diff options
Diffstat (limited to '58760-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58760-8.txt | 1491 |
1 files changed, 0 insertions, 1491 deletions
diff --git a/58760-8.txt b/58760-8.txt deleted file mode 100644 index 9cfe2f9..0000000 --- a/58760-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1491 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Hirsipuumies, by Runar Schildt, Translated by -Ilmari Ahma - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Hirsipuumies - Sydäntalven tarina - - -Author: Runar Schildt - - - -Release Date: January 23, 2019 [eBook #58760] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIRSIPUUMIES*** - - -E-text prepared by Juha Kiuru - - - -HIRSIPUUMIES - -Sydäntalven tarina - -Kirj. - -RUNAR SCHILDT - -Suomentanut - -Ilmari Ahma - - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ, -1923. - - - - -HENKILÖT: - -EVERSTI CHRISTOFFER TOLL. -MARIA. - -Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa -Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä. - - - - -Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla, -sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuoleja -vasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä, -kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla. -Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa. - -Väliverhon auetessa on näyttämöllä pimeä. - -EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartiset -saappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä. - -MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän on -unenpöpperöinen ja puolipukeissa. - -EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärin -nurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolen -tuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunan -sisään, kun sinä tulit. - -MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannut -aavistaa -- - -EVERSTI (kiivaasti keskeyttäen). Entä Sigrid, ja Elin? - -MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivillä -kirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen. - -EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kun -tahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi että -piiat ovat kemuissa. - -MARIA (sävyisästi). Antoihan eversti itse heille luvan. Everstin piti -olla yötä tuomarilla Staffansnäsissä. Niin oli puhe metsälle lähtiessä. - -EVERSTI (heittää karvalakin pois: poimii taskuista ruutisarven, -kuulapussin y.m. ja latoo tavarat sohvapöydälle). Auta turkki yltäni. -(Maria vie sen porstuaan. Eversti istuu ja aikoo riisua saappaansa, -mutta jättää sen tekemättä ja katselee Mariaa siristäen silmiään.) -- -Ja nyt saappaat. (Maria sävähtää, epäröi.) No, tuleeko siitä mitään? -(Maria polvistuu ja kiskoo vaivalla saappaat everstin jaloista: eversti -katselee häntä pilkallisesti hymyillen.) Ei taivu hevillä se ylväs -niska. Mutta taipuu sittenkin. - -MARIA. Kun Sigrid ei ole täällä, niin se on kai velvollisuuteni. - -EVERSTI. Mutta armollinen neiti ei mielellään palvele isäntäänsä tällä -tavoin. - -MARIA. Minä en koskaan ole tehnyt sellaista ennen. - -EVERSTI. Et tietenkään, sinä olet ansarikasvi. Onko totta mitä -kerrotaan, että olet Rönnvikin vanhan kenraalin äpärätytär? - -MARIA (vaivaantuneena, mutta arvokkaasti). Äitini oli kamarineitsyenä -Rönnvikissä, siinä kaikki mitä minä tiedän. - -EVERSTI. Ja eräs kotiopettaja oli isäsi. Sanoo kenraalska. Ja sentähden -sinä sait asua Rönnvikissä melkein talon tyttärenä, niin kauan kuin -kenraali eli. Sait hyviä vaatteita ja hiukkasen sivistystä. Vain -tuon kotiopettajan takia. Moitteetonta ja ylevämielistä, se täytyy -myöntää. Niinpä niin -- annahan kenkäni tänne. (Maria tottelee.) Mutta -kun sitten kenraali eräänä kauniina päivänä kuolla kupsahti aivan -odottamatta, niin sinusta tuli yht'äkkiä _persona ingrata_ siinä -talossa. Tiedätkös mitä se merkitsee? - -MARIA. En sanakirjan mukaan, mutta ehkä muulla tavoin. - -EVERSTI. Niin niin, elämän latina, sitä ymmärtääkseen ei tarvitse olla -oppinut. - -MARIA. Mutta kaksi latinan sanaa minä ymmärrän oikein, paremmin kuin -oppineimmatkaan oppineet. - -EVERSTI. Hoo, ja ne ovat? - -MARIA. _Pater ignotus_. Ne ovat papinkirjassani. - -EVERSTI (säpsähtää hänen äänensävyään). Älä sure sitä, Mari. Sinä olet -puoliverinen kuten minäkin -- niin niin, vihkiminen ja sen semmoinen ei -mitään merkitse, veri vain. Minun isälläni oli niinsanottu huono maku, -hän nai talonpoikaistytön. Mutta minusta tämmöinen puoliveri on hyvä, -se antaa ihmiselle niin mainion levottomuuden. Etkö ole huomannut? - -MARIA (vältellen). En. - -EVERSTI (tarkastaa julkeasti hänen vaillinaista pukuaan). Vai et. Sepä -vahinko. - -MARIA (ymmärtää hänen katseensa, peittää nopeasti povensa). Käskeekö -eversti tuoda jotakin syötävää? Säilytyshuoneessa on kylmää ruokaa. - -EVERSTI. Kylmää ruokaa? Vai sinä kehtaat tarjota minulle kylmää -ruokaa? Oletko liian laiska sytyttämään tulta takkaan, kun minä tulen -viluissani ja nälkäisenä metsältä? - -MARIA. Ei, en minä laiskuuttani, en vain tullut sitä ajatelleeksi. -Kyllä minä heti -- - -EVERSTI. Anna olla. En minä tahdo mitään, en lämmintä enkä kylmää. -Yökättää kun ajattelenkin ruokaa. - -MARIA. Mutta ehkä jotain juotavaa. Lasi iltamaitoa? Tai tuoppi -jouluolutta? Tynnyri ei ole vielä aivan tyhjä. - -EVERSTI (kärsimättömästi). Ei ei, minä en tahdo mitään. (Nousee.) En -voi hyvin, minussa on jokin pirullinen vaiva toisinaan. Mutta tulta -pitää saada uuniin, täällähän on kylmä kuin samojedien helvetissä. -(Menee kaakeliuunin luo ja huomaa että siinä on puut valmiina sisällä.) -Kas vaan, puut on jo pantu pesään. Se oli onneksi sinulle, nyt sinun ei -tarvitse mennä ulos kylmään kyökinporstuaan. - -MARIA. On vaarallista polttaa tulta juuri ennen