Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2969 insertions, 3357 deletions

diff --git a/58742-0.txt b/58742-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d7abb13
--- /dev/null
+++ b/58742-0.txt
@@ -0,0 +1,2969 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58742 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ KERTOMUKSIA
+
+Kirj.
+
+ESKO VIRTALA [Edvin Calamnius]
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström,
+1889.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Kinkeritalossa.
+Ulosotto.
+Kylän mahtavin.
+Kesäilta.
+Kuulutuksen otossa käynti.
+Vanhan kansan mies.
+
+
+
+
+
+
+KINKERITALOSSA.
+
+
+Lehtovaaran talossa oli varsin vilkas elämä muuanna syyskuun iltana.
+Väkeä liikkui edestakaisin kartanolla, pakinoiden ja keskustellen.
+Ainahan sitä puhetta piisasi; millä oli mitäkin selitettävää ja
+kyseltävää. Väkijoukossa näkyi vanhaa ja nuorta, ukkoja ja akkoja,
+miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä sekä lapsia. Mikä milloinkin
+katsahti järvelle, jotta eikö siellä vielä ala odotettavia tulioita
+näkyä. Kahden puolen porstuaa oli väkeä kosolta, mikä seisoen, mikä
+istuen; ja siitä välistä tuli yhä sisään kansaa, millä kontti selässä,
+millä mytty käsissä; ja toisia taas meni ulos.
+
+Poikaset mellastivat kovasti, löivät painia, inttivät ja väittivät ja
+pahaa elämää pitivät. Heidän hurjimmallaan ollessansa huudahti äkkiä
+joku: "Olkaapa hiljaa, pojat! Lehtolainen tulee."
+
+Vaan ennenkuin kerkesivät asettua, tuli Lehtovaaran isäntä heidän
+likelleen ja huudahti: "Olkaapa vähän vähemmällä, pojat! Kun sattuisi
+pastori seurueineen nyt tulemaan tänne, niin kovinhan rumalta
+näyttäisi, kun te tuolla lailla meluaisitte."
+
+Kohta herkesivätkin pojat rähisemästä, vaan joku heistä tuumasi
+kuitenkin isännälle: "Tottahan sitä silloin älytäänkin hiljaa olla, kun
+rupiaa heitä näkymään tuleviksi. Eiväthän he nyt ole kuulemassa
+kuitenkaan."
+
+Lehtolainen katseli alas mäkirinnettä ja polkua pitkin, joka laskeusi
+pellon kuvetta myöten järvelle päin.
+
+"Eipä heitä jo ala näkyä", sanoi muuan mies häntä läheten.
+
+"Eipä näy. No, onhan tuota matkaakin. Lienevätköpä sitä paitsi kovin
+aikaisin joutuneet lähtemäänkään: Onhan saattanut olla paljon väkeä ja
+sitä myöten toimitustakin viimme kinkeripaikassa. Mutta kyllä heidän
+näistä puolin pitäisi alkaa tulla. -- Miten lienevät tytöt kahvensa
+kanssa joutuneet!"
+
+"Tulen juuri köökin puolelta. Näkyi siellä pannu tulella olevan."
+
+"Saispa tuolla käydä sanomassa, että jou'uttavat sen kahven."
+
+"Kyllä kai se siihen joutuukin, kun tulevat."
+
+"Eihän haitanne kumminkaan käydä katsomassa."
+
+Niin sanottuaan lähti Lehtolainen köökkiin astumaan.
+
+Iso valkea siellä palaa loimotti uunissa. Hällän päällä reiästä
+puoleksi sisään uponneena seisoi kahvepannu, joka varta vasten
+kinkerijuhlan vuoksi oli kuurattu ihan kirkaskylkiseksi. Piika Liisa
+pyhkieli kuppeja ja asetteli niitä sitten tarittimelle, johon pian
+laitteli myös sokeri- ja kerma-astian. Hällän vieressä seisoi
+palavissaan punaposkisena Mari, toisessa kädessään hienoksi jauhettua
+kahvea kukkurakupillinen pannuun höystöksi; toisella hän juuri kohautti
+pannun kantta.
+
+"Kas niin! Kiehua liriseppä nyt sievästi!" sanoi hän ja heitti
+kupistaan höystöt pannussa kiehuvaan veteen.
+
+"No mitä ne tytöt täällä toimittavat?" sanoi Lehtolainen. "Eikö se kahve
+jo ala olla valmista?"
+
+"Tuos'siltään se joutuu", vastasi Mari.
+
+"Ka, ka, kuohuuhan tuo."
+
+"Eipä hätää", sanoi Mari ja hämmenteli puupuikolla höystöjä sekä
+puhalteli pannuun, jottei sen sisällys päässyt reunojen yli paisumaan.
+
+Niin siinä kiehua lirisi musta neste ja Lehtolainen katseli päältä,
+jotta tuleeko tuosta nyt hyvää. Kysyi hän sitten, tiesikö se Mari,
+minkälaista sen hyvän kahven pitää olla.
+
+"Kun en tuota tietäisi!" vastasi Mari. "Tässä kun ennen aikaan Eerikki
+pastori kulki kinkereillä, niin äitini silloin oli kahven keittäjänä.
+Minä tosin olin pieni tyttö pahanen, mutta näin kuitenkin, kun äiti
+keitti; ja olipahan pastori juonut hänen keittämäänsä kahvea, vieläpä
+oli hyväksi sanonutkin."
+
+Mutta nyt juoksi kiireesti sisään muuan poikanen ja huudahti
+Lehtolaiselle: "Jo tulevat, jo tulevat!"
+
+Lehtolainen sieppasi lakin päästään, pyörähti sievästi porstuaan ja
+sieltä kartanolle tulioita vastaan. Juuri astelivat kartanolle pastori,
+sateenvarjo käsissään, ja hänen jälkeensä lukkari, kantaen
+ripityslaatikkoa, sekä sitten kyytimiehet, jotka kantoivat
+viininassakan ja kirkonkirjat konteissa.
+
+Lehtolainen kumarteli moneen kertaan, mennessään avopäin tulioita
+vastaan, ja pisti heille kättä.
+
+"Hyvää iltaa", sanoi hän. "Terve tulemaan."
+
+"Jumal' antakoon", vastasi pastori.
+
+"Antakoon", sanoi myös lukkari.
+
+Porstuassa kättelivät tuliat vielä Lehtolan emäntää sekä muitakin talon
+asujia, ja sitten he isännän seurassa astuivat vierastupaan ja emäntä
+asteli jälessä.
+
+Siellä oli huone puhdistettu kaikin puolin, seinät veistetyt valkeiksi,
+katto höylätty sileäksi ja valkoiseksi sekin ja lattia pesty puhtaaksi
+sekä siihen ripoiteltu tuoreita kuusenhavuja.
+
+Pastori pani sateenvarjonsa loukkoon ja istahti muutamalle tuolille
+akkunan viereen. Lukkari heitti kapineensa lattialle oven viereen ja
+istui hänkin tuolille sängyn viereen. Lehtolainen emäntineen jäi
+seisomaan oven lähelle.
+
+"Kuuluuko sitä mitään?" kysyi Lehtolainen.
+
+"Eipä erityisiä. Mitä tänne kuulunee?"
+
+"No, eipä -- -- --"
+
+"Hyvä nyt on ilma."
+
+"Onpa kerrassaan hyvä näin syyspuolen ilmaksi. No, eikö se käynyt
+vaikeaksi pastorille kävely?"
+
+"Eipä niin siksikään, vaan lämmin siellä tuli. -- Tuota, saisiko sitä
+juomista?"
+
+Heti paikalla poistui emäntä, vaan tuli kohta takaisin ja toi
+raittiilla hetevedellä sekoitettua huitua juotavaksi, jota sekä pastori
+että lukkari halulla joivat.
+
+"Eihän tuo kumma olekaan, että tuli lämmin", sanoi Lehtolainen ja istui
+nyt tuolille lähelle lukkaria. "Onhan tuota ollutkin matkaa melkoinen
+käveltävänä."
+
+"Jopa hyvinkin. Eikö tuota lienekin lopulle yhdeksän neljännestä!"
+lisäsi emäntä.
+
+"Niille paikoin kai sitä mahtanee olla. Kukapahan lie ne matkat niin
+tarkoin mitannut! Vaan hyviä maisemia."
+
+"Eivätpä olleet pahojakaan", arveli lukkarikin.
+
+Emäntä poistui taas asioilleen. Piika Mari aukasi oven ja sen kautta
+tuli nyt sisään Liisa kahviasettimen kanssa ja hänen jälissään myöskin
+Mari. Molemmat lyykistyivät he sievästi ja Liisa tarjoili nyt sekä
+pastorille että lukkarille höyryävissä, täysinäisissä kupeissa kuumaa,
+mustaa kahvea. Sillä välin tahtoi lukkari jatkaa puheainetta ja kyseli
+Lehtolaiselta: "No, eikö sitä tänne puoleen kuulunutkaan mitään uusia?"
+
+"No, eipä -- -- -- Niin, tuota, onhan täällä metsä liikkunut."
+
+"Vai jo kävi metsän kuningas. Tekikö suuriakin vahingoita?"
+
+"Tekihän: tuolta naapurista kaatoi paraan lehmän, ja onpa useita
+lampaitakin tappanut. Ylikylällä kuuluu muutamasta talosta kaksikin
+lehmää hävittäneen."
+
+"Kylläpä se karhu rohkeaksi rupesikin. Ei tuota vielä kirkonkylällä
+kuulunut."
+
+"Rohkeaksi kovin rupesi", sanoi Lehtolainen. "Kyllähän sitä kuuluu
+koetetun ampua, vaan eipä ollut sattunut. Siellä oli haaskalla pari
+miestä kahtena yönä vahtinut, vaan ei mitään näkynyt ei kuulunut.
+Kolmantena yönä olivat he kyllä sitten nähneet metsän kuninkaan ja
+ampuneet sitä kohti, vaan menestyksettä. Mesikämmen oli kiireimmän
+kautta pötkinyt tiehensä, vaan kuuluupa se sitten jälestäpäin taas
+käyneen, kun ei ketään ollut vahtimassa, ja syöneen puoli haaskaa."
+
+"No, minkälaisia miehiä ne ampujat olivat", lausui pastori, "kun eivät
+osanneet kohti?"
+
+"Taisi heitä pelko vaivata", arveli lukkari, "niinkuin ennen
+Kuusivaaran isäntää. Hän kun oli kerran talailla vahdissa, niin
+nähdessään mörön tulevaksi, eipä uskaltanutkaan ampua, vaan vapisi,
+jotta housut lotisi."
+
+"No, lienevätköpä kuitenkaan semmoisia olleet", sanoi isäntä. "Onpa
+siinä miestä Mäntylän Jussissa eikä se Aappokaan kehnoimpia ole. Eivät
+he ole hätäpoikia kyllä; vaan tottapa se metsän kuningas oli siksi
+etäällä, että yön hämärässä oli mahdoton siihen osata. Ja varuisa se on
+se metsän ukko, varoo se päätään."
+
+Siinä kun kuulumisista keskusteltiin, olivat jo pastori ja lukkari
+juoneet väkevän kahvensa. Tuli taas Liisa sisään ja tarjosi lisää,
+ensiksi pastorille. "Ottootten lisää", sanoi hän.
+
+"Ei, kiitoksia", vastasi pastori, "ei tällä kertaa".
+
+Vei sitten Liisa lukkarille ja sanoi:
+
+"Ottoottenhan te!"
+
+Lukkari kopisti piippuaan, pisti sen lakkariinsa ja sanoi: "Ka, enpä
+taida jaksaa nyt enää".
+
+"No, ottoottenhan vaan!"
+
+"Ka, joko tuota sitten pitänee, talolle mieliksi!" Ja niin hän otti kun
+ottikin, kaatoi kupista va'ille ja alkoi juoksennella kahveaan. Liisa
+seisoi oven lähellä vuotellen.
+
+"Onko täällä lapsia kastettavia?" kysyi pastori.
+
+"Ka, olisi kai niitä joitakuita", vastasi Lehtolainen.
+
+"Kuinkahan monta?"
+
+"On kai niitä puoli kymmentä ainakin."
+
+"Käykäähän käskemässä vanhemmat tai asiamiehet sisälle!"
+
+Lehtolainen meni.
+
+Sillä välin oli lukkari kahvensa juonut. Liisa, otettuaan kupin, kuiski
+hänen korvaansa: "Olikohan se huonoa, kosk'ei pastori juonut?"
+
+"Hyvää oli, vähän väkevää vaan, vasta kun keitätte, pankaa vähemmän
+höystöjä!"
+
+"Ka, parasta kai sitä on koetettu, vaan eihän tuota aina arvaa niin
+parailleen laittaa. -- Mutta jokohon tuon milloin saisi ruu'an
+laittaa?"
+
+"No, ennättäähän sen sitten, kun tässä ensin kastetoimitus on loppunut.
+Mutta keittäkäähän hau'ikaspottuja! Ne ovat tähän aikaan hyviä ja
+pastorikin niitä mielellään syö."
+
+"Kyllähän niitä saatetaan keittää, vaan ovathan ne niinkuin
+talonpoikaista ruokaa."
+
+Lehtolainen palasi ja hänen kanssaan väkeä joukottain lasten nimiä
+kirjoituttamaan.
+
+Oli jo hämärä tullut ja pimetä alkoi Lehtovaarankin rinteellä, sillä
+kirkkaitten kesäöiden aika oli jo sivu, ja syyskesän tultua ovat päivät
+yhtä joutuisat lyhenemään kuin keväällä pitenemään Suomen pohjoisilla
+perillä. -- Huoneessa sytytettiin palamaan kaksi teariinikynttilää,
+jotka vartavasten olivat kauppamiehestä tuodut, ja pastori rupesi
+kastekirjaansa kirjoittelemaan kastettavain lasten sekä niitten
+vanhempain ja kummein nimet. Siitä työstä päästyään tilasi hän
+kastevettä sekä käski tuoda lapset sisään. Kun hänen käskynsä oli
+täytetty ja väkeä alkoi tulvailla huoneeseen, alkoi sitten
+kastetoimitus. Rivissä seisoivat peräseinän edessä lasten kantajat,
+sylissään parkuvat lapset ja molemmin puolin heitä kummit sekä
+vastapäätä heitä pastori vahvapränttinen virsikirja kädessään. Katsojia
+oli sitäpaitse huone melkein täydeltä. Kuului lasten itkua, vaan
+kovemmasta vielä kaikui pastorin ääni, jota hartain mielin väki
+kuunteli, mikä avosuin ja silmät alati tuijottaen pastoriin, mikä
+seisoen vakavana ja ihmeissään, ikäänkuin maailman kummallisin tapaus
+nyt olisi ollut olemassa. Porstuassakin oli kosolta miehiä, naisia,
+jotka, koettivat kurottaa päätään edessänsä olevien yli, ja nousivat
+varpailleen, paremmin nähdäkseen. Millä oli mitäkin katseltavaa ja
+ihmeteltävää pastorin puvussa, ryhdissä ja lukemistavassa. Harvoinpa
+sitä pappia näillä seuduilla nähtiin ja sentähden oli monella halu
+nähdä ja kuulla häntä, kun sattui tämmöinen tilaisuus.
+
+Toimituksen loputtua poistui väki vähitellen, vanhemmat ensin,
+nuoremmat sitten, jott'ei lopulta jäänyt kuin muutamia uteliaita
+poikasia. Viimmein hekin poistuivat, kun Lehtolainen kävi heitä
+kutsumassa; ja niin jäivät pastori ja lukkari hetkeksi kahden kesken.
+
+Lukkari se istuikin tyytyväisenä ja ja veteli savuja lyhytvartisesta
+piipustaan, ja pastorikin istui hetkeksi levähtämään, täytti piippunsa
+vaakunalla, ja sen sytytettyään rupesi katselemaan huonetta, kuinka se
+näytti mukavalta ja uu'elta, ja niinpä ilmoitti lukkarille ajatuksensa:
+"Tämäpä on kuin ihka uusi huone."
+
+"Kyllä kai täällä nyt välttää oleskella", toisti lukkari, "kun on
+kirves seiniä ja höylä kattoa valkaissut. Pitäähän sitä kinkereitä
+varten parasta koettaa, kun semmoiset kerran taloon sattuvat. Eipä outo
+voi arvata, että tämä ennen on ollut mustaseinäinen, nokikattoinen
+huone."
+
+Mutta jopa tulivat emäntä ja piiat pöytää kattamaan. Pöydälle asettivat
+he valkoisen liinan ja latelivat sen päälle monia ruoka-astioita,
+kulkivat moneen kertaan ovessa, menivät ja taas tulivat ja kantoivat
+ruokia pöydälle toisen toisensa perästä. Sitten sanoi emäntä pastorille
+ja lukkarille: "Saisi ruveta ruu'alle."
+
+Lehtolainen näkyi taas huoneessa, kädessään pullo, jonka asetti
+pöydälle sekä kuiski lukkarin korvaan, että siinä olisi karvastusta
+ruu'an aluksi.
+
+"No, kyllähän -- --" mutisi lukkari.
+
+Pian sen jälkeen istuivat pastori ja lukkari pöydän ääreen ja talon
+väki poistui sitten, nähtyään heidän ruu'alle ruvenneen.
+
+Lukkari kävi nyt käsiksi pulloon, kaatoi sen sisällystä pikariin ja
+taritsi pastorille sanoen: "Ka, tässä olisi nyt sitä karvastusta."
+Sitten nielasi hän itsekin ryypyn poskeensa ja arveli: "mukiinpa tuo
+menee".
+
+Niin -- nyt ruvettiin siis syömään kinkeriruokia kaukaisessa
+syrjäkylässä, jossa tavallisissa tiloissa useinkin pettu sai olla
+leivän sijassa. Mutta nytpä näytti ettei talolta ruoka-aineita
+puuttunut. Oli tarjona puhdasta ruisleipää, rieskaa, teosta, eikä
+voikaan ollut huononnäköistä. Särpimenä oli kummallakin tuoppi maitoa.
+Oli pöydällä lautasia, millä säynäjää, siikaa, taimenta suolakalana,
+millä leikettyjä lihalevyjä, millä juustosirpaleita. Yhdessä puukupissa
+oli höyryäviä hau'ikaspottuja, toisessa linnunpaistia ja sulattua voita
+kuppi puolillaan. Kiviva'issa oli riisiryynipuuroa. Sehän ei ollut
+ylimaan ruokia, mutta nyt juhlan kunniaksi oli sitäkin laitettu ja
+vartavasten kirkonkylän kauppamiehestä ryynejä tuotettu. Niin ne olivat
+muorit parastaan koettaneet, ja hyväntahtoisuuden tuotetta oli kaikki
+tämä. Siihen vakuutukseen tuli pastorikin.
+
+"Tämähän se jotain on", sanoi pastori, pottua kuorien.
+
+"Hyvältä näyttää", vastasi lukkari, kapahaukia pureskellen. Ottipa
+sitten hänkin potun kuoriakseen, pisti poskeensa ja sanoi: "hyviä
+ovat".
+
+"Mistähän ne näitä ovat arvanneet laittaa? Eipä niitä juuri usein
+tahtomatta saa."
+
+"Kyllähän niitäkin saa, kun lukkari virkansa tietää."
+
+"Ka niin, joko se lukkari on taas kuiskaamassa käynyt! Kyllähän
+arvasin, että ovat ne täällä viittauksia saaneet; muuten ei vaan
+pottuja olisi tullut. --
+
+"Useinkaan ei ihminen osaa panna kylliksi arvoa siihen hyvään, joka on
+aivan lähellä, vaan luulee, että kaikki on parempaa suurissa kylissä ja
+kaupungeissa kuin syrjäisessä kotipiirissä. Mutta senpä vakuutan, että
+pääkaupungin muhkeissa ravintoloissa en ole syönyt maukkaampaa ruokaa,
+kuin nyt täällä. Kas tätä vaan, kuinka on mehusaa ja rasvaista; eivätpä
+Helsingin kokit osaisi hetikään näin maukasta laittaa", ja pastori oli
+oikein tyytyväinen syödessään rasvaista linnunpaistia ja hyviä
+hau'ikaspottuja.
+
+"Kyllähän tässä toimeen tullaan", arveli lukkari, pistäen poskeensa
+potun toisensa perästä, ja siihen väliin aina rasvassa hyvin lioitettua
+linnunpaistia. "Hätäkös tässä olisi ollessa! Varmaankin on tässä meillä
+yhtä hyvä kuin Israelin lapsilla ennen muinoin Egyptin lihapatain
+ääressä."
+
+"Niin, niin. Kyllähän näkyy, ett'eivät muorit vaivojaan säästä. Ja
+Jumalan kiitos, että täällä eletään näin hyväntahtoisen kansan
+keskuudessa!"
+
+"Ei ole monellakaan hätää tähän aikaan", jatkoi lukkari puhetta, pitäen
+kahen kourin koukkuluusta kiinni, jota jyrsiskeli niin paljaaksi kuin
+suinkin. "Järvi antaa kaloja, metsä lintuja, lehmät maitoa, sillä
+elukat tulevat vielä hyvin toimeen ulkona. Ja ovatpa nyt immeiset jo
+korjanneet satonsa pelloista; aitoissa on jyviä, kellareissa ja
+kuopissa pottuja, jotka hyvin ovat menestyneet hiekkaperäisessä maassa.
+Mutta annappa kun tulee pitkä kevät ja eläinten rehu loppuu, silloinpa
+ei lehmät enää lypsä. Viljakin on monelta lopussa. Ja silloinpa ei auta
+muu kuin turvautua männyn kuoreen ja syödä petäjää suolattuin muikkujen
+kanssa."
+
+"Niin, niin. Kyllähän se Jumala väliin kärsimyksiäkin
+lähettää -- -- --"
+
+"Vaan tyytyväisiä sitä silti ollaan, vuotetaan vaan kesän tuloa, joka
+monenkin puutteen poistaa."
+
+"Mutta -- tuota -- entäs tämä riisiryynipuuro! Tätäkinkö sitä vielä
+pitäisi syödä. Alkaapahan tähän kohta kyllästyä, kun sitä melkein joka
+kinkeripaikassa laitetaan."
+
+"Laitetaanhan sitä, että edes jotakaan 'herrasruokaa' olisi tarjona.
+Eivätpä ole vielä muuta keksineet sen sijalle" -- ja lukkari söi taas
+aika tyynenä yhtä suurella ruokahalulla riisryynipuuroakin.
+
+Mutta kun vihdoin molemmat olivat syöneet vatsansa täydeltä, nousivat
+he pöydän äärestä, iloisen tyytyväisinä. Pastori täytti pitkävartisen
+punanauhaisen piippunsa vaakunalla koreasti helmilöitystä
+vaatekukkarosta, sytytti piippunsa ja käveli sitten vähän aikaa
+edestakaisin lattiaa pitkin sekä veteli hyviä savuja. Lukkari kopisti
+pienen piippunsa uunin laitaa vasten, täytti sen hakatuilla Venäjän
+lehdillä kuluneesta nahkakukkarosta ja istui tuolille tupakoimaan.
+
+Jopa ilmausivat taas emäntä ja piiat ruokia korjaamaan ja niille
+tietysti lausuttiin kiitokset.
+
+"Lienevätkö nuo maistuneetkaan tämän talon laitokset?" arveli emäntä,
+nähtyään että pastorin puurokupista oli kovin vähän kulunut.
+
+"Kyllä -- kyllä kelpasi syödä ja hyvää olikin", todisti pastori.
+
+"Eipä ollut muussa moittimista kuin että liiaksi tuli syödyksi, kun
+kaikki ruoka maistui niin kovin hyvältä", arveli lukkari.
+
+Emäntä piikoineen kaikki ruu'at pöydältä pois korjattuaan poistui
+huoneesta kohta taas palatakseen ja heti oven ra'otettuaan kurkisteli
+sisään monta uteliasta katsojaa, jotka halusivat nähdä pastoria ja
+lukkaria. Samassa tuli sisälle taas Lehtolainen ja veti oven kiinni
+jälkeensä, jott'ei muitakin tunkeutuisi huoneeseen. Hän tuli kuulemaan,
+olisiko pastorilla kenties jotain sanottavaa.
+
+"Mitenkä sitä rupeaa kansaa karttumaan?" kysyi pastori.
+
+"Näkyyhän tuota ilmaantuvan siksikin", vastasi Lehtolainen. "On jo
+väkeä hyväsesti nytkin ja aamulla sitä vielä kerkiää paljon lisää
+tulla."
+
+"Eihän ne vaan mahtane ruveta rähinää pitämään?"
+
+"Eipä luulisi. Siivoahan täällä on kansa yleensä, eikä viinaakaan nyt
+ole liikkeessä ainakaan suuremmassa määrässä. En minä ole sattunut
+vielä yhtään päihtynyttä näkemään."
+
+"Hyvä se, jotta siis yörauhan saapi."
+
+"Saapi kyllä; ja saatanpa tuota vielä käydä heitä manuuttamassa hiljaa
+olemaan."
+
+Tulipa taas sisään emäntä piikoineen, jotka rupesivat vuoteita
+laittamaan, tekivät pastorille vuoteen sänkyyn, ainoaan, joka oli
+huoneessa, ja lukkarille lattialle.
+
+Talon väki rupesi sitten lähtöä huoneesta tekemään, vaan ovella kysäsi
+vielä Liisa: "Jokohan varain kahvea aamusella?"
+
+"Tuossa kuuden tienoilla", vastasi pastori.
+
+Kun sitten talon väki kaikki oli poistunut, hyvää yötä toivotettuaan,
+ja pastori ja lukkari olivat jääneet kahden kesken, virkahti pastori,
+hetken äänettömyyden jälkeen: "Lieneeköhän todella kaikki väki niin
+hiljaiseksi asettunut, ett'ei ole mitään yörauhan häiritsemistä
+pelkääminen?"
+
+"Saatanpa paremman vakuuden vuoksi vielä käydä katsomassa", vastasi
+lukkari, pisti lakin päähänsä ja pyörähti ulos.
+
+Niin hyvin porstuassa kuin kartanollakin liikkui yhä väkeä, jonka
+joukosta kuului hiljaista keskustelua, vaan ei mitään rähinää.
+Päärakennuksen nurkan takana keskusteli hyvin innokkaasti, vaan
+kuiskaamalla melkein, pari miestä. Toinen veti aina joskus povestaan
+pullon, tarjosi kumppanilleen ja virkahti: "Otahan tuosta! Se asia
+kannattaa ryypynki." Muita sanoja lukkari ei eroittanut; hän kulki
+vakavasti eteenpäin, päätään kääntämättä, eikä ollut huomaavinaankaan
+miehiä, kun he ottivat kulauksia.
+
+Hän kääntyi nyt taaksepäin, pirtin sivu sinne päin, josta iltahämärässä
+oli tultu kinkeritaloon. Mitään meteliä hän ei täälläkään huomannut.
+Vastaan vaan tuli nuorta väkeä, poikia ja tyttöjä, halaillen toisiaan.
+"Lukkari tulee", sanoi muuan, ja yritti hellittämään kätensä tyttönsä
+ympäriltä.
+
+"Antaa tulla!" sanoi toinen. "Minä en henttuani laske"; ja hän kiersi
+kätensä yhä lujemmin vaan kumppalinsa kaulan ympäri.
+
+Lukkari tuli ja meni sivu ja ohi kulkivat halailevat nuorukaiset niin
+vaan, mistään huolimatta.
+
+Lukkari meni vielä etemmäksi, katsellen vaaraa alaspäin järvelle. Eipä
+siellä mikään vetänyt hänen huomiotaan puoleensa. Näkyi vaan rasvatyyni
+veden pinta, joka kauniisti välkkyili täyden kuun hohteessa. Somilta
+näyttivät Lehtovaaran pellot kuutamossa, pyörtänöt, mäkirinteet sekä
+kuuset ja petäjät, jotka ikäänkuin alenivat järvelle, ja järvi itse
+näytti oudon kauniilta saarineen, lahtineen, ja niinkuin peiliin
+kuvaantui siihen syksyisen kuutaman valaisema taivas sekä rannoilla
+kasvavat männyt ja kuuset, latvat alaspäin.
+
+Metsistöstä ei kuulunut niin ääntäkään. Lintuset eivät visertäneet,
+puitten latvat eivät heiluneet, siellä täällä kasvavain koivujen
+lehdetkään eivät liikahtaneet. Metsän eläväin ääni oli vaiennut ja
+rauhallisuus, hiljaisuus kuvaantui kaikkialla luonnossa.
+
+Lukkari palasi nyt takaisin ja sanoi, ett'ei hän ollut huomannut mitään
+pahaa; rähinää ei ollut kuulunut mistään; väki oli kaikkialla siivolla.
+-- Pastori oli jo riisuutunut ja lueskeli makuullaan huomispäivän
+rippipuhettaan, kynttilä vieressään tuolilla. Lukkarin tultua, sanoi
+hän hänelle: "Taitaisi olla paras ottaa avain yöksi suulta pois,
+etteivät aamulla kovin varain kahvensa kanssa tänne laittautuisi".
+
+Lukkari tehtyään käskyn mukaan, riisuutui ketterästi, pani kenkänsä
+lattialle uunin viereen ja sukkansa uunin laiteelle kuivamaan. Sitten
+hän paiskausi keviästi vuoteellensa, lattialle olkipahnojen päälle
+levitetylle lakanalle: eikä kau'an viipynyt, ennenkuin hän vaipui
+unettaren helmoihin. Pastorillekin tuli uni. Hän pani virsikirjan
+saarnoineen tuolille ja puhalsi sammuksiin kynttilän.
+
+Mutta huone ei tullutkaan pimeäksi, sillä harvat verhostimet eivät
+voineet estää taivaalla rauhallisesti kumottavan kuun heittämästä
+hopeankarvaista valoaan huoneeseenkin. Pastorista tuntui niin oudolta,
+niin rauhalliselta, kun hän vielä kohotti akkunan verhostimia ja
+silmäili ulos. Siellä vallitsi luonnon hiljaisuus, siellä näkyivät
+tuikkivat tähdet ja hymyilevä kuu tumman sivertävällä taivaalla;
+Lehtojärvi näytti nyt viehättävän kauniilta ja juhlallisen ihana oli
+koko näkyala, vaikka siinä kuvaantui jotain jylhyyttäkin. Siellä täällä
+liikkui vielä joku henkilö ja hiljaista pakinaa joskus kuului, mutta
+muuten oli kaikki rauhallista. Rauhallinen, hellyyttä, liikutusta
+sisältävä tunne valtasi pastorin ja hän tunsi itsessään olevansa
+hyvien, hänelle kunnioitusta, rakkautta osoittavien ihmisten piirissä
+ja turvallisessa asemassa. Mietteissään ajatellen Luojan hyvyyttä,
+asukkaitten mutkatonta elämäntapaa ja monen vaivaa hänen tähtensä,
+nukahti hän vihdoin rauhalliseen uneen; eikä nyt huoneessa kuulunut
+muuta ääntä kuin hänen hiljainen henkityksensä ja lukkarin raskas
+kuorsaus, joka äännähti säännöllisesti, vuoroon hiljemmin, vuoroon
+kovemmin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Yö oli kulunut ja kaunis syyskesäinen aamu koitti. Aurinko oli jo
+kohonnut ja näkyi kirkkaana taivaalla itäkoillisessa. -- Kello oli
+kuusi aamulla. Väkeä vilisi porstuassa ja kartanolla; siellä puheltiin
+ja väitettiin. Milloin joku kallisteli korvaansa vierastuvan ovelle,
+jotta ollaanko siellä hereillä; milloin joku kurkoitteli akkunain takaa
+ja koetti katsoa verhostimien välistä, näkyykö siellä mitä, siellä
+sisällä.
+
+"Mitäpä he vielä olisivat hereillä! Kyllähän se uni pitkän matkan
+perästä hyvältä tuntuu."
+
+Vaan väkeä alkoi vilkkaammin liikkua, ja kun porstuassa puhelusta ja
+jalkojen töminästä syntyvä hälinä suureni, heräsi vihdoin pastori. Hän
+katseli kelloaan; se aloitti jo seitsemää.
+
+"Lukkari!" äännähti hän. Mutta lukkari nukkui vaan.
+
+"Lukkari!" huudahti hän vielä vähän kovemmalla äänellä. Lukkari
+käännähti nyt ensin toiselle kylelleen, kohosi sitten istualleen
+vuoteellaan ja katsoa tuijotti kysyvin silmin pastoriin.
+
+"Eiköhän olisi parasta panna jo avain suulle!" sanoi pastori.
+
+Lukkari nousi, vetäsi housut jalkoihinsa, meni ovelle ja pani avaimen
+paikoilleen. Sitten otti hän sukkansa, laitteli niitä jalkoihinsa ja
+veti saappaat päälle. Istahti sitten tuolille, otti piippunsa ja alkoi
+tupakoida, vuottaessaan, että pastori pukeutuisi ja pesisi itsensä,
+jotta hänkin sitten vuorostaan saisi silmiään virutella ja naamansa
+puhdistaa.
+
+Jopa tulivat piiat kahvensa kanssa ja toivottivat hyvää huomenta.
+Pastori pani kuppinsa jähtymään; mutta lukkari otti heti juodakseen,
+kaateli kupista va'ille ja särpi siitä sitten kahvea, joka olikin nyt
+mievompaa kuin eilen.
+
+Siinäpä kului sitten aikaa hetkinen ja kun kahve oli juotu, tarjottiin
+vielä lisää. Pastorikin nousi, pukeutui ja peseytyi sitten kirkkaalla
+heteve'ellä, jota oli tuolille asetetussa kivikupissa. Ja sittenpä
+lukkarikin sai pestä itsensä.
+
+Siinä kun olivat kumpikin valmistuneet, tuli Lehtolainen ja hänen
+muassaan kirkonmies, joka ei ollut vielä illalla kinkeritaloon ehtinyt,
+aamutervehdykselle.
+
+He tervehtivät hyvin kohteliaasti ja kirkonmies tuli kättä antamaan ja
+pastori ja lukkari puolestaan hyväntahtoisesti heitä puhuttelivat ja
+kyselivät kuulumisia kirkonmieheltä, vaan eipä hän mitään erityisesti
+mainittavia tiennyt.
+
+"Hyvä nyt taitaa ilma olla", arveli pastori.
+
+"Onpa nyt laatuun käypä ilma", vastasi kirkonmies ja kävi pastorin
+kehoituksesta istumaan, "eipä ole nyt sateesta heti pelkoa."
+
+"Tuleeko kirkonmies suoraan kotoaan?"
+
+"Ka, sieltähän minä tulen. Eihän sieltä ole kuin kolmen neljänneksen
+matka, niin sitähän ei kovin kau'an astele."
+
+"Onko väkeä tullut lisää eilisestä?" kysyi taas pastori, isänhän
+puoleen kääntyen.
+
+"Näkyypä sitä karttuneen", vastasi Lehtolainen. "Illalla myöhäsellä
+tuli vielä useita ja nyt aamusella on yhä enemmän tullut."
+
+"Tähän aikaan", lisäsi kirkonmies, "ovat ihmiset töiltään päässeet
+tulemaan, nyt kun on vähän joutilaampi aika, kun on päästy leikkuu- ja
+peltotöistä. Onpa tullut kinkeriväkeä aivan piirin lai'alta ja tuolta
+ylikylän rajalta asti."
+
+"Mahtaneekohan olla paljon ripille aikovia?" kysyi pastori.
+
+"Kuuluuhan noita olevan muutamia ukonrahjuksia ja jo vanhoiksi hyvin
+käyneitä muoreja sekä vaimonpuolia useitakin, jotka eivät kirkolle
+kyhäy."
+
+Pastori silmäili lukkaria ja arveli: "Mitenkähän ne meillä viinit ja
+leivät mahtanevat piisata?"
+
+"Eipä niitä liiaksi liene", arveli lukkari, "vaan eiköhän nuo kuitenkin
+vielä mahtane piisata!"
+
+Einepöytää tulivat nyt piiat kattamaan. Sillä näkyi kohta
+hau'ikaspottuja, paistettua haukia, ahventa, siikaa kivikupissa,
+sulattua rasvaa puolillaan, näkyi siinä myös leikeltyä lihaa, juustoa,
+taimenta, siikaa sekä kapahaukia, ja viinapullo se seisoa törötti
+keskellä pöytää, pikari vieressä.
+
+"Saisi ruveta ruu'alle", käskettiin.
+
+Lehtolainen kuiski vielä lukkarin korvaan: "Siellä, tuota, esillä
+pöydällä olisi -- tuota -- niinkuin ruuan aluksi -- karvastusta."
+
+"Niin, niin, kyllähän", mutisi lukkari.
+
+Kun Lehtolainen ja kirkonmies oli poistunut, rupesivat pastori ja
+lukkari syömään ja kävivät nytkin ruokiin käsiksi yhtä hyvällä halulla
+kuin edelliselläkin kerralla.
+
+Kun oli eine syöty, ruvettiin hommautumaan pirttiin.
+
+Lukkari kantoi sinne edeltäpäin kirkonkirjat, kinkeripöytäkirjan,
+virsikirjat, katkismukset, musteen ja kynän sekä kirjasia joukon, joita
+oli aiottu palkinnoiksi paraimmille lukioille, ja sittenkuin he taas
+yhdessä pastorin kanssa menivät pirttiin, vei hän sinne vielä
+messuvärkit, viinin ja leivät. Pastori istahti pöydän päähän, vähän
+matkaa hänestä lukkari peräseinää vasten sekä sitten kirkonmies likelle
+pöydän toista päätä; ja väkeä istui pastorista ja kirkonmiehestä
+lähtien niin paljon kuin penkeille vaan mahtui; ja monta oli
+seisojaakin.
+
+Väkeä tulvasi vielä lisää avonaisesta ovesta, mutta muuten odottivat
+kaikki aivan hiljaa toimituksen alkamista. Tosin olivat useat aikojen
+kuluessa olleet monillakin kinkerillä, mutta juhlatiloina niitä
+kuitenkin pidettiin ja katsottiin siis nyt niinkuin harvinaista
+toimitusta ainakin. Mutta kinkerit menivät tavallista menoaan niinkuin
+vanhoista ajoista asti oli ollut tapana.
+
+Toimitus alotettiin niin, että lukkari veisasi ensin virren ja pastori
+piti rukouksen. Sitten seurasi tavallinen rippitoimitus ja vanhoille
+annettiin ehtoollinen. Väkeä laskeusi lavitsalle pöydän eteen, ja siinä
+nähtiin valkohapsista vanhusta, tutisevaa äijää, ijästynyttä eukkoa,
+mutta ainahan siihen työntäytyi nuorempaakin väkeä, vaikka pastori
+muistutti, että ehtoollista täällä annettiin ainoastaan semmoisille,
+jotka kirkolle eivät kyhäyneet.
+
+Sitten seurasi varsinainen toimitus, nimittäin lasten luetus, sillä
+lasten kinkerithän ne nämä olivatkin. Siinä kuultiin hyvä- jos
+huonolukuista, mutta harvat kuitenkin saivat kirjasia luetuksesta
+päästyään. Jos pastori teki minkä kysymyksen, niin lukiat sen
+tavallisesti kertoivat ja koettivat sitten muistella, löytyikö
+katkismuksessa semmoiseen kysymykseen sopivaa vastausta. Jos pastorin
+tekemää kysymystä ei sattunut katkismuksessa olemaan, silloin monikin
+jäi seisoa töllöttämään tietämättä mitä vastata, tai jos vastasikin,
+niin vastasi ihan päin mäntyä.
+
+"Menkääpä Antti ja Liisa lukemaan!" kuului muuan ääni väkijoukossa, kun
+Kalliovaaran lapsia esille huudettiin. "Menkää nyt!" sanoi äiti
+uudestaan ja työnti lapsiaan lukemaan.
+
+"Tulkaa, tulkaa!" sanoi pastori, kun he jäivät seisoa töllöttämään
+keskelle lattiaa.
+
+He siirtyivät nyt likemmäksi, Antti edellä, Liisa jälessä.
+
+"Tule, tule lukemaan!" sanoi pastori vielä Antille pitäen Uuden
+Testamentin kädessään, "ja sinä, Liisa, mene tuonne lukkarin eteen!"
+
+Niin he vihdoin tulivat aivan nokan alle ja saivat kumpikin alottaaksen
+heille viitotusta paikasta.
+
+Siinä Antti katseli, katseli, oliko hänellä edessään kirja samaan
+"tyyliin" kuin kotona, katseli, jotta eihän siinä mahtanut vaan olla
+"Latinaa". Vaan nähtyään, että oli siinä hänelle tuttuja kirjaimia, ja
+yhdestä sanasta jo selvän saatuaan, alotti hän lukea hiljaisella
+äänellä:
+
+"Niinä pee ää ii päi päivinä -- --"
+
+"Kovemmasti!" sanoi pastori.
+
+Antti jatkoi, koettaen vähän koroittaa ääntänsä: "tee uu tu tuli Jii oo
+Jo hoo aa ännä Johannes koo aa ässä kastaja ja ässä aa aa ärrä saar
+saarnasi Jii uu Ju (Jumalan kai siinä mahtanee olla -- ajatteli hän --)
+Jumalan --"
+
+"No, onko siinä nyt Jumalan? Katso tarkemmin!"
+
+"Jo tee ee Jutean koo oo ärrä kor-korvessa."
+
+"Eipä se mene oikein sujuvasti."
+
+"Taisi hämmästyä", kuului vastaukseksi äitin ääni väkijoukosta. "Lukee
+kai se kotona niin aika selvästi."
+
+Sitten sitä Anttia katkismuksessa kuulusteltiin, ja ainapa hän jotain
+tiesikin, vaan useat kysymykset jäivät kuitenkin vastausta vaille.
+
+Sillä välin tavaili Liisa lukkarille:
+
+"Aa ällä uu ättä lut aalut ättä aa taa aalutta oo ällä ii lii ooli ättä
+aa taa ännä aa naa taana --"
+
+"No niinpä se nyt menee laulunuottiin, että osaa ässääkään sanoa."
+
+Vaan ei se luku siitä parannut. Samaan nuottiin se meni sittenkin ja
+"ättiä" tuli aina vaan.
+
+"Mitä kirjaa sinä olet lukenut?" kysyi lukkari.
+
+"Aapelusta se vaan on lukenut", kuului äitin ääni.
+
+Ja näkyypä se Liisa aapelusta osaavankin vähin, mutta vastasi aina
+samalla laulunuotilla.
+
+Kun vihdoin luetus päättyi, seurasi pieni muistutus vanhemmille, jotta
+heidän tuli lastensa lukuseikoista paremmin huolta pitää. Tuli sitten
+loma-aika ja pastori sekä lukkari kävivät nyt kinkerihuoneessa ja
+saivat siellä kahvia, sekä tupakoivat siinä sivussa vähän aikaa. Kun he
+palasivat pirttiin, rupesi pastori kyselmyksiä tekemään, ja lukkari,
+jolla silloin ei ollut mitään tekemistä, istui vaan rauhallisesti
+penkillä pöydän ääressä. Väkeä seisoi pirtti melkein täynnä, hyvin
+totisina kuunnellen pastorin sanoja, kun tämä kulki rivien edessä,
+tehden kysymyksiä katkismuksen toisesta pääkappaleesta. Siinä hän
+kyseli ja selitti vuoron perään, ja milloin vastasi rivien etunenässä
+joku pienokainen ujostelematta ja suoraan, milloin kuului joukon takaa
+jonkun tutisevan vanhuksen varma vastaus. Ulkona näkyi päivä lämpimästi
+paistavan, vaan pirtissä oli vieläkin lämpimämpi väen paljouden vuoksi,
+semminkin kun ei isosti tuulen henki käynyt avatusta akkunasta, sillä
+ilma oli aivan tyyni. Hiostui siis pastori kysymyksiä tehdessään ja
+selittäessään ja tarkeni siellä lukkarikin; tippuipa hiki hänenkin
+otsaltaan, kun hän, pastorin kyselmyksensä lopetettuaan ja rukouksia
+luettuaan, oli virren värssyn veisannut.
+
+Tavallisia loppukuulustelulta tehdessään kysyi sitten pastori
+istuessaan taas pirtin ison pöydän ääressä, pöytäkirja avoinna
+edessään: "Minnekkä ne kinkerit tulevat seuraavaksi kerraksi?"
+
+"Tuonne Rantaleholle kai ne nyt saa panna", vastasi kirkonmies.
+"Sinnehän niitten vuorokin tulee."
+
+"No, pannaan sitten Rantaleholle, jos ei kenelläkään ole sitä vastaan",
+sanoi pastori, pöytäkirjaan kirjoittaen. "Sitten -- tuota -- kuinka on
+sunnuntaikoulujen laita? Onko niitä säännöllisesti pidetty?"
+
+"Näkyyhän täällä muuan koulumestari. Sehän ne asiat paraiten tietää."
+
+"Tuota, onhan sitä koulua pidetty", selitti koulumestari, "milloin vaan
+on voitu ja lapsia väen on kokoontunut tarpeeksi. Mutta eipä näy
+kaikilla lapsilla olevan halua koulussa kulkea, jospa toisilla taas
+on."
+
+Pastori sitten selitti, mitenkä sunnuntaikoulujen suhteen oli
+meneteltävä ja mitenkä niistä hyötyä olisi. Sitten kysyi hän lopuksi:
+"Minkälainen on siveellinen tila tässä kinkerikunnassa? Onko missään
+suhteessa muistuttamista?"
