diff options
Diffstat (limited to '58742-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58742-8.txt | 3357 |
1 files changed, 0 insertions, 3357 deletions
diff --git a/58742-8.txt b/58742-8.txt deleted file mode 100644 index e3ed84a..0000000 --- a/58742-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3357 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Esko Virtalan esittämiä kertomuksia, by Edvin -Calamnius - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Esko Virtalan esittämiä kertomuksia - - -Author: Edvin Calamnius - - - -Release Date: January 20, 2019 [eBook #58742] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ -KERTOMUKSIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ KERTOMUKSIA - -Kirj. - -ESKO VIRTALA [Edvin Calamnius] - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1889. - - - - -SISÄLLYS: - -Kinkeritalossa. -Ulosotto. -Kylän mahtavin. -Kesäilta. -Kuulutuksen otossa käynti. -Vanhan kansan mies. - - - - - - -KINKERITALOSSA. - - -Lehtovaaran talossa oli varsin vilkas elämä muuanna syyskuun iltana. -Väkeä liikkui edestakaisin kartanolla, pakinoiden ja keskustellen. -Ainahan sitä puhetta piisasi; millä oli mitäkin selitettävää ja -kyseltävää. Väkijoukossa näkyi vanhaa ja nuorta, ukkoja ja akkoja, -miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä sekä lapsia. Mikä milloinkin -katsahti järvelle, jotta eikö siellä vielä ala odotettavia tulioita -näkyä. Kahden puolen porstuaa oli väkeä kosolta, mikä seisoen, mikä -istuen; ja siitä välistä tuli yhä sisään kansaa, millä kontti selässä, -millä mytty käsissä; ja toisia taas meni ulos. - -Poikaset mellastivat kovasti, löivät painia, inttivät ja väittivät ja -pahaa elämää pitivät. Heidän hurjimmallaan ollessansa huudahti äkkiä -joku: "Olkaapa hiljaa, pojat! Lehtolainen tulee." - -Vaan ennenkuin kerkesivät asettua, tuli Lehtovaaran isäntä heidän -likelleen ja huudahti: "Olkaapa vähän vähemmällä, pojat! Kun sattuisi -pastori seurueineen nyt tulemaan tänne, niin kovinhan rumalta -näyttäisi, kun te tuolla lailla meluaisitte." - -Kohta herkesivätkin pojat rähisemästä, vaan joku heistä tuumasi -kuitenkin isännälle: "Tottahan sitä silloin älytäänkin hiljaa olla, kun -rupiaa heitä näkymään tuleviksi. Eiväthän he nyt ole kuulemassa -kuitenkaan." - -Lehtolainen katseli alas mäkirinnettä ja polkua pitkin, joka laskeusi -pellon kuvetta myöten järvelle päin. - -"Eipä heitä jo ala näkyä", sanoi muuan mies häntä läheten. - -"Eipä näy. No, onhan tuota matkaakin. Lienevätköpä sitä paitsi kovin -aikaisin joutuneet lähtemäänkään: Onhan saattanut olla paljon väkeä ja -sitä myöten toimitustakin viimme kinkeripaikassa. Mutta kyllä heidän -näistä puolin pitäisi alkaa tulla. -- Miten lienevät tytöt kahvensa -kanssa joutuneet!" - -"Tulen juuri köökin puolelta. Näkyi siellä pannu tulella olevan." - -"Saispa tuolla käydä sanomassa, että jou'uttavat sen kahven." - -"Kyllä kai se siihen joutuukin, kun tulevat." - -"Eihän haitanne kumminkaan käydä katsomassa." - -Niin sanottuaan lähti Lehtolainen köökkiin astumaan. - -Iso valkea siellä palaa loimotti uunissa. Hällän päällä reiästä -puoleksi sisään uponneena seisoi kahvepannu, joka varta vasten -kinkerijuhlan vuoksi oli kuurattu ihan kirkaskylkiseksi. Piika Liisa -pyhkieli kuppeja ja asetteli niitä sitten tarittimelle, johon pian -laitteli myös sokeri- ja kerma-astian. Hällän vieressä seisoi -palavissaan punaposkisena Mari, toisessa kädessään hienoksi jauhettua -kahvea kukkurakupillinen pannuun höystöksi; toisella hän juuri kohautti -pannun kantta. - -"Kas niin! Kiehua liriseppä nyt sievästi!" sanoi hän ja heitti -kupistaan höystöt pannussa kiehuvaan veteen. - -"No mitä ne tytöt täällä toimittavat?" sanoi Lehtolainen. "Eikö se kahve -jo ala olla valmista?" - -"Tuos'siltään se joutuu", vastasi Mari. - -"Ka, ka, kuohuuhan tuo." - -"Eipä hätää", sanoi Mari ja hämmenteli puupuikolla höystöjä sekä -puhalteli pannuun, jottei sen sisällys päässyt reunojen yli paisumaan. - -Niin siinä kiehua lirisi musta neste ja Lehtolainen katseli päältä, -jotta tuleeko tuosta nyt hyvää. Kysyi hän sitten, tiesikö se Mari, -minkälaista sen hyvän kahven pitää olla. - -"Kun en tuota tietäisi!" vastasi Mari. "Tässä kun ennen aikaan Eerikki -pastori kulki kinkereillä, niin äitini silloin oli kahven keittäjänä. -Minä tosin olin pieni tyttö pahanen, mutta näin kuitenkin, kun äiti -keitti; ja olipahan pastori juonut hänen keittämäänsä kahvea, vieläpä -oli hyväksi sanonutkin." - -Mutta nyt juoksi kiireesti sisään muuan poikanen ja huudahti -Lehtolaiselle: "Jo tulevat, jo tulevat!" - -Lehtolainen sieppasi lakin päästään, pyörähti sievästi porstuaan ja -sieltä kartanolle tulioita vastaan. Juuri astelivat kartanolle pastori, -sateenvarjo käsissään, ja hänen jälkeensä lukkari, kantaen -ripityslaatikkoa, sekä sitten kyytimiehet, jotka kantoivat -viininassakan ja kirkonkirjat konteissa. - -Lehtolainen kumarteli moneen kertaan, mennessään avopäin tulioita -vastaan, ja pisti heille kättä. - -"Hyvää iltaa", sanoi hän. "Terve tulemaan." - -"Jumal' antakoon", vastasi pastori. - -"Antakoon", sanoi myös lukkari. - -Porstuassa kättelivät tuliat vielä Lehtolan emäntää sekä muitakin talon -asujia, ja sitten he isännän seurassa astuivat vierastupaan ja emäntä -asteli jälessä. - -Siellä oli huone puhdistettu kaikin puolin, seinät veistetyt valkeiksi, -katto höylätty sileäksi ja valkoiseksi sekin ja lattia pesty puhtaaksi -sekä siihen ripoiteltu tuoreita kuusenhavuja. - -Pastori pani sateenvarjonsa loukkoon ja istahti muutamalle tuolille -akkunan viereen. Lukkari heitti kapineensa lattialle oven viereen ja -istui hänkin tuolille sängyn viereen. Lehtolainen emäntineen jäi -seisomaan oven lähelle. - -"Kuuluuko sitä mitään?" kysyi Lehtolainen. - -"Eipä erityisiä. Mitä tänne kuulunee?" - -"No, eipä -- -- --" - -"Hyvä nyt on ilma." - -"Onpa kerrassaan hyvä näin syyspuolen ilmaksi. No, eikö se käynyt -vaikeaksi pastorille kävely?" - -"Eipä niin siksikään, vaan lämmin siellä tuli. -- Tuota, saisiko sitä -juomista?" - -Heti paikalla poistui emäntä, vaan tuli kohta takaisin ja toi -raittiilla hetevedellä sekoitettua huitua juotavaksi, jota sekä pastori -että lukkari halulla joivat. - -"Eihän tuo kumma olekaan, että tuli lämmin", sanoi Lehtolainen ja istui -nyt tuolille lähelle lukkaria. "Onhan tuota ollutkin matkaa melkoinen -käveltävänä." - -"Jopa hyvinkin. Eikö tuota lienekin lopulle yhdeksän neljännestä!" -lisäsi emäntä. - -"Niille paikoin kai sitä mahtanee olla. Kukapahan lie ne matkat niin -tarkoin mitannut! Vaan hyviä maisemia." - -"Eivätpä olleet pahojakaan", arveli lukkarikin. - -Emäntä poistui taas asioilleen. Piika Mari aukasi oven ja sen kautta -tuli nyt sisään Liisa kahviasettimen kanssa ja hänen jälissään myöskin -Mari. Molemmat lyykistyivät he sievästi ja Liisa tarjoili nyt sekä -pastorille että lukkarille höyryävissä, täysinäisissä kupeissa kuumaa, -mustaa kahvea. Sillä välin tahtoi lukkari jatkaa puheainetta ja kyseli -Lehtolaiselta: "No, eikö sitä tänne puoleen kuulunutkaan mitään uusia?" - -"No, eipä -- -- -- Niin, tuota, onhan täällä metsä liikkunut." - -"Vai jo kävi metsän kuningas. Tekikö suuriakin vahingoita?" - -"Tekihän: tuolta naapurista kaatoi paraan lehmän, ja onpa useita -lampaitakin tappanut. Ylikylällä kuuluu muutamasta talosta kaksikin -lehmää hävittäneen." - -"Kylläpä se karhu rohkeaksi rupesikin. Ei tuota vielä kirkonkylällä -kuulunut." - -"Rohkeaksi kovin rupesi", sanoi Lehtolainen. "Kyllähän sitä kuuluu -koetetun ampua, vaan eipä ollut sattunut. Siellä oli haaskalla pari -miestä kahtena yönä vahtinut, vaan ei mitään näkynyt ei kuulunut. -Kolmantena yönä olivat he kyllä sitten nähneet metsän kuninkaan ja -ampuneet sitä kohti, vaan menestyksettä. Mesikämmen oli kiireimmän -kautta pötkinyt tiehensä, vaan kuuluupa se sitten jälestäpäin taas -käyneen, kun ei ketään ollut vahtimassa, ja syöneen puoli haaskaa." - -"No, minkälaisia miehiä ne ampujat olivat", lausui pastori, "kun eivät -osanneet kohti?" - -"Taisi heitä pelko vaivata", arveli lukkari, "niinkuin ennen -Kuusivaaran isäntää. Hän kun oli kerran talailla vahdissa, niin -nähdessään mörön tulevaksi, eipä uskaltanutkaan ampua, vaan vapisi, -jotta housut lotisi." - -"No, lienevätköpä kuitenkaan semmoisia olleet", sanoi isäntä. "Onpa -siinä miestä Mäntylän Jussissa eikä se Aappokaan kehnoimpia ole. Eivät -he ole hätäpoikia kyllä; vaan tottapa se metsän kuningas oli siksi -etäällä, että yön hämärässä oli mahdoton siihen osata. Ja varuisa se on -se metsän ukko, varoo se päätään." - -Siinä kun kuulumisista keskusteltiin, olivat jo pastori ja lukkari -juoneet väkevän kahvensa. Tuli taas Liisa sisään ja tarjosi lisää, -ensiksi pastorille. "Ottootten lisää", sanoi hän. - -"Ei, kiitoksia", vastasi pastori, "ei tällä kertaa". - -Vei sitten Liisa lukkarille ja sanoi: - -"Ottoottenhan te!" - -Lukkari kopisti piippuaan, pisti sen lakkariinsa ja sanoi: "Ka, enpä -taida jaksaa nyt enää". - -"No, ottoottenhan vaan!" - -"Ka, joko tuota sitten pitänee, talolle mieliksi!" Ja niin hän otti kun -ottikin, kaatoi kupista va'ille ja alkoi juoksennella kahveaan. Liisa -seisoi oven lähellä vuotellen. - -"Onko täällä lapsia kastettavia?" kysyi pastori. - -"Ka, olisi kai niitä joitakuita", vastasi Lehtolainen. - -"Kuinkahan monta?" - -"On kai niitä puoli kymmentä ainakin." - -"Käykäähän käskemässä vanhemmat tai asiamiehet sisälle!" - -Lehtolainen meni. - -Sillä välin oli lukkari kahvensa juonut. Liisa, otettuaan kupin, kuiski -hänen korvaansa: "Olikohan se huonoa, kosk'ei pastori juonut?" - -"Hyvää oli, vähän väkevää vaan, vasta kun keitätte, pankaa vähemmän -höystöjä!" - -"Ka, parasta kai sitä on koetettu, vaan eihän tuota aina arvaa niin -parailleen laittaa. -- Mutta jokohon tuon milloin saisi ruu'an -laittaa?" - -"No, ennättäähän sen sitten, kun tässä ensin kastetoimitus on loppunut. -Mutta keittäkäähän hau'ikaspottuja! Ne ovat tähän aikaan hyviä ja -pastorikin niitä mielellään syö." - -"Kyllähän niitä saatetaan keittää, vaan ovathan ne niinkuin -talonpoikaista ruokaa." - -Lehtolainen palasi ja hänen kanssaan väkeä joukottain lasten nimiä -kirjoituttamaan. - -Oli jo hämärä tullut ja pimetä alkoi Lehtovaarankin rinteellä, sillä -kirkkaitten kesäöiden aika oli jo sivu, ja syyskesän tultua ovat päivät -yhtä joutuisat lyhenemään kuin keväällä pitenemään Suomen pohjoisilla -perillä. -- Huoneessa sytytettiin palamaan kaksi teariinikynttilää, -jotka vartavasten olivat kauppamiehestä tuodut, ja pastori rupesi -kastekirjaansa kirjoittelemaan kastettavain lasten sekä niitten -vanhempain ja kummein nimet. Siitä työstä päästyään tilasi hän -kastevettä sekä käski tuoda lapset sisään. Kun hänen käskynsä oli -täytetty ja väkeä alkoi tulvailla huoneeseen, alkoi sitten -kastetoimitus. Rivissä seisoivat peräseinän edessä lasten kantajat, -sylissään parkuvat lapset ja molemmin puolin heitä kummit sekä -vastapäätä heitä pastori vahvapränttinen virsikirja kädessään. Katsojia -oli sitäpaitse huone melkein täydeltä. Kuului lasten itkua, vaan -kovemmasta vielä kaikui pastorin ääni, jota hartain mielin väki -kuunteli, mikä avosuin ja silmät alati tuijottaen pastoriin, mikä -seisoen vakavana ja ihmeissään, ikäänkuin maailman kummallisin tapaus -nyt olisi ollut olemassa. Porstuassakin oli kosolta miehiä, naisia, -jotka, koettivat kurottaa päätään edessänsä olevien yli, ja nousivat -varpailleen, paremmin nähdäkseen. Millä oli mitäkin katseltavaa ja -ihmeteltävää pastorin puvussa, ryhdissä ja lukemistavassa. Harvoinpa -sitä pappia näillä seuduilla nähtiin ja sentähden oli monella halu -nähdä ja kuulla häntä, kun sattui tämmöinen tilaisuus. - -Toimituksen loputtua poistui väki vähitellen, vanhemmat ensin, -nuoremmat sitten, jott'ei lopulta jäänyt kuin muutamia uteliaita -poikasia. Viimmein hekin poistuivat, kun Lehtolainen kävi heitä -kutsumassa; ja niin jäivät pastori ja lukkari hetkeksi kahden kesken. - -Lukkari se istuikin tyytyväisenä ja ja veteli savuja lyhytvartisesta -piipustaan, ja pastorikin istui hetkeksi levähtämään, täytti piippunsa -vaakunalla, ja sen sytytettyään rupesi katselemaan huonetta, kuinka se -näytti mukavalta ja uu'elta, ja niinpä ilmoitti lukkarille ajatuksensa: -"Tämäpä on kuin ihka uusi huone." - -"Kyllä kai täällä nyt välttää oleskella", toisti lukkari, "kun on -kirves seiniä ja höylä kattoa valkaissut. Pitäähän sitä kinkereitä -varten parasta koettaa, kun semmoiset kerran taloon sattuvat. Eipä outo -voi arvata, että tämä ennen on ollut mustaseinäinen, nokikattoinen -huone." - -Mutta jopa tulivat emäntä ja piiat pöytää kattamaan. Pöydälle asettivat -he valkoisen liinan ja latelivat sen päälle monia ruoka-astioita, -kulkivat moneen kertaan ovessa, menivät ja taas tulivat ja kantoivat -ruokia pöydälle toisen toisensa perästä. Sitten sanoi emäntä pastorille -ja lukkarille: "Saisi ruveta ruu'alle." - -Lehtolainen näkyi taas huoneessa, kädessään pullo, jonka asetti -pöydälle sekä kuiski lukkarin korvaan, että siinä olisi karvastusta -ruu'an aluksi. - -"No, kyllähän -- --" mutisi lukkari. - -Pian sen jälkeen istuivat pastori ja lukkari pöydän ääreen ja talon -väki poistui sitten, nähtyään heidän ruu'alle ruvenneen. - -Lukkari kävi nyt käsiksi pulloon, kaatoi sen sisällystä pikariin ja -taritsi pastorille sanoen: "Ka, tässä olisi nyt sitä karvastusta." -Sitten nielasi hän itsekin ryypyn poskeensa ja arveli: "mukiinpa tuo -menee". - -Niin -- nyt ruvettiin siis syömään kinkeriruokia kaukaisessa -syrjäkylässä, jossa tavallisissa tiloissa useinkin pettu sai olla -leivän sijassa. Mutta nytpä näytti ettei talolta ruoka-aineita -puuttunut. Oli tarjona puhdasta ruisleipää, rieskaa, teosta, eikä -voikaan ollut huononnäköistä. Särpimenä oli kummallakin tuoppi maitoa. -Oli pöydällä lautasia, millä säynäjää, siikaa, taimenta suolakalana, -millä leikettyjä lihalevyjä, millä juustosirpaleita. Yhdessä puukupissa -oli höyryäviä hau'ikaspottuja, toisessa linnunpaistia ja sulattua voita -kuppi puolillaan. Kiviva'issa oli riisiryynipuuroa. Sehän ei ollut -ylimaan ruokia, mutta nyt juhlan kunniaksi oli sitäkin laitettu ja -vartavasten kirkonkylän kauppamiehestä ryynejä tuotettu. Niin ne olivat -muorit parastaan koettaneet, ja hyväntahtoisuuden tuotetta oli kaikki -tämä. Siihen vakuutukseen tuli pastorikin. - -"Tämähän se jotain on", sanoi pastori, pottua kuorien. - -"Hyvältä näyttää", vastasi lukkari, kapahaukia pureskellen. Ottipa -sitten hänkin potun kuoriakseen, pisti poskeensa ja sanoi: "hyviä -ovat". - -"Mistähän ne näitä ovat arvanneet laittaa? Eipä niitä juuri usein -tahtomatta saa." - -"Kyllähän niitäkin saa, kun lukkari virkansa tietää." - -"Ka niin, joko se lukkari on taas kuiskaamassa käynyt! Kyllähän -arvasin, että ovat ne täällä viittauksia saaneet; muuten ei vaan -pottuja olisi tullut. -- - -"Useinkaan ei ihminen osaa panna kylliksi arvoa siihen hyvään, joka on -aivan lähellä, vaan luulee, että kaikki on parempaa suurissa kylissä ja -kaupungeissa kuin syrjäisessä kotipiirissä. Mutta senpä vakuutan, että -pääkaupungin muhkeissa ravintoloissa en ole syönyt maukkaampaa ruokaa, -kuin nyt täällä. Kas tätä vaan, kuinka on mehusaa ja rasvaista; eivätpä -Helsingin kokit osaisi hetikään näin maukasta laittaa", ja pastori oli -oikein tyytyväinen syödessään rasvaista linnunpaistia ja hyviä -hau'ikaspottuja. - -"Kyllähän tässä toimeen tullaan", arveli lukkari, pistäen poskeensa -potun toisensa perästä, ja siihen väliin aina rasvassa hyvin lioitettua -linnunpaistia. "Hätäkös tässä olisi ollessa! Varmaankin on tässä meillä -yhtä hyvä kuin Israelin lapsilla ennen muinoin Egyptin lihapatain -ääressä." - -"Niin, niin. Kyllähän näkyy, ett'eivät muorit vaivojaan säästä. Ja -Jumalan kiitos, että täällä eletään näin hyväntahtoisen kansan -keskuudessa!" - -"Ei ole monellakaan hätää tähän aikaan", jatkoi lukkari puhetta, pitäen -kahen kourin koukkuluusta kiinni, jota jyrsiskeli niin paljaaksi kuin -suinkin. "Järvi antaa kaloja, metsä lintuja, lehmät maitoa, sillä -elukat tulevat vielä hyvin toimeen ulkona. Ja ovatpa nyt immeiset jo -korjanneet satonsa pelloista; aitoissa on jyviä, kellareissa ja -kuopissa pottuja, jotka hyvin ovat menestyneet hiekkaperäisessä maassa. -Mutta annappa kun tulee pitkä kevät ja eläinten rehu loppuu, silloinpa -ei lehmät enää lypsä. Viljakin on monelta lopussa. Ja silloinpa ei auta -muu kuin turvautua männyn kuoreen ja syödä petäjää suolattuin muikkujen -kanssa." - -"Niin, niin. Kyllähän se Jumala väliin kärsimyksiäkin -lähettää -- -- --" - -"Vaan tyytyväisiä sitä silti ollaan, vuotetaan vaan kesän tuloa, joka -monenkin puutteen poistaa." - -"Mutta -- tuota -- entäs tämä riisiryynipuuro! Tätäkinkö sitä vielä -pitäisi syödä. Alkaapahan tähän kohta kyllästyä, kun sitä melkein joka -kinkeripaikassa laitetaan." - -"Laitetaanhan sitä, että edes jotakaan 'herrasruokaa' olisi tarjona. -Eivätpä ole vielä muuta keksineet sen sijalle" -- ja