Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 5503 insertions, 0 deletions

diff --git a/58354-0.txt b/58354-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..ab5ddfa
--- /dev/null
+++ b/58354-0.txt
@@ -0,0 +1,5503 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58354 ***
+
+
+
+E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
+
+
+
+VIISAS TYTTÖ
+
+Kirj.
+
+L. B. WALFORD
+
+Englanninkielestä suomentanut
+
+Valfrid Hedman
+
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö
+1919.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+     I. Tilanne.
+    II. "Neiti Exeterin kasvot."
+   III. "Meille on vain yksi yhteistä."
+    IV. Elman uusi puku.
+     V. Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
+    VI. Matkalla juhlaan.
+   VII. Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
+  VIII. "En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
+    IX. Piers selittelee maailman tapoja.
+     X. Elman käsitys ystävyysliitoista.
+    XI. Umppu puhkeamassa.
+   XII. Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
+  XIII. "Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
+   XIV. Ajelu puistossa.
+    XV. "Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
+   XVI. Lady Mabelin tanssiaiset.
+  XVII. Opettajatar ja oppilas.
+ XVIII. "Eikö edes hiukan ananasta?"
+   XIX. "Olen kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme."
+    XX. Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
+   XXI. Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
+  XXII. "Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
+ XXIII. "Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
+  XXIV. Päätös.
+
+
+
+
+I.
+
+Tilanne.
+
+
+Kun Elma kävi Park Lanen varrella sijaitsevassa talossa, nimitettiin
+häntä siellä "viisaaksi". Kenenkään päähän ei pälkähtänyt nimittää
+häntä "viisaaksi" Haverstock Hillissä.
+
+Haverstock Hillissä hän asui -- Park Lanen varrella hänet tavattiin
+joka keskiviikko-iltapäivä. Siitä huolimatta hän tuskin oli paremmin
+kotonaan tai tunsi itsensä varsinaisemmaksi asukkaaksi edellisessä
+talossa kuin mitä hän jälkimäisessä oli.
+
+Selittäkäämme. Elma oli orpo, ja sir Thomas Alfreton -- joka
+oli merkkihenkilö, mitä henkilöihin tulee, rikas, suosittu ja
+arvossapidetty samalla kertaa -- oli hänen läheisin elossa oleva
+sukulaisensa; mutta tällä haavaa sir Thomasilla ei ollut eikä voinut
+olla erittäin paljoa puuhailtavaa nuoren holhottinsa kanssa. Hänen
+veli-vainajansa oli nimenomaan määrännyt, että eräs neiti Exeter
+kasvattaisi tyttösen, ja neiti Exeter oli etäällä sir Thomasin
+maailmasta, aivan sen ulkopuolella, eikä voinut mitenkään tulla hänen
+laskelmiinsa. Hän tiesi, että sellainen neiti oli olemassa, mutta hänen
+asuinpaikkansakin oli hänelle tuntematon. Lady Alfreton sen tiesi, hän
+vakuutti.
+
+Lady Alfreton oli hyvin kiintynyt Henry-paran lapseen ja piti häntä
+mahdollisimman paljon kodissaan Park Lanella. Mutta mitä saattoi
+tehdä tytölle, jota vanhempainsa toivomuksen mukaan kasvatettiin
+täysihoitolaopistossa? Ellei olisi ollut tuota opistokysymystä, ei sir
+Thomas puolestaan käsittänyt, miksei Elma olisi voinut asua heidän
+luonaan ja lukea Julietin entisen kotiopettajattaren johdolla, nyt kun
+Juliet ei enää häntä tarvinnut. Mutta näin ollen, niin, näin ollen sir
+Thomas -- kohautti olkapäitänsä.
+
+Hän tunsi veljentyttärensä, jos tapasi hänet omalla kynnyksellään
+tai omilla portaillaan tai jos tämä puhutteli häntä sanoilla: "Hyvää
+päivää, setä!" hänen lähtiessään jokapäiväiselle ratsastukselleen;
+mutta luultavasti hän ei olisi tuntenut häntä, jos tyttö olisi kulkenut
+hänen ohitseen puistossa tai katsahtanut häneen parlamentin alahuoneen
+parvekkeelta.
+
+Muut perheenjäsenet ajattelivat Elmaa kuitenkin melkoista enemmän --
+milloin heillä oli aikaa ajattelemiseen, ja rakastivatkin häntä enemmän
+-- milloin he sydämessään saivat tilaa rakkaudelle.
+
+Keskiviikkopäiväin välillä he tosin tavallisesti unohtivat
+jokaviikkoisen vieraansa. Lady Alfreton vilkaisi kummastuneena
+ympärilleen, kun hänen kamarineitonsa muistutti häntä, että Joseph
+tai joku muu oli lähetettävä noutamaan nuorta neitiä ennen kello
+kahta; mutta siinä kummastuksessa ei sentään ollut mitään tylyyttä.
+Päinvastoin käsitettiin aina, että hänen armonsa pikemminkin oli
+mielissään, kun hänelle ilmoitettiin keskiviikon taaskin saapuneen
+-- ja saapuneen paljoa ennemmin kuin hän oli odottanutkaan. Ja kun
+kaupungilta palaava Juliet astui sisälle ja huudahti: "Mitä, Elma!
+Täälläkö taas?" hän lausui nuo sanat tavallaan aivan sydämellisestä;
+ja Piersin: "Hei, Elma! Onko sinulla jälleen iltapäivä-loma?" kuulosti
+aina oikein reippaaltakin, kun hän näki nuoren serkun tirkistävän
+porrasten kaidepuun ylitse noina perin tärkeinä iltapäivinä.
+
+"Kuinka sinä voit, nuori viisas?" oli Piersin toinen kysymys.
+
+"Oikein hyvin, kiitos vain", kuului "nuoren viisaan" vastaus. "Miksi
+ihmeessä sinä minua niin nimität, Piers-serkku?" lisäsi hän äkkiä.
+
+Siinä ei koskaan suuria selityksiä yritelty. He tiesivät jokainen, mitä
+he tuolla nimityksellä tarkoittivat, mutta eivät välittäneet pohtia
+sitä Elman kanssa.
+
+"Luullakseni ne eivät pidä sinua niin viisaana Haverstock Hillissä?"
+oli Juliet eräänä päivänä huomauttanut.
+
+"Eivät suinkaan", myönsi Elma ja purskahti äänekkääseen nauruun.
+
+Haverstock Hillissä pikemminkin sanottiin: "Elma, sinä tytönlellukka!"
+tai "Elma, sinä hupakko!" Ja todellakin, vaikka Elman hienon,
+muodinmukaisen tädin oli tapana väittää, että, tekipä mitä hyvänsä,
+hän ei toisinaan voinut olla hämmästymättä tuon ihmeellisen lapsen
+peloittavaa viisautta ja vakavaa järkevyyttä, neiti Exeter taas
+usein toivoi, ettei Elman kieli olisi liikkunut liian liukkaasti ja
+hillittömästi hänen ollessaan setänsä luona; ja mielellään hän olisi
+tukkinut korvansa siltä kevytmieliseltä sanatulvalta, joka puhkesi
+vapaapäivän-viettäjän huulilta tämän sieltä palattua.
+
+Täten huomaamme, että nuorta sankaritartani katseltiin kahdelta ihan
+erilaiselta näkökannalta.
+
+Kunnon neiti Exeteriä olisi suuresti kummastuttanut, jos hän olisi
+kuullut nuorta turvattiansa syytettävän liiallisesta vakavuudesta,
+samaten kuin lady Alfreton olisi ihmetellyt, jos olisi tietänyt,
+että mitään aavistamaton holhooja, joka katseli häntä kirkkailla
+silmillään, mielessään ääneti pahoitteli, kun hän joskus innostuttavaan
+puheenaiheeseen syventyneenä unohti lapsen olevan saapuvilla ja
+"hiukan, pikku hiukkasen jutteli siihen tapaan kuin muut ihmiset
+haastelevat, tiedättehän, hyvä ystävä" (näin hänen armonsa myöhemmin
+tilannetta kuvaili), -- niin, rikollinen olisi todella sanattomaksi
+hämmästynyt, jos olisi tietänyt, että sama Elma, jonka juhlallisen
+äänettömyyden edessä hänen kuiskauksensa olivat vaimenneet,
+todennäköisesti vielä samana päivänä saisi muistutuksen siitä, että oli
+"kananpäinen" ja "pärpättävä" houkkio.
+
+Mitkään kaksi ajatussuuntaa, kaksi päivänohjelmaa, kaksi
+elämänkäsitystä yleensä eivät olisi voineet olla toisilleen
+ehdottomasti vastakkaisempia kuin ne, jotka olivat sir Thomas
+Alfretonin huonekunnan ja neiti Exeterin kulmatalon asukkailla. Elma
+oli ainoa yhdysside heidän välillään.
+
+Neiti Exeter lausui: "On mainio asia rakkaalle oppilaalleni, että
+hänellä on sellaisia sukulaisia. He uskovat hänet niin täydellisesti
+minun huostaani ja luottavat niin täydellisesti minun ohjaukseeni,
+etteivät koskaan yritä sekaantua minun määräämisvaltaani tai muuttaa
+kasvatusohjelmaani. Mitään kuluja ei säästetä, ja minä saan toimia
+kuten näen rakkaalle Elmalle parhaaksi. Hänen äiti-raukkansa jätti
+hänet minun huostaani" -- tässä neiti Exeter lempeän itsetietoisesi
+suoristausi, ja hänen sydämensä ylpeys osoittausi hänen poskilleen
+välähtävässä heikossa hohteessa; -- "rouva Henry Alfreton oli näet
+kuolinvuoteellansa lausunut puolisolleen toivomuksen, että heidän
+ainoan lapsensa kasvatus jätettäisiin minun huolekseni. Senvuoksi
+en missään tapauksessa olisi suostunut luopumaan vaatimuksestani",
+oli hänen tapansa jatkaa; "mutta tuntuu hauskalta, ettei sellaista
+ole koskaan vihjaistukaan. Ja mikä parempi, koska sir Thomas ja lady
+Alfreton eivät ole kertaakaan mitään edes kyselleet tai tiedustelleet,
+toivon heidän luottavan minuun yhtä paljon kuin luottivat toisetkin
+sukulaiset saadessaan tietää, että Elma oli tuleva kotini asukkaaksi.
+Mielestäni sir Thomas tai lady Alfreton eivät voisi tehdä nuorelle
+veljentyttärelle mitään mikä olisi niin edullista kuin tämä
+pidättyminen kaikesta hänen opintoihinsa puuttumisesta ja hänen
+elämänsä ohjaamisesta."
+
+Kunnon sielu! Olisipa hän arvannut, mistä moinen pidättyminen johtui!
+
+Kuunnelkaamme, kuinka Elman täti haastelee samasta asiasta. "Niin,
+tietysti, hyvä ystävä, mitä Juliet sanoo, on aivan totta. Me pidämme
+kaikki Elmasta -- rakkaan Henry-paran ainoasta lapsesta, käsitättehän;
+mutta mitäpä me voimme tehdä? Kuinka hänen armas äiti-rukkansa koskaan
+saattoi uneksiakaan sellaisen pyynnön tekemisestä, ja kuinka kelpo
+lanko-parkani koskaan saattoi olla niin viiripäinen, että pani sen
+täytäntöön, sitä en voi, en, minä _en voi_ sitä ymmärtää. Minä nimitän
+sitä julmuudeksi hänen omaa tytärtään kohtaan. Sir Thomas katsoi
+olevansa velvollinen pitämään kaikki kapteeni Alfretonin määräykset
+voimassa", jatkoi puhuja valitellen, "ja -- oi, enkö kertonut teille,
+millaisia ne olivat? Enkö? Asian todellinen laita on niin -- ihan
+häpeän sitä tunnustaa, -- että lapsi on lähetetty kouluun johonkin
+etäiseen Lontoon sopukkaan, Hav... Haverstock Hilliin, sanalla
+sanoen. Erään neiti Exeterin opistoon. Neiti Exeter oli ollut rouva
+Henry Alfretonin kotiopettajattarena ja kaiketi saavuttanut jotakin
+vaikutusvaltaa häneen. En tiedä mitään neiti Exeteristä ja hänen
+koulustaan", puhui lady Alfreton edelleen; "sanoin sir Thomasille,
+ettei hän tosiaankaan voinut odottaa minun tietävän, ja siinä hän oli
+aivan yhtä mieltä kanssani. Jos Elma olisi jätetty kokonaan meidän
+haltuumme, olisimme tehneet parhaamme hänen puolestaan, mutta näin
+ollen hän on aivan poissa meidän piiristämme ja kokonaan neiti Exeterin
+käsissä", selitti rouva.
+
+"Voiko hän samalla kertaa olla kahden henkilön huostassa, voiko? En
+epäilekään, että neiti Exeter on kunnioitettava ja kelpo ihminen,
+mutta tyttökoulu Haverstockin mäellä, ymmärrättehän! En voi käsittää,
+miksi hän on perustanut opistonsa sinne; epäilemättä on paljon muita
+paikkoja -- täällä on koulu lähimmässä kadunkulmassa; ja jos Elma
+olisi toimitettu sinne, niin palvelijattareni olisi vain tarvinnut
+saattaa hänet opistoon ja sieltä kotiin. Mutta eihän siitä nyt hyödytä
+puhua. Niin kauan kuin kapteeni Alfreton -- Henry, tiedättehän -- oli
+elossa, meidän ei tarvinnut tietää lapsesta mitään, eikä... eikä" --
+tässä kohdassa tuo komea, hieno nainen jo liikahti tuolissaan hämärän
+levottomasti ja tuntien olevansa liukkaalla jäällä -- "eikä Henry-parka
+koskaan sitä pyytänyt tai odottanutkaan." -- Elma oli tässä mainittuna
+aikana ollut vain kerran setänsä asunnossa.
+
+"Mutta heti kun sir Thomas kuuli veljensä kuolemasta", aloitti
+kertoja jälleen reippaammin, "hän lausui ensi sanoikseen: 'Meidän
+pitää paremmin tutustua siihen pikku tyttöön.' Siitä päivin olemme
+aina tehneet kaiken voitavamme Elman puolesta. Hän viettää kaikki
+iltapäivälomansa meidän luonamme, toisin sanoen käy täällä joka
+keskiviikko -- vaikka on niin etäältä noudettava ja sitäpaitsi aina
+saatettava takaisinkin. Me emme sitä vaivannäköä nureksi. Elma on
+meidän kaikkien suosikki; ja sir Thomas on alkanut puhua jotakin siihen
+suuntaan, että ottaisimme hänet syksyllä mukaamme Towersiin. Heti kun
+hän lopettaa tuon ikävän koulun -- eli täytettyään kahdeksantoista,
+sillä minä olen kuullut, että hänen on pysyminen neiti Exeterin
+hoivissa, kunnes tulee kahdeksantoista-vuotiaaksi, -- silloin asia
+muuttuu. Voimme sitten alkaa miettiä, mitä on tehtävä. Haluaako sir
+Thomas, että hän asuu meidän luonamme, vai eikö, sitä en tiedä. Se saa
+riippua olosuhteista. Mutta nykyisin ja niin kauan kuin olemme vain
+koulutytön kanssa tekemisissä, emme voi tätä enempää. Ei voi tulla
+kysymykseenkään, että olisimme säännöllisessä kanssakäymisessä tuon
+neiti Exeterin kanssa; ikävät kirjeet, haastattelut ja vetoamiset ovat
+meille vastenmielisiä. Jatkakoon hän menettelyään samaan tapaan kuin
+tähänkin asti. Sir Thomas suorittaa laskut -- siinä kaikki."
+
+Näin täydellisesti esitettyään asian lady Alfreton, jonka
+omituisuuksiin kuului äkkiä menettää tarmonsa ja harrastuksensa,
+herpautua heti kun oli ehtinyt liekaköytensä päähän, tavallisesti
+vaipui uupuneena selkäkenoon sohvanpielusta vasten, viuhkallaan
+löyhytellen pois harmillisen puheenaineen viimeisenkin tuulahduksen.
+
+Mutta Elmahan ei tästä kaikesta mitään tietänyt. Kuinka hän olisi
+voinut tietää? Kuka olisi siitä hänelle kertonut?
+
+Hän oli, kuten tätikin oli tunnustanut, suosikki, ja suosikki, joka ei
+aavistanut, että mitenkään olisi voinut toisin ollakaan. Hänen päähänsä
+ei vielä koskaan ollut pälkähtänyt epäillä olevansa tervetullut tähän
+vieraaseen taloon tai ajatella, miksi se vieras olisikaan. Jo toisen
+käyntinsä jälkeen hän oli tuntenut olevansa siellä niin kotonaan
+kuin olisi sen seinien sisäpuolella syntynyt. Kaikki olivat hänen
+ystäviänsä. Kun hänen iloinen soittonsa ovelta kuultiin -- Elma soitti
+ovikelloa ja kolkutti aina omalla tavallaan, -- silloin maailman
+haluttomin, ylimielisin sir Thomaskin puolittain hymyili itsekseen
+astuessaan verkalleen ovea kohti. Kun lady Alfretonin pukuhuoneen
+ovi lensi auki ja pieni olento pyrähti sisälle, niin tyly ja töykeä
+kamarineitokin, joka vain puolin sanoin ja naama happamana hönähteli
+oman emäntänsä käskyihin ja kysymyksiin, vastasi melkein hilpeästi
+Elma-neidin tervehdykseen.
+
+Elman täti tarjoutui suudeltavaksi mielihyvää lähentelevin elein.
+Juliet antoi riistää hattunsa päästään serkun koeteltavaksi, ja samaten
+sai tämä vastustamatta vähän väliä hypistellä, mallailla ja viskellä
+ympäri hänen hansikkaitansa, pitsejänsä ja nauhojansa. Ja Piers --
+Piers tuli kotiin puoliselle niinä päivinä, joina Elma oli saapuva Park
+Lanelle.
+
+
+
+
+II.
+
+"Neiti Exeterin kasvot."
+
+
+Oli jotakin niin tuoretta ja tuoksuvaa, niin satakaunon kaltaista ja
+kastehelmien lailla kimmeltävää tuossa hilpeässä nuoressa olennossa,
+joka täten aika ajoin herätti tympeytyneen perheen jonkinlaiseen
+eloisuuteen oman yltäkylläisenä pulppuilevan riemunsa voimalla, että
+nimi, jolla hänet siellä parhaiten tunnettiin, olisi kuulostanut
+omituisen aiheettomalta tilapäisen vieraan korvissa. Mitäpä oli, mitäpä
+saattoi olla tässä päiväpaisteisessa, hymyilevässä Elmassa sellaista,
+joka johtaisi ajattelemaan "viisasta"? Ei suinkaan ollut mikään
+erityisen viisauden todistus pyöriä hyrrän tavoin avarain, juhlallisten
+vastaanottohuoneiden lattioilla, lentää tuulena parvekkeen lasiovista,
+tarkastaa jokaista korttia uuninreunuksella, kysellä jokaista
+uudistusta, penkoa kaikki käsilaukut ja laatikot, kääntää kaikki
+ylösalaisin. Elma saattoi temmata auki tätinsä vaatekaapin, siirrellä
+kapineita hänen pukupöydällään, tirkistää hänen jalokivilippaisiinsa,
+koettaa ylleen hänen uusimpia viittojaan ja päähineitään sekä laahustaa
+hänen parhaissa silkkihameissaan kuvastimen edessä niin riemullisesti,
+että sydän ilahtui sitä katsellessa.
+
+Elmalta riitti mielenkiintoa kaikkia kohtaan, ja hän teki tuhansia
+kysymyksiä kaikista uusista tulokkaista, joita oli taloon saapunut.
+Hänen välityksellään hänen tätinsä ja serkkunsa saivat enimmät tietonsa
+taloutensa alemmista jäsenistä. Hän jutteli heille, mistä Jane oli
+kotoisin ja ketkä Susanin vanhemmat olivat. Hän hommasi lääkettä, kun
+Josephilla oli hampaankolotusta. Lady Alfretoninkin täytyi hilpeähkösti
+hymyillä kuullessaan, että eräs palvelijattarensa oli tuntenut Elman
+äidin palvelijattaren. Kaikessa tuossa oli melko paljon lapsellista,
+mutta mitään erityistä "viisautta" se ei todistanut.
+
+Siitä huolimatta Piersin antama liikanimi säilyi.
+
+Hän oli tullut antaneeksi sen eräänä päivänä, jolloin talossa oli
+ollut muutamia hänen ja Julietin tuttavia Elman lisäksi puolisella
+vieraina. Oli alettu puhua jostakin aiheesta, jommoisista kyllä usein
+haastellaan lontoolaisissa ruokasaleissa, ei erikoisen paheksuttavasta,
+mutta kuitenkin yksinkertaisille, turmeltumattomille korville oudosta.
+Elma oli ahminut jokaisen sanan, ja jokainen sana oli saanut hänen
+sinisilmänsä laajenemaan ja hänen viattoman sydämensä ihmettelemään ja
+miettimään. Tämä oli kuvastunut hänen kasvoissaan. Yhtäkkiä puhujat
+olivat vaienneet, jotkut heistä hiukkasen hämillään. Silloin Juliet,
+ehkä ensi kerran elämässään, oli puhutellut terävästi nuorta serkkuaan,
+ja Piers oli nauranut.
+
+He olivat kysyneet, mitä hän ajatteli, ja hieman punastuen hän oli
+vilpittömästi tunnustanut miettineensä jotakin sellaista, mikä ei ollut
+aivan tavallista Park Lanen talossa ja mihin ei kukaan oikein osannut
+vastata. Ja Piers oli taaskin purskahtanut nauruun ja nimittänyt häntä
+"viisaaksi".
+
+Milloin tahansa sama kohtaus uudistui, ja ainahan se välillä uudistui,
+se ehdottomasti päättyi siten, että Elma kuuli itsestään käytettävän
+tätä nimitystä. Lady Alfreton omaksui sen, Juliet sitä usein toisteli,
+ja sir Thomaskin tiesi, ketä sillä tarkoitettiin. Kenties he kaikin
+käsittivät sen ikäänkuin omituiseksi vastalääkkeeksi eräänlaiselle
+hervottomuudelle, levottomalle ahdistukselle, joka hiipi heidän
+omaantuntoonsa Elman ollessa saapuvilla. Mahdollisesti he pitivät sitä
+vastasyytteenä tuolle vakavalle, tuijottavalle katseelle, mikä heidän
+välinpitämättömyydestään huolimatta tuollaisessa lapsukaisessa heitä
+väkisinkin soimasi ja häiritsi.
+
+Elmaan itseensä he eivät voineet suuttua; hän oli heidän sanojensa
+mukaan vastustamaton, masentumaton pieni velho. Mutta sisimmässä
+sielussaan he kapinoitsivat hänen äänettömiä vastalauseitaan tai niitä
+sanoihin puettuja mielenilmaisuja vastaan, joita he itse hänestä
+puristivat. Se oli kaikki neiti Exeterin syytä, huomauttelivat he
+salaa toisilleen, -- neiti Exeterin hommia -- neiti Exeterin opetusta;
+ja vähitellen he tulivat ristinneeksi nuo kasvonilmeet, jotka olivat
+seuran pelättimenä, "neiti Exeterin kasvoiksi". Milloin vain "neiti
+Exeterin kasvot" olivat näyttäytyneet Park Lanen talossa jonakuna
+loma-iltapäivänä, voitiin jälkeenpäin kuulla jotakin tämäntapaisia:
+
+"Rakkahin Juliet, opihan olemaan vähän varovaisempi sen lapsen
+läsnäollessa."
+
+"Äiti, minä luulin olevani varovainen. Tarkoitukseni oli olla erikoisen
+varovainen."
+
+"Muista, ettei hänellä ole mitään maailmantuntemusta."
+
+"Muistanpa tietenkin, äiti. Eihän meillä ole tilaisuutta sen
+unohtamiseen."
+
+"Etkä kai halua häntä kiusata?"
+
+"Kiusatako Elmaa? En suinkaan. Mutta äiti..."
+
+"No, kultaseni?"
+
+"Olinko minä koskaan -- edes silloin, kun olin aivan nuori enkä vielä
+ollut juuri mitään nähnyt -- olinko minä koskaan semmoinen kuin Elma on
+nyt?"
+
+"Et", vastasi lady Alfreton ehdottoman varmasti. "Et milloinkaan!"
+jatkoi hän yhä pontevammin ja korostaen sanojansa. "Se on kaikki neiti
+Exeterin hommia."
+
+Voimme kuitenkin ilmoittaa lukijattarillemme, ettei tuo ollut
+totta eikä sinnepäinkään. Neiti Exeter, oivallinen, vaatimaton,
+nöyrämielinen, vilpitön ja velvollisuudentuntoinen sielu, esiintyipä
+"velvollisuus" missä muodossa hyvänsä, oli kaikkein viimeinen henkilö
+neuvomaan oppilastaan kammoamaan maailman menoja, sen muoteja ja
+turhuuksia, siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että hän itse tiesi
+niistä vähän tai ei mitään. Toista olisi ollut, jos Elma olisi hänelle
+kuulemistaan kertonut -- mutta Elma oli liian ylevä kieliäkseen hänelle
+tai kenellekään muullekaan. Elma saattoi ajatella omia ajatuksiaan,
+tuntea omia tunteitaan ja pohtia niitä omassa nuoressa mielessään sen
+tapauksen jälkeen, joka aikoinaan oli ne hänessä herättänyt, mutta hän
+ei hiiskunut sanaakaan neiti Exeterille.
+
+Neiti Exeter tiesi vain, että lady Alfreton oli ottanut nuoren
+sukulaisensa mukaansa huvittelupaikkoihin, antanut hänelle sieviä
+lahjoja ja hänen lähtiessään ystävällisesti kehoitellut häntä tulemaan
+jälleen. Hän kuuli ainoastaan, että serkut olivat puuhailleet sitä
+tai tätä Elman ollessa mukana, että Juliet oli antanut hänen olla
+saapuvilla koetellessaan uutta hovipukuansa ja että Piers oli näyttänyt
+hänelle koko valokuva-varastonsa, jonka oli ulkomaanmatkoiltaan tuonut.
+Neiti Exeter ajatteli, että Alfretonit varmaan olivat herttaista,
+hienosti sivistynyttä, oivallisesti kasvatettua, valistunutta väkeä,
+ja hän vakaantui yhä enemmän uskossaan, että orvolle Elmalle ajan
+pitkään koituisi paljon hyötyä suhteistaan sellaiseen perheeseen.
+Noilta uskollisilta huulilta ei milloinkaan kuulunut hiiskahdustakaan,
+joka olisi sellaisen harhaluulon karkoittanut. Näkipä hän mitä tahansa,
+kuulipa mitä hyvänsä, joka suretti, loukkasi tai kummastutti hänen
+nuorekasta mieltään sedän iloisissa saleissa vietettyinä hetkinä, se
+jäi hänen omaksi jakamattomaksi salaisuudekseen, jota hän ei kellekään
+uskonut.
+
+Ja kyllä hän rakasti noita hyviä ihmisiä, jotka olivat hänen omat ja
+melkein ainoat sukulaisensa, ja riippui heissä lämpimän, kiihkeän
+luonteensa koko sitkeydellä yhtä auliisti kuin kiertokasvin karhi
+tarrautuu tukeensa. Vaikka Elman setä, täti ja serkut olisivat
+ainoastaan sietäneet häntä, olisi hän kuitenkin antanut heille osan
+sydämestään. Mutta kun hän juuri omalla hartaudellaan oli herättänyt
+jotakin vastakiintymyksen tapaista -- niin, sellaisille raukeille,
+veltoille luonteille aivan uskomatonta kiintymystä -- heidän povessaan,
+ei ollut ihmeellistä, että hän riippui jokaisessa Alfretonin
+perheen jäsenessä sekä hyvällä että pahalla säällä, suurensi heidän
+hyveensä, laajensi heidän tenhonsa ja kätki heidän puutteellisuutensa
+kunnioittavaan äänettömyyteen. Sellaisen mielentilan vallitessa puhui
+tytön luonteen puolesta, ettei hän silti näitä viimeksimainittuja
+ominaisuuksia puolustellut eikä jättänyt huomioon ottamatta. Elma
+havaitsi kaiken, mutta rakasti kuitenkin. Siinä oli hiukan jumalallista
+kosketusta.
+
+"Mutta ole toki vähän varovaisempi", oli lady Alfretonin tapana ajan
+mittaan kuiskata yhä useammin. "Muistahan, Piers, että tuollaisissa
+viidennen luokan kouluissa ajetaan lasten päähän kaikenlaisia
+kummallisia ajatuksia. En tahtoisi, että Elma pitäisi meitä ihan
+ilmipakanoina."
+
+"Mitä minä sanoin aiheuttaakseni sellaisia ajatuksia, äiti hyvä? Enhän
+kai ollut tavallista pakanallisempi?"
+
+"Etkä nähnyt, kuinka lapsen kasvot venähtivät puhuessasi sunnuntaisesta
+veneretkestänne?"
+
+"Heh? Vai sitä se oli? No peijakas, en olisi maininnut
+siitä, jos olisin tietänyt. Hän ei kai pitänyt tuollaisista
+sunnuntaihuvitteluista. Totisesti! Luulin, että kaikki tuo nykyisin
+oli jo voitettu kanta. Mutta Elma katsahti minuun, niinkö? Ka", jatkoi
+hän hitaasti, "ka, olen pahoillani. Jos olisitte minulle asiasta
+vihjaissut, niin olisin lopettanut puheeni."
+
+"Ja Juliet kun jaaritteli siitä keimailevasta rouva -- en muista
+hänen nimeänsä, -- siitä ameriikkalaisesta naisesta! Silloinkin Elma
+istui lautaseensa tuijottaen ja posket aivan punaisina. Hän alkaa nyt
+ymmärtää. Hän on kuusitoistavuotias, tiedättehän, ja luullakseni hän
+käsittää paljoa enemmän kuin ennen. Meidän _täytyy_ todellakin hiukan
+enemmän varoa häntä"; ja puhuja liikahti levottomasti nojatuolissaan.
+
+"Mutta täytyyhän hänen tottua sellaista kuulemaan", virkahti Juliet
+kiertäen päivänvarjoaan velton viehkeästi. "Ei käy päinsä, että me
+kaikki kammitsoimme kielemme, milloin Elma sattuu saapuville."
+
+"Ei -- ei. Me emme suinkaan saa tuntea, että tuo lapsi-parka on
+tiellämme", vastasi hänen äitinsä. "Minä olen nyttemmin varsin
+mielistynyt Elmaan enkä ollenkaan soisi, että hän millään tavalla
+näyttäisi tungettelijalta. Mutta meidän täytyy kasvattaa häntä, ja
+_sitä_ emme voi, niin kauan kuin hän käy meillä vain kerran viikossa.
+Niin kauan kuin emme voi häntä kasvattaa, meidän täytyy..."
+
+"Antaa hänen kasvattaa meitä", pisti Piers väliin, "Hyvä juttu!
+Sinä käyt edellä, Juliet, ja minä seuraan. Sinä painat peukalollasi
+Ameriikan kaunottaret ja heidän huvituksensa, ja minä vaikenen kuin
+muuri sunnuntaisista veneretkistä."
+
+"Hän on kehittymässä varsin kauniiksi, eikö totta, äiti?" lausui Juliet
+sitten.
+
+"Herttaisen näköiseksi ainakin", vastasi lady Alfreton epäillen,
+"tuskin kauniiksi. Hän tuskin on kyllin sopusuhtainen muodoltaan.
+Muutamassa vuodessa..."
+
+"Hän on menettänyt kaiken kauneutensa, mikä hänellä on", puuttui hänen
+poikansa äkkiä puheeseen niin oudon kömpelösti ja päättäväisesti,
+että molemmat kuulijat katsahtivat ympärilleen. "Hänestä tulee
+samanlainen kuin sadat muut hänen ikäisensä tytöt", jatkoi hän. "Hän
+saa samat piirteet, puhuu samaan tapaan, vetelehtii aamusta iltaan kuin
+muutkin, tuhrii naamansa maalilla, kiertää tukkansa koholle ja kuorii
+kyynärpäänsä..."
+
+"Piers!" Sekä äiti että tytär tuntuivat huutavan hänelle "hyi!" tuossa
+ainoassa närkästyneellä äänellä lausutussa sanassa.
+
+"Oh, juuri niin", virkkoi poika. "Kyllähän minä tiedän. On tietysti
+sellaista, mitä he _eivät_ tee, ja sellaista, mitä heidän _täytyy_
+tehdä. Voisihan Juliet todistaa minulle tuhannella tavalla, että
+tuhatyksi hänen rakkaista ystävättäristään ei milloinkaan koske
+tukkaansa, silmiinsä tai helmenvärisiin kulmiinsa. Juliet itse ei
+koskaan tee sitä, paitsi milloin se on ihan välttämätöntä, ja kaikki
+kaupungin sievät tytöt vallan kauhistuisivat sellaisesta vihjauksesta.
+Tiedän -- tiedän", toisteli hän ilkkuvasti heiluttaen kättään. "Elmakin
+siitä vielä kerran kauhistuu ja vannoo uumansa olevan luonnostaan vain
+yhdeksäntoista tuumaa ympärimitaten -- vaikka kaikki olemme nähneet
+noiden yhdeksäntoista tuuman jo vähitellen esiintyvän ja vaikka tätä
+nykyä on todettavissa varsin terveellinen kehitys, -- ja hän parantaa
+poskiensa väriä, kunnes alkuperäisestä väristä ei ole mitään jäljellä
+tai jokseenkin yhtä paljon kuin oli entistä kangasta irlantilaisen
+paikatussa nutussa; ja hän kähertää ja polttaa tukkansa..."
+
+"Hän puhuu aivan _hullutuksia_!" huudahti Juliet, jonka vihdoin
+täytyi nousta vastarintaan. "Piers, sinä lörpöttelet kerrassaan
+järjettömiä. Mi... mi... mikä sinussa on moisen purkauksen aiheuttanut?
+Mitä tarkoitat hyökätessäsi tuolla tavoin meidän kaikkien kimppuun?
+Tahtoisitko, että pukeutuisimme kolttuun ja antaisimme hiustemme valua
+olkapäille...?"
+
+"Taivas varjelkoon!"
+
+"Mitä vikoja meissä sitten löydät? Mitä olemme tehneet -- minä ja
+ystävättäreni -- kun olet noin pureva, noin herjaava?"
+
+"Tiedäthän, että se on totta."
+
+"Mutta vaikka se olisi tottakin, mikset ole sitä koskaan ennen sanonut?
+Miksi olet aina ollut ikäänkuin mielissäsi, kun olet tavannut tänne
+tuomiani tyttöjä, ollut heille kohtelias ja...?"
+
+"Rakas sisko, olisiko minun pitänyt olla epäkohtelias? Olisitko
+tahtonut, että olisin astunut parhaan ystäväsi luo ja sanonut: 'Ottakaa
+pois tuo peruukki' tai: 'Peskää naamanne'? Voin tehdä sen ensi
+kerralla, jos haluat."
+
+"En tietänyt sinulla olevan näistä asioista aavistustakaan."
+
+"En minäkään, ennenkuin minulle opetettiin."
+
+"Opetettiin nuo asiat vai opetettiin niitä aavistamaan?"
+
+"Kumpaakin."
+
+"Kuinka sinä ne opit?"
+
+"Opinpahan vain."
+
+"Kuinka? Milloin?"
+
+"Minä luulen tietäväni", virkkoi toinen ääni lempeästi, tavattoman
+lempeästi ollakseen lady Alfretonin ääni; "ainakin kuvittelen toisinaan
+tuntevani jotakin samantapaista. En osaa sitä oikein selittää, mutta
+viimeiseltä olen pari kolme kertaa havainnut toivovani, etteivät
+Julietin ystävät olisi _ihan_ niin... näyttäisi _ihan_ niin..." Hän
+pysähtyi.
+
+"Ihan miltä, äiti?"
+
+"Ihan toisenlaisilta kuin Elma", virkkoi Piers ripeästi. "Mutta älä
+huoli, Juliet, rohkeutta vain! Parin vuoden päästä ei kukaan voi
+sitä valittaa. Elma ei silloin enää ole Elma. Yksi seurustelukausi
+Lontoossa, kolme kuukautta sellaista elämää kuin me vietämme, aikaansaa
+kaiken mitä tarvitaan. Hänessä ei silloin enää ole jälkeäkään..."
+
+Mutta ovi avautui ja lause jäi kesken.
+
+
+
+
+III.
+
+"Meille on vain yksi yhteistä."
+
+
+Tapahtuisiko niin kuin he kaikki luulivat? Olisiko
+kahdeksantoistakesäinen Elma toinen olento, lumouksesta päästetty,
+kuvitteluistaan vapautunut, käytännöllinen, runoton tyttö verrattuna
+kahta vuotta aikaisempaan Elmaan? Saamme nähdä.
+
+Näinä nuorempina vuosinaan sankarittareni ainakin oli onnellinen
+tietämättömyydessään ja viattomuudessaan ja ennen kaikkea
+onnellinen tuntiessaan oman onnellisuutensa. Päinvastoin kuin
+kaikki edeltäjänsä ja kaikista vakaantuneista säännöistä huolimatta
+nuori tyttö ei ainoastaan pysynyt hyvin tyytyväisenä neiti Exeterin
+jäykkään, vanhanaikaiseen hallintoon, vaan vieläpä puolusteli tätä
+tyytyväisyyttänsä täysin aiheellisena tädin surullisista kasvoista,
+Juliet-serkun vilpittömästä säälistä ja toisen serkkunsa Piersin
+kompasanoista huolimatta.
+
+Hän _oli_ onnellinen -- hyvin onnellinen -- Haverstock Hillissä.
+Neiti Exeter oli hyvä ja ystävällinen ja puhui totta. Tytöt olivat
+miellyttäviä -- useimmat heistä. Heitä kaikkia, sekä häntä itseänsä
+että hänen toverejaan, kohdeltiin erittäin hyvin ja heidän sallittiin
+käydä toisinaan konserteissa, luentoja kuulemassa ja muissa
+senkaltaisissa tilaisuuksissa. Oli aina runsaasti syötävää (tässä hän
+punehtui) -- aina niin paljon kuin kukin halusi. Ei ihan samanlaista
+ruokaa kuin Park Lanen talossa -- ei hedelmä- ja kermahyytelöitä
+päivälliseksi (Piers oli juuri vähää ennen kiusoitellut nuorta
+serkkuaan, kun hänen lautasensa täytettiin toistamiseen), ja hän piti
+hyytelöistä kovin paljon ja olisi tietysti halunnut saada niitä joka
+päivä, mutta eihän niitä kukaan joka päivä koulussa saanut.
+
+Mutta kun neiti Exeter tarjosi tytöilleen myöhäisen illallisen, kuten
+neiti Exeter toisinaan syntymäpäivinä ja muissa tilaisuuksissa teki,
+niin olisipa Piersin sietänyt nähdä, millainen illallinen se oli!
+Se oli mitä _upein_ illallinen, ja koko pöytä oli mitä _kauneimmin_
+somistettu, aivan kuin olisi odotettu täysikasvuisten ihmisten
+seuruetta eikä vain opiston tyttöjä. Neiti Exeter näet aina sanoi, että
+tytöt olivat tällöin hänen vieraitaan ja että hän heitä vierainaan
+kestitsi ja kohteli.
+
+Pakosta Elma tosin kyllä myönsi, että toiselta puolen pitkinä,
+kuumina, tomuisina kesäkuukausina hetket vierivät jokseenkin hitaasti
+ja raukaisevasti tuossa isossa ikävässä talossa, jonka ikkunoista ei
+nähnyt mitään hauskoja kukkivia puistoja, jonka oven editse iloisia
+vaunuja harvoin kulki ja jonka parvekkeelle posetiivinsoittajatkin
+tavallisesti toivat vain alakuloisen lohduttoman katseen, astuen
+eteenpäin. Ulkopuolella, naapuristossa, ei ollut paljoa tehtävää tai
+nähtävää, sen hän kernaasti tunnusti; kaikki harrastus ja innostus
+oli kohdistettava sisätapahtumiin. Mutta juuri se saikin hänet
+niin riemukkaasti, niin perin riemukkaasti odottamaan "Park Lanen
+päiviä", ilmoitti hän hymyillen jokaiselle, "koska täällä on aina niin
+kaunista, valoisaa ja herttaista", lisäsi hän; ja näin sanoen hän
+nuoren ruokahalunsa uudelleen herkistyessä kävi jälleen viekoittelevan
+lautasensa kimppuun, ja hänen kasvoillaan kuvastui niin ihmeellisen
+tuore viattomuus, että niiden, jotka olivat alkaneet laskea leikkiä
+hänen tunnustuksistaan ja vilkuilla toisiinsa avoimen, peittämättömän
+huvitettuina tuosta lapsellisesta lörpöttelystä, täytyi nyt hetkinen
+istua mykkinä ja katsella puhujaa omituisin hellyyden ja kummastuksen
+sekaisin tuntein. Mutta samalla he kuitenkin kadehtivatkin.
+
+Heiliäkö oli "aina kaunista, valoisaa ja herttaista"? Mistä sitten
+johtui, että lady Alfreton usein kulutti tuntikausia väsyneesti
+huokailemalla ja puhjeten ärtyisiin, tuskastuneisiin huudahduksiin?
+Mistä johtui, että Juliet monena aamuna perätysten tulla laahusti
+suuruspöytään liian väsyneenä ja liian "päänkipuisena" välittääkseen
+mistään murkinasta, ja vasta päivän mittaan vähän elpyi, kun sattui
+jotakin uutta kiihoketta, johonkin mentävää tai jostakin juteltavaa,
+jotakin mitä hän ei ollut ennen kokenut? Juliet oli nyt viettänyt
+useita seurustelukausia Lontoossa ja oli ehtinyt olla paljossa mukana;
+mutta uutuudet, olivatpa ne vaikka mitä vähäpätöisimpiä, saattoivat
+sentään vielä hetkiseksi herättää hänen harrastuksensa. Ja kuitenkin
+hän oli ensimäisenä hymyillyt tovereilleen Elman puhuessa.
+
+Sir Thomas oli kerran ollut saapuvilla, kun Elma aavistamattaan oli
+ampunut nuolensa, ja hänkin oli hymyillyt. Kuinka vähän tuo tyttö-parka
+tiesi! hän ajatteli. Kuinka hupsuja lapset olivatkaan! Ah, niin! Kyllä
+niidenkin vuoro tulee! Ja hänkin oli luonut veljensä orpotyttäreen
+ikäänkuin pehmentyneen katseen.
+
+Vain Piersin katseessa ei ollut havaittavana mitään ylimielisyyttä,
+ei mitään ilkkua hänen silmässään. Hän tuijotti Elman hehkuviin
+kasvoihin kokonaisen minuutin tai kauemminkin jonkun tuollaisen lauseen
+jälkeen; ja kuitenkin olisi ollut vaikea sanoa, mitä hän niistä etsi
+tai mitä odotti niistä löytävänsä. Hän ei koskaan virkkanut sanaakaan
+vastaukseksi, vaan antoi jonkun muun jälleen päästää puhekerän
+kierimään.
+
+Alfretoneilla oli kaikkea, mitä tämä maailma vai tarjota. Harvat
+perheet voivat ylpeillä tahrattomammasta maineesta, ei mikään
+tasaisemmasta, häiriintymättömämmästä kotielämän kulusta. Sir
+Thomasilla ei ollut mitään salaista huolten taakkaa; hänen vaimoansa ei
+vaivannut mikään kalvava, riuduttava kivuliaisuus; heidän lapsillaan
+ei ollut mitään murehtimisen aihetta, ei mitään vastoinkäymisiä eikä
+rasituksia. Piersiä, joka oli sisartaan vanhempi, kohdeltiin joka
+suhteessa niin kuin hän itse mielessään olisi vaatinut itseänsä
+kohdeltavan. Siihen aikaan, kun pieni kertomuksemme alkaa, hän oli
+iältään jonkun verran kolmannellakymmenellä, oli päättänyt opiskelunsa
+Etonissa ja Oxfordissa, ja siitä oli hänen mielestään kulunut jo
+melkoisen pitkä aika. Hän oli nähnyt varsin paljon kaikesta nähtävästä
+ja tehnyt kaiken, mitä elämässä oli tehtävää -- niin hän olisi sanonut.
+Hän oli matkustellut kaikkialla maailmassa ja saapunut jälleen
+kotiin. Hän oli koettanut monenlaista. Harrasti useimpia asioita --
+jotakuinkin. Ei ollut koskaan tavannut mitään, joka ansaitsi sen
+suurempaa mielenkiintoa. Hän piti omaisistaan -- arveli, ettei luonto
+ollut varustanut häntä ylen herkillä tunteilla. Herkät tunteet eivät
+kuuluneet suvun ominaisuuksiin.
+
+Nuoren miehen ulkomuoto oli sopusoinnussa sellaisten tunnelmien
+kanssa; olimme vähällä sanoa, että se niitä korosti. Piers ei
+koskaan kiirehtinyt, ei koskaan kävellyt ripeästi, ei hengittänyt
+voimakkaasti, ei puhunut innokkaasti, ja katse oli hidas. Jos hän
+huomasi äitinsä kuskin ajavan ohitseen väkijoukossa, ja vaunuissa oli
+tyhjä istuinpaikka ja hän tiesi olevansa tervetullut sille paikalle,
+hän kylläkin olisi tuntenut kutsumusta nousta noihin vaunuihin,
+kunhan vain olisi viitsinyt antaa palvelijoille merkin ja pysähdyttää
+ajopelit. Vaikkakin joku hänet näki, hänen tapansa oli kulkea tietänsä
+eteenpäin, jatkaa omaan suuntaansa; mutta jos joku hänet näki ja
+kutsui häntä, hän suostui ehdotukseen. Hän ei ollut elosteleva eikä
+loistonhaluinen, ei mikään veltostunut tai miehuuton mies. Päinvastoin
+olivat hänen tapansa ja makunsa mitä vaatimattomimmat, ja vain terävin
+huomioidentekijä olisi havainnut, ettei tuossa yksinkertaisuudessa
+ollut mitään nuoruuden tuoreutta, vaan että se pikemmin muistutti
+väsyneen matkustajan koti-ikävää, kun tämä, nähtyään vaelluksillaan
+kaiken maailman komeuden ja loiston, kääntää kaipaavan katseensa
+lapsuutensa seutuja ja sen alkuperäisiä vaikutelmia ja muistoja kohti.
+
+"Piers ei koskaan voi mihinkään innostua", valitteli sekä äiti että
+sisar, milloin he itse sattuivat turtumuksestaan havahtamaan, kuten
+olemme sanoneet heidän jonkun repäisevän uutisen tai uutuuden johdosta
+toisinaan voineen havahtaa.
+
+"On tosiaan omituista, ettei _minun_ poikani välitä politiikasta", oli
+sir Thomasin tapa kulmakarvojansa kohottaen lisätä.
+
+Mutta hänen ohjelmaansa, enempää kuin kenenkään muunkaan ohjelmaan, ei
+kuulunut vaatia poikaansa ja perillistänsä tilille.