+
+"Lieneeköpä sitä!" vastasi kirkonmies. "Ei minun tietääkseni täällä ole
+erityisesti pahoja kuulunut."
+
+"Eipä ole kuulunut", todisti joku muukin väkijoukosta.
+
+Siinäpä se sitten oli toimitus lopussa. Pastori puhui vielä joitakuita
+opettavaisia sanoja, antaen neuvoja ja ohjeita. Sitten hän ja lukkari
+ottivat hyvästit kuulioiltaan ja poistuivat taas kinkerihuoneeseen,
+missä heti saivat hyvän puolisen syödäkseen sekä kohta sen jälkeen
+vielä kahvetkin lähtiäisiksi juodakseen.
+
+Olipa muutamia emäntiä vaatemyttyineen käynyt pakinoilla ja antanut
+parasta mitä heillä oli hyväntahtoisuutensa osoitteeksi, jotta
+pastorilla ja lukkarilla nyt oli monioita juustoja kotiin tuliaisiksi
+viedä.
+
+Siinä kun he lähtöä hankkivat, laitellen kirjoja ja muita kampsujaan
+kontteihin, tuli kirkonmies ja talonväki sekä monioita muitakin
+lähteviä tapaamaan ja heiltä jäähyväiset ottamaan.
+
+"Hyvä tässä tulee matkailma", sanoi isäntä, akkunasta ulos silmäillen.
+
+"Sekeessähän nyt ilma kyllä on", arveli emäntä, "vaan onpa täältä matka
+melkonen ylikinkeriin".
+
+"Kuinkahan pitkälti sinne mahtanee tulla?" kysyi pastori.
+
+"Onhan tästä taivalta", vastasi kirkonmies. "Lopulle yhdeksän
+neljännestä taitaa karttua."
+
+"Ja pahoja maisemia", lisäsi isäntä.
+
+"Tottapahan kuitenkin kulkemaan pääsee", arveli lukkari.
+
+"Ka, mikäpähän niitä olisi kulkiessa!" vastasi isäntä. "Mutta on
+kuitenkin tottumattomalle vaikeata astella soita, jotka eivät ole
+kaikin paikoin porrastettukaan, ja missä ovat, niin ne portaat ovat
+pahanpäiväiset rämät, tuiki lahonneet ja kaitaiset."
+
+"Onko venematkaa ollenkaan?" kysyi pastori.
+
+"Ka olisihan sitä vähän", vastasi kirkonmies. "Polku kulkee Haukijärven
+sivu; vaan kun olisivat tähän päähän veneen toimittaneet, että sillä
+yli pääsisi, niin lyhenisihän se silloin vähän kävelymatka."
+
+"Ka, miksipähän eivät olisi sinne venettä toimittaneet!" arveli
+Lehtolainen. "Kun he kerran tietävät pappia odottaa, niin tietenkin he
+ovat silloin pitäneet veneestäkin huolta, jott'ei pastorin tarvitseisi
+maata myöten kiertää."
+
+Niin siinä tuumittaessa tulivat vihdoin kyytimiehet ja saivat kontit
+kirkonkirjoineen, nassakoineen kannettavikseen.
+
+Lukkari otti kantaakseen messuvärkit ja pastorikin muisti
+sateenvarjonsa, ja sitten he hyvästeltyään ja kiiteltyään läksivät
+matkaan ja kyytimiehet neuvottuaan mistä polku lähtee vetämään antoivat
+pastorin ja lukkarin kulkea edellä ja astuivat itse jälissä. Ja väki
+kartanolla katseli heidän jälkeensä siihen asti, kunnes he laskeusivat
+läntistä Lehtovaaran rinnettä näkymättömiin.
+
+Niin olivat nyt juhlavieraat poistuneet ja kinkerit loppuneet. Saattoi
+kulua kymmenkunta vuotta ennenkuin ne samaan taloon ehtivät uudestaan
+tulla.
+
+Väkikin hajausi. Joukottain kulki kansaa monelle suunnalle, ja kontti
+kontin, mytty mytyn perästä katosi nyt porstuasta ja kartanolta, ja
+Lehtovaaran talossa oli taas rauhainen, hiljainen elämä.
+
+
+
+
+ULOSOTTO.
+
+
+I.
+
+"Pääsinpä taas kuitiksi rahoistani. Eivät helise enää hopeat
+kukkarossa; eikähän noita tosin paljon siellä ollutkaan, vaan olisi
+niillä kuitenkin aina jotain vähän saanut, kun olisi saanut omiin
+tarpeisiin käyttää."
+
+Näin puhui Murhelan nuorenlainen isäntä, Jaakko nimeltä, kylältä kotia
+palattuaan, ripustettuaan turkkinsa naulaan ja pirtin penkille
+istuttuaan.
+
+Hänen nuori vaimonsa Eeva kolmen lapsensa kanssa tuli hänen lähelleen
+ja lapset kiipeilivät isänsä polvelle.
+
+"Eikö sinulle tullut kylmä?" kyseli Eeva. "Kätesihän ovat kontassa."
+
+"Eipä vielä siksikään", vastasi Jaakko tyyneesti käsiään hieroen,
+"vaikka järvellä kyllä kävi kylmänlainen viima. Mutta pakkaseenpa tuota
+jo on totuttu. Kun ei suurempia vastuksia olisi kuin pakkasia, niin
+eipä niistä kannattaisi puhuakaan."
+
+"No, mitä kaikkea olet nyt toimittanut kylällä?"
+
+"Kruununveron ensiksikin maksoin, ja sitten ajattelin kirkkoherralle
+maksut suorittaa, hänelle kun on entistäkin rästiä, vaan kun oli
+kunnallekin vanhoja maksuja suorittamatta, niin ottivat kunnan miehet
+kovalle, nähdessään minulla vähän rahaa, ja pakoittivat maksamaan,
+uhaten muuten panna ryöstöön saatavansa. Eihän minulla silloin muu
+auttanut kuin maksaa ainoat rahani, eivätkä sittenkään tulleet
+kunnanverot minun kohaltani umpeen."
+
+"No, on se sekin laitosta se kuntahallitus! Sinne jos kuinka paljon
+maksetaan, ei koskaan tule kylläksi."
+
+"Mitähän lieneekin hyötyä koko kuntahallituksesta, vaan kyllä sinne
+rahoja tarvitaan kunnan kassaan, ja sinne niitä hupenee kuin
+pohjattomaan säkkiin. Luulisi niitä sinne rahoja keräytyvän, kun
+kannetaan kohta enemmän kuin ruununveroja, vaan tyhjänäpä kuuluu
+kuitenkin kassa useimmiten olevan; ja kau'an saavat ne, joilla on
+jotakin sieltä saada, saataviaan odottaa."
+
+"Etkö käynytkään kirkkoherran puheilla?"
+
+"Kävin minä kuitenkin, vaikka hyvin iletti mennä, kun ei ollut, mitä
+maksuksi viedä. Selitin hänelle asiani ja sanoin, että kyllä olisin
+hänelle saatavansa maksanut, ellei niin huonosti olisi käynyt, että
+rahat kaikki veroihin hupenivat."
+
+"Mitä sanoi kirkkoherra?"
+
+"Eipä hän suinkaan hyvillään ollut. Sanoi hyvin rahan tarpeessa
+olevansa ja täytyvänsä panna hakemukseen kaikki rästinä olevat
+saatavansa ilman eroitusta; mainitsi kuitenkin, että vielä kerkeän
+kolmen tai neljän viikon kuluessa maksaa ennenkuin rästit joutuvat
+hakemukseen. Mutta mistäpä sen nyt rahan siihen asti saapi!"
+
+"Vaikeahan se on sitä saada, kuin ei ole mistä ottaa. Eikö kuulu vielä
+parempia aikoja olevan tulossa?"
+
+"Vielä mitä! Ei nyt rahoja ole liikkeessä, milloin tulleneekaan. Nekin,
+joita ennen rikkaiksi mainittiin, valittavat rahan vähyyttä."
+
+"Eikö tukkitöitäkään enää kuulu?"
+
+"Eipä ole heti tiedossa tukkitöitä, milloin tulleneekaan. Siihen taisi
+jäädä koko tukkihommat, kun viimmein näillä seuduin loppui. Kunpahan
+tulisikin tukkityötä, niin mikäpä hätä se silloin olisi! Silloin aina
+saisi rahaa jonkun vähän."
+
+Lapset sillä välin, katsellen ja kuunnellen tarkasti isäänsä, kun tämä
+puheli, huusivat tuon tuostakin: "Isä, isä!" ja pyrkivät kukin syliin;
+vaan eiväthän ne sinne kaikki mahtuneet, jonka vuoksi hän, voidaksensa
+vapaammasti puhua, työnsi ne luotansa ja ojensi samalla vanhimmalle
+pojalleen ostamansa uuden kuva-aapisen.
+
+"Kas tässä!" sanoi hän. "Tässä saat lukeaksesi kirjan, jonka olen
+tuonut pappilasta. Se on oikein kuvakirja. Meneppä tuonne toiseen
+päähän akkunan ääreen sitä katselemaan!"
+
+Poika otti kirjan, kiitti ja meni, ja toiset lapset seurasivat heti
+muassa, rupesivat uteliaina kuvia katselemaan ja lehtiä selailemaan.
+
+"Pitäkäähän varuin, ettei likau!" käski äiti ja sanoi sitten miehelleen
+leikillisesti: "No, olihan sinulla rahoja pappilassa käydessäsi, koska
+sieltä kirjan toit."
+
+"Ka, olihan tuota sen verran toki", sanoi Jaakko, "kun sitä varten jo
+täältä lähteissäni panin erilleen viisikolmattapennisen. Sitä eivät
+kunnan miehet saaneet nähdäkään."
+
+"Mutta kuuleppa! Mitenkä kävi sinulle Kylmälässä?"
+
+"Sielläpä se tulikin pahin peli eteen. Kylmäläinen otti hyvin lujalle.
+Uudesta velasta ei ollut puhettakaan, sillä, kun minä en ollut entistä
+velkaani hänelle maksanut ja maksuaika oli jo sivu mennyt, oli hän
+pannut saatavansa hakemukseen."
+
+"Hakemukseen! Kylläpä oli kovana."
+
+"Niin, hän työnsi jo minulle kuvernöörin välipäätöksen."
+
+"No, jopa nyt -- -- Aivanhan se häviö tulee meille. Etkö pyytänyt
+odottamaan kesään asti?"
+
+"Pyysinhän minkä voin, vaan eipä siinä pyynnöt auttaneet. Hän sanoi,
+ettei asia viivyttelemällä parane. Siitä on muka vahinkoa sekä minulle
+että hänelle. Hän vaati paikalla maksua, taikka muutoin menee asia
+loppuun asti laillista tietä, eikä sitten kyllä hyvä seuraa."
+
+"Kylläpä tuli nyt temppu eteen. Kuinka iso se onkaan nyt se velka?"
+
+"Minun ymmärtääkseni sen ei pitäisi olla kuin alulla viidettäkymmentä
+markkaa, mutta se kuuluu kuitenkin tekevän nyt kuusikymmentä markkaa,
+sitä kun korot ja se välipäätöksen haku ovat isontaneet. Mutta se
+kuuluu vielä kovasti isonevan, ellen saa sitä kolmen viikon kuluessa
+maksetuksi."
+
+"Mistä nyt siihenkin aiot rahoja saada?"
+
+"Sano se, Eeva kulta! Enhän minä siinä asiassa osaa arvata sinne enkä
+tänne. Enhän minä niitä rahoja voi mitenkään kokoon saada, kun ei
+millään rahaa saa, kun ei saa työtä, eikä kalulla hintaa ole. Kyllä
+tämä on aikaa, kun ei talonpojan tavarasta mitään makseta, tai jos
+jotain maksettaisiinkin, niin eipä ole rahalla ottajaa."
+
+"Huonosti ovat asiat. Milloinhan mahtaneekin aika parata?"
+
+"Kuka tuon tiennee! Huononevan se vaan näyttää, eikä paranevan. Raha
+vaan katoamistaan katoaa pois, tietääpä sen, kun verot ja ulosteot
+puhtaassa rahassa maksetaan ja raha siten pois huilaa, vaan mistään ei
+mainittavaa sijaan tule. Voista tuota aina jotain vähän maksettaisiin,
+vaan sitäpä ei tässä paikkakunnassa kartu myötäväksi samoin kuin ei
+jyviäkään. Mutta aivan huonopa onkin hinta jyvillä, ja tervalla vielä
+huonompi. Eihän sitä viimme kesänä täällä tervasta maksettu seitsemää
+markkaa enempi tynnyriltä; ja siihen hintaan sitä kyllä ei meidän
+kannata ruveta ruukaamaan, kun kuitenkin pitäisi vierasta väkeä työssä
+pitää, jolle työpalkoista menisi enemmän kuin koko tervasta saisikaan.
+-- Kyllähän Kylmäläinen kenties olisi ruvennut kesään asti odottamaan,
+jos minulla olisi isompi tervaruuki, mutta tiesihän se, ettei minun
+ruukillani monta tynnyriä kartu."
+
+"Mikähän se oikeastaan lieneekin syynä siihen, että kaikenlainen kalu
+on niin huonossa hinnassa?"
+
+"Totta sitä ei enää niin paljoa tarvita kuin ennen, tai jos
+tarvitaankin, niin sitä ulkomailla on niin paljon ja niin helppoa,
+jottei Suomen tavara enää mene kaupaksi kuin polkuhintaan. Pääsyy
+lienee kuitenkin rahan vähyys."
+
+"Mikä sitten on syynä rahan vähyyteen? Ei suinkaan kaikki raha, mikä
+veroihin menee, maasta pois huilaa. Luulisihan sen jotenkuten takaisin
+palautuvan."
+
+"Harvoinpa mitään palautuupi siitä, minkä ylöskantomiehet kerran pois
+vievät. Ei suinkaan sitä kyllä maksajien kukkaroon takaisin tule, minne
+huvenneekaan. Virkamiesten palkkaamiseksihan ne verorahat tarvitaan ja
+heidän palkoistaan ei tietääkseni ole hyötyä talonpojille."
+
+"Mutta ei suinkaan heidän palkkarahansa kuitenkaan kaikki ulkomaille
+hupene?"
+
+"Eiköhän mahtane isoin osa ulkomaille huveta! Sieltä he saavat
+vaatteensa, sieltä juomatavaransa, samppanjat, konjakit, viinit ja
+muut. Kyllä sitä ulkomaille paljon rahaa huilaa ei ainoastaan
+virkamiesten, vaan muittenkin käsistä. Sieltähän tuodaan kahvet,
+sokerit, suolat ja sen semmoiset, ja paljon rahaa on myös hukattu
+Venäjän jauhoihin, joita Suomeen kuuluu tuodun isot määrät, Venäjän
+raha kun nykyään on kovin halpaa. Sinne sitä on ulkomaille pitkin
+aikoja Suomen rahaa huvennut, eikä se sieltä rupea palautumaan, kun ei
+tervasta eikä muusta mainittavaa makseta. -- Kun vaan kohoaisi tervan
+hinta, kun ruunun metsistä ruvettaisiin tukkeja myömään ja siis tulisi
+tukkitöitä, niin sittenhän tuota kyllä rupeaisi näillekin seuduin rahaa
+tulemaan, vaan ei ennen."
+
+Jaakko, näin puhuttuaan, jäi vähäksi aikaa äänettömäksi ja istui
+penkillä etukumarassa miettiväisen näköisenä, lyhyellä piipullaan
+kotikasvulehtiä poltellen. Miettiväiseksi tuli emäntäkin, vaan vähän
+ajan äänettömyyden jälkeen tuli taas puhe maksuista kirkkoherralle ja
+Kylmäläiselle ja silloin sanoi Eeva: "Kuulehan Jaakko! Kyllä nyt on
+parasta, että käyt vielä kirkkoherran ja Kylmäläisen luona ja koetat
+saada lupaa, että saisit työllä tai tavaralla jotenkin velkasi maksaa,
+elleivät rupea odottamaan kesään asti."
+
+"Tyhjää puhetta. Kylmäläinen sanoi tylysti, jott'ei hän huoli muusta
+kuin rahasta, vaikka jo lehmää hänelle tarjottelin."
+
+"Älä nyt kuitenkaan lehmiä mene lupaamaan! Mistä sitten maitoa
+saataisiin ja millä se sitten joukko eläisi!"
+
+"Mikäpä se muukaan neuvoksi tulee! Kylmäläinen käski kaikin mokomin
+puhdasta rahaa tuoda, vaan lupasi kuitenkin viimmein lehmiäkin ottaa,
+tarjoten ainoastaan kaksikymmentä markkaa lehmästä."
+
+"Olipa hävytön kovin."
+
+"Ei kyllä siihen hintaan lehmiämme anneta, tuli mikä tuli."
+
+"Etkö tarjotellut verkkoja, astioita, kalaa, lintua tai muuta
+semmoista?"
+
+"Koetinhan minä hänelle mainita yhtä ja toista; vaan eipä hänelle
+tuntunut mikään mieleen olevan, käski vaan rahaa tuoda."
+
+"Se raha se on mieluista jos kenelle, Kylmäläiselle, jos muillekin. --
+Eikö kirkkoherra ottaisi kaloja tai muuta?"
+
+"Ka, hän kyllä mainitsi, jotta, kun olisi hyviä ja tuoreita kaloja,
+niin niitä kyllä saisi tuoda ja samoin mätiä. Myöskin lintuja ja
+kenties astioitakin lupasi hän ottaa, vaikka hän kyllä mieluimmin
+näkisi rahassa rästit maksettavan."
+
+"Arvaahan sen. Mutta onpa kuitenkin hyvä, että nyt muullakin lailla
+saatat hänelle rästit suorittaa. Saat nyt ryhtyä astioita tekemään. Sen
+ohessa ruvetaan ahkerasti joka päivä kaloja jään alta pyytämään!"
+
+"Sehän tässä tehtäväksi tulee. -- Mutta minua kovin huolettaa velka
+Kylmäläiselle. Jos mitenkäpäin ajattelen, en vaan ymmärrä, mitenkä sen
+voin saada maksetuksi. Olisikohan tuo sittenkin paras, jos tuota niitä
+lehmiä -- -- --"
+
+"Älä ajattelekaan sitä! Eivät jouda meiltä lehmät tuolle ahnaalle
+Kylmäläiselle. Odotahan vielä, eikö tuota jostakin onnistuisi rahaa
+saamaan! Kenties ei ennätäkään Kylmäläisen saaminen ryöstöön joutua
+ennen kesää."
+
+"Voi toki! Hän kyllä siitä huolen pitää, että ennättää."
+
+"No, älä kuitenkaan ole kovin huolissasi! Ehkä niitä vielä parempia
+aikojakin tulee."
+
+Sen sanottuaan poistui emäntä, meni navettaan lehmiä lypsämään.
+
+Sieltä kuului mölinää ja mylvinää. Kovasti ammoili Murhelan karja,
+jossa oli seitsemän päätä, sonni, neljä lypsävää ja yksi ummessa oleva
+lehmä sekä vasikka. Ne ammoivat kimakasti, päitään suoraksi oikoen,
+siten ikävöiden hoitajaansa.
+
+Emännän astuessa sisään navettaan ne yhä mölisivät, vaan käänsivät heti
+päänsä tuliata kohti, ja näyttivät hyvilleen tulevan; hänen tulostaan,
+varsinkin Haluna, Kaunikki, Kyllikki ja Mielikki, jotka ikävöivät
+lypsäjää.
+
+"Tulenhan minä, tulen. Älkää olko millännekään!" lohdutteli Eeva
+elukoita, taputteli niitä ja antoi ruokaa. Ja karja näyttikin
+tyyntyvän.
+
+"Eihän teillä mitään hätää ole", puheli Eeva yhä. "Saattehan te ruokaa,
+jos kohta ette niin runsaasti kuin paremmissa taloissa. Vaan senpä
+tiedän että teillä on hellempi hoito. Minä teitä hyvin hoidan, kohtelen
+leppyisesti, ja te tunnettekin tarkkaan minun. Jos joskus teille toinen
+hoitaja tulee, niin tiedän vissiinkin, että te minua kaipaatte,
+muistelette ikävällä entistä hoitajaanne."
+
+Niin sanoen kyykistyi hän Halunaa lypsämään. Se oli mieluinen työ tuo
+kyykyllään olo ja venyttää utareita, joista maitoa kiuluun tirskui.
+Kuinka olisi hupaista, jos hän sitä saisi häiritsemättä tehdä vielä
+monet monituiset kerrat!
+
+Mutta saanevatko nuo armaat elukat, Haluna, Kaunikki, Kyllikki ja
+Mielikki, Murhelan navetassa olla edes kesään asti! Kenties Kylmäläinen
+ehtii ennen kesän tuloa lain voimalla ulosottaa saatavansa ja
+vallesmanni tulee Murhelaan huutokauppaa pitämään, jolloin kaikki
+lehmät velan maksuksi myydään. Tuota ei vielä tiedä, miten on käyvä,
+vaan alakuloiseksi menee mieli sitä ajatella. Oikeinpa tulivat vedet
+silmiin Eevalla, kun hän ajatteli, että hänen kenties vielä täytyisi
+luopua mieluisista elukoistaan. Monet kyyneleet kerkesivät hänellä
+valua ennenkuin sai lehmänsä lypsetyksi.
+
+Kaikki työt navetassa toimitettuaan, vei hän maidon maitohuoneeseen
+sekä palasi sitten pirttiin.
+
+Sillä välin oli isäntä käyttänyt hevosta pirtissä, apattanut ja
+juottanut sekä sitten talliin vienyt.
+
+Emäntä tultuaan laittoi iltasen, pani pöydälle kuivaa leipää,
+suolamuikkuja ja särvintä. Se ei ollut mikään huono ateria, kun sattui
+olemaan puhdasta leipää ja särvintä. Tietämätöntä oli, kuinka kauan
+semmoista hyvää saattoi kestää. Kenties ennen pitkää oli iso puute
+ruuan suhteen tuleva.
+
+Mutta hyvällä maulla syötiin kuitenkin iltanen, eikä isosti huolehdittu
+siitä, mitä huomispäivän varalle voitaisiin säästää.
+
+Kun jälkityöt olivat toimitetut, puheltiin sitten vielä vähän aikaa,
+jolloin emäntä vieläkin huomautti Jaakkoa, että hänen oli uudestaan
+käyminen Kylmäläisen luona ja pyytäminen viivykkiä kaikin mokomin
+kesään asti. Sitten kävi Murhelan perhe nukkumaan.
+
+
+II.
+
+Muuanna päivänä Murhelan Jaakko, reslassa istuen, ajaa karautti
+ruunallaan kirkolle päin. Hän näytti olevan aika hyvällä
+mielellä, siinä kun hän reen perässä istui puettuna lämpöiseen
+lammasnahkaturkkiin ja kiirehti pienikasvuista hevostaan, joka, nyt kun
+oli hyvä ilma ja jonkunlainen keli, juosta hölkkäili sievästi.
+
+Jaakko oli menossa asialle kirkolle päin, kirkkoherran ja Kylmäläisen
+puheille, ja toivoi asiansa onnistuvan, hänellä kun nyt oli jotakin,
+mitä maksuksi viedä. Olihan reessä kalaa, mätiä, lintua, astioita ja
+päälle päätteeksi muuan ketunnahka. Eilen oli hän nimittäin
+käpylauvasta saanut komean ketun. Olihan siis nyt syytä olla hyvällä
+mielellä, kun oli toivo saada maksut kirkkoherralle umpeen
+suoritetuiksi ja velka Kylmäläiselle lyhennetyksi, joka kenties,
+saadessaan vähänkään maksua, mahtaisi taipua odottamaan loppusummaa
+kesään asti.
+
+Jaakko ehti viimmein pappilan kartanolle, nousi verkalleen ylös reestä,
+otti pois suitset hevosen suusta ja pani sille eteen vähäsen heiniä
+sekä lähti sitten, hitaasti astuen, ensiksi pirtissä käymään.
+
+Siellä hän teki hyvän päivän, kyseli kuulumisia, ja tiedusteli sitten,
+mahtoikohan kirkkoherra kotona olla. Kotonahan sen sanottiin olevan.
+
+"Mahtaisikkohan tuo tarvita astioita?" kysyi hän sitten.
+
+"Mitä astioita teillä on?" kysyi vuorostaan muuan pappilan renki.
+
+"Onpahan saavia, salkkaria, ämpäriä..."
+
+"Ehkäpä tuo moniaan niistä ottaisi."
+
+"Sitten on minulla kalaa, mätiä, lintua..."
+
+"Niitä kyllä otetaan. Tarjotkaahan kirkkoherralle, niin kyllä ottaa,
+sillä kuuluupa hän vähin semmoista kyselleen."
+
+"Mistä saitte ketun?" kysyi muuan renki, joka ulkoa tullessaan oli
+nähnyt Murhelaisen ketunnahkan.
+
+"Sainpahan käpylauvasta", vastasi Jaakko.
+
+"Hyvänlainen nahka näytti olevan. Kenelle aiotte kaupitella sitä?"
+
+"Tuonne ajattelin Kylmäläiselle."
+
+Vähän aikaa vielä istuttuaan ja puheltuaan lähti Jaakko verkkaisesti
+kartanon poikki astumaan päärakennusta kohti, meni keskikuistista
+sisälle porstuaan ja siellä väänteli tovin aikaa avainta, ennenkuin
+pääsi sisään kirkkoherran huoneeseen.
+
+"Hyvää päivää!" sanoi hän ja meni kirkkoherralle kättä antamaan.
+
+"Jumal' antakoon!" vastasi kirkkoherra kätellessään. "Mitä kuuluu?"
+
+"Eipä sanottavia. Mitä Teille kuulunee."
+
+"Eipä erityistä. -- Käykää istumaan!"
+
+Jaakko istahti. "Hyvänlainen on ilma nyt."
+
+"Niinpä taitaa olla. On vähän lauhempi kuin on ollut talven kuluessa."
+
+"On toki jo isosti lauhtunut ilma. Kyllä sitä onkin kylmää tänä talvena
+ollut."
+
+"Pakkaistalvihan se on ollut."
+
+"Jopa niin. -- Tuota, minä tulin tuumille niistä rästeistä, jotka
+viimmein minun kohaltani auki jäivät."
+
+"Vai niin. Mistä Te olettekaan?"
+
+"Tuoltahan minä olen Murhelasta. Onhan se kirkkoherra minun ennenkin
+nähnyt."
+
+"Se on kyllä mahdollista, vaan enhän minä toki voi kaikkia muistaa. --
+Katsotaanpa niitä västejä!" Kirkkoherra silmäili rästilistaansa ja
+sanoi sitten:
+
+"Murhelasta näkyy olevan vielä yhdeksäntoista markkaa kahdeksankymmentä
+penniä maksamatta. Aiotteko maksaa ne nyt?"
+
+"Ka, sitä vartenhan minä tänne tulin."
+
+"Hyvä!"
+
+"Tuota, ei minulla nyt rahaa ole..."
+
+"Mitä te sitten maksusta puhutte!"
+
+"Minä tässä yritin sanomaan, ettei minulla nyt ole rahaa enempää kuin
+neljä markkaa."
+
+"Sillä ei kau'as tulla."
+
+"Ei kyllä, vaan minulla olisi muuta kalua vähän, jos Teillä niinkuin
+passaisi..."
+
+"Eihän minulla enää sovi rästejä vastaanottaa muuten kuin rahassa,
+maksuaika kun aikoja sitten on sivu mennyt."
+
+"Niinhän se kyllä on, vaan kun sitä nykyään ei saa rahatienestiä
+millään, niin mistäpä sen rahan ottaa! Kyllä kai minä hyvin mielelläni
+rahassa maksaisin, jos sitä olisi, vaan siinäpä se pilan tekee, ettei
+sitä ole. Mutta Tehän viimmein lupasitte minun kalulla maksaa."
+
+"Olenko luvannut?"
+
+"Lupasittehan ihan varmaan. Kuuli kai sen Heikkilän Aappo, joka silloin
+sattui tässä vieressäni olemaan. Myönnyittehän kernaasti ottamaan, kun
+minä Teille tarjottelin mateita, mateen mätiä..."
+
+"Nytpä minä muistan, että siitä oli jotain puhetta. Tottapa siis otan,
+koska olen luvannut. Onko teillä muuta vielä?"
+
+"Olisihan niitä lintuja vähäsen ja monioita astioita."
+
+"Jaha. Viekääpä ne sinne köökin puolelle ja puhukaa ruustinnalle, niin
+hän saa niistä valita, mitä tarvitaan!"
+
+Kun Jaakko oli palannut köökin puolelta, niin laskettiin sitten, kuinka
+paljon häneltä vastaanotetut tavarat tekivät rahassa ja havaittiin
+niitten arvon olevan neljätoista markkaa.
+
+Jaakko antaessaan rahassa lisäksi neljä markkaa, josta jo oli
+maininnut, sanoi: "Ne rästit taisivat tehdä kahtakymmentä penniä vaille
+kaksikymmentä markkaa?"
+
+"Niin, niin ovat", vastasi kirkkoherra. "Eivät tulleet siis vieläkään
+umpeen. Puuttuu markka kahdeksankymmentä penniä. Eikö Teillä ole enää
+rahaa niin paljon, että saataisiin koko summa umpeen?"
+
+"Ka, ei ole enää penniäkään. Ettekö rupeaisi vielä ottamaan moniaan
+astian?"
+
+"Eipä minulla käy laatuun, kun niitä ei enää tarvita; tulihan tuota jo
+äsken otetuksi enemmän kuin olisi tarvittukaan."
+
+"Kun ei passanne, niin tottapahan jääpi vielä auki minun kohaltani se
+markka kahdeksankymmentä penniä. Ettekö rupeaisi odottamaan kesään
+asti, niin minä koettaisin siihen asti saada jäännöksen maksetuksi?"
+
+"Eipä se käy laatuun odottaminen, kun kerran rästilista on valmis.
+Jonkun viikon päästä lähetän sen kuvernööriin, josta se sitten menee
+vallesmannille. Koettakaa sitä ennen maksaa! Eihän tuo niin iso summa
+ole."
+
+"Älkää Jumalan nimeen panko hakemukseen sitä minun kohtaani, muuten
+minulle häviö tulee!"
+
+"Voinettehan toki senvertaisen summan maksaa?"
+
+"En minä voi. Semmoinen köyhyys on nyt meillä, ettei ole rahaa
+ollenkaan, eikä ole tulossakaan, ainakaan talven ajalla."
+
+"Köyhyyttähän nykyään kaikki valittavat, ja jos minä rupean kaikkia
+valituksia korviini ottamaan, niin aivanhan minä jään palkattomaksi."
+
+"Kyllä sitä nykyään on paljon köyhyyttä, ja taitavat jotkut syyttä
+suotta valittaa. Mutta kyllä minun varattomuuteni on ihan tosi asia, ja
+kohta tulee pahakin peli eteen, kun Kylmäläinen on ruvennut minua
+hätyyttämään. -- Etteköhän rupea odottamaan kesään asti, jos Teillä ei
+sovi kokonaan helpottaa loppusummaa?"
+
+"En minä voi odottaa, eikä oikein käy laatuun helpottaakaan, sitä kun
+kaikki nykyään pyytävät. Mutta saapihan sitä toki aina jonkun verran
+rahaa kokoon, kun vaan lienee tointa ollenkaan."
+
+"Ei tosiaankaan sitä näy millään toimella saavan. Se raha on niin
+tarkkaan tältä paikkakunnalta hävinnyt. -- Minä pyydän vieläkin, älkää
+panko hakemukseen sitä minun kohtaani!"
+
+Kirkkoherra kun muisti Murhelaisen reessä nähneensä ketunnahan ja
+epäili hänen haluttomuuttaan maksaa, sanoi: "Eikö ole rahaa se
+ketunnahka, jonka minä satuin reessänne havaitsemaan, vaikk'ette sitä
+kenties tiedäkkään. Myykää se niin saattehan rahoja, jotta voitte
+minulle loppurästinne maksaa!"
+
+Murhelan Jaakko epäili, että tuskin sillekään löytyy rahalla ostajaa,
+ja ilmoitti, että hänellä olikin ollut aie viedä se Kylmäläiselle velan
+lyhennykseksi. Sitten selitti hän, minkälaisella kannalla asiansa oli
+Kylmäläisen suhteen ja kuinka tämä häntä hätyyttää.
+
+Kirkkoherralle tuli viimmein sääli häntä ja sen vuoksi antoi hän
+hänelle anteeksi loppurästin.
+
+Jaakko siitä tietysti tuli hyvilleen, kiitti, vaan kysyi vielä
+varmuuden vuoksi: "No, nyt taisi tulla selväksi minun kohtani?"
+
+"Niin teki. Ette tarvitse pelätä hakemusta."
+
+Jaakko sitten vielä vähän aikaa istuttuaan viimmein teki lähtöä,
+hyvästeli kirkkoherraa ja sanoi vielä lähtiessään: "Jumala Teille
+palkitkoon vanhurskaitten ylösnousemisessa sen, kun Te minua vähän
+avustitte siinä rästien kohassa!"
+
+Hän meni ulos, kävi vielä pirtissä, ja lähti sitten vasta ajamaan
+Kylmäläisen puheille.
+
+Kylmäläinen ei juuri hellästi vastaanottanut, ei käskenyt istumaan,
+eikä paljon puhutellutkaan, vastasi vaan kylmästi Jaakon puheisiin.
+
+Kun Jaakko oli maininnut tuoneensa monioita astioita ja vähäsen mateita
+sekä muutaman ketunnahan, lyhentääkseen velkaa, sanoi Kylmäläinen:
+
+"Vai niin. Olenhan jo ennen sanonut, että minä tahdon rahassa saatavani
+ottaa. Sen ketunnahan voinen kuitenkin ottaa, sen kun kyllä saapi
+rahaksi vaihtumaan; jos se vaan on jonkunlainen."
+
+"Kyllä se on hyvä nahka."
+
+"Ei sillä kuitenkaan velka paljon lyhene. Sinun olisi pitänyt saada
+velkasi umpeen. Mutta kun et ole ajoissa maksanut, olen sinulle
+kuvernööristä hakenut valmiiksi velkatuomion. Tässä saat sen nyt. Syytä
+itseäsi, että näin on käynyt!"
+
+Jaakko saadessaan Kylmäläiseltä papereita, ei tiennyt mitä sanoa,
+seisoi vaan hämmästyneenä ja alakuloisena, korvallistaan kynsien.
+
+"Sinun pitää nyt minulle antaa osanantotodistus;" selitti Kylmäläinen.
+
+"Tuota, enhän minä osaa kirjoittaa."
+
+"Niin, se on totta. Tänne on hankittava vieraita miehiä."
+
+Vieraita miehiä tuli; yksi niistä kirjoitti päätökseen, että Jaakko oli
+saanut siitä osan, ja toiset todistivat.
+
+Kylmäläinen selitti sitten, että Jaakolla oli vielä kuukausi
+valitusaikaa, mutta sen kuluttua tulee päätös heti toimeenpantavaksi.
+
+"Mitäpähän valittamalla paranee", sanoi Jaakko, "kun kerta asia lienee
+oikea! Ja jos paranisikin, niin milläpä se köyhä valittaa!"
+
+"Kuukauden kuluessa on sinun joko valittaminen tai maksaminen. Muuten
+heti tapahtuu ryöstö Murhelassa."
+
+"Kyllähän minä ymmärrän. Eikö kuitenkin passaisi vuottaa kesään asti?"
+
+"Ei minulla sovi. Minä tarvitsen rahani itse, eikähän asia
+viivyttämällä parane; sen olen jo nähnyt."
+
+"Kenties sitä kesään asti jollain keinoin saapi itselleen rahaa. Nyt
+sitä ei saa mistään."
+
+"Siihen minä en voi mitään. Minä tahdon pois rahani. -- Niinkuin
+sanoin, on sinulla vielä kuukausi valitusaikaa, ennenkuin asia tulee
+ryöstömiehen käsiin. Ole nyt toimellinen, niin voit suoriutua pulasta!"
+
+"En voi millään toimella. Kerrassaan tulee nyt häviö minulle. Ettekö
+voisi armahtaa kesään asti?"
+
+"Johan minä olen sanonut, etten voi. Se pitää sinun uskoa kerralla jo.
+-- Tuoppas se ketunnahka tänne, niin katsotaan, mikä sille hinnaksi
+voidaan panna!"
+
+Jaakko toi nahan, jonka Kylmäläinen tarkastettuaan havaitsi aivan
+hyväksi, mutta oli siksi viisas, ettei ruvennut sitä kovin kehumaan,
+jotta paremmasti kehtaisi siitä huonon hinnan tarjota. Hän sanoi
+nimittäin Jaakolle: "Kymmenen markan arvoiseksi olen minä tämän
+katsonut. Minä merkitsen päätökseen kymmenen markkaa maksetuksi."
+
+Eihän Jaakolla auttanut muu kuin tyytyä siihen, mitä Kylmäläinen sanoi,
+ja jättää ketunnahka hänelle. Ja kun hän näki ettei asiansa ruvennut
+muuttumaan, jos hän miten olisi puhunut, poistui hän viimmein
+Kylmälästä ja lähti alakuloisella mielellä kotia päin ajamaan,
+matkallakin vaan miettien, mikähän mahtanee neuvoksi tulla, kun
+Kylmäläinen niin kovin ahtaalla pitää.
+
+
+III.
+
+Talvi oli kulunut loppupuolelleen, pakkaset poistuneet ja ilmat
+paranneet. Talvikeliä oli vielä, vaan sitä ei voinut enää kau'an
+kestää. Ihmiset olivat hyvillään, kun toivoivat kesän pian tulevan ja
+sen muassa parempien aikojen.
+
+Mutta Murhelassa ei oltu kovinkaan hyvillään. Siellä eivät olleet asiat
+paranneet, päinvastoin vaan huononneet, ja synkein mielin huomattiin,
+ettei heidän tilansa voisi parata kesänkään tultua.
+
+Nimismies oli käynyt talossa kirjoituksella. Kaikki lypsävät lehmät ja
+joukko muutakin irtaimistoa oli pantattu Kylmäläisen saamisesta.
+
+Tänään oli huutokauppapäivä.
+
+Levottomana asteli Jaakko pihalla, katsellen, alkaako toimitusmiehiä
+näkyä, ja alakuloisena miettien, miten oli huutokaupassa käyvä.
+Emäntäkin, kun sattui pihalle tulemaan, näytti hyvin surulliselta,
+seisoi ja katseli vesissä silmin, ajatellessaan, että häneltä kenties
+jo tänään lehmät riistetään, ellei semmoista pelastusta tule, että
+muusta tavarasta tarjotaan niin korkeaa hintaa, jotta lehmät säästyvät.
+Mutta eipä sitä tähän aikaan monella rahaa ole, ja jos onkin jollakin
+harvalla, joka huutamaan tulee, niin onpa nähty jo ennenkin, että
+semmoinen huutaja kehtaa ottaa tavaraa melkein ilmaiseksi.
+
+Nimismies saapui paikalle, tuli myöskin Kylmäläinen ja joku muukin.
+
+"No, onko sinulla nyt rahaa?" kysyi nimismies Murhelan Jaakolta heti
+tultuaan, "vai pitääkö meidän ruveta huutokauppaa pitämään?"
+
+"Mistäpä se raha olisi tullut!" vastasi Jaakko.
+
+"Täytyy siis ruveta toimitukseen."
+
+"Eiköhän tuo mitenkään kävisi laatuun lykätä huutokauppa tuonnemmaksi
+ja vuottaa kesään asti?"
+
+"Kaikkea minä kuulenkin", vastasi nimismies vihaisesti. "Semmoista
+minulle puhut! Kun sinulla on ollut aikaa jo näinkin kau'an, etkä
+kuitenkaan ole niin paljon toimittanut, että olisit tarvittavat rahat
+hankkinut, niin mitenpä sinulla kesäänkään asti asiat paranisivat?"
+
+"Kuulkaahan vallesmanni! Tähän aikaan on niin huono raha-aika, ettei
+nyt saa rahaa millään, ei vaikka kuinka koettaisi."
+
+"Siihen minä en ole syypää."
+
+"Enhän ole sitä sanonutkaan. Mutta ajatelkaapa, ettei nyt saa
+rahatienestiä, vaikka miten koettaisi! Uskokaa se, että minä olisin
+Kylmäläisen saamisen jo aikoja sitten maksanut, jos vaan olisin voinut!
+Mutta eihän nyt millään rahaa saa, ei ole työtä, eikä kalulla ole
+hintaa."
+
+"Kyllä sitä aina jotain saisi, kun olisi tointa. Toimettomuus se on
+enimmästi syynä huonoon raha-aikaan."
+
+"Ei olekaan, kuulkaahan vallesmanni! Olihan täällä kerran hyväkin aika,
+jolloin ihmiset vähällä toimella saivat rahaa. Silloin jos mistä työstä
+sai rahapalkan; vaan nyt..."
+
+"Heitä jo pois tuommoiset puheet! Kun ei sinulla nyt ole rahaa, niin
+mitenpä sitä kesälläkään olisi paremmasti?"
+
+"Aina sitä silloin kuitenkin vähän paremmin saapi, vaan nyt ei saa ihan
+millään. -- Minä vieläkin kysyn, eiköhän millään keinoin kävisi laatuun
+vuottaa kesään asti?"
+
+"Etkö sinä ymmärrä, sen tolvana, että asiat menevät laillista tietä,
+eikä minun vallassani ole vuottaminen! Olisit sen asian sopinut
+Kylmäläisen kanssa."
+
+"Eipä hän ruvennut vuottamaan."
+
+"Ja sinä kehtaat minulta viivytystä pyytää, minulta, jonka asia juuri
+on auttaa Kylmäläistä oikeuteensa."
+
+"Minä ajattelin, että jos Te kuitenkin tuntisitte jotakin sääliä köyhää
+kohtaan ja voisitte armahtaa..."
+
+"Kyllä sinun puheesi eivät näy loppuvan, ellemme ala..."
+
+"Eihän täällä ole huutajiakaan."
+
+"Ei ole paljon, vaan ei niitä ole enemmän muulloinkaan."
+
+"Ajatelkaapa vallesmanni, että kun nyt myötte minun tavarani, minä
+aivan joudun häviöön!"
+
+"Hanki sitten rahat, niin saat pitää omaisuutesi!"
+
+"Mistäpä ne rahat tulisivat! Mutta ajatelkaapa, että kun nyt minulta
+lehmät menevät, niin millä se joukko sitten elää!"
+
+"Se ei ole minun asiani sitä ajatella. Minä teen vaan, mitä virkaani
+kuuluu, ja sillä hyvä, Nyt..."
+
+"Tuota saanhan kysyä vielä, kuinka iso se onkaan koko minun
+maksettavani summa?"
+
+"Se tekee korkojen, hakemuskulujen ja ulosottomaksujen kanssa yhteensä
+vähän yli yhdeksänkymmenen markan."
+
+"Jopa on noussut isoksi, aivan kaksinkertaiseksi alkuperäisestä
+summasta, joka oli vaan neljän- ja viidenkymmenen välillä. -- Tuota,
+mitenkähän se on sen ketunnahan kanssa? Onkohan se mahtanut tulla
+mihinkään merkityksi?"
+
+"Mikä ketunnahka?"
+
+"Niin, minä vein tässä talvella Kylmäläiselle ketunnahan ja hän lupasi
+merkitä sen hinnan päätökseen, lieneekö sitten merkinnyt."
+
+"Ei tässä ole missään kohti mistään ketunnahasta mainittu."
+
+"Olisiko sitten mahtanut jäädä ylöspanematta, vaan kyllä minä sen
+maksoin ja hän lupasi vielä kymmenestä markasta sen ottaa."
+
+Samassa tuli Kylmäläinen siihen saapuville. Hän oli ollut myytäviä
+tavaroita katselemassa. Hän näytti nimismiehelle tuomiossa yhtä kohtaa,
+johon oli kymmenen markkaa kuitattu. Se oli juuri siitä ketunnahasta!
+
+"Aivan oikein", sanoi nimismies Jaakolle. "Kymmenen markkaa on kuitattu
+maksetuksi, vaan maksamatta on yhdeksänkymmentä yksi markkaa, niinkuin
+jo sanoin. -- Nyt alkaa toimitus."
+
+Ja huutokauppa alkoi ja meni tavallista menoaan. Kun ei ollut monta
+huutajaa, menivät tavarat aivan halvasta.
+
+Yksi hyvänlainen vene myytiin kymmenestä markasta ja muutamia verkkoja
+yhteensä kuudesta markasta. Lehmiä kun myytiin, nousi Haluaan hinta
+viiteentoista, Kyllikin viiteentoista, Mielikin kahteenkymmeneen ja
+Kännikin, joka oli paras lehmä kaikista, viiteenkolmatta markkaan. Niin
+tavoin tekivät kaikki huudot yhteensä yhdeksänkymmentä yksi markkaa
+justiinsa.
+
+Kaikki nämä tavarat huusi Kylmäläinen enimmästi itse, kun muut eivät
+kyenneet mainittavaa ostamaan.