lukkari söi taas -aika tyynenä yhtä suurella ruokahalulla riisryynipuuroakin. - -Mutta kun vihdoin molemmat olivat syöneet vatsansa täydeltä, nousivat -he pöydän äärestä, iloisen tyytyväisinä. Pastori täytti pitkävartisen -punanauhaisen piippunsa vaakunalla koreasti helmilöitystä -vaatekukkarosta, sytytti piippunsa ja käveli sitten vähän aikaa -edestakaisin lattiaa pitkin sekä veteli hyviä savuja. Lukkari kopisti -pienen piippunsa uunin laitaa vasten, täytti sen hakatuilla Venäjän -lehdillä kuluneesta nahkakukkarosta ja istui tuolille tupakoimaan. - -Jopa ilmausivat taas emäntä ja piiat ruokia korjaamaan ja niille -tietysti lausuttiin kiitokset. - -"Lienevätkö nuo maistuneetkaan tämän talon laitokset?" arveli emäntä, -nähtyään että pastorin puurokupista oli kovin vähän kulunut. - -"Kyllä -- kyllä kelpasi syödä ja hyvää olikin", todisti pastori. - -"Eipä ollut muussa moittimista kuin että liiaksi tuli syödyksi, kun -kaikki ruoka maistui niin kovin hyvältä", arveli lukkari. - -Emäntä piikoineen kaikki ruu'at pöydältä pois korjattuaan poistui -huoneesta kohta taas palatakseen ja heti oven ra'otettuaan kurkisteli -sisään monta uteliasta katsojaa, jotka halusivat nähdä pastoria ja -lukkaria. Samassa tuli sisälle taas Lehtolainen ja veti oven kiinni -jälkeensä, jott'ei muitakin tunkeutuisi huoneeseen. Hän tuli kuulemaan, -olisiko pastorilla kenties jotain sanottavaa. - -"Mitenkä sitä rupeaa kansaa karttumaan?" kysyi pastori. - -"Näkyyhän tuota ilmaantuvan siksikin", vastasi Lehtolainen. "On jo -väkeä hyväsesti nytkin ja aamulla sitä vielä kerkiää paljon lisää -tulla." - -"Eihän ne vaan mahtane ruveta rähinää pitämään?" - -"Eipä luulisi. Siivoahan täällä on kansa yleensä, eikä viinaakaan nyt -ole liikkeessä ainakaan suuremmassa määrässä. En minä ole sattunut -vielä yhtään päihtynyttä näkemään." - -"Hyvä se, jotta siis yörauhan saapi." - -"Saapi kyllä; ja saatanpa tuota vielä käydä heitä manuuttamassa hiljaa -olemaan." - -Tulipa taas sisään emäntä piikoineen, jotka rupesivat vuoteita -laittamaan, tekivät pastorille vuoteen sänkyyn, ainoaan, joka oli -huoneessa, ja lukkarille lattialle. - -Talon väki rupesi sitten lähtöä huoneesta tekemään, vaan ovella kysäsi -vielä Liisa: "Jokohan varain kahvea aamusella?" - -"Tuossa kuuden tienoilla", vastasi pastori. - -Kun sitten talon väki kaikki oli poistunut, hyvää yötä toivotettuaan, -ja pastori ja lukkari olivat jääneet kahden kesken, virkahti pastori, -hetken äänettömyyden jälkeen: "Lieneeköhän todella kaikki väki niin -hiljaiseksi asettunut, ett'ei ole mitään yörauhan häiritsemistä -pelkääminen?" - -"Saatanpa paremman vakuuden vuoksi vielä käydä katsomassa", vastasi -lukkari, pisti lakin päähänsä ja pyörähti ulos. - -Niin hyvin porstuassa kuin kartanollakin liikkui yhä väkeä, jonka -joukosta kuului hiljaista keskustelua, vaan ei mitään rähinää. -Päärakennuksen nurkan takana keskusteli hyvin innokkaasti, vaan -kuiskaamalla melkein, pari miestä. Toinen veti aina joskus povestaan -pullon, tarjosi kumppanilleen ja virkahti: "Otahan tuosta! Se asia -kannattaa ryypynki." Muita sanoja lukkari ei eroittanut; hän kulki -vakavasti eteenpäin, päätään kääntämättä, eikä ollut huomaavinaankaan -miehiä, kun he ottivat kulauksia. - -Hän kääntyi nyt taaksepäin, pirtin sivu sinne päin, josta iltahämärässä -oli tultu kinkeritaloon. Mitään meteliä hän ei täälläkään huomannut. -Vastaan vaan tuli nuorta väkeä, poikia ja tyttöjä, halaillen toisiaan. -"Lukkari tulee", sanoi muuan, ja yritti hellittämään kätensä tyttönsä -ympäriltä. - -"Antaa tulla!" sanoi toinen. "Minä en henttuani laske"; ja hän kiersi -kätensä yhä lujemmin vaan kumppalinsa kaulan ympäri. - -Lukkari tuli ja meni sivu ja ohi kulkivat halailevat nuorukaiset niin -vaan, mistään huolimatta. - -Lukkari meni vielä etemmäksi, katsellen vaaraa alaspäin järvelle. Eipä -siellä mikään vetänyt hänen huomiotaan puoleensa. Näkyi vaan rasvatyyni -veden pinta, joka kauniisti välkkyili täyden kuun hohteessa. Somilta -näyttivät Lehtovaaran pellot kuutamossa, pyörtänöt, mäkirinteet sekä -kuuset ja petäjät, jotka ikäänkuin alenivat järvelle, ja järvi itse -näytti oudon kauniilta saarineen, lahtineen, ja niinkuin peiliin -kuvaantui siihen syksyisen kuutaman valaisema taivas sekä rannoilla -kasvavat männyt ja kuuset, latvat alaspäin. - -Metsistöstä ei kuulunut niin ääntäkään. Lintuset eivät visertäneet, -puitten latvat eivät heiluneet, siellä täällä kasvavain koivujen -lehdetkään eivät liikahtaneet. Metsän eläväin ääni oli vaiennut ja -rauhallisuus, hiljaisuus kuvaantui kaikkialla luonnossa. - -Lukkari palasi nyt takaisin ja sanoi, ett'ei hän ollut huomannut mitään -pahaa; rähinää ei ollut kuulunut mistään; väki oli kaikkialla siivolla. --- Pastori oli jo riisuutunut ja lueskeli makuullaan huomispäivän -rippipuhettaan, kynttilä vieressään tuolilla. Lukkarin tultua, sanoi -hän hänelle: "Taitaisi olla paras ottaa avain yöksi suulta pois, -etteivät aamulla kovin varain kahvensa kanssa tänne laittautuisi". - -Lukkari tehtyään käskyn mukaan, riisuutui ketterästi, pani kenkänsä -lattialle uunin viereen ja sukkansa uunin laiteelle kuivamaan. Sitten -hän paiskausi keviästi vuoteellensa, lattialle olkipahnojen päälle -levitetylle lakanalle: eikä kau'an viipynyt, ennenkuin hän vaipui -unettaren helmoihin. Pastorillekin tuli uni. Hän pani virsikirjan -saarnoineen tuolille ja puhalsi sammuksiin kynttilän. - -Mutta huone ei tullutkaan pimeäksi, sillä harvat verhostimet eivät -voineet estää taivaalla rauhallisesti kumottavan kuun heittämästä -hopeankarvaista valoaan huoneeseenkin. Pastorista tuntui niin oudolta, -niin rauhalliselta, kun hän vielä kohotti akkunan verhostimia ja -silmäili ulos. Siellä vallitsi luonnon hiljaisuus, siellä näkyivät -tuikkivat tähdet ja hymyilevä kuu tumman sivertävällä taivaalla; -Lehtojärvi näytti nyt viehättävän kauniilta ja juhlallisen ihana oli -koko näkyala, vaikka siinä kuvaantui jotain jylhyyttäkin. Siellä täällä -liikkui vielä joku henkilö ja hiljaista pakinaa joskus kuului, mutta -muuten oli kaikki rauhallista. Rauhallinen, hellyyttä, liikutusta -sisältävä tunne valtasi pastorin ja hän tunsi itsessään olevansa -hyvien, hänelle kunnioitusta, rakkautta osoittavien ihmisten piirissä -ja turvallisessa asemassa. Mietteissään ajatellen Luojan hyvyyttä, -asukkaitten mutkatonta elämäntapaa ja monen vaivaa hänen tähtensä, -nukahti hän vihdoin rauhalliseen uneen; eikä nyt huoneessa kuulunut -muuta ääntä kuin hänen hiljainen henkityksensä ja lukkarin raskas -kuorsaus, joka äännähti säännöllisesti, vuoroon hiljemmin, vuoroon -kovemmin. - - * * * * * - -Yö oli kulunut ja kaunis syyskesäinen aamu koitti. Aurinko oli jo -kohonnut ja näkyi kirkkaana taivaalla itäkoillisessa. -- Kello oli -kuusi aamulla. Väkeä vilisi porstuassa ja kartanolla; siellä puheltiin -ja väitettiin. Milloin joku kallisteli korvaansa vierastuvan ovelle, -jotta ollaanko siellä hereillä; milloin joku kurkoitteli akkunain takaa -ja koetti katsoa verhostimien välistä, näkyykö siellä mitä, siellä -sisällä. - -"Mitäpä he vielä olisivat hereillä! Kyllähän se uni pitkän matkan -perästä hyvältä tuntuu." - -Vaan väkeä alkoi vilkkaammin liikkua, ja kun porstuassa puhelusta ja -jalkojen töminästä syntyvä hälinä suureni, heräsi vihdoin pastori. Hän -katseli kelloaan; se aloitti jo seitsemää. - -"Lukkari!" äännähti hän. Mutta lukkari nukkui vaan. - -"Lukkari!" huudahti hän vielä vähän kovemmalla äänellä. Lukkari -käännähti nyt ensin toiselle kylelleen, kohosi sitten istualleen -vuoteellaan ja katsoa tuijotti kysyvin silmin pastoriin. - -"Eiköhän olisi parasta panna jo avain suulle!" sanoi pastori. - -Lukkari nousi, vetäsi housut jalkoihinsa, meni ovelle ja pani avaimen -paikoilleen. Sitten otti hän sukkansa, laitteli niitä jalkoihinsa ja -veti saappaat päälle. Istahti sitten tuolille, otti piippunsa ja alkoi -tupakoida, vuottaessaan, että pastori pukeutuisi ja pesisi itsensä, -jotta hänkin sitten vuorostaan saisi silmiään virutella ja naamansa -puhdistaa. - -Jopa tulivat piiat kahvensa kanssa ja toivottivat hyvää huomenta. -Pastori pani kuppinsa jähtymään; mutta lukkari otti heti juodakseen, -kaateli kupista va'ille ja särpi siitä sitten kahvea, joka olikin nyt -mievompaa kuin eilen. - -Siinäpä kului sitten aikaa hetkinen ja kun kahve oli juotu, tarjottiin -vielä lisää. Pastorikin nousi, pukeutui ja peseytyi sitten kirkkaalla -heteve'ellä, jota oli tuolille asetetussa kivikupissa. Ja sittenpä -lukkarikin sai pestä itsensä. - -Siinä kun olivat kumpikin valmistuneet, tuli Lehtolainen ja hänen -muassaan kirkonmies, joka ei ollut vielä illalla kinkeritaloon ehtinyt, -aamutervehdykselle. - -He tervehtivät hyvin kohteliaasti ja kirkonmies tuli kättä antamaan ja -pastori ja lukkari puolestaan hyväntahtoisesti heitä puhuttelivat ja -kyselivät kuulumisia kirkonmieheltä, vaan eipä hän mitään erityisesti -mainittavia tiennyt. - -"Hyvä nyt taitaa ilma olla", arveli pastori. - -"Onpa nyt laatuun käypä ilma", vastasi kirkonmies ja kävi pastorin -kehoituksesta istumaan, "eipä ole nyt sateesta heti pelkoa." - -"Tuleeko kirkonmies suoraan kotoaan?" - -"Ka, sieltähän minä tulen. Eihän sieltä ole kuin kolmen neljänneksen -matka, niin sitähän ei kovin kau'an astele." - -"Onko väkeä tullut lisää eilisestä?" kysyi taas pastori, isänhän -puoleen kääntyen. - -"Näkyypä sitä karttuneen", vastasi Lehtolainen. "Illalla myöhäsellä -tuli vielä useita ja nyt aamusella on yhä enemmän tullut." - -"Tähän aikaan", lisäsi kirkonmies, "ovat ihmiset töiltään päässeet -tulemaan, nyt kun on vähän joutilaampi aika, kun on päästy leikkuu- ja -peltotöistä. Onpa tullut kinkeriväkeä aivan piirin lai'alta ja tuolta -ylikylän rajalta asti." - -"Mahtaneekohan olla paljon ripille aikovia?" kysyi pastori. - -"Kuuluuhan noita olevan muutamia ukonrahjuksia ja jo vanhoiksi hyvin -käyneitä muoreja sekä vaimonpuolia useitakin, jotka eivät kirkolle -kyhäy." - -Pastori silmäili lukkaria ja arveli: "Mitenkähän ne meillä viinit ja -leivät mahtanevat piisata?" - -"Eipä niitä liiaksi liene", arveli lukkari, "vaan eiköhän nuo kuitenkin -vielä mahtane piisata!" - -Einepöytää tulivat nyt piiat kattamaan. Sillä näkyi kohta -hau'ikaspottuja, paistettua haukia, ahventa, siikaa kivikupissa, -sulattua rasvaa puolillaan, näkyi siinä myös leikeltyä lihaa, juustoa, -taimenta, siikaa sekä kapahaukia, ja viinapullo se seisoa törötti -keskellä pöytää, pikari vieressä. - -"Saisi ruveta ruu'alle", käskettiin. - -Lehtolainen kuiski vielä lukkarin korvaan: "Siellä, tuota, esillä -pöydällä olisi -- tuota -- niinkuin ruuan aluksi -- karvastusta." - -"Niin, niin, kyllähän", mutisi lukkari. - -Kun Lehtolainen ja kirkonmies oli poistunut, rupesivat pastori ja -lukkari syömään ja kävivät nytkin ruokiin käsiksi yhtä hyvällä halulla -kuin edelliselläkin kerralla. - -Kun oli eine syöty, ruvettiin hommautumaan pirttiin. - -Lukkari kantoi sinne edeltäpäin kirkonkirjat, kinkeripöytäkirjan, -virsikirjat, katkismukset, musteen ja kynän sekä kirjasia joukon, joita -oli aiottu palkinnoiksi paraimmille lukioille, ja sittenkuin he taas -yhdessä pastorin kanssa menivät pirttiin, vei hän sinne vielä -messuvärkit, viinin ja leivät. Pastori istahti pöydän päähän, vähän -matkaa hänestä lukkari peräseinää vasten sekä sitten kirkonmies likelle -pöydän toista päätä; ja väkeä istui pastorista ja kirkonmiehestä -lähtien niin paljon kuin penkeille vaan mahtui; ja monta oli -seisojaakin. - -Väkeä tulvasi vielä lisää avonaisesta ovesta, mutta muuten odottivat -kaikki aivan hiljaa toimituksen alkamista. Tosin olivat useat aikojen -kuluessa olleet monillakin kinkerillä, mutta juhlatiloina niitä -kuitenkin pidettiin ja katsottiin siis nyt niinkuin harvinaista -toimitusta ainakin. Mutta kinkerit menivät tavallista menoaan niinkuin -vanhoista ajoista asti oli ollut tapana. - -Toimitus alotettiin niin, että lukkari veisasi ensin virren ja pastori -piti rukouksen. Sitten seurasi tavallinen rippitoimitus ja vanhoille -annettiin ehtoollinen. Väkeä laskeusi lavitsalle pöydän eteen, ja siinä -nähtiin valkohapsista vanhusta, tutisevaa äijää, ijästynyttä eukkoa, -mutta ainahan siihen työntäytyi nuorempaakin väkeä, vaikka pastori -muistutti, että ehtoollista täällä annettiin ainoastaan semmoisille, -jotka kirkolle eivät kyhäyneet. - -Sitten seurasi varsinainen toimitus, nimittäin lasten luetus, sillä -lasten kinkerithän ne nämä olivatkin. Siinä kuultiin hyvä- jos -huonolukuista, mutta harvat kuitenkin saivat kirjasia luetuksesta -päästyään. Jos pastori teki minkä kysymyksen, niin lukiat sen -tavallisesti kertoivat ja koettivat sitten muistella, löytyikö -katkismuksessa semmoiseen kysymykseen sopivaa vastausta. Jos pastorin -tekemää kysymystä ei sattunut katkismuksessa olemaan, silloin monikin -jäi seisoa töllöttämään tietämättä mitä vastata, tai jos vastasikin, -niin vastasi ihan päin mäntyä. - -"Menkääpä Antti ja Liisa lukemaan!" kuului muuan ääni väkijoukossa, kun -Kalliovaaran lapsia esille huudettiin. "Menkää nyt!" sanoi äiti -uudestaan ja työnti lapsiaan lukemaan. - -"Tulkaa, tulkaa!" sanoi pastori, kun he jäivät seisoa töllöttämään -keskelle lattiaa. - -He siirtyivät nyt likemmäksi, Antti edellä, Liisa jälessä. - -"Tule, tule lukemaan!" sanoi pastori vielä Antille pitäen Uuden -Testamentin kädessään, "ja sinä, Liisa, mene tuonne lukkarin eteen!" - -Niin he vihdoin tulivat aivan nokan alle ja saivat kumpikin alottaaksen -heille viitotusta paikasta. - -Siinä Antti katseli, katseli, oliko hänellä edessään kirja samaan -"tyyliin" kuin kotona, katseli, jotta eihän siinä mahtanut vaan olla -"Latinaa". Vaan nähtyään, että oli siinä hänelle tuttuja kirjaimia, ja -yhdestä sanasta jo selvän saatuaan, alotti hän lukea hiljaisella -äänellä: - -"Niinä pee ää ii päi päivinä -- --" - -"Kovemmasti!" sanoi pastori. - -Antti jatkoi, koettaen vähän koroittaa ääntänsä: "tee uu tu tuli Jii oo -Jo hoo aa ännä Johannes koo aa ässä kastaja ja ässä aa aa ärrä saar -saarnasi Jii uu Ju (Jumalan kai siinä mahtanee olla -- ajatteli hän --) -Jumalan --" - -"No, onko siinä nyt Jumalan? Katso tarkemmin!" - -"Jo tee ee Jutean koo oo ärrä kor-korvessa." - -"Eipä se mene oikein sujuvasti." - -"Taisi hämmästyä", kuului vastaukseksi äitin ääni väkijoukosta. "Lukee -kai se kotona niin aika selvästi." - -Sitten sitä Anttia katkismuksessa kuulusteltiin, ja ainapa hän jotain -tiesikin, vaan useat kysymykset jäivät kuitenkin vastausta vaille. - -Sillä välin tavaili Liisa lukkarille: - -"Aa ällä uu ättä lut aalut ättä aa taa aalutta oo ällä ii lii ooli ättä -aa taa ännä aa naa taana --" - -"No niinpä se nyt menee laulunuottiin, että osaa ässääkään sanoa." - -Vaan ei se luku siitä parannut. Samaan nuottiin se meni sittenkin ja -"ättiä" tuli aina vaan. - -"Mitä kirjaa sinä olet lukenut?" kysyi lukkari. - -"Aapelusta se vaan on lukenut", kuului äitin ääni. - -Ja näkyypä se Liisa aapelusta osaavankin vähin, mutta vastasi aina -samalla laulunuotilla. - -Kun vihdoin luetus päättyi, seurasi pieni muistutus vanhemmille, jotta -heidän tuli lastensa lukuseikoista paremmin huolta pitää. Tuli sitten -loma-aika ja pastori sekä lukkari kävivät nyt kinkerihuoneessa ja -saivat siellä kahvia, sekä tupakoivat siinä sivussa vähän aikaa. Kun he -palasivat pirttiin, rupesi pastori kyselmyksiä tekemään, ja lukkari, -jolla silloin ei ollut mitään tekemistä, istui vaan rauhallisesti -penkillä pöydän ääressä. Väkeä seisoi pirtti melkein täynnä, hyvin -totisina kuunnellen pastorin sanoja, kun tämä kulki rivien edessä, -tehden kysymyksiä katkismuksen toisesta pääkappaleesta. Siinä hän -kyseli ja selitti vuoron perään, ja milloin vastasi rivien etunenässä -joku pienokainen ujostelematta ja suoraan, milloin kuului joukon takaa -jonkun tutisevan vanhuksen varma vastaus. Ulkona näkyi päivä lämpimästi -paistavan, vaan pirtissä oli vieläkin lämpimämpi väen paljouden vuoksi, -semminkin kun ei isosti tuulen henki käynyt avatusta akkunasta, sillä -ilma oli aivan tyyni. Hiostui siis pastori kysymyksiä tehdessään ja -selittäessään ja tarkeni siellä lukkarikin; tippuipa hiki hänenkin -otsaltaan, kun hän, pastorin kyselmyksensä lopetettuaan ja rukouksia -luettuaan, oli virren värssyn veisannut. - -Tavallisia loppukuulustelulta tehdessään kysyi sitten pastori -istuessaan taas pirtin ison pöydän ääressä, pöytäkirja avoinna -edessään: "Minnekkä ne kinkerit tulevat seuraavaksi kerraksi?" - -"Tuonne Rantaleholle kai ne nyt saa panna", vastasi kirkonmies. -"Sinnehän niitten vuorokin tulee." - -"No, pannaan sitten Rantaleholle, jos ei kenelläkään ole sitä vastaan", -sanoi pastori, pöytäkirjaan kirjoittaen. "Sitten -- tuota -- kuinka on -sunnuntaikoulujen laita? Onko niitä säännöllisesti pidetty?" - -"Näkyyhän täällä muuan koulumestari. Sehän ne asiat paraiten tietää." - -"Tuota, onhan sitä koulua pidetty", selitti koulumestari, "milloin vaan -on voitu ja lapsia väen on kokoontunut tarpeeksi. Mutta eipä