+
+Eihän toki; ei kuulunut kehenkään, mitä Piers Alfreton hommaili;
+hänellä oli oikeus menetellä mielensä mukaan, jos kellään. Ja kaikki,
+mitä Juliet halusi, oli, että hänkin saisi nauttia samaa vapautta, --
+niin hän itse selitti. Koska ei kukaan puuttunut Piersin puuhiin, ei
+kenenkään olisi pitänyt puuttua hänenkään hommiinsa. Koska Piers ei
+huolinut ponnistella eikä tehdä mitään eikä vaivautua millään, niin
+miksi hänen pitäisi?
+
+Jos kohteliaisuus ja hieno käytös olivat välttämättömiä toiselle, niin
+miksei toisellekin? Jos sisaren oli tehtävä "velvollisuusvierailuja",
+niin miksei veljenkin? Jos Piers olikin ainoa poika, oli hänkin ainoa
+tytär, ja ainoa tytär oli ainakin yhtä hyvä kuin ainoa poika.
+
+Iältään Piers tosin oli sisartansa muutamaa vuotta vanhempi, mutta
+mitäpä siitä? Hän, Juliet, oli toki kyllin vanha pitääkseen huolta
+itsestään; ja mitä tähän viimeksimainittuun väitteeseen tuli, niin lady
+Alfreton, joka kauan oli ollut samaa mieltä, ei tahtonut panna vastaan.
+
+Niin, Julietin oli aika mennä naimisiin, jos hän naimisiin mieli.
+Juliet ei ollut sievempi eikä siromuotoisempi kuin monet muut yhtä
+jalosukuiset ja yhtä hyvän kasvatuksen saaneet tytöt, eikä hänen
+pukunsa ollut enemmän _recherché_ kuin heidän. Julietin tulisi mennä
+naimisiin, saada oma koti ja oma talous; ja jos vain rouva saisi
+tyttärensä katselemaan asiaa tässä valossa ja tytär ponnistelisi
+ollakseen hiukan hilpeämpi ja hupaisempi (miehet tahtoivat, että
+heitä huvitettiin) ja osoittaisi suurempaa mielenkiintoa (ei kukaan
+mies pitänyt mihinkään innostumattomasta automaatista), niin äiti
+oli varma, että joku onnellinen tapaus saisi muutoksen aikaan. Jokin
+tämänlaatuinen toivomus -- toivomus, joka ei koskaan näkynyt lähenevän
+toteutumistaan -- sai aika ajoin äidin otsan peittymään pilviin ja
+aiheutti hellän osaaottavaa tiedustelua ja sääliä erään puolelta,
+joka tuskin voi uneksiakaan, mitä se tarkoitti. Elma luuli tädin
+olevan väsyneen, hermostuneen tai sairaan; hän ei koskaan vähintäkään
+aavistanut, mikä täti-kultaa vaivasi.
+
+Päältä nähden, kuten edellä olemme maininneet, elämä Park Lanen
+talossa oli mitä tasaisinta. Ulkonaisesti kaikki kävi kuin rasvatuilla
+pyörillä tuossa upeassa talossa. Ei milloinkaan sattunut kohtauksia,
+sisunpurkauksia tai vieroittavia riitaisuuksia kuten muissa perheissä.
+Sir Thomas tuli ja meni omilla tunneillaan, hänellä oli omat toverinsa
+ja omat mentävänsä, ja hän täytti omat sopimuksensa. Lady Alfreton söi
+puolista, kävi ajelemassa, pukeutui, lepäsi, meni ulos vierailuille
+ilta illan perään aivan mielensä mukaan. Piers näyttäytyi ja katosi
+säännöttömin väliajoin, kenenkään tietämättä, mistä hän tuli ja
+minne meni. Julietilla oli omat ystävänsä ja omat aikansa; ja vaikka
+silloin tällöin voimat kerääntyivät, äiti ja tytär ikäänkuin hetkeksi
+yhtyivät ja isäkin toisinaan lähti poikansa seurassa tai toinen
+nautti päivällistä toisen kanssa jommankumman klubissa, oli yhtyminen
+tilapäistä, riippumattomuus sääntönä.
+
+"Minusta tosiaan näyttää, että meille on vain yksi yhteistä", huudahti
+Juliet eräänä päivänä: "me tulemme keskenämme varsin hyvin toimeen,
+olemme niin sanoakseni 'sopusuhtainen perhe', emme koskaan riitele,
+emme kiusaa emmekä häiritse toisiamme emmekä sekaannu toistemme
+asioihin -- varsinkaan sen jälkeen kuin olen saanut äidin kerta
+kaikkiaan ymmärtämään, että minut on jätettävä rauhaan kuten Pierskin.
+Aina näemme toisemme mielellämme aterioilla, ja minä menen äidin kanssa
+pari kolme kertaa viikossa ajelulle pääkaupungissa ollessamme; mutta
+minä tosiaankin luulen, että on vain yksi seikka, jonka suhteen meillä
+kaikilla on samat tunteet. Ja perin eriskummaista sekin. Ken olisi edes
+aavistanut silloin, kun Elman ensin näimme, että kukaan meistä olisi
+koskaan välittänyt rikan rahtuakaan tuosta omituisesta pikku olennosta?"
+
+
+
+
+IV.
+
+Elman uusi puku.
+
+
+Kun nyt olemme lukijoillemme antaneet jonkun käsityksen niistä
+henkilöistä, jotka muodostivat Elma Alfretonin pienen maailman, minkä
+molempien pallonpuoliskojen välillä hän leijaili, jatkakaamme nyt
+vähäistä tarinaamme.
+
+Oli lämmin, säteilevä, väreilevä kesäkuun päivä, jolloin koko Lontoo,
+koko rikas, loistava, upea länsi-Lontoo eli West End oli täydessä
+kukoistuksessa, välkkyen väriloistossa ja auringon häikäisevässä
+valossa. Suvikausi oli uhkeimmillaan. Ilta toisensa jälkeen vieri
+vaunuja lukemattomiin huvituksiin, päivä toisensa jälkeen tuhannet
+tungeskelivat puistoissa, puutarhoissa ja viekoittelevilla kaduilla. Ei
+ainoakaan talo Park Lanen varrella ollut tyhjänä.
+
+"On liian kuuma lähteä ulos, liian kuuma pysyä sisällä ja liian kuuma
+sitä ajatellakaan!" Piers Alfreton istui selkäkenossa matalalla
+tuolilla äitinsä huoneen avonaisen ikkunan ääressä ja jotakin
+tehdäkseen viskeli käärekaihtimen tupsua sinne tänne. "Hei!" huudahti
+hän, kun ovi lensi auki tavallista kiivaammalla tempauksella. "Hei,
+sieltä tulee Elma! Liikkuu kuin pontimilla, kuten tavallista. No,
+nuori viisas, kuinka voit?" virkkaa Piers hänen pyrähtäessään sisälle.
+"Kah, millainen korea keikailijatar sinä tänään oletkaan! Sinä olet
+_todellakin_ keikailijatar!" lisäsi hän kädet takaraivolla ja syvää
+ihailua osoittavin katsein.
+
+"Tämä on uusi pukuni", virkkoi Elma sievästi punehtuen. "Minä tiesin,
+että se huomattaisiin. Katsokaahan, täti hyvä. Viime keskiviikkona
+täällä ollessani sanoitte, että tarvitsin uuden puvun. Tässä se on."
+Ja hän katsahti toisesta toiseen puolittain ylpeänä, puolittain
+arasti, mutta hyvällä omallatunnolla siitä, että oli menetellyt oikein
+hommatessaan tämän puvun, joka oli soma nähdä.
+
+"Vai siinä se on?" Nämä sanat lausui taaskin hänen serkkunsa,
+ja samalla nuori mies ojensihe eteenpäin tuolissaan uuteen
+asentoon. "Annahan, kun katselen sitä oikein joka puolelta, Elma.
+I-has-tut-ta-va! Totisesti, minä aivan hämmästyn."
+
+"Oh, Piers." Elma nauroi hyvin mielissään. "Pahoin me pelkäsimme, neiti
+Exeter ja minä", jatkoi hän luottavaisesti, "ettei se valmistuisi
+ajoissa. Neiti Exeter oli kovin ystävällinen. Hän ryhtyi itse puuhaan.
+Vain tunti sitten se tuotiin ompelijattarelta, ja neiti Exeter
+ihmetteli, mihin olisimmekaan joutuneet, jos olisi täytynyt jotakin
+muuttaa, kun ei ollut aikaa korjaukseen! Mutta se sopi aivan hyvin;
+ja ajattelimme, että täti olisi mielissään. Siitä oli tuleva hänelle
+yllätys. Me... mutta eikö täti siitä pidäkään?"
+
+Lady Alfreton poloinen! Hänen ei ainoastaan täytynyt kohdata äkillistä
+kaihoavien silmien katsetta, joka oli välähtänyt puolisen minuuttia
+sitten, vaan häneen iski toinenkin katse, ja se oli niin nopea ja raju,
+että hänen sydämensä säpsähti sen selvää kieltä.
+
+Etteikö pitänyt? Hän olisi pitänyt mistä hyvänsä sillä hetkellä.
+
+"Pidän, rakas lapsi... kyllä", änkytti hän hätäisesti. "Pidän,
+tosiaan... hyvin paljon... se on oikein sievä." -- Naurettavaa tuo
+Piersin lörpötys! Ikäänkuin _hän_ tietäisi! -- lisäsi hän itsekseen. --
+"Hyvin sievä ja siro, epäilemättä", mutisi hän ääneensä ja ihmetteli,
+mitä muuta häneltä odotettiin.
+
+"Sanoitte pitävänne valkoisesta", vastasi Elma jälleen tyytyväisenä,
+"siksi neiti Exeter selitti heti, että sen tuli olla valkoinen. Minulla
+ei koskaan ennen ole ollut täysin valkoista aamupukua."
+
+Lapsi-parka! -- Lady Alfreton kohotti monokkelin silmälleen ja tunsi,
+että hänen todellakin _täytyi_ puhua. "Luulen, rakas lapsi, luulen...
+hm... Elma, että siinä sentään on vähän vikaa... Eikö hame ole hiukan
+liian pitkä, juuri rahtusen liian pitkä sinun ikäisellesi tytölle?" --
+Näyttää köyhäinkoulun oppilaalta. -- "Hiukan liian pitkä ja..."
+
+"Neiti Exeter ajatteli, että se varmaankin kutistuu pesussa, rakas
+täti, ja minähän, nähkääs, en vielä ole lakannut kasvamastakaan", --
+Elma tirkisti arasti pitkien ripsiensä alta nähdäkseen, nauroiko Piers
+tälle tunnustukselle. "Minä kasvoin niin paljon nyt viimeksikuluneena
+vuonna, että oli ommeltava lisäliepeet kaikkiin hameisiini, ja meistä
+oli parasta teettää tämä pitkänlaiseksi heti alusta. Ettehän ole siitä
+pahoillanne, täti?"
+
+Lady Alfreton tunsi jälleen, ettei hän uskaltanut olla pahoillaan.
+Hänen poikansa vain istuskeli siinä; hän ei ollut enää toistamiseen
+iskenyt hänelle käskevästi silmää eikä ollut enää haastanut serkulleen,
+mutta rouva tunsi vaistomaisesti, mitä hänen oli pelättävä. Senvuoksi
+hän hermostuneesti tähysti silmälasillaan.
+
+"En suinkaan, rakkaani; niin... ni-in, tietysti; mutta kuitenkin... Ei,
+se on hyvin sievä, on todellakin..."
+
+"Nähkääs, täti, jos olisin teettänyt hameen _ihan_ oikealle mitalleen,
+se olisi saattanut tulla minulle aivan sopimattomaksi ensi kesäksi."
+
+"Ensi kesäksi!" Tämän vienon huudahduksen toiset tuskin kuulivat.
+
+"Niin, tietysti, se on oleva paras pukuni vielä ensi kesänäkin, täti.
+Enhän voi odottaa saavani uutta tämänlaista joka vuosi. Kuten näette,
+se on oikein hyvää, _kallista_ valkoista kangasta, niin on neiti Exeter
+sanonut. Katsokaahan, rakas täti", innostui hän ja astui lähemmäksi
+pitäen tilkkua peukalonsa ja etusormensa välissä.
+
+"Annahan minunkin tunnustella, Elma", pyysi Piers.
+
+"Ja sitä voi pestä, pestä kuinka usein tahansa", jatkoi Elma, kun
+kumpikin vuorostaan oli tarkastanut kangasta. "Pestä kuinka usein
+tahansa ja..." (Silmälasi putosi tädin kädestä.) "ja kääntää, jolloin
+se taas ei ole uutta huonompi."
+
+Siinä ei ollut sen enempää sanottavaa; ja täten puolustettuaan
+ostostaan kaikkia mahdollisia syytöksiä vastaan, että muka oli siinä
+viehättynyt liiallisiin tuhlauksiin, nuori puhuja istahti tyytyväisenä
+erään tuolin äärimmäiselle reunalle ja suoristi huolellisesti
+kallisarvoisen hameen laskokset kummaltakin puolelta.
+
+Sisälle astui neljäs henkilö. "Kah, Elma täällä! Ja näytät niin
+vilpoisalta, lapsi!" sanoi Juliet, vaipuen lähimmälle istuimelle. "Voi,
+kuinka hyvältä tuntuu päästä sisälle! En totisesti olisi voinut viipyä
+ulkosalla enää hetkeäkään. Ja oih, tätä ratsastuspukua!" huudahti hän
+riuhtaisten sen auki kaulan kohdalta. "Ratsastuspuvussa tällaisena
+päivänä! Älä suutele minua, Elma -- edellytämme sen tänään ilman muuta."
+
+"Pidätkö minun uudesta puvustani, Juliet?"
+
+"Puoliskello soi, Juliet, Elma", keskeytti lady Alfreton jokseenkin
+hätäisesti. "Juliet, sinä menet alas sellaisena kuin olet! Mutta Elma
+haluaa juosta yläkertaan kampaamaan tukkaansa."
+
+"Ja sieppaamaan Kölnin vettä!"
+
+Elma kiiti tiehensä kuin tuuli. Nuo pukeutumiset, harjaamiset
+ja kampailut hänen tätinsä aistikkaassa makuuhuoneessa puolisen
+edellä olivat jo sellaisinaan nautinto. Upottaa kätösensä isoihin
+pesuvateihin valmiiksi kaadettuun kuumaan veteen (itse pesuvadit
+ja koko pesukaappikin herättivät Elman ihailua), vaahdottaa ne
+maitomaisella mantelisaippualla, joka oli aivan toisenlaista kuin neiti
+Exeterin opistossa käytetyt pienet karkeat, ruskeat palaset, kuivata
+ne sileihin, pehmoisiin, hienoihin pyyheliinoihin -- kaikki tämä oli
+suloista, eikä rahtuakaan tuosta suloisuudesta jäänyt huomaamatta
+siltä, joka luonnostaan rakasti ylellisyyttä.
+
+Sitten sai seisoa ison, kirkkaan kuvastimen edessä, jossa Elma saattoi
+nähdä itsensä kiireestä kantapäähän ja jossa hän mielestään näytti
+ikäänkuin pitemmältä ja joka suhteessa sievemmältä kuin muuten.
+Norsunluiset harjat ja kammat hyvin varustetulla toalettipöydällä
+joutuivat viipymättä käytäntöön; hän veti nuppineulan sirosta
+pitsitetystä neulatyynystä -- Elma piti erikoisesti pitkästä
+mustanuppisesta neulasta, ja hänen tätinsä oli monta kertaa
+kehoittanut häntä ottamaan mitä halusi ja käyttämään mitä halusi; --
+mustapäinen nuppineula siis varmastikin joutui kiinnittämään jotakuta
+satunnaista nauhaa tai kauluksen suippua, mikä kiinnittämistä kaipasi.
+Ja sitten lopuksi ja kaiken kruununa oli hänellä tärkeä toimitus
+kostuttaessaan puhtaan ja vielä laskoksista avaamattoman nenäliinansa
+hajuvedellä läpimäräksi -- hän säästi aina parhaat nenäliinansa näihin
+tilaisuuksiin. Hän kaatoi Kölnin vettä isosta hiotusta pullosta, joka
+kohosi kuin valtias yli kaikkien muiden pullojen, jotka sitä kuvastimen
+edessä ympäröivät.
+
+Elma oli valmistanut tämän pullon alle sievän maton. Hänestä oli
+tuntunut, että täytyi tehdä jotakin elottomallekin esineelle, joka
+tuotti hänelle niin paljon riemua, -- ja hän huomasi, että matto oli
+aina paikoillaan. Sitä ei tosiaan emäntä enempää kuin palvelusneitokaan
+olisi millään ehdolla siirtänyt pois.
+
+Mutta puvun laita oli toinen. Minkämallinen tai minkävärinen
+toalettipöydän matto oli, ei merkinnyt mitään tai juuri mitään. Elmalla
+ei ollut erikoisen hyvä maku, ja hänen hienot, kerratut villalankansa
+olivat totta puhuen hiukan liian kirkasvivahteiset; mutta tälle lady
+Alfreton oli vain hymyillyt, hymyillyt hellästi ja ystävällisesti sekä
+paiskannut hänelle todellista kiitollisuutta tietävän suudelman.
+
+-- Kunpa Elma olisi tyytynyt sommittelemaan vain mattoja! -- ajatteli
+hän nyt.
+
+"Oi Juliet!" huudahti hän, heti kun perheen kolmikko oli yksinään, "Oi
+Juliet, sitä pientä, herttaista, rakasta tyttö-parkaa! Minusta tuntuu,
+että se hänen koulutätinsä menettelee julmasti tehdessään hänestä
+tuollaisen pelätin kerrassaan! En tosiaan tiedä, mitä siitä sanoisin."
+
+"Puku näytti tosiaan jokseenkin kauhealta", yhtyi Juliet pysähtyen
+miettimään.
+
+"Niinkö sinunkin mielestäsi?" virkkoi Piers äkkiä. "Ka, omituistahan
+se on, mutta minusta tuntui, kuin en koskaan olisi nähnyt Elmaa
+sievempänä."
+
+"Elma itse kylläkin", myönsi äiti, "Elma näytti kyllä sievältä.
+Sievältähän hän aina nykyisin näyttää, mielestäni." -- Puhujalle
+oli ominaista, että hän saattoi vaihtaa mielipidettä yhtä nopeasti
+kuin pukua, ja sen jälkeen kuin hänet viimeksi tapasimme, oli lady
+Alfretonin mielessä tapahtunut tämä muutos hänen nuoren sukulaisensa
+ulkomuotoon nähden. "Mutta, rakas Piers", huudahti hän kammitsoistaan
+vihdoin vapaaksi päästetyn, tähän asti hillityn paheksumisen kaikella
+tarmolla, "rakas Piers, en muista koskaan nähneeni mokomaa pukua! En
+voi käsittää, kenen he olivat saaneet sen hänelle ompelemaan!"
+
+"Mitä vikaa siinä sitten oli?"
+
+"Siinä oli kaikki viat -- kaikki. Näithän toki itsekin, että se oli
+aivan kuositon ja sopimaton, että se kiristi kaulasta ja riippui
+pussillaan selästä, että se oli liian pitkä ja liian väljä..."
+
+"Totisesti, äiti-rouvaseni, tuosta kaikesta en huomannut mitään. Näin
+vain, että Elma esiintyi tavattoman sievänä, vilpoisena ja sirona..."
+
+"Ei hän siro ollut, ei, ei, Piers. Ei. Sitäpä hän juuri ei ollut. Suo
+anteeksi, että väitän sinua vastaan, mutta jos minä mitään hiukan
+ymmärrän, niin ymmärrän pukuasioita. Hame oli varsin hyvä, mukava
+luullakseni, ja... ja siisti; vilpoinen myös, kuten sanot. Mutta kun
+kehut sen siroutta..."
+
+Rouva kohautti olkapäitänsä.
+
+"Sinun olisi itse pitänyt huolehtia sen valmistuksesta, äiti",
+huomautti Juliet tähän.
+
+"Niin olisi. Siinä olet oikeassa. Tästä lähin ei mikään muu auta."
+Lady Alfreton vaikeni, ja sitten hän tilanteen tärkeyteen sopivalla
+äänenpainolla julisti tekemänsä päätöksen maailmalle, "Ja minä
+_tahdon_. En halua enää mokoman näyttelyn mahdollisesti uudistuvan.
+Elma saa olla ja elää kuinka haluaa Haverstock Hillissä, mutta kun hän
+saapuu Park Lanelle, tulee hänen esiintyä puolisoni veljentyttärenä
+ja meidän mieleisessämme asussa. Täksi päiväksi Marie saa harsia edes
+jonkun laskoksen tuohon hirveään hameeseen, ja minun on koetettava
+olla näkemättä sitä lerppuvaa kaulusta. Mutta kun tyttö ensi kerran
+tarvitsee uudet vaatteet, minä toimitan ne itse, ja niiden tulee olla
+sellaiset, että minä ne hyväksyn. No niin -- - tule sisälle, rakas
+Elma; emme ole odottaneet, kuten näet. Hyväinen aika, mikä oivallinen,
+lämmin puolinen..."
+
+"Ja kyllä se minulle maistuukin!" Kun Elma ei sattunut vilkaisemaan
+ympärilleen, ei hän huomannut kenenkään hymyilevän.
+
+
+
+
+V.
+
+Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
+
+
+"Tänään iltapäivällä on kukkasnäyttely Kasvitieteellisessä
+puutarhassa", virkkoi lady Alfreton. "Tapasin aamulla Mertounin
+herttuattaren, joka siitä minulle kertoi ja mainitsi itsekin sinne
+menevänsä. Aikoi ottaa nuorimman tyttärensä mukaansa, sanoi. Ajattelin
+sinua, Elma, ja lupasin, että mekin tulisimme."
+
+"Rakas täti!" Tytön huulet avautuivat.
+
+"Tiesin, että se olisi jotakin sinulle", jatkoi täti ystävällisesti.
+"Tytöt pitävät aina kukkasnäyttelyistä."
+
+"Niin, niin, ja..."
+
+"Ja se on vilpoisinta huvia, mitä tällaisella ilmalla saattaa ajatella.
+Kukkaset ovat varmaan erittäin komeita tänä kesänä, kun on ollut niin
+kuivaa. [Englannissa sataa paljon. Suom.] Minä luulen, että meille
+tulee siellä hauskaa, Elma."
+
+"Siitä olen _varma_. Oi, kunpa täti tietäisi! Juuri sinne, juuri
+_sinne_ olin sydämestäni toivonutkin pääseväni. Ajatelkaas, olin
+aikonut nimenomaan pyytää, että veisitte minut sinne. Te olette niin,
+niin ystävällinen viedessänne minut milloin mihinkin", jatkoi Elma
+ikäänkuin anteeksi pyydellen, "että luulin ainakin voivani _mainita_
+teille tuosta kukkasnäyttelystä, ja sitten, jos ehkä olisitte halunnut
+lähteä..."
+
+"Mikään ei ole minua estämässä", vastasi lady Alfreton nauraen. "Hyvä
+on, asia on siis päätetty. Meidän molempain tuumat ovat sattuneet
+yhteen ja meidän on tietenkin pantava ne täytäntöön. Oletko koskaan
+tavannut lady Mabel Pomeroyta? Hän on luullakseni jokseenkin sinun
+ikäisesi."
+
+"Niinkö? Ja onko hän miellyttävä, täti?"
+
+"Siitä saat itse ottaa selvän," Lady Alfreton nauroi taas. "Minä
+esittelen sinut hänelle. Herttuattaren puheista päättäen huomasin, että
+hän kernaasti sen soisi, ja sitten te molemmat tytöt saatte kävellä
+siellä yhdessä. Hänestä tulee sinulle, Elma, varmaankin herttainen
+toveri; ja jos teet hyvän vaikutuksen, niin sinut epäilemättä kutsutaan
+heidän luokseen."
+
+"Ni-in, kiitos; mutta", huomautti Elma hiukan epäilevästi, "mutta jos
+minut kutsutaankin, niin milloin voin mennä? Enhän käy koskaan missään
+-- en koskaan muualla kuin täällä."
+
+"Oh, kyllä siitä pidämme huolen", vastasi täti hilpeästi nyökäten.
+"Sinua ei estetä menemästä, jos herttuatar sinut kutsuu, sen lupaan.
+Herttuatar on hartaasti kiintynyt tuohon nuorimpaan tyttäreensä, joka
+on hyvin paljon nuorempi perheen muita jäseniä, ja kaiken, mitä Mabel
+vain toivoo, hänen äitinsä tekee. Olen nähnyt Mabelin vain pari, kolme
+kertaa ja tunnustan, että... että häntä tuskin ollenkaan huomasin.
+Minusta tuntuu, ettei hän liene ollut erikoisen sievä tai viehättävä --
+mutta olen saattanut erehtyä. Muuten, Elma rakas, ennenkuin lähdemme
+ulos, haluaisin antaa Marien korjata erään pikku kohdan tuossa
+puvussasi. Muistuta minua siitä. Koska lähdemme ulos vasta kello
+neljältä, on vielä runsaasti aikaa."
+
+Elma lupasi, mutta tuossa lupauksessa oli hiukan hajamielisyyttä, jota
+kukaan ei huomannut. Hän ajatteli jotakin muuta -- jotakin sellaista,
+mikä himmensi uuden puvunkin toisarvoiseksi asiaksi.
+
+Ilmaistaksemme lukijattarillemme hänen pienen salaisuutensa
+mainitsemme, että tuohon riemukkaaseen vastaukseen, minkä lady Alfreton
+oli saanut ehdotukseensa kukkasnäyttelyssä käymisestä, sisältyi
+paljon enemmän kuin näytti. Joku aika sitten oli Elman hemmoitteleva
+sukulainen vienyt hänet samanlaatuiseen juhlaan, ja hänen kertomustansa
+siitä -- puutarhan ja kukkien kauneudesta, ihanasta soitosta,
+iloisista ihmisryhmistä ja komeista puvuista sekä ennen kaikkea niistä
+teekesteistä, jotka lady Alfreton oli pannut toimeen ulkoilmassa puiden
+siimeksessä ja joihin hän oli kutsunut useita tuttaviaan, tilaten sinne
+kaikenlaisia herkkuja, makeisia ja jäätelöitä teen ja kahvin lisäksi
+-- niin, Elman kertomusta kaikesta tuosta olivat hänen koulutoverinsa
+sitten innokkaasti ja kadehtien kuunnelleet.
+
+Se oli ollut kuin satua lumotusta maasta tyttö-parkojen korvissa,
+monilla heistä kun oli ollut varsin yksitoikkoinen lupapäivä, saati
+sitten että kukaan olisi viettänyt sen niin suurenmoisesta ja iloisesti.
+
+Elmaa oli kehoitettu kertomaan, oikein seikkaperäisen laajasti
+kuvailemaan sitä yhä uudelleen. Hän oli haastellut päiväpaisteesta,
+ailahtelevasta iloisuudesta, lukemattomista vilpoiseen siimekseen
+asetetuista pikku pöydistä, ripeiden tarjoilijain hyörinästä,
+loppumattomasta äänten sorinasta, etäisen soittokunnan pehmeistä, mutta
+kuitenkin tenhoavista sävelistä, joita se kajahdutteli maailmankuulun
+Godfreyn johdolla, kunnes pelkästä kuuntelemisesta ja kyselemisestä
+koko näytelmä oli muille tytöille tullut sellaiseksi todelliseksi,
+eläväksi ihmemaaksi, että sen mahdollinen uudistuminen neiti
+Exeterinkin määräysvallan alueella oli saanut heidät mietiskelemään ja
+suunnittelemaan tavalla, joka nyt johti omiin tuloksiinsa.
+
+Elma ei ollut kertonut heille, hän ei edes itsekään tietänyt, että
+suuri osa tuon ihanan kesäillan tenhoa oli aiheutunut jostakin, mikä
+oli liian herkkää ja ääriviivatonta kosketeltavaksi, hän ei tietänyt,
+että hän olisi saattanut käydä tuhansissa muissa juhlissa, kokematta
+mitään samanlaista. Se oli yhdistelmä ihanasta ilmasta, lumoavasta
+seurasta, uutuudesta ja lukemattomista muista alavirtauksista, jotka
+olivat maustaneet suloisen maljan.
+
+Mikä saattaa olla ikävämpää kuin epäseurainen, alakuloinen juhla,
+jota väkinäisesti viettää pilveilevän taivaan alla joukko keskenään
+viihtymättömiä henkilöitä, tietämättä minne mennä tai mitä tehdä, ja
+vain siellä täällä tavaten jonkun tuttavan puhetoverikseen?
+
+Mutta Alfretonit olivat sanan varsinaisessa merkityksessä "oikeita
+seuraihmisiä".
+
+Mitä he mahtoivatkin tuntea, sai olla varma, etteivät he milloinkaan
+avoimesti osoittaneet ikävystymystä tai pettymystä. He eivät
+koskaan hairahtuneet, eivät koskaan joutuneet hämilleen tai pulaan.
+Sellaisesta, mikä uhkasi käydä typeräksi tai ikävystyttäväksi, lady
+Alfreton ja hänen tyttärensä pysyttelivät poissa. Päinvastaisessa
+tapauksessa he olivat oikeassa elementissään, vilkastuivat siksi aikaa
+kahdeksi hilpeäksi, hymyileväksi, myötätuntoiseksi naiseksi, joiden
+parissa jokainen hyvin viihtyi ja jotka nopeasti keräsivät ympärilleen
+ison joukon oman säätynsä hienoja ja kuosikkaita ihmisiä.
+
+Jos lady Alfreton jotakin ehdotti tai suunnitteli, siihen varmasti
+suostuttiin. Jos hän niin sanoaksemme viskasi nenäliinansa kenelle
+tahansa, niin se innokkaasti otettiin vastaan. Siis ei maailman
+menoihin tottumaton Elma ollut ainoa, jonka silmissä näytti siltä, että
+missä tahansa heidän seurueensa liikkui tai istui, he olivat jokaisen
+ihmisjoukon keskipisteenä tai ainakin yhtenä sen keskipisteistä.
+
+Käydä heidän kanssaan tai oleskella heidän kanssaan julkisissa
+paikoissa oli aivan toista kuin liikkua muiden kanssa, jotka kenties
+olivat arvokkaampiakin, mutta joilla oli vähemmän tuota ihmeellistä,
+selittämätöntä _savoir fairea_, mikä merkitsee niin paljon.
+
+Tämän asiasta poikkeamisen tarkoituksena on selittää harha, johon
+sankarittaremme koulutovereilleen joutui.
+
+Elman ensimäisen kukkasnäyttelyn aiheuttama innostus ja harras kaipuu
+oli tuskin alkanut vaimeta, ennenkuin heidät kannusti uuteen toimintaan
+ilmoitus -- jumala tiesi, kuinka nuo yksinkertaiset olennot sattuivat
+sen näkemään tai kuulemaan! -- toisesta yhtä suurenmoisesta juhlasta,
+mikä järjestettiin erääseen puutarhaan, joka komeudessa kilpaili
+edellisen kanssa.
+
+Mikseivät he nyt kaikki, jok'ainoa, itse menisi näkemään ja kuulemaan,
+olivatko nuo onnellisen ja kadehditun Elman kertomat seikat tosia?
+Miksi eivät hekin vuorostaan voisi päästä osallisiksi riemuihin,
+jotka jo kerrottuinakin olivat saaneet heidän sydämensä niin rajusti
+sykkimään?
+
+Jospa neiti Exeter voitaisiin taivuttaa viemään heidät sinne! Vaikka
+neiti Exeter olikin ankaranlainen kurinpitäjä ja vaati täsmällisyyttä
+ja ehdotonta sääntöjen noudattamista sekä oli tuiki tinkimätön
+läksyihin nähden, ei hän suinkaan ollut kuuro oikealla ajalla ja
+oikeassa hengessä tehdyille ehdotuksille.
+
+Useampi kuin yksi otti tunnustellakseen häntä tämän nykyisen tilanteen
+johdosta, ja entisen myöntyväisyyden muistoja ja kuiskauksia sellaisia
+kuin: "Oh, hän oli oikein hirveän herttainen _silloin_, tiedättehän!"
+kulki huulilta huulille tuuman kypsyessä.
+
+Ja Elma tietysti myöskin saapuisi näyttelyyn. Olipa onnellista,
+että juhla oli määrätty keskiviikoksi, jolloin oli tavanmukainen
+iltapäivä-loma ja jolloin Elma oli poissa Park Lanella esteettömästi
+nauttimassa kaikkea hyvää! Kukaan ei sitä nimenomaan sanonut, mutta
+vähitellen kaikki alkoivat äänettömästi ymmärtää, että jos tuumasta
+tosi tulisi, niin Elman oleminen lady Alfretonin siipien suojassa
+koituisi hedelmälliseksi heille kaikille.
+
+"Hän on hyväluontoinen tyttönen", selitti Henrietta Grey, salaliiton
+johtaja, "ja varmaankin sen jollakin tavoin järjestää".
+
+"Se" tarkoitti joitakuita etuja ja varsinkin erästä, mitä kouluseurue
+hartaasti odotti Elman sukulaisten läsnäolosta.
+
+"Niinpä niinkin, Elma sen kyllä järjestää", myönsi toinen.
+
+Ja "Elma sen järjestää!" kaikui jokaisen huulilta yhtä luottavaisesti.
+
+Elman omassa sydämessä värähteli varmuuden vastakaiku. Hänen tätinsä
+oli ollut niin poikkeuksettoman hemmoitteleva ja myötämielinen
+ei ainoastaan hänelle itselleen, vaan ylimalkaan kaikille nuoren
+sukulaisensa läsnäollessa, että Elma vakuutteli itselleen voivansa
+huoleti luottaa asian menestykseen ja ystävällisen rouvan auliuteen.
+
+Ja alussa todellakin näytti siltä, että lady Alfreton tekisi enemmänkin
+ja vaistomaisesti arvaisi, mitä häneltä odotettiin.
+
+Tässä hän ehdotti juuri samaa, mikä oli Elman sydämen toivomuksena!
+Hänkin oli lukenut ilmoituksen kukkasjuhlasta ja itse omasta
+aloitteestaan sitä ajatellut! Sitäpaitsi ajatellut sitä Elman
+huvittamista silmällä pitäen!
+
+Se oli liikaa, se avasi Elmalle ovet kuin taikaiskulla, se näytti
+hänelle toivomusten kerän ikäänkuin hänen jalkojensa juureen
+kierähtäneenä.
+
+Herttuattaresta ja tämän tyttärestä Elma välitti vähän. Jos Mabel
+oli herttainen tyttö, hyvä ja ystävällinen, hän kernaasti otti hänet
+joukon jatkoksi ja antoi hänen yhtyä seuraan muiden mukaan; mutta
+ellei, niin tyttö olisi hiukan tiellä. Tietysti Elma olisi hänelle
+kohtelias. Elma oli aina kohtelias tätinsä vieraille. "Hänellä on niin
+viehättävä esiintymistapa!" huudahti lady Alfreton silloin tällöin
+melkein todellisella innostuksella. Mutta kyllähän lady Alfreton
+tietysti käsittäisi, tuumi yksinkertainen tyttö, ettei mikään vieras
+voinut olla hänelle samaa kuin hänen omat ystävänsä, ja että jos
+Henrietta ja Maggie ja kaikki ne muut olivat tulleet luottaen hänen
+huomaavaisuuteensa, hänen _täytyi_ suoda heille enin huomionsa.
+
+"Neiti Exeter ja tytöt lähtevät myös", ilmoitti hän nyt kaataessaan
+kermaa karviaismarja-leivokselle ja munavanukkaalle; "neiti Exeter
+ottaa kuusi tyttöä mukaansa".
+
+Lady Alfreton melkein hätkähti.
+
+
+
+
+VI.
+
+Matkalla juhlaan.
+
+
+"Millä keinoin meidän olisi paras kulkea?" virkkoi neiti Exeter
+puolittain itsekseen mietiskellen, puolittain häntä ympäröiville
+odotteleville kuulijoille. "Kyllähän omnibus veisi meidät suoraan
+portille, mutta ei tästä ole kovin pitkä matka kävelläkään. Maanalainen
+rautatie ei ollenkaan sopisi tarkoitukseemme. Siis on valittava
+kävelemisen ja yhteisvaunujen välillä. Mitä ajattelette, tytöt?
+Väsyisikö joku teistä liikaa, jos kävelisimme?" kysyi hän pysähtyen
+kuulemaan seuralaistensa mielipiteitä ja toivomuksia.
+
+"Oi, kävelkäämme, neiti Exeter!" pyysi heti joku ääni. "Yhteisvaunuissa
+rutistuu niin pahoin. Ja ne kaikki ovat varmaan täynnä", jatkoi
+puhuja, vilkaisten levottomasti äsken tärkättyyn ja laskostettuun
+musliinipukuunsa, jota oli säästänyt tätä juhlatilaisuutta varten.
+"Meidän täytyisi puristautua ihmisten väliin sen mukaan kuin
+löytäisimme tilaa..."
+
+"Ja se hajoittaisi seurueemme. Olet oikeassa, Henrietta; emme saa
+antautua siihen vaaraan, että voisimme joutua erillemme toisistamme.
+Siis, tytöt, meidän on astuttava rivakanlaisesti, siinä kaikki. Ja
+koettakaamme pysytellä teiden varjonpuoleisella sivulla. Tien toisella
+puolella on luullakseni siimestä melkein koko matka. Parasta lähteä
+nyt, jos olemme kaikki koossa. Olemmeko kaikki koossa?"
+
+Kaikki olivat saapuvilla ja kaikki olivat pyhäasussaan, kukin oman
+makunsa mukaisessa puvussa.
+
+-- Rakkaat, onnelliset, nuoret olennot, -- hymisi hyväsydäminen
+opettajatar itsekseen, katsahtaessaan ympärilleen. -- Tarvitsemme vain
+Elman, jotta ryhmämme olisi täydellinen. Mutta epäilemättä saamme pian
+Elmankin joukkoomme, ja hän on mielellään esittelevä nuoret toverinsa
+tädilleen. Minun täytyy sanoa, että mielenkiinnolla odotan lady
+Alfretonin tapaamista, kuultuani hänestä niin paljon. Toivottavasti
+Elman onnistuu taivuttaa hänet tänään tulemaan sinne. Tyttö näytti
+aivan varmalta, mutta eihän hän voinut _tietää_. Ei pidä rakentaa liian
+paljon sattuman varaan, mutta sittenkin...
+
+Tässä tuon kunnon naisen paras musta pitsi-päivänvarjo lennähti auki
+tarmokkaalla nykäyksellä, ja hänen sirot, pienet, nappikenkäiset
+jalkansa alkoivat astua jonon edessä, eikä paahtava aurinko ylhäällä
+enempää kuin kärventävä kivitys jalkojen alla aiheuttanut pienintäkään
+katumuksen häivää siitä, että he olivat lähteneet pitkälle ja
+väsyttävälle iltapäivän huviretkelle. Työ oli työtä ja loma lomaa neiti
+Exeterin opistossa.
+
+Ja todellakin oli suuressa keskikesän kukkasnäyttelyssä käynti jotakin
+ihka uutta sekä opettajattarelle että tytöille.
+
+Tähän asti, kuten olemme sanoneet, olivat konsertit, taulukokoelmissa
+ja näyttelyissä käynnit sekä muut sellaiset huvitukset, joilla oli
+opettavaa merkitystä, varsin hyvin sopineet päiväjärjestykseen.
+Kukkasnäyttelyt olivat hurmaavia ja ihania, mutta -- no niin, loppujen
+lopuksi neiti Exeter myöntyi ehdotukseen, innostuipa siihen vihdoin
+yhtä paljon kuin kukaan hänen nuorista turvateistaan.
+
+Tavata lady Alfreton! Tuo komea, kyvykäs ja hienostunut aatelisnainen
+puhuttelisi häntä, ehkä sallisi hänen istua tai kävellä vieressään! Hän
+saisi kuulla Elmaa kiitettävän ja voisi vastaukseksi kosketella samoja
+kieliä!
+
+Hän oli usein toivonut tilaisuutta saada mainita jonkun sanan
+rakkaasta Elmastaan, kertoa tämän tädille, mikä kiltti, epäitsekäs
+ja lempeäluonteinen lapsi Elma oli, -- ja kertoa siitäkin, kuinka
+yleväaatteinen ja tunnontarkka hän oli. Ensinmainitut ominaisuudet
+hänen armonsa oli arvattavasti itsekin havainnut, mutta hän ei
+voinut tietää, kuten neiti Exeter tiesi, kuinka korkealle hänen
+sukulaistyttönsä pysyväisemmät ominaisuudet oli arvioitava.
+
+Tähän asti ei sellaiseen haasteluun ollut sattunut mitään aihetta, ei
+ollut esiintynyt tilaisuutta kuulla lady Alfretonin mielipiteitä tästä
+asiasta. Elman sanoista kylläkin voi päättää, että kaikki Park Lanen
+talon asukkaat osoittivat hänelle ystävällisyyttä, jopa rajatonta
+hemmoitteluakin, mutta sitä enempää ei voinut odottaa hänen kertovan.
+Eräissä suhteissa Elma sitäpaitsi pysyi vaiteliaana sukulaisiinsa
+nähden, mitä neiti Exeter kunnioitti, niinpä hän ei koskaan maininnut,
+kun näille oli sattunut syytä valittaa hänen "neiti Exeterin kasvojaan"
+tai kun häntä nimitettiin "viisaaksi". Tyttö tunsi vaistomaisesti,
+että näiden kohtausten tietäminen ei ollut neiti Exeterin asia, eikä
+kenenkään muunkaan, ne olivat hänen omia salaisuuksiaan, ja hän kätki
+ne syvälle nuoreen sydämeensä.
+
+Mutta neiti Exeterille ja kaikille, jotka asuivat neiti Exeterin katon
+alla, hänen tätinsä oli esiintyvä kauniina, viehättävänä, virheettömänä
+käytökseltään ja puvultaan; Juliet oli sievä ja hauska, hilpeä ja
+ystävällinen; Piers, "serkkuni Piers" oli kookas, tumma, hyvin
+ystävällinen hänkin, muttei niin hilpeä, pikemminkin ärsyttävä, vaikka
+samalla perin ystävällinen, toisinaan kyllä veltto ja väsyttävä, mutta
+aina kovin ystävällinen -- sanalla sanoen, kukaan heistä ei oikein
+tietänyt, mitä tästä Piers-serkusta oli ajateltava. Sedästään Elmalla
+oli hyvin vähän kerrottavaa. Tietysti sir Thomas oli "ystävällinen" --
+jokainen Alfretonin perheen jäsen oli "ystävällinen"; mutta kun hän
+kernaasti olisi sanonut samaa palvelijanuorukaisesta ja keittiötytöstä,
+niin se ei tuntunut asiaa paljoa valaisevan, ja sir Thomas siirtyi
+nopeasti näkyvistä talonsa hämärälle taustalle.
+
+Toiselta puolen pitkän Henrietta Greyn huudahdus: "Minun täytyy sanoa,
+että hartaasti haluan nähdä lady Alfretonin!" mihin huudahdukseen jo
+edellä viittasimme, sai vastakaikua jokaisen povessa.
+
+Tämänhän Elma tiesi, ja syvällä omassa sydämessään hänellä oli oma
+pieni suunnitelmansa.
+
+Kuten tiedämme, oli tämän tärkeän päivän aamu koittanut sulattavan
+helteisenä ja auringonpaisteisena, ja kello yhdeltä tuo onnettaren
+suosima oppilas oli lähtenyt perin innostuneena ja tietoisena
+merkityksestään ja melkeinpä tuntien, että iltapäivän retken koko
+menestys tai epäonnistuminen lepäsi hänen hartioillaan. Hänen tätinsä
+ajeluvaunut olivat tulleet häntä noutamaan, ja hän oli kiitänyt
+pois mukavissa ajopeleissä useiden, puolittain ylösvedettyjen
+käärekaihtimien takaa kurkistelevien, hiukan kateellisten, mutta
+täysin sydämellisten katseiden saattamana; ja Elma oli hilpein mielin
+vakuutellut itselleen, että nuo samat silmät ennen pitkää näkisivät
+hänet paljoa uhkeammissa vaunuissa. Lady Alfretonin juhlavaunut olivat
+korkeat ja matalalaitaiset ja keinuivat mitä notkeimmilla vietereillä.
+Niissä ajeleminen oli lumoavaa, ja hurmaavaksi oli Elma puistossa tai
+muualla vietetyn iltapäivän usein kuvaillut. Hän oli painanut moneen
+kertaan kaikkien mieleen, että oli turhaa lähteä aikaisin, koskei hänen
+tätinsä milloinkaan ollut aikainen; hän oli koettanut mahdollisimman
+täsmällisesti arvata määräajan, jotta kummatkin saapuisivat perille
+samalla hetkellä -- mutta hänen täytyi vihdoin myöntää, että se oli
+inhimilliselle tiedolle ylivoimaista. Hän toivoi vain, että pieni
+joukkue sattuisi kohdalle juuri kun tädin komeat vaunut pysähtyivät
+portille ja vakava, puuteroitu palvelija laski astuimen alas. Sitten
+hän nyökkäisi ja heiluttaisi kättänsä.
+
+Sitten hänen tätinsä heti kysyisi, keitä Elman tuttavat olivat.
+Kiinnittäisiköhän hän huomiotansa heihin kuhunkin erikseen?
+Kysyisikö heidän nimiänsä? Hyvin luultavaa. Lady Alfreton oli aina
+kovin herttainen nuorille, jotka vanhempainsa mukana tulivat häntä
+tervehtimään.
+
+Mutta menestyksen pääehtona oli tietysti neiti Exeter. Neiti Exeterin
+suhteen Elma olikin hieman levoton. Tämä arvoisa neiti ei ollut
+erikoisen tarkkahuomioinen. Hän ei tähyillyt, kuten jotkut lapset ja
+nuoret ihmiset, poimiakseen kaiken, minkä silmänsä näkivät, kuullakseen
+kaiken, mikä heidän korviinsa sattui; mutta kuitenkin oli Elmalla
+jonkinlainen epämääräinen, hämärä, ylimalkainen aavistus siitä, että
+hänen tätinsä tarvitsi pitää neiti Exeteriä arvossa.
+
+Entäpä, jos tämä nyt saisi ensimäisen tilaisuuden siihen? Ja jos niin
+tapahtuisi ja jos tämä tilaisuus tehoaisi tätiin ja hän puristettuaan
+neiti Exeterin kättä ja virkattuaan jonkun sanan pyytäisi puolisonsa
+veljentyttären opettajatarta kävelemään hiukan kanssaan puutarhassa,
+kuinka mielissään neiti Exeter olisikaan! Koko seurue olisi mielissään,
+kaikki tuntisivat omasta puolestaankin tuon kunnian ja ylpeilisivät
+siitä; ja "tietysti Selina-täti sen tekee", päätti nuori viisas
+itsekseen, "jos Selina-täti vain tietää, että se on heille mieleen --
+siinä kaikki".
+
+Hän kohentausi istumaan hyvin suorana, kun tuo hetkien hetki lähestyi.
