Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 6364 insertions, 0 deletions

diff --git a/59487-0.txt b/59487-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..9046741
--- /dev/null
+++ b/59487-0.txt
@@ -0,0 +1,6364 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59487 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+ELÄMÄNI MUISTOJA
+
+Kirj.
+
+Rabindranath Tagore
+
+
+Suomentanut
+
+J. Hollo
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1923.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ 1. Johdanto.
+ 2. Opetus alkaa.
+ 3. Kotona ja ulkosalla.
+ 4. Palvelijat käskijöinä.
+ 5. Normaalikoulu.
+ 6. Säeseppona.
+ 7. Erinäisiä opintoja.
+ 8. Ensimmäinen matkani.
+ 9. Runollisia harjoituksia.
+10. Srikantha Babu.
+11. Bengalin-opintomme päättyvät.
+12. Professori.
+13. Isäni.
+14. Eräs matka isäni seurassa.
+15. Himalajan vuorilla.
+16. Kotiinpaluu.
+17. Opintoja kotosalla.
+18. Kotoinen ympäristöni.
+19. Kirjallisia kumppaneita.
+20. Julkaisuja.
+21. Bhanu Singha.
+22. Isänmaallisuus.
+23. "Bharati".
+24. Ahmedabad.
+25. Englanti.
+26. Loken Palit.
+27. "Särkynyt sydän".
+28. Eurooppalainen musiikki.
+29. Valmiki Pratibha.
+30. "Iltalauluja".
+31. Esitelmä musiikista.
+32. Virran varrella.
+33. Vieläkin "Iltalauluista".
+34. "Aamulauluja".
+35. Radzhendrahal Mitra.
+36. Karwar.
+37. "Luonnon kosto".
+38. "Kuvia ja lauluja".
+39. Eräs välivaihe.
+40. Bankim Tshandra.
+41. Laivanruho.
+42. Menneitä.
+43. Sadeaika ja syksy.
+44. "Duuri- ja mollisointuja".
+
+
+
+
+1
+
+Johdanto.
+
+
+Minä en tiedä, kuka se on, joka maalaa kuvia muistin kankaaseen; mutta
+olipa hän kuka tahansa, joka tapauksessa hän maalaa kuvia: hänen
+siveltimensä työ ei tarkoita pelkkää tapahtumien uskollista
+jäljentämistä. Hän valikoi ja karsii, omaa makuansa noudatellen. Hän
+tekee monesta suuresta oliosta pienen ja monesta pienestä suuren. Hän
+työntää arkailematta taka-alalle sellaista, mikä oli lähellä, ja tuo
+etualalle sellaista, mikä todellisuudessa sijaitsi taampana. Sanalla
+sanoen: hän maalaa kuvia eikä kirjoita historiaa.
+
+Niin kehittyy elämän ulkopinnalla tapahtumien sarja, ja sen
+sisäpuolelle syntyy joukko kuvia. Nämä sarjat vastaavat toisiansa,
+mutta eivät ole sama asia.
+
+Meillä ei ole aikaa perinpohjaisesti tarkastella tuota meissä
+sijaitsevaa työpajaa. Toisinaan sattuu silmiimme siitä jokin osa, mutta
+enimmälti se jää katseen saavuttamattomana pimeän peittoon. Miksi tuo
+uupumattoman uuttera maalaaja maalaa, milloin hän saa työnsä valmiiksi,
+mihin kokoelmaan hänen kuvansa ovat aiotut -- kukapa voi sen sanoa?
+
+Muutamia vuosia sitten, kun minulta tiedusteltiin kuluneen elämäni
+tapahtumia, minulla oli tilaisuutta kurkistaa tuohon kuvakammioon. Minä
+olin ajatellut tyytyä valitsemaan hieman aineksia elämäkertaani varten.
+Mutta kun avasin oven, huomasin kohta, etteivät elämän muistelmat ole
+mikään elämäkerta, vaan näkymättömän taiteilijan alkuperäinen teos.
+Monenkirjavat, sinne tänne sirotellut värit eivät ole ulkonaisen valon
+heijastumaa, vaan kuuluvat maalaajalle itsellensä ja johtuvat hänen
+sydämestänsä, jonka syvien ja kiihkeiden tuntojen sävy niissä on. Niin
+ollen ei kankaaseen kuvattu kertomus kelpaa oikeudessa esitettäväksi
+todistuskappaleeksi.
+
+Mutta vaikka yritys, jonka tarkoituksena on kerätä täsmällisiä
+historiallisia tietoja muistin aarrekammiosta, lieneekin hedelmätön,
+sisältyy kuvien katselemiseen kumminkin suuri viehätys, ja minä olen
+sen viehätyksen lumoissa.
+
+Tie, jota kuljemme, suojakatos, jonka alla lepäämme, eivät ole
+matkustaessamme meille kuvia -- ne ovat liian välttämättömät, liian
+ilmeiset. Mutta kun sitten illalla, ennen majataloon saapumista,
+katsahdamme taaksepäin kohti niitä kaupunkeja, vainioita, virtoja ja
+kyliä, joiden kautta aamuinen kulkumme on johtanut, niin nuo näyt
+muuttuvat painuvan päivän valossa todellisiksi kuviksi. Niinpä minäkin,
+kun minun aikani oli tullut, katsahdin taakseni elämäni tielle ja
+jouduin näkemieni valtoihin.
+
+Herättikö tuon harrastuksen pelkkä luonnollinen kiintymys omaan
+menneisyyteeni? Jonkinlaista henkilökohtaista tunnetta asiaan tietenkin
+liittyi, mutta kuvilla oli sitäpaitsi oma itsenäinen taiteellinen
+arvonsa. Minun muisteloihini ei sisälly yhtään ainoata tapausta, jota
+kannattaisi säilytellä ikiajoiksi. Mutta asian arvo ei ole ainoa
+seikka, joka oikeuttaa merkitsemään sen muistiin. Jos vain voi tehdä
+toisille tajuttavaksi ja tunnettavaksi sen, mitä on itse todella
+tuntenut, niin säilyttäminen merkitsee aina jotakin lähimmäisillemme.
+Jos ne kuvat, jotka ovat muistiin hahmoutuneet, voidaan ilmaista
+sanojen avulla, niin ne ansaitsevat sijan kirjallisuudessa.
+
+Minä tarjoan muistikuvani lukijalle kirjallisina tuotteina. Olisi
+erehdys, jos otaksuttaisiin niiden tarkoituksena olevan oman
+elämäkertani esittämisen. Siltä näkökannalta nämä muistelmat
+ilmenisivät sekä hyödyttöminä että epätäydellisinä.
+
+
+
+
+2
+
+OPETUS ALKAA
+
+
+Me kolme poikaa nautimme kasvatustamme yhdessä. Molemmat kumppanini
+olivat kahta vuotta minua vanhemmat. Kun he saivat kotiopettajan,
+alettiin minuakin opettaa, mutta siitä, mitä silloin opin, ei ole
+jäänyt mitään muistiini.
+
+Eräs bengalilaisen aapisen säepari vain palaa alinomaa mieleeni: "Sade
+rapisee, puun lehti vapisee." Olin vast'ikään päässyt ankkuroitumaan
+purjehdittuani halki tavausharjoitusten myrskyisen meren (_kara, khala_
+j.n.e.) ja luin "Sade rapisee, puunlehti vapisee". Se oli minulle
+ylimmän Runoilijan ensimmäinen runoelma. Aina, kun tuon päivän riemu
+palautuu mieleeni, vielä nytkin, minä tajuan, miksi loppusointu on
+runoudessa ylen tarpeellinen. Sen nojalla sanat tulevat päätökseen
+silti päättymättä, lausuma on ohi, mutta sen sointi säilyy, ja korva ja
+mieli voivat jatkaa leikkiä heittelemällä sointua pallona toisillensa.
+Niin rapisi sade ja vapisi lehti minun mielessäni lakkaamatta koko
+pitkän päivän.
+
+Eräs toinenkin varhaisen lapsuuteni tapahtuma on säilynyt kiinteästi
+mielessäni.
+
+Meillä oli vanha rahastonhoitaja, Kailas nimeltään, jota pidettiin ihan
+perheen jäsenenä. Hän oli suuri pilkkakirves ja veisteli alinomaa,
+olipa kysymys vanhoista tai nuorista, erikoisesti kumminkin pitäen
+silmällä vävypoikia, uusia tulokkaita perheen keskuudessa. Olipa
+aihetta otaksua niinkin, ettei leikillisyys ollut hänestä luopunut
+kuolemankaan jälkeen. Kerran näet vanhemmat veljeni yrittivät kynän ja
+kirjoitustaulun avulla saada aikaan postiyhteyttä tuonpuolisen maailman
+kanssa. Eräässä istunnossa kynä piirsi nimen Kailas. Häneltä kysyttiin,
+millaista elämää hän nyt vietti. "Enpäs sanokaan", kuului vastaus.
+"Tekö saisitte huokeasti tiedon siitä, minkä oppimiseksi minun oli
+pakko kuolla?"
+
+Tämä Kailas tapasi minun erikoiseksi mielihyväkseni lausuella
+kalikkasäkein sommiteltua balladia, jonka oli itse sepittänyt.
+Sankarina olin minä, ja sankaritarta odotettiin ylen hartaasti
+saapuvaksi. Kuunnellessani kohosi mielenkiintoni korkeimmilleen, kun
+kuulin kuvailtavan tuota maailmojalumoavaa morsianta, joka loistollansa
+valaisi olopaikkaansa, tulevaisuuden helmaa. Kertomus jalokivistä,
+joilla hän oli koristettu kiireestä kantapäihin saakka, ja
+häävalmistelujen ennenkuulumattomasta loistokkuudesta olisi voinut
+saada vanhempia ja viisaampiakin henkilöitä päästä pyörälle; mutta
+poikasta lumosivat erikoisesti taajoina helisevät loppusoinnut ja
+lennokas poljento, jotka loivat hänen mieleensä riemullisten kuvien
+ihmeväikettä.
+
+Nuo molemmat kirjalliset ilot ovat jääneet muistissani säilymään -- ja
+lisäksi vielä eräs, klassillinen lasten säepari: "Jaksaa sataa, sataa
+joutaa, tulva virtaa ylös soutaa."
+
+Seuraava muistiini jäänyt seikka on koulunkäyntini alkaminen. Eräänä
+kauniina päivänä minä näin vanhemman veljeni ja Satjan, sisareni pojan,
+joka hänkin oli hieman minua vanhempi, varustautuvan kouluun lähtemään.
+Minua ei katsottu kelvolliseksi, joten oli jääminen kotiin. Minä en
+ollut vielä milloinkaan ajanut vaunuissa enkä yleensäkään ollut
+kodinpiirin ulkopuolella. Kun sitten Satja palasi ja kuvaili
+liioitellun loistavin värein seikkailujansa, niin minä tunsin, että oli
+kerrassaan mahdotonta jäädä enää kotiin. Kasvattajamme yritti hälventää
+minun harhakäsitystäni antamalla minulle järkevän neuvon ja kelpo
+läpsäyksen: "Nyt sinä itket päästäksesi kouluun, mutta paljoa hereämmin
+sinä vielä olet itkevä sieltä pois päästäksesi." Minä en enää tiedä
+mitään tuosta kasvattajastamme, en muista hänen nimeänsä enkä näköänsä,
+mutta hänen voimallisen neuvonsa ja sitäkin voimallisemman kämmenensä
+aikaansaama vaikutelma ei ole vieläkään olemattomiin häipynyt. En ole
+eläessäni kuullut oikeampaa ennustusta.
+
+Poruni sai aikaan, että jouduin ennen asianmukaiseen ikään ehtimistä
+Itämaiseen seminaariin. Minulla ei ole aavistustakaan siitä,
+mitä lienen siellä oppinut, mutta erään siellä käytellyn
+rangaistusmenetelmän minä muistan vielä varsin hyvin. Oppilas, joka ei
+osannut tehtäväänsä, joutui seisomaan rahille, käsivarret ojennettuina,
+ja hänen kämmenillensä pinottiin joukko kirjoitustauluja. Kiistelkööt
+sielutieteilijät siitä, onko sellainen menetelmä omansa johtamaan
+parempaan asioiden oivaltamiseen. Minä siis aloitin koulunkäyntini
+erittäin varhaisella iällä.
+
+Samoihin aikoihin aloin perehtyä kirjallisuuteen niiden teosten
+nojalla, joita palvelijain keskuudessa suosittiin. Tärkeimmät niistä
+olivat Tshanakjan Mietelauselmat ja Krittivasan Ramajana.
+
+Mielessäni on vielä eloisana kuva siitä, kuinka eräänä päivänä luin
+Ramajanaa.
+
+Päivä oli pilvinen. Minä leikin pitkällä kuistikolla,[1] josta käsin
+voi silmäillä tielle. Yht'äkkiä johtui Satja jostakin muistiini
+palautumattomasta syystä minua peloittamaan huutamalla: "Poliisi!
+Poliisi!" Poliisimiehen tehtäviä koskevat käsitykseni olivat peräti
+epämääräiset. Mutta eräästä asiasta olin aivan varma: jos joku henkilö,
+jota syytettiin rikoksesta, kerran joutui poliisimiehen käsiin, niin
+hän oli täydellisen tuhon oma yhtä varmasti kuin se onneton, jonka
+krokodiili saa hirmuiseen kitaansa. Kun en tietänyt, kuinka avuton
+poika saattoi välttää tuota armotonta rikoslakia, niin syöksyin
+sisäsuojiin, takaa-ajavan poliisimiehen aiheuttaman sokean pelon
+karsiessa selkäpiitäni. Minä julistin äidilleni uhkaavan kohtaloni
+sanoman, mutta se ei näyttänyt häntä kovinkaan huolestuttavan. Mutta
+kun en kumminkaan katsonut otolliseksi uskaltautua jälleen ulos,
+istuuduin äitini huoneen kynnykselle lukemaan marmoroituihin
+paperikansiin sidottua resuista Ramajanaa, joka oli erään vanhan tädin
+omaisuutta. Vierelläni jatkui parveke ympäri avoimen pihan, johon
+heijastui pilvisen iltataivaan himmeä valo. Kun täti huomasi minun
+itkeskelevän jotakin murheellista kohtaa lukiessani, niin hän otti
+kirjan minulta pois.
+
+
+
+
+3
+
+KOTONA JA ULKOSALLA
+
+
+Minun lapsuuteni aikana oli ylellisyys melkeinpä tuntematon asia.
+Elämänkanta yleensä oli silloin paljoa yksinkertaisempi kuin nykyjään.
+Sitäpaitsi olivat perheemme lapset täysin vapaat liiallisen
+silmälläpidon rasituksesta. Tosiasia näet on, että jos sellainen
+silmälläpito toisinaan tuottaakin täysi-ikäisille huvia, se aina
+merkitsee lapsille nimenomaista kiusaa.
+
+Me olimme yleensä palvelijain vallan alaisina. Säästääkseen vaivojansa
+he olivat melkein täydellisesti riistäneet meiltä liikkumisvapauden.
+Mutta tämän vankeuden ankaruuden korvasi se, ettei meitä kiusattu
+alinomaisella hemmoittelulla, ruokkimisella ja vaatteiden koreudella.
+
+Ravintonamme ei suinkaan ollut herkkuja. Vaatekappaleittemme
+luetteleminen herättäisi nykyaikaisen pojan mielessä pelkkää ivaa.
+Kymmenenteen ikävuoteemme saakka me emme missään tapauksessa pukeneet
+yllemme sukkia ja kenkiä. Kylmän sään sattuessa käytettiin vain kahta
+puuvillanuttua. Mieleemme ei milloinkaan johtunut olla senvuoksi
+tyytymättömät. Me valitimme ainoastaan siinä tapauksessa, että Nijamat,
+vanha räätälimme, unohti tehdä nuttuumme taskun, sillä ei ole poikaa
+niin köyhänä syntynyttä, ettei hänellä olisi millä täyttää taskunsa;
+onpa armollinen kaitselmus järjestänyt asiat niinkin, ettei rikkaiden
+ja köyhien perheiden poikain äveriäisyydessä ole suurtakaan eroa.
+Meillä oli yleensä jokaisella jalkinepari, mutta se ei aina ollut
+siellä, missä jalkamme. Tapanamme oli singota ne ilmaan ja ottaa ne
+jälleen koppina kiinni, joten niiden työ oli kylläkin rasittava, koska
+niiden täytyi joka askelella tuhota olemisensa tarkoitus.
+
+Perheen vanhempia jäseniä erotti ratkaisevasti meistä heidän pukunsa ja
+ravintonsa, keskustelu- ja huvittelutapansa, sanalla sanoen koko heidän
+olonsa ja elämänsä. Me pääsimme toisinaan pikaisesti silmäämään heidän
+maailmaansa, joka kuitenkaan ei ollut saavutettavissamme. Vanhemmat
+henkilöt ja samaten kaikki muut haluttavat asiat ja esineet ovat
+liiankin helposti nykyaikaisten lasten saatavissa. Me emme saavuttaneet
+mitään helposti. Moni mitätön asia oli meille harvinainen kalleus, ja
+me elelimme enimmiten siinä toivossa, että saavuttaisimme oikeaan ikään
+ehdittyämme ne esineet, joita etäinen tulevaisuus meitä varten
+säilytteli. Seurauksena oli, että me nautimme jokaisen todella
+osaksemme tulleen ilon mitä perinpohjaisimmin imien siitä sen
+viimeisenkin ydinmehun. Nykyaikaisen varakkaan perheen lapsi näykkii
+vain puolet siitä, mitä hänelle tarjotaan; suurin osa hänen maailmaansa
+on häneen tuhlattu.
+
+Me vietimme päivämme palvelijoiden olopiirissä, ulompien suojien
+kaakkoisessa osassa. Eräs palvelijoistamme oli Shjam, tummaverinen,
+pyylevä, kähärätukkainen poika, joka oli kotoisin Khulnan
+piirikunnasta. Hän asetti minut istumaan määrättyyn paikkaan, veti
+sitten liidulla viivan ympärilleni ja varoitti juhlallisen näköisenä ja
+sormi kohotettuna minua astumasta tuon kehän ulkopuolelle, missä
+arvaamattomat vaarat minua uhkasivat. Minulle ei milloinkaan oikein
+selvinnyt, olivatko nuo vaarat laadultaan aineellisia vaiko henkisiä,
+mutta ankara pelko minut silloin tavallisesti valtasi. Minä olin
+lukenut Ramajanasta, millaiset kärsimykset tulivat Sitan osaksi, kun
+hän oli poistunut Lakshmanin hänen ympärillensä piirtämästä kehästä,
+joten minä en mitenkään voinut epäillä sen tehoisuutta.
+
+Huoneen ikkunan edessä oli lammikko, jonka veteen johtivat kiviportaat.
+Sen lännenpuolisella rannalla, puutarhanmuurin vierustalla, kasvoi
+suunnattoman suuri viikunapuu, eteläpuolella rivi kookospalmuja. Minä
+istuin taikakehässäni lähellä ikkunaa ja vietin koko päivän silmäillen
+alaslaskettujen ikkunaverhojen lomitse ulos, katselin katselemistani
+tuota näköalaa ikäänkuin kuvakirjaa. Jo varhain aamulla saapuivat
+naapurimme toinen toisensa jälkeen kylpemään. Minä tiesin, milloin
+kukin heistä tuli. Minä tunsin jokaisen omituisuudet. Eräs pisti aina
+sormensa korviinsa, kun sukelsi määrätyt kerrat pinnan alle. Toinen ei
+uskaltanut ihan syvälle veteen, vaan väänsi kerran toisensa jälkeen
+veden päänsä päälle kohottamastansa pyyhinliinasta. Kolmas pyyhki
+nopein käsivarrenliikkein pois pinnan sameuden ja sukelsi sitten äkkiä
+pinnan alle. Eräs hyppäsi ilman enempiä empimisiä ylimmiltä
+porrasaskelmilta, toinen asteli vitkalleen alas, aamurukouksiansa
+hymisten. Eräs oli aina kovin kiireissään ja juoksi kotiin kohta, kun
+oli sukelluksensa suorittanut. Toinen ei ollenkaan hätäillyt, kylpi
+kaikessa rauhassa, hieroskeli jäseniänsä kelpo tavalla ja puki yllensä
+puhtaat vaatteet muistaen pitää huolen siitä, että lanneliina tuli
+oikein laskostetuksi, käveli vielä pari kierrosta ulommassa
+puutarhassa,[2] poimi kukkia ja lähti vihdoin hitaasti astelemaan
+kotiin päin raikkaan ruumiinsa viileätä mielihyvää uhoten. Sellainen
+oli näkymöni keskipäivään saakka. Sitten kylpypaikat tyhjenivät ja
+hiljenivät. Vain ankat siellä yhä vielä pulikoivat etsien etanoita tai
+puhdistellen höyheniänsä koko pitkän päivän.
+
+Lammen siten jäädessä autiona lepäämään minun tarkkaavaisuuteni
+suuntautui viikunapuun alla väräjöiviin varjoihin. Muutamat ilmajuuret
+olivat runkoa alaspäin ryömien kietoutuneet puun juurelle sekavaksi,
+tummaksi rykelmäksi. Näytti siltä, kuin maailmankaikkeuden lait eivät
+olisi vielä päässeet tuohon salaperäiseen alueeseen, kuin olisi jonkin
+aikaisemman maailman unelma-maisema välttänyt jumalallisen valvojan
+katsetta ja jäänyt siihen sellaisenaan aina meidän päiviimme asti.
+Mahdotonta on ymmärrettävällä tavalla ilmaista, millaisia olentoja
+siinä näin ja mitä ne tekivät. Tuota viikunapuuta ajatellen minä
+myöhemmin kirjoitin:
+
+"Toisiinsa sykertyneinä riippuvat juuret oksiltasi, sinä
+vanha viikunapuu. Sinä seisot yöt päivät liikahtamatta kuin
+katumuksenharjoittaja, mutta muistanetko milloinkaan lasta, jonka mieli
+leikki sinun väräjöivillä varjoillasi?"
+
+Ah, tuo viikunapuu on poissa, ja poissa on se vedenkalvo, jossa metsän
+ruhtinas itseänsä kuvasteli! Monet niistä, jotka tapasivat siellä
+kylpeä, ovat seuranneet viikunapuun varjoja unohduksen maille. Ja
+poikanen on vanhentunut ja silmäilee nyt valon ja väräjöivien varjojen
+leikkiä siinä juurien rykelmässä, joka häntä itseänsä ympäröi.
+
+Me emme saaneet poistua talosta, olipa sen alueellakin moni paikka
+meiltä kielletty. Niinpä voimmekin nähdä luontoa vain vilahduksittain,
+ikäänkuin varkain. Minun saavuttamattomissani sijaitsi se rajaton olio,
+jota nimitettiin ulkomaailmaksi ja josta silloin tällöin saapui minun
+tavoitettaviini jokin häipyvä välkähdys, ääni tai tuoksu. Se näytti
+ristikon takaa monin elein kutsuvan minua leikkimään kerallansa. Mutta
+se oli vapaa, ja minä olin vangittu -- me emme voineet päästä toisiamme
+kohtaamaan. Siitä syystä kaipaus kasvoi sitäkin voimallisemmaksi.
+Liituviiva on nyt pyyhitty pois, mutta rajoittava kehä on yhä olemassa.
+Etäinen on yhtä etäällä, ulkomaailma on yhä saavuttamattomissa, ja
+mieleeni muistuvat eräät säkeet, jotka kirjoitin vanhemmaksi
+ehdittyäni:
+
+"Kesy lintu oli häkissään, vapaa lintu eli metsässä; he kohtasivat
+toisensa, kun aika oli tullut, se oli Sallimuksen säädös. Vapaa lintu
+huutaa: 'Rakkaani, lentäkäämme metsään!' Häkkilintu kuiskaa: 'Tule
+tänne, eläkäämme häkissä toistemme keralla.' Virkkaa vapaa lintu:
+'Tankojen keskellä, missä ei ole sijaa siipiänsä levittää?' 'Ah',
+huutaa häkkilintu, 'eihän ole ilmojen pihoilla minulle istumasijaa'."
+
+Kattopengermiemme suojakaiteet olivat minua korkeammat. Kun olin
+ehtinyt suuremmaksi, kun palvelijoiden tyrannivalta oli käynyt
+hillitymmäksi, kun taloon saapui uusi tyttömorsian ja minä saavutin
+jonkinlaista tunnustusta hänen joutohetkiensä leikkitoverina, niin
+tulin toisinaan keskipäivän aikaan kattotasanteelle. Silloin olivat
+kaikki talon asukkaat ehtineet aterioida, talousaskareet pysähtyivät
+hetkiseksi, sisäsuojissa vallitsi päivällislevon rauha, märät
+kylpyvaatteet riippuivat kaidepuilla kuivamassa, varikset nokkivat
+aterian jäännöksiä rikkatunkiolla pihan kulmauksessa, ja tuona levon
+hetkenä jutteli häkkilintu suojakaiteen raoista vapaalle linnulle.
+
+Minä seison siinä silmäillen ulos... Katseeni kohtaa ensin rivin
+kookospalmuja, jotka kasvavat sisemmän puutarhamme alapäässä. Niiden
+lomitse minä näen "Singhin puutarhan" monine pienine majoinensa[3] ja
+lammenrannalla maitomuorimme Taran maitosuojan; kauempana, puunlatvojen
+seassa, ulottuvat aina itäiseen, harmaansiniseen taivaanrantaan saakka
+Kalkuttan kattotasanteet monimuotoisina ja erikorkuisina heijastellen
+keskipäivän häikäisevää valkeutta. Ja muutamat noista etäisistä
+asumuksista, joiden katetut kattotasanteiden portaat kohoavat niitä
+korkeammalle, näyttävät kohotetuin etusormin minulle viittovan ja
+tahtovan minulle ilmaista seinien sisäpuolella piileviä salaisuuksia.
+Samoinkuin palatsin portilla seisova kerjäläinen kuvittelee häneltä
+suljetuissa holveissa piilevän määrättömiä aarteita, samoin minäkin
+otaksun noiden tuntemattomien asumusten olevan täynnä sanomatonta
+leikin ja vapauden runsautta. Paahteisen auringonpaisteen täyttämän
+taivaan uumenista kaikuu korviini haarahaukan kimakka huuto, ja Singhin
+puutarhaan johtavalta kadulta, päivällislevollansa uinuvien talojen
+keskeltä, kuuluu ranne- ja nilkkarenkaiden kaupustelijan laulunsekainen
+_tshai tshuri tshai_... Silloin tuntuu siltä, kuin tahtoisi koko
+olemukseni liidellä pois arkisesta maailmasta.
+
+Isäni oli tuskin milloinkaan kotona, hän oli alinomaa matkoilla. Hänen
+kolmannessa kerroksessa sijaitsevat huoneensa olivat tavallisesti
+suljetut. Minä pistin käteni ovenristikon lomitse, avasin sisäpuolelta
+ja vietin ehtoopäivän maaten liikkumatta leporahilla etelänpuolisen
+ikkunan luona. Huone oli ensinnäkin suljettu, joten minun oli siihen
+salaa tunkeuduttava, ja tuosta koitui voimallinen salaperäisyyden
+tunto; lisäksi tuli leveä, hiljainen, etelään päin ulottava parveke,
+joka oli auringonvaloa tulvillaan ja loihti mielikuvitukseeni mitä
+ihmeellisimpiä näkyjä.
+
+Siellä oli vielä eräs mielenkiintoinen seikka. Vesijohto oli vast'ikään
+viettänyt Kalkuttassa riemukasta tulojuhlaansa ja oli tämän riemunsa
+ensimmäisessä runsaudessa suonut säästelemättä siunaustansa
+intialaisillekin kaupunginkortteleille. Tuona kultaisena aikanansa
+johtovesi virtasi aina isäni huoneisiin, kolmanteen kerrokseen. Niinpä
+avasinkin suihkuhanan ja annoin ylimääräisen kylvyn huuhdella itseäni
+-- nauttimatta niin paljon itse kylvystä kuin siitä, että sain tehdä
+mitä mielin. Tämä vapauden aiheuttama ilo, ja toisaalta pelko joutua
+yllätetyksi, sai minut mielihyvästä värisemään siinä kunnallisen
+vesisuihkun alla.
+
+Iloni oli sitä kerkeämpi kenties siitä syystä, että mahdollisuus päästä
+kosketukseen ulkomaailman kanssa oli kovin vähäinen. Kun ainetta on
+yltäkyllin, niin henki veltostuu ja jättää kaikki sen varaan; se
+unhottaa, että ilojuhlan onnistuminen riippuu enemmän sisäisestä kuin
+ulkonaisesta varustuksesta. Tämä on tärkein niistä opeista, joita
+lapsuusikä voi jakaa täysikasvaneelle. Se, mitä lapsi omistaa, on
+vähäistä ja arvotonta, mutta lapsi ei tarvitse enempää ollakseen
+onnellinen. Onnettomalta lapselta, jonka rasituksena on rajaton määrä
+leluja, on leikin maailma tuhottu.
+
+Nimittäessäni sisäpuolista puutarhaa puutarhaksi minä oikeastaan
+liioittelen. Siinä oli vain yksi ainoa sitruunapuu, pari erilaista
+luumupuuta ja rivi kookospalmuja. Keskellä oli kivetty ympyrä, jonka
+rakoihin oli tunkeutunut erinäisiä kasveja ja rikkaruohoja kohottaen
+sinne voitokkaat lippunsa. Ainoastaan sellaiset koristekasvit, joita ei
+mikään laiminlyönti voi tuhota, täyttivät yhä valittamatta
+velvollisuuksiansa puutarhuria panettelematta. Pohjoiskulmassa oli
+riisin kuorimista varten rakennettu vaja, johon sisäsuojien asukkaat
+toisinaan kokoontuivat talousaskareensa suoritettuaan. Tämä
+viimeinenkin maalaiselämän muistomerkki on sittemmin tunnustanut
+häviönsä ja on huomaamatta ja häpeissään paennut tiehensä.
+
+Kaikesta huolimatta minä uskon, ettei Aatamin puutarha Eden ollut
+paremmin kaunistettu kuin tämä meidän tarhamme; se oli alaston
+samoinkuin hän itsekin; he eivät kaivanneet aineellisten olioiden apua.
+Vasta kun ihminen on maistanut tiedonpuun hedelmää ehtimättä sitä vielä
+täysin sulattaa, hän alkaa himoita yhä enemmän ulkonaista varustelua ja
+kaunistelua. Sisäpuutarhamme oli minun paratiisini; se oli minulle
+kyllin. Muistan vielä, kuinka juoksin sinne varhaisen syysaamun
+hämärissä, heti herättyäni. Minua vastaan virtasi kasteisen nurmen ja
+lehvistön tuoksu, ja idänpuolisen puutarhanmuurin yli, kookospalmujen
+värähtelevien viuhkojen alitse, silmäili minua aamun raikas aurinko.
+
+Talon pohjoispuolella on eräs toinenkin kappale asumatonta maata, jota
+vielä nytkin mainitaan nimellä _golabari_ (lato, aitta). Nimi osoittaa,
+että siinä oli entisinä aikoina säilytetty vuoden viljavarastoa.
+Silloin kaupunki ja maaseutu vielä kaikin puolin muistuttivat
+toisiansa, niinkuin veli ja sisar lapsuutensa aikana. Nyt tuosta
+sukulaisuudesta on enää tuskin jälkeäkään havaittavissa. Tuohon
+_golabariin_ minä joutohetkinä mieluimmin pakenin. Oikeastaan minä en
+mennyt sinne leikkiäkseni -- paikka sinänsä veti minua puoleensa.
+Vaikeata on sanoa, mikä minua siinä viehätti. Kenties se, että tuo
+autio paikka sijaitsi syrjässä. Se oli kerrassaan asuinsuojien piirin
+ulkopuolella ja siinä ei ilmennyt minkäänlaista hyödyllisyyden leimaa;
+hyödytön kun oli, ei kukaan ollut huolinut sitä mitenkään hoitaa eikä
+sinne mitään istuttaa. Siitä syystä tuo yksinäinen tienoo ei millään
+tavoin vastustellut pojan mielikuvituksen vapaata leikkiä. Kunhan
+jollakin tavoin onnistuin välttämään vartijoitteni valppaita katseita
+ja pääsemään _golabariin_, niin tunsin itseni todella vapaaksi.
+
+Mutta olipa talossamme vielä eräs paikka, jota en ole onnistunut
+milloinkaan löytämään. Eräs pieni ikäiseni tyttö, minun
+leikkikumppanini, nimitti sitä "Kuninkaan palatsiksi". "Minä tulen
+sieltä vast'ikään", sanoi hän toisinaan. Mutta se otollinen hetki, jona
+hän oli ottava minut mukaansa sinne, ei tahtonut milloinkaan tulla. Se
+oli ihmeellinen olopaikka, ja siellä käytellyt lelut olivat yhtä
+ihmeelliset kuin itse leikitkin. Minusta tuntui siltä, että sen täytyi
+olla aivan lähellä -- ehkäpä ensimmäisessä tai toisessa kerroksessa;
+mutta vaikeus oli siinä, että näytti olevan mahdotonta sinne päästä.
+Minä kyselin leikkikumppaniltani lukemattomat kerrat: "Sanohan minulle
+vain, onko se todellakin talossa vai talon ulkopuolellako?" Hän vastasi
+aina: "Ei, ei, kyllä se on tässä talossa." Minä istuin ja ihmettelin:
+"Missä se voikaan olla? Tunnenhan toki kaikki talon huoneet!" Minä en
+huolinut milloinkaan tiedustella, kuka kuningas oli; hänen palatsiansa
+minä en ole milloinkaan löytänyt, mutta selvää oli, että kuninkaan
+palatsi sijaitsi meidän talossamme.
+
+Muistellessani lapsuuteni aikoja palautuu aina mieleeni tunto siitä
+salaperäisestä, mikä silloin täytti elämän ja maailman. Kaikkialla
+piili jotakin arvaamatonta, ja jokaisen päivän tärkeimpänä kysymyksenä
+oli: Milloin, ah milloin sen kohtaammekaan? Tuntui siltä, kuin luonto
+olisi pitänyt jotakin suljetussa kädessään ja kysynyt meiltä hymyillen:
+"Mitä luulettekaan minulla olevan?" Ja meillä ei ollut aavistustakaan
+siitä, mitä hänellä ei voinut olla.
+
+Muistan vielä varsin hyvin omenansiemenen, jonka istutin etelänpuolisen
+kuistikon kulmaan ja jota joka päivä kastelin. Se ajatus, että tuo
+siemen voisi kasvaa suureksi puuksi, piti minua värähdyttelevän
+odotuksen tilassa. Omenansiemenet itävät ja kasvavat yhä vieläkin,
+mutta tuo tunne ei enää myötäile niiden kasvua. Vika ei ole
+omenansiemenen, vaan ihmismielen. Kerran olimme varastaneet erään
+vanhemman serkun kokoelmasta muutamia kiviä ja sommitelleet oman pienen
+vuorimaiseman. Kivien rakoihin kylvettyjä kasveja me hoidimme niin ylen
+huolellisesti, että ainoastaan niiden sitkeä kasviluonto kykeni
+sellaista huolenpitoa sietämään, kunnes ne sittenkin ennen aikojansa
+kuolivat. Tuon pienoisvuoriston meissä herättämää ihmetystä ja
+ihastusta on mahdoton sanoin kuvailla. Me olimme aivan varmat siitä,
+että vanhempienkin henkilöiden täytyi pitää meidän luomustamme ihanana
+asiana. Mutta kun sitten eräänä päivänä yritimme ottaa tuosta selkoa,
+niin huoneen nurkassa oleva kukkula kivineen ja kasveineen hävisi
+näkyvistämme. Se tieto, ettei kouluhuoneen permanto ollut sovelias
+paikka vuoren pystyttämistä varten, istutettiin mieliimme niin karusti
+ja niin äkkiä, että siitä koitui meille melkoinen järkytys. Se paatinen
+taakka, josta permanto oli vapautunut, laskeutui meidän mieliimme, kun
+havaitsimme, kuinka syvä juopa oli erottamassa meidän kuvittelujamme
+täysikasvaneiden tahdosta ja toiveista.
+
+Kuinka sykähtelikään elämä meissä noina aikoina! Maa, vesi, lehvistöt
+ja taivas puhuivat meille ja vaativat huomiotamme. Useasti tunsimme
+pistävää tuskaa sen vuoksi, että voimme nähdä ainoastaan maan yläkerran
+emmekä tietäneet mitään siitä, mitä sen sisässä piili! Me haudoimme
+aina mielessämme ajatusta, kuinka pääsisimme kerran kurkistamaan tuon
+pölyisen pinnan läpi. Me arvelimme, että jos työntäisimme maahan
+bamburuokoja toisen toisensa jälkeen, niin pääsisimme kukaties
+kosketuksiin sen syvimpien syvyyksien kanssa.
+
+_Magh_-juhlan aikana iskettiin maahan ulomman pihan ympärille rivi
+paaluja, joiden tehtävänä oli kannattaa soihtuastioita. Reikien
+kaivaminen aloitettiin _magh_-kuun ensimmäisenä päivänä.
+Juhlavalmistelut herättävät pienessä väessä ainakin mielenkiintoa,
+mutta tämä kaivaminen viehätti minua aivan erikoisesti. Vaikka olinkin
+ollut asiaa näkemässä vuotena toisensa jälkeen -- olin nähnyt, kuinka
+syvennys yhä suureni, kunnes kaivaja siihen kerrassaan hävisi -- ja
+vaikka ei milloinkaan ilmaantunut mitään erinomaista, mitään sellaista,
+jota etsimään jokin prinssi tai ritari olisi voinut lähteä, niin
+minusta sittenkin tuntui aina siltä, kuin olisi sinä hetkenä kohotettu
+salaperäisyyden kirstun kantta. Minä arvelin, että kunhan kaivaisi
+hieman syvemmälle, niin asia olisi autettu. Kului vuosi toisensa
+jälkeen, mutta tuo "hieman" jäi aina kaivamatta. Verhoa sormeiltiin,
+mutta ei vedetty syrjään. "Täysikasvaneet", niin minä ajattelin,
+"voivat tehdä mitä tahtovat; miksi he tyytyvätkään noin vähään
+kaivamiseen? Jos meillä nuoremmilla olisi sananvaltaa, niin maan sisin
+salaisuus ei saisi jäädä kauemmin värjöttelemään pölyisen verhon alle."
+Sekin ajatus, että sinisen kumon takana kaikkialla piili taivaan
+salaisuuksia, kannusti kuvitteluamme. Kun opettajamme erästä
+luonnontieteellisen alkeiskirjamme lukua selittäessään meille sanoi,
+ettei sininen holvi ole mikään suljettu kupu, niin me ällistyimme
+kovin! "Kohottakaa tikapuut toistensa nenään", sanoi hän, "ja nouskaa
+yhä korkeammalle; päänne ei sittenkään kosketa lakea". "Hän varmaan
+liiaksi säästelee tikapuitansa", ajattelin minä ja kysyin sitten
+arasti: "Entä jos kohottaisimme yhä enemmän tikapuita, yhä, yhä
+enemmän?" Kun sitten käsitin, ettei se mitään hyödyttäisi, vaikenin
+hämmästyneenä ja syvennyin asiaa mietiskelemään. Johduin päättelemään,
+että tuollaisen ällistyttävän uutisen voivatkin tietää vain maailman
+koulumestarit!
+
+
+
+
+4
+
+PALVELIJAT KÄSKIJÖINÄ
+
+
+Orjadynastian aika ei ollut suinkaan onnellinen Intian historiassa.
+Palautellessani mieleeni palvelijoiden hallitusaikaa oman elämäni
+historiassa en keksi siitä kaudesta mitään kaunista tai ilahduttavaa.
+Hallitsijanvaihdoksia tapahtui usein, mutta se kieltojen ja
+rangaistusten lakikirja, jonka nojalla meitä kiusattiin, pysyi aina
+samana. Meillä ei kumminkaan ollut silloin tilaisuutta asian johdosta
+filosofoida; selkämme sietivät parhaansa mukaan niihin satavat iskut,
+ja me katsoimme maailmankaikkeutta vallitsevien lakien joukkoon
+kuuluvaksi senkin, että suurten asiana oli lyödä ja pienten asiana
+joutua lyödyiksi. Minä olen tarvinnut pitkät ajat oppiakseni tuntemaan
+vastakkaisen totuuden: että suuret kärsivät ja pienet aiheuttavat
+kärsimystä.
+
+Riista ei katsele hyvettä ja pahetta samalta näkökannalta kuin
+metsästäjä. Senvuoksi soimataan valpasta lintua, jonka huuto varoittaa
+kumppaneita ennen laukauksen pamahtamista. Me ulvoimme, kun meitä
+lyötiin, ja kurittajamme pitivät sellaista menettelyä sopimattomana;
+olipa se kerrassaan kapinoimista palvelijoiden käskijävaltaa vastaan.
+Muistan varsin hyvin, kuinka kapinan tehokasta tukahduttamista varten
+päämme upotettiin silloin käytettyihin suuriin vesisaaveihin.
+Parkumisemme oli kieltämättä harmittavaa niille, jotka sen aiheuttivat,
+ja sitäpaitsi siitä saattoi koitua ikäviäkin seurauksia.
+
+Nyt minä toisinaan ihmettelen, miksi palvelijat meitä niin
+säälimättömästi kohtelivat. En voi mitenkään myöntää käytöksessämme
+olleen minkäänlaista aihetta, jonka nojalla meidät sopi sulkea pois
+inhimillisen hyvyyden piiristä. Todellisena syynä oli varmaan se, että
+palvelijat saivat kantaa meistä koituvan rasituksen yksinään;
+kokonainen taakka näet on vaikea kannettava niillekin, jotka ovat
+lähimmät ja rakkaimmat. Jos lasten sallitaan olla lapsia, juoksennella
+ja leikitellä mielin määrin ja tyydyttää uteliaisuuttansa, niin asia on
+varsin yksinkertainen. Ratkaisemattomia ongelmia syntyy ainoastaan
+siinä tapauksessa, että suljette heidät huoneisiin, vaaditte heitä
+olemaan hiljaa tai estätte heitä leikkimästä. Silloin lankee lapsen
+taakka, jonka sen oma lapsenluonto muuten helposti kantaa, rasittavana
+hoitajan hartioille -- niinkuin tarinan hevosen, jonka ei sallittu
+juoksennella jaloillansa, vaan jota korennolla kannettiin -- ja vaikka
+rahalla saataisiinkin sellaisellekin kuormalle kantaja, ei kumminkaan
+voida välttää sitä, että hän alinomaa kostaa asian hoidokki-parallensa.
+
+Useimmista lapsuutemme hirmuvaltiaista minä muistan ainoastaan heidän
+iskunsa ja tuuppimisensa. Yksi ainoa on ilmielävänä muistissani.
+
+Hänen nimensä oli Isvar. Hän oli aikaisemmin ollut kylän
+koulumestarina. Hän oli pulska, siisti ja vakaan arvokas henkilö. Maa
+näytti hänestä olevan liian multainen ja mutainen, siinä näytti olevan
+niin vähän vettä, ettei se voinut pysyä riittävän puhtaana, joten hänen
+täytyi alinomaa käydä sotaa sen siivottomuutta vastaan. Hän upotti
+ruukkunsa lampeen salamannopeasti saadakseen saaliinsa puhtaimmasta
+syvyydestä. Hänpä juuri oli se mies, joka lammikossa kylpiessään aluksi
+pitkät ajat poisteli käsillään pinnan sameutta ja sitten sukelsi aivan
+äkkiä, ikäänkuin olisi tahtonut veden yllättää. Kävellessään hän piti
+oikeata käsivarttansa kupeestansa loitolla, koska, kuten meistä näytti,
+ei luottanut omien vaatteittensakaan puhtauteen. Hänen koko
+käyttäytymisensä tuntui osoittavan, että hän pyrki alinomaa torjumaan
+niitä puutoksia, jotka maassa, vedessä ja ilmassa olevien
+vartioimattomien reittien kautta voivat päästä ihmistä vaivaamaan.
+Hänen vakavuutensa oli pohjattoman syvä. Hänellä oli tapana lausuella
+huolellisesti valittuja sanojansa syvin äänin, verkalleen ja pää hieman
+sivulle kallistuneena. Hänen kirjallinen sanontansa antoi vanhemmille
+henkilöille huvin-aihetta hänen selkänsä takana, ja muutamat hänen
+korkealentoisista lausumistansa muuttuivat perheemme keskuudessa
+siivekkäiksi sanoiksi. En kumminkaan usko, että hänen käyttelemänsä
+lausetavat kuulostaisivat niin merkillisiltä vielä nykyjään; kirjakieli
+ja puhekieli, jotka silloin olivat mahdollisimman etäällä toisistansa,
+lähenevät nyt toisiansa yhä enemmän.
+
+Tämä entinen koulumestari oli keksinyt keinon, jonka avulla sai meidät
+olemaan hiljaa iltaisin. Hän keräsi meidät joka ilta raihnaisen
+öljylampun ympärille ja luki meille tarinoita Ramajanasta ja
+Mahabharatasta. Muutamat muutkin palvelijat tulivat usein kuuntelemaan.
+Lamppu loi valtavia varjoja aina kattopalkkeihin saakka, pienet
+kotisisiliskot pyydystelivät seinillä hyönteisiä, yölepakot tanssivat
+hurjaa dervishitanssiansa kuistikon vaiheilla, ja me kuuntelimme suu
+avoinna, ääneti, ihmetellen.
+
+Muistanpa vielä, kuinka sinä ehtoona, jolloin ehdimme Kushan ja Lavan
+tarinaan ja kuulimme noiden urheiden poikien uhkaavan teoillansa
+himmentää isänsä ja setiensä maineen, hämärän huoneen jännittynyt
+hiljaisuus oli täynnä kuumeentapaista odotusta. Oli jo myöhä, säädetty
+makuullemenoaika lähestyi, ja asioiden lopullisesta ratkaisusta ei
+ollut vielä tietoa.
+
+Asiain ehdittyä tähän kriitilliseen vaiheeseen ilmaantui isäni vanha
+palvelija Kishori ja lopetti jutun nopeasti lausuellen Dasurajan
+lyhyitä, heliseviä säkeitä. Krittivasan neljätoistatavuisen runomitan
+leppoisen, hitaan juoksun vaikutus oli täydellisesti pois pyyhkäisty,
+ja ylitsemme kuohui loppu- ja alkusointujen tulva.
+
+Toisinaan nämä luennot antoivat aihetta väittelyihin, jotka Isvar
+lopulta ratkaisi viisailla lausumillansa. Vaikka hän lasten
+palveluskuntaan kuuluvana olikin arvoltansa monia muita alhaisempi, hän
+osasi kuitenkin alemmalta istuimeltansa käsin puolustaa ylemmyyttänsä
+niinkuin Mahabharatassa Bhisma-vaari.
+
+Meidän vakava ja kunnianarvoisa palvelijamme poti erästä heikkoutta,
+joka minun on historiallisen tarkkuuden vuoksi mainittava. Hän nautti
+opiumia. Siitä syystä hän kaipasi runsasta ravintoa. Kun hän siis
+aamusella toi meille maitoannoksiamme, niin vetovoima vaikutti häneen
+ylen ankarasti. Jos me vain vihjatenkin ilmaisimme tuohon juomaan
+kohdistuvaa luontaista vastenmielisyyttämme, niin mikään terveyteemme
+kohdistuva vastuunalaisuudentunne ei voinut saada häntä sitä kahteen
+kertaan meille tyrkyttämään.
+
+Isvarilla oli myös hieman ahtaat näkökannat, mitä tuli kykyymme
+nauttia kiinteätä ravintoa. Me istuuduimme illallisaterialle, ja
+eteemme asetettiin suuri joukko pyöreälle puulautaselle kasattuja
+_lutshi_-kakkuja.[4] Aluksi hän pudotti kunkin lautaselle pari kakkua
+-- melkoisen korkealta suojellakseen itseänsä saastutukselta.[5] Ne
+putosivat saataviimme kuin kiihkeiden anelujen avulla jumalilta
+voitetut lahjat; niin taitavan vieraanvaraton hän oli. Sitten seurasi
+kysymys, halusimmeko enemmän. Minä tiesin, mikä vastaus hänelle oli
+otollisin, enkä voinut häntä loukata pyytämällä lisää.
+
+Isvar sai joka päivä määrätyn rahasumman pitääkseen huolta
+iltapäiväisen välipalamme hankkimisesta. Hän tiedusteli joka aamu, mitä
+halusimme ostettavan. Me tiesimme, että huokeimman mainitseminen oli
+hänelle tervetulleinta, ja tilasimme niinmuodoin toisinaan kevyen
+riisiruokalajin, toisinaan jotakin keitetyistä herneistä ja
+paahdetuista maapähkinöistä valmistettua ravintoa, jota oli mahdoton
+sulattaa. Isvar ei nähtävästi pitänyt läheskään yhtä täsmällisesti
+silmällä meidän ruokajärjestystämme kuin rituaalisia määräyksiä.
+
+
+
+
+5
+
+NORMAALIKOULU
+
+
+Itämaisessa seminaarissa minä olin keksinyt keinon vapautua siitä
+alentavasta tilasta, jonka pelkkänä oppilaana oleminen muodostaa. Minä
+olin perustanut oman koulun erääseen kuistikon kulmaukseen. Kaiteen
+puusauvat olivat minun oppilaitani, ja minä näyttelin koulumestarin
+osaa istuen ruokokeppi kädessä tuolilla heitä vastapäätä. Minä olin
+selvillä siitä, mitkä oppilaat olivat hyviä ja mitkä huonoja, erotinpa
+vielä selvästi rauhalliset vallattomista ja älykkäät tuhmista. Kehnot
+oppilaat olivat pian kärsineet iskuistani siinä määrin, että olisivat
+varmaan menettäneet henkensä, jos heillä olisi se ollut. Ja mitä
+enemmän he iskuistani kärsivät, sitä enemmän he ärsyttivät kiukkuani,
+kunnes en enää tietänyt, kuinka heitä riittävästi kurittaisin. Yksikään
+heistä ei ole enää olemassa voidakseen todistaa, kuinka kamalasti minä
+tyrannisoin tuota mykkää luokka-parkaani. Puiset oppilaani on myöhemmin
+korvattu rautaisilla, ja kukaan nuoremman polven jäsen ei ole ottanut
+heitä sillä tavoin kasvattaaksensa -- eikä olisi tietenkään voinut
+heihin niin väkevästi vaikuttaa.
+
+Olen sittemmin oivaltanut, kuinka paljoa helpompaa on omaksua menetelmä
+kuin asia itse. Minä olin ilman minkäänlaista vaikeutta omaksunut
+opettajieni koko kärsimättömyyden, kiivauden, puolueellisuuden ja
+väärämielisyyden, mutta heidän opetuksensa minä olin jättänyt
+huomioonottamatta. Ainoana lohdutuksenani on, ettei minulla ollut
+valtaa kohdistaa noita julmuuksiani mihinkään tuntevaan olentoon. Mutta
+kaikesta puisten oppilaitteni ja seminaarin elävien kasvattien
+välisestä erosta huolimatta minun psykologiani oli sama kuin
+koulumestarien.
+
+Minä en varmaankaan ollut kauan Itämaisessa seminaarissa, sillä olin
+vielä aivan nuori tullessani Normaalikouluun. Ainoa seikka, minkä siitä
+vielä muistan, on se, että kaikkien oppilaiden täytyi ennen opetuksen
+alkua istua rivissä parvekkeella ja laulaa tai lausua joitakin säkeitä.
+Tarkoituksena oli ilmeisesti siten tuoda päivän yksitoikkoisuuteen
+iloista ainesta.
+
+Sanat olivat valitettavasti englanninkieliset ja sävel samoin
+muukalainen, joten meillä ei ollut hämärintäkään aavistusta, millaista
+loitsua siinä lausuelimme, ja harjoituksen mieletön yksitoikkoisuus ei
+sekään ollut omansa meitä ilahduttamaan. Se ei kumminkaan häirinnyt
+koulun johtajien ylhäistä itsekylläisyyttä. He olivat tuon erinomaisen
+nautinnon meille toimittaneet ja pitivät tarpeettomana tiedustella
+armollisen lahjansa käytännöllisiä vaikutuksia; he olisivat,
+luultavasti lukeneet pojille rikokseksi, elleivät he olleet onnelliset
+velvollisuutensa mukaan. Joka tapauksessa he tyytyivät ottamaan laulun,
+tekstin samoinkuin sävelenkin, sellaisenaan samasta englantilaisesta
+kirjasta, josta olivat teoriansakin ammentaneet.
+
+Se kieli, joksi englanti meidän suussamme suli, on epäilemättä
+kielentutkijalle varsin mielenkiintoinen. Muistan nyt yhden ainoan
+säkeen:
+
+_Kalloki pulloki singill mellaling mellaling mellaling_.
+
+Ankarasti asiaa miettien olen onnistunut selvittämään osan alkuperäistä
+tekstiä. Arvoituksena pysyy vielä, mikä sana oli _kallokiksi_
+muovautunut. Muu merkitsi luullakseni tätä:
+
+... full of glee, singing merrily, merrily, merrily! (Riemua täynnä,
+laulaen hilpeästi, hilpeästi, hilpeästi.)
+
+Sukeltaessaan esiin unohduksen usvista ja käydessään kirkkaammiksi
+minun Normaalikoulua koskevat muisteloni eivät ilmene millään tavoin
+miellyttävinä. Jos olisin voinut seurustella toisten poikien kanssa,
+niin oppimisen tuskat eivät varmaankaan olisi tuntuneet minusta niin
+sietämättömiltä. Mutta se osoittautui mahdottomaksi -- useimpien
+poikien käytös ja tottumukset olivat siinä määrin rivot. Niinpä
+astelinkin välihetkinä toiseen kerrokseen ja kuluttelin aikaani
+katselemalla ikkunasta kadulle. Minä laskin: vuosi -- kaksi vuotta --
+kolme vuotta -- miettien, kuinka monta ajastaikaa minun olisi siten
+vietettävä.
+
+Opettajista minä muistan yhden ainoan, jonka kieliparsi oli niin
+siivoton, että pelkän häneen kohdistuvan halveksimisen vuoksi
+itsepintaisesti kieltäydyin vastaamasta mihinkään hänen kysymykseensä.
+Niin minä istuin koko vuoden ääneti ja viimeisenä hänen luokassansa, ja
+toisten oppilaiden ahkerasti uurastaessa minulla oli aikaa syventyä
+monenkin pulmallisen ongelman ratkaisemiseen.
+
+Eräs sellainen minua usein voimallisesti askarruttava probleema oli
+tämä: kuinka voisi voittaa vihollisen ilman aseita? Muistan vieläkin,
+mitä kaikkea siinä mietiskelin tehtäviänsä kertovien poikien äänten
+ympärilläni hymistessä. Kunhan vain saisin kunnollisesti opetetuksi
+joukon koiria, tiikereitä ja muita villejä eläimiä ja asettaisin ne
+riviin taistelutanterelle, niin olisihan siinä jo innostava alkunäytös.
+Kun sitten vielä osoittaisimme persoonallista urheutta, niin voitto
+olisi epäilemättä saavutettavissa. Ja mitä eloisampana tuon ihmeen
+yksinkertaisen sotatempun kuva mielessäni esiintyi, sitä varmemmaksi
+kävi minun puolueeni voitto. Työn ollessa minulle vielä vierasta olin
+aina helposti keksinyt itselleni oikoteitä päämäärän saavuttamiseen,
+mutta alettuani tehdä työtä olen havainnut, että vaivalloinen pysyy
+vaivalloisena ja hankala hankalana. Tuo ei tietenkään ole mikään
+lohdullinen oppi, mutta missään tapauksessa se ei ole niin ikävä kuin
+se harmi, johon oikoteiden etsiminen välttämättä johtaa.
+
+Käytyäni koulua vuoden ajan jouduin toisten keralla osoittamaan
+tutkinnossa bengalinkielen taitoani. Minä sain kaikkein parhaat
+arvolauseet tutkijalta, Madhusudan Vatshaspatilta. Opettaja jätti
+koulun johtokunnalle valituksen väittäen minua erikoisesti suositun.
+Niinpä minua tutkittiin uudelleen koulun ylitarkastajan istuessa
+tutkijan vieressä. Tälläkin kertaa minä sain ensimmäisen sijan.
+
+
+
+
+6
+
+SÄESEPPONA
+
+
+Minä en varmaankaan ollut silloin kahdeksaa vuotta vanhempi. Dzhjoti,
+pikkuserkkuni, oli minua koko joukon iäkkäämpi. Hän oli vast'ikään
+tutustunut englantilaiseen kirjallisuuteen ja lausueli varsin
+mielellään Hamletin monologia. En tiedä, miten hänen mieleensä lienee
+johtunut ryhtyä opastamaan minua, joka olin vielä lapsi, runojen
+sepittämiseen. Eräänä ehtoopäivänä hän kutsutti minut huoneeseensa ja
+kehoitti minua rakentamaan runoa selittäen minulle sitten
+neljätoistatavuisen _pajar_-säkeen luonteen.
