diff options
Diffstat (limited to '58354-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58354-0.txt | 5503 |
1 files changed, 5503 insertions, 0 deletions
diff --git a/58354-0.txt b/58354-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ab5ddfa --- /dev/null +++ b/58354-0.txt @@ -0,0 +1,5503 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58354 *** + + + +E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen + + + +VIISAS TYTTÖ + +Kirj. + +L. B. WALFORD + +Englanninkielestä suomentanut + +Valfrid Hedman + + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Osakeyhtiö +1919. + + + +SISÄLLYS: + + I. Tilanne. + II. "Neiti Exeterin kasvot." + III. "Meille on vain yksi yhteistä." + IV. Elman uusi puku. + V. Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä. + VI. Matkalla juhlaan. + VII. Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä. + VIII. "En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta." + IX. Piers selittelee maailman tapoja. + X. Elman käsitys ystävyysliitoista. + XI. Umppu puhkeamassa. + XII. Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma. + XIII. "Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen." + XIV. Ajelu puistossa. + XV. "Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!" + XVI. Lady Mabelin tanssiaiset. + XVII. Opettajatar ja oppilas. + XVIII. "Eikö edes hiukan ananasta?" + XIX. "Olen kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme." + XX. Tyttö rouva Thatcherin mökillä. + XXI. Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa. + XXII. "Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään." + XXIII. "Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?" + XXIV. Päätös. + + + + +I. + +Tilanne. + + +Kun Elma kävi Park Lanen varrella sijaitsevassa talossa, nimitettiin +häntä siellä "viisaaksi". Kenenkään päähän ei pälkähtänyt nimittää +häntä "viisaaksi" Haverstock Hillissä. + +Haverstock Hillissä hän asui -- Park Lanen varrella hänet tavattiin +joka keskiviikko-iltapäivä. Siitä huolimatta hän tuskin oli paremmin +kotonaan tai tunsi itsensä varsinaisemmaksi asukkaaksi edellisessä +talossa kuin mitä hän jälkimäisessä oli. + +Selittäkäämme. Elma oli orpo, ja sir Thomas Alfreton -- joka +oli merkkihenkilö, mitä henkilöihin tulee, rikas, suosittu ja +arvossapidetty samalla kertaa -- oli hänen läheisin elossa oleva +sukulaisensa; mutta tällä haavaa sir Thomasilla ei ollut eikä voinut +olla erittäin paljoa puuhailtavaa nuoren holhottinsa kanssa. Hänen +veli-vainajansa oli nimenomaan määrännyt, että eräs neiti Exeter +kasvattaisi tyttösen, ja neiti Exeter oli etäällä sir Thomasin +maailmasta, aivan sen ulkopuolella, eikä voinut mitenkään tulla hänen +laskelmiinsa. Hän tiesi, että sellainen neiti oli olemassa, mutta hänen +asuinpaikkansakin oli hänelle tuntematon. Lady Alfreton sen tiesi, hän +vakuutti. + +Lady Alfreton oli hyvin kiintynyt Henry-paran lapseen ja piti häntä +mahdollisimman paljon kodissaan Park Lanella. Mutta mitä saattoi +tehdä tytölle, jota vanhempainsa toivomuksen mukaan kasvatettiin +täysihoitolaopistossa? Ellei olisi ollut tuota opistokysymystä, ei sir +Thomas puolestaan käsittänyt, miksei Elma olisi voinut asua heidän +luonaan ja lukea Julietin entisen kotiopettajattaren johdolla, nyt kun +Juliet ei enää häntä tarvinnut. Mutta näin ollen, niin, näin ollen sir +Thomas -- kohautti olkapäitänsä. + +Hän tunsi veljentyttärensä, jos tapasi hänet omalla kynnyksellään +tai omilla portaillaan tai jos tämä puhutteli häntä sanoilla: "Hyvää +päivää, setä!" hänen lähtiessään jokapäiväiselle ratsastukselleen; +mutta luultavasti hän ei olisi tuntenut häntä, jos tyttö olisi kulkenut +hänen ohitseen puistossa tai katsahtanut häneen parlamentin alahuoneen +parvekkeelta. + +Muut perheenjäsenet ajattelivat Elmaa kuitenkin melkoista enemmän -- +milloin heillä oli aikaa ajattelemiseen, ja rakastivatkin häntä enemmän +-- milloin he sydämessään saivat tilaa rakkaudelle. + +Keskiviikkopäiväin välillä he tosin tavallisesti unohtivat +jokaviikkoisen vieraansa. Lady Alfreton vilkaisi kummastuneena +ympärilleen, kun hänen kamarineitonsa muistutti häntä, että Joseph +tai joku muu oli lähetettävä noutamaan nuorta neitiä ennen kello +kahta; mutta siinä kummastuksessa ei sentään ollut mitään tylyyttä. +Päinvastoin käsitettiin aina, että hänen armonsa pikemminkin oli +mielissään, kun hänelle ilmoitettiin keskiviikon taaskin saapuneen +-- ja saapuneen paljoa ennemmin kuin hän oli odottanutkaan. Ja kun +kaupungilta palaava Juliet astui sisälle ja huudahti: "Mitä, Elma! +Täälläkö taas?" hän lausui nuo sanat tavallaan aivan sydämellisestä; +ja Piersin: "Hei, Elma! Onko sinulla jälleen iltapäivä-loma?" kuulosti +aina oikein reippaaltakin, kun hän näki nuoren serkun tirkistävän +porrasten kaidepuun ylitse noina perin tärkeinä iltapäivinä. + +"Kuinka sinä voit, nuori viisas?" oli Piersin toinen kysymys. + +"Oikein hyvin, kiitos vain", kuului "nuoren viisaan" vastaus. "Miksi +ihmeessä sinä minua niin nimität, Piers-serkku?" lisäsi hän äkkiä. + +Siinä ei koskaan suuria selityksiä yritelty. He tiesivät jokainen, mitä +he tuolla nimityksellä tarkoittivat, mutta eivät välittäneet pohtia +sitä Elman kanssa. + +"Luullakseni ne eivät pidä sinua niin viisaana Haverstock Hillissä?" +oli Juliet eräänä päivänä huomauttanut. + +"Eivät suinkaan", myönsi Elma ja purskahti äänekkääseen nauruun. + +Haverstock Hillissä pikemminkin sanottiin: "Elma, sinä tytönlellukka!" +tai "Elma, sinä hupakko!" Ja todellakin, vaikka Elman hienon, +muodinmukaisen tädin oli tapana väittää, että, tekipä mitä hyvänsä, +hän ei toisinaan voinut olla hämmästymättä tuon ihmeellisen lapsen +peloittavaa viisautta ja vakavaa järkevyyttä, neiti Exeter taas +usein toivoi, ettei Elman kieli olisi liikkunut liian liukkaasti ja +hillittömästi hänen ollessaan setänsä luona; ja mielellään hän olisi +tukkinut korvansa siltä kevytmieliseltä sanatulvalta, joka puhkesi +vapaapäivän-viettäjän huulilta tämän sieltä palattua. + +Täten huomaamme, että nuorta sankaritartani katseltiin kahdelta ihan +erilaiselta näkökannalta. + +Kunnon neiti Exeteriä olisi suuresti kummastuttanut, jos hän olisi +kuullut nuorta turvattiansa syytettävän liiallisesta vakavuudesta, +samaten kuin lady Alfreton olisi ihmetellyt, jos olisi tietänyt, +että mitään aavistamaton holhooja, joka katseli häntä kirkkailla +silmillään, mielessään ääneti pahoitteli, kun hän joskus innostuttavaan +puheenaiheeseen syventyneenä unohti lapsen olevan saapuvilla ja +"hiukan, pikku hiukkasen jutteli siihen tapaan kuin muut ihmiset +haastelevat, tiedättehän, hyvä ystävä" (näin hänen armonsa myöhemmin +tilannetta kuvaili), -- niin, rikollinen olisi todella sanattomaksi +hämmästynyt, jos olisi tietänyt, että sama Elma, jonka juhlallisen +äänettömyyden edessä hänen kuiskauksensa olivat vaimenneet, +todennäköisesti vielä samana päivänä saisi muistutuksen siitä, että oli +"kananpäinen" ja "pärpättävä" houkkio. + +Mitkään kaksi ajatussuuntaa, kaksi päivänohjelmaa, kaksi +elämänkäsitystä yleensä eivät olisi voineet olla toisilleen +ehdottomasti vastakkaisempia kuin ne, jotka olivat sir Thomas +Alfretonin huonekunnan ja neiti Exeterin kulmatalon asukkailla. Elma +oli ainoa yhdysside heidän välillään. + +Neiti Exeter lausui: "On mainio asia rakkaalle oppilaalleni, että +hänellä on sellaisia sukulaisia. He uskovat hänet niin täydellisesti +minun huostaani ja luottavat niin täydellisesti minun ohjaukseeni, +etteivät koskaan yritä sekaantua minun määräämisvaltaani tai muuttaa +kasvatusohjelmaani. Mitään kuluja ei säästetä, ja minä saan toimia +kuten näen rakkaalle Elmalle parhaaksi. Hänen äiti-raukkansa jätti +hänet minun huostaani" -- tässä neiti Exeter lempeän itsetietoisesi +suoristausi, ja hänen sydämensä ylpeys osoittausi hänen poskilleen +välähtävässä heikossa hohteessa; -- "rouva Henry Alfreton oli näet +kuolinvuoteellansa lausunut puolisolleen toivomuksen, että heidän +ainoan lapsensa kasvatus jätettäisiin minun huolekseni. Senvuoksi +en missään tapauksessa olisi suostunut luopumaan vaatimuksestani", +oli hänen tapansa jatkaa; "mutta tuntuu hauskalta, ettei sellaista +ole koskaan vihjaistukaan. Ja mikä parempi, koska sir Thomas ja lady +Alfreton eivät ole kertaakaan mitään edes kyselleet tai tiedustelleet, +toivon heidän luottavan minuun yhtä paljon kuin luottivat toisetkin +sukulaiset saadessaan tietää, että Elma oli tuleva kotini asukkaaksi. +Mielestäni sir Thomas tai lady Alfreton eivät voisi tehdä nuorelle +veljentyttärelle mitään mikä olisi niin edullista kuin tämä +pidättyminen kaikesta hänen opintoihinsa puuttumisesta ja hänen +elämänsä ohjaamisesta." + +Kunnon sielu! Olisipa hän arvannut, mistä moinen pidättyminen johtui! + +Kuunnelkaamme, kuinka Elman täti haastelee samasta asiasta. "Niin, +tietysti, hyvä ystävä, mitä Juliet sanoo, on aivan totta. Me pidämme +kaikki Elmasta -- rakkaan Henry-paran ainoasta lapsesta, käsitättehän; +mutta mitäpä me voimme tehdä? Kuinka hänen armas äiti-rukkansa koskaan +saattoi uneksiakaan sellaisen pyynnön tekemisestä, ja kuinka kelpo +lanko-parkani koskaan saattoi olla niin viiripäinen, että pani sen +täytäntöön, sitä en voi, en, minä _en voi_ sitä ymmärtää. Minä nimitän +sitä julmuudeksi hänen omaa tytärtään kohtaan. Sir Thomas katsoi +olevansa velvollinen pitämään kaikki kapteeni Alfretonin määräykset +voimassa", jatkoi puhuja valitellen, "ja -- oi, enkö kertonut teille, +millaisia ne olivat? Enkö? Asian todellinen laita on niin -- ihan +häpeän sitä tunnustaa, -- että lapsi on lähetetty kouluun johonkin +etäiseen Lontoon sopukkaan, Hav... Haverstock Hilliin, sanalla +sanoen. Erään neiti Exeterin opistoon. Neiti Exeter oli ollut rouva +Henry Alfretonin kotiopettajattarena ja kaiketi saavuttanut jotakin +vaikutusvaltaa häneen. En tiedä mitään neiti Exeteristä ja hänen +koulustaan", puhui lady Alfreton edelleen; "sanoin sir Thomasille, +ettei hän tosiaankaan voinut odottaa minun tietävän, ja siinä hän oli +aivan yhtä mieltä kanssani. Jos Elma olisi jätetty kokonaan meidän +haltuumme, olisimme tehneet parhaamme hänen puolestaan, mutta näin +ollen hän on aivan poissa meidän piiristämme ja kokonaan neiti Exeterin +käsissä", selitti rouva. + +"Voiko hän samalla kertaa olla kahden henkilön huostassa, voiko? En +epäilekään, että neiti Exeter on kunnioitettava ja kelpo ihminen, +mutta tyttökoulu Haverstockin mäellä, ymmärrättehän! En voi käsittää, +miksi hän on perustanut opistonsa sinne; epäilemättä on paljon muita +paikkoja -- täällä on koulu lähimmässä kadunkulmassa; ja jos Elma +olisi toimitettu sinne, niin palvelijattareni olisi vain tarvinnut +saattaa hänet opistoon ja sieltä kotiin. Mutta eihän siitä nyt hyödytä +puhua. Niin kauan kuin kapteeni Alfreton -- Henry, tiedättehän -- oli +elossa, meidän ei tarvinnut tietää lapsesta mitään, eikä... eikä" -- +tässä kohdassa tuo komea, hieno nainen jo liikahti tuolissaan hämärän +levottomasti ja tuntien olevansa liukkaalla jäällä -- "eikä Henry-parka +koskaan sitä pyytänyt tai odottanutkaan." -- Elma oli tässä mainittuna +aikana ollut vain kerran setänsä asunnossa. + +"Mutta heti kun sir Thomas kuuli veljensä kuolemasta", aloitti +kertoja jälleen reippaammin, "hän lausui ensi sanoikseen: 'Meidän +pitää paremmin tutustua siihen pikku tyttöön.' Siitä päivin olemme +aina tehneet kaiken voitavamme Elman puolesta. Hän viettää kaikki +iltapäivälomansa meidän luonamme, toisin sanoen käy täällä joka +keskiviikko -- vaikka on niin etäältä noudettava ja sitäpaitsi aina +saatettava takaisinkin. Me emme sitä vaivannäköä nureksi. Elma on +meidän kaikkien suosikki; ja sir Thomas on alkanut puhua jotakin siihen +suuntaan, että ottaisimme hänet syksyllä mukaamme Towersiin. Heti kun +hän lopettaa tuon ikävän koulun -- eli täytettyään kahdeksantoista, +sillä minä olen kuullut, että hänen on pysyminen neiti Exeterin +hoivissa, kunnes tulee kahdeksantoista-vuotiaaksi, -- silloin asia +muuttuu. Voimme sitten alkaa miettiä, mitä on tehtävä. Haluaako sir +Thomas, että hän asuu meidän luonamme, vai eikö, sitä en tiedä. Se saa +riippua olosuhteista. Mutta nykyisin ja niin kauan kuin olemme vain +koulutytön kanssa tekemisissä, emme voi tätä enempää. Ei voi tulla +kysymykseenkään, että olisimme säännöllisessä kanssakäymisessä tuon +neiti Exeterin kanssa; ikävät kirjeet, haastattelut ja vetoamiset ovat +meille vastenmielisiä. Jatkakoon hän menettelyään samaan tapaan kuin +tähänkin asti. Sir Thomas suorittaa laskut -- siinä kaikki." + +Näin täydellisesti esitettyään asian lady Alfreton, jonka +omituisuuksiin kuului äkkiä menettää tarmonsa ja harrastuksensa, +herpautua heti kun oli ehtinyt liekaköytensä päähän, tavallisesti +vaipui uupuneena selkäkenoon sohvanpielusta vasten, viuhkallaan +löyhytellen pois harmillisen puheenaineen viimeisenkin tuulahduksen. + +Mutta Elmahan ei tästä kaikesta mitään tietänyt. Kuinka hän olisi +voinut tietää? Kuka olisi siitä hänelle kertonut? + +Hän oli, kuten tätikin oli tunnustanut, suosikki, ja suosikki, joka ei +aavistanut, että mitenkään olisi voinut toisin ollakaan. Hänen päähänsä +ei vielä koskaan ollut pälkähtänyt epäillä olevansa tervetullut tähän +vieraaseen taloon tai ajatella, miksi se vieras olisikaan. Jo toisen +käyntinsä jälkeen hän oli tuntenut olevansa siellä niin kotonaan +kuin olisi sen seinien sisäpuolella syntynyt. Kaikki olivat hänen +ystäviänsä. Kun hänen iloinen soittonsa ovelta kuultiin -- Elma soitti +ovikelloa ja kolkutti aina omalla tavallaan, -- silloin maailman +haluttomin, ylimielisin sir Thomaskin puolittain hymyili itsekseen +astuessaan verkalleen ovea kohti. Kun lady Alfretonin pukuhuoneen +ovi lensi auki ja pieni olento pyrähti sisälle, niin tyly ja töykeä +kamarineitokin, joka vain puolin sanoin ja naama happamana hönähteli +oman emäntänsä käskyihin ja kysymyksiin, vastasi melkein hilpeästi +Elma-neidin tervehdykseen. + +Elman täti tarjoutui suudeltavaksi mielihyvää lähentelevin elein. +Juliet antoi riistää hattunsa päästään serkun koeteltavaksi, ja samaten +sai tämä vastustamatta vähän väliä hypistellä, mallailla ja viskellä +ympäri hänen hansikkaitansa, pitsejänsä ja nauhojansa. Ja Piers -- +Piers tuli kotiin puoliselle niinä päivinä, joina Elma oli saapuva Park +Lanelle. + + + + +II. + +"Neiti Exeterin kasvot." + + +Oli jotakin niin tuoretta ja tuoksuvaa, niin satakaunon kaltaista ja +kastehelmien lailla kimmeltävää tuossa hilpeässä nuoressa olennossa, +joka täten aika ajoin herätti tympeytyneen perheen jonkinlaiseen +eloisuuteen oman yltäkylläisenä pulppuilevan riemunsa voimalla, että +nimi, jolla hänet siellä parhaiten tunnettiin, olisi kuulostanut +omituisen aiheettomalta tilapäisen vieraan korvissa. Mitäpä oli, mitäpä +saattoi olla tässä päiväpaisteisessa, hymyilevässä Elmassa sellaista, +joka johtaisi ajattelemaan "viisasta"? Ei suinkaan ollut mikään +erityisen viisauden todistus pyöriä hyrrän tavoin avarain, juhlallisten +vastaanottohuoneiden lattioilla, lentää tuulena parvekkeen lasiovista, +tarkastaa jokaista korttia uuninreunuksella, kysellä jokaista +uudistusta, penkoa kaikki käsilaukut ja laatikot, kääntää kaikki +ylösalaisin. Elma saattoi temmata auki tätinsä vaatekaapin, siirrellä +kapineita hänen pukupöydällään, tirkistää hänen jalokivilippaisiinsa, +koettaa ylleen hänen uusimpia viittojaan ja päähineitään sekä laahustaa +hänen parhaissa silkkihameissaan kuvastimen edessä niin riemullisesti, +että sydän ilahtui sitä katsellessa. + +Elmalta riitti mielenkiintoa kaikkia kohtaan, ja hän teki tuhansia +kysymyksiä kaikista uusista tulokkaista, joita oli taloon saapunut. +Hänen välityksellään hänen tätinsä ja serkkunsa saivat enimmät tietonsa +taloutensa alemmista jäsenistä. Hän jutteli heille, mistä Jane oli +kotoisin ja ketkä Susanin vanhemmat olivat. Hän hommasi lääkettä, kun +Josephilla oli hampaankolotusta. Lady Alfretoninkin täytyi hilpeähkösti +hymyillä kuullessaan, että eräs palvelijattarensa oli tuntenut Elman +äidin palvelijattaren. Kaikessa tuossa oli melko paljon lapsellista, +mutta mitään erityistä "viisautta" se ei todistanut. + +Siitä huolimatta Piersin antama liikanimi säilyi. + +Hän oli tullut antaneeksi sen eräänä päivänä, jolloin talossa oli +ollut muutamia hänen ja Julietin tuttavia Elman lisäksi puolisella +vieraina. Oli alettu puhua jostakin aiheesta, jommoisista kyllä usein +haastellaan lontoolaisissa ruokasaleissa, ei erikoisen paheksuttavasta, +mutta kuitenkin yksinkertaisille, turmeltumattomille korville oudosta. +Elma oli ahminut jokaisen sanan, ja jokainen sana oli saanut hänen +sinisilmänsä laajenemaan ja hänen viattoman sydämensä ihmettelemään ja +miettimään. Tämä oli kuvastunut hänen kasvoissaan. Yhtäkkiä puhujat +olivat vaienneet, jotkut heistä hiukkasen hämillään. Silloin Juliet, +ehkä ensi kerran elämässään, oli puhutellut terävästi nuorta serkkuaan, +ja Piers oli nauranut. + +He olivat kysyneet, mitä hän ajatteli, ja hieman punastuen hän oli +vilpittömästi tunnustanut miettineensä jotakin sellaista, mikä ei ollut +aivan tavallista Park Lanen talossa ja mihin ei kukaan oikein osannut +vastata. Ja Piers oli taaskin purskahtanut nauruun ja nimittänyt häntä +"viisaaksi". + +Milloin tahansa sama kohtaus uudistui, ja ainahan se välillä uudistui, +se ehdottomasti päättyi siten, että Elma kuuli itsestään käytettävän +tätä nimitystä. Lady Alfreton omaksui sen, Juliet sitä usein toisteli, +ja sir Thomaskin tiesi, ketä sillä tarkoitettiin. Kenties he kaikin +käsittivät sen ikäänkuin omituiseksi vastalääkkeeksi eräänlaiselle +hervottomuudelle, levottomalle ahdistukselle, joka hiipi heidän +omaantuntoonsa Elman ollessa saapuvilla. Mahdollisesti he pitivät sitä +vastasyytteenä tuolle vakavalle, tuijottavalle katseelle, mikä heidän +välinpitämättömyydestään huolimatta tuollaisessa lapsukaisessa heitä +väkisinkin soimasi ja häiritsi. + +Elmaan itseensä he eivät voineet suuttua; hän oli heidän sanojensa +mukaan vastustamaton, masentumaton pieni velho. Mutta sisimmässä +sielussaan he kapinoitsivat hänen äänettömiä vastalauseitaan tai niitä +sanoihin puettuja mielenilmaisuja vastaan, joita he itse hänestä +puristivat. Se oli kaikki neiti Exeterin syytä, huomauttelivat he +salaa toisilleen, -- neiti Exeterin hommia -- neiti Exeterin opetusta; +ja vähitellen he tulivat ristinneeksi nuo kasvonilmeet, jotka olivat +seuran pelättimenä, "neiti Exeterin kasvoiksi". Milloin vain "neiti +Exeterin kasvot" olivat näyttäytyneet Park Lanen talossa jonakuna +loma-iltapäivänä, voitiin jälkeenpäin kuulla jotakin tämäntapaisia: + +"Rakkahin Juliet, opihan olemaan vähän varovaisempi sen lapsen +läsnäollessa." + +"Äiti, minä luulin olevani varovainen. Tarkoitukseni oli olla erikoisen +varovainen." + +"Muista, ettei hänellä ole mitään maailmantuntemusta." + +"Muistanpa tietenkin, äiti. Eihän meillä ole tilaisuutta sen +unohtamiseen." + +"Etkä kai halua häntä kiusata?" + +"Kiusatako Elmaa? En suinkaan. Mutta äiti..." + +"No, kultaseni?" + +"Olinko minä koskaan -- edes silloin, kun olin aivan nuori enkä vielä +ollut juuri mitään nähnyt -- olinko minä koskaan semmoinen kuin Elma on +nyt?" + +"Et", vastasi lady Alfreton ehdottoman varmasti. "Et milloinkaan!" +jatkoi hän yhä pontevammin ja korostaen sanojansa. "Se on kaikki neiti +Exeterin hommia." + +Voimme kuitenkin ilmoittaa lukijattarillemme, ettei tuo ollut +totta eikä sinnepäinkään. Neiti Exeter, oivallinen, vaatimaton, +nöyrämielinen, vilpitön ja velvollisuudentuntoinen sielu, esiintyipä +"velvollisuus" missä muodossa hyvänsä, oli kaikkein viimeinen henkilö +neuvomaan oppilastaan kammoamaan maailman menoja, sen muoteja ja +turhuuksia, siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että hän itse tiesi +niistä vähän tai ei mitään. Toista olisi ollut, jos Elma olisi hänelle +kuulemistaan kertonut -- mutta Elma oli liian ylevä kieliäkseen hänelle +tai kenellekään muullekaan. Elma saattoi ajatella omia ajatuksiaan, +tuntea omia tunteitaan ja pohtia niitä omassa nuoressa mielessään sen +tapauksen jälkeen, joka aikoinaan oli ne hänessä herättänyt, mutta hän +ei hiiskunut sanaakaan neiti Exeterille. + +Neiti Exeter tiesi vain, että lady Alfreton oli ottanut nuoren +sukulaisensa mukaansa huvittelupaikkoihin, antanut hänelle sieviä +lahjoja ja hänen lähtiessään ystävällisesti kehoitellut häntä tulemaan +jälleen. Hän kuuli ainoastaan, että serkut olivat puuhailleet sitä +tai tätä Elman ollessa mukana, että Juliet oli antanut hänen olla +saapuvilla koetellessaan uutta hovipukuansa ja että Piers oli näyttänyt +hänelle koko valokuva-varastonsa, jonka oli ulkomaanmatkoiltaan tuonut. +Neiti Exeter ajatteli, että Alfretonit varmaan olivat herttaista, +hienosti sivistynyttä, oivallisesti kasvatettua, valistunutta väkeä, +ja hän vakaantui yhä enemmän uskossaan, että orvolle Elmalle ajan +pitkään koituisi paljon hyötyä suhteistaan sellaiseen perheeseen. +Noilta uskollisilta huulilta ei milloinkaan kuulunut hiiskahdustakaan, +joka olisi sellaisen harhaluulon karkoittanut. Näkipä hän mitä tahansa, +kuulipa mitä hyvänsä, joka suretti, loukkasi tai kummastutti hänen +nuorekasta mieltään sedän iloisissa saleissa vietettyinä hetkinä, se +jäi hänen omaksi jakamattomaksi salaisuudekseen, jota hän ei kellekään +uskonut. + +Ja kyllä hän rakasti noita hyviä ihmisiä, jotka olivat hänen omat ja +melkein ainoat sukulaisensa, ja riippui heissä lämpimän, kiihkeän +luonteensa koko sitkeydellä yhtä auliisti kuin kiertokasvin karhi +tarrautuu tukeensa. Vaikka Elman setä, täti ja serkut olisivat +ainoastaan sietäneet häntä, olisi hän kuitenkin antanut heille osan +sydämestään. Mutta kun hän juuri omalla hartaudellaan oli herättänyt +jotakin vastakiintymyksen tapaista -- niin, sellaisille raukeille, +veltoille luonteille aivan uskomatonta kiintymystä -- heidän povessaan, +ei ollut ihmeellistä, että hän riippui jokaisessa Alfretonin +perheen jäsenessä sekä hyvällä että pahalla säällä, suurensi heidän +hyveensä, laajensi heidän tenhonsa ja kätki heidän puutteellisuutensa +kunnioittavaan äänettömyyteen. Sellaisen mielentilan vallitessa puhui +tytön luonteen puolesta, ettei hän silti näitä viimeksimainittuja +ominaisuuksia puolustellut eikä jättänyt huomioon ottamatta. Elma +havaitsi kaiken, mutta rakasti kuitenkin. Siinä oli hiukan jumalallista +kosketusta. + +"Mutta ole toki vähän varovaisempi", oli lady Alfretonin tapana ajan +mittaan kuiskata yhä useammin. "Muistahan, Piers, että tuollaisissa +viidennen luokan kouluissa ajetaan lasten päähän kaikenlaisia +kummallisia ajatuksia. En tahtoisi, että Elma pitäisi meitä ihan +ilmipakanoina." + +"Mitä minä sanoin aiheuttaakseni sellaisia ajatuksia, äiti hyvä? Enhän +kai ollut tavallista pakanallisempi?" + +"Etkä nähnyt, kuinka lapsen kasvot venähtivät puhuessasi sunnuntaisesta +veneretkestänne?" + +"Heh? Vai sitä se oli? No peijakas, en olisi maininnut +siitä, jos olisin tietänyt. Hän ei kai pitänyt tuollaisista +sunnuntaihuvitteluista. Totisesti! Luulin, että kaikki tuo nykyisin +oli jo voitettu kanta. Mutta Elma katsahti minuun, niinkö? Ka", jatkoi +hän hitaasti, "ka, olen pahoillani. Jos olisitte minulle asiasta +vihjaissut, niin olisin lopettanut puheeni." + +"Ja Juliet kun jaaritteli siitä keimailevasta rouva -- en muista +hänen nimeänsä, -- siitä ameriikkalaisesta naisesta! Silloinkin Elma +istui lautaseensa tuijottaen ja posket aivan punaisina. Hän alkaa nyt +ymmärtää. Hän on kuusitoistavuotias, tiedättehän, ja luullakseni hän +käsittää paljoa enemmän kuin ennen. Meidän _täytyy_ todellakin hiukan +enemmän varoa häntä"; ja puhuja liikahti levottomasti nojatuolissaan. + +"Mutta täytyyhän hänen tottua sellaista kuulemaan", virkahti Juliet +kiertäen päivänvarjoaan velton viehkeästi. "Ei käy päinsä, että me +kaikki kammitsoimme kielemme, milloin Elma sattuu saapuville." + +"Ei -- ei. Me emme suinkaan saa tuntea, että tuo lapsi-parka on +tiellämme", vastasi hänen äitinsä. "Minä olen nyttemmin varsin +mielistynyt Elmaan enkä ollenkaan soisi, että hän millään tavalla +näyttäisi tungettelijalta. Mutta meidän täytyy kasvattaa häntä, ja +_sitä_ emme voi, niin kauan kuin hän käy meillä vain kerran viikossa. +Niin kauan kuin emme voi häntä kasvattaa, meidän täytyy..." + +"Antaa hänen kasvattaa meitä", pisti Piers väliin, "Hyvä juttu! +Sinä käyt edellä, Juliet, ja minä seuraan. Sinä painat peukalollasi +Ameriikan kaunottaret ja heidän huvituksensa, ja minä vaikenen kuin +muuri sunnuntaisista veneretkistä." + +"Hän on kehittymässä varsin kauniiksi, eikö totta, äiti?" lausui Juliet +sitten. + +"Herttaisen näköiseksi ainakin", vastasi lady Alfreton epäillen, +"tuskin kauniiksi. Hän tuskin on kyllin sopusuhtainen muodoltaan. +Muutamassa vuodessa..." + +"Hän on menettänyt kaiken kauneutensa, mikä hänellä on", puuttui hänen +poikansa äkkiä puheeseen niin oudon kömpelösti ja päättäväisesti, +että molemmat kuulijat katsahtivat ympärilleen. "Hänestä tulee +samanlainen kuin sadat muut hänen ikäisensä tytöt", jatkoi hän. "Hän +saa samat piirteet, puhuu samaan tapaan, vetelehtii aamusta iltaan kuin +muutkin, tuhrii naamansa maalilla, kiertää tukkansa koholle ja kuorii +kyynärpäänsä..." + +"Piers!" Sekä äiti että tytär tuntuivat huutavan hänelle "hyi!" tuossa +ainoassa närkästyneellä äänellä lausutussa sanassa. + +"Oh, juuri niin", virkkoi poika. "Kyllähän minä tiedän. On tietysti +sellaista, mitä he _eivät_ tee, ja sellaista, mitä heidän _täytyy_ +tehdä. Voisihan Juliet todistaa minulle tuhannella tavalla, että +tuhatyksi hänen rakkaista ystävättäristään ei milloinkaan koske +tukkaansa, silmiinsä tai helmenvärisiin kulmiinsa. Juliet itse ei +koskaan tee sitä, paitsi milloin se on ihan välttämätöntä, ja kaikki +kaupungin sievät tytöt vallan kauhistuisivat sellaisesta vihjauksesta. +Tiedän -- tiedän", toisteli hän ilkkuvasti heiluttaen kättään. "Elmakin +siitä vielä kerran kauhistuu ja vannoo uumansa olevan luonnostaan vain +yhdeksäntoista tuumaa ympärimitaten -- vaikka kaikki olemme nähneet +noiden yhdeksäntoista tuuman jo vähitellen esiintyvän ja vaikka tätä +nykyä on todettavissa varsin terveellinen kehitys, -- ja hän parantaa +poskiensa väriä, kunnes alkuperäisestä väristä ei ole mitään jäljellä +tai jokseenkin yhtä paljon kuin oli entistä kangasta irlantilaisen +paikatussa nutussa; ja hän kähertää ja polttaa tukkansa..." + +"Hän puhuu aivan _hullutuksia_!" huudahti Juliet, jonka vihdoin +täytyi nousta vastarintaan. "Piers, sinä lörpöttelet kerrassaan +järjettömiä. Mi... mi... mikä sinussa on moisen purkauksen aiheuttanut? +Mitä tarkoitat hyökätessäsi tuolla tavoin meidän kaikkien kimppuun? +Tahtoisitko, että pukeutuisimme kolttuun ja antaisimme hiustemme valua +olkapäille...?" + +"Taivas varjelkoon!" + +"Mitä vikoja meissä sitten löydät? Mitä olemme tehneet -- minä ja +ystävättäreni -- kun olet noin pureva, noin herjaava?" + +"Tiedäthän, että se on totta." + +"Mutta vaikka se olisi tottakin, mikset ole sitä koskaan ennen sanonut? +Miksi olet aina ollut ikäänkuin mielissäsi, kun olet tavannut tänne +tuomiani tyttöjä, ollut heille kohtelias ja...?" + +"Rakas sisko, olisiko minun pitänyt olla epäkohtelias? Olisitko +tahtonut, että olisin astunut parhaan ystäväsi luo ja sanonut: 'Ottakaa +pois tuo peruukki' tai: 'Peskää naamanne'? Voin tehdä sen ensi +kerralla, jos haluat." + +"En tietänyt sinulla olevan näistä asioista aavistustakaan." + +"En minäkään, ennenkuin minulle opetettiin." + +"Opetettiin nuo asiat vai opetettiin niitä aavistamaan?" + +"Kumpaakin." + +"Kuinka sinä ne opit?" + +"Opinpahan vain." + +"Kuinka? Milloin?" + +"Minä luulen tietäväni", virkkoi toinen ääni lempeästi, tavattoman +lempeästi ollakseen lady Alfretonin ääni; "ainakin kuvittelen toisinaan +tuntevani jotakin samantapaista. En osaa sitä oikein selittää, mutta +viimeiseltä olen pari kolme kertaa havainnut toivovani, etteivät +Julietin ystävät olisi _ihan_ niin... näyttäisi _ihan_ niin..." Hän +pysähtyi. + +"Ihan miltä, äiti?" + +"Ihan toisenlaisilta kuin Elma", virkkoi Piers ripeästi. "Mutta älä +huoli, Juliet, rohkeutta vain! Parin vuoden päästä ei kukaan voi +sitä valittaa. Elma ei silloin enää ole Elma. Yksi seurustelukausi +Lontoossa, kolme kuukautta sellaista elämää kuin me vietämme, aikaansaa +kaiken mitä tarvitaan. Hänessä ei silloin enää ole jälkeäkään..." + +Mutta ovi avautui ja lause jäi kesken. + + + + +III. + +"Meille on vain yksi yhteistä." + + +Tapahtuisiko niin kuin he kaikki luulivat? Olisiko +kahdeksantoistakesäinen Elma toinen olento, lumouksesta päästetty, +kuvitteluistaan vapautunut, käytännöllinen, runoton tyttö verrattuna +kahta vuotta aikaisempaan Elmaan? Saamme nähdä. + +Näinä nuorempina vuosinaan sankarittareni ainakin oli onnellinen +tietämättömyydessään ja viattomuudessaan ja ennen kaikkea +onnellinen tuntiessaan oman onnellisuutensa. Päinvastoin kuin +kaikki edeltäjänsä ja kaikista vakaantuneista säännöistä huolimatta +nuori tyttö ei ainoastaan pysynyt hyvin tyytyväisenä neiti Exeterin +jäykkään, vanhanaikaiseen hallintoon, vaan vieläpä puolusteli tätä +tyytyväisyyttänsä täysin aiheellisena tädin surullisista kasvoista, +Juliet-serkun vilpittömästä säälistä ja toisen serkkunsa Piersin +kompasanoista huolimatta. + +Hän _oli_ onnellinen -- hyvin onnellinen -- Haverstock Hillissä. +Neiti Exeter oli hyvä ja ystävällinen ja puhui totta. Tytöt olivat +miellyttäviä -- useimmat heistä. Heitä kaikkia, sekä häntä itseänsä +että hänen toverejaan, kohdeltiin erittäin hyvin ja heidän sallittiin +käydä toisinaan konserteissa, luentoja kuulemassa ja muissa +senkaltaisissa tilaisuuksissa. Oli aina runsaasti syötävää (tässä hän +punehtui) -- aina niin paljon kuin kukin halusi. Ei ihan samanlaista +ruokaa kuin Park Lanen talossa -- ei hedelmä- ja kermahyytelöitä +päivälliseksi (Piers oli juuri vähää ennen kiusoitellut nuorta +serkkuaan, kun hänen lautasensa täytettiin toistamiseen), ja hän piti +hyytelöistä kovin paljon ja olisi tietysti halunnut saada niitä joka +päivä, mutta eihän niitä kukaan joka päivä koulussa saanut. + +Mutta kun neiti Exeter tarjosi tytöilleen myöhäisen illallisen, kuten +neiti Exeter toisinaan syntymäpäivinä ja muissa tilaisuuksissa teki, +niin olisipa Piersin sietänyt nähdä, millainen illallinen se oli! +Se oli mitä _upein_ illallinen, ja koko pöytä oli mitä _kauneimmin_ +somistettu, aivan kuin olisi odotettu täysikasvuisten ihmisten +seuruetta eikä vain opiston tyttöjä. Neiti Exeter näet aina sanoi, että +tytöt olivat tällöin hänen vieraitaan ja että hän heitä vierainaan +kestitsi ja kohteli. + +Pakosta Elma tosin kyllä myönsi, että toiselta puolen pitkinä, +kuumina, tomuisina kesäkuukausina hetket vierivät jokseenkin hitaasti +ja raukaisevasti tuossa isossa ikävässä talossa, jonka ikkunoista ei +nähnyt mitään hauskoja kukkivia puistoja, jonka oven editse iloisia +vaunuja harvoin kulki ja jonka parvekkeelle posetiivinsoittajatkin +tavallisesti toivat vain alakuloisen lohduttoman katseen, astuen +eteenpäin. Ulkopuolella, naapuristossa, ei ollut paljoa tehtävää tai +nähtävää, sen hän kernaasti tunnusti; kaikki harrastus ja innostus +oli kohdistettava sisätapahtumiin. Mutta juuri se saikin hänet +niin riemukkaasti, niin perin riemukkaasti odottamaan "Park Lanen +päiviä", ilmoitti hän hymyillen jokaiselle, "koska täällä on aina niin +kaunista, valoisaa ja herttaista", lisäsi hän; ja näin sanoen hän +nuoren ruokahalunsa uudelleen herkistyessä kävi jälleen viekoittelevan +lautasensa kimppuun, ja hänen kasvoillaan kuvastui niin ihmeellisen +tuore viattomuus, että niiden, jotka olivat alkaneet laskea leikkiä +hänen tunnustuksistaan ja vilkuilla toisiinsa avoimen, peittämättömän +huvitettuina tuosta lapsellisesta lörpöttelystä, täytyi nyt hetkinen +istua mykkinä ja katsella puhujaa omituisin hellyyden ja kummastuksen +sekaisin tuntein. Mutta samalla he kuitenkin kadehtivatkin. + +Heiliäkö oli "aina kaunista, valoisaa ja herttaista"? Mistä sitten +johtui, että lady Alfreton usein kulutti tuntikausia väsyneesti +huokailemalla ja puhjeten ärtyisiin, tuskastuneisiin huudahduksiin? +Mistä johtui, että Juliet monena aamuna perätysten tulla laahusti +suuruspöytään liian väsyneenä ja liian "päänkipuisena" välittääkseen +mistään murkinasta, ja vasta päivän mittaan vähän elpyi, kun sattui +jotakin uutta kiihoketta, johonkin mentävää tai jostakin juteltavaa, +jotakin mitä hän ei ollut ennen kokenut? Juliet oli nyt viettänyt +useita seurustelukausia Lontoossa ja oli ehtinyt olla paljossa mukana; +mutta uutuudet, olivatpa ne vaikka mitä vähäpätöisimpiä, saattoivat +sentään vielä hetkiseksi herättää hänen harrastuksensa. Ja kuitenkin +hän oli ensimäisenä hymyillyt tovereilleen Elman puhuessa. + +Sir Thomas oli kerran ollut saapuvilla, kun Elma aavistamattaan oli +ampunut nuolensa, ja hänkin oli hymyillyt. Kuinka vähän tuo tyttö-parka +tiesi! hän ajatteli. Kuinka hupsuja lapset olivatkaan! Ah, niin! Kyllä +niidenkin vuoro tulee! Ja hänkin oli luonut veljensä orpotyttäreen +ikäänkuin pehmentyneen katseen. + +Vain Piersin katseessa ei ollut havaittavana mitään ylimielisyyttä, +ei mitään ilkkua hänen silmässään. Hän tuijotti Elman hehkuviin +kasvoihin kokonaisen minuutin tai kauemminkin jonkun tuollaisen lauseen +jälkeen; ja kuitenkin olisi ollut vaikea sanoa, mitä hän niistä etsi +tai mitä odotti niistä löytävänsä. Hän ei koskaan virkkanut sanaakaan +vastaukseksi, vaan antoi jonkun muun jälleen päästää puhekerän +kierimään. + +Alfretoneilla oli kaikkea, mitä tämä maailma vai tarjota. Harvat +perheet voivat ylpeillä tahrattomammasta maineesta, ei mikään +tasaisemmasta, häiriintymättömämmästä kotielämän kulusta. Sir +Thomasilla ei ollut mitään salaista huolten taakkaa; hänen vaimoansa ei +vaivannut mikään kalvava, riuduttava kivuliaisuus; heidän lapsillaan +ei ollut mitään murehtimisen aihetta, ei mitään vastoinkäymisiä eikä +rasituksia. Piersiä, joka oli sisartaan vanhempi, kohdeltiin joka +suhteessa niin kuin hän itse mielessään olisi vaatinut itseänsä +kohdeltavan. Siihen aikaan, kun pieni kertomuksemme alkaa, hän oli +iältään jonkun verran kolmannellakymmenellä, oli päättänyt opiskelunsa +Etonissa ja Oxfordissa, ja siitä oli hänen mielestään kulunut jo +melkoisen pitkä aika. Hän oli nähnyt varsin paljon kaikesta nähtävästä +ja tehnyt kaiken, mitä elämässä oli tehtävää -- niin hän olisi sanonut. +Hän oli matkustellut kaikkialla maailmassa ja saapunut jälleen +kotiin. Hän oli koettanut monenlaista. Harrasti useimpia asioita -- +jotakuinkin. Ei ollut koskaan tavannut mitään, joka ansaitsi sen +suurempaa mielenkiintoa. Hän piti omaisistaan -- arveli, ettei luonto +ollut varustanut häntä ylen herkillä tunteilla. Herkät tunteet eivät +kuuluneet suvun ominaisuuksiin. + +Nuoren miehen ulkomuoto oli sopusoinnussa sellaisten tunnelmien +kanssa; olimme vähällä sanoa, että se niitä korosti. Piers ei +koskaan kiirehtinyt, ei koskaan kävellyt ripeästi, ei hengittänyt +voimakkaasti, ei puhunut innokkaasti, ja katse oli hidas. Jos hän +huomasi äitinsä kuskin ajavan ohitseen väkijoukossa, ja vaunuissa oli +tyhjä istuinpaikka ja hän tiesi olevansa tervetullut sille paikalle, +hän kylläkin olisi tuntenut kutsumusta nousta noihin vaunuihin, +kunhan vain olisi viitsinyt antaa palvelijoille merkin ja pysähdyttää +ajopelit. Vaikkakin joku hänet näki, hänen tapansa oli kulkea tietänsä +eteenpäin, jatkaa omaan suuntaansa; mutta jos joku hänet näki ja +kutsui häntä, hän suostui ehdotukseen. Hän ei ollut elosteleva eikä +loistonhaluinen, ei mikään veltostunut tai miehuuton mies. Päinvastoin +olivat hänen tapansa ja makunsa mitä vaatimattomimmat, ja vain terävin +huomioidentekijä olisi havainnut, ettei tuossa yksinkertaisuudessa +ollut mitään nuoruuden tuoreutta, vaan että se pikemmin muistutti +väsyneen matkustajan koti-ikävää, kun tämä, nähtyään vaelluksillaan +kaiken maailman komeuden ja loiston, kääntää kaipaavan katseensa +lapsuutensa seutuja ja sen alkuperäisiä vaikutelmia ja muistoja kohti. + +"Piers ei koskaan voi mihinkään innostua", valitteli sekä äiti että +sisar, milloin he itse sattuivat turtumuksestaan havahtamaan, kuten +olemme sanoneet heidän jonkun repäisevän uutisen tai uutuuden johdosta +toisinaan voineen havahtaa. + +"On tosiaan omituista, ettei _minun_ poikani välitä politiikasta", oli +sir Thomasin tapa kulmakarvojansa kohottaen lisätä. + +Mutta hänen ohjelmaansa, enempää kuin kenenkään muunkaan ohjelmaan, ei +kuulunut vaatia poikaansa ja perillistänsä tilille. + +Eihän toki; ei kuulunut kehenkään, mitä Piers Alfreton hommaili; +hänellä oli oikeus menetellä mielensä mukaan, jos kellään. Ja kaikki, +mitä Juliet halusi, oli, että hänkin saisi nauttia samaa vapautta, -- +niin hän itse selitti. Koska ei kukaan puuttunut Piersin puuhiin, ei +kenenkään olisi pitänyt puuttua hänenkään hommiinsa. Koska Piers ei +huolinut ponnistella eikä tehdä mitään eikä vaivautua millään, niin +miksi hänen pitäisi? + +Jos kohteliaisuus ja hieno käytös olivat välttämättömiä toiselle, niin +miksei toisellekin? Jos sisaren oli tehtävä "velvollisuusvierailuja", +niin miksei veljenkin? Jos Piers olikin ainoa poika, oli hänkin ainoa +tytär, ja ainoa tytär oli ainakin yhtä hyvä kuin ainoa poika. + +Iältään Piers tosin oli sisartansa muutamaa vuotta vanhempi, mutta +mitäpä siitä? Hän, Juliet, oli toki kyllin vanha pitääkseen huolta +itsestään; ja mitä tähän viimeksimainittuun väitteeseen tuli, niin lady +Alfreton, joka kauan oli ollut samaa mieltä, ei tahtonut panna vastaan. + +Niin, Julietin oli aika mennä naimisiin, jos hän naimisiin mieli. +Juliet ei ollut sievempi eikä siromuotoisempi kuin monet muut yhtä +jalosukuiset ja yhtä hyvän kasvatuksen saaneet tytöt, eikä hänen +pukunsa ollut enemmän _recherché_ kuin heidän. Julietin tulisi mennä +naimisiin, saada oma koti ja oma talous; ja jos vain rouva saisi +tyttärensä katselemaan asiaa tässä valossa ja tytär ponnistelisi +ollakseen hiukan hilpeämpi ja hupaisempi (miehet tahtoivat, että +heitä huvitettiin) ja osoittaisi suurempaa mielenkiintoa (ei kukaan +mies pitänyt mihinkään innostumattomasta automaatista), niin äiti +oli varma, että joku onnellinen tapaus saisi muutoksen aikaan. Jokin +tämänlaatuinen toivomus -- toivomus, joka ei koskaan näkynyt lähenevän +toteutumistaan -- sai aika ajoin äidin otsan peittymään pilviin ja +aiheutti hellän osaaottavaa tiedustelua ja sääliä erään puolelta, +joka tuskin voi uneksiakaan, mitä se tarkoitti. Elma luuli tädin +olevan väsyneen, hermostuneen tai sairaan; hän ei koskaan vähintäkään +aavistanut, mikä täti-kultaa vaivasi. + +Päältä nähden, kuten edellä olemme maininneet, elämä Park Lanen +talossa oli mitä tasaisinta. Ulkonaisesti kaikki kävi kuin rasvatuilla +pyörillä tuossa upeassa talossa. Ei milloinkaan sattunut kohtauksia, +sisunpurkauksia tai vieroittavia riitaisuuksia kuten muissa perheissä. +Sir Thomas tuli ja meni omilla tunneillaan, hänellä oli omat toverinsa +ja omat mentävänsä, ja hän täytti omat sopimuksensa. Lady Alfreton söi +puolista, kävi ajelemassa, pukeutui, lepäsi, meni ulos vierailuille +ilta illan perään aivan mielensä mukaan. Piers näyttäytyi ja katosi +säännöttömin väliajoin, kenenkään tietämättä, mistä hän tuli ja +minne meni. Julietilla oli omat ystävänsä ja omat aikansa; ja vaikka +silloin tällöin voimat kerääntyivät, äiti ja tytär ikäänkuin hetkeksi +yhtyivät ja isäkin toisinaan lähti poikansa seurassa tai toinen +nautti päivällistä toisen kanssa jommankumman klubissa, oli yhtyminen +tilapäistä, riippumattomuus sääntönä. + +"Minusta tosiaan näyttää, että meille on vain yksi yhteistä", huudahti +Juliet eräänä päivänä: "me tulemme keskenämme varsin hyvin toimeen, +olemme niin sanoakseni 'sopusuhtainen perhe', emme koskaan riitele, +emme kiusaa emmekä häiritse toisiamme emmekä sekaannu toistemme +asioihin -- varsinkaan sen jälkeen kuin olen saanut äidin kerta +kaikkiaan ymmärtämään, että minut on jätettävä rauhaan kuten Pierskin. +Aina näemme toisemme mielellämme aterioilla, ja minä menen äidin kanssa +pari kolme kertaa viikossa ajelulle pääkaupungissa ollessamme; mutta +minä tosiaankin luulen, että on vain yksi seikka, jonka suhteen meillä +kaikilla on samat tunteet. Ja perin eriskummaista sekin. Ken olisi edes +aavistanut silloin, kun Elman ensin näimme, että kukaan meistä olisi +koskaan välittänyt rikan rahtuakaan tuosta omituisesta pikku olennosta?" + + + + +IV. + +Elman uusi puku. + + +Kun nyt olemme lukijoillemme antaneet jonkun käsityksen niistä +henkilöistä, jotka muodostivat Elma Alfretonin pienen maailman, minkä +molempien pallonpuoliskojen välillä hän leijaili, jatkakaamme nyt +vähäistä tarinaamme. + +Oli lämmin, säteilevä, väreilevä kesäkuun päivä, jolloin koko Lontoo, +koko rikas, loistava, upea länsi-Lontoo eli West End oli täydessä +kukoistuksessa, välkkyen väriloistossa ja auringon häikäisevässä +valossa. Suvikausi oli uhkeimmillaan. Ilta toisensa jälkeen vieri +vaunuja lukemattomiin huvituksiin, päivä toisensa jälkeen tuhannet +tungeskelivat puistoissa, puutarhoissa ja viekoittelevilla kaduilla. Ei +ainoakaan talo Park Lanen varrella ollut tyhjänä. + +"On liian kuuma lähteä ulos, liian kuuma pysyä sisällä ja liian kuuma +sitä ajatellakaan!" Piers Alfreton istui selkäkenossa matalalla +tuolilla äitinsä huoneen avonaisen ikkunan ääressä ja jotakin +tehdäkseen viskeli käärekaihtimen tupsua sinne tänne. "Hei!" huudahti +hän, kun ovi lensi auki tavallista kiivaammalla tempauksella. "Hei, +sieltä tulee Elma! Liikkuu kuin pontimilla, kuten tavallista. No, +nuori viisas, kuinka voit?" virkkaa Piers hänen pyrähtäessään sisälle. +"Kah, millainen korea keikailijatar sinä tänään oletkaan! Sinä olet +_todellakin_ keikailijatar!" lisäsi hän kädet takaraivolla ja syvää +ihailua osoittavin katsein. + +"Tämä on uusi pukuni", virkkoi Elma sievästi punehtuen. "Minä tiesin, +että se huomattaisiin. Katsokaahan, täti hyvä. Viime keskiviikkona +täällä ollessani sanoitte, että tarvitsin uuden puvun. Tässä se on." +Ja hän katsahti toisesta toiseen puolittain ylpeänä, puolittain +arasti, mutta hyvällä omallatunnolla siitä, että oli menetellyt oikein +hommatessaan tämän puvun, joka oli soma nähdä. + +"Vai siinä se on?" Nämä sanat lausui taaskin hänen serkkunsa, +ja samalla nuori mies ojensihe eteenpäin tuolissaan uuteen +asentoon. "Annahan, kun katselen sitä oikein joka puolelta, Elma. +I-has-tut-ta-va! Totisesti, minä aivan hämmästyn." + +"Oh, Piers." Elma nauroi hyvin mielissään. "Pahoin me pelkäsimme, neiti +Exeter ja minä", jatkoi hän luottavaisesti, "ettei se valmistuisi +ajoissa. Neiti Exeter oli kovin ystävällinen. Hän ryhtyi itse puuhaan. +Vain tunti sitten se tuotiin ompelijattarelta, ja neiti Exeter +ihmetteli, mihin olisimmekaan joutuneet, jos olisi täytynyt jotakin +muuttaa, kun ei ollut aikaa korjaukseen! Mutta se sopi aivan hyvin; +ja ajattelimme, että täti olisi mielissään. Siitä oli tuleva hänelle +yllätys. Me... mutta eikö täti siitä pidäkään?" + +Lady Alfreton poloinen! Hänen ei ainoastaan täytynyt kohdata äkillistä +kaihoavien silmien katsetta, joka oli välähtänyt puolisen minuuttia +sitten, vaan häneen iski toinenkin katse, ja se oli niin nopea ja raju, +että hänen sydämensä säpsähti sen selvää kieltä. + +Etteikö pitänyt? Hän olisi pitänyt mistä hyvänsä sillä hetkellä. + +"Pidän, rakas lapsi... kyllä", änkytti hän hätäisesti. "Pidän, +tosiaan... hyvin paljon... se on oikein sievä." -- Naurettavaa tuo +Piersin lörpötys! Ikäänkuin _hän_ tietäisi! -- lisäsi hän itsekseen. -- +"Hyvin sievä ja siro, epäilemättä", mutisi hän ääneensä ja ihmetteli, +mitä muuta häneltä odotettiin. + +"Sanoitte pitävänne valkoisesta", vastasi Elma jälleen tyytyväisenä, +"siksi neiti Exeter selitti heti, että sen tuli olla valkoinen. Minulla +ei koskaan ennen ole ollut täysin valkoista aamupukua." + +Lapsi-parka! -- Lady Alfreton kohotti monokkelin silmälleen ja tunsi, +että hänen todellakin _täytyi_ puhua. "Luulen, rakas lapsi, luulen... +hm... Elma, että siinä sentään on vähän vikaa... Eikö hame ole hiukan +liian pitkä, juuri rahtusen liian pitkä sinun ikäisellesi tytölle?" -- +Näyttää köyhäinkoulun oppilaalta. -- "Hiukan liian pitkä ja..." + +"Neiti Exeter ajatteli, että se varmaankin kutistuu pesussa, rakas +täti, ja minähän, nähkääs, en vielä ole lakannut kasvamastakaan", -- +Elma tirkisti arasti pitkien ripsiensä alta nähdäkseen, nauroiko Piers +tälle tunnustukselle. "Minä kasvoin niin paljon nyt viimeksikuluneena +vuonna, että oli ommeltava lisäliepeet kaikkiin hameisiini, ja meistä +oli parasta teettää tämä pitkänlaiseksi heti alusta. Ettehän ole siitä +pahoillanne, täti?" + +Lady Alfreton tunsi jälleen, ettei hän uskaltanut olla pahoillaan. +Hänen poikansa vain istuskeli siinä; hän ei ollut enää toistamiseen +iskenyt hänelle käskevästi silmää eikä ollut enää haastanut serkulleen, +mutta rouva tunsi vaistomaisesti, mitä hänen oli pelättävä. Senvuoksi +hän hermostuneesti tähysti silmälasillaan. + +"En suinkaan, rakkaani; niin... ni-in, tietysti; mutta kuitenkin... Ei, +se on hyvin sievä, on todellakin..." + +"Nähkääs, täti, jos olisin teettänyt hameen _ihan_ oikealle mitalleen, +se olisi saattanut tulla minulle aivan sopimattomaksi ensi kesäksi." + +"Ensi kesäksi!" Tämän vienon huudahduksen toiset tuskin kuulivat. + +"Niin, tietysti, se on oleva paras pukuni vielä ensi kesänäkin, täti. +Enhän voi odottaa saavani uutta tämänlaista joka vuosi. Kuten näette, +se on oikein hyvää, _kallista_ valkoista kangasta, niin on neiti Exeter +sanonut. Katsokaahan, rakas täti", innostui hän ja astui lähemmäksi +pitäen tilkkua peukalonsa ja etusormensa välissä. + +"Annahan minunkin tunnustella, Elma", pyysi Piers. + +"Ja sitä voi pestä, pestä kuinka usein tahansa", jatkoi Elma, kun +kumpikin vuorostaan oli tarkastanut kangasta. "Pestä kuinka usein +tahansa ja..." (Silmälasi putosi tädin kädestä.) "ja kääntää, jolloin +se taas ei ole uutta huonompi." + +Siinä ei ollut sen enempää sanottavaa; ja täten puolustettuaan +ostostaan kaikkia mahdollisia syytöksiä vastaan, että muka oli siinä +viehättynyt liiallisiin tuhlauksiin, nuori puhuja istahti tyytyväisenä +erään tuolin äärimmäiselle reunalle ja suoristi huolellisesti +kallisarvoisen hameen laskokset kummaltakin puolelta. + +Sisälle astui neljäs henkilö. "Kah, Elma täällä! Ja näytät niin +vilpoisalta, lapsi!" sanoi Juliet, vaipuen lähimmälle istuimelle. "Voi, +kuinka hyvältä tuntuu päästä sisälle! En totisesti olisi voinut viipyä +ulkosalla enää hetkeäkään. Ja oih, tätä ratsastuspukua!" huudahti hän +riuhtaisten sen auki kaulan kohdalta. "Ratsastuspuvussa tällaisena +päivänä! Älä suutele minua, Elma -- edellytämme sen tänään ilman muuta." + +"Pidätkö minun uudesta puvustani, Juliet?" + +"Puoliskello soi, Juliet, Elma", keskeytti lady Alfreton jokseenkin +hätäisesti. "Juliet, sinä menet alas sellaisena kuin olet! Mutta Elma +haluaa juosta yläkertaan kampaamaan tukkaansa." + +"Ja sieppaamaan Kölnin vettä!" + +Elma kiiti tiehensä kuin tuuli. Nuo pukeutumiset, harjaamiset +ja kampailut hänen tätinsä aistikkaassa makuuhuoneessa puolisen +edellä olivat jo sellaisinaan nautinto. Upottaa kätösensä isoihin +pesuvateihin valmiiksi kaadettuun kuumaan veteen (itse pesuvadit +ja koko pesukaappikin herättivät Elman ihailua), vaahdottaa ne +maitomaisella mantelisaippualla, joka oli aivan toisenlaista kuin neiti +Exeterin opistossa käytetyt pienet karkeat, ruskeat palaset, kuivata +ne sileihin, pehmoisiin, hienoihin pyyheliinoihin -- kaikki tämä oli +suloista, eikä rahtuakaan tuosta suloisuudesta jäänyt huomaamatta +siltä, joka luonnostaan rakasti ylellisyyttä. + +Sitten sai seisoa ison, kirkkaan kuvastimen edessä, jossa Elma saattoi +nähdä itsensä kiireestä kantapäähän ja jossa hän mielestään näytti +ikäänkuin pitemmältä ja joka suhteessa sievemmältä kuin muuten. +Norsunluiset harjat ja kammat hyvin varustetulla toalettipöydällä +joutuivat viipymättä käytäntöön; hän veti nuppineulan sirosta +pitsitetystä neulatyynystä -- Elma piti erikoisesti pitkästä +mustanuppisesta neulasta, ja hänen tätinsä oli monta kertaa +kehoittanut häntä ottamaan mitä halusi ja käyttämään mitä halusi; -- +mustapäinen nuppineula siis varmastikin joutui kiinnittämään jotakuta +satunnaista nauhaa tai kauluksen suippua, mikä kiinnittämistä kaipasi. +Ja sitten lopuksi ja kaiken kruununa oli hänellä tärkeä toimitus +kostuttaessaan puhtaan ja vielä laskoksista avaamattoman nenäliinansa +hajuvedellä läpimäräksi -- hän säästi aina parhaat nenäliinansa näihin +tilaisuuksiin. Hän kaatoi Kölnin vettä isosta hiotusta pullosta, joka +kohosi kuin valtias yli kaikkien muiden pullojen, jotka sitä kuvastimen +edessä ympäröivät. + +Elma oli valmistanut tämän pullon alle sievän maton. Hänestä oli +tuntunut, että täytyi tehdä jotakin elottomallekin esineelle, joka +tuotti hänelle niin paljon riemua, -- ja hän huomasi, että matto oli +aina paikoillaan. Sitä ei tosiaan emäntä enempää kuin palvelusneitokaan +olisi millään ehdolla siirtänyt pois. + +Mutta puvun laita oli toinen. Minkämallinen tai minkävärinen +toalettipöydän matto oli, ei merkinnyt mitään tai juuri mitään. Elmalla +ei ollut erikoisen hyvä maku, ja hänen hienot, kerratut villalankansa +olivat totta puhuen hiukan liian kirkasvivahteiset; mutta tälle lady +Alfreton oli vain hymyillyt, hymyillyt hellästi ja ystävällisesti sekä +paiskannut hänelle todellista kiitollisuutta tietävän suudelman. + +-- Kunpa Elma olisi tyytynyt sommittelemaan vain mattoja! -- ajatteli +hän nyt. + +"Oi Juliet!" huudahti hän, heti kun perheen kolmikko oli yksinään, "Oi +Juliet, sitä pientä, herttaista, rakasta tyttö-parkaa! Minusta tuntuu, +että se hänen koulutätinsä menettelee julmasti tehdessään hänestä +tuollaisen pelätin kerrassaan! En tosiaan tiedä, mitä siitä sanoisin." + +"Puku näytti tosiaan jokseenkin kauhealta", yhtyi Juliet pysähtyen +miettimään. + +"Niinkö sinunkin mielestäsi?" virkkoi Piers äkkiä. "Ka, omituistahan +se on, mutta minusta tuntui, kuin en koskaan olisi nähnyt Elmaa +sievempänä." + +"Elma itse kylläkin", myönsi äiti, "Elma näytti kyllä sievältä. +Sievältähän hän aina nykyisin näyttää, mielestäni." -- Puhujalle +oli ominaista, että hän saattoi vaihtaa mielipidettä yhtä nopeasti +kuin pukua, ja sen jälkeen kuin hänet viimeksi tapasimme, oli lady +Alfretonin mielessä tapahtunut tämä muutos hänen nuoren sukulaisensa +ulkomuotoon nähden. "Mutta, rakas Piers", huudahti hän kammitsoistaan +vihdoin vapaaksi päästetyn, tähän asti hillityn paheksumisen kaikella +tarmolla, "rakas Piers, en muista koskaan nähneeni mokomaa pukua! En +voi käsittää, kenen he olivat saaneet sen hänelle ompelemaan!" + +"Mitä vikaa siinä sitten oli?" + +"Siinä oli kaikki viat -- kaikki. Näithän toki itsekin, että se oli +aivan kuositon ja sopimaton, että se kiristi kaulasta ja riippui +pussillaan selästä, että se oli liian pitkä ja liian väljä..." + +"Totisesti, äiti-rouvaseni, tuosta kaikesta en huomannut mitään. Näin +vain, että Elma esiintyi tavattoman sievänä, vilpoisena ja sirona..." + +"Ei hän siro ollut, ei, ei, Piers. Ei. Sitäpä hän juuri ei ollut. Suo +anteeksi, että väitän sinua vastaan, mutta jos minä mitään hiukan +ymmärrän, niin ymmärrän pukuasioita. Hame oli varsin hyvä, mukava +luullakseni, ja... ja siisti; vilpoinen myös, kuten sanot. Mutta kun +kehut sen siroutta..." + +Rouva kohautti olkapäitänsä. + +"Sinun olisi itse pitänyt huolehtia sen valmistuksesta, äiti", +huomautti Juliet tähän. + +"Niin olisi. Siinä olet oikeassa. Tästä lähin ei mikään muu auta." +Lady Alfreton vaikeni, ja sitten hän tilanteen tärkeyteen sopivalla +äänenpainolla julisti tekemänsä päätöksen maailmalle, "Ja minä +_tahdon_. En halua enää mokoman näyttelyn mahdollisesti uudistuvan. +Elma saa olla ja elää kuinka haluaa Haverstock Hillissä, mutta kun hän +saapuu Park Lanelle, tulee hänen esiintyä puolisoni veljentyttärenä +ja meidän mieleisessämme asussa. Täksi päiväksi Marie saa harsia edes +jonkun laskoksen tuohon hirveään hameeseen, ja minun on koetettava +olla näkemättä sitä lerppuvaa kaulusta. Mutta kun tyttö ensi kerran +tarvitsee uudet vaatteet, minä toimitan ne itse, ja niiden tulee olla +sellaiset, että minä ne hyväksyn. No niin -- - tule sisälle, rakas +Elma; emme ole odottaneet, kuten näet. Hyväinen aika, mikä oivallinen, +lämmin puolinen..." + +"Ja kyllä se minulle maistuukin!" Kun Elma ei sattunut vilkaisemaan +ympärilleen, ei hän huomannut kenenkään hymyilevän. + + + + +V. + +Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä. + + +"Tänään iltapäivällä on kukkasnäyttely Kasvitieteellisessä +puutarhassa", virkkoi lady Alfreton. "Tapasin aamulla Mertounin +herttuattaren, joka siitä minulle kertoi ja mainitsi itsekin sinne +menevänsä. Aikoi ottaa nuorimman tyttärensä mukaansa, sanoi. Ajattelin +sinua, Elma, ja lupasin, että mekin tulisimme." + +"Rakas täti!" Tytön huulet avautuivat. + +"Tiesin, että se olisi jotakin sinulle", jatkoi täti ystävällisesti. +"Tytöt pitävät aina kukkasnäyttelyistä." + +"Niin, niin, ja..." + +"Ja se on vilpoisinta huvia, mitä tällaisella ilmalla saattaa ajatella. +Kukkaset ovat varmaan erittäin komeita tänä kesänä, kun on ollut niin +kuivaa. [Englannissa sataa paljon. Suom.] Minä luulen, että meille +tulee siellä hauskaa, Elma." + +"Siitä olen _varma_. Oi, kunpa täti tietäisi! Juuri sinne, juuri +_sinne_ olin sydämestäni toivonutkin pääseväni. Ajatelkaas, olin +aikonut nimenomaan pyytää, että veisitte minut sinne. Te olette niin, +niin ystävällinen viedessänne minut milloin mihinkin", jatkoi Elma +ikäänkuin anteeksi pyydellen, "että luulin ainakin voivani _mainita_ +teille tuosta kukkasnäyttelystä, ja sitten, jos ehkä olisitte halunnut +lähteä..." + +"Mikään ei ole minua estämässä", vastasi lady Alfreton nauraen. "Hyvä +on, asia on siis päätetty. Meidän molempain tuumat ovat sattuneet +yhteen ja meidän on tietenkin pantava ne täytäntöön. Oletko koskaan +tavannut lady Mabel Pomeroyta? Hän on luullakseni jokseenkin sinun +ikäisesi." + +"Niinkö? Ja onko hän miellyttävä, täti?" + +"Siitä saat itse ottaa selvän," Lady Alfreton nauroi taas. "Minä +esittelen sinut hänelle. Herttuattaren puheista päättäen huomasin, että +hän kernaasti sen soisi, ja sitten te molemmat tytöt saatte kävellä +siellä yhdessä. Hänestä tulee sinulle, Elma, varmaankin herttainen +toveri; ja jos teet hyvän vaikutuksen, niin sinut epäilemättä kutsutaan +heidän luokseen." + +"Ni-in, kiitos; mutta", huomautti Elma hiukan epäilevästi, "mutta jos +minut kutsutaankin, niin milloin voin mennä? Enhän käy koskaan missään +-- en koskaan muualla kuin täällä." + +"Oh, kyllä siitä pidämme huolen", vastasi täti hilpeästi nyökäten. +"Sinua ei estetä menemästä, jos herttuatar sinut kutsuu, sen lupaan. +Herttuatar on hartaasti kiintynyt tuohon nuorimpaan tyttäreensä, joka +on hyvin paljon nuorempi perheen muita jäseniä, ja kaiken, mitä Mabel +vain toivoo, hänen äitinsä tekee. Olen nähnyt Mabelin vain pari, kolme +kertaa ja tunnustan, että... että häntä tuskin ollenkaan huomasin. +Minusta tuntuu, ettei hän liene ollut erikoisen sievä tai viehättävä -- +mutta olen saattanut erehtyä. Muuten, Elma rakas, ennenkuin lähdemme +ulos, haluaisin antaa Marien korjata erään pikku kohdan tuossa +puvussasi. Muistuta minua siitä. Koska lähdemme ulos vasta kello +neljältä, on vielä runsaasti aikaa." + +Elma lupasi, mutta tuossa lupauksessa oli hiukan hajamielisyyttä, jota +kukaan ei huomannut. Hän ajatteli jotakin muuta -- jotakin sellaista, +mikä himmensi uuden puvunkin toisarvoiseksi asiaksi. + +Ilmaistaksemme lukijattarillemme hänen pienen salaisuutensa +mainitsemme, että tuohon riemukkaaseen vastaukseen, minkä lady Alfreton +oli saanut ehdotukseensa kukkasnäyttelyssä käymisestä, sisältyi +paljon enemmän kuin näytti. Joku aika sitten oli Elman hemmoitteleva +sukulainen vienyt hänet samanlaatuiseen juhlaan, ja hänen kertomustansa +siitä -- puutarhan ja kukkien kauneudesta, ihanasta soitosta, +iloisista ihmisryhmistä ja komeista puvuista sekä ennen kaikkea niistä +teekesteistä, jotka lady Alfreton oli pannut toimeen ulkoilmassa puiden +siimeksessä ja joihin hän oli kutsunut useita tuttaviaan, tilaten sinne +kaikenlaisia herkkuja, makeisia ja jäätelöitä teen ja kahvin lisäksi +-- niin, Elman kertomusta kaikesta tuosta olivat hänen koulutoverinsa +sitten innokkaasti ja kadehtien kuunnelleet. + +Se oli ollut kuin satua lumotusta maasta tyttö-parkojen korvissa, +monilla heistä kun oli ollut varsin yksitoikkoinen lupapäivä, saati +sitten että kukaan olisi viettänyt sen niin suurenmoisesta ja iloisesti. + +Elmaa oli kehoitettu kertomaan, oikein seikkaperäisen laajasti +kuvailemaan sitä yhä uudelleen. Hän oli haastellut päiväpaisteesta, +ailahtelevasta iloisuudesta, lukemattomista vilpoiseen siimekseen +asetetuista pikku pöydistä, ripeiden tarjoilijain hyörinästä, +loppumattomasta äänten sorinasta, etäisen soittokunnan pehmeistä, mutta +kuitenkin tenhoavista sävelistä, joita se kajahdutteli maailmankuulun +Godfreyn johdolla, kunnes pelkästä kuuntelemisesta ja kyselemisestä +koko näytelmä oli muille tytöille tullut sellaiseksi todelliseksi, +eläväksi ihmemaaksi, että sen mahdollinen uudistuminen neiti +Exeterinkin määräysvallan alueella oli saanut heidät mietiskelemään ja +suunnittelemaan tavalla, joka nyt johti omiin tuloksiinsa. + +Elma ei ollut kertonut heille, hän ei edes itsekään tietänyt, että +suuri osa tuon ihanan kesäillan tenhoa oli aiheutunut jostakin, mikä +oli liian herkkää ja ääriviivatonta kosketeltavaksi, hän ei tietänyt, +että hän olisi saattanut käydä tuhansissa muissa juhlissa, kokematta +mitään samanlaista. Se oli yhdistelmä ihanasta ilmasta, lumoavasta +seurasta, uutuudesta ja lukemattomista muista alavirtauksista, jotka +olivat maustaneet suloisen maljan. + +Mikä saattaa olla ikävämpää kuin epäseurainen, alakuloinen juhla, +jota väkinäisesti viettää pilveilevän taivaan alla joukko keskenään +viihtymättömiä henkilöitä, tietämättä minne mennä tai mitä tehdä, ja +vain siellä täällä tavaten jonkun tuttavan puhetoverikseen? + +Mutta Alfretonit olivat sanan varsinaisessa merkityksessä "oikeita +seuraihmisiä". + +Mitä he mahtoivatkin tuntea, sai olla varma, etteivät he milloinkaan +avoimesti osoittaneet ikävystymystä tai pettymystä. He eivät +koskaan hairahtuneet, eivät koskaan joutuneet hämilleen tai pulaan. +Sellaisesta, mikä uhkasi käydä typeräksi tai ikävystyttäväksi, lady +Alfreton ja hänen tyttärensä pysyttelivät poissa. Päinvastaisessa +tapauksessa he olivat oikeassa elementissään, vilkastuivat siksi aikaa +kahdeksi hilpeäksi, hymyileväksi, myötätuntoiseksi naiseksi, joiden +parissa jokainen hyvin viihtyi ja jotka nopeasti keräsivät ympärilleen +ison joukon oman säätynsä hienoja ja kuosikkaita ihmisiä. + +Jos lady Alfreton jotakin ehdotti tai suunnitteli, siihen varmasti +suostuttiin. Jos hän niin sanoaksemme viskasi nenäliinansa kenelle +tahansa, niin se innokkaasti otettiin vastaan. Siis ei maailman +menoihin tottumaton Elma ollut ainoa, jonka silmissä näytti siltä, että +missä tahansa heidän seurueensa liikkui tai istui, he olivat jokaisen +ihmisjoukon keskipisteenä tai ainakin yhtenä sen keskipisteistä. + +Käydä heidän kanssaan tai oleskella heidän kanssaan julkisissa +paikoissa oli aivan toista kuin liikkua muiden kanssa, jotka kenties +olivat arvokkaampiakin, mutta joilla oli vähemmän tuota ihmeellistä, +selittämätöntä _savoir fairea_, mikä merkitsee niin paljon. + +Tämän asiasta poikkeamisen tarkoituksena on selittää harha, johon +sankarittaremme koulutovereilleen joutui. + +Elman ensimäisen kukkasnäyttelyn aiheuttama innostus ja harras kaipuu +oli tuskin alkanut vaimeta, ennenkuin heidät kannusti uuteen toimintaan +ilmoitus -- jumala tiesi, kuinka nuo yksinkertaiset olennot sattuivat +sen näkemään tai kuulemaan! -- toisesta yhtä suurenmoisesta juhlasta, +mikä järjestettiin erääseen puutarhaan, joka komeudessa kilpaili +edellisen kanssa. + +Mikseivät he nyt kaikki, jok'ainoa, itse menisi näkemään ja kuulemaan, +olivatko nuo onnellisen ja kadehditun Elman kertomat seikat tosia? +Miksi eivät hekin vuorostaan voisi päästä osallisiksi riemuihin, +jotka jo kerrottuinakin olivat saaneet heidän sydämensä niin rajusti +sykkimään? + +Jospa neiti Exeter voitaisiin taivuttaa viemään heidät sinne! Vaikka +neiti Exeter olikin ankaranlainen kurinpitäjä ja vaati täsmällisyyttä +ja ehdotonta sääntöjen noudattamista sekä oli tuiki tinkimätön +läksyihin nähden, ei hän suinkaan ollut kuuro oikealla ajalla ja +oikeassa hengessä tehdyille ehdotuksille. + +Useampi kuin yksi otti tunnustellakseen häntä tämän nykyisen tilanteen +johdosta, ja entisen myöntyväisyyden muistoja ja kuiskauksia sellaisia +kuin: "Oh, hän oli oikein hirveän herttainen _silloin_, tiedättehän!" +kulki huulilta huulille tuuman kypsyessä. + +Ja Elma tietysti myöskin saapuisi näyttelyyn. Olipa onnellista, +että juhla oli määrätty keskiviikoksi, jolloin oli tavanmukainen +iltapäivä-loma ja jolloin Elma oli poissa Park Lanella esteettömästi +nauttimassa kaikkea hyvää! Kukaan ei sitä nimenomaan sanonut, mutta +vähitellen kaikki alkoivat äänettömästi ymmärtää, että jos tuumasta +tosi tulisi, niin Elman oleminen lady Alfretonin siipien suojassa +koituisi hedelmälliseksi heille kaikille. + +"Hän on hyväluontoinen tyttönen", selitti Henrietta Grey, salaliiton +johtaja, "ja varmaankin sen jollakin tavoin järjestää". + +"Se" tarkoitti joitakuita etuja ja varsinkin erästä, mitä kouluseurue +hartaasti odotti Elman sukulaisten läsnäolosta. + +"Niinpä niinkin, Elma sen kyllä järjestää", myönsi toinen. + +Ja "Elma sen järjestää!" kaikui jokaisen huulilta yhtä luottavaisesti. + +Elman omassa sydämessä värähteli varmuuden vastakaiku. Hänen tätinsä +oli ollut niin poikkeuksettoman hemmoitteleva ja myötämielinen +ei ainoastaan hänelle itselleen, vaan ylimalkaan kaikille nuoren +sukulaisensa läsnäollessa, että Elma vakuutteli itselleen voivansa +huoleti luottaa asian menestykseen ja ystävällisen rouvan auliuteen. + +Ja alussa todellakin näytti siltä, että lady Alfreton tekisi enemmänkin +ja vaistomaisesti arvaisi, mitä häneltä odotettiin. + +Tässä hän ehdotti juuri samaa, mikä oli Elman sydämen toivomuksena! +Hänkin oli lukenut ilmoituksen kukkasjuhlasta ja itse omasta +aloitteestaan sitä ajatellut! Sitäpaitsi ajatellut sitä Elman +huvittamista silmällä pitäen! + +Se oli liikaa, se avasi Elmalle ovet kuin taikaiskulla, se näytti +hänelle toivomusten kerän ikäänkuin hänen jalkojensa juureen +kierähtäneenä. + +Herttuattaresta ja tämän tyttärestä Elma välitti vähän. Jos Mabel +oli herttainen tyttö, hyvä ja ystävällinen, hän kernaasti otti hänet +joukon jatkoksi ja antoi hänen yhtyä seuraan muiden mukaan; mutta +ellei, niin tyttö olisi hiukan tiellä. Tietysti Elma olisi hänelle +kohtelias. Elma oli aina kohtelias tätinsä vieraille. "Hänellä on niin +viehättävä esiintymistapa!" huudahti lady Alfreton silloin tällöin +melkein todellisella innostuksella. Mutta kyllähän lady Alfreton +tietysti käsittäisi, tuumi yksinkertainen tyttö, ettei mikään vieras +voinut olla hänelle samaa kuin hänen omat ystävänsä, ja että jos +Henrietta ja Maggie ja kaikki ne muut olivat tulleet luottaen hänen +huomaavaisuuteensa, hänen _täytyi_ suoda heille enin huomionsa. + +"Neiti Exeter ja tytöt lähtevät myös", ilmoitti hän nyt kaataessaan +kermaa karviaismarja-leivokselle ja munavanukkaalle; "neiti Exeter +ottaa kuusi tyttöä mukaansa". + +Lady Alfreton melkein hätkähti. + + + + +VI. + +Matkalla juhlaan. + + +"Millä keinoin meidän olisi paras kulkea?" virkkoi neiti Exeter +puolittain itsekseen mietiskellen, puolittain häntä ympäröiville +odotteleville kuulijoille. "Kyllähän omnibus veisi meidät suoraan +portille, mutta ei tästä ole kovin pitkä matka kävelläkään. Maanalainen +rautatie ei ollenkaan sopisi tarkoitukseemme. Siis on valittava +kävelemisen ja yhteisvaunujen välillä. Mitä ajattelette, tytöt? +Väsyisikö joku teistä liikaa, jos kävelisimme?" kysyi hän pysähtyen +kuulemaan seuralaistensa mielipiteitä ja toivomuksia. + +"Oi, kävelkäämme, neiti Exeter!" pyysi heti joku ääni. "Yhteisvaunuissa +rutistuu niin pahoin. Ja ne kaikki ovat varmaan täynnä", jatkoi +puhuja, vilkaisten levottomasti äsken tärkättyyn ja laskostettuun +musliinipukuunsa, jota oli säästänyt tätä juhlatilaisuutta varten. +"Meidän täytyisi puristautua ihmisten väliin sen mukaan kuin +löytäisimme tilaa..." + +"Ja se hajoittaisi seurueemme. Olet oikeassa, Henrietta; emme saa +antautua siihen vaaraan, että voisimme joutua erillemme toisistamme. +Siis, tytöt, meidän on astuttava rivakanlaisesti, siinä kaikki. Ja +koettakaamme pysytellä teiden varjonpuoleisella sivulla. Tien toisella +puolella on luullakseni siimestä melkein koko matka. Parasta lähteä +nyt, jos olemme kaikki koossa. Olemmeko kaikki koossa?" + +Kaikki olivat saapuvilla ja kaikki olivat pyhäasussaan, kukin oman +makunsa mukaisessa puvussa. + +-- Rakkaat, onnelliset, nuoret olennot, -- hymisi hyväsydäminen +opettajatar itsekseen, katsahtaessaan ympärilleen. -- Tarvitsemme vain +Elman, jotta ryhmämme olisi täydellinen. Mutta epäilemättä saamme pian +Elmankin joukkoomme, ja hän on mielellään esittelevä nuoret toverinsa +tädilleen. Minun täytyy sanoa, että mielenkiinnolla odotan lady +Alfretonin tapaamista, kuultuani hänestä niin paljon. Toivottavasti +Elman onnistuu taivuttaa hänet tänään tulemaan sinne. Tyttö näytti +aivan varmalta, mutta eihän hän voinut _tietää_. Ei pidä rakentaa liian +paljon sattuman varaan, mutta sittenkin... + +Tässä tuon kunnon naisen paras musta pitsi-päivänvarjo lennähti auki +tarmokkaalla nykäyksellä, ja hänen sirot, pienet, nappikenkäiset +jalkansa alkoivat astua jonon edessä, eikä paahtava aurinko ylhäällä +enempää kuin kärventävä kivitys jalkojen alla aiheuttanut pienintäkään +katumuksen häivää siitä, että he olivat lähteneet pitkälle ja +väsyttävälle iltapäivän huviretkelle. Työ oli työtä ja loma lomaa neiti +Exeterin opistossa. + +Ja todellakin oli suuressa keskikesän kukkasnäyttelyssä käynti jotakin +ihka uutta sekä opettajattarelle että tytöille. + +Tähän asti, kuten olemme sanoneet, olivat konsertit, taulukokoelmissa +ja näyttelyissä käynnit sekä muut sellaiset huvitukset, joilla oli +opettavaa merkitystä, varsin hyvin sopineet päiväjärjestykseen. +Kukkasnäyttelyt olivat hurmaavia ja ihania, mutta -- no niin, loppujen +lopuksi neiti Exeter myöntyi ehdotukseen, innostuipa siihen vihdoin +yhtä paljon kuin kukaan hänen nuorista turvateistaan. + +Tavata lady Alfreton! Tuo komea, kyvykäs ja hienostunut aatelisnainen +puhuttelisi häntä, ehkä sallisi hänen istua tai kävellä vieressään! Hän +saisi kuulla Elmaa kiitettävän ja voisi vastaukseksi kosketella samoja +kieliä! + +Hän oli usein toivonut tilaisuutta saada mainita jonkun sanan +rakkaasta Elmastaan, kertoa tämän tädille, mikä kiltti, epäitsekäs +ja lempeäluonteinen lapsi Elma oli, -- ja kertoa siitäkin, kuinka +yleväaatteinen ja tunnontarkka hän oli. Ensinmainitut ominaisuudet +hänen armonsa oli arvattavasti itsekin havainnut, mutta hän ei +voinut tietää, kuten neiti Exeter tiesi, kuinka korkealle hänen +sukulaistyttönsä pysyväisemmät ominaisuudet oli arvioitava. + +Tähän asti ei sellaiseen haasteluun ollut sattunut mitään aihetta, ei +ollut esiintynyt tilaisuutta kuulla lady Alfretonin mielipiteitä tästä +asiasta. Elman sanoista kylläkin voi päättää, että kaikki Park Lanen +talon asukkaat osoittivat hänelle ystävällisyyttä, jopa rajatonta +hemmoitteluakin, mutta sitä enempää ei voinut odottaa hänen kertovan. +Eräissä suhteissa Elma sitäpaitsi pysyi vaiteliaana sukulaisiinsa +nähden, mitä neiti Exeter kunnioitti, niinpä hän ei koskaan maininnut, +kun näille oli sattunut syytä valittaa hänen "neiti Exeterin kasvojaan" +tai kun häntä nimitettiin "viisaaksi". Tyttö tunsi vaistomaisesti, +että näiden kohtausten tietäminen ei ollut neiti Exeterin asia, eikä +kenenkään muunkaan, ne olivat hänen omia salaisuuksiaan, ja hän kätki +ne syvälle nuoreen sydämeensä. + +Mutta neiti Exeterille ja kaikille, jotka asuivat neiti Exeterin katon +alla, hänen tätinsä oli esiintyvä kauniina, viehättävänä, virheettömänä +käytökseltään ja puvultaan; Juliet oli sievä ja hauska, hilpeä ja +ystävällinen; Piers, "serkkuni Piers" oli kookas, tumma, hyvin +ystävällinen hänkin, muttei niin hilpeä, pikemminkin ärsyttävä, vaikka +samalla perin ystävällinen, toisinaan kyllä veltto ja väsyttävä, mutta +aina kovin ystävällinen -- sanalla sanoen, kukaan heistä ei oikein +tietänyt, mitä tästä Piers-serkusta oli ajateltava. Sedästään Elmalla +oli hyvin vähän kerrottavaa. Tietysti sir Thomas oli "ystävällinen" -- +jokainen Alfretonin perheen jäsen oli "ystävällinen"; mutta kun hän +kernaasti olisi sanonut samaa palvelijanuorukaisesta ja keittiötytöstä, +niin se ei tuntunut asiaa paljoa valaisevan, ja sir Thomas siirtyi +nopeasti näkyvistä talonsa hämärälle taustalle. + +Toiselta puolen pitkän Henrietta Greyn huudahdus: "Minun täytyy sanoa, +että hartaasti haluan nähdä lady Alfretonin!" mihin huudahdukseen jo +edellä viittasimme, sai vastakaikua jokaisen povessa. + +Tämänhän Elma tiesi, ja syvällä omassa sydämessään hänellä oli oma +pieni suunnitelmansa. + +Kuten tiedämme, oli tämän tärkeän päivän aamu koittanut sulattavan +helteisenä ja auringonpaisteisena, ja kello yhdeltä tuo onnettaren +suosima oppilas oli lähtenyt perin innostuneena ja tietoisena +merkityksestään ja melkeinpä tuntien, että iltapäivän retken koko +menestys tai epäonnistuminen lepäsi hänen hartioillaan. Hänen tätinsä +ajeluvaunut olivat tulleet häntä noutamaan, ja hän oli kiitänyt +pois mukavissa ajopeleissä useiden, puolittain ylösvedettyjen +käärekaihtimien takaa kurkistelevien, hiukan kateellisten, mutta +täysin sydämellisten katseiden saattamana; ja Elma oli hilpein mielin +vakuutellut itselleen, että nuo samat silmät ennen pitkää näkisivät +hänet paljoa uhkeammissa vaunuissa. Lady Alfretonin juhlavaunut olivat +korkeat ja matalalaitaiset ja keinuivat mitä notkeimmilla vietereillä. +Niissä ajeleminen oli lumoavaa, ja hurmaavaksi oli Elma puistossa tai +muualla vietetyn iltapäivän usein kuvaillut. Hän oli painanut moneen +kertaan kaikkien mieleen, että oli turhaa lähteä aikaisin, koskei hänen +tätinsä milloinkaan ollut aikainen; hän oli koettanut mahdollisimman +täsmällisesti arvata määräajan, jotta kummatkin saapuisivat perille +samalla hetkellä -- mutta hänen täytyi vihdoin myöntää, että se oli +inhimilliselle tiedolle ylivoimaista. Hän toivoi vain, että pieni +joukkue sattuisi kohdalle juuri kun tädin komeat vaunut pysähtyivät +portille ja vakava, puuteroitu palvelija laski astuimen alas. Sitten +hän nyökkäisi ja heiluttaisi kättänsä. + +Sitten hänen tätinsä heti kysyisi, keitä Elman tuttavat olivat. +Kiinnittäisiköhän hän huomiotansa heihin kuhunkin erikseen? +Kysyisikö heidän nimiänsä? Hyvin luultavaa. Lady Alfreton oli aina +kovin herttainen nuorille, jotka vanhempainsa mukana tulivat häntä +tervehtimään. + +Mutta menestyksen pääehtona oli tietysti neiti Exeter. Neiti Exeterin +suhteen Elma olikin hieman levoton. Tämä arvoisa neiti ei ollut +erikoisen tarkkahuomioinen. Hän ei tähyillyt, kuten jotkut lapset ja +nuoret ihmiset, poimiakseen kaiken, minkä silmänsä näkivät, kuullakseen +kaiken, mikä heidän korviinsa sattui; mutta kuitenkin oli Elmalla +jonkinlainen epämääräinen, hämärä, ylimalkainen aavistus