maatamenoa. Kuuluvat -jotkut tukehtuneen häkään. - -EVERSTI (repäisee tuohenkappaleen irti, sytyttää sen kynttilänliekissä -ja saa valkean syttymään). Ämmäin loruja. Enkä minä sitäpaitsi mene -nukkumaan vielä pitkiin aikoihin, niin että voit olla aivan huoletta. -Et sinä menetä talousmamsellinpaikkaasi sen tähden että isäntäsi kuoli -häkään. Oletko iloinen siitä? Vai joko sinä alat kaivata pois täältä? - -MARIA (vältellen). Mistäpä minä saisin sopivamman palveluspaikan? -(Hiljaisemmin.) Ei minulle ole sijaa missään. - -EVERSTI. Semmoista se on, kun on vähemmän kuin herrasneiti ja -enemmän kuin piika. Sinä et saa näppäillä harpun kieliä etkä ommella -ristipistokirjailua, ja astiainpesu, vuoteenteko ja siivous ei taas -miellytä sinua. - -MARIA (havahtuen). Tosiaankin, minun pitää kai -- tehdä everstin vuode. - -EVERSTI (istuu sohvapöydän ääreen ja katselee hellittämättä Mariaa -hänen laittaessaan kokoon päällys-peitettä). Jätä tuo, ehtii sen vielä -sitten. - -MARIA. Kello on paljon, minä tahtoisin mennä levolle. Jos eversti ei -halua ruokaa eikä juotavaa, niin eihän minua enää tarvita täällä. - -EVERSTI. Tarvitaan kyllä. Minä vaadin sinua jäämään. Istu tähän -sohvalle juttelemaan kanssani vähäksi aikaa. Minä en kuitenkaan saa -unta tänä yönä, sen tiedän. Tokko lie niin ollen liikaa, jos sinä -valvot hiukan pitempään kuin tavallisesti. - -MARIA (vaiti, katse tutkivana). - -EVERSTI (kärsimättömästi). Kas niin, istu tähän. Minulla on jotain -sanottavaa sinulle. - -MARIA. En käsitä mitä everstillä voi olla minulle niin tärkeää -sanottavaa, että minun pitää saada kuulla se keskellä yötä. - -EVERSTI (lyö kätensä pöytään). Sinä et tässä määrää milloin minä saan -puhua palvelusväkeni kanssa. - -MARIA. Minua ei ole pestattu piiaksi tähän taloon. Muuttopäiväni voi -olla huomenna, jos niiksi tulee. - -EVERSTI (hillitsee itsensä vaivoin. Katselee Mariaa synkästi, sitten -äkkiä melkein rukoilevasti. Äänettömyys. Maria astuu hitaasti sohvan -luo ja istuutuu). Älä välitä siitä, mitä minä sanoin äsken, ne olivat -vain ajattelemattomia sanoja. - -MARIA. Minä olen ollut kolme kuukautta täällä Ylä-Grindaksessa. - -EVERSTI. Mitä sinä sillä tarkoitat? - -MARIA. Että minä tunnen everstin. - -EVERSTI (pilkallisesti). Äläs! Vai sinä tunnet minut. Ruumiin ja sielun -puolesta, perin pohjin? - -MARIA (hiljaa). Niin luulen. - -EVERSTI (kuten äsken). Sapperment. Sitä ei kukaan toinen ole uskaltanut -väittää koko elämäni aikana. Mutta etkö usko että minussa voi olla -jokin pieni kellarinnurkka, johon sinun silmäsi ei ole päässyt -kurkistamaan? Etkö usko että minä voisin tehdä jotain -- yllättävää? - -MARIA (pudistaa surullisesti päätään). En. En. - -EVERSTI (siristellen silmiään). Saadaanpa nähdä. (Toisella äänellä.) -Mutta täällä on aivan liian pimeä, emme voi nähdä toisiamme niin -selvään kuin ehkä pitäisi. Enemmän valoa. (Maria aikoo nousta.) Ei -ei, istu sinä hiljaa, minä kyllä hoidan tämän asian. (Sytyttää kaksi -kynttilää lisää ja asettaa ne sohvapöydälle.) Nyt sinä olet ollut kolme -kuukautta palveluksessani, ja minä olen tuskin vaihtanut kymmentä -kunnon sanaa kanssasi. Kuinka se on käsitettävä? - -MARIA. Pitääkö minun tietää se? - -EVERSTI. Ei, eihän se luonnollisesti ole sinun asiasi. Sen tietäminen -eikä sen muuttaminen. Mutta kuinka sinä voit väittää tuntevasi minut -niin hyvin? - -MARIA. Ihminen näkee ja kuulee. - -EVERSTI. Juoruja. On ne mahtaneet olla juhlahetkiä kylän ämmille, kun -ovat saaneet oikein soittaa suutaan. Sinun pääsi on kai ahdettu täyteen -kamalia juttuja? - -MARIA (on vaiti). - -EVERSTI. Olet tietysti kuullut minun juopotteluseuroistani kaupungissa, -ja tappelustani Nykullan vuokraajan kanssa, ja mustalaistytöstä, joka -asui täällä minun luonani kuusi kuukautta? - -MARIA (nyökkää). - -EVERSTI. Ja markkinahullutuksesta, kun minä menin sirkustelttaan ja -tein samat temput kuin ne miehet siellä, mutta paljon paremmin? Ja -mylläristä, jonka minä heitin koskeen? Ja sysimiehen hevosesta? Ja -siitä kuuluisasta pääsiäisyöstä, jolloin Kyöpeliämmä ja minä keitimme -taikavoidetta? - -MARIA. Niin, minä olen kuullut kaiken. - -EVERSTI. No, miltäs tuntuu palvella semmoista hirviötä? - -MARIA (on vaiti). - -EVERSTI. Tuntuuko kolkolta? Peloittaako sinua? - -MARIA. Ei. - -EVERSTI. Kenties viihdyt hyvinkin tässä talossa? Saathan täällä hallita -ja vallita mielin määrin. - -MARIA. Minä olen hyvin kiitollinen, kun olen päässyt tänne -palvelukseen. Mihin minä olisinkaan mennyt, kun en voinut enää olla -Rönnvikissä. Minä en koskaan unohda, että eversti ajatteli minua. - -EVERSTI. Joutavia. Vanha Kristiina otti ja kuoli sopimattomaan -aikaan, minä aivan yksinkertaisesti tarvitsin sinua. Ei siinä mitään -kiittämistä ole. - -MARIA. Onko eversti ollut tyytyväinen minuun? Vai eikö minusta ole -mihinkään? - -EVERSTI. Jaa, totta puhuen minä en ole paljonkaan tullut ajatelleeksi -sinua näinä kuukausina. Kai sinä olet oikein hyvä, koska minä en ole -kiinnittänyt sinuun huomiota. Tuottaako väki sinulle vaikeuksia? - -MARIA (epäröi). - -EVERSTI. Tottelevatko he sinua? - -MARIA. Kyllä. Joskus tosin vitkastelevat, mutta lopuksi sentään käy -minun käskyni mukaan. - -EVERSTI. Käyttäytyvätkö he siivosti ja säädyllisesti sinua kohtaan? - -MARIA (ilman vakaumusta). Ei ole valittamista. - -EVERSTI. Pitävätkö he sinusta? - -MARIA. Eivät, luullakseni. Ei ainakaan Sigrid eikä Elin. - -EVERSTI. Mitä heillä on sinua vastaan? - -MARIA. Samaa tiemmä kuin kaikilla muillakin pitäjäläisillä. - -EVERSTI. Ja mitä se on? - -MARIA. Että minä olen isätön ja kuitenkin tahdon olla muka -- tahdon -pitää itseni -- "Suottaryökkynäksi" ja "Piikakamari-armoksi" he minua -nimittelevät. - -EVERSTI. Siitä sinun on tehtävä loppu. - -MARIA. Selkäni takana he vain niin sanovat. Mutta