näy -kaikilla lapsilla olevan halua koulussa kulkea, jospa toisilla taas -on." - -Pastori sitten selitti, mitenkä sunnuntaikoulujen suhteen oli -meneteltävä ja mitenkä niistä hyötyä olisi. Sitten kysyi hän lopuksi: -"Minkälainen on siveellinen tila tässä kinkerikunnassa? Onko missään -suhteessa muistuttamista?" - -"Lieneeköpä sitä!" vastasi kirkonmies. "Ei minun tietääkseni täällä ole -erityisesti pahoja kuulunut." - -"Eipä ole kuulunut", todisti joku muukin väkijoukosta. - -Siinäpä se sitten oli toimitus lopussa. Pastori puhui vielä joitakuita -opettavaisia sanoja, antaen neuvoja ja ohjeita. Sitten hän ja lukkari -ottivat hyvästit kuulioiltaan ja poistuivat taas kinkerihuoneeseen, -missä heti saivat hyvän puolisen syödäkseen sekä kohta sen jälkeen -vielä kahvetkin lähtiäisiksi juodakseen. - -Olipa muutamia emäntiä vaatemyttyineen käynyt pakinoilla ja antanut -parasta mitä heillä oli hyväntahtoisuutensa osoitteeksi, jotta -pastorilla ja lukkarilla nyt oli monioita juustoja kotiin tuliaisiksi -viedä. - -Siinä kun he lähtöä hankkivat, laitellen kirjoja ja muita kampsujaan -kontteihin, tuli kirkonmies ja talonväki sekä monioita muitakin -lähteviä tapaamaan ja heiltä jäähyväiset ottamaan. - -"Hyvä tässä tulee matkailma", sanoi isäntä, akkunasta ulos silmäillen. - -"Sekeessähän nyt ilma kyllä on", arveli emäntä, "vaan onpa täältä matka -melkonen ylikinkeriin". - -"Kuinkahan pitkälti sinne mahtanee tulla?" kysyi pastori. - -"Onhan tästä taivalta", vastasi kirkonmies. "Lopulle yhdeksän -neljännestä taitaa karttua." - -"Ja pahoja maisemia", lisäsi isäntä. - -"Tottapahan kuitenkin kulkemaan pääsee", arveli lukkari. - -"Ka, mikäpähän niitä olisi kulkiessa!" vastasi isäntä. "Mutta on -kuitenkin tottumattomalle vaikeata astella soita, jotka eivät ole -kaikin paikoin porrastettukaan, ja missä ovat, niin ne portaat ovat -pahanpäiväiset rämät, tuiki lahonneet ja kaitaiset." - -"Onko venematkaa ollenkaan?" kysyi pastori. - -"Ka olisihan sitä vähän", vastasi kirkonmies. "Polku kulkee Haukijärven -sivu; vaan kun olisivat tähän päähän veneen toimittaneet, että sillä -yli pääsisi, niin lyhenisihän se silloin vähän kävelymatka." - -"Ka, miksipähän eivät olisi sinne venettä toimittaneet!" arveli -Lehtolainen. "Kun he kerran tietävät pappia odottaa, niin tietenkin he -ovat silloin pitäneet veneestäkin huolta, jott'ei pastorin tarvitseisi -maata myöten kiertää." - -Niin siinä tuumittaessa tulivat vihdoin kyytimiehet ja saivat kontit -kirkonkirjoineen, nassakoineen kannettavikseen. - -Lukkari otti kantaakseen messuvärkit ja pastorikin muisti -sateenvarjonsa, ja sitten he hyvästeltyään ja kiiteltyään läksivät -matkaan ja kyytimiehet neuvottuaan mistä polku lähtee vetämään antoivat -pastorin ja lukkarin kulkea edellä ja astuivat itse jälissä. Ja väki -kartanolla katseli heidän jälkeensä siihen asti, kunnes he laskeusivat -läntistä Lehtovaaran rinnettä näkymättömiin. - -Niin olivat nyt juhlavieraat poistuneet ja kinkerit loppuneet. Saattoi -kulua kymmenkunta vuotta ennenkuin ne samaan taloon ehtivät uudestaan -tulla. - -Väkikin hajausi. Joukottain kulki kansaa monelle suunnalle, ja kontti -kontin, mytty mytyn perästä katosi nyt porstuasta ja kartanolta, ja -Lehtovaaran talossa oli taas rauhainen, hiljainen elämä. - - - - -ULOSOTTO. - - -I. - -"Pääsinpä taas kuitiksi rahoistani. Eivät helise enää hopeat -kukkarossa; eikähän noita tosin paljon siellä ollutkaan, vaan olisi -niillä kuitenkin aina jotain vähän saanut, kun olisi saanut omiin -tarpeisiin käyttää." - -Näin puhui Murhelan nuorenlainen isäntä, Jaakko nimeltä, kylältä kotia -palattuaan, ripustettuaan turkkinsa naulaan ja pirtin penkille -istuttuaan. - -Hänen nuori vaimonsa Eeva kolmen lapsensa kanssa tuli hänen lähelleen -ja lapset kiipeilivät isänsä polvelle. - -"Eikö sinulle tullut kylmä?" kyseli Eeva. "Kätesihän ovat kontassa." - -"Eipä vielä siksikään", vastasi Jaakko tyyneesti käsiään hieroen, -"vaikka järvellä kyllä kävi kylmänlainen viima. Mutta pakkaseenpa tuota -jo on totuttu. Kun ei suurempia vastuksia olisi kuin pakkasia, niin -eipä niistä kannattaisi puhuakaan." - -"No, mitä kaikkea olet nyt toimittanut kylällä?" - -"Kruununveron ensiksikin maksoin, ja sitten ajattelin kirkkoherralle -maksut suorittaa, hänelle kun on entistäkin rästiä, vaan kun oli -kunnallekin vanhoja maksuja suorittamatta, niin ottivat kunnan miehet -kovalle, nähdessään minulla vähän rahaa, ja pakoittivat maksamaan, -uhaten muuten panna ryöstöön saatavansa. Eihän minulla silloin muu -auttanut kuin maksaa ainoat rahani, eivätkä sittenkään tulleet -kunnanverot minun kohaltani umpeen." - -"No, on se sekin laitosta se kuntahallitus! Sinne jos kuinka paljon -maksetaan, ei koskaan tule kylläksi." - -"Mitähän lieneekin hyötyä koko kuntahallituksesta, vaan kyllä sinne -rahoja tarvitaan kunnan kassaan, ja sinne niitä hupenee kuin -pohjattomaan säkkiin. Luulisi niitä sinne rahoja keräytyvän, kun -kannetaan kohta enemmän kuin ruununveroja, vaan tyhjänäpä kuuluu -kuitenkin kassa useimmiten olevan; ja kau'an saavat ne, joilla on -jotakin sieltä saada, saataviaan odottaa." - -"Etkö käynytkään kirkkoherran puheilla?" - -"Kävin minä kuitenkin, vaikka hyvin iletti mennä, kun ei ollut, mitä -maksuksi viedä. Selitin hänelle asiani ja sanoin, että kyllä olisin -hänelle saatavansa maksanut, ellei niin huonosti olisi käynyt, että -rahat kaikki veroihin hupenivat." - -"Mitä sanoi kirkkoherra?" - -"Eipä hän suinkaan hyvillään ollut. Sanoi hyvin rahan tarpeessa -olevansa ja täytyvänsä panna hakemukseen kaikki rästinä olevat -saatavansa ilman eroitusta; mainitsi kuitenkin, että vielä kerkeän -kolmen tai neljän viikon kuluessa maksaa ennenkuin rästit joutuvat -hakemukseen. Mutta mistäpä sen nyt rahan siihen asti saapi!" - -"Vaikeahan se on sitä saada, kuin ei ole mistä ottaa. Eikö kuulu vielä -parempia aikoja olevan tulossa?" - -"Vielä mitä! Ei nyt rahoja ole liikkeessä, milloin tulleneekaan. Nekin, -joita ennen rikkaiksi mainittiin, valittavat rahan vähyyttä." - -"Eikö tukkitöitäkään enää kuulu?" - -"Eipä ole heti tiedossa tukkitöitä, milloin tulleneekaan. Siihen taisi -jäädä koko tukkihommat, kun viimmein näillä seuduin loppui. Kunpahan -tulisikin tukkityötä, niin mikäpä hätä se silloin olisi! Silloin aina -saisi rahaa jonkun vähän." - -Lapset sillä välin, katsellen ja kuunnellen tarkasti isäänsä, kun tämä -puheli, huusivat tuon tuostakin: "Isä, isä!" ja pyrkivät kukin syliin; -vaan eiväthän ne sinne kaikki mahtuneet, jonka vuoksi hän, voidaksensa -vapaammasti puhua, työnsi ne luotansa ja ojensi samalla vanhimmalle -pojalleen ostamansa uuden kuva-aapisen. - -"Kas tässä!" sanoi hän. "Tässä saat lukeaksesi kirjan, jonka olen -tuonut pappilasta. Se on oikein kuvakirja. Meneppä tuonne toiseen -päähän akkunan ääreen sitä katselemaan!" - -Poika otti kirjan, kiitti ja meni, ja toiset lapset seurasivat heti -muassa, rupesivat uteliaina kuvia katselemaan ja lehtiä selailemaan. - -"Pitäkäähän varuin, ettei likau!" käski äiti ja sanoi sitten miehelleen -leikillisesti: "No, olihan sinulla rahoja pappilassa käydessäsi, koska -sieltä kirjan toit." - -"Ka, olihan tuota sen verran toki", sanoi Jaakko, "kun sitä varten jo -täältä lähteissäni panin erilleen viisikolmattapennisen. Sitä eivät -kunnan miehet saaneet nähdäkään." - -"Mutta kuuleppa! Mitenkä kävi sinulle Kylmälässä?" - -"Sielläpä se tulikin pahin peli eteen. Kylmäläinen otti hyvin lujalle. -Uudesta velasta ei ollut puhettakaan, sillä, kun minä en ollut entistä -velkaani hänelle maksanut ja maksuaika oli jo sivu mennyt, oli hän -pannut saatavansa hakemukseen." - -"Hakemukseen! Kylläpä oli kovana." - -"Niin, hän työnsi jo minulle kuvernöörin välipäätöksen." - -"No, jopa nyt -- -- Aivanhan se häviö tulee meille. Etkö pyytänyt -odottamaan kesään asti?" - -"Pyysinhän minkä voin, vaan eipä siinä pyynnöt auttaneet. Hän sanoi, -ettei asia viivyttelemällä parane. Siitä on muka vahinkoa sekä minulle -että hänelle. Hän vaati paikalla maksua, taikka muutoin menee asia -loppuun asti laillista tietä, eikä sitten kyllä hyvä seuraa." - -"Kylläpä tuli nyt temppu eteen. Kuinka iso se onkaan nyt se velka?" - -"Minun ymmärtääkseni sen ei pitäisi olla kuin alulla viidettäkymmentä -markkaa, mutta se kuuluu kuitenkin tekevän nyt kuusikymmentä markkaa, -sitä kun korot ja se välipäätöksen haku ovat isontaneet. Mutta se -kuuluu vielä kovasti isonevan, ellen saa sitä kolmen viikon kuluessa -maksetuksi." - -"Mistä nyt siihenkin aiot rahoja saada?" - -"Sano se, Eeva kulta! Enhän minä siinä asiassa osaa arvata sinne enkä -tänne. Enhän minä niitä rahoja voi mitenkään kokoon saada, kun ei -millään rahaa saa, kun ei saa työtä, eikä kalulla hintaa ole. Kyllä -tämä on aikaa, kun ei talonpojan tavarasta mitään makseta, tai jos -jotain maksettaisiinkin, niin eipä ole rahalla ottajaa." - -"Huonosti ovat asiat. Milloinhan mahtaneekin aika parata?" - -"Kuka tuon tiennee! Huononevan se vaan näyttää, eikä paranevan. Raha -vaan katoamistaan katoaa pois, tietääpä sen, kun verot ja ulosteot -puhtaassa rahassa maksetaan ja raha siten pois huilaa, vaan mistään ei -mainittavaa sijaan tule. Voista tuota aina jotain vähän maksettaisiin, -vaan sitäpä ei tässä paikkakunnassa kartu myötäväksi samoin kuin ei -jyviäkään. Mutta aivan huonopa onkin hinta jyvillä, ja tervalla vielä -huonompi. Eihän sitä viimme kesänä täällä tervasta maksettu seitsemää -markkaa enempi tynnyriltä; ja siihen hintaan sitä kyllä ei meidän -kannata ruveta ruukaamaan, kun kuitenkin pitäisi vierasta väkeä työssä -pitää, jolle työpalkoista menisi enemmän kuin koko tervasta saisikaan. --- Kyllähän Kylmäläinen kenties olisi ruvennut kesään asti odottamaan, -jos minulla olisi isompi tervaruuki, mutta tiesihän se, ettei minun -ruukillani monta tynnyriä kartu." - -"Mikähän se oikeastaan lieneekin syynä siihen, että kaikenlainen kalu -on niin huonossa hinnassa?" - -"Totta sitä ei enää niin paljoa tarvita kuin ennen, tai jos -tarvitaankin, niin sitä ulkomailla on niin paljon ja niin helppoa, -jottei Suomen tavara enää mene kaupaksi kuin polkuhintaan. Pääsyy -lienee kuitenkin rahan vähyys." - -"Mikä sitten on syynä rahan vähyyteen? Ei suinkaan kaikki raha, mikä -veroihin menee, maasta pois huilaa. Luulisihan sen jotenkuten takaisin -palautuvan." - -"Harvoinpa mitään palautuupi siitä, minkä ylöskantomiehet kerran pois -vievät. Ei suinkaan sitä kyllä maksajien kukkaroon takaisin tule, minne -huvenneekaan. Virkamiesten palkkaamiseksihan ne verorahat tarvitaan ja -heidän palkoistaan ei tietääkseni ole hyötyä talonpojille." - -"Mutta ei suinkaan heidän palkkarahansa kuitenkaan kaikki ulkomaille -hupene?" - -"Eiköhän mahtane isoin osa ulkomaille huveta! Sieltä he saavat -vaatteensa, sieltä juomatavaransa, samppanjat, konjakit, viinit ja -muut. Kyllä sitä ulkomaille paljon rahaa huilaa ei ainoastaan -virkamiesten, vaan muittenkin käsistä. Sieltähän tuodaan kahvet, -sokerit, suolat ja sen semmoiset, ja paljon rahaa on myös hukattu -Venäjän jauhoihin, joita Suomeen kuuluu tuodun isot määrät, Venäjän -raha kun nykyään on kovin halpaa. Sinne sitä on ulkomaille pitkin -aikoja Suomen rahaa huvennut, eikä se sieltä rupea palautumaan, kun ei -tervasta eikä muusta mainittavaa makseta. -- Kun vaan kohoaisi tervan -hinta, kun ruunun metsistä ruvettaisiin tukkeja myömään ja siis tulisi -tukkitöitä, niin sittenhän tuota kyllä rupeaisi näillekin seuduin rahaa -tulemaan, vaan ei ennen." - -Jaakko, näin puhuttuaan, jäi vähäksi aikaa äänettömäksi ja istui -penkillä etukumarassa miettiväisen näköisenä, lyhyellä piipullaan -kotikasvulehtiä poltellen. Miettiväiseksi tuli emäntäkin, vaan vähän -ajan äänettömyyden jälkeen tuli taas puhe maksuista kirkkoherralle ja -Kylmäläiselle ja silloin sanoi Eeva: "Kuulehan Jaakko! Kyllä nyt on -parasta, että käyt vielä kirkkoherran ja Kylmäläisen luona ja koetat -saada lupaa, että saisit työllä tai tavaralla jotenkin velkasi maksaa, -elleivät rupea odottamaan kesään asti." - -"Tyhjää puhetta. Kylmäläinen sanoi tylysti, jott'ei hän huoli muusta -kuin rahasta, vaikka jo lehmää hänelle tarjottelin." - -"Älä nyt kuitenkaan lehmiä mene lupaamaan! Mistä sitten maitoa -saataisiin ja millä se sitten joukko eläisi!" - -"Mikäpä se muukaan neuvoksi tulee! Kylmäläinen käski kaikin mokomin -puhdasta rahaa tuoda, vaan lupasi kuitenkin viimmein lehmiäkin ottaa, -tarjoten ainoastaan kaksikymmentä markkaa lehmästä." - -"Olipa hävytön kovin." - -"Ei kyllä siihen hintaan lehmiämme anneta, tuli mikä tuli." - -"Etkö tarjotellut verkkoja, astioita, kalaa, lintua tai muuta -semmoista?" - -"Koetinhan minä hänelle mainita yhtä ja toista; vaan eipä hänelle -tuntunut mikään mieleen olevan, käski vaan rahaa tuoda." - -"Se raha se on mieluista jos kenelle, Kylmäläiselle, jos muillekin. -- -Eikö kirkkoherra ottaisi kaloja tai muuta?" - -"Ka, hän kyllä mainitsi, jotta, kun olisi hyviä ja tuoreita kaloja, -niin niitä kyllä saisi tuoda ja samoin mätiä. Myöskin lintuja ja -kenties astioitakin lupasi hän ottaa, vaikka hän kyllä mieluimmin -näkisi rahassa rästit maksettavan." - -"Arvaahan sen. Mutta onpa kuitenkin hyvä, että nyt muullakin lailla -saatat hänelle rästit suorittaa. Saat nyt ryhtyä astioita tekemään. Sen -ohessa ruvetaan ahkerasti joka päivä kaloja jään alta pyytämään!" - -"Sehän tässä tehtäväksi tulee. -- Mutta minua kovin huolettaa velka -Kylmäläiselle. Jos mitenkäpäin ajattelen, en vaan ymmärrä, mitenkä sen -voin saada maksetuksi. Olisikohan tuo sittenkin paras, jos tuota niitä -lehmiä -- -- --" - -"Älä ajattelekaan sitä! Eivät jouda meiltä lehmät tuolle ahnaalle -Kylmäläiselle. Odotahan vielä, eikö tuota jostakin onnistuisi rahaa -saamaan! Kenties ei ennätäkään Kylmäläisen saaminen ryöstöön joutua -ennen kesää." - -"Voi toki! Hän kyllä siitä huolen pitää, että ennättää." - -"No, älä kuitenkaan ole kovin huolissasi! Ehkä niitä vielä parempia -aikojakin tulee." - -Sen sanottuaan poistui emäntä, meni navettaan lehmiä lypsämään. - -Sieltä kuului mölinää ja mylvinää. Kovasti ammoili Murhelan karja, -jossa oli seitsemän päätä, sonni, neljä lypsävää ja yksi ummessa oleva -lehmä sekä vasikka. Ne ammoivat kimakasti, päitään suoraksi oikoen, -siten ikävöiden hoitajaansa. - -Emännän astuessa sisään navettaan ne yhä mölisivät, vaan käänsivät heti -päänsä tuliata kohti, ja näyttivät hyvilleen tulevan; hänen tulostaan, -varsinkin Haluna, Kaunikki, Kyllikki ja Mielikki, jotka ikävöivät -lypsäjää. - -"Tulenhan minä, tulen. Älkää olko millännekään!" lohdutteli Eeva -elukoita, taputteli niitä ja antoi ruokaa. Ja karja näyttikin -tyyntyvän. - -"Eihän teillä mitään hätää ole", puheli Eeva yhä. "Saattehan te ruokaa, -jos kohta ette niin runsaasti kuin paremmissa taloissa. Vaan senpä -tiedän että teillä on hellempi hoito. Minä teitä hyvin hoidan, kohtelen -leppyisesti, ja te tunnettekin tarkkaan minun. Jos joskus teille toinen -hoitaja tulee, niin tiedän vissiinkin, että te minua kaipaatte, -muistelette ikävällä entistä hoitajaanne." - -Niin sanoen kyykistyi hän Halunaa lypsämään. Se oli mieluinen työ tuo -kyykyllään olo ja venyttää utareita, joista maitoa kiuluun tirskui. -Kuinka olisi hupaista, jos hän sitä saisi häiritsemättä tehdä vielä -monet monituiset kerrat! - -Mutta saanevatko nuo armaat elukat, Haluna, Kaunikki, Kyllikki ja -Mielikki, Murhelan navetassa olla edes kesään asti! Kenties Kylmäläinen -ehtii ennen kesän tuloa lain voimalla ulosottaa saatavansa ja -vallesmanni tulee Murhelaan huutokauppaa pitämään, jolloin kaikki -lehmät velan maksuksi myydään. Tuota ei vielä tiedä, miten on käyvä, -vaan alakuloiseksi menee mieli sitä ajatella. Oikeinpa tulivat vedet -silmiin Eevalla, kun hän ajatteli, että hänen kenties vielä täytyisi -luopua mieluisista elukoistaan. Monet kyyneleet kerkesivät hänellä -valua ennenkuin sai lehmänsä lypsetyksi. - -Kaikki työt navetassa toimitettuaan, vei hän maidon maitohuoneeseen -sekä palasi sitten pirttiin. - -Sillä välin oli isäntä käyttänyt hevosta pirtissä, apattanut ja -juottanut sekä sitten talliin vienyt. - -Emäntä tultuaan laittoi iltasen, pani pöydälle kuivaa leipää, -suolamuikkuja ja särvintä. Se ei ollut mikään huono ateria, kun sattui -olemaan puhdasta leipää ja särvintä. Tietämätöntä oli, kuinka kauan -semmoista hyvää saattoi kestää. Kenties ennen pitkää oli iso puute -ruuan suhteen tuleva. - -Mutta hyvällä maulla syötiin kuitenkin iltanen, eikä isosti huolehdittu -siitä, mitä huomispäivän varalle voitaisiin säästää. - -Kun jälkityöt olivat toimitetut, puheltiin sitten vielä vähän aikaa, -jolloin emäntä vieläkin huomautti Jaakkoa, että hänen oli uudestaan -käyminen Kylmäläisen luona ja pyytäminen viivykkiä kaikin mokomin -kesään asti. Sitten kävi Murhelan perhe nukkumaan. - - -II. - -Muuanna päivänä Murhelan Jaakko, reslassa istuen, ajaa karautti -ruunallaan kirkolle päin. Hän näytti olevan aika hyvällä -mielellä, siinä kun hän reen perässä istui puettuna lämpöiseen -lammasnahkaturkkiin ja kiirehti pienikasvuista hevostaan, joka, nyt kun -oli hyvä ilma ja jonkunlainen keli, juosta hölkkäili sievästi. - -Jaakko oli menossa asialle kirkolle päin, kirkkoherran ja Kylmäläisen -puheille, ja toivoi asiansa onnistuvan, hänellä kun nyt oli jotakin, -mitä maksuksi viedä. Olihan reessä kalaa, mätiä, lintua, astioita ja -päälle päätteeksi muuan ketunnahka. Eilen oli hän nimittäin -käpylauvasta saanut komean ketun. Olihan siis nyt syytä olla hyvällä -mielellä, kun oli toivo saada maksut kirkkoherralle umpeen -suoritetuiksi ja velka Kylmäläiselle lyhennetyksi, joka kenties, -saadessaan vähänkään maksua, mahtaisi taipua odottamaan loppusummaa -kesään asti. - -Jaakko ehti viimmein pappilan kartanolle, nousi verkalleen ylös reestä, -otti pois suitset hevosen suusta ja pani sille eteen vähäsen heiniä -sekä lähti sitten, hitaasti astuen, ensiksi pirtissä käymään. - -Siellä hän teki hyvän päivän, kyseli kuulumisia, ja tiedusteli sitten, -mahtoikohan kirkkoherra kotona olla. Kotonahan sen sanottiin olevan. - -"Mahtaisikkohan tuo tarvita astioita?" kysyi hän sitten. - -"Mitä astioita teillä on?" kysyi vuorostaan muuan pappilan renki. - -"Onpahan saavia, salkkaria, ämpäriä..." - -"Ehkäpä tuo moniaan niistä ottaisi." - -"Sitten on minulla kalaa, mätiä, lintua..." - -"Niitä kyllä otetaan. Tarjotkaahan kirkkoherralle, niin kyllä ottaa, -sillä kuuluupa hän vähin semmoista kyselleen." - -"Mistä saitte ketun?" kysyi muuan renki, joka ulkoa tullessaan oli -nähnyt Murhelaisen ketunnahkan. - -"Sainpahan käpylauvasta", vastasi Jaakko. - -"Hyvänlainen nahka näytti olevan. Kenelle aiotte kaupitella sitä?" - -"Tuonne ajattelin Kylmäläiselle." - -Vähän aikaa vielä istuttuaan ja puheltuaan lähti Jaakko verkkaisesti -kartanon poikki astumaan päärakennusta kohti, meni keskikuistista -sisälle porstuaan ja siellä väänteli tovin aikaa avainta, ennenkuin -pääsi sisään kirkkoherran huoneeseen. - -"Hyvää päivää!" sanoi hän ja meni kirkkoherralle kättä antamaan. - -"Jumal' antakoon!" vastasi kirkkoherra kätellessään. "Mitä kuuluu?" - -"Eipä sanottavia. Mitä Teille kuulunee." - -"Eipä erityistä. -- Käykää istumaan!" - -Jaakko istahti. "Hyvänlainen on ilma nyt." - -"Niinpä taitaa olla. On vähän lauhempi kuin on ollut talven kuluessa." - -"On toki jo isosti lauhtunut ilma. Kyllä sitä onkin kylmää tänä talvena -ollut." - -"Pakkaistalvihan se on ollut." - -"Jopa niin. -- Tuota, minä tulin tuumille niistä rästeistä, jotka -viimmein minun kohaltani auki jäivät." - -"Vai niin. Mistä Te olettekaan?" - -"Tuoltahan minä olen Murhelasta. Onhan se kirkkoherra minun ennenkin -nähnyt." - -"Se on kyllä mahdollista, vaan enhän minä toki voi kaikkia muistaa. -- -Katsotaanpa niitä västejä!" Kirkkoherra silmäili rästilistaansa ja -sanoi sitten: - -"Murhelasta näkyy olevan vielä yhdeksäntoista markkaa kahdeksankymmentä -penniä maksamatta. Aiotteko maksaa ne nyt?" - -"Ka, sitä vartenhan minä tänne tulin." - -"Hyvä!" - -"Tuota, ei minulla nyt rahaa ole..." - -"Mitä te sitten maksusta puhutte!" - -"Minä tässä yritin sanomaan, ettei minulla nyt ole rahaa enempää kuin -neljä markkaa." - -"Sillä ei kau'as tulla." - -"Ei kyllä, vaan minulla olisi muuta kalua vähän, jos Teillä niinkuin -passaisi..." - -"Eihän minulla enää sovi rästejä vastaanottaa muuten kuin rahassa, -maksuaika kun aikoja sitten on sivu mennyt." - -"Niinhän se kyllä on, vaan kun sitä nykyään ei saa rahatienestiä -millään, niin mistäpä sen rahan ottaa! Kyllä kai minä hyvin mielelläni -rahassa maksaisin, jos sitä olisi, vaan siinäpä se pilan tekee, ettei -sitä ole. Mutta Tehän viimmein lupasitte minun kalulla maksaa." - -"Olenko luvannut?" - -"Lupasittehan ihan varmaan. Kuuli kai sen Heikkilän Aappo, joka silloin -sattui tässä vieressäni olemaan. Myönnyittehän kernaasti ottamaan, kun -minä Teille tarjottelin mateita, mateen mätiä..." - -"Nytpä minä muistan, että siitä oli jotain puhetta. Tottapa siis otan, -koska olen luvannut. Onko teillä muuta vielä?" - -"Olisihan niitä lintuja vähäsen ja monioita astioita." - -"Jaha. Viekääpä ne sinne köökin puolelle ja puhukaa ruustinnalle, niin -hän saa niistä valita, mitä tarvitaan!" - -Kun Jaakko oli palannut köökin puolelta, niin laskettiin sitten, kuinka -paljon häneltä vastaanotetut tavarat tekivät rahassa ja havaittiin -niitten arvon olevan neljätoista markkaa. - -Jaakko antaessaan rahassa lisäksi neljä markkaa, josta jo oli -maininnut, sanoi: "Ne rästit taisivat tehdä kahtakymmentä penniä vaille -kaksikymmentä markkaa?" - -"Niin, niin ovat", vastasi kirkkoherra. "Eivät tulleet siis vieläkään -umpeen. Puuttuu markka kahdeksankymmentä penniä. Eikö Teillä ole enää -rahaa niin paljon, että saataisiin koko summa umpeen?" - -"Ka, ei ole enää penniäkään. Ettekö rupeaisi vielä ottamaan moniaan -astian?" - -"Eipä minulla käy laatuun, kun niitä ei enää tarvita; tulihan tuota jo -äsken otetuksi enemmän kuin olisi tarvittukaan." - -"Kun ei passanne, niin tottapahan jääpi vielä auki minun kohaltani se -markka kahdeksankymmentä penniä. Ettekö rupeaisi odottamaan kesään -asti, niin minä koettaisin siihen asti saada jäännöksen maksetuksi?" - -"Eipä se käy laatuun odottaminen, kun kerran rästilista on valmis. -Jonkun viikon päästä lähetän sen kuvernööriin, josta se sitten menee -vallesmannille. Koettakaa sitä ennen maksaa! Eihän tuo niin iso summa -ole." - -"Älkää Jumalan nimeen panko hakemukseen sitä minun kohtaani, muuten -minulle häviö tulee!" - -"Voinettehan toki senvertaisen summan maksaa?" - -"En minä voi. Semmoinen köyhyys on nyt meillä, ettei ole rahaa -ollenkaan, eikä ole tulossakaan, ainakaan talven ajalla." - -"Köyhyyttähän nykyään kaikki valittavat, ja jos minä rupean kaikkia -valituksia korviini ottamaan, niin aivanhan minä jään palkattomaksi." - -"Kyllä sitä nykyään on paljon köyhyyttä, ja taitavat jotkut syyttä -suotta valittaa. Mutta kyllä minun varattomuuteni on ihan tosi asia, ja -kohta tulee pahakin peli eteen, kun Kylmäläinen on ruvennut minua -hätyyttämään. -- Etteköhän rupea odottamaan kesään asti, jos Teillä ei -sovi kokonaan helpottaa loppusummaa?" - -"En minä voi odottaa, eikä oikein käy laatuun helpottaakaan, sitä kun -kaikki nykyään pyytävät. Mutta saapihan sitä toki aina jonkun verran -rahaa kokoon, kun vaan lienee tointa ollenkaan." - -"Ei tosiaankaan sitä näy millään toimella saavan. Se raha on niin -tarkkaan tältä paikkakunnalta hävinnyt. -- Minä pyydän vieläkin, älkää -panko hakemukseen sitä minun kohtaani!" - -Kirkkoherra kun muisti Murhelaisen reessä nähneensä ketunnahan ja -epäili hänen haluttomuuttaan maksaa, sanoi: "Eikö ole rahaa se -ketunnahka, jonka minä satuin reessänne havaitsemaan, vaikk'ette sitä -kenties tiedäkkään. Myykää se niin saattehan rahoja, jotta voitte -minulle loppurästinne maksaa!" - -Murhelan Jaakko epäili, että tuskin sillekään löytyy rahalla ostajaa, -ja ilmoitti, että hänellä olikin ollut aie viedä se Kylmäläiselle velan -lyhennykseksi. Sitten selitti hän, minkälaisella kannalla asiansa oli -Kylmäläisen suhteen ja kuinka tämä häntä hätyyttää. - -Kirkkoherralle tuli viimmein sääli häntä ja sen vuoksi antoi hän -hänelle anteeksi loppurästin. - -Jaakko siitä tietysti tuli hyvilleen, kiitti, vaan kysyi vielä -varmuuden vuoksi: "No, nyt taisi tulla selväksi minun kohtani?" - -"Niin teki. Ette tarvitse pelätä hakemusta." - -Jaakko sitten vielä vähän aikaa istuttuaan viimmein teki lähtöä, -hyvästeli kirkkoherraa ja sanoi vielä lähtiessään: "Jumala Teille -palkitkoon vanhurskaitten ylösnousemisessa sen, kun Te minua vähän -avustitte siinä rästien kohassa!" - -Hän meni ulos, kävi vielä pirtissä, ja lähti sitten vasta ajamaan -Kylmäläisen puheille. - -Kylmäläinen ei juuri hellästi vastaanottanut, ei käskenyt istumaan, -eikä paljon puhutellutkaan, vastasi vaan kylmästi Jaakon puheisiin. - -Kun Jaakko oli maininnut tuoneensa monioita astioita ja vähäsen mateita -sekä muutaman ketunnahan, lyhentääkseen velkaa, sanoi Kylmäläinen: - -"Vai niin. Olenhan jo ennen sanonut, että minä tahdon rahassa saatavani -ottaa. Sen ketunnahan voinen kuitenkin ottaa, sen kun kyllä saapi -rahaksi vaihtumaan; jos se vaan on jonkunlainen." - -"Kyllä se on hyvä nahka." - -"Ei sillä kuitenkaan velka paljon lyhene. Sinun olisi pitänyt saada -velkasi umpeen. Mutta kun et ole ajoissa maksanut, olen sinulle -kuvernööristä hakenut valmiiksi velkatuomion. Tässä saat sen nyt. Syytä -itseäsi, että näin on käynyt!" - -Jaakko saadessaan Kylmäläiseltä papereita, ei tiennyt mitä sanoa, -seisoi vaan hämmästyneenä ja alakuloisena, korvallistaan kynsien. - -"Sinun pitää nyt minulle antaa osanantotodistus;" selitti Kylmäläinen. - -"Tuota, enhän minä osaa kirjoittaa." - -"Niin, se on totta. Tänne on hankittava vieraita miehiä." - -Vieraita miehiä tuli; yksi niistä kirjoitti päätökseen, että Jaakko oli -saanut siitä osan, ja toiset todistivat. - -Kylmäläinen selitti sitten, että Jaakolla oli vielä kuukausi -valitusaikaa, mutta sen kuluttua tulee päätös heti toimeenpantavaksi. - -"Mitäpähän valittamalla paranee", sanoi Jaakko, "kun kerta asia lienee -oikea! Ja jos paranisikin, niin milläpä se köyhä valittaa!" - -"Kuukauden kuluessa on sinun joko valittaminen tai maksaminen. Muuten -heti tapahtuu ryöstö Murhelassa." - -"Kyllähän minä ymmärrän. Eikö kuitenkin passaisi vuottaa kesään asti?" - -"Ei minulla sovi. Minä tarvitsen rahani itse, eikähän asia -viivyttämällä parane; sen olen jo nähnyt." - -"Kenties sitä kesään asti jollain keinoin saapi itselleen rahaa. Nyt -sitä ei saa mistään." - -"Siihen minä en voi mitään. Minä tahdon pois rahani. -- Niinkuin -sanoin, on sinulla vielä kuukausi valitusaikaa, ennenkuin asia tulee -ryöstömiehen käsiin. Ole nyt toimellinen, niin voit suoriutua pulasta!" - -"En voi millään toimella. Kerrassaan tulee nyt häviö minulle. Ettekö -voisi armahtaa kesään asti?" - -"Johan minä olen sanonut, etten voi. Se pitää sinun uskoa kerralla jo. --- Tuoppas se ketunnahka tänne, niin katsotaan, mikä sille hinnaksi -voidaan panna!" - -Jaakko toi nahan, jonka Kylmäläinen tarkastettuaan havaitsi aivan -hyväksi, mutta oli siksi viisas, ettei ruvennut sitä kovin kehumaan, -jotta paremmasti kehtaisi siitä huonon hinnan tarjota. Hän sanoi -nimittäin Jaakolle: "Kymmenen markan arvoiseksi olen minä tämän -katsonut. Minä merkitsen päätökseen kymmenen markkaa maksetuksi." - -Eihän Jaakolla auttanut muu kuin tyytyä siihen, mitä Kylmäläinen sanoi, -ja jättää ketunnahka hänelle. Ja kun hän näki ettei asiansa ruvennut -muuttumaan, jos hän miten olisi puhunut, poistui hän viimmein -Kylmälästä ja lähti alakuloisella mielellä kotia päin ajamaan, -matkallakin vaan miettien, mikähän mahtanee neuvoksi tulla, kun -Kylmäläinen niin kovin ahtaalla pitää. - - -III. - -Talvi oli kulunut loppupuolelleen, pakkaset poistuneet ja ilmat -paranneet. Talvikeliä oli vielä, vaan sitä ei voinut enää kau'an -kestää. Ihmiset olivat hyvillään, kun toivoivat kesän pian tulevan ja -sen muassa parempien aikojen. - -Mutta Murhelassa ei oltu kovinkaan hyvillään. Siellä eivät olleet asiat -paranneet, päinvastoin vaan huononneet, ja synkein mielin huomattiin, -ettei heidän tilansa voisi parata kesänkään tultua. - -Nimismies oli käynyt talossa kirjoituksella. Kaikki lypsävät lehmät ja -joukko muutakin irtaimistoa oli pantattu Kylmäläisen saamisesta. - -Tänään oli huutokauppapäivä. - -Levottomana asteli Jaakko pihalla, katsellen, alkaako toimitusmiehiä -näkyä, ja alakuloisena miettien, miten oli huutokaupassa käyvä. -Emäntäkin, kun sattui pihalle tulemaan, näytti hyvin surulliselta, -seisoi ja katseli vesissä silmin, ajatellessaan, että häneltä kenties -jo tänään lehmät riistetään, ellei semmoista pelastusta tule, että -muusta tavarasta tarjotaan niin korkeaa hintaa, jotta lehmät säästyvät. -Mutta eipä sitä tähän aikaan monella rahaa ole, ja jos onkin jollakin -harvalla, joka huutamaan tulee, niin onpa nähty jo ennenkin, että -semmoinen huutaja kehtaa ottaa tavaraa melkein ilmaiseksi. - -Nimismies saapui paikalle, tuli myöskin Kylmäläinen ja joku muukin. - -"No, onko sinulla nyt rahaa?" kysyi nimismies Murhelan Jaakolta heti -tultuaan, "vai pitääkö meidän ruveta huutokauppaa pitämään?" - -"Mistäpä se raha olisi tullut!" vastasi Jaakko. - -"Täytyy siis ruveta toimitukseen." - -"Eiköhän tuo mitenkään kävisi laatuun lykätä huutokauppa tuonnemmaksi -ja vuottaa kesään asti?" - -"Kaikkea minä kuulenkin", vastasi nimismies vihaisesti. "Semmoista -minulle puhut! Kun sinulla on ollut aikaa jo näinkin kau'an, etkä -kuitenkaan ole niin paljon toimittanut, että olisit tarvittavat rahat -hankkinut, niin mitenpä sinulla kesäänkään asti asiat paranisivat?" - -"Kuulkaahan vallesmanni! Tähän aikaan on niin huono raha-aika, ettei -nyt saa rahaa millään, ei vaikka kuinka koettaisi." - -"Siihen minä en ole syypää." - -"Enhän ole sitä sanonutkaan. Mutta ajatelkaapa, ettei nyt saa -rahatienestiä, vaikka miten koettaisi! Uskokaa se, että minä olisin -Kylmäläisen saamisen jo aikoja sitten maksanut, jos vaan olisin voinut! -Mutta eihän nyt millään rahaa saa, ei ole työtä, eikä kalulla ole -hintaa." - -"Kyllä sitä aina jotain saisi, kun olisi tointa. Toimettomuus se on -enimmästi syynä huonoon raha-aikaan." - -"Ei olekaan, kuulkaahan vallesmanni! Olihan täällä kerran hyväkin aika, -jolloin ihmiset vähällä toimella saivat rahaa. Silloin jos mistä työstä -sai rahapalkan; vaan nyt..." - -"Heitä jo pois tuommoiset puheet! Kun ei sinulla nyt ole rahaa, niin -mitenpä sitä kesälläkään olisi paremmasti?" - -"Aina sitä silloin kuitenkin vähän paremmin saapi, vaan nyt ei saa ihan -millään. -- Minä vieläkin kysyn, eiköhän millään keinoin kävisi laatuun -vuottaa kesään asti?" - -"Etkö sinä ymmärrä, sen tolvana, että asiat menevät laillista tietä, -eikä minun vallassani ole vuottaminen! Olisit sen asian sopinut -Kylmäläisen kanssa." - -"Eipä hän ruvennut vuottamaan." - -"Ja sinä kehtaat minulta viivytystä pyytää, minulta, jonka asia juuri -on auttaa Kylmäläistä oikeuteensa." - -"Minä ajattelin, että jos Te kuitenkin tuntisitte jotakin sääliä köyhää -kohtaan ja voisitte armahtaa..." - -"Kyllä sinun puheesi eivät näy loppuvan, ellemme ala..." - -"Eihän täällä ole huutajiakaan." - -"Ei ole paljon, vaan ei niitä ole enemmän muulloinkaan." - -"Ajatelkaapa vallesmanni, että kun nyt myötte minun tavarani, minä -aivan joudun häviöön!" - -"Hanki sitten rahat, niin saat pitää omaisuutesi!" - -"Mistäpä ne rahat tulisivat! Mutta ajatelkaapa, että kun nyt minulta -lehmät menevät, niin millä se joukko sitten elää!" - -"Se ei ole minun asiani sitä ajatella. Minä teen vaan, mitä virkaani -kuuluu, ja sillä hyvä, Nyt..." - -"Tuota saanhan kysyä vielä, kuinka iso se onkaan koko minun -maksettavani summa?" - -"Se tekee korkojen, hakemuskulujen ja ulosottomaksujen kanssa yhteensä -vähän yli yhdeksänkymmenen markan." - -"Jopa on noussut isoksi, aivan kaksinkertaiseksi alkuperäisestä -summasta, joka oli vaan neljän- ja viidenkymmenen välillä. -- Tuota, -mitenkähän se on sen ketunnahan kanssa? Onkohan se mahtanut tulla -mihinkään merkityksi?" - -"Mikä ketunnahka?" - -"Niin, minä vein tässä talvella Kylmäläiselle ketunnahan ja hän lupasi -merkitä sen hinnan päätökseen, lieneekö sitten merkinnyt." - -"Ei tässä ole missään kohti mistään ketunnahasta mainittu." - -"Olisiko sitten mahtanut jäädä ylöspanematta, vaan kyllä minä sen -maksoin ja hän lupasi vielä kymmenestä markasta sen ottaa." - -Samassa tuli Kylmäläinen siihen saapuville. Hän oli ollut myytäviä -tavaroita katselemassa. Hän näytti nimismiehelle tuomiossa yhtä kohtaa, -johon oli kymmenen markkaa kuitattu. Se oli juuri siitä ketunnahasta! - -"Aivan oikein", sanoi nimismies Jaakolle. "Kymmenen markkaa on kuitattu -maksetuksi, vaan maksamatta on yhdeksänkymmentä yksi markkaa, niinkuin -jo sanoin. -- Nyt alkaa toimitus." - -Ja huutokauppa alkoi ja meni tavallista menoaan. Kun ei ollut monta -huutajaa, menivät tavarat aivan halvasta. - -Yksi hyvänlainen vene myytiin kymmenestä markasta ja muutamia verkkoja -yhteensä kuudesta markasta. Lehmiä kun myytiin, nousi Haluaan hinta -viiteentoista, Kyllikin viiteentoista, Mielikin kahteenkymmeneen ja -Kännikin, joka oli paras lehmä kaikista, viiteenkolmatta markkaan. Niin -tavoin tekivät kaikki huudot yhteensä yhdeksänkymmentä yksi markkaa -justiinsa. - -Kaikki nämä tavarat huusi Kylmäläinen enimmästi itse, kun muut eivät -kyenneet mainittavaa ostamaan. - -Alakuloisena katseli Murhelan isäntä, miten hänen tavarataan myytiin -aivan polkuhinnasta, miten elämän ehdoksi aivan tarpeellinen omaisuus -vasaramiehen käden kautta joutui säälimättömäin ihmisten haltuun, jotka -kyllä kehtasivat sitä ottaa melkein ilman edestä. Ja hän kynsi -korvallistaan ja päivitteli ajan huonoutta, kun ei mitenkään ollut -rahaa saanut, päivitteli Kylmäläisen tylyyttä, kun ei ruvennut kesään -asti vuottamaan, vaan nyt riisti häneltä omaisuuden juuri kesää vasten, -jolloin hän siitä olisi tullut suurimman