Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 1104 insertions, 1491 deletions

diff --git a/58760-0.txt b/58760-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..b39d070
--- /dev/null
+++ b/58760-0.txt
@@ -0,0 +1,1104 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58760 ***
+
+
+
+E-text prepared by Juha Kiuru
+
+
+
+HIRSIPUUMIES
+
+Sydäntalven tarina
+
+Kirj.
+
+RUNAR SCHILDT
+
+Suomentanut
+
+Ilmari Ahma
+
+
+
+
+
+
+Jyväskylässä,
+K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ,
+1923.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+EVERSTI CHRISTOFFER TOLL.
+MARIA.
+
+Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa
+Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä.
+
+
+
+
+Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla,
+sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuoleja
+vasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä,
+kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla.
+Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa.
+
+Väliverhon auetessa on näyttämöllä pimeä.
+
+EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartiset
+saappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä.
+
+MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän on
+unenpöpperöinen ja puolipukeissa.
+
+EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärin
+nurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolen
+tuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunan
+sisään, kun sinä tulit.
+
+MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannut
+aavistaa --
+
+EVERSTI (kiivaasti keskeyttäen). Entä Sigrid, ja Elin?
+
+MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivillä
+kirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen.
+
+EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kun
+tahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi että
+piiat ovat kemuissa.
+
+MARIA (sävyisästi). Antoihan eversti itse heille luvan. Everstin piti
+olla yötä tuomarilla Staffansnäsissä. Niin oli puhe metsälle lähtiessä.
+
+EVERSTI (heittää karvalakin pois: poimii taskuista ruutisarven,
+kuulapussin y.m. ja latoo tavarat sohvapöydälle). Auta turkki yltäni.
+(Maria vie sen porstuaan. Eversti istuu ja aikoo riisua saappaansa,
+mutta jättää sen tekemättä ja katselee Mariaa siristäen silmiään.) --
+Ja nyt saappaat. (Maria sävähtää, epäröi.) No, tuleeko siitä mitään?
+(Maria polvistuu ja kiskoo vaivalla saappaat everstin jaloista: eversti
+katselee häntä pilkallisesti hymyillen.) Ei taivu hevillä se ylväs
+niska. Mutta taipuu sittenkin.
+
+MARIA. Kun Sigrid ei ole täällä, niin se on kai velvollisuuteni.
+
+EVERSTI. Mutta armollinen neiti ei mielellään palvele isäntäänsä tällä
+tavoin.
+
+MARIA. Minä en koskaan ole tehnyt sellaista ennen.
+
+EVERSTI. Et tietenkään, sinä olet ansarikasvi. Onko totta mitä
+kerrotaan, että olet Rönnvikin vanhan kenraalin äpärätytär?
+
+MARIA (vaivaantuneena, mutta arvokkaasti). Äitini oli kamarineitsyenä
+Rönnvikissä, siinä kaikki mitä minä tiedän.
+
+EVERSTI. Ja eräs kotiopettaja oli isäsi. Sanoo kenraalska. Ja sentähden
+sinä sait asua Rönnvikissä melkein talon tyttärenä, niin kauan kuin
+kenraali eli. Sait hyviä vaatteita ja hiukkasen sivistystä. Vain
+tuon kotiopettajan takia. Moitteetonta ja ylevämielistä, se täytyy
+myöntää. Niinpä niin -- annahan kenkäni tänne. (Maria tottelee.) Mutta
+kun sitten kenraali eräänä kauniina päivänä kuolla kupsahti aivan
+odottamatta, niin sinusta tuli yht'äkkiä _persona ingrata_ siinä
+talossa. Tiedätkös mitä se merkitsee?
+
+MARIA. En sanakirjan mukaan, mutta ehkä muulla tavoin.
+
+EVERSTI. Niin niin, elämän latina, sitä ymmärtääkseen ei tarvitse olla
+oppinut.
+
+MARIA. Mutta kaksi latinan sanaa minä ymmärrän oikein, paremmin kuin
+oppineimmatkaan oppineet.
+
+EVERSTI. Hoo, ja ne ovat?
+
+MARIA. _Pater ignotus_. Ne ovat papinkirjassani.
+
+EVERSTI (säpsähtää hänen äänensävyään). Älä sure sitä, Mari. Sinä olet
+puoliverinen kuten minäkin -- niin niin, vihkiminen ja sen semmoinen ei
+mitään merkitse, veri vain. Minun isälläni oli niinsanottu huono maku,
+hän nai talonpoikaistytön. Mutta minusta tämmöinen puoliveri on hyvä,
+se antaa ihmiselle niin mainion levottomuuden. Etkö ole huomannut?
+
+MARIA (vältellen). En.
+
+EVERSTI (tarkastaa julkeasti hänen vaillinaista pukuaan). Vai et. Sepä
+vahinko.
+
+MARIA (ymmärtää hänen katseensa, peittää nopeasti povensa). Käskeekö
+eversti tuoda jotakin syötävää? Säilytyshuoneessa on kylmää ruokaa.
+
+EVERSTI. Kylmää ruokaa? Vai sinä kehtaat tarjota minulle kylmää
+ruokaa? Oletko liian laiska sytyttämään tulta takkaan, kun minä tulen
+viluissani ja nälkäisenä metsältä?
+
+MARIA. Ei, en minä laiskuuttani, en vain tullut sitä ajatelleeksi.
+Kyllä minä heti --
+
+EVERSTI. Anna olla. En minä tahdo mitään, en lämmintä enkä kylmää.
+Yökättää kun ajattelenkin ruokaa.
+
+MARIA. Mutta ehkä jotain juotavaa. Lasi iltamaitoa? Tai tuoppi
+jouluolutta? Tynnyri ei ole vielä aivan tyhjä.
+
+EVERSTI (kärsimättömästi). Ei ei, minä en tahdo mitään. (Nousee.) En
+voi hyvin, minussa on jokin pirullinen vaiva toisinaan. Mutta tulta
+pitää saada uuniin, täällähän on kylmä kuin samojedien helvetissä.
+(Menee kaakeliuunin luo ja huomaa että siinä on puut valmiina sisällä.)
+Kas vaan, puut on jo pantu pesään. Se oli onneksi sinulle, nyt sinun ei
+tarvitse mennä ulos kylmään kyökinporstuaan.
+
+MARIA. On vaarallista polttaa tulta juuri ennen maatamenoa. Kuuluvat
+jotkut tukehtuneen häkään.
+
+EVERSTI (repäisee tuohenkappaleen irti, sytyttää sen kynttilänliekissä
+ja saa valkean syttymään). Ämmäin loruja. Enkä minä sitäpaitsi mene
+nukkumaan vielä pitkiin aikoihin, niin että voit olla aivan huoletta.
+Et sinä menetä talousmamsellinpaikkaasi sen tähden että isäntäsi kuoli
+häkään. Oletko iloinen siitä? Vai joko sinä alat kaivata pois täältä?
+
+MARIA (vältellen). Mistäpä minä saisin sopivamman palveluspaikan?
+(Hiljaisemmin.) Ei minulle ole sijaa missään.
+
+EVERSTI. Semmoista se on, kun on vähemmän kuin herrasneiti ja
+enemmän kuin piika. Sinä et saa näppäillä harpun kieliä etkä ommella
+ristipistokirjailua, ja astiainpesu, vuoteenteko ja siivous ei taas
+miellytä sinua.
+
+MARIA (havahtuen). Tosiaankin, minun pitää kai -- tehdä everstin vuode.
+
+EVERSTI (istuu sohvapöydän ääreen ja katselee hellittämättä Mariaa
+hänen laittaessaan kokoon päällys-peitettä). Jätä tuo, ehtii sen vielä
+sitten.
+
+MARIA. Kello on paljon, minä tahtoisin mennä levolle. Jos eversti ei
+halua ruokaa eikä juotavaa, niin eihän minua enää tarvita täällä.
+
+EVERSTI. Tarvitaan kyllä. Minä vaadin sinua jäämään. Istu tähän
+sohvalle juttelemaan kanssani vähäksi aikaa. Minä en kuitenkaan saa
+unta tänä yönä, sen tiedän. Tokko lie niin ollen liikaa, jos sinä
+valvot hiukan pitempään kuin tavallisesti.
+
+MARIA (vaiti, katse tutkivana).
+
+EVERSTI (kärsimättömästi). Kas niin, istu tähän. Minulla on jotain
+sanottavaa sinulle.
+
+MARIA. En käsitä mitä everstillä voi olla minulle niin tärkeää
+sanottavaa, että minun pitää saada kuulla se keskellä yötä.
+
+EVERSTI (lyö kätensä pöytään). Sinä et tässä määrää milloin minä saan
+puhua palvelusväkeni kanssa.
+
+MARIA. Minua ei ole pestattu piiaksi tähän taloon. Muuttopäiväni voi
+olla huomenna, jos niiksi tulee.
+
+EVERSTI (hillitsee itsensä vaivoin. Katselee Mariaa synkästi, sitten
+äkkiä melkein rukoilevasti. Äänettömyys. Maria astuu hitaasti sohvan
+luo ja istuutuu). Älä välitä siitä, mitä minä sanoin äsken, ne olivat
+vain ajattelemattomia sanoja.
+
+MARIA. Minä olen ollut kolme kuukautta täällä Ylä-Grindaksessa.
+
+EVERSTI. Mitä sinä sillä tarkoitat?
+
+MARIA. Että minä tunnen everstin.
+
+EVERSTI (pilkallisesti). Äläs! Vai sinä tunnet minut. Ruumiin ja sielun
+puolesta, perin pohjin?
+
+MARIA (hiljaa). Niin luulen.
+
+EVERSTI (kuten äsken). Sapperment. Sitä ei kukaan toinen ole uskaltanut
+väittää koko elämäni aikana. Mutta etkö usko että minussa voi olla
+jokin pieni kellarinnurkka, johon sinun silmäsi ei ole päässyt
+kurkistamaan? Etkö usko että minä voisin tehdä jotain -- yllättävää?
+
+MARIA (pudistaa surullisesti päätään). En. En.
+
+EVERSTI (siristellen silmiään). Saadaanpa nähdä. (Toisella äänellä.)
+Mutta täällä on aivan liian pimeä, emme voi nähdä toisiamme niin
+selvään kuin ehkä pitäisi. Enemmän valoa. (Maria aikoo nousta.) Ei
+ei, istu sinä hiljaa, minä kyllä hoidan tämän asian. (Sytyttää kaksi
+kynttilää lisää ja asettaa ne sohvapöydälle.) Nyt sinä olet ollut kolme
+kuukautta palveluksessani, ja minä olen tuskin vaihtanut kymmentä
+kunnon sanaa kanssasi. Kuinka se on käsitettävä?
+
+MARIA. Pitääkö minun tietää se?
+
+EVERSTI. Ei, eihän se luonnollisesti ole sinun asiasi. Sen tietäminen
+eikä sen muuttaminen. Mutta kuinka sinä voit väittää tuntevasi minut
+niin hyvin?
+
+MARIA. Ihminen näkee ja kuulee.
+
+EVERSTI. Juoruja. On ne mahtaneet olla juhlahetkiä kylän ämmille, kun
+ovat saaneet oikein soittaa suutaan. Sinun pääsi on kai ahdettu täyteen
+kamalia juttuja?
+
+MARIA (on vaiti).
+
+EVERSTI. Olet tietysti kuullut minun juopotteluseuroistani kaupungissa,
+ja tappelustani Nykullan vuokraajan kanssa, ja mustalaistytöstä, joka
+asui täällä minun luonani kuusi kuukautta?
+
+MARIA (nyökkää).
+
+EVERSTI. Ja markkinahullutuksesta, kun minä menin sirkustelttaan ja
+tein samat temput kuin ne miehet siellä, mutta paljon paremmin? Ja
+mylläristä, jonka minä heitin koskeen? Ja sysimiehen hevosesta? Ja
+siitä kuuluisasta pääsiäisyöstä, jolloin Kyöpeliämmä ja minä keitimme
+taikavoidetta?
+
+MARIA. Niin, minä olen kuullut kaiken.
+
+EVERSTI. No, miltäs tuntuu palvella semmoista hirviötä?
+
+MARIA (on vaiti).
+
+EVERSTI. Tuntuuko kolkolta? Peloittaako sinua?
+
+MARIA. Ei.
+
+EVERSTI. Kenties viihdyt hyvinkin tässä talossa? Saathan täällä hallita
+ja vallita mielin määrin.
+
+MARIA. Minä olen hyvin kiitollinen, kun olen päässyt tänne
+palvelukseen. Mihin minä olisinkaan mennyt, kun en voinut enää olla
+Rönnvikissä. Minä en koskaan unohda, että eversti ajatteli minua.
+
+EVERSTI. Joutavia. Vanha Kristiina otti ja kuoli sopimattomaan
+aikaan, minä aivan yksinkertaisesti tarvitsin sinua. Ei siinä mitään
+kiittämistä ole.
+
+MARIA. Onko eversti ollut tyytyväinen minuun? Vai eikö minusta ole
+mihinkään?
+
+EVERSTI. Jaa, totta puhuen minä en ole paljonkaan tullut ajatelleeksi
+sinua näinä kuukausina. Kai sinä olet oikein hyvä, koska minä en ole
+kiinnittänyt sinuun huomiota. Tuottaako väki sinulle vaikeuksia?
+
+MARIA (epäröi).
+
+EVERSTI. Tottelevatko he sinua?
+
+MARIA. Kyllä. Joskus tosin vitkastelevat, mutta lopuksi sentään käy
+minun käskyni mukaan.
+
+EVERSTI. Käyttäytyvätkö he siivosti ja säädyllisesti sinua kohtaan?
+
+MARIA (ilman vakaumusta). Ei ole valittamista.
+
+EVERSTI. Pitävätkö he sinusta?
+
+MARIA. Eivät, luullakseni. Ei ainakaan Sigrid eikä Elin.
+
+EVERSTI. Mitä heillä on sinua vastaan?
+
+MARIA. Samaa tiemmä kuin kaikilla muillakin pitäjäläisillä.
+
+EVERSTI. Ja mitä se on?
+
+MARIA. Että minä olen isätön ja kuitenkin tahdon olla muka -- tahdon
+pitää itseni -- "Suottaryökkynäksi" ja "Piikakamari-armoksi" he minua
+nimittelevät.
+
+EVERSTI. Siitä sinun on tehtävä loppu.
+
+MARIA. Selkäni takana he vain niin sanovat. Mutta minä olen kumminkin
+saanut tietää sen.
+
+EVERSTI. Hm. Tunsitko minun äitiäni?
+
+MARIA. Lapsena ollessani näin hänet usein naapurien luona.
+
+EVERSTI. Mutta et Rönnvikissä, etpä tietenkään. Sinne häntä ei
+kutsuttu, ei ainakaan isän kuoltua. Isä kelpasi, hän, vaikka oli
+patajuoppo ja heittiö, joka olisi päättänyt päivänsä mieronkiertäjänä,
+ellei äiti olisi iskenyt silmiänsä häneen. Pidoissa isä joi
+paloviinaa juomalasista, mutta kättä, joka piteli lasia, koristi
+hieno sinettisormus, ja se hyvitti kaiken. Äiti oli selän takana
+"Maatiaislöntys" ja "Lautamiehen pikku lämpimäislimppu." Hän sai kyllä
+tavallaan kokea samaa kuin sinä omalla tavallasi.
+
+MARIA. Hän kesti sen varmasti paremmin kuin minä. Hän _olikin_ parempi.
+Kaikessa.