+
+Siihen saakka olin nähnyt säkeitä ainoastaan painetuissa kirjoissa --
+niissä ei näkynyt mitään korjattuja virheitä, ei mitään ilmeistä
+epäilyksen, vaivan tai inhimillisen heikkouden merkkiä. Minä en olisi
+missään tapauksessa uskaltanut kuvitella parhain ponnistuksinkaan
+tuottavani sellaista runoutta.
+
+Eräänä päivänä yllätettiin talossamme varas. Uteliaisuuden valtaamana
+ja kuitenkin täynnä pelkoa ja vapistusta minä uskaltauduin häntä
+katselemaan. Minä havaitsin hänet aivan tavalliseksi ihmiseksi! Ja kun
+ovenvartijamme sitten käsitteli häntä hieman kovakouraisesti, niin minä
+tunsin suurta sääliä. Samanlaisiin kokemuksiin johti minut runous.
+
+Kun huomasin, että ne pari sanaa, jotka olin liittänyt toisiinsa miten
+hyväksi näin, muodostivat _pajar_-säkeen, niin runoilemisen taide oli
+äkkiä menettänyt minun silmissäni kunniansa koko hohteen. Ja kun nyt
+toisinaan näen, kuinka runoustaide-raukkaa pahoinpidellään, niin tunnen
+ihan samanlaista sääliä kuin varasta kohtaan aikoinani. Monesti olen
+ollut taipuvainen auttamaan, mutta en ole kyennyt pidättämään
+hyökkäyshaluisia käsiä. Varkaat eivät varmaankaan ole kärsineet niin
+paljon eivätkä niin lukuisien ahdistajien vuoksi.
+
+Kun ensimmäinen kunnioittavan arkuuden tunto oli voitettu, ei minua
+enää voinut mikään pidättää. Erään tilamme virkailijan suosiollisella
+avulla minä hankin itselleni sinisen kirjoitusvihkon, viivoitin sen
+lyijykynällä omin käsin, joskaan en kovin säännöllisesti, ja aloin
+piirtää siihen säkeitä lapsellisen suurin ja kömpelöin kirjaimin.
+
+Niinkuin nuori hirvi, joka versovilla sarvillansa puskee puuta ja
+maata, kävin minäkin sykähtelevine runosuonineni suureksi vastukseksi.
+Ja vieläkin suuremmassa määrässä oli niin laita vanhemman veljeni,[6]
+joka minun saavutuksistani ylpeillen ryhtyi innokkaasti etsimään
+talosta soveliaita kuulijoita.
+
+Muistan, kuinka me molemmat eräänä päivänä, palatessamme
+pohjakerroksessa olevista toimistohuoneista, missä olimme
+menestyksellisesti ahdistelleet virkailijoita, kohtasimme
+Kansallislehden toimittajan Nabagopal Mitterin, joka oli vast'ikään
+taloon saapunut. Veljeni kävi suoraa päätä hänen kimppuunsa:
+"Kuulkaahan, Nabagopal Babu, ettekö tahdo kuulla runoa, jonka Rabi on
+kirjoittanut?" Runo esitettiin välittömästi.
+
+Teosteni lukumäärä ei ollut silloin vielä suuri. Runoilija voi kantaa
+kaikki tuotteensa taskuissaan. Minä olin kirjailija, kirjanpainaja ja
+kustantaja samalla kertaa; reklaamista huoltapitävä veljeni oli ainoa
+apulaiseni. Minä olin sepittänyt muutamia säkeitä Lootuskukasta, ja
+juuri ne minä esitin Nabagopal Babulle siinä portaitten edessä ääneni
+kohotessa samoihin korkeuksiin kuin innostuksenikin. "Kas niin!"
+virkkoi hän hymyillen. "Mutta mikä on _dvirepha_?"[7]
+
+En enää muista, kuinka olin tuon sanan tavoittanut. Tavanomainen nimi
+olisi soveltunut yhtä hyvin runomittaan. Mutta juuri tuohon sanaan minä
+olin koko runoelmassani kiinnittänyt kaikki toivoni. Virkailijoihimme
+se epäilemättä oli vaikuttanut tehokkaasti. Nabagopaliin se, ihme
+kyllä, ei vaikuttanut ollenkaan -- päinvastoin: hän hymyili! Hänessä ei
+voinut olla paljoakaan älyä, siitä olin varma. Minä en lukenut
+säkeitäni hänelle enää milloinkaan. Olen sittemmin ehtinyt melkoista
+vanhemmaksi, mutta en ole vieläkään saanut parempaa selkoa kuulijan
+ymmärrystoimintojen ydinominaisuuksista. Hymyilipä Nabagopal Babu miten
+hyvänsä, sana _dvirepha_ säilytti järkähtämättä paikkansa, se istui
+siinä kuin hunajan humaltama mehiläinen.
+
+
+
+
+7
+
+ERINÄISIÄ OPINTOJA
+
+
+Eräs Normaalikoulun opettajista antoi meille vielä yksityisopetusta
+kotonamme. Hän oli laiha, kasvot olivat ikäänkuin kuivuneet, ääni
+vihlova. Koko mies oli ilmeinen ruokokeppi. Oppitunnit olivat kuudesta
+puoli kymmeneen aamulla. Hänen johdollansa suorittamamme luvut
+ulottuivat bengalinkielisistä kirjallisista ja luonnontieteellisistä
+lukemistoista Meghnadvadha-eepokseen asti.
+
+Velisarjamme kolmas mies pyrki innokkaasti jakamaan meille monipuolisia
+tietoja. Niinpä meidän täytyikin kotona suorittaa paljoa enemmän kuin
+koulussa vaadittiin. Meidän oli noustava ennen aamun koittoa ja aluksi
+suoritettava muutamia painiharjoituksia pelkkiin lanneliinoihin
+puettuina. Sitten me heitimme viipymättä nutut pölyisten ruumiittemme
+verhoksi ja kiiruhdimme kirjallisuus-, luvunlasku-, maantiede- ja
+historiatunneillemme. Kun sitten palasimme koulusta, olivat
+piirustuksen ja voimistelun opettajat jo meitä odottamassa. Illalla
+tuli Aghor Babu opettamaan meille englanninkieltä. Vasta yhdeksän
+jälkeen me olimme vapaat.
+
+Sunnuntaiaamuna olimme Vishnun luona laulua oppimassa. Sitten saapui
+melkein joka sunnuntai Sitanath Datta harjoittamaan kanssamme
+käytännöllistä fysiikkaa. Se herätti minussa suurta mielenkiintoa.
+Muistan vielä selvästi, kuinka jouduin ihmettelemään, kun hän piti
+sahajauhoilla sekoitettua vesimäärää lasiastiassa liekin yläpuolella
+osoittaen meille, miten kevyempi lämmin vesi kohosi pinnalle ja
+kylmempi painui pohjaan ja miten vesi lopulta alkoi kiehua. Olinpa myös
+kovin ylpeä oppiessani tietämään, että vesi on maidosta erotettavissa
+ja että maito keitettäessä sakenee, koska vesi irtautuu yhdistyksestä
+höyryn muodossa. Sunnuntai ei sunnuntailta tuntunutkaan, ellei Sitanath
+Babu saapunut.
+
+Eräällä toisella tunnilla selitti meille perinpohjaisesti ihmisen
+luustoa eräs Campbellin lääketieteellisen opiston ylioppilas. Sitä
+tarkoitusta varten oli kouluhuoneeseemme ripustettu luuranko, jonka
+luut oli kiinnitetty yhteen rautalangalla. Vihdoin oli vielä aikaa
+varattu mestari Heramba Tatvaratnalle, joka opetti meitä ulkomuistista
+laskettelemaan sanskritin sääntöjä. En tiedä, mikä oli enemmän
+leukaamurtavaa: luiden luetteleminen vai kieliopintekijöiden _sutrain_
+saneleminen. Viimeksimainitut luullakseni veivät siinä suhteessa
+voiton.
+
+Englanninkieltä me aloimme oppia vasta sitten, kun olimme ehtineet
+tutustua bengalinkielen alkeisiin. Aghor Babu, opettajamme, opiskeli
+lääketiedettä ja tuli senvuoksi vasta illalla jakamaan meille opetusta.
+
+Kirjat kertovat tulen keksimisen olleen ihmisen suurimpia voittoja. En
+tahdo väittää vastaan. Mutta siitä huolimatta minusta tuntuu siltä,
+kuin pienet linnut olisivat erikoisen onnelliset sen vuoksi, etteivät
+heidän vanhempansa voi sytyttää heille iltasella lamppuja. Heidän
+kielituntinsa ovat varhain aamulla, ja helppo on havaita, kuinka
+iloisesti he opiskelevat. Ei tietenkään pidä unohtaa, ettei heidän
+ohjelmaansa kuulu englanninkieli!
+
+Meidän opettajamme terveys oli niin hyvä, etteivät hänen oppilaittensa
+yhteiset hartaimmatkaan anelut voineet pidättää häntä kertaakaan
+tulemasta. Erään kerran hän sentään joutui vuoteen omaksi, kun
+lääketieteellisen opiston intialaisten ja eurasialaisten oppilaiden
+kesken syntyneessä kahakassa heitettiin tuoli hänen päähänsä. Tapahtuma
+oli valitettava, mutta me emme kyenneet puolestamme tuntemaan surua sen
+johdosta, ja opettajamme parantuminen näytti mielestämme tapahtuvan
+tarpeettoman nopeasti.
+
+On ilta. Sade valuu tulvina. Meidän kadullamme on vettä polveen asti.
+Lampi on peittänyt tulvallansa puutarhan, joten vedestä pistävät
+esiin ainoastaan _bael_-pensaan tuuheat latvukset. Meidän koko
+olemuksemme uhoo tänä viehättävänä sadeiltana ihastustansa niinkuin
+_kadamba_-kukka tuoksuansa. Opettajamme olisi pitänyt tulla jo muutamia
+minuutteja sitten. Mutta varma ei asia kumminkaan ole...! Me istumme
+kadunpuolisella kuistikolla tuijotellen pelon vallassa kadulle.
+Yht'äkkiä sydäntämme kouristaa. Tuttu musta sateenvarjo on sukeltanut
+näkyviin kulmauksen takaa kukistumatta sellaisessakaan säässä. Eikö tuo
+voisi olla joku muu? Eipä suinkaan! Suuresta, avarasta maailmasta
+löytynee vielä toinen yhtä itsepintainen kuin hän, mutta meidän pienen
+katumme varrelta ei.
+
+Ajatellessani hänen toimintaansa kokonaisuudessaan en voi nimittää
+Aghor Babua ankaraksi opettajaksi. Hän ei hallinnut meitä ruokokepin
+avulla. Hänen moitteensakaan eivät milloinkaan muuttuneet sättimiseksi.
+Mutta olkootpa hänen persoonalliset ansionsa olleet mitkä tahansa,
+hänen tuntinsa olivat _illalla_ ja hän opetti _englanninkieltä_! Olenpa
+varma siitä, että itse taivaan enkelikin ilmenisi jokaiselle
+bengalilaispojalle todellisena Tuonen viestintuojana, jos hän saapuisi
+surkean koulupäivän jälkeen illalla, sytyttäisi lohduttoman himmeän
+lampun ja alkaisi opettaa hänelle englanninkieltä.
+
+Hyvin muistan vielä sen päivän, jolloin opettajamme yritti saada meitä
+tajuamaan englanninkielen viehättävyyttä. Hän lausui siinä
+tarkoituksessa mahtipontisesti muutamia säkeitä -- runoako vai
+suoranaista, se jäi meille selviämättä -- eräästä englantilaisesta
+kirjasta. Vaikutus oli ylen odottamaton. Me nauroimme niin
+hillittömästi, että hänen täytyi päästää meidät sinä iltana vapaiksi.
+Silloin hän varmaan oivalsi, ettei tehtävä suinkaan ollut helppo --
+että meidän voittaminen vaatisi vuosikausia kestävää taistelua.
+
+Aghor Babu yritti toisinaan tuoda mukanansa tieteen vilvoittavia
+tuulosia kouluhuoneemme yksitoikkoista harmautta hälventämään. Eräänä
+päivänä hän veti taskustansa paperiin käärityn esineen ja virkkoi:
+"Minä näytän teille tässä Luojan ihmeellisen taideteoksen." Samalla hän
+avasi käärön kirvoittaen siitä näkyviimme osan ihmisen äänielimiä,
+joiden mekanismin merkillisyyttä alkoi meille selvitellä.
+
+Muistan vielä, kuinka tuo minua järkytti. Olin aina luullut koko
+ihmisen puhuvan -- en ollut aavistanutkaan, että puhetoimintoa kävi
+käsitteleminen sillä tavoin erikseen. Olkoonpa jonkin osan mekanismi
+miten ihmeellinen tahansa, se on varmasti vähäpätöisempi kuin koko
+ihminen. Minä tosin en tuota silloin itselleni tarkoin selvittänyt,
+mutta ajatus oli kumminkin aavistavan tuntoni pohjana. Se seikka, että
+opettaja oli jättänyt tuon totuuden huomaamatta, lienee ollut syynä
+siihen, ettei oppilas voinut yhtyä hänen selittäessään osoittamaansa
+innostukseen.
+
+Erään toisen kerran hän vei meidät mukanansa lääketieteellisen opiston
+leikkaussaliin. Pöydällä lepäsi vanhan naisen ruumis. Tuosta minä en
+sen enempää välittänyt. Mutta lattialla lepäävä irtileikattu jalka sai
+minut kerrassaan suunniltani. Ihmisen näkeminen sellaisessa
+katkelmallisessa tilassa tuntui minusta niin kamalalta, niin
+mielettömältä, etten voinut moneen päivään vapautua tuon tumman,
+ilmeettömän jalan aiheuttamasta vaikutelmasta.
+
+Ehdittyämme lukea Peary Sarkarin alkeiskirjat kävimme käsiksi
+McCullochin _Lukukirjaan_. Ruumiimme olivat päivän ponnistusten
+uuvuttamat, mielemme kaipasi sisäsuojien rauhaa, kirja oli paksu ja
+täynnä vaikeita sanoja, ja sisällyskään ei voinut olla kovin
+houkutteleva, sillä siihen aikaan Sarasvati[8]-emon äidillinen hellyys
+ei ollut vielä lainkaan ilmeinen. Koulukirjat eivät olleet täynnä kuvia
+kuten nyt. Sitäpaitsi seisoi jokaisen luvun alussa vartijana sarja
+sanoja toisistaan erotettuine tavuinensa ja sojottavilta pistimiltä
+näyttävine varoittavine korkomerkkeinensä sulkien lapsen mieleen
+johtavan tien. Minä yritin useat kerrat murtaa niiden suljettuja
+rivejä, mutta turhaan.
+
+Opettajamme koetti toisinaan saada meidät häpeämään kertomalla jonkun
+toisen oppilaansa loistavista saavutuksista. Me häpesimme niinkuin
+pitikin, mutta tunsimme samalla vastenmielisyyttä tuota toista
+oppilasta kohtaan ja silmäilimme mustaa oppikirjaamme yhtä ilottomasti
+kuin ennenkin.
+
+Kaitselmus on ihmistä armahtaen vuodattanut kaikkiin ikävystyttäviin
+asioihin unettavaa loihtuansa. Englannintuntimme olivat tuskin
+alkaneet, kun päämme jo alkoivat nuokkua. Silmien kostuttaminen
+kylmällä vedellä ja juoksu pitkin kuistikoita olivat lievikelääkkeitä,
+joiden vaikutus ei kauan kestänyt. Jos vanhin veljeni sattui kulkemaan
+ohitsemme ja näkemään, kuinka me epätoivoisesti taistelimme väsymystä
+vastaan, niin meidät vapautettiin loppuillaksi. Ja samassa
+silmänräpäyksessä oli uneliaisuutemme jo tiessään.
+
+
+
+
+8
+
+ENSIMMÄINEN MATKANI
+
+
+Dengue-kuumeen kerran raivotessa Kalkuttassa osan suurta perhettämme
+täytyi asettua Tshatu Babun huvilaan virran varrelle. Me lapset
+jouduimme lähtemään mukaan.
+
+Se oli ensimmäinen matkani. Gangesin ranta tervehti minua kuin ystävää
+jostakin edellisestä olemassaolosta. Palvelijain asunnon edustalla oli
+guava-lehto, ja minä vietin päiviäni istuen sen varjossa kuistikolla ja
+katsellen puunrunkojen välitse välkkyvää virtaa. Joka aamu herätessäni
+tuntui siltä, kuin olisi päivä saapunut luokseni kultareunusteisena
+kirjeenä, jossa minua odotti jokin ihmeellinen uutinen. Jotta
+pieninkään osanen ei joutuisi hukkaan, minä pukeuduin niin nopeasti
+kuin suinkin voin ja kiiruhdin ulos tähystyspaikalleni. Joka päivä näin
+Gangesin paisuvat ja alenevat vuoksi- ja luodevedet, lukuisat alukset
+viilettelivät kukin tavallansa pitkin virran pintaa, puiden varjot
+väistyivät lännestä itään, ja vastakkaisella rannalla, puiden
+varjoläikkien yläpuolella, pulppusi kultainen elämänveri illantaivaan
+lävistetystä rinnasta. Toisinaan päivä oli pilvinen varhaisesta aamusta
+alkaen; vastarannan metsä lepäsi tummana, ja tummat varjot väikkyivät
+virralla. Sitten alkoi äkkiä pauhata sade, joka himmensi näköpiirin:
+toisen rannan hämyinen rajaviiva lausui kyyneleiset jäähyväisensä,
+virran povea paisuttivat pidätetyt huokaukset, ja lehvistössä pääni
+päällä temmelsi kostea tuuli.
+
+Minä tunsin itseni uudestisyntyneeksi päästyäni muurien, palkkien ja
+parrujen komeroista vapaaseen luontoon. Niin tutustuessani uudelleen
+kaikkiin olioihin minä olin näkevinäni häiritsevien, rumentavien
+verhojen väistyvän maailman ja itseni väliltä. Olenpa varma siitä, että
+se siirappi, joka kylmien _lutshi_-kakkujen keralla muodosti
+aamiaiseni, maistui yhtä hyvältä kuin Indran taivaassansa nauttima
+ambrosia, sillä kuolemattomuus ei piile nektarissa, vaan sen
+nauttijassa, ja jää saavuttamatta, jos sitä etsimme.
+
+Talon takana oli muurin ympäröimä puutarha lammikkoineen, jonka veteen
+johtivat portaat, kylpytasanteelta. Tasanteen vierellä kasvoi
+suunnattoman suuri _dzambolan_-puu, ja ylt'ympäri seisoi taajoina
+ryhminä erilaisia hedelmäpuita, joiden varjoon piiloutuneena lampi
+lepäsi. Tuon yksinäisen pienen puutarhan hunnutettu kauneus viehätti
+minua sanomattomasti, aivan eri tavalla kuin talon etusivulta virralle
+päin avautuva laaja näköala. Se oli kuin talon morsian, joka lepää
+yksinään päivällislevollansa kauniisti kirjailemansa pieluksen varassa
+hiljaa kuiskaillen sydämensä salaisuuksia. Minä vietin monta
+keskipäivän hetkeä tuon jättiläispuun alla uneksien lammen syvyyksissä
+sijaitsevasta _jakshain_[9] kaameasta kuningaskunnasta.
+
+Minun teki kovin mieleni päästä kerran näkemään bengalilaista maakylää.
+Sen lukuisat pienet rakennukset, olkikattoiset puistomajat, kujat ja
+uimarannat, vainiot ja torit, leikit ja juhlat, kaikki sen elämän
+ilmiöt sellaisina kuin mielikuvitukseni ne minulle esitti, vetivät
+minua kovin puoleensa. Sellainen kylä olikin kohta puutarhanmuurimme
+takana, mutta meitä oli kielletty siellä käymästä. Me olimme päässeet
+ulos häkistämme, mutta emme olleet vielä vapaat: istuimme oksalla,
+mutta jalkaa rasitti vielä kahle.
+
+Eräänä aamuna kaksi vanhempaa veljeäni lähti kylään. Minä en kyennyt
+enää hillitsemään haluani, pujahdin huomaamatta ulos ja seurasin heitä
+vähän matkan päässä. Kulkiessani varjoisaa kujaa, joka johti tiheiden
+pensasaitojen välitse ja viheriäin vesikasvien peittämän lammen ohi,
+minä omaksuin ihastuneena kuvan toisensa jälkeen. Minä näen vieläkin
+alastoman miehen lammen rannalla vitkalleen pukeutumassa ja
+puhdistamassa hampaitansa pehmeäksi pureksitulla oksalla. Sattuivatpa
+sitten veljeni havaitsemaan, että minäkin olin tulossa. "Sinäkö täällä?
+Suori itsesi matkaan! Lähde heti takaisin!" he toruivat. He kerrassaan
+kauhistuivat minut nähdessään. Minä olin paljain jaloin, nuttuani ei
+peittänyt hartialiina tai päällysvaate, sanalla sanoen: minä en ollut
+siinä asussa, että olisin voinut soveliaasti lähteä ulkosalle.
+Ikäänkuin se olisi ollut minun syyni! Minullahan ei ollut sukkia eikä
+muutakaan ylimääräistä vaatetusta, joten minun ei ainoastaan täytynyt
+palata pettyneenä tällä kertaa, vaan oli yleensäkin luovuttava kaikista
+asian auttamista koskevista toiveista. Mutta jos pääsy kauemmaksi
+olikin takaa suljettu, niin etupuolella Ganges vapahti minut kaikesta
+vankeudesta: mieleni voi, milloin tahtoi, käydä johonkin iloisesti
+purjehtivaan alukseen ja kulkea sen mukana maihin, joiden nimeä ei
+yksikään maantieteen oppikirja mainitse.
+
+Tämä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten. Senjälkeen en ole enää
+käynyt tuossa _tshampak_ puiden varjostamassa huvilanpuutarhassa. Sama
+vanha rakennus ja samat vanhat puut ovat siellä varmaan vieläkin, mutta
+minä tiedän, ettei se kumminkaan enää ole sama -- sillä mistäpä nyt
+ottaisin sen lapsellisen ihmettelyn ja ihastelun, jonka valossa sen
+muinoin näin?
+
+Me palasimme kotiimme Kalkuttaan. Ja jokainen päiväni oli jälleen
+palanen, joka viskattiin Normaalikoulun ammottavaan kitaan.
+
+
+
+
+9
+
+RUNOLLISIA HARJOITUKSIA
+
+
+Sininen kirjoitusvihkoni oli pian täynnä joka suuntaan kulkevia viivoja
+ja koukeroita kuin jonkin hyönteisen pesä. Nuoren kirjailijan hillitön
+käsi rypisti piankin sen lehdet, kulmat käpertyivät ja näyttivät
+käpälien tavoin pitelevän kiinni kirjoittamistani, kunnes jokin
+_Baitarani_-virta[10] vei sen mukanansa armeliaan unohduksen maille.
+Niin ne välttivät painokoneen kidutuksen ja voivat olla varmat siitä,
+ettei tarvinnut pelätä mitään uudestisyntymistä tähän murheen laaksoon.
+
+Minä en voi väittää toimettomana todistajana silmäilleeni
+runoilijamaineeni leviämistä. Eräs opettajistamme, Satkari Babu, joka
+ei ollut luokkani opettajia, oli minuun hyvinkin mieltynyt. Hän oli
+kirjoittanut eläinoppia käsittelevän teoksen -- toivottavasti ei kukaan
+epäystävällinen pilkkakirves käytä tuota seikkaa hänen kiintymyksensä
+selityksenä! Hän kutsutti minut eräänä päivänä luoksensa ja kysyi:
+"Sinäkö runoilet?" Minä en tahtonut asiaa salata. Siitä lähtien hän
+silloin tällöin kehoitti minua täydentämään nelirivistä säkeistöä,
+jonka annettuun säepariin minun oli liitettävä toinen itse sepittämäni.
+
+Johtajamme Gobinda Babu oli erittäin tummapintainen, pieni ja pyylevä.
+Mustiin vaatteisiinsa puettuna hän istui toimistohuoneessaan toisessa
+kerroksessa asiakirjojansa hoitaen. Me pelkäsimme häntä kaikin, sillä
+hän oli ruokokepin valtias. Kerran minä pakenin eräiden ahdistajien
+tieltä hänen huoneeseensa. Ahdistajina oli viisi tai kuusi vanhempaa
+poikaa. Minulla ei ollut puolellani mitään muuta todistajaa kuin
+kyyneleni. Minä voitin asian, ja siitä lähtien minulla oli erikoinen
+sija Gobinda Babun sydämessä.
+
+Eräänä päivänä hän kutsui minut välihetken aikana huoneeseensa. Minä
+lähdin sinne peläten ja vapisten, mutta olin tuskin ehtinyt astua
+sisään, kun hänkin tiedusteli minulta: "Sinäkö runoilet?" Minä olin
+kärkäs tunnustamaan. Hän antoi tehtäväkseni sommitella runon jostakin
+ylevästä siveellisestä periaatteesta, en muista enää mistä. Ainoastaan
+ne, jotka ovat olleet hänen oppilainansa, tietävät, kuinka suunnatonta
+alentuvaisuutta ja ystävällisyyttä sellainen häneltä tuleva
+toimeksianto merkitsi. Saatuani seuraavana päivänä säkeet valmiiksi
+minä jätin ne hänelle. Hän vei minut mukanansa korkeimpaan luokkaan ja
+asetti seisomaan poikien eteen. "Lausu se!" kehoitti hän. Ja minä
+lausuin kaikuvin äänin.
+
+Tuo moraalinen runoelma oli kiitettävä ainoastaan sikäli, että se aivan
+pian hävisi. Sen moraalinen vaikutus luokkaan ei ollut suinkaan
+rohkaiseva -- missään tapauksessa se ei herättänyt tekijään kohdistuvia
+kunnioituksen tunteita. Useimmat olivat varmat siitä, etten minä ollut
+runoa itse tehnyt. Eräs sanoi voivansa näyttää kirjan, josta sen olin
+jäljentänyt, mutta kukaan ei kehoittanut häntä niin tekemään;
+todistaminen on kiusallista niille, jotka mielellään muutenkin uskovat.
+Runollisen maineen tavoittelijoiden lukumäärä alkoi siitä pitäen
+arveluttavasti lisääntyä; sitäpaitsi olivat käytetyt menettelytavat
+sellaiset, ettei niistä sopinut toivoa voittoa siveelliselle
+kehitykselle.
+
+Nykyjään ei ole ollenkaan merkillistä, jos joku poika sepittää säkeitä.
+Runous on kadottanut sädekehänsä. Muistan vielä, kuinka niinä aikoina
+pidettiin niitä harvoja naisia, jotka runoilivat, jumalallisina
+ihmeolentoina. Kun nykyaikana kuullaan puhuttavan jostakin nuoresta
+naisesta, joka ei runoile, niin suhtaudutaan asiaan epäilevästi.
+Nykyjään runous versoo jo paljoa ennen koulun korkeimpaan luokkaan
+ehtimistä, ja yksikään nykyinen Gobinda Babu ei välittäisi vähääkään
+puheenaolleesta runollisesta suorituksesta.
+
+
+
+
+10
+
+SRIKANTHA BABU
+
+
+Siihen aikaan minulla oli onni löytää kuulija, jonka vertaista ei
+varmaankaan ole toista. Hänellä oli niin erinomainen kyky nauttia
+kuulemastansa, että hän olisi jo sen vuoksi ollut kerrassaan mahdoton
+minkään kuukauslehtemme kirjalliseksi arvostelijaksi. Tuo vanha mies
+muistutti mitä elävimmin täysin kypsää mangopuun marjaa: hänen
+olemuksessaan ei ollut hapon jälkeäkään eikä yhtäkään karkeata säiettä.
+Hänen lempeiden, sileiksiajeltujen kasvojensa yli kaartui avara kalju
+päälaki, suussa hänellä ei ollut vaivoinansa yhtään hammasta eikä
+hampaan tynkääkään, ja hänen suurissa, hymyilevissä silmissään loisti
+alinomainen ilo. Kun hän puhui pehmein syvin äänin, niin hänen suunsa,
+silmänsä, kätensä ja koko olemuksensa puhuivat nekin. Hän kuului vanhan
+persialaisen kulttuurin piiriin eikä ymmärtänyt sanaakaan
+englanninkieltä. Hänen eroamattomina kumppaneinansa olivat vasemman
+käden hoitelema piippu ja sylissä lepäävä _sitar_, ja hänen kurkustansa
+kumpusi lakkaamaton laulu.
+
+Srikantha Babu ei kaivannut mitään nimenomaista esittelyä, sillä kukaan
+ei voinut vastustaa hänen lapsensydämensä luontaista tenhoa. Kerran hän
+vei meidät mukanansa suureen englantilaiseen valokuvaamoon
+kuvauttaakseen itsensä meidän kerallamme. Siellä hän kertoi
+vilpittömään tapaansa, hindustanin- ja bengalinkieltä sekaisin
+käytellen, olevansa köyhä mies, mutta kovin haluavansa saada nimenomaan
+tämän valokuvan, ja voittikin liikkeenjohtajan sydämen siinä määrin
+puolellensa, että hän hymyillen suostui maksua alentamaan. Ja niin
+lapsellisen vilpitön oli Srikantha Babun käytöstapa, niin kaukana
+olivat hänestä kaikki pahennuksen herättämistä koskevat ajatukset,
+ettei sellainen tinkiminen tuntunut ollenkaan sopimattomalta tuossa
+jäykän juhlallisessa englantilaisessa liikkeessä. Toisinaan hän vei
+minut mukanansa erään eurooppalaisen lähetyssaarnaajan luo. Sielläkin
+hän verrattomasti vilkastutti seuraa leikeillään ja lauluillaan,
+huvittamalla lähetyssaarnaajan pientä tyttöä ja mitä ehdottomimmin
+ihailemalla talon emännän kautokengässä piilevää pienoista jalkaa. Joku
+toinen niin merkillisesti käyttäytyvä henkilö olisi epäilemättä
+tuntunut kiusalliselta, mutta hänen ilmeinen vilpittömyytensä miellytti
+kaikkia ja pakotti heidät hänen iloonsa yhtymään.
+
+Epäkohteliaisuus ja julkeuskaan eivät voineet mitään Srikantha Babulle.
+Siihen aikaan asui talossamme eräs verrattain mainehikas laulaja.
+Päihdyksissä ollessaan hän pilkkaili Srikantha Babu raukan laulua
+ollenkaan valikoimatta lauseparsiansa. Srikantha Babu sieti sen aivan
+tyynesti yrittämättä puolestaan loukata. Kun miehen sietämätön karkeus
+vihdoin johti hänen karkoittamiseen, niin Srikantha Babu kävi
+innokkaasti pitämään hänen puoltansa. "Eihän syy ollut hänen",
+huomautti hän, "vaan paloviinan".
+
+Hän ei voinut suhtautua rauhallisesti kenenkään kärsimyksiin, eipä edes
+kuulla niistä kerrottavankaan. Jos siis joku pojista halusi häntä
+kiusata, niin hänen tarvitsi vain lukea joitakin kohtia Vidjasagarin
+teoksesta _Sitan karkoitus_. Se kidutti häntä kovin, hän ojensi kätensä
+torjuen ja rukoili lukijaa lopettamaan.
+
+Tämä vanhus ei ollut ainoastaan meidän, vaan myöskin isäni ja
+vanhempien veljiemme ystävä. Hän oli samanikäinen meidän kaikkien
+kanssa. Samoinkuin puro osaa leikitellä jokaisella kivellä ja
+karkeloida sen keralla, samoin riitti hänelle vähäisinkin asia
+sanomattoman ilon aiheeksi. Kerran olin sepittänyt hymnin, jossa
+koskettelin asiaankuuluvalla tavalla tämän maailman koettelemuksia ja
+murheita. Srikantha Babu uskoi varmasti, että isäni kovin ihastuisi
+tutustuessaan sellaiseen uskonnollisen runouden helmeen. Rajattoman
+innostuksensa vallassa hän tarjoutui sen hänelle itse esittämään.
+Onneksi minä en sattunut olemaan läsnä, vaan kuulin vasta jälkeenpäin
+isääni kovin huvittaneen sen seikan, että maailman kärsimykset olivat
+ylen varhain yllyttäneet hänen nuorinta poikaansa runollisiin
+vuodatuksiin. Olen varma siitä, että Gobinda Babu, koulunjohtaja, olisi
+suhtautunut kunnioittavammin niin vakavaa aihetta koskeviin
+ponnistuksiini.
+
+Laulussa minä olin Srikantha Babun lempioppilas. Hän oli opettanut
+minut laulamaan: "Ah, kauas häipyneet on Vradzhan vainiot"[11] ja
+kuljetti minua nyt mukanansa kaikkiin huoneisiin sitä esittämään. Minä
+lauloin, hän säesti kilkutti sitarillansa, ja kun ehdittiin
+kertosäkeeseen, niin hän yhtyi lauluun toistaen sitä toistamistaan
+samalla hymyillen ja nyökyttäen päätänsä jokaiselle, ikäänkuin olisi
+tahtonut heitä rohkaista runsaisiin suosionosoituksiin.
+
+Isääni hän hartaasti kunnioitti. Erääseen hänen laulamaansa säveleen
+oli sepitetty hymni: "Sillä hän on meidän sydäntemme sydän."
+Laulaessaan sitä isälleni Srikantha Babu viehättyi siinä määrin, että
+hypähti seisaallensa, helisytti voimallisesti sitariansa laulaessaan
+"Sillä hän on meidän sydäntemme sydän" ja heilahdutti sitten kättänsä
+kohti isäni kasvoja muuttaen samassa tekstiä: "Sillä _sinä_ olet meidän
+sydäntemme sydän."
+
+Kun vanhus kävi viimeisen kerran isääni tervehtimässä, niin
+viimeksimainittu, itse vuoteen omana, asui eräässä virran varrella
+sijaitsevassa huvilassa Tshinsurassa. Srikantha Babu, joka oli jo
+sairautensa viimeisissä vaiheissa, ei kyennyt enää auttamatta
+nousemaan, ja hänen täytyi työntää silmäluomensa auki voidakseen nähdä.
+Siinä tilassa hän matkusti, tyttärensä hoivaamana, asuinpaikastansa
+Birbhumista Tshinsuraan. Ankarasti ponnistaen hän sai vielä kerran
+kunnioittavasti koskettaneeksi isäni jalkoja ja palasi sitten
+asuntoonsa, missä kuoli pari päivää myöhemmin. Hänen tyttärensä kertoi
+minulle jälkeenpäin, että hän oli lähtenyt ikuiseen nuoruuteen hymisten
+laulua: "Kuinka suloinen onkaan armosi, Herra!"
+
+
+
+
+11
+
+BENGALIN-OPINTOMME PÄÄTTYVÄT
+
+
+Koulussa me olimme silloin viimeisenedellisellä luokalla. Kotona
+harjoittamamme bengalinkielen opinnot olivat johtaneet meidät paljoa
+kauemmaksi kuin koulun ohjelma edellytti. Me olimme tutkineet Akshai
+Dattan "Yleistajuisen fysiikan" ja olimme suoriutuneet myös
+Meghnadvadha-eepoksesta. Luonnontiedettä meille opetettiin ilman
+havaintovälineitä, joten tietomme oli pelkkää kirjaviisautta. Siihen
+käyttämämme aika oli tosiaankin kerrassaan tuhlattu; olisipa minun
+mielestäni ollut paljoa parempi, jos se olisi tuhlattu joutilaisuuteen.
+Meghnadhvadhakaan ei tuottanut meille suurta iloa. Maukkainkaan
+makupala ei ole meille nautinnoksi, jos se singotaan vasten otsaamme.
+Ja kun eeposta käytellään kieliopin opettamiseen, niin onpa kuin
+käytettäisiin miekkaa partaveitsenä -- paha miekalle, paha leualle.
+Runouden opetuksellisessa käsittelyssä on asetuttava tunne-elämän
+kannalle; jos siinä pidetään silmämääränä vain kielioppia ja
+sanakirjaa, niin ei varmaankaan saavuteta Sarasvati-jumalattaren
+suosiota.
+
+Normaalikoulussa harjoittamamme opinnot päättyivät varsin äkkiä. Asian
+laita oli näin. Eräs koulumme opettajista halusi lainata kirjastostamme
+isoisäni elämäkerran, jonka oli kirjoittanut Mitra. Serkkuni ja
+luokkatoverini Satja rohkeni ottaa esittääkseen pyynnön isälleni. Mutta
+sitten hän johtui siihen päätökseen, ettei ollut hyvä puhutella häntä
+jokapäiväisellä bengalinkielellä. Senvuoksi hän sommitteli itselleen
+lauseen vanhaa kirjakieltä ja esitti sen niin ylen huolellisesti, että
+isäni ilmeisesti johtui ajattelemaan bengalinopintojemme jo ehtineen
+hieman liian pitkälle ja olevan vaarassa käydä liiallisiksikin.
+Seuraavana aamuna, kun pöytämme oli jo tavallisuuden mukaan asetettu
+etelänpuoliselle kuistikolle, mustataulu riippui naulassaan ja kaikki
+oli valmiina, jotta Nilkamal Babu voi aloittaa opetuksensa, meidät
+kaikki kolme kutsuttiin yläkertaan isäni huoneeseen. "Te saatte
+lopettaa bengalinkielenopintonne", virkkoi hän. Sydämemme olivat ilon
+huumeessa.
+
+Nilkamal Babu odotti alakerrassa, kirjamme lepäsivät avoimina pöydällä,
+ja hän epäilemättä harkitsi, eikö olisi syytä tutkia vielä kerran
+Meghnadhvadha alusta loppuun meidän kerallamme. Mutta samoinkuin
+kuolinvuoteella lepäävästä jokapäiväisen elämän puuhat näyttävät
+epätodellisilta, samoin muuttui meidänkin silmissämme kohta kaikki,
+mestaristamme aina siihen naulaan saakka, jossa mustataulu riippui,
+pelkäksi haamuksi. Ainoana huolenamme oli, kuinka saisimme uutisemme
+soveliaalla tavalla ilmoitetuksi Nilkamal Babulle. Melkoista
+itsehillintää käytellen onnistuimme sen vihdoin suorittamaan
+mustalletaululle piirrettyjen mittausopillisten kuvioiden ihmetellen
+tuijotellessa ja Meghnadvadhan silosäkeen osoittaessa ilmeistä
+ällistystä.
+
+Lähtiessään mestarimme lausui: "Velvollisuuteni on toisinaan pakottanut
+minua kohtelemaan teitä ankarasti -- älkää kantako minulle senvuoksi
+kaunaa. Myöhemmin te opitte ymmärtämään, mikä arvo oppimallanne on."
+
+Minä olen oppinut sen ymmärtämään. Oman kielemme opinnot elvyttivät
+meidän henkeämme. Oppimisen tulisi mahdollisimman suuressa määrässä
+noudattaa ravitsemistoimintaa. Kun jo ensimmäinen suupala maistuu
+hyvältä, niin sulatuselimet alkavat kohta toimia, ennenkuin joutuvat
+rasitetuiksi, joten sulatusnesteet pääsevät täysin vaikuttamaan. Aivan
+toisin on laita, kun bengalilaista poikaa aletaan opettaa
+englanninkielellä. Ensimmäinen pala on murtaa molemmat hammasrivit
+hänen suustansa -- siellä tapahtuu todellinen maanjäristys! Ja kun hän
+vihdoin havaitsee, ettei suupala kuulu kivikuntaan, vain on sulava
+makeinen, niin puolet hänelle suodusta elämänajasta on ehtinyt kulua.
+Oikeinkirjoitusta ja kielioppia märehdittäessä sisäinen ihminen jää
+nälkäiseksi, ja kun hän vihdoin maistaa mitä pureksii, niin ruokahalu
+on sillävälin hävinnyt. Ellei koko ihmismieli ole alun pitäen
+toiminnassa, niin sen voimat eivät pääse milloinkaan täysin
+kehkeytymään. Kaikkien ympärillämme vaatiessa englanninkielistä
+opetusta velisarjamme kolmas mies oli kyllin urhoollinen vaatiakseen
+bengalinopintojemme suorittamista. Hänelle olkoon vielä taivaassa
+harras kiitokseni.
+
+
+
+
+12
+
+PROFESSORI
+
+
+Kun olimme jättäneet Normaalikoulun, meidät lähetettiin Bengalin
+akademiaan, eurasialaiseen laitokseen. Me tunsimme arvomme kovin
+lisääntyneen ja olimme nyt saavuttaneet ainakin vapauden ensimmäisen
+esikartanon. Itse asiassa olikin suurempi vapaus ainoa tuossa
+akademiassa saavuttamamme voitto. Me emme ymmärtäneet mitään siitä,
+mitä meille opetettiin, emmekä ollenkaan yrittäneetkään mitään oppia,
+ja kukaan ei näyttänyt olevan siitä millänsäkään. Oppilaat olivat
+kiusallisia, mutta eivät vastenmielisiä -- ja se oli suuri lohdutus. He
+kirjoittivat kämmenpohjaansa "Aasi" ja löivät sen selkäämme huutaen
+ystävällisesti: "Hei vaan!" He antoivat takaapäin iskun kylkiluillemme
+ja silmäilivät sitten viattomina toisaalle. Ylenkypsien banaanien mehua
+he vuodattivat päälaellemme ja pakenivat huomaamattamme. Joka
+tapauksessa tuntui siltä, kuin olisimme kohonneet liejusta kivikkoon;
+meitä kiusattiin, mutta ei loattu.
+
+Tämä koulu oli eräässä suhteessa minulle varsin edullinen. Siellä näet
+kukaan ei hellinyt sellaisia turhia toiveita, että meidänlaisten
+poikien opillista kasvatusta voisi mitenkään edistää. Se oli pieni
+laitos, jolla oli mitättömät tulot, joten johtajat havaitsivat meissä
+erään tärkeän edun: me suoritimme koulumaksumme säännöllisesti. Niinpä
+ei edes latinan kielioppi muodostunut meille kompastuskiveksi, ja
+suunnattomimmatkin virheet jättivät selkämme täyteen terveyteen. Se ei
+suinkaan johtunut meihin kohdistuvasta säälistä -- koulunjohtajat
+olivat puhuneet opettajille!
+
+Mutta miten vaaraton laitos lieneekin ollut, se oli joka tapauksessa
+koulu. Huoneet olivat kamalan synkät, niiden seinät seisoivat
+ympärillämme kuin vartioivat poliisimiehet. Rakennus muistutti pikemmin
+kyyhkyslakkaa kuin ihmisasumusta. Siinä ei ollut yhtään koristusta, ei
+kuvia, ei värin jälkeäkään, ei mitään sellaista, mikä olisi voinut
+viehättää pojan mieltä. Oli jätetty kerrassaan huomioonottamatta se
+tosiasia, että myötä- ja vastatunnoilla on lapsen mielessä tärkeä
+sijansa. Astuessamme portista koulun ahtaalle pihalle me niin ollen
+tunsimme koko olemuksemme masentuvan -- ja koulun laiminlyöminen
+muuttui pysyväiseksi viaksemme.
+
+Me löysimme vielä apurinkin. Vanhemmilla veljilläni oli persialainen
+opettaja, jota tapasimme nimittää Munshiksi. Hän oli keski-ikäinen ja
+pelkkää luuta ja nahkaa, ikäänkuin hänen luustonsa peitteeksi olisi
+kiinnitetty tumma pergamentti ilman lihan ja veren täytettä. Hän tunsi
+luultavasti hyvin persiankielen, ja hänen englannintaitonsakin oli
+varsin kiitettävä, mutta hänen kunnianhimonsa ei suuntautunut
+kummallekaan alalle. Hän uskoi varmaan, että hänen taitavaa
+sauvamiekkailuansa saatettiin verrata ainoastaan hänen mestarilliseen
+laulutaitoonsa. Hänellä oli tapana asettua keskelle aurinkoista
+pihamaatamme ja suorittaa sauvallansa mitä ihmeellisimpiä
+miekkailutemppuja -- oma varjo vastustajanansa. Minun tarvinnee tuskin
+sanoa, ettei varjo päässyt milloinkaan voitolle: kun Munshi vihdoin
+äänekkäästi huudahti ja voitokkaasti hymyillen iski sitä kalloon, niin
+se lepäsi nöyränä hänen jaloissaan. Hänen honottava ja kerrassaan
+epäsointuinen laulunsa kuulosti jostakin aaveidenmaailmasta kaikuvalta
+kamalalta ähkymisen ja valituksen sekamelskalta. Laulunopettajamme
+Vishnu häntä toisinaan ivaili: "Kuulehan, Munshi, sinä sieppaat vielä
+leivän suustamme!" Munshin ainoana vastauksena oli halveksiva hymähdys.
+
+Tuosta selviää, että Munshiin kävi vaikuttaminen hyvillä sanoilla, ja
+totta onkin, että me voimme saada hänet milloin tahansa kirjoittamaan
+koulun johtajalle ja selittämään poissaolomme syyn. Johtaja ei huolinut
+kirjeitä lähemmin tutkia, koska tiesi, ettei vaikuttanut vähääkään
+kasvatuksellisiin tuloksiin, kävimmekö opetusta nauttimassa vai emme.
+
+Minulla on nyt itselläni koulu, jossa pojat tekevät kaikenlaista
+ilkivaltaa, sillä se kuuluu kerta kaikkiaan poikien olemukseen --
+samoinkuin koulumestarien olemukseen se, etteivät he voi sellaista
+menettelyä hyväksyä. Kun joku meistä opettajista on tarpeettomasti
+kuohuksissaan poikien käyttäytymisen vuoksi ja johdutaan jakamaan
+asiaankuuluvia rangaistuksia, niin oman kouluaikani vallattomuudet
+asettuvat riviin eteeni ja silmäilevät minua hymyillen.
+
+Minä huomaan nyt selvästi virheen olevan siinä, että poikia
+arvosteltaessa käytetään täysi-ikäisten mittakaavaa, unohdetaan, että
+lapsi on vilkas ja liikkuva kuin virtaava vesi ja ettei niin ollen
+tarvitse olla ylenmäärin huolissaan jokaisen pienen epäsäännöllisyyden
+vuoksi, koska virran vauhti itse on paras asian auttaja. Vasta
+seisahtumisen tapahtuessa alkaa uhata vaara. Senvuoksi on opettajan
+varottava virheitä huolellisemmin kuin oppilaan.
+
+Tuossa koulussa oli bengalilaisia poikia varten erikoinen
+virkistyshuone, missä he voivat noudattaa kastinsa vaatimuksia. Siellä
+me solmimme ystävyysliittoja eräiden toisten kanssa. He olivat kaikki
+meitä vanhempia. Eräästä kannattanee kertoa hieman laajemmin.
+
+Hänen erikoisalanansa oli noituus, maagien oppi. Olipa hän kirjoittanut
+ja julkaissut tätä aihetta käsittelevän kirjasenkin, jonka alkulehdellä
+oli hänen nimensä professorin tittelillä varustettuna. Minä en ollut
+milloinkaan ennen kohdannut koulupoikaa, jonka nimi oli julkaistu
+painosta, joten häneen -- tarkoitan: häneen noituustieteen professorina
+-- kohdistuva kunnioitukseni oli erittäin syvä. Kuinkapa olisin voinut
+johtua ajattelemaan, että painettujen kirjainten suorissa riveissä
+saattoi olla mitään epävarmaa? Oliko mikään vähäpätöinen asia merkitä
+omat sanansa lähtemättömällä musteella tulevaisia aikoja varten? Kun
+joku kaiken kansan nähden ja kuitenkin arastelematta tunnusti
+vakaumuksensa, niin kuinka voitiin suhtautua epäillen sellaiseen
+verrattomaan itseluottamukseen? Muistan vielä, kuinka sain nimeni
+kirjasimet jostakin kirjapainosta ja kuinka merkilliseltä minusta
+tuntui, kun niihin mustetta pyyhkäistyäni voin niiden avulla painaa
+paperiin oman nimeni.
+
+Meillä oli tapana tarjota tuolle koulutoverille ja kirjailijaystävälle
+sija vaunuissamme, kun koulusta palasimme. Siitä oli seurauksena, että
+hän alkoi käydä luonamme. Hän oli etevä teatteriasioidenkin tuntija.
+Hänen avustamanansa me pystytimme painikentällemme näyttämön verhoten
+bamburakennelman värillisellä paperilla. Yläkerrasta saapunut
+nimenomainen kielto esti meitä esittämästä siinä mitään näytelmää.
+
+Eräs erehdysten komedia luonamme sentään näyteltiin ilman minkäänlaista
+näyttämöä. Komedian kirjoittajan olen jo aikaisemmin lukijalle
+esittänyt: hän ei ollut kukaan muu kuin serkkuni Satja. Ne, jotka nyt
+tuntevat hänen tyynen ja rauhallisen olemuksensa, kerrassaan
+säikähtäisivät, jos kuulisivat millaisia kepposia hän keksi.
+
+Tapaus, jonka nyt kerron, sattui hieman myöhemmin, kun olin kahden- tai
+kolmentoista vuoden ikäinen. Maagillinen ystävämme oli kertoellut
+meille niin monista olioiden ihmeellisistä ominaisuuksista, että minä
+tuskin kykenin hillitsemään uteliaisuuttani halutessani päästä niitä
+omin silmin näkemään. Mutta tarvittavat ainekset olivat niin
+harvinaiset tai niin etäältä tuotavat, ettei niitä voinut saada
+haltuunsa ilman Sindbad Purjehtijan suomaa avustusta. Kerran sentään
+sattui niin, että professori erehtyi mainitsemaan saatavissa olevia
+olioita. Kukapa olisi uskonut, että siemen, joka kastettiin
+yksikolmatta kertaa erään määrätyn kaktuslajin mehuun ja jälleen
+kuivattiin, itäisi, kukkisi ja tekisi hedelmää yhden ainoan tunnin
+kuluessa? Minä päätin ryhtyä kokeeseen muuten ollenkaan epäluuloisesti
+suhtautumatta väitteeseen, jonka esittäjän, professorin, nimi oli
+julkaistu painetussa kirjassa.
+
+Minä sain puutarhurimme hankkimaan minulle runsaan määrän tuota
+maitomaista nestettä ja lähdin eräänä sunnuntai-ehtoopäivänä
+yksinäiseen kattotasanteen kulmaukseen suorittaakseni kokeen
+mangonkiveä käyttäen. Minä olin kerrassaan syventynyt tehtävääni,
+kastoin ja kuivasin vuoron perään -- mutta täysi-ikäinen lukijani
+tuskin huolinee minulta tiedustella, millä menestyksellä. Minulla ei
+ollut aavistustakaan siitä, että Satja oli sillävälin eräässä toisessa
+kulmauksessa saanut itämään ja versomaan salaperäisen kasvin, oman
+luomuksensa. Sen merkilliset hedelmät kypsyivät myöhemmin.
+
+Tuon kokeentekopäivän jälkeen professori minua tahallansa vältteli,
+kuten vähitellen voin huomata. Hän ei sijoittunut samalle puolelle
+vaunuihin ja näytti muutenkin arasti karttavan kaikkea kohtaamista.
+
+Eräänä päivänä hän äkkiä ehdotti, että me kukin vuorostamme
+hyppäisimme koulupenkiltämme. Hän sanoi haluavansa tarkata erilaista
+hyppäämistyyliämme. Sellainen tieteellinen uteliaisuus ei tuntunut
+meistä ollenkaan oudostuttavalta, kun kysymyksessä oli maagillisten
+tieteiden professori. Jokainen suoritti hyppäyksensä, minä muiden
+muassa. Hän pudisti päätänsä ja virkkoi aivan hiljaa: "Hm!" Parhaatkaan
+suostuttelumme eivät saaneet häntä enempää ilmaisemaan.
+
+Joitakin päiviä myöhemmin hän kertoi meille eräiden hyvien ystäviensä
+haluavan mielellään meihin tutustua ja pyysi meitä käymään kerallansa
+heitä tervehtimässä. Me saimme luvan, ja niin lähdettiin. Huoneeseen
+kokoontuneet pojat näyttivät kovin uteliailta. He sanoivat haluavansa
+kovin kuulla minun laulavan. Minä lauloin laulun tai kaksi. Koska olin
+vielä lapsi, en tietenkään voinut mylviä kuin härkä. "Sievä ääni",
+myöntelivät he kaikin.
+
+Virvokkeita tarjoiltaessa he istuivat ympärillämme ja pitivät meitä
+silmällä. Minä olin luonnostani ujo ja tottumaton vieraaseen seuraan;
+sitäpaitsi oli Isvarin kasvatusmenetelmä tehnyt minusta ikäpäivikseni
+heikon syöjän. Vähäinen ruokahaluni näytti vaikuttavan voimakkaasti
+heihin kaikkiin.
+
+Tämän komedian viidennessä näytöksessä minä sain professoriltamme
+muutamia merkillisen tunnekylläisiä kirjeitä, jotka selvittivät koko
+tilanteen. Ja nyt saakoon esirippu laskeutua.
+
+Satja kertoi minulle myöhemmin, että oli minun mangonkiveä noituessani
+onnistunut uskottelemaan professorille, että hoitajamme olivat pukeneet
+minut pojaksi vain siinä tarkoituksessa, että minä voisin saada
+paremman koulutuksen, mutta että todellakin oli kysymyksessä valepuku.
+Niille, joita haaveellinen tiede huvittaa, minä mainitsen vielä
+selitykseksi, että tytön otaksutaan hyppäävän vasen jalka edellä ja
+että minä olin niin hypännyt professorin toimeenpanemassa kokeessa.
+Minä en ollut silloin aavistanutkaan, millaiseen kamalaan
+harha-askeleeseen olin tehnyt itseni vikapääksi!
+
+
+
+
+13
+
+ISÄNI
+
+
+Pian minun syntymäni jälkeen isäni alkoi alinomaa matkustella.
+Senvuoksi ei olekaan liioittelua, jos sanon, että tuskin tunsin häntä
+varhaisen lapsuuteni aikana. Silloin tällöin hän yht'äkkiä palasi, ja
+hänen mukanansa saapui vieraita palvelijoita, joiden ystäväksi minä
+innokkaasti pyrin. Kerran tuli siten luoksemme nuori pandzhabilainen
+palvelija nimeltä Lenu. Hänen osaksensa tullut innostunut vastaanotto
+olisi kelvannut itselleen Randzhit Singhille. Hän ei ollut ainoastaan
+vieras, vaan lisäksi pandzhabilainen -- ihmekö siis, että hän heti
+voitti sydämemme?
+
+Me kunnioitimme Pandzhabin koko kansaa yhtä hartaasti kuin Mahabharatan
+Bhimaa ja Ardzhunaa. He olivat sotureita, ja jos he olivatkin toisinaan
+taistellessaan joutuneet häviölle, oli vika ilmeisesti vihollisen.
+Tuntui ihanalta, että pandzhabilainen Lenu oli meidän talossamme.
+
+Kälylläni oli lasikuvun alla sotalaivan malli, joka vedettynä keinui
+sinisillä silkkilaineilla soittorasian helistessä. Minä pyysin
+hartaasti häntä lainaamaan sen minulle, jotta voisin näyttää ihmettä
+ihastelevalle Lenulle.
+
+Kun olimme kotonamme kuin häkkiin suljettuina, niin kaikki se, mikä
+jollakin tavoin johti mieleen vieraita maita, viehätti minua
+erikoisesti. Tämä oli osaksi syynä siihen, että Lenu tuntui minusta
+niin merkittävältä. Siitä aiheutui sekin, että juutalainen Gabriel
+kirjailtuine viittoinensa -- hän kaupusteli ruusuöljyä ja muita
+hyvätuoksuisia nesteitä -- herätti minussa palavaa mielenkiintoa.
+Jättiläiskokoiset kabylit avaroine pölyisine housuinensa ja
+laukkuinensa ja myttyinensä vaikuttivat nuoreen mieleeni vaarallisen
+kiehtovasti.
+
+Isämme palattua olimme varsin tyytyväiset, kun saimme kierrellä hänen
+läheisyydessään ja hänen palvelijoittensa seurassa. Hänen luoksensa me
+emme päässeet.
+
+Kerran, isäni ollessa Himalajalla, brittiläisen hallituksen vanha pöpö,
+venäläisten maahanhyökkäys, herätti jälleen kansassa suurta
+mieltenkuohua. Eräs hyväätarkoittava rouvashenkilö oli rehevän
+kuvitteluvoimansa varassa kertonut äidilleni seikkaperäisesti kaikista
+uhkaavan vaaran yksityiskohdista. Kukapa tiesi sanoa, minkä solan
+kautta venäläisten hurjat joukot syöksyisivät maahan tuhoisan
+pyrstötähden tavoin?
+
+Äitini oli kovin huolissaan. Muut perheenjäsenet eivät nähtävästi
+yhtyneet hänen pahoihin aavisteluihinsa, ja niinpä hän, enää toivomatta
+täysi-ikäisten myötätuntoa, etsi tukea minusta, poikasesta. "Etkö
+kirjoita isällesi venäläisistä?" kysyi hän.