minä olen kumminkin -saanut tietää sen. - -EVERSTI. Hm. Tunsitko minun äitiäni? - -MARIA. Lapsena ollessani näin hänet usein naapurien luona. - -EVERSTI. Mutta et Rönnvikissä, etpä tietenkään. Sinne häntä ei -kutsuttu, ei ainakaan isän kuoltua. Isä kelpasi, hän, vaikka oli -patajuoppo ja heittiö, joka olisi päättänyt päivänsä mieronkiertäjänä, -ellei äiti olisi iskenyt silmiänsä häneen. Pidoissa isä joi -paloviinaa juomalasista, mutta kättä, joka piteli lasia, koristi -hieno sinettisormus, ja se hyvitti kaiken. Äiti oli selän takana -"Maatiaislöntys" ja "Lautamiehen pikku lämpimäislimppu." Hän sai kyllä -tavallaan kokea samaa kuin sinä omalla tavallasi. - -MARIA. Hän kesti sen varmasti paremmin kuin minä. Hän _olikin_ parempi. -Kaikessa. - -EVERSTI (katsoo poispäin, puhuu kuin ajattelisi ääneen). Minä olin -silloin Kaukaasiassa, kun hän kuoli. Sain kirjeen vasta kahta kuukautta -myöhemmin. Kun minä sitä luin siellä savimajassani, olivat seppeleet jo -aikoja sitten kuihtuneet hänen haudallaan. - -MARIA (mietteissään). Miksi eversti pani kolme kynttilää pöydälle? Se -tietää kuolemaa. - -EVERSTI (hätkähtäen). Kuolemaa? - -MARIA. Niin vanhat ihmiset sanovat. - -EVERSTI (nauraa väkinäisesti). Sinä se olet oikea sanakirja kaikessa -mikä koskee taikauskoa, olen huomannut sen jo ennenkin. - -MARIA, Minulla on oma uskoni. - -EVERSTI. Kuka sinulle on opettanut kaikki nuo merkit ja enteet? - -MARIA. Aidinäitini. Hän eli minun viidenteentoista ikävuoteeni asti, ja -minä kävin usein hänen luonaan. Hän asui metsämökissä kaukana pitäjän -pohjoisrajalla, ei osannut lukea eikä kirjoittaa, ei ollut koskaan -nähnyt kaupunkia, mutta yhdellä tapaa hän tiesi maasta ja taivaasta -enemmän kuin kaikki herraskartanonherrat ja kaupungin maisterit -yhteensä. - -EVERSTI (tähyillen tutkivasti). Vai niin. Niinkö sanot. Kertoiko hän -sinulle koskaan Hirsipuumiehestä? - -MARIA. Hirsipuumiehestä? Ei, ei koskaan. - -EVERSTI. Eikö? Vai ei. Hän tunsi kaikki vanhat taiat ja salatemput, -mutta ei koskaan maininnut mitään Hirsipuumiehestä. Sepä merkillistä. - -MARIA. Mikä olento se on? Hyvä vai paha? - -EVERSTI. Sekä hyvä että paha, kuinka vain tahtoo. Niinkuin yleensä -kaikki muukin tässä maailmassa. - -MARIA. Minkä näköinen se on? - -EVERSTI. Oo, ei se ole mikään elävä olento, se on vain pikkuinen, -puusta veistetty ukkeli, piru voisimme sanoa, joka tuottaa onnea -omistajalleen. - -MARIA. Piru joka tuottaa onnea? - -EVERSTI. No niin, piru ei ehkä ole oikea sana. Lyhyesti, kuva joka on -leikattu vanhasta hirsipuuaineesta. Se seuraa herraansa kaikkialle ja -tuottaa hänelle menestystä jollakin määrätyllä alalla, ei kaikessa. -Sitä ei voi lahjoittaa eikä heittää pois -- väitetään -- sitä ei voi -koskaan hävittää, se voidaan ainoastaan myydä. Ja merkillisintä on, -että se on joka kerta myytävä huokeampaan hintaan kuin edellisellä -kerralla. - -MARIA. Sepä ihmeellistä... - -EVERSTI. Niin ainakin kerrotaan tässä sadussa. Seuraus on, että jos -Hirsipuumies on kulkenut monien käsien kautta, niin sen voi saada -hyvin halvalla. (Naurahtaa.) Melkein ilmaiseksi, hahahaa. (Maria -katselee oudoksuen everstiä, jonka nauru käy yhä äänekkäämmäksi ja -selittämättömämmäksi.) Miks'et naura, Mari? Eikö ole hauskaa, että -maailmassa on jotain joka halpenee, hahahaa, kun kaikki muu kallistuu, -niin ettei kohta tiedä miten saisi irti hyppysellisen nuuskaa. - -MARIA (totisesti). Mutta miksi kukaan tahtoisi heittää pois tai myydä -sellaista, mikä tuottaa onnea? Tai suorastaan hävittää sitä? - -EVERSTI (luoden salavihkaisen silmäyksen, kevyellä äänellä). Katsos, -kerrotaan että Hirsipuumiehestä pitää päästä eroon ennen kuolemaansa. -Muuten ei saa rauhaa haudassaan. Jää vaille iankaikkista autuuttaan. -Niin kuuluu olevan. - -(Äänettömyys.) - -MARIA. Onko eversti nähnyt Hirsipuumiestä? - -EVERSTI. Minäkö? Mitä sinä ajattelet? Kuinka minä olisin nähnyt! - -MARIA. Minä vain ajattelin että eversti, joka on matkustanut niin -monissa maissa ja kokenut sellaisia tavattomia asioita -- - -EVERSTI (jyrkästi). Johan minä olen sanonut sinulle etten ole koskaan -nähnyt mitään Hirsipuumiestä. Jutun olen kuullut sotilailta nuotiolla. -Sodassa pitää valvoa paljon, ja silloin tarinoidaan kaikenlaista -hölynpölyä. (Nousee.) Onko kukaan hakenut minua poissaollessani? - -MARIA. Kyllä, kauppias Åkerblad kävi täällä. - -EVERSTI. Mitä se kanalja tahtoi? - -MARIA. Sitä minä en tiedä. - -EVERSTI. Valehtelet. - -MARIA. Hän kieltäytyi sanomasta asiaansa. - -EVERSTI. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin että hän tuli karhuamaan. -Ja sinä tiedät ettei minulla ole rahaa millä maksaa hänelle. Se roisto, -kymmenen vuotta hän on minua puijannut ja nylkenyt, ja nyt hän aikoo -saattaa minut pulaan. Mutta periköön saataviaan oikeuden kautta, -laittakoon niin että Grindas joutuu vasaran alle, panettakoon minut -velkavankeuteen, tehköön mitä ikinä haluaa -- minä en vapaaehtoisesti -anna hänelle kopeekkaakaan. - -MARIA. Emme voi tulla toimeen ilman hänen tavaroitaan. - -EVERSTI. Minä hankin luottoa joltakulta toiselta sillinhirttäjältä. On -niitä kaupungissa riittämään asti. - -MARIA (rohkeasti). Ei ole niinkään varmaa että eversti saa luottoa. - -EVERSTI (raivoten). Jos minä tahdon, niin saan koko sen -kauppasaksa-roskaväen nuolemaan saappaankärkiäni, mutta minä vannoin -kerran valan -- (Hillitsee itsensä.) Me saamme tulla toimeen ilman -kauppiaantavaroita. - -MARIA. Huomispäivänä tarvitaan uusia posliineja. Ei ole edes yhtä -ehyttä kahvikuppia, eversti on ampunut ne kaikki pirstoiksi. - -EVERSTI. Tästedes minä juon aina tinatuopista ja syön puulautasilta. -Niin on tässä talossa tehty satoja vuosia ennen meidän aikaamme, saa se -kelvata meillekin. Kahvi on turha ja vahingollinen juoma, huomisesta -lähtien minä en huoli aamulla muuta kuin maitoa. - -MARIA (varovaisesti). Pian lakkaa viimeinen lehmä lypsämästä. Meillä -kun ei ole heiniä. - -EVERSTI. Se on Erikssonin asia eikä sinun. Eikä siitä muuten ole -pelkoa, onhan meillä hyvät olkikatot ulkohuoneissamme. Niillä tulemme -kesään asti toimeen. Ja jos oljet loppuvat, vastoin luuloani, niin -teurastamme elukat ja syömme herkullisesti naudanpaistia joka ateriaksi. - -MARIA (huokaa tuskin huomattavasti). - -EVERSTI. Sinä koetat kasata mahdollisimman paljon vaikeuksia minun -eteeni. Sinä nautit kun saat näyttää, kuinka huonolla kannalla -Grindaksen asiat ovat, sinä suorastaan hekumoit ikävyyksissä. -Ihmettelen vain sitä, ettet ole jo kysynyt sudenpyynnistäni mitään, -sinä kun niin tarkkaan vainuat minun vastoinkäymiseni. - -MARIA. Koska saan, niin kysyn -- minkätähden pyynnin kävi hullusti? - -EVERSTI (kiivaasti). Minkätähden! Niin, piru ja hänen enkelinsä, -minkätähden! Sano se. Miksi kaikki menee minulta pirstoiksi tähän -aikaan? Sää oli kuin tilattu sudenhoukuttelua varten. Täysikuu, ei -pilvenhattaraa taivaalla, hiljainen tuuli. Minä lähden liikkeelle -oikeaan aikaan. Jo Myllymäellä kuulen susien ulvontaa. Puolta tuntia -myöhemmin olemme jäällä. Minä poljen ja nipistän porsasta, kunnes se -kiljuu täyttä kurkkua. Ajelemme edestakaisin vanhoilla paikoilla. Ei -yksikään häntyri suvaitse näyttäytyä: hiljaa ne myöskin pysyivät. Minä -poljen enemmän, ja nassu panee parastaan: se oli surkea ääni, jonka -olisi pitänyt kuulua peninkulman päähän joka taholle. Mutta ei. Sudet -olivat kuin poispuhalletut -- näytti meistä, kunnes yhtäkkiä näimme -niitä viisi tai kuusi kappaletta aivan kintereillämme. Olimme lähellä -rantaa, ja puiden alla oli hämärää, mutta joka tapauksessa minä sain -yhden niistä kirotuista pedoista varmasti tähtäimeeni. Silloin -- -(Jyskyttää kiivaasti tuoliaan.) Juuri kun minun piti laukaista, tuli -pimeä. Niinkuin kynttilä olisi puhallettu sammuksiin. Pilvi oli noussut -ja peitti kuun. - -MARIA (kuin lapselle, mutta ilman ylimielisyyttä). Oi, kuinka ikävää. -Ehkä huomenna on parempi onni. - -EVERSTI (nauraa katkerasti). Susista minä viis, piru soikoon. Yksi -sinne tai tänne, ei se minua liikuta, olen minä tarpeeksi niitä ampunut -eläissäni. _Mutta mistä se pilvi tuli_, Mari, sen minä tahtoisin -tietää. Hetkistä aikaisemmin taivas oli kirkas, sen minä näin. - -MARIA. Eversti on voinut erehtyä. - -EVERSTI. Minä en erehtynyt. Enkä minä puhu vain tästä kerrasta -- -kaikessa mitä minä nykyään teen, tai oikeammin sanoen aion tehdä, tulee -tuommoinen musta pilvenkokka väliin. Kuka ne lähettää, Mari? Minä en -aio tyytyä siihen, minä olen sotilas ja tahdon puolustaa itseäni. -Minä tahdon tapella, tapella ketä vastaan hyvänsä, joka hyökkää aina -kimppuuni väijyksistä, olipa se sitten perkele tai -- - -MARIA (kohottaa kätensä). Ei pitemmälle, eversti. - -EVERSTI (tuijottaa häneen, tarttuu rintaansa, on vaiti). - -MARIA. No, kuinka sitten kävi metsästyksen? - -EVERSTI. Kuinka kävi? Mainiosti, se on tietty. Pimeys pysyi. Minä -odotin uhallakin tunnin, sillä ajattelin, että jos nyt keskeytän -pyynnin, niin taivas selkenee oitis kun olen ehtinyt sisälle -huoneeseen. Ja jos susi olisi tullut ja asettunut suoraan pyssynsuun -eteen, olisin kai saanut sen joka tapauksessa. Mutta kun ei tullut -sutta, niin minä pamautin karjua päähän. Se on tuossa säkissä. - -MARIA. Se oli pahasti tehty ja aivan suotta. Täällä ei totisesti ole -liiaksi kotieläimiä talossa. - -EVERSTI (naurahtaen). En kai minä voinut tulla tyhjin käsin kotiin. - -MARIA (arasti). Ja miksi eversti tahtoi tulla kotiin? Miksei eversti -ajanut Staffansnäsiin niinkuin puhe oli? - -EVERSTI. Mitä minulla on Staffansnäsissä tekemistä? Minä en mene sinne -enää ikinä. - -MARIA. Tuomarihan on nykyään everstin lähin ystävä, sen jälkeen kuin -eversti riitaantui Sjöön kartanon paronien kanssa. - -EVERSTI. Ystävä... Sanoitpas sanan. (Äänettömyys. Oikeanpuolisten -ikkunain takana valkenee, kuuvalo virtaa huoneeseen.) - -EVERSTI. Tee minulle palvelus, Mari. Mene ja katso ulos ikkunasta. -(Maria tekee niin.) Mitä näet? - -MARIA. Taivas on kirkkaassa tähdessä. - -EVERSTI. Ja täysikuu paistaa, eikö totta? Sopiva sudenpyynti-ilma. Ei -pilvenhattaraa. (Pui nyrkkiään. Menee ja asettuu aivan Marian taakse. -He katsovat kauan ulos yöhön.) - -MARIA. Tähti lensi. - -EVERSTI (ivallisesti). Ehditkö toivoa mitään? - -MARIA (empimättä). Ehdin. - -EVERSTI. Tottahan toki. Sinun iässäsi ihmisellä on aina yltäkyllin -kaikenlaisia toivomuksia. - -MARIA. Muuttuuko se asia myöhemmin? - -EVERSTI (katsahtaen häneen). Aikanaan saat sen kyllä tietää. -(Äänettömyys.) Mistä se johtuu että sinä, joka olet nuori ja kaunis, et -kaipaa pois tästä valkoisesta haudasta? - -MARIA. En tiedä. Ja onnihan se on etten minä sitä tee. - -EVERSTI. Eikö sinulla ole ketään jota ajattelet ja kaipaat? Ei ketään -johon olet rakastunut? - -MARIA (luo häneen pikaisen silmäyksen). Ei. - -EVERSTI. Etkö sinä ylipäänsä ole koskaan ollut rakastunut? - -MARIA. En koskaan. - -EVERSTI. Sitten olet jäänyt paljoa vaille. Mistä se johtuu? Taipumuksen -puutteestako? - -MARIA (ylenkatseella, jota hän tuskin huolii salata). Taipumus -rakkauteen? Sitä minä en ymmärrä. - -EVERSTI. Etkö edes kaipaa seuraa? Talvi-iltoina täällä -- sinähän olet -kauhean yksin. Minun kanssani et uskalla puhua, piikain kanssa et -tahdo. Etkö sinä tuskaannu yksinäisyydestä? - -MARIA. En ole täällä koskaan yksin. Katsokaahan, tuolla alhaalla on -riihiä ja latoja kuin karjaa laitumella. Tuolla häämöttää Nissaksen -lystikäs katto, joka tekee minut aina iloiseksi, ja tuolla loistaa -vielä valoa Ala-Grindaksen päätyikkunasta. - -EVERSTI. Moukat näkyvät alkavan matkia parempain ihmisten yövalvontaa. - -MARIA. Ehkä siellä on