+
+EVERSTI (katsoo poispäin, puhuu kuin ajattelisi ääneen). Minä olin
+silloin Kaukaasiassa, kun hän kuoli. Sain kirjeen vasta kahta kuukautta
+myöhemmin. Kun minä sitä luin siellä savimajassani, olivat seppeleet jo
+aikoja sitten kuihtuneet hänen haudallaan.
+
+MARIA (mietteissään). Miksi eversti pani kolme kynttilää pöydälle? Se
+tietää kuolemaa.
+
+EVERSTI (hätkähtäen). Kuolemaa?
+
+MARIA. Niin vanhat ihmiset sanovat.
+
+EVERSTI (nauraa väkinäisesti). Sinä se olet oikea sanakirja kaikessa
+mikä koskee taikauskoa, olen huomannut sen jo ennenkin.
+
+MARIA, Minulla on oma uskoni.
+
+EVERSTI. Kuka sinulle on opettanut kaikki nuo merkit ja enteet?
+
+MARIA. Aidinäitini. Hän eli minun viidenteentoista ikävuoteeni asti, ja
+minä kävin usein hänen luonaan. Hän asui metsämökissä kaukana pitäjän
+pohjoisrajalla, ei osannut lukea eikä kirjoittaa, ei ollut koskaan
+nähnyt kaupunkia, mutta yhdellä tapaa hän tiesi maasta ja taivaasta
+enemmän kuin kaikki herraskartanonherrat ja kaupungin maisterit
+yhteensä.
+
+EVERSTI (tähyillen tutkivasti). Vai niin. Niinkö sanot. Kertoiko hän
+sinulle koskaan Hirsipuumiehestä?
+
+MARIA. Hirsipuumiehestä? Ei, ei koskaan.
+
+EVERSTI. Eikö? Vai ei. Hän tunsi kaikki vanhat taiat ja salatemput,
+mutta ei koskaan maininnut mitään Hirsipuumiehestä. Sepä merkillistä.
+
+MARIA. Mikä olento se on? Hyvä vai paha?
+
+EVERSTI. Sekä hyvä että paha, kuinka vain tahtoo. Niinkuin yleensä
+kaikki muukin tässä maailmassa.
+
+MARIA. Minkä näköinen se on?
+
+EVERSTI. Oo, ei se ole mikään elävä olento, se on vain pikkuinen,
+puusta veistetty ukkeli, piru voisimme sanoa, joka tuottaa onnea
+omistajalleen.
+
+MARIA. Piru joka tuottaa onnea?
+
+EVERSTI. No niin, piru ei ehkä ole oikea sana. Lyhyesti, kuva joka on
+leikattu vanhasta hirsipuuaineesta. Se seuraa herraansa kaikkialle ja
+tuottaa hänelle menestystä jollakin määrätyllä alalla, ei kaikessa.
+Sitä ei voi lahjoittaa eikä heittää pois -- väitetään -- sitä ei voi
+koskaan hävittää, se voidaan ainoastaan myydä. Ja merkillisintä on,
+että se on joka kerta myytävä huokeampaan hintaan kuin edellisellä
+kerralla.
+
+MARIA. Sepä ihmeellistä...
+
+EVERSTI. Niin ainakin kerrotaan tässä sadussa. Seuraus on, että jos
+Hirsipuumies on kulkenut monien käsien kautta, niin sen voi saada
+hyvin halvalla. (Naurahtaa.) Melkein ilmaiseksi, hahahaa. (Maria
+katselee oudoksuen everstiä, jonka nauru käy yhä äänekkäämmäksi ja
+selittämättömämmäksi.) Miks'et naura, Mari? Eikö ole hauskaa, että
+maailmassa on jotain joka halpenee, hahahaa, kun kaikki muu kallistuu,
+niin ettei kohta tiedä miten saisi irti hyppysellisen nuuskaa.
+
+MARIA (totisesti). Mutta miksi kukaan tahtoisi heittää pois tai myydä
+sellaista, mikä tuottaa onnea? Tai suorastaan hävittää sitä?
+
+EVERSTI (luoden salavihkaisen silmäyksen, kevyellä äänellä). Katsos,
+kerrotaan että Hirsipuumiehestä pitää päästä eroon ennen kuolemaansa.
+Muuten ei saa rauhaa haudassaan. Jää vaille iankaikkista autuuttaan.
+Niin kuuluu olevan.
+
+(Äänettömyys.)
+
+MARIA. Onko eversti nähnyt Hirsipuumiestä?
+
+EVERSTI. Minäkö? Mitä sinä ajattelet? Kuinka minä olisin nähnyt!
+
+MARIA. Minä vain ajattelin että eversti, joka on matkustanut niin
+monissa maissa ja kokenut sellaisia tavattomia asioita --
+
+EVERSTI (jyrkästi). Johan minä olen sanonut sinulle etten ole koskaan
+nähnyt mitään Hirsipuumiestä. Jutun olen kuullut sotilailta nuotiolla.
+Sodassa pitää valvoa paljon, ja silloin tarinoidaan kaikenlaista
+hölynpölyä. (Nousee.) Onko kukaan hakenut minua poissaollessani?
+
+MARIA. Kyllä, kauppias Åkerblad kävi täällä.
+
+EVERSTI. Mitä se kanalja tahtoi?
+
+MARIA. Sitä minä en tiedä.
+
+EVERSTI. Valehtelet.
+
+MARIA. Hän kieltäytyi sanomasta asiaansa.
+
+EVERSTI. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin että hän tuli karhuamaan.
+Ja sinä tiedät ettei minulla ole rahaa millä maksaa hänelle. Se roisto,
+kymmenen vuotta hän on minua puijannut ja nylkenyt, ja nyt hän aikoo
+saattaa minut pulaan. Mutta periköön saataviaan oikeuden kautta,
+laittakoon niin että Grindas joutuu vasaran alle, panettakoon minut
+velkavankeuteen, tehköön mitä ikinä haluaa -- minä en vapaaehtoisesti
+anna hänelle kopeekkaakaan.
+
+MARIA. Emme voi tulla toimeen ilman hänen tavaroitaan.
+
+EVERSTI. Minä hankin luottoa joltakulta toiselta sillinhirttäjältä. On
+niitä kaupungissa riittämään asti.
+
+MARIA (rohkeasti). Ei ole niinkään varmaa että eversti saa luottoa.
+
+EVERSTI (raivoten). Jos minä tahdon, niin saan koko sen
+kauppasaksa-roskaväen nuolemaan saappaankärkiäni, mutta minä vannoin
+kerran valan -- (Hillitsee itsensä.) Me saamme tulla toimeen ilman
+kauppiaantavaroita.
+
+MARIA. Huomispäivänä tarvitaan uusia posliineja. Ei ole edes yhtä
+ehyttä kahvikuppia, eversti on ampunut ne kaikki pirstoiksi.
+
+EVERSTI. Tästedes minä juon aina tinatuopista ja syön puulautasilta.
+Niin on tässä talossa tehty satoja vuosia ennen meidän aikaamme, saa se
+kelvata meillekin. Kahvi on turha ja vahingollinen juoma, huomisesta
+lähtien minä en huoli aamulla muuta kuin maitoa.
+
+MARIA (varovaisesti). Pian lakkaa viimeinen lehmä lypsämästä. Meillä
+kun ei ole heiniä.
+
+EVERSTI. Se on Erikssonin asia eikä sinun. Eikä siitä muuten ole
+pelkoa, onhan meillä hyvät olkikatot ulkohuoneissamme. Niillä tulemme
+kesään asti toimeen. Ja jos oljet loppuvat, vastoin luuloani, niin
+teurastamme elukat ja syömme herkullisesti naudanpaistia joka ateriaksi.
+
+MARIA (huokaa tuskin huomattavasti).
+
+EVERSTI. Sinä koetat kasata mahdollisimman paljon vaikeuksia minun
+eteeni. Sinä nautit kun saat näyttää, kuinka huonolla kannalla
+Grindaksen asiat ovat, sinä suorastaan hekumoit ikävyyksissä.
+Ihmettelen vain sitä, ettet ole jo kysynyt sudenpyynnistäni mitään,
+sinä kun niin tarkkaan vainuat minun vastoinkäymiseni.
+
+MARIA. Koska saan, niin kysyn -- minkätähden pyynnin kävi hullusti?
+
+EVERSTI (kiivaasti). Minkätähden! Niin, piru ja hänen enkelinsä,
+minkätähden! Sano se. Miksi kaikki menee minulta pirstoiksi tähän
+aikaan? Sää oli kuin tilattu sudenhoukuttelua varten. Täysikuu, ei
+pilvenhattaraa taivaalla, hiljainen tuuli. Minä lähden liikkeelle
+oikeaan aikaan. Jo Myllymäellä kuulen susien ulvontaa. Puolta tuntia
+myöhemmin olemme jäällä. Minä poljen ja nipistän porsasta, kunnes se
+kiljuu täyttä kurkkua. Ajelemme edestakaisin vanhoilla paikoilla. Ei
+yksikään häntyri suvaitse näyttäytyä: hiljaa ne myöskin pysyivät. Minä
+poljen enemmän, ja nassu panee parastaan: se oli surkea ääni, jonka
+olisi pitänyt kuulua peninkulman päähän joka taholle. Mutta ei. Sudet
+olivat kuin poispuhalletut -- näytti meistä, kunnes yhtäkkiä näimme
+niitä viisi tai kuusi kappaletta aivan kintereillämme. Olimme lähellä
+rantaa, ja puiden alla oli hämärää, mutta joka tapauksessa minä sain
+yhden niistä kirotuista pedoista varmasti tähtäimeeni. Silloin --
+(Jyskyttää kiivaasti tuoliaan.) Juuri kun minun piti laukaista, tuli
+pimeä. Niinkuin kynttilä olisi puhallettu sammuksiin. Pilvi oli noussut
+ja peitti kuun.
+
+MARIA (kuin lapselle, mutta ilman ylimielisyyttä). Oi, kuinka ikävää.
+Ehkä huomenna on parempi onni.
+
+EVERSTI (nauraa katkerasti). Susista minä viis, piru soikoon. Yksi
+sinne tai tänne, ei se minua liikuta, olen minä tarpeeksi niitä ampunut
+eläissäni. _Mutta mistä se pilvi tuli_, Mari, sen minä tahtoisin
+tietää. Hetkistä aikaisemmin taivas oli kirkas, sen minä näin.
+
+MARIA. Eversti on voinut erehtyä.
+
+EVERSTI. Minä en erehtynyt. Enkä minä puhu vain tästä kerrasta --
+kaikessa mitä minä nykyään teen, tai oikeammin sanoen aion tehdä, tulee
+tuommoinen musta pilvenkokka väliin. Kuka ne lähettää, Mari? Minä en
+aio tyytyä siihen, minä olen sotilas ja tahdon puolustaa itseäni.
+Minä tahdon tapella, tapella ketä vastaan hyvänsä, joka hyökkää aina
+kimppuuni väijyksistä, olipa se sitten perkele tai --
+
+MARIA (kohottaa kätensä). Ei pitemmälle, eversti.
+
+EVERSTI (tuijottaa häneen, tarttuu rintaansa, on vaiti).
+
+MARIA. No, kuinka sitten kävi metsästyksen?
+
+EVERSTI. Kuinka kävi? Mainiosti, se on tietty. Pimeys pysyi. Minä
+odotin uhallakin tunnin, sillä ajattelin, että jos nyt keskeytän
+pyynnin, niin taivas selkenee oitis kun olen ehtinyt sisälle
+huoneeseen. Ja jos susi olisi tullut ja asettunut suoraan pyssynsuun
+eteen, olisin kai saanut sen joka tapauksessa. Mutta kun ei tullut
+sutta, niin minä pamautin karjua päähän. Se on tuossa säkissä.
+
+MARIA. Se oli pahasti tehty ja aivan suotta. Täällä ei totisesti ole
+liiaksi kotieläimiä talossa.
+
+EVERSTI (naurahtaen). En kai minä voinut tulla tyhjin käsin kotiin.
+
+MARIA (arasti). Ja miksi eversti tahtoi tulla kotiin? Miksei eversti
+ajanut Staffansnäsiin niinkuin puhe oli?
+
+EVERSTI. Mitä minulla on Staffansnäsissä tekemistä? Minä en mene sinne
+enää ikinä.
+
+MARIA. Tuomarihan on nykyään everstin lähin ystävä, sen jälkeen kuin
+eversti riitaantui Sjöön kartanon paronien kanssa.
+
+EVERSTI. Ystävä... Sanoitpas sanan. (Äänettömyys. Oikeanpuolisten
+ikkunain takana valkenee, kuuvalo virtaa huoneeseen.)
+
+EVERSTI. Tee minulle palvelus, Mari. Mene ja katso ulos ikkunasta.
+(Maria tekee niin.) Mitä näet?
+
+MARIA. Taivas on kirkkaassa tähdessä.
+
+EVERSTI. Ja täysikuu paistaa, eikö totta? Sopiva sudenpyynti-ilma. Ei
+pilvenhattaraa. (Pui nyrkkiään. Menee ja asettuu aivan Marian taakse.
+He katsovat kauan ulos yöhön.)
+
+MARIA. Tähti lensi.
+
+EVERSTI (ivallisesti). Ehditkö toivoa mitään?
+
+MARIA (empimättä). Ehdin.
+
+EVERSTI. Tottahan toki. Sinun iässäsi ihmisellä on aina yltäkyllin
+kaikenlaisia toivomuksia.
+
+MARIA. Muuttuuko se asia myöhemmin?
+
+EVERSTI (katsahtaen häneen). Aikanaan saat sen kyllä tietää.
+(Äänettömyys.) Mistä se johtuu että sinä, joka olet nuori ja kaunis, et
+kaipaa pois tästä valkoisesta haudasta?
+
+MARIA. En tiedä. Ja onnihan se on etten minä sitä tee.
+
+EVERSTI. Eikö sinulla ole ketään jota ajattelet ja kaipaat? Ei ketään
+johon olet rakastunut?
+
+MARIA (luo häneen pikaisen silmäyksen). Ei.
+
+EVERSTI. Etkö sinä ylipäänsä ole koskaan ollut rakastunut?
+
+MARIA. En koskaan.
+
+EVERSTI. Sitten olet jäänyt paljoa vaille. Mistä se johtuu? Taipumuksen
+puutteestako?
+
+MARIA (ylenkatseella, jota hän tuskin huolii salata). Taipumus
+rakkauteen? Sitä minä en ymmärrä.
+
+EVERSTI. Etkö edes kaipaa seuraa? Talvi-iltoina täällä -- sinähän olet
+kauhean yksin. Minun kanssani et uskalla puhua, piikain kanssa et
+tahdo. Etkö sinä tuskaannu yksinäisyydestä?
+
+MARIA. En ole täällä koskaan yksin. Katsokaahan, tuolla alhaalla on
+riihiä ja latoja kuin karjaa laitumella. Tuolla häämöttää Nissaksen
+lystikäs katto, joka tekee minut aina iloiseksi, ja tuolla loistaa
+vielä valoa Ala-Grindaksen päätyikkunasta.
+
+EVERSTI. Moukat näkyvät alkavan matkia parempain ihmisten yövalvontaa.
+
+MARIA. Ehkä siellä on joku syntymässä. Tai joku joka on kuolemaisillaan.
+
+EVERSTI (kiivaasti). Kuolemaisillaan? Juovat ne siellä tai harjoittavat
+haureutta, sitä ne tekevät. Minä kyllä ne tunnen, minä. Mutta nyt minä
+olen saanut tarpeekseni kauniista kuutamosta, riittäköön jo. (Menee
+nopeasti porstuaan. Nähdään kuinka ikkunaluukut suljetaan ulkoapäin
+ja kuullaan kuinka ne ruuvataan kiinni. Maria seisoo ajatuksiinsa
+vaipuneena; alkaa sitten konemaisesti ja kömpelösti tehdä vuodetta.)
