen luonteeseen varmaan oli harkittu
-parhaaksi. Vielä oli keskiajan virkamiesten itse koottava suuri osa
-palkkaansa kansalta ja tämäkin tärkeä toimitus liittyi linnaväen
-kiertomatkoihin. Niinpä tällä yhdellä ja samalla yleiskeinolla
-keskiaika ratkaisi sekä sotilas- että hallintokysymyksensä.
-
-
-
-4. KINKERITAPOJA.
-
-
-Kinkerilaitoksella oli erittäin tärkeä sija keskiajan yksityisessäkin
-talouselämässä, kuten ilmenee kinkeriverojen yleisyydestä
-lampuotiveroissa. Keskiajan asiakirjoissa usein mainitaan lampuotien
-isännilleen suoritettavia kinkereitä; niitä maksoivat jotkut piispan
-lampuodit, monet kirkkotalot, luostaritilat, aatelin lampuodit.[741]
-Myöskin monien vanhain kruununkartanoiden alustalais-lampuodit olivat
-vielä uuden ajan alussa velvolliset suorittamaan vuotuista
-kinkeriä.[742]
-
-Tarkastaessa tähän kuuluvia asiakirjoja pistää silmään ensinnäkin
-lampuotikinkerin yleisyys. Olipa maanvuokraaja sopimusveron maksaja
-(stadgalandbo, pensionarius) tai osaveron maksaja (skifteslandbo,
-parciarius) tai missä muussa asemassa hyvänsä, näissä kaikissa
-tapauksissa hän saattoi joutua kinkeriä maksamaan. Tämä verotustapa
-oli sangen laajalle levinnyt. Sitä tavataan V.-Suomessa, Ala- ja
-Ylä-Satakunnassa, Uudellamaalla, Karjalassa. Vaikka aikaisin kinkeriä
-koskeva asiakirja on vasta v:lta 1414, on kumminkin syytä uskoa, että
-lampuotikinkeri on paljon vanhempi vero.
-
-Sen tarkoitus näyttää alkuaan olleen isännän omakohtainen ylläpito,
-silloin kun hän tuli käymään lampuodin luona. Niinpä oli v:n 1422
-tapauksessa[743] Pirkkalan kolmen piispanlampuodin maksettava suurempi
-kinkeri piispan itsensä tullessa heidän luoksensa, mutta pienempi
-milloin piispan edustaja oli saapuva. Selvästi tässä edellytettiin,
-että kinkeri nautittiin matkalla ollessa lampuodin luona. Matka oli
-nähtävästi säännöllisesti uudistuva, koskapa kinkeri oli varattava
-sijaisille, jos varsinainen isäntä jäi tulematta. Kinkerimatka tapahtui
-arvatenkin kerran vuodessa, varmaan veronkanto- ja tarkastusmatkan
-yhteydessä.
-
-Myöskin ruokaruotsin tapaisia retkikuntia lampuotien luoksi mainitaan
-uuden ajan alussa,[744] ja sellaiset ovat varmaan olleet käytännössä
-paljon aikaisemminkin.
-
-Luonnollisesti isäntä joutui usein yöpymään kinkerivelvollisen
-jampuotinsa luoksi. Keskiajan lopulla mainitaan muutamain Katarinan
-alttarin lampuotien velvollisuuksien joukossa myöskin yhden tai kahden
-yökunnan ylläpito.[745] Tämä velvollisuus oli ilmeisesti samanlainen
-yökuntavelvollisuus, joka tavataan vanhimmassa kirkollisessa
-verotuksessa (yökunnat).
-
-Lampuotikinkerin verokappaleet olivat tavallisia ruokatavaroita; usein
-kumminkin oli kinkeri keskiajan lopulla jo muuttunut määrätyksi
-rahamaksuksi, mikä tietenkin osoittaa kinkerimatkain lakkaamista.
-Milloin taas ruokavaroja suoritettiin, jätettiin veron suuruus usein
-tarkemmin määräämättä. Vaan sellaisessakaan tapauksessa ei vero
-ollut mielivaltainen. Vanha tapa oli keskiajalla laki; se mikä
-ennen oli maksettu, se edelleenkin maksettiin.[746] Kinkerin
-suuruuden määräämiseksi keskiajalla sen ohella oli erikoinen keino:
-oluttynnöri-lasku.
-
-Keskiajan lampuotikinkeriin, niinkauan kuin sitä nautittiin paikalla,
-kuului säännöllisesti olutta. Tynnöri olutta oli se määrämitta, jonka
-mukaan kinkeriveron suuruus mitattiin, siten että koko tynnöriin olutta
-kuului tietyt määrät muita nautittavia, puoleen tynnöriin olutta puolen
-määrää j.n.e. Siten koko kinkerin suuruus tavallisesti ilmaistiin vain
-oluttynnöreissä tai sellaisen osissa. "Tynnöri olutta ja siihen kuuluva
-ruoka" oli tavallinen sanantapa.[747] Tällainen sananparren tapainen
-lauselma tärkeissä verosopimuksissa ei voi johtua muusta kuin
-juurtuneesta ja yleisesti tunnetusta tavasta.
-
-Muunkinlaisia kestityksiä kuin puheenaolevia kinkerejä arvioitiin
-keskiajalla oluttynnöreissä. Niinpä Viipurin pappi Torsten v. 1366
-lahjoitti Turun koululle m.m. tynnörin olutta ja köyhille m.m.
-"tynnörin olutta ja niin paljon ruokaa kuin siihen kuuluu".[748]
-Katarinan alttarin lähellä Turkua olevat kolme lampuotia saivat
-niittotyöstään vuotuiseksi korvaukseksi "tynnörin olutta ja siihen
-kuuluvan muonan".[749]
-
-Arvatenkin ovat edellä mainitut yökuntaverot olleet tällä tavoin
-suuruudeltaan määrätyt. Ilman laajempaa todistelua lienee myöskin
-selvää, että asiakirjoissa mainittu "täysi kinkeri"[750] tarkoittaa
-täyden tynnörin kinkeriä.
-
-"Kinkeriolueen" laskettiin uuden ajan alussa ja epäilemättä
-aikaisemminkin menevän panni maltaita.[751] Tynnörissä kinkeriolutta
-katsottiin olevan nautittavaa miehelle kuukaudeksi. Keskiajalla oli,
-kuten näkyy, asioissaan helposti muistettavat laskut. Puuttuisi vain
-vielä, että oluttynnörin hinta olisi ollut 1 mk.[752]
-
-Mutta kaikkivaltias tapa näkyy keskiajalla määränneen senkin, kuinka
-suurelta tilalta oluttynnöri oli kinkeriksi maksettava. Skaran
-maankäräjäin hyväksymässä säännössä v:lta 1416 on määräys sellainen,
-että lampuodin on kultakin markanbolilta maksettava isännälleen tynnöri
-olutta.[753] Muinaisaikaisen täyden tilan kinkeri tämän mukaan oli
-täysi tynnöri olutta. Tämän säännön mukaan lienee Suomessakin eletty;
-ainakin olivat ne tilat, jotka maksoivat kinkeriolutta täyden tynnörin,
-melkoisen suuria tiloja, luultavasti vanhoja täysitiloja.
-
-Siten lampuotien kinkeritavoissakin näemme keskiajan yhteiskunnan
-yleisiä tunnuksellisia piirteitä.
-
-
-
-
-XI. LAHJAVEROT.
-
-
-
-I. PYHÄN MARTIN LAHJAJÄNIKSET.
-
-
-Uuden ajan alussa Suomen kaikissa linnalääneissä tavataan useampia tai
-harvempia lahjoiksi kutsuttuja veroeriä, jotka verot selvästi ovat
-keskiajalla yleisesti vallinneen verotavan jälkiä. Vanhimpiin
-tällaisiin lahjaveroihin varmaan kuuluvat turkislahjat, joista jo
-alumpana kirjaa on mainittu.
-
-Eteläisen Suomen maanviljelysseuduilla keskiajan lahjaveroja maksettiin
-toiseen tapaan kuin metsästysseuduilla. Näissä maanviljelijäinkin
-lahjaveroissa havaitaan muutamia mielenkiintoisia historiallisia
-piirteitä, joista tässä lyhyesti esitämme ne, jotka ovat kuuluneet
-kruunulle tai linnaväelle maksettaviin, ja siten varmaan vanhimpiin
-tavanomaisiin veroihin.
-
-Uuden ajan alussa maksettiin kaikista Viipurin läänin nautakunnista
-kruunulle lahjavero, johon kuuluivat, tai olivat kuuluneet seuraavat
-kappaleet: lahjat.
-
-      1 lahjakaritsa
-      4 lahjajänistä
-      4 lahjalintua
-      5 lahjakanaa
-    200 lahjamunaa
-
-ynnä toisin paikoin lisäksi vehnää ja papuja.[754]
-
-Maakunnan vanhimmassa vero-oppaassa olevan tiedonannon mukaan oli näitä
-nautakunnan lahjoja maksettava neljästi vuodessa: jouluna, laskiaisena,
-pääsiäisenä ja Martinpäivänä.[755] Tarkempain tietojen mukaan näistä
-lahjajänikset ja lahjalinnut kuuluivat talviveroon, joka yleensä
-maksettiin talvikäräjillä, lahjakaritsa ja lahjamunat kesäveroon, joka
-oli kesäkäräjäin aikaan suoritettava.[756]
-
-Hyvin vanhassa muodossa tämä lahjavero esiintyy Uudenkirkon Kaukjärven
-lampuotialueella, mistä maksettiin voudille (linnanvoudille) erityistä
-"kinkeriä", johon kuului (koko alueen puolesta):[757]
-
-    kinkeriä: lahjarahoja       7 1/2 äyriä
-              rukiita           1 punta
-              ohria             7 pannia
-              kauroja           7 pannia
-    pääsiäislahjaa:           200 kpl pääsiäislahjamunia
-                               10  "  lintuja
-    Pyhän Martin lahjajäniksiä  8 kpl
-
-Lahjajänikset tästä päättäen olisivat Karjalassa alkuaan olleet
-suoritettavat parhaana jänisaikana, syksyllä Martinpäivän (6 p.
-marrask.) aikana, joka päivä samalla oli suuri kirkollinen
-merkkipyhä.[758] Pääsiäislahjaan ilmeisesti kuuluivat lahjamunat ja
-mahdollisesti myös lahjakaritsa. Kanat ja linnut kaiketi kuuluivat
-joulu- ja laskiaislahjoihin.
-
-
-
-2. PÄÄSIÄISLAMMAS -- OLAVINLAMMAS.
-
-
-Varsinais-Suomen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty jokaisen
-verokunnan linnaan suoritettavan karjaveron joukkoon _lahjakaritsa_
-(gaffuelamb, giwilamb) niminen erä; vero oli verokuntamiesten
-suoritettava ja kuten muutkin karjaverot linnaan vietävä. Sitä
-maksettiin yli koko linnaläänin samalla tavoin: 1 karitsa
-verokunnalta.[759] Nimestään huolimatta lahjakaritsa oli
-vakinainen kruununvero, ja siitä käytettiinkin joskus nimitystä
-"verokaritsa".[760]
-
-Tämän veron vanhuudesta on pari viittausta. Birger Trollen
-linnatileissä 1463-64 se esiintyy bolien suoritusten joukossa,[761] ja
-samoin se tavataan Ruonan kartanoläänin alustalaisten vuotuisten
-verojen joukossa, jotka verot uuden ajan alussa yleensä edustivat
-vanhempaa verotuskantaa. Karitsaveron maksutavasta antavat Ruonan tilit
-hauskan tiedon: kustakin bolista maksettiin lahjakaritsa siten, että
-kukin talonpoika (täysivero) antoi sen vuorotellen vuotensa.[762] Sekin
-oli siis keskiajalle ominainen kiertovero.
-
-Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on
-lause: "Pääsiäislammas suoritetaan kesällä Olavin päivän aikana".[763]
-Lause on verokirjan otteisiin kuuluvassa sanastossa eli hakemistossa,
-joissa selitetään veroja ja veronimityksiä. Mihin paikkakuntaan tieto
-kohdistuu, ei käy selville, mutta luultavasti siinä kuvastuvat
-Suomenkin silloiset olot. Olavin lammas on näet Suomessa, varsinkin
-savolaisilla alueilla, muinoin ollut hyvin yleinen uhripito.[764]
-Merkillistä oli vielä, että uhriksi käytettiin keväällä ensimäiseksi
-syntynyt karitsa, "villavuona". Suomen vanhoissa linnoissakin
-tunnettiin Olavinlammas. Varmaan linnan suojeluspyhimyksen uhrina
-elätettiin muinoin Olavinlinnassa mustaa pässiä, ja sitä tapaa
-pidettiin siellä 1700-luvun alkupuolellakin, venäläistenkin
-isännöidessä, aina vuoteen 1728 saakka, jolloin viimeinen pässi
-tapaturmaisesti hukkui.[765] Keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa oli
-Olavinpäivä Satakunnassa ja Karjalassa tärkeä veronmaksuaika.[766] On
-siis syytä rinnastaa Suomessa keskiaikana yleisesti suoritettu
-kesäveroon kuuluva "lahjakaritsa" Olavin lampaan kanssa. Lahjaverot
-keskiaikana, kuten Karjalan esimerkki selvästi osoittaa, suoritettiin
-katolisen kirkon suurina juhla-aikoina. Siltä kannalta katsoen
-muinaiset verottajat hyvinkin ovat voineet tulla osallisiksi Olavin
-lampaista. Se v:n 1413 verokirjan otteiden tiedonanto, että
-pääsiäislammas maksettiin Olavin päivänä, voi siis hyvin sopia
-muinaisen villavuonan ja Olavin lampaan kirkolliseen ja
-verotaloudelliseen vastineeseen.
-
-Lounaisessa Suomessa lahjakaritsa kenties on ollut ensi sijassa
-pääsiäislammas. Joka tapauksessa on pääsiäislahjoja muinoin maksettu
-Turun linnaan. Kaikkialla läänissä oli jokaisen miehen (täysiveron)
-uuden ajan alussa maksettava 5 munaa pääsiäislahjaksi.[767]
-
-Nämä "lahjamunat" eli "pääsiäislahjamunat" esiintyvät samanlaisena
-verona V.-Suomessa, kuin kaukana Karjalassakin. Kummallakin alueella
-tavataan myös lahjakaritsa. Kun munaverot ja karitsa- tai lammasverot
-muuallakin Suomessa ovat keskiaikana olleet yleisiä kinkeri- ja
-kestitysverokappaleita ja lähintä sukua alkuisille lahjaveroille,
-voidaan V.-Suomen ja Karjalan pääsiäislahjaa syyllä pitää näiden
-verokappaleiden ensimäisenä alkuna.
-
-
-
-3. "KYPSI-RAHA".
-
-
-Lahjaveroksi on myöskin tulkittava Hämeen merkillinen _kipsis_-vero.
-Uuden ajan alussa sitä suoritettiin kaikkialla Hämeessä 1 1/2 äyriä
-savulta eli täysiverolta. Padasjoella ja Jämsässä tätä veroa kuitenkin
-maksettiin luonnossa, metsälinnuissa, ja verokirjoissa nimenomaan
-selitetään, että kipsisrahat ovat rahoja lintujen ja jänisten
-edestä.[768] Jaakko Teitin valituskirjassa kerrotaan, että Hollolan
-seuduilla oli kypsi-raha (kypseraha) maksettu joko jäniksissä tai
-teerissä tai 1/2 äyrillä.[769]
-
-Teitin käyttämässä nimityksessä "kypsi" mahdollisesti piilee "kipsis"
-sanan alkumerkitys.[770]
-
-Satakunnan vanhassa kinkeriverossa (laamanninkinkerissä) maksettiin
-kustakin verokunnasta m.m. 2 _kinkerijänistä_.[771] Tässä on kypsi-vero
-osana paikalliskinkeriä, jonka laamannit nauttivat.
-
-Mutta alkuaan oli kruunullakin Satakunnassa kypsi-veronsa.
-Ala-Satakunnan pitäjistä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle
-nimismiesverosta menevän "taksan" mukana myöskin _lahjarahoja_ 1-6 l/2
-mk pitäjältä.[772] Eräässä kuitissa v:lta 1540 sanotaan selvään, että
-nämä rahat olivat "lahjarahoja jänisten ja lintujen edestä".[773] Mutta
-kuinka nämä rahat olivat joutuneet nimismiesveron yhteyteen? Siitä
-saamme selvän eräästä v:n 1542 verokirjasta, jossa selitetään, että
-mainittuja lahjarahoja, samoinkuin nimismiestaksaan kuuluvia
-"härkärahoja", "lammasrahoja", "kyökkimestarinrahoja" ei kanneta
-savuluvun eikä miesluvun mukaan, "vaan talonpojat sen keskenään
-yhteisesti suorittavat niin, että he täyttävät vanhan summan, jonka
-ennestään ovat tottuneet suorittamaan, ja verokuntamiehet vievät ne
-esille kukin kolmanneksestaan ja neljänneksestään".[774] Tästä käy
-ilmi, että alkuaan oli verokuntamiesten tuotava käräjille lahjoiksi
-linnanvoudille ja hänen väelleen jäniksiä ja lintuja, mutta että
-sitten, kaiketi riistan puutteessa, sen sijaan tuli maksettavaksi pieni
-rahavero, joka vanhaan tapaan suoritettiin käräjätilaisuudessa.
-Hämeessä suoritettiin kypsirahat linnaan, Ala-Satakunnassa käräjillä --
-siinä koko ero.
-
-Itse Varsinais-Suomessakin tapaamme kipsisveron. Kemiössä ja Paraisissa
-oli kunkin bolin maksettava linnaan jänis;[775] se on varmaan ollut
-lahjajänis, ja varmaan muuallakin vaadittu vero. Kaikkialta muualta
-maakunnasta paitsi Kemiöstä, Paraisista ja parista muusta pitäjästä
-maksettiin näet samaan aikaan nimismiesveron taksan joukossa linnaan
-_lahjarahoja_[776] ja Uudenkirkon Pettäisten läänissä mainitaan nämä
-lahjarahat maksetuksi lahjajänisten ja lintujen edestä.[777]
-Epäilemättä on tässä kysymyksessä aivan samanlainen lahjavero, jonka
-olemme tavanneet Ala-Satakunnassa.
-
-Kun myöhemmin nimismiesvero V.-Suomessa peruutettiin kruunulle,
-esiintyy sen miesluvun (kokoveron) mukaan maksettavain eräin joukossa
-suuressa osassa maakuntaa myöskin "lahjarahoja" 2 penningistä 1 äyriin
-täysiverolta.[778] Tämä vero on ilmeisesti muinainen jänis- ja
-lintuvero ja ilmaisee se myös, millä perusteella tätä veroa oli
-aikoinaan maksettu.
-
-Ahvenanmaan markkakuntain säännöllisten kruununverojen joukkoon kuului
-m.m. kultakin savulta 2 lintua tai niiden arvo ja kultakin
-(täysiverolta) 9 penninkiä jänisrahoja.[779] "Lahja" nimitystä ei tästä
-verosta käytetä; sitävastoin tavataan Ahvenanmaalla nimitys
-verolinnut,[780] joka mahdollisesti kohdistuu lahjaveroon.
-
-Jo edellä on mainittu, että Viipurin läänin nautakuntain oli kruunulle
-maksettava 4 lahjajänistä (Martinpäivä-jänistä) ja 4 lahjalintua, jotka
-suoritettiin talvella.
-
-Jokainen Savon 20 verokuntamiehestä maksoi uuden ajan alussa linnaan
-12 jänistä ja 25 lintua, minkä lisäksi yhdeksän verokuntamiestä
-suoritti linnaan joululahjaksi 12 jänistä.[781] Ilmeisesti kuuluvat
-nämä verokappaleet aikuiseen lahjaveroon. Erikseen vielä maksettiin
-Savossa talvikäräjillä linnanvoudille "lahjaksi" m.m. 6 jänistä tai 12
-jäniksen nahkaa.[782] Kun verokuntamiesten suorituksessa nimismiehelle
-esiintyy myöskin lintuja, on luultavaa, että nämä linnut kuuluivat
-tuohon käräjälahjaveroon. Kun sekä linnaan viedyt että käräjillä
-nautitut lahjat kummatkin tulivat samalle saajalle, niin ne alkuaan kai
-olivat yksi ja sama vero.
-
-Suomen muinaishistoriallisiin vero- ja hallinto-oloihin tämä vanha
-jänis- ja lintuvero luo erikoista valoa. Tämä vero tavataan melkein
-koko maassa ja edustaa se niin ollen varmaan yleistä kypsiverokantaa.
-Jäniksistä ja linnuista on valmistettu ne herkut, joita veroherralle on
-tarjottu. "Kypsäksi" on tätä antia kutsuttu. Veron saajana on ollut
-linnanvouti, maksajana verokunta lukumiehensä kautta. Siihen aikaan,
-jolloin tämä vero tuli käytäntöön, linnanvoudin ja verokuntamiesten
-suhde Lounais-Suomessakin oli vielä välitön, niinkuin se tavallaan
-vielä uuden ajan alussa oli Savossa; alavouteja, nimismiehiä tai muita
-virkamiehiä ei vielä ollut. Vero suoritettiin ja nautittiin
-talvikäräjillä, joilla verokuntamiehet ja linnanvouti tapasivat
-toisensa.
-
-Näin kypsi-vero keskiajan historian katselijalle kuvaa alkuisinta,
-valloituksen aikuista, kartanokauden tai alkavan linnakauden olotilaa
-yksinkertaisine käräjäkestityksineen ja hallintotapoineen.
-
-Mutta kypsi-veron historia kertoo myös olojen muutoksesta. Nimismies
-vähitellen tulee veron välittäjäksi, riistan puutteen vuoksi kypsi
-tulee yhä yleisemmin maksettavaksi rahassa, rahavero ja koko kypsi
-joutuvat muun varsinaisen linnaveron joukkoon ja -- uusia käräjäveroja
-ruvetaan ottamaan.
-
-
-
-4. KYÖKKIMESTARIN LAHJAT.
-
-
-Keskiajan linnoissa olivat kyökkimestarit jo varhain sangen tärkeitä
-viranomaisia. Verokirjoissa uuden ajan alulta tapaa muutamia keskiajan
-verojätteitä, joista voi päätellä niitä oloja, joissa tämä valtion elin
-toimi.
-
-Turun linnan tileissä 1530-luvulla esiintyy kruunun tulojen joukossa
-pieni määrä kyökkimestarinrahoja, joita maksettiin sekä eteläisestä
-että pohjoisesta V.-Suomesta.[783] Läänin vanhimmista veroselityksistä
-näkyy, että näitä rahoja suoritettiin sen taksan mukana, joka
-nimismiesverosta maksettiin kruunulle ja jota sanottiin "kinkeriksi",
-ja että kyökkimestarinrahain määrä teki 12 äyriä kultakin täydeltä
-pitäjältä.[784]
-
-Kun vertaa tätä omituista kruununveroa samalla tavoin kruunulle
-maksettuihin "lahjarahoihin", joista edellä on ollut puhetta, ei voi
-torjua sitä päätelmää, että tässäkin on kysymyksessä samanlainen vanha
-verosiirto: alkuaan on linnan kokille käräjillä maksettu pieniä
-lahjoja, jotka sitten ovat muutetut rahaksi ja, kun ei kyökkimestaria
-syystä tai toisesta enään ollut niitä saamassa, otettiin linnaan
-muitten kruununverojen mukana.
-
-Tämänkin verojätteen tapaamme muissa maakunnissa. Satakunnassa
-maksettiin vanhan nimismiesveron aikana kaikissa pitäjissä
-nimismiestaksassa kyökkimestarinrahoja, jotka säännöllisesti tekivät 6
-äyriä pitäjästä, paitsi Köyliössä, Eurassa ja Eurajoella, joissa se
-teki vain 2 ja Luvialla, missä se oli 4 äyriä.[785] Vero siis oli
-kaikin puolin V.-Suomen kyökkimestarinveron vastine. Mutta Satakunnasta
-saamme varmennuksen, että vero alkuaan oli maksettava verokunnittain,
-sillä se kuului täällä niihin rahamaksuihin, joita verokuntamiehet
-käräjillä maksoivat kruunulle.
-
-Hämeen linnantileissä 1533 esiintyy pieni, 11 mkn suuruinen erä
-"kyökkimestarinrahain" nimellä.[786] Linnan varsinaisissa tuloissa
-sitävastoin ei näitä rahoja tavata, eikä niistä myöhemminkään näy
-jälkiä maakunnan tileissä. Varmaan oli tämä vero Hämeessäkin alkuisin
-käräjälahja, joka koko nimismiesveron joutuessa linnaan hävisi tai
-sulautui johonkin muuhun veroerään. -- Tiedot tästä muinaisesta verosta
-ovatkin säilyneet ainoastaan sattumalta, sen kautta että ne muuttuivat
-rahaksi ja sellaisena tarkasti tilitettiin.
-
-Porvoon läänissä maksettiin 1540-luvun alussa nimismiesveron mukana
-neljäskunnittain 4 l/2 äyriä "kyökkimestarinrahoja".[787]
-
-Läntisessä osassa Viipurin lääniä oli samoihin aikoihin jokaisen
-täysiveron maksettava nimismiesveroon m.m. 4-6 penninkiä
-"kyökkimestarinrahoja".[788] Äyräpään kihlakunnassa maksettiin
-näitä rahoja kultakin neljänneskunnalta 1 1/2 markkaa, mitkä
-rahat tilitettiin linnaan. Se oli siis vanha, alkuperäinen
-kyökkimestarinvero. Mutta sen lisäksi maksoivat neljänneskuntamiehet
-"sille, joka oli kyökkimestarina", erityisen viljaveron.[789] Se oli
-ilmeisesti uusi kyökkimestarinvero, joka tuli maksettavaksi entisen
-jouduttua linnaan.
-
-Näitä myöhempiä kyökkimestarinveroja tavataan uuden ajan alussa
-muissakin Suomen maakunnissa. Mutta tässä on otettu huomioon ainoastaan
-alkuperäinen, rahaksi muuttunut kyökkimestarinvero, joka ei ollut
-kenenkään kyökkimestarin nautittava, vaan oli sulautunut kruununveroon
-ja nimessään säilytti muiston valtiohallinnon alkuajoilta, jolloin
-tämänkin veron vastaanottajina oli eläviä kyökkimestareita.
-
-
-
-
-XII. KESKIAJAN TYOVEROJA JA TYÖTAPOJA.
-
-
-
-1. TYÖVEROT NAAPURIMAISSA.
-
-
-Keskiajan työverojen tärkeään ryhmään kuuluivat kruunun tilain
-viljelemisestä ja linnain rakentamisesta johtuneet rasitukset ja verot.
-Niihin on luettava myöskin vaadittujen rakennusaineiden ja erittäin
-kulutusaineiden (halkojen y.m.s.) hankinta, koska näiden veroesineiden
-arvo keskiajalla ei ollut niiden aineessa, vaan niihin sisältyneessä
-työssä.
-
-Näiden verojen kehittymiseen Suomessa ovat muitten maiden vastaavat
-olot ilmeisesti hyvinkin määräävästi vaikuttaneet.
-
-Ruotsin asukkaiden lienee jo vanhimpina aikoina ollut suoritettava
-tilapäisesti työtä linnan varustamiseksi, uhritemppelien, sitten
-"Upsalan tilain" rakentamiseksi, ehkäpä muihinkin tarkoituksiin.
-Arvatenkin myöskin oli tilapäinen kirkollinen rakennusvelvollisuus,
-kuten kirkkojen ja pappilain rakentaminen ja korjaaminen, jo
-kristinuskon ensi ajoista tullut käytäntöön. Säännöllisten
-veropäivätöiden suorittamista sitävastoin on Ruotsissa verraten myöhään
-vaadittu. Vanhempana keskiaikana eivät yksityisten ylimysten eivätkä
-kuninkaan tilat vielä yleensä olleet niin suuria, että niiden
-viljelemiseen olisi omain palvelijain lisäksi pysyvästi tarvittu
-vierasta väkeä. Ylimysten ja kuninkaan tilat olivat enimmäkseen
-hajallaan olevia talonpoikaistiloja, joita omistajat eivät itse
-viljelleet, vaan jättivät lampuotien haltuun, saaden niistä
-kaikenlaisia maksuveroja. Maakuntalaeissa päivätöitä ei ylipäänsä
-mainittu; Itä-Göötanmaassa vain oli säädetty, että lampuodin oli
-isännälleen tehtävä 2 päivätyötä, toinen talvella toinen kesällä. Vielä
-13. vuosisadan lopulla oli päivätyölaitos tuntematon Ruotsin
-itsenäisille talonpojille, niinkuin varmaan enimmille lampuodeillekin.
-
-Seuraavalla vuosisadalla nämä olot muuttuivat, kun lakkaamattomat
-linnanrakennukset ja suurempi kartanotalous tulivat tavaksi. Pitkin
-vuosisataa kansa valitti rasituksista, joita linnain rakentaminen
-tuotti. Albrekt Meklenburgilaisen hallitusaikana näkyvät rasitukset
-olleen pahimmillaan. Maunu Eerikinpojan maanlaissa oli jo säädettynä,
-että kuninkaan oli saatava apua linnainsa ja kartanoittensa
-rakentamiseen. Margareta kuningattaren v. 1403 antamassa julistuksessa
-määrättiin, että lampuotien on suoritettava isännilleen 8 päivätyötä
-vuodessa. Myöhemmin samana vuonna katsoi valtaneuvosto mahdolliseksi
-esittää, että jokaisen talonpojan tulisi suorittaa 12 päivätyötä
-vuodessa sellaisissa lääneissä, missä ei ollut linnaa, mutta muissa
-24 päivätyötä. Tästä lähin sekä maataloudellisista että
-rakennuspäivätöistä tuli pysyvä yhteiskunnallinen laitos
-Ruotsissa.[790]
-
-Toisessa naapurimaassamme Virossa ja Liivinmaalla tämäntapaiset verot
-tulivat käytäntöön, kuten voi odottaakin, jo saksalaisen valloituksen
-alkuaikoina. Kirkkojen ja linnain rakentamisvelvollisuutta mainitaan
-yleisenä verotapana siellä jo 1280-luvulla. Maatalous, jota saksalaiset
-herrat rupesivat harjoittamaan valloituksen alusta asti, perustui jo
-silloin osittain alkuasukkaitten päivätöihin, joita mainitaan jo 1211.
-Päivätyörasituksen määrä näinä varhaisina aikoina oli kuitenkin vielä
-verraten vähäinen; niinpä kuurilaisten oli tehtävä vain kaksi
-päivätyötä mieheen kesällä ja kaksi talvella. Seuraavalla vuosisadalla
-päivätyörasitus alkoi nopeasti kasvaa, kun maatalouden edistyessä
-suurviljelys levisi ja päivätöitten arvo sen kautta kasvoi. Paikoin
-aateliset tilanomistajat helpottivat talonpoikainsa maksuveroja
-voidakseen sitä enemmän lisätä heidän päivätöitänsä. Aatelisilla
-isännillä oli jo sillä vuosisadalla täysi valta määrätä alustalaistensa
-päivätyörasituksen suuruus; ei tarvinne epäillä, etteikö tämä rasitus
-pian tullut monta kertaa suuremmaksi kuin alkuaikoina, vaikkakin
-toiselta puolen tämä niinkuin muutkin verot ei usein vaihdellut, vaan
-pysyi pitempiä aikoja sillä kannalla, johon se maataloudellisista
-syistä kerran oli joutunut.[791]
-
-Näemme siis, että verottaja, olipa se kruunu tai vapaasukuinen
-tilanomistaja, läntisessä ja eteläisessä naapurimaassamme jo
-1300-luvulla, osittain aikaisemminkin, oli saanut lasketuksi
-talonpoikain hartioille säännöllisen päivätyöverotuksen.
-
-
-
-2. LAMPUOTIEN TYÖVEROT.
-
-
-Pysyvän päivätyölaitoksen maanviljelystä varten tapaamme maassamme
-aikaisimmin 1300-luvun suurtiloilla. Sellaisia tiloja, joissa
-harjoitettiin suurviljelystä ja joissa siis laajemmalta alueelta
-suoritettavat päivätyöt saattoivat kysymykseen tulla, on Suomessa ollut
-1300-luvun alkupuolelta asti, ellei jo ennenkin. Tällaisia tiloja oli
-ainoastaan kuninkaalla (kruunulla), piispalla ja mahtavimmilla
-ylimyksillä.
-
-Kruununkartanoista[792] vanhimpia oli Pyhäjoki Perniössä, johon kuului
-suuri yhteinen lampuotialue (uuden ajan alussa 17 kylää ja niissä 42
-lampuotia). Maunu kuninkaan v. 1347 Pyhäjoen lampuotien (coloni)
-valitusten johdosta antamasta päätöksestä selviää, että lampuodit
-siihen aikaan tekivät, ja jo aikaisemminkin olivat tehneet,
-säännöllisiä maatalouspäivätöitä kartanon ruuassa.[793] Kartanon
-jouduttua seuraavalla vuosisadalla Naantalin luostarin haltuun jatkui
-päivätöiden tekemistä edelleenkin, kuten näkyy eräästä v:n 1447
-tuomiosta, jolla Pyhäjoen lampuodit määrättiin vanhaan tapaan "tekemään
-lyhentämättä täyden veronsa ja kaikki päivätyöt ja rakennustyöt ja
-pitämään kunnossa lailliset huoneensa ja rakentamaan myllyjä".[794]
-Pyhäjoen päivätöitten luku ei liene keskiajalla ollut sen suurempi kuin
-uuden ajan alussakaan, jolloin niitä tehtiin kultakin "mieheltä"
-ainoastaan 5.[795]
-
-Pyhäjoen päivätöitä koskevain tietojen lisäksi on eräs v:lta 1446 oleva
-tieto, joka koskee muutamasta talosta Maskun ikivanhaan
-kruununkartanoon Stenbergiin (Teinperiin) suoritettavaa 1 markan
-suuruista päivätyölunastusta,[796] ainoa suoranainen todiste, mitä
-meillä on keskiajan kruununkartanoitten päivätöistä.
-
-Mutta koska Suomessa jo 1300-luvun alkupuolella on ollut useita
-muitakin suurilla yhtenäisillä lampuotialueilla varustettuja
-kruununkartanoita ja niissä uuden ajan alussa aivan yleisesti esiintyy
-vakaantunut päivätyölaitos, vaikka kartanot siihen aikaan jo olivat
-menettäneet alkuperäisen taloudellisen merkityksensä, täytyy otaksua,
-että nämä päivätyöt ovat peräisin kartanoitten varsinaiselta
-kukoistuskaudelta. Niinpä 1300-luvulla usein mainittuun Ruonan
-kartanoon Sauvossa maksoi uuden ajan alussa 56 täysiverollista tilaa
-käsittävä kartanolääni _työrahoja_ kaikkiaan 28 markkaa eli kultakin
-täysiverolta 1/2 markkaa s.o. 12 äyrityistä, mikä oli 12 päivätyön
-hinta, koskapa päivätyö keskiajan lopulla yleisesti maksoi vanhan
-äyrityisen.[797]
-
-Porvoon kuninkaankartanon 60 lampuotia uuden ajan alussa olivat
-joistakuista veroista vähemmällä voidakseen tehdä sitä enemmän
-päivätöitä, sillä "mitä hyvänsä kartanonvouti heitä käskee
-tekemään, silloin tulee heidän olla valmiita sekä kylvämään että
-korjaamaan". Lampuotien velvollisuuksina mainitaan vielä puiminen,
-myllynrakentaminen j.n.e Erikseen on mainittu, että Ohkolan kylän (nyk.
-Mäntsälä) tuli omin ruokinsa pitää kunnossa kuninkaankartanon pellon
-ojat ja aidat. Kartanon kalustoluetteloihin merkittyjen työaseiden
-vähälukuisuudesta voi tehdä sen päätelmän, että lampuotien oli omine
-työaseineenkin suoritettava melkein kaikki kartanon ulkotyöt.[798]
-
-Samoin kuin Porvoon samoin oli Kymenkartanonkin lukuisain lampuotien
-uuden ajan alussa oltava aina valmiina tarvittaessa tekemään työtä
-kartanoon.[799] Nämä molemmat kartanot ovat harvinaisia poikkeuksia
-Suomen keskiajan kartanoitten joukossa siinä suhteessa, että niihin
-suoritettavat päivätyöt ainakin asiakirjain sanoista päättäen olivat
-epämääräiset kartanonvoutien määräysvallasta riippuvia. Sekin lienee
-yksi piirre niistä monista, joita keskiaikana Uudellamaalla ja
-Karjalassa on havaittavana Itämeren maakuntain olojen vaikutuksesta
-Suomeen.
-
-Itäisin keskiajan suurista kruununkartanoista, joissa päivätyölaitos
-oli kotiutunut, oli Saviniemi Jääskessä. Tähän kartanoon kuului uuden
-ajan alussa laaja lampuotien (uutistalollisten) alue, jonka 63 talon
-eli suitsun tuli tehdä kunkin 12 päivätyötä kartanoon. Kartanon
-maatalous näyttää olleen kokonaan näiden päivätöiden varassa, kuten
-kartanon kalustoluetteloiden niukkuudesta ja palvelusväen
-harvalukuisuudesta voidaan päättää.[800]
-
-Päivätöitä tehtiin 1300-luvulla myös piispankartanoissa.