hyödyn saamaan. - -Hyvin karvasteli mieltä myös nuo isot hakemuskulut ja ulosottopalkat. -Viisikolmatta markkaa tekivät hakemuskulut, jotka hänen nyt syyttä -suotta piti maksaa. Velka se oli velka, jonka hän kerran oli saanut -hyväkseen nauttia ja josta hän nyt maksoi takaisin, minkä oli -saanutkin. Vaan nuo muut kulut ne olivat aivan liikaa, joista hän ei -koskaan ollut mitään hyötyä saanut ja jotka hänen kuitenkin piti -maksaa. Kun olisi Kylmäläinen ennen taipunut tavarassa ottamaan -saamisensa, niin silloin siitä olisi päässyt paljon vähemmällä, -vaikkapa olisikin antanut lehmät mennä niin halpaan hintaan kuin -kahteenkymmeneen markkaan kappaleelta. Olihan siinä hänen omakin -tyhmyytensä syynä, kun ei suostunut siihen hintaan. Nythän meni kaksi -lehmää vielä halvempaankin. Voi aikoja, voi päiviä! Kun olisi tuon -tiennyt, niin eipä olisikaan Kylmäläinen saanut saatavaansa hakemukseen -panna. Mutta eihän tuota arvannut, että näin oli käyvä. Kaikkein paras -lehmä, tuo hyvälypsyinen Kaunikki, meni nyt hakemuskuluista yksistään. - -Entäs sitten, kun ulosottomiehen palkaksi meni kuusitoista markkaa! Ja -Halunasta maksettiin vaan viisitoista! Siis enemmän kuin yksi lehmä -meni vallesmannin palkaksi. Siinä sitä jo on palkkaa! Kaksi kertaa -käväsi talossa ja semmoisen palkan sai. Se ei ole suinkaan huonosti -näin huonona aikana. - -Miksikähän se niin pitäneekin olla, että, kun muut ihmiset eivät -mitenkään saa tienestiä, silloin vallesmanni paraat palkat vetäsee, kun -muut ihmiset köyhtyvät, silloin virkamies rikastuu? Talonpojan järjen -mukaan se olisi luonnollista, että virkamiehellä olisi palkkaa sitä -mukaa kuin aika on huono tai hyvä, paremmalla ajalla parempi, -köyhemmällä pienempi palkka. Mutta niinpä ei olekaan; on ihan -päinvastoin vallesmannin palkan suhteen. - -Kaikkein ikävintä kaikesta on kuitenkin, että lehmät riistetään juuri -kesää vasten, juuri kun olisi ollut toivo päästä parempaa elämää -viettämään, kun olisi kohta saanut karjan laitumelle laskea, jolloin -sen elatus ei olisi mainittavaa maksanut, jolloin siitä olisi suurimman -hyödyn vähimmällä kustannuksella saanut. Millä se nyt joukko elää, kun -ei tule olemaan karjan antia? Eihän elämästä tule mitään ilman lehmiä, -vaan milläpä niitä saapi mistään, nyt kun melkein kaikki irtain on -talosta hävinnyt? Kyllähän mahtanee lopulta tulla talokin myytäväksi! - -Jaakon tähän tapaan päivitellessä, oli Eeva vielä surumielisempi. -Hänellä vuoti kuumia kyyneleitä, kun ainoat lypsävät lehmät olivat -myödyt, kun navetta kohta oli tyhjenevä ja karja häviävä vaikka oli -tulossa kesä, tuo ilon ja toivon aika. Mutta nytpä tuntui vaan siltä, -että kesä toisi muassaan surua ja toivottomuutta. - -Kun Kylmäläinen tuli ottamaan ostamansa lehmät ja vei ne pois navetan -parsista, silloin Eeva itki yhä katkerammasti surren sekä omaa että -lehmäin kohtaloa. Kyynelsilmin hän katseli, kun Haluna, Mielikki, -Kaunikki ja Kyllikki pois vietiin, jotka vietäessään surkeasti -ammoilivat suuresta ikävästä, nuo mieluisat elukat, jotka eivät olleet -kenellekään tutummat ja mieluisemmat kuin hänelle. Nyt ne vietiin pois -kodistaan, vietiin pois tuosta niille hyvin tunnetusta navetasta, jossa -ne olivat asuneet syntymästään saakka. Ne vietiin pois toiseen -navettaan, outoihin parsiin, oudon hoitajan hoidettaviksi. Kun ne -joutuisivat edes hyvän kohtelun alaisiksi! Mutta tulkoonpa niille hyvä -tai huono hoitaja, niin varma on, että ne tulevat suuresti ikävöimään -entistä asuinpaikkaansa, tulevat kaipaamaan entistä hoitajaansa ja -lypsäjäänsä. - -Ja Eeva katseli vielä kauan mieluisten lehmäinsä jälkeen, kun niitä -pois vietiin, katseli vesissä silmin; vaan kääntyi viimmein pois -muistaen rakkaita lapsiaan, joitten ruuasta hänelle nyt oli suuri huoli -tuleva. - -Ja Jaakko hän käveli murheellisena, ajatellen, mikä nyt neuvoksi tulee, -mistä nyt joukolle ruoka tulee. - - - - -KYLÄN MAHTAVIN. - - -Kihlakunnan lautamies Rantalehon Juho istuu pullo kourassa huoneessaan -sängyn laidalla ja tuon tuostakin viinakultaa maistellen muistelee -velallisiaan ja mitä hänellä on heiltä saada. Varsinkin suututtaa -häntä, ettei Kuuselan Aappo ole vielä tehnyt mitään asiaa velkansa -maksusta. - -"Sepä nyt kumma", miettii hän ja nousee äkkiä kävelemään, vilkkaasti -liikutellen silmiään ja silmäkulmiaan rypistäen, "ettei Aappo maksa -minulle velkaansa milloin minä vaan tahdon! Minä tahdon sen häneltä -vielä tänä päivänä ja hänen täytyy maksaa; siinä ei auta mikään. Onpa -täytynyt muittenkin mukautua tahtoni mukaan, eikä Aaponkaan auta -vastaan ponnistella." - -Mielihyvällä hän sitten ajattelee, kuinka hän usein on saanut tahtonsa -toteentumaan ja kuinka suuri hänen vaikutusvoimansa on; ja tyytyväisenä -hän istahtaa taas entiselle paikalleen. - -Hän muistelee, kuinka hän käräjissä monesti on voittanut asiansa, -vaikk'ei se ole aina ollut oikeakaan, ainoastaan oman taitonsa ja -toisen taitamattomuuden tähden. - -"Minä olen tottunut käskemään ja vallitsemaan kylässäni", miettii hän -itseensä tyytyväisenä, "ja kyläläiset, siivoja ja hyvänluontoisia kun -ovat, antavat minun menetellä itsensä kanssa melkein miten tahansa. -Minun sanani on melkein sama kuin kylän päätös. Minä olen kylän -mahtavin mies, eikä olekaan ilman syytä minua ruvettu kutsumaan -liikanimeltä 'kuvernööriksi'. Mutta vielä mahtavampi olen ennen ollut, -silloin kun tulin isännäksi tähän Rantalehon taloon. Silloin kelpasi -elellä, kun metsä tuotti runsaasti rahoja ja pellot antoivat hyvin -viljaa. Tämä maahan onkin kylän paraimpia. Mutta eipä se enää paljoa -tuota, sillä metsää on tullut liiaksi haaskatuksi ja niin hyvin -maatilukset kuin rakennukset ovat päässeet rappeutumaan. Varallisuus on -siis melkoisesti vähentynyt. -- Vaan senpä vuoksi juuri on syytä olla -kova velallisia kohtaan. Minä lähden hetikohta Aapon luokse itse -ulosottamaan saatavani, kun hän ei hyvällä ruvenne maksamaan." - -Aapon luokse tultuaan lautamies, kun ei voi tältä rahaa saada, vaatii -lehmän. - -"Minä en rupea lehmääni antamaan velasta, jonka määrä tuskin vastaa -puoltakaan lehmän hintaa", väittää velallinen vastaan. - -"Ei siinä auta mikään", vastaa silloin lautamies, silmäkulmiaan -rypistäen ja katsoen tuimasti silmiin. "Kun et hyvällä antane, minä -vien väkisellä." - -"Siihen ei sinulla liene oikeutta. Eipä ole ennenkään kuultu, että -kukaan ilman laillista tuomiota saapi toisen omaa ottaa." - -"Minäpä tunnen lain ja asetukset ja niissä sanotaan, että ellei -velallinen voi hankkia velkojalle samanlaista rahaa tai tavaraa kuin -tältä velaksi sai, niin on velkojan vallassa ottaa muuta lajia -palkkioksi. Sillä perustuksella minä sinulta nyt tahdon ottaa lehmän, -koska sinulla kuitenkaan ei rahaa ole." - -"En tiedä, mitä mahtanee laki sanoa, vaan kyllä se on sillä puheella, -että minä en lehmää anna, ennenkuin vallesmanni tulee sen myymään. Kun -vuotat moniaita kuukausia, niin kyllä sitten rahassa maksan velkani." - -"Vai niin, sinä olet niin itsepintainen. Mutta tiedä, että jos minua -kovin vastustelet, siitä tulee sinulle pahat seuraukset." - -Sen sanottuaan poistuu lautamies, menee suoraan navettaan, ottaa sieltä -lehmän ja lähtee sitä kotiaan viemään. - -Lehmän oikea omistaja ei voi muuta kuin karvain mielin katsella -lautamiehen omavaltaista menettelyä. Hänen tekisi mieli kyllä alkaa -käräjäjuttu tätä vastaan, mutta pelkää kuitenkin, että tämä tottuneena -käräjänkäviänä, kaikenlaisia verukkeita ja mutkia käyttämällä, voisi -vierittää kaiken syyn päältään. Ei ole hyvä tulla tekemisiin niin -mahtavan miehen kuin Rantalehon Juhon kanssa. - -Lautamies kotia tultuaan viepi tuomansa lehmän navettaan ja käypi -sitten sisälle huoneeseensa. Sieltä hän hakee esille täysinäisen -viinapullon, ainoan, joka vielä on jälillä, ja rupeaa itsekseen -ryypiskelemään. Saatuaan tulen piippuunsa, vetelee hän tyytyväisenä -savuja ja muutamia ryyppyjä juotuaan heittäypi hän pitkäkseen sängyn -kannelle. Mutta yht'äkkiä johtuu joku ikävä asia hänelle mieleen, hän -nousee äkkiä ylös ja rupeaa levottomana kävelemään edestakasin -lattialla. Pian kuitenkin hänen mielensä taas muuttuu ja rauhoittuneena -hän istahtaa sängyn laidalle. - -Silloin pistää hänelle päähän lähteä kylpemään. Hän laittaa sanan piika -Anna Liisalle, että tämän pitää hetikohta panna sauna lämpiämään. - -Kylpyä odotellessaan hän tyydyttelee viinahimoaan tiheään pullosta -maistelemalla, koettaen siten tyydyttää rauhattomia ajatuksiaan, vaan -nepä ovat meren aaltojen kaltaiset, jotka milloin, äkkimyrskyn -synnyttyä, raivoisesti pauhaavat ja vimmatusti eteenpäin syöksyvät, -milloin taasen, myrskyn ohi mentyä, rauhallisesti vierivät ja -vähitellen tyyntyvät. - -Rantalehon Juho toisinaan tuskautuneena ajattelee, kuinka jotkut -tohtivat sitkeästi häntä vastustaa ja aikaansaavat sen, ettei hän voi -toteuttaa kaikkia aikeitaan; toisinaan hän taas mielihyvällä miettii, -kuinka toiset pitkittä mutkitta suostuvat hänen tuumiinsa ja kuinka hän -on saanut jonkun asian onnistumaan aivan mielensä mukaisesti ainoastaan -joitakin pieniä verukkeita käyttämällä. - -Toisinaan tuntuu häntä omatunto hiukan vaivaavan jostakin vääryydestä -ja hän alkaa jo vähän katua tekojaan. Mutta silmänräpäyksen ajan -kuluttua on hänen mielensä taas muuttunut ja hän miettii ajatuksissaan -taas jotakin uutta omavaltaista tekoa. - -Hän alkaa jo olla vähän viinoissa, kun Anna Liisa huoneeseen tultuaan -sanoo hänelle: "Nyt saisi lautamies tulla kylpemään." - -"Minä tulen aivan paikalla", vastaa lautamies ja rupeaa vaatteitaan -riisumaan. - -"Tarvitaanko siellä minua?" - -"Kyllä; sinä saat tulla kylvettäjäksi. Menehän jo ennakolta!" - -Riisuttuaan hän sitten alastonna kävelee pihan poikki ja tulee, -hoiperrellen astuen, törmän rinteessä olevaan pienenlaiseen saunaan. - -Lavolle tultuaan ja vastan käteensä saatuaan käskee hän Anna Liisan -lyödä löylyä ja rupeaa sitten ihoaan pieksämään. - -"Etkö sinä, sen tyttö lepakko, älyä tarpeeksi löylyä lyödä!" huudahtaa -hän silloin tyytymätönnä Anna Liisalle, kun ei mielestään lavolla ollut -tarpeeksi kuuma. - -"Kyllä kai. Minä pelkään vaan, että kivet ovat kovin kuumat", vastaa -Anna Liisa ja hoilauttaa hyväsesti vettä kuumalle kiukaalle. "Mutta -kyllä kai täältä löylyä lähtee. Saanko paljonkin lyödä?" - -"Lyö häntä niin, että sitä asiaksi asti tulee!" - -Ja Anna Liisa syytää monta kertaa kiululla vettä kuumille kiville, ja -äkkiä tuleekin kuuma lavolle, tulee kovasti löylyä, jotta lautamiehelle -alkaa hätä tulla. - -"Voi sen tyttöä! Aivanhan sinä poltat minun!" ärjähtää hän silloin. - -"Itsehän te löylyä paljon tahdoitte." - -"En minä liiaksi tahtonut. Voi sinua, minkä työn olet tehnyt! Aivan -tahdot hengen ottaa isännältäsi." - -"Tulkaa alas, jos siellä liiaksi kuuma lienee!" - -"Niin, jos enää täältä hengissä pääsenkään -- Minä kohta pyörryn --- -- -- Voi hirmuista, minkälainen kuumuus täällä on!" sanoo lautamies -ja laskeupi alas lavolta. "Tiedä sinä, kuule Anna Liisa, että minä en -suvaitse sinua talossani enää. Ennen huomisiltaa pitää sinun olla -poissa talostani. Se on vissi se!" - -"Ettehän nyt niin kova liene. Eihän se ollut minun syyni, että liiaksi -tuli löylyä." - -"Vai ei ollut! Vielä sinä tohdit minua vastustaakin! Tiedä, että mitä -minä kerran sanon, sen pitää tapahtua. Siinä ei sinun eikä kenenkään -muun vastustus auta mitään." - -"En kyllä lähde pois, ennenkuin saan täyden palkan koko vuodelta." - -"Sepä nyt ihme! Sinä lähdet aivan koreasti, kun minä sinun ajan pois, -etkä kyllä saa palkkaa ihan mitään. Sinä et ole sitä ansainnut." - -"Sepä nyt nähdään! Minä manuutan teidät käräjiin, niin lautamies kun -olettekin", vastaa Anna Liisa suuttuneena ja lähtee pois saunasta. -"Tuommoinen lautamies joutaisi hirteen." - -"Sinä olisit hirteen vietävä noitten häijyjen puheittesi tähden", -huudahtaa lautamies jälkeen ja kiroilee itsekseen Anna Liisan -häijyyttä. - -Sitten hän, vähän aikaa itseään jähdytettyään ja kiukkuisen mielensä -vähän tyynnyttyä, lähtee uudestaan lavolle kylpemään. - -Yksinään hän nyt hoitaa itsensä, kylpee, pesee ja valelee itseään sekä -lähtee sitten saunasta alastonna, ruumis puhtaana, vaan mieli mustana. -Hän ei tunne mitään katumusta käytöksestään Anna Liisaa kohtaan. -Päinvastoin, häntä suututtaa vaan kaikki vähimmätkin vastustukset, -joita joku palkollinen on uskaltanut tehdä hänen käskyjään ja -menettelyään vastaan. Häntä ei saisi kukaan vastustaa, hän kun on aina -tottunut tekemään oman mielensä mukaan ja saamaan tahtonsa -toteentumaan. Eipä häntä kukaan muu tohdikaan niin sitkeästi vastustaa -kuin tuo itsepäinen Kivivaaran Matti, joka on yhtä suuri käräjänkäviä -kuin hänkin. Siitä miehestä on hänellä ollut vastusta enemmän kuin -kerran. - -Juho katsahtaa ulos huoneensa akkunasta ja näkee rantapolkua pitkin -lähenevän yksinäisen miehen, jonka hän kohta tuntee juuri Kivivaaran -Matiksi. - -"Enpä liioin ihastu tuon miehen käynnistä", miettii Juho, vaan käypi -kuitenkin kättä antamaan Matille, kun tämä sisälle saapuu, ja kyselee -kuulumisia sekä käskee istumaan. - -"Mistä sinä nyt tulet?" kysyy hän sitten tältä. - -"Tuolta tulen kirkonkylän puolelta", vastaa Matti. "Siellä oli asioita -vähän toimitettavia." - -"Mikä potelli sinulla tuolla povessa pullottaa?" - -"Onpahan lamppuöljypotelli. Meiltä kun öljy on loppunut, niin ostin -kauppamiehestä uutta." - -"Vai niin. Minä luulin, että siinä sinulla olisi jotakin parempaa -ainetta." - -"Mitä parempaa?" - -"Esimerkiksi viinaa." - -"Eihän toki. Kukapa sitä siellä olisi myynyt! Mutta sinulla näyttää -tuossa pöydällä olevan sitä parempaa ainetta." - -"Eipä sitä paljon enää ole. Mutta tulee siitä muuan ryyppy vielä." - -Ja Juho kaataa yhteen pikariin viinaa vieraalleen ja toiseen itselleen, -ja kumpikin juopi kerralla pikarinsa tyhjäksi, jotka Juho täyttää vielä -uudestaan moniaan kerran, kunnes pullosta aine loppuu. - -"Minä tulin tuumille niistä tavaroista, jotka minä tuonnottain sinulta -ostin", sanoo Matti muun ohessa. "Minä olen ajatellut, että täältä saan -veneen, jolla lähden niitä kotirantaani viemään." - -"Mitä sinä nyt enää!..." vastaa Juho, silmäkulmiaan rypistäen. "Kun et -ole käynyt ajoissa niitä perimässä, niin minä olen ruvennut katsomaan -niitä omikseni ja osaksi niitä jo käyttänyt omiin tarpeisiini." - -"Mitä sinä, kuule, nyt puhut! Mitä olet uskaltanut tehdä minun -tavaroitteni kanssa, joista olen täyden hinnan maksanut!" - -"Mitä sitä on niin hullu, että menee etukäteen maksamaan!" - -"Minähän sillä maksoin, ettet niitä muille möisi. En saattanut arvata -että sinä tohtisit olla niin omavaltainen ja hävytön minuakin kohtaan, -jospa muita kohtaan menetteletkin miten tahdot vaan ja useinkin ihan -laittomasti. Tiedä se, että sinun pitää heti antaa minulle minun -tavarani, ja jos olet niistä mitään kuluttanut, täytyy sinun korvata -kaikki vahinko. Muuten tästä paha asia tulee." - -"Älä tyhjää porpata! Ei se asia kuitenkaan enää parane." - -"Anna sitten rahat minulle takaisin heti paikalla." - -"Niitä minulla ei enää ole." - -"Voi sinua, kuinka väärin olet tehnyt! Tästä tulee sinulle kovin ruma -asia, kun minä lain voimalla itselleni oikeutta haen. Minä turvaudun -lakiin, enkä heitäkään asiaani kesken, vaikka sinulta menisikin maat ja -mannut. Ei ole ollenkaan säälittävä, että sinäkin joskus saat -rangaistuksen pahoista töistäsi. Muistatko, kuinka väärin teit -silloinkin, kun et rengillesi maksanut palkkaa ainoastaan sen syyn -nojalla, että hänen oli täytynyt muuan viikko olla poissa laillisen -syyn vuoksi? Muistatko sitä asiaa, hä? Eikö sinua omatuntosi siitä -vähääkään nuhtele?" - -"Jos kovin paljon tuolla lailla puhut, niin minä näytän nyrkilläni, -kuinka paljon sinulla on sananvaltaa." - -Ja Juho ja Matti väittelevät kiivaasti keskenään, kinastelevat ja -inttävät sekä haukkuvat toisiaan, kunnes he vihdoin niin riitaantuvat, -että ryntäävät vastakkain ja rupeavat tappelemaan. - -Hyvän aikaa he lykkivät ja retuuttavat toisiaan, kummankaan voitolle -pääsemättä ja siinä mylläkässä huonekaluja kaadellen. Monesti on Juho -saamaisillaan Matin allensa, vaan tämä kuitenkin ponnistelee kovasti -vastaan eikä anna kaataa itseään. Vihdoin, kun Juho taas yrittää -paiskata Matin allensa, kaatuvat molemmat pitkäkseen lattialle, vaan -Juhopa silloin sortuukin allepäin. - -Samalla irtaupi korkki pullon suulta Matin povilakkarissa ja pullon -sisällys valuu Juhon kasvojen ja vaatteitten päälle ja tunkeupi hänelle -silmiin ja sieramiin. - -"Tähän asti sinä olet ollut vaan kuvernööri", sanoo silloin piloillaan -Matti. "Mutta koska sinä näyt rupeavan uusia oikeuksia itsellesi -anastamaan ja suurempaa valtaa haluamaan, niin minä nyt voitelen sinun -kuninkaaksi." - -"Voi sinua, sinä ilkeä pilkkaaja!" huudahtaa Juho suuttuneena ja rupeaa -raivostuneena Matin päälle uudestaan ryntäämään. "Minä sanon sinulle -sen, että kohta sinulle käypi hyvin huonosti, kun uskallat niin -raa'asti