+
+EVERSTI (tulee sisään, hoputtaa lumen jaloistaan porstuassa; istuutuu
+nojatuoliin ja katselee itsepintaisesti Mariaa). Oikein. Mari. Tee sinä
+pehmoinen vuode. Oman morsiusvuoteesi teet siitä. (Maria suoristautuu
+äkkiä, jää seisomaan liikkumattomana selin everstiin. Tämä menee
+ovelle, lukitsee sen huolellisesti ja pistää avaimen taskuunsa.)
+
+EVERSTI. No, sinä joka tunnet minut niin hyvin, tätä et kai ollut
+sentään osannut ajatella. (Maria vaiti.) Myönnätkö että minä tuotin
+yllätyksen?
+
+MARIA. En.
+
+EVERSTI. Hitto. Oletko odottanut sitä?
+
+MARIA. Olen. Viime päivinä olen kyllä odottanut.
+
+EVERSTI. Kenties suorastaan toivonut. Ja minä nauta ja pölkkypää kun en
+ole hoksannut sitä ennenkuin tänä iltana.
+
+MARIA (vaientaa hänet katseellaan). Koko viime ajat olen sitä
+odottanut. Olen nähnyt teidän häijyytenne kasvavan päivästä päivään,
+nähnyt kuinka levottomuus ajoi teitä pahemmasta pahimpaan. Teidän
+sydämenne on niin täynnä myrkkyä että sen täytyi vuotaa ylitse.
+
+EVERSTI. Tiedätkö että koko paikkakunta pitää sinua minun
+jalkavaimonani?
+
+MARIA (luo silmänsä maahan). Kuulin sen äskettäin.
+
+EVERSTI. Ja kuitenkin olet tyynesti jäänyt minun talooni.
+
+MARIA. Lähtöni tai jäämiseni ei riipu vieraista ihmisistä.
+
+EVERSTI. Vaan minun käytöksestäni. Mainiota. On kuin lukisi
+hartauskirjaa. (Vaiti hetkisen.) Luuletko sinä niinkuin kylän
+talonpojat, että minä olen hullu?
+
+MARIA. En. Tiedänhän ettei niin ole laita.
+
+EVERSTI. Mitä sinä sitten arvelet minusta?
+
+MARIA (on vaiti).
+
+EVERSTI. Peloittaako sinua, kun minä satun sille päälle että tuon
+oriini isoon saliin ja ratsastan ympäri pitkin seiniä? Ja kun minä
+ammun posliinitavaroita karbiinillani?
+
+MARIA. Kyllä, kovin.
+
+EVERSTI (hyvillään). Sen saatoin arvatakin.
+
+MARIA. En minä pelkää omasta puolestani, vaan everstin takia.
+
+EVERSTI. Hoo. Tuo on kai olevinaan sääliä. Mutta etkö tosiaan ole
+koskaan pelännyt omasta puolestasi, että jotakin voisi tapahtua sinulle
+itsellesi?
+
+MARIA. En koskaan.
+
+EVERSTI (katselee häntä terävästi). Sitten saat oppia sen tänä yönä.
+
+MARIA. Minä en ole vastuussa siitä, mitä tapahtuu kuolleelle
+ruumiilleni.
+
+EVERSTI (nauraen). Hohoo. Draamallinen pelastus itsemurhan avulla.
+Kuinka sen pitäisi tapahtua? Pyssy on lataamaton, sen sanon etukäteen.
+Kuula on syvällä karjun kallossa.
+
+MARIA (katsoo häntä lujasti silmiin). Jos eversti tekee minulle
+väkivaltaa, niin minä pidätän hengitystäni kunnes kuolen.
+
+EVERSTI. Yksinkertainen keino ja sinänsä vallan mainio. Mutta niin
+lujaa tahtoa ei ole kellään ihmisellä ollut maailman luomisesta saakka.
+
+MARIA (hiljaisen hurmion vallassa). Niinpä minusta tulee ensimmäinen.
+
+EVERSTI (katselee häntä epävarmasti, naurahtelee hämillään). Se ei
+ollut hullummin sanottu, tuo viimeinen. Jumaliste, kolme kuukautta minä
+olen asunut saman katon alla Jeanne d'Arc'in tai Charlotte Cordayn
+kanssa älyämättä tuon taivaallista. Muuten, minä laskin leikkiä äsken.
+Ei minun tarvitse käyttää semmoisia keinoja. Tästä saat avaimen.
+(Heittää sen hänelle; se jää lattialle Marian jalkain juureen.) Jos
+haluat, niin minä menen ulos ja avaan ikkunaluukutkin. On aivan turhaa
+että sinä tunnet itsesi vangituksi. Minä olen yhtä kaikki varma
+asiastani. (Istuutuu nojatuoliin.)
+
+MARIA (lopettaa vuoteenteon).
+
+EVERSTI. Annatko avaimen maata lattialla?
+
+MARIA. Mitä minä sillä. Se avain ei avaa kuitenkaan oikeata ovea.
+
+(Äänettömyys. Eversti nousee ja astelee levottomana huoneessa
+edestakaisin. Höllentää kaulahuivin solmua.)
+
+MARIA (ottaa tyhjän karahvin yöpöydältä). Onko tämä täytettävä yöksi?
+
+EVERSTI (pysähtyy, mielenkiinto uudelleen heränneenä). Aiotko täyttää
+sen keittiössä?
+
+MARIA. Missäs muualla?
+
+EVERSTI (hetken epäröityään). Tietysti se on täytettävä. (Ottaa
+lattialta avaimen, aukaisee oven raolleen. Maria lähestyy.) Adolfista
+sinä et saa turvaa, oletko ajatellut sitä? Hän tottelee minua sokeasti.
+
+MARIA. Sen tiedän.
+
+EVERSTI (vaanien). Vai tiedät. Hyvä on. Mutta jos aiot mennä kylään,
+niin älä unohda pukea jotain lämmintä yllesi. Pakkanen kiihtyy.
+
+MARIA. Mitä varten minä menisin kylään, kun vettä on keittiössä?
+
+EVERSTI. Ei, ei, mitäpä sinä sinne. (Avaa oven selko selälleen.)
+Olkaa niin hyvä, teidän armonne. (Maria ulos. Eversti seuraa häntä
+silmillään. Kävelee edestakaisin huoneessa, vaipuu yhä syvemmälle
+ajatuksiinsa. Tyhjentää konemaisesti kuulapussin ja laskee puoliääneen
+kuulat, kerran toisensa perästä. Penkoo umpimähkään kirjakaappeja,
+vetää auki shifonjeerin laatikoita. Hiipii äkkiä ovelle ja kuulostaa
+innokkaasti. Takaisin shifonjeerin luo, ottaa yhden laatikoista ja
+nostaa sen sohvapöydälle. Se on täynnä ritarimerkkejä, mitaleja,
+solkia, ruusukkeita ja nauhoja, joita hän tarkastelee miettiväisenä,
+vaihtelevin kaihon ja ylenkatseen ilmein. Pitkä äänettömyys.)
+
+MARIA (tulee sisään täytetty karahvi kädessä: hän on mustassa puvussa
+ja hyvin kalpea).
+
+EVERSTI (säpsähtää, vetää syvään henkeä, mutta katsomatta ylös). Sinä
+viivyit kauan, Mari. Eihän sinun vain pitänyt mennä kaivolle asti?
+
+MARIA. En minä veden takia viipynyt. Minun täytyi ottaa ylleni
+sopivampi puku.
+
+EVERSTI (nostaa silmänsä, huutaa kiivaasti). Oletko tullut hulluksi vai
+minkätähden pukeudut yht'äkkiä hautajaisvaatteisiin!
+
+MARIA. Tämä on ainoa hyvä puku mitä minulla on.
+
+EVERSTI. Arkipukusi on kyllin hyvä.
+
+MARIA. Mielestäni se ei sopinut tänä yönä. Enhän minä valvo täällä
+emännöitsijänä.
+
+EVERSTI (katselee häntä valittelevin ilmein: sitten). Musta ja valkea
+kuin Venetsian naiset. Ei ole paha. Katsoitko peiliin? Tiedätkö
+että olet kauniimpi nyt kuin ennen? Jumaliste, sinussa on jotain
+kuninkaallista. Sinulla on oikeus odottaa minulta kuninkaallista lahjaa
+(Ottaa kahmalollisen ritarimerkkejä ja koristeita, pudottaa ne takaisin
+laatikkoon niin että kilisee.) Nämä kaikki ovat sinun.
+
+MARIA. Mitä ne ovat?
+
+EVERSTI (hitaasti) Mitä ne ovat... Leluja... Tässä on solki... sain
+sen kerran eräältä suuriruhtinattarelta... Ja nämä... Tähtiä taivaalta
+niin sanoakseni. (Naurahtaa.) Varisseita hedelmiä Meidän Herramme
+puutarhasta... Katsos tätä pellinpalasta, se on vaarallinen kappale.
+Kun kolmikymmenvuotias sen saa, niin hän tulee hulluksi ja kuvittelee
+olevansa Jumalan vertainen... Ota kaikki, Mari, kulta ja jalokivet ovat
+vielä arvossaan. (Tyhjentää laatikon, muutamia silkkinauhalla sidottuja
+kirjepinkkoja putoaa ulos.) Kirjeitä... (Selailee niitä. Nousee ja
+heittää ne tuleen. Maria astuu hiljaa ja istuutuu sohvalle, ottaa
+korut yksitellen käteensä ja tarkastelee niitä surullisesti hymyillen,
+pudottaa ne takaisin. Äänettömyys.)
+
+EVERSTI (kertoen, ei kerskaavasti). Tiedätkö että minä olen palvellut
+eräässä tämän maailman loistavimmassa kaartissa, että olin hovin
+suuressa suosiossa ja mahtava mies Venäjällä?
+
+MARIA. Olen kuullut. Teistä puhuttiin paljon lapsuudessani, jo
+ennenkuin palasitte kotiin.
+
+EVERSTI. Tiedätkö että jätin kaiken omasta vapaasta tahdostani? Ja niin
+äkkiä, etten huolinut edes pyytää eroa virastani?
+
+MARIA. Sitä en tietänyt. Täällä kulki paljon ihmeellisiä huhuja
+paluunne syistä.
+
+EVERSTI. Entä sinä? Mitä sinä arvelit?
+
+MARIA. Että jokin kai ajoi teidät kotiin, jokin voimakkaampi kuin
+kaikki kaartinjoukot ja keisarinhovit maan päällä.
+
+(Äänettömyys.)
+
+EVERSTI (kamppailee yltyvää levottomuutta vastaan). Jos minä herätän
+Adolfin ja lähetän hänet kaupunkiin reellä, luuletko että tohtori
+lähtisi hänen mukanaan tänne -- meidän luoksemme?
+
+MARIA. Tohtori...
+
+EVERSTI (kärsimättömästi). Niin niin, tohtori, onko se niin
+käsittämätöntä?
+
+MARIA. Eversti ei ole koskaan ollut sairaana, sanotaan. Sen täytyy olla
+jotain hyvin vakavaa --
+
+EVERSTI (keskeyttäen). Mitä siitä, luuletko hänen tulevan? -- se on
+pääasia.
+
+MARIA. Kaiken sen jälkeen, mitä eversti on sanonut ja tehnyt hänelle
+tämän viimeisen vuoden aikana, hän voi tuskin olla erikoisen suopea
+everstille. Mieluimmin hän kai vastaisi kieltävästi, mutta hänen
+täytynee noudattaa lääkäri valaansa.
+
+EVERSTI. Valaansa! Valaansa! Senkö perhanaa minä hänen valastaan --
+en minä häntä tarvitse. En ole koskaan ennenkään antautunut lääkärin
+kynsiin, niin että tulen kai toimeen ilman puoskareita nytkin?
+(Miettii, käy yhä levottomammaksi.) Mutta Adolf voisi ajaa tuomaria
+hakemaan... niin niin, se on parasta. Pyydän sinua, Mari, juokse heti
+kuskinkamariin ja herätä hänet. Hän saa ottaa oriin eikä tarvitse sitä
+säästää. Päinvastoin, sano hänelle erityisesti, että ori saa maata
+kuoliaana portaitteni vieressä, kunhan vain tuomari on pian täällä.
+
+MARIA (katsoo salatun tuskaisesti hänen levottomuuttaan).
+Staffansnäsiin on kahden tunnin matka ja sama takaisin. Tuomari ei voi
+olla täällä ennen kuin päivänkoitteessa.
+
+EVERSTI. Sinä olet hullu! Päivänkoitteessa! Kuinka sinä tiedät että
+tulee päivä tämän yön jälkeen!
+
+MARIA (vapisevalla äänellä). Laskuni pitää kyllä paikkansa: tuomari ei
+voi ehtiä tänne aikaisemmin.
+
+EVERSTI. Mutta ei suinkaan hän ole ainoa ihminen maan päällä. Lähetä
+hakemaan Sjöön paroneja, tai rovastia -- ei, ei rovastia -- -- tai
+miks'ei, yhdentekevä, olkoon pappi, tai lukkari, tai urkujenpolkija,
+tai hulluinhuoneelainen, mutta minun täytyy saada tänne ihminen.
+
+MARIA (seisoo ja katselee häntä katselemistaan, kirkaisten). Sinulla on
+Hirsipuumies ja sinä tiedät kuoleman tulevan...
+
+EVERSTI (horjahtaa ja on kaatumaisillaan, saa kiinni tuolinselustasta,
+pyyhkäisee kädellä kasvojaan, suoristautuu ankaralla ponnistuksella:
+naurahtaa, alkaa puhua, käheästi ja katkonaisesti). Mitä hullutuksia...
+Hirsipuumies... ja milloinka minä... olen antanut piioilleni luvan
+sinutella minua...
+
+MARIA (vääntelee levottomasti käsiään, mutisee tukahdutettujen
+nyyhkytysten lomassa). Hänellä on Hirsipuumies... hänellä on
+Hirsipuumies...
+
+EVERSTI. Anna minulle lasi vettä. (Lysähtää tuolille.)
+
+MARIA (rientää luo). Tässä, tässä. (Eversti juo, sipaisee tukkaansa,
+oikoo kaulaliinaansa. Maria koskettaa kevyesti hänen otsaansa, hän
+ei näytä huomaavan sitä, mutta rauhoittuu taas vähitellen. Pitkä
+äänettömyys.)
+
+MARIA (epäröiden). Menenkö herättämään Adolfin?
+
+EVERSTI (vielä puolittain pökerryksissä). Mitä sinä sanoit?
+
+MARIA. Pitääkö Adolfin valjastaa hevonen?
+
+EVERSTI. Ei, se on turhaa.
+
+(Äänettömyys.)
+
+MARIA. Jos everstillä on tarvis vain ihmistä jolle uskoutua -- enkö
+minä voi olla kuulijana?
+
+EVERSTI (katselee häntä katkerasti hymyillen). Eversti Toll kävi
+heikoksi ja etsi apua tyttöletukalta.
+
+MARIA (ottaa jakkaran ja istuutuu hänen jalkainsa juureen). Älkää
+katsoko minua, uskokaa että tässä on joku toinen, joku joka -- jolla on
+suurempi oikeus istua tässä.
+
+EVERSTI. Ei ole ketään sellaista. Minä en ole kenellekään
+tilivelvollinen, eikä kellään ole oikeutta vaatia minua edesvastuuseen.