-
-Turun piispalla oli Kokemäellä melkoinen lampuotialue, jonka talonpojat
-tietojen mukaan vuosilta 1365-1372 olivat velvolliset tekemään
-päivätöitä ja palveluksia Köyliön kartanoon piispan kartanonvoudin
-vaatiessa.[801]
-
-Vielä vanhempi piispan suurkartano oli Kuusisto, jonka lampuotialueena
-oli koko Kuusiston saari. Tämän kartanon alustalaisten päivätöistä
-keskiajalla ei ole tietoja, mutta kun uuden ajan alussa "talonpojat"
-tekivät heinää kartanon niityillä ja kartanoa koskevissa tileissä
-erikseen tilitettiin niitto- ja puimamiehille suoritetuista
-ruokaveroista, niin siitä voimme päättää, että Kuusiston alustalaiset
-jo varhaisempinakin aikoina eivät ainoastaan tehneet päivätöitä
-kartanon niityillä ja riihissä, vaan tekivät nämä päivätyönsä "talon
-ruuassa".[802] Kuusiston kartanoa mainitaan jo v. 1295 eikä se varmaan
-kauankaan ole ollut ilman lampuotialuetta ja sen päivätöitä.
-
-Myöhemmällä keskiajalla näyttävät päivätyöt olleen käytännössä
-joillakuilla muillakin kirkollisilla tiluksilla. Uuden ajan alussa
-suorittivat tuomioprovastille kuuluvat Raisiossa ja Ruskossa olevat
-Upalingon, Kauppilan, Luolalan ja Taimon tilat päivätyörahoja 6 äyristä
--- 1 2/2 markkaan, joista rahoista kolmen viimemainitun tilan olivat
-Skarpakullaan tehtäväin päivätöitten lunastusta.[803] Luultavaa on
-myöskin, että ne päivätyöt, joita useat Turun tuomiokirkon tilat Kustaa
-Vaasan hallitusaikana olivat velvolliset suorittamaan, olivat
-keskiaikaista alkuperää.[804]
-
-Lähteistämme ei ilmene, oliko seurakuntalaisten jo keskiaikana
-suoritettava pappiloihin maanviljelyspäivätöitä. Erään tiedon mukaan
-keskiajan lopulta oli lukkarin suoritettava papille 7 päivätyötä
-vuodessa.[805]
-
-Päivätöistä keskiajan aatelin yksityistiloilla ei ole suoranaisia
-tietoja. Koska kuitenkin uskonpuhdistusajan alkupuolella päivätöitä
-mainitaan monella aatelistilalla ja kun päivätöitä todistettavasti
-varsin laajassa mitassa käytettiin suurimmissa kruununkartanoissa kuten
-piispankartanoissakin jo 1300-luvulla, on samanlainen järjestelmä
-keskiajan loppupuolella varmaan ollut käytännössä suuremmilla
-aatelistiloillakin. Mitä muuten näitten tilain päivätöihin tulee, niin
-näyttävät tavat uuden ajan alussa kaikkialla olleen samat. Aatelisten
-sekä kuninkaan perintö- ja omain tilain lampuotien päivätyömäärät
-olivat 8-12 päivään vuodessa; Suitian kartanon lampuotien 12
-päivätyöstä vähän myöhemmällä ajalla oli 6 varsinaista "vuotuista
-päivätyötä" ja 6 "apupäivätyötä", jotka viimemainitut tehtiin kartanon
-ruuassa.[806]
-
-
-
-3. LINNAN PÄIVÄTYÖT.
-
-
-Suurimmat päivätöitten käyttäjät keskiajalla olivat kuitenkin kruunun
-päälinnat. Keskiajan loppupuolella ne olivat maamme tärkeimmät
-maatalouskeskukset ja niillä oli maanviljelystään varten käytettävänään
-kokonaisten linnaläänien päivätyöt.
-
-Näistä linnain maataloudellisista päivätöistä, jotka ovat erotettavat
-linnain rakennusvelvollisuudesta, eivät keskiajan omat asiakirjat
-paljoa puhu. V. 1347 mainitaan Viipurin pitäjästä maksetuksi linnaan
-nauta työn lunastukseksi.[807] Ahvenanmaalla esiintyy kruunulle
-suoritettava työvero jo v:n 1413 tileissä. Lounais-Suomessa tämä
-työvelvollisuus järjestettiin Eerik Pommerilaisen Suomessa käydessä
-(1407) kuninkaan ja Turun läänin rahvaan sopimuksella, joka v. 1419
-määrättiin edelleenkin noudatettavaksi.[808] Kuningas Kaarle
-Knuutinpojan kirjeellä v. 1450 järjestettiin Turun läänin päivätyöt
-siten, että kuudesta linnan lähipitäjästä oli kunkin talonpojan tehtävä
-8 juhtapäivätyötä karjakartanoon ja lisäksi 4 kuormaa halkoja linnaan,
-mutta muiden pitäjäin oli toimitettava linnaan kultakin 40 savulta yksi
-vuosityömies, eikä rahaa ollut enään otettava työn sijasta.[809]
-
-Näistä asiakirjoista selvästi nähdään, että päivätöitä keskiajan
-linnoihin tehtiin myöskin maanviljelyksen vuoksi. Vaikkeivät asiakirjat
-näiden päivätöiden syntymä-aikaa ja -tapaa tarkemmin valaisekaan, niin
-jo se seikka, että keskuslinnat todennäköisesti ovat perustetut
-vanhempain kartanoiden yhteyteen ja että yleensä sellaisissa
-kartanoissa päivätyöt olivat käytännössä jo 1300-luvulla, tekee
-luultavaksi, että päälinnainkin maanviljelyspäivätyöt ovat peräisin
-1300-luvulta.
-
-Päivätyövelvollisuuden alaisia olivat keskiajan päättyessä kaikki
-linnaläänit. Velvollisuuden perusteet olivat eri maakunnissa erilaiset.
-Ahvenanmaalla suoritti jokainen savu 12 päivätyötä. V.-Suomessa
-suoritettiin päivätyöt täysiveroittain ja savuittain, Turun lähellä
-olevissa pitäjissä 5 päivätyötä täysiverolta. Myöskin Raaseporin
-läänissä, Porvoon läänissä ja Savossa päivätyöt suoritettiin
-täysiveroittain, ensinmainitussa läänissä kultakin täysiverolta 2
-"laillista päivätyötä", vaan 1540-luvulla 3, Porvoon läänissä
-nähtävästi sama verta ja Savossa 12 "laillista päivätyötä". Viipurin
-läänissä suoritti kukin savu eli mies 6 (Uudellakirkolla 5) päivätyötä.
-Hämeessä ja Ylä-Satakunnassa, jotka alkuaan olivat samaa veroaluetta,
-oli päivätyövelvollisuus suoritettava jousittain; jousen määrä oli 3
-päivätyötä. Ala-Satakunnassa ja Pohjanmaalla taas oli päivätöiden
-alkuperäisenä perusteena miesluku, Satakunnassa 3 päivätyötä kultakin
-talolliselta.[810] Työvelvollisuus siis yleensä perustui mies- eli
-talolukuun.
-
-Suoritettavain päivätöiden lukumäärä vaihteli eri maakunnissa osittain
-siitä syystä, että velvollisuuden perusteet olivat erilaisia, osittain
-siitä syystä, että toisilla maakunnilla oli raskaampi taakka
-kannettavanaan. Yleensä ei päivätyörasitus kuitenkaan ollut suuri,
-sillä vielä 1530-luvulla oli tämänlaatuinen päivätyö yleensä
-lunastettavissa 1 vanhalla äyrityisellä.
-
-Keskiajan linnat eivät voineet käyttää kaikkia laillisia päivätöitänsä
-eikä laajain linnaläänien perukoilta olisi ollut mahdollistakaan niitä
-luonnossa suorittaa. Missä päivätöitä luonnossa tehtiin, teki niitä
-tavallisesti vain linnan lähin ympäristö. Ahvenanmaalla kävi työssä
-vain Sundin pitäjä ja osa Saltvikin pitäjää. Turun linnaan tekivät
-päivätöitä v:n 1450 määräyksen mukaan ainoastaan Räntamäen, Raision,
-Ruskon, Kaarinan, Liedon ja Piikkiön pitäjät; 1530-luvulla mainitaan
-Piikkiön sijasta Rymättylä, mutta 1500-luvun lopulla jälleen Piikkiö ja
-Paimiokin päivätyön tekijöinä. Raaseporin tarpeeseen riittivät Karjan
-pitäjän päivätyöt, Kokemäenkartano tuli toimeen Kokemäen, Euran,
-Köyliön sekä 1 Eurajoen ja 3 Ulvilan neljänneskunnan päivätöillä.
-Hämeessä teki päivätöitä ainoastaan Hattulan kihlakunta. Viipurin
-linnan päivätöitä suorittivat luultavasti ainoastaan Viipurin,
-Säkkijärven, Lappeen ja Taipaleen pitäjät. Savonlinnan "laillisia
-päivätöitä" suoritti ainoastaan Sääminki täyden määrän (12 pt
-täysiverolta) sekä Rantasalmen 2 ja Juvan 2 neljänneskuntaa puolet
-määrää (6 pt täysiverolta).
-
-Muualta linnalääneistä lunastettiin päivätyöt raha- ja tavaramaksuilla.
-Rahalunastus oli v:n 1451 tilien mukaan yleinen Raaseporin läänissä;
-sitä maksettiin v. 1540 12 killinkiä 3 päivätyöltä, siis äyrityinen
-päivätyöltä (äyrityinen = 4 killinkiä). Porvoon läänissä maksettiin
-uuden ajan alussa työrahoja täysiverolta 9 killinkiä. Hämeessä
-laskettiin kolmen päivätyön lunastukseksi 5 äyrityistä,
-Varsinais-Suomessa v. 1540 täysiveron päivätyömaksuksi 1 1/2 äyriä,
-mikä summa muutamaa vuotta myöhemmin nostettiin 5 äyriksi. Vallitsevana
-päivätyön hintana keskiajan lopulla oli kuten sanottu 1 äyrityinen.
-
-Veroesineet taas, joilla päivätöitä keskiajan lopulla lunastettiin,
-olivat jos jonkinlaisia: Turun läänissä "työruis", "työmaltaat",
-"työvoi", "työkalat", "työturskat" (meripitäjissä), Ala-Satakunnassa
-voi (72 leiv. kultakin talolliselta), Ylä-Satakunnassa "päivätyöhauit"
-(jokaiselta jouselta 6 naulaa); Hämeessä maksettiin jouselta 2 karpiota
-ohria, Viipurin läänissä Äyräpään kihlakunnassa 1 kyyn. palttinaa
-päivätyöltä,[811] Savossa täysiverolta syli halkoja tai leiviskä
-"viikkokaloja". Keskiajan kirjavat verotavat näkyivät tässäkin.
-
-Kuten muutkin verot keskiajalla niin päivätyötkin ja niiden
-verovastikkeet yleensä suoritettiin verokunnittain. Turun läänissä
-kruunu vielä keskiajan lopulla vaati boleilta määrätyn tasaisen summan
-rahaa, mistä 1 1/2, mistä 2, mistä 5 markkaa, tai 1 1/2, 2, 3, 4 puntaa
-rukiita tai ohria verokunnalta.
-
-Joskus oli sopimus veron suorittamisesta tehty koko pitäjän kanssa. Kun
-Laitilassa kukin verokanta maksoi 14 äyriä, mutta koko pitäjä 7 mk, ja
-Lapissa kukin verokunta 2 1/2 mk 4 äyrityistä, mutta koko pitäjä
-yhteensä 8 mk, niin ilmeisesti oli vero ensin laskettu koko pitäjälle
-ja vasta sitten tasattu verokuntain kesken. Muuallakin pitäjät olivat
-tällä alalla verokokonaisuuksia, sillä yleensä suorittivat saman
-pitäjän verokunnat samansuuruiset päivätyölunastukset. Yksinäisenä
-poikkeuksena säännöstä oli Sauvon pitäjä, jonka verokunnat suorittivat
-erisuuruisia työveroja. Satakunnan vanhimpain tilikirjain mukaan
-suoritettiin Ylä-Satakunnan päivätyöhauit pitäjittäin, 48 leiv.
-pitäjältä.[812] V:n 1451 tilien mukaan suorittivat verokunnat yli
-koko Raaseporin läänin samansuuruisen päivätyölunastuksen
-(erfuodespeningar): 20 äyriä 4 äyrityistä.[813]
-
-Verokunnan keskuudessa velvollisuus jaettiin veronalaisille tavallisten
-veroperusteiden mukaan. Mutta harvinaisempiakin tapoja käytettiin.
-Nousiaisissa, Lemussa, Mynämäellä, Vehmaalla ja Laitilassa perittiin
-työrahat siten, että kultakin pääveron markalta maksettiin lisäksi 1
-äyrityinen (Laitilassa 9 penninkiä). Lapin pitäjässä saatiin työrahat
-kokoon siten, että verokuntamiehet ottivat kultakin täysiverolta 1
-äyrin ja siten saaduista varoista maksoivat linnaan vietävän karjan,
-päivätyömaksun ja erinäisiä verokulunkeja. Oli oikea mullistus tällä
-alalla, kun nämä mutkalliset maksutavat v:n 1540 verouudistuksessa
-hävisivät ja muutettiin yhdenmukaiseksi rahalunastukseksi, kultakin
-täysiverolta 1 1/2, myöhemmin 5 äyriä.[814]
-
-Mutta seuratkaamme jo niitäkin, joiden tuli suorittaa päivätyönsä
-linnan niityillä ja vainioilla. Eräs asiakirja, vaikka onkin sangen
-myöhäinen (v:lta 1598), antaa hauskoja viittauksia siitä, miten
-päivätöitä Turun linnaan suoritettiin luultavasti varhaisesta
-keskiajasta saakka.[815] Siinä näet kerrotaan, että Maarian, Raision,
-Ruskon ja Liedon talonpojat suorittivat päivätöitään Turun linnan
-"suureen karjakartanoon" siten, että kukin täysiverollinen viljeli 1
-tynnörinalan peltoa. Samoin oli Piikkiön, Kaarinan ja Paimion
-talonpoikain viljeltävä linnaan kuuluvan Heikkilän kartanon vainiota,
-kunkin täysiveron 1 tynnörinala. Asiakirjassa ilmoitetaan, että suuret
-osat mainittuja kartanoiden vainioita olivat joutuneet autioiksi ja
-viljelemättömiksi siitä syystä, että kruunu oli läänitysten ja
-verotalojen autioitumisen kautta menettänyt päivätöitä; niinpä oli
-suuren karjakartanon vainiossa 53 miehen osaa eli 53 tynnörinmaata ja
-Heikkilän vainiossa 77 1/2 miehen osaa eli 77 1/2 tynnörinalaa autiona.
-
-Jos päivätöitä olisi vain ylipäisesti tehty linnaan ja niitä käytetty
-sen mukaan, kuinka linnan haltija kulloinkin määräsi tai katsoi
-tarvittavan, ei tietystikään noin säännöllistä autioalaa linnan
-vainiossa olisi ilmestynyt. Nähtävästi oli siis kullakin veronalaisella
-linnan vainiossa määrätyssä paikassa oma pysyvä tarkoin määrätty
-osansa, joka jäi autioksi, ellei viljelijä saapunut velvollisuuttansa
-täyttämään. Luultavasti vielä saman pitäjän tai verokunnan viljelysosat
-olivat linnan vainioilla sopivasti yhdistetyt ja ryhmitetyt, koskapa
-asiakirjassa puhutaan Heikkilän vainiossa olevasta Kakskerran
-saarelaisten osasta ikäänkuin jostakin kokonaisuudesta. Tällainen
-viljelystapa vaati juhtapäivätöitä, jollaisia v:n 1450 määräysten
-mukaan Turun linnaan suoritettiinkin. Sitävastoin ei päivätöitten luvun
-tarvinnut olla suuri. Työ varmaankin suoritettiin kollektivisesti,
-mutta talonpojat jättivät kyntämättä ja korjaamatta sellaisen osan,
-jonka puolesta ei yhteiseen työhön otettu osaa. Tällä tavoin talonpojat
-linnan vainiolla suorittivat viljelysvelvollisuutensa samanlaiseen
-tapaan, joka oli vallalla talonpoikain kotikylissäkin.
-
-Raaseporin linnaan suorittivat Karjan pitäjän miehet päivätyönsä
-luonnossa. Linnan vanhoissa tileissä on siitä säilynyt
-yksityispiirteitä, joista nähdään, että työmaana olivat pääasiallisesti
-linnan kaksi vainiota ja että työ suoritettiin verokunnittain, niin
-että saman bolin puolesta oltiin samanaikaisesti työssä ja
-samanlaatuisessa työssä. Tavallisesti tekivät veronalaiset yhden
-hevospäivätyön, joka luettiin kahdeksi päivätyöksi, ja yhden
-jalkapäivätyön.[816]
-
-Hämeenlinnassa hoidettiin veropäivätöillä linnan lähellä olevat
-Saaristen ja Ojoisten karjakartanoiden kaksijakoiset vainiot sekä
-linnan niityt. V:n 1547 tileissä on säilynyt hauska kaavake, jonka
-mukaan kesätyöt täällä suoritettiin kollektivisesti pitäjittäin
-määrätyssä järjestyksessä. Ensin saapui Janakkala tekemään kevätkynnön,
-sitten Renko kertasi ja kylvi herneet ja pavut, Lehijärvi saapui
-niittämään linnan niityt ja Mäskälä leikkasi rukiin, minkä jälkeen
-Hattula toimitti syyskynnön ja -kylvön. Näihin töihin kului n. 2 000
-päivätyötä; jäljellä olevat n. 1 000 päivätyötä käytettiin lannanajoon
-ja -levittämiseen y.m.s.[817]
-
-Puiminen oli Hämeenlinnassa järjestetty siten, että eri pitäjistä,
-luultavasti kiertojärjestyksessä, tuli pitemmäksi ajaksi puimatyöhön
-joukko miehiä, jotka saivat palkan kotonaolevilta jousilta. V. 1547 oli
-sillä tavoin Asikkalan puolesta 20 miestä 36 päivää linnan puimatyössä,
-ja vielä 1583 tuomittiin Lopella kaikille niille, jotka olivat puineet
-riihiä ja tehneet alinomaistyötä (alinåmaisarbete) linnan
-karjakartanossa, palkkansa muilta verollisilta.[818]
-
-Viipurin linnaan suoritettavain päivätöittensä sijasta Viipurin piirin
-pitäjän verolliset vetivät linnaan halkoja, kantoivat ne ylös ja
-pitivät kunnossa linnan ankeriaisarkut.[819]
-
-Paitsi edelläkerrottuja säännöllisiä päivätöitä, joita usein
-nimitettiin laillisiksi päivätöiksi, oli talonpoikain uuden ajan alussa
-toisissa lääneissä tehtävä vielä eri tarkoituksiin lisäpäivätöitä tai
-erikseen ne lunastettava. Ala-Satakunnassa tuli neljänneskunnittain
-Kokemäen, Huittisten, Loimaan ja Euran pitäjäin, Köyliön kappelin ja 3
-Ulvilan pitäjän neljänneskunnan "vetää nuottaa kartanon tarpeeksi omine
-nuottineen niin usein kuin heille sanotaan", mutta koko muusta
-Satakunnasta suoritettiin sen sijasta nuotanvetohaukia, koko
-Ylä-Satakunnassa 5 leiv. neljänneskunnalta, Ala-Satakunnassa
-epätasaisempia määriä. Savonlinnan läänissä vaadittiin kultakin
-täysiverolta 4 ja puoliverolta 2 apupäivätyötä.[820]
-
-Erään veroselityksen mukaan oli Säämingin kolmen neljänneksen
-velvollisuutena omine halkoineen ja kustannuksineen puida linnan
-molempain karjakartanoiden vilja ja Säämingin neljännen neljänneksen
-hoitaa Venäjän rajalla oleva Peltosalon niitty. Myöskin linnan
-kaskenpoltto, jota varten Pellosniemen neljänneskuntain oli
-toimitettava linnaan 2 "kahdeksan viikon kaskitalonpoikaa", on
-parhaiten luettava tähän päivätyöryhmään.[821]
-
-
-
-4. RAKENNUSVELVOLLISUUS.
-
-
-Rakennusvelvollisuus, sekä seurakuntalaisten että lampuotien ja kruunun
-verollisten, on jo varhaisella keskiajalla juurtunut rasitus.
-
-Pappilan rakentaminen oli V.-Suomen Uudellakirkolla jo v. 1411 jaettu
-neljänneskuntain kesken siten, että kullakin neljänneskunnalla oli
-rakennettavanaan määrätyt huoneet.[822] Meillä ei ole keskiajalta
-samanlaisia todisteita muilta seuduilta, mutta kun uudempina aikoina
-sellainen alkuinen rakennusvelvollisuus oli vallitsevana lukuisissa
-vanhoissa seurakunnissa, on hyvin luultavaa, että niissä on
-keskiajan tapa jatkunut. Samaa on myöskin sanottava kirkkojen
-rakentamisvelvollisuudesta.[823]
-
-Lampuotien rakennusvelvollisuutta mainitaan Pyhäjoen kruununkartanon
-alustalaisten veroja koskevassa v. 1447 tuomiossa. Kun useassa vanhassa
-kruununkartanossa oli torneja ja muita varustuksia, on luultavaa, ettei
-niitä rakennettu eikä ylläpidetty ilman lampuotien työtä, vaikkei siitä
-olekaan suoranaisempia todistuksia kuin ne rauniot, jotka vielä niiden
-paikkoja merkkivät.
-
-Suurten päälinnain rakentaminen on jo ensi ajoista saakka
-asiakirjainkin todistuksen mukaan ollut verollisten suoritettava. Sitä
-mainitaan yleisenä verovelvollisuutena Turun, Hämeen ja Viipurin
-linnoja koskevassa luovutuskirjassa v:lta 1340.[824]
-
-Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoissa on viittauksia siitä, miten
-tämä rakennusvelvollisuus oli keskiajalla järjestetty. Hämeessä oli
-kunkin kihlakunnan rakennettavana määrätty osa linnaa sekä Ojoisten ja
-Saaristen karjakartanoiden rakennuksia. Viimemainitut rakennukset
-olivat kussakin kihlakunnassa taas jaetut eri pitäjäin kesken, ja siitä
-päättäen, että v. 1547 kaikkia Ylisen kihlakunnan neljänneskuntia
-sakotettiin linnan kattojen korjauksen laiminlyömisestä, olivat varmaan
-pitäjät ja neljänneskunnat vastuunalaiset kukin määrätystä osastaan
-linnan rakennuksiakin.[825]
-
-Samanlaista järjestystä noudatettiin myös Viipurin linnan
-rakentamisessa. Kun v. 1548 Viipurin linnassa rakennettiin kalahuoneen
-ja nostosillan välistä hirsisiltaa, "havaittiin kaupungin
-muistikirjasta (stadzens tänckebok), että Muolan ja Hanttulan piti
-rakentaa".[826]
-
-Turun linnan rakennuksia varten pitäjät maksoivat linnanrakennusrahoja
-sen mukaan kuin linnanvouti vaati; v. 1538 maksoivat useimmat pitäjät
-8, jotkut 10, jotkut pienet pitäjät 2-7 mk. Paraisten, Kemiön
-ja Nauvon pitäjät maksoivat sen lisäksi eri maksun laivasillan
-rakentamisesta.[827] Nähtävästi tämän järjestelmän takana oli vanhempi
-pitäjäin ja verokuntain kesken jaettu rakennusvelvollisuus.
-
-
-
-5. "SOTKEN SAVEA, TEEN TIILIÄ."
-
-
-Linnanrakennusvelvollisuus tuotti talonpojille raskaan ja ikävän
-lisätyön: savityön. Vielä uskonpuhdistusajan alussa tiilisavi
-valmistettiin sotkemalla, ja tiilityöhön tarvittiin uskomattoman paljon
-päivätöitä. Muuraustyössä taas tarvittiin kokeneitten muurimestarien
-apua ja sekin niinkuin kaikki linnatyö tuli tietysti talonpoikain
-kustannettavaksi.
-
-Hämeessä oli vanhimpain verokirjain mukaan kunkin koukun vastattava
-6 savityöpäivästä; veroperuste oli siis toinen savi- kuin
-maanviljelyspäivätöissä. Suurin osa Hämettä suoritti tämän veronsa
-neljänneskunnittain kannetulla ohra-, hauki-, voi-, humala- tai
-ruokakalamaksulla kirvesmiesten ja savityön edestä ja erityisellä
-muurimestarimaksulla, jota meni 1 1/2 äyriä koukulta tai määrätty erä
-ohria tai humaloita neljänneskunnalta. Luonnossa suorittivat savityön
-ainoastaan Hattulan kihlakunnan pitäjät, paitsi Hattulaa, jonka sijasta
-Kalvoila sai käydä sotkemassa savea linnan "tiilisalissa"; muitakin
-pitäjiä tavataan toisinaan tässä työssä, joka siten osittain vuorotteli
-eri pitäjäin kesken. Työ suoritettiin neljäskunnittain, siten että
-esim. 11-koukkuinen neljäskunta piti miestä savityössä 66 päivää eli 11
-viikkoa.[828]
-
-Raaseporin läänissä suoritettiin ennen kerrottujen "laillisten
-päivätöitten" lisäksi päivätyö pari muurimestarin työtä varten.[829]
-Koska nämä jälkimäiset päivätyöt suoritettiin saman perusteen
-(täysiveron) mukaan kuin ensiksi mainitutkin, ei niitä linnan
-myöhemmissä tileissä aina erotettu.
-
-
-
-6. "PITKIÄTYÖMIEHIÄ".
-
-
-Muutamissa keskiajan linnoissa oli linnan palveluksessa n.s.
-_pitkiätyömiehiä_ (långarbetskarlar). Ne olivat talonpoikain koko
-vuodeksi tai määrätyksi työkaudeksi linnan palvelukseen palkkaamia
-kirvesmiehiä tai muita työntekijöitä. Tällä alkuisella tavalla
-hankittiin keskiajalla linnoihin tarpeellinen palvelus- ja työväki.
-
-Tätä mielenkiintoista työlaitosta selvästi tarkoittaa Turun linnan
-työveroja koskeva v:n 1450 asiakirja määrätessään, että niistä
-pitäjistä, jotka eivät muita päivätöitä luonnossa suorittaneet, oli
-jokaisen 40 savun toimitettava mies linnan työhön vuodessa.[830]
-Myöhemmin ei näitä vuosityömiehiä Turun linnassa kumminkaan tavata.
-
-Raaseporin läänissä tuli uuden ajan alussa jokaisen pitäjän muitten
-työverojensa lisäksi pitää kirvesmiestä linnan palveluksessa Valpurista
-(toisinnon mukaan Filippon ja Jaakobin päivästä) Martinpäivään saakka,
-siis kesä-puolen vuotta. Ellei sellaista miestä linnassa tarvittu,
-maksettiin kruunulle 2 killinkiä (= l/2 äyriä) joka mieheltä
-"kirvesmiesrahoja".[831]
-
-Viipurin läänissä oli jokaisen neljänneskunnan (= 30 täysiveron)
-pidettävä miestä linnan työssä ympäri vuoden. Miehen palkkaamiseksi
-maksoi jokainen täysivero pannin rukiita toisen maltaita, millä
-viljalla neljänneskunnan pitkätyömies piti itsensä ruuassa ja
-vaatteessa. Säkjärvi, Virolahti ja Vehkalahti eivät näy tätä veroa
-maksaneen. V. 1546 lakkasi tämä vanha järjestelmä Viipurin linnassa;
-sinne otettiin silloin omia renkejä ja entisten pitkäintyömiesten
-palkkapannit vietiin kruunulle.[832]
-
-Savonlinnassakin oli pitkiätyömiehiä. Savossakin oli jokaisen
-neljamieskunnan pidettävä linnan palveluksessa miehensä Ristinpäivästä
-keväällä Ristinpäivään syksyllä s.o. noin 18 viikkoa; kun Savossa
-neljänneskuntia oli 20, oli siis pitkiätyömiehiäkin 20.[833] Myöhemmän
-tiedon mukaan oli jokaisen neljänneskunnan Savossa pidettävä linnan
-työssä 2 (Säämingissä 1) "kahdenkymmenen viikon talonpoikaa", 2
-(Pellosniemessä 3) "kuuden viikon talonpoikaa", minkä lisäksi
-Pellosniemen ja Visulahden oli suoritettava hiilenpolttoa linnalle
-erityisen säännön mukaan ja päällepäätteeksi Rantasalmen ja Juvan 8
-neljänneskunnan vuosittain poltettava linnan kalkkiuunissa 2 uunia
-kalkkia.[834]
-
-Savon päivätyöjärjestelmä oli erinomaisen laaja. Tässä etäisessä
-rajamaakunnassa kruunu nähtävästi tarvitsi paljon työvoimia eivätkä
-verolliset näytä olleen halukkaita vaihtamaan päivätöitä rahamaksuun
-tai muihin veroesineisiin. Se suunnaton päivätyömäärä, mikä
-Savonlinnassa kulutettiin 1500-luvun puolivälissä, oli nähtävästi vain
-perintöä linnan rakennusajalta ja vieläkin varhaisemmista oloista.
-
-Kuten olemme nähneet, oli näitä päivätöitä usean laatuisia: (1)
-lailliset päivätyöt, joita kukin täysivero suoritti 12, olivat vanhoja
-maataloudellisia päivätöitä; (2) apupäivätyöt, kultakin täysiverolta 4,
-joihin olemme lukeneet riihipäivätyöt; (3) pitkättyömiehet, joiden
-työhön luemme myöskin hiilenpolton ja kalkinpolton. Tähän tulee vielä
-lisäksi (4) jauhatustalonpojat (Male böndher eller Stampeböndher),
-joita kunkin kymmenysmiehen tuli lähettää nimismiestaloon 6-36
-päivätyötä varten, sekä (5) nimismiespäivätyöt, joita kunkin täysiveron
-tuli suorittaa nimismiehelle 2 ja kunkin puoliveron yksi niinikään
-nimismiehelle. Molempia viimeksimainittuja päivätöitä, joiden tarkoitus
-kaiketi oli käräjäkestitysten varustaminen ja nimismiehen talon
-viljeleminen, mainitaan 1500-luvun keskivaiheilla jo vanhoiksi
-veroiksi.[835]
-
-
-
-7. AJOVEROT.
-
-
-Emme vieläkään ole päässeet keskiajan työlistan päähän. Jäljellä ovat
-ajoverot s.o. rakennustarpeiden, kuten hirsien, lautain, tuohien,
-kivien, kalkin hankinta ja kuljetus verottajalle. Myöskin sellaisten
-tarveaineiden kuin halkojen, sysien ja olkienkin hankinta kuuluu
-oikeittain tähän veroryhmään. Kuljetusvaivan vuoksi niitä jo
-keskiajalla kutsuttiin ajoiksi tai ajoveroiksi (akse, okar), jota
-nimitystä jo Helsinglannin laissa käytetään kirkon rakennusaineitten
-hankinnasta.
-
-1500-luvun oloista päättäen kuului muutamain vanhain suurkartanoitten
-lampuotien velvollisuuksiin ajoveroja. Kuusiston lampuodit maksoivat
-piispankartanoon m.m. hiiliä ja halkoja.[836] Ruonan kartanon
-lampuotien tuli kunkin toimittaa kartanoon 2 verohirttä, kuorma
-aidaksia ja 1/2 katiskaa.[837]
-
-Kruunun linnoihin suoritettiin keskiajalla varmaan paljon ja
-monenlaisia ajoveroja. Raaseporin läänissä suoritettiin v:n 1451 tilien
-mukaan melkoinen rahavero ajojen lunastukseksi. Keskiajan ajoverojen
-laadusta saadaan tarkempia tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan
-tilikirjoista. Niiden mukaan ajoverot olivat suurimmassa osassa Suomea
-pääasiallisesti samaan tapaan järjestetyt, vaikka eri linnain olojen ja
-tarpeen mukaan lukuisia pieniä poikkeuksia tehtiin. Ajojen laadut ja
-määrät näkyvät seuraavasta asetelmasta:
-
-           Ahv.maa Turun l.   Hämeen l. Raasep.l. PL    VL   Savonl.l.
- Verokpl    (savu) (er. per.) (nelj.k.) (verok.) (tv.) (tv.) (nelj.k.)
-
- hirsiä kpl    1     maks.       5         1       1     1      12
- lautoja "     1       "        10         2      --    --      40
- tuohta, levyä --      "       9-10      400      30    --    1500
-                              kantam.
- kiviä, syltä  --     --        --        --     maks.  --    maks.
- kalkkia, tnr  --     --         1        --      --    --       1
- halk., syltä 2 kuor. maks.      2         2      --   3 1/2  maks.
- hiiliä, tnr    2     --        --        --      --    --      --
- niiniä, naul  --     --        --        14       7   4-10      1
- hamppua, naul --     --        --         7       7    --      20
- köysiä, kpl   --     --        --        --      --    --      12
- tervaa, tnr   --     --        --        --     maks. maks.     1
-
-Ahvenanmaan ajoveroista on jo ennen tehty selvää.
-
-Turun läänissä oli uuden ajan alussa jäljellä vain muutamia ajoja.
-Yleisesti suoritettiin läänissä vain halkoja, joita maksettiin missä
-savun, missä täysiveron eli miesluvun mukaan. Hirsiä ja lautoja saatiin
-enään vain Pöytyältä, tuohta ainoastaan Teijon verokunnasta Perniöstä
--- varmaan viimeisinä jätteinä muinoin yleisemmästä verosta.
-
-Hämeen läänin monimutkaiset työ- ja ajoverot uuden ajan alussa ovat
-kauan olleet kameralistien kauhistuksena. Pohjaltaan ei asia Hämeessä
-ollut sen kummempi kuin muuallakaan. Työverot olivat yleensä samat kuin
-muualla, mutta kun ainoastaan linnan lähimmät ympäristöt niitä
-suorittivat työllä ja ajoilla ja muut seudut niitä lunastivat rahalla
-tai erilaisilla verotavaroilla, seurasi siitä näennäisesti selviämätön
-vyyhti. Mitä erikseen ajoveroihin tulee, niin hirsiä ja lautoja
-suoritti luonnossa ainoastaan 3 Hattulan kihlakunnan pitäjää; muilta
-seuduilta maksettiin lunastukseksi rahaa (koukulta 1 äyri) tai ohria,
-haukia, ruokakalaa, voita tai humaloita. Tuohia maksoi luonnossa neljä
-Sääksmäen ja neljä Hattulan klk:n pitäjää; muualta tuli rahaa (1/2
-äyriä koukulta) tai ohria tai voita. Kalkkia maksoi 8 Hämeenlinnan
-lähipitäjää. Tiilihalkoja vedättivät 4 Sääksmäen ja 4 Hattulan klk:n
-pitäjää; muualta maksettiin rahaa (18 penninkiä koukulta), haukia tai
-lahnoja. Hattulan pitäjä oli vapautettu hirsien, lautain, tuohien
-ja tiilipuiden vedätyksestä sekä muurimestarin palkkauksesta
-ja "rekirahoistakin", koska sen tuli vedättää hieta linnan
-muuraukseen.[837]
-
-Raaseporin läänissä maksoi v. 1451 jokainen verokunta _ajorahoja_
-(aksepeningar) 2 mk 8 killinkiä. Uuden ajan alussa suoritettiin ajot
-luonnossa samalla säännöllisellä tavalla kaikissa verokunnissa.
-
-Porvoon läänissä lunastettiin kivien vedätys 2 (Pyhtäällä 4) killingin
-maksulla täysiverolta. Tervaa maksoi jokainen neljänneskunta 1/2
-tnr.[839]
-
-Viipurin läänissä suorittivat hirsiä ainoastaan Viipurin, Säkjärven,
-Lappeen ja Taipaleen pitäjät. Samoista pitäjistä suoritettiin
-verohalkoja 1 syli täysiverolta, Lappeen ja Taipaleen pitäjistä tehtiin
-täysiverolta 1/2 syltä tiilihalkoja ja samoista pitäjistä ynnä Viipurin
-pitäjästä 2 kuormaa hiilipuita. Sitäpaitsi suoritettiin koko läänistä
-nimismiesverossa kultakin savulta kuorma halkoja, mikä velvollisuus
-tavallisesti oli järjestetty niin, että muutamat neljänneskunnat sen
-maksoivat rahassa (3 killinkiä savulta), mutta yksi neljänneskunta
-suoritti halot (ja oljet) nimismiestaloon käräjäin ja kestitysten
-pitämistä varten. Niiniä maksoivat luonnossa ainoastaan Virolahden ja
-Vehkalahden pitäjät: muualla läänissä tämä vero lunastettiin 1
-killingin maksulla täysiverolta. Tervaa maksoivat Virolahti ja
-Vehkalahti 6 naulaa täysiverolta; Lapveden, Taipaleen, Muolan ja
-Hanttulan pitäjät suorittivat neljänneskunnilta 1/2 tnr.
-
-Savossa suoritti kuusitoista neljänneskuntaa kukin 12 hirttä ja 40
-lautaa ja neljä neljänneskuntaa kukin puolet näistä määristä. Halkoja
-suorittivat muut pitäjät paitsi Sääminki täysiverolta 1 sylen.
-Kivisyliä, jotka olivat mitaltaan halkosylen kokoisia, suorittivat
-Pellosniemen ja Visulahden pitäjät sylen kultakin 4 täysiverolta.
-
-
-
-
-XIII. KESKIAJAN VIRKAMIEHIÄ.
-
-
-
-1. LÄÄNINMIEHET JA LINNANVOUDIT.
-
-
-Keskiajan johtavia kruununvirkamiehiä Suomessa ovat olleet
-linnanvoudit. Mutta kun linnanvoutien viran on katsottava varsinaisesti
-syntyneen vasta päälinnain perustamisen yhteydessä, tulee vastattavaksi
-kysymys, miten virkamieslaitos täällä on ollut järjestetty
-varhaisimmalla keskiajalla, ennen linnahallinnon muodostumista.
-
-Ennenkuin lähdemme tähän kysymykseen vastaamaan, mainittakoon pari
-sanaa eräästä Ruotsissa ja Tanskassa varhaisimpana keskiaikana
-ilmenevästä hallintoseikasta.