+
+Tuo kirje, joka kuljetti äitini huolen viestit, oli ensimmäinen isälle
+kirjoittamani. Minä en tietänyt, miten kirje oli aloitettava, miten
+lopetettava enkä mitään muutakaan asiaankuuluvaa seikkaa. Niinpä lähdin
+Mahanandan, talon kirjurin luo. Kirjeen tyyli tuli siten epäilemättä
+olemaan sangen moitteeton, mutta sen tunnesisältöön oli tullut sitä
+ummehtuneisuuden tuntua, joka välttämättä liittyy kaikkiin
+toimistohuoneessa sepitettyihin kirjelmiin.
+
+Minä sain kirjeeseeni vastauksen. Isäni kehoitti minua olemaan ihan
+levollinen: jos venäläiset tulisivat, niin hän itse ne karkoittaisi.
+Tuo luottavainen vakuutus ei näyttänyt vapauttavan äitiä pelon
+vallasta, mutta minusta se karkoitti kaiken isääni kohdistuvan
+pelokkuuden. Minä halusin siitä lähtien kirjoittaa hänelle joka päivä
+ja kiusasin senvuoksi Mahanandaa. Päästäkseen ahdisteluistani hän
+sommitteli minulle luonnoksia, jotka minä jäljensin. Mutta minulla ei
+ollut aavistustakaan siitä, että oli suoritettava postimaksut. Minä
+ajattelin, että kirjeet, jotka jätin Mahanandan haltuun, enemmittä
+huolitta joutuivat määräpaikkaansa. Mahananda oli minua koko joukon
+vanhempi, joten tarvitsee tuskin sanoa, etteivät kirjeeni milloinkaan
+saapuneet Himalajan vuorille.
+
+Kun isäni pitkäaikaisen poissaolon jälkeen tuli kotiin muutamaksi
+päiväksi, niin meistä tuntui siltä, kuin hänen valtava olemuksensa
+olisi täyttänyt koko talon. Määrättyinä hetkinä näimme vanhempien
+veljiemme, juhlallisesti viittoihinsa puettuina, astelevan hänen
+huoneeseensa rauhallisin askelin ja vakavan näköisinä, nopeasti
+viskaten pois pureksimansa maustemällin. Jokainen näytti olevan
+varuillansa. Äitini itse valvoi keittämistä ollakseen varma siitä,
+ettei mitään erehdystä tapahtuisi. Vanha hovimestari Kinu, valkoisissa
+livereissään ja korkeassa turbaanissaan, seisoi vartioimassa isäni
+huoneen ovea ja kehoitti meitä olemaan meluamatta kuistikolla hänen
+huoneensa edustalla hänen ollessaan päivällislevollansa. Meidän piti
+hiipiä hiljaa ohi, enintään kuiskutellen, eikä ollut lupa luoda
+silmäystäkään sisään.
+
+Kerran isämme palasi kotiin antaakseen kolmelle meistä pyhän
+bramaaninnuoran. Korkeasti oppineen Vedantavagisin avustamana hän oli
+kerännyt siinä tarkoituksessa kaikki asiaankuuluvat Veda-kirjojen
+määräykset. Me istuimme päiväkaudet Betsharam Babun keralla
+rukoushallissa opetellen oikein korostuksin lausumaan "Brahma Dharma"-
+nimistä Upanishadivalikoimaa, jonka isäni oli toimittanut. Me kolme
+tulevaa bramaania, hiukset ajeltuina ja korvissa kultaiset renkaat,
+jouduimme sitten kolme päivää kestävään yksinäisyyteen kolmanteen
+kerrokseen.
+
+Juttu oli erittäin hupainen. Korvarenkaista kävi toisiansa mainiosti
+nykiminen. Eräästä huoneesta me löysimme pienen rummun. Se mukanamme me
+siirryimme parvekkeelle, ja kun näimme alhaalla jonkun palvelijan
+kulkevan ohi, pärrytimme kelpo tavalla. Mies katsahti ylös, mutta lähti
+kohta kiireesti pakoon kääntäen katseensa toisaalle.[12] Sanalla
+sanoen: emme voi väittää viettäneemme noita päiviä yksinäisissä
+askeettisissa mietiskelyissä.
+
+Olen kumminkin varma siitä, että meidänlaisiamme poikia löytyi
+entisaikojen erakkoloistakin. Ja jos jokin vanha lähdekirja kertookin,
+kuinka kymmenen tai kahdentoista vuoden ikäinen Saradvata tai
+Sarngarava[13] viettää lapsuusiällänsä päiväkaudet uhreja toimittaen ja
+kiitoslauluja laulaen, ei meidän ole pakko ehdottomasti tiedonantoon
+luottaa, sillä Pojan Luonnon kirja on sitäkin vanhempi ja samalla
+pätevämpi.
+
+Kun olimme ehtineet täyteen bramaaniuteen, niin minä toistelin erittäin
+innokkaasti pyhää _gajatri_-tekstiä. Minä mietin sitä, voimallisesti
+keräten mieltäni. Sillä iällä minä tuskin kykenin käsittämään sen
+täyttä merkitystä. Muistan hyvin, kuinka koin avartaa tajuntaani
+"maahan, avaruuteen ja taivaaseen" kohdistetun alkurukouksen avulla.
+Vaikea on sanoa, mitä oikeastaan tunsin tai ajattelin, mutta varmaa
+ainakin on, ettei sanojen merkityksen selvillesaaminen ole inhimillisen
+ymmärryksen tärkein tehtävä.
+
+Opetuksen pääasiallisena tehtävänä ei ole merkitysten selitteleminen,
+vaan hengen ovelle koputtaminen. Jos pyydetään jotakuta poikaa
+kertomaan, mitä hänessä sellaisen koputuksen vaikutuksesta herää, niin
+hän luultavasti antaa typerän vastauksen. Se näet, mitä sisäisessä
+maailmassa tapahtuu, on verrattomasti suurempaa kuin kaikki se, mitä
+käy sanojen avulla ilmaiseminen. Ne, jotka uskovat yliopistollisten
+tutkintojen täydellisesti osoittavan kasvatuksellisia tuloksia,
+jättävät tuon tosiasian huomiotta.
+
+Minä voin palauttaa mieleeni monia seikkoja, joita en ole ymmärtänyt,
+mutta jotka siitä huolimatta ovat minuun syvästi vaikuttaneet. Kerran,
+kun seisoin vanhimman veljeni kanssa virran rannalla sijaitsevan
+huvilamme kattotasanteella ja yht'äkkiä kasaantui taivaalle
+pilvijoukko, hän lausui ääneen muutamia säkeitä Kalidasan teoksesta
+_Pilvi-Viestinviejä._ Minä en ymmärtänyt sanaakaan sanskritia eikä
+ollut tarpeenkaan sitä ymmärtää. Sointuisa rytmi hänen hurmioisesti
+lausumanansa riitti minulle.
+
+Erään toisen kerran, kun en vielä ollenkaan kunnollisesti ymmärtänyt
+englanninkieltä, joutui käsiini runsaasti kuvitettu _Old Curiosity
+Shopin_ painos. Minä luin koko kirjan, vaikka vähintään yhdeksän
+kymmenesosaa sanoista oli minulle vieras. Niiden epämääräisten
+mielikuvien avulla, joita toisten nojalla itselleni muodostin, minä
+punoin itselleni kirjavan johtolangan, johon voin pujottaa kirjan
+kuvat. Jokainen yliopiston tutkija olisi epäilemättä julistanut minut
+mahdottomaksi ja kelvottomaksi, mutta lukeminen ei ollut sittenkään
+ollut minulle ihan tulokseton.
+
+Kerran olin isäni mukana Ganges-virralle tehdyllä venhematkalla. Hänen
+kirjojensa joukossa oli vanha Fort William-painos Dzhajadevan _Gita
+Govinda_-teosta. Se oli painettu bengalinkielen kirjakkeilla. Säkeitä
+ei ollut painettu eri riveihin, vaan ne jatkuivat suorasanaisen
+esityksen tavoin. Minä en silloin vielä ymmärtänyt sanskritia, mutta
+monet sanat olivat minulle bengalinkielen nojalla tuttuja. En osaa
+sanoa, kuinka moneen kertaan luin tuon _Gita Govindan_. Muistan vielä
+hyvin tämän säkeen:
+
+"Metsän pirtissä pienoisessa he viettivät yönsä."
+
+Se toi mieleeni epämääräisen kauneuden tuoksua. Yksi ainoa sanskritin
+sana _nibhrita-nikuñdzha-griha_, joka merkitsee yksinäistä
+metsäpirttiä, oli minulle täysin riittävä.
+
+Minun oli pakko itse ottaa selkoa Dzhajadevan taitehikkaan
+monimutkaisesta runomitasta, koska säkeitten leikkauskohdat olivat
+hävinneet painoksen kömpelössä suorasanaisessa esityksessä. Ja tuo
+selonotto minua kovin ilahdutti. Minä en tietenkään voinut täysin
+ymmärtää Dzhajadevan ajatuksia, olisipa tuskin oikein väittää, että
+niitä osittainkaan ymmärsin. Mutta sanojen sointuisuus ja runomitan
+rytmikäs juoksu loihtivat mieleeni ihmeen kauniita kuvia, joiden vuoksi
+jäljensin koko teoksen itseäni varten.
+
+Samoin kävi, kun minä hieman vanhemmaksi ehdittyäni luin erään säkeen
+Kalidasan _Sodanjumalan syntymästä_. Säe liikutti minua kovin, vaikka
+ainoat sanat, joiden merkityksestä sain selkoa, olivat nämä: "tuuli,
+joka kantaa siivillänsä Mandakinin pyhien, putoavien vesien vihmasumua
+ja värisyttää deodarin lehvistöä --". Nämä muutamat sanat herättivät
+minussa harrasta halua saada kokea koko teoksen kauneuksia. Kun minulle
+myöhemmin eräs kirjanoppinut sanoi, että seuraavilla riveillä tuuli
+"halkoi riikinsulkatöyhtöä intomielisen metsästäjän päälaella"; niin
+tämän viimeisen kuvan mitättömyys herätti minussa pettymystä. Olin
+ollut paremmassa asemassa silloin, kun olin luottanut omaan
+mielikuvitukseeni säkeistöä täydentäessäni.
+
+Jokainen varhaisen lapsuutensa muistelija varmaan myöntää, etteivät
+hänen suurimmat voittonsa olleet hänen parhaimmin ymmärtämiänsä
+asioita. Meidän _kathakamme_[14] tietävät hyvin tuon totuuden.
+Senvuoksi heidän kertomansa sisältääkin aina hyvän joukon soinnukkaita
+sanskritin sanoja ja ylen hämäriä viittailuja, joita ei ole
+ajateltukaan yksinkertaisten kuulijoiden täysin ymmärrettäviksi, vaan
+joiden yksinomaisena tarkoituksena on vaikuttaa suggestiivisesti.
+
+Sellaisen suggestion arvoa ei pitäisi suinkaan halveksia niidenkään,
+jotka mittaavat kasvatusta aineellisten voittojen ja häviöiden nojalla.
+He yrittävät aina tehdä tiliä siitä, missä määrin oppilaat kykenevät
+toistamaan jokaista heille jaettua opetuksen annosta. Mutta lapset,
+samoinkuin kaikki ne henkilöt, joita ei ole opetuksella kyllästetty ja
+kyllästytetty, elävät vielä alkuautuuden tilassa, missä tietoa
+saavutetaan jokaista tiedon askelta nimenomaisesti tajuamatta. Vasta
+sitten, kun tuo paratiisi on menetetty, tulee se paha päivä, jona
+kaikki on ymmärrettävä. Se tie, joka johtaa tietoon välttäen
+ymmärtämisen autioita polkuja, on kuninkaallinen tie. Sen sulkeuduttua
+maailman markkinahyörinä tosin voi jatkua kuten ennenkin, mutta avoimen
+meren rannalle ja vuoren korkealle huipulle ei kulku silloin enää
+johda.
+
+Jos siis, kuten sanoin, en sillä iällä voinutkaan tajuta
+_gajatri_-tekstini täyttä merkitystä, oli minussa jotakin, joka tuli
+toimeen ilman täyttä ymmärtämistä. Mieleeni muistuu, kuinka eräänä
+päivänä, kun istuin kouluhuoneemme nurkassa sementtipermannolla
+tekstiin syventyen, silmiini yht'äkkiä tulvahtivat kyynelet.
+Minä en tietänyt, mitä nuo kyynelet merkitsivät, ja ankarassa
+ristikuulustelussa minä olisin luultavasti antanut selityksen, joka ei
+olisi mitenkään _gajatriin_ liittynyt. Tajunnan syvyyksissä tapahtuvat
+asiat näet eivät aina selviä sillekään, jonka tyyssija on saman
+tajunnan pinnalla.
+
+
+
+
+14
+
+ERÄS MATKA ISÄNI SEURASSA
+
+
+Tapahtuneen pyhän toimituksen jälkeen minun ajeltu pääni aiheutti
+minulle suurta huolta. Vaikka eurasialaiset koulupojat osoittavatkin
+lehmälle kaikkea sille kuuluvaa arvonantoa, jättää heidän bramaaneihin
+kohdistuva kunnioituksensa, kuten tiedetään, paljonkin toivomisen
+varaa. Niinpä olikin varmaa, että meidän ajellut päämme joutuisivat
+maalitauluksi, johon he suuntaisivat ivansa nuolet, ehkäpä vielä
+toisenlaisiakin heittoaseita. Tuon mahdollisuuden minua parhaillaan
+huolestuttaessa minut kutsuttiin eräänä päivänä isäni luo. Isä kysyi
+minulta, tekikö mieleni lähteä hänen mukanansa Himalajan vuoristoon.
+Bengalin akademiasta Himalajan vuoristoon! Tahdoinko? Ah, kunpa olisin
+voinut ilmaista riemastustani huutaa kajahduttamalla niin että taivaat
+olisivat haljenneet, jotta hän olisi aavistanut, kuinka kovin tahdoin!
+
+Lähtöpäivänämme isä tapansa mukaan kokosi perheen rukoussaliin
+jumalanpalvelukseen. Kosketettuani kunnioittavasti vanhempien
+sukulaisteni jalkoja minä nousin vaunuihin isäni keralla. Ensi kerran
+eläessäni olin saanut ylleni täyden vaateparren. Isäni itse oli
+valinnut kuosin ja värin. Kullalla kirjailtu samettipäähine täydensi
+asuni. Sitä minä kuitenkin kannoin kädessäni, koska minua epäilytti,
+kuinka se sopisi minun hiuksettoman pääni yhteyteen. Kun astuin
+vaunuihin, niin isäni käski minua laskemaan sen päähäni, joten ei ollut
+muuta neuvoa. Hänen silmäillessään toisaalle minä otin sen päästäni;
+hänen kääntyessään minuun päin minun täytyi aina asettaa se takaisin
+päähäni.
+
+Isäni oli erittäin täsmällinen kaikissa toimissaan ja määräyksissään.
+Hän ei mielellään jättänyt mitään asiaa epäselväksi tai epämääräiseksi
+eikä sietänyt minkäänlaista huolimattomuutta tai hutiloimista. Hänellä
+oli tarkoin määrätty sääntökokoelmansa, jonka nojalla hän järjesti
+suhteensa toisiin henkilöihin. Siinä suhteessa hän erosi useimmista
+maanmiehistänsä. Meidän toisten mielestä ei säällinen huolimattomuus
+siinä suhteessa ollut lainkaan haitaksi; mutta hänen kanssaan
+seurustellessamme meidän täytyi olla erittäin varuillamme. Hän ei
+niinkään moittinut kulloistakin asiaa sinänsä kuin sitä seikkaa,
+ettemme täyttäneet omaa mittaamme.
+
+Isälläni oli myös tapana harkita jokaista yksityiskohtaa myöten se,
+mitä suunnitteli suoritettavaksi. Jos oli järjestettävä jokin
+juhlallinen tilaisuus, johon hän itse ei voinut ottaa osaa, niin hän
+ajatteli ja määräsi ennakolta jokaisen esineen paikan, mainitsi
+kullekin meistä kuuluvat velvollisuudet, kunkin vieraan istumasijan,
+mitään seikkaa unohtamatta. Jälkeenpäin hän tiedusteli asiaa kultakin
+erikseen ja sai siten täydellisen vaikutelman koko tilaisuudesta. Minun
+ollessani hänen kanssaan matkalla hän määräsi minulle mitä tarkimmat
+käyttäytymisohjeet jättämättä minkäänlaista pujahduspaikkaa, vaikka
+muuten sallikin minun huvittaa itseäni miten hyväksi näin, ollenkaan
+ajattelematta minua siinä suhteessa häiritä.
+
+Ensimmäisenä pysähdyspaikkana, jossa meidän oli määrä viipyä muutamia
+päiviä, oli Bolpur. Satja oli ollut siellä hieman aikaisemmin
+vanhempiensa kanssa. Kukaan jossakin määrin itsetietoinen nykyaikainen
+lapsi ei olisi uskonut niitä matkakertomuksia, joita hän meille
+palattuansa esitti. Mutta meidän laita oli toisin: meillä ei ollut
+mitään tilaisuutta oppia vetämään rajaviivaa mahdollisen ja mahdottoman
+välille, Mahabharatamme ja Ramajanamme eivät antaneet meille siinä
+suhteessa minkäänlaista opastavaa vihjettä. Ei meillä ollut myöskään
+kuvitettuja lastenkirjoja osviittanamme. Me opimme tuntemaan kaikki
+maailmaa vallitsevat järkkymättömät lait vasta sitten, kun törmäsimme
+niihin.
+
+Satja oli meille kertonut, että junanvaunuun astuminen on kamalan
+vaarallinen asia, ellei henkilö ole aivan erinomaisen tottunut --
+pieninkin erehdys ja mies oli mennyttä. Ja sitten, junaan päästyä, piti
+kaikin voimin pidellä kiinni istuimestansa, koska lähtötempaus oli niin
+hirmuinen, ettei muuten tietänyt, minne sinkoaisi. Niinpä olinkin
+ankarassa jännityksessä, kun saavuimme asemalle. Me pääsimme kuitenkin
+vaununosastoomme niin helposti, että minä varmasti tunsin pahimman
+olevan minua odottamassa. Ja kun sitten vihdoin lähdimme liikkeelle
+sanomattoman leppoisesti, ilman seikkailun häivääkään, niin minä tunsin
+itseni kiusallisen pettyneeksi.
+
+Juna kiiti eteenpäin. Avarat vainiot ja niitä reunustavat
+sinisenharmaat puut, joiden varjossa kylät lepäsivät, sulautuivat
+taaksemme jääden kuvavirraksi, joka häipyi kangastuksena näkyvistä. Oli
+ilta, kun saavuimme Bolpuriin. Kantotuoliin noustessani minä suljin
+silmäni. Minä tahdoin säilyttää ihmeellisen näyn kaikessa kauneudessaan
+voidakseni kehitellä sen valvovien silmieni nähtäväksi aamun valossa.
+Minä pelkäsin vaikutelman tuoreuden katoavan, jos yrittäisin
+epämääräisessä hämärässä nähdä sitä häipyvinä vilahduksina.
+
+Päivänkoitteessa herätessäni sydämeni vavahteli valtavaa odotusta ja
+jännitystä. Edeltäjäni oli minulle kertonut, että Bolpurissa oli
+jotakin sellaista, mitä ei löytynyt mistään muualta koko maailmasta. Se
+oli päärakennuksesta palvelijain asumuksiin johtava tie, joka ei ollut
+millään tavoin katettu, mutta jota pitkin kävellessään ei tarvinnut
+pelätä yhdenkään sadepisaran tai auringonsäteen kosketusta. Minä lähdin
+etsimään tuota ihmeellistä tietä, mutta lukija ei varmaankaan
+kummastele, kun sanon, etten ole sitä vieläkään löytänyt.
+
+Kaupungin lapsena minä en ollut milloinkaan nähnyt riisipeltoa ja olin
+maalannut mielikuvitukseni kankaalle erittäin viehättävän kuvan
+paimenpojista, joista olimme lukeneet. Satja oli minulle kertonut, että
+Bolpurissa olevaa taloamme ympäröivät tuleentuvat riisipellot ja että
+jokapäiväisenä askareena oli leikkiminen paimenpoikien keralla, riisin
+poimimisen, keittämisen ja syömisen muodostaessa huvin ytimen. Minä
+silmäilin ylen uteliaana ympärilleni. Mutta missä, ah missä olikaan
+riisipelto tällä karulla nummella? Paimenpoikia saattoi jossakin olla,
+mutta kuinka voisikaan heidät erottaa muista pojista?
+
+En kumminkaan tarvinnut pitkää aikaa lakatakseni kaipaamasta mitä en
+nähnyt -- se, mitä näin, riitti minulle hyvinkin! Täällä eivät olleet
+palvelijat käskijöinä, ja ainoa minua piirittävä kehä oli sininen
+taivaanranta, jonka näiden autioiden tienoiden jumalatar oli piirtänyt
+niiden ympärille. Siinä kehässä minä sain liikkua mielin määrin.
+
+Vaikka olinkin vielä lapsi, ei isäni mitenkään rajoittanut minun
+vaelluksiani. Hiekkaisen maaperän syvennyksiin oli sadevesi uurtanut
+syviä vakoja ja luonut punaisesta sorasta ja piikivistä monimuotoisia
+pienoisvuorijonoja, joiden välitse virtailivat pienoiset, Lilliputien
+maisemiin soveltuvat joet. Siltä alueelta minä keräsin useita
+merkillisiä kiviä nuttuni helmaan kuljettaen kokoelmani isäni
+nähtäväksi. Hän ei milloinkaan suhtautunut askarruksiini yliolkaisesti.
+Päinvastoin: hän kerrassaan innostui.
+
+"Ihmeellistä!" huudahti hän. "Mistä oletkaan saanut kaiken tuon?"
+
+"Niitä on vielä paljon, paljon enemmän, tuhansia ja tuhansia!"
+riemuitsin minä. "Minä voisin tuoda yhtä paljon joka päivä."
+
+"Sepä olisi somaa!" vastasi hän. "Etkö voisi niillä koristaa minun
+pientä kukkulaani?"
+
+Puutarhaan oli aiottu kaivaa kaivo, mutta kun pohjavesi oli liian
+syvässä, niin aikeesta oli luovuttu ja oli kasattu kaivettu maa
+pieneksi kumpareeksi. Sen huipulla isäni tavallisesti istui
+aamurukoustansa suorittaessaan ja voi nähdä itäistä taivaanrantaa kohti
+leviävän aaltomaisen tasangon ääreltä nousevan auringon. Sen kukkulan
+koristamiseen hän minua kehoitti.
+
+Minua huolestutti kovin se, etten Bolpurista lähtiessäni voinut viedä
+mukanani kiviaarrettani. Minun on yhä vieläkin vaikea käsittää, ettei
+minulla ole mitään ehdotonta oikeutta vaatia olioita säilymään luonani
+vain siitä syystä, että olen ne kerännyt. Jos kohtaloni olisi silloin
+kuullut hartaan rukoukseni ja sallinut minun kuljettaa tuota
+kivitaakkaa iät kaiket mukanani, niin tuskinpa olisin rohjennut sille
+nyt nauraa.
+
+Eräässä rotkossa minä tapasin lähteen, jonka vesi virtasi purosena,
+missä pienoiset kalat ponnistelivat uiden vastavirtaan.
+
+"Minä olen löytänyt ihmeellisen lähteen", kerroin minä isälleni.
+"Emmekö voisi noutaa sieltä kylpy- ja juomavettämme?"
+
+"Tietysti", myöntyi hän heti yhtyen minun riemastukseeni. Hän käski
+siitä lähtien käyttämään minun lähdettäni vesikaivona.
+
+Minä harhailin väsymättä noiden pienoisvuorien ja -laaksojen välissä
+toivoen tapaavani jotakin sellaista, mitä kukaan ei ollut ennen nähnyt.
+Minä olin Livingstone tuossa löytämättömässä maassa, joka oli kuin
+käännetyssä kaukoputkessa nähty. Kaikki, mitä siellä oli, kääpiömäiset
+taatelipalmut, surkastuneet villit luumupuut ja muut sopivat hyvin
+keksimieni pienoisvuorten, pienen puron ja pienoisten kalojen seuraan.
+
+Todennäköisesti minua järjestykseen totuttaakseen isäni jätti haltuuni
+pienen rahasumman vaatien minua tekemään sen käyttelemisestä tiliä.
+Sitäpaitsi hän antoi toimekseni arvokkaan kultakellonsa vetämisen. Hän
+jätti ottamatta huomioon vahingonvaaran pitäessään silmällä minun
+vastuuntuntoni kehittelemistä. Kun olimme yhdessä aamukävelyllämme, hän
+käski minua antamaan almun jokaiselle kohtaamallemme pyytelijälle.
+Mutta minun tilini ei tahtonut milloinkaan pitää paikkaansa. Eräänä
+päivänä oli kuluttamani määrä suurempi kuin saamani summa.
+
+"Minun täytyy tosiaankin tehdä sinut rahastonhoitajakseni", virkkoi
+isäni. "Raha näyttää sinun hallussasi lisääntyvän."
+
+Hänen kelloansa minä vedin niin väsymättömän innokkaasti, että se oli
+pian lähetettävä Kalkuttaan kellosepän käsiteltäväksi.
+
+Tässä muistuu mieleeni se myöhempi aika, jolloin tilan hoitaminen
+uskottiin minulle ja minun täytyi jokaisen kuun toisena tai kolmantena
+päivänä esittää silloin jo heikkonäköiselle isälleni tiliasema. Minun
+oli ensin luettava hänelle kaikki yleissummat, ja jos jokin herätti
+hänessä epäilyksiä, niin hän tiedusteli yksityiskohtia. Jos yritin
+nopeasti liukua jonkin erän ohi, jota pelkäsin hänen moittivan, tai
+yritin sitä salata, niin se tuli välttämättä ilmi. Senvuoksi olivatkin
+kuukauden ensimmäiset päivät minulle aina kovin huolestuttavat.
+
+Kuten jo mainitsin, oli isäni tapana pitää kaikki selvänä mielessään --
+olipa sitten kysymys tilieristä tai juhlien järjestämisestä bai
+omaisuuden lisäämisestä tai vaihtamisesta. Hän ei ollut vielä nähnyt
+Bolpurin uutta rukoussalia, mutta oli kaikkia yksityiskohtia myöten
+jo siihen tutustunut niiden tietojen nojalla, joita jokaisen
+Bolpurissa-kävijän oli hänelle annettava sieltä palattuansa. Hänellä
+oli erinomainen muisti: kun hän kerran oli asian käsittänyt, se ei
+milloinkaan häneltä unohtunut.
+
+Isäni oli omistamaansa _Bhagavadgitan_ painokseen merkinnyt ne säkeet,
+joista erikoisesti piti. Hän pyysi minua jäljentämään ne hänelle,
+samoin niihin kuuluvan käännöksen. Kotona minä olin ollut poikanen,
+jota ei otettu ollenkaan lukuun, mutta nyt, kun toimekseni annettiin
+niin tärkeitä tehtäviä, minä tunsin kohonneeni loistavaan asemaan.
+
+Sininen kirjoitusvihkoni oli jo mennyt menojansa, ja minä olin saanut
+haltuuni kokonaisen sidotun päiväkirjan. Minä pidin nyt silmällä sitä,
+että runoiluni esiintyi ulkonaisestikin kaikin puolin arvokkaassa
+muodossa. Ei ollut kysymyksessä ainoastaan runojen kirjoittaminen, vaan
+oli esiinnyttävä runoilijana omassa kuvittelussaankin. Bolpurissa
+runoillessani minä senvuoksi mielelläni loikoilin nuoren kookospalmun
+alla. Se tuntui minusta oikealta runolliselta asenteelta. Minä lepäsin
+siinä karheassa nurmettomassa hiekassa päivän polttavassa helteessä ja
+sepitin sotaista balladia "Kuningas Prithvin häviöstä". Sotaisen
+henkensä runsaudesta huolimatta se ei voinut välttää varhaista
+kuolemaa. Tuo sidottu laulujeni kirja on aikoja sitten seurannut
+vanhempaa sisartansa, sinikantista vihkoani, lähettämättä minulle
+osoitettansa.
+
+Me lähdimme Bolpurista, viivyimme lyhyen ajan Sahebgandzhissa,
+Dinapurissa, Allahabadissa ja Khanpurissa ja saavuimme vihdoin
+Amritsariin.
+
+Eräs matkalla sattunut tapaus on jäänyt mieleeni lähtemättömäksi. Juna
+pysähtyi eräällä suurella asemalla. Junailija tuli tarkastamaan
+matkalippujamme. Hän silmäili minua tutkivasti, ikäänkuin olisi hänen
+mielessään ollut jokin epäily, jota hän ei tahtonut ilmaista. Hän
+poistui ja palasi erään toisen virkailijan keralla. Molemmat
+liikuskelivat hetkisen levottomina osastomme ovella ja lähtivät sitten
+jälleen pois. Vihdoin saapui itse asemapäällikkö. Hän katseli puolta
+matkalippuani ja kysyi sitten:
+
+"Eikö poika ole kahtatoista vuotta vanhempi?"
+
+"Ei", vastasi isäni.
+
+Minä olin silloin vasta yhdentoista vuoden ikäinen, mutta näytin
+vanhemmalta.
+
+"Teidän tulee maksaa kokonainen matkalippu hänen puolestansa", sanoi
+asemapäällikkö.
+
+Isäni silmät välkähtivät, kun hän sanaakaan virkkamatta veti esiin
+setelin ja ojensi sen asemapäällikölle. Kun he sitten toivat isälleni
+takaisin pientä rahaa, niin hän heitti sen halveksien heille takaisin
+asemapäällikön itsensäkin hävetessä halpamaisen epäluulonsa
+ilmautumista.
+
+Amritsarin kultainen temppeli muistuu mieleeni kuin unennäkö. Minä
+seurasin isääni monena aamuna tuohon järven keskellä sijaitsevaan
+sikhien _Gurudarbariin_. Siellä kaikuvat lakkaamatta pyhät
+laulut. Palvojien joukossa istuessaan isäni toisinaan yhtyi
+kiitoshymniin, ja heidän ilonsa siitä, että vieras otti osaa heidän
+jumalanpalvelukseensa, ilmeni erittäin sydämellisenä; meillä oli
+palatessamme mukanamme uhrilahjaksi annettua rintasokeria ja muita
+makeisia.
+
+Eräänä päivänä isäni kutsui erään kuorolaulajan luoksemme ja kehoitti
+häntä laulamaan muutamia pyhiä lauluja. Mies oli ylen tyytyväinen
+saamaansa palkkioon. Seurauksena oli, että meidän täytyi ryhtyä
+tehokkaasti itseämme puolustamaan -- niin ankara laulajien paljous näet
+alkoi meitä ahdistaa. Havaittuaan talomme mahdottomaksi valloittaa he
+ryhtyivät väijyskelemään meitä kaduilla. Aamukävelyllä ollessamme me
+näimme tavan takaa sukeltavan esiin olkapäältä riippuvan _tamburan_, ja
+olipa silloin mielemme niinkuin linnun, joka näkee pyssynsuun
+suunnattuna itseänsä kohti. Aloimmepa siinä määrin varoa _tamburan_
+ääntä, että jo sen etäältä kuullessamme karkasimme pakoon ollenkaan
+joutumatta sen lumoihin.
+
+Illan tullen isäni tavallisesti istui kuistikolla, puutarhan puolella.
+Minut kutsuttiin hänelle laulamaan. Kuu on noussut, sen säteet, puiden
+lomitse pujahdellen, lankeavat kuistikon permantoon. Minä laulan
+_behaga_-sävelmää:
+
+"Elämän synkkyydessä kuljen kerallasi..."
+
+Isäni kuuntelee hartaasti, pää painuneena ja kädet ristiin laskettuina.
+Tuo iltakohtaus on vieläkin eloisana mielessäni.
+
+Olen jo kertonut, kuinka isääni huvitti, kun hän Srikantha Babulta
+kuuli ensimmäisistä yrityksistäni uskonnollisen hymnin alalla.
+Myöhemmin minä sain täyden korvauksen. Erään _magh_-juhlamme aikana
+laulettiin useita minun sepittämiäni hymnejä. Eräs niistä alkoi näin:
+
+"Ei näe silmä sinua, sa olet silmäterä..."
+
+Isäni makasi silloin sairaana Tshinsurassa. Hän kutsutti luoksensa
+minut ja veljeni Dzhjotin, pyysi veljeäni säestämään minua kotiuruilla
+ja kehoitti minua laulamaan hymnejäni, toisen toisensa jälkeen --
+muutamia niistä minun piti laulaa kahdestikin. Kun olin lopettanut, hän
+virkkoi:
+
+"Jos maan kuningas ymmärtäisi kieltä ja osaisi oikein arvostaa
+kirjallisuutta, niin hän epäilemättä palkitsisi runoilijaa. Koska ei
+ole niin laita, täytynee minun se tehdä." Samalla hän ojensi minulle
+maksuosoituksen.
+
+Isäni oli ottanut mukaansa eräitä Peter-Parley-kokoelman nidoksia
+käyttääkseen niitä minua opettaessaan. Ensimmäiseksi hän valitsi
+Benjamin Franklinin elämäkerran. Hän ajatteli, että sitä sopi lukea
+kuin kertomuskirjaa ja että se oli samalla kertaa huvittava ja
+opettava. Pian hän kumminkin havaitsi erehtyneensä. Benjamin Franklin
+oli liian suuressa määrin liikemies. Hänen harkitsevan moraalinsa
+ahdashenkisyys vaikutti isääni vastenmielisesti. Toisinaan Franklinin
+varovainen käytännöllinen älykkyys sai hänet niin kärsimättömäksi,
+ettei hän voinut pidättyä moittivasta arvostelusta. Aikaisemmin minä
+olin askarrellut sanskritinkielen opinnoissa ainoastaan sikäli, että
+olin opetellut ulkoa joitakin kieliopin sääntöjä. Isäni kävi kerallani
+suoraa päätä toiseen sanskritin lukukirjaan antaen minun oppia
+taivutusluokat lukemisen ohella. Bengalinopintoni olivat minulle nyt
+suureksi hyödyksi.[15] Isäni kehoitti minua alun pitäen yrittämään
+kirjoittaa jotakin sanskritinkielellä. Lukukirjasta oppimani
+sanavaraston avulla minä rakensin valtavia yhdyssanoja sirotellen
+säästelemättä hyväsointuisia m- ja n-äänteitä ja muuttaen siten
+jumalien kielen varsin helvetilliseksi sekamelskaksi. Isäni ei
+kumminkaan koskaan pilkannut minun uskaliaisuuttani.
+
+Sitten me luimme Proctorin _Yleistajuista tähtitiedettä_, jota isäni
+selitti minulle helposti ymmärrettävällä englanninkielellä ja josta
+minun oli sitten tehtävä selkoa bengalinkieltä käyttäen.
+
+Niiden kirjojen joukossa, jotka isä oli ottanut mukaan itseänsä varten,
+herätti huomiotani kymmenen tai kaksitoista nidosta käsittävä laitos
+Gibbonin Rooma-teosta. Se näytti minusta ylen ikävystyttävältä. "Minä,
+joka olen vielä poikanen", mietin minä itsekseni, "joudun
+auttamattomasti lukemaan paljon kirjoja vain siitä syystä, että minun
+on pakko ne lukea. Mutta miksi viitsii täysi-ikäinen, jonka ei tarvitse
+lukea, ellei tahdo, kiusata itseänsä sellaisella?"
+
+
+
+
+15
+
+HIMALAJAN VUORILLA
+
+
+Me viivyimme suunnilleen kuukauden Amritsarissa ja lähdimme sitten
+huhtikuun keskivaiheilla Dalhousie-vuorille. Himalaja kutsui minua niin
+voimallisesti, että viimeiset Amritsarissa vietetyt päivät tuntuivat
+kerrassaan loppumattomilta.
+
+Kun aloimme nousta vuoristoon, keveissä kantotuoleissa, niin
+porrasmaisesti kohoavat vuorenrinteet olivat parhaillaan kevään
+kukkaloistossa. Nautittuamme leipää ja maitoa me joka aamu lähdimme
+liikkeelle, ja ennen auringonlaskua yövyimme seuraavaan majapaikkaan.
+Katseeni ei löytänyt lepoa koko pitkän päivän kuluessa -- niin kovin
+pelkäsin niiltä voivan jäädä jotakin havaitsematta. Milloin tie kääntyi
+rotkoon ja taajenivat suurten puiden ryhmät, joiden varjosta vähäinen
+vesiputous solisi alas -- ikäänkuin erakkomajan pieni tyttö, joka
+leikkii mietiskelyynsä vaipuneiden harmaantuneiden viisaiden vaiheilla
+ja laverrellen hypähtelee tummien sammalpeitteisten kallioiden yli --
+silloin _dzhampanin_ kantajat laskivat taakkansa maahan levätäkseen.
+Miksi, ah miksi meidän täytyykään jättää sellaiset paikat taaksemme,
+huokasi kaipaava sydämeni, miksi emme voi jäädä tänne ikiajoiksi?
+
+Ensimmäisen näkemisen suurena etuna on se, ettei mieli vielä tiedä
+monien samanlaisten olevan tulossa. Tuon oivallettuansa tuo harkitseva
+elin kohta alkaa käytellä tarkkaavaisuuttansa säästeliäästi. Ainoastaan
+siinä tapauksessa, että pitää jotakin harvinaisena, se antaa arvoa
+kitsastelematta. Senvuoksi minä Kalkuttan katuja astellessani toisinaan
+kuvittelen olevani vieras, ja vasta silloin minä havaitsen, kuinka
+paljon on nähtävää siinä, mikä tarkkaavaisuuden lauetessa jää
+havaitsematta. Sellaisen todellisen näkemisen nälkä se ajaa ihmisiä
+vieraisiin maihin.
+
+Isäni jätti pienen rahalippaansa minun huostaani. Hänellä ei ollut
+minkäänlaista aihetta ajatella, että minä olin soveliain henkilö
+vartioimaan niitä melkoisia rahasummia, jotka hänellä siinä oli
+matkakustannuksia varten. Hän tiesi varmaan, että ne olisivat olleet
+paremmassa tallessa, jos hän jätti ne palvelijalleen Kishorille.
+Niinpä voinkin vain otaksua hänen halunneen kasvattaa minua
+velvollisuudentuntoon. Eräänä päivänä, majapaikkaan tultuamme, minä
+unohdin antaa sen hänelle ja jätin sen pöydälle. Siitä sain vakavat
+nuhteet.
+
+Joka kerta, kun saavuimme majapaikkaan, isäni käski tuoda istuimia
+rakennuksen edustalle, ja siinä me sitten istuimme. Hämärän tullen
+tähdet syttyivät ja hohtelivat ihmeen loistavina läpi kuulaan
+vuori-ilman, ja isäni osoitti minulle tähtikuvioita tai selitteli
+tähtitieteellisiä asioita.
+
+Se rakennus, johon Bakrotassa pysähdyimme, sijaitsi vuoren korkeimmalla
+huipulla. Vaikka olikin jo toukokuu tulossa, oli siellä ylhäällä vielä
+purevan kylmä, niin ettei talven routa ollut sulanut vuoren rinteiltä.
+
+Isäni salli minun sielläkin vapaasti vaellella. Vähän matkan päässä
+rakennuksen alapuolella oli laaja vuorenulkonema, taajan deodarmetsän
+peittämä. Minä uskaltauduin tuohon erämaahan yksinäni, vuorisauva
+kädessäni. Nuo majesteetilliset metsän puut, jotka valtavine
+varjoinensa kohosivat jättiläisten tavoin edessäni -- kuinka
+suunnattoman pitkän elämän ne olivatkaan eläneet halki vuosisatojen! Ja
+siitä huolimatta tämä eilispäivän poikanen hiiviskeli rankaisematta
+niiden runkojen välitse. Niiden varjoon astuessani minusta tuntui
+siltä, kuin olisin joutunut jonkin alkumaailman jättiläisliskon
+välittömään läheisyyteen ja nähnyt sen suomujen välkehtivän
+lehväpeitteisen mullan valoja varjoleikissä.
+
+Minun huoneeni oli rakennuksen toisessa päässä. Vuoteessani maaten minä
+voin nähdä verhottomista ikkunoista kaukaisten vuorenhuippujen himmeän
+hohtelun tähtien valossa. Toisinaan -- en tiedä mihin aikaan -- minä
+puolittain havahduin ja näin isäni, punaiseen hartiahuiviin
+kääriytyneenä, sytytetty lamppu kädessään, hiljaa astelevan ohitseni
+lasikuistikolle, missä hän istui hartausharjoituksissaan. Nukuttuani
+vielä vähän aikaa minä havaitsin hänen seisovan vuoteeni vieressä; hän
+ravisteli minut hereille ennen yöpimeän hälvenemistä. Oli tullut hetki,
+jolloin minun piti painaa muistiini sanskritin taivutusluokkia. Kamala
+talvinen herääminen vuoteen hyväilevässä lämmössä! Auringon noustua,
+kun isäni oli päättänyt aamurukouksensa, me nautimme yhdessä
+maitoaamiaisemme, ja sitten seurasi toinen hartaushetki, jonka
+kestäessä hän lauloi Upanishadien säkeistöjä minun seisoessani hänen
+vierellänsä. Sitten me lähdimme kävelyretkelle. Mutta kuinkapa olisin
+kyennyt pysyttelemään hänen rinnallansa? Moni täysikasvuinenkaan ei
+siihen pystynyt! Niinpä minä tavallisesti vähän ajan kuluttua luovuin
+yrityksestä ja kapusin jotakin oikopolkua pitkin takaisin kotiin.
+
+Kun isäni oli palannut, niin minulla oli englannintunti. Kello kymmenen
+jälkeen seurasi kylpy jääkylmässä vedessä; ei auttanut ollenkaan pyytää
+palvelijaa ilman isäni lupaa kaatamaan siihen saavillisen kuumaa. Minua
+rohkaistakseen isäni kertoi minulle niistä sietämättömän kylmistä
+kylvyistä, joita hän oli nuoremmalla iällänsä kestänyt.
+
+Toisena kiusana oli maidon juominen. Isäni piti maidosta ja voi juoda
+sitä suuret määrät. Mutta miten lieneekään ollut laita: eikö tuo
+ominaisuus ollut siirtynyt perintönä minuun, vai olivatko ne
+epäedulliset olosuhteet, joista edellä kerroin, asiaan vaikuttaneet --
+missään tapauksessa minä en ollenkaan voinut maitoon mielistyä.
+Onnettomuudeksi me nautimme ateriamme yhdessä, joten minun oli
+vedottava palvelijain armeliaisuuteen. Heidän inhimillistä hyvyyttänsä
+(tai heikkouttansa) sain kiittää siitä, että maljani oli suurimmalta
+osalta vaahtoa täynnä.
+
+Päivällisen jälkeen minulla oli jälleen oppitunteja. Mutta se oli
+liikaa lihalleni ja verelleni. Surkeasti lyhennetty aamu-uneni kosti
+kuin kostikin itsensä: minä vaivuin auttamattomaan unenhorrokseen.
+Mutta jos isäni armahti minun vaikeata tilaani ja päästi minut
+menemään, niin samassa jo olin vapaa uneliaisuudestani. Sitten ei muuta
+kuin: heipä hei ja vuorille!
+
+Minä kuljin usein sauva kädessäni huipulta toiselle isäni ollenkaan
+estelemättä. Kokemuksenani on, että hän ikänsä kaiken vältti meidän
+riippumattomuutemme rajoittamista. Minä olen monesti sanonut tai tehnyt
+sellaista, mikä ei häntä miellyttänyt ja mitä hän moittikin, ja hän
+olisi yhdellä ainoalla sanalla voinut saada minut taukoamaan, mutta hän
+odotti mieluummin, kunnes estävä toiminto johtui minun omasta
+olemuksestani. Hänelle ei riittänyt se, että me vain passiivisesti
+omaksuimme sen, mikä on oikeata ja soveliasta, hänen toivonansa oli,
+että oppisimme sydämestämme rakastamaan totuutta, koska hän tiesi, että
+pelkkä rakkaudeton suostuminen on arvotonta. Hän tiesi myös, että
+totuuden voi jälleen löytää, vaikka onkin siitä harhautunut, mutta että
+se jää ehdottomasti saavuttamatta, jos se omaksutaan pakollisesti tai
+sokeasti ulkoapäin.
+
+Minä olin varhaisessa lapsuudessani kuvitellut, kuinka mainiota olisi,
+jos pääsisi härkävaunuissa matkustamaan suurta valtamaantietä aina
+Peshavariin saakka. Kukaan muu ei suunnitelmaani kannattanut, ja
+käytännölliseltä kannalta siinä epäilemättä olikin paljon
+muistuttamista. Mutta kun sitten mainitsin siitä isälleni, niin hän
+piti sitä mainiona ajatuksena -- eihän rautateitse matkustamisesta
+kannattanut puhuakaan! Samassa hän jo alkoi minulle kertoa omista
+seikkailunomaisista vaelluksistansa, jalkaisin ja ratsain
+suoritetuista. Minkäänlaisesta vaivalloisuudesta tai vaarallisuudesta
+hän ei tietänyt mitään sanoa.
+
+Erään toisen kerran, kun minut oli vast'ikään nimitetty Adi Brahma
+Samadzhin sihteeriksi, minä lähdin isäni luo hänen asuntoonsa Park
+Streetin varrella ja huomautin hänelle olevan mielestäni väärin, että
+yksin bramaanit saivat johtaa jumalanpalvelusta toisten kastien ollessa
+suljetut pois siitä tehtävästä. Hän antoi minulle arvelematta luvan
+korjata asiaa, jos siihen kykenin. Mutta kun olin saanut vallan, minä
+huomasin, ettei minulla ollut riittävää kykyä. Minä osasin keksiä
+puutteellisuuksia, mutta en pystynyt luomaan täydellisyyttä! Missä
+olivat tarvittavat miehet? Oliko minussa voimaa kiinnittämään itseeni
+oikean miehen? Oliko minulla kykyä rakentaa uudestaan se, mitä aioin
+särkeä? Jonkinlainen muoto on parempi kuin ei mikään, kunnes oikea mies
+löytyy -- tuo tuntui minusta olevan isäni katsantokanta olevissa
+oloissa. Hän ei kumminkaan hetkeäkään yrittänyt lannistaa rohkeuttani
+viittaamalla vaikeuksiin.
+
+Samoinkuin hän salli minun vaeltaa vuoristossa mielin määrin, samoin
+hän jätti asiakseni valita vapaasti itselleni tien, jonka ajattelin
+johtavan totuuteen. Hän ei säikkynyt sitä vaaraa, että voisin erehtyä,
+eikä pitänyt peloittavana minua kohtaavien surujen mahdollisuutta. Hän
+näytti esikuvaa eikä rankaisevaa raippaa.
+
+Minä kerroin isälleni paljon kotoisista oloista. Kun sain kirjeen
+joltakulta kotona-olijalta, kiiruhdin näyttämään sitä hänelle. Uskon
+tosiaankin siten ilmaisseeni hänelle paljon sellaista, mitä hän ei
+olisi saanut kuulla keneltäkään muulta. Isäni puolestaan salli minun
+lukea niitä kirjeitä, joita hän sai vanhemmilta veljiltäni. Siten hän
+opetti minulle, kuinka minun oli hänelle kirjoittaminen; hän näet ei
+suinkaan vähäksynyt ulkonaisia muotoja ja menoja.
+
+Muistuu mieleeni, kuinka toinen veljeni eräässä kirjeessään hieman
+sanskritinsekaisella kielellä valitti, että hänen täytyi raataa itsensä
+kuoliaaksi velvollisuuksiensa suorittamiseen kytkettynä. Isäni kehoitti
+minua selittämään sellaista tuntoa. Minä tein sen omalla tavallani,
+mutta hän arveli toisenlaista selitystä paremmaksi. Omahyväisyyteni
+yllytti minua pysymään kannallani ja puolustamaan sitä laveasti häntä
+vastaan. Joku toinen olisi saanut minut nuhdellen vaikenemaan, mutta
+isäni kuunteli kärsivällisesti loppuun asti ja pyrki osoittamaan oman
+katsantokantansa oikeutusta.
+
+Toisinaan isäni kertoi minulle hupaisia juttuja. Hän tiesi monta
+tarinaa oman aikansa kultaisesta nuorisosta. Siihen kuuluivat muiden
+muassa ne hienostelijat, joiden herkälle iholle Dakkan muslimin
+kirjailtu reunus oli liian karkea, joten oli joitakin aikoja
+hienoimpana muotina käyttää musliinia, josta oli reunus repäisty irti.
+
+Eräs tarina, jonka kuulin isältäni ensi kerran, huvitti minua
+erinomaisesti. Siinä oli puhe maidonmyyjästä, jonka luultiin ohentavan
+maitoansa veden avulla. Eräs hänen asiakkaistansa toimitti yhä useampia
+henkilöitä tarkastamaan hänen lypsyänsä, ja mitä suuremmaksi
+tarkastajien lukumäärä kasvoi, sitä sinisemmäksi muuttui neste, kunnes
+vihdoin, asiakkaan itsensä saapuessa hänen luoksensa, maitomies
+selitti, että jos oli tyydytettävä vieläkin useampia tarkastajia, niin
+maito kelpaisi lopulta enintään kaloille!
+
+Kun olin siten viettänyt muutamia kuukausia isäni seurassa, niin hän
+lähetti palvelijansa Kishorin kuljettamaan minua takaisin kotiin.
+
+
+
+
+16
+
+KOTIINPALUU
+
+
+Minua vanginneen ankaran hoitovallan kahleet olivat lopullisesti
+katkenneet, kun olin kotoa lähtenyt. Palatessani minä pääsin
+oikeuksiini. Minut oli syrjäytetty kauan nimenomaan siitä syystä, että
+olin ollut aina läsnä; nyt, kun olin ollut poissa näkyvistä, minut
+otettiin huomioon.
+
+Jo paluumatkalla sain kokea ylenneen arvoni esimakua. Yksin matkoilla,
+palvelija mukanani, terveyttä ja vilkkautta uhkuen ja kullalla
+kirjailtu lakki päässäni minä pistin kaikkien silmiin, ja kaikki
+englantilaiset, jotka junassa kohtasin, osoittivat minulle melkoista
+huomiota.
+
+Kotiin saapuessani en palannut ainoastaan matkaltani, vaan siirryin
+sitäpaitsi karkoituspaikastani palvelijoiden asumuksesta varsinaiseen
+olopiiriini sisäsuojiin. Kun perhe kokoontui äitini huoneeseen, niin
+minä pääsin joka kerta kunniasijalle. Ja talomme silloinen nuorin
+morsian tuhlasi minulle tuhlaamalla rakkautta ja kunnioitusta.
+
+Varhaisessa lapsuudessa naisen huolenpito yleensä tulee osaksemme
+pyytämättä, ja koska se on välttämätön samoinkuin valo ja ilma, niin se
+otetaan vastaankin ilman mitään tietoista kiitollisuutta -- kasvava
+lapsi osoittaa pikemmin useasti taipumusta vapautumaan naisellisen
+huolenpidon verkosta. Mutta se onneton olento, jolta tuo aikanansa
+puuttuu, jää tosiaankin paljoa vaille. Sellainen oli ollut minun
+valitettava osani. Kun siis palvelijoiden parissa kasvettuani yht'äkkiä
+sain osakseni runsaat määrät naisellista hellyyttä, en suinkaan voinut
+suhtautua siihen tunteettomasti.
+
+Siihen aikaan, jolloin sisäsuojat olivat vielä saavuttamattomissani, ne
+muodostivat kuvitelmieni kultalan. Zenana, joka ulkonaisessa
+katsannossa on vankeuden paikka, oli minulle kaiken vapauden tyyssija.
+Siellä ei ollut koulua enempää kuin opettajiakaan, eikä kenenkään
+näyttänyt olevan tarvis tehdä mitään, mitä ei halunnut. Sen eristetyssä
+joutilaisuudessa oli jotakin salaperäistä; siellä sai leikkiä ja
+toimitella mitä mieli, tarvitsematta tehdä kenellekään tiliä
+puuhistansa. Tuon havaitsin varsinkin nuorimmasta sisarestani, joka
+tosin oli mukana mestari Nilkamalin opetustunneilla, mutta jota
+kohdeltiin aivan samoin, suorittipa hän tehtävänsä hyvin tai huonosti.
+Kun me sitten kymmenen tienoissa kiireesti nautimme aamiaisemme
+ehtiäksemme ajoissa kouluun, niin hän lähti huoletonna omille teillensä
+palmikon hartioilla heilahdellessa ja meidän tuntiessamme polttavaa
+kateudentuskaa.
+
+Kun sitten uusi morsian, kultaisin kaulahelyin kaunistettuna, saapui
+taloomme, niin sisäsuojat kävivät entistä salaperäisemmiksi. Hän, joka
+tuli muualta ja kumminkin kuului meidän joukkoomme, veti minua
+ihmeellisesti puoleensa -- minä tunsin polttavaa halua päästä hänen
+ystäväksensä. Mutta kun sitten monien juonien avulla onnistuin
+pääsemään hänen läheisyyteensä, niin nuorin sisareni huiskaisi minut
+pois huutamalla: "Mitä te pojat täällä teette? Korjaudu täältä ulos."
+Pettymykseen liittyvä loukkaus viilsi mieltäni syvälti. Heidän
+huoneittensa lasiovien läpi voi nähdä kaikenlaisia eriskummaisia leluja
+-- posliini- ja lasiteoksia -- jotka olivat upeasti koristellut ja
+väritetyt. Meitä ei pidetty mahdollisina eikä kelvollisina niitä edes
+koskettamaan, vielä vähemmin rohkenimme ajatellakaan pyytää jotakin
+niistä saadaksemme sillä leikkiä. Kaikesta huolimatta nuo meille
+pojille oudot ja ihmeelliset esineet osaltansa loivat sisäsuojien
+houkuttelevaan tenhoon vielä erikoista viehätystä.
+
+Toistuvien torjumisten nojalla minua siten pidettiin loitolla.
+Samoinkuin ulkoinen maailma oli sisäinenkin minulle saavuttamaton.
+Siitä syystä ilmenivät minun kuitenkin siitä saamani vaikutelmat
+kuvankaltaisina.
+
+Kello käy kymmenettä illalla, Aghor Babu on päättänyt opetustuntinsa,
+ja minä vetäydyn sisään mennäkseni levolle. Pitkässä, uudinten
+himmentämässä käytävässä, joka johtaa ulkosuojista sisempiin, riippuu
+heikosti liekehtivä lamppu. Tuon käytävän päässä on neljä tai viisi
+porrasaskelmaa, joihin valo ei enää ulotu, ja niitä pitkin minä pääsen
+sisäpihaa kiertävälle parvekkeelle. Itäiseltä taivaalta lankee kuutamon
+juova parvekkeen länsikulmaan jättäen muut osat pimeän peittoon. Tuossa
+valoläikässä istuvat palvelustytöt likelle toisiansa kerääntyneinä,
+punovat puuvillan jätteitä lampunsydämiksi ja juttelevat hillityin
+äänin kotikylistänsä. Moni sellainen kuva on painunut lähtemättömäksi
+mieleeni.
+
+Illallisen jälkeen me pesemme kuistikolla jalkamme ja kätemme,
+ennenkuin laskeudumme avaraan vuoteeseemme. Sitten tulee joku
+hoitajistamme, Tinkari tai Sankari, istuutuu vuoteemme pääpuoleen ja
+alkaa hiljaisin äänin kertoella tarinaa prinssistä, joka matkustaa
+matkustamistaan halki aution suomaan, ja kun tarina päättyy, niin
+huoneessa vallitsee hiljaisuus. Kasvot seinään päin käännettyinä minä
+tuijottelen niitä tummia ja vaaleita täpliä, joita on seinään syntynyt
+laastituksen paikoitellen irtauduttua ja jotka vain hämärästi
+häämöttävät himmeässä valossa. Uneen vaipuessani minä loihdin ne
+monenlaisiksi haaveellisiksi kuvioiksi. Toisinaan minä kuulen keskellä
+yötä unenhorrokseeni yövartijan huudon. Vanha Svarup se siellä kiertää
+parvekkeelta toiselle.
+
+Sitten tuli uusi asioiden järjestys, jonka vallitessa kuvitelmieni
+tuntematon tarumaa soi minulle mitä runsaimmassa määrässä sen
+vastaanoton, jota olin kaiken aikaa hartaasti ikävöinyt. Se, minkä
+oikeastaan olisi pitänyt tulla osakseni päivä päivältä, korvattiin
+minulle nyt yht'äkkiä kaikkine suorittamatta jääneine erinensä.
+Tunnustan mielelläni, että päätäni hieman pyörrytti.