+Itse olen ollut lakini ja tuomarini siitä asti kuin isäni kuoli ja
+minä jouduin maailmalle. Se kävi äkkiä ja välinpitämättömästi kuin
+veden kaato tynnyristä, eikä ollut hansikkaita niissä käsissä, jotka
+minuun tarttuivat ja pistivät minut Venäjän sotaväkeen. Kun reki ajoi
+tuonne portaiden eteen ja minun täytyi astua siihen, niin olin kuin
+nurinkäännetty kinnas. Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin mieleni
+muuttui ja minä olisin melkein suudellut sitä kovaa kättä. (Lämpenee,
+innostuu muistoistaan.) Kun sain ensimmäisen kornetin-univormuni,
+silloin Napoleon ryntäsi Venäjälle suurine armeijoineen. Olimme
+Pietarissa, varroimme ja kuulostimme. Sydän pysähtyi rinnassa, me
+tiesimme että maailman suurin sotavoima hyökkäsi meitä kohti. --
+Luulimme näkevämme Euroopan lattian notkuvan sen saappaiden alla.
+Kaikki alkoi keinua, kaikki oli irrallaan. Se oli aikaa, Mari, verevien
+ihmisten aikaa. Ei mikään ollut mahdotonta, ei mikään liian korkeaa
+tavoiteltavaksi, ei mikään toive liian rohkea. Kunniaa ja arvonimiä,
+naisia ja rahaa, maata, valtaa, kuningaskruunuja, kaikkea oli jossakin
+siellä ulkona rajumyrskyssä, tuli vain käydä käsiksi oikealla tavalla
+ja pitää kovasti kiinni. Ja sitten se alkoi.
+
+MARIA. Se oli sinä vuonna, jolloin minä synnyin.
+
+EVERSTI. Minä heittäydyin sotaan niinkuin saukko pulahtaa mereen. Mutta
+kaikki kävi aivan toisin kuin olin ajatellut. Minä yritin kunnostautua,
+nousta muiden yläpuolelle, löytää suuren tilaisuuden -- mutta oli kuin
+huono onni itse olisi istunut edessäni satulassa. Saavuin liian myöhään
+perille tai läksin liian aikaisin, minä olin urhoollinen ja kestävä,
+mutta en saanut tehdyksi mitään jota tuhannet muut eivät tehneet
+yhtä hyvin. Moskova paloi, suuri armeija lähti pakoon, me voitimme
+taisteluissa ja taisteluitta, voitimme perin pohjin, mutta minusta
+se tuntui kirvelevältä tappiolta. Minä en ollut voittanut mitään tai
+kyllä sentään hiukan, ylenin yhden asteen ja sain ristin rintaani,
+ensimmäisen noista. (Osoittaa ritarimerkkejä.) Sitten majailimme pitkän
+aikaa Puolassa, ja siellä -- -- (Vaikenee.)
+
+MARIA. Mitä siellä tapahtui?
+
+EVERSTI. Siellä minä löysin Hirsipuumiehen. Se osui tielleni.
+
+MARIA. Kaikkea on olemassa ympärillämme. Me itse valitsemme.
+
+EVERSTI. Sinä tuomitset. Se on helppoa, sinulle. Et tunne
+kunnianjanoa, ei mikään polta niinkuin se. Ostin Hirsipuumiehen
+eräältä kuolemaantuomitulta juutalaiselta, köyhältä rabbiinilta, joka
+oli nuoruudessaan ostanut sen oppiakseen ymmärtämään heidän pyhien
+kirjojensa hämärät kohdat, joita ei kukaan osannut enää selittää. Nyt
+hän vapisi tuskasta peläten kuolevansa Hirsipuumiehen omistajana ja
+rukoili minua ostamaan sen. Enkä minä epäröinyt kauaa.
+
+MARIA (huudahtaen). Niin, niin. Muu ei ole mahdollista...
+
+EVERSTI (voimakkaasti). En epäröinyt kauaa. Vain hinta tuotti
+vaikeuksia, sillä kaikki maailman rahalajit olivat jo aikoja sitten
+käyneet liian suuriksi. Rabbiini oli suorittanut siitä kulauksen
+likaista Weichselin vettä, ja minä keksin antaa hänelle hiekkajyväsen,
+jonka poimin maantieltä ja jonka hän kätki huolellisesti kauhtanansa
+taskuun. Sitten ojensin käteni ottaakseni Hirsipuumiehen, mutta hän
+pidätti minua ja sanoi, että toivomus oli ensin lausuttava.
+
+MARIA (hiljaa). Luulen tietäväni kuinka se tuli kuulumaan. Valtaa.
+
+EVERSTI. Oikein, mitäpä muuta. _Valtaa hallita ihmisiä_. Ja sen
+sanottuani hän antoi minulle Hirsipuumiehen. (Pistää kätensä
+povitaskuun ja ottaa sieltä Hirsipuumiehen, katselee sitä kauan ja
+laskee sen sitten pöydälle. Maria katsoo sitä tuskaisin silmin.) Kun
+ratsastin kotiin sinä iltana, niin juutalainen riippui jo eräässä
+tienvarren poppelissa. Voin nähdä hänet vieläkin edessäni: rasvaiset
+kiharat liehuivat ja väljä kauhtana lepatti tuulessa. (Tutisee kuin
+vilutaudissa.) Kieli pisti mustana ulos suusta: oli kuin hän olisi
+näyttänyt sitä minulle.
+
+(Äänettömyys. Maria huojuttaa päätään käsiensä välissä.)
+
+EVERSTI. Olin synkällä tuulella, kun saavuin perille herraskartanoon,
+jossa asuimme. Mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä Hirsipuumies alkoi
+pian näyttää voimaansa.
+
+Rykmentinpäällikköni vaimo oli tullut miestänsä tervehtimään. Olin
+usein tavannut hänet Pietarissa, hän oli ehkä kaunein nainen mitä olen
+koskaan nähnyt, ja minä rakastin häntä kuin mielipuoli. Hän tiesi
+sen hyvin ja nauroi aina ilkkuen minulle -- kuinkas muuten, minähän
+olin ruma ja köyhä niin moniin muihin upseereihin verrattuna. Mutta
+sinä iltana, jolloin tulin kotiin Hirsipuumiehen omistajana, sinä
+iltana tapahtui jotain ihmeellistä. Minä istuin ja ajattelin häntä...
+himoitsin häntä... ja hän tuli minun luokseni huoneeseeni, tuli
+kuin unissakävijä, ohi miehensä ja tovereitteni huoneiden, vaaroista
+huolimatta. Minä lankesin polvilleni hänen eteensä ja itkin. Ja kun
+pidin kädessäni hänen valkoista rintaansa, silloin ajattelin: tähän
+ympyrään on koko elämän salaisuus kirjoitettu.
+
+Mutta en minä kauaksi aikaa jäänyt sellaisiin ajatuksiin. Tuli hetkiä,
+jolloin Hirsipuumies sai veren kuohumaan vielä kiihkeämmin suonissani,
+ja se tapahtui silloin kun minä taistelukentällä voitin sotilaitteni
+kuolemanpelon ja katseellani pakotin heidät tekemään mahdottomia. Olin
+mukana kaikilla Venäjän sotaretkillä, kaikissa rajakahakoissa, minä
+tappelin Saksan lakeuksilla ja Kaukasuksen vuorisolissa, ja _nyt_
+minulla ei enää ollut vihollista edessäni satulassa. Sotilaiden ruumiit
+ja naisten lempi, kaikki muodostui minulle porras-astimiksi, ja minä
+ylenin. -- Yhdeksänkolmatta ikäisenä olin eversti, kolmenkymmenenviiden
+vuoden iässä oli kenraaliksi-nimitykseni päätetty asia -- mutta
+silloin --
+
+MARIA. Mitä silloin tuli väliin? Sanokaa että se oli --
+
+EVERSTI (keskeyttäen). Ei mitään se ollut. Ei mitään nimeltä
+mainittavaa. On olemassa tauti, joka saa lihan häviämään ihmisen
+jäsenistä, ne kuihtuvat ja surkastuvat, kunnes lopuksi on vain kova
+luu jäljellä kuivan nahan alla. Kuihtumus nousee nousemistaan, kunnes
+se jonakin päivänä ulottuu liian lähelle sydäntä -- silloin on
+loppu käsissä. Sellainen tauti voi olla ihmisessä muullakin tavoin,
+näkymättömänä. Se on yhtä kamala ja yhtä vaarallinen.
+
+MARIA. Taudit voidaan parantaa. On vain ajoissa etsittävä apua.
+
+EVERSTI. Sitä parannusta minä olen etsinyt monesta maasta. En säästänyt
+itseäni enkä rikkauksiani. Turhaa kaikki. Sitten eräänä päivänä otin
+itse hevoseni tallista, valjastin sen ja ajoin yksinäni pohjoiseen,
+pohjoiseen, Suomea kohti, Ylä-Grindasta kohti. Päivä päivältä,
+viikko viikolta, kunnes vihdoin kirkonkylän kellotapuli pisti esiin
+metsänreunan yläpuolella. Hautausmaan ahteessa hevoseni kaatui, ja
+viimeisen peninkulman sain käydä jalkaisin. Oli sunnuntaiaamu ja kellot
+soivat, kuulin niiden äänen jo kauas tielle.
+
+MARIA. Sinä pyhänä minäkin olin kirkossa -- Rönnvikin herrasväen
+kanssa. Kirkkoväki puhui kaatuneesta hevosesta ja vieraasta herrasta,
+joka jätti rekensä tielle ja käveli eteenpäin. Kovin sitä ihmeteltiin
+kaikissa penkeissä.
+
+EVERSTI. Ei kukaan tuntenut minua. He tuijottivat minua kuin mitäkin --
+niinkuin tuijottavat vielä tänä päivänä.
+
+MARIA. Siitä on kulunut kymmenen vuotta, kymmenen pitkää vuotta.
+
+EVERSTI. Niin, ja kuitenkin se saattaisi hyvin olla tapahtunut
+eilispäivänä. Minusta nähden ei mikään ole muuttunut. Jos minä
+jotakin etsin -- sitä ei ollut täällä. Kaikki on niinkuin silloinkin.
+(Naurahtaa.) Olemme täällä vain me kaksi, Hirsipuumies ja minä.
+
+MARIA (arasti). Eikö eversti ole koskaan koettanut päästä eroon
+Hirsipuumiehestä?
+
+EVERSTI. Olen koettanut murskata sitä moukarilla, olen ampunut sitä
+karbiinilla. Se on ollut masuunissa ja uinut alas monet kosket. Kaikki
+oli turhaa, niinkuin rabbiini oli ennustanut.
+
+MARIA. Entä eikö ole koskaan ilmestynyt ketään, joka olisi olisi
+halunnut ostaa sen?
+
+EVERSTI. Sanoppa minulle sinä, joka olet niin varhaisviisas, mikä
+on ihmisten kesken halvemmassa hinnassa kuin maantieltä poimittu
+hiekkajyvä?
+
+MARIA (nousee, menee pöydän ääreen ja katselee miettiväisesti
+Hirsipuumiestä). Sitä ei tosiaan ole helppo keksiä.
+
+EVERSTI (nousee, yhä kiihtyen). Minä en saa lepoa elämässä
+Hirsipuumiehen takia, ja jos kuolen sen omistajana, en saa rauhaa
+toisessakaan maailmassa (Kävelee kiivaasti edestakaisin.) Mutta niin
+ollen, Mari, minä otankin osani viimeiseen kolikkoon asti. Minä olen
+kirottu ja tahdon ansaita sen. Lattiapalkit ovat liian valkoisia
+minulle! (Sieppaa mustepullon shifonjeesilta ja viskaa sen lattiaan.)
+Ja sinä, Mari, en voi säästää sinua, olet ehkä viimeinen ilo, joka
+minun on maksettava iankaikkisella tuskalla. Silloin kymmenen
+vuotta sitten minä vannoin, etten enää milloinkaan käytä hyväkseni
+Hirsipuumiehen voimaa, mutta nyt tahdon tulla valapatoksikin. Ei mitään
+pidä puuttuman syntiluettelostani. Sinä et ole niin kaunis kuin hän, se
+ensimmäinen nainen, jonka Hirsipuumies antoi minun valtaani, mutta olet
+kuitenkin siksi kaunis, ettet pilaa pitkää riviä. Älä yritä paeta, älä
+huuda apua, se on turhaa. Minä en säästä sinua.
+
+MARIA (astuu askelen taaksepäin, seisoo jäykkänä silmät ummessa).
+Minulla ei ole muuta elämässä kuin puhtauteni ja rakkauteni. Raiskaa
+ne, minä annan sinulle luvan siihen. Vastineeksi sinun on annettava
+minulle Hirsipuumies.
+
+(Pitkä äänettömyys.)
+
+EVERSTI (on peräytynyt). Sinä -- sinä tahdot ostaa minut vapaaksi?
+
+MARIA. Tahdon.
+
+EVERSTI (järkytettynä). Ja tarkoitat että tekosi on ihmisten silmissä
+vähemmänarvoinen kuin maantien pienin hiekkajyvä?
+
+MARIA. En ole nähnyt paljon maailmaa, mutta sellainen on uskoni.
+
+EVERSTI. Ja mitä sinä pyydät itsellesi Hirsipuumieheltä?
+
+MARIA. En mitään. En mitään minä pyydä.
+
+EVERSTI. Mari!
+
+MARIA. Ja nyt, kun toivomus on lausuttu, nyt se kuuluu minulle. (Ottaa
+Hirsipuumiehen. Eversti rientää esiin sitä estääkseen, mutta Maria
+pitelee jo taikaesinettä molemmin käsin ja painaa sitä rintaansa
+vasten.)
+
+EVERSTI. Mari!
+
+MARIA (kummissaan). Katso. (Riemuiten.) Hirsipuumies on hajonnut
+tomuksi. (Antaa tomun valua sormiensa välitse maahan.)
+
+EVERSTI (katsoo häntä, vaipuu yht'äkkiä lattialle).
+
+MARIA. Christoffer! (Rientää luo, koettaa nostaa häntä ylös.)
+
+EVERSTI (tulee tuntoihinsa). Ei ei, älä yritä, se on liian raskasta
+sinulle. Annahan minulle päänalus, lapsi. (Maria asettaa tyynyjä hänen
+päänsä alle, istuutuu lattialle hänen viereensä, ottaa hänen kätensä
+molempien käsiensä väliin. Äänettömyys.)
+
+EVERSTI (hiljaa). Kuuletko kuinka on hiljaista. Täällä on maailman
+loppu, tänne kaikki tiet päättyvät. Sentähden minä tulin tänne. On
+hyvä kuolla äitinsä talossa. (Maria pyyhkii hänen kosteata otsaansa.
+Äänettömyys.) Kuinka sinä voitkaan antaa minulle anteeksi, Mari?
+
+MARIA (kumartuu hänen puoleensa, kuiskaa). Minä rakastan sinua,
+Christoffer. Minun täytyy saada sanoa se nyt, ennenkuin sinä kuolet.
+
+EVERSTI. Kätesi, Mari. Pane kätesi otsalleni, kun vaikein tulee.
+(Hiljaisuus.) Minä kuulen vinninportaiden narisevan äidin askelista,
+kuulen kuinka avain kiertyy lukossa. Hän tulee herättämään minua,
+nythän on jo valoisa päivä ja vellikello soi... Ei, ei, se ei ole...
+vellikello... se on... jotain muuta...
+
+MARIA (hiljaa itkien). Christoffer! (Hän nousee hitaasti, ottaa
+pöydältä kaksi kynttilää ja asettaa ne molemmille puolille everstin
+päätä. Kumartuu ja suutelee hänen otsaansa.) Jää hyvästi, Christoffer.
+
+Väliverho.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58760 ***
diff --git a/58760-8.txt b/58760-8.txt
deleted file mode 100644
index 9cfe2f9..0000000
--- a/58760-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1491 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Hirsipuumies, by Runar Schildt, Translated by
-Ilmari Ahma
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Hirsipuumies
-       Sydäntalven tarina
-
-
-Author: Runar Schildt
-
-
-
-Release Date: January 23, 2019  [eBook #58760]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIRSIPUUMIES***
-
-
-E-text prepared by Juha Kiuru
-
-
-
-HIRSIPUUMIES
-
-Sydäntalven tarina
-
-Kirj.
-
-RUNAR SCHILDT
-
-Suomentanut
-
-Ilmari Ahma
-
-
-
-
-
-
-Jyväskylässä,
-K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ,
-1923.
-
-
-
-
-HENKILÖT:
-
-EVERSTI CHRISTOFFER TOLL.
-MARIA.
-
-Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa
-Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä.
-
-
-
-
-Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla,
-sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuoleja
-vasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä,
-kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla.
-Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa.
-
-Väliverhon auetessa on näyttämöllä pimeä.
-
-EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartiset
-saappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä.
-
-MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän on
-unenpöpperöinen ja puolipukeissa.
-
-EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärin
-nurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolen
-tuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunan
-sisään, kun sinä tulit.
-
-MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannut
-aavistaa --
-
-EVERSTI (kiivaasti keskeyttäen). Entä Sigrid, ja Elin?
-
-MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivillä
-kirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen.
-
-EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kun
-tahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi että
-piiat ovat kemuissa.
-
-MARIA (sävyisästi). Antoihan eversti itse heille luvan. Everstin piti
-olla yötä tuomarilla Staffansnäsissä. Niin oli puhe metsälle lähtiessä.
-
-EVERSTI (heittää karvalakin pois: poimii taskuista ruutisarven,
-kuulapussin y.m. ja latoo tavarat sohvapöydälle). Auta turkki yltäni.
-(Maria vie sen porstuaan. Eversti istuu ja aikoo riisua saappaansa,
-mutta jättää sen tekemättä ja katselee Mariaa siristäen silmiään.) --
-Ja nyt saappaat. (Maria sävähtää, epäröi.) No, tuleeko siitä mitään?
-(Maria polvistuu ja kiskoo vaivalla saappaat everstin jaloista: eversti
-katselee häntä pilkallisesti hymyillen.) Ei taivu hevillä se ylväs
-niska. Mutta taipuu sittenkin.
-
-MARIA. Kun Sigrid ei ole täällä, niin se on kai velvollisuuteni.
-
-EVERSTI. Mutta armollinen neiti ei mielellään palvele isäntäänsä tällä
-tavoin.
-
-MARIA. Minä en koskaan ole tehnyt sellaista ennen.
-
-EVERSTI. Et tietenkään, sinä olet ansarikasvi. Onko totta mitä
-kerrotaan, että olet Rönnvikin vanhan kenraalin äpärätytär?
-
-MARIA (vaivaantuneena, mutta arvokkaasti). Äitini oli kamarineitsyenä
-Rönnvikissä, siinä kaikki mitä minä tiedän.
-
-EVERSTI. Ja eräs kotiopettaja oli isäsi. Sanoo kenraalska. Ja sentähden
-sinä sait asua Rönnvikissä melkein talon tyttärenä, niin kauan kuin
-kenraali eli. Sait hyviä vaatteita ja hiukkasen sivistystä. Vain
-tuon kotiopettajan takia. Moitteetonta ja ylevämielistä, se täytyy
-myöntää. Niinpä niin -- annahan kenkäni tänne. (Maria tottelee.) Mutta
-kun sitten kenraali eräänä kauniina päivänä kuolla kupsahti aivan
-odottamatta, niin sinusta tuli yht'äkkiä _persona ingrata_ siinä
-talossa. Tiedätkös mitä se merkitsee?
-
-MARIA. En sanakirjan mukaan, mutta ehkä muulla tavoin.
-
-EVERSTI. Niin niin, elämän latina, sitä ymmärtääkseen ei tarvitse olla
-oppinut.
-
-MARIA. Mutta kaksi latinan sanaa minä ymmärrän oikein, paremmin kuin
-oppineimmatkaan oppineet.
-
-EVERSTI. Hoo, ja ne ovat?
-
-MARIA. _Pater ignotus_. Ne ovat papinkirjassani.
-
-EVERSTI (säpsähtää hänen äänensävyään). Älä sure sitä, Mari. Sinä olet
-puoliverinen kuten minäkin -- niin niin, vihkiminen ja sen semmoinen ei
-mitään merkitse, veri vain. Minun isälläni oli niinsanottu huono maku,
-hän nai talonpoikaistytön. Mutta minusta tämmöinen puoliveri on hyvä,
-se antaa ihmiselle niin mainion levottomuuden. Etkö ole huomannut?
-
-MARIA (vältellen). En.
-
-EVERSTI (tarkastaa julkeasti hänen vaillinaista pukuaan). Vai et. Sepä
-vahinko.
-
-MARIA (ymmärtää hänen katseensa, peittää nopeasti povensa). Käskeekö
-eversti tuoda jotakin syötävää? Säilytyshuoneessa on kylmää ruokaa.
-
-EVERSTI. Kylmää ruokaa? Vai sinä kehtaat tarjota minulle kylmää
-ruokaa? Oletko liian laiska sytyttämään tulta takkaan, kun minä tulen
-viluissani ja nälkäisenä metsältä?
-
-MARIA. Ei, en minä laiskuuttani, en vain tullut sitä ajatelleeksi.
-Kyllä minä heti --
-
-EVERSTI. Anna olla. En minä tahdo mitään, en lämmintä enkä kylmää.
-Yökättää kun ajattelenkin ruokaa.
-
-MARIA. Mutta ehkä jotain juotavaa. Lasi iltamaitoa? Tai tuoppi
-jouluolutta? Tynnyri ei ole vielä aivan tyhjä.
-
-EVERSTI (kärsimättömästi). Ei ei, minä en tahdo mitään. (Nousee.) En
-voi hyvin, minussa on jokin pirullinen vaiva toisinaan. Mutta tulta
-pitää saada uuniin, täällähän on kylmä kuin samojedien helvetissä.
-(Menee kaakeliuunin luo ja huomaa että siinä on puut valmiina sisällä.)
-Kas vaan, puut on jo pantu pesään. Se oli onneksi sinulle, nyt sinun ei
-tarvitse mennä ulos kylmään kyökinporstuaan.
-
-MARIA. On vaarallista polttaa tulta juuri ennen maatamenoa. Kuuluvat
-jotkut tukehtuneen häkään.
-
-EVERSTI (repäisee tuohenkappaleen irti, sytyttää sen kynttilänliekissä
-ja saa valkean syttymään). Ämmäin loruja. Enkä minä sitäpaitsi mene
-nukkumaan vielä pitkiin aikoihin, niin että voit olla aivan huoletta.
-Et sinä menetä talousmamsellinpaikkaasi sen tähden että isäntäsi kuoli
-häkään. Oletko iloinen siitä? Vai joko sinä alat kaivata pois täältä?
-
-MARIA (vältellen). Mistäpä minä saisin sopivamman palveluspaikan?
-(Hiljaisemmin.) Ei minulle ole sijaa missään.
-
-EVERSTI. Semmoista se on, kun on vähemmän kuin herrasneiti ja
-enemmän kuin piika. Sinä et saa näppäillä harpun kieliä etkä ommella
-ristipistokirjailua, ja astiainpesu, vuoteenteko ja siivous ei taas
-miellytä sinua.
-
-MARIA (havahtuen). Tosiaankin, minun pitää kai -- tehdä everstin vuode.
-
-EVERSTI (istuu sohvapöydän ääreen ja katselee hellittämättä Mariaa
-hänen laittaessaan kokoon päällys-peitettä). Jätä tuo, ehtii sen vielä
-sitten.
-
-MARIA. Kello on paljon, minä tahtoisin mennä levolle. Jos eversti ei
-halua ruokaa eikä juotavaa, niin eihän minua enää tarvita täällä.
-
-EVERSTI. Tarvitaan kyllä. Minä vaadin sinua jäämään. Istu tähän
-sohvalle juttelemaan kanssani vähäksi aikaa. Minä en kuitenkaan saa
-unta tänä yönä, sen tiedän. Tokko lie niin ollen liikaa, jos sinä
-valvot hiukan pitempään kuin tavallisesti.
-
-MARIA (vaiti, katse tutkivana).
-
-EVERSTI (kärsimättömästi). Kas niin, istu tähän. Minulla on jotain
-sanottavaa sinulle.
-
-MARIA. En käsitä mitä everstillä voi olla minulle niin tärkeää
-sanottavaa, että minun pitää saada kuulla se keskellä yötä.
-
-EVERSTI (lyö kätensä pöytään). Sinä et tässä määrää milloin minä saan
-puhua palvelusväkeni kanssa.
-
-MARIA. Minua ei ole pestattu piiaksi tähän taloon. Muuttopäiväni voi
-olla huomenna, jos niiksi tulee.
-
-EVERSTI (hillitsee itsensä vaivoin. Katselee Mariaa synkästi, sitten
-äkkiä melkein rukoilevasti. Äänettömyys. Maria astuu hitaasti sohvan
-luo ja istuutuu). Älä välitä siitä, mitä minä sanoin äsken, ne olivat
-vain ajattelemattomia sanoja.
-
-MARIA. Minä olen ollut kolme kuukautta täällä Ylä-Grindaksessa.
-
-EVERSTI. Mitä sinä sillä tarkoitat?
-
-MARIA. Että minä tunnen everstin.
-
-EVERSTI (pilkallisesti). Äläs! Vai sinä tunnet minut. Ruumiin ja sielun
-puolesta, perin pohjin?
-
-MARIA (hiljaa). Niin luulen.
-
-EVERSTI (kuten äsken). Sapperment. Sitä ei kukaan toinen ole uskaltanut
-väittää koko elämäni aikana. Mutta etkö usko että minussa voi olla
-jokin pieni kellarinnurkka, johon sinun silmäsi ei ole päässyt
-kurkistamaan? Etkö usko että minä voisin tehdä jotain -- yllättävää?
-
-MARIA (pudistaa surullisesti päätään). En. En.
-
-EVERSTI (siristellen silmiään). Saadaanpa nähdä. (Toisella äänellä.)
-Mutta täällä on aivan liian pimeä, emme voi nähdä toisiamme niin
-selvään kuin ehkä pitäisi. Enemmän valoa. (Maria aikoo nousta.) Ei
-ei, istu sinä hiljaa, minä kyllä hoidan tämän asian. (Sytyttää kaksi
-kynttilää lisää ja asettaa ne sohvapöydälle.) Nyt sinä olet ollut kolme
-kuukautta palveluksessani, ja minä olen tuskin vaihtanut kymmentä
-kunnon sanaa kanssasi. Kuinka se on käsitettävä?
-
-MARIA. Pitääkö minun tietää se?
-
-EVERSTI. Ei, eihän se luonnollisesti ole sinun asiasi. Sen tietäminen
-eikä sen muuttaminen. Mutta kuinka sinä voit väittää tuntevasi minut
-niin hyvin?
-
-MARIA. Ihminen näkee ja kuulee.
-
-EVERSTI. Juoruja. On ne mahtaneet olla juhlahetkiä kylän ämmille, kun
-ovat saaneet oikein soittaa suutaan. Sinun pääsi on kai ahdettu täyteen
-kamalia juttuja?
-
-MARIA (on vaiti).
-
-EVERSTI. Olet tietysti kuullut minun juopotteluseuroistani kaupungissa,
-ja tappelustani Nykullan vuokraajan kanssa, ja mustalaistytöstä, joka
-asui täällä minun luonani kuusi kuukautta?
-
-MARIA (nyökkää).
-
-EVERSTI. Ja markkinahullutuksesta, kun minä menin sirkustelttaan ja
-tein samat temput kuin ne miehet siellä, mutta paljon paremmin? Ja
-mylläristä, jonka minä heitin koskeen? Ja sysimiehen hevosesta? Ja
-siitä kuuluisasta pääsiäisyöstä, jolloin Kyöpeliämmä ja minä keitimme
-taikavoidetta?
-
-MARIA. Niin, minä olen kuullut kaiken.
-
-EVERSTI. No, miltäs tuntuu palvella semmoista hirviötä?
-
-MARIA (on vaiti).
-
-EVERSTI. Tuntuuko kolkolta? Peloittaako sinua?
-
-MARIA. Ei.
-
-EVERSTI. Kenties viihdyt hyvinkin tässä talossa? Saathan täällä hallita
-ja vallita mielin määrin.
-
-MARIA. Minä olen hyvin kiitollinen, kun olen päässyt tänne
-palvelukseen. Mihin minä olisinkaan mennyt, kun en voinut enää olla
-Rönnvikissä. Minä en koskaan unohda, että eversti ajatteli minua.
-
-EVERSTI. Joutavia. Vanha Kristiina otti ja kuoli sopimattomaan
-aikaan, minä aivan yksinkertaisesti tarvitsin sinua. Ei siinä mitään
-kiittämistä ole.
-
-MARIA. Onko eversti ollut tyytyväinen minuun? Vai eikö minusta ole
-mihinkään?
-
-EVERSTI. Jaa, totta puhuen minä en ole paljonkaan tullut ajatelleeksi
-sinua näinä kuukausina. Kai sinä olet oikein hyvä, koska minä en ole
-kiinnittänyt sinuun huomiota. Tuottaako väki sinulle vaikeuksia?
-
-MARIA (epäröi).
-
-EVERSTI. Tottelevatko he sinua?
-
-MARIA. Kyllä. Joskus tosin vitkastelevat, mutta lopuksi sentään käy
-minun käskyni mukaan.
-
-EVERSTI. Käyttäytyvätkö he siivosti ja säädyllisesti sinua kohtaan?
-
-MARIA (ilman vakaumusta). Ei ole valittamista.
-
-EVERSTI. Pitävätkö he sinusta?
-
-MARIA. Eivät, luullakseni. Ei ainakaan Sigrid eikä Elin.
-
-EVERSTI. Mitä heillä on sinua vastaan?
-
-MARIA. Samaa tiemmä kuin kaikilla muillakin pitäjäläisillä.
-
-EVERSTI. Ja mitä se on?
-
-MARIA. Että minä olen isätön ja kuitenkin tahdon olla muka -- tahdon
-pitää itseni -- "Suottaryökkynäksi" ja "Piikakamari-armoksi" he minua
-nimittelevät.
-
-EVERSTI. Siitä sinun on tehtävä loppu.
-
-MARIA. Selkäni takana he vain niin sanovat. Mutta minä olen kumminkin
-saanut tietää sen.
-
-EVERSTI. Hm. Tunsitko minun äitiäni?
-
-MARIA. Lapsena ollessani näin hänet usein naapurien luona.
-
-EVERSTI. Mutta et Rönnvikissä, etpä tietenkään. Sinne häntä ei
-kutsuttu, ei ainakaan isän kuoltua. Isä kelpasi, hän, vaikka oli
-patajuoppo ja heittiö, joka olisi päättänyt päivänsä mieronkiertäjänä,
-ellei äiti olisi iskenyt silmiänsä häneen. Pidoissa isä joi
-paloviinaa juomalasista, mutta kättä, joka piteli lasia, koristi
-hieno sinettisormus, ja se hyvitti kaiken. Äiti oli selän takana
-"Maatiaislöntys" ja "Lautamiehen pikku lämpimäislimppu." Hän sai kyllä
-tavallaan kokea samaa kuin sinä omalla tavallasi.
-
-MARIA. Hän kesti sen varmasti paremmin kuin minä. Hän _olikin_ parempi.
-Kaikessa.
-
-EVERSTI (katsoo poispäin, puhuu kuin ajattelisi ääneen). Minä olin
-silloin Kaukaasiassa, kun hän kuoli. Sain kirjeen vasta kahta kuukautta
-myöhemmin. Kun minä sitä luin siellä savimajassani, olivat seppeleet jo
-aikoja sitten kuihtuneet hänen haudallaan.
-
-MARIA (mietteissään). Miksi eversti pani kolme kynttilää pöydälle? Se
-tietää kuolemaa.
-
-EVERSTI (hätkähtäen). Kuolemaa?
-
-MARIA. Niin vanhat ihmiset sanovat.
-
-EVERSTI (nauraa väkinäisesti). Sinä se olet oikea sanakirja kaikessa
-mikä koskee taikauskoa, olen huomannut sen jo ennenkin.
-
-MARIA, Minulla on oma uskoni.
-
-EVERSTI. Kuka sinulle on opettanut kaikki nuo merkit ja enteet?
-
-MARIA. Aidinäitini. Hän eli minun viidenteentoista ikävuoteeni asti, ja
-minä kävin usein hänen luonaan. Hän asui metsämökissä kaukana pitäjän
-pohjoisrajalla, ei osannut lukea eikä kirjoittaa, ei ollut koskaan
-nähnyt kaupunkia, mutta yhdellä tapaa hän tiesi maasta ja taivaasta
-enemmän kuin kaikki herraskartanonherrat ja kaupungin maisterit
-yhteensä.
-
-EVERSTI (tähyillen tutkivasti). Vai niin. Niinkö sanot. Kertoiko hän
-sinulle koskaan Hirsipuumiehestä?
-
-MARIA. Hirsipuumiehestä? Ei, ei koskaan.
-
-EVERSTI. Eikö? Vai ei. Hän tunsi kaikki vanhat taiat ja salatemput,
-mutta ei koskaan maininnut mitään Hirsipuumiehestä. Sepä merkillistä.
-
-MARIA. Mikä olento se on? Hyvä vai paha?
-
-EVERSTI. Sekä hyvä että paha, kuinka vain tahtoo. Niinkuin yleensä
-kaikki muukin tässä maailmassa.
-
-MARIA. Minkä näköinen se on?
-
-EVERSTI. Oo, ei se ole mikään elävä olento, se on vain pikkuinen,
-puusta veistetty ukkeli, piru voisimme sanoa, joka tuottaa onnea
-omistajalleen.
-
-MARIA. Piru joka tuottaa onnea?
-
-EVERSTI. No niin, piru ei ehkä ole oikea sana. Lyhyesti, kuva joka on
-leikattu vanhasta hirsipuuaineesta. Se seuraa herraansa kaikkialle ja
-tuottaa hänelle menestystä jollakin määrätyllä alalla, ei kaikessa.
-Sitä ei voi lahjoittaa eikä heittää pois -- väitetään -- sitä ei voi
-koskaan hävittää, se voidaan ainoastaan myydä. Ja merkillisintä on,
-että se on joka kerta myytävä huokeampaan hintaan kuin edellisellä
-kerralla.
-
-MARIA. Sepä ihmeellistä...
-
-EVERSTI. Niin ainakin kerrotaan tässä sadussa. Seuraus on, että jos
-Hirsipuumies on kulkenut monien käsien kautta, niin sen voi saada
-hyvin halvalla. (Naurahtaa.) Melkein ilmaiseksi, hahahaa. (Maria
-katselee oudoksuen everstiä, jonka nauru käy yhä äänekkäämmäksi ja
-selittämättömämmäksi.) Miks'et naura, Mari? Eikö ole hauskaa, että
-maailmassa on jotain joka halpenee, hahahaa, kun kaikki muu kallistuu,
-niin ettei kohta tiedä miten saisi irti hyppysellisen nuuskaa.
-
-MARIA (totisesti). Mutta miksi kukaan tahtoisi heittää pois tai myydä
-sellaista, mikä tuottaa onnea? Tai suorastaan hävittää sitä?
-
-EVERSTI (luoden salavihkaisen silmäyksen, kevyellä äänellä). Katsos,
-kerrotaan että Hirsipuumiehestä pitää päästä eroon ennen kuolemaansa.
-Muuten ei saa rauhaa haudassaan. Jää vaille iankaikkista autuuttaan.
-Niin kuuluu olevan.
-
-(Äänettömyys.)
-
-MARIA. Onko eversti nähnyt Hirsipuumiestä?
-
-EVERSTI. Minäkö? Mitä sinä ajattelet? Kuinka minä olisin nähnyt!
-
-MARIA. Minä vain ajattelin että eversti, joka on matkustanut niin
-monissa maissa ja kokenut sellaisia tavattomia asioita --
-
-EVERSTI (jyrkästi). Johan minä olen sanonut sinulle etten ole koskaan
-nähnyt mitään Hirsipuumiestä. Jutun olen kuullut sotilailta nuotiolla.
-Sodassa pitää valvoa paljon, ja silloin tarinoidaan kaikenlaista
-hölynpölyä. (Nousee.) Onko kukaan hakenut minua poissaollessani?
-
-MARIA. Kyllä, kauppias Åkerblad kävi täällä.
-
-EVERSTI. Mitä se kanalja tahtoi?
-
-MARIA. Sitä minä en tiedä.
-
-EVERSTI. Valehtelet.
-
-MARIA. Hän kieltäytyi sanomasta asiaansa.
-
-EVERSTI. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin että hän tuli karhuamaan.
-Ja sinä tiedät ettei minulla ole rahaa millä maksaa hänelle. Se roisto,
-kymmenen vuotta hän on minua puijannut ja nylkenyt, ja nyt hän aikoo
-saattaa minut pulaan. Mutta periköön saataviaan oikeuden kautta,
-laittakoon niin että Grindas joutuu vasaran alle, panettakoon minut
-velkavankeuteen, tehköön mitä ikinä haluaa -- minä en vapaaehtoisesti
-anna hänelle kopeekkaakaan.
-
-MARIA. Emme voi tulla toimeen ilman hänen tavaroitaan.
-
-EVERSTI. Minä hankin luottoa joltakulta toiselta sillinhirttäjältä. On
-niitä kaupungissa riittämään asti.
-
-MARIA (rohkeasti). Ei ole niinkään varmaa että eversti saa luottoa.
-
-EVERSTI (raivoten). Jos minä tahdon, niin saan koko sen
-kauppasaksa-roskaväen nuolemaan saappaankärkiäni, mutta minä vannoin
-kerran valan -- (Hillitsee itsensä.) Me saamme tulla toimeen ilman
-kauppiaantavaroita.
-
-MARIA. Huomispäivänä tarvitaan uusia posliineja. Ei ole edes yhtä
-ehyttä kahvikuppia, eversti on ampunut ne kaikki pirstoiksi.
-
-EVERSTI. Tästedes minä juon aina tinatuopista ja syön puulautasilta.
-Niin on tässä talossa tehty satoja vuosia ennen meidän aikaamme, saa se
-kelvata meillekin. Kahvi on turha ja vahingollinen juoma, huomisesta
-lähtien minä en huoli aamulla muuta kuin maitoa.
-
-MARIA (varovaisesti). Pian lakkaa viimeinen lehmä lypsämästä. Meillä
-kun ei ole heiniä.
-
-EVERSTI. Se on Erikssonin asia eikä sinun. Eikä siitä muuten ole
-pelkoa, onhan meillä hyvät olkikatot ulkohuoneissamme. Niillä tulemme
-kesään asti toimeen. Ja jos oljet loppuvat, vastoin luuloani, niin
-teurastamme elukat ja syömme herkullisesti naudanpaistia joka ateriaksi.
-
-MARIA (huokaa tuskin huomattavasti).
-
-EVERSTI. Sinä koetat kasata mahdollisimman paljon vaikeuksia minun
-eteeni. Sinä nautit kun saat näyttää, kuinka huonolla kannalla
-Grindaksen asiat ovat, sinä suorastaan hekumoit ikävyyksissä.
-Ihmettelen vain sitä, ettet ole jo kysynyt sudenpyynnistäni mitään,
-sinä kun niin tarkkaan vainuat minun vastoinkäymiseni.
-
-MARIA. Koska saan, niin kysyn -- minkätähden pyynnin kävi hullusti?
-
-EVERSTI (kiivaasti). Minkätähden! Niin, piru ja hänen enkelinsä,
-minkätähden! Sano se. Miksi kaikki menee minulta pirstoiksi tähän
-aikaan? Sää oli kuin tilattu sudenhoukuttelua varten. Täysikuu, ei
-pilvenhattaraa taivaalla, hiljainen tuuli. Minä lähden liikkeelle
-oikeaan aikaan. Jo Myllymäellä kuulen susien ulvontaa. Puolta tuntia
-myöhemmin olemme jäällä. Minä poljen ja nipistän porsasta, kunnes se
-kiljuu täyttä kurkkua. Ajelemme edestakaisin vanhoilla paikoilla. Ei
-yksikään häntyri suvaitse näyttäytyä: hiljaa ne myöskin pysyivät. Minä
-poljen enemmän, ja nassu panee parastaan: se oli surkea ääni, jonka
-olisi pitänyt kuulua peninkulman päähän joka taholle. Mutta ei. Sudet
-olivat kuin poispuhalletut -- näytti meistä, kunnes yhtäkkiä näimme
-niitä viisi tai kuusi kappaletta aivan kintereillämme. Olimme lähellä
-rantaa, ja puiden alla oli hämärää, mutta joka tapauksessa minä sain
-yhden niistä kirotuista pedoista varmasti tähtäimeeni. Silloin --
-(Jyskyttää kiivaasti tuoliaan.) Juuri kun minun piti laukaista, tuli
-pimeä. Niinkuin kynttilä olisi puhallettu sammuksiin. Pilvi oli noussut
-ja peitti kuun.
-
-MARIA (kuin lapselle, mutta ilman ylimielisyyttä). Oi, kuinka ikävää.
-Ehkä huomenna on parempi onni.
-
-EVERSTI (nauraa katkerasti). Susista minä viis, piru soikoon. Yksi
-sinne tai tänne, ei se minua liikuta, olen minä tarpeeksi niitä ampunut
-eläissäni. _Mutta mistä se pilvi tuli_, Mari, sen minä tahtoisin
-tietää. Hetkistä aikaisemmin taivas oli kirkas, sen minä näin.
-
-MARIA. Eversti on voinut erehtyä.
-
-EVERSTI. Minä en erehtynyt. Enkä minä puhu vain tästä kerrasta --
-kaikessa mitä minä nykyään teen, tai oikeammin sanoen aion tehdä, tulee
-tuommoinen musta pilvenkokka väliin. Kuka ne lähettää, Mari? Minä en
-aio tyytyä siihen, minä olen sotilas ja tahdon puolustaa itseäni.
-Minä tahdon tapella, tapella ketä vastaan hyvänsä, joka hyökkää aina
-kimppuuni väijyksistä, olipa se sitten perkele tai --
-
-MARIA (kohottaa kätensä). Ei pitemmälle, eversti.
-
-EVERSTI (tuijottaa häneen, tarttuu rintaansa, on vaiti).
-
-MARIA. No, kuinka sitten kävi metsästyksen?
-
-EVERSTI. Kuinka kävi? Mainiosti, se on tietty. Pimeys pysyi. Minä
-odotin uhallakin tunnin, sillä ajattelin, että jos nyt keskeytän
-pyynnin, niin taivas selkenee oitis kun olen ehtinyt sisälle
-huoneeseen. Ja jos susi olisi tullut ja asettunut suoraan pyssynsuun
-eteen, olisin kai saanut sen joka tapauksessa. Mutta kun ei tullut
-sutta, niin minä pamautin karjua päähän. Se on tuossa säkissä.
-
-MARIA. Se oli pahasti tehty ja aivan suotta. Täällä ei totisesti ole
-liiaksi kotieläimiä talossa.
-
-EVERSTI (naurahtaen). En kai minä voinut tulla tyhjin käsin kotiin.
-
-MARIA (arasti). Ja miksi eversti tahtoi tulla kotiin? Miksei eversti
-ajanut Staffansnäsiin niinkuin puhe oli?
-
-EVERSTI. Mitä minulla on Staffansnäsissä tekemistä? Minä en mene sinne
-enää ikinä.
-
-MARIA. Tuomarihan on nykyään everstin lähin ystävä, sen jälkeen kuin
-eversti riitaantui Sjöön kartanon paronien kanssa.
-
-EVERSTI. Ystävä... Sanoitpas sanan. (Äänettömyys. Oikeanpuolisten
-ikkunain takana valkenee, kuuvalo virtaa huoneeseen.)
-
-EVERSTI. Tee minulle palvelus, Mari. Mene ja katso ulos ikkunasta.
-(Maria tekee niin.) Mitä näet?
-
-MARIA. Taivas on kirkkaassa tähdessä.
-
-EVERSTI. Ja täysikuu paistaa, eikö totta? Sopiva sudenpyynti-ilma. Ei
-pilvenhattaraa. (Pui nyrkkiään. Menee ja asettuu aivan Marian taakse.
-He katsovat kauan ulos yöhön.)
-
-MARIA. Tähti lensi.
-
-EVERSTI (ivallisesti). Ehditkö toivoa mitään?
-
-MARIA (empimättä). Ehdin.
-
-EVERSTI. Tottahan toki. Sinun iässäsi ihmisellä on aina yltäkyllin
-kaikenlaisia toivomuksia.
-
-MARIA. Muuttuuko se asia myöhemmin?
-
-EVERSTI (katsahtaen häneen). Aikanaan saat sen kyllä tietää.
-(Äänettömyys.) Mistä se johtuu että sinä, joka olet nuori ja kaunis, et
-kaipaa pois tästä valkoisesta haudasta?
-
-MARIA. En tiedä. Ja onnihan se on etten minä sitä tee.
-
-EVERSTI. Eikö sinulla ole ketään jota ajattelet ja kaipaat? Ei ketään
-johon olet rakastunut?
-
-MARIA (luo häneen pikaisen silmäyksen). Ei.
-
-EVERSTI. Etkö sinä ylipäänsä ole koskaan ollut rakastunut?
-
-MARIA. En koskaan.
-
-EVERSTI. Sitten olet jäänyt paljoa vaille. Mistä se johtuu? Taipumuksen
-puutteestako?
-
-MARIA (ylenkatseella, jota hän tuskin huolii salata). Taipumus
-rakkauteen? Sitä minä en ymmärrä.
-
-EVERSTI. Etkö edes kaipaa seuraa? Talvi-iltoina täällä -- sinähän olet
-kauhean yksin. Minun kanssani et uskalla puhua, piikain kanssa et
-tahdo. Etkö sinä tuskaannu yksinäisyydestä?
-
-MARIA. En ole täällä koskaan yksin. Katsokaahan, tuolla alhaalla on
-riihiä ja latoja kuin karjaa laitumella. Tuolla häämöttää Nissaksen
-lystikäs katto, joka tekee minut aina iloiseksi, ja tuolla loistaa
-vielä valoa Ala-Grindaksen päätyikkunasta.
-
-EVERSTI. Moukat näkyvät alkavan matkia parempain ihmisten yövalvontaa.
-
-MARIA. Ehkä siellä on joku syntymässä. Tai joku joka on kuolemaisillaan.
-
-EVERSTI (kiivaasti). Kuolemaisillaan? Juovat ne siellä tai harjoittavat
-haureutta, sitä ne tekevät. Minä kyllä ne tunnen, minä. Mutta nyt minä
-olen saanut tarpeekseni kauniista kuutamosta, riittäköön jo. (Menee
-nopeasti porstuaan. Nähdään kuinka ikkunaluukut suljetaan ulkoapäin
-ja kuullaan kuinka ne ruuvataan kiinni. Maria seisoo ajatuksiinsa
-vaipuneena; alkaa sitten konemaisesti ja kömpelösti tehdä vuodetta.)
-
-EVERSTI (tulee sisään, hoputtaa lumen jaloistaan porstuassa; istuutuu
-nojatuoliin ja katselee itsepintaisesti Mariaa). Oikein. Mari. Tee sinä
-pehmoinen vuode. Oman morsiusvuoteesi teet siitä. (Maria suoristautuu
-äkkiä, jää seisomaan liikkumattomana selin everstiin. Tämä menee
-ovelle, lukitsee sen huolellisesti ja pistää avaimen taskuunsa.)
-
-EVERSTI. No, sinä joka tunnet minut niin hyvin, tätä et kai ollut
-sentään osannut ajatella. (Maria vaiti.) Myönnätkö että minä tuotin
-yllätyksen?
-
-MARIA. En.
-
-EVERSTI. Hitto. Oletko odottanut sitä?
-
-MARIA. Olen. Viime päivinä olen kyllä odottanut.
-
-EVERSTI. Kenties suorastaan toivonut. Ja minä nauta ja pölkkypää kun en
-ole hoksannut sitä ennenkuin tänä iltana.
-
-MARIA (vaientaa hänet katseellaan). Koko viime ajat olen sitä
-odottanut. Olen nähnyt teidän häijyytenne kasvavan päivästä päivään,
-nähnyt kuinka levottomuus ajoi teitä pahemmasta pahimpaan. Teidän
-sydämenne on niin täynnä myrkkyä että sen täytyi vuotaa ylitse.
-
-EVERSTI. Tiedätkö että koko paikkakunta pitää sinua minun
-jalkavaimonani?
-
-MARIA (luo silmänsä maahan). Kuulin sen äskettäin.
-
-EVERSTI. Ja kuitenkin olet tyynesti jäänyt minun talooni.
-
-MARIA. Lähtöni tai jäämiseni ei riipu vieraista ihmisistä.
-
-EVERSTI. Vaan minun käytöksestäni. Mainiota. On kuin lukisi
-hartauskirjaa. (Vaiti hetkisen.) Luuletko sinä niinkuin kylän
-talonpojat, että minä olen hullu?
-
-MARIA. En. Tiedänhän ettei niin ole laita.
-
-EVERSTI. Mitä sinä sitten arvelet minusta?
-
-MARIA (on vaiti).
-
-EVERSTI. Peloittaako sinua, kun minä satun sille päälle että tuon
-oriini isoon saliin ja ratsastan ympäri pitkin seiniä? Ja kun minä
-ammun posliinitavaroita karbiinillani?
-
-MARIA. Kyllä, kovin.
-
-EVERSTI (hyvillään). Sen saatoin arvatakin.
-
-MARIA. En minä pelkää omasta puolestani, vaan everstin takia.
-
-EVERSTI. Hoo. Tuo on kai olevinaan sääliä. Mutta etkö tosiaan ole
-koskaan pelännyt omasta puolestasi, että jotakin voisi tapahtua sinulle
-itsellesi?
-
-MARIA. En koskaan.
-
-EVERSTI (katselee häntä terävästi). Sitten saat oppia sen tänä yönä.
-
-MARIA. Minä en ole vastuussa siitä, mitä tapahtuu kuolleelle
-ruumiilleni.
-
-EVERSTI (nauraen). Hohoo. Draamallinen pelastus itsemurhan avulla.
-Kuinka sen pitäisi tapahtua? Pyssy on lataamaton, sen sanon etukäteen.
-Kuula on syvällä karjun kallossa.
-
-MARIA (katsoo häntä lujasti silmiin). Jos eversti tekee minulle
-väkivaltaa, niin minä pidätän hengitystäni kunnes kuolen.
-
-EVERSTI. Yksinkertainen keino ja sinänsä vallan mainio. Mutta niin
-lujaa tahtoa ei ole kellään ihmisellä ollut maailman luomisesta saakka.
-
-MARIA (hiljaisen hurmion vallassa). Niinpä minusta tulee ensimmäinen.
-
-EVERSTI (katselee häntä epävarmasti, naurahtelee hämillään). Se ei
-ollut hullummin sanottu, tuo viimeinen. Jumaliste, kolme kuukautta minä
-olen asunut saman katon alla Jeanne d'Arc'in tai Charlotte Cordayn
-kanssa älyämättä tuon taivaallista. Muuten, minä laskin leikkiä äsken.
-Ei minun tarvitse käyttää semmoisia keinoja. Tästä saat avaimen.
-(Heittää sen hänelle; se jää lattialle Marian jalkain juureen.) Jos
-haluat, niin minä menen ulos ja avaan ikkunaluukutkin. On aivan turhaa
-että sinä tunnet itsesi vangituksi. Minä olen yhtä kaikki varma
-asiastani. (Istuutuu nojatuoliin.)
-
-MARIA (lopettaa vuoteenteon).
-
-EVERSTI. Annatko avaimen maata lattialla?
-
-MARIA. Mitä minä sillä. Se avain ei avaa kuitenkaan oikeata ovea.
-
-(Äänettömyys. Eversti nousee ja astelee levottomana huoneessa
-edestakaisin. Höllentää kaulahuivin solmua.)
-
-MARIA (ottaa tyhjän karahvin yöpöydältä). Onko tämä täytettävä yöksi?
-
-EVERSTI (pysähtyy, mielenkiinto uudelleen heränneenä). Aiotko täyttää
-sen keittiössä?
-
-MARIA. Missäs muualla?
-
-EVERSTI (hetken epäröityään). Tietysti se on täytettävä. (Ottaa
-lattialta avaimen, aukaisee oven raolleen. Maria lähestyy.) Adolfista
-sinä et saa turvaa, oletko ajatellut sitä? Hän tottelee minua sokeasti.
-
-MARIA. Sen tiedän.
-
-EVERSTI (vaanien). Vai tiedät. Hyvä on. Mutta jos aiot mennä kylään,
-niin älä unohda pukea jotain lämmintä yllesi. Pakkanen kiihtyy.
-
-MARIA. Mitä varten minä menisin kylään, kun vettä on keittiössä?
-
-EVERSTI. Ei, ei, mitäpä sinä sinne. (Avaa oven selko selälleen.)
-Olkaa niin hyvä, teidän armonne. (Maria ulos. Eversti seuraa häntä
-silmillään. Kävelee edestakaisin huoneessa, vaipuu yhä syvemmälle
-ajatuksiinsa. Tyhjentää konemaisesti kuulapussin ja laskee puoliääneen
-kuulat, kerran toisensa perästä. Penkoo umpimähkään kirjakaappeja,
-vetää auki shifonjeerin laatikoita. Hiipii äkkiä ovelle ja kuulostaa
-innokkaasti. Takaisin shifonjeerin luo, ottaa yhden laatikoista ja
-nostaa sen sohvapöydälle. Se on täynnä ritarimerkkejä, mitaleja,
-solkia, ruusukkeita ja nauhoja, joita hän tarkastelee miettiväisenä,
-vaihtelevin kaihon ja ylenkatseen ilmein. Pitkä äänettömyys.)
-
-MARIA (tulee sisään täytetty karahvi kädessä: hän on mustassa puvussa
-ja hyvin kalpea).
-
-EVERSTI (säpsähtää, vetää syvään henkeä, mutta katsomatta ylös). Sinä
-viivyit kauan, Mari. Eihän sinun vain pitänyt mennä kaivolle asti?
-
-MARIA. En minä veden takia viipynyt. Minun täytyi ottaa ylleni
-sopivampi puku.
-
-EVERSTI (nostaa silmänsä, huutaa kiivaasti). Oletko tullut hulluksi vai
-minkätähden pukeudut yht'äkkiä hautajaisvaatteisiin!
-
-MARIA. Tämä on ainoa hyvä puku mitä minulla on.
-
-EVERSTI. Arkipukusi on kyllin hyvä.
-
-MARIA. Mielestäni se ei sopinut tänä yönä. Enhän minä valvo täällä
-emännöitsijänä.
-
-EVERSTI (katselee häntä valittelevin ilmein: sitten). Musta ja valkea
-kuin Venetsian naiset. Ei ole paha. Katsoitko peiliin? Tiedätkö
-että olet kauniimpi nyt kuin ennen? Jumaliste, sinussa on jotain
-kuninkaallista. Sinulla on oikeus odottaa minulta kuninkaallista lahjaa
-(Ottaa kahmalollisen ritarimerkkejä ja koristeita, pudottaa ne takaisin
-laatikkoon niin että kilisee.) Nämä kaikki ovat sinun.
-
-MARIA. Mitä ne ovat?
-
-EVERSTI (hitaasti) Mitä ne ovat... Leluja... Tässä on solki... sain
-sen kerran eräältä suuriruhtinattarelta... Ja nämä... Tähtiä taivaalta
-niin sanoakseni. (Naurahtaa.) Varisseita hedelmiä Meidän Herramme
-puutarhasta... Katsos tätä pellinpalasta, se on vaarallinen kappale.
-Kun kolmikymmenvuotias sen saa, niin hän tulee hulluksi ja kuvittelee
-olevansa Jumalan vertainen... Ota kaikki, Mari, kulta ja jalokivet ovat
-vielä arvossaan. (Tyhjentää laatikon, muutamia silkkinauhalla sidottuja
-kirjepinkkoja putoaa ulos.) Kirjeitä... (Selailee niitä. Nousee ja
-heittää ne tuleen. Maria astuu hiljaa ja istuutuu sohvalle, ottaa
-korut yksitellen käteensä ja tarkastelee niitä surullisesti hymyillen,
-pudottaa ne takaisin. Äänettömyys.)
-
-EVERSTI (kertoen, ei kerskaavasti). Tiedätkö että minä olen palvellut
-eräässä tämän maailman loistavimmassa kaartissa, että olin hovin
-suuressa suosiossa ja mahtava mies Venäjällä?
-
-MARIA. Olen kuullut. Teistä puhuttiin paljon lapsuudessani, jo
-ennenkuin palasitte kotiin.
-
-EVERSTI. Tiedätkö että jätin kaiken omasta vapaasta tahdostani? Ja niin
-äkkiä, etten huolinut edes pyytää eroa virastani?
-
-MARIA. Sitä en tietänyt. Täällä kulki paljon ihmeellisiä huhuja
-paluunne syistä.
-
-EVERSTI. Entä sinä? Mitä sinä arvelit?
-
-MARIA. Että jokin kai ajoi teidät kotiin, jokin voimakkaampi kuin
-kaikki kaartinjoukot ja keisarinhovit maan päällä.
-
-(Äänettömyys.)
-
-EVERSTI (kamppailee yltyvää levottomuutta vastaan). Jos minä herätän
-Adolfin ja lähetän hänet kaupunkiin reellä, luuletko että tohtori
-lähtisi hänen mukanaan tänne -- meidän luoksemme?
-
-MARIA. Tohtori...
-
-EVERSTI (kärsimättömästi). Niin niin, tohtori, onko se niin
-käsittämätöntä?
-
-MARIA. Eversti ei ole koskaan ollut sairaana, sanotaan. Sen täytyy olla
-jotain hyvin vakavaa --
-
-EVERSTI (keskeyttäen). Mitä siitä, luuletko hänen tulevan? -- se on
-pääasia.
-
-MARIA. Kaiken sen jälkeen, mitä eversti on sanonut ja tehnyt hänelle
-tämän viimeisen vuoden aikana, hän voi tuskin olla erikoisen suopea
-everstille. Mieluimmin hän kai vastaisi kieltävästi, mutta hänen
-täytynee noudattaa lääkäri valaansa.
-
-EVERSTI. Valaansa! Valaansa! Senkö perhanaa minä hänen valastaan --
-en minä häntä tarvitse. En ole koskaan ennenkään antautunut lääkärin
-kynsiin, niin että tulen kai toimeen ilman puoskareita nytkin?
-(Miettii, käy yhä levottomammaksi.) Mutta Adolf voisi ajaa tuomaria
-hakemaan... niin niin, se on parasta. Pyydän sinua, Mari, juokse heti
-kuskinkamariin ja herätä hänet. Hän saa ottaa oriin eikä tarvitse sitä
-säästää. Päinvastoin, sano hänelle erityisesti, että ori saa maata
-kuoliaana portaitteni vieressä, kunhan vain tuomari on pian täällä.
-
-MARIA (katsoo salatun tuskaisesti hänen levottomuuttaan).
-Staffansnäsiin on kahden tunnin matka ja sama takaisin. Tuomari ei voi
-olla täällä ennen kuin päivänkoitteessa.
-
-EVERSTI. Sinä olet hullu! Päivänkoitteessa! Kuinka sinä tiedät että
-tulee päivä tämän yön jälkeen!
-
-MARIA (vapisevalla äänellä). Laskuni pitää kyllä paikkansa: tuomari ei
-voi ehtiä tänne aikaisemmin.
-
-EVERSTI. Mutta ei suinkaan hän ole ainoa ihminen maan päällä. Lähetä
-hakemaan Sjöön paroneja, tai rovastia -- ei, ei rovastia -- -- tai
-miks'ei, yhdentekevä, olkoon pappi, tai lukkari, tai urkujenpolkija,
-tai hulluinhuoneelainen, mutta minun täytyy saada tänne ihminen.
-
-MARIA (seisoo ja katselee häntä katselemistaan, kirkaisten). Sinulla on
-Hirsipuumies ja sinä tiedät kuoleman tulevan...
-
-EVERSTI (horjahtaa ja on kaatumaisillaan, saa kiinni tuolinselustasta,
-pyyhkäisee kädellä kasvojaan, suoristautuu ankaralla ponnistuksella:
-naurahtaa, alkaa puhua, käheästi ja katkonaisesti). Mitä hullutuksia...
-Hirsipuumies... ja milloinka minä... olen antanut piioilleni luvan
-sinutella minua...
-
-MARIA (vääntelee levottomasti käsiään, mutisee tukahdutettujen
-nyyhkytysten lomassa). Hänellä on Hirsipuumies... hänellä on
-Hirsipuumies...
-
-EVERSTI. Anna minulle lasi vettä. (Lysähtää tuolille.)
-
-MARIA (rientää luo). Tässä, tässä. (Eversti juo, sipaisee tukkaansa,
-oikoo kaulaliinaansa. Maria koskettaa kevyesti hänen otsaansa, hän
-ei näytä huomaavan sitä, mutta rauhoittuu taas vähitellen. Pitkä
-äänettömyys.)
-
-MARIA (epäröiden). Menenkö herättämään Adolfin?
-
-EVERSTI (vielä puolittain pökerryksissä). Mitä sinä sanoit?
-
-MARIA. Pitääkö Adolfin valjastaa hevonen?
-
-EVERSTI. Ei, se on turhaa.
-
-(Äänettömyys.)
-
-MARIA. Jos everstillä on tarvis vain ihmistä jolle uskoutua -- enkö
-minä voi olla kuulijana?
-
-EVERSTI (katselee häntä katkerasti hymyillen). Eversti Toll kävi
-heikoksi ja etsi apua tyttöletukalta.
-
-MARIA (ottaa jakkaran ja istuutuu hänen jalkainsa juureen). Älkää
-katsoko minua, uskokaa että tässä on joku toinen, joku joka -- jolla on
-suurempi oikeus istua tässä.
-
-EVERSTI. Ei ole ketään sellaista. Minä en ole kenellekään
-tilivelvollinen, eikä kellään ole oikeutta vaatia minua edesvastuuseen.