siitä, että +hänen tätinsä tarvitsi pitää neiti Exeteriä arvossa. + +Entäpä, jos tämä nyt saisi ensimäisen tilaisuuden siihen? Ja jos niin +tapahtuisi ja jos tämä tilaisuus tehoaisi tätiin ja hän puristettuaan +neiti Exeterin kättä ja virkattuaan jonkun sanan pyytäisi puolisonsa +veljentyttären opettajatarta kävelemään hiukan kanssaan puutarhassa, +kuinka mielissään neiti Exeter olisikaan! Koko seurue olisi mielissään, +kaikki tuntisivat omasta puolestaankin tuon kunnian ja ylpeilisivät +siitä; ja "tietysti Selina-täti sen tekee", päätti nuori viisas +itsekseen, "jos Selina-täti vain tietää, että se on heille mieleen -- +siinä kaikki". + +Hän kohentausi istumaan hyvin suorana, kun tuo hetkien hetki lähestyi. +Kaikki oli käynyt mainiosti tähän asti. Tädin palvelustyttö oli käskyä +noudattaen hiukan pienentänyt hänen pukuaan selkäpuolelta, ja myöskin +kaulasta oli virheellisyys korjattu. Elma oli vetänyt käsiinsä parin +siroja uusia kiiltonahkahansikkaita, jotka oli säästänyt siihen asti, +ja äskettäin kammattuine untuvanhienoine kultahiuksineen hän nyt +istui aivan säteilevänä omalla tutulla ja tunnustetulla paikallaan +ajopeleissä vastapäätä toisia naisia. + +Lady Alfretonilla oli myöskin sievä uusi puku ja hattu, ja niin hyvin +hän itse kuin Juliet ja Elmakin olivat saaneet napinreikiinsä tuoksuvan +gardenian. Piers oli ne hankkinut. Hän oli mennyt ulos puolisen jälkeen +ja palannut tuoden kukan kullekin; ja Elma luulotteli, että hänen +gardeniansa oli komein ja ihanin kaikista kolmesta. Hänellä ei tosiaan +tämän jälkeen ollut enää muita toivomuksia. + +Kun vaunut ajoivat Regent's Parkiin, he sivuuttivat monet muut, joiden +arvasivat olevan samalla asialla. Elmalle eivät Lontoon tavat enää +olleet niin outoja, että hän mitenkään olisi kummastunut nähdessään +heidän omien hevostensa täytyvän pysähtyä, kun he vielä olivat +melkoisen matkan päästä puutarhan portilta, mikä pysähdys muodostui +odotuksen ja kiihkeän jännityksen huippukohdaksi. + +"Kauhean pitkä jono meidän edellämme, täti hyvä", ilmoitti hän +tirkistäen iloisena ympärilleen. "Ja mikä joukko tyhjiä vaunuja tuolla +vastapäätä puiden alla. Oi, soittokunta on aloittanut -- minä kuulen +sen sävelet aitauksen yli! Mikä vahinko, ettemme tulleet aikaisemmin! +Mutta vähät siitä, varmaankaan ei se vielä ole soittanut kauan. +Ovatkohan", lisäsi hän miettiväisesti, "ovatkohan tytöt jo saapuneet?" + +Hänen tätinsä ja serkkunsa vaihtoivat keskenään silmäyksiä. + +"Kestää kauan ennenkuin pääsemme sisälle", jatkoi Elma hetkisen +vaitiolon jälkeen ja sitten hän taas vilkaisi ympärilleen. "Me etenemme +hitaasti. En ymmärrä, mikseivät ihmiset voi hypätä vaunuista hiukan +ripeämmin, kun _tietävät_, että niin monet odottavat heidän takanaan. +Minäpä hypätä tuoksahdan aina kuin tuuli." + +"Niin sinä teet, Elma." + +"Mutta minä seisoin eräällä portilla tässä joku päivä sitten katsellen +häätaloon saapuvia vaunuja..." + +"Elma!" + +"Niin, täti, ne olivat hyvin hauskat häät, varsin hauskassa paikassa, +ja siellä oli vain vähän katsojia, aivan säädyllisiä ihmisiä. Senvuoksi +neiti Mordern, joka sinä päivänä oli meidän mukanamme, sanoi, että +mekin saisimme hetkiseksi pysähtyä katselemaan, niinpä me siis +katselimme ja näimme niin ihmeen paljon väkeä astuvan vaunuista." + +"No?" Lady Alfreton ei olisi mielellään antanut itseänsä huvittaa tai +herättää harrastustansa, mutta kun Elma puhui... "No, mitä te näitte?" + +"Oh, ne ihmiset olivat semmoisiakin kuhnuksia! He ihan _matelivat_ ulos +toinen toisensa jälkeen ja päästyään matolle -- siihen oli levitetty +punainen matto -- he seisoivat juttelemassa toisilleen olkapäittensä +yli, olivat ottavinaan esille nenäliinojansa, järjestelevinään +napinreikiänsä ja jos jotakin. Me emme välittäneet, meistä oli hauskaa +heitä tarkata; mutta minua olisi suututtanut, jos olisin ollut +joissakin taempana olevissa vaunuissa." + +Hänen kuulijansa nauroivat. + +"Kai täti tuntee neiti Exeterin, jos täti hänet näkee?" + +"Kyllä... kyllä kaiketi, rakas lapsi." + +"Hänellä on pienet harmaat kiharat, tiedättehän, kiharat hiukset; ja +hän käy aina mustissa, ja... mutta kyllähän minä voin ilmoittaa teille, +jos näen hänet ensiksi, ja kaiketi minä huomaan hänet ensiksi, koska +tunnen hänet parhaiten. Ja sitäpaitsi ovat tietysti tytötkin mukana, +niitä on kuusi: Henrietta, Maggie..." + +"Niin, niin, lapseni. Nyt siis, Elma..." + +"Kaksi on vaaleanpunaisissa, ja..." + +"Nyt, Elma, nyt olemme perillä. Näytähän nyt meille, kuinka sinä +'hypätä tuoksahdat kuin tuuli'." Salavihkaa Julietille: "Nopeasti, +nopeasti, niin ehkä vielä vältämme ne koulutytöt." Ja näin sanoen tuo +komea ja tavallisesti raukea lady Alfreton ihan huiskimalla huiski +nuoret holhottinsa portista sisään, korjaillen samalla vyöhikkönsä +pitsejä, ja kiiti leveätä tietä pitkin kuin höyrykone. Tähän asti ei +mitään neiti Exeteriä ollut näkynyt. + + + + +VII. + +Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä. + + +"Ja teillä on siis toinenkin ihastuttava nuori tytär, lady Alfreton? +Onko tämä se, jonka lupasitte tuoda mukananne tänään? Ei ole kai vielä +esitelty seuraelämässä vai kuinka?" + +"Vain kuusitoistavuotias, herttuatar. Eikä Elma olekaan minun tyttäreni +-- ei _ihan_ minun tyttäreni", ja puhuja hymyili hellästi vieressään +olevalle punehtuvalle tytölle, "vaikka hyvin siltä näyttää, Elma -- +eikö totta, Elma?" + +Sitten hän kuiskasi tulijalle: "Henry-poloisen lapsi, sir Thomasin +nuoremman veljen, tiedättehän. Ainoa lapsi, mikä hänellä oli. Molemmat +vanhemmat kuolleet. Herttainen tyttö." + +Lady Alfreton puhui lämpimästi ja vilpittömästi, ja vaikutus oli +välitön. + +"Todellako", vastasi Mertounin herttuatar, jonka, kuten muistamme, oli +määrä saapua kukkasnäyttelyyn, mihin kaikki muutkin _dramatis personae_ +eri tahoiltaan suuntasivat kulkunsa, ja joka sattui aivan ensimäisenä +henkilönä Elman tätiä puhuttelemaan tämän pysähtyessä hengähtämään +ja toipumaan kiireisesti paettuansa ulkoportin vaaroja. "Todellako? +Minä muistan Henry Alfretonin ihan täydellisesti. Olimme entisaikoina +tanssitoverit. Niin tosiaan; herttua kertoi minulle kuulleensa +Henry-poloisen kuolemasta, mutten tiennyt hänen olleen naimisissa. Ja +tämä on siis hänen tyttärensä", lisäsi hän kääntyen Elman puoleen, +joka ujona odotteli, että hänet huomattaisiin. "Sallikaa hänen kävellä +Mabelin kanssa. Mabel -- missä Mabel on? Oh, tule tänne, Mabel, täällä +on sinulle nuori ystävä kävelytoveriksi. Juuri samanikäiset, eivätkö +olekin? Onko Mabel vanhempi? No, hyvin vähän sitten. Toin Mabelin +tänne", kääntyen lady Alfretonin puoleen, "koska täällä on niin +kaunista nähtävää, ja hänen ranskalainen kotiopettajattarensa..." + +"On tämän iltapäivän poissa, Jumalan kiitos!" keskeytti Mabel +häikäilemättä äitinsä puheen; hän oli reipas, terve neitonen, jolla +oli liiaksi hemrnoitellun lapsen nenäkäs käytöstapa. "Niin on kai +neidinkin?" virkkoi hän Elmalle, kun he kaksin kääntyivät poispäin. +"Mikä hänen nimensä on? Miksi häntä nimitätte? Ette kai mainitse +häntä oikealla nimellään? Mitä" -- pysähtyen äkkiä, säpsähtäen ja +tuijottaen -- "mitä? Mitä sanoitte? Olette koulussa? _Koulussako_? +Ka, en... en ole koskaan ennen tavannut ketään, joka käy koulua. Onko +se hauskaa? Onko siellä mukavaa? Onko siellä hupaista ja hyvä olla? +Oh, kertokaahan toki. Mikä sai teidät kouluun menemään? Kunpa äiti +lähettäisi minutkin kouluun! Kuinka minä nauttisin siitä ja kuinka +minä niitä tanssittaisin! Minä tanssitan kotonakin, sen vakuutan. Oh, +aloittakaahan nyt ihan alusta ja kertokaa minulle kaikki tyynni, mitä +teette ja mitä toiset tytöt tekevät, minkälaisia he ovat ja kaikkea +muuta. Tietäneeköhän äiti, että te olette koulussa. Jos hän tietäisi, +ehkä hän lähettäisi minutkin. Mutta miksi ihmeessä äitinne teidät sinne +lähetti? Pyysittekö häneltä sitä itse? Tahdoitteko..." + +"Minulla ei enää ole äitiä", virkkoi Elma hiljaa. + +"Ei äitiä! An... anteeksi, pyydän anteeksi, mutta .. mutta eikö lady +Alfreton ole äitinne?" + +"Ei, hän on tätini." + +"Tätinne, o... ho... ho... hoo", äännähteli Mabel arvostellen +tilannetta pitkässä henkäyksessä, "kyllähän minä sen sitten ymmärrän. +Teidän täytyy olla _jossakin_, ja siksi olette opistossa. Mutta minä +nähkääs en tiennyt: toivoakseni ette ole vihainen. Kotona sanovat, +ettei maksa vaivaa olla minulle vihainen. Sanovat, että kieleni +liikkuu kuin vuolas virta ja ettei kannata yrittää minua puheessani +pysähdyttää. Jos vain olisitte minut pysähdyttänyt..." + +"Mutta sanottehan, ettei sitä kannata yrittää." + +"Ei kannatakaan. Ah, te olette hupaisa tyttö, näemmä. Olette kai +älykäskin ja niin edespäin. Minä en ole. Ylimalkaan en pidäkään +älykkäistä tytöistä, mutta minä pidän teistä. Ja te kerrotte minulle +kaikki sieltä koulustanne, eikö niin? Mikä on nimenne? Elma? _Elmako?_ +Se on lystikäs nimi, on niinkin, ylimalkaan en pidä lystikkäistä +nimistä, mutta minä pidän sinun nimestäsi. Kuulehan, Elma, katso tuota +hattua; oletko koskaan nähnyt sellaista hattua? Hatut ovat luullakseni +tänä vuonna menettäneet järkensä. Opettajattareni on ostanut kaikkein +hirveimmän; mutta hänestä se on tavattoman pukeva. Tuolla on aivan +samanlainen viitta kuin äidinkin. Minun täytyy kertoa äidille. Ei, +enpä huolikaan, sillä minä itse sain hänet valitsemaan sen viitan; +muuten hän voisi saada aihetta moittia minua ja sanoa, että se on +tavallinen. Pidätkö hatuista, jotka sivulta kääntyvät ylöspäin? Minä +en pidä, minusta ne ovat tavallisia, enkä minä tahtoisi moista, vaikka +Fanchette -- palvelijattaremme -- kovin koetti minulle sellaista +tyrkyttää. Tuolla on varmaan ranskalainen tyttö: ihan kuin Fanchette +-- ihan. Hän käydä vaapottaa aivan kuin Fanchette. Minun täytyy +kertoa äidille. Ei, enpä kerrokaan; sillä äiti ei pidä Fanchettesta +nytkään, joten ei tule antaa hänelle tilaisuutta tehdä hänestä pilaa. +Minusta on häijyä nauraa ihmisille, eikö sinustakin? Ka, jos minulla +olisi tuollaiset isot kömpelöt jalat, olisi minulla sen verran älyä, +etten puristaisi niitä noihin pieniin, suippokärkisiin kenkiin. Ne +ovat _jokseenkin_ sievät kengät, kunhan vain... oh, en tiedä. Enkä +luule, että niistä välitänkään. Omani ovat sievemmät. Näytäpäs sinä +kenkiäsi. Oh, hm, sinun ovat... ovat tuskin... mutta luullakseni se +johtuu siitä, että olet koulussa. Senkö vuoksi tuo pukusikin on hiukan +lystikäs? Onko muilla tytöillä samanlaiset hameet? Se on hirveän sievä +puku, tiedätkös... mutta, mutta en ole aivan samanlaista koskaan +ennen nähnyt. Se johtuu tietysti siitä, että olet koulussa. Onko +sinulla sisaria? Tai veljiä? Eikö kumpiakaan? Eikö ketään? Minulla +on seitsemän. Kolme veljeä ja kolme siskoa. Kaikki minua vanhempia. +Senvuoksi ne luulottelevatkin, että äiti pilaa minut hemmoittelulla. +En siitä välitä. He eivät voi häntä estää minua pilaamasta, ja parasta +etteivät yrittäisikään. Pidätkö vanhemmista veljistä ja sisarista? Oh, +sinullahan ei niitä olekaan. Mutta tuosta serkustasi -- mikä hänen +nimensä on? Pidätkö hänestä?" + +Ja vihdoinkin, puhuttuaan itsensä hengästyksiin, haastelija pysähtyi +vastausta odottamaan. + +Hän ei saanut vastausta; Elman silmät ja korvat olivat toisaalla. + +"Oh, sinä et kuuntelekaan", sanoi lady Mabel lyhyesti. + +Hän ei olisi kummastunut, jos häntä olisi toruttu, häntä vastaan +väitetty, hänelle naurettu tai käsketty häntä pysymään aisoissa, +mutta ettei häneen ja hänen sanoihinsa kiinnitetty mitään huomiota, +oli hänelle uutta ja outoa. Ken oli tämä tyttö, tämä lady Alfretonin +sukulainen, jolla oli niin kummallinen puku ja niin kamalat kengät +ja joka oli vain mukiinmenevän sievä ja siro eikä kenties ollutkaan +älykäs? Kuka hän oli, kun saattoi katsella ympärilleen ja ajatella +muita asioita, silloin kun hän, Mabel, teki parhaansa solmiakseen +ystävyyttä? Mabel suoristausi. Tehdäksemme hänelle oikeutta on +meidän sanominen, ettei hän ollut mikään röyhkeä neitokainen eikä +pahasisuinen. Hän oli vain lörpöttelijä ja lörpöttelijä, joka vaati +ainoastaan, että häntä edes hitusen muka kuunneltiin. Siksi hänen +poskilleen noussut heikko puna ei ollut aivan aiheeton. + +"Suokaa anteeksi", virkkoi Elma hyvin lempeästi. "Minä vain tähystelin +muutamia... ystäviä, henkilöitä, jotka saattavat minua kaivata; ja +elleivät he minua tapaa..." + +"Oh, niin, minä ymmärrän. Mutta et sinä heitä löydä. Ihmiset eivät +koskaan löydä toisiaan tällaisissa paikoissa. Parasta, että jäät minun +seuraani -- jäisit ainakin siksi, kunnes kohtaat ne toiset..." + +"Jään tietysti", vastasi Elma innokkaasti. + +"Äitini näet sanoi, että meidän olisi käveltävä yhdessä." Elmalta ei +jäänyt huomaamatta, että tyttö lausui sanan "äiti" juhlallisemmalla +äänenpainolla kuin äsken. + +"Minä kävelen kernaasti sinun kanssasi -- _hyvin_ kernaasti", huudahti +hän, melkein lohduttomana katumuksesta, että oli aikomattaan ollut +epäkohtelias, mikä ei ainoastaan ollut vierasta hänen luonteelleen, +vaan josta myös pieninkin vihjaus olisi tuottanut hänen tädilleen +ääretöntä mielipahaa. "Kuulehan, Mabel, kuulehan ja käsitähän, minä +nautin niin kovin paljon sinun seurastasi, että vain muistaessani +lupaukseni tähystellä noita tyttöjä..." + +"Tyttöjä? Mitä tyttöjä?" + +"Neiti Exeterin opiston tyttöjä." + +"Koulutyttöjä! Hoo, vai niin!" + +"Neiti Exeter tuo heidät tänne tänään, ja minä lupasin pitää varani +ollakseni valmis heitä puhuttelemaan ja neuvomaan heille, mitä katsella +ja minne mennä..." + +"Hoo, vai niin! Kuinka hauskaa! Mikset sanonut sitä minulle ennemmin, +rakas tyhmeliini? Kuule, minä olisin auttanut sinua etsiskelyssä, ja +olisimme löytäneet heidät jo vuosisatoja sitten. Oi, minä _tahtoisin_ +nähdä nuo tytöt? Kuule, en ole sinulle enää rahtuakaan suutuksissani, +Elma; varmaankin minä kiusasin sinut kuoliaaksi. Mutta sinun näetkös +olisi pitänyt minut keskeyttää. Kunpa olisin vain tiennyt! Mennään nyt! +Äiti ja lady Alfreton ovat aivan kintereillämme -- tuolla he ovat, -- +etkö näe tätisi vihreätä päivänvarjoa? Eikö se ole sievä päivänvarjo? +Äiti sanoo, että lady Alfreton on aina hyvin puettu. Kai hän pukee +sinutkin, jahka tulet täysikasvuiseksi? Eihän sillä ole väliä niin +kauan kuin olet opistossa; mutta tietysti lady Alfreton pitää huolta +siitä, mitä sinulla on ylläsi, jahka joudut asumaan hänen luokseen. +Luullakseni menet asumaan hänen luokseen, jahka tulet vanhemmaksi, +menet kai?" + +Mennä asumaan tädin luo? Kummallista kyllä, tämä ajatus tuli nyt vasta +ensi kertaa Elman mieleen. Tavuakaan siitä eivät hänen kuultensa olleet +hiiskuneet hänen sukulaisensa enempää kuin neiti Exeterkään puolestaan, +ja se tunne, minkä tämä hänen ajattelemattoman toverinsa keveä vihjaus +hänen rinnassaan synnytti, oli niin valtava, että se hetkiseksi +karkoitti kaikki muut ajatukset. + +Ensiksi, kuten luonnollista olikin, hän melkein hurmaantumista +lähenevin liikutuksen tuntein itsekseen myönsi, että Mabel kai oli +viitannut vain siihen, mikä oli itsestään selvä ja varma jatko +hänen nykyiselle elämälleen. Olihan mahdollista, että sir Thomasin +huonekunnassa ilman muuta edellytettiin hänen piakkoin tulevan sen +jäseneksi, vaikka hän typeryydessään ei ollut sitä oivaltanut. Tosin ei +kukaan siitä ollut maininnut -- mutta muutamat asiat ovat sanomattakin +selviä. Ja jos niin oli -- jos niin oli... Tuo ajatus sai Elman sydämen +rajusti sykkimään, Oi, mikä onni, mikä ääretön riemu! Oi, kuinka +paljon hän saattoi tehdä muiden hyväksi! Tulisipa siitä tytöille +päivät! Kuinka paljon mielihyvää neiti Exeterille! Millaista ilonpitoa! +Millaista... + +"Taaskaan sinä et kuuntele minua!" Mutta tällä kertaa lady +Mabel nauroi. "Sinä olet maailman lystikkäin tyttö", hän jatkoi +hyväntuulisesti. "Vaivut _ajatuksiisi_ parhaillaan jutellessamme. +Mitähän sinä oikein ajattelet? Minä en ajattele koskaan -- en osaakaan +ajatella. Eikä minulla ole siihen edes aikaa. Opettajattareni parissa +ollessani minulla on oppitunteja ja läksyjä aamusta iltaan; ja kun +sitten pääsen ulos äidin tai jonkun muun kanssa, tahdon puhella ja +pitää hauskaa. Sinäkin rakastat hauskuutta; näen sen kasvoistasi. +Minä pidän sinusta, vaikka sinä vaivutkin _ajatuksiisi_. Kuule, Elma, +haluaisin, että menisimme joka paikkaan yhdessä ja kävelisimme tähän +tapaan kaikkialla. On paljoa hauskempaa kävellä sinun kanssasi kuin +äidin seurassa. Katsos, Elma, tuolla on tosiaan sievä puku, juuri +sellainen kuin olisin itselleni toivonut. Kunpa olisin saanut sen tämän +asemesta", lopetti hän tyytymättömänä. + +"Mutta minun mielestäni sinun pukusi on kerrassaan kaunis." + +"Vielä mitä! Luuletko niin? Ajattelitko niin heti vai nyt vasta?" + +"Heti, heti -- ihan ensi silmänräpäyksestä asti. Minä pidin omastani, +kunnes... kunnes näin sinun pukusi, Mabel", virkkoi Elma lempeästi. + +"Niinkö? Ka, näetkös, sinun pukusi on... on hyvin sievä, mutta se on +juuri hiukan... se ei ole aivan... Lady Alfretonko sen sinulle tilasi?" +kysyi Mabel äkkiä. + +"Ei. Neiti Exeter sen tilasi; enkä luule... olen melkein varma, ettei +täti siitä oikein pitänyt. Minä näin hänen vilkaisevan minun puvustani +sinun pukuusi", ja Elma-parka nielaisi jotakin kurkustaan. Hän oli +vihdoinkin tulkinnut oikein tätinsä kasvoilla väikkyneen epäilyttävän +ilmeen tässä suhteessa. + +"Oh, ei, olen varma", huudahti kuitenkin Mabel; "oh, ei se suinkaan sen +vuoksi ollut!" lisäsi hän tyydytetyn turhamaisuuden innostuttamana. "Ja +sinä olet oikein hyväluontoinen tyttö, Elma, kun sen tunnustat", myönsi +hän epäjohdonmukaisesti. "Äiti pitää sinua joka tapauksessa kauniina", +virkkoi hän sitten hyvittääkseen edellisen, "niin hän minulle sanoi. +Hän sanoi, että tänä iltapäivänä saisin tavata lady Alfretonin sievän +tyttären. Se olit sinä. Me emme pidä neiti Alfretonia kauniina nyt +_enää_. Pidätkö sinä? Hän oli kyllä kaunis viisi tai kuusi vuotta +sitten, mutta -- koska hän on vain serkkusi, niin ethän siitä välitä -- +meistä hänen kukkeutensa on jo ohi. No, Elma, missä ne sinun tyttösi +ovat? Etsitäänpäs heitä. Ja tuossa on se puku -- _minun_ pukuni -- +jälleen. Oi, se on sirompi, paljoa sirompi kuin minun! Tule, mennään +katsomaan vähän lähempää. Tarkastellaan sitä, niin näen, eikö Fanchette +voisi jostakin keksiä minulle samanlaista. Minä tarvitsen toisen uuden +puvun. Tarvitsen niinkin. Sisareni sanonevat, etten tarvitse, mutta +kyllä minä saan äidin suostumaan. Oo, nyt näen, kuinka se on laitettu, +ja Fanchette voisi helposti tehdä minulle samanlaisen -- helposti. +Tule vähän lähemmäksi. Voi, kuinka väsyttäviä nuo ihmiset ovat, kun +siinä alituisesti liikkuvat edestakaisin, ja tuo muijanmykkyräkin menee +välillemme! Nyt tulee varmaankin koko tuo jono hirveännäköisiä tyttöjä, +oikeita kiusankappaleita! Ikäänkuin kukaan haluaisi nähdä _heitä!_ +Ei ainoatakaan kunnon pukua koko joukossa! Ja _nutut_, Elma, _nutut_ +tällaisena päivänä! Kah, Elma..." ja lady Mabelin kieli ei ainoastaan +pysähtynyt kuin pistoksesta, vaan takertui kitalakeen kiinni. + +Eräs toinen ääni oli huudahtanut väliin: + +"Vihdoinkin sinut löysimme! Olemme samoilleet kautta puutarhan sinua +etsimässä. Oi Elma! Missä olet ollut?" + + + + +VIII. + +"En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta." + + +Saattoiko puhuja olla neiti Exeter? Oliko siinä Henrietta ja Maggie +ja koko muu iloinen joukko, josta hän oli eronnut vain muutama tunti +sitten? Nekö nyt Elmaa puhuttelivat? Mitä -- mitä he olivat itselleen +tehneet? Miksi -- miksi he näyttivät tuollaisilta? Oliko tuo todellakin +Henriettan sievä sininen hattu harsoineen, mikä vähää aikaisemmin oli +Elman silmissä ollut niin siro ja _chic?_ Oliko tuo Margaretin paras +musliinihame, ja tuo Georginan uusi vyöhikkö? + +Elman silmät kävivät pyöreiksi kummastuksesta. Hän saattoi tuskin +uskoa, etteivät toverit olleet suunnitelleet hänelle jotakin kepposta. + +Ja neiti Exeter, rakas pieni opettajatar, miksi hän oli laittanut +itsensä tuon näköiseksi? Miksi hän oli pannut ylleen tuon iänikuisen +mustanappisen viitan, joka ei koskaan ollut sopinut oikein +selkäpuolelta ja joka näytti melkein ruskealta kesäkuun häikäisevässä +päiväpaisteessa? + +Kaikki he olisivat voineet menetellä viisaammin, olisivat voineet +paremmin huolehtia ulkonäöstään tällaisessa tilaisuudessa. He olisivat +voineet -- mutta tässä hämmentynyt itsekseenpuhuja äkkiä pysähtyi +ajatuksissaan uuden, oudon totuuden välähtäessä hänen vastahakoisessa +mielessään ja hetkellisen ärtymyksen hälvetessä häpeänpunan tieltä. Oh, +kuinka hän saattoi noin ajatella? Oh, kuinka hän saattoi tuolla tavoin +tuntea? Ja kuitenkin, kunpa kohtaus olisi viivästynyt vain lyhyen, +aivan lyhyen tuokion! + +Sillä tässä oli lady Mabel Pomeroy seisomassa vieressä silmäluomet +riipuksissa ja heikko hymynväre suupielessä. Tässä oli tyttö, +jonka liukas kieli oli viimeksikuluneen puolentunnin aikana puhua +pärpätellyt jos jotakin, ja liiankin ilmeisesti hän jo etukäteen nautti +tarjoutuvista pilan ja ilveilyn aiheista -- ja tässä olivat tuon ivan +pahaa-aavistamattamat ja turvattomat esineet juuri joutumassa hänen +oman moitteensa alaisiksi ja kiusaamassa häntä läsnäolollaan. Jospa he +olisivat vain poikenneet toiselle polulle, olisivat vain jonkun aikaa +odotelleet siellä, missä olivat! Kaikki oli hämmennystä ja kiusallista +sekasortoa. Tuntui siltä, kuin olisi äkkiä tapahtunut onnettomuus. + +Mitäpä lady Mabel oli Elmalle, tai Elma hänelle? Mitäpä merkitsi, mitä +tuo lavertelija ajatteli tai sanoi? Mitäpä haittasi, että herttuattaren +tyttären pitsipuku nyt uusien tulokkaiden jakapäiväisemmistä aineksista +tehtyjen ja karkeavärisempien pukimien rinnalla muuttui välkkyväksi +suviseitiksi? Elma _ei välittäisi_, hän kieltäysi säikähtymästä +ja masensi sydämessään heräävän paholaisen -- mutta muutamien +ohimenevien, nopeasti haihtuvien tuokioiden kuluessa hän oli kokenut +jotakin, mitä ei koskaan ollut unohtava. Aina elämänsä loppuun asti +hän muistikin tuon pysähdyksen siellä puiden siimeksessä ja oli +tuntevinaan ison, suloisen kukkasen tuoksun vieressään sellaisena +kuin tuulahdus lennätti sen hänen nenäänsä hänen kohottaessaan ylpeän +nuoren päänsä taistellakseen ystäviensä puolesta. Jos ken muu tahansa +heidät pettikin, hän ei sitä tekisi. Jos joku häpesi heitä tai piti +hauskaa heidän kustannukseltaan, hän ei tekisi kumpaakaan. Vaikka +Mabel ehkä nauraisi, -- mutta Mabel ei nauranut: saattoihan olla +mahdollista, että hänkin ajatteli hänen tovereistaan parempaa kuin +ensimäisen vaikutelmansa vallassa ja oli taipuvainen ystävällisyyteen +ja suopeuteen. Olihan hän puhunut Elmalle siihen suuntaan, että "tytöt" +pääsisivät hänen tuttavuuteensa, ja siis... + +"Nämä ovat ne, joita haeskelin", virkkoi Elma Mabelille kääntyen +hilpeästi äskeisen toverinsa puoleen. "Neiti Exeter, tämä on lady Mabel +Pomeroy. Tätini on täällä, mutta hän ei ole näkyvissä", katsahtaen +ympärilleen, "vaikka hän oli lähellämme juuri äsken ja..." + +"Me näimme hänet, tyttöseni; siitä tiesimmekin, mistäpäin oli teitä +etsittävä. Minä en luule tätisi minua huomanneen", lisäsi neiti Exeter +iloisesti. "Täällä on niin paljon ihmisiä -- sellainen väkijoukko -- +että kun ei odota näkevänsä tuttuja kasvoja..." + +Tosiasia oli, että lady Alfreton oli väleen väistänyt häntä; mutta +seuraavassa tuokiossa nähtiin Elman täti ja Mabelin äiti ryhmän +reunassa, ja kaikkien silmät kohtasivat toisensa erehtymättömästi. + +"Ooh?" äännähti neiti Exeter käsittäen, että suuri hetki oli tullut. + +Elman sydän pamppaili, ja hän harppasi kiireesti eteenpäin. + +Herttuatar ja lady Alfreton astuivat kiireesti poispäin. + +"Minä kai menen nyt äitini luo", ilmoitti lady Mabel silmäisten +tyynesti ympärilleen. "Hän kutsui minua katseillaan, ja luullakseni +tätisi kutsui sinua", virkkoi hän Elmalle. "Varmaan tapaamme toisemme +vielä", jatkoi nuori aatelisneiti, keveästi puikahtaen mustanappisen +viitan ohi, "hyvästi nyt!" Sitten muutamaa askelta kauempaa: "Elma, +Elma!" + +Mutta Elma ei hievahtanut. + +"Etkö sinä tule?" kysyi lady Mabel astuen muutaman askeleen +takaisinpäin hetken pakotuksesta, sillä hän ei olisi halunnut menettää +toveriaan. "Meitähän käskettiin kävelemään yhdessä. Tule nyt; he +odottavat meitä." + +"En minä tule", virkkoi Elma matalalla äänellä. + +"Epäilemättä ystäväsi antavat sinulle anteeksi." + +"Ystäväni pi... pitävät huolta minusta." + +"Mutta sinä olet tätisi huolenpidon alainen." + +"Totta. Mene, rakas lapsi", pisti tässä eräs toinen ääni väliin. "Mene, +rakas Elma, nuori ystäväsi on oikeassa; eikä lady Alfreton" -- neiti +Exeter koetti puhua huolettomasti -- "eikä lady Alfreton hyväksy, että +liityt mihinkään muuhun seurueeseen kuin hänen omaansa". + +"Eipä suinkaan", huudahti Mabel mielissään tästä odottamattomasta +avusta. "Nähkääs, hyvä neiti, äiti ja lady Alfreton ovat juuri menossa +teenjuontipaikalle; minä tiedän sen, sillä kuulin heidän ohimennessään +sanovan jotakin siihen suuntaan, ja ellei Elma nyt tule, jää hän ilman +teetä ja..." + +Jää ilman teetä? Mitä mielikuvia nuo sanat herättävätkään! Niin, oli +juuri teenjuonnin aika, ja pikku pöytiä puiden alla puiston toisessa +päässä katettiin paraillaan. Poloiset "tytöt" lyöttäytyivät nyt yhteen +nolostuneina, sanaa sanomatta, ja kauan toivottu ihana mahdollisuus, +josta niin paljon oli puhuttu, haihtui ilmaan heidän kuullessaan +tämän iloisen muistutuksen -- ja Elmasta näytti, että koko seurueen +murheelliset, moittivat katseet kohdistuivat häneen. Se sai hänen +sydämensä paisumaan. Hän oli, mielestään hän oli tosiaan ottanut +edesvastuun päälleen. Hän oli vahvistanut toivomusta silloin, kun se +oli ollut vain heikko ja hämärä haave, ja oli rohkeasti vakuutellut sen +toteutumista herkkäuskoisimpienkin epäillessä. + +Pakenisiko hän nyt rivistä ja kevytmielisesti peseytyisi moitteesta +velvollisuutensa täyttämisen verukkeella? Hän voisi sen helposti +tehdä. Neiti Exeterkin kuiskasi: "Mene!" ja oli selvää, että Mabel oli +tulkinnut oikein molempain vallasnaisten pysähtymisen, kun nämä olivat +jääneet paikalleen ja sieltä viittasivat sormellaan. + +"Kas, sanoinhan minä", jatkoi kiihkeä neitonen tarttuen hänen +käsivarteensa. "He odottavat todellakin. Ja ellemme mene ajoissa, emme +saa hyviä paikkoja. Sitäpaitsi tekee minun hirveästi mieleni jäätelöä", +lisäsi hän nauraen, "ja sinä vain estät ystäviäsi, jotka kenties +myöskin haluavat mennä sellaista ostamaan". Mutta Elma tiesi paremmin. + +"Odottakaa vähän", ja hän hyökkäsi tätinsä luo. + +"Järjetöntä, rakas lapsi", virkkoi lady Alfreton seuraavassa +tuokiossa, "Älä tee mitään sellaista. En ole koskaan nähnyt mitään +sopimattomampaa, mitään onnettomampaa", lisäsi hän epätoivoisesti +kuiskaten. "Jää luokseni, minä haluan sitä, Elma; ei ole ollenkaan +tarvis mennä takaisin; voit illalla selittää asian opettajattarellesi. +En voi sallia sinun seurustella minulle tuntemattomien ihmisten kanssa, +kun kerran olet minun siipieni suojassa. Perin kiusallista! Juuri kun +erityisesti toivoin, että tekisit hyvän vaikutuksen herttuattareen, +tulisit kutsutuksi hänen kotiinsa ja rakentaisit tuttavuutta Mabelin +kanssa", -- Mabel ja hänen äitinsä haastelivat tällä välin eräiden +muiden tuttaviensa kera -- "ja kun kaikki ja sujui niin hyvin...", +jatkoi lady Alfreton rypistäen kulmiaan, "En ole ikipäivinäni nähnyt +sopimattomampaa kohtausta! Mutta", ja hänen katseensa kirkastui, "jos +käännyt selin noihin ihmisiin, et ole heitä näkevinäsi etkä mene heidän +lähelleen, uskonpa heidän ottavan viittauksesta vaarin ja lähtevän +tyynesti omille teilleen. Kah, näkyvät jo olevankin lähdössä. Tulehan +teelle, rakkaani", kehoitti rouva reipastuen; "ehkei vielä ole mitään +sanottavaa vahinkoa tapahtunut. Meidän täytyy vain varoa jälleen +sattumasta heidän kanssaan yhteen, siinä kaikki. Nyt sinä ja Mabel +kävelette yhdessä kuten ennenkin. Tuolla tulee Mabel sinua noutamaan. +Tuletko Elmaa hakemaan, rakas tyttöseni? Täällä hän on! Elma, no Elma, +mikä sinun on?" + +Elman polttavilla poskilla valui näet kaksi pientä, kuumaa, katkeraa +kyyneltä. + + + + +IX. + +Piers selittelee maailman tapoja. + + +Vain lady Alfreton ne näki, vain hän arvasi mistä ne johtuivat. + +Mabel, jonka päivänvarjon kärki sillä hetkellä oli tarttunut ohi +häilähtävän vyöhikön silmukseen, ei silloin eikä myöhemminkään saanut +asiasta vihiä, ja kun molemmat jälleen olivat heitetyt toistensa +seuraan ja kun hän sydämessään ajatteli, että Elman täytyi olla +tähän järjestelyyn ainakin yhtä tyytyväinen kuin hän itse, antoi hän +tunteittensa pian puhjeta ilmi. "Se oli tosiaan hyvin tehty, Elma; +mutta ellei tätisi olisi ollut itsepintainen, niin missä nyt olisit? +Itse et koskaan olisi kyennyt riuhtaisemaan itseäsi irti niiden +seurasta. Minä tein voitavani, mutta sinä et tukenut minua. Kaiketi +sinä pelkäsit. Totta onkin, että ne näyttivät jokseenkin villeiltä. Vai +siinä ne tytöt olivat?" lisäsi hän merkitsevästi hymyillen. "No, nyt +minä tiedän, minkänäköisiä sellaiset tytöt ovat. Minä... et kai ole +pahoillasi, kun tulee aika jättää koulu, Elma?" + +"Minä olen _nyt_ pahoillani, perin murheellinen ja häpeissäni", virkkoi +Elma sellaisella äänellä, että hänen toverinsa säpsähti. "Mabel, tämä +ei ollut mitään sinulle..." + +"Mikä ei ollut mitään?" + +"Että käyttäydyimme niin kuin käyttäydyimme, kohtelimme heitä siten ja +jätimme heidät sillä tavoin. Oh, se ei ollut sinun syysi -- sinä et +tarkoittanut mitään pahaa; he eivät ole mitään sinulle, etkä sinä ole +mitään heille; ja vaikkakin sinä... vaikkakin sinä jokseenkin tylysti +käänsit heille selkäsi..." Hän pysähtyi. + +"Niin, näetkös, Elma, he... mutta olen pahoillani, etten ollut heille +kohtelias. Varmaan aioin olla kohtelias" -- jokseenkin hämmentyneenä -- +"mutta kun..." + +"Oh, kohtelias! Älä huoli -- olithan sinä kylliksi kohtelias", huudahti +Elma yhä samaan hillityn närkästyneeseen sävyyn. "He eivät välittäisi +sinusta", jatkoi hän imartelematta; "_minua, minua_ he ajattelevat. +Minä heitä kehoitin tulemaan ja lupasin täällä olla heille avuksi. +Puhuin heille siitä kaikesta niin usein... ja... ja nyt... voi, mitä he +minusta nyt ajattelevat?" + +"Saattoivathan he nähdä, ettei toki sinussa syytä ollut." Ajattelematon +Mabelkin näytti hetkisen vakavalta. "Minä en sinun asemassasi, Elma, +sillä vaivaisi päätäni. Jokainen saattoi jo puolellakin silmällä nähdä, +että sinun oli toteltava tätiäsi ja että hän sinut kutsui pois." + +"Jospa tätini olisi edes puhutellut, edes puhutellut neiti Exeteriä. +Neiti Exeter -- etkö nähnyt häntä, Mabel? -- neiti Exeter on mitä +hyväsydämisin ja herttaisin, hän on ihmisten parhaita, eikä suinkaan +olisi käynyt tungettelevaksi tai häirinnyt täti Selinaa -- minä tiedän, +ettei hän olisi, -- mutta tilapäistä kohtaustahan hän ei voinut +välttää; ja sitten hänelle ei suotu katsettakaan, ei edes... edes +pientä kumarrusta tervehdykseksi, eikä puristettu hänen kättänsä." + +"Niin kyllä, lady Alfreton olisi voinut olla hyväluontoisempi", vastasi +Mabel vilpittömästi. "Mutta minä en luule, että täysikasvuiset ihmiset +ovat hyväluontoisia, luuletko sinä? Varmaan minäkin ennen pitkää +lakkaan olemasta hyväluontoinen. Älä siitä harmittele, Elma. Voit olla +varma, että neiti Exeter, tai mikä hänen nimensä oli, on jo unohtanut +koko asian, kun palaat opistoon tänä iltana. Eihän kukaan mokomia +muistele: minä en koskaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Iloitkaamme nyt +vain. Kylläpä on jo paljon ihmisiä teepöytien ääressä! Ja katso, Elma", +tyrkäten häntä kyynärpäähän, "katso noita jäätelöitä. Niiden pelkkä +näkeminen tekee minut heti kuumaksi ja janoiseksi. Ah, se on oikein! Me +saamme kai istua tuolla? Lady Alfreton on juuri etsinyt mahdollisimman +parhaan paikan. Äiti sanoo, että lady Alfreton aina tietää, mitä on +tehtävä, ja niin hän tietääkin. No, Elma, eikö tämä ole hauskaa, eikö +tämä ole ihanaa?" Sitten hiljempää: "No, Elma, hymyilehän taas; ole +niinkuin ennenkin ja unohda nuo typerät ihmiset." + +Mutta Elma ei voinut unohtaa. + +"Hei, ettekö vielä ole lopettaneet?" huudahti tällöin ääni hänen +takaansa. "Pidä puolesi, Elma; minä onnittelen sinua oivallisesta +ruokahalustasi sekä poudalla että sateella. Hyvää päivää, lady Mabel; +vai on neidit vielä jätetty pöytään?" Herttuatar ja lady Alfreton +olivat nimittäin vetäneet tuolinsa sivummalle. "No, toivon, että teillä +on hauskaa", lopetti Piers puheensa, istahtaen mukavan huolettomasti, +samalla kuin kaksi rusoista poskiparia hieman punehtui hänen +pilanteostaan ja kaksi lusikkaa liikkui hiukan hitaammin kuin ennen, +ikäänkuin kieltääkseen hänen sanoissaan lausutun väitöksen. + +"Miksi emme pitäisi jäätelöstä?" kysyi Mabel kuitenkin. "Minä olen +syönyt kaksi annosta, samoin Elma. Olisin saanut kolmannenkin, jos +olisin tahtonut." + +"Otatteko nyt kolmannen?" + +"Ei, kiitos, minä olen ja lopettanut"; ja puhuja yritti suoristautua +sekä näyttää sirolta ja arvokkaalta. "Minä vain sanoin, että olisin +_saanut_, jos olisin tahtonut. Tänne kuulemme hyvin soittokunnan +sävelet, eikö totta? Mikä kaunis iltapäivä! Meillä on ollut ihana +iltapäivä alusta loppuun -- eikö olekin, Elma? Haluaisin viettää juuri +tällaisen iltapuolen joka päivä elämässäni -- etkö sinäkin, Elma?" + +Ei mitään vastausta. Äkillinen muistelma synkistytti Elman kasvot. + +Hetkiseksi oli rattoisa rupattelu ja herkullinen ateria viekoitellut +hänet palaamaan entiseen pulpahtelevaan mielentilaansa, ja sekä lady +Alfreton että Mabel olivat otaksuneet, että vastoinkäyminen, mikä +oli uhannut peittää pilveen juhlallisen hetken päiväpaisteen, oli +turvallisesti siirtynyt taustalle pian kokonaan rauetakseen, -- mutta +nyt Mabelin vetoaminen herätti jomottavan tuskantunteen, mikä ilmeni +hänen toverinsa vilpittömällä otsalla. + +Piers vilkaisi toistamiseen serkkuunsa. -- Jotakin on tytön mielestä +mennyt vinoon, -- tuumi hän itsekseen. + +Mutta vasta jonkun ajan kuluttua hän sai selville, mitä tuo "jokin" oli. + +"Tule minun kanssani, Elma. Älä välitä Mertouneista. Ei sinun tarvitse +riippua kiinni tuossa tytössä, ellet hänestä välitä; hän onkin nyt +saanut jonkun toisen." Seurue oli noussut ja lähtenyt liikkeelle. "Tule +tännepäin", virkkoi Piers äkkiä. "Minä opastelen sinua, ja kyllä heidät +jälleen tapaamme. No, tule pois vain! Miksi minua noin katselet?" + +"Täti sanoi minulle tänään jo kerran, että minun on pysyteltävä hänen +parissaan ja mentävä hänen kanssaan, minne hän menee", vastasi Elma, +jonka äänensävy ilmaisi, että muistelmaan sisältyi enemmän kuin ensi +silmäykseltä näytti. "Ei sovi, että hänen täytyy sanoa se minulle +kahdesti." + +"Pyh! Loruja!" Piers kääntyi äitinsä puoleen. "Kuinka kauan viivyt +täällä, äiti? Noin puoli tuntia? Minä tuon Elman ulkoportille puolen +tunnin päästä..." + +"Hyvä on, rakkaani, hyvä on. Älkää viivytelkö kauempaa, Piers. En voi +jäädä tänne puolta tuntia pitemmäksi aikaa -- olinkin jo lähdössä..." + +"Kyllä muistan. Puolen tunnin kuluttua olemme paikalla. No, Elma, +astukaamme tätä käytävää pitkin; pidä varasi, Mabelilla tuolla on +ilveksen silmät, ja me olemme saaneet hänestä kylliksemme. Varmaankin", +jatkoi hän, kun he olivat tehneet pari nopeaa käännöstä sivupoluille, +"varmaankin hän äsken sanoi jotakin sinua kiusatakseen. Mitä se oli? +Älä kerro, jos mieluummin tahdot olla kertomatta, ymmärräthän; mutta +sinä olet niin pieni ja yksinäinen", lisäsi hän ystävällisesti, "ja +ellei sinulla ole ketään muuta, jonka puoleen kääntyä, voit kertoa +minulle." + +Pieni käsi pujahti hänen käteensä. + +"Häh?" virkkoi Piers kovin kummastuneena. "Mitä?" Sitten hän katsahti +ympärilleen, mutta he eivät olleet