+
+Pieni matkamies oli matkojensa historiaa tulvillaan, ja jokaisen
+toiston jännitys sai kertoman yhä irrallisemmaksi, kunnes se ei enää
+ollenkaan vastannut tosiasioita. Kuten kaikki muukin, menettää
+tarinakin tuoreutensa, ja samalla joutuu myöskin kertojan kunnianloiste
+kärsimään. Siitä syystä hänen on pakko joka kerta käytellä uusia värejä
+saadakseen sen säilymään vereksenä.
+
+Vuoristosta palattuani minä olin tärkein puhuja siinä seurassa, joka
+iltaisin kokoontui äitini ympärille kattotasanteelle. Äidin silmissä
+saavutettava maine on yhtä houkutteleva kuin helposti voitettu. Kun
+Normaalikoulua käydessäni ensi kerran keksin oppikirjastani sen tiedon,
+että aurinko on satoja ja tuhansia kertoja suurempi kuin maa, niin minä
+kerroin sen kohta äidille. Sen piti todistaa, että se, mikä näyttää
+pieneltä, voi todellisuudessa olla melkoisen suuri. Minulla oli myös
+tapana esittää hänelle runojen katkelmia, joita oli käytetty
+esimerkkeinä bengalin kieliopin erinäisissä luvuissa. Nyt minä esitin
+hänen iltakokouksissaan niitä tähtitieteellisiä makupaloja, joita olin
+Proctorista poiminut.
+
+Isäni palvelija Kishori oli joitakin aikoja kuulunut runolaulajiin,
+jotka esittivät vanhoja eepillisiä runoelmia Dasaratin helisevin
+säkein. Kun olimme vuoristossa toistemme seurassa, hän sanoi minulle
+usein: "Kuulehan, veljyeni,[16] jos sinä olisit ollut joukossamme, niin
+olisimmepa saaneet aikaan loistavan esitystilaisuuden." Tuosta koitui
+mieleeni houkutteleva kuva: kuinka minä olin laulajapoikana kulkemassa
+paikasta toiseen, lausuen ja laulaen. Minä olin oppinut useita hänen
+ohjelmistoonsa kuuluvia lauluja, ja saavuttivatpa ne suurempaakin
+suosiota kuin auringon fotosfääriä ja Saturnuksen monia kuita koskevat
+juttuni.
+
+Voimallisimman vaikutuksen teki äitiini kuitenkin se saavutukseni, että
+minä, sisäsuojien muiden asukkaitten täytyessä tyytyä lukemaan
+Ramajanaa Krittivasan bengalinkielisenä käännöksenä, olin isäni kanssa
+tutkinut itsensä Maharshi Valmikin alkuteosta sanskritsäkeineen
+päivineen. "Luehan minulle hieman tuota Ramajanaa, ole hyvä!" virkkoi
+äiti, uutisen johdosta ikihyväksi ilahtuneena.
+
+Valitettavasti rajoittuivat Valmikin-lukuni sanskritinlukukirjaan
+sisältyvään lyhyeen otteeseen, jota en ollut sitäkään vielä saanut
+täysin vallittaviini. Kun sitä nyt uudelleen tarkastelin, havaitsin
+vielä, että muistini minua petteli ja että paljon siitä, minkä olin
+luullut osaavani, oli käynyt minulle hämyiseksi. Minä en kumminkaan
+rohjennut puolustella itseäni sanomalla "Olen sen unohtanut", kun äiti
+jännittyneenä odotti poikansa ihmeellisten kykyjen näytettä.
+Esityksessä, johon sitten ryhdyin, epäilemättä ilmeni suurta
+eroavaisuutta Valmikin tarkoitusten ja minun tulkintani välillä. Tuo
+hyväsydäminen viisas taivaallisella istuimellaan on kuitenkin varmaan
+antanut anteeksi poikaselle, joka uhkarohkeasti pyrki saavuttamaan
+äitinsä hyväksymisen kunniaa -- mutta toisin on varmaan laita
+Madhusudanin, kopeuden kukistajan.
+
+Äitini, joka ei kyennyt salaamaan erinomaisen sankaritekoni aiheuttamaa
+iloa, tahtoi saada toisetkin saman ihastuksen valtoihin. "Sinun pitää
+se lukea Dvidzhendralle (vanhimmalle veljelleni)", virkkoi hän.
+
+"Siinäpä nyt ollaan!" mietin minä koettaen keksiä kaikkia mahdollisia
+verukkeita; mutta äitini ei ottanut mitään niistä kuulevaan korvaansa.
+Hän kutsutti veljeni Dvidzhendran ja huusi hänelle kohta hänen
+huoneeseen astuessaan: "Kuulehan, kuinka Rabi lukee Valmikin Ramajanaa;
+hän suorittaa sen mainiosti!"
+
+Ei auttanut; se oli tehtävä! Mutta Madhusudan armahti minua ja
+päästi minut menemään annettuaan minun sitä ennen hieman kokea
+kopeutta-masentavaa voimaansa. Veljeni oli varmaan kutsuttu kesken
+kiireisten kirjallisten töiden. Hän ei näyttänyt ollenkaan haluavan
+kuunnella minun käännöstäni sanskritista bengaliin, vaan kuunteli,
+kuinka luin muutamia säkeitä, virkkoi: "Hyvinhän se luonnistuu", ja
+lähti pois.
+
+Ylennyttyäni sisäsuojien asukkaaksi minä tunsin sitä vaikeammaksi
+ryhtyä jatkamaan kouluelämääni. Minä turvauduin jos jonkinlaisiin
+verukkeisiin päästäkseni Bengalin akademiasta. Sitten minua yritettiin
+lähettää St. Xaverin lähetyskouluun. Mutta tulos oli sama. Muutamien
+kiihkeiden yritysten jälkeen veljeni luopuivat kaikista toiveista
+minuun nähden -- lakkasivatpa minua sättimästäkin. Vanhin sisareni
+virkkoi eräänä päivänä: "Me toivoimme kaikin, että Rahista tulisi mies,
+mutta hän on mitä pahimmin pettänyt toiveemme." Minä tunsin, että
+sosiaalinen arvoni oli nimenomaisesti vähenemässä, mutta en voinut
+sittenkään suostua lähtemään koulun iankaikkiseen polkumyllyyn, josta
+oli karkoitettu kaikki kauneus ja elämä. Se tuntui minusta sairaalan ja
+vankilan kaamealta yhdistelmältä.
+
+St. Xaverin koulusta minulla on vieläkin eräs arvokas muistelo eloisana
+mielessäni: sen opettajien muisto. He tosin eivät olleet kaikki yhtä
+eteviä. Varsinkaan niissä, jotka meidän luokkaamme opettivat, en voinut
+huomata minkäänlaista henkeen kohdistuvaa kunnioitusta. He eivät
+millään muotoa eronneet opetuskoneiden tavoin toimivista
+koulumestareista. Sellainen kasvatuskone on armottoman voimallinen: kun
+siihen vielä liitetään ulkonaisen uskonnollisuuden mylly, niin nuorten
+ihmisten sydämet epäilemättä murskautuvat. Sellainen jauhinmylly oli
+St. Xaverin mylly. Mutta kuten jo sanoin, minulla on sieltä muisto,
+joka koroittaa sen opettajien minuun tekemän vaikutuksen ihanteelliseen
+tasoon.
+
+Se on pater De Penerandan muisto. Hän oli erittäin vähän kanssamme
+tekemisissä -- mikäli muistan, oli hän vain joitakin aikoja erään
+opettajamme sijaisena. Hän oli espanjalainen, ja englanninkielen
+käyttäminen näytti tuottavan hänelle vaikeuksia. Siitä lienee johtunut,
+etteivät pojat paljoakaan välittäneet hänen lausumistansa. Minusta
+näytti siltä, että oppilaiden tarkkaamattomuus häntä loukkasi, mutta
+hän sieti sen kärsivällisesti päivästä toiseen. Minä tunsin jostakin
+selvittämättömästä syystä suurta myötätuntoa häntä kohtaan. Hänen
+piirteensä eivät olleet kauniit, mutta hänen kasvonsa vetivät minua
+omituisesti puoleensa. Aina kun häntä katselin, minusta näytti siltä,
+kuin hänen henkensä olisi ollut rukoukseen vaipuneena; syvä rauha
+näytti vallitsevan koko hänen olemuksessaan.
+
+Meillä oli puoli tuntia kirjallisia töitä varten. Sinä aikana, kynä
+kädessä istuessani, minä tavallisesti kävin hajamieliseksi, ja
+ajatukseni vaeltelivat omilla teillänsä. Eräänä päivänä pater De
+Peneranda oli luokkamme valvojana. Hän asteli edestakaisin penkkiemme
+takana. Hän lienee jo useita kertoja havainnut, ettei kynäni ollenkaan
+liikkunut. Yht'äkkiä hän pysähtyi taakseni, kumartui puoleeni, laski
+kätensä olalleni ja kysyi leppoisasti: "Etkö voi hyvin, Tagre?" Se oli
+pelkkä koruton kysymys, mutta enpä ole voinut sitä milloinkaan
+unhottaa. En tiedä, miten lienee ollut toisten poikien laita, mutta
+minä tunsin hänessä piilevän suuren sielun, ja vielä nytkin näyttää
+siltä, kuin muisteloni avaisi minulle pääsyn hiljaiseen Jumalan
+temppeliin.
+
+Siellä oli vielä toinenkin pater, josta kaikki pojat pitivät. Hän oli
+pater Henrik. Hän opetti ylempiä luokkia, joten minä tuskin jouduin
+häntä tuntemaan. Mutta erään seikan minä hänestä vielä muistan. Hän
+osasi bengalmkieltä. Kerran hän kehoitti Niradaa, erästä luokkansa
+poikaa, selittämään nimensä kielellistä johtoa. Nirada[17]-parka oli
+siihen asti suhtautunut itseensä mitä huolettomimmin -- varsinkaan
+nimen kielellinen johtuminen ei ollut milloinkaan vähimmässäkään
+määrässä häirinnyt hänen mielensä rauhaa, joten hän oli kerrassaan
+valmistumaton tuohon kysymykseen vastaamaan. Mutta koska sanakirjassa
+on riittämään asti vaikeasti tajuttavia ja tuntemattomia sanoja, olisi
+ollut naurettavaa kompastua omaan nimeensä, yhtä naurettavaa kuin
+joutua omien rattaittensa pyöriin, joten Nirada vastasi sävähtämättä:
+"_Ni_ -- privatiivipartikkeli, _rod_ -- päivänsäteitä; siis Nirod: se,
+mikä saa aikaan päivänsäteiden puuttumisen!"
+
+
+
+
+17
+
+OPINTOJA KOTOSALLA
+
+
+Gjan Babu, oppineen Vedantavagisin poika, oli nyt kotiopettajanamme.
+Havaitessaan, ettei kyennyt herättämään minussa koulukurssiin
+kohdistuvaa mielenkiintoa, hän luopui toivottomista yrityksistänsä ja
+koetteli toisenlaista menetelmää. Hän luki kanssani Kalidasan
+_Sodanjumalan syntymän_ kääntäen sen minulle säe säkeeltä. Hän
+luki minulle myös _Macbethin_, ja kun oli selittänyt tekstin
+bengalinkielellä, ei päästänyt minua, ennenkuin olin muuntanut päivän
+tehtävän bengalinkieliseksi runoksi. Siten hän sai minut kääntämään
+koko näytelmän. Onneksi tuo käännös on hävinnyt, joten minun _karmani_
+on ainakin siitä taakasta vapaa.
+
+Oppineen Ramsarvasvan asiana oli pitää huolta sanskritintaitoni
+kohentumisesta. Hänkin havaitsi toivottomaksi opettaa minulle
+kielioppia, luopui siitä ajatuksesta ja luki sensijaan kerallani
+_Sakuntalaa_. Eräänä päivänä hänen mieleensä johtui näyttää minun
+_Macbeth_-käännöstäni oppineelle Vidjasagarille, jonka luo hän minut
+kuljetti.
+
+Radzhkrisna Mukherdzhi oli parhaillaan hänen luonansa. Sydämeni tykytti
+valtavasti, kun astuin suuren oppineen työhuoneeseen, joka oli täynnä
+kirjoja; hänen ankarat kasvonsa eivät nekään rohkeuttani lisänneet.
+Mutta koska tämä oli ensimmäinen käyntini niin mainion miehen luona,
+minä halusin mitä hartaimmin suoriutua asiasta kaikella kunnialla.
+Luulenpa, että minulla kotiin palatessani oli hieman syytä innostuksen
+puuskaani. Radzhkrisna Babu muuten vain kehoitti minua pitämään tarkoin
+huolta siitä, että noitien lausumat kieleltään ja runomitaltaan
+selvästi eroaisivat toisten, inhimillisten henkilöiden lausumista.
+
+Minun poikaiälläni bengalilainen kirjallisuus oli vielä laihanlainen,
+ja minä lienen ahminut kaikki silloin saatavissa olevat luettavat ja
+luettaviksi kelpaamattomat kirjat. Varsinaista nuorisonkirjallisuutta
+ei silloin vielä ollut olemassa, mutta minä olen varma siitä, ettei
+minulle siitä seikasta harmia koitunut. Se mehuton liuos, joksi
+kirjallinen nektari nykyjään nuorisoa varten ohennetaan, ottaa tosin
+täysin huomioon heidän lapsellisuutensa, mutta ei ollenkaan sitä
+seikkaa, että nuoret lukijat ovat kehitysiässä olevia ihmisiä. Lasten
+kirjain tulisi olla sellaisia, että lapset niitä osaksi ymmärtävät,
+osaksi eivät. Me luimme lapsuutemme aikana kaikki käsiimme sattuneet
+kirjat alusta loppuun asti; se, mitä ymmärsimme, mutta myös se, mitä
+emme ymmärtäneet, jäi meihin vaikuttamaan. Sillä tavalla vaikuttaa
+lapsen mieleen maailma itse. Lapsi omaksuu omaksensa mitä ymmärtää,
+mutta se, mitä hän ei ymmärrä, johtaa häntä askelen eteenpäin.
+
+Dinabandhu Mitran satiirien ilmestyessä minä en vielä ollut ehtinyt
+siihen ikäkauteen, jonka luettaviksi ne soveltuvat. Eräällä
+sukulaisnaisella oli kirja, mutta hartaimmatkaan pyyntöni eivät voineet
+taivuttaa häntä jättämään sitä luettavakseni. Hän piti sitä aina
+lukittujen ovien takana. Kirjan saavuttamattomuus teki sen minulle
+sitäkin halutummaksi, ja minä vannoin sen vielä kerran lukevani.
+
+Eräänä ehtoopäivänä kirjan omistaja pelasi korttia ja oli heittänyt
+olkapäänsä yli sen _sarinsa_ kulman, jossa hän avaimiansa säilytti.
+Minä en ollut milloinkaan korteista välittänyt, enpä voinut koko peliä
+sietää. Mutta sinä päivänä osoittamastani käytöksestä tuota tuskin
+olisi voinut havaita, siinä määrin viehättynyt minä olin heidän
+peliinsä. Vihdoin, toisen puolueen ollessa saavutettavan voiton
+jännityksessä, minä käytin hyväkseni otollista hetkeä ja aloin aukaista
+solmua, jossa avaimet piilivät. Minä olin taitamaton ja toimin
+sitäpaitsi kiihtyneenä liian kiireesti, joten minut yllätettiin.
+_Sarin_ ja avainten omistaja veti hymyillen solmitun kulman
+olkapäältänsä ja otti avaimet syliinsä jatkaen samalla peliänsä.
+
+Sitten minä keksin sotajuonen. Tätini nautti mielellään beteliä, ja
+minä kiiruhdin asettamaan sitä hänen saataviinsa. Niin ollen hänen oli
+pakko myöhemmin nousta sylkeäkseen suustansa pureksimansa betelin, ja
+hänen niin tehdessään avaimet putosivat hänen sylistänsä ja joutuivat
+jälleen olan yli heitetyiksi. Tällä kertaa varkaus onnistui, syyllinen
+meni menojansa, ja kirja tuli luetuksi! Sen omistaja yritti minua
+nuhdella, mutta yritys ei menestynyt, sillä me nauroimme molemmin
+katketaksemme.
+
+Tri Radzhendrahal Mitra julkaisi sekalaissisältöistä kuukauskirjaa.
+Kolmannella veljelläni oli kirjahyllyssään sidottu vuosikerta. Minun
+onnistui saada nidos haltuuni, ja muistan varsin hyvin, millaista
+nautintoa tunsin, kun sitä luin ja yhä uudelleen luin. Minä vietin
+monta keskipäivän hetkeä maaten selälläni vuoteessani ja pidellen
+rinnallani tuota suurta nidosta, joka kertoi minulle Narvhalista,
+vanhojen kadien merkillisistä tuomioista tai Krishna-Kumarin
+romanttisista kohtaloista.
+
+Miksi meillä ei nykyjään ole sellaisia aikakauslehtiä? Meillä on
+toisaalta filosofisia ja tieteellisiä kirjoitelmia, toisaalta mauttomia
+romaaneja ja matkakertomuksia, mutta ei yhtäkään sellaista vaatimatonta
+aikakauslehteä, jota jokainen tavallinen ihminen voisi nautinnoksensa
+lukea -- kuten ovat esim. "Chambers's Journal" tai "Strand" Englannissa
+-- joka tarjoaa tavalliselle lukijalle yksinkertaista, mutta
+kelvollista ravintoa ja josta on mahdollisimman suuri hyöty
+mahdollisimman lukuisille ihmisille.
+
+Minä tutustuin nuorella iälläni erääseen toiseenkin aikakautiseen
+julkaisuun. Sen nimenä oli _Abodhabandhu_ (Tietämättömän ystävä). Minä
+löysin muutamia sen numeroita vanhimman veljeni kirjastosta ja ahmin
+niitä päivän toisensa jälkeen istuen hänen eteläparvekkeen puolella
+sijaitsevan työhuoneensa kynnyksellä. Tämän aikakauslehden sivuilla
+minä ensi kerran tutustuin Viharilal Tshakravartin runoihin. Hänen
+runoelmansa vaikuttivat minuun voimallisemmin kuin mitkään muut siihen
+aikaan lukemani. Hänen lyriikkansa koruttomat huilunäänet herättivät
+mielessäni vainioiden ja metsäniittyjen musiikkia.
+
+Saman aikakauslehden sivuille minä vuodatin monta kyyneltä lukiessani
+Paulin ja Virginian tarinan pateettista käännöstä. Ihmeellinen meri,
+tuulen häilyttelemät kookospalmulehdot rannikolla ja taampana rinteillä
+hilpeästi leikkivät vuorikauriit -- millaisen mieltävirkistävän
+kangastuksen ne loivatkaan kalkuttalaiselle kattotasanteelle! Ja ah,
+millainen merkillinen asia olikaan se romanttinen lemmenleikki, joka
+tapahtui tuon yksinäisen saaren metsäpoluilla, osanottajina
+bengalilainen lukija-poika ja pieni Virginia monivärisine huiveinensa!
+
+Sitten tuli Bankimin _Bangadarsan_ ja valloitti kohta kaikki
+Bengalin sydämet. Oli jo kyllin vaikeata odottaa, kunnes seuraava
+kuukaudennumero ilmestyi, mutta kun vielä oli odotettava, kunnes
+vanhemmat veljeni olivat ehtineet sen lukea, niin asia kävi kerrassaan
+sietämättömäksi! Nyt voi kuka tahansa ahmia yhteen menoon koko
+Tshandrashekharin tai Bishabrikshan, mutta samalla jää kokematta
+kuukaudesta toiseen siirtyvä kaipaus ja ennakoiminen, pitkiksi ajoiksi
+riittävä lyhyen lukemisen syvä nautinto, jokaisen kappaleen jatkuva
+mielessään keinuttaminen seuraavaa odotellessaan, tyydytyksen ja
+tyydyttämättömän kaipuun yhtyminen, polttava uteliaisuus ja sen
+laukeaminen, ne pitkäikäiset ilot, joita alkuperäisen vihkosarjan
+lukeminen aiheutti.
+
+Sarada Mitterin ja Akshai Sarkarin toimittamat valikoimat vanhojen
+runoilijoiden teoksia herättivät nekin minussa suurta mielenkiintoa.
+Vanhemmat veljeni olivat sarjan tilanneet, mutta eivät lukeneet
+sitä säännöllisesti, joten minun oli helppo saada se haltuuni.
+Vidjapatin merkillinen ja rappeutunut _maithila_-murre veti minua
+vaikeatajuisuutensa vuoksi sitä enemmän puoleensa. Minä koetin saada
+selville hänen tarkoitustaan ilman julkaisijan selityksiä merkiten yhä
+uudelleen muistiin hämäräperäiset sanat kulloisessakin yhteydessään.
+Kieliopillisia omituisuuksia minä samaten otin huomioon, mikäli siihen
+kykenin.
+
+
+
+
+18
+
+KOTOINEN YMPÄRISTÖNI
+
+
+Suuri nuoruudessa nauttimani etu oli se kirjallinen ja taiteellinen
+ilmakehä, joka taloamme ympäröi. Muistan vielä, kuinka lapsuudessani
+seisoin parvekkeen kaiteeseen nojaten ja silmäilin sitä erillään
+seisovaa rakennusta, joka sisälsi vastaanottohuoneet. Ne olivat joka
+ilta valaistut. Loistavia ajoneuvoja saapui pylväistöön, ja vieraita
+tuli ja meni alinomaa. Minä en kyennyt oikein saamaan selville, mitä
+siellä tapahtui, tuijottelinhan vain pimeältä paikaltani ikkunoiden
+valaistuja rivejä. Erottava avaruus ei ollut suuri, mutta suunnaton oli
+se juopa, joka erotti minun lapsen-maailmaani noista valaistuista
+suojista.
+
+Vanhempi serkkuni Ganendra oli hankkinut itselleen oppineen Tarkaratnan
+kirjoittaman näytelmän ja järjesti sen kotonamme esitettäväksi. Hänen
+kirjallisuuteen ja kaunotaiteisiin kohdistuva innostuksensa oli
+rajaton. Hän oli ydinmiehenä siinä ryhmässä, joka näyttää melkeinpä
+tietoisesti pyrkineen kaikin tavoin edistämään sitä renessanssia, joka
+tapahtuu meidän päivinämme. Hänessä ja hänen ympäristössään oli
+herännyt nimenomainen kansallistunto, joka ilmeni sekä vaateparressa
+että taiteen ja kirjallisuuden eri aloilla. Hän tutki innokkaasti eri
+maiden historiaa ja oli itse alkanut sepittää Bengalia käsittelevää
+historiallista teosta, jota ei kumminkaan ehtinyt saada valmiiksi. Hän
+oli kääntänyt ja julkaissut sanskritdraaman _Vikramorvasi_, ja useat
+yleisesti tunnetut hymnit ovat hänen teoksiansa. Voipa hyvinkin sanoa,
+että hän on meidät opastanut kansalliseen runoiluun. Niihin aikoihin
+pidettiin joka vuosi hindu-messuja, ja siinä tilaisuudessa tavallisesti
+esitettiin hänen laulunsa "Menneestä Intiasta laulan, häpeissäni".
+
+Minä olin vielä lapsi, kun serkkuni Ganendra kuoli nuoruutensa
+kukoistuksessa. Ne, jotka ovat hänet kerran nähneet, eivät voi
+milloinkaan unohtaa hänen kaunista, solakkaa ja muhkeata vartaloansa.
+Hän vaikutti vastustamattomasti niihin henkilöihin, joiden kanssa
+joutui tekemisiin. Hän veti puoleensa joukon ihmisiä ja kiinnitti
+heidät itseensä; niin kauan kuin hänen valtava vetovoimansa oli
+vaikuttamassa, oli irti tempautuminen mahdoton. Hän kuului niihin
+meidän maamme erikoisuutena oleviin henkilöihin, jotka persoonallisen
+kiintovoimansa nojalla helposti tekevät itsestään perhekuntansa tai
+kylänsä keskeisen henkilön. Kaikissa muissa maissa, joissa muodostuu
+suuria valtiollisia, yhteiskunnallisia tai taloudellisia ryhmiä,
+sellaiset henkilöt joutuisivat yhtä luonnollisesti kansallisiksi
+johtajiksi. Kyky kerätä joukko ihmisiä yhteisöksi perustuu erikoiseen
+lahjakkuuteen. Tuo lahjakkuus tuhlautuu meidän maassamme, ja tuhlaus on
+mielestäni yhtä valitettava kuin jos tähtiä pudoteltaisiin taivaalta
+tulitikuiksi.
+
+Vielä paremmin muistan hänen nuoremman veljensä, serkkuni Gunendran.
+Hänkin aina täytti talon persoonallisuudellansa. Hänen avara, lämmin
+sydämensä osoitti samaa rakkautta kaikille, sukulaisille, ystäville,
+vieraille ja palvelijoille. Joko laajalla etelänpuolisella
+parvekkeellansa tai nurmella suihkukaivon luona tai pengermällä lammen
+partaalla hän oli vapaaehtoisesti kerääntyneiden vieraiden
+keskusmiehenä osoittaen verratonta vierasvaraisuutta. Hänen taiteelle
+ja kyvyille osoittamansa vilkas osanotto piti häntä alinomaisen
+innostuksen tilassa. Uudet juhlia ja huveja, näyttämöesityksiä tai
+muita hauskutuksia koskevat suunnitelmat löysivät hänestä auliin
+kannattajan ja menestyivät hänen avustaessaan erinomaisen hyvin.
+
+Me olimme silloin liian nuoret ottaaksemme mitenkään osaa kaikkiin
+noihin askarruksiin, mutta niiden aiheuttamat hilpeyden ja elämän
+aallot ulottuivat meidän uteliaisuutemme uksille saakka. Muistan vielä,
+kuinka vanhimman veljeni kirjoittaman pilan esitystä harjoitettiin
+serkkuni suuressa seurusteluhuoneessa. Parvekkeen kaidepuun vieressä
+seisten me kuulimme avoimesta ikkunasta helakkaa naurua, johon
+sekaantuivat leikillisen laulun sävelet, ja silloin tällöin näimme
+vilahdukselta Akshai Mazumdarin merkillisiä irvistyksiä. Emme saaneet
+kunnolla selkoa, mistä laulussa oli kysymys, mutta toivoimme asian
+meille myöhemmin selviävän.
+
+Muistuu mieleeni, kuinka saavutin serkkuni Gunendran erikoisen
+arvonannon erään vähäpätöisen seikan nojalla. Minä en ollut saanut
+koulussa milloinkaan palkintoa muusta kuin hyvästä käytöksestä. Satja
+oli joukossamme se, joka oppi helpoimmin opittavansa. Hän suoritti
+kerran hyvin jonkin tutkinnon ja sai palkinnon. Kun olimme ehtineet
+kotiin, minä hyppäsin vaunuista ilmoittaakseni suuren uutisen
+puutarhassa olevalle serkulleni. "Satja on saanut palkinnon!" huusin
+minä riemuiten, juosten hänen luoksensa. Hän veti minut hymyillen
+lähemmäksi. "Entä sinä, etkö sinä ole saanut palkintoa?" kysyi hän.
+"En", vastasin minä, "en minä, mutta Satja". Satjan menestykseen
+kohdistuva vilpitön iloni näytti erikoisesti liikuttavan serkkuani. Hän
+kääntyi ystäviensä puoleen ja kiitti sellaista luonteenpiirrettä.
+Muistan hyvin, kuinka ymmälle jouduin, sillä en ollut milloinkaan nähnyt
+tunnettani siinä valossa. Tuo palkinto, jonka sain siitä, etten ollut
+saanut palkintoa, ei vaikuttanut minuun hyvin. Ei haittaa, jos lapsille
+annetaan lahjoja, mutta lahjojen ei pitäisi olla palkintoja. Ei ole
+terveellistä, että pienokaiset tulevat liian itsetietoisiksi.
+
+Päivällisen jälkeen serkkuni Gunendra tavallisesti lähti
+toimistohuoneisiin siihen osaan taloa, missä me asustimme. Vanhempien
+veljieni toimisto oli eräänlainen klubihuone, missä liikeasioiden
+suorittamista höystettiin runsaalla naurulla ja keskustelulla. Serkkuni
+paneutui pitkälleen sohvaan, ja minä käytin hyväkseni tilaisuutta
+hiipien hänen luoksensa.
+
+Hän kertoili minulle useimmiten tarinoita Intian historiasta. Muistan
+vielä, millaisin hämmästyksen tuntein kuuntelin kertomusta siitä,
+kuinka Clive, pystytettyään brittiläisen vallan Intiaan, palasi kotiin
+ja leikkasi poikki oman kurkkunsa. Historian kulku joutui uuteen
+vaiheeseen, ja sillävälin tapahtui traagillinen ratkaisu ihmissydämen
+salatuissa syvyyksissä. Kuinka voi sellainen kamala sisäinen häviö
+liittyä niin loistavaan ulkonaiseen voittoon? Tuo kysymys rasitti kovin
+mieltäni koko päivän. Toisinaan minä vihjaillen ilmoitin serkulleni
+Gunendralle, että taskussani oli jotakin. Hänen vähänkin rohkaistessaan
+sukelsi sieltä uskaliaasti esiin käsikirjoitus. Minun tarvinnee tuskin
+sanoa, ettei serkkuni ollut ankara arvostelija; hänen ilmaisemiansa
+mielipiteitä olisi tosiaankin voinut mainiosti käytellä reklaaminansa.
+Kun lapsellisuuteni jossakin runossa ilmeni liian tungettelevana, hän
+ei kumminkaan voinut pidättää sydämellistä nauruansa.
+
+Eräänä päivänä minä esitin runoelmaani "Intia-Emo", ja kun erään säkeen
+päässä ainoa mieleeni johtuva loppusointu oli "kiesit", niin minun
+täytyi se hyväksyä, vaikka ei ollutkaan jälkeäkään sellaisesta tiestä,
+jota pitkin moiset ajoneuvot olisivat voineet vieriä -- loppusointu oli
+välttämätön, ja kaikkien järjen epäilysten täytyi vaieta. Se naurun
+myrsky, jolla serkkuni Gunendra kiesejäni tervehti, puhalsi ne menemään
+samaa olematonta tietä, jota olivat tulleetkin, ja sittemmin niistä ei
+ole kukaan mitään kuullut.
+
+Vanhin veljeni kirjoitti siihen aikaan pääteostansa, jonka nimi oli
+_Unimatka_. Tavallisesti hän suoritti työtänsä etelänpuolisella
+parvekkeella istuen, matala kirjoitusteline edessään. Serkku Gunendra
+oli joka aamu siellä hänen luonansa vähän aikaa. Hänen rajaton
+nauttimiskykynsä auttoi leppoisten kevättuulosten tavoin runon
+versomista. Vanhin veljeni vuoroin kirjoitti, vuoroin luki
+kirjoittamaansa, ja hänen omien päähänpistojensa aiheuttama meluisa
+hilpeys sai koko parvekkeen vavahtelemaan. Veljeni kirjoitti paljoa
+enemmän kuin lopulta otti valmiiseen teokseensa; niin hedelmällinen oli
+hänen runollinen mielikuvituksensa. Samoinkuin mangonkukkien runsaus
+kevätaikana peittää mangolehtojen varjoisen maaperän heleään mattoonsa,
+samoin oli hänen _Unimatkansa_ hylättyjä lehtiä sinne tänne
+siroteltuina kaikkialla talossa. Jos joku olisi ne kerännyt, niin ne
+muodostaisivat nyt kukkavihkon bengalilaisen kirjallisuutemme
+kaunisteeksi.
+
+Ovilla salaa kuunnellen ja nurkissa kurkistellen me yleensä saimme
+riittävän osamme sellaisesta runon juhlasta; niin runsas se oli ja niin
+paljon siitä liikeni vieraille. Vanhimman veljeni luova kyky oli
+silloin kukkeimmillaan, ja hänen kynästänsä virtasi runon vuo -- aalto
+aaltoa ajaen, sointuja ja lausumia -- joka riemukkain voittolauluin
+täytti uomansa ja tulvi yli sen äyräiden. Ymmärsimmekö me oikein
+_Unimatkan_? Mutta tarvitsiko meidän se ehdottomasti ymmärtää
+voidaksemme siitä nauttia? Me kenties emme saavuttaneet valtameren
+rikkaita syvyyksiä -- ja mitäpä olisimmekaan silloin niistä hyötyneet?
+-- mutta me hekumoimme lanta-aaltojen riemussa, ja kuinka hilpeänä
+virtailikaan veri suonissamme, kun ne peittivät meitä pärskeellänsä!
+
+Mitä enemmän minä ajattelen noita aikoja, sitä selvemmin havaitsen,
+ettei meillä enää ole sitä, mitä mainitaan _madzhlin_[18] nimellä.
+Poikaiällämme me näimme viimeiset säteet siitä häipyvästä
+sydämellisestä seurallisuudesta, joka oli varsin luonteenomainen
+edelliselle miespolvelle. Naapuruustunteet olivat silloin niin
+voimakkaat, että sellainen seurustelu oli nimenomainen välttämättömyys,
+ja kaikki ne, jotka voivat sen miellyttävyyttä osaltansa lisätä, olivat
+erittäin haluttuja. Nykyjään ihmiset käyvät toisiansa tervehtimässä
+liikeasioissa tai yhteiskunnallista velvollisuuttansa täyttäen, mutta
+_madzhli_ ei enää kerää heitä yhteen. Heillä ei ole aikaa, ja heidän
+suhteensa eivät ole enää niin sydämelliset! Millainen hyörinä siihen
+aikaan talossamme vallitsikaan, kuinka hilpeänä kaikui keskustelun
+sorina, ja kuinka helisikään nauru parvekkeillamme! Esivanhempiemme
+kyky kerätä ympärillensä parvi ihmisiä ja pitää yllä vilkasta ja
+huvittavaa keskustelua on hävinnyt. Ihmisiä tulee ja menee yhä
+vieläkin, mutta samat parvekkeet ja huoneet näyttävät nyt autioilta ja
+ilottomilta.
+
+Noina aikoina oli kaikki, huonekaluista juhlapitoihin asti, tarkoitettu
+monien nautittavaksi, joten suurimmassakaan upeudessa ja loistossa ei
+ollut minkäänlaista kopeuden sävyä. Loistokkuus on siitä lähtien
+melkoisesti lisääntynyt, mutta se on käynyt samalla kalseaksi, siitä on
+kadonnut taito saada ylhäinen ja samoin alhainen tuntemaan olevansa
+kuin kotona. Puutteellisesti, köyhästi vaatetetut eivät saa enää niitä
+käytellä lupaa kysymättä, pelkkien hymyilevien kasvojensa oikeudella.
+Niillä, joiden rakennus- ja huoneensisustustapaa me nyt yritämme
+jäljitellä, on oma seurallisuuden laatunsa avaran vieraanvaraisuuden
+merkeissä. Onnettomuutenamme on, että olemme menettäneet mitä olemme
+omistaneet emmekä kykene rakentamaan seuraelämäämme uudestaan,
+eurooppalaisen mallin mukaiseksi, joten kotoinen elämämme on muuttunut
+ilottomaksi. Me kokoonnumme vieläkin liike-elämän ja politiikan asioita
+pohtimaan, mutta emme milloinkaan enää nauttiaksemme vain toistemme
+kohtaamisesta. Pelkkä lähimmäisenrakkaus ei enää yllytä meitä keräämään
+ihmisiä toistensa seuraan. Minä en voi kuvitella mitään rumempaa kuin
+tämä seurallinen itaruus, ja kun nyt muistelen niitä, joiden heleä
+nauru, suoraan sydämestä pulputen, useasti kevensi meidän arkisen
+elämämme kuormaa, niin he ilmenevät minulle jostakin toisesta
+maailmasta tulleina vieraina.
+
+
+
+
+19
+
+KIRJALLISIA KUMPPANEITA
+
+
+Minä sain poikaiälläni ystävän, jonka suoma apu oli verrattoman arvokas
+kirjalliselle kehitykselleni. Akshai Tshaudhuri oli neljännen veljeni
+koulukumppani. Hän oli hankkinut itselleen englantilaisen
+kirjallisuuden maisterin arvon ja oli yhtä suuri asiansa rakastaja kuin
+tuntijakin. Mutta toisaalta hän oli yhtä mieltynyt vanhaan
+bengalilaiseen kirjallisuuteemme, nimenomaisesti myöskin
+Vaishnava-runoilijoihin. Hän tunsi satoja nimettömien tekijöiden
+sepittämiä bengalilaisia lauluja ja niitä hän tapasi ylen mielellänsä
+esittää -- kimein äänin, välittämättä sävelmästä tai rytmistä enempää
+kuin kuulijainsa ilmeisestä tyytymättömyydestäkään. Mikään ulkoinen tai
+sisäinen mahti ei myöskään voinut estää hänen nokkelia sormiansa
+rummuttamasta lähimmän pöydän tai kirjan kantta kuulijoiden
+mielenkiinnon vilkastuttamiseksi.
+
+Hänkin kuului niihin henkilöihin, jotka kykenevät erinomaisesti
+kaikesta nauttimaan. Hän oli yhtä taipuvainen keksimään jonkin asian
+pienimpiäkin hyviä puolia kuin ylenmäärin niitä ylistämään. Hänellä oli
+erinomainen kyky kädenkäänteessä sommitella runoja ja lauluja, jotka
+eivät olleet suinkaan arvottomia, mutta joista hän itse ei ollenkaan
+ylpeillyt. Hän ei välittänyt vähääkään niistä lukemattomista
+paperiliuskoista, joihin oli tuotteitansa raapustellut. Jos hänen
+kykynsä olivat runsaat, niin hän itse puolestaan suhtautui niihin mitä
+suurimmalla välinpitämättömyydellä.
+
+Eräs hänen pitempi runoelmansa saavutti _Bangadarsanissa_.
+ilmestyessään suurta suosiota, ja minä olen kuullut hänen laulujansa
+laulavan monen, joka ei ole hänestä itsestään mitään tietänyt.
+
+Luontoperäinen kirjallisuuden rakkaus on paljoa harvinaisempi kuin
+oppineisuus, ja Akshai Babun intomielinen kiintymys se herätti
+minussakin kirjallisuuden harrastusta. Hän oli yhtä vapaamielinen
+ystävänä kuin kirjallisena arvostelijanakin. Vieraitten seurassa hän
+oli kuin kala kuivalla maalla, mutta ystävien piirissä eivät haitanneet
+ollenkaan iän enempää kuin viisaudenkaan eroavaisuudet. Meidän poikien
+keralla hän oli itsekin poika. Kun hän myöhään iltasella oli lähtemässä
+pois vanhempien veljieni _madzhli_-seurasta, niin minä tartuin usein
+hänen hihaansa ja hinasin hänet kouluhuoneeseemme. Siellä hän,
+koulupöydällämme istuen, paneutui yhä yhtä hilpeänä meidän pienen
+seuramme elähdyttäväksi keskukseksi. Monta kertaa kuulin hänen
+sellaisessa tilaisuudessa pitävän innostunutta esitelmää jostakin
+englantilaisesta runoelmasta; toisinaan houkuttelin hänet
+keskustelemaan jonkin teoksen erikoisista eduista, jotakin
+kriitillisesti seulomaan tai kerallani kiivaasti kiistelemään,
+toisinaan taas luin hänelle omia tuotteitani saaden palkakseni
+säästelemätöntä ylistystä.
+
+Neljäs veljeni Dzhjotirindra oli kirjallisen ja persoonallisen
+kehitykseni parhaita edistäjiä. Hän oli itse intomielinen ihminen ja
+halusi herättää toisissa samaa mieltä. Hän ei sallinut milloinkaan
+ikäeromme estää minua vapaasti ilmaisemasta ajatuksiani ja tunteitani
+hänen seurassaan. Hänen suomaansa suurta vapauden lahjaa ei kukaan muu
+olisi rohjennut minulle tarjota; monet moittivatkin häntä siitä syystä.
+Hänen kumppanuutensa teki minulle mahdolliseksi karistaa pois
+arkatunteisuuteni. Se oli varhaisen lapsuuteni ankaran painostuksen
+jälkeen minulle yhtä välttämätöntä kuin kesän paahtamalle maankamaralle
+monsuunituulien tuoma siunaus.
+
+Elleivät kahleeni olisi siten katkenneet, minä kenties olisin
+rampautunut koko elämäni ajaksi. Vallanpitäjät eivät milloinkaan väsy
+käyttelemästä vapauden mahdollista väärinkäyttöä aiheena vapauden
+epäämiseen, mutta varmaa on, ettei vapaus ansaitse nimeänsä, ellei
+sellaista mahdollisuutta ole olemassa. Ainoa keino oppia käyttelemään
+jotakin välinettä oikein on se, että aluksi käyttelee sitä väärin.
+Itsestäni minä joka tapauksessa voin varmasti väittää, että se vähäinen
+onnettomuus, mikä vapaudestani on johtunut, on aina lopulta itsestänsä
+korjautunut. Minä en ole milloinkaan kyennyt omaksumaan mitään
+sellaista, mitä on yritetty minulle tyrkyttää tarttumalla korviini --
+ruumiillisesti tai henkisesti. Pelkkä tuska oli tuloksenani, ellei
+minun sallittu menetellä niinkuin itse tahdoin.
+
+Veljeni Dzhjotirindra salli minun esteettömästi etsiä oikean tien omaan
+itseeni, ja vasta sitten voi luontoni varustautua tuottamaan --
+okaitansa kenties, mutta myöskin kukkiansa. Omat kokemukseni ovat
+johtaneet minut pelkäämään vähemmän pahaa itseänsä kuin väkivaltaisia,
+hyväätarkoittavia yrityksiä. Rankaisevaa poliisivaltaa, valtiollista
+samoinkuin yhteiskunnallistakin, minä terveesti kammoksun. Niistä
+aiheutuva orjuus on pahin syöpä ihmiskunnan ruumiissa.
+
+Eräinä aikoma veljeni tapasi istua päiväkaudet pianonsa ääressä
+syventyneenä uusien sävelmien luomiseen. Niitä kumpusi runsain määrin
+hänen karkeloivien sormiensa tiestä. Me, Akshai Babu ja minä, istuimme
+hänen vieressään yrittäen keksiä sanoja hahmoutuviin sävelmiin
+voidaksemme ne paremmin säilyttää muistissamme.[19] Niin minä suoritin
+oppiaikani sävellyskoulussa.
+
+Meidän poikaiällämme viljeltiin perheemme keskuudessa musiikkia varsin
+uutterasti. Siitä oli minulle se etu, että voin ponnistelematta
+kyllästää sillä koko olemukseni. Mutta samalla siitä oli se haitta,
+etten saavuttanut teknillistä varmuutta, joka on ainoastaan
+asteittaisen oppimisen avulla hankittavissa. Niinpä en olekaan musiikin
+alalla saavuttanut varsinaista kelpoisuutta.
+
+Himalajalta palattuani minä sain yhä suurempaa vapautta. Palvelijain
+käskyvalta loppui pian kerrassaan; minä keksin monta juonta päästäkseni
+vapautumaan koulukahleistanikin, ja kotiopettajillenikaan minä en
+jättänyt liian suurta määräämisoikeutta. Gjan Babu, joka oli kerallani
+lukenut _Sodanjumalan syntymän_ ja pari muuta kirjaa jokseenkin
+pintapuoliseen tapaan, erosi toimestansa antautuakseen lainopilliselle
+uralle. Hänen seuraajaksensa tuli Bradzha Babu. Ensimmäisenä päivänä
+hän käski minua kääntämään _Wakefieldin maalaispappia_. Minä en pitänyt
+kirjaa huonona, mutta kun opettajani siitä rohkaistuneena alkoi
+laajemmin järjestellä opintojeni tehokasta edistämistä, niin minä en
+enää ollutkaan mukaan otettavissa.
+
+Kuten jo aikaisemmin mainitsin, luopuivat vanhemmat veljeni kaikista
+minuun kohdistuvista toiveista. Minä tunsin itseni niin ollen vapaaksi
+ja voin antautua mielin määrin täyttämään kirjoitusvihkoani. Se, mitä
+siihen raapustin, ei suinkaan kohonnut odotuksia korkeammalle. Mieleni
+oli kuin kuumia höyryjä täynnä, ja höyryn täyttämät kuplat
+kiiriskelivät joutilaan mielikuvituksen pyörteen vaiheilla
+tarkoituksettomina, vailla päämäärää. Minkäänlaista hahmoutumista ei
+tapahtunut, ei syntynyt muuta kuin levotonta liikettä, kuplain
+kumpuilemista ja takaisin vaahdoksi raukeamista. Se vähäinen sisällys,
+mikä sepitelmistäni oli löydettävissä, ei ollut omaa tuotettani, vaan
+toisilta runoilijoilta lainattua. Omaani oli vain rauhattomuus, mieleni
+kiehuva jännitys. Kun syntyy liikettä, ennenkuin voimat ovat ehtineet
+tasapainoon, niin tuloksena voi olla ainoastaan sokea sekamelska.
+
+Kälyni[20] harrasti lämpimästi kirjallisuutta. Hän ei lukenut vain
+aikaansa kuluttaakseen; ne bengalinkieliset kirjat, joita hän luki,
+täyttivät kerrassaan hänen mielensä. Minä olin hänen kumppaninsa
+kirjallisuuden maille tehdyillä retkillä. Hän oli _Unimatkan_ hartain
+ihailija. Samoin minäkin, sitä enemmän, kun olin kasvanut samassa
+ilmakehässä, jossa teos oli luotu, ja runoelman kauneudet olivat
+kutoutuneet sydämeni kaikkiin säikeisiin. Se oli onneksi minun
+runollisen jäljittelykykyni rajojen ulkopuolella, joten ei johtunut
+milloinkaan mieleeni yrittää luoda jotakin samanlaista.
+
+_Unimatkaa_ sopii verrata suurenmoiseen palatsiin, jossa on
+lukemattomia saleja, kammioita, käytäviä, kulmauksia ja komeroita
+täynnä ihmeen taiteellisesti ja taitavasti suoritettuja veistokuvia ja
+maalauksia, ja sen ympäristössä puutarhoja lehtimajoineen ja
+suihkulähteineen ja varjoisine paikkoineen. Se ei ainoastaan hämmästytä
+runollisten ajatustensa ja kuviensa runsaudella; sen kielen ja
+ilmaisutavan rikkaus on yhtä ihmeteltävä. Ei ole mikään vähäinen asia
+sellainen luova voima, joka kykenee tuottamaan niin suurenmoisen ja
+yksityiskohtiansa myöten täydellisen rakennelman, ja tämän oivaltaminen
+lienee ollut syynä siihen, etten minä milloinkaan johtunut ajattelemaan
+sen jäljittelemistä.
+
+Tähän aikaan ilmestyivät Viharilal Tshakravartin laulut "Sarada
+Mangal"-nimisenä sarjana _Arja Darsanissa_. Kälyäni nuo suloiset
+laulelmat kovin viehättivät. Useimmat niistä hän osasi ulkoa. Hän
+kutsui runoilijan usein luoksemme ja oli omin käsin kirjaillut häntä
+varten istuintyynyn. Niin sain minäkin tilaisuutta häneen tutustua ja
+päästä hänen ystäväksensä. Hän mieltyi kovin minuun, ja minä aloin pian
+käydä hänen luonansa kaikkina päivän hetkinä, aamulla, keskipäivän
+aikaan ja illalla. Hän oli kuin itse hyvyys, ja mielikuvituksen
+valokehä tapasi ympäröidä häntä runollisen astraaliruumiin tavoin, joka
+näytti hänen oikealta kuvaltansa. Hän oli aina täynnä aito taiteellista
+iloa, ja joka kerta, kun kävin hänen luonansa, minäkin hengittelin sitä
+osaltani. Usein minä tapasin hänet pienessä huoneessaan kolmannessa
+kerroksessa, missä hän makasi viileällä sementtipermannolla keskipäivän
+helteessä kirjoittaen runojansa. Vaikka olinkin nuori poikanen, hän
+tervehti minua aina niin vilpittömän ystävällisesti, etten milloinkaan
+tuntenut vähintäkään arkuutta hänen seurassaan. Sitten hän luki minulle
+runojansa tai lauloi laulujansa, kerrassaan innostukseensa uppoutuneena
+ja koko ympäristönsä unhottaen. Hänen äänensä tosin ei ollut
+erikoisessa määrin lauluvoimainen, mutta hän ei ollut aivan
+epämusikaalinenkaan, joten voi saada hyvän käsityksen hänen
+tarkoittamastansa sävelmästä.[21] Kun hän suljetuin silmin koroitti
+sointuisan. syvän äänensä, niin sen ilmeikkyys korvasi kaikki, mitä
+suorituksista muuten puuttui. Mielessäni kaikuu vieläkin eräitä lauluja
+sellaisina kuin hän ne minulle lauloi. Toisinaan minä sävelsin hänen
+runojansa ja lauloin niitä hänelle.
+
+Hän oli Valmikin ja Kalidasan suuri ihailija. Muistan vielä, kuinka hän
+kerran, kaikuvin äänin lausuiltuansa Kalidasan Himalaja-kuvausta,
+virkkoi: "Pitkien a-äänteiden toistuminen ei tässä ole mikään sattuma.
+Runoilija toistelee tahallaan tätä äännettä _Devatatmasta
+Nagadhiradzhaan_ saakka, siten paremmin kuvatakseen Himalajan valtavaa
+suuruutta."
+
+Siihen aikaan oli kunnianhimoni korkeimpana toivelmana, että minusta
+tulisi Vihari Babun kaltainen runoniekka. Olisinpa kenties rohjennut
+uskoa niinkin, että osasin jo kirjoittaa hänen tavallansa, ellei
+kälyni, hänen harras ihailijansa, olisi minua siitä estänyt. Hän
+muistutti mieleeni erästä sanskritinkielistä sananlaskua, jonka mukaan
+runoilijamaineen arvoton tavoittelija joutuu häpeään. Hän varmaankin
+tiesi, että jos turhamaisuuteni kerran pääsisi valtaan, sitä olisi
+vaikea jälkeenpäin saattaa suitsitetuksi. Niinpä eivät runolliset
+kykyni eivätkä laulunlahjanikaan helposti saaneet häneltä kiitosta.
+Sensijaan hän koki käyttää hyväkseen jokaista tarjoutuvaa tilaisuutta
+ylistääkseen jonkun toisen laulua minun kustannuksellani, joten minä
+vähitellen tulin varmasti vakuutetuksi siitä, ettei ääneni ollut
+suurenkaan arvoinen. Runovoimaani koskevat epäilykset alkoivat
+niinikään minua ahdistella; mutta koska se oli ainoa toiminnankenttä,
+missä minulla oli jonkinlaisia mahdollisuuksia saada itsekunnioitustani
+säilymään, en voinut antaa toisen henkilön arvostelun kerrassaan
+riistää kaikkia toiveitani; olipa viettini sitäpaitsi niin voimallinen,
+että oli kerrassaan mahdotonta ehkäistä runollista uhkarohkeuttani.
+
+
+
+
+20
+
+JULKAISUJA
+
+
+Kirjallinen toimintani oli toistaiseksi rajoittunut kotoiseen
+olopiiriin. Sitten perustettiin kuukauslehti _Gjanankur_ (Versova
+tieto), joka nimellensä uskollisena otti alkiorunoilijan
+avustajaksensa. Se alkoi erotuksetta julkaista kaikkia runollisia
+havittelujani, ja vielä tänäkin päivänä elää sydämeni sopukassa pelko,
+että kun kerran koittaa minulle tuomion päivä, niin joku kiihkomielinen
+kirjallinen poliisimies toimittaa etsinnän unhottuneen kirjallisuuden
+sisimmässä zenanassa, hienotunteisuuden vaatimuksista vähääkään
+välittämättä, ja tuo nuo tuotteeni yleisön armottomien katseiden eteen.
+
+Ensimmäinen suorasanainen teokseni ilmestyi sekin _Gjanankurin_
+lehdillä. Se oli kriitillinen kirjoitelma, ja sillä oli tavallansa oma
+historiansa.
+
+Oli ilmestynyt runokokoelma nimeltä _Bhubanmohini Pratibha_.[22] Akshai
+Babu _Sadharanissa_ ja Bhudeb Babu aikakauslehdessä _Education Gazette_
+olivat tervehtineet uutta runoilijatarta ylenpalttisin kiitoksin. Eräs
+minua vanhempi ystäväni, jonka ystävyyteen tulin niinä aikoina, kävi
+luonani ja näytti minulle kirjeitä, jotka oli hänelle lähettänyt
+nimimerkki _Bhubanmohini_. Hän oli eräs niistä, jotka olivat kerrassaan
+kirjan lumoissa, ja hänellä oli tapana usein lähettää tekijättärelle
+kirjoja ja vaatekappaleita kunnioituksensa ilmaukseksi.[23]
+
+Eräistä runoista puuttui siinä määrin pidättyväisyyttä sekä ajatukseen
+että ilmaukseen nähden, että minusta tuntui sietämättömältä ajatella
+niitä naisen sepittämiksi. Minulle näytetyt kirjeet tekivät vieläkin
+mahdottomammaksi uskoa kirjoittajaa naiseksi. Epäilykseni eivät
+kumminkaan järkyttäneet ystäväni harrasta uskoa; hän palvoi
+epäjumalaansa kuten ennenkin.
+
+Sitten minä ryhdyin teosta arvostelemaan. Minä lähdin matkaan täysin
+purjein ja selittelin oppineeseen tapaan lyyrillisten ja muiden
+lyhykäisten runojen luonteenomaisia piirteitä saaden suurta etua siitä,
+että painettu sana on ylen julkea eikä suinkaan huoli ilmaista
+kirjoittajan todellisia tietoja. Ystäväni saapui ankaran vihan vallassa
+ja sinkosi minulle uhkauksen, että eräs _baccalaureus_ tulisi
+kirjoittamaan vastineen. Eräs _baccalaureus_! Minä menin ihan
+sanattomaksi. Tuntoni oli aivan sama kuin nuoremmalla iälläni, kun
+sukulaiseni Satja ilmoitti minulle poliisimiehen saapuneen. Minä näin
+jo hengessäni, kuinka todistelujen triumfipylväät kohosivat siihen,
+missä minun hienot havaintoni murskautuivat omien silmieni eteen
+arvovaltaisten lainalauselmien hyökätessä armottomasti niiden kimppuun,
+ja näin, kuinka lukevan yleisön luo johtava ovi minulta kerrassaan
+sulkeutui. Voi sinua, arvosteluni, minkä onnettoman tähden alla
+olitkaan syntynyt! Minä vietin päivän toisensa jälkeen mitä kamalimman
+jännityksen vallassa. Mutta baccalaureus jäi tulematta aivan samoin
+kuin Satjan poliisimies.
+
+
+
+
+21
+
+BHANU SINGHA
+
+
+Kuten jo mainitsin, olin uutterasti tutkinut niitä Vaishnava-runoelmia,
+jotka Akshai Sarkar ja Sarada Mitter olivat koonneet ja julkaisseet.
+Niiden kieli, johon sekaantui runsaasti maithili-murteen aineksia,
+tuntui minusta vaikeasti tajuttavalta, mutta se yllytti minua sitäkin
+enemmän, ja minä pyrin kaikin tavoin saamaan selkoa niiden
+merkityksestä. Minä tunsin niitä kohtaan samaa kiihkeätä uteliaisuutta
+kuin aikaisemmin silmäillessäni siemenen näkymätöntä itua tai
+tuijotellessani maan pölyisen kuoren peittämiin salaperäisiin
+syvyyksiin. Intoani piti eleillä se toivo, että yhä syvemmälle tuon
+aarrekammion tutkimattomaan pimeään tunkeutuessani toisin päivänvaloon
+vielä löytämättömiä runollisia jalokiviä.
+
+Niissä askareissa ollen johtui mieleeni kietoa omat teokseni
+samanlaiseen salaperäisyyden huntuun. Akshai Tshaudhurilta olin kuullut
+kertomuksen nuoresta englantilaisesta runoilijasta Chattertonista.
+Hänen runoistansa minulla ei ollut aavistustakaan, ja samoin lienee
+ollut Akshai Babunkin laita. Jos olisimme ne tunteneet, niin koko juttu
+olisi voinut menettää mehunsa. Mutta näin ollen asian romanttinen aines
+sai mielikuvitukseni syttymään tuleen; olihan hän näet pettänyt
+lukemattomia onnistuneilla klassikkojen jäljitelmillä. Ja vihdoin tuo
+onneton nuorukainen oli surmannut itsensä. Jättäen itsemurhan pois
+ohjelmasta minä vyötin kupeeni käydäkseni kilpasille nuoren
+Chattertonin keralla.
+
+Eräänä päivänä puolipäivän tienoissa oli taivaalle kerääntynyt
+pilviverho. Minä nautin päivällislevon varjoisasta rauhasta maaten
+vuoteessani ja kirjoitin kivitaululleni maithili-runon mukaelmaa
+_Gahana kusuma kuñdzha madzhe_. Minä olin siihen hyvin tyytyväinen ja
+luin sen ensimäiselle tapaamalleni henkilölle. Ei ollut pienintäkään
+vaaraa, että hän olisi siitä mitään ymmärtänyt, joten hänellä ei ollut
+muuta neuvoa kuin nyökätä vakavasti ja virkkaa: "Hyvä, tosiaankin
+oikein hyvä!"