-Itse olen ollut lakini ja tuomarini siitä asti kuin isäni kuoli ja
-minä jouduin maailmalle. Se kävi äkkiä ja välinpitämättömästi kuin
-veden kaato tynnyristä, eikä ollut hansikkaita niissä käsissä, jotka
-minuun tarttuivat ja pistivät minut Venäjän sotaväkeen. Kun reki ajoi
-tuonne portaiden eteen ja minun täytyi astua siihen, niin olin kuin
-nurinkäännetty kinnas. Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin mieleni
-muuttui ja minä olisin melkein suudellut sitä kovaa kättä. (Lämpenee,
-innostuu muistoistaan.) Kun sain ensimmäisen kornetin-univormuni,
-silloin Napoleon ryntäsi Venäjälle suurine armeijoineen. Olimme
-Pietarissa, varroimme ja kuulostimme. Sydän pysähtyi rinnassa, me
-tiesimme että maailman suurin sotavoima hyökkäsi meitä kohti. --
-Luulimme näkevämme Euroopan lattian notkuvan sen saappaiden alla.
-Kaikki alkoi keinua, kaikki oli irrallaan. Se oli aikaa, Mari, verevien
-ihmisten aikaa. Ei mikään ollut mahdotonta, ei mikään liian korkeaa
-tavoiteltavaksi, ei mikään toive liian rohkea. Kunniaa ja arvonimiä,
-naisia ja rahaa, maata, valtaa, kuningaskruunuja, kaikkea oli jossakin
-siellä ulkona rajumyrskyssä, tuli vain käydä käsiksi oikealla tavalla
-ja pitää kovasti kiinni. Ja sitten se alkoi.
-
-MARIA. Se oli sinä vuonna, jolloin minä synnyin.
-
-EVERSTI. Minä heittäydyin sotaan niinkuin saukko pulahtaa mereen. Mutta
-kaikki kävi aivan toisin kuin olin ajatellut. Minä yritin kunnostautua,
-nousta muiden yläpuolelle, löytää suuren tilaisuuden -- mutta oli kuin
-huono onni itse olisi istunut edessäni satulassa. Saavuin liian myöhään
-perille tai läksin liian aikaisin, minä olin urhoollinen ja kestävä,
-mutta en saanut tehdyksi mitään jota tuhannet muut eivät tehneet
-yhtä hyvin. Moskova paloi, suuri armeija lähti pakoon, me voitimme
-taisteluissa ja taisteluitta, voitimme perin pohjin, mutta minusta
-se tuntui kirvelevältä tappiolta. Minä en ollut voittanut mitään tai
-kyllä sentään hiukan, ylenin yhden asteen ja sain ristin rintaani,
-ensimmäisen noista. (Osoittaa ritarimerkkejä.) Sitten majailimme pitkän
-aikaa Puolassa, ja siellä -- -- (Vaikenee.)
-
-MARIA. Mitä siellä tapahtui?
-
-EVERSTI. Siellä minä löysin Hirsipuumiehen. Se osui tielleni.
-
-MARIA. Kaikkea on olemassa ympärillämme. Me itse valitsemme.
-
-EVERSTI. Sinä tuomitset. Se on helppoa, sinulle. Et tunne
-kunnianjanoa, ei mikään polta niinkuin se. Ostin Hirsipuumiehen
-eräältä kuolemaantuomitulta juutalaiselta, köyhältä rabbiinilta, joka
-oli nuoruudessaan ostanut sen oppiakseen ymmärtämään heidän pyhien
-kirjojensa hämärät kohdat, joita ei kukaan osannut enää selittää. Nyt
-hän vapisi tuskasta peläten kuolevansa Hirsipuumiehen omistajana ja
-rukoili minua ostamaan sen. Enkä minä epäröinyt kauaa.
-
-MARIA (huudahtaen). Niin, niin. Muu ei ole mahdollista...
-
-EVERSTI (voimakkaasti). En epäröinyt kauaa. Vain hinta tuotti
-vaikeuksia, sillä kaikki maailman rahalajit olivat jo aikoja sitten
-käyneet liian suuriksi. Rabbiini oli suorittanut siitä kulauksen
-likaista Weichselin vettä, ja minä keksin antaa hänelle hiekkajyväsen,
-jonka poimin maantieltä ja jonka hän kätki huolellisesti kauhtanansa
-taskuun. Sitten ojensin käteni ottaakseni Hirsipuumiehen, mutta hän
-pidätti minua ja sanoi, että toivomus oli ensin lausuttava.
-
-MARIA (hiljaa). Luulen tietäväni kuinka se tuli kuulumaan. Valtaa.
-
-EVERSTI. Oikein, mitäpä muuta. _Valtaa hallita ihmisiä_. Ja sen
-sanottuani hän antoi minulle Hirsipuumiehen. (Pistää kätensä
-povitaskuun ja ottaa sieltä Hirsipuumiehen, katselee sitä kauan ja
-laskee sen sitten pöydälle. Maria katsoo sitä tuskaisin silmin.) Kun
-ratsastin kotiin sinä iltana, niin juutalainen riippui jo eräässä
-tienvarren poppelissa. Voin nähdä hänet vieläkin edessäni: rasvaiset
-kiharat liehuivat ja väljä kauhtana lepatti tuulessa. (Tutisee kuin
-vilutaudissa.) Kieli pisti mustana ulos suusta: oli kuin hän olisi
-näyttänyt sitä minulle.
-
-(Äänettömyys. Maria huojuttaa päätään käsiensä välissä.)
-
-EVERSTI. Olin synkällä tuulella, kun saavuin perille herraskartanoon,
-jossa asuimme. Mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä Hirsipuumies alkoi
-pian näyttää voimaansa.
-
-Rykmentinpäällikköni vaimo oli tullut miestänsä tervehtimään. Olin
-usein tavannut hänet Pietarissa, hän oli ehkä kaunein nainen mitä olen
-koskaan nähnyt, ja minä rakastin häntä kuin mielipuoli. Hän tiesi
-sen hyvin ja nauroi aina ilkkuen minulle -- kuinkas muuten, minähän
-olin ruma ja köyhä niin moniin muihin upseereihin verrattuna. Mutta
-sinä iltana, jolloin tulin kotiin Hirsipuumiehen omistajana, sinä
-iltana tapahtui jotain ihmeellistä. Minä istuin ja ajattelin häntä...
-himoitsin häntä... ja hän tuli minun luokseni huoneeseeni, tuli
-kuin unissakävijä, ohi miehensä ja tovereitteni huoneiden, vaaroista
-huolimatta. Minä lankesin polvilleni hänen eteensä ja itkin. Ja kun
-pidin kädessäni hänen valkoista rintaansa, silloin ajattelin: tähän
-ympyrään on koko elämän salaisuus kirjoitettu.
-
-Mutta en minä kauaksi aikaa jäänyt sellaisiin ajatuksiin. Tuli hetkiä,
-jolloin Hirsipuumies sai veren kuohumaan vielä kiihkeämmin suonissani,
-ja se tapahtui silloin kun minä taistelukentällä voitin sotilaitteni
-kuolemanpelon ja katseellani pakotin heidät tekemään mahdottomia. Olin
-mukana kaikilla Venäjän sotaretkillä, kaikissa rajakahakoissa, minä
-tappelin Saksan lakeuksilla ja Kaukasuksen vuorisolissa, ja _nyt_
-minulla ei enää ollut vihollista edessäni satulassa. Sotilaiden ruumiit
-ja naisten lempi, kaikki muodostui minulle porras-astimiksi, ja minä
-ylenin. -- Yhdeksänkolmatta ikäisenä olin eversti, kolmenkymmenenviiden
-vuoden iässä oli kenraaliksi-nimitykseni päätetty asia -- mutta
-silloin --
-
-MARIA. Mitä silloin tuli väliin? Sanokaa että se oli --
-
-EVERSTI (keskeyttäen). Ei mitään se ollut. Ei mitään nimeltä
-mainittavaa. On olemassa tauti, joka saa lihan häviämään ihmisen
-jäsenistä, ne kuihtuvat ja surkastuvat, kunnes lopuksi on vain kova
-luu jäljellä kuivan nahan alla. Kuihtumus nousee nousemistaan, kunnes
-se jonakin päivänä ulottuu liian lähelle sydäntä -- silloin on
-loppu käsissä. Sellainen tauti voi olla ihmisessä muullakin tavoin,
-näkymättömänä. Se on yhtä kamala ja yhtä vaarallinen.
-
-MARIA. Taudit voidaan parantaa. On vain ajoissa etsittävä apua.
-
-EVERSTI. Sitä parannusta minä olen etsinyt monesta maasta. En säästänyt
-itseäni enkä rikkauksiani. Turhaa kaikki. Sitten eräänä päivänä otin
-itse hevoseni tallista, valjastin sen ja ajoin yksinäni pohjoiseen,
-pohjoiseen, Suomea kohti, Ylä-Grindasta kohti. Päivä päivältä,
-viikko viikolta, kunnes vihdoin kirkonkylän kellotapuli pisti esiin
-metsänreunan yläpuolella. Hautausmaan ahteessa hevoseni kaatui, ja
-viimeisen peninkulman sain käydä jalkaisin. Oli sunnuntaiaamu ja kellot
-soivat, kuulin niiden äänen jo kauas tielle.
-
-MARIA. Sinä pyhänä minäkin olin kirkossa -- Rönnvikin herrasväen
-kanssa. Kirkkoväki puhui kaatuneesta hevosesta ja vieraasta herrasta,
-joka jätti rekensä tielle ja käveli eteenpäin. Kovin sitä ihmeteltiin
-kaikissa penkeissä.
-
-EVERSTI. Ei kukaan tuntenut minua. He tuijottivat minua kuin mitäkin --
-niinkuin tuijottavat vielä tänä päivänä.
-
-MARIA. Siitä on kulunut kymmenen vuotta, kymmenen pitkää vuotta.
-
-EVERSTI. Niin, ja kuitenkin se saattaisi hyvin olla tapahtunut
-eilispäivänä. Minusta nähden ei mikään ole muuttunut. Jos minä
-jotakin etsin -- sitä ei ollut täällä. Kaikki on niinkuin silloinkin.
-(Naurahtaa.) Olemme täällä vain me kaksi, Hirsipuumies ja minä.
-
-MARIA (arasti). Eikö eversti ole koskaan koettanut päästä eroon
-Hirsipuumiehestä?
-
-EVERSTI. Olen koettanut murskata sitä moukarilla, olen ampunut sitä
-karbiinilla. Se on ollut masuunissa ja uinut alas monet kosket. Kaikki
-oli turhaa, niinkuin rabbiini oli ennustanut.
-
-MARIA. Entä eikö ole koskaan ilmestynyt ketään, joka olisi olisi
-halunnut ostaa sen?
-
-EVERSTI. Sanoppa minulle sinä, joka olet niin varhaisviisas, mikä
-on ihmisten kesken halvemmassa hinnassa kuin maantieltä poimittu
-hiekkajyvä?
-
-MARIA (nousee, menee pöydän ääreen ja katselee miettiväisesti
-Hirsipuumiestä). Sitä ei tosiaan ole helppo keksiä.
-
-EVERSTI (nousee, yhä kiihtyen). Minä en saa lepoa elämässä
-Hirsipuumiehen takia, ja jos kuolen sen omistajana, en saa rauhaa
-toisessakaan maailmassa (Kävelee kiivaasti edestakaisin.) Mutta niin
-ollen, Mari, minä otankin osani viimeiseen kolikkoon asti. Minä olen
-kirottu ja tahdon ansaita sen. Lattiapalkit ovat liian valkoisia
-minulle! (Sieppaa mustepullon shifonjeesilta ja viskaa sen lattiaan.)
-Ja sinä, Mari, en voi säästää sinua, olet ehkä viimeinen ilo, joka
-minun on maksettava iankaikkisella tuskalla. Silloin kymmenen
-vuotta sitten minä vannoin, etten enää milloinkaan käytä hyväkseni
-Hirsipuumiehen voimaa, mutta nyt tahdon tulla valapatoksikin. Ei mitään
-pidä puuttuman syntiluettelostani. Sinä et ole niin kaunis kuin hän, se
-ensimmäinen nainen, jonka Hirsipuumies antoi minun valtaani, mutta olet
-kuitenkin siksi kaunis, ettet pilaa pitkää riviä. Älä yritä paeta, älä
-huuda apua, se on turhaa. Minä en säästä sinua.
-
-MARIA (astuu askelen taaksepäin, seisoo jäykkänä silmät ummessa).
-Minulla ei ole muuta elämässä kuin puhtauteni ja rakkauteni. Raiskaa
-ne, minä annan sinulle luvan siihen. Vastineeksi sinun on annettava
-minulle Hirsipuumies.
-
-(Pitkä äänettömyys.)
-
-EVERSTI (on peräytynyt). Sinä -- sinä tahdot ostaa minut vapaaksi?
-
-MARIA. Tahdon.
-
-EVERSTI (järkytettynä). Ja tarkoitat että tekosi on ihmisten silmissä
-vähemmänarvoinen kuin maantien pienin hiekkajyvä?
-
-MARIA. En ole nähnyt paljon maailmaa, mutta sellainen on uskoni.
-
-EVERSTI. Ja mitä sinä pyydät itsellesi Hirsipuumieheltä?
-
-MARIA. En mitään. En mitään minä pyydä.
-
-EVERSTI. Mari!
-
-MARIA. Ja nyt, kun toivomus on lausuttu, nyt se kuuluu minulle. (Ottaa
-Hirsipuumiehen. Eversti rientää esiin sitä estääkseen, mutta Maria
-pitelee jo taikaesinettä molemmin käsin ja painaa sitä rintaansa
-vasten.)
-
-EVERSTI. Mari!
-
-MARIA (kummissaan). Katso. (Riemuiten.) Hirsipuumies on hajonnut
-tomuksi. (Antaa tomun valua sormiensa välitse maahan.)
-
-EVERSTI (katsoo häntä, vaipuu yht'äkkiä lattialle).
-
-MARIA. Christoffer! (Rientää luo, koettaa nostaa häntä ylös.)
-
-EVERSTI (tulee tuntoihinsa). Ei ei, älä yritä, se on liian raskasta
-sinulle. Annahan minulle päänalus, lapsi. (Maria asettaa tyynyjä hänen
-päänsä alle, istuutuu lattialle hänen viereensä, ottaa hänen kätensä
-molempien käsiensä väliin. Äänettömyys.)
-
-EVERSTI (hiljaa). Kuuletko kuinka on hiljaista. Täällä on maailman
-loppu, tänne kaikki tiet päättyvät. Sentähden minä tulin tänne. On
-hyvä kuolla äitinsä talossa. (Maria pyyhkii hänen kosteata otsaansa.
-Äänettömyys.) Kuinka sinä voitkaan antaa minulle anteeksi, Mari?
-
-MARIA (kumartuu hänen puoleensa, kuiskaa). Minä rakastan sinua,
-Christoffer. Minun täytyy saada sanoa se nyt, ennenkuin sinä kuolet.
-
-EVERSTI. Kätesi, Mari. Pane kätesi otsalleni, kun vaikein tulee.
-(Hiljaisuus.) Minä kuulen vinninportaiden narisevan äidin askelista,
-kuulen kuinka avain kiertyy lukossa. Hän tulee herättämään minua,
-nythän on jo valoisa päivä ja vellikello soi... Ei, ei, se ei ole...
-vellikello... se on... jotain muuta...
-
-MARIA (hiljaa itkien). Christoffer! (Hän nousee hitaasti, ottaa
-pöydältä kaksi kynttilää ja asettaa ne molemmille puolille everstin
-päätä. Kumartuu ja suutelee hänen otsaansa.) Jää hyvästi, Christoffer.
-
-Väliverho.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIRSIPUUMIES***
-
-
-******* This file should be named 58760-8.txt or 58760-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/7/6/58760
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-