+Kaikki oli käynyt mainiosti tähän asti. Tädin palvelustyttö oli käskyä
+noudattaen hiukan pienentänyt hänen pukuaan selkäpuolelta, ja myöskin
+kaulasta oli virheellisyys korjattu. Elma oli vetänyt käsiinsä parin
+siroja uusia kiiltonahkahansikkaita, jotka oli säästänyt siihen asti,
+ja äskettäin kammattuine untuvanhienoine kultahiuksineen hän nyt
+istui aivan säteilevänä omalla tutulla ja tunnustetulla paikallaan
+ajopeleissä vastapäätä toisia naisia.
+
+Lady Alfretonilla oli myöskin sievä uusi puku ja hattu, ja niin hyvin
+hän itse kuin Juliet ja Elmakin olivat saaneet napinreikiinsä tuoksuvan
+gardenian. Piers oli ne hankkinut. Hän oli mennyt ulos puolisen jälkeen
+ja palannut tuoden kukan kullekin; ja Elma luulotteli, että hänen
+gardeniansa oli komein ja ihanin kaikista kolmesta. Hänellä ei tosiaan
+tämän jälkeen ollut enää muita toivomuksia.
+
+Kun vaunut ajoivat Regent's Parkiin, he sivuuttivat monet muut, joiden
+arvasivat olevan samalla asialla. Elmalle eivät Lontoon tavat enää
+olleet niin outoja, että hän mitenkään olisi kummastunut nähdessään
+heidän omien hevostensa täytyvän pysähtyä, kun he vielä olivat
+melkoisen matkan päästä puutarhan portilta, mikä pysähdys muodostui
+odotuksen ja kiihkeän jännityksen huippukohdaksi.
+
+"Kauhean pitkä jono meidän edellämme, täti hyvä", ilmoitti hän
+tirkistäen iloisena ympärilleen. "Ja mikä joukko tyhjiä vaunuja tuolla
+vastapäätä puiden alla. Oi, soittokunta on aloittanut -- minä kuulen
+sen sävelet aitauksen yli! Mikä vahinko, ettemme tulleet aikaisemmin!
+Mutta vähät siitä, varmaankaan ei se vielä ole soittanut kauan.
+Ovatkohan", lisäsi hän miettiväisesti, "ovatkohan tytöt jo saapuneet?"
+
+Hänen tätinsä ja serkkunsa vaihtoivat keskenään silmäyksiä.
+
+"Kestää kauan ennenkuin pääsemme sisälle", jatkoi Elma hetkisen
+vaitiolon jälkeen ja sitten hän taas vilkaisi ympärilleen. "Me etenemme
+hitaasti. En ymmärrä, mikseivät ihmiset voi hypätä vaunuista hiukan
+ripeämmin, kun _tietävät_, että niin monet odottavat heidän takanaan.
+Minäpä hypätä tuoksahdan aina kuin tuuli."
+
+"Niin sinä teet, Elma."
+
+"Mutta minä seisoin eräällä portilla tässä joku päivä sitten katsellen
+häätaloon saapuvia vaunuja..."
+
+"Elma!"
+
+"Niin, täti, ne olivat hyvin hauskat häät, varsin hauskassa paikassa,
+ja siellä oli vain vähän katsojia, aivan säädyllisiä ihmisiä. Senvuoksi
+neiti Mordern, joka sinä päivänä oli meidän mukanamme, sanoi, että
+mekin saisimme hetkiseksi pysähtyä katselemaan, niinpä me siis
+katselimme ja näimme niin ihmeen paljon väkeä astuvan vaunuista."
+
+"No?" Lady Alfreton ei olisi mielellään antanut itseänsä huvittaa tai
+herättää harrastustansa, mutta kun Elma puhui... "No, mitä te näitte?"
+
+"Oh, ne ihmiset olivat semmoisiakin kuhnuksia! He ihan _matelivat_ ulos
+toinen toisensa jälkeen ja päästyään matolle -- siihen oli levitetty
+punainen matto -- he seisoivat juttelemassa toisilleen olkapäittensä
+yli, olivat ottavinaan esille nenäliinojansa, järjestelevinään
+napinreikiänsä ja jos jotakin. Me emme välittäneet, meistä oli hauskaa
+heitä tarkata; mutta minua olisi suututtanut, jos olisin ollut
+joissakin taempana olevissa vaunuissa."
+
+Hänen kuulijansa nauroivat.
+
+"Kai täti tuntee neiti Exeterin, jos täti hänet näkee?"
+
+"Kyllä... kyllä kaiketi, rakas lapsi."
+
+"Hänellä on pienet harmaat kiharat, tiedättehän, kiharat hiukset; ja
+hän käy aina mustissa, ja... mutta kyllähän minä voin ilmoittaa teille,
+jos näen hänet ensiksi, ja kaiketi minä huomaan hänet ensiksi, koska
+tunnen hänet parhaiten. Ja sitäpaitsi ovat tietysti tytötkin mukana,
+niitä on kuusi: Henrietta, Maggie..."
+
+"Niin, niin, lapseni. Nyt siis, Elma..."
+
+"Kaksi on vaaleanpunaisissa, ja..."
+
+"Nyt, Elma, nyt olemme perillä. Näytähän nyt meille, kuinka sinä
+'hypätä tuoksahdat kuin tuuli'." Salavihkaa Julietille: "Nopeasti,
+nopeasti, niin ehkä vielä vältämme ne koulutytöt." Ja näin sanoen tuo
+komea ja tavallisesti raukea lady Alfreton ihan huiskimalla huiski
+nuoret holhottinsa portista sisään, korjaillen samalla vyöhikkönsä
+pitsejä, ja kiiti leveätä tietä pitkin kuin höyrykone. Tähän asti ei
+mitään neiti Exeteriä ollut näkynyt.
+
+
+
+
+VII.
+
+Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
+
+
+"Ja teillä on siis toinenkin ihastuttava nuori tytär, lady Alfreton?
+Onko tämä se, jonka lupasitte tuoda mukananne tänään? Ei ole kai vielä
+esitelty seuraelämässä vai kuinka?"
+
+"Vain kuusitoistavuotias, herttuatar. Eikä Elma olekaan minun tyttäreni
+-- ei _ihan_ minun tyttäreni", ja puhuja hymyili hellästi vieressään
+olevalle punehtuvalle tytölle, "vaikka hyvin siltä näyttää, Elma --
+eikö totta, Elma?"
+
+Sitten hän kuiskasi tulijalle: "Henry-poloisen lapsi, sir Thomasin
+nuoremman veljen, tiedättehän. Ainoa lapsi, mikä hänellä oli. Molemmat
+vanhemmat kuolleet. Herttainen tyttö."
+
+Lady Alfreton puhui lämpimästi ja vilpittömästi, ja vaikutus oli
+välitön.
+
+"Todellako", vastasi Mertounin herttuatar, jonka, kuten muistamme, oli
+määrä saapua kukkasnäyttelyyn, mihin kaikki muutkin _dramatis personae_
+eri tahoiltaan suuntasivat kulkunsa, ja joka sattui aivan ensimäisenä
+henkilönä Elman tätiä puhuttelemaan tämän pysähtyessä hengähtämään
+ja toipumaan kiireisesti paettuansa ulkoportin vaaroja. "Todellako?
+Minä muistan Henry Alfretonin ihan täydellisesti. Olimme entisaikoina
+tanssitoverit. Niin tosiaan; herttua kertoi minulle kuulleensa
+Henry-poloisen kuolemasta, mutten tiennyt hänen olleen naimisissa. Ja
+tämä on siis hänen tyttärensä", lisäsi hän kääntyen Elman puoleen,
+joka ujona odotteli, että hänet huomattaisiin. "Sallikaa hänen kävellä
+Mabelin kanssa. Mabel -- missä Mabel on? Oh, tule tänne, Mabel, täällä
+on sinulle nuori ystävä kävelytoveriksi. Juuri samanikäiset, eivätkö
+olekin? Onko Mabel vanhempi? No, hyvin vähän sitten. Toin Mabelin
+tänne", kääntyen lady Alfretonin puoleen, "koska täällä on niin
+kaunista nähtävää, ja hänen ranskalainen kotiopettajattarensa..."
+
+"On tämän iltapäivän poissa, Jumalan kiitos!" keskeytti Mabel
+häikäilemättä äitinsä puheen; hän oli reipas, terve neitonen, jolla
+oli liiaksi hemrnoitellun lapsen nenäkäs käytöstapa. "Niin on kai
+neidinkin?" virkkoi hän Elmalle, kun he kaksin kääntyivät poispäin.
+"Mikä hänen nimensä on? Miksi häntä nimitätte? Ette kai mainitse
+häntä oikealla nimellään? Mitä" -- pysähtyen äkkiä, säpsähtäen ja
+tuijottaen -- "mitä? Mitä sanoitte? Olette koulussa? _Koulussako_?
+Ka, en... en ole koskaan ennen tavannut ketään, joka käy koulua. Onko
+se hauskaa? Onko siellä mukavaa? Onko siellä hupaista ja hyvä olla?
+Oh, kertokaahan toki. Mikä sai teidät kouluun menemään? Kunpa äiti
+lähettäisi minutkin kouluun! Kuinka minä nauttisin siitä ja kuinka
+minä niitä tanssittaisin! Minä tanssitan kotonakin, sen vakuutan. Oh,
+aloittakaahan nyt ihan alusta ja kertokaa minulle kaikki tyynni, mitä
+teette ja mitä toiset tytöt tekevät, minkälaisia he ovat ja kaikkea
+muuta. Tietäneeköhän äiti, että te olette koulussa. Jos hän tietäisi,
+ehkä hän lähettäisi minutkin. Mutta miksi ihmeessä äitinne teidät sinne
+lähetti? Pyysittekö häneltä sitä itse? Tahdoitteko..."
+
+"Minulla ei enää ole äitiä", virkkoi Elma hiljaa.
+
+"Ei äitiä! An... anteeksi, pyydän anteeksi, mutta .. mutta eikö lady
+Alfreton ole äitinne?"
+
+"Ei, hän on tätini."
+
+"Tätinne, o... ho... ho... hoo", äännähteli Mabel arvostellen
+tilannetta pitkässä henkäyksessä, "kyllähän minä sen sitten ymmärrän.
+Teidän täytyy olla _jossakin_, ja siksi olette opistossa. Mutta minä
+nähkääs en tiennyt: toivoakseni ette ole vihainen. Kotona sanovat,
+ettei maksa vaivaa olla minulle vihainen. Sanovat, että kieleni
+liikkuu kuin vuolas virta ja ettei kannata yrittää minua puheessani
+pysähdyttää. Jos vain olisitte minut pysähdyttänyt..."
+
+"Mutta sanottehan, ettei sitä kannata yrittää."
+
+"Ei kannatakaan. Ah, te olette hupaisa tyttö, näemmä. Olette kai
+älykäskin ja niin edespäin. Minä en ole. Ylimalkaan en pidäkään
+älykkäistä tytöistä, mutta minä pidän teistä. Ja te kerrotte minulle
+kaikki sieltä koulustanne, eikö niin? Mikä on nimenne? Elma? _Elmako?_
+Se on lystikäs nimi, on niinkin, ylimalkaan en pidä lystikkäistä
+nimistä, mutta minä pidän sinun nimestäsi. Kuulehan, Elma, katso tuota
+hattua; oletko koskaan nähnyt sellaista hattua? Hatut ovat luullakseni
+tänä vuonna menettäneet järkensä. Opettajattareni on ostanut kaikkein
+hirveimmän; mutta hänestä se on tavattoman pukeva. Tuolla on aivan
+samanlainen viitta kuin äidinkin. Minun täytyy kertoa äidille. Ei,
+enpä huolikaan, sillä minä itse sain hänet valitsemaan sen viitan;
+muuten hän voisi saada aihetta moittia minua ja sanoa, että se on
+tavallinen. Pidätkö hatuista, jotka sivulta kääntyvät ylöspäin? Minä
+en pidä, minusta ne ovat tavallisia, enkä minä tahtoisi moista, vaikka
+Fanchette -- palvelijattaremme -- kovin koetti minulle sellaista
+tyrkyttää. Tuolla on varmaan ranskalainen tyttö: ihan kuin Fanchette
+-- ihan. Hän käydä vaapottaa aivan kuin Fanchette. Minun täytyy
+kertoa äidille. Ei, enpä kerrokaan; sillä äiti ei pidä Fanchettesta
+nytkään, joten ei tule antaa hänelle tilaisuutta tehdä hänestä pilaa.
+Minusta on häijyä nauraa ihmisille, eikö sinustakin? Ka, jos minulla
+olisi tuollaiset isot kömpelöt jalat, olisi minulla sen verran älyä,
+etten puristaisi niitä noihin pieniin, suippokärkisiin kenkiin. Ne
+ovat _jokseenkin_ sievät kengät, kunhan vain... oh, en tiedä. Enkä
+luule, että niistä välitänkään. Omani ovat sievemmät. Näytäpäs sinä
+kenkiäsi. Oh, hm, sinun ovat... ovat tuskin... mutta luullakseni se
+johtuu siitä, että olet koulussa. Senkö vuoksi tuo pukusikin on hiukan
+lystikäs? Onko muilla tytöillä samanlaiset hameet? Se on hirveän sievä
+puku, tiedätkös... mutta, mutta en ole aivan samanlaista koskaan
+ennen nähnyt. Se johtuu tietysti siitä, että olet koulussa. Onko
+sinulla sisaria? Tai veljiä? Eikö kumpiakaan? Eikö ketään? Minulla
+on seitsemän. Kolme veljeä ja kolme siskoa. Kaikki minua vanhempia.
+Senvuoksi ne luulottelevatkin, että äiti pilaa minut hemmoittelulla.
+En siitä välitä. He eivät voi häntä estää minua pilaamasta, ja parasta
+etteivät yrittäisikään. Pidätkö vanhemmista veljistä ja sisarista? Oh,
+sinullahan ei niitä olekaan. Mutta tuosta serkustasi -- mikä hänen
+nimensä on? Pidätkö hänestä?"
+
+Ja vihdoinkin, puhuttuaan itsensä hengästyksiin, haastelija pysähtyi
+vastausta odottamaan.
+
+Hän ei saanut vastausta; Elman silmät ja korvat olivat toisaalla.
+
+"Oh, sinä et kuuntelekaan", sanoi lady Mabel lyhyesti.
+
+Hän ei olisi kummastunut, jos häntä olisi toruttu, häntä vastaan
+väitetty, hänelle naurettu tai käsketty häntä pysymään aisoissa,
+mutta ettei häneen ja hänen sanoihinsa kiinnitetty mitään huomiota,
+oli hänelle uutta ja outoa. Ken oli tämä tyttö, tämä lady Alfretonin
+sukulainen, jolla oli niin kummallinen puku ja niin kamalat kengät
+ja joka oli vain mukiinmenevän sievä ja siro eikä kenties ollutkaan
+älykäs? Kuka hän oli, kun saattoi katsella ympärilleen ja ajatella
+muita asioita, silloin kun hän, Mabel, teki parhaansa solmiakseen
+ystävyyttä? Mabel suoristausi. Tehdäksemme hänelle oikeutta on
+meidän sanominen, ettei hän ollut mikään röyhkeä neitokainen eikä
+pahasisuinen. Hän oli vain lörpöttelijä ja lörpöttelijä, joka vaati
+ainoastaan, että häntä edes hitusen muka kuunneltiin. Siksi hänen
+poskilleen noussut heikko puna ei ollut aivan aiheeton.
+
+"Suokaa anteeksi", virkkoi Elma hyvin lempeästi. "Minä vain tähystelin
+muutamia... ystäviä, henkilöitä, jotka saattavat minua kaivata; ja
+elleivät he minua tapaa..."
+
+"Oh, niin, minä ymmärrän. Mutta et sinä heitä löydä. Ihmiset eivät
+koskaan löydä toisiaan tällaisissa paikoissa. Parasta, että jäät minun
+seuraani -- jäisit ainakin siksi, kunnes kohtaat ne toiset..."
+
+"Jään tietysti", vastasi Elma innokkaasti.
+
+"Äitini näet sanoi, että meidän olisi käveltävä yhdessä." Elmalta ei
+jäänyt huomaamatta, että tyttö lausui sanan "äiti" juhlallisemmalla
+äänenpainolla kuin äsken.
+
+"Minä kävelen kernaasti sinun kanssasi -- _hyvin_ kernaasti", huudahti
+hän, melkein lohduttomana katumuksesta, että oli aikomattaan ollut
+epäkohtelias, mikä ei ainoastaan ollut vierasta hänen luonteelleen,
+vaan josta myös pieninkin vihjaus olisi tuottanut hänen tädilleen
+ääretöntä mielipahaa. "Kuulehan, Mabel, kuulehan ja käsitähän, minä
+nautin niin kovin paljon sinun seurastasi, että vain muistaessani
+lupaukseni tähystellä noita tyttöjä..."
+
+"Tyttöjä? Mitä tyttöjä?"
+
+"Neiti Exeterin opiston tyttöjä."
+
+"Koulutyttöjä! Hoo, vai niin!"
+
+"Neiti Exeter tuo heidät tänne tänään, ja minä lupasin pitää varani
+ollakseni valmis heitä puhuttelemaan ja neuvomaan heille, mitä katsella
+ja minne mennä..."
+
+"Hoo, vai niin! Kuinka hauskaa! Mikset sanonut sitä minulle ennemmin,
+rakas tyhmeliini? Kuule, minä olisin auttanut sinua etsiskelyssä, ja
+olisimme löytäneet heidät jo vuosisatoja sitten. Oi, minä _tahtoisin_
+nähdä nuo tytöt? Kuule, en ole sinulle enää rahtuakaan suutuksissani,
+Elma; varmaankin minä kiusasin sinut kuoliaaksi. Mutta sinun näetkös
+olisi pitänyt minut keskeyttää. Kunpa olisin vain tiennyt! Mennään nyt!
+Äiti ja lady Alfreton ovat aivan kintereillämme -- tuolla he ovat, --
+etkö näe tätisi vihreätä päivänvarjoa? Eikö se ole sievä päivänvarjo?
+Äiti sanoo, että lady Alfreton on aina hyvin puettu. Kai hän pukee
+sinutkin, jahka tulet täysikasvuiseksi? Eihän sillä ole väliä niin
+kauan kuin olet opistossa; mutta tietysti lady Alfreton pitää huolta
+siitä, mitä sinulla on ylläsi, jahka joudut asumaan hänen luokseen.
+Luullakseni menet asumaan hänen luokseen, jahka tulet vanhemmaksi,
+menet kai?"
+
+Mennä asumaan tädin luo? Kummallista kyllä, tämä ajatus tuli nyt vasta
+ensi kertaa Elman mieleen. Tavuakaan siitä eivät hänen kuultensa olleet
+hiiskuneet hänen sukulaisensa enempää kuin neiti Exeterkään puolestaan,
+ja se tunne, minkä tämä hänen ajattelemattoman toverinsa keveä vihjaus
+hänen rinnassaan synnytti, oli niin valtava, että se hetkiseksi
+karkoitti kaikki muut ajatukset.
+
+Ensiksi, kuten luonnollista olikin, hän melkein hurmaantumista
+lähenevin liikutuksen tuntein itsekseen myönsi, että Mabel kai oli
+viitannut vain siihen, mikä oli itsestään selvä ja varma jatko
+hänen nykyiselle elämälleen. Olihan mahdollista, että sir Thomasin
+huonekunnassa ilman muuta edellytettiin hänen piakkoin tulevan sen
+jäseneksi, vaikka hän typeryydessään ei ollut sitä oivaltanut. Tosin ei
+kukaan siitä ollut maininnut -- mutta muutamat asiat ovat sanomattakin
+selviä. Ja jos niin oli -- jos niin oli... Tuo ajatus sai Elman sydämen
+rajusti sykkimään, Oi, mikä onni, mikä ääretön riemu! Oi, kuinka
+paljon hän saattoi tehdä muiden hyväksi! Tulisipa siitä tytöille
+päivät! Kuinka paljon mielihyvää neiti Exeterille! Millaista ilonpitoa!
+Millaista...
+
+"Taaskaan sinä et kuuntele minua!" Mutta tällä kertaa lady
+Mabel nauroi. "Sinä olet maailman lystikkäin tyttö", hän jatkoi
+hyväntuulisesti. "Vaivut _ajatuksiisi_ parhaillaan jutellessamme.
+Mitähän sinä oikein ajattelet? Minä en ajattele koskaan -- en osaakaan
+ajatella. Eikä minulla ole siihen edes aikaa. Opettajattareni parissa
+ollessani minulla on oppitunteja ja läksyjä aamusta iltaan; ja kun
+sitten pääsen ulos äidin tai jonkun muun kanssa, tahdon puhella ja
+pitää hauskaa. Sinäkin rakastat hauskuutta; näen sen kasvoistasi.
+Minä pidän sinusta, vaikka sinä vaivutkin _ajatuksiisi_. Kuule, Elma,
+haluaisin, että menisimme joka paikkaan yhdessä ja kävelisimme tähän
+tapaan kaikkialla. On paljoa hauskempaa kävellä sinun kanssasi kuin
+äidin seurassa. Katsos, Elma, tuolla on tosiaan sievä puku, juuri
+sellainen kuin olisin itselleni toivonut. Kunpa olisin saanut sen tämän
+asemesta", lopetti hän tyytymättömänä.
+
+"Mutta minun mielestäni sinun pukusi on kerrassaan kaunis."
+
+"Vielä mitä! Luuletko niin? Ajattelitko niin heti vai nyt vasta?"
+
+"Heti, heti -- ihan ensi silmänräpäyksestä asti. Minä pidin omastani,
+kunnes... kunnes näin sinun pukusi, Mabel", virkkoi Elma lempeästi.
+
+"Niinkö? Ka, näetkös, sinun pukusi on... on hyvin sievä, mutta se on
+juuri hiukan... se ei ole aivan... Lady Alfretonko sen sinulle tilasi?"
+kysyi Mabel äkkiä.
+
+"Ei. Neiti Exeter sen tilasi; enkä luule... olen melkein varma, ettei
+täti siitä oikein pitänyt. Minä näin hänen vilkaisevan minun puvustani
+sinun pukuusi", ja Elma-parka nielaisi jotakin kurkustaan. Hän oli
+vihdoinkin tulkinnut oikein tätinsä kasvoilla väikkyneen epäilyttävän
+ilmeen tässä suhteessa.
+
+"Oh, ei, olen varma", huudahti kuitenkin Mabel; "oh, ei se suinkaan sen
+vuoksi ollut!" lisäsi hän tyydytetyn turhamaisuuden innostuttamana. "Ja
+sinä olet oikein hyväluontoinen tyttö, Elma, kun sen tunnustat", myönsi
+hän epäjohdonmukaisesti. "Äiti pitää sinua joka tapauksessa kauniina",
+virkkoi hän sitten hyvittääkseen edellisen, "niin hän minulle sanoi.
+Hän sanoi, että tänä iltapäivänä saisin tavata lady Alfretonin sievän
+tyttären. Se olit sinä. Me emme pidä neiti Alfretonia kauniina nyt
+_enää_. Pidätkö sinä? Hän oli kyllä kaunis viisi tai kuusi vuotta
+sitten, mutta -- koska hän on vain serkkusi, niin ethän siitä välitä --
+meistä hänen kukkeutensa on jo ohi. No, Elma, missä ne sinun tyttösi
+ovat? Etsitäänpäs heitä. Ja tuossa on se puku -- _minun_ pukuni --
+jälleen. Oi, se on sirompi, paljoa sirompi kuin minun! Tule, mennään
+katsomaan vähän lähempää. Tarkastellaan sitä, niin näen, eikö Fanchette
+voisi jostakin keksiä minulle samanlaista. Minä tarvitsen toisen uuden
+puvun. Tarvitsen niinkin. Sisareni sanonevat, etten tarvitse, mutta
+kyllä minä saan äidin suostumaan. Oo, nyt näen, kuinka se on laitettu,
+ja Fanchette voisi helposti tehdä minulle samanlaisen -- helposti.
+Tule vähän lähemmäksi. Voi, kuinka väsyttäviä nuo ihmiset ovat, kun
+siinä alituisesti liikkuvat edestakaisin, ja tuo muijanmykkyräkin menee
+välillemme! Nyt tulee varmaankin koko tuo jono hirveännäköisiä tyttöjä,
+oikeita kiusankappaleita! Ikäänkuin kukaan haluaisi nähdä _heitä!_
+Ei ainoatakaan kunnon pukua koko joukossa! Ja _nutut_, Elma, _nutut_
+tällaisena päivänä! Kah, Elma..." ja lady Mabelin kieli ei ainoastaan
+pysähtynyt kuin pistoksesta, vaan takertui kitalakeen kiinni.
+
+Eräs toinen ääni oli huudahtanut väliin:
+
+"Vihdoinkin sinut löysimme! Olemme samoilleet kautta puutarhan sinua
+etsimässä. Oi Elma! Missä olet ollut?"
+
+
+
+
+VIII.
+
+"En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
+
+
+Saattoiko puhuja olla neiti Exeter? Oliko siinä Henrietta ja Maggie
+ja koko muu iloinen joukko, josta hän oli eronnut vain muutama tunti
+sitten? Nekö nyt Elmaa puhuttelivat? Mitä -- mitä he olivat itselleen
+tehneet? Miksi -- miksi he näyttivät tuollaisilta? Oliko tuo todellakin
+Henriettan sievä sininen hattu harsoineen, mikä vähää aikaisemmin oli
+Elman silmissä ollut niin siro ja _chic?_ Oliko tuo Margaretin paras
+musliinihame, ja tuo Georginan uusi vyöhikkö?
+
+Elman silmät kävivät pyöreiksi kummastuksesta. Hän saattoi tuskin
+uskoa, etteivät toverit olleet suunnitelleet hänelle jotakin kepposta.
+
+Ja neiti Exeter, rakas pieni opettajatar, miksi hän oli laittanut
+itsensä tuon näköiseksi? Miksi hän oli pannut ylleen tuon iänikuisen
+mustanappisen viitan, joka ei koskaan ollut sopinut oikein
+selkäpuolelta ja joka näytti melkein ruskealta kesäkuun häikäisevässä
+päiväpaisteessa?
+
+Kaikki he olisivat voineet menetellä viisaammin, olisivat voineet
+paremmin huolehtia ulkonäöstään tällaisessa tilaisuudessa. He olisivat
+voineet -- mutta tässä hämmentynyt itsekseenpuhuja äkkiä pysähtyi
+ajatuksissaan uuden, oudon totuuden välähtäessä hänen vastahakoisessa
+mielessään ja hetkellisen ärtymyksen hälvetessä häpeänpunan tieltä. Oh,
+kuinka hän saattoi noin ajatella? Oh, kuinka hän saattoi tuolla tavoin
+tuntea? Ja kuitenkin, kunpa kohtaus olisi viivästynyt vain lyhyen,
+aivan lyhyen tuokion!
+
+Sillä tässä oli lady Mabel Pomeroy seisomassa vieressä silmäluomet
+riipuksissa ja heikko hymynväre suupielessä. Tässä oli tyttö,
+jonka liukas kieli oli viimeksikuluneen puolentunnin aikana puhua
+pärpätellyt jos jotakin, ja liiankin ilmeisesti hän jo etukäteen nautti
+tarjoutuvista pilan ja ilveilyn aiheista -- ja tässä olivat tuon ivan
+pahaa-aavistamattamat ja turvattomat esineet juuri joutumassa hänen
+oman moitteensa alaisiksi ja kiusaamassa häntä läsnäolollaan. Jospa he
+olisivat vain poikenneet toiselle polulle, olisivat vain jonkun aikaa
+odotelleet siellä, missä olivat! Kaikki oli hämmennystä ja kiusallista
+sekasortoa. Tuntui siltä, kuin olisi äkkiä tapahtunut onnettomuus.
+
+Mitäpä lady Mabel oli Elmalle, tai Elma hänelle? Mitäpä merkitsi, mitä
+tuo lavertelija ajatteli tai sanoi? Mitäpä haittasi, että herttuattaren
+tyttären pitsipuku nyt uusien tulokkaiden jakapäiväisemmistä aineksista
+tehtyjen ja karkeavärisempien pukimien rinnalla muuttui välkkyväksi
+suviseitiksi? Elma _ei välittäisi_, hän kieltäysi säikähtymästä
+ja masensi sydämessään heräävän paholaisen -- mutta muutamien
+ohimenevien, nopeasti haihtuvien tuokioiden kuluessa hän oli kokenut
+jotakin, mitä ei koskaan ollut unohtava. Aina elämänsä loppuun asti
+hän muistikin tuon pysähdyksen siellä puiden siimeksessä ja oli
+tuntevinaan ison, suloisen kukkasen tuoksun vieressään sellaisena
+kuin tuulahdus lennätti sen hänen nenäänsä hänen kohottaessaan ylpeän
+nuoren päänsä taistellakseen ystäviensä puolesta. Jos ken muu tahansa
+heidät pettikin, hän ei sitä tekisi. Jos joku häpesi heitä tai piti
+hauskaa heidän kustannukseltaan, hän ei tekisi kumpaakaan. Vaikka
+Mabel ehkä nauraisi, -- mutta Mabel ei nauranut: saattoihan olla
+mahdollista, että hänkin ajatteli hänen tovereistaan parempaa kuin
+ensimäisen vaikutelmansa vallassa ja oli taipuvainen ystävällisyyteen
+ja suopeuteen. Olihan hän puhunut Elmalle siihen suuntaan, että "tytöt"
+pääsisivät hänen tuttavuuteensa, ja siis...
+
+"Nämä ovat ne, joita haeskelin", virkkoi Elma Mabelille kääntyen
+hilpeästi äskeisen toverinsa puoleen. "Neiti Exeter, tämä on lady Mabel
+Pomeroy. Tätini on täällä, mutta hän ei ole näkyvissä", katsahtaen
+ympärilleen, "vaikka hän oli lähellämme juuri äsken ja..."
+
+"Me näimme hänet, tyttöseni; siitä tiesimmekin, mistäpäin oli teitä
+etsittävä. Minä en luule tätisi minua huomanneen", lisäsi neiti Exeter
+iloisesti. "Täällä on niin paljon ihmisiä -- sellainen väkijoukko --
+että kun ei odota näkevänsä tuttuja kasvoja..."
+
+Tosiasia oli, että lady Alfreton oli väleen väistänyt häntä; mutta
+seuraavassa tuokiossa nähtiin Elman täti ja Mabelin äiti ryhmän
+reunassa, ja kaikkien silmät kohtasivat toisensa erehtymättömästi.
+
+"Ooh?" äännähti neiti Exeter käsittäen, että suuri hetki oli tullut.
+
+Elman sydän pamppaili, ja hän harppasi kiireesti eteenpäin.
+
+Herttuatar ja lady Alfreton astuivat kiireesti poispäin.
+
+"Minä kai menen nyt äitini luo", ilmoitti lady Mabel silmäisten
+tyynesti ympärilleen. "Hän kutsui minua katseillaan, ja luullakseni
+tätisi kutsui sinua", virkkoi hän Elmalle. "Varmaan tapaamme toisemme
+vielä", jatkoi nuori aatelisneiti, keveästi puikahtaen mustanappisen
+viitan ohi, "hyvästi nyt!" Sitten muutamaa askelta kauempaa: "Elma,
+Elma!"
+
+Mutta Elma ei hievahtanut.
+
+"Etkö sinä tule?" kysyi lady Mabel astuen muutaman askeleen
+takaisinpäin hetken pakotuksesta, sillä hän ei olisi halunnut menettää
+toveriaan. "Meitähän käskettiin kävelemään yhdessä. Tule nyt; he
+odottavat meitä."
+
+"En minä tule", virkkoi Elma matalalla äänellä.
+
+"Epäilemättä ystäväsi antavat sinulle anteeksi."
+
+"Ystäväni pi... pitävät huolta minusta."
+
+"Mutta sinä olet tätisi huolenpidon alainen."
+
+"Totta. Mene, rakas lapsi", pisti tässä eräs toinen ääni väliin. "Mene,
+rakas Elma, nuori ystäväsi on oikeassa; eikä lady Alfreton" -- neiti
+Exeter koetti puhua huolettomasti -- "eikä lady Alfreton hyväksy, että
+liityt mihinkään muuhun seurueeseen kuin hänen omaansa".
+
+"Eipä suinkaan", huudahti Mabel mielissään tästä odottamattomasta
+avusta. "Nähkääs, hyvä neiti, äiti ja lady Alfreton ovat juuri menossa
+teenjuontipaikalle; minä tiedän sen, sillä kuulin heidän ohimennessään
+sanovan jotakin siihen suuntaan, ja ellei Elma nyt tule, jää hän ilman
+teetä ja..."
+
+Jää ilman teetä? Mitä mielikuvia nuo sanat herättävätkään! Niin, oli
+juuri teenjuonnin aika, ja pikku pöytiä puiden alla puiston toisessa
+päässä katettiin paraillaan. Poloiset "tytöt" lyöttäytyivät nyt yhteen
+nolostuneina, sanaa sanomatta, ja kauan toivottu ihana mahdollisuus,
+josta niin paljon oli puhuttu, haihtui ilmaan heidän kuullessaan
+tämän iloisen muistutuksen -- ja Elmasta näytti, että koko seurueen
+murheelliset, moittivat katseet kohdistuivat häneen. Se sai hänen
+sydämensä paisumaan. Hän oli, mielestään hän oli tosiaan ottanut
+edesvastuun päälleen. Hän oli vahvistanut toivomusta silloin, kun se
+oli ollut vain heikko ja hämärä haave, ja oli rohkeasti vakuutellut sen
+toteutumista herkkäuskoisimpienkin epäillessä.
+
+Pakenisiko hän nyt rivistä ja kevytmielisesti peseytyisi moitteesta
+velvollisuutensa täyttämisen verukkeella? Hän voisi sen helposti
+tehdä. Neiti Exeterkin kuiskasi: "Mene!" ja oli selvää, että Mabel oli
+tulkinnut oikein molempain vallasnaisten pysähtymisen, kun nämä olivat
+jääneet paikalleen ja sieltä viittasivat sormellaan.
+
+"Kas, sanoinhan minä", jatkoi kiihkeä neitonen tarttuen hänen
+käsivarteensa. "He odottavat todellakin. Ja ellemme mene ajoissa, emme
+saa hyviä paikkoja. Sitäpaitsi tekee minun hirveästi mieleni jäätelöä",
+lisäsi hän nauraen, "ja sinä vain estät ystäviäsi, jotka kenties
+myöskin haluavat mennä sellaista ostamaan". Mutta Elma tiesi paremmin.
+
+"Odottakaa vähän", ja hän hyökkäsi tätinsä luo.
+
+"Järjetöntä, rakas lapsi", virkkoi lady Alfreton seuraavassa
+tuokiossa, "Älä tee mitään sellaista. En ole koskaan nähnyt mitään
+sopimattomampaa, mitään onnettomampaa", lisäsi hän epätoivoisesti
+kuiskaten. "Jää luokseni, minä haluan sitä, Elma; ei ole ollenkaan
+tarvis mennä takaisin; voit illalla selittää asian opettajattarellesi.
+En voi sallia sinun seurustella minulle tuntemattomien ihmisten kanssa,
+kun kerran olet minun siipieni suojassa. Perin kiusallista! Juuri kun
+erityisesti toivoin, että tekisit hyvän vaikutuksen herttuattareen,
+tulisit kutsutuksi hänen kotiinsa ja rakentaisit tuttavuutta Mabelin
+kanssa", -- Mabel ja hänen äitinsä haastelivat tällä välin eräiden
+muiden tuttaviensa kera -- "ja kun kaikki ja sujui niin hyvin...",
+jatkoi lady Alfreton rypistäen kulmiaan, "En ole ikipäivinäni nähnyt
+sopimattomampaa kohtausta! Mutta", ja hänen katseensa kirkastui, "jos
+käännyt selin noihin ihmisiin, et ole heitä näkevinäsi etkä mene heidän
+lähelleen, uskonpa heidän ottavan viittauksesta vaarin ja lähtevän
+tyynesti omille teilleen. Kah, näkyvät jo olevankin lähdössä. Tulehan
+teelle, rakkaani", kehoitti rouva reipastuen; "ehkei vielä ole mitään
+sanottavaa vahinkoa tapahtunut. Meidän täytyy vain varoa jälleen
+sattumasta heidän kanssaan yhteen, siinä kaikki. Nyt sinä ja Mabel
+kävelette yhdessä kuten ennenkin. Tuolla tulee Mabel sinua noutamaan.
+Tuletko Elmaa hakemaan, rakas tyttöseni? Täällä hän on! Elma, no Elma,
+mikä sinun on?"
+
+Elman polttavilla poskilla valui näet kaksi pientä, kuumaa, katkeraa
+kyyneltä.
+
+
+
+
+IX.
+
+Piers selittelee maailman tapoja.
+
+
+Vain lady Alfreton ne näki, vain hän arvasi mistä ne johtuivat.
+
+Mabel, jonka päivänvarjon kärki sillä hetkellä oli tarttunut ohi
+häilähtävän vyöhikön silmukseen, ei silloin eikä myöhemminkään saanut
+asiasta vihiä, ja kun molemmat jälleen olivat heitetyt toistensa
+seuraan ja kun hän sydämessään ajatteli, että Elman täytyi olla
+tähän järjestelyyn ainakin yhtä tyytyväinen kuin hän itse, antoi hän
+tunteittensa pian puhjeta ilmi. "Se oli tosiaan hyvin tehty, Elma;
+mutta ellei tätisi olisi ollut itsepintainen, niin missä nyt olisit?
+Itse et koskaan olisi kyennyt riuhtaisemaan itseäsi irti niiden
+seurasta. Minä tein voitavani, mutta sinä et tukenut minua. Kaiketi
+sinä pelkäsit. Totta onkin, että ne näyttivät jokseenkin villeiltä. Vai
+siinä ne tytöt olivat?" lisäsi hän merkitsevästi hymyillen. "No, nyt
+minä tiedän, minkänäköisiä sellaiset tytöt ovat. Minä... et kai ole
+pahoillasi, kun tulee aika jättää koulu, Elma?"
+
+"Minä olen _nyt_ pahoillani, perin murheellinen ja häpeissäni", virkkoi
+Elma sellaisella äänellä, että hänen toverinsa säpsähti. "Mabel, tämä
+ei ollut mitään sinulle..."
+
+"Mikä ei ollut mitään?"
+
+"Että käyttäydyimme niin kuin käyttäydyimme, kohtelimme heitä siten ja
+jätimme heidät sillä tavoin. Oh, se ei ollut sinun syysi -- sinä et
+tarkoittanut mitään pahaa; he eivät ole mitään sinulle, etkä sinä ole
+mitään heille; ja vaikkakin sinä... vaikkakin sinä jokseenkin tylysti
+käänsit heille selkäsi..." Hän pysähtyi.
+
+"Niin, näetkös, Elma, he... mutta olen pahoillani, etten ollut heille
+kohtelias. Varmaan aioin olla kohtelias" -- jokseenkin hämmentyneenä --
+"mutta kun..."
+
+"Oh, kohtelias! Älä huoli -- olithan sinä kylliksi kohtelias", huudahti
+Elma yhä samaan hillityn närkästyneeseen sävyyn. "He eivät välittäisi
+sinusta", jatkoi hän imartelematta; "_minua, minua_ he ajattelevat.
+Minä heitä kehoitin tulemaan ja lupasin täällä olla heille avuksi.
+Puhuin heille siitä kaikesta niin usein... ja... ja nyt... voi, mitä he
+minusta nyt ajattelevat?"
+
+"Saattoivathan he nähdä, ettei toki sinussa syytä ollut." Ajattelematon
+Mabelkin näytti hetkisen vakavalta. "Minä en sinun asemassasi, Elma,
+sillä vaivaisi päätäni. Jokainen saattoi jo puolellakin silmällä nähdä,
+että sinun oli toteltava tätiäsi ja että hän sinut kutsui pois."
+
+"Jospa tätini olisi edes puhutellut, edes puhutellut neiti Exeteriä.
+Neiti Exeter -- etkö nähnyt häntä, Mabel? -- neiti Exeter on mitä
+hyväsydämisin ja herttaisin, hän on ihmisten parhaita, eikä suinkaan
+olisi käynyt tungettelevaksi tai häirinnyt täti Selinaa -- minä tiedän,
+ettei hän olisi, -- mutta tilapäistä kohtaustahan hän ei voinut
+välttää; ja sitten hänelle ei suotu katsettakaan, ei edes... edes
+pientä kumarrusta tervehdykseksi, eikä puristettu hänen kättänsä."
+
+"Niin kyllä, lady Alfreton olisi voinut olla hyväluontoisempi", vastasi
+Mabel vilpittömästi. "Mutta minä en luule, että täysikasvuiset ihmiset
+ovat hyväluontoisia, luuletko sinä? Varmaan minäkin ennen pitkää
+lakkaan olemasta hyväluontoinen. Älä siitä harmittele, Elma. Voit olla
+varma, että neiti Exeter, tai mikä hänen nimensä oli, on jo unohtanut
+koko asian, kun palaat opistoon tänä iltana. Eihän kukaan mokomia
+muistele: minä en koskaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Iloitkaamme nyt
+vain. Kylläpä on jo paljon ihmisiä teepöytien ääressä! Ja katso, Elma",
+tyrkäten häntä kyynärpäähän, "katso noita jäätelöitä. Niiden pelkkä
+näkeminen tekee minut heti kuumaksi ja janoiseksi. Ah, se on oikein! Me
+saamme kai istua tuolla? Lady Alfreton on juuri etsinyt mahdollisimman
+parhaan paikan. Äiti sanoo, että lady Alfreton aina tietää, mitä on
+tehtävä, ja niin hän tietääkin. No, Elma, eikö tämä ole hauskaa, eikö
+tämä ole ihanaa?" Sitten hiljempää: "No, Elma, hymyilehän taas; ole
+niinkuin ennenkin ja unohda nuo typerät ihmiset."
+
+Mutta Elma ei voinut unohtaa.
+
+"Hei, ettekö vielä ole lopettaneet?" huudahti tällöin ääni hänen
+takaansa. "Pidä puolesi, Elma; minä onnittelen sinua oivallisesta
+ruokahalustasi sekä poudalla että sateella. Hyvää päivää, lady Mabel;
+vai on neidit vielä jätetty pöytään?" Herttuatar ja lady Alfreton
+olivat nimittäin vetäneet tuolinsa sivummalle. "No, toivon, että teillä
+on hauskaa", lopetti Piers puheensa, istahtaen mukavan huolettomasti,
+samalla kuin kaksi rusoista poskiparia hieman punehtui hänen
+pilanteostaan ja kaksi lusikkaa liikkui hiukan hitaammin kuin ennen,
+ikäänkuin kieltääkseen hänen sanoissaan lausutun väitöksen.
+
+"Miksi emme pitäisi jäätelöstä?" kysyi Mabel kuitenkin. "Minä olen
+syönyt kaksi annosta, samoin Elma. Olisin saanut kolmannenkin, jos
+olisin tahtonut."
+
+"Otatteko nyt kolmannen?"
+
+"Ei, kiitos, minä olen ja lopettanut"; ja puhuja yritti suoristautua
+sekä näyttää sirolta ja arvokkaalta. "Minä vain sanoin, että olisin
+_saanut_, jos olisin tahtonut. Tänne kuulemme hyvin soittokunnan
+sävelet, eikö totta? Mikä kaunis iltapäivä! Meillä on ollut ihana
+iltapäivä alusta loppuun -- eikö olekin, Elma? Haluaisin viettää juuri
+tällaisen iltapuolen joka päivä elämässäni -- etkö sinäkin, Elma?"
+
+Ei mitään vastausta. Äkillinen muistelma synkistytti Elman kasvot.
+
+Hetkiseksi oli rattoisa rupattelu ja herkullinen ateria viekoitellut
+hänet palaamaan entiseen pulpahtelevaan mielentilaansa, ja sekä lady
+Alfreton että Mabel olivat otaksuneet, että vastoinkäyminen, mikä
+oli uhannut peittää pilveen juhlallisen hetken päiväpaisteen, oli
+turvallisesti siirtynyt taustalle pian kokonaan rauetakseen, -- mutta
+nyt Mabelin vetoaminen herätti jomottavan tuskantunteen, mikä ilmeni
+hänen toverinsa vilpittömällä otsalla.
+
+Piers vilkaisi toistamiseen serkkuunsa. -- Jotakin on tytön mielestä
+mennyt vinoon, -- tuumi hän itsekseen.
+
+Mutta vasta jonkun ajan kuluttua hän sai selville, mitä tuo "jokin" oli.
+
+"Tule minun kanssani, Elma. Älä välitä Mertouneista. Ei sinun tarvitse
+riippua kiinni tuossa tytössä, ellet hänestä välitä; hän onkin nyt
+saanut jonkun toisen." Seurue oli noussut ja lähtenyt liikkeelle. "Tule
+tännepäin", virkkoi Piers äkkiä. "Minä opastelen sinua, ja kyllä heidät
+jälleen tapaamme. No, tule pois vain! Miksi minua noin katselet?"
+
+"Täti sanoi minulle tänään jo kerran, että minun on pysyteltävä hänen
+parissaan ja mentävä hänen kanssaan, minne hän menee", vastasi Elma,
+jonka äänensävy ilmaisi, että muistelmaan sisältyi enemmän kuin ensi
+silmäykseltä näytti. "Ei sovi, että hänen täytyy sanoa se minulle
+kahdesti."
+
+"Pyh! Loruja!" Piers kääntyi äitinsä puoleen. "Kuinka kauan viivyt
+täällä, äiti? Noin puoli tuntia? Minä tuon Elman ulkoportille puolen
+tunnin päästä..."
+
+"Hyvä on, rakkaani, hyvä on. Älkää viivytelkö kauempaa, Piers. En voi
+jäädä tänne puolta tuntia pitemmäksi aikaa -- olinkin jo lähdössä..."
+
+"Kyllä muistan. Puolen tunnin kuluttua olemme paikalla. No, Elma,
+astukaamme tätä käytävää pitkin; pidä varasi, Mabelilla tuolla on
+ilveksen silmät, ja me olemme saaneet hänestä kylliksemme. Varmaankin",
+jatkoi hän, kun he olivat tehneet pari nopeaa käännöstä sivupoluille,
+"varmaankin hän äsken sanoi jotakin sinua kiusatakseen. Mitä se oli?
+Älä kerro, jos mieluummin tahdot olla kertomatta, ymmärräthän; mutta
+sinä olet niin pieni ja yksinäinen", lisäsi hän ystävällisesti, "ja
+ellei sinulla ole ketään muuta, jonka puoleen kääntyä, voit kertoa
+minulle."
+
+Pieni käsi pujahti hänen käteensä.
+
+"Häh?" virkkoi Piers kovin kummastuneena. "Mitä?" Sitten hän katsahti
+ympärilleen, mutta he eivät olleet kenenkään näkyvissä tai ainakaan ei
+ollut mitään katsojia melko pitkän matkan päässä pienestä sillasta,
+jonka käsipuuta vasten he kumpikin nojasivat. "Mitä tarkoitat, Elma?"
+kysyi Piers katsahtaen kätöseen omituisin oudoin tuntein, jollaisia hän
+ei koskaan ennen ollut tuntenut. "Mikä sai sinut niin tekemään?"