+
+Edellämainitulle ystävälleni minä sanoin eräänä päivänä: "Satuin tässä
+kaivelemaan _Adi Brahma Samadzhin_ kirjastoa ja löysin sieltä vanhan
+repaleisen käsikirjoituksen, josta olen tähän jäljentänyt pari vanhan
+Bhanu Singha-nimisen[24] Vaishnava-runoilijan runoa". Sitten luin
+hänelle pari omaa mukaelmaani. Hän ihastui ikihyväksi. "Tuota ei olisi
+kyennyt kirjoittamaan _Vidjapati_ tai Tshandidaskaan", huudahti hän
+innoissaan. "Minun täytyy saada käsikirjoitus, jotta voin jättää sen
+Akshai Babulle julkaistavaksi."
+
+Sitten minä näytin hänelle käsikirjoitusvihkoni ja todistin
+ratkaisevasti, ettei runoelmia ollut voinut kirjoittaa _Vidjapati_
+enempää kuin _Tshandidaskaan_, koska minä itse satuin olemaan niiden
+tekijä. Ystäväni kasvot venähtivät, ja hän jupisi: "Niin, tuota, eivät
+ne ole hullumpia."
+
+Näiden Bhanu Singhan runojen ilmestyessä _Bharatissa_ tri Nishikanta
+Tshatterdzhi oli Saksassa. Hän kirjoitti maamme lyriikkaa käsittelevän
+tutkimuksen verraten sitä eurooppalaiseen. Bhanu Singha sai kaikkein
+vanhimpiin laulajoihin kuuluvana kunniasijan, jollaista yksikään
+nykyaikainen runoilija ei voi itselleen toivoa. Tämä oli se tutkimus,
+jonka nojalla Nishikanta Tshatterdzhi saavutti filosofiantohtorin
+arvon!
+
+Mutta olisipa Bhanu Singha ollut kuka tahansa, voin vannoa, että jos
+hänen teoksensa olisivat myöhempinä vuosinani joutuneet käsiini, minä
+en olisi antanut pettää itseäni. Kieliparsi olisi voinut käydä
+täydestä, sillä vanhat runoilijat eivät kirjoittaneet äidinkieltänsä,
+vaan keinotekoista taidekieltä, joka esiintyi eri runoilijain
+käyttelemänä erilaisena. Heidän tunteissaan sitävastoin ei ollut mitään
+teennäistä. Jos olisi huolinut vähänkin tutkia Bhanu Singhan runojen
+sointua, olisi kohta havainnut niiden epäaitouden. Niissä ei ollut
+vähimmässäkään määrässä vanhojen huilujemma viehättävää melodiaa, ne
+kilisivät vain kuin uudenaikaiset, vierasmaalaiset soittorasiat.
+
+
+
+
+22
+
+ISÄNMAALLISUUS
+
+
+Ulkoapäin katsoen voi näyttää siltä, että perheemme piiriin on
+pesiytynyt moni vieras tapa ja tottumus, mutta varmaa on, että sen
+sydämessä liekehtii kansallinen ylpeys, joka ei ole uhannut milloinkaan
+sammua. Se syvä kunnioitus, jota isäni tunsi maatansa kohtaan, ei
+milloinkaan horjunut hänen elämänsä monissa vaiheissa, ja siitä on
+hänen jälkeläisiinsä kehittynyt voimakas isänmaallinen tunne.
+Isänmaanrakkaus ei kumminkaan kuulunut luonteenomaisena piirteenä
+niihin aikoihin, joista tässä kerron. Sivistyneistömme karttoi
+tarkoin sekä omaa kieltänsä että isänmaallisuuttansa. Kaikesta
+huolimatta olivat vanhemmat veljeni aina harrastaneet bengalilaista
+kirjallisuutta. Kun eräs naimaliiton nojalla perheeseen liittynyt uusi
+sukulainen kerran kirjoitti isälleni englanninkielisen kirjeen, niin se
+palautettiin viipymättä lähettäjälle.
+
+_Hindu Melan_ nimellä mainittiin vuotuisia messuja, joiden
+järjestämistä meidänkin perheemme oli osaltansa edistänyt. Babu
+Nabagopal Mitter oli nimitetty niiden johtajaksi. Tämä lienee ollut
+ensimmäinen yritys suuren isänmaallisen juhlan toimeenpanemiseksi
+Intiassa. Velisarjamme toinen mies sepitti sitä tilaisuutta varten
+kansallislaulun "Bharater Dzhaja". Isänmaallisten laulujen laulaminen,
+isänmaanrakkautta uhkuvien runojen lausuminen, kotimaisten taide- ja
+käsityötuotteiden näytteilleasettaminen ja kyvyn ja taidokkuuden
+edistäminen olivat tämän _Melan_ luonteenomaisina piirteinä.
+
+Lordi Curzonin pitäessä hovia Delhissä minä kirjoitin suorasanaisen
+artikkelin ja myöhemmin, lordi Lyttonin siellä ollessa, runoelman.
+Silloinen brittiläinen hallitus tosin pelkäsi venäläisiä, mutta ei
+neljäntoista vuoden ikäisen runoilijan kynää. Vaikka runoelmastani ei
+puuttunutkaan niitä tulisia tunteita, jotka ovat sille ikäkaudelle
+soveliaat, ei esivallan koko piirissä -- sotavoimien ylipäälliköstä
+aina poliisiviranomaiseen saakka -- ilmennyt hämmästyksen-oirettakaan.
+Ei myöskään mikään _Times_ lehdessä julkaistu kyynelherkkä
+kirje ennustellut imperiumin nopeata, paikallisten valvojien
+välinpitämättömyydestä johtuvaa kukistumista. Minä esitin runoelmani
+_Hindu Melan_ aikana, puun juurella seisten, ja kuulijoitteni joukossa
+oli Nabin Sen, runoilija. Hän palautti myöhemmin, kun olin jo ehtinyt
+täysi-ikäiseksi, tämän asian mieleeni.
+
+Neljäs veljeni Dzhjotirindra oli vastuussa eräästä poliittisesta
+yhteenliittymästä, jonka puheenjohtajana oli vanha Radzhnarain Bose. Se
+piti kokouksiansa rappeutuneessa rakennuksessa erään syrjäisen kadun
+varrella Kalkuttassa. Keskustelut olivat salaperäisyyden verhoamat.
+Tämä salaperäisyys olikin asian ainoa pelkoa ja kunnioitusta aiheuttava
+puoli, sillä neuvotteluissamme enempää kuin toimissammekaan ei
+todellakaan ollut mitään sellaista, minkä olisi tarvinnut peloittaa
+hallitusta tai kansaa. Muilla perheemme jäsenillä ei ollut
+aavistustakaan siitä, missä me vietimme iltapäivämme. Talon ulko-ovi
+oli lukittu, kokoushuone oli pimeä, tunnussanana oli jokin pyhien
+kirjojen _mantra_, ja me keskustelimme kuiskaten. Tuo kaikki soi meille
+riittävät väristykset, ja muuta me emme kaivanneetkaan. Minäkin, pelkkä
+poikanen, olin seuran jäsenenä. Me ympäröimme itsemme sellaisella
+puhtaan mielettömyyden ilmakehällä, että näytti siltä, kuin olisimme
+alinomaa leijailleet innostuksemme siipien kantamina. Ujoutta, arkuutta
+tai pelkoa meissä ei ollut; tärkeimpänä tarkoituksenamme oli omassa
+innostuksessamme hekumoiminen. Urheudella lienee haittansakin, mutta se
+on epäilemättä aina herättänyt ihmisissä suurta kunnioitusta. Kaikkien
+maiden kirjallisuudessa tapaamme väsymätöntä pyrkimystä tuon
+kunnioituksen vireilläpitämiseksi. Milloin ja missä niinmuodoin
+erikoinen seura ihmisiä kokoontuneeksi, he välttämättä joutuvat
+noudattamaan tuota virikettä. Meidän täytyi tyytyä tyydyttämään
+virikkeitämme siten, että sallimme mielikuvituksemme vapaasti liidellä,
+kokoonnuimme, pidimme suurta suukopua ja lauloimme kumouksellisia
+lauluja.
+
+On aivan varmaa, että jos taipumukselta, joka on ylen syvästi juurtunut
+ihmisluontoon ja jota ihminen itse pitää suuressa arvossa, suljetaan
+kaikki purkautumistiet, siten luodaan luonnoton olotila, joka edistää
+toimitarmon rappeutumista. Ei riitä se, että pidetään avoinna tie
+johonkin hallintoelämän haaraan kuuluvaan virkaan -- jos kaikki rohkean
+uskaltamisen urat on suljettu, niin ihmissielu janoaa vapauttansa ja
+etsii salaista pakotietä, jonka taipaleet voivat olla hyvinkin
+monimutkaiset ja päämäärä mahdoton aavistaa. Olen varma siitä, että jos
+hallitus olisi noina aikoina, epäluuloisuuden ajamana, käynyt ankarasti
+meitä ahdistamaan, niin tuon seuran nuorten jäsenten esittämä komedia
+olisi voinut muuttua kamalaksi murhenäytelmäksi. Mutta nyt on leikki
+aikoja sitten loppunut, yksikään Fort Williamin tiili ei ole joutunut
+siitä kärsimään, ja me hymyilemme asiaa muistellessamme. Veljeni
+Dzhjotirindra alkoi suunnitella kansallispukua koko Intiaa varten ja
+esitti seuralle erinäisiä ehdotelmia. _Dhoti_ (lantioliina) oli
+epäkäytännöllisenä hylätty, housut olivat hänen mielestään liiaksi
+muukalaiset, ja niin ollen hän keksi eräänlaisen välitysmuodon, jossa
+_dhoti_ oli melkoisesti huonontunut housujen silti parantumatta.
+Housuihin näet oli liitettävä eteen ja taakse näennäinen
+_dhoti_-laskos. Ja sitä kauhistuttavaa esinettä, joka syntyi turbaanin
+ja hellekypärän toisiinsa yhdistämisestä, ei kaikkein intomielisinkään
+seuramme jäsen olisi uskaltanut nimittää koristeelliseksi. Kukaan
+tavallisella rohkeudella varustettu henkilö ei olisi rohjennut sitä
+tehdä, mutta veljeni puki täydet varusteet yllensä keskellä päivää ja
+astui eräänä ehtoopäivänä talon halki oven ulkopuolella odottaviin
+ajoneuvoihin välittämättä sukulaisten ja tuttavien, ovenvartijan ja
+ajomiehen sanattomasta ihmetyksestä. On epäilemättä olemassa paljonkin
+urheita intialaisia, jotka ovat valmiit kuolemaan isänmaansa puolesta,
+mutta olen varma siitä, ettei monikaan lähtisi kadulle yleisön
+katseltavaksi sellaisessa pan-intialaisessa puvussa, vaikka olisikin
+isänmaan menestys kysymyksessä.
+
+Veljeni järjesti joka sunnuntai metsästysretken. Useita niistä
+henkilöistä, jotka kutsumattomina vieraina ottivat retkiin osaa, me
+emme edes tunteneet. Mukana oli eräs puuseppä, samoin rautio ja monia
+muita, kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä. Verenvuodatus oli
+ainoa näistä metsästysretkistä puuttuva asia; en ainakaan minä voi
+muistaa sellaista sattuneen. Muut asiaankuuluvat varusteet olivat niin
+runsaat ja tyydyttävät, että kuollut tai haavoitettu riista ei ollut
+ollenkaan tarpeen. Kun lähdimme jo aamulla anivarhain, niin kälyni
+varusti mukaamme kelpo määrän _lutshi_-kakkuja ja muuta muonaa,
+ja koska varusteittemme runsaus ei millään tavoin riippunut
+metsästysonnestamme, ei meidän tarvinnut milloinkaan palata tyhjinä.
+
+Maniktolan lähistöllä on runsaasti huvilainpuutarhoja. Johonkin niistä
+me lopulta poikkesimme, ja jonkin lammen kylpytasanteella istuen kävi
+ylhäinen ja alhainen tuimasti _lutshien_ kimppuun, joista ei jäänyt
+jäljelle muuta kuin ne astiat, joissa niitä oli kuljetettu.
+
+Bradza Babu oli eräs näiden verettömien jahtiretkien innostuneimpia
+osanottajia. Hän oli Metropolitan Institutionin johtaja ja oli toiminut
+joitakin aikoja kotiopettajanamme. Kerran hän onnellista mielijohdetta
+noudattaen kysyi _malilta_ (puutarhurilta) siinä puutarhassa, johon
+olimme tunkeutuneet: "Hei, kuulehan, onko setä käynyt täällä
+hiljattain?" _Mali_ tervehti häntä heti kunnioittavasti ja vastasi:
+"Ei, herra ei ole käynyt täällä hiljattain." "Hyvä, niinpä voimme
+pudottaa puista muutamia kookospähkinöitä." Sillä kertaa saimme vielä
+hienot kulaukset kakkujemme lisäksi.
+
+Seurueeseemme kuului myöskin eräs pienen tilan omistaja. Hänellä
+oli huvila virran varrella. Eräänä päivänä meillä oli siellä
+ulkoilmakekkerit, kaikista kastisäännöistä huolimatta. Iltapuolella
+nousi hirmuinen myrsky. Me seisoimme virran rannalla, veteen johtavilla
+portailla, ja kajahduttelimme lauluja myrskyn säestettäviksi. En voi
+varmasti väittää, että ääniasteikon kaikki seitsemän ääntä olivat
+Radzhnarain Babun laulussa selvästi toisistansa erotettavissa, mutta
+siitä huolimatta hän antoi äänensä kaikua, ja samoinkuin vanhoissa
+sanskritinkielisissä teoksissa selitykset tukahduttavat tekstin, samoin
+Radzhnarain Babun musikaalisissa ponnistuksissa voitti heikomman
+ääniaineksen hänen eleittensä ja ilmeittensä tarmokas leikki; hänen
+päänsä häilyi puolelta toiselle, tahtia merkiten, myrskyn tuivertaessa
+hänen tuuheassa parrassaan. Oli jo myöhä yö, kun palasimme kotiin
+vuokravaunuissa. Sillävälin olivat myrskypilvet hajautuneet, ja tähdet
+tuikkivat. Oli tullut aivan pimeä, ei tuntunut tuulen henkäystäkään,
+kylänraitit olivat autiot, ja tiheikössä tien kummallakin puolella
+viettivät kiiltomadot äänetöntä juhlaansa.
+
+Seuramme eräänä tehtävänä oli edistää kotimaista tulitikkuteollisuutta
+ja pienteollisuutta yleensäkin. Siihen tarkoitukseen oli kunkin jäsenen
+lahjoitettava kymmenykset tuloistansa. Tulitikkuja piti valmistettaman,
+mutta siihen tarvittavaa puuta oli vaikea saada. Vaikka näet hyvin
+tiedämmekin, kuinka tulisia vaikutuksia tarmokkaan kouran pitelemä
+_khangras_-patukka[25] voi aikaansaada, on toisaalta selvää sekin,
+ettei sen sytyttävän vaikutuksen esineenä ole lampunsydän. Monien
+kokeilujen jälkeen meidän onnistui valmistaa laatikollinen tulitikkuja.
+Tuotteen ilmentämä kansallinen innostus ei ollut sen ainoa arvo, sillä
+valmistukseen kulutettu rahamäärä olisi riittänyt niihin menoihin,
+joita talon lieden sytyttäminen kokonaisen vuoden aikana vaatii.
+Toisena pienenä vikana oli se, etteivät nämä tulitikut ottaneet
+syttyäkseen, ellei ollut käsillä kynttilää, jonka avulla niitä yllytti.
+Jos niissä olisi ollut kipinäkin sitä isänmaallista tulta, joka oli ne
+synnyttänyt, niin ne olisivat varmaan vielä nytkin käypää tavaraa.
+
+Kuulimmepa sitten, että eräs ylioppilas askarteli mekaanisten
+kangaspuiden keksimishommissa. Me heti asiaa tutkimaan. Kukaan meistä
+ei kyennyt arvostelemaan teoksen käytännöllisyyttä, mutta uskomis- ja
+toivomiskykymme oli yhtä hyvä kuin kenen muun tahansa. Poika-parka oli
+jo joutunut koneensa aiheuttamien kustannusten vuoksi velkoihin, jotka
+me tietenkin suoritimme. Ja vihdoin eräänä kauniina päivänä ilmestyi
+luoksemme Bradzha Babu, pää kiedottuna jonkinlaiseen harvakuteiseen
+karkeaan pyyheliinaan. "Meidän kangaspuissamme kudottu!" huusi hän,
+heilutti riemastuneena käsiänsä ja suoritti jonkinlaisen sotatanssin.
+Tämä kaikki siitä huolimatta, että Bradzha Babun pään luonnollinen
+peite oli jo alkanut harmaantua.
+
+Vihdoin meidän seuraamme liittyi muutamia käytännöllisellä älyllä
+varustettuja henkilöitä, jotka sallivat meidän maistaa tiedonpuun
+hedelmää ja karkoittivat meidät paratiisistamme.
+
+Tullessani tuntemaan Radzhnarain Babun minä en vielä ollut riittävän
+iäkäs voidakseni antaa täyttä arvoa hänen monipuolisuudellensa. Hänessä
+viihtyivät vieretysten monet vastakohdat. Tukan ja parran huurteesta
+huolimatta hän oli yhtä nuori kuin nuorin meistä; hänen kunnianarvoinen
+ulkomuotonsa oli vain valkea viitta, jonka peitossa hänen nuoruutensa
+säilyi aina tuoreena. Hänen laaja oppineisuutensakaan ei ollut kyennyt
+häntä vahingoittamaan, sillä hän säilyi siitä huolimatta aivan
+koruttomana. Elämän loppuun asti virtasi hänen herttaisen naurunsa
+lakkaamaton vuo, vanhuuden vakavuuden, sairauden, kotoisten huolien,
+ajatuksen syvyyden tai tietojen moninaisuuden sitä ollenkaan estämättä,
+vaikka kaikista mainituista elämän lahjoista oli hänelle liiennyt
+runsaat annokset. Hän oli ollut Richardsonin rakkaimpia oppilaita ja
+oli kasvanut englantilaisen sivistyksen ilmakehässä, mutta siitä
+huolimatta hän luopui kaikista häiritsevistä aikaisemmista
+tottumuksistansa ja antautui hartaasti harrastamaan bengalilaisen
+kirjallisuuden kehitystä. Vaikka hän olikin mitä leppoisin mies, oli
+hän samalla täynnä tulta ja intoa, joka leimusi rajuimmin hänen
+isänmaallisuudessansa: tuntui siltä, kuin se olisi tahtonut polttaa
+poroksi kaikki hänen kotimaansa virheet ja puutokset. Tämän lempeästi
+hymyilevän, intoahehkuvan, iät kaiket nuorena säilyneen pyhimyksen
+muistoa maanmiestemme kannattaa hyvinkin pitää arvossa ja kunniassa.
+
+
+
+
+23
+
+"BHARATI"
+
+
+Se kausi, josta tässä kerron, oli minulle yleensä hurmioisen
+kiihtymyksen aikaa. Minä vietin usein unettomia öitä, en mistään
+erikoisesta syystä, vaan yksinomaan sen vuoksi, että tahdoin
+tehdä jotakin epätavallista. Minä jäin yksin lukemaan himmeään
+kouluhuoneeseen; etäisen kirkon kello ilmoitti lyönneillään jokaisen
+neljännestunnin, ikäänkuin kuluvat hetket olisivat huutokaupassa
+myytävinä, ja toisinaan kaikuivat ruumiinkantajien _haribol_-huudot
+heidän astellessaan Tshitpur-katua pitkin kohti Nimtollan
+polttopaikkaa. Eräinä kesän kuutamoöinä minä vaeltelin kuin rauhaton
+henki kattotasanteen kasvien ja kukkien, valojen ja varjojen keskellä.
+
+Olisi väärin tuomita tuo pelkäksi runolliseksi haaveiluksi. Melkoisesta
+iästänsä huolimatta hämmästyttää meitä toisinaan itse maakin
+poikkeamalla vakaasta säännönmukaisuudestansa; nuoruutensa päivinä,
+jolloin se ei vielä ollut niin kiinteä ja kuorekas, se usein purki
+itsestänsä tulta ja liekkejä ja teki montakin hurjaa temppua. Ihmisen
+laita on samoin varhaisen nuoruuden aikana. Ne ainekset, joista hänen
+elämänsä on määrä muodostua, eivät ole vielä ehtineet lopulliseen
+hahmoonsa ja kuohahtelevat usein hillittömästi.
+
+Näihin aikoihin veljeni Dzhjotirindra päätti perustaa _Bharati_-nimisen
+aikakauskirjan, jonka julkaisijana oli toimiva vanhin veljeni ja jota
+suunnitellessamme me saimme innostuksellemme uutta ravintoa. Minä
+olin silloin vasta kuusitoista täyttänyt, mutta minuakaan ei
+jätetty pois toimituskunnasta. Vähän aikaisemmin minä olin
+nuorekasta turhamaisuuttani ja julkeuttani osoittaen kirjoittanut
+_Meghanadavadhaa_ koskevan arvostelun. Samoinkuin happoisuus on
+kypsymättömän mangohedelmän tunnusmerkkinä, samoin osoittaa
+morkkaushalu arvostelun epäkypsyyttä. Muiden kykyjen puuttuessa
+pistelykyky näyttää olevan terävimmillään. Minä siis olin tavoitellut
+kuolemattomuutta jättämällä kynteni jäljet tuohon kuolemattomaan
+eepilliseen runoelmaan. Tämä hävytön kritiikki oli ensimmäinen
+_Bharatille_ jättämäni avustus.
+
+Ensimmäisessä vihkossa minä vielä julkaisin pitkän runoelman nimeltä
+_Kavikahini_ (Runoilijan tarina). Sen tuottajana oli ikäkausi, jonka
+aikana kirjoittaja tosiaankaan ei ollut nähnyt maailmasta mitään muuten
+kuin oman epämääräisen itsensä liioiteltuna kuvana. Niinpä tarinan
+sankari luonnollisesti oli runoilija, ei tekijä sinänsä, vaan
+sellaisena kuin hän halusi toisille ilmenevänsä. Olisi tuskin oikein
+sanoa, että hän halusi _olla_ sellainen kuin kuvailemansa henkilö;
+viimeksimainittu esitti pikemmin sitä, mitä hän otaksui itseltään
+toisten odottavan ja mikä saisi ihmiset ihaillen nyökkäämään ja
+myöntämään: "Epäilemättä, aito runoilija, ihan niinkuin pitääkin."
+Siinä puhuttiin koreasti ja laveasti kaikkikäsittävästä rakkaudesta,
+aloittelevan runoniekan mieliaiheesta, joka kuulostaa komealta ja on
+helppo muuttaa sanoiksi. Kun ihmisen oma henki ei ole vielä kokenut
+minkään totuuden sarastetta ja toisten sanat ovat hänen ainoana
+asevarastonansa, niin ilmaisu ei voi olla korutonta eikä pidättyvää. Ja
+kun hän vielä esittää suurennellen sellaista, mikä on sinänsäkin
+suurta, niin eriskummaisuuden ja naurettavuuden vaaraa on mahdoton
+välttää.
+
+Nyt, punastuen lukiessani noita poikaikäni vuodatuksia, minä joudun
+pelon valtaan ajatellessani, että pyrkimys vaikutuksen saavuttamiseen
+on voinut aiheuttaa myöhempiinkin teoksiini samaa virheellisyyttä,
+joskaan ei yhtä ilmeisessä muodossa. Äänekkyyteni epäilemättä saa usein
+kuulumattomaksi sen, mitä tahdon sanoa, ja aika on asian kerran
+paljastava.
+
+_Kavikahini_ oli ensimmäinen kirjana ilmestynyt teokseni. Kun olin
+toisen veljeni keralla lähtenyt Ahmedabadiin, niin eräs intomielinen
+ystäväni yllätti minut: painatti ja julkaisi sen ja lähetti minulle
+kappaleen. En voi sanoa hänen menetelleen oikein, mutta silloinen
+tunteeni ei ollut närkästyneen tuomitseva. Hän sai kuitenkin
+rangaistuksensa, tosin ei tekijältä, vaan yleisöltä, joka ei
+hellittänyt kukkaronnauhoja. Minä sain kuulla, että nidosten kuollut
+taakka lepäsi raskaana kirjakauppiaitten hyllyillä ja menestyksettömän
+kustantajan sydämellä.
+
+Se, mitä minun silloisella iälläni kirjoitetaan, ei missään tapauksessa
+kelpaa julkaistavaksi. Ei ole varmempaa keinoa taata itsellensä
+katumusta kypsää ikää varten kuin se, että alkaa liian aikaisin
+painattaa tuotteitansa. Asiassa on sentään eräs hyväkin puoli:
+vastustamaton halu nähdä teoksensa painettuna kuluttaa itsensä loppuun
+jo nuorella iällä. Keitä lukijat ovat, mitä he sanovat, mitä
+painovirheitä on jäänyt korjaamatta -- nuo ja muut surut koetaan kuin
+lastentaudit, joten myöhemmällä iällä on tilaisuutta suorittaa
+kirjallista työtänsä terveempien mielialojen vallitessa.
+
+Bengalilainen kirjallisuus ei vielä ole niin vanha, että se olisi
+kehitellyt niitä sisäisiä estoja, joiden tehtävänä on totuttaa sen
+harrastajia kohtuullisuuteen. Bengalilaisen kirjailijan tulee tottua
+itseänsä hillitsemään karttuvan kokemuksensa nojalla. Niin ollen ei ole
+vältettävissä, että hän verrattain pitkän ajan kuluessa sepittää koko
+joukon mitättömiä tuotteita. Kunnianhimo, joka yllyttää yrittämään
+luoda ihmeitä niiden vaatimattomien lahjojen nojalla, jotka ovat
+käytettävissä, on aluksi ylenmääräinen kiusaus, joten varhaisissa
+tuotteissa aina ilmenee taipumus astua omien luonnollisten kykyjen ja
+samalla totuuden ja kauneuden rajojen yli. Kestää kauan, ennenkuin
+henkilö löytää oman, todellisen minuutensa ja oppii kunnioittamaan
+kykyjänsä sellaisinaan.
+
+Olipa miten tahansa, minä olen tahrinut _Bharatin_ sivuja monella
+hävettävällä nuoruuden hullutuksella, ja minua ei suinkaan hävetä
+ainoastaan tuotteitteni kirjallinen puutteellisuus, vaan myöskin niiden
+inhoittava julkeus, suunnattomat liioittelut ja vaatelias teennäisyys.
+Samalla minun kuitenkin on tunnustaminen, että kaikissa tuon kauden
+tuotteissa hehkui innostus, jonka arvo ei voi olla vähäinen. Se oli
+aikaa, joka luonnostaan taipui erehtymään, mutta myös nuorekkaasti
+toivomaan, uskomaan ja iloitsemaan.
+
+Ja jos erehdyksen polttoaines oli välttämätön ruokkimaan innon liekkiä,
+niin liekki ei ole suotta suorittanut elämässäni hyvää työtänsä, vaikka
+se, minkä oli määrä palaa tuhkaksi, todellakin on tuhkaksi rauennut.
+
+
+
+
+24
+
+AHMEDABAD
+
+
+_Bharatin_ toisen vuosikerran alkaessa ilmestyä toinen veljeni ehdotti
+ottavansa minut mukaansa Englantiin, ja kun isäni suostui, niin tämä
+uusi sallimuksen osoittama suosio tuli minulle yllätyksenä.
+
+Aluksi minä lähdin veljeni mukana Ahmedabadiin, missä hän toimi
+tuomarina. Kälyni lapsinensa oli silloin Englannissa, joten talo oli
+tosiaankin tyhjä.
+
+Tuomarin taloa mainittiin _Shahibaghin_ nimellä; se oli aikoinaan ollut
+padishaahien palatsi. Laajaa pengermää kannattavan muurin vieritse
+virtaili Savarmati-joki kesän kaventamana avarassa hiekkauomassaan.
+Veljeni lähtiessä virkatoimiinsa minä jäin yksin suureen palatsiin,
+missä vain kyyhkysten kujerrus häiritsi keskipäivän hiljaisuutta, ja
+epämääräinen uteliaisuus ajoi minua huoneesta toiseen.
+
+Erään suuren huoneen seinäkomeroihin veljeni oli sijoittanut kirjansa.
+Niiden joukossa oli Tennysonin teosten loistopainos. isoin kirjakkein
+painettu ja lukuisilla kuvilla varustettu. Kirja oli minulle yhtä mykkä
+kuin palatsi, ja minä vaeltelin jokseenkin samoin sen kuvien keskellä.
+Teksti ei suinkaan ollut minulle ihan käsittämätön, mutta se tuntui
+pikemmin epäselvältä kujerrukselta kuin sanojen kokoomukselta. Veljeni
+kirjojen joukossa oli myös kokoelma sanskritinkielisiä, tri Haberlinin
+julkaisemia runoja, jotka oli painettu vanhassa Serampurin
+kirjapainossa. Niitäkään minä en ymmärtänyt, mutta soinnukkaat
+sanskritin sanat ja runomitan juhlallinen liike pitivät minua
+lumoissaan pakottaen minua lukemaan _Amaru Salakan_ runoja niiden
+pehmoisten rummunlyöntien säestämänä.
+
+Palatsin ylempi tornikomero oli minun erakkolanani; ainoina
+kumppaneinani olivat ampiaiset, joilla oli siellä pesä. Minä makasin
+siellä yksinäni yön syvässä hiljaisuudessa. Toisinaan pirahti pesästä
+vuoteeseeni ampiainen tai pari, ja jos satuin kääntyessäni niitä
+loukkaamaan, niin kohtaus muodostui epämieluisaksi ampiaiselle ja
+pistävän kiusalliseksi minulle.
+
+Kuutamoöinä minua huvitti käyskellä virranpuolisella avaralla
+pengermällä. Siellä minä sepitin ensimmäiset omat sävelmät eräitä
+laulujani varten. Niihin kuului muiden muassa ruusutytölle osoitettu
+laulu, jolla on vieläkin sijansa julkaistujen teosteni joukossa.
+
+Havaitessani, kuinka puutteellinen englannintaitoni oli, minä ryhdyin
+lukemaan eräitä englanninkielisiä kirjoja sanakirjan avulla.
+Varhaisemmalta iältäni oli tapanani olla huolimatta siitä, mitä en
+ymmärtänyt, ja tyytyä siihen rakennelmaan, jonka mielikuvitukseni loi
+sieltä täältä tajuamine yksityiskohtien nojalla. Vielä nytkin minä koen
+tämän tavan aiheuttamia hyviä ja pahoja seurauksia.
+
+
+
+
+25
+
+ENGLANTI
+
+
+Vietettyämme siten puoli vuotta Ahmedabadissa me lähdimme matkalle. Ei
+ollut mikään onnen tuokio se, jona aloin kirjoittaa kirjeitä matkaltani
+sukulaisilleni ja _Bharatille_. Nyt ei ole enää vallassani niitä
+peruuttaa. Ne olivat pelkkää nuorekkaan kehuskelun tuotetta. Sillä
+iällä ihmismieli ei vielä oivalla, että sen suurimpana ylpeytenä on
+ymmärtämisen, hyväksymisen ja kunnioittamisen kyky ja että
+vaatimattomuus on paras keino sen valtapiirin avartamiseksi. Ihailua ja
+kiitosta pidetään heikkouden tai petturuuden merkkinä, ja halu
+huudollansa voittaa ja loukkaavalla kritiikillänsä hajoittaa saa aikaan
+älyllisen ilotulituksen. Voisin kenties nyt hymyillä noille
+yrityksilleni osoittaa etevämmyyttäni herjaamalla toisia, ellei niiden
+suoruuden ja yleisen ritarillisuuden puute tekisi niitä ylen
+kiusallisiksi.
+
+Minä olin varhaisimmista vuosistani saakka ollut tosiaankin
+ulkomaailmasta eristettynä. Kun minun nyt, seitsemäntoista vuoden
+ikäisenä, piti yht'äkkiä joutua keskelle englantilaisen seuraelämän
+virtaa, oli syytä pelätä, että uimiskykyni voisi pettää. Mutta kun
+kälyni lapsineen oli Brightonissa, niin minä voin välttää ensimmäisen
+järkytyksen hänen suojaamanansa.
+
+Talvi oli tulossa. Eräänä iltana, kun istuimme jutellee lieden ääressä,
+syöksyivät lapset sisään ilmoittaen sen kuohuttavan uutisen, että oli
+satanut lunta. Me lähdimme kohta ulos. Oli pureva pakkanen, taivas oli
+valkean kuutamon valaisema ja maa valkoisen lumen peittämä. Minä en
+nähnyt luonnon kasvoja sellaisina kuin ennen, vaan ihan toisenlaisina
+-- ikäänkuin unikuvana. Kaikki lähelläoleva näytti väistyneen etäälle,
+ja jäljelle oli jäänyt ainoastaan syviin mietiskelyihin vaipuneen
+askeetin valkoinen hahmo. En ollut milloinkaan ennen kokenut sellaista
+ilmestystä, että minut vain ovesta astuessani yllätti uusi,
+ihmeellinen, sanomaton kauneus.
+
+Päiväni kuluivat hilpeästi kälyni hellässä hoivassa ja vallattomissa
+leikeissä lasten keralla. Minun merkillinen englannin-ääntämiseni heitä
+kovin huvitti, mutta vaikka muuten otinkin täydestä sydämestäni osaa
+heidän piloihinsa, en sittenkään kyennyt tuon seikan hupaisuutta
+tajuamaan. Kuinkapa olisinkaan saanut heille selväksi, ettei ollut
+mitään loogillista syytä erottaa toisistaan sanassa _warm_ esiintyvää
+a-äännettä ja _worm_-sanan o-äännettä? Niinpä täytyi minun ottaa
+kantaakseni se pilkka, joka olisi oikeastaan ollut suunnattava
+englanninkielen naurettavaan oikeinkirjoitukseen.
+
+Minä aloin kerrassaan mestarillisesti keksiä yhä uusia keinoja lasten
+askarruttamiseksi ja huvittamiseksi. Tämä taito on myöhemminkin monesti
+ollut minulle hyödyllinen, ja minä käyttelen sitä hyväkseni yhä vielä.
+Mutta kekseliäisyyteni ei ole enää yhtä ehtymätön. Silloin minulle
+tarjoutui ensikerran tilaisuus täydestä sydämestäni antautua lasten
+kanssa askartelemaan, ja antini oli tuore ja runsas kuten sellainen
+esikoislahja ainakin.
+
+Minä en kumminkaan ollut lähtenyt tälle matkalle vaihtaakseni
+merentakaisen kotini meren tällä puolella olevaan. Tarkoituksena oli,
+että minä opiskelisin lakitiedettä ja palaisin kotiin barristerina.
+Niinpä minut eräänä kauniina päivänä lähetettiin Brightonin kouluun.
+Minua tutkivasti silmäiltyänsä johtaja lausui ensimmäisiksi sanoikseen:
+"Onpa teillä komea pää!" Tämä yksityisseikka on jäänyt muistiini, koska
+se kotosalla elelevä henkilö, joka oli innokkaasti pyrkinyt pitämään
+turhamaisuuttani aisoissa, oli istuttanut minuun sen vakaumuksen, että
+kalloni ja piirteeni yleensä olivat moniin toisiin henkilöihin verraten
+vain keskinkertaiset.[26] Lukija laskee toivottavasti ansiokseni, että
+empimättä uskoin, mitä hän sanoi, ja mielessäni valittelin sitä
+säästeliäisyyttä, jota Luoja oli minua rakentaessaan osoittanut. Minä
+havaitsin monessa muussakin tilaisuudessa, että englantilaiset
+tuttavani arvostivat minua toisin kuin kotoinen arvostelijani, ja minä
+vaivasin kovin päätäni ajatellessani molempien maiden makuarvostelmien
+erilaisuutta.
+
+Eräs seikka minua Brightonin koulussa kovin ihmetytti: toiset pojat
+eivät kohdelleet minua ollenkaan epäystävällisesti. Päinvastoin: he
+pistivät usein taskuuni omenoita ja oransseja ja juoksivat pois. Minä
+voin selittää tuon omituisen käytöksen johtuvaksi vain siitä, että olin
+muukalainen.
+
+Tässäkään koulussa minä en käynyt kauan. Mr Tarak Palit[27] oli silloin
+Englannissa. Hän huomasi, etten minä opistossani päässyt edistymään, ja
+sai veljeltäni luvan ottaa minut mukanansa Lontooseen, missä minun piti
+asua yksin täysihoitolassa. Hänen valitsemansa asunto sijaitsi Regent's
+Parkia vastapäätä. Silloin oli sydäntalvi. Ikkunani edustalla
+kasvavissa puissa ei ollut yhtään lehteä; niiden paljaat, lumiset oksat
+ojentuivat kohti taivasta -- ja tuo näky sai minut värisemään luita ja
+ytimiä myöten.
+
+Äsken saapuneelle vieraalle on tuskin kamalampaa olopaikkaa kuin
+talvinen Lontoo. Minä en tuntenut ketään lähistöllä enkä osannut
+liikkua omin neuvoin. Tulivat jälleen päivät, joina minä istuin yksin
+ikkunan luona ja tuijottelin ulkoiseen maailmaan. Mutta sen näkö ei
+ollut tällä kertaa viehättävä. Sen kasvot olivat synkät, taivas oli
+samea, sen valo vailla loistoa kuin kuolleen silmä, näköpiiri kokoon
+kutistunut, vailla avaran, vierasvaraisen maailman houkuttelevaa hymyä.
+Huone oli niukasti kalustettu, mutta siinä sattui olemaan harmoni, jota
+minä mielin määrin soittelin varhaisen iltahämärän laskeuduttua.
+Toisinaan tuli intialaisia minua tervehtimään, ja vaikka en heitä
+kunnollisesti tuntenutkaan, olisin heidän lähtiessään mielelläni
+tarttunut heidän nuttunsa liepeeseen pidättääkseni heidät kauemmin
+luonani.
+
+Näissä suojissa asuessani minulla oli latinankielen opettaja. Hänen
+laiha hahmonsa kuluneine vaatteineen näytti kestävän talven kouraisua
+yhtä huonosti kuin alastomat puut. En tiedä, kuinka vanha hän oli,
+mutta hän näytti ilmeisesti vuosiansa vanhemmalta. Toisinaan sattui,
+ettei hän opetuksen kestäessä kyennyt löytämään jotakin sanaa, vaan
+tuijotteli hämillään ja häpeissään eteensä. Hänen omaisensa pitivät
+häntä hassahtavana. Hänet oli ottanut valtoihinsa eräs teoria. Hän
+uskoi, että kunakin aikakautena ilmeni jokaisessa inhimillisessä
+yhteisössä maanpiirin kaikilla kulmilla sama vallitseva aate, joka
+tosin esiintyy erilaisissa muodoissa eri sivistysasteiden mukaan, mutta
+on kumminkin pohjaltaan aina sama. Ja tuo kulloinenkin aate ei suinkaan
+siirtynyt kansasta toiseen kosketusten nojalla, sillä se ilmeni
+sielläkin, missä ei minkäänlaista kosketusta ollut olemassa. Nyt oli
+hänen suurena huolenansa kerätä tosiasioita tuon teorian tukemiseksi.
+Hänen ollessaan niissä askareissa häneltä puuttui leipää ja vaatteita.
+Hänen tyttärensä eivät kovinkaan kunnioittaneet hänen teoriaansa ja
+soimasivat häntä alinomaa hänen narrimaisuudestansa. Toisinaan
+voi jo hänen kasvoistansa nähdä, että hän oli löytänyt jonkin
+todistuskappaleen ja että väite oli vastaavassa määrässä voimistunut.
+Sellaisissa tapauksissa minä otin asian puheeksi, ja hänen
+innostuksensa tempasi minut mukaansa. Toisina päivinä hän oli vaipunut
+syvän synkkyyden valtoihin, ikäänkuin hänen taakkansa olisi ollut liian
+raskas kantaa. Silloin hänen opetuksensa joutui joka askelella
+pysähdyksiin, hänen silmänsä tuijottelivat tyhjään avaruuteen, ja hänen
+henkensä kieltäytyi kiskoutumasta latinankielen alkeiskieliopin
+sivuille. Minä tunsin syvää myötätuntoa tuota ruumiiltaan raihnasta,
+sielultaan teorianrasittamaa miestä kohtaan, ja vaikka hyvin tiesin,
+etteivät latinanopintoni edistyneet, en kumminkaan hennonut erottaa
+häntä toimestaan. Tämä näennäinen latinankielen opiskelu kesti koko sen
+ajan, jonka niissä suojissa asuin. Kun olin aikeissa siirtyä pois ja
+edellisenä iltana tahdoin maksaa hänen tuntinsa, hän virkkoi
+surullisesti: "Minä en ole tehnyt mitään, olen vain riistänyt teiltä
+aikaa enkä siis voi ottaa teiltä maksua." Minun oli hyvin vaikea saada
+hänet lopulta ottamaan vastaan palkkionsa.
+
+Vaikka latinankielen opettajani ei tahtonutkaan milloinkaan rasittaa
+minua todisteillansa, minä en vieläkään pidä hänen teoriaansa ollenkaan
+hylättävänä. Minä uskon varmaan, että ihmisten henkiä yhdistää
+toisiinsa jokin syvällä piilevä yhtenäinen mediumi, jonka välityksellä
+jokainen jossakin yksityisessä osassa tapahtuva häiriö salaisesti
+johtuu toiseen.
+
+Palit Babu sijoitti minut sitten erään Barker-nimisen yksityisopettajan
+luo asumaan. Viimeksimainittu otti luokseen ylioppilaita, joita varusti
+tutkintoihin. Hänen lempeätä pikku vaimoansa lukuunottamatta ei koko
+talossa ollut mitään sellaista, mitä olisi jonkinmoisella oikeudella
+sopinut sanoa viehättäväksi. Voi varsin hyvin ymmärtää, kuinka
+sellainen opettaja löytää oppilaita, sillä noilla olento-raukoilla ei
+ole mitään valitsemisen varaa; mutta kiduttavaa on ajatella, kuinka
+sellainen mies saa itselleen vaimon. Mrs Barker oli yrittänyt
+lohduttautua hankkimalla itselleen sylikoiran, mutta Barker,
+halutessaan rangaista vaimoansa, kidutti koiraa. Naisen onnettomaan
+luontokappaleeseen kohdistama kiintymys niin ollen vain lisäsi hänen
+kärsimystensä kenttää.
+
+Minä olin ylen iloinen, kun kälyni vapautti minut tuosta ympäristöstä
+kutsumalla minut Devonshiren Torquayhin. En osaa sanoin kertoa,
+millaista onnentuntoa minussa herättivät vuoret ja meri, kukkaiset
+niityt, varjoisat männiköt ja pienet levottomat leikkikumppanini. Siitä
+huolimatta minua toisinaan kiusasi kysymys, miksi täällä, missä
+silmilleni tarjoutui ylen runsaasti kauneutta, missä mieleni oli iloa
+tulvillaan ja joutilaat päiväni leijailivat taivaan rannattomassa
+sinessä kantamatta muuta taakkaa kuin minun häiriytymättömän onneni,
+runous ei minua kertaakaan kutsunut. Niinpä lähdin eräänä päivänä,
+käsikirjoitusvihko ja sateenvarjo muassani, kalliorannalle täyttämään
+runollista kutsumustani. Valitsemani paikka oli epäilemättä kaunis,
+sillä se ei ollut minun runollisesta kyvystäni riippuvainen. Etenevä
+laakea kallionkieleke kaartui alinomaisin kaipauksin yli vedenpinnan,
+ja sen edessä ja yläpuolella nukkui läpikuultoisen sinisen veden
+vaahtopäiden tuudittelemana hymyilevä, aurinkoinen taivas, unessakin
+kuunnellen aaltojen tuutulaulua. Kallion takana lepäsi hongiston helman
+varjo leveänä kuin väsyneen metsänneidon yltänsä riisuma viitta. Tuolla
+kivisellä valtaistuimella istuen minä kirjoitin runon _Magnalari_
+(Uponnut venhe). Olisin kenties voinut ajatella sen onnistuneen
+hyvinkin, jos olisin silloin ymmärtänyt viskata sen mereen. Mutta
+sellaista lohdutusta minulla ei ole, sillä runo on vieläkin olemassa,
+ja jos se onkin karkoitettu julkaistuista teoksistani, voi jokin uusi
+painos tuoda sen jälleen ilmoille.
+
+Velvollisuuden sanansaattaja ei kumminkaan ollut joutilas. Se kutsui
+minua jälleen, ja minä palasin Lontooseen. Tällä kertaa minä sain
+suojan tri Scottin perheestä. Eräänä kauniina ehtoopäivänä minä
+hyökkäsin hänen luoksensa kaikkine kamssuineni. Kotosalla olivat vain
+valkotukkainen tohtori itse, hänen rouvansa ja vanhin tyttärensä.
+Kuullessaan vieraan intialaisen hyökkäyksestä olivat molemmat nuoremmat
+tyttäret pelastautuneet erään sukulaisensa luo. Luulenpa, että he
+palasivat vasta sitten, kun saivat kuulla, etten ollut vaarallinen.
+Erittäin lyhyessä ajassa minä tulin kuin perheen jäseneksi. Mrs Scott
+kohteli minua kuin omaa poikaansa, ja hänen tytärtensä minulle
+osoittama sydämellinen ystävällisyys on sukulaistenkin kesken
+harvinainen.
+
+Eräs seikka minulle selvisi tämän perheen keskuudessa eläessäni: että
+ihmisluonto on kaikkialla yhdenlainen. Me sanomme mielellämme -- ja
+minäkin olin siihen asti niin uskonut -- että intialaisen vaimon
+miehellensä osoittama harras uhrautuvaisuus on aivan ainoalaatuinen ja
+ettei sellaista löydy Euroopasta. Mutta ainakaan minä en voinut keksiä
+minkäänlaista seikkaa, joka olisi erottanut Mrs Scottia ihanteellisesta
+intialaisesta aviovaimosta. Hän piti alinomaa huolta miehestänsä. Kun
+heidän varansa olivat rajoitetut, ei talossa ollut liian paljon
+palvelijoita, ja Mrs Scott toimitti itse kaikki, mitä hänen miehensä
+tarvitsi. Ennen Mr Scottin kotiintuloa iltasella hän asetti hänen
+nojatuolinsa ja villaiset kotikenkänsä lieden luo. Hän ei milloinkaan
+hetkeksikään unohtanut, mistä hänen miehensä piti ja mikä häntä
+ilahdutti. Joka aamu hän ainoan palvelijattarensa keralla järjesti koko
+talon, yliskamarista keittiöön saakka, ja portaiden messinkisiä
+kaidepuita ja ovien nuppeja ja nastoja hangattiin, kunnes ne hohtelivat
+kuten ennenkin. Näiden jokapäiväisten taloustoimiensa vuoksi hän ei
+kumminkaan unohtanut seurallisia velvollisuuksiansa. Saatuaan päivän
+askareet suoritetuiksi hän otti vielä innokkaasti osaa kirjallisiin ja
+soitannollisiin illanviettoihimme. Hyvän emännän vähäisimpänä
+velvollisuutena näet ei suinkaan ole joutohetkien hilpeydestä
+huolehtiminen.
+
+Toisinaan minä liityin tyttöjen seuraan heidän illalla harrastaessaan
+pöydän hypittämistä. Me laskimme sormemme pienelle teepöydälle, joka
+alkoi liikkua ympäri huonetta. Asia kehittyi niin pitkälle, että
+kaikki, mitä kosketimme, alkoi väristä ja vapista. Mrs Scott ei
+ollenkaan pitänyt sellaisista puuhista. Siitä huolimatta hän sieti
+asian urhoollisesti, koska ei tahtonut vaikuttaa painostavasti meidän
+nuorekkaaseen mielialaamme. Mutta kun sitten kerran kävimme käsiksi tri
+Scottin silkkihattuun sitä hypittääksemme, niin tuo oli hänelle liikaa.
+Hän kiiruhti luoksemme kovin kiihtyneenä ja kielsi meitä hattuun
+koskemasta. Hän ei voinut sietää sitä ajatusta, että Saatana olisi
+hetkeäkään tekemisissä hänen miehensä päähineen kanssa.
+
+Kaikissa hänen toimissaan ilmeni hänen mieheensä kohdistuva syvä
+kunnioitus. Kun ajattelen hänen liikuttavaa alttiuttansa, niin minulle
+käy selväksi, että naisen rakkauden korkein täydellisyys on sellaisesta
+syvästä kunnioituksesta löydettävissä, että naisen rakkaus kasvaa
+palvonnaksi, jos se kehittyy luonnolliseen tapaan ja ilman ulkonaisten
+seikkojen ehkäisevää vaikutusta. Missä vaatelias ylellisyyselämä on
+vallitsemassa ja missä kevytmielisyys himmentää päivät ja yöt, siellä
+tämä rakkaus joutuu häpäistyksi ja naisen luonto ei saavuta
+täydellistymisensä iloa.
+
+Minä vietin siellä muutamia kuukausia. Sitten oli veljeni aika palata
+kotiin, ja isäni kirjoitti, että minun oli lähdettävä hänen mukanaan.
+Minua se tieto ilahdutti. Kotimaani päivänpaiste ja kotimaani taivas
+olivat jo kauan minua hiljaa houkutelleet. Minun sanoessani jäähyväisiä
+Mrs Scott tarttui itkien käteeni. "Miksi olette tullut meidän
+luoksemme", sanoi hän, "kun näin pian lähdette pois?" Perhe ei enää asu
+Lontoossa. Muutamat sen jäsenet ovat jo siirtyneet toiseen maailmaan,
+toiset ovat hajaantuneet paikkoihin, joista minulla ei ole tietoa.
+Mutta heidän kotinsa muisto säilyy iät kaiket mielessäni.
+
+Eräänä talvipäivänä, astellessani katua Tunbridge Wellsissä, minä näin
+erään miehen seisovan tien vieressä. Hänen rikkinäisistä jalkineistansa
+pilkistivät paljaat varpaat, ja hänen rintansa oli osittain vailla
+verhoa. Hän ei virkkanut minulle mitään -- kenties siitä syystä, että
+kerjääminen oli kielletty -- mutta katsoi minua silmiin tuokion ajan.
+Rahakappale, jonka hänelle annoin, oli nähtävästi suurempi kuin hän oli
+odottanut, sillä minun astuttuani pari askelta kauemmaksi hän juoksi
+jälkeeni, tarjosi rahakappaletta takaisin ja sanoi: "Armollinen herra,
+annoitte minulle epähuomiossa kultarahan." Minä en luultavasti olisi
+tätä tapausta muistanut, ellei eräällä toisella kerralla olisi käynyt
+aivan samoin. Kun näet ensimmäisen kerran saavuin Torquayn asemalle,
+siirsi kantaja matkatavarani aseman edustalla oleviin ajoneuvoihin.
+Etsittyäni kukkarostani turhaan pientä rahaa minä ojensin hänelle puoli
+kruunua vaunujen lähtiessä liikkeelle. Hetkisen kuluttua hän saapui
+juosten vaunujen jälkeen ja huusi ajomiestä pysähdyttämään. Minä jo
+ajattelin, että hän, kokemattomuuteni havaittuansa, kenties aikoi
+yrittää saada minulta vieläkin enemmän. Vaunujen pysähdyttyä hän
+virkkoi: "Armollinen herra, olette varmaan antanut minulle puoli
+kruunua pennyn asemesta!"
+
+En voi väittää, ettei minua Englannissa ollessani milloinkaan petetty,
+mutta missään tapauksessa ei siinä määrin, että minun kannattaisi sitä
+yhä muistella. Pikemmin minä siellä saavutin sen vakaumuksen, että
+ainoastaan ne, jotka itse ansaitsevat luottamusta, osaavat luottaa
+toisiin. Minä olin tuntematon muukalainen ja olisin helposti voinut
+jättää maksamatta rangaistusta pelkäämättä, mutta yksikään lontoolainen
+kauppias ei ole suhtautunut minuun epäluuloisesti.
+
+Koko sen ajan, jonka Englannissa vietin, minä olin joutunut osalliseksi
+erääseen naurettavaan komediaan, jota minun oli esittäminen alusta
+loppuun asti. Minä tutustuin sattumalta erään edesmenneen korkean
+anglo-intialaisen virkamiehen leskeen. Hän oli niin ystävällinen, että
+mainitsi minua hyväilynimellä Ruby. Eräs hänen intialainen ystävänsä
+oli sommitellut englanninkielisen valitushymnin hänen puolisonsa
+kuoleman johdosta. On turhaa tässä laveammin selitellä sen runollista
+arvoa tai arvottomuutta. Minun onnettomuuteni oli siinä, että
+hautalaulun sepittäjä oli merkinnyt sen laulettavaksi _Behaga_-sävelmää
+käyttäen. Leski näet pyysi minua eräänä päivänä sen siten laulamaan.
+Viattomassa typeryydessäni minä suostuin. Onnettomuudeksi ei ollut
+läsnä ketään muuta kuin minä tajuamaan, kuinka kamalan naurettava
+oli tämä _Behaga_-sävelmän ja noiden mauttomien säkeiden
+toisiinsaliittäminen. Leski näytti kovin liikutetulta kuullessaan
+intialaisen valituslaulua esitettävän alkuperäisin sävelmin. Minä
+otaksuin asian siihen loppuvan, mutta niinpä ei ollutkaan laita.
+
+Minä tapasin samaisen lesken useita kertoja vierasseuroissa, ja kun me
+päivällisen jälkeen liityimme naisten seuraan oleskeluhuoneeseen, niin
+hän pyysi minua laulamaan tuon sävelmän. Kaikki odottivat jotakin
+erinomaista intialaisen musiikin näytettä ja kannattivat vilkkaasti
+hänen pyyntöänsä. Sitten ilmaantui hänen taskustansa tuon kohtalokkaan
+valitusrunon painettuja kappaleita, ja minun korviani alkoi kihelmöidä.
+Vihdoin minun oli aloitettava, pää painuksissa ja ääni värähdellen,
+vieläpä hyvin tietäen, että olin ainoa huoneessaolijoista, johon esitys
+teki riittävässä määrin sydäntäsärkevän vaikutuksen. Sitten kajahti
+kuorossa, pidätetyn naurunhihityksen ohella: "Paljon kiitoksia!"
+"Erittäin mielenkiintoista!" Ja siitä huolimatta, että oli kolea talvi,
+minä tunsin voimallisesti hikoilevani. Kukapa olisi kyennyt minun
+syntyessäni tai tuon kunnianarvoisen anglo-intialaisen kuollessa
+ennustamaan, kuinka ankara isku hänen manallemenonsa minulle oli!
+
+Tri Scottin luona asuessani ja yliopistollisia luentoja kuunnellessani
+minä sitten joksikin aikaa jouduin lesken kosketuspiirin ulkopuolelle.
+Hän asui eräässä etukaupungissa jonkin matkan päässä Lontoosta, ja minä
+sain tavan takaa häneltä kirjeitä, joissa minua kehoitettiin käymään
+siellä. Valitushymniin kohdistuva kammo sai minut kumminkin olemaan
+noudattamatta noita kutsuja. Vihdoin hän lähetti minulle kiireellisen
+sähkösanoman. Saadessani sähkötiedon olin luennolle menossa, ja
+Englannissa-oleskeluni läheni silloin jo loppuansa. Minä pidin
+velvollisuutenani käydä vielä kerran rouvaa tervehtimässä ja niin minä
+taivuin hänen hartaaseen pyyntöönsä.
+
+Sen sijaan että olisin palannut luennolta kotiin, minä lähdin suoraa
+päätä rautatieasemalle. Oli hirmuinen sää: pureva pakkanen, lumipyry,
+sumua. Minun päämääränäni oli pääteasema. Niinpä en ollut millänikään,
+en huolinut ollenkaan tiedustella, milloin saapuisin perille.
+
+Kaikki asemasillat olivat oikealla kädellä, ja minä istuin
+oikeanpuolisessa ikkunanpielessä kirjaani syventyneenä. Oli jo tullut
+niin pimeä, ettei ulkona erottanut mitään. Muut matkustajat astuivat
+junasta toinen toisensa jälkeen. Olimme vast'ikään lähteneet
+viimeisenedelliseltä asemalta. Sitten juna jälleen pysähtyi, mutta ei
+ollut näkyvissä ketään, ei myöskään valoja eikä asemasiltaa.
+Tavallisella matkustavaisella ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada
+selkoa siitä, miksi juna toisinaan pysähtyy asemien välimaalle, joten
+minä en yrittänyt mitään arvailla, istuinhan vain ja jatkoin lukemista.
+Sitten juna alkoi liikkua vastakkaiseen suuntaan. Eipä näy voivan
+aavistaa, mitä junan päähän kulloinkin pälkähtää, mietin minä syventyen
+vieläkin kirjaani. Mutta kun sitten saavuimme takaisin edelliselle
+asemalle, en voinut enää olla aivan huoleton. "Milloin saavumme --iin?"
+kysyin minä. "Sieltähän te juuri tulette", kuului vastaus. "Mihin nyt
+olemme menossa?" kysyin minä. "Lontooseen." Nyt minulle selvisi, että
+juna oli edestakainen. Tiedustellessani, milloin seuraava juna oli
+siihen suuntaan menevä, sain kuulla, ettei sinä iltana enää junia
+liikkunut. Ja seuraavaan kysymykseeni sain vastaukseksi, ettei ollut
+majataloa viiden mailin piirissä.
+
+Minä olin lähtenyt kotoa jo aamiaisen jälkeen kymmenen tienoissa enkä
+ollut sittemmin mitään nauttinut. Kun ei ole valinnan varaa, niin
+askeettisuus käy varsin helpoksi. Minä napitin paksun päällystakkini
+kiinni leukaa myöten, istuuduin asemasillan lyhdyn alle ja jatkoin
+lukuani. Minulla oli mukanani Spencerin etiikan-esitys, _Data of
+Elhics_, joka oli hiljattain ilmestynyt. Minä lohduttauduin
+ajattelemalla, etten muuten olisi niinkään helposti saanut tilaisuutta
+kohdistaa siihen koko tarkkaavaisuuttani.
+
+Vähän ajan kuluttua saapui eräs kantaja minulle ilmoittamaan, että
+puolen tunnin kuluttua saapuu ylimääräinen juna. Minä olin uutisen
+johdosta niin iloissani, etten enää kyennyt jatkamaan eetillisiä
+opintojani. Minä saavuin vihdoin perille kellon ollessa yhdeksän --
+oikeastaan minun olisi pitänyt olla läsnä jo seitsemän aikaan. "Mitä
+tämä merkitsee, Ruby?" kysyi emäntäni. "Missä olettekaan viivytellyt?"
+Minä en voinut liikoja ylpeillä lyhyesti esittäessäni merkillisiä
+seikkailujani. Päivällinen oli ohi. Mutta koska huonoa onneani tuskin
+voitiin pitää minun syynäni, en odottanut mitään ankaraa rangaistusta,
+sitäkin vähemmän, kun tuomarinani oli naishenkilö. Mutta korkean
+anglo-intialaisen virkamiehen leski virkkoi minulle ainoastaan tämän:
+"Tulkaahan, Ruby, saamaan lasi teetä."
+
+Minä en ole milloinkaan ollut erinomainen teenjuoja, mutta koska
+toivoin kalvavan nälkäni siitä tyyntyvän, sain niellyksi lasin väkevää
+keitosta ja pari kuivaa korppua. Saliin saapuessani minä havaitsin
+vierasseurassa vanhahkoja naishenkilöitä sekä erään sievän
+amerikkalaisen neidin, jonka emäntäni veljenpoika oli kihlannut ja joka
+näytti uutterasti suorittelevan avioliittoa edeltäviä tavanomaisia
+rakkaudentunteen vaiheita.
+
+"Mitäpä, jos hieman tanssittaisiin?" ehdotteli emäntä. Minun mielialani
+enempää kuin ruumiillinen tilanikaan ei vastannut sellaisen urheilun
+asettamia vaatimuksia. Mutta tottelevaiset ne tässä maailmassa enimmät
+mahdottomat asiat aikaansaavat, ja vaikka tanssi alun pitäen olikin
+järjestetty ainoastaan nuorta paria varten, minä siitä huolimatta
+minäkin tanssin verrattain iäkkäitten naisten keralla -- hieman teetä
+ja pari pientä korppua erottamassa minua nälkäkuolemasta.
+
+Siihen eivät kärsimykseni kumminkaan loppuneet. "Missä yönne vietätte?"
+kysyi emäntäni. Se oli kysymys, jota en ollut varustautunut vastaamaan.
+Minä silmäilin häntä sanattomana, ja hän selitti, että majatalo
+suljettiin keskiyön aikaan, joten minun oli parasta viipymättä lähteä
+sinne. Vierasvaraisuutta ei kumminkaan täydellisesti puuttunut, sillä
+minun ei tarvinnut yksinäni etsiä tietä majataloon, vaan eräs palvelija
+lyhtyineen opasti minut sinne. Aluksi ajattelin asian voivan koitua
+siunaukseksi ja ryhdyin perille tultuani kohta tiedustelemaan ravintoa:
+lihaa, kalaa tai kasviksia, kuumaa tai kylmää, kunhan jotakin. Minulle
+ilmoitettiin, että juomia voin saada mitä lajia halusin, mutta ruokaa
+en minkäänlaista. Sitten minä päätin etsiä unohdusta unesta, mutta
+senkään maailmojakäsittävässä helmassa ei näyttänyt olevan sijaa
+minulle. Makuuhuoneeni kivipermanto oli jäisen kylmä, ja koko
+sisustuksen muodosti vanha vuode raihnaisen pesutelineen keralla.
+
+Aamusella anglo-intialainen leskeni kutsutti minut murkinoimaan. Minä
+havaitsin edessäni kylmän aamupalan, ilmeisesti eilisen päivällisen
+jäännöksiä. Eipä olisi haitannut ketään, vaikka olisi edellisenä iltana
+suotu minulle siitä vähäinen annos, haaleana tai kylmänä. Minulle siitä
+olisi ollut se etu, että tanssini olisi vähemmän muistuttanut maalle
+kiskaistun karpin tuskaisia tempoiluja.
+
+Aamiaisen jälkeen emäntäni ilmoitti minulle, että se lady, jota minut
+oli kutsuttu laulullani ilahduttamaan, makasi sairaana vuoteessaan ja
+että minun oli esitettävä serenadini hänen makuuhuoneensa oven
+edustalla. Minut asetettiin seisomaan ylimmälle porrastasanteelle.
+Leski osoitti suljettua ovea ja virkkoi: "Tuolla hän on." Ja minä
+viritin _Behaga_-sävelmän kääntyen oven takana piilevän tuntemattoman
+puoleen. En ole saanut tietää, miten se sairaaseen tehosi.
+
+Lontooseen palattuani minä sain sairasvuoteessa sovittaa typerän
+myöntyväisyyteni. Tri Scottin tyttäret vannottivat minua olemaan
+pitämättä tuota englantilaisen vierasvaraisuuden näytteenä. He
+väittivät Intian suolan olleen asiaan vaikuttamassa.
+
+
+
+
+26
+
+LOKEN PALIT
+
+
+Siihen aikaan, jolloin kuuntelin englantilaista kirjallisuutta
+käsitteleviä luentoja University College'issa, oli
+kuuntelijakumppaninani Loken Palit. Hän oli suunnilleen neljä vuotta
+minua nuorempi. Siinä iässä, jolloin näitä elämäni muistoja kirjoitan,
+neljän vuoden ikäero ei merkitse mitään. Seitsemäntoista ja
+viidentoista vuoden välistä juopaa ystävyyden sitävastoin on vaikea
+silloittaa. Poika, jolta puuttuu ikävuosien painokkuus, pyrkii aina
+ylen huolellisesti varjelemaan vanhemmuutensa arvoa. Kun oli
+kysymyksessä Loken, ei mieleeni kumminkaan kohonnut rajoittavaa siltaa,
+sillä minä en voinut mitenkään tuntea häntä nuoremmakseni.
+
+Opiskelevat pojat ja tytöt istuivat toistensa seurassa College'in
+kirjastossa. Siellä oli meilläkin _tête-â-tête_. Jos olisimme olleet
+sievästi rauhalliset, ei kukaan olisi valittanut, mutta nuori ystäväni
+oli täynnä vallattomuutta, joka vähimmästäkin aiheesta purkautui
+helmeileväksi nauruksi. Kaikkien maiden tyttölapset käyttelevät
+opintoihinsa luonnottoman suuren määrän uutteruutta, ja minä tunnen
+katumusta, kun muistelen niitä lukuisia moittivia sinisiä silmiä, jotka
+turhaan karistelivat hillittömän hilpeytemme yli nuhtelevia
+katseitansa. Niinä aikoina minä kumminkaan en tuntenut vähintäkään
+myötätuntoa häiriytynyttä oppimisintoa kohtaan. Sallimus on ollut
+minulle niin armollinen, että on säästänyt minua kaiken ikäni
+päänkivistykseltä ja keskeytyneiden opintojen aiheuttamilta
+omantunnontuskilta.
+
+Melkein lakkaamattomasta naurustamme huolimatta me sentään saimme
+toimeen hieman kirjallista keskustelua, ja jos Loken ei ollutkaan
+perehtynyt bengalilaiseen kirjallisuuteen siinä määrin kuin minä, niin
+tuon seikan korvasi hyvinkin hänen terävä älynsä. Me keskustelimme muun
+muassa bengalinkielen oikeinkirjoituksesta.
+
+Aihe oli seuraava. Eräs tri Scottin tyttäristä halusi harjoittaa
+johdollani bengalinkielen opintoja. Opetettuani hänelle aakkoset minä
+ilmaisin ylpeyteni siitä, että bengalilainen oikeinkirjoitus on
+tunnollinen eikä alinomaa huvikseen riko sääntöjänsä. Minä selitin
+hänelle, kuinka mielellämme olisimme nauraneet englantilaisen
+oikeinkirjoituksen oikuille, ellei meidän valitettavasti olisi ollut
+joskus pakko tutkintoa varten päntätä niitä päähämme. Mutta ylpeyteni
+johti lankeemukseen. Kävi ilmi, ettei bengalilainen oikeinkirjoitus
+sekään sallinut itseänsä kahlehdittavan, mutta että tottumus oli
+sulkenut silmäni sen epäsäännöllisyyksiltä.
+
+Sitten aloin etsiä lakeja sen laittomuuden säännöstelemiseksi. Minä
+kerrassaan hämmästyin, kun havaitsin, millaista ihmeellistä apua Loken
+kykeni minulle siinä suhteessa antamaan.
+
+Kun Loken myöhemmin astui intialaiseen siviilivirkaan ja palasi
+kotimaahan, niin se työ, joka oli helmeilevän hilpeänä kummunnut ilmi
+College'in kirjastossa, virtasi edelleen valtavampana vuona. Lokenin
+hillitön kirjallisuudesta iloitseminen vaikutti tuulena minun
+kirjallisten seikkailupurtteni purjeissa. Ja kun nuorekkaan
+uskallukseni korkeimmillaan ollessa sepitin suorasanaista ja runoa
+rajun vauhdikkaasti, niin Lokenin suoma rajoittamaton hyväksyminen esti
+tarmoani hetkeksikään herpautumasta. Moneen erinomaiseen runolliseen
+lentoon yllytti minua oleskelu hänen huvilassaan. Usein me kokoonnuimme
+kirjallisiin ja musikaalisiin seuroihimme ehtootähden merkeissä ja
+hajaannuimme vasta, kun heleä kointähti ja aamun tuuloset kehoittivat
+meitä sammuttamaan lampun.
+
+Sarasvatin[28] monien lootuskukkien joukossa on ystävyyden kukka
+varmaan hänen suurin suosikkinsa. Minä en ole löytänyt paljoakaan
+kultaista kukkapölyä sen vaiheilta, mutta hyvän toveruuden suloista
+tuoksua olen saanut osakseni yltäkyllin.
+
+
+
+
+27
+
+"SÄRKYNYT SYDÄN"
+
+
+Englannissa ollessani minä aloitin toisenkin runoelman, jota jatkoin
+kotimatkalla ja jonka perille ehdittyäni saatoin päätökseen. Se
+ilmestyi nimellä "Bhagna Hridaj" (Särkynyt sydän). Siihen aikaan minä
+pidin sitä hyvinkin hyvänä. Ei ollut kumma, että kirjoittaja niin
+ajatteli, mutta se saavutti aikanaan lukijoittensakin suosiota. Muistan
+vielä, kuinka sen ilmestyttyä Tipperan radzha-vainajan ensimmäinen
+ministeri tuli nimenomaisesti minulle ilmoittamaan, että radzha kovin
+ihailee runoelmaa ja kohdistaa suuret toiveet tekijän myöhempään
+kirjalliseen kehitykseen.
+
+Sallittakoon minun tässä mainita, mitä tästä kahdeksantoista vuoden
+iällä kirjoittamastani runoelmasta lausuin eräässä kirjeessä, kun olin
+ehtinyt kolmenkymmenen vuoden ikään:
+
+"Alkaessani kirjoittaa runoelmaa _Bhagna Hridaj_ minä olin
+kahdeksantoista vuoden ikäinen -- en enää lapsi enkä vielä nuorukainen.
+Tätä rajamaata eivät valaise Totuuden suoranaiset säteet, sen heijastus
+vain näkyy siellä täällä; muu osa on varjossa. Ja niinkuin hämärän
+varjot ovat sen kuvat suunnattomiksi venyviä ja epämääräisiä ja
+näyttävät todellisen maailman haaveiden tyyssijana. Merkillinen seikka
+on se, etten ainoastaan minä ollut kahdeksantoista vuoden ikäinen, vaan
+kaikki muutkin näyttivät olevan samassa iässä. Me häilyimme kaikin
+samassa pohjattomassa, olemattomassa haaveiden maailmassa, missä
+syvimmätkin ilot ja kärsimykset tuntuvat unien maailman iloilta ja
+kärsimyksiltä. Koska ei ollut olemassa mitään todellista, johon sitä
+olisi käynyt vertaaminen, mitättömyys valtasi sen aseman, joka kuuluu
+suurelle."
+
+Tämä elämäni kausi, viidennestätoista kolmanteenkolmatta ikävuoteeni,
+oli äärimmäisen sekasorron aikaa.
+
+Kun maan varhaisten vaiheiden aikana maa ja vesi eivät vielä olleet
+selvästi toisistansa eronneet, niin suunnattomat, muodottomat matelijat
+ryömivät liejuisella maaperällä kasvaen jättiläiskasvien seassa. Samoin
+kiiriskelevät kypsymättömän iän hämäräaikojen intohimot, yhtä
+muodottomina ja eriskummaisina tiettömien ja nimettömien erämaittensa
+loppumattomien varjojen seassa. Ne eivät tunne itseänsä enempää kuin
+vaellustensa päämäärääkään, ja siitä syystä ne ovat aina valmiit
+jäljittelemään jotakin muuta. Niinpä minun kehittymättömät kykyni tuona
+mielettömän toimeliaisuuden kautena, päämääräänsä tuntematta ja
+kykenemättä sitä tavoittamaan, etsivät purkautumistietä tungeksien ja
+yrittäen liioitellen osoittaa etevämmyyttänsä.
+
+Maitohampaat aiheuttavat puhjetessaan lapselle kuumetta. Vasta kun ne
+ovat tulleet ilmi ja avustavat ravitsemistoimintaa, koko tuo järkytys
+tulee oikeutetuksi. Samoin kiduttavat nuoruusikämme intohimot henkeä
+sairauden tavoin, kunnes ovat saavuttaneet oikean suhteensa
+ulkomaailmaan.
+
+Minun tuona kautena saavuttamani kokemukset tosin ovat jokaisesta
+etiikan oppikirjasta löydettävissä, mutta ne eivät ole silti
+halveksittavat. Kaikki se, mikä pitää taipumuksiamme suljettuina meihin
+itseemme ja estää niitä vaikuttamasta vapaasti ulospäin, myrkyttää
+meidän elämäämme. Niin itsekkyys, joka kieltäytyy antamasta
+vieteillemme vapaata valtaa, estää niitä saavuttamasta tarkoitustansa
+ja on senvuoksi aina märkivien erehdysten ja luonnottomuuksien
+myötäilemä. Kun viettimme saavat vapaan liikkumisalan hyvän toiminnan
+piirissä, niin ne karistavat pois sairaalloisuutensa ja palautuvat
+omaan luontoonsa -- siinä on niiden oikea päämäärä, ja siitä ne
+löytävät olemassaolonsa ilon.
+
+Tässä kuvailemaani kypsymättömän henkeni tilaa edistivät sen ajan
+antamat esimerkit ja opit, ja enpä ole varma siitä, etteivät sen
+vaikutukset ole vielä nytkin havaittavissa. Silmäillessäni taaksepäin
+nyt puheenaolevaan aikaan minä selvästi huomaan, että olimme saaneet
+englantilaisesta kirjallisuudesta enemmän kiihoketta kuin ravintoa.
+Kirjallisina epäjumalinamme olivat silloin Shakespeare, Milton ja
+Byron, ja intohimon voimakkuus oli se heidän teostensa ominaisuus, joka
+meihin voimallisimmin vaikutti. Englantilaiset hillitsevät
+seurallisessa elämässään tarkoin kaikki intohimoiset purkaukset, ja tuo
+lienee syynä siihen, että ne vallitsevat heidän kirjallisuuttansa,
+jonka luonteenomaisena piirteenä on erinomaisen kiihkeiden tunteiden
+riehunta aina välttämättömään itsensätuhoamiseen saakka. Joka
+tapauksessa me pidimme tuota hillitöntä kiihkoisuutta englantilaisen
+kirjallisuuden ydinominaisuutena.
+
+Akshai Tshaudhuri, joka opasti meitä englantilaiseen kirjallisuuteen,
+esitti meille sen teoksia huumaavan rajusti ja intohimoisesti. Romeon
+ja Julian lemmenhurma, Kuningas Learin voimattoman valituksen
+raivokkuus, Othellon mustasukkaisuuden kaikkihävittävä palo olivat
+asioita, jotka herättivät meissä intomielistä ihastusta. Meidän
+pakonalainen sosiaalinen elämämme, ahtaampi toimintakenttämme, oli
+sellaisen yksitoikkoisuuden ympäröimä, etteivät myrskyisät tunteet
+päässeet siihen vaikuttamaan; kaikki oli mahdollisimman hiljaista ja
+rauhallista. Niinpä olikin luonnollista, että sydämemme vaativat
+englantilaisen kirjallisuuden kiihkeiden tunneliikuntojen elähdyttävää
+vaikutusta. Me emme suhtautuneet esteettisesti nautiskellen
+kirjalliseen taiteeseen, vaan tervehdimme riemuiten hyrskähtävää
+aaltoa, joka keskeytti seisahdustilan, vaikka se samalla kuohuttikin
+pintaan pohjamutia.
+
+Shakespearen ajan kirjallisuus on ikäänkuin sotatanssi tuona kautena,
+jolloin renessanssi koko reaktiokiivaudellansa taisteli Euroopassa
+ihmissydämen väkivaltaista sortamista ja tukahduttamista vastaan.
+Tärkeimpänä asiana ei ollut hyvää ja pahaa, kaunista ja rumaa koskeva
+kysymys -- ihmisen mieli tuntui silloin kiihkeästi pyrkivän kaikkien
+esteiden läpi olemuksensa sisimpään pyhäkköön, missä toivoi löytävänsä
+valtavan kaipauksensa tavoitteleman ihannekuvan. Siitä johtuu sen ajan
+kirjallisuuden karkeus, rehoittavuus ja hillitsemätön esitysmuoto.
+
+Noiden eurooppalaisten bakkanaalien henki pääsi meidän säädylliseen
+sosiaaliseen maailmaamme, herätti meidät ja elähdytti meitä. Meitä
+häikäisi kahleettoman elämämme loisto, joka lankesi totunnaisuuden
+tukahduttamaan, kehkeytymistilaisuutta etsivään sydämeemme.
+
+Englantilaisessa kirjallisuudessa oli jo ollut sellainen ajankohta
+silloin, kun Popen tasaisten säkeiden poljento väistyi Ranskan
+vallankumouksen tanssirytmin tieltä. Sen runoilija oli Byron. Hänen
+raju intohimonsa liikutti meidän hunnutettua sydän-morsiantamme sen
+yksinäisessä kolkassa.
+
+Niin vallitsi englantilaisen kirjallisuuden uutteran harrastamisen
+aiheuttama kiihtymys aikamme nuorison mieltä, ja minun sydäntäni nuo
+aallot koskettivat alinomaa joka taholta. Sellainen ensi-herääminen on
+tarmon vaikutuksen eikä sen tukahduttamisen aikaa.
+
+Kaikesta huolimatta meidän olotilamme oli aivan toisenlainen kuin
+eurooppalaisten Euroopassa oli kirjallisuuden hillitön vapaudenkaipuu
+historiallisen kehitysvaiheen heijastumaa. Ilmaus vastasi tunnetta. Se
+myrsky, jonka ulvonta kuultiin, raivosi todellakin. Se pieni tuulonen,
+joka meille asti saapui ja pienen maailmamme tyyntä pintaa hieman
+väreilytti, ei humissut paljoa kuuluvammin kuin kuiskaus. Mutta se ei
+voinut sydämiämme tyydyttää, ja niin me aloimme jäljitellä myrskyä
+johtuen siten helposti liioitteluihin -- sama taipumus vallitsee meitä
+yhä vieläkin eikä nähtävästi ole helposti korjattavissa.
+
+Syynä on se tosiasia, ettei englantilainen kirjallisuus ole vielä niin
+hillittyä ja pidättyvää kuin aito taiteen tulee olla. Inhimillinen
+tunneliikunto on ainoastaan eräs runouden aineosa eikä muodosta sen
+päämäärää. Oikea päämäärä on koruttomuuden ja pidättyväisyyden muodossa
+ilmenevä täyden täyteläisyyden kauneus. Tätä väitettä ei englantilainen
+kirjallisuus vielä myönnä ehdottomasti oikeaksi.
+
+Tämä englantilainen kirjallisuus yksin muovaa lapsuudestamme saakka
+mieltämme. Me emme opiskele muita eurooppalaisia kirjallisuuksia,
+klassillisia enempää kuin nykyaikaisiakaan, niitä, joiden taiteellinen
+muoto osoittaa järjestelmällisesti harjoitetun itsekurin tuotteena
+ilmenevää kehittynyttä sopusuhtaisuutta, ja siitä näyttää mielestäni
+johtuvan, ettemme kykene muodostamaan itsellemme oikeata käsitystä
+kirjallisen työn varsinaisesta tarkoituksesta ja menetelmästä.
+
+Akshai Babu, joka oli tehnyt englantilaisen kirjallisuuden
+kiihkotunteisen luonteen meille havainnollisen eläväksi, oli itse
+tunteenomaisen elämän kannattaja. Hänestä ei näyttänyt niin tärkeältä
+se, että totuus saavuttaa täydellisimmän todellisuusmuotonsa, kuin se,
+että se tuntuu sydämessä. Hänen älynsä ei ollenkaan kunnioittanut
+uskontoa, mutta _Shjaman_ (Tumman Emon) laulut liikuttivat hänet
+kyyneliin. Hän ei tuntenut kutsumusta viimeisen totuuden etsimiseen;
+kaikki se, mikä liikutti hänen sydäntänsä, oli hänelle hetkellisenä
+totuutena; nimenomainen karkeuskaan ei häntä säikähdyttänyt.
+
+Ateismi oli vallitsevana sävelenä sen ajan suosituimmissa
+englanninkielisissä suorasanaisissa teoksissa -- Bentham, Mill ja Comte
+olivat sen kauden mielikirjailijoita. Heiltä olivat peräisin ne
+järkeilyn ilmaukset, joita nuorisomme käytteli väittelyaseinansa.
+Millin aika muodostaa erikoisen vaiheen Englannin historiassa. Se
+edustaa valtioruumiin terveellistä reaktioa: nämä tilapäisesti siinä
+vaikuttavat hävittävät voimat vapauttavat sen kasaantuneesta
+ajatuskuonasta. Me intialaiset omaksuimme nuo voimat teoreettisesti,
+mutta emme milloinkaan ajatelleet ottaa niitä käytäntöön, viljelimmehän
+niitä vain siveellisen kumouksemme kiihokkeina. Ateismi oli meille
+niinmuodoin pelkkää päihdykettä.
+
+Sivistyneistö jakautui senvuoksi pääasiassa kahteen luokkaan. Toiset
+tahtoivat alinomaa esittää todisteita, joiden tuli särkeä kappaleiksi
+kaikki usko Jumalaan, huolimatta siitä, halusivatko kuulijat sellaisia
+todisteita vai eivät. Samoinkuin metsästäjä tuntee surmaamishalun
+kutkutusta sormenpäissä nähdessään elävän olennon puun latvassa tai sen
+juurella, samoin nämä intoilijat, havaitessaan jossakin kuvitellussa
+turvapaikassa vilkkuvan uskoa, heti tunsivat halua lähteä sitä
+hävittämään. Meillä oli vähän aikaa eräs kotiopettaja, jonka
+mieliaskareena tuo oli. Vaikka olinkin vielä poikanen, en minäkään
+päässyt välttämään hänen hyökkäyksiänsä. Hänen tietonsa eivät
+suinkaan olleet erinomaiset eivätkä hänen mielipiteensä innokkaan
+totuudenetsinnän tuloksia, vaan enimmäkseen toisten huulilta keräiltyjä
+lausumia. Mutta vaikka taistelinkin kaikin voimin häntä vastaan, minun
+sittenkin täytyi suuren ikäeromme vuoksi kokea montakin katkeraa
+häviötä. Toisinaan minä tunsin itseni siinä määrin loukatuksi, että
+teki melkein mieleni itkeä.
+
+Toista ryhmää eivät muodostaneet uskovat henkilöt, vaan uskonnolliset
+epikuurolaiset, jotka löytävät nautintoa ja lohdutusta siitä, että
+kerääntyvät yhteen ja uppoutuvat miellyttäviin näkyihin, ääniin ja
+tuoksuihin uskonnollisia juhlamenoja asian verhona käytellen; he
+hekumoivat jumalanpalveluksen loisteliaissa syrjäseikoissa. Kummankaan
+ryhmän epäily tai eitto ei ollut heidän oman vaivalloisen etsintänsä
+tulos.
+
+Vaikka nämä uskonnolliset harhautumat minua kiduttivat, en kumminkaan
+voi sanoa täysin välttäneeni niiden vaikutusta itseeni. Nuoressa,
+epäkypsässä mielessäni tapahtui tämäkin kumous. Minä hylkäsin perheemme
+keskuudessa käytännössä olevat jumalanpalvelusmuodot, koska ne muka
+eivät vastanneet minun vakaumuksiani. Minä kiihdin tunteitteni
+palkeilla itseeni rajun lieskan. Se oli pelkkää tulen palvontaa, minun
+uhrini oli vain määrä ruokkia sen lieskaa, mitään muuta tehtävää ei
+sillä ollut. Ja koska pyrkimykselläni ei ollut mitään lopullista
+silmämäärää, niin se oli määrätön ja vailla minkäänlaista rajaa.
+
+Samoin kuin uskonnon oli tunneliikuntojenikin laita. Minä en tuntenut
+minkäänlaista tarvetta päästä saavuttamaan niiden pohjalla olevaa
+totuutta, koska kiihtymykseni oli oma tarkoitusperänsä. Mieleeni
+johtuvat erään silloisen runoilijan säkeet:
+
+    Sydän omani on,
+       sitä myynyt ma en.
+    Jos runtelen, ruhjon ja surmaankin sen,
+       sydän omani on!
+
+Totuuden kannalla ollen sydämen ei tarvitse itseänsä runnella; mikään
+ei pakota sitä ruhjomaan itseänsä olemattomaksi. Ihminen ei kaipaa
+murhetta, mutta sen pistävyys voi erikseen otettuna tuntua nautinnolta.
+Tuota nautintoa runoilijamme usein innokkaasti etsivät unohtaen samalla
+sen Jumalan, jonka palvelukseen olivat vihkiytyneet. Tästä
+lapsellisuudesta kotimaamme ei ole onnistunut vieläkään vapautumaan. Me
+etsimme vielä tänäkin päivänä esteettistä tyydytystä uskonnon
+ulkonaisten muotojen noudattamisesta, kun meiltä jää tajuamatta
+uskonnon totuus. Samoin merkitsee isänmaallisuutemme suurelta osalta
+kotimaahan kohdistuvan mieluisan tajunnanasenteen ylellisyysilmiötä
+eikä taipumusta ja tahtoa isänmaan palvelemiseen.
+
+
+
+
+28
+
+EUROOPPALAINEN MUSIIKKI
+
+
+Brightonissa ollessani minä kerran kävin erään primadonnan konsertissa.
+Nimen olen unohtanut. Se saattoi olla rouva Nilsson tai rouva Albani.
+En ollut milloinkaan ennen kuullut kenenkään niin erinomaisesti
+ääntänsä hallitsevan. Meidän parhaimmatkaan laulajamme eivät kykene
+peittämään ponnistuksentuntoansa eivätkä arastele laulaa varsinaista
+asteikkoansa korkeampia tai matalampia ääniä miten sattuu. Meikäläiset
+asiaatuntevat kuulijat ovat sitä mieltä, ettei haittaa, vaikka jääkin
+heidän mielikuvituksensa asiaksi täydentää, mitä esityksen
+moitteettomuudesta puuttuu. Siitä syystä he eivät pahastu, vaikka
+moitteetonta sävelmää esitettäessä ääni kaikuu kalsealta tai ele on
+kömpelö; päinvastoin: he näyttävät toisinaan olevan sitä mieltä, että
+tuollaiset vähät ulkonaiset puutokset sallivat sävelteoksen sisäisen
+täydellisyyden esiintyä sitä paremmin -- niinkuin suuren askeetin
+Mahadevan ulkonainen köyhyys saa hänen jumalallisen olemuksensa sitä
+esteettömämmin ilmenemään.
+
+Tuo tunne näyttää Euroopassa olevan kerrassaan vieras. Siellä täytyy
+ulkonaisen kaunistuksen olla yksityiskohtia myöten moitteeton, ja
+pienimmänkin puutoksen on häveten vältettävä yleisön korvaa ja silmää.
+Meidän soitannollisissa tilaisuuksissamme ei kukaan ole millänsäkään,
+vaikka _tanpurain_ virittämiseen ja suurten samoinkuin pientenkin
+rumpujen koepärrytykseen kuluu puoli tuntia. Euroopassa sellaiset asiat
+suoritetaan ennakolta, näyttämön takana, sillä sen, mikä astuu esiin,
+täytyy olla moitteetonta. Laulajan äänessä ei niinmuodoin saa ilmetä
+yhtäkään heikkoa kohtaa. Meillä pidetään tärkeimpänä tehtävänä sävelmän
+virheetöntä ja taiteellista esittämistä;[29] siihen kohdistetaan kaikki
+ponnistukset. Euroopassa on kehittämisen esineenä ääni, ja äänen
+nojalla siellä suoritetaankin uskomattomia asioita. Meikäläinen
+taiteenystävä on tyytyväinen, kun on kuullut laulua; eurooppalaiset
+sitävastoin lähtevät kuulemaan laulajaa.
+
+Tuo oli kokemukseni sinä päivänä Brightonissa. Minulle se oli kuin
+sirkusesitys. Mutta jos ihailinkin taituruutta, laulusta en kyennyt
+nauttimaan. Tuskin voin olla nauramatta, kun eräät _cadenzat_
+jäljittelivät linnunliverrystä. Minusta tuntui kaiken aikaa siltä, että
+ihmisääntä käyteltiin väärin. Kun sitten astui esiin mieslaulaja,
+tunsin melkoista helpotusta. Erikoisesti minua miellyttivät
+tenoriäänet, joissa oli enemmän inhimillistä lihaa ja verta ja jotka
+eivät siinä määrin muistuttaneet onnettoman, ruumiittoman hengen
+valituksia.
+
+Kun sitten kuulin ja opin yhä enemmän eurooppalaista musiikkia, aloin
+sen olemusta tajuta, mutta vielä nytkin uskon varmaan, että se ja
+meidän musiikkimme asuvat aivan eri suojissa eivätkä astu samasta
+ovesta ihmissydämeen. Eurooppalainen musiikki näyttää kutoutuneen
+Euroopan aineelliseen elämään siinä määrin, että sen laulujen tekstit
+ovat yhtä vaihtelevat kuin tuo elämä itse. Jos me yritämme käytellä
+sävelmiämme yhtä monipuolisesti, niin ne menettävät merkityksensä ja
+muuttuvat naurettaviksi. Meidän sävelmämme kohoavat yli jokapäiväisen
+elämän rajojen, ja vain siten ne voivat siirtää meidät syvimmän
+kärsimyksen ja korkeimman auvon maille, koska niiden tehtävänä on
+paljastaa näkyviimme olemuksemme sisimmät, sanattomimmat,
+salaperäisimmät syvyydet, missä hurskas löytää valmiin erakkomajan ja
+nauttijakin lehtimajansa, mutta missä ei ole tilaa touhuisalle
+liikemiehelle.
+
+En voi väittää tavoittaneeni eurooppalaisen musiikin sielua. Mutta se
+vähäinen osa, minkä tulin ulkoapäin ymmärtämään, herätti minussa
+tavallaan erinomaista mielenkiintoa. Se tuntui minusta ylen
+romanttiselta. On hieman vaikea yksityiskohtaisesti ilmaista, mitä
+tuolla sanalla tarkoitan. Tahdon sen avulla viitata elämän meren
+monivivahteisuuteen, runsauteen, aaltoiluun, sen lakkaamattoman
+väreilyn alinomaa vaihtuvaan valo- ja varjoleikkiin. Sen ohella on
+toinenkin aspekti -- puhtaan avaruuden, taivaan tyynen sinen, hiljaisen
+äärettömyyden aavistelun näköpiirin etäisimmillä rajoilla. Olipa miten
+tahansa, minä voin vain toistaa -- joskaan kenties en kykene siten
+täysin selvästi tuntoani ilmaisemaan -- että olen eurooppalaisen
+musiikin mieltäni sykähdyttäessä aina sanonut itselleni: se on
+romanttista, se muuntaa melodiaksi elämän häipyväisyyttä. Eräät meidän
+musiikkimme muodot epäilemättä taipuvat jossakin määrin samaan
+suuntaan, mutta vähemmän ilmeisesti ja huonommin onnistuen. Meidän
+sävelmämme suovat äänen tähtivälkkeiselle yölle, aamun ensi
+sarasteelle. Ne puhuvat murheesta, jonka synkät pilvet pimentävät
+taivaan, ja metsiä-vaeltavan kevään sanomattomasta hurmiosta.
+
+
+
+
+29
+
+VALMIKI PRATIBHA
+
+
+Meillä oli runsaasti kuvitettuna painoksena Mooren _Iiriläisiä
+sävelmiä_, ja minä kuuntelin usein, kuinka Akshai Babu niitä
+innostuneesti esitti. Laulut ja kuvat nostattivat mieleeni vanhan
+Irlannin unikuvan. Minä en ollut silloin vielä kuullut alkuperäisiä
+sävelmiä, mutta olin hyräillyt itsekseni näitä iiriläisiä lauluja,
+kuvaharppujen minua säestellessä. Minua halutti kovin kuulla niiden
+oikeat sävelmät, oppia ne ja laulaa Akshai Babulle. Sellaiset toiveet
+valitettavasti toisinaan toteutuvat ja kuolevat toteutuessaan.
+Englantiin tultuani minä kuulin muutamia niistä laulettavan ja opinkin
+ne, mutta samassa loppui haluni saada niitä enemmän oppia. Ne olivat
+koruttomia, murheellisia ja suloisia, mutta toisaalta tuntui siltä,
+kuin ne eivät olisi oikein sopineet siihen harpun hiljaiseen hyminään,
+joka täytti unelmieni vanhan Irlannin salit.
+
+Kotiin palattuani minä lauloin oppimani iiriläiset sävelmät
+omaisilleni. "Kuinka onkaan Rabin äänen laita?" huudahtivat he. "Kuinka
+omituiselta ja vieraalta se soikaan!" Heidän mielestään oli
+puheäänenikin vaihtanut sävyä.
+
+Tuosta askartelusta vieraan ja kotimaisen musiikin parissa oli
+tuloksena _Valmiki Pratibha_.[30] Tämän musiikkidraaman sävelet ovat
+enimmälti intialaisia, mutta niistä on karistettu pois niiden
+klassillinen juhlallisuus; sen, mikä oli tottunut ilmoilla
+leijailemaan, piti nyt oppia liikkumaan maan pinnalla. Ne, jotka ovat
+nähneet ja kuulleet sen esitettävän, todistanevat, ettei draama ole
+menettänyt arvoa eikä vaikutusvoimaa, vaikka se onkin varustettu
+intialaisilla sävelmillä. Se seikka onkin _Valmiki Pratibhan_ ainoa
+erikoisuus. Melodisten muotojen kahleistansa irroittaminen ja
+monipuolinen soveltaminen minua miellytti, jopa kerrassaan lumosikin.
+
+Muutamat _Valmiki Pratibhan_ laulut oli sävelletty alkujaan ankaran
+klassilliseen tapaan; eräät sävellykset olivat veljeni Dzhjotirindran
+tekemät, ja jotkut harvat olivat peräisin eurooppalaisista lähteistä.
+Intialainen _Telena_-tyyli soveltuu erikoisen hyvin draamallisiin
+tarkoituksiin, ja sitä onkin puheenaolevassa teoksessa ahkerasti
+käytetty. Kahta englantilaista sävelmää oli käytetty rosvojoukon
+juomalauluina ja erästä iiriläistä melodiaa metsänneitojen
+valitusvirtenä.
+
+_Valmiki Pratibha_ ei sovellu luettavaksi kappaleeksi. Sen merkitys
+häipyy olemattomiin, ellei sitä kuulla laulettavan ja nähdä
+näyteltävän. Se ei ole eurooppalaismallinen ooppera, vaan pieni
+sävelletty näytelmä. Toisin sanoen: se ei ole alkujansa musikaalinen
+sävelteos. Erittäin harvat siihen sisältyvät laulut ovat merkittäviä
+tai viehättäviä; ne ovat kaikin vain kappaleen musikaalisena tekstinä.
+
+Ennen Englannin-matkaani meidän luoksemme kokoontui toisinaan
+kirjallisuuden miehiä, ja seuralle tarjottiin musiikkia, lausuntoa ja
+vähäisiä virvokkeita. Minun palattuani pidettiin vielä sellainen
+kokous, joka joutui olemaan viimeinen. Juuri sitä tilaisuutta varten
+minä sommittelin _Valmiki Pratibhan_. Minä esitin _Valmikia_ ja kälyni
+_Sarasvalia_ -- ja kappaleen nimi viittaa noiden kahden henkilön
+tarinaan.
+
+Minä olin lukenut jostakin Herbert Spencerin teoksesta, että ihmisen
+ääni alkaa sointuisasti vaihdella, kun voimakkaat tunteet siihen
+vaikuttavat. Totta on, että äänensävy tai -sointi on vihan, surun, ilon
+ja ihmetyksen ilmaisemisessa yhtä tärkeä kuin puhuttu sana. Se
+Spencerin ajatus, että ihminen on keksinyt musiikin kehitellessään
+noita äänen tunnepitoisia modulatioita, näytti minusta oikealta.
+
+Miksipä ei voisi -- niin ajattelin -- tuota ajatusta noudattaen esittää
+näytelmää jonkinlaisena resitatiivina? Meikäläiset runolaulajat
+pyrkivät jossakin määrin siten menettelemään, koska näet heidän
+lausunnanomainen esityksensä usein muuttuu lauluksi, joka ei kumminkaan
+saavuta täyttä melodista muotoansa. Silosäe on loppusoinnullista
+joustavampi, joten sellainen laulunsekainen lausuminen, joka tosin ei
+ole vailla rytmiä, voi vapaammin soveltua tekstin tunnesisällön
+tulkitsijaksi, koska se ei pyri noudattamaan säännöllisen
+sävelmuodostuman vaatimia, sointua ja tahtia koskevia ankarampia
+sääntöjä. Kun tunteen ilmaiseminen on tarkoituksena, eivät nuo
+muodolliset puutokset häiritse kuulijaa.
+
+Menestyksellisesti noudatettuani tätä uutta suuntaa _Valmiki
+Pratibhassa_ minä siitä rohkaistuneena sepitin toisen samanlaisen
+musiikkidraaman. Sen nimenä oli _Kal Mrigaja_ (Kohtalokas metsästys).
+Aiheena oli kertomus siitä, kuinka kuningas Dasaratha tulee
+vahingossa surmanneeksi sokean erakon ainoan pojan. Se esitettiin
+kattotasanteellemme rakennetulla näyttämöllä, ja sen paatos tuntui
+syvästi liikuttavan kuulijoita. Jälkeenpäin minä liitin tämän kappaleen
+vähin muutoksin _Valmiki Pratibhaan_, joten se ei enää ilmestynyt
+itsenäisenä teosteni joukossa.
+
+Paljon myöhemmin minä sepitin kolmannen laulunäytelmän nimeltä _Majar
+Khela_ (Majan leikki). Se erosi edellisistä sikäli, että siinä
+muodostivat tärkeimmän osan laulut eikä draamallinen toiminta. Toisissa
+oli sarja draamallisia kohtauksia pujoteltu melodian kehään; tämä oli
+lauluseppele, jota parahiksi piti koossa draamallisen toiminnan säie.
+Sen erikoispiirteenä oli tunteen leikki eikä toiminta. Minä olinkin
+sitä sepittäessäni ikäänkuin musiikin kyllästämä.
+
+Sitä haltioitumista, jonka vallassa olin sepittäessäni _Valmiki
+Pratibhaa_ ja _Kal Mrigajaa_, en ole tuntenut mitään muuta teostani
+kohtaan. Niissä molemmissa sen kauden musikaaliset virikkeet löysivät
+ilmaisunsa.
+
+Veljeni Dzhjotirindra istui koko pitkän päivän pianonsa ääressä
+muovaillen klassillisia sävelmiä miten hyväksi näki. Hänen sormiensa
+koskettimilla liikkuessa nuo vanhat muodot saivat arvaamattomia uusia
+hahmoja ja ilmaisivat uusia tunteen vivahduksia. Sävellajit, jotka
+olivat tottuneet vanhaan arvokkaaseen käyntitapaansa, osoittivat
+hämmästyttävää voimaa ja eloisuutta, kun ne pakotettiin liikkumaan
+hilpeään, sovinnaisuudesta poikkeavaan tahtiin, ja tehosivat nekin
+vastaavassa määrässä. Veljeni nopsien sormien tiestä versovat sävelet
+tuntuivat suorastaan juttelevan meille, Akshai Babulle ja minulle, kun
+istuimme siinä soittoniekan vieressä ja yritimme keksiä sävelmiin
+sopivaa tekstiä. En tahdo väittää, että sepittämämme _libretto_ oli
+hyvää runoutta, mutta sävelten kannatteeksi se kelpasi.
+
+Tuon kumouksellisen toiminnan aiheuttaman rajun ilon vallassa minä
+sepitin molemmat laulunäytelmäni, jotka karkeloivat hilpeästi
+missä tahdissa tahansa, ollenkaan välittämättä teknillisestä
+moitteettomuudesta enempää kuin siitäkään, olivatko sävelmät kotoisia
+vai vieraita. Bengalin lukevan yleisön mieli on useita kertoja joutunut
+kuohuksiin jonkin esittämäni mielipiteen tai kirjallisen muodon vuoksi,
+mutta merkillistä on havaita, ettei yleisesti tunnustettujen
+musikaalisten käsitysten piirissä suorittamani hävitystyö herättänyt
+minkäänlaista pahennusta; päinvastoin: ne, jotka tulivat kuulemaan,
+poistuivat tyytyväisinä. _Valmiki Pratibhaan_ sisältyy muutamia Akshai
+Babun sävellyksiä sekä Vihari Tshakravartin _Sarada Mangal_ kokoelmaan
+kuuluvien laulujen sovitelmia.
+
+Näitä musiikkidraamoja esitettäessä minä tavallisesti otin huolekseni
+pääosan. Näytteleminen miellytti minua jo varhaisella iälläni, ja minä
+olin varma erikoisesta lahjakkuudestani sillä alalla. Uskonpa
+osoittaneenikin, ettei vakaumukseni ollut tuulesta temmattu.
+Aikaisemmin minä olin vain kerran esittänyt Alik Babun osaa eräässä
+veljeni Dzhjotirindran sepittämässä ilveilyssä. Nämä olivat niinmuodoin
+oikeastaan ensimmäisiä näyttelijäkokeitani. Minä olin silloin vielä
+sangen nuori, ja mikään ei näyttänyt väsyttävän ääntäni eikä tuottavan
+sille vaikeuksia.
+
+Talossamme kuohui siihen aikaan päivä päivältä ja hetki hetkeltä
+musikaalisen tunnevoiman koski, jonka pärske heijasti olemukseemme
+sateenkaaren koko väriasteikon. Vastasyntynyt tarmomme raivasi sitten
+nuorekkain innoin, vereksen uteliaisuuden ajamana, uusia uria kaikkiin
+suuntiin. Meistä tuntui siltä, että meidän piti yrittää kaikkea, ja
+mikään tehtävä ei näyttänyt mahdottomalta. Me kirjoitimme,
+lauloimme, näyttelimme, tulvimme joka puolelle. Niin minä aloitin
+kahdennenkymmenennen ikävuoteni.
+
+Näitä voimia, jotka riemusaatossa kuljettivat elämäämme eteenpäin,
+ohjasi veljeni Dzhjotirindra. Pelko oli hänelle kerrassaan vieras.
+Kerran, kun olin vielä poikanen enkä ollut milloinkaan ennen
+ratsastanut, hän antoi minun nousta hevosen selkään ja ratsastaa
+vierellänsä täyttä laukkaa, ollenkaan pelkäämättä, että kokemattoman
+kumppanin voisi käydä huonosti. Kun samana vuonna, ollessamme
+päätiluksillamme Shilaidassa, kerrottiin tiikerin kiertelevän
+lähistössä, niin hän otti minut mukaan metsästysretkelle. Minulla ei
+ollut pyssyä -- ja jos olisi ollut, niin itse olisin saanut pelätä sitä
+enemmän kuin tiikeri. Me jätimme jalkineemme dzhungelin laitaan ja
+hiivimme eteenpäin paljain jaloin. Vihdoin me ryömimme bambutiheikköön,
+sen oasmaisten oksien hieman meitä raapiessa, ja minä kyyristyin
+jotenkuten veljeni taakse, kunnes temppu oli tehty. Minä en olisi
+voinut edes kengällä kopsahuttaa säädytöntä petoa, jos se olisi
+rohjennut iskeä minuun ilkeät käpälänsä!
+
+Siten veljeni soi minulle täyden vapauden, ulkonaisen samoinkuin
+sisäisenkin, kaikkiin vaaroihin nähden. Mikään tapa tai tottumus ei
+merkinnyt hänelle sidettä, ja niinmuodoin hänen onnistui vapauttaa
+minut arkuuteni ja puuttuvan itseluottamukseni vallasta.
+
+
+
+
+30
+
+"ILTALAULUJA"
+
+
+Siinä omaan itseeni rajoittuvassa olotilassa, josta edellä kerroin,
+minä kirjoitin joukon runoja, jotka muodostavat _Sydämen autiomaa_
+nimisen ryhmän Mohita Babun toimittamassa teosteni painoksessa.
+Erääseen myöhemmin _Aamulaulujen_ nimellä ilmestyneessä kokoelmassa
+julkaistuun runoon sisältyvät seuraavat säkeet:
+
+    On laaja autiomaa; sen nimi on _Sydän_;
+    sen metsän taajat lehvät tuutivat pimeyttä kuin äiti pienokaistaan.
+    Minun tieni hukkui sen uumeniin.
+
+Tuosta aiheutui runoryhmän nimi.
+
+Paljon sellaista, mitä kirjoitin tuona aikana, jolloin elämäni ei ollut
+ulkomaailman yhteydessä, jolloin olin vaipunut omaa sydäntäni
+katselemaan, jolloin haaveeni väikkyivät monenlaisissa valepuvuissa
+aiheettomien liikutusten ja määrättömien kaipausten vaiheilla, on
+jätetty tuosta painoksesta pois; vain muutamat niistä runoista, jotka
+alkujaan ilmestyivät _Iltalauluja_ nimisessä nidoksessa, on sijoitettu
+ryhmään _Sydämen autiomaa_.
+
+Veljeni Dzhjotirindra oli vaimoineen lähtenyt pitkälle matkalle, ja
+heidän kolmannessa kerroksessa kattotasannetta vastapäätä olevat
+huoneensa olivat tyhjinä. Minä otin ne ja tasanteen haltuuni ja vietin
+päiväni siellä yksinäisyydessä. Siellä yksin ollessani minä jälleen
+erkanin pois -- en tiedä miten -- niiltä runollisilta raiteilta, joita
+olin joutunut noudattamaan. Vaikuttamassa kenties oli se, että olin
+erilläni niistä, joita olin yrittänyt miellyttää ja joiden runollinen
+maku muovasi sitä muotoa, mihin olin kokenut ajatuksiani sovittaa,
+joten nyt vaistomaisesti vapauduin heidän minulle tyrkyttämästänsä
+tyylistä.
+
+Minä aloin kirjoittaessani käyttää kivitaulua. Sekin auttoi minua
+vapautumaan. Aikaisemmin käyttelemäni kirjoitusvihkot tuntuivat
+edellyttävän verrattain korkeata runollista lentoa, johon voin kohota
+ainoastaan vertailemalla saavutuksiani toisten tuotteisiin. Kivitauluun
+sitävastoin sopi kirjoittaa, miten kulloinkin mieli teki. "Älä pelkää",
+se tuntui sanovan. "Kirjoita mitä tahansa; yhdellä pyyhkäisyllä on
+kaikki tiessään!"
+
+Siten kahleista vapautuneena kirjoittaessani muutamia runoja minä
+tunsin mieleeni kumpuavan suuren ilon. "Vihdoinkin", sanoi sydämeni,
+"on se, mitä kirjoitan, minun omaani!" Älköön kukaan erehtykö
+luulemaan, että ylpeilin. Pikemmin olin aikaisemmista tuotteistani
+ylpeillyt, ja se olikin ollut ainoa niille uhraamani tunne. Mutta
+itsensätodellistamista ei sovi nimittää itsekylläisyydeksi. Vanhempain
+esikoiseen kohdistuva ilo ei suinkaan johdu sen ulkonaisista eduista,
+vaan siitä, että se on ihan heidän omansa. Jos lapsi lisäksi sattuu
+olemaan erinomainen, niin he voivat siitä ylpeilläkin -- mutta se on
+toinen asia.
+
+Tulvivan iloni vallassa minä aluksi en ollenkaan välittänyt
+runomitasta, ja samoinkuin virtakaan ei juokse suoraviivaisesti, vaan
+kiertelee kaartelee mielin määrin, samoin menettelivät minun säkeeni.
+Aikaisemmin se olisi minusta näyttänyt rikokselta, mutta nyt minä en
+tuntenut minkäänlaista tunnonvaivaa. Vapaus murtaa aluksi lain ja
+muovaa sitten itse lakeja, jotka tekevät sen todellisen itsehallinnon
+alaiseksi.
+
+Näiden harhailevien runoelmien ainoana kuuntelijana oli Akshai Babu.
+Ensikerran niitä kuullessaan hän oli yhtä hämmästynyt kuin
+ilahtunutkin, ja hänen hyväksymisensä tasoitti vapauteni tietä.
+
+Vihari Tshakravarti oli sepittänyt runonsa kolmitahtiseen mittaan.
+Sellainen runomitta saa aikaan pyöreän, täyteläisen vaikutelman aivan
+toisin kuin kulmikkaat paritahtiset. Se pyörii helposti, liukuu
+karkeloiden nilkkatiukujensa helistessä. Minä olin aikoinani kovin
+mieltynyt siihen runomittaan. Minusta tuntui siltä, kuin olisin ajanut
+polkupyörällä enkä kulkenut jalkaisin. Ja minä olin tottunut siihen
+liikkumistapaan. _Iltalauluissa_ minä havaitsemattani luovuin tuosta
+tottumuksesta joutumatta minkään muun nimenomaisen säännön siteisiin.
+Minä tunsin itseni täysin vapaaksi ja huolettomaksi. Minä en ollenkaan
+ajatellut enkä pelännyt joutuvani moitittavaksi.
+
+Se voima, jonka tunsin itselleni voittavani, kun vapauduin
+perintätapojen kahleista, sai minut oivaltamaan, että olin etsinyt
+mahdottomista paikoista sellaista, mikä sijaitsi minussa itsessäni.
+Vain itseluottamuksen puute oli minua toistaiseksi estänyt ottamasta
+haltuuni sitä, mikä oli omaani. Tuntui siltä, kuin olisin herännyt
+vankeusunesta ja havainnut itseni kahleettomaksi. Niinpä hypähtelinkin
+iloissani ylen rajusti päästäkseni varmuuteen siitä, että voin vapaasti
+liikkua.
+
+Minulle itselleni tuo on runollisen urani merkittävin vaihe.
+_Iltalauluni_ eivät liene runoina paljonkaan arvoiset. Ne ovat
+epäilemättä varsin kypsymättömiä. Kieli, rytmi ja ajatuskaan eivät ole
+päässeet kunnollisesti hahmoittumaan. Niiden ainoana ansiona on, että
+minä olin ensimmäisen kerran tullut kirjoittaneeksi mitä todella
+mielessäni liikkui ja miten itseäni miellytti. Elleivät nuo sepitelmät
+sinänsä olekaan arvokkaat, niin tuolla mielihyvällä oli varmaan
+merkityksensä.
+
+
+
+
+31
+
+ESITELMÄ MUSIIKISTA
+
+
+Olin vast'ikään aikonut aloittaa lakitieteelliset opintoni, kun isäni
+kutsui minut takaisin Englannista. Muutamat ystävät, jotka olivat
+huolissaan opintourani katkeamisen vuoksi, pyysivät häntä hartaasti
+lähettämään minut uudestaan matkaan. Niinpä lähdinkin toiselle
+Englannin-matkalleni, tällä kertaa erään sukulaiseni seurassa. Mutta
+kohtaloni vastusti lainopillista suuntautumistani niin voimallisesti,
+etten tällä kertaa päässyt edes Englantiin asti. Meidän täytyi jostakin
+syystä astua maihin Madrasissa ja palata Kalkuttaan. Syy ei ollut
+läheskään yhtä vakava kuin sen seuraus, mutta kun nauru ei kohdistunut
+_minuun_, niin jätän sen tässä kertomatta. Minun siis oli täytynyt
+palata tyhjin toimin molemmilta _Lakshmin_[31] pyhäkköä kohti
+tekemiltäni vaellusretkiltä. Toivon kumminkin, että ainakin lainopin
+jumala silmäilee minua suopeasti, koska en ole puolestani lisännyt
+oikeusopillisten kirjastojen yltäkylläisyyttä.
+
+Isäni oleskeli siihen aikaan Massuri-vuorilla. Minä lähdin hänen
+luoksensa peläten ja vapisten. Mutta hänpä ei osoittanutkaan
+minkäänlaista närkästystä, vaan oli pikemmin mielissään. Hän varmaankin
+piti palaamistani jumalallisen kaitselmuksen siunauksena.
+
+Tuon lähtöni edellisenä iltana minä pidin Bethune-seuran
+kutsumana esitelmän Lääketieteellisen korkeakoulun aulassa. Se oli
+ensimmäinen julkinen esitelmäni. Seuran puheenjohtajana oli hänen
+kunnianarvoisuutensa K.M. Banerdzhi. Aiheenani oli musiikki. Minä jätin
+huomiotta soitannon ja yritin osoittaa, että laulannon tärkeimpänä
+päämääränä ja tarkoitusperänä on esittää paremmin se, mitä sanat
+pyrkivät ilmaisemaan. Esitelmäni teksti oli sangen laiha, mutta minä
+esitin pitkin matkaa lauluja siten aihettani havainnollistaen. Ne
+mairittelevat kiitoslauseet, jotka sain puheenjohtajalta, johtuivat
+varmaan nuoren ääneni liikuttavasta vaikutuksesta ja sen vakavista,
+erilaatuisista ponnistuksista. Nyt minun kuitenkin täytyy tunnustaa,
+että tuona iltana innokkaasti esittämäni mielipide oli väärä.
+
+Laulumusiikilla on omat erikoiset tehtävänsä ja luonnepiirteensä.
+Sanat, joihin se sattuu liittymään, eivät saa liiaksi käytellä
+tilaisuutta hyväkseen yrittämällä tehdä tarpeettomaksi sävelmää, jonka
+pelkkänä kannatteena ovat. Laulu on sinänsä riittävän rikas; miksi se
+siis odottaisi sanojen suomaa apua? Pikemmin se alkaa siitä, missä
+pelkät sanat pettävät. Sen mahti sijaitsee sanomattomuuden alueella; se
+lausuu meille sellaista, mitä sanat eivät kykene ilmaisemaan.
+
+Mitä pienempi laulun kannettava sanainen taakka on, sitä parempi.
+Hindustanin klassillisessa laulutyylissä[32] sanat eivät merkitse
+mitään, vaan sallivat sävelmän vaikuttaa omalla tavallansa. Laulu
+kohoaa täydellisyyteensä, kun sen sävelmuoto saa vapaasti kehkeytyä ja
+kuljettaa kerallansa tajuntamme omaan ihmeelliseen olopiiriinsä.
+Bengalissa sanat kumminkin ovat aina pysytelleet niin tärkeässä
+asemassa, ettei maakuntamme laulutaide ole kyennyt täysin kehittelemään
+musikaalisia mahdollisuuksiansa, vaan on tyytynyt jäämään sisarensa
+runouden palvelijattareksi. Vanhoista _Vaishnava_ lauluista aina Nidhu
+Babun sepittämän saakka se on pysytellyt viehätyksinensä taka-alalla.
