diff options
Diffstat (limited to '59487-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59487-0.txt | 6364 |
1 files changed, 6364 insertions, 0 deletions
diff --git a/59487-0.txt b/59487-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9046741 --- /dev/null +++ b/59487-0.txt @@ -0,0 +1,6364 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59487 *** + + + + + + + + + + + +ELÄMÄNI MUISTOJA + +Kirj. + +Rabindranath Tagore + + +Suomentanut + +J. Hollo + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1923. + + + + +SISÄLLYS: + + 1. Johdanto. + 2. Opetus alkaa. + 3. Kotona ja ulkosalla. + 4. Palvelijat käskijöinä. + 5. Normaalikoulu. + 6. Säeseppona. + 7. Erinäisiä opintoja. + 8. Ensimmäinen matkani. + 9. Runollisia harjoituksia. +10. Srikantha Babu. +11. Bengalin-opintomme päättyvät. +12. Professori. +13. Isäni. +14. Eräs matka isäni seurassa. +15. Himalajan vuorilla. +16. Kotiinpaluu. +17. Opintoja kotosalla. +18. Kotoinen ympäristöni. +19. Kirjallisia kumppaneita. +20. Julkaisuja. +21. Bhanu Singha. +22. Isänmaallisuus. +23. "Bharati". +24. Ahmedabad. +25. Englanti. +26. Loken Palit. +27. "Särkynyt sydän". +28. Eurooppalainen musiikki. +29. Valmiki Pratibha. +30. "Iltalauluja". +31. Esitelmä musiikista. +32. Virran varrella. +33. Vieläkin "Iltalauluista". +34. "Aamulauluja". +35. Radzhendrahal Mitra. +36. Karwar. +37. "Luonnon kosto". +38. "Kuvia ja lauluja". +39. Eräs välivaihe. +40. Bankim Tshandra. +41. Laivanruho. +42. Menneitä. +43. Sadeaika ja syksy. +44. "Duuri- ja mollisointuja". + + + + +1 + +Johdanto. + + +Minä en tiedä, kuka se on, joka maalaa kuvia muistin kankaaseen; mutta +olipa hän kuka tahansa, joka tapauksessa hän maalaa kuvia: hänen +siveltimensä työ ei tarkoita pelkkää tapahtumien uskollista +jäljentämistä. Hän valikoi ja karsii, omaa makuansa noudatellen. Hän +tekee monesta suuresta oliosta pienen ja monesta pienestä suuren. Hän +työntää arkailematta taka-alalle sellaista, mikä oli lähellä, ja tuo +etualalle sellaista, mikä todellisuudessa sijaitsi taampana. Sanalla +sanoen: hän maalaa kuvia eikä kirjoita historiaa. + +Niin kehittyy elämän ulkopinnalla tapahtumien sarja, ja sen +sisäpuolelle syntyy joukko kuvia. Nämä sarjat vastaavat toisiansa, +mutta eivät ole sama asia. + +Meillä ei ole aikaa perinpohjaisesti tarkastella tuota meissä +sijaitsevaa työpajaa. Toisinaan sattuu silmiimme siitä jokin osa, mutta +enimmälti se jää katseen saavuttamattomana pimeän peittoon. Miksi tuo +uupumattoman uuttera maalaaja maalaa, milloin hän saa työnsä valmiiksi, +mihin kokoelmaan hänen kuvansa ovat aiotut -- kukapa voi sen sanoa? + +Muutamia vuosia sitten, kun minulta tiedusteltiin kuluneen elämäni +tapahtumia, minulla oli tilaisuutta kurkistaa tuohon kuvakammioon. Minä +olin ajatellut tyytyä valitsemaan hieman aineksia elämäkertaani varten. +Mutta kun avasin oven, huomasin kohta, etteivät elämän muistelmat ole +mikään elämäkerta, vaan näkymättömän taiteilijan alkuperäinen teos. +Monenkirjavat, sinne tänne sirotellut värit eivät ole ulkonaisen valon +heijastumaa, vaan kuuluvat maalaajalle itsellensä ja johtuvat hänen +sydämestänsä, jonka syvien ja kiihkeiden tuntojen sävy niissä on. Niin +ollen ei kankaaseen kuvattu kertomus kelpaa oikeudessa esitettäväksi +todistuskappaleeksi. + +Mutta vaikka yritys, jonka tarkoituksena on kerätä täsmällisiä +historiallisia tietoja muistin aarrekammiosta, lieneekin hedelmätön, +sisältyy kuvien katselemiseen kumminkin suuri viehätys, ja minä olen +sen viehätyksen lumoissa. + +Tie, jota kuljemme, suojakatos, jonka alla lepäämme, eivät ole +matkustaessamme meille kuvia -- ne ovat liian välttämättömät, liian +ilmeiset. Mutta kun sitten illalla, ennen majataloon saapumista, +katsahdamme taaksepäin kohti niitä kaupunkeja, vainioita, virtoja ja +kyliä, joiden kautta aamuinen kulkumme on johtanut, niin nuo näyt +muuttuvat painuvan päivän valossa todellisiksi kuviksi. Niinpä minäkin, +kun minun aikani oli tullut, katsahdin taakseni elämäni tielle ja +jouduin näkemieni valtoihin. + +Herättikö tuon harrastuksen pelkkä luonnollinen kiintymys omaan +menneisyyteeni? Jonkinlaista henkilökohtaista tunnetta asiaan tietenkin +liittyi, mutta kuvilla oli sitäpaitsi oma itsenäinen taiteellinen +arvonsa. Minun muisteloihini ei sisälly yhtään ainoata tapausta, jota +kannattaisi säilytellä ikiajoiksi. Mutta asian arvo ei ole ainoa +seikka, joka oikeuttaa merkitsemään sen muistiin. Jos vain voi tehdä +toisille tajuttavaksi ja tunnettavaksi sen, mitä on itse todella +tuntenut, niin säilyttäminen merkitsee aina jotakin lähimmäisillemme. +Jos ne kuvat, jotka ovat muistiin hahmoutuneet, voidaan ilmaista +sanojen avulla, niin ne ansaitsevat sijan kirjallisuudessa. + +Minä tarjoan muistikuvani lukijalle kirjallisina tuotteina. Olisi +erehdys, jos otaksuttaisiin niiden tarkoituksena olevan oman +elämäkertani esittämisen. Siltä näkökannalta nämä muistelmat +ilmenisivät sekä hyödyttöminä että epätäydellisinä. + + + + +2 + +OPETUS ALKAA + + +Me kolme poikaa nautimme kasvatustamme yhdessä. Molemmat kumppanini +olivat kahta vuotta minua vanhemmat. Kun he saivat kotiopettajan, +alettiin minuakin opettaa, mutta siitä, mitä silloin opin, ei ole +jäänyt mitään muistiini. + +Eräs bengalilaisen aapisen säepari vain palaa alinomaa mieleeni: "Sade +rapisee, puun lehti vapisee." Olin vast'ikään päässyt ankkuroitumaan +purjehdittuani halki tavausharjoitusten myrskyisen meren (_kara, khala_ +j.n.e.) ja luin "Sade rapisee, puunlehti vapisee". Se oli minulle +ylimmän Runoilijan ensimmäinen runoelma. Aina, kun tuon päivän riemu +palautuu mieleeni, vielä nytkin, minä tajuan, miksi loppusointu on +runoudessa ylen tarpeellinen. Sen nojalla sanat tulevat päätökseen +silti päättymättä, lausuma on ohi, mutta sen sointi säilyy, ja korva ja +mieli voivat jatkaa leikkiä heittelemällä sointua pallona toisillensa. +Niin rapisi sade ja vapisi lehti minun mielessäni lakkaamatta koko +pitkän päivän. + +Eräs toinenkin varhaisen lapsuuteni tapahtuma on säilynyt kiinteästi +mielessäni. + +Meillä oli vanha rahastonhoitaja, Kailas nimeltään, jota pidettiin ihan +perheen jäsenenä. Hän oli suuri pilkkakirves ja veisteli alinomaa, +olipa kysymys vanhoista tai nuorista, erikoisesti kumminkin pitäen +silmällä vävypoikia, uusia tulokkaita perheen keskuudessa. Olipa +aihetta otaksua niinkin, ettei leikillisyys ollut hänestä luopunut +kuolemankaan jälkeen. Kerran näet vanhemmat veljeni yrittivät kynän ja +kirjoitustaulun avulla saada aikaan postiyhteyttä tuonpuolisen maailman +kanssa. Eräässä istunnossa kynä piirsi nimen Kailas. Häneltä kysyttiin, +millaista elämää hän nyt vietti. "Enpäs sanokaan", kuului vastaus. +"Tekö saisitte huokeasti tiedon siitä, minkä oppimiseksi minun oli +pakko kuolla?" + +Tämä Kailas tapasi minun erikoiseksi mielihyväkseni lausuella +kalikkasäkein sommiteltua balladia, jonka oli itse sepittänyt. +Sankarina olin minä, ja sankaritarta odotettiin ylen hartaasti +saapuvaksi. Kuunnellessani kohosi mielenkiintoni korkeimmilleen, kun +kuulin kuvailtavan tuota maailmojalumoavaa morsianta, joka loistollansa +valaisi olopaikkaansa, tulevaisuuden helmaa. Kertomus jalokivistä, +joilla hän oli koristettu kiireestä kantapäihin saakka, ja +häävalmistelujen ennenkuulumattomasta loistokkuudesta olisi voinut +saada vanhempia ja viisaampiakin henkilöitä päästä pyörälle; mutta +poikasta lumosivat erikoisesti taajoina helisevät loppusoinnut ja +lennokas poljento, jotka loivat hänen mieleensä riemullisten kuvien +ihmeväikettä. + +Nuo molemmat kirjalliset ilot ovat jääneet muistissani säilymään -- ja +lisäksi vielä eräs, klassillinen lasten säepari: "Jaksaa sataa, sataa +joutaa, tulva virtaa ylös soutaa." + +Seuraava muistiini jäänyt seikka on koulunkäyntini alkaminen. Eräänä +kauniina päivänä minä näin vanhemman veljeni ja Satjan, sisareni pojan, +joka hänkin oli hieman minua vanhempi, varustautuvan kouluun lähtemään. +Minua ei katsottu kelvolliseksi, joten oli jääminen kotiin. Minä en +ollut vielä milloinkaan ajanut vaunuissa enkä yleensäkään ollut +kodinpiirin ulkopuolella. Kun sitten Satja palasi ja kuvaili +liioitellun loistavin värein seikkailujansa, niin minä tunsin, että oli +kerrassaan mahdotonta jäädä enää kotiin. Kasvattajamme yritti hälventää +minun harhakäsitystäni antamalla minulle järkevän neuvon ja kelpo +läpsäyksen: "Nyt sinä itket päästäksesi kouluun, mutta paljoa hereämmin +sinä vielä olet itkevä sieltä pois päästäksesi." Minä en enää tiedä +mitään tuosta kasvattajastamme, en muista hänen nimeänsä enkä näköänsä, +mutta hänen voimallisen neuvonsa ja sitäkin voimallisemman kämmenensä +aikaansaama vaikutelma ei ole vieläkään olemattomiin häipynyt. En ole +eläessäni kuullut oikeampaa ennustusta. + +Poruni sai aikaan, että jouduin ennen asianmukaiseen ikään ehtimistä +Itämaiseen seminaariin. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, +mitä lienen siellä oppinut, mutta erään siellä käytellyn +rangaistusmenetelmän minä muistan vielä varsin hyvin. Oppilas, joka ei +osannut tehtäväänsä, joutui seisomaan rahille, käsivarret ojennettuina, +ja hänen kämmenillensä pinottiin joukko kirjoitustauluja. Kiistelkööt +sielutieteilijät siitä, onko sellainen menetelmä omansa johtamaan +parempaan asioiden oivaltamiseen. Minä siis aloitin koulunkäyntini +erittäin varhaisella iällä. + +Samoihin aikoihin aloin perehtyä kirjallisuuteen niiden teosten +nojalla, joita palvelijain keskuudessa suosittiin. Tärkeimmät niistä +olivat Tshanakjan Mietelauselmat ja Krittivasan Ramajana. + +Mielessäni on vielä eloisana kuva siitä, kuinka eräänä päivänä luin +Ramajanaa. + +Päivä oli pilvinen. Minä leikin pitkällä kuistikolla,[1] josta käsin +voi silmäillä tielle. Yht'äkkiä johtui Satja jostakin muistiini +palautumattomasta syystä minua peloittamaan huutamalla: "Poliisi! +Poliisi!" Poliisimiehen tehtäviä koskevat käsitykseni olivat peräti +epämääräiset. Mutta eräästä asiasta olin aivan varma: jos joku henkilö, +jota syytettiin rikoksesta, kerran joutui poliisimiehen käsiin, niin +hän oli täydellisen tuhon oma yhtä varmasti kuin se onneton, jonka +krokodiili saa hirmuiseen kitaansa. Kun en tietänyt, kuinka avuton +poika saattoi välttää tuota armotonta rikoslakia, niin syöksyin +sisäsuojiin, takaa-ajavan poliisimiehen aiheuttaman sokean pelon +karsiessa selkäpiitäni. Minä julistin äidilleni uhkaavan kohtaloni +sanoman, mutta se ei näyttänyt häntä kovinkaan huolestuttavan. Mutta +kun en kumminkaan katsonut otolliseksi uskaltautua jälleen ulos, +istuuduin äitini huoneen kynnykselle lukemaan marmoroituihin +paperikansiin sidottua resuista Ramajanaa, joka oli erään vanhan tädin +omaisuutta. Vierelläni jatkui parveke ympäri avoimen pihan, johon +heijastui pilvisen iltataivaan himmeä valo. Kun täti huomasi minun +itkeskelevän jotakin murheellista kohtaa lukiessani, niin hän otti +kirjan minulta pois. + + + + +3 + +KOTONA JA ULKOSALLA + + +Minun lapsuuteni aikana oli ylellisyys melkeinpä tuntematon asia. +Elämänkanta yleensä oli silloin paljoa yksinkertaisempi kuin nykyjään. +Sitäpaitsi olivat perheemme lapset täysin vapaat liiallisen +silmälläpidon rasituksesta. Tosiasia näet on, että jos sellainen +silmälläpito toisinaan tuottaakin täysi-ikäisille huvia, se aina +merkitsee lapsille nimenomaista kiusaa. + +Me olimme yleensä palvelijain vallan alaisina. Säästääkseen vaivojansa +he olivat melkein täydellisesti riistäneet meiltä liikkumisvapauden. +Mutta tämän vankeuden ankaruuden korvasi se, ettei meitä kiusattu +alinomaisella hemmoittelulla, ruokkimisella ja vaatteiden koreudella. + +Ravintonamme ei suinkaan ollut herkkuja. Vaatekappaleittemme +luetteleminen herättäisi nykyaikaisen pojan mielessä pelkkää ivaa. +Kymmenenteen ikävuoteemme saakka me emme missään tapauksessa pukeneet +yllemme sukkia ja kenkiä. Kylmän sään sattuessa käytettiin vain kahta +puuvillanuttua. Mieleemme ei milloinkaan johtunut olla senvuoksi +tyytymättömät. Me valitimme ainoastaan siinä tapauksessa, että Nijamat, +vanha räätälimme, unohti tehdä nuttuumme taskun, sillä ei ole poikaa +niin köyhänä syntynyttä, ettei hänellä olisi millä täyttää taskunsa; +onpa armollinen kaitselmus järjestänyt asiat niinkin, ettei rikkaiden +ja köyhien perheiden poikain äveriäisyydessä ole suurtakaan eroa. +Meillä oli yleensä jokaisella jalkinepari, mutta se ei aina ollut +siellä, missä jalkamme. Tapanamme oli singota ne ilmaan ja ottaa ne +jälleen koppina kiinni, joten niiden työ oli kylläkin rasittava, koska +niiden täytyi joka askelella tuhota olemisensa tarkoitus. + +Perheen vanhempia jäseniä erotti ratkaisevasti meistä heidän pukunsa ja +ravintonsa, keskustelu- ja huvittelutapansa, sanalla sanoen koko heidän +olonsa ja elämänsä. Me pääsimme toisinaan pikaisesti silmäämään heidän +maailmaansa, joka kuitenkaan ei ollut saavutettavissamme. Vanhemmat +henkilöt ja samaten kaikki muut haluttavat asiat ja esineet ovat +liiankin helposti nykyaikaisten lasten saatavissa. Me emme saavuttaneet +mitään helposti. Moni mitätön asia oli meille harvinainen kalleus, ja +me elelimme enimmiten siinä toivossa, että saavuttaisimme oikeaan ikään +ehdittyämme ne esineet, joita etäinen tulevaisuus meitä varten +säilytteli. Seurauksena oli, että me nautimme jokaisen todella +osaksemme tulleen ilon mitä perinpohjaisimmin imien siitä sen +viimeisenkin ydinmehun. Nykyaikaisen varakkaan perheen lapsi näykkii +vain puolet siitä, mitä hänelle tarjotaan; suurin osa hänen maailmaansa +on häneen tuhlattu. + +Me vietimme päivämme palvelijoiden olopiirissä, ulompien suojien +kaakkoisessa osassa. Eräs palvelijoistamme oli Shjam, tummaverinen, +pyylevä, kähärätukkainen poika, joka oli kotoisin Khulnan +piirikunnasta. Hän asetti minut istumaan määrättyyn paikkaan, veti +sitten liidulla viivan ympärilleni ja varoitti juhlallisen näköisenä ja +sormi kohotettuna minua astumasta tuon kehän ulkopuolelle, missä +arvaamattomat vaarat minua uhkasivat. Minulle ei milloinkaan oikein +selvinnyt, olivatko nuo vaarat laadultaan aineellisia vaiko henkisiä, +mutta ankara pelko minut silloin tavallisesti valtasi. Minä olin +lukenut Ramajanasta, millaiset kärsimykset tulivat Sitan osaksi, kun +hän oli poistunut Lakshmanin hänen ympärillensä piirtämästä kehästä, +joten minä en mitenkään voinut epäillä sen tehoisuutta. + +Huoneen ikkunan edessä oli lammikko, jonka veteen johtivat kiviportaat. +Sen lännenpuolisella rannalla, puutarhanmuurin vierustalla, kasvoi +suunnattoman suuri viikunapuu, eteläpuolella rivi kookospalmuja. Minä +istuin taikakehässäni lähellä ikkunaa ja vietin koko päivän silmäillen +alaslaskettujen ikkunaverhojen lomitse ulos, katselin katselemistani +tuota näköalaa ikäänkuin kuvakirjaa. Jo varhain aamulla saapuivat +naapurimme toinen toisensa jälkeen kylpemään. Minä tiesin, milloin +kukin heistä tuli. Minä tunsin jokaisen omituisuudet. Eräs pisti aina +sormensa korviinsa, kun sukelsi määrätyt kerrat pinnan alle. Toinen ei +uskaltanut ihan syvälle veteen, vaan väänsi kerran toisensa jälkeen +veden päänsä päälle kohottamastansa pyyhinliinasta. Kolmas pyyhki +nopein käsivarrenliikkein pois pinnan sameuden ja sukelsi sitten äkkiä +pinnan alle. Eräs hyppäsi ilman enempiä empimisiä ylimmiltä +porrasaskelmilta, toinen asteli vitkalleen alas, aamurukouksiansa +hymisten. Eräs oli aina kovin kiireissään ja juoksi kotiin kohta, kun +oli sukelluksensa suorittanut. Toinen ei ollenkaan hätäillyt, kylpi +kaikessa rauhassa, hieroskeli jäseniänsä kelpo tavalla ja puki yllensä +puhtaat vaatteet muistaen pitää huolen siitä, että lanneliina tuli +oikein laskostetuksi, käveli vielä pari kierrosta ulommassa +puutarhassa,[2] poimi kukkia ja lähti vihdoin hitaasti astelemaan +kotiin päin raikkaan ruumiinsa viileätä mielihyvää uhoten. Sellainen +oli näkymöni keskipäivään saakka. Sitten kylpypaikat tyhjenivät ja +hiljenivät. Vain ankat siellä yhä vielä pulikoivat etsien etanoita tai +puhdistellen höyheniänsä koko pitkän päivän. + +Lammen siten jäädessä autiona lepäämään minun tarkkaavaisuuteni +suuntautui viikunapuun alla väräjöiviin varjoihin. Muutamat ilmajuuret +olivat runkoa alaspäin ryömien kietoutuneet puun juurelle sekavaksi, +tummaksi rykelmäksi. Näytti siltä, kuin maailmankaikkeuden lait eivät +olisi vielä päässeet tuohon salaperäiseen alueeseen, kuin olisi jonkin +aikaisemman maailman unelma-maisema välttänyt jumalallisen valvojan +katsetta ja jäänyt siihen sellaisenaan aina meidän päiviimme asti. +Mahdotonta on ymmärrettävällä tavalla ilmaista, millaisia olentoja +siinä näin ja mitä ne tekivät. Tuota viikunapuuta ajatellen minä +myöhemmin kirjoitin: + +"Toisiinsa sykertyneinä riippuvat juuret oksiltasi, sinä +vanha viikunapuu. Sinä seisot yöt päivät liikahtamatta kuin +katumuksenharjoittaja, mutta muistanetko milloinkaan lasta, jonka mieli +leikki sinun väräjöivillä varjoillasi?" + +Ah, tuo viikunapuu on poissa, ja poissa on se vedenkalvo, jossa metsän +ruhtinas itseänsä kuvasteli! Monet niistä, jotka tapasivat siellä +kylpeä, ovat seuranneet viikunapuun varjoja unohduksen maille. Ja +poikanen on vanhentunut ja silmäilee nyt valon ja väräjöivien varjojen +leikkiä siinä juurien rykelmässä, joka häntä itseänsä ympäröi. + +Me emme saaneet poistua talosta, olipa sen alueellakin moni paikka +meiltä kielletty. Niinpä voimmekin nähdä luontoa vain vilahduksittain, +ikäänkuin varkain. Minun saavuttamattomissani sijaitsi se rajaton olio, +jota nimitettiin ulkomaailmaksi ja josta silloin tällöin saapui minun +tavoitettaviini jokin häipyvä välkähdys, ääni tai tuoksu. Se näytti +ristikon takaa monin elein kutsuvan minua leikkimään kerallansa. Mutta +se oli vapaa, ja minä olin vangittu -- me emme voineet päästä toisiamme +kohtaamaan. Siitä syystä kaipaus kasvoi sitäkin voimallisemmaksi. +Liituviiva on nyt pyyhitty pois, mutta rajoittava kehä on yhä olemassa. +Etäinen on yhtä etäällä, ulkomaailma on yhä saavuttamattomissa, ja +mieleeni muistuvat eräät säkeet, jotka kirjoitin vanhemmaksi +ehdittyäni: + +"Kesy lintu oli häkissään, vapaa lintu eli metsässä; he kohtasivat +toisensa, kun aika oli tullut, se oli Sallimuksen säädös. Vapaa lintu +huutaa: 'Rakkaani, lentäkäämme metsään!' Häkkilintu kuiskaa: 'Tule +tänne, eläkäämme häkissä toistemme keralla.' Virkkaa vapaa lintu: +'Tankojen keskellä, missä ei ole sijaa siipiänsä levittää?' 'Ah', +huutaa häkkilintu, 'eihän ole ilmojen pihoilla minulle istumasijaa'." + +Kattopengermiemme suojakaiteet olivat minua korkeammat. Kun olin +ehtinyt suuremmaksi, kun palvelijoiden tyrannivalta oli käynyt +hillitymmäksi, kun taloon saapui uusi tyttömorsian ja minä saavutin +jonkinlaista tunnustusta hänen joutohetkiensä leikkitoverina, niin +tulin toisinaan keskipäivän aikaan kattotasanteelle. Silloin olivat +kaikki talon asukkaat ehtineet aterioida, talousaskareet pysähtyivät +hetkiseksi, sisäsuojissa vallitsi päivällislevon rauha, märät +kylpyvaatteet riippuivat kaidepuilla kuivamassa, varikset nokkivat +aterian jäännöksiä rikkatunkiolla pihan kulmauksessa, ja tuona levon +hetkenä jutteli häkkilintu suojakaiteen raoista vapaalle linnulle. + +Minä seison siinä silmäillen ulos... Katseeni kohtaa ensin rivin +kookospalmuja, jotka kasvavat sisemmän puutarhamme alapäässä. Niiden +lomitse minä näen "Singhin puutarhan" monine pienine majoinensa[3] ja +lammenrannalla maitomuorimme Taran maitosuojan; kauempana, puunlatvojen +seassa, ulottuvat aina itäiseen, harmaansiniseen taivaanrantaan saakka +Kalkuttan kattotasanteet monimuotoisina ja erikorkuisina heijastellen +keskipäivän häikäisevää valkeutta. Ja muutamat noista etäisistä +asumuksista, joiden katetut kattotasanteiden portaat kohoavat niitä +korkeammalle, näyttävät kohotetuin etusormin minulle viittovan ja +tahtovan minulle ilmaista seinien sisäpuolella piileviä salaisuuksia. +Samoinkuin palatsin portilla seisova kerjäläinen kuvittelee häneltä +suljetuissa holveissa piilevän määrättömiä aarteita, samoin minäkin +otaksun noiden tuntemattomien asumusten olevan täynnä sanomatonta +leikin ja vapauden runsautta. Paahteisen auringonpaisteen täyttämän +taivaan uumenista kaikuu korviini haarahaukan kimakka huuto, ja Singhin +puutarhaan johtavalta kadulta, päivällislevollansa uinuvien talojen +keskeltä, kuuluu ranne- ja nilkkarenkaiden kaupustelijan laulunsekainen +_tshai tshuri tshai_... Silloin tuntuu siltä, kuin tahtoisi koko +olemukseni liidellä pois arkisesta maailmasta. + +Isäni oli tuskin milloinkaan kotona, hän oli alinomaa matkoilla. Hänen +kolmannessa kerroksessa sijaitsevat huoneensa olivat tavallisesti +suljetut. Minä pistin käteni ovenristikon lomitse, avasin sisäpuolelta +ja vietin ehtoopäivän maaten liikkumatta leporahilla etelänpuolisen +ikkunan luona. Huone oli ensinnäkin suljettu, joten minun oli siihen +salaa tunkeuduttava, ja tuosta koitui voimallinen salaperäisyyden +tunto; lisäksi tuli leveä, hiljainen, etelään päin ulottava parveke, +joka oli auringonvaloa tulvillaan ja loihti mielikuvitukseeni mitä +ihmeellisimpiä näkyjä. + +Siellä oli vielä eräs mielenkiintoinen seikka. Vesijohto oli vast'ikään +viettänyt Kalkuttassa riemukasta tulojuhlaansa ja oli tämän riemunsa +ensimmäisessä runsaudessa suonut säästelemättä siunaustansa +intialaisillekin kaupunginkortteleille. Tuona kultaisena aikanansa +johtovesi virtasi aina isäni huoneisiin, kolmanteen kerrokseen. Niinpä +avasinkin suihkuhanan ja annoin ylimääräisen kylvyn huuhdella itseäni +-- nauttimatta niin paljon itse kylvystä kuin siitä, että sain tehdä +mitä mielin. Tämä vapauden aiheuttama ilo, ja toisaalta pelko joutua +yllätetyksi, sai minut mielihyvästä värisemään siinä kunnallisen +vesisuihkun alla. + +Iloni oli sitä kerkeämpi kenties siitä syystä, että mahdollisuus päästä +kosketukseen ulkomaailman kanssa oli kovin vähäinen. Kun ainetta on +yltäkyllin, niin henki veltostuu ja jättää kaikki sen varaan; se +unhottaa, että ilojuhlan onnistuminen riippuu enemmän sisäisestä kuin +ulkonaisesta varustuksesta. Tämä on tärkein niistä opeista, joita +lapsuusikä voi jakaa täysikasvaneelle. Se, mitä lapsi omistaa, on +vähäistä ja arvotonta, mutta lapsi ei tarvitse enempää ollakseen +onnellinen. Onnettomalta lapselta, jonka rasituksena on rajaton määrä +leluja, on leikin maailma tuhottu. + +Nimittäessäni sisäpuolista puutarhaa puutarhaksi minä oikeastaan +liioittelen. Siinä oli vain yksi ainoa sitruunapuu, pari erilaista +luumupuuta ja rivi kookospalmuja. Keskellä oli kivetty ympyrä, jonka +rakoihin oli tunkeutunut erinäisiä kasveja ja rikkaruohoja kohottaen +sinne voitokkaat lippunsa. Ainoastaan sellaiset koristekasvit, joita ei +mikään laiminlyönti voi tuhota, täyttivät yhä valittamatta +velvollisuuksiansa puutarhuria panettelematta. Pohjoiskulmassa oli +riisin kuorimista varten rakennettu vaja, johon sisäsuojien asukkaat +toisinaan kokoontuivat talousaskareensa suoritettuaan. Tämä +viimeinenkin maalaiselämän muistomerkki on sittemmin tunnustanut +häviönsä ja on huomaamatta ja häpeissään paennut tiehensä. + +Kaikesta huolimatta minä uskon, ettei Aatamin puutarha Eden ollut +paremmin kaunistettu kuin tämä meidän tarhamme; se oli alaston +samoinkuin hän itsekin; he eivät kaivanneet aineellisten olioiden apua. +Vasta kun ihminen on maistanut tiedonpuun hedelmää ehtimättä sitä vielä +täysin sulattaa, hän alkaa himoita yhä enemmän ulkonaista varustelua ja +kaunistelua. Sisäpuutarhamme oli minun paratiisini; se oli minulle +kyllin. Muistan vielä, kuinka juoksin sinne varhaisen syysaamun +hämärissä, heti herättyäni. Minua vastaan virtasi kasteisen nurmen ja +lehvistön tuoksu, ja idänpuolisen puutarhanmuurin yli, kookospalmujen +värähtelevien viuhkojen alitse, silmäili minua aamun raikas aurinko. + +Talon pohjoispuolella on eräs toinenkin kappale asumatonta maata, jota +vielä nytkin mainitaan nimellä _golabari_ (lato, aitta). Nimi osoittaa, +että siinä oli entisinä aikoina säilytetty vuoden viljavarastoa. +Silloin kaupunki ja maaseutu vielä kaikin puolin muistuttivat +toisiansa, niinkuin veli ja sisar lapsuutensa aikana. Nyt tuosta +sukulaisuudesta on enää tuskin jälkeäkään havaittavissa. Tuohon +_golabariin_ minä joutohetkinä mieluimmin pakenin. Oikeastaan minä en +mennyt sinne leikkiäkseni -- paikka sinänsä veti minua puoleensa. +Vaikeata on sanoa, mikä minua siinä viehätti. Kenties se, että tuo +autio paikka sijaitsi syrjässä. Se oli kerrassaan asuinsuojien piirin +ulkopuolella ja siinä ei ilmennyt minkäänlaista hyödyllisyyden leimaa; +hyödytön kun oli, ei kukaan ollut huolinut sitä mitenkään hoitaa eikä +sinne mitään istuttaa. Siitä syystä tuo yksinäinen tienoo ei millään +tavoin vastustellut pojan mielikuvituksen vapaata leikkiä. Kunhan +jollakin tavoin onnistuin välttämään vartijoitteni valppaita katseita +ja pääsemään _golabariin_, niin tunsin itseni todella vapaaksi. + +Mutta olipa talossamme vielä eräs paikka, jota en ole onnistunut +milloinkaan löytämään. Eräs pieni ikäiseni tyttö, minun +leikkikumppanini, nimitti sitä "Kuninkaan palatsiksi". "Minä tulen +sieltä vast'ikään", sanoi hän toisinaan. Mutta se otollinen hetki, jona +hän oli ottava minut mukaansa sinne, ei tahtonut milloinkaan tulla. Se +oli ihmeellinen olopaikka, ja siellä käytellyt lelut olivat yhtä +ihmeelliset kuin itse leikitkin. Minusta tuntui siltä, että sen täytyi +olla aivan lähellä -- ehkäpä ensimmäisessä tai toisessa kerroksessa; +mutta vaikeus oli siinä, että näytti olevan mahdotonta sinne päästä. +Minä kyselin leikkikumppaniltani lukemattomat kerrat: "Sanohan minulle +vain, onko se todellakin talossa vai talon ulkopuolellako?" Hän vastasi +aina: "Ei, ei, kyllä se on tässä talossa." Minä istuin ja ihmettelin: +"Missä se voikaan olla? Tunnenhan toki kaikki talon huoneet!" Minä en +huolinut milloinkaan tiedustella, kuka kuningas oli; hänen palatsiansa +minä en ole milloinkaan löytänyt, mutta selvää oli, että kuninkaan +palatsi sijaitsi meidän talossamme. + +Muistellessani lapsuuteni aikoja palautuu aina mieleeni tunto siitä +salaperäisestä, mikä silloin täytti elämän ja maailman. Kaikkialla +piili jotakin arvaamatonta, ja jokaisen päivän tärkeimpänä kysymyksenä +oli: Milloin, ah milloin sen kohtaammekaan? Tuntui siltä, kuin luonto +olisi pitänyt jotakin suljetussa kädessään ja kysynyt meiltä hymyillen: +"Mitä luulettekaan minulla olevan?" Ja meillä ei ollut aavistustakaan +siitä, mitä hänellä ei voinut olla. + +Muistan vielä varsin hyvin omenansiemenen, jonka istutin etelänpuolisen +kuistikon kulmaan ja jota joka päivä kastelin. Se ajatus, että tuo +siemen voisi kasvaa suureksi puuksi, piti minua värähdyttelevän +odotuksen tilassa. Omenansiemenet itävät ja kasvavat yhä vieläkin, +mutta tuo tunne ei enää myötäile niiden kasvua. Vika ei ole +omenansiemenen, vaan ihmismielen. Kerran olimme varastaneet erään +vanhemman serkun kokoelmasta muutamia kiviä ja sommitelleet oman pienen +vuorimaiseman. Kivien rakoihin kylvettyjä kasveja me hoidimme niin ylen +huolellisesti, että ainoastaan niiden sitkeä kasviluonto kykeni +sellaista huolenpitoa sietämään, kunnes ne sittenkin ennen aikojansa +kuolivat. Tuon pienoisvuoriston meissä herättämää ihmetystä ja +ihastusta on mahdoton sanoin kuvailla. Me olimme aivan varmat siitä, +että vanhempienkin henkilöiden täytyi pitää meidän luomustamme ihanana +asiana. Mutta kun sitten eräänä päivänä yritimme ottaa tuosta selkoa, +niin huoneen nurkassa oleva kukkula kivineen ja kasveineen hävisi +näkyvistämme. Se tieto, ettei kouluhuoneen permanto ollut sovelias +paikka vuoren pystyttämistä varten, istutettiin mieliimme niin karusti +ja niin äkkiä, että siitä koitui meille melkoinen järkytys. Se paatinen +taakka, josta permanto oli vapautunut, laskeutui meidän mieliimme, kun +havaitsimme, kuinka syvä juopa oli erottamassa meidän kuvittelujamme +täysikasvaneiden tahdosta ja toiveista. + +Kuinka sykähtelikään elämä meissä noina aikoina! Maa, vesi, lehvistöt +ja taivas puhuivat meille ja vaativat huomiotamme. Useasti tunsimme +pistävää tuskaa sen vuoksi, että voimme nähdä ainoastaan maan yläkerran +emmekä tietäneet mitään siitä, mitä sen sisässä piili! Me haudoimme +aina mielessämme ajatusta, kuinka pääsisimme kerran kurkistamaan tuon +pölyisen pinnan läpi. Me arvelimme, että jos työntäisimme maahan +bamburuokoja toisen toisensa jälkeen, niin pääsisimme kukaties +kosketuksiin sen syvimpien syvyyksien kanssa. + +_Magh_-juhlan aikana iskettiin maahan ulomman pihan ympärille rivi +paaluja, joiden tehtävänä oli kannattaa soihtuastioita. Reikien +kaivaminen aloitettiin _magh_-kuun ensimmäisenä päivänä. +Juhlavalmistelut herättävät pienessä väessä ainakin mielenkiintoa, +mutta tämä kaivaminen viehätti minua aivan erikoisesti. Vaikka olinkin +ollut asiaa näkemässä vuotena toisensa jälkeen -- olin nähnyt, kuinka +syvennys yhä suureni, kunnes kaivaja siihen kerrassaan hävisi -- ja +vaikka ei milloinkaan ilmaantunut mitään erinomaista, mitään sellaista, +jota etsimään jokin prinssi tai ritari olisi voinut lähteä, niin +minusta sittenkin tuntui aina siltä, kuin olisi sinä hetkenä kohotettu +salaperäisyyden kirstun kantta. Minä arvelin, että kunhan kaivaisi +hieman syvemmälle, niin asia olisi autettu. Kului vuosi toisensa +jälkeen, mutta tuo "hieman" jäi aina kaivamatta. Verhoa sormeiltiin, +mutta ei vedetty syrjään. "Täysikasvaneet", niin minä ajattelin, +"voivat tehdä mitä tahtovat; miksi he tyytyvätkään noin vähään +kaivamiseen? Jos meillä nuoremmilla olisi sananvaltaa, niin maan sisin +salaisuus ei saisi jäädä kauemmin värjöttelemään pölyisen verhon alle." +Sekin ajatus, että sinisen kumon takana kaikkialla piili taivaan +salaisuuksia, kannusti kuvitteluamme. Kun opettajamme erästä +luonnontieteellisen alkeiskirjamme lukua selittäessään meille sanoi, +ettei sininen holvi ole mikään suljettu kupu, niin me ällistyimme +kovin! "Kohottakaa tikapuut toistensa nenään", sanoi hän, "ja nouskaa +yhä korkeammalle; päänne ei sittenkään kosketa lakea". "Hän varmaan +liiaksi säästelee tikapuitansa", ajattelin minä ja kysyin sitten +arasti: "Entä jos kohottaisimme yhä enemmän tikapuita, yhä, yhä +enemmän?" Kun sitten käsitin, ettei se mitään hyödyttäisi, vaikenin +hämmästyneenä ja syvennyin asiaa mietiskelemään. Johduin päättelemään, +että tuollaisen ällistyttävän uutisen voivatkin tietää vain maailman +koulumestarit! + + + + +4 + +PALVELIJAT KÄSKIJÖINÄ + + +Orjadynastian aika ei ollut suinkaan onnellinen Intian historiassa. +Palautellessani mieleeni palvelijoiden hallitusaikaa oman elämäni +historiassa en keksi siitä kaudesta mitään kaunista tai ilahduttavaa. +Hallitsijanvaihdoksia tapahtui usein, mutta se kieltojen ja +rangaistusten lakikirja, jonka nojalla meitä kiusattiin, pysyi aina +samana. Meillä ei kumminkaan ollut silloin tilaisuutta asian johdosta +filosofoida; selkämme sietivät parhaansa mukaan niihin satavat iskut, +ja me katsoimme maailmankaikkeutta vallitsevien lakien joukkoon +kuuluvaksi senkin, että suurten asiana oli lyödä ja pienten asiana +joutua lyödyiksi. Minä olen tarvinnut pitkät ajat oppiakseni tuntemaan +vastakkaisen totuuden: että suuret kärsivät ja pienet aiheuttavat +kärsimystä. + +Riista ei katsele hyvettä ja pahetta samalta näkökannalta kuin +metsästäjä. Senvuoksi soimataan valpasta lintua, jonka huuto varoittaa +kumppaneita ennen laukauksen pamahtamista. Me ulvoimme, kun meitä +lyötiin, ja kurittajamme pitivät sellaista menettelyä sopimattomana; +olipa se kerrassaan kapinoimista palvelijoiden käskijävaltaa vastaan. +Muistan varsin hyvin, kuinka kapinan tehokasta tukahduttamista varten +päämme upotettiin silloin käytettyihin suuriin vesisaaveihin. +Parkumisemme oli kieltämättä harmittavaa niille, jotka sen aiheuttivat, +ja sitäpaitsi siitä saattoi koitua ikäviäkin seurauksia. + +Nyt minä toisinaan ihmettelen, miksi palvelijat meitä niin +säälimättömästi kohtelivat. En voi mitenkään myöntää käytöksessämme +olleen minkäänlaista aihetta, jonka nojalla meidät sopi sulkea pois +inhimillisen hyvyyden piiristä. Todellisena syynä oli varmaan se, että +palvelijat saivat kantaa meistä koituvan rasituksen yksinään; +kokonainen taakka näet on vaikea kannettava niillekin, jotka ovat +lähimmät ja rakkaimmat. Jos lasten sallitaan olla lapsia, juoksennella +ja leikitellä mielin määrin ja tyydyttää uteliaisuuttansa, niin asia on +varsin yksinkertainen. Ratkaisemattomia ongelmia syntyy ainoastaan +siinä tapauksessa, että suljette heidät huoneisiin, vaaditte heitä +olemaan hiljaa tai estätte heitä leikkimästä. Silloin lankee lapsen +taakka, jonka sen oma lapsenluonto muuten helposti kantaa, rasittavana +hoitajan hartioille -- niinkuin tarinan hevosen, jonka ei sallittu +juoksennella jaloillansa, vaan jota korennolla kannettiin -- ja vaikka +rahalla saataisiinkin sellaisellekin kuormalle kantaja, ei kumminkaan +voida välttää sitä, että hän alinomaa kostaa asian hoidokki-parallensa. + +Useimmista lapsuutemme hirmuvaltiaista minä muistan ainoastaan heidän +iskunsa ja tuuppimisensa. Yksi ainoa on ilmielävänä muistissani. + +Hänen nimensä oli Isvar. Hän oli aikaisemmin ollut kylän +koulumestarina. Hän oli pulska, siisti ja vakaan arvokas henkilö. Maa +näytti hänestä olevan liian multainen ja mutainen, siinä näytti olevan +niin vähän vettä, ettei se voinut pysyä riittävän puhtaana, joten hänen +täytyi alinomaa käydä sotaa sen siivottomuutta vastaan. Hän upotti +ruukkunsa lampeen salamannopeasti saadakseen saaliinsa puhtaimmasta +syvyydestä. Hänpä juuri oli se mies, joka lammikossa kylpiessään aluksi +pitkät ajat poisteli käsillään pinnan sameutta ja sitten sukelsi aivan +äkkiä, ikäänkuin olisi tahtonut veden yllättää. Kävellessään hän piti +oikeata käsivarttansa kupeestansa loitolla, koska, kuten meistä näytti, +ei luottanut omien vaatteittensakaan puhtauteen. Hänen koko +käyttäytymisensä tuntui osoittavan, että hän pyrki alinomaa torjumaan +niitä puutoksia, jotka maassa, vedessä ja ilmassa olevien +vartioimattomien reittien kautta voivat päästä ihmistä vaivaamaan. +Hänen vakavuutensa oli pohjattoman syvä. Hänellä oli tapana lausuella +huolellisesti valittuja sanojansa syvin äänin, verkalleen ja pää hieman +sivulle kallistuneena. Hänen kirjallinen sanontansa antoi vanhemmille +henkilöille huvin-aihetta hänen selkänsä takana, ja muutamat hänen +korkealentoisista lausumistansa muuttuivat perheemme keskuudessa +siivekkäiksi sanoiksi. En kumminkaan usko, että hänen käyttelemänsä +lausetavat kuulostaisivat niin merkillisiltä vielä nykyjään; kirjakieli +ja puhekieli, jotka silloin olivat mahdollisimman etäällä toisistansa, +lähenevät nyt toisiansa yhä enemmän. + +Tämä entinen koulumestari oli keksinyt keinon, jonka avulla sai meidät +olemaan hiljaa iltaisin. Hän keräsi meidät joka ilta raihnaisen +öljylampun ympärille ja luki meille tarinoita Ramajanasta ja +Mahabharatasta. Muutamat muutkin palvelijat tulivat usein kuuntelemaan. +Lamppu loi valtavia varjoja aina kattopalkkeihin saakka, pienet +kotisisiliskot pyydystelivät seinillä hyönteisiä, yölepakot tanssivat +hurjaa dervishitanssiansa kuistikon vaiheilla, ja me kuuntelimme suu +avoinna, ääneti, ihmetellen. + +Muistanpa vielä, kuinka sinä ehtoona, jolloin ehdimme Kushan ja Lavan +tarinaan ja kuulimme noiden urheiden poikien uhkaavan teoillansa +himmentää isänsä ja setiensä maineen, hämärän huoneen jännittynyt +hiljaisuus oli täynnä kuumeentapaista odotusta. Oli jo myöhä, säädetty +makuullemenoaika lähestyi, ja asioiden lopullisesta ratkaisusta ei +ollut vielä tietoa. + +Asiain ehdittyä tähän kriitilliseen vaiheeseen ilmaantui isäni vanha +palvelija Kishori ja lopetti jutun nopeasti lausuellen Dasurajan +lyhyitä, heliseviä säkeitä. Krittivasan neljätoistatavuisen runomitan +leppoisen, hitaan juoksun vaikutus oli täydellisesti pois pyyhkäisty, +ja ylitsemme kuohui loppu- ja alkusointujen tulva. + +Toisinaan nämä luennot antoivat aihetta väittelyihin, jotka Isvar +lopulta ratkaisi viisailla lausumillansa. Vaikka hän lasten +palveluskuntaan kuuluvana olikin arvoltansa monia muita alhaisempi, hän +osasi kuitenkin alemmalta istuimeltansa käsin puolustaa ylemmyyttänsä +niinkuin Mahabharatassa Bhisma-vaari. + +Meidän vakava ja kunnianarvoisa palvelijamme poti erästä heikkoutta, +joka minun on historiallisen tarkkuuden vuoksi mainittava. Hän nautti +opiumia. Siitä syystä hän kaipasi runsasta ravintoa. Kun hän siis +aamusella toi meille maitoannoksiamme, niin vetovoima vaikutti häneen +ylen ankarasti. Jos me vain vihjatenkin ilmaisimme tuohon juomaan +kohdistuvaa luontaista vastenmielisyyttämme, niin mikään terveyteemme +kohdistuva vastuunalaisuudentunne ei voinut saada häntä sitä kahteen +kertaan meille tyrkyttämään. + +Isvarilla oli myös hieman ahtaat näkökannat, mitä tuli kykyymme +nauttia kiinteätä ravintoa. Me istuuduimme illallisaterialle, ja +eteemme asetettiin suuri joukko pyöreälle puulautaselle kasattuja +_lutshi_-kakkuja.[4] Aluksi hän pudotti kunkin lautaselle pari kakkua +-- melkoisen korkealta suojellakseen itseänsä saastutukselta.[5] Ne +putosivat saataviimme kuin kiihkeiden anelujen avulla jumalilta +voitetut lahjat; niin taitavan vieraanvaraton hän oli. Sitten seurasi +kysymys, halusimmeko enemmän. Minä tiesin, mikä vastaus hänelle oli +otollisin, enkä voinut häntä loukata pyytämällä lisää. + +Isvar sai joka päivä määrätyn rahasumman pitääkseen huolta +iltapäiväisen välipalamme hankkimisesta. Hän tiedusteli joka aamu, mitä +halusimme ostettavan. Me tiesimme, että huokeimman mainitseminen oli +hänelle tervetulleinta, ja tilasimme niinmuodoin toisinaan kevyen +riisiruokalajin, toisinaan jotakin keitetyistä herneistä ja +paahdetuista maapähkinöistä valmistettua ravintoa, jota oli mahdoton +sulattaa. Isvar ei nähtävästi pitänyt läheskään yhtä täsmällisesti +silmällä meidän ruokajärjestystämme kuin rituaalisia määräyksiä. + + + + +5 + +NORMAALIKOULU + + +Itämaisessa seminaarissa minä olin keksinyt keinon vapautua siitä +alentavasta tilasta, jonka pelkkänä oppilaana oleminen muodostaa. Minä +olin perustanut oman koulun erääseen kuistikon kulmaukseen. Kaiteen +puusauvat olivat minun oppilaitani, ja minä näyttelin koulumestarin +osaa istuen ruokokeppi kädessä tuolilla heitä vastapäätä. Minä olin +selvillä siitä, mitkä oppilaat olivat hyviä ja mitkä huonoja, erotinpa +vielä selvästi rauhalliset vallattomista ja älykkäät tuhmista. Kehnot +oppilaat olivat pian kärsineet iskuistani siinä määrin, että olisivat +varmaan menettäneet henkensä, jos heillä olisi se ollut. Ja mitä +enemmän he iskuistani kärsivät, sitä enemmän he ärsyttivät kiukkuani, +kunnes en enää tietänyt, kuinka heitä riittävästi kurittaisin. Yksikään +heistä ei ole enää olemassa voidakseen todistaa, kuinka kamalasti minä +tyrannisoin tuota mykkää luokka-parkaani. Puiset oppilaani on myöhemmin +korvattu rautaisilla, ja kukaan nuoremman polven jäsen ei ole ottanut +heitä sillä tavoin kasvattaaksensa -- eikä olisi tietenkään voinut +heihin niin väkevästi vaikuttaa. + +Olen sittemmin oivaltanut, kuinka paljoa helpompaa on omaksua menetelmä +kuin asia itse. Minä olin ilman minkäänlaista vaikeutta omaksunut +opettajieni koko kärsimättömyyden, kiivauden, puolueellisuuden ja +väärämielisyyden, mutta heidän opetuksensa minä olin jättänyt +huomioonottamatta. Ainoana lohdutuksenani on, ettei minulla ollut +valtaa kohdistaa noita julmuuksiani mihinkään tuntevaan olentoon. Mutta +kaikesta puisten oppilaitteni ja seminaarin elävien kasvattien +välisestä erosta huolimatta minun psykologiani oli sama kuin +koulumestarien. + +Minä en varmaankaan ollut kauan Itämaisessa seminaarissa, sillä olin +vielä aivan nuori tullessani Normaalikouluun. Ainoa seikka, minkä siitä +vielä muistan, on se, että kaikkien oppilaiden täytyi ennen opetuksen +alkua istua rivissä parvekkeella ja laulaa tai lausua joitakin säkeitä. +Tarkoituksena oli ilmeisesti siten tuoda päivän yksitoikkoisuuteen +iloista ainesta. + +Sanat olivat valitettavasti englanninkieliset ja sävel samoin +muukalainen, joten meillä ei ollut hämärintäkään aavistusta, millaista +loitsua siinä lausuelimme, ja harjoituksen mieletön yksitoikkoisuus ei +sekään ollut omansa meitä ilahduttamaan. Se ei kumminkaan häirinnyt +koulun johtajien ylhäistä itsekylläisyyttä. He olivat tuon erinomaisen +nautinnon meille toimittaneet ja pitivät tarpeettomana tiedustella +armollisen lahjansa käytännöllisiä vaikutuksia; he olisivat, +luultavasti lukeneet pojille rikokseksi, elleivät he olleet onnelliset +velvollisuutensa mukaan. Joka tapauksessa he tyytyivät ottamaan laulun, +tekstin samoinkuin sävelenkin, sellaisenaan samasta englantilaisesta +kirjasta, josta olivat teoriansakin ammentaneet. + +Se kieli, joksi englanti meidän suussamme suli, on epäilemättä +kielentutkijalle varsin mielenkiintoinen. Muistan nyt yhden ainoan +säkeen: + +_Kalloki pulloki singill mellaling mellaling mellaling_. + +Ankarasti asiaa miettien olen onnistunut selvittämään osan alkuperäistä +tekstiä. Arvoituksena pysyy vielä, mikä sana oli _kallokiksi_ +muovautunut. Muu merkitsi luullakseni tätä: + +... full of glee, singing merrily, merrily, merrily! (Riemua täynnä, +laulaen hilpeästi, hilpeästi, hilpeästi.) + +Sukeltaessaan esiin unohduksen usvista ja käydessään kirkkaammiksi +minun Normaalikoulua koskevat muisteloni eivät ilmene millään tavoin +miellyttävinä. Jos olisin voinut seurustella toisten poikien kanssa, +niin oppimisen tuskat eivät varmaankaan olisi tuntuneet minusta niin +sietämättömiltä. Mutta se osoittautui mahdottomaksi -- useimpien +poikien käytös ja tottumukset olivat siinä määrin rivot. Niinpä +astelinkin välihetkinä toiseen kerrokseen ja kuluttelin aikaani +katselemalla ikkunasta kadulle. Minä laskin: vuosi -- kaksi vuotta -- +kolme vuotta -- miettien, kuinka monta ajastaikaa minun olisi siten +vietettävä. + +Opettajista minä muistan yhden ainoan, jonka kieliparsi oli niin +siivoton, että pelkän häneen kohdistuvan halveksimisen vuoksi +itsepintaisesti kieltäydyin vastaamasta mihinkään hänen kysymykseensä. +Niin minä istuin koko vuoden ääneti ja viimeisenä hänen luokassansa, ja +toisten oppilaiden ahkerasti uurastaessa minulla oli aikaa syventyä +monenkin pulmallisen ongelman ratkaisemiseen. + +Eräs sellainen minua usein voimallisesti askarruttava probleema oli +tämä: kuinka voisi voittaa vihollisen ilman aseita? Muistan vieläkin, +mitä kaikkea siinä mietiskelin tehtäviänsä kertovien poikien äänten +ympärilläni hymistessä. Kunhan vain saisin kunnollisesti opetetuksi +joukon koiria, tiikereitä ja muita villejä eläimiä ja asettaisin ne +riviin taistelutanterelle, niin olisihan siinä jo innostava alkunäytös. +Kun sitten vielä osoittaisimme persoonallista urheutta, niin voitto +olisi epäilemättä saavutettavissa. Ja mitä eloisampana tuon ihmeen +yksinkertaisen sotatempun kuva mielessäni esiintyi, sitä varmemmaksi +kävi minun puolueeni voitto. Työn ollessa minulle vielä vierasta olin +aina helposti keksinyt itselleni oikoteitä päämäärän saavuttamiseen, +mutta alettuani tehdä työtä olen havainnut, että vaivalloinen pysyy +vaivalloisena ja hankala hankalana. Tuo ei tietenkään ole mikään +lohdullinen oppi, mutta missään tapauksessa se ei ole niin ikävä kuin +se harmi, johon oikoteiden etsiminen välttämättä johtaa. + +Käytyäni koulua vuoden ajan jouduin toisten keralla osoittamaan +tutkinnossa bengalinkielen taitoani. Minä sain kaikkein parhaat +arvolauseet tutkijalta, Madhusudan Vatshaspatilta. Opettaja jätti +koulun johtokunnalle valituksen väittäen minua erikoisesti suositun. +Niinpä minua tutkittiin uudelleen koulun ylitarkastajan istuessa +tutkijan vieressä. Tälläkin kertaa minä sain ensimmäisen sijan. + + + + +6 + +SÄESEPPONA + + +Minä en varmaankaan ollut silloin kahdeksaa vuotta vanhempi. Dzhjoti, +pikkuserkkuni, oli minua koko joukon iäkkäämpi. Hän oli vast'ikään +tutustunut englantilaiseen kirjallisuuteen ja lausueli varsin +mielellään Hamletin monologia. En tiedä, miten hänen mieleensä lienee +johtunut ryhtyä opastamaan minua, joka olin vielä lapsi, runojen +sepittämiseen. Eräänä ehtoopäivänä hän kutsutti minut huoneeseensa ja +kehoitti minua rakentamaan runoa selittäen minulle sitten +neljätoistatavuisen _pajar_-säkeen luonteen. + +Siihen saakka olin nähnyt säkeitä ainoastaan painetuissa kirjoissa -- +niissä ei näkynyt mitään korjattuja virheitä, ei mitään ilmeistä +epäilyksen, vaivan tai inhimillisen heikkouden merkkiä. Minä en olisi +missään tapauksessa uskaltanut kuvitella parhain ponnistuksinkaan +tuottavani sellaista runoutta. + +Eräänä päivänä yllätettiin talossamme varas. Uteliaisuuden valtaamana +ja kuitenkin täynnä pelkoa ja vapistusta minä uskaltauduin häntä +katselemaan. Minä havaitsin hänet aivan tavalliseksi ihmiseksi! Ja kun +ovenvartijamme sitten käsitteli häntä hieman kovakouraisesti, niin minä +tunsin suurta sääliä. Samanlaisiin kokemuksiin johti minut runous. + +Kun huomasin, että ne pari sanaa, jotka olin liittänyt toisiinsa miten +hyväksi näin, muodostivat _pajar_-säkeen, niin runoilemisen taide oli +äkkiä menettänyt minun silmissäni kunniansa koko hohteen. Ja kun nyt +toisinaan näen, kuinka runoustaide-raukkaa pahoinpidellään, niin tunnen +ihan samanlaista sääliä kuin varasta kohtaan aikoinani. Monesti olen +ollut taipuvainen auttamaan, mutta en ole kyennyt pidättämään +hyökkäyshaluisia käsiä. Varkaat eivät varmaankaan ole kärsineet niin +paljon eivätkä niin lukuisien ahdistajien vuoksi. + +Kun ensimmäinen kunnioittavan arkuuden tunto oli voitettu, ei minua +enää voinut mikään pidättää. Erään tilamme virkailijan suosiollisella +avulla minä hankin itselleni sinisen kirjoitusvihkon, viivoitin sen +lyijykynällä omin käsin, joskaan en kovin säännöllisesti, ja aloin +piirtää siihen säkeitä lapsellisen suurin ja kömpelöin kirjaimin. + +Niinkuin nuori hirvi, joka versovilla sarvillansa puskee puuta ja +maata, kävin minäkin sykähtelevine runosuonineni suureksi vastukseksi. +Ja vieläkin suuremmassa määrässä oli niin laita vanhemman veljeni,[6] +joka minun saavutuksistani ylpeillen ryhtyi innokkaasti etsimään +talosta soveliaita kuulijoita. + +Muistan, kuinka me molemmat eräänä päivänä, palatessamme +pohjakerroksessa olevista toimistohuoneista, missä olimme +menestyksellisesti ahdistelleet virkailijoita, kohtasimme +Kansallislehden toimittajan Nabagopal Mitterin, joka oli vast'ikään +taloon saapunut. Veljeni kävi suoraa päätä hänen kimppuunsa: +"Kuulkaahan, Nabagopal Babu, ettekö tahdo kuulla runoa, jonka Rabi on +kirjoittanut?" Runo esitettiin välittömästi. + +Teosteni lukumäärä ei ollut silloin vielä suuri. Runoilija voi kantaa +kaikki tuotteensa taskuissaan. Minä olin kirjailija, kirjanpainaja ja +kustantaja samalla kertaa; reklaamista huoltapitävä veljeni oli ainoa +apulaiseni. Minä olin sepittänyt muutamia säkeitä Lootuskukasta, ja +juuri ne minä esitin Nabagopal Babulle siinä portaitten edessä ääneni +kohotessa samoihin korkeuksiin kuin innostuksenikin. "Kas niin!" +virkkoi hän hymyillen. "Mutta mikä on _dvirepha_?"