-
-Ruotsin tärkein paikallinen viranomainen mainittuna aikana oli
-nimismies, tunnettu m.m. ruotsalaisella nimellä "länsman", "soknare" ja
-latinankielisellä nimellä "exactor, exactor regius".[840] Mutta on
-tarkoin huomattava, ettei se nimismies, jota Ruotsissa tällä nimellä
-kutsuttiin, ollut samanlainen virkamies kuin nimismies myöhemmällä
-keskiajalla ja uuden ajan alussa. Maakuntalakien aikana nimismies
-Göötanmaissa "lænsman", "konungsbryti", "konungsbryti i Upsala bo" ja
-"konungs soknare" Vestmanlannissa "husabyman" nimisenä kuninkaan
-palvelusmiehenä hoiti hänelle uskottua kuninkaan kartanoa ja toimi
-kuninkaan yleisvirkamiehenä piirissään. Vaikkei lähteistä näy, oliko
-Sveanmaan "lænsman" alkuaan kuninkaankartanon hoitaja, niin näkyy
-kumminkin se, että hän täälläkin oli aikaisin tunnettu varsinainen
-virkamies, jolla oli mitä monipuolisimmat tehtävät.[841]
-
-Erinomaisen selvänä esiintyy vastaava laitos muinaisessa Tanskassa.
-"Brytiæ" yksityisoikeudessa merkitsi osa-asukasta tai yhtiömiestä, joka
-yhdessä toisen kanssa harjoitti maanviljelystä tai otti hoitaakseen
-toisen maata ja karjaa. Kuninkaatkin käyttivät edukseen samaa
-järjestelmää, ja Tanskan vanhoissa asiakirjoissa usein mainitaan
-"Konungs brytiæ". Nämä kuninkaan maan viljelijät olivat samalla
-kuninkaan virkamiehiä. Tanskan vanhimmissa laeissa mainitaan useasti
-kuninkaan "Umbudsman" eli "exactor" nimellä kutsutun virkamiehen
-asunnoksi suorastaan kuninkaan kartano.[842] Siis ilmeisesti sama
-laitos, jota Göötanmaan "konungsbryti" tarkoittaa.
-
-Suomessakin esiintyy parissa 1300-luvun asiakirjassa _exactor_ ja
-_exactor regius_ niminen viranomainen.[843] Tämän nimityksen
-ruotsinkieliseksi vastineeksi on katsottu nimitystä "länsman".[844]
-Itse asiakirjat eivät kumminkaan oikeuta meitä pitämään exactor nimellä
-kutsuttua viranomaista tavallisena, keskiajan lopulta ja uuden ajan
-alulta tunnettuna nimismiehenä. Kumpikin täällä mainittu exactor
-näyttää olleen kokonaisen pikkumaakunnan virkamies. Kumpikin olivat
-sinettimiehiä. arvattavasti siis rälssimiehiä, toinen lisäksi tuomarina
-esiintyvä. Missään tapauksessa he eivät ole verrattavia myöhemmän
-keskiajan talonpoikaisiin nimismiehiin.
-
-Yhtäläisyys Ruotsin ja Tanskan alkuperäisten "länsmanien", kuninkaan
-kartanoissa toimivain "brytien" kanssa sitävastoin on sattuva.
-Suomessakin kutsutaan exactoria nimenomaan "kuninkaan" virkamieheksi,
-joten hän varmaankin on ollut välittömässä suhteessa kuninkaaseen.
-Suomessakin on varhaisella keskiajalla useita melkoisia kuninkaan tai
-kruunun kartanoita, joita kuninkaan oli vaikea omakohtaisesti hoitaa;
-niissä jos missä olivat eri hoitajat tarpeelliset. Vanhemmalla
-keskiajalla oli täällä käytännössä aluejako pikku maakuntiin ja
-erityisesti pieniin kartanolääneihin, jotka alueet ovat voineet olla
-näiden vanhain viranomaisten virkapiireinä.
-
-Tätä käsitystä puoltaa lisäksi länsman nimityksen vanhin käyttö
-Suomessa. Tämä nimitys esiintyy ensimäisen kerran v. 1348 päivätyssä,
-Satakuntaa koskevassa asiakirjassa[845] ja sen jälkeen vasta 1400-luvun
-alulla. Mutta nuo aikaisemmat lääninmiehet eivät ole myöhempäin
-kaltaisia. V:n 1348 lääninmies oli kuninkaan oma virkamies, hänen
-luottamusmiehiään. joka voudin kanssa sai tehtäväkseen Ulvilan
-kaupungin oikeuksien valvomisen kaupungista muuttaneita kohtaan;
-myöhemmän keskiajan nimismiehet olivat alhaisia kansanvirkamiehiä,
-joille kuninkaat tuskin erityisiä luottamustoimia antoivat. Sattuu nyt
-vielä niin, että tiedetään Ulvilan kaupungin viimeistään 1300-luvun
-ensimäisinä vuosikymmeninä tulleen siirretyksi Ulvilassa olevan
-kruununkartanon (Isonkartanon, Storgården) maalle ja kartanonkin väen
-kuuluneen kaupunkilaisiin.[846] Todennäköisesti on Satakunnassa v. 1348
-ollut kuninkaan "vouti" Kokemäenkartanossa ja muudan kuninkaan
-"länsman" Ulvilan Isonkartanon ja sen alaisen kaupungin erityinen
-lääninmies.
-
-Samantapainen virkamiesten ryhmitys näyttää Satakunnassa olleen
-käytännössä vielä v. 1365, jolloin kuninkaan kirjeessä mainitaan
-"meidän voutejamme ja virkamiehiämme Satakunnassa".[847] Voudin ohella
-tässäkin mainitaan vielä toisia kuninkaan välittömästi käskettäviä
-virkamiehiä, joita tuskin voi pitää muina kuin kruununkartanoitten
-lääninmiehinä.
-
-Vanhojen kruununkartanoitten alueita kutsuttiin myöhemmin yleisesti
-lääneiksi ("Ruonankartanon lääni" Sauvossa, "Kuninkaankartanon lääni"
-Perniössä, j.n.e.). Länsmanit Suomessa ovat luultavasti alkuaan olleet
-näiden läänien "läänin"- eli "läänitysmiehiä".
-
-Myöskin tuota v. 1353 tuomittua salaperäistä Bendict Agghæson nimistä
-henkilöä pitäisimme tämäntapaisena virkamiehenä.[848] Virkamieheksi
-hänet ilmaisee hänen toimensa sakkojen perijänä; toiselta puolen hän
-oli välittömässä suhteessa kuninkaaseen, koskapa hänen rikoksiansa oli
-sekin, että hän oli pidättänyt kuninkaalle lähetettäviä muonavaroja.
-Tämäkin viranomainen oli läheisissä asioissa kuninkaankartanon
-kanssa.[849] Omasta ja vaimonsa (Aelisif) nimestä päättäen hän kuului
-ruotsalaiseen kansallisuuteen ja oli varmaan alhaissyntyinen, koskapa
-ei käyttänyt sinettiä. Arvatenkin on lääninmiehiä niinkuin läänejä
-ollut eriarvoisia.
-
-Kruununkartanoita ja niiden läänejä hoitavat, kuningasta välittömästi
-palvelevat viranomaiset, joilla oli latinankielinen virkanimi "exactor"
-ja ruotsalainen "länsman", tämän mukaan maamme vanhimpia varsinaisia
-kruununvirkamiehiä.
-
-Heidän virkatoimistaan emme paljoa tiedä. Kruununkartanon hoitamisen
-lisäksi niihin kaiketi kuului pääasiallisesti vain verojen kokoaminen
-tai vastaanottaminen niiltä pieniltä maakunta-alueilta, joissa
-kruununkartanot olivat. V. 1326 oli piispalla yksi ainoa nimismies koko
-Uuttamaata (luult. läntistä Uuttamaata) varten;[850] kruunu on voinut
-siinäkin noudattaa kirkon esimerkkiä. Kun varhaisimmalla keskiajalla
-maakunnilla ja pitäjillä oli kansanomaiset tuomarinsa, ei kruunun
-läänimiesten vaikutus arvatenkaan ulettunut varsin syvälle paikalliseen
-hallintoon.
-
-Tämän aikuisen hallintolaitoksen sysäsi syrjään linnahallinto
-_linnanvouteineen_. Tämän hallinnon synty on yhteydessä päälinnain
-perustamisen kanssa. Koska päälinnat v. 1308 jo olivat olemassa, oli
-maamme hallinnon suuri muutos jo silloin tapahtunut.[851]
-
-Vanhimmilla linnanpäälliköillä oli erilaisia virkanimiä, kuten lat.
-"aduocatus", "praefectus", "capitaneus". Viimemainittu nimitys lienee
-erityisesti sotilaspäällikön nimi, mutta kun samaa henkilöä joskus
-kutsutaan sekä "aduocatus" että "capitaneus" nimellä, eivät ne
-käytännössä näytä merkinneen jyrkästi erotettuja virkoja.[852] Suomen
-linnanvoutien asema oli kuitenkin kautta koko keskiajan hyvin
-eriarvoinen. Turun ja Viipurin linnain isännyydet olivat enimmäkseen
-Ruotsin valtakunnan mahtavimpain miesten hallussa, joiden asema oli
-valtiollisesti sangen itsenäinen. Usein näillä mahtavilla
-läänitysmiehillä oli hallussaan päälääninsä lisäksi pienempiä
-linnaläänejä, kuten Turun linnan päälliköllä Raaseporin lääni,
-Satakunta ja Ahvenanmaa.[853] Porvoon lääni näyttää pysyvämmin
-kuuluneen Viipurin linnan alueeseen. Toiselta puolen taas nähdään, että
-kaikki läänit saattoivat olla välittömästi kuninkaan alaisia, jolloin
-niiden linnanvoudit olivat kuninkaan suoranaisia palvelijoita ja
-suorittivat lääninsä veroja suoraan kuninkaalle Ruotsiin, jossa myöskin
-tekivät tilinsä. Epäilemättä on tämä järjestys alkuperäinen. Suomen
-linnat olivat kaikki alkuaan kuninkaan linnoja, niihin maksetut verot,
-yksin lahjaverotkin, olivat kuninkaan (kruunun) veroja. Linnanvouti oli
-veronmaksajan kannalta katsoen aina kuninkaan vouti, silloinkin kun hän
-oli kuninkaasta aivan riippumaton. Maamme keskiaikaisen linnahallinnon
-varsinaisena perusteena eivät siten olleet nuo vaihtelevat ja
-eriarvoiset linnanvoudit, vaan itse linnaläänit linnoineen, jotka
-kaikissa oloissa muodostivat pysyvän verotus- ja hallintopiirin, vaikka
-linnan isännyys kulkikin kädestä käteen.
-
-Jo 1300-luvun alkupuolella asiakirjoissa useamman kerran mainitaan
-päälinnan voutien alaisia virkamiehiä.[854] Vaikkei näiden virkamiesten
-laadusta sen enempää puhuta, on luultavaa, ettei näillä nimityksillä
-tarkoiteta ainoastaan päävoutien sijaisia ja päälinnoissa olevia
-virkamiehiä, vaan myöskin päävoudeista riippuvia alueellisia
-virkamiehiä, alavouteja. Niitäkin näet jo nimenomaan mainitaan.
-Sellaisena esiintyy v. 1346 eräs Maskussa asuva Henrikki, "Danielin
-virkamies".[855] Tämä Daniel oli nähtävästi tunnettu Dan Niklinpoika,
-näihin aikoihin Turun linnan vouti. Hänen alaisensa Maskussa oleva
-virkamies ei varmaankaan ollut aivan halpa mies, koskapa käytti
-sinettiä. Seuraavana vuonna mainitaan eräs Esgerus Dan Niklinpojan
-"voutina" Kalandissa.[856] Tässä siis toinen, paikallinen, nimenomaan
-voudiksi kutsuttu virkamies, jonka virkapiirinä on muinainen Kaloinen
-eli myöhempi Vehmaan kihlakunta. Todennäköisesti siis jo 1300-luvun
-puolivälissä pohjoisen V.-Suomen kummassakin vanhassa piirissä,
-Kalandin ja Maskun-Mynämäen pitäjistöissä eli kihlakunnissa on
-toiminut erityisiä alavouteja, jotka olivat linnanvoudin alaisia
-veronkanto-virkamiehiä aivan samaan tapaan kuin myöhemmin kihlakunnissa
-toimivat maanvoudit.[857]
-
-Vaikea on sanoa, kuinka näissä uusissa oloissa kruununkartanoitten
-voutilaitoksen kävi. Mahdollista on, että toisin paikoin vanhoista
-"lääninmiehistä" tuli linnanvouteja. Kun Ahvenanmaalla v. 1322
-mainitaan "exactor", v. 1328 "aduocatus" ja v. 1381 ja sitten myöhemmin
-tavallinen linnanvouti,[858] niin näyttäisi luultavalta, että tässä
-sama vanha virka esiintyy vaihtelevilla nimillä ja että Ahvenanmaan
-kruununkartanon alkuperäisestä lääninmiehestä on tullut Kastelholman
-linnanvouti. Mahdollista myös on, että toisin paikoin lääninmiehen
-virka muodostui alavoudin viraksi.[859] Mutta useimmissa tapauksissa
-kaiketi vanha virka hävisi pois, ja kruununkartanot jäivät vain
-sellaisiksi ylimysten läänityksiksi tai kruunun sivuomistuksiksi,
-jollaisina ne myöhemmällä keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa
-enimmäkseen esiintyvät.
-
-
-
-2. MAANVOUDIT.
-
-
-Keskiajan lopulla alavoudit eli "maanvoudit" maamme pesäseuduilla jo
-esiintyivät vakiintuneina, määrätyillä alueilla toimivina
-virkamiehinä.[860] Lähempiä tietoja tästä virasta voidaan kumminkin
-saada ainoastaan myöhemmistä lähteistä, joihin senvuoksi tässäkin on
-käännyttävä.
-
-Kustaa Vaasan aikana ratsuvoutien virka-alueena oli kihlakunta, joskus
-pari kihlakuntaa, ja heidän tehtävänään pääasiallisesti kihlakunnan
-verotus- ja veronkantoasiain hallinto. Heitä nimitettiin usein myöskin
-"ratsuvoudeiksi" nähtävästi sen johdosta, että heidän vanhimpia ja
-varsinaisimpia tehtäviään oli kuljettaa linnan ratsujoukkoa
-ruokaruotsilla kihlakunnissa ja että he arvatenkin ratsain kulkivat
-asioillaan. Useat ratsuvoudit tähän aikaan olivat halpasäätyisiä
-miehiä, kyvykkäämpiä huoveja tai entisiä kirjureita, mutta monet olivat
-myös kotimaisia rälssimiehiä.
-
-Ratsuvoutien tulot olivat uuden ajan alussa hyvin kirjavat, mutta
-ryhmittyivät kahteen yleisempään luokkaan, nim. vakinaisiin,
-veronalaisten suorittamiin palkkatuloihin ja tilapäisiin, kruunun tai
-linnanvoudin luovuttamiin tuloihin, jotka olivat luonteeltaan
-elinkeinoveroja tai vapautusmaksuja. Otamme aluksi tarkastaaksemme
-edellisen ryhmän.
-
-(1) Maanvoudit saivat uuden ajan alussa toisinaan suoranaista
-kruununpalkkaa linnasta. Pohjoisesta V.-Suomesta kannettiin v. 1538
-Turun linnaan kultakin nimismieheltä 1 punta kauroja, joita käytettiin
-m.m. kahden maanvoudin hevosten ruokkimiseen.[861] Viipurin linnan
-"kirjurintuvasta" mainitaan ratsuvoudin myöskin saaneen rahaa
-hevosiansa varten.[862] Myöhemmin 1500-luvulla ratsuvoudit tulivat
-melkein kokonaan kruunun palkoille.
-
-Kun ratsuvoudit uuden ajan alussa useimmiten näyttävät asuneen linnassa
-ja nauttineen siellä pysyvää palkkaa, on mahdollista, että aikaisimmat
-ratsuvoudit ovat suorastaan kuuluneet linnaväkeen ja saaneet palkkansa
-kruunulta samalla tavoin kuin muutkin huovit.
-
-(2) Ratsuvoudin päätulona uuden ajan alussa oli kumminkin se palkka,
-jonka hän sai hoitamansa alueen (kihlakunnan) talonpojilta. On helposti
-havaittavissa, että tällä palkalla oli kaksi alkulähdettä, nim.
-verokuntain (neljänneskuntain, nautakuntain) kestitys ja nimismiesvero.
-
-Verokuntapalkka oli käytännössä Hämeessä, Karjalassa ja Savossa. Hämeen
-Sääksmäen kihlak:n neljänneskunnista maksettiin ratsuvoudille 1/2
-(Portaan pitäjässä 1) puntaa ohria ja 1 leiv. humaloita (Portaan
-pitäjässä sen lisäksi koko pitäjältä 3 1/2 mk "rekirahoja").[863]
-Luultavasti myöskin Hollolan seudun nimismiesten voudille maksettava
-lahjavero, 3 puntaa ohria ja saman verran humaloita, maksettiin
-neljänneskunnittain, vaikka nimismiehet olivat joutuneet sen
-välittäjiksi.[864]
-
-Karjalassa tämäntapainen ratsuvoudin palkkaus oli uuden ajan alussa
-suuressa kukoistuksessa. Kävisi tässä liian pitkäksi luetella kaikkia
-näitä kestitystavaroita ("kalapanneja", "lahjalampaita" y.m.), joita
-ratsuvoudit säännöllisten viljapanniensa lisäksi nostivat Karjalan
-nautakunnilta neljillä vuotuisilla kestityksillään.[865]
-
-Savon ratsuvoutien palkkaus oli tässä kohden samantapainen kuin
-Karjalassa. Kaikkialla Savossa maksoivat neljänneskunnat ohria 1 punnan
--- pohjoisessa voutikunnassa sillä olikin nimenä "Rokarotzi" -- kauroja
-1 punnan, haukia 1 leiv. ja jäniksiä 6 kpl. eli jäniksennahkoja 12 kpl,
-mihin tuli lisäksi "lahjaa" ohria 1 punta ja pohjoisessa voutikunnassa
-vielä haukia 6 leiv. Hyvin valaisevan tiedon vanhimmasta ratsuvoudin
-palkkauksesta sisältää se pohjoista voutikuntaa koskeva ilmoitus, että
-3 kymmenyskuntaa metsäseudussa maksoivat "oravan nahan kultakin
-verolta, kun ruokaruotsiheiniä kannettiin". Savossakin näitä kaikkia
-voudin veroesineitä kutsuttiin "lahjoiksi", ja annettiin ne
-asianomaiselle käräjäaikoina.[866]
-
-Kun otetaan huomioon, että ratsuvoutien alkuperäisiin tehtäviin on
-kuulunut linnaväen johtaminen kihlakunnan verokunnissa veronotto-,
-sakko- y.m. kestityksillä, on todennäköistä, että ratsuvoudin
-Karjalan ja Savon verokunnista saamat tulot olivat osa linnaväen
-verokestityksestä eli ruokaruotsista. Tuloeräin nimittäminen
-"lahjoiksi" näyttää johtuneen niistä erityisistä turkis- y.m.
-lahjoista, joita ratsuvoudille ruokaruotsin lisäksi tuli maksettavaksi.
-
-Mahdollisesti ovat myöskin Varsinais-Suomessa uuden ajan alussa
-suoritetut voudinkapat luettavat tässä puheenaolevaan luokkaan
-ratsuvoutien tuloja. Pohjoisessa V.-Suomessa näitä kappoja maksoi kukin
-talollinen 1 kapan rukiita tai maltaita.[867] Maarian, Pöytyän ja
-Kaarinan alueella maksoi kukin verokunta voudinvakkarukiita tai -ohria
-1 punnan.[868]
-
-(3) Ratsuvoudeilla oli myöskin hyvin yleisesti osaa nimismiesverosta,
-jonka varsinainen tarkoitus oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Tämä
-palkkaustapa olikin kehittynyt läntisessä Suomessa, missä käräjät jo
-keskiajalla pidettiin pitäjittäin nimismiesveron varoilla.
-
-Turun läänissä ilmoitetaan Pohjois-Suomen maanvoudin kantaneen kultakin
-nimismieheltä 1 leiv. lihaa ja 12 kynttilää sekä leipää,[868] joten
-koko "taksa" teki kultakin nimismieheltä, kun otetaan huomioon
-nimismiesten linnaan maksamat kauratkin, joista edellä jo oli puhetta:
-
-    lihaa         1 leiv.
-    leipiä       --
-    kynttilöitä  12 kpl
-    kauroja       1 punta
-
-Tämä taksa näkyy vähitellen joutuneen pois käytännöstä muunlaisten
-tulojen vakaantuessa.
-
-Hämeen ratsuvoudit saivat nimismiesverosta kynttilöitä kaikista
-kihlakunnista ja kauroja Hattulan kihlakunnassa. Kuuluivatko Hattulan
-ratsuvoudin ohrasaatavat ja Hollolan voudin haukileiviskät tähän vai
-neljänneskuntaveroon, on ratkaisematta.[870]
-
-Limingan, Iin ja Kemin pitäjissä Pohjanmaalla suoritettiin v. 1556
-voudille monikappaleinen vero -- voita, lihaa, leipää, ohria, rahaa,
-siikaa, kalaa, lampaita (Kemissä) ja kynttilöitä (Iissä ja Kemissä)
---, joka mahdollisesti oli osa nimismiesverosta.[871]
-
-(4) Maanvoudeilla oli muinoin joitakuita pienempiä tuloja, jotka olivat
-vakinaisen veron luontoisia ja oikeastaan siis kuuluvat ruokaruotsin ja
-nimismiesveron ryhmään, mutta kuitenkin nähtävästi ovat olleet aivan
-erityisiä palkkaveroja.
-
-Sellainen ja lisäksi varsin omituinen oli 22 pannin suuruinen
-_tulkinpanni_, joka 1540-luvulla maksettiin Äyräpään kihlakunnassa
-maanvoudille koko kihlakunnan puolesta. -- Tämä vero maksettiin
-nähtävästi neljäskunnilta, sillä puheenaolevana aikana oli Äyräpään
-kihlak:ssa (Jääsken, Muolan, Hanttulan ja Uudenkirkon pitäjissä) juuri
-22 neljäskuntaa. Mieltäkiinnittävä on tästä verosta annettu tieto, että
-se maksettiin talvella "kihlakunnankäräjillä"; varmaan laamanneja ja
-muita ruotsalaisia herroja varten nämä tulkinpannit alkuaan maksettiin.
-
-(5) Äyräpään klk:ssa Karjalassa mainitaan ratsuvoudin saaneen käräjillä
-lautakunnalta lahjaksi 2-3 puntaa viljaa pitäjää kohden.[873]
-
-(6) Tähän ryhmään maanvoudin tuloja ovat myös luettavat _pitkätkyydit_,
-joita Savossa mainitaan maanvoudille kuuluneen 2 kultakin
-neljänneskunnalta.[874]
-
-(7) Kaikki edellä mainitut maanvoudin tulot olivat veronalaisten
-maksettavia säännöllisiä veroja. Niiden lisäksi nauttivat maanvoudit
-monenlaisia epävarmoja tai ylimääräisiä tuloja, jotka ovat parhaiten
-verrattavia elinkeinoveroihin. Niihin kuuluivat ensinnäkin
-_kapakkarahat_. Erään luettelon mukaan, joka on laadittu 1540-luvun
-lopulla nähtävästi verotustarkoituksessa,[875] lasketaan Suomessa ilman
-Pohjanmaata olleen 235 (239) maalaiskapakoitsijaa, eikä tämä lukumäärä
-suinkaan ollut korkein.[876] Tällaisia kapakoita (krögare, taverner),
-joissa tarjottiin olutta ja joita oli kaikkialla eteläisessä Suomessa
-teitten varsilla, arvatenkin kaikkialla verotettiin jo keskiajalta
-saakka. Kapakkavero näkyy alkuaan menneen linnaan (linnanvoudille).
-Eräässä Porvoon läänin asiakirjassa v:lta 1543 seikkaperäisesti
-kerrotaan, miten kapakanpitäjistä "kukin maksaa 2 leiv. humaloita
-linnaan oluenmyynnistä ja kutsutaan heitä kapakoitsijoiksi, ja pidetään
-kapakkaa sen mukaan kuin vuodentuloa maassa saadaan, sen mukaan he
-alkavat oluenmyyntiä ja luopuvat siitä, kun itse tahtovat eivätkä
-jaksa".[877] Samasta asiakirjasta nähdään, kuinka vero toisaalta oli
-joutunut maanvoudeille. Siinä näet luetellaan kolmisenkymmentä Pyhtään,
-Pernajan ja Porvoon miestä ja sanotaan heidän maksaneen "herralle"
-(s.o. linnaan) 4 1/2 äyriä ja voudille 13 1/2 äyriä oluenmyynnistä ja
-"ovat ne nyt suodut ratsuvoudille vuosipalkaksi, koska ei hän
-linnasta mitään rahaa eikä verkaa saa, ja pitää hän sen edestä 2
-ratsuvarustusta". Luultavasti muuallakin Suomessa alkuaan linnaan
-humaloissa suoritettu vero samalla tavoin muuttui maanvoudille
-suoritettavaksi rahaveroksi. Kapakkaveroa tiedetään maksetuksi paitsi
-Porvoon läänissä myöskin Varsinais-Suomessa,[878] Viipurin läänissä,
-missä veron määrä vaihteli 1-6 mk:aan kapakoitsijalta,[879] sekä
-Hämeessä, missä maavoutien kapakkarahoja useissa seuduin mainitaan,
-vaikkei veromäärästä ole tietoa.[880]
-
-(8) Sukua edellisen veron kanssa olivat _laivarahat_. Ahvenanmaalla
-otti vouti 12 äyriä -- 2 mk kultakin talonpojalta, joka purjehti
-Riikaan tai Rääveliin.[881] Nämä rahat olivat samoja kuin
-kauppiasrahat, joita Ahvenanmaan voudin mainitaan kantaneen
-kauppiailta.[882] V.-Suomessa kantoi maanvouti "kauppiasrahoja"
-laivoilta; v. 1555 Pohjois-Suomessa kuulon mukaan 90 laivalta.[883]
-Hämeenlinnan alueella kauppiasrahoja havaitaan maksetuksi Vihdissä ja
-Elimäellä;[884] siellä ne tietenkään eivät olleet laivarahoja. Viipurin
-läänistä on ainoastaan Viipurin pitäjästä ja Koivistolta tietoja
-laivarahain maksamisesta ratsuvoudille.[885]
-
-Tämäkin vero ilmeisesti oli ollut linnanvoudin tuloja, ennenkuin joutui
-ratsuvoutien tuloksi.
-
-(9) Viipurin pitäjässä ja arvatenkin muuallakin rajaseuduilla
-verotettiin voudin hyväksi erikseen hevoskauppiaita, joista kukin
-maksoi 4 äyriä.[886]
-
-(10) Elinkeinoveroihin kuuluivat vielä _markkinarahat eli
-puotipaikkarahat_, joita maanvouti kantoi markkina-aikoina
-Pohjois-Suomessa "Mynämäen, Vehmaan ja Lemun kirkoilla kultakin
-puodilta 1 äyrin".[887]
-
-Samantapainen vero oli puodinvuokrarahat, joita uuden ajan alussa, ja
-luultavasti jo kauan aikaisemmin, otettiin Pohjanmaan satamain
-"haminapuodeista", v. 1542 Kemin haminasta 10, Iin 12 ja Oulun
-haminasta 39 haminapuodilta, kultakin l/2 mk.[888] Nämä maksut
-mainitaan Pohjanmaan pysyväin kruununverojen joukossa. Myöskin
-V.-Suomen "puotipaikkarahat" ovat todennäköisesti kuuluneet linnan
-tuloihin ennen maanvoudille joutumistaan.
-
-(11) Maanvoudin tuloihin kuuluivat pohjoisessa V.-Suomessa _passirahat_
-"passeista (passbort), joita on annettu, toisilta 1 mk toisilta
-vähemmän".[889] Ulkomaille purjehtivat laivuritko vai ketkä näitä
-passeja lunastivat, ei käy lähteistämme selville.
-
-(12) Hämeen Sääksmäen kihlak:n ja Hollolan kihlak:n maanvoutien tulojen
-joukossa mainitaan erärahoja,[890] joita nähtävästi maksettiin
-erämaassa nautituista kalastusoikeuksista.
-
-(13) Viimeksi luetelluista elinkeinoveroista poikkeava oli laajalti
-maassa tavattava talottomain vero. Ahvenanmaalla otettiin
-itsellisrahoja (Husemandz peninger) kultakin itselliseltä 1 mk tai 12
-äyriä. V:n 1555 aikoina talonpojat valittivat, että vouti oli kantanut
-näitä rahoja 6 vuotta, mutta siitä huolimatta vaatinut maksajilta
-riihityötä.[891] Itsellisrahoja (husmanne peninga) mainitaan
-1530-luvulla maanvoudin tuloina useissa Hämeen seuduissa.[892] Maksu
-oli paikoin 1 mk itsellisparilta.[893] Karjalassakin verotettiin
-itsellisiä ainakin paikoin (Lapveden ja Viipurin pitäjissä) 1 markalla
-vuodessa.[894] Samoin tiedetään Savossa itsellisiltä vaaditun veroksi 6
-päivätyötä, jotka aluksi lienee tehty linnaan. Luultavasti muuallakin
-oli itsellisten alkuperäisesti verokseen suoritettava päivätöitä
-linnaan, vaikka vero myöhemmin muutettiin rahaksi ja luovutettiin
-maanvoudille.
-
-(14) Maanvoutien vanhoja tulolähteitä olivat vielä kyyditysrahat,
-joista ennen on puhuttu (ss. 228-229).
-
-On tietysti mahdotonta kaikissa yksityiskohdissa tarkoin uudentaa
-keskiajan maanvoutihallintoa myöhemmän ajan tietojen perusteella. Mutta
-keskiajan maanhallinnon yleinen laatu ilmenee näistäkin tiedoista.
-Kapakoita, laivoja, markkinapuoteja, itsellisiä varmaan on verotettu jo
-keskiajalla. Nämä verot ja yleensä maanvoutien tehtävät ovat kaikesta
-päättäen alkuaan kuuluneet linnanvoutien tehtäviin. Missä, kuten
-Ahvenanmaalla, ei ollut erityisiä maanvouteja, siellä linnanvouti
-toimitti ne tehtävät, joita maanvoudit muualla suorittivat, ja nautti
-samanlaisia tuloja kuin maanvoudit; Kastelholman vouti kantoi
-voudinveroa (fogderänta) nimismiehiltä[895] sekä laivarahoja,
-kauppiasrahoja, kyyditysrahoja.
-
-Vähitellen linnanvouti, varsinkin suuremmissa linnoissa, jätti yhä
-useampia hallintotehtäviä erityisille linnaväkeen kuuluville miehille.
-Sillä tavoin syntyi ratsuvoudin virka. Kun vihdoin ratsuvoudit saivat
-hoitaakseen voudin tehtäviä kukin määrätyssä kihlakunnassaan, oli uusi
-virka täysin valmis.
-
-Voutihallinto ja voutitavat olivat kaikkialla pääasiallisesti
-samanlaiset. Maanvoudilla oli mitä monenlaisimpia tehtäviä, joita hän
-suoritti lakkaamattomilla kestitysretkillään verokunnissa ja pitäjissä.
-Voudinpalkkauksessa näkyy räikeimmässä valossa keskiajan koko
-palkkausjärjestelmä; jokainen virkamies oli kansan erikseen
-palkattava, jokaisen virkamiehen oli erikseen koottava palkkansa
-veronmaksajilta. Virkamies oli matkoillaan kansan ruokittava; jokainen
-yksityinen virantoimitus oli erikseen korvattava. Kaikki ne olivat
-aito-keskiaikaisia tapoja ja laitoksia, yhtä tuntemattomia keskiajan
-alussa kuin yleisiä keskiajan lopussa.
-
-
-
-3. VANHAT "NIMITYSMIEHET".
-
-
-Tämän pääluvun ensimäisessä kappaleessa on osoitettu, ettei vanhimmalla
-keskiajalla esiintyviä kruununkartanoita hoitavia "lääninmiehiä"
-(länsman) ilman muuta voi rinnastaa keskiajan lopulla esiintyväin
-pitäjäin nimismiesten (länsman) kanssa tai ensinmainittuja pitää
-viimemainittujen suoranaisina edeltäjinä, vaikka virkanimien
-yhtäläisyys sellaiseen yhdistämiseen näyttäisikin houkuttelevan.
-
-Mutta ennen myöhempiä pitäjäin nimismiehiä (länsman) mainitaan
-asiakirjoissa eräitä toisennimisiä virkamiehiä, joita täydellä syyllä
-voidaan pitää myöhempäin nimismiesten edeltäjinä. Tarkoitamme
-1300-luvun lopussa ja seuraavina aikoina esiintyviä "nimitysmiehiä"
-(nemdeman, næmdeman).[896]
-
-Voimme todeta, että näitä virkamiehiä on ollut Suomen eteläisellä
-rannikolla ja Satakunnassa. He ovat selvästi pitäjän virkamiehiä. He
-ovat halpasäätyisiä, nähtävästikin talonpoikia ja virkaansa määräajaksi
-valittuja; mainitaanhan nimenomaan muudanta, joka nyt on (tapaus 2) ja
-toista, joka _siihen aikaan oli_ (tapaus 5) sellaisena virkamiehenä.
-Ilmeisesti oli pitäjässä vain yksi tällainen viranomainen, sillä heitä
-mainitaan vain yksi paikassaan.
-
-Tämä kaikki osoittaa, ettei kysymys ole mistään lautamiehistä, joita
-myöhemmin on kutsuttu ruotsalaisella nimellä "nämdeman", vaan pitäjäin
-nimismiehistä. Herra Martin maanlain suomennoksessa tavataan vanha
-suomalainen virkanimi nimitysmies, kuten myöhempi "nimismies", on suora
-käännös tästä keskiajan "nemdemanista".
-
-Suomen keskiajan nimismiehillä oli sekä asiallinen että kielellinen
-vastineensa Ruotsissa. Maakuntalakien aikana mainitaan Länsi-
-Göötanmaalla "næmdarmather" nimistä kihlakunnan alapiireissä ("skiri")
-toimivaa, ja Södermanlannissa "næmningaman" nimistä tuomiovaltaista
-viranomaista.[897]
-
-Ruotsissa, niinkuin ruotsalaisen vaikutuksen alaisessa Suomessakin,
-muinainen nimitysmies todennäköisesti oli paikallisen itsehallinnon
-mies, jonka toimi jyrkästi erosi kuninkaan läänimiesten ja myöhemmin
-kuninkaan voutien toiminnasta. Suoranaisena viittauksena siihen on
-Ruotsin næmdarmanin esiintyminen tuomarina.[898] Suomenkin
-nimitysmiesten toiminta maanluovutusasioissa antaa syytä samaan
-käsitykseen (tapaukset 1, 2, 7). Nimitysmies Suomessa on lähinnä
-verrattava pitäjän tuomariin, eikä ole liian rohkeaa ajatella sitä
-mahdollisuutta, ettei nimitysmies alkujuurin olekaan muuta kuin
-pitäjäntuomari toisella nimellä.
-
-Mutta tämän alkuperäisen asemansa nimitysmiehet keskiajan kuluessa
-menettivät. Nimi ja virka tosin jatkuivat kautta koko keskiajan,
-vieläpä hyvän matkaa uudellakin ajalla, mutta ei enään oikeudellisena,
-vaan halpana paikallishallinnollisena laitoksena.
-
-Ahvenanmaa oli vielä 1530- ja 1540-luvuilla jaettu 17 (16)
-nimismiespiiriin ("länsmansdöme"), joissa toisissa oli viranomaisena
-"länsman", toisissa "nempningeman". Vaikka asiakirjoissa näillä
-nimityksillä tehdään eroa, käytetään niitä kuitenkin selvästi toistensa
-vastineina, niin että mainittavaa eroa länsmanin ja nempningemanin
-tehtävien välillä ei voi havaita. Kumpainkin tuli huolehtia
-kyydityksistä ja pitää taloissaan käräjäkestityksiä; kumpaisetkin
-nauttivat samanlaisia vapautuksia ja etuja.[899]
-
-Raaseporin läänissä oli 1540-luvulla ja myöhemminkin viisi länsmania ja
-kaksi "nempningemania" eli "kyytinimismiestä" (skiutznepnare); näiden
-jälkimäisten päätehtäviä oli kestitysten ja kyyditysten
-toimittaminen.[900]
-
-Säännöllinen kyytinimismieslaitos oli kehittynyt Savossa. Savon
-kaikissa 20 neljänneskunnassa mainitaan v. 1539 sellainen
-"kyytinimismies" (skjutsnemnare), joka korvaukseksi vaivoistaan nautti
-verovapautuksia.[901] Säämingin, Juvan ja Pellosniemen pitäjissä
-mainitaan 1540-luvulla neljän kyytinimismiehen lisäksi viides
-kuninkaanmies (konungsman), joka nautti osittaista verovapautta
-"yösijan edestä, jonka hän pitää linnanvoudille ja hänen miehilleen
-siihen aikaan, kuin hän kulkee ympäri lääniä käräjillä".[902]
-Nähtävästi siis kyytinimismiehiä ja kuninkaanmiehiä asetettiin pitkille
-taipaleille kruunun väen majanpitäjiksi.