minua pilkata." - -Mutta Matti, nähdessään Juhon silmittömästi suuttuneen ja kovin -hirmuisen näköisenä kohti käyvän, ei antaudukaan enää tappeluun, vaan -lähtee kiireimmän kautta, Juho jälissä, rantaan päin juoksemaan, lykkää -sieltä heti vesille veneen ja hypättyään siihen lähtee kiireesti -kotirantaansa päin soutelemaan; eikä Juho kerkiä häntä tavottaa, vaan -jääpi rannalle seisomaan ja kiroillen katselee poistuvaa Mattia. - - * * * * * - -Sen tapauksen jälkeen alkaa Rantalehon Juhon mahtavuus ja valta vähetä. -Kun yksi alkaa häntä ahdistella, niin moni muu seuraa esimerkkiä, ja -hän saapi haasteen haasteen perästä ja joutuupi käräjissä vastaajaksi -mitä rumimmista asioista. Eivät auta enää hänen koukuttelemisensa ja -mutkittelemisensa, vaan hän menettää jutun jutun perästä, tuomitaan -maksamaan isoja sakkoja ja kulunkeja ja viimmein julistetaan -menettäneeksi lautamiehen virankin. Sen jälkeen hänen omaisuutensa -väleen hupenee alituisten ulosottojen kautta; hän menettää kaiken -irtaimen omaisuutensa vasaramiehen käden kautta, ja hänen maansa joutuu -ihan rappioon, sekä myydään vihdoin sekin julkisessa pakkohuutokaupassa -ihan polkuhinnasta. - -Silloin on hän kerrassaan hävinnyt mies, ilman omaisuutta, ilman -luottamusta, ilman ystäviä. Ei kukaan usko häntä enää, ei kukaan tahdo -antautua tekemisiin hänen kanssansa, eikä auttaa häntä. Ei kukaan sääli -hänen onnetonta tilaansa, sillä yleinen mielipide on, että se on hyvin -ansaittu rangaistus hänen tekemistään vääryyksistä. - - - - -KESÄILTA. - - -On lämmin kesäilta. Taivas on pilvetön ja ilma kirkas. Aurinko paistaa -vielä korkealla lännen puolella taivasta ja levittää kirkasta valoaan -kaunisten maisemien yli ja kuvastuu kauniisti järven kimaltelevia -aaltoja vasten. - -Tuuli vierittelee laineita, jotka vierivät vierimistään vastarantaa -kohti, kunnes viimmein loiskahtelevat rantakivejä vasten. Mutta iltaa -myöten tuulen voima raukenee ja aallot pienenevät pienenemistään. - -Siellä täällä järven pinnalla kelluilee veneitä, mikä minnekin päin -kulkien, mikä vastatuulta soutaen, mikä purjeessa myötätuulta laskien. - -Näkyypä muuankin Ouluun meniä pitkä tervavene kohti joen niskaa -tuleskelevan. Tuuli kun on raukea, ei vene isosti mene, vaikka siinä -onkin iso purje, mutta menee se kuitenkin niin että saapuu viimmein -kosken niskaan ja laskee rantaan niemen nenään. - -Veneestä astuu maalle kaksi miestä ja muuan nainen tiedustellakseen -laskumiestä. Mutta eipä näy likitienoilla ketään. Heille on puhuttu, -että hän tähän aikaan oleskelee kosken niskan varrella eikä kotonaan, -jottei olisi Ouluun meniöitten haettavissa, joita tähän aikaan on -liikkunut tavallista enemmin. Luultavasti hän lienee nytkin jotakin -venettä alas viemässä, koskapa häntä ei näy. - -He miettivät mennäkseen likimmäiseen taloon, josta niemen metsän takaa -kattoa vaan vähän näkyy, vaan samalla he havaitsevat muutaman kosken -vartta ylöspäin hitaasti nousevan tervaveneen, jota muuan mies köydestä -raskaasti vetää, kulkien hyvin etukumarassa kivimöljän päällä, ja -toinen rompsisauvomella perästä työntää. Niitä he aikovatkin odottaa, -saadakseen kuulla, eivätkö ne olisi mahtaneet laskumiestä nähdä. - -Onpa vaan niillä kova työ tuossa nousuhommassa, varsinkin kun on vähän -painoa veneessä! Toisinaan vene kovimmassa kuohussa pysähtyy siihen -paikkaan, yritteleepä joskus alaspäinkin painumaan, mutta nostajat, -ponnistaen kovasti voimiaan, saavat sen kuitenkin siitä kohoamaan ja -ehtivät viimmein kosken niskaan, jossa jäävät rannalle vähäksi aikaa -levähtämään. - -Menevät Oulumiehet tuntevat tuliat Mäntylän miehiksi, jotka ovat heille -vanhastaan hyviä tuttuja, sekä käyvät heitä tervehtimään ja kättelevät -kukin heitä erikseen. - -"No, mitä kuuluu Oulumatkalle?" kysyy vanhempi mies niistä, jotka -olivat tulleet laskumiestä hakemaan. - -"Eipä sinne sanottavia kuulu", vastaa Mäntylän miehistä se, joka oli -venettä vetänyt. "Mitä kuuluu Korkeavaaran puolelle?" - -"Eipä mainittavia sinnekään. -- Hyvä tuli matkailma nyt." - -"Jopa vaan. Teille tuo onkin varsin suotuisa, jotka alaspäin olette -menossa, kun saatte komeasti myötävirtaa ja myötätuulta laskea." - -"Eipä nyt tuulesta tällä kertaa ole isoa apua." - -"Vähän kuitenkin ja parempihan se on kuin souto kovassa vastatuulessa. --- -- -- Tuota, ottakaapa tästä, Matti ja Eera, -- -- -- tässä olisi -putellin pohjassa vähäsen -- -- --" - -"Kiitoksia!" vastaa Matiksi puhuteltu, ryyppää pullon suulta ja antaa -sen sitten Eeralle. "Sepä hyvältä maistui." - -"Hyvää viinaa!" arvelee Eerakin ja antaa pullon sen omistajalle, joka -siitä itsekin ryyppää ja antaa sitten kumppanilleen, sanoen: "He, -Vilppo, ota... vielä tässä on sinullekin." - -Vilppo, hänkin vähän maistettuaan ja annettuaan pullon takaisin -tarpojalle, kääntyy Korkeavaaran naisen puoleen ja kysyy tältä: - -"No, Ouluunko se Hilmakin nyt on menossa?" - -"Ka, Ouluun", vastaa Hilma lyhyesti, katsahtaen Eeraa silmiin -naurusuin, vaan kohta taas kääntyen poispäin ja niemen polkua kohti -katsahtaen. "Tuolta on joku Rantalasta tännepäin tulossa." - -"Niinpä näkyy olevan. Taitaa ollakin juuri Rantalan komea Elsa. Se -luulee vissiin tapaavansa Saarelan Laurin, joka kuitenkin on vielä -jälilläpäin." - -"Näkyikö laskumiestä missään?" kysyy Korkeavaaran Matti Mäntylän -Heikiltä, Vilpon veljeltä, kun pullo uudestaan oli kiertänyt miehestä -mieheen. - -"Se tuli vastaan koskella", vastaa puhuteltu. "Siinä kun me Pystyä -nousimme, näkyi hän sivu menevän, laski Aholan venettä, ja kiireesti -menikin, jotta yhdessä vilauksessa hän jo oli kaukana meistä. Kohta kai -hän ehtii tänne." - -Hymyhuulin, punoittavin poskin ja silmissä lempeä, kirkas loiste tulee -Rantalan Elsa saapuville ja tervehtii ystävällisesti kummankin veneen -väkeä, iloissaan varsinkin Hilman tavatessaan, vaikkei kohtaakaan sitä, -jota varten oikeastaan on tänne tullut. Eera katselee oikein -mielihyvällä ja ihastuksella Elsaa, kun tämä Hilman kanssa puhelee, -ajatellen, että onpa se kaunis ja sievä tyttö tuo Elsa. - -"Eikö ole näkynyt Saarelaisia tuleviksi?" kysyy hetkisen kuluttua Elsa -Mäntyläisiltä. - -"Ne ovat vielä jälilläpäin", selittää Vilppo. "Ne eivät ennättäneet -meidän kanssamme yhteen matkaan. Mutta samana päivänä oli niillä kyllä -aie Oulusta lähteä. Eipä luulisi heidän kaukana enää olevan." - -"Oulussako te viimmeksi olette heitä tavanneet?" - -"Ka, Oulussa. Aika pulskan näköisenä ja pystypäisenä näkyi Lauri -astelevan katuja pitkin. Se käski minun sanoa sinulle, siinä -tapauksessa että me ennen kotia kerkeämme ja sattuisimme sinun -näkemään, jotta hän on tervennä ja hyvissä voimissa kaupunkiin saapunut -ja toivoo samanlaisena kohta sinun taas näkevänsä." - -"Miksikä se Elsa noin tarkkaan Saarelaisista kyselee?" kysyy Eera. "Ja -mitä hänellä on Laurin kanssa asioita?" - -"Mitäkö!... Eikö morsiammella ole aina asioita sulhonsa kanssa?" - -"Morsiammella!... Vai on se Elsa Laurin morsian!... ja minä tässä äsken -rupesin arvelemaan, että tuossapa olisi minulla tarjona kaunis morsian, -vaan mitenkään nyt käynee?" - -"Mitenhän käynee!" vastaa Elsa naurusuin. "Eipä se taida enää olla -toista kertaa tarjolla, joka kerran on toiselle luvattu." - -"Niinkö lienee hullusti asia! Häätynee minun sitten muualta lempilintu -itselleni hakea, kun en täältä saanut." - -"Ka, tuoltapa tuo näkyy laskumies tulevan!" huomaa samassa Matti. - -Elsa käypi ensiksi laskumiestä vastaan ja kysyy tältä: "Eikö sattunut -Saarelaisia vielä näkymään?" - -"Nyt et tarvitse enää kau'an vuottaa", vastaa laskumies ja käypi -Mäntyläisille ja Korkeavaaralaisille kättä antamaan. "Tuonne tulivat he -Aiton alle juuri kun minä läksin sieltä tännepäin astumaan; sinne -jäivät vielä levähtelemään." - -Elsa tulee tietenkin hyvin iloiseksi tästä uutisesta ja riemuitsee -mielessään, kun tietää kohta saavansa nähdä Laurin. Lämpimästi sykähtää -hänen nuori sydämmensä, suu vetäytyy iloisempaan hymyilyyn, silmiin -ilmaantuu kirkkaampi ja lempeämpi loiste ja poskille nousee heleämpi -puna tuon odotetun sydämmen esineen kohta tapahtuvan tulon johdosta. - -Mäntyläiset ja Korkeavaaralaiset hyvästelevät toisiaan sekä Elsaa ja -lähtevät matkaan kumpikin eri suunnille, Mäntyläiset järven poikki -soutelemaan ja Korkeavaaralaiset koskea alas menemään, laskumies -vakavana perässä. - -Elsa jääpi paikoilleen ja katselee heidän jälkeensä, katselee miten -vene mukavasti hyppelehtää kosken kovissa laineissa, jotka nopeasti -sitä eteenpäin työntävät, ja miten paljon hitaammasti Mäntylän vene -etenee nyt jo tyyntynyttä järven selkää pitkin. - -Nojautuen muutamaa koivua vasten, jonka lehdet vielä hiljalleen -värähtelevät, seisoo Elsa niemen nenässä ja silmäilee lapsuutensa -tuttuja seutuja ja varsinkin usein sattuu hänen katseensa koskelle -päin. Sieltähän ne Saarelaisetkin kohta tulevat. Mahtavina vierivät -korkeat aallot, syöksyvät rajusti eteenpäin hyrskyten ja vaahdoten; -rynnistävät toisinaan kallioita vasten ja syytävät silloin vesisateita -korkealle ilmaan. - -Kosken rannoille rakennettujen kivimöljäin takana kohoavat korkeat -jokitörmät, joitten rinteitä kaunistavat tiheässä kasvavat pensaikot, -lehtevät koivut ja korkeat petäjät, ja miellyttävä tuore tuoksu leviää -metsästä. Monet lintuset visertelevät iloisesti iltalaulujaan vaalean -vihreillä puitten oksilla, toiset iloisina lentää lehahtavat puusta -puuhun, hyppelevät oksalta toiselle, riemuiten illan ihanuudesta. Muuan -onkimies seisoo tanakkana kivimöljän päällä, pitkä onkivapa kädessään, -ja pyytää koskesta kaloja sekä katselee vesissä suin, miten iso komea -lohi palavimmassa kosken kuohussa koholle hypähtää, miten kohta sen -jälkeen vähän pienempi taimen saman tempun tekee ja miten harri sieppaa -perhon muutamassa vähän tyyneemmässä paikassa... Käypipä muuan kilttu -onkeenkin ja onkimies nakkaa sen sievästi maalle. Huvitettuna työstään -ja tuntematta muusta vastusta kuin sääskistä hän onkiessaan siirtyy -kosken kuvetta alaspäin, kulkien möljää pitkin, kunnes viimmein saapuu -sen päähän. Silloin käyvät törmät jyrkemmiksi ja muuttuvat viimmein -kymmenen sylen korkuisiksi äkkijyrkiksi, pystysuoriksi kallioseiniksi, -joitten päällä siellä täällä kallion kolosta iänikuiset petäjät -juhlallisina ylentelevät latvojaan taivasta kohti. Noita jyrkkiä -kalliorantoja ei mikään ihminen voisi ylös kamuta ja sen vuoksi -onkimies onkineen heti möljän päähän tultuaan kiipeää törmän päälle ja -katoaa vihdoin näkymättömiin puitten taakse. Onpa varsin juhlallista ja -mieluista katsella kaikkea tuota, jokea ja sen mahtavia rantoja, -kuohuvaa koskea ja sen hyrskyviä laineita kesäisen ilta-auringon -hohteessa. - -Sattuupa Elsa silmäelemään järvelle päinkin ja antaa katseensa kiitää -pitkin rasvatyyntä pintaa, yli suurten selkäin, rannasta toiseen, -niemestä niemeen, saaresta saareen. Varsin kauniilta näyttää vaalean -punainen kirkko järven takana tuolla niemen nenässä koivujen keskellä -ja punamullattu talo siellä likellä korkean vaaran huipulla sekä pitkän -välimatkan päästä siitä pari kolme muutakin taloa kukin korkealla -mäellä. Etäällä niitten takana siintää pienenä joku yksinäinen kartano -ja siellä täällä metsästä nousee hyvin sakea savu joistakin vasta -paloon pannuista tervahaudoista. - -Jommoinenkin liike on järvellä. Vene toisensa perästä kiitää yli selän, -mikä mennen kirkon puolelle järveä, mikä sieltä tännepäin soutaen, mikä -muuten järvellä kulkien. Näkyy siellä muutamia nuottaveneitäkin, joista -toiset yhdessä kohti kelluilevat rinnakkain, toiset taas kiireesti -etenevät toisistaan ja sitten taas yhtyvät, kun niiden nuottamiehet -par'aikaa parvea potkevat. Tuolla niemen kupeella mies ja vaimo ovat -verkon laskussa. Tuolla selkäkarin ja niemen väliä kulkee hiljoksellen -vene, jossa istuu tyytyväisen ja rauhallisen näköisinä pari henkeä, -toinen laskien reimiä järveen, toinen soutaen. Tuolla lahden perällä -uiskentelee rauhallisesti parvi vesilintuja, emä poikineen, kenenkään -niitä ahdistamatta. Rantamatalikolla telmivät ahvenet ja siiat -iloissaan, muikkuparvet pitävät värettä ja hotit ja husut pirahtelevat -somasti, tuhansittain tuikahtaen koholle; pitkin tyyntä selkää -värähtääpi veden kalvo usein kalojen liikkeistä. Kalalokki lentää -liitelee korkealla ilmassa, vaanien järvestä kaloja, ja äkkiä tuikahtaa -nuolena sieltä alas sekä lentää sitten pois siian poika kynsissään. - -Elsa on sangen huvitettu katselemisestaan, tuntee, kuinka sydämmensä -lämpenee kauniin kesäillan ja tuttujen seutujen näkemisen -vaikutuksesta, tuntee olevansa erinomaisen tyytyväisellä ja -rauhallisella mielellä sekä ajattelee, kuinka silloin on tuntuva -hupaiselta, kun Saarelaiset ilmaantuvat näille kotoisille vesille ja -Lauri reippaana ja uljaana laskee veneensä tänne niemen nenään. - -Samalla huomaa hän vieressään Rantalehon karjan, joka palaa pitkältä -kiertokulultaan ja on menossa kotia kohti. Hän silittelee Kellokasta, -joka sattuu lähinnä olemaan, taputtelee sitä ystävällisesti kaulalle ja -hyväilee, niinkuin oli monesti ennenkin tehnyt, sekä ajattelee, kuinka -hupaiselta on silloin tuntuva, kun hän emäntänä Laurin kodissa saapi -lypsää ja hoitaa omia lehmiään. - -Silloin luopi hän katseensa taas joelle päin ja kummastelee, kun ei -Saarelaisia jo ala näkyä. Mutta samalla näkyy kaukana kosken alla vene -hitaasti lähenevän, korkean kallioseinän vierite kulkien. Elsa tuntee -kohta tuliat Saarelaisiksi ja silloin sykähtää hänen nuori sydämmensä -ilosta ja hänen ennestään punoittavat poskensa tulevat yhä -punaisemmiksi. Hän näkee, kuinka Lauri rivakasti soutaa ja Saarelan -Matti perässä voimakkaasti huopailee. Heillä on varsin vaikeata nousu -siinä kalliotörmäin kohalla, kun siinä on niin syvä, ettei sauvotakaan -saata, ja souto taas väkevän virran vuoksi käypi kovin raskaaksi. Mutta -tottuneet kun ovat sellaiset luonnon vastukset voittamaan, pääsevät he -pääsemistään ylemmäksi, ja möljän varrelle tultuaan, kun Lauri paksusta -köydestä venettä vetää, hyvin etukumarassa astuen, ja Matti jälempänä -rompsiana astelee, joutuu heillä matka tavallisen jalkamiehen -nopeudella, vaikka ärjyvä koski kovasti koettaa riuhtoella venettä -alaspäin. - -Elsa rientää iloisesti tulioita vastaan ja huutaa jo matkan päästä -heille "hyvää iltaa". Nämä vastaavat tervehdykseen, mutta jatkavat -kulkuaan pysähtymättä siihen asti kuin tulevat tyyneempään paikkaan -joen niskassa. Maalle noustuaan ja pantuaan veneensä kiinni, käyvät he -kättelemään Elsaa, sanovat terveisiä Oulusta ja sitten kysytään -kuulumisia kummaltakin puolen. - -Elsan ja Laurin tapautuminen on varsin sydämmellinen. Ilo ja -tyytyväisyys loistaa heidän kasvoistaan, kun he jälleen ovat kohdanneet -toisensa. Elsa, terveyden puna poskillaan ja lempeä hymy huulillaan, -katselee mielihyvällä rakasta sulhoaan, joka vastaa yhtä ystävällisillä -silmäyksillä, ja silmäyksilläpä he ilmaisevätkin ilonsa ja ihastuksensa -tunteita enemmän kuin sanoilla. - -"No, oliko sinulla hupainen matka?" kyselee Elsa. - -"Ka, eihän tuo niin ikäväkään ollut", vastaa Lauri. "Vaan paljon -lystimmältä tuntui kuitenkin päästä takaisin kotipuoleen." - -"Kyllä sillä tällä Laurilla olikin kiire paluumatkalla", lisää Matti. -"Ei ruvennutkaan pitkiä leväyksiä pitämään, koskia ylös hän veti -venettä niinkuin hevonen." - -"Minä tässä jo äsken", selittää Elsa, "rupesin pitkästymään, kun teitä -ei alkanut kuulua. Ajattelin, että mikähän niille on mahtanut tulla. -Vaan sitten minä kuulin laskumieheltä teidän olevan tulossa ja silloin -rupesin hyvässä toivossa odottamaan. Ja nyt on se toivo toteutunut. -- -Lähdetäänpä nyt taloon, niin siellä saamme enemmän puhella!" - -Kaikki kolme lähtevät silloin kaitaista polkua myöten peräkanaa -astumaan ja sinne he poistuvat niemen metsän takaista taloa kohti -auringon juuri laskuaan lähetessä. - -Vielä hetkisen kuuluu leivosten liverryksiä ja pienten lintuin -viserryksiä, vaan pian vaikenevat eläväin äänet. Sen sijaan kohisevan -kosken pauhina kuuluu aina yhtä mahtavana, yhtä kovana. - - - - -KUULUTUKSEN OTOSSA KÄYNTI. - - -Muutaman pimeän talvipäivän iltahämärässä seurakunnan pastori -istuessaan yksinään virkahuoneessaan keinutuolissa ja lampun valossa -lukien muutamaa kirjaa yht'äkkiä kuuli kulkusten kilinää ja kohta sen -jälkeen jonkun kartanoon ajavan. Miettien, jotta lieneeköhän siellä nyt -joku parempi tulia, koska niin komeasti kartanoon ajaa, jatkaa hän -kuitenkin rauhallisesti lukuaan. - -Siinä kun hän istui ja odotteli, jotta eikö sieltä kohta ala joku -sisälle tulla, tuli piika huoneeseen ja toi hänelle kahvea. - -Tältä kysyi hän: "Kukahan lienee ollut se tulia, joka vasta kartanoon -ajoi?" - -"Olihan niitä useampiakin tulioita, kolme henkeä", vastasi piika. -"Kuuluvat olevan kuulutuksen ottajia aivan tuolta tämän seurakunnan -pohjoisrajalta." - -"Kaukalaisiapa ovatkin", virkkoi pastori ja piika poistui samassa. - -Kohta sen jälkeen tuli sisään muuan keski-ikäinen mies, tervehti hyvin -tuttavallisesti ja meni kättelemään pastoria. - -Kun oli ensin kuulumisista puheltu ja tulia pastorin kehoituksesta oli -istunut, sanoi tämä sitten: "Olisihan minulla kuulutuskirja -teetettävä." - -"Vai niin? Te olette siis puhemies. No, ketä ne ovat ne kuulutuksille -pantavat?" - -Puhemies mainitsi niitten nimet. - -"Ovatko ne molemmat täällä saapuvilla?" kysyi sitten pastori. - -"Kyllä ne ovat; tuonne jäivät pirttiin." - -"Menkääpä niitä sisälle kutsumaan!" - -Puhemies meni ja palasi kohta taas, nuori mies ja nainen muassaan. - -"No, onko teillä tosi aie yhteen mennä?" kysyi pastori nuorilta, kun -nämä ensin olivat häntä tervehtineet. - -"Ka, semmoinenhan se olisi aie", vastasi heti sulhasmies. - -"No, mitä tyttö sanoo?" - -"Minulla kyllä", vastasi tyttö, lennättäen katseensa ympäri huonetta ja -sen sisustusta silmäellen, "ei ole ollutkaan mitään semmoista aietta. -Nämä toiset aivan puoli väkisellä ottivat minun mukaansa, eivätkä aivan -selvään sanoneetkaan, missä asioissa tänne lähtivät; sanoivat vaan, -että lähdetään lystiä ajelemaan kirkolle. -- -- Minä en ole -kuulutuksille panoa ajatellutkaan, enkä kyllä aio tälle miehelle -mennä -- -- --" - -"Mitä sinä tyhjää! Olethan sinä jo ennen luvannut", väitti kummastunut -puhemies ja sulhasmies seisoi yhä enemmän kummissaan ja katseli suurin -silmin tyttöön, jotta mitä se nyt ajattelee, kun noin puhuu. - -"Enpähän. En minä ole vaimoksi luvannut mennä, enkä haluakaan hänelle -mennä." - -"Niin, vaan minäpä voin hankkia todistajia siihen, että olet luvannut." - -"Saa niitä hankkia vaikka kuinka paljon, vaan ei minua väkisellä -kuitenkaan kuulutuksille panna." - -"No, mutta Anni, mitä Herran tähden sinä nyt hulluttelet!" sanoi -sulhasmies hämillään. "Miks'ei sinulla sovi minulle tulla?" - -"Siksi kun ei haluta." - -Pastori naurahti ja ajatteli, että sattuukin niitä somia tapauksia -näkemään virka-ajallaan, sanoi sitten: "Eihän siis asiasta voi tulla -mitään, kun ei tyttö anna suostumustaan." - -Kun sekä puhemies että se, jonka puolesta hän puhui, näkivät, ett'eivät -he mitenkään voineet tyttöä tuumiinsa taivuttaa, ei heillä tullut muu -neuvoksi kuin tyhjin toimin lähteä pappilasta pois ajamaan. - -Mutta he olivat tuolle tytölle, joka niin sitkeästi oli vastustanut -heidän tuumiaan, niin äkeissään, ett'eivät aikoneetkaan häntä rekeensä -enää ottaa. Kahden he vaan istahtivat kumpikin reen perään ja -peittelivät itseään hyvin veltien sisään. - -"No, mihinkä minä?" kysyi silloin tyttö. - -"Mene minne haluat!" vastasi puhemies. "Meidän rekeemme sinulla kyllä -ei enää asiaa ole." - -"Hyvä ihme kuitenkin! Kun te olette kerran minun tänne tuoneetkin, niin -pitää teidän samalla lailla poiskin viedä." - -"Sinähän olet pilannut koko meidän asiamme. Syytä siis itseäsi, ett'et -mukaan pääse! Sillä ehdollahan me sinun otimmekin, että lupautuisit -Matille. -- -- Hyvästi nyt!" - -Sen sanottuaan nyhjäsi puhemies hevosta suitsista ja lähti ajamaan. -Anni käydä kaaloi jälessä, astui paksulumista tietä pitkin ja huusi -pian heille taas: "Älkää jättäkö! Ottakaa mukaan! En minä uskalla yksin -kulkea." - -Puhemies pidätteli hevosta ja vastasi uhotellen: "Kulje nyt yksin. -Ethän tuota äsken kumppanista huolinut, vaikka oli tarjolla ja hyvä -olikin." - -"Vielä ilkeätte pilkatakin! Ottakaa nyt mukaanne vaikka kannoillekaan. -Minua peloittaa pimeässä yksin kulkea ja pianhan se väsymyskin tulee, -kun on niin paksusti lunta tiellä. Kehtaatteko todella niin armottomia -olla, että jätätte minun tielle yksikseni aivan nääntymään!" - -"Kukahan se meistä armottomin lienee!" sanoi silloin Matti. "Itsehän -äsken et tuntenut mitään armoa minua kohtaan. Koska sinä olet jäykkä, -niin mekin tahdomme olla yhtä jäykkiä. Turhaa on sinun pyytääkään -rekeen päästä, jos et vaan lupaa minulle morsiammeksi ruveta, -lupaatko?" - -"En." - -"Pysy sitten siellä! Koska sinä kiellät, niin mekin kiellämme", sanoi -puhemies ja kiirehti taas hevosta menemään. - -Anni juoksi jälkeen itkussa silmin ja huusi taas, ett'eivät jättäisi ja -oikein rukoilemalla rukoili päästäksensä rekeen ja sanoi lupailevansa -melkein mitä tahansa, kun vaan pääsisi. - -"Lupaatko minulle morsiammeksi ruveta, niin pääset", sanoi taas Matti -ja puhemies seisotteli hevosta. - -"Mitä sinä minua kiusaat! Enhän minä sitä voi luvata." - -"Mitä sinulla sitten on minua vastaan?" - -"Mitä kaikkea lieneekin! -- -- -- Huononlainenpa se on sinun -asuinpaikkasikin, niin ikävän näköinen, että siellä minulla ei -haluttaisi päivääkään asua." - -"Älä siitä ole milläsikään! Minä puratan maahan koko vanhan rakennuksen -ja laitan sijaan uuden ja paremman. Sen ehdon täytän mielellänikin, jos -vaan sinun saan. Mitä arvelet?" - -"Niinpä sinua tarkaksikin sanotaan, että annat kaiken väkesi -petäjänsekaista leipää vaan syödä, vaikka olisi varoja paremmastikin -elää. Tokkopa antaisit minun selvää leipää nähdäkään?" - -"Voi toki! Kaiken ikäsi saisit ihan sekoittamatonta leipää syödä, kun -vaan sitä lienee mistä ottaa, etkä muutenkaan tarvitseisi huonolla -ruu'alla olla. Saisit emäntänä aina ruu'aksi laittaa mitä vaan haluat. -Enhän minä toki hentoisi antaa sinun huonoilla päivillä olla." - -"Niinpä tuota useinkin kulet huonosti puettuna ja likaisenakin, kun et -sinä pese itseäsi tuskin muulloin kuin saunassa käydessäsi, jotta -mikäpä semmoisen kanssa rupeaisi iän kaiken olemaan!" - -"Sekinkö vielä! Vaan minäpä lupaankin tästä lähtien paremmin puettuna -kulkea ja pestä kasvoni joka Jumalan aamu niin puhtaiksi, että sinun -kyllä ei niitä tarvitse vähääkään hävetä." - -"No, onko sinulla vielä muita ehtoja, vai joko suostut Matille -tulemaan?" kysyi puhemies. "Jos suostut, niin pääset heti rekeen." - -"Kun ei tässä muuten rekeen pääsne", vastasi Anni, "niin täytynee tuota -suostua. En minä kyllä rupea yksinänikään tässä tiellä astelemaan. Vaan -onko se vissi, että Matti täyttää lupaamansa ehdot?" - -"No, se on ihan vissi; sen minä takaan." Ja puhemies nousi jo pois reen -perästä, siirtyi itse reen keulaan ja tarjosi Annille tilaa Matin -viereen. "Jos vaan haluat Matille vaimoksi mennä, niin tule tähän -istumaan!" - -Annin noustua rekeen, sanoi sitten taas puhemies: "No, nythän sitä -saadaankin lähteä takaisin pappilaan ajamaan kuulutuskirjaa teettämään, -koska sinä et aio enää kieltoa panna, vai miten, Anni!" - -"Ka, mitäpähän asia enää muullakaan paranee!" vastasi Anni jotenkin -välinpitämättömästi. "Palataan vaan takaisin!" - -Ja puhemies käänti hevosen takaisin päin ja ajoi toistamiseen pappilan -kartanoon. - -Kun pastori näki taas samat henkilöt huoneessaan kysyi hän kummissaan: -"No, mikä se teidät nyt takaisin pakuutti?" - -Puhemies selitti: "Tässä tytössä on tapahtunut mielen muutos. Nyt hän -suostuu jo kuulutuskirjan tekoon." - -"Mikä sen niin äkillisen mielen muutoksen vaikutti?" - -"No, se kun rupesi syvemmältä asiaa ajattelemaan, niin se tuli -havaitsemaan tämän sulhasmiehen paremmaksi mieheksi kuin oli -luullutkaan ja tämä sulhanen kun lupasi elämän tapansa paremmaksi -muuttaa ja suostui täyttämään, mitä tämä Anni vaan ehdoksi pani, niin -antoihan se Anni lopulta suostumuksensa." - -Pastori istui hetken aikaa ääneti miettiväisenä ja sanoi sitten -morsiammelle. "Oletko sinä perinpohjin asiaa miettinyt? Ei sovi -edeltäpäin tarkoin ajattelematta avioliittoon mennä. Jos sinulla ei ole -totista rakkautta sitä miestä kohtaan, jonka kanssa kaikeksi elämäsi -ajaksi aiot sitoutua yhdessä elämään ja elämäsi vaiheet tasaamaan, niin -ei avioliitosta ole teille kummallekaan siunausta. Vastaa minulle siis, -onko sinulla tosiaan vahva aikomus yhdistyä iäksesi tämän miehen -kanssa!" - -"Ka, niinhän se olisi", vastasi Anni. Olisi hänellä kyllä haluttanut -puhua siitäkin, kuinka toiset olivat häntä kiusanneet, kun eivät rekeen -ottaneet, vaan ei hän kuitenkaan kehannut siitä pastorille mainita. - -Kun kaikki temput kuulutuskirjan valmistamista varten olivat tehdyt ja -puhemies oli todistanut, etteivät kuulutettavat olleet toisilleen -sukua, ja pannut puumerkkinsä kuulutuskirjan alle ja lopuksi -kuulutusrahat maksanut, niin poistui hän taas sulhasen ja morsiammen -kanssa pastorin virkahuoneesta ja Matti ja Anni, jotka siis vasta -olivat kumpikin tehneet kalliit lupaukset pyhään aviosäätyyn -mennäksensä ja vannoneet aina rakastavansa toisiansa myötä- ja -vastoinkäymisissä, istuivat rinnatusten reen perään, puhemies hyppäsi -etulaudalle, löi suitsiperillä hevosta ja niin lähdettiin ajamaan -pappilasta ja ja hevonen juoksi kiireesti ja reki vieri liukkaasti ja -kulkunen helähteli koreasti, eikä morsianta nyt peloittanut, eikä -sulhasta surettanut, eikä puhemiehellä ollut mitään moittimisen syytä. -Tyytyväisinä ja rauhallisina olivat he kaikki että oli käynyt niinkuin -oli käynyt. - - - - -VANHAN KANSAN MIES. - - -I. - -Lumivaaran Lauri oli muuan niitä vanhan kansan miehiä, joita voimiltaan -ja rohkeudeltaan on sanottu nykyistä sukupolvea etevämmiksi ja jotka -johonkin työhön ryhtyessään eivät sätkykään ensimmäisistä vastuksista -ja esteistä. - -Hän oli syntynyt ja kasvanut Lumivaaran mökissä ja sen vuoksi hän -kutsuttiinkin Lumivaaran Lauriksi; vaan jo aikuisin olivat hänen -vanhempansa kuolleet; sitten oli velkojen maksuksi myyty pieni tila -sekä irtain omaisuus -- jota ei toki paljon ollutkaan -- niin tarkkaan, -ett'ei Laurille ollut perinnöksi jäänyt muuta kuin vanha hyväteräinen -kirves ja iso puukko. - -Köyhänä ja koditonna oli hän sitten kulkenut työn haussa ja viimmein -osunut rengiksi vankkaan Kotilan taloon. Siellä olikin hän oikein aimo -miehen lailla ruvennut työtä tekemään ja kohta oli hänestä alettu -hokea, että siinä sitä on miestä, jonka rinnalle ei kenen tahansa -olekaan meneminen. - -Siellä Kotilassa ollessaan oli hän rakastunut muutamaan sievään ja -rotevaan tyttöön, joka siellä piikana palveli ja jota Elliksi -kutsuttiin. Tämä Elli oli kerran ollut aivan hengen hätään joutumassa, -kun tavattoman iso karhu oli synkässä metsässä sen ehättänyt ja aivan -kohti ruvennut käymään, vaan Lauripa oli samalla hätään joutunut ja -tytön karhun kynsistä pelastanut, sekä kaatanut sen metsän pedon. -Sitten oli Kotilassa mitä komeimmasti karhun peijaita ja samalla -myöskin Laurin ja Ellin kihlajaisia vietetty, ja vielä samana vuonna -olivat he häänsäkin pitäneet. - -Yhä he palvelivat molemmat nytkin samassa talossa, vaikka heillä jo oli -kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tyttö, joiden nimet olivat: Timo, -Martti ja Eeva. Näitten jälkeen ei enää heille lapsia syntynytkään. - -Kuluihan tuo aika tälläkin lailla, toisen palveluksessa ollessa, ja -ruu'assa ja vaatteissa pysyttiin, vaan kumminkin alkoi niin hyvin -Lauria kuin Elliä haluttaa saada omituinen asunto, jossa saisivat -rauhallista perhe-elämää viettää, olematta kenellekään vastukseksi. -Nämä heidän mietteensä sattui kerran Kotilan isäntä kuulemaan ja kun -hänestä alkoi tuntua hankalalta pitää perheellistä palkkaväkeä alinomaa -talon työssä ja ruu'assa, tuumasi hän Laurille: - -"Jos haluat omituista asuntoa saada, niin tee talo itsellesi! Minulta -saat maata sen verran, että mökin paikaksi riittää Jylhän korvessa -Jylhän järven rannalla. Sieltä saat hirsiäkin ottaa rakennustarpeiksi; -jääpi sinne metsää sittenkin. Sinne kun vaan rupeat talon hommaamaan, -niin saat siellä olla isäntänä, raivata peltoa ja niittyä itsellesi ja -mielesi mukaan maata viljellä, kun vaan minulle vuosittain päivätöitä -teet, joista kyllä sovitaan." - -Arvelematta suostui Lauri esitykseen; isäntä tuli hänelle näyttämään -talon paikan; ja sitten sovittiin mökin tilusten rajoista. - -Jylhän korpeen korkealle kunnaalle synkän metsän keskelle, niinkuin -puhe oli ollut, rupesi Lauri nyt heti mökkiä tekemään, ja ennen pitkää -se olikin valmis; ja silloin hän sinne perheineen muutti asumaan. - -Vähäisen alan hän Jylhän mökin ympärillä kuokki ohra- ja pottumaaksi, -ja järven rannalla oli luonnostaan pieni palanen niittyä, jotta lehtien -ja jäkäläin avulla kykenivät yhden lehmän elättämään, jonka Lauri -aluksi sai ruokolle, vaan sitten kykeni omaksi ostamaan. - -Paitsi lehmää oli Jylhässä kotieläimiä kaksi lammasta, kirjava kissa ja -hyvä lintukoira, jonka kanssa Lauri ahkerasti kulki metsässä metsän -otuksia pyytämässä. Hän olikin luonnostaan ahkerampi metsämies ja -kalastaja kuin maanviljeliä, jotta eivätpä vuosikausiin jylhän pienet -viljelystilukset ollenkaan laajentuneet, vaan sen sijaan kaikuivat -korvet Jylhän mökin ympärillä alinomaa pyssyn paukkeesta ja koiran -haukunnasta. - -Kerran vuodessa kävi Lauri aina talvimarkkinoilla ja möi silloin -saamansa linnut, joista karttui sen verran tuloja, että ne yksistään -riittivät koko perheen elatustarpeitten hankkimiseksi melkein koko -vuodeksi. Sen vuoksi hän ei huolinut ruvetakaan maata muokkaamaan, -koska muutenkin tuli toimeen. - -Jylhän järvessä, jonka varrella ei löytynyt muuta ihmisasuntoa kuin -Laurin mökki, oli erinomaisen hyviä rysäpaikkoja, ja niihin laski Lauri -aina keväisin rysänsä, joista sitten sai summattoman suuria haukia. -Kesällä hän taas verkkopyynnissä sai niin paljon ahvenia ja siikoja -kuin vaan ilkesi ottaa. - -Niin oli Jylhän perheellä kaikin puolin hyvä toimeentulo, eikä puute -hätyytellyt sitä. Jos tulikin joskus hallavuosi, niin ei se Jylhäläisiä -paljon vahingoittanut. Tosinhan silloin aina elon hinta kohosi, vaan -kun löytyi millä sitä ostaa, niin ei hädästä mitään tietty. Eivät he -kuitenkaan rikastuneet, sillä ei Laurilla eikä hänen emännällään ollut -sitä luontoa, että olisivat panneet talteen tavarata tulevaisten -päivien varalle. Sitä paitsi he olivat helläluontoisia, avustivat -köyhiä, antaen apua puutteenalaisille, kun oli mistä antaa. - -Lauri oli kerran mennyt muutaman köyhän kumppaninsa edestä takuuseen -parista sadasta markasta, kun tämä oli ollut hyvin rahan tarpeessa, -vaan sitten tämä aivan äkkiä kuoli ja silloin velka haettiin ulos -takuumieheltä suoraan, kun ei velalliselta itseltään ollut mainittavaa -omaisuutta jäänyt. - -Silloin joutui Lauri pulaan. Rahoja hänellä ei ollut eikä irtainta -omaisuuttakaan enemmän kuin että ne hädin tuskin olisivat saattaneet -riittää velan maksuksi, eikä Elli suinkaan mielellään olisi lehmästään -ja lampaistaan luopua tahtonut. Tämän kanssa kun oli asiasta puhe sanoi -Elli: - -"Se siitä tuli, kun et minun puheistani perustanut. Varoitinhan minä -sinua takuuseen menemästä ja sanoin, että auta lähimmäistäsi, kun vaan -voit, suoranaisella avulla, vaan älä sitou lupauksiin, sillä ne voivat -olla vaarallisia. Nyt näet seurauksen. Olisit aikoinasi minua uskonut, -niin olisi tämä paha seikka jäänyt tapahtumatta. Mikä tässä nyt muu -neuvoksi tulee kuin ota keppi käteen ja lähde tielle kulkemaan!" - -"Ei sitä toki vielä tielle kuitenkaan jouduta", arveli Lauri. "Jos ei -muu auta, niin minä myön mökkini ja teen toiseen paikkaan uuden. -Kotilan isäntähän tuo kuuluu jo halunneen omakseen saada tämän Jylhän, -kun pelkää, että minä täällä liiaksi hyödyn." - -"Ikäväpä olisi tämä paikka jättää, kun tähän on päässyt niin hyvin jo -tottumaan ja kun täällä tähän asti on ollut huoleton toimeentulo." - -"Mikäpä siinä auttaa, jos et tahdo, että kaikki omaisuus joutuu -ryöstömiehen käsiin ja vasarakaupassa polkuhintaan myytäväksi!" - -"Minnekkä sitä sitten täältä sorruttaisiin?" - -"Sama se minnekkä! Yhtähän tuo on, kunhan vaan saa kattoa päänsä -päälle. Mäntyniemellähän on aivan laajalta maata. Ehkä tuolla sielläkin -saisi jossain korvessa maata sen verran edes, että tuvan asemaksi -riittäisi." - -"Siellähän on kovin isoja erämaita ja siellähän oltaisiin aivan poissa -ihmisten ilmoilta." - -"Sitä etuisampi. Minä tiedän siellä muutaman ison järven, joka on niin -kalanen, että siitä saapi kaloja niin paljon kuin vaan tahtoo ottaa, -isoja, lihavia ja niin rasvaisia, että kun niitä kiehumaan panee, niin -aivan kokoontuu rasvaa veden pinnalle." - -"Saapihan tuota kalaa täälläkin aivan asiaksi asti." - -"Mutta siellä saapi vähemmällä vaivalla paljon enemmän ja paljon -parempia. Ja sen järven seudulla olevissa metsissä löytyy niin -runsaasti lintuja ja muita otuksia, että niissäkin meillä olisi melkein -loppumattomat rikkaudet tiedossa." - -Lauri möi kun möikin mökkinsä entiselle isännälleen, vieläpä aivan -halvasta, ja sai siten takuun maksetuksi siitä saaduilla rahoilla sekä -niillä, joita hänellä oli ennestään. - -Nyt oli hän siis taloton taas, niinkuin ennen Jylhään tuloansakin, vaan -sai kuitenkin luvan asua paikoillaan talven loppuun saakka. - -Hän ei kuitenkaan säikähtänyt ja huolehtinut, minne perhe sitten -muuttaa; sillä heti Jylhän myytyään hiihti hän Mäntyniemelle ja sai -siellä isännältä luvan tehdä mökin aivan talon tilusten äärimmäiselle -perukalle juuri sen järven varrelle, josta hän oli Ellilleen maininnut. -Siinä ei asemapaikaksi sattunut mitään hedelmällistä maata, sillä -aivanhan se oli kalliota, mutta