[7] + +En enää muista, kuinka olin tuon sanan tavoittanut. Tavanomainen nimi +olisi soveltunut yhtä hyvin runomittaan. Mutta juuri tuohon sanaan minä +olin koko runoelmassani kiinnittänyt kaikki toivoni. Virkailijoihimme +se epäilemättä oli vaikuttanut tehokkaasti. Nabagopaliin se, ihme +kyllä, ei vaikuttanut ollenkaan -- päinvastoin: hän hymyili! Hänessä ei +voinut olla paljoakaan älyä, siitä olin varma. Minä en lukenut +säkeitäni hänelle enää milloinkaan. Olen sittemmin ehtinyt melkoista +vanhemmaksi, mutta en ole vieläkään saanut parempaa selkoa kuulijan +ymmärrystoimintojen ydinominaisuuksista. Hymyilipä Nabagopal Babu miten +hyvänsä, sana _dvirepha_ säilytti järkähtämättä paikkansa, se istui +siinä kuin hunajan humaltama mehiläinen. + + + + +7 + +ERINÄISIÄ OPINTOJA + + +Eräs Normaalikoulun opettajista antoi meille vielä yksityisopetusta +kotonamme. Hän oli laiha, kasvot olivat ikäänkuin kuivuneet, ääni +vihlova. Koko mies oli ilmeinen ruokokeppi. Oppitunnit olivat kuudesta +puoli kymmeneen aamulla. Hänen johdollansa suorittamamme luvut +ulottuivat bengalinkielisistä kirjallisista ja luonnontieteellisistä +lukemistoista Meghnadvadha-eepokseen asti. + +Velisarjamme kolmas mies pyrki innokkaasti jakamaan meille monipuolisia +tietoja. Niinpä meidän täytyikin kotona suorittaa paljoa enemmän kuin +koulussa vaadittiin. Meidän oli noustava ennen aamun koittoa ja aluksi +suoritettava muutamia painiharjoituksia pelkkiin lanneliinoihin +puettuina. Sitten me heitimme viipymättä nutut pölyisten ruumiittemme +verhoksi ja kiiruhdimme kirjallisuus-, luvunlasku-, maantiede- ja +historiatunneillemme. Kun sitten palasimme koulusta, olivat +piirustuksen ja voimistelun opettajat jo meitä odottamassa. Illalla +tuli Aghor Babu opettamaan meille englanninkieltä. Vasta yhdeksän +jälkeen me olimme vapaat. + +Sunnuntaiaamuna olimme Vishnun luona laulua oppimassa. Sitten saapui +melkein joka sunnuntai Sitanath Datta harjoittamaan kanssamme +käytännöllistä fysiikkaa. Se herätti minussa suurta mielenkiintoa. +Muistan vielä selvästi, kuinka jouduin ihmettelemään, kun hän piti +sahajauhoilla sekoitettua vesimäärää lasiastiassa liekin yläpuolella +osoittaen meille, miten kevyempi lämmin vesi kohosi pinnalle ja +kylmempi painui pohjaan ja miten vesi lopulta alkoi kiehua. Olinpa myös +kovin ylpeä oppiessani tietämään, että vesi on maidosta erotettavissa +ja että maito keitettäessä sakenee, koska vesi irtautuu yhdistyksestä +höyryn muodossa. Sunnuntai ei sunnuntailta tuntunutkaan, ellei Sitanath +Babu saapunut. + +Eräällä toisella tunnilla selitti meille perinpohjaisesti ihmisen +luustoa eräs Campbellin lääketieteellisen opiston ylioppilas. Sitä +tarkoitusta varten oli kouluhuoneeseemme ripustettu luuranko, jonka +luut oli kiinnitetty yhteen rautalangalla. Vihdoin oli vielä aikaa +varattu mestari Heramba Tatvaratnalle, joka opetti meitä ulkomuistista +laskettelemaan sanskritin sääntöjä. En tiedä, mikä oli enemmän +leukaamurtavaa: luiden luetteleminen vai kieliopintekijöiden _sutrain_ +saneleminen. Viimeksimainitut luullakseni veivät siinä suhteessa +voiton. + +Englanninkieltä me aloimme oppia vasta sitten, kun olimme ehtineet +tutustua bengalinkielen alkeisiin. Aghor Babu, opettajamme, opiskeli +lääketiedettä ja tuli senvuoksi vasta illalla jakamaan meille opetusta. + +Kirjat kertovat tulen keksimisen olleen ihmisen suurimpia voittoja. En +tahdo väittää vastaan. Mutta siitä huolimatta minusta tuntuu siltä, +kuin pienet linnut olisivat erikoisen onnelliset sen vuoksi, etteivät +heidän vanhempansa voi sytyttää heille iltasella lamppuja. Heidän +kielituntinsa ovat varhain aamulla, ja helppo on havaita, kuinka +iloisesti he opiskelevat. Ei tietenkään pidä unohtaa, ettei heidän +ohjelmaansa kuulu englanninkieli! + +Meidän opettajamme terveys oli niin hyvä, etteivät hänen oppilaittensa +yhteiset hartaimmatkaan anelut voineet pidättää häntä kertaakaan +tulemasta. Erään kerran hän sentään joutui vuoteen omaksi, kun +lääketieteellisen opiston intialaisten ja eurasialaisten oppilaiden +kesken syntyneessä kahakassa heitettiin tuoli hänen päähänsä. Tapahtuma +oli valitettava, mutta me emme kyenneet puolestamme tuntemaan surua sen +johdosta, ja opettajamme parantuminen näytti mielestämme tapahtuvan +tarpeettoman nopeasti. + +On ilta. Sade valuu tulvina. Meidän kadullamme on vettä polveen asti. +Lampi on peittänyt tulvallansa puutarhan, joten vedestä pistävät +esiin ainoastaan _bael_-pensaan tuuheat latvukset. Meidän koko +olemuksemme uhoo tänä viehättävänä sadeiltana ihastustansa niinkuin +_kadamba_-kukka tuoksuansa. Opettajamme olisi pitänyt tulla jo muutamia +minuutteja sitten. Mutta varma ei asia kumminkaan ole...! Me istumme +kadunpuolisella kuistikolla tuijotellen pelon vallassa kadulle. +Yht'äkkiä sydäntämme kouristaa. Tuttu musta sateenvarjo on sukeltanut +näkyviin kulmauksen takaa kukistumatta sellaisessakaan säässä. Eikö tuo +voisi olla joku muu? Eipä suinkaan! Suuresta, avarasta maailmasta +löytynee vielä toinen yhtä itsepintainen kuin hän, mutta meidän pienen +katumme varrelta ei. + +Ajatellessani hänen toimintaansa kokonaisuudessaan en voi nimittää +Aghor Babua ankaraksi opettajaksi. Hän ei hallinnut meitä ruokokepin +avulla. Hänen moitteensakaan eivät milloinkaan muuttuneet sättimiseksi. +Mutta olkootpa hänen persoonalliset ansionsa olleet mitkä tahansa, +hänen tuntinsa olivat _illalla_ ja hän opetti _englanninkieltä_! Olenpa +varma siitä, että itse taivaan enkelikin ilmenisi jokaiselle +bengalilaispojalle todellisena Tuonen viestintuojana, jos hän saapuisi +surkean koulupäivän jälkeen illalla, sytyttäisi lohduttoman himmeän +lampun ja alkaisi opettaa hänelle englanninkieltä. + +Hyvin muistan vielä sen päivän, jolloin opettajamme yritti saada meitä +tajuamaan englanninkielen viehättävyyttä. Hän lausui siinä +tarkoituksessa mahtipontisesti muutamia säkeitä -- runoako vai +suoranaista, se jäi meille selviämättä -- eräästä englantilaisesta +kirjasta. Vaikutus oli ylen odottamaton. Me nauroimme niin +hillittömästi, että hänen täytyi päästää meidät sinä iltana vapaiksi. +Silloin hän varmaan oivalsi, ettei tehtävä suinkaan ollut helppo -- +että meidän voittaminen vaatisi vuosikausia kestävää taistelua. + +Aghor Babu yritti toisinaan tuoda mukanansa tieteen vilvoittavia +tuulosia kouluhuoneemme yksitoikkoista harmautta hälventämään. Eräänä +päivänä hän veti taskustansa paperiin käärityn esineen ja virkkoi: +"Minä näytän teille tässä Luojan ihmeellisen taideteoksen." Samalla hän +avasi käärön kirvoittaen siitä näkyviimme osan ihmisen äänielimiä, +joiden mekanismin merkillisyyttä alkoi meille selvitellä. + +Muistan vielä, kuinka tuo minua järkytti. Olin aina luullut koko +ihmisen puhuvan -- en ollut aavistanutkaan, että puhetoimintoa kävi +käsitteleminen sillä tavoin erikseen. Olkoonpa jonkin osan mekanismi +miten ihmeellinen tahansa, se on varmasti vähäpätöisempi kuin koko +ihminen. Minä tosin en tuota silloin itselleni tarkoin selvittänyt, +mutta ajatus oli kumminkin aavistavan tuntoni pohjana. Se seikka, että +opettaja oli jättänyt tuon totuuden huomaamatta, lienee ollut syynä +siihen, ettei oppilas voinut yhtyä hänen selittäessään osoittamaansa +innostukseen. + +Erään toisen kerran hän vei meidät mukanansa lääketieteellisen opiston +leikkaussaliin. Pöydällä lepäsi vanhan naisen ruumis. Tuosta minä en +sen enempää välittänyt. Mutta lattialla lepäävä irtileikattu jalka sai +minut kerrassaan suunniltani. Ihmisen näkeminen sellaisessa +katkelmallisessa tilassa tuntui minusta niin kamalalta, niin +mielettömältä, etten voinut moneen päivään vapautua tuon tumman, +ilmeettömän jalan aiheuttamasta vaikutelmasta. + +Ehdittyämme lukea Peary Sarkarin alkeiskirjat kävimme käsiksi +McCullochin _Lukukirjaan_. Ruumiimme olivat päivän ponnistusten +uuvuttamat, mielemme kaipasi sisäsuojien rauhaa, kirja oli paksu ja +täynnä vaikeita sanoja, ja sisällyskään ei voinut olla kovin +houkutteleva, sillä siihen aikaan Sarasvati[8]-emon äidillinen hellyys +ei ollut vielä lainkaan ilmeinen. Koulukirjat eivät olleet täynnä kuvia +kuten nyt. Sitäpaitsi seisoi jokaisen luvun alussa vartijana sarja +sanoja toisistaan erotettuine tavuinensa ja sojottavilta pistimiltä +näyttävine varoittavine korkomerkkeinensä sulkien lapsen mieleen +johtavan tien. Minä yritin useat kerrat murtaa niiden suljettuja +rivejä, mutta turhaan. + +Opettajamme koetti toisinaan saada meidät häpeämään kertomalla jonkun +toisen oppilaansa loistavista saavutuksista. Me häpesimme niinkuin +pitikin, mutta tunsimme samalla vastenmielisyyttä tuota toista +oppilasta kohtaan ja silmäilimme mustaa oppikirjaamme yhtä ilottomasti +kuin ennenkin. + +Kaitselmus on ihmistä armahtaen vuodattanut kaikkiin ikävystyttäviin +asioihin unettavaa loihtuansa. Englannintuntimme olivat tuskin +alkaneet, kun päämme jo alkoivat nuokkua. Silmien kostuttaminen +kylmällä vedellä ja juoksu pitkin kuistikoita olivat lievikelääkkeitä, +joiden vaikutus ei kauan kestänyt. Jos vanhin veljeni sattui kulkemaan +ohitsemme ja näkemään, kuinka me epätoivoisesti taistelimme väsymystä +vastaan, niin meidät vapautettiin loppuillaksi. Ja samassa +silmänräpäyksessä oli uneliaisuutemme jo tiessään. + + + + +8 + +ENSIMMÄINEN MATKANI + + +Dengue-kuumeen kerran raivotessa Kalkuttassa osan suurta perhettämme +täytyi asettua Tshatu Babun huvilaan virran varrelle. Me lapset +jouduimme lähtemään mukaan. + +Se oli ensimmäinen matkani. Gangesin ranta tervehti minua kuin ystävää +jostakin edellisestä olemassaolosta. Palvelijain asunnon edustalla oli +guava-lehto, ja minä vietin päiviäni istuen sen varjossa kuistikolla ja +katsellen puunrunkojen välitse välkkyvää virtaa. Joka aamu herätessäni +tuntui siltä, kuin olisi päivä saapunut luokseni kultareunusteisena +kirjeenä, jossa minua odotti jokin ihmeellinen uutinen. Jotta +pieninkään osanen ei joutuisi hukkaan, minä pukeuduin niin nopeasti +kuin suinkin voin ja kiiruhdin ulos tähystyspaikalleni. Joka päivä näin +Gangesin paisuvat ja alenevat vuoksi- ja luodevedet, lukuisat alukset +viilettelivät kukin tavallansa pitkin virran pintaa, puiden varjot +väistyivät lännestä itään, ja vastakkaisella rannalla, puiden +varjoläikkien yläpuolella, pulppusi kultainen elämänveri illantaivaan +lävistetystä rinnasta. Toisinaan päivä oli pilvinen varhaisesta aamusta +alkaen; vastarannan metsä lepäsi tummana, ja tummat varjot väikkyivät +virralla. Sitten alkoi äkkiä pauhata sade, joka himmensi näköpiirin: +toisen rannan hämyinen rajaviiva lausui kyyneleiset jäähyväisensä, +virran povea paisuttivat pidätetyt huokaukset, ja lehvistössä pääni +päällä temmelsi kostea tuuli. + +Minä tunsin itseni uudestisyntyneeksi päästyäni muurien, palkkien ja +parrujen komeroista vapaaseen luontoon. Niin tutustuessani uudelleen +kaikkiin olioihin minä olin näkevinäni häiritsevien, rumentavien +verhojen väistyvän maailman ja itseni väliltä. Olenpa varma siitä, että +se siirappi, joka kylmien _lutshi_-kakkujen keralla muodosti +aamiaiseni, maistui yhtä hyvältä kuin Indran taivaassansa nauttima +ambrosia, sillä kuolemattomuus ei piile nektarissa, vaan sen +nauttijassa, ja jää saavuttamatta, jos sitä etsimme. + +Talon takana oli muurin ympäröimä puutarha lammikkoineen, jonka veteen +johtivat portaat, kylpytasanteelta. Tasanteen vierellä kasvoi +suunnattoman suuri _dzambolan_-puu, ja ylt'ympäri seisoi taajoina +ryhminä erilaisia hedelmäpuita, joiden varjoon piiloutuneena lampi +lepäsi. Tuon yksinäisen pienen puutarhan hunnutettu kauneus viehätti +minua sanomattomasti, aivan eri tavalla kuin talon etusivulta virralle +päin avautuva laaja näköala. Se oli kuin talon morsian, joka lepää +yksinään päivällislevollansa kauniisti kirjailemansa pieluksen varassa +hiljaa kuiskaillen sydämensä salaisuuksia. Minä vietin monta +keskipäivän hetkeä tuon jättiläispuun alla uneksien lammen syvyyksissä +sijaitsevasta _jakshain_[9] kaameasta kuningaskunnasta. + +Minun teki kovin mieleni päästä kerran näkemään bengalilaista maakylää. +Sen lukuisat pienet rakennukset, olkikattoiset puistomajat, kujat ja +uimarannat, vainiot ja torit, leikit ja juhlat, kaikki sen elämän +ilmiöt sellaisina kuin mielikuvitukseni ne minulle esitti, vetivät +minua kovin puoleensa. Sellainen kylä olikin kohta puutarhanmuurimme +takana, mutta meitä oli kielletty siellä käymästä. Me olimme päässeet +ulos häkistämme, mutta emme olleet vielä vapaat: istuimme oksalla, +mutta jalkaa rasitti vielä kahle. + +Eräänä aamuna kaksi vanhempaa veljeäni lähti kylään. Minä en kyennyt +enää hillitsemään haluani, pujahdin huomaamatta ulos ja seurasin heitä +vähän matkan päässä. Kulkiessani varjoisaa kujaa, joka johti tiheiden +pensasaitojen välitse ja viheriäin vesikasvien peittämän lammen ohi, +minä omaksuin ihastuneena kuvan toisensa jälkeen. Minä näen vieläkin +alastoman miehen lammen rannalla vitkalleen pukeutumassa ja +puhdistamassa hampaitansa pehmeäksi pureksitulla oksalla. Sattuivatpa +sitten veljeni havaitsemaan, että minäkin olin tulossa. "Sinäkö täällä? +Suori itsesi matkaan! Lähde heti takaisin!" he toruivat. He kerrassaan +kauhistuivat minut nähdessään. Minä olin paljain jaloin, nuttuani ei +peittänyt hartialiina tai päällysvaate, sanalla sanoen: minä en ollut +siinä asussa, että olisin voinut soveliaasti lähteä ulkosalle. +Ikäänkuin se olisi ollut minun syyni! Minullahan ei ollut sukkia eikä +muutakaan ylimääräistä vaatetusta, joten minun ei ainoastaan täytynyt +palata pettyneenä tällä kertaa, vaan oli yleensäkin luovuttava kaikista +asian auttamista koskevista toiveista. Mutta jos pääsy kauemmaksi +olikin takaa suljettu, niin etupuolella Ganges vapahti minut kaikesta +vankeudesta: mieleni voi, milloin tahtoi, käydä johonkin iloisesti +purjehtivaan alukseen ja kulkea sen mukana maihin, joiden nimeä ei +yksikään maantieteen oppikirja mainitse. + +Tämä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten. Senjälkeen en ole enää +käynyt tuossa _tshampak_ puiden varjostamassa huvilanpuutarhassa. Sama +vanha rakennus ja samat vanhat puut ovat siellä varmaan vieläkin, mutta +minä tiedän, ettei se kumminkaan enää ole sama -- sillä mistäpä nyt +ottaisin sen lapsellisen ihmettelyn ja ihastelun, jonka valossa sen +muinoin näin? + +Me palasimme kotiimme Kalkuttaan. Ja jokainen päiväni oli jälleen +palanen, joka viskattiin Normaalikoulun ammottavaan kitaan. + + + + +9 + +RUNOLLISIA HARJOITUKSIA + + +Sininen kirjoitusvihkoni oli pian täynnä joka suuntaan kulkevia viivoja +ja koukeroita kuin jonkin hyönteisen pesä. Nuoren kirjailijan hillitön +käsi rypisti piankin sen lehdet, kulmat käpertyivät ja näyttivät +käpälien tavoin pitelevän kiinni kirjoittamistani, kunnes jokin +_Baitarani_-virta[10] vei sen mukanansa armeliaan unohduksen maille. +Niin ne välttivät painokoneen kidutuksen ja voivat olla varmat siitä, +ettei tarvinnut pelätä mitään uudestisyntymistä tähän murheen laaksoon. + +Minä en voi väittää toimettomana todistajana silmäilleeni +runoilijamaineeni leviämistä. Eräs opettajistamme, Satkari Babu, joka +ei ollut luokkani opettajia, oli minuun hyvinkin mieltynyt. Hän oli +kirjoittanut eläinoppia käsittelevän teoksen -- toivottavasti ei kukaan +epäystävällinen pilkkakirves käytä tuota seikkaa hänen kiintymyksensä +selityksenä! Hän kutsutti minut eräänä päivänä luoksensa ja kysyi: +"Sinäkö runoilet?" Minä en tahtonut asiaa salata. Siitä lähtien hän +silloin tällöin kehoitti minua täydentämään nelirivistä säkeistöä, +jonka annettuun säepariin minun oli liitettävä toinen itse sepittämäni. + +Johtajamme Gobinda Babu oli erittäin tummapintainen, pieni ja pyylevä. +Mustiin vaatteisiinsa puettuna hän istui toimistohuoneessaan toisessa +kerroksessa asiakirjojansa hoitaen. Me pelkäsimme häntä kaikin, sillä +hän oli ruokokepin valtias. Kerran minä pakenin eräiden ahdistajien +tieltä hänen huoneeseensa. Ahdistajina oli viisi tai kuusi vanhempaa +poikaa. Minulla ei ollut puolellani mitään muuta todistajaa kuin +kyyneleni. Minä voitin asian, ja siitä lähtien minulla oli erikoinen +sija Gobinda Babun sydämessä. + +Eräänä päivänä hän kutsui minut välihetken aikana huoneeseensa. Minä +lähdin sinne peläten ja vapisten, mutta olin tuskin ehtinyt astua +sisään, kun hänkin tiedusteli minulta: "Sinäkö runoilet?" Minä olin +kärkäs tunnustamaan. Hän antoi tehtäväkseni sommitella runon jostakin +ylevästä siveellisestä periaatteesta, en muista enää mistä. Ainoastaan +ne, jotka ovat olleet hänen oppilainansa, tietävät, kuinka suunnatonta +alentuvaisuutta ja ystävällisyyttä sellainen häneltä tuleva +toimeksianto merkitsi. Saatuani seuraavana päivänä säkeet valmiiksi +minä jätin ne hänelle. Hän vei minut mukanansa korkeimpaan luokkaan ja +asetti seisomaan poikien eteen. "Lausu se!" kehoitti hän. Ja minä +lausuin kaikuvin äänin. + +Tuo moraalinen runoelma oli kiitettävä ainoastaan sikäli, että se aivan +pian hävisi. Sen moraalinen vaikutus luokkaan ei ollut suinkaan +rohkaiseva -- missään tapauksessa se ei herättänyt tekijään kohdistuvia +kunnioituksen tunteita. Useimmat olivat varmat siitä, etten minä ollut +runoa itse tehnyt. Eräs sanoi voivansa näyttää kirjan, josta sen olin +jäljentänyt, mutta kukaan ei kehoittanut häntä niin tekemään; +todistaminen on kiusallista niille, jotka mielellään muutenkin uskovat. +Runollisen maineen tavoittelijoiden lukumäärä alkoi siitä pitäen +arveluttavasti lisääntyä; sitäpaitsi olivat käytetyt menettelytavat +sellaiset, ettei niistä sopinut toivoa voittoa siveelliselle +kehitykselle. + +Nykyjään ei ole ollenkaan merkillistä, jos joku poika sepittää säkeitä. +Runous on kadottanut sädekehänsä. Muistan vielä, kuinka niinä aikoina +pidettiin niitä harvoja naisia, jotka runoilivat, jumalallisina +ihmeolentoina. Kun nykyaikana kuullaan puhuttavan jostakin nuoresta +naisesta, joka ei runoile, niin suhtaudutaan asiaan epäilevästi. +Nykyjään runous versoo jo paljoa ennen koulun korkeimpaan luokkaan +ehtimistä, ja yksikään nykyinen Gobinda Babu ei välittäisi vähääkään +puheenaolleesta runollisesta suorituksesta. + + + + +10 + +SRIKANTHA BABU + + +Siihen aikaan minulla oli onni löytää kuulija, jonka vertaista ei +varmaankaan ole toista. Hänellä oli niin erinomainen kyky nauttia +kuulemastansa, että hän olisi jo sen vuoksi ollut kerrassaan mahdoton +minkään kuukauslehtemme kirjalliseksi arvostelijaksi. Tuo vanha mies +muistutti mitä elävimmin täysin kypsää mangopuun marjaa: hänen +olemuksessaan ei ollut hapon jälkeäkään eikä yhtäkään karkeata säiettä. +Hänen lempeiden, sileiksiajeltujen kasvojensa yli kaartui avara kalju +päälaki, suussa hänellä ei ollut vaivoinansa yhtään hammasta eikä +hampaan tynkääkään, ja hänen suurissa, hymyilevissä silmissään loisti +alinomainen ilo. Kun hän puhui pehmein syvin äänin, niin hänen suunsa, +silmänsä, kätensä ja koko olemuksensa puhuivat nekin. Hän kuului vanhan +persialaisen kulttuurin piiriin eikä ymmärtänyt sanaakaan +englanninkieltä. Hänen eroamattomina kumppaneinansa olivat vasemman +käden hoitelema piippu ja sylissä lepäävä _sitar_, ja hänen kurkustansa +kumpusi lakkaamaton laulu. + +Srikantha Babu ei kaivannut mitään nimenomaista esittelyä, sillä kukaan +ei voinut vastustaa hänen lapsensydämensä luontaista tenhoa. Kerran hän +vei meidät mukanansa suureen englantilaiseen valokuvaamoon +kuvauttaakseen itsensä meidän kerallamme. Siellä hän kertoi +vilpittömään tapaansa, hindustanin- ja bengalinkieltä sekaisin +käytellen, olevansa köyhä mies, mutta kovin haluavansa saada nimenomaan +tämän valokuvan, ja voittikin liikkeenjohtajan sydämen siinä määrin +puolellensa, että hän hymyillen suostui maksua alentamaan. Ja niin +lapsellisen vilpitön oli Srikantha Babun käytöstapa, niin kaukana +olivat hänestä kaikki pahennuksen herättämistä koskevat ajatukset, +ettei sellainen tinkiminen tuntunut ollenkaan sopimattomalta tuossa +jäykän juhlallisessa englantilaisessa liikkeessä. Toisinaan hän vei +minut mukanansa erään eurooppalaisen lähetyssaarnaajan luo. Sielläkin +hän verrattomasti vilkastutti seuraa leikeillään ja lauluillaan, +huvittamalla lähetyssaarnaajan pientä tyttöä ja mitä ehdottomimmin +ihailemalla talon emännän kautokengässä piilevää pienoista jalkaa. Joku +toinen niin merkillisesti käyttäytyvä henkilö olisi epäilemättä +tuntunut kiusalliselta, mutta hänen ilmeinen vilpittömyytensä miellytti +kaikkia ja pakotti heidät hänen iloonsa yhtymään. + +Epäkohteliaisuus ja julkeuskaan eivät voineet mitään Srikantha Babulle. +Siihen aikaan asui talossamme eräs verrattain mainehikas laulaja. +Päihdyksissä ollessaan hän pilkkaili Srikantha Babu raukan laulua +ollenkaan valikoimatta lauseparsiansa. Srikantha Babu sieti sen aivan +tyynesti yrittämättä puolestaan loukata. Kun miehen sietämätön karkeus +vihdoin johti hänen karkoittamiseen, niin Srikantha Babu kävi +innokkaasti pitämään hänen puoltansa. "Eihän syy ollut hänen", +huomautti hän, "vaan paloviinan". + +Hän ei voinut suhtautua rauhallisesti kenenkään kärsimyksiin, eipä edes +kuulla niistä kerrottavankaan. Jos siis joku pojista halusi häntä +kiusata, niin hänen tarvitsi vain lukea joitakin kohtia Vidjasagarin +teoksesta _Sitan karkoitus_. Se kidutti häntä kovin, hän ojensi kätensä +torjuen ja rukoili lukijaa lopettamaan. + +Tämä vanhus ei ollut ainoastaan meidän, vaan myöskin isäni ja +vanhempien veljiemme ystävä. Hän oli samanikäinen meidän kaikkien +kanssa. Samoinkuin puro osaa leikitellä jokaisella kivellä ja +karkeloida sen keralla, samoin riitti hänelle vähäisinkin asia +sanomattoman ilon aiheeksi. Kerran olin sepittänyt hymnin, jossa +koskettelin asiaankuuluvalla tavalla tämän maailman koettelemuksia ja +murheita. Srikantha Babu uskoi varmasti, että isäni kovin ihastuisi +tutustuessaan sellaiseen uskonnollisen runouden helmeen. Rajattoman +innostuksensa vallassa hän tarjoutui sen hänelle itse esittämään. +Onneksi minä en sattunut olemaan läsnä, vaan kuulin vasta jälkeenpäin +isääni kovin huvittaneen sen seikan, että maailman kärsimykset olivat +ylen varhain yllyttäneet hänen nuorinta poikaansa runollisiin +vuodatuksiin. Olen varma siitä, että Gobinda Babu, koulunjohtaja, olisi +suhtautunut kunnioittavammin niin vakavaa aihetta koskeviin +ponnistuksiini. + +Laulussa minä olin Srikantha Babun lempioppilas. Hän oli opettanut +minut laulamaan: "Ah, kauas häipyneet on Vradzhan vainiot"[11] ja +kuljetti minua nyt mukanansa kaikkiin huoneisiin sitä esittämään. Minä +lauloin, hän säesti kilkutti sitarillansa, ja kun ehdittiin +kertosäkeeseen, niin hän yhtyi lauluun toistaen sitä toistamistaan +samalla hymyillen ja nyökyttäen päätänsä jokaiselle, ikäänkuin olisi +tahtonut heitä rohkaista runsaisiin suosionosoituksiin. + +Isääni hän hartaasti kunnioitti. Erääseen hänen laulamaansa säveleen +oli sepitetty hymni: "Sillä hän on meidän sydäntemme sydän." +Laulaessaan sitä isälleni Srikantha Babu viehättyi siinä määrin, että +hypähti seisaallensa, helisytti voimallisesti sitariansa laulaessaan +"Sillä hän on meidän sydäntemme sydän" ja heilahdutti sitten kättänsä +kohti isäni kasvoja muuttaen samassa tekstiä: "Sillä _sinä_ olet meidän +sydäntemme sydän." + +Kun vanhus kävi viimeisen kerran isääni tervehtimässä, niin +viimeksimainittu, itse vuoteen omana, asui eräässä virran varrella +sijaitsevassa huvilassa Tshinsurassa. Srikantha Babu, joka oli jo +sairautensa viimeisissä vaiheissa, ei kyennyt enää auttamatta +nousemaan, ja hänen täytyi työntää silmäluomensa auki voidakseen nähdä. +Siinä tilassa hän matkusti, tyttärensä hoivaamana, asuinpaikastansa +Birbhumista Tshinsuraan. Ankarasti ponnistaen hän sai vielä kerran +kunnioittavasti koskettaneeksi isäni jalkoja ja palasi sitten +asuntoonsa, missä kuoli pari päivää myöhemmin. Hänen tyttärensä kertoi +minulle jälkeenpäin, että hän oli lähtenyt ikuiseen nuoruuteen hymisten +laulua: "Kuinka suloinen onkaan armosi, Herra!" + + + + +11 + +BENGALIN-OPINTOMME PÄÄTTYVÄT + + +Koulussa me olimme silloin viimeisenedellisellä luokalla. Kotona +harjoittamamme bengalinkielen opinnot olivat johtaneet meidät paljoa +kauemmaksi kuin koulun ohjelma edellytti. Me olimme tutkineet Akshai +Dattan "Yleistajuisen fysiikan" ja olimme suoriutuneet myös +Meghnadvadha-eepoksesta. Luonnontiedettä meille opetettiin ilman +havaintovälineitä, joten tietomme oli pelkkää kirjaviisautta. Siihen +käyttämämme aika oli tosiaankin kerrassaan tuhlattu; olisipa minun +mielestäni ollut paljoa parempi, jos se olisi tuhlattu joutilaisuuteen. +Meghnadhvadhakaan ei tuottanut meille suurta iloa. Maukkainkaan +makupala ei ole meille nautinnoksi, jos se singotaan vasten otsaamme. +Ja kun eeposta käytellään kieliopin opettamiseen, niin onpa kuin +käytettäisiin miekkaa partaveitsenä -- paha miekalle, paha leualle. +Runouden opetuksellisessa käsittelyssä on asetuttava tunne-elämän +kannalle; jos siinä pidetään silmämääränä vain kielioppia ja +sanakirjaa, niin ei varmaankaan saavuteta Sarasvati-jumalattaren +suosiota. + +Normaalikoulussa harjoittamamme opinnot päättyivät varsin äkkiä. Asian +laita oli näin. Eräs koulumme opettajista halusi lainata kirjastostamme +isoisäni elämäkerran, jonka oli kirjoittanut Mitra. Serkkuni ja +luokkatoverini Satja rohkeni ottaa esittääkseen pyynnön isälleni. Mutta +sitten hän johtui siihen päätökseen, ettei ollut hyvä puhutella häntä +jokapäiväisellä bengalinkielellä. Senvuoksi hän sommitteli itselleen +lauseen vanhaa kirjakieltä ja esitti sen niin ylen huolellisesti, että +isäni ilmeisesti johtui ajattelemaan bengalinopintojemme jo ehtineen +hieman liian pitkälle ja olevan vaarassa käydä liiallisiksikin. +Seuraavana aamuna, kun pöytämme oli jo tavallisuuden mukaan asetettu +etelänpuoliselle kuistikolle, mustataulu riippui naulassaan ja kaikki +oli valmiina, jotta Nilkamal Babu voi aloittaa opetuksensa, meidät +kaikki kolme kutsuttiin yläkertaan isäni huoneeseen. "Te saatte +lopettaa bengalinkielenopintonne", virkkoi hän. Sydämemme olivat ilon +huumeessa. + +Nilkamal Babu odotti alakerrassa, kirjamme lepäsivät avoimina pöydällä, +ja hän epäilemättä harkitsi, eikö olisi syytä tutkia vielä kerran +Meghnadhvadha alusta loppuun meidän kerallamme. Mutta samoinkuin +kuolinvuoteella lepäävästä jokapäiväisen elämän puuhat näyttävät +epätodellisilta, samoin muuttui meidänkin silmissämme kohta kaikki, +mestaristamme aina siihen naulaan saakka, jossa mustataulu riippui, +pelkäksi haamuksi. Ainoana huolenamme oli, kuinka saisimme uutisemme +soveliaalla tavalla ilmoitetuksi Nilkamal Babulle. Melkoista +itsehillintää käytellen onnistuimme sen vihdoin suorittamaan +mustalletaululle piirrettyjen mittausopillisten kuvioiden ihmetellen +tuijotellessa ja Meghnadvadhan silosäkeen osoittaessa ilmeistä +ällistystä. + +Lähtiessään mestarimme lausui: "Velvollisuuteni on toisinaan pakottanut +minua kohtelemaan teitä ankarasti -- älkää kantako minulle senvuoksi +kaunaa. Myöhemmin te opitte ymmärtämään, mikä arvo oppimallanne on." + +Minä olen oppinut sen ymmärtämään. Oman kielemme opinnot elvyttivät +meidän henkeämme. Oppimisen tulisi mahdollisimman suuressa määrässä +noudattaa ravitsemistoimintaa. Kun jo ensimmäinen suupala maistuu +hyvältä, niin sulatuselimet alkavat kohta toimia, ennenkuin joutuvat +rasitetuiksi, joten sulatusnesteet pääsevät täysin vaikuttamaan. Aivan +toisin on laita, kun bengalilaista poikaa aletaan opettaa +englanninkielellä. Ensimmäinen pala on murtaa molemmat hammasrivit +hänen suustansa -- siellä tapahtuu todellinen maanjäristys! Ja kun hän +vihdoin havaitsee, ettei suupala kuulu kivikuntaan, vain on sulava +makeinen, niin puolet hänelle suodusta elämänajasta on ehtinyt kulua. +Oikeinkirjoitusta ja kielioppia märehdittäessä sisäinen ihminen jää +nälkäiseksi, ja kun hän vihdoin maistaa mitä pureksii, niin ruokahalu +on sillävälin hävinnyt. Ellei koko ihmismieli ole alun pitäen +toiminnassa, niin sen voimat eivät pääse milloinkaan täysin +kehkeytymään. Kaikkien ympärillämme vaatiessa englanninkielistä +opetusta velisarjamme kolmas mies oli kyllin urhoollinen vaatiakseen +bengalinopintojemme suorittamista. Hänelle olkoon vielä taivaassa +harras kiitokseni. + + + + +12 + +PROFESSORI + + +Kun olimme jättäneet Normaalikoulun, meidät lähetettiin Bengalin +akademiaan, eurasialaiseen laitokseen. Me tunsimme arvomme kovin +lisääntyneen ja olimme nyt saavuttaneet ainakin vapauden ensimmäisen +esikartanon. Itse asiassa olikin suurempi vapaus ainoa tuossa +akademiassa saavuttamamme voitto. Me emme ymmärtäneet mitään siitä, +mitä meille opetettiin, emmekä ollenkaan yrittäneetkään mitään oppia, +ja kukaan ei näyttänyt olevan siitä millänsäkään. Oppilaat olivat +kiusallisia, mutta eivät vastenmielisiä -- ja se oli suuri lohdutus. He +kirjoittivat kämmenpohjaansa "Aasi" ja löivät sen selkäämme huutaen +ystävällisesti: "Hei vaan!" He antoivat takaapäin iskun kylkiluillemme +ja silmäilivät sitten viattomina toisaalle. Ylenkypsien banaanien mehua +he vuodattivat päälaellemme ja pakenivat huomaamattamme. Joka +tapauksessa tuntui siltä, kuin olisimme kohonneet liejusta kivikkoon; +meitä kiusattiin, mutta ei loattu. + +Tämä koulu oli eräässä suhteessa minulle varsin edullinen. Siellä näet +kukaan ei hellinyt sellaisia turhia toiveita, että meidänlaisten +poikien opillista kasvatusta voisi mitenkään edistää. Se oli pieni +laitos, jolla oli mitättömät tulot, joten johtajat havaitsivat meissä +erään tärkeän edun: me suoritimme koulumaksumme säännöllisesti. Niinpä +ei edes latinan kielioppi muodostunut meille kompastuskiveksi, ja +suunnattomimmatkin virheet jättivät selkämme täyteen terveyteen. Se ei +suinkaan johtunut meihin kohdistuvasta säälistä -- koulunjohtajat +olivat puhuneet opettajille! + +Mutta miten vaaraton laitos lieneekin ollut, se oli joka tapauksessa +koulu. Huoneet olivat kamalan synkät, niiden seinät seisoivat +ympärillämme kuin vartioivat poliisimiehet. Rakennus muistutti pikemmin +kyyhkyslakkaa kuin ihmisasumusta. Siinä ei ollut yhtään koristusta, ei +kuvia, ei värin jälkeäkään, ei mitään sellaista, mikä olisi voinut +viehättää pojan mieltä. Oli jätetty kerrassaan huomioonottamatta se +tosiasia, että myötä- ja vastatunnoilla on lapsen mielessä tärkeä +sijansa. Astuessamme portista koulun ahtaalle pihalle me niin ollen +tunsimme koko olemuksemme masentuvan -- ja koulun laiminlyöminen +muuttui pysyväiseksi viaksemme. + +Me löysimme vielä apurinkin. Vanhemmilla veljilläni oli persialainen +opettaja, jota tapasimme nimittää Munshiksi. Hän oli keski-ikäinen ja +pelkkää luuta ja nahkaa, ikäänkuin hänen luustonsa peitteeksi olisi +kiinnitetty tumma pergamentti ilman lihan ja veren täytettä. Hän tunsi +luultavasti hyvin persiankielen, ja hänen englannintaitonsakin oli +varsin kiitettävä, mutta hänen kunnianhimonsa ei suuntautunut +kummallekaan alalle. Hän uskoi varmaan, että hänen taitavaa +sauvamiekkailuansa saatettiin verrata ainoastaan hänen mestarilliseen +laulutaitoonsa. Hänellä oli tapana asettua keskelle aurinkoista +pihamaatamme ja suorittaa sauvallansa mitä ihmeellisimpiä +miekkailutemppuja -- oma varjo vastustajanansa. Minun tarvinnee tuskin +sanoa, ettei varjo päässyt milloinkaan voitolle: kun Munshi vihdoin +äänekkäästi huudahti ja voitokkaasti hymyillen iski sitä kalloon, niin +se lepäsi nöyränä hänen jaloissaan. Hänen honottava ja kerrassaan +epäsointuinen laulunsa kuulosti jostakin aaveidenmaailmasta kaikuvalta +kamalalta ähkymisen ja valituksen sekamelskalta. Laulunopettajamme +Vishnu häntä toisinaan ivaili: "Kuulehan, Munshi, sinä sieppaat vielä +leivän suustamme!" Munshin ainoana vastauksena oli halveksiva hymähdys. + +Tuosta selviää, että Munshiin kävi vaikuttaminen hyvillä sanoilla, ja +totta onkin, että me voimme saada hänet milloin tahansa kirjoittamaan +koulun johtajalle ja selittämään poissaolomme syyn. Johtaja ei huolinut +kirjeitä lähemmin tutkia, koska tiesi, ettei vaikuttanut vähääkään +kasvatuksellisiin tuloksiin, kävimmekö opetusta nauttimassa vai emme. + +Minulla on nyt itselläni koulu, jossa pojat tekevät kaikenlaista +ilkivaltaa, sillä se kuuluu kerta kaikkiaan poikien olemukseen -- +samoinkuin koulumestarien olemukseen se, etteivät he voi sellaista +menettelyä hyväksyä. Kun joku meistä opettajista on tarpeettomasti +kuohuksissaan poikien käyttäytymisen vuoksi ja johdutaan jakamaan +asiaankuuluvia rangaistuksia, niin oman kouluaikani vallattomuudet +asettuvat riviin eteeni ja silmäilevät minua hymyillen. + +Minä huomaan nyt selvästi virheen olevan siinä, että poikia +arvosteltaessa käytetään täysi-ikäisten mittakaavaa, unohdetaan, että +lapsi on vilkas ja liikkuva kuin virtaava vesi ja ettei niin ollen +tarvitse olla ylenmäärin huolissaan jokaisen pienen epäsäännöllisyyden +vuoksi, koska virran vauhti itse on paras asian auttaja. Vasta +seisahtumisen tapahtuessa alkaa uhata vaara. Senvuoksi on opettajan +varottava virheitä huolellisemmin kuin oppilaan. + +Tuossa koulussa oli bengalilaisia poikia varten erikoinen +virkistyshuone, missä he voivat noudattaa kastinsa vaatimuksia. Siellä +me solmimme ystävyysliittoja eräiden toisten kanssa. He olivat kaikki +meitä vanhempia. Eräästä kannattanee kertoa hieman laajemmin. + +Hänen erikoisalanansa oli noituus, maagien oppi. Olipa hän kirjoittanut +ja julkaissut tätä aihetta käsittelevän kirjasenkin, jonka alkulehdellä +oli hänen nimensä professorin tittelillä varustettuna. Minä en ollut +milloinkaan ennen kohdannut koulupoikaa, jonka nimi oli julkaistu +painosta, joten häneen -- tarkoitan: häneen noituustieteen professorina +-- kohdistuva kunnioitukseni oli erittäin syvä. Kuinkapa olisin voinut +johtua ajattelemaan, että painettujen kirjainten suorissa riveissä +saattoi olla mitään epävarmaa? Oliko mikään vähäpätöinen asia merkitä +omat sanansa lähtemättömällä musteella tulevaisia aikoja varten? Kun +joku kaiken kansan nähden ja kuitenkin arastelematta tunnusti +vakaumuksensa, niin kuinka voitiin suhtautua epäillen sellaiseen +verrattomaan itseluottamukseen? Muistan vielä, kuinka sain nimeni +kirjasimet jostakin kirjapainosta ja kuinka merkilliseltä minusta +tuntui, kun niihin mustetta pyyhkäistyäni voin niiden avulla painaa +paperiin oman nimeni. + +Meillä oli tapana tarjota tuolle koulutoverille ja kirjailijaystävälle +sija vaunuissamme, kun koulusta palasimme. Siitä oli seurauksena, että +hän alkoi käydä luonamme. Hän oli etevä teatteriasioidenkin tuntija. +Hänen avustamanansa me pystytimme painikentällemme näyttämön verhoten +bamburakennelman värillisellä paperilla. Yläkerrasta saapunut +nimenomainen kielto esti meitä esittämästä siinä mitään näytelmää. + +Eräs erehdysten komedia luonamme sentään näyteltiin ilman minkäänlaista +näyttämöä. Komedian kirjoittajan olen jo aikaisemmin lukijalle +esittänyt: hän ei ollut kukaan muu kuin serkkuni Satja. Ne, jotka nyt +tuntevat hänen tyynen ja rauhallisen olemuksensa, kerrassaan +säikähtäisivät, jos kuulisivat millaisia kepposia hän keksi. + +Tapaus, jonka nyt kerron, sattui hieman myöhemmin, kun olin kahden- tai +kolmentoista vuoden ikäinen. Maagillinen ystävämme oli kertoellut +meille niin monista olioiden ihmeellisistä ominaisuuksista, että minä +tuskin kykenin hillitsemään uteliaisuuttani halutessani päästä niitä +omin silmin näkemään. Mutta tarvittavat ainekset olivat niin +harvinaiset tai niin etäältä tuotavat, ettei niitä voinut saada +haltuunsa ilman Sindbad Purjehtijan suomaa avustusta. Kerran sentään +sattui niin, että professori erehtyi mainitsemaan saatavissa olevia +olioita. Kukapa olisi uskonut, että siemen, joka kastettiin +yksikolmatta kertaa erään määrätyn kaktuslajin mehuun ja jälleen +kuivattiin, itäisi, kukkisi ja tekisi hedelmää yhden ainoan tunnin +kuluessa? Minä päätin ryhtyä kokeeseen muuten ollenkaan epäluuloisesti +suhtautumatta väitteeseen, jonka esittäjän, professorin, nimi oli +julkaistu painetussa kirjassa. + +Minä sain puutarhurimme hankkimaan minulle runsaan määrän tuota +maitomaista nestettä ja lähdin eräänä sunnuntai-ehtoopäivänä +yksinäiseen kattotasanteen kulmaukseen suorittaakseni kokeen +mangonkiveä käyttäen. Minä olin kerrassaan syventynyt tehtävääni, +kastoin ja kuivasin vuoron perään -- mutta täysi-ikäinen lukijani +tuskin huolinee minulta tiedustella, millä menestyksellä. Minulla ei +ollut aavistustakaan siitä, että Satja oli sillävälin eräässä toisessa +kulmauksessa saanut itämään ja versomaan salaperäisen kasvin, oman +luomuksensa. Sen merkilliset hedelmät kypsyivät myöhemmin. + +Tuon kokeentekopäivän jälkeen professori minua tahallansa vältteli, +kuten vähitellen voin huomata. Hän ei sijoittunut samalle puolelle +vaunuihin ja näytti muutenkin arasti karttavan kaikkea kohtaamista. + +Eräänä päivänä hän äkkiä ehdotti, että me kukin vuorostamme +hyppäisimme koulupenkiltämme. Hän sanoi haluavansa tarkata erilaista +hyppäämistyyliämme. Sellainen tieteellinen uteliaisuus ei tuntunut +meistä ollenkaan oudostuttavalta, kun kysymyksessä oli maagillisten +tieteiden professori. Jokainen suoritti hyppäyksensä, minä muiden +muassa. Hän pudisti päätänsä ja virkkoi aivan hiljaa: "Hm!" Parhaatkaan +suostuttelumme eivät saaneet häntä enempää ilmaisemaan. + +Joitakin päiviä myöhemmin hän kertoi meille eräiden hyvien ystäviensä +haluavan mielellään meihin tutustua ja pyysi meitä käymään kerallansa +heitä tervehtimässä. Me saimme luvan, ja niin lähdettiin. Huoneeseen +kokoontuneet pojat näyttivät kovin uteliailta. He sanoivat haluavansa +kovin kuulla minun laulavan. Minä lauloin laulun tai kaksi. Koska olin +vielä lapsi, en tietenkään voinut mylviä kuin härkä. "Sievä ääni", +myöntelivät he kaikin. + +Virvokkeita tarjoiltaessa he istuivat ympärillämme ja pitivät meitä +silmällä. Minä olin luonnostani ujo ja tottumaton vieraaseen seuraan; +sitäpaitsi oli Isvarin kasvatusmenetelmä tehnyt minusta ikäpäivikseni +heikon syöjän. Vähäinen ruokahaluni näytti vaikuttavan voimakkaasti +heihin kaikkiin. + +Tämän komedian viidennessä näytöksessä minä sain professoriltamme +muutamia merkillisen tunnekylläisiä kirjeitä, jotka selvittivät koko +tilanteen. Ja nyt saakoon esirippu laskeutua. + +Satja kertoi minulle myöhemmin, että oli minun mangonkiveä noituessani +onnistunut uskottelemaan professorille, että hoitajamme olivat pukeneet +minut pojaksi vain siinä tarkoituksessa, että minä voisin saada +paremman koulutuksen, mutta että todellakin oli kysymyksessä valepuku. +Niille, joita haaveellinen tiede huvittaa, minä mainitsen vielä +selitykseksi, että tytön otaksutaan hyppäävän vasen jalka edellä ja +että minä olin niin hypännyt professorin toimeenpanemassa kokeessa. +Minä en ollut silloin aavistanutkaan, millaiseen kamalaan +harha-askeleeseen olin tehnyt itseni vikapääksi! + + + + +13 + +ISÄNI + + +Pian minun syntymäni jälkeen isäni alkoi alinomaa matkustella. +Senvuoksi ei olekaan liioittelua, jos sanon, että tuskin tunsin häntä +varhaisen lapsuuteni aikana. Silloin tällöin hän yht'äkkiä palasi, ja +hänen mukanansa saapui vieraita palvelijoita, joiden ystäväksi minä +innokkaasti pyrin. Kerran tuli siten luoksemme nuori pandzhabilainen +palvelija nimeltä Lenu. Hänen osaksensa tullut innostunut vastaanotto +olisi kelvannut itselleen Randzhit Singhille. Hän ei ollut ainoastaan +vieras, vaan lisäksi pandzhabilainen -- ihmekö siis, että hän heti +voitti sydämemme? + +Me kunnioitimme Pandzhabin koko kansaa yhtä hartaasti kuin Mahabharatan +Bhimaa ja Ardzhunaa. He olivat sotureita, ja jos he olivatkin toisinaan +taistellessaan joutuneet häviölle, oli vika ilmeisesti vihollisen. +Tuntui ihanalta, että pandzhabilainen Lenu oli meidän talossamme. + +Kälylläni oli lasikuvun alla sotalaivan malli, joka vedettynä keinui +sinisillä silkkilaineilla soittorasian helistessä. Minä pyysin +hartaasti häntä lainaamaan sen minulle, jotta voisin näyttää ihmettä +ihastelevalle Lenulle. + +Kun olimme kotonamme kuin häkkiin suljettuina, niin kaikki se, mikä +jollakin tavoin johti mieleen vieraita maita, viehätti minua +erikoisesti. Tämä oli osaksi syynä siihen, että Lenu tuntui minusta +niin merkittävältä. Siitä aiheutui sekin, että juutalainen Gabriel +kirjailtuine viittoinensa -- hän kaupusteli ruusuöljyä ja muita +hyvätuoksuisia nesteitä -- herätti minussa palavaa mielenkiintoa. +Jättiläiskokoiset kabylit avaroine pölyisine housuinensa ja +laukkuinensa ja myttyinensä vaikuttivat nuoreen mieleeni vaarallisen +kiehtovasti. + +Isämme palattua olimme varsin tyytyväiset, kun saimme kierrellä hänen +läheisyydessään ja hänen palvelijoittensa seurassa. Hänen luoksensa me +emme päässeet. + +Kerran, isäni ollessa Himalajalla, brittiläisen hallituksen vanha pöpö, +venäläisten maahanhyökkäys, herätti jälleen kansassa suurta +mieltenkuohua. Eräs hyväätarkoittava rouvashenkilö oli rehevän +kuvitteluvoimansa varassa kertonut äidilleni seikkaperäisesti kaikista +uhkaavan vaaran yksityiskohdista. Kukapa tiesi sanoa, minkä solan +kautta venäläisten hurjat joukot syöksyisivät maahan tuhoisan +pyrstötähden tavoin? + +Äitini oli kovin huolissaan. Muut perheenjäsenet eivät nähtävästi +yhtyneet hänen pahoihin aavisteluihinsa, ja niinpä hän, enää toivomatta +täysi-ikäisten myötätuntoa, etsi tukea minusta, poikasesta. "Etkö +kirjoita isällesi venäläisistä?" kysyi hän. + +Tuo kirje, joka kuljetti äitini huolen viestit, oli ensimmäinen isälle +kirjoittamani. Minä en tietänyt, miten kirje oli aloitettava, miten +lopetettava enkä mitään muutakaan asiaankuuluvaa seikkaa. Niinpä lähdin +Mahanandan, talon kirjurin luo. Kirjeen tyyli tuli siten epäilemättä +olemaan sangen moitteeton, mutta sen tunnesisältöön oli tullut sitä +ummehtuneisuuden tuntua, joka välttämättä liittyy kaikkiin +toimistohuoneessa sepitettyihin kirjelmiin. + +Minä sain kirjeeseeni vastauksen. Isäni kehoitti minua olemaan ihan +levollinen: jos venäläiset tulisivat, niin hän itse ne karkoittaisi. +Tuo luottavainen vakuutus ei näyttänyt vapauttavan äitiä pelon +vallasta, mutta minusta se karkoitti kaiken isääni kohdistuvan +pelokkuuden. Minä halusin siitä lähtien kirjoittaa hänelle joka päivä +ja kiusasin senvuoksi Mahanandaa. Päästäkseen ahdisteluistani hän +sommitteli minulle luonnoksia, jotka minä jäljensin. Mutta minulla ei +ollut aavistustakaan siitä, että oli suoritettava postimaksut. Minä +ajattelin, että kirjeet, jotka jätin Mahanandan haltuun, enemmittä +huolitta joutuivat määräpaikkaansa. Mahananda oli minua koko joukon +vanhempi, joten tarvitsee tuskin sanoa, etteivät kirjeeni milloinkaan +saapuneet Himalajan vuorille. + +Kun isäni pitkäaikaisen poissaolon jälkeen tuli kotiin muutamaksi +päiväksi, niin meistä tuntui siltä, kuin hänen valtava olemuksensa +olisi täyttänyt koko talon. Määrättyinä hetkinä näimme vanhempien +veljiemme, juhlallisesti viittoihinsa puettuina, astelevan hänen +huoneeseensa rauhallisin askelin ja vakavan näköisinä, nopeasti +viskaten pois pureksimansa maustemällin. Jokainen näytti olevan +varuillansa. Äitini itse valvoi keittämistä ollakseen varma siitä, +ettei mitään erehdystä tapahtuisi. Vanha hovimestari Kinu, valkoisissa +livereissään ja korkeassa turbaanissaan, seisoi vartioimassa isäni +huoneen ovea ja kehoitti meitä olemaan meluamatta kuistikolla hänen +huoneensa edustalla hänen ollessaan päivällislevollansa. Meidän piti +hiipiä hiljaa ohi, enintään kuiskutellen, eikä ollut lupa luoda +silmäystäkään sisään. + +Kerran isämme palasi kotiin antaakseen kolmelle meistä pyhän +bramaaninnuoran. Korkeasti oppineen Vedantavagisin avustamana hän oli +kerännyt siinä tarkoituksessa kaikki asiaankuuluvat Veda-kirjojen +määräykset. Me istuimme päiväkaudet Betsharam Babun keralla +rukoushallissa opetellen oikein korostuksin lausumaan "Brahma Dharma"- +nimistä Upanishadivalikoimaa, jonka isäni oli toimittanut. Me kolme +tulevaa bramaania, hiukset ajeltuina ja korvissa kultaiset renkaat, +jouduimme sitten kolme päivää kestävään yksinäisyyteen kolmanteen +kerrokseen. + +Juttu oli erittäin hupainen. Korvarenkaista kävi toisiansa mainiosti +nykiminen. Eräästä huoneesta me löysimme pienen rummun. Se mukanamme me +siirryimme parvekkeelle, ja kun näimme alhaalla jonkun palvelijan +kulkevan ohi, pärrytimme kelpo tavalla. Mies katsahti ylös, mutta lähti +kohta kiireesti pakoon kääntäen katseensa toisaalle.