+
+Alakuloisena katseli Murhelan isäntä, miten hänen tavarataan myytiin
+aivan polkuhinnasta, miten elämän ehdoksi aivan tarpeellinen omaisuus
+vasaramiehen käden kautta joutui säälimättömäin ihmisten haltuun, jotka
+kyllä kehtasivat sitä ottaa melkein ilman edestä. Ja hän kynsi
+korvallistaan ja päivitteli ajan huonoutta, kun ei mitenkään ollut
+rahaa saanut, päivitteli Kylmäläisen tylyyttä, kun ei ruvennut kesään
+asti vuottamaan, vaan nyt riisti häneltä omaisuuden juuri kesää vasten,
+jolloin hän siitä olisi tullut suurimman hyödyn saamaan.
+
+Hyvin karvasteli mieltä myös nuo isot hakemuskulut ja ulosottopalkat.
+Viisikolmatta markkaa tekivät hakemuskulut, jotka hänen nyt syyttä
+suotta piti maksaa. Velka se oli velka, jonka hän kerran oli saanut
+hyväkseen nauttia ja josta hän nyt maksoi takaisin, minkä oli
+saanutkin. Vaan nuo muut kulut ne olivat aivan liikaa, joista hän ei
+koskaan ollut mitään hyötyä saanut ja jotka hänen kuitenkin piti
+maksaa. Kun olisi Kylmäläinen ennen taipunut tavarassa ottamaan
+saamisensa, niin silloin siitä olisi päässyt paljon vähemmällä,
+vaikkapa olisikin antanut lehmät mennä niin halpaan hintaan kuin
+kahteenkymmeneen markkaan kappaleelta. Olihan siinä hänen omakin
+tyhmyytensä syynä, kun ei suostunut siihen hintaan. Nythän meni kaksi
+lehmää vielä halvempaankin. Voi aikoja, voi päiviä! Kun olisi tuon
+tiennyt, niin eipä olisikaan Kylmäläinen saanut saatavaansa hakemukseen
+panna. Mutta eihän tuota arvannut, että näin oli käyvä. Kaikkein paras
+lehmä, tuo hyvälypsyinen Kaunikki, meni nyt hakemuskuluista yksistään.
+
+Entäs sitten, kun ulosottomiehen palkaksi meni kuusitoista markkaa! Ja
+Halunasta maksettiin vaan viisitoista! Siis enemmän kuin yksi lehmä
+meni vallesmannin palkaksi. Siinä sitä jo on palkkaa! Kaksi kertaa
+käväsi talossa ja semmoisen palkan sai. Se ei ole suinkaan huonosti
+näin huonona aikana.
+
+Miksikähän se niin pitäneekin olla, että, kun muut ihmiset eivät
+mitenkään saa tienestiä, silloin vallesmanni paraat palkat vetäsee, kun
+muut ihmiset köyhtyvät, silloin virkamies rikastuu? Talonpojan järjen
+mukaan se olisi luonnollista, että virkamiehellä olisi palkkaa sitä
+mukaa kuin aika on huono tai hyvä, paremmalla ajalla parempi,
+köyhemmällä pienempi palkka. Mutta niinpä ei olekaan; on ihan
+päinvastoin vallesmannin palkan suhteen.
+
+Kaikkein ikävintä kaikesta on kuitenkin, että lehmät riistetään juuri
+kesää vasten, juuri kun olisi ollut toivo päästä parempaa elämää
+viettämään, kun olisi kohta saanut karjan laitumelle laskea, jolloin
+sen elatus ei olisi mainittavaa maksanut, jolloin siitä olisi suurimman
+hyödyn vähimmällä kustannuksella saanut. Millä se nyt joukko elää, kun
+ei tule olemaan karjan antia? Eihän elämästä tule mitään ilman lehmiä,
+vaan milläpä niitä saapi mistään, nyt kun melkein kaikki irtain on
+talosta hävinnyt? Kyllähän mahtanee lopulta tulla talokin myytäväksi!
+
+Jaakon tähän tapaan päivitellessä, oli Eeva vielä surumielisempi.
+Hänellä vuoti kuumia kyyneleitä, kun ainoat lypsävät lehmät olivat
+myödyt, kun navetta kohta oli tyhjenevä ja karja häviävä vaikka oli
+tulossa kesä, tuo ilon ja toivon aika. Mutta nytpä tuntui vaan siltä,
+että kesä toisi muassaan surua ja toivottomuutta.
+
+Kun Kylmäläinen tuli ottamaan ostamansa lehmät ja vei ne pois navetan
+parsista, silloin Eeva itki yhä katkerammasti surren sekä omaa että
+lehmäin kohtaloa. Kyynelsilmin hän katseli, kun Haluna, Mielikki,
+Kaunikki ja Kyllikki pois vietiin, jotka vietäessään surkeasti
+ammoilivat suuresta ikävästä, nuo mieluisat elukat, jotka eivät olleet
+kenellekään tutummat ja mieluisemmat kuin hänelle. Nyt ne vietiin pois
+kodistaan, vietiin pois tuosta niille hyvin tunnetusta navetasta, jossa
+ne olivat asuneet syntymästään saakka. Ne vietiin pois toiseen
+navettaan, outoihin parsiin, oudon hoitajan hoidettaviksi. Kun ne
+joutuisivat edes hyvän kohtelun alaisiksi! Mutta tulkoonpa niille hyvä
+tai huono hoitaja, niin varma on, että ne tulevat suuresti ikävöimään
+entistä asuinpaikkaansa, tulevat kaipaamaan entistä hoitajaansa ja
+lypsäjäänsä.
+
+Ja Eeva katseli vielä kauan mieluisten lehmäinsä jälkeen, kun niitä
+pois vietiin, katseli vesissä silmin; vaan kääntyi viimmein pois
+muistaen rakkaita lapsiaan, joitten ruuasta hänelle nyt oli suuri huoli
+tuleva.
+
+Ja Jaakko hän käveli murheellisena, ajatellen, mikä nyt neuvoksi tulee,
+mistä nyt joukolle ruoka tulee.
+
+
+
+
+KYLÄN MAHTAVIN.
+
+
+Kihlakunnan lautamies Rantalehon Juho istuu pullo kourassa huoneessaan
+sängyn laidalla ja tuon tuostakin viinakultaa maistellen muistelee
+velallisiaan ja mitä hänellä on heiltä saada. Varsinkin suututtaa
+häntä, ettei Kuuselan Aappo ole vielä tehnyt mitään asiaa velkansa
+maksusta.
+
+"Sepä nyt kumma", miettii hän ja nousee äkkiä kävelemään, vilkkaasti
+liikutellen silmiään ja silmäkulmiaan rypistäen, "ettei Aappo maksa
+minulle velkaansa milloin minä vaan tahdon! Minä tahdon sen häneltä
+vielä tänä päivänä ja hänen täytyy maksaa; siinä ei auta mikään. Onpa
+täytynyt muittenkin mukautua tahtoni mukaan, eikä Aaponkaan auta
+vastaan ponnistella."
+
+Mielihyvällä hän sitten ajattelee, kuinka hän usein on saanut tahtonsa
+toteentumaan ja kuinka suuri hänen vaikutusvoimansa on; ja tyytyväisenä
+hän istahtaa taas entiselle paikalleen.
+
+Hän muistelee, kuinka hän käräjissä monesti on voittanut asiansa,
+vaikk'ei se ole aina ollut oikeakaan, ainoastaan oman taitonsa ja
+toisen taitamattomuuden tähden.
+
+"Minä olen tottunut käskemään ja vallitsemaan kylässäni", miettii hän
+itseensä tyytyväisenä, "ja kyläläiset, siivoja ja hyvänluontoisia kun
+ovat, antavat minun menetellä itsensä kanssa melkein miten tahansa.
+Minun sanani on melkein sama kuin kylän päätös. Minä olen kylän
+mahtavin mies, eikä olekaan ilman syytä minua ruvettu kutsumaan
+liikanimeltä 'kuvernööriksi'. Mutta vielä mahtavampi olen ennen ollut,
+silloin kun tulin isännäksi tähän Rantalehon taloon. Silloin kelpasi
+elellä, kun metsä tuotti runsaasti rahoja ja pellot antoivat hyvin
+viljaa. Tämä maahan onkin kylän paraimpia. Mutta eipä se enää paljoa
+tuota, sillä metsää on tullut liiaksi haaskatuksi ja niin hyvin
+maatilukset kuin rakennukset ovat päässeet rappeutumaan. Varallisuus on
+siis melkoisesti vähentynyt. -- Vaan senpä vuoksi juuri on syytä olla
+kova velallisia kohtaan. Minä lähden hetikohta Aapon luokse itse
+ulosottamaan saatavani, kun hän ei hyvällä ruvenne maksamaan."
+
+Aapon luokse tultuaan lautamies, kun ei voi tältä rahaa saada, vaatii
+lehmän.
+
+"Minä en rupea lehmääni antamaan velasta, jonka määrä tuskin vastaa
+puoltakaan lehmän hintaa", väittää velallinen vastaan.
+
+"Ei siinä auta mikään", vastaa silloin lautamies, silmäkulmiaan
+rypistäen ja katsoen tuimasti silmiin. "Kun et hyvällä antane, minä
+vien väkisellä."
+
+"Siihen ei sinulla liene oikeutta. Eipä ole ennenkään kuultu, että
+kukaan ilman laillista tuomiota saapi toisen omaa ottaa."
+
+"Minäpä tunnen lain ja asetukset ja niissä sanotaan, että ellei
+velallinen voi hankkia velkojalle samanlaista rahaa tai tavaraa kuin
+tältä velaksi sai, niin on velkojan vallassa ottaa muuta lajia
+palkkioksi. Sillä perustuksella minä sinulta nyt tahdon ottaa lehmän,
+koska sinulla kuitenkaan ei rahaa ole."
+
+"En tiedä, mitä mahtanee laki sanoa, vaan kyllä se on sillä puheella,
+että minä en lehmää anna, ennenkuin vallesmanni tulee sen myymään. Kun
+vuotat moniaita kuukausia, niin kyllä sitten rahassa maksan velkani."
+
+"Vai niin, sinä olet niin itsepintainen. Mutta tiedä, että jos minua
+kovin vastustelet, siitä tulee sinulle pahat seuraukset."
+
+Sen sanottuaan poistuu lautamies, menee suoraan navettaan, ottaa sieltä
+lehmän ja lähtee sitä kotiaan viemään.
+
+Lehmän oikea omistaja ei voi muuta kuin karvain mielin katsella
+lautamiehen omavaltaista menettelyä. Hänen tekisi mieli kyllä alkaa
+käräjäjuttu tätä vastaan, mutta pelkää kuitenkin, että tämä tottuneena
+käräjänkäviänä, kaikenlaisia verukkeita ja mutkia käyttämällä, voisi
+vierittää kaiken syyn päältään. Ei ole hyvä tulla tekemisiin niin
+mahtavan miehen kuin Rantalehon Juhon kanssa.
+
+Lautamies kotia tultuaan viepi tuomansa lehmän navettaan ja käypi
+sitten sisälle huoneeseensa. Sieltä hän hakee esille täysinäisen
+viinapullon, ainoan, joka vielä on jälillä, ja rupeaa itsekseen
+ryypiskelemään. Saatuaan tulen piippuunsa, vetelee hän tyytyväisenä
+savuja ja muutamia ryyppyjä juotuaan heittäypi hän pitkäkseen sängyn
+kannelle. Mutta yht'äkkiä johtuu joku ikävä asia hänelle mieleen, hän
+nousee äkkiä ylös ja rupeaa levottomana kävelemään edestakasin
+lattialla. Pian kuitenkin hänen mielensä taas muuttuu ja rauhoittuneena
+hän istahtaa sängyn laidalle.
+
+Silloin pistää hänelle päähän lähteä kylpemään. Hän laittaa sanan piika
+Anna Liisalle, että tämän pitää hetikohta panna sauna lämpiämään.
+
+Kylpyä odotellessaan hän tyydyttelee viinahimoaan tiheään pullosta
+maistelemalla, koettaen siten tyydyttää rauhattomia ajatuksiaan, vaan
+nepä ovat meren aaltojen kaltaiset, jotka milloin, äkkimyrskyn
+synnyttyä, raivoisesti pauhaavat ja vimmatusti eteenpäin syöksyvät,
+milloin taasen, myrskyn ohi mentyä, rauhallisesti vierivät ja
+vähitellen tyyntyvät.
+
+Rantalehon Juho toisinaan tuskautuneena ajattelee, kuinka jotkut
+tohtivat sitkeästi häntä vastustaa ja aikaansaavat sen, ettei hän voi
+toteuttaa kaikkia aikeitaan; toisinaan hän taas mielihyvällä miettii,
+kuinka toiset pitkittä mutkitta suostuvat hänen tuumiinsa ja kuinka hän
+on saanut jonkun asian onnistumaan aivan mielensä mukaisesti ainoastaan
+joitakin pieniä verukkeita käyttämällä.
+
+Toisinaan tuntuu häntä omatunto hiukan vaivaavan jostakin vääryydestä
+ja hän alkaa jo vähän katua tekojaan. Mutta silmänräpäyksen ajan
+kuluttua on hänen mielensä taas muuttunut ja hän miettii ajatuksissaan
+taas jotakin uutta omavaltaista tekoa.
+
+Hän alkaa jo olla vähän viinoissa, kun Anna Liisa huoneeseen tultuaan
+sanoo hänelle: "Nyt saisi lautamies tulla kylpemään."
+
+"Minä tulen aivan paikalla", vastaa lautamies ja rupeaa vaatteitaan
+riisumaan.
+
+"Tarvitaanko siellä minua?"
+
+"Kyllä; sinä saat tulla kylvettäjäksi. Menehän jo ennakolta!"
+
+Riisuttuaan hän sitten alastonna kävelee pihan poikki ja tulee,
+hoiperrellen astuen, törmän rinteessä olevaan pienenlaiseen saunaan.
+
+Lavolle tultuaan ja vastan käteensä saatuaan käskee hän Anna Liisan
+lyödä löylyä ja rupeaa sitten ihoaan pieksämään.
+
+"Etkö sinä, sen tyttö lepakko, älyä tarpeeksi löylyä lyödä!" huudahtaa
+hän silloin tyytymätönnä Anna Liisalle, kun ei mielestään lavolla ollut
+tarpeeksi kuuma.
+
+"Kyllä kai. Minä pelkään vaan, että kivet ovat kovin kuumat", vastaa
+Anna Liisa ja hoilauttaa hyväsesti vettä kuumalle kiukaalle. "Mutta
+kyllä kai täältä löylyä lähtee. Saanko paljonkin lyödä?"
+
+"Lyö häntä niin, että sitä asiaksi asti tulee!"
+
+Ja Anna Liisa syytää monta kertaa kiululla vettä kuumille kiville, ja
+äkkiä tuleekin kuuma lavolle, tulee kovasti löylyä, jotta lautamiehelle
+alkaa hätä tulla.
+
+"Voi sen tyttöä! Aivanhan sinä poltat minun!" ärjähtää hän silloin.
+
+"Itsehän te löylyä paljon tahdoitte."
+
+"En minä liiaksi tahtonut. Voi sinua, minkä työn olet tehnyt! Aivan
+tahdot hengen ottaa isännältäsi."
+
+"Tulkaa alas, jos siellä liiaksi kuuma lienee!"
+
+"Niin, jos enää täältä hengissä pääsenkään -- Minä kohta pyörryn
+-- -- -- Voi hirmuista, minkälainen kuumuus täällä on!" sanoo lautamies
+ja laskeupi alas lavolta. "Tiedä sinä, kuule Anna Liisa, että minä en
+suvaitse sinua talossani enää. Ennen huomisiltaa pitää sinun olla
+poissa talostani. Se on vissi se!"
+
+"Ettehän nyt niin kova liene. Eihän se ollut minun syyni, että liiaksi
+tuli löylyä."
+
+"Vai ei ollut! Vielä sinä tohdit minua vastustaakin! Tiedä, että mitä
+minä kerran sanon, sen pitää tapahtua. Siinä ei sinun eikä kenenkään
+muun vastustus auta mitään."
+
+"En kyllä lähde pois, ennenkuin saan täyden palkan koko vuodelta."
+
+"Sepä nyt ihme! Sinä lähdet aivan koreasti, kun minä sinun ajan pois,
+etkä kyllä saa palkkaa ihan mitään. Sinä et ole sitä ansainnut."
+
+"Sepä nyt nähdään! Minä manuutan teidät käräjiin, niin lautamies kun
+olettekin", vastaa Anna Liisa suuttuneena ja lähtee pois saunasta.
+"Tuommoinen lautamies joutaisi hirteen."
+
+"Sinä olisit hirteen vietävä noitten häijyjen puheittesi tähden",
+huudahtaa lautamies jälkeen ja kiroilee itsekseen Anna Liisan
+häijyyttä.
+
+Sitten hän, vähän aikaa itseään jähdytettyään ja kiukkuisen mielensä
+vähän tyynnyttyä, lähtee uudestaan lavolle kylpemään.
+
+Yksinään hän nyt hoitaa itsensä, kylpee, pesee ja valelee itseään sekä
+lähtee sitten saunasta alastonna, ruumis puhtaana, vaan mieli mustana.
+Hän ei tunne mitään katumusta käytöksestään Anna Liisaa kohtaan.
+Päinvastoin, häntä suututtaa vaan kaikki vähimmätkin vastustukset,
+joita joku palkollinen on uskaltanut tehdä hänen käskyjään ja
+menettelyään vastaan. Häntä ei saisi kukaan vastustaa, hän kun on aina
+tottunut tekemään oman mielensä mukaan ja saamaan tahtonsa
+toteentumaan. Eipä häntä kukaan muu tohdikaan niin sitkeästi vastustaa
+kuin tuo itsepäinen Kivivaaran Matti, joka on yhtä suuri käräjänkäviä
+kuin hänkin. Siitä miehestä on hänellä ollut vastusta enemmän kuin
+kerran.
+
+Juho katsahtaa ulos huoneensa akkunasta ja näkee rantapolkua pitkin
+lähenevän yksinäisen miehen, jonka hän kohta tuntee juuri Kivivaaran
+Matiksi.
+
+"Enpä liioin ihastu tuon miehen käynnistä", miettii Juho, vaan käypi
+kuitenkin kättä antamaan Matille, kun tämä sisälle saapuu, ja kyselee
+kuulumisia sekä käskee istumaan.
+
+"Mistä sinä nyt tulet?" kysyy hän sitten tältä.
+
+"Tuolta tulen kirkonkylän puolelta", vastaa Matti. "Siellä oli asioita
+vähän toimitettavia."
+
+"Mikä potelli sinulla tuolla povessa pullottaa?"
+
+"Onpahan lamppuöljypotelli. Meiltä kun öljy on loppunut, niin ostin
+kauppamiehestä uutta."
+
+"Vai niin. Minä luulin, että siinä sinulla olisi jotakin parempaa
+ainetta."
+
+"Mitä parempaa?"
+
+"Esimerkiksi viinaa."
+
+"Eihän toki. Kukapa sitä siellä olisi myynyt! Mutta sinulla näyttää
+tuossa pöydällä olevan sitä parempaa ainetta."
+
+"Eipä sitä paljon enää ole. Mutta tulee siitä muuan ryyppy vielä."
+
+Ja Juho kaataa yhteen pikariin viinaa vieraalleen ja toiseen itselleen,
+ja kumpikin juopi kerralla pikarinsa tyhjäksi, jotka Juho täyttää vielä
+uudestaan moniaan kerran, kunnes pullosta aine loppuu.
+
+"Minä tulin tuumille niistä tavaroista, jotka minä tuonnottain sinulta
+ostin", sanoo Matti muun ohessa. "Minä olen ajatellut, että täältä saan
+veneen, jolla lähden niitä kotirantaani viemään."
+
+"Mitä sinä nyt enää!..." vastaa Juho, silmäkulmiaan rypistäen. "Kun et
+ole käynyt ajoissa niitä perimässä, niin minä olen ruvennut katsomaan
+niitä omikseni ja osaksi niitä jo käyttänyt omiin tarpeisiini."
+
+"Mitä sinä, kuule, nyt puhut! Mitä olet uskaltanut tehdä minun
+tavaroitteni kanssa, joista olen täyden hinnan maksanut!"
+
+"Mitä sitä on niin hullu, että menee etukäteen maksamaan!"
+
+"Minähän sillä maksoin, ettet niitä muille möisi. En saattanut arvata
+että sinä tohtisit olla niin omavaltainen ja hävytön minuakin kohtaan,
+jospa muita kohtaan menetteletkin miten tahdot vaan ja useinkin ihan
+laittomasti. Tiedä se, että sinun pitää heti antaa minulle minun
+tavarani, ja jos olet niistä mitään kuluttanut, täytyy sinun korvata
+kaikki vahinko. Muuten tästä paha asia tulee."
+
+"Älä tyhjää porpata! Ei se asia kuitenkaan enää parane."
+
+"Anna sitten rahat minulle takaisin heti paikalla."
+
+"Niitä minulla ei enää ole."
+
+"Voi sinua, kuinka väärin olet tehnyt! Tästä tulee sinulle kovin ruma
+asia, kun minä lain voimalla itselleni oikeutta haen. Minä turvaudun
+lakiin, enkä heitäkään asiaani kesken, vaikka sinulta menisikin maat ja
+mannut. Ei ole ollenkaan säälittävä, että sinäkin joskus saat
+rangaistuksen pahoista töistäsi. Muistatko, kuinka väärin teit
+silloinkin, kun et rengillesi maksanut palkkaa ainoastaan sen syyn
+nojalla, että hänen oli täytynyt muuan viikko olla poissa laillisen
+syyn vuoksi? Muistatko sitä asiaa, hä? Eikö sinua omatuntosi siitä
+vähääkään nuhtele?"
+
+"Jos kovin paljon tuolla lailla puhut, niin minä näytän nyrkilläni,
+kuinka paljon sinulla on sananvaltaa."
+
+Ja Juho ja Matti väittelevät kiivaasti keskenään, kinastelevat ja
+inttävät sekä haukkuvat toisiaan, kunnes he vihdoin niin riitaantuvat,
+että ryntäävät vastakkain ja rupeavat tappelemaan.
+
+Hyvän aikaa he lykkivät ja retuuttavat toisiaan, kummankaan voitolle
+pääsemättä ja siinä mylläkässä huonekaluja kaadellen. Monesti on Juho
+saamaisillaan Matin allensa, vaan tämä kuitenkin ponnistelee kovasti
+vastaan eikä anna kaataa itseään. Vihdoin, kun Juho taas yrittää
+paiskata Matin allensa, kaatuvat molemmat pitkäkseen lattialle, vaan
+Juhopa silloin sortuukin allepäin.
+
+Samalla irtaupi korkki pullon suulta Matin povilakkarissa ja pullon
+sisällys valuu Juhon kasvojen ja vaatteitten päälle ja tunkeupi hänelle
+silmiin ja sieramiin.
+
+"Tähän asti sinä olet ollut vaan kuvernööri", sanoo silloin piloillaan
+Matti. "Mutta koska sinä näyt rupeavan uusia oikeuksia itsellesi
+anastamaan ja suurempaa valtaa haluamaan, niin minä nyt voitelen sinun
+kuninkaaksi."
+
+"Voi sinua, sinä ilkeä pilkkaaja!" huudahtaa Juho suuttuneena ja rupeaa
+raivostuneena Matin päälle uudestaan ryntäämään. "Minä sanon sinulle
+sen, että kohta sinulle käypi hyvin huonosti, kun uskallat niin
+raa'asti minua pilkata."
+
+Mutta Matti, nähdessään Juhon silmittömästi suuttuneen ja kovin
+hirmuisen näköisenä kohti käyvän, ei antaudukaan enää tappeluun, vaan
+lähtee kiireimmän kautta, Juho jälissä, rantaan päin juoksemaan, lykkää
+sieltä heti vesille veneen ja hypättyään siihen lähtee kiireesti
+kotirantaansa päin soutelemaan; eikä Juho kerkiä häntä tavottaa, vaan
+jääpi rannalle seisomaan ja kiroillen katselee poistuvaa Mattia.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sen tapauksen jälkeen alkaa Rantalehon Juhon mahtavuus ja valta vähetä.
+Kun yksi alkaa häntä ahdistella, niin moni muu seuraa esimerkkiä, ja
+hän saapi haasteen haasteen perästä ja joutuupi käräjissä vastaajaksi
+mitä rumimmista asioista. Eivät auta enää hänen koukuttelemisensa ja
+mutkittelemisensa, vaan hän menettää jutun jutun perästä, tuomitaan
+maksamaan isoja sakkoja ja kulunkeja ja viimmein julistetaan
+menettäneeksi lautamiehen virankin. Sen jälkeen hänen omaisuutensa
+väleen hupenee alituisten ulosottojen kautta; hän menettää kaiken
+irtaimen omaisuutensa vasaramiehen käden kautta, ja hänen maansa joutuu
+ihan rappioon, sekä myydään vihdoin sekin julkisessa pakkohuutokaupassa
+ihan polkuhinnasta.
+
+Silloin on hän kerrassaan hävinnyt mies, ilman omaisuutta, ilman
+luottamusta, ilman ystäviä. Ei kukaan usko häntä enää, ei kukaan tahdo
+antautua tekemisiin hänen kanssansa, eikä auttaa häntä. Ei kukaan sääli
+hänen onnetonta tilaansa, sillä yleinen mielipide on, että se on hyvin
+ansaittu rangaistus hänen tekemistään vääryyksistä.
+
+
+
+
+KESÄILTA.
+
+
+On lämmin kesäilta. Taivas on pilvetön ja ilma kirkas. Aurinko paistaa
+vielä korkealla lännen puolella taivasta ja levittää kirkasta valoaan
+kaunisten maisemien yli ja kuvastuu kauniisti järven kimaltelevia
+aaltoja vasten.
+
+Tuuli vierittelee laineita, jotka vierivät vierimistään vastarantaa
+kohti, kunnes viimmein loiskahtelevat rantakivejä vasten. Mutta iltaa
+myöten tuulen voima raukenee ja aallot pienenevät pienenemistään.
+
+Siellä täällä järven pinnalla kelluilee veneitä, mikä minnekin päin
+kulkien, mikä vastatuulta soutaen, mikä purjeessa myötätuulta laskien.
+
+Näkyypä muuankin Ouluun meniä pitkä tervavene kohti joen niskaa
+tuleskelevan. Tuuli kun on raukea, ei vene isosti mene, vaikka siinä
+onkin iso purje, mutta menee se kuitenkin niin että saapuu viimmein
+kosken niskaan ja laskee rantaan niemen nenään.
+
+Veneestä astuu maalle kaksi miestä ja muuan nainen tiedustellakseen
+laskumiestä. Mutta eipä näy likitienoilla ketään. Heille on puhuttu,
+että hän tähän aikaan oleskelee kosken niskan varrella eikä kotonaan,
+jottei olisi Ouluun meniöitten haettavissa, joita tähän aikaan on
+liikkunut tavallista enemmin. Luultavasti hän lienee nytkin jotakin
+venettä alas viemässä, koskapa häntä ei näy.
+
+He miettivät mennäkseen likimmäiseen taloon, josta niemen metsän takaa
+kattoa vaan vähän näkyy, vaan samalla he havaitsevat muutaman kosken
+vartta ylöspäin hitaasti nousevan tervaveneen, jota muuan mies köydestä
+raskaasti vetää, kulkien hyvin etukumarassa kivimöljän päällä, ja
+toinen rompsisauvomella perästä työntää. Niitä he aikovatkin odottaa,
+saadakseen kuulla, eivätkö ne olisi mahtaneet laskumiestä nähdä.
+
+Onpa vaan niillä kova työ tuossa nousuhommassa, varsinkin kun on vähän
+painoa veneessä! Toisinaan vene kovimmassa kuohussa pysähtyy siihen
+paikkaan, yritteleepä joskus alaspäinkin painumaan, mutta nostajat,
+ponnistaen kovasti voimiaan, saavat sen kuitenkin siitä kohoamaan ja
+ehtivät viimmein kosken niskaan, jossa jäävät rannalle vähäksi aikaa
+levähtämään.
+
+Menevät Oulumiehet tuntevat tuliat Mäntylän miehiksi, jotka ovat heille
+vanhastaan hyviä tuttuja, sekä käyvät heitä tervehtimään ja kättelevät
+kukin heitä erikseen.
+
+"No, mitä kuuluu Oulumatkalle?" kysyy vanhempi mies niistä, jotka
+olivat tulleet laskumiestä hakemaan.
+
+"Eipä sinne sanottavia kuulu", vastaa Mäntylän miehistä se, joka oli
+venettä vetänyt. "Mitä kuuluu Korkeavaaran puolelle?"
+
+"Eipä mainittavia sinnekään. -- Hyvä tuli matkailma nyt."
+
+"Jopa vaan. Teille tuo onkin varsin suotuisa, jotka alaspäin olette
+menossa, kun saatte komeasti myötävirtaa ja myötätuulta laskea."
+
+"Eipä nyt tuulesta tällä kertaa ole isoa apua."
+
+"Vähän kuitenkin ja parempihan se on kuin souto kovassa vastatuulessa.
+-- -- -- Tuota, ottakaapa tästä, Matti ja Eera, -- -- -- tässä olisi
+putellin pohjassa vähäsen -- -- --"
+
+"Kiitoksia!" vastaa Matiksi puhuteltu, ryyppää pullon suulta ja antaa
+sen sitten Eeralle. "Sepä hyvältä maistui."
+
+"Hyvää viinaa!" arvelee Eerakin ja antaa pullon sen omistajalle, joka
+siitä itsekin ryyppää ja antaa sitten kumppanilleen, sanoen: "He,
+Vilppo, ota... vielä tässä on sinullekin."
+
+Vilppo, hänkin vähän maistettuaan ja annettuaan pullon takaisin
+tarpojalle, kääntyy Korkeavaaran naisen puoleen ja kysyy tältä:
+
+"No, Ouluunko se Hilmakin nyt on menossa?"
+
+"Ka, Ouluun", vastaa Hilma lyhyesti, katsahtaen Eeraa silmiin
+naurusuin, vaan kohta taas kääntyen poispäin ja niemen polkua kohti
+katsahtaen. "Tuolta on joku Rantalasta tännepäin tulossa."
+
+"Niinpä näkyy olevan. Taitaa ollakin juuri Rantalan komea Elsa. Se
+luulee vissiin tapaavansa Saarelan Laurin, joka kuitenkin on vielä
+jälilläpäin."
+
+"Näkyikö laskumiestä missään?" kysyy Korkeavaaran Matti Mäntylän
+Heikiltä, Vilpon veljeltä, kun pullo uudestaan oli kiertänyt miehestä
+mieheen.
+
+"Se tuli vastaan koskella", vastaa puhuteltu. "Siinä kun me Pystyä
+nousimme, näkyi hän sivu menevän, laski Aholan venettä, ja kiireesti
+menikin, jotta yhdessä vilauksessa hän jo oli kaukana meistä. Kohta kai
+hän ehtii tänne."
+
+Hymyhuulin, punoittavin poskin ja silmissä lempeä, kirkas loiste tulee
+Rantalan Elsa saapuville ja tervehtii ystävällisesti kummankin veneen
+väkeä, iloissaan varsinkin Hilman tavatessaan, vaikkei kohtaakaan sitä,
+jota varten oikeastaan on tänne tullut. Eera katselee oikein
+mielihyvällä ja ihastuksella Elsaa, kun tämä Hilman kanssa puhelee,
+ajatellen, että onpa se kaunis ja sievä tyttö tuo Elsa.
+
+"Eikö ole näkynyt Saarelaisia tuleviksi?" kysyy hetkisen kuluttua Elsa
+Mäntyläisiltä.
+
+"Ne ovat vielä jälilläpäin", selittää Vilppo. "Ne eivät ennättäneet
+meidän kanssamme yhteen matkaan. Mutta samana päivänä oli niillä kyllä
+aie Oulusta lähteä. Eipä luulisi heidän kaukana enää olevan."
+
+"Oulussako te viimmeksi olette heitä tavanneet?"
+
+"Ka, Oulussa. Aika pulskan näköisenä ja pystypäisenä näkyi Lauri
+astelevan katuja pitkin. Se käski minun sanoa sinulle, siinä
+tapauksessa että me ennen kotia kerkeämme ja sattuisimme sinun
+näkemään, jotta hän on tervennä ja hyvissä voimissa kaupunkiin saapunut
+ja toivoo samanlaisena kohta sinun taas näkevänsä."
+
+"Miksikä se Elsa noin tarkkaan Saarelaisista kyselee?" kysyy Eera. "Ja
+mitä hänellä on Laurin kanssa asioita?"
+
+"Mitäkö!... Eikö morsiammella ole aina asioita sulhonsa kanssa?"
+
+"Morsiammella!... Vai on se Elsa Laurin morsian!... ja minä tässä äsken
+rupesin arvelemaan, että tuossapa olisi minulla tarjona kaunis morsian,
+vaan mitenkään nyt käynee?"
+
+"Mitenhän käynee!" vastaa Elsa naurusuin. "Eipä se taida enää olla
+toista kertaa tarjolla, joka kerran on toiselle luvattu."
+
+"Niinkö lienee hullusti asia! Häätynee minun sitten muualta lempilintu
+itselleni hakea, kun en täältä saanut."
+
+"Ka, tuoltapa tuo näkyy laskumies tulevan!" huomaa samassa Matti.
+
+Elsa käypi ensiksi laskumiestä vastaan ja kysyy tältä: "Eikö sattunut
+Saarelaisia vielä näkymään?"
+
+"Nyt et tarvitse enää kau'an vuottaa", vastaa laskumies ja käypi
+Mäntyläisille ja Korkeavaaralaisille kättä antamaan. "Tuonne tulivat he
+Aiton alle juuri kun minä läksin sieltä tännepäin astumaan; sinne
+jäivät vielä levähtelemään."
+
+Elsa tulee tietenkin hyvin iloiseksi tästä uutisesta ja riemuitsee
+mielessään, kun tietää kohta saavansa nähdä Laurin. Lämpimästi sykähtää
+hänen nuori sydämmensä, suu vetäytyy iloisempaan hymyilyyn, silmiin
+ilmaantuu kirkkaampi ja lempeämpi loiste ja poskille nousee heleämpi
+puna tuon odotetun sydämmen esineen kohta tapahtuvan tulon johdosta.
+
+Mäntyläiset ja Korkeavaaralaiset hyvästelevät toisiaan sekä Elsaa ja
+lähtevät matkaan kumpikin eri suunnille, Mäntyläiset järven poikki
+soutelemaan ja Korkeavaaralaiset koskea alas menemään, laskumies
+vakavana perässä.
+
+Elsa jääpi paikoilleen ja katselee heidän jälkeensä, katselee miten
+vene mukavasti hyppelehtää kosken kovissa laineissa, jotka nopeasti
+sitä eteenpäin työntävät, ja miten paljon hitaammasti Mäntylän vene
+etenee nyt jo tyyntynyttä järven selkää pitkin.
+
+Nojautuen muutamaa koivua vasten, jonka lehdet vielä hiljalleen
+värähtelevät, seisoo Elsa niemen nenässä ja silmäilee lapsuutensa
+tuttuja seutuja ja varsinkin usein sattuu hänen katseensa koskelle
+päin. Sieltähän ne Saarelaisetkin kohta tulevat. Mahtavina vierivät
+korkeat aallot, syöksyvät rajusti eteenpäin hyrskyten ja vaahdoten;
+rynnistävät toisinaan kallioita vasten ja syytävät silloin vesisateita
+korkealle ilmaan.
+
+Kosken rannoille rakennettujen kivimöljäin takana kohoavat korkeat
+jokitörmät, joitten rinteitä kaunistavat tiheässä kasvavat pensaikot,
+lehtevät koivut ja korkeat petäjät, ja miellyttävä tuore tuoksu leviää
+metsästä. Monet lintuset visertelevät iloisesti iltalaulujaan vaalean
+vihreillä puitten oksilla, toiset iloisina lentää lehahtavat puusta
+puuhun, hyppelevät oksalta toiselle, riemuiten illan ihanuudesta. Muuan
+onkimies seisoo tanakkana kivimöljän päällä, pitkä onkivapa kädessään,
+ja pyytää koskesta kaloja sekä katselee vesissä suin, miten iso komea
+lohi palavimmassa kosken kuohussa koholle hypähtää, miten kohta sen
+jälkeen vähän pienempi taimen saman tempun tekee ja miten harri sieppaa
+perhon muutamassa vähän tyyneemmässä paikassa... Käypipä muuan kilttu
+onkeenkin ja onkimies nakkaa sen sievästi maalle. Huvitettuna työstään
+ja tuntematta muusta vastusta kuin sääskistä hän onkiessaan siirtyy
+kosken kuvetta alaspäin, kulkien möljää pitkin, kunnes viimmein saapuu
+sen päähän. Silloin käyvät törmät jyrkemmiksi ja muuttuvat viimmein
+kymmenen sylen korkuisiksi äkkijyrkiksi, pystysuoriksi kallioseiniksi,
+joitten päällä siellä täällä kallion kolosta iänikuiset petäjät
+juhlallisina ylentelevät latvojaan taivasta kohti. Noita jyrkkiä
+kalliorantoja ei mikään ihminen voisi ylös kamuta ja sen vuoksi
+onkimies onkineen heti möljän päähän tultuaan kiipeää törmän päälle ja
+katoaa vihdoin näkymättömiin puitten taakse. Onpa varsin juhlallista ja
+mieluista katsella kaikkea tuota, jokea ja sen mahtavia rantoja,
+kuohuvaa koskea ja sen hyrskyviä laineita kesäisen ilta-auringon
+hohteessa.
+
+Sattuupa Elsa silmäelemään järvelle päinkin ja antaa katseensa kiitää
+pitkin rasvatyyntä pintaa, yli suurten selkäin, rannasta toiseen,
+niemestä niemeen, saaresta saareen. Varsin kauniilta näyttää vaalean
+punainen kirkko järven takana tuolla niemen nenässä koivujen keskellä
+ja punamullattu talo siellä likellä korkean vaaran huipulla sekä pitkän
+välimatkan päästä siitä pari kolme muutakin taloa kukin korkealla
+mäellä. Etäällä niitten takana siintää pienenä joku yksinäinen kartano
+ja siellä täällä metsästä nousee hyvin sakea savu joistakin vasta
+paloon pannuista tervahaudoista.
+
+Jommoinenkin liike on järvellä. Vene toisensa perästä kiitää yli selän,
+mikä mennen kirkon puolelle järveä, mikä sieltä tännepäin soutaen, mikä
+muuten järvellä kulkien. Näkyy siellä muutamia nuottaveneitäkin, joista
+toiset yhdessä kohti kelluilevat rinnakkain, toiset taas kiireesti
+etenevät toisistaan ja sitten taas yhtyvät, kun niiden nuottamiehet
+par'aikaa parvea potkevat. Tuolla niemen kupeella mies ja vaimo ovat
+verkon laskussa. Tuolla selkäkarin ja niemen väliä kulkee hiljoksellen
+vene, jossa istuu tyytyväisen ja rauhallisen näköisinä pari henkeä,
+toinen laskien reimiä järveen, toinen soutaen. Tuolla lahden perällä
+uiskentelee rauhallisesti parvi vesilintuja, emä poikineen, kenenkään
+niitä ahdistamatta. Rantamatalikolla telmivät ahvenet ja siiat
+iloissaan, muikkuparvet pitävät värettä ja hotit ja husut pirahtelevat
+somasti, tuhansittain tuikahtaen koholle; pitkin tyyntä selkää
+värähtääpi veden kalvo usein kalojen liikkeistä. Kalalokki lentää
+liitelee korkealla ilmassa, vaanien järvestä kaloja, ja äkkiä tuikahtaa
+nuolena sieltä alas sekä lentää sitten pois siian poika kynsissään.
+
+Elsa on sangen huvitettu katselemisestaan, tuntee, kuinka sydämmensä
+lämpenee kauniin kesäillan ja tuttujen seutujen näkemisen
+vaikutuksesta, tuntee olevansa erinomaisen tyytyväisellä ja
+rauhallisella mielellä sekä ajattelee, kuinka silloin on tuntuva
+hupaiselta, kun Saarelaiset ilmaantuvat näille kotoisille vesille ja
+Lauri reippaana ja uljaana laskee veneensä tänne niemen nenään.
+
+Samalla huomaa hän vieressään Rantalehon karjan, joka palaa pitkältä
+kiertokulultaan ja on menossa kotia kohti. Hän silittelee Kellokasta,
+joka sattuu lähinnä olemaan, taputtelee sitä ystävällisesti kaulalle ja
+hyväilee, niinkuin oli monesti ennenkin tehnyt, sekä ajattelee, kuinka
+hupaiselta on silloin tuntuva, kun hän emäntänä Laurin kodissa saapi
+lypsää ja hoitaa omia lehmiään.
+
+Silloin luopi hän katseensa taas joelle päin ja kummastelee, kun ei
+Saarelaisia jo ala näkyä. Mutta samalla näkyy kaukana kosken alla vene
+hitaasti lähenevän, korkean kallioseinän vierite kulkien. Elsa tuntee
+kohta tuliat Saarelaisiksi ja silloin sykähtää hänen nuori sydämmensä
+ilosta ja hänen ennestään punoittavat poskensa tulevat yhä
+punaisemmiksi. Hän näkee, kuinka Lauri rivakasti soutaa ja Saarelan
+Matti perässä voimakkaasti huopailee. Heillä on varsin vaikeata nousu
+siinä kalliotörmäin kohalla, kun siinä on niin syvä, ettei sauvotakaan
+saata, ja souto taas väkevän virran vuoksi käypi kovin raskaaksi. Mutta
+tottuneet kun ovat sellaiset luonnon vastukset voittamaan, pääsevät he
+pääsemistään ylemmäksi, ja möljän varrelle tultuaan, kun Lauri paksusta
+köydestä venettä vetää, hyvin etukumarassa astuen, ja Matti jälempänä
+rompsiana astelee, joutuu heillä matka tavallisen jalkamiehen
+nopeudella, vaikka ärjyvä koski kovasti koettaa riuhtoella venettä
+alaspäin.
+
+Elsa rientää iloisesti tulioita vastaan ja huutaa jo matkan päästä
+heille "hyvää iltaa". Nämä vastaavat tervehdykseen, mutta jatkavat
+kulkuaan pysähtymättä siihen asti kuin tulevat tyyneempään paikkaan
+joen niskassa. Maalle noustuaan ja pantuaan veneensä kiinni, käyvät he
+kättelemään Elsaa, sanovat terveisiä Oulusta ja sitten kysytään
+kuulumisia kummaltakin puolen.
+
+Elsan ja Laurin tapautuminen on varsin sydämmellinen. Ilo ja
+tyytyväisyys loistaa heidän kasvoistaan, kun he jälleen ovat kohdanneet
+toisensa. Elsa, terveyden puna poskillaan ja lempeä hymy huulillaan,
+katselee mielihyvällä rakasta sulhoaan, joka vastaa yhtä ystävällisillä
+silmäyksillä, ja silmäyksilläpä he ilmaisevätkin ilonsa ja ihastuksensa
+tunteita enemmän kuin sanoilla.
+
+"No, oliko sinulla hupainen matka?" kyselee Elsa.
+
+"Ka, eihän tuo niin ikäväkään ollut", vastaa Lauri. "Vaan paljon
+lystimmältä tuntui kuitenkin päästä takaisin kotipuoleen."
+
+"Kyllä sillä tällä Laurilla olikin kiire paluumatkalla", lisää Matti.
+"Ei ruvennutkaan pitkiä leväyksiä pitämään, koskia ylös hän veti
+venettä niinkuin hevonen."
+
+"Minä tässä jo äsken", selittää Elsa, "rupesin pitkästymään, kun teitä
+ei alkanut kuulua. Ajattelin, että mikähän niille on mahtanut tulla.
+Vaan sitten minä kuulin laskumieheltä teidän olevan tulossa ja silloin
+rupesin hyvässä toivossa odottamaan. Ja nyt on se toivo toteutunut. --
+Lähdetäänpä nyt taloon, niin siellä saamme enemmän puhella!"
+
+Kaikki kolme lähtevät silloin kaitaista polkua myöten peräkanaa
+astumaan ja sinne he poistuvat niemen metsän takaista taloa kohti
+auringon juuri laskuaan lähetessä.
+
+Vielä hetkisen kuuluu leivosten liverryksiä ja pienten lintuin
+viserryksiä, vaan pian vaikenevat eläväin äänet. Sen sijaan kohisevan
+kosken pauhina kuuluu aina yhtä mahtavana, yhtä kovana.
+
+
+
+
+KUULUTUKSEN OTOSSA KÄYNTI.
+
+
+Muutaman pimeän talvipäivän iltahämärässä seurakunnan pastori
+istuessaan yksinään virkahuoneessaan keinutuolissa ja lampun valossa
+lukien muutamaa kirjaa yht'äkkiä kuuli kulkusten kilinää ja kohta sen
+jälkeen jonkun kartanoon ajavan. Miettien, jotta lieneeköhän siellä nyt
+joku parempi tulia, koska niin komeasti kartanoon ajaa, jatkaa hän
+kuitenkin rauhallisesti lukuaan.
+
+Siinä kun hän istui ja odotteli, jotta eikö sieltä kohta ala joku
+sisälle tulla, tuli piika huoneeseen ja toi hänelle kahvea.
+
+Tältä kysyi hän: "Kukahan lienee ollut se tulia, joka vasta kartanoon
+ajoi?"
+
+"Olihan niitä useampiakin tulioita, kolme henkeä", vastasi piika.