lujempipahan silloin perustus tulee, -arveli Lauri, eikä välittänyt siitä, löytyikö peltomaata vai ei, kunhan -vaan sai kattoa päänsä päälle ja asunnon, jota saattoi omakseen sanoa. -Sen vuoksi rupesi hän heti rakennuspuuhiin. - -Hän kolusi nyt päivät pitkään vahvimmassa hongikossa ja kaatoi suuria -honkia, joista veisteli vahvoja hirsiä, ja sai hän nyt kerrankin -heilautella kirvestään ennenkuin rakennustarpeita alkoi olla riittävä -määrä. Mutta hän teki innolla työtään. Olihan hän jo ennenkin -tämmöisessä työssä ollut, kun oli Jylhän vahvat rakennukset -valmistanut, ja nyt hän aikoi tehdä vielä vahvemmat ja suuremmat -rakennukset. - -Ennenkuin rupesi salvutöihin otti hän kasakankin, jolle tietysti maksoi -palkan. - -Näin tavoin kului hänellä rakennushommissa paljon aikaa ja varoja ja -kun perheelle piti elatustarpeita hankkia, niin hän lopulta -velkaantuikin. Mutta ei hän siitä säikähtänyt; jatkoi vaan uupumatta -työtään, heilutteli rivakasti kirvestään ja liikutteli voimakkaasti -hirsiä. - - -II. - -Ennen kesää oli uusi mökki valmis ja sille pantiin nimeksi Syrjävaara, -kun se oli aivan syrjässä muitten ihmisten asuinpaikoista. - -Laurin perhe muutti nyt sinne Jylhästä kaikkine kaluineen ja -elukoineen. Sinne muutettiin lehmä ja lampaat, vanhaksi käynyt kissa ja -Musti, Laurin uskollinen koira, joka jo ennestään tunsi paikan, kun oli -isäntänsä muassa jo monesti talvella siellä käynyt. - -Kissa kyllä tuntui oudoksuvan uutta asuinpaikkaa, oli hyvin levoton, -kulki paikasta toiseen tietämättä oikein mitenkä olisi, ja lampaat -määkyivät, ikäänkuin olisivat murheissaan, ja lehmä ammoili ikävästä ja -kyyneleet heruivat sen silmistä ja huonommasti se rupesi lypsämäänkin, -jotta Elli kyynelsilmin katseli, mitenkä luontokappaleetkin tunsivat -koti-ikävää. Musti se vaan näytti olevan entisellään ja heilutteli -häntää yhtä iloisesti kuin ennenkin, kun sitä vaan nimeltä kutsuttiin. - -Mutta aikaa myöten lehmä, lampaat ja kissa tottuivat oloonsa ja -alkoivat hyvin menestyä uudessa kodissaan, kun kuitenkin hoitajat -olivat samat ja hoito yhtä hellä kuin ennenkin. - -Ellistä ensi alussa uusi kotipaikka tuntui kovin erämaalta ja lapset -muistelivat kaipauksella vanhaa kotiaan, vaan ajan oloon he kaikki -mieltyivät mieltymistään uuteen kotiinsa ja viihtyivät siellä -erinomaisen hyvin, iloitellen siitä, että siellä asuinpaikat olivat -väljemmät ja mukavammat kuin Jylhässä. - -Ihan raivaamatta olivat seudut vielä Syrjävaaran ympärillä, jotta ei -minkäänlaista kevätkylvöä tehty, ja syksyksi aikoi Lauri jättää -pottumaan kuokkimisen, jotta sitten seuraavana kevännä, kun lantaa -alkaisi tarpeeksi karttua, kyhäyttäisiin vähän pottuja kylvämään. - -Kesän pitkään kulki nyt Lauri kalalla läheisellä järvellä poikainsa -kanssa ja sai runsaasti haukia, ahventa, siikaa, jotta joka päivä -syötiin Syrjävaarassa tuoretta kalaa. Mutta kun näytti kaloja rupeavan -kovin paljon karttumaan, täytyi Laurin jättää vähemmälle kalan pyynti. - -Tulipa Syrjävaaraan muutamana päivänä eräs perheen vanha tuttava, -Jousivaaran Janne, joka otettiin ystävällisesti vastaan. - -Kun oli ensin kuulumisista puheltu, tuumasi Janne: "Minulla kun oli -täälläpäin kulkua, niin läksin katsomaan teitäkin täällä erämaassa, -jotta vielähän te elossa olette. Kovin te olette paenneet syrjään -ihmisten ilmoilta, jotta eihän tänne vähällä ollut osatakaan. Aivan -synkkäin sydänmaitten halki piti kulkea eikä ihmisasunnosta ollut -tietoakaan ennenkuin äkkiä korven sisästä uusi tuparakennus näkyviin -tuikahti. No, miltä tuntuu olo täällä?" - -"Ka, mikäpähän olisi ollessa!" vastasi Lauri. "Kuluuhan se täällä aika -niinkuin muuallakin." - -"Eikö ollut kuitenkin mukavampi siellä entisessä asunnossa?" - -"Eipä tuosta tietänyt. Ennen minä täällä olen." - -"Vai ennen. No, minkä puolesta täällä on parempi?" - -"Kaiken puolesta. Täällä ovat paremmat kalavedet, paremmat lintumetsät, -väljemmät asunnot -- -- --" - -"Kylläpä näkyy tupa olevan tukevista hirsistä veistetty. Onpa vainen -vaatinut tekiällä olla kuntoa ja voimia noita nostellessa." - -"Se tuo Lauri", puuttui Elli puheeseen, "kun kerran rupeaa jotain -tekemään, niin tahtookin siitä hyvän saada. Sen vuoksi se tästäkin -tuvasta näin vankan ja hyvän teki, vaikka olisi kai huonompikin -välttänyt." - -"Pitäähän toki oikean rakennuksen", arveli Lauri, "ollakin semmoisen, -ett'ei se heti luhistu." - -"Onhan mahtanut Jannelle nälkä tulla pitkän taipaleen takaa", sanoi nyt -Elli ja laittoi padan tulelle ja vettä pataan. "Kenties haluttaisi -maistella tämänkin järven kaloja. Ne ovatkin hyvin lihavia ja -rasvaisia. -- Menkääpä Timo ja Martti noutamaan eläviä kaloja!" - -"Noutamaan! Mistä?" kyseli Janne; kun samassa Timo ja Martti -poistuivat. - -"Tuolta järvestähän", selitti Lauri, "niitä tarpeen tullessa käydään -hakemassa." - -"No, saapiko niitä sitten joka kerta?" - -"Saapihan niitä toki siksi. Käestämällä niitä toki saapi sen verran, -että yhdeksi kerraksi on syödä." - -"Onpa vaan sitten kalanen järvi. -- Mutta peltomaatapa täällä ei näy -merkkiäkään." - -"Eihän sitä ole, eikä tuota ole varsin tilaa mihin tehdäkään. Kovin on -karua maata. Aivanhan tämä on kalliota koko kunnas ja tuossa rinteessä -on maa kovin raakaa, melkein hiekkakangasta vaan. Kuitenkin olen -syksyksi aikonut jonkun alan pottumaaksi kuokkia." - -"Hiekkaperäisessä maassahan ne potut tulevatkin parempia", selitti -Elli. - -"No niinhän moniaat sanovat", vastasi Janne, "vaan siihenpä vaatii olla -lantaa enemmän. -- No, minkälaiset täällä ovat karjalaitumet?" - -"Ka, ovatpahan tavalliset, jotta muuan lehmä täällä kyllä hyvin elää." - -Pian joutuivat Timo ja Martti verkolta, perkkasivat tuota pikaa -saamansa kalat, jotka Elli heti heitti kiehuvaan veteen pataan sekä -ripisteli suoloja sekaan, eikä kau'an viipynyt ennenkuin keitto oli -valmis ja ruokaa pöydälle laitettu vieraalle syötäväksi. - -Syödessään tuumasi Janne muun muassa: "Arvasit sinä Lauri johonkin -talon tehdä, ihan keskelle erämaata. Eiköhän käyne katumoiksi sitten -ainakin, kun metsän peto karjaan käsiksi pääsee! Nämä seuduthan ovat -aivan sen näköisiä, että niissä metsän kuningas hyvin voi viihtyä." - -"En minä sitä petoa pelkää", tuumasi Lauri. "Tulkoonpa vaan näille -maille, niin kyllä pian tietää, kenen kanssa tekemisiin tulee. Olenhan -minä jo ennenkin metsän kuninkaan kaatanut enkä säälisi semmoista -otusta vieläkin hengiltä ottaa." - -Jousivaaran Jannen mentyä ei pitkään aikaan kukaan vieras Syrjävaarassa -käynyt, eikä Syrjävaaran perhe liikkunut paljon muualla kuin -kotitöissään; kerran vaan koko kesänä kävi kirkolla ja kerran -kinkereillä; muuten vietti hiljaista ja rauhaista koti-elämää. - -Koti-onni ei häiriytynyt mistään oudosta tapauksesta eikä -onnettomuudesta. Koti-eläimet viihtyivät hyvin, eikä niitä metsän peto -hätyytellyt. Säännöllisesti tuli lehmä kotia joka ilta kiertokulultaan -ja Elli lypsi sitä illoin aamuin ja se antoi runsaasti maitoa. - -Syksystä lähtien rupesi Lauri ahkerasti linnustamaan ja sitten talven -tultua hän yhä innokkaammin metsän otuksia pyyteli, hiihteli ristiin -rastiin Syrjävaaran tiheässä metsissä ja sai kovasti lintuja ja oravia -sekä monta kettuakin. - - -III. - -Talvi oli kulunut, pitkä, luminen, ankara talvi, ja oli taas päästy -kesään. - -Nyt oli Syrjävaarassa pieni ala pottumaata. Elli oli saanut lainaksi -potun siemeniä, jotka hän kylvi maahansa ja ennen pitkää ne rupesivat -vankkaa vartta kasvamaan. - -Lehmä, joka oli vasikan saanut, kulki taas rauhallisesti ruokamaillaan -ja lampaat kuljeksivat siinä lähiseuduilla ja näyttivät iloitsevan -vapaudestaan. - -Mutta eipä Elli tänä kesänä saanutkaan hyvin kau'an iloita elukoistaan, -sillä kun lehmä eräänä iltana ei tullutkaan kotia, lähti Lauri pyssy -olalla sitä hakemaan, vaan löysi sen vasta pitkän etsimisen jälkeen -kuolleena, karhun kaatamana. - -Se oli iso vahinko tuo lehmän kohta, päälle päätteeksi kun se oli -ainoa, ja perheelle tulivat nyt huonot asiat särpimen puolesta. - -Lauri kolusi nyt joka päivä metsässä ja uhkasi kostaa lehmän surman, -kulkipa monioita öitä haaskalla vahtuussakin, mutta eipä ruvennut -metsän kuningasta näkymäänkään. - -Olipa hän kerran taas puolen päivää metsää risteillyt pyssy olalla ja -tuli iltapuoleen kotia palavissa päin, ripusti pyssyn naulaan ja -istahti lavitsalle miettimään. - -"Mikä kumma siinä lieneekin", tuumasi hän vaimolleen, "ett'ei tuota -metsän petoa näy vilaukseltakaan, vaikka minä sitä mistä tahansa -etsisin! Ja kuitenkin se oleksii täällä jossain lähellä." - -"Entäpä jos ei olekaan!" arveli Elli. "Mikäpä sen tiet niin tarkkaan -tietää!" - -"Ei se kaukana ole; se on ihan vissi. Tänäkin päivänä olen ihan tuoreet -jäljet nähnyt. Eikä se toki, kun on kerran lehmän kaatanut, sitä jätä -niin, ett'ei toiste kävisi katsomassa. Mitäpä varten se sen niin hyvin -peitteleisi sammalilla, jos ei itseään varten! Täällä se on lähellä -jossain ihan varmaan, vaan se on niin tuiki varuisa ja sillä on niin -ihmeen tarkka vainu, jotta se tuntee jo kau'as, kun ihminen kulkee, -eikä tahdo tulla näkösälle --" - -"Isä, hoi, voi kuulkaapa isä!" sanoi samassa nuori Eeva läähättäen, -ulkoa tupaan juosten. - -"No, mitä nyt, lapseni? Mistä sinä nyt noin hengästyneenä tulet?" - -"Rannasta. Sieltä minä näin, kuinka hirmuisen iso koira -- -- --" - -"Iso koira! Mistäpä niitä tänne isoja koiria olisi ilmaantunut!" - -"Iso koira se oli, vai mikähän sitten lie ollut; vaan iso se oli ja -mustakarvainen, ja se lähti järven yli uimaan --" - -"Mistä?" - -"Toiselta rannalta tuolta kaukaa järven päässä. Se lähti sieltä -kiireesti tälle puolelle uimaan. -- Tulkaapa isä katsomaan sitä -koiraa." - -"Tuskinpa se koira onkaan. Minua vähän aavistuttaa, että se on joku -parempi eläjä. -- Missä ovat Timo ja Martti?" - -"Missä Martti lienee, vaan Timo on rannalla veneen luona." - -"Hyvä! Minä lähden hänen kanssaan sitä uimakoiraa katsomaan." - -Näin sanottuaan riensi Lauri, pyssy olallaan, rantaan, tähysteli sieltä -järvelle, näkyisikkö siellä missään uivaa eläintä. Aivan oikein, järven -päässä näkyi aallokossa pörhökarvainen pää. - -Lauri lykkäsi veneen vesille, käski Timon tulla mukaan ja ruveta -soutamaan ja itse hän alkoi voimakkaasti huopaella. Lähemmäs tultuaan -huomasi hän arvelunsa todeksi, näki, että se nopeasti uiva pörhöpäinen -elävä ei ollutkaan koira, vaan vankka karhu. Siitä ihastuneena hän -rupesi yhä kiivaammin huopaelemaan ja käski Timon panna parastaan, -aivan tarmonsa takaa soutaa, jotta saavuttaisivat karhun ennenkuin se -maalle ennättää. Mutta tämä huomasi pian vaaransa, muutti suuntansa ja -lähti veneen edestä pakenemaan. Nopea se oli uimaan, jotta oikein -ihmetytti, vaan kuitenkin vene kulki yhä nopeammin ja läheni -lähenemistään sitä. - -Kun karhu jo oli maalle aivan pääsemäisillään ja vene alkoi olla ihan -sen lähellä, nousi Lauri seisalleen veneessä, ojensi pyssynsä sitä -kohti ja laukaisi, ja silloin tuon voimakkaan metsän eläjän voimat -tuossa tuokiossa loppuivat; se ei päässyt enää eteenpäin, vaan upposi -järven pohjaan juuri rannan lähellä. - -Kun Lauri poikansa avulla oli sen sieltä maalle saanut, oli siltä jo -henki lähtenyt, ja tyytyväisenä ja sen komeata turkkia ihaellen nosti -hän mesikämmenen veneeseen ja lähti sitä kotia soutamaan. - -Nousipa kohta ilo Syrjävaarassa, jossa laitettiin hyvät kemut -mesikämmenen kunniaksi, eikä nyt enää surtu lehmän kaatumista, kun -kuitenkin metsän kuninkaan kuolema sen täysin korjasi, ja Lauri arveli, -että varsin mielellään hän vastakin antaisi lehmänsä karhun -kaadettavaksi, kun vaan sitten vuorostaan saisi kaatajan kaadetuksi. - - -IV. - -Kuluipa aikaa monioita vuosia, niin Lauri sai kuulla, että muuan -autioksi joutunut kruununmaa tarjottiin vapaavuosia vastaan -viljeltäväksi sille, joka haluaisi maan haltuunsa ottaa. Lauri silloin -arvelematta haki ja pääsi asukkaaksi sille maalle ja sai sen monioita -vapaavuosia vastaan viljeltäväksi, joitten kuluttua maan niin hyvin -rakennusten kuin tilusten puolesta pitäisi olla laillisessa kunnossa. - -Hän möi taas aivan halvasta entisen tilansa ja rupesi taas uudelle -tilalleen asuinhuoneita vahvoista hirsistä rakentamaan, sillä vanhoista -rakennuksista ei ollut mitään jälillä, ja sitten muutti hän sinne -perheineen asumaan, vaikka se ei olisi ollut ollenkaan halukas -entisestä kodistaan luopumaan, jossa sillä oli ollut kaikin puolin hyvä -elellä. - -Uudessa kodissa olivat kaikki vanhat pellot kentittyneet ja -nurmettuneet sekä osaksi metsittyneet ja ojat umpeen menneet ja -luonnolliset niityt paljon huononneet. Mutta vaikka asukasoikeuden -ehtona oli vuosittain raivata peltoa ja niittyä ja ojia kaivaa, niin ei -Laurilla kuitenkaan tullut maan hyväksi paljon työtä tehdyksi. Hän vaan -kulutti enimmästi aikansa metsästämällä ja linnustamalla niinkuin -ennenkin ja niin jäivät ojat kaivamatta ja niityt raivaamatta, ja -ketojen hän antoi olla melkein semmoisinaan, kuokki vaan vähäisen alan -pottumaaksi ja ohramaaksi, paljoa huolehtimatta siitä, että nimismies -kävi jo muistuttamassa, että maa oli parempaan kuntoon saatava. - -Lauri eleli perheineen uudessa kodissaan monet vuodet, tullen jotenkin -hyvin aikaan, ja sillä ajalla joutui häneltä tytär naimisiin ja -molemmat pojat erosivat kodista, lähtien maailmalle. - -Kesällä ennenkuin maa ensi kerran verolle joutui tapahtui Laurille iso -vahinko sen kautta, että karhu kaatoi melkein koko hänen karjansa, ja -vaikka hän sitten koko kesän ajeli sitä karhua, niin ei hän kuitenkaan -saanut sitä kaadetuksi, vaan se pääsi pakenemaan seurakunnan rajan -ulkopuolelle. - -Eipä ollut Laurista verotalon isännäksi. Hänellä ei tullut sitä -hoidetuksi ollenkaan niinkuin olisi pitänyt, eikä hän kyennyt veroja -maksamaan vapaavuosien kuluttua. Sen vuoksi nimismies, ensin hänelle -varoituksia ja muistutuksia annettuaan, viimmein kävi ajamassa hänen -pois koko tilalta, kun hänestä kuitenkaan ei ollut sen viljeliäksi. - -Tuntuipa Laurin vaimosta kovin pahalta, kun ajamalla pois ajettiin. -Sitä ei ollut vielä koskaan ennen tapahtunut, ja kyynelsilmin sanoi hän -miehelleen: "Voi meitä poloisia, minkälaisia aikoja olemme jääneet -elämään, kun pitää jättää talo ihan omasta eestään ja hyvät -asuinhuoneemme jäivät aivan toisien hyväksi! Mikä nyt tuumaksi tulee?" - -"Älähän ole milläsikään! Emme me taivasalle kuitenkaan jää. Lieneehän -minussa sen verran kuntoa vielä, että kykenen taas mökin tekoon -ruveta." - -Ja Lauri etsi mökin sijaa ja luuli semmoisen löytävänsäkin muutaman -järven lahden rannalla korkean törmän päällä palokankaalla. - -Siihen hän rupesi taas vahvoista hirsistä asuinhuoneita rakentamaan, -arvellen, ett'eihän mahtane siitä kukaan tulla pois ajamaan, ja -yrittäköönpä tulla, niin hän kyllä näyttää, että on sitä sanan mahtia -hänelläkin, eikä hän rupea enää muuttamaan. - -Kun Lauri oli saanut uuden asuinpaikkansa valmiiksi, nimitti hän sen -Loppulaksi, arvellen, että hän on jo osalleen tarpeeksi monta taloa -eläessään tehnyt; nyt hän ei enää halua asuinpaikkaansa muuttaa, vaan -asuu Loppulassa loppu-ikänsä. - -Sattuipa nimismies joskus Loppulassa käymään, vaan ei hän tullut -asukkaita pois häätämään, antoi heidän ihan rauhassa asunnossaan olla, -ja kulki vaan siellä levähtelemässä, kun matkansa sattui sieltä kautta. - -Ja rauhassa eleli Lauri eukkoineen Loppulassa monet vuodet, kirveineen -työssä kulkien ja metsän otuksia ja kaloja pyydellen sekä vielä -muutaman metsän kuninkaankin kaataen. - -Mutta viimmein hän alkoi vanhaksi käydä ja hänen voimansa rupesivat -riukenemaan, ja kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta ja alkoi -tutista vanhuuden heikkoudesta, niin hänen sielunsa erosi lakastuneesta -ruumiista ja kiiti avaruuteen, vaan ruumis laskettiin maan poveen. - -Laurin pojat, kun olivat saaneet kuulla isänsä kuolemasta, lähtivät -kotoseudulleen käymään, ottaakseen selkoa, kuinka suuri perintö heille -olisi jäänyt, vaan kun he tultuaan Loppulaan näkivät, ettei heidän -isänsä paitsi mökkiä ollut jättänyt jälkeensä isosti muuta kuin kirveen -ja puukon sekä vanhoja vaatteita jonkun vähän, palasivat he kohta taas -sinne, mistä olivat tulleetkin, jättäen vanhan äitinsä yksikseen -mökissä asumaan. - -Vuosikymmeniä ovat Lumivaaran Laurin rakentamat tuvat säilyneet ja -ihmetellen katselevat niitä sekä nuoret että vanhat, kummastellen -hirsien vahvuutta ja rakennusten lujuutta, ja kun vanhat kertovat, -kuinka moneen paikkaan Lauri on uusia rakennuksia tehnyt, koskaan työn -raskautta säikähtymättä, niin nuorten täytyy tunnustaa, että harva -heidän joukossaan viitsii ruveta tai pystyykään semmoiseen -vaivannäköön. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ESKO VIRTALAN ESITTÄMIÄ -KERTOMUKSIA*** - - -******* This file should be named 58742-8.txt or 58742-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/7/4/58742 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |