Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 5503 insertions, 5889 deletions

diff --git a/58354-0.txt b/58354-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..ab5ddfa
--- /dev/null
+++ b/58354-0.txt
@@ -0,0 +1,5503 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58354 ***
+
+
+
+E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
+
+
+
+VIISAS TYTTÖ
+
+Kirj.
+
+L. B. WALFORD
+
+Englanninkielestä suomentanut
+
+Valfrid Hedman
+
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö
+1919.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+     I. Tilanne.
+    II. "Neiti Exeterin kasvot."
+   III. "Meille on vain yksi yhteistä."
+    IV. Elman uusi puku.
+     V. Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
+    VI. Matkalla juhlaan.
+   VII. Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
+  VIII. "En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
+    IX. Piers selittelee maailman tapoja.
+     X. Elman käsitys ystävyysliitoista.
+    XI. Umppu puhkeamassa.
+   XII. Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
+  XIII. "Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
+   XIV. Ajelu puistossa.
+    XV. "Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
+   XVI. Lady Mabelin tanssiaiset.
+  XVII. Opettajatar ja oppilas.
+ XVIII. "Eikö edes hiukan ananasta?"
+   XIX. "Olen kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme."
+    XX. Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
+   XXI. Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
+  XXII. "Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
+ XXIII. "Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
+  XXIV. Päätös.
+
+
+
+
+I.
+
+Tilanne.
+
+
+Kun Elma kävi Park Lanen varrella sijaitsevassa talossa, nimitettiin
+häntä siellä "viisaaksi". Kenenkään päähän ei pälkähtänyt nimittää
+häntä "viisaaksi" Haverstock Hillissä.
+
+Haverstock Hillissä hän asui -- Park Lanen varrella hänet tavattiin
+joka keskiviikko-iltapäivä. Siitä huolimatta hän tuskin oli paremmin
+kotonaan tai tunsi itsensä varsinaisemmaksi asukkaaksi edellisessä
+talossa kuin mitä hän jälkimäisessä oli.
+
+Selittäkäämme. Elma oli orpo, ja sir Thomas Alfreton -- joka
+oli merkkihenkilö, mitä henkilöihin tulee, rikas, suosittu ja
+arvossapidetty samalla kertaa -- oli hänen läheisin elossa oleva
+sukulaisensa; mutta tällä haavaa sir Thomasilla ei ollut eikä voinut
+olla erittäin paljoa puuhailtavaa nuoren holhottinsa kanssa. Hänen
+veli-vainajansa oli nimenomaan määrännyt, että eräs neiti Exeter
+kasvattaisi tyttösen, ja neiti Exeter oli etäällä sir Thomasin
+maailmasta, aivan sen ulkopuolella, eikä voinut mitenkään tulla hänen
+laskelmiinsa. Hän tiesi, että sellainen neiti oli olemassa, mutta hänen
+asuinpaikkansakin oli hänelle tuntematon. Lady Alfreton sen tiesi, hän
+vakuutti.
+
+Lady Alfreton oli hyvin kiintynyt Henry-paran lapseen ja piti häntä
+mahdollisimman paljon kodissaan Park Lanella. Mutta mitä saattoi
+tehdä tytölle, jota vanhempainsa toivomuksen mukaan kasvatettiin
+täysihoitolaopistossa? Ellei olisi ollut tuota opistokysymystä, ei sir
+Thomas puolestaan käsittänyt, miksei Elma olisi voinut asua heidän
+luonaan ja lukea Julietin entisen kotiopettajattaren johdolla, nyt kun
+Juliet ei enää häntä tarvinnut. Mutta näin ollen, niin, näin ollen sir
+Thomas -- kohautti olkapäitänsä.
+
+Hän tunsi veljentyttärensä, jos tapasi hänet omalla kynnyksellään
+tai omilla portaillaan tai jos tämä puhutteli häntä sanoilla: "Hyvää
+päivää, setä!" hänen lähtiessään jokapäiväiselle ratsastukselleen;
+mutta luultavasti hän ei olisi tuntenut häntä, jos tyttö olisi kulkenut
+hänen ohitseen puistossa tai katsahtanut häneen parlamentin alahuoneen
+parvekkeelta.
+
+Muut perheenjäsenet ajattelivat Elmaa kuitenkin melkoista enemmän --
+milloin heillä oli aikaa ajattelemiseen, ja rakastivatkin häntä enemmän
+-- milloin he sydämessään saivat tilaa rakkaudelle.
+
+Keskiviikkopäiväin välillä he tosin tavallisesti unohtivat
+jokaviikkoisen vieraansa. Lady Alfreton vilkaisi kummastuneena
+ympärilleen, kun hänen kamarineitonsa muistutti häntä, että Joseph
+tai joku muu oli lähetettävä noutamaan nuorta neitiä ennen kello
+kahta; mutta siinä kummastuksessa ei sentään ollut mitään tylyyttä.
+Päinvastoin käsitettiin aina, että hänen armonsa pikemminkin oli
+mielissään, kun hänelle ilmoitettiin keskiviikon taaskin saapuneen
+-- ja saapuneen paljoa ennemmin kuin hän oli odottanutkaan. Ja kun
+kaupungilta palaava Juliet astui sisälle ja huudahti: "Mitä, Elma!
+Täälläkö taas?" hän lausui nuo sanat tavallaan aivan sydämellisestä;
+ja Piersin: "Hei, Elma! Onko sinulla jälleen iltapäivä-loma?" kuulosti
+aina oikein reippaaltakin, kun hän näki nuoren serkun tirkistävän
+porrasten kaidepuun ylitse noina perin tärkeinä iltapäivinä.
+
+"Kuinka sinä voit, nuori viisas?" oli Piersin toinen kysymys.
+
+"Oikein hyvin, kiitos vain", kuului "nuoren viisaan" vastaus. "Miksi
+ihmeessä sinä minua niin nimität, Piers-serkku?" lisäsi hän äkkiä.
+
+Siinä ei koskaan suuria selityksiä yritelty. He tiesivät jokainen, mitä
+he tuolla nimityksellä tarkoittivat, mutta eivät välittäneet pohtia
+sitä Elman kanssa.
+
+"Luullakseni ne eivät pidä sinua niin viisaana Haverstock Hillissä?"
+oli Juliet eräänä päivänä huomauttanut.
+
+"Eivät suinkaan", myönsi Elma ja purskahti äänekkääseen nauruun.
+
+Haverstock Hillissä pikemminkin sanottiin: "Elma, sinä tytönlellukka!"
+tai "Elma, sinä hupakko!" Ja todellakin, vaikka Elman hienon,
+muodinmukaisen tädin oli tapana väittää, että, tekipä mitä hyvänsä,
+hän ei toisinaan voinut olla hämmästymättä tuon ihmeellisen lapsen
+peloittavaa viisautta ja vakavaa järkevyyttä, neiti Exeter taas
+usein toivoi, ettei Elman kieli olisi liikkunut liian liukkaasti ja
+hillittömästi hänen ollessaan setänsä luona; ja mielellään hän olisi
+tukkinut korvansa siltä kevytmieliseltä sanatulvalta, joka puhkesi
+vapaapäivän-viettäjän huulilta tämän sieltä palattua.
+
+Täten huomaamme, että nuorta sankaritartani katseltiin kahdelta ihan
+erilaiselta näkökannalta.
+
+Kunnon neiti Exeteriä olisi suuresti kummastuttanut, jos hän olisi
+kuullut nuorta turvattiansa syytettävän liiallisesta vakavuudesta,
+samaten kuin lady Alfreton olisi ihmetellyt, jos olisi tietänyt,
+että mitään aavistamaton holhooja, joka katseli häntä kirkkailla
+silmillään, mielessään ääneti pahoitteli, kun hän joskus innostuttavaan
+puheenaiheeseen syventyneenä unohti lapsen olevan saapuvilla ja
+"hiukan, pikku hiukkasen jutteli siihen tapaan kuin muut ihmiset
+haastelevat, tiedättehän, hyvä ystävä" (näin hänen armonsa myöhemmin
+tilannetta kuvaili), -- niin, rikollinen olisi todella sanattomaksi
+hämmästynyt, jos olisi tietänyt, että sama Elma, jonka juhlallisen
+äänettömyyden edessä hänen kuiskauksensa olivat vaimenneet,
+todennäköisesti vielä samana päivänä saisi muistutuksen siitä, että oli
+"kananpäinen" ja "pärpättävä" houkkio.
+
+Mitkään kaksi ajatussuuntaa, kaksi päivänohjelmaa, kaksi
+elämänkäsitystä yleensä eivät olisi voineet olla toisilleen
+ehdottomasti vastakkaisempia kuin ne, jotka olivat sir Thomas
+Alfretonin huonekunnan ja neiti Exeterin kulmatalon asukkailla. Elma
+oli ainoa yhdysside heidän välillään.
+
+Neiti Exeter lausui: "On mainio asia rakkaalle oppilaalleni, että
+hänellä on sellaisia sukulaisia. He uskovat hänet niin täydellisesti
+minun huostaani ja luottavat niin täydellisesti minun ohjaukseeni,
+etteivät koskaan yritä sekaantua minun määräämisvaltaani tai muuttaa
+kasvatusohjelmaani. Mitään kuluja ei säästetä, ja minä saan toimia
+kuten näen rakkaalle Elmalle parhaaksi. Hänen äiti-raukkansa jätti
+hänet minun huostaani" -- tässä neiti Exeter lempeän itsetietoisesi
+suoristausi, ja hänen sydämensä ylpeys osoittausi hänen poskilleen
+välähtävässä heikossa hohteessa; -- "rouva Henry Alfreton oli näet
+kuolinvuoteellansa lausunut puolisolleen toivomuksen, että heidän
+ainoan lapsensa kasvatus jätettäisiin minun huolekseni. Senvuoksi
+en missään tapauksessa olisi suostunut luopumaan vaatimuksestani",
+oli hänen tapansa jatkaa; "mutta tuntuu hauskalta, ettei sellaista
+ole koskaan vihjaistukaan. Ja mikä parempi, koska sir Thomas ja lady
+Alfreton eivät ole kertaakaan mitään edes kyselleet tai tiedustelleet,
+toivon heidän luottavan minuun yhtä paljon kuin luottivat toisetkin
+sukulaiset saadessaan tietää, että Elma oli tuleva kotini asukkaaksi.
+Mielestäni sir Thomas tai lady Alfreton eivät voisi tehdä nuorelle
+veljentyttärelle mitään mikä olisi niin edullista kuin tämä
+pidättyminen kaikesta hänen opintoihinsa puuttumisesta ja hänen
+elämänsä ohjaamisesta."
+
+Kunnon sielu! Olisipa hän arvannut, mistä moinen pidättyminen johtui!
+
+Kuunnelkaamme, kuinka Elman täti haastelee samasta asiasta. "Niin,
+tietysti, hyvä ystävä, mitä Juliet sanoo, on aivan totta. Me pidämme
+kaikki Elmasta -- rakkaan Henry-paran ainoasta lapsesta, käsitättehän;
+mutta mitäpä me voimme tehdä? Kuinka hänen armas äiti-rukkansa koskaan
+saattoi uneksiakaan sellaisen pyynnön tekemisestä, ja kuinka kelpo
+lanko-parkani koskaan saattoi olla niin viiripäinen, että pani sen
+täytäntöön, sitä en voi, en, minä _en voi_ sitä ymmärtää. Minä nimitän
+sitä julmuudeksi hänen omaa tytärtään kohtaan. Sir Thomas katsoi
+olevansa velvollinen pitämään kaikki kapteeni Alfretonin määräykset
+voimassa", jatkoi puhuja valitellen, "ja -- oi, enkö kertonut teille,
+millaisia ne olivat? Enkö? Asian todellinen laita on niin -- ihan
+häpeän sitä tunnustaa, -- että lapsi on lähetetty kouluun johonkin
+etäiseen Lontoon sopukkaan, Hav... Haverstock Hilliin, sanalla
+sanoen. Erään neiti Exeterin opistoon. Neiti Exeter oli ollut rouva
+Henry Alfretonin kotiopettajattarena ja kaiketi saavuttanut jotakin
+vaikutusvaltaa häneen. En tiedä mitään neiti Exeteristä ja hänen
+koulustaan", puhui lady Alfreton edelleen; "sanoin sir Thomasille,
+ettei hän tosiaankaan voinut odottaa minun tietävän, ja siinä hän oli
+aivan yhtä mieltä kanssani. Jos Elma olisi jätetty kokonaan meidän
+haltuumme, olisimme tehneet parhaamme hänen puolestaan, mutta näin
+ollen hän on aivan poissa meidän piiristämme ja kokonaan neiti Exeterin
+käsissä", selitti rouva.
+
+"Voiko hän samalla kertaa olla kahden henkilön huostassa, voiko? En
+epäilekään, että neiti Exeter on kunnioitettava ja kelpo ihminen,
+mutta tyttökoulu Haverstockin mäellä, ymmärrättehän! En voi käsittää,
+miksi hän on perustanut opistonsa sinne; epäilemättä on paljon muita
+paikkoja -- täällä on koulu lähimmässä kadunkulmassa; ja jos Elma
+olisi toimitettu sinne, niin palvelijattareni olisi vain tarvinnut
+saattaa hänet opistoon ja sieltä kotiin. Mutta eihän siitä nyt hyödytä
+puhua. Niin kauan kuin kapteeni Alfreton -- Henry, tiedättehän -- oli
+elossa, meidän ei tarvinnut tietää lapsesta mitään, eikä... eikä" --
+tässä kohdassa tuo komea, hieno nainen jo liikahti tuolissaan hämärän
+levottomasti ja tuntien olevansa liukkaalla jäällä -- "eikä Henry-parka
+koskaan sitä pyytänyt tai odottanutkaan." -- Elma oli tässä mainittuna
+aikana ollut vain kerran setänsä asunnossa.
+
+"Mutta heti kun sir Thomas kuuli veljensä kuolemasta", aloitti
+kertoja jälleen reippaammin, "hän lausui ensi sanoikseen: 'Meidän
+pitää paremmin tutustua siihen pikku tyttöön.' Siitä päivin olemme
+aina tehneet kaiken voitavamme Elman puolesta. Hän viettää kaikki
+iltapäivälomansa meidän luonamme, toisin sanoen käy täällä joka
+keskiviikko -- vaikka on niin etäältä noudettava ja sitäpaitsi aina
+saatettava takaisinkin. Me emme sitä vaivannäköä nureksi. Elma on
+meidän kaikkien suosikki; ja sir Thomas on alkanut puhua jotakin siihen
+suuntaan, että ottaisimme hänet syksyllä mukaamme Towersiin. Heti kun
+hän lopettaa tuon ikävän koulun -- eli täytettyään kahdeksantoista,
+sillä minä olen kuullut, että hänen on pysyminen neiti Exeterin
+hoivissa, kunnes tulee kahdeksantoista-vuotiaaksi, -- silloin asia
+muuttuu. Voimme sitten alkaa miettiä, mitä on tehtävä. Haluaako sir
+Thomas, että hän asuu meidän luonamme, vai eikö, sitä en tiedä. Se saa
+riippua olosuhteista. Mutta nykyisin ja niin kauan kuin olemme vain
+koulutytön kanssa tekemisissä, emme voi tätä enempää. Ei voi tulla
+kysymykseenkään, että olisimme säännöllisessä kanssakäymisessä tuon
+neiti Exeterin kanssa; ikävät kirjeet, haastattelut ja vetoamiset ovat
+meille vastenmielisiä. Jatkakoon hän menettelyään samaan tapaan kuin
+tähänkin asti. Sir Thomas suorittaa laskut -- siinä kaikki."
+
+Näin täydellisesti esitettyään asian lady Alfreton, jonka
+omituisuuksiin kuului äkkiä menettää tarmonsa ja harrastuksensa,
+herpautua heti kun oli ehtinyt liekaköytensä päähän, tavallisesti
+vaipui uupuneena selkäkenoon sohvanpielusta vasten, viuhkallaan
+löyhytellen pois harmillisen puheenaineen viimeisenkin tuulahduksen.
+
+Mutta Elmahan ei tästä kaikesta mitään tietänyt. Kuinka hän olisi
+voinut tietää? Kuka olisi siitä hänelle kertonut?
+
+Hän oli, kuten tätikin oli tunnustanut, suosikki, ja suosikki, joka ei
+aavistanut, että mitenkään olisi voinut toisin ollakaan. Hänen päähänsä
+ei vielä koskaan ollut pälkähtänyt epäillä olevansa tervetullut tähän
+vieraaseen taloon tai ajatella, miksi se vieras olisikaan. Jo toisen
+käyntinsä jälkeen hän oli tuntenut olevansa siellä niin kotonaan
+kuin olisi sen seinien sisäpuolella syntynyt. Kaikki olivat hänen
+ystäviänsä. Kun hänen iloinen soittonsa ovelta kuultiin -- Elma soitti
+ovikelloa ja kolkutti aina omalla tavallaan, -- silloin maailman
+haluttomin, ylimielisin sir Thomaskin puolittain hymyili itsekseen
+astuessaan verkalleen ovea kohti. Kun lady Alfretonin pukuhuoneen
+ovi lensi auki ja pieni olento pyrähti sisälle, niin tyly ja töykeä
+kamarineitokin, joka vain puolin sanoin ja naama happamana hönähteli
+oman emäntänsä käskyihin ja kysymyksiin, vastasi melkein hilpeästi
+Elma-neidin tervehdykseen.
+
+Elman täti tarjoutui suudeltavaksi mielihyvää lähentelevin elein.
+Juliet antoi riistää hattunsa päästään serkun koeteltavaksi, ja samaten
+sai tämä vastustamatta vähän väliä hypistellä, mallailla ja viskellä
+ympäri hänen hansikkaitansa, pitsejänsä ja nauhojansa. Ja Piers --
+Piers tuli kotiin puoliselle niinä päivinä, joina Elma oli saapuva Park
+Lanelle.
+
+
+
+
+II.
+
+"Neiti Exeterin kasvot."
+
+
+Oli jotakin niin tuoretta ja tuoksuvaa, niin satakaunon kaltaista ja
+kastehelmien lailla kimmeltävää tuossa hilpeässä nuoressa olennossa,
+joka täten aika ajoin herätti tympeytyneen perheen jonkinlaiseen
+eloisuuteen oman yltäkylläisenä pulppuilevan riemunsa voimalla, että
+nimi, jolla hänet siellä parhaiten tunnettiin, olisi kuulostanut
+omituisen aiheettomalta tilapäisen vieraan korvissa. Mitäpä oli, mitäpä
+saattoi olla tässä päiväpaisteisessa, hymyilevässä Elmassa sellaista,
+joka johtaisi ajattelemaan "viisasta"? Ei suinkaan ollut mikään
+erityisen viisauden todistus pyöriä hyrrän tavoin avarain, juhlallisten
+vastaanottohuoneiden lattioilla, lentää tuulena parvekkeen lasiovista,
+tarkastaa jokaista korttia uuninreunuksella, kysellä jokaista
+uudistusta, penkoa kaikki käsilaukut ja laatikot, kääntää kaikki
+ylösalaisin. Elma saattoi temmata auki tätinsä vaatekaapin, siirrellä
+kapineita hänen pukupöydällään, tirkistää hänen jalokivilippaisiinsa,
+koettaa ylleen hänen uusimpia viittojaan ja päähineitään sekä laahustaa
+hänen parhaissa silkkihameissaan kuvastimen edessä niin riemullisesti,
+että sydän ilahtui sitä katsellessa.
+
+Elmalta riitti mielenkiintoa kaikkia kohtaan, ja hän teki tuhansia
+kysymyksiä kaikista uusista tulokkaista, joita oli taloon saapunut.
+Hänen välityksellään hänen tätinsä ja serkkunsa saivat enimmät tietonsa
+taloutensa alemmista jäsenistä. Hän jutteli heille, mistä Jane oli
+kotoisin ja ketkä Susanin vanhemmat olivat. Hän hommasi lääkettä, kun
+Josephilla oli hampaankolotusta. Lady Alfretoninkin täytyi hilpeähkösti
+hymyillä kuullessaan, että eräs palvelijattarensa oli tuntenut Elman
+äidin palvelijattaren. Kaikessa tuossa oli melko paljon lapsellista,
+mutta mitään erityistä "viisautta" se ei todistanut.
+
+Siitä huolimatta Piersin antama liikanimi säilyi.
+
+Hän oli tullut antaneeksi sen eräänä päivänä, jolloin talossa oli
+ollut muutamia hänen ja Julietin tuttavia Elman lisäksi puolisella
+vieraina. Oli alettu puhua jostakin aiheesta, jommoisista kyllä usein
+haastellaan lontoolaisissa ruokasaleissa, ei erikoisen paheksuttavasta,
+mutta kuitenkin yksinkertaisille, turmeltumattomille korville oudosta.
+Elma oli ahminut jokaisen sanan, ja jokainen sana oli saanut hänen
+sinisilmänsä laajenemaan ja hänen viattoman sydämensä ihmettelemään ja
+miettimään. Tämä oli kuvastunut hänen kasvoissaan. Yhtäkkiä puhujat
+olivat vaienneet, jotkut heistä hiukkasen hämillään. Silloin Juliet,
+ehkä ensi kerran elämässään, oli puhutellut terävästi nuorta serkkuaan,
+ja Piers oli nauranut.
+
+He olivat kysyneet, mitä hän ajatteli, ja hieman punastuen hän oli
+vilpittömästi tunnustanut miettineensä jotakin sellaista, mikä ei ollut
+aivan tavallista Park Lanen talossa ja mihin ei kukaan oikein osannut
+vastata. Ja Piers oli taaskin purskahtanut nauruun ja nimittänyt häntä
+"viisaaksi".
+
+Milloin tahansa sama kohtaus uudistui, ja ainahan se välillä uudistui,
+se ehdottomasti päättyi siten, että Elma kuuli itsestään käytettävän
+tätä nimitystä. Lady Alfreton omaksui sen, Juliet sitä usein toisteli,
+ja sir Thomaskin tiesi, ketä sillä tarkoitettiin. Kenties he kaikin
+käsittivät sen ikäänkuin omituiseksi vastalääkkeeksi eräänlaiselle
+hervottomuudelle, levottomalle ahdistukselle, joka hiipi heidän
+omaantuntoonsa Elman ollessa saapuvilla. Mahdollisesti he pitivät sitä
+vastasyytteenä tuolle vakavalle, tuijottavalle katseelle, mikä heidän
+välinpitämättömyydestään huolimatta tuollaisessa lapsukaisessa heitä
+väkisinkin soimasi ja häiritsi.
+
+Elmaan itseensä he eivät voineet suuttua; hän oli heidän sanojensa
+mukaan vastustamaton, masentumaton pieni velho. Mutta sisimmässä
+sielussaan he kapinoitsivat hänen äänettömiä vastalauseitaan tai niitä
+sanoihin puettuja mielenilmaisuja vastaan, joita he itse hänestä
+puristivat. Se oli kaikki neiti Exeterin syytä, huomauttelivat he
+salaa toisilleen, -- neiti Exeterin hommia -- neiti Exeterin opetusta;
+ja vähitellen he tulivat ristinneeksi nuo kasvonilmeet, jotka olivat
+seuran pelättimenä, "neiti Exeterin kasvoiksi". Milloin vain "neiti
+Exeterin kasvot" olivat näyttäytyneet Park Lanen talossa jonakuna
+loma-iltapäivänä, voitiin jälkeenpäin kuulla jotakin tämäntapaisia:
+
+"Rakkahin Juliet, opihan olemaan vähän varovaisempi sen lapsen
+läsnäollessa."
+
+"Äiti, minä luulin olevani varovainen. Tarkoitukseni oli olla erikoisen
+varovainen."
+
+"Muista, ettei hänellä ole mitään maailmantuntemusta."
+
+"Muistanpa tietenkin, äiti. Eihän meillä ole tilaisuutta sen
+unohtamiseen."
+
+"Etkä kai halua häntä kiusata?"
+
+"Kiusatako Elmaa? En suinkaan. Mutta äiti..."
+
+"No, kultaseni?"
+
+"Olinko minä koskaan -- edes silloin, kun olin aivan nuori enkä vielä
+ollut juuri mitään nähnyt -- olinko minä koskaan semmoinen kuin Elma on
+nyt?"
+
+"Et", vastasi lady Alfreton ehdottoman varmasti. "Et milloinkaan!"
+jatkoi hän yhä pontevammin ja korostaen sanojansa. "Se on kaikki neiti
+Exeterin hommia."
+
+Voimme kuitenkin ilmoittaa lukijattarillemme, ettei tuo ollut
+totta eikä sinnepäinkään. Neiti Exeter, oivallinen, vaatimaton,
+nöyrämielinen, vilpitön ja velvollisuudentuntoinen sielu, esiintyipä
+"velvollisuus" missä muodossa hyvänsä, oli kaikkein viimeinen henkilö
+neuvomaan oppilastaan kammoamaan maailman menoja, sen muoteja ja
+turhuuksia, siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että hän itse tiesi
+niistä vähän tai ei mitään. Toista olisi ollut, jos Elma olisi hänelle
+kuulemistaan kertonut -- mutta Elma oli liian ylevä kieliäkseen hänelle
+tai kenellekään muullekaan. Elma saattoi ajatella omia ajatuksiaan,
+tuntea omia tunteitaan ja pohtia niitä omassa nuoressa mielessään sen
+tapauksen jälkeen, joka aikoinaan oli ne hänessä herättänyt, mutta hän
+ei hiiskunut sanaakaan neiti Exeterille.
+
+Neiti Exeter tiesi vain, että lady Alfreton oli ottanut nuoren
+sukulaisensa mukaansa huvittelupaikkoihin, antanut hänelle sieviä
+lahjoja ja hänen lähtiessään ystävällisesti kehoitellut häntä tulemaan
+jälleen. Hän kuuli ainoastaan, että serkut olivat puuhailleet sitä
+tai tätä Elman ollessa mukana, että Juliet oli antanut hänen olla
+saapuvilla koetellessaan uutta hovipukuansa ja että Piers oli näyttänyt
+hänelle koko valokuva-varastonsa, jonka oli ulkomaanmatkoiltaan tuonut.
+Neiti Exeter ajatteli, että Alfretonit varmaan olivat herttaista,
+hienosti sivistynyttä, oivallisesti kasvatettua, valistunutta väkeä,
+ja hän vakaantui yhä enemmän uskossaan, että orvolle Elmalle ajan
+pitkään koituisi paljon hyötyä suhteistaan sellaiseen perheeseen.
+Noilta uskollisilta huulilta ei milloinkaan kuulunut hiiskahdustakaan,
+joka olisi sellaisen harhaluulon karkoittanut. Näkipä hän mitä tahansa,
+kuulipa mitä hyvänsä, joka suretti, loukkasi tai kummastutti hänen
+nuorekasta mieltään sedän iloisissa saleissa vietettyinä hetkinä, se
+jäi hänen omaksi jakamattomaksi salaisuudekseen, jota hän ei kellekään
+uskonut.
+
+Ja kyllä hän rakasti noita hyviä ihmisiä, jotka olivat hänen omat ja
+melkein ainoat sukulaisensa, ja riippui heissä lämpimän, kiihkeän
+luonteensa koko sitkeydellä yhtä auliisti kuin kiertokasvin karhi
+tarrautuu tukeensa. Vaikka Elman setä, täti ja serkut olisivat
+ainoastaan sietäneet häntä, olisi hän kuitenkin antanut heille osan
+sydämestään. Mutta kun hän juuri omalla hartaudellaan oli herättänyt
+jotakin vastakiintymyksen tapaista -- niin, sellaisille raukeille,
+veltoille luonteille aivan uskomatonta kiintymystä -- heidän povessaan,
+ei ollut ihmeellistä, että hän riippui jokaisessa Alfretonin
+perheen jäsenessä sekä hyvällä että pahalla säällä, suurensi heidän
+hyveensä, laajensi heidän tenhonsa ja kätki heidän puutteellisuutensa
+kunnioittavaan äänettömyyteen. Sellaisen mielentilan vallitessa puhui
+tytön luonteen puolesta, ettei hän silti näitä viimeksimainittuja
+ominaisuuksia puolustellut eikä jättänyt huomioon ottamatta. Elma
+havaitsi kaiken, mutta rakasti kuitenkin. Siinä oli hiukan jumalallista
+kosketusta.
+
+"Mutta ole toki vähän varovaisempi", oli lady Alfretonin tapana ajan
+mittaan kuiskata yhä useammin. "Muistahan, Piers, että tuollaisissa
+viidennen luokan kouluissa ajetaan lasten päähän kaikenlaisia
+kummallisia ajatuksia. En tahtoisi, että Elma pitäisi meitä ihan
+ilmipakanoina."
+
+"Mitä minä sanoin aiheuttaakseni sellaisia ajatuksia, äiti hyvä? Enhän
+kai ollut tavallista pakanallisempi?"
+
+"Etkä nähnyt, kuinka lapsen kasvot venähtivät puhuessasi sunnuntaisesta
+veneretkestänne?"
+
+"Heh? Vai sitä se oli? No peijakas, en olisi maininnut
+siitä, jos olisin tietänyt. Hän ei kai pitänyt tuollaisista
+sunnuntaihuvitteluista. Totisesti! Luulin, että kaikki tuo nykyisin
+oli jo voitettu kanta. Mutta Elma katsahti minuun, niinkö? Ka", jatkoi
+hän hitaasti, "ka, olen pahoillani. Jos olisitte minulle asiasta
+vihjaissut, niin olisin lopettanut puheeni."
+
+"Ja Juliet kun jaaritteli siitä keimailevasta rouva -- en muista
+hänen nimeänsä, -- siitä ameriikkalaisesta naisesta! Silloinkin Elma
+istui lautaseensa tuijottaen ja posket aivan punaisina. Hän alkaa nyt
+ymmärtää. Hän on kuusitoistavuotias, tiedättehän, ja luullakseni hän
+käsittää paljoa enemmän kuin ennen. Meidän _täytyy_ todellakin hiukan
+enemmän varoa häntä"; ja puhuja liikahti levottomasti nojatuolissaan.
+
+"Mutta täytyyhän hänen tottua sellaista kuulemaan", virkahti Juliet
+kiertäen päivänvarjoaan velton viehkeästi. "Ei käy päinsä, että me
+kaikki kammitsoimme kielemme, milloin Elma sattuu saapuville."
+
+"Ei -- ei. Me emme suinkaan saa tuntea, että tuo lapsi-parka on
+tiellämme", vastasi hänen äitinsä. "Minä olen nyttemmin varsin
+mielistynyt Elmaan enkä ollenkaan soisi, että hän millään tavalla
+näyttäisi tungettelijalta. Mutta meidän täytyy kasvattaa häntä, ja
+_sitä_ emme voi, niin kauan kuin hän käy meillä vain kerran viikossa.
+Niin kauan kuin emme voi häntä kasvattaa, meidän täytyy..."
+
+"Antaa hänen kasvattaa meitä", pisti Piers väliin, "Hyvä juttu!
+Sinä käyt edellä, Juliet, ja minä seuraan. Sinä painat peukalollasi
+Ameriikan kaunottaret ja heidän huvituksensa, ja minä vaikenen kuin
+muuri sunnuntaisista veneretkistä."
+
+"Hän on kehittymässä varsin kauniiksi, eikö totta, äiti?" lausui Juliet
+sitten.
+
+"Herttaisen näköiseksi ainakin", vastasi lady Alfreton epäillen,
+"tuskin kauniiksi. Hän tuskin on kyllin sopusuhtainen muodoltaan.
+Muutamassa vuodessa..."
+
+"Hän on menettänyt kaiken kauneutensa, mikä hänellä on", puuttui hänen
+poikansa äkkiä puheeseen niin oudon kömpelösti ja päättäväisesti,
+että molemmat kuulijat katsahtivat ympärilleen. "Hänestä tulee
+samanlainen kuin sadat muut hänen ikäisensä tytöt", jatkoi hän. "Hän
+saa samat piirteet, puhuu samaan tapaan, vetelehtii aamusta iltaan kuin
+muutkin, tuhrii naamansa maalilla, kiertää tukkansa koholle ja kuorii
+kyynärpäänsä..."
+
+"Piers!" Sekä äiti että tytär tuntuivat huutavan hänelle "hyi!" tuossa
+ainoassa närkästyneellä äänellä lausutussa sanassa.
+
+"Oh, juuri niin", virkkoi poika. "Kyllähän minä tiedän. On tietysti
+sellaista, mitä he _eivät_ tee, ja sellaista, mitä heidän _täytyy_
+tehdä. Voisihan Juliet todistaa minulle tuhannella tavalla, että
+tuhatyksi hänen rakkaista ystävättäristään ei milloinkaan koske
+tukkaansa, silmiinsä tai helmenvärisiin kulmiinsa. Juliet itse ei
+koskaan tee sitä, paitsi milloin se on ihan välttämätöntä, ja kaikki
+kaupungin sievät tytöt vallan kauhistuisivat sellaisesta vihjauksesta.
+Tiedän -- tiedän", toisteli hän ilkkuvasti heiluttaen kättään. "Elmakin
+siitä vielä kerran kauhistuu ja vannoo uumansa olevan luonnostaan vain
+yhdeksäntoista tuumaa ympärimitaten -- vaikka kaikki olemme nähneet
+noiden yhdeksäntoista tuuman jo vähitellen esiintyvän ja vaikka tätä
+nykyä on todettavissa varsin terveellinen kehitys, -- ja hän parantaa
+poskiensa väriä, kunnes alkuperäisestä väristä ei ole mitään jäljellä
+tai jokseenkin yhtä paljon kuin oli entistä kangasta irlantilaisen
+paikatussa nutussa; ja hän kähertää ja polttaa tukkansa..."
+
+"Hän puhuu aivan _hullutuksia_!" huudahti Juliet, jonka vihdoin
+täytyi nousta vastarintaan. "Piers, sinä lörpöttelet kerrassaan
+järjettömiä. Mi... mi... mikä sinussa on moisen purkauksen aiheuttanut?
+Mitä tarkoitat hyökätessäsi tuolla tavoin meidän kaikkien kimppuun?
+Tahtoisitko, että pukeutuisimme kolttuun ja antaisimme hiustemme valua
+olkapäille...?"
+
+"Taivas varjelkoon!"
+
+"Mitä vikoja meissä sitten löydät? Mitä olemme tehneet -- minä ja
+ystävättäreni -- kun olet noin pureva, noin herjaava?"
+
+"Tiedäthän, että se on totta."
+
+"Mutta vaikka se olisi tottakin, mikset ole sitä koskaan ennen sanonut?
+Miksi olet aina ollut ikäänkuin mielissäsi, kun olet tavannut tänne
+tuomiani tyttöjä, ollut heille kohtelias ja...?"
+
+"Rakas sisko, olisiko minun pitänyt olla epäkohtelias? Olisitko
+tahtonut, että olisin astunut parhaan ystäväsi luo ja sanonut: 'Ottakaa
+pois tuo peruukki' tai: 'Peskää naamanne'? Voin tehdä sen ensi
+kerralla, jos haluat."
+
+"En tietänyt sinulla olevan näistä asioista aavistustakaan."
+
+"En minäkään, ennenkuin minulle opetettiin."
+
+"Opetettiin nuo asiat vai opetettiin niitä aavistamaan?"
+
+"Kumpaakin."
+
+"Kuinka sinä ne opit?"
+
+"Opinpahan vain."
+
+"Kuinka? Milloin?"
+
+"Minä luulen tietäväni", virkkoi toinen ääni lempeästi, tavattoman
+lempeästi ollakseen lady Alfretonin ääni; "ainakin kuvittelen toisinaan
+tuntevani jotakin samantapaista. En osaa sitä oikein selittää, mutta
+viimeiseltä olen pari kolme kertaa havainnut toivovani, etteivät
+Julietin ystävät olisi _ihan_ niin... näyttäisi _ihan_ niin..." Hän
+pysähtyi.
+
+"Ihan miltä, äiti?"
+
+"Ihan toisenlaisilta kuin Elma", virkkoi Piers ripeästi. "Mutta älä
+huoli, Juliet, rohkeutta vain! Parin vuoden päästä ei kukaan voi
+sitä valittaa. Elma ei silloin enää ole Elma. Yksi seurustelukausi
+Lontoossa, kolme kuukautta sellaista elämää kuin me vietämme, aikaansaa
+kaiken mitä tarvitaan. Hänessä ei silloin enää ole jälkeäkään..."
+
+Mutta ovi avautui ja lause jäi kesken.
+
+
+
+
+III.
+
+"Meille on vain yksi yhteistä."
+
+
+Tapahtuisiko niin kuin he kaikki luulivat? Olisiko
+kahdeksantoistakesäinen Elma toinen olento, lumouksesta päästetty,
+kuvitteluistaan vapautunut, käytännöllinen, runoton tyttö verrattuna
+kahta vuotta aikaisempaan Elmaan? Saamme nähdä.
+
+Näinä nuorempina vuosinaan sankarittareni ainakin oli onnellinen
+tietämättömyydessään ja viattomuudessaan ja ennen kaikkea
+onnellinen tuntiessaan oman onnellisuutensa. Päinvastoin kuin
+kaikki edeltäjänsä ja kaikista vakaantuneista säännöistä huolimatta
+nuori tyttö ei ainoastaan pysynyt hyvin tyytyväisenä neiti Exeterin
+jäykkään, vanhanaikaiseen hallintoon, vaan vieläpä puolusteli tätä
+tyytyväisyyttänsä täysin aiheellisena tädin surullisista kasvoista,
+Juliet-serkun vilpittömästä säälistä ja toisen serkkunsa Piersin
+kompasanoista huolimatta.
+
+Hän _oli_ onnellinen -- hyvin onnellinen -- Haverstock Hillissä.
+Neiti Exeter oli hyvä ja ystävällinen ja puhui totta. Tytöt olivat
+miellyttäviä -- useimmat heistä. Heitä kaikkia, sekä häntä itseänsä
+että hänen toverejaan, kohdeltiin erittäin hyvin ja heidän sallittiin
+käydä toisinaan konserteissa, luentoja kuulemassa ja muissa
+senkaltaisissa tilaisuuksissa. Oli aina runsaasti syötävää (tässä hän
+punehtui) -- aina niin paljon kuin kukin halusi. Ei ihan samanlaista
+ruokaa kuin Park Lanen talossa -- ei hedelmä- ja kermahyytelöitä
+päivälliseksi (Piers oli juuri vähää ennen kiusoitellut nuorta
+serkkuaan, kun hänen lautasensa täytettiin toistamiseen), ja hän piti
+hyytelöistä kovin paljon ja olisi tietysti halunnut saada niitä joka
+päivä, mutta eihän niitä kukaan joka päivä koulussa saanut.
+
+Mutta kun neiti Exeter tarjosi tytöilleen myöhäisen illallisen, kuten
+neiti Exeter toisinaan syntymäpäivinä ja muissa tilaisuuksissa teki,
+niin olisipa Piersin sietänyt nähdä, millainen illallinen se oli!
+Se oli mitä _upein_ illallinen, ja koko pöytä oli mitä _kauneimmin_
+somistettu, aivan kuin olisi odotettu täysikasvuisten ihmisten
+seuruetta eikä vain opiston tyttöjä. Neiti Exeter näet aina sanoi, että
+tytöt olivat tällöin hänen vieraitaan ja että hän heitä vierainaan
+kestitsi ja kohteli.
+
+Pakosta Elma tosin kyllä myönsi, että toiselta puolen pitkinä,
+kuumina, tomuisina kesäkuukausina hetket vierivät jokseenkin hitaasti
+ja raukaisevasti tuossa isossa ikävässä talossa, jonka ikkunoista ei
+nähnyt mitään hauskoja kukkivia puistoja, jonka oven editse iloisia
+vaunuja harvoin kulki ja jonka parvekkeelle posetiivinsoittajatkin
+tavallisesti toivat vain alakuloisen lohduttoman katseen, astuen
+eteenpäin. Ulkopuolella, naapuristossa, ei ollut paljoa tehtävää tai
+nähtävää, sen hän kernaasti tunnusti; kaikki harrastus ja innostus
+oli kohdistettava sisätapahtumiin. Mutta juuri se saikin hänet
+niin riemukkaasti, niin perin riemukkaasti odottamaan "Park Lanen
+päiviä", ilmoitti hän hymyillen jokaiselle, "koska täällä on aina niin
+kaunista, valoisaa ja herttaista", lisäsi hän; ja näin sanoen hän
+nuoren ruokahalunsa uudelleen herkistyessä kävi jälleen viekoittelevan
+lautasensa kimppuun, ja hänen kasvoillaan kuvastui niin ihmeellisen
+tuore viattomuus, että niiden, jotka olivat alkaneet laskea leikkiä
+hänen tunnustuksistaan ja vilkuilla toisiinsa avoimen, peittämättömän
+huvitettuina tuosta lapsellisesta lörpöttelystä, täytyi nyt hetkinen
+istua mykkinä ja katsella puhujaa omituisin hellyyden ja kummastuksen
+sekaisin tuntein. Mutta samalla he kuitenkin kadehtivatkin.
+
+Heiliäkö oli "aina kaunista, valoisaa ja herttaista"? Mistä sitten
+johtui, että lady Alfreton usein kulutti tuntikausia väsyneesti
+huokailemalla ja puhjeten ärtyisiin, tuskastuneisiin huudahduksiin?
+Mistä johtui, että Juliet monena aamuna perätysten tulla laahusti
+suuruspöytään liian väsyneenä ja liian "päänkipuisena" välittääkseen
+mistään murkinasta, ja vasta päivän mittaan vähän elpyi, kun sattui
+jotakin uutta kiihoketta, johonkin mentävää tai jostakin juteltavaa,
+jotakin mitä hän ei ollut ennen kokenut? Juliet oli nyt viettänyt
+useita seurustelukausia Lontoossa ja oli ehtinyt olla paljossa mukana;
+mutta uutuudet, olivatpa ne vaikka mitä vähäpätöisimpiä, saattoivat
+sentään vielä hetkiseksi herättää hänen harrastuksensa. Ja kuitenkin
+hän oli ensimäisenä hymyillyt tovereilleen Elman puhuessa.
+
+Sir Thomas oli kerran ollut saapuvilla, kun Elma aavistamattaan oli
+ampunut nuolensa, ja hänkin oli hymyillyt. Kuinka vähän tuo tyttö-parka
+tiesi! hän ajatteli. Kuinka hupsuja lapset olivatkaan! Ah, niin! Kyllä
+niidenkin vuoro tulee! Ja hänkin oli luonut veljensä orpotyttäreen
+ikäänkuin pehmentyneen katseen.
+
+Vain Piersin katseessa ei ollut havaittavana mitään ylimielisyyttä,
+ei mitään ilkkua hänen silmässään. Hän tuijotti Elman hehkuviin
+kasvoihin kokonaisen minuutin tai kauemminkin jonkun tuollaisen lauseen
+jälkeen; ja kuitenkin olisi ollut vaikea sanoa, mitä hän niistä etsi
+tai mitä odotti niistä löytävänsä. Hän ei koskaan virkkanut sanaakaan
+vastaukseksi, vaan antoi jonkun muun jälleen päästää puhekerän
+kierimään.
+
+Alfretoneilla oli kaikkea, mitä tämä maailma vai tarjota. Harvat
+perheet voivat ylpeillä tahrattomammasta maineesta, ei mikään
+tasaisemmasta, häiriintymättömämmästä kotielämän kulusta. Sir
+Thomasilla ei ollut mitään salaista huolten taakkaa; hänen vaimoansa ei
+vaivannut mikään kalvava, riuduttava kivuliaisuus; heidän lapsillaan
+ei ollut mitään murehtimisen aihetta, ei mitään vastoinkäymisiä eikä
+rasituksia. Piersiä, joka oli sisartaan vanhempi, kohdeltiin joka
+suhteessa niin kuin hän itse mielessään olisi vaatinut itseänsä
+kohdeltavan. Siihen aikaan, kun pieni kertomuksemme alkaa, hän oli
+iältään jonkun verran kolmannellakymmenellä, oli päättänyt opiskelunsa
+Etonissa ja Oxfordissa, ja siitä oli hänen mielestään kulunut jo
+melkoisen pitkä aika. Hän oli nähnyt varsin paljon kaikesta nähtävästä
+ja tehnyt kaiken, mitä elämässä oli tehtävää -- niin hän olisi sanonut.
+Hän oli matkustellut kaikkialla maailmassa ja saapunut jälleen
+kotiin. Hän oli koettanut monenlaista. Harrasti useimpia asioita --
+jotakuinkin. Ei ollut koskaan tavannut mitään, joka ansaitsi sen
+suurempaa mielenkiintoa. Hän piti omaisistaan -- arveli, ettei luonto
+ollut varustanut häntä ylen herkillä tunteilla. Herkät tunteet eivät
+kuuluneet suvun ominaisuuksiin.
+
+Nuoren miehen ulkomuoto oli sopusoinnussa sellaisten tunnelmien
+kanssa; olimme vähällä sanoa, että se niitä korosti. Piers ei
+koskaan kiirehtinyt, ei koskaan kävellyt ripeästi, ei hengittänyt
+voimakkaasti, ei puhunut innokkaasti, ja katse oli hidas. Jos hän
+huomasi äitinsä kuskin ajavan ohitseen väkijoukossa, ja vaunuissa oli
+tyhjä istuinpaikka ja hän tiesi olevansa tervetullut sille paikalle,
+hän kylläkin olisi tuntenut kutsumusta nousta noihin vaunuihin,
+kunhan vain olisi viitsinyt antaa palvelijoille merkin ja pysähdyttää
+ajopelit. Vaikkakin joku hänet näki, hänen tapansa oli kulkea tietänsä
+eteenpäin, jatkaa omaan suuntaansa; mutta jos joku hänet näki ja
+kutsui häntä, hän suostui ehdotukseen. Hän ei ollut elosteleva eikä
+loistonhaluinen, ei mikään veltostunut tai miehuuton mies. Päinvastoin
+olivat hänen tapansa ja makunsa mitä vaatimattomimmat, ja vain terävin
+huomioidentekijä olisi havainnut, ettei tuossa yksinkertaisuudessa
+ollut mitään nuoruuden tuoreutta, vaan että se pikemmin muistutti
+väsyneen matkustajan koti-ikävää, kun tämä, nähtyään vaelluksillaan
+kaiken maailman komeuden ja loiston, kääntää kaipaavan katseensa
+lapsuutensa seutuja ja sen alkuperäisiä vaikutelmia ja muistoja kohti.
+
+"Piers ei koskaan voi mihinkään innostua", valitteli sekä äiti että
+sisar, milloin he itse sattuivat turtumuksestaan havahtamaan, kuten
+olemme sanoneet heidän jonkun repäisevän uutisen tai uutuuden johdosta
+toisinaan voineen havahtaa.
+
+"On tosiaan omituista, ettei _minun_ poikani välitä politiikasta", oli
+sir Thomasin tapa kulmakarvojansa kohottaen lisätä.
+
+Mutta hänen ohjelmaansa, enempää kuin kenenkään muunkaan ohjelmaan, ei
+kuulunut vaatia poikaansa ja perillistänsä tilille.
+
+Eihän toki; ei kuulunut kehenkään, mitä Piers Alfreton hommaili;
+hänellä oli oikeus menetellä mielensä mukaan, jos kellään. Ja kaikki,
+mitä Juliet halusi, oli, että hänkin saisi nauttia samaa vapautta, --
+niin hän itse selitti. Koska ei kukaan puuttunut Piersin puuhiin, ei
+kenenkään olisi pitänyt puuttua hänenkään hommiinsa. Koska Piers ei
+huolinut ponnistella eikä tehdä mitään eikä vaivautua millään, niin
+miksi hänen pitäisi?
+
+Jos kohteliaisuus ja hieno käytös olivat välttämättömiä toiselle, niin
+miksei toisellekin? Jos sisaren oli tehtävä "velvollisuusvierailuja",
+niin miksei veljenkin? Jos Piers olikin ainoa poika, oli hänkin ainoa
+tytär, ja ainoa tytär oli ainakin yhtä hyvä kuin ainoa poika.
+
+Iältään Piers tosin oli sisartansa muutamaa vuotta vanhempi, mutta
+mitäpä siitä? Hän, Juliet, oli toki kyllin vanha pitääkseen huolta
+itsestään; ja mitä tähän viimeksimainittuun väitteeseen tuli, niin lady
+Alfreton, joka kauan oli ollut samaa mieltä, ei tahtonut panna vastaan.
+
+Niin, Julietin oli aika mennä naimisiin, jos hän naimisiin mieli.
+Juliet ei ollut sievempi eikä siromuotoisempi kuin monet muut yhtä
+jalosukuiset ja yhtä hyvän kasvatuksen saaneet tytöt, eikä hänen
+pukunsa ollut enemmän _recherché_ kuin heidän. Julietin tulisi mennä
+naimisiin, saada oma koti ja oma talous; ja jos vain rouva saisi
+tyttärensä katselemaan asiaa tässä valossa ja tytär ponnistelisi
+ollakseen hiukan hilpeämpi ja hupaisempi (miehet tahtoivat, että
+heitä huvitettiin) ja osoittaisi suurempaa mielenkiintoa (ei kukaan
+mies pitänyt mihinkään innostumattomasta automaatista), niin äiti
+oli varma, että joku onnellinen tapaus saisi muutoksen aikaan. Jokin
+tämänlaatuinen toivomus -- toivomus, joka ei koskaan näkynyt lähenevän
+toteutumistaan -- sai aika ajoin äidin otsan peittymään pilviin ja
+aiheutti hellän osaaottavaa tiedustelua ja sääliä erään puolelta,
+joka tuskin voi uneksiakaan, mitä se tarkoitti. Elma luuli tädin
+olevan väsyneen, hermostuneen tai sairaan; hän ei koskaan vähintäkään
+aavistanut, mikä täti-kultaa vaivasi.
+
+Päältä nähden, kuten edellä olemme maininneet, elämä Park Lanen
+talossa oli mitä tasaisinta. Ulkonaisesti kaikki kävi kuin rasvatuilla
+pyörillä tuossa upeassa talossa. Ei milloinkaan sattunut kohtauksia,
+sisunpurkauksia tai vieroittavia riitaisuuksia kuten muissa perheissä.
+Sir Thomas tuli ja meni omilla tunneillaan, hänellä oli omat toverinsa
+ja omat mentävänsä, ja hän täytti omat sopimuksensa. Lady Alfreton söi
+puolista, kävi ajelemassa, pukeutui, lepäsi, meni ulos vierailuille
+ilta illan perään aivan mielensä mukaan. Piers näyttäytyi ja katosi
+säännöttömin väliajoin, kenenkään tietämättä, mistä hän tuli ja
+minne meni. Julietilla oli omat ystävänsä ja omat aikansa; ja vaikka
+silloin tällöin voimat kerääntyivät, äiti ja tytär ikäänkuin hetkeksi
+yhtyivät ja isäkin toisinaan lähti poikansa seurassa tai toinen
+nautti päivällistä toisen kanssa jommankumman klubissa, oli yhtyminen
+tilapäistä, riippumattomuus sääntönä.
+
+"Minusta tosiaan näyttää, että meille on vain yksi yhteistä", huudahti
+Juliet eräänä päivänä: "me tulemme keskenämme varsin hyvin toimeen,
+olemme niin sanoakseni 'sopusuhtainen perhe', emme koskaan riitele,
+emme kiusaa emmekä häiritse toisiamme emmekä sekaannu toistemme
+asioihin -- varsinkaan sen jälkeen kuin olen saanut äidin kerta
+kaikkiaan ymmärtämään, että minut on jätettävä rauhaan kuten Pierskin.
+Aina näemme toisemme mielellämme aterioilla, ja minä menen äidin kanssa
+pari kolme kertaa viikossa ajelulle pääkaupungissa ollessamme; mutta
+minä tosiaankin luulen, että on vain yksi seikka, jonka suhteen meillä
+kaikilla on samat tunteet. Ja perin eriskummaista sekin. Ken olisi edes
+aavistanut silloin, kun Elman ensin näimme, että kukaan meistä olisi
+koskaan välittänyt rikan rahtuakaan tuosta omituisesta pikku olennosta?"
+
+
+
+
+IV.
+
+Elman uusi puku.
+
+
+Kun nyt olemme lukijoillemme antaneet jonkun käsityksen niistä
+henkilöistä, jotka muodostivat Elma Alfretonin pienen maailman, minkä
+molempien pallonpuoliskojen välillä hän leijaili, jatkakaamme nyt
+vähäistä tarinaamme.
+
+Oli lämmin, säteilevä, väreilevä kesäkuun päivä, jolloin koko Lontoo,
+koko rikas, loistava, upea länsi-Lontoo eli West End oli täydessä
+kukoistuksessa, välkkyen väriloistossa ja auringon häikäisevässä
+valossa. Suvikausi oli uhkeimmillaan. Ilta toisensa jälkeen vieri
+vaunuja lukemattomiin huvituksiin, päivä toisensa jälkeen tuhannet
+tungeskelivat puistoissa, puutarhoissa ja viekoittelevilla kaduilla. Ei
+ainoakaan talo Park Lanen varrella ollut tyhjänä.
+
+"On liian kuuma lähteä ulos, liian kuuma pysyä sisällä ja liian kuuma
+sitä ajatellakaan!" Piers Alfreton istui selkäkenossa matalalla
+tuolilla äitinsä huoneen avonaisen ikkunan ääressä ja jotakin
+tehdäkseen viskeli käärekaihtimen tupsua sinne tänne. "Hei!" huudahti
+hän, kun ovi lensi auki tavallista kiivaammalla tempauksella. "Hei,
+sieltä tulee Elma! Liikkuu kuin pontimilla, kuten tavallista. No,
+nuori viisas, kuinka voit?" virkkaa Piers hänen pyrähtäessään sisälle.
+"Kah, millainen korea keikailijatar sinä tänään oletkaan! Sinä olet
+_todellakin_ keikailijatar!" lisäsi hän kädet takaraivolla ja syvää
+ihailua osoittavin katsein.
+
+"Tämä on uusi pukuni", virkkoi Elma sievästi punehtuen. "Minä tiesin,
+että se huomattaisiin. Katsokaahan, täti hyvä. Viime keskiviikkona
+täällä ollessani sanoitte, että tarvitsin uuden puvun. Tässä se on."
+Ja hän katsahti toisesta toiseen puolittain ylpeänä, puolittain
+arasti, mutta hyvällä omallatunnolla siitä, että oli menetellyt oikein
+hommatessaan tämän puvun, joka oli soma nähdä.
+
+"Vai siinä se on?" Nämä sanat lausui taaskin hänen serkkunsa,
+ja samalla nuori mies ojensihe eteenpäin tuolissaan uuteen
+asentoon. "Annahan, kun katselen sitä oikein joka puolelta, Elma.
+I-has-tut-ta-va! Totisesti, minä aivan hämmästyn."
+
+"Oh, Piers." Elma nauroi hyvin mielissään. "Pahoin me pelkäsimme, neiti
+Exeter ja minä", jatkoi hän luottavaisesti, "ettei se valmistuisi
+ajoissa. Neiti Exeter oli kovin ystävällinen. Hän ryhtyi itse puuhaan.
+Vain tunti sitten se tuotiin ompelijattarelta, ja neiti Exeter
+ihmetteli, mihin olisimmekaan joutuneet, jos olisi täytynyt jotakin
+muuttaa, kun ei ollut aikaa korjaukseen! Mutta se sopi aivan hyvin;
+ja ajattelimme, että täti olisi mielissään. Siitä oli tuleva hänelle
+yllätys. Me... mutta eikö täti siitä pidäkään?"
+
+Lady Alfreton poloinen! Hänen ei ainoastaan täytynyt kohdata äkillistä
+kaihoavien silmien katsetta, joka oli välähtänyt puolisen minuuttia
+sitten, vaan häneen iski toinenkin katse, ja se oli niin nopea ja raju,
+että hänen sydämensä säpsähti sen selvää kieltä.
+
+Etteikö pitänyt? Hän olisi pitänyt mistä hyvänsä sillä hetkellä.
+
+"Pidän, rakas lapsi... kyllä", änkytti hän hätäisesti. "Pidän,
+tosiaan... hyvin paljon... se on oikein sievä." -- Naurettavaa tuo
+Piersin lörpötys! Ikäänkuin _hän_ tietäisi! -- lisäsi hän itsekseen. --
+"Hyvin sievä ja siro, epäilemättä", mutisi hän ääneensä ja ihmetteli,
+mitä muuta häneltä odotettiin.
+
+"Sanoitte pitävänne valkoisesta", vastasi Elma jälleen tyytyväisenä,
+"siksi neiti Exeter selitti heti, että sen tuli olla valkoinen. Minulla
+ei koskaan ennen ole ollut täysin valkoista aamupukua."
+
+Lapsi-parka! -- Lady Alfreton kohotti monokkelin silmälleen ja tunsi,
+että hänen todellakin _täytyi_ puhua. "Luulen, rakas lapsi, luulen...
+hm... Elma, että siinä sentään on vähän vikaa... Eikö hame ole hiukan
+liian pitkä, juuri rahtusen liian pitkä sinun ikäisellesi tytölle?" --
+Näyttää köyhäinkoulun oppilaalta. -- "Hiukan liian pitkä ja..."
+
+"Neiti Exeter ajatteli, että se varmaankin kutistuu pesussa, rakas
+täti, ja minähän, nähkääs, en vielä ole lakannut kasvamastakaan", --
+Elma tirkisti arasti pitkien ripsiensä alta nähdäkseen, nauroiko Piers
+tälle tunnustukselle. "Minä kasvoin niin paljon nyt viimeksikuluneena
+vuonna, että oli ommeltava lisäliepeet kaikkiin hameisiini, ja meistä
+oli parasta teettää tämä pitkänlaiseksi heti alusta. Ettehän ole siitä
+pahoillanne, täti?"
+
+Lady Alfreton tunsi jälleen, ettei hän uskaltanut olla pahoillaan.
+Hänen poikansa vain istuskeli siinä; hän ei ollut enää toistamiseen
+iskenyt hänelle käskevästi silmää eikä ollut enää haastanut serkulleen,
+mutta rouva tunsi vaistomaisesti, mitä hänen oli pelättävä. Senvuoksi
+hän hermostuneesti tähysti silmälasillaan.
+
+"En suinkaan, rakkaani; niin... ni-in, tietysti; mutta kuitenkin... Ei,
+se on hyvin sievä, on todellakin..."
+
+"Nähkääs, täti, jos olisin teettänyt hameen _ihan_ oikealle mitalleen,
+se olisi saattanut tulla minulle aivan sopimattomaksi ensi kesäksi."
+
+"Ensi kesäksi!" Tämän vienon huudahduksen toiset tuskin kuulivat.
+
+"Niin, tietysti, se on oleva paras pukuni vielä ensi kesänäkin, täti.
+Enhän voi odottaa saavani uutta tämänlaista joka vuosi. Kuten näette,
+se on oikein hyvää, _kallista_ valkoista kangasta, niin on neiti Exeter
+sanonut. Katsokaahan, rakas täti", innostui hän ja astui lähemmäksi
+pitäen tilkkua peukalonsa ja etusormensa välissä.
+
+"Annahan minunkin tunnustella, Elma", pyysi Piers.
+
+"Ja sitä voi pestä, pestä kuinka usein tahansa", jatkoi Elma, kun
+kumpikin vuorostaan oli tarkastanut kangasta. "Pestä kuinka usein
+tahansa ja..." (Silmälasi putosi tädin kädestä.) "ja kääntää, jolloin
+se taas ei ole uutta huonompi."
+
+Siinä ei ollut sen enempää sanottavaa; ja täten puolustettuaan
+ostostaan kaikkia mahdollisia syytöksiä vastaan, että muka oli siinä
+viehättynyt liiallisiin tuhlauksiin, nuori puhuja istahti tyytyväisenä
+erään tuolin äärimmäiselle reunalle ja suoristi huolellisesti
+kallisarvoisen hameen laskokset kummaltakin puolelta.
+
+Sisälle astui neljäs henkilö. "Kah, Elma täällä! Ja näytät niin
+vilpoisalta, lapsi!" sanoi Juliet, vaipuen lähimmälle istuimelle. "Voi,
+kuinka hyvältä tuntuu päästä sisälle! En totisesti olisi voinut viipyä
+ulkosalla enää hetkeäkään. Ja oih, tätä ratsastuspukua!" huudahti hän
+riuhtaisten sen auki kaulan kohdalta. "Ratsastuspuvussa tällaisena
+päivänä! Älä suutele minua, Elma -- edellytämme sen tänään ilman muuta."
+
+"Pidätkö minun uudesta puvustani, Juliet?"
+
+"Puoliskello soi, Juliet, Elma", keskeytti lady Alfreton jokseenkin
+hätäisesti. "Juliet, sinä menet alas sellaisena kuin olet! Mutta Elma
+haluaa juosta yläkertaan kampaamaan tukkaansa."
+
+"Ja sieppaamaan Kölnin vettä!"
+
+Elma kiiti tiehensä kuin tuuli. Nuo pukeutumiset, harjaamiset
+ja kampailut hänen tätinsä aistikkaassa makuuhuoneessa puolisen
+edellä olivat jo sellaisinaan nautinto. Upottaa kätösensä isoihin
+pesuvateihin valmiiksi kaadettuun kuumaan veteen (itse pesuvadit
+ja koko pesukaappikin herättivät Elman ihailua), vaahdottaa ne
+maitomaisella mantelisaippualla, joka oli aivan toisenlaista kuin neiti
+Exeterin opistossa käytetyt pienet karkeat, ruskeat palaset, kuivata
+ne sileihin, pehmoisiin, hienoihin pyyheliinoihin -- kaikki tämä oli
+suloista, eikä rahtuakaan tuosta suloisuudesta jäänyt huomaamatta
+siltä, joka luonnostaan rakasti ylellisyyttä.
+
+Sitten sai seisoa ison, kirkkaan kuvastimen edessä, jossa Elma saattoi
+nähdä itsensä kiireestä kantapäähän ja jossa hän mielestään näytti
+ikäänkuin pitemmältä ja joka suhteessa sievemmältä kuin muuten.
+Norsunluiset harjat ja kammat hyvin varustetulla toalettipöydällä
+joutuivat viipymättä käytäntöön; hän veti nuppineulan sirosta
+pitsitetystä neulatyynystä -- Elma piti erikoisesti pitkästä
+mustanuppisesta neulasta, ja hänen tätinsä oli monta kertaa
+kehoittanut häntä ottamaan mitä halusi ja käyttämään mitä halusi; --
+mustapäinen nuppineula siis varmastikin joutui kiinnittämään jotakuta
+satunnaista nauhaa tai kauluksen suippua, mikä kiinnittämistä kaipasi.
+Ja sitten lopuksi ja kaiken kruununa oli hänellä tärkeä toimitus
+kostuttaessaan puhtaan ja vielä laskoksista avaamattoman nenäliinansa
+hajuvedellä läpimäräksi -- hän säästi aina parhaat nenäliinansa näihin
+tilaisuuksiin. Hän kaatoi Kölnin vettä isosta hiotusta pullosta, joka
+kohosi kuin valtias yli kaikkien muiden pullojen, jotka sitä kuvastimen
+edessä ympäröivät.
+
+Elma oli valmistanut tämän pullon alle sievän maton. Hänestä oli
+tuntunut, että täytyi tehdä jotakin elottomallekin esineelle, joka
+tuotti hänelle niin paljon riemua, -- ja hän huomasi, että matto oli
+aina paikoillaan. Sitä ei tosiaan emäntä enempää kuin palvelusneitokaan
+olisi millään ehdolla siirtänyt pois.
+
+Mutta puvun laita oli toinen. Minkämallinen tai minkävärinen
+toalettipöydän matto oli, ei merkinnyt mitään tai juuri mitään. Elmalla
+ei ollut erikoisen hyvä maku, ja hänen hienot, kerratut villalankansa
+olivat totta puhuen hiukan liian kirkasvivahteiset; mutta tälle lady
+Alfreton oli vain hymyillyt, hymyillyt hellästi ja ystävällisesti sekä
+paiskannut hänelle todellista kiitollisuutta tietävän suudelman.
+
+-- Kunpa Elma olisi tyytynyt sommittelemaan vain mattoja! -- ajatteli
+hän nyt.
+
+"Oi Juliet!" huudahti hän, heti kun perheen kolmikko oli yksinään, "Oi
+Juliet, sitä pientä, herttaista, rakasta tyttö-parkaa! Minusta tuntuu,
+että se hänen koulutätinsä menettelee julmasti tehdessään hänestä
+tuollaisen pelätin kerrassaan! En tosiaan tiedä, mitä siitä sanoisin."
+
+"Puku näytti tosiaan jokseenkin kauhealta", yhtyi Juliet pysähtyen
+miettimään.
+
+"Niinkö sinunkin mielestäsi?" virkkoi Piers äkkiä. "Ka, omituistahan
+se on, mutta minusta tuntui, kuin en koskaan olisi nähnyt Elmaa
+sievempänä."
+
+"Elma itse kylläkin", myönsi äiti, "Elma näytti kyllä sievältä.
+Sievältähän hän aina nykyisin näyttää, mielestäni." -- Puhujalle
+oli ominaista, että hän saattoi vaihtaa mielipidettä yhtä nopeasti
+kuin pukua, ja sen jälkeen kuin hänet viimeksi tapasimme, oli lady
+Alfretonin mielessä tapahtunut tämä muutos hänen nuoren sukulaisensa
+ulkomuotoon nähden. "Mutta, rakas Piers", huudahti hän kammitsoistaan
+vihdoin vapaaksi päästetyn, tähän asti hillityn paheksumisen kaikella
+tarmolla, "rakas Piers, en muista koskaan nähneeni mokomaa pukua! En
+voi käsittää, kenen he olivat saaneet sen hänelle ompelemaan!"
+
+"Mitä vikaa siinä sitten oli?"
+
+"Siinä oli kaikki viat -- kaikki. Näithän toki itsekin, että se oli
+aivan kuositon ja sopimaton, että se kiristi kaulasta ja riippui
+pussillaan selästä, että se oli liian pitkä ja liian väljä..."
+
+"Totisesti, äiti-rouvaseni, tuosta kaikesta en huomannut mitään. Näin
+vain, että Elma esiintyi tavattoman sievänä, vilpoisena ja sirona..."
+
+"Ei hän siro ollut, ei, ei, Piers. Ei. Sitäpä hän juuri ei ollut. Suo
+anteeksi, että väitän sinua vastaan, mutta jos minä mitään hiukan
+ymmärrän, niin ymmärrän pukuasioita. Hame oli varsin hyvä, mukava
+luullakseni, ja... ja siisti; vilpoinen myös, kuten sanot. Mutta kun
+kehut sen siroutta..."
+
+Rouva kohautti olkapäitänsä.
+
+"Sinun olisi itse pitänyt huolehtia sen valmistuksesta, äiti",
+huomautti Juliet tähän.
+
+"Niin olisi. Siinä olet oikeassa. Tästä lähin ei mikään muu auta."
+Lady Alfreton vaikeni, ja sitten hän tilanteen tärkeyteen sopivalla
+äänenpainolla julisti tekemänsä päätöksen maailmalle, "Ja minä
+_tahdon_. En halua enää mokoman näyttelyn mahdollisesti uudistuvan.
+Elma saa olla ja elää kuinka haluaa Haverstock Hillissä, mutta kun hän
+saapuu Park Lanelle, tulee hänen esiintyä puolisoni veljentyttärenä
+ja meidän mieleisessämme asussa. Täksi päiväksi Marie saa harsia edes
+jonkun laskoksen tuohon hirveään hameeseen, ja minun on koetettava
+olla näkemättä sitä lerppuvaa kaulusta. Mutta kun tyttö ensi kerran
+tarvitsee uudet vaatteet, minä toimitan ne itse, ja niiden tulee olla
+sellaiset, että minä ne hyväksyn. No niin -- - tule sisälle, rakas
+Elma; emme ole odottaneet, kuten näet. Hyväinen aika, mikä oivallinen,
+lämmin puolinen..."
+
+"Ja kyllä se minulle maistuukin!" Kun Elma ei sattunut vilkaisemaan
+ympärilleen, ei hän huomannut kenenkään hymyilevän.
+
+
+
+
+V.
+
+Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
+
+
+"Tänään iltapäivällä on kukkasnäyttely Kasvitieteellisessä
+puutarhassa", virkkoi lady Alfreton. "Tapasin aamulla Mertounin
+herttuattaren, joka siitä minulle kertoi ja mainitsi itsekin sinne
+menevänsä. Aikoi ottaa nuorimman tyttärensä mukaansa, sanoi. Ajattelin
+sinua, Elma, ja lupasin, että mekin tulisimme."
+
+"Rakas täti!" Tytön huulet avautuivat.
+
+"Tiesin, että se olisi jotakin sinulle", jatkoi täti ystävällisesti.
+"Tytöt pitävät aina kukkasnäyttelyistä."
+
+"Niin, niin, ja..."
+
+"Ja se on vilpoisinta huvia, mitä tällaisella ilmalla saattaa ajatella.
+Kukkaset ovat varmaan erittäin komeita tänä kesänä, kun on ollut niin
+kuivaa. [Englannissa sataa paljon. Suom.] Minä luulen, että meille
+tulee siellä hauskaa, Elma."
+
+"Siitä olen _varma_. Oi, kunpa täti tietäisi! Juuri sinne, juuri
+_sinne_ olin sydämestäni toivonutkin pääseväni. Ajatelkaas, olin
+aikonut nimenomaan pyytää, että veisitte minut sinne. Te olette niin,
+niin ystävällinen viedessänne minut milloin mihinkin", jatkoi Elma
+ikäänkuin anteeksi pyydellen, "että luulin ainakin voivani _mainita_
+teille tuosta kukkasnäyttelystä, ja sitten, jos ehkä olisitte halunnut
+lähteä..."
+
+"Mikään ei ole minua estämässä", vastasi lady Alfreton nauraen. "Hyvä
+on, asia on siis päätetty. Meidän molempain tuumat ovat sattuneet
+yhteen ja meidän on tietenkin pantava ne täytäntöön. Oletko koskaan
+tavannut lady Mabel Pomeroyta? Hän on luullakseni jokseenkin sinun
+ikäisesi."
+
+"Niinkö? Ja onko hän miellyttävä, täti?"
+
+"Siitä saat itse ottaa selvän," Lady Alfreton nauroi taas. "Minä
+esittelen sinut hänelle. Herttuattaren puheista päättäen huomasin, että
+hän kernaasti sen soisi, ja sitten te molemmat tytöt saatte kävellä
+siellä yhdessä. Hänestä tulee sinulle, Elma, varmaankin herttainen
+toveri; ja jos teet hyvän vaikutuksen, niin sinut epäilemättä kutsutaan
+heidän luokseen."
+
+"Ni-in, kiitos; mutta", huomautti Elma hiukan epäilevästi, "mutta jos
+minut kutsutaankin, niin milloin voin mennä? Enhän käy koskaan missään
+-- en koskaan muualla kuin täällä."
+
+"Oh, kyllä siitä pidämme huolen", vastasi täti hilpeästi nyökäten.
+"Sinua ei estetä menemästä, jos herttuatar sinut kutsuu, sen lupaan.
+Herttuatar on hartaasti kiintynyt tuohon nuorimpaan tyttäreensä, joka
+on hyvin paljon nuorempi perheen muita jäseniä, ja kaiken, mitä Mabel
+vain toivoo, hänen äitinsä tekee. Olen nähnyt Mabelin vain pari, kolme
+kertaa ja tunnustan, että... että häntä tuskin ollenkaan huomasin.
+Minusta tuntuu, ettei hän liene ollut erikoisen sievä tai viehättävä --
+mutta olen saattanut erehtyä. Muuten, Elma rakas, ennenkuin lähdemme
+ulos, haluaisin antaa Marien korjata erään pikku kohdan tuossa
+puvussasi. Muistuta minua siitä. Koska lähdemme ulos vasta kello
+neljältä, on vielä runsaasti aikaa."
+
+Elma lupasi, mutta tuossa lupauksessa oli hiukan hajamielisyyttä, jota
+kukaan ei huomannut. Hän ajatteli jotakin muuta -- jotakin sellaista,
+mikä himmensi uuden puvunkin toisarvoiseksi asiaksi.
+
+Ilmaistaksemme lukijattarillemme hänen pienen salaisuutensa
+mainitsemme, että tuohon riemukkaaseen vastaukseen, minkä lady Alfreton
+oli saanut ehdotukseensa kukkasnäyttelyssä käymisestä, sisältyi
+paljon enemmän kuin näytti. Joku aika sitten oli Elman hemmoitteleva
+sukulainen vienyt hänet samanlaatuiseen juhlaan, ja hänen kertomustansa
+siitä -- puutarhan ja kukkien kauneudesta, ihanasta soitosta,
+iloisista ihmisryhmistä ja komeista puvuista sekä ennen kaikkea niistä
+teekesteistä, jotka lady Alfreton oli pannut toimeen ulkoilmassa puiden
+siimeksessä ja joihin hän oli kutsunut useita tuttaviaan, tilaten sinne
+kaikenlaisia herkkuja, makeisia ja jäätelöitä teen ja kahvin lisäksi
+-- niin, Elman kertomusta kaikesta tuosta olivat hänen koulutoverinsa
+sitten innokkaasti ja kadehtien kuunnelleet.
+
+Se oli ollut kuin satua lumotusta maasta tyttö-parkojen korvissa,
+monilla heistä kun oli ollut varsin yksitoikkoinen lupapäivä, saati
+sitten että kukaan olisi viettänyt sen niin suurenmoisesta ja iloisesti.
+
+Elmaa oli kehoitettu kertomaan, oikein seikkaperäisen laajasti
+kuvailemaan sitä yhä uudelleen. Hän oli haastellut päiväpaisteesta,
+ailahtelevasta iloisuudesta, lukemattomista vilpoiseen siimekseen
+asetetuista pikku pöydistä, ripeiden tarjoilijain hyörinästä,
+loppumattomasta äänten sorinasta, etäisen soittokunnan pehmeistä, mutta
+kuitenkin tenhoavista sävelistä, joita se kajahdutteli maailmankuulun
+Godfreyn johdolla, kunnes pelkästä kuuntelemisesta ja kyselemisestä
+koko näytelmä oli muille tytöille tullut sellaiseksi todelliseksi,
+eläväksi ihmemaaksi, että sen mahdollinen uudistuminen neiti
+Exeterinkin määräysvallan alueella oli saanut heidät mietiskelemään ja
+suunnittelemaan tavalla, joka nyt johti omiin tuloksiinsa.
+
+Elma ei ollut kertonut heille, hän ei edes itsekään tietänyt, että
+suuri osa tuon ihanan kesäillan tenhoa oli aiheutunut jostakin, mikä
+oli liian herkkää ja ääriviivatonta kosketeltavaksi, hän ei tietänyt,
+että hän olisi saattanut käydä tuhansissa muissa juhlissa, kokematta
+mitään samanlaista. Se oli yhdistelmä ihanasta ilmasta, lumoavasta
+seurasta, uutuudesta ja lukemattomista muista alavirtauksista, jotka
+olivat maustaneet suloisen maljan.
+
+Mikä saattaa olla ikävämpää kuin epäseurainen, alakuloinen juhla,
+jota väkinäisesti viettää pilveilevän taivaan alla joukko keskenään
+viihtymättömiä henkilöitä, tietämättä minne mennä tai mitä tehdä, ja
+vain siellä täällä tavaten jonkun tuttavan puhetoverikseen?
+
+Mutta Alfretonit olivat sanan varsinaisessa merkityksessä "oikeita
+seuraihmisiä".
+
+Mitä he mahtoivatkin tuntea, sai olla varma, etteivät he milloinkaan
+avoimesti osoittaneet ikävystymystä tai pettymystä. He eivät
+koskaan hairahtuneet, eivät koskaan joutuneet hämilleen tai pulaan.
+Sellaisesta, mikä uhkasi käydä typeräksi tai ikävystyttäväksi, lady
+Alfreton ja hänen tyttärensä pysyttelivät poissa. Päinvastaisessa
+tapauksessa he olivat oikeassa elementissään, vilkastuivat siksi aikaa
+kahdeksi hilpeäksi, hymyileväksi, myötätuntoiseksi naiseksi, joiden
+parissa jokainen hyvin viihtyi ja jotka nopeasti keräsivät ympärilleen
+ison joukon oman säätynsä hienoja ja kuosikkaita ihmisiä.
+
+Jos lady Alfreton jotakin ehdotti tai suunnitteli, siihen varmasti
+suostuttiin. Jos hän niin sanoaksemme viskasi nenäliinansa kenelle
+tahansa, niin se innokkaasti otettiin vastaan. Siis ei maailman
+menoihin tottumaton Elma ollut ainoa, jonka silmissä näytti siltä, että
+missä tahansa heidän seurueensa liikkui tai istui, he olivat jokaisen
+ihmisjoukon keskipisteenä tai ainakin yhtenä sen keskipisteistä.
+
+Käydä heidän kanssaan tai oleskella heidän kanssaan julkisissa
+paikoissa oli aivan toista kuin liikkua muiden kanssa, jotka kenties
+olivat arvokkaampiakin, mutta joilla oli vähemmän tuota ihmeellistä,
+selittämätöntä _savoir fairea_, mikä merkitsee niin paljon.
+
+Tämän asiasta poikkeamisen tarkoituksena on selittää harha, johon
+sankarittaremme koulutovereilleen joutui.
+
+Elman ensimäisen kukkasnäyttelyn aiheuttama innostus ja harras kaipuu
+oli tuskin alkanut vaimeta, ennenkuin heidät kannusti uuteen toimintaan
+ilmoitus -- jumala tiesi, kuinka nuo yksinkertaiset olennot sattuivat
+sen näkemään tai kuulemaan! -- toisesta yhtä suurenmoisesta juhlasta,
+mikä järjestettiin erääseen puutarhaan, joka komeudessa kilpaili
+edellisen kanssa.
+
+Mikseivät he nyt kaikki, jok'ainoa, itse menisi näkemään ja kuulemaan,
+olivatko nuo onnellisen ja kadehditun Elman kertomat seikat tosia?
+Miksi eivät hekin vuorostaan voisi päästä osallisiksi riemuihin,
+jotka jo kerrottuinakin olivat saaneet heidän sydämensä niin rajusti
+sykkimään?
+
+Jospa neiti Exeter voitaisiin taivuttaa viemään heidät sinne! Vaikka
+neiti Exeter olikin ankaranlainen kurinpitäjä ja vaati täsmällisyyttä
+ja ehdotonta sääntöjen noudattamista sekä oli tuiki tinkimätön
+läksyihin nähden, ei hän suinkaan ollut kuuro oikealla ajalla ja
+oikeassa hengessä tehdyille ehdotuksille.
+
+Useampi kuin yksi otti tunnustellakseen häntä tämän nykyisen tilanteen
+johdosta, ja entisen myöntyväisyyden muistoja ja kuiskauksia sellaisia
+kuin: "Oh, hän oli oikein hirveän herttainen _silloin_, tiedättehän!"
+kulki huulilta huulille tuuman kypsyessä.
+
+Ja Elma tietysti myöskin saapuisi näyttelyyn. Olipa onnellista,
+että juhla oli määrätty keskiviikoksi, jolloin oli tavanmukainen
+iltapäivä-loma ja jolloin Elma oli poissa Park Lanella esteettömästi
+nauttimassa kaikkea hyvää! Kukaan ei sitä nimenomaan sanonut, mutta
+vähitellen kaikki alkoivat äänettömästi ymmärtää, että jos tuumasta
+tosi tulisi, niin Elman oleminen lady Alfretonin siipien suojassa
+koituisi hedelmälliseksi heille kaikille.
+
+"Hän on hyväluontoinen tyttönen", selitti Henrietta Grey, salaliiton
+johtaja, "ja varmaankin sen jollakin tavoin järjestää".
+
+"Se" tarkoitti joitakuita etuja ja varsinkin erästä, mitä kouluseurue
+hartaasti odotti Elman sukulaisten läsnäolosta.
+
+"Niinpä niinkin, Elma sen kyllä järjestää", myönsi toinen.
+
+Ja "Elma sen järjestää!" kaikui jokaisen huulilta yhtä luottavaisesti.
+
+Elman omassa sydämessä värähteli varmuuden vastakaiku. Hänen tätinsä
+oli ollut niin poikkeuksettoman hemmoitteleva ja myötämielinen
+ei ainoastaan hänelle itselleen, vaan ylimalkaan kaikille nuoren
+sukulaisensa läsnäollessa, että Elma vakuutteli itselleen voivansa
+huoleti luottaa asian menestykseen ja ystävällisen rouvan auliuteen.
+
+Ja alussa todellakin näytti siltä, että lady Alfreton tekisi enemmänkin
+ja vaistomaisesti arvaisi, mitä häneltä odotettiin.
+
+Tässä hän ehdotti juuri samaa, mikä oli Elman sydämen toivomuksena!
+Hänkin oli lukenut ilmoituksen kukkasjuhlasta ja itse omasta
+aloitteestaan sitä ajatellut! Sitäpaitsi ajatellut sitä Elman
+huvittamista silmällä pitäen!
+
+Se oli liikaa, se avasi Elmalle ovet kuin taikaiskulla, se näytti
+hänelle toivomusten kerän ikäänkuin hänen jalkojensa juureen
+kierähtäneenä.
+
+Herttuattaresta ja tämän tyttärestä Elma välitti vähän. Jos Mabel
+oli herttainen tyttö, hyvä ja ystävällinen, hän kernaasti otti hänet
+joukon jatkoksi ja antoi hänen yhtyä seuraan muiden mukaan; mutta
+ellei, niin tyttö olisi hiukan tiellä. Tietysti Elma olisi hänelle
+kohtelias. Elma oli aina kohtelias tätinsä vieraille. "Hänellä on niin
+viehättävä esiintymistapa!" huudahti lady Alfreton silloin tällöin
+melkein todellisella innostuksella. Mutta kyllähän lady Alfreton
+tietysti käsittäisi, tuumi yksinkertainen tyttö, ettei mikään vieras
+voinut olla hänelle samaa kuin hänen omat ystävänsä, ja että jos
+Henrietta ja Maggie ja kaikki ne muut olivat tulleet luottaen hänen
+huomaavaisuuteensa, hänen _täytyi_ suoda heille enin huomionsa.
+
+"Neiti Exeter ja tytöt lähtevät myös", ilmoitti hän nyt kaataessaan
+kermaa karviaismarja-leivokselle ja munavanukkaalle; "neiti Exeter
+ottaa kuusi tyttöä mukaansa".
+
+Lady Alfreton melkein hätkähti.
+
+
+
+
+VI.
+
+Matkalla juhlaan.
+
+
+"Millä keinoin meidän olisi paras kulkea?" virkkoi neiti Exeter
+puolittain itsekseen mietiskellen, puolittain häntä ympäröiville
+odotteleville kuulijoille. "Kyllähän omnibus veisi meidät suoraan
+portille, mutta ei tästä ole kovin pitkä matka kävelläkään. Maanalainen
+rautatie ei ollenkaan sopisi tarkoitukseemme. Siis on valittava
+kävelemisen ja yhteisvaunujen välillä. Mitä ajattelette, tytöt?
+Väsyisikö joku teistä liikaa, jos kävelisimme?" kysyi hän pysähtyen
+kuulemaan seuralaistensa mielipiteitä ja toivomuksia.
+
+"Oi, kävelkäämme, neiti Exeter!" pyysi heti joku ääni. "Yhteisvaunuissa
+rutistuu niin pahoin. Ja ne kaikki ovat varmaan täynnä", jatkoi
+puhuja, vilkaisten levottomasti äsken tärkättyyn ja laskostettuun
+musliinipukuunsa, jota oli säästänyt tätä juhlatilaisuutta varten.
+"Meidän täytyisi puristautua ihmisten väliin sen mukaan kuin
+löytäisimme tilaa..."
+
+"Ja se hajoittaisi seurueemme. Olet oikeassa, Henrietta; emme saa
+antautua siihen vaaraan, että voisimme joutua erillemme toisistamme.
+Siis, tytöt, meidän on astuttava rivakanlaisesti, siinä kaikki. Ja
+koettakaamme pysytellä teiden varjonpuoleisella sivulla. Tien toisella
+puolella on luullakseni siimestä melkein koko matka. Parasta lähteä
+nyt, jos olemme kaikki koossa. Olemmeko kaikki koossa?"
+
+Kaikki olivat saapuvilla ja kaikki olivat pyhäasussaan, kukin oman
+makunsa mukaisessa puvussa.
+
+-- Rakkaat, onnelliset, nuoret olennot, -- hymisi hyväsydäminen
+opettajatar itsekseen, katsahtaessaan ympärilleen. -- Tarvitsemme vain
+Elman, jotta ryhmämme olisi täydellinen. Mutta epäilemättä saamme pian
+Elmankin joukkoomme, ja hän on mielellään esittelevä nuoret toverinsa
+tädilleen. Minun täytyy sanoa, että mielenkiinnolla odotan lady
+Alfretonin tapaamista, kuultuani hänestä niin paljon. Toivottavasti
+Elman onnistuu taivuttaa hänet tänään tulemaan sinne. Tyttö näytti
+aivan varmalta, mutta eihän hän voinut _tietää_. Ei pidä rakentaa liian
+paljon sattuman varaan, mutta sittenkin...
+
+Tässä tuon kunnon naisen paras musta pitsi-päivänvarjo lennähti auki
+tarmokkaalla nykäyksellä, ja hänen sirot, pienet, nappikenkäiset
+jalkansa alkoivat astua jonon edessä, eikä paahtava aurinko ylhäällä
+enempää kuin kärventävä kivitys jalkojen alla aiheuttanut pienintäkään
+katumuksen häivää siitä, että he olivat lähteneet pitkälle ja
+väsyttävälle iltapäivän huviretkelle. Työ oli työtä ja loma lomaa neiti
+Exeterin opistossa.
+
+Ja todellakin oli suuressa keskikesän kukkasnäyttelyssä käynti jotakin
+ihka uutta sekä opettajattarelle että tytöille.
+
+Tähän asti, kuten olemme sanoneet, olivat konsertit, taulukokoelmissa
+ja näyttelyissä käynnit sekä muut sellaiset huvitukset, joilla oli
+opettavaa merkitystä, varsin hyvin sopineet päiväjärjestykseen.
+Kukkasnäyttelyt olivat hurmaavia ja ihania, mutta -- no niin, loppujen
+lopuksi neiti Exeter myöntyi ehdotukseen, innostuipa siihen vihdoin
+yhtä paljon kuin kukaan hänen nuorista turvateistaan.
+
+Tavata lady Alfreton! Tuo komea, kyvykäs ja hienostunut aatelisnainen
+puhuttelisi häntä, ehkä sallisi hänen istua tai kävellä vieressään! Hän
+saisi kuulla Elmaa kiitettävän ja voisi vastaukseksi kosketella samoja
+kieliä!
+
+Hän oli usein toivonut tilaisuutta saada mainita jonkun sanan
+rakkaasta Elmastaan, kertoa tämän tädille, mikä kiltti, epäitsekäs
+ja lempeäluonteinen lapsi Elma oli, -- ja kertoa siitäkin, kuinka
+yleväaatteinen ja tunnontarkka hän oli. Ensinmainitut ominaisuudet
+hänen armonsa oli arvattavasti itsekin havainnut, mutta hän ei
+voinut tietää, kuten neiti Exeter tiesi, kuinka korkealle hänen
+sukulaistyttönsä pysyväisemmät ominaisuudet oli arvioitava.
+
+Tähän asti ei sellaiseen haasteluun ollut sattunut mitään aihetta, ei
+ollut esiintynyt tilaisuutta kuulla lady Alfretonin mielipiteitä tästä
+asiasta. Elman sanoista kylläkin voi päättää, että kaikki Park Lanen
+talon asukkaat osoittivat hänelle ystävällisyyttä, jopa rajatonta
+hemmoitteluakin, mutta sitä enempää ei voinut odottaa hänen kertovan.
+Eräissä suhteissa Elma sitäpaitsi pysyi vaiteliaana sukulaisiinsa
+nähden, mitä neiti Exeter kunnioitti, niinpä hän ei koskaan maininnut,
+kun näille oli sattunut syytä valittaa hänen "neiti Exeterin kasvojaan"
+tai kun häntä nimitettiin "viisaaksi". Tyttö tunsi vaistomaisesti,
+että näiden kohtausten tietäminen ei ollut neiti Exeterin asia, eikä
+kenenkään muunkaan, ne olivat hänen omia salaisuuksiaan, ja hän kätki
+ne syvälle nuoreen sydämeensä.
+
+Mutta neiti Exeterille ja kaikille, jotka asuivat neiti Exeterin katon
+alla, hänen tätinsä oli esiintyvä kauniina, viehättävänä, virheettömänä
+käytökseltään ja puvultaan; Juliet oli sievä ja hauska, hilpeä ja
+ystävällinen; Piers, "serkkuni Piers" oli kookas, tumma, hyvin
+ystävällinen hänkin, muttei niin hilpeä, pikemminkin ärsyttävä, vaikka
+samalla perin ystävällinen, toisinaan kyllä veltto ja väsyttävä, mutta
+aina kovin ystävällinen -- sanalla sanoen, kukaan heistä ei oikein
+tietänyt, mitä tästä Piers-serkusta oli ajateltava. Sedästään Elmalla
+oli hyvin vähän kerrottavaa. Tietysti sir Thomas oli "ystävällinen" --
+jokainen Alfretonin perheen jäsen oli "ystävällinen"; mutta kun hän
+kernaasti olisi sanonut samaa palvelijanuorukaisesta ja keittiötytöstä,
+niin se ei tuntunut asiaa paljoa valaisevan, ja sir Thomas siirtyi
+nopeasti näkyvistä talonsa hämärälle taustalle.
+
+Toiselta puolen pitkän Henrietta Greyn huudahdus: "Minun täytyy sanoa,
+että hartaasti haluan nähdä lady Alfretonin!" mihin huudahdukseen jo
+edellä viittasimme, sai vastakaikua jokaisen povessa.
+
+Tämänhän Elma tiesi, ja syvällä omassa sydämessään hänellä oli oma
+pieni suunnitelmansa.
+
+Kuten tiedämme, oli tämän tärkeän päivän aamu koittanut sulattavan
+helteisenä ja auringonpaisteisena, ja kello yhdeltä tuo onnettaren
+suosima oppilas oli lähtenyt perin innostuneena ja tietoisena
+merkityksestään ja melkeinpä tuntien, että iltapäivän retken koko
+menestys tai epäonnistuminen lepäsi hänen hartioillaan. Hänen tätinsä
+ajeluvaunut olivat tulleet häntä noutamaan, ja hän oli kiitänyt
+pois mukavissa ajopeleissä useiden, puolittain ylösvedettyjen
+käärekaihtimien takaa kurkistelevien, hiukan kateellisten, mutta
+täysin sydämellisten katseiden saattamana; ja Elma oli hilpein mielin
+vakuutellut itselleen, että nuo samat silmät ennen pitkää näkisivät
+hänet paljoa uhkeammissa vaunuissa. Lady Alfretonin juhlavaunut olivat
+korkeat ja matalalaitaiset ja keinuivat mitä notkeimmilla vietereillä.
+Niissä ajeleminen oli lumoavaa, ja hurmaavaksi oli Elma puistossa tai
+muualla vietetyn iltapäivän usein kuvaillut. Hän oli painanut moneen
+kertaan kaikkien mieleen, että oli turhaa lähteä aikaisin, koskei hänen
+tätinsä milloinkaan ollut aikainen; hän oli koettanut mahdollisimman
+täsmällisesti arvata määräajan, jotta kummatkin saapuisivat perille
+samalla hetkellä -- mutta hänen täytyi vihdoin myöntää, että se oli
+inhimilliselle tiedolle ylivoimaista. Hän toivoi vain, että pieni
+joukkue sattuisi kohdalle juuri kun tädin komeat vaunut pysähtyivät
+portille ja vakava, puuteroitu palvelija laski astuimen alas. Sitten
+hän nyökkäisi ja heiluttaisi kättänsä.
+
+Sitten hänen tätinsä heti kysyisi, keitä Elman tuttavat olivat.
+Kiinnittäisiköhän hän huomiotansa heihin kuhunkin erikseen?
+Kysyisikö heidän nimiänsä? Hyvin luultavaa. Lady Alfreton oli aina
+kovin herttainen nuorille, jotka vanhempainsa mukana tulivat häntä
+tervehtimään.
+
+Mutta menestyksen pääehtona oli tietysti neiti Exeter. Neiti Exeterin
+suhteen Elma olikin hieman levoton. Tämä arvoisa neiti ei ollut
+erikoisen tarkkahuomioinen. Hän ei tähyillyt, kuten jotkut lapset ja
+nuoret ihmiset, poimiakseen kaiken, minkä silmänsä näkivät, kuullakseen
+kaiken, mikä heidän korviinsa sattui; mutta kuitenkin oli Elmalla
+jonkinlainen epämääräinen, hämärä, ylimalkainen aavistus siitä, että
+hänen tätinsä tarvitsi pitää neiti Exeteriä arvossa.
+
+Entäpä, jos tämä nyt saisi ensimäisen tilaisuuden siihen? Ja jos niin
+tapahtuisi ja jos tämä tilaisuus tehoaisi tätiin ja hän puristettuaan
+neiti Exeterin kättä ja virkattuaan jonkun sanan pyytäisi puolisonsa
+veljentyttären opettajatarta kävelemään hiukan kanssaan puutarhassa,
+kuinka mielissään neiti Exeter olisikaan! Koko seurue olisi mielissään,
+kaikki tuntisivat omasta puolestaankin tuon kunnian ja ylpeilisivät
+siitä; ja "tietysti Selina-täti sen tekee", päätti nuori viisas
+itsekseen, "jos Selina-täti vain tietää, että se on heille mieleen --
+siinä kaikki".
+
+Hän kohentausi istumaan hyvin suorana, kun tuo hetkien hetki lähestyi.