joku syntymässä. Tai joku joka on kuolemaisillaan. - -EVERSTI (kiivaasti). Kuolemaisillaan? Juovat ne siellä tai harjoittavat -haureutta, sitä ne tekevät. Minä kyllä ne tunnen, minä. Mutta nyt minä -olen saanut tarpeekseni kauniista kuutamosta, riittäköön jo. (Menee -nopeasti porstuaan. Nähdään kuinka ikkunaluukut suljetaan ulkoapäin -ja kuullaan kuinka ne ruuvataan kiinni. Maria seisoo ajatuksiinsa -vaipuneena; alkaa sitten konemaisesti ja kömpelösti tehdä vuodetta.) - -EVERSTI (tulee sisään, hoputtaa lumen jaloistaan porstuassa; istuutuu -nojatuoliin ja katselee itsepintaisesti Mariaa). Oikein. Mari. Tee sinä -pehmoinen vuode. Oman morsiusvuoteesi teet siitä. (Maria suoristautuu -äkkiä, jää seisomaan liikkumattomana selin everstiin. Tämä menee -ovelle, lukitsee sen huolellisesti ja pistää avaimen taskuunsa.) - -EVERSTI. No, sinä joka tunnet minut niin hyvin, tätä et kai ollut -sentään osannut ajatella. (Maria vaiti.) Myönnätkö että minä tuotin -yllätyksen? - -MARIA. En. - -EVERSTI. Hitto. Oletko odottanut sitä? - -MARIA. Olen. Viime päivinä olen kyllä odottanut. - -EVERSTI. Kenties suorastaan toivonut. Ja minä nauta ja pölkkypää kun en -ole hoksannut sitä ennenkuin tänä iltana. - -MARIA (vaientaa hänet katseellaan). Koko viime ajat olen sitä -odottanut. Olen nähnyt teidän häijyytenne kasvavan päivästä päivään, -nähnyt kuinka levottomuus ajoi teitä pahemmasta pahimpaan. Teidän -sydämenne on niin täynnä myrkkyä että sen täytyi vuotaa ylitse. - -EVERSTI. Tiedätkö että koko paikkakunta pitää sinua minun -jalkavaimonani? - -MARIA (luo silmänsä maahan). Kuulin sen äskettäin. - -EVERSTI. Ja kuitenkin olet tyynesti jäänyt minun talooni. - -MARIA. Lähtöni tai jäämiseni ei riipu vieraista ihmisistä. - -EVERSTI. Vaan minun käytöksestäni. Mainiota. On kuin lukisi -hartauskirjaa. (Vaiti hetkisen.) Luuletko sinä niinkuin kylän -talonpojat, että minä olen hullu? - -MARIA. En. Tiedänhän ettei niin ole laita. - -EVERSTI. Mitä sinä sitten arvelet minusta? - -MARIA (on vaiti). - -EVERSTI. Peloittaako sinua, kun minä satun sille päälle että tuon -oriini isoon saliin ja ratsastan ympäri pitkin seiniä? Ja kun minä -ammun posliinitavaroita karbiinillani? - -MARIA. Kyllä, kovin. - -EVERSTI (hyvillään). Sen saatoin arvatakin. - -MARIA. En minä pelkää omasta puolestani, vaan everstin takia. - -EVERSTI. Hoo. Tuo on kai olevinaan sääliä. Mutta etkö tosiaan ole -koskaan pelännyt omasta puolestasi, että jotakin voisi tapahtua sinulle -itsellesi? - -MARIA. En koskaan. - -EVERSTI (katselee häntä terävästi). Sitten saat oppia sen tänä yönä. - -MARIA. Minä en ole vastuussa siitä, mitä tapahtuu kuolleelle -ruumiilleni. - -EVERSTI (nauraen). Hohoo. Draamallinen pelastus itsemurhan avulla. -Kuinka sen pitäisi tapahtua? Pyssy on lataamaton, sen sanon etukäteen. -Kuula on syvällä karjun kallossa. - -MARIA (katsoo häntä lujasti silmiin). Jos eversti tekee minulle -väkivaltaa, niin minä pidätän hengitystäni kunnes kuolen. - -EVERSTI. Yksinkertainen keino ja sinänsä vallan mainio. Mutta niin -lujaa tahtoa ei ole kellään ihmisellä ollut maailman luomisesta saakka. - -MARIA (hiljaisen hurmion vallassa). Niinpä minusta tulee ensimmäinen. - -EVERSTI (katselee häntä epävarmasti, naurahtelee hämillään). Se ei -ollut hullummin sanottu, tuo viimeinen. Jumaliste, kolme kuukautta minä -olen asunut saman katon alla Jeanne d'Arc'in tai Charlotte Cordayn -kanssa älyämättä tuon taivaallista. Muuten, minä laskin leikkiä äsken. -Ei minun tarvitse käyttää semmoisia keinoja. Tästä saat avaimen. -(Heittää sen hänelle; se jää lattialle Marian jalkain juureen.) Jos -haluat, niin minä menen ulos ja avaan ikkunaluukutkin. On aivan turhaa -että sinä tunnet itsesi vangituksi. Minä olen yhtä kaikki varma -asiastani. (Istuutuu nojatuoliin.) - -MARIA (lopettaa vuoteenteon). - -EVERSTI. Annatko avaimen maata lattialla? - -MARIA. Mitä minä sillä. Se avain ei avaa kuitenkaan oikeata ovea. - -(Äänettömyys. Eversti nousee ja astelee levottomana huoneessa -edestakaisin. Höllentää kaulahuivin solmua.) - -MARIA (ottaa tyhjän karahvin yöpöydältä). Onko tämä täytettävä yöksi? - -EVERSTI (pysähtyy, mielenkiinto uudelleen heränneenä). Aiotko täyttää -sen keittiössä? - -MARIA. Missäs muualla? - -EVERSTI (hetken epäröityään). Tietysti se on täytettävä. (Ottaa -lattialta avaimen, aukaisee oven raolleen. Maria lähestyy.) Adolfista -sinä et saa turvaa, oletko ajatellut sitä? Hän tottelee minua sokeasti. - -MARIA. Sen tiedän. - -EVERSTI (vaanien). Vai tiedät. Hyvä on. Mutta jos aiot mennä kylään, -niin älä unohda pukea jotain lämmintä yllesi. Pakkanen kiihtyy. - -MARIA. Mitä varten minä menisin kylään, kun vettä on keittiössä? - -EVERSTI. Ei, ei, mitäpä sinä sinne. (Avaa oven selko selälleen.) -Olkaa niin hyvä, teidän armonne. (Maria ulos. Eversti seuraa häntä -silmillään. Kävelee edestakaisin huoneessa, vaipuu yhä syvemmälle -ajatuksiinsa. Tyhjentää konemaisesti kuulapussin ja laskee puoliääneen -kuulat, kerran toisensa perästä. Penkoo umpimähkään kirjakaappeja, -vetää auki shifonjeerin laatikoita. Hiipii äkkiä ovelle ja kuulostaa -innokkaasti. Takaisin shifonjeerin luo, ottaa yhden laatikoista ja -nostaa sen sohvapöydälle. Se on täynnä ritarimerkkejä, mitaleja, -solkia, ruusukkeita ja nauhoja, joita hän tarkastelee miettiväisenä, -vaihtelevin kaihon ja ylenkatseen ilmein. Pitkä äänettömyys.) - -MARIA (tulee sisään täytetty karahvi kädessä: hän on mustassa puvussa -ja hyvin kalpea). - -EVERSTI (säpsähtää, vetää syvään henkeä, mutta katsomatta ylös). Sinä -viivyit kauan, Mari. Eihän sinun vain pitänyt mennä kaivolle asti? - -MARIA. En minä veden takia viipynyt. Minun täytyi ottaa ylleni -sopivampi puku. - -EVERSTI (nostaa silmänsä, huutaa kiivaasti). Oletko tullut hulluksi vai -minkätähden pukeudut yht'äkkiä