+"Kuuluvat olevan kuulutuksen ottajia aivan tuolta tämän seurakunnan
+pohjoisrajalta."
+
+"Kaukalaisiapa ovatkin", virkkoi pastori ja piika poistui samassa.
+
+Kohta sen jälkeen tuli sisään muuan keski-ikäinen mies, tervehti hyvin
+tuttavallisesti ja meni kättelemään pastoria.
+
+Kun oli ensin kuulumisista puheltu ja tulia pastorin kehoituksesta oli
+istunut, sanoi tämä sitten: "Olisihan minulla kuulutuskirja
+teetettävä."
+
+"Vai niin? Te olette siis puhemies. No, ketä ne ovat ne kuulutuksille
+pantavat?"
+
+Puhemies mainitsi niitten nimet.
+
+"Ovatko ne molemmat täällä saapuvilla?" kysyi sitten pastori.
+
+"Kyllä ne ovat; tuonne jäivät pirttiin."
+
+"Menkääpä niitä sisälle kutsumaan!"
+
+Puhemies meni ja palasi kohta taas, nuori mies ja nainen muassaan.
+
+"No, onko teillä tosi aie yhteen mennä?" kysyi pastori nuorilta, kun
+nämä ensin olivat häntä tervehtineet.
+
+"Ka, semmoinenhan se olisi aie", vastasi heti sulhasmies.
+
+"No, mitä tyttö sanoo?"
+
+"Minulla kyllä", vastasi tyttö, lennättäen katseensa ympäri huonetta ja
+sen sisustusta silmäellen, "ei ole ollutkaan mitään semmoista aietta.
+Nämä toiset aivan puoli väkisellä ottivat minun mukaansa, eivätkä aivan
+selvään sanoneetkaan, missä asioissa tänne lähtivät; sanoivat vaan,
+että lähdetään lystiä ajelemaan kirkolle. -- -- Minä en ole
+kuulutuksille panoa ajatellutkaan, enkä kyllä aio tälle miehelle
+mennä -- -- --"
+
+"Mitä sinä tyhjää! Olethan sinä jo ennen luvannut", väitti kummastunut
+puhemies ja sulhasmies seisoi yhä enemmän kummissaan ja katseli suurin
+silmin tyttöön, jotta mitä se nyt ajattelee, kun noin puhuu.
+
+"Enpähän. En minä ole vaimoksi luvannut mennä, enkä haluakaan hänelle
+mennä."
+
+"Niin, vaan minäpä voin hankkia todistajia siihen, että olet luvannut."
+
+"Saa niitä hankkia vaikka kuinka paljon, vaan ei minua väkisellä
+kuitenkaan kuulutuksille panna."
+
+"No, mutta Anni, mitä Herran tähden sinä nyt hulluttelet!" sanoi
+sulhasmies hämillään. "Miks'ei sinulla sovi minulle tulla?"
+
+"Siksi kun ei haluta."
+
+Pastori naurahti ja ajatteli, että sattuukin niitä somia tapauksia
+näkemään virka-ajallaan, sanoi sitten: "Eihän siis asiasta voi tulla
+mitään, kun ei tyttö anna suostumustaan."
+
+Kun sekä puhemies että se, jonka puolesta hän puhui, näkivät, ett'eivät
+he mitenkään voineet tyttöä tuumiinsa taivuttaa, ei heillä tullut muu
+neuvoksi kuin tyhjin toimin lähteä pappilasta pois ajamaan.
+
+Mutta he olivat tuolle tytölle, joka niin sitkeästi oli vastustanut
+heidän tuumiaan, niin äkeissään, ett'eivät aikoneetkaan häntä rekeensä
+enää ottaa. Kahden he vaan istahtivat kumpikin reen perään ja
+peittelivät itseään hyvin veltien sisään.
+
+"No, mihinkä minä?" kysyi silloin tyttö.
+
+"Mene minne haluat!" vastasi puhemies. "Meidän rekeemme sinulla kyllä
+ei enää asiaa ole."
+
+"Hyvä ihme kuitenkin! Kun te olette kerran minun tänne tuoneetkin, niin
+pitää teidän samalla lailla poiskin viedä."
+
+"Sinähän olet pilannut koko meidän asiamme. Syytä siis itseäsi, ett'et
+mukaan pääse! Sillä ehdollahan me sinun otimmekin, että lupautuisit
+Matille. -- -- Hyvästi nyt!"
+
+Sen sanottuaan nyhjäsi puhemies hevosta suitsista ja lähti ajamaan.
+Anni käydä kaaloi jälessä, astui paksulumista tietä pitkin ja huusi
+pian heille taas: "Älkää jättäkö! Ottakaa mukaan! En minä uskalla yksin
+kulkea."
+
+Puhemies pidätteli hevosta ja vastasi uhotellen: "Kulje nyt yksin.
+Ethän tuota äsken kumppanista huolinut, vaikka oli tarjolla ja hyvä
+olikin."
+
+"Vielä ilkeätte pilkatakin! Ottakaa nyt mukaanne vaikka kannoillekaan.
+Minua peloittaa pimeässä yksin kulkea ja pianhan se väsymyskin tulee,
+kun on niin paksusti lunta tiellä. Kehtaatteko todella niin armottomia
+olla, että jätätte minun tielle yksikseni aivan nääntymään!"
+
+"Kukahan se meistä armottomin lienee!" sanoi silloin Matti. "Itsehän
+äsken et tuntenut mitään armoa minua kohtaan. Koska sinä olet jäykkä,
+niin mekin tahdomme olla yhtä jäykkiä. Turhaa on sinun pyytääkään
+rekeen päästä, jos et vaan lupaa minulle morsiammeksi ruveta,
+lupaatko?"
+
+"En."
+
+"Pysy sitten siellä! Koska sinä kiellät, niin mekin kiellämme", sanoi
+puhemies ja kiirehti taas hevosta menemään.
+
+Anni juoksi jälkeen itkussa silmin ja huusi taas, ett'eivät jättäisi ja
+oikein rukoilemalla rukoili päästäksensä rekeen ja sanoi lupailevansa
+melkein mitä tahansa, kun vaan pääsisi.
+
+"Lupaatko minulle morsiammeksi ruveta, niin pääset", sanoi taas Matti
+ja puhemies seisotteli hevosta.
+
+"Mitä sinä minua kiusaat! Enhän minä sitä voi luvata."
+
+"Mitä sinulla sitten on minua vastaan?"
+
+"Mitä kaikkea lieneekin! -- -- -- Huononlainenpa se on sinun
+asuinpaikkasikin, niin ikävän näköinen, että siellä minulla ei
+haluttaisi päivääkään asua."
+
+"Älä siitä ole milläsikään! Minä puratan maahan koko vanhan rakennuksen
+ja laitan sijaan uuden ja paremman. Sen ehdon täytän mielellänikin, jos
+vaan sinun saan. Mitä arvelet?"
+
+"Niinpä sinua tarkaksikin sanotaan, että annat kaiken väkesi
+petäjänsekaista leipää vaan syödä, vaikka olisi varoja paremmastikin
+elää. Tokkopa antaisit minun selvää leipää nähdäkään?"
+
+"Voi toki! Kaiken ikäsi saisit ihan sekoittamatonta leipää syödä, kun
+vaan sitä lienee mistä ottaa, etkä muutenkaan tarvitseisi huonolla
+ruu'alla olla. Saisit emäntänä aina ruu'aksi laittaa mitä vaan haluat.
+Enhän minä toki hentoisi antaa sinun huonoilla päivillä olla."
+
+"Niinpä tuota useinkin kulet huonosti puettuna ja likaisenakin, kun et
+sinä pese itseäsi tuskin muulloin kuin saunassa käydessäsi, jotta
+mikäpä semmoisen kanssa rupeaisi iän kaiken olemaan!"
+
+"Sekinkö vielä! Vaan minäpä lupaankin tästä lähtien paremmin puettuna
+kulkea ja pestä kasvoni joka Jumalan aamu niin puhtaiksi, että sinun
+kyllä ei niitä tarvitse vähääkään hävetä."
+
+"No, onko sinulla vielä muita ehtoja, vai joko suostut Matille
+tulemaan?" kysyi puhemies. "Jos suostut, niin pääset heti rekeen."
+
+"Kun ei tässä muuten rekeen pääsne", vastasi Anni, "niin täytynee tuota
+suostua. En minä kyllä rupea yksinänikään tässä tiellä astelemaan. Vaan
+onko se vissi, että Matti täyttää lupaamansa ehdot?"
+
+"No, se on ihan vissi; sen minä takaan." Ja puhemies nousi jo pois reen
+perästä, siirtyi itse reen keulaan ja tarjosi Annille tilaa Matin
+viereen. "Jos vaan haluat Matille vaimoksi mennä, niin tule tähän
+istumaan!"
+
+Annin noustua rekeen, sanoi sitten taas puhemies: "No, nythän sitä
+saadaankin lähteä takaisin pappilaan ajamaan kuulutuskirjaa teettämään,
+koska sinä et aio enää kieltoa panna, vai miten, Anni!"
+
+"Ka, mitäpähän asia enää muullakaan paranee!" vastasi Anni jotenkin
+välinpitämättömästi. "Palataan vaan takaisin!"
+
+Ja puhemies käänti hevosen takaisin päin ja ajoi toistamiseen pappilan
+kartanoon.
+
+Kun pastori näki taas samat henkilöt huoneessaan kysyi hän kummissaan:
+"No, mikä se teidät nyt takaisin pakuutti?"
+
+Puhemies selitti: "Tässä tytössä on tapahtunut mielen muutos. Nyt hän
+suostuu jo kuulutuskirjan tekoon."
+
+"Mikä sen niin äkillisen mielen muutoksen vaikutti?"
+
+"No, se kun rupesi syvemmältä asiaa ajattelemaan, niin se tuli
+havaitsemaan tämän sulhasmiehen paremmaksi mieheksi kuin oli
+luullutkaan ja tämä sulhanen kun lupasi elämän tapansa paremmaksi
+muuttaa ja suostui täyttämään, mitä tämä Anni vaan ehdoksi pani, niin
+antoihan se Anni lopulta suostumuksensa."
+
+Pastori istui hetken aikaa ääneti miettiväisenä ja sanoi sitten
+morsiammelle. "Oletko sinä perinpohjin asiaa miettinyt? Ei sovi
+edeltäpäin tarkoin ajattelematta avioliittoon mennä. Jos sinulla ei ole
+totista rakkautta sitä miestä kohtaan, jonka kanssa kaikeksi elämäsi
+ajaksi aiot sitoutua yhdessä elämään ja elämäsi vaiheet tasaamaan, niin
+ei avioliitosta ole teille kummallekaan siunausta. Vastaa minulle siis,
+onko sinulla tosiaan vahva aikomus yhdistyä iäksesi tämän miehen
+kanssa!"
+
+"Ka, niinhän se olisi", vastasi Anni. Olisi hänellä kyllä haluttanut
+puhua siitäkin, kuinka toiset olivat häntä kiusanneet, kun eivät rekeen
+ottaneet, vaan ei hän kuitenkaan kehannut siitä pastorille mainita.
+
+Kun kaikki temput kuulutuskirjan valmistamista varten olivat tehdyt ja
+puhemies oli todistanut, etteivät kuulutettavat olleet toisilleen
+sukua, ja pannut puumerkkinsä kuulutuskirjan alle ja lopuksi
+kuulutusrahat maksanut, niin poistui hän taas sulhasen ja morsiammen
+kanssa pastorin virkahuoneesta ja Matti ja Anni, jotka siis vasta
+olivat kumpikin tehneet kalliit lupaukset pyhään aviosäätyyn
+mennäksensä ja vannoneet aina rakastavansa toisiansa myötä- ja
+vastoinkäymisissä, istuivat rinnatusten reen perään, puhemies hyppäsi
+etulaudalle, löi suitsiperillä hevosta ja niin lähdettiin ajamaan
+pappilasta ja ja hevonen juoksi kiireesti ja reki vieri liukkaasti ja
+kulkunen helähteli koreasti, eikä morsianta nyt peloittanut, eikä
+sulhasta surettanut, eikä puhemiehellä ollut mitään moittimisen syytä.
+Tyytyväisinä ja rauhallisina olivat he kaikki että oli käynyt niinkuin
+oli käynyt.
+
+
+
+
+VANHAN KANSAN MIES.
+
+
+I.
+
+Lumivaaran Lauri oli muuan niitä vanhan kansan miehiä, joita voimiltaan
+ja rohkeudeltaan on sanottu nykyistä sukupolvea etevämmiksi ja jotka
+johonkin työhön ryhtyessään eivät sätkykään ensimmäisistä vastuksista
+ja esteistä.
+
+Hän oli syntynyt ja kasvanut Lumivaaran mökissä ja sen vuoksi hän
+kutsuttiinkin Lumivaaran Lauriksi; vaan jo aikuisin olivat hänen
+vanhempansa kuolleet; sitten oli velkojen maksuksi myyty pieni tila
+sekä irtain omaisuus -- jota ei toki paljon ollutkaan -- niin tarkkaan,
+ett'ei Laurille ollut perinnöksi jäänyt muuta kuin vanha hyväteräinen
+kirves ja iso puukko.
+
+Köyhänä ja koditonna oli hän sitten kulkenut työn haussa ja viimmein
+osunut rengiksi vankkaan Kotilan taloon. Siellä olikin hän oikein aimo
+miehen lailla ruvennut työtä tekemään ja kohta oli hänestä alettu
+hokea, että siinä sitä on miestä, jonka rinnalle ei kenen tahansa
+olekaan meneminen.
+
+Siellä Kotilassa ollessaan oli hän rakastunut muutamaan sievään ja
+rotevaan tyttöön, joka siellä piikana palveli ja jota Elliksi
+kutsuttiin. Tämä Elli oli kerran ollut aivan hengen hätään joutumassa,
+kun tavattoman iso karhu oli synkässä metsässä sen ehättänyt ja aivan
+kohti ruvennut käymään, vaan Lauripa oli samalla hätään joutunut ja
+tytön karhun kynsistä pelastanut, sekä kaatanut sen metsän pedon.
+Sitten oli Kotilassa mitä komeimmasti karhun peijaita ja samalla
+myöskin Laurin ja Ellin kihlajaisia vietetty, ja vielä samana vuonna
+olivat he häänsäkin pitäneet.
+
+Yhä he palvelivat molemmat nytkin samassa talossa, vaikka heillä jo oli
+kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tyttö, joiden nimet olivat: Timo,
+Martti ja Eeva. Näitten jälkeen ei enää heille lapsia syntynytkään.
+
+Kuluihan tuo aika tälläkin lailla, toisen palveluksessa ollessa, ja
+ruu'assa ja vaatteissa pysyttiin, vaan kumminkin alkoi niin hyvin
+Lauria kuin Elliä haluttaa saada omituinen asunto, jossa saisivat
+rauhallista perhe-elämää viettää, olematta kenellekään vastukseksi.
+Nämä heidän mietteensä sattui kerran Kotilan isäntä kuulemaan ja kun
+hänestä alkoi tuntua hankalalta pitää perheellistä palkkaväkeä alinomaa
+talon työssä ja ruu'assa, tuumasi hän Laurille:
+
+"Jos haluat omituista asuntoa saada, niin tee talo itsellesi! Minulta
+saat maata sen verran, että mökin paikaksi riittää Jylhän korvessa
+Jylhän järven rannalla. Sieltä saat hirsiäkin ottaa rakennustarpeiksi;
+jääpi sinne metsää sittenkin. Sinne kun vaan rupeat talon hommaamaan,
+niin saat siellä olla isäntänä, raivata peltoa ja niittyä itsellesi ja
+mielesi mukaan maata viljellä, kun vaan minulle vuosittain päivätöitä
+teet, joista kyllä sovitaan."
+
+Arvelematta suostui Lauri esitykseen; isäntä tuli hänelle näyttämään
+talon paikan; ja sitten sovittiin mökin tilusten rajoista.
+
+Jylhän korpeen korkealle kunnaalle synkän metsän keskelle, niinkuin
+puhe oli ollut, rupesi Lauri nyt heti mökkiä tekemään, ja ennen pitkää
+se olikin valmis; ja silloin hän sinne perheineen muutti asumaan.
+
+Vähäisen alan hän Jylhän mökin ympärillä kuokki ohra- ja pottumaaksi,
+ja järven rannalla oli luonnostaan pieni palanen niittyä, jotta lehtien
+ja jäkäläin avulla kykenivät yhden lehmän elättämään, jonka Lauri
+aluksi sai ruokolle, vaan sitten kykeni omaksi ostamaan.
+
+Paitsi lehmää oli Jylhässä kotieläimiä kaksi lammasta, kirjava kissa ja
+hyvä lintukoira, jonka kanssa Lauri ahkerasti kulki metsässä metsän
+otuksia pyytämässä. Hän olikin luonnostaan ahkerampi metsämies ja
+kalastaja kuin maanviljeliä, jotta eivätpä vuosikausiin jylhän pienet
+viljelystilukset ollenkaan laajentuneet, vaan sen sijaan kaikuivat
+korvet Jylhän mökin ympärillä alinomaa pyssyn paukkeesta ja koiran
+haukunnasta.
+
+Kerran vuodessa kävi Lauri aina talvimarkkinoilla ja möi silloin
+saamansa linnut, joista karttui sen verran tuloja, että ne yksistään
+riittivät koko perheen elatustarpeitten hankkimiseksi melkein koko
+vuodeksi. Sen vuoksi hän ei huolinut ruvetakaan maata muokkaamaan,
+koska muutenkin tuli toimeen.
+
+Jylhän järvessä, jonka varrella ei löytynyt muuta ihmisasuntoa kuin
+Laurin mökki, oli erinomaisen hyviä rysäpaikkoja, ja niihin laski Lauri
+aina keväisin rysänsä, joista sitten sai summattoman suuria haukia.
+Kesällä hän taas verkkopyynnissä sai niin paljon ahvenia ja siikoja
+kuin vaan ilkesi ottaa.
+
+Niin oli Jylhän perheellä kaikin puolin hyvä toimeentulo, eikä puute
+hätyytellyt sitä. Jos tulikin joskus hallavuosi, niin ei se Jylhäläisiä
+paljon vahingoittanut. Tosinhan silloin aina elon hinta kohosi, vaan
+kun löytyi millä sitä ostaa, niin ei hädästä mitään tietty. Eivät he
+kuitenkaan rikastuneet, sillä ei Laurilla eikä hänen emännällään ollut
+sitä luontoa, että olisivat panneet talteen tavarata tulevaisten
+päivien varalle. Sitä paitsi he olivat helläluontoisia, avustivat
+köyhiä, antaen apua puutteenalaisille, kun oli mistä antaa.
+
+Lauri oli kerran mennyt muutaman köyhän kumppaninsa edestä takuuseen
+parista sadasta markasta, kun tämä oli ollut hyvin rahan tarpeessa,
+vaan sitten tämä aivan äkkiä kuoli ja silloin velka haettiin ulos
+takuumieheltä suoraan, kun ei velalliselta itseltään ollut mainittavaa
+omaisuutta jäänyt.
+
+Silloin joutui Lauri pulaan. Rahoja hänellä ei ollut eikä irtainta
+omaisuuttakaan enemmän kuin että ne hädin tuskin olisivat saattaneet
+riittää velan maksuksi, eikä Elli suinkaan mielellään olisi lehmästään
+ja lampaistaan luopua tahtonut. Tämän kanssa kun oli asiasta puhe sanoi
+Elli:
+
+"Se siitä tuli, kun et minun puheistani perustanut. Varoitinhan minä
+sinua takuuseen menemästä ja sanoin, että auta lähimmäistäsi, kun vaan
+voit, suoranaisella avulla, vaan älä sitou lupauksiin, sillä ne voivat
+olla vaarallisia. Nyt näet seurauksen. Olisit aikoinasi minua uskonut,
+niin olisi tämä paha seikka jäänyt tapahtumatta. Mikä tässä nyt muu
+neuvoksi tulee kuin ota keppi käteen ja lähde tielle kulkemaan!"
+
+"Ei sitä toki vielä tielle kuitenkaan jouduta", arveli Lauri. "Jos ei
+muu auta, niin minä myön mökkini ja teen toiseen paikkaan uuden.
+Kotilan isäntähän tuo kuuluu jo halunneen omakseen saada tämän Jylhän,
+kun pelkää, että minä täällä liiaksi hyödyn."
+
+"Ikäväpä olisi tämä paikka jättää, kun tähän on päässyt niin hyvin jo
+tottumaan ja kun täällä tähän asti on ollut huoleton toimeentulo."
+
+"Mikäpä siinä auttaa, jos et tahdo, että kaikki omaisuus joutuu
+ryöstömiehen käsiin ja vasarakaupassa polkuhintaan myytäväksi!"
+
+"Minnekkä sitä sitten täältä sorruttaisiin?"
+
+"Sama se minnekkä! Yhtähän tuo on, kunhan vaan saa kattoa päänsä
+päälle. Mäntyniemellähän on aivan laajalta maata. Ehkä tuolla sielläkin
+saisi jossain korvessa maata sen verran edes, että tuvan asemaksi
+riittäisi."
+
+"Siellähän on kovin isoja erämaita ja siellähän oltaisiin aivan poissa
+ihmisten ilmoilta."
+
+"Sitä etuisampi. Minä tiedän siellä muutaman ison järven, joka on niin
+kalanen, että siitä saapi kaloja niin paljon kuin vaan tahtoo ottaa,
+isoja, lihavia ja niin rasvaisia, että kun niitä kiehumaan panee, niin
+aivan kokoontuu rasvaa veden pinnalle."
+
+"Saapihan tuota kalaa täälläkin aivan asiaksi asti."
+
+"Mutta siellä saapi vähemmällä vaivalla paljon enemmän ja paljon
+parempia. Ja sen järven seudulla olevissa metsissä löytyy niin
+runsaasti lintuja ja muita otuksia, että niissäkin meillä olisi melkein
+loppumattomat rikkaudet tiedossa."
+
+Lauri möi kun möikin mökkinsä entiselle isännälleen, vieläpä aivan
+halvasta, ja sai siten takuun maksetuksi siitä saaduilla rahoilla sekä
+niillä, joita hänellä oli ennestään.
+
+Nyt oli hän siis taloton taas, niinkuin ennen Jylhään tuloansakin, vaan
+sai kuitenkin luvan asua paikoillaan talven loppuun saakka.
+
+Hän ei kuitenkaan säikähtänyt ja huolehtinut, minne perhe sitten
+muuttaa; sillä heti Jylhän myytyään hiihti hän Mäntyniemelle ja sai
+siellä isännältä luvan tehdä mökin aivan talon tilusten äärimmäiselle
+perukalle juuri sen järven varrelle, josta hän oli Ellilleen maininnut.
+Siinä ei asemapaikaksi sattunut mitään hedelmällistä maata, sillä
+aivanhan se oli kalliota, mutta lujempipahan silloin perustus tulee,
+arveli Lauri, eikä välittänyt siitä, löytyikö peltomaata vai ei, kunhan
+vaan sai kattoa päänsä päälle ja asunnon, jota saattoi omakseen sanoa.
+Sen vuoksi rupesi hän heti rakennuspuuhiin.
+
+Hän kolusi nyt päivät pitkään vahvimmassa hongikossa ja kaatoi suuria
+honkia, joista veisteli vahvoja hirsiä, ja sai hän nyt kerrankin
+heilautella kirvestään ennenkuin rakennustarpeita alkoi olla riittävä
+määrä. Mutta hän teki innolla työtään. Olihan hän jo ennenkin
+tämmöisessä työssä ollut, kun oli Jylhän vahvat rakennukset
+valmistanut, ja nyt hän aikoi tehdä vielä vahvemmat ja suuremmat
+rakennukset.
+
+Ennenkuin rupesi salvutöihin otti hän kasakankin, jolle tietysti maksoi
+palkan.
+
+Näin tavoin kului hänellä rakennushommissa paljon aikaa ja varoja ja
+kun perheelle piti elatustarpeita hankkia, niin hän lopulta
+velkaantuikin. Mutta ei hän siitä säikähtänyt; jatkoi vaan uupumatta
+työtään, heilutteli rivakasti kirvestään ja liikutteli voimakkaasti
+hirsiä.
+
+
+II.
+
+Ennen kesää oli uusi mökki valmis ja sille pantiin nimeksi Syrjävaara,
+kun se oli aivan syrjässä muitten ihmisten asuinpaikoista.
+
+Laurin perhe muutti nyt sinne Jylhästä kaikkine kaluineen ja
+elukoineen. Sinne muutettiin lehmä ja lampaat, vanhaksi käynyt kissa ja
+Musti, Laurin uskollinen koira, joka jo ennestään tunsi paikan, kun oli
+isäntänsä muassa jo monesti talvella siellä käynyt.
+
+Kissa kyllä tuntui oudoksuvan uutta asuinpaikkaa, oli hyvin levoton,
+kulki paikasta toiseen tietämättä oikein mitenkä olisi, ja lampaat
+määkyivät, ikäänkuin olisivat murheissaan, ja lehmä ammoili ikävästä ja
+kyyneleet heruivat sen silmistä ja huonommasti se rupesi lypsämäänkin,
+jotta Elli kyynelsilmin katseli, mitenkä luontokappaleetkin tunsivat
+koti-ikävää. Musti se vaan näytti olevan entisellään ja heilutteli
+häntää yhtä iloisesti kuin ennenkin, kun sitä vaan nimeltä kutsuttiin.
+
+Mutta aikaa myöten lehmä, lampaat ja kissa tottuivat oloonsa ja
+alkoivat hyvin menestyä uudessa kodissaan, kun kuitenkin hoitajat
+olivat samat ja hoito yhtä hellä kuin ennenkin.
+
+Ellistä ensi alussa uusi kotipaikka tuntui kovin erämaalta ja lapset
+muistelivat kaipauksella vanhaa kotiaan, vaan ajan oloon he kaikki
+mieltyivät mieltymistään uuteen kotiinsa ja viihtyivät siellä
+erinomaisen hyvin, iloitellen siitä, että siellä asuinpaikat olivat
+väljemmät ja mukavammat kuin Jylhässä.
+
+Ihan raivaamatta olivat seudut vielä Syrjävaaran ympärillä, jotta ei
+minkäänlaista kevätkylvöä tehty, ja syksyksi aikoi Lauri jättää
+pottumaan kuokkimisen, jotta sitten seuraavana kevännä, kun lantaa
+alkaisi tarpeeksi karttua, kyhäyttäisiin vähän pottuja kylvämään.
+
+Kesän pitkään kulki nyt Lauri kalalla läheisellä järvellä poikainsa
+kanssa ja sai runsaasti haukia, ahventa, siikaa, jotta joka päivä
+syötiin Syrjävaarassa tuoretta kalaa. Mutta kun näytti kaloja rupeavan
+kovin paljon karttumaan, täytyi Laurin jättää vähemmälle kalan pyynti.
+
+Tulipa Syrjävaaraan muutamana päivänä eräs perheen vanha tuttava,
+Jousivaaran Janne, joka otettiin ystävällisesti vastaan.
+
+Kun oli ensin kuulumisista puheltu, tuumasi Janne: "Minulla kun oli
+täälläpäin kulkua, niin läksin katsomaan teitäkin täällä erämaassa,
+jotta vielähän te elossa olette. Kovin te olette paenneet syrjään
+ihmisten ilmoilta, jotta eihän tänne vähällä ollut osatakaan. Aivan
+synkkäin sydänmaitten halki piti kulkea eikä ihmisasunnosta ollut
+tietoakaan ennenkuin äkkiä korven sisästä uusi tuparakennus näkyviin
+tuikahti. No, miltä tuntuu olo täällä?"
+
+"Ka, mikäpähän olisi ollessa!" vastasi Lauri. "Kuluuhan se täällä aika
+niinkuin muuallakin."
+
+"Eikö ollut kuitenkin mukavampi siellä entisessä asunnossa?"
+
+"Eipä tuosta tietänyt. Ennen minä täällä olen."
+
+"Vai ennen. No, minkä puolesta täällä on parempi?"
+
+"Kaiken puolesta. Täällä ovat paremmat kalavedet, paremmat lintumetsät,
+väljemmät asunnot -- -- --"
+
+"Kylläpä näkyy tupa olevan tukevista hirsistä veistetty. Onpa vainen
+vaatinut tekiällä olla kuntoa ja voimia noita nostellessa."
+
+"Se tuo Lauri", puuttui Elli puheeseen, "kun kerran rupeaa jotain
+tekemään, niin tahtookin siitä hyvän saada. Sen vuoksi se tästäkin
+tuvasta näin vankan ja hyvän teki, vaikka olisi kai huonompikin
+välttänyt."
+
+"Pitäähän toki oikean rakennuksen", arveli Lauri, "ollakin semmoisen,
+ett'ei se heti luhistu."
+
+"Onhan mahtanut Jannelle nälkä tulla pitkän taipaleen takaa", sanoi nyt
+Elli ja laittoi padan tulelle ja vettä pataan. "Kenties haluttaisi
+maistella tämänkin järven kaloja. Ne ovatkin hyvin lihavia ja
+rasvaisia. -- Menkääpä Timo ja Martti noutamaan eläviä kaloja!"
+
+"Noutamaan! Mistä?" kyseli Janne; kun samassa Timo ja Martti
+poistuivat.
+
+"Tuolta järvestähän", selitti Lauri, "niitä tarpeen tullessa käydään
+hakemassa."
+
+"No, saapiko niitä sitten joka kerta?"
+
+"Saapihan niitä toki siksi. Käestämällä niitä toki saapi sen verran,
+että yhdeksi kerraksi on syödä."
+
+"Onpa vaan sitten kalanen järvi. -- Mutta peltomaatapa täällä ei näy
+merkkiäkään."
+
+"Eihän sitä ole, eikä tuota ole varsin tilaa mihin tehdäkään. Kovin on
+karua maata. Aivanhan tämä on kalliota koko kunnas ja tuossa rinteessä
+on maa kovin raakaa, melkein hiekkakangasta vaan. Kuitenkin olen
+syksyksi aikonut jonkun alan pottumaaksi kuokkia."
+
+"Hiekkaperäisessä maassahan ne potut tulevatkin parempia", selitti
+Elli.
+
+"No niinhän moniaat sanovat", vastasi Janne, "vaan siihenpä vaatii olla
+lantaa enemmän. -- No, minkälaiset täällä ovat karjalaitumet?"
+
+"Ka, ovatpahan tavalliset, jotta muuan lehmä täällä kyllä hyvin elää."
+
+Pian joutuivat Timo ja Martti verkolta, perkkasivat tuota pikaa
+saamansa kalat, jotka Elli heti heitti kiehuvaan veteen pataan sekä
+ripisteli suoloja sekaan, eikä kau'an viipynyt ennenkuin keitto oli
+valmis ja ruokaa pöydälle laitettu vieraalle syötäväksi.
+
+Syödessään tuumasi Janne muun muassa: "Arvasit sinä Lauri johonkin
+talon tehdä, ihan keskelle erämaata. Eiköhän käyne katumoiksi sitten
+ainakin, kun metsän peto karjaan käsiksi pääsee! Nämä seuduthan ovat
+aivan sen näköisiä, että niissä metsän kuningas hyvin voi viihtyä."
+
+"En minä sitä petoa pelkää", tuumasi Lauri. "Tulkoonpa vaan näille
+maille, niin kyllä pian tietää, kenen kanssa tekemisiin tulee. Olenhan
+minä jo ennenkin metsän kuninkaan kaatanut enkä säälisi semmoista
+otusta vieläkin hengiltä ottaa."
+
+Jousivaaran Jannen mentyä ei pitkään aikaan kukaan vieras Syrjävaarassa
+käynyt, eikä Syrjävaaran perhe liikkunut paljon muualla kuin
+kotitöissään; kerran vaan koko kesänä kävi kirkolla ja kerran
+kinkereillä; muuten vietti hiljaista ja rauhaista koti-elämää.
+
+Koti-onni ei häiriytynyt mistään oudosta tapauksesta eikä
+onnettomuudesta. Koti-eläimet viihtyivät hyvin, eikä niitä metsän peto
+hätyytellyt. Säännöllisesti tuli lehmä kotia joka ilta kiertokulultaan
+ja Elli lypsi sitä illoin aamuin ja se antoi runsaasti maitoa.
+
+Syksystä lähtien rupesi Lauri ahkerasti linnustamaan ja sitten talven
+tultua hän yhä innokkaammin metsän otuksia pyyteli, hiihteli ristiin
+rastiin Syrjävaaran tiheässä metsissä ja sai kovasti lintuja ja oravia
+sekä monta kettuakin.
+
+
+III.
+
+Talvi oli kulunut, pitkä, luminen, ankara talvi, ja oli taas päästy
+kesään.
+
+Nyt oli Syrjävaarassa pieni ala pottumaata. Elli oli saanut lainaksi
+potun siemeniä, jotka hän kylvi maahansa ja ennen pitkää ne rupesivat
+vankkaa vartta kasvamaan.
+
+Lehmä, joka oli vasikan saanut, kulki taas rauhallisesti ruokamaillaan
+ja lampaat kuljeksivat siinä lähiseuduilla ja näyttivät iloitsevan
+vapaudestaan.
+
+Mutta eipä Elli tänä kesänä saanutkaan hyvin kau'an iloita elukoistaan,
+sillä kun lehmä eräänä iltana ei tullutkaan kotia, lähti Lauri pyssy
+olalla sitä hakemaan, vaan löysi sen vasta pitkän etsimisen jälkeen
+kuolleena, karhun kaatamana.
+
+Se oli iso vahinko tuo lehmän kohta, päälle päätteeksi kun se oli
+ainoa, ja perheelle tulivat nyt huonot asiat särpimen puolesta.
+
+Lauri kolusi nyt joka päivä metsässä ja uhkasi kostaa lehmän surman,
+kulkipa monioita öitä haaskalla vahtuussakin, mutta eipä ruvennut
+metsän kuningasta näkymäänkään.
+
+Olipa hän kerran taas puolen päivää metsää risteillyt pyssy olalla ja
+tuli iltapuoleen kotia palavissa päin, ripusti pyssyn naulaan ja
+istahti lavitsalle miettimään.
+
+"Mikä kumma siinä lieneekin", tuumasi hän vaimolleen, "ett'ei tuota
+metsän petoa näy vilaukseltakaan, vaikka minä sitä mistä tahansa
+etsisin! Ja kuitenkin se oleksii täällä jossain lähellä."
+
+"Entäpä jos ei olekaan!" arveli Elli. "Mikäpä sen tiet niin tarkkaan
+tietää!"
+
+"Ei se kaukana ole; se on ihan vissi. Tänäkin päivänä olen ihan tuoreet
+jäljet nähnyt. Eikä se toki, kun on kerran lehmän kaatanut, sitä jätä
+niin, ett'ei toiste kävisi katsomassa. Mitäpä varten se sen niin hyvin
+peitteleisi sammalilla, jos ei itseään varten! Täällä se on lähellä
+jossain ihan varmaan, vaan se on niin tuiki varuisa ja sillä on niin
+ihmeen tarkka vainu, jotta se tuntee jo kau'as, kun ihminen kulkee,
+eikä tahdo tulla näkösälle --"
+
+"Isä, hoi, voi kuulkaapa isä!" sanoi samassa nuori Eeva läähättäen,
+ulkoa tupaan juosten.
+
+"No, mitä nyt, lapseni? Mistä sinä nyt noin hengästyneenä tulet?"
+
+"Rannasta. Sieltä minä näin, kuinka hirmuisen iso koira -- -- --"
+
+"Iso koira! Mistäpä niitä tänne isoja koiria olisi ilmaantunut!"
+
+"Iso koira se oli, vai mikähän sitten lie ollut; vaan iso se oli ja
+mustakarvainen, ja se lähti järven yli uimaan --"
+
+"Mistä?"
+
+"Toiselta rannalta tuolta kaukaa järven päässä. Se lähti sieltä
+kiireesti tälle puolelle uimaan. -- Tulkaapa isä katsomaan sitä
+koiraa."
+
+"Tuskinpa se koira onkaan. Minua vähän aavistuttaa, että se on joku
+parempi eläjä. -- Missä ovat Timo ja Martti?"
+
+"Missä Martti lienee, vaan Timo on rannalla veneen luona."
+
+"Hyvä! Minä lähden hänen kanssaan sitä uimakoiraa katsomaan."
+
+Näin sanottuaan riensi Lauri, pyssy olallaan, rantaan, tähysteli sieltä
+järvelle, näkyisikkö siellä missään uivaa eläintä. Aivan oikein, järven
+päässä näkyi aallokossa pörhökarvainen pää.
+
+Lauri lykkäsi veneen vesille, käski Timon tulla mukaan ja ruveta
+soutamaan ja itse hän alkoi voimakkaasti huopaella. Lähemmäs tultuaan
+huomasi hän arvelunsa todeksi, näki, että se nopeasti uiva pörhöpäinen
+elävä ei ollutkaan koira, vaan vankka karhu. Siitä ihastuneena hän
+rupesi yhä kiivaammin huopaelemaan ja käski Timon panna parastaan,
+aivan tarmonsa takaa soutaa, jotta saavuttaisivat karhun ennenkuin se
+maalle ennättää. Mutta tämä huomasi pian vaaransa, muutti suuntansa ja
+lähti veneen edestä pakenemaan. Nopea se oli uimaan, jotta oikein
+ihmetytti, vaan kuitenkin vene kulki yhä nopeammin ja läheni
+lähenemistään sitä.
+
+Kun karhu jo oli maalle aivan pääsemäisillään ja vene alkoi olla ihan
+sen lähellä, nousi Lauri seisalleen veneessä, ojensi pyssynsä sitä
+kohti ja laukaisi, ja silloin tuon voimakkaan metsän eläjän voimat
+tuossa tuokiossa loppuivat; se ei päässyt enää eteenpäin, vaan upposi
+järven pohjaan juuri rannan lähellä.
+
+Kun Lauri poikansa avulla oli sen sieltä maalle saanut, oli siltä jo
+henki lähtenyt, ja tyytyväisenä ja sen komeata turkkia ihaellen nosti
+hän mesikämmenen veneeseen ja lähti sitä kotia soutamaan.
+
+Nousipa kohta ilo Syrjävaarassa, jossa laitettiin hyvät kemut
+mesikämmenen kunniaksi, eikä nyt enää surtu lehmän kaatumista, kun
+kuitenkin metsän kuninkaan kuolema sen täysin korjasi, ja Lauri arveli,
+että varsin mielellään hän vastakin antaisi lehmänsä karhun
+kaadettavaksi, kun vaan sitten vuorostaan saisi kaatajan kaadetuksi.
+
+
+IV.
+
+Kuluipa aikaa monioita vuosia, niin Lauri sai kuulla, että muuan
+autioksi joutunut kruununmaa tarjottiin vapaavuosia vastaan
+viljeltäväksi sille, joka haluaisi maan haltuunsa ottaa. Lauri silloin
+arvelematta haki ja pääsi asukkaaksi sille maalle ja sai sen monioita
+vapaavuosia vastaan viljeltäväksi, joitten kuluttua maan niin hyvin
+rakennusten kuin tilusten puolesta pitäisi olla laillisessa kunnossa.
+
+Hän möi taas aivan halvasta entisen tilansa ja rupesi taas uudelle
+tilalleen asuinhuoneita vahvoista hirsistä rakentamaan, sillä vanhoista
+rakennuksista ei ollut mitään jälillä, ja sitten muutti hän sinne
+perheineen asumaan, vaikka se ei olisi ollut ollenkaan halukas
+entisestä kodistaan luopumaan, jossa sillä oli ollut kaikin puolin hyvä
+elellä.
+
+Uudessa kodissa olivat kaikki vanhat pellot kentittyneet ja
+nurmettuneet sekä osaksi metsittyneet ja ojat umpeen menneet ja
+luonnolliset niityt paljon huononneet. Mutta vaikka asukasoikeuden
+ehtona oli vuosittain raivata peltoa ja niittyä ja ojia kaivaa, niin ei
+Laurilla kuitenkaan tullut maan hyväksi paljon työtä tehdyksi. Hän vaan
+kulutti enimmästi aikansa metsästämällä ja linnustamalla niinkuin
+ennenkin ja niin jäivät ojat kaivamatta ja niityt raivaamatta, ja
+ketojen hän antoi olla melkein semmoisinaan, kuokki vaan vähäisen alan
+pottumaaksi ja ohramaaksi, paljoa huolehtimatta siitä, että nimismies
+kävi jo muistuttamassa, että maa oli parempaan kuntoon saatava.
+
+Lauri eleli perheineen uudessa kodissaan monet vuodet, tullen jotenkin
+hyvin aikaan, ja sillä ajalla joutui häneltä tytär naimisiin ja
+molemmat pojat erosivat kodista, lähtien maailmalle.
+
+Kesällä ennenkuin maa ensi kerran verolle joutui tapahtui Laurille iso
+vahinko sen kautta, että karhu kaatoi melkein koko hänen karjansa, ja
+vaikka hän sitten koko kesän ajeli sitä karhua, niin ei hän kuitenkaan
+saanut sitä kaadetuksi, vaan se pääsi pakenemaan seurakunnan rajan
+ulkopuolelle.
+
+Eipä ollut Laurista verotalon isännäksi. Hänellä ei tullut sitä
+hoidetuksi ollenkaan niinkuin olisi pitänyt, eikä hän kyennyt veroja
+maksamaan vapaavuosien kuluttua. Sen vuoksi nimismies, ensin hänelle
+varoituksia ja muistutuksia annettuaan, viimmein kävi ajamassa hänen
+pois koko tilalta, kun hänestä kuitenkaan ei ollut sen viljeliäksi.
+
+Tuntuipa Laurin vaimosta kovin pahalta, kun ajamalla pois ajettiin.
+Sitä ei ollut vielä koskaan ennen tapahtunut, ja kyynelsilmin sanoi hän
+miehelleen: "Voi meitä poloisia, minkälaisia aikoja olemme jääneet
+elämään, kun pitää jättää talo ihan omasta eestään ja hyvät
+asuinhuoneemme jäivät aivan toisien hyväksi! Mikä nyt tuumaksi tulee?"
+
+"Älähän ole milläsikään! Emme me taivasalle kuitenkaan jää. Lieneehän
+minussa sen verran kuntoa vielä, että kykenen taas mökin tekoon
+ruveta."
+
+Ja Lauri etsi mökin sijaa ja luuli semmoisen löytävänsäkin muutaman
+järven lahden rannalla korkean törmän päällä palokankaalla.
+
+Siihen hän rupesi taas vahvoista hirsistä asuinhuoneita rakentamaan,
+arvellen, ett'eihän mahtane siitä kukaan tulla pois ajamaan, ja
+yrittäköönpä tulla, niin hän kyllä näyttää, että on sitä sanan mahtia
+hänelläkin, eikä hän rupea enää muuttamaan.
+
+Kun Lauri oli saanut uuden asuinpaikkansa valmiiksi, nimitti hän sen
+Loppulaksi, arvellen, että hän on jo osalleen tarpeeksi monta taloa
+eläessään tehnyt; nyt hän ei enää halua asuinpaikkaansa muuttaa, vaan
+asuu Loppulassa loppu-ikänsä.
+
+Sattuipa nimismies joskus Loppulassa käymään, vaan ei hän tullut
+asukkaita pois häätämään, antoi heidän ihan rauhassa asunnossaan olla,
+ja kulki vaan siellä levähtelemässä, kun matkansa sattui sieltä kautta.
+
+Ja rauhassa eleli Lauri eukkoineen Loppulassa monet vuodet, kirveineen
+työssä kulkien ja metsän otuksia ja kaloja pyydellen sekä vielä
+muutaman metsän kuninkaankin kaataen.
+
+Mutta viimmein hän alkoi vanhaksi käydä ja hänen voimansa rupesivat
+riukenemaan, ja kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta ja alkoi
+tutista vanhuuden heikkoudesta, niin hänen sielunsa erosi lakastuneesta
+ruumiista ja kiiti avaruuteen, vaan ruumis laskettiin maan poveen.
+
+Laurin pojat, kun olivat saaneet kuulla isänsä kuolemasta, lähtivät
+kotoseudulleen käymään, ottaakseen selkoa, kuinka suuri perintö heille
+olisi jäänyt, vaan kun he tultuaan Loppulaan näkivät, ettei heidän
+isänsä paitsi mökkiä ollut jättänyt jälkeensä isosti muuta kuin kirveen
+ja puukon sekä vanhoja vaatteita jonkun vähän, palasivat he kohta taas
+sinne, mistä olivat tulleetkin, jättäen vanhan äitinsä yksikseen
+mökissä asumaan.
+
+Vuosikymmeniä ovat Lumivaaran Laurin rakentamat tuvat säilyneet ja
+ihmetellen katselevat niitä sekä nuoret että vanhat, kummastellen
+hirsien vahvuutta ja rakennusten lujuutta, ja kun vanhat kertovat,
+kuinka moneen paikkaan Lauri on uusia rakennuksia tehnyt, koskaan työn
+raskautta säikähtymättä, niin nuorten täytyy tunnustaa, että harva
+heidän joukossaan viitsii ruveta tai pystyykään semmoiseen
+vaivannäköön.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58742 ***
diff --git a/58742-8.txt b/58742-8.txt
deleted file mode 100644
index e3ed84a..0000000
--- a/58742-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3357 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Esko Virtalan esittämiä kertomuksia, by Edvin
-Calamnius
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Esko Virtalan esittämiä kertomuksia
-
-
-Author: Edvin Calamnius
-
-
-
-Release Date: January 20, 2019  [eBook #58742]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ
-KERTOMUKSIA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ KERTOMUKSIA
-
-Kirj.