+
+"Tahdoin vain kiittää sinua", virkkoi Elma, vilkaisten häneen lempein,
+itsetiedottomin silmin. "Sinä olet aina hyvin ystävällinen, mutta..."
+ja hän veti kätensä pois.
+
+"Mutta mitä?"
+
+"Minusta tuntui, että ystävyyttäsi tänään tarvitsin", ja hänen huulensa
+värähti hiukan vastoin hänen tahtoansakin.
+
+"Jotakin mennyt vinoon?"
+
+Elma epäröi. Sitten hän äkkiä puhkesi puhumaan: "Et saa luulla, että
+se oli Selina-tädin syy; tätihän ei tiennyt, ei voinut otaksuakaan, ei
+voinut vähääkään aavistaa, miltä se neiti Exeteristä tuntuisi. Neiti
+Exeter pitää Selina-tätiä ja... ja teitä kaikkia niin suuressa arvossa;
+ja tavatessaan tädin täällä minun kanssani neiti Exeter odotti,
+tarkoitan, piti luultavana, että... että häntä edes puhuteltaisiin...
+ja... ja..."
+
+"Ja äitini vältti häntä?"
+
+"Niin, Piers, ja _minun_ täytyi jättää heidät myöskin; enkä voinut
+edes kertoa heille, kuinka asian laita oli. Olimme moneen kertaan
+puhuneet tässä kukkasnäyttelyssä käynnistä ja sopineet kohtauksestamme
+ja... ja kaikesta muusta. Sitten tapasimme toisemme aivan ison teltan
+ulkopuolella, ja minä juttelin heille Mabelin seisoessa vieressä, ja
+täti ja herttuatar kävelivät suoraan meidän keskellemme, mutta...
+astuivat sitten edelleen", ja Elma käänsi päänsä pois, ikäänkuin muisto
+siitä olisi hänelle vielä liian kauhea.
+
+"No?"
+
+"Sitten halusin viipyä heidän kanssaan hetkisen; mitäpä muuta voin,
+Piers? Mutta pyytäessäni lupaa Selina-täti sanoi, ettei se käynyt
+päinsä, eikä... eikä sallinut minun edes siitä heille ilmoittaa."
+
+"Miksi ihmeessä hän sen kielsi?"
+
+"Hän ei halunnut, että minut nähtäisiin heidän seurassaan."
+
+"Hänen armonsa näkyy olleen melkoisen tyly. Kukapa tietää, miten ne
+naiset toisiansa nolailevat!"
+
+"Oi, Piers! Täti Selina ei tarkoittanut..."
+
+"No niin, rakas Elma, kuuntelehan minua. Suohan minulle kaikki
+tarkkaavaisuutesi muutamiksi minuuteiksi, kuten opettajasi sanoisivat.
+Aion pitää pienen luennon, ja ole niin ystävällinen, ettet keskeytä
+minua; otatko siitä oppia vai et, on oma asiasi. No siis, ensiksikin
+äitini _oli_ tahallaan tyly; kukaan, jolla on äitini maine hienossa
+käyttäytymisessä, ei koskaan ole epäkohtelias sitä tarkoittamatta.
+Hän tahtoi saada arvoisan opettajattaresi ymmärtämään, että vaikka he
+ovatkin pari kertaa yksityisesti tavanneet toisensa, ei tämän tule
+vaatia minkäänlaista julkista tunnustusta. Jos on maailmassa jokin
+asia, mistä äiti kaikesta sielustaan pitää huolta, niin se on hänen
+yhteiskunnallinen arvonsa, ja hänen mielestään se joutuisi vaaraan,
+jos hän tuntisi jonkun neiti Exeterin kaltaisen, ja siksi hän aivan
+yksinkertaisesti ei tahdo häntä tuntea. Käsitätkö tämän, Elma?"
+
+"Luulen käsittäväni, Piers."
+
+"Eikö se ole jokseenkin vaikeatajuista?"
+
+"On kyllä, Piers."
+
+"Nyt tulemme toiseen kohtaan. Puolet tuntemistani miehistä ja naisista
+ajattelevat samoin: Jos heillä on alhaisia tuttavia tai ystäviä,
+jos on henkilöitä, jotka ovat köyhiä, käyvät nukkavierussa puvussa
+eivätkä seuraa muotia, mutta joiden kanssa heidän täytyy seurustella
+kaikessa hiljaisuudessa, niin he vaikenevat siitä visusti maailman
+edessä. Maailman silmissä kaikki tahdomme esiintyä vain parhaimpamme
+mukaan. Meidän on näet ajateltava mainettamme, pidettävä huolta
+yhteiskunnallisesta asemastamme. Juliet ajattelee aika paljon tyttöjä,
+joiden kanssa ratsastaa, sekä tanssitovereitansa. Äiti miettii
+vakavasti, kenen hän kutsuu perheeseen. Isä on hyvin tarkka siitä, että
+tuttava, jonka kanssa hän syö päivällistä klubissaan, on oikeata lajia.
+Minä..." Hän pysähtyi.
+
+"Sinäkin?" virkkoi Elma hiljaa, sillä nuoren miehen hymy oli
+jäähdyttänyt hänen sydämensä. "Sinäkin?"
+
+"Minäkin? Niin. Miksikä en minä? Minä en ole naapureitani parempi. Olen
+yhtä tunnoton, sydämetön, itsekäs ja törkeä kuin hekin. Törkeä! Se on
+oikea sana. Juuri niin tulisi nimittää ihmisiä, jotka siten ajattelevat
+ja tekevät. Mitäpä se muuta on kuin törkeätä halpamaisuutta, joka saa
+meidät pelkäämään sinun neiti Exeterisi ja muiden hänen kaltaistensa
+tartuntaa? Panisinpa vetoa, että neiti Exeter on parempi ihminen kuin
+kolme neljännestä niistä naisista, jotka äiti lausuu tervetulleiksi
+taloonsa, -- mutta Mertaunin herttuattaren lornetin pelosta äiti ei voi
+taipua vaihtamaan hänen kanssaan edes vähäistä tervehdystä. Siitä se
+johtui, Elma. Äiti ei ole luonnostaan häijy..."
+
+"Oh, ei... ei suinkaan."
+
+"Ja jos hän olisi kohdannut neiti Exeterin kenenkään näkemättä, ei
+neiti Exeter olisi saanut mitään valittamisen aihetta; mutta neiti
+Exeterillä oli huono onni. Eipä hänelle silti käynyt pahemmin kuin
+monelle muulle. Me tunnemme henkilöitä maalla, tunnemme heidät
+jokseenkin hyvin, mutta tyynesti olemme heitä tuntematta Park Lanen
+varrella asuessamme. Tapasin eilen miehen, jonka kanssa säännöllisesti
+käyn metsästämässä joka talvi, kun riistanajo alkaa, -- mutta samassa
+näin jotakin hyvin mielenkiintoista toisella taholla, mikä kokonaan
+vei huomioni, kunnes hän oli kulkenut ohitse. Minä näetkös kävelin
+erään keikarin kanssa. Sellaista on se _savoir faire_, jota meidän
+maailmanmiesten täytyy noudattaa. Tarkkaatko sanojani, Elma?"
+
+Elman pää oli riipuksissa.
+
+"Tietysti sinä tunnet sen pakottavan voiman? Sinä olet kai kyllin vanha
+käsittääksesi, kuinka välttämätöntä se on?"
+
+Vieläkään ei vastausta.
+
+"Kyllä sinä vielä itsekin tulet täysinoppineeksi siinä taidossa",
+jatkoi hänen serkkunsa teeskennellyn huolettomasti. "Onhan siihen
+tietysti vielä aikaa; mutta parempi aloittaa aikaisin kuin liian
+myöhään. Tänään sait ensimäisen läksysi, Elma -- oivallisen läksyn.
+Aiotko nyt käyttää sitä hyväksesi?" Harras katselija olisi voinut
+havaita hänen kiinteästi tarkkaavan tyttöä.
+
+"En", virkkoi Elma äkkiä kohottaen punehtuneen otsansa ja säteilevät
+silmänsä. "En. En koskaan, Piers, en koskaan! Olkootpa kaikki muut
+noin valheellisia, noin halpamaisia, noin julmia -- minä en koskaan
+sellaiseksi tule. Minä tahdon olla sama kaikkialla, joka tilaisuudessa,
+kaikkina aikoina. Niitä, joista pidän ja joita kunnioitan, en
+koskaan aio hävetä, olkoon katselijana kuka hyvänsä. Ja niitä, joita
+rakastan..."
+
+Hän vaikeni äkkiä kuohuvin povin ja läähättäen.
+
+"Ja niitä, joita rakastat?" kuiskasi ääni hänen korvaansa. "Jatka.
+Niitä, joita rakastat...?"
+
+"Tahdon rakastaa aina ja iäti." Vastaus ei ollut niin hiljainen, ettei
+nuori mies olisi sitä kuullut.
+
+
+
+
+X.
+
+Elman käsitys ystävyysliitoista.
+
+
+Vaikka tuttavuus Mertounin herttuattaren tyttären ja lady Alfretonin
+nuoren sukulaisen kanssa oli alkanut niin aaltoilevan epävakaisten,
+ettemme sanoisi pahaenteisten olosuhteiden vallitessa, niin ihmeellistä
+kyllä se kehittyi ja vähitellen kypsyi sydämelliseksi.
+
+Elman sanojen mukaan Mabel "ei ollut mikään paha tyttö".
+
+Ison, epäsuhtaisesti versoneen perheen nuorinta vesaa olivat
+vanhemmat sisarukset, joista muutamat jo olivat kasvaneet miehiksi ja
+naisiksi, aluksi pitäneet kiusankappaleena, katsellen karsaasti uuden
+lapsikammion järjestämistä, ja paheksuivat, että vanhemmat, joiden
+olisi tullut pitää yksinomaan huolta heistä ja heidän eduistaan,
+tuhlasivat ylenmäärin hemmoittelevaa hellyyttään pikku kuopukselle.
+
+Siitä oli johtunut sotatila.
+
+Kuten jo lienee selvinnyt, eivät kaikki kristikunnan vanhemmat veljet
+ja sisaret olisi voineet nujertaa masentumatonta Mabelia hänen millään
+elinkaudellaan, ja tuo neuvokas nuori neiti oli aikaisin saanut
+selville voimansa -- niin, kukapa voi sanoa, kuinka aikaisin lapsi sen
+havaitsee? Hän oli siis hyvin aikaisin alkanut antaa takaisin samalla
+mitalla kuin sai; ja sekä isän että äidin suosion kannattamana, nämä
+kun kieltäytyivät kuuntelemasta sanaakaan vastapuolen väitöksistä tai
+valituksista, tyttönen oli pitänyt päänsä kaikkia muita perheenjäseniä
+vastaan, joko nämä sitten esiintyivät yksitellen tai keskenään
+liittoutuneina.
+
+Ettei hän joutunut moisten suosikkien melkein poikkeuksettoman kohtalon
+alaiseksi, puhui jotakin tämän onnettomasti sijoitetun lapsen puolesta.
+
+Mabelia ei inhottu, koska Mabel kaikkine vikoineen, nenäkkyydestään ja
+itsepintaisuudestaan huolimatta, ei luonnostaan ollut tunteeton eikä
+vilpillinen. Jos hänen paremmat ominaisuutensa olisi huolellisella
+ja järkiperäisellä kasvatuksella herätetty toimintaan, jos hänen
+kotielämänsä ei olisi ollut tuollaista alituista taistelua
+määräämisvallasta, jos olisi ollut vähemmän kamppailua toiselta puolen
+turhamaisen hupsuttelun ja liikahemmoittelun ja toiselta lempeän
+suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden puutteen välillä, hän olisi
+ollut aivan toisenlainen henkilö. Ja näinkin ollen Elma näki kylliksi
+niissä tilaisuuksissa, joissa hän muutamina seuraavina viikkoina oli
+vieraisilla Mertounin talossa, voidakseen ravistaa viisasta päätään
+Piers-serkulle (joka väitti syvällä mielenkiinnolla seuraavansa tämän
+ystävyyden kehittymistä) ja väittääkseen ominaisella varmuudellaan --
+varmuudella, mikä aina ilmeni, kun poissaolevien kimppuun hyökättiin,
+että Mabel "ei ollut mikään paha tyttö".
+
+"Tiedän, että se myönnytys merkitsee sinun puoleltasi varsin paljon",
+virkkoi lady Alfreton eräänä päivänä, kun hänen poikansa oli lähtenyt
+huoneesta ja hän tunsi voivansa kysellä hiukan tarkemmin ja tiedustella
+sukulaiseltaan vähän enemmän -- mitkä tiedustelut hän vaistomaisesti
+oli aina siirtänyt tuonnemmaksi. "Minä tiedän, että se myönnytys sinun
+puoleltasi, Elma, merkitsee varsin paljon. Sinä olet niin ankara pieni
+olento ja niin vakaantunut mielipiteissäsi, etten tosiaan tuntenut
+itseäni ollenkaan varmaksi... hm, tarkoitan, minulle on keventävää
+kuulla sinun myöntävän, että herttainen, älykäs ja ystävällinen nuori
+ikätoverisi 'ei ole mikään paha tyttö'."
+
+"Sitä hän ei todella olekaan, täti."
+
+"Sen kyllä uskon, rakas lapsi", vastasi rouva hymyillen.
+
+"Hän puhuu kuin höyrykone; minä voin tuskin kiilata sanaakaan hänen
+lauseittensa rakoon. Oh, täti nauraa; täti luulee, että minäkin
+haluan jutella. Niin haluankin, hyvä täti, ja siitä se kenkä
+puristaneekin. Ensimältä minusta ei ollut kovinkaan hauskaa istua
+ihan kuin vesisuihkun alla ja antaa sen ruiskuttaa päälleni. Minä
+sanoin Mabelille, että hän oli kuin ruisku -- mutta ei sekään häntä
+pysähdyttänyt. Nyt siis annan hänen lepertää mielensä mukaan, kunnes
+vihdoin väsyy. Mutta joskus se tyttö voi kehrätä aika sekasotkun!"
+
+"Niinkö! Millä tavoin?" Lady Alfreton oli siinä mielentilassa, että hän
+kärsivällisesti kuunteli.
+
+"Hän ei tarkoita mitään pahaa. Mutta hän sanoa pamauttaa suoraan mitä
+ikinä päähänsä pistää; ja kyllähän täti tietää, ettei _se_ aina sovi."
+
+"Ei, Elma, ei se sovi"; ja sopimattomilla ajoilla mainittu neiti
+Exeterin nimi vilahti lady Alfretonin mieleen ja sai hänet hetkiseksi
+ajattelemaan, eikö hän mahdollisesti voisi käyttää tätä tilaisuutta
+antaakseen ohjeita. Mutta uteliaisuus sekä halu päästä Elman nykyisten
+paljastusten perille saivat hänessä voiton.
+
+"Niinpä Mabel usein sanoo sellaista, mikä suututtaa mademoisellen
+-- hänen kotiopettajattarensa -- koko lopuksi päivää, vaikka
+mademoiselle itsekin voisi tajuta, ettei siitä tosiaan tarvitsisi
+välittää. Kun kerron Mabelille hänen sanansa ja miksi mademoiselle
+on vihainen, sitten hän on pahoillaan -- tai ainakin olisi, jos
+pitäisi mademoisellesta enemmän. Milloin hän sattuu suututtamaan
+sellaisen henkilön, josta todella pitää... kuten tapahtui pari kertaa
+äskettäin..." Elma vaikeni.
+
+"No, rakas lapsi?"
+
+"Hän ei ollut aivan... ei aivan... ystävällinen minulle. Minä tarkoitan
+todellakin ystävällisyyden puutetta -- en tarkoita, että riitelimme,
+-- mutta heti kun hän näki, että oli minua pahoittanut, hän oli niin
+kummallinen omalla hiomattomalla tavallaan."
+
+"Millä tavallaan?" huudahti lady Alfreton avaten silmänsä.
+"Kummallisella? Hiomattomalla? Rakas Elma, Mabelin tavat saattavat olla
+hiukan, juuri hiukkasen omituiset; hän ei ole vielä täysin muovautunut,
+sitähän ei voi vielä odottaakaan; mutta minun täytyy sanoa, että olet
+mielestäni liian ankara. Kummallinen? Hiomaton?" toisteli rouva.
+
+"Niin juuri, täti", nyökkäsi Elma. "Mabel on tosiaan perin kummallinen
+toisinaan, ja kun ketään ei ole saapuvilla, hän... mutta, oh, mitäpä
+siitä?" Tyttö hillitsi äkkiä itsensä kielimisen pelosta. "Ei se mitään
+haittaa. Minä ymmärrän varsin hyvin, mitä se merkitsee, eikä hän ole
+koskaan onnellinen, ennenkuin on sovittanut kaikki sattuneet ikävyydet.
+_Siitä_ puolesta minä Mabelissa pidän", jatkoi Elma tarmokkaasti. "Hän
+sovittaa rikkomuksensa niin pian. Hän tuli eilen minun luokseni kuin
+salama ja sanoi olleensa 'halju'. No, se hän oli ollutkin."
+
+"Hyväinen aika!" huudahti lady Alfreton, sillä sellaisia sanoja ei
+ollut käytetty hänen nuoruutensa päivinä. "Hyväillen aika! Minä...
+tuohan on vallan tavatonta! Hän on varmaankin oppinut sen sanan
+veljiltään. Mutta sentäänkin... nuoren neidin huulilla!"
+
+"Oh, ei se mitään, täti", -- Elma nyökkäsi jälleen rauhoittavasti, --
+"ei se mitään tee. Kaikki me sanomme olleemme 'haljuja', kun olemme
+käyttäytyneet sopimattomasti. Oli vain hyvä, että Mabel niin pian pyysi
+anteeksi. Ja syytä hänellä olikin pitää hoppua, sen takaan."
+
+"Hoppua!" mutisi lady Alfreton. Hän ei ollut tottunut koulutyttöihin,
+ei ainakaan vielä. "No", jatkoi hän.
+
+"Meillä oli aikamoinen kina", ja Elma nauroi ikäänkuin mieluiselle
+muistolle, "ja rapsauttelimme toisiamme sanoilla minkä kerkisimme,
+jolloin Mabel virkahti väliin jotakin _todella_ häijyä. No, senjälkeen
+en tietenkään enää tahtonut hänelle puhua; se on paras menettely
+riitaantuessa. Nyt oli minun vuoroni murjottaa, tiedättehän. Olin siis
+juuri alkanut murjottaa, kun samassa ilmoitettiin vaunujen saapuneen!
+Muistanette siellä viimeksi ollessani lähettäneenne noutamaan minut
+jonkun verran aikaisemmin kuin olitte luvannut. No niin, silloin se
+tapahtui. Kun siis vaunujen ilmoitettiin saapuneen, en tiennyt mitä
+tehdä. Ajattelin parhaillani sitä, kun Mabel hypähti pystyyn, syleili
+ja suuteli minua ja sanoi olleensa 'halju'; ja Fanchettekaan ei vielä
+ollut lähtenyt huoneesta! No niin, ellei Mabel olisi ollut tosiaan
+_todella_ hyvä tyttö, olisi hän odottanut ensi kertaan tai ainakin
+hyvästijättööni asti, ennenkuin rupesi sovinnoille."
+
+"Oh, hän on todella, _todella_ hyvä tyttö nyt, niinkö?"
+
+Elma nauroi. "Niin, täti, todella, _todellakin_, nyt."
+
+"Se ilahduttaa minua", virkkoi lady Alfreton lyhykäisen vaitiolon
+jälkeen ja mielessään päätettyään, että sittenkin joitakuita pikku
+varoituksia ja viittauksia sopisi tässä tilaisuudessa ohimennen
+antaa. "Olen vilpittömästi iloinen siitä, että olet saanut
+sellaisen hyvän ystävän. Tuollaisen ystävän omistaminen, Elma, on
+sinulle suuriarvoista. Sinun täytyy huomata, mikä ero on Mertounin
+herttuattaren tyttärien ja nykyisten koulutoveriesi välillä. Lady Mabel
+Pomeroy lienee hiukan eriskummainen eli liiallisuuksiin taipuvainen ja
+epäilemättä hän on aikalailla hemmoiteltu, mutta sitten hänen hieno
+käytöksensä ja komeutensa..."
+
+"Rakas täti!" Elma väreili kuin sisällisestä aaltoilusta ja meni
+heittäytymään viehkeään asentoon tätinsä jalkojen juureen, katsellen
+häntä leikkisällä, veitikkamaisella silmäparilla. "Rakas täti, pelkään
+pahoin, pelkään todellakin, ettet koskaan näe Mabelia komeana ja
+hienostuneena nuorena naisena. Neiti Exeterin koulussa on tyttöjä,
+jotka nyt jo ovat tuhat kertaa hienostuneempia ja komeampia kuin mitä
+Mabelista koskaan voi tulla. Hänessä ei ole rahtuakaan komeutta,
+enkä... enkä luule hänessä olevan paljoa hienouttakaan. Mabel on
+hyvin herttainen omalla tavallaan. Minä _pidän_ hänestä! Ja hän on
+oikein paljon parempi ja hauskempi nyt, kun todella tunnemme toisemme,
+paljoa herttaisempi kuin mitä hänestä aavistinkaan silloin, kun ensi
+kertaa kävelimme yhdessä. Hän nauratti minua silloin, mutten tiennyt,
+tokko... en oikein tiennyt, mitä hänestä ajatella. Mutta täti ei näy
+vielä tuntevan Mabelia. Hän on hauska, rattoisa, tyhmä tyttö -- hän
+ei välitä, vaikka häntä nimitetään tyhmäksi -- milloin saa pitää
+oman päänsä. Mutta kun häntä ärsytetään tai kun hän ei saa tahtoansa
+perille, hän kääntää koko talon ylösalaisin. Häijy hän ei silti ole
+eikä kanna kaunaa. Hän ei hiivi äitinsä luo lupaa pyytämään eikä tee
+sellaista, mistä muut eivät pidä. Minä näettekös luulen", lisäsi Elma
+viekkaasti hymyillen, "luulen, että herttuatar-parka sitä joskus
+haluaisi, ne vanhemmat sisarukset kun häntä niin ahdistelevat Mabelin
+tähden."
+
+"Olettepa te omituinen pari, se minun täytyy sanoa. Mitähän kaikki
+muut Mertounin talon asukkaat ajattelisivat, jos kuulisivat sinun
+arvostelusi, sinä pieni kissanpoika! Nimittää Mabelia tyhmäksi!
+Luulen, että herttuattaren tukka nousisi pystyyn. Hän kehuskelee aina
+lemmikkinsä oivallisia ominaisuuksia ja avuja, kunnes minun täytyy
+myöntää... Mutta joka tapauksessa Mabel on sinulle erinomainen toveri,"
+Lady Alfreton keskeytti puheensa ja palasi pääasiaan. "Ja ellei hän
+suutu nimittäessäsi häntä tyhmäksi..."
+
+"Oh, täti, minä en ole raaka."
+
+"Rakas lapsi, luulin sinun sanoneen, että käytit sitä nimitystä."
+
+"Ei. Hän itse sanoi niin. Hän sanoi eräänä päivänä, että tiesi... että
+tiesi olevansa tyhmä, ja minä... minä vain myönsin. Ja se tapahtui sinä
+päivänä", lisäsi Elma hiukan ujosti, "sinä päivänä, jolloin emme olleet
+kaikkea aikaa olleet aivan kilttejä toisillemme".
+
+"Minusta näyttää, että sellaisia päiviä on varsin paljon."
+
+"Nähkääs, täti, ellei niitä olisi, emme voisi koskaan oikein kiintyä
+toisiimme. Saattaisimme olla hyviä ystäviä ja niin poispäin -- mutta
+jos meidän täytyisi olla kohteliaita, nöyriä ja kovin huolellisia
+ollessamme aivan kahdenkesken, emme koskaan pääsisi pitemmälle.
+Vain sitten tytöt oikein kiintyvät toisiinsa, kun he _voivat_,
+tiedättehän..."
+
+"Voivat mitä?"
+
+"Puhua suunsa puhtaaksi, täti. Sanoa pamauttaa mitä tahansa. Siitä sitä
+ystäviksi tullaan. Heti kun tulin Mabelin ystäväksi, sanoin hänelle,
+kuinka kauhean sopimattomasti hän oli käyttäytynyt neiti Exeteriä ja
+niitä kaikkia kohtaan siellä kukkasnäyttelyssä..." Elma vaikeni äkkiä.
+Hän oli nyt "sanoa pamauttanut" enemmänkin kuin oli tarkoittanut,
+oikein kukkuramitalla.
+
+"Mitä?" virkkoi lady Alfreton kuivasti. "Sanoitko sinä hänelle niin? Ja
+saanko kysyä, mitä hän vastasi?"
+
+"Oh, täti, älkää suuttuko. Ehkei minun olisi pitänyt sitä sanaa, mutta
+minusta tuntui, että minun täytyi. Muutoin olisi aina ollut välillämme
+jotakin, mistä ei olisi saanut mainita, mihin ei olisi saanut viitata,
+ja se olisi ollut liian kauheata. Senvuoksi ajattelin, että oli parasta
+puhua suuni puhtaaksi; ja iloinen olinkin, että sen tein, sillä
+Mabel oli kuin puhdasta kultaa. Hän toisteli moneen kertaan, kuinka
+pahoillaan hän oli, sitten kun olin kertonut hänelle kaiken, selittänyt
+hänelle neiti Exeterin tulon, kuinka ystävällisesti hän siinä
+menetteli, kuinka hän oli tehnyt sen vain mieliksi tytöilleen, jotka
+eivät koskaan ennen olleet nähneet kasvitieteellistä juhlaa, ja..."
+
+"Niin, niin!" Vastoin tahtoaankin Elman kuulijatar tunsi pistoksen
+sydämessään. "Niin, niin. Se oli ikävää, mutta sitä ei voinut auttaa.
+Mabel -- mitä hän sanoi?"
+
+"Hän sanoi, ettei enää koskaan käyttäydy sillä tavoin, vaikka eläisi
+satavuotiaaksi! Hän tahtoi tehdä jos jotakin asian sovittamiseksi. Hän
+tarjoutui lähettämään äitinsä neiti Exeterin luo..."
+
+"Hyväinen aika! Rakkahin Elma! Ei suinkaan sitä! Ethän toki olisi
+voinut sellaista sallia?"
+
+"En, täti; sillä minä en käsittänyt", vastasi Elma tyynesti, "mitä
+hyvää siitä olisi ollut".
+
+"Hm... hyvää... hm. Olisihan siitä vainut olla jotakin 'hyvää', kuten
+sinä sitä nimität. Opiston maineelle olisi aina eduksi, jos jonkun
+herttuattaren vaunut pysähtyisivät sen ovelle."
+
+"Olisiko?"
+
+"Mutta se olisi perin sopimatonta -- kerrassaan sopimatonta. Sellainen
+koulu! Koulu... hm, tarkoitan vain, rakas lapsi, että jos Mabel koskaan
+jälleen mainitsee moisesta ehdotuksesta, niin toivon, että heti sen
+torjut. Muista, Elma" -- hyvin tarmokkaasti -- "_heti_. Se ei millään
+muotoa kävisi päinsä. Sellaista ei voi hetkeäkään ajatella. Näethän,
+Elma, etten minäkään koskaan käy Haverstock Hillissä, vaikka olet
+oma veljentyttäreni -- ainakin sir Thomasin veljentytär -- ja vaikka
+tietysti kaikesta sydämestäni harrastan parastasi."
+
+Elma laski kiitollisena poskensa kättä vasten, johon oli tarttunut.
+"Pikku raukka", virkahti täti lempeämmällä äänellä, "toivon, että
+olisi ollut toisin. Jos olisin _voinut_ saada sinut kokonaan omaan
+hoivaani -- mutta", jatkoi hän reippaammin, "tätähän kestää vain jonkun
+aikaa, ja sitten saamme nähdä, kuinka asiat kehittyvät. Mutta Elma,
+rakas lapsi, ota huomioosi mitä sanon. Jos minulla on syyni välttää
+nykyistä asumustasi, ei Mertaunin herttuattarella voi olla mitään
+aihetta sinne mennä. Herttuatar on varomaton henkilö -- siitä olen
+varma, ja hän juttelisi ja jaarittelisi saaden ihmiset ihmettelemään,
+-- ja lopetettuasi koulusi ja jätettyäsi neiti Exeterin ja kaiken, mikä
+häntä koskee, sinä huomaisit, kuinka tukalia sellaiset muistot ovat. En
+ollenkaan epäile neiti Exeterin oivallisuutta ja tiedän hänen täyttävän
+velvollisuutensa sinua kohtaan" -- sillä lady Alfreton oli hermostunut
+tuosta neiti Exeterin jutusta eikä nyttemmin koskaan yrittänytkään
+puhua hänestä muuten kuin sovittavassa äänilajissa, -- "mutta hän on
+niin erilainen kuin me, niin erilainen kuin Mertounit ja me ja muut
+kaltaisemme, ettei tuottaisi iloa hänelle enempää kuin meillekään, jos
+meidät pakotettaisiin kanssakäymiseen. Olethan jo kyllin vanha tämän
+käsittääksesi, Elma?"
+
+"Kyllä, täti Selina."
+
+"Ja... ja tajuamaan, ettei tarkoitukseni ole suinkaan epäystävällinen,
+rakkaani?"
+
+"Kyllä, täti."
+
+"No, Elma?"
+
+Mutta sillä hetkellä avautui ovi, ja Elman myönnytyksen epäilyttävä
+sävy jäi selittämättä. Mutta hänen silmässään oli välähtänyt jotakin,
+ja huuli oli hänen kuunnellessaan vastikään hieman itsepäisesti
+vavahtanut, mikä ei ollut jäänyt puhujalta kokonaan huomaamatta.
+
+Lady Alfreton ei ollut niin täysin tyytyväinen haastattelun
+lopputulokseen kuin olisi saattanut toivoa.
+
+
+
+
+XI.
+
+Umppu puhkeamassa.
+
+
+Edellä kerrottu johtui siitä, että tämä pieni hempeä, päiväpaisteinen
+sankarittareni oli omassa mielessään pohtinut varsin monta asiaa sen
+jälkeen kun hänet muutama viikko takaperin viimeksi näimme.
+
+Hän oli kuullut paljon ja nähnyt paljon, oppinut ja mielessään
+sulattanut joukon asioita, joita hän yön toisensa jälkeen oli,
+kuvaannollisesti puhuen, märehtinyt ahkeran huonekunnan ollessa hyvin
+ansaitun unen helmassa. Eipä niin, että Elmalla itsellään olisi ollut
+tapana kauan loikoa valveilla, mutta keskikesän yöt olivat kuumat,
+ja toisinaan tuntui ilma tukahuttavalta, kun ulkona ei värähtänyt
+tuulenhenkäystäkään; ja tällöin hän ei päässyt uneen niin nopeasti kuin
+tavallista.
+
+Siten hän usein venyi valveilla miettien miettimistään.
+
+Emme tahdo vaivata nuoria lukijattariamme niillä ongelmilla, joita
+hän yritti itselleen selvittää: riittäköön, kun sanomme, ettei hän
+niitä sillä haavaa uskonut kenellekään, ei edes Piers-serkulleen.
+Totta puhuen, tämä ei tavoitellut mitään jatkoa senlaatuiselle
+luottavaisuudelle kuin oli tullut hänen osakseen puiston
+maalaismallisella sillalla tuona kesäiltana, josta olemme kuulleet
+eräässä aikaisemmassa luvussa. Hän oli aivan oikein tuntenut, että
+oli sanottu kylliksi, ja kenties hän olisi tahtonut osan siitä
+peruuttaakin, jos se olisi ollut hänen vallassaan.
+
+Kuten tiedämme, ei Elma ollut nopsa käsittämään niitä vaikuttimia,
+jotka aiheuttivat paljon siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui;
+sanalla sanoen, hän oli herkkä huomioiden tekijä ainoastaan silloin,
+kun muiden tunteet ja tunteellisuus saattoivat olla kysymyksessä.
+Siitä johtuikin, että hän oli pitänyt jokaista serkkunsa lausumaa
+sanaa selvänä, koristelemattomana totuutena, kun lukijattareni
+sitävastoin lienevät huomanneet, että nuori mies oli vain pukenut
+sanoiksi hetken tapahtuman herättämän ivallisen mielialan. Hän ei ollut
+nimenomaan valehdellut, mutta oli liioitellut ja vääristellyt; vielä
+enemmänkin, hän oli ollut puolustavinaan sitä, mitä hän sydämessään
+halveksi. Hyödyttömän elämän ikävä yksitoikkoisuus, elämän, jonka
+ainoana pyrkimyksenä oli oma nautinto muodossa tai toisessa, kiihoitti
+hänet aina silloin tällöin tuollaiseen kuohuntaan kuin olemme edellä
+kuvailleet. Ja koska mikään sellainen ei enää moneen aikaan ollut
+tehnyt äitiin tai sisareen muuta kuin aivan ohimenevän vaikutuksen, oli
+hänelle ollut uusi ja mielenkiintoinen koe sirotella hiukan "maallista
+viisauttansa", kuten hän sitä nimitti, serkkunsa pään päälle.
+
+Tästä hän oli siihen asti pidättynyt.
+
+Tytön kirkkaissa, rehellisissä silmissä ja luottavaisessa hymyssä oli
+ollut jotakin, mikä oli vaikuttanut kuin taikavoima synkkää murjotusta
+ja ärtyisyyttä vastaan, aivan niinkuin auringon paiste karkoittaa
+usvan; mutta hän oli tuona päivänä tuntenut vallatonta ivailun halua
+ja enemmän jotakin hellyyden tapaista ja osanottoa Elman elämään
+kuin ennen milloinkaan. Ja siihen oli sekaantunut tietämättömän ja
+kokemattoman tytön kosketuksen aiheuttamaa kiihoitusta sekä halua
+horjuttaa hänen uskoansa miehiin ja naisiin. Miksi hänen sallittaisiin
+yhä edelleen asua hupsun paratiisissa? Mikä sai heidät kaikki tuolla
+tavoin Elman edessä teeskentelemään voidakseen säilyttää asemansa
+sellaisen lapsukaisen silmissä? Saisihan tämä sen kumminkin kerran
+tietää.
+
+Piersistä tuntui, että ikäänkuin puolittainen valveutuminen oli jo
+tapahtunut ja että hänen asiansa oli kokonaan herättää nuo uinuvat,
+värähtelevät epäluulot ja kohentaa ne hahmoutumaan. Hän oli nähnyt,
+ettei tuo nuori tyttö ollut oma itsensä, että hän oli kuohuksissaan,
+kiihoittunut ja kapinamielinen, vavisten tuon äskeisen -- hänelle --
+kauhean kohtauksen vaikutuksesta; ja tilaisuus oli nuorelle miehelle
+ollut liian houkutteleva. Nyt vihdoinkin oli ilmeistä, että Elma
+huomasi jotakin siitä, mitä hänen tätinsä ja serkkunsa olivat turhaan
+yrittäneet selittää vihjauksilla, epäsuorilla viittauksilla ja sen
+semmoisilla, nyt hän näki -- vaikka sumuisesti ja hämärästi, mutta näki
+kuitenkin sen, mikä sai hänen silmänsä kirvelemään.
+
+Lady Alfretonin pojan kasvoille oli usein tullut epäilevä hymy, kun
+hän kuuli Elman hehkuvilla sanoilla kuvailevan hänen äitiänsä. Hän
+oli vihellellyt hiljaa itsekseen nähdessään Julietille tuhlattuja
+hellyydenosoituksia. Hän oli kävellyt pois ikäänkuin pistos sydämessään
+vastaanotettuaan pienen käden kiihkeän jäähyväispuristuksen, sitten kun
+oli hoivannut Elman vaunuihin jonkun "Park Lanen päivän" päätyttyä.
+
+Se oli vain lapsen innostusta, oli hän itsekseen tuuminut, ja sellainen
+innostus oli pian kutistuva ja haihtuva Elmaa odottavan elämän
+kylmässä hohteessa -- mutta oliko se siihen asti jätettävä sikseen?
+Kasvitieteelliseen juhlaan saakka hän oli vastannut tähän kysymykseen
+myöntävästi, mutta tuo päivä oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi; Elma
+oli saanut opetusta, ja jokainen tavu oli kohdannut lyijynraskaana
+hänen rintaansa. Hänestä oli näyttänyt suuttumuksen ja kummastuksen
+ensi kuohahduksessa, ettei hän koskaan enää voisi ketään rakastaa eikä
+kehenkään luottaa.
+
+Tietysti aika -- aika, yön lepo ja tyynempi itsetutkistelu ja
+harkitseminen heikensivät ensimäisen vaikutuksen. Mutta hänen kerran
+päästyään sille polulle toi melkein jokainen iltapäivä-lupa tai muu
+kohtaus -- sillä lukukauden lähestyessä loppuaan suotiin vapaata aikaa
+useammin, mistä johtui, että Elma oleskeli enemmän tätinsä luona ja
+myöskin Mertounin talossa kuin muuten olisi ollut laita, -- niin,
+melkein jokainen kohtaus toi tullessaan uusia havaintoja.
+
+Vaikka Elman nuori sydän vastahakoisesti tunnusti sen edes itselleen,
+ei Elma voinut olla huomaamatta, ettei ainoakaan sir Thomas Alfretonin
+perheen jäsen koskaan ajatellut muita, ei koskaan yrittänyt huvittaa
+tai auttaa muita. Täti tuskin viitsi kääntää päätänsä kuunnellakseen,
+kun Juliet valitti jäsentenkolotusta tai kuumeista kurkun ja silmien
+polttoa -- vaikka lady Alfreton oli vastikään pitänyt Elmaa vieressään
+kokonaisen puolentunnin ja seikkaperäisesti kertonut omasta unettomasta
+yöstään ja päänkivustaan. Kun sir Thomasille ilmoitettiin, että oli
+lähetetty noutamaan lääkäriä hänen tyttärensä luokse -- Juliet itse oli
+sitä tahtonut, -- oli hän vain kysynyt, oliko se eräs hänen kaupungilla
+tapaamansa muodikas tohtori, joka oli osoittautunut varsin hauskaksi
+seuratoveriksi, ja saatuaan kieltävän vastauksen hän ei asiasta sen
+enempää perustanut.
+
+Toivuttuaan ankarasta tulehduskohtauksesta, jonka alkuna edellämainittu
+kipu oli ollut, Juliet oli aivan yhtä itsekäs ja välinpitämätön,
+huolehti vain omasta mukavuudestaan, mitään välittämättä muiden
+toivomuksista. Kun lääkäri määräsi hänelle ilmanalan ja ympäristön
+vaihdosta ja hänet senvuoksi lähetettiin merenrannalle, oli hän kaikin
+mokomin tahtonut viedä muassaan lady Alfretonin oman kamarineitsyen,
+johon oli sairautensa aikana mielistynyt, ja äidin pahastuminen oli
+häntä niin vähän liikuttanut, että Elma oli hiljakseen hävennyt
+kummankin, sekä äidin että tyttären puolesta, koska lady Alfreton
+myöntyessään itse tuskin esiintyi paremmassa valossa kuin tyttärensä,
+vaikka hän lopuksi myöntyikin selvän välttämättömyyden ja itsepäisen
+vaatimuksen tieltä.
+
+Piersin sanat "järjetön ja sydämetön" muistuivat nuoren serkun mieleen
+hänen seisoessaan tämän viimeksimainitun kohtauksen todistajana, ja
+tekipä mitä tahansa, hän ei voinut niitä mielestään karkoittaa.
+
+Mutta syvällä hänen omassa sydämessään oli myöskin toinen ajatus,
+toinen toivomus ja ikäänkuin toinen rukous. Olihan Elma kerran lukenut
+vanhasta kirjasta näin kuuluvat pyhät sanat: "Ja pieni lapsi on heitä
+johdattava." Mitäpä hän muuta oli kuin pieni lapsi? Ja mitäpä he, nuo
+rakkaat ihmiset, muuta tarvitsivat kuin vähän johdatusta? Oh, olla
+heidän kanssaan, valvoa heidän puolestaan, tuntea heidän puolestaan,
+taluttaa heitä silkkirihmasta, kunhan -- kunhan vain hän olisi kyllin
+vahva! Oi, nähdä heidät kaikki sellaisina kuin hän ensimältä niin
+hartaasti oli toivonut ja lujasti uskonut heidän olevan! Oi, osoittaa
+Piers valehtelijaksi ja näyttää hänelle -- näyttää hänelle!... Tässä
+kyyneleet alkoivat tulvia sinisistä silmistä, ja puuttui sanoja
+lapsellisen sydämen kuohuvia tunteita selittämään. Emme saa tällaisena
+hetkenä tirkistää liian kauaksi esiripun taakse.
+
+Vilkaiskaamme kuitenkin pikimmältään tuon useinmainitun kohtalokkaan
+kesäkuunpäivän iltaan. Ennen sen loppua oli Elmalla ollut vielä
+toinen haastattelu. Ehtoolla kotiin saavuttuaan hänen oli ollut aivan
+mahdotonta -- eikä hän ollut aikonut sellaista yrittääkään -- näytellä
+lady Mabel Pomeroyn suosittelemaa huoletonta muistamattomuutta.
+Sellaista veruketta hän olisi halveksinut (sittenkin, vaikka olisi
+ollut edes pienoinen mahdollisuus sen onnistumiseen, jota ei ollut,
+kuten hän hyvin tiesi); -- ja mitä oli sensijaan tapahtunut?
+Seuraavaa: hurjin askelin, ihan lennossa, hän oli hyökännyt suoraan
+neiti Exeterin makuuhuoneeseen ja -- tuon säädyllisen vanhan naisen
+suureksi kummastukseksi -- heittäytynyt hänen paljaille käsivarsilleen.
+Tyttö syöksähti sisälle sellaisena tuulenpyörteenä, että olisi ollut
+turhaakin kohottaa varoittava sormi tai virkahtaa jotakin häntä
+hillitäkseen. Ottaessaan myssynsä pieniltä harmailta, kiharilta
+kutreiltaan, joita Elma oli niin osaavasti kuvaillut tädilleen, neiti
+Exeter tunsi melkein menettäneensä sekä hengityskykynsä että myssynsä,
+sanat kun siepattiin hänen huuliltaan ja päähine hänen hyppysistään; ja
+hänen ensimäinen hetkellinen vaikutteensa oli huutaa: "Älähän toki!"
+
+Mutta seuraava silmänräpäys selvitti tilanteen.
+
+Se oli Elma, hänen oma Elmansa, julma, uskoton Elma, jonka nimi oli
+viimeksikuluneiden tuntien kiistelyssä moneen kertaan mainittu ja jonka
+syyllisyyttä (vaikka hän oli koettanut tyttöä puolustaa) hän itsekin
+oli pitänyt varmana, -- niin, Elma, joka tosiaan oli jotakin yrittänyt,
+mutta näyttänyt niin onnettomalta, päättämättömältä ja hapuilevalta
+sitä tehdessään, että kaikki olivat häntä epäilleet, -- Elma, joka oli
+tekosyyn nojalla paennut tätinsä luo eikä ollut kertaakaan kääntynyt
+edes vilkaisemaan hyljättyihin tovereihinsa, -- Elma siinä nyt lähestyi
+tunkeutuen loukattujen sisimpään pyhättöön.
+
+Mutta saattoiko neiti Exeter nyt enää olla vihainen? Kuunnelkaamme!
+
+"Ei, ei, rakas lapsi, Tule, tule, tyttöseni. Älä ole milläsikään, Elma.
+Ka, Elma, rakkaani! Älä nyt noin itke, hyvä lapsi -- sinunlaisesi iso
+tyttö! Ka, rakas... rakas... lapsi-parka! Elma, rakas Elma, koetahan
+vähän hillitä itseäsi!" Opettajatar ja nainen taistelivat ylivallasta
+sanomattoman lohduttuneessa ja tyydytetyssä povessa. "Rakas, rakas
+lapseni, tyynny; ja kerrohan minulle, kerrohan minulle, mikä sinua
+oikeastaan vaivaa! _Mikä_ sinua vaivaa?"
+
+Mutta hän tiesi vallan hyvin, mikä tyttöä vaivasi, ja tuossa
+vapisevassa, nyyhkyttävässä olennossa, jota hän piti äidillisellä
+hellyydellä sylissään, sen tuskallisissa nytkähdyksissä hän oli
+tuntenut mitä täydellisimmän korvauksen kaikista kärsimyksistään.
+
+Ei ollut tarvittu, ei ollut _todella_ tarvittu noita katkonaisia
+kuiskauksia, puolittain tukahtuneita, yhteydettömiä lauseita ja aivan
+kieliopittomia selitysyrityksiä. Voimme varmasti vakuuttaa, että ne
+paremmin miellyttivät neiti Exeteriä sellaisinaan kuin jos hän olisi
+kuullut ne lausuttuina puhtaimmalla englanninkielellä.
+
+Kaiken hän oli ymmärtänyt ja olisi ymmärtänyt sen aivan sanoittakin.
+Sitten neiti Exeter heti, itsekin kieltämättä kiihtyneenä ja melkein
+yhtä kyyneltynein silmin oli ryhtynyt -- ja mitä juhlallisimmalla
+tavalla -- selittämään asiaa kaikille muillekin. Niin, niin; Elma
+voi siinä suhteessa luottaa häneen, Elman ei tarvinnut murhetuttaa
+sydäntään sillä asialla. Elma voi olla rauhassa.
+
+Sitten kun myrskyn jälkeen oli tullut hiukan tyventä, oli kunnon
+opettajattaresta tuntunut, että hänkin voisi antaa joitakuita
+vihjauksia. (Melkein näyttää siitä, että kaikki tahtoivat antaa
+vihjauksia Elmalle, milloin saivat siihen tilaisuuden.)
+
+"Rakas tyttöni, olemme kumpikin saaneet ikäänkuin opetuksen tänään";
+näin oli oivallinen neiti Exeter aloittanut, kun ensin oli rykäissyt
+ja vielä kerran vaivihkaa pyyhkäissyt silmiänsä. "Rakas oppilaani,
+minä en sure omaa osaani, jos vain voin opastaa sinut tuntemaan
+velvollisuutesi. Nyt kun tiedän, että Elmani on minulle sama, mitä hän
+aina on ollut" -- hellästi -- "en välitä mistään. Luullessani, että
+olin hänet menettänyt, tunsin... niin... tunsin tuskaa ja vihlontaa
+enemmän kuin sanoilla voisin ilmaista. Mutta älä ole milläsikään -- älä
+ole milläsikään", jatkoi hän hätäisesti, kun Elma aikoi jälleen kätkeä
+kasvonsa; "eihän meidän tarvitse enää tuota erehdystä ajatella" -- hän
+puhui nyt reippaammin, -- "se oli pelkkä väärinkäsitys eikä mitään
+muuta. Tätisi..."
+
+"Oi, neiti Exeter, älkää hänestä puhuko!"
+
+"Rakas lapsi, en sano mitään sellaista, mikä on sopimatonta minun
+lausua tai sinun kuulla"; ja pieni opettajatar oli suoristautunut
+niinkuin tekee se, joka ei ole tottunut toimimaan sanelun mukaan. "Ei,
+rakas Elmani" -- sitten lempeämmin -- "minulla ei ole kerrassaan mitään
+sanottavana sinun tätiäsi vastaan. Hänellä on täysi oikeus sellaisessa
+tilaisuudessa menetellä mielensä mukaan; ja ellei hän tahdo tuntea
+minua koulun ulkopuolella, osaan vastaisuudessa olla sitä odottamatta.
+Ainoa, mistä nyt välitän" -- ja puhuja vaikeni.
+
+Elma oli tullut lähemmäksi.
+
+"Minä ajattelen sinun tulevaisuuttasi", oli neiti Exeter sitten
+jatkanut, -- "sinun tulevaisuuttasi, ja miten se sinuun vaikuttaa.
+Tarkoittaneeko tätisi, että, jos joudut heidän kotinsa asukkaaksi,
+et saa tuntea muita kuin rikkaita ja suurellisia? Aikoneeko hän
+opettaa sinulle, ettei kukaan muu ole huomiosi ja hellyytesi arvoinen?
+Toivoakseni ei, -- uskon, ettei hän sitä aio. Omasta puolestani en
+mistään hinnasta tungettelisi -- en tahtoisi olla okaana kyljessäsi..."
+
+"Oi neiti Exeter...!"
+
+"Rakas lapsi, suo minulle anteeksi, minä vain ajattelin ääneen.
+Minun ei olisi pitänyt käyttää sellaista sanontaa. Mutta jos minusta
+tulisi jotakin haittaa tai vastusta, Elma, jos siitä johtuisi jotakin
+eripuraisuuden tunnetta, muista, että minä en saa sitä itselleni
+sallia. En tahtoisi hetkeksikään pimentää päiviäsi. Sir Thomas voi
+tarjota sinulle aseman ja varallisuuden etuja, joita ei sovi halveksia;
+hän on sitäpaitsi lähin elossa oleva sukulaisesi ja ainoa holhoojasi.
+Jos hän ottaa sinut tyttärekseen -- kuten hän luullakseni varmaan
+aikoo tehdä, -- niin sinun velvollisuutesi on totella häntä ja tätiäsi
+kaikessa, missä -- ja Jumala suokoon, ettei sellaista poikkeusta
+koskaan satu -- omatuntosi ei tule väliin. Kaikissa asioissa, joilla on
+ainoastaan yhteiskunnallista tai perheellistä merkitystä, olet selvästi
+näkevä evankeliumin valossa, rakas Elma, että sinun on ilomielin
+uhrattava oma tahtosi, milloin se on ristiriidassa heidän tahtonsa
+kanssa. Koska he ovat sinulle niin ystävällisiä ja jo nyt niin helliä
+sinua kohtaan, ei se käykään vaikeaksi. Mitä _minuun_ tulee..."
+
+"Niin?" kuiskasi Elma tarkkaan kuunnellen. "Niin, mitä teihin tulee?"
+
+"Oi, rakkaimpani, minä olen valmis luopumaan sinusta -- kokonaan
+luopumaan sinusta, jos on tarvis. En näkisi sinua koskaan, en kuulisi
+sinusta, en tapaisi sinua, kunhan vain tietäisin, että voit hyvin ja
+olet onnellinen. Tahtoisin..."
+
+"Ettekö voi luottaa minuun? Odottakaa sitten, niin saatte nähdä!" Ja
+näin vastaavan suloisen nuoren äänen sävyssä värähti syvää ja harrasta
+päättäväisyyttä, mikä toi mukanaan omituisen, varman vakaumuksen.
+
+Enempää ei oltu puhuttu.
+
+Voimme hyvin arvata, että tällaisen keskustelun jälkeen neiti
+Alfretonin edellisessä luvussa vuodatetut viisaudentipat jäivät
+jokseenkin tehottomiksi.
+
+
+
+
+XII.
+
+Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
+
+
+Oli neiti Exeterin syntymäpäivän aatto, ja vanhan hyvän tavan mukaan
+oli tätä tärkeätä tapausta vietettävä täydellisellä lupapäivällä.
+
+Sitäpaitsi oli vanhastaan totuttu siihenkin, että päivää juhlittiin
+yhteisesti. Koko koulun valtasi riemukas tunnelma, ja jokaista muuta
+säveltä, vaikkapa aivan sopusointuistakin, olisi pidetty soraäänenä.
+
+Tämä jälkimäinen jyrkkä sovinnaistapa oli kuitenkin vain ääneti
+edellytetty eikä avoimesti julistettu tosiasia. Niin, pikemminkin
+käsitettiin se yllätykseksi neiti Exeterille kuin päinvastoin.
+
+Tuon merkkipäivän aamun valjettua neiti Exeter, selostettuaan oman
+ohjelmansa, säännöllisesti lisäsi, ensin aloitteeksi rykäistyänsä,
+tähän tapaan: "Mutta jos joku mieluummin viettää päivän omien
+ystäviensä parissa, hän toivoakseni ymmärtää, että hän on aivan vapaa
+menettelemään niinkuin hänelle itselle on mieluisinta", jonka jälkeen
+hänellä oli tapana kehoittavasti vilkaista ympärilleen ja pysähtyä
+vastausta odottamaan.
+
+Mutta mitään vastausta mainittuun suuntaan ei koskaan kuulunut.
+
+Vaikka joku kiittämätön jöröttelijä sisimmässä sydämessään olisi
+halunnutkin poistua toisten parvesta ja viettää päivänsä erillään
+juhlivasta joukosta, olisi se kuitenkin ollut enemmän kuin hän olisi
+rohjennut sanoin tunnustaa. Suuttumus ja moite -- jopa ikuinen häpeäkin
+-- olisi langennut hänen osakseen.
+
+Sillä tiedettiin hyvin, että tämä vuoden suuri päivä oli rakas neiti
+Exeterin sydämelle ja että hän silloin teki parhaansa kestitäkseen,
+miellyttääkseen, huvittaakseen ja tyydyttääkseen jok'ainoata
+suojattiaan ja että hän samaten piti arvossa ponnistuksilleen
+osoitettua tunnustusta ja kiitollisuuden vastakaikua niiden sydämissä,
+joiden hyväksi hän uurasti.
+
+Syntymäpäivä -- syntymäpäivää mainittaessa tiedettiin aina, _kenen_
+syntymäpäivää tarkoitettiin -- oli vuoden ainoa tilaisuus, jossa
+pieni johtajatar päästi tunteensa valloilleen oikealla naisellisella,
+hellällä, myrskyisellä tavalla; se oli ainoa hänen luontaisesti
+seuranhaluiselle taipumukselleen sallittu tilaisuus, jossa hän haitatta
+holhousvelvollisuudelleen tai kurinpidolle voi antautua tuhlailevan
+vierasvaraisuuden iloon. Tunnit vaihtuivat, säännöt viskattiin tuuleen
+tänä ainoana päivänä vuodessa.
+
+Nautittiin myöhäinen aamiainen eli murupuolinen -- oikeammin sarja
+aterioita, sillä jokainen otti mitä halusi ja mihin aikaan halusi.
+Teekupit olivat asetetut pienille tarjottimille eri aikoina pöydän luo
+saapuvia ja sen luota poistuvia kotoisia vieraita varten. Päivällistä
+ei syöty ensinkään, vaan sensijaan myöhäinen illallinen, uhkea
+illallinen, joka tarjottiin vasta puoli yhdeksältä ja siis aivan
+poikkesi opiston säännöllisestä päiväjärjestyksestä. Juhlapöytä oli
+koristettu mitä ihanimmilla kukkasilla ja runsaasti varattu vuodenajan
+herkuilla. Jokainen tunsi, että tämä iltahetki kruunasi kaiken, sillä
+kuiskailtiin, että neiti Exeter näitä pitoja järjestäessään oli antanut
+mitä auliimpia ja tuhlailevimpia määräyksiä. Siitä ei kukaan laitoksen
+oppilas, vanha tai nuori, olisi tahtonut jäädä pois, vaikka olisi mitä
+saanut.
+
+Kenties kukaan, joka ei tiedä, mitä merkitsee tottumus päivästä
+päivään tai viikosta viikkoon tehdä joku määrätty asia määrätyllä
+tunnilla -- elää määrättyjen sääntöjen mukaan, vaikkapa ne olisivat
+oikeamielisimmän ja inhimillisimmänkin itsevaltiaan säätämiä, -- ei voi
+oikein arvostella tuollaista pakosta vapautumisen tuottamaa sanomatonta
+tyydytystä, vaikka se tapahtuu vain kerran tai aniharvoin, eikä
+käsittää sankarittareni ja hänen koulutoveriensa voimakasta riemua, kun
+heinäkuun viidennentoista päivän tullen kaikki säännöllinen järjestys,
+mihin Haverstock Hillin kulmatalon asukkaat olivat tottuneet, kerran
+vuodessa käännettiin ylösalaisin.
+
+"Tuntuu siltä kuin heräisi uudessa, erilaisessa maailmassa", koetti
+Elma selittää Mabel-ystävättärelleen. "Asia on näetkös tällä tavoin.
+Silloin tällöin saamme koko päivän loman; tietysti on meillä lupaa
+kuningattaren syntymäpäivänä; ja jos sattuu joku suuri yleinen
+tapaus, neiti Exeter aina herttaisesti hymyillen lausuu: 'Mielestäni
+en tällaisessa tilaisuudessa voi olla antamatta teille koko päiväksi
+vapautta'. Mutta ne lupapäivät eroavat melkein yhtä paljon tästä kuin
+ne eroavat lukupäivistä. Kaikki kiitämme ja riennämme täyttä vauhtia
+pois johonkin perheeseen, mihin voimme mennä -- sukulaisten tai
+ystävien luo tietenkin. Emme koskaan uneksikaan kotiin -- tarkoitan
+kouluun -- jäämistä, jos meillä suinkin on muualle mentävää. Mutta
+huomenna" -- sanoimme jo, että oli tuon merkkipäivän aatto -- "huomenna
+on ilmassa sellainen tuntu" -- ja Elma ravisti innokkaana pieniä
+touhukkaita olkapäitään, -- "on jotakin, mikä värähtää meidän kaikkien
+ruumiissa ennenkuin aamulla heräämmekään; kuulemme ikäänkuin jonkun
+äänen sanovan, että kaikki ajattelemme samaa ja tunnemme samaa; eikä
+kukaan poistu omille teilleen, vaan kaikki yhdessä aiomme pitää
+hauskaa parhaamme mukaan. Niin me tunnemme -- ja niin neiti Exeter
+luullakseni tahtookin meidän tuntevan. Olemme niin innostuneita, että
+varmasti heräämme aikaisin ja tuskin maltamme viipyä vuoteissamme
+myöhäiseen aamiaiseen asti. Siitä huolimatta pidämme tuosta myöhäisestä
+aamiaisesta: tuntuu niin muhkealta ja hienolta muiden ihmisten tapaan
+kävellä alas murkinoimaan puoli kymmeneltä -- ja sitäpaitsi sanoo
+neiti Exeter, että se estää meidät liiaksi uupumasta päivän lopulla.
+Siis rukousten, aamiaisen ja lahjojen antamisen jälkeen -- niistä
+lahjoistahan jo sinulle mainitsin -- neiti Exeter nousee, hymyillen
+joka puolelle, kertoakseen meille, mitä _hän_ aikoo tehdä; me kaikki
+saamme tehdä, mitä haluamme... Olemme sen jo aikoja sitten keskenämme
+suunnitelleet, käsitäthän, ja hyvin luultavasti neiti Exeter sen arvaa,
+mutta ei ole tietävinään ja ilmoittaa aluksi _oman_ ohjelmansa, kuten
+hän sitä nimittää."
+
+"Ja millainen se ohjelma on? Älä hyppää ylitse. Kerro minulle jok'ainoa
+seikka", pyysi Mabel hartaasti ja aivan tosissaan; sillä tähän
+mennessä hän, kuten tiedämme, oli alkanut tuntea teeskentelemätöntä
+mielenkiintoa tyttöjen kohtaloihin ja tiesi paljoa enemmän Elman
+pääasiallisista ystävistä ja tuttavista kuin heidän pelkät nimensä.
+"Mitä neiti Exeter itse tekee?"
+
+"Hän johtaa ostoksilla käyntiä, kuten hän sitä nimittää, aamusella.
+Luullaksemme hän varaa syntymäpäiväkseen kaikki ostokset, mitä tietää
+meidän tyttöjen haluavan; hänellä näkyy olevan niin paljon tehtävää,
+ja käydään niin perin hauskoissa, huvittavissa paikoissa. Ajamme Bond
+Streetin pitkin omnibuksella..." Elma pysähtyi.
+
+"Omnibuksella -- niin", nyökkäsi Mabel (sanoakseen: "Tiedän
+varsin hyvin, mitä omnibus on; olen nähnyt niitä, älä pysähdy
+tietämättömyyttäni valaisemaan") -- "niin, omnibuksella. Sepä onkin osa
+huvista. Usein ajattelen, kuinka mielelläni ajaisin omnibuksessa."
+
+"Ka, minä en niistä pidä", tunnusti Elma vilpittömästi. "Ne
+ovat hirveän kuumia, niissä saa päänkipua, ja muutamat niistä
+tärskyttävätkin aika lailla -- mutta emmehän me koskaan osoita
+tyytymättömyyttä; sillä tietysti neiti Exeter itse mieluummin ajaisi
+sievissä avonaisissa vaunuissa; eikä hänellä tietenkään ole muuta
+keinoa meidän kuljettamiseemme; ja syntymäpäivänään hän ehdottomasti
+tahtoo maksaa kaikki jokaisen puolesta. Nousemme siis omnibukseen aivan
+oikein; matkaa ei olekaan varsin pitkälti; ja päästyämme Marmorikaaren
+luo meidän tarvitsee vain kävellä pois."
+
+"Mutta lähtevätkö kaikki tytöt? Koko kouluko?"
+
+"Oh ei, hyvä ystävä", virkkoi Elma hilpeästi. "Jokainen opettajatar
+johtaa omaa joukkoansa, mikä yhtäälle, mikä toisaalle. Neiti Mordern
+melkein aina haluaa nähdä tauluja, mutta ne, jotka lähtevät hänen
+mukanaan, tahtovat ainakin Burlington Arcadelle. Mademoiselle Marie
+taas vie joukkonsa ranskalaisiin myymälöihin ostamaan suklaatia ja
+tekokukkia sekä pujahtaa puoli kahdentoista aikaan Rowille ratsastajia
+katselemaan. Vaikkei kukaan sitä luulisi, on mademoiselle Marie
+mielettömästi ihastunut hevosiin; hänen veljensä palvelee jossakin
+ranskalaisessa rakuunarykmentissä."
+
+"Mitäpä hänestä, Elma. Mutta etkö silloin mene mademoisellen kanssa?
+Luulin sinunkin pitävän hevosista?"
+
+"Ah kyllä, mutta minä olen mieluummin neiti Exeterin kanssa. Pysyn
+hänen lähettyvillään kaiken päivää. Ne tytöt, jotka aamulla menevät
+Rowille, tulevat sitäpaitsi myöhään ja väsyneinä kotiin, minkä jälkeen
+he mieluimmin istuskelevat puutarhassa satukirjoja lukemassa. Ne ovat
+tavallisesti pieniä tyttöjä. Vain neljä meitä vanhempia lähtee neiti
+Exeterin matkaan, ja me palaamme jokseenkin aikaisin -- tarkoitan,
+että olemme kaikki kotona kello kahden tienoissa, ja sitten vetäydymme
+kaikki omiin suojiimme lepäämään päivän kuumimmiksi tunneiksi, kunnes
+kello neljän tienoissa tuodaan teetä."
+
+"Mitä? Teetäkö? Olettepa te aika herkuttelijoita!"
+
+"Niin todellakin! Joka ovelle naputetaan, ja tarjotin..."
+
+"Tarjotinko?"
+
+"Ja kun se ehtii meidän ovellemme, Henriettan ja minun, me hypähdämme
+ylös ja huudamme: 'Sisälle, Mary! Mitä siellä on, Mary?' ikäänkuin
+emme ollenkaan aavistaisi! Sillä osa iloa onkin siinä, ettei mitään
+ole _sanottu_, näethän. Sitten Mary selittää: Neiti Exeter ajatteli,
+että kuppi teetä virkistää nuoria neitejä, ennenkuin jälleen menette
+ulos, ja olkaahan hyvät ja valmistautukaa lähtemään neljännestä vaille
+viisi'."
+
+"Ja mihin teidän sitten on lähdettävä?" sanoo Mabel.
+
+"Puistoon. Puistoon päivän muodikkaimmalla tunnilla. Ajattelehan,
+Mabel! Käymmehän me, minä ja sinä, siellä siihen aikaan kotiväkemme
+kanssa; mutta neiti Exeter tyttöineen tekee sen ainoastaan tuona
+päivänä. Ja on perin hauskaa mennä kaikki yhdessä ja mennä samaan
+aikaan kuin muutkin ihmiset, eikä saapua kävelyltään juuri päivän
+herttaisella, vilpoisella hetkellä ja istua ikävään päivällispöytään
+silloin kun kaikki hienoimmat ihmiset lähtevät ulos jälleen."
+
+"Mutta en käsitä, miksei neiti Exeter pidä samoja _tunteja_ kuin
+mekin", huomautti Elman kuuntelija varsin luonnollisen tietämättömänä.
+"Jokainen voinee toki syödä päivällistä milloin haluaa, tulla kotiin ja
+lähteä ulos milloin haluaa, kun vain asiansa siten järjestää."
+
+"Oh, se ei laisinkaan kävisi päinsä koulussa" -- Elma pudisti viisaana
+päätänsä, -- "ei laisinkaan. Koulussa on otettava huomioon kaikenlaisia
+seikkoja; emmekä siitä tuskittelekaan, kun kerran olemme siihen
+oikein tottuneet. Talvisin emme siitä ensinkään välitä; on rattoisaa
+ja kodikasta istahtaa hauskaan, lämpimään, valoisaan ruokailusaliin
+kello kuudelta, kun tietää, että jälkeenpäin on pitkä hupaisa ilta
+edessä. Henrietta sanoo, että päivällisen syöminen kello kuudelta on
+meille kaikille perin terveellistä, ja että neiti Exeter keksii paljon
+miellyttäviä seikkoja, mitkä eivät ole tyttökouluissa tavallisia."
+
+"Niinpä kyllä, todellakin; mutta kerrohan nyt loppukin siitä
+syntymäpäivästä, ole niin ystävällinen." Täytyy myöntää, että Elma oli
+taipuvainen poikkeamaan aineestansa, minkä hän aina säännöllisesti teki
+saadessaan tilaisuuden sanoa sanasen neiti Exeterin puolesta. "Ka,
+jatkahan", pyysi Mabel.
+
+"No niin, siellä me kävelemme edestakaisin yhtä muhkeasti kuin kuka
+muu tahansa. Kävelemme ympäri, istumme -- neiti Exeter hommaa aina
+tuoleja --, tapaamme joitakuita hänen tuttaviaan, jatka tietävät hänen
+olevan siellä ja tulevat vartavasten; ja viime vuonna näimme Walesin
+prinssinkin tyttärineen kulkevan kolmesti ohitsemme, kerran aivan
+läheltä, ja herra ja rouva Gladstonen..."
+
+"Heidät voi nähdä joka päivä. Entä sitten?"
+
+"Sittenkö? Mitä? Mitään muuta ei olekaan."
+
+"Ettekö te mitään muuta tee?"
+
+"Emme tosiaan; viivymme aivan myöhään, kunnes jokainen lähtee
+pukeutumaan päivällistä varten. Silloin mekin lähdemme ja tiedämmepä,
+mikä kotiin palattuamme meitä odottaa."
+
+"Mikä?"
+
+"Hienoin illallinen mitä kuvitella voi. Kerron siitä sinulle perin
+pohjin joskus toiste. Siinä on kaikkea -- kaikkea. Neiti Exeter koettaa
+yllättää meidät jollakin uudella joka vuosi; ja vaikka silloin jo
+olemme varsin väsyksissä pukeudumme aina parhaimpiimme, samaten kuin
+neiti Exeterkin... ah, kello soi, Mabel, minua tullaan noutamaan --
+hyvästi!"
+
+"Maltahan silmänräpäys, Elma. Kuinka monta teitä lähtee puistoon --
+neljäkö?"
+
+"Vain kolme. Neiti Exeter sanoo, ettemme voi kävellä useampi kuin kaksi
+rinnatusten iltapäivällä. Hyvästi."
+
+"Kuka jää kotiin? Et suinkaan sinä?"
+
+"En, en! Clara -- Clara Nugent. Muttei hänkään jää kotiin, hän menee
+iltapäivä-konserttiin erään tätinsä kanssa. Hän on soitannollinen
+tyttö ja jokseenkin köyhä. Neiti Exeter lahjoittaa hänelle pääsylipun
+-- varmaan on konsertti jossakin, -- ja siten, vaikka hän muuten
+viettääkin koko päivän meidän kanssamme, hänellä on konserttinsa
+erikseen."
+
+"Kylläpä teillä varmaan on hauskaa", virkkoi Mabel hiljempää kuin
+hänen tapansa oli. Ja hän unohti vastata lähtevän vieraansa kolmanteen
+iloiseen hyvästijättöön, mutta näkyi sensijaan vaipuneen mietteisiinsä.
+
+
+
+
+XIII.
+
+"Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
+
+
+"Äiti, et voine sitä todella tarkoittaa!"
+
+"Mutta, hyvä lapsi, en minä näe siinä mitään sopimatonta."
+
+"Tuuma on mieletön, ja siksi sopimaton! Mihinkähän tosiaan, äiti,
+tämän jälkeen suostutkaan? Mabel saattaa sekä sinut että itsensä
+naurunalaiseksi. Ajatella hänen istuvan yksinään sinun vaunuissasi..."
+
+"Mutta, rakas Florence, miksikä ei?" Florence oli Mabelin vanhempi
+sisar, lähinnä iässä ja lähinnä vallassa Mertaunin herttuattaren
+tyttäristä. Hänen kanssaan herttuatar suvaitsi väitellä, toiset hän
+ilman muuta sivuutti. "Miksikä ei?" jatkoi hellä äiti puolustellen
+lemmikkiänsä. "Itse ajan tosiaan mieluummin Mabelin pienissä kärryissä
+silloin tällöin, ja se huvittaa minua; niissä voin tehdä vapaan,
+virkistävän retken virran rantaa pitkin, ja se saattaa minun hermoni
+paljoa parempaan kuntoon illaksi kuin ajelu puiston tungoksessa. Minä
+pidän Mabelin tuumaa aivan mainiona! Ja se huvittaa lapsi-parkaa..."
+
+"Se on niin järjetöntä!" Lady Florence ei ollut taitava väittelijä. "Ei
+ketään hänen kanssaan, tyttö istumassa aivan yksinään loistovaunuissa!"
+
+"Miksi ei sitten joku teistä lähde hänen mukaansa? Mikset mene itse?"
+
+"Hän tietää, että olen estetty", vastasi sisar lyhyeen. "Ennenkuin
+Mabel teki ehdotuksensa, hän tiesi varsin hyvin, ettei kukaan meistä
+voinut lähteä. Hän valitsikin sitä varten oman aikansa: emme olisi
+kuulleet asiasta sanaakaan, ellei Truefit olisi sattumalta lähettänyt
+kysymään määräyksiä kääsien suhteen puolisen jälkeen. Äiti, ihmettelen
+tosiaan, että voit tuolla tavoin hemmoitella piloille Mabelin. Olet
+pilannut hänet niin, että..."
+
+"Häntä ei enää voi enempää pilata", huusi iloinen ääni puhujan takaa,
+ja mainittu Mabel ilmestyi täysissä matkatamineissaan. "Ahaa, minä
+kuulin, mitä sanoit, Florence. Oletkin aivan oikeassa. Ei hyödytä
+yrittää, äiti. Minua ei voi enää enempää pilata, niinkuin Florence
+sanoo, ja minun täytyy siis tyytyä siihen, mitä jo olen saanut. Mistä
+Florence nyt sitten torailee? Ajopeliemme vaihdostako?"
+
+Herttuatar katsahti häneen hellästi,
+
+"Sinä olet näyttävä lystikkäältä, äiti, mutta niin olen minäkin! Minä
+tahdon näyttää lystikkäältä. Etkö sinä? Minä menen kaikkien muiden
+ihmisten sekaan ja ajelen juhlallisesti edestakaisin aivan yksikseni,
+kuten sinä! Ja sinä saat ajella rannalla, tuntea raikkaan ilman
+puhaltelevan poskiisi ja silmiisi karkoittaen sinusta kaiken päänkivun
+kuin usvan, niinkuin se karkoittaa minustakin, milloin on ranskalaisten
+teonsanoin taivutuksia läksynä."
+
+"Epäilemättä se tekee päänsärylleni hyvää, rakas tyttöseni."
+
+"Senvuoksi Mabel kai sitä koetta ehdottikin", huomautti Florence
+ivallisesti. "Mabelhan aina ajattelee muita."
+
+Mabel punehtui.
+
+"En käsitä, miksi minun tulisi ajatella muita, kun muutkaan eivät
+ajattele minua", aloitti hän vihastuneesti. "En sanonut, että pyysin
+äitiä lähtemään päänkipunsa vuoksi; sanoin vain, että _kun_ hän lähtee,
+se saattaa parantaa hänen päänkipunsa. Minä en ole tekopyhä" -- ja hän
+vaikeni uhmamielin.
+
+"Et tosiaan! Mabel sitä ei koskaan ole!" huudahti hänen varma
+puoltajansa, johon tyttären mieliala tarttui. "Sinä, Florence, et
+tosiaan saisi hänestä sellaista ajatella. Mitä taas minuun tulee,
+niin jos tahdon lainata vaununi jollekulle, on se _oma_ asiani. Mitä
+nureksimisen syytä tällaisessa yksinkertaisessa asiassa näet", jatkoi
+herttuatar valitellen, "sitä en voi ollenkaan käsittää".
+
+Florence kohautti olkapäitänsä. "Se on vain osa kokonaisuudesta",
+jupisi hän lähtien huoneesta.
+
+"Kiusallinen kapine!" huudahti Mabel helpotuksesta huoahtaen.
+"Pelkäsin, että hän tahtoisi lähteä kanssani ulos tai pakottaisi
+Edithin lähtemään, ja se olisi tärvellyt kaiken. Minä tahdon
+lähteä aivan yksinäni -- aivan yksinäni. Kerron siitä sinulle
+seikkaperäisesti, kun tulen kotiin, äiti. Mutta tietenkin sinun tulee
+olla siitä muille virkkamatta, tai saatamme molemmat joutua tiukalle",
+lisäsi tyttö suojelevasti.
+
+"Mutta, rakas lapsi..." Poloinen herttuatar näytti hiukan
+hämmentyneeltä ja levottomalta. "Tiukalle, rakkaani? En käsittänyt
+sitä. Eiköhän olisi parasta, että antaisit minulle vihjauksen? Minä en
+hiiskuisi sanaakaan sisarillesi, mutta sinä, näetkös, olet vielä kovin
+nuori."
+
+"Oh, kyllä minä asiani hoitelen", nyökkäsi Mabel rauhoittavasti. "Älä
+huolehdi, äiti, kyllä minä tiedän, mitä teen, enkä voi mitenkään sitä
+sinulle edeltäpäin kertoa. Ei se mitään ole... ei tosiaan... Vain..."
+
+"Mikset ota Elma Alfretonia mukaasi?"
+
+Salama välähti Mabelin silmästä.
+
+"Vai niin?" huudahti herttuatar mielissään omasta terävyydestään.
+"Sinä haluat ottaa Elman? Hyvin kernaasti. Mutta mikset sitä ennen
+sanonut? Mitä vaaraa Elman ottamisesta voisi olla? Ja lady Alfreton on
+sellaisesta huomaavaisuudesta aina hyvillään."
+
+"No, niin on asian laita, eikä se sentään niinkään ole", vastasi Mabel,
+jonka kaikkine vikoineenkin tiedämme olleen rehellisen. "Minä en tahdo
+noutaa Elmaa, mutta..."
+
+"Mutta sitä minä aavistinkin", virkkoi hänen sisarensa astuen jälleen
+huoneeseen. "Sinä luulet, että kun te kaksi tyttöä istutte äidin
+vaunuissa, se herättää huomiota, ihmiset ihmettelevät ja pysähdyttävät
+vaunut teitä puhutellakseen."
+
+"En minä laisinkaan sellaista ajatellut."
+
+"Siksi oletkin pannut päällesi uuden puvun ja hatun", jatkoi Florence
+ilkkuen, "ja epäilemättä olet kehoittanut Elmaa tekemään samoin ja..."
+
+"Enpä kehoittanut, en, en! Elma ei tiedä tulostani. Hän ei tiedä
+asiasta mitään. Hän..."
+
+"Hyväinen aika!" keskeytti herttuatar kummastuneena.
+
+"Elma ei tiedä? Mitä menosi sitten hyödyttää? Sinä et mitenkään häntä
+löydä. Luulin ymmärtäväni..."
+
+"Äiti, jos luulet ymmärtäväsi Mabelia, niin erehdyt!" Taaskin Florence
+hymyili pilkallisesti.
+
+Herttuatar katsahti vuorotellen kumpaankin. Mitä hänen tuli sanoa?
+Kuinka hän asian ratkaisisi? Tähän asti Mabel oli pitänyt päänsä
+koko maailmaa vastaan; kaikki, mitä Mabel teki, oli oikein, kaikki,
+mitä hän sanoi, oli puolustettavissa. Mutta nykyisessä tapauksessa
+tuntui kerrankin siltä, että todellakin... todellakin... Hän katsahti
+epäröiden toisesta tyttärestään toiseen, ja epäily ja neuvottomuus
+kuvastui hänen kasvoillaan.
+
+Kunpa Mabel vain puhuisi suunsa puhtaaksi! Sanoisi suoraan ja luottaisi
+häneen! Siinä tapauksessa hän taistelisi Mabelin puolesta viimeiseen
+veripisaraansa asti; mutta kuinka puolustaa tällaista salaperäisyyttä?
+
+Vaunut ilmoitettiin. "Hän saa siis lähteä?" virkkoi Florence nähdessään
+joutuneensa tappiolle.
+
+"Tietysti hän lähtee!" Mabel katsoi sisartaan hehkuvin poskin ja
+varmoin silmäyksin. "Tietysti hän lähtee!" Sitten hermostuneesti
+napittaen hansikkaansa: "Hyvästi, äiti, hyvästi!"
+
+"Hyvästi, rakkaani", kuiskasi hänen äitinsä. "Toivon, hm... toivon
+ajelusi sinua huvittavan." Sitten äänekkäämmin (sillä Florence yhä
+katseli ja kuunteli): "Älä... älä toki, Florence, katso minuun tuolla
+tavoin" -- hänen äänessään oli terävä sävy. "Sinä olet hyvin töykeä.
+Tottahan saan sanoa hyvästi Mabelille, jos tahdon, tarvitsematta
+siihen pyytää sinulta lupaa! Mabel... hm... ole varovainen, rakkaani",
+(kuiskaten hänen korvaansa) "hiukan varovainen. Ethän tee mitään hupsua
+tai mieletöntä?"
+
+"En aio tehdä mitään hupsua tai mieletöntä, äiti."
+
+Uppiniskaiset olkapäät nytkähtivät. "Miksi sellaista luulet?" Sitten
+hän lisäsi äkkiä pehmeämmällä sävyllä ja äänenpainolla: "Tahdon kerran
+olla hiukan ystävällinen."
+
+
+
+
+XIV.
+
+Ajelu puistossa.
+
+
+Kenties Mabelin ei olisi sopinut sitä tehdä, mutta luullakseni lukijani
+antavat hänelle anteeksi kuullessaan, mitä seurasi. Muistakaamme,
+että hän lapsuudestaan asti oli tottunut noudattamaan jokaista
+päähänpistoansa ja tyydyttämään jokaisen oikkunsa; ja nyt -- kun
+jalompi liikutus kuohutti hänen nuorta rintaansa, hänestä näytti,
+että jokainen, ken yritti ehkäistä häntä päästämästä sitä vapaasti
+valloilleen, ansaitsi uhmailua ja oli saatettava tappiolle.
+
+Hän tiesi, että jok'ainoa hänen sisaristaan olisi noussut hänen
+nykyistä hommaansa vastustamaan; tuskin saattoi luottaa siihenkään,
+että äiti olisi sen hyväksynyt ja häntä siinä tukenut. Senpä vuoksi hän
+keneltäkään neuvoa kysymättä oli hankkinut vain sen verran lupaa kuin
+oli aivan välttämätöntä.
+
+Hän säteili voitonriemusta; ja vaikkei tämä voitonriemu itsessään ehkä
+ollut erittäin kiitettävä, oli nuoren tytön povessa toisenlainenkin
+hehku, mikä ennusti parempaa tulevaisuudessa kuin ne tunteet, jotka
+koskaan ennen olivat saaneet sen sykkimään.
+
+-- Ei ole mahdollista, että he jäävät minulta huomaamatta, mutta
+kuitenkin minun täytyy vaania kuin kissa. Tänään on niin paljon ihmisiä
+ulkona. Olinpa typerä, kun en kysynyt Elmalta, aikovatko he mennä
+joihinkin erityisiin paikkoihin vai istahtaa johonkin! -- "Thomas!"
+-- nojaten eteenpäin. Thomas vilkaisi taakseen ja kosketti hattuansa.
+"Kuulkaa, minä haluan ajaa niin paljon kuin mahdollista kadun
+sisemmällä puolella -- ja lähellä käytävää. Sanokaa Truefitille, että
+hän huolehtii siitä." Sitten nuori neiti nojautui jälleen taaksepäin,
+kiihtyneenä, mutta vakavana.
+
+-- Florencen ei tarvitse pelätä, ajatteli hän; -- minä en tee mitään
+kepposia. Istumme kaikki mahdollisimman oikeassa asennossa; ja minä
+takaan, että neiti Exeter osaa istua yhtä hyvin kuin äiti tai kuka
+tahansa. Rakas neiti Exeter-poloinen! Tunnen pitäväni hänestä oikein
+paljon nyt, Elman vuoksi. Luulen tuntevani jokaisen kiharan hänen
+tukassaan ja jokaisen poimun hänen pienessä myssyssään. Kylläpä Elma
+riemastuu. Hän... kas, tuolla ne ovat! Tuolla ne ovat! -- Pieni yksin
+puhuja melkein hypähti innoissaan, kun hänen silmänsä sillä hetkellä
+äkkäsi mustahelmisen viitan -- neiti Exeterin oman mustahelmisen
+viitan, mustilla pitseillä somistetun päivänvarjon sen yläpuolella ja
+Elman valkoisen puvun siinä vieressä. Pieni seurue käveli verkalleen
+häntä kohti, mutta heidän päänsä olivat käännetyt toisaalle.
+
+Seuraavassa tuokiossa Mertounin herttuattaren palvelija kuitenkin
+oli kiinnittänyt naisten huomion lady Mabel Pomerayhin, joka istui
+avoimissa vaunuissa aidakkeen vieressä.
+
+"Olen tullut vartavasten. Teidän todellakin täytyy -- Elma kertoo
+teille. Tiesin, että olisitte täällä; ja nämä ovat äitini omat vaunut;
+olen lainannut ne itseäni ja ystäviäni varten. Pyydän teitä kaikkia
+tulemaan ajelulle. Älkää nyt, hyvä neiti Exeter, kieltäkö!"
+
+Olisiko kukaan hennonut kieltäytyä? Kehoituksessa oli jotakin niin
+luontevaa, niin suoraa, niin vilpittömän totista, se oli ilmeisesti
+lausuttu niin hartaasti ja tositarkoituksessa, ja puhuja näytti niin
+aivan toisenlaiselta kuin kukkasnäyttelyn keveän häikäilemätön lady
+Mabel, että neiti Exeter tunsi olevansa pahemmassa pulassa kuin koskaan
+ennen elämässään.
+
+Töykeästi kohdeltuna hän oli osannut vastata tyynen arvokkaasti;
+loukattuna hän oli työntänyt loukkauksen luotaan juuri sillä, ettei
+ollut sitä huomaavinaan; mutta hän tuskin tiesi, missä oli tai mitä
+hänen pitäisi sanoa nyt, kun kaikki nuo kiihkeät silmät olivat häneen
+käännettyinä.
+
+Sitäpaitsi näyttivät korkeapontimiset, mukavat, muhkeat vaunut
+tavattoman vietteleviltä.
+
+"Laskekaa astuimet, Thomas." Lady Mabel puuttui itse asiaan,
+mutta varsin miellyttävästi. "Onhan kaikki oikein. Niin, sitä
+ajattelinkin. Tiesin, ettei neiti Exeter kieltäisi minulta tätä
+iloa _syntymäpäivänään_", lisäsi puhuja ja hänen suunsa vetäytyi
+hymyyn, joka kaunisti hänen koko kasvonsa. "Minäkin tahdon osani
+syntymäpäivästä."
+
+Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen ja vaunut lähteneet
+liikkeelle, jatkoi Mabel: "Ette saa pitää minua röyhkeänä tyttönä,
+neiti Exeter; sillä mehän oikeastaan tulimme esitellyiksi toisillemme
+jo kasvitieteellisessä juhlassa, -- minä vain en silloin ollut
+teitä tuntevinani, olin kovin kuumissani ja kovin äkäinen; luulen
+käyttäytyneeni pahoin jokaista kohtaan sinä päivänä. Mutta Elma tuntee
+minut nyt; hän tietää, että haluan rakentaa... ystävyyttä. Elma,
+sanothan sinä hyvän sanan puolestani? Kerro neiti Exeterille, että äiti
+sallii minun soittaa suutani kotona -- kaikkien heidän täytyy sallia,
+tahtovat tai eivät, -- joten hänen tulee koettaa olla välittämättä,
+jos nyt lepertelen." Neiti Exeter näytti perin suopealla, "Istutteko
+nyt kaikki kolme mukavasti?" puhui nuori emäntä edelleen äärettömän
+huolehtivasti. "Onhan teillä kai hyvin tilaa? Mutta kumpi on Henrietta
+ja kumpi Maggie, saanko kysyä? Luulen sentään tietävänikin", lisäsi
+hän, kun kaikki nauroivat. "Tämä pitkä tyttö on Henrietta. Elma sanoo
+teidän olevan paljoa pitempi minua!" Hänen katseensa ilmaisivat ihailua
+vastapäätä istuvaa solakkaa, notkeavartaloista neitosta kohtaan. "Mutta
+minä olen toki Elmaa pitempi!" Ja niin edespäin, ja niin edespäin.
+
+Jos Mabel olisi herkeämättä puhunut kolme seuraavaa tuntia, en luule,
+että hän silti olisi mitään menettänyt kenenkään silmissä. Hän oli
+niin mielissään, niin onnellinen, niin innokas, niin pulppuilevan
+hilpeä, niin halukas huvittamaan, niin hurmaava vilpittömässä
+itseunohduksessaan, sanalla sanoen, kerrassaan niin vastustamaton, että
+hän heti voitti kaikkien sydämet.
+
+Ja mitä sitten Elma tunsi? Elman silmät sumentuivat kyynelistä. Hän ei
+ollut milloinkaan aavistanut, että voisi kenestäkään niin ylpeillä. Hän
+ei ollut koskaan ennen tietänyt, miltä tuntui omistaa ystävä, josta
+saattoi olla ylpeä.
+
+Oli mitä lämpimin ja herttaisin heinäkuun ilta. Koko kaupunki oli
+ulkosalla nauttimassa balsamituoksuisesta ilmasta ja loistavasta
+näytelmästä, pienen seurueemme ajellessa edestakaisin. Eikä näkynyt
+hymyilevämpiä kasvoja, ja harvat sydämet lienevät olleet keveämpiä kuin
+niiden, jotka sinä päivänä istuivat Mertounin herttuattaren vaunuissa.
+
+Vihdoin läheni lähdön hetki.
+
+Puolikääsit, kattovaunut, broughamit [yhden hevosen vetämät suljetut
+ajopelit. Suom.], kevät avovaunut ja trillat seurasivat toisiansa
+nopeassa jonossa jokaisesta veräjästä. Neiti Exeter sieppasi kellonsa
+esille ja alkoi pitää pientä puhetta.
+
+Mutta hän oli ehtinyt sanoa vain: "Kenties olisitte niin ystävällinen
+ja antaisitte meidän astua alas ensi veräjällä", -- kun hänen ei
+sallittu enää lisätä tavuakaan. Hetkisen johtajatar epäröi ja
+vastusteli. "Oh, enhän voisi sitä ajatellakaan, rakas neiti; eihän
+se voi tulla kysymykseenkään!" sanoi hän; mutta nuoret hänet heti
+vaiensivat. Ja sitten Mabelin kimakka, kirkas ääni käski ajamaan
+Haverstock Hilliin neiti Exeterin asunnolle, ja niin keinuivat vaunut
+eteenpäin, kunnes astuimet laskettiin kulmatalon edessä.
+
+Elma lähti vaunuista viimeisenä. Jokainen lausui hyvästijättäessään
+kiitoksensa kauniin sanoin, ja jokainen sai herttuattaren tyttäreltä
+hauskan ja ystävällisen vastauksen. Mutta kun Elman vuoro tuli,
+suikattiin vain nopea, sydämellinen suudelma eikä virketty kummaltakaan
+puolelta sanaakaan.
+
+Mutta kumpikin käsitti, mitä se suudelma merkitsi, ja oli siihen täysin
+tyytyväinen.
+
+
+
+
+XV.
+
+"Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
+
+
+Mertounin herttuatar ensin hiukan hämmästyi, sitten asia häntä huvitti,
+ja lopuksi hän oli tavattoman ylpeäkin, kun kuuli mihin hänen upeita
+ajopelejään oli käytetty.
+
+"Se rakas lapsi!" huudahti hän herttualle kahdenkesken jälkeenpäin.
+"Että hän keksikin sellaista! Kuinka Mabelin sisaret häntä ymmärtävät
+väärin ja väärin tuomitsevat! Nytkään en totisesti tohdi kertoa
+heille lemmikkimme hyväntahtoisuudesta ja ystävällisyydestä, sillä he
+nauraisivat sitä. Mutta eikö tyttö menetellyt herttaisesti? Ja toimia
+noin ominpäinsä kenellekään hiiskumatta! Olipa se älykästä. Peräti
+näppärää!"
+
+"Hahaha! Sen voit Mabelista uskoa", vastasi Mabelin isä täysin
+arvoa-antavasti. "Se häikäilemätön pikku veitikka! Olisinpa tahtonut
+hänet nähdä!"
+
+"Niin olisin minäkin. Sitä rakasta lasta! Olen kuitenkin iloinen,
+ettei kukaan muu meistä häntä nähnyt", lisäsi herttuatar-parka
+hermostuneesti. "Olisimme saaneet siitä alati kuulla. Mutta näin ollen,
+kun Florence kysyi minulta tänä aamuna, mitä Mabel teki, vastasin
+vain, että hän oli Elma Alfretonin kanssa ollut puistossa ajelemassa.
+Minun ei ollut pakko sanoa enempää. Jos kerran _minä_ olen tyytyväinen
+rakkaan Mabelimme käytökseen, ei tietysti kellään muulla ole oikeutta
+asiaan sekaantua."
+
+"Se oli aivan sopivaa ja oikeata menettelyä", myönsi herttua ikäänkuin
+sinetillä vahvistaen puolisonsa hyväksymisen -- vaikka hän kenties
+sisimmässä sydämessään tuskin oli vähemmän halukas välttämään asian
+julkiseksi tulemista kuin rouva, "hyvin kiitettävää pienen tytön
+tekemäksi." Molemmat vanhemmat yhä hellästi ajattelivat perheen
+nuorinta lasta pienenä tyttönä.
+
+"Äiti-rukkani oli hyväntahtoisimpia ja lempeimpiä ihmisiä", lisäsi
+puhuja miettiväisesti; "aina hän ajatteli muita, aina suunnitteli
+jotakin muiden hyväksi; ja Mabel tulee häneen. Pelkään, ettemme
+nykyjään tee puoliksikaan niin paljoa lähimmäistemme hyväksi kuin
+meidän tulisi"; ja hän huoahti hiukan.
+
+Mutta hänen oli aika mennä parlamentin ylähuoneeseen, ja hänen oli
+ilmoitettava, milloin saapuisi jälleen kotiin ja lähtisikö vai eikö
+vaimonsa mukana siihen tai tähän huvitilaisuuteen sitten jälkeenpäin,
+-- Mertounin herttua ja herttuatar olivat näet paljoa enemmän toisiinsa
+kiintynyt pariskunta kuin sir Thomas ja Lady Alfreton tai ylimalkaan
+useimmat heidän yhteiskuntaluokastaan, ja heidät nähtiin varsin
+usein yhdessä. Sillä hetkellä, kun kumpikin asia oli järjestetty
+ja aviopuolisoiden keskustelu päättynyt, hän siis oli jo kokonaan
+unohtanut Mabelin tai oikeammin Mabelin viimeisen kepposen.
+
+Mutta herttuatar ei ollut unohtanut.
+
+Hänestä tuntui, että hänen täytyi saada vielä toinen kuulija. Mutta
+kuka siksi sopisi? Lady Alfreton.
+
+Hänen mielessään välähti innostuttavana ajatus, että Elman täti pitäisi
+arvossa Elman koulutovereille osoitettua ystävällisyyttä; ja kun hän
+ei ollut kuullut mitään kasvitieteellisessä juhlassa sattuneesta
+selkkauksesta -- sillä kukaan ei ollut halunnut siitä hänelle mainita,
+-- hän ajoi nyt Park Lanen taloon laveasti ja alati sanojaan toistellen
+jutellakseen asiasta, mikä hänen mielessään ylinnä liikkui.
+
+Haastella Mabelista, rakkaasta lemmikistään Mabelista, oli hänelle
+aina perin ihastuttavaa, saati sitten nyt! Totta puhuen herttuattaren
+ystävät eivät pahimmille vihollisilleenkaan toivoneet kovempaa kohtaloa
+kuin joutua hänen kanssaan tunnin ajaksi kahdenkesken, kun hänen
+armonsa oli sillä päällä, mutta nyt -- nyt kun rakas, lämminsydäminen,
+harkitseva, huomaavainen lapsi -- (Mabelin hyveet kehittyivät ja
+paisuivat jokaisesta uudesta tarkastelusta) -- nyt kun tyttö oli niin
+jalosti kunnostautunut (hänen tekonsa oli muuttunut ihan jaloksi,
+ennenkuin ehdittiin lady Alfretonin taloon), mikä oli luonnollisempaa
+kuin että Mabelin äiti halusi kertoa siitä rakkaille ystävilleen
+-- jok'ainoalle? Hyvin ymmärrettävistä syistä lady Alfreton oli
+ensimäisenä listalla, ja lady Alfreton siis sai suihkun ensimäisen
+ryöpyn täysivoimaisena niskaansa.
+
+Mabel-parka olisi tuntenut vihlovaa mielipahaa, jos olisi sen tiennyt.
+Hänen nuori sydämensä oli juuri avautunut oudolle, uudelle ilolle,
+minkä rinnalla "kaikki muut riemut vaalenivat"; ja juuri sen uutuudessa
+oli ollut jotakin niin suloista, että se teki muistonkin siitä melkein
+pyhäksi. Hän oli ollut ihan häpeissään, tuntenut omituista ujoutta
+äitiäänkin kohtaan ilmoittaessaan tälle, mitä oli tapahtunut, ja oli
+keveällä naurulla sivuuttanut tämän mitä hartaimman ja myötämielisimmän
+kuulijan imartelevan kummastuksen. Edes herttuattaren ylistelyä hän
+ei ollut huolinut kuunnella enempää kuin oli välttämätöntä. Jollakin
+käsittämättömällä tavalla se sai hänet hämmennyksiin ja noloksi. Niin
+vähäpätöinen asia! Sellaisesta joutavasta pikkuseikasta tehtiin niin
+suuri numero! Ystävällisyydestä, mikä ei ollut hänelle aiheuttanut
+itsekieltämyksen varjoakaan!
+
+Ja ennenkuin hän sinä iltana meni nukkumaan, oli tähän asti huolettoman
+tytön sydämessä herännyt hämärä pyrkimys vastaisuudessa viettää
+parempaa, ihmisystävällisempää, hyödyllisempää ja epäitsekkäämpää
+elämää kuin mitä hän koskaan tähän asti oli viettänyt. Ensimäinen askel
+siihen suuntaan oli jo astuttu.
+
+Mutta lady Alfreton kauhistui kuulemastaan. Jos joku toinen olisi
+hänelle siitä puhunut, niin hän melkein olisi kieltäytynyt uskomasta
+niin tavatonta kertomusta. Herttuattaren täytyi toki tietää, ja
+kyllähän (niin hän itsekseen mietti) Mabel oli ajattelematon, tuhma
+koulutyttö -- mutta sittenkin hänellä oli ensiksikin täysi työ
+voittaakseen avoimen epäilynsä ja toiseksi ollakseen ilmaisematta
+kertomuksen hänessä herättämää kammoa, sitten kun hän ei enää vainut
+asiaa epäillä.
+
+Viisi naista, jotka eivät enää olleet mitään lapsia, istumassa
+vaunuihin sullottuina! Huh! Tuskin mikään oli hänen armostaan niin
+vastenmielistä kuin nähdä omat upeat ajopelinsä liian täynnä. Kaksi
+henkilöä -- tai enintään Elmaa lukuunottamatta kaksi -- oli hänestä
+kylliksi. Mutta viisi!
+
+"Heillä oli varmaan hirveän ahdasta", huomautti lady Alfreton
+valittavalla äänellä.
+
+"Sen voitte uskoa. Mutta siitä he vähät välittivät. Nuoret tytöt
+nähkääs ovat niin hoikkia ja..."
+
+"Olihan opettajatarkin mukana."
+
+"Mabel sanoo, että hän on hento ihminen, ei edes hänen kokoisensa."
+
+"Oh, Mabel on ikäisekseen varsin täyteläinen. Hänestä tulee kaunis,
+komea, iso tyttö"; ja lady Alfreton, joka inhosi isokasvuisia, lihavia
+ihmisiä, tunsi ikäänkuin antaneensa pienen letkauksen, sillä totta
+puhuen hän halusi vuodattaa sappeansa tuon kolttosen tekijään. "Mutta,
+rakas herttuatar, eikö se ollut hiukan, juuri hiukkasen omituista?
+Eivätkö ystävämme ihmetelleet ja mielessään udelleet, keitä teidän
+vaunuissanne oli?"
+
+"Hyväinen aika, entäpä sitten?" Kenties Mertounin herttuatar tunsi,
+että hänellä oli varaa sellaisen ihmettelyn aiheuttamiseen. "Kunhan
+tytöillä vain oli hauskaa, perin kernaasti suon ihmisten ihmetellä",
+lisäsi hän hyvänsuovasi. "Ja rakkaan Mabelin suhteen olin niin
+mielissäni..." Ja niin edespäin melkein loppumattomiin.
+
+Mutta keskustelun päätyttyä lady Alfreton oli jokseenkin väsynyt
+Mabeliin.
+
+"Ja pahinta on, etten voi torjua mielestäni pelkoa Elman syyllisyydestä
+tuohon mielettömään tuumaan, jonka juuri hän lienee alkujaan saanut
+Mabelin päähän", uskoi hän pojalleen, sitten kun heidän vieraansa oli
+lähtenyt. "Tiedäthän, kuinka Elmalla aina on tapana jutella neiti
+Exeteristä ja neiti Exeterin hommista, siitä, mikä hänelle on mieluista
+tai vastenmielistä, sekä koko tuon ikävän koulun menoista, ikäänkuin
+ne välttämättömästi olisivat jokaiselle mielenkiintoisia asioita.
+Tyttö ei välitä vähääkään, kuka täällä on, hän ei ymmärrä koskaan
+pitää suutaan kiinni. Minä katsahdan häneen, yskäisen, käännän puheen
+nopeasti toisaalle. Mutta ei siitä ole apua. Nyttemmin olen oppinut,
+että on aivan hyödytöntä yrittääkään. Jos joskus koetan ehkäistä
+niitä tiedonantoja, millä hän on päättänyt meitä kestitä, niin pieni
+ponnistukseni varmasti aiheuttaa jotakin monin verroin pahempaa."
+
+Piers nauroi.
+
+"Ja sinä, Piers, minun täytyy sanoa, että sinä kannustat häntä."
+
+"Niin teen, äiti -- sen tunnustan."
+
+"Vai tunnustat?"
+
+"Kyllä; minä haluan kuulla Elman puhuvan. Hän on niin luonnollinen,
+niin itsetiedoton, niin varma -- kuten sanot -- kuulijainsa
+myötätunnosta ja mielenkiinnosta ja niin vakuutettu heidän
+hyvänsuopuudestaan, että on mahdotonta olla häntä 'kannustamatta',
+niinkuin sinä sitä nimität. Hänen silmissään neiti Exeter
+ympäristöineen on joka suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin sinä ja sinun
+ympäristösi tai Mertounin herttuatar ympäristöineen tai kuka tahansa
+hienoista naistuttavistasi omine piireineen. Sinä et toruisi Elmaa,
+vaikka hän juttelisi aamuin, keskipäivällä ja illoin siitä, mitä
+tapahtuu Mertounin perheessä Ja kuitenkin sinä syytät häntä."
+
+"En koskaan, Piers!" kielsi rouva tarmokkaasti.
+
+"Et avoimesti kylläkään, et; sinä pidät Elmasta ja olet hänelle
+ystävällinen. Luullakseni todella rakastat häntä."
+
+"Niin rakastankin", Lady Alfreton oli liikutettu ja puhui vakavasti.
+
+"Ka niin, minä tiedän sen. Sinä rakastat häntä etkä millään muotoa
+tahtoisi olla hänelle epäystävällinen, -- mutta jos hän olisi joku muu,
+joku muu ihmislapsi, niin sinä nuhtelisit häntä armottomasti, milloin
+hän yrittäisi vain mainita neiti Exeterin nimeäkään."
+
+"Niin... kyllä kai sen tekisin." Tässä lady Alfretonkaan ei voinut olla
+puolittain hymyilemättä. Sitten hän jatkoi:
+
+"Mutta, Piers, kukapa ei niin tekisi? Eikö siinä ole jotakin
+sopimatonta, epäsuhtaista -- tuskin tiedän, kuinka ajatukseni esitän...
+Mutta voiko samaan aikaan liikkua kahdessa erilaisessa seurapiirissä?
+Voiko Elma tulla meille asumaan -- tiedäthän, että hän tulee
+perheeseemme; sir Thomas on sen aivan päättänyt omassa mielessään,
+ja siitä olen iloinen; -- mutta tahdonpa kysyä, voiko Elma tulla
+ottotyttäreksemme, perheemme jäseneksi, voimmeko esitellä hänet omille
+tuttavillemme, voiko hän liikkua _meidän_ seurapiirissämme ja näytellä
+osaansa _meidän_ maailmassamme, jos hän samalla kertaa viljelee
+ystävyyttä ja seurustelee kaikenmoisten kodittomain ja kulkijain
+kanssa, kaikenmoisten tuulen tuomien ja veden ajamien henkilöiden
+kanssa, joita hän ei koskaan tapaa meidän tuttavapiiriimme kuuluvissa
+perheissä, jotka eivät voi käyttäytyä meidän tapaamme, mennä mihin me
+menemme, ja olla niinkuin me olemme? Voiko hän? Kysyn sinulta."
+
+"Sitäpä kysyn tytöltä itseltään", vastasi Piers ja nousi, "tai
+mieluummin odotan, kunnes näen omin silmin. Minä aavistelen, että Elma
+sekä voi että tahtoo."
+
+
+
+
+XVI.
+
+Lady Mabelin tanssiaiset.
+
+
+Jokunen päivä sen jälkeen sattui sää vaihtumaan, muuttuen kirkkaasta ja
+hohtavasta äärettömän kuumaksi, raskaaksi ja sameaksi. Koko ilmakehä
+oli täynnä sähköä.
+
+Lukukausi läheni loppuansa neiti Exeterin koulussa. Opettajat
+samoinkuin oppilaatkin olivat rasittuneita ja riutuneita; näkyikin
+tarvittavan vain tällainen luonnonvoimien painostus, jotta heidän
+kärsimyksensä nousisivat huippuunsa.
+
+Tilanne ei tarjonnut paljoa viehättävyyttä tai hauskuutta. Kolkossa
+kulmatalossa oli mahdoton löytää viileitä sopukoita; siellä ei
+ollut varjoisia kameroita, tuulenhenkäykset eivät osuneet sinne,
+ja mikä pahempi, ei ollut jäällä jäähdytettyjä juomia, ei viuhkoja
+eikä hajupulloja. Sanalla sanoen, ei mitään niistä tyynnyttävistä
+apuneuvoista, joita sellaisissa olosuhteissa varmaan olisi tavattu
+ylellisyydessä elävien ja varakkaiden asunnoissa.
+
+Silti ei mitään helpotuksia myönnetty. Päänkipu ja raukeus olivat
+yleiset; mutta vaikka neiti Exeter tunsikin sääliä niitä potevia
+kohtaan -- ja hän itsekin niistä kärsi, -- ei hän voinut ottaa
+niitä huomioon. Oppituntien täytyi jatkua, läksyt oli luettava,
+päiväjärjestystä täytyi noudattaa entiseen tapaan, sillä muutoin koko
+koneisto olisi joutunut epäkuntoon. Ja urhoollisesti ponnistellen
+omia mielitekojansa vastaan tuo kelpo johtajatar tunsi, että hän
+vaatiessaan muita tekemään samoin ei vaatinut enempää kuin mikä oli
+hänen velvollisuutensa.
+
+Päivät kuluivat uneliaasti, kunnes kerran tuntui rasittavammalta kuin
+milloinkaan.
+
+"On tulossa myrsky", huomautti Henrietta Grey. "Minä tunnen sen
+päässäni. Tällä tavoin sitä kivistää vain silloin, kun jossakin
+lähettyvillä on ukonilma. Sitäpaitsi kuulen etäistä jylinää."
+
+"Onpa näissä huoneissa kuuma!" huudahti toinen. "Kunpa edes saisimme
+istua ulkosalla ja lukea läksyjämme puiden siimeksessä!"
+
+"Lukeako läksyjämme? Ei!" kivahti kolmas. "Kävelylle tästä pitäisi
+päästä!"
+
+"Minä en voisi astua askeltakaan", voihkaisi Henrietta, jonka solakka,
+norja vartalo vaipui väsyneesti eteenpäin. "Tiedänpä, mitä minä
+haluaisin!"
+
+Kaikki kysyivät, mitä se oli.
+
+"Ajella taas niissä mukavissa, ihanasti keinuvissa vaunuissa. Oi,
+kunpa saisi vieriä eteenpäin, kuten silloin, tarvitsematta liikkua
+tai ajatella! En ollut huolinut mainita siitä neiti Exeterille, mutta
+juuri ennenkuin ajopelit pysähtyivät meitä ottamaan, olin tosiaan
+tuntenut, etten kykenisi laahustamaan tuumaakaan edemmäksi. Olimmehan
+jo kävelleet pitkän matkan, kuten tiedätte, ja olin lopen väsynyt. Vai
+hyväinen, kuinka suloista se oli!"
+
+"Olipa tietenkin, mutta ei sitä kannata nyt ajatella", keskeytti
+jokseenkin kärsimättömästi eräs kuulija, joka ei ollut päässyt tuosta
+hauskuudesta osalliseksi. "Puhu sellaisesta, mikä voi tapahtua --
+sellaisesta, mitä meille toisinaan suodaan. Ei ole mitään komeita
+vaunuja pysähtymässä meitä poimimaan, kun ensi kerran menemme ulos,
+siitä olen vallan varma. Mitä taas tulee lady Mabeliin -- tai miksi
+häntä nimititte, -- rohkenen väittää, että hän nyttemmin on koko asian
+unohtanut ja unohtanut teidätkin."
+
+"Onkohan sentään?" Huoneessa kuultiin uusi ääni ja uusia askeleita.
+"Odota hetkinen, ennenkuin vastaat siihen, Henrietta. Katsohan,
+Henrietta, ja katsohan, Maggie", virkkoi hän kahdelle vanhemmalle
+tytölle, jotka olivat hänen erikoisia ystäviään -- "katsokaa", jatkoi
+Elma, joka viime sanoja lausuttaessa oli tullut sisälle, "katsokaa,
+mitä minulla tässä on!" Hän veti esille kolme hentoa kirjekuorta,
+joihin oli painettu pieni kullattu kruunu kuhunkin.
+
+Toiset riensivät häntä kohti.
+
+"En ole avannut omaanikaan", sanoi Elma tarjoten yhden kummallekin
+edellämainituista osoitteenomistajista, "mutta arvaanpa mitä arvaan!
+Kas, kas, kas!" Hän kääntyi riemastuneena toisesta toiseen ja pysähtyi
+sitten vetämään pitkän, syvän, odottavan henkäyksen.
+
+Jokainen kirjelappu sisälsi kutsun illanviettoon.
+
+"Ne ovat Mabelin kesäkutsut", selitti Mabelin ystävätär huomatessaan,
+että toiset olivat mykkinä mielenliikutuksesta ja riemusta. "Hän saa
+pitää sellaiset joka vuosi", jatkoi puhuja itsekin säteillen, "ja hän
+mainitsi minulle joku aika sitten, että hän kutsuisi minut; mutten
+aavistanut, että myöskin Henrietta ja Maggie kutsuttaisiin, ennenkuin
+näin kirjeet juuri nyt. Eikä se ole _herttaista_? Eikö se ole _ihanaa_?
+Eikö se ole _ystävällistä_?"
+
+Siitä asiasta ei voinut olla eri mieltä, ja yhdyskunnan nuorempien
+ja kutsumatta jääneiden jäsenten kateus osoittautui niin
+järjenvastaiseksi, että heidän omakin mielialansa pian vaihtui
+myötätuntoiseksi harrastukseksi. Milloin illanvietto pidettiin? Mikä
+tunti oli kutsukorteissa mainittu? Mitä laatua tuo illanvietto oli? Ja,
+kaikkein valtavimpana kysymyksenä, kuinka kukin pukeutuisi?
+
+Henriettan päänkivistys katosi kuin taikaiskusta, ja Margaret, joka
+oli hiukan jurotellut, kirkastui päivänpaisteiseksi Elman tuoman taian
+kosketuksesta.
+
+Elma itse säteili ja säkenöi joka taholle. Koko ikävä huone oli kuin
+muuttunut. Ranskan- ja saksankielen opettajattariinkin tarttui tenho,
+ja he innostuivat ja vilkastuivat riemusta, tuntiessaan, että oli
+tapahtunut jotakin, mistä heijastuisi arvoa koko laitokselle. Itse
+neiti Exeter punehtui ilosta ja mielihyvästä. Keinoista ja apuneuvoista
+keskusteltiin niin kiihkeästi, että suuremmasta innostuksesta
+kulmatalon aikakirjat eivät tienneet kertoa. Sanalla sanoen, niin
+valtavasti "tuleva tapahtuma loi varjonsa eteensä", että jokainen muu
+varjo sen edeltä haihtui.
+
+Kolme uutta pukua oli välttämätöntä. Elma ei tosin sanonut mitään, kun
+hänelle iloisesti muistutettiin hänen kukkasnäyttelyä varten saamastaan
+valkoisesta puvusta, mutta hän arvasi kuinka kävisi, jahka asia tulisi
+hänen tätinsä korviin.
+
+Keijukaissormien kutomat keijukaisvaatteet -- selvään sanottuna lady
+Alfretonin oman ompelijattaren tekemä hienonhieno puku asiaankuuluvine
+lisäkkeineen tilattiin viipymättä Haverstock Hilliin lähetettäväksi;
+eikä tietenkään käynyt päinsä, että Henrietta enempää kuin Margaretkaan
+saisivat siroudessa jäädä jälkeen. "Luulen tosiaan, rakkaat tytöt...
+hm... luulen, että sellaista tilaisuutta varten, niin perin... hm,
+sellaista aivan erityistä tilaisuutta varten voitaisiin ryhtyä johonkin
+erikoisempaan hommaan", vihjaili neiti Exeter. "Jos voisit kysyä neuvoa
+vanhemmiltasi, tyttöseni", virkkoi hän Henriettalle, "varmaankin he
+olisivat kanssani yhtä mieltä; ja... ja mitä Margaretiin tulee, hän on
+saanut niin vähän uutta tällä lukukaudella, että... että..." Ja asia
+päättyi siten, että kaikki kolme puettaisiin yhtä sievästi kuin konsaan
+lady Mabel itse.
+
+Mutta siinä piilikin salaisuus.
+
+"Fanchette tuntee erään naisen, joka valmistaa komeita pukuja ja aivan
+huokealla", oli Mabel toverilleen uskonut; sillä hän huolehti nyt yhtä
+paljon kuin Elmakin siitä, että hänen uudet ystävänsä esiintyisivät
+edukseen. "Ajattelin, ettet tietäisi mitään hyvää ompelijatarta;
+koulutytöt kai eivät ole sellaisista asioista selvillä. Valkoinen
+pukusi näetkös ei ole _aivan_ sopiva tähän tilaisuuteen, vaikka se
+on hyvin sievä; mutta", lisäsi hän nopeasti, "koska sanot Henriettan
+ja Maggien aikovan teettää uusia pukineita, neuvohan heitä hänen
+osoitteelleen; kas tässä", ottaen paperilipun taskustaan -- "hän on
+Fanchetten serkku, ranskatar hänkin, joten tiedän, että kaikki tulee
+kuosikasta. Fanchette menee hänestä takuuseen", toimitti tyttö.
+
+"Kah, sanoinhan sinulle", virkkoi hän, kun odotettu ilta tuli ja
+herttualliset suojat vilisivät loistavista kasvoista ja hohtavista
+puvuista. "Sanoinhan sinulle, että Fanchette tiesi. Kah, Henrietta
+näyttää herttaiselta! Ja kuinka hyvin tuo teeruusun väri sopii hänelle!
+Hän on itsekin kuin teeruusu. Maggien puku on myöskin hyvin sievä
+-- hyvin sievä. Ja mitä sinuun tulee, Elma... niin, minähän joudun
+rinnallasi aivan varjoon", vakuutteli nuori hurmaantunut emäntä
+ihastuneessa epätoivossa. "En luullut näyttäväni hullummalta, ennenkuin
+te kolme astuitte sisälle. Nyt teidän kaikkien täytyy huvitella. Äiti
+on teihin ihastunut. Äiti pitää aina minun kutsuistani; hän ei millään
+ehdolla tahtoisi jäädä niistä pois; mutta tuskin kukaan veljistäni ja
+sisaristani pysyy silloin edes kotona. Florence on kuitenkin tän'iltana
+täällä. Kaiketi hän halusi nähdä, mitä minä hommailin. No, ei väliä,
+hän ei saa mitään kiukuttelemisen aihetta. Tässä ovat serkkuni,
+Louisa ja Dorothy, ja tässä pojat"; ja esiteltyään nämä muutamin
+teeskentelemättömin sanoin Mabel kulki eteenpäin.
+
+Elma sanoi jälkeenpäin, ettei ollut jäänyt pois ainoastakaan tanssista,
+ja Henrietta oli ollut tanssimatta vain silloin, kun oli todella liian
+väsynyt pyörähdelläkseen.
+
+Margaret, vaikka vähemmän huomattu ja puoleensavetävä, oli ollut täysin
+tyytyväinen, ja kaikilta olivat hetket kiitäneet nopein siivin.
+
+Se oli ollut tenhoisa ilta, jota kelpasi jälkeenpäinkin muistella.
+Valot, musiikki, parveke alaslaskettuine verhoineen ja sulotuoksuisine
+kukkineen, vanhain ja nuorten täyttämät salit, hupaiset vanhanaikaiset
+tanssit -- Mabelin tapa oli aina järjestää vanhanaikaisia hyppyjä
+juhlassaan -- ja korkeita käytäviä pitkin kauniisti katetuilla
+illallispöydillä varattuun ruokasaliin meneminen ja sieltä palaaminen,
+kaikki yhtyi nuorten vieraiden mielessä harvinaiseksi muistoksi.
+
+Oli tanssittu Mabelin serkun johtama kotiljongi. Ja hän oli ollut siro,
+ilomielinen nuorukainen, jossa tytön mielestä ei ollut mitään joutavaa
+hulluttelua.
+
+"Bertie on mainio kaikessa", oli Mabel uskonut uusille ystävilleen,
+"ja minä olen käskenyt hänen pitää huolta siitä, että saatte kaikkein
+parhainta. Hän sanoo, ettei hän voi pettää, mutta tietysti hän voi
+-- tarkoitan, että hän osaa _järjestää_. Alati minä yllätän hänet
+järjestelemässä. Hän sanoo, että Henriettan on johdettava yksi
+tanssinumero..." Ja kaikkien katseiden innostuttamana Henrietta oli sen
+tehnytkin ihailtavan hyvin.
+
+Jokainen oli vienyt mukanaan hauskan, ehkä vuosikausia säilyvän pikku
+muiston, mihin aarteeseen liittyi ihanista tunnelmista yhtynyt sädekehä.
+
+Aika oli jo kulunut pitkälle aamutunneille, ennenkuin nuo mitä
+rattoisimmat tanssiaiset päättyivät.
+
+Kuka olisi voinut aikaisemmin lähteä? Kukaan ei ollut halunnut
+laisinkaan mennä kotiin.
+
+"Oi, kuinka voisimme teitä kylliksi kiittää!" oli Elma nuoren sydämensä
+lämmössä puhjennut huudahtamaan, sanoessaan herttuattarelle hyvästi.
+
+"Täällä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa", oli Henrietta lisännyt
+säteilevin silmin.
+
+"Ja jokainen on ollut erinomaisen ystävällinen", oli Margaret
+kainommalla ja hiljaisemmalla äänellä virkkanut. "Kiitos, kiitos
+teille!"
+
+Ystävällinen herttuatar oli ollut aivan liikutettu. "Rakkaat tyttöni,
+minä olen niin mielissäni", oli hän vilpittömän sydämellisesti
+vastannut. "Minä kiitän _teitä_ kaikkia siitä, että pidätte niin
+suuressa arvossa vähäpätöisiä ponnistuksiamme. Olen hyvin iloinen,
+hyvin mielissäni, kun kuulen teillä olleen hauskaa. _Hyvästi_" -- hän
+puristi lämpimästi kummankin ojennettua kättä -- "_hyvästi_!"
+
+"Kolme suloisinta tyttöä mitä olen eläissäni nähnyt", lisäsi hän
+ääneensä (joko tahallaan tai tahtomattaan), ennenkuin kukaan näistä oli
+ehtinyt hänen kuuluviltansa.
+
+Mertounin herttuatar oli hyvin ystävällinen rouva.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Opettajatar ja oppilas.
+
+
+"Mabel", virkkoi hänen opettajattarensa aamulla tanssiaisten jälkeen,
+"mitä aiot tehdä kukkaviholla, joka sinulla oli eilen illalla?"
+
+"Mitäkö sillä tehdä?" vastasi Mabel, nousten haukotellen
+suuruspöydästä. "Kah, mitäpä siltä tekisin? Sehän kelpaa vain
+roskasäkkiin eikä mihinkään muuhun."
+
+"Ellet tosiaan aio sitä enää käyttää", sanoi mademoiselle Latour
+ikäänkuin puolittain odottaen tällaista vastausta, "olisiko sinulla
+mitään sitä vastaan, että antaisit sen minulle?"
+
+"Ei ensinkään -- jos siitä vain välitätte, -- mutta parasta on, ettette
+sentään aivan ajattelematta kiitä. Menenkö noutamaan sen kauniin
+kukkavihon?" ja hieno veitikkamainen hymy väreili neitosen kasvoilla
+hänen puhuessaan.
+
+Mademoiselle ei sitä kuitenkaan huomannut. "Olisin hyvin mielissäni",
+vastasi hän kerkeästi, kun hänen oppilaansa lähti huoneesta.
+
+Muutamien minuuttien päästä Mabel palasi tuoden muassaan muodottoman
+kimpun, jonka vain siihen kiinnitetystä valkoisesta satiinirihmasta
+saattoi tuntea kerran ansarista poimituksi kukkavihoksi. Mademoiselle
+Latourkin huudahti hämmästyksestä, "Varoitinhan teitä olemasta liian
+nopsa kiittämään, mademoiselle", virkkoi Mabel tyynesti, "Koska
+toivoitte kukkakimppua, niin tässä se on; mutta pelkään, että jos
+haluatte käyttää sitä toistamiseen tänä iltana, se tuskin teitä
+kaunistaa."
+
+"Eipä se siltä näytä", myönsi mademoiselle rypistäen kulmiansa ja
+purren huultansa niin ilmeisesti närkästyneenä, että jälleen hieno
+hymy häilähti tytön tarkkaaville kasvoille. Oppilas ei pitänyt
+opettajattarestaan, eikä kumpikaan ollut sinä aamuna parhaassa
+mielentilassa tai parhaalla tuulella. Valvonta, kiihtymys ja makeiset
+aiheuttivat välttämättömän vastavaikutuksen.
+
+"Mitä ihmeessä olet tehnyt noille kukille?" kysyi mademoiselle vihdoin
+terävästi ja paheksuvan kärsimättömällä äänellä. "Ne näyttivät komeilta
+eilen illalla, ja jokainen huomasi, kuinka tuoreina ne pysyivät ihan
+loppuun asti. Sanoit sen johtuvan siitä, etteivät ne olleet kiinnitetyt
+teräslankoihin -- koska oma puutarhurinne oli ne maalta lähettänyt; ja
+nyt..." Hän vilkaisi lohduttomasti kuihtuneisiin, vaalenneihin kukkiin.
+
+"Teidän olisi pitänyt pyytää niitä eilen illalla, muuta en voi sanoa",
+vastasi Mabel nenäkkäästi, "Mitä niille tein, en osaa sanaa, mutta
+tiedän, mistä ne tänä aamuna löysin -- illallispöydän alta penkin
+rutistamina. Menin etsimään viuhkaani, jonka arvelin sinne pudonneen,
+ja näin tämän." Hän ravisti entistä kukkavihkoa. "Siksi ajattelinkin,
+että tuskin pitäisitte sitä arvokkaana saaliina."
+
+"En tosiaan. No, vähät siitä; tule lukemaan. Ota kirjat esille;
+tänään olemmekin ja myöhästyneet", ja mademoiselle nielaisi
+huokauksentapaisen. "Nyt on sitäpaitsi keskiviikko."
+
+"Hyvä onni, että niin on!" jupisi Mabel istahtaen kaikella
+vastahakoisuudella, minkä edellisen illan ilot olivat ranskalaisia
+teonsanoja ja saksankielen harjoituksia vastaan synnyttäneet. "Ellei
+olisi keskiviikko, en tiedä kuinka voisin kestää. Mihin te sitä
+kukkavihkoa tarvitsette, mademoiselle?" kysyi hän äkkiä ja pikemmin
+puolustaakseen hidasteluaan kuin todellisesta uteliaisuudesta.
+
+Opettajatar epäröi. "Se ei sinua huvittaisi", sanoi hän sitten vihdoin;
+sillä hänkin oli pisteliäällä tuulella.
+
+"Tietysti se huvittaisi." Samassa Mabelin harrastus muuttuikin
+todelliseksi vastustushengen vaikutuksesta. "Tietysti se huvittaisi!"
+tivasi hän. "Miksikä ei? Minä haluan tietää, ja voisihan mademoiselle
+toki kertoa."
+
+"Oh, kerron kyllä, jos viitsit kuunnella." Opettajatar vaikeni jälleen.
+"Minulla on muutamia ystäviä", aloitti hän pehmeämmällä äänellä, "jotka
+olen tuntenut lapsuudestani asti -- eräs kunnon pastori perheineen.
+Ovat äskettäin saapuneet Lontooseen kotoaan Sveitsistä. Pastori on
+tullut jonkun lähetystön edustajana ottamaan osaa kokouksiin Exeter
+Hallissa, ja hän on ottanut mukaansa tyttärensä -- vaimo on kuollut
+-- katselemaan pääkaupunkimme nähtävyyksiä ja huvittelemaan. Viime
+viikolla vuokrasin heille huoneet, ja he saapuivat. Lontoo on hyvin
+toisenlainen kuin he olettivat -- komeampi, kauniimpi ja paljoa, hyvin
+paljoa suurempi. Täällä on myöskin paljoa kalliimpi elää, eikä vähillä
+rahoilla pitkälle pääse, ystäväni eivät Sveitsissä ole köyhää väkeä.
+Heillä on varsin sievä talo puutarhoineen, lehmiä ja hevosia; taloon
+kuuluu myöskin viljelysmaata. He luulivat, että heiltä varsin hyvin
+riittäisi varoja tähän pieneen Englannin-matkaan ja että heillä oli
+aivan kylliksi käydäkseen täällä kaikkialla ja nähdäkseen kaiken.
+Mutta he eivät tunteneet tätä maata. Heille vuokraamani huoneet
+osoittautuivat hirveän kalliiksi, he saavat maksaa niin musertavia
+hintoja kaikesta, mitä syövät, sekä kaikista pienistä lisänautinnoista,
+että heidän on täytynyt muuttaa paljoa pienempiin ja etäisempiin
+suojiin. Ilma on ollut niin helteinen, etteivät he voi kävellä, kuten
+kotona tekevät, ja sitäpaitsi he eivät tunne katuja, joten heidän
+täytyy kaikkialla käyttää ajuria. Kaikkeen tähän sekä näytelmälippuihin
+ja aterioihin kahviloissa -- he kun asuvat liian kaukana käydäkseen
+joka kerta kotona syömässä -- heiltä on jo kulunut niin paljon rahaa,
+että heitä aivan peloittaa. Nykyisin he usein viipyvät kotona melkein
+koko päivän tai kävelevät juuri hiukkasen lähikaduilla, jotteivät
+tuhlaisi enempää. Minä menen tänä iltapäivänä heitä tapaamaan ja otan
+pienen vasullisen hedelmiä mukaani; olin ajatellut samalla viedä heille
+ihanat kukkasi, jos..."
+
+"Ka, nyt olen tosiaan pahoillani", keskeytti Mabel sydämellisesti.
+Hänen teeskentelemätön mielenkiintonsa tarinaa kuunnellessaan
+ja se ponteva tapa, millä hän oli nyökännyt myötätuntoansa joka
+kohdussa, oli vietellyt kertojan juttelemaan paljoa enemmän kuin hän
+aluksi oli aikonut; ja äskeisen huudahduksen lämmin sävy toi väriä
+mademoiselle-rukan poskille. Kuten olemme sanoneet, ei mademoiselle
+ollut oppilaansa suosiossa, ja täytyy myöntää, ettei hän ylimalkaan
+kenestäkään tuntunut herttaiselta ja mielenkiintoiselta.
+
+Hän oli turhamainen, omaan itseensä keskittynyt, ahdasmielinen ja
+tavallisesti käsitti jokaisen asian vain omalta kannaltaan, ja näin
+ollen ei lady Mabel enempää kuin kukaan muukaan herttuan perheessä
+olisi voinut ollenkaan aavistaa, että opettajatar olisi ryhtynyt
+mihinkään ponnistuksiin muiden vuoksi tai tehnyt pienimpiäkään
+uhrauksia muiden hyväksi. Mutta epäilemättä pahimmillakin meistä on
+sydämessä joku hellä kieli. Kenties tuo pieni muukalainen lapsena
+juoksennellessaan vihreillä rinteillä jonkun sveitsiläisen paimenmajan
+lähettyvillä oli kunnon pastorin vanhemmilta saanut osakseen
+sydämellistä ystävällisyyttä tai hellää hoivaa; kenties onnellisia
+muistoja liittyi joihinkuihin tuollaisiin varhaisiin ikävuosiin ja
+vaikutelmia oli syntynyt, joita ei aika eikä olopaikan vaihdos olleet
+koskaan kyenneet hälventämään. Oli miten oli, noissa kovissa, pienissä,
+mustissa silmissä välähti nyt jotakin, mitä Mabel ei niissä koskaan
+ennen ollut havainnut ja mikä tunki suoraan hänen omaan lämpimämpään,
+rehellisempään sydämeensä.
+
+-- Mademoiselle-rukka! Ja minä kun hänelle salavihkaa nauroin! --
+ajatteli hän, -- nauroin hänelle! Mutta miltä minusta tuntuisi, jos
+itselleni naurettaisiin?
+
+Sitten hän vaipui mietteisiin. Kukkia? Tietysti hän voi hankkia
+mademoisellelle kukkia; kyllähän hän niitä saa niin paljon kuin vain
+jaksaa kantaa ystävilleen sinä iltapäivänä. Mutta sittenkin, mitäpä
+kukkaset olivat?
+
+Yht'äkkiä hän tunsi kuin tahtoisi tehdä enemmän, paljoa enemmän
+opettajattarensa suojattien hyväksi. Onnettomat ihmis-parat!
+Sullottuina laitakaupungin asumukseen Lontoon seurustelukauden
+kestäessä ja pakotettuina kävelemään lähikaduilla, kun heillä ei ollut
+varaa päästä kauemmaksi!
+
+-- On surkeata, että ihmiset ovat noin köyhiä! -- huudahti, herttuan
+tytär itsekseen.
+
+Mutta kuitenkin kaikitenkin hänen täytyi työntää aironsa veteen. Hänen
+kerran maistettuaan hyväntekeväisyyden ihanuutta ei ollut otaksuttavaa,
+että hän laiminlöisi tämän toisen tilaisuuden, varsinkaan kun se oli
+niin suotuisa. Mutta mitä oli tehtävä?
+
+"Kiitos ystävällisestä kuuntelemisestasi, Mabel", virkkoi mademoiselle
+melkein hilpeästi, sillä hänellekin oli tehnyt hyvää, kun oli saanut
+luottavaisesti jutella herkästi tarkkaavalle tytölle. "Nyt meidän
+täytyy ryhtyä lukuihin. Anna minulle tuo kirja."
+
+"Lähdettekö ennen puolista vai sen jälkeen?" kysyi Mabel äkkiä, sillä
+puolilupa-päivinä opettajatar usein katosi jo ennen kahta.
+
+"Tänään vasta sen jälkeen; ystäväni eivät odota minua puoliselle."
+
+"Ja kenties heillä ei olisikaan teille puolista tarjota."
+
+Parhaimpine aikomuksineenkaan ei puhujalla ollut sitä
+hienotuntoisuutta, mikä esti Elma Alfretonia milloinkaan lausumasta
+sopimatonta sanaa.
+
+Mademoiselle kuitenkin nöyrästi alistui. Hän oli sanonut niin paljon,
+oli jo myöntänyt niin paljon, että hänen oli hyödytöntä enää puolustaa
+pastorinsa arvokkuutta ja väittää voivansa luottaa vierasvaraisuuteen
+kaikkina aikoina. Sitäpaitsi oli Mabelin kysymys kömpelöstä
+sanamuodostaan huolimatta asiallinen ja tuntui ennustavan jotakin.
+Seuraavassa tuokiossa ilmeni, mitä tuo jokin oli.
+
+"Olen iloinen, ettette lähde ennemmin", jatkoi neitonen, äkkiä
+höllentäen kulmiansa, ikäänkuin huolen taakka olisi niiltä kirvonnut,
+"koska minä, nähkääs, en voisi tehdä mitään sitä ennen. Mutta niin
+pian kuin pääsen äidin puheille voin tehdä mitä hyvänsä. Älkää ostako
+hedelmävasullista, mademoiselle. Meillä on niitä aika runsaasti.
+Tiedän, ettei kaikkia talossa olevia voitu tuoda pöytään eilen
+illalla. Heti kun lukutunnit ovat päättyneet, menen rouva Greenawayltä
+kuulemaan, mitä hänellä on, ja sitten voin mennä pyytämään äidiltä
+luvan ja sullon teille ison vasullisen. Mutta aiotteko kantaa sen,
+mademoiselle?" lisäsi hän äkkiä, joutuen uudestaan ymmälle.
+
+"Oh, ei siitä pelkoa, etten jaksaisi sitä kantaa", nauroi mademoiselle
+ihastuneena. "Oi, kiitos, Mabel, hyvin, hyvin suuri kiitos! Siitä
+tulee pidot! Teidän englantilaiset hedelmänne ovat erittäin maukkaita.
+Ka, sellaisia hedelmiä ei niillä Sveitsissä olekaan! Ja tyttö-parat
+kertoivat minulle, kuinka heille aina tuli vesi suuhun, kulkiessaan
+viettelevien myymäläikkunain ohi. Kuitenkaan en luule, että he juuri
+ovat saaneet maistaa mansikkaakaan."
+
+"Mutta kuinka te sen kuljetatte", uteli Mabel lämmeten suunnitelmalle
+yhä enemmän, "jos siitä tulee iso vasu? Ja ison vasullisen minä aion
+laittaa."
+
+"Minä matkustan maanalaisella rautatiellä, hyvä Mabel; tiedäthän, että
+Sloane Squaren asemalle kävelee tästä talosta viidessä minuutissa, ja
+kun juna tulee Addison Roadin asemalle, on pastorin asunto kivenheiton
+päässä."
+
+"Addison Roadin asemalle! Missä ihmeessä se on, mademoiselle?"
+
+"Varsin kaukana täältä, West Kensingtonissa, kuten sitä kaupunginosaa
+nimitetään. Muttei se suinkaan ole mitään ikävää seutua, kun sinne
+saapuu. Pastorin huoneet ovat jokseenkin korkealla. Ne sijaitsevat
+talon ylimmässä kerroksessa, mutta sieltä on kaunis avoin näköala --
+ainakin kaupungin näköalaksi. Oh, he viihtynevät siellä varsin hyvin",
+lopetti mademoiselle, joka nyt oli taipuvainen katselemaan asiaa
+ruusunvärisessä valossa. "Eikä enää ole pitkää aikaa jäljellä. Pian he
+palaavat kotimaahansa!"
+
+-- Mutta saamatta paljoa iloa Lontoossa-oleskelustaan, -- tuumi Mabel.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+"Eikö edes hiukan ananasta?"
+
+
+"Sinuna, Mabel, en seuraisi silmilläni tuota vattuastiaa ympäri
+pöydän", kuiskasi eräs kiusoitteleva veli puolisella. "Siitä ei
+kai paljoa apua ole. Vatut maistuvat kovin hyviltä. Eivät ne sinun
+kohdallesi kerkiä."
+
+Totta puhuen Mabel oli osoittanut niin ilmeistä läpikuultavaa
+harrastusta pöydällä tarjoiltuihin hedelmiin, että mademoiselle-parka,
+joka tiesi, mistä se johtui, istui kuin orjantappuroilla. Hänestä
+oli tuntunut kylläkin vaikealta, luonteeltaan vaitelias kun oli,
+tunnustaa oppilaalleen, mihin suuntaan hänen ajatuksensa sinä päivänä
+kävivät. Mutta jos Mabel -- kuten oli hyvinkin luultavaa -- viskaisi
+kelpo pastorin perheineen toisten huomion esineeksi, puhuisi heistä
+tuskallisen pitkään ja siten saattaisi nuo hänen ystävä-parkansa
+säälin asemesta vastenmielisyyden alaisiksi, niin se olisi liikaa.
+Mademoiselle oli tosin varoittavasti vihjaissut edeltäpäin. Hän oli
+melkein rukoilevasti kuiskannut, kun he kahden kävelivät ruokasaliin.
+"Hyvä Mabel, älähän huoli mainita monsieur Forelista kenellekään".
+Mutta hän ei paljoa luottanut siihen, että tyttö hänen varoitustaan
+tottelisi, jos joutuisi kiusaukseen olla siitä välittämättä. Kun
+hän nyt kuuli veljen härnäilyn, elpyi hänen pelkonsa jälleen. Mutta
+omituista kyllä, Mabel, joka oli alkanut vastata, hillitsi itsensä.
+"Minä pidän enemmän mansikoista", virkkoi hän vain.
+
+"Niinkö? Miksi sitten päästit ne ohitsesi, jos saan kysyä?"
+
+"Minusta näyttää, että rakas Mabel ei voi oikein hyvin tänä aamuna",
+puuttui hellä äiti puheeseen. "Toivon, sydänkäpyseni, ettet ole
+rasittunut liiaksi eilen illalla? Ehkäpä parasta, ettet nauti hedelmiä
+-- varsinkaan, jos tunnet vastenmielisyyttä niitä kohtaan."
+
+Mabel-rukka! Ainoastaan hedelmiä hän tunsi voivansa syödä. Hän _oli_
+todellakin rasittunut ja kiihoittunut liiaksi edellisenä iltana, ja
+kylkipaisti ja kananpoika eivät häntä vietelleet. Mutta mansikat ja
+tuoreet, hyvältä tuoksuvat viinirypäleet!
+
+Hänen kummastuksekseen ja mielipahakseen hedelmämaljakot eivät
+suinkaan olleet niin kukkuroillaan kuin hän oli odottanut, rypäleillä
+ja mansikoilla on ihmeellinen taipumus hupenemiseen ollessaan
+muutaman tunnin poissa näkyvistä, kuten jokainen tietää, -- ja hänen
+kuvittelemiensa isojen röykkiöiden asemesta esiintyikin vain muutamia
+melkein vaillinaisia vateja.
+
+-- Tietenkin rouva Greenaway säilyttää parhaat päivällistä varten,
+-- yritti Mabel lohduttautua. -- Minun täytyy jälkeenpäin päästä
+rouva Greenawayn kimppuun ja houkutella häneltä jotakin hänen
+talteenpanemistaan. -- Mutta siitä huolimatta hän tunsi hiukan
+levottomuutta. Rouva Greenaway oli hyvin runsaskätinen: tavallisesti
+tuotiin yllinkyllin puolispöytään, missä niitä aina melkolailla
+syötiin. Ihmiset pitävät hedelmistä päivän ollessa kuumimmillaan;
+ja paitsi tavallisia ruokailijoita oli perheen kaupungissa asuessa
+varmaan vieraitakin saapuvilla. Siis oli kuin olikin aihetta kaihoavan
+silmäparin vaaniskeluun, kun vattukulho juhlallisesti kiersi pöytää.
+
+Ainoaankaan vattuun ei Mabel tahtonut itse koskea ja yhtä
+päättäväisesti kieltäytyi viinirypäleistä ja mansikoistakin.
+
+"Eikö edes hiukan ananasta?"
+
+Mabelin isä oli tarttunut ananasiin -- ainoaan, mikä tähän asti oli
+säilynyt armottomilta käsiltä -- ja kohotti sitä parhaillaan.
+
+Melkein kiljahtaen hyökkäsi tyttö eteenpäin.
+
+"Hyväinen aika, lapsi! Mikä sinua vaivaa?" huudahti isä useiden
+säestävien parahdusten ilmaistessa koko seurueen kummastusta. "Hyväinen
+aika! Mikä sinun on, lapsi?" toisti isä, veitsi toisessa kädessä,
+hedelmä toisessa.
+
+"Oi isä!... Oi äiti, auta minua! Älä leikkaa sitä, isä, älä toki! Äiti,
+sinä tiedät, mihin sitä tarvitsen!" Hän oli nimittäin uskonut jo asian
+herttuattarelle, joka heti asian kuultuaan oli sen unohtanut, vaikka
+olikin ollut ihastunut ja hyväksyvä, kuten aina. "Ole hyvä, äiti, ja
+pyydä häntä antamaan se minulle!" Ja nuoren anojan kasvot hehkuivat
+levottomuudesta ja innosta, sillävälin kun poloinen opettajatar kylmänä
+ja tyrmistyneenä istui mykkänä lautaseensa tuijottaen. Mitähän nyt
+seurannee?
+
+"Oh, Mabel haluaa viedä vähän hedelmiä eräille köyhille sairaille
+ihmisille", virkkoi herttuatar hiukkasen poiketen raiteilta
+selityksessään; "ja ananas olisi niille epäilemättä erikoista herkkua,
+ellei kukaan muu sitä halua."
+
+"Oh, kukaan muu ei saa sitä haluta, jos Mabel haluaa", huomautti
+Florence.
+
+"Kukaan meistä ei todellakaan välitä ananas-hedelmästä", jatkoi äiti
+sovittavassa äänilajissa. "Varmaankin se maistuu oivalliselta Mabelin
+ystäville. Niin, rakkaani, sinä saat sen ottaa; se onkin vain pieni.
+Mutta kenen saat sen heille viemään?"
+
+"Oh, mademoiselle kyllä vie sen. Mademoiselle tietää, missä he asuvat
+ja tuntee heidät hyvin. Mademoiselle..."
+
+-- Nyt ne saavat kuulla kaiken, -- vaikeroi opettajatar-parka
+sydämessään.
+
+Mutta sattuma tuli hänelle avuksi. Ovi aukeni ja ilmoitettiin vieraita
+saapuneen. Nämä olivat tavallisia perhetuttavia ja saattoivat täten
+ilman muodollisuuksia pistäytyä taloon, toivoen tapaavansa väen
+kotosalla, sopiakseen joistakin kohtaamisista ja järjestelläkseen
+yhteisiä harrastuksiaan. Ennenkuin he olivat istahtaneet, olivat Mabel
+ja hänen opettajattarensa paenneet.
+
+"Ja tässä se on!" huudahti edellinen, puristaen riemastuneena
+riidanalaista ananasta heti kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä.
+"Tässä se on, ja hyvältäpä se tuoksuu! Kun huomasin, ettei mitään muuta
+jäisi jäljelle, tahdoin kaikin mokomin saada tämän ananas-hedelmän ja
+vavisten katselin, sieppaisiko Horniman sen leikatakseen siitä. Eikö se
+ole oikein sievakka?" puhui tyttö, rientäessään eteenpäin. "Pitänevätkö
+he siitä, mademoiselle? No, menkäähän nyt ja suoriutukaa valmiiksi.
+Sillä välin teen minä voitavani rouva Greenawayn pateilla. Onhan meiltä
+ainakin tämä: mutta sentään luulen toki osaavani suostutella rouva
+Greenawaynkin."
+
+Ja niin hyvin hän osasi ja niin täydellisesti hänen onnistui
+viekoitella vanhan emännöitsijän myötätunto hyvälle asialle, että
+mademoiselle tuskin tiesi mitä sanoa tai miten osoittaa kylliksi
+kiitollisuuttansa, kun hän samassa saapui alakertaan lähtövalmiina ja
+näki nuo mehevät herkut.
+
+"Hän sanoi varsin hyvin voivansa ne luovuttaa", vakuutti Mabel
+vastaukseksi tunnolliseen epäröimiseen; "hän lähettää ne kaikki
+erittäin mielellään, siitä voitte olla varma, mademoiselle; ja hän
+sanoi, että äiti olisi sitä toivonut -- niinkuin äiti tietysti
+olisikin. Peittäkäämme ne nyt", jatkoi tyttö käyden ripeästi tuumasta
+toimeen, "ja sitten kansi päälle" -- hän työnsi salvan säppiin, -- "ja
+tuossa ne nyt ovat mahdollisimman somasti laitettuina!" Hän silmäili
+pientä torivasua, jonka rouva Greenaway oli hänelle hedelmien kera
+antanut, niin hyvillään, että se oli hänen toverilleen melkein yhtä
+mieluista kuin itse lahja.
+
+Kuinka paljon voikaan se tapa, millä joku hyvätyö tehdään, lisätä tuon
+hyväntyön arvoa, tehdä sen kaksin-, jopa kolminkertaiseksi!
+
+"Minä voinkin päästää teidät ulos", jatkoi Mabel. "Miehet ovat menneet
+päivällistään syömään. Voi, kuinka siellä ulkona on kuuma!" huudahti
+hän häikäisevän auringonsäteen langetessa vilpoiseen marmorieteiseen,
+kun ulko-oven iso puolikas avattiin. "Oi, mademoiselle, pelkään,
+ettei retkenne tunnu teistä hauskalta. Avatkaa päivänvarjonne, niin
+annan teille vasun jälkeenpäin. Olisin toivonut voivani hankkia
+enemmän kukkia -- tuolla kulmassa on pari todellakin uhkeata, --
+mutta pelkäsin, että minut tavattaisiin huoneista, kun he saapuisivat
+puoliselta, jolloin taasen olisivat voineet kiusata ja hälistä. No, nyt
+on siis kaikki reilassa. Hyvästi. Ja muistakaa tarkoin kertoa minulle
+kaikki, kun illalla palaatte kotiin."
+
+
+
+
+XIX.
+
+"Olin kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme!"
+
+
+Vihdoin neiti Exeterin koulussa lukuvuosi päättyi, ja Elma oli vapaa.
+Tietenkin hän suoraa päätä riensi Park Lanen taloon; ja nyttemmin
+pidettiin päätettynä asiana, että hän lähtisi setänsä ja tätinsä
+mukana näiden maahuvilaan ja todella asuisi heidän kanssaan tai heidän
+hoivissaan, kunnes luvut jälleen alkaisivat.
+
+Mutta vaikka oli elokuun ensimäinen päivä, pidätti sir Thomas
+Alfretonia kaupungissa tärkeä väittely parlamentissa; ja lady
+Alfreton mieli viettää kaksi viikkoa meren rannalla, ennenkuin
+asettuisi B:n kreivikuntaan. Juliet oli lupautunut viikon kestävälle
+huvipurjehdukselle Cowes'iin, ja Piers tunsi taipumusta omin päin
+samoilla tuntemattomille tienoille. Elma tuskin saattoi yksinään jäädä
+kaupunkiin setänsä kanssa ja kuitenkin...
+
+Kysymys oli vasta esiintynyt, kun siihen ja tuli vastaus.
+
+"Minä olen saanut kutsun", ilmoitti nuori vieras omaan sievään tapaansa
+punehtuen; Elma punehtui aina, kun hänellä oli jotakin kerrottavaa
+itsestään tai omista hommistaan. "Minua... minua pyydettiin kysymään
+tädin mieltä asiasta. Mabel haluaa, että menisin heidän luokseen
+näiksi kahdeksi viikoksi, jotka te olette poissa. Minä sanoin kysyväni
+tädiltä."
+
+"Ah niin, herttuakin on kaupungissa", huomautti sir Thomas.
+
+"Juuri parahiksi!" huudahti lady Alfreton. "Ihanaa! Onpa tuo ystävyys
+kehittynyt oikein onnelliseen suuntaan." (Mabel oli nyttemmin päässyt
+jälleen suosioon, ja ajelumatka oli unohdettu.)
+
+"Tietysti sinun tulee mennä, Elma; tietysti. Kirjoita heti myöntävä
+vastaus -- tai maltahan, minä itse vien sinut Mertounin taloon tänä
+iltapäivänä. Voin mennä sinne yhtä helposti kuin minne muualle tahansa,
+ja jo kohteliaisuus velvoittaa minut niinkuin sinutkin kiittämään
+herttuatarta. Erittäin ystävällinen ajatus. Ja juuri sopivaan aikaan
+todellakin. Sinä olet onnen tyttö, Elma; te kaksi, sinä ja Mabel,
+kaiketi tanssitatte herttuatarparkaa aikalailla. Mutta herttuatar
+pitää siitä. Kunhan vain ne hänen vanhemmat tyttärensä jättäisivät
+hänet rauhaan, niin hän olisi täysin onnellinen Mabelin vallan alla.
+Hänen autuaallinen ilmeensä aina huvittaa minua", jatkoi lady Alfreton
+nauraen, "kun hän on päässyt niistä kaikista aivan eroon ja saa olla
+kolmisin herttuan ja Mabelin kanssa. Poloiset ihmiset, kun eivät kykene
+hallitsemaan omia lapsiansa!"
+
+"Pyh!" hymähti Piers.
+
+"Sinä tarvitset hiukan uusia vaatteita, Elma", jatkoi täti mitä
+parhaimmalla tuulella; "emme saa sallia nuoren sukulaisemme esiintyä
+pienenä hamsuna, kun hän on vieraissa. Kai meidän täytyy taas mennä
+rouva Whiten luo. Et ole koskaan näyttänyt niin sirolta missään muussa
+puvussa kuin siinä, jonka sait tanssiaisiin. No, voimme matkalla
+poiketa hänen luokseen, ja aineet ja työpalkka voidaan panna minun
+laskuuni. Mitä otollisimpaan ja sopivimpaan aikaan saapunut kutsu, se
+täytyy minun sanoa."
+
+Ja niin ajatteli Elmakin, kun hänet muutamaa päivää myöhemmin
+toimitettiin Mertounin taloon.
+
+"Luulen, että minulla on jotakin puuhaa, mikä sinua viehättää,
+Elma", virkkoi Mabel heti kun tytöt olivat kahdenkesken. "Se on
+juuri sellaista omituista, mistä _sinä_ pidät -- sillä sinähän olet
+jokseenkin omituinen tyttö, niinkuin aina olen sanonut. Mutta eipä
+väliä; mehän sovimme nykyisin mainiosti yhteen. Ja voimme sanoa
+toisillemme, mitä tahdomme, eikö niin? Ka, sinä et laisinkaan arvaa,
+mihin haluan mennä jälkeen puolenpäivän!"
+
+"Sano se sitten", vastasi Elma, ripeästi katkaisten gordilaisen solmun.
+"Minä olen valmis lähtemään _mihin hyvänsä_ tänä iltapäivänä!" lisäsi
+hän tanssien pitkin huonetta. "Kuinka ihanaa on olla täällä, olla
+juuri sinun kanssasi tässä hauskassa, isossa, viileässä talossa ilman
+läksyjä, opettajattaria tai ketään muita! Lähdemmekö kaksin vai jonkun
+muun kanssa?"
+
+"Ihan kaksin, omilla kärryilläni",vastasi Mabel. "Tommy istuu takana.
+Tommy on kotoisin sieltäpäin kuin mekin, näetsen, ja olemme tunteneet
+hänet siitä asti, kun hän oli tuon mittainen" -- osoittaen kädellään.
+"Sanovat, että olen aivan turvassa hänen kanssaan. Hän on maailman
+parhain ja luotettavin Tommy. Ja sitäpaitsi hän tuntee Lontoon
+päästä päähän. Hän tietää, mihin me tänään menemme", nyökkäsi Mabel
+salaperäisesti. "Tarkoitan, että hän tuntee paikan ja tietää, minkä
+kautta sinne ajetaan."
+
+"No?" virkahti Elma tavattoman jännittyneenä.
+
+"Me lähdemme Addison Roadille -- Addison Roadille Kensingtoniin. Kah,
+oletko nyt sen viisaampi?"
+
+"En rahtuakaan."
+
+Mutta ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli Elma jo sentään paljoa
+viisaampi. Mabel kertoi nyt innokkaasti sveitsiläisestä pastorista ja
+tämän perheestä; kaikki hänen parhaat tunteensa olivat herkistyneet
+hänen kuultuaan mademoisellen selostuksen tekemästään vierailusta,
+josta viime luvussa oli puhe. Ja niin elävästi oli opettajatar
+kuvaillut köyhien, kotiinsa ikävöivien, pettyneiden muukalais-poloisten
+alakuloisuutta, noiden muukalaisten, jotka mielikuvituksensa
+hehkuvärein maalaamastaan lomamatkasta olivat saaneet varsin vähän
+hyötyä ja nyt vain toivoivat olevansa kaukana tästä suuresta, kuumasta,
+meluisasta kaupungista ja pääsevänsä takaisin omiin rauhallisiin
+laaksoihinsa, omien yksinkertaisten tuttaviensa pariin -- niin elävästi
+hän oli sitä kuvaillut, ettei Mabel senjälkeen ollut mitään muuta
+tehnyt kuin öin päivin sitä mielessään harkinnut.
+
+"Tyttärillä ei ole ristinsielua puhetoveriksi sen jälkeen, kun heidän
+isänsä aamulla lähtee -- ei ainakaan usein", vakuutti hän. "Heidän
+englanninkielensä on jokseenkin hyvää, sanoo mademoiselle, mutta he
+hiukan arastelevat sitä puhua. Ja tänne piti saapua erään toisen
+pastorin rouvineen samaan aikaan, ja he olisivat pitäneet huolta näistä
+ja näytelleet heille kaupunkia, mutta viime hetkessä niiden toisten
+matkalle tulikin este. On täällä eräs ranskalainen, joka silloin
+tällöin käy heitä tervehtimässä; mutta hän pääsee toimestaan ainoastaan
+iltaisin, ja juuri iltaisin kaivataan vieraita vähimmin. Silloin voi
+isä olla tyttäriensä parissa; ja tavallisesti hän vie heidät kävelylle
+tai johonkin -- mutta päivin he ovat aivan yksinään. He saapuivat
+kuukauden ajaksi, ja heillä on vielä viikko jäljellä, ihmis-paroilla!"
+
+"No, meidän on tehtävä voitavamme tämän viikon kuluessa", virkkoi Elma
+hilpeästi. "Meidän on otettava selville, mistä he pitävät, niin sitten
+voimme hommailla."
+
+"Onko ranskankielesi mukiinmenevää, Elma?"
+
+"Oh, osaanhan minä haastaa -- sellaista kuin se sitten on. Meidän on
+puhuttava ranskaa neiti Exeterin opistossa, kuten tiedät. Aina ranskaa
+koulutunneilla."
+
+"Se on hyvä asia; minun ranskani on kamalaa. Totta puhuen, yksi syy,
+miksi halusin saada sinut mukaani, olikin, että ajattelin sinun
+huolehtivan puhumisesta."
+
+Tietysti Elma tirskui ja antoi takaisin, ja Mabel puolustelihe ja
+vakuutteli; mutta molemmat olivat liian kiintyneet tehtäväänsä
+välittääkseen toistensa sanoista. Kääsit ajettiin esille, ja tytöt
+läksivät matkaan.
+
+Meiltä ei riitä tilaa vierailun kaikkien pienten yksityiskohtien
+kertomiseen. Ennen lähtöä Mabel oli ottanut esille toisen valmiiksi
+varatun hedelmävasun, mikä oli aiottu lahjaksi pastorin perheelle,
+mutta epäilyttävä varjo hänen ystävänsä otsalla pysähdytti hänet
+kysäisemään, mitä se mahdollisesti merkitsi.
+
+"Ajattelen... etkö sinäkin?... että kun menemme vieraisille, todellakin
+vieraisille nuorten... meidänlaistemme nuorten neitien luo", vihjaili
+Elma, "älähän suutu, Mabel... tarkoituksesi oli perin ystävällinen...
+mutta, näetkös, oli sentään hitusen eroa, kun mademoiselle vei lahjan.
+Hän saattoi viedä mitä tahansa. Mutta me... minusta tuntuu, ettemme
+menettele siinä ihan oikein. Tiedän kyllä, että he tavattomasti
+pitäisivät näistä hedelmistä", lisäsi hän nopeasti, "ja kukkaset
+ovat myöskin niin ihania; mutta kenties he _sielussaan_ näkisivät
+kernaammin, että saapuisimme ilman lahjoja, vain istuisimme heidän
+parissaan ja juttelisimme heidän kanssaan nyt tänään. Sitten ensi
+kerralla..."
+
+"Ka, taidatpa olla oikeassa", virkkoi Mabel vilkaisten kaihomielin
+vasuun. "Sinä näyt ymmärtävän ihmisiä, minä en. Kaikki sanovat,
+että minä teen virheitä ja puhun sopimattomia. Mutta sinä opastelet
+minua, Elma, ja kasvatat minusta vielä ihmisen. Joka tapauksessa
+menemme siellä käymään"; ja hän oli hypähtänyt ajajan istuimelle
+varsin iloisena. Täytyy myöntää, että Mabelilla oli hyväntahtoinen,
+jalomielinen luonne.
+
+Eikä hän hetkeäkään epäillyt, kumpi heistä kahdesta oli ollut oikeassa,
+sitten kun he olivat istuneet pastorin asunnon pieneen päivänhohteesta
+häikäisevään, tomuiseen tupaan. Nuoret neitoset valtasi melkoinen
+kummastus, ja hiukan he arastelivatkin. Tulijain täytyi selittää,
+keitä olivat ja miksi olivat saapuneet. Mabelin oli juteltava paljon
+mademoiselle Lotourista ja Elman vakuuteltava olevansa Mabelin hyvä
+ystävä. Sanalla sanoen, jos heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi
+hedelmä- ja kukkavasun tuonnista samalla kuin omaa tungetteluaankin --
+sillä tungettelijoiksi he melkein tunsivat itsensä nuorten emäntäinsä
+puolittain loukkaantuneiden katseiden edessä, -- olisi se ollut vallan
+liian paljon.
+
+"Olin tosiaan kiitollinen, ettemme olleet ottaneet mitään mukaamme!"
+huudahti Mabel jälkeenpäin. "Tyttö-parat vilkuivat meitä aivan
+vihaisesti, kunnes he käsittivät. Kaiketi he ajattelivat, ettei meillä
+ollut mitään asiaa sinne. Ja kovin nolostuneilta ja yrmeiltä he tosiaan
+näyttivät. He olivat hirveän noloja ja tylyjä, eikö totta, Elma? Mutta
+vihdoin me saimme heidät sulamaan. Pelkäsin, että se, jonka kanssa
+sinä juttelit, hyrähtäisi itkuun! Pelkäsin tosiaan. Hänen silmänsä
+olivat täynnä kyyneliä. Ja sitten hän rupatteli varsin hauskasti.
+Minun puhetoverini sanoi, ettei hän eläissään ollut tuntenut itseänsä
+viheliäisemmäksi. Ja tullessaan hän oli toivonut viihtyvänsä täällä
+niin hyvin ja oli niin kauan ikävöinyt tälle matkalle! No, lohdutuksena
+on edes se, että nyt he saavat hauskaa. Huomasitko heidän ilmettään,
+kun sanoin, että ottaisimme heidät huomenna kaupungille mukaamme? Emme
+voi saada äidin vaunuja tällä kertaa, mutta voimme saada kuomuvaunut
+tai jotkut sentapaiset ajopelit. Kyllä Tommy sen järjestää. No, sitten
+kun olemme käyneet Westminster Abbeyssä ja parlamentin alahuoneessa
+-- älkäämme unohtako pyytää Robert-enoa hankkimaan meille lupaliput
+-- heidän on määrä saapua tänne teelle -- vain sinun ja minun kera
+opetushuoneeseen. Minä pyydän rouva Greenawaytä toimittamaan meille
+oikeata _teejuhla_-teetä. Ja jälkeenpäin Tommy kyyditsee heidät
+kääseillä kotiin. No, eikö tämä ole kaikin puolin oiva suunnitelma?"
+
+
+
+
+XX.
+
+Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
+
+
+"Jos Elma tyytyisi käymään mökkilöissä silloin tällöin, joskus
+pistäytyen kylän koulussakin, en sitä suinkaan pahoittelisi", lausui
+lady Alfreton valittelevalla äänellä muutamia viikkoja myöhemmin. "Se
+on aivan tavallista maalla, ja vaikken itse juuri sellaista harrasta,
+on minulla useita ystäviä, jotka usein käyvät talonpoikain majoissa.
+Mutta Elma on tosiaan jokseenkin väsyttävä, lapsi-parka! Hänellä on
+taipumusta juosta tuollaisten omituisten puolivillaisten ihmisten
+perässä, jotka eivät kehenkään kuulu; ja vaikka tiedän, että hän
+siitä luopuisi, jos sanoisin sitä tahtovani, on kuitenkin vaikeata
+saada hänet ymmärtämään asemaa. Hänellä on aina joku oivallinen syy
+tuttavuuden tekemiseen tämän tai tuon kanssa; ja hän on niin tunnokas
+hankkimaan edeltäpäin minun suostumukseni -- Juliet ei varmaan koskaan
+ole ollut läheskään yhtä tunnokas", lisäsi hän ohimennen, -- "että
+tuskin osaan häneen suuttua. Mutta mitä minun on tehtävä, jos tätä
+jatkuu?" Tässä puhuja kohotti kulmakarvaansa ja vilkaisi poikaansa.
+Hänellä ja Piersillä oli varsin usein tapana keskustella Elmasta näinä
+aikoina.
+
+"Minkä kepposen hän nyt on tehnyt?" kysyi Piers.
+
+"Hm, kepposen? Kepposeksi sitä tuskin voi nimittää. Mutta kerronpa
+sinulle. Tiedät sen sievän, huvilantapaisen mökin kuusamakujan
+varrella, rouva Thatcherin mökin -- sen, jonka edessä on vihreä veräjä?"
+
+"Tiedän."
+
+"Rouva Thatcher vuokrailee sitä suvikuukausina kesävieraille, ja
+varsin hyvät suojat siellä onkin. Ne näkyvät olevan aina täynnä.
+Kuljen usein sitä tietä; ja tänä kesänä olen aina siitä ohimennessäni,
+jos ilma on kaunis, huomannut sairaan tytön istumassa tuolissa
+ulkona sievässä puutarhassa. Milloin on vähänkin viileämpi, hänet
+näkee kaariakkunassa. Mökkihän on niin lähellä tietä, ettei voi olla
+katsomatta suoraan sisälle. Ehkä en kuitenkaan olisi tyttöä pannut
+merkille, ellei Elma olisi kiinnittänyt häneen huomiotani ja aina
+ohikulkiessamme huudahtanut: 'Kah, siellä hän on!' Täten tyttö vihdoin
+oli herättänyt mielenkiintoa meissä molemmissa. Oli tosiaan aivan
+lystikästä; sillä jos Elma sattui kulkemaan yksinään -- mökkihän on
+pappilan tiellä ja Elma voi kävellä sinne yksinään, pappila kun on
+niin lähellä omaa porttiamme... No niin, ellen ollut Elman matkassa,
+oli hänellä aina tapana ilmoittaa minulle, oliko tyttö sisällä vai
+ulkona, ikäänkuin asia olisi ollut aivan erikoisen tärkeä! No, minä en
+tosiaan voinut välttää, että minussa heräsi mielenkiintoa", jatkoi lady
+Alfreton nauraen. "Tiedäthän, kuinka Elma voi herättää harrastuksemme
+vastoin tahtoammekin; ja niin järjettömältä kuin se kuulostaneekin,
+epävakaisella ilmalla usein yllätin itseni miettimästä, voiko tuo
+tyttö, josta en tiennyt kerrassaan mitään, istua ulkosalla vai eikö."
+
+Piers nyökkäsi tarkkaavaisuuden merkiksi.
+
+"Kaikki tuo ei kuitenkaan mitään haitannut", jatkoi hänen äitinsä; "se
+oli pientä viatonta leikkiä Elman ja minun välilläni, enkä ollenkaan
+aavistanut sen muuttuvan miksikään muuksi. Mutta ajattelehan! Noin
+viikko sitten Elma pyrähti sisälle punehtuen, kuten tiedät hänen
+punehtuvan, milloin hänellä on jotakin erityistä sanottavaa, ja
+ehdotti, että kävisin rouva Thatcherin huvilassa asuvan tytön äitiä
+tapaamassa! Minun täytyy Elman puolustukseksi myöntää", jatkoi puhuja,
+"että hän oli hankkinut joitakin tietoja tuosta väestä: olivat
+luullakseni herra Bryantin, uuden kappalaisemme sukulaisia. Hän on
+oivallinen nuori mies, jonka tänne pääsemistä sir Thomas suuressa
+määrin avusti, -- mutta siitä kai ei johdu, että meidän on otettava
+_kaikki_ herra Bryantin serkut ja heimolaiset satulaamme? Kävi sitten
+selville, että Elma oli tavannut potilaan -- 'meidän tyttömme', kuten
+hän sanoi -- pappilassa sinä iltapäivänä ja, sanalla sanoen, oli tehnyt
+tuttavuutta hänen kanssaan, aivan tosissaan kuvitellen, että minä siitä
+riemastuisin ja innostuisin yhtä paljon kuin hän itsekin! Mitä saatoin
+sanoa? Olisi ollut julmaa ilmaista hänelle toivovani, ettei hän olisi
+mihinkään sellaiseen ryhtynyt. Siitä pitäen on siis ollut vierailuja
+ja vastavierailuja, kirjojen lainailuja ja kukkien lähettämisiä, -- ja
+vaikka minä itse en suostunut sinne menemään, sillä minä sanoin Elmalle
+nimenomaan, ettei minun sopinut käydä rouva Thatcherin vuokralaisten
+luona, -- jos nimittäin yhtenä kesänä kävisin, odotettaisiin sitä
+minulta seuraavanakin ja aina vastedes, -- niin en kuitenkaan tahtonut
+kieltää häntä käymästä. Kunnon ihmisiä ne kyllä ovat..." ja rouva
+vaikeni tarkatakseen, mitä kuulijansa ajatteli.
+
+"Elma käy siis nykyisin heidän luonansa?" oli kuitenkin kaikki, mitä
+Piers virkkoi.
+
+"Niin, hän sai Julietin eräänä päivänä mukaansa", myönsi lady
+Alfreton. "Sanoin sisarellesi, että hänen oli parasta mennä ja että
+hän voisi esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön minun puolestani
+-- en ole nykyisin oikein voimissani ja olen aivan uupunut pitkän
+seurustelukauden jälkeen kaupungissa. Kun siis Juliet näkyi
+kernaastikin lähtevän Elman mukaan -- kaikkeenhan hän on valmis
+saadakseen huvitusta, -- minäkin ajattelin, että hän voisi tuon pienen
+huomaavaisuuden osoittaa."
+
+"Sinä olet melkoista parempi kuin miltä tahtoisit näyttää, äiti hyvä."
+
+"Mitä?" huudahti lady Alfreton, joka ei ollut uskoa korviaan. Viime
+osan puheestaan hän oli vartavasten haastellut pyytääkseen peitetyin
+sanoin anteeksi pojaltaan, jota hän melkolailla kunnioitti ja pelkäsi,
+tätä ennenkuulumatonta kohteliaisuutta hänen itsensä ja tyttärensä
+puolelta.
+
+"Nyt alamme edistyä paremmin", jatkoi Piers verkalleen. "Jos Elma
+näyttää tietä ja me seuraamme hänen jälkiänsä, ehkä vielä pelastamme
+nimemme täällä maaseudulla. Etkö huomaa, äiti -- mutta ei, luullakseni
+et sitä huomaa tai et ainakaan ole vielä tähän asti huomannut, -- että
+perheemme ei ole paikkakuntalaisten suosiossa? Ja miksikä olisikaan?
+Me emme koskaan tee mitään kenenkään hyväksi. Emme koskaan välitä
+naapureistamme missään muodossa..."
+
+"Ka, Piers, me kutsumme heitä..."
+
+"Vaalipäivällisille ja vaalitanssiaisiin. Emme _nimitä_ noita
+oivallisia juhlia sillä nimellä; mutta vieraamme tietävät ja me
+tiedämme ja kaikki tietävät heidän tietävän, mikä niiden oikea
+tarkoitus on. Sinä käyt kerran vuodessa ympäri pitäjää jakamassa
+kortteja isän laatiman henkilöluettelon mukaan; mutta ellei joku
+ääni ole jotakuinkin tärkeä, et mene ainoankaan täkäläisen asumuksen
+lähettyville."
+
+"Menen toki -- käynhän minä pappilassa..."
+
+"Oh, pappilassako? Niin, kirkkoherra on jokamiehen mies. Ei näyttäisi
+säädylliseltä olla huonoissa väleissä pappilan väen kanssa -- mutta
+onko ketään muita? Ajattelehan sitä, äiti, sillä minä olen niin
+tehnyt omassa mielessäni ja olen melkein varma, että sellaista _ei
+ole_. Onko ketään, kysyn, jonka kanssa meillä voisi sanoa olevan
+minkäänlaista kevyttä, hauskaa, naapurillista kanssakäymistä? Muissa
+maakartanoissa käydessäni tapaan kaikenlaisia miellyttäviä ihmisiä --
+en tarkoita muodikkaita ihmisiä -- en tarkoita, että heillä kaikilla on
+lontoolaiset puheenparret kielellään ja että he tuntevat pääkaupungin
+seuratavat kuin viisi sormeansa, -- mutta hauskoja, järkeviä, hyvin
+kasvatettuja ihmisiä, tuhat kertaa paremmin kasvatettuja kuin monet,
+joita tapaamme 'hienoston piireissä' -- ja kysyn taaskin, miksei niitä
+täällä meillä näe? Miksi meidän täytyy katsella Towersia jonkinlaisena
+autiona saarena, ellemme voi täyttää sen suojia vertaisillamme
+kaupunkilaisilla? Miksi...?"
+
+"Mutta, rakas Piers, tiedäthän... minä... tiedäthän kyllä, etteivät
+maalaisnaapurit juuri ole -- huvittavia?"
+
+"En tosiaankaan tiedä; minä en tiedä heistä mitään. Alan toivoa
+tietäväni. Olemme mielestäni olleet hupsuja kaiken aikaa"; ja hän
+vaikeni synkkänä.
+
+"Äiti ja tytär tulevat tänään iltapäivällä puutarhaan kävelemään",
+mutisi lady Alfreton näennäisen aiheettomasti palaten aikaisempaan
+aineeseen; mutta todellisuudessa se johtui hämmennyksestä, minkä tämä
+outo ja odottamaton pommitus oli aikaansaanut. "Juliet sanoi, että se
+hänen mielestään oli ystävällistä, ja he näkyivät olevan mielissään.
+Tarjoamme kai heille teetä -- ajattelen?" -- Hetkistä aikaisemmin hän
+ei ollut ajatellut mitään sellaista, olipa ennen kutsuun suostumistaan
+pannut ehdoksi, että itse saisi kokonaan jäädä pois näyttämöltä; mutta
+nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmakehässä oli jotakin, mikä sai hänet
+muuttamaan aikaisempaa päätöstään. "Aivan niin, Piers, jos luulet, että
+jotakin voidaan tehdä?" lisäsi hän tunnustellen.
+
+"Siinä en näe mitään esteitä, äiti."
+
+"Mutta kuinka -- millä tavoin?"
+
+"Sinä sen tiedät paremmin kuin minä; tai oikeastaan olemme kaikki yhtä
+tietämättömiä."
+
+"Mitä meidän sitten on tehtävä? Kuinka meidän on aloitettava? Luulen...
+niin, luulen sanoissasi olevan jotakin perää. Sir Thomas onkin
+viimeiseltä usein vihjaillut siihen suuntaan; mutta minä... tosiaan,
+kun olen täältä niin paljon poissakin..."
+
+"Miksi sinä sitten olet niin paljon poissa? Siinä piilee koko asian
+ydin. Jos sinulla olisi enemmän _mielenkiintoa_ tähän seutuun --
+ja varmaan se on kyllin kaunista ja kyllin hauskaa, -- jos kävisit
+tiluksillasi ja katselisit puutarhojasi..."
+
+"Mutta mihin sitten seuraelämä jäisi!" huudahti aatelisrouva
+lohduttomasti. "Kaiken maailman pellot ja puutarhat eivät korvaa
+minulle ihmisolentoja, joiden kanssa vai haastaa ja seurustella."
+
+"Juuri siihenhän koetankin löytää apua. Hanki tuttavia täältä;
+perusta kotisi tänne; älä katsele tätä vanhaa sukukartanoa kuin
+mitä hätäsoppea, johon paremman puutteessa voi paeta, kun ei muuta
+ole tarjolla. Suostuttele isä -- luullakseni hänet voi taivuttaa --
+hylkäämään ulkomailla talvehtiminen..."
+
+"Hyväinen aika!"
+
+"Ja olemaan lähtemättä niin aikaisin vuodesta pääkaupunkiin..."
+
+"Voi _hyväinen_!"
+
+"Viettäisitte edes puolet ajastanne omassa kauniissa kodissanne,
+koettaisitte mieltyä siihen, tutustua sen suloihin ja rakastaa sitä.
+Se, äitiseni, on minun neuvoni; ja vaikka se sinua kummastuttanee, niin
+huomaisit sen hyväksi, kunhan vain sitä koettelisit."
+
+"Entä sinä?" kysyi hänen äitinsä äkkiä. "Mitä sitten sinä aikoisit
+tehdä? Jos -- jos me ryhtyisimme muuttamaan elämäntapojamme
+ehdottamaasi malliin, uhraisitko sinäkin jotakin? Näkisimmekö sinut
+useammin parissamme kuin tätä nykyä? Talvehtisitko sinä täällä
+kanssamme?"
+
+Nuori mies mietti kotvan aikaa.
+
+"Ah, arvasinhan, ettet sitä tekisi, Piers!"
+
+"Olet väärässä, äiti; minä pysähdyin vain harkitsemaan. Ei riittäisi
+mitkään puolinaiset toimenpiteet, näetkös. Jos päättäisimme asettua
+vakinaisesti tänne asumaan, olisi meidän elettävä toisenlaisten
+ihmisten parissa ja heidän tavallansa. Minä toisin metsästyshevoseni
+Leicestershirestä tänne, isä saisi teettää lisärakennuksen talliin;
+minä kävisin metsästämässä ja kutsuisin vieraita eräretkille; ja sinä
+kiertäisit Julietin kanssa talosta taloon, harrastaen kaikkea ja ottaen
+osaa kaikkiin paikkakunnan rientoihin."
+
+"Epäilemättä se olisi parempi kuin olla mihinkään osaa ottamatta." Lady
+Alfreton alkoi itsekin ilahtua tästä ajatuksesta.
+
+"Ja joulun aikaan meidän ei pitäisi tyytyä lähettelemään vain
+raha-avustuksia ja villapeitteitä, vaan meidän tulisi olla täällä,
+täällä kaiken kansan keskuudessa kestiten ja juhlien. Rikkaiden ja
+köyhien parissa, eikö niin? Tilallisten ja tilattomien?"
+
+"Ni-in... niin kai."
+
+"Ja -- mutta luulen sinun käsittävän. Se on siis sovittu. Jos sinä ja
+isä pidätte asiaa kokeen arvoisena, niin minä tahdon ryhtyä kanssanne
+yksiin tuumiin. Puhu siitä hänelle. Minusta koko elämänohjelmamme
+kaipaa uudistusta, emmekä voi aloittaa liian aikaisin."
+
+Sitten hän pysähtyi ja lisäsi puolittain hymyillen: "Mutta minusta
+näyttää, että oletkin jo aloittanut."
+
+"Aloittanut? Kuinka?"
+
+"Katso tuonne." Hän viittasi ikkunan edustalla oleviin kukkaslavoihin,
+joiden väliin verkalleen pyöritettiin kylpytuolia pienen ryhmän
+astuessa vieressä.
+
+"Oh, ne ovat Elman suosikkeja!" huudahti lady Alfreton ikäänkuin
+hätääntyneenä. "Hyväinen aika! No, olenpa iloinen, että iltapäivä on
+näin kaunis. Tyttö ei olisi voinut tulla, ellei olisi kaunis ilma,
+tiedäthän. Lääkäri on sanonut, ettei hän saa koskaan mennä ulos, jos
+on vähänkään sateen uhkaa. Mutta tänään siitä ei ole pelkoa -- ja
+kukkaslavat ovat tosiaan ihanimmillaan. Tuo on siis tytön äiti", lisäsi
+hän teeskentelemättömällä mielenkiinnolla. "Vaimo-raukka, hennolta
+näyttää hänkin. Minä... Juliet on siellä... mutta ehkä minunkin pitäisi
+mennä. Kaiketi se olisi heistä kohteliasta. Luulenpa, että menen hänen
+luokseen. Menenkö, Piers?"
+
+"Ah, äitiseni, enkö sinulle sanonut, että olet parempi kuin miltä
+tahtoisit näyttää?" virkkoi Piers aivan sydämellisesti. "Tule pois!" Ja
+rouvan äärettömäksi kummastukseksi hän lisäsi: "Minä lähden mukaasi."
+
+
+
+
+XXI.
+
+Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
+
+
+"Te siis todellakin tunsitte hänet? Tunsitte rakkaan veli-poloiseni
+Randolphin, jonka menetimme kolme vuotta sitten!" huudahti Lady
+Alfreton puolta tuntia myöhemmin. "Oi, olenpa iloinen, että teidät
+tapasin! Vähän tiesin, vähän odotin... On hyvin omituista, että näin
+aivan sattumalta sain tuon kaiken kuulla! Rakas, rakas veljeni! Hän oli
+ainoa, joka minulla on ollut, rouva Mansell, ja hänen kuolemansa oli"
+(ääni aleni yhä) "elämäni suurin suru. Me olimme toisillemme kaikki
+kaikessa."
+
+Hänen puhetoverinsa kunnioitti äänettömyyttä, mikä seurasi. Molemmat
+vanhemmat naiset kävelivät puutarhapolkuja pitkin muista erillään,
+ja heidän keskustelunsa oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, ettei
+kumpikaan halunnut sitä katkaista. Lady Alfreton sai nyt tietää, että
+rouva Thatcherin mökin kainot, tungettelemattomat asukkaat olivat
+ihmisiä, joihin hänet oli iäksi liittävä pyhä side. Veli, josta
+hän puhui, ei ollut ainoastaan ollut rouva Mansellin mies-vainajan
+läheinen ystävä, vaan molemmat olivat menettäneet henkensä samaa
+sotilasvelvollisuutta täyttäessään ja kaatuneet vieretysten. Kukaan
+ei ollut luullut hänen armonsa -- tuon kylmän, itsekkään, arvokkaan
+rouvan, jollaiseksi hänen oman pitäjänsä asukkaat hänet tavallisesti
+käsittivät -- siitä välittävän kuulla; ja kaikkein vähimmin olisivat
+nuo kaksi hienotunteista, arastelevaa muukalaista sen nojalla tahtoneet
+pyrkiä hänen huomioonsa.
+
+Asia oli heille tietysti tunnettu; mutta vasta sitten kun lady Alfreton
+harvinaisen sydämellisesti oli puhutellut pientä seuruetta puutarhassa
+ja herttaisimmalla tavallaan ilmaissut mielihyvänsä heidän sinne
+saapumisestaan, lausunut mielipiteensä ilmasta ja toivonut, että kaikki
+sitten tulisivat sisälle suojiin, oli rouva Mansell kyennyt voittamaan
+vastahakoisuutensa, joka oli estänyt häntä mainitsemasta tuota asiaa,
+Hänestä oli nimittäin tuntunut mahdottomalta olla vaiti, kun hänen
+emäntänsä jokainen katse ja äänensävy herätti muistoja toisesta;
+ja tulos oli yllin kyllin oikeuttanut sen luottamuksen, millä hän
+vihdoin asiasta mainitsi. Meidän ei tarvitse tarkemmin puuttua siitä
+sukeutuneeseen keskusteluun.
+
+"En varmaankaan voi koskaan olla kyllin kiitollinen puolisoni
+veljentyttärelle siitä, että hän on tutustuttanut meidät toisiimme",
+virkkoi lady Alfreton lopuksi, puristaen innokkaasti toisen kättä.
+"Minä olen kovin kehno naapuri, mutta toivon... uskon vast'edes
+tulevani paremmaksi -- se on todella aikomukseni. Poikani", lisäsi
+hän hymyillen, "on minua jo tänään torunut ihmisiä karttavasta
+esiintymistavastani; ja olemme toisillemme myöntäneet, että olemme
+tähän asti pysytelleet aivan liiaksi eristettyinä. Joka tapauksessa
+toivon usein näkeväni teidät ja tyttärenne täällä."
+
+"Olette erittäin ystävällinen."
+
+"Minun täytyy sanoa teille", jatkoi lady Alfreton mitä vilkkaimmin
+ja hartaan halukkaana jatkamaan haastelua, "että me, Elma ja minä,
+olimme jonkun aikaa katselleet tytärtänne ulkosalla hänen istuessaan
+sairastuolissaan ja hartaudella seuranneet hänen toipumistaan. Mutta
+minä en tullut teidän luoksenne -- minulle oli vaikeata tulla..."
+
+"Oh, me emme sitä odottaneet, lady Alfreton."
+
+Vieras ei sanonut, miksi he eivät olleet sitä odottaneet; hän ei
+maininnut sen johtuvan siitä, että tiedettiin Towersin rouvan aina
+varovan astumasta jalallaankaan muiden kuin kreivikunnan mahtavimpien
+ja ylpeimpien ylimysten talojen kynnyksen yli muissa tilaisuuksissa
+kuin Piersin mainitsemalla kerran vuodessa tapahtuvalla virallisella
+vierailukierrolla. Rouva Mansell olisi tosiaan kernaasti vain
+kiittänyt epämiellyttävästä kutsusta, mikä Julietin mairealla äänellä
+lausuttunakin tuskin oli kuulostanut kohteliaalta, mutta kun oli
+vilkaissut kalpeihin kasvoihin ja riutuneeseen vartaloon vieressään,
+nähnyt Carolinen elostuvan, hymyilevän ja luovan rakkaita katseita
+Elmaan, niin ylpeys oli saanut väistyä hänen sydämestään.
+
+Hän oli kuitenkin päättänyt pitää salaisuutensa tiukasti omana
+tietonaan. Hän ei tekisi sillä kauppaa, ei edes Carolinen tähden,
+vaan palaisi, kuten oli lähtenytkin, vaatimattomana, tuntemattomana
+henkilönä kesäasunnolleen mökkiin.
+
+Mutta nyt -- nyt hän ei voinut olla itselleen myöntämällä, että oli
+menetellyt oikein, kun kävi kartanossa.
+
+Hän näki nyt kaiken toisessa valossa. Kun lady Alfreton kerran oli
+sulanut ja lämminnyt, ei kukaan osannut paremmin kuin hän emäntänä
+esiintymisen hienoa taitoa, eikä hänen sydämessään olisi voitu
+koskettaa mitään kieltä, joka täydellisemmin olisi esiin loihtinut
+hänen luonteensa paremmat ominaisuudet kuin se, mille lempeä vieras oli
+sormensa asettanut.
+
+Hänen veljensä oli eläessään ollut se henkilö, jota hän oli maailmassa
+enimmin rakastanut, ja hänen kuolemansa, kuten lady Alfreton itse
+tunnusti, oli ollut hänen elämänsä ainoa todellinen suru.
+
+
+
+
+XXII.
+
+"Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
+
+
+"Ka, nuori viisas, minusta näyttää, että olet tehnyt aika hyvän
+päivätyön", virkkoi Piers Alfreton sinä iltana, kun hän ja Elma
+päivällisen edellä olivat kahdenkesken vierashuoneen kaariakkunan
+ääressä. "Oletko itse siihen kyllin tyytyväinen?"
+
+"Eikö se ollut ihmeellistä, Piers?" Elman kasvot hehkuivat kauttaaltaan
+päivänlaskun rusossa, mikä ulkona kirkasti taivaankannen sisällä nämä
+kaksi ihmisolentoa.
+
+"Eikö se ollut ihmeellistä?" toisti nuori mies asettuen juttelemaan.
+"Sinä näyt aina keksivän jotakin outoa ja ihmeellistä: joka käänteessä
+odottaa sinua seikkailut ja ihmeelliset kohtaukset. Mikä nyt tänään
+taas oli ihmeellistä?"
+
+"Se sinun enosi Randolphin tarina, tietenkin. Etkö sinä siitä
+kuullutkaan?"
+
+"Oh... ah... kyllä; se kai äidin saikin niin ihastumaan. Mikään muu ei
+olisi tepsinyt puoliksikaan niin hyvin. Tosin hän oli mennyt puutarhaan
+jo ennakolta, päättäen esiintyä kohteliaana; mutta en tosiaan ollut
+uskoa silmiäni nähdessäni hänen tuon leskirouvan kanssa kävelevän
+edestakaisin käsi kädessä!"
+
+"Niinkö he todella kävelivät?" Elma värähteli riemusta.
+
+"Vakuutan sen kunniasanallani! Kun eivät vain olisi suudelleetkin
+toisiansa erotessaan! Siitä en mene valalle, huomaa; mutta elleivät he
+sitä tehneet, vähältä se piti -- hyvin vähältä. Oh, äitini osaa sen
+tempun sirosti suorittaa, jos hän vain kerran siihen määrin innostuu;
+ja, kuten sanottu, eno Randolph sai hänet haltioihinsa. Mutta sinä,
+Elma, olit kuitenkin ensimäisenä sysäysvoimana ja aiheuttajana."
+
+"Oh, Piers, enhän toki! Minulla ei ollut sen asian kanssa mitään
+tekemistä. Minä vain hankin äidiltä luvan ottaa Carolinelle muutamia
+vanhoja kirjoja kouluhuoneesta! Caroline oli lukenut moneen kertaan
+jokaisen kirjan, minkä olivat tuoneet mukanaan, eikä täällä maalla
+tietysti ollut uusia saatavissa, vaikka tosin rouva Thatcher tarjosi
+heille 'Kansan toveria' ja 'Kodin piiriä'", lisäsi hän nauraen. "Mutten
+koskaan aavistanut, että täti Selina olisi kutsunut heidät tänne
+sisälle", jatkoi Elma reipastuen, "koska hän tietysti ei voi kutsua
+jokaista, kuten hän sanoo. Ja vaikka herra Bryant on hyvin miellyttävä,
+hänellä saattaisi olla kuinkakin paljon sukulaisia tässä kylässä,
+sanoo täti. Ja kun täti tuli itse alas puutarhaan! Eikö se ollut perin
+ystävällistä?"
+
+Piers silmäsi veltosti ympärilleen. Kerrankin hän ihmetteli, saattoiko
+Elma olla ihan tosissaan. Hän näki, että niin oli laita.
+
+"Mitä ajattelet?" vastasi hän sitten. "Olisiko ollut hyvin, hyvin
+ystävällistä äitini puolelta viskata yhtä hyväsukuiselle ja hyvin
+kasvatetulle naiselle kuin hän itsekin pelkkä lupa käyskennellä hänen
+puutarhassaan ihan hänen ikkunainsa alla, itse laisinkaan menemättä
+häntä lähelle? Minun täytyy sanoa pikemminkin kummastelleeni, että
+leskirouva sellaisesta kutsusta saapui."
+
+"En luule, että hän olisi tullut", myönsi Elma, "ellei... ellei hän
+olisi tehnyt sitä Carolinen tähden. Luulen, Piers, että hän hiukan --
+juuri hiukan -- siihen tapaan tunsikin. Ja kun Juliet alkoi puhua ja
+minä näin rouvan kasvot, tunsin kylmät väreet ruumiissani; mutta Juliet
+ei sitä ollenkaan huomannut. Ja Caroline oli niin hirveän halukas
+näkemään kukkasiamme; hän on ihan hullaantunut kukkiin, mutta niillä
+on ainoastaan ruusuja ja tuoksuherneitä [Lathyrus odoratus. Suom.]
+rouva Thatcherin huvilassa. Caroline sanoi hyvin usein vilkaisseensa
+porteista sisälle ja miettineensä, mitä pyökkipuu-rivin toisella
+puolen olisi. Senvuoksi luulen hänen äitinsä todella tunteneen, ettei
+voinut tytön tähden olla suostumatta. Kylläpä he tänä iltana siitä
+kaikesta jutellevat", jatkoi Elma haaveellisesti; "toivoisin voivani
+heitä kuunnella! Caroline puhuu meistä -- sinusta, Julietista ja
+minusta, -- kuvailee kalalammikoita, viiniansareita ja ruusukäytävää
+sekä kertoo, kuinka sinä työnsit häntä tuota pitkää käytävää myöten,
+jotta hän näkisi sen päästä päähän; ja rouva Mansell toistelee kaikki
+tädin lauseet ja kertoo, kuinka enostasi Randolphista kuuleminen häntä
+kummastutti. Kuinka mielelläni tahtoisin olla siellä!"
+
+"Mieluummin kuin täällä?"
+
+"Oh, en minä sitä sanonut", virkkoi Elma viattomasti. "En tarkoittanut
+_sitä_, Piers; mutta onhan niin hauskaa mielikuvituksessaan seurata
+ihmisiä heidän kotiinsa ja ajatella kaikkea tuota. Eikä Carolinen
+tarvitse enää koskaan pelätä yksinäisyyttä; sillä Selina-täti sanoo,
+että nyt kernaasti saan käydä häntä tapaamassa milloin vain haluan;
+saan ottaa piirustukseni mukaani ja istua siellä puutarhassa. Kuinka
+lystikästä se on! Nähdä _minut_ missä niin usein olemme nähneet
+_hänet_! Jos täti sattuisi siellä ollessani ajamaan ohitse, juoksisin
+veräjälle ja sanoisin: 'Hän on tänään ulkona'; sillä meillä, näetkös
+oli aina tapana mökkiä lähestyessämme kysäistä toisiltamme: 'Onkohan
+hän sisällä vai lieneekö ulkona?' Minun tapani oli panna täti
+arvaamaan, ja varsin usein hän arvasi oikein."
+
+"Niin, mutta sinulta ei jää varsin paljoa aikaa Carolinelle, sitte
+kun toinen rakas ystäväsi, Mabel Pomeroy, saapuu. Milloin hän tulee?
+Maanantainako? Caroline saanee silloin väistyä seinustalle, heh?"
+
+"Piers!" huudahti tyttö närkästyneestä
+
+"Eikö?" tivasi nuori mies. "Mabelia ei Caroline paljoa huvittane."
+
+"Jos Mabel olisi senlaatuinen tyttö, hän ei suinkaan olisi _minun
+ystäväni_"; ja puhuja suoristausi juhlallisesti, mikä eräästä toisesta
+näytti huvittavalta. "Sinä et tunne Mabelia, muutoin et olisi sellaista
+edes ajatellutkaan! Se seikka, että Caroline on niin köyhä ja sairas
+ja... jokseenkin riippuvainen minusta, on juuri omiaan hankkimaan
+hänelle Mabelin suosion, Mabel on yhtä ystävällinen ja herttainen..."
+
+"He-hei! Olemme etääntyneet aika taipaleen kukkasnäyttelyn päivästä!"
+
+"Minä en tuntenut häntä silloin. Kuinka olisin voinutkaan tuntea?
+Sinä päivänä olimme nähneet toisemme vasta ensi kertaa. Ja ajatukseni
+askartelivat kokonaan omissa tytöissäni."
+
+"Ja sinun mielestäsi hän käyttäytyi töykeästi heitä kohtaan."
+
+"Niin hän teki -- mutta niin teimme kaikki. Kyllähän sinä tiedät.
+Koskaan ei enää käy sillä lailla. Kun Henrietta ja Maggie olivat hänen
+kutsuissaan -- kerroin sinulle, kuinka ystävällinen hän heille oli, --
+hän luullakseni huolehti heistä enemmän kuin muista ja asetti heidät
+enemmän etualalle kuin kenenkään muun. Olen varma, että hän niin teki
+-- teki juuri siksi, että he olivat outoja eivätkä ketään tunteneet; ja
+Mabel pelkäsi niin hirveästi, ettei heillä olisi hauskaa. Ja sitten oli
+mademoisellen väki."
+
+"Keitä he olivat. Siitä en ole kuullutkaan."
+
+"Oh, se tapahtui Mertounin talossa oleskellessani. Enhän näet ole
+sinua sittemmin tavannut, jotta olisin kertonut. Mademoisellella --
+Mabelin kotiopettajattarella -- oli täällä muutamia jokseenkin kurjaan
+tilaan joutuneita vierasmaalaisia tuttavia, jotka olivat matkustaneet
+Lontooseen eivätkä tienneet, kuinka täällä tulisivat toimeen; ja
+Mabelista ja mademoisellesta tuli heidän vuoksensa aivan hyvät ystävät,
+vaikka ennen aina riitelivät. Nyt mademoiselle on niin liikutettu ja
+riemastunut kaikesta siitä, mitä Mabel tavalla tai toisella on noiden
+ihmisten hyväksi tehnyt. Ja ne olivat sentään jokseenkin väsyttäviä
+eivätkä varsin hauskoja ihmisiä, Piers, joten näin ollen en voi
+käsittää, että hän koskaan enää hentoo antaa Mabelille huonoa arvosanaa
+hänen opinnoistaan!"
+
+"Mabel siis voittaa siitä."
+
+"Et toki uskone, että hän teki sen _senvuoksi_?"
+
+"En, en lemmossa! Älähän, pyydän, älä muserra minua halveksimisellasi,
+rakas, päättäväinen, kaunopuheinen pieni sähikäinen! Kah, mikä
+vilpittömän uskon puolustaja sinä olet, Elma! Toivoisinpa olevani
+Mabelina! Kuinka ihanaa on, että ihmiseen uskotaan!" Hänen rinnastaan
+kohosi huokaus, ja hän singahdutti katseen sanojensa tehoksi.
+
+Turhaan. Tuo tyttö oli vielä lapsi ja vielä -- niin, vielä aivan
+epäluuloista vapaa ja viaton. Piersistä välittämättä hän jatkoi omien
+ajatustensa suuntaan.
+
+"Tuskin tuntisit Mabelia; hän tekee nykyisin _aina_ jotakin hyvää ja
+suunnittelee hyviätöitä. Se alkoi silloin, kun hän ajelutti niitä
+tyttöjä ja minua puistossa. Se oli varmaankin alkuna, sillä jälkeenpäin
+hän sanoi minulle todella uskovansa, että se oli aivan ensimäinen
+kerta, jolloin hän eläessään oli yrittänytkään tehdä mitään -- mitään
+_todellista_ -- jonkun toisen hyväksi! Ajattelehan! Ja hän sanoi
+sitäpaitsi -- voinenko sinulle ilmoittaa mitä hän sitäpaitsi sanoi?"
+Ja innokas nuori ääni vapisi ja laski. Ilmeisesti oli tulossa jotakin
+vakavaa.
+
+"Älä kerro, ellet luule, että sinun sopii sitä tehdä", sanoi Piers.
+
+"Mutta minä en luule, että se on sopimatonta, ja se näyttäisi sinulle,
+millainen Mabel todella on; ja minä tiedän, että et hänestä paljoa
+pidä."
+
+"No?"
+
+"Hän sanoi sinä iltana itkeneensä itsensä nukuksiin."
+
+"Itkeneensä itsensä nukuksiin!"
+
+"Hän oli niin häpeissään. Ja _olihan_ se omituista, juuri hiukan
+omituista, ettei koskaan ollut yrittänyt mitään."
+
+"Omituista sinun korvissasi tietenkin. Ei aivan yhtä omituista minun
+korvissani, ja luullakseni on paljon muitakin, joille se ei kuulostaisi
+omituiselta. Ainoa kummallisuus olisi siitä itkeminen."
+
+"No _sitä_ en pidä laisinkaan omituisena", virkkoi Elma hiljaa.
+
+"Et, koska..." Hän vaikeni, henkäisi pitkään ja katsahti tyttöön
+ikäänkuin epäröiden, jatkaisiko vai ei.
+
+"Koska?" kysyi Elma mitä vakavimman tarkkaavaisena. "Kerro minulle,
+Piers. Minä en koskaan pane pahakseni sanojasi, Piers. Koskeeko se
+Mabelia?"
+
+"Ei."
+
+"Siis minua?"
+
+"Niin."
+
+"No, mitä minun suhteeni?" Elma tarttui hänen käteensä ja heilutteli
+sitä luottavaisesti. "Mitä minun suhteeni?"
+
+"Ainako sinä tuolla tavoin tartut ihmisiä kädestä?" kysyi hän. Mutta
+tyttö tunsi hänen puhuessaan tarttuvan hänen omaansa ja puristavan sitä
+tiukkaan.
+
+"Kyllä -- milloin heistä pidän."
+
+"Tokko...?" Sitten hän hillitsi itsensä.
+
+"No, mitä siis minun suhteeni?" virkkoi Elma houkutellen. "Sano pois.
+Älä välitä. Minä tahdon kuulla. Sano, sano, Piers!"
+
+"Sanoisinko?" Syystä tai toisesta hän tiesi, ettei hänen tulisi
+sanoa, mutta kiusaus oli suuri. "Sanonko sinulle, miksi Mabel
+sinua kummastuttaa ja miksi muutkin -- me -- puolet tapaamistasi
+ihmisistä sinua kummastuttaisivat? Se johtuu siitä, Elma, että olet
+erilainen kuin me kaikki. Sinulle on nöyryys, kainous, viattomuus,
+ylvästelemättömyys, epäitsekkyys yhtä luonnollista kuin taivaan tuulten
+humina. Itsekkyys? Sen sanan merkitystä sinä et tunne. Vakuutan
+sinulle, ettet tunne. Toisten toivomukset, pelot, ilot ja surut ovat
+sinulle kuin omiasi. Jokainen rakastaa sinua -- koska sinä rakastat
+jokaista. Sinä, äiditön tyttö-parka, joka olet kasvanut kuivassa,
+karussa maaperässä -- vieraiden parissa -- yhtenä monien joukossa --
+pelkkänä yksilönä tässä suuressa meluavassa maailmassa, sinä saatat
+meidät kaikki ihan häpeään. Sinun puhdas, suloinen, jalo luonteesi saa
+meidät kaikki halveksimaan omaa kurjaa, viheliäistä minäämme. Jo pelkkä
+oleskelu sinun parissasi... sinun näkemisesi... puheesi kuuleminen..."
+
+"Oi, Piers! Piers, _älä_!" Hän melkein parahti.
+
+"Hiljaa. Kuule se yhden ainoan kerran."
+
+"Ei, ei!"
+
+"Niin, yhden ainoan kerran, rakas lapsi. En enää koskaan puhu siihen
+tapaan, paitsi jos..." Hän vaikeni äkkiä.
+
+"Ei, sinä et saa -- sinä et saa."
+
+"Paitsi _jos_..." toisti hän. Mitään enempää hän ei sanonut.
+
+
+
+
+XXIII.
+
+"Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
+
+
+Oli kenties hiukan raskasta Elmalle, että hänen serkkunsa ehdotus
+pantiin täytäntöön tosiaan varsin perinpohjaisesti ja että Alfretonin
+herrasväki siis vietti maakartanossansa melkoista isomman osan
+elämästänsä kuin ennen.
+
+Tästä päätöksestä johtui, että hänen täytyi uhrata "Park Lanen päivät"
+-- nuo päivät, jotka olivat käyneet hänelle entistä rakkaammiksi
+senjälkeen, kun niin herkkä muutos oli tapahtunut ennen itsekkäässä ja
+väsähtäneessä perheessä, että hänkin saattoi tämän parannuksen huomata.
+Hänen täytyi luopua heidän seurassaan viettämistään keskiviikon
+iltapuolista aina tulevan vuoden pääsiäiseen asti.
+
+Sanomattakin on selvää, että joulun hän oli viettänyt Towersissa,
+ja se oli ollut hurmaavan rattoisa joulu; mutta sitä seuraavien
+jokseenkin lohduttamien kevätkuukausien aikana ihan huhtikuun loppuun
+asti -- sillä pääsiäinen oli sinä vuonna tavattoman myöhään -- hän oli
+poikkeuksetta keskiviikko-aamua huokauksin tervehtänyt.
+
+Kuten tiedämme, oli Elmalla sentään niin onnellinen luonne, että ikävä
+ei voinut sitä lannistaa eikä pettymys katkeroittaa.
+
+Koska parhainta ei ollut saatavissa, hän tahtoi tehdä voitavansa
+näissä vähemmin hauskoissakin olosuhteissa; ja hänen ahkeroidessaan
+opinnoissaan ja edistyessään erilaisissa hienoon sivistykseen
+kuuluvissa saavutuksissa luontaisella uutteruudellaan ja
+innostuksellaan aika kiiti kylläkin nopeasti.
+
+Niinkuin oli ennustettu, täytyi turvautua valeliepeisiin --
+uudenaikainen vastike kolmisenkymmentä vuotta sitten muodissa olleelle
+kasvamispoimujen alaslaskemiselle -- nuoren neitimme hameissa. Hän
+oli mitaltaan varttunut runsaan puolitoista tuumaa, hipiä oli käynyt
+hienommaksi, muoto muuttunut edukseen. Joka suhteessa hän ei enää
+muistuttanut niin paljoa lapsesta -- oli suuremmassa määrässä nainen.
+
+"Ja kyllä on jo aikakin!" lausui lady Alfreton hyväksyvästi luodessaan
+yleissilmäyksen tyttöön. "Viime kuussa täytit seitsemäntoista,
+Elma; se merkitsee, että tähän aikaan ensi vuonna sinut esitellään
+seuraelämässä. Minä aion itse esitellä sinut ja viedä sinut
+seurapiireihin. On aika, että alkaisit näyttää neitimäisemmältä, hiukan
+vähemmän -- pyöreältä ja punaposkiselta", naurahti hän.
+
+"Teen liian pahoin niin sanoessani, eikö totta, rakkaani? Mutta
+siitä ei tosiaan tarvitse loukkaantua. Sinä olisit hyvin herttainen
+lapsi, jos _olisit_ lapsi; ja tiedän, että muiden muassa Piers aina
+ihaili ruusuja poskillasi ja hyvää terveyttä todistavaa ulkomuotoasi
+ylimalkaan. Hän on kehuskellen maininnut sinusta Julietille ja saanut
+hänet niin paljon ratsastamaan, kävelemään ja yleensä liikkumaan
+ulkoilmassa, että hän todella näyttää yhtä paljoa nuoremmalta kuin sinä
+olet joulun jälkeen vanhentunut.
+
+"Ja jouluksikin hän oli mielestäsi somistunut, ja hän on epäilemättä
+herttaisempi ja paremmalla tuulella kuin ennen. Meillä on ollut
+aivan hauska talvi, ja sir Thomas on riemuissaan. Vaikka olemme
+toimeenpanneet tanssiaiset ja pitäneet alituisia päivälliskutsuja ja
+vaikka meillä on tuon tuostakin ollut melkolailla vieraita, emme ole
+tuhlanneet puoliakaan siitä kuin tavallisesti Cannesissa ja Pariisissa
+oleskellessamme. Hänestä on hiljainen maalla asumisemme tehnyt hyvän
+vaikutuksen naapuristoonkin."
+
+Lady Alfreton puhui edelleen, sillä hänen tapansa oli sanoa, että
+hän aina saattoi mukavasti haastella Elmalle; Elma oli ikäisekseen
+niin järkevä tyttö ja niin terävä käsittämään. "Uskonpa, että vielä
+päätämme viettää talvemme joka vuosi Towersissa; enkä ainakaan minä
+olisi siitä suinkaan pahoillani. Tiedät kai, että Piers toi kaikki
+hevosensa Leicestershirestä ja metsästi omien vieraittemme kanssa?
+Sekin oli hauskaa. Siitä oli suurta apua. Sanalla sanoen olemme voineet
+ja viihtyneet mainiosti ja varmaan me vielä kaupunkiin tultuammekin
+tunnemme itsemme senvuoksi reippaammiksi."
+
+Oli kieltämätöntä, että osa tämän jälkikatsahduksen tuottamasta
+riemusta sisältyi tuohon johtopäätökseen; ja Elma, jonka koko sydän
+samasta syystä pulppuili iloa, ei nähnyt tädissään mitään moitittavaa.
+Että hänen rakkaat omaisensa laisinkaan olivat saapuneet kaupunkiin,
+reippaampina tai vähemmin reippaina, oli hänelle melkein kylliksi;
+mutta että he olivat saapuneet virkistyneinä, hilpeinä, kaikin puolin
+terveinä ja tyytyväisinä, pirteinä ja iloisina alkavaa seurustelukautta
+vastaanottamaan, riitti yllin kyllin täyttämään hänen onnensa maljan.
+
+"Ja sinä _olet_ kasvanut, Elma", toisti täti.
+
+"Olen kyllä, rakas täti; Piersin täytyy taas mitata minut. En voinut
+olla juoksematta sisälle nähdäkseni vanhan mittani, kun kuljin
+kirjastohuoneen ohitse, ja luulen -- olen siitä varmakin, -- ettei se
+enää ulotu paljoa korkeammalle silmiäni."
+
+"Ja vaikka epäilemättä _olet_ hoikempi, näytät terveeltä. Tietysti
+_olet_ terve?"
+
+"Aivan terve, täysin terve, täti."
+
+"Neiti Exeter on varmaan pitänyt sinusta hyvän huolen." Ja sitten
+-- ihmeitten ihme! -- lady Alfreton lisäsi ihan kuin luonnollisena
+jatkona: "Minun täytynee käydä neiti Exeterin luona lausumassa hänelle
+tunnustukseni."
+
+Hän oli käynyt niin monien ihmisten luona siitä ajasta, kun hänet
+viimeksi tapasimme, että yksi vierailu enemmän tai vähemmän ei paljoa
+merkinnyt, eikä neiti Exeter ollut enemmän hänen oman säätypiirinsä
+ulkopuolella kuin monet muut olivat olleet.
+
+Hänen poikansa ehdottama koe oli, kuten olemme rouvalta itseltään
+kuulleet, onnistunut erinomaisesti. Hän oli huomannut, että
+kohteliaisuus, ystävällisyys ja naapurillisuus eivät ehdottomasti
+tietäneet tartuntaa tai edes alituista kanssakäymistä. Vähitellen hänen
+silmänsä olivat avautuneet näkemään sen tosiasian, että oli mahdollista
+olla huomaavainen, jopa viettää aivan hauska puolitunti yksinkertaisten
+kansanihmisten parissa, jotka tiesivät vähän tai eivät mitään siitä
+maailmasta, missä hän eli, mutta joiden oma maailma kuitenkin oli
+sellainen, ettei hän voinut sitä halveksia. Alkoipa hän heistä oppiakin.
+
+"Poloinen rouva Smith oli täällä tänään ja hän on todella varsin hauska
+puheissaan ja varsin kaino ja vaatimaton esiintymisessään -- vaikka
+on ihan _ihmeellistä_, mitä hän on tehnyt, -- niin ihmeellistä, että
+muut saavat vallan _hävetä_", oli ylhäinen rouva eräässä tilaisuudessa
+vakuuttanut; "enkä suinkaan enää koskaan edes ajattelekaan häntä
+sivistymättömäksi. Kah, ihan unohdin hänen pienet omituisuutensa
+hänen täällä ollessaan -- eikä sellaisista saisi niin kovin paljoa
+välittääkään. Minä pyysin häntä käymään toistekin, pyysin niinkin; minä
+todellakin pidän hänen käynneistään."
+
+Eräänä päivänä hän taas oli lausunut: "Rakas Piers, jos olisin tuntenut
+sen sääliteltävän, _kauhean_ miespoloisen aikaisemman elämäntarinan,
+jonka tänne tuonnoin toit, en suinkaan olisi käyttäytynyt häntä kohtaan
+niinkuin käyttäydyin. Olen nyt aivan suuttunut itseeni. Tiedätkö sen?
+Oletko kuullut siitä? Vai et? Annahan, kun sitten kerron sinulle."
+Senjälkeen oli seurannut yksityiskohtia, ja lopuksi oli rouva lausunut:
+"Jos siis joskus haluat käskeä hänet jälleen tänne, Piers, tahdon tehdä
+parhaani poistaakseni sanojeni aikaisemman vaikutuksen; ja vaikken
+ymmärräkään kaikkea, mitä hän sanoo, sillä tiedäthän, että hänen
+murteensa ja puhetapansa on miltei _mahdotonta_, tahdon hymyillä ja
+virkkaa jotakin, mitä hyvänsä, rauhoittaakseni ja rohkaistakseni häntä."
+
+Piersin lause: "Kukaan ei kykene siihen paremmin kuin sinä, äitiseni",
+oli ollut pienenä lisäpalkkiona tästä.
+
+Mutta totta puhuen lady Alfreton ei olisi kaivannut mitään muuta
+palkkiota kuin omat onnellisemmat tunteensa. Jokainen pieni ponnistus
+oli kantanut omat hedelmänsä; ja hänen puolisonsa ja poikansa
+hyväksyminen Julietin huvitetun myöntymisen kera oli vain tasoittanut
+hänen tiensä hiukan sileämmäksi kuin se ehkä muutoin olisi ollut. Hänen
+alettuaan kerran astua tätä polkua häntä ei enää hevillä olisi saatu
+siitä poikkeamaan.
+
+Sir Thomas oli kummastuneena kohottanut kulmakarvojansa, mutta oli
+muutoksen johdosta myöskin mielihyvästä hykerrellyt käsiänsä. Hänkin
+oli luvannut tulla maalais-herrasmieheksi, jollaiseksi hänen poikansa
+oli muuttumassa. Vielä ei ollut liian myöhään: se tekisi erinomaisen
+hyvää sekä hänen terveydelleen että hänen maineelleen.
+
+Jouluna Towers tuskin tunnettiin entisekseen, kun ilta illan perään
+ajopelejä vieri edestakaisin; ja Elman sanojen mukaan oli ollut
+milloin mitäkin "ihania, ihania" juhlia ja kestityksiä sekä rikkaille
+että köyhille, jopa onnettomille "keskiluokkalaisillekin", jotka
+alussa olivat olleet hänen tätinsä erityisenä kammona, mutta joista
+hän sittemmin erikoisesti huolehti. Julietkin oli huomannut, ettei
+naapurillisuus sittenkään ollut mitään huonoa huvia ja etteivät ihmiset
+senvuoksi käyneet "röyhkeiksi, tungetteleviksi ja hännysteleviksi",
+kuten hän ja hänen äitinsä ennen olivat luulleet.
+
+"Tietysti meidän joskus täytyi suoristaa ryhtiämme, näyttää hiukan
+jäykiltä ja viileiltä", tunnusti hän uskotuilleen myöhemmin, "mutta
+ylimalkaan onnistuimme mielestämme ihmeellisen hyvin. Ja minun täytyy
+myöntää, että jos _maalla_ tahtoo asua, ei ole viisasta esiintyä
+tylysti, niinkuin meidän tapamme ennen oli."
+
+Tuskin tarvitsee mainita, että niiden joukossa, jotka tästä olivat
+enimmin hyötyneet, oli rouva Mansell tyttärineen. _Heistä_ oli tullut
+perheen ystäviä; ja Towers oli todella osoittautunut heille niin
+vieraanvaraiseksi ja mieluiseksi, että he lopuksi olivat suostuneet
+vastaanottamaan sir Thomasin tarjoaman mökin, joka hänellä oli
+vuokrattavana lyhyen matkan päässä kartanostaan. Eikä kukaan ollut
+tästä järjestelystä enemmän mielissään kuin lady Alfreton, joka
+hartaasti huolehti siitä, että mökki sisustuksineen olisi kaikin
+puolin siro ja täydellinen -- aivan sellainen kuin hän olisi itselleen
+halunnut.
+
+Nyt hänestä tuntui perin yksinkertaiselta sanoa: "Minun täytynee käydä
+neiti Exeterin luona."
+
+Neiti Exeter istui seuraavana iltapäivänä etummaisessa
+vastaanottohuoneessa vierastaan odottamassa. Hänelle oli ilmoitettu
+hänen osakseen aiotusta kunniasta, ja Elma oli tämän viestin viedessään
+hiukan arastellut. Tyttö oli omana vakaumuksenaan lisännyt, että
+vierailu tehtäisiin viivyttelemättä.
+
+Tämä vihjaus oli riittänyt. Kaikki oli nyt valmiina, ja kaikki oli
+ulkopuolisesti tyyntä, vaikka lempeän kaitsijan povessa epäilemättä oli
+paljonkin levottomuutta.
+
+Mitähän tuo omituinen ja odottamaton toimenpide merkitsi? Aikoiko
+Elman holhooja ehdottaa jotakin muutosta, jotakin sovittelua? Koettiko
+sir Thomas keksiä jotakin keinoa pannakseen täytäntöön sen, mitä
+neiti Exeter jo jonkun aikaa oli peljännyt hänen omaisineen haluavan,
+nimittäin riistää hänen rakkaan oppilaansa pysyväisesti hänen
+hoivastaan? Vuoden päästä hänellä oli siihen valta, mutta nyt -- ja
+neiti Exeter pudisti päätänsä, ja hänen huulensa sulkeutuivat tiukkaan.
+Ei, ei; mieluummin mitä muuta tahansa! Mitä hyvänsä muuta vaadittaisiin
+tai pyydettäisiin, mitä tahansa hän saattoi hyvällä omallatunnolla
+tehdä, siihen hän oli valmis; mutta luovuttaa hänelle uskottu pyhä
+aarre toisille, ennemmin taipua elävien vaatimuksiin kuin kunnioittaa
+vainajain toivomuksia? Ei koskaan!
+
+-- Tapahtuuhan se sittenkin kyllin pian, kyllin pian, -- huokasi hän
+ajatellen nopeasti kiitäviä kuukausia. -- Suloinen Elmani, pitkää
+aikaa et saa enää viettää tyyntä, hiljaista elämääsi ja rauhallisesti
+harjoittaa opintojasi. Maailma vaatii sinut. Oi lemmikkini! -- ja
+kyyneleet kumpusivat uskollisen olennon silmiin. -- Oi, Elmani, kunpa
+osaisit elää maailmassa silti tulematta maailmalliseksi! Mutta _onko_
+se mahdollista? -- Sillä kunnon neiti Exeter oli tällä haavaa hiukan
+epäuskoinen ja alakuloinen, ja ken voi häntä moittia?
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi lensi auki, lady Alfreton astui
+sisälle, ja pieni johtajatar, jälleen sotahaarniskassa, meni häntä
+vastaan. Hänen sävynsä tosiaan hieman kummastutti vierasta, joka, ollen
+keveäluontoinen, oli niin täydellisesti unohtanut kuin jos ei olisi
+koskaan ollut olemassakaan mitään syytä, miksi he kaksi eivät nyt olisi
+mitä parhaimmissa väleissä. Mutta neiti Exeter sai vuorostaan aihetta
+kummastua, ennenkuin haastattelu oli päättynyt.
+
+Ei vihjaustakaan mistään uudesta ehdotuksesta. Ei viittaustakaan
+mihinkään muutokseen. Sanalla sanoen, ei mitään muuta kuin hauskaa
+ystävällisyyttä, ylistystä, sieviä kehuskeluja opettajattarelle, ja
+kaikki tuo esitettynä niin herttaisesti kuin ainoastaan lady Alfreton
+taisi.
+
+-- Hyväinen aika! -- huudahti lauhtunut ja katuvainen neiti Exeter
+jäätyään jälleen yksikseen. -- Hyväinen aika! Elma on varmaan oikeassa,
+ja yhtä varmasti minä olen tuominnut väärin tuota hurmaavaa rouvaa.
+Elma on minua viisaampi. Hänen on opetettava minua, eikä minun häntä,
+eräissä suhteissa.
+
+Hyväluontoisen Mertounin herttuattaren auliissa ja iloisessa
+myötävaikutuksessa lady Alfretonilla oli myöskin alituista tukea ja
+puolustusta uudelle asiaintilalle.
+
+"Mitä herttuatar tekee, sitä voin minäkin tehdä", oli hänen tapansa
+päättäväisesti vastata Julietin silloin tällöin huomautellessa, ettei
+Park Lane ollut Towers ja että se, mikä varsin hyvin meni mukiin B:n
+kreivikunnassa, tuskin sopi Lontoossa.
+
+Lady Alfreton ei lisännyt -- kenties ehkä ei tiennyt, -- että, mitä
+herttuatar teki, johtui yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hänen omassa
+perheessään tapahtuneesta vallan siirrosta, toisin sanoen, että mihin
+Mabel johti, sinne Mabelin äiti seurasi -- ja me tiedämme, kuka oli
+kaiken johtajana.
+
+-- Se on Elman, yksinomaan Elman vaikutusta! -- päätteli eräs, joka
+myöskin tiesi.
+
+Mutta Piers ei sinä kesänä sallinut itselleen tilaisuutta usein tavata
+Elmaa. Hän lähti pitkälle ulkomaanmatkalle heti kaupunkiin muuton
+jälkeen; ja jos sopii vilkaista viattoman sydämen kuulakkaan syvyyteen,
+voimme aavistella, että hänen nuoren serkkunsa mielestä kaikki oli
+menettänyt puolet kirkkaudestaan, kun hän oli poissa.
+
+Elman joutohetket Park Lanen talossa eivät siitä pitäen koskaan
+kuluneet yhtä hupaisasti -- varsinkaan eivät tarjonneet läheskään samaa
+tenhoa kuin muutamina ensi viikkoina tuon onnellisen pääsiäisajan
+jälkeen. Hän kaipasi aina jotakin. Hetket olivat kadottaneet
+viehätyksensä, ihana kirkkaus oli niistä kaikonnut.
+
+Eräänä päivänä lady Alfreton sanoi äkkiä: "Kah, Elma! Olen saanut
+kirjeen Piersiltä. Hän lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä.
+Se ei ole laisinkaan Piersin tapaista; mutta sinä olit aina hänen
+suosikkinsa." Sitten hän käännellen kirjettä kädessään alkoi lukea
+höpistä ensin hiljaa ja vihdoin äänekkäämmin: "Rakastava poikasi Piers
+Alfreton. _Sano sydämellisiä terveisiä Elmalle_." Sitten osoittaen
+lausetta: "Tuossa näet! Tuossa se on! 'Sano sydämellisiä terveisiä
+Elmalle'."
+
+Jälkeenpäin puhuja mietiskeli itsekseen tähän tapaan:
+
+-- Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt? Toivoisin niin -- kaikesta
+sydämestäni sitä toivoisin. Mutta ainahan Elma punastuu. Hän punastuu
+ujostellessaan ja punastuu innostuessaan. Mutta sentään... En voi
+muistella nähneeni mitään aivan samanlaista punehdusta tätä ennen.
+
+
+
+
+XXIV.
+
+Päätös.
+
+
+Oli iloinen kevätpäivä, linnut visertelivät riemukkaasti ja kukkaset
+puhkesivat huhtikuun heleänä aamuna; mutta kulmatalosta Haverstockin
+mäellä kuului itkua ja valitusta.
+
+Oli pääsiäisloman edellinen päivä -- päivä, jolloin tavallisesti
+hiljaisen tyytyväisyyden ja säädyllisen hilpeyden tunteet täyttivät
+koko laitoksen. Mutta ken saattoi tänään olla iloinen? Elma teki
+lähtöä. Elmaa ei enää koskaan nähtäisi innokkaine, jokaista tulijaa
+tervehtivine kasvoineen lupa-ajan päätyttyä -- häntä, joka aina
+ensimäisenä oli heitä vastaan ilmestynyt.
+
+Elma ei koskaan enää olisi siellä tuota välttämätöntä hetkeä
+sulostuttamassa ja jokaista uutta tulokasta laitokseen tervehtimässä.
+Elma, jolla oli niin rohkaisevat, puoleensa vetävät silmät, niin
+taitava, viihdyttelevä kieli ja jonka _esprit-de-corps_ oli niin
+innokasta (tämä hänen yhteishenkensä oli vaikuttanut jokaiseen jäseneen
+talossa vanhimmasta nuorimpaan), -- Elma oli jättävä heidät iäksi.
+Tosin oli muitakin hänen ikäisiään, hänen aikalaisiaan, muiden muassa
+näillä sivuilla jo ennen mainitut pitkä Henrietta ja tyyni ja vakava
+Margaret, jo ennen lähtenyt, ja toisia oli tullut heidän sijaansa;
+ja olikin aika -- niin, he eivät voineet olla myöntämättä, että Elma
+Alfretoninkin, joka nyt oli, kuten ne toisetkin olivat olleet, naiseksi
+kypsymässä, oli jo aika leijailla ylöspäin korkeampiin, avarampiin
+ilmapiireihin. Mutta sittenkin -- Elma! Ken voi korvata Elman -- pienen
+yhdyskunnan joustavan, lehahtelevan, liikkeellepanevan hengen, sen oman
+kirkkaan, erikoisen tähtösen?
+
+"Neiti Exeteristä se tuntuu kauhean katkeralta", kuiskasi eräs tyttö
+henkeänsä pidätellen toiselle. "Hän ei virka mitään -- mutta hän
+kärsii. Se näet tuntuu hänestä melkein kuin täytyisi luopua omasta
+lapsestaan; eikä saa luovuttaa häntä edes lapsen oikeille vanhemmille."
+
+"Ainakin yhdessä suhteessa käy olo meille vaikeammaksi", vastasi toinen
+surumielisesti. "Ei ole enää ketään viihdyttelemässä neiti Exeteriä
+hänen synkkinä päivinään ja palauttamassa hänet hilpeälle tuulelle,
+kuten Elma aina osasi tehdä. Elma voi _aina_ hänet lepytellä. Ajattelen
+mielihaikealla, miltä täällä tuntunee, kun Elma on mennyt."
+
+Niin ajatteli moni muukin.
+
+Tuo kunnon neiti Exeter, jota kaikki hänen oppilaansa kunnioittivat ja
+josta useimmat jossakin määrin pitivätkin, ei kenties ollut erikoisen
+taitava voittamaan heidän myötätuntoansa. Kuten olemme nähneet, hän
+saattoi eräissä tiloissa taipua, jopa heltyä liiaksikin, -- mutta
+tavallisesti hän arvokkaan koulunjohtajattaren asemassa hairahtui liian
+jyrkän periaatteellisuuden varsin yleiseen ansaan. Hänen periaatteensa
+mukaan tuli ja täytyikin määrätyn sarjan huolellisesti täytettyjä
+velvollisuuksia, joiden vaihteluna olivat määrätyt huvitukset ja
+virkistykset, ehdottomasti tyydyttää jokaisen oikeamielisen, järkevän,
+vastuunalaisen ihmisen vaistoja ja vaatimuksia.
+
+Mutta kasvuiässä olevia tyttöjä (älkää säikähtykö _Atalantan_ kauniit
+lukijattaret!) voidaan tuskin luokittaa järkeviin, vastuunalaisiin
+ihmisolentoihin; ja meillä lienee lupa vihjaista, että oivallinen neiti
+Exeter ei liene kylliksi ottanut huomioon nuorten ailahtelevaisuutta.
+
+Tässä tuli Elma hyvään tarpeeseen. Ei kukaan kuolevainen voinut
+vastustaa Elmaa, saati sitten neiti Exeter -- varsinkaan silloin, kun
+Elma oli laupeuden asioilla. On näet ensiksikin muistettava, ettei
+Elma koskaan anonut mitään itselleen; hän ei koskaan puhunut omasta
+puolestaan. Ja sitten kuvastui nuoren lähetin silmässä sellaista
+kaihoa, ilmeessä sellaista arkaa levottomuutta ja samalla eräänlaista
+luottamusta, että kuuntelijan sydän tuskin olisi voinut olla sulamatta,
+vaikka se olisi ollut kivestä. Ja vielä -- mutta miksi luetella?
+Neiti Exeter oli sittenkin vain ihminen inhimillisin heikkouksin ja
+myöskin inhimillisesti tietoinen siitä. Ja tuo heikkous ilmeni hänen
+suhteessaan hänen orpoon turvattiinsa, joka ei enää olisi hänen. Eron
+päivä saapui, kuten olemme maininneet, ja tahdomme vetää verhon sen yli.
+
+"Tosiaankin luulen, että muutat meille haikein mielin", väitti
+Elman täti samana iltana, "niin tosiaan, Elma", ja hänen äänessään
+oli vivahdus nuhdetta. "Ja kuitenkin sir Thomas saapui kaksi päivää
+ennen pääsiäistä, sen sijaan että olisi tullut pääsiäisen jälkeen,
+toimittaakseen sinut suoraan tänne. Ja... ja minä olen hommannut
+huoneesikin aivan valmiiksi."
+
+"Oi, se on ihana, täti! Ah, täti, se on sievin, hauskin, armain pikku
+suoja! Enkö teille sanonut, etten ollut eläessäni nähnyt mitään sen
+vertaista?"
+
+"Kyllä, rakas lapsi, kyllä. Oh, en minä tarkoittanut sanoa, että olet
+kiittämätön, Elma; sinä vain et mielestäni näyttänyt ihan _niin_
+onnelliselta, ihan _niin_ hurmaantuneelta kuin olin odottanut olevasi
+päästessäsi pois tuosta väsyttävästä koulusta ja tietäessäsi, että
+tästälähin kotisi on vakituisesti meidän luonamme."
+
+"Olen onnellinen, sanomattoman onnellinen tietäessäni, että kotini on
+oleva teidän luonanne", vastasi Elma hiljaisella äänellä. "Rakastan
+teitä kaikkia hyvin paljon ja, voi, kuinka ystävällisiä te minulle aina
+olette!"
+
+"Rakas lapsi! Enhän sitä tarkoittanut. Kah, Elma, tuntuu kuin olisin
+kalastellut imartelevia kehuskeluja! Hyväinen aika! Minähän ainoastaan
+ihmettelin, ettet näyttänyt iloisemmalta, hilpeämmältä, hyvä lapsi."
+
+"Olen juuri eronnut useista ystävistä", virkkoi Elma, "ja jotkut niistä
+olivat minulle rakkaita ystäviä, täti."
+
+"Nii-in, tietysti, armas tyttöseni." Lady Alfreton liikahti
+hermostuneesti nojatuolissaan.
+
+"He olivat ikävissään nähdessään minun lähtevän. Sanoessamme
+toisillemme hyvästi monet... itkivät."
+
+"Kaiketi ne pitivät sinusta."
+
+"Neiti Exeter ei itkenyt."
+
+"Eikö?"
+
+"Mutta hänen silmänsä punottivat ja olivat turvoksissa. Täti, se rakas,
+ystävällinen, oivallinen neiti Exeter rakasti minua enemmän kuin kukaan
+muu heistä; ja minä luulen, että hän tunsi uhraavansa minut ainiaaksi."
+--
+
+Muutamia päiviä aikaisemmin lady Alfreton oli esittänyt ajatuksiaan
+tähän tapaan:
+
+"Olen valmis myöntämään, että Elma on hyvin kasvatettu ja että hänen
+lahjojansa on siinä suhteessa kehitetty niin paljon kuin on ollut
+mahdollista. Mutta pelkät lukutiedot eivät yksin riitä; ja vaikkei
+minulla ole hitustakaan muistutettavaa neiti Exeteriä vastaan, joka
+on todellakin miellyttävä, järkevä nainen, olen kuitenkin ylimalkaan
+koulukasvatusta vastaan, enkä... enkä voi olla toivomatta, että
+nuori sukulaisemme vastedes välttää Haverstock Hillin alinomaista
+mainitsemista, kuten hän tähän asti on sitä maininnut."
+
+"Mitä tulee tyttökouluihin yleensä, lady Alfreton, olen täysin samaa
+mieltä kanssanne", vastasi se naishenkilö, jolle yllämainitut sanat
+lausuttiin -- hilpeä, järkevä maalaisnaapuri, eräs niitä Towersin
+lähettyvillä asuvia, joiden seuraa Piers oli äidilleen suositellut. "En
+kylläkään pidä nuorten neitien tavallisista kasvatuslaitoksista; sillä
+kun on joukko tyttäriä, kuten minulla, niin lukutuntien järjestäminen
+kotona on mielestäni kaikissa suhteissa edullisempaa. Mutta on tyttöjä
+-- puolisonne veljentytär esimerkiksi, -- joiden olosuhteet tekevät
+koulunkäynnin aivan välttämättömäksi. Heidän laisilleen, kuten Elman
+täällä ollessa hänen kuvailuistaan mielestäni hyvin tajusin, neiti
+Exeterin opisto on varmaan varsin oivallinen."
+
+"Oh, kyllä; epäilemättä. Oivallinen joka suhteessa." (Nyttemmin lady
+Alfreton poikkeuksetta uljaasti puolusti hänen kouluansa _kouluna_.)
+"Mutta luulen kuitenkin käsittävänne, rakas rouva Wotherham, ettei
+Elmalla voi olla mitään tarvetta -- mitään syytä, -- vielä pääsiäisen
+jälkeen ylläpitää suhteitaan siellä." --
+
+Mutta tässä nyt Elma pää tätinsä helmassa kuiskaili, kuinka neiti
+Exeter häntä rakasti ja kuinka tämä oli aavistanut ikuista eroa.
+
+Tietysti Elman täti antoi perään. Pienoinen sana oikealla hetkellä
+painaa vaa'assa enemmän kuin tuhannen muulloin.
+
+Neiti Exeter olisi tervetullut Park Lanelle, milloin häntä vain
+halutti; Elma saisi käydä Haverstock Hillin kulmatalossa niin usein
+kuin tahtoi. Ja lady Alfreton itse tunsi saavansa runsaan palkan
+molemmista myönnytyksistään nähdessään tuon mitä aurinkoisimman
+luonteen aartehistosta päiväpaisteen nyt hiipivän herkkänä esille.
+
+Mitäpä muita toivomuksia Elmalla tosiaankaan enää saattoi olla? Neiti
+Exeter oli ollut koetuskivenä.
+
+Jos täti olisi jäänyt kylmäksi ja järkkymättömäksi silloin, kun neiti
+Exeteristä tuli puhe, olisi ollut helppo nähdä, mikä kohtalo odotti
+kaikkia senlaatuisia pyyntöjä. Jos täti taas olisi parhaimmassa,
+ystävällisimmässä mielentilassaan -- ja sitä täti oli ollut, ja siis
+oli kaikki hyvin.
+
+Istuessaan siinä suloisessa huhtikuun hämärässä hellästi hyväillen
+jalokivillä koristettua kättä, johon oli tarttunut, ahmiessaan
+ulkoa löyhyilevää nuorten, veresten lehvien tuoksua ja rakkaasti
+silmäillessään huoneen tutunomaisia, kauniita esineitä Elma mietiskeli
+ja pohti tuhansia ihmisrakkaita ja jalomielisiä suunnitelmia. Hänen oma
+itsensä ei niissä koskaan ollut etualalla. Mutta jos niiden välistä
+välähti kultakuitu, mikä tuskin hänen omankaan silmänsä eroittamana
+kuitenkin kirkastutti näkyä ja siten teki sen armaammaksi, ken voi
+häntä moittia?
+
+Eikö meidän tulisi ajatella poissaolevia? Sopiiko meidän unohtaa
+ne, jotka meitä rakastavat, vain siksi, etteivät tällä hetkellä ole
+silmiemme edessä?
+
+Elma läpikävi täydellisen Lontoon seurustelukauden ennenkuin Piers tuli
+kotiin.
+
+Viipyikö hän ulkomailla kesäkuun loppuun vartavasten antaakseen tytölle
+aikaa tähän, sitä hän ei koskaan sanonut; mutta totta on, että hänen
+ensimäinen kysymyksensä hänen palattuansa kuului: "Entä Elma, onko hän
+muuttumaton? Onko maailma pilannut hänet vai ei? Nythän hän on sitä
+koettanut? Sanokaa, minkä vaikutuksen se on häneen tehnyt."
+
+Näytti melkein siltä kuin lady Alfreton olisi vaistomaisesti havainnut
+sen tunteen, mikä tämän nopean kysymyksen aiheutti. Hänen vastauksensa
+oli yhtä ripeä ja asiallinen --.
+
+"Piers, maailma ei ole häntä pilannut, koska se ei voinut häntä pilata.
+Minä olen heikko nais-rukka ja minun täytyy tunnustaa, että olen
+saanut uutta elämänhalua nähdessäni sitä ihailua ja huomaavaisuutta,
+jolla tuota lapsi-kultaa on tervehditty kaikkialla, mihin ikänä hän on
+mennyt. Hän on ollut kevätkauden ihailluimpia kaunottaria, ja kaikki
+hänen osakseen tullut imartelu ja kunnianosoitukset eivät ole koskeneet
+häneen sen enempää kuin jos ne olisivat olleet aiotut toiselle. Minua
+kohtaan hän on mitä armain ja velvollisuudentuntoisin tyttö; hän seuraa
+minua kaikkialle, on aina valmiina, aina aulis ja hyvällä päällä. Hän
+kirjoittaa kutsukorttini ja kirjeeni. Minä olen nykyisin viheliäinen,
+veltto olento; hän käy sir Thomasin mukana eduskunnassa ja ratsastelee
+Julietin kanssa, -- en käsitä, kuinka häneltä riittää aikaa kaikkeen
+tuohon ja muuhun vielä."
+
+"Mitä se muu on?" kysyi hän.
+
+"Oh, rakas Piers, sinä tuskin tuntisit meitä enää. Minä itse kylläkään
+en tee varsin paljoa, mutta Juliet puuhailee Elman mukana ihan
+kaikessa. Sisarellasi on sitä enemmän joutoaikaa, koska hän nykyisin
+ei todellakaan välitä niin paljoa seuraelämästä -- tiedäthän, että hän
+on ollut seuraelämässä mukana jo monet kaudet; ja hän sanoo käyvänsä
+vanhaksi, hupsu tyttö! Olkoon sen asian laita kuinka hyvänsä, hän
+ainakin näyttää nuoremmalta ja reippaammalta ja on monin verroin
+viehkeämpi entisestään, nyt kun Elma on keksinyt hänelle hommaa. Hän
+puuhailee kaikenlaatuisten ihmisten kanssa, saat uskoa. Ei ihan köyhien
+kanssa; tytöt vakuuttavat minulle, että on toisia, jotka semmoiseen
+työhön sopivat paremmin kuin he -- ja minun täytyy tunnustaa, että
+olenkin siitä iloinen. Mutta heillä näkyy olevan loppumattomiin
+omituisia ihmisiä hoivattavina ja sellaisia, joille osoittavat
+ystävyyttä ja hankkivat iloa. Muistat maininneeni sinulle Elman
+taipumuksesta puolivillaisiin? Ka niin, puolirotuisia hän vieläkin
+kaivaa esille, hääräilee niiden kanssa, puhuu niistä paljon ja saa
+lopuksi Julietin ja Mabelinkin asiaan innostumaan. Eipä niin, ettei
+Mabel itsekin olisi kyllin taitava niitä löytämään", jatkoi puhuja
+nauraen.
+
+"On tosiaan huvittavaa, Piers, vallan huvittavaa nähdä, millä tavoin
+poloista Mertounin herttuatarta pyöritellään sinne tänne, edestakaisin,
+tuon hänen suuren, omavaltaisen tyttärensä käskystä. Minä pidän
+Mabelista; hän on herttainen tyttö ja Elman paras ystävä, tiedäthän;
+mutta häneltä puuttuvat kokonaan Elman rakkaat, viehättävät pikku
+eleet. Aina vain: 'Äiti, sinun on tehtävä näin' tai 'Äiti, sinun on
+tehtävä noin'. On kyllä totta, että herttuatar itse on siihen alkuaan
+syypää. Mutta se ei suinkaan ole kaunista, se ei ole hauskaa kuunnella.
+Elma sensijaan..."
+
+Mutta ei ollut tarvis Piersille kuvailla Elmaa.
+
+Hän odotti vain varsin lyhyen ajan, ja sitten hän eräänä tyynenä iltana
+istuessaan Towersissa tytön kanssa kahdenkesken ison kaariakkunan
+ääressä, kuten ennen, virkkoi:
+
+"Elma, muistatko, mitä julkeuksia sinulle kerran tässä paikassa
+lausuin?"
+
+Elman sydän alkoi lyödä. Piers oli siellä täällä sanonut jotakin
+julkeata, vaikkei siinä paikassa eikä mainitun ajankohdan jälkeen,
+kuten käsittänette; ja Elma kai arvasi, niinkuin tyttö aina arvaa, että
+oli tulossa enemmän sellaista, koska puhe alkoi moisella kysymyksellä.
+
+"En tiedä, rakastatko minua", jatkoi puhuja vielä pehmeämmällä ja
+hiljaisemmalla äänellä, "mutta minusta itsestäni tuntuu, etten
+milloinkaan voisi rakastaa ketään muuta tyttöä kuin sinua. Se alkoi jo
+kauan sitten, paljoa aikaisemmin kuin tiesinkään. Sinä olit silloin
+vain lapsi -- siitä on nyt kulunut kaksi vuotta, -- mutta vaikka
+olitkin lapsi, en voinut olla sinua tarkkaamatta ja ihmettelemättä.
+Pelkäsin, luulemma... niin, myönnän sen, olin melkein varmakin, ettei
+sitä kestäisi; en luullut lupaavan umpun puhkeavan oikeaan kukkaansa.
+Nähtyäni minä nyt uskon. Sinä olet täyttänyt kaiken ja enemmänkin
+kuin mitä ennustin täällä viimeksi yhdessä ollessamme. Olet voittanut
+vanhempani, johdattanut sisartani, vaikuttanut muihin perhekuntiin,
+kaunistanut omamme... Ja nyt, Elma, -- mitä teet nyt minulle?"
+
+Tyttö kääntyi puolittain häntä kohti.
+
+"Olen sinun, jos minusta huolit", kuiskasi nuori mies. "Sinun... tee
+minusta mitä tahdot. Kunhan vain otat minut..."
+
+Ja kuinka saattoi tyttö olla häntä ottamatta?
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58354 ***