hautajaisvaatteisiin! - -MARIA. Tämä on ainoa hyvä puku mitä minulla on. - -EVERSTI. Arkipukusi on kyllin hyvä. - -MARIA. Mielestäni se ei sopinut tänä yönä. Enhän minä valvo täällä -emännöitsijänä. - -EVERSTI (katselee häntä valittelevin ilmein: sitten). Musta ja valkea -kuin Venetsian naiset. Ei ole paha. Katsoitko peiliin? Tiedätkö -että olet kauniimpi nyt kuin ennen? Jumaliste, sinussa on jotain -kuninkaallista. Sinulla on oikeus odottaa minulta kuninkaallista lahjaa -(Ottaa kahmalollisen ritarimerkkejä ja koristeita, pudottaa ne takaisin -laatikkoon niin että kilisee.) Nämä kaikki ovat sinun. - -MARIA. Mitä ne ovat? - -EVERSTI (hitaasti) Mitä ne ovat... Leluja... Tässä on solki... sain -sen kerran eräältä suuriruhtinattarelta... Ja nämä... Tähtiä taivaalta -niin sanoakseni. (Naurahtaa.) Varisseita hedelmiä Meidän Herramme -puutarhasta... Katsos tätä pellinpalasta, se on vaarallinen kappale. -Kun kolmikymmenvuotias sen saa, niin hän tulee hulluksi ja kuvittelee -olevansa Jumalan vertainen... Ota kaikki, Mari, kulta ja jalokivet ovat -vielä arvossaan. (Tyhjentää laatikon, muutamia silkkinauhalla sidottuja -kirjepinkkoja putoaa ulos.) Kirjeitä... (Selailee niitä. Nousee ja -heittää ne tuleen. Maria astuu hiljaa ja istuutuu sohvalle, ottaa -korut yksitellen käteensä ja tarkastelee niitä surullisesti hymyillen, -pudottaa ne takaisin. Äänettömyys.) - -EVERSTI (kertoen, ei kerskaavasti). Tiedätkö että minä olen palvellut -eräässä tämän maailman loistavimmassa kaartissa, että olin hovin -suuressa suosiossa ja mahtava mies Venäjällä? - -MARIA. Olen kuullut. Teistä puhuttiin paljon lapsuudessani, jo -ennenkuin palasitte kotiin. - -EVERSTI. Tiedätkö että jätin kaiken omasta vapaasta tahdostani? Ja niin -äkkiä, etten huolinut edes pyytää eroa virastani? - -MARIA. Sitä en tietänyt. Täällä kulki paljon ihmeellisiä huhuja -paluunne syistä. - -EVERSTI. Entä sinä? Mitä sinä arvelit? - -MARIA. Että jokin kai ajoi teidät kotiin, jokin voimakkaampi kuin -kaikki kaartinjoukot ja keisarinhovit maan päällä. - -(Äänettömyys.) - -EVERSTI (kamppailee yltyvää levottomuutta vastaan). Jos minä herätän -Adolfin ja lähetän hänet kaupunkiin reellä, luuletko että tohtori -lähtisi hänen mukanaan tänne -- meidän luoksemme? - -MARIA. Tohtori... - -EVERSTI (kärsimättömästi). Niin niin, tohtori, onko se niin -käsittämätöntä? - -MARIA. Eversti ei ole koskaan ollut sairaana, sanotaan. Sen täytyy olla -jotain hyvin vakavaa -- - -EVERSTI (keskeyttäen). Mitä siitä, luuletko hänen tulevan? -- se on -pääasia. - -MARIA. Kaiken sen jälkeen, mitä eversti on sanonut ja tehnyt hänelle -tämän viimeisen vuoden aikana, hän voi tuskin olla erikoisen suopea -everstille. Mieluimmin hän kai vastaisi kieltävästi, mutta hänen -täytynee noudattaa lääkäri valaansa. - -EVERSTI. Valaansa! Valaansa! Senkö perhanaa minä hänen valastaan -- -en minä häntä tarvitse. En ole koskaan ennenkään antautunut lääkärin -kynsiin, niin että tulen kai toimeen ilman puoskareita nytkin? -(Miettii, käy yhä levottomammaksi.) Mutta Adolf voisi ajaa tuomaria -hakemaan... niin niin, se on parasta. Pyydän sinua, Mari, juokse heti -kuskinkamariin ja herätä hänet. Hän saa ottaa oriin eikä tarvitse sitä -säästää. Päinvastoin, sano hänelle erityisesti, että ori saa maata -kuoliaana portaitteni vieressä, kunhan vain tuomari on pian täällä. - -MARIA (katsoo salatun tuskaisesti hänen levottomuuttaan). -Staffansnäsiin on kahden tunnin matka ja sama takaisin. Tuomari ei voi -olla täällä ennen kuin päivänkoitteessa. - -EVERSTI. Sinä olet hullu! Päivänkoitteessa! Kuinka sinä tiedät että -tulee päivä tämän yön jälkeen! - -MARIA (vapisevalla äänellä). Laskuni pitää kyllä paikkansa: tuomari ei -voi ehtiä tänne aikaisemmin. - -EVERSTI. Mutta ei suinkaan hän ole ainoa ihminen maan päällä. Lähetä -hakemaan Sjöön paroneja, tai rovastia -- ei, ei rovastia -- -- tai -miks'ei, yhdentekevä, olkoon pappi, tai lukkari, tai urkujenpolkija, -tai hulluinhuoneelainen, mutta minun täytyy saada tänne ihminen. - -MARIA (seisoo ja katselee häntä katselemistaan, kirkaisten). Sinulla on -Hirsipuumies ja sinä tiedät kuoleman tulevan... - -EVERSTI (horjahtaa ja on kaatumaisillaan, saa kiinni tuolinselustasta, -pyyhkäisee kädellä kasvojaan, suoristautuu ankaralla ponnistuksella: -naurahtaa, alkaa puhua, käheästi ja katkonaisesti). Mitä hullutuksia... -Hirsipuumies... ja milloinka minä... olen antanut piioilleni luvan -sinutella minua... - -MARIA (vääntelee levottomasti käsiään, mutisee tukahdutettujen -nyyhkytysten lomassa). Hänellä on Hirsipuumies... hänellä on -Hirsipuumies... - -EVERSTI. Anna minulle lasi vettä. (Lysähtää tuolille.) - -MARIA (rientää luo). Tässä, tässä. (Eversti juo, sipaisee tukkaansa, -oikoo kaulaliinaansa. Maria koskettaa kevyesti hänen otsaansa, hän -ei näytä huomaavan sitä, mutta rauhoittuu taas vähitellen. Pitkä -äänettömyys.) - -MARIA (epäröiden). Menenkö herättämään Adolfin? - -EVERSTI (vielä puolittain pökerryksissä). Mitä sinä sanoit? - -MARIA. Pitääkö Adolfin valjastaa hevonen? - -EVERSTI. Ei, se on turhaa. - -(Äänettömyys.) - -MARIA. Jos everstillä on tarvis vain ihmistä jolle uskoutua -- enkö -minä voi olla kuulijana? - -EVERSTI (katselee häntä katkerasti hymyillen). Eversti Toll kävi -heikoksi ja etsi apua tyttöletukalta. - -MARIA (ottaa jakkaran ja istuutuu hänen jalkainsa juureen). Älkää -katsoko minua, uskokaa että tässä on joku toinen, joku joka -- jolla on -suurempi oikeus istua tässä. - -EVERSTI. Ei ole ketään sellaista. Minä en ole kenellekään -tilivelvollinen, eikä kellään ole oikeutta vaatia minua edesvastuuseen. -Itse olen ollut lakini ja tuomarini siitä asti kuin isäni kuoli ja -minä jouduin maailmalle. Se kävi äkkiä ja välinpitämättömästi kuin -veden kaato tynnyristä, eikä ollut hansikkaita niissä käsissä, jotka -minuun tarttuivat ja pistivät minut Venäjän sotaväkeen. Kun reki ajoi -tuonne portaiden eteen ja minun täytyi astua siihen, niin olin kuin -nurinkäännetty kinnas. Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin mieleni -muuttui ja minä olisin melkein suudellut sitä kovaa kättä. (Lämpenee, -innostuu muistoistaan.) Kun sain ensimmäisen kornetin-univormuni, -silloin Napoleon ryntäsi Venäjälle suurine armeijoineen. Olimme -Pietarissa, varroimme ja kuulostimme. Sydän pysähtyi rinnassa, me -tiesimme että maailman suurin sotavoima hyökkäsi meitä kohti. -- -Luulimme näkevämme Euroopan lattian notkuvan sen saappaiden alla. -Kaikki alkoi keinua, kaikki oli irrallaan. Se oli aikaa, Mari, verevien -ihmisten aikaa. Ei mikään ollut mahdotonta, ei mikään liian korkeaa -tavoiteltavaksi, ei mikään toive liian rohkea. Kunniaa ja arvonimiä, -naisia ja rahaa, maata, valtaa, kuningaskruunuja, kaikkea oli jossakin -siellä ulkona rajumyrskyssä, tuli vain käydä käsiksi oikealla tavalla -ja pitää kovasti kiinni. Ja sitten se alkoi. - -MARIA. Se oli sinä vuonna, jolloin minä synnyin. - -EVERSTI. Minä heittäydyin sotaan niinkuin saukko pulahtaa mereen. Mutta -kaikki kävi aivan toisin kuin olin ajatellut. Minä yritin kunnostautua, -nousta muiden yläpuolelle, löytää suuren tilaisuuden -- mutta oli kuin -huono onni itse olisi istunut edessäni satulassa. Saavuin liian myöhään -perille tai läksin liian aikaisin, minä olin urhoollinen ja kestävä, -mutta en saanut tehdyksi mitään jota tuhannet muut eivät tehneet -yhtä hyvin. Moskova paloi, suuri armeija lähti pakoon, me voitimme -taisteluissa ja taisteluitta, voitimme perin pohjin, mutta minusta -se tuntui kirvelevältä tappiolta. Minä en ollut voittanut mitään tai -kyllä sentään hiukan, ylenin yhden asteen ja sain ristin rintaani, -ensimmäisen noista. (Osoittaa ritarimerkkejä.) Sitten majailimme pitkän -aikaa Puolassa, ja siellä -- -- (Vaikenee.) - -MARIA. Mitä siellä tapahtui? - -EVERSTI. Siellä minä löysin Hirsipuumiehen. Se osui tielleni. - -MARIA. Kaikkea on olemassa ympärillämme. Me itse valitsemme. - -EVERSTI. Sinä tuomitset. Se on helppoa, sinulle. Et tunne -kunnianjanoa, ei mikään polta niinkuin se. Ostin Hirsipuumiehen -eräältä kuolemaantuomitulta juutalaiselta, köyhältä rabbiinilta, joka -oli nuoruudessaan ostanut sen oppiakseen ymmärtämään heidän pyhien -kirjojensa hämärät kohdat, joita ei kukaan osannut enää selittää. Nyt -hän vapisi tuskasta peläten kuolevansa Hirsipuumiehen omistajana ja -rukoili minua ostamaan sen. Enkä minä epäröinyt kauaa. - -MARIA (huudahtaen). Niin, niin. Muu ei ole mahdollista... - -EVERSTI (voimakkaasti). En epäröinyt kauaa. Vain hinta tuotti -vaikeuksia, sillä kaikki maailman rahalajit olivat jo aikoja sitten -käyneet liian suuriksi. Rabbiini oli suorittanut siitä kulauksen -likaista Weichselin vettä, ja minä keksin antaa hänelle hiekkajyväsen, -jonka poimin maantieltä ja jonka hän kätki huolellisesti kauhtanansa -taskuun. Sitten ojensin käteni ottaakseni Hirsipuumiehen, mutta hän -pidätti minua ja sanoi, että toivomus oli ensin lausuttava. - -MARIA (hiljaa). Luulen tietäväni kuinka se tuli kuulumaan. Valtaa. - -EVERSTI. Oikein, mitäpä muuta. _Valtaa hallita ihmisiä_. Ja sen -sanottuani hän antoi minulle Hirsipuumiehen. (Pistää kätensä -povitaskuun ja ottaa sieltä Hirsipuumiehen, katselee sitä kauan ja -laskee sen sitten pöydälle. Maria katsoo sitä tuskaisin silmin.) Kun -ratsastin kotiin sinä iltana, niin juutalainen riippui jo eräässä -tienvarren poppelissa. Voin nähdä hänet vieläkin edessäni: rasvaiset -kiharat liehuivat ja väljä kauhtana lepatti tuulessa. (Tutisee kuin -vilutaudissa.) Kieli pisti mustana ulos suusta: oli kuin hän olisi -näyttänyt sitä minulle. - -(Äänettömyys. Maria huojuttaa päätään käsiensä välissä.) - -EVERSTI. Olin synkällä tuulella, kun saavuin perille herraskartanoon, -jossa asuimme. Mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä Hirsipuumies alkoi -pian näyttää voimaansa. - -Rykmentinpäällikköni vaimo oli tullut miestänsä tervehtimään. Olin -usein tavannut hänet Pietarissa, hän oli ehkä kaunein nainen mitä olen -koskaan nähnyt, ja minä rakastin häntä kuin mielipuoli. Hän tiesi -sen hyvin ja nauroi aina ilkkuen minulle -- kuinkas muuten, minähän -olin ruma ja köyhä niin moniin muihin upseereihin verrattuna. Mutta -sinä iltana, jolloin tulin kotiin Hirsipuumiehen omistajana, sinä -iltana tapahtui jotain ihmeellistä. Minä istuin ja ajattelin häntä... -himoitsin häntä... ja hän tuli minun luokseni huoneeseeni, tuli -kuin unissakävijä, ohi miehensä ja tovereitteni huoneiden, vaaroista -huolimatta. Minä lankesin polvilleni hänen eteensä ja itkin. Ja kun -pidin kädessäni hänen valkoista rintaansa, silloin ajattelin: tähän -ympyrään on koko elämän salaisuus kirjoitettu. - -Mutta en minä kauaksi aikaa jäänyt sellaisiin ajatuksiin. Tuli hetkiä, -jolloin Hirsipuumies sai veren kuohumaan vielä kiihkeämmin suonissani, -ja se tapahtui silloin kun minä taistelukentällä voitin sotilaitteni -kuolemanpelon ja katseellani pakotin heidät tekemään mahdottomia. Olin -mukana kaikilla Venäjän sotaretkillä, kaikissa rajakahakoissa, minä -tappelin Saksan lakeuksilla ja Kaukasuksen vuorisolissa, ja _nyt_ -minulla ei enää ollut vihollista edessäni satulassa. Sotilaiden ruumiit -ja naisten lempi, kaikki muodostui minulle porras-astimiksi, ja minä -ylenin. -- Yhdeksänkolmatta ikäisenä olin eversti, kolmenkymmenenviiden -vuoden iässä oli kenraaliksi-nimitykseni päätetty asia -- mutta -silloin -- - -MARIA. Mitä silloin tuli väliin? Sanokaa että se oli -- - -EVERSTI (keskeyttäen). Ei mitään se ollut. Ei mitään nimeltä -mainittavaa. On olemassa tauti, joka saa lihan häviämään ihmisen -jäsenistä, ne kuihtuvat ja surkastuvat, kunnes