-
-Sellaista tarkoitusta varten oli Hämeessäkin uuden ajan alulla kruunun
-yösijan pitäjä Tuuloksen Jutilassa.[903] Portaan pitäjän pitkille
-taipaleille oli asetettu pari "neljännesmiestä", joiden tehtävänä oli
-kruunun väen matkakestitys, jotavastoin varsinainen käräjäkestitys ei
-näy heille kuuluneen.[904]
-
-Uuden ajan alussa siten nimitysmies merkitsi vain kyytirättäriä, joka
-toimitti kyytejä ja matkakestityksiä kruunun väelle. Siihen tapaan
-myöskin Ruotsissa Strengnäsin valtiopäiväpäätöksessä 1529 määritellään
-"nemningsmanin" tehtäviä.[905] Mutta on ilmeistä, että ainakin Suomessa
-tämä halpa virka todella on vanhemman pitäjän-nimitysmiehen viran
-jatko. Sen osoittaa varsinkin suomenkielisen "nimitysmies" tai
-"nimismies" sanan käyttäminen pitäjän nimismiehen virkanimenä,
-Ahvenanmaan nimitysmiesten toiminta myöskin käräjäinpitäjinä, ja
-vihdoin se seikka, että juureltaan sekä vanhain nimitysmiesten että
-myöhempäin kyytinimismiesten tehtävät ovat paikallishallinnollisia
-tehtäviä.
-
-Voidaan myöskin käsittää, miksi vanhain nimitysmiesten virassa
-tapahtui perinpohjainen muutos. Syy ei voinut olla muu kuin keskiajan
-kuluessa tapahtunut paikallisen oikeustoimen johdon siirtyminen
-korkeampisäätyisten maantuomarien ja kihlakunnantuomarien haltuun sekä
-kuninkaan paikallishallinnon keskittyminen linnanvoutien ja heidän
-alavoutiensa käsiin. Sitä myöten kuin nämä laitokset vahvistuivat,
-heikkoni ja hävisi vanha nimitysmieslaitos jäädäkseen lopuksi elämään
-ainoastaan kyytinimismiehen toimessa ja nimessä.
-
-
-
-4. MYÖHEMMÄT NIMISMIEHET.
-
-
-Myöhemmälläkin keskiajalla oli Suomen pitäjillä pitäjännimismiehensä.
-Mutta näiden uusien nimismiesten virkanimenä ei ole enään
-"nemningeman", vaan "länsman". Ero ei ole ainoastaan nimessä, vaan
-asiassakin; uudet nimismiehet ovat ensi sijassa kruununhallinnon
-paikallisia virkamiehiä, joilla ei ole syvempää yhteyttä vanhan
-paikallisen itsehallinnon kanssa.
-
-Eerik Pommerilaisen kirjeessä v:lta 1414 mainitaan _nimismiesveroa_
-(lændzmandz gieldh), ikäänkuin Suomessa yleisesti tunnettua
-laitosta,[906] ja Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta
-1413 mainitaan Hämeessä 8 nimismieskuntaa (Länsmänsdö: 8), ilmeisesti
-vain toisessa puolen Hämettä.[907] Tästä päättäen olivat maamme
-lounaiset osat Eerik Pommerilaisen aikana varsin yleisesti jaetut
-nimismieskuntiin, joita "länsman" nimiset viranomaiset hoitivat.
-
-On hyvin luultavaa, että uusien nimitysten käytäntöön tuleminen
-merkitsee uutta kehitysastetta laitoksissakin. Vielä 1300-luvun lopulla
-näyttävät vanhat suurpitäjät olleen maanomistus- niinkuin
-kirkollisenkin elämän alueellisena perustuksena lounaisessa Suomessa,
-vaikka todennäköisesti jo esihistoriallisina aikoina niiden
-sisäpuolelle oli muodostunut kansallisuuden mukaisia vero- ja
-oikeuspiirejä. Kruununhallinto 1400-luvun alussa jo kokonaan perustui
-näihin vero- ja oikeuspiireihin, jotka nyt esiintyvät nimismiespitäjinä
-(nimismiespiireinä). Myöhemmällä 1400-luvulla näitä piirejä
-mahdollisuuden mukaan muodosteltiin ja tasoiteltiin, mutta vanhoja
-aluejakoja ne siltä eivät hävittäneet. Hämäläisillä alueilla vastaava
-uudennus oli tullut alulle jo 1300-luvun[908] lopulla. Savossa
-mainitaan nimismiehiä ensi kerran v. 1442.[909]
-
-Koko tämä uusi nimismiespiirilaitos oli nähtävästi yhteydessä
-kruununhallinnossa samaan aikaan tapahtuneitten muutosten kanssa.
-Sveanmaissa Maunu Eerikinpojan maanlain vaikutusmuodostumisen aikoina
-korkeasäätyinen kihlakunnantuomari (häradshöfding) lopullisesti
-syrjäytti kansaiset tuomarit, kruunun voutihallinto työnsi syrjään
-kruununkartanohallinnon ja vihdoin kuninkaan länsman varjosti vanhemman
-nemdarmanlaitoksen.[910] Samanlaisen yleisen muutoksen voi todeta
-Suomessakin. Varmaan on maanlaki edistänyt uuden "länsman" käsitteen ja
-laitoksen leviämistä Suomeen. "Domare" ja "nemdeman" häviävät
-täältäkin, ja niiden sijaan tulevat "häradshöfding" ja "länsman".
-1400-luvun alussa näyttää muutos jo olleen pääasiallisesti suoritettu.
-
-Nimismiehen päätehtävänä oli toimittaa vuotuisten käräjäin pito
-talossansa ja järjestää kruununväen kyyditystä ja kestitystä.
-Monenmoisia muitakin toimia voidaan osoittaa nimismiehelle
-kuuluneen.[911] Ylipäänsä nimismies oli hallituksen palvelusmies,
-lähinnä verrattava järjestysmieheen.
-
-Sitävastoin on syytä tähdentää, ettei nimismiehellä missään Suomessa
-ollut varsinaisen säännöllisen veronkannon kanssa tekemistä.
-Veronkantajana oli verokuntamies (bolman), joka kaikkialla Suomessa
-teki kruunun varsinaisista veroista tilin linnanvoutien ja ratsuvoutien
-kanssa. Asia ei muuttunut siitä, että osa veroja aikoinaan maksettiin
-käräjillä nimismiestaloissa, sillä veroviranomaisia olivat sielläkin
-neljännesmiehet ja voudit. Ainoastaan se vero, joka maksettiin itse
-käräjäin ylläpitämiseksi, suoritettiin nimismiehelle (nimismiesvero),
-mutta vanha ja vielä uuden ajan alussa monesti käytetty tapa oli se,
-että tämäkin vero suoritettiin neljäskunnittain neljäsmiesten
-kautta.[912]
-
-Mutta vaikka nimismies siten oli kokonaan kruunun ja voutien alainen
-virkamies, niin ei hallitus alkuaan näy miehiä virkaan ottaneen.
-Hallitus vaati, että nimismiehiä piti sen käytettävänä olla,
-mutta sopivan nimismiehen hankkiminen jäi pitäjän asiaksi.
-Kaikkialla Suomessa lienevät nimismiehet alkuaan käräjillä määrätyt
-virkaansa.[913] Virka ei aina ollut haluttu, koskapa keskiajan lopulta
-on esimerkkejä siitä, että miehiä oli sakotettava, kun eivät ruvenneet
-veronkantajiksi.[914]
-
-Samasta syystä kaiketi virkaan ruvettiin vain määrävuovuosiksi, vuoron
-perään.[915]
-
-Milloin kruunu itse halusi asettaa nimismiehiä, ei siihen estettä liene
-ollut.[916] Karjalassa ja Savossakin uuden ajan alussa jotkut
-nimismiehet asuivat kruununkartanoissa; tiedetään, että näitä
-kartanoita alkuaan oli perustettukin kruunun käräjäpaikoiksi
-ja nimismiestaloiksi.[917] Ikivanha skandinavialainen
-kuninkaankartano-järjestelmä lääninmiehineen siten uudistui Karjalan
-alkuisissa oloissa vielä keskiajan lopulla.
-
-Nimismiesvirkain täyttämistä varten oli keskiajalla olemassa valmis
-henkilökunta. On näet hyvin todennäköistä, että nimismieheksi
-tavallisesti joutui joku pitäjän verokuntamiehiä, tai että joku pitäjän
-verokuntamiehiä samalla oli nimismiehenä. Niin oli laita uuden ajan
-alussa paikoin Karjalassa, niin Savossa, ja niin keskiajan lopulla itse
-V.-Suomessa, koskapa sielläkin nimismiehiä tavataan verokuntamiesten
-tehtävissä.[918]
-
-Vaikka nimismiehen ja verokuntamiehen tehtävät olivat aivan erilaiset,
-ja vaikkei nimismiestä ole pidettävä verokuntamiehen esimiehenä, on
-näiden virkain välillä kuitenkin historiallista yhteyttä.
-
-Keskiajalla oli oma tapansa suorittaa korvausta paikallisille
-viranomaisille: he saivat tilansa osittain tai täydellisesti verosta
-vapaaksi. Sellainen on ollut varmaan nimismiestenkin vanhin palkkaus.
-Kyytinimismiehet uuden ajan alussa nauttivat kaikkialla sellaista
-korvausta, ja luultava on, että pääasiallisesti sellainen oli heidän
-edeltäjäinsä palkka ollut.
-
-Verokuntamiehiin nähden oli sama tapa yleisesti käytännössä
-V.-Suomessa uuden ajan alussa; verotileissä mainitaan säännöllisesti
-verokuntamiesten "pidättäneen itselleen" pienempiä rahaveroeriä.[919]
-Juuri samalla tavoin samoissa verotileissä lyhennetään vakinaisesta
-kruunun rahaverosta nimismiestenkin hyväksi määrättyjä rahaeriä.
-Ilmeistä on edelleen, että tämä lyhennys oli asianom. tilan
-verovapautta, sillä tileissä nimenomaan mainitaan nimismiesten ja
-verokuntamiesten pitäneen rahoja "savuluvun mukaan". Saadaanpa vielä
-tietää sekin, että nimismiehellä oli vapaana koko savun tila.[920]
-Tästä voisi päättää, että tämä vapautus on myönnetty sellaiseen aikaan,
-jolloin nimismiehellä säännöllisesti oli koko savun tila. Että
-todellakin tässä on kysymys jostakin hyvin vanhasta vapautuksesta,
-näkyy siitä, että ainoastaan kolmen pitäjän, Maarian, Kaarinan ja
-Liedon, nimismiehillä oli tämä etu. Tämä palkkaustapa on
-historiallisesti ymmärrettävä. Vanhimpina aikoina, jolloin ei
-pakollista käräjäkestitystä ollut, täytyi varmaan käräjätalon isännän
-omastaankin kestitä käräjäherroja ja yhtä luonnollisesti saada siitä
-korvaus, jota ei voitu antaa muussa muodossa kuin verovapautena.
-Myöhemmin käräjäkestityksen tullessa yleiseksi tavaksi ja veroksi, voi
-nimismies saada korvauksen käräjäverosta. Tämän mukaisesti näemme
-V.-Suomessakin ainoastaan parin kolmen ikivanhalla seudulla olevan
-nimismiehen nauttivan verovapautta, mutta muiden nimismiesten saavan
-korvausta käräjäkestityksestä.
-
-Myöskin Hämeessä oli uuden ajan alussa nimismiehen tila säännöllisesti
-laskettu täydeksi koukuksi ja vapautettu muutamista veroista.[921]
-Ahvenanmaankin nimismiehillä saman aikuisen palkkaustavan mukaan oli
-talonsa verovapaa.[922]
-
-
-
-5. NIMISMIESVERO.
-
-
-Vielä on tässä pääluvussa tutustuttava siihen veroon, joka oli
-myöhemmän keskiajan koko virkamieskunnan yhteinen suuri varastoaitta:
-nimismiesveroon (länsmansränta).
-
-Tätä monessa suhteessa merkillistä veroa mainitaan harvoin keskiajan ja
-vielä uudenkaan ajan vanhimmissa verokirjoissa, syystä ettei kruunulla
-ollut suoranaista tekemistä sen kanssa. Tämä vero oli näet syntynyt ja
-kehittynyt kokonaan ulkopuolella kruunun vakinaisen verolaitoksen. Se
-oli alkuaan paikallinen kinkerivero käräjäin ylläpitämiseksi ja
-käräjillä käyväin virkamiesten palkkaamiseksi; se suoritettiin,
-kannettiin ja suureksi osaksi nautittiinkin pitäjäin käräjäpaikoissa,
-nimismiestaloissa. Se jäi siten pitäjäin ja virkamiesten keskinäiseksi
-asiaksi.
-
-Vasta uuden ajan alussa tämä vero kokonaisuudessaan joutui kruunun
-haltuun, jolloin kruunun luonnollisesti myöskin tuli vastattavaksi
-virkamiestensä palkasta; mutta senkin jälkeen jäi osa nimismiesverosta
-käytettäväksi vanhaan paikalliseen tarkoitukseensa.
-
-Ainoa keino nimismiesveron tuntemiseen on sen jälkien seuraaminen
-kruunun tileistä uuden ajan alussa.
-
-Selvässä ja yksinkertaisessa muodossa esiintyy nimismiesvero uuden ajan
-alussa Raaseporin läänissä. Nimismiehet nostivat pitäjissään erityistä
-nimismiesveroa seuraavalla tavalla:[923]
-
-    kultakin veromarkalta
-
-    3 1/2 vakkaa rukiita
-    3 1/2   "    ohria
-    3 1/2   "    kauroja, sekä
-
-    kultakin 10 veromarkalta
-    1 talvikuorma heiniä.
-
-Veroa maksettiin kaikissa läänin pitäjissä samalla tavalla. Näin
-kertyneestä verosta otettiin kaurat linnaan, mutta muut erät olivat
-jätetyt nimismiesten käytettäväksi käräjäkestityksissä. Käräjöin
-pitäminen oli nimismiesten tärkein velvollisuus, ja ilmeistä on, että
-nimismiesveron varsinainen tarkoitus on ollut juuri käräjille
-kokoontuneiden hallitusherrain ja kruununväen ruokkiminen ja
-majoittaminen.
-
-Raaseporin läänin nimismiesvero kokonaisuudessaan ilmestyi v. 1540
-kruununtileihin ja niihin jäi. Sen kautta tuli koko vero uudelle
-kannalle, muuttui luonteeltaan kruununveroksi, vaikka todellisuudessa
-vero vielä jäi käräjäin yhteydessä käytettäväksi, siten että määrätyt
-virkamiehet siitä saivat määrätyt osansa. Myöhemmin tapaamme osia
-läänin nimismiesverosta virkamiesten palkkaetuina.[924]
-
-Ahvenanmaalla nimismiesvero maksettiin taloluvun (mantal) mukaan.
-Vaikka verokirjoissa sanotaan, että vero suoritettiin eri pitäjissä eri
-tavalla, sen mukaan miten ovat yleisen tien varrella, olivat maksut
-kuitenkin hyvin samanlaatuiset kaikkialla maakunnassa, kuten
-seuraavasta 1540-luvun verokirjain mukaan tehdystä taulukosta
-näkyy:[925]
-
-               Saltvik Sund Kuml. Föglö Leml. Jomala Hammarl. Finström
-
- ohria, pannia    1     1    1      1     1      1      1        1
- rukiita         1/4   1/4  1/4    1/4   1/4    1/4    1/4      1/4
- lihaa, leiv.    1/2   1/2  1/4    1/4   1/2    1/2    2/2      1/2
- voita, naul.     2     2    2      1     2      2      2        2
- humaloita, naul. 2     2    2      1     2      2      2        2
- leipiä, kpl      4     4   --     --    --      4      4        4
- kynttilöitä, kpl 3    4(3)  3      2     4      4      3        3
- olkia, kupoa     3     3    1      4     3     4(3)    3        3
- heiniä, syltä    2     2    2      2     2      2      2        2
-
-Ahvenanmaan nimismiesvero uuden ajan alussa oli, sen jälkeen kuin
-kruunu sen oli haltuunsa ottanut, suureksi osaksi luovutettu eri
-virkamiesten palkoiksi. Niinpä sai vouti "vanhastaan" kustakin 17
-nimismieskunnasta:[926]
-
-     4 pannia ohria
-     1 leiv. lihaa
-     1   "   voita
-    20 kynttilää ("lensmans spiseljus").
-
-Linnankirjuri sai 6 kynttilää nimismieskunnasta. Tuomarille tuli panni
-ohria nimismieskunnasta, mutta tämä erä joutui voudille. Nimismiehet
-(erään tiedon mukaan 10 nimismiestä) saivat pidättää itselleen 2-6
-puntaa ohria kestityksiä varten.[927]
-
-Ahvenanmaalta siirrymme Hämeeseen.
-
-Hämeessä maksoivat veronalaiset nimismiesveroa Kustaa Vaasan
-hallituksen loppupuolella yleensä seuraavaan tapaan:
-
-    koukulta:  rukiita       1/2-3     pannia
-               maltaita      1/2-4 1/2   "
-               kauroja       1/2-4 1/2   "
-               humaloita     3-18      naulaa
-               lihaa         1 leiv.
-               heiniä        1 talvikuorma
-               kynttilöitä  30-40 kpl
-    jouselta:  käräjäkaloja  3 naulaa
-    savulta:   olkia         1 kupo
-
-Tämän veron suorittamisessa esiintyy maakunnassa paljon samanlaisuutta
-ja paljon erilaisuutta. Samanlaisella tavalla maksettiin kaikissa
-varsinaisissa pitäjissä lihaa (1 leiv.) ja heiniä (1 talvikuorma).[928]
-Käräjäkalain määrä oli 3 naulaa kaikkialla, missä niitä maksettiin,
-mutta niitä ei maksettu sellaisissa pitäjissä, missä kalastus oli
-vähemmän arvoinen.[929] Olkien määrä oli 1 kupo savulta, mutta niitä
-maksettiin vain Sääksmäen kihlakunnassa sekä Lammilla, Asikkalassa ja
-Villähteellä Ylistä ja Lopella Hattulan kihlakuntaa.
-
-Lähekkäin olevissa pitäjissä oli nimismiesvero useissa tapauksissa
-hyvin samantapainen; niin Hollolassa ja Villähteellä ja kaikissa
-Sääksmäen kihlakunnan pitäjissä, paitsi Portaassa. Tarkalle ottaen oli
-kumminkin ainoastaan Sääksmäen ja Pälkäneen pitäjissä täysin
-samanlainen nimismiesvero. Kaikkialla muualla oli pitäjäin kesken
-paikallisia eroavaisuuksia, etupäässä viljan ja humalain maksussa.
-Huomioon sattuu, että jokaisessa pitäjässä maksettiin kauroja aina sama
-määrä kuin ohria.
-
-Viidessä Ylisen kihlakunnan pitäjässä (Asikkalassa, Villähteellä,
-Elimäellä, Sysmässä ja Jämsässä) otettiin nimismiesveroon lisäksi lehmä
-pari ja muutama lammas kultakin pitäjältä, yhteensä viidestä pitäjästä
-7 lehmää ja 20 lammasta. Nämä elukat suoritettiin "pitäjän sopimuksena"
-käräjain pitämistä varten. Jämsässä maksettiin myöskin lihaa, silavaa
-ja voita erityisen sopimuksen mukaisesti. Puheenaolevat pitäjät olivat
-kihlakunnan nuorempia ja syrjäisempiä seutuja.[930] Nimismiesveroon
-kuului paikoittain vielä muitakin pikku eriä, joiden luetteleminen
-kumminkaan ei ole tässä tarpeellinen.
-
-Hämeessä oli pitäjittäin sovittu, koukuittain maksettava vero. Se oli
-nimismiehelle suoritettu kestitysvero; sen useimmat erät olivat
-kestitystavaroita ja joskus siitä suoraan käytetäänkin nimeä
-"kinkeri".[931] Verokappaleista käytetyt nimitykset sellaiset kuin
-"käräjälahjat", "käräjälehmä", "käräjälampaat", osoittavat sitä, mikä
-monesta muustakin seikasta selviää, että nimittäin tämä vero oikeastaan
-oli pitäjän käräjain ylläpitämistä varten suoritettu paikallinen vero.
-
-Lisävalaistusta tässä kohden saamme eräästä Hämettä koskevasta
-veroselityksestä v:lta 1531, jossa nimismiehen verosta nimenomaan
-sanotaan, ettei siitä "ole mitään tullut tähän saakka linnaan", vaan
-että "tällä mainitulla verolla on vouti kaikkien miesten kanssa
-kulkenut kestityksellä kolme kertaa vuodessa kolmilla käräjillä,
-kesäkäräjillä, syyskäräjillä ja talvikäräjillä".[932] Vouti, jota tässä
-tarkoitetaan, oli linnanvouti, ja pitäjän käräjät pidettiin
-nimismiestaloissa, joissa siis nimismiesvero alkuaan kulutettiin.
-
-Mutta käräjiä ei voitu näin säännöllisesti pitää, ja se seikka aiheutti
-muutoksia nimismiesveron käyttämisessä. Juuri mainittu v:n 1531
-asiakirja kertoo vielä:
-
-"Kolmasti vuodessa pidetään käräjiä yli koko läänin, kesällä, syksyllä
-ja talvella. Käräjät pidetään nimismiesten luona ja silloin vouti ja
-tuomari makaavat kaksi yötä kunkin nimismiehen luona; koska läänissä on
-24 nimismiestä, niin jokainen kestitys kestää 7 viikkoa. Jos
-kesäkäräjät myöhästyvät, niin eivät ehdi olemaan muuta kuin yhden yön;
-toisen sijaan otetaan linnaan karjaa. Talvella hevoset apetetaan; mutta
-kun ei kesällä tarvitse apettaa, niin sen sijaan otetaan käräjäkauroja
-linnaan".
-
-Aivan tämäntapaisesti käytettiin Hämeen nimismiesveroa vielä 1540-luvun
-alussa. Linnaan näet silloin kannettiin kultakin pitäjältä 4
-yösijalehmää eli "lehmiä kesäkäräjäkestityksen edestä" ynnä 8 samaan
-veroon kuuluvaa lammasta (muutamissa vaillinaisissa pitäjissä teki tämä
-erä 1-2 lehmää ja 4-6 lammasta). V:n 1530 tilien mukaan tuli sillä
-tavoin linnaan 42 yösijalehmää ja 87 yösijalammasta.[933]
-
-Niinikään perittiin 1540-luvun alussa linnaan "kinkerikauroja" eli
-"nimismiehen kauroja" -- "voudin kestityksen ja yösijan edestä",
-lisätään Kulsialan tileissä -- 1 punta kultakin neljänneskunnalta eli
-3-4 puntaa pitäjältä riippuen neljänneskuntain luvusta. V:n 1530
-tileissä tämä erä linnan tileissä mainitaan käräjäkaurain nimellä.[934]
-
-Näiden eräin lisäksi perittiin linnaan puheenaolevana aikana
-nimismiehiltä vielä rahaverokin, jota v. 1539 maksettiin jokaisesta
-Hämeen pitäjästä 12 ja seur. vuonna 10 markkaa (muutamista pitäjistä
-vielä vähemmän). Näitä yösijarahoja eli kestitysrahoja maksettiin
-linnanvoudin käräjäkestityksen edestä. Nämä rahat eivät näy olleen
-sidotut määrättyihin käräjiin, vaan maksettiin niitä milloin
-talvikäräjäin, milloin kesäkäräjäin, milloin yleensä vain vuotuisten
-käräjäin edestä. Tämä vero tavataan v:n 1530 linnatileissä
-"kestitysrahain" nimisenä eränä.[935]
-
-Osaa nimismiesverosta oli siten lakattu kuluttamasta käräjillä ja
-ruvettu sitä osaa ottamaan linnaan. Tähän linnan osaan nimismiesverosta
-kuului:
-
-                             pitäjältä     neljänneskunnalta
-
-    lehmä (yösijalehmiä)      (2-)4    eli (1/2-)1
-    lampaita yösijalampaita)  (4-)8     "  (1-)2
-    kauroja (käräjäkauroja)   4 puntaa  "  1 punta
-    rahaa (yösijarahaa)       10-12 mk  "  2 1/2-3 mk
-
-Tämä vero, se on tarkoin huomattava, ei ollut mikään lisäys
-talonpoikain veroihin, vaan otettiin se nimismieheltä, hänelle
-kertyneistä nimismiesveron varoista, niinkuin vanhimmissa
-linnantileissä nimenomaan sanotaan.[936] Tätä osuutta nimitetään
-tileissä nimismiehen sopimukseksi eli taksaksi. Se ei ollut, vaikka
-niin on arveltu, mikään urakkasumma, jonka nimismies maksoi kruunulle
-saadakseen omaksi hyväkseen pitää pitäjän nimismiesveron, vaan,
-kuten on nähty, linnanvoudille ja linnaväelle kuuluva osuus
-nimismieskestityksestä, joka oli suoritettava linnaan, kun sitä ei
-voitu paikalla käydä nauttimassa.[937]
-
-Hämeen nimismiesverosta tulivat määrätyt osat määrätyille
-virkamiehille.
-
-Tuomarien velvollisuuteen kuului käydä kaikilla kolmilla käräjillä, ja
-heille oli tuleva määrätty osa nimismiesverosta. V. 1545 nauttivat
-Hämeen tuomarit nimismiesverosta seuraavat osat:
-
-                             Ylinen   Sääksmäen       Hattulan
-                             kildak.   kihlak.        kihlak.
-
-    kauroja, puntaa......     9 1/2    6                 7
-    "ruokakalaa", kippunt.    2        1 kipp. 2 leiv.  --
-    kynttilöitä, kpl        700      580               560
-    heiniä, talvikuorm       26 1/5   18                21
-
-Erään tiedon mukaan tuli tuomarin saada 1 punta kauroja ja 3 koukun
-heinät kultakin pitäjältä; yllämainitut määrät vastaavatkin jokseenkin
-tarkoin tätä sääntöä.[938]
-
-Myöskin maanvouti sai osansa nimismiesverosta. Paitsi
-varsinaista käräjäkestitystä tuli Hämeen nimismiesten pitää
-vuodessa kolmet kestitykset maanvoudeille, jotka jokaisten käräjäin
-jälkeen kulkivat sakkoja kantamassa alueellaan majaillen kunkin
-nimismiehen luona. Syys- ja talvikäräjäin jälkeen oli maanvoudin mukana
-linnanhevosia, joiden syöttämiseksi silloin kussakin nimismiestalossa
-oli suoritettava 1 punta kauroja.[939] Näitä kestityksiä varten
-jaettiin linnan hevoset kolmeen osaan, joista kukin maanvouti otti
-kihlakuntaansa yhden. Kun maanvouti myöhemmin sai nimismiesverosta
-kauroja ja kynttilöitä, näyttää tuo osuus johtuneen juuri mainitusta
-sakkokestityksestä.
-
-Kuinka Hämeen nimismiesvero alkuaan lieneekään järjestetty, uuden ajan
-alussa se suureksi osaksi tuli käytetyksi niin, että kukin
-käräjäkestitykseen oikeutettu sai siitä osansa. Tietysti täytyi jotain
-jäädä nimismiehelle itselleenkin, jonka senkin jälkeen kuin herrat
-saivat määräosansa tärkeimmistä verotavaroista edelleenkin arvatenkin
-tuli pitää varsinaista käräjäkestitystä ja sakkokestitystä sekä sen
-lisäksi kestittää kaikenlaista kruunun kulkevaa väkeä. Tätä varten
-nimismies kaiketi sai käyttää sen osan nimismiesveroa, mikä jäi, kun
-virkamiesten määräosat siitä oli otettu pois.
-
-Mutta tämä järjestely muuttui, kun v. 1540 nimismiesvero ruvettiin
-merkitsemään linnan tilikirjoihin ja koko tätä veroa katsomaan kruunun
-pysyväksi tuloksi. Nyt määrättiin nimismiehellekin tarkoin laskettu
-osansa. V:n 1541 tilien mukaan nauttivat nimismiehet jokseenkin
-säännöllisesti 10 koukun (= 1 neljäskunnan) veron. Milloin
-nimismiehille tuli säännöllisten rasitusten lisäksi lisärasituksia,
-kuten kruunun hevosten talvisyöttöä, määrättiin heille siitä erityinen
-korvaus.[940] Käräjäkestitysten tähteetkin kuuluivat nyt kruunulle ja
-myytiin kruunun hyväksi tai vietiin linnaan.[941]
-
-Savon nimismiesverossa tapaamme useita samanlaisia piirteitä kuin
-Hämeessä, mutta myöskin huomattavia lisäpiirteitä.
-
-Savossa olivat nimismiesveron perusteet uuden ajan alussa kruunulle
-niin tuntemattomat, että niistä täytyi erityisellä tiedustelulla selvää
-ottaa.[942] Eikä ihmekään, sillä vero oli todellakin varsin
-monimutkainen. Nimismiehet saivat veronsa kolmesta eri lähteestä
-seuraavaan tapaan:
-
-(1) Kultakin neljänneskuntamieheltä sai nimismies erityisen veron,
-johon kuului lähes pariakymmentä erilaista kinkeritavaraa. Näistä
-eristä maksoivat neljänneskuntamiehet osan talvi- ja osan kesäkäräjiä
-varten. Se oli epäilemättä alkuisimpia tapoja hankkia tarpeellisia
-kestitysvaroja.[943]
-
-(2) Kultakin kymmenysmieheltä nimismies sai kuhunkin kestitykseensä
-määräämättömän joukon lintuja, kanoja, jäniksiä, munia, tuoretta kalaa
-"ja yhtä ja toista muuta, mitä hänellä on, vaikkei hänellä siitä mitään
-määräsopimusta ole", sekä 2 lammasta, joista toinen sanottiin olevan
-sotamiesten linnaleiriä varten ja toinen "vanhaa nimismiesveroa".
-Kymmenyskunnittain kävi nimismiestaloissa jauhatustyössä mies (Male
-böndher, Stampebönder), joka siellä työskenteli tavallisesti 8
-päivää.[944]
-
-Tämäkin vero käsinkiviä vääntävine talonpoikineen ja epämääräisine
-käräjätuomisineen tekee mitä alkuisimman vaikutuksen.
-
-(3) Varsinaiseksi nimismiesveroksi jokainen täysivero Savossa maksoi
-määrätyt erät viljaa (m.m. "kenkärahaohria"), voita, humaloita, heiniä,
-olkia, halkoja ja päivätöitä.[945]
-
-Tämä vero maksettiin hyvin samanlaatuisena kaikkialla Savossa. Pääosana
-siinä olivat sellaiset verotavarat, joita keskiaikana käytettiin
-virkamiesten palkkauksiin ja hevosten syöttöön. Todella menikin suuri
-osa nyt puheenaolevasta verosta sellaisiin tarkoituksiin. Tästä verosta
-näet nimismies suoritti linnaan melkoisen "kinkerin" ja "taksan".
-
-Kinkeri esiintyy Savon vanhemmissa verokirjoissa erityisenä linnaan
-maksettavana verona, jota suoritettiin kaikkialla maakunnassa samalla
-tavalla, nimittäin kultakin täysiverolta:[946]
-
-    1 panni "kinkerikauroja"
-    1 parmas "kinkeriheiniä"
-
-Nämä kaurat ja heinät olivat samat, jotka tavataan nimismiesverossa
-(kohta 3). Niiden suorittaminen oli järjestetty sillä tavalla, että
-pitäjästä kaksi neljänneskuntaa maksoi kinkerikaurat ja kinkeriheinät
-linnaan ja kaksi nimismiehelle. Ettei tässä ole kysymys alkuperäisestä
-linnakinkeristä, vaan nimismiesverosta, selviää siitä, että eräissä
-veroselityksissä nimenomaan mainitaan nimismiehen maksaneen nämä erät
-linnaan, ja että "kinkeriheinäin" lisäksi linnaan maksettiin erityisiä
-"veroheiniä".
-
-Nimismiehen muista verotavaroista perittiin linnaan jokaiselta
-pitäjältä suuri taksa, johon kuului:[947]
-
-    rukiita        5 puntaa
-    ohria         10   "
-    voita          5 leiv.
-    humaloita      5   "
-    härkä          1
-    lampaita       8
-
-Näitä eriä kutsutaan myös "nimismiehentaksarukiiksi",
-"nimismiehentaksaohriksi" j.n.e. Myöskin nimityksiä "kinkerirukiita",
-"kinkeriohria" käytetään. Tällaiset nimitykset osoittavat niiden
-kuuluvaisuutta samaan ryhmään "kinkerikaurain" ja "kinkeriheinäin"
-kanssa.
-
-Kun nimismiehen "taksa" eli "kinkeri" täten otettiin määrätyllä tavalla
-hankitusta osasta nimismiesveroa, näyttää uskottavalta, että tämän koko
-pitäjältä kokoverojen mukaan kannetun nimismiesveron osan alkuperäinen
-tarkoitus on ollut juuri tämän taksan hankkiminen, ja että siis
-varsinainen käräjäkestitys on alkuaan ylläpidetty vain niillä
-varoilla, joita neljäs- ja kymmenysmiehet edelläkerrotulla tavalla
-nimismiestaloon hankkivat. Mistään urakoimisesta nimismiesverolla ei
-siis täälläkään voi olla puhetta. Se on ollut suurherrain harjoittamaa
-suoranaista kiskomista, joka alkoi linnassa ja jatkui alinomaisilla
-käräjillä.
-
-Kun Savon nimismiehen velvollisuuksista on jo ennen mainittu, emme
-tässä sen pitemmältä puutu niihin. Koko nimismiesvero joutui Savossakin
-v:n 1540 vaiheilla kruunun haltuun. Nimismiehelle jätettiin
-korvaukseksi nimismiesverosta määrätty osa, joka näkyy tehneen 1/5
-nimismiestaksasta eli yhden pitäjän taksaa vastaavan määrän, sekä
-entiset määrät kinkerikauroja ja kinkeriheiniä ynnä joitakuita muita
-eriä.[948]
-
-Viipurin linnaläänin s.o. Karjalan ja Porvoon läänin nimismiesvero oli
-uuden ajan alussa yleensä samantapainen kuin Hämeessä ja Savossa. Vasta
-sen jälkeen kuin kruunu v. 1541 otti Viipurin läänin nimismiesveron
-välittömään hoitoonsa, tuli verokirjoihin merkityksi, mitä talonpoikain
-oli täksi veroksi maksaminen. Vero kannettiin täälläkin useampain eri
-perusteiden mukaan ja oli eri pitäjissä erilainen.
-
-(1) Pitäjän oli nimismiesveroon suoritettava:[949]
-
-    2-3 lehmää
-    4-8 lammasta
-
-Nämä lehmät ja lampaat näyttävät vastaavan Viipurin lääniä lähimmässä
-Hämeen osassa niinikään pitäjittäin suoritettuja "käräjänautoja" ja
-"käräjälampaita". Todennäköistä on, että tämä vero oikeastaan oli
-neljänneskunnittain suoritettava. Sillä tavoin suoritettiin vero
-Jääskessä, jossa kunkin neljänneskunnan tuli suorittaa 1
-"teurastusnauta ja 4 lammasta".
-
-Myös Porvoon läänin pitäjät suorittivat naudat ja lampaat
-neljänneskunnittain, siten että kolme neljännestä suoritti kukin 1
-naudan ja neljäs neljänneskunta 6 lammasta.[950] Kuten muistamme, tuli
-Savonkin neljännysmiesten suorittaa nimismiesveroon nauta ja lampaita.
-
-Käräjäkarjan hankkiminen nimismiehelle on siten varmaan koko itäisessä
-Suomessa tapahtunut alkuaan neljänneskunnittain. Se oli käytännöllisin
-maksutapa, sillä olisi mutkalliselle keskiajallekin varmaan ollut liian
-mutkallista järjestää koko pitäjää yhden ja kahden lehmän osakkaaksi.
-Porvoon läänin tavasta voimme päättää, että neljänneskuntain tuli
-kiertovuorossa hankkia lehmä ja lampaat. Ehkäpä ulettui kiertovuoro
-pitemmällekin siten että "nautakunnat", joista Viipurin läänin
-neljänneskunnat olivat kokoonpannut, vuoronsa jälkeen hankkivat
-neljänneskunnan suoritettavan karjan.
-
-Karjalan puolella lääniä oli nimismiesveroon pitäjittäin maksettava
-suolakalaa 2 1/2-3 tnr, mikä mahdollisesti myöskin toimitettiin
-neljänneskunnittain.
-
-(2) Nautakunnittain maksettiin Karjalan puolella nimismiesveroon 1-2
-jänistä ja lisäksi paikoin 3 kanaa, paikoin "nautakuntasilavaa".
-Porvoon läänissä ei nautakunnittain ole merkitty maksetuksi mitään,
-mutta edustavat neljänneskuntain kanarahat nähtävästi vanhempia
-nautakuntain kanoja. Tällä nautakuntaverolla on vastineensa Savon
-kymmenysmiesten nimismiehelle maksettavissa jäniksissä, kanoissa y.m.
-pienissä epämääräisissä antimissa.
-
-(3) Yli koko Viipurin läänin maksettiin nimismiehelle kultakin savulta
-(s.o. talolta tai talonmieheltä)
-
-    1 kuorma halkoja
-    1 kupo olkia.
-
-Tämä halko- ja olkivero tavataan suurimmassa osassa Suomea ja
-yleisimmin savun tai manttaalin mukaan maksettavana. Se on luettava
-alkuisimpiin käräjävarustuksiin.
-
-(4) Varsinaiseksi nimismiesveroksi Viipurin läänissäkin jääpi
-täysiverojen suoritettava, monia kestitystavaraeriä sisältävä vero,
-jonka määrät melkoisesti vaihtelivat eri pitäjissä.[951]
-
-Kaikella toivottavalla selvyydellä ilmoitetaan Viipurin läänin
-verokirjoissa nimismiesveron tarkoitus: se maksettiin kuhunkin
-nimismiestaloon talvi- eli laamannikäräjäin pitämiseksi. Eräässä
-opastuksessa nimenomaan mainitaan, että nimismiesvero maksettiin
-talvikäräjäin aikana kussakin nimismiestalossa. Toisessa sanotaan:
-"Talvikäräjät pidetään neljässä käräjäpaikassa nimismiesten luona
-kolmena yönä 150 miehelle renkineen ja hevosineen, niitä kutsutaan
-laamanninkäräjiksi, ja tämä kestitys tapahtuu nimismiesverolla, ja mitä
-jää, sen saavat nimismiehet pitääkseen kestityksiä ympäri vuoden".[952]
-
-Paitsi tätä suurta talvikäräjäin pitoa oli Viipurin läänin nimismiesten
-suoritettava suuri joukko muita kestityksiä.
-
-Viipurin läänin nimismiehillä ei uuden ajan alussa ollut suurtakaan
-käyttövaltaa nimismiesveroon nähden. Jo ennen nimismiesveron lopullista
-joutumista kruunun haltuun kantoi kruunu täällä kinkerin eli taksan
-nimellä suurimman osan nimismiesveroa itselleen, myöntäen sitten tästä
-taksasta "lyhennyksiä" asianomaisille virkamiehille. Tämä taksa
-kannettiin pitäjittäin verokappaleissa, jotka yleensä olivat samat,
-joita talonpojat maksoivat nimismiesveroksi, ja määrissä, jotka eivät
-olleet sanottavasti pienempiä kuin ne määrät, jotka talonpoikain
-maksuista keräytyivät. V:n 1539 verokirjassa sanotaan, että "ei vouti
-eikä kirjuri tiedä mieslukua siitä, kuinka se kinkeri suoritetaan eli
-mitä kunkin tulee vuosittain suorittaa, vaan ovat vuosittain merkinneet
-taksaksi ja sopimukseksi, mitä kukin pitäjä suorittaa".[953] Myöhemmin
-tässä tapahtui vain se muutos, että kruunu hankki tiedon, minkä
-perusteiden mukaan talonpojat nimismiesveron maksoivat, ja merkitsi ne
-tileihinsä saaden siten veron kruunun eduksi nousemaan jonkun verran
-suuremmaksi.
-
-Koska kuitenkin nimismiesveron perusteet vielä uuden ajan alussa olivat
-kruunulle tuntemattomat, on ilmeistä, ettei tämä vero aikaisemmin ole
-ollut mikään kruunulle menevä kinkeri, vaan erityinen, varsinaisista
-linnaveroista poikkeava, paikallinen vero. Viipurin läänin olot
-viittaavat ratkaisevasti siihen, että tämän erikoisveron tarkoituksena
-on ollut yksinomaan talvikäräjäin ylläpitäminen eikä mikään muu.
-
-Virkamiesten osallisuus nimismiesveroon oli Viipurin läänissä
-samantapainen kuin muualla.
-
-Lopuksi katsahdamme Varsinais-Suomenkin oloja.
-
-V.-Suomessa maksoivat talonpojat uuden ajan alussa nimismiesveroa
-yleensä samanlaisissa verokappaleissa kuin Hämeessä, vieläpä
-suunnilleen yhtä suurissa määrissäkin. Lähempää selvää veron
-perusteista ja määristä ei tässä tarvitse tehdä, koska siitä jo on
-olemassa esitys.[954]
-
-Nimismiesveroa käytettiin V.-Suomessakin käräjäin pitämiseen. Läänin
-nimismiesten tuli uuden ajan alussa "pitää kestitystä niin usein kuin
-käräjiä pidetään".[955] Tiedon mukaan v:lta 1537 oli Etelä-Suomen
-nimismiesten kestitettävä tuomaria kolmilla käräjillä vuodessa 2 yötä
-kerrallaan.[956]
-
-Jo 1530-luvun alussa nimismiehiltä kannettiin linnaan melkoinen osa
-tätä veroa. V:n 1539 verokirjan mukaan maksoivat nimismiehet
-suurimmassa osassa maakuntaa linnaan melkoisen kinkerin "sopimuksen
-mukaan, ja se oli taksa nimismiesveron edestä". Taksaa karttui eri
-pitäjistä hyvinkin erilaisia määriä.[957]
-
-Vehmaan ruots. ja Uudenkirkon Hallun lääni muodostivat piirin, josta
-maksettiin linnaan aivan sama kinkeri kuin Taivassalossa ja Lapissa.
-Täydellisesti samanlainen oli kinkeri ainoastaan tällä alueella, sillä
-kaikkialla muualla oli pitäjäin maksuissa erotusta, ellei muussa, niin
-pienissä lisämaksuissa. Kunkin pitäjän tai nimismiehen kanssa erikseen
-tehdyt sopimukset siten lienevät olleet tämän kinkerin maksamisen
-perusteena.
-
-Muutamat nimismieskinkerin kappaleet muistuttavat niin suuresti Hämeen
-oloja, ettei voi olla epäilystä niiden alkusyyn samanlaisuudesta.
-Ensinnäkin maksettiin 17 V.-Suomen pitäjästä linnaan härkä,
-kinkerihärkä, joka epäilemättä vastaa Hämeen kinkerilehmiä. V:n 1531
-verokirjassa mainitaan näitä kinkerihärkiä tulleen linnaan 15-20 kpl.
-Kinkerihärkä maksettiin Laitilasta vielä senkin jälkeen kuin vero
-muualla oli lakannut, ja v:n 1556 verokirjassa on hauska esitys siitä,
-miten Laitilan härkä hankittiin: nimismies kantoi vuosittain 6 mk
-(vanhempain vero-opastusten mukaan 3 penninkiä kultakin talolta) avuksi
-kelpaavan kinkerihärän hankkimiseksi, jonka hänen tuli suorittaa
-linnaan, "ja on tiedettävä, että joka kolmas vuosi perii Kustavi Fincke
-Hallun bolista kinkerihärän, koska kukin boli sen hankkii joka kolmas
-vuosi".[958] Se oli siis vieläkin kerran keskiajalla niin suosittu
-vuorovero.
-
-Seitsemästä V.-Suomen pitäjästä ja lisäksi Iniön saari-verokunnasta
-maksettiin nimismiestaksassa v. 1539 myöskin kinkerirahoja, 2-19 mk
-pitäjältä. Kun näistä pitäjistä (Paimiota lukuunottamatta) ei maksettu
-kinkerihärkiä, on se oletus lähellä, että kinkerirahoja on maksettu
-härkäin korvaukseksi.
-
-Kauroja maksoivat nimismiehet linnaan 2-5 puntaa pitäjältä, kauroja
-maksettiin sellaisistakin pitäjistä, joiden muita tähän kuuluvia
-ruokaparselleja ei lähteissämme mainita, mistä päättäen kauroja
-erityisesti haluttiin saada linnaan. Tämä kauravero tavataan v:n 1531
-linnantileissä kinkerikaurain nimellisenä -- sama nimitys ja varmaan
-asiakin, jonka olemme tavanneet Hämeessäkin. Näitä kinkerikauroja
-käytettiin maanvoudin y.m. virkamiesten hevosten syöttämiseen
-talviviikkoina, mikä viitannee tämän veron alkuperään.[959]
-
-Ylemmillä ja alemmilla virkamiehillä oli V.-Suomessakin tavalliset
-osuutensa nimismiesverosta. Kruunun haltuun koko tämä vero joutui v.
-1540.[960]
-
-Edellisestä on selvinnyt, että nimismiesvero kaikkialla Suomessa on
-alkuaan ollut käräjiä varten suoritettu kinkeri. Tämä kinkeri on
-tavallaan keskiajan vanhimpia ja nuorimpia veroja. Alkuperäisimpään
-käräjäkestitykseen kuuluivat sisämaassa talonpoikain epämääräinen
-nuotanveto, josta lukuisissa asiakirjoissa puhutaan, jousien
-suorittamat varsinaiset käräjäverot ja kipsis- y.m. lahjat. Vasta
-vähitellen ja ikäänkuin ulkopuolella lakia näkyy vero kasvaneen siksi
-suureksi kinkeriksi, josta riitti jakaa ylhäisille ja alhaisille
-virkamiehille. Vielä V. 1414 Eerik Pommerilainen yrittää ehkäistä
-nimismiesveron kasvamista Suomessa määräten, että nimismiesveroksi
-(lændzmandz gieldh) maksetun 1 1/2 viljapannin ja heinäin sijasta oli 1
-äyri rahaa savulta riittävä.[961] V:lta 1419 on toinen Eerik kuninkaan
-käskykirje, jossa vielä koetetaan kestityksiä rajoittaa. Tapa näyttää
-jo olleen juurtunut, ja aljetulla uralla kehitys sitten kävi nopeasti.
-Kaarle kuninkaan kirjeestä v:lta 1450 Turun läänin asukkaille nähdään,
-että voudinkinkeri jo oli pysyvä vero Turun läänissä; kysymys oli enään
-vain siitä, kuinka suuren kinkerin kukin pitäjä oli maksava Turun
-linnanvoudille, koska toiset pitäjät olivat suuria, toiset pieniä.[962]
-
-Emme kumminkaan erehtyne katsoessamme laamannilaitoksen kehittymistä
-yhdeksi käräjäkestityksen pääaiheuttajaksi. Mutta piirteet sellaiset
-kuin Hämeen ja V.-Suomen "yösijalehmät" ja yleensä "kinkerin" ja
-"taksan" ottaminen linnaan näyttävät varsin vanhoilta, vaikkemme
-tarkemmin osaa sanoa, kuinka vanhoja ne ovat.
-
-Tämän keskiajan tunnuksellisen veron joutuminen kokonaan kruunun
-haltuun merkitsee samalla koko keskiaikaisen virkamiesjärjestelmän
-muuttumista, virkamies- ja paikallishallinnon lopullista joutumista
-valtion valvonnan ja määräysvallan alaiseksi.
-
-
-
-
-VIITESELITYKSET:
-
-
-[1] "Miten Ruotsin oikeus vähitellen voitti alaa meidän maassa ja miten
-se tunki Suomalaisten alkuperäiset oikeustavat syrjälle, mutta itse
-puolestaan, epäilemättä monessa kohden täytymyksestä, käytännössä
-mukaantui näiden oikeustapain mukaan -- on vielä kirjoittamaton
-historia" (Jaakko Forsman, Suomen lainsäädännön historia 6).
-
-[2] Niistä mainittakoon tässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran "Suomi"
-ja "Pitäjänkertomuksia" sarjoissa ilmestyneiden pitäjänkertomusten
-lisäksi seuraavat:
-
-Garibaldi Nyström, Tietoja Saarion pitäjän asemasta ja veroista v.
-1539-1572 (1884, Hist. Ark. VIII);
-
-Hannes Gebhard, Savonlinnan läänin oloista vuoteen 1571 (1889);
-
-Kaarlo Ignatius, Tietoja Kangasalan pitäjästä ja vero-oloista
-Ylä-Satakunnassa v. 1540-1577 (1890, Länsisuomalaisen osakunnan
-julkaisu Länsi-Suomi IV);
-
-K. J. Jalkanen, Pohjois-Hämeen erämaat, asutus ja olot vuoteen 1620
-(1892);
-
-Anders Allardt, Borgå läns sociala och ekonomiska förhållanden åren
-539-1571 (1898).
-
-[3] Ruuth, Tanskan keskiaik. kronikkojen mainitsemista tanskalaisten
-retkistä Suomeen vuosina 1191 ja 1202 (Suomal. Tiedeakat. Esit. 1910 I,
-1-16) sekä Lisiä esitelmään tanskalaisten retkistä Suomeen v:ina 1191
-ja 1202 (Suomal. Tiedeakat. Esit. 1910 II 57-63).
-
-[4] MU s. 16.
-
-[5] MU ss. 19, 24.
-
-[6] MU s. 21.
-
-[7] MU s. 30.
-
-[8] MU s. 40.
-
-[9] MU ss. 33, 60.
-
-[10] MU s. 77.
-
-[11] Vrt. Liljenstrandin huomautuksia, Finlands jordnaturer (1874)
-44-46.
-
-[12] Vrt. Gummerus, Suomalaisten käännytys kristinuskoon,
-Oma Maa I 251.
-
-[13] Vrt. Nielsenin, Tarangerin ja Hertzbergin väittelyä Norjan
-vanhimmista verotusoloista, Hist. Tidskrift (Norjan), 4. sarjan 4. side
-(1907), 39 seur., 98 seur., 161 seur.
-
-[14] Hildebrand, Medeltid I 264, 265.
-
-[15] Hildebrand, Svenska statsförfattn. hist. utveckling 81.
-
-[16] Kuinka monenlaisia veroja jo 1200-luvun lopulla Ruotsissa
-tunnettiin ja kuinka tarkoin niiden laatuja erotettiin, näkyy hyvin
-Maunu Latolukon v. 1281 annetusta kirjeestä, jossa on puhe papiston
-vapautuksista "ab omni iure regio et causis regalibus, solucionibus
-quoque wlgariter dictis skiphwister, spannemaale, ettergiaeld,
-ledunxlame ac talliis, muneribus, exaccionibus seu quibuscunque
-tributis, rebus uel personis impositis uel imponendis, quibuscunque
-nominibus censeantur acsi nominatim et specialiter essent expressa."
-(Dipl. Sv. I. 586.)
-
-[17] "Bero Vestgotus est; alienauit tributum Finonum ad manus regis,
-cuius erat consanguineus et cancellarius", MU s. 48. Vrt. Porthan,
-Chronicon 141.
-
-[18] "Raguald, Ostgotus; hic primo maskot instituit", MU s. 52. Vrt.
-Porthan, Chronicon 142-144.
-
-[19] Yrjö Koskinen, Suomenmaan keskiaikaisesta aatelistosta, Hist. Ark.
-VIII 9 seur.
-
-[20] Niistä tarkemmin ks. kirjoitustani Keskiajan kruununkartanot
-Suomessa, Hist. Ark. XXII, II 1-27.
-
-[21] Useat kruununkartanot olivat varustetut linnoilla, mutta toisin
-kuin myöhemmän ajan suurlinnat nämä vanhat kartanolinnat olivat
-yksinäisiä tornia, joiden varustusväeksi riitti kourallinen sotureja.
-Tätä linnamallia ovat olleet m.m. Koroisten linna Rantamäellä, Stenberg
-Maskussa ja (myöhemmät) Kokemäen ja Korsholman linnat. Satakunnan
-linnaväeksi v. 1367 määrättiin 8 miestä ja Korsholmassa oli keskiajan
-lopulla koko 6 miestä, päällikkö mukaan laskettuna (Mustak. s. 134;
-Aspelin, Korsholman linna ja lääni 44).
-
-[22] "castra omnia Finlandiae et partium orientalium, videlicet Aaboo
-et Tauestahus et Wiborgh cum terris adiacentibus eisdem; et -- --
-mandabimus praefectis nostris ibidem" (MU s. 100).
-
-[23] "terras Finlandie, Alandie, Nylandie, Thawistie ceterasque alias
-terras advocacie Aboensis subiacentes" (MU s. 132).
-
-[24] Bidr. IV s. XCL.
-
-[25] Mustak. s. 129, 134.
-
-[26] "tributum nostrum -- carpo regio -- residuum vero in aliis juribus
--- pro dictorum castrorum edificiis ac suis et castrensium mibi
-expensis et sumptibus", (MU ss. 178-179).
-
-[27] "all var ingiæld i Finlande -- -- skatten, rethupennynge,
-rughkarper, falcalæghit" (MU s. 196).
-
-[28] Eräässä asiakirjassa Albrekt Meklenburgilainen mainitsee
-vahvistaneensa sopimuksia ja päätöksiä, joita linnanvoudit olivat
-tehneet Suomen maakuntain, kihlakuntain ja pitäjäin kanssa
-(Mustak. s. 129).
-
-[29] Valdemar oli Suomen herttuana kuolemaansa saakka (1318) sillä
-poikkeuksella, että vv. 1308-10 hän ja Eerik herttua yhdessä
-hallitsivat alueitaan ja että v. 1310 Viipurin linnalääni joutui
-kuninkaan alaiseksi.
-
-[30] Carlsson, Grundskatterna 163.
-
-[31] MU s. 109-111.
-
-[32] MU s. 130.
-
-[33] Vrt. Porthan, Chronicon 256, 257.
-
-[34] MU s. 319.
-
-[35] "af allom arlikom scatwm, alæghnom oc markagieldom oc af allom
-thunga lidhugt" (MU s. 383). -- Sana "alæghnom" näkyy tässä erityisesti
-tarkoittavan ylimääräisiä veronmaksuja; siinä merkityksessä sitä
-käytetään myöskin Albrekt kuninkaan ja Jaakko Djeknin Suomen veroja
-koskevassa sopimuksessa v. 1387 "alt Abo föghati, Satagunna oc Borgha
-föghati mædh allom ærlikom ingiældom, alæghnom oc sakörom oc allom
-konungelikom ræt" (MU s. 410).
-
-[36] "item vnnom wi at Jæppe ma bedhas ok upbæra hwart aar ena hielp at
-enast aff thæm landom oc stadhom han jnne hafuir, swasom aff hwariom
-rök en span malt, en span rugh, en span hafra, eet höns, eet las hö,
-eet las widh ok ena halff mark penningae, ok aff hwariom thiughu rökiom
-eet nöt, tw faar, eet pund smör och tw pund flæsk" (MU 411).
-
-[37] v. Below, "Grundsteuer in älterer Zeit", Handwörterb. d.
-Staatswissensch.
-
-[38] MU ss. 383, 392. -- Omituinen erehdyttävä selitys Hildebrandilla,
-Medeltid I 282.
-
-[39] MU ss. 421-422. -- Riimikronikassa puhutaan vielä Gotlannin
-lunastamiseksi suoritetusta 12 äyrin verosta joka "tuvalta" ja Ericus
-Olai mainitsee Margaretan aikaista "savuveroa" sekä erästä vihattua
-karjaveroa ("Rumpeskatt"), mutta näillä nimityksillä arvattavasti
-tarkoitettiin joitakin niitä veroja, joita ylempänä mainitaan
-(Lagerbring, Svea Rikes hist. III 745-747, IV 238; Erslev, Dronning
-Margrethe 307-308, 314-316, 492).
-
-[40] Grönblad, Nya källor 29.
-
-[41] Nya Rimkr., ed. Klemming s. 246 (Kristoffer Baijerilaisesta):
-
-    ä hwar han gönom rikit redh,
-    han hade jo sa manga hesta
-    arma böndher han forgästa
-    han fodrade V lester korn mest huaria nath -- --
-
-Sture-Krön. 24 (Kristian I) ja 143-144 (pitkä luettelo v:n 1496
-kinkeriverosta, jonka jokaisen 6 miehen tuli suorittaa).
-
-[42] Grönblad, Nya källor 216, 219, 236, 317, 382, 609.
-
-[43] (1334) "bona, que tributorum et exhibicionum ad nos spectancium
-grauaminibus subjacentes bonorum suorum libertate congaudentibus ex
-nunc jn posterum vendiderint, omnibus nichilominus pristinis
-exhibicionum oneribus subjaceant in futurum" (Mustak. s. 47).
-
-[44] Styffe, Bidrag II s. LX seur.
-
-[45] Erslev, Dronning Margrethe 296-298.
-
-[46] Arv. Handl. II 18, 19-20, 20-21, 21-22; Grönblad, Nya källor ss.
-31-34; Mustak. ss. 225-231; Styffe, Bidrag II s. LXV.
-
-[47] "oc sta badhe soknene til -- -- at fult ær geen fullo twa konunx
-rökia frælst j schat swa at hwargen kronona jngeld minschas" (Arv.
-Handl. II 48-49).
-
-[48] Arv. Handl. II 52-53.
-
-[49] Mustak. s. 335.
-
-[50] Mustak. s. 338.
-
-[51] Mustak. s. 437.
-
-[52] Se näkyy m.m. 1413 v:n katkelmasta, jossa Korsholman tileihin on
-merkitty kunkin savun maksettavaksi 5 mk "sitä rahaa, joka käy Turussa"
-(Hausen, Bidr. I 305).
-
-[53] Asiakirjat vv:lta 1414 ja 1419 (Mustak. ss. 260-261, 288-289),
-
-[54] Hausen, Bidr. I 301-319. Vrt. Erslev, Erik af Pommern 299.
-
-[55] Grotenfelt, Suomen hist. uskonp. aik. 82-83.
-
-[56] Nya eller Karls-krönikan (ed. Klemming) 19, 23:
-
-     -- -- -- -- --
-     Och monde han sverige meer förderffwa
-     alle then skat ther riket kunne werffua,
-     bönder sculle thz j reedho penunga vtgöra
-     them loth han alla til danmark föra
-     vtan som neppest fogadana gaatha
-     bespijsa slotten j nokra matha
-     före ärffwode togh han peninge samalund,
-     thy rothnado slotten nider j grundh
-     thy är riket förarmat swa
-     Reeda peninga är ther vndt at fa
-     -- -- -- -- --
-     The fatige bönder j sverige ära
-     höglica the her mote kära
-     konungin en pänningh stadga stichtade
-     herra henning koningxmark thz dichtade
-     Sidan then penning stadga war sath
-     tha wordo mang gozen ödhalagt
-     Riket plagadis mz stora dödha
-     ther mz lagdis gozen ödha
-     the fatiga bönder som ater liffwa
-     jämstor stadga sculle the giffwa
-     -- -- -- -- --
-
-[57] Näin käsittävät asian Paavali Juusten Suomen piispan kronikassaan
-ja Porthan (Chronicon 373, 448). Sama asia ilmenee julistusten
-otsikosta.
-
-[58] Vrt. Porthan, Chronicon 446.
-
-[59] Mustak. s. 352-354.
-
-[60] Mustak. s. 399. Vielä Kustaa Vaasan aikana Satakunnan talonpojat
-muistelivat arkkipiispa Olavin -- v:n 1436 julistusten allekirjoittajan
--- veronalennusta (Arv. Handl. VI 180-181).
-
-[61] UL, KB X 6 2.
-
-[62] Raaseporin läänin verokirja v:lta 1451, Hausenin kok. VA. -- Vrt.
-Birger Trollen tilejä Turun linnaläänistä 1463-64, Hausen, Bidr. I
-323-356.
-
-[63] Arv. Handl. VI 317.
-
-[64] Porthan, Chronicon 52-53; Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. II
-40-41; Wiklund, Lule-lappisches Wörterbuch: "väru". Vrt. suomessa
-ruokavero = ateria.
-
-[65] Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. Il 47-48, 186. Vrt. Krohn,
-Suomen suvun pak. jumalanpalv. 76 ja 168-169.
-
-[66] Ahlqvist, Kulturwörter 199; Melander, Muistoonp. Suomen niittäjä
-painosuhteista, Hist. Ark. XI 31-36, missä myös huomautetaan
-hunajavakan esiintymistä eräässä kohdassa Norjan keskiaikaisia lakeja
-(vrt. Ruotsissakin v. 1413 "3 aske hånigh", Hausen, Bidr. I 313).
-
-[67] Paitsi ed. viitteessä main. lähteitä ks. Renvallin ja Lönnrotin
-sanakirjoja (vakka); Niemi, Kalevalan selityksiä (1910) 85
-(jauhovakka).
-
-[68] Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Raaseporin läänissä oli uuden
-ajan alussa vakka sama kuin kappa, joita 20 meni "Suomen panniin"
-(Melander, main. teos 24-27). Viimemainitussa läänissä maksettiin suuri
-osa linnan- ja muita veroja sellaisissa vakoissa (VA 2918 us.; Jaakko
-Teitti 193, 278). Mitta-astiaa tarkoittavat asiakirjain käyttämät
-nimitykset "karp wacka" (Arv. Handl. IX 27) ja markvakka (Melander,
-main. teos 25).
-
-[69] Melander, main. teos 32-35. -- Vrt. "skrifftewacke" Espoossa
-(Teitti 193), "fougdewackarog" Varsinais-Suomessa (VA 697: 100),
-tuomarin "vakka" Vesilahdella (Teitti 299) ja "domar vackar" Kokemäellä
-(VA 216 a: 119), kaikki 1500-luvun keskivaiheilta.
-
-[70] Reinholmin kok. 17; 101.
-
-[71] v. Transehe-Roseneck, Gutsherr und Bauer 13-14.
-
-[72] Rüssow-Pabst, Chronik (1845) 75.
-
-[73] Lönnrot, Sanak. (vakka): "en kulu minä kutsuissa, enkä vanhene
-vakoissa".
-
-[74] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 51, 57-58; Varonen,
-Vainajain palvelus 205, 229.
-
-[75] Varonen, Vainajainpalvelus 194-195, 280, 290; lisäksi Suometar
-1854: 9 (Kyntöleipä Mikkelissä). Kyntöleipä yksityiskohdissaan
-muistuttaa ruotsalaisten Ukon karjua (Tors galt), joka jouluksi
-leivottiin ja keväällä nautittiin.
-
-[76] Mustak. s. 69 ("före sen brodwakka j tridiung rog"); Arv. Handl.
-III 329 ("Brödhwackar").
-
-[77] VA 6: 214-232.
-
-[78] Hildebrand, Medeltid I 294.
-
-[79] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 184-185.
-
-[80] Arv. Handl. VI 309.
-
-[81] Krohn, "Ukon vakat", Kotiseutu 1910: 63,-64.
-
-[82] Suomi II, 6: 321-322.
-
-[83] Smedbergin kertomus matkalta v. 1864. -- Ilomantsin kylissä ennen
-kukin talous vuoroonsa piti Olavin pidot, joissa "villavuonna"
-uhrattiin, (U. Suometar 1878: 21).
-
-[84] Krohn, "Ukon vakat", Kotiseutu 1910: 63-64.
-
-[85] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 71-80 (lainattu kohta 78);
-Forsström (Hainari), Suomen keskiajan historia 515.
-
-[86] Kamer. Asiak. VI 172, 176.
-
-[87] Kamer. Asiak. VI 184, 189, 191.
-
-[88] Kamer. Asiak. VI 40.
-
-[89] Hildebrand, Recht und Sitte 184.
-
-[90] Venäläisten asiakirjain mukaan suuriruhtinatar Olga v. 947 läksi
-Novgorodiin ja sääti pitkin Mstan varsia pitäjiä (pokostia) ja veroja
-ja pitkin Laukaan varsia veroja (Akiander 16).
-
-[91] Ahlqvist, Kulturwörter 224-225, johtaa "pitäjän" "pitää"
-teonsanasta antamatta sen tarkempaa selitystä sanan vaiheista. -- Voisi
-myöskin ajatella "pitäjä" sanan johtuvan "pito" (pidot) juuresta.
-
-[92] Kljutshevskij, Venäjän hist. pääpiirteet 28, 54. Vanhempia
-selityksiä ks. Ronimus, Vatj. viid. verokirja 70 (Nevolinin selitys).
-
-[93] Sitä on tarkemmin selvitetty kirjoituksessa Suomen vanhin
-maakunta- ja pitäjälaitos, Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 44-56.
-
-[94] Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 52. -- Vasta pysyvä maallinen
-verotus olisi siis aiheuttanut pitäjän maanomistuksen eristymisen
-muista pitäjistä, samoinkuin verotalous vaikutti kokoavasti pienempäin
-veropiirien (neljänneskuntain) omistussuhteisiin.
-
-[95] "Sappherinas pelles", mahdollisesti "sinisiä" eli siniketun
-nahkoja. Nansen, Nebelheim I 140-141; Snellman, Itämeren suomal. I 59.
-
-[96] Nansen II 144-145; Snellman I 67.
-
-[97] Nansen II 145-146.
-
-[98] Nansen II 90-91.
-
-[99] Snellman I 55; Nansen II 87-88.
-
-[100] Nansen II 88-90.
-
-[101] Akiander 12-13.
-
-[102] Snellman I 81.
-
-[103] Snellman I 102.
-
-[104] Vrt. Aspelin, Korsholman linna ja lääni 7.
-
-[105] v. Keussler, Der Ausgang der ersten russ. Herrschaft in
-Ostseeprov. 9.
-
-[106] Österbladh, Viron-, Liivin- ja Kuurinmaan alkuasukasten
-rasitukset saksal. vall. aikana, Hist. Ark. XIX 36, 47-49. -- Vrt.
-novgorodilaisten ja susdalilaisten retket vv. 1169 l. 1171 Vienan
-seuduille, (Akiander 34).
-
-[107] Akiander 135.
-
-[108] Akiander 143.
-
-[109] Nansen I 188-189.
-
-[110] Hansen, Oldtidens Nordmænd 77, 79, 80, 99.
-
-[111] Nansen II 80, 83, 85.
-
-[112] Rydberg, Sv. Traktater I 506-508; Aspelin, Korsholman linna ja
-lääni 9.
-
-[113] Hadorph, Then Andra Delen til Rijm-Crönikorne (1676) 345.
-
-[114] Snellman, Oulun kihlak. 141.
-
-[115] MU s.350.
-
-[116] Mustak. s. 197.
-
-[117] Esitys perustuu suureksi osaksi J. Nordlanderin kirjoituksessa
-"Om birkarlarne", Historisk Tidskrift (Ruotsin) 1906 ja 1907, oleviin
-tietoihin.
-
-[118] Kamer. Asiak. I 135; VA 1:109. -- Savon lappalaisten
-kruununverosta uuden ajan alussa ks. VA 6134: 6 ja 8:113.
-
-[119] v. Bonsdorff, Kamerallagf. II 580; Ekon. och Politie lag II
-§ 300.
-
-[120] Mustak. ss. 32-33, 40-41, 43, 50-51.
-
-[121] Mustak. s. 33.
-
-[122] "de quolibet fumo in iure Karelico duas bonas pelles siue palke";
-"ij huithskin aff huario röök" (Mustak. ss. 42, 69).
-
-[123] Fontell, 33-37.
-
-[124] Mustak. s. 69.
-
-[125] Mustak. s. 69.
-
-[126] "jtem biscops ræth aff hwar konungx krok iiij hwithskin eller iij
-ore denariorum" (vuosiluvuton selitys Mustak. s. 586).
-
-[127] "Palke" sana lienee samaa alkua kuin keskiajan ruotsin "bälskin"
-(Schlyter, Gloss.: bälskin, skinn ovisst af hvad slag, hvilket erlades
-såsom utskyld). Sanan venäjänkielinen vastine oli belj, joka merkitsi
-erityisesti kärpän nahkaa (ks. ed.).
-
-[128] VA 1945: 2, 16. "Kirkon koukku" oli sama kuin tavallinen
-verokoukku, mutta edellisiin luettiin rälssikoukutkin.
-
-[129] VA 3698: 8; 3755: 8; Fontell 50.
-
-[130] VA 5050: 1; 5092: 2; 5123: 96; 5160: 13; Gebhard, Hist. Ark.
-XI 429.
-
-[131] Gebhard, Savonl. lääni 70; Arv. Handl. III 329; VA 6217 a: 1.
-
-[132] Fontell 32.
-
-[133] Fontell 32; VA 4559: 11.
-
-[134] VA 1: 108; Hist. Ark. XI 428, 429; XII 370.
-
-[135] Niistä puhutaan kaikessa yleisyydessä eräässä Kustaa Vaasan
-kirjeessä Viipurin läänin asukkaille v:!ta 1558. "Like som mongestedis
-finnes skog hosz edher Dannemenn vdi Viborgs Län, synnerligen som
-kallis kijlter" (Arv. Handl. IX 308).
-
-[136] VA 1: 11, 13.
-
-[137] "skatt för Cronones urmark och kalles kilthr the Böndne plägo
-bruka theris Swedelandh och Same kan Såå 2 sp och Same 3 spn wdi kilte
-Jordh" (VA 5162: 3).
-
-[138] VA 5042: 2; Hist. Ark. XI 428.
-
-[139] Mustak. ss. 586-588 julaistussa Satakunnan metsäin laajassa
-luettelossa, joka siinä esiintyvistä nimistä päättäen on laadittu
-1400-luvun alkupuolella, ilmoitetaan metsäin suuruus 1 1/2-14
-"miehenmetsissä". Hämeen erämaitten "miehenosista" ks. VA 131 ja
-3750 a us.
-
-[140] MU s. 353, Mustak. ss. 197, 357.
-
-[141] VA 6217 a: 1.
-
-[142] Porthan, Chronicon 636; Rosenborg, Jordbeskattn. 85, 86; Nyström,
-Hist. Ark. VIII 61, 62; Melander, Hist. Ark. X 433-435; Gebhard, Hist.
-Ark. XI 427-430, Melander, Hist. Ark. XII 368-371, 396-397.
-
-[143] Taranger, Hist. Tidskr. (Norjan) 4 sarja 4: 112, 113.
-
-[144] 1422: "aarligit landh geldh -- aarligit affgildh" (Mustak. s.
-295); 1422: "landga;ld" (Mustak. s. 299); 1542: "landgilles pgr" (VA 5:
-370); 1579: "landkillis Smör" (VA 1354: 26 seur.).
-
-[145] Mustak. ss. 121-122.
-
-[146] Mustak. ss. 140-141.
-
-[147] Mustak. ss. 140, 145-146.
-
-[148] Mustak. s. 400.
-
-[149] VA 3755: 20 seur.; 3002: us.
-
-[150] VA 3755: us.
-
-[151] Hildebrand, Medeltid I 280.
-
-[152] VA 1: 108-109.
-
-[153] Kamer. Asiak. I 127 seur.
-
-[154] Kamer. Asiak. I 10.
-
-[155] VA 1: 42.
-
-[156] Hausen, Bidr. I 4, 20, 21, 23, 29, 30, 32, 41, 57, 58, 68, 69,
-76, 85, 86, 88, 90, 94, 96, 115, 120.
-
-[157] Koska kruununverot Karjalassakin uuden ajan alussa jaettiin
-"talviveroon" ja "kesäveroon" (VA 5013: 18-19, 55-56) ja kun
-Heikinpäivän aika talvella oli vanha veronmaksuaika V.-Suomessakin
-(Grönblad, Nya Källor 407), näyttää talvisydän eli talvikäräjäin aika
-kaikkialla Suomessa olleen vanha veronmaksuaika.
-
-[158] MU ss. 117-118.
-
-[159] VA 3672: 65 seur.
-
-[160] Esim. VA 2033: 4 seur.; 3002: 139 seur.
-
-[161] VA 6134; 20-21. Tätä veroa sanottiin linnanvoudin veroksi ja
-kuului siihen myöhemmin myös 12 kyntteliä (Arv. Handl. VIII 42).
-Linnanvouti peri ohrat talvikäräjillä ja hauit kesäkäräjillä (Teitti
-19). Myöskin kymmenmiesten oli annettava voudille lahjaksi haukia (Arv.
-Handl. III 249).
-
-[162] VA 6134: 20-11.
-
-[163] VA 5043: 112; Teitti 33.
-
-[164] Teitti 69-70.
-
-[165] Kamer. Asiak. I 21.
-
-[166] Mustak. s. 57.
-
-[167] Grönblad, Nya Källor 236.
-
-[168] Esim. seuraava v:lta 1539 (VA 1: 42)
-
-     nahkat         arvoluku
-
-    hirven                   5-7
-    ahman                    4
-    ketun                    3
-    saukon                   3
-    näädän                   2
-    tuhkurin                 1
-    hillerin                 1/2
-    kärpän                   1/2
-    oravan                   1/7
-    sekalaisten ("samfong")  1/9-1/8
-
-[169] "Daxuärkskin" (Kamer. Aisak. I 10).
-
-[170] "Gråwerk xiij tijmber för wäger och broor" (Kamer. Asiak. I 21).
-
-[171] Mustak. s. 586.
-
-[172] VA 1945: 18 (kijrkon oraua).
-
-[173] Mustak. s. 69.
-
-[174] Mustak. ss. 71, 585.
-
-[175] Porthan, Chronicon 636. Kirkolle maksettava nahka oli oravan
-nahka. Sen ilmaisee yläsatakuntalainen nimitys "kirkon orava" ja
-Agricolan käyttämä nimitys "eth groskin", joka merkitsee oravannahkaa
-(Hildebrand, Medeltid 1207). Kun jousirahaa uuden ajan alussa
-maksettiin läntisessä Suomessa yleensä äyrityinen jouselta (VA 6: us.),
-lienee oravannahan arvo siellä siihen aikaan ollut äyrityinen (käypää
-rahaa). Savossa ja Karjalassa oli jousimaksu yleensä vain "fyrkki" eli
-6 penninkiä (Arv. III 329; VA 5123: 26).
-
-[176] VA 5123: 11.
-
-[177] Mustak. s. 69.
-
-[178] Mustak. s. 546.
-
-[179] Mustak. s. 586. Asiakirjassa mainitut 2 valkonahkaa pitänee olla
-2 äyriä tai 2 valkonahkaa.
-
-[180] VA 6 us. (krokpeningar).
-
-[181] Mustak. ss. 70, 585.
-
-[182] Hausen, Bidr. I 319.
-
-[183] VA 1: 142; 3672: 2.
-
-[184] Ignatius, Kangasala 69, 70.
-
-[185] VA 3670: 49, 69, 70. Ylä-Satakunnassa suoritti kukin jousi
-"käräjäverona" (tingskott) kolmille käräjille vuodessa 1 lampaanlavan
-(Ignatius, Kangasala 72). Kustaa Vaasan kirjeessä v:lta 1554 Satakunnan
-voudille mainitaan yläsatakuntalaisten lähettiläiden käyneen
-valittamassa kuninkaalle "joistakin lampaanlavoista, joita heidän tulee
-suorittaa käräjätaloon 4 kertaa vuodessa, vaikkei se koskaan ennen
-ollut tapana ollut ennenkuin Maunu Niilonpoika sen pani maksettavaksi"
-(VA 1998: 52). Kukatiesi liioittelivat talonpojat, sillä puheenaoleva
-vero tuntuu perivanhalta. Ehkäpä oli Maunu Niilonpoika ruvennut
-ottamaan lampaanlapoja vuodessa neljästi, vaikka niitä ennen oli
-maksettu vain kolmasti, ja se antanut aiheen valitukseen.
-
-[186] Fontell 50; VA 1: 142; 1: 115.
-
-[187] VA 4529: 1; Hist. Ark. XI 428.
-
-[188] Hausen, Bidr. I 317.
-
-[189] VA 3672: 2; Ignatius, Kangasala 69; VA 6217 a: 1 (Savon jousi:
-talonpoika ja hänen poikansa).
-
-[190] VA 3672: 2; Ignatius, Kangasala 70.
-
-[191] Thulin, Mantalet 91.
-
-[192] "v skilling for huar boga, och then som 2 boga haffr giör wt ix
-sk och thn som 3 bogar ägar gor ut xii sk" (VA 6: 229; Iitin
-karjalainen oikeus 1543).
-
-[193] Ignatius, Kangasala 70.
-
-[194] VA 3672: 2.
-
-[195] "Cronobågar, hvilket namn deraf är tagit, at hwar mans-person när
-han fyller 15 år, at han kan opspänna och föra en stålbåga, blifver han
-kallad Joutzi, båga" (Åbo Tidn. 1777, s. 133).
-
-[196] "hwar sum fæmton ara gammal ær han ær inggildir"
-(ÄWmL, ThB pr).
-
-[197] Seebohm, Tribal Custom in Anglo-Saxon Law 22-23.
-
-[198] Thulin, Mantalet 6.
-
-[199] Fontell 50; VA 5162.
-
-[200] Arv. Handl. III 329.
-[201] Åbo Tidn. 1777 s. 143.
-
-[202] "_Joutsi_ Botn. porcio certa prædii rustici [Sv. mantal]. -- --
-magnitudo enim prædiorum temporibus antiquioribus, ex numero virorum
-arcipotentium cujusque familiae censeri, tributumque capitale in
-pellibus max. sciurorum, arcu l. jaculando captorum pendi solebat, unde
-_montako jousta talossa?_ -- -- vel cujus magnitudinis est prædium?
-onko poika joutsella? num puer est arcipotens l. tributarius?"
-(Renvall, Suomal. Sanakirja).
-
-[203] VA 2033: 1.
-
-[204] Mustak. s. 69.
-
-[205] Rosenborg, Jordbeskattn. 95-96.
-
-[206] Åbo Tidn. 1777, s. 134.
-
-[207] S. Rissanen, Iisalmen kirkollisia vaiheita (käsikirjoitus).
-
-[208] Aspelin, Korsholman linna ja lääni 9. Vrt. ed. s. 57.
-
-[209] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 87, 93, 107; Kamer. Asiak. VI 145,
-171, 199, 208, 209, 210, 213.
-
-[210] Hildebrand, Medeltid I 280; Hjärne, Helsingelif under Helsingelag
-27.
-
-[211] ÄWmL, ThB 7 § 2.
-
-[212] Hausen, Bidr. I 316.
-
-[213] Rosenborg, Jordbeskattn. 87-88; Gebhard, Savonlinnan lääni 62.
-
-[214] Reinholmin kok. 19: 110.
-
-[215] v. Knorring, Gamla Finland 116.
-
-[216] Lönnrot, Suomal.-Ruotsal. Sanakirja: "Orava"; (Lisävihko:)
-"Oravanmaa", "Oravanpää".
-
-[217] Melander Suomen mitta- ja painosuht., Hist. Ark. XI 36-38.
-
-[218] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 58, 60-62. -- 1 korobja = n. 2 hl,
-4 korobjaa = n. 8 hl; 1 punta = 6 pannia eli n. 6 hl.
-
-[219] VA 1: 15.
-
-[220] VA 4994: 11; 5043: 3.
-
-[221] VA 1: 10-18; 4994; 6-14.
-
-[222] Kamer. Asiak. I 8, 10, 11 ("skattaskin", "gråskins peninga").
-
-[223] VA 3670.
-
-[224] Åbo Tidn. 1777: 134.
-
-[225] Kraftman-Lagus, Tanckar om hushållningens uphjelpande
-i Carelen 25.
-
-[226] Milukow, Skizzen russischer Kulturgeschichte I 53-55.
-
-[227] "in communi placito" (Mustak. ss. 19-20).
-
-[228] 1330: "in generali placito -- -- in Øningiawiik habito" (Mustak.
-s. 37); 1414: "een tiidh ther soknamennena aff Salthwiik och andre
-godhe mæn aff allo landena wore saman kompne widh Saltwika kirkio"
-(Mustak. s. 259); 1538: "eth almening ting på Oland j saltwik" (Arv.
-Handl. IX 15-17); 1564: "till landztingett till Färgesundett" (Hausen,
-Bidr. II 178); 1565: "landsting vid fergesundet" (VA 215 1: 59). Vrt.
-Hausen, Sv. Litt. Sällsk. Förh. och uppsatser 8: 195-196. Vielä v:n
-1565 maakunnankäräjillä käytettiin Ahvenanmaan maakuntasinettiä.
-
-[229] Hist. Ark. XXII, II 2.
-
-[230] Hausen, Något om Ålands forna afrättsplatser, Sv. Litt. Sällsk.
-Förh. och uppsatser 8: 195-202.
-
-[231] Viimemainitussa suhteessa on valaiseva eräs v:n 1564 tuomio,
-jolla 3 Kumlingen miestä langetettiin sakkoihin siitä, että he
-halveksumistaan osoittaakseen olivat jättäneet menemättä Färjsundetissa
-pidettyihin maakuntakäräjiin kuulemaan siellä "koko pitäjän puolesta"
-kuninkaan kirjettä, "joka koski koko maata" (Hausen, Bidr. II 178. Vrt.
-Bomansson, Om Ålands fornminnen 13).
-
-[232] V. 1538 luetellaan lautakunnassa 20 nimeä, v. 1565 mainitaan
-siinä "tvenne tolfter".
-
-[233] "Larens Olaffson, lansdomare" (Mustak. ss. 240, 242).
-
-[234] Arv. Handl. II 68, 69, 73-76; IV 4; vrt. myös II 79, 81, 83-85.
-8789, 98.
-
-[235] Arv. Handl. VII 23.
-
-[236] VA 2598: 49. Arv. Handl. IV 16.
-
-[237] Henrik Jönsson, joka 1530-luvulla mainitaan Ahvenanmaan
-maantuomarina (myös "kihlakunnantuomarina", "häradshöfding") oli
-aikaisemmin Turun linnan vouti. Ahvenanmaan maantuomarina hän
-ilmeisesti oli paikallisista syistä, sillä hänellä oli siellä
-perintötilana ylinen Haga, jolle hän sai ikuisen rälssioikeuden
-(Arv. Handl. II 214-215; V 282).
-
-[238] Arv. Handl. IX 266; Hausen, Bidr. II 375.
-
-[239] "ij Saltuick sockn i ödekara mklag oc i Laby mklag 45 men oc huar
-ma(n) i finström sockn 140 me(n) oc i hamar Landz sock(en) bredebolste
-mklag nordan skirkyon 46 me(n) oc i äccröö mklag 58 me(n) löp sama
-T(r)idiugr mantalz i en summo 289 me(n)." -- "Item giorde huar ma(n) i
-finneströms T(r)iding i alin vadmall huar ma(n), oc är mantalz 289
-me(n)" (VA 2603: 29, 55; vrt. Arv. Handl. II 115, IX 266-267).
-
-[240] Hausen, Bidr. II 375; Arv. Handl. IX 266-267.
-
-[241] "för thet the hade hugget til theris behoff 10 tillier opå en
-almenningx öö benembd Borgöö, som log vnder Jomale tridung, ändog the
-lågo i samme tridung" (Hausen, Bidr. II 375).
-
-[242] VA 5: 93, 94; 2603: 3, 44; Hausen, Bidr. II 214. --
-
-[243] Borgön saari on Hammarlandia ja Ekkerötä erottavan Marsundin
-salmen suussa. Saarella lienee pakanuuden aikana ollut linnavarustus,
-joka ehkä sekin on ollut tridungin yhteinen. 1600-luvulla kuului saari
-Grelsbyn kuninkaankartanon alle (Appelgren, Suomen muinaislinnat 1-2).
-Vielä 1830-luvulla oli Ahvenanmaalla useita yhteissaaria
-("allmänningsholmar") kruunun hallussa (VA, Böckerin kokoelmat,
-kertomuksia Ahvenanmaalta).
-
-[244] Hausen, Bidr. II 375.
-
-[245] Hausen, Bidr. II 20, 21, 23.
-
-[246] Vrt. Arv. Handl. IX 268.
-
-[247] "I förste triungen är Sundh Socknn och Saltwijk östen fierden,
-the holle theris ferie städes rede förr theris landzbroo. Alle the
-förer som komme westen, them före the öffwer Delen och til Kumbling
-Sockn, Kumbling Sockn förer them anthen till Inio i Töffuesall, eller
-och til Korpo Sockn" (Arv. Handl. IX 266).
-
-[248] Arv. Handl. IX 266-267.
-
-[249] VA 2603: 29, 55; vrt. Arv. Handl. IX 261, 264.
-
-[250] "et laghcallat trydiunxting vtan for castalholm" (Arv. Handl. II
-98-99).
-
-[251] Arv. Handl. II 115-116. -- Näistä kahdesta käräjästä on
-huomauttanut jo Styffe, joka niiden perusteella mainitsee Ahvenanmaan
-jakautuneen 3 "käräjäkuntaan (tingslag) eli tridungiin" (Skandinavien
-407).
-
-[252] Arv. Handl. II 67-68.
-
-[253] Arv. Handl. II 75-76, 79-80.
-
-[254] Hausen, Bidr. II 1-5, 6-11, 12-17.
-
-[255] Arv. Handl. IX 16; VA 2598: 49.
-
-[256] Hausen, Bidr. II, 3, 4. 5.
-
-[257] "nervarendes erlig mandh Hinrik Jönsson ppa Hagha,
-herreshöffdinge wnder samma oor som fför skriffuad stoor" (Hausen,
-Bidr. II 6, 7, 8, 9, 10, n, 13, 14, 15, 16).
-
-[258] Mustak. ss. 29, 37, 38.
-
-[259] Arv. Handl. I 67-69.
-
-[260] Hausen, Bidr. II 17.
-
-[261] Uuden ajan alussa mainituista kihlakunnantuomareista toinen asui
-Finströmissä (Getassa) ja oli varmaan Finströmin tridungin tuomari,
-toinen Saltvikin Hagassa, joka tosin on Finströmin tridungiin
-kuuluneessa osassa Saltvikiä, mutta kuitenkin Saltvikin keskusseudussa,
-joten tätä toista voinemme pitää Saltvikin tridungin tuomarina.
-Ahvenanmaan vanhain maantuomarien virka mahdollisesti kulki perintönä
-samoissa suvuissa.
-
-[262] Lindström, Om de gotländska Domarena, Anteckn. om Gotlands
-Medeltid I 480-487. Vrt. Schlyter, Jurid. Afhandl. II 64-65; Styffe,
-Skandinavien 428.
-
-[263] Bergfalk, Sv. jordens beskattn. 51-52.
-
-[264] Tunberg, Skandin. äldsta polit. indeln. 136. Myöskin Nerikessä,
-Taalainmaassa ja Norjassa on tridung-jako Tunbergin mukaan kotoinen.
-Helsinglannin haaksikuntain (skeppslag) kolmanneksiin ei Ahvenanmaan
-tridungeja voitane verrata.
-
-[265] Saxén, Den svenska befolkningens ålder i Finland, belyst af
-ortnamnen, SMMY:n Aikakausk. XXI, 3: 33.
-
-[266] Oma Maa I 316.
-
-[267] Melanderin tiedonanto Hist. Ark. X 431-433.
-
-[268] "sokna thingh" (Arv. Handl. II 49).
-
-[269] Mustak. ss. 176, 240; Arv. Handl. II 78-79.
-
-[270] Arv. Handl. II 74, 78, 83, 87, 95, 97.
-
-[271] "tå jag för rätta satt på wallen vthan för Raseborg" (VA,
-Hausenin kok. 30.7.1513); "oppo tingx backan i Saltvik" (Hausen, Bidr.
-II 31); v. 1601 pidettiin kesäkäräjät "vid Casterholms hus" (VA 222,
-Sundin käräjät 17.6.1601). "Tingön" saaresta ed. s. 91.
-
-[272] Weckström, Geogr. stat. lex. 35.
-
-[273] Radloff, Åland 56, 70, 82, 99, 111, 125, 134, 147.
-
-[274] Nordisk Familjebok, Gottland; Styffe, Skandinavien 428.
-
-[275] Steenstrup, Danmarks ældste Inddelning, D. Vidensk. Selsk.
-Oversigt 1896, 396-402.
-
-[276] Bergfalk, Sv. jordens beskatta. 15.
-
-[277] Esitys perustuu pääasialliseti Erslevin teokseen Valdemarernes
-Storhedstid. Vrt. Vinogradoff, English Society in the Eleventh Century
-37; Steenstrup, Danm. Riges Hist. I 790-791.
-
-[278] Rydin 37; Styffe, Bidr I: XCV seur. Vrt. Hildebrand, Medeltid I
-266.
-
-[279] Styffe, Bidr. III: CXII.
-
-[280] Schlyter, UL, Gloss.: Markland.
-
-[281] Åström, Om svensk jordäganderätt 23-24.
-
-[282] Ramstedt, Om krigs- och skatteväsendet 31; Hildebrand, Medeltid I
-243-245.
-
-[283] Ramstedt, Om krigs- och skatteväsendet 28.
-
-[284] Berg, Bidr. till den inre statsförvaltn. hist. 293.
-
-[285] Berg, sama teos 286-287.
-
-[286] Saltvik 1547: "Item en affradz peninge opburett vtoff 60 mk wtth
-iord ssom ær liggiandes J lagmandzby 8 pening effter huar mk" (Arv.
-Handl. IX 53).
-
-Jomala 1547: "Item är opburet affradz pening wtoff 40 mk wtt iord ssom
-är liggiandes ij möcleby (Jomala) 8 pening effter huar mk -- --. Item
-æn är affradz pening opburit wtoff 15 mk wtt iord ssom är liggiandes i
-Dalkarby 8 pening effter huar mk" (Arv. Handl. IX 75).
-
-Finström 1547: "Item är affradz pening opburit aff bransböle fför 13 mk
-iord ssom är liggiandes görs 8 d:r effter huar mk" (Arv. Handl. IX 84).
-
-Toisinaan on lampuodin vero ilmoitettu yhteenlaskettuna summana, mutta
-silloinkin näkyy, että vero tekee suunnilleen äyrityisen markalta (Arv.
-Handl. IX 53, 58).
-
-[287] VA 2603: 3.
-
-[288] Arv. Handl. IX 71.
-
-[289] Selitys tästä verosta Arv. Handl. IX 53. Toinen täydellisempi,
-luultavasti Jaakko Teitin laatima selitys Arv. Handl. IX 260.
-
-[290] Finström 1431: "VIII markaköp jord. liggiandis j Berström for
-VIII mark peninger" (Arv. Handl. II 73). Muita samanlaisia tapauksia
-vv. 14311432 eri seuduilta Ahvenanmaata ks. Arv. Handl. II 77, 78, 79,
-84-85, 86, 89, 91, 115. -- V:lta 1438 on tiedossa tapaus, jolloin 10
-markanostolta maata maksettiin 10 mk ja kuorma (heiniä) (Arv. Handl. II
-114).
-
-Luonnollisesti myöskin jonkun seudun markanostoja vaihdettiin samaan
-määrään markanostoja toisella seudulla. Esim. Hammarland 1428: "jöns
-bagge gaff IX markaköp j mörby liggiandis j hamarlandz sokn j herman
-skallas tegh for IX markaköp jord liggiandis j ödha j wigars bole"
-(Arv. Handl. 1167); -- Muita samanlaisia tapauksia eri pitäjäinkin
-kesken ks. Arv. II 76, 82, 88, 90, 91, 94, 97. -- Poikkeuksena olen
-merkinnyt tapauksen, jolloin 8 markanostoa vaihdettiin 9 markanostoon
-(Arv. Handl. IV 4).
-
-[291] Mustak. s. 212.
-
-[292] Arv. Handl. II 25, 74.
-
-[293] Arv. Handl. IX 51, 55, 60, 64, 69, 73. 77-
-
-[294] Arv. Handl. IX 53, 57, 62, 65-66, 71, 75, 79, 84, 258-259.
-
-[295] "Ledingx lamb", "Lendings lambz penninge", "leydinx lambs
-penninger", VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 87, 258-259.
-
-[296] Skenningen sääntö 1335, § 5 (Nordström, Penningeväsendet
-362-363); Ruuth, Om varupris 14-15.
-
-[297] Forssell, Anteckn. om mynt 40, 42. -- Koska tällä seikalla on
-merkitystä Ahvenanmaan muinaisessa taloudessa, otettakoon tähän
-Forssellin sanat:
-
-"Kuten jo Hallenberg laajasti on osoittanut, on tästä todellisesta
-Tanskan markasta äärimmäisen tarkoin erotettava ne _tanskalaiset
-markat_ (mark danska), jotka keskiajalla ja vielä kauan Kustaan
-hallitusajalla esiintyvät Ruotsin Göötanmaakuntain asiakirjoissa ja
-tileissä. Nämä tanskalaiset markat olivat kokonaan _laskutapa_, joka
-rahan todellisesta laadusta aivan riippumatta oli pysyvässä suhteessa
-Ruotsin _äyrityismarkkaan_ (mark örtugar), eli niinkuin 3:4, niin että
-tanskalainen markka Itä-Göötanmaalla, Länsi-Göötanmaalla ja Smålannissa
-16 killinkineen (kukin à 3 valkoista) laskettiin = _kuudeksi_ äyriksi
-äyrityisiä, jota vastoin äyrityismarkka oli = _kahdeksan_ äyriä
-äyrityisiä."
-
-[298] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist.
-I 789.
-
-[299] Hildebrand, Medeltid I 247-248; Thulin, Mantalet 26-27;
-Söderwall, Ordbok: mark (märka bol); Bergfalk, Sv. jordens beskattn.
-66.
-
-[300] Bolin hinnat Ahvenanmaalla olivat seuraavat (Mustak. ss. 37-38 ja
-ed. s. 108):
-
-              myyty        saatu     koko bolin   suhdeluku 24 markan
-              boleja      hinta mk   hinta mk     arvoiseen boliin
-
-  1) V. 1330   1/8          60          480            20 (?)
-  2) "  1333   1/4 ja 1/8   80          213             6.6
-  3) "  1397   1/4          40          160             5
-  4) "  1400   1/2          85          170             7
-  5) "  1400   1           175          175             5-5
-  6) "  1410   1/2         106 /1/2     213             6.6
-
-Kahdessa viimemainitussa tapauksessa kuului kauppaan lisäksi joitakuita
-"markanveroja", joiden hinta, siihen aikaan 5 mk markanverolta, on
-kauppahinnasta vähennetty. Tapauksissa 1 ja 4 tarkoittaa hinta Ruotsin
-rahaa, tapauksessa 1 on hinta epäiltävän suuri.
-
-[301] Radloff, Åland 35-56, 68-69, 81-82, 108-109.
-
-[302] Että veroyksiöt olivat samassa markkakunnassa saman suuruiset,
-näkyy seuraavasta v:n 1556 veroselityksestä, joka koskee Ekkerön
-markkakuntaa (Arv. Handl. IX 262):
-
-Effter thette sätte vtgiörs Skatten på Äkerööen, och Recknes i huar
-Rock, och fulgärd, som her effter folier hele Marcklaget vtöffwer.
-
-               | Röck           85 mk
-    I huar ful | Gerdh         148 mk 7 öre 13 d:r
-               | Marckskatther 616 mk
-
-Samasta asiakirjasta nähdään, että nuo merkilliset epäparimarkat
-(uddemarker) tasattiin markkakunnan kesken: "Huilkit Bönderne i så
-måtthe betyge, att then ena byen, hielper medt sin öfuerlöps marker til
-then andre, heele Marcklaget igenom, Och när the haffwe fyltt alle
-fulgärdz skatter, tå göre the öffuerlöps marker, wtaff thet
-öffwerbliffwer" (Arv. Handl. IX 260).
-
-[303] V:n 1556 veroselityksestä (Arv. Handl. IX 259):
-
-         Fulgärdz skatt.
-
-Fölier aff samme iordh, fullgärdz skatt, och haffuer icke huartt
-Marcklagh, like månge marker vnder fulgerden. Ty en partt haffuer 200
-mk:r wnder fulgerden. En partt 184 mk:r, En part 140 mk & c Huilkit är
-och en stoor wille ibland almogen.
-
-[304] Hausen, Bidr. II 46.
-
-[305] "Båtzmandzgerden", Teitti 311.
-
-[306] V:n 1531 verokirjan markkakuntaluettelon (VA 2598) ja v. 1547
-pitäjittäin ilmoitettujen veromarkkamäärien (Arv. Handl. IX 51 seur.)
-laskelma on seuraava:
-
-                  markka-   verp-       veromarkk.    24 mk bojeja
-                  kuntia   markkoja     markkakunt.   markkakunt.
-                                        kohden        kohden
-
-    Saltvik          5      1 471          296           12 1/3
-    Sund             4      1 826          456           19
-    Jomala           4      1 793 1/2      448           18 1/2
-    Hammarland       3      1 588 1/2      319           13 7/24
-    Finström         4      1 672 1/2 1/4  418           13 1/3
-    manner-Ahvena   20      8 321 1/2 1/4  416           17 1/3
-    Lemland          6      1 094 1/2      182            5 7/24
-    Föglö            7      1 040 /1/2     146            6 1/12
-    Kumlinge         4        507 1/2      127            7 7/12
-    ulkosaaristo    17      2 642 1/2      156            6 1/2
-    koko Ahvenanmaa 37     10 964 1/4      291           12 1/6
-
-[307] Mustak. s. 19.
-
-[308] "Tributum nostrum de Alandia" (MU s. 179).
-
-[309] Hausen, Bidr. I 306.
-
-[310] MU 8. 392.
-[311] VA 2601: 1; Arv. Handl. IX 87.
-
-[312] Arv. Handl. IX 259.
-
-[313] V:n 1547 veroselitysten perusteella (Arv. Handl. IX 51, 55-56,
-60, 64, 69, 73, 77, 82, 86-87) saamme seuraavat keskimääräiset
-täysiveron hinnat:
-
-    pitäjät          täysiveroja      markanostoja     täysiveron
-                                                     keskim. hinta mk
-
-    Saltvik            49 3/8            9 747             195
-    Sund               84               14 116 ja 2 äyriä  166
-    Kumlinge           45                6 319             140
-    Föglö              70 1/2            9 212             131
-    Lemland            59 2/2           10 936 ja 2 ä.     182
-    Jomala             76 1/4           13 609             179
-    Hammarland         62                9 756             157
-    Finström           61               11 228 ja 6 ä.     184
-    koko Ahvenanmaa   507 + 2 1/2 nelj. 84 925 ja 2 ä.     167 1/2
-
-[314] Täysiverojen keskimääräiset markanveroluvut olivat v:n 1547
-veroselitysten mukaan seuraavat (Arv. Handl. IX 51, 55-56, 60, 64, 69,
-73, 77, 82, 86-87):
-
-                                                        markanver.
-    pitäjä          täysi-         markan täysiver.     kut. täysiver.
-                    veroluku       veroluku             kohden
-
-    Saltvik            49 3/8             1 4?1             29 1/2
-    Sund               84                 1 826             22
-    Kumlinge           45                   507 1/2         11
-    Föglö              70 1/2             1 040 1/2         15
-    Lemland            59 1/2             l 094 1/2         18
-    Jomala             76 1/4             1 793 1/2         23
-    Hammarland         62                 1 558 1/2         25
-    Finström           61                 1 672 1/2 1/4     27
-    koko Ahvenanmaa   507 + 2 1/2 nelj.  10 964 21
-
-[315] VA 1: 152-153; 2598: 1 seur., 107 seur.; 2601: 1.
-
-[316] VA 2624: 4, 10, 16.
-
-[317] Arv. Handl. IX 259.
-
-[318] VA 2598: us.
-
-[319]  Lähemmin tästä "Veropiiri-järjestelmästä Suomessa uuden ajan
-alussa" Hist. Ark. XXI, II, 5: 1-2.
-
-[320] Vrt. Hildebrand, Medeltid I 263.
-
-[321] UL, KB X § 3.
-
-[322] Asiakirjassa käytetty merkki te vastaa tarkoin Itägöötanmaan
-"thon" eli "tynna" mittaa, joka sisälsi 6 pannia. Jokaisen
-ahvenanmaalaisen talonpojan suoritettava oli siten 1/3 tynnaa eli 2
-pannia.
-
-Sveanmaassa oli käytännössä punta, joka sisälsi 8 pannia samaa kokoa
-kuin Itägöötanmaassa (Forssell, Om mynt 116-117).
-
-[323] Arv. Handl. IX 52.
-
-[324] V. 1413 suoritetut ohrat vastannevat uuden ajan alussa
-erikseen tilitettyjä "hevosohria" eli "hevoskulkuohria" (hestekorn,
-hestelöpskorn), joita suoritettiin miesluvuittain (täysitiloittain).
-(VA 2598: 1 seur.).
-
-[325] Tämän verokappaleen vastine saattaa olla uuden ajan alussa
-täysiverojen suoritettava jänisvero ("harapenningar 9 d:r").
-
-[326] VA 2602: 2 seur.
-
-[327] MU s. 392.
-
-[328] VA 2601: 1.
-
-[329] Esim. Hämeessä 1334 (Mustak. s. 47).
-
-[330] Allardt, Borgå län 21, 30-31 (Rosenborgin antama selitys
-kuitenkin väärä).
-
-[331] VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 259.
-
-[332] VA i: 63-78. "Ja ken on lukumies (boleman) pitäjässä, hän
-lyhentää vuorostaan markan joka lehmältä, jonka hän suorittaa linnaan
-vuosittain" (VA 484: 1).
-
-[333] Kamer. Asiak. I 9.
-
-[334] VA 484: 6.
-
-[335] VA, Hausenin kok.
-
-[336] VA 2918: 1.
-
-[337] Se näkyy siitäkin, että Viipurin 12 nautakuntaa suorittivat kukin
-hyvin epätasaisen summan "nautarahoja" (1 mk 2 äyriä 2 äyrityistä),
-jotavastoin koko pitäjän oli maksettava 16 mk 8 lehmästä à 2 mk
-(VA 1; 31).
-
-[338] "nöthet -- -- fore thera ærifuidz lösn" (MU s. 203).
-
-[339] Schrader, Linguistisch-historische Forschungen zur
-Handelsgeschichte und Warenkunde I (1886) 113-117.
-
-[340] Seebohm, Tribal Custom in Anglosaxon Law 246 seur.
-
-[341] Nordström, Penningeväsendet 358, 362-363, 364; Ruuth,
-Om varupris II.
-
-[342] Hist. Ark. XXII, II 1:2.
-
-[343] Nimitys "husåker", joka tavataan joskus asiakirjoissa, on antanut
-aihetta väärinkäsityksiin (Rosenborg, Jordbeskattn. 38,
-"husåkerskatten").
-
-[344] Arv. IX 258. Ekkerön markkakunta oli ajoveroihin nähden
-poikkeusasemassa (Arv. Handl. IX 78).
-
-[345] VA 2598: 27, 30.
-
-[346] VA 2598: us.
-
-[347] VA 215 1:1.
-
-[348] Hausen, Bidr. II 47, 52-56, 72, 74, 75, 77, 78.
-
-[349] Hausen, Bidr. II 45.
-
-[350] VA 2602: 3.
-
-[351] Arv. Handl. IX 61, 65, 70, 74, 78.
-
-[352] Savun arvoksi ilmoitetaan v. 1556 100 "markkaa maata", muutamin
-paikoin enemmän, toisin paikoin vähemmän. Ekkerössä sen arvo samana
-vuonna oli 85 mk (Arv. Handl. IX 258).
-
-[353] VA 2598: 55.
-
-[354] Arv. Handl. IX 51 seur.
-
-[355] MU s. 155. -- Yhdysnimi "Kalenningiatekt" esiintyy jo v. 1316
-(Mustak. s. 15).
-
-[356] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam"
-(Neovius 163).
-
-[357] Meinander ja Rinne, Finlands kyrkor I. Nykyrko och Nystad 1-2,
-
-[358] MU s. 404.
-
-[359] Mustak. s. 235, 280, 304; MU s. 428.
-
-[360] Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 54.
-
-[361] Mustak. s. 67.
-
-[362] Mustak. s. 88.
-
-[363] MU ss. 132, 180, 240, 231; Mustak. s. 27.
-
-[364] MU 37 ss. 376-377.
-
-[365] Mustak. s. 173.
-
-[366] Mustak. s. 441.
-
-[367] "Thzta hawer jach op boret syden aff lænet aff annen tridingen"
-(Birger Trollen tilit Turun läänistä 1463, Hausen, Bidr. I 323).
-
-[368] "iak har opboreth skatten aff lenith, bode the tridungene, som vt
-bör ga om sancti Olaffs tiidh och Michelss messe, som är vij c (700)
-marcher" (Satakunnan voudin kirje v. 1513, Grönblad, Nya Källor 607).
-
-[369] Hausen, Bidr. I 332, 346-347; VA 1:61.
-
-[370] VA 1:77; 485:00.
-
-[371] Hausen, Bidr. I 326-327; VA 1: 78; 485.
-
-[372] "för tridungs nöt" (VA, Hausenin kok., Raaseporin l:n tilit v:lta
-1451).
-
-[373] Suomalaisen Karjalan ja Savon suurten pitäjäin jako
-neljänneksiin, jotka olivat tärkeitä veronkanto- ja oikeuspiirejä, ei
-kuulu tähän.
-
-[374] VA 4994: 17; 5000: 113; 5008: 17.
-
-[375] "med the swåre gestninger, som till thänne dagh sketh ähr, både
-aff Lendzmen, Fiärdingzmen, Bolemänn, Tächtemen" (Arv. Handl. IX 309).
-
-[376] MU s. 203.
-
-[377] ZA 2898: 9' 12' 15' 20; UL' KB X §§ 2' 4; Gloss. "Tadriuman".
-
-[378] Hausen, Bidr. I 326-327.
-
-[379] VA 485: 209-229.
-
-[380] Oksanen, V.-Suomi 9.
-
-[381] VA 484: 39.
-
-[382] Hausen, Bidr. I 305.
-
-[383] V:n 1451 tilien mukaan oli bolin maksettava useampia veromääriä,
-jotka hyvin sopivat 20-jakoisen verokunnan suoritettavaksi: "työrahoja"
-20 äyriä 4 äyrit., "kolmanneksen nauta" 20 äyrit., ja "ajorahoja" 20
-äyriä 10 kill. Pienet ylijäämät keskiajalla tavallisesti suoritettiin
-yhteisesti (vuoronsa perään kukin yksiö).
-
-[384] VA 2918: 1-18.
-
-[385] VA 2918: us. (Bolegestning).
-
-[386] Aikaisimmat asiakirjain mainitsemat tapaukset ovat seuraavat:
-
-(1) 1326: "v oras terre in Lundenum" (Mu s. 130);
-
-(2) 1345: "predia mea sedecim talentorum in agris -- -- jn villa, que
-dicitur Keris" (Kaarinassa) (Mustak. s. 68);
-
-(3) n. 1361: "II skattmarker jord, liggiande i Gudhlogsböle" (Inkoossa)
-(Neovius 193);
-
-(4) 1376: "en tolftinx marcha skat och tre marcha skat jnnan Wartiasara
-j Vemo sokn" (Mustak. s. 157);
-
-(5) 1383: "ij marcha skat jnnan Warthiasara i Vemo sokn" (Mustak. s.
-179);
-
-(6) 1392: "allan thenna ægholot j Sandanes, liggiande j Karisa sokn,
-swa som ær ij skatmarc enom fierthung minna" (MU s. 437);
-
-(7) 1400: "1/2 skatmark jordh, liggiande i Offwanæng" (Inkoossa)
-(Neovius 254);
-
-(8) 1402: "alt vart godsz som wj i löpö liggiande attom som ær fæm skat
-mark -- -- oc een trydiung aff fæm skat markom -- -- oc ena siættungx
-skat mark" (Taivassalossa) (Arv. Handl. II 16);
-
-(9) 1404: -- "godz i Borgo, somær halfannan skattmarck jordh,
-liggiandes i Åkerby" (Neovius 253);
-
-(10) 1411: "siæxtighi marka kööp iordh j Hiruonpä, liggiande j Pemara
-sokn" (Mustak. s. 244);
-
-(11) 1421: "alt thera gothz aa Kwsakosche liggiande -- -- som ær III
-scat-mark jordh, for II mark ok sivtighi mark reflist tall"
-(Pernajassa) (Arv. Handl. II 54).
-
-(12) 1437: "ena skatmark jordh liggiande j Mayalaby" (Inkoossa)
-(Mustak. s. 361);
-
-(13) 1438: "ena skatmark jordh liggiande j Mayalaby -- -- war laglica
-köpt före xxxviij mark Abo peningha" (Mustak. s. 362).
-
-[387] VA 485: 251.
-
-[388] VA 485: 94-
-
-[389] VA 485: 29 (Nousiainen), 35, 36 (Pöytyä), 42, 43 (Maaria), 50
-(Raisio), 87, 99 (Vehmaa), 162, 164 (Paimio), 172, 175, 176 (Halikko),
-181 (Salo).
-
-[390] VA 485: 182 (Salo), 198, 204 (Perniö), 215 (Kemiö).
-
-[391] VA 485: 190-197 (Muurla), 197, 199 (Perniö).
-
-[392] VA 485: 198 (Perniö), 247, 248 (Sauvon Ruonan kuninkaankart.
-ikivanha lääni, useita tapauksia).
-
-[393] VA 485: 176, 182 (Halikko), 206 (Perniön kuninkaankart. lääni),
-222 (Kemiö), 248 (Ruonan kart. lääni).
-
-[394] Muutamissa tapauksissa maksettiin tangolta kokonainen markka (6
-äyriä = tanskal. markka); 1 kyynärältä 1 vanha äyrityinen eli tangolta 6
-äyriä (= tanskal. markka); niin Nousiaisten Santamalassa (VA 485: 29),
-Halikon Rompsilan kruununkylässä (VA 485: 185), Kemiön Engelsbyn
-rälssiltä (VA 485: 229). Nämä tapaukset näyttävät edustavan vanhinta
-ajateltavaa verokantaa, mihin mainittujen paikkain korkea ikä ja
-erikoinen veroluonnekin näyttää viittaavan.
-
-[395] "skattar fförskriffna by i ort Rök af huar stong kallas jencka
-dr" (VA 485: 52). -- Toisessa Rymättylän kylässä samanlaista veroa
-kutsuttiin nimellä "stong penigr" (sam.).
-
-[396] VA 484: 2, 4.
-
-[397] VA 2918 us. -- Koko Raaseporin läänin markkaluku nousi uuden ajan
-alussa (VA 2975: 1 seur.) n. 1 878 uuteen eli 939 vanhaan markkaan,
-mikä oli hiukan pienempi kuin 1413 v:n veroyksiöluku eikä varsin kahta
-vertaa niin suuri kuin Ahvenanmaan silloinen veroyksiöluku. Tämän
-perusteella voidaan katsoa Raaseporin läänin 1400-luvun alussa
-viljelyksensä ja väkilukunsa puolesta olleen kaksi Ahvenanmaan vertaa.
-
-[398] "pro pleno precio" (Mustak. s. 27).
-
-[399] Allardt, Borgå län 20 seur.
-
-[400] VA 1: 87 seur.; Arv. Handl. VI 181. Satakunnan karjamarkkain
-hävittyä kutsuttiin "savuja" usein "veromarkoiksi" (VA 330: 38).
-
-[401] VA 2: 103; Rosenborg, Jordbeskattn. 97.
-
-[402] Schmoller, Staats- und socialwissensch. Forschungen IV, 5: 6.;
-Schanz, Finanzarchiv I 398.
-
-[403] Bergfalk, Sv. jordens beskattn. 47, 48.
-
-[404] Allardt, Borgä län, TaululIiiteet II a-c.
-
-[405] Allardt BOrgå län, TauluIiite III c.
-
-[406] Allardt BOrgå län 21 ja Taululiite I.
-
-[407] VA 484: 39.
-
-[408] V:n 1555 verokirjassa (VA 3033: 12-23) on Raaseporin läänin
-pitäjille merkitty seuraavat veroyksiöt:
-
-    pitäjä      veromarkkoja       mieslukua
-
-    Tenhola         312              292
-    Pohja           238 1/2          355
-    Karja           267 7/18         288
-    Lohja           216 3/4          350
-    Inkoo           289 2/4          280
-    Siuntio         213 1/2          180
-    Kirkkonummi     210              190
-    Espoo           167 13/16         21
-    koko lääni    1 916 43/48      2 256
-
-[409] Näiden veroyksiöiden keskinäiset suhteet näkyvät seuraavasta
-(VA 1 ja 4994):
-
-                vanha miesluku     täysiveroja     savuja
-    pitäjä        (v. 1539)         (v. 1539)     (v. 1541)
-
-    Helsinki         75               200           352
-    Sipoo            75               160           358
-    Porvoo           72               190           467
-    Pernaja          64               180           388
-    Pyhtää           64               110           367
-    koko lääni      350               840         1 932
-
-[410] Viipurin läänin täysiverojen ja savujen suhteet uuden ajan alussa
-olivat seuraavat (VA 1 ja 4994):
-
-               täysiveroja    savuja             täysiveroja   savuja
-  pitäjä        (v. 1539)    (v. 1541)   pitäjä   (v. 1539)   (v. 1541)
-
-  Vehkalahti       84 1/2      459       Jääski     168 1/2     1 016
-  Virolahti        75          276       Muola      130           289
-  Säkjärvi         60          246       Hanttula   104           270
-  Lapvesi         123          668       Uusikirkko  96           216
-  Taipale         141          721       Viipuri    120           460
-
-[411] Savujen laatua kuvaa erinomaisesti v:n 1541 verokirjan ilmoitus,
-että savuja oli edell. vuonna ollut Muolassa 310, joista 21 oli
-karannut Venäjälle, ja Uudellakirkolla 359, joista 1430 (!) karannut
-Venäjälle (VA 4994: 13, 15).
-
-[412] Viiden pitäjän muodostamat kokonaisuudet (kihlakunnat) näyttävät
-kuuluneen järjestelmään niillä alueilla, jotka myöhemmin joutuivat
-Ruotsin alle. Sellaisia viisikuntia olivat vielä uuden ajan alussa
-Porvoon lääni, Lapveden kihlakunta, Äyräpään kihlakunta, Savon
-linnalääni ja Pohjanmaa.
-
-[413] Satakunnan vanhimmista asutusseikoista ks. Ruuth, Satakunnan
-asutusoloista keskiajalla (Hist. Ark. XV 1-28). Muutamia näkökohtia
-myös kirjoituksessa "Suomen vanhin maakunta- ja pitäjälaitos" (Suomal.
-Tiedeak. Esit. 1911, I 44-56).
-
-[414] VA 9.
-
-[415] VA 216 b: 89.
-
-[416] VA 1: 87-100.
-
-[417] Tiedetään tapaus, että Ylä-Satakunnassa olevan Vesilahden Palhon
-kylän mies on omistanut erämaata nyk. Laukaassa (VA 131).
-
-[418] VA, Hausenin kok. 24.8.1427; 29.11.1470.
-
-[419] Mustak. s. 583.
-
-[420] VA 9.
-
-[421] MU ss. 97, 144, 430.
-
-[422] Ruuth, Satak. asutusol. 12-16.
-
-[423] Ala-Satakuntaa mainitaan eräässä v:n 1335 asiakirjassa (MU s.
-165), jonka alkuperäisyyttä on epäilty (Neovius 145). Ala-Satakunnan
-asiallista olemassaoloa v. 1335 ei ole syytä epäillä.
-
-[424] MU s. 97.
-
-[425] Piispanmaksut Pohjanmaalla eivät niinmuodoin olleet samanlaiset
-kuin lounaisessa Suomessa, missä vanhimmat suomalaiset asutukset
-maksoivat piispalle viljaa. Pohjanmaalla ei "ruotsalaisen oikeuden"
-(voi-järjestelmän) vastakohtana ollut "Suomen oikeus", vaan "Hämeen
-(Kyrön) oikeus". (Vrt. Ruuth, Joukahainen XI 136). "Kilttirahat" olivat
-aikaisemman turkisveron lunastusta. Lisätodisteena siihen, että
-Etelä-Pohjanmaalla muinoin on käytetty turkisverotusta, mainittakoon,
-että vielä 1550-luvulla Ilmajoelta suoritettaviin kymmenyksiin kuului
-2 kiihtelystä oravannahkoja (lukkarintaksa) (VA 4555: 1).
-
-Jussi Lauroselan kainulais- ja pirkkalaiskysymystä valaisevassa
-kirjoituksessa "Kveen-Kainulais-kysymys" (Hist. Ark. XXII, II, 4)
-esitetty mielipide, että Pohjanmaan suomalainen väestö polveutuisi
-pääasiallisesti itsenäisestä esihistoriallisesta heimosta,
-kainulaisista, ei ole riittävästi perusteltu. Vaikka, kuten main.
-kirjoituksessa syylläkin huomautetaan, useimmat n.s. asutustarinat ovat
-epäluotettavia ja harhaanjohtavia, eivät kysymystä myöskään ratkaise
-enimmäkseen kielteiset tai epävarmat asutusnimien vertailut. Suupohjan
-keskiaikaiseen suomalaiseen asutukseen nähden, josta tässä on puhe, ei
-ole aihetta luopua Ruuthin kirjoituksessa "Silmäys Hämäläisten
-muinaisiin asutusoloihin Suupohjassa" (Joukahainen XI) kehitetystä
-mielipiteestä etelä-pohjalaisten hämäläis(satakuntalais)peräisyydestä.
-
-[426] Vrt. Aspelin, Korsholman linna ja lääni 9, 15, 18.
-
-[427] Mustak. s. 564; VA 4560: 1; Hist. Ark. X 278; Ruuth, Joukahainen
-XI 138-139; Aspelin, Korsholman linna ja lääni 18.
-
-[428] Mustak. ss. 33, 70, 154.
-
-[429] Kamer. Asiak. I 126-129; Rosenborg, Jordbeskattn. 96.
-
-[430] VA 4779; Aspelin, Kert. Maalahden pit:stä (Suomi II 6) 116, 117.
-
-[431] Hausen, Bidr. I 305.
-
-[432] Rosenborg, Jordbeskattn. 97; VA, 2: 103; 4554: 00; 2555: 00.
-
-[433] Myöhemminkin kaskenpolttoseuduilla yleensä oli vähän karjaa. Vrt.
-esim. VA 6: 226 (Hollola).
-
-[434] Mustak. s. 55.
-
-[435] Fontell 67 seur.
-
-[436] Mustak s. 55.
-
-[437] Hausen, Bidr. I 330.
-
-[438] Hansen, Bidr. I 337.
-
-[439] Mustak. s. 49- 50.
-
-[440] Fontell 80-82.
-
-[441] "Karuatho sokn" (Arv. Handl. II 22-23).
-
-[442] Arv. Handl. II 44; Fontell 78-70.
-
-[443] Hausen, Bidr. I 331, 351.
-
-[444] "Wællo sokn" (Hausen, Bidr. I 334, 356).
-
-[445] VA, Iivar Flemingin maakirja (1413); Arv. Handl. II 105 (1437);
-Hausen, Bidr. I 334-335. 353-354.
-
-[446] Meinander-Rinne, Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 8-9.
-
-[447] Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 3-6.
-
-[448] Hausen, Bidr. I 305.
-
-[449] 1417: "twa röke i Brusaby, -- -- eeth godz i Virmismæky, -- --
-eth torp i Patis, -- -- eth torp j Rusko oc eth torp j Pankioki, -- --
-eth godz i Biorneby oc -- -- eth godz i Bastöö -- -- ok swa mikit göra
-fyre röke ok tre kroka j Finlandh" (Mustak. s. 276). Koska Brusabyn
-kaksi tilaa lienevät Kemiössä ja Björneby ja Bastö Ahvenanmaalla,
-kaikki siis ruotsalaisella alueella, vastannevat ne asiakirjan 4 savua,
-mihin näiden tilain lukumääräkin viittaa; Virmusmäen (Maariassa),
-Paattisten, Ruskon ja Pankijoen (Vehmaalla?) tilat vastaavat siis
-asiakirjan kolmea koukkua.
-
-[450] n. 1350: "itt Konungh Kristierns stadfestilse breff vppå fordom
-Konung Eriks breff lydhandis ath stadhenom vnt war af köpa -- -- itt
-heelt krookland jord -- -- j for:da Rettis godz och Pissuby" (Arv.
-Handl. V 267; vrt. Neovius 179). -- 1378: "en halffuer kroker,
-lighiande j Pysw j sancta Katherine soken" (Mustak. s. 163).
-
-[451] 1380: "innan Ingolsby j Santamalum oc Lemmo -- -- en halffwan
-kroch jord j Ingosby" (Mustak. s. 174).
-
-[452] 1380: "j Lempoys by oc j Runoys by jnnan Virmo soken -- -- en
-helan kroch j akronom oc XV lass æng j bodhom byomen" (Mustak. s. 173).
-
-[453] Arv. Handl. II 44. -- Myös vv:n 1446 ja 1474 oikeustapaukset
-näkyvät edellyttävän Liedon pitäjän jakautumista suomal. ruotsal.
-oikeuden käräjäpiireihin (Porthan, Chronicon 270).
-
-[454] Arv. Handl. III 95.
-
-[455] Fontell 78-79.
-
-[456] Fontell 78.
-
-[457] v. Engelhardt, Entstehung der Gutsherrschaft in Livland 62, 102.
-
-[458] Vrt. Brunner, Rechtsgeschichte I 333, 377, 382, 383, 386.
-
-[459] V:lta 1362 edeltävältä ajalta tunnetaan vain kaksi laamannin
-sakkotuomiota. Toisessa, v:lta 1352 (Mustak. s. 98), "alalaamanni"
-panee 40 markan sakko-uhan, mutta kysymys oli Aurajoen salpaamisesta,
-jollainen asia kaiketi koski kuninkaan oikeutta. Toisessa tapauksessa,
-joka on v:lta 1353, mainitaan laamannin tuomitsemaa 40 markan sakkoa,
-mutta tässäkin oli rikoksen laatu erikoinen, nim. moninkertainen
-tuomionrikkominen (MU ss. 261-262). Kuninkaansakko siis kummassakin
-tapauksessa näyttää johtuneen asian laadusta pikemmin kuin tuomarin
-virka-asemasta.
-
-[460] V. 1324 eräässä maajutussa oli läsnä Bero laamanni, mutta tuomion
-lausui linnanpäällikkö (Mustak. ss. 23-24). V. 1333 Suomen vouti antoi
-uudelleen Beron edell. vuonna antaman tuomion (Mustak. ss. 44, 46). V.
-1337 Turun linnanvouti "herran kuninkaan puolesta" tarkastaa ja
-vahvistaa laamannin ja muiden asianomaisten tuomion (Mustak. s. 56).
-
-[461] Mustak. s. 67.
-
-[462] MU s. 133.
-
-[463] "S. Iacobi Andriss de Kvmv" (MU s. 187).
-
-[464] Mustak. ss. 88, 240, 284.
-
-[465] Mustak. s. 116.
-
-[466] Huomautettakoon, ettei viimeksi mainittu nimitys voi tarkoittaa
-ItäSuomea, vaan tarkoittaa "itämaita" eli Suomea; Beron enempää kuin v.
-1347 "itäisten osain laamannina" esiintyvän Jaakko Antinpojan
-vaikutuksesta Itä-Suomessa ei ole mitään tietoa.
-
-[467] MU s. 186-187.
-
-[468] "legifer parcium orientalium iuris finnonici" (MU s. 200).
-
-[469] Mathias Koogin virkanimet olivat "legifer", "legifer Nylandie" ja
-"undilaghman i Österlandum" (Mustak. ss. 88, 98, 105-106).
-
-[470] Kahdessa asiakirjassa (vv:lta 1351 ja 1356) mainitaan erään jo
-kuolleen Holmger laamannin Rantamäen Koroisissa omistamia ja kruunulle
-joutuneita tiluksia (Mustak. ss. 96, 106). Mahdollisesti on siinäkin
-yksi maamme vanhoja laamanneja.
-
-[471] Schlyter, Södermannalagen: pr. V-VI, s. 184 (Addit.).
-
-[472] Tengberg, Om den äldsta territor. indeln. 64-66.
-
-[473] Bååth, Till frågan om en eller tvenne redaktioner af SmL, Hist.
-Tidskrift (Ruots.) 1903: 172-183.
-
-[474] Maanlain myöhemmissä käsikirjoituksissa mainitaan Turun
-hiippakunta yhtenä laamannikuntana (Neovius 162).
-
-[475] VA 632: 63-65.
-
-[476] Cunningham, Growth of Engl. Industry I 125, 164.
-[477] Brunner, Rechtsgeschichte I 88, 89, 285; Lamprecht, Deutsche
-Geschichte I 117, 140-142.
-
-[478] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist.
-I 789.
-
-[479] Hildebrand, Medeltid I 247-248; Thulin, Mantalet 26-27; Bergfalk,
-Sv. jordens beskattn. 66.
-
-[480] Asiakirjakohdat, joissa Suomen bol vanhemmalla keskiajalla
-esiintyy, ovat seuraavat:
-
-(1) 1328: "vnum dimidium bool in Sibboby cum omnibus suis attinenciis,
-mobilibus et immobilibus" (Mustak. s. 29).
-
-(2) 1322-1338 (?): "bona mea in Alandia, villa dicta Getu -- --
-videlicet vnum bool, similiter cum domibus, agris, pratis, siluis,
-piscariis, pascuis et aliis quibuscunque adiacenciis" (Mustak. s. 19).
-
-(3) 1330: "bona nostra in Öninggeby, videlicet vnum bool et vnum
-attungxbool cum omnibus edificiis domorum in eisdem bonis existentibus,
-necnon pratis, agris, piscariis, ceterisque aliis eisdem bonis
-attinenciis" (Mustak. s. 36).
-
-(4) 1330: "bona nostra, videlicet vnum attungxbool in Sybbaby, cum
-omnibus edificiis domorum in eisdem bonis existentibus, cum agris,
-pratis, siluis, piscariis, ceterisque aliis dictiis bonis adiacenciis"
-(Mustak. s. 37).
-
-(5) 1333: "vnum fyærduaxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta
-Jumalaby" (Mustak. s. 45).
-
-(6) 1351: "bona mea jn Brvsaby -- -- parrochia Kimitto, videlicet
-quartam vnius baal, vlna et duabus terciis vnius vlne minus" (Mustak.
-s. 88).
-
-(7) 1353: "vnum fiærdunx bool terre in villa Biorneby, parrochia Sunda
-in Alandia sita, cum omnibus suis pertinenciis, agris, pratis, pascuis,
-siluis, piscarijs et exitibus aliis quibuscunque" (Mustak. s. 99).
-
-(8) 1397: "eth fiærdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc
-allom androm tillaghom, engs vndantagno" (Mustak. s. 212).
-
-(9) 1400: "j halff booll jordh och tree marker skatthe j Syldhödeby j
-Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s.
-218).
-
-(10) 1400: "eth booll jordh och fem mark skattas aff myno faderne j
-Sildodhe by j Saltwik sokn, met åker och ængh, fææ markorn ok
-fiskiewatnom, ok allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
-
-(11) 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh och
-nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s. 240).
-
-[481] v. Maurer, Einleitung zur Gesch. d. Mark-, Hof-, Dorf- und
-Stadtverf. 134.
-
-[482] Roscher, Syst. d. Finanzwiss. 453.
-
-[483] Cunningham, Growth of Engl. Industry I 126, 151; Vinogradoff,
-English Society in the Eleventh Century 147.
-
-[484] Erslev, Valdemarerne 50, 124-125, 127-128.
-
-[485] v. Maurer, Einleitung zur Gesch. d. Mark-, Hof-, Dorf- und
-Stadtverf. 129-134-
-
-[486] v. Maurer 134.
-
-[487] "inter uncos antiquos et noovs et inter uncos feodalium et
-neophitorum rurales et censuales" (v. Engelhardt, Gutsherrschaft 121).
-
-[488] Hupel, Topogr. Nachrichten I 189; II 202; v. Hagemeister,
-Materialien 1-4; v. Bunge, Privatrecht 130, 132-134, 137-141. v.
-Engelhardt, Gutsherrschaft (116-128).
-
-[489] Akiander 17.
-
-[490] Milukow, Skizzen russ. Kulturgesch. I 129-130; Simkhovitsch,
-Feldgemeinschaft in Russland 43-44.
-
-[491] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 94-97.
-
-[492] Forsström, Kuvaus Inkerinmaan oloista 107; v. Knorring, Gamla
-Finland 116.
-
-[493] Mustak. s. 47.
-
-[494] "de iugis boum, dictis vobiscum kroka" (Mustak. s. 46).
-
-[495] Yrjö-Koskinen, Suomal. heim. yhteisk.järj. 140.
-
-[496] Mustak. s. 173.
-
-[497] Mustek, ss. 399-400.
-
-[498] VA 3863: 1, 6, 88.
-
-[499] VA 1:42.
-
-[500] VA 3959: 31.
-
-[501] Mustak. 173-175.
-
-[502] Mustak. s. 174.
-
-[503] VA, Hausenin kok., Tavastin talouskirja.
-
-[504] VA 3863: 88.
-
-[505] VA 1938: 1.
-
-[506] Mustak. s. 174.
-
-[507] 1400-luvun puolivälissä Sääksmäen Huittulassa: "en siettings
-krogh lijghendis öffuer allen hijvttalaby" (Arv. Handl. IX 2;
-Yrjö-Koskinen, Suomal. heim. yhteisk.-järj. 144); v. 1506 Kulsialassa:
-"Dömdes en reth swensk skifft wtöffuer all vhinemiby effter theris krok
-tal och andel" (Hausen, Bidr. I 235); v. 1507 Loimossa: "at skiffte och
-jäncke them millan theris wtmark som kallas reggon ma epter theris
-andel och krock tal" (Hausen, Bidr. I 142); v. 1508 Pälkäneellä: "en
-reth swenske skiffte wtöffner all packalaby at jäncke och skiffte
-effter theris krock tal" (Hausen. Bidr. I 264).
-
-[508] Mustak. s. 175 (4 punnanmaata = 2/3 koukkua; 1 1/2 punnanmaata =
-1/6 koukkua).
-
-[509] "1/2 qt" = 1/2 qvarter = 1/8; "1/2 S" = 1/2 setting = 1/12.
-
-[510] VA 3668: 7.
-
-[511] VA 3707: 11-12.
-
-[512] MU s. 411.
-
-[513] Grönblad, Nya källor 34.
-
-[514] Hausen, Bidr. I 305.
-
-[515] VA 484: 28.
-
-[516] VA 484: 2. 4.
-
-[517] "octo vlnis minus quam dimidiam villani dictam Hasnikuby"
-(MU s. 156)
-
-[518] "jn Brvsaby -- -- quartam vnius baal, vlna et duabus terciis
-unius vlne minus" (Mustak. s. 88).
-
-[519] "Katerina gaard j Moysis j Pemare -- -- three stænger j hwariom
-tegom wm allan aker -- -- thwa stænger oc halff anner alin j hwariom
-tegenom -- -- ena stangh j hwariom tegenom" (Mustak. s. 186).
-
-[520] Grönblad, Nya källor 23, 34.
-
-[521] Mustak. s. 217.
-
-[522] Mustak. s. 220 (Noormarkku).
-
-[523] Mustak. s. 237.
-
-[524] Vakka-Suomi ja Ahvenanmaa ovat molemmat rapakivialueita, jotka
-ovat tunnettavia lukemattomista pienistä kallioistaan ja kivikoistaan.
-
-[525] 24 tangon (koko bolin) kylvömäärä tämän mukaan teki 3 puntaa, jos
-ruotsalaiseen tapaan laskettiin 8 pannia puntaan. 3 puntaa oli
-koukunkin muinainen kylvömäärä. Jos taas suomalaiseen tapaan puntaan
-laskettiin 6 pannia, tuli 24 tangon kylvömääräksi 4 puntaa.
-
-[526] Sellaisia kyliä oli esim. Lemussa, Mynämäellä, Pöytyällä,
-Maariassa, Raisiossa, Vehmaalla, Muurlassa ja Perniässä (VA 485: 8, 12,
-21, 25, 34, 40, 43, 45. 48, 71. 73, 193, 194. 206).
-
-[527] Esimerkkejä useimmista V.-Suomen pitäjistä (VA 485: 8-9, 12-14,
-16, 23, 27, 30-37, 40, 41, 43-45. 47-52. 55, 74, 77, 192-196, 198,
-206-207). Huomattakoon tässä erityisesti kylvöverotuksen yleisyydestä
-Maskun kihlak:ssa, jossa jo 1300-luvulla tilain arvio punnanmaista oli
-käytännössä.
-
-[528] VA 485: 195, 196.
-
-[529] VA 632.
-
-[530] VA 632: 1 c.
-
-[531] Muunlaisiakin tangoitustapoja voi ajatella ja on varmaan
-käytettykin. P. J. Raamin tangoitusoppaassa (Then Swenske Åkermätningen
-eller Ortuga Deelo Book, Strängnäs 1670) neuvotaan jakamaan tanko yhtä
-moneen osaan kuin kylässä on äyrilukua. Tangon normalipituus oli 9
-kyyn., mutta tangoituksen toimittaminen ei riippunut tangon pituudesta,
-joka sai olla mielivaltainen.
-
-Englannissa uuden ajan alussa mitattiin maata puisella 16-18 jalan
-pituisella tangolla ("perch", "pole") (Sir R. Benese, Measuring book,
-London 1540). Acren neljännes ("rood") oli 1 "rod" (5 1/2 yardia) leveä
-(Cunningham, Growth of Engl. Industry I 119-120). Keskiajan Englannin
-"virgate" johtuu tangon latinankielisestä nimestä "virga", jota
-Suomessakin käytettiin (Mustak. ss. 500-501).
-
-Saksassa oli tangon nimi "Rute" (Ruthe); tangoitus oli
-saksalaisillakin  alueilla ikivanha tapa (v. Inama-Sternegg,
-Deutsche Wirtschaftsgeschichte I).
-
-Tangoituksella on Europassa ollut vanha ja laaja käytäntö, jonka
-historian esittäminen pääpiirteittäinkään ei voi tässä tulla
-kysymykseen.
-
-[532] Esim. Ruotsin VA, Hattula härads Db 31.7.1609 Hattula (Hurttala).
-
-[533] VA 3806. Sen on julaissut laskelmilla ja selityksillä valaistuna
-Malin, Hämeen koukku- ja tankomitoista Kustaa Vaasan aikana, Hist. Ark.
-X 214-223. -- Otettakoon tähän pari esimerkkiä kylvömäärän ja
-tangoituksen suhteista:
-
-                        kunkin   kunkin ta-
-                        talon    lon kylvö-  kunkin talon
-      kylä      taloja  koukku-    määrä     tankomäärä
-                        luku       pannia
-
-    Torro          2     1/12      1 1/2      1 1/1 t.
-    Perttula       4     1/6       4          3     t. 2 kyyn.
-    Vieremä        4     1/24      2          3     t
-
-[534] VA 617 us.
-
-[535] VA 485: 106 seur.
-
-[536] Pietarsaaressa ja Kokkolassa jaettiin veromaa penninmaihin,
-karpionmaihin ja punnanmaihin, joilta maksettiin erilainen vero
-maan laadun mukaan; maa oli lisäksi jyvitetty kolmeen luokkaan
-(VA 4562: 48).
-
-[537] Rosenborg, Jordbeskattn. 87-89, Gebhard, Savonlinnan lääni 62-65.
-
-[538] "efter skattskinnetal, thz är ept arffpundelandh, och kallis itt
-arffpundelandh ett skattskinn thz är try Sädis pundelandh ssom är,
-Rogh, kornn och haffra" (VA 1: 42).
-
-[539] Tästä on Santeri Rissanen ensimäisenä huomauttanut
-kirjoituksessaan "Iisalmen seurakunnan vaiheita" (käsikirj.).
-
-[540] "Ock när som sodane swidier äro optagne blifna. skijckas thr
-synmän till, som thm verdera och skatta skålla wiidh theres eedh huru
-monge skatteskynn iordh sodane swidiar kumme gelles och giöre skell
-för" (VA 6134: 1).
-
-[541] Santeri Rissasen ilmoituksen mukaan oli Savossa muinoin tapana
-viljellä samassa kaskessa yhtenä vuonna ruista, toisena ohraa ja
-kolmantena kauraa.
-
-[542] Arv. Handl. III 281-282.
-
-[543] VA 49 b: 1.
-
-[544] Piponius, Oma Maa II 470-471.
-
-[545] Kuusiston kartanon lampuodeista on nimenomaan mainittu, ettei
-heillä ollut tangoitettuja maita, vaan lohkokappaleita (hop stycke) (VA
-485: 240). Kun Ruonan kartanon alue ei ollut laskettu savuihin, vaan
-ainoastaan täysiveroihin, ei sielläkään liene tangoitus ollut tunnettu.
-
-[545] Arv. Handl. IX 263.
-
-[546] Arv. Handl. II 67, 74-75, 89, 91.
-
-[547] Mustak. ss. 260, 262, 233.
-
-[548] Mustak. s. 280; Teitti 15, 224-225; VA 220, Vehmaan käräjät
-24.10.1601; Boisman, Rättskontrollerna 214; Wallin, Suomen maantiet,
-Fennia VIII, 2: 5-7, 50, 59-60, 65.
-
-[549] UL, WithB. XXIII alk., §§ 2, 5.
-
-[550] HL, WithB. XVIII § 32.
-
-[551] ÖGL, RæfstaB. IV alk.
-
-Suomen herttua Pentti ja Linköpingin piispa julkaisivat v. 1288 käskyn,
-ettei kirkon tiloja ja henkilöitä saanut vaivata millään rasituksilla
-valtion hyväksi, paitsi milloin oli kysymys kihlakunnan silloista ja
-haaksista (Neovius 97).
-
-Englannissa oli keskiajalla teitten ja siltain ylläpitäminen
-järjestetty useissa yksityiskohdissakin samaan tapaan kuin
-Skandinaviassa (Neilson, Customary Rents 137-141, "Pontage"; Cannan,
-History of Local Rates in England 6-9).
-
-[552] Mustak. s. 260.
-
-[553] Ruotsin VA, Porvoon läänin tuomiok. 2.3.1607. Sipoo.
-
-[554] VA 220, Vehmaan käräjät 24.10.1601; vrt. VA 616: 2 (Uudenkirkon
-pitäjän sillanrakennusvelv.).
-
-[555] Wallin, Suomen maantiet, Fennia VIII 2: 60.
-
-[556] VA, Hollolan kihlak. tuomiok. 30.10.1643, Hauhon, Tuuloksen ja
-Lammin ja 13.11.1643 Asikkalan käräjät; Wallin, Suomen maantiet, Fennia
-VIII, 2: 5-8. Kruunun omistamina keskussiltoina linnain sillat
-oikeittain eivät kuulukaan paikallisten siltain ryhmään.
-
-[557] Hausen, Bidr. I 131, 149, 272.
-
-[558] VA 216b: 109.
-
-[559] VA 3002: 127, 129. -- Esimerkkiä Ahvenanmaalta, Hausen, Bidr.
-II 88.
-
-[560] Humalain sijasta maksettiin kalarikkaissa seuduissa "haukia"
-(Padasjoki, Sysmä, Jämsä) tai "ruokakalaa" (Pälkäne). Ohrainkin sijasta
-maksettiin Jämsässä ruokakalaa. Vihdissä maksettiin ainoastaan ohria (4
-puntaa neljänneskunnalta), Lopella rukiita, humaloita ja kauroja,
-Elimäellä rukiita, ohria ja "kuivia ankeriaita" (VA 3670 us.). V. 1533
-maksettiin Hämeessä 13 kiihtelystä oravannahkoja "teitä ja siltoja
-varten" (Kamer. Asiak. I 21), mikä nähtävästi edustaa vanhempaa
-verokantaa tässä kohden tai sellaisen paikallista jäännöstä.
-
-[561] VA 1931: 31-43.
-
-[562] VA 484: 13-14; Arv. Handl. IX 69, 89.
-
-[563] Luullaksemme kunink. kirje 7.8.1801 oli aivan oikeassa
-määrätessään silta- ja jahtivoudin kapat näiden virkain lakatessa
-otettavaksi kruunulle, koska nämä kapat olivat osa varsinaisesta
-maaverosta ja olivat otetut huomioon talojen verotuksessa (Bergh, Vår
-styrelse och våra landtdagar I 647; vrt. v. Bonsdorff, Debiterings- och
-Beskattn.-verket i Åbo län I 244).
-
-[564] "Semie korn for vskon" -- "Semie humbla for vskon" -- "viskon"
-(VA 1: 122, 124, 129). Tuo omituinen sana viskon on kaiketi
-suomalaisessa asussaan ollut "uisko", "uiska", joka mahd. on
-johdannainen jostakin "ui" juurisanasta.
-
-[565] VA 1: 122, 5: 237.
-
-[566] V. 1568 sakotettiin Padasjoella erään kylän miehiä siitä,
-etteivät tahtoneet soutaa "venettä, jonka pitäjä omistaa"
-(VA 4045: 43).
-
-V:n 1639 käräjillä tuomittiin koko Asikkalan pitäjä "hankkimaan
-pitäjänveneen Pulkkilan rantaan", jolla kruunun väkeä voitiin kuljettaa
-Päijänteen ja Vesijärven yli (VA, Hollolan kihlak. Tuomiok. 5.2.1639
-Asikkala).
-
-[567] Hausen, Bidr. I 187, 248. Uuden ajan alussa oli Jokioisten
-neljänneskunnan velvollisuus yllä pitää haapioita kyytejä varten
-(VA 3830: 52).
-
-[568] VA 4494: 7, 9.
-
-[569] VA 1: 16, 17.
-
-[570] VA 6134: 14; Arv. Handl. III 283, 289, 294, 299, 305, 310;
-Gebhard, Savonlinnan lääni 68, jossa myös huomautetaan, että "kavassi"
-voisi johtua  venäl. sanasta "karbas" = vene.
-
-[571] VA 6134: 14.
-
-[572] VA 1: 22-24. Allardt, Borgå län 32. Helsingin pitäjässä tapaamme
-tämän veron maksukappaleena "kuivat säynäät" -- aivan niinkuin Luvialla
-Satakunnassa.
-
-[573] Allardt, Borgå Iän 94.
-
-[574] VA, Hausenin kok., Raasep. l:n verokirja 1451; VA 2118: 4, 11,
-14; 2974: 5.
-
-[575] Rydin 33.
-
-[576] Hausen, Bidr. I 187, 242, 278.
-
-[577] Hausen, Bidr. I 157, 287.
-
-[578] Hausen, Bidr. I 141, 261.
-
-[579] "longh skiwdz fierd", Hausen, Bidr. I 187.
-
-[580] "ad mensas presbiterorum parrochialium ecclesiarum earundem, in
-immensi grauaminis intuitu, quod racione hospitalitatis sustinere
-noscuntur" (Mustak. s. 52).
-
-[581] Mustak. s. 288.
-
-[582] Hausen, Bidr. I 128.
-
-[583] Hist. Handl. XI 15; VA 1: 147, 148; Hausen, Bidr. I 187.
-
-Uuden ajan alussa Padasjoella, Sysmässä, Jämsässä lunastettiin
-pitkätkyydit hauinmahoilla ("geddemagor") tai ruokakalalla tai
-kummallakin.
-
-Suurimmassa osassa Hämettä, nim. Sääksmäen ja Hattulan klk:issa (paitsi
-Hattulan p:ssä) sekä Hauholla ja Tuuloksessa maksettiin linnaan
-kultakin koukulta 5 penninkiä rekirahoja ("slädepeningar") tai
-rekimaltaita (Hist. Handl. XI 14-15; VA 3670 us). Tämä vero, jota ei
-ole sekoitettava samoista paikoista samaan aikaan maksettuihin
-neljännesmiehen rekikaloihin ja niiden lunastuksiin, on arvatenkin joku
-liikennelaitosvero. Kun rekiveroa ja uisko-veroa ei maksettu toistensa
-alueilla, on mahdollista, että toisten Hämeen seutujen muinoin tuli
-ylläpitää pitäjän veneitä, toisten pitäjänrekiä.
-
-[584] "hestelega" (VA 1: 43).
-
-[585] Arv. Handl. III 197, 249.
-
-[586] "skepsortugar" (VA 2598: 1; 2602: 2).
-
-[587] VA 484: 6. -- Samanlaatuisen veron lunastusta ehkä olivat Ulvilan
-förslepgr (Hist. Haudl. XI: 12).
-
-[588] "skipspeningar" (VA 5: 115; Rosenborg, Jordbeskattn. 75-76).
-
-[589] Arv. Handl. IX 261; Hausen Bidr. II 370-371; Teitti 304-305.
-Yllämainittujen kyytirahain lisäksi vouti kantoi kultakin Ahvenanmaan
-pitäjältä (nimismieheltä) 6 mk Röije peninger eli rijepenninger (Arv.
-Handl. IX 261; Hausen, Bidr. II 371-372). Kenties on tämä se vanha
-Redhegiäld, joka Eerik Pommerilaisen tiliotteissa v:lta 1413 mainitaan
-maksetuksi "Olandista." (Hausen, Bidr. I 315).
-
-[590] VA 585: 61.
-
-[591] "Skiutz Resse pngr" (VA 3801: 19; 3801: 1).
-
-[592] "skiutz pnr" (VA 1: 10-18).
-
-[593] MU s. 262. Vrt. selostusta Hist. Ark. XXII, II 1: 10-11.
-
-[594] Mustak. s. 118.
-
-[595] MU s. 355.
-[596] MU ss. 351, 355, 376.
-
-[597] "for beskedlighen man Andris domare" (Mustak. s. 156).
-
-[598] Mustak. s. 157.
-
-[599] MU ss. 363, 370, 379.
-
-[600] MU s. 371.
-
-[601] MU s. 375.
-
-[602] "cum prolocutore Nicolao in Kummikællæ -- Kumakallia" (Mustak. s.
-86).
-
-[603] Mustak. s. 221.
-
-[604] VA, Hausenin kok. 5.7.1452.
-
-[605] Arv. Handl. IV 1.
-
-[606] MU ss. 445, 485.
-
-[607] "domare by" 1462 (Arv. Handl. IV 79).
-
-[608] "Domaraby" (Mustak. s. 574).
-
-[609] "Domarby" 1417 (Mustak. s. 275).
-
-[610] Niinpä Vehmaan Kiimakalliota, josta eräs 1300-luvun välimies oli
-kotoisin, mainitaan uuden ajan alussa "flöte"-tilana s.o. entisenä
-rälssinä.
-
-[611] Lounais-Suomen tuomarilaitoksen alkujuuria voisi löytää myös
-Sveanmaan maakuntalakien hundarin tuomarilaitoksesta. Sillä tavoin
-selvenisi, kuinka Taivassalossa 1370-luvulla samanaikaisesti saattoi
-toimia kaksi tuomaria; Sveanmaankin hundarissa oli tuomareja kaksi.
-
-[612] 1379: "dommare i Kimmetoo kyrkiolaagh -- tå iagh hulth
-sochnatingh -- thà stodo ther för alle tingz lagino" (MU s. 375).
-
-[613] 1380: "ræfstæ thing met Theuesala snækkiolagh -- -- fore
-ræfstenne oc alle thinglaghino withnadho" (MU s. 376); 1380: "aa
-snæckielagx tingeno j Santamalum" (Mustak. s. 173).
-
-[614] 1380: "vpa sokna tingheno -- -- met them j Santamalom, Masko ok
-Nowsis" (Mustak. s. 174). -- 1392: "tha jak sokna tingh [hioit] j
-Sakilæ by met Sækilæ sokn, Kiulæ ok Ylælæ -- -- tha stodo thær fore
-allo tinglageno" (Mustak. s. 205).
-
-[615] 1352: "in placito parochiali apud parochiam Nummis" (MU s. 257);
-1380: "a sokna thingeno j Pike sokn" (MU s. 379).
-
-[616] Mustak. ss. 173, 174.
-
-[617] Lähemmin "Suomen vanhin maakunta- ja pitäjälaitos", Suomal.
-Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 44-56.
-
-[618] MU s. 375.
-
-[619] "vpa Rænthamækj kirkiagord" (Mustak. s. 380).
-
-[620] "vpa sokne stæmpnone wiidh Ræntemækj kirkio" (Mustak. s. 405).
-
-[621] Arv. Handl. II 44.
-
-[622] Mustak. s. 455.
-
-[623] "i kirkestufvun" (VA, Hausenin kok. 17 ja 24.7.1505).
-
-[624] Arv. Handl. II 47.
-
-[625] Arv. Handl. II 101; Mustak. s. 352.
-
-[626] MU s. 386.
-
-[627] Mustak. s. 233.
-
-[628] Arv. Handl. V 54.
-
-[629] Suomen kielen muistomerkkejä II, 1: 86, 95.
-
-[630] Maakunnan sinetillä vahvistettu maanluovutus Hämeessä v. 1319
-(Mustak. ss. 17-18). Ahvenanmaan sinetillä varustettu maanluovutus v.
-1322 (Mustak. s. 19). Maakunnan käräjät ja sinetti V.-Suomessa 1322
-(Mustak. s. 21).
-
-[631] "domare jnnan Tavistelande", Lammi 1374 (MU s. 353). -- "Clafvs,
-domare ther sama stadh [j Tavistalanda]", Hämeenlinna 1383 (MU s. 390)
--- "iak Clawus Dyækn, domare j Tauestalande", Tennilä 1390 (MU s. 420).
-"Claus Diægn, domare j Thawaste landhe", Saarioinen 1390 (Mustak. s.
-197).
-
-[632] "domore j Sathagunnom" Säkylä 1392 (Mnstak. s. 205).
-
-[633] "domare j westra Nyland", Tenhola 1395 (MU s. 444).
-
-[634] Oliko suomal. ja ruotsal. oikeuden alueilla pitäjäntuomarien ja
-laamannien välillä vielä joitakin tuomareja, on epätietoista. V. 1353
-kumminkin mainitaan V.-Suomessa sellaista tuomaria, joka tuomitsi 3
-markan sakkoon (MU s. 262).
-
-[635] MU ss. 390. 392, 429.
-
-[636] MU s. 428; Mustak. ss. 280, 304.
-
-[637] Mustak. s. 235.
-
-[638] "almening öer" (VA 215 1: 22).
-
-[639] Teitti 64, 240. Vrt. "kihlakunnan ulkomaita" Karjalassa.
-
-[640] Arv. Handl. VI 189-195.
-
-[641] Grönblad, Nya källor 216.
-
-[642] VA 6133: 1, 24, 48, 77, 108.
-
-[643] Arv. Handl. IX 261.
-
-[644] VA 1106: 55.
-
-[645] "häredzhöfdingekorn", "domarkorn" (VA 2602: 14).
-
-[646] Kamer. Asiak. II 3, 9.
-
-[647] Teitti 296, 297.
-
-[648] Kamcr. Asiak. II 6; Teitti 192.
-
-[649] VA 1994; 2026.
-
-[650] Hämeessä kihlak. tuomarin lyhennys nimismiehen verosta v. 1545
-teki (VA 8: 145, 147, 148):
-
-                                Ylisessä       Sääksmäen      Hattulan
-                                klk:ssa        klk:ssa        klk:ssa
-
-    kauroja                      9 1/2 puntaa  6 puntaa       7 puntaa
-    ruokakaloja (käräjäkaloja)   2 kipp.       1 kipp. 2 leiv.   --
-    kynttilöitä                700 kpl       580 kpl        560 kpl
-    heiniä                      26 2/5 kuorm. 18 kuorm.      21 kuorm.
-
-Tätä palkkausta sanotaan v. 1547 Sääksmäen kihlakunnassa "vanhaksi
-tavaksi" (VA 3696: 52, 53). V. 1541 mainitaan Hauholla tuomarin saaneen
-palkakseen kultakin pitäjältä 1 punnan kauroja ja kolmen koukun heinät
-(VA 3672: 65 seur.). Se sopii täydellisesti taulukossa oleviin määriin.
-
-[651] VA 5123: 11.
-
-[652] VA 5121: 36.
-
-[653] Arv. Handl. III 245, 246, 248, 249. -- Mainittu punta ohria oli
-ilmeisesti tuomarin osa nimismiesverosta. V. 1560 mainitaan tuomarin
-tulona Juvan pitäjästä 1 punta "nimismiehenverorukiita"; kun tällä
-nähtävästi tarkoitettiin tuomarin koko vuotuista korvausta,
-tarkoittavat edellämainitut 1 ohrapunta tai 2 kaurapuntaa luultavasti
-myöskin tuomarin koko vuoden korvausta (VA 6309: 12).
-
-[654] Hist. Handl. XI 16-17.
-
-[655] Arv. Handl. V 260.
-
-[656] VA 5123: 6.
-
-[657] Arv. Handl. III 245, 246, 248, 249.
-
-[658] Hist. Handl. XI 17. -- Veroa karttui koko läänistä:
-
-    viljaa      10 lästiä 7 puntaa
-    humaloita    6 kipp.
-    hamppua      1 leiv.
-    haukia       1 1/2 leiv.
-
-Toisen tiedon mukaan v:lta 1537 (Kamer. Asiak. II 5) Sääksmäen
-kihlakunnasta tätä veroa karttui:
-
-    ohria         2 lästiä 3 puntaa
-    humaloita     1/2 kipp.
-    Suomen haukia 5 puntaa
-
-[659] VA 1929: 31.
-
-[660] VA 201: 21 seur.; 4563: 12, 26.
-
-[661] Hildebrand, Medeltid I 293.
-
-[662] "merisacko" (VA 4744: 2).
-
-[663] Vrt. sattuvaa lausuntoa Yrjö-Koskinen, Suomal. heimojen
-yhteiskuntajärj. 180.
-
-[664] Ahlqvist, Kulturwörter 228-229; Yrjö-Koskinen, Suomal. heimojen
-yhteiskuntajärj. 168-169.
-
-[665] Hupel, Topogr. Nachrichten I 61.
-
-[666] "Jon Cupiasson" Lammilla 1374 (MU s. 353); "Cubias" lautamiehen
-nimenä Säkjärvellä 1654 (VA 8613: 324); "Kupiala" ja "Kupiainen" kylän
-ja suvun nimi Säämingissä 1654 (VA 8613: 1292).
-
-[667] MU s. 494.
-
-[668] "Pæder Udraaynen domare i Jokas Capelle" (Mustak. s. 399).
-
-[669] Ruotsal. käräjälaitoksesta ks. Nordström II 516, 526, 527;
-Uppström, Öfversigt af den svenska processens hist. 10. -- Suomen
-käräjälaitoksesta ks. Ståhlberg, Suomen käräjälaitoksesta 1500-luvun
-keskipalkoilla, Valvoja 1890: 349-362.
-
-[670] Lehmann, Gastung 74-96.
-
-[671] Lehmann, Gastung 76-77; Vinogradoff, Villeinage 301.
-
-[672] Neilson, Customary Rents 29, 30, 38.
-
-[673] Lehmann 70-74. -- Vastaväitteitä Amiran arvostelussa Götting,
-Gelehrte Anzeigen 1889: 249 seur.
-
-[674] Schlyter, UL, Gloss.: Gingærth. -- Tanskalaisilla alueilla
-tällaisia kiertokauden kinkerejä olivat "stud" ja "nathold" (servitium
-noctium).
-
-[675] UL, KgB X §§2, 3, 8. Kuninkaankinkeriksi näitä veroja katsovat
-Strinnholm (Svenska folkets hist. IV 661), Hildebrand (Medeltid I 268)
-ja Ramstedt (Om krigs- och skatteväsendet 34-36). Lehmann on toista
-mieltä (Gastung 57), vaan ei perustele mielipidettään.
-
-Karjaveron kuulumisen kuninkaankinkeriin näkee siitäkin, että
-Helsinglannin laissa, kuten Ramstedt (36) on huomauttanut, ei mainita
-karjaveroa, vaan sen sijaan kestitysvero (väsla, gingärd).
-
-[676] Lehmann, Gastung 46-55, 57-70.
-
-[677] Thulin, Mantalet 7, 14, 15, 20-24. -- Vastaavista Ahvenanmaan
-oloista ks. kappaletta "Täysiverot ja niiden tehtävät".
-
-[678] Kljutshevskij, Venäjän historian pääpiirteet 41-42. Vrt. Milukow,
-Skizzen russ. Kulturgesch. I 124-125.
-
-[679] "rogamus ut de siligine tributaria, dicta wlgariter rughskat,
-quantum plus dimittere potestis, nobis destinare velitis" (MU s. 115).
-
-[680] "tantum feni de tribus aratris, quantum de vno aratro ad castrum
-dari et deferri solet" (Mustak. s. 47).
-
-[681] "tributum nostrum de Finlandia et Alandia -- in -- bytiro et
-pecoribus ac carpo regio proueniens" (MU s. 179).
-
-[682] VA 1: us.
-
-[683] VA 1; 7 seur.
-
-[684] MU s. 411; Hansen, Bidr. I 306.
-
-[685] Mustak. ss. 288-289.
-
-[686] Oksanen, V.-Suomi 9. Vrt. ed. s. 146.
-
-[687] VA 2918: us.
-
-[688] Allardt, Borgå län 20-21, 30, 32.
-
-[689] VA 1: 7 seur.
-
-[690] VA 5013: 18, 19, 53, 56.
-
-[691] Arv. Handl. IX 23.
-
-[692] Kamer. Asiak. I 10.
-
-[693] Arv. Handl. VI 313.
-
-[694] VA 1923: 1; 1925: 147; Ignatius, Kangasala 71, 74.
-
-[695] VA 1931:31 seur.; 1994: 7 seur.
-
-[696] Kamer. Asiak. I 11.
-
-[697] VA 1: 47.
-
-[698] "bolmansråg", "bolmanskorn", "bolmanshafra", "bolmanslamb",
-"gingerdssmör", "gingerdskött", "gingerdshumla", "gingerdssalt" (VA
-6133: 146).
-
-[699] "boolmas rokarotzi" (VA 1: 47).
-
-[700] Vrt. Yrjö Koskisen valaisevaa kirjoitusta "Ruokaruotsi" (Hist.
-Ark. IV 107-113).
-
-[701] Kamer. Asiak. I 35.
-
-[702] Kamer. Asiak. II 2-3.
-
-[703] VA 370: 26, 30.
-
-[704] Arv. Handl. V 260.
-
-[705] Hist. Handl. XI 16-17.
-
-[706] VA 3696: 54.
-
-[707] VA 3030: 15.
-
-[708] Arv. Handl. IX 23.
-
-[709] Arv. Handl. VI 313.
-
-[710] "för fougdens gestning" (VA 1: 157).
-
-[711] Arv. Handl. VI 313.
-
-[712] Arv. Handl. V 260.
-
-[713] VA 8: 148.
-
-[714] VA 3670: 48.
-
-[715] "män inthe foores vppå slotthet öffuer XL hästa" (Arv. Handl. IX
-29).
-
-[716] VA 5014: 1 seur.; Arv. Handl. VI 301-303.
-
-[717] VA 5042: 16.
-
-[718] VA 5097: 48.
-
-[719] VA 5137:32.
-
-[720] VA 5041: 102-103, 111-112, 118-120.
-
-[721] VA 5014: 1 seur.
-
-[722] "lensmans fjerding" (VA 5000: 73, 89. 95).
-
-[723] VA 5014: 4 seur.; 5097: 52.
-
-[724] Arv. Handl. VI 301-302.
-
-[725] VA 5042: 16.
-
-[726] "humble foringen" (VA 5094: 48).
-
-[727] VA 5094:47, 48; 2151: 27.
-
-[728] "Ridfougthens ein (?) gestning" (Arv. Handl. VI 302-303).
-
-[729] Arv. Handl. VI 302-303, 306.
-
-[730] "gifver ut märckie påå skattkornet och höt".
-
-[731] VA 6134: 22.
-
-[732] "Rokarotzj gesthningh om hösthen" (Arv. Handl. VI 308).
-
-[733] Arv. Handl. VI 308.
-
-[734] Arv. Handl. VI 308
-
-[735] Arv. Handl. VI 311.
-
-[736] Arv. Handl. VI 308.
-
-[737] Arv. VI 311. Oluttynnörien 6-luku on huomiota kiinnittävä. Kun
-näet Perevaara kussakin neljänneskunnassa oli 6 kymmenkuntaa, tuli
-kunkin kymmenkunnan suoritettavaksi tynnöri olutta -- siis suomalainen
-olutkunta samantapainen kuin venäläisten aikakirjain perevaarat.
-
-[738] Arv. Handl. III 246.
-
-[739] Dipl. Sv. V n:o 3864.
-
-[740] Grönblad, Nya källor 269, 358.
-
-[741] Arv. Handl. II 37; V 51-52; Mustak. ss. 295, 299, 428, 569, 578,
-579-580; VA, Hausenin kok. 26.4.1490.
-
-[742] VA 8: 22; 485 A: 259, 317; 5043: 4.
-
-[743] Mustak. s. 295.
-
-[744] "Och när Jöns Knutssons tienere komme till Säkile, att gäste hans
-landboor" (Teitti 29).
-
-[745] "Yros jn Masko. Dabit -- et victum pro vna nocte" -- "Poktis in
-parrochia Wemo -- J te colonus procurabit expensas pro vna nocte" --
-"In Lemo -- prima Moukula -- dabit pro duabus noctibus" (Mustak. s.
-581).
-
-[746] Monen seudun verokirjoissa uuden ajan alussa lausutaan, ettei
-kukaan tiedä, minkä perusteiden mukaan veroja oli maksettava, vaan että
-niitä maksettiin niinkuin esi-isät olivat maksaneet.
-
-[747] Esimerkkejä: Pirkkala v. 1422: "och till gingerdh hwar thera 1/2
-tunna ööl och kosten, som ther till hörer -- ena tunna ööll alla til
-saman -- met swa mykyn kost som til ena tunna hörer" (Mustak. s. 295);
-Sund v. 1422:
-
-"1/2 tunna ööl met allom kost ther tiil hörir, for aarliga gingerd"
-(Mustak. siv. s. 299); Mynämäki v. 1439: "ena tunno ööll met kost ok
-fodher som ther tiil böör fore gengerdh" (Mustak. s. 372); Ahvenanmaa
-v. 1448: "1/2 tunna ööl met kost ther till hörer" (Mustak. s. 428);
-Perniä v. 1464: "eena twnno ööl met kosth oc gingerden" (Mustak. s.
-479).
-
-[748] Mustak. s. 131.
-
-[749] Mustak. s. 580.
-
-[750] Mustak. s. 579.
-
-[751] Ahvenanmaan apuverossa v. 1543 laskettiin tynnöriin "huoviolutta"
-(svenneöl) menevän 1 ja tynnöriin "herraolutta" 1 l/2 pannia (VA 2602:
-17). Kokemäenkartanon lampuotien "kinkeriolueen" v. 1561 laskettiin
-menevän panni maltaita ja 4 1/6 naulaa humaloita tynnöriin. (VA 2120).
-Kustaa Vaasa, aina kitsailija, määräsi voutisäännössään v:lta 1556,
-että 3/4 pannista (= 1/2 tynnöristä) maltaita piti tulla tynnöri
-"voutiolutta" (Arv. Handl. IV 104).
-
-[752] Oluttynnöriin menevän mallaspannin hinta lienee kerran ollut
-1 äyri ja uuden ajan alussa se Suomessa todellakin oli 1 markan
-vaiheilla.
-
-[753] Styffe, Bidr. IV s. XCVII.
-
-[754] VA 1: 7-19; 4994 us.; 5000 us.; 5043 us. Lapvedellä ja
-Taipaleella maksettiin yleisten lahjakappaleitten lisäksi vehnää ja
-papuja, kumpiakin panni nautakunnalta, Äyräpään kihlak:n alueella
-(paitsi Viipurissa) vehnää panni nautakunnalta.
-
-Vehnälahja lienee maksettu vehnäleipänä. Eräässä muistoonpanossa
-Lapveden veroista sanotaan: "on heidän vanhemmillaan (foreldre) ollut
-vanhastaan tapana lahjoittaa linnaan jonkun verran (någet) vehnäleipää
-ja munia."
-
-Uuden ajan alussa näitä veroja melkoiselta osalta suoritettiin rahassa
-("karitsarahoja", "munarahoja", "jänisrahoja"). Lapveden ja Äyräpään
-kihlakunnissa maksettiin "kanarahoja"; nähtävästi ei sielläpäin
-kananhoito ollut yleinen.
-
-[755] VA 1: 7, 8.
-
-[756] VA 5013: 18-19.
-
-[757] VA 5149: 59.
-
-[758] Itämeren maakunnissa on Martinpäivä muinoin ollut tärkeä kansan
-merkkipäivä. Suomen Karjalan vanhat olot näyttävät tässäkin kohden
-samanlaisia yhteyksiä Itämeren maakuntiin päin, joita muillakin aloilla
-havaitaan. Vrt. Setälän lausumaa mielipidettä, että suomen "Marraskuu"
-olisi samoin kuin viron "Mardikuu" Martinpäivästä nimensä saanut
-(Virittäjä 1897: 44, 45).
-
-[759] Oksanen 8: VA 484: 49. Vehmaalla maksoi kaksi bolia kumpikin 2
-karitsaa.
-
-[760] VA 8: 1 seur.
-
-[761] Hausen, Bidr. I 345, 346, 350, 351, 353.
-
-[762] VA 485 A: 317.
-
-[763] "Påskelamb gofues ut om Sommeren Olai tijdh" (Hausen, Bidr. I
-316).
-
-[764] Krohn, Suomen suvun pakanall. jumalanpalv. 183-184.
-
-[765] Ote Säämingin pitäjän kirkonkirjasta, Suometar 1853: 50. Saman
-tietolähteen mukaan linnan pässin hyvät päivät olivat koko maakunnassa
-tunnetut, kuten todistaa Savossa usein kuultu sananlasku "elää kuin
-linnan pässi".
-
-[766] Grönblad, Nya källor 607; Arv. Handl. VI 289.
-
-[767] VA 5: 14.
-
-[768] VA 3670: 5, 13, 15.
-
-[769] Teitti 271.
-
-[770] Vert. "Kypsis, szom är hara och fogla" (Kamer. Asiak. II 4). Joka
-tapauksessa on "kypsi" parempi kuin Rosenborgin "kipsahtaa", jota hän
-pitää mahdollisena juurisanana (Jordbeskattn. 65). "Kypsi" tässä
-tapauksessa merkitsisi valmista ateriaa.
-
-[771] VA 1929: 31 seur.; 1931: 32-43.
-
-[772] VA 1: 95-103.
-
-[773] "gaffua pgr för harar och foglar" (VA 4: 32).
-
-[774] VA 1922: 3.
-
-[775] Oksanen, V.-Suomi 10.
-
-[776] VA 5:49.
-
-[777] "för gavehara och fogla" (VA 484: 5).
-
-[778] Oksanen, V.-Suomi 14-15.
-
-[779] VA 5: 91; Arv. Handl. IX 48.
-
-[780] "Skatt ffoglar" (Arv. Handl. IX 90).
-
-[781] VA 6134: 19, 20. Vrt. summia VA 8: 115. Aikaisemmin näyttävät
-määrät olleen pienemmät (VA 1:46).
-
-[782] VA 6134: 20, 21.
-
-[783] "Kögemester penninger", "Kökömesteres penningen" (Kamer. Asiak.
-I 17)
-
-[784] VA 1: 57 seur.; 4: 39.
-
-[785] VA 1919: 2; 1920: 162; 1922: 3.
-
-[786] Kamer. Asiak. 1 20.
-
-[787] Allardt, Borgå län 35.
-
-[788] VA 5000: 118-120.
-
-[789] Arv. Handl. VIII 41.
-
-[790] Rydin 8-10; Bergfalk, Om utomordentliga penningehjälper 8, 9;
-Hildebrand, Medeltid I 185, 271-272; Styffe, Bidr. I: XCI seur. V:
-XVIII.
-
-[791] Österbladh 55-58; v. Engelhardt, Entstehung der Gutsherrschaft
-3435, 49, 65-70.
-
-[792] Esitys kruununkartanoitten päivätöistä perustuu tekijän
-kirjoitukseen "Keskiajan kruununkartanot Suomessa" (Hist. Aik. XXII, II
-1-27) sekä muutamiin uusiin tietoihin.
-
-[793] "nec ad labores et operas ad vsus curie nostre Hælghuaa predicte
-impendendas quomodolibet tenebuntur, nisi sicud consueuerunt ex
-antiquo. Ymmo cum ad curiam et quociens ex debito laborabunt, ex ipsius
-curie prouisore, quamdiu laborauerint, recipiunt alimenta" (MU s. 204).
-
-[794] "ok theris fulla affurath göra vthan affslagh och all dagxwerke
-ok ærffuode ok theris lagahws wppe halla ok qwærnana byggia -- -- som
-the aff aller förra haffua varith vane ath göra" (Arv. Handl.
-III 103-104).
-
-[795] VA 485 A: 253.
-
-[796] Arv. Handl. VI 143.
-
-[797] VA 485 A: 313.
-
-[798] Allardt, Borgå län 80-81.
-
-[799] VA 5437: 10.
-
-[800] VA 5043: 4; 5138: 29.
-
-[801] "laboricia et obsequia" (Mustak. ss. 307-308, 326, 345-346).
-
-[802] VA 484: 42, 45. 47, 51, 54, 55.
-
-[803] VA 9: 22.
-
-[804] VA 10: 1 seur; 49 b: 1, 6, 9.
-
-[805] VA, Hausenin kok., asiakirja 1480-luvulta.
-
-[806] VA, Ivar Flemingin maakirja 8 (Sundholma); 1354: 26-36 (Yläne);
-212 a: 54 (Suitia); 15: 34 (kunink. perintötilat).
-
-[807] "fore thera ærffuidz lösn" (MU s. 203). Keskiajalla usein
-käytetty sana "ærffuid", "ærwede", "arffwode" merkitsee työtä, maatyötä
-(Söderwall, Ordbok). Englannissa keskiajalla oli "erw" kynnöksen nimi
-(Cunningham, Growth of English Industry I 41).
-
-[808] Mustak. s. 258.
-
-[809] "viij dagxwerkas met sin ök" -- "hwarie lx rokæ en man til
-slotsins arffwode om aaret" (Mustak. s. 441).
-
-[810] Rosenborg, Jordbeskattn. 38, 48-49, 54. 66, 75. 78, 84, 90, 98.
-
-[811] Arv. Handl. VI 132; VA 1 ja 484 us.
-
-[812] VA 1: 88.
-
-[813] VA, Hausenin kok., Raaseporin l:n verokirja v:lta 1451.
-
-[814] Oksanen, V.-Suomi 10, 12, 17.
-
-[815] VA 348: 128.
-
-[816] VA 2919: 82-83.
-
-[817] VA 3672: 59; 3696: 97.
-
-[818] Hist. Handl. XI 15; VA 3696: 97; 217, Lopen käräjät 18.3.1583.
-
-[819] 5008: 17; 5016: 50.
-
-[820] VA 1: 88; 1919: 1; 8: 157.
-
-[821] Arv. Handl. III 279.
-
-[822] Meinander--Rinne, Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 8-II.
-
-[823] Uuden ajan alussa oli Ahvenanmaalla Föglön ja Lemlannin pappilain
-rakennuksia jaettu määrättyjen talojen rakennettavaksi (Hausen, Bidr.
-Il 103, 104), -- V.-Suomessa oli vielä 19. vuosisadan alkupuolella
-Paraisten pappilan rakentaminen vanhan sopimuksen mukaan jaettu kyläin
-kesken ja Raision pappilan kaikki rakennukset jaetut yökuntain
-rakennettaviksi (Tengström, Afhandl. om presterl. tjenstgörn. i Åbo
-erkestift II 162, 209). -- Satakunnassa oli 1600-luvulla pappilain
-rakentaminen neljänneskuntain velvollisuutena; Alastaron
-neljänneskunnan rakennettavana oli v. 1645 Loimaan pappilan riihi ja
-Vampulan neljänneskunnan piti samana vuonna rakentaa Huittisten
-pappilan pirtti (Boisman, Om rättskontrollerna 194). -- Uuden ajan
-alulta on Uudeltamaalta ja Hämeestä tietoja siitä, että määrätyillä
-taloilla oli määrätyt rakennusvelvollisuudet pappilassa (Karjalohja,
-VA 3002: 142; Tammela, VA 3755: 24; Hattula, VA 3755: 40).
-Hauholla ja Tuuloksessa oli tämä velvollisuus niihin aikoihin
-jaettu neljänneskuntain kesken (Heikel, Kertomus Hauhon klk:n
-muinaisjäännöksistä 115). Sääksmäellä oli v:n 1703 aikoina pappilan
-tupa Saarioisten yökunnan, talli Ritvalan yökunnan, kaksi riihtä ja
-luhti Salon ja Ritvalan yökuntain, kaksi navettaa Ritvalan ja
-Metsäkansan, ulkohuoneet Voipaalan yökunnan rakennettavat (Gunnar
-Suolahden tiedonanto). Samalla tavoin kuin pappilaa rakennettiin
-myöskin kirkkoa uuden ajan alussa yökunnittain (Vanaja ja Renko VA
-3755: 39). Boismanin mukaan (Om rättskontrollerna 194) oli
-kirkonrakennuksessa koko pitäjä yhtenä piirinä.
-
-[824] "residuum vero in aliis juribus et causis nostris jbidem
-emergentibus proueniens annis singulis pro dictorum castrorum
-edificiis" (MU s. 179).
-
-[825] VA 3668: 149-150, painettuna Bomansson, Om Ålands fornminnen
-47-49; VA 3696, sakkoluettelot.
-
-[826] VA 5016: 49.
-
-[827] VA 484: 13-14.
-
-[828] VA 1: 115 senr.; 3672: 3; 3696: 1 seur.; Hist. Handl. XI 15.
-
-[829] Kamer. Asiak. I 13.
-
-[830] "och i andhra soknar göra hwarie lx rökas en man til slotsins
-arffwode om aaret" (Mustak. s. 441).
-
-[831] Rosenborg, Jordbeskattn. 75; VA 2118: 43; 2119: 2.
-
-[832] VA 5008: 12, 14; 5043: 1; 215 1: 27.
-
-[833] VA 1: 49.
-
-[834] VA 1: 48.
-
-[835] Arv. Handl. III 197.
-
-[836] VA 5: 38.
-
-[837] VA 485 A: 313.
-
-[838] VA 3696: us., eritt. 34.
-
-[839] VA 1: 22-24.
-
-[840] Malmström, Centralisation 266; Forssell, Sveriges inre hist. 5;
-Hildebrand, Medeltid II 101.
-
-[841] Malmström, Centralisation 272-273. Samanlaista käsitystä
-edustavat Forssell (Bidrag till hist. om Sveriges förvaltn. 6, 91 ja
-Sveriges inre hist. 4) ja Hildebrand (Medeltid II 101, 103, 104). Vrt.
-Schlyter, Gloss.: Læn; Lænsmather, lænsman. -- Hildebrand katsoo, ettei
-yhdessä häradissa ollut yhtä useampaa nimismiestä ja että hän oli
-kuninkaan virkaan ottama.
-
-[842] Velschow, Om Bryderne, (Tanskan) Hist. Tidskr. I (1840) 112-147,
-eritt. 127-120.
-
-[843] Ahvenanmaa 1322: "cum Jacobo, tunc exactore in Alandia" (Mustak.
-s. 19). -- Uusimaa 1373: "Simonis Jonsson, prout exactoris regii in
-Nylandia" (Mustak. s. 146).
-
-[844] MU ja Mustak. hakemistot: "Exactor", "Länsman".
-
-[845] "varom foghatom oc länsmannom i Satagunnom" (MU s. 211).
-
-[846] Hist. Ark. XXII, II, 1: 17.
-
-[847] "Biudom ok wi allom warom foghatom ok embijdzmannom i Satagundom"
-(MU s. 303).
-
-[848] MU ss. 261-262.
-
-[849] Hist Ark XXII, II, 1: 10-11.
-
-[850] "Lindwidus, exactor domini Aboensis super Nyland" (MU s. 139).
-
-[851] Jo v. 1297 mainitaan "entistä Hämeen voutia" -- "quondam aduocati
-Tavestie" (MU s. 83; Neovius 109).
-
-[852] Vrt. Radloff Das landesfürstliche Beamtentum Meklenburgs im
-Mittelalter 40-41.
-
-[853] MU s. 132.
-
-[854] 1334: "Aeringislo Anderson uel substituti eius" (Mustak. s. 46).
-1347: "ne quis aduocatorum nostrorum seu eorum officialium" (Mustak. s.
-79). 1348: "aduocatorum nostrorum eorundemque officialium" (MU s. 213).
-
-[855] "curatus in Masku, Hinrichinus ibidem, officialis Danielis"
-(Mustak. ss. 73, 74).
-
-[856] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam"
-(Neovius 163).
-
-[857] Läänitysvaltaisissa oloissa luonnollisesti saattoi syntyä
-monenlaisia poikkeuksellisia suhteita voutihallinnossa. Kun v. 1326
-Turun läänin alaisina maina mainitaan Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa ja
-Häme ja näissä maakunnissa samaan aikaan mainitaan nimeltä erityisiä
-vouteja, kuten v. 1327 Hämeessä ja Uudellamaalla (Mustak. s. 27) ja v.
-1328 Ahvenanmaalla (Mustak. s. 28), niin näyttäisivät mainitut
-syrjämaakuntain voudit olevan Turun linnanvoudin alavouteja. Niin
-tuskin kumminkaan on ollut, vaan on Turun linnan päällikkö hallinnut
-syrjämaakuntia kuninkaan sijaisena (läänitysmiehenä) ja näiden
-maakuntain voudit edelleenkin olleet linnanvouteja eivätkä alavouteja.
-
-[858] Mustak. ss. 19, 28, 99, 176; MU s. 362.
-
-[859] Mustak. s. 473; Neovius, Anteckningar rör. Borgå stads och
-sockens hist. 14.
-
-[860] Maanvoutien toiminnasta ja tavoista uuden ajan alussa antavat
-eloisan kuvauksen Jaakko Teitin keräämät valitukset, jotka ovat
-julaistut Todistuskappaleissa Suomen historiaan V, ja Ahvenanmaan
-talonpoikain valituskirja Kastelholman voutia vastaan, julaistu
-Hausenin Bidrag'eissa II 370-377.
-
-[861] VA 484: 34, 38.
-
-[862] Arv. Handl. VIII 41.
-
-[863] Arv. Handl. VIII 44.
-
-[864] Teitti 270-271.
-
-[865] Arv. Handl. VIII 37, 42; VA 5121: 75; 5123: 9, 15, 24; Teitti 42.
-Äyräpään pitäjän voudinveroon kuului m.m. 10 kyyn. palttinaa
-nautakunnalta.
-
-[866] VA 6134: 20-21.
-
-[867] VA 585: 61; Teitti 297. Vero paikoin ylennetty (VA 215 1: 4; Arv.
-Handl. VIII 45).
-
-[868] VA 697: 4. Eteläisessä V.-Suomessa maksettiin "voudin veroksi"
-rukiita tai ohria 1-3 puntaa pitäjältä, Halikosta ja Salosta 2 puntaa
-rukiita, 2 pannia ohria ja 4 pannia kauroja (VA 1106: 55; Arv. Handl.
-VIII 45).
-
-[869] VA 585: 61.
-
-[870] VA 8: 145, 147, 148; Arv. Handl. VIII 45.
-
-[871] VA 4565: 49.
-
-[872] Arv. Handl. VIII 39.
-
-[873] Arv. Handl. VIII 41.
-
-[874] Arv. Handl. III 197; VA 215 1: 139.
-
-[875] Arv. Handl. VIII 33-36.
-
-[876] Arv. Handl. VIII 38, 40.
-
-[877] VA 5000: 132.
-
-[878] VA 585: 61.
-
-[879] VA 5121: 75; 5123: 15.
-
-[880] Kamer. Asiak. II 11, 13, 14; Arv. Handl. V 321; VA 215 1: 42.
-
-[881] Hausen, Bidr. II 371.
-
-[882] Arv, Handl. IX 81.
-
-[883] VA 585: 61.
-
-[884] Kamer. Asiak. II 13, 14.
-
-[885] VA 5123: 24; Arv. Handl. VIII 39.
-
-[886] VA 5123: 24.
-
-[887] VA 585: 61.
-
-[888] VA 5: 365, 366.
-
-[889] VA 585:61.
-
-[890] "äri raha", "Ari peninger" (Arv. Handl. VIII 43, 45).
-
-[891] Arv. Handl. IX 261; Hausen, Bidr. II 571.
-
-[892] Arv. Handl. V 321; Kamer. Asiak. II 11, 13, 14.
-
-[893] VA 2151:41, 42.
-
-[894] Arv. Handl. VIII 37; VA 5123: 24.
-
-[895] VA 2602: 14; Hausen, Bidr. II 373.
-
-[896] Aikaisimmat maininnat ovat seuraavat:
-
-(1) V. 1392 mainitaan Karjan pitäjässä maanluovutusta toimittavassa
-lautakunnassa "Jon nempdaman" (MU s. 437).
-
-(2) V. 1396 myy Viipurin linnan isäntä Vehkalahdella olevia
-kruununtiluksia Erkki Laurinpojalle, "såm nu är nempdemann i Wekelax"
-(MU s. 465).
-
-(3) V. 1411 mainitaan Maarian pitäjässä maanluovutus-lautakunnassa
-"Niles næmpdeman" (Mustak. s. 244).
-
-(4) 1419 esiintyy Huittisten käräjillä "jonis jaopson nemdeman" (Arv.
-Handl. II 46).
-
-(5) V. 1419 mainitaan "Olaff Korala, som pa then tiid nempdman war j
-sancta Katerina sokn" (Mustak. s. 285).
-
-(6) V. 1420 esiintyy todistajana Köyliössä ja Säkylässä "Marthin
-nemphdema" (Mustak. s. 300).
-
-(7) V. 1442 esiintyy omistussopimuksen todistajain joukossa "Anders
-Jonisson næmdeman (j) Pyttis" (Mustak. s. 402).
-
-[897] Schlyter, Gloss. "Næmdarmather", "Næmningaman"; Malmström,
-Centralisation 261; Kjellén, Stat och samhälle i det gamla
-Vestergötland (Vestergötalands Fornminn. Tidskr. 10) 14.
-
-[898] Schlyter, Gloss: "Næmningaman".
-
-[899] VA 2: 75; 2602: 33; Arv. Handl. VI 244-253; IX 55, 59, 63, 72,
-76, 85: Teitti 307.
-
-[900] VA 8: 70; 2974: 56; 2981: 43.
-
-[901] VA 1: 49.
-
-[902] VA 6134: 3, 7, 11
-
-[903] VA 3696: 3.
-
-[904] VA 3783: 5, 20, 3784: 13.
-
-[905] Paasikivi, Kyydinpito ja kestikievarilaitos 18.
-
-[906] Mustak. s. 260.
-
-[907] Hausen, Bidr. I 306.
-
-[908] Hämeessä mainitaan Saarioisten ja Tennilän nimismiespitäjät v.
-1390, Kulsiala 1405. Viimemain. vuonna mainitaan Satakunnassa Ylä- ja
-Ala-Saastamala.
-
-[909] Mustak. s. 399.
-
-[910] Malmström, Centralisation 275-280.
-
-[911] Savon nimismiehen velvollisuudet uuden ajan alussa olivat sangen
-raskaat. Hänen oli pidettävä vuosittain linnanvoudille neljät
-käräjäkestitykset ja ratsuvoudille niitä seuraavat neljät sakko- ja
-verokestitykset. Kutakin kestitystä kesti säännöllisesti 3 yökuntaa.
-Talvi- ja syyskäräjillä kulki linnanvouti kaikkien 35 hevosen kanssa.
-Ratsuvouti kiersi talvikäräjiä seuraavalla kestityksellään 17 ja
-syyskäräjäin jälkeen 18 hevosella.
-
-[912] Rosenborg, Jordbeskattn. s. 80; Allardt, Borgå län 33; Arv.
-Handl. IX 28. -- Vrt. muuten seuraavaa kappaletta "Nimismiesvero".
-
-[913] Vrt. VA 217: Hatt. ja Lehij. kär. 21.1.1583; Allardt,
-Borgå län 98.
-
-[914] Hausen, Bidr. I 236.
-
-[915] Esim. Ahvenanmaalta V. 1547: "som thet åår lendzman war" (Teitti
-177). Karjalassa vielä 1600-luvun alussa tässä virassa kovin ahkeraan
-vuoroteltiin. Mikä oli 4 mikä 5 vuotta; Jääskessä kerran ensimäisenä
-vuonna A, toisena ja kolmantena B, neljäntenä C, viidentenä D,
-kuudentena B j.n.e. (VA 483 G 1: 38, 63; 483 r: 85, 89).
-
-[916] Vrt. Jalkanen, Rautalammin pit. hist. 105.
-
-[917] Hist. Ark. XXII, II 1: 22-23. Vrt. Salenius, Tietoja Tavisalmen
-eli Kuopion pit. 14.
-
-[918] V. 1463 "lænsman boleman" Nauvossa ja nimismies lukumiehen
-tehtävissä Nousiaisissa (Hausen, Bidr. I 326, 349).
-
-[919] "haffua inne mz sig" (VA 484: 1-12).
-
-[920] VA 484: 2, 10, n, 28.
-
-[921] VA 3755: 14.
-
-[922] Arv. Handl. IX 261.
-
-[923] VA S: 70; 2119: 74.
-
-[924] VA 2981: 43.
-
-[925] Arv. Handl. VI 244 seur.; IX 54 seur., IX 260-261. Taulukkoon ei
-ole merkitty Kökarin eikä Ekkerön nimismiesveroa, joka näillä
-syrjäseuduilla poikkesi säännöllisestä.
-
-[926] VA 2602: 14, 26, 32, 33.
-
-[927] Arv. Handl. IX 261: VA 2602: 15.
-
-[928] Ainoastaan parissa nuoressa Päijänteen pitäjässä oli lihan määrä
-1/2 leiv. ja heinäin 1/2 kuormaa..
-
-Kynttilöitäkin maksettiin yleensä 30 kpl koukulta; poikkeuksen teki 9
-pitäjää.
-
-[929] Hattulan kihlakunnassa, Portaan ja Kalvoilan pitäjissä Sääksmäen
-kihlakuntaa sekä Lammin, Hollolan, Tennilän, Villähteen ja Elimäen
-pitäjissä Ylistä kihlakuntaa; Lammilla ja Hollolassa maksettiin
-korvausta viljassa.
-
-[930] VA 8: 137-138; 3696: 43.
-
-[931] Hausen, Bidr. I 150; Arv. Handl. VI 313.
-
-[932] Hist. Handl. XI 16-17.
-
-[933] Hist. Handl. XI 14-15; vrt. VA 3670: 73, 74.
-
-[934] VA 1: 114 seur.; Hist. Handl. XI 14-15.
-
-[935] VA 1: 114 seur.; Kamer. Asiak. I 10.
-
-[936] VA 1: 114 seur., 3671: 4, 16.
-
-[937] Ainoastaan Vihdissä oli nimismiesvero järjestetty
-urakkasopimuksen tavoin; siellä nimismies sai pitää koko
-nimismiesveron, josta hänen tuli suorittaa kestitykset sekä taksaa
-linnaan 35 mk (VA 3670; 50).
-
-[938] VA 8: 145, 147, 148; 3672: 65 seur.
-
-[939] VA 3696: 54; vrt. ed. ss. 269 seur.
-
-[940] VA 8: 148.
-
-[941] VA 3670: 48; 3671: 76.
-
-[942] Arv. Hanell. III 243.
-
-[943] VA 6134: 15, 19-23; Arv. Handl. III 244.
-
-[944] Arv. Handl. VIII 197, 284.
-
-[945] VA 6134: 15 seur.; Arv. Handl. III 283-317.
-
-[946] VA 6134: 3 seur.
-
-[947] VA 1: 46; 8: 115.
-
-[948] VA 8: 119-122.
-
-[949] VA 5000: 118 seur.
-
-[950] Allardt, Borgå län 45.
-
-[951] VA 5000: 118 seur.
-
-[952] VA 5041: 17.
-
-[953] VA 1: 28.
-
-[954] Oksanen, V.-Suomi 14-15.
-
-[955] VA 8: 14, 17, 20.
-
-[956] Kamer. Asiak. Il 3
-
-[957] VA I 55.
-
-[958] VA 617: 9.
-
-[959] VA 484: 38.
-
-[960] Arv. Handl. VI 190.
-
-[961] Mustak. s. 260.
-
-[962] Mustak. s. 441.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA KESKIAJAN TUTKIMUKSIA***
-
-
-******* This file should be named 59871-8.txt or 59871-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/8/7/59871
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
author	nfenwick <nfenwick@pglaf.org>	2025-02-09 20:35:52 -0800
committer	nfenwick <nfenwick@pglaf.org>	2025-02-09 20:35:52 -0800
commit	67b68a005d1f213a77b628940d9512c082d55a48 (patch)
tree	316a321275b192985aea6bdeec1d4834e2829029 /59871-8.txt
parent	dbb9a2cfcdc8ee1c23f5c5c9fe579378fb98b274 (diff)