kenenkään näkyvissä tai ainakaan ei +ollut mitään katsojia melko pitkän matkan päässä pienestä sillasta, +jonka käsipuuta vasten he kumpikin nojasivat. "Mitä tarkoitat, Elma?" +kysyi Piers katsahtaen kätöseen omituisin oudoin tuntein, jollaisia hän +ei koskaan ennen ollut tuntenut. "Mikä sai sinut niin tekemään?" + +"Tahdoin vain kiittää sinua", virkkoi Elma, vilkaisten häneen lempein, +itsetiedottomin silmin. "Sinä olet aina hyvin ystävällinen, mutta..." +ja hän veti kätensä pois. + +"Mutta mitä?" + +"Minusta tuntui, että ystävyyttäsi tänään tarvitsin", ja hänen huulensa +värähti hiukan vastoin hänen tahtoansakin. + +"Jotakin mennyt vinoon?" + +Elma epäröi. Sitten hän äkkiä puhkesi puhumaan: "Et saa luulla, että +se oli Selina-tädin syy; tätihän ei tiennyt, ei voinut otaksuakaan, ei +voinut vähääkään aavistaa, miltä se neiti Exeteristä tuntuisi. Neiti +Exeter pitää Selina-tätiä ja... ja teitä kaikkia niin suuressa arvossa; +ja tavatessaan tädin täällä minun kanssani neiti Exeter odotti, +tarkoitan, piti luultavana, että... että häntä edes puhuteltaisiin... +ja... ja..." + +"Ja äitini vältti häntä?" + +"Niin, Piers, ja _minun_ täytyi jättää heidät myöskin; enkä voinut +edes kertoa heille, kuinka asian laita oli. Olimme moneen kertaan +puhuneet tässä kukkasnäyttelyssä käynnistä ja sopineet kohtauksestamme +ja... ja kaikesta muusta. Sitten tapasimme toisemme aivan ison teltan +ulkopuolella, ja minä juttelin heille Mabelin seisoessa vieressä, ja +täti ja herttuatar kävelivät suoraan meidän keskellemme, mutta... +astuivat sitten edelleen", ja Elma käänsi päänsä pois, ikäänkuin muisto +siitä olisi hänelle vielä liian kauhea. + +"No?" + +"Sitten halusin viipyä heidän kanssaan hetkisen; mitäpä muuta voin, +Piers? Mutta pyytäessäni lupaa Selina-täti sanoi, ettei se käynyt +päinsä, eikä... eikä sallinut minun edes siitä heille ilmoittaa." + +"Miksi ihmeessä hän sen kielsi?" + +"Hän ei halunnut, että minut nähtäisiin heidän seurassaan." + +"Hänen armonsa näkyy olleen melkoisen tyly. Kukapa tietää, miten ne +naiset toisiansa nolailevat!" + +"Oi, Piers! Täti Selina ei tarkoittanut..." + +"No niin, rakas Elma, kuuntelehan minua. Suohan minulle kaikki +tarkkaavaisuutesi muutamiksi minuuteiksi, kuten opettajasi sanoisivat. +Aion pitää pienen luennon, ja ole niin ystävällinen, ettet keskeytä +minua; otatko siitä oppia vai et, on oma asiasi. No siis, ensiksikin +äitini _oli_ tahallaan tyly; kukaan, jolla on äitini maine hienossa +käyttäytymisessä, ei koskaan ole epäkohtelias sitä tarkoittamatta. +Hän tahtoi saada arvoisan opettajattaresi ymmärtämään, että vaikka he +ovatkin pari kertaa yksityisesti tavanneet toisensa, ei tämän tule +vaatia minkäänlaista julkista tunnustusta. Jos on maailmassa jokin +asia, mistä äiti kaikesta sielustaan pitää huolta, niin se on hänen +yhteiskunnallinen arvonsa, ja hänen mielestään se joutuisi vaaraan, +jos hän tuntisi jonkun neiti Exeterin kaltaisen, ja siksi hän aivan +yksinkertaisesti ei tahdo häntä tuntea. Käsitätkö tämän, Elma?" + +"Luulen käsittäväni, Piers." + +"Eikö se ole jokseenkin vaikeatajuista?" + +"On kyllä, Piers." + +"Nyt tulemme toiseen kohtaan. Puolet tuntemistani miehistä ja naisista +ajattelevat samoin: Jos heillä on alhaisia tuttavia tai ystäviä, +jos on henkilöitä, jotka ovat köyhiä, käyvät nukkavierussa puvussa +eivätkä seuraa muotia, mutta joiden kanssa heidän täytyy seurustella +kaikessa hiljaisuudessa, niin he vaikenevat siitä visusti maailman +edessä. Maailman silmissä kaikki tahdomme esiintyä vain parhaimpamme +mukaan. Meidän on näet ajateltava mainettamme, pidettävä huolta +yhteiskunnallisesta asemastamme. Juliet ajattelee aika paljon tyttöjä, +joiden kanssa ratsastaa, sekä tanssitovereitansa. Äiti miettii +vakavasti, kenen hän kutsuu perheeseen. Isä on hyvin tarkka siitä, että +tuttava, jonka kanssa hän syö päivällistä klubissaan, on oikeata lajia. +Minä..." Hän pysähtyi. + +"Sinäkin?" virkkoi Elma hiljaa, sillä nuoren miehen hymy oli +jäähdyttänyt hänen sydämensä. "Sinäkin?" + +"Minäkin? Niin. Miksikä en minä? Minä en ole naapureitani parempi. Olen +yhtä tunnoton, sydämetön, itsekäs ja törkeä kuin hekin. Törkeä! Se on +oikea sana. Juuri niin tulisi nimittää ihmisiä, jotka siten ajattelevat +ja tekevät. Mitäpä se muuta on kuin törkeätä halpamaisuutta, joka saa +meidät pelkäämään sinun neiti Exeterisi ja muiden hänen kaltaistensa +tartuntaa? Panisinpa vetoa, että neiti Exeter on parempi ihminen kuin +kolme neljännestä niistä naisista, jotka äiti lausuu tervetulleiksi +taloonsa, -- mutta Mertaunin herttuattaren lornetin pelosta äiti ei voi +taipua vaihtamaan hänen kanssaan edes vähäistä tervehdystä. Siitä se +johtui, Elma. Äiti ei ole luonnostaan häijy..." + +"Oh, ei... ei suinkaan." + +"Ja jos hän olisi kohdannut neiti Exeterin kenenkään näkemättä, ei +neiti Exeter olisi saanut mitään valittamisen aihetta; mutta neiti +Exeterillä oli huono onni. Eipä hänelle silti käynyt pahemmin kuin +monelle muulle. Me tunnemme henkilöitä maalla, tunnemme heidät +jokseenkin hyvin, mutta tyynesti olemme heitä tuntematta Park Lanen +varrella asuessamme. Tapasin eilen miehen, jonka kanssa säännöllisesti +käyn metsästämässä joka talvi, kun riistanajo alkaa, -- mutta samassa +näin jotakin hyvin mielenkiintoista toisella taholla, mikä kokonaan +vei huomioni, kunnes hän oli kulkenut ohitse. Minä näetkös kävelin +erään keikarin kanssa. Sellaista on se _savoir faire_, jota meidän +maailmanmiesten täytyy noudattaa. Tarkkaatko sanojani, Elma?" + +Elman pää oli riipuksissa. + +"Tietysti sinä tunnet sen pakottavan voiman? Sinä olet kai kyllin vanha +käsittääksesi, kuinka välttämätöntä se on?" + +Vieläkään ei vastausta. + +"Kyllä sinä vielä itsekin tulet täysinoppineeksi siinä taidossa", +jatkoi hänen serkkunsa teeskennellyn huolettomasti. "Onhan siihen +tietysti vielä aikaa; mutta parempi aloittaa aikaisin kuin liian +myöhään. Tänään sait ensimäisen läksysi, Elma -- oivallisen läksyn. +Aiotko nyt käyttää sitä hyväksesi?" Harras katselija olisi voinut +havaita hänen kiinteästi tarkkaavan tyttöä. + +"En", virkkoi Elma äkkiä kohottaen punehtuneen otsansa ja säteilevät +silmänsä. "En. En koskaan, Piers, en koskaan! Olkootpa kaikki muut +noin valheellisia, noin halpamaisia, noin julmia -- minä en koskaan +sellaiseksi tule. Minä tahdon olla sama kaikkialla, joka tilaisuudessa, +kaikkina aikoina. Niitä, joista pidän ja joita kunnioitan, en +koskaan aio hävetä, olkoon katselijana kuka hyvänsä. Ja niitä, joita +rakastan..." + +Hän vaikeni äkkiä kuohuvin povin ja läähättäen. + +"Ja niitä, joita rakastat?" kuiskasi ääni hänen korvaansa. "Jatka. +Niitä, joita rakastat...?" + +"Tahdon rakastaa aina ja iäti." Vastaus ei ollut niin hiljainen, ettei +nuori mies olisi sitä kuullut. + + + + +X. + +Elman käsitys ystävyysliitoista. + + +Vaikka tuttavuus Mertounin herttuattaren tyttären ja lady Alfretonin +nuoren sukulaisen kanssa oli alkanut niin aaltoilevan epävakaisten, +ettemme sanoisi pahaenteisten olosuhteiden vallitessa, niin ihmeellistä +kyllä se kehittyi ja vähitellen kypsyi sydämelliseksi. + +Elman sanojen mukaan Mabel "ei ollut mikään paha tyttö". + +Ison, epäsuhtaisesti versoneen perheen nuorinta vesaa olivat +vanhemmat sisarukset, joista muutamat jo olivat kasvaneet miehiksi ja +naisiksi, aluksi pitäneet kiusankappaleena, katsellen karsaasti uuden +lapsikammion järjestämistä, ja paheksuivat, että vanhemmat, joiden +olisi tullut pitää yksinomaan huolta heistä ja heidän eduistaan, +tuhlasivat ylenmäärin hemmoittelevaa hellyyttään pikku kuopukselle. + +Siitä oli johtunut sotatila. + +Kuten jo lienee selvinnyt, eivät kaikki kristikunnan vanhemmat veljet +ja sisaret olisi voineet nujertaa masentumatonta Mabelia hänen millään +elinkaudellaan, ja tuo neuvokas nuori neiti oli aikaisin saanut +selville voimansa -- niin, kukapa voi sanoa, kuinka aikaisin lapsi sen +havaitsee? Hän oli siis hyvin aikaisin alkanut antaa takaisin samalla +mitalla kuin sai; ja sekä isän että äidin suosion kannattamana, nämä +kun kieltäytyivät kuuntelemasta sanaakaan vastapuolen väitöksistä tai +valituksista, tyttönen oli pitänyt päänsä kaikkia muita perheenjäseniä +vastaan, joko nämä sitten esiintyivät yksitellen tai keskenään +liittoutuneina. + +Ettei hän joutunut moisten suosikkien melkein poikkeuksettoman kohtalon +alaiseksi, puhui jotakin tämän onnettomasti sijoitetun lapsen puolesta. + +Mabelia ei inhottu, koska Mabel kaikkine vikoineen, nenäkkyydestään ja +itsepintaisuudestaan huolimatta, ei luonnostaan ollut tunteeton eikä +vilpillinen. Jos hänen paremmat ominaisuutensa olisi huolellisella +ja järkiperäisellä kasvatuksella herätetty toimintaan, jos hänen +kotielämänsä ei olisi ollut tuollaista alituista taistelua +määräämisvallasta, jos olisi ollut vähemmän kamppailua toiselta puolen +turhamaisen hupsuttelun ja liikahemmoittelun ja toiselta lempeän +suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden puutteen välillä, hän olisi +ollut aivan toisenlainen henkilö. Ja näinkin ollen Elma näki kylliksi +niissä tilaisuuksissa, joissa hän muutamina seuraavina viikkoina oli +vieraisilla Mertounin talossa, voidakseen ravistaa viisasta päätään +Piers-serkulle (joka väitti syvällä mielenkiinnolla seuraavansa tämän +ystävyyden kehittymistä) ja väittääkseen ominaisella varmuudellaan -- +varmuudella, mikä aina ilmeni, kun poissaolevien kimppuun hyökättiin, +että Mabel "ei ollut mikään paha tyttö". + +"Tiedän, että se myönnytys merkitsee sinun puoleltasi varsin paljon", +virkkoi lady Alfreton eräänä päivänä, kun hänen poikansa oli lähtenyt +huoneesta ja hän tunsi voivansa kysellä hiukan tarkemmin ja tiedustella +sukulaiseltaan vähän enemmän -- mitkä tiedustelut hän vaistomaisesti +oli aina siirtänyt tuonnemmaksi. "Minä tiedän, että se myönnytys sinun +puoleltasi, Elma, merkitsee varsin paljon. Sinä olet niin ankara pieni +olento ja niin vakaantunut mielipiteissäsi, etten tosiaan tuntenut +itseäni ollenkaan varmaksi... hm, tarkoitan, minulle on keventävää +kuulla sinun myöntävän, että herttainen, älykäs ja ystävällinen nuori +ikätoverisi 'ei ole mikään paha tyttö'." + +"Sitä hän ei todella olekaan, täti." + +"Sen kyllä uskon, rakas lapsi", vastasi rouva hymyillen. + +"Hän puhuu kuin höyrykone; minä voin tuskin kiilata sanaakaan hänen +lauseittensa rakoon. Oh, täti nauraa; täti luulee, että minäkin +haluan jutella. Niin haluankin, hyvä täti, ja siitä se kenkä +puristaneekin. Ensimältä minusta ei ollut kovinkaan hauskaa istua +ihan kuin vesisuihkun alla ja antaa sen ruiskuttaa päälleni. Minä +sanoin Mabelille, että hän oli kuin ruisku -- mutta ei sekään häntä +pysähdyttänyt. Nyt siis annan hänen lepertää mielensä mukaan, kunnes +vihdoin väsyy. Mutta joskus se tyttö voi kehrätä aika sekasotkun!" + +"Niinkö! Millä tavoin?" Lady Alfreton oli siinä mielentilassa, että hän +kärsivällisesti kuunteli. + +"Hän ei tarkoita mitään pahaa. Mutta hän sanoa pamauttaa suoraan mitä +ikinä päähänsä pistää; ja kyllähän täti tietää, ettei _se_ aina sovi." + +"Ei, Elma, ei se sovi"; ja sopimattomilla ajoilla mainittu neiti +Exeterin nimi vilahti lady Alfretonin mieleen ja sai hänet hetkiseksi +ajattelemaan, eikö hän mahdollisesti voisi käyttää tätä tilaisuutta +antaakseen ohjeita. Mutta uteliaisuus sekä halu päästä Elman nykyisten +paljastusten perille saivat hänessä voiton. + +"Niinpä Mabel usein sanoo sellaista, mikä suututtaa mademoisellen +-- hänen kotiopettajattarensa -- koko lopuksi päivää, vaikka +mademoiselle itsekin voisi tajuta, ettei siitä tosiaan tarvitsisi +välittää. Kun kerron Mabelille hänen sanansa ja miksi mademoiselle +on vihainen, sitten hän on pahoillaan -- tai ainakin olisi, jos +pitäisi mademoisellesta enemmän. Milloin hän sattuu suututtamaan +sellaisen henkilön, josta todella pitää... kuten tapahtui pari kertaa +äskettäin..." Elma vaikeni. + +"No, rakas lapsi?" + +"Hän ei ollut aivan... ei aivan... ystävällinen minulle. Minä tarkoitan +todellakin ystävällisyyden puutetta -- en tarkoita, että riitelimme, +-- mutta heti kun hän näki, että oli minua pahoittanut, hän oli niin +kummallinen omalla hiomattomalla tavallaan." + +"Millä tavallaan?" huudahti lady Alfreton avaten silmänsä. +"Kummallisella? Hiomattomalla? Rakas Elma, Mabelin tavat saattavat olla +hiukan, juuri hiukkasen omituiset; hän ei ole vielä täysin muovautunut, +sitähän ei voi vielä odottaakaan; mutta minun täytyy sanoa, että olet +mielestäni liian ankara. Kummallinen? Hiomaton?" toisteli rouva. + +"Niin juuri, täti", nyökkäsi Elma. "Mabel on tosiaan perin kummallinen +toisinaan, ja kun ketään ei ole saapuvilla, hän... mutta, oh, mitäpä +siitä?" Tyttö hillitsi äkkiä itsensä kielimisen pelosta. "Ei se mitään +haittaa. Minä ymmärrän varsin hyvin, mitä se merkitsee, eikä hän ole +koskaan onnellinen, ennenkuin on sovittanut kaikki sattuneet ikävyydet. +_Siitä_ puolesta minä Mabelissa pidän", jatkoi Elma tarmokkaasti. "Hän +sovittaa rikkomuksensa niin pian. Hän tuli eilen minun luokseni kuin +salama ja sanoi olleensa 'halju'. No, se hän oli ollutkin." + +"Hyväinen aika!" huudahti lady Alfreton, sillä sellaisia sanoja ei +ollut käytetty hänen nuoruutensa päivinä. "Hyväillen aika! Minä... +tuohan on vallan tavatonta! Hän on varmaankin oppinut sen sanan +veljiltään. Mutta sentäänkin... nuoren neidin huulilla!" + +"Oh, ei se mitään, täti", -- Elma nyökkäsi jälleen rauhoittavasti, -- +"ei se mitään tee. Kaikki me sanomme olleemme 'haljuja', kun olemme +käyttäytyneet sopimattomasti. Oli vain hyvä, että Mabel niin pian pyysi +anteeksi. Ja syytä hänellä olikin pitää hoppua, sen takaan." + +"Hoppua!" mutisi lady Alfreton. Hän ei ollut tottunut koulutyttöihin, +ei ainakaan vielä. "No", jatkoi hän. + +"Meillä oli aikamoinen kina", ja Elma nauroi ikäänkuin mieluiselle +muistolle, "ja rapsauttelimme toisiamme sanoilla minkä kerkisimme, +jolloin Mabel virkahti väliin jotakin _todella_ häijyä. No, senjälkeen +en tietenkään enää tahtonut hänelle puhua; se on paras menettely +riitaantuessa. Nyt oli minun vuoroni murjottaa, tiedättehän. Olin siis +juuri alkanut murjottaa, kun samassa ilmoitettiin vaunujen saapuneen! +Muistanette siellä viimeksi ollessani lähettäneenne noutamaan minut +jonkun verran aikaisemmin kuin olitte luvannut. No niin, silloin se +tapahtui. Kun siis vaunujen ilmoitettiin saapuneen, en tiennyt mitä +tehdä. Ajattelin parhaillani sitä, kun Mabel hypähti pystyyn, syleili +ja suuteli minua ja sanoi olleensa 'halju'; ja Fanchettekaan ei vielä +ollut lähtenyt huoneesta! No niin, ellei Mabel olisi ollut tosiaan +_todella_ hyvä tyttö, olisi hän odottanut ensi kertaan tai ainakin +hyvästijättööni asti, ennenkuin rupesi sovinnoille." + +"Oh, hän on todella, _todella_ hyvä tyttö nyt, niinkö?" + +Elma nauroi. "Niin, täti, todella, _todellakin_, nyt." + +"Se ilahduttaa minua", virkkoi lady Alfreton lyhykäisen vaitiolon +jälkeen ja mielessään päätettyään, että sittenkin joitakuita pikku +varoituksia ja viittauksia sopisi tässä tilaisuudessa ohimennen +antaa. "Olen vilpittömästi iloinen siitä, että olet saanut +sellaisen hyvän ystävän. Tuollaisen ystävän omistaminen, Elma, on +sinulle suuriarvoista. Sinun täytyy huomata, mikä ero on Mertounin +herttuattaren tyttärien ja nykyisten koulutoveriesi välillä. Lady Mabel +Pomeroy lienee hiukan eriskummainen eli liiallisuuksiin taipuvainen ja +epäilemättä hän on aikalailla hemmoiteltu, mutta sitten hänen hieno +käytöksensä ja komeutensa..." + +"Rakas täti!" Elma väreili kuin sisällisestä aaltoilusta ja meni +heittäytymään viehkeään asentoon tätinsä jalkojen juureen, katsellen +häntä leikkisällä, veitikkamaisella silmäparilla. "Rakas täti, pelkään +pahoin, pelkään todellakin, ettet koskaan näe Mabelia komeana ja +hienostuneena nuorena naisena. Neiti Exeterin koulussa on tyttöjä, +jotka nyt jo ovat tuhat kertaa hienostuneempia ja komeampia kuin mitä +Mabelista koskaan voi tulla. Hänessä ei ole rahtuakaan komeutta, +enkä... enkä luule hänessä olevan paljoa hienouttakaan. Mabel on +hyvin herttainen omalla tavallaan. Minä _pidän_ hänestä! Ja hän on +oikein paljon parempi ja hauskempi nyt, kun todella tunnemme toisemme, +paljoa herttaisempi kuin mitä hänestä aavistinkaan silloin, kun ensi +kertaa kävelimme yhdessä. Hän nauratti minua silloin, mutten tiennyt, +tokko... en oikein tiennyt, mitä hänestä ajatella. Mutta täti ei näy +vielä tuntevan Mabelia. Hän on hauska, rattoisa, tyhmä tyttö -- hän +ei välitä, vaikka häntä nimitetään tyhmäksi -- milloin saa pitää +oman päänsä. Mutta kun häntä ärsytetään tai kun hän ei saa tahtoansa +perille, hän kääntää koko talon ylösalaisin. Häijy hän ei silti ole +eikä kanna kaunaa. Hän ei hiivi äitinsä luo lupaa pyytämään eikä tee +sellaista, mistä muut eivät pidä. Minä näettekös luulen", lisäsi Elma +viekkaasti hymyillen, "luulen, että herttuatar-parka sitä joskus +haluaisi, ne vanhemmat sisarukset kun häntä niin ahdistelevat Mabelin +tähden." + +"Olettepa te omituinen pari, se minun täytyy sanoa. Mitähän kaikki +muut Mertounin talon asukkaat ajattelisivat, jos kuulisivat sinun +arvostelusi, sinä pieni kissanpoika! Nimittää Mabelia tyhmäksi! +Luulen, että herttuattaren tukka nousisi pystyyn. Hän kehuskelee aina +lemmikkinsä oivallisia ominaisuuksia ja avuja, kunnes minun täytyy +myöntää... Mutta joka tapauksessa Mabel on sinulle erinomainen toveri," +Lady Alfreton keskeytti puheensa ja palasi pääasiaan. "Ja ellei hän +suutu nimittäessäsi häntä tyhmäksi..." + +"Oh, täti, minä en ole raaka." + +"Rakas lapsi, luulin sinun sanoneen, että käytit sitä nimitystä." + +"Ei. Hän itse sanoi niin. Hän sanoi eräänä päivänä, että tiesi... että +tiesi olevansa tyhmä, ja minä... minä vain myönsin. Ja se tapahtui sinä +päivänä", lisäsi Elma hiukan ujosti, "sinä päivänä, jolloin emme olleet +kaikkea aikaa olleet aivan kilttejä toisillemme". + +"Minusta näyttää, että sellaisia päiviä on varsin paljon." + +"Nähkääs, täti, ellei niitä olisi, emme voisi koskaan oikein kiintyä +toisiimme. Saattaisimme olla hyviä ystäviä ja niin poispäin -- mutta +jos meidän täytyisi olla kohteliaita, nöyriä ja kovin huolellisia +ollessamme aivan kahdenkesken, emme koskaan pääsisi pitemmälle. +Vain sitten tytöt oikein kiintyvät toisiinsa, kun he _voivat_, +tiedättehän..." + +"Voivat mitä?" + +"Puhua suunsa puhtaaksi, täti. Sanoa pamauttaa mitä tahansa. Siitä sitä +ystäviksi tullaan. Heti kun tulin Mabelin ystäväksi, sanoin hänelle, +kuinka kauhean sopimattomasti hän oli käyttäytynyt neiti Exeteriä ja +niitä kaikkia kohtaan siellä kukkasnäyttelyssä..." Elma vaikeni äkkiä. +Hän oli nyt "sanoa pamauttanut" enemmänkin kuin oli tarkoittanut, +oikein kukkuramitalla. + +"Mitä?" virkkoi lady Alfreton kuivasti. "Sanoitko sinä hänelle niin? Ja +saanko kysyä, mitä hän vastasi?" + +"Oh, täti, älkää suuttuko. Ehkei minun olisi pitänyt sitä sanaa, mutta +minusta tuntui, että minun täytyi. Muutoin olisi aina ollut välillämme +jotakin, mistä ei olisi saanut mainita, mihin ei olisi saanut viitata, +ja se olisi ollut liian kauheata. Senvuoksi ajattelin, että oli parasta +puhua suuni puhtaaksi; ja iloinen olinkin, että sen tein, sillä +Mabel oli kuin puhdasta kultaa. Hän toisteli moneen kertaan, kuinka +pahoillaan hän oli, sitten kun olin kertonut hänelle kaiken, selittänyt +hänelle neiti Exeterin tulon, kuinka ystävällisesti hän siinä +menetteli, kuinka hän oli tehnyt sen vain mieliksi tytöilleen, jotka +eivät koskaan ennen olleet nähneet kasvitieteellistä juhlaa, ja..." + +"Niin, niin!" Vastoin tahtoaankin Elman kuulijatar tunsi pistoksen +sydämessään. "Niin, niin. Se oli ikävää, mutta sitä ei voinut auttaa. +Mabel -- mitä hän sanoi?" + +"Hän sanoi, ettei enää koskaan käyttäydy sillä tavoin, vaikka eläisi +satavuotiaaksi! Hän tahtoi tehdä jos jotakin asian sovittamiseksi. Hän +tarjoutui lähettämään äitinsä neiti Exeterin luo..." + +"Hyväinen aika! Rakkahin Elma! Ei suinkaan sitä! Ethän toki olisi +voinut sellaista sallia?" + +"En, täti; sillä minä en käsittänyt", vastasi Elma tyynesti, "mitä +hyvää siitä olisi ollut". + +"Hm... hyvää... hm. Olisihan siitä vainut olla jotakin 'hyvää', kuten +sinä sitä nimität. Opiston maineelle olisi aina eduksi, jos jonkun +herttuattaren vaunut pysähtyisivät sen ovelle." + +"Olisiko?" + +"Mutta se olisi perin sopimatonta -- kerrassaan sopimatonta. Sellainen +koulu! Koulu... hm, tarkoitan vain, rakas lapsi, että jos Mabel koskaan +jälleen mainitsee moisesta ehdotuksesta, niin toivon, että heti sen +torjut. Muista, Elma" -- hyvin tarmokkaasti -- "_heti_. Se ei millään +muotoa kävisi päinsä. Sellaista ei voi hetkeäkään ajatella. Näethän, +Elma, etten minäkään koskaan käy Haverstock Hillissä, vaikka olet +oma veljentyttäreni -- ainakin sir Thomasin veljentytär -- ja vaikka +tietysti kaikesta sydämestäni harrastan parastasi." + +Elma laski kiitollisena poskensa kättä vasten, johon oli tarttunut. +"Pikku raukka", virkahti täti lempeämmällä äänellä, "toivon, että +olisi ollut toisin. Jos olisin _voinut_ saada sinut kokonaan omaan +hoivaani -- mutta", jatkoi hän reippaammin, "tätähän kestää vain jonkun +aikaa, ja sitten saamme nähdä, kuinka asiat kehittyvät. Mutta Elma, +rakas lapsi, ota huomioosi mitä sanon. Jos minulla on syyni välttää +nykyistä asumustasi, ei Mertaunin herttuattarella voi olla mitään +aihetta sinne mennä. Herttuatar on varomaton henkilö -- siitä olen +varma, ja hän juttelisi ja jaarittelisi saaden ihmiset ihmettelemään, +-- ja lopetettuasi koulusi ja jätettyäsi neiti Exeterin ja kaiken, mikä +häntä koskee, sinä huomaisit, kuinka tukalia sellaiset muistot ovat. En +ollenkaan epäile neiti Exeterin oivallisuutta ja tiedän hänen täyttävän +velvollisuutensa sinua kohtaan" -- sillä lady Alfreton oli hermostunut +tuosta neiti Exeterin jutusta eikä nyttemmin koskaan yrittänytkään +puhua hänestä muuten kuin sovittavassa äänilajissa, -- "mutta hän on +niin erilainen kuin me, niin erilainen kuin Mertounit ja me ja muut +kaltaisemme, ettei tuottaisi iloa hänelle enempää kuin meillekään, jos +meidät pakotettaisiin kanssakäymiseen. Olethan jo kyllin vanha tämän +käsittääksesi, Elma?" + +"Kyllä, täti Selina." + +"Ja... ja tajuamaan, ettei tarkoitukseni ole suinkaan epäystävällinen, +rakkaani?" + +"Kyllä, täti." + +"No, Elma?" + +Mutta sillä hetkellä avautui ovi, ja Elman myönnytyksen epäilyttävä +sävy jäi selittämättä. Mutta hänen silmässään oli välähtänyt jotakin, +ja huuli oli hänen kuunnellessaan vastikään hieman itsepäisesti +vavahtanut, mikä ei ollut jäänyt puhujalta kokonaan huomaamatta. + +Lady Alfreton ei ollut niin täysin tyytyväinen haastattelun +lopputulokseen kuin olisi saattanut toivoa. + + + + +XI. + +Umppu puhkeamassa. + + +Edellä kerrottu johtui siitä, että tämä pieni hempeä, päiväpaisteinen +sankarittareni oli omassa mielessään pohtinut varsin monta asiaa sen +jälkeen kun hänet muutama viikko takaperin viimeksi näimme. + +Hän oli kuullut paljon ja nähnyt paljon, oppinut ja mielessään +sulattanut joukon asioita, joita hän yön toisensa jälkeen oli, +kuvaannollisesti puhuen, märehtinyt ahkeran huonekunnan ollessa hyvin +ansaitun unen helmassa. Eipä niin, että Elmalla itsellään olisi ollut +tapana kauan loikoa valveilla, mutta keskikesän yöt olivat kuumat, +ja toisinaan tuntui ilma tukahuttavalta, kun ulkona ei värähtänyt +tuulenhenkäystäkään; ja tällöin hän ei päässyt uneen niin nopeasti kuin +tavallista. + +Siten hän usein venyi valveilla miettien miettimistään. + +Emme tahdo vaivata nuoria lukijattariamme niillä ongelmilla, joita +hän yritti itselleen selvittää: riittäköön, kun sanomme, ettei hän +niitä sillä haavaa uskonut kenellekään, ei edes Piers-serkulleen. +Totta puhuen, tämä ei tavoitellut mitään jatkoa senlaatuiselle +luottavaisuudelle kuin oli tullut hänen osakseen puiston +maalaismallisella sillalla tuona kesäiltana, josta olemme kuulleet +eräässä aikaisemmassa luvussa. Hän oli aivan oikein tuntenut, että +oli sanottu kylliksi, ja kenties hän olisi tahtonut osan siitä +peruuttaakin, jos se olisi ollut hänen vallassaan. + +Kuten tiedämme, ei Elma ollut nopsa käsittämään niitä vaikuttimia, +jotka aiheuttivat paljon siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui; +sanalla sanoen, hän oli herkkä huomioiden tekijä ainoastaan silloin, +kun muiden tunteet ja tunteellisuus saattoivat olla kysymyksessä. +Siitä johtuikin, että hän oli pitänyt jokaista serkkunsa lausumaa +sanaa selvänä, koristelemattomana totuutena, kun lukijattareni +sitävastoin lienevät huomanneet, että nuori mies oli vain pukenut +sanoiksi hetken tapahtuman herättämän ivallisen mielialan. Hän ei ollut +nimenomaan valehdellut, mutta oli liioitellut ja vääristellyt; vielä +enemmänkin, hän oli ollut puolustavinaan sitä, mitä hän sydämessään +halveksi. Hyödyttömän elämän ikävä yksitoikkoisuus, elämän, jonka +ainoana pyrkimyksenä oli oma nautinto muodossa tai toisessa, kiihoitti +hänet aina silloin tällöin tuollaiseen kuohuntaan kuin olemme edellä +kuvailleet. Ja koska mikään sellainen ei enää moneen aikaan ollut +tehnyt äitiin tai sisareen muuta kuin aivan ohimenevän vaikutuksen, oli +hänelle ollut uusi ja mielenkiintoinen koe sirotella hiukan "maallista +viisauttansa", kuten hän sitä nimitti, serkkunsa pään päälle. + +Tästä hän oli siihen asti pidättynyt. + +Tytön kirkkaissa, rehellisissä silmissä ja luottavaisessa hymyssä oli +ollut jotakin, mikä oli vaikuttanut kuin taikavoima synkkää murjotusta +ja ärtyisyyttä vastaan, aivan niinkuin auringon paiste karkoittaa +usvan; mutta hän oli tuona päivänä tuntenut vallatonta ivailun halua +ja enemmän jotakin hellyyden tapaista ja osanottoa Elman elämään +kuin ennen milloinkaan. Ja siihen oli sekaantunut tietämättömän ja +kokemattoman tytön kosketuksen aiheuttamaa kiihoitusta sekä halua +horjuttaa hänen uskoansa miehiin ja naisiin. Miksi hänen sallittaisiin +yhä edelleen asua hupsun paratiisissa? Mikä sai heidät kaikki tuolla +tavoin Elman edessä teeskentelemään voidakseen säilyttää asemansa +sellaisen lapsukaisen silmissä? Saisihan tämä sen kumminkin kerran +tietää. + +Piersistä tuntui, että ikäänkuin puolittainen valveutuminen oli jo +tapahtunut ja että hänen asiansa oli kokonaan herättää nuo uinuvat, +värähtelevät epäluulot ja kohentaa ne hahmoutumaan. Hän oli nähnyt, +ettei tuo nuori tyttö ollut oma itsensä, että hän oli kuohuksissaan, +kiihoittunut ja kapinamielinen, vavisten tuon äskeisen -- hänelle -- +kauhean kohtauksen vaikutuksesta; ja tilaisuus oli nuorelle miehelle +ollut liian houkutteleva. Nyt vihdoinkin oli ilmeistä, että Elma +huomasi jotakin siitä, mitä hänen tätinsä ja serkkunsa olivat turhaan +yrittäneet selittää vihjauksilla, epäsuorilla viittauksilla ja sen +semmoisilla, nyt hän näki -- vaikka sumuisesti ja hämärästi, mutta näki +kuitenkin sen, mikä sai hänen silmänsä kirvelemään. + +Lady Alfretonin pojan kasvoille oli usein tullut epäilevä hymy, kun +hän kuuli Elman hehkuvilla sanoilla kuvailevan hänen äitiänsä. Hän +oli vihellellyt hiljaa itsekseen nähdessään Julietille tuhlattuja +hellyydenosoituksia. Hän oli kävellyt pois ikäänkuin pistos sydämessään +vastaanotettuaan pienen käden kiihkeän jäähyväispuristuksen, sitten kun +oli hoivannut Elman vaunuihin jonkun "Park Lanen päivän" päätyttyä. + +Se oli vain lapsen innostusta, oli hän itsekseen tuuminut, ja sellainen +innostus oli pian kutistuva ja haihtuva Elmaa odottavan elämän +kylmässä hohteessa -- mutta oliko se siihen asti jätettävä sikseen? +Kasvitieteelliseen juhlaan saakka hän oli vastannut tähän kysymykseen +myöntävästi, mutta tuo päivä oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi; Elma +oli saanut opetusta, ja jokainen tavu oli kohdannut lyijynraskaana +hänen rintaansa. Hänestä oli näyttänyt suuttumuksen ja kummastuksen +ensi kuohahduksessa, ettei hän koskaan enää voisi ketään rakastaa eikä +kehenkään luottaa. + +Tietysti aika -- aika, yön lepo ja tyynempi itsetutkistelu ja +harkitseminen heikensivät ensimäisen vaikutuksen. Mutta hänen kerran +päästyään sille polulle toi melkein jokainen iltapäivä-lupa tai muu +kohtaus -- sillä lukukauden lähestyessä loppuaan suotiin vapaata aikaa +useammin, mistä johtui, että Elma oleskeli enemmän tätinsä luona ja +myöskin Mertounin talossa kuin muuten olisi ollut laita, -- niin, +melkein jokainen kohtaus toi tullessaan uusia havaintoja. + +Vaikka Elman nuori sydän vastahakoisesti tunnusti sen edes itselleen, +ei Elma voinut olla huomaamatta, ettei ainoakaan sir Thomas Alfretonin +perheen jäsen koskaan ajatellut muita, ei koskaan yrittänyt huvittaa +tai auttaa muita. Täti tuskin viitsi kääntää päätänsä kuunnellakseen, +kun Juliet valitti jäsentenkolotusta tai kuumeista kurkun ja silmien +polttoa -- vaikka lady Alfreton oli vastikään pitänyt Elmaa vieressään +kokonaisen puolentunnin ja seikkaperäisesti kertonut omasta unettomasta +yöstään ja päänkivustaan. Kun sir Thomasille ilmoitettiin, että oli +lähetetty noutamaan lääkäriä hänen tyttärensä luokse -- Juliet itse oli +sitä tahtonut, -- oli hän vain kysynyt, oliko se eräs hänen kaupungilla +tapaamansa muodikas tohtori, joka oli osoittautunut varsin hauskaksi +seuratoveriksi, ja saatuaan kieltävän vastauksen hän ei asiasta sen +enempää perustanut. + +Toivuttuaan ankarasta tulehduskohtauksesta, jonka alkuna edellämainittu +kipu oli ollut, Juliet oli aivan yhtä itsekäs ja välinpitämätön, +huolehti vain omasta mukavuudestaan, mitään välittämättä muiden +toivomuksista. Kun lääkäri määräsi hänelle ilmanalan ja ympäristön +vaihdosta ja hänet senvuoksi lähetettiin merenrannalle, oli hän kaikin +mokomin tahtonut viedä muassaan lady Alfretonin oman kamarineitsyen, +johon oli sairautensa aikana mielistynyt, ja äidin pahastuminen oli +häntä niin vähän liikuttanut, että Elma oli hiljakseen hävennyt +kummankin, sekä äidin että tyttären puolesta, koska lady Alfreton +myöntyessään itse tuskin esiintyi paremmassa valossa kuin tyttärensä, +vaikka hän lopuksi myöntyikin selvän välttämättömyyden ja itsepäisen +vaatimuksen tieltä. + +Piersin sanat "järjetön ja sydämetön" muistuivat nuoren serkun mieleen +hänen seisoessaan tämän viimeksimainitun kohtauksen todistajana, ja +tekipä mitä tahansa, hän ei voinut niitä mielestään karkoittaa. + +Mutta syvällä hänen omassa sydämessään oli myöskin toinen ajatus, +toinen toivomus ja ikäänkuin toinen rukous. Olihan Elma kerran lukenut +vanhasta kirjasta näin kuuluvat pyhät sanat: "Ja pieni lapsi on heitä +johdattava." Mitäpä hän muuta oli kuin pieni lapsi? Ja mitäpä he, nuo +rakkaat ihmiset, muuta tarvitsivat kuin vähän johdatusta? Oh, olla +heidän kanssaan, valvoa heidän puolestaan, tuntea heidän puolestaan, +taluttaa heitä silkkirihmasta, kunhan -- kunhan vain hän olisi kyllin +vahva! Oi, nähdä heidät kaikki sellaisina kuin hän ensimältä niin +hartaasti oli toivonut ja lujasti uskonut heidän olevan! Oi, osoittaa +Piers valehtelijaksi ja näyttää hänelle -- näyttää hänelle!... Tässä +kyyneleet alkoivat tulvia sinisistä silmistä, ja puuttui sanoja +lapsellisen sydämen kuohuvia tunteita selittämään. Emme saa tällaisena +hetkenä tirkistää liian kauaksi esiripun taakse. + +Vilkaiskaamme kuitenkin pikimmältään tuon useinmainitun kohtalokkaan +kesäkuunpäivän iltaan. Ennen sen loppua oli Elmalla ollut vielä +toinen haastattelu. Ehtoolla kotiin saavuttuaan hänen oli ollut aivan +mahdotonta -- eikä hän ollut aikonut sellaista yrittääkään -- näytellä +lady Mabel Pomeroyn suosittelemaa huoletonta muistamattomuutta. +Sellaista veruketta hän olisi halveksinut (sittenkin, vaikka olisi +ollut edes pienoinen mahdollisuus sen onnistumiseen, jota ei ollut, +kuten hän hyvin tiesi); -- ja mitä oli sensijaan tapahtunut? +Seuraavaa: hurjin askelin, ihan lennossa, hän oli hyökännyt suoraan +neiti Exeterin makuuhuoneeseen ja -- tuon säädyllisen vanhan naisen +suureksi kummastukseksi -- heittäytynyt hänen paljaille käsivarsilleen. +Tyttö syöksähti sisälle sellaisena tuulenpyörteenä, että olisi ollut +turhaakin kohottaa varoittava sormi tai virkahtaa jotakin häntä +hillitäkseen. Ottaessaan myssynsä pieniltä harmailta, kiharilta +kutreiltaan, joita Elma oli niin osaavasti kuvaillut tädilleen, neiti +Exeter tunsi melkein menettäneensä sekä hengityskykynsä että myssynsä, +sanat kun siepattiin hänen huuliltaan ja päähine hänen hyppysistään; ja +hänen ensimäinen hetkellinen vaikutteensa oli huutaa: "Älähän toki!" + +Mutta seuraava silmänräpäys selvitti tilanteen. + +Se oli Elma, hänen oma Elmansa, julma, uskoton Elma, jonka nimi oli +viimeksikuluneiden tuntien kiistelyssä moneen kertaan mainittu ja jonka +syyllisyyttä (vaikka hän oli koettanut tyttöä puolustaa) hän itsekin +oli pitänyt varmana, -- niin, Elma, joka tosiaan oli jotakin yrittänyt, +mutta näyttänyt niin onnettomalta, päättämättömältä ja hapuilevalta +sitä tehdessään, että kaikki olivat häntä epäilleet, -- Elma, joka oli +tekosyyn nojalla paennut tätinsä luo eikä ollut kertaakaan kääntynyt +edes vilkaisemaan hyljättyihin tovereihinsa, -- Elma siinä nyt lähestyi +tunkeutuen loukattujen sisimpään pyhättöön. + +Mutta saattoiko neiti Exeter nyt enää olla vihainen? Kuunnelkaamme! + +"Ei, ei, rakas lapsi, Tule, tule, tyttöseni. Älä ole milläsikään, Elma. +Ka, Elma, rakkaani! Älä nyt noin itke, hyvä lapsi -- sinunlaisesi iso +tyttö! Ka, rakas... rakas... lapsi-parka! Elma, rakas Elma, koetahan +vähän hillitä itseäsi!" Opettajatar ja nainen taistelivat ylivallasta +sanomattoman lohduttuneessa ja tyydytetyssä povessa. "Rakas, rakas +lapseni, tyynny; ja kerrohan minulle, kerrohan minulle, mikä sinua +oikeastaan vaivaa! _Mikä_ sinua vaivaa?" + +Mutta hän tiesi vallan hyvin, mikä tyttöä vaivasi, ja tuossa +vapisevassa, nyyhkyttävässä olennossa, jota hän piti äidillisellä +hellyydellä sylissään, sen tuskallisissa nytkähdyksissä hän oli +tuntenut mitä täydellisimmän korvauksen kaikista kärsimyksistään. + +Ei ollut tarvittu, ei ollut _todella_ tarvittu noita katkonaisia +kuiskauksia, puolittain tukahtuneita, yhteydettömiä lauseita ja aivan +kieliopittomia selitysyrityksiä. Voimme varmasti vakuuttaa, että ne +paremmin miellyttivät neiti Exeteriä sellaisinaan kuin jos hän olisi +kuullut ne lausuttuina puhtaimmalla englanninkielellä. + +Kaiken hän oli ymmärtänyt ja olisi ymmärtänyt sen aivan sanoittakin. +Sitten neiti Exeter heti, itsekin kieltämättä kiihtyneenä ja melkein +yhtä kyyneltynein silmin oli ryhtynyt -- ja mitä juhlallisimmalla +tavalla -- selittämään asiaa kaikille muillekin. Niin, niin; Elma +voi siinä suhteessa luottaa häneen, Elman ei tarvinnut murhetuttaa +sydäntään sillä asialla. Elma voi olla rauhassa. + +Sitten kun myrskyn jälkeen oli tullut hiukan tyventä, oli kunnon +opettajattaresta tuntunut, että hänkin voisi antaa joitakuita +vihjauksia. (Melkein näyttää siitä, että kaikki tahtoivat antaa +vihjauksia Elmalle, milloin saivat siihen tilaisuuden.) + +"Rakas tyttöni, olemme kumpikin saaneet ikäänkuin opetuksen tänään"; +näin oli oivallinen neiti Exeter aloittanut, kun ensin oli rykäissyt +ja vielä kerran vaivihkaa pyyhkäissyt silmiänsä. "Rakas oppilaani, +minä en sure omaa osaani, jos vain voin opastaa sinut tuntemaan +velvollisuutesi. Nyt kun tiedän, että Elmani on minulle sama, mitä hän +aina on ollut" -- hellästi -- "en välitä mistään. Luullessani, että +olin hänet menettänyt, tunsin... niin... tunsin tuskaa ja vihlontaa +enemmän kuin sanoilla voisin ilmaista. Mutta älä ole milläsikään -- älä +ole milläsikään", jatkoi hän hätäisesti, kun Elma aikoi jälleen kätkeä +kasvonsa; "eihän meidän tarvitse enää tuota erehdystä ajatella" -- hän +puhui nyt reippaammin, -- "se oli pelkkä väärinkäsitys eikä mitään +muuta. Tätisi..." + +"Oi, neiti Exeter, älkää hänestä puhuko!" + +"Rakas lapsi, en sano mitään sellaista, mikä on sopimatonta minun +lausua tai sinun kuulla"; ja pieni opettajatar oli suoristautunut +niinkuin tekee se, joka ei ole tottunut toimimaan sanelun mukaan. "Ei, +rakas Elmani" -- sitten lempeämmin -- "minulla ei ole kerrassaan mitään +sanottavana sinun tätiäsi vastaan. Hänellä on täysi oikeus sellaisessa +tilaisuudessa menetellä mielensä mukaan; ja ellei hän tahdo tuntea +minua koulun ulkopuolella, osaan vastaisuudessa olla sitä odottamatta. +Ainoa, mistä nyt välitän" -- ja puhuja vaikeni. + +Elma oli tullut lähemmäksi. + +"Minä ajattelen sinun tulevaisuuttasi", oli neiti Exeter sitten +jatkanut, -- "sinun tulevaisuuttasi, ja miten se sinuun vaikuttaa. +Tarkoittaneeko tätisi, että, jos joudut heidän kotinsa asukkaaksi, +et saa tuntea muita kuin rikkaita ja suurellisia? Aikoneeko hän +opettaa sinulle, ettei kukaan muu ole huomiosi ja hellyytesi arvoinen? +Toivoakseni ei, -- uskon, ettei hän sitä aio. Omasta puolestani en +mistään hinnasta tungettelisi -- en tahtoisi olla okaana kyljessäsi..." + +"Oi neiti Exeter...!" + +"Rakas lapsi, suo minulle anteeksi, minä vain ajattelin ääneen. +Minun ei olisi pitänyt käyttää sellaista sanontaa. Mutta jos minusta +tulisi jotakin haittaa tai vastusta, Elma, jos siitä johtuisi jotakin +eripuraisuuden tunnetta, muista, että minä en saa sitä itselleni +sallia. En tahtoisi hetkeksikään pimentää päiviäsi. Sir Thomas voi +tarjota sinulle aseman ja varallisuuden etuja, joita ei sovi halveksia; +hän on sitäpaitsi lähin elossa oleva sukulaisesi ja ainoa holhoojasi. +Jos hän ottaa sinut tyttärekseen -- kuten hän luullakseni varmaan +aikoo tehdä, -- niin sinun velvollisuutesi on totella häntä ja tätiäsi +kaikessa, missä -- ja Jumala suokoon, ettei sellaista poikkeusta +koskaan satu -- omatuntosi ei tule väliin. Kaikissa asioissa, joilla on +ainoastaan yhteiskunnallista tai perheellistä merkitystä, olet selvästi +näkevä evankeliumin valossa, rakas Elma, että sinun on ilomielin +uhrattava oma tahtosi, milloin se on ristiriidassa heidän tahtonsa +kanssa. Koska he ovat sinulle niin ystävällisiä ja jo nyt niin helliä +sinua kohtaan, ei se käykään vaikeaksi. Mitä _minuun_ tulee..." + +"Niin?" kuiskasi Elma tarkkaan kuunnellen. "Niin, mitä teihin tulee?" + +"Oi, rakkaimpani, minä olen valmis luopumaan sinusta -- kokonaan +luopumaan sinusta, jos on tarvis. En näkisi sinua koskaan, en kuulisi +sinusta, en tapaisi sinua, kunhan vain tietäisin, että voit hyvin ja +olet onnellinen. Tahtoisin..." + +"Ettekö voi luottaa minuun? Odottakaa sitten, niin saatte nähdä!" Ja +näin vastaavan suloisen nuoren äänen sävyssä värähti syvää ja harrasta +päättäväisyyttä, mikä toi mukanaan omituisen, varman vakaumuksen. + +Enempää ei oltu puhuttu. + +Voimme hyvin arvata, että tällaisen keskustelun jälkeen neiti +Alfretonin edellisessä luvussa vuodatetut viisaudentipat jäivät +jokseenkin tehottomiksi. + + + + +XII. + +Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma. + + +Oli neiti Exeterin syntymäpäivän aatto, ja vanhan hyvän tavan mukaan +oli tätä tärkeätä tapausta vietettävä täydellisellä lupapäivällä. + +Sitäpaitsi oli vanhastaan totuttu siihenkin, että päivää juhlittiin +yhteisesti. Koko koulun valtasi riemukas tunnelma, ja jokaista muuta +säveltä, vaikkapa aivan sopusointuistakin, olisi pidetty soraäänenä. + +Tämä jälkimäinen jyrkkä sovinnaistapa oli kuitenkin vain ääneti +edellytetty eikä avoimesti julistettu tosiasia. Niin, pikemminkin +käsitettiin se yllätykseksi neiti Exeterille kuin päinvastoin. + +Tuon merkkipäivän aamun valjettua neiti Exeter, selostettuaan oman +ohjelmansa, säännöllisesti lisäsi, ensin aloitteeksi rykäistyänsä, +tähän tapaan: "Mutta jos joku mieluummin viettää päivän omien +ystäviensä parissa, hän toivoakseni ymmärtää, että hän on aivan vapaa +menettelemään niinkuin hänelle itselle on mieluisinta", jonka jälkeen +hänellä oli tapana kehoittavasti vilkaista ympärilleen ja pysähtyä +vastausta odottamaan. + +Mutta mitään vastausta mainittuun suuntaan ei koskaan kuulunut. + +Vaikka joku kiittämätön jöröttelijä sisimmässä sydämessään olisi +halunnutkin poistua toisten parvesta ja viettää päivänsä erillään +juhlivasta joukosta, olisi se kuitenkin ollut enemmän kuin hän olisi +rohjennut sanoin tunnustaa. Suuttumus ja moite -- jopa ikuinen häpeäkin +-- olisi langennut hänen osakseen. + +Sillä tiedettiin hyvin, että tämä vuoden suuri päivä oli rakas neiti +Exeterin sydämelle ja että hän silloin teki parhaansa kestitäkseen, +miellyttääkseen, huvittaakseen ja tyydyttääkseen jok'ainoata +suojattiaan ja että hän samaten piti arvossa ponnistuksilleen +osoitettua tunnustusta ja kiitollisuuden vastakaikua niiden sydämissä, +joiden hyväksi hän uurasti. + +Syntymäpäivä -- syntymäpäivää mainittaessa tiedettiin aina, _kenen_ +syntymäpäivää tarkoitettiin -- oli vuoden ainoa tilaisuus, jossa +pieni johtajatar päästi tunteensa valloilleen oikealla naisellisella, +hellällä, myrskyisellä tavalla; se oli ainoa hänen luontaisesti +seuranhaluiselle taipumukselleen sallittu tilaisuus, jossa hän haitatta +holhousvelvollisuudelleen tai kurinpidolle voi antautua tuhlailevan +vierasvaraisuuden iloon. Tunnit vaihtuivat, säännöt viskattiin tuuleen +tänä ainoana päivänä vuodessa. + +Nautittiin myöhäinen aamiainen eli murupuolinen -- oikeammin sarja +aterioita, sillä jokainen otti mitä halusi ja mihin aikaan halusi. +Teekupit olivat asetetut pienille tarjottimille eri aikoina pöydän luo +saapuvia ja sen luota poistuvia kotoisia vieraita varten. Päivällistä +ei syöty ensinkään, vaan sensijaan myöhäinen illallinen, uhkea +illallinen, joka tarjottiin vasta puoli yhdeksältä ja siis aivan +poikkesi opiston säännöllisestä päiväjärjestyksestä. Juhlapöytä oli +koristettu mitä ihanimmilla kukkasilla ja runsaasti varattu vuodenajan +herkuilla. Jokainen tunsi, että tämä iltahetki kruunasi kaiken, sillä +kuiskailtiin, että neiti Exeter näitä pitoja järjestäessään oli antanut +mitä auliimpia ja tuhlailevimpia määräyksiä. Siitä ei kukaan laitoksen +oppilas, vanha tai nuori, olisi tahtonut jäädä pois, vaikka olisi mitä +saanut. + +Kenties kukaan, joka ei tiedä, mitä merkitsee tottumus päivästä +päivään tai viikosta viikkoon tehdä joku määrätty asia määrätyllä +tunnilla -- elää määrättyjen sääntöjen mukaan, vaikkapa ne olisivat +oikeamielisimmän ja inhimillisimmänkin itsevaltiaan säätämiä, -- ei voi +oikein arvostella tuollaista pakosta vapautumisen tuottamaa sanomatonta +tyydytystä, vaikka se tapahtuu vain kerran tai aniharvoin, eikä +käsittää sankarittareni ja hänen koulutoveriensa voimakasta riemua, kun +heinäkuun viidennentoista päivän tullen kaikki säännöllinen järjestys, +mihin Haverstock Hillin kulmatalon asukkaat olivat tottuneet, kerran +vuodessa käännettiin ylösalaisin. + +"Tuntuu siltä kuin heräisi uudessa, erilaisessa maailmassa", koetti +Elma selittää Mabel-ystävättärelleen. "Asia on näetkös tällä tavoin. +Silloin tällöin saamme koko päivän loman; tietysti on meillä lupaa +kuningattaren syntymäpäivänä; ja jos sattuu joku suuri yleinen +tapaus, neiti Exeter aina herttaisesti hymyillen lausuu: 'Mielestäni +en tällaisessa tilaisuudessa voi olla antamatta teille koko päiväksi +vapautta'. Mutta ne lupapäivät eroavat melkein yhtä paljon tästä kuin +ne eroavat lukupäivistä. Kaikki kiitämme ja riennämme täyttä vauhtia +pois johonkin perheeseen, mihin voimme mennä -- sukulaisten tai +ystävien luo tietenkin. Emme koskaan uneksikaan kotiin -- tarkoitan +kouluun -- jäämistä, jos meillä suinkin on muualle mentävää. Mutta +huomenna" -- sanoimme jo, että oli tuon merkkipäivän aatto -- "huomenna +on ilmassa sellainen tuntu" -- ja Elma ravisti innokkaana pieniä +touhukkaita olkapäitään, -- "on jotakin, mikä värähtää meidän kaikkien +ruumiissa ennenkuin aamulla heräämmekään; kuulemme ikäänkuin jonkun +äänen sanovan, että kaikki ajattelemme samaa ja tunnemme samaa; eikä +kukaan poistu omille teilleen, vaan kaikki yhdessä aiomme pitää +hauskaa parhaamme mukaan. Niin me tunnemme -- ja niin neiti Exeter +luullakseni tahtookin meidän tuntevan. Olemme niin innostuneita, että +varmasti heräämme aikaisin ja tuskin maltamme viipyä vuoteissamme +myöhäiseen aamiaiseen asti. Siitä huolimatta pidämme tuosta myöhäisestä +aamiaisesta: tuntuu niin muhkealta ja hienolta muiden ihmisten tapaan +kävellä alas murkinoimaan puoli kymmeneltä -- ja sitäpaitsi sanoo +neiti Exeter, että se estää meidät liiaksi uupumasta päivän lopulla. +Siis rukousten, aamiaisen ja lahjojen antamisen jälkeen -- niistä +lahjoistahan jo sinulle mainitsin -- neiti Exeter nousee, hymyillen +joka puolelle, kertoakseen meille, mitä _hän_ aikoo tehdä; me kaikki +saamme tehdä, mitä haluamme... Olemme sen jo aikoja sitten keskenämme +suunnitelleet, käsitäthän, ja hyvin luultavasti neiti Exeter sen arvaa, +mutta ei ole tietävinään ja ilmoittaa aluksi _oman_ ohjelmansa, kuten +hän sitä nimittää." + +"Ja millainen se ohjelma on? Älä hyppää ylitse. Kerro minulle jok'ainoa +seikka", pyysi Mabel hartaasti ja aivan tosissaan; sillä tähän +mennessä hän, kuten tiedämme, oli alkanut tuntea teeskentelemätöntä +mielenkiintoa tyttöjen kohtaloihin ja tiesi paljoa enemmän Elman +pääasiallisista ystävistä ja tuttavista kuin heidän pelkät nimensä. +"Mitä neiti Exeter itse tekee?" + +"Hän johtaa ostoksilla käyntiä, kuten hän sitä nimittää, aamusella. +Luullaksemme hän varaa syntymäpäiväkseen kaikki ostokset, mitä tietää +meidän tyttöjen haluavan; hänellä näkyy olevan niin paljon tehtävää, +ja käydään niin perin hauskoissa, huvittavissa paikoissa. Ajamme Bond +Streetin pitkin omnibuksella..." Elma pysähtyi. + +"Omnibuksella -- niin", nyökkäsi Mabel (sanoakseen: "Tiedän +varsin hyvin, mitä omnibus on; olen nähnyt niitä, älä pysähdy +tietämättömyyttäni valaisemaan") -- "niin, omnibuksella. Sepä onkin osa +huvista. Usein ajattelen, kuinka mielelläni ajaisin omnibuksessa." + +"Ka, minä en niistä pidä", tunnusti Elma vilpittömästi. "Ne +ovat hirveän kuumia, niissä saa päänkipua, ja muutamat niistä +tärskyttävätkin aika lailla -- mutta emmehän me koskaan osoita +tyytymättömyyttä; sillä tietysti neiti Exeter itse mieluummin ajaisi +sievissä avonaisissa vaunuissa; eikä hänellä tietenkään ole muuta +keinoa meidän kuljettamiseemme; ja syntymäpäivänään hän ehdottomasti +tahtoo maksaa kaikki jokaisen puolesta. Nousemme siis omnibukseen aivan +oikein; matkaa ei olekaan varsin pitkälti; ja päästyämme Marmorikaaren +luo meidän tarvitsee vain kävellä pois." + +"Mutta lähtevätkö kaikki tytöt? Koko kouluko?" + +"Oh ei, hyvä ystävä", virkkoi Elma hilpeästi. "Jokainen opettajatar +johtaa omaa joukkoansa, mikä yhtäälle, mikä toisaalle. Neiti Mordern +melkein aina haluaa nähdä tauluja, mutta ne, jotka lähtevät hänen +mukanaan, tahtovat ainakin Burlington Arcadelle. Mademoiselle Marie +taas vie joukkonsa ranskalaisiin myymälöihin ostamaan suklaatia ja +tekokukkia sekä pujahtaa puoli kahdentoista aikaan Rowille ratsastajia +katselemaan. Vaikkei kukaan sitä luulisi, on mademoiselle Marie +mielettömästi ihastunut hevosiin; hänen veljensä palvelee jossakin +ranskalaisessa rakuunarykmentissä." + +"Mitäpä hänestä, Elma. Mutta etkö silloin mene mademoisellen kanssa? +Luulin sinunkin pitävän hevosista?" + +"Ah kyllä, mutta minä olen mieluummin neiti Exeterin kanssa. Pysyn +hänen lähettyvillään kaiken päivää. Ne tytöt, jotka aamulla menevät +Rowille, tulevat sitäpaitsi myöhään ja väsyneinä kotiin, minkä jälkeen +he mieluimmin istuskelevat puutarhassa satukirjoja lukemassa. Ne ovat +tavallisesti pieniä tyttöjä. Vain neljä meitä vanhempia lähtee neiti +Exeterin matkaan, ja me palaamme jokseenkin aikaisin -- tarkoitan, +että olemme kaikki kotona kello kahden tienoissa, ja sitten vetäydymme +kaikki omiin suojiimme lepäämään päivän kuumimmiksi tunneiksi, kunnes +kello neljän tienoissa tuodaan teetä." + +"Mitä? Teetäkö? Olettepa te aika herkuttelijoita!" + +"Niin todellakin! Joka ovelle naputetaan, ja tarjotin..." + +"Tarjotinko?" + +"Ja kun se ehtii meidän ovellemme, Henriettan ja minun, me hypähdämme +ylös ja huudamme: 'Sisälle, Mary! Mitä siellä on, Mary?' ikäänkuin +emme ollenkaan aavistaisi! Sillä osa iloa onkin siinä, ettei mitään +ole _sanottu_, näethän. Sitten Mary selittää: Neiti Exeter ajatteli, +että kuppi teetä virkistää nuoria neitejä, ennenkuin jälleen menette +ulos, ja olkaahan hyvät ja valmistautukaa lähtemään neljännestä vaille +viisi'." + +"Ja mihin teidän sitten on lähdettävä?" sanoo Mabel. + +"Puistoon. Puistoon päivän muodikkaimmalla tunnilla. Ajattelehan, +Mabel! Käymmehän me, minä ja sinä, siellä siihen aikaan kotiväkemme +kanssa; mutta neiti Exeter tyttöineen tekee sen ainoastaan tuona +päivänä. Ja on perin hauskaa mennä kaikki yhdessä ja mennä samaan +aikaan kuin muutkin ihmiset, eikä saapua kävelyltään juuri päivän +herttaisella, vilpoisella hetkellä ja istua ikävään päivällispöytään +silloin kun kaikki hienoimmat ihmiset lähtevät ulos jälleen." + +"Mutta en käsitä, miksei neiti Exeter pidä samoja _tunteja_ kuin +mekin", huomautti Elman kuuntelija varsin luonnollisen tietämättömänä. +"Jokainen voinee toki syödä päivällistä milloin haluaa, tulla kotiin ja +lähteä ulos milloin haluaa, kun vain asiansa siten järjestää." + +"Oh, se ei laisinkaan kävisi päinsä koulussa" -- Elma pudisti viisaana +päätänsä, -- "ei laisinkaan. Koulussa on otettava huomioon kaikenlaisia +seikkoja; emmekä siitä tuskittelekaan, kun kerran olemme siihen +oikein tottuneet. Talvisin emme siitä ensinkään välitä; on rattoisaa +ja kodikasta istahtaa hauskaan, lämpimään, valoisaan ruokailusaliin +kello kuudelta, kun tietää, että jälkeenpäin on pitkä hupaisa ilta +edessä. Henrietta sanoo, että päivällisen syöminen kello kuudelta on +meille kaikille perin terveellistä, ja että neiti Exeter keksii paljon +miellyttäviä seikkoja, mitkä eivät ole tyttökouluissa tavallisia." + +"Niinpä kyllä, todellakin; mutta kerrohan nyt loppukin siitä +syntymäpäivästä, ole niin ystävällinen." Täytyy myöntää, että Elma oli +taipuvainen poikkeamaan aineestansa, minkä hän aina säännöllisesti teki +saadessaan tilaisuuden sanoa sanasen neiti Exeterin puolesta. "Ka, +jatkahan", pyysi Mabel. + +"No niin, siellä me kävelemme edestakaisin yhtä muhkeasti kuin kuka +muu tahansa. Kävelemme ympäri, istumme -- neiti Exeter hommaa aina +tuoleja --, tapaamme joitakuita hänen tuttaviaan, jatka tietävät hänen +olevan siellä ja tulevat vartavasten; ja viime vuonna näimme Walesin +prinssinkin tyttärineen kulkevan kolmesti ohitsemme, kerran aivan +läheltä, ja herra ja rouva Gladstonen..." + +"Heidät voi nähdä joka päivä. Entä sitten?" + +"Sittenkö? Mitä? Mitään muuta ei olekaan." + +"Ettekö te mitään muuta tee?" + +"Emme tosiaan; viivymme aivan myöhään, kunnes jokainen lähtee +pukeutumaan päivällistä varten. Silloin mekin lähdemme ja tiedämmepä, +mikä kotiin palattuamme meitä odottaa." + +"Mikä?" + +"Hienoin illallinen mitä kuvitella voi. Kerron siitä sinulle perin +pohjin joskus toiste. Siinä on kaikkea -- kaikkea. Neiti Exeter koettaa +yllättää meidät jollakin uudella joka vuosi; ja vaikka silloin jo +olemme varsin väsyksissä pukeudumme aina parhaimpiimme, samaten kuin +neiti Exeterkin... ah, kello soi, Mabel, minua tullaan noutamaan -- +hyvästi!" + +"Maltahan silmänräpäys, Elma. Kuinka monta teitä lähtee puistoon -- +neljäkö?" + +"Vain kolme. Neiti Exeter sanoo, ettemme voi kävellä useampi kuin kaksi +rinnatusten iltapäivällä. Hyvästi." + +"Kuka jää kotiin? Et suinkaan sinä?" + +"En, en! Clara -- Clara Nugent. Muttei hänkään jää kotiin, hän menee +iltapäivä-konserttiin erään tätinsä kanssa. Hän on soitannollinen +tyttö ja jokseenkin köyhä. Neiti Exeter lahjoittaa hänelle pääsylipun +-- varmaan on konsertti jossakin, -- ja siten, vaikka hän muuten +viettääkin koko päivän meidän kanssamme, hänellä on konserttinsa +erikseen." + +"Kylläpä teillä varmaan on hauskaa", virkkoi Mabel hiljempää kuin +hänen tapansa oli. Ja hän unohti vastata lähtevän vieraansa kolmanteen +iloiseen hyvästijättöön, mutta näkyi sensijaan vaipuneen mietteisiinsä. + + + + +XIII. + +"Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen." + + +"Äiti, et voine sitä todella tarkoittaa!" + +"Mutta, hyvä lapsi, en minä näe siinä mitään sopimatonta." + +"Tuuma on mieletön, ja siksi sopimaton! Mihinkähän tosiaan, äiti, +tämän jälkeen suostutkaan? Mabel saattaa sekä sinut että itsensä +naurunalaiseksi. Ajatella hänen istuvan yksinään sinun vaunuissasi..." + +"Mutta, rakas Florence, miksikä ei?" Florence oli Mabelin vanhempi +sisar, lähinnä iässä ja lähinnä vallassa Mertaunin herttuattaren +tyttäristä. Hänen kanssaan herttuatar suvaitsi väitellä, toiset hän +ilman muuta sivuutti. "Miksikä ei?" jatkoi hellä äiti puolustellen +lemmikkiänsä. "Itse ajan tosiaan mieluummin Mabelin pienissä kärryissä +silloin tällöin, ja se huvittaa minua; niissä voin tehdä vapaan, +virkistävän retken virran rantaa pitkin, ja se saattaa minun hermoni +paljoa parempaan kuntoon illaksi kuin ajelu puiston tungoksessa. Minä +pidän Mabelin tuumaa aivan mainiona! Ja se huvittaa lapsi-parkaa..." + +"Se on niin järjetöntä!" Lady Florence ei ollut taitava väittelijä. "Ei +ketään hänen kanssaan, tyttö istumassa aivan yksinään loistovaunuissa!" + +"Miksi ei sitten joku teistä lähde hänen mukaansa? Mikset mene itse?" + +"Hän tietää, että olen estetty", vastasi sisar lyhyeen. "Ennenkuin +Mabel teki ehdotuksensa, hän tiesi varsin hyvin, ettei kukaan meistä +voinut lähteä. Hän valitsikin sitä varten oman aikansa: emme olisi +kuulleet asiasta sanaakaan, ellei Truefit olisi sattumalta lähettänyt +kysymään määräyksiä kääsien suhteen puolisen jälkeen. Äiti, ihmettelen +tosiaan, että voit tuolla tavoin hemmoitella piloille Mabelin. Olet +pilannut hänet niin, että..." + +"Häntä ei enää voi enempää pilata", huusi iloinen ääni puhujan takaa, +ja mainittu Mabel ilmestyi täysissä matkatamineissaan. "Ahaa, minä +kuulin, mitä sanoit, Florence. Oletkin aivan oikeassa. Ei hyödytä +yrittää, äiti. Minua ei voi enää enempää pilata, niinkuin Florence +sanoo, ja minun täytyy siis tyytyä siihen, mitä jo olen saanut. Mistä +Florence nyt sitten torailee? Ajopeliemme vaihdostako?" + +Herttuatar katsahti häneen hellästi, + +"Sinä olet näyttävä lystikkäältä, äiti, mutta niin olen minäkin! Minä +tahdon näyttää lystikkäältä. Etkö sinä? Minä menen kaikkien muiden +ihmisten sekaan ja ajelen juhlallisesti edestakaisin aivan yksikseni, +kuten sinä! Ja sinä saat ajella rannalla, tuntea raikkaan ilman +puhaltelevan poskiisi ja silmiisi karkoittaen sinusta kaiken päänkivun +kuin usvan, niinkuin se karkoittaa minustakin, milloin on ranskalaisten +teonsanoin taivutuksia läksynä." + +"Epäilemättä se tekee päänsärylleni hyvää, rakas tyttöseni." + +"Senvuoksi Mabel kai sitä koetta ehdottikin", huomautti Florence +ivallisesti. "Mabelhan aina ajattelee muita." + +Mabel punehtui. + +"En käsitä, miksi minun tulisi ajatella muita, kun muutkaan eivät +ajattele minua", aloitti hän vihastuneesti. "En sanonut, että pyysin +äitiä lähtemään päänkipunsa vuoksi; sanoin vain, että _kun_ hän lähtee, +se saattaa parantaa hänen päänkipunsa. Minä en ole tekopyhä" -- ja hän +vaikeni uhmamielin. + +"Et tosiaan! Mabel sitä ei koskaan ole!" huudahti hänen varma +puoltajansa, johon tyttären mieliala tarttui. "Sinä, Florence, et +tosiaan saisi hänestä sellaista ajatella. Mitä taas minuun tulee, +niin jos tahdon lainata vaununi jollekulle, on se _oma_ asiani. Mitä +nureksimisen syytä tällaisessa yksinkertaisessa asiassa näet", jatkoi +herttuatar valitellen, "sitä en voi ollenkaan käsittää". + +Florence kohautti olkapäitänsä. "Se on vain osa kokonaisuudesta", +jupisi hän lähtien huoneesta. + +"Kiusallinen kapine!" huudahti Mabel helpotuksesta huoahtaen. +"Pelkäsin, että hän tahtoisi lähteä kanssani ulos tai pakottaisi +Edithin lähtemään, ja se olisi tärvellyt kaiken. Minä tahdon +lähteä aivan yksinäni -- aivan yksinäni. Kerron siitä sinulle +seikkaperäisesti, kun tulen kotiin, äiti. Mutta tietenkin sinun tulee +olla siitä muille virkkamatta, tai saatamme molemmat joutua tiukalle", +lisäsi tyttö suojelevasti. + +"Mutta, rakas lapsi..." Poloinen herttuatar näytti hiukan +hämmentyneeltä ja levottomalta. "Tiukalle, rakkaani? En käsittänyt +sitä. Eiköhän olisi parasta, että antaisit minulle vihjauksen? Minä en +hiiskuisi sanaakaan sisarillesi, mutta sinä, näetkös, olet vielä kovin +nuori." + +"Oh, kyllä minä asiani hoitelen", nyökkäsi Mabel rauhoittavasti. "Älä +huolehdi, äiti, kyllä minä tiedän, mitä teen, enkä voi mitenkään sitä +sinulle edeltäpäin kertoa. Ei se mitään ole... ei tosiaan... Vain..." + +"Mikset ota Elma Alfretonia mukaasi?" + +Salama välähti Mabelin silmästä. + +"Vai niin?" huudahti herttuatar mielissään omasta terävyydestään. +"Sinä haluat ottaa Elman? Hyvin kernaasti. Mutta mikset sitä ennen +sanonut? Mitä vaaraa Elman ottamisesta voisi olla? Ja lady Alfreton on +sellaisesta huomaavaisuudesta aina hyvillään." + +"No, niin on asian laita, eikä se sentään niinkään ole", vastasi Mabel, +jonka kaikkine vikoineenkin tiedämme olleen rehellisen. "Minä en tahdo +noutaa Elmaa, mutta..." + +"Mutta sitä minä aavistinkin", virkkoi hänen sisarensa astuen jälleen +huoneeseen. "Sinä luulet, että kun te kaksi tyttöä istutte äidin +vaunuissa, se herättää huomiota, ihmiset ihmettelevät ja pysähdyttävät +vaunut teitä puhutellakseen." + +"En minä laisinkaan sellaista ajatellut." + +"Siksi oletkin pannut päällesi uuden puvun ja hatun", jatkoi Florence +ilkkuen, "ja epäilemättä olet kehoittanut Elmaa tekemään samoin ja..." + +"Enpä kehoittanut, en, en! Elma ei tiedä tulostani. Hän ei tiedä +asiasta mitään. Hän..." + +"Hyväinen aika!" keskeytti herttuatar kummastuneena. + +"Elma ei tiedä? Mitä menosi sitten hyödyttää? Sinä et mitenkään häntä +löydä. Luulin ymmärtäväni..." + +"Äiti, jos luulet ymmärtäväsi Mabelia, niin erehdyt!" Taaskin Florence +hymyili pilkallisesti. + +Herttuatar katsahti vuorotellen kumpaankin. Mitä hänen tuli sanoa? +Kuinka hän asian ratkaisisi? Tähän asti Mabel oli pitänyt päänsä +koko maailmaa vastaan; kaikki, mitä Mabel teki, oli oikein, kaikki, +mitä hän sanoi, oli puolustettavissa. Mutta nykyisessä tapauksessa +tuntui kerrankin siltä, että todellakin... todellakin... Hän katsahti +epäröiden toisesta tyttärestään toiseen, ja epäily ja neuvottomuus +kuvastui hänen kasvoillaan. + +Kunpa Mabel vain puhuisi suunsa puhtaaksi! Sanoisi suoraan ja luottaisi +häneen! Siinä tapauksessa hän taistelisi Mabelin puolesta viimeiseen +veripisaraansa asti; mutta kuinka puolustaa tällaista salaperäisyyttä? + +Vaunut ilmoitettiin. "Hän saa siis lähteä?" virkkoi Florence nähdessään +joutuneensa tappiolle. + +"Tietysti hän lähtee!" Mabel katsoi sisartaan hehkuvin poskin ja +varmoin silmäyksin. "Tietysti hän lähtee!" Sitten hermostuneesti +napittaen hansikkaansa: "Hyvästi, äiti, hyvästi!" + +"Hyvästi, rakkaani", kuiskasi hänen äitinsä. "Toivon, hm... toivon +ajelusi sinua huvittavan." Sitten äänekkäämmin (sillä Florence yhä +katseli ja kuunteli): "Älä... älä toki, Florence, katso minuun tuolla +tavoin" -- hänen äänessään oli terävä sävy. "Sinä olet hyvin töykeä. +Tottahan saan sanoa hyvästi Mabelille, jos tahdon, tarvitsematta +siihen pyytää sinulta lupaa! Mabel... hm... ole varovainen, rakkaani", +(kuiskaten hänen korvaansa) "hiukan varovainen. Ethän tee mitään hupsua +tai mieletöntä?" + +"En aio tehdä mitään hupsua tai mieletöntä, äiti." + +Uppiniskaiset olkapäät nytkähtivät. "Miksi sellaista luulet?" Sitten +hän lisäsi äkkiä pehmeämmällä sävyllä ja äänenpainolla: "Tahdon kerran +olla hiukan ystävällinen." + + + + +XIV. + +Ajelu puistossa. + + +Kenties Mabelin ei olisi sopinut sitä tehdä, mutta luullakseni lukijani +antavat hänelle anteeksi kuullessaan, mitä seurasi. Muistakaamme, +että hän lapsuudestaan asti oli tottunut noudattamaan jokaista +päähänpistoansa ja tyydyttämään jokaisen oikkunsa; ja nyt -- kun +jalompi liikutus kuohutti hänen nuorta rintaansa, hänestä näytti, +että jokainen, ken yritti ehkäistä häntä päästämästä sitä vapaasti +valloilleen, ansaitsi uhmailua ja oli saatettava tappiolle. + +Hän tiesi, että jok'ainoa hänen sisaristaan olisi noussut hänen +nykyistä hommaansa vastustamaan; tuskin saattoi luottaa siihenkään, +että äiti olisi sen hyväksynyt ja häntä siinä tukenut. Senpä vuoksi hän +keneltäkään neuvoa kysymättä oli hankkinut vain sen verran lupaa kuin +oli aivan välttämätöntä. + +Hän säteili voitonriemusta; ja vaikkei tämä voitonriemu itsessään ehkä +ollut erittäin kiitettävä, oli nuoren tytön povessa toisenlainenkin +hehku, mikä ennusti parempaa tulevaisuudessa kuin ne tunteet, jotka +koskaan ennen olivat saaneet sen sykkimään. + +-- Ei ole mahdollista, että he jäävät minulta huomaamatta, mutta +kuitenkin minun täytyy vaania kuin kissa. Tänään on niin paljon ihmisiä +ulkona. Olinpa typerä, kun en kysynyt Elmalta, aikovatko he mennä +joihinkin erityisiin paikkoihin vai istahtaa johonkin! -- "Thomas!" +-- nojaten eteenpäin. Thomas vilkaisi taakseen ja kosketti hattuansa. +"Kuulkaa, minä haluan ajaa niin paljon kuin mahdollista kadun +sisemmällä puolella -- ja lähellä käytävää. Sanokaa Truefitille, että +hän huolehtii siitä." Sitten nuori neiti nojautui jälleen taaksepäin, +kiihtyneenä, mutta vakavana. + +-- Florencen ei tarvitse pelätä, ajatteli hän; -- minä en tee mitään +kepposia. Istumme kaikki mahdollisimman oikeassa asennossa; ja minä +takaan, että neiti Exeter osaa istua yhtä hyvin kuin äiti tai kuka +tahansa. Rakas neiti Exeter-poloinen! Tunnen pitäväni hänestä oikein +paljon nyt, Elman vuoksi. Luulen tuntevani jokaisen kiharan hänen +tukassaan ja jokaisen poimun hänen pienessä myssyssään. Kylläpä Elma +riemastuu. Hän... kas, tuolla ne ovat! Tuolla ne ovat! -- Pieni yksin +puhuja melkein hypähti innoissaan, kun hänen silmänsä sillä hetkellä +äkkäsi mustahelmisen viitan -- neiti Exeterin oman mustahelmisen +viitan, mustilla pitseillä somistetun päivänvarjon sen yläpuolella ja +Elman valkoisen puvun siinä vieressä. Pieni seurue käveli verkalleen +häntä kohti, mutta heidän päänsä olivat käännetyt toisaalle. + +Seuraavassa tuokiossa Mertounin herttuattaren palvelija kuitenkin +oli kiinnittänyt naisten huomion lady Mabel Pomerayhin, joka istui +avoimissa vaunuissa aidakkeen vieressä. + +"Olen tullut vartavasten. Teidän todellakin täytyy -- Elma kertoo +teille. Tiesin, että olisitte täällä; ja nämä ovat äitini omat vaunut; +olen lainannut ne itseäni ja ystäviäni varten. Pyydän teitä kaikkia +tulemaan ajelulle. Älkää nyt, hyvä neiti Exeter, kieltäkö!" + +Olisiko kukaan hennonut kieltäytyä? Kehoituksessa oli jotakin niin +luontevaa, niin suoraa, niin vilpittömän totista, se oli ilmeisesti +lausuttu niin hartaasti ja tositarkoituksessa, ja puhuja näytti niin +aivan toisenlaiselta kuin kukkasnäyttelyn keveän häikäilemätön lady +Mabel, että neiti Exeter tunsi olevansa pahemmassa pulassa kuin koskaan +ennen elämässään. + +Töykeästi kohdeltuna hän oli osannut vastata tyynen arvokkaasti; +loukattuna hän oli työntänyt loukkauksen luotaan juuri sillä, ettei +ollut sitä huomaavinaan; mutta hän tuskin tiesi, missä oli tai mitä +hänen pitäisi sanoa nyt, kun kaikki nuo kiihkeät silmät olivat häneen +käännettyinä. + +Sitäpaitsi näyttivät korkeapontimiset, mukavat, muhkeat vaunut +tavattoman vietteleviltä. + +"Laskekaa astuimet, Thomas." Lady Mabel puuttui itse asiaan, +mutta varsin miellyttävästi. "Onhan kaikki oikein. Niin, sitä +ajattelinkin. Tiesin, ettei neiti Exeter kieltäisi minulta tätä +iloa _syntymäpäivänään_", lisäsi puhuja ja hänen suunsa vetäytyi +hymyyn, joka kaunisti hänen koko kasvonsa. "Minäkin tahdon osani +syntymäpäivästä." + +Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen ja vaunut lähteneet +liikkeelle, jatkoi Mabel: "Ette saa pitää minua röyhkeänä tyttönä, +neiti Exeter; sillä mehän oikeastaan tulimme esitellyiksi toisillemme +jo kasvitieteellisessä juhlassa, -- minä vain en silloin ollut +teitä tuntevinani, olin kovin kuumissani ja kovin äkäinen; luulen +käyttäytyneeni pahoin jokaista kohtaan sinä päivänä. Mutta Elma tuntee +minut nyt; hän tietää, että haluan rakentaa... ystävyyttä. Elma, +sanothan sinä hyvän sanan puolestani? Kerro neiti Exeterille, että äiti +sallii minun soittaa suutani kotona -- kaikkien heidän täytyy sallia, +tahtovat tai eivät, -- joten hänen tulee koettaa olla välittämättä, +jos nyt lepertelen." Neiti Exeter näytti perin suopealla, "Istutteko +nyt kaikki kolme mukavasti?" puhui nuori emäntä edelleen äärettömän +huolehtivasti. "Onhan teillä kai hyvin tilaa? Mutta kumpi on Henrietta +ja kumpi Maggie, saanko kysyä? Luulen sentään tietävänikin", lisäsi +hän, kun kaikki nauroivat. "Tämä pitkä tyttö on Henrietta. Elma sanoo +teidän olevan paljoa pitempi minua!" Hänen katseensa ilmaisivat ihailua +vastapäätä istuvaa solakkaa, notkeavartaloista neitosta kohtaan. "Mutta +minä olen toki Elmaa pitempi!" Ja niin edespäin, ja niin edespäin. + +Jos Mabel olisi herkeämättä puhunut kolme seuraavaa tuntia, en luule, +että hän silti olisi mitään menettänyt kenenkään silmissä. Hän oli +niin mielissään, niin onnellinen, niin innokas, niin pulppuilevan +hilpeä, niin halukas huvittamaan, niin hurmaava vilpittömässä +itseunohduksessaan, sanalla sanoen, kerrassaan niin vastustamaton, että +hän heti voitti kaikkien sydämet. + +Ja mitä sitten Elma tunsi? Elman silmät sumentuivat kyynelistä. Hän ei +ollut milloinkaan aavistanut, että voisi kenestäkään niin ylpeillä. Hän +ei ollut koskaan ennen tietänyt, miltä tuntui omistaa ystävä, josta +saattoi olla ylpeä. + +Oli mitä lämpimin ja herttaisin heinäkuun ilta. Koko kaupunki oli +ulkosalla nauttimassa balsamituoksuisesta ilmasta ja loistavasta +näytelmästä, pienen seurueemme ajellessa edestakaisin. Eikä näkynyt +hymyilevämpiä kasvoja, ja harvat sydämet lienevät olleet keveämpiä kuin +niiden, jotka sinä päivänä istuivat Mertounin herttuattaren vaunuissa. + +Vihdoin läheni lähdön hetki. + +Puolikääsit, kattovaunut, broughamit [yhden hevosen vetämät suljetut +ajopelit. Suom.], kevät avovaunut ja trillat seurasivat toisiansa +nopeassa jonossa jokaisesta veräjästä. Neiti Exeter sieppasi kellonsa +esille ja alkoi pitää pientä puhetta. + +Mutta hän oli ehtinyt sanoa vain: "Kenties olisitte niin ystävällinen +ja antaisitte meidän astua alas ensi veräjällä", -- kun hänen ei +sallittu enää lisätä tavuakaan. Hetkisen johtajatar epäröi ja +vastusteli. "Oh, enhän voisi sitä ajatellakaan, rakas neiti; eihän +se voi tulla kysymykseenkään!" sanoi hän; mutta nuoret hänet heti +vaiensivat. Ja sitten Mabelin kimakka, kirkas ääni käski ajamaan +Haverstock Hilliin neiti Exeterin asunnolle, ja niin keinuivat vaunut +eteenpäin, kunnes astuimet laskettiin kulmatalon edessä. + +Elma lähti vaunuista viimeisenä. Jokainen lausui hyvästijättäessään +kiitoksensa kauniin sanoin, ja jokainen sai herttuattaren tyttäreltä +hauskan ja ystävällisen vastauksen. Mutta kun Elman vuoro tuli, +suikattiin vain nopea, sydämellinen suudelma eikä virketty kummaltakaan +puolelta sanaakaan. + +Mutta kumpikin käsitti, mitä se suudelma merkitsi, ja oli siihen täysin +tyytyväinen. + + + + +XV. + +"Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!" + + +Mertounin herttuatar ensin hiukan hämmästyi, sitten asia häntä huvitti, +ja lopuksi hän oli tavattoman ylpeäkin, kun kuuli mihin hänen upeita +ajopelejään oli käytetty. + +"Se rakas lapsi!" huudahti hän herttualle kahdenkesken jälkeenpäin. +"Että hän keksikin sellaista! Kuinka Mabelin sisaret häntä ymmärtävät +väärin ja väärin tuomitsevat! Nytkään en totisesti tohdi kertoa +heille lemmikkimme hyväntahtoisuudesta ja ystävällisyydestä, sillä he +nauraisivat sitä. Mutta eikö tyttö menetellyt herttaisesti? Ja toimia +noin ominpäinsä kenellekään hiiskumatta! Olipa se älykästä. Peräti +näppärää!" + +"Hahaha! Sen voit Mabelista uskoa", vastasi Mabelin isä täysin +arvoa-antavasti. "Se häikäilemätön pikku veitikka! Olisinpa tahtonut +hänet nähdä!" + +"Niin olisin minäkin. Sitä rakasta lasta! Olen kuitenkin iloinen, +ettei kukaan muu meistä häntä nähnyt", lisäsi herttuatar-parka +hermostuneesti. "Olisimme saaneet siitä alati kuulla. Mutta näin ollen, +kun Florence kysyi minulta tänä aamuna, mitä Mabel teki, vastasin +vain, että hän oli Elma Alfretonin kanssa ollut puistossa ajelemassa. +Minun ei ollut pakko sanoa enempää. Jos kerran _minä_ olen tyytyväinen +rakkaan Mabelimme käytökseen, ei tietysti kellään muulla ole oikeutta +asiaan sekaantua." + +"Se oli aivan sopivaa ja oikeata menettelyä", myönsi herttua ikäänkuin +sinetillä vahvistaen puolisonsa hyväksymisen -- vaikka hän kenties +sisimmässä sydämessään tuskin oli vähemmän halukas välttämään asian +julkiseksi tulemista kuin rouva, "hyvin kiitettävää pienen tytön +tekemäksi." Molemmat vanhemmat yhä hellästi ajattelivat perheen +nuorinta lasta pienenä tyttönä. + +"Äiti-rukkani oli hyväntahtoisimpia ja lempeimpiä ihmisiä", lisäsi +puhuja miettiväisesti; "aina hän ajatteli muita, aina suunnitteli +jotakin muiden hyväksi; ja Mabel tulee häneen. Pelkään, ettemme +nykyjään tee puoliksikaan niin paljoa lähimmäistemme hyväksi kuin +meidän tulisi"; ja hän huoahti hiukan. + +Mutta hänen oli aika mennä parlamentin ylähuoneeseen, ja hänen oli +ilmoitettava, milloin saapuisi jälleen kotiin ja lähtisikö vai eikö +vaimonsa mukana siihen tai tähän huvitilaisuuteen sitten jälkeenpäin, +-- Mertounin herttua ja herttuatar olivat näet paljoa enemmän toisiinsa +kiintynyt pariskunta kuin sir Thomas ja Lady Alfreton tai ylimalkaan +useimmat heidän yhteiskuntaluokastaan, ja heidät nähtiin varsin +usein yhdessä. Sillä hetkellä, kun kumpikin asia oli järjestetty +ja aviopuolisoiden keskustelu päättynyt, hän siis oli jo kokonaan +unohtanut Mabelin tai oikeammin Mabelin viimeisen kepposen. + +Mutta herttuatar ei ollut unohtanut. + +Hänestä tuntui, että hänen täytyi saada vielä toinen kuulija. Mutta +kuka siksi sopisi? Lady Alfreton. + +Hänen mielessään välähti innostuttavana ajatus, että Elman täti pitäisi +arvossa Elman koulutovereille osoitettua ystävällisyyttä; ja kun hän +ei ollut kuullut mitään kasvitieteellisessä juhlassa sattuneesta +selkkauksesta -- sillä kukaan ei ollut halunnut siitä hänelle mainita, +-- hän ajoi nyt Park Lanen taloon laveasti ja alati sanojaan toistellen +jutellakseen asiasta, mikä hänen mielessään ylinnä liikkui. + +Haastella Mabelista, rakkaasta lemmikistään Mabelista, oli hänelle +aina perin ihastuttavaa, saati sitten nyt! Totta puhuen herttuattaren +ystävät eivät pahimmille vihollisilleenkaan toivoneet kovempaa kohtaloa +kuin joutua hänen kanssaan tunnin ajaksi kahdenkesken, kun hänen +armonsa oli sillä päällä, mutta nyt -- nyt kun rakas, lämminsydäminen, +harkitseva, huomaavainen lapsi -- (Mabelin hyveet kehittyivät ja +paisuivat jokaisesta uudesta tarkastelusta) -- nyt kun tyttö oli niin +jalosti kunnostautunut (hänen tekonsa oli muuttunut ihan jaloksi, +ennenkuin ehdittiin lady Alfretonin taloon), mikä oli luonnollisempaa +kuin että Mabelin äiti halusi kertoa siitä rakkaille ystävilleen +-- jok'ainoalle? Hyvin ymmärrettävistä syistä lady Alfreton oli +ensimäisenä listalla, ja lady Alfreton siis sai suihkun ensimäisen +ryöpyn täysivoimaisena niskaansa. + +Mabel-parka olisi tuntenut vihlovaa mielipahaa, jos olisi sen tiennyt. +Hänen nuori sydämensä oli juuri avautunut oudolle, uudelle ilolle, +minkä rinnalla "kaikki muut riemut vaalenivat"; ja juuri sen uutuudessa +oli ollut jotakin niin suloista, että se teki muistonkin siitä melkein +pyhäksi. Hän oli ollut ihan häpeissään, tuntenut omituista ujoutta +äitiäänkin kohtaan ilmoittaessaan tälle, mitä oli tapahtunut, ja oli +keveällä naurulla sivuuttanut tämän mitä hartaimman ja myötämielisimmän +kuulijan imartelevan kummastuksen. Edes herttuattaren ylistelyä hän +ei ollut huolinut kuunnella enempää kuin oli välttämätöntä. Jollakin +käsittämättömällä tavalla se sai hänet hämmennyksiin ja noloksi. Niin +vähäpätöinen asia! Sellaisesta joutavasta pikkuseikasta tehtiin niin +suuri numero! Ystävällisyydestä, mikä ei ollut hänelle aiheuttanut +itsekieltämyksen varjoakaan! + +Ja ennenkuin hän sinä iltana meni nukkumaan, oli tähän asti huolettoman +tytön sydämessä herännyt hämärä pyrkimys vastaisuudessa viettää +parempaa, ihmisystävällisempää, hyödyllisempää ja epäitsekkäämpää +elämää kuin mitä hän koskaan tähän asti oli viettänyt. Ensimäinen askel +siihen suuntaan oli jo astuttu. + +Mutta lady Alfreton kauhistui kuulemastaan. Jos joku toinen olisi +hänelle siitä puhunut, niin hän melkein olisi kieltäytynyt uskomasta +niin tavatonta kertomusta. Herttuattaren täytyi toki tietää, ja +kyllähän (niin hän itsekseen mietti) Mabel oli ajattelematon, tuhma +koulutyttö -- mutta sittenkin hänellä oli ensiksikin täysi työ +voittaakseen avoimen epäilynsä ja toiseksi ollakseen ilmaisematta +kertomuksen hänessä herättämää kammoa, sitten kun hän ei enää vainut +asiaa epäillä. + +Viisi naista, jotka eivät enää olleet mitään lapsia, istumassa +vaunuihin sullottuina! Huh! Tuskin mikään oli hänen armostaan niin +vastenmielistä kuin nähdä omat upeat ajopelinsä liian täynnä. Kaksi +henkilöä -- tai enintään Elmaa lukuunottamatta kaksi -- oli hänestä +kylliksi. Mutta viisi! + +"Heillä oli varmaan hirveän ahdasta", huomautti lady Alfreton +valittavalla äänellä. + +"Sen voitte uskoa. Mutta siitä he vähät välittivät. Nuoret tytöt +nähkääs ovat niin hoikkia ja..." + +"Olihan opettajatarkin mukana." + +"Mabel sanoo, että hän on hento ihminen, ei edes hänen kokoisensa." + +"Oh, Mabel on ikäisekseen varsin täyteläinen. Hänestä tulee kaunis, +komea, iso tyttö"; ja lady Alfreton, joka inhosi isokasvuisia, lihavia +ihmisiä, tunsi ikäänkuin antaneensa pienen letkauksen, sillä totta +puhuen hän halusi vuodattaa sappeansa tuon kolttosen tekijään. "Mutta, +rakas herttuatar, eikö se ollut hiukan, juuri hiukkasen omituista? +Eivätkö ystävämme ihmetelleet ja mielessään udelleet, keitä teidän +vaunuissanne oli?" + +"Hyväinen aika, entäpä sitten?" Kenties Mertounin herttuatar tunsi, +että hänellä oli varaa sellaisen ihmettelyn aiheuttamiseen. "Kunhan +tytöillä vain oli hauskaa, perin kernaasti suon ihmisten ihmetellä", +lisäsi hän hyvänsuovasi. "Ja rakkaan Mabelin suhteen olin niin +mielissäni..." Ja niin edespäin melkein loppumattomiin. + +Mutta keskustelun päätyttyä lady Alfreton oli jokseenkin väsynyt +Mabeliin. + +"Ja pahinta on, etten voi torjua mielestäni pelkoa Elman syyllisyydestä +tuohon mielettömään tuumaan, jonka juuri hän lienee alkujaan saanut +Mabelin päähän", uskoi hän pojalleen, sitten kun heidän vieraansa oli +lähtenyt. "Tiedäthän, kuinka Elmalla aina on tapana jutella neiti +Exeteristä ja neiti Exeterin hommista, siitä, mikä hänelle on mieluista +tai vastenmielistä, sekä koko tuon ikävän koulun menoista, ikäänkuin +ne välttämättömästi olisivat jokaiselle mielenkiintoisia asioita. +Tyttö ei välitä vähääkään, kuka täällä on, hän ei ymmärrä koskaan +pitää suutaan kiinni. Minä katsahdan häneen, yskäisen, käännän puheen +nopeasti toisaalle. Mutta ei siitä ole apua. Nyttemmin olen oppinut, +että on aivan hyödytöntä yrittääkään. Jos joskus koetan ehkäistä +niitä tiedonantoja, millä hän on päättänyt meitä kestitä, niin pieni +ponnistukseni varmasti aiheuttaa jotakin monin verroin pahempaa." + +Piers nauroi. + +"Ja sinä, Piers, minun täytyy sanoa, että sinä kannustat häntä." + +"Niin teen, äiti -- sen tunnustan." + +"Vai tunnustat?" + +"Kyllä; minä haluan kuulla Elman puhuvan. Hän on niin luonnollinen, +niin itsetiedoton, niin varma -- kuten sanot -- kuulijainsa +myötätunnosta ja mielenkiinnosta ja niin vakuutettu heidän +hyvänsuopuudestaan, että on mahdotonta olla häntä 'kannustamatta', +niinkuin sinä sitä nimität. Hänen silmissään neiti Exeter +ympäristöineen on joka suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin sinä ja sinun +ympäristösi tai Mertounin herttuatar ympäristöineen tai kuka tahansa +hienoista naistuttavistasi omine piireineen. Sinä et toruisi Elmaa, +vaikka hän juttelisi aamuin, keskipäivällä ja illoin siitä, mitä +tapahtuu Mertounin perheessä Ja kuitenkin sinä syytät häntä." + +"En koskaan, Piers!" kielsi rouva tarmokkaasti. + +"Et avoimesti kylläkään, et; sinä pidät Elmasta ja olet hänelle +ystävällinen. Luullakseni todella rakastat häntä." + +"Niin rakastankin", Lady Alfreton oli liikutettu ja puhui vakavasti. + +"Ka niin, minä tiedän sen. Sinä rakastat häntä etkä millään muotoa +tahtoisi olla hänelle epäystävällinen, -- mutta jos hän olisi joku muu, +joku muu ihmislapsi, niin sinä nuhtelisit häntä armottomasti, milloin +hän yrittäisi vain mainita neiti Exeterin nimeäkään." + +"Niin... kyllä kai sen tekisin." Tässä lady Alfretonkaan ei voinut olla +puolittain hymyilemättä. Sitten hän jatkoi: + +"Mutta, Piers, kukapa ei niin tekisi? Eikö siinä ole jotakin +sopimatonta, epäsuhtaista -- tuskin tiedän, kuinka ajatukseni esitän... +Mutta voiko samaan aikaan liikkua kahdessa erilaisessa seurapiirissä? +Voiko Elma tulla meille asumaan -- tiedäthän, että hän tulee +perheeseemme; sir Thomas on sen aivan päättänyt omassa mielessään, +ja siitä olen iloinen; -- mutta tahdonpa kysyä, voiko Elma tulla +ottotyttäreksemme, perheemme jäseneksi, voimmeko esitellä hänet omille +tuttavillemme, voiko hän liikkua _meidän_ seurapiirissämme ja näytellä +osaansa _meidän_ maailmassamme, jos hän samalla kertaa viljelee +ystävyyttä ja seurustelee kaikenmoisten kodittomain ja kulkijain +kanssa, kaikenmoisten tuulen tuomien ja veden ajamien henkilöiden +kanssa, joita hän ei koskaan tapaa meidän tuttavapiiriimme kuuluvissa +perheissä, jotka eivät voi käyttäytyä meidän tapaamme, mennä mihin me +menemme, ja olla niinkuin me olemme? Voiko hän? Kysyn sinulta." + +"Sitäpä kysyn tytöltä itseltään", vastasi Piers ja nousi, "tai +mieluummin odotan, kunnes näen omin silmin. Minä aavistelen, että Elma +sekä voi että tahtoo." + + + + +XVI. + +Lady Mabelin tanssiaiset. + + +Jokunen päivä sen jälkeen sattui sää vaihtumaan, muuttuen kirkkaasta ja +hohtavasta äärettömän kuumaksi, raskaaksi ja sameaksi. Koko ilmakehä +oli täynnä sähköä. + +Lukukausi läheni loppuansa neiti Exeterin koulussa. Opettajat +samoinkuin oppilaatkin olivat rasittuneita ja riutuneita; näkyikin +tarvittavan vain tällainen luonnonvoimien painostus, jotta heidän +kärsimyksensä nousisivat huippuunsa. + +Tilanne ei tarjonnut paljoa viehättävyyttä tai hauskuutta. Kolkossa +kulmatalossa oli mahdoton löytää viileitä sopukoita; siellä ei +ollut varjoisia kameroita, tuulenhenkäykset eivät osuneet sinne, +ja mikä pahempi, ei ollut jäällä jäähdytettyjä juomia, ei viuhkoja +eikä hajupulloja. Sanalla sanoen, ei mitään niistä tyynnyttävistä +apuneuvoista, joita sellaisissa olosuhteissa varmaan olisi tavattu +ylellisyydessä elävien ja varakkaiden asunnoissa. + +Silti ei mitään helpotuksia myönnetty. Päänkipu ja raukeus olivat +yleiset; mutta vaikka neiti Exeter tunsikin sääliä niitä potevia +kohtaan -- ja hän itsekin niistä kärsi, -- ei hän voinut ottaa +niitä huomioon. Oppituntien täytyi jatkua, läksyt oli luettava, +päiväjärjestystä täytyi noudattaa entiseen tapaan, sillä muutoin koko +koneisto olisi joutunut epäkuntoon. Ja urhoollisesti ponnistellen +omia mielitekojansa vastaan tuo kelpo johtajatar tunsi, että hän +vaatiessaan muita tekemään samoin ei vaatinut enempää kuin mikä oli +hänen velvollisuutensa. + +Päivät kuluivat uneliaasti, kunnes kerran tuntui rasittavammalta kuin +milloinkaan. + +"On tulossa myrsky", huomautti Henrietta Grey. "Minä tunnen sen +päässäni. Tällä tavoin sitä kivistää vain silloin, kun jossakin +lähettyvillä on ukonilma. Sitäpaitsi kuulen etäistä jylinää." + +"Onpa näissä huoneissa kuuma!" huudahti toinen. "Kunpa edes saisimme +istua ulkosalla ja lukea läksyjämme puiden siimeksessä!" + +"Lukeako läksyjämme? Ei!" kivahti kolmas. "Kävelylle tästä pitäisi +päästä!" + +"Minä en voisi astua askeltakaan", voihkaisi Henrietta, jonka solakka, +norja vartalo vaipui väsyneesti eteenpäin. "Tiedänpä, mitä minä +haluaisin!" + +Kaikki kysyivät, mitä se oli. + +"Ajella taas niissä mukavissa, ihanasti keinuvissa vaunuissa. Oi, +kunpa saisi vieriä eteenpäin, kuten silloin, tarvitsematta liikkua +tai ajatella! En ollut huolinut mainita siitä neiti Exeterille, mutta +juuri ennenkuin ajopelit pysähtyivät meitä ottamaan, olin tosiaan +tuntenut, etten kykenisi laahustamaan tuumaakaan edemmäksi. Olimmehan +jo kävelleet pitkän matkan, kuten tiedätte, ja olin lopen väsynyt. Vai +hyväinen, kuinka suloista se oli!" + +"Olipa tietenkin, mutta ei sitä kannata nyt ajatella", keskeytti +jokseenkin kärsimättömästi eräs kuulija, joka ei ollut päässyt tuosta +hauskuudesta osalliseksi. "Puhu sellaisesta, mikä voi tapahtua -- +sellaisesta, mitä meille toisinaan suodaan. Ei ole mitään komeita +vaunuja pysähtymässä meitä poimimaan, kun ensi kerran menemme ulos, +siitä olen vallan varma. Mitä taas tulee lady Mabeliin -- tai miksi +häntä nimititte, -- rohkenen väittää, että hän nyttemmin on koko asian +unohtanut ja unohtanut teidätkin." + +"Onkohan sentään?" Huoneessa kuultiin uusi ääni ja uusia askeleita. +"Odota hetkinen, ennenkuin vastaat siihen, Henrietta. Katsohan, +Henrietta, ja katsohan, Maggie", virkkoi hän kahdelle vanhemmalle +tytölle, jotka olivat hänen erikoisia ystäviään -- "katsokaa", jatkoi +Elma, joka viime sanoja lausuttaessa oli tullut sisälle, "katsokaa, +mitä minulla tässä on!" Hän veti esille kolme hentoa kirjekuorta, +joihin oli painettu pieni kullattu kruunu kuhunkin. + +Toiset riensivät häntä kohti. + +"En ole avannut omaanikaan", sanoi Elma tarjoten yhden kummallekin +edellämainituista osoitteenomistajista, "mutta arvaanpa mitä arvaan! +Kas, kas, kas!" Hän kääntyi riemastuneena toisesta toiseen ja pysähtyi +sitten vetämään pitkän, syvän, odottavan henkäyksen. + +Jokainen kirjelappu sisälsi kutsun illanviettoon. + +"Ne ovat Mabelin kesäkutsut", selitti Mabelin ystävätär huomatessaan, +että toiset olivat mykkinä mielenliikutuksesta ja riemusta. "Hän saa +pitää sellaiset joka vuosi", jatkoi puhuja itsekin säteillen, "ja hän +mainitsi minulle joku aika sitten, että hän kutsuisi minut; mutten +aavistanut, että myöskin Henrietta ja Maggie kutsuttaisiin, ennenkuin +näin kirjeet juuri nyt. Eikä se ole _herttaista_? Eikö se ole _ihanaa_? +Eikö se ole _ystävällistä_?" + +Siitä asiasta ei voinut olla eri mieltä, ja yhdyskunnan nuorempien +ja kutsumatta jääneiden jäsenten kateus osoittautui niin +järjenvastaiseksi, että heidän omakin mielialansa pian vaihtui +myötätuntoiseksi harrastukseksi. Milloin illanvietto pidettiin? Mikä +tunti oli kutsukorteissa mainittu? Mitä laatua tuo illanvietto oli? Ja, +kaikkein valtavimpana kysymyksenä, kuinka kukin pukeutuisi? + +Henriettan päänkivistys katosi kuin taikaiskusta, ja Margaret, joka +oli hiukan jurotellut, kirkastui päivänpaisteiseksi Elman tuoman taian +kosketuksesta. + +Elma itse säteili ja säkenöi joka taholle. Koko ikävä huone oli kuin +muuttunut. Ranskan- ja saksankielen opettajattariinkin tarttui tenho, +ja he innostuivat ja vilkastuivat riemusta, tuntiessaan, että oli +tapahtunut jotakin, mistä heijastuisi arvoa koko laitokselle. Itse +neiti Exeter punehtui ilosta ja mielihyvästä. Keinoista ja apuneuvoista +keskusteltiin niin kiihkeästi, että suuremmasta innostuksesta +kulmatalon aikakirjat eivät tienneet kertoa. Sanalla sanoen, niin +valtavasti "tuleva tapahtuma loi varjonsa eteensä", että jokainen muu +varjo sen edeltä haihtui. + +Kolme uutta pukua oli välttämätöntä. Elma ei tosin sanonut mitään, kun +hänelle iloisesti muistutettiin hänen kukkasnäyttelyä varten saamastaan +valkoisesta puvusta, mutta hän arvasi kuinka kävisi, jahka asia tulisi +hänen tätinsä korviin. + +Keijukaissormien kutomat keijukaisvaatteet -- selvään sanottuna lady +Alfretonin oman ompelijattaren tekemä hienonhieno puku asiaankuuluvine +lisäkkeineen tilattiin viipymättä Haverstock Hilliin lähetettäväksi; +eikä tietenkään käynyt päinsä, että Henrietta enempää kuin Margaretkaan +saisivat siroudessa jäädä jälkeen. "Luulen tosiaan, rakkaat tytöt... +hm... luulen, että sellaista tilaisuutta varten, niin perin... hm, +sellaista aivan erityistä tilaisuutta varten voitaisiin ryhtyä johonkin +erikoisempaan hommaan", vihjaili neiti Exeter. "Jos voisit kysyä neuvoa +vanhemmiltasi, tyttöseni", virkkoi hän Henriettalle, "varmaankin he +olisivat kanssani yhtä mieltä; ja... ja mitä Margaretiin tulee, hän on +saanut niin vähän uutta tällä lukukaudella, että... että..." Ja asia +päättyi siten, että kaikki kolme puettaisiin yhtä sievästi kuin konsaan +lady Mabel itse. + +Mutta siinä piilikin salaisuus. + +"Fanchette tuntee erään naisen, joka valmistaa komeita pukuja ja aivan +huokealla", oli Mabel toverilleen uskonut; sillä hän huolehti nyt yhtä +paljon kuin Elmakin siitä, että hänen uudet ystävänsä esiintyisivät +edukseen. "Ajattelin, ettet tietäisi mitään hyvää ompelijatarta; +koulutytöt kai eivät ole sellaisista asioista selvillä. Valkoinen +pukusi näetkös ei ole _aivan_ sopiva tähän tilaisuuteen, vaikka se +on hyvin sievä; mutta", lisäsi hän nopeasti, "koska sanot Henriettan +ja Maggien aikovan teettää uusia pukineita, neuvohan heitä hänen +osoitteelleen; kas tässä", ottaen paperilipun taskustaan -- "hän on +Fanchetten serkku, ranskatar hänkin, joten tiedän, että kaikki tulee +kuosikasta. Fanchette menee hänestä takuuseen", toimitti tyttö. + +"Kah, sanoinhan sinulle", virkkoi hän, kun odotettu ilta tuli ja +herttualliset suojat vilisivät loistavista kasvoista ja hohtavista +puvuista. "Sanoinhan sinulle, että Fanchette tiesi. Kah, Henrietta +näyttää herttaiselta! Ja kuinka hyvin tuo teeruusun väri sopii hänelle! +Hän on itsekin kuin teeruusu. Maggien puku on myöskin hyvin sievä +-- hyvin sievä. Ja mitä sinuun tulee, Elma... niin, minähän joudun +rinnallasi aivan varjoon", vakuutteli nuori hurmaantunut emäntä +ihastuneessa epätoivossa. "En luullut näyttäväni hullummalta, ennenkuin +te kolme astuitte sisälle. Nyt teidän kaikkien täytyy huvitella. Äiti +on teihin ihastunut. Äiti pitää aina minun kutsuistani; hän ei millään +ehdolla tahtoisi jäädä niistä pois; mutta tuskin kukaan veljistäni ja +sisaristani pysyy silloin edes kotona. Florence on kuitenkin tän'iltana +täällä. Kaiketi hän halusi nähdä, mitä minä hommailin. No, ei väliä, +hän ei saa mitään kiukuttelemisen aihetta. Tässä ovat serkkuni, +Louisa ja Dorothy, ja tässä pojat"; ja esiteltyään nämä muutamin +teeskentelemättömin sanoin Mabel kulki eteenpäin. + +Elma sanoi jälkeenpäin, ettei ollut jäänyt pois ainoastakaan tanssista, +ja Henrietta oli ollut tanssimatta vain silloin, kun oli todella liian +väsynyt pyörähdelläkseen. + +Margaret, vaikka vähemmän huomattu ja puoleensavetävä, oli ollut täysin +tyytyväinen, ja kaikilta olivat hetket kiitäneet nopein siivin. + +Se oli ollut tenhoisa ilta, jota kelpasi jälkeenpäinkin muistella. +Valot, musiikki, parveke alaslaskettuine verhoineen ja sulotuoksuisine +kukkineen, vanhain ja nuorten täyttämät salit, hupaiset vanhanaikaiset +tanssit -- Mabelin tapa oli aina järjestää vanhanaikaisia hyppyjä +juhlassaan -- ja korkeita käytäviä pitkin kauniisti katetuilla +illallispöydillä varattuun ruokasaliin meneminen ja sieltä palaaminen, +kaikki yhtyi nuorten vieraiden mielessä harvinaiseksi muistoksi. + +Oli tanssittu Mabelin serkun johtama kotiljongi. Ja hän oli ollut siro, +ilomielinen nuorukainen, jossa tytön mielestä ei ollut mitään joutavaa +hulluttelua. + +"Bertie on mainio kaikessa", oli Mabel uskonut uusille ystävilleen, +"ja minä olen käskenyt hänen pitää huolta siitä, että saatte kaikkein +parhainta. Hän sanoo, ettei hän voi pettää, mutta tietysti hän voi +-- tarkoitan, että hän osaa _järjestää_. Alati minä yllätän hänet +järjestelemässä. Hän sanoo, että Henriettan on johdettava yksi +tanssinumero..." Ja kaikkien katseiden innostuttamana Henrietta oli sen +tehnytkin ihailtavan hyvin. + +Jokainen oli vienyt mukanaan hauskan, ehkä vuosikausia säilyvän pikku +muiston, mihin aarteeseen liittyi ihanista tunnelmista yhtynyt sädekehä. + +Aika oli jo kulunut pitkälle aamutunneille, ennenkuin nuo mitä +rattoisimmat tanssiaiset päättyivät. + +Kuka olisi voinut aikaisemmin lähteä? Kukaan ei ollut halunnut +laisinkaan mennä kotiin. + +"Oi, kuinka voisimme teitä kylliksi kiittää!" oli Elma nuoren sydämensä +lämmössä puhjennut huudahtamaan, sanoessaan herttuattarelle hyvästi. + +"Täällä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa", oli Henrietta lisännyt +säteilevin silmin. + +"Ja jokainen on ollut erinomaisen ystävällinen", oli Margaret +kainommalla ja hiljaisemmalla äänellä virkkanut. "Kiitos, kiitos +teille!" + +Ystävällinen herttuatar oli ollut aivan liikutettu. "Rakkaat tyttöni, +minä olen niin mielissäni", oli hän vilpittömän sydämellisesti +vastannut. "Minä kiitän _teitä_ kaikkia siitä, että pidätte niin +suuressa arvossa vähäpätöisiä ponnistuksiamme. Olen hyvin iloinen, +hyvin mielissäni, kun kuulen teillä olleen hauskaa. _Hyvästi_" -- hän +puristi lämpimästi kummankin ojennettua kättä -- "_hyvästi_!" + +"Kolme suloisinta tyttöä mitä olen eläissäni nähnyt", lisäsi hän +ääneensä (joko tahallaan tai tahtomattaan), ennenkuin kukaan näistä oli +ehtinyt hänen kuuluviltansa. + +Mertounin herttuatar oli hyvin ystävällinen rouva. + + + + +XVII. + +Opettajatar ja oppilas. + + +"Mabel", virkkoi hänen opettajattarensa aamulla tanssiaisten jälkeen, +"mitä aiot tehdä kukkaviholla, joka sinulla oli eilen illalla?" + +"Mitäkö sillä tehdä?" vastasi Mabel, nousten haukotellen +suuruspöydästä. "Kah, mitäpä siltä tekisin? Sehän kelpaa vain +roskasäkkiin eikä mihinkään muuhun." + +"Ellet tosiaan aio sitä enää käyttää", sanoi mademoiselle Latour +ikäänkuin puolittain odottaen tällaista vastausta, "olisiko sinulla +mitään sitä vastaan, että antaisit sen minulle?" + +"Ei ensinkään -- jos siitä vain välitätte, -- mutta parasta on, ettette +sentään aivan ajattelematta kiitä. Menenkö noutamaan sen kauniin +kukkavihon?" ja hieno veitikkamainen hymy väreili neitosen kasvoilla +hänen puhuessaan. + +Mademoiselle ei sitä kuitenkaan huomannut. "Olisin hyvin mielissäni", +vastasi hän kerkeästi, kun hänen oppilaansa lähti huoneesta. + +Muutamien minuuttien päästä Mabel palasi tuoden muassaan muodottoman +kimpun, jonka vain siihen kiinnitetystä valkoisesta satiinirihmasta +saattoi tuntea kerran ansarista poimituksi kukkavihoksi. Mademoiselle +Latourkin huudahti hämmästyksestä, "Varoitinhan teitä olemasta liian +nopsa kiittämään, mademoiselle", virkkoi Mabel tyynesti, "Koska +toivoitte kukkakimppua, niin tässä se on; mutta pelkään, että jos +haluatte käyttää sitä toistamiseen tänä iltana, se tuskin teitä +kaunistaa." + +"Eipä se siltä näytä", myönsi mademoiselle rypistäen kulmiansa ja +purren huultansa niin ilmeisesti närkästyneenä, että jälleen hieno +hymy häilähti tytön tarkkaaville kasvoille. Oppilas ei pitänyt +opettajattarestaan, eikä kumpikaan ollut sinä aamuna parhaassa +mielentilassa tai parhaalla tuulella. Valvonta, kiihtymys ja makeiset +aiheuttivat välttämättömän vastavaikutuksen. + +"Mitä ihmeessä olet tehnyt noille kukille?" kysyi mademoiselle vihdoin +terävästi ja paheksuvan kärsimättömällä äänellä. "Ne näyttivät komeilta +eilen illalla, ja jokainen huomasi, kuinka tuoreina ne pysyivät ihan +loppuun asti. Sanoit sen johtuvan siitä, etteivät ne olleet kiinnitetyt +teräslankoihin -- koska oma puutarhurinne oli ne maalta lähettänyt; ja +nyt..." Hän vilkaisi lohduttomasti kuihtuneisiin, vaalenneihin kukkiin. + +"Teidän olisi pitänyt pyytää niitä eilen illalla, muuta en voi sanoa", +vastasi Mabel nenäkkäästi, "Mitä niille tein, en osaa sanaa, mutta +tiedän, mistä ne tänä aamuna löysin -- illallispöydän alta penkin +rutistamina. Menin etsimään viuhkaani, jonka arvelin sinne pudonneen, +ja näin tämän." Hän ravisti entistä kukkavihkoa. "Siksi ajattelinkin, +että tuskin pitäisitte sitä arvokkaana saaliina." + +"En tosiaan. No, vähät siitä; tule lukemaan. Ota kirjat esille; +tänään olemmekin ja myöhästyneet", ja mademoiselle nielaisi +huokauksentapaisen. "Nyt on sitäpaitsi keskiviikko." + +"Hyvä onni, että niin on!" jupisi Mabel istahtaen kaikella +vastahakoisuudella, minkä edellisen illan ilot olivat ranskalaisia +teonsanoja ja saksankielen harjoituksia vastaan synnyttäneet. "Ellei +olisi keskiviikko, en tiedä kuinka voisin kestää. Mihin te sitä +kukkavihkoa tarvitsette, mademoiselle?" kysyi hän äkkiä ja pikemmin +puolustaakseen hidasteluaan kuin todellisesta uteliaisuudesta. + +Opettajatar epäröi. "Se ei sinua huvittaisi", sanoi hän sitten vihdoin; +sillä hänkin oli pisteliäällä tuulella. + +"Tietysti se huvittaisi." Samassa Mabelin harrastus muuttuikin +todelliseksi vastustushengen vaikutuksesta. "Tietysti se huvittaisi!" +tivasi hän. "Miksikä ei? Minä haluan tietää, ja voisihan mademoiselle +toki kertoa." + +"Oh, kerron kyllä, jos viitsit kuunnella." Opettajatar vaikeni jälleen. +"Minulla on muutamia ystäviä", aloitti hän pehmeämmällä äänellä, "jotka +olen tuntenut lapsuudestani asti -- eräs kunnon pastori perheineen. +Ovat äskettäin saapuneet Lontooseen kotoaan Sveitsistä. Pastori on +tullut jonkun lähetystön edustajana ottamaan osaa kokouksiin Exeter +Hallissa, ja hän on ottanut mukaansa tyttärensä -- vaimo on kuollut +-- katselemaan pääkaupunkimme nähtävyyksiä ja huvittelemaan. Viime +viikolla vuokrasin heille huoneet, ja he saapuivat. Lontoo on hyvin +toisenlainen kuin he olettivat -- komeampi, kauniimpi ja paljoa, hyvin +paljoa suurempi. Täällä on myöskin paljoa kalliimpi elää, eikä vähillä +rahoilla pitkälle pääse, ystäväni eivät Sveitsissä ole köyhää väkeä. +Heillä on varsin sievä talo puutarhoineen, lehmiä ja hevosia; taloon +kuuluu myöskin viljelysmaata. He luulivat, että heiltä varsin hyvin +riittäisi varoja tähän pieneen Englannin-matkaan ja että heillä oli +aivan kylliksi käydäkseen täällä kaikkialla ja nähdäkseen kaiken. +Mutta he eivät tunteneet tätä maata. Heille vuokraamani huoneet +osoittautuivat hirveän kalliiksi, he saavat maksaa niin musertavia +hintoja kaikesta, mitä syövät, sekä kaikista pienistä lisänautinnoista, +että heidän on täytynyt muuttaa paljoa pienempiin ja etäisempiin +suojiin. Ilma on ollut niin helteinen, etteivät he voi kävellä, kuten +kotona tekevät, ja sitäpaitsi he eivät tunne katuja, joten heidän +täytyy kaikkialla käyttää ajuria. Kaikkeen tähän sekä näytelmälippuihin +ja aterioihin kahviloissa -- he kun asuvat liian kaukana käydäkseen +joka kerta kotona syömässä -- heiltä on jo kulunut niin paljon rahaa, +että heitä aivan peloittaa. Nykyisin he usein viipyvät kotona melkein +koko päivän tai kävelevät juuri hiukkasen lähikaduilla, jotteivät +tuhlaisi enempää. Minä menen tänä iltapäivänä heitä tapaamaan ja otan +pienen vasullisen hedelmiä mukaani; olin ajatellut samalla viedä heille +ihanat kukkasi, jos..." + +"Ka, nyt olen tosiaan pahoillani", keskeytti Mabel sydämellisesti. +Hänen teeskentelemätön mielenkiintonsa tarinaa kuunnellessaan +ja se ponteva tapa, millä hän oli nyökännyt myötätuntoansa joka +kohdussa, oli vietellyt kertojan juttelemaan paljoa enemmän kuin hän +aluksi oli aikonut; ja äskeisen huudahduksen lämmin sävy toi väriä +mademoiselle-rukan poskille. Kuten olemme sanoneet, ei mademoiselle +ollut oppilaansa suosiossa, ja täytyy myöntää, ettei hän ylimalkaan +kenestäkään tuntunut herttaiselta ja mielenkiintoiselta. + +Hän oli turhamainen, omaan itseensä keskittynyt, ahdasmielinen ja +tavallisesti käsitti jokaisen asian vain omalta kannaltaan, ja näin +ollen ei lady Mabel enempää kuin kukaan muukaan herttuan perheessä +olisi voinut ollenkaan aavistaa, että opettajatar olisi ryhtynyt +mihinkään ponnistuksiin muiden vuoksi tai tehnyt pienimpiäkään +uhrauksia muiden hyväksi. Mutta epäilemättä pahimmillakin meistä on +sydämessä joku hellä kieli. Kenties tuo pieni muukalainen lapsena +juoksennellessaan vihreillä rinteillä jonkun sveitsiläisen paimenmajan +lähettyvillä oli kunnon pastorin vanhemmilta saanut osakseen +sydämellistä ystävällisyyttä tai hellää hoivaa; kenties onnellisia +muistoja liittyi joihinkuihin tuollaisiin varhaisiin ikävuosiin ja +vaikutelmia oli syntynyt, joita ei aika eikä olopaikan vaihdos olleet +koskaan kyenneet hälventämään. Oli miten oli, noissa kovissa, pienissä, +mustissa silmissä välähti nyt jotakin, mitä Mabel ei niissä koskaan +ennen ollut havainnut ja mikä tunki suoraan hänen omaan lämpimämpään, +rehellisempään sydämeensä. + +-- Mademoiselle-rukka! Ja minä kun hänelle salavihkaa nauroin! -- +ajatteli hän, -- nauroin hänelle! Mutta miltä minusta tuntuisi, jos +itselleni naurettaisiin? + +Sitten hän vaipui mietteisiin. Kukkia? Tietysti hän voi hankkia +mademoisellelle kukkia; kyllähän hän niitä saa niin paljon kuin vain +jaksaa kantaa ystävilleen sinä iltapäivänä. Mutta sittenkin, mitäpä +kukkaset olivat? + +Yht'äkkiä hän tunsi kuin tahtoisi tehdä enemmän, paljoa enemmän +opettajattarensa suojattien hyväksi. Onnettomat ihmis-parat! +Sullottuina laitakaupungin asumukseen Lontoon seurustelukauden +kestäessä ja pakotettuina kävelemään lähikaduilla, kun heillä ei ollut +varaa päästä kauemmaksi! + +-- On surkeata, että ihmiset ovat noin köyhiä! -- huudahti, herttuan +tytär itsekseen. + +Mutta kuitenkin kaikitenkin hänen täytyi työntää aironsa veteen. Hänen +kerran maistettuaan hyväntekeväisyyden ihanuutta ei ollut otaksuttavaa, +että hän laiminlöisi tämän toisen tilaisuuden, varsinkaan kun se oli +niin suotuisa. Mutta mitä oli tehtävä? + +"Kiitos ystävällisestä kuuntelemisestasi, Mabel", virkkoi mademoiselle +melkein hilpeästi, sillä hänellekin oli tehnyt hyvää, kun oli saanut +luottavaisesti jutella herkästi tarkkaavalle tytölle. "Nyt meidän +täytyy ryhtyä lukuihin. Anna minulle tuo kirja." + +"Lähdettekö ennen puolista vai sen jälkeen?" kysyi Mabel äkkiä, sillä +puolilupa-päivinä opettajatar usein katosi jo ennen kahta. + +"Tänään vasta sen jälkeen; ystäväni eivät odota minua puoliselle." + +"Ja kenties heillä ei olisikaan teille puolista tarjota." + +Parhaimpine aikomuksineenkaan ei puhujalla ollut sitä +hienotuntoisuutta, mikä esti Elma Alfretonia milloinkaan lausumasta +sopimatonta sanaa. + +Mademoiselle kuitenkin nöyrästi alistui. Hän oli sanonut niin paljon, +oli jo myöntänyt niin paljon, että hänen oli hyödytöntä enää puolustaa +pastorinsa arvokkuutta ja väittää voivansa luottaa vierasvaraisuuteen +kaikkina aikoina. Sitäpaitsi oli Mabelin kysymys kömpelöstä +sanamuodostaan huolimatta asiallinen ja tuntui ennustavan jotakin. +Seuraavassa tuokiossa ilmeni, mitä tuo jokin oli. + +"Olen iloinen, ettette lähde ennemmin", jatkoi neitonen, äkkiä +höllentäen kulmiansa, ikäänkuin huolen taakka olisi niiltä kirvonnut, +"koska minä, nähkääs, en voisi tehdä mitään sitä ennen. Mutta niin +pian kuin pääsen äidin puheille voin tehdä mitä hyvänsä. Älkää ostako +hedelmävasullista, mademoiselle. Meillä on niitä aika runsaasti. +Tiedän, ettei kaikkia talossa olevia voitu tuoda pöytään eilen +illalla. Heti kun lukutunnit ovat päättyneet, menen rouva Greenawayltä +kuulemaan, mitä hänellä on, ja sitten voin mennä pyytämään äidiltä +luvan ja sullon teille ison vasullisen. Mutta aiotteko kantaa sen, +mademoiselle?" lisäsi hän äkkiä, joutuen uudestaan ymmälle. + +"Oh, ei siitä pelkoa, etten jaksaisi sitä kantaa", nauroi mademoiselle +ihastuneena. "Oi, kiitos, Mabel, hyvin, hyvin suuri kiitos! Siitä +tulee pidot! Teidän englantilaiset hedelmänne ovat erittäin maukkaita. +Ka, sellaisia hedelmiä ei niillä Sveitsissä olekaan! Ja tyttö-parat +kertoivat minulle, kuinka heille aina tuli vesi suuhun, kulkiessaan +viettelevien myymäläikkunain ohi. Kuitenkaan en luule, että he juuri +ovat saaneet maistaa mansikkaakaan." + +"Mutta kuinka te sen kuljetatte", uteli Mabel lämmeten suunnitelmalle +yhä enemmän, "jos siitä tulee iso vasu? Ja ison vasullisen minä aion +laittaa." + +"Minä matkustan maanalaisella rautatiellä, hyvä Mabel; tiedäthän, että +Sloane Squaren asemalle kävelee tästä talosta viidessä minuutissa, ja +kun juna tulee Addison Roadin asemalle, on pastorin asunto kivenheiton +päässä." + +"Addison Roadin asemalle! Missä ihmeessä se on, mademoiselle?" + +"Varsin kaukana täältä, West Kensingtonissa, kuten sitä kaupunginosaa +nimitetään. Muttei se suinkaan ole mitään ikävää seutua, kun sinne +saapuu. Pastorin huoneet ovat jokseenkin korkealla. Ne sijaitsevat +talon ylimmässä kerroksessa, mutta sieltä on kaunis avoin näköala -- +ainakin kaupungin näköalaksi. Oh, he viihtynevät siellä varsin hyvin", +lopetti mademoiselle, joka nyt oli taipuvainen katselemaan asiaa +ruusunvärisessä valossa. "Eikä enää ole pitkää aikaa jäljellä. Pian he +palaavat kotimaahansa!" + +-- Mutta saamatta paljoa iloa Lontoossa-oleskelustaan, -- tuumi Mabel. + + + + +XVIII. + +"Eikö edes hiukan ananasta?" + + +"Sinuna, Mabel, en seuraisi silmilläni tuota vattuastiaa ympäri +pöydän", kuiskasi eräs kiusoitteleva veli puolisella. "Siitä ei +kai paljoa apua ole. Vatut maistuvat kovin hyviltä. Eivät ne sinun +kohdallesi kerkiä." + +Totta puhuen Mabel oli osoittanut niin ilmeistä läpikuultavaa +harrastusta pöydällä tarjoiltuihin hedelmiin, että mademoiselle-parka, +joka tiesi, mistä se johtui, istui kuin orjantappuroilla. Hänestä +oli tuntunut kylläkin vaikealta, luonteeltaan vaitelias kun oli, +tunnustaa oppilaalleen, mihin suuntaan hänen ajatuksensa sinä päivänä +kävivät. Mutta jos Mabel -- kuten oli hyvinkin luultavaa -- viskaisi +kelpo pastorin perheineen toisten huomion esineeksi, puhuisi heistä +tuskallisen pitkään ja siten saattaisi nuo hänen ystävä-parkansa +säälin asemesta vastenmielisyyden alaisiksi, niin se olisi liikaa. +Mademoiselle oli tosin varoittavasti vihjaissut edeltäpäin. Hän oli +melkein rukoilevasti kuiskannut, kun he kahden kävelivät ruokasaliin. +"Hyvä Mabel, älähän huoli mainita monsieur Forelista kenellekään". +Mutta hän ei paljoa luottanut siihen, että tyttö hänen varoitustaan +tottelisi, jos joutuisi kiusaukseen olla siitä välittämättä. Kun +hän nyt kuuli veljen härnäilyn, elpyi hänen pelkonsa jälleen. Mutta +omituista kyllä, Mabel, joka oli alkanut vastata, hillitsi itsensä. +"Minä pidän enemmän mansikoista", virkkoi hän vain. + +"Niinkö? Miksi sitten päästit ne ohitsesi, jos saan kysyä?" + +"Minusta näyttää, että rakas Mabel ei voi oikein hyvin tänä aamuna", +puuttui hellä äiti puheeseen. "Toivon, sydänkäpyseni, ettet ole +rasittunut liiaksi eilen illalla? Ehkäpä parasta, ettet nauti hedelmiä +-- varsinkaan, jos tunnet vastenmielisyyttä niitä kohtaan." + +Mabel-rukka! Ainoastaan hedelmiä hän tunsi voivansa syödä. Hän _oli_ +todellakin rasittunut ja kiihoittunut liiaksi edellisenä iltana, ja +kylkipaisti ja kananpoika eivät häntä vietelleet. Mutta mansikat ja +tuoreet, hyvältä tuoksuvat viinirypäleet! + +Hänen kummastuksekseen ja mielipahakseen hedelmämaljakot eivät +suinkaan olleet niin kukkuroillaan kuin hän oli odottanut, rypäleillä +ja mansikoilla on ihmeellinen taipumus hupenemiseen ollessaan +muutaman tunnin poissa näkyvistä, kuten jokainen tietää, -- ja hänen +kuvittelemiensa isojen röykkiöiden asemesta esiintyikin vain muutamia +melkein vaillinaisia vateja. + +-- Tietenkin rouva Greenaway säilyttää parhaat päivällistä varten, +-- yritti Mabel lohduttautua. -- Minun täytyy jälkeenpäin päästä +rouva Greenawayn kimppuun ja houkutella häneltä jotakin hänen +talteenpanemistaan. -- Mutta siitä huolimatta hän tunsi hiukan +levottomuutta. Rouva Greenaway oli hyvin runsaskätinen: tavallisesti +tuotiin yllinkyllin puolispöytään, missä niitä aina melkolailla +syötiin. Ihmiset pitävät hedelmistä päivän ollessa kuumimmillaan; +ja paitsi tavallisia ruokailijoita oli perheen kaupungissa asuessa +varmaan vieraitakin saapuvilla. Siis oli kuin olikin aihetta kaihoavan +silmäparin vaaniskeluun, kun vattukulho juhlallisesti kiersi pöytää. + +Ainoaankaan vattuun ei Mabel tahtonut itse koskea ja yhtä +päättäväisesti kieltäytyi viinirypäleistä ja mansikoistakin. + +"Eikö edes hiukan ananasta?" + +Mabelin isä oli tarttunut ananasiin -- ainoaan, mikä tähän asti oli +säilynyt armottomilta käsiltä -- ja kohotti sitä parhaillaan. + +Melkein kiljahtaen hyökkäsi tyttö eteenpäin. + +"Hyväinen aika, lapsi! Mikä sinua vaivaa?" huudahti isä useiden +säestävien parahdusten ilmaistessa koko seurueen kummastusta. "Hyväinen +aika! Mikä sinun on, lapsi?" toisti isä, veitsi toisessa kädessä, +hedelmä toisessa. + +"Oi isä!... Oi äiti, auta minua! Älä leikkaa sitä, isä, älä toki! Äiti, +sinä tiedät, mihin sitä tarvitsen!" Hän oli nimittäin uskonut jo asian +herttuattarelle, joka heti asian kuultuaan oli sen unohtanut, vaikka +olikin ollut ihastunut ja hyväksyvä, kuten aina. "Ole hyvä, äiti, ja +pyydä häntä antamaan se minulle!" Ja nuoren anojan kasvot hehkuivat +levottomuudesta ja innosta, sillävälin kun poloinen opettajatar kylmänä +ja tyrmistyneenä istui mykkänä lautaseensa tuijottaen. Mitähän nyt +seurannee? + +"Oh, Mabel haluaa viedä vähän hedelmiä eräille köyhille sairaille +ihmisille", virkkoi herttuatar hiukkasen poiketen raiteilta +selityksessään; "ja ananas olisi niille epäilemättä erikoista herkkua, +ellei kukaan muu sitä halua." + +"Oh, kukaan muu ei saa sitä haluta, jos Mabel haluaa", huomautti +Florence. + +"Kukaan meistä ei todellakaan välitä ananas-hedelmästä", jatkoi äiti +sovittavassa äänilajissa. "Varmaankin se maistuu oivalliselta Mabelin +ystäville. Niin, rakkaani, sinä saat sen ottaa; se onkin vain pieni. +Mutta kenen saat sen heille viemään?" + +"Oh, mademoiselle kyllä vie sen. Mademoiselle tietää, missä he asuvat +ja tuntee heidät hyvin. Mademoiselle..." + +-- Nyt ne saavat kuulla kaiken, -- vaikeroi opettajatar-parka +sydämessään. + +Mutta sattuma tuli hänelle avuksi. Ovi aukeni ja ilmoitettiin vieraita +saapuneen. Nämä olivat tavallisia perhetuttavia ja saattoivat täten +ilman muodollisuuksia pistäytyä taloon, toivoen tapaavansa väen +kotosalla, sopiakseen joistakin kohtaamisista ja järjestelläkseen +yhteisiä harrastuksiaan. Ennenkuin he olivat istahtaneet, olivat Mabel +ja hänen opettajattarensa paenneet. + +"Ja tässä se on!" huudahti edellinen, puristaen riemastuneena +riidanalaista ananasta heti kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä. +"Tässä se on, ja hyvältäpä se tuoksuu! Kun huomasin, ettei mitään muuta +jäisi jäljelle, tahdoin kaikin mokomin saada tämän ananas-hedelmän ja +vavisten katselin, sieppaisiko Horniman sen leikatakseen siitä. Eikö se +ole oikein sievakka?" puhui tyttö, rientäessään eteenpäin. "Pitänevätkö +he siitä, mademoiselle? No, menkäähän nyt ja suoriutukaa valmiiksi. +Sillä välin teen minä voitavani rouva Greenawayn pateilla. Onhan meiltä +ainakin tämä: mutta sentään luulen toki osaavani suostutella rouva +Greenawaynkin." + +Ja niin hyvin hän osasi ja niin täydellisesti hänen onnistui +viekoitella vanhan emännöitsijän myötätunto hyvälle asialle, että +mademoiselle tuskin tiesi mitä sanoa tai miten osoittaa kylliksi +kiitollisuuttansa, kun hän samassa saapui alakertaan lähtövalmiina ja +näki nuo mehevät herkut. + +"Hän sanoi varsin hyvin voivansa ne luovuttaa", vakuutti Mabel +vastaukseksi tunnolliseen epäröimiseen; "hän lähettää ne kaikki +erittäin mielellään, siitä voitte olla varma, mademoiselle; ja hän +sanoi, että äiti olisi sitä toivonut -- niinkuin äiti tietysti +olisikin. Peittäkäämme ne nyt", jatkoi tyttö käyden ripeästi tuumasta +toimeen, "ja sitten kansi päälle" -- hän työnsi salvan säppiin, -- "ja +tuossa ne nyt ovat mahdollisimman somasti laitettuina!" Hän silmäili +pientä torivasua, jonka rouva Greenaway oli hänelle hedelmien kera +antanut, niin hyvillään, että se oli hänen toverilleen melkein yhtä +mieluista kuin itse lahja. + +Kuinka paljon voikaan se tapa, millä joku hyvätyö tehdään, lisätä tuon +hyväntyön arvoa, tehdä sen kaksin-, jopa kolminkertaiseksi! + +"Minä voinkin päästää teidät ulos", jatkoi Mabel. "Miehet ovat menneet +päivällistään syömään. Voi, kuinka siellä ulkona on kuuma!" huudahti +hän häikäisevän auringonsäteen langetessa vilpoiseen marmorieteiseen, +kun ulko-oven iso puolikas avattiin. "Oi, mademoiselle, pelkään, +ettei retkenne tunnu teistä hauskalta. Avatkaa päivänvarjonne, niin +annan teille vasun jälkeenpäin. Olisin toivonut voivani hankkia +enemmän kukkia -- tuolla kulmassa on pari todellakin uhkeata, -- +mutta pelkäsin, että minut tavattaisiin huoneista, kun he saapuisivat +puoliselta, jolloin taasen olisivat voineet kiusata ja hälistä. No, nyt +on siis kaikki reilassa. Hyvästi. Ja muistakaa tarkoin kertoa minulle +kaikki, kun illalla palaatte kotiin." + + + + +XIX. + +"Olin kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme!" + + +Vihdoin neiti Exeterin koulussa lukuvuosi päättyi, ja Elma oli vapaa. +Tietenkin hän suoraa päätä riensi Park Lanen taloon; ja nyttemmin +pidettiin päätettynä asiana, että hän lähtisi setänsä ja tätinsä +mukana näiden maahuvilaan ja todella asuisi heidän kanssaan tai heidän +hoivissaan, kunnes luvut jälleen alkaisivat. + +Mutta vaikka oli elokuun ensimäinen päivä, pidätti sir Thomas +Alfretonia kaupungissa tärkeä väittely parlamentissa; ja lady +Alfreton mieli viettää kaksi viikkoa meren rannalla, ennenkuin +asettuisi B:n kreivikuntaan. Juliet oli lupautunut viikon kestävälle +huvipurjehdukselle Cowes'iin, ja Piers tunsi taipumusta omin päin +samoilla tuntemattomille tienoille. Elma tuskin saattoi yksinään jäädä +kaupunkiin setänsä kanssa ja kuitenkin... + +Kysymys oli vasta esiintynyt, kun siihen ja tuli vastaus. + +"Minä olen saanut kutsun", ilmoitti nuori vieras omaan sievään tapaansa +punehtuen; Elma punehtui aina, kun hänellä oli jotakin kerrottavaa +itsestään tai omista hommistaan. "Minua... minua pyydettiin kysymään +tädin mieltä asiasta. Mabel haluaa, että menisin heidän luokseen +näiksi kahdeksi viikoksi, jotka te olette poissa. Minä sanoin kysyväni +tädiltä." + +"Ah niin, herttuakin on kaupungissa", huomautti sir Thomas. + +"Juuri parahiksi!" huudahti lady Alfreton. "Ihanaa! Onpa tuo ystävyys +kehittynyt oikein onnelliseen suuntaan." (Mabel oli nyttemmin päässyt +jälleen suosioon, ja ajelumatka oli unohdettu.) + +"Tietysti sinun tulee mennä, Elma; tietysti. Kirjoita heti myöntävä +vastaus -- tai maltahan, minä itse vien sinut Mertounin taloon tänä +iltapäivänä. Voin mennä sinne yhtä helposti kuin minne muualle tahansa, +ja jo kohteliaisuus velvoittaa minut niinkuin sinutkin kiittämään +herttuatarta. Erittäin ystävällinen ajatus. Ja juuri sopivaan aikaan +todellakin. Sinä olet onnen tyttö, Elma; te kaksi, sinä ja Mabel, +kaiketi tanssitatte herttuatarparkaa aikalailla. Mutta herttuatar +pitää siitä. Kunhan vain ne hänen vanhemmat tyttärensä jättäisivät +hänet rauhaan, niin hän olisi täysin onnellinen Mabelin vallan alla. +Hänen autuaallinen ilmeensä aina huvittaa minua", jatkoi lady Alfreton +nauraen, "kun hän on päässyt niistä kaikista aivan eroon ja saa olla +kolmisin herttuan ja Mabelin kanssa. Poloiset ihmiset, kun eivät kykene +hallitsemaan omia lapsiansa!" + +"Pyh!" hymähti Piers. + +"Sinä tarvitset hiukan uusia vaatteita, Elma", jatkoi täti mitä +parhaimmalla tuulella; "emme saa sallia nuoren sukulaisemme esiintyä +pienenä hamsuna, kun hän on vieraissa. Kai meidän täytyy taas mennä +rouva Whiten luo. Et ole koskaan näyttänyt niin sirolta missään muussa +puvussa kuin siinä, jonka sait tanssiaisiin. No, voimme matkalla +poiketa hänen luokseen, ja aineet ja työpalkka voidaan panna minun +laskuuni. Mitä otollisimpaan ja sopivimpaan aikaan saapunut kutsu, se +täytyy minun sanoa." + +Ja niin ajatteli Elmakin, kun hänet muutamaa päivää myöhemmin +toimitettiin Mertounin taloon. + +"Luulen, että minulla on jotakin puuhaa, mikä sinua viehättää, +Elma", virkkoi Mabel heti kun tytöt olivat kahdenkesken. "Se on +juuri sellaista omituista, mistä _sinä_ pidät -- sillä sinähän olet +jokseenkin omituinen tyttö, niinkuin aina olen sanonut. Mutta eipä +väliä; mehän sovimme nykyisin mainiosti yhteen. Ja voimme sanoa +toisillemme, mitä tahdomme, eikö niin? Ka, sinä et laisinkaan arvaa, +mihin haluan mennä jälkeen puolenpäivän!" + +"Sano se sitten", vastasi Elma, ripeästi katkaisten gordilaisen solmun. +"Minä olen valmis lähtemään _mihin hyvänsä_ tänä iltapäivänä!" lisäsi +hän tanssien pitkin huonetta. "Kuinka ihanaa on olla täällä, olla +juuri sinun kanssasi tässä hauskassa, isossa, viileässä talossa ilman +läksyjä, opettajattaria tai ketään muita! Lähdemmekö kaksin vai jonkun +muun kanssa?" + +"Ihan kaksin, omilla kärryilläni",vastasi Mabel. "Tommy istuu takana. +Tommy on kotoisin sieltäpäin kuin mekin, näetsen, ja olemme tunteneet +hänet siitä asti, kun hän oli tuon mittainen" -- osoittaen kädellään. +"Sanovat, että olen aivan turvassa hänen kanssaan. Hän on maailman +parhain ja luotettavin Tommy. Ja sitäpaitsi hän tuntee Lontoon +päästä päähän. Hän tietää, mihin me tänään menemme", nyökkäsi Mabel +salaperäisesti. "Tarkoitan, että hän tuntee paikan ja tietää, minkä +kautta sinne ajetaan." + +"No?" virkahti Elma tavattoman jännittyneenä. + +"Me lähdemme Addison Roadille -- Addison Roadille Kensingtoniin. Kah, +oletko nyt sen viisaampi?" + +"En rahtuakaan." + +Mutta ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli Elma jo sentään paljoa +viisaampi. Mabel kertoi nyt innokkaasti sveitsiläisestä pastorista ja +tämän perheestä; kaikki hänen parhaat tunteensa olivat herkistyneet +hänen kuultuaan mademoisellen selostuksen tekemästään vierailusta, +josta viime luvussa oli puhe. Ja niin elävästi oli opettajatar +kuvaillut köyhien, kotiinsa ikävöivien, pettyneiden muukalais-poloisten +alakuloisuutta, noiden muukalaisten, jotka mielikuvituksensa +hehkuvärein maalaamastaan lomamatkasta olivat saaneet varsin vähän +hyötyä ja nyt vain toivoivat olevansa kaukana tästä suuresta, kuumasta, +meluisasta kaupungista ja pääsevänsä takaisin omiin rauhallisiin +laaksoihinsa, omien yksinkertaisten tuttaviensa pariin -- niin elävästi +hän oli sitä kuvaillut, ettei Mabel senjälkeen ollut mitään muuta +tehnyt kuin öin päivin sitä mielessään harkinnut. + +"Tyttärillä ei ole ristinsielua puhetoveriksi sen jälkeen, kun heidän +isänsä aamulla lähtee -- ei ainakaan usein", vakuutti hän. "Heidän +englanninkielensä on jokseenkin hyvää, sanoo mademoiselle, mutta he +hiukan arastelevat sitä puhua. Ja tänne piti saapua erään toisen +pastorin rouvineen samaan aikaan, ja he olisivat pitäneet huolta näistä +ja näytelleet heille kaupunkia, mutta viime hetkessä niiden toisten +matkalle tulikin este. On täällä eräs ranskalainen, joka silloin +tällöin käy heitä tervehtimässä; mutta hän pääsee toimestaan ainoastaan +iltaisin, ja juuri iltaisin kaivataan vieraita vähimmin. Silloin voi +isä olla tyttäriensä parissa; ja tavallisesti hän vie heidät kävelylle +tai johonkin -- mutta päivin he ovat aivan yksinään. He saapuivat +kuukauden ajaksi, ja heillä on vielä viikko jäljellä, ihmis-paroilla!" + +"No, meidän on tehtävä voitavamme tämän viikon kuluessa", virkkoi Elma +hilpeästi. "Meidän on otettava selville, mistä he pitävät, niin sitten +voimme hommailla." + +"Onko ranskankielesi mukiinmenevää, Elma?" + +"Oh, osaanhan minä haastaa -- sellaista kuin se sitten on. Meidän on +puhuttava ranskaa neiti Exeterin opistossa, kuten tiedät. Aina ranskaa +koulutunneilla." + +"Se on hyvä asia; minun ranskani on kamalaa. Totta puhuen, yksi syy, +miksi halusin saada sinut mukaani, olikin, että ajattelin sinun +huolehtivan puhumisesta." + +Tietysti Elma tirskui ja antoi takaisin, ja Mabel puolustelihe ja +vakuutteli; mutta molemmat olivat liian kiintyneet tehtäväänsä +välittääkseen toistensa sanoista. Kääsit ajettiin esille, ja tytöt +läksivät matkaan. + +Meiltä ei riitä tilaa vierailun kaikkien pienten yksityiskohtien +kertomiseen. Ennen lähtöä Mabel oli ottanut esille toisen valmiiksi +varatun hedelmävasun, mikä oli aiottu lahjaksi pastorin perheelle, +mutta epäilyttävä varjo hänen ystävänsä otsalla pysähdytti hänet +kysäisemään, mitä se mahdollisesti merkitsi. + +"Ajattelen... etkö sinäkin?... että kun menemme vieraisille, todellakin +vieraisille nuorten... meidänlaistemme nuorten neitien luo", vihjaili +Elma, "älähän suutu, Mabel... tarkoituksesi oli perin ystävällinen... +mutta, näetkös, oli sentään hitusen eroa, kun mademoiselle vei lahjan. +Hän saattoi viedä mitä tahansa. Mutta me... minusta tuntuu, ettemme +menettele siinä ihan oikein. Tiedän kyllä, että he tavattomasti +pitäisivät näistä hedelmistä", lisäsi hän nopeasti, "ja kukkaset +ovat myöskin niin ihania; mutta kenties he _sielussaan_ näkisivät +kernaammin, että saapuisimme ilman lahjoja, vain istuisimme heidän +parissaan ja juttelisimme heidän kanssaan nyt tänään. Sitten ensi +kerralla..." + +"Ka, taidatpa olla oikeassa", virkkoi Mabel vilkaisten kaihomielin +vasuun. "Sinä näyt ymmärtävän ihmisiä, minä en. Kaikki sanovat, +että minä teen virheitä ja puhun sopimattomia. Mutta sinä opastelet +minua, Elma, ja kasvatat minusta vielä ihmisen. Joka tapauksessa +menemme siellä käymään"; ja hän oli hypähtänyt ajajan istuimelle +varsin iloisena. Täytyy myöntää, että Mabelilla oli hyväntahtoinen, +jalomielinen luonne. + +Eikä hän hetkeäkään epäillyt, kumpi heistä kahdesta oli ollut oikeassa, +sitten kun he olivat istuneet pastorin asunnon pieneen päivänhohteesta +häikäisevään, tomuiseen tupaan. Nuoret neitoset valtasi melkoinen +kummastus, ja hiukan he arastelivatkin. Tulijain täytyi selittää, +keitä olivat ja miksi olivat saapuneet. Mabelin oli juteltava paljon +mademoiselle Lotourista ja Elman vakuuteltava olevansa Mabelin hyvä +ystävä. Sanalla sanoen, jos heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi +hedelmä- ja kukkavasun tuonnista samalla kuin omaa tungetteluaankin -- +sillä tungettelijoiksi he melkein tunsivat itsensä nuorten emäntäinsä +puolittain loukkaantuneiden katseiden edessä, -- olisi se ollut vallan +liian paljon. + +"Olin tosiaan kiitollinen, ettemme olleet ottaneet mitään mukaamme!" +huudahti Mabel jälkeenpäin. "Tyttö-parat vilkuivat meitä aivan +vihaisesti, kunnes he käsittivät. Kaiketi he ajattelivat, ettei meillä +ollut mitään asiaa sinne. Ja kovin nolostuneilta ja yrmeiltä he tosiaan +näyttivät. He olivat hirveän noloja ja tylyjä, eikö totta, Elma? Mutta +vihdoin me saimme heidät sulamaan. Pelkäsin, että se, jonka kanssa +sinä juttelit, hyrähtäisi itkuun! Pelkäsin tosiaan. Hänen silmänsä +olivat täynnä kyyneliä. Ja sitten hän rupatteli varsin hauskasti. +Minun puhetoverini sanoi, ettei hän eläissään ollut tuntenut itseänsä +viheliäisemmäksi. Ja tullessaan hän oli toivonut viihtyvänsä täällä +niin hyvin ja oli niin kauan ikävöinyt tälle matkalle! No, lohdutuksena +on edes se, että nyt he saavat hauskaa. Huomasitko heidän ilmettään, +kun sanoin, että ottaisimme heidät huomenna kaupungille mukaamme? Emme +voi saada äidin vaunuja tällä kertaa, mutta voimme saada kuomuvaunut +tai jotkut sentapaiset ajopelit. Kyllä Tommy sen järjestää. No, sitten +kun olemme käyneet Westminster Abbeyssä ja parlamentin alahuoneessa +-- älkäämme unohtako pyytää Robert-enoa hankkimaan meille lupaliput +-- heidän on määrä saapua tänne teelle -- vain sinun ja minun kera +opetushuoneeseen. Minä pyydän rouva Greenawaytä toimittamaan meille +oikeata _teejuhla_-teetä. Ja jälkeenpäin Tommy kyyditsee heidät +kääseillä kotiin. No, eikö tämä ole kaikin puolin oiva suunnitelma?" + + + + +XX. + +Tyttö rouva Thatcherin mökillä. + + +"Jos Elma tyytyisi käymään mökkilöissä silloin tällöin, joskus +pistäytyen kylän koulussakin, en sitä suinkaan pahoittelisi", lausui +lady Alfreton valittelevalla äänellä muutamia viikkoja myöhemmin. "Se +on aivan tavallista maalla, ja vaikken itse juuri sellaista harrasta, +on minulla useita ystäviä, jotka usein käyvät talonpoikain majoissa. +Mutta Elma on tosiaan jokseenkin väsyttävä, lapsi-parka! Hänellä on +taipumusta juosta tuollaisten omituisten puolivillaisten ihmisten +perässä, jotka eivät kehenkään kuulu; ja vaikka tiedän, että hän +siitä luopuisi, jos sanoisin sitä tahtovani, on kuitenkin vaikeata +saada hänet ymmärtämään asemaa. Hänellä on aina joku oivallinen syy +tuttavuuden tekemiseen tämän tai tuon kanssa; ja hän on niin tunnokas +hankkimaan edeltäpäin minun suostumukseni -- Juliet ei varmaan koskaan +ole ollut läheskään yhtä tunnokas", lisäsi hän ohimennen, -- "että +tuskin osaan häneen suuttua. Mutta mitä minun on tehtävä, jos tätä +jatkuu?" Tässä puhuja kohotti kulmakarvaansa ja vilkaisi poikaansa. +Hänellä ja Piersillä oli varsin usein tapana keskustella Elmasta näinä +aikoina. + +"Minkä kepposen hän nyt on tehnyt?" kysyi Piers. + +"Hm, kepposen? Kepposeksi sitä tuskin voi nimittää. Mutta kerronpa +sinulle. Tiedät sen sievän, huvilantapaisen mökin kuusamakujan +varrella, rouva Thatcherin mökin -- sen, jonka edessä on vihreä veräjä?" + +"Tiedän." + +"Rouva Thatcher vuokrailee sitä suvikuukausina kesävieraille, ja +varsin hyvät suojat siellä onkin. Ne näkyvät olevan aina täynnä. +Kuljen usein sitä tietä; ja tänä kesänä olen aina siitä ohimennessäni, +jos ilma on kaunis, huomannut sairaan tytön istumassa tuolissa +ulkona sievässä puutarhassa. Milloin on vähänkin viileämpi, hänet +näkee kaariakkunassa. Mökkihän on niin lähellä tietä, ettei voi olla +katsomatta suoraan sisälle. Ehkä en kuitenkaan olisi tyttöä pannut +merkille, ellei Elma olisi kiinnittänyt häneen huomiotani ja aina +ohikulkiessamme huudahtanut: 'Kah, siellä hän on!' Täten tyttö vihdoin +oli herättänyt mielenkiintoa meissä molemmissa. Oli tosiaan aivan +lystikästä; sillä jos Elma sattui kulkemaan yksinään -- mökkihän on +pappilan tiellä ja Elma voi kävellä sinne yksinään, pappila kun on +niin lähellä omaa porttiamme... No niin, ellen ollut Elman matkassa, +oli hänellä aina tapana ilmoittaa minulle, oliko tyttö sisällä vai +ulkona, ikäänkuin asia olisi ollut aivan erikoisen tärkeä! No, minä en +tosiaan voinut välttää, että minussa heräsi mielenkiintoa", jatkoi lady +Alfreton nauraen. "Tiedäthän, kuinka Elma voi herättää harrastuksemme +vastoin tahtoammekin; ja niin järjettömältä kuin se kuulostaneekin, +epävakaisella ilmalla usein yllätin itseni miettimästä, voiko tuo +tyttö, josta en tiennyt kerrassaan mitään, istua ulkosalla vai eikö." + +Piers nyökkäsi tarkkaavaisuuden merkiksi. + +"Kaikki tuo ei kuitenkaan mitään haitannut", jatkoi hänen äitinsä; "se +oli pientä viatonta leikkiä Elman ja minun välilläni, enkä ollenkaan +aavistanut sen muuttuvan miksikään muuksi. Mutta ajattelehan! Noin +viikko sitten Elma pyrähti sisälle punehtuen, kuten tiedät hänen +punehtuvan, milloin hänellä on jotakin erityistä sanottavaa, ja +ehdotti, että kävisin rouva Thatcherin huvilassa asuvan tytön äitiä +tapaamassa! Minun täytyy Elman puolustukseksi myöntää", jatkoi puhuja, +"että hän oli hankkinut joitakin tietoja tuosta väestä: olivat +luullakseni herra Bryantin, uuden kappalaisemme sukulaisia. Hän on +oivallinen nuori mies, jonka tänne pääsemistä sir Thomas suuressa +määrin avusti, -- mutta siitä kai ei johdu, että meidän on otettava +_kaikki_ herra Bryantin serkut ja heimolaiset satulaamme? Kävi sitten +selville, että Elma oli tavannut potilaan -- 'meidän tyttömme', kuten +hän sanoi -- pappilassa sinä iltapäivänä ja, sanalla sanoen, oli tehnyt +tuttavuutta hänen kanssaan, aivan tosissaan kuvitellen, että minä siitä +riemastuisin ja innostuisin yhtä paljon kuin hän itsekin! Mitä saatoin +sanoa? Olisi ollut julmaa ilmaista hänelle toivovani, ettei hän olisi +mihinkään sellaiseen ryhtynyt. Siitä pitäen on siis ollut vierailuja +ja vastavierailuja, kirjojen lainailuja ja kukkien lähettämisiä, -- ja +vaikka minä itse en suostunut sinne menemään, sillä minä sanoin Elmalle +nimenomaan, ettei minun sopinut käydä rouva Thatcherin vuokralaisten +luona, -- jos nimittäin yhtenä kesänä kävisin, odotettaisiin sitä +minulta seuraavanakin ja aina vastedes, -- niin en kuitenkaan tahtonut +kieltää häntä käymästä. Kunnon ihmisiä ne kyllä ovat..." ja rouva +vaikeni tarkatakseen, mitä kuulijansa ajatteli. + +"Elma käy siis nykyisin heidän luonansa?" oli kuitenkin kaikki, mitä +Piers virkkoi. + +"Niin, hän sai Julietin eräänä päivänä mukaansa", myönsi lady +Alfreton. "Sanoin sisarellesi, että hänen oli parasta mennä ja että +hän voisi esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön minun puolestani +-- en ole nykyisin oikein voimissani ja olen aivan uupunut pitkän +seurustelukauden jälkeen kaupungissa. Kun siis Juliet näkyi +kernaastikin lähtevän Elman mukaan -- kaikkeenhan hän on valmis +saadakseen huvitusta, -- minäkin ajattelin, että hän voisi tuon pienen +huomaavaisuuden osoittaa." + +"Sinä olet melkoista parempi kuin miltä tahtoisit näyttää, äiti hyvä." + +"Mitä?" huudahti lady Alfreton, joka ei ollut uskoa korviaan. Viime +osan puheestaan hän oli vartavasten haastellut pyytääkseen peitetyin +sanoin anteeksi pojaltaan, jota hän melkolailla kunnioitti ja pelkäsi, +tätä ennenkuulumatonta kohteliaisuutta hänen itsensä ja tyttärensä +puolelta. + +"Nyt alamme edistyä paremmin", jatkoi Piers verkalleen. "Jos Elma +näyttää tietä ja me seuraamme hänen jälkiänsä, ehkä vielä pelastamme +nimemme täällä maaseudulla. Etkö huomaa, äiti -- mutta ei, luullakseni +et sitä huomaa tai et ainakaan ole vielä tähän asti huomannut, -- että +perheemme ei ole paikkakuntalaisten suosiossa? Ja miksikä olisikaan? +Me emme koskaan tee mitään kenenkään hyväksi. Emme koskaan välitä +naapureistamme missään muodossa..." + +"Ka, Piers, me kutsumme heitä..." + +"Vaalipäivällisille ja vaalitanssiaisiin. Emme _nimitä_ noita +oivallisia juhlia sillä nimellä; mutta vieraamme tietävät ja me +tiedämme ja kaikki tietävät heidän tietävän, mikä niiden oikea +tarkoitus on. Sinä käyt kerran vuodessa ympäri pitäjää jakamassa +kortteja isän laatiman henkilöluettelon mukaan; mutta ellei joku +ääni ole jotakuinkin tärkeä, et mene ainoankaan täkäläisen asumuksen +lähettyville." + +"Menen toki -- käynhän minä pappilassa..." + +"Oh, pappilassako? Niin, kirkkoherra on jokamiehen mies. Ei näyttäisi +säädylliseltä olla huonoissa väleissä pappilan väen kanssa -- mutta +onko ketään muita? Ajattelehan sitä, äiti, sillä minä olen niin +tehnyt omassa mielessäni ja olen melkein varma, että sellaista _ei +ole_. Onko ketään, kysyn, jonka kanssa meillä voisi sanoa olevan +minkäänlaista kevyttä, hauskaa, naapurillista kanssakäymistä? Muissa +maakartanoissa käydessäni tapaan kaikenlaisia miellyttäviä ihmisiä -- +en tarkoita muodikkaita ihmisiä -- en tarkoita, että heillä kaikilla on +lontoolaiset puheenparret kielellään ja että he tuntevat pääkaupungin +seuratavat kuin viisi sormeansa, -- mutta hauskoja, järkeviä, hyvin +kasvatettuja ihmisiä, tuhat kertaa paremmin kasvatettuja kuin monet, +joita tapaamme 'hienoston piireissä' -- ja kysyn taaskin, miksei niitä +täällä meillä näe? Miksi meidän täytyy katsella Towersia jonkinlaisena +autiona saarena, ellemme voi täyttää sen suojia vertaisillamme +kaupunkilaisilla? Miksi...?" + +"Mutta, rakas Piers, tiedäthän... minä... tiedäthän kyllä, etteivät +maalaisnaapurit juuri ole -- huvittavia?" + +"En tosiaankaan tiedä; minä en tiedä heistä mitään. Alan toivoa +tietäväni. Olemme mielestäni olleet hupsuja kaiken aikaa"; ja hän +vaikeni synkkänä. + +"Äiti ja tytär tulevat tänään iltapäivällä puutarhaan kävelemään", +mutisi lady Alfreton näennäisen aiheettomasti palaten aikaisempaan +aineeseen; mutta todellisuudessa se johtui hämmennyksestä, minkä tämä +outo ja odottamaton pommitus oli aikaansaanut. "Juliet sanoi, että se +hänen mielestään oli ystävällistä, ja he näkyivät olevan mielissään. +Tarjoamme kai heille teetä -- ajattelen?" -- Hetkistä aikaisemmin hän +ei ollut ajatellut mitään sellaista, olipa ennen kutsuun suostumistaan +pannut ehdoksi, että itse saisi kokonaan jäädä pois näyttämöltä; mutta +nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmakehässä oli jotakin, mikä sai hänet +muuttamaan aikaisempaa päätöstään. "Aivan niin, Piers, jos luulet, että +jotakin voidaan tehdä?" lisäsi hän tunnustellen. + +"Siinä en näe mitään esteitä, äiti." + +"Mutta kuinka -- millä tavoin?" + +"Sinä sen tiedät paremmin kuin minä; tai oikeastaan olemme kaikki yhtä +tietämättömiä." + +"Mitä meidän sitten on tehtävä? Kuinka meidän on aloitettava? Luulen... +niin, luulen sanoissasi olevan jotakin perää. Sir Thomas onkin +viimeiseltä usein vihjaillut siihen suuntaan; mutta minä... tosiaan, +kun olen täältä niin paljon poissakin..." + +"Miksi sinä sitten olet niin paljon poissa? Siinä piilee koko asian +ydin. Jos sinulla olisi enemmän _mielenkiintoa_ tähän seutuun -- +ja varmaan se on kyllin kaunista ja kyllin hauskaa, -- jos kävisit +tiluksillasi ja katselisit puutarhojasi..." + +"Mutta mihin sitten seuraelämä jäisi!" huudahti aatelisrouva +lohduttomasti. "Kaiken maailman pellot ja puutarhat eivät korvaa +minulle ihmisolentoja, joiden kanssa vai haastaa ja seurustella." + +"Juuri siihenhän koetankin löytää apua. Hanki tuttavia täältä; +perusta kotisi tänne; älä katsele tätä vanhaa sukukartanoa kuin +mitä hätäsoppea, johon paremman puutteessa voi paeta, kun ei muuta +ole tarjolla. Suostuttele isä -- luullakseni hänet voi taivuttaa -- +hylkäämään ulkomailla talvehtiminen..." + +"Hyväinen aika!" + +"Ja olemaan lähtemättä niin aikaisin vuodesta pääkaupunkiin..." + +"Voi _hyväinen_!" + +"Viettäisitte edes puolet ajastanne omassa kauniissa kodissanne, +koettaisitte mieltyä siihen, tutustua sen suloihin ja rakastaa sitä. +Se, äitiseni, on minun neuvoni; ja vaikka se sinua kummastuttanee, niin +huomaisit sen hyväksi, kunhan vain sitä koettelisit." + +"Entä sinä?" kysyi hänen äitinsä äkkiä. "Mitä sitten sinä aikoisit +tehdä? Jos -- jos me ryhtyisimme muuttamaan elämäntapojamme +ehdottamaasi malliin, uhraisitko sinäkin jotakin? Näkisimmekö sinut +useammin parissamme kuin tätä nykyä? Talvehtisitko sinä täällä +kanssamme?" + +Nuori mies mietti kotvan aikaa. + +"Ah, arvasinhan, ettet sitä tekisi, Piers!" + +"Olet väärässä, äiti; minä pysähdyin vain harkitsemaan. Ei riittäisi +mitkään puolinaiset toimenpiteet, näetkös. Jos päättäisimme asettua +vakinaisesti tänne asumaan, olisi meidän elettävä toisenlaisten +ihmisten parissa ja heidän tavallansa. Minä toisin metsästyshevoseni +Leicestershirestä tänne, isä saisi teettää lisärakennuksen talliin; +minä kävisin metsästämässä ja kutsuisin vieraita eräretkille; ja sinä +kiertäisit Julietin kanssa talosta taloon, harrastaen kaikkea ja ottaen +osaa kaikkiin paikkakunnan rientoihin." + +"Epäilemättä se olisi parempi kuin olla mihinkään osaa ottamatta." Lady +Alfreton alkoi itsekin ilahtua tästä ajatuksesta. + +"Ja joulun aikaan meidän ei pitäisi tyytyä lähettelemään vain +raha-avustuksia ja villapeitteitä, vaan meidän tulisi olla täällä, +täällä kaiken kansan keskuudessa kestiten ja juhlien. Rikkaiden ja +köyhien parissa, eikö niin? Tilallisten ja tilattomien?" + +"Ni-in... niin kai." + +"Ja -- mutta luulen sinun käsittävän. Se on siis sovittu. Jos sinä ja +isä pidätte asiaa kokeen arvoisena, niin minä tahdon ryhtyä kanssanne +yksiin tuumiin. Puhu siitä hänelle. Minusta koko elämänohjelmamme +kaipaa uudistusta, emmekä voi aloittaa liian aikaisin." + +Sitten hän pysähtyi ja lisäsi puolittain hymyillen: "Mutta minusta +näyttää, että oletkin jo aloittanut." + +"Aloittanut? Kuinka?" + +"Katso tuonne." Hän viittasi ikkunan edustalla oleviin kukkaslavoihin, +joiden väliin verkalleen pyöritettiin kylpytuolia pienen ryhmän +astuessa vieressä. + +"Oh, ne ovat Elman suosikkeja!" huudahti lady Alfreton ikäänkuin +hätääntyneenä. "Hyväinen aika! No, olenpa iloinen, että iltapäivä on +näin kaunis. Tyttö ei olisi voinut tulla, ellei olisi kaunis ilma, +tiedäthän. Lääkäri on sanonut, ettei hän saa koskaan mennä ulos, jos +on vähänkään sateen uhkaa. Mutta tänään siitä ei ole pelkoa -- ja +kukkaslavat ovat tosiaan ihanimmillaan. Tuo on siis tytön äiti", lisäsi +hän teeskentelemättömällä mielenkiinnolla. "Vaimo-raukka, hennolta +näyttää hänkin. Minä... Juliet on siellä... mutta ehkä minunkin pitäisi +mennä. Kaiketi se olisi heistä kohteliasta. Luulenpa, että menen hänen +luokseen. Menenkö, Piers?" + +"Ah, äitiseni, enkö sinulle sanonut, että olet parempi kuin miltä +tahtoisit näyttää?" virkkoi Piers aivan sydämellisesti. "Tule pois!" Ja +rouvan äärettömäksi kummastukseksi hän lisäsi: "Minä lähden mukaasi." + + + + +XXI. + +Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa. + + +"Te siis todellakin tunsitte hänet? Tunsitte rakkaan veli-poloiseni +Randolphin, jonka menetimme kolme vuotta sitten!" huudahti Lady +Alfreton puolta tuntia myöhemmin. "Oi, olenpa iloinen, että teidät +tapasin! Vähän tiesin, vähän odotin... On hyvin omituista, että näin +aivan sattumalta sain tuon kaiken kuulla! Rakas, rakas veljeni! Hän oli +ainoa, joka minulla on ollut, rouva Mansell, ja hänen kuolemansa oli" +(ääni aleni yhä) "elämäni suurin suru. Me olimme toisillemme kaikki +kaikessa." + +Hänen puhetoverinsa kunnioitti äänettömyyttä, mikä seurasi. Molemmat +vanhemmat naiset kävelivät puutarhapolkuja pitkin muista erillään, +ja heidän keskustelunsa oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, ettei +kumpikaan halunnut sitä katkaista. Lady Alfreton sai nyt tietää, että +rouva Thatcherin mökin kainot, tungettelemattomat asukkaat olivat +ihmisiä, joihin hänet oli iäksi liittävä pyhä side. Veli, josta +hän puhui, ei ollut ainoastaan ollut rouva Mansellin mies-vainajan +läheinen ystävä, vaan molemmat olivat menettäneet henkensä samaa +sotilasvelvollisuutta täyttäessään ja kaatuneet vieretysten. Kukaan +ei ollut luullut hänen armonsa -- tuon kylmän, itsekkään, arvokkaan +rouvan, jollaiseksi hänen oman pitäjänsä asukkaat hänet tavallisesti +käsittivät -- siitä välittävän kuulla; ja kaikkein vähimmin olisivat +nuo kaksi hienotunteista, arastelevaa muukalaista sen nojalla tahtoneet +pyrkiä hänen huomioonsa. + +Asia oli heille tietysti tunnettu; mutta vasta sitten kun lady Alfreton +harvinaisen sydämellisesti oli puhutellut pientä seuruetta puutarhassa +ja herttaisimmalla tavallaan ilmaissut mielihyvänsä heidän sinne +saapumisestaan, lausunut mielipiteensä ilmasta ja toivonut, että kaikki +sitten tulisivat sisälle suojiin, oli rouva Mansell kyennyt voittamaan +vastahakoisuutensa, joka oli estänyt häntä mainitsemasta tuota asiaa, +Hänestä oli nimittäin tuntunut mahdottomalta olla vaiti, kun hänen +emäntänsä jokainen katse ja äänensävy herätti muistoja toisesta; +ja tulos oli yllin kyllin oikeuttanut sen luottamuksen, millä hän +vihdoin asiasta mainitsi. Meidän ei tarvitse tarkemmin puuttua siitä +sukeutuneeseen keskusteluun. + +"En varmaankaan voi koskaan olla kyllin kiitollinen puolisoni +veljentyttärelle siitä, että hän on tutustuttanut meidät toisiimme", +virkkoi lady Alfreton lopuksi, puristaen innokkaasti toisen kättä. +"Minä olen kovin kehno naapuri, mutta toivon... uskon vast'edes +tulevani paremmaksi -- se on todella aikomukseni. Poikani", lisäsi +hän hymyillen, "on minua jo tänään torunut ihmisiä karttavasta +esiintymistavastani; ja olemme toisillemme myöntäneet, että olemme +tähän asti pysytelleet aivan liiaksi eristettyinä. Joka tapauksessa +toivon usein näkeväni teidät ja tyttärenne täällä." + +"Olette erittäin ystävällinen." + +"Minun täytyy sanoa teille", jatkoi lady Alfreton mitä vilkkaimmin +ja hartaan halukkaana jatkamaan haastelua, "että me, Elma ja minä, +olimme jonkun aikaa katselleet tytärtänne ulkosalla hänen istuessaan +sairastuolissaan ja hartaudella seuranneet hänen toipumistaan. Mutta +minä en tullut teidän luoksenne -- minulle oli vaikeata tulla..." + +"Oh, me emme sitä odottaneet, lady Alfreton." + +Vieras ei sanonut, miksi he eivät olleet sitä odottaneet; hän ei +maininnut sen johtuvan siitä, että tiedettiin Towersin rouvan aina +varovan astumasta jalallaankaan muiden kuin kreivikunnan mahtavimpien +ja ylpeimpien ylimysten talojen kynnyksen yli muissa tilaisuuksissa +kuin Piersin mainitsemalla kerran vuodessa tapahtuvalla virallisella +vierailukierrolla. Rouva Mansell olisi tosiaan kernaasti vain +kiittänyt epämiellyttävästä kutsusta, mikä Julietin mairealla äänellä +lausuttunakin tuskin oli kuulostanut kohteliaalta, mutta kun oli +vilkaissut kalpeihin kasvoihin ja riutuneeseen vartaloon vieressään, +nähnyt Carolinen elostuvan, hymyilevän ja luovan rakkaita katseita +Elmaan, niin ylpeys oli saanut väistyä hänen sydämestään. + +Hän oli kuitenkin päättänyt pitää salaisuutensa tiukasti omana +tietonaan. Hän ei tekisi sillä kauppaa, ei edes Carolinen tähden, +vaan palaisi, kuten oli lähtenytkin, vaatimattomana, tuntemattomana +henkilönä kesäasunnolleen mökkiin. + +Mutta nyt -- nyt hän ei voinut olla itselleen myöntämällä, että oli +menetellyt oikein, kun kävi kartanossa. + +Hän näki nyt kaiken toisessa valossa. Kun lady Alfreton kerran oli +sulanut ja lämminnyt, ei kukaan osannut paremmin kuin hän emäntänä +esiintymisen hienoa taitoa, eikä hänen sydämessään olisi voitu +koskettaa mitään kieltä, joka täydellisemmin olisi esiin loihtinut +hänen luonteensa paremmat ominaisuudet kuin se, mille lempeä vieras oli +sormensa asettanut. + +Hänen veljensä oli eläessään ollut se henkilö, jota hän oli maailmassa +enimmin rakastanut, ja hänen kuolemansa, kuten lady Alfreton itse +tunnusti, oli ollut hänen elämänsä ainoa todellinen suru. + + + + +XXII. + +"Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään." + + +"Ka, nuori viisas, minusta näyttää, että olet tehnyt aika hyvän +päivätyön", virkkoi Piers Alfreton sinä iltana, kun hän ja Elma +päivällisen edellä olivat kahdenkesken vierashuoneen kaariakkunan +ääressä. "Oletko itse siihen kyllin tyytyväinen?" + +"Eikö se ollut ihmeellistä, Piers?" Elman kasvot hehkuivat kauttaaltaan +päivänlaskun rusossa, mikä ulkona kirkasti taivaankannen sisällä nämä +kaksi ihmisolentoa. + +"Eikö se ollut ihmeellistä?" toisti nuori mies asettuen juttelemaan. +"Sinä näyt aina keksivän jotakin outoa ja ihmeellistä: joka käänteessä +odottaa sinua seikkailut ja ihmeelliset kohtaukset. Mikä nyt tänään +taas oli ihmeellistä?" + +"Se sinun enosi Randolphin tarina, tietenkin. Etkö sinä siitä +kuullutkaan?" + +"Oh... ah... kyllä; se kai äidin saikin niin ihastumaan. Mikään muu ei +olisi tepsinyt puoliksikaan niin hyvin. Tosin hän oli mennyt puutarhaan +jo ennakolta, päättäen esiintyä kohteliaana; mutta en tosiaan ollut +uskoa silmiäni nähdessäni hänen tuon leskirouvan kanssa kävelevän +edestakaisin käsi kädessä!" + +"Niinkö he todella kävelivät?" Elma värähteli riemusta. + +"Vakuutan sen kunniasanallani! Kun eivät vain olisi suudelleetkin +toisiansa erotessaan! Siitä en mene valalle, huomaa; mutta elleivät he +sitä tehneet, vähältä se piti -- hyvin vähältä. Oh, äitini osaa sen +tempun sirosti suorittaa, jos hän vain kerran siihen määrin innostuu; +ja, kuten sanottu, eno Randolph sai hänet haltioihinsa. Mutta sinä, +Elma, olit kuitenkin ensimäisenä sysäysvoimana ja aiheuttajana." + +"Oh, Piers, enhän toki! Minulla ei ollut sen asian kanssa mitään +tekemistä. Minä vain hankin äidiltä luvan ottaa Carolinelle muutamia +vanhoja kirjoja kouluhuoneesta! Caroline oli lukenut moneen kertaan +jokaisen kirjan, minkä olivat tuoneet mukanaan, eikä täällä maalla +tietysti ollut uusia saatavissa, vaikka tosin rouva Thatcher tarjosi +heille 'Kansan toveria' ja 'Kodin piiriä'", lisäsi hän nauraen. "Mutten +koskaan aavistanut, että täti Selina olisi kutsunut heidät tänne +sisälle", jatkoi Elma reipastuen, "koska hän tietysti ei voi kutsua +jokaista, kuten hän sanoo. Ja vaikka herra Bryant on hyvin miellyttävä, +hänellä saattaisi olla kuinkakin paljon sukulaisia tässä kylässä, +sanoo täti. Ja kun täti tuli itse alas puutarhaan! Eikö se ollut perin +ystävällistä?" + +Piers silmäsi veltosti ympärilleen. Kerrankin hän ihmetteli, saattoiko +Elma olla ihan tosissaan. Hän näki, että niin oli laita. + +"Mitä ajattelet?" vastasi hän sitten. "Olisiko ollut hyvin, hyvin +ystävällistä äitini puolelta viskata yhtä hyväsukuiselle ja hyvin +kasvatetulle naiselle kuin hän itsekin pelkkä lupa käyskennellä hänen +puutarhassaan ihan hänen ikkunainsa alla, itse laisinkaan menemättä +häntä lähelle? Minun täytyy sanoa pikemminkin kummastelleeni, että +leskirouva sellaisesta kutsusta saapui." + +"En luule, että hän olisi tullut", myönsi Elma, "ellei... ellei hän +olisi tehnyt sitä Carolinen tähden. Luulen, Piers, että hän hiukan -- +juuri hiukan -- siihen tapaan tunsikin. Ja kun Juliet alkoi puhua ja +minä näin rouvan kasvot, tunsin kylmät väreet ruumiissani; mutta Juliet +ei sitä ollenkaan huomannut. Ja Caroline oli niin hirveän halukas +näkemään kukkasiamme; hän on ihan hullaantunut kukkiin, mutta niillä +on ainoastaan ruusuja ja tuoksuherneitä [Lathyrus odoratus. Suom.] +rouva Thatcherin huvilassa. Caroline sanoi hyvin usein vilkaisseensa +porteista sisälle ja miettineensä, mitä pyökkipuu-rivin toisella +puolen olisi. Senvuoksi luulen hänen äitinsä todella tunteneen, ettei +voinut tytön tähden olla suostumatta. Kylläpä he tänä iltana siitä +kaikesta jutellevat", jatkoi Elma haaveellisesti; "toivoisin voivani +heitä kuunnella! Caroline puhuu meistä -- sinusta, Julietista ja +minusta, -- kuvailee kalalammikoita, viiniansareita ja ruusukäytävää +sekä kertoo, kuinka sinä työnsit häntä tuota pitkää käytävää myöten, +jotta hän näkisi sen päästä päähän; ja rouva Mansell toistelee kaikki +tädin lauseet ja kertoo, kuinka enostasi Randolphista kuuleminen häntä +kummastutti. Kuinka mielelläni tahtoisin olla siellä!" + +"Mieluummin kuin täällä?" + +"Oh, en minä sitä sanonut", virkkoi Elma viattomasti. "En tarkoittanut +_sitä_, Piers; mutta onhan niin hauskaa mielikuvituksessaan seurata +ihmisiä heidän kotiinsa ja ajatella kaikkea tuota. Eikä Carolinen +tarvitse enää koskaan pelätä yksinäisyyttä; sillä Selina-täti sanoo, +että nyt kernaasti saan käydä häntä tapaamassa milloin vain haluan; +saan ottaa piirustukseni mukaani ja istua siellä puutarhassa. Kuinka +lystikästä se on! Nähdä _minut_ missä niin usein olemme nähneet +_hänet_! Jos täti sattuisi siellä ollessani ajamaan ohitse, juoksisin +veräjälle ja sanoisin: 'Hän on tänään ulkona'; sillä meillä, näetkös +oli aina tapana mökkiä lähestyessämme kysäistä toisiltamme: 'Onkohan +hän sisällä vai lieneekö ulkona?' Minun tapani oli panna täti +arvaamaan, ja varsin usein hän arvasi oikein." + +"Niin, mutta sinulta ei jää varsin paljoa aikaa Carolinelle, sitte +kun toinen rakas ystäväsi, Mabel Pomeroy, saapuu. Milloin hän tulee? +Maanantainako? Caroline saanee silloin väistyä seinustalle, heh?" + +"Piers!" huudahti tyttö närkästyneestä + +"Eikö?" tivasi nuori mies. "Mabelia ei Caroline paljoa huvittane." + +"Jos Mabel olisi senlaatuinen tyttö, hän ei suinkaan olisi _minun +ystäväni_"; ja puhuja suoristausi juhlallisesti, mikä eräästä toisesta +näytti huvittavalta. "Sinä et tunne Mabelia, muutoin et olisi sellaista +edes ajatellutkaan! Se seikka, että Caroline on niin köyhä ja sairas +ja... jokseenkin riippuvainen minusta, on juuri omiaan