-
-ESKO VIRTALA [Edvin Calamnius]
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström,
-1889.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Kinkeritalossa.
-Ulosotto.
-Kylän mahtavin.
-Kesäilta.
-Kuulutuksen otossa käynti.
-Vanhan kansan mies.
-
-
-
-
-
-
-KINKERITALOSSA.
-
-
-Lehtovaaran talossa oli varsin vilkas elämä muuanna syyskuun iltana.
-Väkeä liikkui edestakaisin kartanolla, pakinoiden ja keskustellen.
-Ainahan sitä puhetta piisasi; millä oli mitäkin selitettävää ja
-kyseltävää. Väkijoukossa näkyi vanhaa ja nuorta, ukkoja ja akkoja,
-miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä sekä lapsia. Mikä milloinkin
-katsahti järvelle, jotta eikö siellä vielä ala odotettavia tulioita
-näkyä. Kahden puolen porstuaa oli väkeä kosolta, mikä seisoen, mikä
-istuen; ja siitä välistä tuli yhä sisään kansaa, millä kontti selässä,
-millä mytty käsissä; ja toisia taas meni ulos.
-
-Poikaset mellastivat kovasti, löivät painia, inttivät ja väittivät ja
-pahaa elämää pitivät. Heidän hurjimmallaan ollessansa huudahti äkkiä
-joku: "Olkaapa hiljaa, pojat! Lehtolainen tulee."
-
-Vaan ennenkuin kerkesivät asettua, tuli Lehtovaaran isäntä heidän
-likelleen ja huudahti: "Olkaapa vähän vähemmällä, pojat! Kun sattuisi
-pastori seurueineen nyt tulemaan tänne, niin kovinhan rumalta
-näyttäisi, kun te tuolla lailla meluaisitte."
-
-Kohta herkesivätkin pojat rähisemästä, vaan joku heistä tuumasi
-kuitenkin isännälle: "Tottahan sitä silloin älytäänkin hiljaa olla, kun
-rupiaa heitä näkymään tuleviksi. Eiväthän he nyt ole kuulemassa
-kuitenkaan."
-
-Lehtolainen katseli alas mäkirinnettä ja polkua pitkin, joka laskeusi
-pellon kuvetta myöten järvelle päin.
-
-"Eipä heitä jo ala näkyä", sanoi muuan mies häntä läheten.
-
-"Eipä näy. No, onhan tuota matkaakin. Lienevätköpä sitä paitsi kovin
-aikaisin joutuneet lähtemäänkään: Onhan saattanut olla paljon väkeä ja
-sitä myöten toimitustakin viimme kinkeripaikassa. Mutta kyllä heidän
-näistä puolin pitäisi alkaa tulla. -- Miten lienevät tytöt kahvensa
-kanssa joutuneet!"
-
-"Tulen juuri köökin puolelta. Näkyi siellä pannu tulella olevan."
-
-"Saispa tuolla käydä sanomassa, että jou'uttavat sen kahven."
-
-"Kyllä kai se siihen joutuukin, kun tulevat."
-
-"Eihän haitanne kumminkaan käydä katsomassa."
-
-Niin sanottuaan lähti Lehtolainen köökkiin astumaan.
-
-Iso valkea siellä palaa loimotti uunissa. Hällän päällä reiästä
-puoleksi sisään uponneena seisoi kahvepannu, joka varta vasten
-kinkerijuhlan vuoksi oli kuurattu ihan kirkaskylkiseksi. Piika Liisa
-pyhkieli kuppeja ja asetteli niitä sitten tarittimelle, johon pian
-laitteli myös sokeri- ja kerma-astian. Hällän vieressä seisoi
-palavissaan punaposkisena Mari, toisessa kädessään hienoksi jauhettua
-kahvea kukkurakupillinen pannuun höystöksi; toisella hän juuri kohautti
-pannun kantta.
-
-"Kas niin! Kiehua liriseppä nyt sievästi!" sanoi hän ja heitti
-kupistaan höystöt pannussa kiehuvaan veteen.
-
-"No mitä ne tytöt täällä toimittavat?" sanoi Lehtolainen. "Eikö se kahve
-jo ala olla valmista?"
-
-"Tuos'siltään se joutuu", vastasi Mari.
-
-"Ka, ka, kuohuuhan tuo."
-
-"Eipä hätää", sanoi Mari ja hämmenteli puupuikolla höystöjä sekä
-puhalteli pannuun, jottei sen sisällys päässyt reunojen yli paisumaan.
-
-Niin siinä kiehua lirisi musta neste ja Lehtolainen katseli päältä,
-jotta tuleeko tuosta nyt hyvää. Kysyi hän sitten, tiesikö se Mari,
-minkälaista sen hyvän kahven pitää olla.
-
-"Kun en tuota tietäisi!" vastasi Mari. "Tässä kun ennen aikaan Eerikki
-pastori kulki kinkereillä, niin äitini silloin oli kahven keittäjänä.
-Minä tosin olin pieni tyttö pahanen, mutta näin kuitenkin, kun äiti
-keitti; ja olipahan pastori juonut hänen keittämäänsä kahvea, vieläpä
-oli hyväksi sanonutkin."
-
-Mutta nyt juoksi kiireesti sisään muuan poikanen ja huudahti
-Lehtolaiselle: "Jo tulevat, jo tulevat!"
-
-Lehtolainen sieppasi lakin päästään, pyörähti sievästi porstuaan ja
-sieltä kartanolle tulioita vastaan. Juuri astelivat kartanolle pastori,
-sateenvarjo käsissään, ja hänen jälkeensä lukkari, kantaen
-ripityslaatikkoa, sekä sitten kyytimiehet, jotka kantoivat
-viininassakan ja kirkonkirjat konteissa.
-
-Lehtolainen kumarteli moneen kertaan, mennessään avopäin tulioita
-vastaan, ja pisti heille kättä.
-
-"Hyvää iltaa", sanoi hän. "Terve tulemaan."
-
-"Jumal' antakoon", vastasi pastori.
-
-"Antakoon", sanoi myös lukkari.
-
-Porstuassa kättelivät tuliat vielä Lehtolan emäntää sekä muitakin talon
-asujia, ja sitten he isännän seurassa astuivat vierastupaan ja emäntä
-asteli jälessä.
-
-Siellä oli huone puhdistettu kaikin puolin, seinät veistetyt valkeiksi,
-katto höylätty sileäksi ja valkoiseksi sekin ja lattia pesty puhtaaksi
-sekä siihen ripoiteltu tuoreita kuusenhavuja.
-
-Pastori pani sateenvarjonsa loukkoon ja istahti muutamalle tuolille
-akkunan viereen. Lukkari heitti kapineensa lattialle oven viereen ja
-istui hänkin tuolille sängyn viereen. Lehtolainen emäntineen jäi
-seisomaan oven lähelle.
-
-"Kuuluuko sitä mitään?" kysyi Lehtolainen.
-
-"Eipä erityisiä. Mitä tänne kuulunee?"
-
-"No, eipä -- -- --"
-
-"Hyvä nyt on ilma."
-
-"Onpa kerrassaan hyvä näin syyspuolen ilmaksi. No, eikö se käynyt
-vaikeaksi pastorille kävely?"
-
-"Eipä niin siksikään, vaan lämmin siellä tuli. -- Tuota, saisiko sitä
-juomista?"
-
-Heti paikalla poistui emäntä, vaan tuli kohta takaisin ja toi
-raittiilla hetevedellä sekoitettua huitua juotavaksi, jota sekä pastori
-että lukkari halulla joivat.
-
-"Eihän tuo kumma olekaan, että tuli lämmin", sanoi Lehtolainen ja istui
-nyt tuolille lähelle lukkaria. "Onhan tuota ollutkin matkaa melkoinen
-käveltävänä."
-
-"Jopa hyvinkin. Eikö tuota lienekin lopulle yhdeksän neljännestä!"
-lisäsi emäntä.
-
-"Niille paikoin kai sitä mahtanee olla. Kukapahan lie ne matkat niin
-tarkoin mitannut! Vaan hyviä maisemia."
-
-"Eivätpä olleet pahojakaan", arveli lukkarikin.
-
-Emäntä poistui taas asioilleen. Piika Mari aukasi oven ja sen kautta
-tuli nyt sisään Liisa kahviasettimen kanssa ja hänen jälissään myöskin
-Mari. Molemmat lyykistyivät he sievästi ja Liisa tarjoili nyt sekä
-pastorille että lukkarille höyryävissä, täysinäisissä kupeissa kuumaa,
-mustaa kahvea. Sillä välin tahtoi lukkari jatkaa puheainetta ja kyseli
-Lehtolaiselta: "No, eikö sitä tänne puoleen kuulunutkaan mitään uusia?"
-
-"No, eipä -- -- -- Niin, tuota, onhan täällä metsä liikkunut."
-
-"Vai jo kävi metsän kuningas. Tekikö suuriakin vahingoita?"
-
-"Tekihän: tuolta naapurista kaatoi paraan lehmän, ja onpa useita
-lampaitakin tappanut. Ylikylällä kuuluu muutamasta talosta kaksikin
-lehmää hävittäneen."
-
-"Kylläpä se karhu rohkeaksi rupesikin. Ei tuota vielä kirkonkylällä
-kuulunut."
-
-"Rohkeaksi kovin rupesi", sanoi Lehtolainen. "Kyllähän sitä kuuluu
-koetetun ampua, vaan eipä ollut sattunut. Siellä oli haaskalla pari
-miestä kahtena yönä vahtinut, vaan ei mitään näkynyt ei kuulunut.
-Kolmantena yönä olivat he kyllä sitten nähneet metsän kuninkaan ja
-ampuneet sitä kohti, vaan menestyksettä. Mesikämmen oli kiireimmän
-kautta pötkinyt tiehensä, vaan kuuluupa se sitten jälestäpäin taas
-käyneen, kun ei ketään ollut vahtimassa, ja syöneen puoli haaskaa."
-
-"No, minkälaisia miehiä ne ampujat olivat", lausui pastori, "kun eivät
-osanneet kohti?"
-
-"Taisi heitä pelko vaivata", arveli lukkari, "niinkuin ennen
-Kuusivaaran isäntää. Hän kun oli kerran talailla vahdissa, niin
-nähdessään mörön tulevaksi, eipä uskaltanutkaan ampua, vaan vapisi,
-jotta housut lotisi."
-
-"No, lienevätköpä kuitenkaan semmoisia olleet", sanoi isäntä. "Onpa
-siinä miestä Mäntylän Jussissa eikä se Aappokaan kehnoimpia ole. Eivät
-he ole hätäpoikia kyllä; vaan tottapa se metsän kuningas oli siksi
-etäällä, että yön hämärässä oli mahdoton siihen osata. Ja varuisa se on
-se metsän ukko, varoo se päätään."
-
-Siinä kun kuulumisista keskusteltiin, olivat jo pastori ja lukkari
-juoneet väkevän kahvensa. Tuli taas Liisa sisään ja tarjosi lisää,
-ensiksi pastorille. "Ottootten lisää", sanoi hän.
-
-"Ei, kiitoksia", vastasi pastori, "ei tällä kertaa".
-
-Vei sitten Liisa lukkarille ja sanoi:
-
-"Ottoottenhan te!"
-
-Lukkari kopisti piippuaan, pisti sen lakkariinsa ja sanoi: "Ka, enpä
-taida jaksaa nyt enää".
-
-"No, ottoottenhan vaan!"
-
-"Ka, joko tuota sitten pitänee, talolle mieliksi!" Ja niin hän otti kun
-ottikin, kaatoi kupista va'ille ja alkoi juoksennella kahveaan. Liisa
-seisoi oven lähellä vuotellen.
-
-"Onko täällä lapsia kastettavia?" kysyi pastori.
-
-"Ka, olisi kai niitä joitakuita", vastasi Lehtolainen.
-
-"Kuinkahan monta?"
-
-"On kai niitä puoli kymmentä ainakin."
-
-"Käykäähän käskemässä vanhemmat tai asiamiehet sisälle!"
-
-Lehtolainen meni.
-
-Sillä välin oli lukkari kahvensa juonut. Liisa, otettuaan kupin, kuiski
-hänen korvaansa: "Olikohan se huonoa, kosk'ei pastori juonut?"
-
-"Hyvää oli, vähän väkevää vaan, vasta kun keitätte, pankaa vähemmän
-höystöjä!"
-
-"Ka, parasta kai sitä on koetettu, vaan eihän tuota aina arvaa niin
-parailleen laittaa. -- Mutta jokohon tuon milloin saisi ruu'an
-laittaa?"
-
-"No, ennättäähän sen sitten, kun tässä ensin kastetoimitus on loppunut.
-Mutta keittäkäähän hau'ikaspottuja! Ne ovat tähän aikaan hyviä ja
-pastorikin niitä mielellään syö."
-
-"Kyllähän niitä saatetaan keittää, vaan ovathan ne niinkuin
-talonpoikaista ruokaa."
-
-Lehtolainen palasi ja hänen kanssaan väkeä joukottain lasten nimiä
-kirjoituttamaan.
-
-Oli jo hämärä tullut ja pimetä alkoi Lehtovaarankin rinteellä, sillä
-kirkkaitten kesäöiden aika oli jo sivu, ja syyskesän tultua ovat päivät
-yhtä joutuisat lyhenemään kuin keväällä pitenemään Suomen pohjoisilla
-perillä. -- Huoneessa sytytettiin palamaan kaksi teariinikynttilää,
-jotka vartavasten olivat kauppamiehestä tuodut, ja pastori rupesi
-kastekirjaansa kirjoittelemaan kastettavain lasten sekä niitten
-vanhempain ja kummein nimet. Siitä työstä päästyään tilasi hän
-kastevettä sekä käski tuoda lapset sisään. Kun hänen käskynsä oli
-täytetty ja väkeä alkoi tulvailla huoneeseen, alkoi sitten
-kastetoimitus. Rivissä seisoivat peräseinän edessä lasten kantajat,
-sylissään parkuvat lapset ja molemmin puolin heitä kummit sekä
-vastapäätä heitä pastori vahvapränttinen virsikirja kädessään. Katsojia
-oli sitäpaitse huone melkein täydeltä. Kuului lasten itkua, vaan
-kovemmasta vielä kaikui pastorin ääni, jota hartain mielin väki
-kuunteli, mikä avosuin ja silmät alati tuijottaen pastoriin, mikä
-seisoen vakavana ja ihmeissään, ikäänkuin maailman kummallisin tapaus
-nyt olisi ollut olemassa. Porstuassakin oli kosolta miehiä, naisia,
-jotka, koettivat kurottaa päätään edessänsä olevien yli, ja nousivat
-varpailleen, paremmin nähdäkseen. Millä oli mitäkin katseltavaa ja
-ihmeteltävää pastorin puvussa, ryhdissä ja lukemistavassa. Harvoinpa
-sitä pappia näillä seuduilla nähtiin ja sentähden oli monella halu
-nähdä ja kuulla häntä, kun sattui tämmöinen tilaisuus.
-
-Toimituksen loputtua poistui väki vähitellen, vanhemmat ensin,
-nuoremmat sitten, jott'ei lopulta jäänyt kuin muutamia uteliaita
-poikasia. Viimmein hekin poistuivat, kun Lehtolainen kävi heitä
-kutsumassa; ja niin jäivät pastori ja lukkari hetkeksi kahden kesken.
-
-Lukkari se istuikin tyytyväisenä ja ja veteli savuja lyhytvartisesta
-piipustaan, ja pastorikin istui hetkeksi levähtämään, täytti piippunsa
-vaakunalla, ja sen sytytettyään rupesi katselemaan huonetta, kuinka se
-näytti mukavalta ja uu'elta, ja niinpä ilmoitti lukkarille ajatuksensa:
-"Tämäpä on kuin ihka uusi huone."
-
-"Kyllä kai täällä nyt välttää oleskella", toisti lukkari, "kun on
-kirves seiniä ja höylä kattoa valkaissut. Pitäähän sitä kinkereitä
-varten parasta koettaa, kun semmoiset kerran taloon sattuvat. Eipä outo
-voi arvata, että tämä ennen on ollut mustaseinäinen, nokikattoinen
-huone."
-
-Mutta jopa tulivat emäntä ja piiat pöytää kattamaan. Pöydälle asettivat
-he valkoisen liinan ja latelivat sen päälle monia ruoka-astioita,
-kulkivat moneen kertaan ovessa, menivät ja taas tulivat ja kantoivat
-ruokia pöydälle toisen toisensa perästä. Sitten sanoi emäntä pastorille
-ja lukkarille: "Saisi ruveta ruu'alle."
-
-Lehtolainen näkyi taas huoneessa, kädessään pullo, jonka asetti
-pöydälle sekä kuiski lukkarin korvaan, että siinä olisi karvastusta
-ruu'an aluksi.
-
-"No, kyllähän -- --" mutisi lukkari.
-
-Pian sen jälkeen istuivat pastori ja lukkari pöydän ääreen ja talon
-väki poistui sitten, nähtyään heidän ruu'alle ruvenneen.
-
-Lukkari kävi nyt käsiksi pulloon, kaatoi sen sisällystä pikariin ja
-taritsi pastorille sanoen: "Ka, tässä olisi nyt sitä karvastusta."
-Sitten nielasi hän itsekin ryypyn poskeensa ja arveli: "mukiinpa tuo
-menee".
-
-Niin -- nyt ruvettiin siis syömään kinkeriruokia kaukaisessa
-syrjäkylässä, jossa tavallisissa tiloissa useinkin pettu sai olla
-leivän sijassa. Mutta nytpä näytti ettei talolta ruoka-aineita
-puuttunut. Oli tarjona puhdasta ruisleipää, rieskaa, teosta, eikä
-voikaan ollut huononnäköistä. Särpimenä oli kummallakin tuoppi maitoa.
-Oli pöydällä lautasia, millä säynäjää, siikaa, taimenta suolakalana,
-millä leikettyjä lihalevyjä, millä juustosirpaleita. Yhdessä puukupissa
-oli höyryäviä hau'ikaspottuja, toisessa linnunpaistia ja sulattua voita
-kuppi puolillaan. Kiviva'issa oli riisiryynipuuroa. Sehän ei ollut
-ylimaan ruokia, mutta nyt juhlan kunniaksi oli sitäkin laitettu ja
-vartavasten kirkonkylän kauppamiehestä ryynejä tuotettu. Niin ne olivat
-muorit parastaan koettaneet, ja hyväntahtoisuuden tuotetta oli kaikki
-tämä. Siihen vakuutukseen tuli pastorikin.
-
-"Tämähän se jotain on", sanoi pastori, pottua kuorien.
-
-"Hyvältä näyttää", vastasi lukkari, kapahaukia pureskellen. Ottipa
-sitten hänkin potun kuoriakseen, pisti poskeensa ja sanoi: "hyviä
-ovat".
-
-"Mistähän ne näitä ovat arvanneet laittaa? Eipä niitä juuri usein
-tahtomatta saa."
-
-"Kyllähän niitäkin saa, kun lukkari virkansa tietää."
-
-"Ka niin, joko se lukkari on taas kuiskaamassa käynyt! Kyllähän
-arvasin, että ovat ne täällä viittauksia saaneet; muuten ei vaan
-pottuja olisi tullut. --
-
-"Useinkaan ei ihminen osaa panna kylliksi arvoa siihen hyvään, joka on
-aivan lähellä, vaan luulee, että kaikki on parempaa suurissa kylissä ja
-kaupungeissa kuin syrjäisessä kotipiirissä. Mutta senpä vakuutan, että
-pääkaupungin muhkeissa ravintoloissa en ole syönyt maukkaampaa ruokaa,
-kuin nyt täällä. Kas tätä vaan, kuinka on mehusaa ja rasvaista; eivätpä
-Helsingin kokit osaisi hetikään näin maukasta laittaa", ja pastori oli
-oikein tyytyväinen syödessään rasvaista linnunpaistia ja hyviä
-hau'ikaspottuja.
-
-"Kyllähän tässä toimeen tullaan", arveli lukkari, pistäen poskeensa
-potun toisensa perästä, ja siihen väliin aina rasvassa hyvin lioitettua
-linnunpaistia. "Hätäkös tässä olisi ollessa! Varmaankin on tässä meillä
-yhtä hyvä kuin Israelin lapsilla ennen muinoin Egyptin lihapatain
-ääressä."
-
-"Niin, niin. Kyllähän näkyy, ett'eivät muorit vaivojaan säästä. Ja
-Jumalan kiitos, että täällä eletään näin hyväntahtoisen kansan
-keskuudessa!"
-
-"Ei ole monellakaan hätää tähän aikaan", jatkoi lukkari puhetta, pitäen
-kahen kourin koukkuluusta kiinni, jota jyrsiskeli niin paljaaksi kuin
-suinkin. "Järvi antaa kaloja, metsä lintuja, lehmät maitoa, sillä
-elukat tulevat vielä hyvin toimeen ulkona. Ja ovatpa nyt immeiset jo
-korjanneet satonsa pelloista; aitoissa on jyviä, kellareissa ja
-kuopissa pottuja, jotka hyvin ovat menestyneet hiekkaperäisessä maassa.
-Mutta annappa kun tulee pitkä kevät ja eläinten rehu loppuu, silloinpa
-ei lehmät enää lypsä. Viljakin on monelta lopussa. Ja silloinpa ei auta
-muu kuin turvautua männyn kuoreen ja syödä petäjää suolattuin muikkujen
-kanssa."
-
-"Niin, niin. Kyllähän se Jumala väliin kärsimyksiäkin
-lähettää -- -- --"
-
-"Vaan tyytyväisiä sitä silti ollaan, vuotetaan vaan kesän tuloa, joka
-monenkin puutteen poistaa."
-
-"Mutta -- tuota -- entäs tämä riisiryynipuuro! Tätäkinkö sitä vielä
-pitäisi syödä. Alkaapahan tähän kohta kyllästyä, kun sitä melkein joka
-kinkeripaikassa laitetaan."
-
-"Laitetaanhan sitä, että edes jotakaan 'herrasruokaa' olisi tarjona.
-Eivätpä ole vielä muuta keksineet sen sijalle" -- ja lukkari söi taas
-aika tyynenä yhtä suurella ruokahalulla riisryynipuuroakin.
-
-Mutta kun vihdoin molemmat olivat syöneet vatsansa täydeltä, nousivat
-he pöydän äärestä, iloisen tyytyväisinä. Pastori täytti pitkävartisen
-punanauhaisen piippunsa vaakunalla koreasti helmilöitystä
-vaatekukkarosta, sytytti piippunsa ja käveli sitten vähän aikaa
-edestakaisin lattiaa pitkin sekä veteli hyviä savuja. Lukkari kopisti
-pienen piippunsa uunin laitaa vasten, täytti sen hakatuilla Venäjän
-lehdillä kuluneesta nahkakukkarosta ja istui tuolille tupakoimaan.
-
-Jopa ilmausivat taas emäntä ja piiat ruokia korjaamaan ja niille
-tietysti lausuttiin kiitokset.
-
-"Lienevätkö nuo maistuneetkaan tämän talon laitokset?" arveli emäntä,
-nähtyään että pastorin puurokupista oli kovin vähän kulunut.
-
-"Kyllä -- kyllä kelpasi syödä ja hyvää olikin", todisti pastori.
-
-"Eipä ollut muussa moittimista kuin että liiaksi tuli syödyksi, kun
-kaikki ruoka maistui niin kovin hyvältä", arveli lukkari.
-
-Emäntä piikoineen kaikki ruu'at pöydältä pois korjattuaan poistui
-huoneesta kohta taas palatakseen ja heti oven ra'otettuaan kurkisteli
-sisään monta uteliasta katsojaa, jotka halusivat nähdä pastoria ja
-lukkaria. Samassa tuli sisälle taas Lehtolainen ja veti oven kiinni
-jälkeensä, jott'ei muitakin tunkeutuisi huoneeseen. Hän tuli kuulemaan,
-olisiko pastorilla kenties jotain sanottavaa.
-
-"Mitenkä sitä rupeaa kansaa karttumaan?" kysyi pastori.
-
-"Näkyyhän tuota ilmaantuvan siksikin", vastasi Lehtolainen. "On jo
-väkeä hyväsesti nytkin ja aamulla sitä vielä kerkiää paljon lisää
-tulla."
-
-"Eihän ne vaan mahtane ruveta rähinää pitämään?"
-
-"Eipä luulisi. Siivoahan täällä on kansa yleensä, eikä viinaakaan nyt
-ole liikkeessä ainakaan suuremmassa määrässä. En minä ole sattunut
-vielä yhtään päihtynyttä näkemään."
-
-"Hyvä se, jotta siis yörauhan saapi."
-
-"Saapi kyllä; ja saatanpa tuota vielä käydä heitä manuuttamassa hiljaa
-olemaan."
-
-Tulipa taas sisään emäntä piikoineen, jotka rupesivat vuoteita
-laittamaan, tekivät pastorille vuoteen sänkyyn, ainoaan, joka oli
-huoneessa, ja lukkarille lattialle.
-
-Talon väki rupesi sitten lähtöä huoneesta tekemään, vaan ovella kysäsi
-vielä Liisa: "Jokohan varain kahvea aamusella?"
-
-"Tuossa kuuden tienoilla", vastasi pastori.
-
-Kun sitten talon väki kaikki oli poistunut, hyvää yötä toivotettuaan,
-ja pastori ja lukkari olivat jääneet kahden kesken, virkahti pastori,
-hetken äänettömyyden jälkeen: "Lieneeköhän todella kaikki väki niin
-hiljaiseksi asettunut, ett'ei ole mitään yörauhan häiritsemistä
-pelkääminen?"
-
-"Saatanpa paremman vakuuden vuoksi vielä käydä katsomassa", vastasi
-lukkari, pisti lakin päähänsä ja pyörähti ulos.
-
-Niin hyvin porstuassa kuin kartanollakin liikkui yhä väkeä, jonka
-joukosta kuului hiljaista keskustelua, vaan ei mitään rähinää.
-Päärakennuksen nurkan takana keskusteli hyvin innokkaasti, vaan
-kuiskaamalla melkein, pari miestä. Toinen veti aina joskus povestaan
-pullon, tarjosi kumppanilleen ja virkahti: "Otahan tuosta! Se asia
-kannattaa ryypynki." Muita sanoja lukkari ei eroittanut; hän kulki
-vakavasti eteenpäin, päätään kääntämättä, eikä ollut huomaavinaankaan
-miehiä, kun he ottivat kulauksia.
-
-Hän kääntyi nyt taaksepäin, pirtin sivu sinne päin, josta iltahämärässä
-oli tultu kinkeritaloon. Mitään meteliä hän ei täälläkään huomannut.
-Vastaan vaan tuli nuorta väkeä, poikia ja tyttöjä, halaillen toisiaan.
-"Lukkari tulee", sanoi muuan, ja yritti hellittämään kätensä tyttönsä
-ympäriltä.
-
-"Antaa tulla!" sanoi toinen. "Minä en henttuani laske"; ja hän kiersi
-kätensä yhä lujemmin vaan kumppalinsa kaulan ympäri.
-
-Lukkari tuli ja meni sivu ja ohi kulkivat halailevat nuorukaiset niin
-vaan, mistään huolimatta.
-
-Lukkari meni vielä etemmäksi, katsellen vaaraa alaspäin järvelle. Eipä
-siellä mikään vetänyt hänen huomiotaan puoleensa. Näkyi vaan rasvatyyni
-veden pinta, joka kauniisti välkkyili täyden kuun hohteessa. Somilta
-näyttivät Lehtovaaran pellot kuutamossa, pyörtänöt, mäkirinteet sekä
-kuuset ja petäjät, jotka ikäänkuin alenivat järvelle, ja järvi itse
-näytti oudon kauniilta saarineen, lahtineen, ja niinkuin peiliin
-kuvaantui siihen syksyisen kuutaman valaisema taivas sekä rannoilla
-kasvavat männyt ja kuuset, latvat alaspäin.
-
-Metsistöstä ei kuulunut niin ääntäkään. Lintuset eivät visertäneet,
-puitten latvat eivät heiluneet, siellä täällä kasvavain koivujen
-lehdetkään eivät liikahtaneet. Metsän eläväin ääni oli vaiennut ja
-rauhallisuus, hiljaisuus kuvaantui kaikkialla luonnossa.
-
-Lukkari palasi nyt takaisin ja sanoi, ett'ei hän ollut huomannut mitään
-pahaa; rähinää ei ollut kuulunut mistään; väki oli kaikkialla siivolla.
--- Pastori oli jo riisuutunut ja lueskeli makuullaan huomispäivän
-rippipuhettaan, kynttilä vieressään tuolilla. Lukkarin tultua, sanoi
-hän hänelle: "Taitaisi olla paras ottaa avain yöksi suulta pois,
-etteivät aamulla kovin varain kahvensa kanssa tänne laittautuisi".
-
-Lukkari tehtyään käskyn mukaan, riisuutui ketterästi, pani kenkänsä
-lattialle uunin viereen ja sukkansa uunin laiteelle kuivamaan. Sitten
-hän paiskausi keviästi vuoteellensa, lattialle olkipahnojen päälle
-levitetylle lakanalle: eikä kau'an viipynyt, ennenkuin hän vaipui
-unettaren helmoihin. Pastorillekin tuli uni. Hän pani virsikirjan
-saarnoineen tuolille ja puhalsi sammuksiin kynttilän.
-
-Mutta huone ei tullutkaan pimeäksi, sillä harvat verhostimet eivät
-voineet estää taivaalla rauhallisesti kumottavan kuun heittämästä
-hopeankarvaista valoaan huoneeseenkin. Pastorista tuntui niin oudolta,
-niin rauhalliselta, kun hän vielä kohotti akkunan verhostimia ja
-silmäili ulos. Siellä vallitsi luonnon hiljaisuus, siellä näkyivät
-tuikkivat tähdet ja hymyilevä kuu tumman sivertävällä taivaalla;
-Lehtojärvi näytti nyt viehättävän kauniilta ja juhlallisen ihana oli
-koko näkyala, vaikka siinä kuvaantui jotain jylhyyttäkin. Siellä täällä
-liikkui vielä joku henkilö ja hiljaista pakinaa joskus kuului, mutta
-muuten oli kaikki rauhallista. Rauhallinen, hellyyttä, liikutusta
-sisältävä tunne valtasi pastorin ja hän tunsi itsessään olevansa
-hyvien, hänelle kunnioitusta, rakkautta osoittavien ihmisten piirissä
-ja turvallisessa asemassa. Mietteissään ajatellen Luojan hyvyyttä,
-asukkaitten mutkatonta elämäntapaa ja monen vaivaa hänen tähtensä,
-nukahti hän vihdoin rauhalliseen uneen; eikä nyt huoneessa kuulunut
-muuta ääntä kuin hänen hiljainen henkityksensä ja lukkarin raskas
-kuorsaus, joka äännähti säännöllisesti, vuoroon hiljemmin, vuoroon
-kovemmin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yö oli kulunut ja kaunis syyskesäinen aamu koitti. Aurinko oli jo
-kohonnut ja näkyi kirkkaana taivaalla itäkoillisessa. -- Kello oli
-kuusi aamulla. Väkeä vilisi porstuassa ja kartanolla; siellä puheltiin
-ja väitettiin. Milloin joku kallisteli korvaansa vierastuvan ovelle,
-jotta ollaanko siellä hereillä; milloin joku kurkoitteli akkunain takaa
-ja koetti katsoa verhostimien välistä, näkyykö siellä mitä, siellä
-sisällä.
-
-"Mitäpä he vielä olisivat hereillä! Kyllähän se uni pitkän matkan
-perästä hyvältä tuntuu."
-
-Vaan väkeä alkoi vilkkaammin liikkua, ja kun porstuassa puhelusta ja
-jalkojen töminästä syntyvä hälinä suureni, heräsi vihdoin pastori. Hän
-katseli kelloaan; se aloitti jo seitsemää.
-
-"Lukkari!" äännähti hän. Mutta lukkari nukkui vaan.
-
-"Lukkari!" huudahti hän vielä vähän kovemmalla äänellä. Lukkari
-käännähti nyt ensin toiselle kylelleen, kohosi sitten istualleen
-vuoteellaan ja katsoa tuijotti kysyvin silmin pastoriin.
-
-"Eiköhän olisi parasta panna jo avain suulle!" sanoi pastori.
-
-Lukkari nousi, vetäsi housut jalkoihinsa, meni ovelle ja pani avaimen
-paikoilleen. Sitten otti hän sukkansa, laitteli niitä jalkoihinsa ja
-veti saappaat päälle. Istahti sitten tuolille, otti piippunsa ja alkoi
-tupakoida, vuottaessaan, että pastori pukeutuisi ja pesisi itsensä,
-jotta hänkin sitten vuorostaan saisi silmiään virutella ja naamansa
-puhdistaa.
-
-Jopa tulivat piiat kahvensa kanssa ja toivottivat hyvää huomenta.
-Pastori pani kuppinsa jähtymään; mutta lukkari otti heti juodakseen,
-kaateli kupista va'ille ja särpi siitä sitten kahvea, joka olikin nyt
-mievompaa kuin eilen.
-
-Siinäpä kului sitten aikaa hetkinen ja kun kahve oli juotu, tarjottiin
-vielä lisää. Pastorikin nousi, pukeutui ja peseytyi sitten kirkkaalla
-heteve'ellä, jota oli tuolille asetetussa kivikupissa. Ja sittenpä
-lukkarikin sai pestä itsensä.
-
-Siinä kun olivat kumpikin valmistuneet, tuli Lehtolainen ja hänen
-muassaan kirkonmies, joka ei ollut vielä illalla kinkeritaloon ehtinyt,
-aamutervehdykselle.
-
-He tervehtivät hyvin kohteliaasti ja kirkonmies tuli kättä antamaan ja
-pastori ja lukkari puolestaan hyväntahtoisesti heitä puhuttelivat ja
-kyselivät kuulumisia kirkonmieheltä, vaan eipä hän mitään erityisesti
-mainittavia tiennyt.
-
-"Hyvä nyt taitaa ilma olla", arveli pastori.
-
-"Onpa nyt laatuun käypä ilma", vastasi kirkonmies ja kävi pastorin
-kehoituksesta istumaan, "eipä ole nyt sateesta heti pelkoa."
-
-"Tuleeko kirkonmies suoraan kotoaan?"
-
-"Ka, sieltähän minä tulen. Eihän sieltä ole kuin kolmen neljänneksen
-matka, niin sitähän ei kovin kau'an astele."
-
-"Onko väkeä tullut lisää eilisestä?" kysyi taas pastori, isänhän
-puoleen kääntyen.
-
-"Näkyypä sitä karttuneen", vastasi Lehtolainen. "Illalla myöhäsellä
-tuli vielä useita ja nyt aamusella on yhä enemmän tullut."
-
-"Tähän aikaan", lisäsi kirkonmies, "ovat ihmiset töiltään päässeet
-tulemaan, nyt kun on vähän joutilaampi aika, kun on päästy leikkuu- ja
-peltotöistä. Onpa tullut kinkeriväkeä aivan piirin lai'alta ja tuolta
-ylikylän rajalta asti."
-
-"Mahtaneekohan olla paljon ripille aikovia?" kysyi pastori.
-
-"Kuuluuhan noita olevan muutamia ukonrahjuksia ja jo vanhoiksi hyvin
-käyneitä muoreja sekä vaimonpuolia useitakin, jotka eivät kirkolle
-kyhäy."
-
-Pastori silmäili lukkaria ja arveli: "Mitenkähän ne meillä viinit ja
-leivät mahtanevat piisata?"
-
-"Eipä niitä liiaksi liene", arveli lukkari, "vaan eiköhän nuo kuitenkin
-vielä mahtane piisata!"
-
-Einepöytää tulivat nyt piiat kattamaan. Sillä näkyi kohta
-hau'ikaspottuja, paistettua haukia, ahventa, siikaa kivikupissa,
-sulattua rasvaa puolillaan, näkyi siinä myös leikeltyä lihaa, juustoa,
-taimenta, siikaa sekä kapahaukia, ja viinapullo se seisoa törötti
-keskellä pöytää, pikari vieressä.
-
-"Saisi ruveta ruu'alle", käskettiin.
-
-Lehtolainen kuiski vielä lukkarin korvaan: "Siellä, tuota, esillä
-pöydällä olisi -- tuota -- niinkuin ruuan aluksi -- karvastusta."
-
-"Niin, niin, kyllähän", mutisi lukkari.
-
-Kun Lehtolainen ja kirkonmies oli poistunut, rupesivat pastori ja
-lukkari syömään ja kävivät nytkin ruokiin käsiksi yhtä hyvällä halulla
-kuin edelliselläkin kerralla.
-
-Kun oli eine syöty, ruvettiin hommautumaan pirttiin.
-
-Lukkari kantoi sinne edeltäpäin kirkonkirjat, kinkeripöytäkirjan,
-virsikirjat, katkismukset, musteen ja kynän sekä kirjasia joukon, joita
-oli aiottu palkinnoiksi paraimmille lukioille, ja sittenkuin he taas
-yhdessä pastorin kanssa menivät pirttiin, vei hän sinne vielä
-messuvärkit, viinin ja leivät. Pastori istahti pöydän päähän, vähän
-matkaa hänestä lukkari peräseinää vasten sekä sitten kirkonmies likelle
-pöydän toista päätä; ja väkeä istui pastorista ja kirkonmiehestä
-lähtien niin paljon kuin penkeille vaan mahtui; ja monta oli
-seisojaakin.
-
-Väkeä tulvasi vielä lisää avonaisesta ovesta, mutta muuten odottivat
-kaikki aivan hiljaa toimituksen alkamista. Tosin olivat useat aikojen
-kuluessa olleet monillakin kinkerillä, mutta juhlatiloina niitä
-kuitenkin pidettiin ja katsottiin siis nyt niinkuin harvinaista
-toimitusta ainakin. Mutta kinkerit menivät tavallista menoaan niinkuin
-vanhoista ajoista asti oli ollut tapana.
-
-Toimitus alotettiin niin, että lukkari veisasi ensin virren ja pastori
-piti rukouksen. Sitten seurasi tavallinen rippitoimitus ja vanhoille
-annettiin ehtoollinen. Väkeä laskeusi lavitsalle pöydän eteen, ja siinä
-nähtiin valkohapsista vanhusta, tutisevaa äijää, ijästynyttä eukkoa,
-mutta ainahan siihen työntäytyi nuorempaakin väkeä, vaikka pastori
-muistutti, että ehtoollista täällä annettiin ainoastaan semmoisille,
-jotka kirkolle eivät kyhäyneet.
-
-Sitten seurasi varsinainen toimitus, nimittäin lasten luetus, sillä
-lasten kinkerithän ne nämä olivatkin. Siinä kuultiin hyvä- jos
-huonolukuista, mutta harvat kuitenkin saivat kirjasia luetuksesta
-päästyään. Jos pastori teki minkä kysymyksen, niin lukiat sen
-tavallisesti kertoivat ja koettivat sitten muistella, löytyikö
-katkismuksessa semmoiseen kysymykseen sopivaa vastausta. Jos pastorin
-tekemää kysymystä ei sattunut katkismuksessa olemaan, silloin monikin
-jäi seisoa töllöttämään tietämättä mitä vastata, tai jos vastasikin,
-niin vastasi ihan päin mäntyä.
-
-"Menkääpä Antti ja Liisa lukemaan!" kuului muuan ääni väkijoukossa, kun
-Kalliovaaran lapsia esille huudettiin. "Menkää nyt!" sanoi äiti
-uudestaan ja työnti lapsiaan lukemaan.
-
-"Tulkaa, tulkaa!" sanoi pastori, kun he jäivät seisoa töllöttämään
-keskelle lattiaa.
-
-He siirtyivät nyt likemmäksi, Antti edellä, Liisa jälessä.
-
-"Tule, tule lukemaan!" sanoi pastori vielä Antille pitäen Uuden
-Testamentin kädessään, "ja sinä, Liisa, mene tuonne lukkarin eteen!"
-
-Niin he vihdoin tulivat aivan nokan alle ja saivat kumpikin alottaaksen
-heille viitotusta paikasta.
-
-Siinä Antti katseli, katseli, oliko hänellä edessään kirja samaan
-"tyyliin" kuin kotona, katseli, jotta eihän siinä mahtanut vaan olla
-"Latinaa". Vaan nähtyään, että oli siinä hänelle tuttuja kirjaimia, ja
-yhdestä sanasta jo selvän saatuaan, alotti hän lukea hiljaisella
-äänellä:
-
-"Niinä pee ää ii päi päivinä -- --"
-
-"Kovemmasti!" sanoi pastori.
-
-Antti jatkoi, koettaen vähän koroittaa ääntänsä: "tee uu tu tuli Jii oo
-Jo hoo aa ännä Johannes koo aa ässä kastaja ja ässä aa aa ärrä saar
-saarnasi Jii uu Ju (Jumalan kai siinä mahtanee olla -- ajatteli hän --)
-Jumalan --"
-
-"No, onko siinä nyt Jumalan? Katso tarkemmin!"
-
-"Jo tee ee Jutean koo oo ärrä kor-korvessa."
-
-"Eipä se mene oikein sujuvasti."
-
-"Taisi hämmästyä", kuului vastaukseksi äitin ääni väkijoukosta. "Lukee
-kai se kotona niin aika selvästi."
-
-Sitten sitä Anttia katkismuksessa kuulusteltiin, ja ainapa hän jotain
-tiesikin, vaan useat kysymykset jäivät kuitenkin vastausta vaille.
-
-Sillä välin tavaili Liisa lukkarille:
-
-"Aa ällä uu ättä lut aalut ättä aa taa aalutta oo ällä ii lii ooli ättä
-aa taa ännä aa naa taana --"
-
-"No niinpä se nyt menee laulunuottiin, että osaa ässääkään sanoa."
-
-Vaan ei se luku siitä parannut. Samaan nuottiin se meni sittenkin ja
-"ättiä" tuli aina vaan.
-
-"Mitä kirjaa sinä olet lukenut?" kysyi lukkari.
-
-"Aapelusta se vaan on lukenut", kuului äitin ääni.
-
-Ja näkyypä se Liisa aapelusta osaavankin vähin, mutta vastasi aina
-samalla laulunuotilla.
-
-Kun vihdoin luetus päättyi, seurasi pieni muistutus vanhemmille, jotta
-heidän tuli lastensa lukuseikoista paremmin huolta pitää. Tuli sitten
-loma-aika ja pastori sekä lukkari kävivät nyt kinkerihuoneessa ja
-saivat siellä kahvia, sekä tupakoivat siinä sivussa vähän aikaa. Kun he
-palasivat pirttiin, rupesi pastori kyselmyksiä tekemään, ja lukkari,
-jolla silloin ei ollut mitään tekemistä, istui vaan rauhallisesti
-penkillä pöydän ääressä. Väkeä seisoi pirtti melkein täynnä, hyvin
-totisina kuunnellen pastorin sanoja, kun tämä kulki rivien edessä,
-tehden kysymyksiä katkismuksen toisesta pääkappaleesta. Siinä hän
-kyseli ja selitti vuoron perään, ja milloin vastasi rivien etunenässä
-joku pienokainen ujostelematta ja suoraan, milloin kuului joukon takaa
-jonkun tutisevan vanhuksen varma vastaus. Ulkona näkyi päivä lämpimästi
-paistavan, vaan pirtissä oli vieläkin lämpimämpi väen paljouden vuoksi,
-semminkin kun ei isosti tuulen henki käynyt avatusta akkunasta, sillä
-ilma oli aivan tyyni. Hiostui siis pastori kysymyksiä tehdessään ja
-selittäessään ja tarkeni siellä lukkarikin; tippuipa hiki hänenkin
-otsaltaan, kun hän, pastorin kyselmyksensä lopetettuaan ja rukouksia
-luettuaan, oli virren värssyn veisannut.
-
-Tavallisia loppukuulustelulta tehdessään kysyi sitten pastori
-istuessaan taas pirtin ison pöydän ääressä, pöytäkirja avoinna
-edessään: "Minnekkä ne kinkerit tulevat seuraavaksi kerraksi?"
-
-"Tuonne Rantaleholle kai ne nyt saa panna", vastasi kirkonmies.
-"Sinnehän niitten vuorokin tulee."
-
-"No, pannaan sitten Rantaleholle, jos ei kenelläkään ole sitä vastaan",
-sanoi pastori, pöytäkirjaan kirjoittaen. "Sitten -- tuota -- kuinka on
-sunnuntaikoulujen laita? Onko niitä säännöllisesti pidetty?"
-
-"Näkyyhän täällä muuan koulumestari. Sehän ne asiat paraiten tietää."
-
-"Tuota, onhan sitä koulua pidetty", selitti koulumestari, "milloin vaan
-on voitu ja lapsia väen on kokoontunut tarpeeksi. Mutta eipä näy
-kaikilla lapsilla olevan halua koulussa kulkea, jospa toisilla taas
-on."
-
-Pastori sitten selitti, mitenkä sunnuntaikoulujen suhteen oli
-meneteltävä ja mitenkä niistä hyötyä olisi. Sitten kysyi hän lopuksi:
-"Minkälainen on siveellinen tila tässä kinkerikunnassa? Onko missään
-suhteessa muistuttamista?"
-
-"Lieneeköpä sitä!" vastasi kirkonmies. "Ei minun tietääkseni täällä ole
-erityisesti pahoja kuulunut."
-
-"Eipä ole kuulunut", todisti joku muukin väkijoukosta.
-
-Siinäpä se sitten oli toimitus lopussa. Pastori puhui vielä joitakuita
-opettavaisia sanoja, antaen neuvoja ja ohjeita. Sitten hän ja lukkari
-ottivat hyvästit kuulioiltaan ja poistuivat taas kinkerihuoneeseen,
-missä heti saivat hyvän puolisen syödäkseen sekä kohta sen jälkeen
-vielä kahvetkin lähtiäisiksi juodakseen.
-
-Olipa muutamia emäntiä vaatemyttyineen käynyt pakinoilla ja antanut
-parasta mitä heillä oli hyväntahtoisuutensa osoitteeksi, jotta
-pastorilla ja lukkarilla nyt oli monioita juustoja kotiin tuliaisiksi
-viedä.
-
-Siinä kun he lähtöä hankkivat, laitellen kirjoja ja muita kampsujaan
-kontteihin, tuli kirkonmies ja talonväki sekä monioita muitakin
-lähteviä tapaamaan ja heiltä jäähyväiset ottamaan.
-
-"Hyvä tässä tulee matkailma", sanoi isäntä, akkunasta ulos silmäillen.
-
-"Sekeessähän nyt ilma kyllä on", arveli emäntä, "vaan onpa täältä matka
-melkonen ylikinkeriin".
-
-"Kuinkahan pitkälti sinne mahtanee tulla?" kysyi pastori.
-
-"Onhan tästä taivalta", vastasi kirkonmies. "Lopulle yhdeksän
-neljännestä taitaa karttua."
-
-"Ja pahoja maisemia", lisäsi isäntä.
-
-"Tottapahan kuitenkin kulkemaan pääsee", arveli lukkari.
-
-"Ka, mikäpähän niitä olisi kulkiessa!" vastasi isäntä. "Mutta on
-kuitenkin tottumattomalle vaikeata astella soita, jotka eivät ole
-kaikin paikoin porrastettukaan, ja missä ovat, niin ne portaat ovat
-pahanpäiväiset rämät, tuiki lahonneet ja kaitaiset."
-
-"Onko venematkaa ollenkaan?" kysyi pastori.
-
-"Ka olisihan sitä vähän", vastasi kirkonmies. "Polku kulkee Haukijärven
-sivu; vaan kun olisivat tähän päähän veneen toimittaneet, että sillä
-yli pääsisi, niin lyhenisihän se silloin vähän kävelymatka."
-
-"Ka, miksipähän eivät olisi sinne venettä toimittaneet!" arveli
-Lehtolainen. "Kun he kerran tietävät pappia odottaa, niin tietenkin he
-ovat silloin pitäneet veneestäkin huolta, jott'ei pastorin tarvitseisi
-maata myöten kiertää."
-
-Niin siinä tuumittaessa tulivat vihdoin kyytimiehet ja saivat kontit
-kirkonkirjoineen, nassakoineen kannettavikseen.
-
-Lukkari otti kantaakseen messuvärkit ja pastorikin muisti
-sateenvarjonsa, ja sitten he hyvästeltyään ja kiiteltyään läksivät
-matkaan ja kyytimiehet neuvottuaan mistä polku lähtee vetämään antoivat
-pastorin ja lukkarin kulkea edellä ja astuivat itse jälissä. Ja väki
-kartanolla katseli heidän jälkeensä siihen asti, kunnes he laskeusivat
-läntistä Lehtovaaran rinnettä näkymättömiin.
-
-Niin olivat nyt juhlavieraat poistuneet ja kinkerit loppuneet. Saattoi
-kulua kymmenkunta vuotta ennenkuin ne samaan taloon ehtivät uudestaan
-tulla.
-
-Väkikin hajausi. Joukottain kulki kansaa monelle suunnalle, ja kontti
-kontin, mytty mytyn perästä katosi nyt porstuasta ja kartanolta, ja
-Lehtovaaran talossa oli taas rauhainen, hiljainen elämä.
-
-
-
-
-ULOSOTTO.
-
-
-I.
-
-"Pääsinpä taas kuitiksi rahoistani. Eivät helise enää hopeat
-kukkarossa; eikähän noita tosin paljon siellä ollutkaan, vaan olisi
-niillä kuitenkin aina jotain vähän saanut, kun olisi saanut omiin
-tarpeisiin käyttää."
-
-Näin puhui Murhelan nuorenlainen isäntä, Jaakko nimeltä, kylältä kotia
-palattuaan, ripustettuaan turkkinsa naulaan ja pirtin penkille
-istuttuaan.
-
-Hänen nuori vaimonsa Eeva kolmen lapsensa kanssa tuli hänen lähelleen
-ja lapset kiipeilivät isänsä polvelle.
-
-"Eikö sinulle tullut kylmä?" kyseli Eeva. "Kätesihän ovat kontassa."
-
-"Eipä vielä siksikään", vastasi Jaakko tyyneesti käsiään hieroen,
-"vaikka järvellä kyllä kävi kylmänlainen viima. Mutta pakkaseenpa tuota
-jo on totuttu. Kun ei suurempia vastuksia olisi kuin pakkasia, niin
-eipä niistä kannattaisi puhuakaan."
-
-"No, mitä kaikkea olet nyt toimittanut kylällä?"
-
-"Kruununveron ensiksikin maksoin, ja sitten ajattelin kirkkoherralle
-maksut suorittaa, hänelle kun on entistäkin rästiä, vaan kun oli
-kunnallekin vanhoja maksuja suorittamatta, niin ottivat kunnan miehet
-kovalle, nähdessään minulla vähän rahaa, ja pakoittivat maksamaan,
-uhaten muuten panna ryöstöön saatavansa. Eihän minulla silloin muu
-auttanut kuin maksaa ainoat rahani, eivätkä sittenkään tulleet
-kunnanverot minun kohaltani umpeen."
-
-"No, on se sekin laitosta se kuntahallitus! Sinne jos kuinka paljon
-maksetaan, ei koskaan tule kylläksi."
-
-"Mitähän lieneekin hyötyä koko kuntahallituksesta, vaan kyllä sinne
-rahoja tarvitaan kunnan kassaan, ja sinne niitä hupenee kuin
-pohjattomaan säkkiin. Luulisi niitä sinne rahoja keräytyvän, kun
-kannetaan kohta enemmän kuin ruununveroja, vaan tyhjänäpä kuuluu
-kuitenkin kassa useimmiten olevan; ja kau'an saavat ne, joilla on
-jotakin sieltä saada, saataviaan odottaa."
-
-"Etkö käynytkään kirkkoherran puheilla?"
-
-"Kävin minä kuitenkin, vaikka hyvin iletti mennä, kun ei ollut, mitä
-maksuksi viedä. Selitin hänelle asiani ja sanoin, että kyllä olisin
-hänelle saatavansa maksanut, ellei niin huonosti olisi käynyt, että
-rahat kaikki veroihin hupenivat."
-
-"Mitä sanoi kirkkoherra?"
-
-"Eipä hän suinkaan hyvillään ollut. Sanoi hyvin rahan tarpeessa
-olevansa ja täytyvänsä panna hakemukseen kaikki rästinä olevat
-saatavansa ilman eroitusta; mainitsi kuitenkin, että vielä kerkeän
-kolmen tai neljän viikon kuluessa maksaa ennenkuin rästit joutuvat
-hakemukseen. Mutta mistäpä sen nyt rahan siihen asti saapi!"
-
-"Vaikeahan se on sitä saada, kuin ei ole mistä ottaa. Eikö kuulu vielä
-parempia aikoja olevan tulossa?"
-
-"Vielä mitä! Ei nyt rahoja ole liikkeessä, milloin tulleneekaan. Nekin,
-joita ennen rikkaiksi mainittiin, valittavat rahan vähyyttä."
-
-"Eikö tukkitöitäkään enää kuulu?"
-
-"Eipä ole heti tiedossa tukkitöitä, milloin tulleneekaan. Siihen taisi
-jäädä koko tukkihommat, kun viimmein näillä seuduin loppui. Kunpahan
-tulisikin tukkityötä, niin mikäpä hätä se silloin olisi! Silloin aina
-saisi rahaa jonkun vähän."
-
-Lapset sillä välin, katsellen ja kuunnellen tarkasti isäänsä, kun tämä
-puheli, huusivat tuon tuostakin: "Isä, isä!" ja pyrkivät kukin syliin;
-vaan eiväthän ne sinne kaikki mahtuneet, jonka vuoksi hän, voidaksensa
-vapaammasti puhua, työnsi ne luotansa ja ojensi samalla vanhimmalle
-pojalleen ostamansa uuden kuva-aapisen.
-
-"Kas tässä!" sanoi hän. "Tässä saat lukeaksesi kirjan, jonka olen
-tuonut pappilasta. Se on oikein kuvakirja. Meneppä tuonne toiseen
-päähän akkunan ääreen sitä katselemaan!"
-
-Poika otti kirjan, kiitti ja meni, ja toiset lapset seurasivat heti
-muassa, rupesivat uteliaina kuvia katselemaan ja lehtiä selailemaan.
-
-"Pitäkäähän varuin, ettei likau!" käski äiti ja sanoi sitten miehelleen
-leikillisesti: "No, olihan sinulla rahoja pappilassa käydessäsi, koska
-sieltä kirjan toit."
-
-"Ka, olihan tuota sen verran toki", sanoi Jaakko, "kun sitä varten jo
-täältä lähteissäni panin erilleen viisikolmattapennisen. Sitä eivät
-kunnan miehet saaneet nähdäkään."
-
-"Mutta kuuleppa! Mitenkä kävi sinulle Kylmälässä?"
-
-"Sielläpä se tulikin pahin peli eteen. Kylmäläinen otti hyvin lujalle.
-Uudesta velasta ei ollut puhettakaan, sillä, kun minä en ollut entistä
-velkaani hänelle maksanut ja maksuaika oli jo sivu mennyt, oli hän
-pannut saatavansa hakemukseen."
-
-"Hakemukseen! Kylläpä oli kovana."
-
-"Niin, hän työnsi jo minulle kuvernöörin välipäätöksen."
-
-"No, jopa nyt -- -- Aivanhan se häviö tulee meille. Etkö pyytänyt
-odottamaan kesään asti?"
-
-"Pyysinhän minkä voin, vaan eipä siinä pyynnöt auttaneet. Hän sanoi,
-ettei asia viivyttelemällä parane. Siitä on muka vahinkoa sekä minulle
-että hänelle. Hän vaati paikalla maksua, taikka muutoin menee asia
-loppuun asti laillista tietä, eikä sitten kyllä hyvä seuraa."
-
-"Kylläpä tuli nyt temppu eteen. Kuinka iso se onkaan nyt se velka?"
-
-"Minun ymmärtääkseni sen ei pitäisi olla kuin alulla viidettäkymmentä
-markkaa, mutta se kuuluu kuitenkin tekevän nyt kuusikymmentä markkaa,
-sitä kun korot ja se välipäätöksen haku ovat isontaneet. Mutta se
-kuuluu vielä kovasti isonevan, ellen saa sitä kolmen viikon kuluessa
-maksetuksi."
-
-"Mistä nyt siihenkin aiot rahoja saada?"
-
-"Sano se, Eeva kulta! Enhän minä siinä asiassa osaa arvata sinne enkä
-tänne. Enhän minä niitä rahoja voi mitenkään kokoon saada, kun ei
-millään rahaa saa, kun ei saa työtä, eikä kalulla hintaa ole. Kyllä
-tämä on aikaa, kun ei talonpojan tavarasta mitään makseta, tai jos
-jotain maksettaisiinkin, niin eipä ole rahalla ottajaa."
-
-"Huonosti ovat asiat. Milloinhan mahtaneekin aika parata?"
-
-"Kuka tuon tiennee! Huononevan se vaan näyttää, eikä paranevan. Raha
-vaan katoamistaan katoaa pois, tietääpä sen, kun verot ja ulosteot
-puhtaassa rahassa maksetaan ja raha siten pois huilaa, vaan mistään ei
-mainittavaa sijaan tule. Voista tuota aina jotain vähän maksettaisiin,
-vaan sitäpä ei tässä paikkakunnassa kartu myötäväksi samoin kuin ei
-jyviäkään. Mutta aivan huonopa onkin hinta jyvillä, ja tervalla vielä
-huonompi. Eihän sitä viimme kesänä täällä tervasta maksettu seitsemää
-markkaa enempi tynnyriltä; ja siihen hintaan sitä kyllä ei meidän
-kannata ruveta ruukaamaan, kun kuitenkin pitäisi vierasta väkeä työssä
-pitää, jolle työpalkoista menisi enemmän kuin koko tervasta saisikaan.
--- Kyllähän Kylmäläinen kenties olisi ruvennut kesään asti odottamaan,
-jos minulla olisi isompi tervaruuki, mutta tiesihän se, ettei minun
-ruukillani monta tynnyriä kartu."
-
-"Mikähän se oikeastaan lieneekin syynä siihen, että kaikenlainen kalu
-on niin huonossa hinnassa?"
-
-"Totta sitä ei enää niin paljoa tarvita kuin ennen, tai jos
-tarvitaankin, niin sitä ulkomailla on niin paljon ja niin helppoa,
-jottei Suomen tavara enää mene kaupaksi kuin polkuhintaan. Pääsyy
-lienee kuitenkin rahan vähyys."
-
-"Mikä sitten on syynä rahan vähyyteen? Ei suinkaan kaikki raha, mikä
-veroihin menee, maasta pois huilaa. Luulisihan sen jotenkuten takaisin
-palautuvan."
-
-"Harvoinpa mitään palautuupi siitä, minkä ylöskantomiehet kerran pois
-vievät. Ei suinkaan sitä kyllä maksajien kukkaroon takaisin tule, minne
-huvenneekaan. Virkamiesten palkkaamiseksihan ne verorahat tarvitaan ja
-heidän palkoistaan ei tietääkseni ole hyötyä talonpojille."
-
-"Mutta ei suinkaan heidän palkkarahansa kuitenkaan kaikki ulkomaille
-hupene?"
-
-"Eiköhän mahtane isoin osa ulkomaille huveta! Sieltä he saavat
-vaatteensa, sieltä juomatavaransa, samppanjat, konjakit, viinit ja
-muut. Kyllä sitä ulkomaille paljon rahaa huilaa ei ainoastaan
-virkamiesten, vaan muittenkin käsistä. Sieltähän tuodaan kahvet,
-sokerit, suolat ja sen semmoiset, ja paljon rahaa on myös hukattu
-Venäjän jauhoihin, joita Suomeen kuuluu tuodun isot määrät, Venäjän
-raha kun nykyään on kovin halpaa. Sinne sitä on ulkomaille pitkin
-aikoja Suomen rahaa huvennut, eikä se sieltä rupea palautumaan, kun ei
-tervasta eikä muusta mainittavaa makseta. -- Kun vaan kohoaisi tervan
-hinta, kun ruunun metsistä ruvettaisiin tukkeja myömään ja siis tulisi
-tukkitöitä, niin sittenhän tuota kyllä rupeaisi näillekin seuduin rahaa
-tulemaan, vaan ei ennen."
-
-Jaakko, näin puhuttuaan, jäi vähäksi aikaa äänettömäksi ja istui
-penkillä etukumarassa miettiväisen näköisenä, lyhyellä piipullaan
-kotikasvulehtiä poltellen. Miettiväiseksi tuli emäntäkin, vaan vähän
-ajan äänettömyyden jälkeen tuli taas puhe maksuista kirkkoherralle ja
-Kylmäläiselle ja silloin sanoi Eeva: "Kuulehan Jaakko! Kyllä nyt on
-parasta, että käyt vielä kirkkoherran ja Kylmäläisen luona ja koetat
-saada lupaa, että saisit työllä tai tavaralla jotenkin velkasi maksaa,
-elleivät rupea odottamaan kesään asti."
-
-"Tyhjää puhetta. Kylmäläinen sanoi tylysti, jott'ei hän huoli muusta
-kuin rahasta, vaikka jo lehmää hänelle tarjottelin."
-
-"Älä nyt kuitenkaan lehmiä mene lupaamaan! Mistä sitten maitoa
-saataisiin ja millä se sitten joukko eläisi!"
-
-"Mikäpä se muukaan neuvoksi tulee! Kylmäläinen käski kaikin mokomin
-puhdasta rahaa tuoda, vaan lupasi kuitenkin viimmein lehmiäkin ottaa,
-tarjoten ainoastaan kaksikymmentä markkaa lehmästä."
-
-"Olipa hävytön kovin."
-
-"Ei kyllä siihen hintaan lehmiämme anneta, tuli mikä tuli."
-
-"Etkö tarjotellut verkkoja, astioita, kalaa, lintua tai muuta
-semmoista?"
-
-"Koetinhan minä hänelle mainita yhtä ja toista; vaan eipä hänelle
-tuntunut mikään mieleen olevan, käski vaan rahaa tuoda."
-
-"Se raha se on mieluista jos kenelle, Kylmäläiselle, jos muillekin. --
-Eikö kirkkoherra ottaisi kaloja tai muuta?"
-
-"Ka, hän kyllä mainitsi, jotta, kun olisi hyviä ja tuoreita kaloja,
-niin niitä kyllä saisi tuoda ja samoin mätiä. Myöskin lintuja ja
-kenties astioitakin lupasi hän ottaa, vaikka hän kyllä mieluimmin
-näkisi rahassa rästit maksettavan."
-
-"Arvaahan sen. Mutta onpa kuitenkin hyvä, että nyt muullakin lailla
-saatat hänelle rästit suorittaa. Saat nyt ryhtyä astioita tekemään. Sen
-ohessa ruvetaan ahkerasti joka päivä kaloja jään alta pyytämään!"
-
-"Sehän tässä tehtäväksi tulee. -- Mutta minua kovin huolettaa velka
-Kylmäläiselle. Jos mitenkäpäin ajattelen, en vaan ymmärrä, mitenkä sen
-voin saada maksetuksi. Olisikohan tuo sittenkin paras, jos tuota niitä
-lehmiä -- -- --"
-
-"Älä ajattelekaan sitä! Eivät jouda meiltä lehmät tuolle ahnaalle
-Kylmäläiselle. Odotahan vielä, eikö tuota jostakin onnistuisi rahaa
-saamaan! Kenties ei ennätäkään Kylmäläisen saaminen ryöstöön joutua
-ennen kesää."
-
-"Voi toki! Hän kyllä siitä huolen pitää, että ennättää."
-
-"No, älä kuitenkaan ole kovin huolissasi! Ehkä niitä vielä parempia
-aikojakin tulee."
-
-Sen sanottuaan poistui emäntä, meni navettaan lehmiä lypsämään.
-
-Sieltä kuului mölinää ja mylvinää. Kovasti ammoili Murhelan karja,
-jossa oli seitsemän päätä, sonni, neljä lypsävää ja yksi ummessa oleva
-lehmä sekä vasikka. Ne ammoivat kimakasti, päitään suoraksi oikoen,
-siten ikävöiden hoitajaansa.
-
-Emännän astuessa sisään navettaan ne yhä mölisivät, vaan käänsivät heti
-päänsä tuliata kohti, ja näyttivät hyvilleen tulevan; hänen tulostaan,
-varsinkin Haluna, Kaunikki, Kyllikki ja Mielikki, jotka ikävöivät
-lypsäjää.
-
-"Tulenhan minä, tulen. Älkää olko millännekään!" lohdutteli Eeva
-elukoita, taputteli niitä ja antoi ruokaa. Ja karja näyttikin
-tyyntyvän.
-
-"Eihän teillä mitään hätää ole", puheli Eeva yhä. "Saattehan te ruokaa,
-jos kohta ette niin runsaasti kuin paremmissa taloissa. Vaan senpä
-tiedän että teillä on hellempi hoito. Minä teitä hyvin hoidan, kohtelen
-leppyisesti, ja te tunnettekin tarkkaan minun. Jos joskus teille toinen
-hoitaja tulee, niin tiedän vissiinkin, että te minua kaipaatte,
-muistelette ikävällä entistä hoitajaanne."
-
-Niin sanoen kyykistyi hän Halunaa lypsämään. Se oli mieluinen työ tuo
-kyykyllään olo ja venyttää utareita, joista maitoa kiuluun tirskui.
-Kuinka olisi hupaista, jos hän sitä saisi häiritsemättä tehdä vielä
-monet monituiset kerrat!
-
-Mutta saanevatko nuo armaat elukat, Haluna, Kaunikki, Kyllikki ja
-Mielikki, Murhelan navetassa olla edes kesään asti! Kenties Kylmäläinen
-ehtii ennen kesän tuloa lain voimalla ulosottaa saatavansa ja
-vallesmanni tulee Murhelaan huutokauppaa pitämään, jolloin kaikki
-lehmät velan maksuksi myydään. Tuota ei vielä tiedä, miten on käyvä,
-vaan alakuloiseksi menee mieli sitä ajatella. Oikeinpa tulivat vedet
-silmiin Eevalla, kun hän ajatteli, että hänen kenties vielä täytyisi
-luopua mieluisista elukoistaan. Monet kyyneleet kerkesivät hänellä
-valua ennenkuin sai lehmänsä lypsetyksi.
-
-Kaikki työt navetassa toimitettuaan, vei hän maidon maitohuoneeseen
-sekä palasi sitten pirttiin.
-
-Sillä välin oli isäntä käyttänyt hevosta pirtissä, apattanut ja
-juottanut sekä sitten talliin vienyt.
-
-Emäntä tultuaan laittoi iltasen, pani pöydälle kuivaa leipää,
-suolamuikkuja ja särvintä. Se ei ollut mikään huono ateria, kun sattui
-olemaan puhdasta leipää ja särvintä. Tietämätöntä oli, kuinka kauan
-semmoista hyvää saattoi kestää. Kenties ennen pitkää oli iso puute
-ruuan suhteen tuleva.
-
-Mutta hyvällä maulla syötiin kuitenkin iltanen, eikä isosti huolehdittu
-siitä, mitä huomispäivän varalle voitaisiin säästää.
-
-Kun jälkityöt olivat toimitetut, puheltiin sitten vielä vähän aikaa,
-jolloin emäntä vieläkin huomautti Jaakkoa, että hänen oli uudestaan
-käyminen Kylmäläisen luona ja pyytäminen viivykkiä kaikin mokomin
-kesään asti. Sitten kävi Murhelan perhe nukkumaan.
-
-
-II.
-
-Muuanna päivänä Murhelan Jaakko, reslassa istuen, ajaa karautti
-ruunallaan kirkolle päin. Hän näytti olevan aika hyvällä
-mielellä, siinä kun hän reen perässä istui puettuna lämpöiseen
-lammasnahkaturkkiin ja kiirehti pienikasvuista hevostaan, joka, nyt kun
-oli hyvä ilma ja jonkunlainen keli, juosta hölkkäili sievästi.
-
-Jaakko oli menossa asialle kirkolle päin, kirkkoherran ja Kylmäläisen
-puheille, ja toivoi asiansa onnistuvan, hänellä kun nyt oli jotakin,
-mitä maksuksi viedä. Olihan reessä kalaa, mätiä, lintua, astioita ja
-päälle päätteeksi muuan ketunnahka. Eilen oli hän nimittäin
-käpylauvasta saanut komean ketun. Olihan siis nyt syytä olla hyvällä
-mielellä, kun oli toivo saada maksut kirkkoherralle umpeen
-suoritetuiksi ja velka Kylmäläiselle lyhennetyksi, joka kenties,
-saadessaan vähänkään maksua, mahtaisi taipua odottamaan loppusummaa
-kesään asti.
-
-Jaakko ehti viimmein pappilan kartanolle, nousi verkalleen ylös reestä,
-otti pois suitset hevosen suusta ja pani sille eteen vähäsen heiniä
-sekä lähti sitten, hitaasti astuen, ensiksi pirtissä käymään.
-
-Siellä hän teki hyvän päivän, kyseli kuulumisia, ja tiedusteli sitten,
-mahtoikohan kirkkoherra kotona olla. Kotonahan sen sanottiin olevan.
-
-"Mahtaisikkohan tuo tarvita astioita?" kysyi hän sitten.
-
-"Mitä astioita teillä on?" kysyi vuorostaan muuan pappilan renki.
-
-"Onpahan saavia, salkkaria, ämpäriä..."
-
-"Ehkäpä tuo moniaan niistä ottaisi."
-
-"Sitten on minulla kalaa, mätiä, lintua..."
-
-"Niitä kyllä otetaan. Tarjotkaahan kirkkoherralle, niin kyllä ottaa,
-sillä kuuluupa hän vähin semmoista kyselleen."
-
-"Mistä saitte ketun?" kysyi muuan renki, joka ulkoa tullessaan oli
-nähnyt Murhelaisen ketunnahkan.
-
-"Sainpahan käpylauvasta", vastasi Jaakko.
-
-"Hyvänlainen nahka näytti olevan. Kenelle aiotte kaupitella sitä?"
-
-"Tuonne ajattelin Kylmäläiselle."
-
-Vähän aikaa vielä istuttuaan ja puheltuaan lähti Jaakko verkkaisesti
-kartanon poikki astumaan päärakennusta kohti, meni keskikuistista
-sisälle porstuaan ja siellä väänteli tovin aikaa avainta, ennenkuin
-pääsi sisään kirkkoherran huoneeseen.
-
-"Hyvää päivää!" sanoi hän ja meni kirkkoherralle kättä antamaan.
-
-"Jumal' antakoon!" vastasi kirkkoherra kätellessään. "Mitä kuuluu?"
-
-"Eipä sanottavia. Mitä Teille kuulunee."
-
-"Eipä erityistä. -- Käykää istumaan!"
-
-Jaakko istahti. "Hyvänlainen on ilma nyt."
-
-"Niinpä taitaa olla. On vähän lauhempi kuin on ollut talven kuluessa."
-
-"On toki jo isosti lauhtunut ilma. Kyllä sitä onkin kylmää tänä talvena
-ollut."
-
-"Pakkaistalvihan se on ollut."
-
-"Jopa niin. -- Tuota, minä tulin tuumille niistä rästeistä, jotka
-viimmein minun kohaltani auki jäivät."
-
-"Vai niin. Mistä Te olettekaan?"
-
-"Tuoltahan minä olen Murhelasta. Onhan se kirkkoherra minun ennenkin
-nähnyt."
-
-"Se on kyllä mahdollista, vaan enhän minä toki voi kaikkia muistaa. --
-Katsotaanpa niitä västejä!" Kirkkoherra silmäili rästilistaansa ja
-sanoi sitten:
-
-"Murhelasta näkyy olevan vielä yhdeksäntoista markkaa kahdeksankymmentä
-penniä maksamatta. Aiotteko maksaa ne nyt?"
-
-"Ka, sitä vartenhan minä tänne tulin."
-
-"Hyvä!"
-
-"Tuota, ei minulla nyt rahaa ole..."
-
-"Mitä te sitten maksusta puhutte!"
-
-"Minä tässä yritin sanomaan, ettei minulla nyt ole rahaa enempää kuin
-neljä markkaa."
-
-"Sillä ei kau'as tulla."
-
-"Ei kyllä, vaan minulla olisi muuta kalua vähän, jos Teillä niinkuin
-passaisi..."
-
-"Eihän minulla enää sovi rästejä vastaanottaa muuten kuin rahassa,
-maksuaika kun aikoja sitten on sivu mennyt."
-
-"Niinhän se kyllä on, vaan kun sitä nykyään ei saa rahatienestiä
-millään, niin mistäpä sen rahan ottaa! Kyllä kai minä hyvin mielelläni
-rahassa maksaisin, jos sitä olisi, vaan siinäpä se pilan tekee, ettei
-sitä ole. Mutta Tehän viimmein lupasitte minun kalulla maksaa."
-
-"Olenko luvannut?"
-
-"Lupasittehan ihan varmaan. Kuuli kai sen Heikkilän Aappo, joka silloin
-sattui tässä vieressäni olemaan. Myönnyittehän kernaasti ottamaan, kun
-minä Teille tarjottelin mateita, mateen mätiä..."
-
-"Nytpä minä muistan, että siitä oli jotain puhetta. Tottapa siis otan,
-koska olen luvannut. Onko teillä muuta vielä?"
-
-"Olisihan niitä lintuja vähäsen ja monioita astioita."
-
-"Jaha. Viekääpä ne sinne köökin puolelle ja puhukaa ruustinnalle, niin
-hän saa niistä valita, mitä tarvitaan!"
-
-Kun Jaakko oli palannut köökin puolelta, niin laskettiin sitten, kuinka
-paljon häneltä vastaanotetut tavarat tekivät rahassa ja havaittiin
-niitten arvon olevan neljätoista markkaa.
-
-Jaakko antaessaan rahassa lisäksi neljä markkaa, josta jo oli
-maininnut, sanoi: "Ne rästit taisivat tehdä kahtakymmentä penniä vaille
-kaksikymmentä markkaa?"
-
-"Niin, niin ovat", vastasi kirkkoherra. "Eivät tulleet siis vieläkään
-umpeen. Puuttuu markka kahdeksankymmentä penniä. Eikö Teillä ole enää
-rahaa niin paljon, että saataisiin koko summa umpeen?"
-
-"Ka, ei ole enää penniäkään. Ettekö rupeaisi vielä ottamaan moniaan
-astian?"
-
-"Eipä minulla käy laatuun, kun niitä ei enää tarvita; tulihan tuota jo
-äsken otetuksi enemmän kuin olisi tarvittukaan."
-
-"Kun ei passanne, niin tottapahan jääpi vielä auki minun kohaltani se
-markka kahdeksankymmentä penniä. Ettekö rupeaisi odottamaan kesään
-asti, niin minä koettaisin siihen asti saada jäännöksen maksetuksi?"
-
-"Eipä se käy laatuun odottaminen, kun kerran rästilista on valmis.
-Jonkun viikon päästä lähetän sen kuvernööriin, josta se sitten menee
-vallesmannille. Koettakaa sitä ennen maksaa! Eihän tuo niin iso summa
-ole."
-
-"Älkää Jumalan nimeen panko hakemukseen sitä minun kohtaani, muuten
-minulle häviö tulee!"
-
-"Voinettehan toki senvertaisen summan maksaa?"
-
-"En minä voi. Semmoinen köyhyys on nyt meillä, ettei ole rahaa
-ollenkaan, eikä ole tulossakaan, ainakaan talven ajalla."
-
-"Köyhyyttähän nykyään kaikki valittavat, ja jos minä rupean kaikkia
-valituksia korviini ottamaan, niin aivanhan minä jään palkattomaksi."
-
-"Kyllä sitä nykyään on paljon köyhyyttä, ja taitavat jotkut syyttä
-suotta valittaa. Mutta kyllä minun varattomuuteni on ihan tosi asia, ja
-kohta tulee pahakin peli eteen, kun Kylmäläinen on ruvennut minua
-hätyyttämään. -- Etteköhän rupea odottamaan kesään asti, jos Teillä ei
-sovi kokonaan helpottaa loppusummaa?"
-
-"En minä voi odottaa, eikä oikein käy laatuun helpottaakaan, sitä kun
-kaikki nykyään pyytävät. Mutta saapihan sitä toki aina jonkun verran
-rahaa kokoon, kun vaan lienee tointa ollenkaan."
-
-"Ei tosiaankaan sitä näy millään toimella saavan. Se raha on niin
-tarkkaan tältä paikkakunnalta hävinnyt. -- Minä pyydän vieläkin, älkää
-panko hakemukseen sitä minun kohtaani!"
-
-Kirkkoherra kun muisti Murhelaisen reessä nähneensä ketunnahan ja
-epäili hänen haluttomuuttaan maksaa, sanoi: "Eikö ole rahaa se
-ketunnahka, jonka minä satuin reessänne havaitsemaan, vaikk'ette sitä
-kenties tiedäkkään. Myykää se niin saattehan rahoja, jotta voitte
-minulle loppurästinne maksaa!"
-
-Murhelan Jaakko epäili, että tuskin sillekään löytyy rahalla ostajaa,
-ja ilmoitti, että hänellä olikin ollut aie viedä se Kylmäläiselle velan
-lyhennykseksi. Sitten selitti hän, minkälaisella kannalla asiansa oli
-Kylmäläisen suhteen ja kuinka tämä häntä hätyyttää.
-
-Kirkkoherralle tuli viimmein sääli häntä ja sen vuoksi antoi hän
-hänelle anteeksi loppurästin.
-
-Jaakko siitä tietysti tuli hyvilleen, kiitti, vaan kysyi vielä
-varmuuden vuoksi: "No, nyt taisi tulla selväksi minun kohtani?"
-
-"Niin teki. Ette tarvitse pelätä hakemusta."
-
-Jaakko sitten vielä vähän aikaa istuttuaan viimmein teki lähtöä,
-hyvästeli kirkkoherraa ja sanoi vielä lähtiessään: "Jumala Teille
-palkitkoon vanhurskaitten ylösnousemisessa sen, kun Te minua vähän
-avustitte siinä rästien kohassa!"
-
-Hän meni ulos, kävi vielä pirtissä, ja lähti sitten vasta ajamaan
-Kylmäläisen puheille.
-
-Kylmäläinen ei juuri hellästi vastaanottanut, ei käskenyt istumaan,
-eikä paljon puhutellutkaan, vastasi vaan kylmästi Jaakon puheisiin.
-
-Kun Jaakko oli maininnut tuoneensa monioita astioita ja vähäsen mateita
-sekä muutaman ketunnahan, lyhentääkseen velkaa, sanoi Kylmäläinen:
-
-"Vai niin. Olenhan jo ennen sanonut, että minä tahdon rahassa saatavani
-ottaa. Sen ketunnahan voinen kuitenkin ottaa, sen kun kyllä saapi
-rahaksi vaihtumaan; jos se vaan on jonkunlainen."
-
-"Kyllä se on hyvä nahka."
-
-"Ei sillä kuitenkaan velka paljon lyhene. Sinun olisi pitänyt saada
-velkasi umpeen. Mutta kun et ole ajoissa maksanut, olen sinulle
-kuvernööristä hakenut valmiiksi velkatuomion. Tässä saat sen nyt. Syytä
-itseäsi, että näin on käynyt!"
-
-Jaakko saadessaan Kylmäläiseltä papereita, ei tiennyt mitä sanoa,
-seisoi vaan hämmästyneenä ja alakuloisena, korvallistaan kynsien.
-
-"Sinun pitää nyt minulle antaa osanantotodistus;" selitti Kylmäläinen.
-
-"Tuota, enhän minä osaa kirjoittaa."
-
-"Niin, se on totta. Tänne on hankittava vieraita miehiä."
-
-Vieraita miehiä tuli; yksi niistä kirjoitti päätökseen, että Jaakko oli
-saanut siitä osan, ja toiset todistivat.
-
-Kylmäläinen selitti sitten, että Jaakolla oli vielä kuukausi
-valitusaikaa, mutta sen kuluttua tulee päätös heti toimeenpantavaksi.
-
-"Mitäpähän valittamalla paranee", sanoi Jaakko, "kun kerta asia lienee
-oikea! Ja jos paranisikin, niin milläpä se köyhä valittaa!"
-
-"Kuukauden kuluessa on sinun joko valittaminen tai maksaminen. Muuten
-heti tapahtuu ryöstö Murhelassa."
-
-"Kyllähän minä ymmärrän. Eikö kuitenkin passaisi vuottaa kesään asti?"
-
-"Ei minulla sovi. Minä tarvitsen rahani itse, eikähän asia
-viivyttämällä parane; sen olen jo nähnyt."
-
-"Kenties sitä kesään asti jollain keinoin saapi itselleen rahaa. Nyt
-sitä ei saa mistään."
-
-"Siihen minä en voi mitään. Minä tahdon pois rahani. -- Niinkuin
-sanoin, on sinulla vielä kuukausi valitusaikaa, ennenkuin asia tulee
-ryöstömiehen käsiin. Ole nyt toimellinen, niin voit suoriutua pulasta!"
-
-"En voi millään toimella. Kerrassaan tulee nyt häviö minulle. Ettekö
-voisi armahtaa kesään asti?"
-
-"Johan minä olen sanonut, etten voi. Se pitää sinun uskoa kerralla jo.
--- Tuoppas se ketunnahka tänne, niin katsotaan, mikä sille hinnaksi
-voidaan panna!"
-
-Jaakko toi nahan, jonka Kylmäläinen tarkastettuaan havaitsi aivan
-hyväksi, mutta oli siksi viisas, ettei ruvennut sitä kovin kehumaan,
-jotta paremmasti kehtaisi siitä huonon hinnan tarjota. Hän sanoi
-nimittäin Jaakolle: "Kymmenen markan arvoiseksi olen minä tämän
-katsonut. Minä merkitsen päätökseen kymmenen markkaa maksetuksi."
-
-Eihän Jaakolla auttanut muu kuin tyytyä siihen, mitä Kylmäläinen sanoi,
-ja jättää ketunnahka hänelle. Ja kun hän näki ettei asiansa ruvennut
-muuttumaan, jos hän miten olisi puhunut, poistui hän viimmein
-Kylmälästä ja lähti alakuloisella mielellä kotia päin ajamaan,
-matkallakin vaan miettien, mikähän mahtanee neuvoksi tulla, kun
-Kylmäläinen niin kovin ahtaalla pitää.
-
-
-III.
-
-Talvi oli kulunut loppupuolelleen, pakkaset poistuneet ja ilmat
-paranneet. Talvikeliä oli vielä, vaan sitä ei voinut enää kau'an
-kestää. Ihmiset olivat hyvillään, kun toivoivat kesän pian tulevan ja
-sen muassa parempien aikojen.
-
-Mutta Murhelassa ei oltu kovinkaan hyvillään. Siellä eivät olleet asiat
-paranneet, päinvastoin vaan huononneet, ja synkein mielin huomattiin,
-ettei heidän tilansa voisi parata kesänkään tultua.
-
-Nimismies oli käynyt talossa kirjoituksella. Kaikki lypsävät lehmät ja
-joukko muutakin irtaimistoa oli pantattu Kylmäläisen saamisesta.
-
-Tänään oli huutokauppapäivä.
-
-Levottomana asteli Jaakko pihalla, katsellen, alkaako toimitusmiehiä
-näkyä, ja alakuloisena miettien, miten oli huutokaupassa käyvä.
-Emäntäkin, kun sattui pihalle tulemaan, näytti hyvin surulliselta,
-seisoi ja katseli vesissä silmin, ajatellessaan, että häneltä kenties
-jo tänään lehmät riistetään, ellei semmoista pelastusta tule, että
-muusta tavarasta tarjotaan niin korkeaa hintaa, jotta lehmät säästyvät.
-Mutta eipä sitä tähän aikaan monella rahaa ole, ja jos onkin jollakin
-harvalla, joka huutamaan tulee, niin onpa nähty jo ennenkin, että
-semmoinen huutaja kehtaa ottaa tavaraa melkein ilmaiseksi.
-
-Nimismies saapui paikalle, tuli myöskin Kylmäläinen ja joku muukin.
-
-"No, onko sinulla nyt rahaa?" kysyi nimismies Murhelan Jaakolta heti
-tultuaan, "vai pitääkö meidän ruveta huutokauppaa pitämään?"
-
-"Mistäpä se raha olisi tullut!" vastasi Jaakko.
-
-"Täytyy siis ruveta toimitukseen."
-
-"Eiköhän tuo mitenkään kävisi laatuun lykätä huutokauppa tuonnemmaksi
-ja vuottaa kesään asti?"
-
-"Kaikkea minä kuulenkin", vastasi nimismies vihaisesti. "Semmoista
-minulle puhut! Kun sinulla on ollut aikaa jo näinkin kau'an, etkä
-kuitenkaan ole niin paljon toimittanut, että olisit tarvittavat rahat
-hankkinut, niin mitenpä sinulla kesäänkään asti asiat paranisivat?"
-
-"Kuulkaahan vallesmanni! Tähän aikaan on niin huono raha-aika, ettei
-nyt saa rahaa millään, ei vaikka kuinka koettaisi."
-
-"Siihen minä en ole syypää."
-
-"Enhän ole sitä sanonutkaan. Mutta ajatelkaapa, ettei nyt saa
-rahatienestiä, vaikka miten koettaisi! Uskokaa se, että minä olisin
-Kylmäläisen saamisen jo aikoja sitten maksanut, jos vaan olisin voinut!
-Mutta eihän nyt millään rahaa saa, ei ole työtä, eikä kalulla ole
-hintaa."
-
-"Kyllä sitä aina jotain saisi, kun olisi tointa. Toimettomuus se on
-enimmästi syynä huonoon raha-aikaan."
-
-"Ei olekaan, kuulkaahan vallesmanni! Olihan täällä kerran hyväkin aika,
-jolloin ihmiset vähällä toimella saivat rahaa. Silloin jos mistä työstä
-sai rahapalkan; vaan nyt..."
-
-"Heitä jo pois tuommoiset puheet! Kun ei sinulla nyt ole rahaa, niin
-mitenpä sitä kesälläkään olisi paremmasti?"
-
-"Aina sitä silloin kuitenkin vähän paremmin saapi, vaan nyt ei saa ihan
-millään. -- Minä vieläkin kysyn, eiköhän millään keinoin kävisi laatuun
-vuottaa kesään asti?"
-
-"Etkö sinä ymmärrä, sen tolvana, että asiat menevät laillista tietä,
-eikä minun vallassani ole vuottaminen! Olisit sen asian sopinut
-Kylmäläisen kanssa."
-
-"Eipä hän ruvennut vuottamaan."
-
-"Ja sinä kehtaat minulta viivytystä pyytää, minulta, jonka asia juuri
-on auttaa Kylmäläistä oikeuteensa."
-
-"Minä ajattelin, että jos Te kuitenkin tuntisitte jotakin sääliä köyhää
-kohtaan ja voisitte armahtaa..."
-
-"Kyllä sinun puheesi eivät näy loppuvan, ellemme ala..."
-
-"Eihän täällä ole huutajiakaan."
-
-"Ei ole paljon, vaan ei niitä ole enemmän muulloinkaan."
-
-"Ajatelkaapa vallesmanni, että kun nyt myötte minun tavarani, minä
-aivan joudun häviöön!"
-
-"Hanki sitten rahat, niin saat pitää omaisuutesi!"
-
-"Mistäpä ne rahat tulisivat! Mutta ajatelkaapa, että kun nyt minulta
-lehmät menevät, niin millä se joukko sitten elää!"
-
-"Se ei ole minun asiani sitä ajatella. Minä teen vaan, mitä virkaani
-kuuluu, ja sillä hyvä, Nyt..."
-
-"Tuota saanhan kysyä vielä, kuinka iso se onkaan koko minun
-maksettavani summa?"
-
-"Se tekee korkojen, hakemuskulujen ja ulosottomaksujen kanssa yhteensä
-vähän yli yhdeksänkymmenen markan."
-
-"Jopa on noussut isoksi, aivan kaksinkertaiseksi alkuperäisestä
-summasta, joka oli vaan neljän- ja viidenkymmenen välillä. -- Tuota,
-mitenkähän se on sen ketunnahan kanssa? Onkohan se mahtanut tulla
-mihinkään merkityksi?"
-
-"Mikä ketunnahka?"
-
-"Niin, minä vein tässä talvella Kylmäläiselle ketunnahan ja hän lupasi
-merkitä sen hinnan päätökseen, lieneekö sitten merkinnyt."
-
-"Ei tässä ole missään kohti mistään ketunnahasta mainittu."
-
-"Olisiko sitten mahtanut jäädä ylöspanematta, vaan kyllä minä sen
-maksoin ja hän lupasi vielä kymmenestä markasta sen ottaa."
-
-Samassa tuli Kylmäläinen siihen saapuville. Hän oli ollut myytäviä
-tavaroita katselemassa. Hän näytti nimismiehelle tuomiossa yhtä kohtaa,
-johon oli kymmenen markkaa kuitattu. Se oli juuri siitä ketunnahasta!
-
-"Aivan oikein", sanoi nimismies Jaakolle. "Kymmenen markkaa on kuitattu
-maksetuksi, vaan maksamatta on yhdeksänkymmentä yksi markkaa, niinkuin
-jo sanoin. -- Nyt alkaa toimitus."
-
-Ja huutokauppa alkoi ja meni tavallista menoaan. Kun ei ollut monta
-huutajaa, menivät tavarat aivan halvasta.
-
-Yksi hyvänlainen vene myytiin kymmenestä markasta ja muutamia verkkoja
-yhteensä kuudesta markasta. Lehmiä kun myytiin, nousi Haluaan hinta
-viiteentoista, Kyllikin viiteentoista, Mielikin kahteenkymmeneen ja
-Kännikin, joka oli paras lehmä kaikista, viiteenkolmatta markkaan. Niin
-tavoin tekivät kaikki huudot yhteensä yhdeksänkymmentä yksi markkaa
-justiinsa.
-
-Kaikki nämä tavarat huusi Kylmäläinen enimmästi itse, kun muut eivät
-kyenneet mainittavaa ostamaan.
-
-Alakuloisena katseli Murhelan isäntä, miten hänen tavarataan myytiin
-aivan polkuhinnasta, miten elämän ehdoksi aivan tarpeellinen omaisuus
-vasaramiehen käden kautta joutui säälimättömäin ihmisten haltuun, jotka
-kyllä kehtasivat sitä ottaa melkein ilman edestä. Ja hän kynsi
-korvallistaan ja päivitteli ajan huonoutta, kun ei mitenkään ollut
-rahaa saanut, päivitteli Kylmäläisen tylyyttä, kun ei ruvennut kesään
-asti vuottamaan, vaan nyt riisti häneltä omaisuuden juuri kesää vasten,
-jolloin hän siitä olisi tullut suurimman hyödyn saamaan.
-
-Hyvin karvasteli mieltä myös nuo isot hakemuskulut ja ulosottopalkat.
-Viisikolmatta markkaa tekivät hakemuskulut, jotka hänen nyt syyttä
-suotta piti maksaa. Velka se oli velka, jonka hän kerran oli saanut
-hyväkseen nauttia ja josta hän nyt maksoi takaisin, minkä oli
-saanutkin. Vaan nuo muut kulut ne olivat aivan liikaa, joista hän ei
-koskaan ollut mitään hyötyä saanut ja jotka hänen kuitenkin piti
-maksaa. Kun olisi Kylmäläinen ennen taipunut tavarassa ottamaan
-saamisensa, niin silloin siitä olisi päässyt paljon vähemmällä,
-vaikkapa olisikin antanut lehmät mennä niin halpaan hintaan kuin
-kahteenkymmeneen markkaan kappaleelta. Olihan siinä hänen omakin
-tyhmyytensä syynä, kun ei suostunut siihen hintaan. Nythän meni kaksi
-lehmää vielä halvempaankin. Voi aikoja, voi päiviä! Kun olisi tuon
-tiennyt, niin eipä olisikaan Kylmäläinen saanut saatavaansa hakemukseen
-panna. Mutta eihän tuota arvannut, että näin oli käyvä. Kaikkein paras
-lehmä, tuo hyvälypsyinen Kaunikki, meni nyt hakemuskuluista yksistään.
-
-Entäs sitten, kun ulosottomiehen palkaksi meni kuusitoista markkaa! Ja
-Halunasta maksettiin vaan viisitoista! Siis enemmän kuin yksi lehmä
-meni vallesmannin palkaksi. Siinä sitä jo on palkkaa! Kaksi kertaa
-käväsi talossa ja semmoisen palkan sai. Se ei ole suinkaan huonosti
-näin huonona aikana.
-
-Miksikähän se niin pitäneekin olla, että, kun muut ihmiset eivät
-mitenkään saa tienestiä, silloin vallesmanni paraat palkat vetäsee, kun
-muut ihmiset köyhtyvät, silloin virkamies rikastuu? Talonpojan järjen
-mukaan se olisi luonnollista, että virkamiehellä olisi palkkaa sitä
-mukaa kuin aika on huono tai hyvä, paremmalla ajalla parempi,
-köyhemmällä pienempi palkka. Mutta niinpä ei olekaan; on ihan
-päinvastoin vallesmannin palkan suhteen.
-
-Kaikkein ikävintä kaikesta on kuitenkin, että lehmät riistetään juuri
-kesää vasten, juuri kun olisi ollut toivo päästä parempaa elämää
-viettämään, kun olisi kohta saanut karjan laitumelle laskea, jolloin
-sen elatus ei olisi mainittavaa maksanut, jolloin siitä olisi suurimman
-hyödyn vähimmällä kustannuksella saanut. Millä se nyt joukko elää, kun
-ei tule olemaan karjan antia? Eihän elämästä tule mitään ilman lehmiä,
-vaan milläpä niitä saapi mistään, nyt kun melkein kaikki irtain on
-talosta hävinnyt? Kyllähän mahtanee lopulta tulla talokin myytäväksi!
-
-Jaakon tähän tapaan päivitellessä, oli Eeva vielä surumielisempi.
-Hänellä vuoti kuumia kyyneleitä, kun ainoat lypsävät lehmät olivat
-myödyt, kun navetta kohta oli tyhjenevä ja karja häviävä vaikka oli
-tulossa kesä, tuo ilon ja toivon aika. Mutta nytpä tuntui vaan siltä,
-että kesä toisi muassaan surua ja toivottomuutta.
-
-Kun Kylmäläinen tuli ottamaan ostamansa lehmät ja vei ne pois navetan
-parsista, silloin Eeva itki yhä katkerammasti surren sekä omaa että
-lehmäin kohtaloa. Kyynelsilmin hän katseli, kun Haluna, Mielikki,
-Kaunikki ja Kyllikki pois vietiin, jotka vietäessään surkeasti
-ammoilivat suuresta ikävästä, nuo mieluisat elukat, jotka eivät olleet
-kenellekään tutummat ja mieluisemmat kuin hänelle. Nyt ne vietiin pois
-kodistaan, vietiin pois tuosta niille hyvin tunnetusta navetasta, jossa
-ne olivat asuneet syntymästään saakka. Ne vietiin pois toiseen
-navettaan, outoihin parsiin, oudon hoitajan hoidettaviksi. Kun ne
-joutuisivat edes hyvän kohtelun alaisiksi! Mutta tulkoonpa niille hyvä
-tai huono hoitaja, niin varma on, että ne tulevat suuresti ikävöimään
-entistä asuinpaikkaansa, tulevat kaipaamaan entistä hoitajaansa ja
-lypsäjäänsä.
-
-Ja Eeva katseli vielä kauan mieluisten lehmäinsä jälkeen, kun niitä
-pois vietiin, katseli vesissä silmin; vaan kääntyi viimmein pois
-muistaen rakkaita lapsiaan, joitten ruuasta hänelle nyt oli suuri huoli
-tuleva.
-
-Ja Jaakko hän käveli murheellisena, ajatellen, mikä nyt neuvoksi tulee,
-mistä nyt joukolle ruoka tulee.
-
-
-
-
-KYLÄN MAHTAVIN.
-
-
-Kihlakunnan lautamies Rantalehon Juho istuu pullo kourassa huoneessaan
-sängyn laidalla ja tuon tuostakin viinakultaa maistellen muistelee
-velallisiaan ja mitä hänellä on heiltä saada. Varsinkin suututtaa
-häntä, ettei Kuuselan Aappo ole vielä tehnyt mitään asiaa velkansa
-maksusta.
-
-"Sepä nyt kumma", miettii hän ja nousee äkkiä kävelemään, vilkkaasti
-liikutellen silmiään ja silmäkulmiaan rypistäen, "ettei Aappo maksa
-minulle velkaansa milloin minä vaan tahdon! Minä tahdon sen häneltä
-vielä tänä päivänä ja hänen täytyy maksaa; siinä ei auta mikään. Onpa
-täytynyt muittenkin mukautua tahtoni mukaan, eikä Aaponkaan auta
-vastaan ponnistella."
-
-Mielihyvällä hän sitten ajattelee, kuinka hän usein on saanut tahtonsa
-toteentumaan ja kuinka suuri hänen vaikutusvoimansa on; ja tyytyväisenä
-hän istahtaa taas entiselle paikalleen.
-
-Hän muistelee, kuinka hän käräjissä monesti on voittanut asiansa,
-vaikk'ei se ole aina ollut oikeakaan, ainoastaan oman taitonsa ja
-toisen taitamattomuuden tähden.
-
-"Minä olen tottunut käskemään ja vallitsemaan kylässäni", miettii hän
-itseensä tyytyväisenä, "ja kyläläiset, siivoja ja hyvänluontoisia kun
-ovat, antavat minun menetellä itsensä kanssa melkein miten tahansa.
-Minun sanani on melkein sama kuin kylän päätös. Minä olen kylän
-mahtavin mies, eikä olekaan ilman syytä minua ruvettu kutsumaan
-liikanimeltä 'kuvernööriksi'. Mutta vielä mahtavampi olen ennen ollut,
-silloin kun tulin isännäksi tähän Rantalehon taloon. Silloin kelpasi
-elellä, kun metsä tuotti runsaasti rahoja ja pellot antoivat hyvin
-viljaa. Tämä maahan onkin kylän paraimpia. Mutta eipä se enää paljoa
-tuota, sillä metsää on tullut liiaksi haaskatuksi ja niin hyvin
-maatilukset kuin rakennukset ovat päässeet rappeutumaan. Varallisuus on
-siis melkoisesti vähentynyt. -- Vaan senpä vuoksi juuri on syytä olla
-kova velallisia kohtaan. Minä lähden hetikohta Aapon luokse itse
-ulosottamaan saatavani, kun hän ei hyvällä ruvenne maksamaan."
-
-Aapon luokse tultuaan lautamies, kun ei voi tältä rahaa saada, vaatii
-lehmän.
-
-"Minä en rupea lehmääni antamaan velasta, jonka määrä tuskin vastaa
-puoltakaan lehmän hintaa", väittää velallinen vastaan.
-
-"Ei siinä auta mikään", vastaa silloin lautamies, silmäkulmiaan
-rypistäen ja katsoen tuimasti silmiin. "Kun et hyvällä antane, minä
-vien väkisellä."
-
-"Siihen ei sinulla liene oikeutta. Eipä ole ennenkään kuultu, että
-kukaan ilman laillista tuomiota saapi toisen omaa ottaa."
-
-"Minäpä tunnen lain ja asetukset ja niissä sanotaan, että ellei
-velallinen voi hankkia velkojalle samanlaista rahaa tai tavaraa kuin
-tältä velaksi sai, niin on velkojan vallassa ottaa muuta lajia
-palkkioksi. Sillä perustuksella minä sinulta nyt tahdon ottaa lehmän,
-koska sinulla kuitenkaan ei rahaa ole."
-
-"En tiedä, mitä mahtanee laki sanoa, vaan kyllä se on sillä puheella,
-että minä en lehmää anna, ennenkuin vallesmanni tulee sen myymään. Kun
-vuotat moniaita kuukausia, niin kyllä sitten rahassa maksan velkani."
-
-"Vai niin, sinä olet niin itsepintainen. Mutta tiedä, että jos minua
-kovin vastustelet, siitä tulee sinulle pahat seuraukset."
-
-Sen sanottuaan poistuu lautamies, menee suoraan navettaan, ottaa sieltä
-lehmän ja lähtee sitä kotiaan viemään.
-
-Lehmän oikea omistaja ei voi muuta kuin karvain mielin katsella
-lautamiehen omavaltaista menettelyä. Hänen tekisi mieli kyllä alkaa
-käräjäjuttu tätä vastaan, mutta pelkää kuitenkin, että tämä tottuneena
-käräjänkäviänä, kaikenlaisia verukkeita ja mutkia käyttämällä, voisi
-vierittää kaiken syyn päältään. Ei ole hyvä tulla tekemisiin niin
-mahtavan miehen kuin Rantalehon Juhon kanssa.
-
-Lautamies kotia tultuaan viepi tuomansa lehmän navettaan ja käypi
-sitten sisälle huoneeseensa. Sieltä hän hakee esille täysinäisen
-viinapullon, ainoan, joka vielä on jälillä, ja rupeaa itsekseen
-ryypiskelemään. Saatuaan tulen piippuunsa, vetelee hän tyytyväisenä
-savuja ja muutamia ryyppyjä juotuaan heittäypi hän pitkäkseen sängyn
-kannelle. Mutta yht'äkkiä johtuu joku ikävä asia hänelle mieleen, hän
-nousee äkkiä ylös ja rupeaa levottomana kävelemään edestakasin
-lattialla. Pian kuitenkin hänen mielensä taas muuttuu ja rauhoittuneena
-hän istahtaa sängyn laidalle.
-
-Silloin pistää hänelle päähän lähteä kylpemään. Hän laittaa sanan piika
-Anna Liisalle, että tämän pitää hetikohta panna sauna lämpiämään.
-
-Kylpyä odotellessaan hän tyydyttelee viinahimoaan tiheään pullosta
-maistelemalla, koettaen siten tyydyttää rauhattomia ajatuksiaan, vaan
-nepä ovat meren aaltojen kaltaiset, jotka milloin, äkkimyrskyn
-synnyttyä, raivoisesti pauhaavat ja vimmatusti eteenpäin syöksyvät,
-milloin taasen, myrskyn ohi mentyä, rauhallisesti vierivät ja
-vähitellen tyyntyvät.
-
-Rantalehon Juho toisinaan tuskautuneena ajattelee, kuinka jotkut
-tohtivat sitkeästi häntä vastustaa ja aikaansaavat sen, ettei hän voi
-toteuttaa kaikkia aikeitaan; toisinaan hän taas mielihyvällä miettii,
-kuinka toiset pitkittä mutkitta suostuvat hänen tuumiinsa ja kuinka hän
-on saanut jonkun asian onnistumaan aivan mielensä mukaisesti ainoastaan
-joitakin pieniä verukkeita käyttämällä.
-
-Toisinaan tuntuu häntä omatunto hiukan vaivaavan jostakin vääryydestä
-ja hän alkaa jo vähän katua tekojaan. Mutta silmänräpäyksen ajan
-kuluttua on hänen mielensä taas muuttunut ja hän miettii ajatuksissaan
-taas jotakin uutta omavaltaista tekoa.
-
-Hän alkaa jo olla vähän viinoissa, kun Anna Liisa huoneeseen tultuaan
-sanoo hänelle: "Nyt saisi lautamies tulla kylpemään."
-
-"Minä tulen aivan paikalla", vastaa lautamies ja rupeaa vaatteitaan
-riisumaan.
-
-"Tarvitaanko siellä minua?"
-
-"Kyllä; sinä saat tulla kylvettäjäksi. Menehän jo ennakolta!"
-
-Riisuttuaan hän sitten alastonna kävelee pihan poikki ja tulee,
-hoiperrellen astuen, törmän rinteessä olevaan pienenlaiseen saunaan.
-
-Lavolle tultuaan ja vastan käteensä saatuaan käskee hän Anna Liisan
-lyödä löylyä ja rupeaa sitten ihoaan pieksämään.
-
-"Etkö sinä, sen tyttö lepakko, älyä tarpeeksi löylyä lyödä!" huudahtaa
-hän silloin tyytymätönnä Anna Liisalle, kun ei mielestään lavolla ollut
-tarpeeksi kuuma.
-
-"Kyllä kai. Minä pelkään vaan, että kivet ovat kovin kuumat", vastaa
-Anna Liisa ja hoilauttaa hyväsesti vettä kuumalle kiukaalle. "Mutta
-kyllä kai täältä löylyä lähtee. Saanko paljonkin lyödä?"
-
-"Lyö häntä niin, että sitä asiaksi asti tulee!"
-
-Ja Anna Liisa syytää monta kertaa kiululla vettä kuumille kiville, ja
-äkkiä tuleekin kuuma lavolle, tulee kovasti löylyä, jotta lautamiehelle
-alkaa hätä tulla.
-
-"Voi sen tyttöä! Aivanhan sinä poltat minun!" ärjähtää hän silloin.
-
-"Itsehän te löylyä paljon tahdoitte."
-
-"En minä liiaksi tahtonut. Voi sinua, minkä työn olet tehnyt! Aivan
-tahdot hengen ottaa isännältäsi."
-
-"Tulkaa alas, jos siellä liiaksi kuuma lienee!"
-
-"Niin, jos enää täältä hengissä pääsenkään -- Minä kohta pyörryn
--- -- -- Voi hirmuista, minkälainen kuumuus täällä on!" sanoo lautamies
-ja laskeupi alas lavolta. "Tiedä sinä, kuule Anna Liisa, että minä en
-suvaitse sinua talossani enää. Ennen huomisiltaa pitää sinun olla
-poissa talostani. Se on vissi se!"
-
-"Ettehän nyt niin kova liene. Eihän se ollut minun syyni, että liiaksi
-tuli löylyä."
-
-"Vai ei ollut! Vielä sinä tohdit minua vastustaakin! Tiedä, että mitä
-minä kerran sanon, sen pitää tapahtua. Siinä ei sinun eikä kenenkään
-muun vastustus auta mitään."
-
-"En kyllä lähde pois, ennenkuin saan täyden palkan koko vuodelta."
-
-"Sepä nyt ihme! Sinä lähdet aivan koreasti, kun minä sinun ajan pois,
-etkä kyllä saa palkkaa ihan mitään. Sinä et ole sitä ansainnut."
-
-"Sepä nyt nähdään! Minä manuutan teidät käräjiin, niin lautamies kun
-olettekin", vastaa Anna Liisa suuttuneena ja lähtee pois saunasta.
-"Tuommoinen lautamies joutaisi hirteen."
-
-"Sinä olisit hirteen vietävä noitten häijyjen puheittesi tähden",
-huudahtaa lautamies jälkeen ja kiroilee itsekseen Anna Liisan
-häijyyttä.
-
-Sitten hän, vähän aikaa itseään jähdytettyään ja kiukkuisen mielensä
-vähän tyynnyttyä, lähtee uudestaan lavolle kylpemään.
-
-Yksinään hän nyt hoitaa itsensä, kylpee, pesee ja valelee itseään sekä
-lähtee sitten saunasta alastonna, ruumis puhtaana, vaan mieli mustana.
-Hän ei tunne mitään katumusta käytöksestään Anna Liisaa kohtaan.
-Päinvastoin, häntä suututtaa vaan kaikki vähimmätkin vastustukset,
-joita joku palkollinen on uskaltanut tehdä hänen käskyjään ja
-menettelyään vastaan. Häntä ei saisi kukaan vastustaa, hän kun on aina
-tottunut tekemään oman mielensä mukaan ja saamaan tahtonsa
-toteentumaan. Eipä häntä kukaan muu tohdikaan niin sitkeästi vastustaa
-kuin tuo itsepäinen Kivivaaran Matti, joka on yhtä suuri käräjänkäviä
-kuin hänkin. Siitä miehestä on hänellä ollut vastusta enemmän kuin
-kerran.
-
-Juho katsahtaa ulos huoneensa akkunasta ja näkee rantapolkua pitkin
-lähenevän yksinäisen miehen, jonka hän kohta tuntee juuri Kivivaaran
-Matiksi.
-
-"Enpä liioin ihastu tuon miehen käynnistä", miettii Juho, vaan käypi
-kuitenkin kättä antamaan Matille, kun tämä sisälle saapuu, ja kyselee
-kuulumisia sekä käskee istumaan.
-
-"Mistä sinä nyt tulet?" kysyy hän sitten tältä.
-
-"Tuolta tulen kirkonkylän puolelta", vastaa Matti. "Siellä oli asioita
-vähän toimitettavia."
-
-"Mikä potelli sinulla tuolla povessa pullottaa?"
-
-"Onpahan lamppuöljypotelli. Meiltä kun öljy on loppunut, niin ostin
-kauppamiehestä uutta."
-
-"Vai niin. Minä luulin, että siinä sinulla olisi jotakin parempaa
-ainetta."
-
-"Mitä parempaa?"
-
-"Esimerkiksi viinaa."
-
-"Eihän toki. Kukapa sitä siellä olisi myynyt! Mutta sinulla näyttää
-tuossa pöydällä olevan sitä parempaa ainetta."
-
-"Eipä sitä paljon enää ole. Mutta tulee siitä muuan ryyppy vielä."
-
-Ja Juho kaataa yhteen pikariin viinaa vieraalleen ja toiseen itselleen,
-ja kumpikin juopi kerralla pikarinsa tyhjäksi, jotka Juho täyttää vielä
-uudestaan moniaan kerran, kunnes pullosta aine loppuu.
-
-"Minä tulin tuumille niistä tavaroista, jotka minä tuonnottain sinulta
-ostin", sanoo Matti muun ohessa. "Minä olen ajatellut, että täältä saan
-veneen, jolla lähden niitä kotirantaani viemään."
-
-"Mitä sinä nyt enää!..." vastaa Juho, silmäkulmiaan rypistäen. "Kun et
-ole käynyt ajoissa niitä perimässä, niin minä olen ruvennut katsomaan
-niitä omikseni ja osaksi niitä jo käyttänyt omiin tarpeisiini."
-
-"Mitä sinä, kuule, nyt puhut! Mitä olet uskaltanut tehdä minun
-tavaroitteni kanssa, joista olen täyden hinnan maksanut!"
-
-"Mitä sitä on niin hullu, että menee etukäteen maksamaan!"
-
-"Minähän sillä maksoin, ettet niitä muille möisi. En saattanut arvata
-että sinä tohtisit olla niin omavaltainen ja hävytön minuakin kohtaan,
-jospa muita kohtaan menetteletkin miten tahdot vaan ja useinkin ihan
-laittomasti. Tiedä se, että sinun pitää heti antaa minulle minun
-tavarani, ja jos olet niistä mitään kuluttanut, täytyy sinun korvata
-kaikki vahinko. Muuten tästä paha asia tulee."
-
-"Älä tyhjää porpata! Ei se asia kuitenkaan enää parane."
-
-"Anna sitten rahat minulle takaisin heti paikalla."
-
-"Niitä minulla ei enää ole."
-
-"Voi sinua, kuinka väärin olet tehnyt! Tästä tulee sinulle kovin ruma
-asia, kun minä lain voimalla itselleni oikeutta haen. Minä turvaudun
-lakiin, enkä heitäkään asiaani kesken, vaikka sinulta menisikin maat ja
-mannut. Ei ole ollenkaan säälittävä, että sinäkin joskus saat
-rangaistuksen pahoista töistäsi. Muistatko, kuinka väärin teit
-silloinkin, kun et rengillesi maksanut palkkaa ainoastaan sen syyn
-nojalla, että hänen oli täytynyt muuan viikko olla poissa laillisen
-syyn vuoksi? Muistatko sitä asiaa, hä? Eikö sinua omatuntosi siitä
-vähääkään nuhtele?"
-
-"Jos kovin paljon tuolla lailla puhut, niin minä näytän nyrkilläni,
-kuinka paljon sinulla on sananvaltaa."
-
-Ja Juho ja Matti väittelevät kiivaasti keskenään, kinastelevat ja
-inttävät sekä haukkuvat toisiaan, kunnes he vihdoin niin riitaantuvat,
-että ryntäävät vastakkain ja rupeavat tappelemaan.
-
-Hyvän aikaa he lykkivät ja retuuttavat toisiaan, kummankaan voitolle
-pääsemättä ja siinä mylläkässä huonekaluja kaadellen. Monesti on Juho
-saamaisillaan Matin allensa, vaan tämä kuitenkin ponnistelee kovasti
-vastaan eikä anna kaataa itseään. Vihdoin, kun Juho taas yrittää
-paiskata Matin allensa, kaatuvat molemmat pitkäkseen lattialle, vaan
-Juhopa silloin sortuukin allepäin.
-
-Samalla irtaupi korkki pullon suulta Matin povilakkarissa ja pullon
-sisällys valuu Juhon kasvojen ja vaatteitten päälle ja tunkeupi hänelle
-silmiin ja sieramiin.
-
-"Tähän asti sinä olet ollut vaan kuvernööri", sanoo silloin piloillaan
-Matti. "Mutta koska sinä näyt rupeavan uusia oikeuksia itsellesi
-anastamaan ja suurempaa valtaa haluamaan, niin minä nyt voitelen sinun
-kuninkaaksi."
-
-"Voi sinua, sinä ilkeä pilkkaaja!" huudahtaa Juho suuttuneena ja rupeaa
-raivostuneena Matin päälle uudestaan ryntäämään. "Minä sanon sinulle
-sen, että kohta sinulle käypi hyvin huonosti, kun uskallat niin
-raa'asti minua pilkata."
-
-Mutta Matti, nähdessään Juhon silmittömästi suuttuneen ja kovin
-hirmuisen näköisenä kohti käyvän, ei antaudukaan enää tappeluun, vaan
-lähtee kiireimmän kautta, Juho jälissä, rantaan päin juoksemaan, lykkää
-sieltä heti vesille veneen ja hypättyään siihen lähtee kiireesti
-kotirantaansa päin soutelemaan; eikä Juho kerkiä häntä tavottaa, vaan
-jääpi rannalle seisomaan ja kiroillen katselee poistuvaa Mattia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sen tapauksen jälkeen alkaa Rantalehon Juhon mahtavuus ja valta vähetä.
-Kun yksi alkaa häntä ahdistella, niin moni muu seuraa esimerkkiä, ja
-hän saapi haasteen haasteen perästä ja joutuupi käräjissä vastaajaksi
-mitä rumimmista asioista. Eivät auta enää hänen koukuttelemisensa ja
-mutkittelemisensa, vaan hän menettää jutun jutun perästä, tuomitaan
-maksamaan isoja sakkoja ja kulunkeja ja viimmein julistetaan
-menettäneeksi lautamiehen virankin. Sen jälkeen hänen omaisuutensa
-väleen hupenee alituisten ulosottojen kautta; hän menettää kaiken
-irtaimen omaisuutensa vasaramiehen käden kautta, ja hänen maansa joutuu
-ihan rappioon, sekä myydään vihdoin sekin julkisessa pakkohuutokaupassa
-ihan polkuhinnasta.
-
-Silloin on hän kerrassaan hävinnyt mies, ilman omaisuutta, ilman
-luottamusta, ilman ystäviä. Ei kukaan usko häntä enää, ei kukaan tahdo
-antautua tekemisiin hänen kanssansa, eikä auttaa häntä. Ei kukaan sääli
-hänen onnetonta tilaansa, sillä yleinen mielipide on, että se on hyvin
-ansaittu rangaistus hänen tekemistään vääryyksistä.
-
-
-
-
-KESÄILTA.
-
-
-On lämmin kesäilta. Taivas on pilvetön ja ilma kirkas. Aurinko paistaa
-vielä korkealla lännen puolella taivasta ja levittää kirkasta valoaan
-kaunisten maisemien yli ja kuvastuu kauniisti järven kimaltelevia
-aaltoja vasten.
-
-Tuuli vierittelee laineita, jotka vierivät vierimistään vastarantaa
-kohti, kunnes viimmein loiskahtelevat rantakivejä vasten. Mutta iltaa
-myöten tuulen voima raukenee ja aallot pienenevät pienenemistään.
-
-Siellä täällä järven pinnalla kelluilee veneitä, mikä minnekin päin
-kulkien, mikä vastatuulta soutaen, mikä purjeessa myötätuulta laskien.
-
-Näkyypä muuankin Ouluun meniä pitkä tervavene kohti joen niskaa
-tuleskelevan. Tuuli kun on raukea, ei vene isosti mene, vaikka siinä
-onkin iso purje, mutta menee se kuitenkin niin että saapuu viimmein
-kosken niskaan ja laskee rantaan niemen nenään.
-
-Veneestä astuu maalle kaksi miestä ja muuan nainen tiedustellakseen
-laskumiestä. Mutta eipä näy likitienoilla ketään. Heille on puhuttu,
-että hän tähän aikaan oleskelee kosken niskan varrella eikä kotonaan,
-jottei olisi Ouluun meniöitten haettavissa, joita tähän aikaan on
-liikkunut tavallista enemmin. Luultavasti hän lienee nytkin jotakin
-venettä alas viemässä, koskapa häntä ei näy.
-
-He miettivät mennäkseen likimmäiseen taloon, josta niemen metsän takaa
-kattoa vaan vähän näkyy, vaan samalla he havaitsevat muutaman kosken
-vartta ylöspäin hitaasti nousevan tervaveneen, jota muuan mies köydestä
-raskaasti vetää, kulkien hyvin etukumarassa kivimöljän päällä, ja
-toinen rompsisauvomella perästä työntää. Niitä he aikovatkin odottaa,
-saadakseen kuulla, eivätkö ne olisi mahtaneet laskumiestä nähdä.
-
-Onpa vaan niillä kova työ tuossa nousuhommassa, varsinkin kun on vähän
-painoa veneessä! Toisinaan vene kovimmassa kuohussa pysähtyy siihen
-paikkaan, yritteleepä joskus alaspäinkin painumaan, mutta nostajat,
-ponnistaen kovasti voimiaan, saavat sen kuitenkin siitä kohoamaan ja
-ehtivät viimmein kosken niskaan, jossa jäävät rannalle vähäksi aikaa
-levähtämään.
-
-Menevät Oulumiehet tuntevat tuliat Mäntylän miehiksi, jotka ovat heille
-vanhastaan hyviä tuttuja, sekä käyvät heitä tervehtimään ja kättelevät
-kukin heitä erikseen.
-
-"No, mitä kuuluu Oulumatkalle?" kysyy vanhempi mies niistä, jotka
-olivat tulleet laskumiestä hakemaan.
-
-"Eipä sinne sanottavia kuulu", vastaa Mäntylän miehistä se, joka oli
-venettä vetänyt. "Mitä kuuluu Korkeavaaran puolelle?"
-
-"Eipä mainittavia sinnekään. -- Hyvä tuli matkailma nyt."
-
-"Jopa vaan. Teille tuo onkin varsin suotuisa, jotka alaspäin olette
-menossa, kun saatte komeasti myötävirtaa ja myötätuulta laskea."
-
-"Eipä nyt tuulesta tällä kertaa ole isoa apua."
-
-"Vähän kuitenkin ja parempihan se on kuin souto kovassa vastatuulessa.
--- -- -- Tuota, ottakaapa tästä, Matti ja Eera, -- -- -- tässä olisi
-putellin pohjassa vähäsen -- -- --"
-
-"Kiitoksia!" vastaa Matiksi puhuteltu, ryyppää pullon suulta ja antaa
-sen sitten Eeralle. "Sepä hyvältä maistui."
-
-"Hyvää viinaa!" arvelee Eerakin ja antaa pullon sen omistajalle, joka
-siitä itsekin ryyppää ja antaa sitten kumppanilleen, sanoen: "He,
-Vilppo, ota... vielä tässä on sinullekin."
-
-Vilppo, hänkin vähän maistettuaan ja annettuaan pullon takaisin
-tarpojalle, kääntyy Korkeavaaran naisen puoleen ja kysyy tältä:
-
-"No, Ouluunko se Hilmakin nyt on menossa?"
-
-"Ka, Ouluun", vastaa Hilma lyhyesti, katsahtaen Eeraa silmiin
-naurusuin, vaan kohta taas kääntyen poispäin ja niemen polkua kohti
-katsahtaen. "Tuolta on joku Rantalasta tännepäin tulossa."
-
-"Niinpä näkyy olevan. Taitaa ollakin juuri Rantalan komea Elsa. Se
-luulee vissiin tapaavansa Saarelan Laurin, joka kuitenkin on vielä
-jälilläpäin."
-
-"Näkyikö laskumiestä missään?" kysyy Korkeavaaran Matti Mäntylän
-Heikiltä, Vilpon veljeltä, kun pullo uudestaan oli kiertänyt miehestä
-mieheen.
-
-"Se tuli vastaan koskella", vastaa puhuteltu. "Siinä kun me Pystyä
-nousimme, näkyi hän sivu menevän, laski Aholan venettä, ja kiireesti
-menikin, jotta yhdessä vilauksessa hän jo oli kaukana meistä. Kohta kai
-hän ehtii tänne."
-
-Hymyhuulin, punoittavin poskin ja silmissä lempeä, kirkas loiste tulee
-Rantalan Elsa saapuville ja tervehtii ystävällisesti kummankin veneen
-väkeä, iloissaan varsinkin Hilman tavatessaan, vaikkei kohtaakaan sitä,
-jota varten oikeastaan on tänne tullut. Eera katselee oikein
-mielihyvällä ja ihastuksella Elsaa, kun tämä Hilman kanssa puhelee,
-ajatellen, että onpa se kaunis ja sievä tyttö tuo Elsa.
-
-"Eikö ole näkynyt Saarelaisia tuleviksi?" kysyy hetkisen kuluttua Elsa
-Mäntyläisiltä.
-
-"Ne ovat vielä jälilläpäin", selittää Vilppo. "Ne eivät ennättäneet
-meidän kanssamme yhteen matkaan. Mutta samana päivänä oli niillä kyllä
-aie Oulusta lähteä. Eipä luulisi heidän kaukana enää olevan."
-
-"Oulussako te viimmeksi olette heitä tavanneet?"
-
-"Ka, Oulussa. Aika pulskan näköisenä ja pystypäisenä näkyi Lauri
-astelevan katuja pitkin. Se käski minun sanoa sinulle, siinä
-tapauksessa että me ennen kotia kerkeämme ja sattuisimme sinun
-näkemään, jotta hän on tervennä ja hyvissä voimissa kaupunkiin saapunut
-ja toivoo samanlaisena kohta sinun taas näkevänsä."
-
-"Miksikä se Elsa noin tarkkaan Saarelaisista kyselee?" kysyy Eera. "Ja
-mitä hänellä on Laurin kanssa asioita?"
-
-"Mitäkö!... Eikö morsiammella ole aina asioita sulhonsa kanssa?"
-
-"Morsiammella!... Vai on se Elsa Laurin morsian!... ja minä tässä äsken
-rupesin arvelemaan, että tuossapa olisi minulla tarjona kaunis morsian,
-vaan mitenkään nyt käynee?"
-
-"Mitenhän käynee!" vastaa Elsa naurusuin. "Eipä se taida enää olla
-toista kertaa tarjolla, joka kerran on toiselle luvattu."
-
-"Niinkö lienee hullusti asia! Häätynee minun sitten muualta lempilintu
-itselleni hakea, kun en täältä saanut."
-
-"Ka, tuoltapa tuo näkyy laskumies tulevan!" huomaa samassa Matti.
-
-Elsa käypi ensiksi laskumiestä vastaan ja kysyy tältä: "Eikö sattunut
-Saarelaisia vielä näkymään?"
-
-"Nyt et tarvitse enää kau'an vuottaa", vastaa laskumies ja käypi
-Mäntyläisille ja Korkeavaaralaisille kättä antamaan. "Tuonne tulivat he
-Aiton alle juuri kun minä läksin sieltä tännepäin astumaan; sinne
-jäivät vielä levähtelemään."
-
-Elsa tulee tietenkin hyvin iloiseksi tästä uutisesta ja riemuitsee
-mielessään, kun tietää kohta saavansa nähdä Laurin. Lämpimästi sykähtää
-hänen nuori sydämmensä, suu vetäytyy iloisempaan hymyilyyn, silmiin
-ilmaantuu kirkkaampi ja lempeämpi loiste ja poskille nousee heleämpi
-puna tuon odotetun sydämmen esineen kohta tapahtuvan tulon johdosta.
-
-Mäntyläiset ja Korkeavaaralaiset hyvästelevät toisiaan sekä Elsaa ja
-lähtevät matkaan kumpikin eri suunnille, Mäntyläiset järven poikki
-soutelemaan ja Korkeavaaralaiset koskea alas menemään, laskumies
-vakavana perässä.
-
-Elsa jääpi paikoilleen ja katselee heidän jälkeensä, katselee miten
-vene mukavasti hyppelehtää kosken kovissa laineissa, jotka nopeasti
-sitä eteenpäin työntävät, ja miten paljon hitaammasti Mäntylän vene
-etenee nyt jo tyyntynyttä järven selkää pitkin.
-
-Nojautuen muutamaa koivua vasten, jonka lehdet vielä hiljalleen
-värähtelevät, seisoo Elsa niemen nenässä ja silmäilee lapsuutensa
-tuttuja seutuja ja varsinkin usein sattuu hänen katseensa koskelle
-päin. Sieltähän ne Saarelaisetkin kohta tulevat. Mahtavina vierivät
-korkeat aallot, syöksyvät rajusti eteenpäin hyrskyten ja vaahdoten;
-rynnistävät toisinaan kallioita vasten ja syytävät silloin vesisateita
-korkealle ilmaan.
-
-Kosken rannoille rakennettujen kivimöljäin takana kohoavat korkeat
-jokitörmät, joitten rinteitä kaunistavat tiheässä kasvavat pensaikot,
-lehtevät koivut ja korkeat petäjät, ja miellyttävä tuore tuoksu leviää
-metsästä. Monet lintuset visertelevät iloisesti iltalaulujaan vaalean
-vihreillä puitten oksilla, toiset iloisina lentää lehahtavat puusta
-puuhun, hyppelevät oksalta toiselle, riemuiten illan ihanuudesta. Muuan
-onkimies seisoo tanakkana kivimöljän päällä, pitkä onkivapa kädessään,
-ja pyytää koskesta kaloja sekä katselee vesissä suin, miten iso komea
-lohi palavimmassa kosken kuohussa koholle hypähtää, miten kohta sen
-jälkeen vähän pienempi taimen saman tempun tekee ja miten harri sieppaa
-perhon muutamassa vähän tyyneemmässä paikassa... Käypipä muuan kilttu
-onkeenkin ja onkimies nakkaa sen sievästi maalle. Huvitettuna työstään
-ja tuntematta muusta vastusta kuin sääskistä hän onkiessaan siirtyy
-kosken kuvetta alaspäin, kulkien möljää pitkin, kunnes viimmein saapuu
-sen päähän. Silloin käyvät törmät jyrkemmiksi ja muuttuvat viimmein
-kymmenen sylen korkuisiksi äkkijyrkiksi, pystysuoriksi kallioseiniksi,
-joitten päällä siellä täällä kallion kolosta iänikuiset petäjät
-juhlallisina ylentelevät latvojaan taivasta kohti. Noita jyrkkiä
-kalliorantoja ei mikään ihminen voisi ylös kamuta ja sen vuoksi
-onkimies onkineen heti möljän päähän tultuaan kiipeää törmän päälle ja
-katoaa vihdoin näkymättömiin puitten taakse. Onpa varsin juhlallista ja
-mieluista katsella kaikkea tuota, jokea ja sen mahtavia rantoja,
-kuohuvaa koskea ja sen hyrskyviä laineita kesäisen ilta-auringon
-hohteessa.
-
-Sattuupa Elsa silmäelemään järvelle päinkin ja antaa katseensa kiitää
-pitkin rasvatyyntä pintaa, yli suurten selkäin, rannasta toiseen,
-niemestä niemeen, saaresta saareen. Varsin kauniilta näyttää vaalean
-punainen kirkko järven takana tuolla niemen nenässä koivujen keskellä
-ja punamullattu talo siellä likellä korkean vaaran huipulla sekä pitkän
-välimatkan päästä siitä pari kolme muutakin taloa kukin korkealla
-mäellä. Etäällä niitten takana siintää pienenä joku yksinäinen kartano
-ja siellä täällä metsästä nousee hyvin sakea savu joistakin vasta
-paloon pannuista tervahaudoista.
-
-Jommoinenkin liike on järvellä. Vene toisensa perästä kiitää yli selän,
-mikä mennen kirkon puolelle järveä, mikä sieltä tännepäin soutaen, mikä
-muuten järvellä kulkien. Näkyy siellä muutamia nuottaveneitäkin, joista
-toiset yhdessä kohti kelluilevat rinnakkain, toiset taas kiireesti
-etenevät toisistaan ja sitten taas yhtyvät, kun niiden nuottamiehet
-par'aikaa parvea potkevat. Tuolla niemen kupeella mies ja vaimo ovat
-verkon laskussa. Tuolla selkäkarin ja niemen väliä kulkee hiljoksellen
-vene, jossa istuu tyytyväisen ja rauhallisen näköisinä pari henkeä,
-toinen laskien reimiä järveen, toinen soutaen. Tuolla lahden perällä
-uiskentelee rauhallisesti parvi vesilintuja, emä poikineen, kenenkään
-niitä ahdistamatta. Rantamatalikolla telmivät ahvenet ja siiat
-iloissaan, muikkuparvet pitävät värettä ja hotit ja husut pirahtelevat
-somasti, tuhansittain tuikahtaen koholle; pitkin tyyntä selkää
-värähtääpi veden kalvo usein kalojen liikkeistä. Kalalokki lentää
-liitelee korkealla ilmassa, vaanien järvestä kaloja, ja äkkiä tuikahtaa
-nuolena sieltä alas sekä lentää sitten pois siian poika kynsissään.
-
-Elsa on sangen huvitettu katselemisestaan, tuntee, kuinka sydämmensä
-lämpenee kauniin kesäillan ja tuttujen seutujen näkemisen
-vaikutuksesta, tuntee olevansa erinomaisen tyytyväisellä ja
-rauhallisella mielellä sekä ajattelee, kuinka silloin on tuntuva
-hupaiselta, kun Saarelaiset ilmaantuvat näille kotoisille vesille ja
-Lauri reippaana ja uljaana laskee veneensä tänne niemen nenään.
-
-Samalla huomaa hän vieressään Rantalehon karjan, joka palaa pitkältä
-kiertokulultaan ja on menossa kotia kohti. Hän silittelee Kellokasta,
-joka sattuu lähinnä olemaan, taputtelee sitä ystävällisesti kaulalle ja
-hyväilee, niinkuin oli monesti ennenkin tehnyt, sekä ajattelee, kuinka
-hupaiselta on silloin tuntuva, kun hän emäntänä Laurin kodissa saapi
-lypsää ja hoitaa omia lehmiään.
-
-Silloin luopi hän katseensa taas joelle päin ja kummastelee, kun ei
-Saarelaisia jo ala näkyä. Mutta samalla näkyy kaukana kosken alla vene
-hitaasti lähenevän, korkean kallioseinän vierite kulkien. Elsa tuntee
-kohta tuliat Saarelaisiksi ja silloin sykähtää hänen nuori sydämmensä
-ilosta ja hänen ennestään punoittavat poskensa tulevat yhä
-punaisemmiksi. Hän näkee, kuinka Lauri rivakasti soutaa ja Saarelan
-Matti perässä voimakkaasti huopailee. Heillä on varsin vaikeata nousu
-siinä kalliotörmäin kohalla, kun siinä on niin syvä, ettei sauvotakaan
-saata, ja souto taas väkevän virran vuoksi käypi kovin raskaaksi. Mutta
-tottuneet kun ovat sellaiset luonnon vastukset voittamaan, pääsevät he
-pääsemistään ylemmäksi, ja möljän varrelle tultuaan, kun Lauri paksusta
-köydestä venettä vetää, hyvin etukumarassa astuen, ja Matti jälempänä
-rompsiana astelee, joutuu heillä matka tavallisen jalkamiehen
-nopeudella, vaikka ärjyvä koski kovasti koettaa riuhtoella venettä
-alaspäin.
-
-Elsa rientää iloisesti tulioita vastaan ja huutaa jo matkan päästä
-heille "hyvää iltaa". Nämä vastaavat tervehdykseen, mutta jatkavat
-kulkuaan pysähtymättä siihen asti kuin tulevat tyyneempään paikkaan
-joen niskassa. Maalle noustuaan ja pantuaan veneensä kiinni, käyvät he
-kättelemään Elsaa, sanovat terveisiä Oulusta ja sitten kysytään
-kuulumisia kummaltakin puolen.
-
-Elsan ja Laurin tapautuminen on varsin sydämmellinen. Ilo ja
-tyytyväisyys loistaa heidän kasvoistaan, kun he jälleen ovat kohdanneet
-toisensa. Elsa, terveyden puna poskillaan ja lempeä hymy huulillaan,
-katselee mielihyvällä rakasta sulhoaan, joka vastaa yhtä ystävällisillä
-silmäyksillä, ja silmäyksilläpä he ilmaisevätkin ilonsa ja ihastuksensa
-tunteita enemmän kuin sanoilla.
-
-"No, oliko sinulla hupainen matka?" kyselee Elsa.
-
-"Ka, eihän tuo niin ikäväkään ollut", vastaa Lauri. "Vaan paljon
-lystimmältä tuntui kuitenkin päästä takaisin kotipuoleen."
-
-"Kyllä sillä tällä Laurilla olikin kiire paluumatkalla", lisää Matti.
-"Ei ruvennutkaan pitkiä leväyksiä pitämään, koskia ylös hän veti
-venettä niinkuin hevonen."
-
-"Minä tässä jo äsken", selittää Elsa, "rupesin pitkästymään, kun teitä
-ei alkanut kuulua. Ajattelin, että mikähän niille on mahtanut tulla.
-Vaan sitten minä kuulin laskumieheltä teidän olevan tulossa ja silloin
-rupesin hyvässä toivossa odottamaan. Ja nyt on se toivo toteutunut. --
-Lähdetäänpä nyt taloon, niin siellä saamme enemmän puhella!"
-
-Kaikki kolme lähtevät silloin kaitaista polkua myöten peräkanaa
-astumaan ja sinne he poistuvat niemen metsän takaista taloa kohti
-auringon juuri laskuaan lähetessä.
-
-Vielä hetkisen kuuluu leivosten liverryksiä ja pienten lintuin
-viserryksiä, vaan pian vaikenevat eläväin äänet. Sen sijaan kohisevan
-kosken pauhina kuuluu aina yhtä mahtavana, yhtä kovana.
-
-
-
-
-KUULUTUKSEN OTOSSA KÄYNTI.
-
-
-Muutaman pimeän talvipäivän iltahämärässä seurakunnan pastori
-istuessaan yksinään virkahuoneessaan keinutuolissa ja lampun valossa
-lukien muutamaa kirjaa yht'äkkiä kuuli kulkusten kilinää ja kohta sen
-jälkeen jonkun kartanoon ajavan. Miettien, jotta lieneeköhän siellä nyt
-joku parempi tulia, koska niin komeasti kartanoon ajaa, jatkaa hän
-kuitenkin rauhallisesti lukuaan.
-
-Siinä kun hän istui ja odotteli, jotta eikö sieltä kohta ala joku
-sisälle tulla, tuli piika huoneeseen ja toi hänelle kahvea.
-
-Tältä kysyi hän: "Kukahan lienee ollut se tulia, joka vasta kartanoon
-ajoi?"
-
-"Olihan niitä useampiakin tulioita, kolme henkeä", vastasi piika.
-"Kuuluvat olevan kuulutuksen ottajia aivan tuolta tämän seurakunnan
-pohjoisrajalta."
-
-"Kaukalaisiapa ovatkin", virkkoi pastori ja piika poistui samassa.
-
-Kohta sen jälkeen tuli sisään muuan keski-ikäinen mies, tervehti hyvin
-tuttavallisesti ja meni kättelemään pastoria.
-
-Kun oli ensin kuulumisista puheltu ja tulia pastorin kehoituksesta oli
-istunut, sanoi tämä sitten: "Olisihan minulla kuulutuskirja
-teetettävä."
-
-"Vai niin? Te olette siis puhemies. No, ketä ne ovat ne kuulutuksille
-pantavat?"
-
-Puhemies mainitsi niitten nimet.
-
-"Ovatko ne molemmat täällä saapuvilla?" kysyi sitten pastori.
-
-"Kyllä ne ovat; tuonne jäivät pirttiin."
-
-"Menkääpä niitä sisälle kutsumaan!"
-
-Puhemies meni ja palasi kohta taas, nuori mies ja nainen muassaan.
-
-"No, onko teillä tosi aie yhteen mennä?" kysyi pastori nuorilta, kun
-nämä ensin olivat häntä tervehtineet.
-
-"Ka, semmoinenhan se olisi aie", vastasi heti sulhasmies.
-
-"No, mitä tyttö sanoo?"
-
-"Minulla kyllä", vastasi tyttö, lennättäen katseensa ympäri huonetta ja
-sen sisustusta silmäellen, "ei ole ollutkaan mitään semmoista aietta.
-Nämä toiset aivan puoli väkisellä ottivat minun mukaansa, eivätkä aivan
-selvään sanoneetkaan, missä asioissa tänne lähtivät; sanoivat vaan,
-että lähdetään lystiä ajelemaan kirkolle. -- -- Minä en ole
-kuulutuksille panoa ajatellutkaan, enkä kyllä aio tälle miehelle
-mennä -- -- --"
-
-"Mitä sinä tyhjää! Olethan sinä jo ennen luvannut", väitti kummastunut
-puhemies ja sulhasmies seisoi yhä enemmän kummissaan ja katseli suurin
-silmin tyttöön, jotta mitä se nyt ajattelee, kun noin puhuu.
-
-"Enpähän. En minä ole vaimoksi luvannut mennä, enkä haluakaan hänelle
-mennä."
-
-"Niin, vaan minäpä voin hankkia todistajia siihen, että olet luvannut."
-
-"Saa niitä hankkia vaikka kuinka paljon, vaan ei minua väkisellä
-kuitenkaan kuulutuksille panna."
-
-"No, mutta Anni, mitä Herran tähden sinä nyt hulluttelet!" sanoi
-sulhasmies hämillään. "Miks'ei sinulla sovi minulle tulla?"
-
-"Siksi kun ei haluta."
-
-Pastori naurahti ja ajatteli, että sattuukin niitä somia tapauksia
-näkemään virka-ajallaan, sanoi sitten: "Eihän siis asiasta voi tulla
-mitään, kun ei tyttö anna suostumustaan."
-
-Kun sekä puhemies että se, jonka puolesta hän puhui, näkivät, ett'eivät
-he mitenkään voineet tyttöä tuumiinsa taivuttaa, ei heillä tullut muu
-neuvoksi kuin tyhjin toimin lähteä pappilasta pois ajamaan.
-
-Mutta he olivat tuolle tytölle, joka niin sitkeästi oli vastustanut
-heidän tuumiaan, niin äkeissään, ett'eivät aikoneetkaan häntä rekeensä
-enää ottaa. Kahden he vaan istahtivat kumpikin reen perään ja
-peittelivät itseään hyvin veltien sisään.
-
-"No, mihinkä minä?" kysyi silloin tyttö.
-
-"Mene minne haluat!" vastasi puhemies. "Meidän rekeemme sinulla kyllä
-ei enää asiaa ole."
-
-"Hyvä ihme kuitenkin! Kun te olette kerran minun tänne tuoneetkin, niin
-pitää teidän samalla lailla poiskin viedä."
-
-"Sinähän olet pilannut koko meidän asiamme. Syytä siis itseäsi, ett'et
-mukaan pääse! Sillä ehdollahan me sinun otimmekin, että lupautuisit
-Matille. -- -- Hyvästi nyt!"
-
-Sen sanottuaan nyhjäsi puhemies hevosta suitsista ja lähti ajamaan.
-Anni käydä kaaloi jälessä, astui paksulumista tietä pitkin ja huusi
-pian heille taas: "Älkää jättäkö! Ottakaa mukaan! En minä uskalla yksin
-kulkea."
-
-Puhemies pidätteli hevosta ja vastasi uhotellen: "Kulje nyt yksin.
-Ethän tuota äsken kumppanista huolinut, vaikka oli tarjolla ja hyvä
-olikin."
-
-"Vielä ilkeätte pilkatakin! Ottakaa nyt mukaanne vaikka kannoillekaan.
-Minua peloittaa pimeässä yksin kulkea ja pianhan se väsymyskin tulee,
-kun on niin paksusti lunta tiellä. Kehtaatteko todella niin armottomia
-olla, että jätätte minun tielle yksikseni aivan nääntymään!"
-
-"Kukahan se meistä armottomin lienee!" sanoi silloin Matti. "Itsehän
-äsken et tuntenut mitään armoa minua kohtaan. Koska sinä olet jäykkä,
-niin mekin tahdomme olla yhtä jäykkiä. Turhaa on sinun pyytääkään
-rekeen päästä, jos et vaan lupaa minulle morsiammeksi ruveta,
-lupaatko?"
-
-"En."
-
-"Pysy sitten siellä! Koska sinä kiellät, niin mekin kiellämme", sanoi
-puhemies ja kiirehti taas hevosta menemään.
-
-Anni juoksi jälkeen itkussa silmin ja huusi taas, ett'eivät jättäisi ja
-oikein rukoilemalla rukoili päästäksensä rekeen ja sanoi lupailevansa
-melkein mitä tahansa, kun vaan pääsisi.
-
-"Lupaatko minulle morsiammeksi ruveta, niin pääset", sanoi taas Matti
-ja puhemies seisotteli hevosta.
-
-"Mitä sinä minua kiusaat! Enhän minä sitä voi luvata."
-
-"Mitä sinulla sitten on minua vastaan?"
-
-"Mitä kaikkea lieneekin! -- -- -- Huononlainenpa se on sinun
-asuinpaikkasikin, niin ikävän näköinen, että siellä minulla ei
-haluttaisi päivääkään asua."
-
-"Älä siitä ole milläsikään! Minä puratan maahan koko vanhan rakennuksen
-ja laitan sijaan uuden ja paremman. Sen ehdon täytän mielellänikin, jos
-vaan sinun saan. Mitä arvelet?"
-
-"Niinpä sinua tarkaksikin sanotaan, että annat kaiken väkesi
-petäjänsekaista leipää vaan syödä, vaikka olisi varoja paremmastikin
-elää. Tokkopa antaisit minun selvää leipää nähdäkään?"
-
-"Voi toki! Kaiken ikäsi saisit ihan sekoittamatonta leipää syödä, kun
-vaan sitä lienee mistä ottaa, etkä muutenkaan tarvitseisi huonolla
-ruu'alla olla. Saisit emäntänä aina ruu'aksi laittaa mitä vaan haluat.
-Enhän minä toki hentoisi antaa sinun huonoilla päivillä olla."
-
-"Niinpä tuota useinkin kulet huonosti puettuna ja likaisenakin, kun et
-sinä pese itseäsi tuskin muulloin kuin saunassa käydessäsi, jotta
-mikäpä semmoisen kanssa rupeaisi iän kaiken olemaan!"
-
-"Sekinkö vielä! Vaan minäpä lupaankin tästä lähtien paremmin puettuna
-kulkea ja pestä kasvoni joka Jumalan aamu niin puhtaiksi, että sinun
-kyllä ei niitä tarvitse vähääkään hävetä."
-
-"No, onko sinulla vielä muita ehtoja, vai joko suostut Matille
-tulemaan?" kysyi puhemies. "Jos suostut, niin pääset heti rekeen."
-
-"Kun ei tässä muuten rekeen pääsne", vastasi Anni, "niin täytynee tuota
-suostua. En minä kyllä rupea yksinänikään tässä tiellä astelemaan. Vaan
-onko se vissi, että Matti täyttää lupaamansa ehdot?"
-
-"No, se on ihan vissi; sen minä takaan." Ja puhemies nousi jo pois reen
-perästä, siirtyi itse reen keulaan ja tarjosi Annille tilaa Matin
-viereen. "Jos vaan haluat Matille vaimoksi mennä, niin tule tähän
-istumaan!"
-
-Annin noustua rekeen, sanoi sitten taas puhemies: "No, nythän sitä
-saadaankin lähteä takaisin pappilaan ajamaan kuulutuskirjaa teettämään,
-koska sinä et aio enää kieltoa panna, vai miten, Anni!"
-
-"Ka, mitäpähän asia enää muullakaan paranee!" vastasi Anni jotenkin
-välinpitämättömästi. "Palataan vaan takaisin!"
-
-Ja puhemies käänti hevosen takaisin päin ja ajoi toistamiseen pappilan
-kartanoon.
-
-Kun pastori näki taas samat henkilöt huoneessaan kysyi hän kummissaan:
-"No, mikä se teidät nyt takaisin pakuutti?"
-
-Puhemies selitti: "Tässä tytössä on tapahtunut mielen muutos. Nyt hän
-suostuu jo kuulutuskirjan tekoon."
-
-"Mikä sen niin äkillisen mielen muutoksen vaikutti?"
-
-"No, se kun rupesi syvemmältä asiaa ajattelemaan, niin se tuli
-havaitsemaan tämän sulhasmiehen paremmaksi mieheksi kuin oli
-luullutkaan ja tämä sulhanen kun lupasi elämän tapansa paremmaksi
-muuttaa ja suostui täyttämään, mitä tämä Anni vaan ehdoksi pani, niin
-antoihan se Anni lopulta suostumuksensa."
-
-Pastori istui hetken aikaa ääneti miettiväisenä ja sanoi sitten
-morsiammelle. "Oletko sinä perinpohjin asiaa miettinyt? Ei sovi
-edeltäpäin tarkoin ajattelematta avioliittoon mennä. Jos sinulla ei ole
-totista rakkautta sitä miestä kohtaan, jonka kanssa kaikeksi elämäsi
-ajaksi aiot sitoutua yhdessä elämään ja elämäsi vaiheet tasaamaan, niin
-ei avioliitosta ole teille kummallekaan siunausta. Vastaa minulle siis,
-onko sinulla tosiaan vahva aikomus yhdistyä iäksesi tämän miehen
-kanssa!"
-
-"Ka, niinhän se olisi", vastasi Anni. Olisi hänellä kyllä haluttanut
-puhua siitäkin, kuinka toiset olivat häntä kiusanneet, kun eivät rekeen
-ottaneet, vaan ei hän kuitenkaan kehannut siitä pastorille mainita.
-
-Kun kaikki temput kuulutuskirjan valmistamista varten olivat tehdyt ja
-puhemies oli todistanut, etteivät kuulutettavat olleet toisilleen
-sukua, ja pannut puumerkkinsä kuulutuskirjan alle ja lopuksi
-kuulutusrahat maksanut, niin poistui hän taas sulhasen ja morsiammen
-kanssa pastorin virkahuoneesta ja Matti ja Anni, jotka siis vasta
-olivat kumpikin tehneet kalliit lupaukset pyhään aviosäätyyn
-mennäksensä ja vannoneet aina rakastavansa toisiansa myötä- ja
-vastoinkäymisissä, istuivat rinnatusten reen perään, puhemies hyppäsi
-etulaudalle, löi suitsiperillä hevosta ja niin lähdettiin ajamaan
-pappilasta ja ja hevonen juoksi kiireesti ja reki vieri liukkaasti ja
-kulkunen helähteli koreasti, eikä morsianta nyt peloittanut, eikä
-sulhasta surettanut, eikä puhemiehellä ollut mitään moittimisen syytä.
-Tyytyväisinä ja rauhallisina olivat he kaikki että oli käynyt niinkuin
-oli käynyt.
-
-
-
-
-VANHAN KANSAN MIES.
-
-
-I.
-
-Lumivaaran Lauri oli muuan niitä vanhan kansan miehiä, joita voimiltaan
-ja rohkeudeltaan on sanottu nykyistä sukupolvea etevämmiksi ja jotka
-johonkin työhön ryhtyessään eivät sätkykään ensimmäisistä vastuksista
-ja esteistä.
-
-Hän oli syntynyt ja kasvanut Lumivaaran mökissä ja sen vuoksi hän
-kutsuttiinkin Lumivaaran Lauriksi; vaan jo aikuisin olivat hänen
-vanhempansa kuolleet; sitten oli velkojen maksuksi myyty pieni tila
-sekä irtain omaisuus -- jota ei toki paljon ollutkaan -- niin tarkkaan,
-ett'ei Laurille ollut perinnöksi jäänyt muuta kuin vanha hyväteräinen
-kirves ja iso puukko.
-
-Köyhänä ja koditonna oli hän sitten kulkenut työn haussa ja viimmein
-osunut rengiksi vankkaan Kotilan taloon. Siellä olikin hän oikein aimo
-miehen lailla ruvennut työtä tekemään ja kohta oli hänestä alettu
-hokea, että siinä sitä on miestä, jonka rinnalle ei kenen tahansa
-olekaan meneminen.
-
-Siellä Kotilassa ollessaan oli hän rakastunut muutamaan sievään ja
-rotevaan tyttöön, joka siellä piikana palveli ja jota Elliksi
-kutsuttiin. Tämä Elli oli kerran ollut aivan hengen hätään joutumassa,
-kun tavattoman iso karhu oli synkässä metsässä sen ehättänyt ja aivan
-kohti ruvennut käymään, vaan Lauripa oli samalla hätään joutunut ja
-tytön karhun kynsistä pelastanut, sekä kaatanut sen metsän pedon.
-Sitten oli Kotilassa mitä komeimmasti karhun peijaita ja samalla
-myöskin Laurin ja Ellin kihlajaisia vietetty, ja vielä samana vuonna
-olivat he häänsäkin pitäneet.
-
-Yhä he palvelivat molemmat nytkin samassa talossa, vaikka heillä jo oli
-kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tyttö, joiden nimet olivat: Timo,
-Martti ja Eeva. Näitten jälkeen ei enää heille lapsia syntynytkään.
-
-Kuluihan tuo aika tälläkin lailla, toisen palveluksessa ollessa, ja
-ruu'assa ja vaatteissa pysyttiin, vaan kumminkin alkoi niin hyvin
-Lauria kuin Elliä haluttaa saada omituinen asunto, jossa saisivat
-rauhallista perhe-elämää viettää, olematta kenellekään vastukseksi.
-Nämä heidän mietteensä sattui kerran Kotilan isäntä kuulemaan ja kun
-hänestä alkoi tuntua hankalalta pitää perheellistä palkkaväkeä alinomaa
-talon työssä ja ruu'assa, tuumasi hän Laurille:
-
-"Jos haluat omituista asuntoa saada, niin tee talo itsellesi! Minulta
-saat maata sen verran, että mökin paikaksi riittää Jylhän korvessa
-Jylhän järven rannalla. Sieltä saat hirsiäkin ottaa rakennustarpeiksi;
-jääpi sinne metsää sittenkin. Sinne kun vaan rupeat talon hommaamaan,
-niin saat siellä olla isäntänä, raivata peltoa ja niittyä itsellesi ja
-mielesi mukaan maata viljellä, kun vaan minulle vuosittain päivätöitä
-teet, joista kyllä sovitaan."
-
-Arvelematta suostui Lauri esitykseen; isäntä tuli hänelle näyttämään
-talon paikan; ja sitten sovittiin mökin tilusten rajoista.
-
-Jylhän korpeen korkealle kunnaalle synkän metsän keskelle, niinkuin
-puhe oli ollut, rupesi Lauri nyt heti mökkiä tekemään, ja ennen pitkää
-se olikin valmis; ja silloin hän sinne perheineen muutti asumaan.
-
-Vähäisen alan hän Jylhän mökin ympärillä kuokki ohra- ja pottumaaksi,
-ja järven rannalla oli luonnostaan pieni palanen niittyä, jotta lehtien
-ja jäkäläin avulla kykenivät yhden lehmän elättämään, jonka Lauri
-aluksi sai ruokolle, vaan sitten kykeni omaksi ostamaan.
-
-Paitsi lehmää oli Jylhässä kotieläimiä kaksi lammasta, kirjava kissa ja
-hyvä lintukoira, jonka kanssa Lauri ahkerasti kulki metsässä metsän
-otuksia pyytämässä. Hän olikin luonnostaan ahkerampi metsämies ja
-kalastaja kuin maanviljeliä, jotta eivätpä vuosikausiin jylhän pienet
-viljelystilukset ollenkaan laajentuneet, vaan sen sijaan kaikuivat
-korvet Jylhän mökin ympärillä alinomaa pyssyn paukkeesta ja koiran
-haukunnasta.
-
-Kerran vuodessa kävi Lauri aina talvimarkkinoilla ja möi silloin
-saamansa linnut, joista karttui sen verran tuloja, että ne yksistään
-riittivät koko perheen elatustarpeitten hankkimiseksi melkein koko
-vuodeksi. Sen vuoksi hän ei huolinut ruvetakaan maata muokkaamaan,
-koska muutenkin tuli toimeen.
-
-Jylhän järvessä, jonka varrella ei löytynyt muuta ihmisasuntoa kuin
-Laurin mökki, oli erinomaisen hyviä rysäpaikkoja, ja niihin laski Lauri
-aina keväisin rysänsä, joista sitten sai summattoman suuria haukia.
-Kesällä hän taas verkkopyynnissä sai niin paljon ahvenia ja siikoja
-kuin vaan ilkesi ottaa.
-
-Niin oli Jylhän perheellä kaikin puolin hyvä toimeentulo, eikä puute
-hätyytellyt sitä. Jos tulikin joskus hallavuosi, niin ei se Jylhäläisiä
-paljon vahingoittanut. Tosinhan silloin aina elon hinta kohosi, vaan
-kun löytyi millä sitä ostaa, niin ei hädästä mitään tietty. Eivät he
-kuitenkaan rikastuneet, sillä ei Laurilla eikä hänen emännällään ollut
-sitä luontoa, että olisivat panneet talteen tavarata tulevaisten
-päivien varalle. Sitä paitsi he olivat helläluontoisia, avustivat
-köyhiä, antaen apua puutteenalaisille, kun oli mistä antaa.
-
-Lauri oli kerran mennyt muutaman köyhän kumppaninsa edestä takuuseen
-parista sadasta markasta, kun tämä oli ollut hyvin rahan tarpeessa,
-vaan sitten tämä aivan äkkiä kuoli ja silloin velka haettiin ulos
-takuumieheltä suoraan, kun ei velalliselta itseltään ollut mainittavaa
-omaisuutta jäänyt.
-
-Silloin joutui Lauri pulaan. Rahoja hänellä ei ollut eikä irtainta
-omaisuuttakaan enemmän kuin että ne hädin tuskin olisivat saattaneet
-riittää velan maksuksi, eikä Elli suinkaan mielellään olisi lehmästään
-ja lampaistaan luopua tahtonut. Tämän kanssa kun oli asiasta puhe sanoi
-Elli:
-
-"Se siitä tuli, kun et minun puheistani perustanut. Varoitinhan minä
-sinua takuuseen menemästä ja sanoin, että auta lähimmäistäsi, kun vaan
-voit, suoranaisella avulla, vaan älä sitou lupauksiin, sillä ne voivat
-olla vaarallisia. Nyt näet seurauksen. Olisit aikoinasi minua uskonut,
-niin olisi tämä paha seikka jäänyt tapahtumatta. Mikä tässä nyt muu
-neuvoksi tulee kuin ota keppi käteen ja lähde tielle kulkemaan!"
-
-"Ei sitä toki vielä tielle kuitenkaan jouduta", arveli Lauri. "Jos ei
-muu auta, niin minä myön mökkini ja teen toiseen paikkaan uuden.
-Kotilan isäntähän tuo kuuluu jo halunneen omakseen saada tämän Jylhän,
-kun pelkää, että minä täällä liiaksi hyödyn."
-
-"Ikäväpä olisi tämä paikka jättää, kun tähän on päässyt niin hyvin jo
-tottumaan ja kun täällä tähän asti on ollut huoleton toimeentulo."
-
-"Mikäpä siinä auttaa, jos et tahdo, että kaikki omaisuus joutuu
-ryöstömiehen käsiin ja vasarakaupassa polkuhintaan myytäväksi!"
-
-"Minnekkä sitä sitten täältä sorruttaisiin?"
-
-"Sama se minnekkä! Yhtähän tuo on, kunhan vaan saa kattoa päänsä
-päälle. Mäntyniemellähän on aivan laajalta maata. Ehkä tuolla sielläkin
-saisi jossain korvessa maata sen verran edes, että tuvan asemaksi
-riittäisi."
-
-"Siellähän on kovin isoja erämaita ja siellähän oltaisiin aivan poissa
-ihmisten ilmoilta."
-
-"Sitä etuisampi. Minä tiedän siellä muutaman ison järven, joka on niin
-kalanen, että siitä saapi kaloja niin paljon kuin vaan tahtoo ottaa,
-isoja, lihavia ja niin rasvaisia, että kun niitä kiehumaan panee, niin
-aivan kokoontuu rasvaa veden pinnalle."
-
-"Saapihan tuota kalaa täälläkin aivan asiaksi asti."
-
-"Mutta siellä saapi vähemmällä vaivalla paljon enemmän ja paljon
-parempia. Ja sen järven seudulla olevissa metsissä löytyy niin
-runsaasti lintuja ja muita otuksia, että niissäkin meillä olisi melkein
-loppumattomat rikkaudet tiedossa."
-
-Lauri möi kun möikin mökkinsä entiselle isännälleen, vieläpä aivan
-halvasta, ja sai siten takuun maksetuksi siitä saaduilla rahoilla sekä
-niillä, joita hänellä oli ennestään.
-
-Nyt oli hän siis taloton taas, niinkuin ennen Jylhään tuloansakin, vaan
-sai kuitenkin luvan asua paikoillaan talven loppuun saakka.
-
-Hän ei kuitenkaan säikähtänyt ja huolehtinut, minne perhe sitten
-muuttaa; sillä heti Jylhän myytyään hiihti hän Mäntyniemelle ja sai
-siellä isännältä luvan tehdä mökin aivan talon tilusten äärimmäiselle
-perukalle juuri sen järven varrelle, josta hän oli Ellilleen maininnut.
-Siinä ei asemapaikaksi sattunut mitään hedelmällistä maata, sillä
-aivanhan se oli kalliota, mutta lujempipahan silloin perustus tulee,
-arveli Lauri, eikä välittänyt siitä, löytyikö peltomaata vai ei, kunhan
-vaan sai kattoa päänsä päälle ja asunnon, jota saattoi omakseen sanoa.
-Sen vuoksi rupesi hän heti rakennuspuuhiin.
-
-Hän kolusi nyt päivät pitkään vahvimmassa hongikossa ja kaatoi suuria
-honkia, joista veisteli vahvoja hirsiä, ja sai hän nyt kerrankin
-heilautella kirvestään ennenkuin rakennustarpeita alkoi olla riittävä
-määrä. Mutta hän teki innolla työtään. Olihan hän jo ennenkin
-tämmöisessä työssä ollut, kun oli Jylhän vahvat rakennukset
-valmistanut, ja nyt hän aikoi tehdä vielä vahvemmat ja suuremmat
-rakennukset.
-
-Ennenkuin rupesi salvutöihin otti hän kasakankin, jolle tietysti maksoi
-palkan.
-
-Näin tavoin kului hänellä rakennushommissa paljon aikaa ja varoja ja
-kun perheelle piti elatustarpeita hankkia, niin hän lopulta
-velkaantuikin. Mutta ei hän siitä säikähtänyt; jatkoi vaan uupumatta
-työtään, heilutteli rivakasti kirvestään ja liikutteli voimakkaasti
-hirsiä.
-
-
-II.
-
-Ennen kesää oli uusi mökki valmis ja sille pantiin nimeksi Syrjävaara,
-kun se oli aivan syrjässä muitten ihmisten asuinpaikoista.
-
-Laurin perhe muutti nyt sinne Jylhästä kaikkine kaluineen ja
-elukoineen. Sinne muutettiin lehmä ja lampaat, vanhaksi käynyt kissa ja
-Musti, Laurin uskollinen koira, joka jo ennestään tunsi paikan, kun oli
-isäntänsä muassa jo monesti talvella siellä käynyt.
-
-Kissa kyllä tuntui oudoksuvan uutta asuinpaikkaa, oli hyvin levoton,
-kulki paikasta toiseen tietämättä oikein mitenkä olisi, ja lampaat
-määkyivät, ikäänkuin olisivat murheissaan, ja lehmä ammoili ikävästä ja
-kyyneleet heruivat sen silmistä ja huonommasti se rupesi lypsämäänkin,
-jotta Elli kyynelsilmin katseli, mitenkä luontokappaleetkin tunsivat
-koti-ikävää. Musti se vaan näytti olevan entisellään ja heilutteli
-häntää yhtä iloisesti kuin ennenkin, kun sitä vaan nimeltä kutsuttiin.
-
-Mutta aikaa myöten lehmä, lampaat ja kissa tottuivat oloonsa ja
-alkoivat hyvin menestyä uudessa kodissaan, kun kuitenkin hoitajat
-olivat samat ja hoito yhtä hellä kuin ennenkin.
-
-Ellistä ensi alussa uusi kotipaikka tuntui kovin erämaalta ja lapset
-muistelivat kaipauksella vanhaa kotiaan, vaan ajan oloon he kaikki
-mieltyivät mieltymistään uuteen kotiinsa ja viihtyivät siellä
-erinomaisen hyvin, iloitellen siitä, että siellä asuinpaikat olivat
-väljemmät ja mukavammat kuin Jylhässä.
-
-Ihan raivaamatta olivat seudut vielä Syrjävaaran ympärillä, jotta ei
-minkäänlaista kevätkylvöä tehty, ja syksyksi aikoi Lauri jättää
-pottumaan kuokkimisen, jotta sitten seuraavana kevännä, kun lantaa
-alkaisi tarpeeksi karttua, kyhäyttäisiin vähän pottuja kylvämään.
-
-Kesän pitkään kulki nyt Lauri kalalla läheisellä järvellä poikainsa
-kanssa ja sai runsaasti haukia, ahventa, siikaa, jotta joka päivä
-syötiin Syrjävaarassa tuoretta kalaa. Mutta kun näytti kaloja rupeavan
-kovin paljon karttumaan, täytyi Laurin jättää vähemmälle kalan pyynti.
-
-Tulipa Syrjävaaraan muutamana päivänä eräs perheen vanha tuttava,
-Jousivaaran Janne, joka otettiin ystävällisesti vastaan.
-
-Kun oli ensin kuulumisista puheltu, tuumasi Janne: "Minulla kun oli
-täälläpäin kulkua, niin läksin katsomaan teitäkin täällä erämaassa,
-jotta vielähän te elossa olette. Kovin te olette paenneet syrjään
-ihmisten ilmoilta, jotta eihän tänne vähällä ollut osatakaan. Aivan
-synkkäin sydänmaitten halki piti kulkea eikä ihmisasunnosta ollut
-tietoakaan ennenkuin äkkiä korven sisästä uusi tuparakennus näkyviin
-tuikahti. No, miltä tuntuu olo täällä?"
-
-"Ka, mikäpähän olisi ollessa!" vastasi Lauri. "Kuluuhan se täällä aika
-niinkuin muuallakin."
-
-"Eikö ollut kuitenkin mukavampi siellä entisessä asunnossa?"
-
-"Eipä tuosta tietänyt. Ennen minä täällä olen."
-
-"Vai ennen. No, minkä puolesta täällä on parempi?"
-
-"Kaiken puolesta. Täällä ovat paremmat kalavedet, paremmat lintumetsät,
-väljemmät asunnot -- -- --"
-
-"Kylläpä näkyy tupa olevan tukevista hirsistä veistetty. Onpa vainen
-vaatinut tekiällä olla kuntoa ja voimia noita nostellessa."
-
-"Se tuo Lauri", puuttui Elli puheeseen, "kun kerran rupeaa jotain
-tekemään, niin tahtookin siitä hyvän saada. Sen vuoksi se tästäkin
-tuvasta näin vankan ja hyvän teki, vaikka olisi kai huonompikin
-välttänyt."
-
-"Pitäähän toki oikean rakennuksen", arveli Lauri, "ollakin semmoisen,
-ett'ei se heti luhistu."
-
-"Onhan mahtanut Jannelle nälkä tulla pitkän taipaleen takaa", sanoi nyt
-Elli ja laittoi padan tulelle ja vettä pataan. "Kenties haluttaisi
-maistella tämänkin järven kaloja. Ne ovatkin hyvin lihavia ja
-rasvaisia. -- Menkääpä Timo ja Martti noutamaan eläviä kaloja!"
-
-"Noutamaan! Mistä?" kyseli Janne; kun samassa Timo ja Martti
-poistuivat.
-
-"Tuolta järvestähän", selitti Lauri, "niitä tarpeen tullessa käydään
-hakemassa."
-
-"No, saapiko niitä sitten joka kerta?"
-
-"Saapihan niitä toki siksi. Käestämällä niitä toki saapi sen verran,
-että yhdeksi kerraksi on syödä."
-
-"Onpa vaan sitten kalanen järvi. -- Mutta peltomaatapa täällä ei näy
-merkkiäkään."
-
-"Eihän sitä ole, eikä tuota ole varsin tilaa mihin tehdäkään. Kovin on
-karua maata. Aivanhan tämä on kalliota koko kunnas ja tuossa rinteessä
-on maa kovin raakaa, melkein hiekkakangasta vaan. Kuitenkin olen
-syksyksi aikonut jonkun alan pottumaaksi kuokkia."
-
-"Hiekkaperäisessä maassahan ne potut tulevatkin parempia", selitti
-Elli.
-
-"No niinhän moniaat sanovat", vastasi Janne, "vaan siihenpä vaatii olla
-lantaa enemmän. -- No, minkälaiset täällä ovat karjalaitumet?"
-
-"Ka, ovatpahan tavalliset, jotta muuan lehmä täällä kyllä hyvin elää."
-
-Pian joutuivat Timo ja Martti verkolta, perkkasivat tuota pikaa
-saamansa kalat, jotka Elli heti heitti kiehuvaan veteen pataan sekä
-ripisteli suoloja sekaan, eikä kau'an viipynyt ennenkuin keitto oli
-valmis ja ruokaa pöydälle laitettu vieraalle syötäväksi.
-
-Syödessään tuumasi Janne muun muassa: "Arvasit sinä Lauri johonkin
-talon tehdä, ihan keskelle erämaata. Eiköhän käyne katumoiksi sitten
-ainakin, kun metsän peto karjaan käsiksi pääsee! Nämä seuduthan ovat
-aivan sen näköisiä, että niissä metsän kuningas hyvin voi viihtyä."
-
-"En minä sitä petoa pelkää", tuumasi Lauri. "Tulkoonpa vaan näille
-maille, niin kyllä pian tietää, kenen kanssa tekemisiin tulee. Olenhan
-minä jo ennenkin metsän kuninkaan kaatanut enkä säälisi semmoista
-otusta vieläkin hengiltä ottaa."
-
-Jousivaaran Jannen mentyä ei pitkään aikaan kukaan vieras Syrjävaarassa
-käynyt, eikä Syrjävaaran perhe liikkunut paljon muualla kuin
-kotitöissään; kerran vaan koko kesänä kävi kirkolla ja kerran
-kinkereillä; muuten vietti hiljaista ja rauhaista koti-elämää.
-
-Koti-onni ei häiriytynyt mistään oudosta tapauksesta eikä
-onnettomuudesta. Koti-eläimet viihtyivät hyvin, eikä niitä metsän peto
-hätyytellyt. Säännöllisesti tuli lehmä kotia joka ilta kiertokulultaan
-ja Elli lypsi sitä illoin aamuin ja se antoi runsaasti maitoa.
-
-Syksystä lähtien rupesi Lauri ahkerasti linnustamaan ja sitten talven
-tultua hän yhä innokkaammin metsän otuksia pyyteli, hiihteli ristiin
-rastiin Syrjävaaran tiheässä metsissä ja sai kovasti lintuja ja oravia
-sekä monta kettuakin.
-
-
-III.
-
-Talvi oli kulunut, pitkä, luminen, ankara talvi, ja oli taas päästy
-kesään.
-
-Nyt oli Syrjävaarassa pieni ala pottumaata. Elli oli saanut lainaksi
-potun siemeniä, jotka hän kylvi maahansa ja ennen pitkää ne rupesivat
-vankkaa vartta kasvamaan.
-
-Lehmä, joka oli vasikan saanut, kulki taas rauhallisesti ruokamaillaan
-ja lampaat kuljeksivat siinä lähiseuduilla ja näyttivät iloitsevan
-vapaudestaan.
-
-Mutta eipä Elli tänä kesänä saanutkaan hyvin kau'an iloita elukoistaan,
-sillä kun lehmä eräänä iltana ei tullutkaan kotia, lähti Lauri pyssy
-olalla sitä hakemaan, vaan löysi sen vasta pitkän etsimisen jälkeen
-kuolleena, karhun kaatamana.
-
-Se oli iso vahinko tuo lehmän kohta, päälle päätteeksi kun se oli
-ainoa, ja perheelle tulivat nyt huonot asiat särpimen puolesta.
-
-Lauri kolusi nyt joka päivä metsässä ja uhkasi kostaa lehmän surman,
-kulkipa monioita öitä haaskalla vahtuussakin, mutta eipä ruvennut
-metsän kuningasta näkymäänkään.
-
-Olipa hän kerran taas puolen päivää metsää risteillyt pyssy olalla ja
-tuli iltapuoleen kotia palavissa päin, ripusti pyssyn naulaan ja
-istahti lavitsalle miettimään.
-
-"Mikä kumma siinä lieneekin", tuumasi hän vaimolleen, "ett'ei tuota
-metsän petoa näy vilaukseltakaan, vaikka minä sitä mistä tahansa
-etsisin! Ja kuitenkin se oleksii täällä jossain lähellä."
-
-"Entäpä jos ei olekaan!" arveli Elli. "Mikäpä sen tiet niin tarkkaan
-tietää!"
-
-"Ei se kaukana ole; se on ihan vissi. Tänäkin päivänä olen ihan tuoreet
-jäljet nähnyt. Eikä se toki, kun on kerran lehmän kaatanut, sitä jätä
-niin, ett'ei toiste kävisi katsomassa. Mitäpä varten se sen niin hyvin
-peitteleisi sammalilla, jos ei itseään varten! Täällä se on lähellä
-jossain ihan varmaan, vaan se on niin tuiki varuisa ja sillä on niin
-ihmeen tarkka vainu, jotta se tuntee jo kau'as, kun ihminen kulkee,
-eikä tahdo tulla näkösälle --"
-
-"Isä, hoi, voi kuulkaapa isä!" sanoi samassa nuori Eeva läähättäen,
-ulkoa tupaan juosten.
-
-"No, mitä nyt, lapseni? Mistä sinä nyt noin hengästyneenä tulet?"
-
-"Rannasta. Sieltä minä näin, kuinka hirmuisen iso koira -- -- --"
-
-"Iso koira! Mistäpä niitä tänne isoja koiria olisi ilmaantunut!"
-
-"Iso koira se oli, vai mikähän sitten lie ollut; vaan iso se oli ja
-mustakarvainen, ja se lähti järven yli uimaan --"
-
-"Mistä?"
-
-"Toiselta rannalta tuolta kaukaa järven päässä. Se lähti sieltä
-kiireesti tälle puolelle uimaan. -- Tulkaapa isä katsomaan sitä
-koiraa."
-
-"Tuskinpa se koira onkaan. Minua vähän aavistuttaa, että se on joku
-parempi eläjä. -- Missä ovat Timo ja Martti?"
-
-"Missä Martti lienee, vaan Timo on rannalla veneen luona."
-
-"Hyvä! Minä lähden hänen kanssaan sitä uimakoiraa katsomaan."
-
-Näin sanottuaan riensi Lauri, pyssy olallaan, rantaan, tähysteli sieltä
-järvelle, näkyisikkö siellä missään uivaa eläintä. Aivan oikein, järven
-päässä näkyi aallokossa pörhökarvainen pää.
-
-Lauri lykkäsi veneen vesille, käski Timon tulla mukaan ja ruveta
-soutamaan ja itse hän alkoi voimakkaasti huopaella. Lähemmäs tultuaan
-huomasi hän arvelunsa todeksi, näki, että se nopeasti uiva pörhöpäinen
-elävä ei ollutkaan koira, vaan vankka karhu. Siitä ihastuneena hän
-rupesi yhä kiivaammin huopaelemaan ja käski Timon panna parastaan,
-aivan tarmonsa takaa soutaa, jotta saavuttaisivat karhun ennenkuin se
-maalle ennättää. Mutta tämä huomasi pian vaaransa, muutti suuntansa ja
-lähti veneen edestä pakenemaan. Nopea se oli uimaan, jotta oikein
-ihmetytti, vaan kuitenkin vene kulki yhä nopeammin ja läheni
-lähenemistään sitä.
-
-Kun karhu jo oli maalle aivan pääsemäisillään ja vene alkoi olla ihan
-sen lähellä, nousi Lauri seisalleen veneessä, ojensi pyssynsä sitä
-kohti ja laukaisi, ja silloin tuon voimakkaan metsän eläjän voimat
-tuossa tuokiossa loppuivat; se ei päässyt enää eteenpäin, vaan upposi
-järven pohjaan juuri rannan lähellä.
-
-Kun Lauri poikansa avulla oli sen sieltä maalle saanut, oli siltä jo
-henki lähtenyt, ja tyytyväisenä ja sen komeata turkkia ihaellen nosti
-hän mesikämmenen veneeseen ja lähti sitä kotia soutamaan.
-
-Nousipa kohta ilo Syrjävaarassa, jossa laitettiin hyvät kemut
-mesikämmenen kunniaksi, eikä nyt enää surtu lehmän kaatumista, kun
-kuitenkin metsän kuninkaan kuolema sen täysin korjasi, ja Lauri arveli,
-että varsin mielellään hän vastakin antaisi lehmänsä karhun
-kaadettavaksi, kun vaan sitten vuorostaan saisi kaatajan kaadetuksi.
-
-
-IV.
-
-Kuluipa aikaa monioita vuosia, niin Lauri sai kuulla, että muuan
-autioksi joutunut kruununmaa tarjottiin vapaavuosia vastaan
-viljeltäväksi sille, joka haluaisi maan haltuunsa ottaa. Lauri silloin
-arvelematta haki ja pääsi asukkaaksi sille maalle ja sai sen monioita
-vapaavuosia vastaan viljeltäväksi, joitten kuluttua maan niin hyvin
-rakennusten kuin tilusten puolesta pitäisi olla laillisessa kunnossa.
-
-Hän möi taas aivan halvasta entisen tilansa ja rupesi taas uudelle
-tilalleen asuinhuoneita vahvoista hirsistä rakentamaan, sillä vanhoista
-rakennuksista ei ollut mitään jälillä, ja sitten muutti hän sinne
-perheineen asumaan, vaikka se ei olisi ollut ollenkaan halukas
-entisestä kodistaan luopumaan, jossa sillä oli ollut kaikin puolin hyvä
-elellä.
-
-Uudessa kodissa olivat kaikki vanhat pellot kentittyneet ja
-nurmettuneet sekä osaksi metsittyneet ja ojat umpeen menneet ja
-luonnolliset niityt paljon huononneet. Mutta vaikka asukasoikeuden
-ehtona oli vuosittain raivata peltoa ja niittyä ja ojia kaivaa, niin ei
-Laurilla kuitenkaan tullut maan hyväksi paljon työtä tehdyksi. Hän vaan
-kulutti enimmästi aikansa metsästämällä ja linnustamalla niinkuin
-ennenkin ja niin jäivät ojat kaivamatta ja niityt raivaamatta, ja
-ketojen hän antoi olla melkein semmoisinaan, kuokki vaan vähäisen alan
-pottumaaksi ja ohramaaksi, paljoa huolehtimatta siitä, että nimismies
-kävi jo muistuttamassa, että maa oli parempaan kuntoon saatava.
-
-Lauri eleli perheineen uudessa kodissaan monet vuodet, tullen jotenkin
-hyvin aikaan, ja sillä ajalla joutui häneltä tytär naimisiin ja
-molemmat pojat erosivat kodista, lähtien maailmalle.
-
-Kesällä ennenkuin maa ensi kerran verolle joutui tapahtui Laurille iso
-vahinko sen kautta, että karhu kaatoi melkein koko hänen karjansa, ja
-vaikka hän sitten koko kesän ajeli sitä karhua, niin ei hän kuitenkaan
-saanut sitä kaadetuksi, vaan se pääsi pakenemaan seurakunnan rajan
-ulkopuolelle.
-
-Eipä ollut Laurista verotalon isännäksi. Hänellä ei tullut sitä
-hoidetuksi ollenkaan niinkuin olisi pitänyt, eikä hän kyennyt veroja
-maksamaan vapaavuosien kuluttua. Sen vuoksi nimismies, ensin hänelle
-varoituksia ja muistutuksia annettuaan, viimmein kävi ajamassa hänen
-pois koko tilalta, kun hänestä kuitenkaan ei ollut sen viljeliäksi.
-
-Tuntuipa Laurin vaimosta kovin pahalta, kun ajamalla pois ajettiin.
-Sitä ei ollut vielä koskaan ennen tapahtunut, ja kyynelsilmin sanoi hän
-miehelleen: "Voi meitä poloisia, minkälaisia aikoja olemme jääneet
-elämään, kun pitää jättää talo ihan omasta eestään ja hyvät
-asuinhuoneemme jäivät aivan toisien hyväksi! Mikä nyt tuumaksi tulee?"
-
-"Älähän ole milläsikään! Emme me taivasalle kuitenkaan jää. Lieneehän
-minussa sen verran kuntoa vielä, että kykenen taas mökin tekoon
-ruveta."
-
-Ja Lauri etsi mökin sijaa ja luuli semmoisen löytävänsäkin muutaman
-järven lahden rannalla korkean törmän päällä palokankaalla.
-
-Siihen hän rupesi taas vahvoista hirsistä asuinhuoneita rakentamaan,
-arvellen, ett'eihän mahtane siitä kukaan tulla pois ajamaan, ja
-yrittäköönpä tulla, niin hän kyllä näyttää, että on sitä sanan mahtia
-hänelläkin, eikä hän rupea enää muuttamaan.
-
-Kun Lauri oli saanut uuden asuinpaikkansa valmiiksi, nimitti hän sen
-Loppulaksi, arvellen, että hän on jo osalleen tarpeeksi monta taloa
-eläessään tehnyt; nyt hän ei enää halua asuinpaikkaansa muuttaa, vaan
-asuu Loppulassa loppu-ikänsä.
-
-Sattuipa nimismies joskus Loppulassa käymään, vaan ei hän tullut
-asukkaita pois häätämään, antoi heidän ihan rauhassa asunnossaan olla,
-ja kulki vaan siellä levähtelemässä, kun matkansa sattui sieltä kautta.
-
-Ja rauhassa eleli Lauri eukkoineen Loppulassa monet vuodet, kirveineen
-työssä kulkien ja metsän otuksia ja kaloja pyydellen sekä vielä
-muutaman metsän kuninkaankin kaataen.
-
-Mutta viimmein hän alkoi vanhaksi käydä ja hänen voimansa rupesivat
-riukenemaan, ja kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta ja alkoi
-tutista vanhuuden heikkoudesta, niin hänen sielunsa erosi lakastuneesta
-ruumiista ja kiiti avaruuteen, vaan ruumis laskettiin maan poveen.
-
-Laurin pojat, kun olivat saaneet kuulla isänsä kuolemasta, lähtivät
-kotoseudulleen käymään, ottaakseen selkoa, kuinka suuri perintö heille
-olisi jäänyt, vaan kun he tultuaan Loppulaan näkivät, ettei heidän
-isänsä paitsi mökkiä ollut jättänyt jälkeensä isosti muuta kuin kirveen
-ja puukon sekä vanhoja vaatteita jonkun vähän, palasivat he kohta taas
-sinne, mistä olivat tulleetkin, jättäen vanhan äitinsä yksikseen
-mökissä asumaan.
-
-Vuosikymmeniä ovat Lumivaaran Laurin rakentamat tuvat säilyneet ja
-ihmetellen katselevat niitä sekä nuoret että vanhat, kummastellen
-hirsien vahvuutta ja rakennusten lujuutta, ja kun vanhat kertovat,
-kuinka moneen paikkaan Lauri on uusia rakennuksia tehnyt, koskaan työn
-raskautta säikähtymättä, niin nuorten täytyy tunnustaa, että harva
-heidän joukossaan viitsii ruveta tai pystyykään semmoiseen
-vaivannäköön.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ
-KERTOMUKSIA***
-
-
-******* This file should be named 58742-8.txt or 58742-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/7/4/58742
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-