+Kaikki oli käynyt mainiosti tähän asti. Tädin palvelustyttö oli käskyä
+noudattaen hiukan pienentänyt hänen pukuaan selkäpuolelta, ja myöskin
+kaulasta oli virheellisyys korjattu. Elma oli vetänyt käsiinsä parin
+siroja uusia kiiltonahkahansikkaita, jotka oli säästänyt siihen asti,
+ja äskettäin kammattuine untuvanhienoine kultahiuksineen hän nyt
+istui aivan säteilevänä omalla tutulla ja tunnustetulla paikallaan
+ajopeleissä vastapäätä toisia naisia.
+
+Lady Alfretonilla oli myöskin sievä uusi puku ja hattu, ja niin hyvin
+hän itse kuin Juliet ja Elmakin olivat saaneet napinreikiinsä tuoksuvan
+gardenian. Piers oli ne hankkinut. Hän oli mennyt ulos puolisen jälkeen
+ja palannut tuoden kukan kullekin; ja Elma luulotteli, että hänen
+gardeniansa oli komein ja ihanin kaikista kolmesta. Hänellä ei tosiaan
+tämän jälkeen ollut enää muita toivomuksia.
+
+Kun vaunut ajoivat Regent's Parkiin, he sivuuttivat monet muut, joiden
+arvasivat olevan samalla asialla. Elmalle eivät Lontoon tavat enää
+olleet niin outoja, että hän mitenkään olisi kummastunut nähdessään
+heidän omien hevostensa täytyvän pysähtyä, kun he vielä olivat
+melkoisen matkan päästä puutarhan portilta, mikä pysähdys muodostui
+odotuksen ja kiihkeän jännityksen huippukohdaksi.
+
+"Kauhean pitkä jono meidän edellämme, täti hyvä", ilmoitti hän
+tirkistäen iloisena ympärilleen. "Ja mikä joukko tyhjiä vaunuja tuolla
+vastapäätä puiden alla. Oi, soittokunta on aloittanut -- minä kuulen
+sen sävelet aitauksen yli! Mikä vahinko, ettemme tulleet aikaisemmin!
+Mutta vähät siitä, varmaankaan ei se vielä ole soittanut kauan.
+Ovatkohan", lisäsi hän miettiväisesti, "ovatkohan tytöt jo saapuneet?"
+
+Hänen tätinsä ja serkkunsa vaihtoivat keskenään silmäyksiä.
+
+"Kestää kauan ennenkuin pääsemme sisälle", jatkoi Elma hetkisen
+vaitiolon jälkeen ja sitten hän taas vilkaisi ympärilleen. "Me etenemme
+hitaasti. En ymmärrä, mikseivät ihmiset voi hypätä vaunuista hiukan
+ripeämmin, kun _tietävät_, että niin monet odottavat heidän takanaan.
+Minäpä hypätä tuoksahdan aina kuin tuuli."
+
+"Niin sinä teet, Elma."
+
+"Mutta minä seisoin eräällä portilla tässä joku päivä sitten katsellen
+häätaloon saapuvia vaunuja..."
+
+"Elma!"
+
+"Niin, täti, ne olivat hyvin hauskat häät, varsin hauskassa paikassa,
+ja siellä oli vain vähän katsojia, aivan säädyllisiä ihmisiä. Senvuoksi
+neiti Mordern, joka sinä päivänä oli meidän mukanamme, sanoi, että
+mekin saisimme hetkiseksi pysähtyä katselemaan, niinpä me siis
+katselimme ja näimme niin ihmeen paljon väkeä astuvan vaunuista."
+
+"No?" Lady Alfreton ei olisi mielellään antanut itseänsä huvittaa tai
+herättää harrastustansa, mutta kun Elma puhui... "No, mitä te näitte?"
+
+"Oh, ne ihmiset olivat semmoisiakin kuhnuksia! He ihan _matelivat_ ulos
+toinen toisensa jälkeen ja päästyään matolle -- siihen oli levitetty
+punainen matto -- he seisoivat juttelemassa toisilleen olkapäittensä
+yli, olivat ottavinaan esille nenäliinojansa, järjestelevinään
+napinreikiänsä ja jos jotakin. Me emme välittäneet, meistä oli hauskaa
+heitä tarkata; mutta minua olisi suututtanut, jos olisin ollut
+joissakin taempana olevissa vaunuissa."
+
+Hänen kuulijansa nauroivat.
+
+"Kai täti tuntee neiti Exeterin, jos täti hänet näkee?"
+
+"Kyllä... kyllä kaiketi, rakas lapsi."
+
+"Hänellä on pienet harmaat kiharat, tiedättehän, kiharat hiukset; ja
+hän käy aina mustissa, ja... mutta kyllähän minä voin ilmoittaa teille,
+jos näen hänet ensiksi, ja kaiketi minä huomaan hänet ensiksi, koska
+tunnen hänet parhaiten. Ja sitäpaitsi ovat tietysti tytötkin mukana,
+niitä on kuusi: Henrietta, Maggie..."
+
+"Niin, niin, lapseni. Nyt siis, Elma..."
+
+"Kaksi on vaaleanpunaisissa, ja..."
+
+"Nyt, Elma, nyt olemme perillä. Näytähän nyt meille, kuinka sinä
+'hypätä tuoksahdat kuin tuuli'." Salavihkaa Julietille: "Nopeasti,
+nopeasti, niin ehkä vielä vältämme ne koulutytöt." Ja näin sanoen tuo
+komea ja tavallisesti raukea lady Alfreton ihan huiskimalla huiski
+nuoret holhottinsa portista sisään, korjaillen samalla vyöhikkönsä
+pitsejä, ja kiiti leveätä tietä pitkin kuin höyrykone. Tähän asti ei
+mitään neiti Exeteriä ollut näkynyt.
+
+
+
+
+VII.
+
+Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
+
+
+"Ja teillä on siis toinenkin ihastuttava nuori tytär, lady Alfreton?
+Onko tämä se, jonka lupasitte tuoda mukananne tänään? Ei ole kai vielä
+esitelty seuraelämässä vai kuinka?"
+
+"Vain kuusitoistavuotias, herttuatar. Eikä Elma olekaan minun tyttäreni
+-- ei _ihan_ minun tyttäreni", ja puhuja hymyili hellästi vieressään
+olevalle punehtuvalle tytölle, "vaikka hyvin siltä näyttää, Elma --
+eikö totta, Elma?"
+
+Sitten hän kuiskasi tulijalle: "Henry-poloisen lapsi, sir Thomasin
+nuoremman veljen, tiedättehän. Ainoa lapsi, mikä hänellä oli. Molemmat
+vanhemmat kuolleet. Herttainen tyttö."
+
+Lady Alfreton puhui lämpimästi ja vilpittömästi, ja vaikutus oli
+välitön.
+
+"Todellako", vastasi Mertounin herttuatar, jonka, kuten muistamme, oli
+määrä saapua kukkasnäyttelyyn, mihin kaikki muutkin _dramatis personae_
+eri tahoiltaan suuntasivat kulkunsa, ja joka sattui aivan ensimäisenä
+henkilönä Elman tätiä puhuttelemaan tämän pysähtyessä hengähtämään
+ja toipumaan kiireisesti paettuansa ulkoportin vaaroja. "Todellako?
+Minä muistan Henry Alfretonin ihan täydellisesti. Olimme entisaikoina
+tanssitoverit. Niin tosiaan; herttua kertoi minulle kuulleensa
+Henry-poloisen kuolemasta, mutten tiennyt hänen olleen naimisissa. Ja
+tämä on siis hänen tyttärensä", lisäsi hän kääntyen Elman puoleen,
+joka ujona odotteli, että hänet huomattaisiin. "Sallikaa hänen kävellä
+Mabelin kanssa. Mabel -- missä Mabel on? Oh, tule tänne, Mabel, täällä
+on sinulle nuori ystävä kävelytoveriksi. Juuri samanikäiset, eivätkö
+olekin? Onko Mabel vanhempi? No, hyvin vähän sitten. Toin Mabelin
+tänne", kääntyen lady Alfretonin puoleen, "koska täällä on niin
+kaunista nähtävää, ja hänen ranskalainen kotiopettajattarensa..."
+
+"On tämän iltapäivän poissa, Jumalan kiitos!" keskeytti Mabel
+häikäilemättä äitinsä puheen; hän oli reipas, terve neitonen, jolla
+oli liiaksi hemrnoitellun lapsen nenäkäs käytöstapa. "Niin on kai
+neidinkin?" virkkoi hän Elmalle, kun he kaksin kääntyivät poispäin.
+"Mikä hänen nimensä on? Miksi häntä nimitätte? Ette kai mainitse
+häntä oikealla nimellään? Mitä" -- pysähtyen äkkiä, säpsähtäen ja
+tuijottaen -- "mitä? Mitä sanoitte? Olette koulussa? _Koulussako_?
+Ka, en... en ole koskaan ennen tavannut ketään, joka käy koulua. Onko
+se hauskaa? Onko siellä mukavaa? Onko siellä hupaista ja hyvä olla?
+Oh, kertokaahan toki. Mikä sai teidät kouluun menemään? Kunpa äiti
+lähettäisi minutkin kouluun! Kuinka minä nauttisin siitä ja kuinka
+minä niitä tanssittaisin! Minä tanssitan kotonakin, sen vakuutan. Oh,
+aloittakaahan nyt ihan alusta ja kertokaa minulle kaikki tyynni, mitä
+teette ja mitä toiset tytöt tekevät, minkälaisia he ovat ja kaikkea
+muuta. Tietäneeköhän äiti, että te olette koulussa. Jos hän tietäisi,
+ehkä hän lähettäisi minutkin. Mutta miksi ihmeessä äitinne teidät sinne
+lähetti? Pyysittekö häneltä sitä itse? Tahdoitteko..."
+
+"Minulla ei enää ole äitiä", virkkoi Elma hiljaa.
+
+"Ei äitiä! An... anteeksi, pyydän anteeksi, mutta .. mutta eikö lady
+Alfreton ole äitinne?"
+
+"Ei, hän on tätini."
+
+"Tätinne, o... ho... ho... hoo", äännähteli Mabel arvostellen
+tilannetta pitkässä henkäyksessä, "kyllähän minä sen sitten ymmärrän.
+Teidän täytyy olla _jossakin_, ja siksi olette opistossa. Mutta minä
+nähkääs en tiennyt: toivoakseni ette ole vihainen. Kotona sanovat,
+ettei maksa vaivaa olla minulle vihainen. Sanovat, että kieleni
+liikkuu kuin vuolas virta ja ettei kannata yrittää minua puheessani
+pysähdyttää. Jos vain olisitte minut pysähdyttänyt..."
+
+"Mutta sanottehan, ettei sitä kannata yrittää."
+
+"Ei kannatakaan. Ah, te olette hupaisa tyttö, näemmä. Olette kai
+älykäskin ja niin edespäin. Minä en ole. Ylimalkaan en pidäkään
+älykkäistä tytöistä, mutta minä pidän teistä. Ja te kerrotte minulle
+kaikki sieltä koulustanne, eikö niin? Mikä on nimenne? Elma? _Elmako?_
+Se on lystikäs nimi, on niinkin, ylimalkaan en pidä lystikkäistä
+nimistä, mutta minä pidän sinun nimestäsi. Kuulehan, Elma, katso tuota
+hattua; oletko koskaan nähnyt sellaista hattua? Hatut ovat luullakseni
+tänä vuonna menettäneet järkensä. Opettajattareni on ostanut kaikkein
+hirveimmän; mutta hänestä se on tavattoman pukeva. Tuolla on aivan
+samanlainen viitta kuin äidinkin. Minun täytyy kertoa äidille. Ei,
+enpä huolikaan, sillä minä itse sain hänet valitsemaan sen viitan;
+muuten hän voisi saada aihetta moittia minua ja sanoa, että se on
+tavallinen. Pidätkö hatuista, jotka sivulta kääntyvät ylöspäin? Minä
+en pidä, minusta ne ovat tavallisia, enkä minä tahtoisi moista, vaikka
+Fanchette -- palvelijattaremme -- kovin koetti minulle sellaista
+tyrkyttää. Tuolla on varmaan ranskalainen tyttö: ihan kuin Fanchette
+-- ihan. Hän käydä vaapottaa aivan kuin Fanchette. Minun täytyy
+kertoa äidille. Ei, enpä kerrokaan; sillä äiti ei pidä Fanchettesta
+nytkään, joten ei tule antaa hänelle tilaisuutta tehdä hänestä pilaa.
+Minusta on häijyä nauraa ihmisille, eikö sinustakin? Ka, jos minulla
+olisi tuollaiset isot kömpelöt jalat, olisi minulla sen verran älyä,
+etten puristaisi niitä noihin pieniin, suippokärkisiin kenkiin. Ne
+ovat _jokseenkin_ sievät kengät, kunhan vain... oh, en tiedä. Enkä
+luule, että niistä välitänkään. Omani ovat sievemmät. Näytäpäs sinä
+kenkiäsi. Oh, hm, sinun ovat... ovat tuskin... mutta luullakseni se
+johtuu siitä, että olet koulussa. Senkö vuoksi tuo pukusikin on hiukan
+lystikäs? Onko muilla tytöillä samanlaiset hameet? Se on hirveän sievä
+puku, tiedätkös... mutta, mutta en ole aivan samanlaista koskaan
+ennen nähnyt. Se johtuu tietysti siitä, että olet koulussa. Onko
+sinulla sisaria? Tai veljiä? Eikö kumpiakaan? Eikö ketään? Minulla
+on seitsemän. Kolme veljeä ja kolme siskoa. Kaikki minua vanhempia.
+Senvuoksi ne luulottelevatkin, että äiti pilaa minut hemmoittelulla.
+En siitä välitä. He eivät voi häntä estää minua pilaamasta, ja parasta
+etteivät yrittäisikään. Pidätkö vanhemmista veljistä ja sisarista? Oh,
+sinullahan ei niitä olekaan. Mutta tuosta serkustasi -- mikä hänen
+nimensä on? Pidätkö hänestä?"
+
+Ja vihdoinkin, puhuttuaan itsensä hengästyksiin, haastelija pysähtyi
+vastausta odottamaan.
+
+Hän ei saanut vastausta; Elman silmät ja korvat olivat toisaalla.
+
+"Oh, sinä et kuuntelekaan", sanoi lady Mabel lyhyesti.
+
+Hän ei olisi kummastunut, jos häntä olisi toruttu, häntä vastaan
+väitetty, hänelle naurettu tai käsketty häntä pysymään aisoissa,
+mutta ettei häneen ja hänen sanoihinsa kiinnitetty mitään huomiota,
+oli hänelle uutta ja outoa. Ken oli tämä tyttö, tämä lady Alfretonin
+sukulainen, jolla oli niin kummallinen puku ja niin kamalat kengät
+ja joka oli vain mukiinmenevän sievä ja siro eikä kenties ollutkaan
+älykäs? Kuka hän oli, kun saattoi katsella ympärilleen ja ajatella
+muita asioita, silloin kun hän, Mabel, teki parhaansa solmiakseen
+ystävyyttä? Mabel suoristausi. Tehdäksemme hänelle oikeutta on
+meidän sanominen, ettei hän ollut mikään röyhkeä neitokainen eikä
+pahasisuinen. Hän oli vain lörpöttelijä ja lörpöttelijä, joka vaati
+ainoastaan, että häntä edes hitusen muka kuunneltiin. Siksi hänen
+poskilleen noussut heikko puna ei ollut aivan aiheeton.
+
+"Suokaa anteeksi", virkkoi Elma hyvin lempeästi. "Minä vain tähystelin
+muutamia... ystäviä, henkilöitä, jotka saattavat minua kaivata; ja
+elleivät he minua tapaa..."
+
+"Oh, niin, minä ymmärrän. Mutta et sinä heitä löydä. Ihmiset eivät
+koskaan löydä toisiaan tällaisissa paikoissa. Parasta, että jäät minun
+seuraani -- jäisit ainakin siksi, kunnes kohtaat ne toiset..."
+
+"Jään tietysti", vastasi Elma innokkaasti.
+
+"Äitini näet sanoi, että meidän olisi käveltävä yhdessä." Elmalta ei
+jäänyt huomaamatta, että tyttö lausui sanan "äiti" juhlallisemmalla
+äänenpainolla kuin äsken.
+
+"Minä kävelen kernaasti sinun kanssasi -- _hyvin_ kernaasti", huudahti
+hän, melkein lohduttomana katumuksesta, että oli aikomattaan ollut
+epäkohtelias, mikä ei ainoastaan ollut vierasta hänen luonteelleen,
+vaan josta myös pieninkin vihjaus olisi tuottanut hänen tädilleen
+ääretöntä mielipahaa. "Kuulehan, Mabel, kuulehan ja käsitähän, minä
+nautin niin kovin paljon sinun seurastasi, että vain muistaessani
+lupaukseni tähystellä noita tyttöjä..."
+
+"Tyttöjä? Mitä tyttöjä?"
+
+"Neiti Exeterin opiston tyttöjä."
+
+"Koulutyttöjä! Hoo, vai niin!"
+
+"Neiti Exeter tuo heidät tänne tänään, ja minä lupasin pitää varani
+ollakseni valmis heitä puhuttelemaan ja neuvomaan heille, mitä katsella
+ja minne mennä..."
+
+"Hoo, vai niin! Kuinka hauskaa! Mikset sanonut sitä minulle ennemmin,
+rakas tyhmeliini? Kuule, minä olisin auttanut sinua etsiskelyssä, ja
+olisimme löytäneet heidät jo vuosisatoja sitten. Oi, minä _tahtoisin_
+nähdä nuo tytöt? Kuule, en ole sinulle enää rahtuakaan suutuksissani,
+Elma; varmaankin minä kiusasin sinut kuoliaaksi. Mutta sinun näetkös
+olisi pitänyt minut keskeyttää. Kunpa olisin vain tiennyt! Mennään nyt!
+Äiti ja lady Alfreton ovat aivan kintereillämme -- tuolla he ovat, --
+etkö näe tätisi vihreätä päivänvarjoa? Eikö se ole sievä päivänvarjo?
+Äiti sanoo, että lady Alfreton on aina hyvin puettu. Kai hän pukee
+sinutkin, jahka tulet täysikasvuiseksi? Eihän sillä ole väliä niin
+kauan kuin olet opistossa; mutta tietysti lady Alfreton pitää huolta
+siitä, mitä sinulla on ylläsi, jahka joudut asumaan hänen luokseen.
+Luullakseni menet asumaan hänen luokseen, jahka tulet vanhemmaksi,
+menet kai?"
+
+Mennä asumaan tädin luo? Kummallista kyllä, tämä ajatus tuli nyt vasta
+ensi kertaa Elman mieleen. Tavuakaan siitä eivät hänen kuultensa olleet
+hiiskuneet hänen sukulaisensa enempää kuin neiti Exeterkään puolestaan,
+ja se tunne, minkä tämä hänen ajattelemattoman toverinsa keveä vihjaus
+hänen rinnassaan synnytti, oli niin valtava, että se hetkiseksi
+karkoitti kaikki muut ajatukset.
+
+Ensiksi, kuten luonnollista olikin, hän melkein hurmaantumista
+lähenevin liikutuksen tuntein itsekseen myönsi, että Mabel kai oli
+viitannut vain siihen, mikä oli itsestään selvä ja varma jatko
+hänen nykyiselle elämälleen. Olihan mahdollista, että sir Thomasin
+huonekunnassa ilman muuta edellytettiin hänen piakkoin tulevan sen
+jäseneksi, vaikka hän typeryydessään ei ollut sitä oivaltanut. Tosin ei
+kukaan siitä ollut maininnut -- mutta muutamat asiat ovat sanomattakin
+selviä. Ja jos niin oli -- jos niin oli... Tuo ajatus sai Elman sydämen
+rajusti sykkimään, Oi, mikä onni, mikä ääretön riemu! Oi, kuinka
+paljon hän saattoi tehdä muiden hyväksi! Tulisipa siitä tytöille
+päivät! Kuinka paljon mielihyvää neiti Exeterille! Millaista ilonpitoa!
+Millaista...
+
+"Taaskaan sinä et kuuntele minua!" Mutta tällä kertaa lady
+Mabel nauroi. "Sinä olet maailman lystikkäin tyttö", hän jatkoi
+hyväntuulisesti. "Vaivut _ajatuksiisi_ parhaillaan jutellessamme.
+Mitähän sinä oikein ajattelet? Minä en ajattele koskaan -- en osaakaan
+ajatella. Eikä minulla ole siihen edes aikaa. Opettajattareni parissa
+ollessani minulla on oppitunteja ja läksyjä aamusta iltaan; ja kun
+sitten pääsen ulos äidin tai jonkun muun kanssa, tahdon puhella ja
+pitää hauskaa. Sinäkin rakastat hauskuutta; näen sen kasvoistasi.
+Minä pidän sinusta, vaikka sinä vaivutkin _ajatuksiisi_. Kuule, Elma,
+haluaisin, että menisimme joka paikkaan yhdessä ja kävelisimme tähän
+tapaan kaikkialla. On paljoa hauskempaa kävellä sinun kanssasi kuin
+äidin seurassa. Katsos, Elma, tuolla on tosiaan sievä puku, juuri
+sellainen kuin olisin itselleni toivonut. Kunpa olisin saanut sen tämän
+asemesta", lopetti hän tyytymättömänä.
+
+"Mutta minun mielestäni sinun pukusi on kerrassaan kaunis."
+
+"Vielä mitä! Luuletko niin? Ajattelitko niin heti vai nyt vasta?"
+
+"Heti, heti -- ihan ensi silmänräpäyksestä asti. Minä pidin omastani,
+kunnes... kunnes näin sinun pukusi, Mabel", virkkoi Elma lempeästi.
+
+"Niinkö? Ka, näetkös, sinun pukusi on... on hyvin sievä, mutta se on
+juuri hiukan... se ei ole aivan... Lady Alfretonko sen sinulle tilasi?"
+kysyi Mabel äkkiä.
+
+"Ei. Neiti Exeter sen tilasi; enkä luule... olen melkein varma, ettei
+täti siitä oikein pitänyt. Minä näin hänen vilkaisevan minun puvustani
+sinun pukuusi", ja Elma-parka nielaisi jotakin kurkustaan. Hän oli
+vihdoinkin tulkinnut oikein tätinsä kasvoilla väikkyneen epäilyttävän
+ilmeen tässä suhteessa.
+
+"Oh, ei, olen varma", huudahti kuitenkin Mabel; "oh, ei se suinkaan sen
+vuoksi ollut!" lisäsi hän tyydytetyn turhamaisuuden innostuttamana. "Ja
+sinä olet oikein hyväluontoinen tyttö, Elma, kun sen tunnustat", myönsi
+hän epäjohdonmukaisesti. "Äiti pitää sinua joka tapauksessa kauniina",
+virkkoi hän sitten hyvittääkseen edellisen, "niin hän minulle sanoi.
+Hän sanoi, että tänä iltapäivänä saisin tavata lady Alfretonin sievän
+tyttären. Se olit sinä. Me emme pidä neiti Alfretonia kauniina nyt
+_enää_. Pidätkö sinä? Hän oli kyllä kaunis viisi tai kuusi vuotta
+sitten, mutta -- koska hän on vain serkkusi, niin ethän siitä välitä --
+meistä hänen kukkeutensa on jo ohi. No, Elma, missä ne sinun tyttösi
+ovat? Etsitäänpäs heitä. Ja tuossa on se puku -- _minun_ pukuni --
+jälleen. Oi, se on sirompi, paljoa sirompi kuin minun! Tule, mennään
+katsomaan vähän lähempää. Tarkastellaan sitä, niin näen, eikö Fanchette
+voisi jostakin keksiä minulle samanlaista. Minä tarvitsen toisen uuden
+puvun. Tarvitsen niinkin. Sisareni sanonevat, etten tarvitse, mutta
+kyllä minä saan äidin suostumaan. Oo, nyt näen, kuinka se on laitettu,
+ja Fanchette voisi helposti tehdä minulle samanlaisen -- helposti.
+Tule vähän lähemmäksi. Voi, kuinka väsyttäviä nuo ihmiset ovat, kun
+siinä alituisesti liikkuvat edestakaisin, ja tuo muijanmykkyräkin menee
+välillemme! Nyt tulee varmaankin koko tuo jono hirveännäköisiä tyttöjä,
+oikeita kiusankappaleita! Ikäänkuin kukaan haluaisi nähdä _heitä!_
+Ei ainoatakaan kunnon pukua koko joukossa! Ja _nutut_, Elma, _nutut_
+tällaisena päivänä! Kah, Elma..." ja lady Mabelin kieli ei ainoastaan
+pysähtynyt kuin pistoksesta, vaan takertui kitalakeen kiinni.
+
+Eräs toinen ääni oli huudahtanut väliin:
+
+"Vihdoinkin sinut löysimme! Olemme samoilleet kautta puutarhan sinua
+etsimässä. Oi Elma! Missä olet ollut?"
+
+
+
+
+VIII.
+
+"En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
+
+
+Saattoiko puhuja olla neiti Exeter? Oliko siinä Henrietta ja Maggie
+ja koko muu iloinen joukko, josta hän oli eronnut vain muutama tunti
+sitten? Nekö nyt Elmaa puhuttelivat? Mitä -- mitä he olivat itselleen
+tehneet? Miksi -- miksi he näyttivät tuollaisilta? Oliko tuo todellakin
+Henriettan sievä sininen hattu harsoineen, mikä vähää aikaisemmin oli
+Elman silmissä ollut niin siro ja _chic?_ Oliko tuo Margaretin paras
+musliinihame, ja tuo Georginan uusi vyöhikkö?
+
+Elman silmät kävivät pyöreiksi kummastuksesta. Hän saattoi tuskin
+uskoa, etteivät toverit olleet suunnitelleet hänelle jotakin kepposta.
+
+Ja neiti Exeter, rakas pieni opettajatar, miksi hän oli laittanut
+itsensä tuon näköiseksi? Miksi hän oli pannut ylleen tuon iänikuisen
+mustanappisen viitan, joka ei koskaan ollut sopinut oikein
+selkäpuolelta ja joka näytti melkein ruskealta kesäkuun häikäisevässä
+päiväpaisteessa?
+
+Kaikki he olisivat voineet menetellä viisaammin, olisivat voineet
+paremmin huolehtia ulkonäöstään tällaisessa tilaisuudessa. He olisivat
+voineet -- mutta tässä hämmentynyt itsekseenpuhuja äkkiä pysähtyi
+ajatuksissaan uuden, oudon totuuden välähtäessä hänen vastahakoisessa
+mielessään ja hetkellisen ärtymyksen hälvetessä häpeänpunan tieltä. Oh,
+kuinka hän saattoi noin ajatella? Oh, kuinka hän saattoi tuolla tavoin
+tuntea? Ja kuitenkin, kunpa kohtaus olisi viivästynyt vain lyhyen,
+aivan lyhyen tuokion!
+
+Sillä tässä oli lady Mabel Pomeroy seisomassa vieressä silmäluomet
+riipuksissa ja heikko hymynväre suupielessä. Tässä oli tyttö,
+jonka liukas kieli oli viimeksikuluneen puolentunnin aikana puhua
+pärpätellyt jos jotakin, ja liiankin ilmeisesti hän jo etukäteen nautti
+tarjoutuvista pilan ja ilveilyn aiheista -- ja tässä olivat tuon ivan
+pahaa-aavistamattamat ja turvattomat esineet juuri joutumassa hänen
+oman moitteensa alaisiksi ja kiusaamassa häntä läsnäolollaan. Jospa he
+olisivat vain poikenneet toiselle polulle, olisivat vain jonkun aikaa
+odotelleet siellä, missä olivat! Kaikki oli hämmennystä ja kiusallista
+sekasortoa. Tuntui siltä, kuin olisi äkkiä tapahtunut onnettomuus.
+
+Mitäpä lady Mabel oli Elmalle, tai Elma hänelle? Mitäpä merkitsi, mitä
+tuo lavertelija ajatteli tai sanoi? Mitäpä haittasi, että herttuattaren
+tyttären pitsipuku nyt uusien tulokkaiden jakapäiväisemmistä aineksista
+tehtyjen ja karkeavärisempien pukimien rinnalla muuttui välkkyväksi
+suviseitiksi? Elma _ei välittäisi_, hän kieltäysi säikähtymästä
+ja masensi sydämessään heräävän paholaisen -- mutta muutamien
+ohimenevien, nopeasti haihtuvien tuokioiden kuluessa hän oli kokenut
+jotakin, mitä ei koskaan ollut unohtava. Aina elämänsä loppuun asti
+hän muistikin tuon pysähdyksen siellä puiden siimeksessä ja oli
+tuntevinaan ison, suloisen kukkasen tuoksun vieressään sellaisena
+kuin tuulahdus lennätti sen hänen nenäänsä hänen kohottaessaan ylpeän
+nuoren päänsä taistellakseen ystäviensä puolesta. Jos ken muu tahansa
+heidät pettikin, hän ei sitä tekisi. Jos joku häpesi heitä tai piti
+hauskaa heidän kustannukseltaan, hän ei tekisi kumpaakaan. Vaikka
+Mabel ehkä nauraisi, -- mutta Mabel ei nauranut: saattoihan olla
+mahdollista, että hänkin ajatteli hänen tovereistaan parempaa kuin
+ensimäisen vaikutelmansa vallassa ja oli taipuvainen ystävällisyyteen
+ja suopeuteen. Olihan hän puhunut Elmalle siihen suuntaan, että "tytöt"
+pääsisivät hänen tuttavuuteensa, ja siis...
+
+"Nämä ovat ne, joita haeskelin", virkkoi Elma Mabelille kääntyen
+hilpeästi äskeisen toverinsa puoleen. "Neiti Exeter, tämä on lady Mabel
+Pomeroy. Tätini on täällä, mutta hän ei ole näkyvissä", katsahtaen
+ympärilleen, "vaikka hän oli lähellämme juuri äsken ja..."
+
+"Me näimme hänet, tyttöseni; siitä tiesimmekin, mistäpäin oli teitä
+etsittävä. Minä en luule tätisi minua huomanneen", lisäsi neiti Exeter
+iloisesti. "Täällä on niin paljon ihmisiä -- sellainen väkijoukko --
+että kun ei odota näkevänsä tuttuja kasvoja..."
+
+Tosiasia oli, että lady Alfreton oli väleen väistänyt häntä; mutta
+seuraavassa tuokiossa nähtiin Elman täti ja Mabelin äiti ryhmän
+reunassa, ja kaikkien silmät kohtasivat toisensa erehtymättömästi.
+
+"Ooh?" äännähti neiti Exeter käsittäen, että suuri hetki oli tullut.
+
+Elman sydän pamppaili, ja hän harppasi kiireesti eteenpäin.
+
+Herttuatar ja lady Alfreton astuivat kiireesti poispäin.
+
+"Minä kai menen nyt äitini luo", ilmoitti lady Mabel silmäisten
+tyynesti ympärilleen. "Hän kutsui minua katseillaan, ja luullakseni
+tätisi kutsui sinua", virkkoi hän Elmalle. "Varmaan tapaamme toisemme
+vielä", jatkoi nuori aatelisneiti, keveästi puikahtaen mustanappisen
+viitan ohi, "hyvästi nyt!" Sitten muutamaa askelta kauempaa: "Elma,
+Elma!"
+
+Mutta Elma ei hievahtanut.
+
+"Etkö sinä tule?" kysyi lady Mabel astuen muutaman askeleen
+takaisinpäin hetken pakotuksesta, sillä hän ei olisi halunnut menettää
+toveriaan. "Meitähän käskettiin kävelemään yhdessä. Tule nyt; he
+odottavat meitä."
+
+"En minä tule", virkkoi Elma matalalla äänellä.
+
+"Epäilemättä ystäväsi antavat sinulle anteeksi."
+
+"Ystäväni pi... pitävät huolta minusta."
+
+"Mutta sinä olet tätisi huolenpidon alainen."
+
+"Totta. Mene, rakas lapsi", pisti tässä eräs toinen ääni väliin. "Mene,
+rakas Elma, nuori ystäväsi on oikeassa; eikä lady Alfreton" -- neiti
+Exeter koetti puhua huolettomasti -- "eikä lady Alfreton hyväksy, että
+liityt mihinkään muuhun seurueeseen kuin hänen omaansa".
+
+"Eipä suinkaan", huudahti Mabel mielissään tästä odottamattomasta
+avusta. "Nähkääs, hyvä neiti, äiti ja lady Alfreton ovat juuri menossa
+teenjuontipaikalle; minä tiedän sen, sillä kuulin heidän ohimennessään
+sanovan jotakin siihen suuntaan, ja ellei Elma nyt tule, jää hän ilman
+teetä ja..."
+
+Jää ilman teetä? Mitä mielikuvia nuo sanat herättävätkään! Niin, oli
+juuri teenjuonnin aika, ja pikku pöytiä puiden alla puiston toisessa
+päässä katettiin paraillaan. Poloiset "tytöt" lyöttäytyivät nyt yhteen
+nolostuneina, sanaa sanomatta, ja kauan toivottu ihana mahdollisuus,
+josta niin paljon oli puhuttu, haihtui ilmaan heidän kuullessaan
+tämän iloisen muistutuksen -- ja Elmasta näytti, että koko seurueen
+murheelliset, moittivat katseet kohdistuivat häneen. Se sai hänen
+sydämensä paisumaan. Hän oli, mielestään hän oli tosiaan ottanut
+edesvastuun päälleen. Hän oli vahvistanut toivomusta silloin, kun se
+oli ollut vain heikko ja hämärä haave, ja oli rohkeasti vakuutellut sen
+toteutumista herkkäuskoisimpienkin epäillessä.
+
+Pakenisiko hän nyt rivistä ja kevytmielisesti peseytyisi moitteesta
+velvollisuutensa täyttämisen verukkeella? Hän voisi sen helposti
+tehdä. Neiti Exeterkin kuiskasi: "Mene!" ja oli selvää, että Mabel oli
+tulkinnut oikein molempain vallasnaisten pysähtymisen, kun nämä olivat
+jääneet paikalleen ja sieltä viittasivat sormellaan.
+
+"Kas, sanoinhan minä", jatkoi kiihkeä neitonen tarttuen hänen
+käsivarteensa. "He odottavat todellakin. Ja ellemme mene ajoissa, emme
+saa hyviä paikkoja. Sitäpaitsi tekee minun hirveästi mieleni jäätelöä",
+lisäsi hän nauraen, "ja sinä vain estät ystäviäsi, jotka kenties
+myöskin haluavat mennä sellaista ostamaan". Mutta Elma tiesi paremmin.
+
+"Odottakaa vähän", ja hän hyökkäsi tätinsä luo.
+
+"Järjetöntä, rakas lapsi", virkkoi lady Alfreton seuraavassa
+tuokiossa, "Älä tee mitään sellaista. En ole koskaan nähnyt mitään
+sopimattomampaa, mitään onnettomampaa", lisäsi hän epätoivoisesti
+kuiskaten. "Jää luokseni, minä haluan sitä, Elma; ei ole ollenkaan
+tarvis mennä takaisin; voit illalla selittää asian opettajattarellesi.
+En voi sallia sinun seurustella minulle tuntemattomien ihmisten kanssa,
+kun kerran olet minun siipieni suojassa. Perin kiusallista! Juuri kun
+erityisesti toivoin, että tekisit hyvän vaikutuksen herttuattareen,
+tulisit kutsutuksi hänen kotiinsa ja rakentaisit tuttavuutta Mabelin
+kanssa", -- Mabel ja hänen äitinsä haastelivat tällä välin eräiden
+muiden tuttaviensa kera -- "ja kun kaikki ja sujui niin hyvin...",
+jatkoi lady Alfreton rypistäen kulmiaan, "En ole ikipäivinäni nähnyt
+sopimattomampaa kohtausta! Mutta", ja hänen katseensa kirkastui, "jos
+käännyt selin noihin ihmisiin, et ole heitä näkevinäsi etkä mene heidän
+lähelleen, uskonpa heidän ottavan viittauksesta vaarin ja lähtevän
+tyynesti omille teilleen. Kah, näkyvät jo olevankin lähdössä. Tulehan
+teelle, rakkaani", kehoitti rouva reipastuen; "ehkei vielä ole mitään
+sanottavaa vahinkoa tapahtunut. Meidän täytyy vain varoa jälleen
+sattumasta heidän kanssaan yhteen, siinä kaikki. Nyt sinä ja Mabel
+kävelette yhdessä kuten ennenkin. Tuolla tulee Mabel sinua noutamaan.
+Tuletko Elmaa hakemaan, rakas tyttöseni? Täällä hän on! Elma, no Elma,
+mikä sinun on?"
+
+Elman polttavilla poskilla valui näet kaksi pientä, kuumaa, katkeraa
+kyyneltä.
+
+
+
+
+IX.
+
+Piers selittelee maailman tapoja.
+
+
+Vain lady Alfreton ne näki, vain hän arvasi mistä ne johtuivat.
+
+Mabel, jonka päivänvarjon kärki sillä hetkellä oli tarttunut ohi
+häilähtävän vyöhikön silmukseen, ei silloin eikä myöhemminkään saanut
+asiasta vihiä, ja kun molemmat jälleen olivat heitetyt toistensa
+seuraan ja kun hän sydämessään ajatteli, että Elman täytyi olla
+tähän järjestelyyn ainakin yhtä tyytyväinen kuin hän itse, antoi hän
+tunteittensa pian puhjeta ilmi. "Se oli tosiaan hyvin tehty, Elma;
+mutta ellei tätisi olisi ollut itsepintainen, niin missä nyt olisit?
+Itse et koskaan olisi kyennyt riuhtaisemaan itseäsi irti niiden
+seurasta. Minä tein voitavani, mutta sinä et tukenut minua. Kaiketi
+sinä pelkäsit. Totta onkin, että ne näyttivät jokseenkin villeiltä. Vai
+siinä ne tytöt olivat?" lisäsi hän merkitsevästi hymyillen. "No, nyt
+minä tiedän, minkänäköisiä sellaiset tytöt ovat. Minä... et kai ole
+pahoillasi, kun tulee aika jättää koulu, Elma?"
+
+"Minä olen _nyt_ pahoillani, perin murheellinen ja häpeissäni", virkkoi
+Elma sellaisella äänellä, että hänen toverinsa säpsähti. "Mabel, tämä
+ei ollut mitään sinulle..."
+
+"Mikä ei ollut mitään?"
+
+"Että käyttäydyimme niin kuin käyttäydyimme, kohtelimme heitä siten ja
+jätimme heidät sillä tavoin. Oh, se ei ollut sinun syysi -- sinä et
+tarkoittanut mitään pahaa; he eivät ole mitään sinulle, etkä sinä ole
+mitään heille; ja vaikkakin sinä... vaikkakin sinä jokseenkin tylysti
+käänsit heille selkäsi..." Hän pysähtyi.
+
+"Niin, näetkös, Elma, he... mutta olen pahoillani, etten ollut heille
+kohtelias. Varmaan aioin olla kohtelias" -- jokseenkin hämmentyneenä --
+"mutta kun..."
+
+"Oh, kohtelias! Älä huoli -- olithan sinä kylliksi kohtelias", huudahti
+Elma yhä samaan hillityn närkästyneeseen sävyyn. "He eivät välittäisi
+sinusta", jatkoi hän imartelematta; "_minua, minua_ he ajattelevat.
+Minä heitä kehoitin tulemaan ja lupasin täällä olla heille avuksi.
+Puhuin heille siitä kaikesta niin usein... ja... ja nyt... voi, mitä he
+minusta nyt ajattelevat?"
+
+"Saattoivathan he nähdä, ettei toki sinussa syytä ollut." Ajattelematon
+Mabelkin näytti hetkisen vakavalta. "Minä en sinun asemassasi, Elma,
+sillä vaivaisi päätäni. Jokainen saattoi jo puolellakin silmällä nähdä,
+että sinun oli toteltava tätiäsi ja että hän sinut kutsui pois."
+
+"Jospa tätini olisi edes puhutellut, edes puhutellut neiti Exeteriä.
+Neiti Exeter -- etkö nähnyt häntä, Mabel? -- neiti Exeter on mitä
+hyväsydämisin ja herttaisin, hän on ihmisten parhaita, eikä suinkaan
+olisi käynyt tungettelevaksi tai häirinnyt täti Selinaa -- minä tiedän,
+ettei hän olisi, -- mutta tilapäistä kohtaustahan hän ei voinut
+välttää; ja sitten hänelle ei suotu katsettakaan, ei edes... edes
+pientä kumarrusta tervehdykseksi, eikä puristettu hänen kättänsä."
+
+"Niin kyllä, lady Alfreton olisi voinut olla hyväluontoisempi", vastasi
+Mabel vilpittömästi. "Mutta minä en luule, että täysikasvuiset ihmiset
+ovat hyväluontoisia, luuletko sinä? Varmaan minäkin ennen pitkää
+lakkaan olemasta hyväluontoinen. Älä siitä harmittele, Elma. Voit olla
+varma, että neiti Exeter, tai mikä hänen nimensä oli, on jo unohtanut
+koko asian, kun palaat opistoon tänä iltana. Eihän kukaan mokomia
+muistele: minä en koskaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Iloitkaamme nyt
+vain. Kylläpä on jo paljon ihmisiä teepöytien ääressä! Ja katso, Elma",
+tyrkäten häntä kyynärpäähän, "katso noita jäätelöitä. Niiden pelkkä
+näkeminen tekee minut heti kuumaksi ja janoiseksi. Ah, se on oikein! Me
+saamme kai istua tuolla? Lady Alfreton on juuri etsinyt mahdollisimman
+parhaan paikan. Äiti sanoo, että lady Alfreton aina tietää, mitä on
+tehtävä, ja niin hän tietääkin. No, Elma, eikö tämä ole hauskaa, eikö
+tämä ole ihanaa?" Sitten hiljempää: "No, Elma, hymyilehän taas; ole
+niinkuin ennenkin ja unohda nuo typerät ihmiset."
+
+Mutta Elma ei voinut unohtaa.
+
+"Hei, ettekö vielä ole lopettaneet?" huudahti tällöin ääni hänen
+takaansa. "Pidä puolesi, Elma; minä onnittelen sinua oivallisesta
+ruokahalustasi sekä poudalla että sateella. Hyvää päivää, lady Mabel;
+vai on neidit vielä jätetty pöytään?" Herttuatar ja lady Alfreton
+olivat nimittäin vetäneet tuolinsa sivummalle. "No, toivon, että teillä
+on hauskaa", lopetti Piers puheensa, istahtaen mukavan huolettomasti,
+samalla kuin kaksi rusoista poskiparia hieman punehtui hänen
+pilanteostaan ja kaksi lusikkaa liikkui hiukan hitaammin kuin ennen,
+ikäänkuin kieltääkseen hänen sanoissaan lausutun väitöksen.
+
+"Miksi emme pitäisi jäätelöstä?" kysyi Mabel kuitenkin. "Minä olen
+syönyt kaksi annosta, samoin Elma. Olisin saanut kolmannenkin, jos
+olisin tahtonut."
+
+"Otatteko nyt kolmannen?"
+
+"Ei, kiitos, minä olen ja lopettanut"; ja puhuja yritti suoristautua
+sekä näyttää sirolta ja arvokkaalta. "Minä vain sanoin, että olisin
+_saanut_, jos olisin tahtonut. Tänne kuulemme hyvin soittokunnan
+sävelet, eikö totta? Mikä kaunis iltapäivä! Meillä on ollut ihana
+iltapäivä alusta loppuun -- eikö olekin, Elma? Haluaisin viettää juuri
+tällaisen iltapuolen joka päivä elämässäni -- etkö sinäkin, Elma?"
+
+Ei mitään vastausta. Äkillinen muistelma synkistytti Elman kasvot.
+
+Hetkiseksi oli rattoisa rupattelu ja herkullinen ateria viekoitellut
+hänet palaamaan entiseen pulpahtelevaan mielentilaansa, ja sekä lady
+Alfreton että Mabel olivat otaksuneet, että vastoinkäyminen, mikä
+oli uhannut peittää pilveen juhlallisen hetken päiväpaisteen, oli
+turvallisesti siirtynyt taustalle pian kokonaan rauetakseen, -- mutta
+nyt Mabelin vetoaminen herätti jomottavan tuskantunteen, mikä ilmeni
+hänen toverinsa vilpittömällä otsalla.
+
+Piers vilkaisi toistamiseen serkkuunsa. -- Jotakin on tytön mielestä
+mennyt vinoon, -- tuumi hän itsekseen.
+
+Mutta vasta jonkun ajan kuluttua hän sai selville, mitä tuo "jokin" oli.
+
+"Tule minun kanssani, Elma. Älä välitä Mertouneista. Ei sinun tarvitse
+riippua kiinni tuossa tytössä, ellet hänestä välitä; hän onkin nyt
+saanut jonkun toisen." Seurue oli noussut ja lähtenyt liikkeelle. "Tule
+tännepäin", virkkoi Piers äkkiä. "Minä opastelen sinua, ja kyllä heidät
+jälleen tapaamme. No, tule pois vain! Miksi minua noin katselet?"
+
+"Täti sanoi minulle tänään jo kerran, että minun on pysyteltävä hänen
+parissaan ja mentävä hänen kanssaan, minne hän menee", vastasi Elma,
+jonka äänensävy ilmaisi, että muistelmaan sisältyi enemmän kuin ensi
+silmäykseltä näytti. "Ei sovi, että hänen täytyy sanoa se minulle
+kahdesti."
+
+"Pyh! Loruja!" Piers kääntyi äitinsä puoleen. "Kuinka kauan viivyt
+täällä, äiti? Noin puoli tuntia? Minä tuon Elman ulkoportille puolen
+tunnin päästä..."
+
+"Hyvä on, rakkaani, hyvä on. Älkää viivytelkö kauempaa, Piers. En voi
+jäädä tänne puolta tuntia pitemmäksi aikaa -- olinkin jo lähdössä..."
+
+"Kyllä muistan. Puolen tunnin kuluttua olemme paikalla. No, Elma,
+astukaamme tätä käytävää pitkin; pidä varasi, Mabelilla tuolla on
+ilveksen silmät, ja me olemme saaneet hänestä kylliksemme. Varmaankin",
+jatkoi hän, kun he olivat tehneet pari nopeaa käännöstä sivupoluille,
+"varmaankin hän äsken sanoi jotakin sinua kiusatakseen. Mitä se oli?
+Älä kerro, jos mieluummin tahdot olla kertomatta, ymmärräthän; mutta
+sinä olet niin pieni ja yksinäinen", lisäsi hän ystävällisesti, "ja
+ellei sinulla ole ketään muuta, jonka puoleen kääntyä, voit kertoa
+minulle."
+
+Pieni käsi pujahti hänen käteensä.
+
+"Häh?" virkkoi Piers kovin kummastuneena. "Mitä?" Sitten hän katsahti
+ympärilleen, mutta he eivät olleet kenenkään näkyvissä tai ainakaan ei
+ollut mitään katsojia melko pitkän matkan päässä pienestä sillasta,
+jonka käsipuuta vasten he kumpikin nojasivat. "Mitä tarkoitat, Elma?"
+kysyi Piers katsahtaen kätöseen omituisin oudoin tuntein, jollaisia hän
+ei koskaan ennen ollut tuntenut. "Mikä sai sinut niin tekemään?"
+
+"Tahdoin vain kiittää sinua", virkkoi Elma, vilkaisten häneen lempein,
+itsetiedottomin silmin. "Sinä olet aina hyvin ystävällinen, mutta..."
+ja hän veti kätensä pois.
+
+"Mutta mitä?"
+
+"Minusta tuntui, että ystävyyttäsi tänään tarvitsin", ja hänen huulensa
+värähti hiukan vastoin hänen tahtoansakin.
+
+"Jotakin mennyt vinoon?"
+
+Elma epäröi. Sitten hän äkkiä puhkesi puhumaan: "Et saa luulla, että
+se oli Selina-tädin syy; tätihän ei tiennyt, ei voinut otaksuakaan, ei
+voinut vähääkään aavistaa, miltä se neiti Exeteristä tuntuisi. Neiti
+Exeter pitää Selina-tätiä ja... ja teitä kaikkia niin suuressa arvossa;
+ja tavatessaan tädin täällä minun kanssani neiti Exeter odotti,
+tarkoitan, piti luultavana, että... että häntä edes puhuteltaisiin...
+ja... ja..."
+
+"Ja äitini vältti häntä?"
+
+"Niin, Piers, ja _minun_ täytyi jättää heidät myöskin; enkä voinut
+edes kertoa heille, kuinka asian laita oli. Olimme moneen kertaan
+puhuneet tässä kukkasnäyttelyssä käynnistä ja sopineet kohtauksestamme
+ja... ja kaikesta muusta. Sitten tapasimme toisemme aivan ison teltan
+ulkopuolella, ja minä juttelin heille Mabelin seisoessa vieressä, ja
+täti ja herttuatar kävelivät suoraan meidän keskellemme, mutta...
+astuivat sitten edelleen", ja Elma käänsi päänsä pois, ikäänkuin muisto
+siitä olisi hänelle vielä liian kauhea.
+
+"No?"
+
+"Sitten halusin viipyä heidän kanssaan hetkisen; mitäpä muuta voin,
+Piers? Mutta pyytäessäni lupaa Selina-täti sanoi, ettei se käynyt
+päinsä, eikä... eikä sallinut minun edes siitä heille ilmoittaa."
+
+"Miksi ihmeessä hän sen kielsi?"
+
+"Hän ei halunnut, että minut nähtäisiin heidän seurassaan."
+
+"Hänen armonsa näkyy olleen melkoisen tyly. Kukapa tietää, miten ne
+naiset toisiansa nolailevat!"
+
+"Oi, Piers! Täti Selina ei tarkoittanut..."
+
+"No niin, rakas Elma, kuuntelehan minua. Suohan minulle kaikki
+tarkkaavaisuutesi muutamiksi minuuteiksi, kuten opettajasi sanoisivat.
+Aion pitää pienen luennon, ja ole niin ystävällinen, ettet keskeytä
+minua; otatko siitä oppia vai et, on oma asiasi. No siis, ensiksikin
+äitini _oli_ tahallaan tyly; kukaan, jolla on äitini maine hienossa
+käyttäytymisessä, ei koskaan ole epäkohtelias sitä tarkoittamatta.
+Hän tahtoi saada arvoisan opettajattaresi ymmärtämään, että vaikka he
+ovatkin pari kertaa yksityisesti tavanneet toisensa, ei tämän tule
+vaatia minkäänlaista julkista tunnustusta. Jos on maailmassa jokin
+asia, mistä äiti kaikesta sielustaan pitää huolta, niin se on hänen
+yhteiskunnallinen arvonsa, ja hänen mielestään se joutuisi vaaraan,
+jos hän tuntisi jonkun neiti Exeterin kaltaisen, ja siksi hän aivan
+yksinkertaisesti ei tahdo häntä tuntea. Käsitätkö tämän, Elma?"
+
+"Luulen käsittäväni, Piers."
+
+"Eikö se ole jokseenkin vaikeatajuista?"
+
+"On kyllä, Piers."
+
+"Nyt tulemme toiseen kohtaan. Puolet tuntemistani miehistä ja naisista
+ajattelevat samoin: Jos heillä on alhaisia tuttavia tai ystäviä,
+jos on henkilöitä, jotka ovat köyhiä, käyvät nukkavierussa puvussa
+eivätkä seuraa muotia, mutta joiden kanssa heidän täytyy seurustella
+kaikessa hiljaisuudessa, niin he vaikenevat siitä visusti maailman
+edessä. Maailman silmissä kaikki tahdomme esiintyä vain parhaimpamme
+mukaan. Meidän on näet ajateltava mainettamme, pidettävä huolta
+yhteiskunnallisesta asemastamme. Juliet ajattelee aika paljon tyttöjä,
+joiden kanssa ratsastaa, sekä tanssitovereitansa. Äiti miettii
+vakavasti, kenen hän kutsuu perheeseen. Isä on hyvin tarkka siitä, että
+tuttava, jonka kanssa hän syö päivällistä klubissaan, on oikeata lajia.
+Minä..." Hän pysähtyi.
+
+"Sinäkin?" virkkoi Elma hiljaa, sillä nuoren miehen hymy oli
+jäähdyttänyt hänen sydämensä. "Sinäkin?"
+
+"Minäkin? Niin. Miksikä en minä? Minä en ole naapureitani parempi. Olen
+yhtä tunnoton, sydämetön, itsekäs ja törkeä kuin hekin. Törkeä! Se on
+oikea sana. Juuri niin tulisi nimittää ihmisiä, jotka siten ajattelevat
+ja tekevät. Mitäpä se muuta on kuin törkeätä halpamaisuutta, joka saa
+meidät pelkäämään sinun neiti Exeterisi ja muiden hänen kaltaistensa
+tartuntaa? Panisinpa vetoa, että neiti Exeter on parempi ihminen kuin
+kolme neljännestä niistä naisista, jotka äiti lausuu tervetulleiksi
+taloonsa, -- mutta Mertaunin herttuattaren lornetin pelosta äiti ei voi
+taipua vaihtamaan hänen kanssaan edes vähäistä tervehdystä. Siitä se
+johtui, Elma. Äiti ei ole luonnostaan häijy..."
+
+"Oh, ei... ei suinkaan."
+
+"Ja jos hän olisi kohdannut neiti Exeterin kenenkään näkemättä, ei
+neiti Exeter olisi saanut mitään valittamisen aihetta; mutta neiti
+Exeterillä oli huono onni. Eipä hänelle silti käynyt pahemmin kuin
+monelle muulle. Me tunnemme henkilöitä maalla, tunnemme heidät
+jokseenkin hyvin, mutta tyynesti olemme heitä tuntematta Park Lanen
+varrella asuessamme. Tapasin eilen miehen, jonka kanssa säännöllisesti
+käyn metsästämässä joka talvi, kun riistanajo alkaa, -- mutta samassa
+näin jotakin hyvin mielenkiintoista toisella taholla, mikä kokonaan
+vei huomioni, kunnes hän oli kulkenut ohitse. Minä näetkös kävelin
+erään keikarin kanssa. Sellaista on se _savoir faire_, jota meidän
+maailmanmiesten täytyy noudattaa. Tarkkaatko sanojani, Elma?"
+
+Elman pää oli riipuksissa.
+
+"Tietysti sinä tunnet sen pakottavan voiman? Sinä olet kai kyllin vanha
+käsittääksesi, kuinka välttämätöntä se on?"
+
+Vieläkään ei vastausta.
+
+"Kyllä sinä vielä itsekin tulet täysinoppineeksi siinä taidossa",
+jatkoi hänen serkkunsa teeskennellyn huolettomasti. "Onhan siihen
+tietysti vielä aikaa; mutta parempi aloittaa aikaisin kuin liian
+myöhään. Tänään sait ensimäisen läksysi, Elma -- oivallisen läksyn.
+Aiotko nyt käyttää sitä hyväksesi?" Harras katselija olisi voinut
+havaita hänen kiinteästi tarkkaavan tyttöä.
+
+"En", virkkoi Elma äkkiä kohottaen punehtuneen otsansa ja säteilevät
+silmänsä. "En. En koskaan, Piers, en koskaan! Olkootpa kaikki muut
+noin valheellisia, noin halpamaisia, noin julmia -- minä en koskaan
+sellaiseksi tule. Minä tahdon olla sama kaikkialla, joka tilaisuudessa,
+kaikkina aikoina. Niitä, joista pidän ja joita kunnioitan, en
+koskaan aio hävetä, olkoon katselijana kuka hyvänsä. Ja niitä, joita
+rakastan..."
+
+Hän vaikeni äkkiä kuohuvin povin ja läähättäen.
+
+"Ja niitä, joita rakastat?" kuiskasi ääni hänen korvaansa. "Jatka.
+Niitä, joita rakastat...?"
+
+"Tahdon rakastaa aina ja iäti." Vastaus ei ollut niin hiljainen, ettei
+nuori mies olisi sitä kuullut.
+
+
+
+
+X.
+
+Elman käsitys ystävyysliitoista.
+
+
+Vaikka tuttavuus Mertounin herttuattaren tyttären ja lady Alfretonin
+nuoren sukulaisen kanssa oli alkanut niin aaltoilevan epävakaisten,
+ettemme sanoisi pahaenteisten olosuhteiden vallitessa, niin ihmeellistä
+kyllä se kehittyi ja vähitellen kypsyi sydämelliseksi.
+
+Elman sanojen mukaan Mabel "ei ollut mikään paha tyttö".
+
+Ison, epäsuhtaisesti versoneen perheen nuorinta vesaa olivat
+vanhemmat sisarukset, joista muutamat jo olivat kasvaneet miehiksi ja
+naisiksi, aluksi pitäneet kiusankappaleena, katsellen karsaasti uuden
+lapsikammion järjestämistä, ja paheksuivat, että vanhemmat, joiden
+olisi tullut pitää yksinomaan huolta heistä ja heidän eduistaan,
+tuhlasivat ylenmäärin hemmoittelevaa hellyyttään pikku kuopukselle.
+
+Siitä oli johtunut sotatila.
+
+Kuten jo lienee selvinnyt, eivät kaikki kristikunnan vanhemmat veljet
+ja sisaret olisi voineet nujertaa masentumatonta Mabelia hänen millään
+elinkaudellaan, ja tuo neuvokas nuori neiti oli aikaisin saanut
+selville voimansa -- niin, kukapa voi sanoa, kuinka aikaisin lapsi sen
+havaitsee? Hän oli siis hyvin aikaisin alkanut antaa takaisin samalla
+mitalla kuin sai; ja sekä isän että äidin suosion kannattamana, nämä
+kun kieltäytyivät kuuntelemasta sanaakaan vastapuolen väitöksistä tai
+valituksista, tyttönen oli pitänyt päänsä kaikkia muita perheenjäseniä
+vastaan, joko nämä sitten esiintyivät yksitellen tai keskenään
+liittoutuneina.
+
+Ettei hän joutunut moisten suosikkien melkein poikkeuksettoman kohtalon
+alaiseksi, puhui jotakin tämän onnettomasti sijoitetun lapsen puolesta.
+
+Mabelia ei inhottu, koska Mabel kaikkine vikoineen, nenäkkyydestään ja
+itsepintaisuudestaan huolimatta, ei luonnostaan ollut tunteeton eikä
+vilpillinen. Jos hänen paremmat ominaisuutensa olisi huolellisella
+ja järkiperäisellä kasvatuksella herätetty toimintaan, jos hänen
+kotielämänsä ei olisi ollut tuollaista alituista taistelua
+määräämisvallasta, jos olisi ollut vähemmän kamppailua toiselta puolen
+turhamaisen hupsuttelun ja liikahemmoittelun ja toiselta lempeän
+suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden puutteen välillä, hän olisi
+ollut aivan toisenlainen henkilö. Ja näinkin ollen Elma näki kylliksi
+niissä tilaisuuksissa, joissa hän muutamina seuraavina viikkoina oli
+vieraisilla Mertounin talossa, voidakseen ravistaa viisasta päätään
+Piers-serkulle (joka väitti syvällä mielenkiinnolla seuraavansa tämän
+ystävyyden kehittymistä) ja väittääkseen ominaisella varmuudellaan --
+varmuudella, mikä aina ilmeni, kun poissaolevien kimppuun hyökättiin,
+että Mabel "ei ollut mikään paha tyttö".
+
+"Tiedän, että se myönnytys merkitsee sinun puoleltasi varsin paljon",
+virkkoi lady Alfreton eräänä päivänä, kun hänen poikansa oli lähtenyt
+huoneesta ja hän tunsi voivansa kysellä hiukan tarkemmin ja tiedustella
+sukulaiseltaan vähän enemmän -- mitkä tiedustelut hän vaistomaisesti
+oli aina siirtänyt tuonnemmaksi. "Minä tiedän, että se myönnytys sinun
+puoleltasi, Elma, merkitsee varsin paljon. Sinä olet niin ankara pieni
+olento ja niin vakaantunut mielipiteissäsi, etten tosiaan tuntenut
+itseäni ollenkaan varmaksi... hm, tarkoitan, minulle on keventävää
+kuulla sinun myöntävän, että herttainen, älykäs ja ystävällinen nuori
+ikätoverisi 'ei ole mikään paha tyttö'."
+
+"Sitä hän ei todella olekaan, täti."
+
+"Sen kyllä uskon, rakas lapsi", vastasi rouva hymyillen.
+
+"Hän puhuu kuin höyrykone; minä voin tuskin kiilata sanaakaan hänen
+lauseittensa rakoon. Oh, täti nauraa; täti luulee, että minäkin
+haluan jutella. Niin haluankin, hyvä täti, ja siitä se kenkä
+puristaneekin. Ensimältä minusta ei ollut kovinkaan hauskaa istua
+ihan kuin vesisuihkun alla ja antaa sen ruiskuttaa päälleni. Minä
+sanoin Mabelille, että hän oli kuin ruisku -- mutta ei sekään häntä
+pysähdyttänyt. Nyt siis annan hänen lepertää mielensä mukaan, kunnes
+vihdoin väsyy. Mutta joskus se tyttö voi kehrätä aika sekasotkun!"
+
+"Niinkö! Millä tavoin?" Lady Alfreton oli siinä mielentilassa, että hän
+kärsivällisesti kuunteli.
+
+"Hän ei tarkoita mitään pahaa. Mutta hän sanoa pamauttaa suoraan mitä
+ikinä päähänsä pistää; ja kyllähän täti tietää, ettei _se_ aina sovi."
+
+"Ei, Elma, ei se sovi"; ja sopimattomilla ajoilla mainittu neiti
+Exeterin nimi vilahti lady Alfretonin mieleen ja sai hänet hetkiseksi
+ajattelemaan, eikö hän mahdollisesti voisi käyttää tätä tilaisuutta
+antaakseen ohjeita. Mutta uteliaisuus sekä halu päästä Elman nykyisten
+paljastusten perille saivat hänessä voiton.
+
+"Niinpä Mabel usein sanoo sellaista, mikä suututtaa mademoisellen
+-- hänen kotiopettajattarensa -- koko lopuksi päivää, vaikka
+mademoiselle itsekin voisi tajuta, ettei siitä tosiaan tarvitsisi
+välittää. Kun kerron Mabelille hänen sanansa ja miksi mademoiselle
+on vihainen, sitten hän on pahoillaan -- tai ainakin olisi, jos
+pitäisi mademoisellesta enemmän. Milloin hän sattuu suututtamaan
+sellaisen henkilön, josta todella pitää... kuten tapahtui pari kertaa
+äskettäin..." Elma vaikeni.
+
+"No, rakas lapsi?"
+
+"Hän ei ollut aivan... ei aivan... ystävällinen minulle. Minä tarkoitan
+todellakin ystävällisyyden puutetta -- en tarkoita, että riitelimme,
+-- mutta heti kun hän näki, että oli minua pahoittanut, hän oli niin
+kummallinen omalla hiomattomalla tavallaan."
+
+"Millä tavallaan?" huudahti lady Alfreton avaten silmänsä.
+"Kummallisella? Hiomattomalla? Rakas Elma, Mabelin tavat saattavat olla
+hiukan, juuri hiukkasen omituiset; hän ei ole vielä täysin muovautunut,
+sitähän ei voi vielä odottaakaan; mutta minun täytyy sanoa, että olet
+mielestäni liian ankara. Kummallinen? Hiomaton?" toisteli rouva.
+
+"Niin juuri, täti", nyökkäsi Elma. "Mabel on tosiaan perin kummallinen
+toisinaan, ja kun ketään ei ole saapuvilla, hän... mutta, oh, mitäpä
+siitä?" Tyttö hillitsi äkkiä itsensä kielimisen pelosta. "Ei se mitään
+haittaa. Minä ymmärrän varsin hyvin, mitä se merkitsee, eikä hän ole
+koskaan onnellinen, ennenkuin on sovittanut kaikki sattuneet ikävyydet.
+_Siitä_ puolesta minä Mabelissa pidän", jatkoi Elma tarmokkaasti. "Hän
+sovittaa rikkomuksensa niin pian. Hän tuli eilen minun luokseni kuin
+salama ja sanoi olleensa 'halju'. No, se hän oli ollutkin."
+
+"Hyväinen aika!" huudahti lady Alfreton, sillä sellaisia sanoja ei
+ollut käytetty hänen nuoruutensa päivinä. "Hyväillen aika! Minä...
+tuohan on vallan tavatonta! Hän on varmaankin oppinut sen sanan
+veljiltään. Mutta sentäänkin... nuoren neidin huulilla!"
+
+"Oh, ei se mitään, täti", -- Elma nyökkäsi jälleen rauhoittavasti, --
+"ei se mitään tee. Kaikki me sanomme olleemme 'haljuja', kun olemme
+käyttäytyneet sopimattomasti. Oli vain hyvä, että Mabel niin pian pyysi
+anteeksi. Ja syytä hänellä olikin pitää hoppua, sen takaan."
+
+"Hoppua!" mutisi lady Alfreton. Hän ei ollut tottunut koulutyttöihin,
+ei ainakaan vielä. "No", jatkoi hän.
+
+"Meillä oli aikamoinen kina", ja Elma nauroi ikäänkuin mieluiselle
+muistolle, "ja rapsauttelimme toisiamme sanoilla minkä kerkisimme,
+jolloin Mabel virkahti väliin jotakin _todella_ häijyä. No, senjälkeen
+en tietenkään enää tahtonut hänelle puhua; se on paras menettely
+riitaantuessa. Nyt oli minun vuoroni murjottaa, tiedättehän. Olin siis
+juuri alkanut murjottaa, kun samassa ilmoitettiin vaunujen saapuneen!
+Muistanette siellä viimeksi ollessani lähettäneenne noutamaan minut
+jonkun verran aikaisemmin kuin olitte luvannut. No niin, silloin se
+tapahtui. Kun siis vaunujen ilmoitettiin saapuneen, en tiennyt mitä
+tehdä. Ajattelin parhaillani sitä, kun Mabel hypähti pystyyn, syleili
+ja suuteli minua ja sanoi olleensa 'halju'; ja Fanchettekaan ei vielä
+ollut lähtenyt huoneesta! No niin, ellei Mabel olisi ollut tosiaan
+_todella_ hyvä tyttö, olisi hän odottanut ensi kertaan tai ainakin
+hyvästijättööni asti, ennenkuin rupesi sovinnoille."
+
+"Oh, hän on todella, _todella_ hyvä tyttö nyt, niinkö?"
+
+Elma nauroi. "Niin, täti, todella, _todellakin_, nyt."
+
+"Se ilahduttaa minua", virkkoi lady Alfreton lyhykäisen vaitiolon
+jälkeen ja mielessään päätettyään, että sittenkin joitakuita pikku
+varoituksia ja viittauksia sopisi tässä tilaisuudessa ohimennen
+antaa. "Olen vilpittömästi iloinen siitä, että olet saanut
+sellaisen hyvän ystävän. Tuollaisen ystävän omistaminen, Elma, on
+sinulle suuriarvoista. Sinun täytyy huomata, mikä ero on Mertounin
+herttuattaren tyttärien ja nykyisten koulutoveriesi välillä. Lady Mabel
+Pomeroy lienee hiukan eriskummainen eli liiallisuuksiin taipuvainen ja
+epäilemättä hän on aikalailla hemmoiteltu, mutta sitten hänen hieno
+käytöksensä ja komeutensa..."
+
+"Rakas täti!" Elma väreili kuin sisällisestä aaltoilusta ja meni
+heittäytymään viehkeään asentoon tätinsä jalkojen juureen, katsellen
+häntä leikkisällä, veitikkamaisella silmäparilla. "Rakas täti, pelkään
+pahoin, pelkään todellakin, ettet koskaan näe Mabelia komeana ja
+hienostuneena nuorena naisena. Neiti Exeterin koulussa on tyttöjä,
+jotka nyt jo ovat tuhat kertaa hienostuneempia ja komeampia kuin mitä
+Mabelista koskaan voi tulla. Hänessä ei ole rahtuakaan komeutta,
+enkä... enkä luule hänessä olevan paljoa hienouttakaan. Mabel on
+hyvin herttainen omalla tavallaan. Minä _pidän_ hänestä! Ja hän on
+oikein paljon parempi ja hauskempi nyt, kun todella tunnemme toisemme,
+paljoa herttaisempi kuin mitä hänestä aavistinkaan silloin, kun ensi
+kertaa kävelimme yhdessä. Hän nauratti minua silloin, mutten tiennyt,
+tokko... en oikein tiennyt, mitä hänestä ajatella. Mutta täti ei näy
+vielä tuntevan Mabelia. Hän on hauska, rattoisa, tyhmä tyttö -- hän
+ei välitä, vaikka häntä nimitetään tyhmäksi -- milloin saa pitää
+oman päänsä. Mutta kun häntä ärsytetään tai kun hän ei saa tahtoansa
+perille, hän kääntää koko talon ylösalaisin. Häijy hän ei silti ole
+eikä kanna kaunaa. Hän ei hiivi äitinsä luo lupaa pyytämään eikä tee
+sellaista, mistä muut eivät pidä. Minä näettekös luulen", lisäsi Elma
+viekkaasti hymyillen, "luulen, että herttuatar-parka sitä joskus
+haluaisi, ne vanhemmat sisarukset kun häntä niin ahdistelevat Mabelin
+tähden."
+
+"Olettepa te omituinen pari, se minun täytyy sanoa. Mitähän kaikki
+muut Mertounin talon asukkaat ajattelisivat, jos kuulisivat sinun
+arvostelusi, sinä pieni kissanpoika! Nimittää Mabelia tyhmäksi!
+Luulen, että herttuattaren tukka nousisi pystyyn. Hän kehuskelee aina
+lemmikkinsä oivallisia ominaisuuksia ja avuja, kunnes minun täytyy
+myöntää... Mutta joka tapauksessa Mabel on sinulle erinomainen toveri,"
+Lady Alfreton keskeytti puheensa ja palasi pääasiaan. "Ja ellei hän
+suutu nimittäessäsi häntä tyhmäksi..."
+
+"Oh, täti, minä en ole raaka."
+
+"Rakas lapsi, luulin sinun sanoneen, että käytit sitä nimitystä."
+
+"Ei. Hän itse sanoi niin. Hän sanoi eräänä päivänä, että tiesi... että
+tiesi olevansa tyhmä, ja minä... minä vain myönsin. Ja se tapahtui sinä
+päivänä", lisäsi Elma hiukan ujosti, "sinä päivänä, jolloin emme olleet
+kaikkea aikaa olleet aivan kilttejä toisillemme".
+
+"Minusta näyttää, että sellaisia päiviä on varsin paljon."
+
+"Nähkääs, täti, ellei niitä olisi, emme voisi koskaan oikein kiintyä
+toisiimme. Saattaisimme olla hyviä ystäviä ja niin poispäin -- mutta
+jos meidän täytyisi olla kohteliaita, nöyriä ja kovin huolellisia
+ollessamme aivan kahdenkesken, emme koskaan pääsisi pitemmälle.
+Vain sitten tytöt oikein kiintyvät toisiinsa, kun he _voivat_,
+tiedättehän..."
+
+"Voivat mitä?"
+
+"Puhua suunsa puhtaaksi, täti. Sanoa pamauttaa mitä tahansa. Siitä sitä
+ystäviksi tullaan. Heti kun tulin Mabelin ystäväksi, sanoin hänelle,
+kuinka kauhean sopimattomasti hän oli käyttäytynyt neiti Exeteriä ja
+niitä kaikkia kohtaan siellä kukkasnäyttelyssä..." Elma vaikeni äkkiä.
+Hän oli nyt "sanoa pamauttanut" enemmänkin kuin oli tarkoittanut,
+oikein kukkuramitalla.
+
+"Mitä?" virkkoi lady Alfreton kuivasti. "Sanoitko sinä hänelle niin? Ja
+saanko kysyä, mitä hän vastasi?"
+
+"Oh, täti, älkää suuttuko. Ehkei minun olisi pitänyt sitä sanaa, mutta
+minusta tuntui, että minun täytyi. Muutoin olisi aina ollut välillämme
+jotakin, mistä ei olisi saanut mainita, mihin ei olisi saanut viitata,
+ja se olisi ollut liian kauheata. Senvuoksi ajattelin, että oli parasta
+puhua suuni puhtaaksi; ja iloinen olinkin, että sen tein, sillä
+Mabel oli kuin puhdasta kultaa. Hän toisteli moneen kertaan, kuinka
+pahoillaan hän oli, sitten kun olin kertonut hänelle kaiken, selittänyt
+hänelle neiti Exeterin tulon, kuinka ystävällisesti hän siinä
+menetteli, kuinka hän oli tehnyt sen vain mieliksi tytöilleen, jotka
+eivät koskaan ennen olleet nähneet kasvitieteellistä juhlaa, ja..."
+
+"Niin, niin!" Vastoin tahtoaankin Elman kuulijatar tunsi pistoksen
+sydämessään. "Niin, niin. Se oli ikävää, mutta sitä ei voinut auttaa.
+Mabel -- mitä hän sanoi?"
+
+"Hän sanoi, ettei enää koskaan käyttäydy sillä tavoin, vaikka eläisi
+satavuotiaaksi! Hän tahtoi tehdä jos jotakin asian sovittamiseksi. Hän
+tarjoutui lähettämään äitinsä neiti Exeterin luo..."
+
+"Hyväinen aika! Rakkahin Elma! Ei suinkaan sitä! Ethän toki olisi
+voinut sellaista sallia?"
+
+"En, täti; sillä minä en käsittänyt", vastasi Elma tyynesti, "mitä
+hyvää siitä olisi ollut".
+
+"Hm... hyvää... hm. Olisihan siitä vainut olla jotakin 'hyvää', kuten
+sinä sitä nimität. Opiston maineelle olisi aina eduksi, jos jonkun
+herttuattaren vaunut pysähtyisivät sen ovelle."
+
+"Olisiko?"
+
+"Mutta se olisi perin sopimatonta -- kerrassaan sopimatonta. Sellainen
+koulu! Koulu... hm, tarkoitan vain, rakas lapsi, että jos Mabel koskaan
+jälleen mainitsee moisesta ehdotuksesta, niin toivon, että heti sen
+torjut. Muista, Elma" -- hyvin tarmokkaasti -- "_heti_. Se ei millään
+muotoa kävisi päinsä. Sellaista ei voi hetkeäkään ajatella. Näethän,
+Elma, etten minäkään koskaan käy Haverstock Hillissä, vaikka olet
+oma veljentyttäreni -- ainakin sir Thomasin veljentytär -- ja vaikka
+tietysti kaikesta sydämestäni harrastan parastasi."
+
+Elma laski kiitollisena poskensa kättä vasten, johon oli tarttunut.
+"Pikku raukka", virkahti täti lempeämmällä äänellä, "toivon, että
+olisi ollut toisin. Jos olisin _voinut_ saada sinut kokonaan omaan
+hoivaani -- mutta", jatkoi hän reippaammin, "tätähän kestää vain jonkun
+aikaa, ja sitten saamme nähdä, kuinka asiat kehittyvät. Mutta Elma,
+rakas lapsi, ota huomioosi mitä sanon. Jos minulla on syyni välttää
+nykyistä asumustasi, ei Mertaunin herttuattarella voi olla mitään
+aihetta sinne mennä. Herttuatar on varomaton henkilö -- siitä olen
+varma, ja hän juttelisi ja jaarittelisi saaden ihmiset ihmettelemään,
+-- ja lopetettuasi koulusi ja jätettyäsi neiti Exeterin ja kaiken, mikä
+häntä koskee, sinä huomaisit, kuinka tukalia sellaiset muistot ovat. En
+ollenkaan epäile neiti Exeterin oivallisuutta ja tiedän hänen täyttävän
+velvollisuutensa sinua kohtaan" -- sillä lady Alfreton oli hermostunut
+tuosta neiti Exeterin jutusta eikä nyttemmin koskaan yrittänytkään
+puhua hänestä muuten kuin sovittavassa äänilajissa, -- "mutta hän on
+niin erilainen kuin me, niin erilainen kuin Mertounit ja me ja muut
+kaltaisemme, ettei tuottaisi iloa hänelle enempää kuin meillekään, jos
+meidät pakotettaisiin kanssakäymiseen. Olethan jo kyllin vanha tämän
+käsittääksesi, Elma?"
+
+"Kyllä, täti Selina."
+
+"Ja... ja tajuamaan, ettei tarkoitukseni ole suinkaan epäystävällinen,
+rakkaani?"
+
+"Kyllä, täti."
+
+"No, Elma?"
+
+Mutta sillä hetkellä avautui ovi, ja Elman myönnytyksen epäilyttävä
+sävy jäi selittämättä. Mutta hänen silmässään oli välähtänyt jotakin,
+ja huuli oli hänen kuunnellessaan vastikään hieman itsepäisesti
+vavahtanut, mikä ei ollut jäänyt puhujalta kokonaan huomaamatta.
+
+Lady Alfreton ei ollut niin täysin tyytyväinen haastattelun
+lopputulokseen kuin olisi saattanut toivoa.
+
+
+
+
+XI.
+
+Umppu puhkeamassa.
+
+
+Edellä kerrottu johtui siitä, että tämä pieni hempeä, päiväpaisteinen
+sankarittareni oli omassa mielessään pohtinut varsin monta asiaa sen
+jälkeen kun hänet muutama viikko takaperin viimeksi näimme.
+
+Hän oli kuullut paljon ja nähnyt paljon, oppinut ja mielessään
+sulattanut joukon asioita, joita hän yön toisensa jälkeen oli,
+kuvaannollisesti puhuen, märehtinyt ahkeran huonekunnan ollessa hyvin
+ansaitun unen helmassa. Eipä niin, että Elmalla itsellään olisi ollut
+tapana kauan loikoa valveilla, mutta keskikesän yöt olivat kuumat,
+ja toisinaan tuntui ilma tukahuttavalta, kun ulkona ei värähtänyt
+tuulenhenkäystäkään; ja tällöin hän ei päässyt uneen niin nopeasti kuin
+tavallista.
+
+Siten hän usein venyi valveilla miettien miettimistään.
+
+Emme tahdo vaivata nuoria lukijattariamme niillä ongelmilla, joita
+hän yritti itselleen selvittää: riittäköön, kun sanomme, ettei hän
+niitä sillä haavaa uskonut kenellekään, ei edes Piers-serkulleen.
+Totta puhuen, tämä ei tavoitellut mitään jatkoa senlaatuiselle
+luottavaisuudelle kuin oli tullut hänen osakseen puiston
+maalaismallisella sillalla tuona kesäiltana, josta olemme kuulleet
+eräässä aikaisemmassa luvussa. Hän oli aivan oikein tuntenut, että
+oli sanottu kylliksi, ja kenties hän olisi tahtonut osan siitä
+peruuttaakin, jos se olisi ollut hänen vallassaan.
+
+Kuten tiedämme, ei Elma ollut nopsa käsittämään niitä vaikuttimia,
+jotka aiheuttivat paljon siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui;
+sanalla sanoen, hän oli herkkä huomioiden tekijä ainoastaan silloin,
+kun muiden tunteet ja tunteellisuus saattoivat olla kysymyksessä.
+Siitä johtuikin, että hän oli pitänyt jokaista serkkunsa lausumaa
+sanaa selvänä, koristelemattomana totuutena, kun lukijattareni
+sitävastoin lienevät huomanneet, että nuori mies oli vain pukenut
+sanoiksi hetken tapahtuman herättämän ivallisen mielialan. Hän ei ollut
+nimenomaan valehdellut, mutta oli liioitellut ja vääristellyt; vielä
+enemmänkin, hän oli ollut puolustavinaan sitä, mitä hän sydämessään
+halveksi. Hyödyttömän elämän ikävä yksitoikkoisuus, elämän, jonka
+ainoana pyrkimyksenä oli oma nautinto muodossa tai toisessa, kiihoitti
+hänet aina silloin tällöin tuollaiseen kuohuntaan kuin olemme edellä
+kuvailleet. Ja koska mikään sellainen ei enää moneen aikaan ollut
+tehnyt äitiin tai sisareen muuta kuin aivan ohimenevän vaikutuksen, oli
+hänelle ollut uusi ja mielenkiintoinen koe sirotella hiukan "maallista
+viisauttansa", kuten hän sitä nimitti, serkkunsa pään päälle.
+
+Tästä hän oli siihen asti pidättynyt.
+
+Tytön kirkkaissa, rehellisissä silmissä ja luottavaisessa hymyssä oli
+ollut jotakin, mikä oli vaikuttanut kuin taikavoima synkkää murjotusta
+ja ärtyisyyttä vastaan, aivan niinkuin auringon paiste karkoittaa
+usvan; mutta hän oli tuona päivänä tuntenut vallatonta ivailun halua
+ja enemmän jotakin hellyyden tapaista ja osanottoa Elman elämään
+kuin ennen milloinkaan. Ja siihen oli sekaantunut tietämättömän ja
+kokemattoman tytön kosketuksen aiheuttamaa kiihoitusta sekä halua
+horjuttaa hänen uskoansa miehiin ja naisiin. Miksi hänen sallittaisiin
+yhä edelleen asua hupsun paratiisissa? Mikä sai heidät kaikki tuolla
+tavoin Elman edessä teeskentelemään voidakseen säilyttää asemansa
+sellaisen lapsukaisen silmissä? Saisihan tämä sen kumminkin kerran
+tietää.
+
+Piersistä tuntui, että ikäänkuin puolittainen valveutuminen oli jo
+tapahtunut ja että hänen asiansa oli kokonaan herättää nuo uinuvat,
+värähtelevät epäluulot ja kohentaa ne hahmoutumaan. Hän oli nähnyt,
+ettei tuo nuori tyttö ollut oma itsensä, että hän oli kuohuksissaan,
+kiihoittunut ja kapinamielinen, vavisten tuon äskeisen -- hänelle --
+kauhean kohtauksen vaikutuksesta; ja tilaisuus oli nuorelle miehelle
+ollut liian houkutteleva. Nyt vihdoinkin oli ilmeistä, että Elma
+huomasi jotakin siitä, mitä hänen tätinsä ja serkkunsa olivat turhaan
+yrittäneet selittää vihjauksilla, epäsuorilla viittauksilla ja sen
+semmoisilla, nyt hän näki -- vaikka sumuisesti ja hämärästi, mutta näki
+kuitenkin sen, mikä sai hänen silmänsä kirvelemään.
+
+Lady Alfretonin pojan kasvoille oli usein tullut epäilevä hymy, kun
+hän kuuli Elman hehkuvilla sanoilla kuvailevan hänen äitiänsä. Hän
+oli vihellellyt hiljaa itsekseen nähdessään Julietille tuhlattuja
+hellyydenosoituksia. Hän oli kävellyt pois ikäänkuin pistos sydämessään
+vastaanotettuaan pienen käden kiihkeän jäähyväispuristuksen, sitten kun
+oli hoivannut Elman vaunuihin jonkun "Park Lanen päivän" päätyttyä.
+
+Se oli vain lapsen innostusta, oli hän itsekseen tuuminut, ja sellainen
+innostus oli pian kutistuva ja haihtuva Elmaa odottavan elämän
+kylmässä hohteessa -- mutta oliko se siihen asti jätettävä sikseen?
+Kasvitieteelliseen juhlaan saakka hän oli vastannut tähän kysymykseen
+myöntävästi, mutta tuo päivä oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi; Elma
+oli saanut opetusta, ja jokainen tavu oli kohdannut lyijynraskaana
+hänen rintaansa. Hänestä oli näyttänyt suuttumuksen ja kummastuksen
+ensi kuohahduksessa, ettei hän koskaan enää voisi ketään rakastaa eikä
+kehenkään luottaa.
+
+Tietysti aika -- aika, yön lepo ja tyynempi itsetutkistelu ja
+harkitseminen heikensivät ensimäisen vaikutuksen. Mutta hänen kerran
+päästyään sille polulle toi melkein jokainen iltapäivä-lupa tai muu
+kohtaus -- sillä lukukauden lähestyessä loppuaan suotiin vapaata aikaa
+useammin, mistä johtui, että Elma oleskeli enemmän tätinsä luona ja
+myöskin Mertounin talossa kuin muuten olisi ollut laita, -- niin,
+melkein jokainen kohtaus toi tullessaan uusia havaintoja.
+
+Vaikka Elman nuori sydän vastahakoisesti tunnusti sen edes itselleen,
+ei Elma voinut olla huomaamatta, ettei ainoakaan sir Thomas Alfretonin
+perheen jäsen koskaan ajatellut muita, ei koskaan yrittänyt huvittaa
+tai auttaa muita. Täti tuskin viitsi kääntää päätänsä kuunnellakseen,
+kun Juliet valitti jäsentenkolotusta tai kuumeista kurkun ja silmien
+polttoa -- vaikka lady Alfreton oli vastikään pitänyt Elmaa vieressään
+kokonaisen puolentunnin ja seikkaperäisesti kertonut omasta unettomasta
+yöstään ja päänkivustaan. Kun sir Thomasille ilmoitettiin, että oli
+lähetetty noutamaan lääkäriä hänen tyttärensä luokse -- Juliet itse oli
+sitä tahtonut, -- oli hän vain kysynyt, oliko se eräs hänen kaupungilla
+tapaamansa muodikas tohtori, joka oli osoittautunut varsin hauskaksi
+seuratoveriksi, ja saatuaan kieltävän vastauksen hän ei asiasta sen
+enempää perustanut.
+
+Toivuttuaan ankarasta tulehduskohtauksesta, jonka alkuna edellämainittu
+kipu oli ollut, Juliet oli aivan yhtä itsekäs ja välinpitämätön,
+huolehti vain omasta mukavuudestaan, mitään välittämättä muiden
+toivomuksista. Kun lääkäri määräsi hänelle ilmanalan ja ympäristön
+vaihdosta ja hänet senvuoksi lähetettiin merenrannalle, oli hän kaikin
+mokomin tahtonut viedä muassaan lady Alfretonin oman kamarineitsyen,
+johon oli sairautensa aikana mielistynyt, ja äidin pahastuminen oli
+häntä niin vähän liikuttanut, että Elma oli hiljakseen hävennyt
+kummankin, sekä äidin että tyttären puolesta, koska lady Alfreton
+myöntyessään itse tuskin esiintyi paremmassa valossa kuin tyttärensä,
+vaikka hän lopuksi myöntyikin selvän välttämättömyyden ja itsepäisen
+vaatimuksen tieltä.
+
+Piersin sanat "järjetön ja sydämetön" muistuivat nuoren serkun mieleen
+hänen seisoessaan tämän viimeksimainitun kohtauksen todistajana, ja
+tekipä mitä tahansa, hän ei voinut niitä mielestään karkoittaa.
+
+Mutta syvällä hänen omassa sydämessään oli myöskin toinen ajatus,
+toinen toivomus ja ikäänkuin toinen rukous. Olihan Elma kerran lukenut
+vanhasta kirjasta näin kuuluvat pyhät sanat: "Ja pieni lapsi on heitä
+johdattava." Mitäpä hän muuta oli kuin pieni lapsi? Ja mitäpä he, nuo
+rakkaat ihmiset, muuta tarvitsivat kuin vähän johdatusta? Oh, olla
+heidän kanssaan, valvoa heidän puolestaan, tuntea heidän puolestaan,
+taluttaa heitä silkkirihmasta, kunhan -- kunhan vain hän olisi kyllin
+vahva! Oi, nähdä heidät kaikki sellaisina kuin hän ensimältä niin
+hartaasti oli toivonut ja lujasti uskonut heidän olevan! Oi, osoittaa
+Piers valehtelijaksi ja näyttää hänelle -- näyttää hänelle!... Tässä
+kyyneleet alkoivat tulvia sinisistä silmistä, ja puuttui sanoja
+lapsellisen sydämen kuohuvia tunteita selittämään. Emme saa tällaisena
+hetkenä tirkistää liian kauaksi esiripun taakse.
+
+Vilkaiskaamme kuitenkin pikimmältään tuon useinmainitun kohtalokkaan
+kesäkuunpäivän iltaan. Ennen sen loppua oli Elmalla ollut vielä
+toinen haastattelu. Ehtoolla kotiin saavuttuaan hänen oli ollut aivan
+mahdotonta -- eikä hän ollut aikonut sellaista yrittääkään -- näytellä
+lady Mabel Pomeroyn suosittelemaa huoletonta muistamattomuutta.
+Sellaista veruketta hän olisi halveksinut (sittenkin, vaikka olisi
+ollut edes pienoinen mahdollisuus sen onnistumiseen, jota ei ollut,
+kuten hän hyvin tiesi); -- ja mitä oli sensijaan tapahtunut?
+Seuraavaa: hurjin askelin, ihan lennossa, hän oli hyökännyt suoraan
+neiti Exeterin makuuhuoneeseen ja -- tuon säädyllisen vanhan naisen
+suureksi kummastukseksi -- heittäytynyt hänen paljaille käsivarsilleen.
+Tyttö syöksähti sisälle sellaisena tuulenpyörteenä, että olisi ollut
+turhaakin kohottaa varoittava sormi tai virkahtaa jotakin häntä
+hillitäkseen. Ottaessaan myssynsä pieniltä harmailta, kiharilta
+kutreiltaan, joita Elma oli niin osaavasti kuvaillut tädilleen, neiti
+Exeter tunsi melkein menettäneensä sekä hengityskykynsä että myssynsä,
+sanat kun siepattiin hänen huuliltaan ja päähine hänen hyppysistään; ja
+hänen ensimäinen hetkellinen vaikutteensa oli huutaa: "Älähän toki!"
+
+Mutta seuraava silmänräpäys selvitti tilanteen.
+
+Se oli Elma, hänen oma Elmansa, julma, uskoton Elma, jonka nimi oli
+viimeksikuluneiden tuntien kiistelyssä moneen kertaan mainittu ja jonka
+syyllisyyttä (vaikka hän oli koettanut tyttöä puolustaa) hän itsekin
+oli pitänyt varmana, -- niin, Elma, joka tosiaan oli jotakin yrittänyt,
+mutta näyttänyt niin onnettomalta, päättämättömältä ja hapuilevalta
+sitä tehdessään, että kaikki olivat häntä epäilleet, -- Elma, joka oli
+tekosyyn nojalla paennut tätinsä luo eikä ollut kertaakaan kääntynyt
+edes vilkaisemaan hyljättyihin tovereihinsa, -- Elma siinä nyt lähestyi
+tunkeutuen loukattujen sisimpään pyhättöön.
+
+Mutta saattoiko neiti Exeter nyt enää olla vihainen? Kuunnelkaamme!
+
+"Ei, ei, rakas lapsi, Tule, tule, tyttöseni. Älä ole milläsikään, Elma.
+Ka, Elma, rakkaani! Älä nyt noin itke, hyvä lapsi -- sinunlaisesi iso
+tyttö! Ka, rakas... rakas... lapsi-parka! Elma, rakas Elma, koetahan
+vähän hillitä itseäsi!" Opettajatar ja nainen taistelivat ylivallasta
+sanomattoman lohduttuneessa ja tyydytetyssä povessa. "Rakas, rakas
+lapseni, tyynny; ja kerrohan minulle, kerrohan minulle, mikä sinua
+oikeastaan vaivaa! _Mikä_ sinua vaivaa?"
+
+Mutta hän tiesi vallan hyvin, mikä tyttöä vaivasi, ja tuossa
+vapisevassa, nyyhkyttävässä olennossa, jota hän piti äidillisellä
+hellyydellä sylissään, sen tuskallisissa nytkähdyksissä hän oli
+tuntenut mitä täydellisimmän korvauksen kaikista kärsimyksistään.
+
+Ei ollut tarvittu, ei ollut _todella_ tarvittu noita katkonaisia
+kuiskauksia, puolittain tukahtuneita, yhteydettömiä lauseita ja aivan
+kieliopittomia selitysyrityksiä. Voimme varmasti vakuuttaa, että ne
+paremmin miellyttivät neiti Exeteriä sellaisinaan kuin jos hän olisi
+kuullut ne lausuttuina puhtaimmalla englanninkielellä.
+
+Kaiken hän oli ymmärtänyt ja olisi ymmärtänyt sen aivan sanoittakin.
+Sitten neiti Exeter heti, itsekin kieltämättä kiihtyneenä ja melkein
+yhtä kyyneltynein silmin oli ryhtynyt -- ja mitä juhlallisimmalla
+tavalla -- selittämään asiaa kaikille muillekin. Niin, niin; Elma
+voi siinä suhteessa luottaa häneen, Elman ei tarvinnut murhetuttaa
+sydäntään sillä asialla. Elma voi olla rauhassa.
+
+Sitten kun myrskyn jälkeen oli tullut hiukan tyventä, oli kunnon
+opettajattaresta tuntunut, että hänkin voisi antaa joitakuita
+vihjauksia. (Melkein näyttää siitä, että kaikki tahtoivat antaa
+vihjauksia Elmalle, milloin saivat siihen tilaisuuden.)
+
+"Rakas tyttöni, olemme kumpikin saaneet ikäänkuin opetuksen tänään";
+näin oli oivallinen neiti Exeter aloittanut, kun ensin oli rykäissyt
+ja vielä kerran vaivihkaa pyyhkäissyt silmiänsä. "Rakas oppilaani,
+minä en sure omaa osaani, jos vain voin opastaa sinut tuntemaan
+velvollisuutesi. Nyt kun tiedän, että Elmani on minulle sama, mitä hän
+aina on ollut" -- hellästi -- "en välitä mistään. Luullessani, että
+olin hänet menettänyt, tunsin... niin... tunsin tuskaa ja vihlontaa
+enemmän kuin sanoilla voisin ilmaista. Mutta älä ole milläsikään -- älä
+ole milläsikään", jatkoi hän hätäisesti, kun Elma aikoi jälleen kätkeä
+kasvonsa; "eihän meidän tarvitse enää tuota erehdystä ajatella" -- hän
+puhui nyt reippaammin, -- "se oli pelkkä väärinkäsitys eikä mitään
+muuta. Tätisi..."
+
+"Oi, neiti Exeter, älkää hänestä puhuko!"
+
+"Rakas lapsi, en sano mitään sellaista, mikä on sopimatonta minun
+lausua tai sinun kuulla"; ja pieni opettajatar oli suoristautunut
+niinkuin tekee se, joka ei ole tottunut toimimaan sanelun mukaan. "Ei,
+rakas Elmani" -- sitten lempeämmin -- "minulla ei ole kerrassaan mitään
+sanottavana sinun tätiäsi vastaan. Hänellä on täysi oikeus sellaisessa
+tilaisuudessa menetellä mielensä mukaan; ja ellei hän tahdo tuntea
+minua koulun ulkopuolella, osaan vastaisuudessa olla sitä odottamatta.
+Ainoa, mistä nyt välitän" -- ja puhuja vaikeni.
+
+Elma oli tullut lähemmäksi.
+
+"Minä ajattelen sinun tulevaisuuttasi", oli neiti Exeter sitten
+jatkanut, -- "sinun tulevaisuuttasi, ja miten se sinuun vaikuttaa.
+Tarkoittaneeko tätisi, että, jos joudut heidän kotinsa asukkaaksi,
+et saa tuntea muita kuin rikkaita ja suurellisia? Aikoneeko hän
+opettaa sinulle, ettei kukaan muu ole huomiosi ja hellyytesi arvoinen?
+Toivoakseni ei, -- uskon, ettei hän sitä aio. Omasta puolestani en
+mistään hinnasta tungettelisi -- en tahtoisi olla okaana kyljessäsi..."
+
+"Oi neiti Exeter...!"
+
+"Rakas lapsi, suo minulle anteeksi, minä vain ajattelin ääneen.
+Minun ei olisi pitänyt käyttää sellaista sanontaa. Mutta jos minusta
+tulisi jotakin haittaa tai vastusta, Elma, jos siitä johtuisi jotakin
+eripuraisuuden tunnetta, muista, että minä en saa sitä itselleni
+sallia. En tahtoisi hetkeksikään pimentää päiviäsi. Sir Thomas voi
+tarjota sinulle aseman ja varallisuuden etuja, joita ei sovi halveksia;
+hän on sitäpaitsi lähin elossa oleva sukulaisesi ja ainoa holhoojasi.
+Jos hän ottaa sinut tyttärekseen -- kuten hän luullakseni varmaan
+aikoo tehdä, -- niin sinun velvollisuutesi on totella häntä ja tätiäsi
+kaikessa, missä -- ja Jumala suokoon, ettei sellaista poikkeusta
+koskaan satu -- omatuntosi ei tule väliin. Kaikissa asioissa, joilla on
+ainoastaan yhteiskunnallista tai perheellistä merkitystä, olet selvästi
+näkevä evankeliumin valossa, rakas Elma, että sinun on ilomielin
+uhrattava oma tahtosi, milloin se on ristiriidassa heidän tahtonsa
+kanssa. Koska he ovat sinulle niin ystävällisiä ja jo nyt niin helliä
+sinua kohtaan, ei se käykään vaikeaksi. Mitä _minuun_ tulee..."
+
+"Niin?" kuiskasi Elma tarkkaan kuunnellen. "Niin, mitä teihin tulee?"
+
+"Oi, rakkaimpani, minä olen valmis luopumaan sinusta -- kokonaan
+luopumaan sinusta, jos on tarvis. En näkisi sinua koskaan, en kuulisi
+sinusta, en tapaisi sinua, kunhan vain tietäisin, että voit hyvin ja
+olet onnellinen. Tahtoisin..."
+
+"Ettekö voi luottaa minuun? Odottakaa sitten, niin saatte nähdä!" Ja
+näin vastaavan suloisen nuoren äänen sävyssä värähti syvää ja harrasta
+päättäväisyyttä, mikä toi mukanaan omituisen, varman vakaumuksen.
+
+Enempää ei oltu puhuttu.
+
+Voimme hyvin arvata, että tällaisen keskustelun jälkeen neiti
+Alfretonin edellisessä luvussa vuodatetut viisaudentipat jäivät
+jokseenkin tehottomiksi.
+
+
+
+
+XII.
+
+Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
+
+
+Oli neiti Exeterin syntymäpäivän aatto, ja vanhan hyvän tavan mukaan
+oli tätä tärkeätä tapausta vietettävä täydellisellä lupapäivällä.
+
+Sitäpaitsi oli vanhastaan totuttu siihenkin, että päivää juhlittiin
+yhteisesti. Koko koulun valtasi riemukas tunnelma, ja jokaista muuta
+säveltä, vaikkapa aivan sopusointuistakin, olisi pidetty soraäänenä.
+
+Tämä jälkimäinen jyrkkä sovinnaistapa oli kuitenkin vain ääneti
+edellytetty eikä avoimesti julistettu tosiasia. Niin, pikemminkin
+käsitettiin se yllätykseksi neiti Exeterille kuin päinvastoin.
+
+Tuon merkkipäivän aamun valjettua neiti Exeter, selostettuaan oman
+ohjelmansa, säännöllisesti lisäsi, ensin aloitteeksi rykäistyänsä,
+tähän tapaan: "Mutta jos joku mieluummin viettää päivän omien
+ystäviensä parissa, hän toivoakseni ymmärtää, että hän on aivan vapaa
+menettelemään niinkuin hänelle itselle on mieluisinta", jonka jälkeen
+hänellä oli tapana kehoittavasti vilkaista ympärilleen ja pysähtyä
+vastausta odottamaan.
+
+Mutta mitään vastausta mainittuun suuntaan ei koskaan kuulunut.
+
+Vaikka joku kiittämätön jöröttelijä sisimmässä sydämessään olisi
+halunnutkin poistua toisten parvesta ja viettää päivänsä erillään
+juhlivasta joukosta, olisi se kuitenkin ollut enemmän kuin hän olisi
+rohjennut sanoin tunnustaa. Suuttumus ja moite -- jopa ikuinen häpeäkin
+-- olisi langennut hänen osakseen.
+
+Sillä tiedettiin hyvin, että tämä vuoden suuri päivä oli rakas neiti
+Exeterin sydämelle ja että hän silloin teki parhaansa kestitäkseen,
+miellyttääkseen, huvittaakseen ja tyydyttääkseen jok'ainoata
+suojattiaan ja että hän samaten piti arvossa ponnistuksilleen
+osoitettua tunnustusta ja kiitollisuuden vastakaikua niiden sydämissä,
+joiden hyväksi hän uurasti.
+
+Syntymäpäivä -- syntymäpäivää mainittaessa tiedettiin aina, _kenen_
+syntymäpäivää tarkoitettiin -- oli vuoden ainoa tilaisuus, jossa
+pieni johtajatar päästi tunteensa valloilleen oikealla naisellisella,
+hellällä, myrskyisellä tavalla; se oli ainoa hänen luontaisesti
+seuranhaluiselle taipumukselleen sallittu tilaisuus, jossa hän haitatta
+holhousvelvollisuudelleen tai kurinpidolle voi antautua tuhlailevan
+vierasvaraisuuden iloon. Tunnit vaihtuivat, säännöt viskattiin tuuleen
+tänä ainoana päivänä vuodessa.
+
+Nautittiin myöhäinen aamiainen eli murupuolinen -- oikeammin sarja
+aterioita, sillä jokainen otti mitä halusi ja mihin aikaan halusi.
+Teekupit olivat asetetut pienille tarjottimille eri aikoina pöydän luo
+saapuvia ja sen luota poistuvia kotoisia vieraita varten. Päivällistä
+ei syöty ensinkään, vaan sensijaan myöhäinen illallinen, uhkea
+illallinen, joka tarjottiin vasta puoli yhdeksältä ja siis aivan
+poikkesi opiston säännöllisestä päiväjärjestyksestä. Juhlapöytä oli
+koristettu mitä ihanimmilla kukkasilla ja runsaasti varattu vuodenajan
+herkuilla. Jokainen tunsi, että tämä iltahetki kruunasi kaiken, sillä
+kuiskailtiin, että neiti Exeter näitä pitoja järjestäessään oli antanut
+mitä auliimpia ja tuhlailevimpia määräyksiä. Siitä ei kukaan laitoksen
+oppilas, vanha tai nuori, olisi tahtonut jäädä pois, vaikka olisi mitä
+saanut.
+
+Kenties kukaan, joka ei tiedä, mitä merkitsee tottumus päivästä
+päivään tai viikosta viikkoon tehdä joku määrätty asia määrätyllä
+tunnilla -- elää määrättyjen sääntöjen mukaan, vaikkapa ne olisivat
+oikeamielisimmän ja inhimillisimmänkin itsevaltiaan säätämiä, -- ei voi
+oikein arvostella tuollaista pakosta vapautumisen tuottamaa sanomatonta
+tyydytystä, vaikka se tapahtuu vain kerran tai aniharvoin, eikä
+käsittää sankarittareni ja hänen koulutoveriensa voimakasta riemua, kun
+heinäkuun viidennentoista päivän tullen kaikki säännöllinen järjestys,
+mihin Haverstock Hillin kulmatalon asukkaat olivat tottuneet, kerran
+vuodessa käännettiin ylösalaisin.
+
+"Tuntuu siltä kuin heräisi uudessa, erilaisessa maailmassa", koetti
+Elma selittää Mabel-ystävättärelleen. "Asia on näetkös tällä tavoin.
+Silloin tällöin saamme koko päivän loman; tietysti on meillä lupaa
+kuningattaren syntymäpäivänä; ja jos sattuu joku suuri yleinen
+tapaus, neiti Exeter aina herttaisesti hymyillen lausuu: 'Mielestäni
+en tällaisessa tilaisuudessa voi olla antamatta teille koko päiväksi
+vapautta'. Mutta ne lupapäivät eroavat melkein yhtä paljon tästä kuin
+ne eroavat lukupäivistä. Kaikki kiitämme ja riennämme täyttä vauhtia
+pois johonkin perheeseen, mihin voimme mennä -- sukulaisten tai
+ystävien luo tietenkin. Emme koskaan uneksikaan kotiin -- tarkoitan
+kouluun -- jäämistä, jos meillä suinkin on muualle mentävää. Mutta
+huomenna" -- sanoimme jo, että oli tuon merkkipäivän aatto -- "huomenna
+on ilmassa sellainen tuntu" -- ja Elma ravisti innokkaana pieniä
+touhukkaita olkapäitään, -- "on jotakin, mikä värähtää meidän kaikkien
+ruumiissa ennenkuin aamulla heräämmekään; kuulemme ikäänkuin jonkun
+äänen sanovan, että kaikki ajattelemme samaa ja tunnemme samaa; eikä
+kukaan poistu omille teilleen, vaan kaikki yhdessä aiomme pitää
+hauskaa parhaamme mukaan. Niin me tunnemme -- ja niin neiti Exeter
+luullakseni tahtookin meidän tuntevan. Olemme niin innostuneita, että
+varmasti heräämme aikaisin ja tuskin maltamme viipyä vuoteissamme
+myöhäiseen aamiaiseen asti. Siitä huolimatta pidämme tuosta myöhäisestä
+aamiaisesta: tuntuu niin muhkealta ja hienolta muiden ihmisten tapaan
+kävellä alas murkinoimaan puoli kymmeneltä -- ja sitäpaitsi sanoo
+neiti Exeter, että se estää meidät liiaksi uupumasta päivän lopulla.
+Siis rukousten, aamiaisen ja lahjojen antamisen jälkeen -- niistä
+lahjoistahan jo sinulle mainitsin -- neiti Exeter nousee, hymyillen
+joka puolelle, kertoakseen meille, mitä _hän_ aikoo tehdä; me kaikki
+saamme tehdä, mitä haluamme... Olemme sen jo aikoja sitten keskenämme
+suunnitelleet, käsitäthän, ja hyvin luultavasti neiti Exeter sen arvaa,
+mutta ei ole tietävinään ja ilmoittaa aluksi _oman_ ohjelmansa, kuten
+hän sitä nimittää."
+
+"Ja millainen se ohjelma on? Älä hyppää ylitse. Kerro minulle jok'ainoa
+seikka", pyysi Mabel hartaasti ja aivan tosissaan; sillä tähän
+mennessä hän, kuten tiedämme, oli alkanut tuntea teeskentelemätöntä
+mielenkiintoa tyttöjen kohtaloihin ja tiesi paljoa enemmän Elman
+pääasiallisista ystävistä ja tuttavista kuin heidän pelkät nimensä.
+"Mitä neiti Exeter itse tekee?"
+
+"Hän johtaa ostoksilla käyntiä, kuten hän sitä nimittää, aamusella.
+Luullaksemme hän varaa syntymäpäiväkseen kaikki ostokset, mitä tietää
+meidän tyttöjen haluavan; hänellä näkyy olevan niin paljon tehtävää,
+ja käydään niin perin hauskoissa, huvittavissa paikoissa. Ajamme Bond
+Streetin pitkin omnibuksella..." Elma pysähtyi.
+
+"Omnibuksella -- niin", nyökkäsi Mabel (sanoakseen: "Tiedän
+varsin hyvin, mitä omnibus on; olen nähnyt niitä, älä pysähdy
+tietämättömyyttäni valaisemaan") -- "niin, omnibuksella. Sepä onkin osa
+huvista. Usein ajattelen, kuinka mielelläni ajaisin omnibuksessa."
+
+"Ka, minä en niistä pidä", tunnusti Elma vilpittömästi. "Ne
+ovat hirveän kuumia, niissä saa päänkipua, ja muutamat niistä
+tärskyttävätkin aika lailla -- mutta emmehän me koskaan osoita
+tyytymättömyyttä; sillä tietysti neiti Exeter itse mieluummin ajaisi
+sievissä avonaisissa vaunuissa; eikä hänellä tietenkään ole muuta
+keinoa meidän kuljettamiseemme; ja syntymäpäivänään hän ehdottomasti
+tahtoo maksaa kaikki jokaisen puolesta. Nousemme siis omnibukseen aivan
+oikein; matkaa ei olekaan varsin pitkälti; ja päästyämme Marmorikaaren
+luo meidän tarvitsee vain kävellä pois."
+
+"Mutta lähtevätkö kaikki tytöt? Koko kouluko?"
+
+"Oh ei, hyvä ystävä", virkkoi Elma hilpeästi. "Jokainen opettajatar
+johtaa omaa joukkoansa, mikä yhtäälle, mikä toisaalle. Neiti Mordern
+melkein aina haluaa nähdä tauluja, mutta ne, jotka lähtevät hänen
+mukanaan, tahtovat ainakin Burlington Arcadelle. Mademoiselle Marie
+taas vie joukkonsa ranskalaisiin myymälöihin ostamaan suklaatia ja
+tekokukkia sekä pujahtaa puoli kahdentoista aikaan Rowille ratsastajia
+katselemaan. Vaikkei kukaan sitä luulisi, on mademoiselle Marie
+mielettömästi ihastunut hevosiin; hänen veljensä palvelee jossakin
+ranskalaisessa rakuunarykmentissä."
+
+"Mitäpä hänestä, Elma. Mutta etkö silloin mene mademoisellen kanssa?
+Luulin sinunkin pitävän hevosista?"
+
+"Ah kyllä, mutta minä olen mieluummin neiti Exeterin kanssa. Pysyn
+hänen lähettyvillään kaiken päivää. Ne tytöt, jotka aamulla menevät
+Rowille, tulevat sitäpaitsi myöhään ja väsyneinä kotiin, minkä jälkeen
+he mieluimmin istuskelevat puutarhassa satukirjoja lukemassa. Ne ovat
+tavallisesti pieniä tyttöjä. Vain neljä meitä vanhempia lähtee neiti
+Exeterin matkaan, ja me palaamme jokseenkin aikaisin -- tarkoitan,
+että olemme kaikki kotona kello kahden tienoissa, ja sitten vetäydymme
+kaikki omiin suojiimme lepäämään päivän kuumimmiksi tunneiksi, kunnes
+kello neljän tienoissa tuodaan teetä."
+
+"Mitä? Teetäkö? Olettepa te aika herkuttelijoita!"
+
+"Niin todellakin! Joka ovelle naputetaan, ja tarjotin..."
+
+"Tarjotinko?"
+
+"Ja kun se ehtii meidän ovellemme, Henriettan ja minun, me hypähdämme
+ylös ja huudamme: 'Sisälle, Mary! Mitä siellä on, Mary?' ikäänkuin
+emme ollenkaan aavistaisi! Sillä osa iloa onkin siinä, ettei mitään
+ole _sanottu_, näethän. Sitten Mary selittää: Neiti Exeter ajatteli,
+että kuppi teetä virkistää nuoria neitejä, ennenkuin jälleen menette
+ulos, ja olkaahan hyvät ja valmistautukaa lähtemään neljännestä vaille
+viisi'."
+
+"Ja mihin teidän sitten on lähdettävä?" sanoo Mabel.
+
+"Puistoon. Puistoon päivän muodikkaimmalla tunnilla. Ajattelehan,
+Mabel! Käymmehän me, minä ja sinä, siellä siihen aikaan kotiväkemme
+kanssa; mutta neiti Exeter tyttöineen tekee sen ainoastaan tuona
+päivänä. Ja on perin hauskaa mennä kaikki yhdessä ja mennä samaan
+aikaan kuin muutkin ihmiset, eikä saapua kävelyltään juuri päivän
+herttaisella, vilpoisella hetkellä ja istua ikävään päivällispöytään
+silloin kun kaikki hienoimmat ihmiset lähtevät ulos jälleen."
+
+"Mutta en käsitä, miksei neiti Exeter pidä samoja _tunteja_ kuin
+mekin", huomautti Elman kuuntelija varsin luonnollisen tietämättömänä.
+"Jokainen voinee toki syödä päivällistä milloin haluaa, tulla kotiin ja
+lähteä ulos milloin haluaa, kun vain asiansa siten järjestää."
+
+"Oh, se ei laisinkaan kävisi päinsä koulussa" -- Elma pudisti viisaana
+päätänsä, -- "ei laisinkaan. Koulussa on otettava huomioon kaikenlaisia
+seikkoja; emmekä siitä tuskittelekaan, kun kerran olemme siihen
+oikein tottuneet. Talvisin emme siitä ensinkään välitä; on rattoisaa
+ja kodikasta istahtaa hauskaan, lämpimään, valoisaan ruokailusaliin
+kello kuudelta, kun tietää, että jälkeenpäin on pitkä hupaisa ilta
+edessä. Henrietta sanoo, että päivällisen syöminen kello kuudelta on
+meille kaikille perin terveellistä, ja että neiti Exeter keksii paljon
+miellyttäviä seikkoja, mitkä eivät ole tyttökouluissa tavallisia."
+
+"Niinpä kyllä, todellakin; mutta kerrohan nyt loppukin siitä
+syntymäpäivästä, ole niin ystävällinen." Täytyy myöntää, että Elma oli
+taipuvainen poikkeamaan aineestansa, minkä hän aina säännöllisesti teki
+saadessaan tilaisuuden sanoa sanasen neiti Exeterin puolesta. "Ka,
+jatkahan", pyysi Mabel.
+
+"No niin, siellä me kävelemme edestakaisin yhtä muhkeasti kuin kuka
+muu tahansa. Kävelemme ympäri, istumme -- neiti Exeter hommaa aina
+tuoleja --, tapaamme joitakuita hänen tuttaviaan, jatka tietävät hänen
+olevan siellä ja tulevat vartavasten; ja viime vuonna näimme Walesin
+prinssinkin tyttärineen kulkevan kolmesti ohitsemme, kerran aivan
+läheltä, ja herra ja rouva Gladstonen..."
+
+"Heidät voi nähdä joka päivä. Entä sitten?"
+
+"Sittenkö? Mitä? Mitään muuta ei olekaan."
+
+"Ettekö te mitään muuta tee?"
+
+"Emme tosiaan; viivymme aivan myöhään, kunnes jokainen lähtee
+pukeutumaan päivällistä varten. Silloin mekin lähdemme ja tiedämmepä,
+mikä kotiin palattuamme meitä odottaa."
+
+"Mikä?"
+
+"Hienoin illallinen mitä kuvitella voi. Kerron siitä sinulle perin
+pohjin joskus toiste. Siinä on kaikkea -- kaikkea. Neiti Exeter koettaa
+yllättää meidät jollakin uudella joka vuosi; ja vaikka silloin jo
+olemme varsin väsyksissä pukeudumme aina parhaimpiimme, samaten kuin
+neiti Exeterkin... ah, kello soi, Mabel, minua tullaan noutamaan --
+hyvästi!"
+
+"Maltahan silmänräpäys, Elma. Kuinka monta teitä lähtee puistoon --
+neljäkö?"
+
+"Vain kolme. Neiti Exeter sanoo, ettemme voi kävellä useampi kuin kaksi
+rinnatusten iltapäivällä. Hyvästi."
+
+"Kuka jää kotiin? Et suinkaan sinä?"
+
+"En, en! Clara -- Clara Nugent. Muttei hänkään jää kotiin, hän menee
+iltapäivä-konserttiin erään tätinsä kanssa. Hän on soitannollinen
+tyttö ja jokseenkin köyhä. Neiti Exeter lahjoittaa hänelle pääsylipun
+-- varmaan on konsertti jossakin, -- ja siten, vaikka hän muuten
+viettääkin koko päivän meidän kanssamme, hänellä on konserttinsa
+erikseen."
+
+"Kylläpä teillä varmaan on hauskaa", virkkoi Mabel hiljempää kuin
+hänen tapansa oli. Ja hän unohti vastata lähtevän vieraansa kolmanteen
+iloiseen hyvästijättöön, mutta näkyi sensijaan vaipuneen mietteisiinsä.
+
+
+
+
+XIII.
+
+"Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
+
+
+"Äiti, et voine sitä todella tarkoittaa!"
+
+"Mutta, hyvä lapsi, en minä näe siinä mitään sopimatonta."
+
+"Tuuma on mieletön, ja siksi sopimaton! Mihinkähän tosiaan, äiti,
+tämän jälkeen suostutkaan? Mabel saattaa sekä sinut että itsensä
+naurunalaiseksi. Ajatella hänen istuvan yksinään sinun vaunuissasi..."
+
+"Mutta, rakas Florence, miksikä ei?" Florence oli Mabelin vanhempi
+sisar, lähinnä iässä ja lähinnä vallassa Mertaunin herttuattaren
+tyttäristä. Hänen kanssaan herttuatar suvaitsi väitellä, toiset hän
+ilman muuta sivuutti. "Miksikä ei?" jatkoi hellä äiti puolustellen
+lemmikkiänsä. "Itse ajan tosiaan mieluummin Mabelin pienissä kärryissä
+silloin tällöin, ja se huvittaa minua; niissä voin tehdä vapaan,
+virkistävän retken virran rantaa pitkin, ja se saattaa minun hermoni
+paljoa parempaan kuntoon illaksi kuin ajelu puiston tungoksessa. Minä
+pidän Mabelin tuumaa aivan mainiona! Ja se huvittaa lapsi-parkaa..."
+
+"Se on niin järjetöntä!" Lady Florence ei ollut taitava väittelijä. "Ei
+ketään hänen kanssaan, tyttö istumassa aivan yksinään loistovaunuissa!"
+
+"Miksi ei sitten joku teistä lähde hänen mukaansa? Mikset mene itse?"
+
+"Hän tietää, että olen estetty", vastasi sisar lyhyeen. "Ennenkuin
+Mabel teki ehdotuksensa, hän tiesi varsin hyvin, ettei kukaan meistä
+voinut lähteä. Hän valitsikin sitä varten oman aikansa: emme olisi
+kuulleet asiasta sanaakaan, ellei Truefit olisi sattumalta lähettänyt
+kysymään määräyksiä kääsien suhteen puolisen jälkeen. Äiti, ihmettelen
+tosiaan, että voit tuolla tavoin hemmoitella piloille Mabelin. Olet
+pilannut hänet niin, että..."
+
+"Häntä ei enää voi enempää pilata", huusi iloinen ääni puhujan takaa,
+ja mainittu Mabel ilmestyi täysissä matkatamineissaan. "Ahaa, minä
+kuulin, mitä sanoit, Florence. Oletkin aivan oikeassa. Ei hyödytä
+yrittää, äiti. Minua ei voi enää enempää pilata, niinkuin Florence
+sanoo, ja minun täytyy siis tyytyä siihen, mitä jo olen saanut. Mistä
+Florence nyt sitten torailee? Ajopeliemme vaihdostako?"
+
+Herttuatar katsahti häneen hellästi,
+
+"Sinä olet näyttävä lystikkäältä, äiti, mutta niin olen minäkin! Minä
+tahdon näyttää lystikkäältä. Etkö sinä? Minä menen kaikkien muiden
+ihmisten sekaan ja ajelen juhlallisesti edestakaisin aivan yksikseni,
+kuten sinä! Ja sinä saat ajella rannalla, tuntea raikkaan ilman
+puhaltelevan poskiisi ja silmiisi karkoittaen sinusta kaiken päänkivun
+kuin usvan, niinkuin se karkoittaa minustakin, milloin on ranskalaisten
+teonsanoin taivutuksia läksynä."
+
+"Epäilemättä se tekee päänsärylleni hyvää, rakas tyttöseni."
+
+"Senvuoksi Mabel kai sitä koetta ehdottikin", huomautti Florence
+ivallisesti. "Mabelhan aina ajattelee muita."
+
+Mabel punehtui.
+
+"En käsitä, miksi minun tulisi ajatella muita, kun muutkaan eivät
+ajattele minua", aloitti hän vihastuneesti. "En sanonut, että pyysin
+äitiä lähtemään päänkipunsa vuoksi; sanoin vain, että _kun_ hän lähtee,
+se saattaa parantaa hänen päänkipunsa. Minä en ole tekopyhä" -- ja hän
+vaikeni uhmamielin.
+
+"Et tosiaan! Mabel sitä ei koskaan ole!" huudahti hänen varma
+puoltajansa, johon tyttären mieliala tarttui. "Sinä, Florence, et
+tosiaan saisi hänestä sellaista ajatella. Mitä taas minuun tulee,
+niin jos tahdon lainata vaununi jollekulle, on se _oma_ asiani. Mitä
+nureksimisen syytä tällaisessa yksinkertaisessa asiassa näet", jatkoi
+herttuatar valitellen, "sitä en voi ollenkaan käsittää".
+
+Florence kohautti olkapäitänsä. "Se on vain osa kokonaisuudesta",
+jupisi hän lähtien huoneesta.
+
+"Kiusallinen kapine!" huudahti Mabel helpotuksesta huoahtaen.
+"Pelkäsin, että hän tahtoisi lähteä kanssani ulos tai pakottaisi
+Edithin lähtemään, ja se olisi tärvellyt kaiken. Minä tahdon
+lähteä aivan yksinäni -- aivan yksinäni. Kerron siitä sinulle
+seikkaperäisesti, kun tulen kotiin, äiti. Mutta tietenkin sinun tulee
+olla siitä muille virkkamatta, tai saatamme molemmat joutua tiukalle",
+lisäsi tyttö suojelevasti.
+
+"Mutta, rakas lapsi..." Poloinen herttuatar näytti hiukan
+hämmentyneeltä ja levottomalta. "Tiukalle, rakkaani? En käsittänyt
+sitä. Eiköhän olisi parasta, että antaisit minulle vihjauksen? Minä en
+hiiskuisi sanaakaan sisarillesi, mutta sinä, näetkös, olet vielä kovin
+nuori."
+
+"Oh, kyllä minä asiani hoitelen", nyökkäsi Mabel rauhoittavasti. "Älä
+huolehdi, äiti, kyllä minä tiedän, mitä teen, enkä voi mitenkään sitä
+sinulle edeltäpäin kertoa. Ei se mitään ole... ei tosiaan... Vain..."
+
+"Mikset ota Elma Alfretonia mukaasi?"
+
+Salama välähti Mabelin silmästä.
+
+"Vai niin?" huudahti herttuatar mielissään omasta terävyydestään.
+"Sinä haluat ottaa Elman? Hyvin kernaasti. Mutta mikset sitä ennen
+sanonut? Mitä vaaraa Elman ottamisesta voisi olla? Ja lady Alfreton on
+sellaisesta huomaavaisuudesta aina hyvillään."
+
+"No, niin on asian laita, eikä se sentään niinkään ole", vastasi Mabel,
+jonka kaikkine vikoineenkin tiedämme olleen rehellisen. "Minä en tahdo
+noutaa Elmaa, mutta..."
+
+"Mutta sitä minä aavistinkin", virkkoi hänen sisarensa astuen jälleen
+huoneeseen. "Sinä luulet, että kun te kaksi tyttöä istutte äidin
+vaunuissa, se herättää huomiota, ihmiset ihmettelevät ja pysähdyttävät
+vaunut teitä puhutellakseen."
+
+"En minä laisinkaan sellaista ajatellut."
+
+"Siksi oletkin pannut päällesi uuden puvun ja hatun", jatkoi Florence
+ilkkuen, "ja epäilemättä olet kehoittanut Elmaa tekemään samoin ja..."
+
+"Enpä kehoittanut, en, en! Elma ei tiedä tulostani. Hän ei tiedä
+asiasta mitään. Hän..."
+
+"Hyväinen aika!" keskeytti herttuatar kummastuneena.
+
+"Elma ei tiedä? Mitä menosi sitten hyödyttää? Sinä et mitenkään häntä
+löydä. Luulin ymmärtäväni..."
+
+"Äiti, jos luulet ymmärtäväsi Mabelia, niin erehdyt!" Taaskin Florence
+hymyili pilkallisesti.
+
+Herttuatar katsahti vuorotellen kumpaankin. Mitä hänen tuli sanoa?
+Kuinka hän asian ratkaisisi? Tähän asti Mabel oli pitänyt päänsä
+koko maailmaa vastaan; kaikki, mitä Mabel teki, oli oikein, kaikki,
+mitä hän sanoi, oli puolustettavissa. Mutta nykyisessä tapauksessa
+tuntui kerrankin siltä, että todellakin... todellakin... Hän katsahti
+epäröiden toisesta tyttärestään toiseen, ja epäily ja neuvottomuus
+kuvastui hänen kasvoillaan.
+
+Kunpa Mabel vain puhuisi suunsa puhtaaksi! Sanoisi suoraan ja luottaisi
+häneen! Siinä tapauksessa hän taistelisi Mabelin puolesta viimeiseen
+veripisaraansa asti; mutta kuinka puolustaa tällaista salaperäisyyttä?
+
+Vaunut ilmoitettiin. "Hän saa siis lähteä?" virkkoi Florence nähdessään
+joutuneensa tappiolle.
+
+"Tietysti hän lähtee!" Mabel katsoi sisartaan hehkuvin poskin ja
+varmoin silmäyksin. "Tietysti hän lähtee!" Sitten hermostuneesti
+napittaen hansikkaansa: "Hyvästi, äiti, hyvästi!"
+
+"Hyvästi, rakkaani", kuiskasi hänen äitinsä. "Toivon, hm... toivon
+ajelusi sinua huvittavan." Sitten äänekkäämmin (sillä Florence yhä
+katseli ja kuunteli): "Älä... älä toki, Florence, katso minuun tuolla
+tavoin" -- hänen äänessään oli terävä sävy. "Sinä olet hyvin töykeä.
+Tottahan saan sanoa hyvästi Mabelille, jos tahdon, tarvitsematta
+siihen pyytää sinulta lupaa! Mabel... hm... ole varovainen, rakkaani",
+(kuiskaten hänen korvaansa) "hiukan varovainen. Ethän tee mitään hupsua
+tai mieletöntä?"
+
+"En aio tehdä mitään hupsua tai mieletöntä, äiti."
+
+Uppiniskaiset olkapäät nytkähtivät. "Miksi sellaista luulet?" Sitten
+hän lisäsi äkkiä pehmeämmällä sävyllä ja äänenpainolla: "Tahdon kerran
+olla hiukan ystävällinen."
+
+
+
+
+XIV.
+
+Ajelu puistossa.
+
+
+Kenties Mabelin ei olisi sopinut sitä tehdä, mutta luullakseni lukijani
+antavat hänelle anteeksi kuullessaan, mitä seurasi. Muistakaamme,
+että hän lapsuudestaan asti oli tottunut noudattamaan jokaista
+päähänpistoansa ja tyydyttämään jokaisen oikkunsa; ja nyt -- kun
+jalompi liikutus kuohutti hänen nuorta rintaansa, hänestä näytti,
+että jokainen, ken yritti ehkäistä häntä päästämästä sitä vapaasti
+valloilleen, ansaitsi uhmailua ja oli saatettava tappiolle.
+
+Hän tiesi, että jok'ainoa hänen sisaristaan olisi noussut hänen
+nykyistä hommaansa vastustamaan; tuskin saattoi luottaa siihenkään,
+että äiti olisi sen hyväksynyt ja häntä siinä tukenut. Senpä vuoksi hän
+keneltäkään neuvoa kysymättä oli hankkinut vain sen verran lupaa kuin
+oli aivan välttämätöntä.
+
+Hän säteili voitonriemusta; ja vaikkei tämä voitonriemu itsessään ehkä
+ollut erittäin kiitettävä, oli nuoren tytön povessa toisenlainenkin
+hehku, mikä ennusti parempaa tulevaisuudessa kuin ne tunteet, jotka
+koskaan ennen olivat saaneet sen sykkimään.
+
+-- Ei ole mahdollista, että he jäävät minulta huomaamatta, mutta
+kuitenkin minun täytyy vaania kuin kissa. Tänään on niin paljon ihmisiä
+ulkona. Olinpa typerä, kun en kysynyt Elmalta, aikovatko he mennä
+joihinkin erityisiin paikkoihin vai istahtaa johonkin! -- "Thomas!"
+-- nojaten eteenpäin. Thomas vilkaisi taakseen ja kosketti hattuansa.
+"Kuulkaa, minä haluan ajaa niin paljon kuin mahdollista kadun
+sisemmällä puolella -- ja lähellä käytävää. Sanokaa Truefitille, että
+hän huolehtii siitä." Sitten nuori neiti nojautui jälleen taaksepäin,
+kiihtyneenä, mutta vakavana.
+
+-- Florencen ei tarvitse pelätä, ajatteli hän; -- minä en tee mitään
+kepposia. Istumme kaikki mahdollisimman oikeassa asennossa; ja minä
+takaan, että neiti Exeter osaa istua yhtä hyvin kuin äiti tai kuka
+tahansa. Rakas neiti Exeter-poloinen! Tunnen pitäväni hänestä oikein
+paljon nyt, Elman vuoksi. Luulen tuntevani jokaisen kiharan hänen
+tukassaan ja jokaisen poimun hänen pienessä myssyssään. Kylläpä Elma
+riemastuu. Hän... kas, tuolla ne ovat! Tuolla ne ovat! -- Pieni yksin
+puhuja melkein hypähti innoissaan, kun hänen silmänsä sillä hetkellä
+äkkäsi mustahelmisen viitan -- neiti Exeterin oman mustahelmisen
+viitan, mustilla pitseillä somistetun päivänvarjon sen yläpuolella ja
+Elman valkoisen puvun siinä vieressä. Pieni seurue käveli verkalleen
+häntä kohti, mutta heidän päänsä olivat käännetyt toisaalle.
+
+Seuraavassa tuokiossa Mertounin herttuattaren palvelija kuitenkin
+oli kiinnittänyt naisten huomion lady Mabel Pomerayhin, joka istui
+avoimissa vaunuissa aidakkeen vieressä.
+
+"Olen tullut vartavasten. Teidän todellakin täytyy -- Elma kertoo
+teille. Tiesin, että olisitte täällä; ja nämä ovat äitini omat vaunut;
+olen lainannut ne itseäni ja ystäviäni varten. Pyydän teitä kaikkia
+tulemaan ajelulle. Älkää nyt, hyvä neiti Exeter, kieltäkö!"
+
+Olisiko kukaan hennonut kieltäytyä? Kehoituksessa oli jotakin niin
+luontevaa, niin suoraa, niin vilpittömän totista, se oli ilmeisesti
+lausuttu niin hartaasti ja tositarkoituksessa, ja puhuja näytti niin
+aivan toisenlaiselta kuin kukkasnäyttelyn keveän häikäilemätön lady
+Mabel, että neiti Exeter tunsi olevansa pahemmassa pulassa kuin koskaan
+ennen elämässään.
+
+Töykeästi kohdeltuna hän oli osannut vastata tyynen arvokkaasti;
+loukattuna hän oli työntänyt loukkauksen luotaan juuri sillä, ettei
+ollut sitä huomaavinaan; mutta hän tuskin tiesi, missä oli tai mitä
+hänen pitäisi sanoa nyt, kun kaikki nuo kiihkeät silmät olivat häneen
+käännettyinä.
+
+Sitäpaitsi näyttivät korkeapontimiset, mukavat, muhkeat vaunut
+tavattoman vietteleviltä.
+
+"Laskekaa astuimet, Thomas." Lady Mabel puuttui itse asiaan,
+mutta varsin miellyttävästi. "Onhan kaikki oikein. Niin, sitä
+ajattelinkin. Tiesin, ettei neiti Exeter kieltäisi minulta tätä
+iloa _syntymäpäivänään_", lisäsi puhuja ja hänen suunsa vetäytyi
+hymyyn, joka kaunisti hänen koko kasvonsa. "Minäkin tahdon osani
+syntymäpäivästä."
+
+Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen ja vaunut lähteneet
+liikkeelle, jatkoi Mabel: "Ette saa pitää minua röyhkeänä tyttönä,
+neiti Exeter; sillä mehän oikeastaan tulimme esitellyiksi toisillemme
+jo kasvitieteellisessä juhlassa, -- minä vain en silloin ollut
+teitä tuntevinani, olin kovin kuumissani ja kovin äkäinen; luulen
+käyttäytyneeni pahoin jokaista kohtaan sinä päivänä. Mutta Elma tuntee
+minut nyt; hän tietää, että haluan rakentaa... ystävyyttä. Elma,
+sanothan sinä hyvän sanan puolestani? Kerro neiti Exeterille, että äiti
+sallii minun soittaa suutani kotona -- kaikkien heidän täytyy sallia,
+tahtovat tai eivät, -- joten hänen tulee koettaa olla välittämättä,
+jos nyt lepertelen." Neiti Exeter näytti perin suopealla, "Istutteko
+nyt kaikki kolme mukavasti?" puhui nuori emäntä edelleen äärettömän
+huolehtivasti. "Onhan teillä kai hyvin tilaa? Mutta kumpi on Henrietta
+ja kumpi Maggie, saanko kysyä? Luulen sentään tietävänikin", lisäsi
+hän, kun kaikki nauroivat. "Tämä pitkä tyttö on Henrietta. Elma sanoo
+teidän olevan paljoa pitempi minua!" Hänen katseensa ilmaisivat ihailua
+vastapäätä istuvaa solakkaa, notkeavartaloista neitosta kohtaan. "Mutta
+minä olen toki Elmaa pitempi!" Ja niin edespäin, ja niin edespäin.
+
+Jos Mabel olisi herkeämättä puhunut kolme seuraavaa tuntia, en luule,
+että hän silti olisi mitään menettänyt kenenkään silmissä. Hän oli
+niin mielissään, niin onnellinen, niin innokas, niin pulppuilevan
+hilpeä, niin halukas huvittamaan, niin hurmaava vilpittömässä
+itseunohduksessaan, sanalla sanoen, kerrassaan niin vastustamaton, että
+hän heti voitti kaikkien sydämet.
+
+Ja mitä sitten Elma tunsi? Elman silmät sumentuivat kyynelistä. Hän ei
+ollut milloinkaan aavistanut, että voisi kenestäkään niin ylpeillä. Hän
+ei ollut koskaan ennen tietänyt, miltä tuntui omistaa ystävä, josta
+saattoi olla ylpeä.
+
+Oli mitä lämpimin ja herttaisin heinäkuun ilta. Koko kaupunki oli
+ulkosalla nauttimassa balsamituoksuisesta ilmasta ja loistavasta
+näytelmästä, pienen seurueemme ajellessa edestakaisin. Eikä näkynyt
+hymyilevämpiä kasvoja, ja harvat sydämet lienevät olleet keveämpiä kuin
+niiden, jotka sinä päivänä istuivat Mertounin herttuattaren vaunuissa.
+
+Vihdoin läheni lähdön hetki.
+
+Puolikääsit, kattovaunut, broughamit [yhden hevosen vetämät suljetut
+ajopelit. Suom.], kevät avovaunut ja trillat seurasivat toisiansa
+nopeassa jonossa jokaisesta veräjästä. Neiti Exeter sieppasi kellonsa
+esille ja alkoi pitää pientä puhetta.
+
+Mutta hän oli ehtinyt sanoa vain: "Kenties olisitte niin ystävällinen
+ja antaisitte meidän astua alas ensi veräjällä", -- kun hänen ei
+sallittu enää lisätä tavuakaan. Hetkisen johtajatar epäröi ja
+vastusteli. "Oh, enhän voisi sitä ajatellakaan, rakas neiti; eihän
+se voi tulla kysymykseenkään!" sanoi hän; mutta nuoret hänet heti
+vaiensivat. Ja sitten Mabelin kimakka, kirkas ääni käski ajamaan
+Haverstock Hilliin neiti Exeterin asunnolle, ja niin keinuivat vaunut
+eteenpäin, kunnes astuimet laskettiin kulmatalon edessä.
+
+Elma lähti vaunuista viimeisenä. Jokainen lausui hyvästijättäessään
+kiitoksensa kauniin sanoin, ja jokainen sai herttuattaren tyttäreltä
+hauskan ja ystävällisen vastauksen. Mutta kun Elman vuoro tuli,
+suikattiin vain nopea, sydämellinen suudelma eikä virketty kummaltakaan
+puolelta sanaakaan.
+
+Mutta kumpikin käsitti, mitä se suudelma merkitsi, ja oli siihen täysin
+tyytyväinen.
+
+
+
+
+XV.
+
+"Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
+
+
+Mertounin herttuatar ensin hiukan hämmästyi, sitten asia häntä huvitti,
+ja lopuksi hän oli tavattoman ylpeäkin, kun kuuli mihin hänen upeita
+ajopelejään oli käytetty.
+
+"Se rakas lapsi!" huudahti hän herttualle kahdenkesken jälkeenpäin.
+"Että hän keksikin sellaista! Kuinka Mabelin sisaret häntä ymmärtävät
+väärin ja väärin tuomitsevat! Nytkään en totisesti tohdi kertoa
+heille lemmikkimme hyväntahtoisuudesta ja ystävällisyydestä, sillä he
+nauraisivat sitä. Mutta eikö tyttö menetellyt herttaisesti? Ja toimia
+noin ominpäinsä kenellekään hiiskumatta! Olipa se älykästä. Peräti
+näppärää!"
+
+"Hahaha! Sen voit Mabelista uskoa", vastasi Mabelin isä täysin
+arvoa-antavasti. "Se häikäilemätön pikku veitikka! Olisinpa tahtonut
+hänet nähdä!"
+
+"Niin olisin minäkin. Sitä rakasta lasta! Olen kuitenkin iloinen,
+ettei kukaan muu meistä häntä nähnyt", lisäsi herttuatar-parka
+hermostuneesti. "Olisimme saaneet siitä alati kuulla. Mutta näin ollen,
+kun Florence kysyi minulta tänä aamuna, mitä Mabel teki, vastasin
+vain, että hän oli Elma Alfretonin kanssa ollut puistossa ajelemassa.
+Minun ei ollut pakko sanoa enempää. Jos kerran _minä_ olen tyytyväinen
+rakkaan Mabelimme käytökseen, ei tietysti kellään muulla ole oikeutta
+asiaan sekaantua."
+
+"Se oli aivan sopivaa ja oikeata menettelyä", myönsi herttua ikäänkuin
+sinetillä vahvistaen puolisonsa hyväksymisen -- vaikka hän kenties
+sisimmässä sydämessään tuskin oli vähemmän halukas välttämään asian
+julkiseksi tulemista kuin rouva, "hyvin kiitettävää pienen tytön
+tekemäksi." Molemmat vanhemmat yhä hellästi ajattelivat perheen
+nuorinta lasta pienenä tyttönä.
+
+"Äiti-rukkani oli hyväntahtoisimpia ja lempeimpiä ihmisiä", lisäsi
+puhuja miettiväisesti; "aina hän ajatteli muita, aina suunnitteli
+jotakin muiden hyväksi; ja Mabel tulee häneen. Pelkään, ettemme
+nykyjään tee puoliksikaan niin paljoa lähimmäistemme hyväksi kuin
+meidän tulisi"; ja hän huoahti hiukan.
+
+Mutta hänen oli aika mennä parlamentin ylähuoneeseen, ja hänen oli
+ilmoitettava, milloin saapuisi jälleen kotiin ja lähtisikö vai eikö
+vaimonsa mukana siihen tai tähän huvitilaisuuteen sitten jälkeenpäin,
+-- Mertounin herttua ja herttuatar olivat näet paljoa enemmän toisiinsa
+kiintynyt pariskunta kuin sir Thomas ja Lady Alfreton tai ylimalkaan
+useimmat heidän yhteiskuntaluokastaan, ja heidät nähtiin varsin
+usein yhdessä. Sillä hetkellä, kun kumpikin asia oli järjestetty
+ja aviopuolisoiden keskustelu päättynyt, hän siis oli jo kokonaan
+unohtanut Mabelin tai oikeammin Mabelin viimeisen kepposen.
+
+Mutta herttuatar ei ollut unohtanut.
+
+Hänestä tuntui, että hänen täytyi saada vielä toinen kuulija. Mutta
+kuka siksi sopisi? Lady Alfreton.
+
+Hänen mielessään välähti innostuttavana ajatus, että Elman täti pitäisi
+arvossa Elman koulutovereille osoitettua ystävällisyyttä; ja kun hän
+ei ollut kuullut mitään kasvitieteellisessä juhlassa sattuneesta
+selkkauksesta -- sillä kukaan ei ollut halunnut siitä hänelle mainita,
+-- hän ajoi nyt Park Lanen taloon laveasti ja alati sanojaan toistellen
+jutellakseen asiasta, mikä hänen mielessään ylinnä liikkui.
+
+Haastella Mabelista, rakkaasta lemmikistään Mabelista, oli hänelle
+aina perin ihastuttavaa, saati sitten nyt! Totta puhuen herttuattaren
+ystävät eivät pahimmille vihollisilleenkaan toivoneet kovempaa kohtaloa
+kuin joutua hänen kanssaan tunnin ajaksi kahdenkesken, kun hänen
+armonsa oli sillä päällä, mutta nyt -- nyt kun rakas, lämminsydäminen,
+harkitseva, huomaavainen lapsi -- (Mabelin hyveet kehittyivät ja
+paisuivat jokaisesta uudesta tarkastelusta) -- nyt kun tyttö oli niin
+jalosti kunnostautunut (hänen tekonsa oli muuttunut ihan jaloksi,
+ennenkuin ehdittiin lady Alfretonin taloon), mikä oli luonnollisempaa
+kuin että Mabelin äiti halusi kertoa siitä rakkaille ystävilleen
+-- jok'ainoalle? Hyvin ymmärrettävistä syistä lady Alfreton oli
+ensimäisenä listalla, ja lady Alfreton siis sai suihkun ensimäisen
+ryöpyn täysivoimaisena niskaansa.
+
+Mabel-parka olisi tuntenut vihlovaa mielipahaa, jos olisi sen tiennyt.
+Hänen nuori sydämensä oli juuri avautunut oudolle, uudelle ilolle,
+minkä rinnalla "kaikki muut riemut vaalenivat"; ja juuri sen uutuudessa
+oli ollut jotakin niin suloista, että se teki muistonkin siitä melkein
+pyhäksi. Hän oli ollut ihan häpeissään, tuntenut omituista ujoutta
+äitiäänkin kohtaan ilmoittaessaan tälle, mitä oli tapahtunut, ja oli
+keveällä naurulla sivuuttanut tämän mitä hartaimman ja myötämielisimmän
+kuulijan imartelevan kummastuksen. Edes herttuattaren ylistelyä hän
+ei ollut huolinut kuunnella enempää kuin oli välttämätöntä. Jollakin
+käsittämättömällä tavalla se sai hänet hämmennyksiin ja noloksi. Niin
+vähäpätöinen asia! Sellaisesta joutavasta pikkuseikasta tehtiin niin
+suuri numero! Ystävällisyydestä, mikä ei ollut hänelle aiheuttanut
+itsekieltämyksen varjoakaan!
+
+Ja ennenkuin hän sinä iltana meni nukkumaan, oli tähän asti huolettoman
+tytön sydämessä herännyt hämärä pyrkimys vastaisuudessa viettää
+parempaa, ihmisystävällisempää, hyödyllisempää ja epäitsekkäämpää
+elämää kuin mitä hän koskaan tähän asti oli viettänyt. Ensimäinen askel
+siihen suuntaan oli jo astuttu.
+
+Mutta lady Alfreton kauhistui kuulemastaan. Jos joku toinen olisi
+hänelle siitä puhunut, niin hän melkein olisi kieltäytynyt uskomasta
+niin tavatonta kertomusta. Herttuattaren täytyi toki tietää, ja
+kyllähän (niin hän itsekseen mietti) Mabel oli ajattelematon, tuhma
+koulutyttö -- mutta sittenkin hänellä oli ensiksikin täysi työ
+voittaakseen avoimen epäilynsä ja toiseksi ollakseen ilmaisematta
+kertomuksen hänessä herättämää kammoa, sitten kun hän ei enää vainut
+asiaa epäillä.
+
+Viisi naista, jotka eivät enää olleet mitään lapsia, istumassa
+vaunuihin sullottuina! Huh! Tuskin mikään oli hänen armostaan niin
+vastenmielistä kuin nähdä omat upeat ajopelinsä liian täynnä. Kaksi
+henkilöä -- tai enintään Elmaa lukuunottamatta kaksi -- oli hänestä
+kylliksi. Mutta viisi!
+
+"Heillä oli varmaan hirveän ahdasta", huomautti lady Alfreton
+valittavalla äänellä.
+
+"Sen voitte uskoa. Mutta siitä he vähät välittivät. Nuoret tytöt
+nähkääs ovat niin hoikkia ja..."
+
+"Olihan opettajatarkin mukana."
+
+"Mabel sanoo, että hän on hento ihminen, ei edes hänen kokoisensa."
+
+"Oh, Mabel on ikäisekseen varsin täyteläinen. Hänestä tulee kaunis,
+komea, iso tyttö"; ja lady Alfreton, joka inhosi isokasvuisia, lihavia
+ihmisiä, tunsi ikäänkuin antaneensa pienen letkauksen, sillä totta
+puhuen hän halusi vuodattaa sappeansa tuon kolttosen tekijään. "Mutta,
+rakas herttuatar, eikö se ollut hiukan, juuri hiukkasen omituista?
+Eivätkö ystävämme ihmetelleet ja mielessään udelleet, keitä teidän
+vaunuissanne oli?"
+
+"Hyväinen aika, entäpä sitten?" Kenties Mertounin herttuatar tunsi,
+että hänellä oli varaa sellaisen ihmettelyn aiheuttamiseen. "Kunhan
+tytöillä vain oli hauskaa, perin kernaasti suon ihmisten ihmetellä",
+lisäsi hän hyvänsuovasi. "Ja rakkaan Mabelin suhteen olin niin
+mielissäni..." Ja niin edespäin melkein loppumattomiin.
+
+Mutta keskustelun päätyttyä lady Alfreton oli jokseenkin väsynyt
+Mabeliin.
+
+"Ja pahinta on, etten voi torjua mielestäni pelkoa Elman syyllisyydestä
+tuohon mielettömään tuumaan, jonka juuri hän lienee alkujaan saanut
+Mabelin päähän", uskoi hän pojalleen, sitten kun heidän vieraansa oli
+lähtenyt. "Tiedäthän, kuinka Elmalla aina on tapana jutella neiti
+Exeteristä ja neiti Exeterin hommista, siitä, mikä hänelle on mieluista
+tai vastenmielistä, sekä koko tuon ikävän koulun menoista, ikäänkuin
+ne välttämättömästi olisivat jokaiselle mielenkiintoisia asioita.
+Tyttö ei välitä vähääkään, kuka täällä on, hän ei ymmärrä koskaan
+pitää suutaan kiinni. Minä katsahdan häneen, yskäisen, käännän puheen
+nopeasti toisaalle. Mutta ei siitä ole apua. Nyttemmin olen oppinut,
+että on aivan hyödytöntä yrittääkään. Jos joskus koetan ehkäistä
+niitä tiedonantoja, millä hän on päättänyt meitä kestitä, niin pieni
+ponnistukseni varmasti aiheuttaa jotakin monin verroin pahempaa."
+
+Piers nauroi.
+
+"Ja sinä, Piers, minun täytyy sanoa, että sinä kannustat häntä."
+
+"Niin teen, äiti -- sen tunnustan."
+
+"Vai tunnustat?"
+
+"Kyllä; minä haluan kuulla Elman puhuvan. Hän on niin luonnollinen,
+niin itsetiedoton, niin varma -- kuten sanot -- kuulijainsa
+myötätunnosta ja mielenkiinnosta ja niin vakuutettu heidän
+hyvänsuopuudestaan, että on mahdotonta olla häntä 'kannustamatta',
+niinkuin sinä sitä nimität. Hänen silmissään neiti Exeter
+ympäristöineen on joka suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin sinä ja sinun
+ympäristösi tai Mertounin herttuatar ympäristöineen tai kuka tahansa
+hienoista naistuttavistasi omine piireineen. Sinä et toruisi Elmaa,
+vaikka hän juttelisi aamuin, keskipäivällä ja illoin siitä, mitä
+tapahtuu Mertounin perheessä Ja kuitenkin sinä syytät häntä."
+
+"En koskaan, Piers!" kielsi rouva tarmokkaasti.
+
+"Et avoimesti kylläkään, et; sinä pidät Elmasta ja olet hänelle
+ystävällinen. Luullakseni todella rakastat häntä."
+
+"Niin rakastankin", Lady Alfreton oli liikutettu ja puhui vakavasti.
+
+"Ka niin, minä tiedän sen. Sinä rakastat häntä etkä millään muotoa
+tahtoisi olla hänelle epäystävällinen, -- mutta jos hän olisi joku muu,
+joku muu ihmislapsi, niin sinä nuhtelisit häntä armottomasti, milloin
+hän yrittäisi vain mainita neiti Exeterin nimeäkään."
+
+"Niin... kyllä kai sen tekisin." Tässä lady Alfretonkaan ei voinut olla
+puolittain hymyilemättä. Sitten hän jatkoi:
+
+"Mutta, Piers, kukapa ei niin tekisi? Eikö siinä ole jotakin
+sopimatonta, epäsuhtaista -- tuskin tiedän, kuinka ajatukseni esitän...
+Mutta voiko samaan aikaan liikkua kahdessa erilaisessa seurapiirissä?
+Voiko Elma tulla meille asumaan -- tiedäthän, että hän tulee
+perheeseemme; sir Thomas on sen aivan päättänyt omassa mielessään,
+ja siitä olen iloinen; -- mutta tahdonpa kysyä, voiko Elma tulla
+ottotyttäreksemme, perheemme jäseneksi, voimmeko esitellä hänet omille
+tuttavillemme, voiko hän liikkua _meidän_ seurapiirissämme ja näytellä
+osaansa _meidän_ maailmassamme, jos hän samalla kertaa viljelee
+ystävyyttä ja seurustelee kaikenmoisten kodittomain ja kulkijain
+kanssa, kaikenmoisten tuulen tuomien ja veden ajamien henkilöiden
+kanssa, joita hän ei koskaan tapaa meidän tuttavapiiriimme kuuluvissa
+perheissä, jotka eivät voi käyttäytyä meidän tapaamme, mennä mihin me
+menemme, ja olla niinkuin me olemme? Voiko hän? Kysyn sinulta."
+
+"Sitäpä kysyn tytöltä itseltään", vastasi Piers ja nousi, "tai
+mieluummin odotan, kunnes näen omin silmin. Minä aavistelen, että Elma
+sekä voi että tahtoo."
+
+
+
+
+XVI.
+
+Lady Mabelin tanssiaiset.
+
+
+Jokunen päivä sen jälkeen sattui sää vaihtumaan, muuttuen kirkkaasta ja
+hohtavasta äärettömän kuumaksi, raskaaksi ja sameaksi. Koko ilmakehä
+oli täynnä sähköä.
+
+Lukukausi läheni loppuansa neiti Exeterin koulussa. Opettajat
+samoinkuin oppilaatkin olivat rasittuneita ja riutuneita; näkyikin
+tarvittavan vain tällainen luonnonvoimien painostus, jotta heidän
+kärsimyksensä nousisivat huippuunsa.
+
+Tilanne ei tarjonnut paljoa viehättävyyttä tai hauskuutta. Kolkossa
+kulmatalossa oli mahdoton löytää viileitä sopukoita; siellä ei
+ollut varjoisia kameroita, tuulenhenkäykset eivät osuneet sinne,
+ja mikä pahempi, ei ollut jäällä jäähdytettyjä juomia, ei viuhkoja
+eikä hajupulloja. Sanalla sanoen, ei mitään niistä tyynnyttävistä
+apuneuvoista, joita sellaisissa olosuhteissa varmaan olisi tavattu
+ylellisyydessä elävien ja varakkaiden asunnoissa.
+
+Silti ei mitään helpotuksia myönnetty. Päänkipu ja raukeus olivat
+yleiset; mutta vaikka neiti Exeter tunsikin sääliä niitä potevia
+kohtaan -- ja hän itsekin niistä kärsi, -- ei hän voinut ottaa
+niitä huomioon. Oppituntien täytyi jatkua, läksyt oli luettava,
+päiväjärjestystä täytyi noudattaa entiseen tapaan, sillä muutoin koko
+koneisto olisi joutunut epäkuntoon. Ja urhoollisesti ponnistellen
+omia mielitekojansa vastaan tuo kelpo johtajatar tunsi, että hän
+vaatiessaan muita tekemään samoin ei vaatinut enempää kuin mikä oli
+hänen velvollisuutensa.
+
+Päivät kuluivat uneliaasti, kunnes kerran tuntui rasittavammalta kuin
+milloinkaan.
+
+"On tulossa myrsky", huomautti Henrietta Grey. "Minä tunnen sen
+päässäni. Tällä tavoin sitä kivistää vain silloin, kun jossakin
+lähettyvillä on ukonilma. Sitäpaitsi kuulen etäistä jylinää."
+
+"Onpa näissä huoneissa kuuma!" huudahti toinen. "Kunpa edes saisimme
+istua ulkosalla ja lukea läksyjämme puiden siimeksessä!"
+
+"Lukeako läksyjämme? Ei!" kivahti kolmas. "Kävelylle tästä pitäisi
+päästä!"
+
+"Minä en voisi astua askeltakaan", voihkaisi Henrietta, jonka solakka,
+norja vartalo vaipui väsyneesti eteenpäin. "Tiedänpä, mitä minä
+haluaisin!"
+
+Kaikki kysyivät, mitä se oli.
+
+"Ajella taas niissä mukavissa, ihanasti keinuvissa vaunuissa. Oi,
+kunpa saisi vieriä eteenpäin, kuten silloin, tarvitsematta liikkua
+tai ajatella! En ollut huolinut mainita siitä neiti Exeterille, mutta
+juuri ennenkuin ajopelit pysähtyivät meitä ottamaan, olin tosiaan
+tuntenut, etten kykenisi laahustamaan tuumaakaan edemmäksi. Olimmehan
+jo kävelleet pitkän matkan, kuten tiedätte, ja olin lopen väsynyt. Vai
+hyväinen, kuinka suloista se oli!"
+
+"Olipa tietenkin, mutta ei sitä kannata nyt ajatella", keskeytti
+jokseenkin kärsimättömästi eräs kuulija, joka ei ollut päässyt tuosta
+hauskuudesta osalliseksi. "Puhu sellaisesta, mikä voi tapahtua --
+sellaisesta, mitä meille toisinaan suodaan. Ei ole mitään komeita
+vaunuja pysähtymässä meitä poimimaan, kun ensi kerran menemme ulos,
+siitä olen vallan varma. Mitä taas tulee lady Mabeliin -- tai miksi
+häntä nimititte, -- rohkenen väittää, että hän nyttemmin on koko asian
+unohtanut ja unohtanut teidätkin."
+
+"Onkohan sentään?" Huoneessa kuultiin uusi ääni ja uusia askeleita.
+"Odota hetkinen, ennenkuin vastaat siihen, Henrietta. Katsohan,
+Henrietta, ja katsohan, Maggie", virkkoi hän kahdelle vanhemmalle
+tytölle, jotka olivat hänen erikoisia ystäviään -- "katsokaa", jatkoi
+Elma, joka viime sanoja lausuttaessa oli tullut sisälle, "katsokaa,
+mitä minulla tässä on!" Hän veti esille kolme hentoa kirjekuorta,
+joihin oli painettu pieni kullattu kruunu kuhunkin.
+
+Toiset riensivät häntä kohti.
+
+"En ole avannut omaanikaan", sanoi Elma tarjoten yhden kummallekin
+edellämainituista osoitteenomistajista, "mutta arvaanpa mitä arvaan!
+Kas, kas, kas!" Hän kääntyi riemastuneena toisesta toiseen ja pysähtyi
+sitten vetämään pitkän, syvän, odottavan henkäyksen.
+
+Jokainen kirjelappu sisälsi kutsun illanviettoon.
+
+"Ne ovat Mabelin kesäkutsut", selitti Mabelin ystävätär huomatessaan,
+että toiset olivat mykkinä mielenliikutuksesta ja riemusta. "Hän saa
+pitää sellaiset joka vuosi", jatkoi puhuja itsekin säteillen, "ja hän
+mainitsi minulle joku aika sitten, että hän kutsuisi minut; mutten
+aavistanut, että myöskin Henrietta ja Maggie kutsuttaisiin, ennenkuin
+näin kirjeet juuri nyt. Eikä se ole _herttaista_? Eikö se ole _ihanaa_?
+Eikö se ole _ystävällistä_?"
+
+Siitä asiasta ei voinut olla eri mieltä, ja yhdyskunnan nuorempien
+ja kutsumatta jääneiden jäsenten kateus osoittautui niin
+järjenvastaiseksi, että heidän omakin mielialansa pian vaihtui
+myötätuntoiseksi harrastukseksi. Milloin illanvietto pidettiin? Mikä
+tunti oli kutsukorteissa mainittu? Mitä laatua tuo illanvietto oli? Ja,
+kaikkein valtavimpana kysymyksenä, kuinka kukin pukeutuisi?
+
+Henriettan päänkivistys katosi kuin taikaiskusta, ja Margaret, joka
+oli hiukan jurotellut, kirkastui päivänpaisteiseksi Elman tuoman taian
+kosketuksesta.
+
+Elma itse säteili ja säkenöi joka taholle. Koko ikävä huone oli kuin
+muuttunut. Ranskan- ja saksankielen opettajattariinkin tarttui tenho,
+ja he innostuivat ja vilkastuivat riemusta, tuntiessaan, että oli
+tapahtunut jotakin, mistä heijastuisi arvoa koko laitokselle. Itse
+neiti Exeter punehtui ilosta ja mielihyvästä. Keinoista ja apuneuvoista
+keskusteltiin niin kiihkeästi, että suuremmasta innostuksesta
+kulmatalon aikakirjat eivät tienneet kertoa. Sanalla sanoen, niin
+valtavasti "tuleva tapahtuma loi varjonsa eteensä", että jokainen muu
+varjo sen edeltä haihtui.
+
+Kolme uutta pukua oli välttämätöntä. Elma ei tosin sanonut mitään, kun
+hänelle iloisesti muistutettiin hänen kukkasnäyttelyä varten saamastaan
+valkoisesta puvusta, mutta hän arvasi kuinka kävisi, jahka asia tulisi
+hänen tätinsä korviin.
+
+Keijukaissormien kutomat keijukaisvaatteet -- selvään sanottuna lady
+Alfretonin oman ompelijattaren tekemä hienonhieno puku asiaankuuluvine
+lisäkkeineen tilattiin viipymättä Haverstock Hilliin lähetettäväksi;
+eikä tietenkään käynyt päinsä, että Henrietta enempää kuin Margaretkaan
+saisivat siroudessa jäädä jälkeen. "Luulen tosiaan, rakkaat tytöt...
+hm... luulen, että sellaista tilaisuutta varten, niin perin... hm,
+sellaista aivan erityistä tilaisuutta varten voitaisiin ryhtyä johonkin
+erikoisempaan hommaan", vihjaili neiti Exeter. "Jos voisit kysyä neuvoa
+vanhemmiltasi, tyttöseni", virkkoi hän Henriettalle, "varmaankin he
+olisivat kanssani yhtä mieltä; ja... ja mitä Margaretiin tulee, hän on
+saanut niin vähän uutta tällä lukukaudella, että... että..." Ja asia
+päättyi siten, että kaikki kolme puettaisiin yhtä sievästi kuin konsaan
+lady Mabel itse.
+
+Mutta siinä piilikin salaisuus.
+
+"Fanchette tuntee erään naisen, joka valmistaa komeita pukuja ja aivan
+huokealla", oli Mabel toverilleen uskonut; sillä hän huolehti nyt yhtä
+paljon kuin Elmakin siitä, että hänen uudet ystävänsä esiintyisivät
+edukseen. "Ajattelin, ettet tietäisi mitään hyvää ompelijatarta;
+koulutytöt kai eivät ole sellaisista asioista selvillä. Valkoinen
+pukusi näetkös ei ole _aivan_ sopiva tähän tilaisuuteen, vaikka se
+on hyvin sievä; mutta", lisäsi hän nopeasti, "koska sanot Henriettan
+ja Maggien aikovan teettää uusia pukineita, neuvohan heitä hänen
+osoitteelleen; kas tässä", ottaen paperilipun taskustaan -- "hän on
+Fanchetten serkku, ranskatar hänkin, joten tiedän, että kaikki tulee
+kuosikasta. Fanchette menee hänestä takuuseen", toimitti tyttö.
+
+"Kah, sanoinhan sinulle", virkkoi hän, kun odotettu ilta tuli ja
+herttualliset suojat vilisivät loistavista kasvoista ja hohtavista
+puvuista. "Sanoinhan sinulle, että Fanchette tiesi. Kah, Henrietta
+näyttää herttaiselta! Ja kuinka hyvin tuo teeruusun väri sopii hänelle!
+Hän on itsekin kuin teeruusu. Maggien puku on myöskin hyvin sievä
+-- hyvin sievä. Ja mitä sinuun tulee, Elma... niin, minähän joudun
+rinnallasi aivan varjoon", vakuutteli nuori hurmaantunut emäntä
+ihastuneessa epätoivossa. "En luullut näyttäväni hullummalta, ennenkuin
+te kolme astuitte sisälle. Nyt teidän kaikkien täytyy huvitella. Äiti
+on teihin ihastunut. Äiti pitää aina minun kutsuistani; hän ei millään
+ehdolla tahtoisi jäädä niistä pois; mutta tuskin kukaan veljistäni ja
+sisaristani pysyy silloin edes kotona. Florence on kuitenkin tän'iltana
+täällä. Kaiketi hän halusi nähdä, mitä minä hommailin. No, ei väliä,
+hän ei saa mitään kiukuttelemisen aihetta. Tässä ovat serkkuni,
+Louisa ja Dorothy, ja tässä pojat"; ja esiteltyään nämä muutamin
+teeskentelemättömin sanoin Mabel kulki eteenpäin.
+
+Elma sanoi jälkeenpäin, ettei ollut jäänyt pois ainoastakaan tanssista,
+ja Henrietta oli ollut tanssimatta vain silloin, kun oli todella liian
+väsynyt pyörähdelläkseen.
+
+Margaret, vaikka vähemmän huomattu ja puoleensavetävä, oli ollut täysin
+tyytyväinen, ja kaikilta olivat hetket kiitäneet nopein siivin.
+
+Se oli ollut tenhoisa ilta, jota kelpasi jälkeenpäinkin muistella.
+Valot, musiikki, parveke alaslaskettuine verhoineen ja sulotuoksuisine
+kukkineen, vanhain ja nuorten täyttämät salit, hupaiset vanhanaikaiset
+tanssit -- Mabelin tapa oli aina järjestää vanhanaikaisia hyppyjä
+juhlassaan -- ja korkeita käytäviä pitkin kauniisti katetuilla
+illallispöydillä varattuun ruokasaliin meneminen ja sieltä palaaminen,
+kaikki yhtyi nuorten vieraiden mielessä harvinaiseksi muistoksi.
+
+Oli tanssittu Mabelin serkun johtama kotiljongi. Ja hän oli ollut siro,
+ilomielinen nuorukainen, jossa tytön mielestä ei ollut mitään joutavaa
+hulluttelua.
+
+"Bertie on mainio kaikessa", oli Mabel uskonut uusille ystävilleen,
+"ja minä olen käskenyt hänen pitää huolta siitä, että saatte kaikkein
+parhainta. Hän sanoo, ettei hän voi pettää, mutta tietysti hän voi
+-- tarkoitan, että hän osaa _järjestää_. Alati minä yllätän hänet
+järjestelemässä. Hän sanoo, että Henriettan on johdettava yksi
+tanssinumero..." Ja kaikkien katseiden innostuttamana Henrietta oli sen
+tehnytkin ihailtavan hyvin.
+
+Jokainen oli vienyt mukanaan hauskan, ehkä vuosikausia säilyvän pikku
+muiston, mihin aarteeseen liittyi ihanista tunnelmista yhtynyt sädekehä.
+
+Aika oli jo kulunut pitkälle aamutunneille, ennenkuin nuo mitä
+rattoisimmat tanssiaiset päättyivät.
+
+Kuka olisi voinut aikaisemmin lähteä? Kukaan ei ollut halunnut
+laisinkaan mennä kotiin.
+
+"Oi, kuinka voisimme teitä kylliksi kiittää!" oli Elma nuoren sydämensä
+lämmössä puhjennut huudahtamaan, sanoessaan herttuattarelle hyvästi.
+
+"Täällä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa", oli Henrietta lisännyt
+säteilevin silmin.
+
+"Ja jokainen on ollut erinomaisen ystävällinen", oli Margaret
+kainommalla ja hiljaisemmalla äänellä virkkanut. "Kiitos, kiitos
+teille!"
+
+Ystävällinen herttuatar oli ollut aivan liikutettu. "Rakkaat tyttöni,
+minä olen niin mielissäni", oli hän vilpittömän sydämellisesti
+vastannut. "Minä kiitän _teitä_ kaikkia siitä, että pidätte niin
+suuressa arvossa vähäpätöisiä ponnistuksiamme. Olen hyvin iloinen,
+hyvin mielissäni, kun kuulen teillä olleen hauskaa. _Hyvästi_" -- hän
+puristi lämpimästi kummankin ojennettua kättä -- "_hyvästi_!"
+
+"Kolme suloisinta tyttöä mitä olen eläissäni nähnyt", lisäsi hän
+ääneensä (joko tahallaan tai tahtomattaan), ennenkuin kukaan näistä oli
+ehtinyt hänen kuuluviltansa.
+
+Mertounin herttuatar oli hyvin ystävällinen rouva.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Opettajatar ja oppilas.
+
+
+"Mabel", virkkoi hänen opettajattarensa aamulla tanssiaisten jälkeen,
+"mitä aiot tehdä kukkaviholla, joka sinulla oli eilen illalla?"
+
+"Mitäkö sillä tehdä?" vastasi Mabel, nousten haukotellen
+suuruspöydästä. "Kah, mitäpä siltä tekisin? Sehän kelpaa vain
+roskasäkkiin eikä mihinkään muuhun."
+
+"Ellet tosiaan aio sitä enää käyttää", sanoi mademoiselle Latour
+ikäänkuin puolittain odottaen tällaista vastausta, "olisiko sinulla
+mitään sitä vastaan, että antaisit sen minulle?"
+
+"Ei ensinkään -- jos siitä vain välitätte, -- mutta parasta on, ettette
+sentään aivan ajattelematta kiitä. Menenkö noutamaan sen kauniin
+kukkavihon?" ja hieno veitikkamainen hymy väreili neitosen kasvoilla
+hänen puhuessaan.
+
+Mademoiselle ei sitä kuitenkaan huomannut. "Olisin hyvin mielissäni",
+vastasi hän kerkeästi, kun hänen oppilaansa lähti huoneesta.
+
+Muutamien minuuttien päästä Mabel palasi tuoden muassaan muodottoman
+kimpun, jonka vain siihen kiinnitetystä valkoisesta satiinirihmasta
+saattoi tuntea kerran ansarista poimituksi kukkavihoksi. Mademoiselle
+Latourkin huudahti hämmästyksestä, "Varoitinhan teitä olemasta liian
+nopsa kiittämään, mademoiselle", virkkoi Mabel tyynesti, "Koska
+toivoitte kukkakimppua, niin tässä se on; mutta pelkään, että jos
+haluatte käyttää sitä toistamiseen tänä iltana, se tuskin teitä
+kaunistaa."
+
+"Eipä se siltä näytä", myönsi mademoiselle rypistäen kulmiansa ja
+purren huultansa niin ilmeisesti närkästyneenä, että jälleen hieno
+hymy häilähti tytön tarkkaaville kasvoille. Oppilas ei pitänyt
+opettajattarestaan, eikä kumpikaan ollut sinä aamuna parhaassa
+mielentilassa tai parhaalla tuulella. Valvonta, kiihtymys ja makeiset
+aiheuttivat välttämättömän vastavaikutuksen.
+
+"Mitä ihmeessä olet tehnyt noille kukille?" kysyi mademoiselle vihdoin
+terävästi ja paheksuvan kärsimättömällä äänellä. "Ne näyttivät komeilta
+eilen illalla, ja jokainen huomasi, kuinka tuoreina ne pysyivät ihan
+loppuun asti. Sanoit sen johtuvan siitä, etteivät ne olleet kiinnitetyt
+teräslankoihin -- koska oma puutarhurinne oli ne maalta lähettänyt; ja
+nyt..." Hän vilkaisi lohduttomasti kuihtuneisiin, vaalenneihin kukkiin.
+
+"Teidän olisi pitänyt pyytää niitä eilen illalla, muuta en voi sanoa",
+vastasi Mabel nenäkkäästi, "Mitä niille tein, en osaa sanaa, mutta
+tiedän, mistä ne tänä aamuna löysin -- illallispöydän alta penkin
+rutistamina. Menin etsimään viuhkaani, jonka arvelin sinne pudonneen,
+ja näin tämän." Hän ravisti entistä kukkavihkoa. "Siksi ajattelinkin,
+että tuskin pitäisitte sitä arvokkaana saaliina."
+
+"En tosiaan. No, vähät siitä; tule lukemaan. Ota kirjat esille;
+tänään olemmekin ja myöhästyneet", ja mademoiselle nielaisi
+huokauksentapaisen. "Nyt on sitäpaitsi keskiviikko."
+
+"Hyvä onni, että niin on!" jupisi Mabel istahtaen kaikella
+vastahakoisuudella, minkä edellisen illan ilot olivat ranskalaisia
+teonsanoja ja saksankielen harjoituksia vastaan synnyttäneet. "Ellei
+olisi keskiviikko, en tiedä kuinka voisin kestää. Mihin te sitä
+kukkavihkoa tarvitsette, mademoiselle?" kysyi hän äkkiä ja pikemmin
+puolustaakseen hidasteluaan kuin todellisesta uteliaisuudesta.
+
+Opettajatar epäröi. "Se ei sinua huvittaisi", sanoi hän sitten vihdoin;
+sillä hänkin oli pisteliäällä tuulella.
+
+"Tietysti se huvittaisi." Samassa Mabelin harrastus muuttuikin
+todelliseksi vastustushengen vaikutuksesta. "Tietysti se huvittaisi!"
+tivasi hän. "Miksikä ei? Minä haluan tietää, ja voisihan mademoiselle
+toki kertoa."
+
+"Oh, kerron kyllä, jos viitsit kuunnella." Opettajatar vaikeni jälleen.
+"Minulla on muutamia ystäviä", aloitti hän pehmeämmällä äänellä, "jotka
+olen tuntenut lapsuudestani asti -- eräs kunnon pastori perheineen.
+Ovat äskettäin saapuneet Lontooseen kotoaan Sveitsistä. Pastori on
+tullut jonkun lähetystön edustajana ottamaan osaa kokouksiin Exeter
+Hallissa, ja hän on ottanut mukaansa tyttärensä -- vaimo on kuollut
+-- katselemaan pääkaupunkimme nähtävyyksiä ja huvittelemaan. Viime
+viikolla vuokrasin heille huoneet, ja he saapuivat. Lontoo on hyvin
+toisenlainen kuin he olettivat -- komeampi, kauniimpi ja paljoa, hyvin
+paljoa suurempi. Täällä on myöskin paljoa kalliimpi elää, eikä vähillä
+rahoilla pitkälle pääse, ystäväni eivät Sveitsissä ole köyhää väkeä.
+Heillä on varsin sievä talo puutarhoineen, lehmiä ja hevosia; taloon
+kuuluu myöskin viljelysmaata. He luulivat, että heiltä varsin hyvin
+riittäisi varoja tähän pieneen Englannin-matkaan ja että heillä oli
+aivan kylliksi käydäkseen täällä kaikkialla ja nähdäkseen kaiken.
+Mutta he eivät tunteneet tätä maata. Heille vuokraamani huoneet
+osoittautuivat hirveän kalliiksi, he saavat maksaa niin musertavia
+hintoja kaikesta, mitä syövät, sekä kaikista pienistä lisänautinnoista,
+että heidän on täytynyt muuttaa paljoa pienempiin ja etäisempiin
+suojiin. Ilma on ollut niin helteinen, etteivät he voi kävellä, kuten
+kotona tekevät, ja sitäpaitsi he eivät tunne katuja, joten heidän
+täytyy kaikkialla käyttää ajuria. Kaikkeen tähän sekä näytelmälippuihin
+ja aterioihin kahviloissa -- he kun asuvat liian kaukana käydäkseen
+joka kerta kotona syömässä -- heiltä on jo kulunut niin paljon rahaa,
+että heitä aivan peloittaa. Nykyisin he usein viipyvät kotona melkein
+koko päivän tai kävelevät juuri hiukkasen lähikaduilla, jotteivät
+tuhlaisi enempää. Minä menen tänä iltapäivänä heitä tapaamaan ja otan
+pienen vasullisen hedelmiä mukaani; olin ajatellut samalla viedä heille
+ihanat kukkasi, jos..."
+
+"Ka, nyt olen tosiaan pahoillani", keskeytti Mabel sydämellisesti.
+Hänen teeskentelemätön mielenkiintonsa tarinaa kuunnellessaan
+ja se ponteva tapa, millä hän oli nyökännyt myötätuntoansa joka
+kohdussa, oli vietellyt kertojan juttelemaan paljoa enemmän kuin hän
+aluksi oli aikonut; ja äskeisen huudahduksen lämmin sävy toi väriä
+mademoiselle-rukan poskille. Kuten olemme sanoneet, ei mademoiselle
+ollut oppilaansa suosiossa, ja täytyy myöntää, ettei hän ylimalkaan
+kenestäkään tuntunut herttaiselta ja mielenkiintoiselta.
+
+Hän oli turhamainen, omaan itseensä keskittynyt, ahdasmielinen ja
+tavallisesti käsitti jokaisen asian vain omalta kannaltaan, ja näin
+ollen ei lady Mabel enempää kuin kukaan muukaan herttuan perheessä
+olisi voinut ollenkaan aavistaa, että opettajatar olisi ryhtynyt
+mihinkään ponnistuksiin muiden vuoksi tai tehnyt pienimpiäkään
+uhrauksia muiden hyväksi. Mutta epäilemättä pahimmillakin meistä on
+sydämessä joku hellä kieli. Kenties tuo pieni muukalainen lapsena
+juoksennellessaan vihreillä rinteillä jonkun sveitsiläisen paimenmajan
+lähettyvillä oli kunnon pastorin vanhemmilta saanut osakseen
+sydämellistä ystävällisyyttä tai hellää hoivaa; kenties onnellisia
+muistoja liittyi joihinkuihin tuollaisiin varhaisiin ikävuosiin ja
+vaikutelmia oli syntynyt, joita ei aika eikä olopaikan vaihdos olleet
+koskaan kyenneet hälventämään. Oli miten oli, noissa kovissa, pienissä,
+mustissa silmissä välähti nyt jotakin, mitä Mabel ei niissä koskaan
+ennen ollut havainnut ja mikä tunki suoraan hänen omaan lämpimämpään,
+rehellisempään sydämeensä.
+
+-- Mademoiselle-rukka! Ja minä kun hänelle salavihkaa nauroin! --
+ajatteli hän, -- nauroin hänelle! Mutta miltä minusta tuntuisi, jos
+itselleni naurettaisiin?
+
+Sitten hän vaipui mietteisiin. Kukkia? Tietysti hän voi hankkia
+mademoisellelle kukkia; kyllähän hän niitä saa niin paljon kuin vain
+jaksaa kantaa ystävilleen sinä iltapäivänä. Mutta sittenkin, mitäpä
+kukkaset olivat?
+
+Yht'äkkiä hän tunsi kuin tahtoisi tehdä enemmän, paljoa enemmän
+opettajattarensa suojattien hyväksi. Onnettomat ihmis-parat!
+Sullottuina laitakaupungin asumukseen Lontoon seurustelukauden
+kestäessä ja pakotettuina kävelemään lähikaduilla, kun heillä ei ollut
+varaa päästä kauemmaksi!
+
+-- On surkeata, että ihmiset ovat noin köyhiä! -- huudahti, herttuan
+tytär itsekseen.
+
+Mutta kuitenkin kaikitenkin hänen täytyi työntää aironsa veteen. Hänen
+kerran maistettuaan hyväntekeväisyyden ihanuutta ei ollut otaksuttavaa,
+että hän laiminlöisi tämän toisen tilaisuuden, varsinkaan kun se oli
+niin suotuisa. Mutta mitä oli tehtävä?
+
+"Kiitos ystävällisestä kuuntelemisestasi, Mabel", virkkoi mademoiselle
+melkein hilpeästi, sillä hänellekin oli tehnyt hyvää, kun oli saanut
+luottavaisesti jutella herkästi tarkkaavalle tytölle. "Nyt meidän
+täytyy ryhtyä lukuihin. Anna minulle tuo kirja."
+
+"Lähdettekö ennen puolista vai sen jälkeen?" kysyi Mabel äkkiä, sillä
+puolilupa-päivinä opettajatar usein katosi jo ennen kahta.
+
+"Tänään vasta sen jälkeen; ystäväni eivät odota minua puoliselle."
+
+"Ja kenties heillä ei olisikaan teille puolista tarjota."
+
+Parhaimpine aikomuksineenkaan ei puhujalla ollut sitä
+hienotuntoisuutta, mikä esti Elma Alfretonia milloinkaan lausumasta
+sopimatonta sanaa.
+
+Mademoiselle kuitenkin nöyrästi alistui. Hän oli sanonut niin paljon,
+oli jo myöntänyt niin paljon, että hänen oli hyödytöntä enää puolustaa
+pastorinsa arvokkuutta ja väittää voivansa luottaa vierasvaraisuuteen
+kaikkina aikoina. Sitäpaitsi oli Mabelin kysymys kömpelöstä
+sanamuodostaan huolimatta asiallinen ja tuntui ennustavan jotakin.
+Seuraavassa tuokiossa ilmeni, mitä tuo jokin oli.
+
+"Olen iloinen, ettette lähde ennemmin", jatkoi neitonen, äkkiä
+höllentäen kulmiansa, ikäänkuin huolen taakka olisi niiltä kirvonnut,
+"koska minä, nähkääs, en voisi tehdä mitään sitä ennen. Mutta niin
+pian kuin pääsen äidin puheille voin tehdä mitä hyvänsä. Älkää ostako
+hedelmävasullista, mademoiselle. Meillä on niitä aika runsaasti.
+Tiedän, ettei kaikkia talossa olevia voitu tuoda pöytään eilen
+illalla. Heti kun lukutunnit ovat päättyneet, menen rouva Greenawayltä
+kuulemaan, mitä hänellä on, ja sitten voin mennä pyytämään äidiltä
+luvan ja sullon teille ison vasullisen. Mutta aiotteko kantaa sen,
+mademoiselle?" lisäsi hän äkkiä, joutuen uudestaan ymmälle.
+
+"Oh, ei siitä pelkoa, etten jaksaisi sitä kantaa", nauroi mademoiselle
+ihastuneena. "Oi, kiitos, Mabel, hyvin, hyvin suuri kiitos! Siitä
+tulee pidot! Teidän englantilaiset hedelmänne ovat erittäin maukkaita.
+Ka, sellaisia hedelmiä ei niillä Sveitsissä olekaan! Ja tyttö-parat
+kertoivat minulle, kuinka heille aina tuli vesi suuhun, kulkiessaan
+viettelevien myymäläikkunain ohi. Kuitenkaan en luule, että he juuri
+ovat saaneet maistaa mansikkaakaan."
+
+"Mutta kuinka te sen kuljetatte", uteli Mabel lämmeten suunnitelmalle
+yhä enemmän, "jos siitä tulee iso vasu? Ja ison vasullisen minä aion
+laittaa."
+
+"Minä matkustan maanalaisella rautatiellä, hyvä Mabel; tiedäthän, että
+Sloane Squaren asemalle kävelee tästä talosta viidessä minuutissa, ja
+kun juna tulee Addison Roadin asemalle, on pastorin asunto kivenheiton
+päässä."
+
+"Addison Roadin asemalle! Missä ihmeessä se on, mademoiselle?"
+
+"Varsin kaukana täältä, West Kensingtonissa, kuten sitä kaupunginosaa
+nimitetään. Muttei se suinkaan ole mitään ikävää seutua, kun sinne
+saapuu. Pastorin huoneet ovat jokseenkin korkealla. Ne sijaitsevat
+talon ylimmässä kerroksessa, mutta sieltä on kaunis avoin näköala --
+ainakin kaupungin näköalaksi. Oh, he viihtynevät siellä varsin hyvin",
+lopetti mademoiselle, joka nyt oli taipuvainen katselemaan asiaa
+ruusunvärisessä valossa. "Eikä enää ole pitkää aikaa jäljellä. Pian he
+palaavat kotimaahansa!"
+
+-- Mutta saamatta paljoa iloa Lontoossa-oleskelustaan, -- tuumi Mabel.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+"Eikö edes hiukan ananasta?"
+
+
+"Sinuna, Mabel, en seuraisi silmilläni tuota vattuastiaa ympäri
+pöydän", kuiskasi eräs kiusoitteleva veli puolisella. "Siitä ei
+kai paljoa apua ole. Vatut maistuvat kovin hyviltä. Eivät ne sinun
+kohdallesi kerkiä."
+
+Totta puhuen Mabel oli osoittanut niin ilmeistä läpikuultavaa
+harrastusta pöydällä tarjoiltuihin hedelmiin, että mademoiselle-parka,
+joka tiesi, mistä se johtui, istui kuin orjantappuroilla. Hänestä
+oli tuntunut kylläkin vaikealta, luonteeltaan vaitelias kun oli,
+tunnustaa oppilaalleen, mihin suuntaan hänen ajatuksensa sinä päivänä
+kävivät. Mutta jos Mabel -- kuten oli hyvinkin luultavaa -- viskaisi
+kelpo pastorin perheineen toisten huomion esineeksi, puhuisi heistä
+tuskallisen pitkään ja siten saattaisi nuo hänen ystävä-parkansa
+säälin asemesta vastenmielisyyden alaisiksi, niin se olisi liikaa.
+Mademoiselle oli tosin varoittavasti vihjaissut edeltäpäin. Hän oli
+melkein rukoilevasti kuiskannut, kun he kahden kävelivät ruokasaliin.
+"Hyvä Mabel, älähän huoli mainita monsieur Forelista kenellekään".
+Mutta hän ei paljoa luottanut siihen, että tyttö hänen varoitustaan
+tottelisi, jos joutuisi kiusaukseen olla siitä välittämättä. Kun
+hän nyt kuuli veljen härnäilyn, elpyi hänen pelkonsa jälleen. Mutta
+omituista kyllä, Mabel, joka oli alkanut vastata, hillitsi itsensä.
+"Minä pidän enemmän mansikoista", virkkoi hän vain.
+
+"Niinkö? Miksi sitten päästit ne ohitsesi, jos saan kysyä?"
+
+"Minusta näyttää, että rakas Mabel ei voi oikein hyvin tänä aamuna",
+puuttui hellä äiti puheeseen. "Toivon, sydänkäpyseni, ettet ole
+rasittunut liiaksi eilen illalla? Ehkäpä parasta, ettet nauti hedelmiä
+-- varsinkaan, jos tunnet vastenmielisyyttä niitä kohtaan."
+
+Mabel-rukka! Ainoastaan hedelmiä hän tunsi voivansa syödä. Hän _oli_
+todellakin rasittunut ja kiihoittunut liiaksi edellisenä iltana, ja
+kylkipaisti ja kananpoika eivät häntä vietelleet. Mutta mansikat ja
+tuoreet, hyvältä tuoksuvat viinirypäleet!
+
+Hänen kummastuksekseen ja mielipahakseen hedelmämaljakot eivät
+suinkaan olleet niin kukkuroillaan kuin hän oli odottanut, rypäleillä
+ja mansikoilla on ihmeellinen taipumus hupenemiseen ollessaan
+muutaman tunnin poissa näkyvistä, kuten jokainen tietää, -- ja hänen
+kuvittelemiensa isojen röykkiöiden asemesta esiintyikin vain muutamia
+melkein vaillinaisia vateja.
+
+-- Tietenkin rouva Greenaway säilyttää parhaat päivällistä varten,
+-- yritti Mabel lohduttautua. -- Minun täytyy jälkeenpäin päästä
+rouva Greenawayn kimppuun ja houkutella häneltä jotakin hänen
+talteenpanemistaan. -- Mutta siitä huolimatta hän tunsi hiukan
+levottomuutta. Rouva Greenaway oli hyvin runsaskätinen: tavallisesti
+tuotiin yllinkyllin puolispöytään, missä niitä aina melkolailla
+syötiin. Ihmiset pitävät hedelmistä päivän ollessa kuumimmillaan;
+ja paitsi tavallisia ruokailijoita oli perheen kaupungissa asuessa
+varmaan vieraitakin saapuvilla. Siis oli kuin olikin aihetta kaihoavan
+silmäparin vaaniskeluun, kun vattukulho juhlallisesti kiersi pöytää.
+
+Ainoaankaan vattuun ei Mabel tahtonut itse koskea ja yhtä
+päättäväisesti kieltäytyi viinirypäleistä ja mansikoistakin.
+
+"Eikö edes hiukan ananasta?"
+
+Mabelin isä oli tarttunut ananasiin -- ainoaan, mikä tähän asti oli
+säilynyt armottomilta käsiltä -- ja kohotti sitä parhaillaan.
+
+Melkein kiljahtaen hyökkäsi tyttö eteenpäin.
+
+"Hyväinen aika, lapsi! Mikä sinua vaivaa?" huudahti isä useiden
+säestävien parahdusten ilmaistessa koko seurueen kummastusta. "Hyväinen
+aika! Mikä sinun on, lapsi?" toisti isä, veitsi toisessa kädessä,
+hedelmä toisessa.
+
+"Oi isä!... Oi äiti, auta minua! Älä leikkaa sitä, isä, älä toki! Äiti,
+sinä tiedät, mihin sitä tarvitsen!" Hän oli nimittäin uskonut jo asian
+herttuattarelle, joka heti asian kuultuaan oli sen unohtanut, vaikka
+olikin ollut ihastunut ja hyväksyvä, kuten aina. "Ole hyvä, äiti, ja
+pyydä häntä antamaan se minulle!" Ja nuoren anojan kasvot hehkuivat
+levottomuudesta ja innosta, sillävälin kun poloinen opettajatar kylmänä
+ja tyrmistyneenä istui mykkänä lautaseensa tuijottaen. Mitähän nyt
+seurannee?
+
+"Oh, Mabel haluaa viedä vähän hedelmiä eräille köyhille sairaille
+ihmisille", virkkoi herttuatar hiukkasen poiketen raiteilta
+selityksessään; "ja ananas olisi niille epäilemättä erikoista herkkua,
+ellei kukaan muu sitä halua."
+
+"Oh, kukaan muu ei saa sitä haluta, jos Mabel haluaa", huomautti
+Florence.
+
+"Kukaan meistä ei todellakaan välitä ananas-hedelmästä", jatkoi äiti
+sovittavassa äänilajissa. "Varmaankin se maistuu oivalliselta Mabelin
+ystäville. Niin, rakkaani, sinä saat sen ottaa; se onkin vain pieni.
+Mutta kenen saat sen heille viemään?"
+
+"Oh, mademoiselle kyllä vie sen. Mademoiselle tietää, missä he asuvat
+ja tuntee heidät hyvin. Mademoiselle..."
+
+-- Nyt ne saavat kuulla kaiken, -- vaikeroi opettajatar-parka
+sydämessään.
+
+Mutta sattuma tuli hänelle avuksi. Ovi aukeni ja ilmoitettiin vieraita
+saapuneen. Nämä olivat tavallisia perhetuttavia ja saattoivat täten
+ilman muodollisuuksia pistäytyä taloon, toivoen tapaavansa väen
+kotosalla, sopiakseen joistakin kohtaamisista ja järjestelläkseen
+yhteisiä harrastuksiaan. Ennenkuin he olivat istahtaneet, olivat Mabel
+ja hänen opettajattarensa paenneet.
+
+"Ja tässä se on!" huudahti edellinen, puristaen riemastuneena
+riidanalaista ananasta heti kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä.
+"Tässä se on, ja hyvältäpä se tuoksuu! Kun huomasin, ettei mitään muuta
+jäisi jäljelle, tahdoin kaikin mokomin saada tämän ananas-hedelmän ja
+vavisten katselin, sieppaisiko Horniman sen leikatakseen siitä. Eikö se
+ole oikein sievakka?" puhui tyttö, rientäessään eteenpäin. "Pitänevätkö
+he siitä, mademoiselle? No, menkäähän nyt ja suoriutukaa valmiiksi.
+Sillä välin teen minä voitavani rouva Greenawayn pateilla. Onhan meiltä
+ainakin tämä: mutta sentään luulen toki osaavani suostutella rouva
+Greenawaynkin."
+
+Ja niin hyvin hän osasi ja niin täydellisesti hänen onnistui
+viekoitella vanhan emännöitsijän myötätunto hyvälle asialle, että
+mademoiselle tuskin tiesi mitä sanoa tai miten osoittaa kylliksi
+kiitollisuuttansa, kun hän samassa saapui alakertaan lähtövalmiina ja
+näki nuo mehevät herkut.
+
+"Hän sanoi varsin hyvin voivansa ne luovuttaa", vakuutti Mabel
+vastaukseksi tunnolliseen epäröimiseen; "hän lähettää ne kaikki
+erittäin mielellään, siitä voitte olla varma, mademoiselle; ja hän
+sanoi, että äiti olisi sitä toivonut -- niinkuin äiti tietysti
+olisikin. Peittäkäämme ne nyt", jatkoi tyttö käyden ripeästi tuumasta
+toimeen, "ja sitten kansi päälle" -- hän työnsi salvan säppiin, -- "ja
+tuossa ne nyt ovat mahdollisimman somasti laitettuina!" Hän silmäili
+pientä torivasua, jonka rouva Greenaway oli hänelle hedelmien kera
+antanut, niin hyvillään, että se oli hänen toverilleen melkein yhtä
+mieluista kuin itse lahja.
+
+Kuinka paljon voikaan se tapa, millä joku hyvätyö tehdään, lisätä tuon
+hyväntyön arvoa, tehdä sen kaksin-, jopa kolminkertaiseksi!
+
+"Minä voinkin päästää teidät ulos", jatkoi Mabel. "Miehet ovat menneet
+päivällistään syömään. Voi, kuinka siellä ulkona on kuuma!" huudahti
+hän häikäisevän auringonsäteen langetessa vilpoiseen marmorieteiseen,
+kun ulko-oven iso puolikas avattiin. "Oi, mademoiselle, pelkään,
+ettei retkenne tunnu teistä hauskalta. Avatkaa päivänvarjonne, niin
+annan teille vasun jälkeenpäin. Olisin toivonut voivani hankkia
+enemmän kukkia -- tuolla kulmassa on pari todellakin uhkeata, --
+mutta pelkäsin, että minut tavattaisiin huoneista, kun he saapuisivat
+puoliselta, jolloin taasen olisivat voineet kiusata ja hälistä. No, nyt
+on siis kaikki reilassa. Hyvästi. Ja muistakaa tarkoin kertoa minulle
+kaikki, kun illalla palaatte kotiin."
+
+
+
+
+XIX.
+
+"Olin kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme!"
+
+
+Vihdoin neiti Exeterin koulussa lukuvuosi päättyi, ja Elma oli vapaa.
+Tietenkin hän suoraa päätä riensi Park Lanen taloon; ja nyttemmin
+pidettiin päätettynä asiana, että hän lähtisi setänsä ja tätinsä
+mukana näiden maahuvilaan ja todella asuisi heidän kanssaan tai heidän
+hoivissaan, kunnes luvut jälleen alkaisivat.
+
+Mutta vaikka oli elokuun ensimäinen päivä, pidätti sir Thomas
+Alfretonia kaupungissa tärkeä väittely parlamentissa; ja lady
+Alfreton mieli viettää kaksi viikkoa meren rannalla, ennenkuin
+asettuisi B:n kreivikuntaan. Juliet oli lupautunut viikon kestävälle
+huvipurjehdukselle Cowes'iin, ja Piers tunsi taipumusta omin päin
+samoilla tuntemattomille tienoille. Elma tuskin saattoi yksinään jäädä
+kaupunkiin setänsä kanssa ja kuitenkin...
+
+Kysymys oli vasta esiintynyt, kun siihen ja tuli vastaus.
+
+"Minä olen saanut kutsun", ilmoitti nuori vieras omaan sievään tapaansa
+punehtuen; Elma punehtui aina, kun hänellä oli jotakin kerrottavaa
+itsestään tai omista hommistaan. "Minua... minua pyydettiin kysymään
+tädin mieltä asiasta. Mabel haluaa, että menisin heidän luokseen
+näiksi kahdeksi viikoksi, jotka te olette poissa. Minä sanoin kysyväni
+tädiltä."
+
+"Ah niin, herttuakin on kaupungissa", huomautti sir Thomas.
+
+"Juuri parahiksi!" huudahti lady Alfreton. "Ihanaa! Onpa tuo ystävyys
+kehittynyt oikein onnelliseen suuntaan." (Mabel oli nyttemmin päässyt
+jälleen suosioon, ja ajelumatka oli unohdettu.)
+
+"Tietysti sinun tulee mennä, Elma; tietysti. Kirjoita heti myöntävä
+vastaus -- tai maltahan, minä itse vien sinut Mertounin taloon tänä
+iltapäivänä. Voin mennä sinne yhtä helposti kuin minne muualle tahansa,
+ja jo kohteliaisuus velvoittaa minut niinkuin sinutkin kiittämään
+herttuatarta. Erittäin ystävällinen ajatus. Ja juuri sopivaan aikaan
+todellakin. Sinä olet onnen tyttö, Elma; te kaksi, sinä ja Mabel,
+kaiketi tanssitatte herttuatarparkaa aikalailla. Mutta herttuatar
+pitää siitä. Kunhan vain ne hänen vanhemmat tyttärensä jättäisivät
+hänet rauhaan, niin hän olisi täysin onnellinen Mabelin vallan alla.
+Hänen autuaallinen ilmeensä aina huvittaa minua", jatkoi lady Alfreton
+nauraen, "kun hän on päässyt niistä kaikista aivan eroon ja saa olla
+kolmisin herttuan ja Mabelin kanssa. Poloiset ihmiset, kun eivät kykene
+hallitsemaan omia lapsiansa!"
+
+"Pyh!" hymähti Piers.
+
+"Sinä tarvitset hiukan uusia vaatteita, Elma", jatkoi täti mitä
+parhaimmalla tuulella; "emme saa sallia nuoren sukulaisemme esiintyä
+pienenä hamsuna, kun hän on vieraissa. Kai meidän täytyy taas mennä
+rouva Whiten luo. Et ole koskaan näyttänyt niin sirolta missään muussa
+puvussa kuin siinä, jonka sait tanssiaisiin. No, voimme matkalla
+poiketa hänen luokseen, ja aineet ja työpalkka voidaan panna minun
+laskuuni. Mitä otollisimpaan ja sopivimpaan aikaan saapunut kutsu, se
+täytyy minun sanoa."
+
+Ja niin ajatteli Elmakin, kun hänet muutamaa päivää myöhemmin
+toimitettiin Mertounin taloon.
+
+"Luulen, että minulla on jotakin puuhaa, mikä sinua viehättää,
+Elma", virkkoi Mabel heti kun tytöt olivat kahdenkesken. "Se on
+juuri sellaista omituista, mistä _sinä_ pidät -- sillä sinähän olet
+jokseenkin omituinen tyttö, niinkuin aina olen sanonut. Mutta eipä
+väliä; mehän sovimme nykyisin mainiosti yhteen. Ja voimme sanoa
+toisillemme, mitä tahdomme, eikö niin? Ka, sinä et laisinkaan arvaa,
+mihin haluan mennä jälkeen puolenpäivän!"
+
+"Sano se sitten", vastasi Elma, ripeästi katkaisten gordilaisen solmun.
+"Minä olen valmis lähtemään _mihin hyvänsä_ tänä iltapäivänä!" lisäsi
+hän tanssien pitkin huonetta. "Kuinka ihanaa on olla täällä, olla
+juuri sinun kanssasi tässä hauskassa, isossa, viileässä talossa ilman
+läksyjä, opettajattaria tai ketään muita! Lähdemmekö kaksin vai jonkun
+muun kanssa?"
+
+"Ihan kaksin, omilla kärryilläni",vastasi Mabel. "Tommy istuu takana.
+Tommy on kotoisin sieltäpäin kuin mekin, näetsen, ja olemme tunteneet
+hänet siitä asti, kun hän oli tuon mittainen" -- osoittaen kädellään.
+"Sanovat, että olen aivan turvassa hänen kanssaan. Hän on maailman
+parhain ja luotettavin Tommy. Ja sitäpaitsi hän tuntee Lontoon
+päästä päähän. Hän tietää, mihin me tänään menemme", nyökkäsi Mabel
+salaperäisesti. "Tarkoitan, että hän tuntee paikan ja tietää, minkä
+kautta sinne ajetaan."
+
+"No?" virkahti Elma tavattoman jännittyneenä.
+
+"Me lähdemme Addison Roadille -- Addison Roadille Kensingtoniin. Kah,
+oletko nyt sen viisaampi?"
+
+"En rahtuakaan."
+
+Mutta ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli Elma jo sentään paljoa
+viisaampi. Mabel kertoi nyt innokkaasti sveitsiläisestä pastorista ja
+tämän perheestä; kaikki hänen parhaat tunteensa olivat herkistyneet
+hänen kuultuaan mademoisellen selostuksen tekemästään vierailusta,
+josta viime luvussa oli puhe. Ja niin elävästi oli opettajatar
+kuvaillut köyhien, kotiinsa ikävöivien, pettyneiden muukalais-poloisten
+alakuloisuutta, noiden muukalaisten, jotka mielikuvituksensa
+hehkuvärein maalaamastaan lomamatkasta olivat saaneet varsin vähän
+hyötyä ja nyt vain toivoivat olevansa kaukana tästä suuresta, kuumasta,
+meluisasta kaupungista ja pääsevänsä takaisin omiin rauhallisiin
+laaksoihinsa, omien yksinkertaisten tuttaviensa pariin -- niin elävästi
+hän oli sitä kuvaillut, ettei Mabel senjälkeen ollut mitään muuta
+tehnyt kuin öin päivin sitä mielessään harkinnut.
+
+"Tyttärillä ei ole ristinsielua puhetoveriksi sen jälkeen, kun heidän
+isänsä aamulla lähtee -- ei ainakaan usein", vakuutti hän. "Heidän
+englanninkielensä on jokseenkin hyvää, sanoo mademoiselle, mutta he
+hiukan arastelevat sitä puhua. Ja tänne piti saapua erään toisen
+pastorin rouvineen samaan aikaan, ja he olisivat pitäneet huolta näistä
+ja näytelleet heille kaupunkia, mutta viime hetkessä niiden toisten
+matkalle tulikin este. On täällä eräs ranskalainen, joka silloin
+tällöin käy heitä tervehtimässä; mutta hän pääsee toimestaan ainoastaan
+iltaisin, ja juuri iltaisin kaivataan vieraita vähimmin. Silloin voi
+isä olla tyttäriensä parissa; ja tavallisesti hän vie heidät kävelylle
+tai johonkin -- mutta päivin he ovat aivan yksinään. He saapuivat
+kuukauden ajaksi, ja heillä on vielä viikko jäljellä, ihmis-paroilla!"
+
+"No, meidän on tehtävä voitavamme tämän viikon kuluessa", virkkoi Elma
+hilpeästi. "Meidän on otettava selville, mistä he pitävät, niin sitten
+voimme hommailla."
+
+"Onko ranskankielesi mukiinmenevää, Elma?"
+
+"Oh, osaanhan minä haastaa -- sellaista kuin se sitten on. Meidän on
+puhuttava ranskaa neiti Exeterin opistossa, kuten tiedät. Aina ranskaa
+koulutunneilla."
+
+"Se on hyvä asia; minun ranskani on kamalaa. Totta puhuen, yksi syy,
+miksi halusin saada sinut mukaani, olikin, että ajattelin sinun
+huolehtivan puhumisesta."
+
+Tietysti Elma tirskui ja antoi takaisin, ja Mabel puolustelihe ja
+vakuutteli; mutta molemmat olivat liian kiintyneet tehtäväänsä
+välittääkseen toistensa sanoista. Kääsit ajettiin esille, ja tytöt
+läksivät matkaan.
+
+Meiltä ei riitä tilaa vierailun kaikkien pienten yksityiskohtien
+kertomiseen. Ennen lähtöä Mabel oli ottanut esille toisen valmiiksi
+varatun hedelmävasun, mikä oli aiottu lahjaksi pastorin perheelle,
+mutta epäilyttävä varjo hänen ystävänsä otsalla pysähdytti hänet
+kysäisemään, mitä se mahdollisesti merkitsi.
+
+"Ajattelen... etkö sinäkin?... että kun menemme vieraisille, todellakin
+vieraisille nuorten... meidänlaistemme nuorten neitien luo", vihjaili
+Elma, "älähän suutu, Mabel... tarkoituksesi oli perin ystävällinen...
+mutta, näetkös, oli sentään hitusen eroa, kun mademoiselle vei lahjan.
+Hän saattoi viedä mitä tahansa. Mutta me... minusta tuntuu, ettemme
+menettele siinä ihan oikein. Tiedän kyllä, että he tavattomasti
+pitäisivät näistä hedelmistä", lisäsi hän nopeasti, "ja kukkaset
+ovat myöskin niin ihania; mutta kenties he _sielussaan_ näkisivät
+kernaammin, että saapuisimme ilman lahjoja, vain istuisimme heidän
+parissaan ja juttelisimme heidän kanssaan nyt tänään. Sitten ensi
+kerralla..."
+
+"Ka, taidatpa olla oikeassa", virkkoi Mabel vilkaisten kaihomielin
+vasuun. "Sinä näyt ymmärtävän ihmisiä, minä en. Kaikki sanovat,
+että minä teen virheitä ja puhun sopimattomia. Mutta sinä opastelet
+minua, Elma, ja kasvatat minusta vielä ihmisen. Joka tapauksessa
+menemme siellä käymään"; ja hän oli hypähtänyt ajajan istuimelle
+varsin iloisena. Täytyy myöntää, että Mabelilla oli hyväntahtoinen,
+jalomielinen luonne.
+
+Eikä hän hetkeäkään epäillyt, kumpi heistä kahdesta oli ollut oikeassa,
+sitten kun he olivat istuneet pastorin asunnon pieneen päivänhohteesta
+häikäisevään, tomuiseen tupaan. Nuoret neitoset valtasi melkoinen
+kummastus, ja hiukan he arastelivatkin. Tulijain täytyi selittää,
+keitä olivat ja miksi olivat saapuneet. Mabelin oli juteltava paljon
+mademoiselle Lotourista ja Elman vakuuteltava olevansa Mabelin hyvä
+ystävä. Sanalla sanoen, jos heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi
+hedelmä- ja kukkavasun tuonnista samalla kuin omaa tungetteluaankin --
+sillä tungettelijoiksi he melkein tunsivat itsensä nuorten emäntäinsä
+puolittain loukkaantuneiden katseiden edessä, -- olisi se ollut vallan
+liian paljon.
+
+"Olin tosiaan kiitollinen, ettemme olleet ottaneet mitään mukaamme!"
+huudahti Mabel jälkeenpäin. "Tyttö-parat vilkuivat meitä aivan
+vihaisesti, kunnes he käsittivät. Kaiketi he ajattelivat, ettei meillä
+ollut mitään asiaa sinne. Ja kovin nolostuneilta ja yrmeiltä he tosiaan
+näyttivät. He olivat hirveän noloja ja tylyjä, eikö totta, Elma? Mutta
+vihdoin me saimme heidät sulamaan. Pelkäsin, että se, jonka kanssa
+sinä juttelit, hyrähtäisi itkuun! Pelkäsin tosiaan. Hänen silmänsä
+olivat täynnä kyyneliä. Ja sitten hän rupatteli varsin hauskasti.
+Minun puhetoverini sanoi, ettei hän eläissään ollut tuntenut itseänsä
+viheliäisemmäksi. Ja tullessaan hän oli toivonut viihtyvänsä täällä
+niin hyvin ja oli niin kauan ikävöinyt tälle matkalle! No, lohdutuksena
+on edes se, että nyt he saavat hauskaa. Huomasitko heidän ilmettään,
+kun sanoin, että ottaisimme heidät huomenna kaupungille mukaamme? Emme
+voi saada äidin vaunuja tällä kertaa, mutta voimme saada kuomuvaunut
+tai jotkut sentapaiset ajopelit. Kyllä Tommy sen järjestää. No, sitten
+kun olemme käyneet Westminster Abbeyssä ja parlamentin alahuoneessa
+-- älkäämme unohtako pyytää Robert-enoa hankkimaan meille lupaliput
+-- heidän on määrä saapua tänne teelle -- vain sinun ja minun kera
+opetushuoneeseen. Minä pyydän rouva Greenawaytä toimittamaan meille
+oikeata _teejuhla_-teetä. Ja jälkeenpäin Tommy kyyditsee heidät
+kääseillä kotiin. No, eikö tämä ole kaikin puolin oiva suunnitelma?"
+
+
+
+
+XX.
+
+Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
+
+
+"Jos Elma tyytyisi käymään mökkilöissä silloin tällöin, joskus
+pistäytyen kylän koulussakin, en sitä suinkaan pahoittelisi", lausui
+lady Alfreton valittelevalla äänellä muutamia viikkoja myöhemmin. "Se
+on aivan tavallista maalla, ja vaikken itse juuri sellaista harrasta,
+on minulla useita ystäviä, jotka usein käyvät talonpoikain majoissa.
+Mutta Elma on tosiaan jokseenkin väsyttävä, lapsi-parka! Hänellä on
+taipumusta juosta tuollaisten omituisten puolivillaisten ihmisten
+perässä, jotka eivät kehenkään kuulu; ja vaikka tiedän, että hän
+siitä luopuisi, jos sanoisin sitä tahtovani, on kuitenkin vaikeata
+saada hänet ymmärtämään asemaa. Hänellä on aina joku oivallinen syy
+tuttavuuden tekemiseen tämän tai tuon kanssa; ja hän on niin tunnokas
+hankkimaan edeltäpäin minun suostumukseni -- Juliet ei varmaan koskaan
+ole ollut läheskään yhtä tunnokas", lisäsi hän ohimennen, -- "että
+tuskin osaan häneen suuttua. Mutta mitä minun on tehtävä, jos tätä
+jatkuu?" Tässä puhuja kohotti kulmakarvaansa ja vilkaisi poikaansa.
+Hänellä ja Piersillä oli varsin usein tapana keskustella Elmasta näinä
+aikoina.
+
+"Minkä kepposen hän nyt on tehnyt?" kysyi Piers.
+
+"Hm, kepposen? Kepposeksi sitä tuskin voi nimittää. Mutta kerronpa
+sinulle. Tiedät sen sievän, huvilantapaisen mökin kuusamakujan
+varrella, rouva Thatcherin mökin -- sen, jonka edessä on vihreä veräjä?"
+
+"Tiedän."
+
+"Rouva Thatcher vuokrailee sitä suvikuukausina kesävieraille, ja
+varsin hyvät suojat siellä onkin. Ne näkyvät olevan aina täynnä.
+Kuljen usein sitä tietä; ja tänä kesänä olen aina siitä ohimennessäni,
+jos ilma on kaunis, huomannut sairaan tytön istumassa tuolissa
+ulkona sievässä puutarhassa. Milloin on vähänkin viileämpi, hänet
+näkee kaariakkunassa. Mökkihän on niin lähellä tietä, ettei voi olla
+katsomatta suoraan sisälle. Ehkä en kuitenkaan olisi tyttöä pannut
+merkille, ellei Elma olisi kiinnittänyt häneen huomiotani ja aina
+ohikulkiessamme huudahtanut: 'Kah, siellä hän on!' Täten tyttö vihdoin
+oli herättänyt mielenkiintoa meissä molemmissa. Oli tosiaan aivan
+lystikästä; sillä jos Elma sattui kulkemaan yksinään -- mökkihän on
+pappilan tiellä ja Elma voi kävellä sinne yksinään, pappila kun on
+niin lähellä omaa porttiamme... No niin, ellen ollut Elman matkassa,
+oli hänellä aina tapana ilmoittaa minulle, oliko tyttö sisällä vai
+ulkona, ikäänkuin asia olisi ollut aivan erikoisen tärkeä! No, minä en
+tosiaan voinut välttää, että minussa heräsi mielenkiintoa", jatkoi lady
+Alfreton nauraen. "Tiedäthän, kuinka Elma voi herättää harrastuksemme
+vastoin tahtoammekin; ja niin järjettömältä kuin se kuulostaneekin,
+epävakaisella ilmalla usein yllätin itseni miettimästä, voiko tuo
+tyttö, josta en tiennyt kerrassaan mitään, istua ulkosalla vai eikö."
+
+Piers nyökkäsi tarkkaavaisuuden merkiksi.
+
+"Kaikki tuo ei kuitenkaan mitään haitannut", jatkoi hänen äitinsä; "se
+oli pientä viatonta leikkiä Elman ja minun välilläni, enkä ollenkaan
+aavistanut sen muuttuvan miksikään muuksi. Mutta ajattelehan! Noin
+viikko sitten Elma pyrähti sisälle punehtuen, kuten tiedät hänen
+punehtuvan, milloin hänellä on jotakin erityistä sanottavaa, ja
+ehdotti, että kävisin rouva Thatcherin huvilassa asuvan tytön äitiä
+tapaamassa! Minun täytyy Elman puolustukseksi myöntää", jatkoi puhuja,
+"että hän oli hankkinut joitakin tietoja tuosta väestä: olivat
+luullakseni herra Bryantin, uuden kappalaisemme sukulaisia. Hän on
+oivallinen nuori mies, jonka tänne pääsemistä sir Thomas suuressa
+määrin avusti, -- mutta siitä kai ei johdu, että meidän on otettava
+_kaikki_ herra Bryantin serkut ja heimolaiset satulaamme? Kävi sitten
+selville, että Elma oli tavannut potilaan -- 'meidän tyttömme', kuten
+hän sanoi -- pappilassa sinä iltapäivänä ja, sanalla sanoen, oli tehnyt
+tuttavuutta hänen kanssaan, aivan tosissaan kuvitellen, että minä siitä
+riemastuisin ja innostuisin yhtä paljon kuin hän itsekin! Mitä saatoin
+sanoa? Olisi ollut julmaa ilmaista hänelle toivovani, ettei hän olisi
+mihinkään sellaiseen ryhtynyt. Siitä pitäen on siis ollut vierailuja
+ja vastavierailuja, kirjojen lainailuja ja kukkien lähettämisiä, -- ja
+vaikka minä itse en suostunut sinne menemään, sillä minä sanoin Elmalle
+nimenomaan, ettei minun sopinut käydä rouva Thatcherin vuokralaisten
+luona, -- jos nimittäin yhtenä kesänä kävisin, odotettaisiin sitä
+minulta seuraavanakin ja aina vastedes, -- niin en kuitenkaan tahtonut
+kieltää häntä käymästä. Kunnon ihmisiä ne kyllä ovat..." ja rouva
+vaikeni tarkatakseen, mitä kuulijansa ajatteli.
+
+"Elma käy siis nykyisin heidän luonansa?" oli kuitenkin kaikki, mitä
+Piers virkkoi.
+
+"Niin, hän sai Julietin eräänä päivänä mukaansa", myönsi lady
+Alfreton. "Sanoin sisarellesi, että hänen oli parasta mennä ja että
+hän voisi esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön minun puolestani
+-- en ole nykyisin oikein voimissani ja olen aivan uupunut pitkän
+seurustelukauden jälkeen kaupungissa. Kun siis Juliet näkyi
+kernaastikin lähtevän Elman mukaan -- kaikkeenhan hän on valmis
+saadakseen huvitusta, -- minäkin ajattelin, että hän voisi tuon pienen
+huomaavaisuuden osoittaa."
+
+"Sinä olet melkoista parempi kuin miltä tahtoisit näyttää, äiti hyvä."
+
+"Mitä?" huudahti lady Alfreton, joka ei ollut uskoa korviaan. Viime
+osan puheestaan hän oli vartavasten haastellut pyytääkseen peitetyin
+sanoin anteeksi pojaltaan, jota hän melkolailla kunnioitti ja pelkäsi,
+tätä ennenkuulumatonta kohteliaisuutta hänen itsensä ja tyttärensä
+puolelta.
+
+"Nyt alamme edistyä paremmin", jatkoi Piers verkalleen. "Jos Elma
+näyttää tietä ja me seuraamme hänen jälkiänsä, ehkä vielä pelastamme
+nimemme täällä maaseudulla. Etkö huomaa, äiti -- mutta ei, luullakseni
+et sitä huomaa tai et ainakaan ole vielä tähän asti huomannut, -- että
+perheemme ei ole paikkakuntalaisten suosiossa? Ja miksikä olisikaan?
+Me emme koskaan tee mitään kenenkään hyväksi. Emme koskaan välitä
+naapureistamme missään muodossa..."
+
+"Ka, Piers, me kutsumme heitä..."
+
+"Vaalipäivällisille ja vaalitanssiaisiin. Emme _nimitä_ noita
+oivallisia juhlia sillä nimellä; mutta vieraamme tietävät ja me
+tiedämme ja kaikki tietävät heidän tietävän, mikä niiden oikea
+tarkoitus on. Sinä käyt kerran vuodessa ympäri pitäjää jakamassa
+kortteja isän laatiman henkilöluettelon mukaan; mutta ellei joku
+ääni ole jotakuinkin tärkeä, et mene ainoankaan täkäläisen asumuksen
+lähettyville."
+
+"Menen toki -- käynhän minä pappilassa..."
+
+"Oh, pappilassako? Niin, kirkkoherra on jokamiehen mies. Ei näyttäisi
+säädylliseltä olla huonoissa väleissä pappilan väen kanssa -- mutta
+onko ketään muita? Ajattelehan sitä, äiti, sillä minä olen niin
+tehnyt omassa mielessäni ja olen melkein varma, että sellaista _ei
+ole_. Onko ketään, kysyn, jonka kanssa meillä voisi sanoa olevan
+minkäänlaista kevyttä, hauskaa, naapurillista kanssakäymistä? Muissa
+maakartanoissa käydessäni tapaan kaikenlaisia miellyttäviä ihmisiä --
+en tarkoita muodikkaita ihmisiä -- en tarkoita, että heillä kaikilla on
+lontoolaiset puheenparret kielellään ja että he tuntevat pääkaupungin
+seuratavat kuin viisi sormeansa, -- mutta hauskoja, järkeviä, hyvin
+kasvatettuja ihmisiä, tuhat kertaa paremmin kasvatettuja kuin monet,
+joita tapaamme 'hienoston piireissä' -- ja kysyn taaskin, miksei niitä
+täällä meillä näe? Miksi meidän täytyy katsella Towersia jonkinlaisena
+autiona saarena, ellemme voi täyttää sen suojia vertaisillamme
+kaupunkilaisilla? Miksi...?"
+
+"Mutta, rakas Piers, tiedäthän... minä... tiedäthän kyllä, etteivät
+maalaisnaapurit juuri ole -- huvittavia?"
+
+"En tosiaankaan tiedä; minä en tiedä heistä mitään. Alan toivoa
+tietäväni. Olemme mielestäni olleet hupsuja kaiken aikaa"; ja hän
+vaikeni synkkänä.
+
+"Äiti ja tytär tulevat tänään iltapäivällä puutarhaan kävelemään",
+mutisi lady Alfreton näennäisen aiheettomasti palaten aikaisempaan
+aineeseen; mutta todellisuudessa se johtui hämmennyksestä, minkä tämä
+outo ja odottamaton pommitus oli aikaansaanut. "Juliet sanoi, että se
+hänen mielestään oli ystävällistä, ja he näkyivät olevan mielissään.
+Tarjoamme kai heille teetä -- ajattelen?" -- Hetkistä aikaisemmin hän
+ei ollut ajatellut mitään sellaista, olipa ennen kutsuun suostumistaan
+pannut ehdoksi, että itse saisi kokonaan jäädä pois näyttämöltä; mutta
+nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmakehässä oli jotakin, mikä sai hänet
+muuttamaan aikaisempaa päätöstään. "Aivan niin, Piers, jos luulet, että
+jotakin voidaan tehdä?" lisäsi hän tunnustellen.
+
+"Siinä en näe mitään esteitä, äiti."
+
+"Mutta kuinka -- millä tavoin?"
+
+"Sinä sen tiedät paremmin kuin minä; tai oikeastaan olemme kaikki yhtä
+tietämättömiä."
+
+"Mitä meidän sitten on tehtävä? Kuinka meidän on aloitettava? Luulen...
+niin, luulen sanoissasi olevan jotakin perää. Sir Thomas onkin
+viimeiseltä usein vihjaillut siihen suuntaan; mutta minä... tosiaan,
+kun olen täältä niin paljon poissakin..."
+
+"Miksi sinä sitten olet niin paljon poissa? Siinä piilee koko asian
+ydin. Jos sinulla olisi enemmän _mielenkiintoa_ tähän seutuun --
+ja varmaan se on kyllin kaunista ja kyllin hauskaa, -- jos kävisit
+tiluksillasi ja katselisit puutarhojasi..."
+
+"Mutta mihin sitten seuraelämä jäisi!" huudahti aatelisrouva
+lohduttomasti. "Kaiken maailman pellot ja puutarhat eivät korvaa
+minulle ihmisolentoja, joiden kanssa vai haastaa ja seurustella."
+
+"Juuri siihenhän koetankin löytää apua. Hanki tuttavia täältä;
+perusta kotisi tänne; älä katsele tätä vanhaa sukukartanoa kuin
+mitä hätäsoppea, johon paremman puutteessa voi paeta, kun ei muuta
+ole tarjolla. Suostuttele isä -- luullakseni hänet voi taivuttaa --
+hylkäämään ulkomailla talvehtiminen..."
+
+"Hyväinen aika!"
+
+"Ja olemaan lähtemättä niin aikaisin vuodesta pääkaupunkiin..."
+
+"Voi _hyväinen_!"
+
+"Viettäisitte edes puolet ajastanne omassa kauniissa kodissanne,
+koettaisitte mieltyä siihen, tutustua sen suloihin ja rakastaa sitä.
+Se, äitiseni, on minun neuvoni; ja vaikka se sinua kummastuttanee, niin
+huomaisit sen hyväksi, kunhan vain sitä koettelisit."
+
+"Entä sinä?" kysyi hänen äitinsä äkkiä. "Mitä sitten sinä aikoisit
+tehdä? Jos -- jos me ryhtyisimme muuttamaan elämäntapojamme
+ehdottamaasi malliin, uhraisitko sinäkin jotakin? Näkisimmekö sinut
+useammin parissamme kuin tätä nykyä? Talvehtisitko sinä täällä
+kanssamme?"
+
+Nuori mies mietti kotvan aikaa.
+
+"Ah, arvasinhan, ettet sitä tekisi, Piers!"
+
+"Olet väärässä, äiti; minä pysähdyin vain harkitsemaan. Ei riittäisi
+mitkään puolinaiset toimenpiteet, näetkös. Jos päättäisimme asettua
+vakinaisesti tänne asumaan, olisi meidän elettävä toisenlaisten
+ihmisten parissa ja heidän tavallansa. Minä toisin metsästyshevoseni
+Leicestershirestä tänne, isä saisi teettää lisärakennuksen talliin;
+minä kävisin metsästämässä ja kutsuisin vieraita eräretkille; ja sinä
+kiertäisit Julietin kanssa talosta taloon, harrastaen kaikkea ja ottaen
+osaa kaikkiin paikkakunnan rientoihin."
+
+"Epäilemättä se olisi parempi kuin olla mihinkään osaa ottamatta." Lady
+Alfreton alkoi itsekin ilahtua tästä ajatuksesta.
+
+"Ja joulun aikaan meidän ei pitäisi tyytyä lähettelemään vain
+raha-avustuksia ja villapeitteitä, vaan meidän tulisi olla täällä,
+täällä kaiken kansan keskuudessa kestiten ja juhlien. Rikkaiden ja
+köyhien parissa, eikö niin? Tilallisten ja tilattomien?"
+
+"Ni-in... niin kai."
+
+"Ja -- mutta luulen sinun käsittävän. Se on siis sovittu. Jos sinä ja
+isä pidätte asiaa kokeen arvoisena, niin minä tahdon ryhtyä kanssanne
+yksiin tuumiin. Puhu siitä hänelle. Minusta koko elämänohjelmamme
+kaipaa uudistusta, emmekä voi aloittaa liian aikaisin."
+
+Sitten hän pysähtyi ja lisäsi puolittain hymyillen: "Mutta minusta
+näyttää, että oletkin jo aloittanut."
+
+"Aloittanut? Kuinka?"
+
+"Katso tuonne." Hän viittasi ikkunan edustalla oleviin kukkaslavoihin,
+joiden väliin verkalleen pyöritettiin kylpytuolia pienen ryhmän
+astuessa vieressä.
+
+"Oh, ne ovat Elman suosikkeja!" huudahti lady Alfreton ikäänkuin
+hätääntyneenä. "Hyväinen aika! No, olenpa iloinen, että iltapäivä on
+näin kaunis. Tyttö ei olisi voinut tulla, ellei olisi kaunis ilma,
+tiedäthän. Lääkäri on sanonut, ettei hän saa koskaan mennä ulos, jos
+on vähänkään sateen uhkaa. Mutta tänään siitä ei ole pelkoa -- ja
+kukkaslavat ovat tosiaan ihanimmillaan. Tuo on siis tytön äiti", lisäsi
+hän teeskentelemättömällä mielenkiinnolla. "Vaimo-raukka, hennolta
+näyttää hänkin. Minä... Juliet on siellä... mutta ehkä minunkin pitäisi
+mennä. Kaiketi se olisi heistä kohteliasta. Luulenpa, että menen hänen
+luokseen. Menenkö, Piers?"
+
+"Ah, äitiseni, enkö sinulle sanonut, että olet parempi kuin miltä
+tahtoisit näyttää?" virkkoi Piers aivan sydämellisesti. "Tule pois!" Ja
+rouvan äärettömäksi kummastukseksi hän lisäsi: "Minä lähden mukaasi."
+
+
+
+
+XXI.
+
+Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
+
+
+"Te siis todellakin tunsitte hänet? Tunsitte rakkaan veli-poloiseni
+Randolphin, jonka menetimme kolme vuotta sitten!" huudahti Lady
+Alfreton puolta tuntia myöhemmin. "Oi, olenpa iloinen, että teidät
+tapasin! Vähän tiesin, vähän odotin... On hyvin omituista, että näin
+aivan sattumalta sain tuon kaiken kuulla! Rakas, rakas veljeni! Hän oli
+ainoa, joka minulla on ollut, rouva Mansell, ja hänen kuolemansa oli"
+(ääni aleni yhä) "elämäni suurin suru. Me olimme toisillemme kaikki
+kaikessa."
+
+Hänen puhetoverinsa kunnioitti äänettömyyttä, mikä seurasi. Molemmat
+vanhemmat naiset kävelivät puutarhapolkuja pitkin muista erillään,
+ja heidän keskustelunsa oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, ettei
+kumpikaan halunnut sitä katkaista. Lady Alfreton sai nyt tietää, että
+rouva Thatcherin mökin kainot, tungettelemattomat asukkaat olivat
+ihmisiä, joihin hänet oli iäksi liittävä pyhä side. Veli, josta
+hän puhui, ei ollut ainoastaan ollut rouva Mansellin mies-vainajan
+läheinen ystävä, vaan molemmat olivat menettäneet henkensä samaa
+sotilasvelvollisuutta täyttäessään ja kaatuneet vieretysten. Kukaan
+ei ollut luullut hänen armonsa -- tuon kylmän, itsekkään, arvokkaan
+rouvan, jollaiseksi hänen oman pitäjänsä asukkaat hänet tavallisesti
+käsittivät -- siitä välittävän kuulla; ja kaikkein vähimmin olisivat
+nuo kaksi hienotunteista, arastelevaa muukalaista sen nojalla tahtoneet
+pyrkiä hänen huomioonsa.
+
+Asia oli heille tietysti tunnettu; mutta vasta sitten kun lady Alfreton
+harvinaisen sydämellisesti oli puhutellut pientä seuruetta puutarhassa
+ja herttaisimmalla tavallaan ilmaissut mielihyvänsä heidän sinne
+saapumisestaan, lausunut mielipiteensä ilmasta ja toivonut, että kaikki
+sitten tulisivat sisälle suojiin, oli rouva Mansell kyennyt voittamaan
+vastahakoisuutensa, joka oli estänyt häntä mainitsemasta tuota asiaa,
+Hänestä oli nimittäin tuntunut mahdottomalta olla vaiti, kun hänen
+emäntänsä jokainen katse ja äänensävy herätti muistoja toisesta;
+ja tulos oli yllin kyllin oikeuttanut sen luottamuksen, millä hän
+vihdoin asiasta mainitsi. Meidän ei tarvitse tarkemmin puuttua siitä
+sukeutuneeseen keskusteluun.
+
+"En varmaankaan voi koskaan olla kyllin kiitollinen puolisoni
+veljentyttärelle siitä, että hän on tutustuttanut meidät toisiimme",
+virkkoi lady Alfreton lopuksi, puristaen innokkaasti toisen kättä.
+"Minä olen kovin kehno naapuri, mutta toivon... uskon vast'edes
+tulevani paremmaksi -- se on todella aikomukseni. Poikani", lisäsi
+hän hymyillen, "on minua jo tänään torunut ihmisiä karttavasta
+esiintymistavastani; ja olemme toisillemme myöntäneet, että olemme
+tähän asti pysytelleet aivan liiaksi eristettyinä. Joka tapauksessa
+toivon usein näkeväni teidät ja tyttärenne täällä."
+
+"Olette erittäin ystävällinen."
+
+"Minun täytyy sanoa teille", jatkoi lady Alfreton mitä vilkkaimmin
+ja hartaan halukkaana jatkamaan haastelua, "että me, Elma ja minä,
+olimme jonkun aikaa katselleet tytärtänne ulkosalla hänen istuessaan
+sairastuolissaan ja hartaudella seuranneet hänen toipumistaan. Mutta
+minä en tullut teidän luoksenne -- minulle oli vaikeata tulla..."
+
+"Oh, me emme sitä odottaneet, lady Alfreton."
+
+Vieras ei sanonut, miksi he eivät olleet sitä odottaneet; hän ei
+maininnut sen johtuvan siitä, että tiedettiin Towersin rouvan aina
+varovan astumasta jalallaankaan muiden kuin kreivikunnan mahtavimpien
+ja ylpeimpien ylimysten talojen kynnyksen yli muissa tilaisuuksissa
+kuin Piersin mainitsemalla kerran vuodessa tapahtuvalla virallisella
+vierailukierrolla. Rouva Mansell olisi tosiaan kernaasti vain
+kiittänyt epämiellyttävästä kutsusta, mikä Julietin mairealla äänellä
+lausuttunakin tuskin oli kuulostanut kohteliaalta, mutta kun oli
+vilkaissut kalpeihin kasvoihin ja riutuneeseen vartaloon vieressään,
+nähnyt Carolinen elostuvan, hymyilevän ja luovan rakkaita katseita
+Elmaan, niin ylpeys oli saanut väistyä hänen sydämestään.
+
+Hän oli kuitenkin päättänyt pitää salaisuutensa tiukasti omana
+tietonaan. Hän ei tekisi sillä kauppaa, ei edes Carolinen tähden,
+vaan palaisi, kuten oli lähtenytkin, vaatimattomana, tuntemattomana
+henkilönä kesäasunnolleen mökkiin.
+
+Mutta nyt -- nyt hän ei voinut olla itselleen myöntämällä, että oli
+menetellyt oikein, kun kävi kartanossa.
+
+Hän näki nyt kaiken toisessa valossa. Kun lady Alfreton kerran oli
+sulanut ja lämminnyt, ei kukaan osannut paremmin kuin hän emäntänä
+esiintymisen hienoa taitoa, eikä hänen sydämessään olisi voitu
+koskettaa mitään kieltä, joka täydellisemmin olisi esiin loihtinut
+hänen luonteensa paremmat ominaisuudet kuin se, mille lempeä vieras oli
+sormensa asettanut.
+
+Hänen veljensä oli eläessään ollut se henkilö, jota hän oli maailmassa
+enimmin rakastanut, ja hänen kuolemansa, kuten lady Alfreton itse
+tunnusti, oli ollut hänen elämänsä ainoa todellinen suru.
+
+
+
+
+XXII.
+
+"Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
+
+
+"Ka, nuori viisas, minusta näyttää, että olet tehnyt aika hyvän
+päivätyön", virkkoi Piers Alfreton sinä iltana, kun hän ja Elma
+päivällisen edellä olivat kahdenkesken vierashuoneen kaariakkunan
+ääressä. "Oletko itse siihen kyllin tyytyväinen?"
+
+"Eikö se ollut ihmeellistä, Piers?" Elman kasvot hehkuivat kauttaaltaan
+päivänlaskun rusossa, mikä ulkona kirkasti taivaankannen sisällä nämä
+kaksi ihmisolentoa.
+
+"Eikö se ollut ihmeellistä?" toisti nuori mies asettuen juttelemaan.
+"Sinä näyt aina keksivän jotakin outoa ja ihmeellistä: joka käänteessä
+odottaa sinua seikkailut ja ihmeelliset kohtaukset. Mikä nyt tänään
+taas oli ihmeellistä?"
+
+"Se sinun enosi Randolphin tarina, tietenkin. Etkö sinä siitä
+kuullutkaan?"
+
+"Oh... ah... kyllä; se kai äidin saikin niin ihastumaan. Mikään muu ei
+olisi tepsinyt puoliksikaan niin hyvin. Tosin hän oli mennyt puutarhaan
+jo ennakolta, päättäen esiintyä kohteliaana; mutta en tosiaan ollut
+uskoa silmiäni nähdessäni hänen tuon leskirouvan kanssa kävelevän
+edestakaisin käsi kädessä!"
+
+"Niinkö he todella kävelivät?" Elma värähteli riemusta.
+
+"Vakuutan sen kunniasanallani! Kun eivät vain olisi suudelleetkin
+toisiansa erotessaan! Siitä en mene valalle, huomaa; mutta elleivät he
+sitä tehneet, vähältä se piti -- hyvin vähältä. Oh, äitini osaa sen
+tempun sirosti suorittaa, jos hän vain kerran siihen määrin innostuu;
+ja, kuten sanottu, eno Randolph sai hänet haltioihinsa. Mutta sinä,
+Elma, olit kuitenkin ensimäisenä sysäysvoimana ja aiheuttajana."
+
+"Oh, Piers, enhän toki! Minulla ei ollut sen asian kanssa mitään
+tekemistä. Minä vain hankin äidiltä luvan ottaa Carolinelle muutamia
+vanhoja kirjoja kouluhuoneesta! Caroline oli lukenut moneen kertaan
+jokaisen kirjan, minkä olivat tuoneet mukanaan, eikä täällä maalla
+tietysti ollut uusia saatavissa, vaikka tosin rouva Thatcher tarjosi
+heille 'Kansan toveria' ja 'Kodin piiriä'", lisäsi hän nauraen. "Mutten
+koskaan aavistanut, että täti Selina olisi kutsunut heidät tänne
+sisälle", jatkoi Elma reipastuen, "koska hän tietysti ei voi kutsua
+jokaista, kuten hän sanoo. Ja vaikka herra Bryant on hyvin miellyttävä,
+hänellä saattaisi olla kuinkakin paljon sukulaisia tässä kylässä,
+sanoo täti. Ja kun täti tuli itse alas puutarhaan! Eikö se ollut perin
+ystävällistä?"
+
+Piers silmäsi veltosti ympärilleen. Kerrankin hän ihmetteli, saattoiko
+Elma olla ihan tosissaan. Hän näki, että niin oli laita.
+
+"Mitä ajattelet?" vastasi hän sitten. "Olisiko ollut hyvin, hyvin
+ystävällistä äitini puolelta viskata yhtä hyväsukuiselle ja hyvin
+kasvatetulle naiselle kuin hän itsekin pelkkä lupa käyskennellä hänen
+puutarhassaan ihan hänen ikkunainsa alla, itse laisinkaan menemättä
+häntä lähelle? Minun täytyy sanoa pikemminkin kummastelleeni, että
+leskirouva sellaisesta kutsusta saapui."
+
+"En luule, että hän olisi tullut", myönsi Elma, "ellei... ellei hän
+olisi tehnyt sitä Carolinen tähden. Luulen, Piers, että hän hiukan --
+juuri hiukan -- siihen tapaan tunsikin. Ja kun Juliet alkoi puhua ja
+minä näin rouvan kasvot, tunsin kylmät väreet ruumiissani; mutta Juliet
+ei sitä ollenkaan huomannut. Ja Caroline oli niin hirveän halukas
+näkemään kukkasiamme; hän on ihan hullaantunut kukkiin, mutta niillä
+on ainoastaan ruusuja ja tuoksuherneitä [Lathyrus odoratus. Suom.]
+rouva Thatcherin huvilassa. Caroline sanoi hyvin usein vilkaisseensa
+porteista sisälle ja miettineensä, mitä pyökkipuu-rivin toisella
+puolen olisi. Senvuoksi luulen hänen äitinsä todella tunteneen, ettei
+voinut tytön tähden olla suostumatta. Kylläpä he tänä iltana siitä
+kaikesta jutellevat", jatkoi Elma haaveellisesti; "toivoisin voivani
+heitä kuunnella! Caroline puhuu meistä -- sinusta, Julietista ja
+minusta, -- kuvailee kalalammikoita, viiniansareita ja ruusukäytävää
+sekä kertoo, kuinka sinä työnsit häntä tuota pitkää käytävää myöten,
+jotta hän näkisi sen päästä päähän; ja rouva Mansell toistelee kaikki
+tädin lauseet ja kertoo, kuinka enostasi Randolphista kuuleminen häntä
+kummastutti. Kuinka mielelläni tahtoisin olla siellä!"
+
+"Mieluummin kuin täällä?"
+
+"Oh, en minä sitä sanonut", virkkoi Elma viattomasti. "En tarkoittanut
+_sitä_, Piers; mutta onhan niin hauskaa mielikuvituksessaan seurata
+ihmisiä heidän kotiinsa ja ajatella kaikkea tuota. Eikä Carolinen
+tarvitse enää koskaan pelätä yksinäisyyttä; sillä Selina-täti sanoo,
+että nyt kernaasti saan käydä häntä tapaamassa milloin vain haluan;
+saan ottaa piirustukseni mukaani ja istua siellä puutarhassa. Kuinka
+lystikästä se on! Nähdä _minut_ missä niin usein olemme nähneet
+_hänet_! Jos täti sattuisi siellä ollessani ajamaan ohitse, juoksisin
+veräjälle ja sanoisin: 'Hän on tänään ulkona'; sillä meillä, näetkös
+oli aina tapana mökkiä lähestyessämme kysäistä toisiltamme: 'Onkohan
+hän sisällä vai lieneekö ulkona?' Minun tapani oli panna täti
+arvaamaan, ja varsin usein hän arvasi oikein."
+
+"Niin, mutta sinulta ei jää varsin paljoa aikaa Carolinelle, sitte
+kun toinen rakas ystäväsi, Mabel Pomeroy, saapuu. Milloin hän tulee?
+Maanantainako? Caroline saanee silloin väistyä seinustalle, heh?"
+
+"Piers!" huudahti tyttö närkästyneestä
+
+"Eikö?" tivasi nuori mies. "Mabelia ei Caroline paljoa huvittane."
+
+"Jos Mabel olisi senlaatuinen tyttö, hän ei suinkaan olisi _minun
+ystäväni_"; ja puhuja suoristausi juhlallisesti, mikä eräästä toisesta
+näytti huvittavalta. "Sinä et tunne Mabelia, muutoin et olisi sellaista
+edes ajatellutkaan! Se seikka, että Caroline on niin köyhä ja sairas
+ja... jokseenkin riippuvainen minusta, on juuri omiaan hankkimaan
+hänelle Mabelin suosion, Mabel on yhtä ystävällinen ja herttainen..."
+
+"He-hei! Olemme etääntyneet aika taipaleen kukkasnäyttelyn päivästä!"
+
+"Minä en tuntenut häntä silloin. Kuinka olisin voinutkaan tuntea?
+Sinä päivänä olimme nähneet toisemme vasta ensi kertaa. Ja ajatukseni
+askartelivat kokonaan omissa tytöissäni."
+
+"Ja sinun mielestäsi hän käyttäytyi töykeästi heitä kohtaan."
+
+"Niin hän teki -- mutta niin teimme kaikki. Kyllähän sinä tiedät.
+Koskaan ei enää käy sillä lailla. Kun Henrietta ja Maggie olivat hänen
+kutsuissaan -- kerroin sinulle, kuinka ystävällinen hän heille oli, --
+hän luullakseni huolehti heistä enemmän kuin muista ja asetti heidät
+enemmän etualalle kuin kenenkään muun. Olen varma, että hän niin teki
+-- teki juuri siksi, että he olivat outoja eivätkä ketään tunteneet; ja
+Mabel pelkäsi niin hirveästi, ettei heillä olisi hauskaa. Ja sitten oli
+mademoisellen väki."
+
+"Keitä he olivat. Siitä en ole kuullutkaan."
+
+"Oh, se tapahtui Mertounin talossa oleskellessani. Enhän näet ole
+sinua sittemmin tavannut, jotta olisin kertonut. Mademoisellella --
+Mabelin kotiopettajattarella -- oli täällä muutamia jokseenkin kurjaan
+tilaan joutuneita vierasmaalaisia tuttavia, jotka olivat matkustaneet
+Lontooseen eivätkä tienneet, kuinka täällä tulisivat toimeen; ja
+Mabelista ja mademoisellesta tuli heidän vuoksensa aivan hyvät ystävät,
+vaikka ennen aina riitelivät. Nyt mademoiselle on niin liikutettu ja
+riemastunut kaikesta siitä, mitä Mabel tavalla tai toisella on noiden
+ihmisten hyväksi tehnyt. Ja ne olivat sentään jokseenkin väsyttäviä
+eivätkä varsin hauskoja ihmisiä, Piers, joten näin ollen en voi
+käsittää, että hän koskaan enää hentoo antaa Mabelille huonoa arvosanaa
+hänen opinnoistaan!"
+
+"Mabel siis voittaa siitä."
+
+"Et toki uskone, että hän teki sen _senvuoksi_?"
+
+"En, en lemmossa! Älähän, pyydän, älä muserra minua halveksimisellasi,
+rakas, päättäväinen, kaunopuheinen pieni sähikäinen! Kah, mikä
+vilpittömän uskon puolustaja sinä olet, Elma! Toivoisinpa olevani
+Mabelina! Kuinka ihanaa on, että ihmiseen uskotaan!" Hänen rinnastaan
+kohosi huokaus, ja hän singahdutti katseen sanojensa tehoksi.
+
+Turhaan. Tuo tyttö oli vielä lapsi ja vielä -- niin, vielä aivan
+epäluuloista vapaa ja viaton. Piersistä välittämättä hän jatkoi omien
+ajatustensa suuntaan.
+
+"Tuskin tuntisit Mabelia; hän tekee nykyisin _aina_ jotakin hyvää ja
+suunnittelee hyviätöitä. Se alkoi silloin, kun hän ajelutti niitä
+tyttöjä ja minua puistossa. Se oli varmaankin alkuna, sillä jälkeenpäin
+hän sanoi minulle todella uskovansa, että se oli aivan ensimäinen
+kerta, jolloin hän eläessään oli yrittänytkään tehdä mitään -- mitään
+_todellista_ -- jonkun toisen hyväksi! Ajattelehan! Ja hän sanoi
+sitäpaitsi -- voinenko sinulle ilmoittaa mitä hän sitäpaitsi sanoi?"
+Ja innokas nuori ääni vapisi ja laski. Ilmeisesti oli tulossa jotakin
+vakavaa.
+
+"Älä kerro, ellet luule, että sinun sopii sitä tehdä", sanoi Piers.
+
+"Mutta minä en luule, että se on sopimatonta, ja se näyttäisi sinulle,
+millainen Mabel todella on; ja minä tiedän, että et hänestä paljoa
+pidä."
+
+"No?"
+
+"Hän sanoi sinä iltana itkeneensä itsensä nukuksiin."
+
+"Itkeneensä itsensä nukuksiin!"
+
+"Hän oli niin häpeissään. Ja _olihan_ se omituista, juuri hiukan
+omituista, ettei koskaan ollut yrittänyt mitään."
+
+"Omituista sinun korvissasi tietenkin. Ei aivan yhtä omituista minun
+korvissani, ja luullakseni on paljon muitakin, joille se ei kuulostaisi
+omituiselta. Ainoa kummallisuus olisi siitä itkeminen."
+
+"No _sitä_ en pidä laisinkaan omituisena", virkkoi Elma hiljaa.
+
+"Et, koska..." Hän vaikeni, henkäisi pitkään ja katsahti tyttöön
+ikäänkuin epäröiden, jatkaisiko vai ei.
+
+"Koska?" kysyi Elma mitä vakavimman tarkkaavaisena. "Kerro minulle,
+Piers. Minä en koskaan pane pahakseni sanojasi, Piers. Koskeeko se
+Mabelia?"
+
+"Ei."
+
+"Siis minua?"
+
+"Niin."
+
+"No, mitä minun suhteeni?" Elma tarttui hänen käteensä ja heilutteli
+sitä luottavaisesti. "Mitä minun suhteeni?"
+
+"Ainako sinä tuolla tavoin tartut ihmisiä kädestä?" kysyi hän. Mutta
+tyttö tunsi hänen puhuessaan tarttuvan hänen omaansa ja puristavan sitä
+tiukkaan.
+
+"Kyllä -- milloin heistä pidän."
+
+"Tokko...?" Sitten hän hillitsi itsensä.
+
+"No, mitä siis minun suhteeni?" virkkoi Elma houkutellen. "Sano pois.
+Älä välitä. Minä tahdon kuulla. Sano, sano, Piers!"
+
+"Sanoisinko?" Syystä tai toisesta hän tiesi, ettei hänen tulisi
+sanoa, mutta kiusaus oli suuri. "Sanonko sinulle, miksi Mabel
+sinua kummastuttaa ja miksi muutkin -- me -- puolet tapaamistasi
+ihmisistä sinua kummastuttaisivat? Se johtuu siitä, Elma, että olet
+erilainen kuin me kaikki. Sinulle on nöyryys, kainous, viattomuus,
+ylvästelemättömyys, epäitsekkyys yhtä luonnollista kuin taivaan tuulten
+humina. Itsekkyys? Sen sanan merkitystä sinä et tunne. Vakuutan
+sinulle, ettet tunne. Toisten toivomukset, pelot, ilot ja surut ovat
+sinulle kuin omiasi. Jokainen rakastaa sinua -- koska sinä rakastat
+jokaista. Sinä, äiditön tyttö-parka, joka olet kasvanut kuivassa,
+karussa maaperässä -- vieraiden parissa -- yhtenä monien joukossa --
+pelkkänä yksilönä tässä suuressa meluavassa maailmassa, sinä saatat
+meidät kaikki ihan häpeään. Sinun puhdas, suloinen, jalo luonteesi saa
+meidät kaikki halveksimaan omaa kurjaa, viheliäistä minäämme. Jo pelkkä
+oleskelu sinun parissasi... sinun näkemisesi... puheesi kuuleminen..."
+
+"Oi, Piers! Piers, _älä_!" Hän melkein parahti.
+
+"Hiljaa. Kuule se yhden ainoan kerran."
+
+"Ei, ei!"
+
+"Niin, yhden ainoan kerran, rakas lapsi. En enää koskaan puhu siihen
+tapaan, paitsi jos..." Hän vaikeni äkkiä.
+
+"Ei, sinä et saa -- sinä et saa."
+
+"Paitsi _jos_..." toisti hän. Mitään enempää hän ei sanonut.
+
+
+
+
+XXIII.
+
+"Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
+
+
+Oli kenties hiukan raskasta Elmalle, että hänen serkkunsa ehdotus
+pantiin täytäntöön tosiaan varsin perinpohjaisesti ja että Alfretonin
+herrasväki siis vietti maakartanossansa melkoista isomman osan
+elämästänsä kuin ennen.
+
+Tästä päätöksestä johtui, että hänen täytyi uhrata "Park Lanen päivät"
+-- nuo päivät, jotka olivat käyneet hänelle entistä rakkaammiksi
+senjälkeen, kun niin herkkä muutos oli tapahtunut ennen itsekkäässä ja
+väsähtäneessä perheessä, että hänkin saattoi tämän parannuksen huomata.
+Hänen täytyi luopua heidän seurassaan viettämistään keskiviikon
+iltapuolista aina tulevan vuoden pääsiäiseen asti.
+
+Sanomattakin on selvää, että joulun hän oli viettänyt Towersissa,
+ja se oli ollut hurmaavan rattoisa joulu; mutta sitä seuraavien
+jokseenkin lohduttamien kevätkuukausien aikana ihan huhtikuun loppuun
+asti -- sillä pääsiäinen oli sinä vuonna tavattoman myöhään -- hän oli
+poikkeuksetta keskiviikko-aamua huokauksin tervehtänyt.
+
+Kuten tiedämme, oli Elmalla sentään niin onnellinen luonne, että ikävä
+ei voinut sitä lannistaa eikä pettymys katkeroittaa.
+
+Koska parhainta ei ollut saatavissa, hän tahtoi tehdä voitavansa
+näissä vähemmin hauskoissakin olosuhteissa; ja hänen ahkeroidessaan
+opinnoissaan ja edistyessään erilaisissa hienoon sivistykseen
+kuuluvissa saavutuksissa luontaisella uutteruudellaan ja
+innostuksellaan aika kiiti kylläkin nopeasti.
+
+Niinkuin oli ennustettu, täytyi turvautua valeliepeisiin --
+uudenaikainen vastike kolmisenkymmentä vuotta sitten muodissa olleelle
+kasvamispoimujen alaslaskemiselle -- nuoren neitimme hameissa. Hän
+oli mitaltaan varttunut runsaan puolitoista tuumaa, hipiä oli käynyt
+hienommaksi, muoto muuttunut edukseen. Joka suhteessa hän ei enää
+muistuttanut niin paljoa lapsesta -- oli suuremmassa määrässä nainen.
+
+"Ja kyllä on jo aikakin!" lausui lady Alfreton hyväksyvästi luodessaan
+yleissilmäyksen tyttöön. "Viime kuussa täytit seitsemäntoista,
+Elma; se merkitsee, että tähän aikaan ensi vuonna sinut esitellään
+seuraelämässä. Minä aion itse esitellä sinut ja viedä sinut
+seurapiireihin. On aika, että alkaisit näyttää neitimäisemmältä, hiukan
+vähemmän -- pyöreältä ja punaposkiselta", naurahti hän.
+
+"Teen liian pahoin niin sanoessani, eikö totta, rakkaani? Mutta
+siitä ei tosiaan tarvitse loukkaantua. Sinä olisit hyvin herttainen
+lapsi, jos _olisit_ lapsi; ja tiedän, että muiden muassa Piers aina
+ihaili ruusuja poskillasi ja hyvää terveyttä todistavaa ulkomuotoasi
+ylimalkaan. Hän on kehuskellen maininnut sinusta Julietille ja saanut
+hänet niin paljon ratsastamaan, kävelemään ja yleensä liikkumaan
+ulkoilmassa, että hän todella näyttää yhtä paljoa nuoremmalta kuin sinä
+olet joulun jälkeen vanhentunut.
+
+"Ja jouluksikin hän oli mielestäsi somistunut, ja hän on epäilemättä
+herttaisempi ja paremmalla tuulella kuin ennen. Meillä on ollut
+aivan hauska talvi, ja sir Thomas on riemuissaan. Vaikka olemme
+toimeenpanneet tanssiaiset ja pitäneet alituisia päivälliskutsuja ja
+vaikka meillä on tuon tuostakin ollut melkolailla vieraita, emme ole
+tuhlanneet puoliakaan siitä kuin tavallisesti Cannesissa ja Pariisissa
+oleskellessamme. Hänestä on hiljainen maalla asumisemme tehnyt hyvän
+vaikutuksen naapuristoonkin."
+
+Lady Alfreton puhui edelleen, sillä hänen tapansa oli sanoa, että
+hän aina saattoi mukavasti haastella Elmalle; Elma oli ikäisekseen
+niin järkevä tyttö ja niin terävä käsittämään. "Uskonpa, että vielä
+päätämme viettää talvemme joka vuosi Towersissa; enkä ainakaan minä
+olisi siitä suinkaan pahoillani. Tiedät kai, että Piers toi kaikki
+hevosensa Leicestershirestä ja metsästi omien vieraittemme kanssa?
+Sekin oli hauskaa. Siitä oli suurta apua. Sanalla sanoen olemme voineet
+ja viihtyneet mainiosti ja varmaan me vielä kaupunkiin tultuammekin
+tunnemme itsemme senvuoksi reippaammiksi."
+
+Oli kieltämätöntä, että osa tämän jälkikatsahduksen tuottamasta
+riemusta sisältyi tuohon johtopäätökseen; ja Elma, jonka koko sydän
+samasta syystä pulppuili iloa, ei nähnyt tädissään mitään moitittavaa.
+Että hänen rakkaat omaisensa laisinkaan olivat saapuneet kaupunkiin,
+reippaampina tai vähemmin reippaina, oli hänelle melkein kylliksi;
+mutta että he olivat saapuneet virkistyneinä, hilpeinä, kaikin puolin
+terveinä ja tyytyväisinä, pirteinä ja iloisina alkavaa seurustelukautta
+vastaanottamaan, riitti yllin kyllin täyttämään hänen onnensa maljan.
+
+"Ja sinä _olet_ kasvanut, Elma", toisti täti.
+
+"Olen kyllä, rakas täti; Piersin täytyy taas mitata minut. En voinut
+olla juoksematta sisälle nähdäkseni vanhan mittani, kun kuljin
+kirjastohuoneen ohitse, ja luulen -- olen siitä varmakin, -- ettei se
+enää ulotu paljoa korkeammalle silmiäni."
+
+"Ja vaikka epäilemättä _olet_ hoikempi, näytät terveeltä. Tietysti
+_olet_ terve?"
+
+"Aivan terve, täysin terve, täti."
+
+"Neiti Exeter on varmaan pitänyt sinusta hyvän huolen." Ja sitten
+-- ihmeitten ihme! -- lady Alfreton lisäsi ihan kuin luonnollisena
+jatkona: "Minun täytynee käydä neiti Exeterin luona lausumassa hänelle
+tunnustukseni."
+
+Hän oli käynyt niin monien ihmisten luona siitä ajasta, kun hänet
+viimeksi tapasimme, että yksi vierailu enemmän tai vähemmän ei paljoa
+merkinnyt, eikä neiti Exeter ollut enemmän hänen oman säätypiirinsä
+ulkopuolella kuin monet muut olivat olleet.
+
+Hänen poikansa ehdottama koe oli, kuten olemme rouvalta itseltään
+kuulleet, onnistunut erinomaisesti. Hän oli huomannut, että
+kohteliaisuus, ystävällisyys ja naapurillisuus eivät ehdottomasti
+tietäneet tartuntaa tai edes alituista kanssakäymistä. Vähitellen hänen
+silmänsä olivat avautuneet näkemään sen tosiasian, että oli mahdollista
+olla huomaavainen, jopa viettää aivan hauska puolitunti yksinkertaisten
+kansanihmisten parissa, jotka tiesivät vähän tai eivät mitään siitä
+maailmasta, missä hän eli, mutta joiden oma maailma kuitenkin oli
+sellainen, ettei hän voinut sitä halveksia. Alkoipa hän heistä oppiakin.
+
+"Poloinen rouva Smith oli täällä tänään ja hän on todella varsin hauska
+puheissaan ja varsin kaino ja vaatimaton esiintymisessään -- vaikka
+on ihan _ihmeellistä_, mitä hän on tehnyt, -- niin ihmeellistä, että
+muut saavat vallan _hävetä_", oli ylhäinen rouva eräässä tilaisuudessa
+vakuuttanut; "enkä suinkaan enää koskaan edes ajattelekaan häntä
+sivistymättömäksi. Kah, ihan unohdin hänen pienet omituisuutensa
+hänen täällä ollessaan -- eikä sellaisista saisi niin kovin paljoa
+välittääkään. Minä pyysin häntä käymään toistekin, pyysin niinkin; minä
+todellakin pidän hänen käynneistään."
+
+Eräänä päivänä hän taas oli lausunut: "Rakas Piers, jos olisin tuntenut
+sen sääliteltävän, _kauhean_ miespoloisen aikaisemman elämäntarinan,
+jonka tänne tuonnoin toit, en suinkaan olisi käyttäytynyt häntä kohtaan
+niinkuin käyttäydyin. Olen nyt aivan suuttunut itseeni. Tiedätkö sen?
+Oletko kuullut siitä? Vai et? Annahan, kun sitten kerron sinulle."
+Senjälkeen oli seurannut yksityiskohtia, ja lopuksi oli rouva lausunut:
+"Jos siis joskus haluat käskeä hänet jälleen tänne, Piers, tahdon tehdä
+parhaani poistaakseni sanojeni aikaisemman vaikutuksen; ja vaikken
+ymmärräkään kaikkea, mitä hän sanoo, sillä tiedäthän, että hänen
+murteensa ja puhetapansa on miltei _mahdotonta_, tahdon hymyillä ja
+virkkaa jotakin, mitä hyvänsä, rauhoittaakseni ja rohkaistakseni häntä."
+
+Piersin lause: "Kukaan ei kykene siihen paremmin kuin sinä, äitiseni",
+oli ollut pienenä lisäpalkkiona tästä.
+
+Mutta totta puhuen lady Alfreton ei olisi kaivannut mitään muuta
+palkkiota kuin omat onnellisemmat tunteensa. Jokainen pieni ponnistus
+oli kantanut omat hedelmänsä; ja hänen puolisonsa ja poikansa
+hyväksyminen Julietin huvitetun myöntymisen kera oli vain tasoittanut
+hänen tiensä hiukan sileämmäksi kuin se ehkä muutoin olisi ollut. Hänen
+alettuaan kerran astua tätä polkua häntä ei enää hevillä olisi saatu
+siitä poikkeamaan.
+
+Sir Thomas oli kummastuneena kohottanut kulmakarvojansa, mutta oli
+muutoksen johdosta myöskin mielihyvästä hykerrellyt käsiänsä. Hänkin
+oli luvannut tulla maalais-herrasmieheksi, jollaiseksi hänen poikansa
+oli muuttumassa. Vielä ei ollut liian myöhään: se tekisi erinomaisen
+hyvää sekä hänen terveydelleen että hänen maineelleen.
+
+Jouluna Towers tuskin tunnettiin entisekseen, kun ilta illan perään
+ajopelejä vieri edestakaisin; ja Elman sanojen mukaan oli ollut
+milloin mitäkin "ihania, ihania" juhlia ja kestityksiä sekä rikkaille
+että köyhille, jopa onnettomille "keskiluokkalaisillekin", jotka
+alussa olivat olleet hänen tätinsä erityisenä kammona, mutta joista
+hän sittemmin erikoisesti huolehti. Julietkin oli huomannut, ettei
+naapurillisuus sittenkään ollut mitään huonoa huvia ja etteivät ihmiset
+senvuoksi käyneet "röyhkeiksi, tungetteleviksi ja hännysteleviksi",
+kuten hän ja hänen äitinsä ennen olivat luulleet.
+
+"Tietysti meidän joskus täytyi suoristaa ryhtiämme, näyttää hiukan
+jäykiltä ja viileiltä", tunnusti hän uskotuilleen myöhemmin, "mutta
+ylimalkaan onnistuimme mielestämme ihmeellisen hyvin. Ja minun täytyy
+myöntää, että jos _maalla_ tahtoo asua, ei ole viisasta esiintyä
+tylysti, niinkuin meidän tapamme ennen oli."
+
+Tuskin tarvitsee mainita, että niiden joukossa, jotka tästä olivat
+enimmin hyötyneet, oli rouva Mansell tyttärineen. _Heistä_ oli tullut
+perheen ystäviä; ja Towers oli todella osoittautunut heille niin
+vieraanvaraiseksi ja mieluiseksi, että he lopuksi olivat suostuneet
+vastaanottamaan sir Thomasin tarjoaman mökin, joka hänellä oli
+vuokrattavana lyhyen matkan päässä kartanostaan. Eikä kukaan ollut
+tästä järjestelystä enemmän mielissään kuin lady Alfreton, joka
+hartaasti huolehti siitä, että mökki sisustuksineen olisi kaikin
+puolin siro ja täydellinen -- aivan sellainen kuin hän olisi itselleen
+halunnut.
+
+Nyt hänestä tuntui perin yksinkertaiselta sanoa: "Minun täytynee käydä
+neiti Exeterin luona."
+
+Neiti Exeter istui seuraavana iltapäivänä etummaisessa
+vastaanottohuoneessa vierastaan odottamassa. Hänelle oli ilmoitettu
+hänen osakseen aiotusta kunniasta, ja Elma oli tämän viestin viedessään
+hiukan arastellut. Tyttö oli omana vakaumuksenaan lisännyt, että
+vierailu tehtäisiin viivyttelemättä.
+
+Tämä vihjaus oli riittänyt. Kaikki oli nyt valmiina, ja kaikki oli
+ulkopuolisesti tyyntä, vaikka lempeän kaitsijan povessa epäilemättä oli
+paljonkin levottomuutta.
+
+Mitähän tuo omituinen ja odottamaton toimenpide merkitsi? Aikoiko
+Elman holhooja ehdottaa jotakin muutosta, jotakin sovittelua? Koettiko
+sir Thomas keksiä jotakin keinoa pannakseen täytäntöön sen, mitä
+neiti Exeter jo jonkun aikaa oli peljännyt hänen omaisineen haluavan,
+nimittäin riistää hänen rakkaan oppilaansa pysyväisesti hänen
+hoivastaan? Vuoden päästä hänellä oli siihen valta, mutta nyt -- ja
+neiti Exeter pudisti päätänsä, ja hänen huulensa sulkeutuivat tiukkaan.
+Ei, ei; mieluummin mitä muuta tahansa! Mitä hyvänsä muuta vaadittaisiin
+tai pyydettäisiin, mitä tahansa hän saattoi hyvällä omallatunnolla
+tehdä, siihen hän oli valmis; mutta luovuttaa hänelle uskottu pyhä
+aarre toisille, ennemmin taipua elävien vaatimuksiin kuin kunnioittaa
+vainajain toivomuksia? Ei koskaan!
+
+-- Tapahtuuhan se sittenkin kyllin pian, kyllin pian, -- huokasi hän
+ajatellen nopeasti kiitäviä kuukausia. -- Suloinen Elmani, pitkää
+aikaa et saa enää viettää tyyntä, hiljaista elämääsi ja rauhallisesti
+harjoittaa opintojasi. Maailma vaatii sinut. Oi lemmikkini! -- ja
+kyyneleet kumpusivat uskollisen olennon silmiin. -- Oi, Elmani, kunpa
+osaisit elää maailmassa silti tulematta maailmalliseksi! Mutta _onko_
+se mahdollista? -- Sillä kunnon neiti Exeter oli tällä haavaa hiukan
+epäuskoinen ja alakuloinen, ja ken voi häntä moittia?
+
+Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi lensi auki, lady Alfreton astui
+sisälle, ja pieni johtajatar, jälleen sotahaarniskassa, meni häntä
+vastaan. Hänen sävynsä tosiaan hieman kummastutti vierasta, joka, ollen
+keveäluontoinen, oli niin täydellisesti unohtanut kuin jos ei olisi
+koskaan ollut olemassakaan mitään syytä, miksi he kaksi eivät nyt olisi
+mitä parhaimmissa väleissä. Mutta neiti Exeter sai vuorostaan aihetta
+kummastua, ennenkuin haastattelu oli päättynyt.
+
+Ei vihjaustakaan mistään uudesta ehdotuksesta. Ei viittaustakaan
+mihinkään muutokseen. Sanalla sanoen, ei mitään muuta kuin hauskaa
+ystävällisyyttä, ylistystä, sieviä kehuskeluja opettajattarelle, ja
+kaikki tuo esitettynä niin herttaisesti kuin ainoastaan lady Alfreton
+taisi.
+
+-- Hyväinen aika! -- huudahti lauhtunut ja katuvainen neiti Exeter
+jäätyään jälleen yksikseen. -- Hyväinen aika! Elma on varmaan oikeassa,
+ja yhtä varmasti minä olen tuominnut väärin tuota hurmaavaa rouvaa.
+Elma on minua viisaampi. Hänen on opetettava minua, eikä minun häntä,
+eräissä suhteissa.
+
+Hyväluontoisen Mertounin herttuattaren auliissa ja iloisessa
+myötävaikutuksessa lady Alfretonilla oli myöskin alituista tukea ja
+puolustusta uudelle asiaintilalle.
+
+"Mitä herttuatar tekee, sitä voin minäkin tehdä", oli hänen tapansa
+päättäväisesti vastata Julietin silloin tällöin huomautellessa, ettei
+Park Lane ollut Towers ja että se, mikä varsin hyvin meni mukiin B:n
+kreivikunnassa, tuskin sopi Lontoossa.
+
+Lady Alfreton ei lisännyt -- kenties ehkä ei tiennyt, -- että, mitä
+herttuatar teki, johtui yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hänen omassa
+perheessään tapahtuneesta vallan siirrosta, toisin sanoen, että mihin
+Mabel johti, sinne Mabelin äiti seurasi -- ja me tiedämme, kuka oli
+kaiken johtajana.
+
+-- Se on Elman, yksinomaan Elman vaikutusta! -- päätteli eräs, joka
+myöskin tiesi.
+
+Mutta Piers ei sinä kesänä sallinut itselleen tilaisuutta usein tavata
+Elmaa. Hän lähti pitkälle ulkomaanmatkalle heti kaupunkiin muuton
+jälkeen; ja jos sopii vilkaista viattoman sydämen kuulakkaan syvyyteen,
+voimme aavistella, että hänen nuoren serkkunsa mielestä kaikki oli
+menettänyt puolet kirkkaudestaan, kun hän oli poissa.
+
+Elman joutohetket Park Lanen talossa eivät siitä pitäen koskaan
+kuluneet yhtä hupaisasti -- varsinkaan eivät tarjonneet läheskään samaa
+tenhoa kuin muutamina ensi viikkoina tuon onnellisen pääsiäisajan
+jälkeen. Hän kaipasi aina jotakin. Hetket olivat kadottaneet
+viehätyksensä, ihana kirkkaus oli niistä kaikonnut.
+
+Eräänä päivänä lady Alfreton sanoi äkkiä: "Kah, Elma! Olen saanut
+kirjeen Piersiltä. Hän lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä.
+Se ei ole laisinkaan Piersin tapaista; mutta sinä olit aina hänen
+suosikkinsa." Sitten hän käännellen kirjettä kädessään alkoi lukea
+höpistä ensin hiljaa ja vihdoin äänekkäämmin: "Rakastava poikasi Piers
+Alfreton. _Sano sydämellisiä terveisiä Elmalle_." Sitten osoittaen
+lausetta: "Tuossa näet! Tuossa se on! 'Sano sydämellisiä terveisiä
+Elmalle'."
+
+Jälkeenpäin puhuja mietiskeli itsekseen tähän tapaan:
+
+-- Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt? Toivoisin niin -- kaikesta
+sydämestäni sitä toivoisin. Mutta ainahan Elma punastuu. Hän punastuu
+ujostellessaan ja punastuu innostuessaan. Mutta sentään... En voi
+muistella nähneeni mitään aivan samanlaista punehdusta tätä ennen.
+
+
+
+
+XXIV.
+
+Päätös.
+
+
+Oli iloinen kevätpäivä, linnut visertelivät riemukkaasti ja kukkaset
+puhkesivat huhtikuun heleänä aamuna; mutta kulmatalosta Haverstockin
+mäellä kuului itkua ja valitusta.
+
+Oli pääsiäisloman edellinen päivä -- päivä, jolloin tavallisesti
+hiljaisen tyytyväisyyden ja säädyllisen hilpeyden tunteet täyttivät
+koko laitoksen. Mutta ken saattoi tänään olla iloinen? Elma teki
+lähtöä. Elmaa ei enää koskaan nähtäisi innokkaine, jokaista tulijaa
+tervehtivine kasvoineen lupa-ajan päätyttyä -- häntä, joka aina
+ensimäisenä oli heitä vastaan ilmestynyt.
+
+Elma ei koskaan enää olisi siellä tuota välttämätöntä hetkeä
+sulostuttamassa ja jokaista uutta tulokasta laitokseen tervehtimässä.
+Elma, jolla oli niin rohkaisevat, puoleensa vetävät silmät, niin
+taitava, viihdyttelevä kieli ja jonka _esprit-de-corps_ oli niin
+innokasta (tämä hänen yhteishenkensä oli vaikuttanut jokaiseen jäseneen
+talossa vanhimmasta nuorimpaan), -- Elma oli jättävä heidät iäksi.
+Tosin oli muitakin hänen ikäisiään, hänen aikalaisiaan, muiden muassa
+näillä sivuilla jo ennen mainitut pitkä Henrietta ja tyyni ja vakava
+Margaret, jo ennen lähtenyt, ja toisia oli tullut heidän sijaansa;
+ja olikin aika -- niin, he eivät voineet olla myöntämättä, että Elma
+Alfretoninkin, joka nyt oli, kuten ne toisetkin olivat olleet, naiseksi
+kypsymässä, oli jo aika leijailla ylöspäin korkeampiin, avarampiin
+ilmapiireihin. Mutta sittenkin -- Elma! Ken voi korvata Elman -- pienen
+yhdyskunnan joustavan, lehahtelevan, liikkeellepanevan hengen, sen oman
+kirkkaan, erikoisen tähtösen?
+
+"Neiti Exeteristä se tuntuu kauhean katkeralta", kuiskasi eräs tyttö
+henkeänsä pidätellen toiselle. "Hän ei virka mitään -- mutta hän
+kärsii. Se näet tuntuu hänestä melkein kuin täytyisi luopua omasta
+lapsestaan; eikä saa luovuttaa häntä edes lapsen oikeille vanhemmille."
+
+"Ainakin yhdessä suhteessa käy olo meille vaikeammaksi", vastasi toinen
+surumielisesti. "Ei ole enää ketään viihdyttelemässä neiti Exeteriä
+hänen synkkinä päivinään ja palauttamassa hänet hilpeälle tuulelle,
+kuten Elma aina osasi tehdä. Elma voi _aina_ hänet lepytellä. Ajattelen
+mielihaikealla, miltä täällä tuntunee, kun Elma on mennyt."
+
+Niin ajatteli moni muukin.
+
+Tuo kunnon neiti Exeter, jota kaikki hänen oppilaansa kunnioittivat ja
+josta useimmat jossakin määrin pitivätkin, ei kenties ollut erikoisen
+taitava voittamaan heidän myötätuntoansa. Kuten olemme nähneet, hän
+saattoi eräissä tiloissa taipua, jopa heltyä liiaksikin, -- mutta
+tavallisesti hän arvokkaan koulunjohtajattaren asemassa hairahtui liian
+jyrkän periaatteellisuuden varsin yleiseen ansaan. Hänen periaatteensa
+mukaan tuli ja täytyikin määrätyn sarjan huolellisesti täytettyjä
+velvollisuuksia, joiden vaihteluna olivat määrätyt huvitukset ja
+virkistykset, ehdottomasti tyydyttää jokaisen oikeamielisen, järkevän,
+vastuunalaisen ihmisen vaistoja ja vaatimuksia.
+
+Mutta kasvuiässä olevia tyttöjä (älkää säikähtykö _Atalantan_ kauniit
+lukijattaret!) voidaan tuskin luokittaa järkeviin, vastuunalaisiin
+ihmisolentoihin; ja meillä lienee lupa vihjaista, että oivallinen neiti
+Exeter ei liene kylliksi ottanut huomioon nuorten ailahtelevaisuutta.
+
+Tässä tuli Elma hyvään tarpeeseen. Ei kukaan kuolevainen voinut
+vastustaa Elmaa, saati sitten neiti Exeter -- varsinkaan silloin, kun
+Elma oli laupeuden asioilla. On näet ensiksikin muistettava, ettei
+Elma koskaan anonut mitään itselleen; hän ei koskaan puhunut omasta
+puolestaan. Ja sitten kuvastui nuoren lähetin silmässä sellaista
+kaihoa, ilmeessä sellaista arkaa levottomuutta ja samalla eräänlaista
+luottamusta, että kuuntelijan sydän tuskin olisi voinut olla sulamatta,
+vaikka se olisi ollut kivestä. Ja vielä -- mutta miksi luetella?
+Neiti Exeter oli sittenkin vain ihminen inhimillisin heikkouksin ja
+myöskin inhimillisesti tietoinen siitä. Ja tuo heikkous ilmeni hänen
+suhteessaan hänen orpoon turvattiinsa, joka ei enää olisi hänen. Eron
+päivä saapui, kuten olemme maininneet, ja tahdomme vetää verhon sen yli.
+
+"Tosiaankin luulen, että muutat meille haikein mielin", väitti
+Elman täti samana iltana, "niin tosiaan, Elma", ja hänen äänessään
+oli vivahdus nuhdetta. "Ja kuitenkin sir Thomas saapui kaksi päivää
+ennen pääsiäistä, sen sijaan että olisi tullut pääsiäisen jälkeen,
+toimittaakseen sinut suoraan tänne. Ja... ja minä olen hommannut
+huoneesikin aivan valmiiksi."
+
+"Oi, se on ihana, täti! Ah, täti, se on sievin, hauskin, armain pikku
+suoja! Enkö teille sanonut, etten ollut eläessäni nähnyt mitään sen
+vertaista?"
+
+"Kyllä, rakas lapsi, kyllä. Oh, en minä tarkoittanut sanoa, että olet
+kiittämätön, Elma; sinä vain et mielestäni näyttänyt ihan _niin_
+onnelliselta, ihan _niin_ hurmaantuneelta kuin olin odottanut olevasi
+päästessäsi pois tuosta väsyttävästä koulusta ja tietäessäsi, että
+tästälähin kotisi on vakituisesti meidän luonamme."
+
+"Olen onnellinen, sanomattoman onnellinen tietäessäni, että kotini on
+oleva teidän luonanne", vastasi Elma hiljaisella äänellä. "Rakastan
+teitä kaikkia hyvin paljon ja, voi, kuinka ystävällisiä te minulle aina
+olette!"
+
+"Rakas lapsi! Enhän sitä tarkoittanut. Kah, Elma, tuntuu kuin olisin
+kalastellut imartelevia kehuskeluja! Hyväinen aika! Minähän ainoastaan
+ihmettelin, ettet näyttänyt iloisemmalta, hilpeämmältä, hyvä lapsi."
+
+"Olen juuri eronnut useista ystävistä", virkkoi Elma, "ja jotkut niistä
+olivat minulle rakkaita ystäviä, täti."
+
+"Nii-in, tietysti, armas tyttöseni." Lady Alfreton liikahti
+hermostuneesti nojatuolissaan.
+
+"He olivat ikävissään nähdessään minun lähtevän. Sanoessamme
+toisillemme hyvästi monet... itkivät."
+
+"Kaiketi ne pitivät sinusta."
+
+"Neiti Exeter ei itkenyt."
+
+"Eikö?"
+
+"Mutta hänen silmänsä punottivat ja olivat turvoksissa. Täti, se rakas,
+ystävällinen, oivallinen neiti Exeter rakasti minua enemmän kuin kukaan
+muu heistä; ja minä luulen, että hän tunsi uhraavansa minut ainiaaksi."
+--
+
+Muutamia päiviä aikaisemmin lady Alfreton oli esittänyt ajatuksiaan
+tähän tapaan:
+
+"Olen valmis myöntämään, että Elma on hyvin kasvatettu ja että hänen
+lahjojansa on siinä suhteessa kehitetty niin paljon kuin on ollut
+mahdollista. Mutta pelkät lukutiedot eivät yksin riitä; ja vaikkei
+minulla ole hitustakaan muistutettavaa neiti Exeteriä vastaan, joka
+on todellakin miellyttävä, järkevä nainen, olen kuitenkin ylimalkaan
+koulukasvatusta vastaan, enkä... enkä voi olla toivomatta, että
+nuori sukulaisemme vastedes välttää Haverstock Hillin alinomaista
+mainitsemista, kuten hän tähän asti on sitä maininnut."
+
+"Mitä tulee tyttökouluihin yleensä, lady Alfreton, olen täysin samaa
+mieltä kanssanne", vastasi se naishenkilö, jolle yllämainitut sanat
+lausuttiin -- hilpeä, järkevä maalaisnaapuri, eräs niitä Towersin
+lähettyvillä asuvia, joiden seuraa Piers oli äidilleen suositellut. "En
+kylläkään pidä nuorten neitien tavallisista kasvatuslaitoksista; sillä
+kun on joukko tyttäriä, kuten minulla, niin lukutuntien järjestäminen
+kotona on mielestäni kaikissa suhteissa edullisempaa. Mutta on tyttöjä
+-- puolisonne veljentytär esimerkiksi, -- joiden olosuhteet tekevät
+koulunkäynnin aivan välttämättömäksi. Heidän laisilleen, kuten Elman
+täällä ollessa hänen kuvailuistaan mielestäni hyvin tajusin, neiti
+Exeterin opisto on varmaan varsin oivallinen."
+
+"Oh, kyllä; epäilemättä. Oivallinen joka suhteessa." (Nyttemmin lady
+Alfreton poikkeuksetta uljaasti puolusti hänen kouluansa _kouluna_.)
+"Mutta luulen kuitenkin käsittävänne, rakas rouva Wotherham, ettei
+Elmalla voi olla mitään tarvetta -- mitään syytä, -- vielä pääsiäisen
+jälkeen ylläpitää suhteitaan siellä." --
+
+Mutta tässä nyt Elma pää tätinsä helmassa kuiskaili, kuinka neiti
+Exeter häntä rakasti ja kuinka tämä oli aavistanut ikuista eroa.
+
+Tietysti Elman täti antoi perään. Pienoinen sana oikealla hetkellä
+painaa vaa'assa enemmän kuin tuhannen muulloin.
+
+Neiti Exeter olisi tervetullut Park Lanelle, milloin häntä vain
+halutti; Elma saisi käydä Haverstock Hillin kulmatalossa niin usein
+kuin tahtoi. Ja lady Alfreton itse tunsi saavansa runsaan palkan
+molemmista myönnytyksistään nähdessään tuon mitä aurinkoisimman
+luonteen aartehistosta päiväpaisteen nyt hiipivän herkkänä esille.
+
+Mitäpä muita toivomuksia Elmalla tosiaankaan enää saattoi olla? Neiti
+Exeter oli ollut koetuskivenä.
+
+Jos täti olisi jäänyt kylmäksi ja järkkymättömäksi silloin, kun neiti
+Exeteristä tuli puhe, olisi ollut helppo nähdä, mikä kohtalo odotti
+kaikkia senlaatuisia pyyntöjä. Jos täti taas olisi parhaimmassa,
+ystävällisimmässä mielentilassaan -- ja sitä täti oli ollut, ja siis
+oli kaikki hyvin.
+
+Istuessaan siinä suloisessa huhtikuun hämärässä hellästi hyväillen
+jalokivillä koristettua kättä, johon oli tarttunut, ahmiessaan
+ulkoa löyhyilevää nuorten, veresten lehvien tuoksua ja rakkaasti
+silmäillessään huoneen tutunomaisia, kauniita esineitä Elma mietiskeli
+ja pohti tuhansia ihmisrakkaita ja jalomielisiä suunnitelmia. Hänen oma
+itsensä ei niissä koskaan ollut etualalla. Mutta jos niiden välistä
+välähti kultakuitu, mikä tuskin hänen omankaan silmänsä eroittamana
+kuitenkin kirkastutti näkyä ja siten teki sen armaammaksi, ken voi
+häntä moittia?
+
+Eikö meidän tulisi ajatella poissaolevia? Sopiiko meidän unohtaa
+ne, jotka meitä rakastavat, vain siksi, etteivät tällä hetkellä ole
+silmiemme edessä?
+
+Elma läpikävi täydellisen Lontoon seurustelukauden ennenkuin Piers tuli
+kotiin.
+
+Viipyikö hän ulkomailla kesäkuun loppuun vartavasten antaakseen tytölle
+aikaa tähän, sitä hän ei koskaan sanonut; mutta totta on, että hänen
+ensimäinen kysymyksensä hänen palattuansa kuului: "Entä Elma, onko hän
+muuttumaton? Onko maailma pilannut hänet vai ei? Nythän hän on sitä
+koettanut? Sanokaa, minkä vaikutuksen se on häneen tehnyt."
+
+Näytti melkein siltä kuin lady Alfreton olisi vaistomaisesti havainnut
+sen tunteen, mikä tämän nopean kysymyksen aiheutti. Hänen vastauksensa
+oli yhtä ripeä ja asiallinen --.
+
+"Piers, maailma ei ole häntä pilannut, koska se ei voinut häntä pilata.
+Minä olen heikko nais-rukka ja minun täytyy tunnustaa, että olen
+saanut uutta elämänhalua nähdessäni sitä ihailua ja huomaavaisuutta,
+jolla tuota lapsi-kultaa on tervehditty kaikkialla, mihin ikänä hän on
+mennyt. Hän on ollut kevätkauden ihailluimpia kaunottaria, ja kaikki
+hänen osakseen tullut imartelu ja kunnianosoitukset eivät ole koskeneet
+häneen sen enempää kuin jos ne olisivat olleet aiotut toiselle. Minua
+kohtaan hän on mitä armain ja velvollisuudentuntoisin tyttö; hän seuraa
+minua kaikkialle, on aina valmiina, aina aulis ja hyvällä päällä. Hän
+kirjoittaa kutsukorttini ja kirjeeni. Minä olen nykyisin viheliäinen,
+veltto olento; hän käy sir Thomasin mukana eduskunnassa ja ratsastelee
+Julietin kanssa, -- en käsitä, kuinka häneltä riittää aikaa kaikkeen
+tuohon ja muuhun vielä."
+
+"Mitä se muu on?" kysyi hän.
+
+"Oh, rakas Piers, sinä tuskin tuntisit meitä enää. Minä itse kylläkään
+en tee varsin paljoa, mutta Juliet puuhailee Elman mukana ihan
+kaikessa. Sisarellasi on sitä enemmän joutoaikaa, koska hän nykyisin
+ei todellakaan välitä niin paljoa seuraelämästä -- tiedäthän, että hän
+on ollut seuraelämässä mukana jo monet kaudet; ja hän sanoo käyvänsä
+vanhaksi, hupsu tyttö! Olkoon sen asian laita kuinka hyvänsä, hän
+ainakin näyttää nuoremmalta ja reippaammalta ja on monin verroin
+viehkeämpi entisestään, nyt kun Elma on keksinyt hänelle hommaa. Hän
+puuhailee kaikenlaatuisten ihmisten kanssa, saat uskoa. Ei ihan köyhien
+kanssa; tytöt vakuuttavat minulle, että on toisia, jotka semmoiseen
+työhön sopivat paremmin kuin he -- ja minun täytyy tunnustaa, että
+olenkin siitä iloinen. Mutta heillä näkyy olevan loppumattomiin
+omituisia ihmisiä hoivattavina ja sellaisia, joille osoittavat
+ystävyyttä ja hankkivat iloa. Muistat maininneeni sinulle Elman
+taipumuksesta puolivillaisiin? Ka niin, puolirotuisia hän vieläkin
+kaivaa esille, hääräilee niiden kanssa, puhuu niistä paljon ja saa
+lopuksi Julietin ja Mabelinkin asiaan innostumaan. Eipä niin, ettei
+Mabel itsekin olisi kyllin taitava niitä löytämään", jatkoi puhuja
+nauraen.
+
+"On tosiaan huvittavaa, Piers, vallan huvittavaa nähdä, millä tavoin
+poloista Mertounin herttuatarta pyöritellään sinne tänne, edestakaisin,
+tuon hänen suuren, omavaltaisen tyttärensä käskystä. Minä pidän
+Mabelista; hän on herttainen tyttö ja Elman paras ystävä, tiedäthän;
+mutta häneltä puuttuvat kokonaan Elman rakkaat, viehättävät pikku
+eleet. Aina vain: 'Äiti, sinun on tehtävä näin' tai 'Äiti, sinun on
+tehtävä noin'. On kyllä totta, että herttuatar itse on siihen alkuaan
+syypää. Mutta se ei suinkaan ole kaunista, se ei ole hauskaa kuunnella.
+Elma sensijaan..."
+
+Mutta ei ollut tarvis Piersille kuvailla Elmaa.
+
+Hän odotti vain varsin lyhyen ajan, ja sitten hän eräänä tyynenä iltana
+istuessaan Towersissa tytön kanssa kahdenkesken ison kaariakkunan
+ääressä, kuten ennen, virkkoi:
+
+"Elma, muistatko, mitä julkeuksia sinulle kerran tässä paikassa
+lausuin?"
+
+Elman sydän alkoi lyödä. Piers oli siellä täällä sanonut jotakin
+julkeata, vaikkei siinä paikassa eikä mainitun ajankohdan jälkeen,
+kuten käsittänette; ja Elma kai arvasi, niinkuin tyttö aina arvaa, että
+oli tulossa enemmän sellaista, koska puhe alkoi moisella kysymyksellä.
+
+"En tiedä, rakastatko minua", jatkoi puhuja vielä pehmeämmällä ja
+hiljaisemmalla äänellä, "mutta minusta itsestäni tuntuu, etten
+milloinkaan voisi rakastaa ketään muuta tyttöä kuin sinua. Se alkoi jo
+kauan sitten, paljoa aikaisemmin kuin tiesinkään. Sinä olit silloin
+vain lapsi -- siitä on nyt kulunut kaksi vuotta, -- mutta vaikka
+olitkin lapsi, en voinut olla sinua tarkkaamatta ja ihmettelemättä.
+Pelkäsin, luulemma... niin, myönnän sen, olin melkein varmakin, ettei
+sitä kestäisi; en luullut lupaavan umpun puhkeavan oikeaan kukkaansa.
+Nähtyäni minä nyt uskon. Sinä olet täyttänyt kaiken ja enemmänkin
+kuin mitä ennustin täällä viimeksi yhdessä ollessamme. Olet voittanut
+vanhempani, johdattanut sisartani, vaikuttanut muihin perhekuntiin,
+kaunistanut omamme... Ja nyt, Elma, -- mitä teet nyt minulle?"
+
+Tyttö kääntyi puolittain häntä kohti.
+
+"Olen sinun, jos minusta huolit", kuiskasi nuori mies. "Sinun... tee
+minusta mitä tahdot. Kunhan vain otat minut..."
+
+Ja kuinka saattoi tyttö olla häntä ottamatta?
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58354 ***
diff --git a/58354-8.txt b/58354-8.txt
deleted file mode 100644
index 6c36552..0000000
--- a/58354-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5889 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Viisas tyttö, by Lucy Bethia Walford,
-Translated by Valfrid Hedman
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Viisas tyttö
-
-
-Author: Lucy Bethia Walford
-
-
-
-Release Date: November 25, 2018  [eBook #58354]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISAS TYTTÖ***
-
-
-E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-VIISAS TYTTÖ
-
-Kirj.
-
-L. B. WALFORD
-
-Englanninkielestä suomentanut
-
-Valfrid Hedman
-
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö
-1919.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Tilanne.
-    II. "Neiti Exeterin kasvot."
-   III. "Meille on vain yksi yhteistä."
-    IV. Elman uusi puku.
-     V. Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
-    VI. Matkalla juhlaan.
-   VII. Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
-  VIII. "En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
-    IX. Piers selittelee maailman tapoja.
-     X. Elman käsitys ystävyysliitoista.
-    XI. Umppu puhkeamassa.
-   XII. Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
-  XIII. "Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
-   XIV. Ajelu puistossa.
-    XV. "Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
-   XVI. Lady Mabelin tanssiaiset.
-  XVII. Opettajatar ja oppilas.
- XVIII. "Eikö edes hiukan ananasta?"
-   XIX. "Olen kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme."
-    XX. Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
-   XXI. Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
-  XXII. "Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
- XXIII. "Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
-  XXIV. Päätös.
-
-
-
-
-I.
-
-Tilanne.
-
-
-Kun Elma kävi Park Lanen varrella sijaitsevassa talossa, nimitettiin
-häntä siellä "viisaaksi". Kenenkään päähän ei pälkähtänyt nimittää
-häntä "viisaaksi" Haverstock Hillissä.
-
-Haverstock Hillissä hän asui -- Park Lanen varrella hänet tavattiin
-joka keskiviikko-iltapäivä. Siitä huolimatta hän tuskin oli paremmin
-kotonaan tai tunsi itsensä varsinaisemmaksi asukkaaksi edellisessä
-talossa kuin mitä hän jälkimäisessä oli.
-
-Selittäkäämme. Elma oli orpo, ja sir Thomas Alfreton -- joka
-oli merkkihenkilö, mitä henkilöihin tulee, rikas, suosittu ja
-arvossapidetty samalla kertaa -- oli hänen läheisin elossa oleva
-sukulaisensa; mutta tällä haavaa sir Thomasilla ei ollut eikä voinut
-olla erittäin paljoa puuhailtavaa nuoren holhottinsa kanssa. Hänen
-veli-vainajansa oli nimenomaan määrännyt, että eräs neiti Exeter
-kasvattaisi tyttösen, ja neiti Exeter oli etäällä sir Thomasin
-maailmasta, aivan sen ulkopuolella, eikä voinut mitenkään tulla hänen
-laskelmiinsa. Hän tiesi, että sellainen neiti oli olemassa, mutta hänen
-asuinpaikkansakin oli hänelle tuntematon. Lady Alfreton sen tiesi, hän
-vakuutti.
-
-Lady Alfreton oli hyvin kiintynyt Henry-paran lapseen ja piti häntä
-mahdollisimman paljon kodissaan Park Lanella. Mutta mitä saattoi
-tehdä tytölle, jota vanhempainsa toivomuksen mukaan kasvatettiin
-täysihoitolaopistossa? Ellei olisi ollut tuota opistokysymystä, ei sir
-Thomas puolestaan käsittänyt, miksei Elma olisi voinut asua heidän
-luonaan ja lukea Julietin entisen kotiopettajattaren johdolla, nyt kun
-Juliet ei enää häntä tarvinnut. Mutta näin ollen, niin, näin ollen sir
-Thomas -- kohautti olkapäitänsä.
-
-Hän tunsi veljentyttärensä, jos tapasi hänet omalla kynnyksellään
-tai omilla portaillaan tai jos tämä puhutteli häntä sanoilla: "Hyvää
-päivää, setä!" hänen lähtiessään jokapäiväiselle ratsastukselleen;
-mutta luultavasti hän ei olisi tuntenut häntä, jos tyttö olisi kulkenut
-hänen ohitseen puistossa tai katsahtanut häneen parlamentin alahuoneen
-parvekkeelta.
-
-Muut perheenjäsenet ajattelivat Elmaa kuitenkin melkoista enemmän --
-milloin heillä oli aikaa ajattelemiseen, ja rakastivatkin häntä enemmän
--- milloin he sydämessään saivat tilaa rakkaudelle.
-
-Keskiviikkopäiväin välillä he tosin tavallisesti unohtivat
-jokaviikkoisen vieraansa. Lady Alfreton vilkaisi kummastuneena
-ympärilleen, kun hänen kamarineitonsa muistutti häntä, että Joseph
-tai joku muu oli lähetettävä noutamaan nuorta neitiä ennen kello
-kahta; mutta siinä kummastuksessa ei sentään ollut mitään tylyyttä.
-Päinvastoin käsitettiin aina, että hänen armonsa pikemminkin oli
-mielissään, kun hänelle ilmoitettiin keskiviikon taaskin saapuneen
--- ja saapuneen paljoa ennemmin kuin hän oli odottanutkaan. Ja kun
-kaupungilta palaava Juliet astui sisälle ja huudahti: "Mitä, Elma!
-Täälläkö taas?" hän lausui nuo sanat tavallaan aivan sydämellisestä;
-ja Piersin: "Hei, Elma! Onko sinulla jälleen iltapäivä-loma?" kuulosti
-aina oikein reippaaltakin, kun hän näki nuoren serkun tirkistävän
-porrasten kaidepuun ylitse noina perin tärkeinä iltapäivinä.
-
-"Kuinka sinä voit, nuori viisas?" oli Piersin toinen kysymys.
-
-"Oikein hyvin, kiitos vain", kuului "nuoren viisaan" vastaus. "Miksi
-ihmeessä sinä minua niin nimität, Piers-serkku?" lisäsi hän äkkiä.
-
-Siinä ei koskaan suuria selityksiä yritelty. He tiesivät jokainen, mitä
-he tuolla nimityksellä tarkoittivat, mutta eivät välittäneet pohtia
-sitä Elman kanssa.
-
-"Luullakseni ne eivät pidä sinua niin viisaana Haverstock Hillissä?"
-oli Juliet eräänä päivänä huomauttanut.
-
-"Eivät suinkaan", myönsi Elma ja purskahti äänekkääseen nauruun.
-
-Haverstock Hillissä pikemminkin sanottiin: "Elma, sinä tytönlellukka!"
-tai "Elma, sinä hupakko!" Ja todellakin, vaikka Elman hienon,
-muodinmukaisen tädin oli tapana väittää, että, tekipä mitä hyvänsä,
-hän ei toisinaan voinut olla hämmästymättä tuon ihmeellisen lapsen
-peloittavaa viisautta ja vakavaa järkevyyttä, neiti Exeter taas
-usein toivoi, ettei Elman kieli olisi liikkunut liian liukkaasti ja
-hillittömästi hänen ollessaan setänsä luona; ja mielellään hän olisi
-tukkinut korvansa siltä kevytmieliseltä sanatulvalta, joka puhkesi
-vapaapäivän-viettäjän huulilta tämän sieltä palattua.
-
-Täten huomaamme, että nuorta sankaritartani katseltiin kahdelta ihan
-erilaiselta näkökannalta.
-
-Kunnon neiti Exeteriä olisi suuresti kummastuttanut, jos hän olisi
-kuullut nuorta turvattiansa syytettävän liiallisesta vakavuudesta,
-samaten kuin lady Alfreton olisi ihmetellyt, jos olisi tietänyt,
-että mitään aavistamaton holhooja, joka katseli häntä kirkkailla
-silmillään, mielessään ääneti pahoitteli, kun hän joskus innostuttavaan
-puheenaiheeseen syventyneenä unohti lapsen olevan saapuvilla ja
-"hiukan, pikku hiukkasen jutteli siihen tapaan kuin muut ihmiset
-haastelevat, tiedättehän, hyvä ystävä" (näin hänen armonsa myöhemmin
-tilannetta kuvaili), -- niin, rikollinen olisi todella sanattomaksi
-hämmästynyt, jos olisi tietänyt, että sama Elma, jonka juhlallisen
-äänettömyyden edessä hänen kuiskauksensa olivat vaimenneet,
-todennäköisesti vielä samana päivänä saisi muistutuksen siitä, että oli
-"kananpäinen" ja "pärpättävä" houkkio.
-
-Mitkään kaksi ajatussuuntaa, kaksi päivänohjelmaa, kaksi
-elämänkäsitystä yleensä eivät olisi voineet olla toisilleen
-ehdottomasti vastakkaisempia kuin ne, jotka olivat sir Thomas
-Alfretonin huonekunnan ja neiti Exeterin kulmatalon asukkailla. Elma
-oli ainoa yhdysside heidän välillään.
-
-Neiti Exeter lausui: "On mainio asia rakkaalle oppilaalleni, että
-hänellä on sellaisia sukulaisia. He uskovat hänet niin täydellisesti
-minun huostaani ja luottavat niin täydellisesti minun ohjaukseeni,
-etteivät koskaan yritä sekaantua minun määräämisvaltaani tai muuttaa
-kasvatusohjelmaani. Mitään kuluja ei säästetä, ja minä saan toimia
-kuten näen rakkaalle Elmalle parhaaksi. Hänen äiti-raukkansa jätti
-hänet minun huostaani" -- tässä neiti Exeter lempeän itsetietoisesi
-suoristausi, ja hänen sydämensä ylpeys osoittausi hänen poskilleen
-välähtävässä heikossa hohteessa; -- "rouva Henry Alfreton oli näet
-kuolinvuoteellansa lausunut puolisolleen toivomuksen, että heidän
-ainoan lapsensa kasvatus jätettäisiin minun huolekseni. Senvuoksi
-en missään tapauksessa olisi suostunut luopumaan vaatimuksestani",
-oli hänen tapansa jatkaa; "mutta tuntuu hauskalta, ettei sellaista
-ole koskaan vihjaistukaan. Ja mikä parempi, koska sir Thomas ja lady
-Alfreton eivät ole kertaakaan mitään edes kyselleet tai tiedustelleet,
-toivon heidän luottavan minuun yhtä paljon kuin luottivat toisetkin
-sukulaiset saadessaan tietää, että Elma oli tuleva kotini asukkaaksi.
-Mielestäni sir Thomas tai lady Alfreton eivät voisi tehdä nuorelle
-veljentyttärelle mitään mikä olisi niin edullista kuin tämä
-pidättyminen kaikesta hänen opintoihinsa puuttumisesta ja hänen
-elämänsä ohjaamisesta."
-
-Kunnon sielu! Olisipa hän arvannut, mistä moinen pidättyminen johtui!
-
-Kuunnelkaamme, kuinka Elman täti haastelee samasta asiasta. "Niin,
-tietysti, hyvä ystävä, mitä Juliet sanoo, on aivan totta. Me pidämme
-kaikki Elmasta -- rakkaan Henry-paran ainoasta lapsesta, käsitättehän;
-mutta mitäpä me voimme tehdä? Kuinka hänen armas äiti-rukkansa koskaan
-saattoi uneksiakaan sellaisen pyynnön tekemisestä, ja kuinka kelpo
-lanko-parkani koskaan saattoi olla niin viiripäinen, että pani sen
-täytäntöön, sitä en voi, en, minä _en voi_ sitä ymmärtää. Minä nimitän
-sitä julmuudeksi hänen omaa tytärtään kohtaan. Sir Thomas katsoi
-olevansa velvollinen pitämään kaikki kapteeni Alfretonin määräykset
-voimassa", jatkoi puhuja valitellen, "ja -- oi, enkö kertonut teille,
-millaisia ne olivat? Enkö? Asian todellinen laita on niin -- ihan
-häpeän sitä tunnustaa, -- että lapsi on lähetetty kouluun johonkin
-etäiseen Lontoon sopukkaan, Hav... Haverstock Hilliin, sanalla
-sanoen. Erään neiti Exeterin opistoon. Neiti Exeter oli ollut rouva
-Henry Alfretonin kotiopettajattarena ja kaiketi saavuttanut jotakin
-vaikutusvaltaa häneen. En tiedä mitään neiti Exeteristä ja hänen
-koulustaan", puhui lady Alfreton edelleen; "sanoin sir Thomasille,
-ettei hän tosiaankaan voinut odottaa minun tietävän, ja siinä hän oli
-aivan yhtä mieltä kanssani. Jos Elma olisi jätetty kokonaan meidän
-haltuumme, olisimme tehneet parhaamme hänen puolestaan, mutta näin
-ollen hän on aivan poissa meidän piiristämme ja kokonaan neiti Exeterin
-käsissä", selitti rouva.
-
-"Voiko hän samalla kertaa olla kahden henkilön huostassa, voiko? En
-epäilekään, että neiti Exeter on kunnioitettava ja kelpo ihminen,
-mutta tyttökoulu Haverstockin mäellä, ymmärrättehän! En voi käsittää,
-miksi hän on perustanut opistonsa sinne; epäilemättä on paljon muita
-paikkoja -- täällä on koulu lähimmässä kadunkulmassa; ja jos Elma
-olisi toimitettu sinne, niin palvelijattareni olisi vain tarvinnut
-saattaa hänet opistoon ja sieltä kotiin. Mutta eihän siitä nyt hyödytä
-puhua. Niin kauan kuin kapteeni Alfreton -- Henry, tiedättehän -- oli
-elossa, meidän ei tarvinnut tietää lapsesta mitään, eikä... eikä" --
-tässä kohdassa tuo komea, hieno nainen jo liikahti tuolissaan hämärän
-levottomasti ja tuntien olevansa liukkaalla jäällä -- "eikä Henry-parka
-koskaan sitä pyytänyt tai odottanutkaan." -- Elma oli tässä mainittuna
-aikana ollut vain kerran setänsä asunnossa.
-
-"Mutta heti kun sir Thomas kuuli veljensä kuolemasta", aloitti
-kertoja jälleen reippaammin, "hän lausui ensi sanoikseen: 'Meidän
-pitää paremmin tutustua siihen pikku tyttöön.' Siitä päivin olemme
-aina tehneet kaiken voitavamme Elman puolesta. Hän viettää kaikki
-iltapäivälomansa meidän luonamme, toisin sanoen käy täällä joka
-keskiviikko -- vaikka on niin etäältä noudettava ja sitäpaitsi aina
-saatettava takaisinkin. Me emme sitä vaivannäköä nureksi. Elma on
-meidän kaikkien suosikki; ja sir Thomas on alkanut puhua jotakin siihen
-suuntaan, että ottaisimme hänet syksyllä mukaamme Towersiin. Heti kun
-hän lopettaa tuon ikävän koulun -- eli täytettyään kahdeksantoista,
-sillä minä olen kuullut, että hänen on pysyminen neiti Exeterin
-hoivissa, kunnes tulee kahdeksantoista-vuotiaaksi, -- silloin asia
-muuttuu. Voimme sitten alkaa miettiä, mitä on tehtävä. Haluaako sir
-Thomas, että hän asuu meidän luonamme, vai eikö, sitä en tiedä. Se saa
-riippua olosuhteista. Mutta nykyisin ja niin kauan kuin olemme vain
-koulutytön kanssa tekemisissä, emme voi tätä enempää. Ei voi tulla
-kysymykseenkään, että olisimme säännöllisessä kanssakäymisessä tuon
-neiti Exeterin kanssa; ikävät kirjeet, haastattelut ja vetoamiset ovat
-meille vastenmielisiä. Jatkakoon hän menettelyään samaan tapaan kuin
-tähänkin asti. Sir Thomas suorittaa laskut -- siinä kaikki."
-
-Näin täydellisesti esitettyään asian lady Alfreton, jonka
-omituisuuksiin kuului äkkiä menettää tarmonsa ja harrastuksensa,
-herpautua heti kun oli ehtinyt liekaköytensä päähän, tavallisesti
-vaipui uupuneena selkäkenoon sohvanpielusta vasten, viuhkallaan
-löyhytellen pois harmillisen puheenaineen viimeisenkin tuulahduksen.
-
-Mutta Elmahan ei tästä kaikesta mitään tietänyt. Kuinka hän olisi
-voinut tietää? Kuka olisi siitä hänelle kertonut?
-
-Hän oli, kuten tätikin oli tunnustanut, suosikki, ja suosikki, joka ei
-aavistanut, että mitenkään olisi voinut toisin ollakaan. Hänen päähänsä
-ei vielä koskaan ollut pälkähtänyt epäillä olevansa tervetullut tähän
-vieraaseen taloon tai ajatella, miksi se vieras olisikaan. Jo toisen
-käyntinsä jälkeen hän oli tuntenut olevansa siellä niin kotonaan
-kuin olisi sen seinien sisäpuolella syntynyt. Kaikki olivat hänen
-ystäviänsä. Kun hänen iloinen soittonsa ovelta kuultiin -- Elma soitti
-ovikelloa ja kolkutti aina omalla tavallaan, -- silloin maailman
-haluttomin, ylimielisin sir Thomaskin puolittain hymyili itsekseen
-astuessaan verkalleen ovea kohti. Kun lady Alfretonin pukuhuoneen
-ovi lensi auki ja pieni olento pyrähti sisälle, niin tyly ja töykeä
-kamarineitokin, joka vain puolin sanoin ja naama happamana hönähteli
-oman emäntänsä käskyihin ja kysymyksiin, vastasi melkein hilpeästi
-Elma-neidin tervehdykseen.
-
-Elman täti tarjoutui suudeltavaksi mielihyvää lähentelevin elein.
-Juliet antoi riistää hattunsa päästään serkun koeteltavaksi, ja samaten
-sai tämä vastustamatta vähän väliä hypistellä, mallailla ja viskellä
-ympäri hänen hansikkaitansa, pitsejänsä ja nauhojansa. Ja Piers --
-Piers tuli kotiin puoliselle niinä päivinä, joina Elma oli saapuva Park
-Lanelle.
-
-
-
-
-II.
-
-"Neiti Exeterin kasvot."
-
-
-Oli jotakin niin tuoretta ja tuoksuvaa, niin satakaunon kaltaista ja
-kastehelmien lailla kimmeltävää tuossa hilpeässä nuoressa olennossa,
-joka täten aika ajoin herätti tympeytyneen perheen jonkinlaiseen
-eloisuuteen oman yltäkylläisenä pulppuilevan riemunsa voimalla, että
-nimi, jolla hänet siellä parhaiten tunnettiin, olisi kuulostanut
-omituisen aiheettomalta tilapäisen vieraan korvissa. Mitäpä oli, mitäpä
-saattoi olla tässä päiväpaisteisessa, hymyilevässä Elmassa sellaista,
-joka johtaisi ajattelemaan "viisasta"? Ei suinkaan ollut mikään
-erityisen viisauden todistus pyöriä hyrrän tavoin avarain, juhlallisten
-vastaanottohuoneiden lattioilla, lentää tuulena parvekkeen lasiovista,
-tarkastaa jokaista korttia uuninreunuksella, kysellä jokaista
-uudistusta, penkoa kaikki käsilaukut ja laatikot, kääntää kaikki
-ylösalaisin. Elma saattoi temmata auki tätinsä vaatekaapin, siirrellä
-kapineita hänen pukupöydällään, tirkistää hänen jalokivilippaisiinsa,
-koettaa ylleen hänen uusimpia viittojaan ja päähineitään sekä laahustaa
-hänen parhaissa silkkihameissaan kuvastimen edessä niin riemullisesti,
-että sydän ilahtui sitä katsellessa.
-
-Elmalta riitti mielenkiintoa kaikkia kohtaan, ja hän teki tuhansia
-kysymyksiä kaikista uusista tulokkaista, joita oli taloon saapunut.
-Hänen välityksellään hänen tätinsä ja serkkunsa saivat enimmät tietonsa
-taloutensa alemmista jäsenistä. Hän jutteli heille, mistä Jane oli
-kotoisin ja ketkä Susanin vanhemmat olivat. Hän hommasi lääkettä, kun
-Josephilla oli hampaankolotusta. Lady Alfretoninkin täytyi hilpeähkösti
-hymyillä kuullessaan, että eräs palvelijattarensa oli tuntenut Elman
-äidin palvelijattaren. Kaikessa tuossa oli melko paljon lapsellista,
-mutta mitään erityistä "viisautta" se ei todistanut.
-
-Siitä huolimatta Piersin antama liikanimi säilyi.
-
-Hän oli tullut antaneeksi sen eräänä päivänä, jolloin talossa oli
-ollut muutamia hänen ja Julietin tuttavia Elman lisäksi puolisella
-vieraina. Oli alettu puhua jostakin aiheesta, jommoisista kyllä usein
-haastellaan lontoolaisissa ruokasaleissa, ei erikoisen paheksuttavasta,
-mutta kuitenkin yksinkertaisille, turmeltumattomille korville oudosta.
-Elma oli ahminut jokaisen sanan, ja jokainen sana oli saanut hänen
-sinisilmänsä laajenemaan ja hänen viattoman sydämensä ihmettelemään ja
-miettimään. Tämä oli kuvastunut hänen kasvoissaan. Yhtäkkiä puhujat
-olivat vaienneet, jotkut heistä hiukkasen hämillään. Silloin Juliet,
-ehkä ensi kerran elämässään, oli puhutellut terävästi nuorta serkkuaan,
-ja Piers oli nauranut.
-
-He olivat kysyneet, mitä hän ajatteli, ja hieman punastuen hän oli
-vilpittömästi tunnustanut miettineensä jotakin sellaista, mikä ei ollut
-aivan tavallista Park Lanen talossa ja mihin ei kukaan oikein osannut
-vastata. Ja Piers oli taaskin purskahtanut nauruun ja nimittänyt häntä
-"viisaaksi".
-
-Milloin tahansa sama kohtaus uudistui, ja ainahan se välillä uudistui,
-se ehdottomasti päättyi siten, että Elma kuuli itsestään käytettävän
-tätä nimitystä. Lady Alfreton omaksui sen, Juliet sitä usein toisteli,
-ja sir Thomaskin tiesi, ketä sillä tarkoitettiin. Kenties he kaikin
-käsittivät sen ikäänkuin omituiseksi vastalääkkeeksi eräänlaiselle
-hervottomuudelle, levottomalle ahdistukselle, joka hiipi heidän
-omaantuntoonsa Elman ollessa saapuvilla. Mahdollisesti he pitivät sitä
-vastasyytteenä tuolle vakavalle, tuijottavalle katseelle, mikä heidän
-välinpitämättömyydestään huolimatta tuollaisessa lapsukaisessa heitä
-väkisinkin soimasi ja häiritsi.
-
-Elmaan itseensä he eivät voineet suuttua; hän oli heidän sanojensa
-mukaan vastustamaton, masentumaton pieni velho. Mutta sisimmässä
-sielussaan he kapinoitsivat hänen äänettömiä vastalauseitaan tai niitä
-sanoihin puettuja mielenilmaisuja vastaan, joita he itse hänestä
-puristivat. Se oli kaikki neiti Exeterin syytä, huomauttelivat he
-salaa toisilleen, -- neiti Exeterin hommia -- neiti Exeterin opetusta;
-ja vähitellen he tulivat ristinneeksi nuo kasvonilmeet, jotka olivat
-seuran pelättimenä, "neiti Exeterin kasvoiksi". Milloin vain "neiti
-Exeterin kasvot" olivat näyttäytyneet Park Lanen talossa jonakuna
-loma-iltapäivänä, voitiin jälkeenpäin kuulla jotakin tämäntapaisia:
-
-"Rakkahin Juliet, opihan olemaan vähän varovaisempi sen lapsen
-läsnäollessa."
-
-"Äiti, minä luulin olevani varovainen. Tarkoitukseni oli olla erikoisen
-varovainen."
-
-"Muista, ettei hänellä ole mitään maailmantuntemusta."
-
-"Muistanpa tietenkin, äiti. Eihän meillä ole tilaisuutta sen
-unohtamiseen."
-
-"Etkä kai halua häntä kiusata?"
-
-"Kiusatako Elmaa? En suinkaan. Mutta äiti..."
-
-"No, kultaseni?"
-
-"Olinko minä koskaan -- edes silloin, kun olin aivan nuori enkä vielä
-ollut juuri mitään nähnyt -- olinko minä koskaan semmoinen kuin Elma on
-nyt?"
-
-"Et", vastasi lady Alfreton ehdottoman varmasti. "Et milloinkaan!"
-jatkoi hän yhä pontevammin ja korostaen sanojansa. "Se on kaikki neiti
-Exeterin hommia."
-
-Voimme kuitenkin ilmoittaa lukijattarillemme, ettei tuo ollut
-totta eikä sinnepäinkään. Neiti Exeter, oivallinen, vaatimaton,
-nöyrämielinen, vilpitön ja velvollisuudentuntoinen sielu, esiintyipä
-"velvollisuus" missä muodossa hyvänsä, oli kaikkein viimeinen henkilö
-neuvomaan oppilastaan kammoamaan maailman menoja, sen muoteja ja
-turhuuksia, siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että hän itse tiesi
-niistä vähän tai ei mitään. Toista olisi ollut, jos Elma olisi hänelle
-kuulemistaan kertonut -- mutta Elma oli liian ylevä kieliäkseen hänelle
-tai kenellekään muullekaan. Elma saattoi ajatella omia ajatuksiaan,
-tuntea omia tunteitaan ja pohtia niitä omassa nuoressa mielessään sen
-tapauksen jälkeen, joka aikoinaan oli ne hänessä herättänyt, mutta hän
-ei hiiskunut sanaakaan neiti Exeterille.
-
-Neiti Exeter tiesi vain, että lady Alfreton oli ottanut nuoren
-sukulaisensa mukaansa huvittelupaikkoihin, antanut hänelle sieviä
-lahjoja ja hänen lähtiessään ystävällisesti kehoitellut häntä tulemaan
-jälleen. Hän kuuli ainoastaan, että serkut olivat puuhailleet sitä
-tai tätä Elman ollessa mukana, että Juliet oli antanut hänen olla
-saapuvilla koetellessaan uutta hovipukuansa ja että Piers oli näyttänyt
-hänelle koko valokuva-varastonsa, jonka oli ulkomaanmatkoiltaan tuonut.
-Neiti Exeter ajatteli, että Alfretonit varmaan olivat herttaista,
-hienosti sivistynyttä, oivallisesti kasvatettua, valistunutta väkeä,
-ja hän vakaantui yhä enemmän uskossaan, että orvolle Elmalle ajan
-pitkään koituisi paljon hyötyä suhteistaan sellaiseen perheeseen.
-Noilta uskollisilta huulilta ei milloinkaan kuulunut hiiskahdustakaan,
-joka olisi sellaisen harhaluulon karkoittanut. Näkipä hän mitä tahansa,
-kuulipa mitä hyvänsä, joka suretti, loukkasi tai kummastutti hänen
-nuorekasta mieltään sedän iloisissa saleissa vietettyinä hetkinä, se
-jäi hänen omaksi jakamattomaksi salaisuudekseen, jota hän ei kellekään
-uskonut.
-
-Ja kyllä hän rakasti noita hyviä ihmisiä, jotka olivat hänen omat ja
-melkein ainoat sukulaisensa, ja riippui heissä lämpimän, kiihkeän
-luonteensa koko sitkeydellä yhtä auliisti kuin kiertokasvin karhi
-tarrautuu tukeensa. Vaikka Elman setä, täti ja serkut olisivat
-ainoastaan sietäneet häntä, olisi hän kuitenkin antanut heille osan
-sydämestään. Mutta kun hän juuri omalla hartaudellaan oli herättänyt
-jotakin vastakiintymyksen tapaista -- niin, sellaisille raukeille,
-veltoille luonteille aivan uskomatonta kiintymystä -- heidän povessaan,
-ei ollut ihmeellistä, että hän riippui jokaisessa Alfretonin
-perheen jäsenessä sekä hyvällä että pahalla säällä, suurensi heidän
-hyveensä, laajensi heidän tenhonsa ja kätki heidän puutteellisuutensa
-kunnioittavaan äänettömyyteen. Sellaisen mielentilan vallitessa puhui
-tytön luonteen puolesta, ettei hän silti näitä viimeksimainittuja
-ominaisuuksia puolustellut eikä jättänyt huomioon ottamatta. Elma
-havaitsi kaiken, mutta rakasti kuitenkin. Siinä oli hiukan jumalallista
-kosketusta.
-
-"Mutta ole toki vähän varovaisempi", oli lady Alfretonin tapana ajan
-mittaan kuiskata yhä useammin. "Muistahan, Piers, että tuollaisissa
-viidennen luokan kouluissa ajetaan lasten päähän kaikenlaisia
-kummallisia ajatuksia. En tahtoisi, että Elma pitäisi meitä ihan
-ilmipakanoina."
-
-"Mitä minä sanoin aiheuttaakseni sellaisia ajatuksia, äiti hyvä? Enhän
-kai ollut tavallista pakanallisempi?"
-
-"Etkä nähnyt, kuinka lapsen kasvot venähtivät puhuessasi sunnuntaisesta
-veneretkestänne?"
-
-"Heh? Vai sitä se oli? No peijakas, en olisi maininnut
-siitä, jos olisin tietänyt. Hän ei kai pitänyt tuollaisista
-sunnuntaihuvitteluista. Totisesti! Luulin, että kaikki tuo nykyisin
-oli jo voitettu kanta. Mutta Elma katsahti minuun, niinkö? Ka", jatkoi
-hän hitaasti, "ka, olen pahoillani. Jos olisitte minulle asiasta
-vihjaissut, niin olisin lopettanut puheeni."
-
-"Ja Juliet kun jaaritteli siitä keimailevasta rouva -- en muista
-hänen nimeänsä, -- siitä ameriikkalaisesta naisesta! Silloinkin Elma
-istui lautaseensa tuijottaen ja posket aivan punaisina. Hän alkaa nyt
-ymmärtää. Hän on kuusitoistavuotias, tiedättehän, ja luullakseni hän
-käsittää paljoa enemmän kuin ennen. Meidän _täytyy_ todellakin hiukan
-enemmän varoa häntä"; ja puhuja liikahti levottomasti nojatuolissaan.
-
-"Mutta täytyyhän hänen tottua sellaista kuulemaan", virkahti Juliet
-kiertäen päivänvarjoaan velton viehkeästi. "Ei käy päinsä, että me
-kaikki kammitsoimme kielemme, milloin Elma sattuu saapuville."
-
-"Ei -- ei. Me emme suinkaan saa tuntea, että tuo lapsi-parka on
-tiellämme", vastasi hänen äitinsä. "Minä olen nyttemmin varsin
-mielistynyt Elmaan enkä ollenkaan soisi, että hän millään tavalla
-näyttäisi tungettelijalta. Mutta meidän täytyy kasvattaa häntä, ja
-_sitä_ emme voi, niin kauan kuin hän käy meillä vain kerran viikossa.
-Niin kauan kuin emme voi häntä kasvattaa, meidän täytyy..."
-
-"Antaa hänen kasvattaa meitä", pisti Piers väliin, "Hyvä juttu!
-Sinä käyt edellä, Juliet, ja minä seuraan. Sinä painat peukalollasi
-Ameriikan kaunottaret ja heidän huvituksensa, ja minä vaikenen kuin
-muuri sunnuntaisista veneretkistä."
-
-"Hän on kehittymässä varsin kauniiksi, eikö totta, äiti?" lausui Juliet
-sitten.
-
-"Herttaisen näköiseksi ainakin", vastasi lady Alfreton epäillen,
-"tuskin kauniiksi. Hän tuskin on kyllin sopusuhtainen muodoltaan.
-Muutamassa vuodessa..."
-
-"Hän on menettänyt kaiken kauneutensa, mikä hänellä on", puuttui hänen
-poikansa äkkiä puheeseen niin oudon kömpelösti ja päättäväisesti,
-että molemmat kuulijat katsahtivat ympärilleen. "Hänestä tulee
-samanlainen kuin sadat muut hänen ikäisensä tytöt", jatkoi hän. "Hän
-saa samat piirteet, puhuu samaan tapaan, vetelehtii aamusta iltaan kuin
-muutkin, tuhrii naamansa maalilla, kiertää tukkansa koholle ja kuorii
-kyynärpäänsä..."
-
-"Piers!" Sekä äiti että tytär tuntuivat huutavan hänelle "hyi!" tuossa
-ainoassa närkästyneellä äänellä lausutussa sanassa.
-
-"Oh, juuri niin", virkkoi poika. "Kyllähän minä tiedän. On tietysti
-sellaista, mitä he _eivät_ tee, ja sellaista, mitä heidän _täytyy_
-tehdä. Voisihan Juliet todistaa minulle tuhannella tavalla, että
-tuhatyksi hänen rakkaista ystävättäristään ei milloinkaan koske
-tukkaansa, silmiinsä tai helmenvärisiin kulmiinsa. Juliet itse ei
-koskaan tee sitä, paitsi milloin se on ihan välttämätöntä, ja kaikki
-kaupungin sievät tytöt vallan kauhistuisivat sellaisesta vihjauksesta.
-Tiedän -- tiedän", toisteli hän ilkkuvasti heiluttaen kättään. "Elmakin
-siitä vielä kerran kauhistuu ja vannoo uumansa olevan luonnostaan vain
-yhdeksäntoista tuumaa ympärimitaten -- vaikka kaikki olemme nähneet
-noiden yhdeksäntoista tuuman jo vähitellen esiintyvän ja vaikka tätä
-nykyä on todettavissa varsin terveellinen kehitys, -- ja hän parantaa
-poskiensa väriä, kunnes alkuperäisestä väristä ei ole mitään jäljellä
-tai jokseenkin yhtä paljon kuin oli entistä kangasta irlantilaisen
-paikatussa nutussa; ja hän kähertää ja polttaa tukkansa..."
-
-"Hän puhuu aivan _hullutuksia_!" huudahti Juliet, jonka vihdoin
-täytyi nousta vastarintaan. "Piers, sinä lörpöttelet kerrassaan
-järjettömiä. Mi... mi... mikä sinussa on moisen purkauksen aiheuttanut?
-Mitä tarkoitat hyökätessäsi tuolla tavoin meidän kaikkien kimppuun?
-Tahtoisitko, että pukeutuisimme kolttuun ja antaisimme hiustemme valua
-olkapäille...?"
-
-"Taivas varjelkoon!"
-
-"Mitä vikoja meissä sitten löydät? Mitä olemme tehneet -- minä ja
-ystävättäreni -- kun olet noin pureva, noin herjaava?"
-
-"Tiedäthän, että se on totta."
-
-"Mutta vaikka se olisi tottakin, mikset ole sitä koskaan ennen sanonut?
-Miksi olet aina ollut ikäänkuin mielissäsi, kun olet tavannut tänne
-tuomiani tyttöjä, ollut heille kohtelias ja...?"
-
-"Rakas sisko, olisiko minun pitänyt olla epäkohtelias? Olisitko
-tahtonut, että olisin astunut parhaan ystäväsi luo ja sanonut: 'Ottakaa
-pois tuo peruukki' tai: 'Peskää naamanne'? Voin tehdä sen ensi
-kerralla, jos haluat."
-
-"En tietänyt sinulla olevan näistä asioista aavistustakaan."
-
-"En minäkään, ennenkuin minulle opetettiin."
-
-"Opetettiin nuo asiat vai opetettiin niitä aavistamaan?"
-
-"Kumpaakin."
-
-"Kuinka sinä ne opit?"
-
-"Opinpahan vain."
-
-"Kuinka? Milloin?"
-
-"Minä luulen tietäväni", virkkoi toinen ääni lempeästi, tavattoman
-lempeästi ollakseen lady Alfretonin ääni; "ainakin kuvittelen toisinaan
-tuntevani jotakin samantapaista. En osaa sitä oikein selittää, mutta
-viimeiseltä olen pari kolme kertaa havainnut toivovani, etteivät
-Julietin ystävät olisi _ihan_ niin... näyttäisi _ihan_ niin..." Hän
-pysähtyi.
-
-"Ihan miltä, äiti?"
-
-"Ihan toisenlaisilta kuin Elma", virkkoi Piers ripeästi. "Mutta älä
-huoli, Juliet, rohkeutta vain! Parin vuoden päästä ei kukaan voi
-sitä valittaa. Elma ei silloin enää ole Elma. Yksi seurustelukausi
-Lontoossa, kolme kuukautta sellaista elämää kuin me vietämme, aikaansaa
-kaiken mitä tarvitaan. Hänessä ei silloin enää ole jälkeäkään..."
-
-Mutta ovi avautui ja lause jäi kesken.
-
-
-
-
-III.
-
-"Meille on vain yksi yhteistä."
-
-
-Tapahtuisiko niin kuin he kaikki luulivat? Olisiko
-kahdeksantoistakesäinen Elma toinen olento, lumouksesta päästetty,
-kuvitteluistaan vapautunut, käytännöllinen, runoton tyttö verrattuna
-kahta vuotta aikaisempaan Elmaan? Saamme nähdä.
-
-Näinä nuorempina vuosinaan sankarittareni ainakin oli onnellinen
-tietämättömyydessään ja viattomuudessaan ja ennen kaikkea
-onnellinen tuntiessaan oman onnellisuutensa. Päinvastoin kuin
-kaikki edeltäjänsä ja kaikista vakaantuneista säännöistä huolimatta
-nuori tyttö ei ainoastaan pysynyt hyvin tyytyväisenä neiti Exeterin
-jäykkään, vanhanaikaiseen hallintoon, vaan vieläpä puolusteli tätä
-tyytyväisyyttänsä täysin aiheellisena tädin surullisista kasvoista,
-Juliet-serkun vilpittömästä säälistä ja toisen serkkunsa Piersin
-kompasanoista huolimatta.
-
-Hän _oli_ onnellinen -- hyvin onnellinen -- Haverstock Hillissä.
-Neiti Exeter oli hyvä ja ystävällinen ja puhui totta. Tytöt olivat
-miellyttäviä -- useimmat heistä. Heitä kaikkia, sekä häntä itseänsä
-että hänen toverejaan, kohdeltiin erittäin hyvin ja heidän sallittiin
-käydä toisinaan konserteissa, luentoja kuulemassa ja muissa
-senkaltaisissa tilaisuuksissa. Oli aina runsaasti syötävää (tässä hän
-punehtui) -- aina niin paljon kuin kukin halusi. Ei ihan samanlaista
-ruokaa kuin Park Lanen talossa -- ei hedelmä- ja kermahyytelöitä
-päivälliseksi (Piers oli juuri vähää ennen kiusoitellut nuorta
-serkkuaan, kun hänen lautasensa täytettiin toistamiseen), ja hän piti
-hyytelöistä kovin paljon ja olisi tietysti halunnut saada niitä joka
-päivä, mutta eihän niitä kukaan joka päivä koulussa saanut.
-
-Mutta kun neiti Exeter tarjosi tytöilleen myöhäisen illallisen, kuten
-neiti Exeter toisinaan syntymäpäivinä ja muissa tilaisuuksissa teki,
-niin olisipa Piersin sietänyt nähdä, millainen illallinen se oli!
-Se oli mitä _upein_ illallinen, ja koko pöytä oli mitä _kauneimmin_
-somistettu, aivan kuin olisi odotettu täysikasvuisten ihmisten
-seuruetta eikä vain opiston tyttöjä. Neiti Exeter näet aina sanoi, että
-tytöt olivat tällöin hänen vieraitaan ja että hän heitä vierainaan
-kestitsi ja kohteli.
-
-Pakosta Elma tosin kyllä myönsi, että toiselta puolen pitkinä,
-kuumina, tomuisina kesäkuukausina hetket vierivät jokseenkin hitaasti
-ja raukaisevasti tuossa isossa ikävässä talossa, jonka ikkunoista ei
-nähnyt mitään hauskoja kukkivia puistoja, jonka oven editse iloisia
-vaunuja harvoin kulki ja jonka parvekkeelle posetiivinsoittajatkin
-tavallisesti toivat vain alakuloisen lohduttoman katseen, astuen
-eteenpäin. Ulkopuolella, naapuristossa, ei ollut paljoa tehtävää tai
-nähtävää, sen hän kernaasti tunnusti; kaikki harrastus ja innostus
-oli kohdistettava sisätapahtumiin. Mutta juuri se saikin hänet
-niin riemukkaasti, niin perin riemukkaasti odottamaan "Park Lanen
-päiviä", ilmoitti hän hymyillen jokaiselle, "koska täällä on aina niin
-kaunista, valoisaa ja herttaista", lisäsi hän; ja näin sanoen hän
-nuoren ruokahalunsa uudelleen herkistyessä kävi jälleen viekoittelevan
-lautasensa kimppuun, ja hänen kasvoillaan kuvastui niin ihmeellisen
-tuore viattomuus, että niiden, jotka olivat alkaneet laskea leikkiä
-hänen tunnustuksistaan ja vilkuilla toisiinsa avoimen, peittämättömän
-huvitettuina tuosta lapsellisesta lörpöttelystä, täytyi nyt hetkinen
-istua mykkinä ja katsella puhujaa omituisin hellyyden ja kummastuksen
-sekaisin tuntein. Mutta samalla he kuitenkin kadehtivatkin.
-
-Heiliäkö oli "aina kaunista, valoisaa ja herttaista"? Mistä sitten
-johtui, että lady Alfreton usein kulutti tuntikausia väsyneesti
-huokailemalla ja puhjeten ärtyisiin, tuskastuneisiin huudahduksiin?
-Mistä johtui, että Juliet monena aamuna perätysten tulla laahusti
-suuruspöytään liian väsyneenä ja liian "päänkipuisena" välittääkseen
-mistään murkinasta, ja vasta päivän mittaan vähän elpyi, kun sattui
-jotakin uutta kiihoketta, johonkin mentävää tai jostakin juteltavaa,
-jotakin mitä hän ei ollut ennen kokenut? Juliet oli nyt viettänyt
-useita seurustelukausia Lontoossa ja oli ehtinyt olla paljossa mukana;
-mutta uutuudet, olivatpa ne vaikka mitä vähäpätöisimpiä, saattoivat
-sentään vielä hetkiseksi herättää hänen harrastuksensa. Ja kuitenkin
-hän oli ensimäisenä hymyillyt tovereilleen Elman puhuessa.
-
-Sir Thomas oli kerran ollut saapuvilla, kun Elma aavistamattaan oli
-ampunut nuolensa, ja hänkin oli hymyillyt. Kuinka vähän tuo tyttö-parka
-tiesi! hän ajatteli. Kuinka hupsuja lapset olivatkaan! Ah, niin! Kyllä
-niidenkin vuoro tulee! Ja hänkin oli luonut veljensä orpotyttäreen
-ikäänkuin pehmentyneen katseen.
-
-Vain Piersin katseessa ei ollut havaittavana mitään ylimielisyyttä,
-ei mitään ilkkua hänen silmässään. Hän tuijotti Elman hehkuviin
-kasvoihin kokonaisen minuutin tai kauemminkin jonkun tuollaisen lauseen
-jälkeen; ja kuitenkin olisi ollut vaikea sanoa, mitä hän niistä etsi
-tai mitä odotti niistä löytävänsä. Hän ei koskaan virkkanut sanaakaan
-vastaukseksi, vaan antoi jonkun muun jälleen päästää puhekerän
-kierimään.
-
-Alfretoneilla oli kaikkea, mitä tämä maailma vai tarjota. Harvat
-perheet voivat ylpeillä tahrattomammasta maineesta, ei mikään
-tasaisemmasta, häiriintymättömämmästä kotielämän kulusta. Sir
-Thomasilla ei ollut mitään salaista huolten taakkaa; hänen vaimoansa ei
-vaivannut mikään kalvava, riuduttava kivuliaisuus; heidän lapsillaan
-ei ollut mitään murehtimisen aihetta, ei mitään vastoinkäymisiä eikä
-rasituksia. Piersiä, joka oli sisartaan vanhempi, kohdeltiin joka
-suhteessa niin kuin hän itse mielessään olisi vaatinut itseänsä
-kohdeltavan. Siihen aikaan, kun pieni kertomuksemme alkaa, hän oli
-iältään jonkun verran kolmannellakymmenellä, oli päättänyt opiskelunsa
-Etonissa ja Oxfordissa, ja siitä oli hänen mielestään kulunut jo
-melkoisen pitkä aika. Hän oli nähnyt varsin paljon kaikesta nähtävästä
-ja tehnyt kaiken, mitä elämässä oli tehtävää -- niin hän olisi sanonut.
-Hän oli matkustellut kaikkialla maailmassa ja saapunut jälleen
-kotiin. Hän oli koettanut monenlaista. Harrasti useimpia asioita --
-jotakuinkin. Ei ollut koskaan tavannut mitään, joka ansaitsi sen
-suurempaa mielenkiintoa. Hän piti omaisistaan -- arveli, ettei luonto
-ollut varustanut häntä ylen herkillä tunteilla. Herkät tunteet eivät
-kuuluneet suvun ominaisuuksiin.
-
-Nuoren miehen ulkomuoto oli sopusoinnussa sellaisten tunnelmien
-kanssa; olimme vähällä sanoa, että se niitä korosti. Piers ei
-koskaan kiirehtinyt, ei koskaan kävellyt ripeästi, ei hengittänyt
-voimakkaasti, ei puhunut innokkaasti, ja katse oli hidas. Jos hän
-huomasi äitinsä kuskin ajavan ohitseen väkijoukossa, ja vaunuissa oli
-tyhjä istuinpaikka ja hän tiesi olevansa tervetullut sille paikalle,
-hän kylläkin olisi tuntenut kutsumusta nousta noihin vaunuihin,
-kunhan vain olisi viitsinyt antaa palvelijoille merkin ja pysähdyttää
-ajopelit. Vaikkakin joku hänet näki, hänen tapansa oli kulkea tietänsä
-eteenpäin, jatkaa omaan suuntaansa; mutta jos joku hänet näki ja
-kutsui häntä, hän suostui ehdotukseen. Hän ei ollut elosteleva eikä
-loistonhaluinen, ei mikään veltostunut tai miehuuton mies. Päinvastoin
-olivat hänen tapansa ja makunsa mitä vaatimattomimmat, ja vain terävin
-huomioidentekijä olisi havainnut, ettei tuossa yksinkertaisuudessa
-ollut mitään nuoruuden tuoreutta, vaan että se pikemmin muistutti
-väsyneen matkustajan koti-ikävää, kun tämä, nähtyään vaelluksillaan
-kaiken maailman komeuden ja loiston, kääntää kaipaavan katseensa
-lapsuutensa seutuja ja sen alkuperäisiä vaikutelmia ja muistoja kohti.
-
-"Piers ei koskaan voi mihinkään innostua", valitteli sekä äiti että
-sisar, milloin he itse sattuivat turtumuksestaan havahtamaan, kuten
-olemme sanoneet heidän jonkun repäisevän uutisen tai uutuuden johdosta
-toisinaan voineen havahtaa.
-
-"On tosiaan omituista, ettei _minun_ poikani välitä politiikasta", oli
-sir Thomasin tapa kulmakarvojansa kohottaen lisätä.
-
-Mutta hänen ohjelmaansa, enempää kuin kenenkään muunkaan ohjelmaan, ei
-kuulunut vaatia poikaansa ja perillistänsä tilille.
-
-Eihän toki; ei kuulunut kehenkään, mitä Piers Alfreton hommaili;
-hänellä oli oikeus menetellä mielensä mukaan, jos kellään. Ja kaikki,
-mitä Juliet halusi, oli, että hänkin saisi nauttia samaa vapautta, --
-niin hän itse selitti. Koska ei kukaan puuttunut Piersin puuhiin, ei
-kenenkään olisi pitänyt puuttua hänenkään hommiinsa. Koska Piers ei
-huolinut ponnistella eikä tehdä mitään eikä vaivautua millään, niin
-miksi hänen pitäisi?
-
-Jos kohteliaisuus ja hieno käytös olivat välttämättömiä toiselle, niin
-miksei toisellekin? Jos sisaren oli tehtävä "velvollisuusvierailuja",
-niin miksei veljenkin? Jos Piers olikin ainoa poika, oli hänkin ainoa
-tytär, ja ainoa tytär oli ainakin yhtä hyvä kuin ainoa poika.
-
-Iältään Piers tosin oli sisartansa muutamaa vuotta vanhempi, mutta
-mitäpä siitä? Hän, Juliet, oli toki kyllin vanha pitääkseen huolta
-itsestään; ja mitä tähän viimeksimainittuun väitteeseen tuli, niin lady
-Alfreton, joka kauan oli ollut samaa mieltä, ei tahtonut panna vastaan.
-
-Niin, Julietin oli aika mennä naimisiin, jos hän naimisiin mieli.
-Juliet ei ollut sievempi eikä siromuotoisempi kuin monet muut yhtä
-jalosukuiset ja yhtä hyvän kasvatuksen saaneet tytöt, eikä hänen
-pukunsa ollut enemmän _recherché_ kuin heidän. Julietin tulisi mennä
-naimisiin, saada oma koti ja oma talous; ja jos vain rouva saisi
-tyttärensä katselemaan asiaa tässä valossa ja tytär ponnistelisi
-ollakseen hiukan hilpeämpi ja hupaisempi (miehet tahtoivat, että
-heitä huvitettiin) ja osoittaisi suurempaa mielenkiintoa (ei kukaan
-mies pitänyt mihinkään innostumattomasta automaatista), niin äiti
-oli varma, että joku onnellinen tapaus saisi muutoksen aikaan. Jokin
-tämänlaatuinen toivomus -- toivomus, joka ei koskaan näkynyt lähenevän
-toteutumistaan -- sai aika ajoin äidin otsan peittymään pilviin ja
-aiheutti hellän osaaottavaa tiedustelua ja sääliä erään puolelta,
-joka tuskin voi uneksiakaan, mitä se tarkoitti. Elma luuli tädin
-olevan väsyneen, hermostuneen tai sairaan; hän ei koskaan vähintäkään
-aavistanut, mikä täti-kultaa vaivasi.
-
-Päältä nähden, kuten edellä olemme maininneet, elämä Park Lanen
-talossa oli mitä tasaisinta. Ulkonaisesti kaikki kävi kuin rasvatuilla
-pyörillä tuossa upeassa talossa. Ei milloinkaan sattunut kohtauksia,
-sisunpurkauksia tai vieroittavia riitaisuuksia kuten muissa perheissä.
-Sir Thomas tuli ja meni omilla tunneillaan, hänellä oli omat toverinsa
-ja omat mentävänsä, ja hän täytti omat sopimuksensa. Lady Alfreton söi
-puolista, kävi ajelemassa, pukeutui, lepäsi, meni ulos vierailuille
-ilta illan perään aivan mielensä mukaan. Piers näyttäytyi ja katosi
-säännöttömin väliajoin, kenenkään tietämättä, mistä hän tuli ja
-minne meni. Julietilla oli omat ystävänsä ja omat aikansa; ja vaikka
-silloin tällöin voimat kerääntyivät, äiti ja tytär ikäänkuin hetkeksi
-yhtyivät ja isäkin toisinaan lähti poikansa seurassa tai toinen
-nautti päivällistä toisen kanssa jommankumman klubissa, oli yhtyminen
-tilapäistä, riippumattomuus sääntönä.
-
-"Minusta tosiaan näyttää, että meille on vain yksi yhteistä", huudahti
-Juliet eräänä päivänä: "me tulemme keskenämme varsin hyvin toimeen,
-olemme niin sanoakseni 'sopusuhtainen perhe', emme koskaan riitele,
-emme kiusaa emmekä häiritse toisiamme emmekä sekaannu toistemme
-asioihin -- varsinkaan sen jälkeen kuin olen saanut äidin kerta
-kaikkiaan ymmärtämään, että minut on jätettävä rauhaan kuten Pierskin.
-Aina näemme toisemme mielellämme aterioilla, ja minä menen äidin kanssa
-pari kolme kertaa viikossa ajelulle pääkaupungissa ollessamme; mutta
-minä tosiaankin luulen, että on vain yksi seikka, jonka suhteen meillä
-kaikilla on samat tunteet. Ja perin eriskummaista sekin. Ken olisi edes
-aavistanut silloin, kun Elman ensin näimme, että kukaan meistä olisi
-koskaan välittänyt rikan rahtuakaan tuosta omituisesta pikku olennosta?"
-
-
-
-
-IV.
-
-Elman uusi puku.
-
-
-Kun nyt olemme lukijoillemme antaneet jonkun käsityksen niistä
-henkilöistä, jotka muodostivat Elma Alfretonin pienen maailman, minkä
-molempien pallonpuoliskojen välillä hän leijaili, jatkakaamme nyt
-vähäistä tarinaamme.
-
-Oli lämmin, säteilevä, väreilevä kesäkuun päivä, jolloin koko Lontoo,
-koko rikas, loistava, upea länsi-Lontoo eli West End oli täydessä
-kukoistuksessa, välkkyen väriloistossa ja auringon häikäisevässä
-valossa. Suvikausi oli uhkeimmillaan. Ilta toisensa jälkeen vieri
-vaunuja lukemattomiin huvituksiin, päivä toisensa jälkeen tuhannet
-tungeskelivat puistoissa, puutarhoissa ja viekoittelevilla kaduilla. Ei
-ainoakaan talo Park Lanen varrella ollut tyhjänä.
-
-"On liian kuuma lähteä ulos, liian kuuma pysyä sisällä ja liian kuuma
-sitä ajatellakaan!" Piers Alfreton istui selkäkenossa matalalla
-tuolilla äitinsä huoneen avonaisen ikkunan ääressä ja jotakin
-tehdäkseen viskeli käärekaihtimen tupsua sinne tänne. "Hei!" huudahti
-hän, kun ovi lensi auki tavallista kiivaammalla tempauksella. "Hei,
-sieltä tulee Elma! Liikkuu kuin pontimilla, kuten tavallista. No,
-nuori viisas, kuinka voit?" virkkaa Piers hänen pyrähtäessään sisälle.
-"Kah, millainen korea keikailijatar sinä tänään oletkaan! Sinä olet
-_todellakin_ keikailijatar!" lisäsi hän kädet takaraivolla ja syvää
-ihailua osoittavin katsein.
-
-"Tämä on uusi pukuni", virkkoi Elma sievästi punehtuen. "Minä tiesin,
-että se huomattaisiin. Katsokaahan, täti hyvä. Viime keskiviikkona
-täällä ollessani sanoitte, että tarvitsin uuden puvun. Tässä se on."
-Ja hän katsahti toisesta toiseen puolittain ylpeänä, puolittain
-arasti, mutta hyvällä omallatunnolla siitä, että oli menetellyt oikein
-hommatessaan tämän puvun, joka oli soma nähdä.
-
-"Vai siinä se on?" Nämä sanat lausui taaskin hänen serkkunsa,
-ja samalla nuori mies ojensihe eteenpäin tuolissaan uuteen
-asentoon. "Annahan, kun katselen sitä oikein joka puolelta, Elma.
-I-has-tut-ta-va! Totisesti, minä aivan hämmästyn."
-
-"Oh, Piers." Elma nauroi hyvin mielissään. "Pahoin me pelkäsimme, neiti
-Exeter ja minä", jatkoi hän luottavaisesti, "ettei se valmistuisi
-ajoissa. Neiti Exeter oli kovin ystävällinen. Hän ryhtyi itse puuhaan.
-Vain tunti sitten se tuotiin ompelijattarelta, ja neiti Exeter
-ihmetteli, mihin olisimmekaan joutuneet, jos olisi täytynyt jotakin
-muuttaa, kun ei ollut aikaa korjaukseen! Mutta se sopi aivan hyvin;
-ja ajattelimme, että täti olisi mielissään. Siitä oli tuleva hänelle
-yllätys. Me... mutta eikö täti siitä pidäkään?"
-
-Lady Alfreton poloinen! Hänen ei ainoastaan täytynyt kohdata äkillistä
-kaihoavien silmien katsetta, joka oli välähtänyt puolisen minuuttia
-sitten, vaan häneen iski toinenkin katse, ja se oli niin nopea ja raju,
-että hänen sydämensä säpsähti sen selvää kieltä.
-
-Etteikö pitänyt? Hän olisi pitänyt mistä hyvänsä sillä hetkellä.
-
-"Pidän, rakas lapsi... kyllä", änkytti hän hätäisesti. "Pidän,
-tosiaan... hyvin paljon... se on oikein sievä." -- Naurettavaa tuo
-Piersin lörpötys! Ikäänkuin _hän_ tietäisi! -- lisäsi hän itsekseen. --
-"Hyvin sievä ja siro, epäilemättä", mutisi hän ääneensä ja ihmetteli,
-mitä muuta häneltä odotettiin.
-
-"Sanoitte pitävänne valkoisesta", vastasi Elma jälleen tyytyväisenä,
-"siksi neiti Exeter selitti heti, että sen tuli olla valkoinen. Minulla
-ei koskaan ennen ole ollut täysin valkoista aamupukua."
-
-Lapsi-parka! -- Lady Alfreton kohotti monokkelin silmälleen ja tunsi,
-että hänen todellakin _täytyi_ puhua. "Luulen, rakas lapsi, luulen...
-hm... Elma, että siinä sentään on vähän vikaa... Eikö hame ole hiukan
-liian pitkä, juuri rahtusen liian pitkä sinun ikäisellesi tytölle?" --
-Näyttää köyhäinkoulun oppilaalta. -- "Hiukan liian pitkä ja..."
-
-"Neiti Exeter ajatteli, että se varmaankin kutistuu pesussa, rakas
-täti, ja minähän, nähkääs, en vielä ole lakannut kasvamastakaan", --
-Elma tirkisti arasti pitkien ripsiensä alta nähdäkseen, nauroiko Piers
-tälle tunnustukselle. "Minä kasvoin niin paljon nyt viimeksikuluneena
-vuonna, että oli ommeltava lisäliepeet kaikkiin hameisiini, ja meistä
-oli parasta teettää tämä pitkänlaiseksi heti alusta. Ettehän ole siitä
-pahoillanne, täti?"
-
-Lady Alfreton tunsi jälleen, ettei hän uskaltanut olla pahoillaan.
-Hänen poikansa vain istuskeli siinä; hän ei ollut enää toistamiseen
-iskenyt hänelle käskevästi silmää eikä ollut enää haastanut serkulleen,
-mutta rouva tunsi vaistomaisesti, mitä hänen oli pelättävä. Senvuoksi
-hän hermostuneesti tähysti silmälasillaan.
-
-"En suinkaan, rakkaani; niin... ni-in, tietysti; mutta kuitenkin... Ei,
-se on hyvin sievä, on todellakin..."
-
-"Nähkääs, täti, jos olisin teettänyt hameen _ihan_ oikealle mitalleen,
-se olisi saattanut tulla minulle aivan sopimattomaksi ensi kesäksi."
-
-"Ensi kesäksi!" Tämän vienon huudahduksen toiset tuskin kuulivat.
-
-"Niin, tietysti, se on oleva paras pukuni vielä ensi kesänäkin, täti.
-Enhän voi odottaa saavani uutta tämänlaista joka vuosi. Kuten näette,
-se on oikein hyvää, _kallista_ valkoista kangasta, niin on neiti Exeter
-sanonut. Katsokaahan, rakas täti", innostui hän ja astui lähemmäksi
-pitäen tilkkua peukalonsa ja etusormensa välissä.
-
-"Annahan minunkin tunnustella, Elma", pyysi Piers.
-
-"Ja sitä voi pestä, pestä kuinka usein tahansa", jatkoi Elma, kun
-kumpikin vuorostaan oli tarkastanut kangasta. "Pestä kuinka usein
-tahansa ja..." (Silmälasi putosi tädin kädestä.) "ja kääntää, jolloin
-se taas ei ole uutta huonompi."
-
-Siinä ei ollut sen enempää sanottavaa; ja täten puolustettuaan
-ostostaan kaikkia mahdollisia syytöksiä vastaan, että muka oli siinä
-viehättynyt liiallisiin tuhlauksiin, nuori puhuja istahti tyytyväisenä
-erään tuolin äärimmäiselle reunalle ja suoristi huolellisesti
-kallisarvoisen hameen laskokset kummaltakin puolelta.
-
-Sisälle astui neljäs henkilö. "Kah, Elma täällä! Ja näytät niin
-vilpoisalta, lapsi!" sanoi Juliet, vaipuen lähimmälle istuimelle. "Voi,
-kuinka hyvältä tuntuu päästä sisälle! En totisesti olisi voinut viipyä
-ulkosalla enää hetkeäkään. Ja oih, tätä ratsastuspukua!" huudahti hän
-riuhtaisten sen auki kaulan kohdalta. "Ratsastuspuvussa tällaisena
-päivänä! Älä suutele minua, Elma -- edellytämme sen tänään ilman muuta."
-
-"Pidätkö minun uudesta puvustani, Juliet?"
-
-"Puoliskello soi, Juliet, Elma", keskeytti lady Alfreton jokseenkin
-hätäisesti. "Juliet, sinä menet alas sellaisena kuin olet! Mutta Elma
-haluaa juosta yläkertaan kampaamaan tukkaansa."
-
-"Ja sieppaamaan Kölnin vettä!"
-
-Elma kiiti tiehensä kuin tuuli. Nuo pukeutumiset, harjaamiset
-ja kampailut hänen tätinsä aistikkaassa makuuhuoneessa puolisen
-edellä olivat jo sellaisinaan nautinto. Upottaa kätösensä isoihin
-pesuvateihin valmiiksi kaadettuun kuumaan veteen (itse pesuvadit
-ja koko pesukaappikin herättivät Elman ihailua), vaahdottaa ne
-maitomaisella mantelisaippualla, joka oli aivan toisenlaista kuin neiti
-Exeterin opistossa käytetyt pienet karkeat, ruskeat palaset, kuivata
-ne sileihin, pehmoisiin, hienoihin pyyheliinoihin -- kaikki tämä oli
-suloista, eikä rahtuakaan tuosta suloisuudesta jäänyt huomaamatta
-siltä, joka luonnostaan rakasti ylellisyyttä.
-
-Sitten sai seisoa ison, kirkkaan kuvastimen edessä, jossa Elma saattoi
-nähdä itsensä kiireestä kantapäähän ja jossa hän mielestään näytti
-ikäänkuin pitemmältä ja joka suhteessa sievemmältä kuin muuten.
-Norsunluiset harjat ja kammat hyvin varustetulla toalettipöydällä
-joutuivat viipymättä käytäntöön; hän veti nuppineulan sirosta
-pitsitetystä neulatyynystä -- Elma piti erikoisesti pitkästä
-mustanuppisesta neulasta, ja hänen tätinsä oli monta kertaa
-kehoittanut häntä ottamaan mitä halusi ja käyttämään mitä halusi; --
-mustapäinen nuppineula siis varmastikin joutui kiinnittämään jotakuta
-satunnaista nauhaa tai kauluksen suippua, mikä kiinnittämistä kaipasi.
-Ja sitten lopuksi ja kaiken kruununa oli hänellä tärkeä toimitus
-kostuttaessaan puhtaan ja vielä laskoksista avaamattoman nenäliinansa
-hajuvedellä läpimäräksi -- hän säästi aina parhaat nenäliinansa näihin
-tilaisuuksiin. Hän kaatoi Kölnin vettä isosta hiotusta pullosta, joka
-kohosi kuin valtias yli kaikkien muiden pullojen, jotka sitä kuvastimen
-edessä ympäröivät.
-
-Elma oli valmistanut tämän pullon alle sievän maton. Hänestä oli
-tuntunut, että täytyi tehdä jotakin elottomallekin esineelle, joka
-tuotti hänelle niin paljon riemua, -- ja hän huomasi, että matto oli
-aina paikoillaan. Sitä ei tosiaan emäntä enempää kuin palvelusneitokaan
-olisi millään ehdolla siirtänyt pois.
-
-Mutta puvun laita oli toinen. Minkämallinen tai minkävärinen
-toalettipöydän matto oli, ei merkinnyt mitään tai juuri mitään. Elmalla
-ei ollut erikoisen hyvä maku, ja hänen hienot, kerratut villalankansa
-olivat totta puhuen hiukan liian kirkasvivahteiset; mutta tälle lady
-Alfreton oli vain hymyillyt, hymyillyt hellästi ja ystävällisesti sekä
-paiskannut hänelle todellista kiitollisuutta tietävän suudelman.
-
--- Kunpa Elma olisi tyytynyt sommittelemaan vain mattoja! -- ajatteli
-hän nyt.
-
-"Oi Juliet!" huudahti hän, heti kun perheen kolmikko oli yksinään, "Oi
-Juliet, sitä pientä, herttaista, rakasta tyttö-parkaa! Minusta tuntuu,
-että se hänen koulutätinsä menettelee julmasti tehdessään hänestä
-tuollaisen pelätin kerrassaan! En tosiaan tiedä, mitä siitä sanoisin."
-
-"Puku näytti tosiaan jokseenkin kauhealta", yhtyi Juliet pysähtyen
-miettimään.
-
-"Niinkö sinunkin mielestäsi?" virkkoi Piers äkkiä. "Ka, omituistahan
-se on, mutta minusta tuntui, kuin en koskaan olisi nähnyt Elmaa
-sievempänä."
-
-"Elma itse kylläkin", myönsi äiti, "Elma näytti kyllä sievältä.
-Sievältähän hän aina nykyisin näyttää, mielestäni." -- Puhujalle
-oli ominaista, että hän saattoi vaihtaa mielipidettä yhtä nopeasti
-kuin pukua, ja sen jälkeen kuin hänet viimeksi tapasimme, oli lady
-Alfretonin mielessä tapahtunut tämä muutos hänen nuoren sukulaisensa
-ulkomuotoon nähden. "Mutta, rakas Piers", huudahti hän kammitsoistaan
-vihdoin vapaaksi päästetyn, tähän asti hillityn paheksumisen kaikella
-tarmolla, "rakas Piers, en muista koskaan nähneeni mokomaa pukua! En
-voi käsittää, kenen he olivat saaneet sen hänelle ompelemaan!"
-
-"Mitä vikaa siinä sitten oli?"
-
-"Siinä oli kaikki viat -- kaikki. Näithän toki itsekin, että se oli
-aivan kuositon ja sopimaton, että se kiristi kaulasta ja riippui
-pussillaan selästä, että se oli liian pitkä ja liian väljä..."
-
-"Totisesti, äiti-rouvaseni, tuosta kaikesta en huomannut mitään. Näin
-vain, että Elma esiintyi tavattoman sievänä, vilpoisena ja sirona..."
-
-"Ei hän siro ollut, ei, ei, Piers. Ei. Sitäpä hän juuri ei ollut. Suo
-anteeksi, että väitän sinua vastaan, mutta jos minä mitään hiukan
-ymmärrän, niin ymmärrän pukuasioita. Hame oli varsin hyvä, mukava
-luullakseni, ja... ja siisti; vilpoinen myös, kuten sanot. Mutta kun
-kehut sen siroutta..."
-
-Rouva kohautti olkapäitänsä.
-
-"Sinun olisi itse pitänyt huolehtia sen valmistuksesta, äiti",
-huomautti Juliet tähän.
-
-"Niin olisi. Siinä olet oikeassa. Tästä lähin ei mikään muu auta."
-Lady Alfreton vaikeni, ja sitten hän tilanteen tärkeyteen sopivalla
-äänenpainolla julisti tekemänsä päätöksen maailmalle, "Ja minä
-_tahdon_. En halua enää mokoman näyttelyn mahdollisesti uudistuvan.
-Elma saa olla ja elää kuinka haluaa Haverstock Hillissä, mutta kun hän
-saapuu Park Lanelle, tulee hänen esiintyä puolisoni veljentyttärenä
-ja meidän mieleisessämme asussa. Täksi päiväksi Marie saa harsia edes
-jonkun laskoksen tuohon hirveään hameeseen, ja minun on koetettava
-olla näkemättä sitä lerppuvaa kaulusta. Mutta kun tyttö ensi kerran
-tarvitsee uudet vaatteet, minä toimitan ne itse, ja niiden tulee olla
-sellaiset, että minä ne hyväksyn. No niin -- - tule sisälle, rakas
-Elma; emme ole odottaneet, kuten näet. Hyväinen aika, mikä oivallinen,
-lämmin puolinen..."
-
-"Ja kyllä se minulle maistuukin!" Kun Elma ei sattunut vilkaisemaan
-ympärilleen, ei hän huomannut kenenkään hymyilevän.
-
-
-
-
-V.
-
-Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä.
-
-
-"Tänään iltapäivällä on kukkasnäyttely Kasvitieteellisessä
-puutarhassa", virkkoi lady Alfreton. "Tapasin aamulla Mertounin
-herttuattaren, joka siitä minulle kertoi ja mainitsi itsekin sinne
-menevänsä. Aikoi ottaa nuorimman tyttärensä mukaansa, sanoi. Ajattelin
-sinua, Elma, ja lupasin, että mekin tulisimme."
-
-"Rakas täti!" Tytön huulet avautuivat.
-
-"Tiesin, että se olisi jotakin sinulle", jatkoi täti ystävällisesti.
-"Tytöt pitävät aina kukkasnäyttelyistä."
-
-"Niin, niin, ja..."
-
-"Ja se on vilpoisinta huvia, mitä tällaisella ilmalla saattaa ajatella.
-Kukkaset ovat varmaan erittäin komeita tänä kesänä, kun on ollut niin
-kuivaa. [Englannissa sataa paljon. Suom.] Minä luulen, että meille
-tulee siellä hauskaa, Elma."
-
-"Siitä olen _varma_. Oi, kunpa täti tietäisi! Juuri sinne, juuri
-_sinne_ olin sydämestäni toivonutkin pääseväni. Ajatelkaas, olin
-aikonut nimenomaan pyytää, että veisitte minut sinne. Te olette niin,
-niin ystävällinen viedessänne minut milloin mihinkin", jatkoi Elma
-ikäänkuin anteeksi pyydellen, "että luulin ainakin voivani _mainita_
-teille tuosta kukkasnäyttelystä, ja sitten, jos ehkä olisitte halunnut
-lähteä..."
-
-"Mikään ei ole minua estämässä", vastasi lady Alfreton nauraen. "Hyvä
-on, asia on siis päätetty. Meidän molempain tuumat ovat sattuneet
-yhteen ja meidän on tietenkin pantava ne täytäntöön. Oletko koskaan
-tavannut lady Mabel Pomeroyta? Hän on luullakseni jokseenkin sinun
-ikäisesi."
-
-"Niinkö? Ja onko hän miellyttävä, täti?"
-
-"Siitä saat itse ottaa selvän," Lady Alfreton nauroi taas. "Minä
-esittelen sinut hänelle. Herttuattaren puheista päättäen huomasin, että
-hän kernaasti sen soisi, ja sitten te molemmat tytöt saatte kävellä
-siellä yhdessä. Hänestä tulee sinulle, Elma, varmaankin herttainen
-toveri; ja jos teet hyvän vaikutuksen, niin sinut epäilemättä kutsutaan
-heidän luokseen."
-
-"Ni-in, kiitos; mutta", huomautti Elma hiukan epäilevästi, "mutta jos
-minut kutsutaankin, niin milloin voin mennä? Enhän käy koskaan missään
--- en koskaan muualla kuin täällä."
-
-"Oh, kyllä siitä pidämme huolen", vastasi täti hilpeästi nyökäten.
-"Sinua ei estetä menemästä, jos herttuatar sinut kutsuu, sen lupaan.
-Herttuatar on hartaasti kiintynyt tuohon nuorimpaan tyttäreensä, joka
-on hyvin paljon nuorempi perheen muita jäseniä, ja kaiken, mitä Mabel
-vain toivoo, hänen äitinsä tekee. Olen nähnyt Mabelin vain pari, kolme
-kertaa ja tunnustan, että... että häntä tuskin ollenkaan huomasin.
-Minusta tuntuu, ettei hän liene ollut erikoisen sievä tai viehättävä --
-mutta olen saattanut erehtyä. Muuten, Elma rakas, ennenkuin lähdemme
-ulos, haluaisin antaa Marien korjata erään pikku kohdan tuossa
-puvussasi. Muistuta minua siitä. Koska lähdemme ulos vasta kello
-neljältä, on vielä runsaasti aikaa."
-
-Elma lupasi, mutta tuossa lupauksessa oli hiukan hajamielisyyttä, jota
-kukaan ei huomannut. Hän ajatteli jotakin muuta -- jotakin sellaista,
-mikä himmensi uuden puvunkin toisarvoiseksi asiaksi.
-
-Ilmaistaksemme lukijattarillemme hänen pienen salaisuutensa
-mainitsemme, että tuohon riemukkaaseen vastaukseen, minkä lady Alfreton
-oli saanut ehdotukseensa kukkasnäyttelyssä käymisestä, sisältyi
-paljon enemmän kuin näytti. Joku aika sitten oli Elman hemmoitteleva
-sukulainen vienyt hänet samanlaatuiseen juhlaan, ja hänen kertomustansa
-siitä -- puutarhan ja kukkien kauneudesta, ihanasta soitosta,
-iloisista ihmisryhmistä ja komeista puvuista sekä ennen kaikkea niistä
-teekesteistä, jotka lady Alfreton oli pannut toimeen ulkoilmassa puiden
-siimeksessä ja joihin hän oli kutsunut useita tuttaviaan, tilaten sinne
-kaikenlaisia herkkuja, makeisia ja jäätelöitä teen ja kahvin lisäksi
--- niin, Elman kertomusta kaikesta tuosta olivat hänen koulutoverinsa
-sitten innokkaasti ja kadehtien kuunnelleet.
-
-Se oli ollut kuin satua lumotusta maasta tyttö-parkojen korvissa,
-monilla heistä kun oli ollut varsin yksitoikkoinen lupapäivä, saati
-sitten että kukaan olisi viettänyt sen niin suurenmoisesta ja iloisesti.
-
-Elmaa oli kehoitettu kertomaan, oikein seikkaperäisen laajasti
-kuvailemaan sitä yhä uudelleen. Hän oli haastellut päiväpaisteesta,
-ailahtelevasta iloisuudesta, lukemattomista vilpoiseen siimekseen
-asetetuista pikku pöydistä, ripeiden tarjoilijain hyörinästä,
-loppumattomasta äänten sorinasta, etäisen soittokunnan pehmeistä, mutta
-kuitenkin tenhoavista sävelistä, joita se kajahdutteli maailmankuulun
-Godfreyn johdolla, kunnes pelkästä kuuntelemisesta ja kyselemisestä
-koko näytelmä oli muille tytöille tullut sellaiseksi todelliseksi,
-eläväksi ihmemaaksi, että sen mahdollinen uudistuminen neiti
-Exeterinkin määräysvallan alueella oli saanut heidät mietiskelemään ja
-suunnittelemaan tavalla, joka nyt johti omiin tuloksiinsa.
-
-Elma ei ollut kertonut heille, hän ei edes itsekään tietänyt, että
-suuri osa tuon ihanan kesäillan tenhoa oli aiheutunut jostakin, mikä
-oli liian herkkää ja ääriviivatonta kosketeltavaksi, hän ei tietänyt,
-että hän olisi saattanut käydä tuhansissa muissa juhlissa, kokematta
-mitään samanlaista. Se oli yhdistelmä ihanasta ilmasta, lumoavasta
-seurasta, uutuudesta ja lukemattomista muista alavirtauksista, jotka
-olivat maustaneet suloisen maljan.
-
-Mikä saattaa olla ikävämpää kuin epäseurainen, alakuloinen juhla,
-jota väkinäisesti viettää pilveilevän taivaan alla joukko keskenään
-viihtymättömiä henkilöitä, tietämättä minne mennä tai mitä tehdä, ja
-vain siellä täällä tavaten jonkun tuttavan puhetoverikseen?
-
-Mutta Alfretonit olivat sanan varsinaisessa merkityksessä "oikeita
-seuraihmisiä".
-
-Mitä he mahtoivatkin tuntea, sai olla varma, etteivät he milloinkaan
-avoimesti osoittaneet ikävystymystä tai pettymystä. He eivät
-koskaan hairahtuneet, eivät koskaan joutuneet hämilleen tai pulaan.
-Sellaisesta, mikä uhkasi käydä typeräksi tai ikävystyttäväksi, lady
-Alfreton ja hänen tyttärensä pysyttelivät poissa. Päinvastaisessa
-tapauksessa he olivat oikeassa elementissään, vilkastuivat siksi aikaa
-kahdeksi hilpeäksi, hymyileväksi, myötätuntoiseksi naiseksi, joiden
-parissa jokainen hyvin viihtyi ja jotka nopeasti keräsivät ympärilleen
-ison joukon oman säätynsä hienoja ja kuosikkaita ihmisiä.
-
-Jos lady Alfreton jotakin ehdotti tai suunnitteli, siihen varmasti
-suostuttiin. Jos hän niin sanoaksemme viskasi nenäliinansa kenelle
-tahansa, niin se innokkaasti otettiin vastaan. Siis ei maailman
-menoihin tottumaton Elma ollut ainoa, jonka silmissä näytti siltä, että
-missä tahansa heidän seurueensa liikkui tai istui, he olivat jokaisen
-ihmisjoukon keskipisteenä tai ainakin yhtenä sen keskipisteistä.
-
-Käydä heidän kanssaan tai oleskella heidän kanssaan julkisissa
-paikoissa oli aivan toista kuin liikkua muiden kanssa, jotka kenties
-olivat arvokkaampiakin, mutta joilla oli vähemmän tuota ihmeellistä,
-selittämätöntä _savoir fairea_, mikä merkitsee niin paljon.
-
-Tämän asiasta poikkeamisen tarkoituksena on selittää harha, johon
-sankarittaremme koulutovereilleen joutui.
-
-Elman ensimäisen kukkasnäyttelyn aiheuttama innostus ja harras kaipuu
-oli tuskin alkanut vaimeta, ennenkuin heidät kannusti uuteen toimintaan
-ilmoitus -- jumala tiesi, kuinka nuo yksinkertaiset olennot sattuivat
-sen näkemään tai kuulemaan! -- toisesta yhtä suurenmoisesta juhlasta,
-mikä järjestettiin erääseen puutarhaan, joka komeudessa kilpaili
-edellisen kanssa.
-
-Mikseivät he nyt kaikki, jok'ainoa, itse menisi näkemään ja kuulemaan,
-olivatko nuo onnellisen ja kadehditun Elman kertomat seikat tosia?
-Miksi eivät hekin vuorostaan voisi päästä osallisiksi riemuihin,
-jotka jo kerrottuinakin olivat saaneet heidän sydämensä niin rajusti
-sykkimään?
-
-Jospa neiti Exeter voitaisiin taivuttaa viemään heidät sinne! Vaikka
-neiti Exeter olikin ankaranlainen kurinpitäjä ja vaati täsmällisyyttä
-ja ehdotonta sääntöjen noudattamista sekä oli tuiki tinkimätön
-läksyihin nähden, ei hän suinkaan ollut kuuro oikealla ajalla ja
-oikeassa hengessä tehdyille ehdotuksille.
-
-Useampi kuin yksi otti tunnustellakseen häntä tämän nykyisen tilanteen
-johdosta, ja entisen myöntyväisyyden muistoja ja kuiskauksia sellaisia
-kuin: "Oh, hän oli oikein hirveän herttainen _silloin_, tiedättehän!"
-kulki huulilta huulille tuuman kypsyessä.
-
-Ja Elma tietysti myöskin saapuisi näyttelyyn. Olipa onnellista,
-että juhla oli määrätty keskiviikoksi, jolloin oli tavanmukainen
-iltapäivä-loma ja jolloin Elma oli poissa Park Lanella esteettömästi
-nauttimassa kaikkea hyvää! Kukaan ei sitä nimenomaan sanonut, mutta
-vähitellen kaikki alkoivat äänettömästi ymmärtää, että jos tuumasta
-tosi tulisi, niin Elman oleminen lady Alfretonin siipien suojassa
-koituisi hedelmälliseksi heille kaikille.
-
-"Hän on hyväluontoinen tyttönen", selitti Henrietta Grey, salaliiton
-johtaja, "ja varmaankin sen jollakin tavoin järjestää".
-
-"Se" tarkoitti joitakuita etuja ja varsinkin erästä, mitä kouluseurue
-hartaasti odotti Elman sukulaisten läsnäolosta.
-
-"Niinpä niinkin, Elma sen kyllä järjestää", myönsi toinen.
-
-Ja "Elma sen järjestää!" kaikui jokaisen huulilta yhtä luottavaisesti.
-
-Elman omassa sydämessä värähteli varmuuden vastakaiku. Hänen tätinsä
-oli ollut niin poikkeuksettoman hemmoitteleva ja myötämielinen
-ei ainoastaan hänelle itselleen, vaan ylimalkaan kaikille nuoren
-sukulaisensa läsnäollessa, että Elma vakuutteli itselleen voivansa
-huoleti luottaa asian menestykseen ja ystävällisen rouvan auliuteen.
-
-Ja alussa todellakin näytti siltä, että lady Alfreton tekisi enemmänkin
-ja vaistomaisesti arvaisi, mitä häneltä odotettiin.
-
-Tässä hän ehdotti juuri samaa, mikä oli Elman sydämen toivomuksena!
-Hänkin oli lukenut ilmoituksen kukkasjuhlasta ja itse omasta
-aloitteestaan sitä ajatellut! Sitäpaitsi ajatellut sitä Elman
-huvittamista silmällä pitäen!
-
-Se oli liikaa, se avasi Elmalle ovet kuin taikaiskulla, se näytti
-hänelle toivomusten kerän ikäänkuin hänen jalkojensa juureen
-kierähtäneenä.
-
-Herttuattaresta ja tämän tyttärestä Elma välitti vähän. Jos Mabel
-oli herttainen tyttö, hyvä ja ystävällinen, hän kernaasti otti hänet
-joukon jatkoksi ja antoi hänen yhtyä seuraan muiden mukaan; mutta
-ellei, niin tyttö olisi hiukan tiellä. Tietysti Elma olisi hänelle
-kohtelias. Elma oli aina kohtelias tätinsä vieraille. "Hänellä on niin
-viehättävä esiintymistapa!" huudahti lady Alfreton silloin tällöin
-melkein todellisella innostuksella. Mutta kyllähän lady Alfreton
-tietysti käsittäisi, tuumi yksinkertainen tyttö, ettei mikään vieras
-voinut olla hänelle samaa kuin hänen omat ystävänsä, ja että jos
-Henrietta ja Maggie ja kaikki ne muut olivat tulleet luottaen hänen
-huomaavaisuuteensa, hänen _täytyi_ suoda heille enin huomionsa.
-
-"Neiti Exeter ja tytöt lähtevät myös", ilmoitti hän nyt kaataessaan
-kermaa karviaismarja-leivokselle ja munavanukkaalle; "neiti Exeter
-ottaa kuusi tyttöä mukaansa".
-
-Lady Alfreton melkein hätkähti.
-
-
-
-
-VI.
-
-Matkalla juhlaan.
-
-
-"Millä keinoin meidän olisi paras kulkea?" virkkoi neiti Exeter
-puolittain itsekseen mietiskellen, puolittain häntä ympäröiville
-odotteleville kuulijoille. "Kyllähän omnibus veisi meidät suoraan
-portille, mutta ei tästä ole kovin pitkä matka kävelläkään. Maanalainen
-rautatie ei ollenkaan sopisi tarkoitukseemme. Siis on valittava
-kävelemisen ja yhteisvaunujen välillä. Mitä ajattelette, tytöt?
-Väsyisikö joku teistä liikaa, jos kävelisimme?" kysyi hän pysähtyen
-kuulemaan seuralaistensa mielipiteitä ja toivomuksia.
-
-"Oi, kävelkäämme, neiti Exeter!" pyysi heti joku ääni. "Yhteisvaunuissa
-rutistuu niin pahoin. Ja ne kaikki ovat varmaan täynnä", jatkoi
-puhuja, vilkaisten levottomasti äsken tärkättyyn ja laskostettuun
-musliinipukuunsa, jota oli säästänyt tätä juhlatilaisuutta varten.
-"Meidän täytyisi puristautua ihmisten väliin sen mukaan kuin
-löytäisimme tilaa..."
-
-"Ja se hajoittaisi seurueemme. Olet oikeassa, Henrietta; emme saa
-antautua siihen vaaraan, että voisimme joutua erillemme toisistamme.
-Siis, tytöt, meidän on astuttava rivakanlaisesti, siinä kaikki. Ja
-koettakaamme pysytellä teiden varjonpuoleisella sivulla. Tien toisella
-puolella on luullakseni siimestä melkein koko matka. Parasta lähteä
-nyt, jos olemme kaikki koossa. Olemmeko kaikki koossa?"
-
-Kaikki olivat saapuvilla ja kaikki olivat pyhäasussaan, kukin oman
-makunsa mukaisessa puvussa.
-
--- Rakkaat, onnelliset, nuoret olennot, -- hymisi hyväsydäminen
-opettajatar itsekseen, katsahtaessaan ympärilleen. -- Tarvitsemme vain
-Elman, jotta ryhmämme olisi täydellinen. Mutta epäilemättä saamme pian
-Elmankin joukkoomme, ja hän on mielellään esittelevä nuoret toverinsa
-tädilleen. Minun täytyy sanoa, että mielenkiinnolla odotan lady
-Alfretonin tapaamista, kuultuani hänestä niin paljon. Toivottavasti
-Elman onnistuu taivuttaa hänet tänään tulemaan sinne. Tyttö näytti
-aivan varmalta, mutta eihän hän voinut _tietää_. Ei pidä rakentaa liian
-paljon sattuman varaan, mutta sittenkin...
-
-Tässä tuon kunnon naisen paras musta pitsi-päivänvarjo lennähti auki
-tarmokkaalla nykäyksellä, ja hänen sirot, pienet, nappikenkäiset
-jalkansa alkoivat astua jonon edessä, eikä paahtava aurinko ylhäällä
-enempää kuin kärventävä kivitys jalkojen alla aiheuttanut pienintäkään
-katumuksen häivää siitä, että he olivat lähteneet pitkälle ja
-väsyttävälle iltapäivän huviretkelle. Työ oli työtä ja loma lomaa neiti
-Exeterin opistossa.
-
-Ja todellakin oli suuressa keskikesän kukkasnäyttelyssä käynti jotakin
-ihka uutta sekä opettajattarelle että tytöille.
-
-Tähän asti, kuten olemme sanoneet, olivat konsertit, taulukokoelmissa
-ja näyttelyissä käynnit sekä muut sellaiset huvitukset, joilla oli
-opettavaa merkitystä, varsin hyvin sopineet päiväjärjestykseen.
-Kukkasnäyttelyt olivat hurmaavia ja ihania, mutta -- no niin, loppujen
-lopuksi neiti Exeter myöntyi ehdotukseen, innostuipa siihen vihdoin
-yhtä paljon kuin kukaan hänen nuorista turvateistaan.
-
-Tavata lady Alfreton! Tuo komea, kyvykäs ja hienostunut aatelisnainen
-puhuttelisi häntä, ehkä sallisi hänen istua tai kävellä vieressään! Hän
-saisi kuulla Elmaa kiitettävän ja voisi vastaukseksi kosketella samoja
-kieliä!
-
-Hän oli usein toivonut tilaisuutta saada mainita jonkun sanan
-rakkaasta Elmastaan, kertoa tämän tädille, mikä kiltti, epäitsekäs
-ja lempeäluonteinen lapsi Elma oli, -- ja kertoa siitäkin, kuinka
-yleväaatteinen ja tunnontarkka hän oli. Ensinmainitut ominaisuudet
-hänen armonsa oli arvattavasti itsekin havainnut, mutta hän ei
-voinut tietää, kuten neiti Exeter tiesi, kuinka korkealle hänen
-sukulaistyttönsä pysyväisemmät ominaisuudet oli arvioitava.
-
-Tähän asti ei sellaiseen haasteluun ollut sattunut mitään aihetta, ei
-ollut esiintynyt tilaisuutta kuulla lady Alfretonin mielipiteitä tästä
-asiasta. Elman sanoista kylläkin voi päättää, että kaikki Park Lanen
-talon asukkaat osoittivat hänelle ystävällisyyttä, jopa rajatonta
-hemmoitteluakin, mutta sitä enempää ei voinut odottaa hänen kertovan.
-Eräissä suhteissa Elma sitäpaitsi pysyi vaiteliaana sukulaisiinsa
-nähden, mitä neiti Exeter kunnioitti, niinpä hän ei koskaan maininnut,
-kun näille oli sattunut syytä valittaa hänen "neiti Exeterin kasvojaan"
-tai kun häntä nimitettiin "viisaaksi". Tyttö tunsi vaistomaisesti,
-että näiden kohtausten tietäminen ei ollut neiti Exeterin asia, eikä
-kenenkään muunkaan, ne olivat hänen omia salaisuuksiaan, ja hän kätki
-ne syvälle nuoreen sydämeensä.
-
-Mutta neiti Exeterille ja kaikille, jotka asuivat neiti Exeterin katon
-alla, hänen tätinsä oli esiintyvä kauniina, viehättävänä, virheettömänä
-käytökseltään ja puvultaan; Juliet oli sievä ja hauska, hilpeä ja
-ystävällinen; Piers, "serkkuni Piers" oli kookas, tumma, hyvin
-ystävällinen hänkin, muttei niin hilpeä, pikemminkin ärsyttävä, vaikka
-samalla perin ystävällinen, toisinaan kyllä veltto ja väsyttävä, mutta
-aina kovin ystävällinen -- sanalla sanoen, kukaan heistä ei oikein
-tietänyt, mitä tästä Piers-serkusta oli ajateltava. Sedästään Elmalla
-oli hyvin vähän kerrottavaa. Tietysti sir Thomas oli "ystävällinen" --
-jokainen Alfretonin perheen jäsen oli "ystävällinen"; mutta kun hän
-kernaasti olisi sanonut samaa palvelijanuorukaisesta ja keittiötytöstä,
-niin se ei tuntunut asiaa paljoa valaisevan, ja sir Thomas siirtyi
-nopeasti näkyvistä talonsa hämärälle taustalle.
-
-Toiselta puolen pitkän Henrietta Greyn huudahdus: "Minun täytyy sanoa,
-että hartaasti haluan nähdä lady Alfretonin!" mihin huudahdukseen jo
-edellä viittasimme, sai vastakaikua jokaisen povessa.
-
-Tämänhän Elma tiesi, ja syvällä omassa sydämessään hänellä oli oma
-pieni suunnitelmansa.
-
-Kuten tiedämme, oli tämän tärkeän päivän aamu koittanut sulattavan
-helteisenä ja auringonpaisteisena, ja kello yhdeltä tuo onnettaren
-suosima oppilas oli lähtenyt perin innostuneena ja tietoisena
-merkityksestään ja melkeinpä tuntien, että iltapäivän retken koko
-menestys tai epäonnistuminen lepäsi hänen hartioillaan. Hänen tätinsä
-ajeluvaunut olivat tulleet häntä noutamaan, ja hän oli kiitänyt
-pois mukavissa ajopeleissä useiden, puolittain ylösvedettyjen
-käärekaihtimien takaa kurkistelevien, hiukan kateellisten, mutta
-täysin sydämellisten katseiden saattamana; ja Elma oli hilpein mielin
-vakuutellut itselleen, että nuo samat silmät ennen pitkää näkisivät
-hänet paljoa uhkeammissa vaunuissa. Lady Alfretonin juhlavaunut olivat
-korkeat ja matalalaitaiset ja keinuivat mitä notkeimmilla vietereillä.
-Niissä ajeleminen oli lumoavaa, ja hurmaavaksi oli Elma puistossa tai
-muualla vietetyn iltapäivän usein kuvaillut. Hän oli painanut moneen
-kertaan kaikkien mieleen, että oli turhaa lähteä aikaisin, koskei hänen
-tätinsä milloinkaan ollut aikainen; hän oli koettanut mahdollisimman
-täsmällisesti arvata määräajan, jotta kummatkin saapuisivat perille
-samalla hetkellä -- mutta hänen täytyi vihdoin myöntää, että se oli
-inhimilliselle tiedolle ylivoimaista. Hän toivoi vain, että pieni
-joukkue sattuisi kohdalle juuri kun tädin komeat vaunut pysähtyivät
-portille ja vakava, puuteroitu palvelija laski astuimen alas. Sitten
-hän nyökkäisi ja heiluttaisi kättänsä.
-
-Sitten hänen tätinsä heti kysyisi, keitä Elman tuttavat olivat.
-Kiinnittäisiköhän hän huomiotansa heihin kuhunkin erikseen?
-Kysyisikö heidän nimiänsä? Hyvin luultavaa. Lady Alfreton oli aina
-kovin herttainen nuorille, jotka vanhempainsa mukana tulivat häntä
-tervehtimään.
-
-Mutta menestyksen pääehtona oli tietysti neiti Exeter. Neiti Exeterin
-suhteen Elma olikin hieman levoton. Tämä arvoisa neiti ei ollut
-erikoisen tarkkahuomioinen. Hän ei tähyillyt, kuten jotkut lapset ja
-nuoret ihmiset, poimiakseen kaiken, minkä silmänsä näkivät, kuullakseen
-kaiken, mikä heidän korviinsa sattui; mutta kuitenkin oli Elmalla
-jonkinlainen epämääräinen, hämärä, ylimalkainen aavistus siitä, että
-hänen tätinsä tarvitsi pitää neiti Exeteriä arvossa.
-
-Entäpä, jos tämä nyt saisi ensimäisen tilaisuuden siihen? Ja jos niin
-tapahtuisi ja jos tämä tilaisuus tehoaisi tätiin ja hän puristettuaan
-neiti Exeterin kättä ja virkattuaan jonkun sanan pyytäisi puolisonsa
-veljentyttären opettajatarta kävelemään hiukan kanssaan puutarhassa,
-kuinka mielissään neiti Exeter olisikaan! Koko seurue olisi mielissään,
-kaikki tuntisivat omasta puolestaankin tuon kunnian ja ylpeilisivät
-siitä; ja "tietysti Selina-täti sen tekee", päätti nuori viisas
-itsekseen, "jos Selina-täti vain tietää, että se on heille mieleen --
-siinä kaikki".
-
-Hän kohentausi istumaan hyvin suorana, kun tuo hetkien hetki lähestyi.
-Kaikki oli käynyt mainiosti tähän asti. Tädin palvelustyttö oli käskyä
-noudattaen hiukan pienentänyt hänen pukuaan selkäpuolelta, ja myöskin
-kaulasta oli virheellisyys korjattu. Elma oli vetänyt käsiinsä parin
-siroja uusia kiiltonahkahansikkaita, jotka oli säästänyt siihen asti,
-ja äskettäin kammattuine untuvanhienoine kultahiuksineen hän nyt
-istui aivan säteilevänä omalla tutulla ja tunnustetulla paikallaan
-ajopeleissä vastapäätä toisia naisia.
-
-Lady Alfretonilla oli myöskin sievä uusi puku ja hattu, ja niin hyvin
-hän itse kuin Juliet ja Elmakin olivat saaneet napinreikiinsä tuoksuvan
-gardenian. Piers oli ne hankkinut. Hän oli mennyt ulos puolisen jälkeen
-ja palannut tuoden kukan kullekin; ja Elma luulotteli, että hänen
-gardeniansa oli komein ja ihanin kaikista kolmesta. Hänellä ei tosiaan
-tämän jälkeen ollut enää muita toivomuksia.
-
-Kun vaunut ajoivat Regent's Parkiin, he sivuuttivat monet muut, joiden
-arvasivat olevan samalla asialla. Elmalle eivät Lontoon tavat enää
-olleet niin outoja, että hän mitenkään olisi kummastunut nähdessään
-heidän omien hevostensa täytyvän pysähtyä, kun he vielä olivat
-melkoisen matkan päästä puutarhan portilta, mikä pysähdys muodostui
-odotuksen ja kiihkeän jännityksen huippukohdaksi.
-
-"Kauhean pitkä jono meidän edellämme, täti hyvä", ilmoitti hän
-tirkistäen iloisena ympärilleen. "Ja mikä joukko tyhjiä vaunuja tuolla
-vastapäätä puiden alla. Oi, soittokunta on aloittanut -- minä kuulen
-sen sävelet aitauksen yli! Mikä vahinko, ettemme tulleet aikaisemmin!
-Mutta vähät siitä, varmaankaan ei se vielä ole soittanut kauan.
-Ovatkohan", lisäsi hän miettiväisesti, "ovatkohan tytöt jo saapuneet?"
-
-Hänen tätinsä ja serkkunsa vaihtoivat keskenään silmäyksiä.
-
-"Kestää kauan ennenkuin pääsemme sisälle", jatkoi Elma hetkisen
-vaitiolon jälkeen ja sitten hän taas vilkaisi ympärilleen. "Me etenemme
-hitaasti. En ymmärrä, mikseivät ihmiset voi hypätä vaunuista hiukan
-ripeämmin, kun _tietävät_, että niin monet odottavat heidän takanaan.
-Minäpä hypätä tuoksahdan aina kuin tuuli."
-
-"Niin sinä teet, Elma."
-
-"Mutta minä seisoin eräällä portilla tässä joku päivä sitten katsellen
-häätaloon saapuvia vaunuja..."
-
-"Elma!"
-
-"Niin, täti, ne olivat hyvin hauskat häät, varsin hauskassa paikassa,
-ja siellä oli vain vähän katsojia, aivan säädyllisiä ihmisiä. Senvuoksi
-neiti Mordern, joka sinä päivänä oli meidän mukanamme, sanoi, että
-mekin saisimme hetkiseksi pysähtyä katselemaan, niinpä me siis
-katselimme ja näimme niin ihmeen paljon väkeä astuvan vaunuista."
-
-"No?" Lady Alfreton ei olisi mielellään antanut itseänsä huvittaa tai
-herättää harrastustansa, mutta kun Elma puhui... "No, mitä te näitte?"
-
-"Oh, ne ihmiset olivat semmoisiakin kuhnuksia! He ihan _matelivat_ ulos
-toinen toisensa jälkeen ja päästyään matolle -- siihen oli levitetty
-punainen matto -- he seisoivat juttelemassa toisilleen olkapäittensä
-yli, olivat ottavinaan esille nenäliinojansa, järjestelevinään
-napinreikiänsä ja jos jotakin. Me emme välittäneet, meistä oli hauskaa
-heitä tarkata; mutta minua olisi suututtanut, jos olisin ollut
-joissakin taempana olevissa vaunuissa."
-
-Hänen kuulijansa nauroivat.
-
-"Kai täti tuntee neiti Exeterin, jos täti hänet näkee?"
-
-"Kyllä... kyllä kaiketi, rakas lapsi."
-
-"Hänellä on pienet harmaat kiharat, tiedättehän, kiharat hiukset; ja
-hän käy aina mustissa, ja... mutta kyllähän minä voin ilmoittaa teille,
-jos näen hänet ensiksi, ja kaiketi minä huomaan hänet ensiksi, koska
-tunnen hänet parhaiten. Ja sitäpaitsi ovat tietysti tytötkin mukana,
-niitä on kuusi: Henrietta, Maggie..."
-
-"Niin, niin, lapseni. Nyt siis, Elma..."
-
-"Kaksi on vaaleanpunaisissa, ja..."
-
-"Nyt, Elma, nyt olemme perillä. Näytähän nyt meille, kuinka sinä
-'hypätä tuoksahdat kuin tuuli'." Salavihkaa Julietille: "Nopeasti,
-nopeasti, niin ehkä vielä vältämme ne koulutytöt." Ja näin sanoen tuo
-komea ja tavallisesti raukea lady Alfreton ihan huiskimalla huiski
-nuoret holhottinsa portista sisään, korjaillen samalla vyöhikkönsä
-pitsejä, ja kiiti leveätä tietä pitkin kuin höyrykone. Tähän asti ei
-mitään neiti Exeteriä ollut näkynyt.
-
-
-
-
-VII.
-
-Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä.
-
-
-"Ja teillä on siis toinenkin ihastuttava nuori tytär, lady Alfreton?
-Onko tämä se, jonka lupasitte tuoda mukananne tänään? Ei ole kai vielä
-esitelty seuraelämässä vai kuinka?"
-
-"Vain kuusitoistavuotias, herttuatar. Eikä Elma olekaan minun tyttäreni
--- ei _ihan_ minun tyttäreni", ja puhuja hymyili hellästi vieressään
-olevalle punehtuvalle tytölle, "vaikka hyvin siltä näyttää, Elma --
-eikö totta, Elma?"
-
-Sitten hän kuiskasi tulijalle: "Henry-poloisen lapsi, sir Thomasin
-nuoremman veljen, tiedättehän. Ainoa lapsi, mikä hänellä oli. Molemmat
-vanhemmat kuolleet. Herttainen tyttö."
-
-Lady Alfreton puhui lämpimästi ja vilpittömästi, ja vaikutus oli
-välitön.
-
-"Todellako", vastasi Mertounin herttuatar, jonka, kuten muistamme, oli
-määrä saapua kukkasnäyttelyyn, mihin kaikki muutkin _dramatis personae_
-eri tahoiltaan suuntasivat kulkunsa, ja joka sattui aivan ensimäisenä
-henkilönä Elman tätiä puhuttelemaan tämän pysähtyessä hengähtämään
-ja toipumaan kiireisesti paettuansa ulkoportin vaaroja. "Todellako?
-Minä muistan Henry Alfretonin ihan täydellisesti. Olimme entisaikoina
-tanssitoverit. Niin tosiaan; herttua kertoi minulle kuulleensa
-Henry-poloisen kuolemasta, mutten tiennyt hänen olleen naimisissa. Ja
-tämä on siis hänen tyttärensä", lisäsi hän kääntyen Elman puoleen,
-joka ujona odotteli, että hänet huomattaisiin. "Sallikaa hänen kävellä
-Mabelin kanssa. Mabel -- missä Mabel on? Oh, tule tänne, Mabel, täällä
-on sinulle nuori ystävä kävelytoveriksi. Juuri samanikäiset, eivätkö
-olekin? Onko Mabel vanhempi? No, hyvin vähän sitten. Toin Mabelin
-tänne", kääntyen lady Alfretonin puoleen, "koska täällä on niin
-kaunista nähtävää, ja hänen ranskalainen kotiopettajattarensa..."
-
-"On tämän iltapäivän poissa, Jumalan kiitos!" keskeytti Mabel
-häikäilemättä äitinsä puheen; hän oli reipas, terve neitonen, jolla
-oli liiaksi hemrnoitellun lapsen nenäkäs käytöstapa. "Niin on kai
-neidinkin?" virkkoi hän Elmalle, kun he kaksin kääntyivät poispäin.
-"Mikä hänen nimensä on? Miksi häntä nimitätte? Ette kai mainitse
-häntä oikealla nimellään? Mitä" -- pysähtyen äkkiä, säpsähtäen ja
-tuijottaen -- "mitä? Mitä sanoitte? Olette koulussa? _Koulussako_?
-Ka, en... en ole koskaan ennen tavannut ketään, joka käy koulua. Onko
-se hauskaa? Onko siellä mukavaa? Onko siellä hupaista ja hyvä olla?
-Oh, kertokaahan toki. Mikä sai teidät kouluun menemään? Kunpa äiti
-lähettäisi minutkin kouluun! Kuinka minä nauttisin siitä ja kuinka
-minä niitä tanssittaisin! Minä tanssitan kotonakin, sen vakuutan. Oh,
-aloittakaahan nyt ihan alusta ja kertokaa minulle kaikki tyynni, mitä
-teette ja mitä toiset tytöt tekevät, minkälaisia he ovat ja kaikkea
-muuta. Tietäneeköhän äiti, että te olette koulussa. Jos hän tietäisi,
-ehkä hän lähettäisi minutkin. Mutta miksi ihmeessä äitinne teidät sinne
-lähetti? Pyysittekö häneltä sitä itse? Tahdoitteko..."
-
-"Minulla ei enää ole äitiä", virkkoi Elma hiljaa.
-
-"Ei äitiä! An... anteeksi, pyydän anteeksi, mutta .. mutta eikö lady
-Alfreton ole äitinne?"
-
-"Ei, hän on tätini."
-
-"Tätinne, o... ho... ho... hoo", äännähteli Mabel arvostellen
-tilannetta pitkässä henkäyksessä, "kyllähän minä sen sitten ymmärrän.
-Teidän täytyy olla _jossakin_, ja siksi olette opistossa. Mutta minä
-nähkääs en tiennyt: toivoakseni ette ole vihainen. Kotona sanovat,
-ettei maksa vaivaa olla minulle vihainen. Sanovat, että kieleni
-liikkuu kuin vuolas virta ja ettei kannata yrittää minua puheessani
-pysähdyttää. Jos vain olisitte minut pysähdyttänyt..."
-
-"Mutta sanottehan, ettei sitä kannata yrittää."
-
-"Ei kannatakaan. Ah, te olette hupaisa tyttö, näemmä. Olette kai
-älykäskin ja niin edespäin. Minä en ole. Ylimalkaan en pidäkään
-älykkäistä tytöistä, mutta minä pidän teistä. Ja te kerrotte minulle
-kaikki sieltä koulustanne, eikö niin? Mikä on nimenne? Elma? _Elmako?_
-Se on lystikäs nimi, on niinkin, ylimalkaan en pidä lystikkäistä
-nimistä, mutta minä pidän sinun nimestäsi. Kuulehan, Elma, katso tuota
-hattua; oletko koskaan nähnyt sellaista hattua? Hatut ovat luullakseni
-tänä vuonna menettäneet järkensä. Opettajattareni on ostanut kaikkein
-hirveimmän; mutta hänestä se on tavattoman pukeva. Tuolla on aivan
-samanlainen viitta kuin äidinkin. Minun täytyy kertoa äidille. Ei,
-enpä huolikaan, sillä minä itse sain hänet valitsemaan sen viitan;
-muuten hän voisi saada aihetta moittia minua ja sanoa, että se on
-tavallinen. Pidätkö hatuista, jotka sivulta kääntyvät ylöspäin? Minä
-en pidä, minusta ne ovat tavallisia, enkä minä tahtoisi moista, vaikka
-Fanchette -- palvelijattaremme -- kovin koetti minulle sellaista
-tyrkyttää. Tuolla on varmaan ranskalainen tyttö: ihan kuin Fanchette
--- ihan. Hän käydä vaapottaa aivan kuin Fanchette. Minun täytyy
-kertoa äidille. Ei, enpä kerrokaan; sillä äiti ei pidä Fanchettesta
-nytkään, joten ei tule antaa hänelle tilaisuutta tehdä hänestä pilaa.
-Minusta on häijyä nauraa ihmisille, eikö sinustakin? Ka, jos minulla
-olisi tuollaiset isot kömpelöt jalat, olisi minulla sen verran älyä,
-etten puristaisi niitä noihin pieniin, suippokärkisiin kenkiin. Ne
-ovat _jokseenkin_ sievät kengät, kunhan vain... oh, en tiedä. Enkä
-luule, että niistä välitänkään. Omani ovat sievemmät. Näytäpäs sinä
-kenkiäsi. Oh, hm, sinun ovat... ovat tuskin... mutta luullakseni se
-johtuu siitä, että olet koulussa. Senkö vuoksi tuo pukusikin on hiukan
-lystikäs? Onko muilla tytöillä samanlaiset hameet? Se on hirveän sievä
-puku, tiedätkös... mutta, mutta en ole aivan samanlaista koskaan
-ennen nähnyt. Se johtuu tietysti siitä, että olet koulussa. Onko
-sinulla sisaria? Tai veljiä? Eikö kumpiakaan? Eikö ketään? Minulla
-on seitsemän. Kolme veljeä ja kolme siskoa. Kaikki minua vanhempia.
-Senvuoksi ne luulottelevatkin, että äiti pilaa minut hemmoittelulla.
-En siitä välitä. He eivät voi häntä estää minua pilaamasta, ja parasta
-etteivät yrittäisikään. Pidätkö vanhemmista veljistä ja sisarista? Oh,
-sinullahan ei niitä olekaan. Mutta tuosta serkustasi -- mikä hänen
-nimensä on? Pidätkö hänestä?"
-
-Ja vihdoinkin, puhuttuaan itsensä hengästyksiin, haastelija pysähtyi
-vastausta odottamaan.
-
-Hän ei saanut vastausta; Elman silmät ja korvat olivat toisaalla.
-
-"Oh, sinä et kuuntelekaan", sanoi lady Mabel lyhyesti.
-
-Hän ei olisi kummastunut, jos häntä olisi toruttu, häntä vastaan
-väitetty, hänelle naurettu tai käsketty häntä pysymään aisoissa,
-mutta ettei häneen ja hänen sanoihinsa kiinnitetty mitään huomiota,
-oli hänelle uutta ja outoa. Ken oli tämä tyttö, tämä lady Alfretonin
-sukulainen, jolla oli niin kummallinen puku ja niin kamalat kengät
-ja joka oli vain mukiinmenevän sievä ja siro eikä kenties ollutkaan
-älykäs? Kuka hän oli, kun saattoi katsella ympärilleen ja ajatella
-muita asioita, silloin kun hän, Mabel, teki parhaansa solmiakseen
-ystävyyttä? Mabel suoristausi. Tehdäksemme hänelle oikeutta on
-meidän sanominen, ettei hän ollut mikään röyhkeä neitokainen eikä
-pahasisuinen. Hän oli vain lörpöttelijä ja lörpöttelijä, joka vaati
-ainoastaan, että häntä edes hitusen muka kuunneltiin. Siksi hänen
-poskilleen noussut heikko puna ei ollut aivan aiheeton.
-
-"Suokaa anteeksi", virkkoi Elma hyvin lempeästi. "Minä vain tähystelin
-muutamia... ystäviä, henkilöitä, jotka saattavat minua kaivata; ja
-elleivät he minua tapaa..."
-
-"Oh, niin, minä ymmärrän. Mutta et sinä heitä löydä. Ihmiset eivät
-koskaan löydä toisiaan tällaisissa paikoissa. Parasta, että jäät minun
-seuraani -- jäisit ainakin siksi, kunnes kohtaat ne toiset..."
-
-"Jään tietysti", vastasi Elma innokkaasti.
-
-"Äitini näet sanoi, että meidän olisi käveltävä yhdessä." Elmalta ei
-jäänyt huomaamatta, että tyttö lausui sanan "äiti" juhlallisemmalla
-äänenpainolla kuin äsken.
-
-"Minä kävelen kernaasti sinun kanssasi -- _hyvin_ kernaasti", huudahti
-hän, melkein lohduttomana katumuksesta, että oli aikomattaan ollut
-epäkohtelias, mikä ei ainoastaan ollut vierasta hänen luonteelleen,
-vaan josta myös pieninkin vihjaus olisi tuottanut hänen tädilleen
-ääretöntä mielipahaa. "Kuulehan, Mabel, kuulehan ja käsitähän, minä
-nautin niin kovin paljon sinun seurastasi, että vain muistaessani
-lupaukseni tähystellä noita tyttöjä..."
-
-"Tyttöjä? Mitä tyttöjä?"
-
-"Neiti Exeterin opiston tyttöjä."
-
-"Koulutyttöjä! Hoo, vai niin!"
-
-"Neiti Exeter tuo heidät tänne tänään, ja minä lupasin pitää varani
-ollakseni valmis heitä puhuttelemaan ja neuvomaan heille, mitä katsella
-ja minne mennä..."
-
-"Hoo, vai niin! Kuinka hauskaa! Mikset sanonut sitä minulle ennemmin,
-rakas tyhmeliini? Kuule, minä olisin auttanut sinua etsiskelyssä, ja
-olisimme löytäneet heidät jo vuosisatoja sitten. Oi, minä _tahtoisin_
-nähdä nuo tytöt? Kuule, en ole sinulle enää rahtuakaan suutuksissani,
-Elma; varmaankin minä kiusasin sinut kuoliaaksi. Mutta sinun näetkös
-olisi pitänyt minut keskeyttää. Kunpa olisin vain tiennyt! Mennään nyt!
-Äiti ja lady Alfreton ovat aivan kintereillämme -- tuolla he ovat, --
-etkö näe tätisi vihreätä päivänvarjoa? Eikö se ole sievä päivänvarjo?
-Äiti sanoo, että lady Alfreton on aina hyvin puettu. Kai hän pukee
-sinutkin, jahka tulet täysikasvuiseksi? Eihän sillä ole väliä niin
-kauan kuin olet opistossa; mutta tietysti lady Alfreton pitää huolta
-siitä, mitä sinulla on ylläsi, jahka joudut asumaan hänen luokseen.
-Luullakseni menet asumaan hänen luokseen, jahka tulet vanhemmaksi,
-menet kai?"
-
-Mennä asumaan tädin luo? Kummallista kyllä, tämä ajatus tuli nyt vasta
-ensi kertaa Elman mieleen. Tavuakaan siitä eivät hänen kuultensa olleet
-hiiskuneet hänen sukulaisensa enempää kuin neiti Exeterkään puolestaan,
-ja se tunne, minkä tämä hänen ajattelemattoman toverinsa keveä vihjaus
-hänen rinnassaan synnytti, oli niin valtava, että se hetkiseksi
-karkoitti kaikki muut ajatukset.
-
-Ensiksi, kuten luonnollista olikin, hän melkein hurmaantumista
-lähenevin liikutuksen tuntein itsekseen myönsi, että Mabel kai oli
-viitannut vain siihen, mikä oli itsestään selvä ja varma jatko
-hänen nykyiselle elämälleen. Olihan mahdollista, että sir Thomasin
-huonekunnassa ilman muuta edellytettiin hänen piakkoin tulevan sen
-jäseneksi, vaikka hän typeryydessään ei ollut sitä oivaltanut. Tosin ei
-kukaan siitä ollut maininnut -- mutta muutamat asiat ovat sanomattakin
-selviä. Ja jos niin oli -- jos niin oli... Tuo ajatus sai Elman sydämen
-rajusti sykkimään, Oi, mikä onni, mikä ääretön riemu! Oi, kuinka
-paljon hän saattoi tehdä muiden hyväksi! Tulisipa siitä tytöille
-päivät! Kuinka paljon mielihyvää neiti Exeterille! Millaista ilonpitoa!
-Millaista...
-
-"Taaskaan sinä et kuuntele minua!" Mutta tällä kertaa lady
-Mabel nauroi. "Sinä olet maailman lystikkäin tyttö", hän jatkoi
-hyväntuulisesti. "Vaivut _ajatuksiisi_ parhaillaan jutellessamme.
-Mitähän sinä oikein ajattelet? Minä en ajattele koskaan -- en osaakaan
-ajatella. Eikä minulla ole siihen edes aikaa. Opettajattareni parissa
-ollessani minulla on oppitunteja ja läksyjä aamusta iltaan; ja kun
-sitten pääsen ulos äidin tai jonkun muun kanssa, tahdon puhella ja
-pitää hauskaa. Sinäkin rakastat hauskuutta; näen sen kasvoistasi.
-Minä pidän sinusta, vaikka sinä vaivutkin _ajatuksiisi_. Kuule, Elma,
-haluaisin, että menisimme joka paikkaan yhdessä ja kävelisimme tähän
-tapaan kaikkialla. On paljoa hauskempaa kävellä sinun kanssasi kuin
-äidin seurassa. Katsos, Elma, tuolla on tosiaan sievä puku, juuri
-sellainen kuin olisin itselleni toivonut. Kunpa olisin saanut sen tämän
-asemesta", lopetti hän tyytymättömänä.
-
-"Mutta minun mielestäni sinun pukusi on kerrassaan kaunis."
-
-"Vielä mitä! Luuletko niin? Ajattelitko niin heti vai nyt vasta?"
-
-"Heti, heti -- ihan ensi silmänräpäyksestä asti. Minä pidin omastani,
-kunnes... kunnes näin sinun pukusi, Mabel", virkkoi Elma lempeästi.
-
-"Niinkö? Ka, näetkös, sinun pukusi on... on hyvin sievä, mutta se on
-juuri hiukan... se ei ole aivan... Lady Alfretonko sen sinulle tilasi?"
-kysyi Mabel äkkiä.
-
-"Ei. Neiti Exeter sen tilasi; enkä luule... olen melkein varma, ettei
-täti siitä oikein pitänyt. Minä näin hänen vilkaisevan minun puvustani
-sinun pukuusi", ja Elma-parka nielaisi jotakin kurkustaan. Hän oli
-vihdoinkin tulkinnut oikein tätinsä kasvoilla väikkyneen epäilyttävän
-ilmeen tässä suhteessa.
-
-"Oh, ei, olen varma", huudahti kuitenkin Mabel; "oh, ei se suinkaan sen
-vuoksi ollut!" lisäsi hän tyydytetyn turhamaisuuden innostuttamana. "Ja
-sinä olet oikein hyväluontoinen tyttö, Elma, kun sen tunnustat", myönsi
-hän epäjohdonmukaisesti. "Äiti pitää sinua joka tapauksessa kauniina",
-virkkoi hän sitten hyvittääkseen edellisen, "niin hän minulle sanoi.
-Hän sanoi, että tänä iltapäivänä saisin tavata lady Alfretonin sievän
-tyttären. Se olit sinä. Me emme pidä neiti Alfretonia kauniina nyt
-_enää_. Pidätkö sinä? Hän oli kyllä kaunis viisi tai kuusi vuotta
-sitten, mutta -- koska hän on vain serkkusi, niin ethän siitä välitä --
-meistä hänen kukkeutensa on jo ohi. No, Elma, missä ne sinun tyttösi
-ovat? Etsitäänpäs heitä. Ja tuossa on se puku -- _minun_ pukuni --
-jälleen. Oi, se on sirompi, paljoa sirompi kuin minun! Tule, mennään
-katsomaan vähän lähempää. Tarkastellaan sitä, niin näen, eikö Fanchette
-voisi jostakin keksiä minulle samanlaista. Minä tarvitsen toisen uuden
-puvun. Tarvitsen niinkin. Sisareni sanonevat, etten tarvitse, mutta
-kyllä minä saan äidin suostumaan. Oo, nyt näen, kuinka se on laitettu,
-ja Fanchette voisi helposti tehdä minulle samanlaisen -- helposti.
-Tule vähän lähemmäksi. Voi, kuinka väsyttäviä nuo ihmiset ovat, kun
-siinä alituisesti liikkuvat edestakaisin, ja tuo muijanmykkyräkin menee
-välillemme! Nyt tulee varmaankin koko tuo jono hirveännäköisiä tyttöjä,
-oikeita kiusankappaleita! Ikäänkuin kukaan haluaisi nähdä _heitä!_
-Ei ainoatakaan kunnon pukua koko joukossa! Ja _nutut_, Elma, _nutut_
-tällaisena päivänä! Kah, Elma..." ja lady Mabelin kieli ei ainoastaan
-pysähtynyt kuin pistoksesta, vaan takertui kitalakeen kiinni.
-
-Eräs toinen ääni oli huudahtanut väliin:
-
-"Vihdoinkin sinut löysimme! Olemme samoilleet kautta puutarhan sinua
-etsimässä. Oi Elma! Missä olet ollut?"
-
-
-
-
-VIII.
-
-"En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta."
-
-
-Saattoiko puhuja olla neiti Exeter? Oliko siinä Henrietta ja Maggie
-ja koko muu iloinen joukko, josta hän oli eronnut vain muutama tunti
-sitten? Nekö nyt Elmaa puhuttelivat? Mitä -- mitä he olivat itselleen
-tehneet? Miksi -- miksi he näyttivät tuollaisilta? Oliko tuo todellakin
-Henriettan sievä sininen hattu harsoineen, mikä vähää aikaisemmin oli
-Elman silmissä ollut niin siro ja _chic?_ Oliko tuo Margaretin paras
-musliinihame, ja tuo Georginan uusi vyöhikkö?
-
-Elman silmät kävivät pyöreiksi kummastuksesta. Hän saattoi tuskin
-uskoa, etteivät toverit olleet suunnitelleet hänelle jotakin kepposta.
-
-Ja neiti Exeter, rakas pieni opettajatar, miksi hän oli laittanut
-itsensä tuon näköiseksi? Miksi hän oli pannut ylleen tuon iänikuisen
-mustanappisen viitan, joka ei koskaan ollut sopinut oikein
-selkäpuolelta ja joka näytti melkein ruskealta kesäkuun häikäisevässä
-päiväpaisteessa?
-
-Kaikki he olisivat voineet menetellä viisaammin, olisivat voineet
-paremmin huolehtia ulkonäöstään tällaisessa tilaisuudessa. He olisivat
-voineet -- mutta tässä hämmentynyt itsekseenpuhuja äkkiä pysähtyi
-ajatuksissaan uuden, oudon totuuden välähtäessä hänen vastahakoisessa
-mielessään ja hetkellisen ärtymyksen hälvetessä häpeänpunan tieltä. Oh,
-kuinka hän saattoi noin ajatella? Oh, kuinka hän saattoi tuolla tavoin
-tuntea? Ja kuitenkin, kunpa kohtaus olisi viivästynyt vain lyhyen,
-aivan lyhyen tuokion!
-
-Sillä tässä oli lady Mabel Pomeroy seisomassa vieressä silmäluomet
-riipuksissa ja heikko hymynväre suupielessä. Tässä oli tyttö,
-jonka liukas kieli oli viimeksikuluneen puolentunnin aikana puhua
-pärpätellyt jos jotakin, ja liiankin ilmeisesti hän jo etukäteen nautti
-tarjoutuvista pilan ja ilveilyn aiheista -- ja tässä olivat tuon ivan
-pahaa-aavistamattamat ja turvattomat esineet juuri joutumassa hänen
-oman moitteensa alaisiksi ja kiusaamassa häntä läsnäolollaan. Jospa he
-olisivat vain poikenneet toiselle polulle, olisivat vain jonkun aikaa
-odotelleet siellä, missä olivat! Kaikki oli hämmennystä ja kiusallista
-sekasortoa. Tuntui siltä, kuin olisi äkkiä tapahtunut onnettomuus.
-
-Mitäpä lady Mabel oli Elmalle, tai Elma hänelle? Mitäpä merkitsi, mitä
-tuo lavertelija ajatteli tai sanoi? Mitäpä haittasi, että herttuattaren
-tyttären pitsipuku nyt uusien tulokkaiden jakapäiväisemmistä aineksista
-tehtyjen ja karkeavärisempien pukimien rinnalla muuttui välkkyväksi
-suviseitiksi? Elma _ei välittäisi_, hän kieltäysi säikähtymästä
-ja masensi sydämessään heräävän paholaisen -- mutta muutamien
-ohimenevien, nopeasti haihtuvien tuokioiden kuluessa hän oli kokenut
-jotakin, mitä ei koskaan ollut unohtava. Aina elämänsä loppuun asti
-hän muistikin tuon pysähdyksen siellä puiden siimeksessä ja oli
-tuntevinaan ison, suloisen kukkasen tuoksun vieressään sellaisena
-kuin tuulahdus lennätti sen hänen nenäänsä hänen kohottaessaan ylpeän
-nuoren päänsä taistellakseen ystäviensä puolesta. Jos ken muu tahansa
-heidät pettikin, hän ei sitä tekisi. Jos joku häpesi heitä tai piti
-hauskaa heidän kustannukseltaan, hän ei tekisi kumpaakaan. Vaikka
-Mabel ehkä nauraisi, -- mutta Mabel ei nauranut: saattoihan olla
-mahdollista, että hänkin ajatteli hänen tovereistaan parempaa kuin
-ensimäisen vaikutelmansa vallassa ja oli taipuvainen ystävällisyyteen
-ja suopeuteen. Olihan hän puhunut Elmalle siihen suuntaan, että "tytöt"
-pääsisivät hänen tuttavuuteensa, ja siis...
-
-"Nämä ovat ne, joita haeskelin", virkkoi Elma Mabelille kääntyen
-hilpeästi äskeisen toverinsa puoleen. "Neiti Exeter, tämä on lady Mabel
-Pomeroy. Tätini on täällä, mutta hän ei ole näkyvissä", katsahtaen
-ympärilleen, "vaikka hän oli lähellämme juuri äsken ja..."
-
-"Me näimme hänet, tyttöseni; siitä tiesimmekin, mistäpäin oli teitä
-etsittävä. Minä en luule tätisi minua huomanneen", lisäsi neiti Exeter
-iloisesti. "Täällä on niin paljon ihmisiä -- sellainen väkijoukko --
-että kun ei odota näkevänsä tuttuja kasvoja..."
-
-Tosiasia oli, että lady Alfreton oli väleen väistänyt häntä; mutta
-seuraavassa tuokiossa nähtiin Elman täti ja Mabelin äiti ryhmän
-reunassa, ja kaikkien silmät kohtasivat toisensa erehtymättömästi.
-
-"Ooh?" äännähti neiti Exeter käsittäen, että suuri hetki oli tullut.
-
-Elman sydän pamppaili, ja hän harppasi kiireesti eteenpäin.
-
-Herttuatar ja lady Alfreton astuivat kiireesti poispäin.
-
-"Minä kai menen nyt äitini luo", ilmoitti lady Mabel silmäisten
-tyynesti ympärilleen. "Hän kutsui minua katseillaan, ja luullakseni
-tätisi kutsui sinua", virkkoi hän Elmalle. "Varmaan tapaamme toisemme
-vielä", jatkoi nuori aatelisneiti, keveästi puikahtaen mustanappisen
-viitan ohi, "hyvästi nyt!" Sitten muutamaa askelta kauempaa: "Elma,
-Elma!"
-
-Mutta Elma ei hievahtanut.
-
-"Etkö sinä tule?" kysyi lady Mabel astuen muutaman askeleen
-takaisinpäin hetken pakotuksesta, sillä hän ei olisi halunnut menettää
-toveriaan. "Meitähän käskettiin kävelemään yhdessä. Tule nyt; he
-odottavat meitä."
-
-"En minä tule", virkkoi Elma matalalla äänellä.
-
-"Epäilemättä ystäväsi antavat sinulle anteeksi."
-
-"Ystäväni pi... pitävät huolta minusta."
-
-"Mutta sinä olet tätisi huolenpidon alainen."
-
-"Totta. Mene, rakas lapsi", pisti tässä eräs toinen ääni väliin. "Mene,
-rakas Elma, nuori ystäväsi on oikeassa; eikä lady Alfreton" -- neiti
-Exeter koetti puhua huolettomasti -- "eikä lady Alfreton hyväksy, että
-liityt mihinkään muuhun seurueeseen kuin hänen omaansa".
-
-"Eipä suinkaan", huudahti Mabel mielissään tästä odottamattomasta
-avusta. "Nähkääs, hyvä neiti, äiti ja lady Alfreton ovat juuri menossa
-teenjuontipaikalle; minä tiedän sen, sillä kuulin heidän ohimennessään
-sanovan jotakin siihen suuntaan, ja ellei Elma nyt tule, jää hän ilman
-teetä ja..."
-
-Jää ilman teetä? Mitä mielikuvia nuo sanat herättävätkään! Niin, oli
-juuri teenjuonnin aika, ja pikku pöytiä puiden alla puiston toisessa
-päässä katettiin paraillaan. Poloiset "tytöt" lyöttäytyivät nyt yhteen
-nolostuneina, sanaa sanomatta, ja kauan toivottu ihana mahdollisuus,
-josta niin paljon oli puhuttu, haihtui ilmaan heidän kuullessaan
-tämän iloisen muistutuksen -- ja Elmasta näytti, että koko seurueen
-murheelliset, moittivat katseet kohdistuivat häneen. Se sai hänen
-sydämensä paisumaan. Hän oli, mielestään hän oli tosiaan ottanut
-edesvastuun päälleen. Hän oli vahvistanut toivomusta silloin, kun se
-oli ollut vain heikko ja hämärä haave, ja oli rohkeasti vakuutellut sen
-toteutumista herkkäuskoisimpienkin epäillessä.
-
-Pakenisiko hän nyt rivistä ja kevytmielisesti peseytyisi moitteesta
-velvollisuutensa täyttämisen verukkeella? Hän voisi sen helposti
-tehdä. Neiti Exeterkin kuiskasi: "Mene!" ja oli selvää, että Mabel oli
-tulkinnut oikein molempain vallasnaisten pysähtymisen, kun nämä olivat
-jääneet paikalleen ja sieltä viittasivat sormellaan.
-
-"Kas, sanoinhan minä", jatkoi kiihkeä neitonen tarttuen hänen
-käsivarteensa. "He odottavat todellakin. Ja ellemme mene ajoissa, emme
-saa hyviä paikkoja. Sitäpaitsi tekee minun hirveästi mieleni jäätelöä",
-lisäsi hän nauraen, "ja sinä vain estät ystäviäsi, jotka kenties
-myöskin haluavat mennä sellaista ostamaan". Mutta Elma tiesi paremmin.
-
-"Odottakaa vähän", ja hän hyökkäsi tätinsä luo.
-
-"Järjetöntä, rakas lapsi", virkkoi lady Alfreton seuraavassa
-tuokiossa, "Älä tee mitään sellaista. En ole koskaan nähnyt mitään
-sopimattomampaa, mitään onnettomampaa", lisäsi hän epätoivoisesti
-kuiskaten. "Jää luokseni, minä haluan sitä, Elma; ei ole ollenkaan
-tarvis mennä takaisin; voit illalla selittää asian opettajattarellesi.
-En voi sallia sinun seurustella minulle tuntemattomien ihmisten kanssa,
-kun kerran olet minun siipieni suojassa. Perin kiusallista! Juuri kun
-erityisesti toivoin, että tekisit hyvän vaikutuksen herttuattareen,
-tulisit kutsutuksi hänen kotiinsa ja rakentaisit tuttavuutta Mabelin
-kanssa", -- Mabel ja hänen äitinsä haastelivat tällä välin eräiden
-muiden tuttaviensa kera -- "ja kun kaikki ja sujui niin hyvin...",
-jatkoi lady Alfreton rypistäen kulmiaan, "En ole ikipäivinäni nähnyt
-sopimattomampaa kohtausta! Mutta", ja hänen katseensa kirkastui, "jos
-käännyt selin noihin ihmisiin, et ole heitä näkevinäsi etkä mene heidän
-lähelleen, uskonpa heidän ottavan viittauksesta vaarin ja lähtevän
-tyynesti omille teilleen. Kah, näkyvät jo olevankin lähdössä. Tulehan
-teelle, rakkaani", kehoitti rouva reipastuen; "ehkei vielä ole mitään
-sanottavaa vahinkoa tapahtunut. Meidän täytyy vain varoa jälleen
-sattumasta heidän kanssaan yhteen, siinä kaikki. Nyt sinä ja Mabel
-kävelette yhdessä kuten ennenkin. Tuolla tulee Mabel sinua noutamaan.
-Tuletko Elmaa hakemaan, rakas tyttöseni? Täällä hän on! Elma, no Elma,
-mikä sinun on?"
-
-Elman polttavilla poskilla valui näet kaksi pientä, kuumaa, katkeraa
-kyyneltä.
-
-
-
-
-IX.
-
-Piers selittelee maailman tapoja.
-
-
-Vain lady Alfreton ne näki, vain hän arvasi mistä ne johtuivat.
-
-Mabel, jonka päivänvarjon kärki sillä hetkellä oli tarttunut ohi
-häilähtävän vyöhikön silmukseen, ei silloin eikä myöhemminkään saanut
-asiasta vihiä, ja kun molemmat jälleen olivat heitetyt toistensa
-seuraan ja kun hän sydämessään ajatteli, että Elman täytyi olla
-tähän järjestelyyn ainakin yhtä tyytyväinen kuin hän itse, antoi hän
-tunteittensa pian puhjeta ilmi. "Se oli tosiaan hyvin tehty, Elma;
-mutta ellei tätisi olisi ollut itsepintainen, niin missä nyt olisit?
-Itse et koskaan olisi kyennyt riuhtaisemaan itseäsi irti niiden
-seurasta. Minä tein voitavani, mutta sinä et tukenut minua. Kaiketi
-sinä pelkäsit. Totta onkin, että ne näyttivät jokseenkin villeiltä. Vai
-siinä ne tytöt olivat?" lisäsi hän merkitsevästi hymyillen. "No, nyt
-minä tiedän, minkänäköisiä sellaiset tytöt ovat. Minä... et kai ole
-pahoillasi, kun tulee aika jättää koulu, Elma?"
-
-"Minä olen _nyt_ pahoillani, perin murheellinen ja häpeissäni", virkkoi
-Elma sellaisella äänellä, että hänen toverinsa säpsähti. "Mabel, tämä
-ei ollut mitään sinulle..."
-
-"Mikä ei ollut mitään?"
-
-"Että käyttäydyimme niin kuin käyttäydyimme, kohtelimme heitä siten ja
-jätimme heidät sillä tavoin. Oh, se ei ollut sinun syysi -- sinä et
-tarkoittanut mitään pahaa; he eivät ole mitään sinulle, etkä sinä ole
-mitään heille; ja vaikkakin sinä... vaikkakin sinä jokseenkin tylysti
-käänsit heille selkäsi..." Hän pysähtyi.
-
-"Niin, näetkös, Elma, he... mutta olen pahoillani, etten ollut heille
-kohtelias. Varmaan aioin olla kohtelias" -- jokseenkin hämmentyneenä --
-"mutta kun..."
-
-"Oh, kohtelias! Älä huoli -- olithan sinä kylliksi kohtelias", huudahti
-Elma yhä samaan hillityn närkästyneeseen sävyyn. "He eivät välittäisi
-sinusta", jatkoi hän imartelematta; "_minua, minua_ he ajattelevat.
-Minä heitä kehoitin tulemaan ja lupasin täällä olla heille avuksi.
-Puhuin heille siitä kaikesta niin usein... ja... ja nyt... voi, mitä he
-minusta nyt ajattelevat?"
-
-"Saattoivathan he nähdä, ettei toki sinussa syytä ollut." Ajattelematon
-Mabelkin näytti hetkisen vakavalta. "Minä en sinun asemassasi, Elma,
-sillä vaivaisi päätäni. Jokainen saattoi jo puolellakin silmällä nähdä,
-että sinun oli toteltava tätiäsi ja että hän sinut kutsui pois."
-
-"Jospa tätini olisi edes puhutellut, edes puhutellut neiti Exeteriä.
-Neiti Exeter -- etkö nähnyt häntä, Mabel? -- neiti Exeter on mitä
-hyväsydämisin ja herttaisin, hän on ihmisten parhaita, eikä suinkaan
-olisi käynyt tungettelevaksi tai häirinnyt täti Selinaa -- minä tiedän,
-ettei hän olisi, -- mutta tilapäistä kohtaustahan hän ei voinut
-välttää; ja sitten hänelle ei suotu katsettakaan, ei edes... edes
-pientä kumarrusta tervehdykseksi, eikä puristettu hänen kättänsä."
-
-"Niin kyllä, lady Alfreton olisi voinut olla hyväluontoisempi", vastasi
-Mabel vilpittömästi. "Mutta minä en luule, että täysikasvuiset ihmiset
-ovat hyväluontoisia, luuletko sinä? Varmaan minäkin ennen pitkää
-lakkaan olemasta hyväluontoinen. Älä siitä harmittele, Elma. Voit olla
-varma, että neiti Exeter, tai mikä hänen nimensä oli, on jo unohtanut
-koko asian, kun palaat opistoon tänä iltana. Eihän kukaan mokomia
-muistele: minä en koskaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Iloitkaamme nyt
-vain. Kylläpä on jo paljon ihmisiä teepöytien ääressä! Ja katso, Elma",
-tyrkäten häntä kyynärpäähän, "katso noita jäätelöitä. Niiden pelkkä
-näkeminen tekee minut heti kuumaksi ja janoiseksi. Ah, se on oikein! Me
-saamme kai istua tuolla? Lady Alfreton on juuri etsinyt mahdollisimman
-parhaan paikan. Äiti sanoo, että lady Alfreton aina tietää, mitä on
-tehtävä, ja niin hän tietääkin. No, Elma, eikö tämä ole hauskaa, eikö
-tämä ole ihanaa?" Sitten hiljempää: "No, Elma, hymyilehän taas; ole
-niinkuin ennenkin ja unohda nuo typerät ihmiset."
-
-Mutta Elma ei voinut unohtaa.
-
-"Hei, ettekö vielä ole lopettaneet?" huudahti tällöin ääni hänen
-takaansa. "Pidä puolesi, Elma; minä onnittelen sinua oivallisesta
-ruokahalustasi sekä poudalla että sateella. Hyvää päivää, lady Mabel;
-vai on neidit vielä jätetty pöytään?" Herttuatar ja lady Alfreton
-olivat nimittäin vetäneet tuolinsa sivummalle. "No, toivon, että teillä
-on hauskaa", lopetti Piers puheensa, istahtaen mukavan huolettomasti,
-samalla kuin kaksi rusoista poskiparia hieman punehtui hänen
-pilanteostaan ja kaksi lusikkaa liikkui hiukan hitaammin kuin ennen,
-ikäänkuin kieltääkseen hänen sanoissaan lausutun väitöksen.
-
-"Miksi emme pitäisi jäätelöstä?" kysyi Mabel kuitenkin. "Minä olen
-syönyt kaksi annosta, samoin Elma. Olisin saanut kolmannenkin, jos
-olisin tahtonut."
-
-"Otatteko nyt kolmannen?"
-
-"Ei, kiitos, minä olen ja lopettanut"; ja puhuja yritti suoristautua
-sekä näyttää sirolta ja arvokkaalta. "Minä vain sanoin, että olisin
-_saanut_, jos olisin tahtonut. Tänne kuulemme hyvin soittokunnan
-sävelet, eikö totta? Mikä kaunis iltapäivä! Meillä on ollut ihana
-iltapäivä alusta loppuun -- eikö olekin, Elma? Haluaisin viettää juuri
-tällaisen iltapuolen joka päivä elämässäni -- etkö sinäkin, Elma?"
-
-Ei mitään vastausta. Äkillinen muistelma synkistytti Elman kasvot.
-
-Hetkiseksi oli rattoisa rupattelu ja herkullinen ateria viekoitellut
-hänet palaamaan entiseen pulpahtelevaan mielentilaansa, ja sekä lady
-Alfreton että Mabel olivat otaksuneet, että vastoinkäyminen, mikä
-oli uhannut peittää pilveen juhlallisen hetken päiväpaisteen, oli
-turvallisesti siirtynyt taustalle pian kokonaan rauetakseen, -- mutta
-nyt Mabelin vetoaminen herätti jomottavan tuskantunteen, mikä ilmeni
-hänen toverinsa vilpittömällä otsalla.
-
-Piers vilkaisi toistamiseen serkkuunsa. -- Jotakin on tytön mielestä
-mennyt vinoon, -- tuumi hän itsekseen.
-
-Mutta vasta jonkun ajan kuluttua hän sai selville, mitä tuo "jokin" oli.
-
-"Tule minun kanssani, Elma. Älä välitä Mertouneista. Ei sinun tarvitse
-riippua kiinni tuossa tytössä, ellet hänestä välitä; hän onkin nyt
-saanut jonkun toisen." Seurue oli noussut ja lähtenyt liikkeelle. "Tule
-tännepäin", virkkoi Piers äkkiä. "Minä opastelen sinua, ja kyllä heidät
-jälleen tapaamme. No, tule pois vain! Miksi minua noin katselet?"
-
-"Täti sanoi minulle tänään jo kerran, että minun on pysyteltävä hänen
-parissaan ja mentävä hänen kanssaan, minne hän menee", vastasi Elma,
-jonka äänensävy ilmaisi, että muistelmaan sisältyi enemmän kuin ensi
-silmäykseltä näytti. "Ei sovi, että hänen täytyy sanoa se minulle
-kahdesti."
-
-"Pyh! Loruja!" Piers kääntyi äitinsä puoleen. "Kuinka kauan viivyt
-täällä, äiti? Noin puoli tuntia? Minä tuon Elman ulkoportille puolen
-tunnin päästä..."
-
-"Hyvä on, rakkaani, hyvä on. Älkää viivytelkö kauempaa, Piers. En voi
-jäädä tänne puolta tuntia pitemmäksi aikaa -- olinkin jo lähdössä..."
-
-"Kyllä muistan. Puolen tunnin kuluttua olemme paikalla. No, Elma,
-astukaamme tätä käytävää pitkin; pidä varasi, Mabelilla tuolla on
-ilveksen silmät, ja me olemme saaneet hänestä kylliksemme. Varmaankin",
-jatkoi hän, kun he olivat tehneet pari nopeaa käännöstä sivupoluille,
-"varmaankin hän äsken sanoi jotakin sinua kiusatakseen. Mitä se oli?
-Älä kerro, jos mieluummin tahdot olla kertomatta, ymmärräthän; mutta
-sinä olet niin pieni ja yksinäinen", lisäsi hän ystävällisesti, "ja
-ellei sinulla ole ketään muuta, jonka puoleen kääntyä, voit kertoa
-minulle."
-
-Pieni käsi pujahti hänen käteensä.
-
-"Häh?" virkkoi Piers kovin kummastuneena. "Mitä?" Sitten hän katsahti
-ympärilleen, mutta he eivät olleet kenenkään näkyvissä tai ainakaan ei
-ollut mitään katsojia melko pitkän matkan päässä pienestä sillasta,
-jonka käsipuuta vasten he kumpikin nojasivat. "Mitä tarkoitat, Elma?"
-kysyi Piers katsahtaen kätöseen omituisin oudoin tuntein, jollaisia hän
-ei koskaan ennen ollut tuntenut. "Mikä sai sinut niin tekemään?"
-
-"Tahdoin vain kiittää sinua", virkkoi Elma, vilkaisten häneen lempein,
-itsetiedottomin silmin. "Sinä olet aina hyvin ystävällinen, mutta..."
-ja hän veti kätensä pois.
-
-"Mutta mitä?"
-
-"Minusta tuntui, että ystävyyttäsi tänään tarvitsin", ja hänen huulensa
-värähti hiukan vastoin hänen tahtoansakin.
-
-"Jotakin mennyt vinoon?"
-
-Elma epäröi. Sitten hän äkkiä puhkesi puhumaan: "Et saa luulla, että
-se oli Selina-tädin syy; tätihän ei tiennyt, ei voinut otaksuakaan, ei
-voinut vähääkään aavistaa, miltä se neiti Exeteristä tuntuisi. Neiti
-Exeter pitää Selina-tätiä ja... ja teitä kaikkia niin suuressa arvossa;
-ja tavatessaan tädin täällä minun kanssani neiti Exeter odotti,
-tarkoitan, piti luultavana, että... että häntä edes puhuteltaisiin...
-ja... ja..."
-
-"Ja äitini vältti häntä?"
-
-"Niin, Piers, ja _minun_ täytyi jättää heidät myöskin; enkä voinut
-edes kertoa heille, kuinka asian laita oli. Olimme moneen kertaan
-puhuneet tässä kukkasnäyttelyssä käynnistä ja sopineet kohtauksestamme
-ja... ja kaikesta muusta. Sitten tapasimme toisemme aivan ison teltan
-ulkopuolella, ja minä juttelin heille Mabelin seisoessa vieressä, ja
-täti ja herttuatar kävelivät suoraan meidän keskellemme, mutta...
-astuivat sitten edelleen", ja Elma käänsi päänsä pois, ikäänkuin muisto
-siitä olisi hänelle vielä liian kauhea.
-
-"No?"
-
-"Sitten halusin viipyä heidän kanssaan hetkisen; mitäpä muuta voin,
-Piers? Mutta pyytäessäni lupaa Selina-täti sanoi, ettei se käynyt
-päinsä, eikä... eikä sallinut minun edes siitä heille ilmoittaa."
-
-"Miksi ihmeessä hän sen kielsi?"
-
-"Hän ei halunnut, että minut nähtäisiin heidän seurassaan."
-
-"Hänen armonsa näkyy olleen melkoisen tyly. Kukapa tietää, miten ne
-naiset toisiansa nolailevat!"
-
-"Oi, Piers! Täti Selina ei tarkoittanut..."
-
-"No niin, rakas Elma, kuuntelehan minua. Suohan minulle kaikki
-tarkkaavaisuutesi muutamiksi minuuteiksi, kuten opettajasi sanoisivat.
-Aion pitää pienen luennon, ja ole niin ystävällinen, ettet keskeytä
-minua; otatko siitä oppia vai et, on oma asiasi. No siis, ensiksikin
-äitini _oli_ tahallaan tyly; kukaan, jolla on äitini maine hienossa
-käyttäytymisessä, ei koskaan ole epäkohtelias sitä tarkoittamatta.
-Hän tahtoi saada arvoisan opettajattaresi ymmärtämään, että vaikka he
-ovatkin pari kertaa yksityisesti tavanneet toisensa, ei tämän tule
-vaatia minkäänlaista julkista tunnustusta. Jos on maailmassa jokin
-asia, mistä äiti kaikesta sielustaan pitää huolta, niin se on hänen
-yhteiskunnallinen arvonsa, ja hänen mielestään se joutuisi vaaraan,
-jos hän tuntisi jonkun neiti Exeterin kaltaisen, ja siksi hän aivan
-yksinkertaisesti ei tahdo häntä tuntea. Käsitätkö tämän, Elma?"
-
-"Luulen käsittäväni, Piers."
-
-"Eikö se ole jokseenkin vaikeatajuista?"
-
-"On kyllä, Piers."
-
-"Nyt tulemme toiseen kohtaan. Puolet tuntemistani miehistä ja naisista
-ajattelevat samoin: Jos heillä on alhaisia tuttavia tai ystäviä,
-jos on henkilöitä, jotka ovat köyhiä, käyvät nukkavierussa puvussa
-eivätkä seuraa muotia, mutta joiden kanssa heidän täytyy seurustella
-kaikessa hiljaisuudessa, niin he vaikenevat siitä visusti maailman
-edessä. Maailman silmissä kaikki tahdomme esiintyä vain parhaimpamme
-mukaan. Meidän on näet ajateltava mainettamme, pidettävä huolta
-yhteiskunnallisesta asemastamme. Juliet ajattelee aika paljon tyttöjä,
-joiden kanssa ratsastaa, sekä tanssitovereitansa. Äiti miettii
-vakavasti, kenen hän kutsuu perheeseen. Isä on hyvin tarkka siitä, että
-tuttava, jonka kanssa hän syö päivällistä klubissaan, on oikeata lajia.
-Minä..." Hän pysähtyi.
-
-"Sinäkin?" virkkoi Elma hiljaa, sillä nuoren miehen hymy oli
-jäähdyttänyt hänen sydämensä. "Sinäkin?"
-
-"Minäkin? Niin. Miksikä en minä? Minä en ole naapureitani parempi. Olen
-yhtä tunnoton, sydämetön, itsekäs ja törkeä kuin hekin. Törkeä! Se on
-oikea sana. Juuri niin tulisi nimittää ihmisiä, jotka siten ajattelevat
-ja tekevät. Mitäpä se muuta on kuin törkeätä halpamaisuutta, joka saa
-meidät pelkäämään sinun neiti Exeterisi ja muiden hänen kaltaistensa
-tartuntaa? Panisinpa vetoa, että neiti Exeter on parempi ihminen kuin
-kolme neljännestä niistä naisista, jotka äiti lausuu tervetulleiksi
-taloonsa, -- mutta Mertaunin herttuattaren lornetin pelosta äiti ei voi
-taipua vaihtamaan hänen kanssaan edes vähäistä tervehdystä. Siitä se
-johtui, Elma. Äiti ei ole luonnostaan häijy..."
-
-"Oh, ei... ei suinkaan."
-
-"Ja jos hän olisi kohdannut neiti Exeterin kenenkään näkemättä, ei
-neiti Exeter olisi saanut mitään valittamisen aihetta; mutta neiti
-Exeterillä oli huono onni. Eipä hänelle silti käynyt pahemmin kuin
-monelle muulle. Me tunnemme henkilöitä maalla, tunnemme heidät
-jokseenkin hyvin, mutta tyynesti olemme heitä tuntematta Park Lanen
-varrella asuessamme. Tapasin eilen miehen, jonka kanssa säännöllisesti
-käyn metsästämässä joka talvi, kun riistanajo alkaa, -- mutta samassa
-näin jotakin hyvin mielenkiintoista toisella taholla, mikä kokonaan
-vei huomioni, kunnes hän oli kulkenut ohitse. Minä näetkös kävelin
-erään keikarin kanssa. Sellaista on se _savoir faire_, jota meidän
-maailmanmiesten täytyy noudattaa. Tarkkaatko sanojani, Elma?"
-
-Elman pää oli riipuksissa.
-
-"Tietysti sinä tunnet sen pakottavan voiman? Sinä olet kai kyllin vanha
-käsittääksesi, kuinka välttämätöntä se on?"
-
-Vieläkään ei vastausta.
-
-"Kyllä sinä vielä itsekin tulet täysinoppineeksi siinä taidossa",
-jatkoi hänen serkkunsa teeskennellyn huolettomasti. "Onhan siihen
-tietysti vielä aikaa; mutta parempi aloittaa aikaisin kuin liian
-myöhään. Tänään sait ensimäisen läksysi, Elma -- oivallisen läksyn.
-Aiotko nyt käyttää sitä hyväksesi?" Harras katselija olisi voinut
-havaita hänen kiinteästi tarkkaavan tyttöä.
-
-"En", virkkoi Elma äkkiä kohottaen punehtuneen otsansa ja säteilevät
-silmänsä. "En. En koskaan, Piers, en koskaan! Olkootpa kaikki muut
-noin valheellisia, noin halpamaisia, noin julmia -- minä en koskaan
-sellaiseksi tule. Minä tahdon olla sama kaikkialla, joka tilaisuudessa,
-kaikkina aikoina. Niitä, joista pidän ja joita kunnioitan, en
-koskaan aio hävetä, olkoon katselijana kuka hyvänsä. Ja niitä, joita
-rakastan..."
-
-Hän vaikeni äkkiä kuohuvin povin ja läähättäen.
-
-"Ja niitä, joita rakastat?" kuiskasi ääni hänen korvaansa. "Jatka.
-Niitä, joita rakastat...?"
-
-"Tahdon rakastaa aina ja iäti." Vastaus ei ollut niin hiljainen, ettei
-nuori mies olisi sitä kuullut.
-
-
-
-
-X.
-
-Elman käsitys ystävyysliitoista.
-
-
-Vaikka tuttavuus Mertounin herttuattaren tyttären ja lady Alfretonin
-nuoren sukulaisen kanssa oli alkanut niin aaltoilevan epävakaisten,
-ettemme sanoisi pahaenteisten olosuhteiden vallitessa, niin ihmeellistä
-kyllä se kehittyi ja vähitellen kypsyi sydämelliseksi.
-
-Elman sanojen mukaan Mabel "ei ollut mikään paha tyttö".
-
-Ison, epäsuhtaisesti versoneen perheen nuorinta vesaa olivat
-vanhemmat sisarukset, joista muutamat jo olivat kasvaneet miehiksi ja
-naisiksi, aluksi pitäneet kiusankappaleena, katsellen karsaasti uuden
-lapsikammion järjestämistä, ja paheksuivat, että vanhemmat, joiden
-olisi tullut pitää yksinomaan huolta heistä ja heidän eduistaan,
-tuhlasivat ylenmäärin hemmoittelevaa hellyyttään pikku kuopukselle.
-
-Siitä oli johtunut sotatila.
-
-Kuten jo lienee selvinnyt, eivät kaikki kristikunnan vanhemmat veljet
-ja sisaret olisi voineet nujertaa masentumatonta Mabelia hänen millään
-elinkaudellaan, ja tuo neuvokas nuori neiti oli aikaisin saanut
-selville voimansa -- niin, kukapa voi sanoa, kuinka aikaisin lapsi sen
-havaitsee? Hän oli siis hyvin aikaisin alkanut antaa takaisin samalla
-mitalla kuin sai; ja sekä isän että äidin suosion kannattamana, nämä
-kun kieltäytyivät kuuntelemasta sanaakaan vastapuolen väitöksistä tai
-valituksista, tyttönen oli pitänyt päänsä kaikkia muita perheenjäseniä
-vastaan, joko nämä sitten esiintyivät yksitellen tai keskenään
-liittoutuneina.
-
-Ettei hän joutunut moisten suosikkien melkein poikkeuksettoman kohtalon
-alaiseksi, puhui jotakin tämän onnettomasti sijoitetun lapsen puolesta.
-
-Mabelia ei inhottu, koska Mabel kaikkine vikoineen, nenäkkyydestään ja
-itsepintaisuudestaan huolimatta, ei luonnostaan ollut tunteeton eikä
-vilpillinen. Jos hänen paremmat ominaisuutensa olisi huolellisella
-ja järkiperäisellä kasvatuksella herätetty toimintaan, jos hänen
-kotielämänsä ei olisi ollut tuollaista alituista taistelua
-määräämisvallasta, jos olisi ollut vähemmän kamppailua toiselta puolen
-turhamaisen hupsuttelun ja liikahemmoittelun ja toiselta lempeän
-suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden puutteen välillä, hän olisi
-ollut aivan toisenlainen henkilö. Ja näinkin ollen Elma näki kylliksi
-niissä tilaisuuksissa, joissa hän muutamina seuraavina viikkoina oli
-vieraisilla Mertounin talossa, voidakseen ravistaa viisasta päätään
-Piers-serkulle (joka väitti syvällä mielenkiinnolla seuraavansa tämän
-ystävyyden kehittymistä) ja väittääkseen ominaisella varmuudellaan --
-varmuudella, mikä aina ilmeni, kun poissaolevien kimppuun hyökättiin,
-että Mabel "ei ollut mikään paha tyttö".
-
-"Tiedän, että se myönnytys merkitsee sinun puoleltasi varsin paljon",
-virkkoi lady Alfreton eräänä päivänä, kun hänen poikansa oli lähtenyt
-huoneesta ja hän tunsi voivansa kysellä hiukan tarkemmin ja tiedustella
-sukulaiseltaan vähän enemmän -- mitkä tiedustelut hän vaistomaisesti
-oli aina siirtänyt tuonnemmaksi. "Minä tiedän, että se myönnytys sinun
-puoleltasi, Elma, merkitsee varsin paljon. Sinä olet niin ankara pieni
-olento ja niin vakaantunut mielipiteissäsi, etten tosiaan tuntenut
-itseäni ollenkaan varmaksi... hm, tarkoitan, minulle on keventävää
-kuulla sinun myöntävän, että herttainen, älykäs ja ystävällinen nuori
-ikätoverisi 'ei ole mikään paha tyttö'."
-
-"Sitä hän ei todella olekaan, täti."
-
-"Sen kyllä uskon, rakas lapsi", vastasi rouva hymyillen.
-
-"Hän puhuu kuin höyrykone; minä voin tuskin kiilata sanaakaan hänen
-lauseittensa rakoon. Oh, täti nauraa; täti luulee, että minäkin
-haluan jutella. Niin haluankin, hyvä täti, ja siitä se kenkä
-puristaneekin. Ensimältä minusta ei ollut kovinkaan hauskaa istua
-ihan kuin vesisuihkun alla ja antaa sen ruiskuttaa päälleni. Minä
-sanoin Mabelille, että hän oli kuin ruisku -- mutta ei sekään häntä
-pysähdyttänyt. Nyt siis annan hänen lepertää mielensä mukaan, kunnes
-vihdoin väsyy. Mutta joskus se tyttö voi kehrätä aika sekasotkun!"
-
-"Niinkö! Millä tavoin?" Lady Alfreton oli siinä mielentilassa, että hän
-kärsivällisesti kuunteli.
-
-"Hän ei tarkoita mitään pahaa. Mutta hän sanoa pamauttaa suoraan mitä
-ikinä päähänsä pistää; ja kyllähän täti tietää, ettei _se_ aina sovi."
-
-"Ei, Elma, ei se sovi"; ja sopimattomilla ajoilla mainittu neiti
-Exeterin nimi vilahti lady Alfretonin mieleen ja sai hänet hetkiseksi
-ajattelemaan, eikö hän mahdollisesti voisi käyttää tätä tilaisuutta
-antaakseen ohjeita. Mutta uteliaisuus sekä halu päästä Elman nykyisten
-paljastusten perille saivat hänessä voiton.
-
-"Niinpä Mabel usein sanoo sellaista, mikä suututtaa mademoisellen
--- hänen kotiopettajattarensa -- koko lopuksi päivää, vaikka
-mademoiselle itsekin voisi tajuta, ettei siitä tosiaan tarvitsisi
-välittää. Kun kerron Mabelille hänen sanansa ja miksi mademoiselle
-on vihainen, sitten hän on pahoillaan -- tai ainakin olisi, jos
-pitäisi mademoisellesta enemmän. Milloin hän sattuu suututtamaan
-sellaisen henkilön, josta todella pitää... kuten tapahtui pari kertaa
-äskettäin..." Elma vaikeni.
-
-"No, rakas lapsi?"
-
-"Hän ei ollut aivan... ei aivan... ystävällinen minulle. Minä tarkoitan
-todellakin ystävällisyyden puutetta -- en tarkoita, että riitelimme,
--- mutta heti kun hän näki, että oli minua pahoittanut, hän oli niin
-kummallinen omalla hiomattomalla tavallaan."
-
-"Millä tavallaan?" huudahti lady Alfreton avaten silmänsä.
-"Kummallisella? Hiomattomalla? Rakas Elma, Mabelin tavat saattavat olla
-hiukan, juuri hiukkasen omituiset; hän ei ole vielä täysin muovautunut,
-sitähän ei voi vielä odottaakaan; mutta minun täytyy sanoa, että olet
-mielestäni liian ankara. Kummallinen? Hiomaton?" toisteli rouva.
-
-"Niin juuri, täti", nyökkäsi Elma. "Mabel on tosiaan perin kummallinen
-toisinaan, ja kun ketään ei ole saapuvilla, hän... mutta, oh, mitäpä
-siitä?" Tyttö hillitsi äkkiä itsensä kielimisen pelosta. "Ei se mitään
-haittaa. Minä ymmärrän varsin hyvin, mitä se merkitsee, eikä hän ole
-koskaan onnellinen, ennenkuin on sovittanut kaikki sattuneet ikävyydet.
-_Siitä_ puolesta minä Mabelissa pidän", jatkoi Elma tarmokkaasti. "Hän
-sovittaa rikkomuksensa niin pian. Hän tuli eilen minun luokseni kuin
-salama ja sanoi olleensa 'halju'. No, se hän oli ollutkin."
-
-"Hyväinen aika!" huudahti lady Alfreton, sillä sellaisia sanoja ei
-ollut käytetty hänen nuoruutensa päivinä. "Hyväillen aika! Minä...
-tuohan on vallan tavatonta! Hän on varmaankin oppinut sen sanan
-veljiltään. Mutta sentäänkin... nuoren neidin huulilla!"
-
-"Oh, ei se mitään, täti", -- Elma nyökkäsi jälleen rauhoittavasti, --
-"ei se mitään tee. Kaikki me sanomme olleemme 'haljuja', kun olemme
-käyttäytyneet sopimattomasti. Oli vain hyvä, että Mabel niin pian pyysi
-anteeksi. Ja syytä hänellä olikin pitää hoppua, sen takaan."
-
-"Hoppua!" mutisi lady Alfreton. Hän ei ollut tottunut koulutyttöihin,
-ei ainakaan vielä. "No", jatkoi hän.
-
-"Meillä oli aikamoinen kina", ja Elma nauroi ikäänkuin mieluiselle
-muistolle, "ja rapsauttelimme toisiamme sanoilla minkä kerkisimme,
-jolloin Mabel virkahti väliin jotakin _todella_ häijyä. No, senjälkeen
-en tietenkään enää tahtonut hänelle puhua; se on paras menettely
-riitaantuessa. Nyt oli minun vuoroni murjottaa, tiedättehän. Olin siis
-juuri alkanut murjottaa, kun samassa ilmoitettiin vaunujen saapuneen!
-Muistanette siellä viimeksi ollessani lähettäneenne noutamaan minut
-jonkun verran aikaisemmin kuin olitte luvannut. No niin, silloin se
-tapahtui. Kun siis vaunujen ilmoitettiin saapuneen, en tiennyt mitä
-tehdä. Ajattelin parhaillani sitä, kun Mabel hypähti pystyyn, syleili
-ja suuteli minua ja sanoi olleensa 'halju'; ja Fanchettekaan ei vielä
-ollut lähtenyt huoneesta! No niin, ellei Mabel olisi ollut tosiaan
-_todella_ hyvä tyttö, olisi hän odottanut ensi kertaan tai ainakin
-hyvästijättööni asti, ennenkuin rupesi sovinnoille."
-
-"Oh, hän on todella, _todella_ hyvä tyttö nyt, niinkö?"
-
-Elma nauroi. "Niin, täti, todella, _todellakin_, nyt."
-
-"Se ilahduttaa minua", virkkoi lady Alfreton lyhykäisen vaitiolon
-jälkeen ja mielessään päätettyään, että sittenkin joitakuita pikku
-varoituksia ja viittauksia sopisi tässä tilaisuudessa ohimennen
-antaa. "Olen vilpittömästi iloinen siitä, että olet saanut
-sellaisen hyvän ystävän. Tuollaisen ystävän omistaminen, Elma, on
-sinulle suuriarvoista. Sinun täytyy huomata, mikä ero on Mertounin
-herttuattaren tyttärien ja nykyisten koulutoveriesi välillä. Lady Mabel
-Pomeroy lienee hiukan eriskummainen eli liiallisuuksiin taipuvainen ja
-epäilemättä hän on aikalailla hemmoiteltu, mutta sitten hänen hieno
-käytöksensä ja komeutensa..."
-
-"Rakas täti!" Elma väreili kuin sisällisestä aaltoilusta ja meni
-heittäytymään viehkeään asentoon tätinsä jalkojen juureen, katsellen
-häntä leikkisällä, veitikkamaisella silmäparilla. "Rakas täti, pelkään
-pahoin, pelkään todellakin, ettet koskaan näe Mabelia komeana ja
-hienostuneena nuorena naisena. Neiti Exeterin koulussa on tyttöjä,
-jotka nyt jo ovat tuhat kertaa hienostuneempia ja komeampia kuin mitä
-Mabelista koskaan voi tulla. Hänessä ei ole rahtuakaan komeutta,
-enkä... enkä luule hänessä olevan paljoa hienouttakaan. Mabel on
-hyvin herttainen omalla tavallaan. Minä _pidän_ hänestä! Ja hän on
-oikein paljon parempi ja hauskempi nyt, kun todella tunnemme toisemme,
-paljoa herttaisempi kuin mitä hänestä aavistinkaan silloin, kun ensi
-kertaa kävelimme yhdessä. Hän nauratti minua silloin, mutten tiennyt,
-tokko... en oikein tiennyt, mitä hänestä ajatella. Mutta täti ei näy
-vielä tuntevan Mabelia. Hän on hauska, rattoisa, tyhmä tyttö -- hän
-ei välitä, vaikka häntä nimitetään tyhmäksi -- milloin saa pitää
-oman päänsä. Mutta kun häntä ärsytetään tai kun hän ei saa tahtoansa
-perille, hän kääntää koko talon ylösalaisin. Häijy hän ei silti ole
-eikä kanna kaunaa. Hän ei hiivi äitinsä luo lupaa pyytämään eikä tee
-sellaista, mistä muut eivät pidä. Minä näettekös luulen", lisäsi Elma
-viekkaasti hymyillen, "luulen, että herttuatar-parka sitä joskus
-haluaisi, ne vanhemmat sisarukset kun häntä niin ahdistelevat Mabelin
-tähden."
-
-"Olettepa te omituinen pari, se minun täytyy sanoa. Mitähän kaikki
-muut Mertounin talon asukkaat ajattelisivat, jos kuulisivat sinun
-arvostelusi, sinä pieni kissanpoika! Nimittää Mabelia tyhmäksi!
-Luulen, että herttuattaren tukka nousisi pystyyn. Hän kehuskelee aina
-lemmikkinsä oivallisia ominaisuuksia ja avuja, kunnes minun täytyy
-myöntää... Mutta joka tapauksessa Mabel on sinulle erinomainen toveri,"
-Lady Alfreton keskeytti puheensa ja palasi pääasiaan. "Ja ellei hän
-suutu nimittäessäsi häntä tyhmäksi..."
-
-"Oh, täti, minä en ole raaka."
-
-"Rakas lapsi, luulin sinun sanoneen, että käytit sitä nimitystä."
-
-"Ei. Hän itse sanoi niin. Hän sanoi eräänä päivänä, että tiesi... että
-tiesi olevansa tyhmä, ja minä... minä vain myönsin. Ja se tapahtui sinä
-päivänä", lisäsi Elma hiukan ujosti, "sinä päivänä, jolloin emme olleet
-kaikkea aikaa olleet aivan kilttejä toisillemme".
-
-"Minusta näyttää, että sellaisia päiviä on varsin paljon."
-
-"Nähkääs, täti, ellei niitä olisi, emme voisi koskaan oikein kiintyä
-toisiimme. Saattaisimme olla hyviä ystäviä ja niin poispäin -- mutta
-jos meidän täytyisi olla kohteliaita, nöyriä ja kovin huolellisia
-ollessamme aivan kahdenkesken, emme koskaan pääsisi pitemmälle.
-Vain sitten tytöt oikein kiintyvät toisiinsa, kun he _voivat_,
-tiedättehän..."
-
-"Voivat mitä?"
-
-"Puhua suunsa puhtaaksi, täti. Sanoa pamauttaa mitä tahansa. Siitä sitä
-ystäviksi tullaan. Heti kun tulin Mabelin ystäväksi, sanoin hänelle,
-kuinka kauhean sopimattomasti hän oli käyttäytynyt neiti Exeteriä ja
-niitä kaikkia kohtaan siellä kukkasnäyttelyssä..." Elma vaikeni äkkiä.
-Hän oli nyt "sanoa pamauttanut" enemmänkin kuin oli tarkoittanut,
-oikein kukkuramitalla.
-
-"Mitä?" virkkoi lady Alfreton kuivasti. "Sanoitko sinä hänelle niin? Ja
-saanko kysyä, mitä hän vastasi?"
-
-"Oh, täti, älkää suuttuko. Ehkei minun olisi pitänyt sitä sanaa, mutta
-minusta tuntui, että minun täytyi. Muutoin olisi aina ollut välillämme
-jotakin, mistä ei olisi saanut mainita, mihin ei olisi saanut viitata,
-ja se olisi ollut liian kauheata. Senvuoksi ajattelin, että oli parasta
-puhua suuni puhtaaksi; ja iloinen olinkin, että sen tein, sillä
-Mabel oli kuin puhdasta kultaa. Hän toisteli moneen kertaan, kuinka
-pahoillaan hän oli, sitten kun olin kertonut hänelle kaiken, selittänyt
-hänelle neiti Exeterin tulon, kuinka ystävällisesti hän siinä
-menetteli, kuinka hän oli tehnyt sen vain mieliksi tytöilleen, jotka
-eivät koskaan ennen olleet nähneet kasvitieteellistä juhlaa, ja..."
-
-"Niin, niin!" Vastoin tahtoaankin Elman kuulijatar tunsi pistoksen
-sydämessään. "Niin, niin. Se oli ikävää, mutta sitä ei voinut auttaa.
-Mabel -- mitä hän sanoi?"
-
-"Hän sanoi, ettei enää koskaan käyttäydy sillä tavoin, vaikka eläisi
-satavuotiaaksi! Hän tahtoi tehdä jos jotakin asian sovittamiseksi. Hän
-tarjoutui lähettämään äitinsä neiti Exeterin luo..."
-
-"Hyväinen aika! Rakkahin Elma! Ei suinkaan sitä! Ethän toki olisi
-voinut sellaista sallia?"
-
-"En, täti; sillä minä en käsittänyt", vastasi Elma tyynesti, "mitä
-hyvää siitä olisi ollut".
-
-"Hm... hyvää... hm. Olisihan siitä vainut olla jotakin 'hyvää', kuten
-sinä sitä nimität. Opiston maineelle olisi aina eduksi, jos jonkun
-herttuattaren vaunut pysähtyisivät sen ovelle."
-
-"Olisiko?"
-
-"Mutta se olisi perin sopimatonta -- kerrassaan sopimatonta. Sellainen
-koulu! Koulu... hm, tarkoitan vain, rakas lapsi, että jos Mabel koskaan
-jälleen mainitsee moisesta ehdotuksesta, niin toivon, että heti sen
-torjut. Muista, Elma" -- hyvin tarmokkaasti -- "_heti_. Se ei millään
-muotoa kävisi päinsä. Sellaista ei voi hetkeäkään ajatella. Näethän,
-Elma, etten minäkään koskaan käy Haverstock Hillissä, vaikka olet
-oma veljentyttäreni -- ainakin sir Thomasin veljentytär -- ja vaikka
-tietysti kaikesta sydämestäni harrastan parastasi."
-
-Elma laski kiitollisena poskensa kättä vasten, johon oli tarttunut.
-"Pikku raukka", virkahti täti lempeämmällä äänellä, "toivon, että
-olisi ollut toisin. Jos olisin _voinut_ saada sinut kokonaan omaan
-hoivaani -- mutta", jatkoi hän reippaammin, "tätähän kestää vain jonkun
-aikaa, ja sitten saamme nähdä, kuinka asiat kehittyvät. Mutta Elma,
-rakas lapsi, ota huomioosi mitä sanon. Jos minulla on syyni välttää
-nykyistä asumustasi, ei Mertaunin herttuattarella voi olla mitään
-aihetta sinne mennä. Herttuatar on varomaton henkilö -- siitä olen
-varma, ja hän juttelisi ja jaarittelisi saaden ihmiset ihmettelemään,
--- ja lopetettuasi koulusi ja jätettyäsi neiti Exeterin ja kaiken, mikä
-häntä koskee, sinä huomaisit, kuinka tukalia sellaiset muistot ovat. En
-ollenkaan epäile neiti Exeterin oivallisuutta ja tiedän hänen täyttävän
-velvollisuutensa sinua kohtaan" -- sillä lady Alfreton oli hermostunut
-tuosta neiti Exeterin jutusta eikä nyttemmin koskaan yrittänytkään
-puhua hänestä muuten kuin sovittavassa äänilajissa, -- "mutta hän on
-niin erilainen kuin me, niin erilainen kuin Mertounit ja me ja muut
-kaltaisemme, ettei tuottaisi iloa hänelle enempää kuin meillekään, jos
-meidät pakotettaisiin kanssakäymiseen. Olethan jo kyllin vanha tämän
-käsittääksesi, Elma?"
-
-"Kyllä, täti Selina."
-
-"Ja... ja tajuamaan, ettei tarkoitukseni ole suinkaan epäystävällinen,
-rakkaani?"
-
-"Kyllä, täti."
-
-"No, Elma?"
-
-Mutta sillä hetkellä avautui ovi, ja Elman myönnytyksen epäilyttävä
-sävy jäi selittämättä. Mutta hänen silmässään oli välähtänyt jotakin,
-ja huuli oli hänen kuunnellessaan vastikään hieman itsepäisesti
-vavahtanut, mikä ei ollut jäänyt puhujalta kokonaan huomaamatta.
-
-Lady Alfreton ei ollut niin täysin tyytyväinen haastattelun
-lopputulokseen kuin olisi saattanut toivoa.
-
-
-
-
-XI.
-
-Umppu puhkeamassa.
-
-
-Edellä kerrottu johtui siitä, että tämä pieni hempeä, päiväpaisteinen
-sankarittareni oli omassa mielessään pohtinut varsin monta asiaa sen
-jälkeen kun hänet muutama viikko takaperin viimeksi näimme.
-
-Hän oli kuullut paljon ja nähnyt paljon, oppinut ja mielessään
-sulattanut joukon asioita, joita hän yön toisensa jälkeen oli,
-kuvaannollisesti puhuen, märehtinyt ahkeran huonekunnan ollessa hyvin
-ansaitun unen helmassa. Eipä niin, että Elmalla itsellään olisi ollut
-tapana kauan loikoa valveilla, mutta keskikesän yöt olivat kuumat,
-ja toisinaan tuntui ilma tukahuttavalta, kun ulkona ei värähtänyt
-tuulenhenkäystäkään; ja tällöin hän ei päässyt uneen niin nopeasti kuin
-tavallista.
-
-Siten hän usein venyi valveilla miettien miettimistään.
-
-Emme tahdo vaivata nuoria lukijattariamme niillä ongelmilla, joita
-hän yritti itselleen selvittää: riittäköön, kun sanomme, ettei hän
-niitä sillä haavaa uskonut kenellekään, ei edes Piers-serkulleen.
-Totta puhuen, tämä ei tavoitellut mitään jatkoa senlaatuiselle
-luottavaisuudelle kuin oli tullut hänen osakseen puiston
-maalaismallisella sillalla tuona kesäiltana, josta olemme kuulleet
-eräässä aikaisemmassa luvussa. Hän oli aivan oikein tuntenut, että
-oli sanottu kylliksi, ja kenties hän olisi tahtonut osan siitä
-peruuttaakin, jos se olisi ollut hänen vallassaan.
-
-Kuten tiedämme, ei Elma ollut nopsa käsittämään niitä vaikuttimia,
-jotka aiheuttivat paljon siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui;
-sanalla sanoen, hän oli herkkä huomioiden tekijä ainoastaan silloin,
-kun muiden tunteet ja tunteellisuus saattoivat olla kysymyksessä.
-Siitä johtuikin, että hän oli pitänyt jokaista serkkunsa lausumaa
-sanaa selvänä, koristelemattomana totuutena, kun lukijattareni
-sitävastoin lienevät huomanneet, että nuori mies oli vain pukenut
-sanoiksi hetken tapahtuman herättämän ivallisen mielialan. Hän ei ollut
-nimenomaan valehdellut, mutta oli liioitellut ja vääristellyt; vielä
-enemmänkin, hän oli ollut puolustavinaan sitä, mitä hän sydämessään
-halveksi. Hyödyttömän elämän ikävä yksitoikkoisuus, elämän, jonka
-ainoana pyrkimyksenä oli oma nautinto muodossa tai toisessa, kiihoitti
-hänet aina silloin tällöin tuollaiseen kuohuntaan kuin olemme edellä
-kuvailleet. Ja koska mikään sellainen ei enää moneen aikaan ollut
-tehnyt äitiin tai sisareen muuta kuin aivan ohimenevän vaikutuksen, oli
-hänelle ollut uusi ja mielenkiintoinen koe sirotella hiukan "maallista
-viisauttansa", kuten hän sitä nimitti, serkkunsa pään päälle.
-
-Tästä hän oli siihen asti pidättynyt.
-
-Tytön kirkkaissa, rehellisissä silmissä ja luottavaisessa hymyssä oli
-ollut jotakin, mikä oli vaikuttanut kuin taikavoima synkkää murjotusta
-ja ärtyisyyttä vastaan, aivan niinkuin auringon paiste karkoittaa
-usvan; mutta hän oli tuona päivänä tuntenut vallatonta ivailun halua
-ja enemmän jotakin hellyyden tapaista ja osanottoa Elman elämään
-kuin ennen milloinkaan. Ja siihen oli sekaantunut tietämättömän ja
-kokemattoman tytön kosketuksen aiheuttamaa kiihoitusta sekä halua
-horjuttaa hänen uskoansa miehiin ja naisiin. Miksi hänen sallittaisiin
-yhä edelleen asua hupsun paratiisissa? Mikä sai heidät kaikki tuolla
-tavoin Elman edessä teeskentelemään voidakseen säilyttää asemansa
-sellaisen lapsukaisen silmissä? Saisihan tämä sen kumminkin kerran
-tietää.
-
-Piersistä tuntui, että ikäänkuin puolittainen valveutuminen oli jo
-tapahtunut ja että hänen asiansa oli kokonaan herättää nuo uinuvat,
-värähtelevät epäluulot ja kohentaa ne hahmoutumaan. Hän oli nähnyt,
-ettei tuo nuori tyttö ollut oma itsensä, että hän oli kuohuksissaan,
-kiihoittunut ja kapinamielinen, vavisten tuon äskeisen -- hänelle --
-kauhean kohtauksen vaikutuksesta; ja tilaisuus oli nuorelle miehelle
-ollut liian houkutteleva. Nyt vihdoinkin oli ilmeistä, että Elma
-huomasi jotakin siitä, mitä hänen tätinsä ja serkkunsa olivat turhaan
-yrittäneet selittää vihjauksilla, epäsuorilla viittauksilla ja sen
-semmoisilla, nyt hän näki -- vaikka sumuisesti ja hämärästi, mutta näki
-kuitenkin sen, mikä sai hänen silmänsä kirvelemään.
-
-Lady Alfretonin pojan kasvoille oli usein tullut epäilevä hymy, kun
-hän kuuli Elman hehkuvilla sanoilla kuvailevan hänen äitiänsä. Hän
-oli vihellellyt hiljaa itsekseen nähdessään Julietille tuhlattuja
-hellyydenosoituksia. Hän oli kävellyt pois ikäänkuin pistos sydämessään
-vastaanotettuaan pienen käden kiihkeän jäähyväispuristuksen, sitten kun
-oli hoivannut Elman vaunuihin jonkun "Park Lanen päivän" päätyttyä.
-
-Se oli vain lapsen innostusta, oli hän itsekseen tuuminut, ja sellainen
-innostus oli pian kutistuva ja haihtuva Elmaa odottavan elämän
-kylmässä hohteessa -- mutta oliko se siihen asti jätettävä sikseen?
-Kasvitieteelliseen juhlaan saakka hän oli vastannut tähän kysymykseen
-myöntävästi, mutta tuo päivä oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi; Elma
-oli saanut opetusta, ja jokainen tavu oli kohdannut lyijynraskaana
-hänen rintaansa. Hänestä oli näyttänyt suuttumuksen ja kummastuksen
-ensi kuohahduksessa, ettei hän koskaan enää voisi ketään rakastaa eikä
-kehenkään luottaa.
-
-Tietysti aika -- aika, yön lepo ja tyynempi itsetutkistelu ja
-harkitseminen heikensivät ensimäisen vaikutuksen. Mutta hänen kerran
-päästyään sille polulle toi melkein jokainen iltapäivä-lupa tai muu
-kohtaus -- sillä lukukauden lähestyessä loppuaan suotiin vapaata aikaa
-useammin, mistä johtui, että Elma oleskeli enemmän tätinsä luona ja
-myöskin Mertounin talossa kuin muuten olisi ollut laita, -- niin,
-melkein jokainen kohtaus toi tullessaan uusia havaintoja.
-
-Vaikka Elman nuori sydän vastahakoisesti tunnusti sen edes itselleen,
-ei Elma voinut olla huomaamatta, ettei ainoakaan sir Thomas Alfretonin
-perheen jäsen koskaan ajatellut muita, ei koskaan yrittänyt huvittaa
-tai auttaa muita. Täti tuskin viitsi kääntää päätänsä kuunnellakseen,
-kun Juliet valitti jäsentenkolotusta tai kuumeista kurkun ja silmien
-polttoa -- vaikka lady Alfreton oli vastikään pitänyt Elmaa vieressään
-kokonaisen puolentunnin ja seikkaperäisesti kertonut omasta unettomasta
-yöstään ja päänkivustaan. Kun sir Thomasille ilmoitettiin, että oli
-lähetetty noutamaan lääkäriä hänen tyttärensä luokse -- Juliet itse oli
-sitä tahtonut, -- oli hän vain kysynyt, oliko se eräs hänen kaupungilla
-tapaamansa muodikas tohtori, joka oli osoittautunut varsin hauskaksi
-seuratoveriksi, ja saatuaan kieltävän vastauksen hän ei asiasta sen
-enempää perustanut.
-
-Toivuttuaan ankarasta tulehduskohtauksesta, jonka alkuna edellämainittu
-kipu oli ollut, Juliet oli aivan yhtä itsekäs ja välinpitämätön,
-huolehti vain omasta mukavuudestaan, mitään välittämättä muiden
-toivomuksista. Kun lääkäri määräsi hänelle ilmanalan ja ympäristön
-vaihdosta ja hänet senvuoksi lähetettiin merenrannalle, oli hän kaikin
-mokomin tahtonut viedä muassaan lady Alfretonin oman kamarineitsyen,
-johon oli sairautensa aikana mielistynyt, ja äidin pahastuminen oli
-häntä niin vähän liikuttanut, että Elma oli hiljakseen hävennyt
-kummankin, sekä äidin että tyttären puolesta, koska lady Alfreton
-myöntyessään itse tuskin esiintyi paremmassa valossa kuin tyttärensä,
-vaikka hän lopuksi myöntyikin selvän välttämättömyyden ja itsepäisen
-vaatimuksen tieltä.
-
-Piersin sanat "järjetön ja sydämetön" muistuivat nuoren serkun mieleen
-hänen seisoessaan tämän viimeksimainitun kohtauksen todistajana, ja
-tekipä mitä tahansa, hän ei voinut niitä mielestään karkoittaa.
-
-Mutta syvällä hänen omassa sydämessään oli myöskin toinen ajatus,
-toinen toivomus ja ikäänkuin toinen rukous. Olihan Elma kerran lukenut
-vanhasta kirjasta näin kuuluvat pyhät sanat: "Ja pieni lapsi on heitä
-johdattava." Mitäpä hän muuta oli kuin pieni lapsi? Ja mitäpä he, nuo
-rakkaat ihmiset, muuta tarvitsivat kuin vähän johdatusta? Oh, olla
-heidän kanssaan, valvoa heidän puolestaan, tuntea heidän puolestaan,
-taluttaa heitä silkkirihmasta, kunhan -- kunhan vain hän olisi kyllin
-vahva! Oi, nähdä heidät kaikki sellaisina kuin hän ensimältä niin
-hartaasti oli toivonut ja lujasti uskonut heidän olevan! Oi, osoittaa
-Piers valehtelijaksi ja näyttää hänelle -- näyttää hänelle!... Tässä
-kyyneleet alkoivat tulvia sinisistä silmistä, ja puuttui sanoja
-lapsellisen sydämen kuohuvia tunteita selittämään. Emme saa tällaisena
-hetkenä tirkistää liian kauaksi esiripun taakse.
-
-Vilkaiskaamme kuitenkin pikimmältään tuon useinmainitun kohtalokkaan
-kesäkuunpäivän iltaan. Ennen sen loppua oli Elmalla ollut vielä
-toinen haastattelu. Ehtoolla kotiin saavuttuaan hänen oli ollut aivan
-mahdotonta -- eikä hän ollut aikonut sellaista yrittääkään -- näytellä
-lady Mabel Pomeroyn suosittelemaa huoletonta muistamattomuutta.
-Sellaista veruketta hän olisi halveksinut (sittenkin, vaikka olisi
-ollut edes pienoinen mahdollisuus sen onnistumiseen, jota ei ollut,
-kuten hän hyvin tiesi); -- ja mitä oli sensijaan tapahtunut?
-Seuraavaa: hurjin askelin, ihan lennossa, hän oli hyökännyt suoraan
-neiti Exeterin makuuhuoneeseen ja -- tuon säädyllisen vanhan naisen
-suureksi kummastukseksi -- heittäytynyt hänen paljaille käsivarsilleen.
-Tyttö syöksähti sisälle sellaisena tuulenpyörteenä, että olisi ollut
-turhaakin kohottaa varoittava sormi tai virkahtaa jotakin häntä
-hillitäkseen. Ottaessaan myssynsä pieniltä harmailta, kiharilta
-kutreiltaan, joita Elma oli niin osaavasti kuvaillut tädilleen, neiti
-Exeter tunsi melkein menettäneensä sekä hengityskykynsä että myssynsä,
-sanat kun siepattiin hänen huuliltaan ja päähine hänen hyppysistään; ja
-hänen ensimäinen hetkellinen vaikutteensa oli huutaa: "Älähän toki!"
-
-Mutta seuraava silmänräpäys selvitti tilanteen.
-
-Se oli Elma, hänen oma Elmansa, julma, uskoton Elma, jonka nimi oli
-viimeksikuluneiden tuntien kiistelyssä moneen kertaan mainittu ja jonka
-syyllisyyttä (vaikka hän oli koettanut tyttöä puolustaa) hän itsekin
-oli pitänyt varmana, -- niin, Elma, joka tosiaan oli jotakin yrittänyt,
-mutta näyttänyt niin onnettomalta, päättämättömältä ja hapuilevalta
-sitä tehdessään, että kaikki olivat häntä epäilleet, -- Elma, joka oli
-tekosyyn nojalla paennut tätinsä luo eikä ollut kertaakaan kääntynyt
-edes vilkaisemaan hyljättyihin tovereihinsa, -- Elma siinä nyt lähestyi
-tunkeutuen loukattujen sisimpään pyhättöön.
-
-Mutta saattoiko neiti Exeter nyt enää olla vihainen? Kuunnelkaamme!
-
-"Ei, ei, rakas lapsi, Tule, tule, tyttöseni. Älä ole milläsikään, Elma.
-Ka, Elma, rakkaani! Älä nyt noin itke, hyvä lapsi -- sinunlaisesi iso
-tyttö! Ka, rakas... rakas... lapsi-parka! Elma, rakas Elma, koetahan
-vähän hillitä itseäsi!" Opettajatar ja nainen taistelivat ylivallasta
-sanomattoman lohduttuneessa ja tyydytetyssä povessa. "Rakas, rakas
-lapseni, tyynny; ja kerrohan minulle, kerrohan minulle, mikä sinua
-oikeastaan vaivaa! _Mikä_ sinua vaivaa?"
-
-Mutta hän tiesi vallan hyvin, mikä tyttöä vaivasi, ja tuossa
-vapisevassa, nyyhkyttävässä olennossa, jota hän piti äidillisellä
-hellyydellä sylissään, sen tuskallisissa nytkähdyksissä hän oli
-tuntenut mitä täydellisimmän korvauksen kaikista kärsimyksistään.
-
-Ei ollut tarvittu, ei ollut _todella_ tarvittu noita katkonaisia
-kuiskauksia, puolittain tukahtuneita, yhteydettömiä lauseita ja aivan
-kieliopittomia selitysyrityksiä. Voimme varmasti vakuuttaa, että ne
-paremmin miellyttivät neiti Exeteriä sellaisinaan kuin jos hän olisi
-kuullut ne lausuttuina puhtaimmalla englanninkielellä.
-
-Kaiken hän oli ymmärtänyt ja olisi ymmärtänyt sen aivan sanoittakin.
-Sitten neiti Exeter heti, itsekin kieltämättä kiihtyneenä ja melkein
-yhtä kyyneltynein silmin oli ryhtynyt -- ja mitä juhlallisimmalla
-tavalla -- selittämään asiaa kaikille muillekin. Niin, niin; Elma
-voi siinä suhteessa luottaa häneen, Elman ei tarvinnut murhetuttaa
-sydäntään sillä asialla. Elma voi olla rauhassa.
-
-Sitten kun myrskyn jälkeen oli tullut hiukan tyventä, oli kunnon
-opettajattaresta tuntunut, että hänkin voisi antaa joitakuita
-vihjauksia. (Melkein näyttää siitä, että kaikki tahtoivat antaa
-vihjauksia Elmalle, milloin saivat siihen tilaisuuden.)
-
-"Rakas tyttöni, olemme kumpikin saaneet ikäänkuin opetuksen tänään";
-näin oli oivallinen neiti Exeter aloittanut, kun ensin oli rykäissyt
-ja vielä kerran vaivihkaa pyyhkäissyt silmiänsä. "Rakas oppilaani,
-minä en sure omaa osaani, jos vain voin opastaa sinut tuntemaan
-velvollisuutesi. Nyt kun tiedän, että Elmani on minulle sama, mitä hän
-aina on ollut" -- hellästi -- "en välitä mistään. Luullessani, että
-olin hänet menettänyt, tunsin... niin... tunsin tuskaa ja vihlontaa
-enemmän kuin sanoilla voisin ilmaista. Mutta älä ole milläsikään -- älä
-ole milläsikään", jatkoi hän hätäisesti, kun Elma aikoi jälleen kätkeä
-kasvonsa; "eihän meidän tarvitse enää tuota erehdystä ajatella" -- hän
-puhui nyt reippaammin, -- "se oli pelkkä väärinkäsitys eikä mitään
-muuta. Tätisi..."
-
-"Oi, neiti Exeter, älkää hänestä puhuko!"
-
-"Rakas lapsi, en sano mitään sellaista, mikä on sopimatonta minun
-lausua tai sinun kuulla"; ja pieni opettajatar oli suoristautunut
-niinkuin tekee se, joka ei ole tottunut toimimaan sanelun mukaan. "Ei,
-rakas Elmani" -- sitten lempeämmin -- "minulla ei ole kerrassaan mitään
-sanottavana sinun tätiäsi vastaan. Hänellä on täysi oikeus sellaisessa
-tilaisuudessa menetellä mielensä mukaan; ja ellei hän tahdo tuntea
-minua koulun ulkopuolella, osaan vastaisuudessa olla sitä odottamatta.
-Ainoa, mistä nyt välitän" -- ja puhuja vaikeni.
-
-Elma oli tullut lähemmäksi.
-
-"Minä ajattelen sinun tulevaisuuttasi", oli neiti Exeter sitten
-jatkanut, -- "sinun tulevaisuuttasi, ja miten se sinuun vaikuttaa.
-Tarkoittaneeko tätisi, että, jos joudut heidän kotinsa asukkaaksi,
-et saa tuntea muita kuin rikkaita ja suurellisia? Aikoneeko hän
-opettaa sinulle, ettei kukaan muu ole huomiosi ja hellyytesi arvoinen?
-Toivoakseni ei, -- uskon, ettei hän sitä aio. Omasta puolestani en
-mistään hinnasta tungettelisi -- en tahtoisi olla okaana kyljessäsi..."
-
-"Oi neiti Exeter...!"
-
-"Rakas lapsi, suo minulle anteeksi, minä vain ajattelin ääneen.
-Minun ei olisi pitänyt käyttää sellaista sanontaa. Mutta jos minusta
-tulisi jotakin haittaa tai vastusta, Elma, jos siitä johtuisi jotakin
-eripuraisuuden tunnetta, muista, että minä en saa sitä itselleni
-sallia. En tahtoisi hetkeksikään pimentää päiviäsi. Sir Thomas voi
-tarjota sinulle aseman ja varallisuuden etuja, joita ei sovi halveksia;
-hän on sitäpaitsi lähin elossa oleva sukulaisesi ja ainoa holhoojasi.
-Jos hän ottaa sinut tyttärekseen -- kuten hän luullakseni varmaan
-aikoo tehdä, -- niin sinun velvollisuutesi on totella häntä ja tätiäsi
-kaikessa, missä -- ja Jumala suokoon, ettei sellaista poikkeusta
-koskaan satu -- omatuntosi ei tule väliin. Kaikissa asioissa, joilla on
-ainoastaan yhteiskunnallista tai perheellistä merkitystä, olet selvästi
-näkevä evankeliumin valossa, rakas Elma, että sinun on ilomielin
-uhrattava oma tahtosi, milloin se on ristiriidassa heidän tahtonsa
-kanssa. Koska he ovat sinulle niin ystävällisiä ja jo nyt niin helliä
-sinua kohtaan, ei se käykään vaikeaksi. Mitä _minuun_ tulee..."
-
-"Niin?" kuiskasi Elma tarkkaan kuunnellen. "Niin, mitä teihin tulee?"
-
-"Oi, rakkaimpani, minä olen valmis luopumaan sinusta -- kokonaan
-luopumaan sinusta, jos on tarvis. En näkisi sinua koskaan, en kuulisi
-sinusta, en tapaisi sinua, kunhan vain tietäisin, että voit hyvin ja
-olet onnellinen. Tahtoisin..."
-
-"Ettekö voi luottaa minuun? Odottakaa sitten, niin saatte nähdä!" Ja
-näin vastaavan suloisen nuoren äänen sävyssä värähti syvää ja harrasta
-päättäväisyyttä, mikä toi mukanaan omituisen, varman vakaumuksen.
-
-Enempää ei oltu puhuttu.
-
-Voimme hyvin arvata, että tällaisen keskustelun jälkeen neiti
-Alfretonin edellisessä luvussa vuodatetut viisaudentipat jäivät
-jokseenkin tehottomiksi.
-
-
-
-
-XII.
-
-Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma.
-
-
-Oli neiti Exeterin syntymäpäivän aatto, ja vanhan hyvän tavan mukaan
-oli tätä tärkeätä tapausta vietettävä täydellisellä lupapäivällä.
-
-Sitäpaitsi oli vanhastaan totuttu siihenkin, että päivää juhlittiin
-yhteisesti. Koko koulun valtasi riemukas tunnelma, ja jokaista muuta
-säveltä, vaikkapa aivan sopusointuistakin, olisi pidetty soraäänenä.
-
-Tämä jälkimäinen jyrkkä sovinnaistapa oli kuitenkin vain ääneti
-edellytetty eikä avoimesti julistettu tosiasia. Niin, pikemminkin
-käsitettiin se yllätykseksi neiti Exeterille kuin päinvastoin.
-
-Tuon merkkipäivän aamun valjettua neiti Exeter, selostettuaan oman
-ohjelmansa, säännöllisesti lisäsi, ensin aloitteeksi rykäistyänsä,
-tähän tapaan: "Mutta jos joku mieluummin viettää päivän omien
-ystäviensä parissa, hän toivoakseni ymmärtää, että hän on aivan vapaa
-menettelemään niinkuin hänelle itselle on mieluisinta", jonka jälkeen
-hänellä oli tapana kehoittavasti vilkaista ympärilleen ja pysähtyä
-vastausta odottamaan.
-
-Mutta mitään vastausta mainittuun suuntaan ei koskaan kuulunut.
-
-Vaikka joku kiittämätön jöröttelijä sisimmässä sydämessään olisi
-halunnutkin poistua toisten parvesta ja viettää päivänsä erillään
-juhlivasta joukosta, olisi se kuitenkin ollut enemmän kuin hän olisi
-rohjennut sanoin tunnustaa. Suuttumus ja moite -- jopa ikuinen häpeäkin
--- olisi langennut hänen osakseen.
-
-Sillä tiedettiin hyvin, että tämä vuoden suuri päivä oli rakas neiti
-Exeterin sydämelle ja että hän silloin teki parhaansa kestitäkseen,
-miellyttääkseen, huvittaakseen ja tyydyttääkseen jok'ainoata
-suojattiaan ja että hän samaten piti arvossa ponnistuksilleen
-osoitettua tunnustusta ja kiitollisuuden vastakaikua niiden sydämissä,
-joiden hyväksi hän uurasti.
-
-Syntymäpäivä -- syntymäpäivää mainittaessa tiedettiin aina, _kenen_
-syntymäpäivää tarkoitettiin -- oli vuoden ainoa tilaisuus, jossa
-pieni johtajatar päästi tunteensa valloilleen oikealla naisellisella,
-hellällä, myrskyisellä tavalla; se oli ainoa hänen luontaisesti
-seuranhaluiselle taipumukselleen sallittu tilaisuus, jossa hän haitatta
-holhousvelvollisuudelleen tai kurinpidolle voi antautua tuhlailevan
-vierasvaraisuuden iloon. Tunnit vaihtuivat, säännöt viskattiin tuuleen
-tänä ainoana päivänä vuodessa.
-
-Nautittiin myöhäinen aamiainen eli murupuolinen -- oikeammin sarja
-aterioita, sillä jokainen otti mitä halusi ja mihin aikaan halusi.
-Teekupit olivat asetetut pienille tarjottimille eri aikoina pöydän luo
-saapuvia ja sen luota poistuvia kotoisia vieraita varten. Päivällistä
-ei syöty ensinkään, vaan sensijaan myöhäinen illallinen, uhkea
-illallinen, joka tarjottiin vasta puoli yhdeksältä ja siis aivan
-poikkesi opiston säännöllisestä päiväjärjestyksestä. Juhlapöytä oli
-koristettu mitä ihanimmilla kukkasilla ja runsaasti varattu vuodenajan
-herkuilla. Jokainen tunsi, että tämä iltahetki kruunasi kaiken, sillä
-kuiskailtiin, että neiti Exeter näitä pitoja järjestäessään oli antanut
-mitä auliimpia ja tuhlailevimpia määräyksiä. Siitä ei kukaan laitoksen
-oppilas, vanha tai nuori, olisi tahtonut jäädä pois, vaikka olisi mitä
-saanut.
-
-Kenties kukaan, joka ei tiedä, mitä merkitsee tottumus päivästä
-päivään tai viikosta viikkoon tehdä joku määrätty asia määrätyllä
-tunnilla -- elää määrättyjen sääntöjen mukaan, vaikkapa ne olisivat
-oikeamielisimmän ja inhimillisimmänkin itsevaltiaan säätämiä, -- ei voi
-oikein arvostella tuollaista pakosta vapautumisen tuottamaa sanomatonta
-tyydytystä, vaikka se tapahtuu vain kerran tai aniharvoin, eikä
-käsittää sankarittareni ja hänen koulutoveriensa voimakasta riemua, kun
-heinäkuun viidennentoista päivän tullen kaikki säännöllinen järjestys,
-mihin Haverstock Hillin kulmatalon asukkaat olivat tottuneet, kerran
-vuodessa käännettiin ylösalaisin.
-
-"Tuntuu siltä kuin heräisi uudessa, erilaisessa maailmassa", koetti
-Elma selittää Mabel-ystävättärelleen. "Asia on näetkös tällä tavoin.
-Silloin tällöin saamme koko päivän loman; tietysti on meillä lupaa
-kuningattaren syntymäpäivänä; ja jos sattuu joku suuri yleinen
-tapaus, neiti Exeter aina herttaisesti hymyillen lausuu: 'Mielestäni
-en tällaisessa tilaisuudessa voi olla antamatta teille koko päiväksi
-vapautta'. Mutta ne lupapäivät eroavat melkein yhtä paljon tästä kuin
-ne eroavat lukupäivistä. Kaikki kiitämme ja riennämme täyttä vauhtia
-pois johonkin perheeseen, mihin voimme mennä -- sukulaisten tai
-ystävien luo tietenkin. Emme koskaan uneksikaan kotiin -- tarkoitan
-kouluun -- jäämistä, jos meillä suinkin on muualle mentävää. Mutta
-huomenna" -- sanoimme jo, että oli tuon merkkipäivän aatto -- "huomenna
-on ilmassa sellainen tuntu" -- ja Elma ravisti innokkaana pieniä
-touhukkaita olkapäitään, -- "on jotakin, mikä värähtää meidän kaikkien
-ruumiissa ennenkuin aamulla heräämmekään; kuulemme ikäänkuin jonkun
-äänen sanovan, että kaikki ajattelemme samaa ja tunnemme samaa; eikä
-kukaan poistu omille teilleen, vaan kaikki yhdessä aiomme pitää
-hauskaa parhaamme mukaan. Niin me tunnemme -- ja niin neiti Exeter
-luullakseni tahtookin meidän tuntevan. Olemme niin innostuneita, että
-varmasti heräämme aikaisin ja tuskin maltamme viipyä vuoteissamme
-myöhäiseen aamiaiseen asti. Siitä huolimatta pidämme tuosta myöhäisestä
-aamiaisesta: tuntuu niin muhkealta ja hienolta muiden ihmisten tapaan
-kävellä alas murkinoimaan puoli kymmeneltä -- ja sitäpaitsi sanoo
-neiti Exeter, että se estää meidät liiaksi uupumasta päivän lopulla.
-Siis rukousten, aamiaisen ja lahjojen antamisen jälkeen -- niistä
-lahjoistahan jo sinulle mainitsin -- neiti Exeter nousee, hymyillen
-joka puolelle, kertoakseen meille, mitä _hän_ aikoo tehdä; me kaikki
-saamme tehdä, mitä haluamme... Olemme sen jo aikoja sitten keskenämme
-suunnitelleet, käsitäthän, ja hyvin luultavasti neiti Exeter sen arvaa,
-mutta ei ole tietävinään ja ilmoittaa aluksi _oman_ ohjelmansa, kuten
-hän sitä nimittää."
-
-"Ja millainen se ohjelma on? Älä hyppää ylitse. Kerro minulle jok'ainoa
-seikka", pyysi Mabel hartaasti ja aivan tosissaan; sillä tähän
-mennessä hän, kuten tiedämme, oli alkanut tuntea teeskentelemätöntä
-mielenkiintoa tyttöjen kohtaloihin ja tiesi paljoa enemmän Elman
-pääasiallisista ystävistä ja tuttavista kuin heidän pelkät nimensä.
-"Mitä neiti Exeter itse tekee?"
-
-"Hän johtaa ostoksilla käyntiä, kuten hän sitä nimittää, aamusella.
-Luullaksemme hän varaa syntymäpäiväkseen kaikki ostokset, mitä tietää
-meidän tyttöjen haluavan; hänellä näkyy olevan niin paljon tehtävää,
-ja käydään niin perin hauskoissa, huvittavissa paikoissa. Ajamme Bond
-Streetin pitkin omnibuksella..." Elma pysähtyi.
-
-"Omnibuksella -- niin", nyökkäsi Mabel (sanoakseen: "Tiedän
-varsin hyvin, mitä omnibus on; olen nähnyt niitä, älä pysähdy
-tietämättömyyttäni valaisemaan") -- "niin, omnibuksella. Sepä onkin osa
-huvista. Usein ajattelen, kuinka mielelläni ajaisin omnibuksessa."
-
-"Ka, minä en niistä pidä", tunnusti Elma vilpittömästi. "Ne
-ovat hirveän kuumia, niissä saa päänkipua, ja muutamat niistä
-tärskyttävätkin aika lailla -- mutta emmehän me koskaan osoita
-tyytymättömyyttä; sillä tietysti neiti Exeter itse mieluummin ajaisi
-sievissä avonaisissa vaunuissa; eikä hänellä tietenkään ole muuta
-keinoa meidän kuljettamiseemme; ja syntymäpäivänään hän ehdottomasti
-tahtoo maksaa kaikki jokaisen puolesta. Nousemme siis omnibukseen aivan
-oikein; matkaa ei olekaan varsin pitkälti; ja päästyämme Marmorikaaren
-luo meidän tarvitsee vain kävellä pois."
-
-"Mutta lähtevätkö kaikki tytöt? Koko kouluko?"
-
-"Oh ei, hyvä ystävä", virkkoi Elma hilpeästi. "Jokainen opettajatar
-johtaa omaa joukkoansa, mikä yhtäälle, mikä toisaalle. Neiti Mordern
-melkein aina haluaa nähdä tauluja, mutta ne, jotka lähtevät hänen
-mukanaan, tahtovat ainakin Burlington Arcadelle. Mademoiselle Marie
-taas vie joukkonsa ranskalaisiin myymälöihin ostamaan suklaatia ja
-tekokukkia sekä pujahtaa puoli kahdentoista aikaan Rowille ratsastajia
-katselemaan. Vaikkei kukaan sitä luulisi, on mademoiselle Marie
-mielettömästi ihastunut hevosiin; hänen veljensä palvelee jossakin
-ranskalaisessa rakuunarykmentissä."
-
-"Mitäpä hänestä, Elma. Mutta etkö silloin mene mademoisellen kanssa?
-Luulin sinunkin pitävän hevosista?"
-
-"Ah kyllä, mutta minä olen mieluummin neiti Exeterin kanssa. Pysyn
-hänen lähettyvillään kaiken päivää. Ne tytöt, jotka aamulla menevät
-Rowille, tulevat sitäpaitsi myöhään ja väsyneinä kotiin, minkä jälkeen
-he mieluimmin istuskelevat puutarhassa satukirjoja lukemassa. Ne ovat
-tavallisesti pieniä tyttöjä. Vain neljä meitä vanhempia lähtee neiti
-Exeterin matkaan, ja me palaamme jokseenkin aikaisin -- tarkoitan,
-että olemme kaikki kotona kello kahden tienoissa, ja sitten vetäydymme
-kaikki omiin suojiimme lepäämään päivän kuumimmiksi tunneiksi, kunnes
-kello neljän tienoissa tuodaan teetä."
-
-"Mitä? Teetäkö? Olettepa te aika herkuttelijoita!"
-
-"Niin todellakin! Joka ovelle naputetaan, ja tarjotin..."
-
-"Tarjotinko?"
-
-"Ja kun se ehtii meidän ovellemme, Henriettan ja minun, me hypähdämme
-ylös ja huudamme: 'Sisälle, Mary! Mitä siellä on, Mary?' ikäänkuin
-emme ollenkaan aavistaisi! Sillä osa iloa onkin siinä, ettei mitään
-ole _sanottu_, näethän. Sitten Mary selittää: Neiti Exeter ajatteli,
-että kuppi teetä virkistää nuoria neitejä, ennenkuin jälleen menette
-ulos, ja olkaahan hyvät ja valmistautukaa lähtemään neljännestä vaille
-viisi'."
-
-"Ja mihin teidän sitten on lähdettävä?" sanoo Mabel.
-
-"Puistoon. Puistoon päivän muodikkaimmalla tunnilla. Ajattelehan,
-Mabel! Käymmehän me, minä ja sinä, siellä siihen aikaan kotiväkemme
-kanssa; mutta neiti Exeter tyttöineen tekee sen ainoastaan tuona
-päivänä. Ja on perin hauskaa mennä kaikki yhdessä ja mennä samaan
-aikaan kuin muutkin ihmiset, eikä saapua kävelyltään juuri päivän
-herttaisella, vilpoisella hetkellä ja istua ikävään päivällispöytään
-silloin kun kaikki hienoimmat ihmiset lähtevät ulos jälleen."
-
-"Mutta en käsitä, miksei neiti Exeter pidä samoja _tunteja_ kuin
-mekin", huomautti Elman kuuntelija varsin luonnollisen tietämättömänä.
-"Jokainen voinee toki syödä päivällistä milloin haluaa, tulla kotiin ja
-lähteä ulos milloin haluaa, kun vain asiansa siten järjestää."
-
-"Oh, se ei laisinkaan kävisi päinsä koulussa" -- Elma pudisti viisaana
-päätänsä, -- "ei laisinkaan. Koulussa on otettava huomioon kaikenlaisia
-seikkoja; emmekä siitä tuskittelekaan, kun kerran olemme siihen
-oikein tottuneet. Talvisin emme siitä ensinkään välitä; on rattoisaa
-ja kodikasta istahtaa hauskaan, lämpimään, valoisaan ruokailusaliin
-kello kuudelta, kun tietää, että jälkeenpäin on pitkä hupaisa ilta
-edessä. Henrietta sanoo, että päivällisen syöminen kello kuudelta on
-meille kaikille perin terveellistä, ja että neiti Exeter keksii paljon
-miellyttäviä seikkoja, mitkä eivät ole tyttökouluissa tavallisia."
-
-"Niinpä kyllä, todellakin; mutta kerrohan nyt loppukin siitä
-syntymäpäivästä, ole niin ystävällinen." Täytyy myöntää, että Elma oli
-taipuvainen poikkeamaan aineestansa, minkä hän aina säännöllisesti teki
-saadessaan tilaisuuden sanoa sanasen neiti Exeterin puolesta. "Ka,
-jatkahan", pyysi Mabel.
-
-"No niin, siellä me kävelemme edestakaisin yhtä muhkeasti kuin kuka
-muu tahansa. Kävelemme ympäri, istumme -- neiti Exeter hommaa aina
-tuoleja --, tapaamme joitakuita hänen tuttaviaan, jatka tietävät hänen
-olevan siellä ja tulevat vartavasten; ja viime vuonna näimme Walesin
-prinssinkin tyttärineen kulkevan kolmesti ohitsemme, kerran aivan
-läheltä, ja herra ja rouva Gladstonen..."
-
-"Heidät voi nähdä joka päivä. Entä sitten?"
-
-"Sittenkö? Mitä? Mitään muuta ei olekaan."
-
-"Ettekö te mitään muuta tee?"
-
-"Emme tosiaan; viivymme aivan myöhään, kunnes jokainen lähtee
-pukeutumaan päivällistä varten. Silloin mekin lähdemme ja tiedämmepä,
-mikä kotiin palattuamme meitä odottaa."
-
-"Mikä?"
-
-"Hienoin illallinen mitä kuvitella voi. Kerron siitä sinulle perin
-pohjin joskus toiste. Siinä on kaikkea -- kaikkea. Neiti Exeter koettaa
-yllättää meidät jollakin uudella joka vuosi; ja vaikka silloin jo
-olemme varsin väsyksissä pukeudumme aina parhaimpiimme, samaten kuin
-neiti Exeterkin... ah, kello soi, Mabel, minua tullaan noutamaan --
-hyvästi!"
-
-"Maltahan silmänräpäys, Elma. Kuinka monta teitä lähtee puistoon --
-neljäkö?"
-
-"Vain kolme. Neiti Exeter sanoo, ettemme voi kävellä useampi kuin kaksi
-rinnatusten iltapäivällä. Hyvästi."
-
-"Kuka jää kotiin? Et suinkaan sinä?"
-
-"En, en! Clara -- Clara Nugent. Muttei hänkään jää kotiin, hän menee
-iltapäivä-konserttiin erään tätinsä kanssa. Hän on soitannollinen
-tyttö ja jokseenkin köyhä. Neiti Exeter lahjoittaa hänelle pääsylipun
--- varmaan on konsertti jossakin, -- ja siten, vaikka hän muuten
-viettääkin koko päivän meidän kanssamme, hänellä on konserttinsa
-erikseen."
-
-"Kylläpä teillä varmaan on hauskaa", virkkoi Mabel hiljempää kuin
-hänen tapansa oli. Ja hän unohti vastata lähtevän vieraansa kolmanteen
-iloiseen hyvästijättöön, mutta näkyi sensijaan vaipuneen mietteisiinsä.
-
-
-
-
-XIII.
-
-"Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen."
-
-
-"Äiti, et voine sitä todella tarkoittaa!"
-
-"Mutta, hyvä lapsi, en minä näe siinä mitään sopimatonta."
-
-"Tuuma on mieletön, ja siksi sopimaton! Mihinkähän tosiaan, äiti,
-tämän jälkeen suostutkaan? Mabel saattaa sekä sinut että itsensä
-naurunalaiseksi. Ajatella hänen istuvan yksinään sinun vaunuissasi..."
-
-"Mutta, rakas Florence, miksikä ei?" Florence oli Mabelin vanhempi
-sisar, lähinnä iässä ja lähinnä vallassa Mertaunin herttuattaren
-tyttäristä. Hänen kanssaan herttuatar suvaitsi väitellä, toiset hän
-ilman muuta sivuutti. "Miksikä ei?" jatkoi hellä äiti puolustellen
-lemmikkiänsä. "Itse ajan tosiaan mieluummin Mabelin pienissä kärryissä
-silloin tällöin, ja se huvittaa minua; niissä voin tehdä vapaan,
-virkistävän retken virran rantaa pitkin, ja se saattaa minun hermoni
-paljoa parempaan kuntoon illaksi kuin ajelu puiston tungoksessa. Minä
-pidän Mabelin tuumaa aivan mainiona! Ja se huvittaa lapsi-parkaa..."
-
-"Se on niin järjetöntä!" Lady Florence ei ollut taitava väittelijä. "Ei
-ketään hänen kanssaan, tyttö istumassa aivan yksinään loistovaunuissa!"
-
-"Miksi ei sitten joku teistä lähde hänen mukaansa? Mikset mene itse?"
-
-"Hän tietää, että olen estetty", vastasi sisar lyhyeen. "Ennenkuin
-Mabel teki ehdotuksensa, hän tiesi varsin hyvin, ettei kukaan meistä
-voinut lähteä. Hän valitsikin sitä varten oman aikansa: emme olisi
-kuulleet asiasta sanaakaan, ellei Truefit olisi sattumalta lähettänyt
-kysymään määräyksiä kääsien suhteen puolisen jälkeen. Äiti, ihmettelen
-tosiaan, että voit tuolla tavoin hemmoitella piloille Mabelin. Olet
-pilannut hänet niin, että..."
-
-"Häntä ei enää voi enempää pilata", huusi iloinen ääni puhujan takaa,
-ja mainittu Mabel ilmestyi täysissä matkatamineissaan. "Ahaa, minä
-kuulin, mitä sanoit, Florence. Oletkin aivan oikeassa. Ei hyödytä
-yrittää, äiti. Minua ei voi enää enempää pilata, niinkuin Florence
-sanoo, ja minun täytyy siis tyytyä siihen, mitä jo olen saanut. Mistä
-Florence nyt sitten torailee? Ajopeliemme vaihdostako?"
-
-Herttuatar katsahti häneen hellästi,
-
-"Sinä olet näyttävä lystikkäältä, äiti, mutta niin olen minäkin! Minä
-tahdon näyttää lystikkäältä. Etkö sinä? Minä menen kaikkien muiden
-ihmisten sekaan ja ajelen juhlallisesti edestakaisin aivan yksikseni,
-kuten sinä! Ja sinä saat ajella rannalla, tuntea raikkaan ilman
-puhaltelevan poskiisi ja silmiisi karkoittaen sinusta kaiken päänkivun
-kuin usvan, niinkuin se karkoittaa minustakin, milloin on ranskalaisten
-teonsanoin taivutuksia läksynä."
-
-"Epäilemättä se tekee päänsärylleni hyvää, rakas tyttöseni."
-
-"Senvuoksi Mabel kai sitä koetta ehdottikin", huomautti Florence
-ivallisesti. "Mabelhan aina ajattelee muita."
-
-Mabel punehtui.
-
-"En käsitä, miksi minun tulisi ajatella muita, kun muutkaan eivät
-ajattele minua", aloitti hän vihastuneesti. "En sanonut, että pyysin
-äitiä lähtemään päänkipunsa vuoksi; sanoin vain, että _kun_ hän lähtee,
-se saattaa parantaa hänen päänkipunsa. Minä en ole tekopyhä" -- ja hän
-vaikeni uhmamielin.
-
-"Et tosiaan! Mabel sitä ei koskaan ole!" huudahti hänen varma
-puoltajansa, johon tyttären mieliala tarttui. "Sinä, Florence, et
-tosiaan saisi hänestä sellaista ajatella. Mitä taas minuun tulee,
-niin jos tahdon lainata vaununi jollekulle, on se _oma_ asiani. Mitä
-nureksimisen syytä tällaisessa yksinkertaisessa asiassa näet", jatkoi
-herttuatar valitellen, "sitä en voi ollenkaan käsittää".
-
-Florence kohautti olkapäitänsä. "Se on vain osa kokonaisuudesta",
-jupisi hän lähtien huoneesta.
-
-"Kiusallinen kapine!" huudahti Mabel helpotuksesta huoahtaen.
-"Pelkäsin, että hän tahtoisi lähteä kanssani ulos tai pakottaisi
-Edithin lähtemään, ja se olisi tärvellyt kaiken. Minä tahdon
-lähteä aivan yksinäni -- aivan yksinäni. Kerron siitä sinulle
-seikkaperäisesti, kun tulen kotiin, äiti. Mutta tietenkin sinun tulee
-olla siitä muille virkkamatta, tai saatamme molemmat joutua tiukalle",
-lisäsi tyttö suojelevasti.
-
-"Mutta, rakas lapsi..." Poloinen herttuatar näytti hiukan
-hämmentyneeltä ja levottomalta. "Tiukalle, rakkaani? En käsittänyt
-sitä. Eiköhän olisi parasta, että antaisit minulle vihjauksen? Minä en
-hiiskuisi sanaakaan sisarillesi, mutta sinä, näetkös, olet vielä kovin
-nuori."
-
-"Oh, kyllä minä asiani hoitelen", nyökkäsi Mabel rauhoittavasti. "Älä
-huolehdi, äiti, kyllä minä tiedän, mitä teen, enkä voi mitenkään sitä
-sinulle edeltäpäin kertoa. Ei se mitään ole... ei tosiaan... Vain..."
-
-"Mikset ota Elma Alfretonia mukaasi?"
-
-Salama välähti Mabelin silmästä.
-
-"Vai niin?" huudahti herttuatar mielissään omasta terävyydestään.
-"Sinä haluat ottaa Elman? Hyvin kernaasti. Mutta mikset sitä ennen
-sanonut? Mitä vaaraa Elman ottamisesta voisi olla? Ja lady Alfreton on
-sellaisesta huomaavaisuudesta aina hyvillään."
-
-"No, niin on asian laita, eikä se sentään niinkään ole", vastasi Mabel,
-jonka kaikkine vikoineenkin tiedämme olleen rehellisen. "Minä en tahdo
-noutaa Elmaa, mutta..."
-
-"Mutta sitä minä aavistinkin", virkkoi hänen sisarensa astuen jälleen
-huoneeseen. "Sinä luulet, että kun te kaksi tyttöä istutte äidin
-vaunuissa, se herättää huomiota, ihmiset ihmettelevät ja pysähdyttävät
-vaunut teitä puhutellakseen."
-
-"En minä laisinkaan sellaista ajatellut."
-
-"Siksi oletkin pannut päällesi uuden puvun ja hatun", jatkoi Florence
-ilkkuen, "ja epäilemättä olet kehoittanut Elmaa tekemään samoin ja..."
-
-"Enpä kehoittanut, en, en! Elma ei tiedä tulostani. Hän ei tiedä
-asiasta mitään. Hän..."
-
-"Hyväinen aika!" keskeytti herttuatar kummastuneena.
-
-"Elma ei tiedä? Mitä menosi sitten hyödyttää? Sinä et mitenkään häntä
-löydä. Luulin ymmärtäväni..."
-
-"Äiti, jos luulet ymmärtäväsi Mabelia, niin erehdyt!" Taaskin Florence
-hymyili pilkallisesti.
-
-Herttuatar katsahti vuorotellen kumpaankin. Mitä hänen tuli sanoa?
-Kuinka hän asian ratkaisisi? Tähän asti Mabel oli pitänyt päänsä
-koko maailmaa vastaan; kaikki, mitä Mabel teki, oli oikein, kaikki,
-mitä hän sanoi, oli puolustettavissa. Mutta nykyisessä tapauksessa
-tuntui kerrankin siltä, että todellakin... todellakin... Hän katsahti
-epäröiden toisesta tyttärestään toiseen, ja epäily ja neuvottomuus
-kuvastui hänen kasvoillaan.
-
-Kunpa Mabel vain puhuisi suunsa puhtaaksi! Sanoisi suoraan ja luottaisi
-häneen! Siinä tapauksessa hän taistelisi Mabelin puolesta viimeiseen
-veripisaraansa asti; mutta kuinka puolustaa tällaista salaperäisyyttä?
-
-Vaunut ilmoitettiin. "Hän saa siis lähteä?" virkkoi Florence nähdessään
-joutuneensa tappiolle.
-
-"Tietysti hän lähtee!" Mabel katsoi sisartaan hehkuvin poskin ja
-varmoin silmäyksin. "Tietysti hän lähtee!" Sitten hermostuneesti
-napittaen hansikkaansa: "Hyvästi, äiti, hyvästi!"
-
-"Hyvästi, rakkaani", kuiskasi hänen äitinsä. "Toivon, hm... toivon
-ajelusi sinua huvittavan." Sitten äänekkäämmin (sillä Florence yhä
-katseli ja kuunteli): "Älä... älä toki, Florence, katso minuun tuolla
-tavoin" -- hänen äänessään oli terävä sävy. "Sinä olet hyvin töykeä.
-Tottahan saan sanoa hyvästi Mabelille, jos tahdon, tarvitsematta
-siihen pyytää sinulta lupaa! Mabel... hm... ole varovainen, rakkaani",
-(kuiskaten hänen korvaansa) "hiukan varovainen. Ethän tee mitään hupsua
-tai mieletöntä?"
-
-"En aio tehdä mitään hupsua tai mieletöntä, äiti."
-
-Uppiniskaiset olkapäät nytkähtivät. "Miksi sellaista luulet?" Sitten
-hän lisäsi äkkiä pehmeämmällä sävyllä ja äänenpainolla: "Tahdon kerran
-olla hiukan ystävällinen."
-
-
-
-
-XIV.
-
-Ajelu puistossa.
-
-
-Kenties Mabelin ei olisi sopinut sitä tehdä, mutta luullakseni lukijani
-antavat hänelle anteeksi kuullessaan, mitä seurasi. Muistakaamme,
-että hän lapsuudestaan asti oli tottunut noudattamaan jokaista
-päähänpistoansa ja tyydyttämään jokaisen oikkunsa; ja nyt -- kun
-jalompi liikutus kuohutti hänen nuorta rintaansa, hänestä näytti,
-että jokainen, ken yritti ehkäistä häntä päästämästä sitä vapaasti
-valloilleen, ansaitsi uhmailua ja oli saatettava tappiolle.
-
-Hän tiesi, että jok'ainoa hänen sisaristaan olisi noussut hänen
-nykyistä hommaansa vastustamaan; tuskin saattoi luottaa siihenkään,
-että äiti olisi sen hyväksynyt ja häntä siinä tukenut. Senpä vuoksi hän
-keneltäkään neuvoa kysymättä oli hankkinut vain sen verran lupaa kuin
-oli aivan välttämätöntä.
-
-Hän säteili voitonriemusta; ja vaikkei tämä voitonriemu itsessään ehkä
-ollut erittäin kiitettävä, oli nuoren tytön povessa toisenlainenkin
-hehku, mikä ennusti parempaa tulevaisuudessa kuin ne tunteet, jotka
-koskaan ennen olivat saaneet sen sykkimään.
-
--- Ei ole mahdollista, että he jäävät minulta huomaamatta, mutta
-kuitenkin minun täytyy vaania kuin kissa. Tänään on niin paljon ihmisiä
-ulkona. Olinpa typerä, kun en kysynyt Elmalta, aikovatko he mennä
-joihinkin erityisiin paikkoihin vai istahtaa johonkin! -- "Thomas!"
--- nojaten eteenpäin. Thomas vilkaisi taakseen ja kosketti hattuansa.
-"Kuulkaa, minä haluan ajaa niin paljon kuin mahdollista kadun
-sisemmällä puolella -- ja lähellä käytävää. Sanokaa Truefitille, että
-hän huolehtii siitä." Sitten nuori neiti nojautui jälleen taaksepäin,
-kiihtyneenä, mutta vakavana.
-
--- Florencen ei tarvitse pelätä, ajatteli hän; -- minä en tee mitään
-kepposia. Istumme kaikki mahdollisimman oikeassa asennossa; ja minä
-takaan, että neiti Exeter osaa istua yhtä hyvin kuin äiti tai kuka
-tahansa. Rakas neiti Exeter-poloinen! Tunnen pitäväni hänestä oikein
-paljon nyt, Elman vuoksi. Luulen tuntevani jokaisen kiharan hänen
-tukassaan ja jokaisen poimun hänen pienessä myssyssään. Kylläpä Elma
-riemastuu. Hän... kas, tuolla ne ovat! Tuolla ne ovat! -- Pieni yksin
-puhuja melkein hypähti innoissaan, kun hänen silmänsä sillä hetkellä
-äkkäsi mustahelmisen viitan -- neiti Exeterin oman mustahelmisen
-viitan, mustilla pitseillä somistetun päivänvarjon sen yläpuolella ja
-Elman valkoisen puvun siinä vieressä. Pieni seurue käveli verkalleen
-häntä kohti, mutta heidän päänsä olivat käännetyt toisaalle.
-
-Seuraavassa tuokiossa Mertounin herttuattaren palvelija kuitenkin
-oli kiinnittänyt naisten huomion lady Mabel Pomerayhin, joka istui
-avoimissa vaunuissa aidakkeen vieressä.
-
-"Olen tullut vartavasten. Teidän todellakin täytyy -- Elma kertoo
-teille. Tiesin, että olisitte täällä; ja nämä ovat äitini omat vaunut;
-olen lainannut ne itseäni ja ystäviäni varten. Pyydän teitä kaikkia
-tulemaan ajelulle. Älkää nyt, hyvä neiti Exeter, kieltäkö!"
-
-Olisiko kukaan hennonut kieltäytyä? Kehoituksessa oli jotakin niin
-luontevaa, niin suoraa, niin vilpittömän totista, se oli ilmeisesti
-lausuttu niin hartaasti ja tositarkoituksessa, ja puhuja näytti niin
-aivan toisenlaiselta kuin kukkasnäyttelyn keveän häikäilemätön lady
-Mabel, että neiti Exeter tunsi olevansa pahemmassa pulassa kuin koskaan
-ennen elämässään.
-
-Töykeästi kohdeltuna hän oli osannut vastata tyynen arvokkaasti;
-loukattuna hän oli työntänyt loukkauksen luotaan juuri sillä, ettei
-ollut sitä huomaavinaan; mutta hän tuskin tiesi, missä oli tai mitä
-hänen pitäisi sanoa nyt, kun kaikki nuo kiihkeät silmät olivat häneen
-käännettyinä.
-
-Sitäpaitsi näyttivät korkeapontimiset, mukavat, muhkeat vaunut
-tavattoman vietteleviltä.
-
-"Laskekaa astuimet, Thomas." Lady Mabel puuttui itse asiaan,
-mutta varsin miellyttävästi. "Onhan kaikki oikein. Niin, sitä
-ajattelinkin. Tiesin, ettei neiti Exeter kieltäisi minulta tätä
-iloa _syntymäpäivänään_", lisäsi puhuja ja hänen suunsa vetäytyi
-hymyyn, joka kaunisti hänen koko kasvonsa. "Minäkin tahdon osani
-syntymäpäivästä."
-
-Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen ja vaunut lähteneet
-liikkeelle, jatkoi Mabel: "Ette saa pitää minua röyhkeänä tyttönä,
-neiti Exeter; sillä mehän oikeastaan tulimme esitellyiksi toisillemme
-jo kasvitieteellisessä juhlassa, -- minä vain en silloin ollut
-teitä tuntevinani, olin kovin kuumissani ja kovin äkäinen; luulen
-käyttäytyneeni pahoin jokaista kohtaan sinä päivänä. Mutta Elma tuntee
-minut nyt; hän tietää, että haluan rakentaa... ystävyyttä. Elma,
-sanothan sinä hyvän sanan puolestani? Kerro neiti Exeterille, että äiti
-sallii minun soittaa suutani kotona -- kaikkien heidän täytyy sallia,
-tahtovat tai eivät, -- joten hänen tulee koettaa olla välittämättä,
-jos nyt lepertelen." Neiti Exeter näytti perin suopealla, "Istutteko
-nyt kaikki kolme mukavasti?" puhui nuori emäntä edelleen äärettömän
-huolehtivasti. "Onhan teillä kai hyvin tilaa? Mutta kumpi on Henrietta
-ja kumpi Maggie, saanko kysyä? Luulen sentään tietävänikin", lisäsi
-hän, kun kaikki nauroivat. "Tämä pitkä tyttö on Henrietta. Elma sanoo
-teidän olevan paljoa pitempi minua!" Hänen katseensa ilmaisivat ihailua
-vastapäätä istuvaa solakkaa, notkeavartaloista neitosta kohtaan. "Mutta
-minä olen toki Elmaa pitempi!" Ja niin edespäin, ja niin edespäin.
-
-Jos Mabel olisi herkeämättä puhunut kolme seuraavaa tuntia, en luule,
-että hän silti olisi mitään menettänyt kenenkään silmissä. Hän oli
-niin mielissään, niin onnellinen, niin innokas, niin pulppuilevan
-hilpeä, niin halukas huvittamaan, niin hurmaava vilpittömässä
-itseunohduksessaan, sanalla sanoen, kerrassaan niin vastustamaton, että
-hän heti voitti kaikkien sydämet.
-
-Ja mitä sitten Elma tunsi? Elman silmät sumentuivat kyynelistä. Hän ei
-ollut milloinkaan aavistanut, että voisi kenestäkään niin ylpeillä. Hän
-ei ollut koskaan ennen tietänyt, miltä tuntui omistaa ystävä, josta
-saattoi olla ylpeä.
-
-Oli mitä lämpimin ja herttaisin heinäkuun ilta. Koko kaupunki oli
-ulkosalla nauttimassa balsamituoksuisesta ilmasta ja loistavasta
-näytelmästä, pienen seurueemme ajellessa edestakaisin. Eikä näkynyt
-hymyilevämpiä kasvoja, ja harvat sydämet lienevät olleet keveämpiä kuin
-niiden, jotka sinä päivänä istuivat Mertounin herttuattaren vaunuissa.
-
-Vihdoin läheni lähdön hetki.
-
-Puolikääsit, kattovaunut, broughamit [yhden hevosen vetämät suljetut
-ajopelit. Suom.], kevät avovaunut ja trillat seurasivat toisiansa
-nopeassa jonossa jokaisesta veräjästä. Neiti Exeter sieppasi kellonsa
-esille ja alkoi pitää pientä puhetta.
-
-Mutta hän oli ehtinyt sanoa vain: "Kenties olisitte niin ystävällinen
-ja antaisitte meidän astua alas ensi veräjällä", -- kun hänen ei
-sallittu enää lisätä tavuakaan. Hetkisen johtajatar epäröi ja
-vastusteli. "Oh, enhän voisi sitä ajatellakaan, rakas neiti; eihän
-se voi tulla kysymykseenkään!" sanoi hän; mutta nuoret hänet heti
-vaiensivat. Ja sitten Mabelin kimakka, kirkas ääni käski ajamaan
-Haverstock Hilliin neiti Exeterin asunnolle, ja niin keinuivat vaunut
-eteenpäin, kunnes astuimet laskettiin kulmatalon edessä.
-
-Elma lähti vaunuista viimeisenä. Jokainen lausui hyvästijättäessään
-kiitoksensa kauniin sanoin, ja jokainen sai herttuattaren tyttäreltä
-hauskan ja ystävällisen vastauksen. Mutta kun Elman vuoro tuli,
-suikattiin vain nopea, sydämellinen suudelma eikä virketty kummaltakaan
-puolelta sanaakaan.
-
-Mutta kumpikin käsitti, mitä se suudelma merkitsi, ja oli siihen täysin
-tyytyväinen.
-
-
-
-
-XV.
-
-"Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!"
-
-
-Mertounin herttuatar ensin hiukan hämmästyi, sitten asia häntä huvitti,
-ja lopuksi hän oli tavattoman ylpeäkin, kun kuuli mihin hänen upeita
-ajopelejään oli käytetty.
-
-"Se rakas lapsi!" huudahti hän herttualle kahdenkesken jälkeenpäin.
-"Että hän keksikin sellaista! Kuinka Mabelin sisaret häntä ymmärtävät
-väärin ja väärin tuomitsevat! Nytkään en totisesti tohdi kertoa
-heille lemmikkimme hyväntahtoisuudesta ja ystävällisyydestä, sillä he
-nauraisivat sitä. Mutta eikö tyttö menetellyt herttaisesti? Ja toimia
-noin ominpäinsä kenellekään hiiskumatta! Olipa se älykästä. Peräti
-näppärää!"
-
-"Hahaha! Sen voit Mabelista uskoa", vastasi Mabelin isä täysin
-arvoa-antavasti. "Se häikäilemätön pikku veitikka! Olisinpa tahtonut
-hänet nähdä!"
-
-"Niin olisin minäkin. Sitä rakasta lasta! Olen kuitenkin iloinen,
-ettei kukaan muu meistä häntä nähnyt", lisäsi herttuatar-parka
-hermostuneesti. "Olisimme saaneet siitä alati kuulla. Mutta näin ollen,
-kun Florence kysyi minulta tänä aamuna, mitä Mabel teki, vastasin
-vain, että hän oli Elma Alfretonin kanssa ollut puistossa ajelemassa.
-Minun ei ollut pakko sanoa enempää. Jos kerran _minä_ olen tyytyväinen
-rakkaan Mabelimme käytökseen, ei tietysti kellään muulla ole oikeutta
-asiaan sekaantua."
-
-"Se oli aivan sopivaa ja oikeata menettelyä", myönsi herttua ikäänkuin
-sinetillä vahvistaen puolisonsa hyväksymisen -- vaikka hän kenties
-sisimmässä sydämessään tuskin oli vähemmän halukas välttämään asian
-julkiseksi tulemista kuin rouva, "hyvin kiitettävää pienen tytön
-tekemäksi." Molemmat vanhemmat yhä hellästi ajattelivat perheen
-nuorinta lasta pienenä tyttönä.
-
-"Äiti-rukkani oli hyväntahtoisimpia ja lempeimpiä ihmisiä", lisäsi
-puhuja miettiväisesti; "aina hän ajatteli muita, aina suunnitteli
-jotakin muiden hyväksi; ja Mabel tulee häneen. Pelkään, ettemme
-nykyjään tee puoliksikaan niin paljoa lähimmäistemme hyväksi kuin
-meidän tulisi"; ja hän huoahti hiukan.
-
-Mutta hänen oli aika mennä parlamentin ylähuoneeseen, ja hänen oli
-ilmoitettava, milloin saapuisi jälleen kotiin ja lähtisikö vai eikö
-vaimonsa mukana siihen tai tähän huvitilaisuuteen sitten jälkeenpäin,
--- Mertounin herttua ja herttuatar olivat näet paljoa enemmän toisiinsa
-kiintynyt pariskunta kuin sir Thomas ja Lady Alfreton tai ylimalkaan
-useimmat heidän yhteiskuntaluokastaan, ja heidät nähtiin varsin
-usein yhdessä. Sillä hetkellä, kun kumpikin asia oli järjestetty
-ja aviopuolisoiden keskustelu päättynyt, hän siis oli jo kokonaan
-unohtanut Mabelin tai oikeammin Mabelin viimeisen kepposen.
-
-Mutta herttuatar ei ollut unohtanut.
-
-Hänestä tuntui, että hänen täytyi saada vielä toinen kuulija. Mutta
-kuka siksi sopisi? Lady Alfreton.
-
-Hänen mielessään välähti innostuttavana ajatus, että Elman täti pitäisi
-arvossa Elman koulutovereille osoitettua ystävällisyyttä; ja kun hän
-ei ollut kuullut mitään kasvitieteellisessä juhlassa sattuneesta
-selkkauksesta -- sillä kukaan ei ollut halunnut siitä hänelle mainita,
--- hän ajoi nyt Park Lanen taloon laveasti ja alati sanojaan toistellen
-jutellakseen asiasta, mikä hänen mielessään ylinnä liikkui.
-
-Haastella Mabelista, rakkaasta lemmikistään Mabelista, oli hänelle
-aina perin ihastuttavaa, saati sitten nyt! Totta puhuen herttuattaren
-ystävät eivät pahimmille vihollisilleenkaan toivoneet kovempaa kohtaloa
-kuin joutua hänen kanssaan tunnin ajaksi kahdenkesken, kun hänen
-armonsa oli sillä päällä, mutta nyt -- nyt kun rakas, lämminsydäminen,
-harkitseva, huomaavainen lapsi -- (Mabelin hyveet kehittyivät ja
-paisuivat jokaisesta uudesta tarkastelusta) -- nyt kun tyttö oli niin
-jalosti kunnostautunut (hänen tekonsa oli muuttunut ihan jaloksi,
-ennenkuin ehdittiin lady Alfretonin taloon), mikä oli luonnollisempaa
-kuin että Mabelin äiti halusi kertoa siitä rakkaille ystävilleen
--- jok'ainoalle? Hyvin ymmärrettävistä syistä lady Alfreton oli
-ensimäisenä listalla, ja lady Alfreton siis sai suihkun ensimäisen
-ryöpyn täysivoimaisena niskaansa.
-
-Mabel-parka olisi tuntenut vihlovaa mielipahaa, jos olisi sen tiennyt.
-Hänen nuori sydämensä oli juuri avautunut oudolle, uudelle ilolle,
-minkä rinnalla "kaikki muut riemut vaalenivat"; ja juuri sen uutuudessa
-oli ollut jotakin niin suloista, että se teki muistonkin siitä melkein
-pyhäksi. Hän oli ollut ihan häpeissään, tuntenut omituista ujoutta
-äitiäänkin kohtaan ilmoittaessaan tälle, mitä oli tapahtunut, ja oli
-keveällä naurulla sivuuttanut tämän mitä hartaimman ja myötämielisimmän
-kuulijan imartelevan kummastuksen. Edes herttuattaren ylistelyä hän
-ei ollut huolinut kuunnella enempää kuin oli välttämätöntä. Jollakin
-käsittämättömällä tavalla se sai hänet hämmennyksiin ja noloksi. Niin
-vähäpätöinen asia! Sellaisesta joutavasta pikkuseikasta tehtiin niin
-suuri numero! Ystävällisyydestä, mikä ei ollut hänelle aiheuttanut
-itsekieltämyksen varjoakaan!
-
-Ja ennenkuin hän sinä iltana meni nukkumaan, oli tähän asti huolettoman
-tytön sydämessä herännyt hämärä pyrkimys vastaisuudessa viettää
-parempaa, ihmisystävällisempää, hyödyllisempää ja epäitsekkäämpää
-elämää kuin mitä hän koskaan tähän asti oli viettänyt. Ensimäinen askel
-siihen suuntaan oli jo astuttu.
-
-Mutta lady Alfreton kauhistui kuulemastaan. Jos joku toinen olisi
-hänelle siitä puhunut, niin hän melkein olisi kieltäytynyt uskomasta
-niin tavatonta kertomusta. Herttuattaren täytyi toki tietää, ja
-kyllähän (niin hän itsekseen mietti) Mabel oli ajattelematon, tuhma
-koulutyttö -- mutta sittenkin hänellä oli ensiksikin täysi työ
-voittaakseen avoimen epäilynsä ja toiseksi ollakseen ilmaisematta
-kertomuksen hänessä herättämää kammoa, sitten kun hän ei enää vainut
-asiaa epäillä.
-
-Viisi naista, jotka eivät enää olleet mitään lapsia, istumassa
-vaunuihin sullottuina! Huh! Tuskin mikään oli hänen armostaan niin
-vastenmielistä kuin nähdä omat upeat ajopelinsä liian täynnä. Kaksi
-henkilöä -- tai enintään Elmaa lukuunottamatta kaksi -- oli hänestä
-kylliksi. Mutta viisi!
-
-"Heillä oli varmaan hirveän ahdasta", huomautti lady Alfreton
-valittavalla äänellä.
-
-"Sen voitte uskoa. Mutta siitä he vähät välittivät. Nuoret tytöt
-nähkääs ovat niin hoikkia ja..."
-
-"Olihan opettajatarkin mukana."
-
-"Mabel sanoo, että hän on hento ihminen, ei edes hänen kokoisensa."
-
-"Oh, Mabel on ikäisekseen varsin täyteläinen. Hänestä tulee kaunis,
-komea, iso tyttö"; ja lady Alfreton, joka inhosi isokasvuisia, lihavia
-ihmisiä, tunsi ikäänkuin antaneensa pienen letkauksen, sillä totta
-puhuen hän halusi vuodattaa sappeansa tuon kolttosen tekijään. "Mutta,
-rakas herttuatar, eikö se ollut hiukan, juuri hiukkasen omituista?
-Eivätkö ystävämme ihmetelleet ja mielessään udelleet, keitä teidän
-vaunuissanne oli?"
-
-"Hyväinen aika, entäpä sitten?" Kenties Mertounin herttuatar tunsi,
-että hänellä oli varaa sellaisen ihmettelyn aiheuttamiseen. "Kunhan
-tytöillä vain oli hauskaa, perin kernaasti suon ihmisten ihmetellä",
-lisäsi hän hyvänsuovasi. "Ja rakkaan Mabelin suhteen olin niin
-mielissäni..." Ja niin edespäin melkein loppumattomiin.
-
-Mutta keskustelun päätyttyä lady Alfreton oli jokseenkin väsynyt
-Mabeliin.
-
-"Ja pahinta on, etten voi torjua mielestäni pelkoa Elman syyllisyydestä
-tuohon mielettömään tuumaan, jonka juuri hän lienee alkujaan saanut
-Mabelin päähän", uskoi hän pojalleen, sitten kun heidän vieraansa oli
-lähtenyt. "Tiedäthän, kuinka Elmalla aina on tapana jutella neiti
-Exeteristä ja neiti Exeterin hommista, siitä, mikä hänelle on mieluista
-tai vastenmielistä, sekä koko tuon ikävän koulun menoista, ikäänkuin
-ne välttämättömästi olisivat jokaiselle mielenkiintoisia asioita.
-Tyttö ei välitä vähääkään, kuka täällä on, hän ei ymmärrä koskaan
-pitää suutaan kiinni. Minä katsahdan häneen, yskäisen, käännän puheen
-nopeasti toisaalle. Mutta ei siitä ole apua. Nyttemmin olen oppinut,
-että on aivan hyödytöntä yrittääkään. Jos joskus koetan ehkäistä
-niitä tiedonantoja, millä hän on päättänyt meitä kestitä, niin pieni
-ponnistukseni varmasti aiheuttaa jotakin monin verroin pahempaa."
-
-Piers nauroi.
-
-"Ja sinä, Piers, minun täytyy sanoa, että sinä kannustat häntä."
-
-"Niin teen, äiti -- sen tunnustan."
-
-"Vai tunnustat?"
-
-"Kyllä; minä haluan kuulla Elman puhuvan. Hän on niin luonnollinen,
-niin itsetiedoton, niin varma -- kuten sanot -- kuulijainsa
-myötätunnosta ja mielenkiinnosta ja niin vakuutettu heidän
-hyvänsuopuudestaan, että on mahdotonta olla häntä 'kannustamatta',
-niinkuin sinä sitä nimität. Hänen silmissään neiti Exeter
-ympäristöineen on joka suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin sinä ja sinun
-ympäristösi tai Mertounin herttuatar ympäristöineen tai kuka tahansa
-hienoista naistuttavistasi omine piireineen. Sinä et toruisi Elmaa,
-vaikka hän juttelisi aamuin, keskipäivällä ja illoin siitä, mitä
-tapahtuu Mertounin perheessä Ja kuitenkin sinä syytät häntä."
-
-"En koskaan, Piers!" kielsi rouva tarmokkaasti.
-
-"Et avoimesti kylläkään, et; sinä pidät Elmasta ja olet hänelle
-ystävällinen. Luullakseni todella rakastat häntä."
-
-"Niin rakastankin", Lady Alfreton oli liikutettu ja puhui vakavasti.
-
-"Ka niin, minä tiedän sen. Sinä rakastat häntä etkä millään muotoa
-tahtoisi olla hänelle epäystävällinen, -- mutta jos hän olisi joku muu,
-joku muu ihmislapsi, niin sinä nuhtelisit häntä armottomasti, milloin
-hän yrittäisi vain mainita neiti Exeterin nimeäkään."
-
-"Niin... kyllä kai sen tekisin." Tässä lady Alfretonkaan ei voinut olla
-puolittain hymyilemättä. Sitten hän jatkoi:
-
-"Mutta, Piers, kukapa ei niin tekisi? Eikö siinä ole jotakin
-sopimatonta, epäsuhtaista -- tuskin tiedän, kuinka ajatukseni esitän...
-Mutta voiko samaan aikaan liikkua kahdessa erilaisessa seurapiirissä?
-Voiko Elma tulla meille asumaan -- tiedäthän, että hän tulee
-perheeseemme; sir Thomas on sen aivan päättänyt omassa mielessään,
-ja siitä olen iloinen; -- mutta tahdonpa kysyä, voiko Elma tulla
-ottotyttäreksemme, perheemme jäseneksi, voimmeko esitellä hänet omille
-tuttavillemme, voiko hän liikkua _meidän_ seurapiirissämme ja näytellä
-osaansa _meidän_ maailmassamme, jos hän samalla kertaa viljelee
-ystävyyttä ja seurustelee kaikenmoisten kodittomain ja kulkijain
-kanssa, kaikenmoisten tuulen tuomien ja veden ajamien henkilöiden
-kanssa, joita hän ei koskaan tapaa meidän tuttavapiiriimme kuuluvissa
-perheissä, jotka eivät voi käyttäytyä meidän tapaamme, mennä mihin me
-menemme, ja olla niinkuin me olemme? Voiko hän? Kysyn sinulta."
-
-"Sitäpä kysyn tytöltä itseltään", vastasi Piers ja nousi, "tai
-mieluummin odotan, kunnes näen omin silmin. Minä aavistelen, että Elma
-sekä voi että tahtoo."
-
-
-
-
-XVI.
-
-Lady Mabelin tanssiaiset.
-
-
-Jokunen päivä sen jälkeen sattui sää vaihtumaan, muuttuen kirkkaasta ja
-hohtavasta äärettömän kuumaksi, raskaaksi ja sameaksi. Koko ilmakehä
-oli täynnä sähköä.
-
-Lukukausi läheni loppuansa neiti Exeterin koulussa. Opettajat
-samoinkuin oppilaatkin olivat rasittuneita ja riutuneita; näkyikin
-tarvittavan vain tällainen luonnonvoimien painostus, jotta heidän
-kärsimyksensä nousisivat huippuunsa.
-
-Tilanne ei tarjonnut paljoa viehättävyyttä tai hauskuutta. Kolkossa
-kulmatalossa oli mahdoton löytää viileitä sopukoita; siellä ei
-ollut varjoisia kameroita, tuulenhenkäykset eivät osuneet sinne,
-ja mikä pahempi, ei ollut jäällä jäähdytettyjä juomia, ei viuhkoja
-eikä hajupulloja. Sanalla sanoen, ei mitään niistä tyynnyttävistä
-apuneuvoista, joita sellaisissa olosuhteissa varmaan olisi tavattu
-ylellisyydessä elävien ja varakkaiden asunnoissa.
-
-Silti ei mitään helpotuksia myönnetty. Päänkipu ja raukeus olivat
-yleiset; mutta vaikka neiti Exeter tunsikin sääliä niitä potevia
-kohtaan -- ja hän itsekin niistä kärsi, -- ei hän voinut ottaa
-niitä huomioon. Oppituntien täytyi jatkua, läksyt oli luettava,
-päiväjärjestystä täytyi noudattaa entiseen tapaan, sillä muutoin koko
-koneisto olisi joutunut epäkuntoon. Ja urhoollisesti ponnistellen
-omia mielitekojansa vastaan tuo kelpo johtajatar tunsi, että hän
-vaatiessaan muita tekemään samoin ei vaatinut enempää kuin mikä oli
-hänen velvollisuutensa.
-
-Päivät kuluivat uneliaasti, kunnes kerran tuntui rasittavammalta kuin
-milloinkaan.
-
-"On tulossa myrsky", huomautti Henrietta Grey. "Minä tunnen sen
-päässäni. Tällä tavoin sitä kivistää vain silloin, kun jossakin
-lähettyvillä on ukonilma. Sitäpaitsi kuulen etäistä jylinää."
-
-"Onpa näissä huoneissa kuuma!" huudahti toinen. "Kunpa edes saisimme
-istua ulkosalla ja lukea läksyjämme puiden siimeksessä!"
-
-"Lukeako läksyjämme? Ei!" kivahti kolmas. "Kävelylle tästä pitäisi
-päästä!"
-
-"Minä en voisi astua askeltakaan", voihkaisi Henrietta, jonka solakka,
-norja vartalo vaipui väsyneesti eteenpäin. "Tiedänpä, mitä minä
-haluaisin!"
-
-Kaikki kysyivät, mitä se oli.
-
-"Ajella taas niissä mukavissa, ihanasti keinuvissa vaunuissa. Oi,
-kunpa saisi vieriä eteenpäin, kuten silloin, tarvitsematta liikkua
-tai ajatella! En ollut huolinut mainita siitä neiti Exeterille, mutta
-juuri ennenkuin ajopelit pysähtyivät meitä ottamaan, olin tosiaan
-tuntenut, etten kykenisi laahustamaan tuumaakaan edemmäksi. Olimmehan
-jo kävelleet pitkän matkan, kuten tiedätte, ja olin lopen väsynyt. Vai
-hyväinen, kuinka suloista se oli!"
-
-"Olipa tietenkin, mutta ei sitä kannata nyt ajatella", keskeytti
-jokseenkin kärsimättömästi eräs kuulija, joka ei ollut päässyt tuosta
-hauskuudesta osalliseksi. "Puhu sellaisesta, mikä voi tapahtua --
-sellaisesta, mitä meille toisinaan suodaan. Ei ole mitään komeita
-vaunuja pysähtymässä meitä poimimaan, kun ensi kerran menemme ulos,
-siitä olen vallan varma. Mitä taas tulee lady Mabeliin -- tai miksi
-häntä nimititte, -- rohkenen väittää, että hän nyttemmin on koko asian
-unohtanut ja unohtanut teidätkin."
-
-"Onkohan sentään?" Huoneessa kuultiin uusi ääni ja uusia askeleita.
-"Odota hetkinen, ennenkuin vastaat siihen, Henrietta. Katsohan,
-Henrietta, ja katsohan, Maggie", virkkoi hän kahdelle vanhemmalle
-tytölle, jotka olivat hänen erikoisia ystäviään -- "katsokaa", jatkoi
-Elma, joka viime sanoja lausuttaessa oli tullut sisälle, "katsokaa,
-mitä minulla tässä on!" Hän veti esille kolme hentoa kirjekuorta,
-joihin oli painettu pieni kullattu kruunu kuhunkin.
-
-Toiset riensivät häntä kohti.
-
-"En ole avannut omaanikaan", sanoi Elma tarjoten yhden kummallekin
-edellämainituista osoitteenomistajista, "mutta arvaanpa mitä arvaan!
-Kas, kas, kas!" Hän kääntyi riemastuneena toisesta toiseen ja pysähtyi
-sitten vetämään pitkän, syvän, odottavan henkäyksen.
-
-Jokainen kirjelappu sisälsi kutsun illanviettoon.
-
-"Ne ovat Mabelin kesäkutsut", selitti Mabelin ystävätär huomatessaan,
-että toiset olivat mykkinä mielenliikutuksesta ja riemusta. "Hän saa
-pitää sellaiset joka vuosi", jatkoi puhuja itsekin säteillen, "ja hän
-mainitsi minulle joku aika sitten, että hän kutsuisi minut; mutten
-aavistanut, että myöskin Henrietta ja Maggie kutsuttaisiin, ennenkuin
-näin kirjeet juuri nyt. Eikä se ole _herttaista_? Eikö se ole _ihanaa_?
-Eikö se ole _ystävällistä_?"
-
-Siitä asiasta ei voinut olla eri mieltä, ja yhdyskunnan nuorempien
-ja kutsumatta jääneiden jäsenten kateus osoittautui niin
-järjenvastaiseksi, että heidän omakin mielialansa pian vaihtui
-myötätuntoiseksi harrastukseksi. Milloin illanvietto pidettiin? Mikä
-tunti oli kutsukorteissa mainittu? Mitä laatua tuo illanvietto oli? Ja,
-kaikkein valtavimpana kysymyksenä, kuinka kukin pukeutuisi?
-
-Henriettan päänkivistys katosi kuin taikaiskusta, ja Margaret, joka
-oli hiukan jurotellut, kirkastui päivänpaisteiseksi Elman tuoman taian
-kosketuksesta.
-
-Elma itse säteili ja säkenöi joka taholle. Koko ikävä huone oli kuin
-muuttunut. Ranskan- ja saksankielen opettajattariinkin tarttui tenho,
-ja he innostuivat ja vilkastuivat riemusta, tuntiessaan, että oli
-tapahtunut jotakin, mistä heijastuisi arvoa koko laitokselle. Itse
-neiti Exeter punehtui ilosta ja mielihyvästä. Keinoista ja apuneuvoista
-keskusteltiin niin kiihkeästi, että suuremmasta innostuksesta
-kulmatalon aikakirjat eivät tienneet kertoa. Sanalla sanoen, niin
-valtavasti "tuleva tapahtuma loi varjonsa eteensä", että jokainen muu
-varjo sen edeltä haihtui.
-
-Kolme uutta pukua oli välttämätöntä. Elma ei tosin sanonut mitään, kun
-hänelle iloisesti muistutettiin hänen kukkasnäyttelyä varten saamastaan
-valkoisesta puvusta, mutta hän arvasi kuinka kävisi, jahka asia tulisi
-hänen tätinsä korviin.
-
-Keijukaissormien kutomat keijukaisvaatteet -- selvään sanottuna lady
-Alfretonin oman ompelijattaren tekemä hienonhieno puku asiaankuuluvine
-lisäkkeineen tilattiin viipymättä Haverstock Hilliin lähetettäväksi;
-eikä tietenkään käynyt päinsä, että Henrietta enempää kuin Margaretkaan
-saisivat siroudessa jäädä jälkeen. "Luulen tosiaan, rakkaat tytöt...
-hm... luulen, että sellaista tilaisuutta varten, niin perin... hm,
-sellaista aivan erityistä tilaisuutta varten voitaisiin ryhtyä johonkin
-erikoisempaan hommaan", vihjaili neiti Exeter. "Jos voisit kysyä neuvoa
-vanhemmiltasi, tyttöseni", virkkoi hän Henriettalle, "varmaankin he
-olisivat kanssani yhtä mieltä; ja... ja mitä Margaretiin tulee, hän on
-saanut niin vähän uutta tällä lukukaudella, että... että..." Ja asia
-päättyi siten, että kaikki kolme puettaisiin yhtä sievästi kuin konsaan
-lady Mabel itse.
-
-Mutta siinä piilikin salaisuus.
-
-"Fanchette tuntee erään naisen, joka valmistaa komeita pukuja ja aivan
-huokealla", oli Mabel toverilleen uskonut; sillä hän huolehti nyt yhtä
-paljon kuin Elmakin siitä, että hänen uudet ystävänsä esiintyisivät
-edukseen. "Ajattelin, ettet tietäisi mitään hyvää ompelijatarta;
-koulutytöt kai eivät ole sellaisista asioista selvillä. Valkoinen
-pukusi näetkös ei ole _aivan_ sopiva tähän tilaisuuteen, vaikka se
-on hyvin sievä; mutta", lisäsi hän nopeasti, "koska sanot Henriettan
-ja Maggien aikovan teettää uusia pukineita, neuvohan heitä hänen
-osoitteelleen; kas tässä", ottaen paperilipun taskustaan -- "hän on
-Fanchetten serkku, ranskatar hänkin, joten tiedän, että kaikki tulee
-kuosikasta. Fanchette menee hänestä takuuseen", toimitti tyttö.
-
-"Kah, sanoinhan sinulle", virkkoi hän, kun odotettu ilta tuli ja
-herttualliset suojat vilisivät loistavista kasvoista ja hohtavista
-puvuista. "Sanoinhan sinulle, että Fanchette tiesi. Kah, Henrietta
-näyttää herttaiselta! Ja kuinka hyvin tuo teeruusun väri sopii hänelle!
-Hän on itsekin kuin teeruusu. Maggien puku on myöskin hyvin sievä
--- hyvin sievä. Ja mitä sinuun tulee, Elma... niin, minähän joudun
-rinnallasi aivan varjoon", vakuutteli nuori hurmaantunut emäntä
-ihastuneessa epätoivossa. "En luullut näyttäväni hullummalta, ennenkuin
-te kolme astuitte sisälle. Nyt teidän kaikkien täytyy huvitella. Äiti
-on teihin ihastunut. Äiti pitää aina minun kutsuistani; hän ei millään
-ehdolla tahtoisi jäädä niistä pois; mutta tuskin kukaan veljistäni ja
-sisaristani pysyy silloin edes kotona. Florence on kuitenkin tän'iltana
-täällä. Kaiketi hän halusi nähdä, mitä minä hommailin. No, ei väliä,
-hän ei saa mitään kiukuttelemisen aihetta. Tässä ovat serkkuni,
-Louisa ja Dorothy, ja tässä pojat"; ja esiteltyään nämä muutamin
-teeskentelemättömin sanoin Mabel kulki eteenpäin.
-
-Elma sanoi jälkeenpäin, ettei ollut jäänyt pois ainoastakaan tanssista,
-ja Henrietta oli ollut tanssimatta vain silloin, kun oli todella liian
-väsynyt pyörähdelläkseen.
-
-Margaret, vaikka vähemmän huomattu ja puoleensavetävä, oli ollut täysin
-tyytyväinen, ja kaikilta olivat hetket kiitäneet nopein siivin.
-
-Se oli ollut tenhoisa ilta, jota kelpasi jälkeenpäinkin muistella.
-Valot, musiikki, parveke alaslaskettuine verhoineen ja sulotuoksuisine
-kukkineen, vanhain ja nuorten täyttämät salit, hupaiset vanhanaikaiset
-tanssit -- Mabelin tapa oli aina järjestää vanhanaikaisia hyppyjä
-juhlassaan -- ja korkeita käytäviä pitkin kauniisti katetuilla
-illallispöydillä varattuun ruokasaliin meneminen ja sieltä palaaminen,
-kaikki yhtyi nuorten vieraiden mielessä harvinaiseksi muistoksi.
-
-Oli tanssittu Mabelin serkun johtama kotiljongi. Ja hän oli ollut siro,
-ilomielinen nuorukainen, jossa tytön mielestä ei ollut mitään joutavaa
-hulluttelua.
-
-"Bertie on mainio kaikessa", oli Mabel uskonut uusille ystävilleen,
-"ja minä olen käskenyt hänen pitää huolta siitä, että saatte kaikkein
-parhainta. Hän sanoo, ettei hän voi pettää, mutta tietysti hän voi
--- tarkoitan, että hän osaa _järjestää_. Alati minä yllätän hänet
-järjestelemässä. Hän sanoo, että Henriettan on johdettava yksi
-tanssinumero..." Ja kaikkien katseiden innostuttamana Henrietta oli sen
-tehnytkin ihailtavan hyvin.
-
-Jokainen oli vienyt mukanaan hauskan, ehkä vuosikausia säilyvän pikku
-muiston, mihin aarteeseen liittyi ihanista tunnelmista yhtynyt sädekehä.
-
-Aika oli jo kulunut pitkälle aamutunneille, ennenkuin nuo mitä
-rattoisimmat tanssiaiset päättyivät.
-
-Kuka olisi voinut aikaisemmin lähteä? Kukaan ei ollut halunnut
-laisinkaan mennä kotiin.
-
-"Oi, kuinka voisimme teitä kylliksi kiittää!" oli Elma nuoren sydämensä
-lämmössä puhjennut huudahtamaan, sanoessaan herttuattarelle hyvästi.
-
-"Täällä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa", oli Henrietta lisännyt
-säteilevin silmin.
-
-"Ja jokainen on ollut erinomaisen ystävällinen", oli Margaret
-kainommalla ja hiljaisemmalla äänellä virkkanut. "Kiitos, kiitos
-teille!"
-
-Ystävällinen herttuatar oli ollut aivan liikutettu. "Rakkaat tyttöni,
-minä olen niin mielissäni", oli hän vilpittömän sydämellisesti
-vastannut. "Minä kiitän _teitä_ kaikkia siitä, että pidätte niin
-suuressa arvossa vähäpätöisiä ponnistuksiamme. Olen hyvin iloinen,
-hyvin mielissäni, kun kuulen teillä olleen hauskaa. _Hyvästi_" -- hän
-puristi lämpimästi kummankin ojennettua kättä -- "_hyvästi_!"
-
-"Kolme suloisinta tyttöä mitä olen eläissäni nähnyt", lisäsi hän
-ääneensä (joko tahallaan tai tahtomattaan), ennenkuin kukaan näistä oli
-ehtinyt hänen kuuluviltansa.
-
-Mertounin herttuatar oli hyvin ystävällinen rouva.
-
-
-
-
-XVII.
-
-Opettajatar ja oppilas.
-
-
-"Mabel", virkkoi hänen opettajattarensa aamulla tanssiaisten jälkeen,
-"mitä aiot tehdä kukkaviholla, joka sinulla oli eilen illalla?"
-
-"Mitäkö sillä tehdä?" vastasi Mabel, nousten haukotellen
-suuruspöydästä. "Kah, mitäpä siltä tekisin? Sehän kelpaa vain
-roskasäkkiin eikä mihinkään muuhun."
-
-"Ellet tosiaan aio sitä enää käyttää", sanoi mademoiselle Latour
-ikäänkuin puolittain odottaen tällaista vastausta, "olisiko sinulla
-mitään sitä vastaan, että antaisit sen minulle?"
-
-"Ei ensinkään -- jos siitä vain välitätte, -- mutta parasta on, ettette
-sentään aivan ajattelematta kiitä. Menenkö noutamaan sen kauniin
-kukkavihon?" ja hieno veitikkamainen hymy väreili neitosen kasvoilla
-hänen puhuessaan.
-
-Mademoiselle ei sitä kuitenkaan huomannut. "Olisin hyvin mielissäni",
-vastasi hän kerkeästi, kun hänen oppilaansa lähti huoneesta.
-
-Muutamien minuuttien päästä Mabel palasi tuoden muassaan muodottoman
-kimpun, jonka vain siihen kiinnitetystä valkoisesta satiinirihmasta
-saattoi tuntea kerran ansarista poimituksi kukkavihoksi. Mademoiselle
-Latourkin huudahti hämmästyksestä, "Varoitinhan teitä olemasta liian
-nopsa kiittämään, mademoiselle", virkkoi Mabel tyynesti, "Koska
-toivoitte kukkakimppua, niin tässä se on; mutta pelkään, että jos
-haluatte käyttää sitä toistamiseen tänä iltana, se tuskin teitä
-kaunistaa."
-
-"Eipä se siltä näytä", myönsi mademoiselle rypistäen kulmiansa ja
-purren huultansa niin ilmeisesti närkästyneenä, että jälleen hieno
-hymy häilähti tytön tarkkaaville kasvoille. Oppilas ei pitänyt
-opettajattarestaan, eikä kumpikaan ollut sinä aamuna parhaassa
-mielentilassa tai parhaalla tuulella. Valvonta, kiihtymys ja makeiset
-aiheuttivat välttämättömän vastavaikutuksen.
-
-"Mitä ihmeessä olet tehnyt noille kukille?" kysyi mademoiselle vihdoin
-terävästi ja paheksuvan kärsimättömällä äänellä. "Ne näyttivät komeilta
-eilen illalla, ja jokainen huomasi, kuinka tuoreina ne pysyivät ihan
-loppuun asti. Sanoit sen johtuvan siitä, etteivät ne olleet kiinnitetyt
-teräslankoihin -- koska oma puutarhurinne oli ne maalta lähettänyt; ja
-nyt..." Hän vilkaisi lohduttomasti kuihtuneisiin, vaalenneihin kukkiin.
-
-"Teidän olisi pitänyt pyytää niitä eilen illalla, muuta en voi sanoa",
-vastasi Mabel nenäkkäästi, "Mitä niille tein, en osaa sanaa, mutta
-tiedän, mistä ne tänä aamuna löysin -- illallispöydän alta penkin
-rutistamina. Menin etsimään viuhkaani, jonka arvelin sinne pudonneen,
-ja näin tämän." Hän ravisti entistä kukkavihkoa. "Siksi ajattelinkin,
-että tuskin pitäisitte sitä arvokkaana saaliina."
-
-"En tosiaan. No, vähät siitä; tule lukemaan. Ota kirjat esille;
-tänään olemmekin ja myöhästyneet", ja mademoiselle nielaisi
-huokauksentapaisen. "Nyt on sitäpaitsi keskiviikko."
-
-"Hyvä onni, että niin on!" jupisi Mabel istahtaen kaikella
-vastahakoisuudella, minkä edellisen illan ilot olivat ranskalaisia
-teonsanoja ja saksankielen harjoituksia vastaan synnyttäneet. "Ellei
-olisi keskiviikko, en tiedä kuinka voisin kestää. Mihin te sitä
-kukkavihkoa tarvitsette, mademoiselle?" kysyi hän äkkiä ja pikemmin
-puolustaakseen hidasteluaan kuin todellisesta uteliaisuudesta.
-
-Opettajatar epäröi. "Se ei sinua huvittaisi", sanoi hän sitten vihdoin;
-sillä hänkin oli pisteliäällä tuulella.
-
-"Tietysti se huvittaisi." Samassa Mabelin harrastus muuttuikin
-todelliseksi vastustushengen vaikutuksesta. "Tietysti se huvittaisi!"
-tivasi hän. "Miksikä ei? Minä haluan tietää, ja voisihan mademoiselle
-toki kertoa."
-
-"Oh, kerron kyllä, jos viitsit kuunnella." Opettajatar vaikeni jälleen.
-"Minulla on muutamia ystäviä", aloitti hän pehmeämmällä äänellä, "jotka
-olen tuntenut lapsuudestani asti -- eräs kunnon pastori perheineen.
-Ovat äskettäin saapuneet Lontooseen kotoaan Sveitsistä. Pastori on
-tullut jonkun lähetystön edustajana ottamaan osaa kokouksiin Exeter
-Hallissa, ja hän on ottanut mukaansa tyttärensä -- vaimo on kuollut
--- katselemaan pääkaupunkimme nähtävyyksiä ja huvittelemaan. Viime
-viikolla vuokrasin heille huoneet, ja he saapuivat. Lontoo on hyvin
-toisenlainen kuin he olettivat -- komeampi, kauniimpi ja paljoa, hyvin
-paljoa suurempi. Täällä on myöskin paljoa kalliimpi elää, eikä vähillä
-rahoilla pitkälle pääse, ystäväni eivät Sveitsissä ole köyhää väkeä.
-Heillä on varsin sievä talo puutarhoineen, lehmiä ja hevosia; taloon
-kuuluu myöskin viljelysmaata. He luulivat, että heiltä varsin hyvin
-riittäisi varoja tähän pieneen Englannin-matkaan ja että heillä oli
-aivan kylliksi käydäkseen täällä kaikkialla ja nähdäkseen kaiken.
-Mutta he eivät tunteneet tätä maata. Heille vuokraamani huoneet
-osoittautuivat hirveän kalliiksi, he saavat maksaa niin musertavia
-hintoja kaikesta, mitä syövät, sekä kaikista pienistä lisänautinnoista,
-että heidän on täytynyt muuttaa paljoa pienempiin ja etäisempiin
-suojiin. Ilma on ollut niin helteinen, etteivät he voi kävellä, kuten
-kotona tekevät, ja sitäpaitsi he eivät tunne katuja, joten heidän
-täytyy kaikkialla käyttää ajuria. Kaikkeen tähän sekä näytelmälippuihin
-ja aterioihin kahviloissa -- he kun asuvat liian kaukana käydäkseen
-joka kerta kotona syömässä -- heiltä on jo kulunut niin paljon rahaa,
-että heitä aivan peloittaa. Nykyisin he usein viipyvät kotona melkein
-koko päivän tai kävelevät juuri hiukkasen lähikaduilla, jotteivät
-tuhlaisi enempää. Minä menen tänä iltapäivänä heitä tapaamaan ja otan
-pienen vasullisen hedelmiä mukaani; olin ajatellut samalla viedä heille
-ihanat kukkasi, jos..."
-
-"Ka, nyt olen tosiaan pahoillani", keskeytti Mabel sydämellisesti.
-Hänen teeskentelemätön mielenkiintonsa tarinaa kuunnellessaan
-ja se ponteva tapa, millä hän oli nyökännyt myötätuntoansa joka
-kohdussa, oli vietellyt kertojan juttelemaan paljoa enemmän kuin hän
-aluksi oli aikonut; ja äskeisen huudahduksen lämmin sävy toi väriä
-mademoiselle-rukan poskille. Kuten olemme sanoneet, ei mademoiselle
-ollut oppilaansa suosiossa, ja täytyy myöntää, ettei hän ylimalkaan
-kenestäkään tuntunut herttaiselta ja mielenkiintoiselta.
-
-Hän oli turhamainen, omaan itseensä keskittynyt, ahdasmielinen ja
-tavallisesti käsitti jokaisen asian vain omalta kannaltaan, ja näin
-ollen ei lady Mabel enempää kuin kukaan muukaan herttuan perheessä
-olisi voinut ollenkaan aavistaa, että opettajatar olisi ryhtynyt
-mihinkään ponnistuksiin muiden vuoksi tai tehnyt pienimpiäkään
-uhrauksia muiden hyväksi. Mutta epäilemättä pahimmillakin meistä on
-sydämessä joku hellä kieli. Kenties tuo pieni muukalainen lapsena
-juoksennellessaan vihreillä rinteillä jonkun sveitsiläisen paimenmajan
-lähettyvillä oli kunnon pastorin vanhemmilta saanut osakseen
-sydämellistä ystävällisyyttä tai hellää hoivaa; kenties onnellisia
-muistoja liittyi joihinkuihin tuollaisiin varhaisiin ikävuosiin ja
-vaikutelmia oli syntynyt, joita ei aika eikä olopaikan vaihdos olleet
-koskaan kyenneet hälventämään. Oli miten oli, noissa kovissa, pienissä,
-mustissa silmissä välähti nyt jotakin, mitä Mabel ei niissä koskaan
-ennen ollut havainnut ja mikä tunki suoraan hänen omaan lämpimämpään,
-rehellisempään sydämeensä.
-
--- Mademoiselle-rukka! Ja minä kun hänelle salavihkaa nauroin! --
-ajatteli hän, -- nauroin hänelle! Mutta miltä minusta tuntuisi, jos
-itselleni naurettaisiin?
-
-Sitten hän vaipui mietteisiin. Kukkia? Tietysti hän voi hankkia
-mademoisellelle kukkia; kyllähän hän niitä saa niin paljon kuin vain
-jaksaa kantaa ystävilleen sinä iltapäivänä. Mutta sittenkin, mitäpä
-kukkaset olivat?
-
-Yht'äkkiä hän tunsi kuin tahtoisi tehdä enemmän, paljoa enemmän
-opettajattarensa suojattien hyväksi. Onnettomat ihmis-parat!
-Sullottuina laitakaupungin asumukseen Lontoon seurustelukauden
-kestäessä ja pakotettuina kävelemään lähikaduilla, kun heillä ei ollut
-varaa päästä kauemmaksi!
-
--- On surkeata, että ihmiset ovat noin köyhiä! -- huudahti, herttuan
-tytär itsekseen.
-
-Mutta kuitenkin kaikitenkin hänen täytyi työntää aironsa veteen. Hänen
-kerran maistettuaan hyväntekeväisyyden ihanuutta ei ollut otaksuttavaa,
-että hän laiminlöisi tämän toisen tilaisuuden, varsinkaan kun se oli
-niin suotuisa. Mutta mitä oli tehtävä?
-
-"Kiitos ystävällisestä kuuntelemisestasi, Mabel", virkkoi mademoiselle
-melkein hilpeästi, sillä hänellekin oli tehnyt hyvää, kun oli saanut
-luottavaisesti jutella herkästi tarkkaavalle tytölle. "Nyt meidän
-täytyy ryhtyä lukuihin. Anna minulle tuo kirja."
-
-"Lähdettekö ennen puolista vai sen jälkeen?" kysyi Mabel äkkiä, sillä
-puolilupa-päivinä opettajatar usein katosi jo ennen kahta.
-
-"Tänään vasta sen jälkeen; ystäväni eivät odota minua puoliselle."
-
-"Ja kenties heillä ei olisikaan teille puolista tarjota."
-
-Parhaimpine aikomuksineenkaan ei puhujalla ollut sitä
-hienotuntoisuutta, mikä esti Elma Alfretonia milloinkaan lausumasta
-sopimatonta sanaa.
-
-Mademoiselle kuitenkin nöyrästi alistui. Hän oli sanonut niin paljon,
-oli jo myöntänyt niin paljon, että hänen oli hyödytöntä enää puolustaa
-pastorinsa arvokkuutta ja väittää voivansa luottaa vierasvaraisuuteen
-kaikkina aikoina. Sitäpaitsi oli Mabelin kysymys kömpelöstä
-sanamuodostaan huolimatta asiallinen ja tuntui ennustavan jotakin.
-Seuraavassa tuokiossa ilmeni, mitä tuo jokin oli.
-
-"Olen iloinen, ettette lähde ennemmin", jatkoi neitonen, äkkiä
-höllentäen kulmiansa, ikäänkuin huolen taakka olisi niiltä kirvonnut,
-"koska minä, nähkääs, en voisi tehdä mitään sitä ennen. Mutta niin
-pian kuin pääsen äidin puheille voin tehdä mitä hyvänsä. Älkää ostako
-hedelmävasullista, mademoiselle. Meillä on niitä aika runsaasti.
-Tiedän, ettei kaikkia talossa olevia voitu tuoda pöytään eilen
-illalla. Heti kun lukutunnit ovat päättyneet, menen rouva Greenawayltä
-kuulemaan, mitä hänellä on, ja sitten voin mennä pyytämään äidiltä
-luvan ja sullon teille ison vasullisen. Mutta aiotteko kantaa sen,
-mademoiselle?" lisäsi hän äkkiä, joutuen uudestaan ymmälle.
-
-"Oh, ei siitä pelkoa, etten jaksaisi sitä kantaa", nauroi mademoiselle
-ihastuneena. "Oi, kiitos, Mabel, hyvin, hyvin suuri kiitos! Siitä
-tulee pidot! Teidän englantilaiset hedelmänne ovat erittäin maukkaita.
-Ka, sellaisia hedelmiä ei niillä Sveitsissä olekaan! Ja tyttö-parat
-kertoivat minulle, kuinka heille aina tuli vesi suuhun, kulkiessaan
-viettelevien myymäläikkunain ohi. Kuitenkaan en luule, että he juuri
-ovat saaneet maistaa mansikkaakaan."
-
-"Mutta kuinka te sen kuljetatte", uteli Mabel lämmeten suunnitelmalle
-yhä enemmän, "jos siitä tulee iso vasu? Ja ison vasullisen minä aion
-laittaa."
-
-"Minä matkustan maanalaisella rautatiellä, hyvä Mabel; tiedäthän, että
-Sloane Squaren asemalle kävelee tästä talosta viidessä minuutissa, ja
-kun juna tulee Addison Roadin asemalle, on pastorin asunto kivenheiton
-päässä."
-
-"Addison Roadin asemalle! Missä ihmeessä se on, mademoiselle?"
-
-"Varsin kaukana täältä, West Kensingtonissa, kuten sitä kaupunginosaa
-nimitetään. Muttei se suinkaan ole mitään ikävää seutua, kun sinne
-saapuu. Pastorin huoneet ovat jokseenkin korkealla. Ne sijaitsevat
-talon ylimmässä kerroksessa, mutta sieltä on kaunis avoin näköala --
-ainakin kaupungin näköalaksi. Oh, he viihtynevät siellä varsin hyvin",
-lopetti mademoiselle, joka nyt oli taipuvainen katselemaan asiaa
-ruusunvärisessä valossa. "Eikä enää ole pitkää aikaa jäljellä. Pian he
-palaavat kotimaahansa!"
-
--- Mutta saamatta paljoa iloa Lontoossa-oleskelustaan, -- tuumi Mabel.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-"Eikö edes hiukan ananasta?"
-
-
-"Sinuna, Mabel, en seuraisi silmilläni tuota vattuastiaa ympäri
-pöydän", kuiskasi eräs kiusoitteleva veli puolisella. "Siitä ei
-kai paljoa apua ole. Vatut maistuvat kovin hyviltä. Eivät ne sinun
-kohdallesi kerkiä."
-
-Totta puhuen Mabel oli osoittanut niin ilmeistä läpikuultavaa
-harrastusta pöydällä tarjoiltuihin hedelmiin, että mademoiselle-parka,
-joka tiesi, mistä se johtui, istui kuin orjantappuroilla. Hänestä
-oli tuntunut kylläkin vaikealta, luonteeltaan vaitelias kun oli,
-tunnustaa oppilaalleen, mihin suuntaan hänen ajatuksensa sinä päivänä
-kävivät. Mutta jos Mabel -- kuten oli hyvinkin luultavaa -- viskaisi
-kelpo pastorin perheineen toisten huomion esineeksi, puhuisi heistä
-tuskallisen pitkään ja siten saattaisi nuo hänen ystävä-parkansa
-säälin asemesta vastenmielisyyden alaisiksi, niin se olisi liikaa.
-Mademoiselle oli tosin varoittavasti vihjaissut edeltäpäin. Hän oli
-melkein rukoilevasti kuiskannut, kun he kahden kävelivät ruokasaliin.
-"Hyvä Mabel, älähän huoli mainita monsieur Forelista kenellekään".
-Mutta hän ei paljoa luottanut siihen, että tyttö hänen varoitustaan
-tottelisi, jos joutuisi kiusaukseen olla siitä välittämättä. Kun
-hän nyt kuuli veljen härnäilyn, elpyi hänen pelkonsa jälleen. Mutta
-omituista kyllä, Mabel, joka oli alkanut vastata, hillitsi itsensä.
-"Minä pidän enemmän mansikoista", virkkoi hän vain.
-
-"Niinkö? Miksi sitten päästit ne ohitsesi, jos saan kysyä?"
-
-"Minusta näyttää, että rakas Mabel ei voi oikein hyvin tänä aamuna",
-puuttui hellä äiti puheeseen. "Toivon, sydänkäpyseni, ettet ole
-rasittunut liiaksi eilen illalla? Ehkäpä parasta, ettet nauti hedelmiä
--- varsinkaan, jos tunnet vastenmielisyyttä niitä kohtaan."
-
-Mabel-rukka! Ainoastaan hedelmiä hän tunsi voivansa syödä. Hän _oli_
-todellakin rasittunut ja kiihoittunut liiaksi edellisenä iltana, ja
-kylkipaisti ja kananpoika eivät häntä vietelleet. Mutta mansikat ja
-tuoreet, hyvältä tuoksuvat viinirypäleet!
-
-Hänen kummastuksekseen ja mielipahakseen hedelmämaljakot eivät
-suinkaan olleet niin kukkuroillaan kuin hän oli odottanut, rypäleillä
-ja mansikoilla on ihmeellinen taipumus hupenemiseen ollessaan
-muutaman tunnin poissa näkyvistä, kuten jokainen tietää, -- ja hänen
-kuvittelemiensa isojen röykkiöiden asemesta esiintyikin vain muutamia
-melkein vaillinaisia vateja.
-
--- Tietenkin rouva Greenaway säilyttää parhaat päivällistä varten,
--- yritti Mabel lohduttautua. -- Minun täytyy jälkeenpäin päästä
-rouva Greenawayn kimppuun ja houkutella häneltä jotakin hänen
-talteenpanemistaan. -- Mutta siitä huolimatta hän tunsi hiukan
-levottomuutta. Rouva Greenaway oli hyvin runsaskätinen: tavallisesti
-tuotiin yllinkyllin puolispöytään, missä niitä aina melkolailla
-syötiin. Ihmiset pitävät hedelmistä päivän ollessa kuumimmillaan;
-ja paitsi tavallisia ruokailijoita oli perheen kaupungissa asuessa
-varmaan vieraitakin saapuvilla. Siis oli kuin olikin aihetta kaihoavan
-silmäparin vaaniskeluun, kun vattukulho juhlallisesti kiersi pöytää.
-
-Ainoaankaan vattuun ei Mabel tahtonut itse koskea ja yhtä
-päättäväisesti kieltäytyi viinirypäleistä ja mansikoistakin.
-
-"Eikö edes hiukan ananasta?"
-
-Mabelin isä oli tarttunut ananasiin -- ainoaan, mikä tähän asti oli
-säilynyt armottomilta käsiltä -- ja kohotti sitä parhaillaan.
-
-Melkein kiljahtaen hyökkäsi tyttö eteenpäin.
-
-"Hyväinen aika, lapsi! Mikä sinua vaivaa?" huudahti isä useiden
-säestävien parahdusten ilmaistessa koko seurueen kummastusta. "Hyväinen
-aika! Mikä sinun on, lapsi?" toisti isä, veitsi toisessa kädessä,
-hedelmä toisessa.
-
-"Oi isä!... Oi äiti, auta minua! Älä leikkaa sitä, isä, älä toki! Äiti,
-sinä tiedät, mihin sitä tarvitsen!" Hän oli nimittäin uskonut jo asian
-herttuattarelle, joka heti asian kuultuaan oli sen unohtanut, vaikka
-olikin ollut ihastunut ja hyväksyvä, kuten aina. "Ole hyvä, äiti, ja
-pyydä häntä antamaan se minulle!" Ja nuoren anojan kasvot hehkuivat
-levottomuudesta ja innosta, sillävälin kun poloinen opettajatar kylmänä
-ja tyrmistyneenä istui mykkänä lautaseensa tuijottaen. Mitähän nyt
-seurannee?
-
-"Oh, Mabel haluaa viedä vähän hedelmiä eräille köyhille sairaille
-ihmisille", virkkoi herttuatar hiukkasen poiketen raiteilta
-selityksessään; "ja ananas olisi niille epäilemättä erikoista herkkua,
-ellei kukaan muu sitä halua."
-
-"Oh, kukaan muu ei saa sitä haluta, jos Mabel haluaa", huomautti
-Florence.
-
-"Kukaan meistä ei todellakaan välitä ananas-hedelmästä", jatkoi äiti
-sovittavassa äänilajissa. "Varmaankin se maistuu oivalliselta Mabelin
-ystäville. Niin, rakkaani, sinä saat sen ottaa; se onkin vain pieni.
-Mutta kenen saat sen heille viemään?"
-
-"Oh, mademoiselle kyllä vie sen. Mademoiselle tietää, missä he asuvat
-ja tuntee heidät hyvin. Mademoiselle..."
-
--- Nyt ne saavat kuulla kaiken, -- vaikeroi opettajatar-parka
-sydämessään.
-
-Mutta sattuma tuli hänelle avuksi. Ovi aukeni ja ilmoitettiin vieraita
-saapuneen. Nämä olivat tavallisia perhetuttavia ja saattoivat täten
-ilman muodollisuuksia pistäytyä taloon, toivoen tapaavansa väen
-kotosalla, sopiakseen joistakin kohtaamisista ja järjestelläkseen
-yhteisiä harrastuksiaan. Ennenkuin he olivat istahtaneet, olivat Mabel
-ja hänen opettajattarensa paenneet.
-
-"Ja tässä se on!" huudahti edellinen, puristaen riemastuneena
-riidanalaista ananasta heti kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä.
-"Tässä se on, ja hyvältäpä se tuoksuu! Kun huomasin, ettei mitään muuta
-jäisi jäljelle, tahdoin kaikin mokomin saada tämän ananas-hedelmän ja
-vavisten katselin, sieppaisiko Horniman sen leikatakseen siitä. Eikö se
-ole oikein sievakka?" puhui tyttö, rientäessään eteenpäin. "Pitänevätkö
-he siitä, mademoiselle? No, menkäähän nyt ja suoriutukaa valmiiksi.
-Sillä välin teen minä voitavani rouva Greenawayn pateilla. Onhan meiltä
-ainakin tämä: mutta sentään luulen toki osaavani suostutella rouva
-Greenawaynkin."
-
-Ja niin hyvin hän osasi ja niin täydellisesti hänen onnistui
-viekoitella vanhan emännöitsijän myötätunto hyvälle asialle, että
-mademoiselle tuskin tiesi mitä sanoa tai miten osoittaa kylliksi
-kiitollisuuttansa, kun hän samassa saapui alakertaan lähtövalmiina ja
-näki nuo mehevät herkut.
-
-"Hän sanoi varsin hyvin voivansa ne luovuttaa", vakuutti Mabel
-vastaukseksi tunnolliseen epäröimiseen; "hän lähettää ne kaikki
-erittäin mielellään, siitä voitte olla varma, mademoiselle; ja hän
-sanoi, että äiti olisi sitä toivonut -- niinkuin äiti tietysti
-olisikin. Peittäkäämme ne nyt", jatkoi tyttö käyden ripeästi tuumasta
-toimeen, "ja sitten kansi päälle" -- hän työnsi salvan säppiin, -- "ja
-tuossa ne nyt ovat mahdollisimman somasti laitettuina!" Hän silmäili
-pientä torivasua, jonka rouva Greenaway oli hänelle hedelmien kera
-antanut, niin hyvillään, että se oli hänen toverilleen melkein yhtä
-mieluista kuin itse lahja.
-
-Kuinka paljon voikaan se tapa, millä joku hyvätyö tehdään, lisätä tuon
-hyväntyön arvoa, tehdä sen kaksin-, jopa kolminkertaiseksi!
-
-"Minä voinkin päästää teidät ulos", jatkoi Mabel. "Miehet ovat menneet
-päivällistään syömään. Voi, kuinka siellä ulkona on kuuma!" huudahti
-hän häikäisevän auringonsäteen langetessa vilpoiseen marmorieteiseen,
-kun ulko-oven iso puolikas avattiin. "Oi, mademoiselle, pelkään,
-ettei retkenne tunnu teistä hauskalta. Avatkaa päivänvarjonne, niin
-annan teille vasun jälkeenpäin. Olisin toivonut voivani hankkia
-enemmän kukkia -- tuolla kulmassa on pari todellakin uhkeata, --
-mutta pelkäsin, että minut tavattaisiin huoneista, kun he saapuisivat
-puoliselta, jolloin taasen olisivat voineet kiusata ja hälistä. No, nyt
-on siis kaikki reilassa. Hyvästi. Ja muistakaa tarkoin kertoa minulle
-kaikki, kun illalla palaatte kotiin."
-
-
-
-
-XIX.
-
-"Olin kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme!"
-
-
-Vihdoin neiti Exeterin koulussa lukuvuosi päättyi, ja Elma oli vapaa.
-Tietenkin hän suoraa päätä riensi Park Lanen taloon; ja nyttemmin
-pidettiin päätettynä asiana, että hän lähtisi setänsä ja tätinsä
-mukana näiden maahuvilaan ja todella asuisi heidän kanssaan tai heidän
-hoivissaan, kunnes luvut jälleen alkaisivat.
-
-Mutta vaikka oli elokuun ensimäinen päivä, pidätti sir Thomas
-Alfretonia kaupungissa tärkeä väittely parlamentissa; ja lady
-Alfreton mieli viettää kaksi viikkoa meren rannalla, ennenkuin
-asettuisi B:n kreivikuntaan. Juliet oli lupautunut viikon kestävälle
-huvipurjehdukselle Cowes'iin, ja Piers tunsi taipumusta omin päin
-samoilla tuntemattomille tienoille. Elma tuskin saattoi yksinään jäädä
-kaupunkiin setänsä kanssa ja kuitenkin...
-
-Kysymys oli vasta esiintynyt, kun siihen ja tuli vastaus.
-
-"Minä olen saanut kutsun", ilmoitti nuori vieras omaan sievään tapaansa
-punehtuen; Elma punehtui aina, kun hänellä oli jotakin kerrottavaa
-itsestään tai omista hommistaan. "Minua... minua pyydettiin kysymään
-tädin mieltä asiasta. Mabel haluaa, että menisin heidän luokseen
-näiksi kahdeksi viikoksi, jotka te olette poissa. Minä sanoin kysyväni
-tädiltä."
-
-"Ah niin, herttuakin on kaupungissa", huomautti sir Thomas.
-
-"Juuri parahiksi!" huudahti lady Alfreton. "Ihanaa! Onpa tuo ystävyys
-kehittynyt oikein onnelliseen suuntaan." (Mabel oli nyttemmin päässyt
-jälleen suosioon, ja ajelumatka oli unohdettu.)
-
-"Tietysti sinun tulee mennä, Elma; tietysti. Kirjoita heti myöntävä
-vastaus -- tai maltahan, minä itse vien sinut Mertounin taloon tänä
-iltapäivänä. Voin mennä sinne yhtä helposti kuin minne muualle tahansa,
-ja jo kohteliaisuus velvoittaa minut niinkuin sinutkin kiittämään
-herttuatarta. Erittäin ystävällinen ajatus. Ja juuri sopivaan aikaan
-todellakin. Sinä olet onnen tyttö, Elma; te kaksi, sinä ja Mabel,
-kaiketi tanssitatte herttuatarparkaa aikalailla. Mutta herttuatar
-pitää siitä. Kunhan vain ne hänen vanhemmat tyttärensä jättäisivät
-hänet rauhaan, niin hän olisi täysin onnellinen Mabelin vallan alla.
-Hänen autuaallinen ilmeensä aina huvittaa minua", jatkoi lady Alfreton
-nauraen, "kun hän on päässyt niistä kaikista aivan eroon ja saa olla
-kolmisin herttuan ja Mabelin kanssa. Poloiset ihmiset, kun eivät kykene
-hallitsemaan omia lapsiansa!"
-
-"Pyh!" hymähti Piers.
-
-"Sinä tarvitset hiukan uusia vaatteita, Elma", jatkoi täti mitä
-parhaimmalla tuulella; "emme saa sallia nuoren sukulaisemme esiintyä
-pienenä hamsuna, kun hän on vieraissa. Kai meidän täytyy taas mennä
-rouva Whiten luo. Et ole koskaan näyttänyt niin sirolta missään muussa
-puvussa kuin siinä, jonka sait tanssiaisiin. No, voimme matkalla
-poiketa hänen luokseen, ja aineet ja työpalkka voidaan panna minun
-laskuuni. Mitä otollisimpaan ja sopivimpaan aikaan saapunut kutsu, se
-täytyy minun sanoa."
-
-Ja niin ajatteli Elmakin, kun hänet muutamaa päivää myöhemmin
-toimitettiin Mertounin taloon.
-
-"Luulen, että minulla on jotakin puuhaa, mikä sinua viehättää,
-Elma", virkkoi Mabel heti kun tytöt olivat kahdenkesken. "Se on
-juuri sellaista omituista, mistä _sinä_ pidät -- sillä sinähän olet
-jokseenkin omituinen tyttö, niinkuin aina olen sanonut. Mutta eipä
-väliä; mehän sovimme nykyisin mainiosti yhteen. Ja voimme sanoa
-toisillemme, mitä tahdomme, eikö niin? Ka, sinä et laisinkaan arvaa,
-mihin haluan mennä jälkeen puolenpäivän!"
-
-"Sano se sitten", vastasi Elma, ripeästi katkaisten gordilaisen solmun.
-"Minä olen valmis lähtemään _mihin hyvänsä_ tänä iltapäivänä!" lisäsi
-hän tanssien pitkin huonetta. "Kuinka ihanaa on olla täällä, olla
-juuri sinun kanssasi tässä hauskassa, isossa, viileässä talossa ilman
-läksyjä, opettajattaria tai ketään muita! Lähdemmekö kaksin vai jonkun
-muun kanssa?"
-
-"Ihan kaksin, omilla kärryilläni",vastasi Mabel. "Tommy istuu takana.
-Tommy on kotoisin sieltäpäin kuin mekin, näetsen, ja olemme tunteneet
-hänet siitä asti, kun hän oli tuon mittainen" -- osoittaen kädellään.
-"Sanovat, että olen aivan turvassa hänen kanssaan. Hän on maailman
-parhain ja luotettavin Tommy. Ja sitäpaitsi hän tuntee Lontoon
-päästä päähän. Hän tietää, mihin me tänään menemme", nyökkäsi Mabel
-salaperäisesti. "Tarkoitan, että hän tuntee paikan ja tietää, minkä
-kautta sinne ajetaan."
-
-"No?" virkahti Elma tavattoman jännittyneenä.
-
-"Me lähdemme Addison Roadille -- Addison Roadille Kensingtoniin. Kah,
-oletko nyt sen viisaampi?"
-
-"En rahtuakaan."
-
-Mutta ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli Elma jo sentään paljoa
-viisaampi. Mabel kertoi nyt innokkaasti sveitsiläisestä pastorista ja
-tämän perheestä; kaikki hänen parhaat tunteensa olivat herkistyneet
-hänen kuultuaan mademoisellen selostuksen tekemästään vierailusta,
-josta viime luvussa oli puhe. Ja niin elävästi oli opettajatar
-kuvaillut köyhien, kotiinsa ikävöivien, pettyneiden muukalais-poloisten
-alakuloisuutta, noiden muukalaisten, jotka mielikuvituksensa
-hehkuvärein maalaamastaan lomamatkasta olivat saaneet varsin vähän
-hyötyä ja nyt vain toivoivat olevansa kaukana tästä suuresta, kuumasta,
-meluisasta kaupungista ja pääsevänsä takaisin omiin rauhallisiin
-laaksoihinsa, omien yksinkertaisten tuttaviensa pariin -- niin elävästi
-hän oli sitä kuvaillut, ettei Mabel senjälkeen ollut mitään muuta
-tehnyt kuin öin päivin sitä mielessään harkinnut.
-
-"Tyttärillä ei ole ristinsielua puhetoveriksi sen jälkeen, kun heidän
-isänsä aamulla lähtee -- ei ainakaan usein", vakuutti hän. "Heidän
-englanninkielensä on jokseenkin hyvää, sanoo mademoiselle, mutta he
-hiukan arastelevat sitä puhua. Ja tänne piti saapua erään toisen
-pastorin rouvineen samaan aikaan, ja he olisivat pitäneet huolta näistä
-ja näytelleet heille kaupunkia, mutta viime hetkessä niiden toisten
-matkalle tulikin este. On täällä eräs ranskalainen, joka silloin
-tällöin käy heitä tervehtimässä; mutta hän pääsee toimestaan ainoastaan
-iltaisin, ja juuri iltaisin kaivataan vieraita vähimmin. Silloin voi
-isä olla tyttäriensä parissa; ja tavallisesti hän vie heidät kävelylle
-tai johonkin -- mutta päivin he ovat aivan yksinään. He saapuivat
-kuukauden ajaksi, ja heillä on vielä viikko jäljellä, ihmis-paroilla!"
-
-"No, meidän on tehtävä voitavamme tämän viikon kuluessa", virkkoi Elma
-hilpeästi. "Meidän on otettava selville, mistä he pitävät, niin sitten
-voimme hommailla."
-
-"Onko ranskankielesi mukiinmenevää, Elma?"
-
-"Oh, osaanhan minä haastaa -- sellaista kuin se sitten on. Meidän on
-puhuttava ranskaa neiti Exeterin opistossa, kuten tiedät. Aina ranskaa
-koulutunneilla."
-
-"Se on hyvä asia; minun ranskani on kamalaa. Totta puhuen, yksi syy,
-miksi halusin saada sinut mukaani, olikin, että ajattelin sinun
-huolehtivan puhumisesta."
-
-Tietysti Elma tirskui ja antoi takaisin, ja Mabel puolustelihe ja
-vakuutteli; mutta molemmat olivat liian kiintyneet tehtäväänsä
-välittääkseen toistensa sanoista. Kääsit ajettiin esille, ja tytöt
-läksivät matkaan.
-
-Meiltä ei riitä tilaa vierailun kaikkien pienten yksityiskohtien
-kertomiseen. Ennen lähtöä Mabel oli ottanut esille toisen valmiiksi
-varatun hedelmävasun, mikä oli aiottu lahjaksi pastorin perheelle,
-mutta epäilyttävä varjo hänen ystävänsä otsalla pysähdytti hänet
-kysäisemään, mitä se mahdollisesti merkitsi.
-
-"Ajattelen... etkö sinäkin?... että kun menemme vieraisille, todellakin
-vieraisille nuorten... meidänlaistemme nuorten neitien luo", vihjaili
-Elma, "älähän suutu, Mabel... tarkoituksesi oli perin ystävällinen...
-mutta, näetkös, oli sentään hitusen eroa, kun mademoiselle vei lahjan.
-Hän saattoi viedä mitä tahansa. Mutta me... minusta tuntuu, ettemme
-menettele siinä ihan oikein. Tiedän kyllä, että he tavattomasti
-pitäisivät näistä hedelmistä", lisäsi hän nopeasti, "ja kukkaset
-ovat myöskin niin ihania; mutta kenties he _sielussaan_ näkisivät
-kernaammin, että saapuisimme ilman lahjoja, vain istuisimme heidän
-parissaan ja juttelisimme heidän kanssaan nyt tänään. Sitten ensi
-kerralla..."
-
-"Ka, taidatpa olla oikeassa", virkkoi Mabel vilkaisten kaihomielin
-vasuun. "Sinä näyt ymmärtävän ihmisiä, minä en. Kaikki sanovat,
-että minä teen virheitä ja puhun sopimattomia. Mutta sinä opastelet
-minua, Elma, ja kasvatat minusta vielä ihmisen. Joka tapauksessa
-menemme siellä käymään"; ja hän oli hypähtänyt ajajan istuimelle
-varsin iloisena. Täytyy myöntää, että Mabelilla oli hyväntahtoinen,
-jalomielinen luonne.
-
-Eikä hän hetkeäkään epäillyt, kumpi heistä kahdesta oli ollut oikeassa,
-sitten kun he olivat istuneet pastorin asunnon pieneen päivänhohteesta
-häikäisevään, tomuiseen tupaan. Nuoret neitoset valtasi melkoinen
-kummastus, ja hiukan he arastelivatkin. Tulijain täytyi selittää,
-keitä olivat ja miksi olivat saapuneet. Mabelin oli juteltava paljon
-mademoiselle Lotourista ja Elman vakuuteltava olevansa Mabelin hyvä
-ystävä. Sanalla sanoen, jos heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi
-hedelmä- ja kukkavasun tuonnista samalla kuin omaa tungetteluaankin --
-sillä tungettelijoiksi he melkein tunsivat itsensä nuorten emäntäinsä
-puolittain loukkaantuneiden katseiden edessä, -- olisi se ollut vallan
-liian paljon.
-
-"Olin tosiaan kiitollinen, ettemme olleet ottaneet mitään mukaamme!"
-huudahti Mabel jälkeenpäin. "Tyttö-parat vilkuivat meitä aivan
-vihaisesti, kunnes he käsittivät. Kaiketi he ajattelivat, ettei meillä
-ollut mitään asiaa sinne. Ja kovin nolostuneilta ja yrmeiltä he tosiaan
-näyttivät. He olivat hirveän noloja ja tylyjä, eikö totta, Elma? Mutta
-vihdoin me saimme heidät sulamaan. Pelkäsin, että se, jonka kanssa
-sinä juttelit, hyrähtäisi itkuun! Pelkäsin tosiaan. Hänen silmänsä
-olivat täynnä kyyneliä. Ja sitten hän rupatteli varsin hauskasti.
-Minun puhetoverini sanoi, ettei hän eläissään ollut tuntenut itseänsä
-viheliäisemmäksi. Ja tullessaan hän oli toivonut viihtyvänsä täällä
-niin hyvin ja oli niin kauan ikävöinyt tälle matkalle! No, lohdutuksena
-on edes se, että nyt he saavat hauskaa. Huomasitko heidän ilmettään,
-kun sanoin, että ottaisimme heidät huomenna kaupungille mukaamme? Emme
-voi saada äidin vaunuja tällä kertaa, mutta voimme saada kuomuvaunut
-tai jotkut sentapaiset ajopelit. Kyllä Tommy sen järjestää. No, sitten
-kun olemme käyneet Westminster Abbeyssä ja parlamentin alahuoneessa
--- älkäämme unohtako pyytää Robert-enoa hankkimaan meille lupaliput
--- heidän on määrä saapua tänne teelle -- vain sinun ja minun kera
-opetushuoneeseen. Minä pyydän rouva Greenawaytä toimittamaan meille
-oikeata _teejuhla_-teetä. Ja jälkeenpäin Tommy kyyditsee heidät
-kääseillä kotiin. No, eikö tämä ole kaikin puolin oiva suunnitelma?"
-
-
-
-
-XX.
-
-Tyttö rouva Thatcherin mökillä.
-
-
-"Jos Elma tyytyisi käymään mökkilöissä silloin tällöin, joskus
-pistäytyen kylän koulussakin, en sitä suinkaan pahoittelisi", lausui
-lady Alfreton valittelevalla äänellä muutamia viikkoja myöhemmin. "Se
-on aivan tavallista maalla, ja vaikken itse juuri sellaista harrasta,
-on minulla useita ystäviä, jotka usein käyvät talonpoikain majoissa.
-Mutta Elma on tosiaan jokseenkin väsyttävä, lapsi-parka! Hänellä on
-taipumusta juosta tuollaisten omituisten puolivillaisten ihmisten
-perässä, jotka eivät kehenkään kuulu; ja vaikka tiedän, että hän
-siitä luopuisi, jos sanoisin sitä tahtovani, on kuitenkin vaikeata
-saada hänet ymmärtämään asemaa. Hänellä on aina joku oivallinen syy
-tuttavuuden tekemiseen tämän tai tuon kanssa; ja hän on niin tunnokas
-hankkimaan edeltäpäin minun suostumukseni -- Juliet ei varmaan koskaan
-ole ollut läheskään yhtä tunnokas", lisäsi hän ohimennen, -- "että
-tuskin osaan häneen suuttua. Mutta mitä minun on tehtävä, jos tätä
-jatkuu?" Tässä puhuja kohotti kulmakarvaansa ja vilkaisi poikaansa.
-Hänellä ja Piersillä oli varsin usein tapana keskustella Elmasta näinä
-aikoina.
-
-"Minkä kepposen hän nyt on tehnyt?" kysyi Piers.
-
-"Hm, kepposen? Kepposeksi sitä tuskin voi nimittää. Mutta kerronpa
-sinulle. Tiedät sen sievän, huvilantapaisen mökin kuusamakujan
-varrella, rouva Thatcherin mökin -- sen, jonka edessä on vihreä veräjä?"
-
-"Tiedän."
-
-"Rouva Thatcher vuokrailee sitä suvikuukausina kesävieraille, ja
-varsin hyvät suojat siellä onkin. Ne näkyvät olevan aina täynnä.
-Kuljen usein sitä tietä; ja tänä kesänä olen aina siitä ohimennessäni,
-jos ilma on kaunis, huomannut sairaan tytön istumassa tuolissa
-ulkona sievässä puutarhassa. Milloin on vähänkin viileämpi, hänet
-näkee kaariakkunassa. Mökkihän on niin lähellä tietä, ettei voi olla
-katsomatta suoraan sisälle. Ehkä en kuitenkaan olisi tyttöä pannut
-merkille, ellei Elma olisi kiinnittänyt häneen huomiotani ja aina
-ohikulkiessamme huudahtanut: 'Kah, siellä hän on!' Täten tyttö vihdoin
-oli herättänyt mielenkiintoa meissä molemmissa. Oli tosiaan aivan
-lystikästä; sillä jos Elma sattui kulkemaan yksinään -- mökkihän on
-pappilan tiellä ja Elma voi kävellä sinne yksinään, pappila kun on
-niin lähellä omaa porttiamme... No niin, ellen ollut Elman matkassa,
-oli hänellä aina tapana ilmoittaa minulle, oliko tyttö sisällä vai
-ulkona, ikäänkuin asia olisi ollut aivan erikoisen tärkeä! No, minä en
-tosiaan voinut välttää, että minussa heräsi mielenkiintoa", jatkoi lady
-Alfreton nauraen. "Tiedäthän, kuinka Elma voi herättää harrastuksemme
-vastoin tahtoammekin; ja niin järjettömältä kuin se kuulostaneekin,
-epävakaisella ilmalla usein yllätin itseni miettimästä, voiko tuo
-tyttö, josta en tiennyt kerrassaan mitään, istua ulkosalla vai eikö."
-
-Piers nyökkäsi tarkkaavaisuuden merkiksi.
-
-"Kaikki tuo ei kuitenkaan mitään haitannut", jatkoi hänen äitinsä; "se
-oli pientä viatonta leikkiä Elman ja minun välilläni, enkä ollenkaan
-aavistanut sen muuttuvan miksikään muuksi. Mutta ajattelehan! Noin
-viikko sitten Elma pyrähti sisälle punehtuen, kuten tiedät hänen
-punehtuvan, milloin hänellä on jotakin erityistä sanottavaa, ja
-ehdotti, että kävisin rouva Thatcherin huvilassa asuvan tytön äitiä
-tapaamassa! Minun täytyy Elman puolustukseksi myöntää", jatkoi puhuja,
-"että hän oli hankkinut joitakin tietoja tuosta väestä: olivat
-luullakseni herra Bryantin, uuden kappalaisemme sukulaisia. Hän on
-oivallinen nuori mies, jonka tänne pääsemistä sir Thomas suuressa
-määrin avusti, -- mutta siitä kai ei johdu, että meidän on otettava
-_kaikki_ herra Bryantin serkut ja heimolaiset satulaamme? Kävi sitten
-selville, että Elma oli tavannut potilaan -- 'meidän tyttömme', kuten
-hän sanoi -- pappilassa sinä iltapäivänä ja, sanalla sanoen, oli tehnyt
-tuttavuutta hänen kanssaan, aivan tosissaan kuvitellen, että minä siitä
-riemastuisin ja innostuisin yhtä paljon kuin hän itsekin! Mitä saatoin
-sanoa? Olisi ollut julmaa ilmaista hänelle toivovani, ettei hän olisi
-mihinkään sellaiseen ryhtynyt. Siitä pitäen on siis ollut vierailuja
-ja vastavierailuja, kirjojen lainailuja ja kukkien lähettämisiä, -- ja
-vaikka minä itse en suostunut sinne menemään, sillä minä sanoin Elmalle
-nimenomaan, ettei minun sopinut käydä rouva Thatcherin vuokralaisten
-luona, -- jos nimittäin yhtenä kesänä kävisin, odotettaisiin sitä
-minulta seuraavanakin ja aina vastedes, -- niin en kuitenkaan tahtonut
-kieltää häntä käymästä. Kunnon ihmisiä ne kyllä ovat..." ja rouva
-vaikeni tarkatakseen, mitä kuulijansa ajatteli.
-
-"Elma käy siis nykyisin heidän luonansa?" oli kuitenkin kaikki, mitä
-Piers virkkoi.
-
-"Niin, hän sai Julietin eräänä päivänä mukaansa", myönsi lady
-Alfreton. "Sanoin sisarellesi, että hänen oli parasta mennä ja että
-hän voisi esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön minun puolestani
--- en ole nykyisin oikein voimissani ja olen aivan uupunut pitkän
-seurustelukauden jälkeen kaupungissa. Kun siis Juliet näkyi
-kernaastikin lähtevän Elman mukaan -- kaikkeenhan hän on valmis
-saadakseen huvitusta, -- minäkin ajattelin, että hän voisi tuon pienen
-huomaavaisuuden osoittaa."
-
-"Sinä olet melkoista parempi kuin miltä tahtoisit näyttää, äiti hyvä."
-
-"Mitä?" huudahti lady Alfreton, joka ei ollut uskoa korviaan. Viime
-osan puheestaan hän oli vartavasten haastellut pyytääkseen peitetyin
-sanoin anteeksi pojaltaan, jota hän melkolailla kunnioitti ja pelkäsi,
-tätä ennenkuulumatonta kohteliaisuutta hänen itsensä ja tyttärensä
-puolelta.
-
-"Nyt alamme edistyä paremmin", jatkoi Piers verkalleen. "Jos Elma
-näyttää tietä ja me seuraamme hänen jälkiänsä, ehkä vielä pelastamme
-nimemme täällä maaseudulla. Etkö huomaa, äiti -- mutta ei, luullakseni
-et sitä huomaa tai et ainakaan ole vielä tähän asti huomannut, -- että
-perheemme ei ole paikkakuntalaisten suosiossa? Ja miksikä olisikaan?
-Me emme koskaan tee mitään kenenkään hyväksi. Emme koskaan välitä
-naapureistamme missään muodossa..."
-
-"Ka, Piers, me kutsumme heitä..."
-
-"Vaalipäivällisille ja vaalitanssiaisiin. Emme _nimitä_ noita
-oivallisia juhlia sillä nimellä; mutta vieraamme tietävät ja me
-tiedämme ja kaikki tietävät heidän tietävän, mikä niiden oikea
-tarkoitus on. Sinä käyt kerran vuodessa ympäri pitäjää jakamassa
-kortteja isän laatiman henkilöluettelon mukaan; mutta ellei joku
-ääni ole jotakuinkin tärkeä, et mene ainoankaan täkäläisen asumuksen
-lähettyville."
-
-"Menen toki -- käynhän minä pappilassa..."
-
-"Oh, pappilassako? Niin, kirkkoherra on jokamiehen mies. Ei näyttäisi
-säädylliseltä olla huonoissa väleissä pappilan väen kanssa -- mutta
-onko ketään muita? Ajattelehan sitä, äiti, sillä minä olen niin
-tehnyt omassa mielessäni ja olen melkein varma, että sellaista _ei
-ole_. Onko ketään, kysyn, jonka kanssa meillä voisi sanoa olevan
-minkäänlaista kevyttä, hauskaa, naapurillista kanssakäymistä? Muissa
-maakartanoissa käydessäni tapaan kaikenlaisia miellyttäviä ihmisiä --
-en tarkoita muodikkaita ihmisiä -- en tarkoita, että heillä kaikilla on
-lontoolaiset puheenparret kielellään ja että he tuntevat pääkaupungin
-seuratavat kuin viisi sormeansa, -- mutta hauskoja, järkeviä, hyvin
-kasvatettuja ihmisiä, tuhat kertaa paremmin kasvatettuja kuin monet,
-joita tapaamme 'hienoston piireissä' -- ja kysyn taaskin, miksei niitä
-täällä meillä näe? Miksi meidän täytyy katsella Towersia jonkinlaisena
-autiona saarena, ellemme voi täyttää sen suojia vertaisillamme
-kaupunkilaisilla? Miksi...?"
-
-"Mutta, rakas Piers, tiedäthän... minä... tiedäthän kyllä, etteivät
-maalaisnaapurit juuri ole -- huvittavia?"
-
-"En tosiaankaan tiedä; minä en tiedä heistä mitään. Alan toivoa
-tietäväni. Olemme mielestäni olleet hupsuja kaiken aikaa"; ja hän
-vaikeni synkkänä.
-
-"Äiti ja tytär tulevat tänään iltapäivällä puutarhaan kävelemään",
-mutisi lady Alfreton näennäisen aiheettomasti palaten aikaisempaan
-aineeseen; mutta todellisuudessa se johtui hämmennyksestä, minkä tämä
-outo ja odottamaton pommitus oli aikaansaanut. "Juliet sanoi, että se
-hänen mielestään oli ystävällistä, ja he näkyivät olevan mielissään.
-Tarjoamme kai heille teetä -- ajattelen?" -- Hetkistä aikaisemmin hän
-ei ollut ajatellut mitään sellaista, olipa ennen kutsuun suostumistaan
-pannut ehdoksi, että itse saisi kokonaan jäädä pois näyttämöltä; mutta
-nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmakehässä oli jotakin, mikä sai hänet
-muuttamaan aikaisempaa päätöstään. "Aivan niin, Piers, jos luulet, että
-jotakin voidaan tehdä?" lisäsi hän tunnustellen.
-
-"Siinä en näe mitään esteitä, äiti."
-
-"Mutta kuinka -- millä tavoin?"
-
-"Sinä sen tiedät paremmin kuin minä; tai oikeastaan olemme kaikki yhtä
-tietämättömiä."
-
-"Mitä meidän sitten on tehtävä? Kuinka meidän on aloitettava? Luulen...
-niin, luulen sanoissasi olevan jotakin perää. Sir Thomas onkin
-viimeiseltä usein vihjaillut siihen suuntaan; mutta minä... tosiaan,
-kun olen täältä niin paljon poissakin..."
-
-"Miksi sinä sitten olet niin paljon poissa? Siinä piilee koko asian
-ydin. Jos sinulla olisi enemmän _mielenkiintoa_ tähän seutuun --
-ja varmaan se on kyllin kaunista ja kyllin hauskaa, -- jos kävisit
-tiluksillasi ja katselisit puutarhojasi..."
-
-"Mutta mihin sitten seuraelämä jäisi!" huudahti aatelisrouva
-lohduttomasti. "Kaiken maailman pellot ja puutarhat eivät korvaa
-minulle ihmisolentoja, joiden kanssa vai haastaa ja seurustella."
-
-"Juuri siihenhän koetankin löytää apua. Hanki tuttavia täältä;
-perusta kotisi tänne; älä katsele tätä vanhaa sukukartanoa kuin
-mitä hätäsoppea, johon paremman puutteessa voi paeta, kun ei muuta
-ole tarjolla. Suostuttele isä -- luullakseni hänet voi taivuttaa --
-hylkäämään ulkomailla talvehtiminen..."
-
-"Hyväinen aika!"
-
-"Ja olemaan lähtemättä niin aikaisin vuodesta pääkaupunkiin..."
-
-"Voi _hyväinen_!"
-
-"Viettäisitte edes puolet ajastanne omassa kauniissa kodissanne,
-koettaisitte mieltyä siihen, tutustua sen suloihin ja rakastaa sitä.
-Se, äitiseni, on minun neuvoni; ja vaikka se sinua kummastuttanee, niin
-huomaisit sen hyväksi, kunhan vain sitä koettelisit."
-
-"Entä sinä?" kysyi hänen äitinsä äkkiä. "Mitä sitten sinä aikoisit
-tehdä? Jos -- jos me ryhtyisimme muuttamaan elämäntapojamme
-ehdottamaasi malliin, uhraisitko sinäkin jotakin? Näkisimmekö sinut
-useammin parissamme kuin tätä nykyä? Talvehtisitko sinä täällä
-kanssamme?"
-
-Nuori mies mietti kotvan aikaa.
-
-"Ah, arvasinhan, ettet sitä tekisi, Piers!"
-
-"Olet väärässä, äiti; minä pysähdyin vain harkitsemaan. Ei riittäisi
-mitkään puolinaiset toimenpiteet, näetkös. Jos päättäisimme asettua
-vakinaisesti tänne asumaan, olisi meidän elettävä toisenlaisten
-ihmisten parissa ja heidän tavallansa. Minä toisin metsästyshevoseni
-Leicestershirestä tänne, isä saisi teettää lisärakennuksen talliin;
-minä kävisin metsästämässä ja kutsuisin vieraita eräretkille; ja sinä
-kiertäisit Julietin kanssa talosta taloon, harrastaen kaikkea ja ottaen
-osaa kaikkiin paikkakunnan rientoihin."
-
-"Epäilemättä se olisi parempi kuin olla mihinkään osaa ottamatta." Lady
-Alfreton alkoi itsekin ilahtua tästä ajatuksesta.
-
-"Ja joulun aikaan meidän ei pitäisi tyytyä lähettelemään vain
-raha-avustuksia ja villapeitteitä, vaan meidän tulisi olla täällä,
-täällä kaiken kansan keskuudessa kestiten ja juhlien. Rikkaiden ja
-köyhien parissa, eikö niin? Tilallisten ja tilattomien?"
-
-"Ni-in... niin kai."
-
-"Ja -- mutta luulen sinun käsittävän. Se on siis sovittu. Jos sinä ja
-isä pidätte asiaa kokeen arvoisena, niin minä tahdon ryhtyä kanssanne
-yksiin tuumiin. Puhu siitä hänelle. Minusta koko elämänohjelmamme
-kaipaa uudistusta, emmekä voi aloittaa liian aikaisin."
-
-Sitten hän pysähtyi ja lisäsi puolittain hymyillen: "Mutta minusta
-näyttää, että oletkin jo aloittanut."
-
-"Aloittanut? Kuinka?"
-
-"Katso tuonne." Hän viittasi ikkunan edustalla oleviin kukkaslavoihin,
-joiden väliin verkalleen pyöritettiin kylpytuolia pienen ryhmän
-astuessa vieressä.
-
-"Oh, ne ovat Elman suosikkeja!" huudahti lady Alfreton ikäänkuin
-hätääntyneenä. "Hyväinen aika! No, olenpa iloinen, että iltapäivä on
-näin kaunis. Tyttö ei olisi voinut tulla, ellei olisi kaunis ilma,
-tiedäthän. Lääkäri on sanonut, ettei hän saa koskaan mennä ulos, jos
-on vähänkään sateen uhkaa. Mutta tänään siitä ei ole pelkoa -- ja
-kukkaslavat ovat tosiaan ihanimmillaan. Tuo on siis tytön äiti", lisäsi
-hän teeskentelemättömällä mielenkiinnolla. "Vaimo-raukka, hennolta
-näyttää hänkin. Minä... Juliet on siellä... mutta ehkä minunkin pitäisi
-mennä. Kaiketi se olisi heistä kohteliasta. Luulenpa, että menen hänen
-luokseen. Menenkö, Piers?"
-
-"Ah, äitiseni, enkö sinulle sanonut, että olet parempi kuin miltä
-tahtoisit näyttää?" virkkoi Piers aivan sydämellisesti. "Tule pois!" Ja
-rouvan äärettömäksi kummastukseksi hän lisäsi: "Minä lähden mukaasi."
-
-
-
-
-XXI.
-
-Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa.
-
-
-"Te siis todellakin tunsitte hänet? Tunsitte rakkaan veli-poloiseni
-Randolphin, jonka menetimme kolme vuotta sitten!" huudahti Lady
-Alfreton puolta tuntia myöhemmin. "Oi, olenpa iloinen, että teidät
-tapasin! Vähän tiesin, vähän odotin... On hyvin omituista, että näin
-aivan sattumalta sain tuon kaiken kuulla! Rakas, rakas veljeni! Hän oli
-ainoa, joka minulla on ollut, rouva Mansell, ja hänen kuolemansa oli"
-(ääni aleni yhä) "elämäni suurin suru. Me olimme toisillemme kaikki
-kaikessa."
-
-Hänen puhetoverinsa kunnioitti äänettömyyttä, mikä seurasi. Molemmat
-vanhemmat naiset kävelivät puutarhapolkuja pitkin muista erillään,
-ja heidän keskustelunsa oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, ettei
-kumpikaan halunnut sitä katkaista. Lady Alfreton sai nyt tietää, että
-rouva Thatcherin mökin kainot, tungettelemattomat asukkaat olivat
-ihmisiä, joihin hänet oli iäksi liittävä pyhä side. Veli, josta
-hän puhui, ei ollut ainoastaan ollut rouva Mansellin mies-vainajan
-läheinen ystävä, vaan molemmat olivat menettäneet henkensä samaa
-sotilasvelvollisuutta täyttäessään ja kaatuneet vieretysten. Kukaan
-ei ollut luullut hänen armonsa -- tuon kylmän, itsekkään, arvokkaan
-rouvan, jollaiseksi hänen oman pitäjänsä asukkaat hänet tavallisesti
-käsittivät -- siitä välittävän kuulla; ja kaikkein vähimmin olisivat
-nuo kaksi hienotunteista, arastelevaa muukalaista sen nojalla tahtoneet
-pyrkiä hänen huomioonsa.
-
-Asia oli heille tietysti tunnettu; mutta vasta sitten kun lady Alfreton
-harvinaisen sydämellisesti oli puhutellut pientä seuruetta puutarhassa
-ja herttaisimmalla tavallaan ilmaissut mielihyvänsä heidän sinne
-saapumisestaan, lausunut mielipiteensä ilmasta ja toivonut, että kaikki
-sitten tulisivat sisälle suojiin, oli rouva Mansell kyennyt voittamaan
-vastahakoisuutensa, joka oli estänyt häntä mainitsemasta tuota asiaa,
-Hänestä oli nimittäin tuntunut mahdottomalta olla vaiti, kun hänen
-emäntänsä jokainen katse ja äänensävy herätti muistoja toisesta;
-ja tulos oli yllin kyllin oikeuttanut sen luottamuksen, millä hän
-vihdoin asiasta mainitsi. Meidän ei tarvitse tarkemmin puuttua siitä
-sukeutuneeseen keskusteluun.
-
-"En varmaankaan voi koskaan olla kyllin kiitollinen puolisoni
-veljentyttärelle siitä, että hän on tutustuttanut meidät toisiimme",
-virkkoi lady Alfreton lopuksi, puristaen innokkaasti toisen kättä.
-"Minä olen kovin kehno naapuri, mutta toivon... uskon vast'edes
-tulevani paremmaksi -- se on todella aikomukseni. Poikani", lisäsi
-hän hymyillen, "on minua jo tänään torunut ihmisiä karttavasta
-esiintymistavastani; ja olemme toisillemme myöntäneet, että olemme
-tähän asti pysytelleet aivan liiaksi eristettyinä. Joka tapauksessa
-toivon usein näkeväni teidät ja tyttärenne täällä."
-
-"Olette erittäin ystävällinen."
-
-"Minun täytyy sanoa teille", jatkoi lady Alfreton mitä vilkkaimmin
-ja hartaan halukkaana jatkamaan haastelua, "että me, Elma ja minä,
-olimme jonkun aikaa katselleet tytärtänne ulkosalla hänen istuessaan
-sairastuolissaan ja hartaudella seuranneet hänen toipumistaan. Mutta
-minä en tullut teidän luoksenne -- minulle oli vaikeata tulla..."
-
-"Oh, me emme sitä odottaneet, lady Alfreton."
-
-Vieras ei sanonut, miksi he eivät olleet sitä odottaneet; hän ei
-maininnut sen johtuvan siitä, että tiedettiin Towersin rouvan aina
-varovan astumasta jalallaankaan muiden kuin kreivikunnan mahtavimpien
-ja ylpeimpien ylimysten talojen kynnyksen yli muissa tilaisuuksissa
-kuin Piersin mainitsemalla kerran vuodessa tapahtuvalla virallisella
-vierailukierrolla. Rouva Mansell olisi tosiaan kernaasti vain
-kiittänyt epämiellyttävästä kutsusta, mikä Julietin mairealla äänellä
-lausuttunakin tuskin oli kuulostanut kohteliaalta, mutta kun oli
-vilkaissut kalpeihin kasvoihin ja riutuneeseen vartaloon vieressään,
-nähnyt Carolinen elostuvan, hymyilevän ja luovan rakkaita katseita
-Elmaan, niin ylpeys oli saanut väistyä hänen sydämestään.
-
-Hän oli kuitenkin päättänyt pitää salaisuutensa tiukasti omana
-tietonaan. Hän ei tekisi sillä kauppaa, ei edes Carolinen tähden,
-vaan palaisi, kuten oli lähtenytkin, vaatimattomana, tuntemattomana
-henkilönä kesäasunnolleen mökkiin.
-
-Mutta nyt -- nyt hän ei voinut olla itselleen myöntämällä, että oli
-menetellyt oikein, kun kävi kartanossa.
-
-Hän näki nyt kaiken toisessa valossa. Kun lady Alfreton kerran oli
-sulanut ja lämminnyt, ei kukaan osannut paremmin kuin hän emäntänä
-esiintymisen hienoa taitoa, eikä hänen sydämessään olisi voitu
-koskettaa mitään kieltä, joka täydellisemmin olisi esiin loihtinut
-hänen luonteensa paremmat ominaisuudet kuin se, mille lempeä vieras oli
-sormensa asettanut.
-
-Hänen veljensä oli eläessään ollut se henkilö, jota hän oli maailmassa
-enimmin rakastanut, ja hänen kuolemansa, kuten lady Alfreton itse
-tunnusti, oli ollut hänen elämänsä ainoa todellinen suru.
-
-
-
-
-XXII.
-
-"Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään."
-
-
-"Ka, nuori viisas, minusta näyttää, että olet tehnyt aika hyvän
-päivätyön", virkkoi Piers Alfreton sinä iltana, kun hän ja Elma
-päivällisen edellä olivat kahdenkesken vierashuoneen kaariakkunan
-ääressä. "Oletko itse siihen kyllin tyytyväinen?"
-
-"Eikö se ollut ihmeellistä, Piers?" Elman kasvot hehkuivat kauttaaltaan
-päivänlaskun rusossa, mikä ulkona kirkasti taivaankannen sisällä nämä
-kaksi ihmisolentoa.
-
-"Eikö se ollut ihmeellistä?" toisti nuori mies asettuen juttelemaan.
-"Sinä näyt aina keksivän jotakin outoa ja ihmeellistä: joka käänteessä
-odottaa sinua seikkailut ja ihmeelliset kohtaukset. Mikä nyt tänään
-taas oli ihmeellistä?"
-
-"Se sinun enosi Randolphin tarina, tietenkin. Etkö sinä siitä
-kuullutkaan?"
-
-"Oh... ah... kyllä; se kai äidin saikin niin ihastumaan. Mikään muu ei
-olisi tepsinyt puoliksikaan niin hyvin. Tosin hän oli mennyt puutarhaan
-jo ennakolta, päättäen esiintyä kohteliaana; mutta en tosiaan ollut
-uskoa silmiäni nähdessäni hänen tuon leskirouvan kanssa kävelevän
-edestakaisin käsi kädessä!"
-
-"Niinkö he todella kävelivät?" Elma värähteli riemusta.
-
-"Vakuutan sen kunniasanallani! Kun eivät vain olisi suudelleetkin
-toisiansa erotessaan! Siitä en mene valalle, huomaa; mutta elleivät he
-sitä tehneet, vähältä se piti -- hyvin vähältä. Oh, äitini osaa sen
-tempun sirosti suorittaa, jos hän vain kerran siihen määrin innostuu;
-ja, kuten sanottu, eno Randolph sai hänet haltioihinsa. Mutta sinä,
-Elma, olit kuitenkin ensimäisenä sysäysvoimana ja aiheuttajana."
-
-"Oh, Piers, enhän toki! Minulla ei ollut sen asian kanssa mitään
-tekemistä. Minä vain hankin äidiltä luvan ottaa Carolinelle muutamia
-vanhoja kirjoja kouluhuoneesta! Caroline oli lukenut moneen kertaan
-jokaisen kirjan, minkä olivat tuoneet mukanaan, eikä täällä maalla
-tietysti ollut uusia saatavissa, vaikka tosin rouva Thatcher tarjosi
-heille 'Kansan toveria' ja 'Kodin piiriä'", lisäsi hän nauraen. "Mutten
-koskaan aavistanut, että täti Selina olisi kutsunut heidät tänne
-sisälle", jatkoi Elma reipastuen, "koska hän tietysti ei voi kutsua
-jokaista, kuten hän sanoo. Ja vaikka herra Bryant on hyvin miellyttävä,
-hänellä saattaisi olla kuinkakin paljon sukulaisia tässä kylässä,
-sanoo täti. Ja kun täti tuli itse alas puutarhaan! Eikö se ollut perin
-ystävällistä?"
-
-Piers silmäsi veltosti ympärilleen. Kerrankin hän ihmetteli, saattoiko
-Elma olla ihan tosissaan. Hän näki, että niin oli laita.
-
-"Mitä ajattelet?" vastasi hän sitten. "Olisiko ollut hyvin, hyvin
-ystävällistä äitini puolelta viskata yhtä hyväsukuiselle ja hyvin
-kasvatetulle naiselle kuin hän itsekin pelkkä lupa käyskennellä hänen
-puutarhassaan ihan hänen ikkunainsa alla, itse laisinkaan menemättä
-häntä lähelle? Minun täytyy sanoa pikemminkin kummastelleeni, että
-leskirouva sellaisesta kutsusta saapui."
-
-"En luule, että hän olisi tullut", myönsi Elma, "ellei... ellei hän
-olisi tehnyt sitä Carolinen tähden. Luulen, Piers, että hän hiukan --
-juuri hiukan -- siihen tapaan tunsikin. Ja kun Juliet alkoi puhua ja
-minä näin rouvan kasvot, tunsin kylmät väreet ruumiissani; mutta Juliet
-ei sitä ollenkaan huomannut. Ja Caroline oli niin hirveän halukas
-näkemään kukkasiamme; hän on ihan hullaantunut kukkiin, mutta niillä
-on ainoastaan ruusuja ja tuoksuherneitä [Lathyrus odoratus. Suom.]
-rouva Thatcherin huvilassa. Caroline sanoi hyvin usein vilkaisseensa
-porteista sisälle ja miettineensä, mitä pyökkipuu-rivin toisella
-puolen olisi. Senvuoksi luulen hänen äitinsä todella tunteneen, ettei
-voinut tytön tähden olla suostumatta. Kylläpä he tänä iltana siitä
-kaikesta jutellevat", jatkoi Elma haaveellisesti; "toivoisin voivani
-heitä kuunnella! Caroline puhuu meistä -- sinusta, Julietista ja
-minusta, -- kuvailee kalalammikoita, viiniansareita ja ruusukäytävää
-sekä kertoo, kuinka sinä työnsit häntä tuota pitkää käytävää myöten,
-jotta hän näkisi sen päästä päähän; ja rouva Mansell toistelee kaikki
-tädin lauseet ja kertoo, kuinka enostasi Randolphista kuuleminen häntä
-kummastutti. Kuinka mielelläni tahtoisin olla siellä!"
-
-"Mieluummin kuin täällä?"
-
-"Oh, en minä sitä sanonut", virkkoi Elma viattomasti. "En tarkoittanut
-_sitä_, Piers; mutta onhan niin hauskaa mielikuvituksessaan seurata
-ihmisiä heidän kotiinsa ja ajatella kaikkea tuota. Eikä Carolinen
-tarvitse enää koskaan pelätä yksinäisyyttä; sillä Selina-täti sanoo,
-että nyt kernaasti saan käydä häntä tapaamassa milloin vain haluan;
-saan ottaa piirustukseni mukaani ja istua siellä puutarhassa. Kuinka
-lystikästä se on! Nähdä _minut_ missä niin usein olemme nähneet
-_hänet_! Jos täti sattuisi siellä ollessani ajamaan ohitse, juoksisin
-veräjälle ja sanoisin: 'Hän on tänään ulkona'; sillä meillä, näetkös
-oli aina tapana mökkiä lähestyessämme kysäistä toisiltamme: 'Onkohan
-hän sisällä vai lieneekö ulkona?' Minun tapani oli panna täti
-arvaamaan, ja varsin usein hän arvasi oikein."
-
-"Niin, mutta sinulta ei jää varsin paljoa aikaa Carolinelle, sitte
-kun toinen rakas ystäväsi, Mabel Pomeroy, saapuu. Milloin hän tulee?
-Maanantainako? Caroline saanee silloin väistyä seinustalle, heh?"
-
-"Piers!" huudahti tyttö närkästyneestä
-
-"Eikö?" tivasi nuori mies. "Mabelia ei Caroline paljoa huvittane."
-
-"Jos Mabel olisi senlaatuinen tyttö, hän ei suinkaan olisi _minun
-ystäväni_"; ja puhuja suoristausi juhlallisesti, mikä eräästä toisesta
-näytti huvittavalta. "Sinä et tunne Mabelia, muutoin et olisi sellaista
-edes ajatellutkaan! Se seikka, että Caroline on niin köyhä ja sairas
-ja... jokseenkin riippuvainen minusta, on juuri omiaan hankkimaan
-hänelle Mabelin suosion, Mabel on yhtä ystävällinen ja herttainen..."
-
-"He-hei! Olemme etääntyneet aika taipaleen kukkasnäyttelyn päivästä!"
-
-"Minä en tuntenut häntä silloin. Kuinka olisin voinutkaan tuntea?
-Sinä päivänä olimme nähneet toisemme vasta ensi kertaa. Ja ajatukseni
-askartelivat kokonaan omissa tytöissäni."
-
-"Ja sinun mielestäsi hän käyttäytyi töykeästi heitä kohtaan."
-
-"Niin hän teki -- mutta niin teimme kaikki. Kyllähän sinä tiedät.
-Koskaan ei enää käy sillä lailla. Kun Henrietta ja Maggie olivat hänen
-kutsuissaan -- kerroin sinulle, kuinka ystävällinen hän heille oli, --
-hän luullakseni huolehti heistä enemmän kuin muista ja asetti heidät
-enemmän etualalle kuin kenenkään muun. Olen varma, että hän niin teki
--- teki juuri siksi, että he olivat outoja eivätkä ketään tunteneet; ja
-Mabel pelkäsi niin hirveästi, ettei heillä olisi hauskaa. Ja sitten oli
-mademoisellen väki."
-
-"Keitä he olivat. Siitä en ole kuullutkaan."
-
-"Oh, se tapahtui Mertounin talossa oleskellessani. Enhän näet ole
-sinua sittemmin tavannut, jotta olisin kertonut. Mademoisellella --
-Mabelin kotiopettajattarella -- oli täällä muutamia jokseenkin kurjaan
-tilaan joutuneita vierasmaalaisia tuttavia, jotka olivat matkustaneet
-Lontooseen eivätkä tienneet, kuinka täällä tulisivat toimeen; ja
-Mabelista ja mademoisellesta tuli heidän vuoksensa aivan hyvät ystävät,
-vaikka ennen aina riitelivät. Nyt mademoiselle on niin liikutettu ja
-riemastunut kaikesta siitä, mitä Mabel tavalla tai toisella on noiden
-ihmisten hyväksi tehnyt. Ja ne olivat sentään jokseenkin väsyttäviä
-eivätkä varsin hauskoja ihmisiä, Piers, joten näin ollen en voi
-käsittää, että hän koskaan enää hentoo antaa Mabelille huonoa arvosanaa
-hänen opinnoistaan!"
-
-"Mabel siis voittaa siitä."
-
-"Et toki uskone, että hän teki sen _senvuoksi_?"
-
-"En, en lemmossa! Älähän, pyydän, älä muserra minua halveksimisellasi,
-rakas, päättäväinen, kaunopuheinen pieni sähikäinen! Kah, mikä
-vilpittömän uskon puolustaja sinä olet, Elma! Toivoisinpa olevani
-Mabelina! Kuinka ihanaa on, että ihmiseen uskotaan!" Hänen rinnastaan
-kohosi huokaus, ja hän singahdutti katseen sanojensa tehoksi.
-
-Turhaan. Tuo tyttö oli vielä lapsi ja vielä -- niin, vielä aivan
-epäluuloista vapaa ja viaton. Piersistä välittämättä hän jatkoi omien
-ajatustensa suuntaan.
-
-"Tuskin tuntisit Mabelia; hän tekee nykyisin _aina_ jotakin hyvää ja
-suunnittelee hyviätöitä. Se alkoi silloin, kun hän ajelutti niitä
-tyttöjä ja minua puistossa. Se oli varmaankin alkuna, sillä jälkeenpäin
-hän sanoi minulle todella uskovansa, että se oli aivan ensimäinen
-kerta, jolloin hän eläessään oli yrittänytkään tehdä mitään -- mitään
-_todellista_ -- jonkun toisen hyväksi! Ajattelehan! Ja hän sanoi
-sitäpaitsi -- voinenko sinulle ilmoittaa mitä hän sitäpaitsi sanoi?"
-Ja innokas nuori ääni vapisi ja laski. Ilmeisesti oli tulossa jotakin
-vakavaa.
-
-"Älä kerro, ellet luule, että sinun sopii sitä tehdä", sanoi Piers.
-
-"Mutta minä en luule, että se on sopimatonta, ja se näyttäisi sinulle,
-millainen Mabel todella on; ja minä tiedän, että et hänestä paljoa
-pidä."
-
-"No?"
-
-"Hän sanoi sinä iltana itkeneensä itsensä nukuksiin."
-
-"Itkeneensä itsensä nukuksiin!"
-
-"Hän oli niin häpeissään. Ja _olihan_ se omituista, juuri hiukan
-omituista, ettei koskaan ollut yrittänyt mitään."
-
-"Omituista sinun korvissasi tietenkin. Ei aivan yhtä omituista minun
-korvissani, ja luullakseni on paljon muitakin, joille se ei kuulostaisi
-omituiselta. Ainoa kummallisuus olisi siitä itkeminen."
-
-"No _sitä_ en pidä laisinkaan omituisena", virkkoi Elma hiljaa.
-
-"Et, koska..." Hän vaikeni, henkäisi pitkään ja katsahti tyttöön
-ikäänkuin epäröiden, jatkaisiko vai ei.
-
-"Koska?" kysyi Elma mitä vakavimman tarkkaavaisena. "Kerro minulle,
-Piers. Minä en koskaan pane pahakseni sanojasi, Piers. Koskeeko se
-Mabelia?"
-
-"Ei."
-
-"Siis minua?"
-
-"Niin."
-
-"No, mitä minun suhteeni?" Elma tarttui hänen käteensä ja heilutteli
-sitä luottavaisesti. "Mitä minun suhteeni?"
-
-"Ainako sinä tuolla tavoin tartut ihmisiä kädestä?" kysyi hän. Mutta
-tyttö tunsi hänen puhuessaan tarttuvan hänen omaansa ja puristavan sitä
-tiukkaan.
-
-"Kyllä -- milloin heistä pidän."
-
-"Tokko...?" Sitten hän hillitsi itsensä.
-
-"No, mitä siis minun suhteeni?" virkkoi Elma houkutellen. "Sano pois.
-Älä välitä. Minä tahdon kuulla. Sano, sano, Piers!"
-
-"Sanoisinko?" Syystä tai toisesta hän tiesi, ettei hänen tulisi
-sanoa, mutta kiusaus oli suuri. "Sanonko sinulle, miksi Mabel
-sinua kummastuttaa ja miksi muutkin -- me -- puolet tapaamistasi
-ihmisistä sinua kummastuttaisivat? Se johtuu siitä, Elma, että olet
-erilainen kuin me kaikki. Sinulle on nöyryys, kainous, viattomuus,
-ylvästelemättömyys, epäitsekkyys yhtä luonnollista kuin taivaan tuulten
-humina. Itsekkyys? Sen sanan merkitystä sinä et tunne. Vakuutan
-sinulle, ettet tunne. Toisten toivomukset, pelot, ilot ja surut ovat
-sinulle kuin omiasi. Jokainen rakastaa sinua -- koska sinä rakastat
-jokaista. Sinä, äiditön tyttö-parka, joka olet kasvanut kuivassa,
-karussa maaperässä -- vieraiden parissa -- yhtenä monien joukossa --
-pelkkänä yksilönä tässä suuressa meluavassa maailmassa, sinä saatat
-meidät kaikki ihan häpeään. Sinun puhdas, suloinen, jalo luonteesi saa
-meidät kaikki halveksimaan omaa kurjaa, viheliäistä minäämme. Jo pelkkä
-oleskelu sinun parissasi... sinun näkemisesi... puheesi kuuleminen..."
-
-"Oi, Piers! Piers, _älä_!" Hän melkein parahti.
-
-"Hiljaa. Kuule se yhden ainoan kerran."
-
-"Ei, ei!"
-
-"Niin, yhden ainoan kerran, rakas lapsi. En enää koskaan puhu siihen
-tapaan, paitsi jos..." Hän vaikeni äkkiä.
-
-"Ei, sinä et saa -- sinä et saa."
-
-"Paitsi _jos_..." toisti hän. Mitään enempää hän ei sanonut.
-
-
-
-
-XXIII.
-
-"Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?"
-
-
-Oli kenties hiukan raskasta Elmalle, että hänen serkkunsa ehdotus
-pantiin täytäntöön tosiaan varsin perinpohjaisesti ja että Alfretonin
-herrasväki siis vietti maakartanossansa melkoista isomman osan
-elämästänsä kuin ennen.
-
-Tästä päätöksestä johtui, että hänen täytyi uhrata "Park Lanen päivät"
--- nuo päivät, jotka olivat käyneet hänelle entistä rakkaammiksi
-senjälkeen, kun niin herkkä muutos oli tapahtunut ennen itsekkäässä ja
-väsähtäneessä perheessä, että hänkin saattoi tämän parannuksen huomata.
-Hänen täytyi luopua heidän seurassaan viettämistään keskiviikon
-iltapuolista aina tulevan vuoden pääsiäiseen asti.
-
-Sanomattakin on selvää, että joulun hän oli viettänyt Towersissa,
-ja se oli ollut hurmaavan rattoisa joulu; mutta sitä seuraavien
-jokseenkin lohduttamien kevätkuukausien aikana ihan huhtikuun loppuun
-asti -- sillä pääsiäinen oli sinä vuonna tavattoman myöhään -- hän oli
-poikkeuksetta keskiviikko-aamua huokauksin tervehtänyt.
-
-Kuten tiedämme, oli Elmalla sentään niin onnellinen luonne, että ikävä
-ei voinut sitä lannistaa eikä pettymys katkeroittaa.
-
-Koska parhainta ei ollut saatavissa, hän tahtoi tehdä voitavansa
-näissä vähemmin hauskoissakin olosuhteissa; ja hänen ahkeroidessaan
-opinnoissaan ja edistyessään erilaisissa hienoon sivistykseen
-kuuluvissa saavutuksissa luontaisella uutteruudellaan ja
-innostuksellaan aika kiiti kylläkin nopeasti.
-
-Niinkuin oli ennustettu, täytyi turvautua valeliepeisiin --
-uudenaikainen vastike kolmisenkymmentä vuotta sitten muodissa olleelle
-kasvamispoimujen alaslaskemiselle -- nuoren neitimme hameissa. Hän
-oli mitaltaan varttunut runsaan puolitoista tuumaa, hipiä oli käynyt
-hienommaksi, muoto muuttunut edukseen. Joka suhteessa hän ei enää
-muistuttanut niin paljoa lapsesta -- oli suuremmassa määrässä nainen.
-
-"Ja kyllä on jo aikakin!" lausui lady Alfreton hyväksyvästi luodessaan
-yleissilmäyksen tyttöön. "Viime kuussa täytit seitsemäntoista,
-Elma; se merkitsee, että tähän aikaan ensi vuonna sinut esitellään
-seuraelämässä. Minä aion itse esitellä sinut ja viedä sinut
-seurapiireihin. On aika, että alkaisit näyttää neitimäisemmältä, hiukan
-vähemmän -- pyöreältä ja punaposkiselta", naurahti hän.
-
-"Teen liian pahoin niin sanoessani, eikö totta, rakkaani? Mutta
-siitä ei tosiaan tarvitse loukkaantua. Sinä olisit hyvin herttainen
-lapsi, jos _olisit_ lapsi; ja tiedän, että muiden muassa Piers aina
-ihaili ruusuja poskillasi ja hyvää terveyttä todistavaa ulkomuotoasi
-ylimalkaan. Hän on kehuskellen maininnut sinusta Julietille ja saanut
-hänet niin paljon ratsastamaan, kävelemään ja yleensä liikkumaan
-ulkoilmassa, että hän todella näyttää yhtä paljoa nuoremmalta kuin sinä
-olet joulun jälkeen vanhentunut.
-
-"Ja jouluksikin hän oli mielestäsi somistunut, ja hän on epäilemättä
-herttaisempi ja paremmalla tuulella kuin ennen. Meillä on ollut
-aivan hauska talvi, ja sir Thomas on riemuissaan. Vaikka olemme
-toimeenpanneet tanssiaiset ja pitäneet alituisia päivälliskutsuja ja
-vaikka meillä on tuon tuostakin ollut melkolailla vieraita, emme ole
-tuhlanneet puoliakaan siitä kuin tavallisesti Cannesissa ja Pariisissa
-oleskellessamme. Hänestä on hiljainen maalla asumisemme tehnyt hyvän
-vaikutuksen naapuristoonkin."
-
-Lady Alfreton puhui edelleen, sillä hänen tapansa oli sanoa, että
-hän aina saattoi mukavasti haastella Elmalle; Elma oli ikäisekseen
-niin järkevä tyttö ja niin terävä käsittämään. "Uskonpa, että vielä
-päätämme viettää talvemme joka vuosi Towersissa; enkä ainakaan minä
-olisi siitä suinkaan pahoillani. Tiedät kai, että Piers toi kaikki
-hevosensa Leicestershirestä ja metsästi omien vieraittemme kanssa?
-Sekin oli hauskaa. Siitä oli suurta apua. Sanalla sanoen olemme voineet
-ja viihtyneet mainiosti ja varmaan me vielä kaupunkiin tultuammekin
-tunnemme itsemme senvuoksi reippaammiksi."
-
-Oli kieltämätöntä, että osa tämän jälkikatsahduksen tuottamasta
-riemusta sisältyi tuohon johtopäätökseen; ja Elma, jonka koko sydän
-samasta syystä pulppuili iloa, ei nähnyt tädissään mitään moitittavaa.
-Että hänen rakkaat omaisensa laisinkaan olivat saapuneet kaupunkiin,
-reippaampina tai vähemmin reippaina, oli hänelle melkein kylliksi;
-mutta että he olivat saapuneet virkistyneinä, hilpeinä, kaikin puolin
-terveinä ja tyytyväisinä, pirteinä ja iloisina alkavaa seurustelukautta
-vastaanottamaan, riitti yllin kyllin täyttämään hänen onnensa maljan.
-
-"Ja sinä _olet_ kasvanut, Elma", toisti täti.
-
-"Olen kyllä, rakas täti; Piersin täytyy taas mitata minut. En voinut
-olla juoksematta sisälle nähdäkseni vanhan mittani, kun kuljin
-kirjastohuoneen ohitse, ja luulen -- olen siitä varmakin, -- ettei se
-enää ulotu paljoa korkeammalle silmiäni."
-
-"Ja vaikka epäilemättä _olet_ hoikempi, näytät terveeltä. Tietysti
-_olet_ terve?"
-
-"Aivan terve, täysin terve, täti."
-
-"Neiti Exeter on varmaan pitänyt sinusta hyvän huolen." Ja sitten
--- ihmeitten ihme! -- lady Alfreton lisäsi ihan kuin luonnollisena
-jatkona: "Minun täytynee käydä neiti Exeterin luona lausumassa hänelle
-tunnustukseni."
-
-Hän oli käynyt niin monien ihmisten luona siitä ajasta, kun hänet
-viimeksi tapasimme, että yksi vierailu enemmän tai vähemmän ei paljoa
-merkinnyt, eikä neiti Exeter ollut enemmän hänen oman säätypiirinsä
-ulkopuolella kuin monet muut olivat olleet.
-
-Hänen poikansa ehdottama koe oli, kuten olemme rouvalta itseltään
-kuulleet, onnistunut erinomaisesti. Hän oli huomannut, että
-kohteliaisuus, ystävällisyys ja naapurillisuus eivät ehdottomasti
-tietäneet tartuntaa tai edes alituista kanssakäymistä. Vähitellen hänen
-silmänsä olivat avautuneet näkemään sen tosiasian, että oli mahdollista
-olla huomaavainen, jopa viettää aivan hauska puolitunti yksinkertaisten
-kansanihmisten parissa, jotka tiesivät vähän tai eivät mitään siitä
-maailmasta, missä hän eli, mutta joiden oma maailma kuitenkin oli
-sellainen, ettei hän voinut sitä halveksia. Alkoipa hän heistä oppiakin.
-
-"Poloinen rouva Smith oli täällä tänään ja hän on todella varsin hauska
-puheissaan ja varsin kaino ja vaatimaton esiintymisessään -- vaikka
-on ihan _ihmeellistä_, mitä hän on tehnyt, -- niin ihmeellistä, että
-muut saavat vallan _hävetä_", oli ylhäinen rouva eräässä tilaisuudessa
-vakuuttanut; "enkä suinkaan enää koskaan edes ajattelekaan häntä
-sivistymättömäksi. Kah, ihan unohdin hänen pienet omituisuutensa
-hänen täällä ollessaan -- eikä sellaisista saisi niin kovin paljoa
-välittääkään. Minä pyysin häntä käymään toistekin, pyysin niinkin; minä
-todellakin pidän hänen käynneistään."
-
-Eräänä päivänä hän taas oli lausunut: "Rakas Piers, jos olisin tuntenut
-sen sääliteltävän, _kauhean_ miespoloisen aikaisemman elämäntarinan,
-jonka tänne tuonnoin toit, en suinkaan olisi käyttäytynyt häntä kohtaan
-niinkuin käyttäydyin. Olen nyt aivan suuttunut itseeni. Tiedätkö sen?
-Oletko kuullut siitä? Vai et? Annahan, kun sitten kerron sinulle."
-Senjälkeen oli seurannut yksityiskohtia, ja lopuksi oli rouva lausunut:
-"Jos siis joskus haluat käskeä hänet jälleen tänne, Piers, tahdon tehdä
-parhaani poistaakseni sanojeni aikaisemman vaikutuksen; ja vaikken
-ymmärräkään kaikkea, mitä hän sanoo, sillä tiedäthän, että hänen
-murteensa ja puhetapansa on miltei _mahdotonta_, tahdon hymyillä ja
-virkkaa jotakin, mitä hyvänsä, rauhoittaakseni ja rohkaistakseni häntä."
-
-Piersin lause: "Kukaan ei kykene siihen paremmin kuin sinä, äitiseni",
-oli ollut pienenä lisäpalkkiona tästä.
-
-Mutta totta puhuen lady Alfreton ei olisi kaivannut mitään muuta
-palkkiota kuin omat onnellisemmat tunteensa. Jokainen pieni ponnistus
-oli kantanut omat hedelmänsä; ja hänen puolisonsa ja poikansa
-hyväksyminen Julietin huvitetun myöntymisen kera oli vain tasoittanut
-hänen tiensä hiukan sileämmäksi kuin se ehkä muutoin olisi ollut. Hänen
-alettuaan kerran astua tätä polkua häntä ei enää hevillä olisi saatu
-siitä poikkeamaan.
-
-Sir Thomas oli kummastuneena kohottanut kulmakarvojansa, mutta oli
-muutoksen johdosta myöskin mielihyvästä hykerrellyt käsiänsä. Hänkin
-oli luvannut tulla maalais-herrasmieheksi, jollaiseksi hänen poikansa
-oli muuttumassa. Vielä ei ollut liian myöhään: se tekisi erinomaisen
-hyvää sekä hänen terveydelleen että hänen maineelleen.
-
-Jouluna Towers tuskin tunnettiin entisekseen, kun ilta illan perään
-ajopelejä vieri edestakaisin; ja Elman sanojen mukaan oli ollut
-milloin mitäkin "ihania, ihania" juhlia ja kestityksiä sekä rikkaille
-että köyhille, jopa onnettomille "keskiluokkalaisillekin", jotka
-alussa olivat olleet hänen tätinsä erityisenä kammona, mutta joista
-hän sittemmin erikoisesti huolehti. Julietkin oli huomannut, ettei
-naapurillisuus sittenkään ollut mitään huonoa huvia ja etteivät ihmiset
-senvuoksi käyneet "röyhkeiksi, tungetteleviksi ja hännysteleviksi",
-kuten hän ja hänen äitinsä ennen olivat luulleet.
-
-"Tietysti meidän joskus täytyi suoristaa ryhtiämme, näyttää hiukan
-jäykiltä ja viileiltä", tunnusti hän uskotuilleen myöhemmin, "mutta
-ylimalkaan onnistuimme mielestämme ihmeellisen hyvin. Ja minun täytyy
-myöntää, että jos _maalla_ tahtoo asua, ei ole viisasta esiintyä
-tylysti, niinkuin meidän tapamme ennen oli."
-
-Tuskin tarvitsee mainita, että niiden joukossa, jotka tästä olivat
-enimmin hyötyneet, oli rouva Mansell tyttärineen. _Heistä_ oli tullut
-perheen ystäviä; ja Towers oli todella osoittautunut heille niin
-vieraanvaraiseksi ja mieluiseksi, että he lopuksi olivat suostuneet
-vastaanottamaan sir Thomasin tarjoaman mökin, joka hänellä oli
-vuokrattavana lyhyen matkan päässä kartanostaan. Eikä kukaan ollut
-tästä järjestelystä enemmän mielissään kuin lady Alfreton, joka
-hartaasti huolehti siitä, että mökki sisustuksineen olisi kaikin
-puolin siro ja täydellinen -- aivan sellainen kuin hän olisi itselleen
-halunnut.
-
-Nyt hänestä tuntui perin yksinkertaiselta sanoa: "Minun täytynee käydä
-neiti Exeterin luona."
-
-Neiti Exeter istui seuraavana iltapäivänä etummaisessa
-vastaanottohuoneessa vierastaan odottamassa. Hänelle oli ilmoitettu
-hänen osakseen aiotusta kunniasta, ja Elma oli tämän viestin viedessään
-hiukan arastellut. Tyttö oli omana vakaumuksenaan lisännyt, että
-vierailu tehtäisiin viivyttelemättä.
-
-Tämä vihjaus oli riittänyt. Kaikki oli nyt valmiina, ja kaikki oli
-ulkopuolisesti tyyntä, vaikka lempeän kaitsijan povessa epäilemättä oli
-paljonkin levottomuutta.
-
-Mitähän tuo omituinen ja odottamaton toimenpide merkitsi? Aikoiko
-Elman holhooja ehdottaa jotakin muutosta, jotakin sovittelua? Koettiko
-sir Thomas keksiä jotakin keinoa pannakseen täytäntöön sen, mitä
-neiti Exeter jo jonkun aikaa oli peljännyt hänen omaisineen haluavan,
-nimittäin riistää hänen rakkaan oppilaansa pysyväisesti hänen
-hoivastaan? Vuoden päästä hänellä oli siihen valta, mutta nyt -- ja
-neiti Exeter pudisti päätänsä, ja hänen huulensa sulkeutuivat tiukkaan.
-Ei, ei; mieluummin mitä muuta tahansa! Mitä hyvänsä muuta vaadittaisiin
-tai pyydettäisiin, mitä tahansa hän saattoi hyvällä omallatunnolla
-tehdä, siihen hän oli valmis; mutta luovuttaa hänelle uskottu pyhä
-aarre toisille, ennemmin taipua elävien vaatimuksiin kuin kunnioittaa
-vainajain toivomuksia? Ei koskaan!
-
--- Tapahtuuhan se sittenkin kyllin pian, kyllin pian, -- huokasi hän
-ajatellen nopeasti kiitäviä kuukausia. -- Suloinen Elmani, pitkää
-aikaa et saa enää viettää tyyntä, hiljaista elämääsi ja rauhallisesti
-harjoittaa opintojasi. Maailma vaatii sinut. Oi lemmikkini! -- ja
-kyyneleet kumpusivat uskollisen olennon silmiin. -- Oi, Elmani, kunpa
-osaisit elää maailmassa silti tulematta maailmalliseksi! Mutta _onko_
-se mahdollista? -- Sillä kunnon neiti Exeter oli tällä haavaa hiukan
-epäuskoinen ja alakuloinen, ja ken voi häntä moittia?
-
-Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi lensi auki, lady Alfreton astui
-sisälle, ja pieni johtajatar, jälleen sotahaarniskassa, meni häntä
-vastaan. Hänen sävynsä tosiaan hieman kummastutti vierasta, joka, ollen
-keveäluontoinen, oli niin täydellisesti unohtanut kuin jos ei olisi
-koskaan ollut olemassakaan mitään syytä, miksi he kaksi eivät nyt olisi
-mitä parhaimmissa väleissä. Mutta neiti Exeter sai vuorostaan aihetta
-kummastua, ennenkuin haastattelu oli päättynyt.
-
-Ei vihjaustakaan mistään uudesta ehdotuksesta. Ei viittaustakaan
-mihinkään muutokseen. Sanalla sanoen, ei mitään muuta kuin hauskaa
-ystävällisyyttä, ylistystä, sieviä kehuskeluja opettajattarelle, ja
-kaikki tuo esitettynä niin herttaisesti kuin ainoastaan lady Alfreton
-taisi.
-
--- Hyväinen aika! -- huudahti lauhtunut ja katuvainen neiti Exeter
-jäätyään jälleen yksikseen. -- Hyväinen aika! Elma on varmaan oikeassa,
-ja yhtä varmasti minä olen tuominnut väärin tuota hurmaavaa rouvaa.
-Elma on minua viisaampi. Hänen on opetettava minua, eikä minun häntä,
-eräissä suhteissa.
-
-Hyväluontoisen Mertounin herttuattaren auliissa ja iloisessa
-myötävaikutuksessa lady Alfretonilla oli myöskin alituista tukea ja
-puolustusta uudelle asiaintilalle.
-
-"Mitä herttuatar tekee, sitä voin minäkin tehdä", oli hänen tapansa
-päättäväisesti vastata Julietin silloin tällöin huomautellessa, ettei
-Park Lane ollut Towers ja että se, mikä varsin hyvin meni mukiin B:n
-kreivikunnassa, tuskin sopi Lontoossa.
-
-Lady Alfreton ei lisännyt -- kenties ehkä ei tiennyt, -- että, mitä
-herttuatar teki, johtui yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hänen omassa
-perheessään tapahtuneesta vallan siirrosta, toisin sanoen, että mihin
-Mabel johti, sinne Mabelin äiti seurasi -- ja me tiedämme, kuka oli
-kaiken johtajana.
-
--- Se on Elman, yksinomaan Elman vaikutusta! -- päätteli eräs, joka
-myöskin tiesi.
-
-Mutta Piers ei sinä kesänä sallinut itselleen tilaisuutta usein tavata
-Elmaa. Hän lähti pitkälle ulkomaanmatkalle heti kaupunkiin muuton
-jälkeen; ja jos sopii vilkaista viattoman sydämen kuulakkaan syvyyteen,
-voimme aavistella, että hänen nuoren serkkunsa mielestä kaikki oli
-menettänyt puolet kirkkaudestaan, kun hän oli poissa.
-
-Elman joutohetket Park Lanen talossa eivät siitä pitäen koskaan
-kuluneet yhtä hupaisasti -- varsinkaan eivät tarjonneet läheskään samaa
-tenhoa kuin muutamina ensi viikkoina tuon onnellisen pääsiäisajan
-jälkeen. Hän kaipasi aina jotakin. Hetket olivat kadottaneet
-viehätyksensä, ihana kirkkaus oli niistä kaikonnut.
-
-Eräänä päivänä lady Alfreton sanoi äkkiä: "Kah, Elma! Olen saanut
-kirjeen Piersiltä. Hän lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä.
-Se ei ole laisinkaan Piersin tapaista; mutta sinä olit aina hänen
-suosikkinsa." Sitten hän käännellen kirjettä kädessään alkoi lukea
-höpistä ensin hiljaa ja vihdoin äänekkäämmin: "Rakastava poikasi Piers
-Alfreton. _Sano sydämellisiä terveisiä Elmalle_." Sitten osoittaen
-lausetta: "Tuossa näet! Tuossa se on! 'Sano sydämellisiä terveisiä
-Elmalle'."
-
-Jälkeenpäin puhuja mietiskeli itsekseen tähän tapaan:
-
--- Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt? Toivoisin niin -- kaikesta
-sydämestäni sitä toivoisin. Mutta ainahan Elma punastuu. Hän punastuu
-ujostellessaan ja punastuu innostuessaan. Mutta sentään... En voi
-muistella nähneeni mitään aivan samanlaista punehdusta tätä ennen.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-Päätös.
-
-
-Oli iloinen kevätpäivä, linnut visertelivät riemukkaasti ja kukkaset
-puhkesivat huhtikuun heleänä aamuna; mutta kulmatalosta Haverstockin
-mäellä kuului itkua ja valitusta.
-
-Oli pääsiäisloman edellinen päivä -- päivä, jolloin tavallisesti
-hiljaisen tyytyväisyyden ja säädyllisen hilpeyden tunteet täyttivät
-koko laitoksen. Mutta ken saattoi tänään olla iloinen? Elma teki
-lähtöä. Elmaa ei enää koskaan nähtäisi innokkaine, jokaista tulijaa
-tervehtivine kasvoineen lupa-ajan päätyttyä -- häntä, joka aina
-ensimäisenä oli heitä vastaan ilmestynyt.
-
-Elma ei koskaan enää olisi siellä tuota välttämätöntä hetkeä
-sulostuttamassa ja jokaista uutta tulokasta laitokseen tervehtimässä.
-Elma, jolla oli niin rohkaisevat, puoleensa vetävät silmät, niin
-taitava, viihdyttelevä kieli ja jonka _esprit-de-corps_ oli niin
-innokasta (tämä hänen yhteishenkensä oli vaikuttanut jokaiseen jäseneen
-talossa vanhimmasta nuorimpaan), -- Elma oli jättävä heidät iäksi.
-Tosin oli muitakin hänen ikäisiään, hänen aikalaisiaan, muiden muassa
-näillä sivuilla jo ennen mainitut pitkä Henrietta ja tyyni ja vakava
-Margaret, jo ennen lähtenyt, ja toisia oli tullut heidän sijaansa;
-ja olikin aika -- niin, he eivät voineet olla myöntämättä, että Elma
-Alfretoninkin, joka nyt oli, kuten ne toisetkin olivat olleet, naiseksi
-kypsymässä, oli jo aika leijailla ylöspäin korkeampiin, avarampiin
-ilmapiireihin. Mutta sittenkin -- Elma! Ken voi korvata Elman -- pienen
-yhdyskunnan joustavan, lehahtelevan, liikkeellepanevan hengen, sen oman
-kirkkaan, erikoisen tähtösen?
-
-"Neiti Exeteristä se tuntuu kauhean katkeralta", kuiskasi eräs tyttö
-henkeänsä pidätellen toiselle. "Hän ei virka mitään -- mutta hän
-kärsii. Se näet tuntuu hänestä melkein kuin täytyisi luopua omasta
-lapsestaan; eikä saa luovuttaa häntä edes lapsen oikeille vanhemmille."
-
-"Ainakin yhdessä suhteessa käy olo meille vaikeammaksi", vastasi toinen
-surumielisesti. "Ei ole enää ketään viihdyttelemässä neiti Exeteriä
-hänen synkkinä päivinään ja palauttamassa hänet hilpeälle tuulelle,
-kuten Elma aina osasi tehdä. Elma voi _aina_ hänet lepytellä. Ajattelen
-mielihaikealla, miltä täällä tuntunee, kun Elma on mennyt."
-
-Niin ajatteli moni muukin.
-
-Tuo kunnon neiti Exeter, jota kaikki hänen oppilaansa kunnioittivat ja
-josta useimmat jossakin määrin pitivätkin, ei kenties ollut erikoisen
-taitava voittamaan heidän myötätuntoansa. Kuten olemme nähneet, hän
-saattoi eräissä tiloissa taipua, jopa heltyä liiaksikin, -- mutta
-tavallisesti hän arvokkaan koulunjohtajattaren asemassa hairahtui liian
-jyrkän periaatteellisuuden varsin yleiseen ansaan. Hänen periaatteensa
-mukaan tuli ja täytyikin määrätyn sarjan huolellisesti täytettyjä
-velvollisuuksia, joiden vaihteluna olivat määrätyt huvitukset ja
-virkistykset, ehdottomasti tyydyttää jokaisen oikeamielisen, järkevän,
-vastuunalaisen ihmisen vaistoja ja vaatimuksia.
-
-Mutta kasvuiässä olevia tyttöjä (älkää säikähtykö _Atalantan_ kauniit
-lukijattaret!) voidaan tuskin luokittaa järkeviin, vastuunalaisiin
-ihmisolentoihin; ja meillä lienee lupa vihjaista, että oivallinen neiti
-Exeter ei liene kylliksi ottanut huomioon nuorten ailahtelevaisuutta.
-
-Tässä tuli Elma hyvään tarpeeseen. Ei kukaan kuolevainen voinut
-vastustaa Elmaa, saati sitten neiti Exeter -- varsinkaan silloin, kun
-Elma oli laupeuden asioilla. On näet ensiksikin muistettava, ettei
-Elma koskaan anonut mitään itselleen; hän ei koskaan puhunut omasta
-puolestaan. Ja sitten kuvastui nuoren lähetin silmässä sellaista
-kaihoa, ilmeessä sellaista arkaa levottomuutta ja samalla eräänlaista
-luottamusta, että kuuntelijan sydän tuskin olisi voinut olla sulamatta,
-vaikka se olisi ollut kivestä. Ja vielä -- mutta miksi luetella?
-Neiti Exeter oli sittenkin vain ihminen inhimillisin heikkouksin ja
-myöskin inhimillisesti tietoinen siitä. Ja tuo heikkous ilmeni hänen
-suhteessaan hänen orpoon turvattiinsa, joka ei enää olisi hänen. Eron
-päivä saapui, kuten olemme maininneet, ja tahdomme vetää verhon sen yli.
-
-"Tosiaankin luulen, että muutat meille haikein mielin", väitti
-Elman täti samana iltana, "niin tosiaan, Elma", ja hänen äänessään
-oli vivahdus nuhdetta. "Ja kuitenkin sir Thomas saapui kaksi päivää
-ennen pääsiäistä, sen sijaan että olisi tullut pääsiäisen jälkeen,
-toimittaakseen sinut suoraan tänne. Ja... ja minä olen hommannut
-huoneesikin aivan valmiiksi."
-
-"Oi, se on ihana, täti! Ah, täti, se on sievin, hauskin, armain pikku
-suoja! Enkö teille sanonut, etten ollut eläessäni nähnyt mitään sen
-vertaista?"
-
-"Kyllä, rakas lapsi, kyllä. Oh, en minä tarkoittanut sanoa, että olet
-kiittämätön, Elma; sinä vain et mielestäni näyttänyt ihan _niin_
-onnelliselta, ihan _niin_ hurmaantuneelta kuin olin odottanut olevasi
-päästessäsi pois tuosta väsyttävästä koulusta ja tietäessäsi, että
-tästälähin kotisi on vakituisesti meidän luonamme."
-
-"Olen onnellinen, sanomattoman onnellinen tietäessäni, että kotini on
-oleva teidän luonanne", vastasi Elma hiljaisella äänellä. "Rakastan
-teitä kaikkia hyvin paljon ja, voi, kuinka ystävällisiä te minulle aina
-olette!"
-
-"Rakas lapsi! Enhän sitä tarkoittanut. Kah, Elma, tuntuu kuin olisin
-kalastellut imartelevia kehuskeluja! Hyväinen aika! Minähän ainoastaan
-ihmettelin, ettet näyttänyt iloisemmalta, hilpeämmältä, hyvä lapsi."
-
-"Olen juuri eronnut useista ystävistä", virkkoi Elma, "ja jotkut niistä
-olivat minulle rakkaita ystäviä, täti."
-
-"Nii-in, tietysti, armas tyttöseni." Lady Alfreton liikahti
-hermostuneesti nojatuolissaan.
-
-"He olivat ikävissään nähdessään minun lähtevän. Sanoessamme
-toisillemme hyvästi monet... itkivät."
-
-"Kaiketi ne pitivät sinusta."
-
-"Neiti Exeter ei itkenyt."
-
-"Eikö?"
-
-"Mutta hänen silmänsä punottivat ja olivat turvoksissa. Täti, se rakas,
-ystävällinen, oivallinen neiti Exeter rakasti minua enemmän kuin kukaan
-muu heistä; ja minä luulen, että hän tunsi uhraavansa minut ainiaaksi."
---
-
-Muutamia päiviä aikaisemmin lady Alfreton oli esittänyt ajatuksiaan
-tähän tapaan:
-
-"Olen valmis myöntämään, että Elma on hyvin kasvatettu ja että hänen
-lahjojansa on siinä suhteessa kehitetty niin paljon kuin on ollut
-mahdollista. Mutta pelkät lukutiedot eivät yksin riitä; ja vaikkei
-minulla ole hitustakaan muistutettavaa neiti Exeteriä vastaan, joka
-on todellakin miellyttävä, järkevä nainen, olen kuitenkin ylimalkaan
-koulukasvatusta vastaan, enkä... enkä voi olla toivomatta, että
-nuori sukulaisemme vastedes välttää Haverstock Hillin alinomaista
-mainitsemista, kuten hän tähän asti on sitä maininnut."
-
-"Mitä tulee tyttökouluihin yleensä, lady Alfreton, olen täysin samaa
-mieltä kanssanne", vastasi se naishenkilö, jolle yllämainitut sanat
-lausuttiin -- hilpeä, järkevä maalaisnaapuri, eräs niitä Towersin
-lähettyvillä asuvia, joiden seuraa Piers oli äidilleen suositellut. "En
-kylläkään pidä nuorten neitien tavallisista kasvatuslaitoksista; sillä
-kun on joukko tyttäriä, kuten minulla, niin lukutuntien järjestäminen
-kotona on mielestäni kaikissa suhteissa edullisempaa. Mutta on tyttöjä
--- puolisonne veljentytär esimerkiksi, -- joiden olosuhteet tekevät
-koulunkäynnin aivan välttämättömäksi. Heidän laisilleen, kuten Elman
-täällä ollessa hänen kuvailuistaan mielestäni hyvin tajusin, neiti
-Exeterin opisto on varmaan varsin oivallinen."
-
-"Oh, kyllä; epäilemättä. Oivallinen joka suhteessa." (Nyttemmin lady
-Alfreton poikkeuksetta uljaasti puolusti hänen kouluansa _kouluna_.)
-"Mutta luulen kuitenkin käsittävänne, rakas rouva Wotherham, ettei
-Elmalla voi olla mitään tarvetta -- mitään syytä, -- vielä pääsiäisen
-jälkeen ylläpitää suhteitaan siellä." --
-
-Mutta tässä nyt Elma pää tätinsä helmassa kuiskaili, kuinka neiti
-Exeter häntä rakasti ja kuinka tämä oli aavistanut ikuista eroa.
-
-Tietysti Elman täti antoi perään. Pienoinen sana oikealla hetkellä
-painaa vaa'assa enemmän kuin tuhannen muulloin.
-
-Neiti Exeter olisi tervetullut Park Lanelle, milloin häntä vain
-halutti; Elma saisi käydä Haverstock Hillin kulmatalossa niin usein
-kuin tahtoi. Ja lady Alfreton itse tunsi saavansa runsaan palkan
-molemmista myönnytyksistään nähdessään tuon mitä aurinkoisimman
-luonteen aartehistosta päiväpaisteen nyt hiipivän herkkänä esille.
-
-Mitäpä muita toivomuksia Elmalla tosiaankaan enää saattoi olla? Neiti
-Exeter oli ollut koetuskivenä.
-
-Jos täti olisi jäänyt kylmäksi ja järkkymättömäksi silloin, kun neiti
-Exeteristä tuli puhe, olisi ollut helppo nähdä, mikä kohtalo odotti
-kaikkia senlaatuisia pyyntöjä. Jos täti taas olisi parhaimmassa,
-ystävällisimmässä mielentilassaan -- ja sitä täti oli ollut, ja siis
-oli kaikki hyvin.
-
-Istuessaan siinä suloisessa huhtikuun hämärässä hellästi hyväillen
-jalokivillä koristettua kättä, johon oli tarttunut, ahmiessaan
-ulkoa löyhyilevää nuorten, veresten lehvien tuoksua ja rakkaasti
-silmäillessään huoneen tutunomaisia, kauniita esineitä Elma mietiskeli
-ja pohti tuhansia ihmisrakkaita ja jalomielisiä suunnitelmia. Hänen oma
-itsensä ei niissä koskaan ollut etualalla. Mutta jos niiden välistä
-välähti kultakuitu, mikä tuskin hänen omankaan silmänsä eroittamana
-kuitenkin kirkastutti näkyä ja siten teki sen armaammaksi, ken voi
-häntä moittia?
-
-Eikö meidän tulisi ajatella poissaolevia? Sopiiko meidän unohtaa
-ne, jotka meitä rakastavat, vain siksi, etteivät tällä hetkellä ole
-silmiemme edessä?
-
-Elma läpikävi täydellisen Lontoon seurustelukauden ennenkuin Piers tuli
-kotiin.
-
-Viipyikö hän ulkomailla kesäkuun loppuun vartavasten antaakseen tytölle
-aikaa tähän, sitä hän ei koskaan sanonut; mutta totta on, että hänen
-ensimäinen kysymyksensä hänen palattuansa kuului: "Entä Elma, onko hän
-muuttumaton? Onko maailma pilannut hänet vai ei? Nythän hän on sitä
-koettanut? Sanokaa, minkä vaikutuksen se on häneen tehnyt."
-
-Näytti melkein siltä kuin lady Alfreton olisi vaistomaisesti havainnut
-sen tunteen, mikä tämän nopean kysymyksen aiheutti. Hänen vastauksensa
-oli yhtä ripeä ja asiallinen --.
-
-"Piers, maailma ei ole häntä pilannut, koska se ei voinut häntä pilata.
-Minä olen heikko nais-rukka ja minun täytyy tunnustaa, että olen
-saanut uutta elämänhalua nähdessäni sitä ihailua ja huomaavaisuutta,
-jolla tuota lapsi-kultaa on tervehditty kaikkialla, mihin ikänä hän on
-mennyt. Hän on ollut kevätkauden ihailluimpia kaunottaria, ja kaikki
-hänen osakseen tullut imartelu ja kunnianosoitukset eivät ole koskeneet
-häneen sen enempää kuin jos ne olisivat olleet aiotut toiselle. Minua
-kohtaan hän on mitä armain ja velvollisuudentuntoisin tyttö; hän seuraa
-minua kaikkialle, on aina valmiina, aina aulis ja hyvällä päällä. Hän
-kirjoittaa kutsukorttini ja kirjeeni. Minä olen nykyisin viheliäinen,
-veltto olento; hän käy sir Thomasin mukana eduskunnassa ja ratsastelee
-Julietin kanssa, -- en käsitä, kuinka häneltä riittää aikaa kaikkeen
-tuohon ja muuhun vielä."
-
-"Mitä se muu on?" kysyi hän.
-
-"Oh, rakas Piers, sinä tuskin tuntisit meitä enää. Minä itse kylläkään
-en tee varsin paljoa, mutta Juliet puuhailee Elman mukana ihan
-kaikessa. Sisarellasi on sitä enemmän joutoaikaa, koska hän nykyisin
-ei todellakaan välitä niin paljoa seuraelämästä -- tiedäthän, että hän
-on ollut seuraelämässä mukana jo monet kaudet; ja hän sanoo käyvänsä
-vanhaksi, hupsu tyttö! Olkoon sen asian laita kuinka hyvänsä, hän
-ainakin näyttää nuoremmalta ja reippaammalta ja on monin verroin
-viehkeämpi entisestään, nyt kun Elma on keksinyt hänelle hommaa. Hän
-puuhailee kaikenlaatuisten ihmisten kanssa, saat uskoa. Ei ihan köyhien
-kanssa; tytöt vakuuttavat minulle, että on toisia, jotka semmoiseen
-työhön sopivat paremmin kuin he -- ja minun täytyy tunnustaa, että
-olenkin siitä iloinen. Mutta heillä näkyy olevan loppumattomiin
-omituisia ihmisiä hoivattavina ja sellaisia, joille osoittavat
-ystävyyttä ja hankkivat iloa. Muistat maininneeni sinulle Elman
-taipumuksesta puolivillaisiin? Ka niin, puolirotuisia hän vieläkin
-kaivaa esille, hääräilee niiden kanssa, puhuu niistä paljon ja saa
-lopuksi Julietin ja Mabelinkin asiaan innostumaan. Eipä niin, ettei
-Mabel itsekin olisi kyllin taitava niitä löytämään", jatkoi puhuja
-nauraen.
-
-"On tosiaan huvittavaa, Piers, vallan huvittavaa nähdä, millä tavoin
-poloista Mertounin herttuatarta pyöritellään sinne tänne, edestakaisin,
-tuon hänen suuren, omavaltaisen tyttärensä käskystä. Minä pidän
-Mabelista; hän on herttainen tyttö ja Elman paras ystävä, tiedäthän;
-mutta häneltä puuttuvat kokonaan Elman rakkaat, viehättävät pikku
-eleet. Aina vain: 'Äiti, sinun on tehtävä näin' tai 'Äiti, sinun on
-tehtävä noin'. On kyllä totta, että herttuatar itse on siihen alkuaan
-syypää. Mutta se ei suinkaan ole kaunista, se ei ole hauskaa kuunnella.
-Elma sensijaan..."
-
-Mutta ei ollut tarvis Piersille kuvailla Elmaa.
-
-Hän odotti vain varsin lyhyen ajan, ja sitten hän eräänä tyynenä iltana
-istuessaan Towersissa tytön kanssa kahdenkesken ison kaariakkunan
-ääressä, kuten ennen, virkkoi:
-
-"Elma, muistatko, mitä julkeuksia sinulle kerran tässä paikassa
-lausuin?"
-
-Elman sydän alkoi lyödä. Piers oli siellä täällä sanonut jotakin
-julkeata, vaikkei siinä paikassa eikä mainitun ajankohdan jälkeen,
-kuten käsittänette; ja Elma kai arvasi, niinkuin tyttö aina arvaa, että
-oli tulossa enemmän sellaista, koska puhe alkoi moisella kysymyksellä.
-
-"En tiedä, rakastatko minua", jatkoi puhuja vielä pehmeämmällä ja
-hiljaisemmalla äänellä, "mutta minusta itsestäni tuntuu, etten
-milloinkaan voisi rakastaa ketään muuta tyttöä kuin sinua. Se alkoi jo
-kauan sitten, paljoa aikaisemmin kuin tiesinkään. Sinä olit silloin
-vain lapsi -- siitä on nyt kulunut kaksi vuotta, -- mutta vaikka
-olitkin lapsi, en voinut olla sinua tarkkaamatta ja ihmettelemättä.
-Pelkäsin, luulemma... niin, myönnän sen, olin melkein varmakin, ettei
-sitä kestäisi; en luullut lupaavan umpun puhkeavan oikeaan kukkaansa.
-Nähtyäni minä nyt uskon. Sinä olet täyttänyt kaiken ja enemmänkin
-kuin mitä ennustin täällä viimeksi yhdessä ollessamme. Olet voittanut
-vanhempani, johdattanut sisartani, vaikuttanut muihin perhekuntiin,
-kaunistanut omamme... Ja nyt, Elma, -- mitä teet nyt minulle?"
-
-Tyttö kääntyi puolittain häntä kohti.
-
-"Olen sinun, jos minusta huolit", kuiskasi nuori mies. "Sinun... tee
-minusta mitä tahdot. Kunhan vain otat minut..."
-
-Ja kuinka saattoi tyttö olla häntä ottamatta?
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISAS TYTTÖ***
-
-
-******* This file should be named 58354-8.txt or 58354-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/3/5/58354
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-