hankkimaan +hänelle Mabelin suosion, Mabel on yhtä ystävällinen ja herttainen..." + +"He-hei! Olemme etääntyneet aika taipaleen kukkasnäyttelyn päivästä!" + +"Minä en tuntenut häntä silloin. Kuinka olisin voinutkaan tuntea? +Sinä päivänä olimme nähneet toisemme vasta ensi kertaa. Ja ajatukseni +askartelivat kokonaan omissa tytöissäni." + +"Ja sinun mielestäsi hän käyttäytyi töykeästi heitä kohtaan." + +"Niin hän teki -- mutta niin teimme kaikki. Kyllähän sinä tiedät. +Koskaan ei enää käy sillä lailla. Kun Henrietta ja Maggie olivat hänen +kutsuissaan -- kerroin sinulle, kuinka ystävällinen hän heille oli, -- +hän luullakseni huolehti heistä enemmän kuin muista ja asetti heidät +enemmän etualalle kuin kenenkään muun. Olen varma, että hän niin teki +-- teki juuri siksi, että he olivat outoja eivätkä ketään tunteneet; ja +Mabel pelkäsi niin hirveästi, ettei heillä olisi hauskaa. Ja sitten oli +mademoisellen väki." + +"Keitä he olivat. Siitä en ole kuullutkaan." + +"Oh, se tapahtui Mertounin talossa oleskellessani. Enhän näet ole +sinua sittemmin tavannut, jotta olisin kertonut. Mademoisellella -- +Mabelin kotiopettajattarella -- oli täällä muutamia jokseenkin kurjaan +tilaan joutuneita vierasmaalaisia tuttavia, jotka olivat matkustaneet +Lontooseen eivätkä tienneet, kuinka täällä tulisivat toimeen; ja +Mabelista ja mademoisellesta tuli heidän vuoksensa aivan hyvät ystävät, +vaikka ennen aina riitelivät. Nyt mademoiselle on niin liikutettu ja +riemastunut kaikesta siitä, mitä Mabel tavalla tai toisella on noiden +ihmisten hyväksi tehnyt. Ja ne olivat sentään jokseenkin väsyttäviä +eivätkä varsin hauskoja ihmisiä, Piers, joten näin ollen en voi +käsittää, että hän koskaan enää hentoo antaa Mabelille huonoa arvosanaa +hänen opinnoistaan!" + +"Mabel siis voittaa siitä." + +"Et toki uskone, että hän teki sen _senvuoksi_?" + +"En, en lemmossa! Älähän, pyydän, älä muserra minua halveksimisellasi, +rakas, päättäväinen, kaunopuheinen pieni sähikäinen! Kah, mikä +vilpittömän uskon puolustaja sinä olet, Elma! Toivoisinpa olevani +Mabelina! Kuinka ihanaa on, että ihmiseen uskotaan!" Hänen rinnastaan +kohosi huokaus, ja hän singahdutti katseen sanojensa tehoksi. + +Turhaan. Tuo tyttö oli vielä lapsi ja vielä -- niin, vielä aivan +epäluuloista vapaa ja viaton. Piersistä välittämättä hän jatkoi omien +ajatustensa suuntaan. + +"Tuskin tuntisit Mabelia; hän tekee nykyisin _aina_ jotakin hyvää ja +suunnittelee hyviätöitä. Se alkoi silloin, kun hän ajelutti niitä +tyttöjä ja minua puistossa. Se oli varmaankin alkuna, sillä jälkeenpäin +hän sanoi minulle todella uskovansa, että se oli aivan ensimäinen +kerta, jolloin hän eläessään oli yrittänytkään tehdä mitään -- mitään +_todellista_ -- jonkun toisen hyväksi! Ajattelehan! Ja hän sanoi +sitäpaitsi -- voinenko sinulle ilmoittaa mitä hän sitäpaitsi sanoi?" +Ja innokas nuori ääni vapisi ja laski. Ilmeisesti oli tulossa jotakin +vakavaa. + +"Älä kerro, ellet luule, että sinun sopii sitä tehdä", sanoi Piers. + +"Mutta minä en luule, että se on sopimatonta, ja se näyttäisi sinulle, +millainen Mabel todella on; ja minä tiedän, että et hänestä paljoa +pidä." + +"No?" + +"Hän sanoi sinä iltana itkeneensä itsensä nukuksiin." + +"Itkeneensä itsensä nukuksiin!" + +"Hän oli niin häpeissään. Ja _olihan_ se omituista, juuri hiukan +omituista, ettei koskaan ollut yrittänyt mitään." + +"Omituista sinun korvissasi tietenkin. Ei aivan yhtä omituista minun +korvissani, ja luullakseni on paljon muitakin, joille se ei kuulostaisi +omituiselta. Ainoa kummallisuus olisi siitä itkeminen." + +"No _sitä_ en pidä laisinkaan omituisena", virkkoi Elma hiljaa. + +"Et, koska..." Hän vaikeni, henkäisi pitkään ja katsahti tyttöön +ikäänkuin epäröiden, jatkaisiko vai ei. + +"Koska?" kysyi Elma mitä vakavimman tarkkaavaisena. "Kerro minulle, +Piers. Minä en koskaan pane pahakseni sanojasi, Piers. Koskeeko se +Mabelia?" + +"Ei." + +"Siis minua?" + +"Niin." + +"No, mitä minun suhteeni?" Elma tarttui hänen käteensä ja heilutteli +sitä luottavaisesti. "Mitä minun suhteeni?" + +"Ainako sinä tuolla tavoin tartut ihmisiä kädestä?" kysyi hän. Mutta +tyttö tunsi hänen puhuessaan tarttuvan hänen omaansa ja puristavan sitä +tiukkaan. + +"Kyllä -- milloin heistä pidän." + +"Tokko...?" Sitten hän hillitsi itsensä. + +"No, mitä siis minun suhteeni?" virkkoi Elma houkutellen. "Sano pois. +Älä välitä. Minä tahdon kuulla. Sano, sano, Piers!" + +"Sanoisinko?" Syystä tai toisesta hän tiesi, ettei hänen tulisi +sanoa, mutta kiusaus oli suuri. "Sanonko sinulle, miksi Mabel +sinua kummastuttaa ja miksi muutkin -- me -- puolet tapaamistasi +ihmisistä sinua kummastuttaisivat? Se johtuu siitä, Elma, että olet +erilainen kuin me kaikki. Sinulle on nöyryys, kainous, viattomuus, +ylvästelemättömyys, epäitsekkyys yhtä luonnollista kuin taivaan tuulten +humina. Itsekkyys? Sen sanan merkitystä sinä et tunne. Vakuutan +sinulle, ettet tunne. Toisten toivomukset, pelot, ilot ja surut ovat +sinulle kuin omiasi. Jokainen rakastaa sinua -- koska sinä rakastat +jokaista. Sinä, äiditön tyttö-parka, joka olet kasvanut kuivassa, +karussa maaperässä -- vieraiden parissa -- yhtenä monien joukossa -- +pelkkänä yksilönä tässä suuressa meluavassa maailmassa, sinä saatat +meidät kaikki ihan häpeään. Sinun puhdas, suloinen, jalo luonteesi saa +meidät kaikki halveksimaan omaa kurjaa, viheliäistä minäämme. Jo pelkkä +oleskelu sinun parissasi... sinun näkemisesi... puheesi kuuleminen..." + +"Oi, Piers! Piers, _älä_!" Hän melkein parahti. + +"Hiljaa. Kuule se yhden ainoan kerran." + +"Ei, ei!" + +"Niin, yhden ainoan kerran, rakas lapsi. En enää koskaan puhu siihen +tapaan, paitsi jos..." Hän vaikeni äkkiä. + +"Ei, sinä et saa -- sinä et saa." + +"Paitsi _jos_..." toisti hän. Mitään enempää hän ei sanonut. + + + + +XXIII. + +"Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?" + + +Oli kenties hiukan raskasta Elmalle, että hänen serkkunsa ehdotus +pantiin täytäntöön tosiaan varsin perinpohjaisesti ja että Alfretonin +herrasväki siis vietti maakartanossansa melkoista isomman osan +elämästänsä kuin ennen. + +Tästä päätöksestä johtui, että hänen täytyi uhrata "Park Lanen päivät" +-- nuo päivät, jotka olivat käyneet hänelle entistä rakkaammiksi +senjälkeen, kun niin herkkä muutos oli tapahtunut ennen itsekkäässä ja +väsähtäneessä perheessä, että hänkin saattoi tämän parannuksen huomata. +Hänen täytyi luopua heidän seurassaan viettämistään keskiviikon +iltapuolista aina tulevan vuoden pääsiäiseen asti. + +Sanomattakin on selvää, että joulun hän oli viettänyt Towersissa, +ja se oli ollut hurmaavan rattoisa joulu; mutta sitä seuraavien +jokseenkin lohduttamien kevätkuukausien aikana ihan huhtikuun loppuun +asti -- sillä pääsiäinen oli sinä vuonna tavattoman myöhään -- hän oli +poikkeuksetta keskiviikko-aamua huokauksin tervehtänyt. + +Kuten tiedämme, oli Elmalla sentään niin onnellinen luonne, että ikävä +ei voinut sitä lannistaa eikä pettymys katkeroittaa. + +Koska parhainta ei ollut saatavissa, hän tahtoi tehdä voitavansa +näissä vähemmin hauskoissakin olosuhteissa; ja hänen ahkeroidessaan +opinnoissaan ja edistyessään erilaisissa hienoon sivistykseen +kuuluvissa saavutuksissa luontaisella uutteruudellaan ja +innostuksellaan aika kiiti kylläkin nopeasti. + +Niinkuin oli ennustettu, täytyi turvautua valeliepeisiin -- +uudenaikainen vastike kolmisenkymmentä vuotta sitten muodissa olleelle +kasvamispoimujen alaslaskemiselle -- nuoren neitimme hameissa. Hän +oli mitaltaan varttunut runsaan puolitoista tuumaa, hipiä oli käynyt +hienommaksi, muoto muuttunut edukseen. Joka suhteessa hän ei enää +muistuttanut niin paljoa lapsesta -- oli suuremmassa määrässä nainen. + +"Ja kyllä on jo aikakin!" lausui lady Alfreton hyväksyvästi luodessaan +yleissilmäyksen tyttöön. "Viime kuussa täytit seitsemäntoista, +Elma; se merkitsee, että tähän aikaan ensi vuonna sinut esitellään +seuraelämässä. Minä aion itse esitellä sinut ja viedä sinut +seurapiireihin. On aika, että alkaisit näyttää neitimäisemmältä, hiukan +vähemmän -- pyöreältä ja punaposkiselta", naurahti hän. + +"Teen liian pahoin niin sanoessani, eikö totta, rakkaani? Mutta +siitä ei tosiaan tarvitse loukkaantua. Sinä olisit hyvin herttainen +lapsi, jos _olisit_ lapsi; ja tiedän, että muiden muassa Piers aina +ihaili ruusuja poskillasi ja hyvää terveyttä todistavaa ulkomuotoasi +ylimalkaan. Hän on kehuskellen maininnut sinusta Julietille ja saanut +hänet niin paljon ratsastamaan, kävelemään ja yleensä liikkumaan +ulkoilmassa, että hän todella näyttää yhtä paljoa nuoremmalta kuin sinä +olet joulun jälkeen vanhentunut. + +"Ja jouluksikin hän oli mielestäsi somistunut, ja hän on epäilemättä +herttaisempi ja paremmalla tuulella kuin ennen. Meillä on ollut +aivan hauska talvi, ja sir Thomas on riemuissaan. Vaikka olemme +toimeenpanneet tanssiaiset ja pitäneet alituisia päivälliskutsuja ja +vaikka meillä on tuon tuostakin ollut melkolailla vieraita, emme ole +tuhlanneet puoliakaan siitä kuin tavallisesti Cannesissa ja Pariisissa +oleskellessamme. Hänestä on hiljainen maalla asumisemme tehnyt hyvän +vaikutuksen naapuristoonkin." + +Lady Alfreton puhui edelleen, sillä hänen tapansa oli sanoa, että +hän aina saattoi mukavasti haastella Elmalle; Elma oli ikäisekseen +niin järkevä tyttö ja niin terävä käsittämään. "Uskonpa, että vielä +päätämme viettää talvemme joka vuosi Towersissa; enkä ainakaan minä +olisi siitä suinkaan pahoillani. Tiedät kai, että Piers toi kaikki +hevosensa Leicestershirestä ja metsästi omien vieraittemme kanssa? +Sekin oli hauskaa. Siitä oli suurta apua. Sanalla sanoen olemme voineet +ja viihtyneet mainiosti ja varmaan me vielä kaupunkiin tultuammekin +tunnemme itsemme senvuoksi reippaammiksi." + +Oli kieltämätöntä, että osa tämän jälkikatsahduksen tuottamasta +riemusta sisältyi tuohon johtopäätökseen; ja Elma, jonka koko sydän +samasta syystä pulppuili iloa, ei nähnyt tädissään mitään moitittavaa. +Että hänen rakkaat omaisensa laisinkaan olivat saapuneet kaupunkiin, +reippaampina tai vähemmin reippaina, oli hänelle melkein kylliksi; +mutta että he olivat saapuneet virkistyneinä, hilpeinä, kaikin puolin +terveinä ja tyytyväisinä, pirteinä ja iloisina alkavaa seurustelukautta +vastaanottamaan, riitti yllin kyllin täyttämään hänen onnensa maljan. + +"Ja sinä _olet_ kasvanut, Elma", toisti täti. + +"Olen kyllä, rakas täti; Piersin täytyy taas mitata minut. En voinut +olla juoksematta sisälle nähdäkseni vanhan mittani, kun kuljin +kirjastohuoneen ohitse, ja luulen -- olen siitä varmakin, -- ettei se +enää ulotu paljoa korkeammalle silmiäni." + +"Ja vaikka epäilemättä _olet_ hoikempi, näytät terveeltä. Tietysti +_olet_ terve?" + +"Aivan terve, täysin terve, täti." + +"Neiti Exeter on varmaan pitänyt sinusta hyvän huolen." Ja sitten +-- ihmeitten ihme! -- lady Alfreton lisäsi ihan kuin luonnollisena +jatkona: "Minun täytynee käydä neiti Exeterin luona lausumassa hänelle +tunnustukseni." + +Hän oli käynyt niin monien ihmisten luona siitä ajasta, kun hänet +viimeksi tapasimme, että yksi vierailu enemmän tai vähemmän ei paljoa +merkinnyt, eikä neiti Exeter ollut enemmän hänen oman säätypiirinsä +ulkopuolella kuin monet muut olivat olleet. + +Hänen poikansa ehdottama koe oli, kuten olemme rouvalta itseltään +kuulleet, onnistunut erinomaisesti. Hän oli huomannut, että +kohteliaisuus, ystävällisyys ja naapurillisuus eivät ehdottomasti +tietäneet tartuntaa tai edes alituista kanssakäymistä. Vähitellen hänen +silmänsä olivat avautuneet näkemään sen tosiasian, että oli mahdollista +olla huomaavainen, jopa viettää aivan hauska puolitunti yksinkertaisten +kansanihmisten parissa, jotka tiesivät vähän tai eivät mitään siitä +maailmasta, missä hän eli, mutta joiden oma maailma kuitenkin oli +sellainen, ettei hän voinut sitä halveksia. Alkoipa hän heistä oppiakin. + +"Poloinen rouva Smith oli täällä tänään ja hän on todella varsin hauska +puheissaan ja varsin kaino ja vaatimaton esiintymisessään -- vaikka +on ihan _ihmeellistä_, mitä hän on tehnyt, -- niin ihmeellistä, että +muut saavat vallan _hävetä_", oli ylhäinen rouva eräässä tilaisuudessa +vakuuttanut; "enkä suinkaan enää koskaan edes ajattelekaan häntä +sivistymättömäksi. Kah, ihan unohdin hänen pienet omituisuutensa +hänen täällä ollessaan -- eikä sellaisista saisi niin kovin paljoa +välittääkään. Minä pyysin häntä käymään toistekin, pyysin niinkin; minä +todellakin pidän hänen käynneistään." + +Eräänä päivänä hän taas oli lausunut: "Rakas Piers, jos olisin tuntenut +sen sääliteltävän, _kauhean_ miespoloisen aikaisemman elämäntarinan, +jonka tänne tuonnoin toit, en suinkaan olisi käyttäytynyt häntä kohtaan +niinkuin käyttäydyin. Olen nyt aivan suuttunut itseeni. Tiedätkö sen? +Oletko kuullut siitä? Vai et? Annahan, kun sitten kerron sinulle." +Senjälkeen oli seurannut yksityiskohtia, ja lopuksi oli rouva lausunut: +"Jos siis joskus haluat käskeä hänet jälleen tänne, Piers, tahdon tehdä +parhaani poistaakseni sanojeni aikaisemman vaikutuksen; ja vaikken +ymmärräkään kaikkea, mitä hän sanoo, sillä tiedäthän, että hänen +murteensa ja puhetapansa on miltei _mahdotonta_, tahdon hymyillä ja +virkkaa jotakin, mitä hyvänsä, rauhoittaakseni ja rohkaistakseni häntä." + +Piersin lause: "Kukaan ei kykene siihen paremmin kuin sinä, äitiseni", +oli ollut pienenä lisäpalkkiona tästä. + +Mutta totta puhuen lady Alfreton ei olisi kaivannut mitään muuta +palkkiota kuin omat onnellisemmat tunteensa. Jokainen pieni ponnistus +oli kantanut omat hedelmänsä; ja hänen puolisonsa ja poikansa +hyväksyminen Julietin huvitetun myöntymisen kera oli vain tasoittanut +hänen tiensä hiukan sileämmäksi kuin se ehkä muutoin olisi ollut. Hänen +alettuaan kerran astua tätä polkua häntä ei enää hevillä olisi saatu +siitä poikkeamaan. + +Sir Thomas oli kummastuneena kohottanut kulmakarvojansa, mutta oli +muutoksen johdosta myöskin mielihyvästä hykerrellyt käsiänsä. Hänkin +oli luvannut tulla maalais-herrasmieheksi, jollaiseksi hänen poikansa +oli muuttumassa. Vielä ei ollut liian myöhään: se tekisi erinomaisen +hyvää sekä hänen terveydelleen että hänen maineelleen. + +Jouluna Towers tuskin tunnettiin entisekseen, kun ilta illan perään +ajopelejä vieri edestakaisin; ja Elman sanojen mukaan oli ollut +milloin mitäkin "ihania, ihania" juhlia ja kestityksiä sekä rikkaille +että köyhille, jopa onnettomille "keskiluokkalaisillekin", jotka +alussa olivat olleet hänen tätinsä erityisenä kammona, mutta joista +hän sittemmin erikoisesti huolehti. Julietkin oli huomannut, ettei +naapurillisuus sittenkään ollut mitään huonoa huvia ja etteivät ihmiset +senvuoksi käyneet "röyhkeiksi, tungetteleviksi ja hännysteleviksi", +kuten hän ja hänen äitinsä ennen olivat luulleet. + +"Tietysti meidän joskus täytyi suoristaa ryhtiämme, näyttää hiukan +jäykiltä ja viileiltä", tunnusti hän uskotuilleen myöhemmin, "mutta +ylimalkaan onnistuimme mielestämme ihmeellisen hyvin. Ja minun täytyy +myöntää, että jos _maalla_ tahtoo asua, ei ole viisasta esiintyä +tylysti, niinkuin meidän tapamme ennen oli." + +Tuskin tarvitsee mainita, että niiden joukossa, jotka tästä olivat +enimmin hyötyneet, oli rouva Mansell tyttärineen. _Heistä_ oli tullut +perheen ystäviä; ja Towers oli todella osoittautunut heille niin +vieraanvaraiseksi ja mieluiseksi, että he lopuksi olivat suostuneet +vastaanottamaan sir Thomasin tarjoaman mökin, joka hänellä oli +vuokrattavana lyhyen matkan päässä kartanostaan. Eikä kukaan ollut +tästä järjestelystä enemmän mielissään kuin lady Alfreton, joka +hartaasti huolehti siitä, että mökki sisustuksineen olisi kaikin +puolin siro ja täydellinen -- aivan sellainen kuin hän olisi itselleen +halunnut. + +Nyt hänestä tuntui perin yksinkertaiselta sanoa: "Minun täytynee käydä +neiti Exeterin luona." + +Neiti Exeter istui seuraavana iltapäivänä etummaisessa +vastaanottohuoneessa vierastaan odottamassa. Hänelle oli ilmoitettu +hänen osakseen aiotusta kunniasta, ja Elma oli tämän viestin viedessään +hiukan arastellut. Tyttö oli omana vakaumuksenaan lisännyt, että +vierailu tehtäisiin viivyttelemättä. + +Tämä vihjaus oli riittänyt. Kaikki oli nyt valmiina, ja kaikki oli +ulkopuolisesti tyyntä, vaikka lempeän kaitsijan povessa epäilemättä oli +paljonkin levottomuutta. + +Mitähän tuo omituinen ja odottamaton toimenpide merkitsi? Aikoiko +Elman holhooja ehdottaa jotakin muutosta, jotakin sovittelua? Koettiko +sir Thomas keksiä jotakin keinoa pannakseen täytäntöön sen, mitä +neiti Exeter jo jonkun aikaa oli peljännyt hänen omaisineen haluavan, +nimittäin riistää hänen rakkaan oppilaansa pysyväisesti hänen +hoivastaan? Vuoden päästä hänellä oli siihen valta, mutta nyt -- ja +neiti Exeter pudisti päätänsä, ja hänen huulensa sulkeutuivat tiukkaan. +Ei, ei; mieluummin mitä muuta tahansa! Mitä hyvänsä muuta vaadittaisiin +tai pyydettäisiin, mitä tahansa hän saattoi hyvällä omallatunnolla +tehdä, siihen hän oli valmis; mutta luovuttaa hänelle uskottu pyhä +aarre toisille, ennemmin taipua elävien vaatimuksiin kuin kunnioittaa +vainajain toivomuksia? Ei koskaan! + +-- Tapahtuuhan se sittenkin kyllin pian, kyllin pian, -- huokasi hän +ajatellen nopeasti kiitäviä kuukausia. -- Suloinen Elmani, pitkää +aikaa et saa enää viettää tyyntä, hiljaista elämääsi ja rauhallisesti +harjoittaa opintojasi. Maailma vaatii sinut. Oi lemmikkini! -- ja +kyyneleet kumpusivat uskollisen olennon silmiin. -- Oi, Elmani, kunpa +osaisit elää maailmassa silti tulematta maailmalliseksi! Mutta _onko_ +se mahdollista? -- Sillä kunnon neiti Exeter oli tällä haavaa hiukan +epäuskoinen ja alakuloinen, ja ken voi häntä moittia? + +Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi lensi auki, lady Alfreton astui +sisälle, ja pieni johtajatar, jälleen sotahaarniskassa, meni häntä +vastaan. Hänen sävynsä tosiaan hieman kummastutti vierasta, joka, ollen +keveäluontoinen, oli niin täydellisesti unohtanut kuin jos ei olisi +koskaan ollut olemassakaan mitään syytä, miksi he kaksi eivät nyt olisi +mitä parhaimmissa väleissä. Mutta neiti Exeter sai vuorostaan aihetta +kummastua, ennenkuin haastattelu oli päättynyt. + +Ei vihjaustakaan mistään uudesta ehdotuksesta. Ei viittaustakaan +mihinkään muutokseen. Sanalla sanoen, ei mitään muuta kuin hauskaa +ystävällisyyttä, ylistystä, sieviä kehuskeluja opettajattarelle, ja +kaikki tuo esitettynä niin herttaisesti kuin ainoastaan lady Alfreton +taisi. + +-- Hyväinen aika! -- huudahti lauhtunut ja katuvainen neiti Exeter +jäätyään jälleen yksikseen. -- Hyväinen aika! Elma on varmaan oikeassa, +ja yhtä varmasti minä olen tuominnut väärin tuota hurmaavaa rouvaa. +Elma on minua viisaampi. Hänen on opetettava minua, eikä minun häntä, +eräissä suhteissa. + +Hyväluontoisen Mertounin herttuattaren auliissa ja iloisessa +myötävaikutuksessa lady Alfretonilla oli myöskin alituista tukea ja +puolustusta uudelle asiaintilalle. + +"Mitä herttuatar tekee, sitä voin minäkin tehdä", oli hänen tapansa +päättäväisesti vastata Julietin silloin tällöin huomautellessa, ettei +Park Lane ollut Towers ja että se, mikä varsin hyvin meni mukiin B:n +kreivikunnassa, tuskin sopi Lontoossa. + +Lady Alfreton ei lisännyt -- kenties ehkä ei tiennyt, -- että, mitä +herttuatar teki, johtui yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hänen omassa +perheessään tapahtuneesta vallan siirrosta, toisin sanoen, että mihin +Mabel johti, sinne Mabelin äiti seurasi -- ja me tiedämme, kuka oli +kaiken johtajana. + +-- Se on Elman, yksinomaan Elman vaikutusta! -- päätteli eräs, joka +myöskin tiesi. + +Mutta Piers ei sinä kesänä sallinut itselleen tilaisuutta usein tavata +Elmaa. Hän lähti pitkälle ulkomaanmatkalle heti kaupunkiin muuton +jälkeen; ja jos sopii vilkaista viattoman sydämen kuulakkaan syvyyteen, +voimme aavistella, että hänen nuoren serkkunsa mielestä kaikki oli +menettänyt puolet kirkkaudestaan, kun hän oli poissa. + +Elman joutohetket Park Lanen talossa eivät siitä pitäen koskaan +kuluneet yhtä hupaisasti -- varsinkaan eivät tarjonneet läheskään samaa +tenhoa kuin muutamina ensi viikkoina tuon onnellisen pääsiäisajan +jälkeen. Hän kaipasi aina jotakin. Hetket olivat kadottaneet +viehätyksensä, ihana kirkkaus oli niistä kaikonnut. + +Eräänä päivänä lady Alfreton sanoi äkkiä: "Kah, Elma! Olen saanut +kirjeen Piersiltä. Hän lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä. +Se ei ole laisinkaan Piersin tapaista; mutta sinä olit aina hänen +suosikkinsa." Sitten hän käännellen kirjettä kädessään alkoi lukea +höpistä ensin hiljaa ja vihdoin äänekkäämmin: "Rakastava poikasi Piers +Alfreton. _Sano sydämellisiä terveisiä Elmalle_." Sitten osoittaen +lausetta: "Tuossa näet! Tuossa se on! 'Sano sydämellisiä terveisiä +Elmalle'." + +Jälkeenpäin puhuja mietiskeli itsekseen tähän tapaan: + +-- Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt? Toivoisin niin -- kaikesta +sydämestäni sitä toivoisin. Mutta ainahan Elma punastuu. Hän punastuu +ujostellessaan ja punastuu innostuessaan. Mutta sentään... En voi +muistella nähneeni mitään aivan samanlaista punehdusta tätä ennen. + + + + +XXIV. + +Päätös. + + +Oli iloinen kevätpäivä, linnut visertelivät riemukkaasti ja kukkaset +puhkesivat huhtikuun heleänä aamuna; mutta kulmatalosta Haverstockin +mäellä kuului itkua ja valitusta. + +Oli pääsiäisloman edellinen päivä -- päivä, jolloin tavallisesti +hiljaisen tyytyväisyyden ja säädyllisen hilpeyden tunteet täyttivät +koko laitoksen. Mutta ken saattoi tänään olla iloinen? Elma teki +lähtöä. Elmaa ei enää koskaan nähtäisi innokkaine, jokaista tulijaa +tervehtivine kasvoineen lupa-ajan päätyttyä -- häntä, joka aina +ensimäisenä oli heitä vastaan ilmestynyt. + +Elma ei koskaan enää olisi siellä tuota välttämätöntä hetkeä +sulostuttamassa ja jokaista uutta tulokasta laitokseen tervehtimässä. +Elma, jolla oli niin rohkaisevat, puoleensa vetävät silmät, niin +taitava, viihdyttelevä kieli ja jonka _esprit-de-corps_ oli niin +innokasta (tämä hänen yhteishenkensä oli vaikuttanut jokaiseen jäseneen +talossa vanhimmasta nuorimpaan), -- Elma oli jättävä heidät iäksi. +Tosin oli muitakin hänen ikäisiään, hänen aikalaisiaan, muiden muassa +näillä sivuilla jo ennen mainitut pitkä Henrietta ja tyyni ja vakava +Margaret, jo ennen lähtenyt, ja toisia oli tullut heidän sijaansa; +ja olikin aika -- niin, he eivät voineet olla myöntämättä, että Elma +Alfretoninkin, joka nyt oli, kuten ne toisetkin olivat olleet, naiseksi +kypsymässä, oli jo aika leijailla ylöspäin korkeampiin, avarampiin +ilmapiireihin. Mutta sittenkin -- Elma! Ken voi korvata Elman -- pienen +yhdyskunnan joustavan, lehahtelevan, liikkeellepanevan hengen, sen oman +kirkkaan, erikoisen tähtösen? + +"Neiti Exeteristä se tuntuu kauhean katkeralta", kuiskasi eräs tyttö +henkeänsä pidätellen toiselle. "Hän ei virka mitään -- mutta hän +kärsii. Se näet tuntuu hänestä melkein kuin täytyisi luopua omasta +lapsestaan; eikä saa luovuttaa häntä edes lapsen oikeille vanhemmille." + +"Ainakin yhdessä suhteessa käy olo meille vaikeammaksi", vastasi toinen +surumielisesti. "Ei ole enää ketään viihdyttelemässä neiti Exeteriä +hänen synkkinä päivinään ja palauttamassa hänet hilpeälle tuulelle, +kuten Elma aina osasi tehdä. Elma voi _aina_ hänet lepytellä. Ajattelen +mielihaikealla, miltä täällä tuntunee, kun Elma on mennyt." + +Niin ajatteli moni muukin. + +Tuo kunnon neiti Exeter, jota kaikki hänen oppilaansa kunnioittivat ja +josta useimmat jossakin määrin pitivätkin, ei kenties ollut erikoisen +taitava voittamaan heidän myötätuntoansa. Kuten olemme nähneet, hän +saattoi eräissä tiloissa taipua, jopa heltyä liiaksikin, -- mutta +tavallisesti hän arvokkaan koulunjohtajattaren asemassa hairahtui liian +jyrkän periaatteellisuuden varsin yleiseen ansaan. Hänen periaatteensa +mukaan tuli ja täytyikin määrätyn sarjan huolellisesti täytettyjä +velvollisuuksia, joiden vaihteluna olivat määrätyt huvitukset ja +virkistykset, ehdottomasti tyydyttää jokaisen oikeamielisen, järkevän, +vastuunalaisen ihmisen vaistoja ja vaatimuksia. + +Mutta kasvuiässä olevia tyttöjä (älkää säikähtykö _Atalantan_ kauniit +lukijattaret!) voidaan tuskin luokittaa järkeviin, vastuunalaisiin +ihmisolentoihin; ja meillä lienee lupa vihjaista, että oivallinen neiti +Exeter ei liene kylliksi ottanut huomioon nuorten ailahtelevaisuutta. + +Tässä tuli Elma hyvään tarpeeseen. Ei kukaan kuolevainen voinut +vastustaa Elmaa, saati sitten neiti Exeter -- varsinkaan silloin, kun +Elma oli laupeuden asioilla. On näet ensiksikin muistettava, ettei +Elma koskaan anonut mitään itselleen; hän ei koskaan puhunut omasta +puolestaan. Ja sitten kuvastui nuoren lähetin silmässä sellaista +kaihoa, ilmeessä sellaista arkaa levottomuutta ja samalla eräänlaista +luottamusta, että kuuntelijan sydän tuskin olisi voinut olla sulamatta, +vaikka se olisi ollut kivestä. Ja vielä -- mutta miksi luetella? +Neiti Exeter oli sittenkin vain ihminen inhimillisin heikkouksin ja +myöskin inhimillisesti tietoinen siitä. Ja tuo heikkous ilmeni hänen +suhteessaan hänen orpoon turvattiinsa, joka ei enää olisi hänen. Eron +päivä saapui, kuten olemme maininneet, ja tahdomme vetää verhon sen yli. + +"Tosiaankin luulen, että muutat meille haikein mielin", väitti +Elman täti samana iltana, "niin tosiaan, Elma", ja hänen äänessään +oli vivahdus nuhdetta. "Ja kuitenkin sir Thomas saapui kaksi päivää +ennen pääsiäistä, sen sijaan että olisi tullut pääsiäisen jälkeen, +toimittaakseen sinut suoraan tänne. Ja... ja minä olen hommannut +huoneesikin aivan valmiiksi." + +"Oi, se on ihana, täti! Ah, täti, se on sievin, hauskin, armain pikku +suoja! Enkö teille sanonut, etten ollut eläessäni nähnyt mitään sen +vertaista?" + +"Kyllä, rakas lapsi, kyllä. Oh, en minä tarkoittanut sanoa, että olet +kiittämätön, Elma; sinä vain et mielestäni näyttänyt ihan _niin_ +onnelliselta, ihan _niin_ hurmaantuneelta kuin olin odottanut olevasi +päästessäsi pois tuosta väsyttävästä koulusta ja tietäessäsi, että +tästälähin kotisi on vakituisesti meidän luonamme." + +"Olen onnellinen, sanomattoman onnellinen tietäessäni, että kotini on +oleva teidän luonanne", vastasi Elma hiljaisella äänellä. "Rakastan +teitä kaikkia hyvin paljon ja, voi, kuinka ystävällisiä te minulle aina +olette!" + +"Rakas lapsi! Enhän sitä tarkoittanut. Kah, Elma, tuntuu kuin olisin +kalastellut imartelevia kehuskeluja! Hyväinen aika! Minähän ainoastaan +ihmettelin, ettet näyttänyt iloisemmalta, hilpeämmältä, hyvä lapsi." + +"Olen juuri eronnut useista ystävistä", virkkoi Elma, "ja jotkut niistä +olivat minulle rakkaita ystäviä, täti." + +"Nii-in, tietysti, armas tyttöseni." Lady Alfreton liikahti +hermostuneesti nojatuolissaan. + +"He olivat ikävissään nähdessään minun lähtevän. Sanoessamme +toisillemme hyvästi monet... itkivät." + +"Kaiketi ne pitivät sinusta." + +"Neiti Exeter ei itkenyt." + +"Eikö?" + +"Mutta hänen silmänsä punottivat ja olivat turvoksissa. Täti, se rakas, +ystävällinen, oivallinen neiti Exeter rakasti minua enemmän kuin kukaan +muu heistä; ja minä luulen, että hän tunsi uhraavansa minut ainiaaksi." +-- + +Muutamia päiviä aikaisemmin lady Alfreton oli esittänyt ajatuksiaan +tähän tapaan: + +"Olen valmis myöntämään, että Elma on hyvin kasvatettu ja että hänen +lahjojansa on siinä suhteessa kehitetty niin paljon kuin on ollut +mahdollista. Mutta pelkät lukutiedot eivät yksin riitä; ja vaikkei +minulla ole hitustakaan muistutettavaa neiti Exeteriä vastaan, joka +on todellakin miellyttävä, järkevä nainen, olen kuitenkin ylimalkaan +koulukasvatusta vastaan, enkä... enkä voi olla toivomatta, että +nuori sukulaisemme vastedes välttää Haverstock Hillin alinomaista +mainitsemista, kuten hän tähän asti on sitä maininnut." + +"Mitä tulee tyttökouluihin yleensä, lady Alfreton, olen täysin samaa +mieltä kanssanne", vastasi se naishenkilö, jolle yllämainitut sanat +lausuttiin -- hilpeä, järkevä maalaisnaapuri, eräs niitä Towersin +lähettyvillä asuvia, joiden seuraa Piers oli äidilleen suositellut. "En +kylläkään pidä nuorten neitien tavallisista kasvatuslaitoksista; sillä +kun on joukko tyttäriä, kuten minulla, niin lukutuntien järjestäminen +kotona on mielestäni kaikissa suhteissa edullisempaa. Mutta on tyttöjä +-- puolisonne veljentytär esimerkiksi, -- joiden olosuhteet tekevät +koulunkäynnin aivan välttämättömäksi. Heidän laisilleen, kuten Elman +täällä ollessa hänen kuvailuistaan mielestäni hyvin tajusin, neiti +Exeterin opisto on varmaan varsin oivallinen." + +"Oh, kyllä; epäilemättä. Oivallinen joka suhteessa." (Nyttemmin lady +Alfreton poikkeuksetta uljaasti puolusti hänen kouluansa _kouluna_.) +"Mutta luulen kuitenkin käsittävänne, rakas rouva Wotherham, ettei +Elmalla voi olla mitään tarvetta -- mitään syytä, -- vielä pääsiäisen +jälkeen ylläpitää suhteitaan siellä." -- + +Mutta tässä nyt Elma pää tätinsä helmassa kuiskaili, kuinka neiti +Exeter häntä rakasti ja kuinka tämä oli aavistanut ikuista eroa. + +Tietysti Elman täti antoi perään. Pienoinen sana oikealla hetkellä +painaa vaa'assa enemmän kuin tuhannen muulloin. + +Neiti Exeter olisi tervetullut Park Lanelle, milloin häntä vain +halutti; Elma saisi käydä Haverstock Hillin kulmatalossa niin usein +kuin tahtoi. Ja lady Alfreton itse tunsi saavansa runsaan palkan +molemmista myönnytyksistään nähdessään tuon mitä aurinkoisimman +luonteen aartehistosta päiväpaisteen nyt hiipivän herkkänä esille. + +Mitäpä muita toivomuksia Elmalla tosiaankaan enää saattoi olla? Neiti +Exeter oli ollut koetuskivenä. + +Jos täti olisi jäänyt kylmäksi ja järkkymättömäksi silloin, kun neiti +Exeteristä tuli puhe, olisi ollut helppo nähdä, mikä kohtalo odotti +kaikkia senlaatuisia pyyntöjä. Jos täti taas olisi parhaimmassa, +ystävällisimmässä mielentilassaan -- ja sitä täti oli ollut, ja siis +oli kaikki hyvin. + +Istuessaan siinä suloisessa huhtikuun hämärässä hellästi hyväillen +jalokivillä koristettua kättä, johon oli tarttunut, ahmiessaan +ulkoa löyhyilevää nuorten, veresten lehvien tuoksua ja rakkaasti +silmäillessään huoneen tutunomaisia, kauniita esineitä Elma mietiskeli +ja pohti tuhansia ihmisrakkaita ja jalomielisiä suunnitelmia. Hänen oma +itsensä ei niissä koskaan ollut etualalla. Mutta jos niiden välistä +välähti kultakuitu, mikä tuskin hänen omankaan silmänsä eroittamana +kuitenkin kirkastutti näkyä ja siten teki sen armaammaksi, ken voi +häntä moittia? + +Eikö meidän tulisi ajatella poissaolevia? Sopiiko meidän unohtaa +ne, jotka meitä rakastavat, vain siksi, etteivät tällä hetkellä ole +silmiemme edessä? + +Elma läpikävi täydellisen Lontoon seurustelukauden ennenkuin Piers tuli +kotiin. + +Viipyikö hän ulkomailla kesäkuun loppuun vartavasten antaakseen tytölle +aikaa tähän, sitä hän ei koskaan sanonut; mutta totta on, että hänen +ensimäinen kysymyksensä hänen palattuansa kuului: "Entä Elma, onko hän +muuttumaton? Onko maailma pilannut hänet vai ei? Nythän hän on sitä +koettanut? Sanokaa, minkä vaikutuksen se on häneen tehnyt." + +Näytti melkein siltä kuin lady Alfreton olisi vaistomaisesti havainnut +sen tunteen, mikä tämän nopean kysymyksen aiheutti. Hänen vastauksensa +oli yhtä ripeä ja asiallinen --. + +"Piers, maailma ei ole häntä pilannut, koska se ei voinut häntä pilata. +Minä olen heikko nais-rukka ja minun täytyy tunnustaa, että olen +saanut uutta elämänhalua nähdessäni sitä ihailua ja huomaavaisuutta, +jolla tuota lapsi-kultaa on tervehditty kaikkialla, mihin ikänä hän on +mennyt. Hän on ollut kevätkauden ihailluimpia kaunottaria, ja kaikki +hänen osakseen tullut imartelu ja kunnianosoitukset eivät ole koskeneet +häneen sen enempää kuin jos ne olisivat olleet aiotut toiselle. Minua +kohtaan hän on mitä armain ja velvollisuudentuntoisin tyttö; hän seuraa +minua kaikkialle, on aina valmiina, aina aulis ja hyvällä päällä. Hän +kirjoittaa kutsukorttini ja kirjeeni. Minä olen nykyisin viheliäinen, +veltto olento; hän käy sir Thomasin mukana eduskunnassa ja ratsastelee +Julietin kanssa, -- en käsitä, kuinka häneltä riittää aikaa kaikkeen +tuohon ja muuhun vielä." + +"Mitä se muu on?" kysyi hän. + +"Oh, rakas Piers, sinä tuskin tuntisit meitä enää. Minä itse kylläkään +en tee varsin paljoa, mutta Juliet puuhailee Elman mukana ihan +kaikessa. Sisarellasi on sitä enemmän joutoaikaa, koska hän nykyisin +ei todellakaan välitä niin paljoa seuraelämästä -- tiedäthän, että hän +on ollut seuraelämässä mukana jo monet kaudet; ja hän sanoo käyvänsä +vanhaksi, hupsu tyttö! Olkoon sen asian laita kuinka hyvänsä, hän +ainakin näyttää nuoremmalta ja reippaammalta ja on monin verroin +viehkeämpi entisestään, nyt kun Elma on keksinyt hänelle hommaa. Hän +puuhailee kaikenlaatuisten ihmisten kanssa, saat uskoa. Ei ihan köyhien +kanssa; tytöt vakuuttavat minulle, että on toisia, jotka semmoiseen +työhön sopivat paremmin kuin he -- ja minun täytyy tunnustaa, että +olenkin siitä iloinen. Mutta heillä näkyy olevan loppumattomiin +omituisia ihmisiä hoivattavina ja sellaisia, joille osoittavat +ystävyyttä ja hankkivat iloa. Muistat maininneeni sinulle Elman +taipumuksesta puolivillaisiin? Ka niin, puolirotuisia hän vieläkin +kaivaa esille, hääräilee niiden kanssa, puhuu niistä paljon ja saa +lopuksi Julietin ja Mabelinkin asiaan innostumaan. Eipä niin, ettei +Mabel itsekin olisi kyllin taitava niitä löytämään", jatkoi puhuja +nauraen. + +"On tosiaan huvittavaa, Piers, vallan huvittavaa nähdä, millä tavoin +poloista Mertounin herttuatarta pyöritellään sinne tänne, edestakaisin, +tuon hänen suuren, omavaltaisen tyttärensä käskystä. Minä pidän +Mabelista; hän on herttainen tyttö ja Elman paras ystävä, tiedäthän; +mutta häneltä puuttuvat kokonaan Elman rakkaat, viehättävät pikku +eleet. Aina vain: 'Äiti, sinun on tehtävä näin' tai 'Äiti, sinun on +tehtävä noin'. On kyllä totta, että herttuatar itse on siihen alkuaan +syypää. Mutta se ei suinkaan ole kaunista, se ei ole hauskaa kuunnella. +Elma sensijaan..." + +Mutta ei ollut tarvis Piersille kuvailla Elmaa. + +Hän odotti vain varsin lyhyen ajan, ja sitten hän eräänä tyynenä iltana +istuessaan Towersissa tytön kanssa kahdenkesken ison kaariakkunan +ääressä, kuten ennen, virkkoi: + +"Elma, muistatko, mitä julkeuksia sinulle kerran tässä paikassa +lausuin?" + +Elman sydän alkoi lyödä. Piers oli siellä täällä sanonut jotakin +julkeata, vaikkei siinä paikassa eikä mainitun ajankohdan jälkeen, +kuten käsittänette; ja Elma kai arvasi, niinkuin tyttö aina arvaa, että +oli tulossa enemmän sellaista, koska puhe alkoi moisella kysymyksellä. + +"En tiedä, rakastatko minua", jatkoi puhuja vielä pehmeämmällä ja +hiljaisemmalla äänellä, "mutta minusta itsestäni tuntuu, etten +milloinkaan voisi rakastaa ketään muuta tyttöä kuin sinua. Se alkoi jo +kauan sitten, paljoa aikaisemmin kuin tiesinkään. Sinä olit silloin +vain lapsi -- siitä on nyt kulunut kaksi vuotta, -- mutta vaikka +olitkin lapsi, en voinut olla sinua tarkkaamatta ja ihmettelemättä. +Pelkäsin, luulemma... niin, myönnän sen, olin melkein varmakin, ettei +sitä kestäisi; en luullut lupaavan umpun puhkeavan oikeaan kukkaansa. +Nähtyäni minä nyt uskon. Sinä olet täyttänyt kaiken ja enemmänkin +kuin mitä ennustin täällä viimeksi yhdessä ollessamme. Olet voittanut +vanhempani, johdattanut sisartani, vaikuttanut muihin perhekuntiin, +kaunistanut omamme... Ja nyt, Elma, -- mitä teet nyt minulle?" + +Tyttö kääntyi puolittain häntä kohti. + +"Olen sinun, jos minusta huolit", kuiskasi nuori mies. "Sinun... tee +minusta mitä tahdot. Kunhan vain otat minut..." + +Ja kuinka saattoi tyttö olla häntä ottamatta? + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58354 *** |