[12] Sanalla +sanoen: emme voi väittää viettäneemme noita päiviä yksinäisissä +askeettisissa mietiskelyissä. + +Olen kumminkin varma siitä, että meidänlaisiamme poikia löytyi +entisaikojen erakkoloistakin. Ja jos jokin vanha lähdekirja kertookin, +kuinka kymmenen tai kahdentoista vuoden ikäinen Saradvata tai +Sarngarava[13] viettää lapsuusiällänsä päiväkaudet uhreja toimittaen ja +kiitoslauluja laulaen, ei meidän ole pakko ehdottomasti tiedonantoon +luottaa, sillä Pojan Luonnon kirja on sitäkin vanhempi ja samalla +pätevämpi. + +Kun olimme ehtineet täyteen bramaaniuteen, niin minä toistelin erittäin +innokkaasti pyhää _gajatri_-tekstiä. Minä mietin sitä, voimallisesti +keräten mieltäni. Sillä iällä minä tuskin kykenin käsittämään sen +täyttä merkitystä. Muistan hyvin, kuinka koin avartaa tajuntaani +"maahan, avaruuteen ja taivaaseen" kohdistetun alkurukouksen avulla. +Vaikea on sanoa, mitä oikeastaan tunsin tai ajattelin, mutta varmaa +ainakin on, ettei sanojen merkityksen selvillesaaminen ole inhimillisen +ymmärryksen tärkein tehtävä. + +Opetuksen pääasiallisena tehtävänä ei ole merkitysten selitteleminen, +vaan hengen ovelle koputtaminen. Jos pyydetään jotakuta poikaa +kertomaan, mitä hänessä sellaisen koputuksen vaikutuksesta herää, niin +hän luultavasti antaa typerän vastauksen. Se näet, mitä sisäisessä +maailmassa tapahtuu, on verrattomasti suurempaa kuin kaikki se, mitä +käy sanojen avulla ilmaiseminen. Ne, jotka uskovat yliopistollisten +tutkintojen täydellisesti osoittavan kasvatuksellisia tuloksia, +jättävät tuon tosiasian huomiotta. + +Minä voin palauttaa mieleeni monia seikkoja, joita en ole ymmärtänyt, +mutta jotka siitä huolimatta ovat minuun syvästi vaikuttaneet. Kerran, +kun seisoin vanhimman veljeni kanssa virran rannalla sijaitsevan +huvilamme kattotasanteella ja yht'äkkiä kasaantui taivaalle +pilvijoukko, hän lausui ääneen muutamia säkeitä Kalidasan teoksesta +_Pilvi-Viestinviejä._ Minä en ymmärtänyt sanaakaan sanskritia eikä +ollut tarpeenkaan sitä ymmärtää. Sointuisa rytmi hänen hurmioisesti +lausumanansa riitti minulle. + +Erään toisen kerran, kun en vielä ollenkaan kunnollisesti ymmärtänyt +englanninkieltä, joutui käsiini runsaasti kuvitettu _Old Curiosity +Shopin_ painos. Minä luin koko kirjan, vaikka vähintään yhdeksän +kymmenesosaa sanoista oli minulle vieras. Niiden epämääräisten +mielikuvien avulla, joita toisten nojalla itselleni muodostin, minä +punoin itselleni kirjavan johtolangan, johon voin pujottaa kirjan +kuvat. Jokainen yliopiston tutkija olisi epäilemättä julistanut minut +mahdottomaksi ja kelvottomaksi, mutta lukeminen ei ollut sittenkään +ollut minulle ihan tulokseton. + +Kerran olin isäni mukana Ganges-virralle tehdyllä venhematkalla. Hänen +kirjojensa joukossa oli vanha Fort William-painos Dzhajadevan _Gita +Govinda_-teosta. Se oli painettu bengalinkielen kirjakkeilla. Säkeitä +ei ollut painettu eri riveihin, vaan ne jatkuivat suorasanaisen +esityksen tavoin. Minä en silloin vielä ymmärtänyt sanskritia, mutta +monet sanat olivat minulle bengalinkielen nojalla tuttuja. En osaa +sanoa, kuinka moneen kertaan luin tuon _Gita Govindan_. Muistan vielä +hyvin tämän säkeen: + +"Metsän pirtissä pienoisessa he viettivät yönsä." + +Se toi mieleeni epämääräisen kauneuden tuoksua. Yksi ainoa sanskritin +sana _nibhrita-nikuñdzha-griha_, joka merkitsee yksinäistä +metsäpirttiä, oli minulle täysin riittävä. + +Minun oli pakko itse ottaa selkoa Dzhajadevan taitehikkaan +monimutkaisesta runomitasta, koska säkeitten leikkauskohdat olivat +hävinneet painoksen kömpelössä suorasanaisessa esityksessä. Ja tuo +selonotto minua kovin ilahdutti. Minä en tietenkään voinut täysin +ymmärtää Dzhajadevan ajatuksia, olisipa tuskin oikein väittää, että +niitä osittainkaan ymmärsin. Mutta sanojen sointuisuus ja runomitan +rytmikäs juoksu loihtivat mieleeni ihmeen kauniita kuvia, joiden vuoksi +jäljensin koko teoksen itseäni varten. + +Samoin kävi, kun minä hieman vanhemmaksi ehdittyäni luin erään säkeen +Kalidasan _Sodanjumalan syntymästä_. Säe liikutti minua kovin, vaikka +ainoat sanat, joiden merkityksestä sain selkoa, olivat nämä: "tuuli, +joka kantaa siivillänsä Mandakinin pyhien, putoavien vesien vihmasumua +ja värisyttää deodarin lehvistöä --". Nämä muutamat sanat herättivät +minussa harrasta halua saada kokea koko teoksen kauneuksia. Kun minulle +myöhemmin eräs kirjanoppinut sanoi, että seuraavilla riveillä tuuli +"halkoi riikinsulkatöyhtöä intomielisen metsästäjän päälaella"; niin +tämän viimeisen kuvan mitättömyys herätti minussa pettymystä. Olin +ollut paremmassa asemassa silloin, kun olin luottanut omaan +mielikuvitukseeni säkeistöä täydentäessäni. + +Jokainen varhaisen lapsuutensa muistelija varmaan myöntää, etteivät +hänen suurimmat voittonsa olleet hänen parhaimmin ymmärtämiänsä +asioita. Meidän _kathakamme_[14] tietävät hyvin tuon totuuden. +Senvuoksi heidän kertomansa sisältääkin aina hyvän joukon soinnukkaita +sanskritin sanoja ja ylen hämäriä viittailuja, joita ei ole +ajateltukaan yksinkertaisten kuulijoiden täysin ymmärrettäviksi, vaan +joiden yksinomaisena tarkoituksena on vaikuttaa suggestiivisesti. + +Sellaisen suggestion arvoa ei pitäisi suinkaan halveksia niidenkään, +jotka mittaavat kasvatusta aineellisten voittojen ja häviöiden nojalla. +He yrittävät aina tehdä tiliä siitä, missä määrin oppilaat kykenevät +toistamaan jokaista heille jaettua opetuksen annosta. Mutta lapset, +samoinkuin kaikki ne henkilöt, joita ei ole opetuksella kyllästetty ja +kyllästytetty, elävät vielä alkuautuuden tilassa, missä tietoa +saavutetaan jokaista tiedon askelta nimenomaisesti tajuamatta. Vasta +sitten, kun tuo paratiisi on menetetty, tulee se paha päivä, jona +kaikki on ymmärrettävä. Se tie, joka johtaa tietoon välttäen +ymmärtämisen autioita polkuja, on kuninkaallinen tie. Sen sulkeuduttua +maailman markkinahyörinä tosin voi jatkua kuten ennenkin, mutta avoimen +meren rannalle ja vuoren korkealle huipulle ei kulku silloin enää +johda. + +Jos siis, kuten sanoin, en sillä iällä voinutkaan tajuta +_gajatri_-tekstini täyttä merkitystä, oli minussa jotakin, joka tuli +toimeen ilman täyttä ymmärtämistä. Mieleeni muistuu, kuinka eräänä +päivänä, kun istuin kouluhuoneemme nurkassa sementtipermannolla +tekstiin syventyen, silmiini yht'äkkiä tulvahtivat kyynelet. +Minä en tietänyt, mitä nuo kyynelet merkitsivät, ja ankarassa +ristikuulustelussa minä olisin luultavasti antanut selityksen, joka ei +olisi mitenkään _gajatriin_ liittynyt. Tajunnan syvyyksissä tapahtuvat +asiat näet eivät aina selviä sillekään, jonka tyyssija on saman +tajunnan pinnalla. + + + + +14 + +ERÄS MATKA ISÄNI SEURASSA + + +Tapahtuneen pyhän toimituksen jälkeen minun ajeltu pääni aiheutti +minulle suurta huolta. Vaikka eurasialaiset koulupojat osoittavatkin +lehmälle kaikkea sille kuuluvaa arvonantoa, jättää heidän bramaaneihin +kohdistuva kunnioituksensa, kuten tiedetään, paljonkin toivomisen +varaa. Niinpä olikin varmaa, että meidän ajellut päämme joutuisivat +maalitauluksi, johon he suuntaisivat ivansa nuolet, ehkäpä vielä +toisenlaisiakin heittoaseita. Tuon mahdollisuuden minua parhaillaan +huolestuttaessa minut kutsuttiin eräänä päivänä isäni luo. Isä kysyi +minulta, tekikö mieleni lähteä hänen mukanansa Himalajan vuoristoon. +Bengalin akademiasta Himalajan vuoristoon! Tahdoinko? Ah, kunpa olisin +voinut ilmaista riemastustani huutaa kajahduttamalla niin että taivaat +olisivat haljenneet, jotta hän olisi aavistanut, kuinka kovin tahdoin! + +Lähtöpäivänämme isä tapansa mukaan kokosi perheen rukoussaliin +jumalanpalvelukseen. Kosketettuani kunnioittavasti vanhempien +sukulaisteni jalkoja minä nousin vaunuihin isäni keralla. Ensi kerran +eläessäni olin saanut ylleni täyden vaateparren. Isäni itse oli +valinnut kuosin ja värin. Kullalla kirjailtu samettipäähine täydensi +asuni. Sitä minä kuitenkin kannoin kädessäni, koska minua epäilytti, +kuinka se sopisi minun hiuksettoman pääni yhteyteen. Kun astuin +vaunuihin, niin isäni käski minua laskemaan sen päähäni, joten ei ollut +muuta neuvoa. Hänen silmäillessään toisaalle minä otin sen päästäni; +hänen kääntyessään minuun päin minun täytyi aina asettaa se takaisin +päähäni. + +Isäni oli erittäin täsmällinen kaikissa toimissaan ja määräyksissään. +Hän ei mielellään jättänyt mitään asiaa epäselväksi tai epämääräiseksi +eikä sietänyt minkäänlaista huolimattomuutta tai hutiloimista. Hänellä +oli tarkoin määrätty sääntökokoelmansa, jonka nojalla hän järjesti +suhteensa toisiin henkilöihin. Siinä suhteessa hän erosi useimmista +maanmiehistänsä. Meidän toisten mielestä ei säällinen huolimattomuus +siinä suhteessa ollut lainkaan haitaksi; mutta hänen kanssaan +seurustellessamme meidän täytyi olla erittäin varuillamme. Hän ei +niinkään moittinut kulloistakin asiaa sinänsä kuin sitä seikkaa, +ettemme täyttäneet omaa mittaamme. + +Isälläni oli myös tapana harkita jokaista yksityiskohtaa myöten se, +mitä suunnitteli suoritettavaksi. Jos oli järjestettävä jokin +juhlallinen tilaisuus, johon hän itse ei voinut ottaa osaa, niin hän +ajatteli ja määräsi ennakolta jokaisen esineen paikan, mainitsi +kullekin meistä kuuluvat velvollisuudet, kunkin vieraan istumasijan, +mitään seikkaa unohtamatta. Jälkeenpäin hän tiedusteli asiaa kultakin +erikseen ja sai siten täydellisen vaikutelman koko tilaisuudesta. Minun +ollessani hänen kanssaan matkalla hän määräsi minulle mitä tarkimmat +käyttäytymisohjeet jättämättä minkäänlaista pujahduspaikkaa, vaikka +muuten sallikin minun huvittaa itseäni miten hyväksi näin, ollenkaan +ajattelematta minua siinä suhteessa häiritä. + +Ensimmäisenä pysähdyspaikkana, jossa meidän oli määrä viipyä muutamia +päiviä, oli Bolpur. Satja oli ollut siellä hieman aikaisemmin +vanhempiensa kanssa. Kukaan jossakin määrin itsetietoinen nykyaikainen +lapsi ei olisi uskonut niitä matkakertomuksia, joita hän meille +palattuansa esitti. Mutta meidän laita oli toisin: meillä ei ollut +mitään tilaisuutta oppia vetämään rajaviivaa mahdollisen ja mahdottoman +välille, Mahabharatamme ja Ramajanamme eivät antaneet meille siinä +suhteessa minkäänlaista opastavaa vihjettä. Ei meillä ollut myöskään +kuvitettuja lastenkirjoja osviittanamme. Me opimme tuntemaan kaikki +maailmaa vallitsevat järkkymättömät lait vasta sitten, kun törmäsimme +niihin. + +Satja oli meille kertonut, että junanvaunuun astuminen on kamalan +vaarallinen asia, ellei henkilö ole aivan erinomaisen tottunut -- +pieninkin erehdys ja mies oli mennyttä. Ja sitten, junaan päästyä, piti +kaikin voimin pidellä kiinni istuimestansa, koska lähtötempaus oli niin +hirmuinen, ettei muuten tietänyt, minne sinkoaisi. Niinpä olinkin +ankarassa jännityksessä, kun saavuimme asemalle. Me pääsimme kuitenkin +vaununosastoomme niin helposti, että minä varmasti tunsin pahimman +olevan minua odottamassa. Ja kun sitten vihdoin lähdimme liikkeelle +sanomattoman leppoisesti, ilman seikkailun häivääkään, niin minä tunsin +itseni kiusallisen pettyneeksi. + +Juna kiiti eteenpäin. Avarat vainiot ja niitä reunustavat +sinisenharmaat puut, joiden varjossa kylät lepäsivät, sulautuivat +taaksemme jääden kuvavirraksi, joka häipyi kangastuksena näkyvistä. Oli +ilta, kun saavuimme Bolpuriin. Kantotuoliin noustessani minä suljin +silmäni. Minä tahdoin säilyttää ihmeellisen näyn kaikessa kauneudessaan +voidakseni kehitellä sen valvovien silmieni nähtäväksi aamun valossa. +Minä pelkäsin vaikutelman tuoreuden katoavan, jos yrittäisin +epämääräisessä hämärässä nähdä sitä häipyvinä vilahduksina. + +Päivänkoitteessa herätessäni sydämeni vavahteli valtavaa odotusta ja +jännitystä. Edeltäjäni oli minulle kertonut, että Bolpurissa oli +jotakin sellaista, mitä ei löytynyt mistään muualta koko maailmasta. Se +oli päärakennuksesta palvelijain asumuksiin johtava tie, joka ei ollut +millään tavoin katettu, mutta jota pitkin kävellessään ei tarvinnut +pelätä yhdenkään sadepisaran tai auringonsäteen kosketusta. Minä lähdin +etsimään tuota ihmeellistä tietä, mutta lukija ei varmaankaan +kummastele, kun sanon, etten ole sitä vieläkään löytänyt. + +Kaupungin lapsena minä en ollut milloinkaan nähnyt riisipeltoa ja olin +maalannut mielikuvitukseni kankaalle erittäin viehättävän kuvan +paimenpojista, joista olimme lukeneet. Satja oli minulle kertonut, että +Bolpurissa olevaa taloamme ympäröivät tuleentuvat riisipellot ja että +jokapäiväisenä askareena oli leikkiminen paimenpoikien keralla, riisin +poimimisen, keittämisen ja syömisen muodostaessa huvin ytimen. Minä +silmäilin ylen uteliaana ympärilleni. Mutta missä, ah missä olikaan +riisipelto tällä karulla nummella? Paimenpoikia saattoi jossakin olla, +mutta kuinka voisikaan heidät erottaa muista pojista? + +En kumminkaan tarvinnut pitkää aikaa lakatakseni kaipaamasta mitä en +nähnyt -- se, mitä näin, riitti minulle hyvinkin! Täällä eivät olleet +palvelijat käskijöinä, ja ainoa minua piirittävä kehä oli sininen +taivaanranta, jonka näiden autioiden tienoiden jumalatar oli piirtänyt +niiden ympärille. Siinä kehässä minä sain liikkua mielin määrin. + +Vaikka olinkin vielä lapsi, ei isäni mitenkään rajoittanut minun +vaelluksiani. Hiekkaisen maaperän syvennyksiin oli sadevesi uurtanut +syviä vakoja ja luonut punaisesta sorasta ja piikivistä monimuotoisia +pienoisvuorijonoja, joiden välitse virtailivat pienoiset, Lilliputien +maisemiin soveltuvat joet. Siltä alueelta minä keräsin useita +merkillisiä kiviä nuttuni helmaan kuljettaen kokoelmani isäni +nähtäväksi. Hän ei milloinkaan suhtautunut askarruksiini yliolkaisesti. +Päinvastoin: hän kerrassaan innostui. + +"Ihmeellistä!" huudahti hän. "Mistä oletkaan saanut kaiken tuon?" + +"Niitä on vielä paljon, paljon enemmän, tuhansia ja tuhansia!" +riemuitsin minä. "Minä voisin tuoda yhtä paljon joka päivä." + +"Sepä olisi somaa!" vastasi hän. "Etkö voisi niillä koristaa minun +pientä kukkulaani?" + +Puutarhaan oli aiottu kaivaa kaivo, mutta kun pohjavesi oli liian +syvässä, niin aikeesta oli luovuttu ja oli kasattu kaivettu maa +pieneksi kumpareeksi. Sen huipulla isäni tavallisesti istui +aamurukoustansa suorittaessaan ja voi nähdä itäistä taivaanrantaa kohti +leviävän aaltomaisen tasangon ääreltä nousevan auringon. Sen kukkulan +koristamiseen hän minua kehoitti. + +Minua huolestutti kovin se, etten Bolpurista lähtiessäni voinut viedä +mukanani kiviaarrettani. Minun on yhä vieläkin vaikea käsittää, ettei +minulla ole mitään ehdotonta oikeutta vaatia olioita säilymään luonani +vain siitä syystä, että olen ne kerännyt. Jos kohtaloni olisi silloin +kuullut hartaan rukoukseni ja sallinut minun kuljettaa tuota +kivitaakkaa iät kaiket mukanani, niin tuskinpa olisin rohjennut sille +nyt nauraa. + +Eräässä rotkossa minä tapasin lähteen, jonka vesi virtasi purosena, +missä pienoiset kalat ponnistelivat uiden vastavirtaan. + +"Minä olen löytänyt ihmeellisen lähteen", kerroin minä isälleni. +"Emmekö voisi noutaa sieltä kylpy- ja juomavettämme?" + +"Tietysti", myöntyi hän heti yhtyen minun riemastukseeni. Hän käski +siitä lähtien käyttämään minun lähdettäni vesikaivona. + +Minä harhailin väsymättä noiden pienoisvuorien ja -laaksojen välissä +toivoen tapaavani jotakin sellaista, mitä kukaan ei ollut ennen nähnyt. +Minä olin Livingstone tuossa löytämättömässä maassa, joka oli kuin +käännetyssä kaukoputkessa nähty. Kaikki, mitä siellä oli, kääpiömäiset +taatelipalmut, surkastuneet villit luumupuut ja muut sopivat hyvin +keksimieni pienoisvuorten, pienen puron ja pienoisten kalojen seuraan. + +Todennäköisesti minua järjestykseen totuttaakseen isäni jätti haltuuni +pienen rahasumman vaatien minua tekemään sen käyttelemisestä tiliä. +Sitäpaitsi hän antoi toimekseni arvokkaan kultakellonsa vetämisen. Hän +jätti ottamatta huomioon vahingonvaaran pitäessään silmällä minun +vastuuntuntoni kehittelemistä. Kun olimme yhdessä aamukävelyllämme, hän +käski minua antamaan almun jokaiselle kohtaamallemme pyytelijälle. +Mutta minun tilini ei tahtonut milloinkaan pitää paikkaansa. Eräänä +päivänä oli kuluttamani määrä suurempi kuin saamani summa. + +"Minun täytyy tosiaankin tehdä sinut rahastonhoitajakseni", virkkoi +isäni. "Raha näyttää sinun hallussasi lisääntyvän." + +Hänen kelloansa minä vedin niin väsymättömän innokkaasti, että se oli +pian lähetettävä Kalkuttaan kellosepän käsiteltäväksi. + +Tässä muistuu mieleeni se myöhempi aika, jolloin tilan hoitaminen +uskottiin minulle ja minun täytyi jokaisen kuun toisena tai kolmantena +päivänä esittää silloin jo heikkonäköiselle isälleni tiliasema. Minun +oli ensin luettava hänelle kaikki yleissummat, ja jos jokin herätti +hänessä epäilyksiä, niin hän tiedusteli yksityiskohtia. Jos yritin +nopeasti liukua jonkin erän ohi, jota pelkäsin hänen moittivan, tai +yritin sitä salata, niin se tuli välttämättä ilmi. Senvuoksi olivatkin +kuukauden ensimmäiset päivät minulle aina kovin huolestuttavat. + +Kuten jo mainitsin, oli isäni tapana pitää kaikki selvänä mielessään -- +olipa sitten kysymys tilieristä tai juhlien järjestämisestä bai +omaisuuden lisäämisestä tai vaihtamisesta. Hän ei ollut vielä nähnyt +Bolpurin uutta rukoussalia, mutta oli kaikkia yksityiskohtia myöten +jo siihen tutustunut niiden tietojen nojalla, joita jokaisen +Bolpurissa-kävijän oli hänelle annettava sieltä palattuansa. Hänellä +oli erinomainen muisti: kun hän kerran oli asian käsittänyt, se ei +milloinkaan häneltä unohtunut. + +Isäni oli omistamaansa _Bhagavadgitan_ painokseen merkinnyt ne säkeet, +joista erikoisesti piti. Hän pyysi minua jäljentämään ne hänelle, +samoin niihin kuuluvan käännöksen. Kotona minä olin ollut poikanen, +jota ei otettu ollenkaan lukuun, mutta nyt, kun toimekseni annettiin +niin tärkeitä tehtäviä, minä tunsin kohonneeni loistavaan asemaan. + +Sininen kirjoitusvihkoni oli jo mennyt menojansa, ja minä olin saanut +haltuuni kokonaisen sidotun päiväkirjan. Minä pidin nyt silmällä sitä, +että runoiluni esiintyi ulkonaisestikin kaikin puolin arvokkaassa +muodossa. Ei ollut kysymyksessä ainoastaan runojen kirjoittaminen, vaan +oli esiinnyttävä runoilijana omassa kuvittelussaankin. Bolpurissa +runoillessani minä senvuoksi mielelläni loikoilin nuoren kookospalmun +alla. Se tuntui minusta oikealta runolliselta asenteelta. Minä lepäsin +siinä karheassa nurmettomassa hiekassa päivän polttavassa helteessä ja +sepitin sotaista balladia "Kuningas Prithvin häviöstä". Sotaisen +henkensä runsaudesta huolimatta se ei voinut välttää varhaista +kuolemaa. Tuo sidottu laulujeni kirja on aikoja sitten seurannut +vanhempaa sisartansa, sinikantista vihkoani, lähettämättä minulle +osoitettansa. + +Me lähdimme Bolpurista, viivyimme lyhyen ajan Sahebgandzhissa, +Dinapurissa, Allahabadissa ja Khanpurissa ja saavuimme vihdoin +Amritsariin. + +Eräs matkalla sattunut tapaus on jäänyt mieleeni lähtemättömäksi. Juna +pysähtyi eräällä suurella asemalla. Junailija tuli tarkastamaan +matkalippujamme. Hän silmäili minua tutkivasti, ikäänkuin olisi hänen +mielessään ollut jokin epäily, jota hän ei tahtonut ilmaista. Hän +poistui ja palasi erään toisen virkailijan keralla. Molemmat +liikuskelivat hetkisen levottomina osastomme ovella ja lähtivät sitten +jälleen pois. Vihdoin saapui itse asemapäällikkö. Hän katseli puolta +matkalippuani ja kysyi sitten: + +"Eikö poika ole kahtatoista vuotta vanhempi?" + +"Ei", vastasi isäni. + +Minä olin silloin vasta yhdentoista vuoden ikäinen, mutta näytin +vanhemmalta. + +"Teidän tulee maksaa kokonainen matkalippu hänen puolestansa", sanoi +asemapäällikkö. + +Isäni silmät välkähtivät, kun hän sanaakaan virkkamatta veti esiin +setelin ja ojensi sen asemapäällikölle. Kun he sitten toivat isälleni +takaisin pientä rahaa, niin hän heitti sen halveksien heille takaisin +asemapäällikön itsensäkin hävetessä halpamaisen epäluulonsa +ilmautumista. + +Amritsarin kultainen temppeli muistuu mieleeni kuin unennäkö. Minä +seurasin isääni monena aamuna tuohon järven keskellä sijaitsevaan +sikhien _Gurudarbariin_. Siellä kaikuvat lakkaamatta pyhät +laulut. Palvojien joukossa istuessaan isäni toisinaan yhtyi +kiitoshymniin, ja heidän ilonsa siitä, että vieras otti osaa heidän +jumalanpalvelukseensa, ilmeni erittäin sydämellisenä; meillä oli +palatessamme mukanamme uhrilahjaksi annettua rintasokeria ja muita +makeisia. + +Eräänä päivänä isäni kutsui erään kuorolaulajan luoksemme ja kehoitti +häntä laulamaan muutamia pyhiä lauluja. Mies oli ylen tyytyväinen +saamaansa palkkioon. Seurauksena oli, että meidän täytyi ryhtyä +tehokkaasti itseämme puolustamaan -- niin ankara laulajien paljous näet +alkoi meitä ahdistaa. Havaittuaan talomme mahdottomaksi valloittaa he +ryhtyivät väijyskelemään meitä kaduilla. Aamukävelyllä ollessamme me +näimme tavan takaa sukeltavan esiin olkapäältä riippuvan _tamburan_, ja +olipa silloin mielemme niinkuin linnun, joka näkee pyssynsuun +suunnattuna itseänsä kohti. Aloimmepa siinä määrin varoa _tamburan_ +ääntä, että jo sen etäältä kuullessamme karkasimme pakoon ollenkaan +joutumatta sen lumoihin. + +Illan tullen isäni tavallisesti istui kuistikolla, puutarhan puolella. +Minut kutsuttiin hänelle laulamaan. Kuu on noussut, sen säteet, puiden +lomitse pujahdellen, lankeavat kuistikon permantoon. Minä laulan +_behaga_-sävelmää: + +"Elämän synkkyydessä kuljen kerallasi..." + +Isäni kuuntelee hartaasti, pää painuneena ja kädet ristiin laskettuina. +Tuo iltakohtaus on vieläkin eloisana mielessäni. + +Olen jo kertonut, kuinka isääni huvitti, kun hän Srikantha Babulta +kuuli ensimmäisistä yrityksistäni uskonnollisen hymnin alalla. +Myöhemmin minä sain täyden korvauksen. Erään _magh_-juhlamme aikana +laulettiin useita minun sepittämiäni hymnejä. Eräs niistä alkoi näin: + +"Ei näe silmä sinua, sa olet silmäterä..." + +Isäni makasi silloin sairaana Tshinsurassa. Hän kutsutti luoksensa +minut ja veljeni Dzhjotin, pyysi veljeäni säestämään minua kotiuruilla +ja kehoitti minua laulamaan hymnejäni, toisen toisensa jälkeen -- +muutamia niistä minun piti laulaa kahdestikin. Kun olin lopettanut, hän +virkkoi: + +"Jos maan kuningas ymmärtäisi kieltä ja osaisi oikein arvostaa +kirjallisuutta, niin hän epäilemättä palkitsisi runoilijaa. Koska ei +ole niin laita, täytynee minun se tehdä." Samalla hän ojensi minulle +maksuosoituksen. + +Isäni oli ottanut mukaansa eräitä Peter-Parley-kokoelman nidoksia +käyttääkseen niitä minua opettaessaan. Ensimmäiseksi hän valitsi +Benjamin Franklinin elämäkerran. Hän ajatteli, että sitä sopi lukea +kuin kertomuskirjaa ja että se oli samalla kertaa huvittava ja +opettava. Pian hän kumminkin havaitsi erehtyneensä. Benjamin Franklin +oli liian suuressa määrin liikemies. Hänen harkitsevan moraalinsa +ahdashenkisyys vaikutti isääni vastenmielisesti. Toisinaan Franklinin +varovainen käytännöllinen älykkyys sai hänet niin kärsimättömäksi, +ettei hän voinut pidättyä moittivasta arvostelusta. Aikaisemmin minä +olin askarrellut sanskritinkielen opinnoissa ainoastaan sikäli, että +olin opetellut ulkoa joitakin kieliopin sääntöjä. Isäni kävi kerallani +suoraa päätä toiseen sanskritin lukukirjaan antaen minun oppia +taivutusluokat lukemisen ohella. Bengalinopintoni olivat minulle nyt +suureksi hyödyksi.[15] Isäni kehoitti minua alun pitäen yrittämään +kirjoittaa jotakin sanskritinkielellä. Lukukirjasta oppimani +sanavaraston avulla minä rakensin valtavia yhdyssanoja sirotellen +säästelemättä hyväsointuisia m- ja n-äänteitä ja muuttaen siten +jumalien kielen varsin helvetilliseksi sekamelskaksi. Isäni ei +kumminkaan koskaan pilkannut minun uskaliaisuuttani. + +Sitten me luimme Proctorin _Yleistajuista tähtitiedettä_, jota isäni +selitti minulle helposti ymmärrettävällä englanninkielellä ja josta +minun oli sitten tehtävä selkoa bengalinkieltä käyttäen. + +Niiden kirjojen joukossa, jotka isä oli ottanut mukaan itseänsä varten, +herätti huomiotani kymmenen tai kaksitoista nidosta käsittävä laitos +Gibbonin Rooma-teosta. Se näytti minusta ylen ikävystyttävältä. "Minä, +joka olen vielä poikanen", mietin minä itsekseni, "joudun +auttamattomasti lukemaan paljon kirjoja vain siitä syystä, että minun +on pakko ne lukea. Mutta miksi viitsii täysi-ikäinen, jonka ei tarvitse +lukea, ellei tahdo, kiusata itseänsä sellaisella?" + + + + +15 + +HIMALAJAN VUORILLA + + +Me viivyimme suunnilleen kuukauden Amritsarissa ja lähdimme sitten +huhtikuun keskivaiheilla Dalhousie-vuorille. Himalaja kutsui minua niin +voimallisesti, että viimeiset Amritsarissa vietetyt päivät tuntuivat +kerrassaan loppumattomilta. + +Kun aloimme nousta vuoristoon, keveissä kantotuoleissa, niin +porrasmaisesti kohoavat vuorenrinteet olivat parhaillaan kevään +kukkaloistossa. Nautittuamme leipää ja maitoa me joka aamu lähdimme +liikkeelle, ja ennen auringonlaskua yövyimme seuraavaan majapaikkaan. +Katseeni ei löytänyt lepoa koko pitkän päivän kuluessa -- niin kovin +pelkäsin niiltä voivan jäädä jotakin havaitsematta. Milloin tie kääntyi +rotkoon ja taajenivat suurten puiden ryhmät, joiden varjosta vähäinen +vesiputous solisi alas -- ikäänkuin erakkomajan pieni tyttö, joka +leikkii mietiskelyynsä vaipuneiden harmaantuneiden viisaiden vaiheilla +ja laverrellen hypähtelee tummien sammalpeitteisten kallioiden yli -- +silloin _dzhampanin_ kantajat laskivat taakkansa maahan levätäkseen. +Miksi, ah miksi meidän täytyykään jättää sellaiset paikat taaksemme, +huokasi kaipaava sydämeni, miksi emme voi jäädä tänne ikiajoiksi? + +Ensimmäisen näkemisen suurena etuna on se, ettei mieli vielä tiedä +monien samanlaisten olevan tulossa. Tuon oivallettuansa tuo harkitseva +elin kohta alkaa käytellä tarkkaavaisuuttansa säästeliäästi. Ainoastaan +siinä tapauksessa, että pitää jotakin harvinaisena, se antaa arvoa +kitsastelematta. Senvuoksi minä Kalkuttan katuja astellessani toisinaan +kuvittelen olevani vieras, ja vasta silloin minä havaitsen, kuinka +paljon on nähtävää siinä, mikä tarkkaavaisuuden lauetessa jää +havaitsematta. Sellaisen todellisen näkemisen nälkä se ajaa ihmisiä +vieraisiin maihin. + +Isäni jätti pienen rahalippaansa minun huostaani. Hänellä ei ollut +minkäänlaista aihetta ajatella, että minä olin soveliain henkilö +vartioimaan niitä melkoisia rahasummia, jotka hänellä siinä oli +matkakustannuksia varten. Hän tiesi varmaan, että ne olisivat olleet +paremmassa tallessa, jos hän jätti ne palvelijalleen Kishorille. +Niinpä voinkin vain otaksua hänen halunneen kasvattaa minua +velvollisuudentuntoon. Eräänä päivänä, majapaikkaan tultuamme, minä +unohdin antaa sen hänelle ja jätin sen pöydälle. Siitä sain vakavat +nuhteet. + +Joka kerta, kun saavuimme majapaikkaan, isäni käski tuoda istuimia +rakennuksen edustalle, ja siinä me sitten istuimme. Hämärän tullen +tähdet syttyivät ja hohtelivat ihmeen loistavina läpi kuulaan +vuori-ilman, ja isäni osoitti minulle tähtikuvioita tai selitteli +tähtitieteellisiä asioita. + +Se rakennus, johon Bakrotassa pysähdyimme, sijaitsi vuoren korkeimmalla +huipulla. Vaikka olikin jo toukokuu tulossa, oli siellä ylhäällä vielä +purevan kylmä, niin ettei talven routa ollut sulanut vuoren rinteiltä. + +Isäni salli minun sielläkin vapaasti vaellella. Vähän matkan päässä +rakennuksen alapuolella oli laaja vuorenulkonema, taajan deodarmetsän +peittämä. Minä uskaltauduin tuohon erämaahan yksinäni, vuorisauva +kädessäni. Nuo majesteetilliset metsän puut, jotka valtavine +varjoinensa kohosivat jättiläisten tavoin edessäni -- kuinka +suunnattoman pitkän elämän ne olivatkaan eläneet halki vuosisatojen! Ja +siitä huolimatta tämä eilispäivän poikanen hiiviskeli rankaisematta +niiden runkojen välitse. Niiden varjoon astuessani minusta tuntui +siltä, kuin olisin joutunut jonkin alkumaailman jättiläisliskon +välittömään läheisyyteen ja nähnyt sen suomujen välkehtivän +lehväpeitteisen mullan valoja varjoleikissä. + +Minun huoneeni oli rakennuksen toisessa päässä. Vuoteessani maaten minä +voin nähdä verhottomista ikkunoista kaukaisten vuorenhuippujen himmeän +hohtelun tähtien valossa. Toisinaan -- en tiedä mihin aikaan -- minä +puolittain havahduin ja näin isäni, punaiseen hartiahuiviin +kääriytyneenä, sytytetty lamppu kädessään, hiljaa astelevan ohitseni +lasikuistikolle, missä hän istui hartausharjoituksissaan. Nukuttuani +vielä vähän aikaa minä havaitsin hänen seisovan vuoteeni vieressä; hän +ravisteli minut hereille ennen yöpimeän hälvenemistä. Oli tullut hetki, +jolloin minun piti painaa muistiini sanskritin taivutusluokkia. Kamala +talvinen herääminen vuoteen hyväilevässä lämmössä! Auringon noustua, +kun isäni oli päättänyt aamurukouksensa, me nautimme yhdessä +maitoaamiaisemme, ja sitten seurasi toinen hartaushetki, jonka +kestäessä hän lauloi Upanishadien säkeistöjä minun seisoessani hänen +vierellänsä. Sitten me lähdimme kävelyretkelle. Mutta kuinkapa olisin +kyennyt pysyttelemään hänen rinnallansa? Moni täysikasvuinenkaan ei +siihen pystynyt! Niinpä minä tavallisesti vähän ajan kuluttua luovuin +yrityksestä ja kapusin jotakin oikopolkua pitkin takaisin kotiin. + +Kun isäni oli palannut, niin minulla oli englannintunti. Kello kymmenen +jälkeen seurasi kylpy jääkylmässä vedessä; ei auttanut ollenkaan pyytää +palvelijaa ilman isäni lupaa kaatamaan siihen saavillisen kuumaa. Minua +rohkaistakseen isäni kertoi minulle niistä sietämättömän kylmistä +kylvyistä, joita hän oli nuoremmalla iällänsä kestänyt. + +Toisena kiusana oli maidon juominen. Isäni piti maidosta ja voi juoda +sitä suuret määrät. Mutta miten lieneekään ollut laita: eikö tuo +ominaisuus ollut siirtynyt perintönä minuun, vai olivatko ne +epäedulliset olosuhteet, joista edellä kerroin, asiaan vaikuttaneet -- +missään tapauksessa minä en ollenkaan voinut maitoon mielistyä. +Onnettomuudeksi me nautimme ateriamme yhdessä, joten minun oli +vedottava palvelijain armeliaisuuteen. Heidän inhimillistä hyvyyttänsä +(tai heikkouttansa) sain kiittää siitä, että maljani oli suurimmalta +osalta vaahtoa täynnä. + +Päivällisen jälkeen minulla oli jälleen oppitunteja. Mutta se oli +liikaa lihalleni ja verelleni. Surkeasti lyhennetty aamu-uneni kosti +kuin kostikin itsensä: minä vaivuin auttamattomaan unenhorrokseen. +Mutta jos isäni armahti minun vaikeata tilaani ja päästi minut +menemään, niin samassa jo olin vapaa uneliaisuudestani. Sitten ei muuta +kuin: heipä hei ja vuorille! + +Minä kuljin usein sauva kädessäni huipulta toiselle isäni ollenkaan +estelemättä. Kokemuksenani on, että hän ikänsä kaiken vältti meidän +riippumattomuutemme rajoittamista. Minä olen monesti sanonut tai tehnyt +sellaista, mikä ei häntä miellyttänyt ja mitä hän moittikin, ja hän +olisi yhdellä ainoalla sanalla voinut saada minut taukoamaan, mutta hän +odotti mieluummin, kunnes estävä toiminto johtui minun omasta +olemuksestani. Hänelle ei riittänyt se, että me vain passiivisesti +omaksuimme sen, mikä on oikeata ja soveliasta, hänen toivonansa oli, +että oppisimme sydämestämme rakastamaan totuutta, koska hän tiesi, että +pelkkä rakkaudeton suostuminen on arvotonta. Hän tiesi myös, että +totuuden voi jälleen löytää, vaikka onkin siitä harhautunut, mutta että +se jää ehdottomasti saavuttamatta, jos se omaksutaan pakollisesti tai +sokeasti ulkoapäin. + +Minä olin varhaisessa lapsuudessani kuvitellut, kuinka mainiota olisi, +jos pääsisi härkävaunuissa matkustamaan suurta valtamaantietä aina +Peshavariin saakka. Kukaan muu ei suunnitelmaani kannattanut, ja +käytännölliseltä kannalta siinä epäilemättä olikin paljon +muistuttamista. Mutta kun sitten mainitsin siitä isälleni, niin hän +piti sitä mainiona ajatuksena -- eihän rautateitse matkustamisesta +kannattanut puhuakaan! Samassa hän jo alkoi minulle kertoa omista +seikkailunomaisista vaelluksistansa, jalkaisin ja ratsain +suoritetuista. Minkäänlaisesta vaivalloisuudesta tai vaarallisuudesta +hän ei tietänyt mitään sanoa. + +Erään toisen kerran, kun minut oli vast'ikään nimitetty Adi Brahma +Samadzhin sihteeriksi, minä lähdin isäni luo hänen asuntoonsa Park +Streetin varrella ja huomautin hänelle olevan mielestäni väärin, että +yksin bramaanit saivat johtaa jumalanpalvelusta toisten kastien ollessa +suljetut pois siitä tehtävästä. Hän antoi minulle arvelematta luvan +korjata asiaa, jos siihen kykenin. Mutta kun olin saanut vallan, minä +huomasin, ettei minulla ollut riittävää kykyä. Minä osasin keksiä +puutteellisuuksia, mutta en pystynyt luomaan täydellisyyttä! Missä +olivat tarvittavat miehet? Oliko minussa voimaa kiinnittämään itseeni +oikean miehen? Oliko minulla kykyä rakentaa uudestaan se, mitä aioin +särkeä? Jonkinlainen muoto on parempi kuin ei mikään, kunnes oikea mies +löytyy -- tuo tuntui minusta olevan isäni katsantokanta olevissa +oloissa. Hän ei kumminkaan hetkeäkään yrittänyt lannistaa rohkeuttani +viittaamalla vaikeuksiin. + +Samoinkuin hän salli minun vaeltaa vuoristossa mielin määrin, samoin +hän jätti asiakseni valita vapaasti itselleni tien, jonka ajattelin +johtavan totuuteen. Hän ei säikkynyt sitä vaaraa, että voisin erehtyä, +eikä pitänyt peloittavana minua kohtaavien surujen mahdollisuutta. Hän +näytti esikuvaa eikä rankaisevaa raippaa. + +Minä kerroin isälleni paljon kotoisista oloista. Kun sain kirjeen +joltakulta kotona-olijalta, kiiruhdin näyttämään sitä hänelle. Uskon +tosiaankin siten ilmaisseeni hänelle paljon sellaista, mitä hän ei +olisi saanut kuulla keneltäkään muulta. Isäni puolestaan salli minun +lukea niitä kirjeitä, joita hän sai vanhemmilta veljiltäni. Siten hän +opetti minulle, kuinka minun oli hänelle kirjoittaminen; hän näet ei +suinkaan vähäksynyt ulkonaisia muotoja ja menoja. + +Muistuu mieleeni, kuinka toinen veljeni eräässä kirjeessään hieman +sanskritinsekaisella kielellä valitti, että hänen täytyi raataa itsensä +kuoliaaksi velvollisuuksiensa suorittamiseen kytkettynä. Isäni kehoitti +minua selittämään sellaista tuntoa. Minä tein sen omalla tavallani, +mutta hän arveli toisenlaista selitystä paremmaksi. Omahyväisyyteni +yllytti minua pysymään kannallani ja puolustamaan sitä laveasti häntä +vastaan. Joku toinen olisi saanut minut nuhdellen vaikenemaan, mutta +isäni kuunteli kärsivällisesti loppuun asti ja pyrki osoittamaan oman +katsantokantansa oikeutusta. + +Toisinaan isäni kertoi minulle hupaisia juttuja. Hän tiesi monta +tarinaa oman aikansa kultaisesta nuorisosta. Siihen kuuluivat muiden +muassa ne hienostelijat, joiden herkälle iholle Dakkan muslimin +kirjailtu reunus oli liian karkea, joten oli joitakin aikoja +hienoimpana muotina käyttää musliinia, josta oli reunus repäisty irti. + +Eräs tarina, jonka kuulin isältäni ensi kerran, huvitti minua +erinomaisesti. Siinä oli puhe maidonmyyjästä, jonka luultiin ohentavan +maitoansa veden avulla. Eräs hänen asiakkaistansa toimitti yhä useampia +henkilöitä tarkastamaan hänen lypsyänsä, ja mitä suuremmaksi +tarkastajien lukumäärä kasvoi, sitä sinisemmäksi muuttui neste, kunnes +vihdoin, asiakkaan itsensä saapuessa hänen luoksensa, maitomies +selitti, että jos oli tyydytettävä vieläkin useampia tarkastajia, niin +maito kelpaisi lopulta enintään kaloille! + +Kun olin siten viettänyt muutamia kuukausia isäni seurassa, niin hän +lähetti palvelijansa Kishorin kuljettamaan minua takaisin kotiin. + + + + +16 + +KOTIINPALUU + + +Minua vanginneen ankaran hoitovallan kahleet olivat lopullisesti +katkenneet, kun olin kotoa lähtenyt. Palatessani minä pääsin +oikeuksiini. Minut oli syrjäytetty kauan nimenomaan siitä syystä, että +olin ollut aina läsnä; nyt, kun olin ollut poissa näkyvistä, minut +otettiin huomioon. + +Jo paluumatkalla sain kokea ylenneen arvoni esimakua. Yksin matkoilla, +palvelija mukanani, terveyttä ja vilkkautta uhkuen ja kullalla +kirjailtu lakki päässäni minä pistin kaikkien silmiin, ja kaikki +englantilaiset, jotka junassa kohtasin, osoittivat minulle melkoista +huomiota. + +Kotiin saapuessani en palannut ainoastaan matkaltani, vaan siirryin +sitäpaitsi karkoituspaikastani palvelijoiden asumuksesta varsinaiseen +olopiiriini sisäsuojiin. Kun perhe kokoontui äitini huoneeseen, niin +minä pääsin joka kerta kunniasijalle. Ja talomme silloinen nuorin +morsian tuhlasi minulle tuhlaamalla rakkautta ja kunnioitusta. + +Varhaisessa lapsuudessa naisen huolenpito yleensä tulee osaksemme +pyytämättä, ja koska se on välttämätön samoinkuin valo ja ilma, niin se +otetaan vastaankin ilman mitään tietoista kiitollisuutta -- kasvava +lapsi osoittaa pikemmin useasti taipumusta vapautumaan naisellisen +huolenpidon verkosta. Mutta se onneton olento, jolta tuo aikanansa +puuttuu, jää tosiaankin paljoa vaille. Sellainen oli ollut minun +valitettava osani. Kun siis palvelijoiden parissa kasvettuani yht'äkkiä +sain osakseni runsaat määrät naisellista hellyyttä, en suinkaan voinut +suhtautua siihen tunteettomasti. + +Siihen aikaan, jolloin sisäsuojat olivat vielä saavuttamattomissani, ne +muodostivat kuvitelmieni kultalan. Zenana, joka ulkonaisessa +katsannossa on vankeuden paikka, oli minulle kaiken vapauden tyyssija. +Siellä ei ollut koulua enempää kuin opettajiakaan, eikä kenenkään +näyttänyt olevan tarvis tehdä mitään, mitä ei halunnut. Sen eristetyssä +joutilaisuudessa oli jotakin salaperäistä; siellä sai leikkiä ja +toimitella mitä mieli, tarvitsematta tehdä kenellekään tiliä +puuhistansa. Tuon havaitsin varsinkin nuorimmasta sisarestani, joka +tosin oli mukana mestari Nilkamalin opetustunneilla, mutta jota +kohdeltiin aivan samoin, suorittipa hän tehtävänsä hyvin tai huonosti. +Kun me sitten kymmenen tienoissa kiireesti nautimme aamiaisemme +ehtiäksemme ajoissa kouluun, niin hän lähti huoletonna omille teillensä +palmikon hartioilla heilahdellessa ja meidän tuntiessamme polttavaa +kateudentuskaa. + +Kun sitten uusi morsian, kultaisin kaulahelyin kaunistettuna, saapui +taloomme, niin sisäsuojat kävivät entistä salaperäisemmiksi. Hän, joka +tuli muualta ja kumminkin kuului meidän joukkoomme, veti minua +ihmeellisesti puoleensa -- minä tunsin polttavaa halua päästä hänen +ystäväksensä. Mutta kun sitten monien juonien avulla onnistuin +pääsemään hänen läheisyyteensä, niin nuorin sisareni huiskaisi minut +pois huutamalla: "Mitä te pojat täällä teette? Korjaudu täältä ulos." +Pettymykseen liittyvä loukkaus viilsi mieltäni syvälti. Heidän +huoneittensa lasiovien läpi voi nähdä kaikenlaisia eriskummaisia leluja +-- posliini- ja lasiteoksia -- jotka olivat upeasti koristellut ja +väritetyt. Meitä ei pidetty mahdollisina eikä kelvollisina niitä edes +koskettamaan, vielä vähemmin rohkenimme ajatellakaan pyytää jotakin +niistä saadaksemme sillä leikkiä. Kaikesta huolimatta nuo meille +pojille oudot ja ihmeelliset esineet osaltansa loivat sisäsuojien +houkuttelevaan tenhoon vielä erikoista viehätystä. + +Toistuvien torjumisten nojalla minua siten pidettiin loitolla. +Samoinkuin ulkoinen maailma oli sisäinenkin minulle saavuttamaton. +Siitä syystä ilmenivät minun kuitenkin siitä saamani vaikutelmat +kuvankaltaisina. + +Kello käy kymmenettä illalla, Aghor Babu on päättänyt opetustuntinsa, +ja minä vetäydyn sisään mennäkseni levolle. Pitkässä, uudinten +himmentämässä käytävässä, joka johtaa ulkosuojista sisempiin, riippuu +heikosti liekehtivä lamppu. Tuon käytävän päässä on neljä tai viisi +porrasaskelmaa, joihin valo ei enää ulotu, ja niitä pitkin minä pääsen +sisäpihaa kiertävälle parvekkeelle. Itäiseltä taivaalta lankee kuutamon +juova parvekkeen länsikulmaan jättäen muut osat pimeän peittoon. Tuossa +valoläikässä istuvat palvelustytöt likelle toisiansa kerääntyneinä, +punovat puuvillan jätteitä lampunsydämiksi ja juttelevat hillityin +äänin kotikylistänsä. Moni sellainen kuva on painunut lähtemättömäksi +mieleeni. + +Illallisen jälkeen me pesemme kuistikolla jalkamme ja kätemme, +ennenkuin laskeudumme avaraan vuoteeseemme. Sitten tulee joku +hoitajistamme, Tinkari tai Sankari, istuutuu vuoteemme pääpuoleen ja +alkaa hiljaisin äänin kertoella tarinaa prinssistä, joka matkustaa +matkustamistaan halki aution suomaan, ja kun tarina päättyy, niin +huoneessa vallitsee hiljaisuus. Kasvot seinään päin käännettyinä minä +tuijottelen niitä tummia ja vaaleita täpliä, joita on seinään syntynyt +laastituksen paikoitellen irtauduttua ja jotka vain hämärästi +häämöttävät himmeässä valossa. Uneen vaipuessani minä loihdin ne +monenlaisiksi haaveellisiksi kuvioiksi. Toisinaan minä kuulen keskellä +yötä unenhorrokseeni yövartijan huudon. Vanha Svarup se siellä kiertää +parvekkeelta toiselle. + +Sitten tuli uusi asioiden järjestys, jonka vallitessa kuvitelmieni +tuntematon tarumaa soi minulle mitä runsaimmassa määrässä sen +vastaanoton, jota olin kaiken aikaa hartaasti ikävöinyt. Se, minkä +oikeastaan olisi pitänyt tulla osakseni päivä päivältä, korvattiin +minulle nyt yht'äkkiä kaikkine suorittamatta jääneine erinensä. +Tunnustan mielelläni, että päätäni hieman pyörrytti. + +Pieni matkamies oli matkojensa historiaa tulvillaan, ja jokaisen +toiston jännitys sai kertoman yhä irrallisemmaksi, kunnes se ei enää +ollenkaan vastannut tosiasioita. Kuten kaikki muukin, menettää +tarinakin tuoreutensa, ja samalla joutuu myöskin kertojan kunnianloiste +kärsimään. Siitä syystä hänen on pakko joka kerta käytellä uusia värejä +saadakseen sen säilymään vereksenä. + +Vuoristosta palattuani minä olin tärkein puhuja siinä seurassa, joka +iltaisin kokoontui äitini ympärille kattotasanteelle. Äidin silmissä +saavutettava maine on yhtä houkutteleva kuin helposti voitettu. Kun +Normaalikoulua käydessäni ensi kerran keksin oppikirjastani sen tiedon, +että aurinko on satoja ja tuhansia kertoja suurempi kuin maa, niin minä +kerroin sen kohta äidille. Sen piti todistaa, että se, mikä näyttää +pieneltä, voi todellisuudessa olla melkoisen suuri. Minulla oli myös +tapana esittää hänelle runojen katkelmia, joita oli käytetty +esimerkkeinä bengalin kieliopin erinäisissä luvuissa. Nyt minä esitin +hänen iltakokouksissaan niitä tähtitieteellisiä makupaloja, joita olin +Proctorista poiminut. + +Isäni palvelija Kishori oli joitakin aikoja kuulunut runolaulajiin, +jotka esittivät vanhoja eepillisiä runoelmia Dasaratin helisevin +säkein. Kun olimme vuoristossa toistemme seurassa, hän sanoi minulle +usein: "Kuulehan, veljyeni,[16] jos sinä olisit ollut joukossamme, niin +olisimmepa saaneet aikaan loistavan esitystilaisuuden." Tuosta koitui +mieleeni houkutteleva kuva: kuinka minä olin laulajapoikana kulkemassa +paikasta toiseen, lausuen ja laulaen. Minä olin oppinut useita hänen +ohjelmistoonsa kuuluvia lauluja, ja saavuttivatpa ne suurempaakin +suosiota kuin auringon fotosfääriä ja Saturnuksen monia kuita koskevat +juttuni. + +Voimallisimman vaikutuksen teki äitiini kuitenkin se saavutukseni, että +minä, sisäsuojien muiden asukkaitten täytyessä tyytyä lukemaan +Ramajanaa Krittivasan bengalinkielisenä käännöksenä, olin isäni kanssa +tutkinut itsensä Maharshi Valmikin alkuteosta sanskritsäkeineen +päivineen. "Luehan minulle hieman tuota Ramajanaa, ole hyvä!" virkkoi +äiti, uutisen johdosta ikihyväksi ilahtuneena. + +Valitettavasti rajoittuivat Valmikin-lukuni sanskritinlukukirjaan +sisältyvään lyhyeen otteeseen, jota en ollut sitäkään vielä saanut +täysin vallittaviini. Kun sitä nyt uudelleen tarkastelin, havaitsin +vielä, että muistini minua petteli ja että paljon siitä, minkä olin +luullut osaavani, oli käynyt minulle hämyiseksi. Minä en kumminkaan +rohjennut puolustella itseäni sanomalla "Olen sen unohtanut", kun äiti +jännittyneenä odotti poikansa ihmeellisten kykyjen näytettä. +Esityksessä, johon sitten ryhdyin, epäilemättä ilmeni suurta +eroavaisuutta Valmikin tarkoitusten ja minun tulkintani välillä. Tuo +hyväsydäminen viisas taivaallisella istuimellaan on kuitenkin varmaan +antanut anteeksi poikaselle, joka uhkarohkeasti pyrki saavuttamaan +äitinsä hyväksymisen kunniaa -- mutta toisin on varmaan laita +Madhusudanin, kopeuden kukistajan. + +Äitini, joka ei kyennyt salaamaan erinomaisen sankaritekoni aiheuttamaa +iloa, tahtoi saada toisetkin saman ihastuksen valtoihin. "Sinun pitää +se lukea Dvidzhendralle (vanhimmalle veljelleni)", virkkoi hän. + +"Siinäpä nyt ollaan!" mietin minä koettaen keksiä kaikkia mahdollisia +verukkeita; mutta äitini ei ottanut mitään niistä kuulevaan korvaansa. +Hän kutsutti veljeni Dvidzhendran ja huusi hänelle kohta hänen +huoneeseen astuessaan: "Kuulehan, kuinka Rabi lukee Valmikin Ramajanaa; +hän suorittaa sen mainiosti!" + +Ei auttanut; se oli tehtävä! Mutta Madhusudan armahti minua ja +päästi minut menemään annettuaan minun sitä ennen hieman kokea +kopeutta-masentavaa voimaansa. Veljeni oli varmaan kutsuttu kesken +kiireisten kirjallisten töiden. Hän ei näyttänyt ollenkaan haluavan +kuunnella minun käännöstäni sanskritista bengaliin, vaan kuunteli, +kuinka luin muutamia säkeitä, virkkoi: "Hyvinhän se luonnistuu", ja +lähti pois. + +Ylennyttyäni sisäsuojien asukkaaksi minä tunsin sitä vaikeammaksi +ryhtyä jatkamaan kouluelämääni. Minä turvauduin jos jonkinlaisiin +verukkeisiin päästäkseni Bengalin akademiasta. Sitten minua yritettiin +lähettää St. Xaverin lähetyskouluun. Mutta tulos oli sama. Muutamien +kiihkeiden yritysten jälkeen veljeni luopuivat kaikista toiveista +minuun nähden -- lakkasivatpa minua sättimästäkin. Vanhin sisareni +virkkoi eräänä päivänä: "Me toivoimme kaikin, että Rahista tulisi mies, +mutta hän on mitä pahimmin pettänyt toiveemme." Minä tunsin, että +sosiaalinen arvoni oli nimenomaisesti vähenemässä, mutta en voinut +sittenkään suostua lähtemään koulun iankaikkiseen polkumyllyyn, josta +oli karkoitettu kaikki kauneus ja elämä. Se tuntui minusta sairaalan ja +vankilan kaamealta yhdistelmältä. + +St. Xaverin koulusta minulla on vieläkin eräs arvokas muistelo eloisana +mielessäni: sen opettajien muisto. He tosin eivät olleet kaikki yhtä +eteviä. Varsinkaan niissä, jotka meidän luokkaamme opettivat, en voinut +huomata minkäänlaista henkeen kohdistuvaa kunnioitusta. He eivät +millään muotoa eronneet opetuskoneiden tavoin toimivista +koulumestareista. Sellainen kasvatuskone on armottoman voimallinen: kun +siihen vielä liitetään ulkonaisen uskonnollisuuden mylly, niin nuorten +ihmisten sydämet epäilemättä murskautuvat. Sellainen jauhinmylly oli +St. Xaverin mylly. Mutta kuten jo sanoin, minulla on sieltä muisto, +joka koroittaa sen opettajien minuun tekemän vaikutuksen ihanteelliseen +tasoon. + +Se on pater De Penerandan muisto. Hän oli erittäin vähän kanssamme +tekemisissä -- mikäli muistan, oli hän vain joitakin aikoja erään +opettajamme sijaisena. Hän oli espanjalainen, ja englanninkielen +käyttäminen näytti tuottavan hänelle vaikeuksia. Siitä lienee johtunut, +etteivät pojat paljoakaan välittäneet hänen lausumistansa. Minusta +näytti siltä, että oppilaiden tarkkaamattomuus häntä loukkasi, mutta +hän sieti sen kärsivällisesti päivästä toiseen. Minä tunsin jostakin +selvittämättömästä syystä suurta myötätuntoa häntä kohtaan. Hänen +piirteensä eivät olleet kauniit, mutta hänen kasvonsa vetivät minua +omituisesti puoleensa. Aina kun häntä katselin, minusta näytti siltä, +kuin hänen henkensä olisi ollut rukoukseen vaipuneena; syvä rauha +näytti vallitsevan koko hänen olemuksessaan. + +Meillä oli puoli tuntia kirjallisia töitä varten. Sinä aikana, kynä +kädessä istuessani, minä tavallisesti kävin hajamieliseksi, ja +ajatukseni vaeltelivat omilla teillänsä. Eräänä päivänä pater De +Peneranda oli luokkamme valvojana. Hän asteli edestakaisin penkkiemme +takana. Hän lienee jo useita kertoja havainnut, ettei kynäni ollenkaan +liikkunut. Yht'äkkiä hän pysähtyi taakseni, kumartui puoleeni, laski +kätensä olalleni ja kysyi leppoisasti: "Etkö voi hyvin, Tagre?" Se oli +pelkkä koruton kysymys, mutta enpä ole voinut sitä milloinkaan +unhottaa. En tiedä, miten lienee ollut toisten poikien laita, mutta +minä tunsin hänessä piilevän suuren sielun, ja vielä nytkin näyttää +siltä, kuin muisteloni avaisi minulle pääsyn hiljaiseen Jumalan +temppeliin. + +Siellä oli vielä toinenkin pater, josta kaikki pojat pitivät. Hän oli +pater Henrik. Hän opetti ylempiä luokkia, joten minä tuskin jouduin +häntä tuntemaan. Mutta erään seikan minä hänestä vielä muistan. Hän +osasi bengalmkieltä. Kerran hän kehoitti Niradaa, erästä luokkansa +poikaa, selittämään nimensä kielellistä johtoa. Nirada[17]-parka oli +siihen asti suhtautunut itseensä mitä huolettomimmin -- varsinkaan +nimen kielellinen johtuminen ei ollut milloinkaan vähimmässäkään +määrässä häirinnyt hänen mielensä rauhaa, joten hän oli kerrassaan +valmistumaton tuohon kysymykseen vastaamaan. Mutta koska sanakirjassa +on riittämään asti vaikeasti tajuttavia ja tuntemattomia sanoja, olisi +ollut naurettavaa kompastua omaan nimeensä, yhtä naurettavaa kuin +joutua omien rattaittensa pyöriin, joten Nirada vastasi sävähtämättä: +"_Ni_ -- privatiivipartikkeli, _rod_ -- päivänsäteitä; siis Nirod: se, +mikä saa aikaan päivänsäteiden puuttumisen!" + + + + +17 + +OPINTOJA KOTOSALLA + + +Gjan Babu, oppineen Vedantavagisin poika, oli nyt kotiopettajanamme. +Havaitessaan, ettei kyennyt herättämään minussa koulukurssiin +kohdistuvaa mielenkiintoa, hän luopui toivottomista yrityksistänsä ja +koetteli toisenlaista menetelmää. Hän luki kanssani Kalidasan +_Sodanjumalan syntymän_ kääntäen sen minulle säe säkeeltä. Hän +luki minulle myös _Macbethin_, ja kun oli selittänyt tekstin +bengalinkielellä, ei päästänyt minua, ennenkuin olin muuntanut päivän +tehtävän bengalinkieliseksi runoksi. Siten hän sai minut kääntämään +koko näytelmän. Onneksi tuo käännös on hävinnyt, joten minun _karmani_ +on ainakin siitä taakasta vapaa. + +Oppineen Ramsarvasvan asiana oli pitää huolta sanskritintaitoni +kohentumisesta. Hänkin havaitsi toivottomaksi opettaa minulle +kielioppia, luopui siitä ajatuksesta ja luki sensijaan kerallani +_Sakuntalaa_. Eräänä päivänä hänen mieleensä johtui näyttää minun +_Macbeth_-käännöstäni oppineelle Vidjasagarille, jonka luo hän minut +kuljetti. + +Radzhkrisna Mukherdzhi oli parhaillaan hänen luonansa. Sydämeni tykytti +valtavasti, kun astuin suuren oppineen työhuoneeseen, joka oli täynnä +kirjoja; hänen ankarat kasvonsa eivät nekään rohkeuttani lisänneet. +Mutta koska tämä oli ensimmäinen käyntini niin mainion miehen luona, +minä halusin mitä hartaimmin suoriutua asiasta kaikella kunnialla. +Luulenpa, että minulla kotiin palatessani oli hieman syytä innostuksen +puuskaani. Radzhkrisna Babu muuten vain kehoitti minua pitämään tarkoin +huolta siitä, että noitien lausumat kieleltään ja runomitaltaan +selvästi eroaisivat toisten, inhimillisten henkilöiden lausumista. + +Minun poikaiälläni bengalilainen kirjallisuus oli vielä laihanlainen, +ja minä lienen ahminut kaikki silloin saatavissa olevat luettavat ja +luettaviksi kelpaamattomat kirjat. Varsinaista nuorisonkirjallisuutta +ei silloin vielä ollut olemassa, mutta minä olen varma siitä, ettei +minulle siitä seikasta harmia koitunut. Se mehuton liuos, joksi +kirjallinen nektari nykyjään nuorisoa varten ohennetaan, ottaa tosin +täysin huomioon heidän lapsellisuutensa, mutta ei ollenkaan sitä +seikkaa, että nuoret lukijat ovat kehitysiässä olevia ihmisiä. Lasten +kirjain tulisi olla sellaisia, että lapset niitä osaksi ymmärtävät, +osaksi eivät. Me luimme lapsuutemme aikana kaikki käsiimme sattuneet +kirjat alusta loppuun asti; se, mitä ymmärsimme, mutta myös se, mitä +emme ymmärtäneet, jäi meihin vaikuttamaan. Sillä tavalla vaikuttaa +lapsen mieleen maailma itse. Lapsi omaksuu omaksensa mitä ymmärtää, +mutta se, mitä hän ei ymmärrä, johtaa häntä askelen eteenpäin. + +Dinabandhu Mitran satiirien ilmestyessä minä en vielä ollut ehtinyt +siihen ikäkauteen, jonka luettaviksi ne soveltuvat. Eräällä +sukulaisnaisella oli kirja, mutta hartaimmatkaan pyyntöni eivät voineet +taivuttaa häntä jättämään sitä luettavakseni. Hän piti sitä aina +lukittujen ovien takana. Kirjan saavuttamattomuus teki sen minulle +sitäkin halutummaksi, ja minä vannoin sen vielä kerran lukevani. + +Eräänä ehtoopäivänä kirjan omistaja pelasi korttia ja oli heittänyt +olkapäänsä yli sen _sarinsa_ kulman, jossa hän avaimiansa säilytti. +Minä en ollut milloinkaan korteista välittänyt, enpä voinut koko peliä +sietää. Mutta sinä päivänä osoittamastani käytöksestä tuota tuskin +olisi voinut havaita, siinä määrin viehättynyt minä olin heidän +peliinsä. Vihdoin, toisen puolueen ollessa saavutettavan voiton +jännityksessä, minä käytin hyväkseni otollista hetkeä ja aloin aukaista +solmua, jossa avaimet piilivät. Minä olin taitamaton ja toimin +sitäpaitsi kiihtyneenä liian kiireesti, joten minut yllätettiin. +_Sarin_ ja avainten omistaja veti hymyillen solmitun kulman +olkapäältänsä ja otti avaimet syliinsä jatkaen samalla peliänsä. + +Sitten minä keksin sotajuonen. Tätini nautti mielellään beteliä, ja +minä kiiruhdin asettamaan sitä hänen saataviinsa. Niin ollen hänen oli +pakko myöhemmin nousta sylkeäkseen suustansa pureksimansa betelin, ja +hänen niin tehdessään avaimet putosivat hänen sylistänsä ja joutuivat +jälleen olan yli heitetyiksi. Tällä kertaa varkaus onnistui, syyllinen +meni menojansa, ja kirja tuli luetuksi! Sen omistaja yritti minua +nuhdella, mutta yritys ei menestynyt, sillä me nauroimme molemmin +katketaksemme. + +Tri Radzhendrahal Mitra julkaisi sekalaissisältöistä kuukauskirjaa. +Kolmannella veljelläni oli kirjahyllyssään sidottu vuosikerta. Minun +onnistui saada nidos haltuuni, ja muistan varsin hyvin, millaista +nautintoa tunsin, kun sitä luin ja yhä uudelleen luin. Minä vietin +monta keskipäivän hetkeä maaten selälläni vuoteessani ja pidellen +rinnallani tuota suurta nidosta, joka kertoi minulle Narvhalista, +vanhojen kadien merkillisistä tuomioista tai Krishna-Kumarin +romanttisista kohtaloista. + +Miksi meillä ei nykyjään ole sellaisia aikakauslehtiä? Meillä on +toisaalta filosofisia ja tieteellisiä kirjoitelmia, toisaalta mauttomia +romaaneja ja matkakertomuksia, mutta ei yhtäkään sellaista vaatimatonta +aikakauslehteä, jota jokainen tavallinen ihminen voisi nautinnoksensa +lukea -- kuten ovat esim. "Chambers's Journal" tai "Strand" Englannissa +-- joka tarjoaa tavalliselle lukijalle yksinkertaista, mutta +kelvollista ravintoa ja josta on mahdollisimman suuri hyöty +mahdollisimman lukuisille ihmisille. + +Minä tutustuin nuorella iälläni erääseen toiseenkin aikakautiseen +julkaisuun. Sen nimenä oli _Abodhabandhu_ (Tietämättömän ystävä). Minä +löysin muutamia sen numeroita vanhimman veljeni kirjastosta ja ahmin +niitä päivän toisensa jälkeen istuen hänen eteläparvekkeen puolella +sijaitsevan työhuoneensa kynnyksellä. Tämän aikakauslehden sivuilla +minä ensi kerran tutustuin Viharilal Tshakravartin runoihin. Hänen +runoelmansa vaikuttivat minuun voimallisemmin kuin mitkään muut siihen +aikaan lukemani. Hänen lyriikkansa koruttomat huilunäänet herättivät +mielessäni vainioiden ja metsäniittyjen musiikkia. + +Saman aikakauslehden sivuille minä vuodatin monta kyyneltä lukiessani +Paulin ja Virginian tarinan pateettista käännöstä. Ihmeellinen meri, +tuulen häilyttelemät kookospalmulehdot rannikolla ja taampana rinteillä +hilpeästi leikkivät vuorikauriit -- millaisen mieltävirkistävän +kangastuksen ne loivatkaan kalkuttalaiselle kattotasanteelle! Ja ah, +millainen merkillinen asia olikaan se romanttinen lemmenleikki, joka +tapahtui tuon yksinäisen saaren metsäpoluilla, osanottajina +bengalilainen lukija-poika ja pieni Virginia monivärisine huiveinensa! + +Sitten tuli Bankimin _Bangadarsan_ ja valloitti kohta kaikki +Bengalin sydämet. Oli jo kyllin vaikeata odottaa, kunnes seuraava +kuukaudennumero ilmestyi, mutta kun vielä oli odotettava, kunnes +vanhemmat veljeni olivat ehtineet sen lukea, niin asia kävi kerrassaan +sietämättömäksi! Nyt voi kuka tahansa ahmia yhteen menoon koko +Tshandrashekharin tai Bishabrikshan, mutta samalla jää kokematta +kuukaudesta toiseen siirtyvä kaipaus ja ennakoiminen, pitkiksi ajoiksi +riittävä lyhyen lukemisen syvä nautinto, jokaisen kappaleen jatkuva +mielessään keinuttaminen seuraavaa odotellessaan, tyydytyksen ja +tyydyttämättömän kaipuun yhtyminen, polttava uteliaisuus ja sen +laukeaminen, ne pitkäikäiset ilot, joita alkuperäisen vihkosarjan +lukeminen aiheutti. + +Sarada Mitterin ja Akshai Sarkarin toimittamat valikoimat vanhojen +runoilijoiden teoksia herättivät nekin minussa suurta mielenkiintoa. +Vanhemmat veljeni olivat sarjan tilanneet, mutta eivät lukeneet +sitä säännöllisesti, joten minun oli helppo saada se haltuuni. +Vidjapatin merkillinen ja rappeutunut _maithila_-murre veti minua +vaikeatajuisuutensa vuoksi sitä enemmän puoleensa. Minä koetin saada +selville hänen tarkoitustaan ilman julkaisijan selityksiä merkiten yhä +uudelleen muistiin hämäräperäiset sanat kulloisessakin yhteydessään. +Kieliopillisia omituisuuksia minä samaten otin huomioon, mikäli siihen +kykenin. + + + + +18 + +KOTOINEN YMPÄRISTÖNI + + +Suuri nuoruudessa nauttimani etu oli se kirjallinen ja taiteellinen +ilmakehä, joka taloamme ympäröi. Muistan vielä, kuinka lapsuudessani +seisoin parvekkeen kaiteeseen nojaten ja silmäilin sitä erillään +seisovaa rakennusta, joka sisälsi vastaanottohuoneet. Ne olivat joka +ilta valaistut. Loistavia ajoneuvoja saapui pylväistöön, ja vieraita +tuli ja meni alinomaa. Minä en kyennyt oikein saamaan selville, mitä +siellä tapahtui, tuijottelinhan vain pimeältä paikaltani ikkunoiden +valaistuja rivejä. Erottava avaruus ei ollut suuri, mutta suunnaton oli +se juopa, joka erotti minun lapsen-maailmaani noista valaistuista +suojista. + +Vanhempi serkkuni Ganendra oli hankkinut itselleen oppineen Tarkaratnan +kirjoittaman näytelmän ja järjesti sen kotonamme esitettäväksi. Hänen +kirjallisuuteen ja kaunotaiteisiin kohdistuva innostuksensa oli +rajaton. Hän oli ydinmiehenä siinä ryhmässä, joka näyttää melkeinpä +tietoisesti pyrkineen kaikin tavoin edistämään sitä renessanssia, joka +tapahtuu meidän päivinämme. Hänessä ja hänen ympäristössään oli +herännyt nimenomainen kansallistunto, joka ilmeni sekä vaateparressa +että taiteen ja kirjallisuuden eri aloilla. Hän tutki innokkaasti eri +maiden historiaa ja oli itse alkanut sepittää Bengalia käsittelevää +historiallista teosta, jota ei kumminkaan ehtinyt saada valmiiksi. Hän +oli kääntänyt ja julkaissut sanskritdraaman _Vikramorvasi_, ja useat +yleisesti tunnetut hymnit ovat hänen teoksiansa. Voipa hyvinkin sanoa, +että hän on meidät opastanut kansalliseen runoiluun. Niihin aikoihin +pidettiin joka vuosi hindu-messuja, ja siinä tilaisuudessa tavallisesti +esitettiin hänen laulunsa "Menneestä Intiasta laulan, häpeissäni". + +Minä olin vielä lapsi, kun serkkuni Ganendra kuoli nuoruutensa +kukoistuksessa. Ne, jotka ovat hänet kerran nähneet, eivät voi +milloinkaan unohtaa hänen kaunista, solakkaa ja muhkeata vartaloansa. +Hän vaikutti vastustamattomasti niihin henkilöihin, joiden kanssa +joutui tekemisiin. Hän veti puoleensa joukon ihmisiä ja kiinnitti +heidät itseensä; niin kauan kuin hänen valtava vetovoimansa oli +vaikuttamassa, oli irti tempautuminen mahdoton. Hän kuului niihin +meidän maamme erikoisuutena oleviin henkilöihin, jotka persoonallisen +kiintovoimansa nojalla helposti tekevät itsestään perhekuntansa tai +kylänsä keskeisen henkilön. Kaikissa muissa maissa, joissa muodostuu +suuria valtiollisia, yhteiskunnallisia tai taloudellisia ryhmiä, +sellaiset henkilöt joutuisivat yhtä luonnollisesti kansallisiksi +johtajiksi. Kyky kerätä joukko ihmisiä yhteisöksi perustuu erikoiseen +lahjakkuuteen. Tuo lahjakkuus tuhlautuu meidän maassamme, ja tuhlaus on +mielestäni yhtä valitettava kuin jos tähtiä pudoteltaisiin taivaalta +tulitikuiksi. + +Vielä paremmin muistan hänen nuoremman veljensä, serkkuni Gunendran. +Hänkin aina täytti talon persoonallisuudellansa. Hänen avara, lämmin +sydämensä osoitti samaa rakkautta kaikille, sukulaisille, ystäville, +vieraille ja palvelijoille. Joko laajalla etelänpuolisella +parvekkeellansa tai nurmella suihkukaivon luona tai pengermällä lammen +partaalla hän oli vapaaehtoisesti kerääntyneiden vieraiden +keskusmiehenä osoittaen verratonta vierasvaraisuutta. Hänen taiteelle +ja kyvyille osoittamansa vilkas osanotto piti häntä alinomaisen +innostuksen tilassa. Uudet juhlia ja huveja, näyttämöesityksiä tai +muita hauskutuksia koskevat suunnitelmat löysivät hänestä auliin +kannattajan ja menestyivät hänen avustaessaan erinomaisen hyvin. + +Me olimme silloin liian nuoret ottaaksemme mitenkään osaa kaikkiin +noihin askarruksiin, mutta niiden aiheuttamat hilpeyden ja elämän +aallot ulottuivat meidän uteliaisuutemme uksille saakka. Muistan vielä, +kuinka vanhimman veljeni kirjoittaman pilan esitystä harjoitettiin +serkkuni suuressa seurusteluhuoneessa. Parvekkeen kaidepuun vieressä +seisten me kuulimme avoimesta ikkunasta helakkaa naurua, johon +sekaantuivat leikillisen laulun sävelet, ja silloin tällöin näimme +vilahdukselta Akshai Mazumdarin merkillisiä irvistyksiä. Emme saaneet +kunnolla selkoa, mistä laulussa oli kysymys, mutta toivoimme asian +meille myöhemmin selviävän. + +Muistuu mieleeni, kuinka saavutin serkkuni Gunendran erikoisen +arvonannon erään vähäpätöisen seikan nojalla. Minä en ollut saanut +koulussa milloinkaan palkintoa muusta kuin hyvästä käytöksestä. Satja +oli joukossamme se, joka oppi helpoimmin opittavansa. Hän suoritti +kerran hyvin jonkin tutkinnon ja sai palkinnon. Kun olimme ehtineet +kotiin, minä hyppäsin vaunuista ilmoittaakseni suuren uutisen +puutarhassa olevalle serkulleni. "Satja on saanut palkinnon!" huusin +minä riemuiten, juosten hänen luoksensa. Hän veti minut hymyillen +lähemmäksi. "Entä sinä, etkö sinä ole saanut palkintoa?" kysyi hän. +"En", vastasin minä, "en minä, mutta Satja". Satjan menestykseen +kohdistuva vilpitön iloni näytti erikoisesti liikuttavan serkkuani. Hän +kääntyi ystäviensä puoleen ja kiitti sellaista luonteenpiirrettä. +Muistan hyvin, kuinka ymmälle jouduin, sillä en ollut milloinkaan nähnyt +tunnettani siinä valossa. Tuo palkinto, jonka sain siitä, etten ollut +saanut palkintoa, ei vaikuttanut minuun hyvin. Ei haittaa, jos lapsille +annetaan lahjoja, mutta lahjojen ei pitäisi olla palkintoja. Ei ole +terveellistä, että pienokaiset tulevat liian itsetietoisiksi. + +Päivällisen jälkeen serkkuni Gunendra tavallisesti lähti +toimistohuoneisiin siihen osaan taloa, missä me asustimme. Vanhempien +veljieni toimisto oli eräänlainen klubihuone, missä liikeasioiden +suorittamista höystettiin runsaalla naurulla ja keskustelulla. Serkkuni +paneutui pitkälleen sohvaan, ja minä käytin hyväkseni tilaisuutta +hiipien hänen luoksensa. + +Hän kertoili minulle useimmiten tarinoita Intian historiasta. Muistan +vielä, millaisin hämmästyksen tuntein kuuntelin kertomusta siitä, +kuinka Clive, pystytettyään brittiläisen vallan Intiaan, palasi kotiin +ja leikkasi poikki oman kurkkunsa. Historian kulku joutui uuteen +vaiheeseen, ja sillävälin tapahtui traagillinen ratkaisu ihmissydämen +salatuissa syvyyksissä. Kuinka voi sellainen kamala sisäinen häviö +liittyä niin loistavaan ulkonaiseen voittoon? Tuo kysymys rasitti kovin +mieltäni koko päivän. Toisinaan minä vihjaillen ilmoitin serkulleni +Gunendralle, että taskussani oli jotakin. Hänen vähänkin rohkaistessaan +sukelsi sieltä uskaliaasti esiin käsikirjoitus. Minun tarvinnee tuskin +sanoa, ettei serkkuni ollut ankara arvostelija; hänen ilmaisemiansa +mielipiteitä olisi tosiaankin voinut mainiosti käytellä reklaaminansa. +Kun lapsellisuuteni jossakin runossa ilmeni liian tungettelevana, hän +ei kumminkaan voinut pidättää sydämellistä nauruansa. + +Eräänä päivänä minä esitin runoelmaani "Intia-Emo", ja kun erään säkeen +päässä ainoa mieleeni johtuva loppusointu oli "kiesit", niin minun +täytyi se hyväksyä, vaikka ei ollutkaan jälkeäkään sellaisesta tiestä, +jota pitkin moiset ajoneuvot olisivat voineet vieriä -- loppusointu oli +välttämätön, ja kaikkien järjen epäilysten täytyi vaieta. Se naurun +myrsky, jolla serkkuni Gunendra kiesejäni tervehti, puhalsi ne menemään +samaa olematonta tietä, jota olivat tulleetkin, ja sittemmin niistä ei +ole kukaan mitään kuullut. + +Vanhin veljeni kirjoitti siihen aikaan pääteostansa, jonka nimi oli +_Unimatka_. Tavallisesti hän suoritti työtänsä etelänpuolisella +parvekkeella istuen, matala kirjoitusteline edessään. Serkku Gunendra +oli joka aamu siellä hänen luonansa vähän aikaa. Hänen rajaton +nauttimiskykynsä auttoi leppoisten kevättuulosten tavoin runon +versomista. Vanhin veljeni vuoroin kirjoitti, vuoroin luki +kirjoittamaansa, ja hänen omien päähänpistojensa aiheuttama meluisa +hilpeys sai koko parvekkeen vavahtelemaan. Veljeni kirjoitti paljoa +enemmän kuin lopulta otti valmiiseen teokseensa; niin hedelmällinen oli +hänen runollinen mielikuvituksensa. Samoinkuin mangonkukkien runsaus +kevätaikana peittää mangolehtojen varjoisen maaperän heleään mattoonsa, +samoin oli hänen _Unimatkansa_ hylättyjä lehtiä sinne tänne +siroteltuina kaikkialla talossa. Jos joku olisi ne kerännyt, niin ne +muodostaisivat nyt kukkavihkon bengalilaisen kirjallisuutemme +kaunisteeksi. + +Ovilla salaa kuunnellen ja nurkissa kurkistellen me yleensä saimme +riittävän osamme sellaisesta runon juhlasta; niin runsas se oli ja niin +paljon siitä liikeni vieraille. Vanhimman veljeni luova kyky oli +silloin kukkeimmillaan, ja hänen kynästänsä virtasi runon vuo -- aalto +aaltoa ajaen, sointuja ja lausumia -- joka riemukkain voittolauluin +täytti uomansa ja tulvi yli sen äyräiden. Ymmärsimmekö me oikein +_Unimatkan_? Mutta tarvitsiko meidän se ehdottomasti ymmärtää +voidaksemme siitä nauttia? Me kenties emme saavuttaneet valtameren +rikkaita syvyyksiä -- ja mitäpä olisimmekaan silloin niistä hyötyneet? +-- mutta me hekumoimme lanta-aaltojen riemussa, ja kuinka hilpeänä +virtailikaan veri suonissamme, kun ne peittivät meitä pärskeellänsä! + +Mitä enemmän minä ajattelen noita aikoja, sitä selvemmin havaitsen, +ettei meillä enää ole sitä, mitä mainitaan _madzhlin_[18] nimellä. +Poikaiällämme me näimme viimeiset säteet siitä häipyvästä +sydämellisestä seurallisuudesta, joka oli varsin luonteenomainen +edelliselle miespolvelle. Naapuruustunteet olivat silloin niin +voimakkaat, että sellainen seurustelu oli nimenomainen välttämättömyys, +ja kaikki ne, jotka voivat sen miellyttävyyttä osaltansa lisätä, olivat +erittäin haluttuja. Nykyjään ihmiset käyvät toisiansa tervehtimässä +liikeasioissa tai yhteiskunnallista velvollisuuttansa täyttäen, mutta +_madzhli_ ei enää kerää heitä yhteen. Heillä ei ole aikaa, ja heidän +suhteensa eivät ole enää niin sydämelliset! Millainen hyörinä siihen +aikaan talossamme vallitsikaan, kuinka hilpeänä kaikui keskustelun +sorina, ja kuinka helisikään nauru parvekkeillamme! Esivanhempiemme +kyky kerätä ympärillensä parvi ihmisiä ja pitää yllä vilkasta ja +huvittavaa keskustelua on hävinnyt. Ihmisiä tulee ja menee yhä +vieläkin, mutta samat parvekkeet ja huoneet näyttävät nyt autioilta ja +ilottomilta. + +Noina aikoina oli kaikki, huonekaluista juhlapitoihin asti, tarkoitettu +monien nautittavaksi, joten suurimmassakaan upeudessa ja loistossa ei +ollut minkäänlaista kopeuden sävyä. Loistokkuus on siitä lähtien +melkoisesti lisääntynyt, mutta se on käynyt samalla kalseaksi, siitä on +kadonnut taito saada ylhäinen ja samoin alhainen tuntemaan olevansa +kuin kotona. Puutteellisesti, köyhästi vaatetetut eivät saa enää niitä +käytellä lupaa kysymättä, pelkkien hymyilevien kasvojensa oikeudella. +Niillä, joiden rakennus- ja huoneensisustustapaa me nyt yritämme +jäljitellä, on oma seurallisuuden laatunsa avaran vieraanvaraisuuden +merkeissä. Onnettomuutenamme on, että olemme menettäneet mitä olemme +omistaneet emmekä kykene rakentamaan seuraelämäämme uudestaan, +eurooppalaisen mallin mukaiseksi, joten kotoinen elämämme on muuttunut +ilottomaksi. Me kokoonnumme vieläkin liike-elämän ja politiikan asioita +pohtimaan, mutta emme milloinkaan enää nauttiaksemme vain toistemme +kohtaamisesta. Pelkkä lähimmäisenrakkaus ei enää yllytä meitä keräämään +ihmisiä toistensa seuraan. Minä en voi kuvitella mitään rumempaa kuin +tämä seurallinen itaruus, ja kun nyt muistelen niitä, joiden heleä +nauru, suoraan sydämestä pulputen, useasti kevensi meidän arkisen +elämämme kuormaa, niin he ilmenevät minulle jostakin toisesta +maailmasta tulleina vieraina. + + + + +19 + +KIRJALLISIA KUMPPANEITA + + +Minä sain poikaiälläni ystävän, jonka suoma apu oli verrattoman arvokas +kirjalliselle kehitykselleni. Akshai Tshaudhuri oli neljännen veljeni +koulukumppani. Hän oli hankkinut itselleen englantilaisen +kirjallisuuden maisterin arvon ja oli yhtä suuri asiansa rakastaja kuin +tuntijakin. Mutta toisaalta hän oli yhtä mieltynyt vanhaan +bengalilaiseen kirjallisuuteemme, nimenomaisesti myöskin +Vaishnava-runoilijoihin. Hän tunsi satoja nimettömien tekijöiden +sepittämiä bengalilaisia lauluja ja niitä hän tapasi ylen mielellänsä +esittää -- kimein äänin, välittämättä sävelmästä tai rytmistä enempää +kuin kuulijainsa ilmeisestä tyytymättömyydestäkään. Mikään ulkoinen tai +sisäinen mahti ei myöskään voinut estää hänen nokkelia sormiansa +rummuttamasta lähimmän pöydän tai kirjan kantta kuulijoiden +mielenkiinnon vilkastuttamiseksi. + +Hänkin kuului niihin henkilöihin, jotka kykenevät erinomaisesti +kaikesta nauttimaan. Hän oli yhtä taipuvainen keksimään jonkin asian +pienimpiäkin hyviä puolia kuin ylenmäärin niitä ylistämään. Hänellä oli +erinomainen kyky kädenkäänteessä sommitella runoja ja lauluja, jotka +eivät olleet suinkaan arvottomia, mutta joista hän itse ei ollenkaan +ylpeillyt. Hän ei välittänyt vähääkään niistä lukemattomista +paperiliuskoista, joihin oli tuotteitansa raapustellut. Jos hänen +kykynsä olivat runsaat, niin hän itse puolestaan suhtautui niihin mitä +suurimmalla välinpitämättömyydellä. + +Eräs hänen pitempi runoelmansa saavutti _Bangadarsanissa_. +ilmestyessään suurta suosiota, ja minä olen kuullut hänen laulujansa +laulavan monen, joka ei ole hänestä itsestään mitään tietänyt. + +Luontoperäinen kirjallisuuden rakkaus on paljoa harvinaisempi kuin +oppineisuus, ja Akshai Babun intomielinen kiintymys se herätti +minussakin kirjallisuuden harrastusta. Hän oli yhtä vapaamielinen +ystävänä kuin kirjallisena arvostelijanakin. Vieraitten seurassa hän +oli kuin kala kuivalla maalla, mutta ystävien piirissä eivät haitanneet +ollenkaan iän enempää kuin viisaudenkaan eroavaisuudet. Meidän poikien +keralla hän oli itsekin poika. Kun hän myöhään iltasella oli lähtemässä +pois vanhempien veljieni _madzhli_-seurasta, niin minä tartuin usein +hänen hihaansa ja hinasin hänet kouluhuoneeseemme. Siellä hän, +koulupöydällämme istuen, paneutui yhä yhtä hilpeänä meidän pienen +seuramme elähdyttäväksi keskukseksi. Monta kertaa kuulin hänen +sellaisessa tilaisuudessa pitävän innostunutta esitelmää jostakin +englantilaisesta runoelmasta; toisinaan houkuttelin hänet +keskustelemaan jonkin teoksen erikoisista eduista, jotakin +kriitillisesti seulomaan tai kerallani kiivaasti kiistelemään, +toisinaan taas luin hänelle omia tuotteitani saaden palkakseni +säästelemätöntä ylistystä. + +Neljäs veljeni Dzhjotirindra oli kirjallisen ja persoonallisen +kehitykseni parhaita edistäjiä. Hän oli itse intomielinen ihminen ja +halusi herättää toisissa samaa mieltä. Hän ei sallinut milloinkaan +ikäeromme estää minua vapaasti ilmaisemasta ajatuksiani ja tunteitani +hänen seurassaan. Hänen suomaansa suurta vapauden lahjaa ei kukaan muu +olisi rohjennut minulle tarjota; monet moittivatkin häntä siitä syystä. +Hänen kumppanuutensa teki minulle mahdolliseksi karistaa pois +arkatunteisuuteni. Se oli varhaisen lapsuuteni ankaran painostuksen +jälkeen minulle yhtä välttämätöntä kuin kesän paahtamalle maankamaralle +monsuunituulien tuoma siunaus. + +Elleivät kahleeni olisi siten katkenneet, minä kenties olisin +rampautunut koko elämäni ajaksi. Vallanpitäjät eivät milloinkaan väsy +käyttelemästä vapauden mahdollista väärinkäyttöä aiheena vapauden +epäämiseen, mutta varmaa on, ettei vapaus ansaitse nimeänsä, ellei +sellaista mahdollisuutta ole olemassa. Ainoa keino oppia käyttelemään +jotakin välinettä oikein on se, että aluksi käyttelee sitä väärin. +Itsestäni minä joka tapauksessa voin varmasti väittää, että se vähäinen +onnettomuus, mikä vapaudestani on johtunut, on aina lopulta itsestänsä +korjautunut. Minä en ole milloinkaan kyennyt omaksumaan mitään +sellaista, mitä on yritetty minulle tyrkyttää tarttumalla korviini -- +ruumiillisesti tai henkisesti. Pelkkä tuska oli tuloksenani, ellei +minun sallittu menetellä niinkuin itse tahdoin. + +Veljeni Dzhjotirindra salli minun esteettömästi etsiä oikean tien omaan +itseeni, ja vasta sitten voi luontoni varustautua tuottamaan -- +okaitansa kenties, mutta myöskin kukkiansa. Omat kokemukseni ovat +johtaneet minut pelkäämään vähemmän pahaa itseänsä kuin väkivaltaisia, +hyväätarkoittavia yrityksiä. Rankaisevaa poliisivaltaa, valtiollista +samoinkuin yhteiskunnallistakin, minä terveesti kammoksun. Niistä +aiheutuva orjuus on pahin syöpä ihmiskunnan ruumiissa. + +Eräinä aikoma veljeni tapasi istua päiväkaudet pianonsa ääressä +syventyneenä uusien sävelmien luomiseen. Niitä kumpusi runsain määrin +hänen karkeloivien sormiensa tiestä. Me, Akshai Babu ja minä, istuimme +hänen vieressään yrittäen keksiä sanoja hahmoutuviin sävelmiin +voidaksemme ne paremmin säilyttää muistissamme.[19] Niin minä suoritin +oppiaikani sävellyskoulussa. + +Meidän poikaiällämme viljeltiin perheemme keskuudessa musiikkia varsin +uutterasti. Siitä oli minulle se etu, että voin ponnistelematta +kyllästää sillä koko olemukseni. Mutta samalla siitä oli se haitta, +etten saavuttanut teknillistä varmuutta, joka on ainoastaan +asteittaisen oppimisen avulla hankittavissa. Niinpä en olekaan musiikin +alalla saavuttanut varsinaista kelpoisuutta. + +Himalajalta palattuani minä sain yhä suurempaa vapautta. Palvelijain +käskyvalta loppui pian kerrassaan; minä keksin monta juonta päästäkseni +vapautumaan koulukahleistanikin, ja kotiopettajillenikaan minä en +jättänyt liian suurta määräämisoikeutta. Gjan Babu, joka oli kerallani +lukenut _Sodanjumalan syntymän_ ja pari muuta kirjaa jokseenkin +pintapuoliseen tapaan, erosi toimestansa antautuakseen lainopilliselle +uralle. Hänen seuraajaksensa tuli Bradzha Babu. Ensimmäisenä päivänä +hän käski minua kääntämään _Wakefieldin maalaispappia_. Minä en pitänyt +kirjaa huonona, mutta kun opettajani siitä rohkaistuneena alkoi +laajemmin järjestellä opintojeni tehokasta edistämistä, niin minä en +enää ollutkaan mukaan otettavissa. + +Kuten jo aikaisemmin mainitsin, luopuivat vanhemmat veljeni kaikista +minuun kohdistuvista toiveista. Minä tunsin itseni niin ollen vapaaksi +ja voin antautua mielin määrin täyttämään kirjoitusvihkoani. Se, mitä +siihen raapustin, ei suinkaan kohonnut odotuksia korkeammalle. Mieleni +oli kuin kuumia höyryjä täynnä, ja höyryn täyttämät kuplat +kiiriskelivät joutilaan mielikuvituksen pyörteen vaiheilla +tarkoituksettomina, vailla päämäärää. Minkäänlaista hahmoutumista ei +tapahtunut, ei syntynyt muuta kuin levotonta liikettä, kuplain +kumpuilemista ja takaisin vaahdoksi raukeamista. Se vähäinen sisällys, +mikä sepitelmistäni oli löydettävissä, ei ollut omaa tuotettani, vaan +toisilta runoilijoilta lainattua. Omaani oli vain rauhattomuus, mieleni +kiehuva jännitys. Kun syntyy liikettä, ennenkuin voimat ovat ehtineet +tasapainoon, niin tuloksena voi olla ainoastaan sokea sekamelska. + +Kälyni[20] harrasti lämpimästi kirjallisuutta. Hän ei lukenut vain +aikaansa kuluttaakseen; ne bengalinkieliset kirjat, joita hän luki, +täyttivät kerrassaan hänen mielensä. Minä olin hänen kumppaninsa +kirjallisuuden maille tehdyillä retkillä. Hän oli _Unimatkan_ hartain +ihailija. Samoin minäkin, sitä enemmän, kun olin kasvanut samassa +ilmakehässä, jossa teos oli luotu, ja runoelman kauneudet olivat +kutoutuneet sydämeni kaikkiin säikeisiin. Se oli onneksi minun +runollisen jäljittelykykyni rajojen ulkopuolella, joten ei johtunut +milloinkaan mieleeni yrittää luoda jotakin samanlaista. + +_Unimatkaa_ sopii verrata suurenmoiseen palatsiin, jossa on +lukemattomia saleja, kammioita, käytäviä, kulmauksia ja komeroita +täynnä ihmeen taiteellisesti ja taitavasti suoritettuja veistokuvia ja +maalauksia, ja sen ympäristössä puutarhoja lehtimajoineen ja +suihkulähteineen ja varjoisine paikkoineen. Se ei ainoastaan hämmästytä +runollisten ajatustensa ja kuviensa runsaudella; sen kielen ja +ilmaisutavan rikkaus on yhtä ihmeteltävä. Ei ole mikään vähäinen asia +sellainen luova voima, joka kykenee tuottamaan niin suurenmoisen ja +yksityiskohtiansa myöten täydellisen rakennelman, ja tämän oivaltaminen +lienee ollut syynä siihen, etten minä milloinkaan johtunut ajattelemaan +sen jäljittelemistä. + +Tähän aikaan ilmestyivät Viharilal Tshakravartin laulut "Sarada +Mangal"-nimisenä sarjana _Arja Darsanissa_. Kälyäni nuo suloiset +laulelmat kovin viehättivät. Useimmat niistä hän osasi ulkoa. Hän +kutsui runoilijan usein luoksemme ja oli omin käsin kirjaillut häntä +varten istuintyynyn. Niin sain minäkin tilaisuutta häneen tutustua ja +päästä hänen ystäväksensä. Hän mieltyi kovin minuun, ja minä aloin pian +käydä hänen luonansa kaikkina päivän hetkinä, aamulla, keskipäivän +aikaan ja illalla. Hän oli kuin itse hyvyys, ja mielikuvituksen +valokehä tapasi ympäröidä häntä runollisen astraaliruumiin tavoin, joka +näytti hänen oikealta kuvaltansa. Hän oli aina täynnä aito taiteellista +iloa, ja joka kerta, kun kävin hänen luonansa, minäkin hengittelin sitä +osaltani. Usein minä tapasin hänet pienessä huoneessaan kolmannessa +kerroksessa, missä hän makasi viileällä sementtipermannolla keskipäivän +helteessä kirjoittaen runojansa. Vaikka olinkin nuori poikanen, hän +tervehti minua aina niin vilpittömän ystävällisesti, etten milloinkaan +tuntenut vähintäkään arkuutta hänen seurassaan. Sitten hän luki minulle +runojansa tai lauloi laulujansa, kerrassaan innostukseensa uppoutuneena +ja koko ympäristönsä unhottaen. Hänen äänensä tosin ei ollut +erikoisessa määrin lauluvoimainen, mutta hän ei ollut aivan +epämusikaalinenkaan, joten voi saada hyvän käsityksen hänen +tarkoittamastansa sävelmästä.[21] Kun hän suljetuin silmin koroitti +sointuisan. syvän äänensä, niin sen ilmeikkyys korvasi kaikki, mitä +suorituksista muuten puuttui. Mielessäni kaikuu vieläkin eräitä lauluja +sellaisina kuin hän ne minulle lauloi. Toisinaan minä sävelsin hänen +runojansa ja lauloin niitä hänelle. + +Hän oli Valmikin ja Kalidasan suuri ihailija. Muistan vielä, kuinka hän +kerran, kaikuvin äänin lausuiltuansa Kalidasan Himalaja-kuvausta, +virkkoi: "Pitkien a-äänteiden toistuminen ei tässä ole mikään sattuma. +Runoilija toistelee tahallaan tätä äännettä _Devatatmasta +Nagadhiradzhaan_ saakka, siten paremmin kuvatakseen Himalajan valtavaa +suuruutta." + +Siihen aikaan oli kunnianhimoni korkeimpana toivelmana, että minusta +tulisi Vihari Babun kaltainen runoniekka. Olisinpa kenties rohjennut +uskoa niinkin, että osasin jo kirjoittaa hänen tavallansa, ellei +kälyni, hänen harras ihailijansa, olisi minua siitä estänyt. Hän +muistutti mieleeni erästä sanskritinkielistä sananlaskua, jonka mukaan +runoilijamaineen arvoton tavoittelija joutuu häpeään. Hän varmaankin +tiesi, että jos turhamaisuuteni kerran pääsisi valtaan, sitä olisi +vaikea jälkeenpäin saattaa suitsitetuksi. Niinpä eivät runolliset +kykyni eivätkä laulunlahjanikaan helposti saaneet häneltä kiitosta. +Sensijaan hän koki käyttää hyväkseen jokaista tarjoutuvaa tilaisuutta +ylistääkseen jonkun toisen laulua minun kustannuksellani, joten minä +vähitellen tulin varmasti vakuutetuksi siitä, ettei ääneni ollut +suurenkaan arvoinen. Runovoimaani koskevat epäilykset alkoivat +niinikään minua ahdistella; mutta koska se oli ainoa toiminnankenttä, +missä minulla oli jonkinlaisia mahdollisuuksia saada itsekunnioitustani +säilymään, en voinut antaa toisen henkilön arvostelun kerrassaan +riistää kaikkia toiveitani; olipa viettini sitäpaitsi niin voimallinen, +että oli kerrassaan mahdotonta ehkäistä runollista uhkarohkeuttani. + + + + +20 + +JULKAISUJA + + +Kirjallinen toimintani oli toistaiseksi rajoittunut kotoiseen +olopiiriin. Sitten perustettiin kuukauslehti _Gjanankur_ (Versova +tieto), joka nimellensä uskollisena otti alkiorunoilijan +avustajaksensa. Se alkoi erotuksetta julkaista kaikkia runollisia +havittelujani, ja vielä tänäkin päivänä elää sydämeni sopukassa pelko, +että kun kerran koittaa minulle tuomion päivä, niin joku kiihkomielinen +kirjallinen poliisimies toimittaa etsinnän unhottuneen kirjallisuuden +sisimmässä zenanassa, hienotunteisuuden vaatimuksista vähääkään +välittämättä, ja tuo nuo tuotteeni yleisön armottomien katseiden eteen. + +Ensimmäinen suorasanainen teokseni ilmestyi sekin _Gjanankurin_ +lehdillä. Se oli kriitillinen kirjoitelma, ja sillä oli tavallansa oma +historiansa. + +Oli ilmestynyt runokokoelma nimeltä _Bhubanmohini Pratibha_.[22] Akshai +Babu _Sadharanissa_ ja Bhudeb Babu aikakauslehdessä _Education Gazette_ +olivat tervehtineet uutta runoilijatarta ylenpalttisin kiitoksin. Eräs +minua vanhempi ystäväni, jonka ystävyyteen tulin niinä aikoina, kävi +luonani ja näytti minulle kirjeitä, jotka oli hänelle lähettänyt +nimimerkki _Bhubanmohini_. Hän oli eräs niistä, jotka olivat kerrassaan +kirjan lumoissa, ja hänellä oli tapana usein lähettää tekijättärelle +kirjoja ja vaatekappaleita kunnioituksensa ilmaukseksi.[23] + +Eräistä runoista puuttui siinä määrin pidättyväisyyttä sekä ajatukseen +että ilmaukseen nähden, että minusta tuntui sietämättömältä ajatella +niitä naisen sepittämiksi. Minulle näytetyt kirjeet tekivät vieläkin +mahdottomammaksi uskoa kirjoittajaa naiseksi. Epäilykseni eivät +kumminkaan järkyttäneet ystäväni harrasta uskoa; hän palvoi +epäjumalaansa kuten ennenkin. + +Sitten minä ryhdyin teosta arvostelemaan. Minä lähdin matkaan täysin +purjein ja selittelin oppineeseen tapaan lyyrillisten ja muiden +lyhykäisten runojen luonteenomaisia piirteitä saaden suurta etua siitä, +että painettu sana on ylen julkea eikä suinkaan huoli ilmaista +kirjoittajan todellisia tietoja. Ystäväni saapui ankaran vihan vallassa +ja sinkosi minulle uhkauksen, että eräs _baccalaureus_ tulisi +kirjoittamaan vastineen. Eräs _baccalaureus_! Minä menin ihan +sanattomaksi. Tuntoni oli aivan sama kuin nuoremmalla iälläni, kun +sukulaiseni Satja ilmoitti minulle poliisimiehen saapuneen. Minä näin +jo hengessäni, kuinka todistelujen triumfipylväät kohosivat siihen, +missä minun hienot havaintoni murskautuivat omien silmieni eteen +arvovaltaisten lainalauselmien hyökätessä armottomasti niiden kimppuun, +ja näin, kuinka lukevan yleisön luo johtava ovi minulta kerrassaan +sulkeutui. Voi sinua, arvosteluni, minkä onnettoman tähden alla +olitkaan syntynyt! Minä vietin päivän toisensa jälkeen mitä kamalimman +jännityksen vallassa. Mutta baccalaureus jäi tulematta aivan samoin +kuin Satjan poliisimies. + + + + +21 + +BHANU SINGHA + + +Kuten jo mainitsin, olin uutterasti tutkinut niitä Vaishnava-runoelmia, +jotka Akshai Sarkar ja Sarada Mitter olivat koonneet ja julkaisseet. +Niiden kieli, johon sekaantui runsaasti maithili-murteen aineksia, +tuntui minusta vaikeasti tajuttavalta, mutta se yllytti minua sitäkin +enemmän, ja minä pyrin kaikin tavoin saamaan selkoa niiden +merkityksestä. Minä tunsin niitä kohtaan samaa kiihkeätä uteliaisuutta +kuin aikaisemmin silmäillessäni siemenen näkymätöntä itua tai +tuijotellessani maan pölyisen kuoren peittämiin salaperäisiin +syvyyksiin. Intoani piti eleillä se toivo, että yhä syvemmälle tuon +aarrekammion tutkimattomaan pimeään tunkeutuessani toisin päivänvaloon +vielä löytämättömiä runollisia jalokiviä. + +Niissä askareissa ollen johtui mieleeni kietoa omat teokseni +samanlaiseen salaperäisyyden huntuun. Akshai Tshaudhurilta olin kuullut +kertomuksen nuoresta englantilaisesta runoilijasta Chattertonista. +Hänen runoistansa minulla ei ollut aavistustakaan, ja samoin lienee +ollut Akshai Babunkin laita. Jos olisimme ne tunteneet, niin koko juttu +olisi voinut menettää mehunsa. Mutta näin ollen asian romanttinen aines +sai mielikuvitukseni syttymään tuleen; olihan hän näet pettänyt +lukemattomia onnistuneilla klassikkojen jäljitelmillä. Ja vihdoin tuo +onneton nuorukainen oli surmannut itsensä. Jättäen itsemurhan pois +ohjelmasta minä vyötin kupeeni käydäkseni kilpasille nuoren +Chattertonin keralla. + +Eräänä päivänä puolipäivän tienoissa oli taivaalle kerääntynyt +pilviverho. Minä nautin päivällislevon varjoisasta rauhasta maaten +vuoteessani ja kirjoitin kivitaululleni maithili-runon mukaelmaa +_Gahana kusuma kuñdzha madzhe_. Minä olin siihen hyvin tyytyväinen ja +luin sen ensimäiselle tapaamalleni henkilölle. Ei ollut pienintäkään +vaaraa, että hän olisi siitä mitään ymmärtänyt, joten hänellä ei ollut +muuta neuvoa kuin nyökätä vakavasti ja virkkaa: "Hyvä, tosiaankin +oikein hyvä!" + +Edellämainitulle ystävälleni minä sanoin eräänä päivänä: "Satuin tässä +kaivelemaan _Adi Brahma Samadzhin_ kirjastoa ja löysin sieltä vanhan +repaleisen käsikirjoituksen, josta olen tähän jäljentänyt pari vanhan +Bhanu Singha-nimisen[24] Vaishnava-runoilijan runoa". Sitten luin +hänelle pari omaa mukaelmaani. Hän ihastui ikihyväksi. "Tuota ei olisi +kyennyt kirjoittamaan _Vidjapati_ tai Tshandidaskaan", huudahti hän +innoissaan. "Minun täytyy saada käsikirjoitus, jotta voin jättää sen +Akshai Babulle julkaistavaksi." + +Sitten minä näytin hänelle käsikirjoitusvihkoni ja todistin +ratkaisevasti, ettei runoelmia ollut voinut kirjoittaa _Vidjapati_ +enempää kuin _Tshandidaskaan_, koska minä itse satuin olemaan niiden +tekijä. Ystäväni kasvot venähtivät, ja hän jupisi: "Niin, tuota, eivät +ne ole hullumpia." + +Näiden Bhanu Singhan runojen ilmestyessä _Bharatissa_ tri Nishikanta +Tshatterdzhi oli Saksassa. Hän kirjoitti maamme lyriikkaa käsittelevän +tutkimuksen verraten sitä eurooppalaiseen. Bhanu Singha sai kaikkein +vanhimpiin laulajoihin kuuluvana kunniasijan, jollaista yksikään +nykyaikainen runoilija ei voi itselleen toivoa. Tämä oli se tutkimus, +jonka nojalla Nishikanta Tshatterdzhi saavutti filosofiantohtorin +arvon! + +Mutta olisipa Bhanu Singha ollut kuka tahansa, voin vannoa, että jos +hänen teoksensa olisivat myöhempinä vuosinani joutuneet käsiini, minä +en olisi antanut pettää itseäni. Kieliparsi olisi voinut käydä +täydestä, sillä vanhat runoilijat eivät kirjoittaneet äidinkieltänsä, +vaan keinotekoista taidekieltä, joka esiintyi eri runoilijain +käyttelemänä erilaisena. Heidän tunteissaan sitävastoin ei ollut mitään +teennäistä. Jos olisi huolinut vähänkin tutkia Bhanu Singhan runojen +sointua, olisi kohta havainnut niiden epäaitouden. Niissä ei ollut +vähimmässäkään määrässä vanhojen huilujemma viehättävää melodiaa, ne +kilisivät vain kuin uudenaikaiset, vierasmaalaiset soittorasiat. + + + + +22 + +ISÄNMAALLISUUS + + +Ulkoapäin katsoen voi näyttää siltä, että perheemme piiriin on +pesiytynyt moni vieras tapa ja tottumus, mutta varmaa on, että sen +sydämessä liekehtii kansallinen ylpeys, joka ei ole uhannut milloinkaan +sammua. Se syvä kunnioitus, jota isäni tunsi maatansa kohtaan, ei +milloinkaan horjunut hänen elämänsä monissa vaiheissa, ja siitä on +hänen jälkeläisiinsä kehittynyt voimakas isänmaallinen tunne. +Isänmaanrakkaus ei kumminkaan kuulunut luonteenomaisena piirteenä +niihin aikoihin, joista tässä kerron. Sivistyneistömme karttoi +tarkoin sekä omaa kieltänsä että isänmaallisuuttansa. Kaikesta +huolimatta olivat vanhemmat veljeni aina harrastaneet bengalilaista +kirjallisuutta. Kun eräs naimaliiton nojalla perheeseen liittynyt uusi +sukulainen kerran kirjoitti isälleni englanninkielisen kirjeen, niin se +palautettiin viipymättä lähettäjälle. + +_Hindu Melan_ nimellä mainittiin vuotuisia messuja, joiden +järjestämistä meidänkin perheemme oli osaltansa edistänyt. Babu +Nabagopal Mitter oli nimitetty niiden johtajaksi. Tämä lienee ollut +ensimmäinen yritys suuren isänmaallisen juhlan toimeenpanemiseksi +Intiassa. Velisarjamme toinen mies sepitti sitä tilaisuutta varten +kansallislaulun "Bharater Dzhaja". Isänmaallisten laulujen laulaminen, +isänmaanrakkautta uhkuvien runojen lausuminen, kotimaisten taide- ja +käsityötuotteiden näytteilleasettaminen ja kyvyn ja taidokkuuden +edistäminen olivat tämän _Melan_ luonteenomaisina piirteinä. + +Lordi Curzonin pitäessä hovia Delhissä minä kirjoitin suorasanaisen +artikkelin ja myöhemmin, lordi Lyttonin siellä ollessa, runoelman. +Silloinen brittiläinen hallitus tosin pelkäsi venäläisiä, mutta ei +neljäntoista vuoden ikäisen runoilijan kynää. Vaikka runoelmastani ei +puuttunutkaan niitä tulisia tunteita, jotka ovat sille ikäkaudelle +soveliaat, ei esivallan koko piirissä -- sotavoimien ylipäälliköstä +aina poliisiviranomaiseen saakka -- ilmennyt hämmästyksen-oirettakaan. +Ei myöskään mikään _Times_ lehdessä julkaistu kyynelherkkä +kirje ennustellut imperiumin nopeata, paikallisten valvojien +välinpitämättömyydestä johtuvaa kukistumista. Minä esitin runoelmani +_Hindu Melan_ aikana, puun juurella seisten, ja kuulijoitteni joukossa +oli Nabin Sen, runoilija. Hän palautti myöhemmin, kun olin jo ehtinyt +täysi-ikäiseksi, tämän asian mieleeni. + +Neljäs veljeni Dzhjotirindra oli vastuussa eräästä poliittisesta +yhteenliittymästä, jonka puheenjohtajana oli vanha Radzhnarain Bose. Se +piti kokouksiansa rappeutuneessa rakennuksessa erään syrjäisen kadun +varrella Kalkuttassa. Keskustelut olivat salaperäisyyden verhoamat. +Tämä salaperäisyys olikin asian ainoa pelkoa ja kunnioitusta aiheuttava +puoli, sillä neuvotteluissamme enempää kuin toimissammekaan ei +todellakaan ollut mitään sellaista, minkä olisi tarvinnut peloittaa +hallitusta tai kansaa. Muilla perheemme jäsenillä ei ollut +aavistustakaan siitä, missä me vietimme iltapäivämme. Talon ulko-ovi +oli lukittu, kokoushuone oli pimeä, tunnussanana oli jokin pyhien +kirjojen _mantra_, ja me keskustelimme kuiskaten. Tuo kaikki soi meille +riittävät väristykset, ja muuta me emme kaivanneetkaan. Minäkin, pelkkä +poikanen, olin seuran jäsenenä. Me ympäröimme itsemme sellaisella +puhtaan mielettömyyden ilmakehällä, että näytti siltä, kuin olisimme +alinomaa leijailleet innostuksemme siipien kantamina. Ujoutta, arkuutta +tai pelkoa meissä ei ollut; tärkeimpänä tarkoituksenamme oli omassa +innostuksessamme hekumoiminen. Urheudella lienee haittansakin, mutta se +on epäilemättä aina herättänyt ihmisissä suurta kunnioitusta. Kaikkien +maiden kirjallisuudessa tapaamme väsymätöntä pyrkimystä tuon +kunnioituksen vireilläpitämiseksi. Milloin ja missä niinmuodoin +erikoinen seura ihmisiä kokoontuneeksi, he välttämättä joutuvat +noudattamaan tuota virikettä. Meidän täytyi tyytyä tyydyttämään +virikkeitämme siten, että sallimme mielikuvituksemme vapaasti liidellä, +kokoonnuimme, pidimme suurta suukopua ja lauloimme kumouksellisia +lauluja. + +On aivan varmaa, että jos taipumukselta, joka on ylen syvästi juurtunut +ihmisluontoon ja jota ihminen itse pitää suuressa arvossa, suljetaan +kaikki purkautumistiet, siten luodaan luonnoton olotila, joka edistää +toimitarmon rappeutumista. Ei riitä se, että pidetään avoinna tie +johonkin hallintoelämän haaraan kuuluvaan virkaan -- jos kaikki rohkean +uskaltamisen urat on suljettu, niin ihmissielu janoaa vapauttansa ja +etsii salaista pakotietä, jonka taipaleet voivat olla hyvinkin +monimutkaiset ja päämäärä mahdoton aavistaa. Olen varma siitä, että jos +hallitus olisi noina aikoina, epäluuloisuuden ajamana, käynyt ankarasti +meitä ahdistamaan, niin tuon seuran nuorten jäsenten esittämä komedia +olisi voinut muuttua kamalaksi murhenäytelmäksi. Mutta nyt on leikki +aikoja sitten loppunut, yksikään Fort Williamin tiili ei ole joutunut +siitä kärsimään, ja me hymyilemme asiaa muistellessamme. Veljeni +Dzhjotirindra alkoi suunnitella kansallispukua koko Intiaa varten ja +esitti seuralle erinäisiä ehdotelmia. _Dhoti_ (lantioliina) oli +epäkäytännöllisenä hylätty, housut olivat hänen mielestään liiaksi +muukalaiset, ja niin ollen hän keksi eräänlaisen välitysmuodon, jossa +_dhoti_ oli melkoisesti huonontunut housujen silti parantumatta. +Housuihin näet oli liitettävä eteen ja taakse näennäinen +_dhoti_-laskos. Ja sitä kauhistuttavaa esinettä, joka syntyi turbaanin +ja hellekypärän toisiinsa yhdistämisestä, ei kaikkein intomielisinkään +seuramme jäsen olisi uskaltanut nimittää koristeelliseksi. Kukaan +tavallisella rohkeudella varustettu henkilö ei olisi rohjennut sitä +tehdä, mutta veljeni puki täydet varusteet yllensä keskellä päivää ja +astui eräänä ehtoopäivänä talon halki oven ulkopuolella odottaviin +ajoneuvoihin välittämättä sukulaisten ja tuttavien, ovenvartijan ja +ajomiehen sanattomasta ihmetyksestä. On epäilemättä olemassa paljonkin +urheita intialaisia, jotka ovat valmiit kuolemaan isänmaansa puolesta, +mutta olen varma siitä, ettei monikaan lähtisi kadulle yleisön +katseltavaksi sellaisessa pan-intialaisessa puvussa, vaikka olisikin +isänmaan menestys kysymyksessä. + +Veljeni järjesti joka sunnuntai metsästysretken. Useita niistä +henkilöistä, jotka kutsumattomina vieraina ottivat retkiin osaa, me +emme edes tunteneet. Mukana oli eräs puuseppä, samoin rautio ja monia +muita, kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä. Verenvuodatus oli +ainoa näistä metsästysretkistä puuttuva asia; en ainakaan minä voi +muistaa sellaista sattuneen. Muut asiaankuuluvat varusteet olivat niin +runsaat ja tyydyttävät, että kuollut tai haavoitettu riista ei ollut +ollenkaan tarpeen. Kun lähdimme jo aamulla anivarhain, niin kälyni +varusti mukaamme kelpo määrän _lutshi_-kakkuja ja muuta muonaa, +ja koska varusteittemme runsaus ei millään tavoin riippunut +metsästysonnestamme, ei meidän tarvinnut milloinkaan palata tyhjinä. + +Maniktolan lähistöllä on runsaasti huvilainpuutarhoja. Johonkin niistä +me lopulta poikkesimme, ja jonkin lammen kylpytasanteella istuen kävi +ylhäinen ja alhainen tuimasti _lutshien_ kimppuun, joista ei jäänyt +jäljelle muuta kuin ne astiat, joissa niitä oli kuljetettu. + +Bradza Babu oli eräs näiden verettömien jahtiretkien innostuneimpia +osanottajia. Hän oli Metropolitan Institutionin johtaja ja oli toiminut +joitakin aikoja kotiopettajanamme. Kerran hän onnellista mielijohdetta +noudattaen kysyi _malilta_ (puutarhurilta) siinä puutarhassa, johon +olimme tunkeutuneet: "Hei, kuulehan, onko setä käynyt täällä +hiljattain?" _Mali_ tervehti häntä heti kunnioittavasti ja vastasi: +"Ei, herra ei ole käynyt täällä hiljattain." "Hyvä, niinpä voimme +pudottaa puista muutamia kookospähkinöitä." Sillä kertaa saimme vielä +hienot kulaukset kakkujemme lisäksi. + +Seurueeseemme kuului myöskin eräs pienen tilan omistaja. Hänellä +oli huvila virran varrella. Eräänä päivänä meillä oli siellä +ulkoilmakekkerit, kaikista kastisäännöistä huolimatta. Iltapuolella +nousi hirmuinen myrsky. Me seisoimme virran rannalla, veteen johtavilla +portailla, ja kajahduttelimme lauluja myrskyn säestettäviksi. En voi +varmasti väittää, että ääniasteikon kaikki seitsemän ääntä olivat +Radzhnarain Babun laulussa selvästi toisistansa erotettavissa, mutta +siitä huolimatta hän antoi äänensä kaikua, ja samoinkuin vanhoissa +sanskritinkielisissä teoksissa selitykset tukahduttavat tekstin, samoin +Radzhnarain Babun musikaalisissa ponnistuksissa voitti heikomman +ääniaineksen hänen eleittensä ja ilmeittensä tarmokas leikki; hänen +päänsä häilyi puolelta toiselle, tahtia merkiten, myrskyn tuivertaessa +hänen tuuheassa parrassaan. Oli jo myöhä yö, kun palasimme kotiin +vuokravaunuissa. Sillävälin olivat myrskypilvet hajautuneet, ja tähdet +tuikkivat. Oli tullut aivan pimeä, ei tuntunut tuulen henkäystäkään, +kylänraitit olivat autiot, ja tiheikössä tien kummallakin puolella +viettivät kiiltomadot äänetöntä juhlaansa. + +Seuramme eräänä tehtävänä oli edistää kotimaista tulitikkuteollisuutta +ja pienteollisuutta yleensäkin. Siihen tarkoitukseen oli kunkin jäsenen +lahjoitettava kymmenykset tuloistansa. Tulitikkuja piti valmistettaman, +mutta siihen tarvittavaa puuta oli vaikea saada. Vaikka näet hyvin +tiedämmekin, kuinka tulisia vaikutuksia tarmokkaan kouran pitelemä +_khangras_-patukka[25] voi aikaansaada, on toisaalta selvää sekin, +ettei sen sytyttävän vaikutuksen esineenä ole lampunsydän. Monien +kokeilujen jälkeen meidän onnistui valmistaa laatikollinen tulitikkuja. +Tuotteen ilmentämä kansallinen innostus ei ollut sen ainoa arvo, sillä +valmistukseen kulutettu rahamäärä olisi riittänyt niihin menoihin, +joita talon lieden sytyttäminen kokonaisen vuoden aikana vaatii. +Toisena pienenä vikana oli se, etteivät nämä tulitikut ottaneet +syttyäkseen, ellei ollut käsillä kynttilää, jonka avulla niitä yllytti. +Jos niissä olisi ollut kipinäkin sitä isänmaallista tulta, joka oli ne +synnyttänyt, niin ne olisivat varmaan vielä nytkin käypää tavaraa. + +Kuulimmepa sitten, että eräs ylioppilas askarteli mekaanisten +kangaspuiden keksimishommissa. Me heti asiaa tutkimaan. Kukaan meistä +ei kyennyt arvostelemaan teoksen käytännöllisyyttä, mutta uskomis- ja +toivomiskykymme oli yhtä hyvä kuin kenen muun tahansa. Poika-parka oli +jo joutunut koneensa aiheuttamien kustannusten vuoksi velkoihin, jotka +me tietenkin suoritimme. Ja vihdoin eräänä kauniina päivänä ilmestyi +luoksemme Bradzha Babu, pää kiedottuna jonkinlaiseen harvakuteiseen +karkeaan pyyheliinaan. "Meidän kangaspuissamme kudottu!" huusi hän, +heilutti riemastuneena käsiänsä ja suoritti jonkinlaisen sotatanssin. +Tämä kaikki siitä huolimatta, että Bradzha Babun pään luonnollinen +peite oli jo alkanut harmaantua. + +Vihdoin meidän seuraamme liittyi muutamia käytännöllisellä älyllä +varustettuja henkilöitä, jotka sallivat meidän maistaa tiedonpuun +hedelmää ja karkoittivat meidät paratiisistamme. + +Tullessani tuntemaan Radzhnarain Babun minä en vielä ollut riittävän +iäkäs voidakseni antaa täyttä arvoa hänen monipuolisuudellensa. Hänessä +viihtyivät vieretysten monet vastakohdat. Tukan ja parran huurteesta +huolimatta hän oli yhtä nuori kuin nuorin meistä; hänen kunnianarvoinen +ulkomuotonsa oli vain valkea viitta, jonka peitossa hänen nuoruutensa +säilyi aina tuoreena. Hänen laaja oppineisuutensakaan ei ollut kyennyt +häntä vahingoittamaan, sillä hän säilyi siitä huolimatta aivan +koruttomana. Elämän loppuun asti virtasi hänen herttaisen naurunsa +lakkaamaton vuo, vanhuuden vakavuuden, sairauden, kotoisten huolien, +ajatuksen syvyyden tai tietojen moninaisuuden sitä ollenkaan estämättä, +vaikka kaikista mainituista elämän lahjoista oli hänelle liiennyt +runsaat annokset. Hän oli ollut Richardsonin rakkaimpia oppilaita ja +oli kasvanut englantilaisen sivistyksen ilmakehässä, mutta siitä +huolimatta hän luopui kaikista häiritsevistä aikaisemmista +tottumuksistansa ja antautui hartaasti harrastamaan bengalilaisen +kirjallisuuden kehitystä. Vaikka hän olikin mitä leppoisin mies, oli +hän samalla täynnä tulta ja intoa, joka leimusi rajuimmin hänen +isänmaallisuudessansa: tuntui siltä, kuin se olisi tahtonut polttaa +poroksi kaikki hänen kotimaansa virheet ja puutokset. Tämän lempeästi +hymyilevän, intoahehkuvan, iät kaiket nuorena säilyneen pyhimyksen +muistoa maanmiestemme kannattaa hyvinkin pitää arvossa ja kunniassa. + + + + +23 + +"BHARATI" + + +Se kausi, josta tässä kerron, oli minulle yleensä hurmioisen +kiihtymyksen aikaa. Minä vietin usein unettomia öitä, en mistään +erikoisesta syystä, vaan yksinomaan sen vuoksi, että tahdoin +tehdä jotakin epätavallista. Minä jäin yksin lukemaan himmeään +kouluhuoneeseen; etäisen kirkon kello ilmoitti lyönneillään jokaisen +neljännestunnin, ikäänkuin kuluvat hetket olisivat huutokaupassa +myytävinä, ja toisinaan kaikuivat ruumiinkantajien _haribol_-huudot +heidän astellessaan Tshitpur-katua pitkin kohti Nimtollan +polttopaikkaa. Eräinä kesän kuutamoöinä minä vaeltelin kuin rauhaton +henki kattotasanteen kasvien ja kukkien, valojen ja varjojen keskellä. + +Olisi väärin tuomita tuo pelkäksi runolliseksi haaveiluksi. Melkoisesta +iästänsä huolimatta hämmästyttää meitä toisinaan itse maakin +poikkeamalla vakaasta säännönmukaisuudestansa; nuoruutensa päivinä, +jolloin se ei vielä ollut niin kiinteä ja kuorekas, se usein purki +itsestänsä tulta ja liekkejä ja teki montakin hurjaa temppua. Ihmisen +laita on samoin varhaisen nuoruuden aikana. Ne ainekset, joista hänen +elämänsä on määrä muodostua, eivät ole vielä ehtineet lopulliseen +hahmoonsa ja kuohahtelevat usein hillittömästi. + +Näihin aikoihin veljeni Dzhjotirindra päätti perustaa _Bharati_-nimisen +aikakauskirjan, jonka julkaisijana oli toimiva vanhin veljeni ja jota +suunnitellessamme me saimme innostuksellemme uutta ravintoa. Minä +olin silloin vasta kuusitoista täyttänyt, mutta minuakaan ei +jätetty pois toimituskunnasta. Vähän aikaisemmin minä olin +nuorekasta turhamaisuuttani ja julkeuttani osoittaen kirjoittanut +_Meghanadavadhaa_ koskevan arvostelun. Samoinkuin happoisuus on +kypsymättömän mangohedelmän tunnusmerkkinä, samoin osoittaa +morkkaushalu arvostelun epäkypsyyttä. Muiden kykyjen puuttuessa +pistelykyky näyttää olevan terävimmillään. Minä siis olin tavoitellut +kuolemattomuutta jättämällä kynteni jäljet tuohon kuolemattomaan +eepilliseen runoelmaan. Tämä hävytön kritiikki oli ensimmäinen +_Bharatille_ jättämäni avustus. + +Ensimmäisessä vihkossa minä vielä julkaisin pitkän runoelman nimeltä +_Kavikahini_ (Runoilijan tarina). Sen tuottajana oli ikäkausi, jonka +aikana kirjoittaja tosiaankaan ei ollut nähnyt maailmasta mitään muuten +kuin oman epämääräisen itsensä liioiteltuna kuvana. Niinpä tarinan +sankari luonnollisesti oli runoilija, ei tekijä sinänsä, vaan +sellaisena kuin hän halusi toisille ilmenevänsä. Olisi tuskin oikein +sanoa, että hän halusi _olla_ sellainen kuin kuvailemansa henkilö; +viimeksimainittu esitti pikemmin sitä, mitä hän otaksui itseltään +toisten odottavan ja mikä saisi ihmiset ihaillen nyökkäämään ja +myöntämään: "Epäilemättä, aito runoilija, ihan niinkuin pitääkin." +Siinä puhuttiin koreasti ja laveasti kaikkikäsittävästä rakkaudesta, +aloittelevan runoniekan mieliaiheesta, joka kuulostaa komealta ja on +helppo muuttaa sanoiksi. Kun ihmisen oma henki ei ole vielä kokenut +minkään totuuden sarastetta ja toisten sanat ovat hänen ainoana +asevarastonansa, niin ilmaisu ei voi olla korutonta eikä pidättyvää. Ja +kun hän vielä esittää suurennellen sellaista, mikä on sinänsäkin +suurta, niin eriskummaisuuden ja naurettavuuden vaaraa on mahdoton +välttää. + +Nyt, punastuen lukiessani noita poikaikäni vuodatuksia, minä joudun +pelon valtaan ajatellessani, että pyrkimys vaikutuksen saavuttamiseen +on voinut aiheuttaa myöhempiinkin teoksiini samaa virheellisyyttä, +joskaan ei yhtä ilmeisessä muodossa. Äänekkyyteni epäilemättä saa usein +kuulumattomaksi sen, mitä tahdon sanoa, ja aika on asian kerran +paljastava. + +_Kavikahini_ oli ensimmäinen kirjana ilmestynyt teokseni. Kun olin +toisen veljeni keralla lähtenyt Ahmedabadiin, niin eräs intomielinen +ystäväni yllätti minut: painatti ja julkaisi sen ja lähetti minulle +kappaleen. En voi sanoa hänen menetelleen oikein, mutta silloinen +tunteeni ei ollut närkästyneen tuomitseva. Hän sai kuitenkin +rangaistuksensa, tosin ei tekijältä, vaan yleisöltä, joka ei +hellittänyt kukkaronnauhoja. Minä sain kuulla, että nidosten kuollut +taakka lepäsi raskaana kirjakauppiaitten hyllyillä ja menestyksettömän +kustantajan sydämellä. + +Se, mitä minun silloisella iälläni kirjoitetaan, ei missään tapauksessa +kelpaa julkaistavaksi. Ei ole varmempaa keinoa taata itsellensä +katumusta kypsää ikää varten kuin se, että alkaa liian aikaisin +painattaa tuotteitansa. Asiassa on sentään eräs hyväkin puoli: +vastustamaton halu nähdä teoksensa painettuna kuluttaa itsensä loppuun +jo nuorella iällä. Keitä lukijat ovat, mitä he sanovat, mitä +painovirheitä on jäänyt korjaamatta -- nuo ja muut surut koetaan kuin +lastentaudit, joten myöhemmällä iällä on tilaisuutta suorittaa +kirjallista työtänsä terveempien mielialojen vallitessa. + +Bengalilainen kirjallisuus ei vielä ole niin vanha, että se olisi +kehitellyt niitä sisäisiä estoja, joiden tehtävänä on totuttaa sen +harrastajia kohtuullisuuteen. Bengalilaisen kirjailijan tulee tottua +itseänsä hillitsemään karttuvan kokemuksensa nojalla. Niin ollen ei ole +vältettävissä, että hän verrattain pitkän ajan kuluessa sepittää koko +joukon mitättömiä tuotteita. Kunnianhimo, joka yllyttää yrittämään +luoda ihmeitä niiden vaatimattomien lahjojen nojalla, jotka ovat +käytettävissä, on aluksi ylenmääräinen kiusaus, joten varhaisissa +tuotteissa aina ilmenee taipumus astua omien luonnollisten kykyjen ja +samalla totuuden ja kauneuden rajojen yli. Kestää kauan, ennenkuin +henkilö löytää oman, todellisen minuutensa ja oppii kunnioittamaan +kykyjänsä sellaisinaan. + +Olipa miten tahansa, minä olen tahrinut _Bharatin_ sivuja monella +hävettävällä nuoruuden hullutuksella, ja minua ei suinkaan hävetä +ainoastaan tuotteitteni kirjallinen puutteellisuus, vaan myöskin niiden +inhoittava julkeus, suunnattomat liioittelut ja vaatelias teennäisyys. +Samalla minun kuitenkin on tunnustaminen, että kaikissa tuon kauden +tuotteissa hehkui innostus, jonka arvo ei voi olla vähäinen. Se oli +aikaa, joka luonnostaan taipui erehtymään, mutta myös nuorekkaasti +toivomaan, uskomaan ja iloitsemaan. + +Ja jos erehdyksen polttoaines oli välttämätön ruokkimaan innon liekkiä, +niin liekki ei ole suotta suorittanut elämässäni hyvää työtänsä, vaikka +se, minkä oli määrä palaa tuhkaksi, todellakin on tuhkaksi rauennut. + + + + +24 + +AHMEDABAD + + +_Bharatin_ toisen vuosikerran alkaessa ilmestyä toinen veljeni ehdotti +ottavansa minut mukaansa Englantiin, ja kun isäni suostui, niin tämä +uusi sallimuksen osoittama suosio tuli minulle yllätyksenä. + +Aluksi minä lähdin veljeni mukana Ahmedabadiin, missä hän toimi +tuomarina. Kälyni lapsinensa oli silloin Englannissa, joten talo oli +tosiaankin tyhjä. + +Tuomarin taloa mainittiin _Shahibaghin_ nimellä; se oli aikoinaan ollut +padishaahien palatsi. Laajaa pengermää kannattavan muurin vieritse +virtaili Savarmati-joki kesän kaventamana avarassa hiekkauomassaan. +Veljeni lähtiessä virkatoimiinsa minä jäin yksin suureen palatsiin, +missä vain kyyhkysten kujerrus häiritsi keskipäivän hiljaisuutta, ja +epämääräinen uteliaisuus ajoi minua huoneesta toiseen. + +Erään suuren huoneen seinäkomeroihin veljeni oli sijoittanut kirjansa. +Niiden joukossa oli Tennysonin teosten loistopainos. isoin kirjakkein +painettu ja lukuisilla kuvilla varustettu. Kirja oli minulle yhtä mykkä +kuin palatsi, ja minä vaeltelin jokseenkin samoin sen kuvien keskellä. +Teksti ei suinkaan ollut minulle ihan käsittämätön, mutta se tuntui +pikemmin epäselvältä kujerrukselta kuin sanojen kokoomukselta. Veljeni +kirjojen joukossa oli myös kokoelma sanskritinkielisiä, tri Haberlinin +julkaisemia runoja, jotka oli painettu vanhassa Serampurin +kirjapainossa. Niitäkään minä en ymmärtänyt, mutta soinnukkaat +sanskritin sanat ja runomitan juhlallinen liike pitivät minua +lumoissaan pakottaen minua lukemaan _Amaru Salakan_ runoja niiden +pehmoisten rummunlyöntien säestämänä. + +Palatsin ylempi tornikomero oli minun erakkolanani; ainoina +kumppaneinani olivat ampiaiset, joilla oli siellä pesä. Minä makasin +siellä yksinäni yön syvässä hiljaisuudessa. Toisinaan pirahti pesästä +vuoteeseeni ampiainen tai pari, ja jos satuin kääntyessäni niitä +loukkaamaan, niin kohtaus muodostui epämieluisaksi ampiaiselle ja +pistävän kiusalliseksi minulle. + +Kuutamoöinä minua huvitti käyskellä virranpuolisella avaralla +pengermällä. Siellä minä sepitin ensimmäiset omat sävelmät eräitä +laulujani varten. Niihin kuului muiden muassa ruusutytölle osoitettu +laulu, jolla on vieläkin sijansa julkaistujen teosteni joukossa. + +Havaitessani, kuinka puutteellinen englannintaitoni oli, minä ryhdyin +lukemaan eräitä englanninkielisiä kirjoja sanakirjan avulla. +Varhaisemmalta iältäni oli tapanani olla huolimatta siitä, mitä en +ymmärtänyt, ja tyytyä siihen rakennelmaan, jonka mielikuvitukseni loi +sieltä täältä tajuamine yksityiskohtien nojalla. Vielä nytkin minä koen +tämän tavan aiheuttamia hyviä ja pahoja seurauksia. + + + + +25 + +ENGLANTI + + +Vietettyämme siten puoli vuotta Ahmedabadissa me lähdimme matkalle. Ei +ollut mikään onnen tuokio se, jona aloin kirjoittaa kirjeitä matkaltani +sukulaisilleni ja _Bharatille_. Nyt ei ole enää vallassani niitä +peruuttaa. Ne olivat pelkkää nuorekkaan kehuskelun tuotetta. Sillä +iällä ihmismieli ei vielä oivalla, että sen suurimpana ylpeytenä on +ymmärtämisen, hyväksymisen ja kunnioittamisen kyky ja että +vaatimattomuus on paras keino sen valtapiirin avartamiseksi. Ihailua ja +kiitosta pidetään heikkouden tai petturuuden merkkinä, ja halu +huudollansa voittaa ja loukkaavalla kritiikillänsä hajoittaa saa aikaan +älyllisen ilotulituksen. Voisin kenties nyt hymyillä noille +yrityksilleni osoittaa etevämmyyttäni herjaamalla toisia, ellei niiden +suoruuden ja yleisen ritarillisuuden puute tekisi niitä ylen +kiusallisiksi. + +Minä olin varhaisimmista vuosistani saakka ollut tosiaankin +ulkomaailmasta eristettynä. Kun minun nyt, seitsemäntoista vuoden +ikäisenä, piti yht'äkkiä joutua keskelle englantilaisen seuraelämän +virtaa, oli syytä pelätä, että uimiskykyni voisi pettää. Mutta kun +kälyni lapsineen oli Brightonissa, niin minä voin välttää ensimmäisen +järkytyksen hänen suojaamanansa. + +Talvi oli tulossa. Eräänä iltana, kun istuimme jutellee lieden ääressä, +syöksyivät lapset sisään ilmoittaen sen kuohuttavan uutisen, että oli +satanut lunta. Me lähdimme kohta ulos. Oli pureva pakkanen, taivas oli +valkean kuutamon valaisema ja maa valkoisen lumen peittämä. Minä en +nähnyt luonnon kasvoja sellaisina kuin ennen, vaan ihan toisenlaisina +-- ikäänkuin unikuvana. Kaikki lähelläoleva näytti väistyneen etäälle, +ja jäljelle oli jäänyt ainoastaan syviin mietiskelyihin vaipuneen +askeetin valkoinen hahmo. En ollut milloinkaan ennen kokenut sellaista +ilmestystä, että minut vain ovesta astuessani yllätti uusi, +ihmeellinen, sanomaton kauneus. + +Päiväni kuluivat hilpeästi kälyni hellässä hoivassa ja vallattomissa +leikeissä lasten keralla. Minun merkillinen englannin-ääntämiseni heitä +kovin huvitti, mutta vaikka muuten otinkin täydestä sydämestäni osaa +heidän piloihinsa, en sittenkään kyennyt tuon seikan hupaisuutta +tajuamaan. Kuinkapa olisinkaan saanut heille selväksi, ettei ollut +mitään loogillista syytä erottaa toisistaan sanassa _warm_ esiintyvää +a-äännettä ja _worm_-sanan o-äännettä? Niinpä täytyi minun ottaa +kantaakseni se pilkka, joka olisi oikeastaan ollut suunnattava +englanninkielen naurettavaan oikeinkirjoitukseen. + +Minä aloin kerrassaan mestarillisesti keksiä yhä uusia keinoja lasten +askarruttamiseksi ja huvittamiseksi. Tämä taito on myöhemminkin monesti +ollut minulle hyödyllinen, ja minä käyttelen sitä hyväkseni yhä vielä. +Mutta kekseliäisyyteni ei ole enää yhtä ehtymätön. Silloin minulle +tarjoutui ensikerran tilaisuus täydestä sydämestäni antautua lasten +kanssa askartelemaan, ja antini oli tuore ja runsas kuten sellainen +esikoislahja ainakin. + +Minä en kumminkaan ollut lähtenyt tälle matkalle vaihtaakseni +merentakaisen kotini meren tällä puolella olevaan. Tarkoituksena oli, +että minä opiskelisin lakitiedettä ja palaisin kotiin barristerina. +Niinpä minut eräänä kauniina päivänä lähetettiin Brightonin kouluun. +Minua tutkivasti silmäiltyänsä johtaja lausui ensimmäisiksi sanoikseen: +"Onpa teillä komea pää!" Tämä yksityisseikka on jäänyt muistiini, koska +se kotosalla elelevä henkilö, joka oli innokkaasti pyrkinyt pitämään +turhamaisuuttani aisoissa, oli istuttanut minuun sen vakaumuksen, että +kalloni ja piirteeni yleensä olivat moniin toisiin henkilöihin verraten +vain keskinkertaiset.[26] Lukija laskee toivottavasti ansiokseni, että +empimättä uskoin, mitä hän sanoi, ja mielessäni valittelin sitä +säästeliäisyyttä, jota Luoja oli minua rakentaessaan osoittanut. Minä +havaitsin monessa muussakin tilaisuudessa, että englantilaiset +tuttavani arvostivat minua toisin kuin kotoinen arvostelijani, ja minä +vaivasin kovin päätäni ajatellessani molempien maiden makuarvostelmien +erilaisuutta. + +Eräs seikka minua Brightonin koulussa kovin ihmetytti: toiset pojat +eivät kohdelleet minua ollenkaan epäystävällisesti. Päinvastoin: he +pistivät usein taskuuni omenoita ja oransseja ja juoksivat pois. Minä +voin selittää tuon omituisen käytöksen johtuvaksi vain siitä, että olin +muukalainen. + +Tässäkään koulussa minä en käynyt kauan. Mr Tarak Palit[27] oli silloin +Englannissa. Hän huomasi, etten minä opistossani päässyt edistymään, ja +sai veljeltäni luvan ottaa minut mukanansa Lontooseen, missä minun piti +asua yksin täysihoitolassa. Hänen valitsemansa asunto sijaitsi Regent's +Parkia vastapäätä. Silloin oli sydäntalvi. Ikkunani edustalla +kasvavissa puissa ei ollut yhtään lehteä; niiden paljaat, lumiset oksat +ojentuivat kohti taivasta -- ja tuo näky sai minut värisemään luita ja +ytimiä myöten. + +Äsken saapuneelle vieraalle on tuskin kamalampaa olopaikkaa kuin +talvinen Lontoo. Minä en tuntenut ketään lähistöllä enkä osannut +liikkua omin neuvoin. Tulivat jälleen päivät, joina minä istuin yksin +ikkunan luona ja tuijottelin ulkoiseen maailmaan. Mutta sen näkö ei +ollut tällä kertaa viehättävä. Sen kasvot olivat synkät, taivas oli +samea, sen valo vailla loistoa kuin kuolleen silmä, näköpiiri kokoon +kutistunut, vailla avaran, vierasvaraisen maailman houkuttelevaa hymyä. +Huone oli niukasti kalustettu, mutta siinä sattui olemaan harmoni, jota +minä mielin määrin soittelin varhaisen iltahämärän laskeuduttua. +Toisinaan tuli intialaisia minua tervehtimään, ja vaikka en heitä +kunnollisesti tuntenutkaan, olisin heidän lähtiessään mielelläni +tarttunut heidän nuttunsa liepeeseen pidättääkseni heidät kauemmin +luonani. + +Näissä suojissa asuessani minulla oli latinankielen opettaja. Hänen +laiha hahmonsa kuluneine vaatteineen näytti kestävän talven kouraisua +yhtä huonosti kuin alastomat puut. En tiedä, kuinka vanha hän oli, +mutta hän näytti ilmeisesti vuosiansa vanhemmalta. Toisinaan sattui, +ettei hän opetuksen kestäessä kyennyt löytämään jotakin sanaa, vaan +tuijotteli hämillään ja häpeissään eteensä. Hänen omaisensa pitivät +häntä hassahtavana. Hänet oli ottanut valtoihinsa eräs teoria. Hän +uskoi, että kunakin aikakautena ilmeni jokaisessa inhimillisessä +yhteisössä maanpiirin kaikilla kulmilla sama vallitseva aate, joka +tosin esiintyy erilaisissa muodoissa eri sivistysasteiden mukaan, mutta +on kumminkin pohjaltaan aina sama. Ja tuo kulloinenkin aate ei suinkaan +siirtynyt kansasta toiseen kosketusten nojalla, sillä se ilmeni +sielläkin, missä ei minkäänlaista kosketusta ollut olemassa. Nyt oli +hänen suurena huolenansa kerätä tosiasioita tuon teorian tukemiseksi. +Hänen ollessaan niissä askareissa häneltä puuttui leipää ja vaatteita. +Hänen tyttärensä eivät kovinkaan kunnioittaneet hänen teoriaansa ja +soimasivat häntä alinomaa hänen narrimaisuudestansa. Toisinaan +voi jo hänen kasvoistansa nähdä, että hän oli löytänyt jonkin +todistuskappaleen ja että väite oli vastaavassa määrässä voimistunut. +Sellaisissa tapauksissa minä otin asian puheeksi, ja hänen +innostuksensa tempasi minut mukaansa. Toisina päivinä hän oli vaipunut +syvän synkkyyden valtoihin, ikäänkuin hänen taakkansa olisi ollut liian +raskas kantaa. Silloin hänen opetuksensa joutui joka askelella +pysähdyksiin, hänen silmänsä tuijottelivat tyhjään avaruuteen, ja hänen +henkensä kieltäytyi kiskoutumasta latinankielen alkeiskieliopin +sivuille. Minä tunsin syvää myötätuntoa tuota ruumiiltaan raihnasta, +sielultaan teorianrasittamaa miestä kohtaan, ja vaikka hyvin tiesin, +etteivät latinanopintoni edistyneet, en kumminkaan hennonut erottaa +häntä toimestaan. Tämä näennäinen latinankielen opiskelu kesti koko sen +ajan, jonka niissä suojissa asuin. Kun olin aikeissa siirtyä pois ja +edellisenä iltana tahdoin maksaa hänen tuntinsa, hän virkkoi +surullisesti: "Minä en ole tehnyt mitään, olen vain riistänyt teiltä +aikaa enkä siis voi ottaa teiltä maksua." Minun oli hyvin vaikea saada +hänet lopulta ottamaan vastaan palkkionsa. + +Vaikka latinankielen opettajani ei tahtonutkaan milloinkaan rasittaa +minua todisteillansa, minä en vieläkään pidä hänen teoriaansa ollenkaan +hylättävänä. Minä uskon varmaan, että ihmisten henkiä yhdistää +toisiinsa jokin syvällä piilevä yhtenäinen mediumi, jonka välityksellä +jokainen jossakin yksityisessä osassa tapahtuva häiriö salaisesti +johtuu toiseen. + +Palit Babu sijoitti minut sitten erään Barker-nimisen yksityisopettajan +luo asumaan. Viimeksimainittu otti luokseen ylioppilaita, joita varusti +tutkintoihin. Hänen lempeätä pikku vaimoansa lukuunottamatta ei koko +talossa ollut mitään sellaista, mitä olisi jonkinmoisella oikeudella +sopinut sanoa viehättäväksi. Voi varsin hyvin ymmärtää, kuinka +sellainen opettaja löytää oppilaita, sillä noilla olento-raukoilla ei +ole mitään valitsemisen varaa; mutta kiduttavaa on ajatella, kuinka +sellainen mies saa itselleen vaimon. Mrs Barker oli yrittänyt +lohduttautua hankkimalla itselleen sylikoiran, mutta Barker, +halutessaan rangaista vaimoansa, kidutti koiraa. Naisen onnettomaan +luontokappaleeseen kohdistama kiintymys niin ollen vain lisäsi hänen +kärsimystensä kenttää. + +Minä olin ylen iloinen, kun kälyni vapautti minut tuosta ympäristöstä +kutsumalla minut Devonshiren Torquayhin. En osaa sanoin kertoa, +millaista onnentuntoa minussa herättivät vuoret ja meri, kukkaiset +niityt, varjoisat männiköt ja pienet levottomat leikkikumppanini. Siitä +huolimatta minua toisinaan kiusasi kysymys, miksi täällä, missä +silmilleni tarjoutui ylen runsaasti kauneutta, missä mieleni oli iloa +tulvillaan ja joutilaat päiväni leijailivat taivaan rannattomassa +sinessä kantamatta muuta taakkaa kuin minun häiriytymättömän onneni, +runous ei minua kertaakaan kutsunut. Niinpä lähdin eräänä päivänä, +käsikirjoitusvihko ja sateenvarjo muassani, kalliorannalle täyttämään +runollista kutsumustani. Valitsemani paikka oli epäilemättä kaunis, +sillä se ei ollut minun runollisesta kyvystäni riippuvainen. Etenevä +laakea kallionkieleke kaartui alinomaisin kaipauksin yli vedenpinnan, +ja sen edessä ja yläpuolella nukkui läpikuultoisen sinisen veden +vaahtopäiden tuudittelemana hymyilevä, aurinkoinen taivas, unessakin +kuunnellen aaltojen tuutulaulua. Kallion takana lepäsi hongiston helman +varjo leveänä kuin väsyneen metsänneidon yltänsä riisuma viitta. Tuolla +kivisellä valtaistuimella istuen minä kirjoitin runon _Magnalari_ +(Uponnut venhe). Olisin kenties voinut ajatella sen onnistuneen +hyvinkin, jos olisin silloin ymmärtänyt viskata sen mereen. Mutta +sellaista lohdutusta minulla ei ole, sillä runo on vieläkin olemassa, +ja jos se onkin karkoitettu julkaistuista teoksistani, voi jokin uusi +painos tuoda sen jälleen ilmoille. + +Velvollisuuden sanansaattaja ei kumminkaan ollut joutilas. Se kutsui +minua jälleen, ja minä palasin Lontooseen. Tällä kertaa minä sain +suojan tri Scottin perheestä. Eräänä kauniina ehtoopäivänä minä +hyökkäsin hänen luoksensa kaikkine kamssuineni. Kotosalla olivat vain +valkotukkainen tohtori itse, hänen rouvansa ja vanhin tyttärensä. +Kuullessaan vieraan intialaisen hyökkäyksestä olivat molemmat nuoremmat +tyttäret pelastautuneet erään sukulaisensa luo. Luulenpa, että he +palasivat vasta sitten, kun saivat kuulla, etten ollut vaarallinen. +Erittäin lyhyessä ajassa minä tulin kuin perheen jäseneksi. Mrs Scott +kohteli minua kuin omaa poikaansa, ja hänen tytärtensä minulle +osoittama sydämellinen ystävällisyys on sukulaistenkin kesken +harvinainen. + +Eräs seikka minulle selvisi tämän perheen keskuudessa eläessäni: että +ihmisluonto on kaikkialla yhdenlainen. Me sanomme mielellämme -- ja +minäkin olin siihen asti niin uskonut -- että intialaisen vaimon +miehellensä osoittama harras uhrautuvaisuus on aivan ainoalaatuinen ja +ettei sellaista löydy Euroopasta. Mutta ainakaan minä en voinut keksiä +minkäänlaista seikkaa, joka olisi erottanut Mrs Scottia ihanteellisesta +intialaisesta aviovaimosta. Hän piti alinomaa huolta miehestänsä. Kun +heidän varansa olivat rajoitetut, ei talossa ollut liian paljon +palvelijoita, ja Mrs Scott toimitti itse kaikki, mitä hänen miehensä +tarvitsi. Ennen Mr Scottin kotiintuloa iltasella hän asetti hänen +nojatuolinsa ja villaiset kotikenkänsä lieden luo. Hän ei milloinkaan +hetkeksikään unohtanut, mistä hänen miehensä piti ja mikä häntä +ilahdutti. Joka aamu hän ainoan palvelijattarensa keralla järjesti koko +talon, yliskamarista keittiöön saakka, ja portaiden messinkisiä +kaidepuita ja ovien nuppeja ja nastoja hangattiin, kunnes ne hohtelivat +kuten ennenkin. Näiden jokapäiväisten taloustoimiensa vuoksi hän ei +kumminkaan unohtanut seurallisia velvollisuuksiansa. Saatuaan päivän +askareet suoritetuiksi hän otti vielä innokkaasti osaa kirjallisiin ja +soitannollisiin illanviettoihimme. Hyvän emännän vähäisimpänä +velvollisuutena näet ei suinkaan ole joutohetkien hilpeydestä +huolehtiminen. + +Toisinaan minä liityin tyttöjen seuraan heidän illalla harrastaessaan +pöydän hypittämistä. Me laskimme sormemme pienelle teepöydälle, joka +alkoi liikkua ympäri huonetta. Asia kehittyi niin pitkälle, että +kaikki, mitä kosketimme, alkoi väristä ja vapista. Mrs Scott ei +ollenkaan pitänyt sellaisista puuhista. Siitä huolimatta hän sieti +asian urhoollisesti, koska ei tahtonut vaikuttaa painostavasti meidän +nuorekkaaseen mielialaamme. Mutta kun sitten kerran kävimme käsiksi tri +Scottin silkkihattuun sitä hypittääksemme, niin tuo oli hänelle liikaa. +Hän kiiruhti luoksemme kovin kiihtyneenä ja kielsi meitä hattuun +koskemasta. Hän ei voinut sietää sitä ajatusta, että Saatana olisi +hetkeäkään tekemisissä hänen miehensä päähineen kanssa. + +Kaikissa hänen toimissaan ilmeni hänen mieheensä kohdistuva syvä +kunnioitus. Kun ajattelen hänen liikuttavaa alttiuttansa, niin minulle +käy selväksi, että naisen rakkauden korkein täydellisyys on sellaisesta +syvästä kunnioituksesta löydettävissä, että naisen rakkaus kasvaa +palvonnaksi, jos se kehittyy luonnolliseen tapaan ja ilman ulkonaisten +seikkojen ehkäisevää vaikutusta. Missä vaatelias ylellisyyselämä on +vallitsemassa ja missä kevytmielisyys himmentää päivät ja yöt, siellä +tämä rakkaus joutuu häpäistyksi ja naisen luonto ei saavuta +täydellistymisensä iloa. + +Minä vietin siellä muutamia kuukausia. Sitten oli veljeni aika palata +kotiin, ja isäni kirjoitti, että minun oli lähdettävä hänen mukanaan. +Minua se tieto ilahdutti. Kotimaani päivänpaiste ja kotimaani taivas +olivat jo kauan minua hiljaa houkutelleet. Minun sanoessani jäähyväisiä +Mrs Scott tarttui itkien käteeni. "Miksi olette tullut meidän +luoksemme", sanoi hän, "kun näin pian lähdette pois?" Perhe ei enää asu +Lontoossa. Muutamat sen jäsenet ovat jo siirtyneet toiseen maailmaan, +toiset ovat hajaantuneet paikkoihin, joista minulla ei ole tietoa. +Mutta heidän kotinsa muisto säilyy iät kaiket mielessäni. + +Eräänä talvipäivänä, astellessani katua Tunbridge Wellsissä, minä näin +erään miehen seisovan tien vieressä. Hänen rikkinäisistä jalkineistansa +pilkistivät paljaat varpaat, ja hänen rintansa oli osittain vailla +verhoa. Hän ei virkkanut minulle mitään -- kenties siitä syystä, että +kerjääminen oli kielletty -- mutta katsoi minua silmiin tuokion ajan. +Rahakappale, jonka hänelle annoin, oli nähtävästi suurempi kuin hän oli +odottanut, sillä minun astuttuani pari askelta kauemmaksi hän juoksi +jälkeeni, tarjosi rahakappaletta takaisin ja sanoi: "Armollinen herra, +annoitte minulle epähuomiossa kultarahan." Minä en luultavasti olisi +tätä tapausta muistanut, ellei eräällä toisella kerralla olisi käynyt +aivan samoin. Kun näet ensimmäisen kerran saavuin Torquayn asemalle, +siirsi kantaja matkatavarani aseman edustalla oleviin ajoneuvoihin. +Etsittyäni kukkarostani turhaan pientä rahaa minä ojensin hänelle puoli +kruunua vaunujen lähtiessä liikkeelle. Hetkisen kuluttua hän saapui +juosten vaunujen jälkeen ja huusi ajomiestä pysähdyttämään. Minä jo +ajattelin, että hän, kokemattomuuteni havaittuansa, kenties aikoi +yrittää saada minulta vieläkin enemmän. Vaunujen pysähdyttyä hän +virkkoi: "Armollinen herra, olette varmaan antanut minulle puoli +kruunua pennyn asemesta!" + +En voi väittää, ettei minua Englannissa ollessani milloinkaan petetty, +mutta missään tapauksessa ei siinä määrin, että minun kannattaisi sitä +yhä muistella. Pikemmin minä siellä saavutin sen vakaumuksen, että +ainoastaan ne, jotka itse ansaitsevat luottamusta, osaavat luottaa +toisiin. Minä olin tuntematon muukalainen ja olisin helposti voinut +jättää maksamatta rangaistusta pelkäämättä, mutta yksikään lontoolainen +kauppias ei ole suhtautunut minuun epäluuloisesti. + +Koko sen ajan, jonka Englannissa vietin, minä olin joutunut osalliseksi +erääseen naurettavaan komediaan, jota minun oli esittäminen alusta +loppuun asti. Minä tutustuin sattumalta erään edesmenneen korkean +anglo-intialaisen virkamiehen leskeen. Hän oli niin ystävällinen, että +mainitsi minua hyväilynimellä Ruby. Eräs hänen intialainen ystävänsä +oli sommitellut englanninkielisen valitushymnin hänen puolisonsa +kuoleman johdosta. On turhaa tässä laveammin selitellä sen runollista +arvoa tai arvottomuutta. Minun onnettomuuteni oli siinä, että +hautalaulun sepittäjä oli merkinnyt sen laulettavaksi _Behaga_-sävelmää +käyttäen. Leski näet pyysi minua eräänä päivänä sen siten laulamaan. +Viattomassa typeryydessäni minä suostuin. Onnettomuudeksi ei ollut +läsnä ketään muuta kuin minä tajuamaan, kuinka kamalan naurettava +oli tämä _Behaga_-sävelmän ja noiden mauttomien säkeiden +toisiinsaliittäminen. Leski näytti kovin liikutetulta kuullessaan +intialaisen valituslaulua esitettävän alkuperäisin sävelmin. Minä +otaksuin asian siihen loppuvan, mutta niinpä ei ollutkaan laita. + +Minä tapasin samaisen lesken useita kertoja vierasseuroissa, ja kun me +päivällisen jälkeen liityimme naisten seuraan oleskeluhuoneeseen, niin +hän pyysi minua laulamaan tuon sävelmän. Kaikki odottivat jotakin +erinomaista intialaisen musiikin näytettä ja kannattivat vilkkaasti +hänen pyyntöänsä. Sitten ilmaantui hänen taskustansa tuon kohtalokkaan +valitusrunon painettuja kappaleita, ja minun korviani alkoi kihelmöidä. +Vihdoin minun oli aloitettava, pää painuksissa ja ääni värähdellen, +vieläpä hyvin tietäen, että olin ainoa huoneessaolijoista, johon esitys +teki riittävässä määrin sydäntäsärkevän vaikutuksen. Sitten kajahti +kuorossa, pidätetyn naurunhihityksen ohella: "Paljon kiitoksia!" +"Erittäin mielenkiintoista!" Ja siitä huolimatta, että oli kolea talvi, +minä tunsin voimallisesti hikoilevani. Kukapa olisi kyennyt minun +syntyessäni tai tuon kunnianarvoisen anglo-intialaisen kuollessa +ennustamaan, kuinka ankara isku hänen manallemenonsa minulle oli! + +Tri Scottin luona asuessani ja yliopistollisia luentoja kuunnellessani +minä sitten joksikin aikaa jouduin lesken kosketuspiirin ulkopuolelle. +Hän asui eräässä etukaupungissa jonkin matkan päässä Lontoosta, ja minä +sain tavan takaa häneltä kirjeitä, joissa minua kehoitettiin käymään +siellä. Valitushymniin kohdistuva kammo sai minut kumminkin olemaan +noudattamatta noita kutsuja. Vihdoin hän lähetti minulle kiireellisen +sähkösanoman. Saadessani sähkötiedon olin luennolle menossa, ja +Englannissa-oleskeluni läheni silloin jo loppuansa. Minä pidin +velvollisuutenani käydä vielä kerran rouvaa tervehtimässä ja niin minä +taivuin hänen hartaaseen pyyntöönsä. + +Sen sijaan että olisin palannut luennolta kotiin, minä lähdin suoraa +päätä rautatieasemalle. Oli hirmuinen sää: pureva pakkanen, lumipyry, +sumua. Minun päämääränäni oli pääteasema. Niinpä en ollut millänikään, +en huolinut ollenkaan tiedustella, milloin saapuisin perille. + +Kaikki asemasillat olivat oikealla kädellä, ja minä istuin +oikeanpuolisessa ikkunanpielessä kirjaani syventyneenä. Oli jo tullut +niin pimeä, ettei ulkona erottanut mitään. Muut matkustajat astuivat +junasta toinen toisensa jälkeen. Olimme vast'ikään lähteneet +viimeisenedelliseltä asemalta. Sitten juna jälleen pysähtyi, mutta ei +ollut näkyvissä ketään, ei myöskään valoja eikä asemasiltaa. +Tavallisella matkustavaisella ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada +selkoa siitä, miksi juna toisinaan pysähtyy asemien välimaalle, joten +minä en yrittänyt mitään arvailla, istuinhan vain ja jatkoin lukemista. +Sitten juna alkoi liikkua vastakkaiseen suuntaan. Eipä näy voivan +aavistaa, mitä junan päähän kulloinkin pälkähtää, mietin minä syventyen +vieläkin kirjaani. Mutta kun sitten saavuimme takaisin edelliselle +asemalle, en voinut enää olla aivan huoleton. "Milloin saavumme --iin?" +kysyin minä. "Sieltähän te juuri tulette", kuului vastaus. "Mihin nyt +olemme menossa?" kysyin minä. "Lontooseen." Nyt minulle selvisi, että +juna oli edestakainen. Tiedustellessani, milloin seuraava juna oli +siihen suuntaan menevä, sain kuulla, ettei sinä iltana enää junia +liikkunut. Ja seuraavaan kysymykseeni sain vastaukseksi, ettei ollut +majataloa viiden mailin piirissä. + +Minä olin lähtenyt kotoa jo aamiaisen jälkeen kymmenen tienoissa enkä +ollut sittemmin mitään nauttinut. Kun ei ole valinnan varaa, niin +askeettisuus käy varsin helpoksi. Minä napitin paksun päällystakkini +kiinni leukaa myöten, istuuduin asemasillan lyhdyn alle ja jatkoin +lukuani. Minulla oli mukanani Spencerin etiikan-esitys, _Data of +Elhics_, joka oli hiljattain ilmestynyt. Minä lohduttauduin +ajattelemalla, etten muuten olisi niinkään helposti saanut tilaisuutta +kohdistaa siihen koko tarkkaavaisuuttani. + +Vähän ajan kuluttua saapui eräs kantaja minulle ilmoittamaan, että +puolen tunnin kuluttua saapuu ylimääräinen juna. Minä olin uutisen +johdosta niin iloissani, etten enää kyennyt jatkamaan eetillisiä +opintojani. Minä saavuin vihdoin perille kellon ollessa yhdeksän -- +oikeastaan minun olisi pitänyt olla läsnä jo seitsemän aikaan. "Mitä +tämä merkitsee, Ruby?" kysyi emäntäni. "Missä olettekaan viivytellyt?" +Minä en voinut liikoja ylpeillä lyhyesti esittäessäni merkillisiä +seikkailujani. Päivällinen oli ohi. Mutta koska huonoa onneani tuskin +voitiin pitää minun syynäni, en odottanut mitään ankaraa rangaistusta, +sitäkin vähemmän, kun tuomarinani oli naishenkilö. Mutta korkean +anglo-intialaisen virkamiehen leski virkkoi minulle ainoastaan tämän: +"Tulkaahan, Ruby, saamaan lasi teetä." + +Minä en ole milloinkaan ollut erinomainen teenjuoja, mutta koska +toivoin kalvavan nälkäni siitä tyyntyvän, sain niellyksi lasin väkevää +keitosta ja pari kuivaa korppua. Saliin saapuessani minä havaitsin +vierasseurassa vanhahkoja naishenkilöitä sekä erään sievän +amerikkalaisen neidin, jonka emäntäni veljenpoika oli kihlannut ja joka +näytti uutterasti suorittelevan avioliittoa edeltäviä tavanomaisia +rakkaudentunteen vaiheita. + +"Mitäpä, jos hieman tanssittaisiin?" ehdotteli emäntä. Minun mielialani +enempää kuin ruumiillinen tilanikaan ei vastannut sellaisen urheilun +asettamia vaatimuksia. Mutta tottelevaiset ne tässä maailmassa enimmät +mahdottomat asiat aikaansaavat, ja vaikka tanssi alun pitäen olikin +järjestetty ainoastaan nuorta paria varten, minä siitä huolimatta +minäkin tanssin verrattain iäkkäitten naisten keralla -- hieman teetä +ja pari pientä korppua erottamassa minua nälkäkuolemasta. + +Siihen eivät kärsimykseni kumminkaan loppuneet. "Missä yönne vietätte?" +kysyi emäntäni. Se oli kysymys, jota en ollut varustautunut vastaamaan. +Minä silmäilin häntä sanattomana, ja hän selitti, että majatalo +suljettiin keskiyön aikaan, joten minun oli parasta viipymättä lähteä +sinne. Vierasvaraisuutta ei kumminkaan täydellisesti puuttunut, sillä +minun ei tarvinnut yksinäni etsiä tietä majataloon, vaan eräs palvelija +lyhtyineen opasti minut sinne. Aluksi ajattelin asian voivan koitua +siunaukseksi ja ryhdyin perille tultuani kohta tiedustelemaan ravintoa: +lihaa, kalaa tai kasviksia, kuumaa tai kylmää, kunhan jotakin. Minulle +ilmoitettiin, että juomia voin saada mitä lajia halusin, mutta ruokaa +en minkäänlaista. Sitten minä päätin etsiä unohdusta unesta, mutta +senkään maailmojakäsittävässä helmassa ei näyttänyt olevan sijaa +minulle. Makuuhuoneeni kivipermanto oli jäisen kylmä, ja koko +sisustuksen muodosti vanha vuode raihnaisen pesutelineen keralla. + +Aamusella anglo-intialainen leskeni kutsutti minut murkinoimaan. Minä +havaitsin edessäni kylmän aamupalan, ilmeisesti eilisen päivällisen +jäännöksiä. Eipä olisi haitannut ketään, vaikka olisi edellisenä iltana +suotu minulle siitä vähäinen annos, haaleana tai kylmänä. Minulle siitä +olisi ollut se etu, että tanssini olisi vähemmän muistuttanut maalle +kiskaistun karpin tuskaisia tempoiluja. + +Aamiaisen jälkeen emäntäni ilmoitti minulle, että se lady, jota minut +oli kutsuttu laulullani ilahduttamaan, makasi sairaana vuoteessaan ja +että minun oli esitettävä serenadini hänen makuuhuoneensa oven +edustalla. Minut asetettiin seisomaan ylimmälle porrastasanteelle. +Leski osoitti suljettua ovea ja virkkoi: "Tuolla hän on." Ja minä +viritin _Behaga_-sävelmän kääntyen oven takana piilevän tuntemattoman +puoleen. En ole saanut tietää, miten se sairaaseen tehosi. + +Lontooseen palattuani minä sain sairasvuoteessa sovittaa typerän +myöntyväisyyteni. Tri Scottin tyttäret vannottivat minua olemaan +pitämättä tuota englantilaisen vierasvaraisuuden näytteenä. He +väittivät Intian suolan olleen asiaan vaikuttamassa. + + + + +26 + +LOKEN PALIT + + +Siihen aikaan, jolloin kuuntelin englantilaista kirjallisuutta +käsitteleviä luentoja University College'issa, oli +kuuntelijakumppaninani Loken Palit. Hän oli suunnilleen neljä vuotta +minua nuorempi. Siinä iässä, jolloin näitä elämäni muistoja kirjoitan, +neljän vuoden ikäero ei merkitse mitään. Seitsemäntoista ja +viidentoista vuoden välistä juopaa ystävyyden sitävastoin on vaikea +silloittaa. Poika, jolta puuttuu ikävuosien painokkuus, pyrkii aina +ylen huolellisesti varjelemaan vanhemmuutensa arvoa. Kun oli +kysymyksessä Loken, ei mieleeni kumminkaan kohonnut rajoittavaa siltaa, +sillä minä en voinut mitenkään tuntea häntä nuoremmakseni. + +Opiskelevat pojat ja tytöt istuivat toistensa seurassa College'in +kirjastossa. Siellä oli meilläkin _tête-â-tête_. Jos olisimme olleet +sievästi rauhalliset, ei kukaan olisi valittanut, mutta nuori ystäväni +oli täynnä vallattomuutta, joka vähimmästäkin aiheesta purkautui +helmeileväksi nauruksi. Kaikkien maiden tyttölapset käyttelevät +opintoihinsa luonnottoman suuren määrän uutteruutta, ja minä tunnen +katumusta, kun muistelen niitä lukuisia moittivia sinisiä silmiä, jotka +turhaan karistelivat hillittömän hilpeytemme yli nuhtelevia +katseitansa. Niinä aikoina minä kumminkaan en tuntenut vähintäkään +myötätuntoa häiriytynyttä oppimisintoa kohtaan. Sallimus on ollut +minulle niin armollinen, että on säästänyt minua kaiken ikäni +päänkivistykseltä ja keskeytyneiden opintojen aiheuttamilta +omantunnontuskilta. + +Melkein lakkaamattomasta naurustamme huolimatta me sentään saimme +toimeen hieman kirjallista keskustelua, ja jos Loken ei ollutkaan +perehtynyt bengalilaiseen kirjallisuuteen siinä määrin kuin minä, niin +tuon seikan korvasi hyvinkin hänen terävä älynsä. Me keskustelimme muun +muassa bengalinkielen oikeinkirjoituksesta. + +Aihe oli seuraava. Eräs tri Scottin tyttäristä halusi harjoittaa +johdollani bengalinkielen opintoja. Opetettuani hänelle aakkoset minä +ilmaisin ylpeyteni siitä, että bengalilainen oikeinkirjoitus on +tunnollinen eikä alinomaa huvikseen riko sääntöjänsä. Minä selitin +hänelle, kuinka mielellämme olisimme nauraneet englantilaisen +oikeinkirjoituksen oikuille, ellei meidän valitettavasti olisi ollut +joskus pakko tutkintoa varten päntätä niitä päähämme. Mutta ylpeyteni +johti lankeemukseen. Kävi ilmi, ettei bengalilainen oikeinkirjoitus +sekään sallinut itseänsä kahlehdittavan, mutta että tottumus oli +sulkenut silmäni sen epäsäännöllisyyksiltä. + +Sitten aloin etsiä lakeja sen laittomuuden säännöstelemiseksi. Minä +kerrassaan hämmästyin, kun havaitsin, millaista ihmeellistä apua Loken +kykeni minulle siinä suhteessa antamaan. + +Kun Loken myöhemmin astui intialaiseen siviilivirkaan ja palasi +kotimaahan, niin se työ, joka oli helmeilevän hilpeänä kummunnut ilmi +College'in kirjastossa, virtasi edelleen valtavampana vuona. Lokenin +hillitön kirjallisuudesta iloitseminen vaikutti tuulena minun +kirjallisten seikkailupurtteni purjeissa. Ja kun nuorekkaan +uskallukseni korkeimmillaan ollessa sepitin suorasanaista ja runoa +rajun vauhdikkaasti, niin Lokenin suoma rajoittamaton hyväksyminen esti +tarmoani hetkeksikään herpautumasta. Moneen erinomaiseen runolliseen +lentoon yllytti minua oleskelu hänen huvilassaan. Usein me kokoonnuimme +kirjallisiin ja musikaalisiin seuroihimme ehtootähden merkeissä ja +hajaannuimme vasta, kun heleä kointähti ja aamun tuuloset kehoittivat +meitä sammuttamaan lampun. + +Sarasvatin[28] monien lootuskukkien joukossa on ystävyyden kukka +varmaan hänen suurin suosikkinsa. Minä en ole löytänyt paljoakaan +kultaista kukkapölyä sen vaiheilta, mutta hyvän toveruuden suloista +tuoksua olen saanut osakseni yltäkyllin. + + + + +27 + +"SÄRKYNYT SYDÄN" + + +Englannissa ollessani minä aloitin toisenkin runoelman, jota jatkoin +kotimatkalla ja jonka perille ehdittyäni saatoin päätökseen. Se +ilmestyi nimellä "Bhagna Hridaj" (Särkynyt sydän). Siihen aikaan minä +pidin sitä hyvinkin hyvänä. Ei ollut kumma, että kirjoittaja niin +ajatteli, mutta se saavutti aikanaan lukijoittensakin suosiota. Muistan +vielä, kuinka sen ilmestyttyä Tipperan radzha-vainajan ensimmäinen +ministeri tuli nimenomaisesti minulle ilmoittamaan, että radzha kovin +ihailee runoelmaa ja kohdistaa suuret toiveet tekijän myöhempään +kirjalliseen kehitykseen. + +Sallittakoon minun tässä mainita, mitä tästä kahdeksantoista vuoden +iällä kirjoittamastani runoelmasta lausuin eräässä kirjeessä, kun olin +ehtinyt kolmenkymmenen vuoden ikään: + +"Alkaessani kirjoittaa runoelmaa _Bhagna Hridaj_ minä olin +kahdeksantoista vuoden ikäinen -- en enää lapsi enkä vielä nuorukainen. +Tätä rajamaata eivät valaise Totuuden suoranaiset säteet, sen heijastus +vain näkyy siellä täällä; muu osa on varjossa. Ja niinkuin hämärän +varjot ovat sen kuvat suunnattomiksi venyviä ja epämääräisiä ja +näyttävät todellisen maailman haaveiden tyyssijana. Merkillinen seikka +on se, etten ainoastaan minä ollut kahdeksantoista vuoden ikäinen, vaan +kaikki muutkin näyttivät olevan samassa iässä. Me häilyimme kaikin +samassa pohjattomassa, olemattomassa haaveiden maailmassa, missä +syvimmätkin ilot ja kärsimykset tuntuvat unien maailman iloilta ja +kärsimyksiltä. Koska ei ollut olemassa mitään todellista, johon sitä +olisi käynyt vertaaminen, mitättömyys valtasi sen aseman, joka kuuluu +suurelle." + +Tämä elämäni kausi, viidennestätoista kolmanteenkolmatta ikävuoteeni, +oli äärimmäisen sekasorron aikaa. + +Kun maan varhaisten vaiheiden aikana maa ja vesi eivät vielä olleet +selvästi toisistansa eronneet, niin suunnattomat, muodottomat matelijat +ryömivät liejuisella maaperällä kasvaen jättiläiskasvien seassa. Samoin +kiiriskelevät kypsymättömän iän hämäräaikojen intohimot, yhtä +muodottomina ja eriskummaisina tiettömien ja nimettömien erämaittensa +loppumattomien varjojen seassa. Ne eivät tunne itseänsä enempää kuin +vaellustensa päämäärääkään, ja siitä syystä ne ovat aina valmiit +jäljittelemään jotakin muuta. Niinpä minun kehittymättömät kykyni tuona +mielettömän toimeliaisuuden kautena, päämääräänsä tuntematta ja +kykenemättä sitä tavoittamaan, etsivät purkautumistietä tungeksien ja +yrittäen liioitellen osoittaa etevämmyyttänsä. + +Maitohampaat aiheuttavat puhjetessaan lapselle kuumetta. Vasta kun ne +ovat tulleet ilmi ja avustavat ravitsemistoimintaa, koko tuo järkytys +tulee oikeutetuksi. Samoin kiduttavat nuoruusikämme intohimot henkeä +sairauden tavoin, kunnes ovat saavuttaneet oikean suhteensa +ulkomaailmaan. + +Minun tuona kautena saavuttamani kokemukset tosin ovat jokaisesta +etiikan oppikirjasta löydettävissä, mutta ne eivät ole silti +halveksittavat. Kaikki se, mikä pitää taipumuksiamme suljettuina meihin +itseemme ja estää niitä vaikuttamasta vapaasti ulospäin, myrkyttää +meidän elämäämme. Niin itsekkyys, joka kieltäytyy antamasta +vieteillemme vapaata valtaa, estää niitä saavuttamasta tarkoitustansa +ja on senvuoksi aina märkivien erehdysten ja luonnottomuuksien +myötäilemä. Kun viettimme saavat vapaan liikkumisalan hyvän toiminnan +piirissä, niin ne karistavat pois sairaalloisuutensa ja palautuvat +omaan luontoonsa -- siinä on niiden oikea päämäärä, ja siitä ne +löytävät olemassaolonsa ilon. + +Tässä kuvailemaani kypsymättömän henkeni tilaa edistivät sen ajan +antamat esimerkit ja opit, ja enpä ole varma siitä, etteivät sen +vaikutukset ole vielä nytkin havaittavissa. Silmäillessäni taaksepäin +nyt puheenaolevaan aikaan minä selvästi huomaan, että olimme saaneet +englantilaisesta kirjallisuudesta enemmän kiihoketta kuin ravintoa. +Kirjallisina epäjumalinamme olivat silloin Shakespeare, Milton ja +Byron, ja intohimon voimakkuus oli se heidän teostensa ominaisuus, joka +meihin voimallisimmin vaikutti. Englantilaiset hillitsevät +seurallisessa elämässään tarkoin kaikki intohimoiset purkaukset, ja tuo +lienee syynä siihen, että ne vallitsevat heidän kirjallisuuttansa, +jonka luonteenomaisena piirteenä on erinomaisen kiihkeiden tunteiden +riehunta aina välttämättömään itsensätuhoamiseen saakka. Joka +tapauksessa me pidimme tuota hillitöntä kiihkoisuutta englantilaisen +kirjallisuuden ydinominaisuutena. + +Akshai Tshaudhuri, joka opasti meitä englantilaiseen kirjallisuuteen, +esitti meille sen teoksia huumaavan rajusti ja intohimoisesti. Romeon +ja Julian lemmenhurma, Kuningas Learin voimattoman valituksen +raivokkuus, Othellon mustasukkaisuuden kaikkihävittävä palo olivat +asioita, jotka herättivät meissä intomielistä ihastusta. Meidän +pakonalainen sosiaalinen elämämme, ahtaampi toimintakenttämme, oli +sellaisen yksitoikkoisuuden ympäröimä, etteivät myrskyisät tunteet +päässeet siihen vaikuttamaan; kaikki oli mahdollisimman hiljaista ja +rauhallista. Niinpä olikin luonnollista, että sydämemme vaativat +englantilaisen kirjallisuuden kiihkeiden tunneliikuntojen elähdyttävää +vaikutusta. Me emme suhtautuneet esteettisesti nautiskellen +kirjalliseen taiteeseen, vaan tervehdimme riemuiten hyrskähtävää +aaltoa, joka keskeytti seisahdustilan, vaikka se samalla kuohuttikin +pintaan pohjamutia. + +Shakespearen ajan kirjallisuus on ikäänkuin sotatanssi tuona kautena, +jolloin renessanssi koko reaktiokiivaudellansa taisteli Euroopassa +ihmissydämen väkivaltaista sortamista ja tukahduttamista vastaan. +Tärkeimpänä asiana ei ollut hyvää ja pahaa, kaunista ja rumaa koskeva +kysymys -- ihmisen mieli tuntui silloin kiihkeästi pyrkivän kaikkien +esteiden läpi olemuksensa sisimpään pyhäkköön, missä toivoi löytävänsä +valtavan kaipauksensa tavoitteleman ihannekuvan. Siitä johtuu sen ajan +kirjallisuuden karkeus, rehoittavuus ja hillitsemätön esitysmuoto. + +Noiden eurooppalaisten bakkanaalien henki pääsi meidän säädylliseen +sosiaaliseen maailmaamme, herätti meidät ja elähdytti meitä. Meitä +häikäisi kahleettoman elämämme loisto, joka lankesi totunnaisuuden +tukahduttamaan, kehkeytymistilaisuutta etsivään sydämeemme. + +Englantilaisessa kirjallisuudessa oli jo ollut sellainen ajankohta +silloin, kun Popen tasaisten säkeiden poljento väistyi Ranskan +vallankumouksen tanssirytmin tieltä. Sen runoilija oli Byron. Hänen +raju intohimonsa liikutti meidän hunnutettua sydän-morsiantamme sen +yksinäisessä kolkassa. + +Niin vallitsi englantilaisen kirjallisuuden uutteran harrastamisen +aiheuttama kiihtymys aikamme nuorison mieltä, ja minun sydäntäni nuo +aallot koskettivat alinomaa joka taholta. Sellainen ensi-herääminen on +tarmon vaikutuksen eikä sen tukahduttamisen aikaa. + +Kaikesta huolimatta meidän olotilamme oli aivan toisenlainen kuin +eurooppalaisten Euroopassa oli kirjallisuuden hillitön vapaudenkaipuu +historiallisen kehitysvaiheen heijastumaa. Ilmaus vastasi tunnetta. Se +myrsky, jonka ulvonta kuultiin, raivosi todellakin. Se pieni tuulonen, +joka meille asti saapui ja pienen maailmamme tyyntä pintaa hieman +väreilytti, ei humissut paljoa kuuluvammin kuin kuiskaus. Mutta se ei +voinut sydämiämme tyydyttää, ja niin me aloimme jäljitellä myrskyä +johtuen siten helposti liioitteluihin -- sama taipumus vallitsee meitä +yhä vieläkin eikä nähtävästi ole helposti korjattavissa. + +Syynä on se tosiasia, ettei englantilainen kirjallisuus ole vielä niin +hillittyä ja pidättyvää kuin aito taiteen tulee olla. Inhimillinen +tunneliikunto on ainoastaan eräs runouden aineosa eikä muodosta sen +päämäärää. Oikea päämäärä on koruttomuuden ja pidättyväisyyden muodossa +ilmenevä täyden täyteläisyyden kauneus. Tätä väitettä ei englantilainen +kirjallisuus vielä myönnä ehdottomasti oikeaksi. + +Tämä englantilainen kirjallisuus yksin muovaa lapsuudestamme saakka +mieltämme. Me emme opiskele muita eurooppalaisia kirjallisuuksia, +klassillisia enempää kuin nykyaikaisiakaan, niitä, joiden taiteellinen +muoto osoittaa järjestelmällisesti harjoitetun itsekurin tuotteena +ilmenevää kehittynyttä sopusuhtaisuutta, ja siitä näyttää mielestäni +johtuvan, ettemme kykene muodostamaan itsellemme oikeata käsitystä +kirjallisen työn varsinaisesta tarkoituksesta ja menetelmästä. + +Akshai Babu, joka oli tehnyt englantilaisen kirjallisuuden +kiihkotunteisen luonteen meille havainnollisen eläväksi, oli itse +tunteenomaisen elämän kannattaja. Hänestä ei näyttänyt niin tärkeältä +se, että totuus saavuttaa täydellisimmän todellisuusmuotonsa, kuin se, +että se tuntuu sydämessä. Hänen älynsä ei ollenkaan kunnioittanut +uskontoa, mutta _Shjaman_ (Tumman Emon) laulut liikuttivat hänet +kyyneliin. Hän ei tuntenut kutsumusta viimeisen totuuden etsimiseen; +kaikki se, mikä liikutti hänen sydäntänsä, oli hänelle hetkellisenä +totuutena; nimenomainen karkeuskaan ei häntä säikähdyttänyt. + +Ateismi oli vallitsevana sävelenä sen ajan suosituimmissa +englanninkielisissä suorasanaisissa teoksissa -- Bentham, Mill ja Comte +olivat sen kauden mielikirjailijoita. Heiltä olivat peräisin ne +järkeilyn ilmaukset, joita nuorisomme käytteli väittelyaseinansa. +Millin aika muodostaa erikoisen vaiheen Englannin historiassa. Se +edustaa valtioruumiin terveellistä reaktioa: nämä tilapäisesti siinä +vaikuttavat hävittävät voimat vapauttavat sen kasaantuneesta +ajatuskuonasta. Me intialaiset omaksuimme nuo voimat teoreettisesti, +mutta emme milloinkaan ajatelleet ottaa niitä käytäntöön, viljelimmehän +niitä vain siveellisen kumouksemme kiihokkeina. Ateismi oli meille +niinmuodoin pelkkää päihdykettä. + +Sivistyneistö jakautui senvuoksi pääasiassa kahteen luokkaan. Toiset +tahtoivat alinomaa esittää todisteita, joiden tuli särkeä kappaleiksi +kaikki usko Jumalaan, huolimatta siitä, halusivatko kuulijat sellaisia +todisteita vai eivät. Samoinkuin metsästäjä tuntee surmaamishalun +kutkutusta sormenpäissä nähdessään elävän olennon puun latvassa tai sen +juurella, samoin nämä intoilijat, havaitessaan jossakin kuvitellussa +turvapaikassa vilkkuvan uskoa, heti tunsivat halua lähteä sitä +hävittämään. Meillä oli vähän aikaa eräs kotiopettaja, jonka +mieliaskareena tuo oli. Vaikka olinkin vielä poikanen, en minäkään +päässyt välttämään hänen hyökkäyksiänsä. Hänen tietonsa eivät +suinkaan olleet erinomaiset eivätkä hänen mielipiteensä innokkaan +totuudenetsinnän tuloksia, vaan enimmäkseen toisten huulilta keräiltyjä +lausumia. Mutta vaikka taistelinkin kaikin voimin häntä vastaan, minun +sittenkin täytyi suuren ikäeromme vuoksi kokea montakin katkeraa +häviötä. Toisinaan minä tunsin itseni siinä määrin loukatuksi, että +teki melkein mieleni itkeä. + +Toista ryhmää eivät muodostaneet uskovat henkilöt, vaan uskonnolliset +epikuurolaiset, jotka löytävät nautintoa ja lohdutusta siitä, että +kerääntyvät yhteen ja uppoutuvat miellyttäviin näkyihin, ääniin ja +tuoksuihin uskonnollisia juhlamenoja asian verhona käytellen; he +hekumoivat jumalanpalveluksen loisteliaissa syrjäseikoissa. Kummankaan +ryhmän epäily tai eitto ei ollut heidän oman vaivalloisen etsintänsä +tulos. + +Vaikka nämä uskonnolliset harhautumat minua kiduttivat, en kumminkaan +voi sanoa täysin välttäneeni niiden vaikutusta itseeni. Nuoressa, +epäkypsässä mielessäni tapahtui tämäkin kumous. Minä hylkäsin perheemme +keskuudessa käytännössä olevat jumalanpalvelusmuodot, koska ne muka +eivät vastanneet minun vakaumuksiani. Minä kiihdin tunteitteni +palkeilla itseeni rajun lieskan. Se oli pelkkää tulen palvontaa, minun +uhrini oli vain määrä ruokkia sen lieskaa, mitään muuta tehtävää ei +sillä ollut. Ja koska pyrkimykselläni ei ollut mitään lopullista +silmämäärää, niin se oli määrätön ja vailla minkäänlaista rajaa. + +Samoin kuin uskonnon oli tunneliikuntojenikin laita. Minä en tuntenut +minkäänlaista tarvetta päästä saavuttamaan niiden pohjalla olevaa +totuutta, koska kiihtymykseni oli oma tarkoitusperänsä. Mieleeni +johtuvat erään silloisen runoilijan säkeet: + + Sydän omani on, + sitä myynyt ma en. + Jos runtelen, ruhjon ja surmaankin sen, + sydän omani on! + +Totuuden kannalla ollen sydämen ei tarvitse itseänsä runnella; mikään +ei pakota sitä ruhjomaan itseänsä olemattomaksi. Ihminen ei kaipaa +murhetta, mutta sen pistävyys voi erikseen otettuna tuntua nautinnolta. +Tuota nautintoa runoilijamme usein innokkaasti etsivät unohtaen samalla +sen Jumalan, jonka palvelukseen olivat vihkiytyneet. Tästä +lapsellisuudesta kotimaamme ei ole onnistunut vieläkään vapautumaan. Me +etsimme vielä tänäkin päivänä esteettistä tyydytystä uskonnon +ulkonaisten muotojen noudattamisesta, kun meiltä jää tajuamatta +uskonnon totuus. Samoin merkitsee isänmaallisuutemme suurelta osalta +kotimaahan kohdistuvan mieluisan tajunnanasenteen ylellisyysilmiötä +eikä taipumusta ja tahtoa isänmaan palvelemiseen. + + + + +28 + +EUROOPPALAINEN MUSIIKKI + + +Brightonissa ollessani minä kerran kävin erään primadonnan konsertissa. +Nimen olen unohtanut. Se saattoi olla rouva Nilsson tai rouva Albani. +En ollut milloinkaan ennen kuullut kenenkään niin erinomaisesti +ääntänsä hallitsevan. Meidän parhaimmatkaan laulajamme eivät kykene +peittämään ponnistuksentuntoansa eivätkä arastele laulaa varsinaista +asteikkoansa korkeampia tai matalampia ääniä miten sattuu. Meikäläiset +asiaatuntevat kuulijat ovat sitä mieltä, ettei haittaa, vaikka jääkin +heidän mielikuvituksensa asiaksi täydentää, mitä esityksen +moitteettomuudesta puuttuu. Siitä syystä he eivät pahastu, vaikka +moitteetonta sävelmää esitettäessä ääni kaikuu kalsealta tai ele on +kömpelö; päinvastoin: he näyttävät toisinaan olevan sitä mieltä, että +tuollaiset vähät ulkonaiset puutokset sallivat sävelteoksen sisäisen +täydellisyyden esiintyä sitä paremmin -- niinkuin suuren askeetin +Mahadevan ulkonainen köyhyys saa hänen jumalallisen olemuksensa sitä +esteettömämmin ilmenemään. + +Tuo tunne näyttää Euroopassa olevan kerrassaan vieras. Siellä täytyy +ulkonaisen kaunistuksen olla yksityiskohtia myöten moitteeton, ja +pienimmänkin puutoksen on häveten vältettävä yleisön korvaa ja silmää. +Meidän soitannollisissa tilaisuuksissamme ei kukaan ole millänsäkään, +vaikka _tanpurain_ virittämiseen ja suurten samoinkuin pientenkin +rumpujen koepärrytykseen kuluu puoli tuntia. Euroopassa sellaiset asiat +suoritetaan ennakolta, näyttämön takana, sillä sen, mikä astuu esiin, +täytyy olla moitteetonta. Laulajan äänessä ei niinmuodoin saa ilmetä +yhtäkään heikkoa kohtaa. Meillä pidetään tärkeimpänä tehtävänä sävelmän +virheetöntä ja taiteellista esittämistä;[29] siihen kohdistetaan kaikki +ponnistukset. Euroopassa on kehittämisen esineenä ääni, ja äänen +nojalla siellä suoritetaankin uskomattomia asioita. Meikäläinen +taiteenystävä on tyytyväinen, kun on kuullut laulua; eurooppalaiset +sitävastoin lähtevät kuulemaan laulajaa. + +Tuo oli kokemukseni sinä päivänä Brightonissa. Minulle se oli kuin +sirkusesitys. Mutta jos ihailinkin taituruutta, laulusta en kyennyt +nauttimaan. Tuskin voin olla nauramatta, kun eräät _cadenzat_ +jäljittelivät linnunliverrystä. Minusta tuntui kaiken aikaa siltä, että +ihmisääntä käyteltiin väärin. Kun sitten astui esiin mieslaulaja, +tunsin melkoista helpotusta. Erikoisesti minua miellyttivät +tenoriäänet, joissa oli enemmän inhimillistä lihaa ja verta ja jotka +eivät siinä määrin muistuttaneet onnettoman, ruumiittoman hengen +valituksia. + +Kun sitten kuulin ja opin yhä enemmän eurooppalaista musiikkia, aloin +sen olemusta tajuta, mutta vielä nytkin uskon varmaan, että se ja +meidän musiikkimme asuvat aivan eri suojissa eivätkä astu samasta +ovesta ihmissydämeen. Eurooppalainen musiikki näyttää kutoutuneen +Euroopan aineelliseen elämään siinä määrin, että sen laulujen tekstit +ovat yhtä vaihtelevat kuin tuo elämä itse. Jos me yritämme käytellä +sävelmiämme yhtä monipuolisesti, niin ne menettävät merkityksensä ja +muuttuvat naurettaviksi. Meidän sävelmämme kohoavat yli jokapäiväisen +elämän rajojen, ja vain siten ne voivat siirtää meidät syvimmän +kärsimyksen ja korkeimman auvon maille, koska niiden tehtävänä on +paljastaa näkyviimme olemuksemme sisimmät, sanattomimmat, +salaperäisimmät syvyydet, missä hurskas löytää valmiin erakkomajan ja +nauttijakin lehtimajansa, mutta missä ei ole tilaa touhuisalle +liikemiehelle. + +En voi väittää tavoittaneeni eurooppalaisen musiikin sielua. Mutta se +vähäinen osa, minkä tulin ulkoapäin ymmärtämään, herätti minussa +tavallaan erinomaista mielenkiintoa. Se tuntui minusta ylen +romanttiselta. On hieman vaikea yksityiskohtaisesti ilmaista, mitä +tuolla sanalla tarkoitan. Tahdon sen avulla viitata elämän meren +monivivahteisuuteen, runsauteen, aaltoiluun, sen lakkaamattoman +väreilyn alinomaa vaihtuvaan valo- ja varjoleikkiin. Sen ohella on +toinenkin aspekti -- puhtaan avaruuden, taivaan tyynen sinen, hiljaisen +äärettömyyden aavistelun näköpiirin etäisimmillä rajoilla. Olipa miten +tahansa, minä voin vain toistaa -- joskaan kenties en kykene siten +täysin selvästi tuntoani ilmaisemaan -- että olen eurooppalaisen +musiikin mieltäni sykähdyttäessä aina sanonut itselleni: se on +romanttista, se muuntaa melodiaksi elämän häipyväisyyttä. Eräät meidän +musiikkimme muodot epäilemättä taipuvat jossakin määrin samaan +suuntaan, mutta vähemmän ilmeisesti ja huonommin onnistuen. Meidän +sävelmämme suovat äänen tähtivälkkeiselle yölle, aamun ensi +sarasteelle. Ne puhuvat murheesta, jonka synkät pilvet pimentävät +taivaan, ja metsiä-vaeltavan kevään sanomattomasta hurmiosta. + + + + +29 + +VALMIKI PRATIBHA + + +Meillä oli runsaasti kuvitettuna painoksena Mooren _Iiriläisiä +sävelmiä_, ja minä kuuntelin usein, kuinka Akshai Babu niitä +innostuneesti esitti. Laulut ja kuvat nostattivat mieleeni vanhan +Irlannin unikuvan. Minä en ollut silloin vielä kuullut alkuperäisiä +sävelmiä, mutta olin hyräillyt itsekseni näitä iiriläisiä lauluja, +kuvaharppujen minua säestellessä. Minua halutti kovin kuulla niiden +oikeat sävelmät, oppia ne ja laulaa Akshai Babulle. Sellaiset toiveet +valitettavasti toisinaan toteutuvat ja kuolevat toteutuessaan. +Englantiin tultuani minä kuulin muutamia niistä laulettavan ja opinkin +ne, mutta samassa loppui haluni saada niitä enemmän oppia. Ne olivat +koruttomia, murheellisia ja suloisia, mutta toisaalta tuntui siltä, +kuin ne eivät olisi oikein sopineet siihen harpun hiljaiseen hyminään, +joka täytti unelmieni vanhan Irlannin salit. + +Kotiin palattuani minä lauloin oppimani iiriläiset sävelmät +omaisilleni. "Kuinka onkaan Rabin äänen laita?" huudahtivat he. "Kuinka +omituiselta ja vieraalta se soikaan!" Heidän mielestään oli +puheäänenikin vaihtanut sävyä. + +Tuosta askartelusta vieraan ja kotimaisen musiikin parissa oli +tuloksena _Valmiki Pratibha_.[30] Tämän musiikkidraaman sävelet ovat +enimmälti intialaisia, mutta niistä on karistettu pois niiden +klassillinen juhlallisuus; sen, mikä oli tottunut ilmoilla +leijailemaan, piti nyt oppia liikkumaan maan pinnalla. Ne, jotka ovat +nähneet ja kuulleet sen esitettävän, todistanevat, ettei draama ole +menettänyt arvoa eikä vaikutusvoimaa, vaikka se onkin varustettu +intialaisilla sävelmillä. Se seikka onkin _Valmiki Pratibhan_ ainoa +erikoisuus. Melodisten muotojen kahleistansa irroittaminen ja +monipuolinen soveltaminen minua miellytti, jopa kerrassaan lumosikin. + +Muutamat _Valmiki Pratibhan_ laulut oli sävelletty alkujaan ankaran +klassilliseen tapaan; eräät sävellykset olivat veljeni Dzhjotirindran +tekemät, ja jotkut harvat olivat peräisin eurooppalaisista lähteistä. +Intialainen _Telena_-tyyli soveltuu erikoisen hyvin draamallisiin +tarkoituksiin, ja sitä onkin puheenaolevassa teoksessa ahkerasti +käytetty. Kahta englantilaista sävelmää oli käytetty rosvojoukon +juomalauluina ja erästä iiriläistä melodiaa metsänneitojen +valitusvirtenä. + +_Valmiki Pratibha_ ei sovellu luettavaksi kappaleeksi. Sen merkitys +häipyy olemattomiin, ellei sitä kuulla laulettavan ja nähdä +näyteltävän. Se ei ole eurooppalaismallinen ooppera, vaan pieni +sävelletty näytelmä. Toisin sanoen: se ei ole alkujansa musikaalinen +sävelteos. Erittäin harvat siihen sisältyvät laulut ovat merkittäviä +tai viehättäviä; ne ovat kaikin vain kappaleen musikaalisena tekstinä. + +Ennen Englannin-matkaani meidän luoksemme kokoontui toisinaan +kirjallisuuden miehiä, ja seuralle tarjottiin musiikkia, lausuntoa ja +vähäisiä virvokkeita. Minun palattuani pidettiin vielä sellainen +kokous, joka joutui olemaan viimeinen. Juuri sitä tilaisuutta varten +minä sommittelin _Valmiki Pratibhan_. Minä esitin _Valmikia_ ja kälyni +_Sarasvalia_ -- ja kappaleen nimi viittaa noiden kahden henkilön +tarinaan. + +Minä olin lukenut jostakin Herbert Spencerin teoksesta, että ihmisen +ääni alkaa sointuisasti vaihdella, kun voimakkaat tunteet siihen +vaikuttavat. Totta on, että äänensävy tai -sointi on vihan, surun, ilon +ja ihmetyksen ilmaisemisessa yhtä tärkeä kuin puhuttu sana. Se +Spencerin ajatus, että ihminen on keksinyt musiikin kehitellessään +noita äänen tunnepitoisia modulatioita, näytti minusta oikealta. + +Miksipä ei voisi -- niin ajattelin -- tuota ajatusta noudattaen esittää +näytelmää jonkinlaisena resitatiivina? Meikäläiset runolaulajat +pyrkivät jossakin määrin siten menettelemään, koska näet heidän +lausunnanomainen esityksensä usein muuttuu lauluksi, joka ei kumminkaan +saavuta täyttä melodista muotoansa. Silosäe on loppusoinnullista +joustavampi, joten sellainen laulunsekainen lausuminen, joka tosin ei +ole vailla rytmiä, voi vapaammin soveltua tekstin tunnesisällön +tulkitsijaksi, koska se ei pyri noudattamaan säännöllisen +sävelmuodostuman vaatimia, sointua ja tahtia koskevia ankarampia +sääntöjä. Kun tunteen ilmaiseminen on tarkoituksena, eivät nuo +muodolliset puutokset häiritse kuulijaa. + +Menestyksellisesti noudatettuani tätä uutta suuntaa _Valmiki +Pratibhassa_ minä siitä rohkaistuneena sepitin toisen samanlaisen +musiikkidraaman. Sen nimenä oli _Kal Mrigaja_ (Kohtalokas metsästys). +Aiheena oli kertomus siitä, kuinka kuningas Dasaratha tulee +vahingossa surmanneeksi sokean erakon ainoan pojan. Se esitettiin +kattotasanteellemme rakennetulla näyttämöllä, ja sen paatos tuntui +syvästi liikuttavan kuulijoita. Jälkeenpäin minä liitin tämän kappaleen +vähin muutoksin _Valmiki Pratibhaan_, joten se ei enää ilmestynyt +itsenäisenä teosteni joukossa. + +Paljon myöhemmin minä sepitin kolmannen laulunäytelmän nimeltä _Majar +Khela_ (Majan leikki). Se erosi edellisistä sikäli, että siinä +muodostivat tärkeimmän osan laulut eikä draamallinen toiminta. Toisissa +oli sarja draamallisia kohtauksia pujoteltu melodian kehään; tämä oli +lauluseppele, jota parahiksi piti koossa draamallisen toiminnan säie. +Sen erikoispiirteenä oli tunteen leikki eikä toiminta. Minä olinkin +sitä sepittäessäni ikäänkuin musiikin kyllästämä. + +Sitä haltioitumista, jonka vallassa olin sepittäessäni _Valmiki +Pratibhaa_ ja _Kal Mrigajaa_, en ole tuntenut mitään muuta teostani +kohtaan. Niissä molemmissa sen kauden musikaaliset virikkeet löysivät +ilmaisunsa. + +Veljeni Dzhjotirindra istui koko pitkän päivän pianonsa ääressä +muovaillen klassillisia sävelmiä miten hyväksi näki. Hänen sormiensa +koskettimilla liikkuessa nuo vanhat muodot saivat arvaamattomia uusia +hahmoja ja ilmaisivat uusia tunteen vivahduksia. Sävellajit, jotka +olivat tottuneet vanhaan arvokkaaseen käyntitapaansa, osoittivat +hämmästyttävää voimaa ja eloisuutta, kun ne pakotettiin liikkumaan +hilpeään, sovinnaisuudesta poikkeavaan tahtiin, ja tehosivat nekin +vastaavassa määrässä. Veljeni nopsien sormien tiestä versovat sävelet +tuntuivat suorastaan juttelevan meille, Akshai Babulle ja minulle, kun +istuimme siinä soittoniekan vieressä ja yritimme keksiä sävelmiin +sopivaa tekstiä. En tahdo väittää, että sepittämämme _libretto_ oli +hyvää runoutta, mutta sävelten kannatteeksi se kelpasi. + +Tuon kumouksellisen toiminnan aiheuttaman rajun ilon vallassa minä +sepitin molemmat laulunäytelmäni, jotka karkeloivat hilpeästi +missä tahdissa tahansa, ollenkaan välittämättä teknillisestä +moitteettomuudesta enempää kuin siitäkään, olivatko sävelmät kotoisia +vai vieraita. Bengalin lukevan yleisön mieli on useita kertoja joutunut +kuohuksiin jonkin esittämäni mielipiteen tai kirjallisen muodon vuoksi, +mutta merkillistä on havaita, ettei yleisesti tunnustettujen +musikaalisten käsitysten piirissä suorittamani hävitystyö herättänyt +minkäänlaista pahennusta; päinvastoin: ne, jotka tulivat kuulemaan, +poistuivat tyytyväisinä. _Valmiki Pratibhaan_ sisältyy muutamia Akshai +Babun sävellyksiä sekä Vihari Tshakravartin _Sarada Mangal_ kokoelmaan +kuuluvien laulujen sovitelmia. + +Näitä musiikkidraamoja esitettäessä minä tavallisesti otin huolekseni +pääosan. Näytteleminen miellytti minua jo varhaisella iälläni, ja minä +olin varma erikoisesta lahjakkuudestani sillä alalla. Uskonpa +osoittaneenikin, ettei vakaumukseni ollut tuulesta temmattu. +Aikaisemmin minä olin vain kerran esittänyt Alik Babun osaa eräässä +veljeni Dzhjotirindran sepittämässä ilveilyssä. Nämä olivat niinmuodoin +oikeastaan ensimmäisiä näyttelijäkokeitani. Minä olin silloin vielä +sangen nuori, ja mikään ei näyttänyt väsyttävän ääntäni eikä tuottavan +sille vaikeuksia. + +Talossamme kuohui siihen aikaan päivä päivältä ja hetki hetkeltä +musikaalisen tunnevoiman koski, jonka pärske heijasti olemukseemme +sateenkaaren koko väriasteikon. Vastasyntynyt tarmomme raivasi sitten +nuorekkain innoin, vereksen uteliaisuuden ajamana, uusia uria kaikkiin +suuntiin. Meistä tuntui siltä, että meidän piti yrittää kaikkea, ja +mikään tehtävä ei näyttänyt mahdottomalta. Me kirjoitimme, +lauloimme, näyttelimme, tulvimme joka puolelle. Niin minä aloitin +kahdennenkymmenennen ikävuoteni. + +Näitä voimia, jotka riemusaatossa kuljettivat elämäämme eteenpäin, +ohjasi veljeni Dzhjotirindra. Pelko oli hänelle kerrassaan vieras. +Kerran, kun olin vielä poikanen enkä ollut milloinkaan ennen +ratsastanut, hän antoi minun nousta hevosen selkään ja ratsastaa +vierellänsä täyttä laukkaa, ollenkaan pelkäämättä, että kokemattoman +kumppanin voisi käydä huonosti. Kun samana vuonna, ollessamme +päätiluksillamme Shilaidassa, kerrottiin tiikerin kiertelevän +lähistössä, niin hän otti minut mukaan metsästysretkelle. Minulla ei +ollut pyssyä -- ja jos olisi ollut, niin itse olisin saanut pelätä sitä +enemmän kuin tiikeri. Me jätimme jalkineemme dzhungelin laitaan ja +hiivimme eteenpäin paljain jaloin. Vihdoin me ryömimme bambutiheikköön, +sen oasmaisten oksien hieman meitä raapiessa, ja minä kyyristyin +jotenkuten veljeni taakse, kunnes temppu oli tehty. Minä en olisi +voinut edes kengällä kopsahuttaa säädytöntä petoa, jos se olisi +rohjennut iskeä minuun ilkeät käpälänsä! + +Siten veljeni soi minulle täyden vapauden, ulkonaisen samoinkuin +sisäisenkin, kaikkiin vaaroihin nähden. Mikään tapa tai tottumus ei +merkinnyt hänelle sidettä, ja niinmuodoin hänen onnistui vapauttaa +minut arkuuteni ja puuttuvan itseluottamukseni vallasta. + + + + +30 + +"ILTALAULUJA" + + +Siinä omaan itseeni rajoittuvassa olotilassa, josta edellä kerroin, +minä kirjoitin joukon runoja, jotka muodostavat _Sydämen autiomaa_ +nimisen ryhmän Mohita Babun toimittamassa teosteni painoksessa. +Erääseen myöhemmin _Aamulaulujen_ nimellä ilmestyneessä kokoelmassa +julkaistuun runoon sisältyvät seuraavat säkeet: + + On laaja autiomaa; sen nimi on _Sydän_; + sen metsän taajat lehvät tuutivat pimeyttä kuin äiti pienokaistaan. + Minun tieni hukkui sen uumeniin. + +Tuosta aiheutui runoryhmän nimi. + +Paljon sellaista, mitä kirjoitin tuona aikana, jolloin elämäni ei ollut +ulkomaailman yhteydessä, jolloin olin vaipunut omaa sydäntäni +katselemaan, jolloin haaveeni väikkyivät monenlaisissa valepuvuissa +aiheettomien liikutusten ja määrättömien kaipausten vaiheilla, on +jätetty tuosta painoksesta pois; vain muutamat niistä runoista, jotka +alkujaan ilmestyivät _Iltalauluja_ nimisessä nidoksessa, on sijoitettu +ryhmään _Sydämen autiomaa_. + +Veljeni Dzhjotirindra oli vaimoineen lähtenyt pitkälle matkalle, ja +heidän kolmannessa kerroksessa kattotasannetta vastapäätä olevat +huoneensa olivat tyhjinä. Minä otin ne ja tasanteen haltuuni ja vietin +päiväni siellä yksinäisyydessä. Siellä yksin ollessani minä jälleen +erkanin pois -- en tiedä miten -- niiltä runollisilta raiteilta, joita +olin joutunut noudattamaan. Vaikuttamassa kenties oli se, että olin +erilläni niistä, joita olin yrittänyt miellyttää ja joiden runollinen +maku muovasi sitä muotoa, mihin olin kokenut ajatuksiani sovittaa, +joten nyt vaistomaisesti vapauduin heidän minulle tyrkyttämästänsä +tyylistä. + +Minä aloin kirjoittaessani käyttää kivitaulua. Sekin auttoi minua +vapautumaan. Aikaisemmin käyttelemäni kirjoitusvihkot tuntuivat +edellyttävän verrattain korkeata runollista lentoa, johon voin kohota +ainoastaan vertailemalla saavutuksiani toisten tuotteisiin. Kivitauluun +sitävastoin sopi kirjoittaa, miten kulloinkin mieli teki. "Älä pelkää", +se tuntui sanovan. "Kirjoita mitä tahansa; yhdellä pyyhkäisyllä on +kaikki tiessään!" + +Siten kahleista vapautuneena kirjoittaessani muutamia runoja minä +tunsin mieleeni kumpuavan suuren ilon. "Vihdoinkin", sanoi sydämeni, +"on se, mitä kirjoitan, minun omaani!" Älköön kukaan erehtykö +luulemaan, että ylpeilin. Pikemmin olin aikaisemmista tuotteistani +ylpeillyt, ja se olikin ollut ainoa niille uhraamani tunne. Mutta +itsensätodellistamista ei sovi nimittää itsekylläisyydeksi. Vanhempain +esikoiseen kohdistuva ilo ei suinkaan johdu sen ulkonaisista eduista, +vaan siitä, että se on ihan heidän omansa. Jos lapsi lisäksi sattuu +olemaan erinomainen, niin he voivat siitä ylpeilläkin -- mutta se on +toinen asia. + +Tulvivan iloni vallassa minä aluksi en ollenkaan välittänyt +runomitasta, ja samoinkuin virtakaan ei juokse suoraviivaisesti, vaan +kiertelee kaartelee mielin määrin, samoin menettelivät minun säkeeni. +Aikaisemmin se olisi minusta näyttänyt rikokselta, mutta nyt minä en +tuntenut minkäänlaista tunnonvaivaa. Vapaus murtaa aluksi lain ja +muovaa sitten itse lakeja, jotka tekevät sen todellisen itsehallinnon +alaiseksi. + +Näiden harhailevien runoelmien ainoana kuuntelijana oli Akshai Babu. +Ensikerran niitä kuullessaan hän oli yhtä hämmästynyt kuin +ilahtunutkin, ja hänen hyväksymisensä tasoitti vapauteni tietä. + +Vihari Tshakravarti oli sepittänyt runonsa kolmitahtiseen mittaan. +Sellainen runomitta saa aikaan pyöreän, täyteläisen vaikutelman aivan +toisin kuin kulmikkaat paritahtiset. Se pyörii helposti, liukuu +karkeloiden nilkkatiukujensa helistessä. Minä olin aikoinani kovin +mieltynyt siihen runomittaan. Minusta tuntui siltä, kuin olisin ajanut +polkupyörällä enkä kulkenut jalkaisin. Ja minä olin tottunut siihen +liikkumistapaan. _Iltalauluissa_ minä havaitsemattani luovuin tuosta +tottumuksesta joutumatta minkään muun nimenomaisen säännön siteisiin. +Minä tunsin itseni täysin vapaaksi ja huolettomaksi. Minä en ollenkaan +ajatellut enkä pelännyt joutuvani moitittavaksi. + +Se voima, jonka tunsin itselleni voittavani, kun vapauduin +perintätapojen kahleista, sai minut oivaltamaan, että olin etsinyt +mahdottomista paikoista sellaista, mikä sijaitsi minussa itsessäni. +Vain itseluottamuksen puute oli minua toistaiseksi estänyt ottamasta +haltuuni sitä, mikä oli omaani. Tuntui siltä, kuin olisin herännyt +vankeusunesta ja havainnut itseni kahleettomaksi. Niinpä hypähtelinkin +iloissani ylen rajusti päästäkseni varmuuteen siitä, että voin vapaasti +liikkua. + +Minulle itselleni tuo on runollisen urani merkittävin vaihe. +_Iltalauluni_ eivät liene runoina paljonkaan arvoiset. Ne ovat +epäilemättä varsin kypsymättömiä. Kieli, rytmi ja ajatuskaan eivät ole +päässeet kunnollisesti hahmoittumaan. Niiden ainoana ansiona on, että +minä olin ensimmäisen kerran tullut kirjoittaneeksi mitä todella +mielessäni liikkui ja miten itseäni miellytti. Elleivät nuo sepitelmät +sinänsä olekaan arvokkaat, niin tuolla mielihyvällä oli varmaan +merkityksensä. + + + + +31 + +ESITELMÄ MUSIIKISTA + + +Olin vast'ikään aikonut aloittaa lakitieteelliset opintoni, kun isäni +kutsui minut takaisin Englannista. Muutamat ystävät, jotka olivat +huolissaan opintourani katkeamisen vuoksi, pyysivät häntä hartaasti +lähettämään minut uudestaan matkaan. Niinpä lähdinkin toiselle +Englannin-matkalleni, tällä kertaa erään sukulaiseni seurassa. Mutta +kohtaloni vastusti lainopillista suuntautumistani niin voimallisesti, +etten tällä kertaa päässyt edes Englantiin asti. Meidän täytyi jostakin +syystä astua maihin Madrasissa ja palata Kalkuttaan. Syy ei ollut +läheskään yhtä vakava kuin sen seuraus, mutta kun nauru ei kohdistunut +_minuun_, niin jätän sen tässä kertomatta. Minun siis oli täytynyt +palata tyhjin toimin molemmilta _Lakshmin_[31] pyhäkköä kohti +tekemiltäni vaellusretkiltä. Toivon kumminkin, että ainakin lainopin +jumala silmäilee minua suopeasti, koska en ole puolestani lisännyt +oikeusopillisten kirjastojen yltäkylläisyyttä. + +Isäni oleskeli siihen aikaan Massuri-vuorilla. Minä lähdin hänen +luoksensa peläten ja vapisten. Mutta hänpä ei osoittanutkaan +minkäänlaista närkästystä, vaan oli pikemmin mielissään. Hän varmaankin +piti palaamistani jumalallisen kaitselmuksen siunauksena. + +Tuon lähtöni edellisenä iltana minä pidin Bethune-seuran +kutsumana esitelmän Lääketieteellisen korkeakoulun aulassa. Se oli +ensimmäinen julkinen esitelmäni. Seuran puheenjohtajana oli hänen +kunnianarvoisuutensa K.M. Banerdzhi. Aiheenani oli musiikki. Minä jätin +huomiotta soitannon ja yritin osoittaa, että laulannon tärkeimpänä +päämääränä ja tarkoitusperänä on esittää paremmin se, mitä sanat +pyrkivät ilmaisemaan. Esitelmäni teksti oli sangen laiha, mutta minä +esitin pitkin matkaa lauluja siten aihettani havainnollistaen. Ne +mairittelevat kiitoslauseet, jotka sain puheenjohtajalta, johtuivat +varmaan nuoren ääneni liikuttavasta vaikutuksesta ja sen vakavista, +erilaatuisista ponnistuksista. Nyt minun kuitenkin täytyy tunnustaa, +että tuona iltana innokkaasti esittämäni mielipide oli väärä. + +Laulumusiikilla on omat erikoiset tehtävänsä ja luonnepiirteensä. +Sanat, joihin se sattuu liittymään, eivät saa liiaksi käytellä +tilaisuutta hyväkseen yrittämällä tehdä tarpeettomaksi sävelmää, jonka +pelkkänä kannatteena ovat. Laulu on sinänsä riittävän rikas; miksi se +siis odottaisi sanojen suomaa apua? Pikemmin se alkaa siitä, missä +pelkät sanat pettävät. Sen mahti sijaitsee sanomattomuuden alueella; se +lausuu meille sellaista, mitä sanat eivät kykene ilmaisemaan. + +Mitä pienempi laulun kannettava sanainen taakka on, sitä parempi. +Hindustanin klassillisessa laulutyylissä[32] sanat eivät merkitse +mitään, vaan sallivat sävelmän vaikuttaa omalla tavallansa. Laulu +kohoaa täydellisyyteensä, kun sen sävelmuoto saa vapaasti kehkeytyä ja +kuljettaa kerallansa tajuntamme omaan ihmeelliseen olopiiriinsä. +Bengalissa sanat kumminkin ovat aina pysytelleet niin tärkeässä +asemassa, ettei maakuntamme laulutaide ole kyennyt täysin kehittelemään +musikaalisia mahdollisuuksiansa, vaan on tyytynyt jäämään sisarensa +runouden palvelijattareksi. Vanhoista _Vaishnava_ lauluista aina Nidhu +Babun sepittämän saakka se on pysytellyt viehätyksinensä taka-alalla. +Mutta samoinkuin maamme vaimot vallitsevat miehiänsä tunnustamalla +riippuvaisuutensa, samoin on musiikkimme vihdoin vallitseva runoa, +jonka nimenomainen auttelija se nyt on. + +Olen tuon usein kokenut omia laulujani sepittäessäni. Itsekseni +hyräillessäni ja kirjoittaessani: + + Mikä onkaan salainen aatoksesi, minun armaani; + kuiskaa se hiljaa minulle, minulle yksin -- + +minä havaitsin, etteivät sanat sinänsä olisi milloinkaan voineet +saavuttaa sitä vaikutuskehää, johon sävelmä ne siirsi. Sävelmä kertoi +minulle, että se salaisuus, jota vaadin kuultavakseni, oli kutoutunut +metsänaukioiden viheriään salaperäisyyteen, sulautunut kuutamo-öiden +hiljaiseen valkeuteen ja piiloutunut näköpiirin tuolle puolen väikkyvän +rajattoman sinen verhoon -- että se oli maan, taivaan ja vesien +yhteinen ja syvin salaisuus. + +Varhaisella poikaiälläni minä kuulin laulunkatkelman: + + Ah rakkaani, ken vaatetti sun muukalaiseksi? + +Tuo ainoa säe loihti mieleeni niin ihmeellisiä kuvia, että olen yhä +vielä niiden lumoissa. Eräänä päivänä ryhdyin kirjoittamaan sanoja +erääseen omaan sävelmääni tuon laulun soidessa mielessäni. Säveltäni +hyräillen minä kirjoitin: + + Sun tunnen, nainen vieraan maan! + Sun meren aalto tänne toi. + +Ellei tuota säveltä olisi ollut, en tiedä, kuinka runoni olisi lähtenyt +muotoutumaan; mutta sävelmän tenho ilmaisi minulle muukalaisen koko +suloudessaan. Hän se on, sanoi sieluni, hän, joka yhä uudelleen saapuu +sanantuojana salaisuuksien valtameren toiselta rannalta. Hän se on, +jonka me silloin tällöin vilahdukselta näemme kasteisina syysaamuina, +tuoksuntäyttäminä kevään öinä, sydämemme syvimmässä -- ja jonka laulua +tavoittaaksemme toisinaan kuuntelemme sinisen korkeuden ääniä. Sävel +oli kuljettanut minut tuon maailmojalumoavan muukalaisen ovelle, ja +senvuoksi olivat lauluni kaikki sanat häneen kohdistetut. + +Kauan jälkeenpäin kuulin Bolpurin kadulla pyytelevän _baulin_[33] +laulavan kävellessään: + + Häkkiin liitää vieras lintu ja jälleen kiitää pois; + ah, jos sen kiinni saisin, niin kahleena lempeni ois! + +Minä havaitsin _baulin_ ilmaisevan samaa asiaa. Tuntematon lintu +antautuu toisinaan häkkiin visertääkseen meille viestejä vapauden +tuntemattomasta maasta. Sydän mielii pitää sen aina luonansa, mutta ei +voi. Mikäpä muu kuin laulun sävelmä kykenee meille kertomaan +tuntemattoman linnun tulemisesta ja menemisestä. + +Siitä syystä minä julkaisen aina vain vastahakoisesti pelkkiä laulujeni +sanoja, koska sielu niistä välttämättä jää pois. + + + + +32 + +VIRRAN VARRELLA + + +Kun palasin kotiin aloittamaltani toiselta Englannin-matkalta, veljeni +Dzhjotirindra asui vaimoineen Tshandernagurissa eräässä virran varrella +sijaitsevassa huvilassa, ja minä lähdin sinne heidän luoksensa. + +Siinä oli Ganges jälleen! Jälleen päivät ja yöt, joita ei käy sanoin +kuvaaminen, iloansa väsähtävät, kaipaustansa potevat yöt, joihin +sointui metsäisten äyräittensä viileässä varjossa liikkuvan virran +valittava hyminä. Bengalin valoatulviva taivas, etelätuuli, virran +leppoisa juoksu, todella kuninkaallinen hitaus, avara joutilaisuus, +joka ulottuu taivaanrannasta toiseen ja viheriästä maasta siniseen +korkeuteen -- kaikki tuo merkitsi minulle samaa kuin ruoka ja juoma +nääntyvälle. Täällä minä tunsin tosiaankin olevani kotona ja havaitsin +kaikkialla Emon huolenpitoa. + +Siitä ei ole kovin pitkä aika, mutta sittenkin on ehtinyt tapahtua +paljon muutoksia. Virran varrella sijaitsevat pienet pesämme, jotka +sievinä ryhminä pilkistivät näkyviin vihreyden peitosta, ovat +väistyneet, ja niiden sijaan on kaikkialle kohonnut tehtaita, jotka +lohikäärmeiden tavoin nostavat sihiseviä päitänsä sylkien kidastansa +mustaa savua. Nykyaikaisen elämän puolipäivänhelteessä ovat henkiset +lepohetkemmekin supistuneet vähimpään määräänsä, ja kamala rauhattomuus +on tunkeutunut kaikille elämän alueille. Niin on kenties parempi, mutta +minä puolestani en voi pitää asiaintilaa täysin hyvänä. + +Nuo suloiset virran varrella viettämäni päivät liukuivat pois kuin +pyhitetyt lootuskukat, jotka uivat pyhää virtaa alaspäin. Muutamia +sateisia ehtoopäiviä minä vietin suoranaisen hurmion vallassa laulaen +vanhoja _Vaishnava_-lauluja omin sävelin ja säestäen esitystäni +kotiuruilla. Toisina iltapäivinä me istuimme venheessä ja annoimme +virran kuljettaa itseämme alaspäin; veljeni Dzhjotirindra säesteli +lauluani viulullansa. Me aloitimme _Puravi_-sävelistä[34] ja +vaihdoimme musiikkimme sävyä sitä mukaa kuin päivä painui mailleen. +_Behaga_-sävelmiin ehdittyämme me näimme lännen taivaan sulkevan +kultaiset porttinsa ja kuun kohoavan puiden latvojen takaa. + +Sitten me soudimme takaisin huvilan valkamaan ja istuuduimme +virranpuoliselle pengermälle levitetylle matolle. Hopeinen rauha lepäsi +mailla ja vesillä, tuskin yhtäkään venhettä oli ohikulkemassa, rantaman +puut näkyivät vain tummana varjona, ja kuutamo kimalteli virran +pehmeästi liukuvassa pinnassa. + +Sitä huvilaa, jossa me asuimme, mainittiin nimellä "Moranin puutarha". +Kiviliuskoin katetut porrasaskelmat johtivat vedestä avaralle +kuistikolle, joka muodosti osan taloa. Huoneet eivät olleet +säännöllisesti järjestetyt, eivätkä edes kaikki samassa tasossakaan, +joten eräisiin oli laskeuduttava pitkin porrasaskelmia. Suuressa, +laiturin puolella sijaitsevassa oleskeluhuoneessa oli kirjavat +lasi-ikkunat värillisine kuvineen. + +Eräässä kuvassa näkyi keinu, joka puolittain tiheään lehvistöön +piiloutuneena riippui oksassa, ja tuon lehtimajan valo- ja +varjoväikkeessä keinui kaksi ihmislasta. Toinen kuva esitti leveitä +portaita, jotka johtivat linnamaiseen palatsiin ja joita pitkin asteli +juhlapukuisia miehiä ja naisia. Valon sattuessa ikkunoihin nuo kuvat +ihmeellisesti hehkuivat, ja tuntuipa siltä, kuin ne olisivat täyttäneet +virran ilmakehän juhlapäivien musiikilla. Kaukainen, aikoja sitten +unohtunut juhla näytti ilmaisevan itseänsä hiljaisin valon viestein, +keinuvan parin lemmenonni tuntui ikuisella tarinallansa luovan eloa +metsikköihin virran rantamalla. + +Talon ylin huone sijaitsi pyöreässä tornissa. Siinä oli ikkunoita joka +ilmansuuntaan. Se oli runoiluni tyyssija. Sieltä ei nähnyt mitään muuta +kuin ympäröivien puiden latvat ja avaran taivaankannen. Minä sepitin +silloin uutterasti _Iltalaulujani_ ja kirjoitin tuosta huoneesta: + + Sinne, missä pilvet uupuvat uneen äärettömyyden povelle, + minä olen rakentanut huoneen sinulle, Runoudelle! + + + + +33 + +VIELÄKIN "ILTALAULUISTA" + + +Tähän aikaan kirjalliset arvostelijat pitivät minua runoilijana, jonka +rytmi oli epäsäännöllinen ja esitystapa sorahteleva. Kaikki teokseni +leimattiin hämäriksi, varjomaisiksi. Tuo ei minua suinkaan silloin +ilahduttanut, mutta syytös ei kumminkaan ollut ihan aiheeton. +Runoudestani tosiaankin puuttui ulkoisen todellisuuden kiinteätä +ainesta. Mutta mistä olisinkaan sen saanut varhaisen ikäkauteni +eristetyssä elämässä? + +Erästä väitettä en kumminkaan voi tunnustaa oikeutetuksi. Tuon +epämääräisyyttä tehostavan syytöksen takana piili se salavihjaus, että +epämääräisyyteni oli tahallista teennäisyyttä -- mahtivaikutuksen +tavoittelua. Hyvän näkökyvyn onnellinen omistaja taipuu ivailemaan +silmälaseilla varustettua nuorukaista, jonka väittää käyttelevän +välinettä pelkkänä koristeena. Poika parkaa sopii kyllä säälitellä, +mutta tehdään liian pahoin, jos otaksutaan hänen vain teeskentelevän +heikkonäköisyyttä. + +Tähtisumu ei ole mikään valmis luomus, vaan edustaa erästä +kehitysvaihetta. Jos jätämme huomiotta kaiken runouden, joka ei ole +saavuttanut lopullista määrättyä muotoansa, niin emme oivalla +kirjallisuuden todellista olemusta. Jos jokin inhimillisen luonnon +kehitysvaihe on löytänyt oikean ilmauksensa, niin se on kyllin arvokas +säilytettäväksi; se on hylättävä ainoastaan siinä tapauksessa, että +ilmaus ei ole oikea. Ihmisen elämässä on eräs kausi, jolloin hänen +tunteensa patoutuvat lausumattomien asioiden paineen alaisina ja +jolloin niissä elää epämääräisyyden nimetön tuska. Runoutta, joka +yrittää tuota ilmaista, ei voida nimittää perusteettomaksi -- +pahimmassa tapauksessa se voi olla arvotonta, mutta niinkään ei +tarvitse välttämättä olla laita. Virhe ei piile siinä, mitä ilmaistaan, +vaan ilmaisemisen epäonnistumisessa. + +Ihminen on kaksijakoinen olento. Sisäisestä ihmisestä, joka +kätkeytyy,ajatusten, tunteiden ja tapahtumien ulkoisen virran taakse, +tunnetaan ja välitetään vähän, mutta siitä huolimatta se on +vaikuttavana tekijänä elämän kehityksessä. Kun ulkoinen elämä ei soinnu +sisäiseen, niin sisäinen ihminen joutuu kärsimään, ja hänen tuskansa +ilmenee ulkoisessa tajunnassa tavalla, jota on vaikea nimetä tai edes +kuvailla ja joka muistuttaa pikemmin epämääräistä valitushuutoa kuin +sanoja, joissa on määrätty merkitys. + +Se surumieli ja tuska, joka etsi ilmaustansa _Iltalauluissa_, juontui +olemukseni syvyyksistä. Samoinkuin unen tukahduttama tajunta taistelee +painajaista vastaan yrittäen herätä, samoin taistelee sisäinen minuus +vapautuakseen monista esteistänsä ja päästäkseen ilmi. Nuo laulut +muodostavat sellaisen taistelun historian. Kuten luomistossa yleensä, +on runoudessakin toisiansa vastustavia voimia. Jos niiden välinen ero +on liian suuri, tai jos ne liiaksi lähenevät toisiansa, niin ei +nähdäkseni voi syntyä runoutta. Mutta milloin epäsoinnun tuska pyrkii +ratkeamaan sopusoinnuksi ja yrittää tuota tapahtumaa ilmaista, silloin +runous puhkeaa esiin musiikkina, niinkuin huilussa laulava hengitys. + +Kun _Iltalaulut_ ilmestyivät, niitä tosin ei juhlittu torvia soittaen, +mutta siitä huolimatta ne eivät jääneet vaille ihailijoita. Minä olen +toisessa yhteydessä kertonut, kuinka Ramesh Tshandra Dattin vanhimman +tyttären häissä Bankim Babu seisoi ovella, ja isäntä tervehti häntä, +kuten tapa on, ojentamalla hänelle kukkaseppeleen. Minun saapuessani +Bankim Babu otti nopeasti seppeleen, laski sen kaulaani ja +virkkoi: "Hänet on seppelöitävä, Ramesh; etkö ole lukenut hänen +_Iltalaulujansa_?" Ja kun Datt tunnusti, ettei ollut vielä ehtinyt sitä +tehdä, Bankim Babu antoi muutamille niistä sellaista tunnustusta, että +tunsin saaneeni runsaan korvauksen. + +_Iltalauluillani_ minä voitin itselleni ystävän, jonka suosio lankesi +kuin päivänpaiste orastavaan runouteeni suoden sille yllykettä ja +tukea. Tarkoitan Babu Prijanath Seniä. Vähän aikaisemmin hän oli +lukenut _Särkyneen sydämen_, joka sai hänet luopumaan kaikista +toiveista minuun nähden. Minä voitin hänet takaisin _Iltalauluillani_. +Hänen tuttavansa tietävät hänet kokeneeksi purjehtijaksi kaikilla +kirjallisuuden seitsemällä merellä,[35] joiden pää- ja sivureiteillä +hän alinomaa liikkuu käytellen melkein kaikkia kieliä, intialaisia +samoinkuin muukalaisiakin. Hänen kanssaan keskustellessaan pääsee +silmäämään mitä etäisimpiin aatteiden maailman seutuihin. Se oli +minulle mitä arvokkain asia. + +Hän voi lausua kirjalliset mielipiteensä arkailematta, koska hänen +arvostelmiansa oli tukemassa korkealle kehittynyt aisti. Tämä +arvovaltainen kritiikki auttoikin minua sanomattomasti. Minulla oli +tapana lukea hänelle kaikki mitä kirjoitin, ja ellei olisi ollut hänen +ymmärtävän arvostelunsa sadekuuroja, en tiedä, olisivatko nämä +ensimmäiset kynnökseni tuottaneet niin runsasta satoa. + + + + +34 + +"AAMULAULUJA" + + +Gangesin varrella oleskellessani minä kirjoitin hieman +suorasanaistakin, en mistään määrätystä aiheesta enkä varmaa +suunnitelmaa noudattaen, vaan niinkuin poikaset pyydystävät perhosia. +Kevään meissä herätessä syntyy kaikenlaisia monivärisiä, lyhytikäisiä +kuvitelmia, jotka enimmälti huomaamattamme väikkyvät mielessämme. Oli +kenties pelkkä mielijohde, että päätin noina joutilaina päivinä kerätä +ne, jotka olivat mieleni vallanneet. Mahdollista myös, että vapautunut +minäni oli joutunut uuteen vaiheeseen, avannut sanaisen arkun ja +päättänyt kirjoittaa miten halusi; käsitelty aihe ei ollut ratkaiseva +asia, riitti, kunhan kirjoittaja olin minä. Nämä suorasanaiset +kappaleet julkaistiin myöhemmin nimellä _Vividha Prabandha_ (Sekalaisia +kirjoitelmia), mutta ne kuolivat ensimmäisen painoksen keralla eivätkä +ole enää päässeet uudelleen ilmestymään. + +Näihin aikoihin minä luullakseni aloin kirjoittaa ensimmäistä +romaaniani, nimeltä _Bauthakuranir Hat_. + +Kun olimme viettäneet joitakin aikoja virran varrella, niin veljeni +Dzhjotirindra vuokrasi talon Kalkuttasta, Sudder Streetin varrelta, +läheltä museota. Minä asuin hänen luonansa. Siellä sepittäessäni +romaania ja _Iltalauluja_ minussa tapahtui jonkinlainen tärkeä kumous. +Eräänä myöhäisenä ehtoopäivänä käyskelin talomme parvekkeella +Kalkuttassa. Illan hämyssä hehkuva rusko loi kaikkialle ihmeellistä +tenhoa. Naapuritalon seinätkin näyttivät kaunistuvan. Loihtuisa +iltavalaistusko tässä poistaa jokapäiväisyyden verhon maailman +kasvoilta? mietin minä. Ei! Varmaankaan ei! Samassa minä huomasin +seikan johtuvan siitä, että minuun oli laskeutunut ilta, jonka varjot +pyyhkivät _minuuteni_ olemattomiin. Minuuden ollessa voitolla, +kirkkaassa päivänpaisteessa, kaikki havaitsemani sekoittui siihen ja +piiloutui sen taakse. Nyt, minuuteni väistyttyä syrjään, minä näin +maailman todellisessa hahmossaan. Ja siinä hahmossa ei ole mitään +jokapäiväistä, se on kukkuroillaan kauneutta ja iloa. + +Tuon kokemuksen jälkeen minä pyrin tietoisesti tukahduttamaan +minuuttani ja suhtautumaan maailmaan pelkkänä katselijana, ja joka +kerta oli palkintonani aivan erikoinen ilontunto. Minä muistan +yrittäneeni selittää eräälle sukulaisellekin, kuinka maailman voi nähdä +oikeassa valossaan ja kuinka sellaisen näkemisen aikana painostuksen +tunto meistä äkkiä häviää; mutta luultavaa on, että yritykseni +epäonnistui. + +Sitten sain vielä toisenkin ilmestyksenomaisen kokemuksen, jonka +vaikutus on kestänyt koko elinikäni. + +Sudder Streetin varrella sijaitsevasta talostamme voi nähdä kadun +toiseen päähän ja Vapaakoulun puutarhaan saakka. Eräänä aamuna minä +seisoin kuistikolla silmäillen siihen suuntaan. Aurinko oli parhaillaan +nousemassa tuuheiden puunlatvain takaa. Kauemmin katsellessani minusta +yht'äkkiä tuntui siltä, kuin verho olisi väistynyt katseeni tieltä, +minä näin maailman ihmeellisessä loistossa, ja joka puolelta kuohuivat +esiin kauneuden ja ilon aallot. Tuo loiste tunkeutui silmänräpäyksessä +sydämeni ympärille kertyneiden surun ja alakuloisuuden laskosten läpi +ja valoi minuun kaikkeuden ihmeellistä valoa. + +Samana päivänä kumpusi esiin runo "Vesiputouksen herääminen", joka +tosiaankin syöksyi eteenpäin putouksen tavoin. Runo tuli päätökseen, +mutta kaikkeuden ilonhohdetta ei enää peittänyt minulta mikään verho. +Ja muuttuipa asia sellaiseksi, ettei mikään maailman henkilö tai olio +näyttänyt minusta mitättömältä eikä epämiellyttävältä. Pian senjälkeen +minä jouduin kokemaan jotakin erikoisen hämmästyttävää. + +Oli eräs merkillinen ihminen, joka toisinaan kävi luonani ja esitti +minulle kaikenlaisia typeriä kysymyksiä. Eräänä päivänä hän kysyi +minulta: "Kuulkaahan, hyvä herra, oletteko jo nähnyt Jumalan omin +silmin?" Minun tunnustettuani, etten ollut nähnyt, hän väitti itse +nähneensä. "Mitä siis näittekään?" kysyin minä. "Hän kiehui ja kuohui +minun silmissäni!" kuului vastaus. + +On helppo arvata, ettei minua yleensä erikoisesti ilahduttanut joutua +keskustelemaan ylen vaikeatajuisista kysymyksistä sellaisen henkilön +kanssa. Sitäpaitsi minua silloin kiinteästi askarruttivat omat +kirjalliset työt. Kun hän kuitenkin oli varsin sävyisä nuorukainen, en +tahtonut häntä loukata, vaan siedin häntä parhaani mukaan. + +Mutta kun hän nyt saapui luokseni eräänä ehtoopäivänä, minä tunsin +hänet nähdessäni todellista iloa ja lausuin hänet sydämellisesti +tervetulleeksi. Eriskummaisuuden ja mielettömyyden viitta näytti +luisuneen pois hänen hartioiltansa, ja minun iloisesti tervehtimäni +henkilö oli todellinen ihminen, jota en suinkaan pitänyt missään +suhteessa itseäni huonompana ja joka sitäpaitsi tuntui läheiseltä +sukulaiseltani. Kun en hänet nähdessäni kokenut minkäänlaista harmin +häivääkään enkä tuntenut tuhlaavani aikaa hänen kanssaan +seurustellessani, niin minut valtasi rajaton riemu, ja tuntui siltä, +kuin olisin vapautunut jostakin valheiden verkosta, joka oli +aikaisemmin aiheuttanut minulle paljon tarpeetonta ja epäoikeutettua +harmia ja tuskaa. + +Kun seisoin parvekkeella ohikulkijoita silmäillen, niin jokaisen -- +kenen tahansa -- käynti, vartalo ja kasvot näyttivät ylen ihmeellisiltä +heidän siinä liukuessaan ohi kaikkeuden meren laineina. Aikaisemmin +minä olin nähnyt vain silmilläni, nyt aloin nähdä koko tajunnallani. +Kun kaksi nuorukaista tuli hitaasti astellen, käsivarsi toisen olalla, +niin tuo näky ei ollut minulle merkityksetön, sillä se osoitti minulle +ikuisen ilon pohjattoman lähteen, josta naurun loppumaton vihmasade +sinkoutuu yli kaiken maailman. + +Minä en ollut milloinkaan ennen tarkannut sitä jäsenten ja ääriviivojen +leikkiä, joka säestelee ihmisen vähäisimpiäkin tekoja; nyt minut +kerrassaan lumosi niiden joka taholta ja joka hetki ilmitulviva +monivivahteinen runsaus. Minä en kumminkaan nähnyt niitä erillisinä, +vaan osina sitä ihmeen kaunista suurta karkeloa, joka alinomaa ilmenee +kaikkialla ihmisten maailmassa, kaikissa heidän kodeissansa, kaikissa +heidän monimuotoisissa pyrinnöissään ja toimissaan. + +Ystävä nauraa ystävän seurassa, äiti hyväilee lastansa, lehmä lähenee +toista ja nuolee sen ruumista, ja kaiken tuon takana oleva +mittaamattomuus koskettaa mieltäni melkein kipua tuottavin järkytyksin. + +Kun siihen aikaan kirjoitin: + + En tiedä, kuinka olikaan, kun sydämeni aukaisi ovensa + ja salli kaiken maailman tulvia sisään iloisin tervehdyksin -- + +niin tuo ei ollut runollista liioittelua. Se ei edes kyennyt +ilmaisemaan kaikkea, mitä tunsin. + +Minä vietin joitakin aikoja tässä onnenautuuden tilassa, itseni +unohtaen. Sitten veljeni suunnitteli lähtöä Dardzhilingin vuorille. +Sitä parempi, ajattelin minä. Himalajan korkeilta huipuilta minä näen +syvemmälle siihen, mikä Sudder Streetin varrella oli minulle +kirkastunut, ja joka tapauksessa olin näkevä Himalajan uuden +näkemiskykyni valossa. + +Mutta voitto lankesi Sudder Streetin varrella sijaitsevan pienen talon +osaksi. Vuorille noustuani minä silmäilin ympärilleni ja havaitsin +kohta, että uusi näkemiskykyni oli kadonnut. Syntini oli varmaan siinä, +että olin kuvitellut voittavani enemmän totuutta ulkoapäin. Olkoon +vuorten kuningas miten taivaitatavoittava hyvänsä, se ei voi suoda +minulle mitään lahjoistansa; Hän, jolta kaikki lahjat tulevat, +sitävastoin voi sallia minun päästä näkemään ikuista kaikkeutta +kaikkein rumimman kadun varrella ja nopeasti häipyvänä ajan tuokiona. + +Minä vaeltelin honkien keskellä, istuin vesiputousten vierellä ja +peseydyin niiden vedessä, katselin pilvetöntä taivasta vasten valtavana +piirtyvää Kintshindzhungaa, mutta sitä, minkä olin toivonut täältä +helpoimmin tavoittavani, minä en löytänyt. Olin oppinut sen tuntemaan, +mutta en kyennyt sitä enää näkemään. Minun jalokiveä ihastellessani +kansi oli äkkiä sulkeutunut, ja nyt minä tuijottelin lipasta, jossa se +piili. Mutta miten taiteellisen viehättävä lipas lieneekin ollut, minä +en voinut enää missään tapauksessa erehtyä luulemaan sitä tyhjäksi +koteloksi. + +_Aamulauluni_ tulivat päätökseen, niiden viimeinen helinä soi häipyvänä +runossa _Kaiku_, jonka kirjoitin Dardzhilingissä. Runo osoittautui niin +vaikeasti tajuttavaksi, että kaksi ystävääni löi vetoa sen todellisesta +tarkoituksesta. Kun he sitten tulivat luokseni kuulemaan arvoituksen +selitystä, niin minäkään en kyennyt sitä heille antamaan, ja ainoana +lohdutuksenani oli se, ettei kumpikaan heistä joutunut senvuoksi rahaa +menettämään. Ah, ainaiseksi olivat menneet ne päivät, joina kirjoitin +ylen helppotajuisia runoja "lootuskukasta", "järvestä" ja muista +sellaisista aiheista. + +Mutta miten onkaan: kirjoitetaanko runoja jonkin asian selittämiseksi? +Se, mitä sydän tuntee, pyrkii runoksi hahmoutumaan. Kun siis joku runon +kuultuansa sanoo, ettei ole sitä ymmärtänyt, niin minä en tiedä mitä +hänelle sanoa. Jos joku sanoo tuoksuvasta kukasta, ettei hän sitä +ymmärrä, niin hänelle voi vastata ainoastaan: ei siinä ole mitään +ymmärtämistä, sehän on tuoksu. Jos hän itsepintaisesti jatkaa: minä +_tiedän_ sen, mutta mitä tuo kaikki merkitsee? niin täytyy joko vaihtaa +puheenaihetta tai tehdä asia vieläkin vaikeatajuisemmaksi sanomalla, +että tuoksu on muoto, johon kaikkeuden ilo kukassa pukeutuu. + +Vaikeutena on juuri se seikka, että sanoilla on eri merkityksensä. +Senvuoksi on runoilijan pakotettava ne runomittaan ja rytmiin, jotta +merkitys hieman estyy ja tunne saa tilaisuutta ilmaista itseänsä. + +Tämä tunteenilmaus ei ole mikään perustavan totuuden toteaminen, ei +tieteellinen tosiasia eikä hyödyllinen moraalinen periaate. Samoinkuin +kyynel tai hymy on sekin vain sisäisten tapahtumien kuva. Jos tiede tai +filosofia voi siitä jollakin tavoin hyötyä, niin hyötyköön, mutta se ei +ole sen olemisen ytimenä. Jos lautalla joen poikki kulkiessanne voitte +vielä ohimennen pyydystää kalan, niin pitäkää itseänne onnellisena, +mutta lauttavenhe ei sittenkään ole kalastajavenhe, ja meillä ei ole +oikeutta soimata lautturia siitä, ettei hän harjoita kalastusta. + +_Kaiku_ on kirjoitettu niin kauan sitten, ettei siihen enää kiinnitetä +huomiota, joten minua ei enää vaadittane tekemään tiliä sen +merkityksestä. Mutta olivatpa sen virheet tai edut muuten mitkä +tahansa, joka tapauksessa voin lukijoilleni vakuuttaa, ettei +tarkoitukseni ollut esittää arvoitusta tai kätkeä siihen jotakin syvää +viisautta. Seikka oli se, että sydämeeni oli syntynyt kaipaus, jonka +esinettä minä nimitin Kaiuksi, kun en keksinyt mitään muuta nimeä sitä +varten. + +Kun kaikkeuden uumenissa piilevästä alkulähteestä lähtee sointujen +virtoja, niin niiden kaiku heijastuu sydämiimme rakkaittemme kasvoista +ja kaikesta ympärillämme olevasta kauneudesta. Minä viittasin siihen, +että meidän tulee rakastaa tuota kaikua eikä niitä olioita, jotka sitä +sattumalta heijastavat, sillä se, mihin me tänään tuskin huolimme luoda +katsettamme, voi jo huomenna olla hartaimman kiintymyksemme esineenä. + +Minä olin aikaisemmin katsellut maailmaa ainoastaan ulkoisin silmin ja +olin senvuoksi ollut kykenemätön havaitsemaan siinä ilmenevää +kaikkeuden iloa. Kun sitten olemukseni syvyyksistä tuleva valonsäde +yht'äkkiä löysi tien ulos, niin tämä valo levisi kaikkeuteen ja +kirkasti sen niin, ettei se enää ilmennyt olioiden ja tapahtumien +sekasortoisena joukkiona, vaan kuvastui silmiini kokonaisuutena. Tuo +kokemus tuntui minulle kertovan sointujen virrasta, joka kumpuaa +kaikkeuden sydämestä, leviää avaruuden ja ajan piiriin kaikuen sieltä +ilon aaltoina, jotka virtaavat takaisin lähteeseen. + +Kun taiteilija kaiuttaa lauluansa täydestä sydämestänsä, niin se on +oikeata iloa. Ja ilo muuttuu kaksinkertaiseksi, kun hän kuulee saman +laulun toisen henkilön esittämänä. Kun siis maailmojen runoilijan +luomus palaa hänen luoksensa ilon tulvana, jonka me sallimme virrata +yli tajuntamme, niin me havaitsemme heti, sanoin selittämättömällä +tavalla, mihin tuo tulva on virtaamassa. Ja kun sen havaitsemme, niin +rakkautemme alkaa toimia, minuutemme irtautuvat kiinnitysköysistänsä ja +tahtovat mielellään liukua ilon virtaa pitkin alaspäin kohti sen +ääretöntä päämäärää. Sitä tarkoittaa se kaipaus, joka meissä herää, kun +näemme kauneutta. + +Virta, joka tulee äärettömyydestä ja valautuu äärellisyyteen -- se on +itse totuus, itse hyvyys; se on lakien alainen ja muodoltaan määrätty. +Sen kohti äärettömyyttä palaava kaiku on kauneus ja ilo, jotka ovat +vaikeasti kosketettavissa ja säilytettävissä ja senvuoksi kohottavat +meitä itseämme korkeammalle. Tuota minä yritin lausua _Kaiku_-nimisessä +sepitelmässäni vertauksen tai laulun muodossa. Ei sovi ihmetellä, ettei +tulos ilmennyt selvänä, sillä tarkoitus ei ollut silloin selvä +itsellenikään. + +Sallittakoon minun ottaa tähän osa eräästä _Aamulauluja_ koskevasta +kirjeestä, jonka myöhemmällä iälläni kirjoitin: + +"Maailmassa ei ole ketään, kaikki ovat minun sydämessäni -- tuo +mieliala kuuluu eräälle määrätylle ikäkaudelle. Herätessään sydän +ojentaa käsivartensa ja mielii syleillä koko maailmaa, niinkuin +pienokainen hampaita saadessaan luulee kaiken olevan suuhun +pistettävää. Vähitellen se oppii oivaltamaan mitä tarvitsee, mitä ei. +Sen epämääräiset taipumukset täsmällistyvät, käyvät keskittyessään +tarmokkaammiksi ja pääsevät vaikuttamaan." + +"Jos haluamme tavoittaa koko maailman, emme saa mitään. Vasta kun +kaipaus koko olemuksen väellä keskittyy johonkin esineeseen, alkavat +äärettömyyden ukset kuumottaa näkyviin. Aamulauluissa sisäinen +minuuteni ensikerran pyrki ulospäin, ja sen vuoksi niistä kerrassaan +puuttuu sellaista keskitystä." -- + +Ensimmäisen tulvahtamisen kaikkeutta syleilevä ilo kuitenkin johdattaa +meidät lähemmäksi olevaisen yksityisiä muotoja. Järven täyteläisyys +purkautuu jokena. Siinä mielessä myöhempi, alinomainen rakkaus on +ensimmäistä rakkautta ahtaampi. Sen vaikutussuunta on määrätympi, se +pyrkii joka kohdassansa todellistamaan kokonaisuutta ja joutuu +niinmuodoin liikkumaan kohti äärettömyyttä. Sen lopullisena +saavutuksena ei ole aikaisempi sydämen oman sisäisen ilon epämääräinen +leviäminen, vaan yhtyminen ulkopuolella olevaan äärettömään +todellisuuteen ja samalla oman kaipauksen täydellinen täyttyminen. + +Mohita Babun julkaisemassa painoksessa nämä _Aamulaulut_ on sijoitettu +siihen runoryhmään, jonka otsakkeena on _Nishkraman_ (Esiintulo). +Niihin näet sisältyvät ensimmäiset merkit siitä, että olin +astunut _Sydämen autiomaalta_ avoimeen maailmaan. Sitten tämä +pyhiinvaeltajasydän tutustui tuohon maailmaan, vähitellen, monin tavoin +ja monin tunnelmin. Ja kun se vihdoin on liukunut ikuisesti muuttuvan +epävakaisuuden viimeisenkin laiturin ohi, niin se saavuttaa +äärettömyyden -- ei epävarmojen mahdollisuuksien epämääräisyyttä, vaan +totuuden korkeimmassa täydellisyydessään. + +Varhaisimmista ikävuosistani saakka minä elin vaistomaisesti mitä +kiinteimmässä yhteydessä luonnon kanssa. Jokainen puutarhamme +kookospalmu oli minulle selvä yksilö. Kun Normaalikoulusta palattuani +seisoin kattotasanteella ja näin taivaanrannalle kasautuvan +sinisenharmaita vedenkyllästämiä pilviä, niin minut valtasi sinä +tuokiona niin sanomattoman syvä ilo, että voin sen vielä nytkin +mieleeni palauttaa. Kun aamulla avasin silmäni, niin hilpeänä heräjävä +aamu kutsui minua leikkikumppaniksensa; pitkien, hiljaisten lepohetkien +aikana hehkuva puolipäivän taivas houkutteli minut lähtemään arkisesta +maailmasta erakkokammionsa yksinäisyyteen; yön pimeys avasi pääsyn +aaveittensa poluille ja kuljetti minut kaikkien seitsemän meren ja +kolmentoista virran yli, kaikkien mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien +tuolle puolen, suoraan satujen maailmaan. + +Kun sitten nuoruuden sarastaessa ahnas sydämeni alkoi vaatia ravintoa, +niin tuon sisäisen ja ulkoisen leikin välille kohosi erottava aita. Ja +minun koko olemukseni kuohui hätääntyneen sydämeni vaiheilla muodostaen +kurimuksen, jonka pyörteeseen sen tajunta rajoittui. + +Tätä sisä- ja ulkomaailman välisen sopusoinnun menettämistä, jonka +aiheuttivat puutetta kärsivän sydämeni hillittömät vaatimukset, sekä +siitä johtunutta ennen omistamani erikoisen olemuksenyhteyden +raukeamista minä valittelin _Iltalauluissa. Aamulauluissa_ minä +riemuiten tervehdin porttia, jonka jokin tuntematon isku oli +rajamuuriin murtanut ja jonka välityksellä minä jälleen saavutin +kadottamani yhteyden, en ainoastaan sellaisena kuin olin sen ennen +omistanut, vaan eroajan vuoksi vielä syvällisempänä, vielä +täydellisempänä. + +Niin päättyi elämäni ensimmäinen kirja, näihin yhteydestä, erosta ja +jälleenyhtymisestä kertoviin lukuihin. Mutta oikeastaan on väärin puhua +tässä päättymisestä. Samaa aihetta on yhä uudelleen käsiteltävä ja +johdettava se vaikeampien selkkausten läpi korkeampien ratkaisujen +tasoon. Jokainen uusi ratkaisu päättää kauden elämässäni, joka +edetessään muodostaa yhä avartuvan spiraalin. Jos siis mikä kohta +hyvänsä voi hätäisesti katsoen näyttää toisista eroavalta, ne sittenkin +johtavat kaikin samaan alkukeskukseen. + +_Iltalaulujen_ aikana syntyneet suorasanaiset kirjoitelmat julkaistiin, +kuten jo sanoin, nimellä _Vividha Prabandha_. Toiset, jotka sepitin +samoihin aikoihin kuin _Aamulaulut_, koottiin _Alotshana_ +(Tutkisteluja)-otsakkeen alle. Näiden kokoelmien luonteenomainen +erilaisuus kelpaa hyvin osoittamaan minussa sillävälin tapahtunutta +muutosta. + + + + +35 + +RADZHENDRAHAL MITRA + + +Näihin aikoihin veljeni Dzhjotirindran mieleen johtui perustaa +kirjallinen akademia, jonka avulla hän tahtoi liittää yhteen kaikki +huomattavat kirjallisuuden miehet. Akademian tehtävänä piti olla varman +sanaston laatiminen bengalinkieltä varten ja yleensäkin kielen +elvyttäminen ja kehittäminen -- siis jokseenkin sama tehtävä kuin se, +jonka myöhemmin perustettu _Sahitja Parishat_ (Kirjallisuusakademia) on +omaksunut. + +Tri Radzhendrahal Mitra suhtautui akademia-ajatukseen innostuneesti ja +toimi sen lyhyen olemassaoloajan sen puheenjohtajana. Kun yritin +suostutella oppinutta Vidjasagaria siihen liittymään esittäen +yhdistyksen tarkoitusta ja mainiten ehdollaolevien jäsenten nimiä, niin +hän virkkoi: "Minä neuvon teitä jättämään meidät pois -- suurten +peruukkien keralla te ette pääse mihinkään; he eivät ole milloinkaan +yhtä mieltä." Hän kieltäytyi. Bankim Babu suostui tulemaan jäseneksi, +mutta en voi sanoa hänen osoittaneen suurtakaan asianharrastusta. +Lyhyesti sanoen: akademian toiminta-aikana Radzhendrahal Mitra suoritti +yksin mitä suoritettiin. Hän otti aluksi käsille maantieteellisen +sanaston, suunnitteli itse luettelon, painatti sen ja lähetti +jäsenille, jotta he voivat esittää ehdotuksiansa. Ajattelimme myös +ottaa bengalinkieleen kunkin vieraan maan nimen sellaisena kuin se maan +omalla kielellä lausuttuna esiintyi. + +Vidjasagarin ennustus toteutui. Osoittautui mahdottomaksi saada +tietomiehiä mihinkään yhteistyöhön. Ja akademia jo riutui tuskin +alettuaan versoa. Mutta Radzhendrahal Mitra oli perehtynyt kaikkiin eri +aloihin; hän itse oli ilmetty akademia. Minun asian vuoksi näkemäni +vaivat tulivat runsaasti palkituiksi, kun sain tilaisuuden tutustua +häneen. Olen oppinut tuntemaan useitakin aikalaisiani bengalilaisia +oppineita, mutta kenenkään muun aikaansaama vaikutus ei ole ollut niin +loistelias. + +Minä tapasin käydä hänen luonansa Maniktalan holhouslautakunnan +toimistohuoneissa. Minä saavuin aamulla ja näin hänen aina olevan +ahkerassa työssä, mutta nuoruuden ajattelemattomuus sai minut +arvelematta häntä häiritsemään. Hän ei osoittanut koskaan minkäänlaista +kärsimättömyyden oiretta. Minut nähdessään hän heti siirsi työnsä +syrjään ja alkoi kanssani jutella. Hän, kuten tiedetään, oli hieman +huonokuuloinen ja antoi senvuoksi tuskin koskaan tilaisuutta kysymyksen +esittämiseen. Hän kävi käsiksi johonkin yleiseen aiheeseen ja puhui +siitä, ja juuri näiden pohdintojen viehättävyys veti minua hänen +luoksensa. Kenenkään muun henkilön kanssa keskustellessani en ole +saanut niin lukemattomia ajatusvirikkeitä mitä erilaisimmilta aloilta. +Minä kuuntelin kerrassaan lumoutuneena. + +Hän oli luullakseni oppikirjakomitean jäsen ja luki huolellisesti, +reunamuistutuksia tehden, jokaisen hänelle lähetetyn teoksen. Toisinaan +hän valitsi jonkin sellaisen kirjan lähtökohdaksi esittäessään +bengalinkielen rakennetta tai yleensä kielitiedettä koskevia ajatuksia, +jotka olivat minulle erittäin hyödylliset. Ei ollut montakaan asiaa, +jota hän ei ollut tutkinut, ja kaikki tutkimansa hän osasi sommitella +selvään ilmaisumuotoon. + +Ellemme olisi luottaneet toisiin haeskelemiimme akademian jäseniin, +vaan olisimme jättäneet kaikki tri Radzhendrahalin tehtäväksi, niin +nykyinen _Sahitja Parishat_ olisi epäilemättä löytänyt paljoa enemmän +tuon yhden ainoan miehen suorittamia esitöitä. + +Tri Radzhendrahal Mitra ei ollut ainoastaan perinpohjainen oppinut, +vaan myöskin huomattava persoonallisuus, kuten jo hänen ulkonaisesta +olemuksestansa voi havaita. Julkisuudessa hän esiintyi tulisen +kiivaasti, mutta osasi myös jutella mitä miellyttävimmällä tavalla, +ilman alentuvaisuuden häivääkään kaikkein vaikeimmista kysymyksistä +minunlaiselleni nuorelle pojalle. Minä käytin hänen auliuttansa +hyväkseni siinä määrin, että pyysin häneltä avustusta _Bharatia_ varten +ja sainkin sen, _Tuonen koira_-nimisen. Toisia hänen suuria +aikalaisiansa minä en olisi uskaltanut kohdella niin vapaasti, mutta en +olisi myöskään saanut osakseni samaa hyväntahtoisuutta. + +Sodan polkuja astellessaan hän saattoi hyvinkin säikähdyttää kaupungin +kollegioissa ja yliopiston senaatissa olevia vastustajiansa. Siihen +aikaan oli Kristo Das Pal tahdikas poliitikko ja Radzhendrahal Mitra +urhea taistelija. + +"Aasialaisen seuran" julkaisuja ja tutkimuksia varten hän tarvitsi +avustajiksensa eräitä oppineita sanskritin taitajia, jotka suorittivat +hänelle mekaanisen työn. Minä muistan, kuinka muutamat kateelliset ja +halpamaiset panettelijat saivat tuon johdosta tilaisuutta väittää, että +kirjanoppineet itse asiassa suorittivat koko työn Radzhendrahalin +väärämielisesti anastaessa itselleen kaiken ansion. Näemmepä vielä +nytkin varsin usein, kuinka välineet julkeasti vaativat itselleen +jalopeuran osaa työn tuloksista ja kuvittelevat käyttelijän toimineen +pelkkänä koristeellisena kuviona. Jos kynäparassa olisi henkeä, niin se +varmaan valittaisi, että joutuu itse vain mustattavaksi kirjoittajan +saadessa kaiken kunnian. + +On merkillistä, että tämä harvinaisen etevä mies on saanut +maanmiehiltänsä kovin vähän tunnustusta, kuoltuansakin. Eräänä syynä +lienee se, että pian hänen jälkeensä kuolleen Vidjasagarin sureminen ei +jättänyt sijaa toisen menetyksen täydelle oivaltamiselle. Lisäksi +lienee ollut vaikuttamassa sekin, että hänen työnsä tärkeimmät osat +koskivat bengalilaisen kirjallisuuden rajojen ulkopuolella olevia +aiheita, joten hän ei päässyt aivan lähelle kansan sydäntä. + + + + +36 + +KARWAR + + +Veljeni Dzhjotirindra lähti vaimoinensa länsirannikolla sijaitsevaan +Karwariin, ja minä liityin heidän matkaansa. Karwar on Kanaran +piirikunnan pääkaupunki Bombayn alueella. Se on sanskrit-kirjallisuuden +Malaja-vuorten seutu, jossa viihtyy kardemummapensas ja sandelipuu. +Vanhimman jälkeinen veljeni oli siihen aikaan siellä tuomarina. + +Pieni, kukkuloiden ympäröimä laivalaituri on niin syrjäinen, ettei se +ollenkaan näytä satamapaikalta. Sen kuunsirppiä muistuttava ranta +ojentaa käsivarsiansa silmänkantamattomalle avoimelle merenselälle +äärettömyyttä tavoittelevan kaipauksen ilmeisenä vertauskuvana. Leveätä +hiekkarantamaa reunustaa kasuariinimetsä, jonka toista päätä leikkaa +_Kalanadi_-joki laskien siellä mereen raivattuaan itselleen tien halki +vuorisen alueen. + +Muistan, kuinka eräänä kuutamoiltana soudimme pienessä venheessä jokea +ylöspäin. Me pysähdyimme erään vanhan, kuninkaallisen vuorilinnan luo +ja osuimme pienen talonpoikaistalon siistille pihamaalle. Siihen me +istuuduimme nauttimaan mukana kuljettamiamme eväitä kuutamon säteiden +kimmotessa ulkosuojien katoista. Palatessamme me sallimme venheemme +liukua virran mukana. Yö lepäsi liikkumattomien vuorien ja metsien ja +hiljaa virtailevan _Kalanadi_-joen yllä luoden kaikkialle kuutamon +loihtuisaa valoa. Kesti verrattain kauan, ennenkuin saavuimme virran +suulle. Niinpä emme suorittaneetkaan koko matkaa venheessä, vaan +nousimme maihin ja kuljimme kotiin pitkin hiekkarantamaa. Oli jo +myöhäinen yö, meren pinta ei värähtänytkään, kasuariinienkin +alinomainen levoton suhina oli vaiennut. Avaraa hiekkalakeutta +reunustavien puiden varjo lepäsi liikkumattomana sen pinnassa, +ja näköpiiriä ympäröivät sinervänharmaat vuoret lepäsivät +häiritsemättömässä unessaan yön taivaan alla. + +Me muutamat ihmisolennot astelimme tuon rajattoman valkeuden syvässä +hiljaisuudessa varjojemme vierellä, sanaakaan virkkaamatta. Kun olimme +ehtineet kotiin, niin uneni oli häipynyt johonkin sitäkin syvempään +olotilaan. Runo, jonka silloin kirjoitin, liittyy erottamattomasti tuon +etäisellä merenrannikolla vietetyn yön vaikutelmiin. En tiedä, kuinka +se lukijaan vaikuttanee ilman siihen kutoutuvia muisteloita. Tämän +epäröimisen vuoksi se jätettiin pois Mohita Babun toimittamasta +teosteni painoksesta. Toivottavasti ei pidetä sopimattomana, että +liitän sen näihin muistelmiini. + + Salli minun vaipua, itseni unohtaen, sydänyön syvyyksiin. + Salli maan minut vapauttaa, sen tomukahleitten kirvota. + Olkaa etäisinä vartijoinani, tähdet, vaikka olettekin kuutamon + humaltamat, + ja sallikaa taivaanpiirin hiljaa minua siivillään suojata. + Laulua älköön olko, ei sanaa, ei sointua, ei kosketusta; + ei unta eikä heräämistä, + vain kuutamo, joka hurmionhuimauksena kiehtoo taivasta ja minua. + Maailma on kuin laiva lukemattomine pyhiinvaeltajinensa, + taivaan kaukaiseen sineen katoava, + ja laivamiesten laulu kaikuu ilmoilla yhä hiljeten. + Mutta minä vaivun äärettömän yön povelle, häivyn olemuksestani + pois, hituseksi hiukenen. + +Huomautettakoon tässä, ettei teos ole välttämättä hyvä siitä syystä, +että se on sepitetty tunteitten kuohuessa yli äyräitten. Sellaisena +hetkenä tunne pikemmin patoaa ilmaisuansa. Jos ei ole hyvä, että +runoilija on kerrassaan loittoutunut siitä tunteesta, jota haluaa +lausua julki, ei hän toisaalta saa olla liian lähelläkään sitä, jos +mieli luoda aito runoutta. Muisti on se sivellin, joka käsittelee +parhaiten oikeita runollisia värejä. Liiallinen läheisyys on liiaksi +pakottava eikä jätä sen valtaan jäävälle mielikuvitukselle riittävää +liikkumisvapautta. Runoudessa, mutta myös jokaisessa muussakin +taiteessa, taiteilijan mielen täytyy päästä asianmukaisesti aiheestansa +loittonemaan -- ihmisen _luovan_ olemuksen täytyy päästä yksin +vallitsemaan. Jos aihe tempaa itsellensä määräämisvallan, niin +tuloksena on pelkkä tapahtuman selostaminen eikä sen heijastuminen läpi +taiteilijan mielen särmiön. + + + + +37 + +"LUONNON KOSTO" + + +Karwarissa ollessani minä kirjoitin draamallisen runoelman _Prakritir +Pratishodha_ (Luonnon kosto). Sen sankarina on eräs _sannjasi_ +(erakko), joka on yrittänyt voittaa luontoa katkomalla kaikki +toiveittensa ja kiintymyksiensä muodostamat siteet saavuttaakseen siten +oikeata ja syvällistä tietoa itsestänsä. Mutta eräs pieni tyttö johtaa +äärettömyyden kanssa seurustelevan takaisin maailmaan ja inhimillisen +kiintymyksen kehään. Siten palatessaan _sannjasi_ tajuaa, että suuri on +löydettävissä pienestä, ääretön rajoitetusta muodosta ja sielun ikuinen +vapaus rakkaudesta. Ainoastaan rakkauden valossa kaikki rajat häipyvät +rajattomuuteen. + +Karwarin rannikko on epäilemättä omansa tekemään ilmeiseksi, ettei +luonnon kauneus ole pelkkää kuvittelumme heijastumaa, vaan että siinä +elää äärettömyyden tenhoisa ilo. + +Luonnon ilmetessä meille lakiensa taikalauselmien muodossa ei suinkaan +liene ihmeteltävää, ettemme käsitä sen äärettömyyttä, mutta kun sydän +koskettaa välittömästi rajattomuutta kauneudessa, onko silloin enää +mitään epäilyksen sijaa? + +Luonto johtaa _sannjasin_ sydämitse sen äärettömyyden luo, jonka +valtaistuin on kohotettu äärellisyyden piiriin. _Luonnon kosto_ +osoittaa toisaalta vaeltajat ja kylänmiehet, jotka elävät tyytyväisinä +kotoisessa jokapäiväisyydessänsä mitään korkeampaa tajuamatta, +toisaalta _sannjasin_, joka uhraa itsensä ja kaikkensa oman +kuvittelunsa kehittelemälle äärettömyydelle. Rakkauden silloitettua +molempien maailmojen välisen kuilun ja erakon ja ihmisen yhtyessä +yhdeksi samalla häviää äärellisyyden näennäinen jokapäiväisyys +samoinkuin äärettömyyden näennäinen tyhjyyskin. + +Tuo esitti hieman muunnetussa muodossa minun omien kokemusteni +historiaa: kuinka luolaan, johon olin paennut välttääkseni kaikkea +ulkomaailman kosketusta, äkkiä pilkahti loihtuisa valonsäde liittäen +minut jälleen kiinteämmin luontoon. Tämä _Luonnon kosto_ muodostaa +tavallansa johdannon kaikkiin myöhempiin teoksiini. Paremmin sanoen: +kaikissa kirjoitelmissani on sama perusaihe -- ilo, joka koituu siitä, +että ääretön löytyy äärellisestä. + +Karwarista palatessamme minä kirjoitin muutamia lauluja, jotka aioin +liittää _Luonnon kostoon_. Minut valtasi suuri ilo, kun istuin laivan +kannella ensimmäistä hyräillen ja kirjoittaen: + + Äiti, salli lemmikkisi lähteä meidän kerallamme, + Salli meidän viedä hänet kedolle, missä karjamme + käyvät laitumella.[36] + +Aurinko on noussut, umput ovat auenneet, paimenet ajavat laumojansa +laitumelle, mutta aurinko ei heitä ilahduta, eivät kukatkaan eikä +leikki nurmikoilla. He tahtovat saada _Shjaminsa_ (Krishnan) mukaansa, +seuraansa. He haluavat nähdä äärettömyyden kauniina ja suloisena, he +ovat nousseet aikaisin, koska tahtovat yhtyä sen hilpeään leikkiin +näiden lehtojen ja vainioden, kukkuloiden ja laaksojen keskellä -- ei +ihaillakseen sitä loitolta tai majesteetillisessa voimassaan. Heidän +vaatetuksensa on mitä yksinkertaisin. Heillä on kevyt keltainen viitta, +ja kedonkukkaseppele on heidän ainoana koristuksenansa. Sillä ilon +valtakunta on kaikkialla, ja ne, jotka ajavat sitä takaa ylen kiivaasti +tai etsivät sitä upeudesta ja ulkonaisista olosuhteista, kadottavat +sen. + +Pian Karwarista palattuani minä menin naimisiin. Olin silloin +kahdenkolmatta vuoden ikäinen. + + + + +38 + +"KUVIA JA LAULUJA" + + +_Tshabi o Gan_ (Kuvia ja lauluja) on nimenä kokoelmalla, jonka useimmat +runot ovat syntyneet tänä aikana. + +Me asuimme siihen aikaan eräässä ulomman Kehätien varrella +sijaitsevassa talossa, johon kuului puutarha. Eteläpuolella se +rajoittui laajaan _basti_-alueeseen.[37] Minä istuin usein ikkunassa +silmäillen tuon väkirikkaan pienen asuntoalueen elämää. Minua ilahdutti +nähdä sen asukkaat työssä, leikissä ja levossa ja varsinaisissa +askareissaan. Tuo kaikki oli minulle elävää tarinaa. + +Siihen aikaan minut oli ottanut valtoihinsa voimallinen näkemisen kyky. +Minä kudoin jokaisen yksityisen pienen kuvan ympärille mielikuvitukseni +hohdetta ja sydämeni iloa, ja jokainen niistä sai sitäpaitsi oman +tunnevoimansa erikoisen värityksen. Minä iloitsin jokaisesta erikseen +näkemästäni kuvasta niinkuin maalaaja, koska halusin samoinkuin hänkin +nähdä hengessäni mitä oli silmieni nähtävissä ja silmieni avulla sitä, +minkä mieleni kuvitteli. + +Jos olisin ollut maalaaja, olisin varmaan yrittänyt siveltimelläni +luoda säilyvää kertomusta näkemistäni ja kuvittelemistani tuona aikana, +jolloin mieleni oli herkän altis vaikutelmille. Se väline ei kumminkaan +ollut käytettävissäni. Minulla oli ainoastaan sanoja ja rytmejä, joita +en vielä kyennyt kokoamaan täsmällisiksi kuvioiksi, ja käyttelemäni +värit virtasivat vielä rajojensa ulkopuolelle. Siitä huolimatta minä +vietin -- niinkuin poikanen ensimmäisen värilaatikkonsa ääressä -- +päiväkaudet sommitellen uudestaansyntyneen nuoruuteni kirjavia +haavekuvia. Kun noita kuvia nyt katselee silloisen kahdenkolmatta +vuoden ikäni valossa, niin eräät piirteet ovat kömpelöstä +piirustuksestaan ja sekavista väreistään huolimatta yhä tunnettavissa. + +Sanoin jo, että kirjallisen elämäni ensimmäinen vaihe päättyi +_Aamulauluihin_. Samaa aihetta jatkettiin sitten toisessa muodossa. +Minä tiedän varsin hyvin, että monet uutena kehityskautena kirjoitetut +lehdet ovat arvottomat. Kun jotakin uutta on syntyvä, täytyy aluksi +tehdä sarja valmistelevia kokeita. Jos ne olisivat olleet puun lehtiä, +niin ne olisivat aikanansa pudonneet. Kirjan lehdet valitettavasti +pysyvät siinä kiinni vielä silloinkin, kun niitä ei enää kaivata. +Noiden runoelmien luonteenomaisena piirteenä oli se harras +mielenkiinto, jota niissä osoitettiin vähäpätöisillekin olioille. +_Kuvat ja laulut_ käyttivät jokaista tarjoutuvaa tilaisuutta luodakseen +niihin merkitystä värittämällä niitä suoraan sydämestä kumpuavilla +tunteilla. + +Tahtoisin ilmaista asian paremmin. Kun mielen soitin on oikein +kaikkeuteen soinnutettu, niin kaikkeuden sävelet voivat aina saada sen +myötäheläjämään. Tuon musiikin minussa kerran virittyä ei mikään +tuntunut enää mitättömältä. Kaikki se, mihin katseeni sattui, herätti +minussa vastakaikua. Samoinkuin lapset käyttelevät leikkiessään +hiekkaa, kiviä, simpukankuoria tai mitä muuta käsiinsä saavat (koska +heissä elää leikin henki), samoin havaitsemme me, nuoruuden täyttäessä +olemuksemme, että kaikkeuden kannel on virittänyt kaikkialle eri +sävelin soivia kieliänsä ja että meidän sopii laulumme säestykseksi +koskettaa lähimpiä yhtä hyvin kuin mitä muita tahansa, tarvitsematta +lähteä niitä kauempaa etsimään. + + + + +39 + +ERÄS VÄLIVAIHE + + +_Kuvien ja laulujen_ ja _Duuri- ja mollisointujen_ välillä versoi ilmi +lasten kuvalehti _Balaka_, joka kuitenkin päätti lyhyet elonpäivänsä +yksivuotisen kasvin tavoin. Vanhimman jälkeisen veljeni vaimo kaipasi +kuvallista lastenlehteä. Hän ajatteli, että perheemme lasten piti sitä +avustaa kirjoituksilla, mutta kun sitten oivalsi, ettei tuo tulisi +riittämään, niin ryhtyi itse sitä julkaisemaan ja pyysi minua +avustajaksensa. Kun _Balakaa_ oli ehtinyt ilmestyä pari numeroa, minä +kerran tulin matkustaneeksi Deoghariin tervehtimään Radzhanarajan +Babua. Palatessani junassa vallitsi ahdinko, ja kun ainoan saatavissani +olevan makuusijan yläpuolella paloi lamppu, jonka valoa ei käynyt +himmentäminen, niin minä en päässyt uneen. Niinpä ajattelin, että voin +käyttää tilaisuutta hyväkseni ja sommitella tarinan _Balakaa_ varten. +Ponnistuksistani huolimatta tarina väisteli minua väistelemistään. +Mutta sensijaan tuli uni avukseni. + +Minä näin unessa temppelin kiviportaat, yltä yleensä uhrieläinten veren +tahrimat. Pieni tyttö seisoi siinä isänsä seurassa tiedustellen +murheellisin äänin: "Isä, mitä tämä on? Mistä kaikki tämä veri?" Isä, +joka tunsi mielensä liikutetuksi, yritti näennäisen tylysti vaientaa +kyselevää pienokaista. Herätessäni minä tiesin tarinani tavoittaneeni. +Uni on minua usein muulloinkin auttanut tarinoita ja samoin muita +kirjoitelmia sepittäessäni. Tuon uninäyn minä punoin Tipperan kuninkaan +Gobinda Manikjan tarinaan sommitellen siitä _Balakaa_ varten pienen +jatkokertomuksen nimeltä _Radzharshi_. + +Ne ajat olivat mitä huolettomimmat. Mikään erikoinen asia ei tuntunut +pyrkivän hahmoutumaan minussa tai teoksissani. Minä en ollut vielä +liittynyt Elämän tien vaeltajien suureen joukkoon, vaan istuin pelkkänä +katselijana ikkunassani tien vieressä. Monet kiiruhtivat ohitseni +monenlaisia tehtäviänsä suorittamaan minun siinä istuessani ja +katsellessani, ja toisinaan astui luokseni kutsumatta kevät tai syksy +tai sateiden aika jääden vähäksi aikaa vieraakseni. + +Vuodenajat eivät kumminkaan olleet minun ainoat vieraani. Kaikenlaisia +merkillisiä ihmisiä, jotka ajelehtivat ankkuristansa irtautuneiden +alusten tavoin, kävi toisinaan minun pienessä huoneessani. Eräät heistä +yrittivät monin erinomaisin keinoin päästä minusta hyötymään +kokemattomuuteni kustannuksella. He vaivautuivat ihan suotta juonia +keksiessään. Minä olin silloin täysin epäluuloista vapaa, tarvitsin +itse ylen vähän enkä kyennyt ollenkaan erottamaan rehellistä vierasta +epärehellisestä. Olen useasti luulotellut varustavani oppirahoilla +opiskelijoita, joille opintomaksut olivat yhtä tarpeettomat kuin heidän +lukematta jääneet kirjansa. + +Kerran saapui luokseni pitkätukkainen nuorukainen tuoden kuvitellulta +sisareltansa kirjeen, jossa minua pyydettiin pitämään huolta tästä +veljestä, koska hän kovin kärsi äitipuolen hirmuvallan alaisena. +Äitipuoli oli pelkkä kuvitelma samoinkuin sisarkin. Veli itse oli +epäilemättä ilmeinen tosiasia. Siitä syystä tuo sisaren kirje oli tässä +tapauksessa yhtä tarpeeton kuin erinomainen metsästäjätaituruus +silloin, kun on pudotettava puusta lintu, joka ei kykene lentämään. + +Eräs toinen veikko tuli ilmoittamaan opiskelevansa yliopistossa ja +kertoi haluavansa suorittaa tutkinnon, josta hänet kuitenkin esti jokin +aivohäiriö. Minä olin pahoillani, mutta kun en ollut perehtynyt +lääkeoppiin enempää kuin mihinkään muuhunkaan tieteeseen, en tietänyt, +minkä neuvon olisin hänelle antanut. Mutta sitten hän selitti unessa +nähneensä, että vaimoni oli jonkin edellisen elämän aikana ollut hänen +äitinsä ja että hän parantuisi, kunhan saisi juoda hieman vettä, joka +oli koskettanut vaimoni jalkoja. "Te kenties ette sellaisia asioita +usko", päätti hän hymyillen puheensa. Minä vastasin, ettei uskoni +voinut mitenkään asiaan vaikuttaa, mutta että tahdoin varsin mielelläni +häntä auttaa, jos hän itse uskoi parantuvansa. Sitten hankin hänelle +pullosen vettä, joka muka oli koskettanut vaimoni jalkoja. Hän tunsi +kohta voivansa verrattomasti paremmin. Kehityksen luonnollinen kulku +johti vedestä kiinteään ravintoon. Siten hän asettui asumaan huoneeni +nurkkaan ja tupakoi tuttavinensa niin voimallisesti, että minun täytyi +paeta savun kyllästämästä kammiostani. Hän osoitti vähitellen mitä +ilmeisimmin, että hänen aivonsa hyvinkin saattoivat olla jollakin +tavoin vikautuneet, mutta tylsät ne eivät missään tapauksessa olleet. + +Tuon kokemuksen jälkeen minä varoin kovin luottamasta edellisten +olemassaolojen lapsiin. Maineeni lienee muuten levinnyt, sillä pian +senjälkeen sain kirjeen eräältä, joka väitti olevansa tyttäreni. Sillä +kertaa minä sentään kieltäydyin, ystävällisesti, mutta varmasti. + +Koko tänä aikana Babu Srish Tshandra Magundarin ja minun välinen +ystävyys kypsyi nopeasti. Hän ja Prija Babu saapuivat joka ilta pieneen +huoneeseeni, missä keskustelimme kirjallisuudesta ja musiikista myöhään +yöhön asti. Toisinaan vietimme siten kokonaisen päivän. Itseyteni näet +ei ollut vielä ehtinyt muovautua kiinteäksi ja lopulliseksi +henkilöhahmoksi, joten elämäni liukui eteenpäin kevyesti ja +vaivattomasti kuin hattara syksyn seesteisellä taivaalla. + + + + +40 + +BANKIM TSHANDRA + + +Näihin aikoihin minä tutustuin Bankim Tshandraan. Olin jo paljoa +aikaisemmin hänet ensikerran nähnyt. Kalkuttan yliopiston entiset +ylioppilaat olivat järjestäneet vuosittaisen kokouksen, jossa Babu +Tshandranath Basu oli johtavana sieluna. Hän kenties toivoeli minun +kerran hankkivan itselleni oikeuden kuulua heidän joukkoonsa; joka +tapauksessa minua pyydettiin esittämään tilaisuudessa runoa. +Tshandranath Babu oli silloin aivan nuori mies. Minä muistan hänen +kääntäneen saksasta englanninkieleen erään sotaisan runon, jonka aikoi +itse lausua tuona päivänä. Hän tuli aikaisemmin luoksemme ja esitti sen +meille ylen innostuneesti. Se seikka, että sotilaan rakastetulle +miekallensa sepittämä oodi oli siihen aikaan hänen mielirunonsa, saanee +lukijan vakuutetuksi siitä, että Tshandranath Babukin on kerran +ollut nuori ja että silloiset ajat olivat varsin merkilliset. +Ylioppilaskokouksen tungoksessa liikkuessani minä yht'äkkiä havaitsin +erään henkilön, joka olemukseltansa erosi kaikista muista ja joka ei +voinut jäädä huomaamatta missään joukossa. Tuon kookkaan, kauniin +hahmon piirteet hohtivat niin kirkkaina, etten kyennyt hillitsemään +uteliaisuuttani; hän oli ainoa henkilö, jonka nimi tuona päivänä +herätti minussa mielenkiintoa. Kun kuulin, että hän oli Bankim Babu, +niin hämmästykseni oli sitä suurempi: minusta tuntui omituiselta +sattumalta, että hänen ulkoinen olemuksensa oli yhtä huomattava kuin +hänen tuotantonsa. Teräväpiirteinen kotkannenä, ohuet huulet ja rohkea +katse ilmaisivat valtavaa tarmoa. Voimakkaimmin vaikutti minuun se, +että hän siinä toisten joukossa käyskellessään, käsivarret laskettuina +ristiin rinnalle, kaikkea kansaa suurempana näytti kerrassaan +erikoiselta olennolta. Hän ei ollut ainoastaan hengen jättiläisen +näköinen, vaan hänen otsassaan oli todellisen ihmisten ruhtinaan leima. + +Mieleeni on jäänyt ainaisiksi ajoiksi eräs tuossa kokouksessa sattunut +pieni tapahtuma. Eräässä huoneessa joku oppinut luki sepittämiänsä +sanskrit-säkeitä ja selitti niitä kuulijoillensa bengalinkielellä. Eräs +runoon sisältyvä vihjaus ei ollut suorastaan karkea, mutta joka +tapauksessa jokseenkin epähieno. Esittäjän ryhtyessä sitä lähemmin +selittämään Bankim Babu peitti kasvonsa käsiinsä ja kiiruhti pois +huoneesta. Minä seisoin lähellä ovea ja näen vielä nytkin hänen aran, +väistyvän hahmonsa. + +Senjälkeen teki usein mieleni päästä häntä näkemään, mutta ei sattunut +sellaista tilaisuutta. Hänen toimiessaan Hawrassa rauhantuomarina minä +vihdoin rohkenin lähteä häntä tervehtimään. Me kohtasimme toisemme, ja +minä yritin parhaani mukaan keskustella hänen kanssansa. Mutta kun +sitten palasin, niin mieltäni ahdisti se tunto, että olin menetellyt +epäkypsän, julkean nuorukaisen tavoin tunkeutuessani kutsumatta ja +esittelemättä hänen luoksensa. + +Pian senjälkeen, vuosieni lisääntyessä, minä sain paikkani nuorimpana +miehenä silloisten kirjailijoiden joukossa, mutta minulle kuuluvaa +arvosijaa ei ollut vielä määrätty. Saavuttamaani joltiseenkin +maineeseen liittyi erittäin paljon epäilyksiä ja melkoinen määrä +suopeamielisyyttä. Siihen aikaan oli Bengalissa tapana merkitä +kirjailijan asema sijoittamalla hänet jonkin länsimaisen ammattiveljen +rinnalle. Eräs oli Bengalin Byron, toinen Emerson j.n.e. Minua alettiin +nimittää Bengalin Shelleyksi. Se oli Shelleyn loukkaamista ja saattoi +tuottaa ainoastaan ivaa osakseni. + +Minun yleisenä mainintanimenäni oli "Sammaltava runoilija". +Aikaansaannokseni olivat vähäiset, elämänkokemukseni mitättömät, ja +säkeissäni samoinkuin suorasanaisissakin tuotteissa oli tunne +huomattavammalla sijalla kuin sisällys. Niinmuodoin ei ollut olemassa +mitään sellaista, mihin ylistys olisi voitu vähänkään luottavasti +perustaa. Käytökseni ja vaatetukseni poikkesivat samoin tavanomaisista +muodoista. Minä pidin pitkää tukkaa ja harrastin mahdollisimman +hienostunutta, ylen runollista elämäntapaa. Sanalla sanoen: olin +eriskummallinen enkä kyennyt tavallisten ihmisten lailla sopeutumaan +jokapäiväiseen elämään. + +Babu Akshai Sarkar oli näihin aikoihin alkanut julkaista +kuukauslehteänsä _Nabadzhiban_ (Uusi elämä), jonka avustajana minä +silloin tällöin esiinnyin. Bankim Babu oli vast'ikään lakannut +toimittamasta _Banga Darsania_ (Bengalin kuvastinta) ja askarteli +innokkaasti uskonnollisten kysymysten pohdinnassa, jota tarkoitusta +varten perusti kuukauslehden _Pratshar_ (Saarnaaja). Siinäkin minä +julkaisin joitakin runoja ja innostuneen Vaishnava-lyriikkaa +käsittelevän kirjoitelman. + +Tästä lähtien minä tapasin Bankim Babua varsin usein. Hän asui silloin +Bhabani Datt-kadun varrella. Mutta vaikka kävinkin tavan takaa häntä +tervehtimässä, ei kumminkaan syntynyt sanottavasti keskustelua. Minä +olin siinä iässä, jolloin mieluummin kuuntelee kuin puhuu. Harras +toivoni oli, että kerran lämpenisimme jostakin asiasta kiistelemään, +mutta ujouteni oli keskustelutaitoani voimallisempi. Toisinaan oli +seurassamme Bankim Babun veli, Sandzhip Babu, joka loikoi mukavasti +pieluksellansa. Hänet nähdessäni minä ilahduin, sillä hän oli hupainen +mies. Hän jutteli mielellään, ja hauskaa oli kuunnella hänen +puhettansa. Ne, jotka tuntevat hänen suorasanaisia teoksiansa, +tietävät, kuinka kepeästi ja vaivattomasti, ikäänkuin kaikkein vilkkain +keskustelu, hänen esityksensä sujuu. Erittäin harvat osaavat siten +keskustella, ja vieläkin vähemmän on niitä, jotka kykenevät +käyttelemään tuota taidetta kirjallisessa työssänsä. + +Samaan aikaan alkoi myöskin oppinut Sashadhar saavuttaa kuuluisuutta. +Minulle hänestä kertoi ensimmäisenä Bankim Babu. Ellen väärin muista, +on Bankim Babu myös vastuussa hänen esittelemisestänsä yleisölle. +Hindulaisen oikeaoppisuuden merkillinen yritys saada arvovaltaansa +uudelleen elpymään länsimaisen tieteen nojalla levitti vaikutuksiansa +pian yli koko maan. Teosofia oli jo joitakin aikoja valmistellut +maaperää sellaiselle liikkeelle. Bankim Babu ei suinkaan ollut tämän +suunnan ehdoton kannattaja. Hänen _Pratsharissa_. julkaisemassaan +hindulaisuutta koskevassa esityksessä ei ole eikä voinut olla +Sashadharin vaikutuksen häivääkään. + +Minä astuin silloin eristetystä olopiiristäni julkisuuteen, kuten noita +kiistakysymyksiä käsittelevät avustukseni osoittavat. Ne olivat osalta +ivailevia säkeitä, osalta ilvenäytelmiä, osalta sanomalehtiin +lähetettyjä kirjeitä. Niin minä laskeuduin tunteiden piiristä elämän +areenalle ja aloin täydellä todella käydä puolestani taisteluun. + +Siinä tuoksinassa minä tulin hyökänneeksi ankarasti Bankim Babun +kimppuun. Tämän kiistan historia on kerrottu sinä aikana ilmestyneissä +_Pratsharin_ ja _Bharatin_ numeroissa, ja sitä ei ole tarvis tässä +toistaa. Tuon taistokauden loppuessa Bankim Babu lähetti minulle +kirjeen, jonka olen valitettavasti kadottanut. Jos se olisi ollut nyt +käytettävissäni, niin lukija olisi nähnyt, kuinka erinomaisen +ylevämielisesti Bankim Babu osasi taittaa tuon valitettavan +välikohtauksen tutkaimen. + + + + +41 + +LAIVANRUHO + + +Veljeni Dzhjotirindra lähti jonkin sanomalehti-ilmoituksen +houkuttelemana huutokauppaan ja ilmoitti palatessaan, että oli ostanut +teräksisen laivanruhon seitsemällätuhannella rupialla. Ei muka +tarvinnut muuta kuin asettaa siihen kone ja järjestää muutamia hyttejä, +niin höyrylaiva oli valmis. + +Veljeni varmaan piti suurena häpeänä, että maanmiehemme pitivät +liikkeessä kieliänsä ja kyniänsä, mutta eivät saaneet kuntoon yhtäkään +höyrylaivalinjaa. Hän oli, kuten jo edellä kerroin, yrittänyt valmistaa +kotimaatansa varten tulitikkuja, mutta uutterimmatkaan raapimiset eivät +olleet saaneet niitä syttymään. Sitäpaitsi hän oli halunnut panna +käyntiin mekaanisia kangaspuita, mutta kaikkien hänen vaivojensa +tuloksena oli ollut pieni karkea pyyheliina, ja kangaspuut seisoivat +sittemmin liikkumattomina. Nyt, tahtoessaan nähdä vesillä intialaisia +aluksia, hän osti vanhan laivanruhon, joka tuli aikanansa täyteen +koneita ja hyttejä, mutta vei samalla veljeni vararikkoon. + +On kuitenkin otettava huomioon, että kaikkien noiden yritysten vaivat +ja häviöt lankesivat yksin hänen osaksensa, kokemuksen voitto +sitävastoin koitui koko maan hyväksi. Hänenlaisensa henkilöt, jotka +eivät suunnitelmiansa tarkoin harkitse eivätkä yleensäkään ole +liikemiehiä, täyttävät maansa liike-elämän vilkkaalla toiminnallansa. +Ja vaikka vuoksi väistyykin yhtä nopeasti kuin on noussut, se kuitenkin +jättää maaperään hedelmällistä mutaansa. Kun tulee elonkorjuun aika, ei +kukaan ajattele noita uranaukaisijoita, mutta he, jotka ovat eläessään +ilomielin uskaltaneet ja menettäneet kaikkensa, eivät kuoltuansa +varmaankaan välitä liikoja siitä, että heidät unohdetaan. + +Toisella puolella oli eurooppalainen Laivayhtiö, toisella veljeni +Dzhjotirindra yksinään, ja Khulnan ja Barisalin asukkaat muistanevat, +kuinka valtavaksi näiden kauppalaivastojen välinen taistelu vähitellen +kävi. Kilpailun painostuksesta hankittiin alus toisensa jälkeen, häviöt +kasautuivat yhä suuremmiksi tulojen vähentyessä siinä määrin, ettei +enää kannattanut painattaa matkalippuja. Khulnan ja Barisalin välisen +laivakulun kulta-aika oli tullut. Matkustajia kuljetettiin ihan +ilmaiseksi, tarjoiltiinpa heille vielä virvokkeitakin rahatta ja +hinnatta! Sitten muodostui vapaajoukko, joka liehuvin lipuin ja +isänmaallisia lauluja laulaen kuljetti matkustajia intialaisen linjan +aluksiin. Jos niin ollen ei puuttunutkaan matkustajia, niin kaikesta +muusta alkoi pian olla polttava puute. + +Isänmaallinen innostus ei kumminkaan voinut kumota luvunlaskun lakeja; +isänmaallisten laulujen virittäessä yhä korkeampaa innostusta teki +tilikirjan vastattavien puolella kolme kertaa kolme yhä edelleenkin +yhdeksän. + +Liikeasioihin pystymättömien alinomaisena onnettomuutena on se, että +he, vaikka ovatkin itse luettavissa yhtä helposti kuin avattu kirja, +eivät milloinkaan opi ottamaan selkoa toisten henkilöiden luonteista. +Ja koska he tarvitsevat ikänsä kaiken keksiäkseen tämän heikkoutensa, +niin heillä ei ole milloinkaan tilaisuutta käytellä kokemustansa +hyödyksensä. Matkustajien saadessa virvokkeita ilmaiseksi eivät +laivamiehetkään huolineet mitään puutetta kärsiä, mutta kaikesta +huolimatta sai suurimman voiton veljeni, joka urheasti kesti häviönsä. + +Toimintakentältä päivittäin saapuvat voiton tai tappion sanomat pitivät +meitä kuumeenomaisessa jännityksessä. Sitten tuli eräänä päivänä tieto, +että höyrylaiva _Svadeshi_ oli törmännyt siltaan ja uponnut. Tämä +viimeinen häviö oli verrattomasti veljeni suoritusmahdollisuuksia +suurempi, joten hänellä ei ollut muuta keinoa kuin luopua koko +yrityksestä. + + + + +42 + +MENNEITÄ + + +Sillävälin oli kuolema käynyt perheessämme. Sitä ennen en ollut +milloinkaan silmäillyt suurta niittäjää kasvoista kasvoihin. Äitini +kuollessa minä olin aivan pieni. Hän oli ollut kauan sairaana, ja me +emme edes tietäneet, milloin hänen sairautensa kääntyi kohtalokkaaksi. +Hän nukkui kaiken aikaa samassa huoneessa kuin me. Sitten hänet vietiin +sairauden kestäessä venhematkalle virralle, ja hänen palattuansa oli +hänelle järjestetty huone kolmanteen kerrokseen. + +Hänen kuolemansa yönä me lepäsimme huoneessamme alakerrassa sikeään +uneen vaipuneina. En tiedä, mikä yön hetki lienee ollut, kun vanha +hoitajattaremme syöksyi itkien huoneeseen ja huusi: "Pienokaisparkani, +te olette menettäneet kaikkenne!" Kälyni nuhteli häntä ja talutti hänet +pois varjellakseen meidät kuoleman yön aikaan aiheuttamalta +säikähdykseltä. Hänen sanansa kuullessani minä puolittain heräsin ja +tunsin sydämeni sykkeen taukoavan, mutta en kyennyt käsittämään, mitä +oli tapahtunut. Kun meille sitten aamulla ilmoitettiin, että äiti oli +kuollut, niin minä en vielä tajunnut, mitä kaikkea tuo menettäminen +minulle merkitsi. + +Astuessamme kuistikolle me näimme äidin lepäämässä paareilla +pihamaalla. Siinä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi osoittanut +kuoleman kammottavuutta. Aamun valaistuksessa kuolema näytti niin +suloiselta kuin tyyni, rauhallinen uni, joten elämää siitä erottava +juopa ei meille oikein selvinnyt. + +Vasta sitten, kun hänen ruumiinsa kannettiin ulos valtaportista ja me +seurasimme saatossa polttopaikalle, minut yht'äkkiä valtasi raju tuska, +kun ajattelin, ettei äiti milloinkaan tulisi takaisin tuosta portista +asettuakseen tavanomaiselle paikallensa taloustoimiensa piiriin. Päivä +kului hitaasti, me palasimme polttopaikalta, ja kun käännyimme omalle +kadullemme, minä katsahdin isäni huoneen ikkunaan kolmanteen +kerrokseen. Isä istui yhä kuistikolia liikahtamatta, rukoukseen +vaipuneena. + +Talon nuorin miniä otti orpolapset hoiviinsa. Hän piti itse huolta +ravinnostamme, vaatetuksestamme ja kaikista tarpeistamme, ja piti +meidät aina läheisyydessään, jotta menetyksemme ei tuntuisi meistä niin +katkeralta. Eräs elämän oleellisimpia ominaisuuksia on siinä, että se +kykenee parantamaan auttamattomia asioita, unohtamaan senkin, mikä ei +ole korvattavissa. Varhaisella iällä tämä kyky on voimakkaimmillaan; +silloin ei mikään isku käy liian syvälle, mikään haava ei jätä pysyvää +arpea. Ensimmäinen ylitsemme langennut kuoleman varjo ei niinmuodoin +jättänyt jälkeensä mitään pimeätä; se liukui pois yhtä kevyesti kuin +oli tullutkin -- pelkkänä varjona. + +Kun myöhempinä vuosinani, kevään ensimmäisten enteiden ilmaannuttua, +vaeltelin vailla päämäärää kuin mielipuoli, kahmalollinen puolittain +avautuneita jasmiininkukkia vyössäni, ja sivelin otsaani pehmeillä, +pyöreillä, suipponevilla nupuilla, niin minusta tuntui siltä, kuin +äitini sormet olisivat minua jälleen koskettaneet, ja minä tajusin +selvästi, että noissa suloisissa sormissa piilevä hellyys oli sama kuin +se, joka alinomaa puhkee kukkaan noista puhtaista jasmiininnupuista ja +että tätä hellyyttä on -- tiesimmepä siitä tai emme -- rajattoman +paljon maan päällä. + +Kun sitten neljänkolmatta vuoden ikäisenä tutustuin kuolemaan, niin +saamani vaikutelma jäi pysyväiseksi, ja sen aiheuttama isku on yhä +liittynyt alinomaa pitenevään kyynelten ketjuun. Lapsen kevyt elämä voi +helposti väistää suurimpiakin onnettomuuksia, mutta täysikasvaneen on +vaikeampi niitä välttää. Niinpä sattuikin tuon päivän isku suoraan +rintaani. + +Siihen asti ei ollut milloinkaan johtunut mieleeni, että elämän ilojen +ja surujen katkeamattomaan sarjaan voi syntyä aukko. Senvuoksi minä en +kyennyt milloinkaan näkemään kauemmaksi: pidin tätä elämää kaikki +itseensä sisällyttävänä. Kun sitten saapui kuolema aiheuttaen yht'äkkiä +ammottavan repeämän järkkymättömäksi luultuun rakennelmaan, niin minä +jouduin kerrassaan ymmälle. Kaikki, mitä ympärilläni oli, puut, +maankamara, vesi, aurinko, kuu ja tähdet, pysyivät yhtä muuttumattoman +todellisina kuin ennenkin, mutta se henkilö, joka oli yhtä todellinen, +joka tuhansin tavoin elämääni ja henkeeni ja sydämeeni liittyen, oli +ollut minulle verrattomasti kaikkea muuta todellisempikin, oli häipynyt +silmänräpäyksessä olemattomiin, ikäänkuin unennäkö. Kuinka hämmentävän +ristiriitaiselta kaikki näyttikään, kun käännyin sitä silmäilemään! +Kuinka voisin milloinkaan saattaa sopusointuun sen, mikä oli jäänyt, ja +sen, mikä oli mennyt?... + +Se kauhea pimeys, jonka tuo repeämä oli minulle paljastanut, veti minua +yhä öin päivin puoleensa. Minä palasin alinomaa sen luo, tuijottelin +tyhjyyteen ja kyselin itseltäni, mitä minulle oli jäänyt menetetyn +sijaan. Ihminen ei voi saada itseänsä uskomaan tyhjyyteen; se, mikä ei +ole olemassa, ei ole totta; se, mikä ei ole totta, on olematonta. Siitä +syystä me lakkaamatta yritämme löytää jotakin siitä, missä emme mitään +näe. + +Samoin nuori kasvi pimeässä kurkottuu tavallaan varpaisillensa +päästäkseen päivän valkeuteen, samoin pyrkii sielu, kuoleman äkkiä +levittäessä sen ympärille kieltämyksen pimeyttä, kohoamaan myöntämisen +valkeuteen. Ja mikä muu murhe olisikaan verrattavissa siihen olotilaan, +missä pimeys estää löytämästä tietä pois pimeydestä? + +Ja sittenkin tuntui siltä, että tuon sietämättömän murheen kestäessä +mielessäni välkähti äkkiä ilo, vieläpä niin, että sitä kerrassaan +hämmästyin. Se tuskallinen tieto, ettei elämä ole kestävä ja +kumoamaton, tieto, joka oli aiheuttanut minulle kärsimystä, tuotti +minulle nyt lievennystä. Se ajatus, ettemme ole elämän järkkymättömien +kiviseinien sisäpuolelle suljettuja ikuisia vankeja, kohosi +tietämättäni ylimmäksi hersyttäen mieleni äkillistä, valtavaa riemua. +Se, mitä olin pitänyt omanani, minun oli täytynyt jättää -- siinä piili +se menettämisen tunto, joka minua kidutti -- mutta kun sitten katselin +asiaa voittamani vapauden kannalta, niin minut valtasi suuri rauha. + +Moisen olemassaolon kaikkialla tuntuva ahdistus tasoittuu siten, että +kuolema toimii elämän vastapainona estäen sitä murskaamasta meitä. +Ihmisen ei tarvitse kestää rajoittamattoman elämänvoiman kamalaa painoa +-- tämä totuus johtui tuona päivänä mieleeni äkillisen, ihmeellisen +ilmestyksen tavoin. + +Sitä mukaa kuin elämän vetovoima heikontui, luonnon kauneus esiintyi +minulle syvempää tarkoitusta sisältävänä. Kuolema oli asettanut minut +oikeaan kohtaan näkemään maailmaa yltäkylläisessä kauneudessansa, ja +kuoleman taustalle piirtyvä kaikkeuden kuva ilmeni minulle tenhoisana. + +Siihen aikaan sattui ajattelussani ja käytöksessäni vielä kerran +esiintymään nuorekasta eriskummallisuutta. Minusta tuntui +naurettavalta, että minua vaadittiin suostumaan päivän tapoihin ja +muotoihin, ikäänkuin ne olisivat jotakin luonnollista ja järjellistä. +Minä en mitenkään voinut suhtautua niihin vakavasti. Mieleni oli +kerrassaan vapautunut siitä rasituksesta, että olisin ensinnä ryhtynyt +miettimään, mitä toiset saattoivat minusta ajatella. Minä kävin +hienoimmissa kirjakaupoissa, ainoana päällysvaatteenani kappale +karkeata palttinaa ja paljaissa jaloissani kevyet aamukengät. Olipa sää +kuuma, kylmä tai kostea, minä vietin aina yöni kolmannen kerroksen +kuistikolla. Siellä me voimme silmäillä toisiamme, tähdet ja minä, ja +minä olin aamun koittaessa valmiina tervehtimään nousevaa rusotusta. + +Tämä elämäni vaihe ei ole minkäänlaisessa yhteydessä askeettisten +tuntojen kanssa. Minut valtasi pikemmin jonkinlainen loma-ajan +vallattomuus kun havaitsin, että koulumestari Elämä patukkoinensa on +pelkkää tarua, joten voin olla vähääkään välittämättä hänen +pikkumaisista säännöistänsä. Jos me jonakin kauniina aamuna herättyämme +huomaisimme painovoiman supistuneen pieneksi murto-osaksi entisestään, +käyskelisimmekö yhä vakavasti pitkin valtatietä? Emmekö mieluummin +vaihtelun vuoksi hyppäisi monikerroksisten rakennusten yli tai +ponnahtaisi tielle sattuvan muistomerkin kohdalla vallattomasti +ilmoille huolimatta lähteä sitä kiertämään? Niinpä en minäkään, maisen +elämän painon jaloistani irtauduttua, voinut enää noudattaa +tavanomaisia sovinnaisuuksia. + +Yön pimeydessä yksin parvekkeellani minä hapuilin joka suuntaan +ikäänkuin sokea yrittäen keksiä kuoleman mustasta kiviportista +jonkinlaista vihjettä tai merkkiä. Kun sitten herätessäni aamun valo +lankesi verhoamattomalle makuusijalleni, niin minä tunsin silmieni +avautuessa ympäröivän sumuverhon käyvän läpikuultoiseksi, ja samoinkuin +aamu-usvien hälvetessä maiseman kukkulat, virrat ja metsät hohtelivat +näkyviin, samoin näytti eteeni leviävä maailmanelämän kasteraikas kuva +säteilevän uutena ja entistä ehompana. + + + + +43 + +SADEAIKA JA SYKSY + + +Hindu-kalenterin mukaan hallitsee kutakin vuotta erikoinen planeetta. +Minä puolestani olen havainnut, että kunakin elämän kautena määrätty +vuodenaika saavuttaa erikoisen tärkeyden. Ajatellessani lapsuuttani +minä muistan parhaiten sadepäivät. Tuulen pieksemä sade on peittänyt +tulvaansa kuistikon permannon. Kaikki huoneisiin johtavat ovet on +suljettu. Vanha keittäjättäremme palaa torilta, vasu vihanneksia +täynnä, kahlaa likomärkänä liejussa. Ja minä -- ollenkaan tietämättä, +mistä syystä -- laukkaan pitkin kuistikkoa hurmioisen riemun vallassa. + +Muistuupa mieleeni tämäkin: Minä olen koulussa; luokkani istuu +pylväskäytävässä, jota tuulen puolella suojaavat matot. Iltapäivän +kuluessa on noussut taivaalle pilvi toisensa jälkeen; nyt ne ovat +kasautuneet ja peittävät koko taivaan. Ja kun siinä katselemme, niin +putoo sade taajoina kuuroina; ukkonen jyrähtelee pitkään ja +äänekkäästi, ja näyttää siltä, kuin jokin mielipuoli nainen +salamakynsillänsä repisi taivaankantta kappaleiksi. Mattoseinät +värisevät myrskyn käsissä uhaten joka hetki tempautua irti; on niin +pimeä, että tuskin voimme lukea. Opettaja antaa meille luvan sulkea +kirjat. Sitten me istumme jalkojamme heilutellen antaen myrskyn raivota +ja ulvoa mielin määrin, ja minun henkeni vaeltaa suoraa päätä sille +kaukaiselle, rannattomalle suolle, jonka halki sadun prinssi kulkee. + +Muistan vielä syvät, pimeät _sravan_-kuun[38] yöt! Uneni rakoihin +tunkeutuva sateen rapina luo minuun miellyttävän rauhan, sikeintäkin +unta syvemmän. Ja valvoessani minä rukoilen, että vielä aamullakin +sataisi, katumme olisi tulvan vallassa ja lammen kylpypengermä veden +peitossa viimeistä porrasaskelmaa myöten. + +Mutta sinä ikäkautena, josta nyt kerron, syksy on kiistämättä +valtiaana. Sen elämää kattaa _asvin_-kuun[39] kirkas, kuulea +joutilaisuus. Syysauringon sulan kullan hohteessa, jota lempeästi +heijastelee puutarhan kasteraikas vihreys, minä astelen kuistikolla ja +sepitän laulua _Dzhogija_-tyyliin: + + Mitä kaivannetkaan, sydämeni, tässä aamun kajasteessa? + +Syyspäivä kuluu kulumistaan, talon malmirumpu soittaa puolipäivää, +runotyylini vaihtuu, mutta mieleni on yhä musiikkia tulvillansa, minä +en kuule työn enkä velvollisuuden kutsua, laulannan vain: + + Hetket verkkaan vierivät, ja mieli mietteitänsä hautoo -- + +Iltapäivällä minä lepään pienen huoneeni valkoisella lattiamatolla, +luonnosvihko edessäni, ja yritän piirtää kuvia. Minä en suinkaan +innokkaasti tavoittele maalauksen jumalattaren suosiota, leikinhän +vain, tahdon piirtää kuvia. Tärkeintä on se, mikä jää mieleeni ja jota +ei paperissa ilmaise yksikään viiva. Ja sillävälin tulvii huoneeseeni +hilpeä syysehtoo kultaisena, humalluttavana, täyttäen sen kuin pikarin. + +Miten lieneekään, mutta minusta tuntuu siltä, kuin näkisin kaikki tuon +ajan päivät siinä syysvalossa ja sen syksyn taivaan alla, joka kypsytti +lauluni niinkuin se kypsyttää maamiehen laihot, syksyn, joka täytti +hohteellansa runsaat joutohetkeni, syksyn, joka valoi keveään mieleeni +aiheetonta, yltäkylläistä iloa laulujen ja tarinoiden muodossa. + +Lapsuuteni sadeajan ja nuoruuteni syksyn välillä on nähdäkseni se +suuri ero, että edellisessä ulkoinen luonto otti minut valtoihinsa +huvittaen minua lukuisalla näyttelijäjoukollansa, monimuotoisilla +näyttämölaitteillansa ja soitantonsa humulla; syksyn hohtavan valkeuden +juhla sitävastoin on ihmisessä itsessään. Pilven ja päivänpaisteen +leikki väistyy taka-alalle ilon ja surun hyminän täyttäessä ihmisen +mieltä. Meidän katseemme se luo taivaan sineen sen haaveelliset +vivahteet, ja inhimillinen kaipaus se luo sen tuulien henkäyksiin +huumaavia tuoksuja. + +Minun runoni ovat nyt ehtineet ihmisten asuntojen oville. Siellä ne +eivät saa mielin määrin käyskellä sisään ja ulos. Siellä on ovi oven +takana, kammio kammion sisässä. Kuinka monta kertaa meidän täytyykään +kääntyä takaisin nähtyämme vain valon ikkunasta vilkahtavan ja +kuultuamme palatsin suljettujen porttien takaa helisevän huilunsoiton! +Mielen täytyy keskustella mielen kanssa, tahdon täytyy yhtyä toiseen +tahtoon, ja monet esteet on vältettävä, ennenkuin antaminen ja +ottaminen käy mahdolliseksi. Noita esteitä vasten syöksyessään elämän +syvä vuo vaahtoaa ja pärskyy nauruksi ja kyyneliksi karkeloiden niin +rajuina pyörteinä, ettei sen suunnasta voi enää saada tarkkaa selkoa. + + + + +44 + +"DUURI- JA MOLLISOINTUJA" + + +"Duuri- ja mollisoinnut" muodostavat serenadin, joka kaikuu kaduilta +ihmisen asumuksen edustalta pyytäen päästä sisään ja saada sijan tuossa +salaperäisessä talossa. + + Tämä maailma on ihana, -- minä en tahdo kuolla. + Minä tahtoisin elää ihmisen ikuista elämää. + +Niin rukoilee yksilö kaikkeuden elämää. + +Lähtiessäni toisen kerran Englantiin minä tutustuin laivalla Asutosh +Tshaudhuriin. Hän oli vast'ikään suorittanut tutkintonsa Kalkuttan +yliopistossa ja oli matkalla Englantiin antautuakseen lakimies-uralle. +Me seurustelimme ainoastaan sen lyhyen ajan, jonka alus tarvitsi +siirtyessään Kalkuttasta Madrasiin, mutta kävi jälleen ilmeiseksi, +ettei ystävyyden syvyys riipu tuttavuuden pituudesta. Hän veti minua +puoleensa koruttomilla sydämenominaisuuksillansa siinä määrin, että +tuntui siltä, kuin olisimme olleet iät päivät ystäviä. + +Englannista palattuaan Ashu tuli perheemme jäseneksi.[40] Hänellä ei +ollut toistaiseksi ollut aikaa eikä tilaisuutta tunkeutua kaikkien +ammattiansa rajoittavien esteiden läpi päästäkseen sen alueella +varsinaisesti elämään ja toimimaan. Hänen asiakkaansa eivät olleet +vielä riittävässä määrin hellittäneet rahakukkaroittensa nauhoja, joten +Ashu voi vielä kokoilla hunajaa erinäisten kirjallisuuksien +kukkatarhoista. Siinä kirjallisessa hengessä, joka siihen aikaan täytti +hänen koko olemuksensa, ei ollut yhtään kirjastojen ummehtunutta uhoa; +siinä tuntui voimallisena vieraiden, merentakaisten yrttien tuoksu. +Hänen kutsuansa noudattaen minä olin mukana monella keväisellä retkellä +noissa etäisissä salomaissa. + +Hän nautti erikoisesti ranskalaisesta kirjallisuudesta. Minä kirjoitin +siihen aikaan runoja, jotka sittemmin julkaistiin nimellä _Kadi o +Komal_ (Duuri- ja mollisointuja). Ashu havaitsi yhtäläisyyttä useiden +minun runojeni ja tuntemiensa muinaisranskalaisten runoelmien välillä. +Hänen mielestään kaikkien näiden tuotteiden yhteisenä luonnepiirteenä +oli kaikkeuden elämän runoilijassa herättämä viehätys, joka ilmeni +jollakin tavoin niissä kaikissa. Täyttymätön kaipuu päästä osalliseksi +tuohon avarampaan elämään oli aina perussävelenä. + +"Minä järjestän ja julkaisen nuo runosi", virkkoi Ashu, ja niin hän sai +tehtävän toimitettavaksensa. Runon "Tämä maailma on ihana", jossa +arveli ilmenevän koko sarjan ydinsointujen, hän asetti kokoelman +alkuun. + +Ashu oli sangen todennäköisesti oikeassa. Lapsuuteni aikana, ollessani +kodin kehään suljettuna, minä olin tähyillyt kattotasanteeltamme +monimuotoisena ilmenevää luontoa uhraten sille kaihoisassa katseessani +sydämeni. Nuoruuteni aikana minua veti yhtä vastustamattomasti +puoleensa ihmisten maailma. Siihenkin nähden minä olin syrjäinen, +silmäilin sitä vain tien ohesta. Henkeni niin sanoakseni seisoi +rantamalla innokkaasti viittoen lauttamiehelle. Elämä näet pyrki +lähtemään pitkälle matkallensa. + +Ei ole totta, että erikoisessa määrin eristetty yhteiskunnallinen +asemani esti minua sukeltautumasta keskelle maailman elämää. En ole +havainnut merkkiäkään siitä, että ne maanmieheni, jotka ovat viettäneet +koko elämänsä seurallisuuden humussa, olisivat koskettaneet sen elävää +ydintä paremmin kuin minäkään. Meidän maamme elämällä on korkeat +rantatörmänsä ja porrasaskelmansa, ja sen tummiin vesiin lankeevat +valtavien puiden viileät varjot _kokilin_ huhuillessa lehvistössä +päämme päällä ihastuttavaa, ikivanhaa säveltänsä. Mutta kaikesta +huolimatta maamme on kuin liikkumaton vesi. Missä on sen virta, missä +ovat aallot, milloin saapuu mereltä vuoksivetten hyöky? + +Kaikuiko silloin kadun toiselta puolen korviini se voittohymni, jota +laulaa paisuva virta raivatessaan itselleen tien mereen läpi kaikkien +kivisten esteiden? Ei! Minun yksinäinen elämäni vain tunsi kalvavaa +kaipuuta sinne, missä vietettiin maailmanelämän suurta juhlaa. Ihmisen, +joka yksinäisyydessään viettää verkkaisia joutilaita hetkiänsä, valtaa +syvä masennus, koska hän niin ollen ei tunne elämän tervettä +sykähtelyä. Sellaista mielenmasennusta vastaan minun on täytynyt aina +ankarasti taistella. Mieleni ei ottanut päihtyäkseen niiden aikojen +poliittisista liikkeistä, jotka näyttivät olevan vailla kaikkea +voimakasta kansallistuntoa, joilla ei ollut aavistustakaan maamme +varsinaisesta olemuksesta ja jotka eivät vähääkään välittäneet sen +todellisista tarpeista. Minua kidutti hurja kärsimättömyys, sietämätön +tyytymättömyys itseeni ja kaikkeen ympärilläni olevaan. Paljoa +mieluummin -- niin ajattelin -- olisin ollut Arabian beduiini! + +Vapaan elämän versoessa ja rehoittaessa muualla maailmassa me seisomme +kerjäläisinä syrjässä kaihoisina juhlaa katsellen. Milloinpa meillä +olisikaan ollut varaa itseämme koristaa ja käydä toisten joukkoon? +Ainoastaan sellaisessa maassa, jossa hajoituksen hengellä on rajaton +valta, maassa, jossa lukemattomat pikkumaiset raja-aidat erottavat +ihmisiä toisistansa, jää tyydyttämättä tuo kaipaus päästä +todellistamaan maailman avarampaa elämää omassa elämässänsä. + +Nuoruudessani minä kaipasin ihmisten mailmaa samoinkuin olin +lapsuudessani, palvelijain ympärilleni piirtämässä liitukehässä istuen, +kaivannut elävää luontoa. Kuinka ihanalta, kuinka saavuttamattoman +etäiseltä se näyttikään! Muita kun emme pääse siihen koskettamaan, kun +ei mikään tuulenhenki tuo meille siitä viestejä, mikään virta ei osu +luoksemme, mikään tie ei avaudu matkamiesten tulla ja mennä, niin +ympärillemme kasautuvat kuolleet oliot eivät milloinkaan väisty, vaan +keräytyvät yhä valtavammaksi rykelmäksi, kunnes kerrassaan +tukahduttavat elämän. + +Sadeaikana on vain tummia pilviä ja sadekuuroja. Mutta syksyn taivaalla +vaihtelee valojen ja varjojen leikki, ja syksyisillä vainioilla +aaltoilee satoisa vilja. Samoin oli minun runoilija-urallani aluksi +usvaisia unikuvia, myrskyjä ja sateita; ilmaisutapani oli hämärä, +säkeeni olivat hillittömiä. Mutta syksyni "Duuri- ja mollisoinnuissa" +alkoi taivaalla väikkyä valojen ja varjojen leikki, ja samalla näkyivät +laihot maasta nousevan. Todellisuuden maailmaa koskettaessaan kieli ja +rytmi alkoivat saada määrättyä sävyä ja vaihtelevaa muotoa. + +Niin on jälleen kirja lopussa. Nyt alkavat ne elämäni päivät, jolloin +sisäinen ja ulkoinen, sukulainen ja vieras liittyvät toisiinsa. Tästä +lähtien minun elämäni matka käy ihmisten asuinsijojen kautta. Ja hyvä +ja paha, ilo ja suru, kaikki se, mitä matkallani kohtaan, ei enää +häilähdä silmieni ohi pelkkänä kuvana. Millainen kirjava vilinä +rakentavaa ja hajoittavaa työtä, voittoja ja tappioita, vihaisia iskuja +ja rauhallista yhteistyötä! + +Minä en kykene tutkimaan enkä selvittämään sitä korkeata viisautta, +jonka varassa elämäni johtaja kuljettaa minua hilpeästi halki kaikkien +esteiden, vastusten ja mutkien kohti elämän sisimmän tarkoituksen +täyttymistä. Ja ellen voi selvittää suunnitelmaa kokonaisuudessaan, +niin kaikki yksityiskohtaiset yritykseni johtaisivat alinomaa harhaan. +Kuvan erittelemisestä on tuloksena vain pivollinen tomua; taiteilijan +ilo jää tavoittamatta. + +Saateltuani lukijani sisäisen pyhäkön ovelle minä nyt lausun heille +jäähyväiset. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Eräänlainen pylväskäytävä tai parveke. Kirjoittajan kotitalo on +epäsäännöllinen kolmikerroksinen rakennusrykelmä, joka on vähitellen +kasvanut siinä asustavien perhekuntien keralla. Rakennuksia, jotka on +suunniteltu suurten nelikulmaisten pihojen ympärille, kiertävät +ulkopuolella pitkät pylväskäytävät, ja jokaisen pihan reunamalla on +kapeampia parvekkeita, joista päästään eri huoneistoihin. + +[2] Talon ulko-osa kuuluu miehille, sisäosa naisille. + +[3] Nämä _basti_ eli köyhien kaupunginosat, joissa on pelkkiä +rappeutuneita hökkeleitä ja jotka sijaitsevat palatsimaisten +rakennusten vieressä, ovat vieläkin eräänä Kalkuttan omituisuutena. + +[4] Eräänlaisia sokeroimattomia ohukaisia, joita nautitaan leipänä +toisten ruokien keralla. + +[5] Ruoat, joita parhaillaan nautitaan, ja kojeet, joita ravintoa +suuhun kuljettava käsi pitelee, katsotaan rituaalisesti saastaisiksi. + +[6] Teoksen kirjoittaja on nuorin seitsemästä veljeksestä. Tässä +tarkoitetaan kuudetta veljeä. + +[7] Käytännöstä hävinnyt mehiläisen nimitys. + +[8] Oppineisuuden jumalatar. + +[9] Jakshain kuningas on hindulaisen mytologian Pluto. + +[10] Lethe-virtaa vastaava. + +[11] Krishnan leikkitienoot. + +[12] Ei-bramaaneille luetaan synniksi, jos silmäilevät neofyyttejä +pyhän toimituksen kestäessä, ennenkuin kaikki menot ovat suoritetut. + +[13] _Sakuntala_-näytelmässä mainitut viisaan Kanvan +aloittelijaoppilaat. + +[14] Ammattilaulajat ja -lausujat. + +[15] Suuri osa kirjallisen bengalinkielen sanoja johtuu sellaisenaan +sanskritista. + +[16] Palvelijat nimittävät isäntäänsä ja emäntäänsä "isäksi" ja +"äidiksi" ja lapsia "veljiksi." ja "sisariksi". + +[17] _Nirada_ on sanskritinkielen sana ja merkitsee pilveä; sen +yhdysosat ovat _nira_-- vesi ja _da_ = antaja. Bengalinkielessä se +ääntyy _nirod_. + +[18] Bengalinkielessä tämä sana on saanut kutsumatta keräytyvän +vierasseuran merkityksen. + +[19] Nuottikirjoitus ei ollut silloin vielä käytännössä. Erään nykyjään +yleisimmin käytetyistä keksi myöhemmin tässä mainittu kirjailijan veli. + +[20] Talon nuori morsian ja edellämainitun neljännen veljen vaimo. + +[21] Tässä lienee syytä huomauttaa vierasmaalaiselle lukijalle, että +intialaisen musiikin koulutettu laulaja käsittelee improvisoiden +säveltäjän luomaa melodista ääriviivaa, joten viimeksimainitun ei +välttämättä tarvitse antaa muuta kuin selvä käsitys sellaisesta +ääriviivasta. + +[22] Jos _Bhubanmohini_ käsitetään tekijännimeksi teoksen nimi +merkitsee "Bhubanmohinin hengetär". + +[23] Vaatelahjat ovat yleisiä kiintymyksen, kunnioituksen tai +huomaavaisuuden ilmauksina. + +[24] Vanhoilla Vaishnava-runoilijoilla oli tapana sisällyttää nimensä +runon viimeiseen säkeistöön, joten runo tuli heidän tekemäksensä +merkityksi. Bhanu ja Rabi merkitsevät kumpikin aurinkoa. + +[25] Kookospalmun lehtien kuivatuista ja riivityistä keskisuonista, +jotka ovat suunnilleen tulitikun vahvuisia, punotaan tavallisessa +bengalilaisessa taloudessa käytetyt luudat. Talonemännän käyttelemänä +sellainen luuta on kansanomaisen käsityksen mukaan sovelias pitämään +järjestyksessä koko taloa, isännästä alkaen. Tässä vihjaillaan sen +paljaassa selässä aikaansaamiin vaikutuksiin. + +[26] Siihen aikaan harrastettiin innokkaasti frenologiaa. + +[27] Myöhemmin Sir Tarak Palit, kirjoittajan toisen veljen elinikäinen +ystävä. + +[28] Sarasvati, oppineisuuden jumalatar, kuvataan valkoisiin puettuna +ja lootuskukkien keskessä istumassa. + +[29] Intialainen musiikki ei pyri vain moitteettomasti esittämään +sävelmiä sellaisinaan, vaan esittävä taiteilija muuntelee improvisoiden +alkuperäisen sävellyksen teemaa. + +[30] Valmiki Pratibha merkitsee "Valmikin hengetärtä". Aihe perustuu +tarinaan Valmikista, rosvopäälliköstä, joka myötätunnon liikuttamana +puhkesi valituslauluun nähdessään, millaisen tuskan vallassa oli eräs +kurki, jolta metsämies oli surmannut kumppanin. Siten mieleen +johtunutta runomittaa hän myöhemmin käytteli sepittäessään Ramajanansa. + +[31] Rikkauden jumalatar. + +[32] Erinäisten maakuntien laulutavasta, mutta varsinkin maan +eteläosassa vallitsevasta dravidalaisesta tyylistä eroava. + +[33] Baul; erään uskonnollisen lahkokunnan jäsen. + +[34] Useiden klassillisten hindustanisten sävelmien otaksutaan +sointuvan parhaiten määrättyyn vuoden- tai vuorokauden aikaan. + +[35] Intialaisen pojan saduista ja tarinoista tuntemassa maailmassa on +seitsemän merta ja kolmetoista virtaa. + +[36] Tämän lausuvat Krishnan leikkikumppanit hänen äidillensä +Jashodalle. Äiti puetti lempilapsensa joka aamu keltaisiin vaatteisiin +ja pisti riikinkukonsulan hänen hiuksiinsa. Mutta kun sitten tuli +puheeksi lähteminen, niin äiti kovin epäröi jättää poikastansa toisten +paimenten joukkoon. Niinmuodoin häntä täytyi usein hyvinkin +suostutella. Tämä kohta on osa _Vaishnava_-vertausta, joka kuvailee, +kuinka Krishna lapsen tavoin käyttelee maailmaa leikkiessään. + +[37] Basti-alueilla sijaitsee pelkkiä hökkeleitä, joiden välitse ahtaat +polut poimuttelevat liittäen aluetta varsinaisiin katuihin. Niissä asuu +palvelusväkeä, köyhiä käsityöläisiä j.n.e. Ennen vanhaan näitä alueita +oli kaikissa kaupunginosissa, parhaimmissakin, mutta nykyjään ne ovat +viimeksimainituista häviämässä. + +[38] Heinä-elokuuta vastaava kuukausi, jolloin sadeaika on +parhaimmillaan. + +[39] Asvin-kuu vastaa syys-lokakuuta ja on Bengalissa suuren loman +aika. + +[40] Mentyään naimisiin Tagoren sukulaisen Pratibhan kanssa. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Elämäni muistoja, by Rabindranath Tagore + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59487 *** |