+Mutta samoinkuin maamme vaimot vallitsevat miehiänsä tunnustamalla
+riippuvaisuutensa, samoin on musiikkimme vihdoin vallitseva runoa,
+jonka nimenomainen auttelija se nyt on.
+
+Olen tuon usein kokenut omia laulujani sepittäessäni. Itsekseni
+hyräillessäni ja kirjoittaessani:
+
+    Mikä onkaan salainen aatoksesi, minun armaani;
+    kuiskaa se hiljaa minulle, minulle yksin --
+
+minä havaitsin, etteivät sanat sinänsä olisi milloinkaan voineet
+saavuttaa sitä vaikutuskehää, johon sävelmä ne siirsi. Sävelmä kertoi
+minulle, että se salaisuus, jota vaadin kuultavakseni, oli kutoutunut
+metsänaukioiden viheriään salaperäisyyteen, sulautunut kuutamo-öiden
+hiljaiseen valkeuteen ja piiloutunut näköpiirin tuolle puolen väikkyvän
+rajattoman sinen verhoon -- että se oli maan, taivaan ja vesien
+yhteinen ja syvin salaisuus.
+
+Varhaisella poikaiälläni minä kuulin laulunkatkelman:
+
+    Ah rakkaani, ken vaatetti sun muukalaiseksi?
+
+Tuo ainoa säe loihti mieleeni niin ihmeellisiä kuvia, että olen yhä
+vielä niiden lumoissa. Eräänä päivänä ryhdyin kirjoittamaan sanoja
+erääseen omaan sävelmääni tuon laulun soidessa mielessäni. Säveltäni
+hyräillen minä kirjoitin:
+
+    Sun tunnen, nainen vieraan maan!
+    Sun meren aalto tänne toi.
+
+Ellei tuota säveltä olisi ollut, en tiedä, kuinka runoni olisi lähtenyt
+muotoutumaan; mutta sävelmän tenho ilmaisi minulle muukalaisen koko
+suloudessaan. Hän se on, sanoi sieluni, hän, joka yhä uudelleen saapuu
+sanantuojana salaisuuksien valtameren toiselta rannalta. Hän se on,
+jonka me silloin tällöin vilahdukselta näemme kasteisina syysaamuina,
+tuoksuntäyttäminä kevään öinä, sydämemme syvimmässä -- ja jonka laulua
+tavoittaaksemme toisinaan kuuntelemme sinisen korkeuden ääniä. Sävel
+oli kuljettanut minut tuon maailmojalumoavan muukalaisen ovelle, ja
+senvuoksi olivat lauluni kaikki sanat häneen kohdistetut.
+
+Kauan jälkeenpäin kuulin Bolpurin kadulla pyytelevän _baulin_[33]
+laulavan kävellessään:
+
+    Häkkiin liitää vieras lintu ja jälleen kiitää pois;
+    ah, jos sen kiinni saisin, niin kahleena lempeni ois!
+
+Minä havaitsin _baulin_ ilmaisevan samaa asiaa. Tuntematon lintu
+antautuu toisinaan häkkiin visertääkseen meille viestejä vapauden
+tuntemattomasta maasta. Sydän mielii pitää sen aina luonansa, mutta ei
+voi. Mikäpä muu kuin laulun sävelmä kykenee meille kertomaan
+tuntemattoman linnun tulemisesta ja menemisestä.
+
+Siitä syystä minä julkaisen aina vain vastahakoisesti pelkkiä laulujeni
+sanoja, koska sielu niistä välttämättä jää pois.
+
+
+
+
+32
+
+VIRRAN VARRELLA
+
+
+Kun palasin kotiin aloittamaltani toiselta Englannin-matkalta, veljeni
+Dzhjotirindra asui vaimoineen Tshandernagurissa eräässä virran varrella
+sijaitsevassa huvilassa, ja minä lähdin sinne heidän luoksensa.
+
+Siinä oli Ganges jälleen! Jälleen päivät ja yöt, joita ei käy sanoin
+kuvaaminen, iloansa väsähtävät, kaipaustansa potevat yöt, joihin
+sointui metsäisten äyräittensä viileässä varjossa liikkuvan virran
+valittava hyminä. Bengalin valoatulviva taivas, etelätuuli, virran
+leppoisa juoksu, todella kuninkaallinen hitaus, avara joutilaisuus,
+joka ulottuu taivaanrannasta toiseen ja viheriästä maasta siniseen
+korkeuteen -- kaikki tuo merkitsi minulle samaa kuin ruoka ja juoma
+nääntyvälle. Täällä minä tunsin tosiaankin olevani kotona ja havaitsin
+kaikkialla Emon huolenpitoa.
+
+Siitä ei ole kovin pitkä aika, mutta sittenkin on ehtinyt tapahtua
+paljon muutoksia. Virran varrella sijaitsevat pienet pesämme, jotka
+sievinä ryhminä pilkistivät näkyviin vihreyden peitosta, ovat
+väistyneet, ja niiden sijaan on kaikkialle kohonnut tehtaita, jotka
+lohikäärmeiden tavoin nostavat sihiseviä päitänsä sylkien kidastansa
+mustaa savua. Nykyaikaisen elämän puolipäivänhelteessä ovat henkiset
+lepohetkemmekin supistuneet vähimpään määräänsä, ja kamala rauhattomuus
+on tunkeutunut kaikille elämän alueille. Niin on kenties parempi, mutta
+minä puolestani en voi pitää asiaintilaa täysin hyvänä.
+
+Nuo suloiset virran varrella viettämäni päivät liukuivat pois kuin
+pyhitetyt lootuskukat, jotka uivat pyhää virtaa alaspäin. Muutamia
+sateisia ehtoopäiviä minä vietin suoranaisen hurmion vallassa laulaen
+vanhoja _Vaishnava_-lauluja omin sävelin ja säestäen esitystäni
+kotiuruilla. Toisina iltapäivinä me istuimme venheessä ja annoimme
+virran kuljettaa itseämme alaspäin; veljeni Dzhjotirindra säesteli
+lauluani viulullansa. Me aloitimme _Puravi_-sävelistä[34] ja
+vaihdoimme musiikkimme sävyä sitä mukaa kuin päivä painui mailleen.
+_Behaga_-sävelmiin ehdittyämme me näimme lännen taivaan sulkevan
+kultaiset porttinsa ja kuun kohoavan puiden latvojen takaa.
+
+Sitten me soudimme takaisin huvilan valkamaan ja istuuduimme
+virranpuoliselle pengermälle levitetylle matolle. Hopeinen rauha lepäsi
+mailla ja vesillä, tuskin yhtäkään venhettä oli ohikulkemassa, rantaman
+puut näkyivät vain tummana varjona, ja kuutamo kimalteli virran
+pehmeästi liukuvassa pinnassa.
+
+Sitä huvilaa, jossa me asuimme, mainittiin nimellä "Moranin puutarha".
+Kiviliuskoin katetut porrasaskelmat johtivat vedestä avaralle
+kuistikolle, joka muodosti osan taloa. Huoneet eivät olleet
+säännöllisesti järjestetyt, eivätkä edes kaikki samassa tasossakaan,
+joten eräisiin oli laskeuduttava pitkin porrasaskelmia. Suuressa,
+laiturin puolella sijaitsevassa oleskeluhuoneessa oli kirjavat
+lasi-ikkunat värillisine kuvineen.
+
+Eräässä kuvassa näkyi keinu, joka puolittain tiheään lehvistöön
+piiloutuneena riippui oksassa, ja tuon lehtimajan valo- ja
+varjoväikkeessä keinui kaksi ihmislasta. Toinen kuva esitti leveitä
+portaita, jotka johtivat linnamaiseen palatsiin ja joita pitkin asteli
+juhlapukuisia miehiä ja naisia. Valon sattuessa ikkunoihin nuo kuvat
+ihmeellisesti hehkuivat, ja tuntuipa siltä, kuin ne olisivat täyttäneet
+virran ilmakehän juhlapäivien musiikilla. Kaukainen, aikoja sitten
+unohtunut juhla näytti ilmaisevan itseänsä hiljaisin valon viestein,
+keinuvan parin lemmenonni tuntui ikuisella tarinallansa luovan eloa
+metsikköihin virran rantamalla.
+
+Talon ylin huone sijaitsi pyöreässä tornissa. Siinä oli ikkunoita joka
+ilmansuuntaan. Se oli runoiluni tyyssija. Sieltä ei nähnyt mitään muuta
+kuin ympäröivien puiden latvat ja avaran taivaankannen. Minä sepitin
+silloin uutterasti _Iltalaulujani_ ja kirjoitin tuosta huoneesta:
+
+    Sinne, missä pilvet uupuvat uneen äärettömyyden povelle,
+    minä olen rakentanut huoneen sinulle, Runoudelle!
+
+
+
+
+33
+
+VIELÄKIN "ILTALAULUISTA"
+
+
+Tähän aikaan kirjalliset arvostelijat pitivät minua runoilijana, jonka
+rytmi oli epäsäännöllinen ja esitystapa sorahteleva. Kaikki teokseni
+leimattiin hämäriksi, varjomaisiksi. Tuo ei minua suinkaan silloin
+ilahduttanut, mutta syytös ei kumminkaan ollut ihan aiheeton.
+Runoudestani tosiaankin puuttui ulkoisen todellisuuden kiinteätä
+ainesta. Mutta mistä olisinkaan sen saanut varhaisen ikäkauteni
+eristetyssä elämässä?
+
+Erästä väitettä en kumminkaan voi tunnustaa oikeutetuksi. Tuon
+epämääräisyyttä tehostavan syytöksen takana piili se salavihjaus, että
+epämääräisyyteni oli tahallista teennäisyyttä -- mahtivaikutuksen
+tavoittelua. Hyvän näkökyvyn onnellinen omistaja taipuu ivailemaan
+silmälaseilla varustettua nuorukaista, jonka väittää käyttelevän
+välinettä pelkkänä koristeena. Poika parkaa sopii kyllä säälitellä,
+mutta tehdään liian pahoin, jos otaksutaan hänen vain teeskentelevän
+heikkonäköisyyttä.
+
+Tähtisumu ei ole mikään valmis luomus, vaan edustaa erästä
+kehitysvaihetta. Jos jätämme huomiotta kaiken runouden, joka ei ole
+saavuttanut lopullista määrättyä muotoansa, niin emme oivalla
+kirjallisuuden todellista olemusta. Jos jokin inhimillisen luonnon
+kehitysvaihe on löytänyt oikean ilmauksensa, niin se on kyllin arvokas
+säilytettäväksi; se on hylättävä ainoastaan siinä tapauksessa, että
+ilmaus ei ole oikea. Ihmisen elämässä on eräs kausi, jolloin hänen
+tunteensa patoutuvat lausumattomien asioiden paineen alaisina ja
+jolloin niissä elää epämääräisyyden nimetön tuska. Runoutta, joka
+yrittää tuota ilmaista, ei voida nimittää perusteettomaksi --
+pahimmassa tapauksessa se voi olla arvotonta, mutta niinkään ei
+tarvitse välttämättä olla laita. Virhe ei piile siinä, mitä ilmaistaan,
+vaan ilmaisemisen epäonnistumisessa.
+
+Ihminen on kaksijakoinen olento. Sisäisestä ihmisestä, joka
+kätkeytyy,ajatusten, tunteiden ja tapahtumien ulkoisen virran taakse,
+tunnetaan ja välitetään vähän, mutta siitä huolimatta se on
+vaikuttavana tekijänä elämän kehityksessä. Kun ulkoinen elämä ei soinnu
+sisäiseen, niin sisäinen ihminen joutuu kärsimään, ja hänen tuskansa
+ilmenee ulkoisessa tajunnassa tavalla, jota on vaikea nimetä tai edes
+kuvailla ja joka muistuttaa pikemmin epämääräistä valitushuutoa kuin
+sanoja, joissa on määrätty merkitys.
+
+Se surumieli ja tuska, joka etsi ilmaustansa _Iltalauluissa_, juontui
+olemukseni syvyyksistä. Samoinkuin unen tukahduttama tajunta taistelee
+painajaista vastaan yrittäen herätä, samoin taistelee sisäinen minuus
+vapautuakseen monista esteistänsä ja päästäkseen ilmi. Nuo laulut
+muodostavat sellaisen taistelun historian. Kuten luomistossa yleensä,
+on runoudessakin toisiansa vastustavia voimia. Jos niiden välinen ero
+on liian suuri, tai jos ne liiaksi lähenevät toisiansa, niin ei
+nähdäkseni voi syntyä runoutta. Mutta milloin epäsoinnun tuska pyrkii
+ratkeamaan sopusoinnuksi ja yrittää tuota tapahtumaa ilmaista, silloin
+runous puhkeaa esiin musiikkina, niinkuin huilussa laulava hengitys.
+
+Kun _Iltalaulut_ ilmestyivät, niitä tosin ei juhlittu torvia soittaen,
+mutta siitä huolimatta ne eivät jääneet vaille ihailijoita. Minä olen
+toisessa yhteydessä kertonut, kuinka Ramesh Tshandra Dattin vanhimman
+tyttären häissä Bankim Babu seisoi ovella, ja isäntä tervehti häntä,
+kuten tapa on, ojentamalla hänelle kukkaseppeleen. Minun saapuessani
+Bankim Babu otti nopeasti seppeleen, laski sen kaulaani ja
+virkkoi: "Hänet on seppelöitävä, Ramesh; etkö ole lukenut hänen
+_Iltalaulujansa_?" Ja kun Datt tunnusti, ettei ollut vielä ehtinyt sitä
+tehdä, Bankim Babu antoi muutamille niistä sellaista tunnustusta, että
+tunsin saaneeni runsaan korvauksen.
+
+_Iltalauluillani_ minä voitin itselleni ystävän, jonka suosio lankesi
+kuin päivänpaiste orastavaan runouteeni suoden sille yllykettä ja
+tukea. Tarkoitan Babu Prijanath Seniä. Vähän aikaisemmin hän oli
+lukenut _Särkyneen sydämen_, joka sai hänet luopumaan kaikista
+toiveista minuun nähden. Minä voitin hänet takaisin _Iltalauluillani_.
+Hänen tuttavansa tietävät hänet kokeneeksi purjehtijaksi kaikilla
+kirjallisuuden seitsemällä merellä,[35] joiden pää- ja sivureiteillä
+hän alinomaa liikkuu käytellen melkein kaikkia kieliä, intialaisia
+samoinkuin muukalaisiakin. Hänen kanssaan keskustellessaan pääsee
+silmäämään mitä etäisimpiin aatteiden maailman seutuihin. Se oli
+minulle mitä arvokkain asia.
+
+Hän voi lausua kirjalliset mielipiteensä arkailematta, koska hänen
+arvostelmiansa oli tukemassa korkealle kehittynyt aisti. Tämä
+arvovaltainen kritiikki auttoikin minua sanomattomasti. Minulla oli
+tapana lukea hänelle kaikki mitä kirjoitin, ja ellei olisi ollut hänen
+ymmärtävän arvostelunsa sadekuuroja, en tiedä, olisivatko nämä
+ensimmäiset kynnökseni tuottaneet niin runsasta satoa.
+
+
+
+
+34
+
+"AAMULAULUJA"
+
+
+Gangesin varrella oleskellessani minä kirjoitin hieman
+suorasanaistakin, en mistään määrätystä aiheesta enkä varmaa
+suunnitelmaa noudattaen, vaan niinkuin poikaset pyydystävät perhosia.
+Kevään meissä herätessä syntyy kaikenlaisia monivärisiä, lyhytikäisiä
+kuvitelmia, jotka enimmälti huomaamattamme väikkyvät mielessämme. Oli
+kenties pelkkä mielijohde, että päätin noina joutilaina päivinä kerätä
+ne, jotka olivat mieleni vallanneet. Mahdollista myös, että vapautunut
+minäni oli joutunut uuteen vaiheeseen, avannut sanaisen arkun ja
+päättänyt kirjoittaa miten halusi; käsitelty aihe ei ollut ratkaiseva
+asia, riitti, kunhan kirjoittaja olin minä. Nämä suorasanaiset
+kappaleet julkaistiin myöhemmin nimellä _Vividha Prabandha_ (Sekalaisia
+kirjoitelmia), mutta ne kuolivat ensimmäisen painoksen keralla eivätkä
+ole enää päässeet uudelleen ilmestymään.
+
+Näihin aikoihin minä luullakseni aloin kirjoittaa ensimmäistä
+romaaniani, nimeltä _Bauthakuranir Hat_.
+
+Kun olimme viettäneet joitakin aikoja virran varrella, niin veljeni
+Dzhjotirindra vuokrasi talon Kalkuttasta, Sudder Streetin varrelta,
+läheltä museota. Minä asuin hänen luonansa. Siellä sepittäessäni
+romaania ja _Iltalauluja_ minussa tapahtui jonkinlainen tärkeä kumous.
+Eräänä myöhäisenä ehtoopäivänä käyskelin talomme parvekkeella
+Kalkuttassa. Illan hämyssä hehkuva rusko loi kaikkialle ihmeellistä
+tenhoa. Naapuritalon seinätkin näyttivät kaunistuvan. Loihtuisa
+iltavalaistusko tässä poistaa jokapäiväisyyden verhon maailman
+kasvoilta? mietin minä. Ei! Varmaankaan ei! Samassa minä huomasin
+seikan johtuvan siitä, että minuun oli laskeutunut ilta, jonka varjot
+pyyhkivät _minuuteni_ olemattomiin. Minuuden ollessa voitolla,
+kirkkaassa päivänpaisteessa, kaikki havaitsemani sekoittui siihen ja
+piiloutui sen taakse. Nyt, minuuteni väistyttyä syrjään, minä näin
+maailman todellisessa hahmossaan. Ja siinä hahmossa ei ole mitään
+jokapäiväistä, se on kukkuroillaan kauneutta ja iloa.
+
+Tuon kokemuksen jälkeen minä pyrin tietoisesti tukahduttamaan
+minuuttani ja suhtautumaan maailmaan pelkkänä katselijana, ja joka
+kerta oli palkintonani aivan erikoinen ilontunto. Minä muistan
+yrittäneeni selittää eräälle sukulaisellekin, kuinka maailman voi nähdä
+oikeassa valossaan ja kuinka sellaisen näkemisen aikana painostuksen
+tunto meistä äkkiä häviää; mutta luultavaa on, että yritykseni
+epäonnistui.
+
+Sitten sain vielä toisenkin ilmestyksenomaisen kokemuksen, jonka
+vaikutus on kestänyt koko elinikäni.
+
+Sudder Streetin varrella sijaitsevasta talostamme voi nähdä kadun
+toiseen päähän ja Vapaakoulun puutarhaan saakka. Eräänä aamuna minä
+seisoin kuistikolla silmäillen siihen suuntaan. Aurinko oli parhaillaan
+nousemassa tuuheiden puunlatvain takaa. Kauemmin katsellessani minusta
+yht'äkkiä tuntui siltä, kuin verho olisi väistynyt katseeni tieltä,
+minä näin maailman ihmeellisessä loistossa, ja joka puolelta kuohuivat
+esiin kauneuden ja ilon aallot. Tuo loiste tunkeutui silmänräpäyksessä
+sydämeni ympärille kertyneiden surun ja alakuloisuuden laskosten läpi
+ja valoi minuun kaikkeuden ihmeellistä valoa.
+
+Samana päivänä kumpusi esiin runo "Vesiputouksen herääminen", joka
+tosiaankin syöksyi eteenpäin putouksen tavoin. Runo tuli päätökseen,
+mutta kaikkeuden ilonhohdetta ei enää peittänyt minulta mikään verho.
+Ja muuttuipa asia sellaiseksi, ettei mikään maailman henkilö tai olio
+näyttänyt minusta mitättömältä eikä epämiellyttävältä. Pian senjälkeen
+minä jouduin kokemaan jotakin erikoisen hämmästyttävää.
+
+Oli eräs merkillinen ihminen, joka toisinaan kävi luonani ja esitti
+minulle kaikenlaisia typeriä kysymyksiä. Eräänä päivänä hän kysyi
+minulta: "Kuulkaahan, hyvä herra, oletteko jo nähnyt Jumalan omin
+silmin?" Minun tunnustettuani, etten ollut nähnyt, hän väitti itse
+nähneensä. "Mitä siis näittekään?" kysyin minä. "Hän kiehui ja kuohui
+minun silmissäni!" kuului vastaus.
+
+On helppo arvata, ettei minua yleensä erikoisesti ilahduttanut joutua
+keskustelemaan ylen vaikeatajuisista kysymyksistä sellaisen henkilön
+kanssa. Sitäpaitsi minua silloin kiinteästi askarruttivat omat
+kirjalliset työt. Kun hän kuitenkin oli varsin sävyisä nuorukainen, en
+tahtonut häntä loukata, vaan siedin häntä parhaani mukaan.
+
+Mutta kun hän nyt saapui luokseni eräänä ehtoopäivänä, minä tunsin
+hänet nähdessäni todellista iloa ja lausuin hänet sydämellisesti
+tervetulleeksi. Eriskummaisuuden ja mielettömyyden viitta näytti
+luisuneen pois hänen hartioiltansa, ja minun iloisesti tervehtimäni
+henkilö oli todellinen ihminen, jota en suinkaan pitänyt missään
+suhteessa itseäni huonompana ja joka sitäpaitsi tuntui läheiseltä
+sukulaiseltani. Kun en hänet nähdessäni kokenut minkäänlaista harmin
+häivääkään enkä tuntenut tuhlaavani aikaa hänen kanssaan
+seurustellessani, niin minut valtasi rajaton riemu, ja tuntui siltä,
+kuin olisin vapautunut jostakin valheiden verkosta, joka oli
+aikaisemmin aiheuttanut minulle paljon tarpeetonta ja epäoikeutettua
+harmia ja tuskaa.
+
+Kun seisoin parvekkeella ohikulkijoita silmäillen, niin jokaisen --
+kenen tahansa -- käynti, vartalo ja kasvot näyttivät ylen ihmeellisiltä
+heidän siinä liukuessaan ohi kaikkeuden meren laineina. Aikaisemmin
+minä olin nähnyt vain silmilläni, nyt aloin nähdä koko tajunnallani.
+Kun kaksi nuorukaista tuli hitaasti astellen, käsivarsi toisen olalla,
+niin tuo näky ei ollut minulle merkityksetön, sillä se osoitti minulle
+ikuisen ilon pohjattoman lähteen, josta naurun loppumaton vihmasade
+sinkoutuu yli kaiken maailman.
+
+Minä en ollut milloinkaan ennen tarkannut sitä jäsenten ja ääriviivojen
+leikkiä, joka säestelee ihmisen vähäisimpiäkin tekoja; nyt minut
+kerrassaan lumosi niiden joka taholta ja joka hetki ilmitulviva
+monivivahteinen runsaus. Minä en kumminkaan nähnyt niitä erillisinä,
+vaan osina sitä ihmeen kaunista suurta karkeloa, joka alinomaa ilmenee
+kaikkialla ihmisten maailmassa, kaikissa heidän kodeissansa, kaikissa
+heidän monimuotoisissa pyrinnöissään ja toimissaan.
+
+Ystävä nauraa ystävän seurassa, äiti hyväilee lastansa, lehmä lähenee
+toista ja nuolee sen ruumista, ja kaiken tuon takana oleva
+mittaamattomuus koskettaa mieltäni melkein kipua tuottavin järkytyksin.
+
+Kun siihen aikaan kirjoitin:
+
+    En tiedä, kuinka olikaan, kun sydämeni aukaisi ovensa
+    ja salli kaiken maailman tulvia sisään iloisin tervehdyksin --
+
+niin tuo ei ollut runollista liioittelua. Se ei edes kyennyt
+ilmaisemaan kaikkea, mitä tunsin.
+
+Minä vietin joitakin aikoja tässä onnenautuuden tilassa, itseni
+unohtaen. Sitten veljeni suunnitteli lähtöä Dardzhilingin vuorille.
+Sitä parempi, ajattelin minä. Himalajan korkeilta huipuilta minä näen
+syvemmälle siihen, mikä Sudder Streetin varrella oli minulle
+kirkastunut, ja joka tapauksessa olin näkevä Himalajan uuden
+näkemiskykyni valossa.
+
+Mutta voitto lankesi Sudder Streetin varrella sijaitsevan pienen talon
+osaksi. Vuorille noustuani minä silmäilin ympärilleni ja havaitsin
+kohta, että uusi näkemiskykyni oli kadonnut. Syntini oli varmaan siinä,
+että olin kuvitellut voittavani enemmän totuutta ulkoapäin. Olkoon
+vuorten kuningas miten taivaitatavoittava hyvänsä, se ei voi suoda
+minulle mitään lahjoistansa; Hän, jolta kaikki lahjat tulevat,
+sitävastoin voi sallia minun päästä näkemään ikuista kaikkeutta
+kaikkein rumimman kadun varrella ja nopeasti häipyvänä ajan tuokiona.
+
+Minä vaeltelin honkien keskellä, istuin vesiputousten vierellä ja
+peseydyin niiden vedessä, katselin pilvetöntä taivasta vasten valtavana
+piirtyvää Kintshindzhungaa, mutta sitä, minkä olin toivonut täältä
+helpoimmin tavoittavani, minä en löytänyt. Olin oppinut sen tuntemaan,
+mutta en kyennyt sitä enää näkemään. Minun jalokiveä ihastellessani
+kansi oli äkkiä sulkeutunut, ja nyt minä tuijottelin lipasta, jossa se
+piili. Mutta miten taiteellisen viehättävä lipas lieneekin ollut, minä
+en voinut enää missään tapauksessa erehtyä luulemaan sitä tyhjäksi
+koteloksi.
+
+_Aamulauluni_ tulivat päätökseen, niiden viimeinen helinä soi häipyvänä
+runossa _Kaiku_, jonka kirjoitin Dardzhilingissä. Runo osoittautui niin
+vaikeasti tajuttavaksi, että kaksi ystävääni löi vetoa sen todellisesta
+tarkoituksesta. Kun he sitten tulivat luokseni kuulemaan arvoituksen
+selitystä, niin minäkään en kyennyt sitä heille antamaan, ja ainoana
+lohdutuksenani oli se, ettei kumpikaan heistä joutunut senvuoksi rahaa
+menettämään. Ah, ainaiseksi olivat menneet ne päivät, joina kirjoitin
+ylen helppotajuisia runoja "lootuskukasta", "järvestä" ja muista
+sellaisista aiheista.
+
+Mutta miten onkaan: kirjoitetaanko runoja jonkin asian selittämiseksi?
+Se, mitä sydän tuntee, pyrkii runoksi hahmoutumaan. Kun siis joku runon
+kuultuansa sanoo, ettei ole sitä ymmärtänyt, niin minä en tiedä mitä
+hänelle sanoa. Jos joku sanoo tuoksuvasta kukasta, ettei hän sitä
+ymmärrä, niin hänelle voi vastata ainoastaan: ei siinä ole mitään
+ymmärtämistä, sehän on tuoksu. Jos hän itsepintaisesti jatkaa: minä
+_tiedän_ sen, mutta mitä tuo kaikki merkitsee? niin täytyy joko vaihtaa
+puheenaihetta tai tehdä asia vieläkin vaikeatajuisemmaksi sanomalla,
+että tuoksu on muoto, johon kaikkeuden ilo kukassa pukeutuu.
+
+Vaikeutena on juuri se seikka, että sanoilla on eri merkityksensä.
+Senvuoksi on runoilijan pakotettava ne runomittaan ja rytmiin, jotta
+merkitys hieman estyy ja tunne saa tilaisuutta ilmaista itseänsä.
+
+Tämä tunteenilmaus ei ole mikään perustavan totuuden toteaminen, ei
+tieteellinen tosiasia eikä hyödyllinen moraalinen periaate. Samoinkuin
+kyynel tai hymy on sekin vain sisäisten tapahtumien kuva. Jos tiede tai
+filosofia voi siitä jollakin tavoin hyötyä, niin hyötyköön, mutta se ei
+ole sen olemisen ytimenä. Jos lautalla joen poikki kulkiessanne voitte
+vielä ohimennen pyydystää kalan, niin pitäkää itseänne onnellisena,
+mutta lauttavenhe ei sittenkään ole kalastajavenhe, ja meillä ei ole
+oikeutta soimata lautturia siitä, ettei hän harjoita kalastusta.
+
+_Kaiku_ on kirjoitettu niin kauan sitten, ettei siihen enää kiinnitetä
+huomiota, joten minua ei enää vaadittane tekemään tiliä sen
+merkityksestä. Mutta olivatpa sen virheet tai edut muuten mitkä
+tahansa, joka tapauksessa voin lukijoilleni vakuuttaa, ettei
+tarkoitukseni ollut esittää arvoitusta tai kätkeä siihen jotakin syvää
+viisautta. Seikka oli se, että sydämeeni oli syntynyt kaipaus, jonka
+esinettä minä nimitin Kaiuksi, kun en keksinyt mitään muuta nimeä sitä
+varten.
+
+Kun kaikkeuden uumenissa piilevästä alkulähteestä lähtee sointujen
+virtoja, niin niiden kaiku heijastuu sydämiimme rakkaittemme kasvoista
+ja kaikesta ympärillämme olevasta kauneudesta. Minä viittasin siihen,
+että meidän tulee rakastaa tuota kaikua eikä niitä olioita, jotka sitä
+sattumalta heijastavat, sillä se, mihin me tänään tuskin huolimme luoda
+katsettamme, voi jo huomenna olla hartaimman kiintymyksemme esineenä.
+
+Minä olin aikaisemmin katsellut maailmaa ainoastaan ulkoisin silmin ja
+olin senvuoksi ollut kykenemätön havaitsemaan siinä ilmenevää
+kaikkeuden iloa. Kun sitten olemukseni syvyyksistä tuleva valonsäde
+yht'äkkiä löysi tien ulos, niin tämä valo levisi kaikkeuteen ja
+kirkasti sen niin, ettei se enää ilmennyt olioiden ja tapahtumien
+sekasortoisena joukkiona, vaan kuvastui silmiini kokonaisuutena. Tuo
+kokemus tuntui minulle kertovan sointujen virrasta, joka kumpuaa
+kaikkeuden sydämestä, leviää avaruuden ja ajan piiriin kaikuen sieltä
+ilon aaltoina, jotka virtaavat takaisin lähteeseen.
+
+Kun taiteilija kaiuttaa lauluansa täydestä sydämestänsä, niin se on
+oikeata iloa. Ja ilo muuttuu kaksinkertaiseksi, kun hän kuulee saman
+laulun toisen henkilön esittämänä. Kun siis maailmojen runoilijan
+luomus palaa hänen luoksensa ilon tulvana, jonka me sallimme virrata
+yli tajuntamme, niin me havaitsemme heti, sanoin selittämättömällä
+tavalla, mihin tuo tulva on virtaamassa. Ja kun sen havaitsemme, niin
+rakkautemme alkaa toimia, minuutemme irtautuvat kiinnitysköysistänsä ja
+tahtovat mielellään liukua ilon virtaa pitkin alaspäin kohti sen
+ääretöntä päämäärää. Sitä tarkoittaa se kaipaus, joka meissä herää, kun
+näemme kauneutta.
+
+Virta, joka tulee äärettömyydestä ja valautuu äärellisyyteen -- se on
+itse totuus, itse hyvyys; se on lakien alainen ja muodoltaan määrätty.
+Sen kohti äärettömyyttä palaava kaiku on kauneus ja ilo, jotka ovat
+vaikeasti kosketettavissa ja säilytettävissä ja senvuoksi kohottavat
+meitä itseämme korkeammalle. Tuota minä yritin lausua _Kaiku_-nimisessä
+sepitelmässäni vertauksen tai laulun muodossa. Ei sovi ihmetellä, ettei
+tulos ilmennyt selvänä, sillä tarkoitus ei ollut silloin selvä
+itsellenikään.
+
+Sallittakoon minun ottaa tähän osa eräästä _Aamulauluja_ koskevasta
+kirjeestä, jonka myöhemmällä iälläni kirjoitin:
+
+"Maailmassa ei ole ketään, kaikki ovat minun sydämessäni -- tuo
+mieliala kuuluu eräälle määrätylle ikäkaudelle. Herätessään sydän
+ojentaa käsivartensa ja mielii syleillä koko maailmaa, niinkuin
+pienokainen hampaita saadessaan luulee kaiken olevan suuhun
+pistettävää. Vähitellen se oppii oivaltamaan mitä tarvitsee, mitä ei.
+Sen epämääräiset taipumukset täsmällistyvät, käyvät keskittyessään
+tarmokkaammiksi ja pääsevät vaikuttamaan."
+
+"Jos haluamme tavoittaa koko maailman, emme saa mitään. Vasta kun
+kaipaus koko olemuksen väellä keskittyy johonkin esineeseen, alkavat
+äärettömyyden ukset kuumottaa näkyviin. Aamulauluissa sisäinen
+minuuteni ensikerran pyrki ulospäin, ja sen vuoksi niistä kerrassaan
+puuttuu sellaista keskitystä." --
+
+Ensimmäisen tulvahtamisen kaikkeutta syleilevä ilo kuitenkin johdattaa
+meidät lähemmäksi olevaisen yksityisiä muotoja. Järven täyteläisyys
+purkautuu jokena. Siinä mielessä myöhempi, alinomainen rakkaus on
+ensimmäistä rakkautta ahtaampi. Sen vaikutussuunta on määrätympi, se
+pyrkii joka kohdassansa todellistamaan kokonaisuutta ja joutuu
+niinmuodoin liikkumaan kohti äärettömyyttä. Sen lopullisena
+saavutuksena ei ole aikaisempi sydämen oman sisäisen ilon epämääräinen
+leviäminen, vaan yhtyminen ulkopuolella olevaan äärettömään
+todellisuuteen ja samalla oman kaipauksen täydellinen täyttyminen.
+
+Mohita Babun julkaisemassa painoksessa nämä _Aamulaulut_ on sijoitettu
+siihen runoryhmään, jonka otsakkeena on _Nishkraman_ (Esiintulo).
+Niihin näet sisältyvät ensimmäiset merkit siitä, että olin
+astunut _Sydämen autiomaalta_ avoimeen maailmaan. Sitten tämä
+pyhiinvaeltajasydän tutustui tuohon maailmaan, vähitellen, monin tavoin
+ja monin tunnelmin. Ja kun se vihdoin on liukunut ikuisesti muuttuvan
+epävakaisuuden viimeisenkin laiturin ohi, niin se saavuttaa
+äärettömyyden -- ei epävarmojen mahdollisuuksien epämääräisyyttä, vaan
+totuuden korkeimmassa täydellisyydessään.
+
+Varhaisimmista ikävuosistani saakka minä elin vaistomaisesti mitä
+kiinteimmässä yhteydessä luonnon kanssa. Jokainen puutarhamme
+kookospalmu oli minulle selvä yksilö. Kun Normaalikoulusta palattuani
+seisoin kattotasanteella ja näin taivaanrannalle kasautuvan
+sinisenharmaita vedenkyllästämiä pilviä, niin minut valtasi sinä
+tuokiona niin sanomattoman syvä ilo, että voin sen vielä nytkin
+mieleeni palauttaa. Kun aamulla avasin silmäni, niin hilpeänä heräjävä
+aamu kutsui minua leikkikumppaniksensa; pitkien, hiljaisten lepohetkien
+aikana hehkuva puolipäivän taivas houkutteli minut lähtemään arkisesta
+maailmasta erakkokammionsa yksinäisyyteen; yön pimeys avasi pääsyn
+aaveittensa poluille ja kuljetti minut kaikkien seitsemän meren ja
+kolmentoista virran yli, kaikkien mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien
+tuolle puolen, suoraan satujen maailmaan.
+
+Kun sitten nuoruuden sarastaessa ahnas sydämeni alkoi vaatia ravintoa,
+niin tuon sisäisen ja ulkoisen leikin välille kohosi erottava aita. Ja
+minun koko olemukseni kuohui hätääntyneen sydämeni vaiheilla muodostaen
+kurimuksen, jonka pyörteeseen sen tajunta rajoittui.
+
+Tätä sisä- ja ulkomaailman välisen sopusoinnun menettämistä, jonka
+aiheuttivat puutetta kärsivän sydämeni hillittömät vaatimukset, sekä
+siitä johtunutta ennen omistamani erikoisen olemuksenyhteyden
+raukeamista minä valittelin _Iltalauluissa. Aamulauluissa_ minä
+riemuiten tervehdin porttia, jonka jokin tuntematon isku oli
+rajamuuriin murtanut ja jonka välityksellä minä jälleen saavutin
+kadottamani yhteyden, en ainoastaan sellaisena kuin olin sen ennen
+omistanut, vaan eroajan vuoksi vielä syvällisempänä, vielä
+täydellisempänä.
+
+Niin päättyi elämäni ensimmäinen kirja, näihin yhteydestä, erosta ja
+jälleenyhtymisestä kertoviin lukuihin. Mutta oikeastaan on väärin puhua
+tässä päättymisestä. Samaa aihetta on yhä uudelleen käsiteltävä ja
+johdettava se vaikeampien selkkausten läpi korkeampien ratkaisujen
+tasoon. Jokainen uusi ratkaisu päättää kauden elämässäni, joka
+edetessään muodostaa yhä avartuvan spiraalin. Jos siis mikä kohta
+hyvänsä voi hätäisesti katsoen näyttää toisista eroavalta, ne sittenkin
+johtavat kaikin samaan alkukeskukseen.
+
+_Iltalaulujen_ aikana syntyneet suorasanaiset kirjoitelmat julkaistiin,
+kuten jo sanoin, nimellä _Vividha Prabandha_. Toiset, jotka sepitin
+samoihin aikoihin kuin _Aamulaulut_, koottiin _Alotshana_
+(Tutkisteluja)-otsakkeen alle. Näiden kokoelmien luonteenomainen
+erilaisuus kelpaa hyvin osoittamaan minussa sillävälin tapahtunutta
+muutosta.
+
+
+
+
+35
+
+RADZHENDRAHAL MITRA
+
+
+Näihin aikoihin veljeni Dzhjotirindran mieleen johtui perustaa
+kirjallinen akademia, jonka avulla hän tahtoi liittää yhteen kaikki
+huomattavat kirjallisuuden miehet. Akademian tehtävänä piti olla varman
+sanaston laatiminen bengalinkieltä varten ja yleensäkin kielen
+elvyttäminen ja kehittäminen -- siis jokseenkin sama tehtävä kuin se,
+jonka myöhemmin perustettu _Sahitja Parishat_ (Kirjallisuusakademia) on
+omaksunut.
+
+Tri Radzhendrahal Mitra suhtautui akademia-ajatukseen innostuneesti ja
+toimi sen lyhyen olemassaoloajan sen puheenjohtajana. Kun yritin
+suostutella oppinutta Vidjasagaria siihen liittymään esittäen
+yhdistyksen tarkoitusta ja mainiten ehdollaolevien jäsenten nimiä, niin
+hän virkkoi: "Minä neuvon teitä jättämään meidät pois -- suurten
+peruukkien keralla te ette pääse mihinkään; he eivät ole milloinkaan
+yhtä mieltä." Hän kieltäytyi. Bankim Babu suostui tulemaan jäseneksi,
+mutta en voi sanoa hänen osoittaneen suurtakaan asianharrastusta.
+Lyhyesti sanoen: akademian toiminta-aikana Radzhendrahal Mitra suoritti
+yksin mitä suoritettiin. Hän otti aluksi käsille maantieteellisen
+sanaston, suunnitteli itse luettelon, painatti sen ja lähetti
+jäsenille, jotta he voivat esittää ehdotuksiansa. Ajattelimme myös
+ottaa bengalinkieleen kunkin vieraan maan nimen sellaisena kuin se maan
+omalla kielellä lausuttuna esiintyi.
+
+Vidjasagarin ennustus toteutui. Osoittautui mahdottomaksi saada
+tietomiehiä mihinkään yhteistyöhön. Ja akademia jo riutui tuskin
+alettuaan versoa. Mutta Radzhendrahal Mitra oli perehtynyt kaikkiin eri
+aloihin; hän itse oli ilmetty akademia. Minun asian vuoksi näkemäni
+vaivat tulivat runsaasti palkituiksi, kun sain tilaisuuden tutustua
+häneen. Olen oppinut tuntemaan useitakin aikalaisiani bengalilaisia
+oppineita, mutta kenenkään muun aikaansaama vaikutus ei ole ollut niin
+loistelias.
+
+Minä tapasin käydä hänen luonansa Maniktalan holhouslautakunnan
+toimistohuoneissa. Minä saavuin aamulla ja näin hänen aina olevan
+ahkerassa työssä, mutta nuoruuden ajattelemattomuus sai minut
+arvelematta häntä häiritsemään. Hän ei osoittanut koskaan minkäänlaista
+kärsimättömyyden oiretta. Minut nähdessään hän heti siirsi työnsä
+syrjään ja alkoi kanssani jutella. Hän, kuten tiedetään, oli hieman
+huonokuuloinen ja antoi senvuoksi tuskin koskaan tilaisuutta kysymyksen
+esittämiseen. Hän kävi käsiksi johonkin yleiseen aiheeseen ja puhui
+siitä, ja juuri näiden pohdintojen viehättävyys veti minua hänen
+luoksensa. Kenenkään muun henkilön kanssa keskustellessani en ole
+saanut niin lukemattomia ajatusvirikkeitä mitä erilaisimmilta aloilta.
+Minä kuuntelin kerrassaan lumoutuneena.
+
+Hän oli luullakseni oppikirjakomitean jäsen ja luki huolellisesti,
+reunamuistutuksia tehden, jokaisen hänelle lähetetyn teoksen. Toisinaan
+hän valitsi jonkin sellaisen kirjan lähtökohdaksi esittäessään
+bengalinkielen rakennetta tai yleensä kielitiedettä koskevia ajatuksia,
+jotka olivat minulle erittäin hyödylliset. Ei ollut montakaan asiaa,
+jota hän ei ollut tutkinut, ja kaikki tutkimansa hän osasi sommitella
+selvään ilmaisumuotoon.
+
+Ellemme olisi luottaneet toisiin haeskelemiimme akademian jäseniin,
+vaan olisimme jättäneet kaikki tri Radzhendrahalin tehtäväksi, niin
+nykyinen _Sahitja Parishat_ olisi epäilemättä löytänyt paljoa enemmän
+tuon yhden ainoan miehen suorittamia esitöitä.
+
+Tri Radzhendrahal Mitra ei ollut ainoastaan perinpohjainen oppinut,
+vaan myöskin huomattava persoonallisuus, kuten jo hänen ulkonaisesta
+olemuksestansa voi havaita. Julkisuudessa hän esiintyi tulisen
+kiivaasti, mutta osasi myös jutella mitä miellyttävimmällä tavalla,
+ilman alentuvaisuuden häivääkään kaikkein vaikeimmista kysymyksistä
+minunlaiselleni nuorelle pojalle. Minä käytin hänen auliuttansa
+hyväkseni siinä määrin, että pyysin häneltä avustusta _Bharatia_ varten
+ja sainkin sen, _Tuonen koira_-nimisen. Toisia hänen suuria
+aikalaisiansa minä en olisi uskaltanut kohdella niin vapaasti, mutta en
+olisi myöskään saanut osakseni samaa hyväntahtoisuutta.
+
+Sodan polkuja astellessaan hän saattoi hyvinkin säikähdyttää kaupungin
+kollegioissa ja yliopiston senaatissa olevia vastustajiansa. Siihen
+aikaan oli Kristo Das Pal tahdikas poliitikko ja Radzhendrahal Mitra
+urhea taistelija.
+
+"Aasialaisen seuran" julkaisuja ja tutkimuksia varten hän tarvitsi
+avustajiksensa eräitä oppineita sanskritin taitajia, jotka suorittivat
+hänelle mekaanisen työn. Minä muistan, kuinka muutamat kateelliset ja
+halpamaiset panettelijat saivat tuon johdosta tilaisuutta väittää, että
+kirjanoppineet itse asiassa suorittivat koko työn Radzhendrahalin
+väärämielisesti anastaessa itselleen kaiken ansion. Näemmepä vielä
+nytkin varsin usein, kuinka välineet julkeasti vaativat itselleen
+jalopeuran osaa työn tuloksista ja kuvittelevat käyttelijän toimineen
+pelkkänä koristeellisena kuviona. Jos kynäparassa olisi henkeä, niin se
+varmaan valittaisi, että joutuu itse vain mustattavaksi kirjoittajan
+saadessa kaiken kunnian.
+
+On merkillistä, että tämä harvinaisen etevä mies on saanut
+maanmiehiltänsä kovin vähän tunnustusta, kuoltuansakin. Eräänä syynä
+lienee se, että pian hänen jälkeensä kuolleen Vidjasagarin sureminen ei
+jättänyt sijaa toisen menetyksen täydelle oivaltamiselle. Lisäksi
+lienee ollut vaikuttamassa sekin, että hänen työnsä tärkeimmät osat
+koskivat bengalilaisen kirjallisuuden rajojen ulkopuolella olevia
+aiheita, joten hän ei päässyt aivan lähelle kansan sydäntä.
+
+
+
+
+36
+
+KARWAR
+
+
+Veljeni Dzhjotirindra lähti vaimoinensa länsirannikolla sijaitsevaan
+Karwariin, ja minä liityin heidän matkaansa. Karwar on Kanaran
+piirikunnan pääkaupunki Bombayn alueella. Se on sanskrit-kirjallisuuden
+Malaja-vuorten seutu, jossa viihtyy kardemummapensas ja sandelipuu.
+Vanhimman jälkeinen veljeni oli siihen aikaan siellä tuomarina.
+
+Pieni, kukkuloiden ympäröimä laivalaituri on niin syrjäinen, ettei se
+ollenkaan näytä satamapaikalta. Sen kuunsirppiä muistuttava ranta
+ojentaa käsivarsiansa silmänkantamattomalle avoimelle merenselälle
+äärettömyyttä tavoittelevan kaipauksen ilmeisenä vertauskuvana. Leveätä
+hiekkarantamaa reunustaa kasuariinimetsä, jonka toista päätä leikkaa
+_Kalanadi_-joki laskien siellä mereen raivattuaan itselleen tien halki
+vuorisen alueen.
+
+Muistan, kuinka eräänä kuutamoiltana soudimme pienessä venheessä jokea
+ylöspäin. Me pysähdyimme erään vanhan, kuninkaallisen vuorilinnan luo
+ja osuimme pienen talonpoikaistalon siistille pihamaalle. Siihen me
+istuuduimme nauttimaan mukana kuljettamiamme eväitä kuutamon säteiden
+kimmotessa ulkosuojien katoista. Palatessamme me sallimme venheemme
+liukua virran mukana. Yö lepäsi liikkumattomien vuorien ja metsien ja
+hiljaa virtailevan _Kalanadi_-joen yllä luoden kaikkialle kuutamon
+loihtuisaa valoa. Kesti verrattain kauan, ennenkuin saavuimme virran
+suulle. Niinpä emme suorittaneetkaan koko matkaa venheessä, vaan
+nousimme maihin ja kuljimme kotiin pitkin hiekkarantamaa. Oli jo
+myöhäinen yö, meren pinta ei värähtänytkään, kasuariinienkin
+alinomainen levoton suhina oli vaiennut. Avaraa hiekkalakeutta
+reunustavien puiden varjo lepäsi liikkumattomana sen pinnassa,
+ja näköpiiriä ympäröivät sinervänharmaat vuoret lepäsivät
+häiritsemättömässä unessaan yön taivaan alla.
+
+Me muutamat ihmisolennot astelimme tuon rajattoman valkeuden syvässä
+hiljaisuudessa varjojemme vierellä, sanaakaan virkkaamatta. Kun olimme
+ehtineet kotiin, niin uneni oli häipynyt johonkin sitäkin syvempään
+olotilaan. Runo, jonka silloin kirjoitin, liittyy erottamattomasti tuon
+etäisellä merenrannikolla vietetyn yön vaikutelmiin. En tiedä, kuinka
+se lukijaan vaikuttanee ilman siihen kutoutuvia muisteloita. Tämän
+epäröimisen vuoksi se jätettiin pois Mohita Babun toimittamasta
+teosteni painoksesta. Toivottavasti ei pidetä sopimattomana, että
+liitän sen näihin muistelmiini.
+
+     Salli minun vaipua, itseni unohtaen, sydänyön syvyyksiin.
+     Salli maan minut vapauttaa, sen tomukahleitten kirvota.
+     Olkaa etäisinä vartijoinani, tähdet, vaikka olettekin kuutamon
+                                                        humaltamat,
+     ja sallikaa taivaanpiirin hiljaa minua siivillään suojata.
+     Laulua älköön olko, ei sanaa, ei sointua, ei kosketusta;
+                                           ei unta eikä heräämistä,
+     vain kuutamo, joka hurmionhuimauksena kiehtoo taivasta ja minua.
+     Maailma on kuin laiva lukemattomine pyhiinvaeltajinensa,
+                                 taivaan kaukaiseen sineen katoava,
+     ja laivamiesten laulu kaikuu ilmoilla yhä hiljeten.
+     Mutta minä vaivun äärettömän yön povelle, häivyn olemuksestani
+                                          pois, hituseksi hiukenen.
+
+Huomautettakoon tässä, ettei teos ole välttämättä hyvä siitä syystä,
+että se on sepitetty tunteitten kuohuessa yli äyräitten. Sellaisena
+hetkenä tunne pikemmin patoaa ilmaisuansa. Jos ei ole hyvä, että
+runoilija on kerrassaan loittoutunut siitä tunteesta, jota haluaa
+lausua julki, ei hän toisaalta saa olla liian lähelläkään sitä, jos
+mieli luoda aito runoutta. Muisti on se sivellin, joka käsittelee
+parhaiten oikeita runollisia värejä. Liiallinen läheisyys on liiaksi
+pakottava eikä jätä sen valtaan jäävälle mielikuvitukselle riittävää
+liikkumisvapautta. Runoudessa, mutta myös jokaisessa muussakin
+taiteessa, taiteilijan mielen täytyy päästä asianmukaisesti aiheestansa
+loittonemaan -- ihmisen _luovan_ olemuksen täytyy päästä yksin
+vallitsemaan. Jos aihe tempaa itsellensä määräämisvallan, niin
+tuloksena on pelkkä tapahtuman selostaminen eikä sen heijastuminen läpi
+taiteilijan mielen särmiön.
+
+
+
+
+37
+
+"LUONNON KOSTO"
+
+
+Karwarissa ollessani minä kirjoitin draamallisen runoelman _Prakritir
+Pratishodha_ (Luonnon kosto). Sen sankarina on eräs _sannjasi_
+(erakko), joka on yrittänyt voittaa luontoa katkomalla kaikki
+toiveittensa ja kiintymyksiensä muodostamat siteet saavuttaakseen siten
+oikeata ja syvällistä tietoa itsestänsä. Mutta eräs pieni tyttö johtaa
+äärettömyyden kanssa seurustelevan takaisin maailmaan ja inhimillisen
+kiintymyksen kehään. Siten palatessaan _sannjasi_ tajuaa, että suuri on
+löydettävissä pienestä, ääretön rajoitetusta muodosta ja sielun ikuinen
+vapaus rakkaudesta. Ainoastaan rakkauden valossa kaikki rajat häipyvät
+rajattomuuteen.
+
+Karwarin rannikko on epäilemättä omansa tekemään ilmeiseksi, ettei
+luonnon kauneus ole pelkkää kuvittelumme heijastumaa, vaan että siinä
+elää äärettömyyden tenhoisa ilo.
+
+Luonnon ilmetessä meille lakiensa taikalauselmien muodossa ei suinkaan
+liene ihmeteltävää, ettemme käsitä sen äärettömyyttä, mutta kun sydän
+koskettaa välittömästi rajattomuutta kauneudessa, onko silloin enää
+mitään epäilyksen sijaa?
+
+Luonto johtaa _sannjasin_ sydämitse sen äärettömyyden luo, jonka
+valtaistuin on kohotettu äärellisyyden piiriin. _Luonnon kosto_
+osoittaa toisaalta vaeltajat ja kylänmiehet, jotka elävät tyytyväisinä
+kotoisessa jokapäiväisyydessänsä mitään korkeampaa tajuamatta,
+toisaalta _sannjasin_, joka uhraa itsensä ja kaikkensa oman
+kuvittelunsa kehittelemälle äärettömyydelle. Rakkauden silloitettua
+molempien maailmojen välisen kuilun ja erakon ja ihmisen yhtyessä
+yhdeksi samalla häviää äärellisyyden näennäinen jokapäiväisyys
+samoinkuin äärettömyyden näennäinen tyhjyyskin.
+
+Tuo esitti hieman muunnetussa muodossa minun omien kokemusteni
+historiaa: kuinka luolaan, johon olin paennut välttääkseni kaikkea
+ulkomaailman kosketusta, äkkiä pilkahti loihtuisa valonsäde liittäen
+minut jälleen kiinteämmin luontoon. Tämä _Luonnon kosto_ muodostaa
+tavallansa johdannon kaikkiin myöhempiin teoksiini. Paremmin sanoen:
+kaikissa kirjoitelmissani on sama perusaihe -- ilo, joka koituu siitä,
+että ääretön löytyy äärellisestä.
+
+Karwarista palatessamme minä kirjoitin muutamia lauluja, jotka aioin
+liittää _Luonnon kostoon_. Minut valtasi suuri ilo, kun istuin laivan
+kannella ensimmäistä hyräillen ja kirjoittaen:
+
+    Äiti, salli lemmikkisi lähteä meidän kerallamme,
+    Salli meidän viedä hänet kedolle, missä karjamme
+                              käyvät laitumella.[36]
+
+Aurinko on noussut, umput ovat auenneet, paimenet ajavat laumojansa
+laitumelle, mutta aurinko ei heitä ilahduta, eivät kukatkaan eikä
+leikki nurmikoilla. He tahtovat saada _Shjaminsa_ (Krishnan) mukaansa,
+seuraansa. He haluavat nähdä äärettömyyden kauniina ja suloisena, he
+ovat nousseet aikaisin, koska tahtovat yhtyä sen hilpeään leikkiin
+näiden lehtojen ja vainioden, kukkuloiden ja laaksojen keskellä -- ei
+ihaillakseen sitä loitolta tai majesteetillisessa voimassaan. Heidän
+vaatetuksensa on mitä yksinkertaisin. Heillä on kevyt keltainen viitta,
+ja kedonkukkaseppele on heidän ainoana koristuksenansa. Sillä ilon
+valtakunta on kaikkialla, ja ne, jotka ajavat sitä takaa ylen kiivaasti
+tai etsivät sitä upeudesta ja ulkonaisista olosuhteista, kadottavat
+sen.
+
+Pian Karwarista palattuani minä menin naimisiin. Olin silloin
+kahdenkolmatta vuoden ikäinen.
+
+
+
+
+38
+
+"KUVIA JA LAULUJA"
+
+
+_Tshabi o Gan_ (Kuvia ja lauluja) on nimenä kokoelmalla, jonka useimmat
+runot ovat syntyneet tänä aikana.
+
+Me asuimme siihen aikaan eräässä ulomman Kehätien varrella
+sijaitsevassa talossa, johon kuului puutarha. Eteläpuolella se
+rajoittui laajaan _basti_-alueeseen.[37] Minä istuin usein ikkunassa
+silmäillen tuon väkirikkaan pienen asuntoalueen elämää. Minua ilahdutti
+nähdä sen asukkaat työssä, leikissä ja levossa ja varsinaisissa
+askareissaan. Tuo kaikki oli minulle elävää tarinaa.
+
+Siihen aikaan minut oli ottanut valtoihinsa voimallinen näkemisen kyky.
+Minä kudoin jokaisen yksityisen pienen kuvan ympärille mielikuvitukseni
+hohdetta ja sydämeni iloa, ja jokainen niistä sai sitäpaitsi oman
+tunnevoimansa erikoisen värityksen. Minä iloitsin jokaisesta erikseen
+näkemästäni kuvasta niinkuin maalaaja, koska halusin samoinkuin hänkin
+nähdä hengessäni mitä oli silmieni nähtävissä ja silmieni avulla sitä,
+minkä mieleni kuvitteli.
+
+Jos olisin ollut maalaaja, olisin varmaan yrittänyt siveltimelläni
+luoda säilyvää kertomusta näkemistäni ja kuvittelemistani tuona aikana,
+jolloin mieleni oli herkän altis vaikutelmille. Se väline ei kumminkaan
+ollut käytettävissäni. Minulla oli ainoastaan sanoja ja rytmejä, joita
+en vielä kyennyt kokoamaan täsmällisiksi kuvioiksi, ja käyttelemäni
+värit virtasivat vielä rajojensa ulkopuolelle. Siitä huolimatta minä
+vietin -- niinkuin poikanen ensimmäisen värilaatikkonsa ääressä --
+päiväkaudet sommitellen uudestaansyntyneen nuoruuteni kirjavia
+haavekuvia. Kun noita kuvia nyt katselee silloisen kahdenkolmatta
+vuoden ikäni valossa, niin eräät piirteet ovat kömpelöstä
+piirustuksestaan ja sekavista väreistään huolimatta yhä tunnettavissa.
+
+Sanoin jo, että kirjallisen elämäni ensimmäinen vaihe päättyi
+_Aamulauluihin_. Samaa aihetta jatkettiin sitten toisessa muodossa.
+Minä tiedän varsin hyvin, että monet uutena kehityskautena kirjoitetut
+lehdet ovat arvottomat. Kun jotakin uutta on syntyvä, täytyy aluksi
+tehdä sarja valmistelevia kokeita. Jos ne olisivat olleet puun lehtiä,
+niin ne olisivat aikanansa pudonneet. Kirjan lehdet valitettavasti
+pysyvät siinä kiinni vielä silloinkin, kun niitä ei enää kaivata.
+Noiden runoelmien luonteenomaisena piirteenä oli se harras
+mielenkiinto, jota niissä osoitettiin vähäpätöisillekin olioille.
+_Kuvat ja laulut_ käyttivät jokaista tarjoutuvaa tilaisuutta luodakseen
+niihin merkitystä värittämällä niitä suoraan sydämestä kumpuavilla
+tunteilla.
+
+Tahtoisin ilmaista asian paremmin. Kun mielen soitin on oikein
+kaikkeuteen soinnutettu, niin kaikkeuden sävelet voivat aina saada sen
+myötäheläjämään. Tuon musiikin minussa kerran virittyä ei mikään
+tuntunut enää mitättömältä. Kaikki se, mihin katseeni sattui, herätti
+minussa vastakaikua. Samoinkuin lapset käyttelevät leikkiessään
+hiekkaa, kiviä, simpukankuoria tai mitä muuta käsiinsä saavat (koska
+heissä elää leikin henki), samoin havaitsemme me, nuoruuden täyttäessä
+olemuksemme, että kaikkeuden kannel on virittänyt kaikkialle eri
+sävelin soivia kieliänsä ja että meidän sopii laulumme säestykseksi
+koskettaa lähimpiä yhtä hyvin kuin mitä muita tahansa, tarvitsematta
+lähteä niitä kauempaa etsimään.
+
+
+
+
+39
+
+ERÄS VÄLIVAIHE
+
+
+_Kuvien ja laulujen_ ja _Duuri- ja mollisointujen_ välillä versoi ilmi
+lasten kuvalehti _Balaka_, joka kuitenkin päätti lyhyet elonpäivänsä
+yksivuotisen kasvin tavoin. Vanhimman jälkeisen veljeni vaimo kaipasi
+kuvallista lastenlehteä. Hän ajatteli, että perheemme lasten piti sitä
+avustaa kirjoituksilla, mutta kun sitten oivalsi, ettei tuo tulisi
+riittämään, niin ryhtyi itse sitä julkaisemaan ja pyysi minua
+avustajaksensa. Kun _Balakaa_ oli ehtinyt ilmestyä pari numeroa, minä
+kerran tulin matkustaneeksi Deoghariin tervehtimään Radzhanarajan
+Babua. Palatessani junassa vallitsi ahdinko, ja kun ainoan saatavissani
+olevan makuusijan yläpuolella paloi lamppu, jonka valoa ei käynyt
+himmentäminen, niin minä en päässyt uneen. Niinpä ajattelin, että voin
+käyttää tilaisuutta hyväkseni ja sommitella tarinan _Balakaa_ varten.
+Ponnistuksistani huolimatta tarina väisteli minua väistelemistään.
+Mutta sensijaan tuli uni avukseni.
+
+Minä näin unessa temppelin kiviportaat, yltä yleensä uhrieläinten veren
+tahrimat. Pieni tyttö seisoi siinä isänsä seurassa tiedustellen
+murheellisin äänin: "Isä, mitä tämä on? Mistä kaikki tämä veri?" Isä,
+joka tunsi mielensä liikutetuksi, yritti näennäisen tylysti vaientaa
+kyselevää pienokaista. Herätessäni minä tiesin tarinani tavoittaneeni.
+Uni on minua usein muulloinkin auttanut tarinoita ja samoin muita
+kirjoitelmia sepittäessäni. Tuon uninäyn minä punoin Tipperan kuninkaan
+Gobinda Manikjan tarinaan sommitellen siitä _Balakaa_ varten pienen
+jatkokertomuksen nimeltä _Radzharshi_.
+
+Ne ajat olivat mitä huolettomimmat. Mikään erikoinen asia ei tuntunut
+pyrkivän hahmoutumaan minussa tai teoksissani. Minä en ollut vielä
+liittynyt Elämän tien vaeltajien suureen joukkoon, vaan istuin pelkkänä
+katselijana ikkunassani tien vieressä. Monet kiiruhtivat ohitseni
+monenlaisia tehtäviänsä suorittamaan minun siinä istuessani ja
+katsellessani, ja toisinaan astui luokseni kutsumatta kevät tai syksy
+tai sateiden aika jääden vähäksi aikaa vieraakseni.
+
+Vuodenajat eivät kumminkaan olleet minun ainoat vieraani. Kaikenlaisia
+merkillisiä ihmisiä, jotka ajelehtivat ankkuristansa irtautuneiden
+alusten tavoin, kävi toisinaan minun pienessä huoneessani. Eräät heistä
+yrittivät monin erinomaisin keinoin päästä minusta hyötymään
+kokemattomuuteni kustannuksella. He vaivautuivat ihan suotta juonia
+keksiessään. Minä olin silloin täysin epäluuloista vapaa, tarvitsin
+itse ylen vähän enkä kyennyt ollenkaan erottamaan rehellistä vierasta
+epärehellisestä. Olen useasti luulotellut varustavani oppirahoilla
+opiskelijoita, joille opintomaksut olivat yhtä tarpeettomat kuin heidän
+lukematta jääneet kirjansa.
+
+Kerran saapui luokseni pitkätukkainen nuorukainen tuoden kuvitellulta
+sisareltansa kirjeen, jossa minua pyydettiin pitämään huolta tästä
+veljestä, koska hän kovin kärsi äitipuolen hirmuvallan alaisena.
+Äitipuoli oli pelkkä kuvitelma samoinkuin sisarkin. Veli itse oli
+epäilemättä ilmeinen tosiasia. Siitä syystä tuo sisaren kirje oli tässä
+tapauksessa yhtä tarpeeton kuin erinomainen metsästäjätaituruus
+silloin, kun on pudotettava puusta lintu, joka ei kykene lentämään.
+
+Eräs toinen veikko tuli ilmoittamaan opiskelevansa yliopistossa ja
+kertoi haluavansa suorittaa tutkinnon, josta hänet kuitenkin esti jokin
+aivohäiriö. Minä olin pahoillani, mutta kun en ollut perehtynyt
+lääkeoppiin enempää kuin mihinkään muuhunkaan tieteeseen, en tietänyt,
+minkä neuvon olisin hänelle antanut. Mutta sitten hän selitti unessa
+nähneensä, että vaimoni oli jonkin edellisen elämän aikana ollut hänen
+äitinsä ja että hän parantuisi, kunhan saisi juoda hieman vettä, joka
+oli koskettanut vaimoni jalkoja. "Te kenties ette sellaisia asioita
+usko", päätti hän hymyillen puheensa. Minä vastasin, ettei uskoni
+voinut mitenkään asiaan vaikuttaa, mutta että tahdoin varsin mielelläni
+häntä auttaa, jos hän itse uskoi parantuvansa. Sitten hankin hänelle
+pullosen vettä, joka muka oli koskettanut vaimoni jalkoja. Hän tunsi
+kohta voivansa verrattomasti paremmin. Kehityksen luonnollinen kulku
+johti vedestä kiinteään ravintoon. Siten hän asettui asumaan huoneeni
+nurkkaan ja tupakoi tuttavinensa niin voimallisesti, että minun täytyi
+paeta savun kyllästämästä kammiostani. Hän osoitti vähitellen mitä
+ilmeisimmin, että hänen aivonsa hyvinkin saattoivat olla jollakin
+tavoin vikautuneet, mutta tylsät ne eivät missään tapauksessa olleet.
+
+Tuon kokemuksen jälkeen minä varoin kovin luottamasta edellisten
+olemassaolojen lapsiin. Maineeni lienee muuten levinnyt, sillä pian
+senjälkeen sain kirjeen eräältä, joka väitti olevansa tyttäreni. Sillä
+kertaa minä sentään kieltäydyin, ystävällisesti, mutta varmasti.
+
+Koko tänä aikana Babu Srish Tshandra Magundarin ja minun välinen
+ystävyys kypsyi nopeasti. Hän ja Prija Babu saapuivat joka ilta pieneen
+huoneeseeni, missä keskustelimme kirjallisuudesta ja musiikista myöhään
+yöhön asti. Toisinaan vietimme siten kokonaisen päivän. Itseyteni näet
+ei ollut vielä ehtinyt muovautua kiinteäksi ja lopulliseksi
+henkilöhahmoksi, joten elämäni liukui eteenpäin kevyesti ja
+vaivattomasti kuin hattara syksyn seesteisellä taivaalla.
+
+
+
+
+40
+
+BANKIM TSHANDRA
+
+
+Näihin aikoihin minä tutustuin Bankim Tshandraan. Olin jo paljoa
+aikaisemmin hänet ensikerran nähnyt. Kalkuttan yliopiston entiset
+ylioppilaat olivat järjestäneet vuosittaisen kokouksen, jossa Babu
+Tshandranath Basu oli johtavana sieluna. Hän kenties toivoeli minun
+kerran hankkivan itselleni oikeuden kuulua heidän joukkoonsa; joka
+tapauksessa minua pyydettiin esittämään tilaisuudessa runoa.
+Tshandranath Babu oli silloin aivan nuori mies. Minä muistan hänen
+kääntäneen saksasta englanninkieleen erään sotaisan runon, jonka aikoi
+itse lausua tuona päivänä. Hän tuli aikaisemmin luoksemme ja esitti sen
+meille ylen innostuneesti. Se seikka, että sotilaan rakastetulle
+miekallensa sepittämä oodi oli siihen aikaan hänen mielirunonsa, saanee
+lukijan vakuutetuksi siitä, että Tshandranath Babukin on kerran
+ollut nuori ja että silloiset ajat olivat varsin merkilliset.
+Ylioppilaskokouksen tungoksessa liikkuessani minä yht'äkkiä havaitsin
+erään henkilön, joka olemukseltansa erosi kaikista muista ja joka ei
+voinut jäädä huomaamatta missään joukossa. Tuon kookkaan, kauniin
+hahmon piirteet hohtivat niin kirkkaina, etten kyennyt hillitsemään
+uteliaisuuttani; hän oli ainoa henkilö, jonka nimi tuona päivänä
+herätti minussa mielenkiintoa. Kun kuulin, että hän oli Bankim Babu,
+niin hämmästykseni oli sitä suurempi: minusta tuntui omituiselta
+sattumalta, että hänen ulkoinen olemuksensa oli yhtä huomattava kuin
+hänen tuotantonsa. Teräväpiirteinen kotkannenä, ohuet huulet ja rohkea
+katse ilmaisivat valtavaa tarmoa. Voimakkaimmin vaikutti minuun se,
+että hän siinä toisten joukossa käyskellessään, käsivarret laskettuina
+ristiin rinnalle, kaikkea kansaa suurempana näytti kerrassaan
+erikoiselta olennolta. Hän ei ollut ainoastaan hengen jättiläisen
+näköinen, vaan hänen otsassaan oli todellisen ihmisten ruhtinaan leima.
+
+Mieleeni on jäänyt ainaisiksi ajoiksi eräs tuossa kokouksessa sattunut
+pieni tapahtuma. Eräässä huoneessa joku oppinut luki sepittämiänsä
+sanskrit-säkeitä ja selitti niitä kuulijoillensa bengalinkielellä. Eräs
+runoon sisältyvä vihjaus ei ollut suorastaan karkea, mutta joka
+tapauksessa jokseenkin epähieno. Esittäjän ryhtyessä sitä lähemmin
+selittämään Bankim Babu peitti kasvonsa käsiinsä ja kiiruhti pois
+huoneesta. Minä seisoin lähellä ovea ja näen vielä nytkin hänen aran,
+väistyvän hahmonsa.
+
+Senjälkeen teki usein mieleni päästä häntä näkemään, mutta ei sattunut
+sellaista tilaisuutta. Hänen toimiessaan Hawrassa rauhantuomarina minä
+vihdoin rohkenin lähteä häntä tervehtimään. Me kohtasimme toisemme, ja
+minä yritin parhaani mukaan keskustella hänen kanssansa. Mutta kun
+sitten palasin, niin mieltäni ahdisti se tunto, että olin menetellyt
+epäkypsän, julkean nuorukaisen tavoin tunkeutuessani kutsumatta ja
+esittelemättä hänen luoksensa.
+
+Pian senjälkeen, vuosieni lisääntyessä, minä sain paikkani nuorimpana
+miehenä silloisten kirjailijoiden joukossa, mutta minulle kuuluvaa
+arvosijaa ei ollut vielä määrätty. Saavuttamaani joltiseenkin
+maineeseen liittyi erittäin paljon epäilyksiä ja melkoinen määrä
+suopeamielisyyttä. Siihen aikaan oli Bengalissa tapana merkitä
+kirjailijan asema sijoittamalla hänet jonkin länsimaisen ammattiveljen
+rinnalle. Eräs oli Bengalin Byron, toinen Emerson j.n.e. Minua alettiin
+nimittää Bengalin Shelleyksi. Se oli Shelleyn loukkaamista ja saattoi
+tuottaa ainoastaan ivaa osakseni.
+
+Minun yleisenä mainintanimenäni oli "Sammaltava runoilija".
+Aikaansaannokseni olivat vähäiset, elämänkokemukseni mitättömät, ja
+säkeissäni samoinkuin suorasanaisissakin tuotteissa oli tunne
+huomattavammalla sijalla kuin sisällys. Niinmuodoin ei ollut olemassa
+mitään sellaista, mihin ylistys olisi voitu vähänkään luottavasti
+perustaa. Käytökseni ja vaatetukseni poikkesivat samoin tavanomaisista
+muodoista. Minä pidin pitkää tukkaa ja harrastin mahdollisimman
+hienostunutta, ylen runollista elämäntapaa. Sanalla sanoen: olin
+eriskummallinen enkä kyennyt tavallisten ihmisten lailla sopeutumaan
+jokapäiväiseen elämään.
+
+Babu Akshai Sarkar oli näihin aikoihin alkanut julkaista
+kuukauslehteänsä _Nabadzhiban_ (Uusi elämä), jonka avustajana minä
+silloin tällöin esiinnyin. Bankim Babu oli vast'ikään lakannut
+toimittamasta _Banga Darsania_ (Bengalin kuvastinta) ja askarteli
+innokkaasti uskonnollisten kysymysten pohdinnassa, jota tarkoitusta
+varten perusti kuukauslehden _Pratshar_ (Saarnaaja). Siinäkin minä
+julkaisin joitakin runoja ja innostuneen Vaishnava-lyriikkaa
+käsittelevän kirjoitelman.
+
+Tästä lähtien minä tapasin Bankim Babua varsin usein. Hän asui silloin
+Bhabani Datt-kadun varrella. Mutta vaikka kävinkin tavan takaa häntä
+tervehtimässä, ei kumminkaan syntynyt sanottavasti keskustelua. Minä
+olin siinä iässä, jolloin mieluummin kuuntelee kuin puhuu. Harras
+toivoni oli, että kerran lämpenisimme jostakin asiasta kiistelemään,
+mutta ujouteni oli keskustelutaitoani voimallisempi. Toisinaan oli
+seurassamme Bankim Babun veli, Sandzhip Babu, joka loikoi mukavasti
+pieluksellansa. Hänet nähdessäni minä ilahduin, sillä hän oli hupainen
+mies. Hän jutteli mielellään, ja hauskaa oli kuunnella hänen
+puhettansa. Ne, jotka tuntevat hänen suorasanaisia teoksiansa,
+tietävät, kuinka kepeästi ja vaivattomasti, ikäänkuin kaikkein vilkkain
+keskustelu, hänen esityksensä sujuu. Erittäin harvat osaavat siten
+keskustella, ja vieläkin vähemmän on niitä, jotka kykenevät
+käyttelemään tuota taidetta kirjallisessa työssänsä.
+
+Samaan aikaan alkoi myöskin oppinut Sashadhar saavuttaa kuuluisuutta.
+Minulle hänestä kertoi ensimmäisenä Bankim Babu. Ellen väärin muista,
+on Bankim Babu myös vastuussa hänen esittelemisestänsä yleisölle.
+Hindulaisen oikeaoppisuuden merkillinen yritys saada arvovaltaansa
+uudelleen elpymään länsimaisen tieteen nojalla levitti vaikutuksiansa
+pian yli koko maan. Teosofia oli jo joitakin aikoja valmistellut
+maaperää sellaiselle liikkeelle. Bankim Babu ei suinkaan ollut tämän
+suunnan ehdoton kannattaja. Hänen _Pratsharissa_. julkaisemassaan
+hindulaisuutta koskevassa esityksessä ei ole eikä voinut olla
+Sashadharin vaikutuksen häivääkään.
+
+Minä astuin silloin eristetystä olopiiristäni julkisuuteen, kuten noita
+kiistakysymyksiä käsittelevät avustukseni osoittavat. Ne olivat osalta
+ivailevia säkeitä, osalta ilvenäytelmiä, osalta sanomalehtiin
+lähetettyjä kirjeitä. Niin minä laskeuduin tunteiden piiristä elämän
+areenalle ja aloin täydellä todella käydä puolestani taisteluun.
+
+Siinä tuoksinassa minä tulin hyökänneeksi ankarasti Bankim Babun
+kimppuun. Tämän kiistan historia on kerrottu sinä aikana ilmestyneissä
+_Pratsharin_ ja _Bharatin_ numeroissa, ja sitä ei ole tarvis tässä
+toistaa. Tuon taistokauden loppuessa Bankim Babu lähetti minulle
+kirjeen, jonka olen valitettavasti kadottanut. Jos se olisi ollut nyt
+käytettävissäni, niin lukija olisi nähnyt, kuinka erinomaisen
+ylevämielisesti Bankim Babu osasi taittaa tuon valitettavan
+välikohtauksen tutkaimen.
+
+
+
+
+41
+
+LAIVANRUHO
+
+
+Veljeni Dzhjotirindra lähti jonkin sanomalehti-ilmoituksen
+houkuttelemana huutokauppaan ja ilmoitti palatessaan, että oli ostanut
+teräksisen laivanruhon seitsemällätuhannella rupialla. Ei muka
+tarvinnut muuta kuin asettaa siihen kone ja järjestää muutamia hyttejä,
+niin höyrylaiva oli valmis.
+
+Veljeni varmaan piti suurena häpeänä, että maanmiehemme pitivät
+liikkeessä kieliänsä ja kyniänsä, mutta eivät saaneet kuntoon yhtäkään
+höyrylaivalinjaa. Hän oli, kuten jo edellä kerroin, yrittänyt valmistaa
+kotimaatansa varten tulitikkuja, mutta uutterimmatkaan raapimiset eivät
+olleet saaneet niitä syttymään. Sitäpaitsi hän oli halunnut panna
+käyntiin mekaanisia kangaspuita, mutta kaikkien hänen vaivojensa
+tuloksena oli ollut pieni karkea pyyheliina, ja kangaspuut seisoivat
+sittemmin liikkumattomina. Nyt, tahtoessaan nähdä vesillä intialaisia
+aluksia, hän osti vanhan laivanruhon, joka tuli aikanansa täyteen
+koneita ja hyttejä, mutta vei samalla veljeni vararikkoon.
+
+On kuitenkin otettava huomioon, että kaikkien noiden yritysten vaivat
+ja häviöt lankesivat yksin hänen osaksensa, kokemuksen voitto
+sitävastoin koitui koko maan hyväksi. Hänenlaisensa henkilöt, jotka
+eivät suunnitelmiansa tarkoin harkitse eivätkä yleensäkään ole
+liikemiehiä, täyttävät maansa liike-elämän vilkkaalla toiminnallansa.
+Ja vaikka vuoksi väistyykin yhtä nopeasti kuin on noussut, se kuitenkin
+jättää maaperään hedelmällistä mutaansa. Kun tulee elonkorjuun aika, ei
+kukaan ajattele noita uranaukaisijoita, mutta he, jotka ovat eläessään
+ilomielin uskaltaneet ja menettäneet kaikkensa, eivät kuoltuansa
+varmaankaan välitä liikoja siitä, että heidät unohdetaan.
+
+Toisella puolella oli eurooppalainen Laivayhtiö, toisella veljeni
+Dzhjotirindra yksinään, ja Khulnan ja Barisalin asukkaat muistanevat,
+kuinka valtavaksi näiden kauppalaivastojen välinen taistelu vähitellen
+kävi. Kilpailun painostuksesta hankittiin alus toisensa jälkeen, häviöt
+kasautuivat yhä suuremmiksi tulojen vähentyessä siinä määrin, ettei
+enää kannattanut painattaa matkalippuja. Khulnan ja Barisalin välisen
+laivakulun kulta-aika oli tullut. Matkustajia kuljetettiin ihan
+ilmaiseksi, tarjoiltiinpa heille vielä virvokkeitakin rahatta ja
+hinnatta! Sitten muodostui vapaajoukko, joka liehuvin lipuin ja
+isänmaallisia lauluja laulaen kuljetti matkustajia intialaisen linjan
+aluksiin. Jos niin ollen ei puuttunutkaan matkustajia, niin kaikesta
+muusta alkoi pian olla polttava puute.
+
+Isänmaallinen innostus ei kumminkaan voinut kumota luvunlaskun lakeja;
+isänmaallisten laulujen virittäessä yhä korkeampaa innostusta teki
+tilikirjan vastattavien puolella kolme kertaa kolme yhä edelleenkin
+yhdeksän.
+
+Liikeasioihin pystymättömien alinomaisena onnettomuutena on se, että
+he, vaikka ovatkin itse luettavissa yhtä helposti kuin avattu kirja,
+eivät milloinkaan opi ottamaan selkoa toisten henkilöiden luonteista.
+Ja koska he tarvitsevat ikänsä kaiken keksiäkseen tämän heikkoutensa,
+niin heillä ei ole milloinkaan tilaisuutta käytellä kokemustansa
+hyödyksensä. Matkustajien saadessa virvokkeita ilmaiseksi eivät
+laivamiehetkään huolineet mitään puutetta kärsiä, mutta kaikesta
+huolimatta sai suurimman voiton veljeni, joka urheasti kesti häviönsä.
+
+Toimintakentältä päivittäin saapuvat voiton tai tappion sanomat pitivät
+meitä kuumeenomaisessa jännityksessä. Sitten tuli eräänä päivänä tieto,
+että höyrylaiva _Svadeshi_ oli törmännyt siltaan ja uponnut. Tämä
+viimeinen häviö oli verrattomasti veljeni suoritusmahdollisuuksia
+suurempi, joten hänellä ei ollut muuta keinoa kuin luopua koko
+yrityksestä.
+
+
+
+
+42
+
+MENNEITÄ
+
+
+Sillävälin oli kuolema käynyt perheessämme. Sitä ennen en ollut
+milloinkaan silmäillyt suurta niittäjää kasvoista kasvoihin. Äitini
+kuollessa minä olin aivan pieni. Hän oli ollut kauan sairaana, ja me
+emme edes tietäneet, milloin hänen sairautensa kääntyi kohtalokkaaksi.
+Hän nukkui kaiken aikaa samassa huoneessa kuin me. Sitten hänet vietiin
+sairauden kestäessä venhematkalle virralle, ja hänen palattuansa oli
+hänelle järjestetty huone kolmanteen kerrokseen.
+
+Hänen kuolemansa yönä me lepäsimme huoneessamme alakerrassa sikeään
+uneen vaipuneina. En tiedä, mikä yön hetki lienee ollut, kun vanha
+hoitajattaremme syöksyi itkien huoneeseen ja huusi: "Pienokaisparkani,
+te olette menettäneet kaikkenne!" Kälyni nuhteli häntä ja talutti hänet
+pois varjellakseen meidät kuoleman yön aikaan aiheuttamalta
+säikähdykseltä. Hänen sanansa kuullessani minä puolittain heräsin ja
+tunsin sydämeni sykkeen taukoavan, mutta en kyennyt käsittämään, mitä
+oli tapahtunut. Kun meille sitten aamulla ilmoitettiin, että äiti oli
+kuollut, niin minä en vielä tajunnut, mitä kaikkea tuo menettäminen
+minulle merkitsi.
+
+Astuessamme kuistikolle me näimme äidin lepäämässä paareilla
+pihamaalla. Siinä ei ollut mitään sellaista, mikä olisi osoittanut
+kuoleman kammottavuutta. Aamun valaistuksessa kuolema näytti niin
+suloiselta kuin tyyni, rauhallinen uni, joten elämää siitä erottava
+juopa ei meille oikein selvinnyt.
+
+Vasta sitten, kun hänen ruumiinsa kannettiin ulos valtaportista ja me
+seurasimme saatossa polttopaikalle, minut yht'äkkiä valtasi raju tuska,
+kun ajattelin, ettei äiti milloinkaan tulisi takaisin tuosta portista
+asettuakseen tavanomaiselle paikallensa taloustoimiensa piiriin. Päivä
+kului hitaasti, me palasimme polttopaikalta, ja kun käännyimme omalle
+kadullemme, minä katsahdin isäni huoneen ikkunaan kolmanteen
+kerrokseen. Isä istui yhä kuistikolia liikahtamatta, rukoukseen
+vaipuneena.
+
+Talon nuorin miniä otti orpolapset hoiviinsa. Hän piti itse huolta
+ravinnostamme, vaatetuksestamme ja kaikista tarpeistamme, ja piti
+meidät aina läheisyydessään, jotta menetyksemme ei tuntuisi meistä niin
+katkeralta. Eräs elämän oleellisimpia ominaisuuksia on siinä, että se
+kykenee parantamaan auttamattomia asioita, unohtamaan senkin, mikä ei
+ole korvattavissa. Varhaisella iällä tämä kyky on voimakkaimmillaan;
+silloin ei mikään isku käy liian syvälle, mikään haava ei jätä pysyvää
+arpea. Ensimmäinen ylitsemme langennut kuoleman varjo ei niinmuodoin
+jättänyt jälkeensä mitään pimeätä; se liukui pois yhtä kevyesti kuin
+oli tullutkin -- pelkkänä varjona.
+
+Kun myöhempinä vuosinani, kevään ensimmäisten enteiden ilmaannuttua,
+vaeltelin vailla päämäärää kuin mielipuoli, kahmalollinen puolittain
+avautuneita jasmiininkukkia vyössäni, ja sivelin otsaani pehmeillä,
+pyöreillä, suipponevilla nupuilla, niin minusta tuntui siltä, kuin
+äitini sormet olisivat minua jälleen koskettaneet, ja minä tajusin
+selvästi, että noissa suloisissa sormissa piilevä hellyys oli sama kuin
+se, joka alinomaa puhkee kukkaan noista puhtaista jasmiininnupuista ja
+että tätä hellyyttä on -- tiesimmepä siitä tai emme -- rajattoman
+paljon maan päällä.
+
+Kun sitten neljänkolmatta vuoden ikäisenä tutustuin kuolemaan, niin
+saamani vaikutelma jäi pysyväiseksi, ja sen aiheuttama isku on yhä
+liittynyt alinomaa pitenevään kyynelten ketjuun. Lapsen kevyt elämä voi
+helposti väistää suurimpiakin onnettomuuksia, mutta täysikasvaneen on
+vaikeampi niitä välttää. Niinpä sattuikin tuon päivän isku suoraan
+rintaani.
+
+Siihen asti ei ollut milloinkaan johtunut mieleeni, että elämän ilojen
+ja surujen katkeamattomaan sarjaan voi syntyä aukko. Senvuoksi minä en
+kyennyt milloinkaan näkemään kauemmaksi: pidin tätä elämää kaikki
+itseensä sisällyttävänä. Kun sitten saapui kuolema aiheuttaen yht'äkkiä
+ammottavan repeämän järkkymättömäksi luultuun rakennelmaan, niin minä
+jouduin kerrassaan ymmälle. Kaikki, mitä ympärilläni oli, puut,
+maankamara, vesi, aurinko, kuu ja tähdet, pysyivät yhtä muuttumattoman
+todellisina kuin ennenkin, mutta se henkilö, joka oli yhtä todellinen,
+joka tuhansin tavoin elämääni ja henkeeni ja sydämeeni liittyen, oli
+ollut minulle verrattomasti kaikkea muuta todellisempikin, oli häipynyt
+silmänräpäyksessä olemattomiin, ikäänkuin unennäkö. Kuinka hämmentävän
+ristiriitaiselta kaikki näyttikään, kun käännyin sitä silmäilemään!
+Kuinka voisin milloinkaan saattaa sopusointuun sen, mikä oli jäänyt, ja
+sen, mikä oli mennyt?...
+
+Se kauhea pimeys, jonka tuo repeämä oli minulle paljastanut, veti minua
+yhä öin päivin puoleensa. Minä palasin alinomaa sen luo, tuijottelin
+tyhjyyteen ja kyselin itseltäni, mitä minulle oli jäänyt menetetyn
+sijaan. Ihminen ei voi saada itseänsä uskomaan tyhjyyteen; se, mikä ei
+ole olemassa, ei ole totta; se, mikä ei ole totta, on olematonta. Siitä
+syystä me lakkaamatta yritämme löytää jotakin siitä, missä emme mitään
+näe.
+
+Samoin nuori kasvi pimeässä kurkottuu tavallaan varpaisillensa
+päästäkseen päivän valkeuteen, samoin pyrkii sielu, kuoleman äkkiä
+levittäessä sen ympärille kieltämyksen pimeyttä, kohoamaan myöntämisen
+valkeuteen. Ja mikä muu murhe olisikaan verrattavissa siihen olotilaan,
+missä pimeys estää löytämästä tietä pois pimeydestä?
+
+Ja sittenkin tuntui siltä, että tuon sietämättömän murheen kestäessä
+mielessäni välkähti äkkiä ilo, vieläpä niin, että sitä kerrassaan
+hämmästyin. Se tuskallinen tieto, ettei elämä ole kestävä ja
+kumoamaton, tieto, joka oli aiheuttanut minulle kärsimystä, tuotti
+minulle nyt lievennystä. Se ajatus, ettemme ole elämän järkkymättömien
+kiviseinien sisäpuolelle suljettuja ikuisia vankeja, kohosi
+tietämättäni ylimmäksi hersyttäen mieleni äkillistä, valtavaa riemua.
+Se, mitä olin pitänyt omanani, minun oli täytynyt jättää -- siinä piili
+se menettämisen tunto, joka minua kidutti -- mutta kun sitten katselin
+asiaa voittamani vapauden kannalta, niin minut valtasi suuri rauha.
+
+Moisen olemassaolon kaikkialla tuntuva ahdistus tasoittuu siten, että
+kuolema toimii elämän vastapainona estäen sitä murskaamasta meitä.
+Ihmisen ei tarvitse kestää rajoittamattoman elämänvoiman kamalaa painoa
+-- tämä totuus johtui tuona päivänä mieleeni äkillisen, ihmeellisen
+ilmestyksen tavoin.
+
+Sitä mukaa kuin elämän vetovoima heikontui, luonnon kauneus esiintyi
+minulle syvempää tarkoitusta sisältävänä. Kuolema oli asettanut minut
+oikeaan kohtaan näkemään maailmaa yltäkylläisessä kauneudessansa, ja
+kuoleman taustalle piirtyvä kaikkeuden kuva ilmeni minulle tenhoisana.
+
+Siihen aikaan sattui ajattelussani ja käytöksessäni vielä kerran
+esiintymään nuorekasta eriskummallisuutta. Minusta tuntui
+naurettavalta, että minua vaadittiin suostumaan päivän tapoihin ja
+muotoihin, ikäänkuin ne olisivat jotakin luonnollista ja järjellistä.
+Minä en mitenkään voinut suhtautua niihin vakavasti. Mieleni oli
+kerrassaan vapautunut siitä rasituksesta, että olisin ensinnä ryhtynyt
+miettimään, mitä toiset saattoivat minusta ajatella. Minä kävin
+hienoimmissa kirjakaupoissa, ainoana päällysvaatteenani kappale
+karkeata palttinaa ja paljaissa jaloissani kevyet aamukengät. Olipa sää
+kuuma, kylmä tai kostea, minä vietin aina yöni kolmannen kerroksen
+kuistikolla. Siellä me voimme silmäillä toisiamme, tähdet ja minä, ja
+minä olin aamun koittaessa valmiina tervehtimään nousevaa rusotusta.
+
+Tämä elämäni vaihe ei ole minkäänlaisessa yhteydessä askeettisten
+tuntojen kanssa. Minut valtasi pikemmin jonkinlainen loma-ajan
+vallattomuus kun havaitsin, että koulumestari Elämä patukkoinensa on
+pelkkää tarua, joten voin olla vähääkään välittämättä hänen
+pikkumaisista säännöistänsä. Jos me jonakin kauniina aamuna herättyämme
+huomaisimme painovoiman supistuneen pieneksi murto-osaksi entisestään,
+käyskelisimmekö yhä vakavasti pitkin valtatietä? Emmekö mieluummin
+vaihtelun vuoksi hyppäisi monikerroksisten rakennusten yli tai
+ponnahtaisi tielle sattuvan muistomerkin kohdalla vallattomasti
+ilmoille huolimatta lähteä sitä kiertämään? Niinpä en minäkään, maisen
+elämän painon jaloistani irtauduttua, voinut enää noudattaa
+tavanomaisia sovinnaisuuksia.
+
+Yön pimeydessä yksin parvekkeellani minä hapuilin joka suuntaan
+ikäänkuin sokea yrittäen keksiä kuoleman mustasta kiviportista
+jonkinlaista vihjettä tai merkkiä. Kun sitten herätessäni aamun valo
+lankesi verhoamattomalle makuusijalleni, niin minä tunsin silmieni
+avautuessa ympäröivän sumuverhon käyvän läpikuultoiseksi, ja samoinkuin
+aamu-usvien hälvetessä maiseman kukkulat, virrat ja metsät hohtelivat
+näkyviin, samoin näytti eteeni leviävä maailmanelämän kasteraikas kuva
+säteilevän uutena ja entistä ehompana.
+
+
+
+
+43
+
+SADEAIKA JA SYKSY
+
+
+Hindu-kalenterin mukaan hallitsee kutakin vuotta erikoinen planeetta.
+Minä puolestani olen havainnut, että kunakin elämän kautena määrätty
+vuodenaika saavuttaa erikoisen tärkeyden. Ajatellessani lapsuuttani
+minä muistan parhaiten sadepäivät. Tuulen pieksemä sade on peittänyt
+tulvaansa kuistikon permannon. Kaikki huoneisiin johtavat ovet on
+suljettu. Vanha keittäjättäremme palaa torilta, vasu vihanneksia
+täynnä, kahlaa likomärkänä liejussa. Ja minä -- ollenkaan tietämättä,
+mistä syystä -- laukkaan pitkin kuistikkoa hurmioisen riemun vallassa.
+
+Muistuupa mieleeni tämäkin: Minä olen koulussa; luokkani istuu
+pylväskäytävässä, jota tuulen puolella suojaavat matot. Iltapäivän
+kuluessa on noussut taivaalle pilvi toisensa jälkeen; nyt ne ovat
+kasautuneet ja peittävät koko taivaan. Ja kun siinä katselemme, niin
+putoo sade taajoina kuuroina; ukkonen jyrähtelee pitkään ja
+äänekkäästi, ja näyttää siltä, kuin jokin mielipuoli nainen
+salamakynsillänsä repisi taivaankantta kappaleiksi. Mattoseinät
+värisevät myrskyn käsissä uhaten joka hetki tempautua irti; on niin
+pimeä, että tuskin voimme lukea. Opettaja antaa meille luvan sulkea
+kirjat. Sitten me istumme jalkojamme heilutellen antaen myrskyn raivota
+ja ulvoa mielin määrin, ja minun henkeni vaeltaa suoraa päätä sille
+kaukaiselle, rannattomalle suolle, jonka halki sadun prinssi kulkee.
+
+Muistan vielä syvät, pimeät _sravan_-kuun[38] yöt! Uneni rakoihin
+tunkeutuva sateen rapina luo minuun miellyttävän rauhan, sikeintäkin
+unta syvemmän. Ja valvoessani minä rukoilen, että vielä aamullakin
+sataisi, katumme olisi tulvan vallassa ja lammen kylpypengermä veden
+peitossa viimeistä porrasaskelmaa myöten.
+
+Mutta sinä ikäkautena, josta nyt kerron, syksy on kiistämättä
+valtiaana. Sen elämää kattaa _asvin_-kuun[39] kirkas, kuulea
+joutilaisuus. Syysauringon sulan kullan hohteessa, jota lempeästi
+heijastelee puutarhan kasteraikas vihreys, minä astelen kuistikolla ja
+sepitän laulua _Dzhogija_-tyyliin:
+
+    Mitä kaivannetkaan, sydämeni, tässä aamun kajasteessa?
+
+Syyspäivä kuluu kulumistaan, talon malmirumpu soittaa puolipäivää,
+runotyylini vaihtuu, mutta mieleni on yhä musiikkia tulvillansa, minä
+en kuule työn enkä velvollisuuden kutsua, laulannan vain:
+
+    Hetket verkkaan vierivät, ja mieli mietteitänsä hautoo --
+
+Iltapäivällä minä lepään pienen huoneeni valkoisella lattiamatolla,
+luonnosvihko edessäni, ja yritän piirtää kuvia. Minä en suinkaan
+innokkaasti tavoittele maalauksen jumalattaren suosiota, leikinhän
+vain, tahdon piirtää kuvia. Tärkeintä on se, mikä jää mieleeni ja jota
+ei paperissa ilmaise yksikään viiva. Ja sillävälin tulvii huoneeseeni
+hilpeä syysehtoo kultaisena, humalluttavana, täyttäen sen kuin pikarin.
+
+Miten lieneekään, mutta minusta tuntuu siltä, kuin näkisin kaikki tuon
+ajan päivät siinä syysvalossa ja sen syksyn taivaan alla, joka kypsytti
+lauluni niinkuin se kypsyttää maamiehen laihot, syksyn, joka täytti
+hohteellansa runsaat joutohetkeni, syksyn, joka valoi keveään mieleeni
+aiheetonta, yltäkylläistä iloa laulujen ja tarinoiden muodossa.
+
+Lapsuuteni sadeajan ja nuoruuteni syksyn välillä on nähdäkseni se
+suuri ero, että edellisessä ulkoinen luonto otti minut valtoihinsa
+huvittaen minua lukuisalla näyttelijäjoukollansa, monimuotoisilla
+näyttämölaitteillansa ja soitantonsa humulla; syksyn hohtavan valkeuden
+juhla sitävastoin on ihmisessä itsessään. Pilven ja päivänpaisteen
+leikki väistyy taka-alalle ilon ja surun hyminän täyttäessä ihmisen
+mieltä. Meidän katseemme se luo taivaan sineen sen haaveelliset
+vivahteet, ja inhimillinen kaipaus se luo sen tuulien henkäyksiin
+huumaavia tuoksuja.
+
+Minun runoni ovat nyt ehtineet ihmisten asuntojen oville. Siellä ne
+eivät saa mielin määrin käyskellä sisään ja ulos. Siellä on ovi oven
+takana, kammio kammion sisässä. Kuinka monta kertaa meidän täytyykään
+kääntyä takaisin nähtyämme vain valon ikkunasta vilkahtavan ja
+kuultuamme palatsin suljettujen porttien takaa helisevän huilunsoiton!
+Mielen täytyy keskustella mielen kanssa, tahdon täytyy yhtyä toiseen
+tahtoon, ja monet esteet on vältettävä, ennenkuin antaminen ja
+ottaminen käy mahdolliseksi. Noita esteitä vasten syöksyessään elämän
+syvä vuo vaahtoaa ja pärskyy nauruksi ja kyyneliksi karkeloiden niin
+rajuina pyörteinä, ettei sen suunnasta voi enää saada tarkkaa selkoa.
+
+
+
+
+44
+
+"DUURI- JA MOLLISOINTUJA"
+
+
+"Duuri- ja mollisoinnut" muodostavat serenadin, joka kaikuu kaduilta
+ihmisen asumuksen edustalta pyytäen päästä sisään ja saada sijan tuossa
+salaperäisessä talossa.
+
+    Tämä maailma on ihana, -- minä en tahdo kuolla.
+    Minä tahtoisin elää ihmisen ikuista elämää.
+
+Niin rukoilee yksilö kaikkeuden elämää.
+
+Lähtiessäni toisen kerran Englantiin minä tutustuin laivalla Asutosh
+Tshaudhuriin. Hän oli vast'ikään suorittanut tutkintonsa Kalkuttan
+yliopistossa ja oli matkalla Englantiin antautuakseen lakimies-uralle.
+Me seurustelimme ainoastaan sen lyhyen ajan, jonka alus tarvitsi
+siirtyessään Kalkuttasta Madrasiin, mutta kävi jälleen ilmeiseksi,
+ettei ystävyyden syvyys riipu tuttavuuden pituudesta. Hän veti minua
+puoleensa koruttomilla sydämenominaisuuksillansa siinä määrin, että
+tuntui siltä, kuin olisimme olleet iät päivät ystäviä.
+
+Englannista palattuaan Ashu tuli perheemme jäseneksi.[40] Hänellä ei
+ollut toistaiseksi ollut aikaa eikä tilaisuutta tunkeutua kaikkien
+ammattiansa rajoittavien esteiden läpi päästäkseen sen alueella
+varsinaisesti elämään ja toimimaan. Hänen asiakkaansa eivät olleet
+vielä riittävässä määrin hellittäneet rahakukkaroittensa nauhoja, joten
+Ashu voi vielä kokoilla hunajaa erinäisten kirjallisuuksien
+kukkatarhoista. Siinä kirjallisessa hengessä, joka siihen aikaan täytti
+hänen koko olemuksensa, ei ollut yhtään kirjastojen ummehtunutta uhoa;
+siinä tuntui voimallisena vieraiden, merentakaisten yrttien tuoksu.
+Hänen kutsuansa noudattaen minä olin mukana monella keväisellä retkellä
+noissa etäisissä salomaissa.
+
+Hän nautti erikoisesti ranskalaisesta kirjallisuudesta. Minä kirjoitin
+siihen aikaan runoja, jotka sittemmin julkaistiin nimellä _Kadi o
+Komal_ (Duuri- ja mollisointuja). Ashu havaitsi yhtäläisyyttä useiden
+minun runojeni ja tuntemiensa muinaisranskalaisten runoelmien välillä.
+Hänen mielestään kaikkien näiden tuotteiden yhteisenä luonnepiirteenä
+oli kaikkeuden elämän runoilijassa herättämä viehätys, joka ilmeni
+jollakin tavoin niissä kaikissa. Täyttymätön kaipuu päästä osalliseksi
+tuohon avarampaan elämään oli aina perussävelenä.
+
+"Minä järjestän ja julkaisen nuo runosi", virkkoi Ashu, ja niin hän sai
+tehtävän toimitettavaksensa. Runon "Tämä maailma on ihana", jossa
+arveli ilmenevän koko sarjan ydinsointujen, hän asetti kokoelman
+alkuun.
+
+Ashu oli sangen todennäköisesti oikeassa. Lapsuuteni aikana, ollessani
+kodin kehään suljettuna, minä olin tähyillyt kattotasanteeltamme
+monimuotoisena ilmenevää luontoa uhraten sille kaihoisassa katseessani
+sydämeni. Nuoruuteni aikana minua veti yhtä vastustamattomasti
+puoleensa ihmisten maailma. Siihenkin nähden minä olin syrjäinen,
+silmäilin sitä vain tien ohesta. Henkeni niin sanoakseni seisoi
+rantamalla innokkaasti viittoen lauttamiehelle. Elämä näet pyrki
+lähtemään pitkälle matkallensa.
+
+Ei ole totta, että erikoisessa määrin eristetty yhteiskunnallinen
+asemani esti minua sukeltautumasta keskelle maailman elämää. En ole
+havainnut merkkiäkään siitä, että ne maanmieheni, jotka ovat viettäneet
+koko elämänsä seurallisuuden humussa, olisivat koskettaneet sen elävää
+ydintä paremmin kuin minäkään. Meidän maamme elämällä on korkeat
+rantatörmänsä ja porrasaskelmansa, ja sen tummiin vesiin lankeevat
+valtavien puiden viileät varjot _kokilin_ huhuillessa lehvistössä
+päämme päällä ihastuttavaa, ikivanhaa säveltänsä. Mutta kaikesta
+huolimatta maamme on kuin liikkumaton vesi. Missä on sen virta, missä
+ovat aallot, milloin saapuu mereltä vuoksivetten hyöky?
+
+Kaikuiko silloin kadun toiselta puolen korviini se voittohymni, jota
+laulaa paisuva virta raivatessaan itselleen tien mereen läpi kaikkien
+kivisten esteiden? Ei! Minun yksinäinen elämäni vain tunsi kalvavaa
+kaipuuta sinne, missä vietettiin maailmanelämän suurta juhlaa. Ihmisen,
+joka yksinäisyydessään viettää verkkaisia joutilaita hetkiänsä, valtaa
+syvä masennus, koska hän niin ollen ei tunne elämän tervettä
+sykähtelyä. Sellaista mielenmasennusta vastaan minun on täytynyt aina
+ankarasti taistella. Mieleni ei ottanut päihtyäkseen niiden aikojen
+poliittisista liikkeistä, jotka näyttivät olevan vailla kaikkea
+voimakasta kansallistuntoa, joilla ei ollut aavistustakaan maamme
+varsinaisesta olemuksesta ja jotka eivät vähääkään välittäneet sen
+todellisista tarpeista. Minua kidutti hurja kärsimättömyys, sietämätön
+tyytymättömyys itseeni ja kaikkeen ympärilläni olevaan. Paljoa
+mieluummin -- niin ajattelin -- olisin ollut Arabian beduiini!
+
+Vapaan elämän versoessa ja rehoittaessa muualla maailmassa me seisomme
+kerjäläisinä syrjässä kaihoisina juhlaa katsellen. Milloinpa meillä
+olisikaan ollut varaa itseämme koristaa ja käydä toisten joukkoon?
+Ainoastaan sellaisessa maassa, jossa hajoituksen hengellä on rajaton
+valta, maassa, jossa lukemattomat pikkumaiset raja-aidat erottavat
+ihmisiä toisistansa, jää tyydyttämättä tuo kaipaus päästä
+todellistamaan maailman avarampaa elämää omassa elämässänsä.
+
+Nuoruudessani minä kaipasin ihmisten mailmaa samoinkuin olin
+lapsuudessani, palvelijain ympärilleni piirtämässä liitukehässä istuen,
+kaivannut elävää luontoa. Kuinka ihanalta, kuinka saavuttamattoman
+etäiseltä se näyttikään! Muita kun emme pääse siihen koskettamaan, kun
+ei mikään tuulenhenki tuo meille siitä viestejä, mikään virta ei osu
+luoksemme, mikään tie ei avaudu matkamiesten tulla ja mennä, niin
+ympärillemme kasautuvat kuolleet oliot eivät milloinkaan väisty, vaan
+keräytyvät yhä valtavammaksi rykelmäksi, kunnes kerrassaan
+tukahduttavat elämän.
+
+Sadeaikana on vain tummia pilviä ja sadekuuroja. Mutta syksyn taivaalla
+vaihtelee valojen ja varjojen leikki, ja syksyisillä vainioilla
+aaltoilee satoisa vilja. Samoin oli minun runoilija-urallani aluksi
+usvaisia unikuvia, myrskyjä ja sateita; ilmaisutapani oli hämärä,
+säkeeni olivat hillittömiä. Mutta syksyni "Duuri- ja mollisoinnuissa"
+alkoi taivaalla väikkyä valojen ja varjojen leikki, ja samalla näkyivät
+laihot maasta nousevan. Todellisuuden maailmaa koskettaessaan kieli ja
+rytmi alkoivat saada määrättyä sävyä ja vaihtelevaa muotoa.
+
+Niin on jälleen kirja lopussa. Nyt alkavat ne elämäni päivät, jolloin
+sisäinen ja ulkoinen, sukulainen ja vieras liittyvät toisiinsa. Tästä
+lähtien minun elämäni matka käy ihmisten asuinsijojen kautta. Ja hyvä
+ja paha, ilo ja suru, kaikki se, mitä matkallani kohtaan, ei enää
+häilähdä silmieni ohi pelkkänä kuvana. Millainen kirjava vilinä
+rakentavaa ja hajoittavaa työtä, voittoja ja tappioita, vihaisia iskuja
+ja rauhallista yhteistyötä!
+
+Minä en kykene tutkimaan enkä selvittämään sitä korkeata viisautta,
+jonka varassa elämäni johtaja kuljettaa minua hilpeästi halki kaikkien
+esteiden, vastusten ja mutkien kohti elämän sisimmän tarkoituksen
+täyttymistä. Ja ellen voi selvittää suunnitelmaa kokonaisuudessaan,
+niin kaikki yksityiskohtaiset yritykseni johtaisivat alinomaa harhaan.
+Kuvan erittelemisestä on tuloksena vain pivollinen tomua; taiteilijan
+ilo jää tavoittamatta.
+
+Saateltuani lukijani sisäisen pyhäkön ovelle minä nyt lausun heille
+jäähyväiset.
+
+
+
+
+Viiteselitykset:
+
+
+[1] Eräänlainen pylväskäytävä tai parveke. Kirjoittajan kotitalo on
+epäsäännöllinen kolmikerroksinen rakennusrykelmä, joka on vähitellen
+kasvanut siinä asustavien perhekuntien keralla. Rakennuksia, jotka on
+suunniteltu suurten nelikulmaisten pihojen ympärille, kiertävät
+ulkopuolella pitkät pylväskäytävät, ja jokaisen pihan reunamalla on
+kapeampia parvekkeita, joista päästään eri huoneistoihin.
+
+[2] Talon ulko-osa kuuluu miehille, sisäosa naisille.
+
+[3] Nämä _basti_ eli köyhien kaupunginosat, joissa on pelkkiä
+rappeutuneita hökkeleitä ja jotka sijaitsevat palatsimaisten
+rakennusten vieressä, ovat vieläkin eräänä Kalkuttan omituisuutena.
+
+[4] Eräänlaisia sokeroimattomia ohukaisia, joita nautitaan leipänä
+toisten ruokien keralla.
+
+[5] Ruoat, joita parhaillaan nautitaan, ja kojeet, joita ravintoa
+suuhun kuljettava käsi pitelee, katsotaan rituaalisesti saastaisiksi.
+
+[6] Teoksen kirjoittaja on nuorin seitsemästä veljeksestä. Tässä
+tarkoitetaan kuudetta veljeä.
+
+[7] Käytännöstä hävinnyt mehiläisen nimitys.
+
+[8] Oppineisuuden jumalatar.
+
+[9] Jakshain kuningas on hindulaisen mytologian Pluto.
+
+[10] Lethe-virtaa vastaava.
+
+[11] Krishnan leikkitienoot.
+
+[12] Ei-bramaaneille luetaan synniksi, jos silmäilevät neofyyttejä
+pyhän toimituksen kestäessä, ennenkuin kaikki menot ovat suoritetut.
+
+[13] _Sakuntala_-näytelmässä mainitut viisaan Kanvan
+aloittelijaoppilaat.
+
+[14] Ammattilaulajat ja -lausujat.
+
+[15] Suuri osa kirjallisen bengalinkielen sanoja johtuu sellaisenaan
+sanskritista.
+
+[16] Palvelijat nimittävät isäntäänsä ja emäntäänsä "isäksi" ja
+"äidiksi" ja lapsia "veljiksi." ja "sisariksi".
+
+[17] _Nirada_ on sanskritinkielen sana ja merkitsee pilveä; sen
+yhdysosat ovat _nira_-- vesi ja _da_ = antaja. Bengalinkielessä se
+ääntyy _nirod_.
+
+[18] Bengalinkielessä tämä sana on saanut kutsumatta keräytyvän
+vierasseuran merkityksen.
+
+[19] Nuottikirjoitus ei ollut silloin vielä käytännössä. Erään nykyjään
+yleisimmin käytetyistä keksi myöhemmin tässä mainittu kirjailijan veli.
+
+[20] Talon nuori morsian ja edellämainitun neljännen veljen vaimo.
+
+[21] Tässä lienee syytä huomauttaa vierasmaalaiselle lukijalle, että
+intialaisen musiikin koulutettu laulaja käsittelee improvisoiden
+säveltäjän luomaa melodista ääriviivaa, joten viimeksimainitun ei
+välttämättä tarvitse antaa muuta kuin selvä käsitys sellaisesta
+ääriviivasta.
+
+[22] Jos _Bhubanmohini_ käsitetään tekijännimeksi teoksen nimi
+merkitsee "Bhubanmohinin hengetär".
+
+[23] Vaatelahjat ovat yleisiä kiintymyksen, kunnioituksen tai
+huomaavaisuuden ilmauksina.
+
+[24] Vanhoilla Vaishnava-runoilijoilla oli tapana sisällyttää nimensä
+runon viimeiseen säkeistöön, joten runo tuli heidän tekemäksensä
+merkityksi. Bhanu ja Rabi merkitsevät kumpikin aurinkoa.
+
+[25] Kookospalmun lehtien kuivatuista ja riivityistä keskisuonista,
+jotka ovat suunnilleen tulitikun vahvuisia, punotaan tavallisessa
+bengalilaisessa taloudessa käytetyt luudat. Talonemännän käyttelemänä
+sellainen luuta on kansanomaisen käsityksen mukaan sovelias pitämään
+järjestyksessä koko taloa, isännästä alkaen. Tässä vihjaillaan sen
+paljaassa selässä aikaansaamiin vaikutuksiin.
+
+[26] Siihen aikaan harrastettiin innokkaasti frenologiaa.
+
+[27] Myöhemmin Sir Tarak Palit, kirjoittajan toisen veljen elinikäinen
+ystävä.
+
+[28] Sarasvati, oppineisuuden jumalatar, kuvataan valkoisiin puettuna
+ja lootuskukkien keskessä istumassa.
+
+[29] Intialainen musiikki ei pyri vain moitteettomasti esittämään
+sävelmiä sellaisinaan, vaan esittävä taiteilija muuntelee improvisoiden
+alkuperäisen sävellyksen teemaa.
+
+[30] Valmiki Pratibha merkitsee "Valmikin hengetärtä". Aihe perustuu
+tarinaan Valmikista, rosvopäälliköstä, joka myötätunnon liikuttamana
+puhkesi valituslauluun nähdessään, millaisen tuskan vallassa oli eräs
+kurki, jolta metsämies oli surmannut kumppanin. Siten mieleen
+johtunutta runomittaa hän myöhemmin käytteli sepittäessään Ramajanansa.
+
+[31] Rikkauden jumalatar.
+
+[32] Erinäisten maakuntien laulutavasta, mutta varsinkin maan
+eteläosassa vallitsevasta dravidalaisesta tyylistä eroava.
+
+[33] Baul; erään uskonnollisen lahkokunnan jäsen.
+
+[34] Useiden klassillisten hindustanisten sävelmien otaksutaan
+sointuvan parhaiten määrättyyn vuoden- tai vuorokauden aikaan.
+
+[35] Intialaisen pojan saduista ja tarinoista tuntemassa maailmassa on
+seitsemän merta ja kolmetoista virtaa.
+
+[36] Tämän lausuvat Krishnan leikkikumppanit hänen äidillensä
+Jashodalle. Äiti puetti lempilapsensa joka aamu keltaisiin vaatteisiin
+ja pisti riikinkukonsulan hänen hiuksiinsa. Mutta kun sitten tuli
+puheeksi lähteminen, niin äiti kovin epäröi jättää poikastansa toisten
+paimenten joukkoon. Niinmuodoin häntä täytyi usein hyvinkin
+suostutella. Tämä kohta on osa _Vaishnava_-vertausta, joka kuvailee,
+kuinka Krishna lapsen tavoin käyttelee maailmaa leikkiessään.
+
+[37] Basti-alueilla sijaitsee pelkkiä hökkeleitä, joiden välitse ahtaat
+polut poimuttelevat liittäen aluetta varsinaisiin katuihin. Niissä asuu
+palvelusväkeä, köyhiä käsityöläisiä j.n.e. Ennen vanhaan näitä alueita
+oli kaikissa kaupunginosissa, parhaimmissakin, mutta nykyjään ne ovat
+viimeksimainituista häviämässä.
+
+[38] Heinä-elokuuta vastaava kuukausi, jolloin sadeaika on
+parhaimmillaan.
+
+[39] Asvin-kuu vastaa syys-lokakuuta ja on Bengalissa suuren loman
+aika.
+
+[40] Mentyään naimisiin Tagoren sukulaisen Pratibhan kanssa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Elämäni muistoja, by Rabindranath Tagore
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59487 ***