lopuksi on vain kova -luu jäljellä kuivan nahan alla. Kuihtumus nousee nousemistaan, kunnes -se jonakin päivänä ulottuu liian lähelle sydäntä -- silloin on -loppu käsissä. Sellainen tauti voi olla ihmisessä muullakin tavoin, -näkymättömänä. Se on yhtä kamala ja yhtä vaarallinen. - -MARIA. Taudit voidaan parantaa. On vain ajoissa etsittävä apua. - -EVERSTI. Sitä parannusta minä olen etsinyt monesta maasta. En säästänyt -itseäni enkä rikkauksiani. Turhaa kaikki. Sitten eräänä päivänä otin -itse hevoseni tallista, valjastin sen ja ajoin yksinäni pohjoiseen, -pohjoiseen, Suomea kohti, Ylä-Grindasta kohti. Päivä päivältä, -viikko viikolta, kunnes vihdoin kirkonkylän kellotapuli pisti esiin -metsänreunan yläpuolella. Hautausmaan ahteessa hevoseni kaatui, ja -viimeisen peninkulman sain käydä jalkaisin. Oli sunnuntaiaamu ja kellot -soivat, kuulin niiden äänen jo kauas tielle. - -MARIA. Sinä pyhänä minäkin olin kirkossa -- Rönnvikin herrasväen -kanssa. Kirkkoväki puhui kaatuneesta hevosesta ja vieraasta herrasta, -joka jätti rekensä tielle ja käveli eteenpäin. Kovin sitä ihmeteltiin -kaikissa penkeissä. - -EVERSTI. Ei kukaan tuntenut minua. He tuijottivat minua kuin mitäkin -- -niinkuin tuijottavat vielä tänä päivänä. - -MARIA. Siitä on kulunut kymmenen vuotta, kymmenen pitkää vuotta. - -EVERSTI. Niin, ja kuitenkin se saattaisi hyvin olla tapahtunut -eilispäivänä. Minusta nähden ei mikään ole muuttunut. Jos minä -jotakin etsin -- sitä ei ollut täällä. Kaikki on niinkuin silloinkin. -(Naurahtaa.) Olemme täällä vain me kaksi, Hirsipuumies ja minä. - -MARIA (arasti). Eikö eversti ole koskaan koettanut päästä eroon -Hirsipuumiehestä? - -EVERSTI. Olen koettanut murskata sitä moukarilla, olen ampunut sitä -karbiinilla. Se on ollut masuunissa ja uinut alas monet kosket. Kaikki -oli turhaa, niinkuin rabbiini oli ennustanut. - -MARIA. Entä eikö ole koskaan ilmestynyt ketään, joka olisi olisi -halunnut ostaa sen? - -EVERSTI. Sanoppa minulle sinä, joka olet niin varhaisviisas, mikä -on ihmisten kesken halvemmassa hinnassa kuin maantieltä poimittu -hiekkajyvä? - -MARIA (nousee, menee pöydän ääreen ja katselee miettiväisesti -Hirsipuumiestä). Sitä ei tosiaan ole helppo keksiä. - -EVERSTI (nousee, yhä kiihtyen). Minä en saa lepoa elämässä -Hirsipuumiehen takia, ja jos kuolen sen omistajana, en saa rauhaa -toisessakaan maailmassa (Kävelee kiivaasti edestakaisin.) Mutta niin -ollen, Mari, minä otankin osani viimeiseen kolikkoon asti. Minä olen -kirottu ja tahdon ansaita sen. Lattiapalkit ovat liian valkoisia -minulle! (Sieppaa mustepullon shifonjeesilta ja viskaa sen lattiaan.) -Ja sinä, Mari, en voi säästää sinua, olet ehkä viimeinen ilo, joka -minun on maksettava iankaikkisella tuskalla. Silloin kymmenen -vuotta sitten minä vannoin, etten enää milloinkaan käytä hyväkseni -Hirsipuumiehen voimaa, mutta nyt tahdon tulla valapatoksikin. Ei mitään -pidä puuttuman syntiluettelostani. Sinä et ole niin kaunis kuin hän, se -ensimmäinen nainen, jonka Hirsipuumies antoi minun valtaani, mutta olet -kuitenkin siksi kaunis, ettet pilaa pitkää riviä. Älä yritä paeta, älä -huuda apua, se on turhaa. Minä en säästä sinua. - -MARIA (astuu askelen taaksepäin, seisoo jäykkänä silmät ummessa). -Minulla ei ole muuta elämässä kuin puhtauteni ja rakkauteni. Raiskaa -ne, minä annan sinulle luvan siihen. Vastineeksi sinun on annettava -minulle Hirsipuumies. - -(Pitkä äänettömyys.) - -EVERSTI (on peräytynyt). Sinä -- sinä tahdot ostaa minut vapaaksi? - -MARIA. Tahdon. - -EVERSTI (järkytettynä). Ja tarkoitat että tekosi on ihmisten silmissä -vähemmänarvoinen kuin maantien pienin hiekkajyvä? - -MARIA. En ole nähnyt paljon maailmaa, mutta sellainen on uskoni. - -EVERSTI. Ja mitä sinä pyydät itsellesi Hirsipuumieheltä? - -MARIA. En mitään. En mitään minä pyydä. - -EVERSTI. Mari! - -MARIA. Ja nyt, kun toivomus on lausuttu, nyt se kuuluu minulle. (Ottaa -Hirsipuumiehen. Eversti rientää esiin sitä estääkseen, mutta Maria -pitelee jo taikaesinettä molemmin käsin ja painaa sitä rintaansa -vasten.) - -EVERSTI. Mari! - -MARIA (kummissaan). Katso. (Riemuiten.) Hirsipuumies on hajonnut -tomuksi. (Antaa tomun valua sormiensa välitse maahan.) - -EVERSTI (katsoo häntä, vaipuu yht'äkkiä lattialle). - -MARIA. Christoffer! (Rientää luo, koettaa nostaa häntä ylös.) - -EVERSTI (tulee tuntoihinsa). Ei ei, älä yritä, se on liian raskasta -sinulle. Annahan minulle päänalus, lapsi. (Maria asettaa tyynyjä hänen -päänsä alle, istuutuu lattialle hänen viereensä, ottaa hänen kätensä -molempien käsiensä väliin. Äänettömyys.) - -EVERSTI (hiljaa). Kuuletko kuinka on hiljaista. Täällä on maailman -loppu, tänne kaikki tiet päättyvät. Sentähden minä tulin tänne. On -hyvä kuolla äitinsä talossa. (Maria pyyhkii hänen kosteata otsaansa. -Äänettömyys.) Kuinka sinä voitkaan antaa minulle anteeksi, Mari? - -MARIA (kumartuu hänen puoleensa, kuiskaa). Minä rakastan sinua, -Christoffer. Minun täytyy saada sanoa se nyt, ennenkuin sinä kuolet. - -EVERSTI. Kätesi, Mari. Pane kätesi otsalleni, kun vaikein tulee. -(Hiljaisuus.) Minä kuulen vinninportaiden narisevan äidin askelista, -kuulen kuinka avain kiertyy lukossa. Hän tulee herättämään minua, -nythän on jo valoisa päivä ja vellikello soi... Ei, ei, se ei ole... -vellikello... se on... jotain muuta... - -MARIA (hiljaa itkien). Christoffer! (Hän nousee hitaasti, ottaa -pöydältä kaksi kynttilää ja asettaa ne molemmille puolille everstin -päätä. Kumartuu ja suutelee hänen otsaansa.) Jää hyvästi, Christoffer. - -Väliverho. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HIRSIPUUMIES*** - - -******* This file should be named 58760-8.txt or 58760-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/7/6/58760 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |