diff options
Diffstat (limited to '58354-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58354-8.txt | 5889 |
1 files changed, 0 insertions, 5889 deletions
diff --git a/58354-8.txt b/58354-8.txt deleted file mode 100644 index 6c36552..0000000 --- a/58354-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5889 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Viisas tyttö, by Lucy Bethia Walford, -Translated by Valfrid Hedman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Viisas tyttö - - -Author: Lucy Bethia Walford - - - -Release Date: November 25, 2018 [eBook #58354] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISAS TYTTÖ*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -VIISAS TYTTÖ - -Kirj. - -L. B. WALFORD - -Englanninkielestä suomentanut - -Valfrid Hedman - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö -1919. - - - -SISÄLLYS: - - I. Tilanne. - II. "Neiti Exeterin kasvot." - III. "Meille on vain yksi yhteistä." - IV. Elman uusi puku. - V. Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä. - VI. Matkalla juhlaan. - VII. Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä. - VIII. "En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta." - IX. Piers selittelee maailman tapoja. - X. Elman käsitys ystävyysliitoista. - XI. Umppu puhkeamassa. - XII. Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma. - XIII. "Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen." - XIV. Ajelu puistossa. - XV. "Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!" - XVI. Lady Mabelin tanssiaiset. - XVII. Opettajatar ja oppilas. - XVIII. "Eikö edes hiukan ananasta?" - XIX. "Olen kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme." - XX. Tyttö rouva Thatcherin mökillä. - XXI. Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa. - XXII. "Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään." - XXIII. "Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?" - XXIV. Päätös. - - - - -I. - -Tilanne. - - -Kun Elma kävi Park Lanen varrella sijaitsevassa talossa, nimitettiin -häntä siellä "viisaaksi". Kenenkään päähän ei pälkähtänyt nimittää -häntä "viisaaksi" Haverstock Hillissä. - -Haverstock Hillissä hän asui -- Park Lanen varrella hänet tavattiin -joka keskiviikko-iltapäivä. Siitä huolimatta hän tuskin oli paremmin -kotonaan tai tunsi itsensä varsinaisemmaksi asukkaaksi edellisessä -talossa kuin mitä hän jälkimäisessä oli. - -Selittäkäämme. Elma oli orpo, ja sir Thomas Alfreton -- joka -oli merkkihenkilö, mitä henkilöihin tulee, rikas, suosittu ja -arvossapidetty samalla kertaa -- oli hänen läheisin elossa oleva -sukulaisensa; mutta tällä haavaa sir Thomasilla ei ollut eikä voinut -olla erittäin paljoa puuhailtavaa nuoren holhottinsa kanssa. Hänen -veli-vainajansa oli nimenomaan määrännyt, että eräs neiti Exeter -kasvattaisi tyttösen, ja neiti Exeter oli etäällä sir Thomasin -maailmasta, aivan sen ulkopuolella, eikä voinut mitenkään tulla hänen -laskelmiinsa. Hän tiesi, että sellainen neiti oli olemassa, mutta hänen -asuinpaikkansakin oli hänelle tuntematon. Lady Alfreton sen tiesi, hän -vakuutti. - -Lady Alfreton oli hyvin kiintynyt Henry-paran lapseen ja piti häntä -mahdollisimman paljon kodissaan Park Lanella. Mutta mitä saattoi -tehdä tytölle, jota vanhempainsa toivomuksen mukaan kasvatettiin -täysihoitolaopistossa? Ellei olisi ollut tuota opistokysymystä, ei sir -Thomas puolestaan käsittänyt, miksei Elma olisi voinut asua heidän -luonaan ja lukea Julietin entisen kotiopettajattaren johdolla, nyt kun -Juliet ei enää häntä tarvinnut. Mutta näin ollen, niin, näin ollen sir -Thomas -- kohautti olkapäitänsä. - -Hän tunsi veljentyttärensä, jos tapasi hänet omalla kynnyksellään -tai omilla portaillaan tai jos tämä puhutteli häntä sanoilla: "Hyvää -päivää, setä!" hänen lähtiessään jokapäiväiselle ratsastukselleen; -mutta luultavasti hän ei olisi tuntenut häntä, jos tyttö olisi kulkenut -hänen ohitseen puistossa tai katsahtanut häneen parlamentin alahuoneen -parvekkeelta. - -Muut perheenjäsenet ajattelivat Elmaa kuitenkin melkoista enemmän -- -milloin heillä oli aikaa ajattelemiseen, ja rakastivatkin häntä enemmän --- milloin he sydämessään saivat tilaa rakkaudelle. - -Keskiviikkopäiväin välillä he tosin tavallisesti unohtivat -jokaviikkoisen vieraansa. Lady Alfreton vilkaisi kummastuneena -ympärilleen, kun hänen kamarineitonsa muistutti häntä, että Joseph -tai joku muu oli lähetettävä noutamaan nuorta neitiä ennen kello -kahta; mutta siinä kummastuksessa ei sentään ollut mitään tylyyttä. -Päinvastoin käsitettiin aina, että hänen armonsa pikemminkin oli -mielissään, kun hänelle ilmoitettiin keskiviikon taaskin saapuneen --- ja saapuneen paljoa ennemmin kuin hän oli odottanutkaan. Ja kun -kaupungilta palaava Juliet astui sisälle ja huudahti: "Mitä, Elma! -Täälläkö taas?" hän lausui nuo sanat tavallaan aivan sydämellisestä; -ja Piersin: "Hei, Elma! Onko sinulla jälleen iltapäivä-loma?" kuulosti -aina oikein reippaaltakin, kun hän näki nuoren serkun tirkistävän -porrasten kaidepuun ylitse noina perin tärkeinä iltapäivinä. - -"Kuinka sinä voit, nuori viisas?" oli Piersin toinen kysymys. - -"Oikein hyvin, kiitos vain", kuului "nuoren viisaan" vastaus. "Miksi -ihmeessä sinä minua niin nimität, Piers-serkku?" lisäsi hän äkkiä. - -Siinä ei koskaan suuria selityksiä yritelty. He tiesivät jokainen, mitä -he tuolla nimityksellä tarkoittivat, mutta eivät välittäneet pohtia -sitä Elman kanssa. - -"Luullakseni ne eivät pidä sinua niin viisaana Haverstock Hillissä?" -oli Juliet eräänä päivänä huomauttanut. - -"Eivät suinkaan", myönsi Elma ja purskahti äänekkääseen nauruun. - -Haverstock Hillissä pikemminkin sanottiin: "Elma, sinä tytönlellukka!" -tai "Elma, sinä hupakko!" Ja todellakin, vaikka Elman hienon, -muodinmukaisen tädin oli tapana väittää, että, tekipä mitä hyvänsä, -hän ei toisinaan voinut olla hämmästymättä tuon ihmeellisen lapsen -peloittavaa viisautta ja vakavaa järkevyyttä, neiti Exeter taas -usein toivoi, ettei Elman kieli olisi liikkunut liian liukkaasti ja -hillittömästi hänen ollessaan setänsä luona; ja mielellään hän olisi -tukkinut korvansa siltä kevytmieliseltä sanatulvalta, joka puhkesi -vapaapäivän-viettäjän huulilta tämän sieltä palattua. - -Täten huomaamme, että nuorta sankaritartani katseltiin kahdelta ihan -erilaiselta näkökannalta. - -Kunnon neiti Exeteriä olisi suuresti kummastuttanut, jos hän olisi -kuullut nuorta turvattiansa syytettävän liiallisesta vakavuudesta, -samaten kuin lady Alfreton olisi ihmetellyt, jos olisi tietänyt, -että mitään aavistamaton holhooja, joka katseli häntä kirkkailla -silmillään, mielessään ääneti pahoitteli, kun hän joskus innostuttavaan -puheenaiheeseen syventyneenä unohti lapsen olevan saapuvilla ja -"hiukan, pikku hiukkasen jutteli siihen tapaan kuin muut ihmiset -haastelevat, tiedättehän, hyvä ystävä" (näin hänen armonsa myöhemmin -tilannetta kuvaili), -- niin, rikollinen olisi todella sanattomaksi -hämmästynyt, jos olisi tietänyt, että sama Elma, jonka juhlallisen -äänettömyyden edessä hänen kuiskauksensa olivat vaimenneet, -todennäköisesti vielä samana päivänä saisi muistutuksen siitä, että oli -"kananpäinen" ja "pärpättävä" houkkio. - -Mitkään kaksi ajatussuuntaa, kaksi päivänohjelmaa, kaksi -elämänkäsitystä yleensä eivät olisi voineet olla toisilleen -ehdottomasti vastakkaisempia kuin ne, jotka olivat sir Thomas -Alfretonin huonekunnan ja neiti Exeterin kulmatalon asukkailla. Elma -oli ainoa yhdysside heidän välillään. - -Neiti Exeter lausui: "On mainio asia rakkaalle oppilaalleni, että -hänellä on sellaisia sukulaisia. He uskovat hänet niin täydellisesti -minun huostaani ja luottavat niin täydellisesti minun ohjaukseeni, -etteivät koskaan yritä sekaantua minun määräämisvaltaani tai muuttaa -kasvatusohjelmaani. Mitään kuluja ei säästetä, ja minä saan toimia -kuten näen rakkaalle Elmalle parhaaksi. Hänen äiti-raukkansa jätti -hänet minun huostaani" -- tässä neiti Exeter lempeän itsetietoisesi -suoristausi, ja hänen sydämensä ylpeys osoittausi hänen poskilleen -välähtävässä heikossa hohteessa; -- "rouva Henry Alfreton oli näet -kuolinvuoteellansa lausunut puolisolleen toivomuksen, että heidän -ainoan lapsensa kasvatus jätettäisiin minun huolekseni. Senvuoksi -en missään tapauksessa olisi suostunut luopumaan vaatimuksestani", -oli hänen tapansa jatkaa; "mutta tuntuu hauskalta, ettei sellaista -ole koskaan vihjaistukaan. Ja mikä parempi, koska sir Thomas ja lady -Alfreton eivät ole kertaakaan mitään edes kyselleet tai tiedustelleet, -toivon heidän luottavan minuun yhtä paljon kuin luottivat toisetkin -sukulaiset saadessaan tietää, että Elma oli tuleva kotini asukkaaksi. -Mielestäni sir Thomas tai lady Alfreton eivät voisi tehdä nuorelle -veljentyttärelle mitään mikä olisi niin edullista kuin tämä -pidättyminen kaikesta hänen opintoihinsa puuttumisesta ja hänen -elämänsä ohjaamisesta." - -Kunnon sielu! Olisipa hän arvannut, mistä moinen pidättyminen johtui! - -Kuunnelkaamme, kuinka Elman täti haastelee samasta asiasta. "Niin, -tietysti, hyvä ystävä, mitä Juliet sanoo, on aivan totta. Me pidämme -kaikki Elmasta -- rakkaan Henry-paran ainoasta lapsesta, käsitättehän; -mutta mitäpä me voimme tehdä? Kuinka hänen armas äiti-rukkansa koskaan -saattoi uneksiakaan sellaisen pyynnön tekemisestä, ja kuinka kelpo -lanko-parkani koskaan saattoi olla niin viiripäinen, että pani sen -täytäntöön, sitä en voi, en, minä _en voi_ sitä ymmärtää. Minä nimitän -sitä julmuudeksi hänen omaa tytärtään kohtaan. Sir Thomas katsoi -olevansa velvollinen pitämään kaikki kapteeni Alfretonin määräykset -voimassa", jatkoi puhuja valitellen, "ja -- oi, enkö kertonut teille, -millaisia ne olivat? Enkö? Asian todellinen laita on niin -- ihan -häpeän sitä tunnustaa, -- että lapsi on lähetetty kouluun johonkin -etäiseen Lontoon sopukkaan, Hav... Haverstock Hilliin, sanalla -sanoen. Erään neiti Exeterin opistoon. Neiti Exeter oli ollut rouva -Henry Alfretonin kotiopettajattarena ja kaiketi saavuttanut jotakin -vaikutusvaltaa häneen. En tiedä mitään neiti Exeteristä ja hänen -koulustaan", puhui lady Alfreton edelleen; "sanoin sir Thomasille, -ettei hän tosiaankaan voinut odottaa minun tietävän, ja siinä hän oli -aivan yhtä mieltä kanssani. Jos Elma olisi jätetty kokonaan meidän -haltuumme, olisimme tehneet parhaamme hänen puolestaan, mutta näin -ollen hän on aivan poissa meidän piiristämme ja kokonaan neiti Exeterin -käsissä", selitti rouva. - -"Voiko hän samalla kertaa olla kahden henkilön huostassa, voiko? En -epäilekään, että neiti Exeter on kunnioitettava ja kelpo ihminen, -mutta tyttökoulu Haverstockin mäellä, ymmärrättehän! En voi käsittää, -miksi hän on perustanut opistonsa sinne; epäilemättä on paljon muita -paikkoja -- täällä on koulu lähimmässä kadunkulmassa; ja jos Elma -olisi toimitettu sinne, niin palvelijattareni olisi vain tarvinnut -saattaa hänet opistoon ja sieltä kotiin. Mutta eihän siitä nyt hyödytä -puhua. Niin kauan kuin kapteeni Alfreton -- Henry, tiedättehän -- oli -elossa, meidän ei tarvinnut tietää lapsesta mitään, eikä... eikä" -- -tässä kohdassa tuo komea, hieno nainen jo liikahti tuolissaan hämärän -levottomasti ja tuntien olevansa liukkaalla jäällä -- "eikä Henry-parka -koskaan sitä pyytänyt tai odottanutkaan." -- Elma oli tässä mainittuna -aikana ollut vain kerran setänsä asunnossa. - -"Mutta heti kun sir Thomas kuuli veljensä kuolemasta", aloitti -kertoja jälleen reippaammin, "hän lausui ensi sanoikseen: 'Meidän -pitää paremmin tutustua siihen pikku tyttöön.' Siitä päivin olemme -aina tehneet kaiken voitavamme Elman puolesta. Hän viettää kaikki -iltapäivälomansa meidän luonamme, toisin sanoen käy täällä joka -keskiviikko -- vaikka on niin etäältä noudettava ja sitäpaitsi aina -saatettava takaisinkin. Me emme sitä vaivannäköä nureksi. Elma on -meidän kaikkien suosikki; ja sir Thomas on alkanut puhua jotakin siihen -suuntaan, että ottaisimme hänet syksyllä mukaamme Towersiin. Heti kun -hän lopettaa tuon ikävän koulun -- eli täytettyään kahdeksantoista, -sillä minä olen kuullut, että hänen on pysyminen neiti Exeterin -hoivissa, kunnes tulee kahdeksantoista-vuotiaaksi, -- silloin asia -muuttuu. Voimme sitten alkaa miettiä, mitä on tehtävä. Haluaako sir -Thomas, että hän asuu meidän luonamme, vai eikö, sitä en tiedä. Se saa -riippua olosuhteista. Mutta nykyisin ja niin kauan kuin olemme vain -koulutytön kanssa tekemisissä, emme voi tätä enempää. Ei voi tulla -kysymykseenkään, että olisimme säännöllisessä kanssakäymisessä tuon -neiti Exeterin kanssa; ikävät kirjeet, haastattelut ja vetoamiset ovat -meille vastenmielisiä. Jatkakoon hän menettelyään samaan tapaan kuin -tähänkin asti. Sir Thomas suorittaa laskut -- siinä kaikki." - -Näin täydellisesti esitettyään asian lady Alfreton, jonka -omituisuuksiin kuului äkkiä menettää tarmonsa ja harrastuksensa, -herpautua heti kun oli ehtinyt liekaköytensä päähän, tavallisesti -vaipui uupuneena selkäkenoon sohvanpielusta vasten, viuhkallaan -löyhytellen pois harmillisen puheenaineen viimeisenkin tuulahduksen. - -Mutta Elmahan ei tästä kaikesta mitään tietänyt. Kuinka hän olisi -voinut tietää? Kuka olisi siitä hänelle kertonut? - -Hän oli, kuten tätikin oli tunnustanut, suosikki, ja suosikki, joka ei -aavistanut, että mitenkään olisi voinut toisin ollakaan. Hänen päähänsä -ei vielä koskaan ollut pälkähtänyt epäillä olevansa tervetullut tähän -vieraaseen taloon tai ajatella, miksi se vieras olisikaan. Jo toisen -käyntinsä jälkeen hän oli tuntenut olevansa siellä niin kotonaan -kuin olisi sen seinien sisäpuolella syntynyt. Kaikki olivat hänen -ystäviänsä. Kun hänen iloinen soittonsa ovelta kuultiin -- Elma soitti -ovikelloa ja kolkutti aina omalla tavallaan, -- silloin maailman -haluttomin, ylimielisin sir Thomaskin puolittain hymyili itsekseen -astuessaan verkalleen ovea kohti. Kun lady Alfretonin pukuhuoneen -ovi lensi auki ja pieni olento pyrähti sisälle, niin tyly ja töykeä -kamarineitokin, joka vain puolin sanoin ja naama happamana hönähteli -oman emäntänsä käskyihin ja kysymyksiin, vastasi melkein hilpeästi -Elma-neidin tervehdykseen. - -Elman täti tarjoutui suudeltavaksi mielihyvää lähentelevin elein. -Juliet antoi riistää hattunsa päästään serkun koeteltavaksi, ja samaten -sai tämä vastustamatta vähän väliä hypistellä, mallailla ja viskellä -ympäri hänen hansikkaitansa, pitsejänsä ja nauhojansa. Ja Piers -- -Piers tuli kotiin puoliselle niinä päivinä, joina Elma oli saapuva Park -Lanelle. - - - - -II. - -"Neiti Exeterin kasvot." - - -Oli jotakin niin tuoretta ja tuoksuvaa, niin satakaunon kaltaista ja -kastehelmien lailla kimmeltävää tuossa hilpeässä nuoressa olennossa, -joka täten aika ajoin herätti tympeytyneen perheen jonkinlaiseen -eloisuuteen oman yltäkylläisenä pulppuilevan riemunsa voimalla, että -nimi, jolla hänet siellä parhaiten tunnettiin, olisi kuulostanut -omituisen aiheettomalta tilapäisen vieraan korvissa. Mitäpä oli, mitäpä -saattoi olla tässä päiväpaisteisessa, hymyilevässä Elmassa sellaista, -joka johtaisi ajattelemaan "viisasta"? Ei suinkaan ollut mikään -erityisen viisauden todistus pyöriä hyrrän tavoin avarain, juhlallisten -vastaanottohuoneiden lattioilla, lentää tuulena parvekkeen lasiovista, -tarkastaa jokaista korttia uuninreunuksella, kysellä jokaista -uudistusta, penkoa kaikki käsilaukut ja laatikot, kääntää kaikki -ylösalaisin. Elma saattoi temmata auki tätinsä vaatekaapin, siirrellä -kapineita hänen pukupöydällään, tirkistää hänen jalokivilippaisiinsa, -koettaa ylleen hänen uusimpia viittojaan ja päähineitään sekä laahustaa -hänen parhaissa silkkihameissaan kuvastimen edessä niin riemullisesti, -että sydän ilahtui sitä katsellessa. - -Elmalta riitti mielenkiintoa kaikkia kohtaan, ja hän teki tuhansia -kysymyksiä kaikista uusista tulokkaista, joita oli taloon saapunut. -Hänen välityksellään hänen tätinsä ja serkkunsa saivat enimmät tietonsa -taloutensa alemmista jäsenistä. Hän jutteli heille, mistä Jane oli -kotoisin ja ketkä Susanin vanhemmat olivat. Hän hommasi lääkettä, kun -Josephilla oli hampaankolotusta. Lady Alfretoninkin täytyi hilpeähkösti -hymyillä kuullessaan, että eräs palvelijattarensa oli tuntenut Elman -äidin palvelijattaren. Kaikessa tuossa oli melko paljon lapsellista, -mutta mitään erityistä "viisautta" se ei todistanut. - -Siitä huolimatta Piersin antama liikanimi säilyi. - -Hän oli tullut antaneeksi sen eräänä päivänä, jolloin talossa oli -ollut muutamia hänen ja Julietin tuttavia Elman lisäksi puolisella -vieraina. Oli alettu puhua jostakin aiheesta, jommoisista kyllä usein -haastellaan lontoolaisissa ruokasaleissa, ei erikoisen paheksuttavasta, -mutta kuitenkin yksinkertaisille, turmeltumattomille korville oudosta. -Elma oli ahminut jokaisen sanan, ja jokainen sana oli saanut hänen -sinisilmänsä laajenemaan ja hänen viattoman sydämensä ihmettelemään ja -miettimään. Tämä oli kuvastunut hänen kasvoissaan. Yhtäkkiä puhujat -olivat vaienneet, jotkut heistä hiukkasen hämillään. Silloin Juliet, -ehkä ensi kerran elämässään, oli puhutellut terävästi nuorta serkkuaan, -ja Piers oli nauranut. - -He olivat kysyneet, mitä hän ajatteli, ja hieman punastuen hän oli -vilpittömästi tunnustanut miettineensä jotakin sellaista, mikä ei ollut -aivan tavallista Park Lanen talossa ja mihin ei kukaan oikein osannut -vastata. Ja Piers oli taaskin purskahtanut nauruun ja nimittänyt häntä -"viisaaksi". - -Milloin tahansa sama kohtaus uudistui, ja ainahan se välillä uudistui, -se ehdottomasti päättyi siten, että Elma kuuli itsestään käytettävän -tätä nimitystä. Lady Alfreton omaksui sen, Juliet sitä usein toisteli, -ja sir Thomaskin tiesi, ketä sillä tarkoitettiin. Kenties he kaikin -käsittivät sen ikäänkuin omituiseksi vastalääkkeeksi eräänlaiselle -hervottomuudelle, levottomalle ahdistukselle, joka hiipi heidän -omaantuntoonsa Elman ollessa saapuvilla. Mahdollisesti he pitivät sitä -vastasyytteenä tuolle vakavalle, tuijottavalle katseelle, mikä heidän -välinpitämättömyydestään huolimatta tuollaisessa lapsukaisessa heitä -väkisinkin soimasi ja häiritsi. - -Elmaan itseensä he eivät voineet suuttua; hän oli heidän sanojensa -mukaan vastustamaton, masentumaton pieni velho. Mutta sisimmässä -sielussaan he kapinoitsivat hänen äänettömiä vastalauseitaan tai niitä -sanoihin puettuja mielenilmaisuja vastaan, joita he itse hänestä -puristivat. Se oli kaikki neiti Exeterin syytä, huomauttelivat he -salaa toisilleen, -- neiti Exeterin hommia -- neiti Exeterin opetusta; -ja vähitellen he tulivat ristinneeksi nuo kasvonilmeet, jotka olivat -seuran pelättimenä, "neiti Exeterin kasvoiksi". Milloin vain "neiti -Exeterin kasvot" olivat näyttäytyneet Park Lanen talossa jonakuna -loma-iltapäivänä, voitiin jälkeenpäin kuulla jotakin tämäntapaisia: - -"Rakkahin Juliet, opihan olemaan vähän varovaisempi sen lapsen -läsnäollessa." - -"Äiti, minä luulin olevani varovainen. Tarkoitukseni oli olla erikoisen -varovainen." - -"Muista, ettei hänellä ole mitään maailmantuntemusta." - -"Muistanpa tietenkin, äiti. Eihän meillä ole tilaisuutta sen -unohtamiseen." - -"Etkä kai halua häntä kiusata?" - -"Kiusatako Elmaa? En suinkaan. Mutta äiti..." - -"No, kultaseni?" - -"Olinko minä koskaan -- edes silloin, kun olin aivan nuori enkä vielä -ollut juuri mitään nähnyt -- olinko minä koskaan semmoinen kuin Elma on -nyt?" - -"Et", vastasi lady Alfreton ehdottoman varmasti. "Et milloinkaan!" -jatkoi hän yhä pontevammin ja korostaen sanojansa. "Se on kaikki neiti -Exeterin hommia." - -Voimme kuitenkin ilmoittaa lukijattarillemme, ettei tuo ollut -totta eikä sinnepäinkään. Neiti Exeter, oivallinen, vaatimaton, -nöyrämielinen, vilpitön ja velvollisuudentuntoinen sielu, esiintyipä -"velvollisuus" missä muodossa hyvänsä, oli kaikkein viimeinen henkilö -neuvomaan oppilastaan kammoamaan maailman menoja, sen muoteja ja -turhuuksia, siitä hyvin yksinkertaisesta syystä, että hän itse tiesi -niistä vähän tai ei mitään. Toista olisi ollut, jos Elma olisi hänelle -kuulemistaan kertonut -- mutta Elma oli liian ylevä kieliäkseen hänelle -tai kenellekään muullekaan. Elma saattoi ajatella omia ajatuksiaan, -tuntea omia tunteitaan ja pohtia niitä omassa nuoressa mielessään sen -tapauksen jälkeen, joka aikoinaan oli ne hänessä herättänyt, mutta hän -ei hiiskunut sanaakaan neiti Exeterille. - -Neiti Exeter tiesi vain, että lady Alfreton oli ottanut nuoren -sukulaisensa mukaansa huvittelupaikkoihin, antanut hänelle sieviä -lahjoja ja hänen lähtiessään ystävällisesti kehoitellut häntä tulemaan -jälleen. Hän kuuli ainoastaan, että serkut olivat puuhailleet sitä -tai tätä Elman ollessa mukana, että Juliet oli antanut hänen olla -saapuvilla koetellessaan uutta hovipukuansa ja että Piers oli näyttänyt -hänelle koko valokuva-varastonsa, jonka oli ulkomaanmatkoiltaan tuonut. -Neiti Exeter ajatteli, että Alfretonit varmaan olivat herttaista, -hienosti sivistynyttä, oivallisesti kasvatettua, valistunutta väkeä, -ja hän vakaantui yhä enemmän uskossaan, että orvolle Elmalle ajan -pitkään koituisi paljon hyötyä suhteistaan sellaiseen perheeseen. -Noilta uskollisilta huulilta ei milloinkaan kuulunut hiiskahdustakaan, -joka olisi sellaisen harhaluulon karkoittanut. Näkipä hän mitä tahansa, -kuulipa mitä hyvänsä, joka suretti, loukkasi tai kummastutti hänen -nuorekasta mieltään sedän iloisissa saleissa vietettyinä hetkinä, se -jäi hänen omaksi jakamattomaksi salaisuudekseen, jota hän ei kellekään -uskonut. - -Ja kyllä hän rakasti noita hyviä ihmisiä, jotka olivat hänen omat ja -melkein ainoat sukulaisensa, ja riippui heissä lämpimän, kiihkeän -luonteensa koko sitkeydellä yhtä auliisti kuin kiertokasvin karhi -tarrautuu tukeensa. Vaikka Elman setä, täti ja serkut olisivat -ainoastaan sietäneet häntä, olisi hän kuitenkin antanut heille osan -sydämestään. Mutta kun hän juuri omalla hartaudellaan oli herättänyt -jotakin vastakiintymyksen tapaista -- niin, sellaisille raukeille, -veltoille luonteille aivan uskomatonta kiintymystä -- heidän povessaan, -ei ollut ihmeellistä, että hän riippui jokaisessa Alfretonin -perheen jäsenessä sekä hyvällä että pahalla säällä, suurensi heidän -hyveensä, laajensi heidän tenhonsa ja kätki heidän puutteellisuutensa -kunnioittavaan äänettömyyteen. Sellaisen mielentilan vallitessa puhui -tytön luonteen puolesta, ettei hän silti näitä viimeksimainittuja -ominaisuuksia puolustellut eikä jättänyt huomioon ottamatta. Elma -havaitsi kaiken, mutta rakasti kuitenkin. Siinä oli hiukan jumalallista -kosketusta. - -"Mutta ole toki vähän varovaisempi", oli lady Alfretonin tapana ajan -mittaan kuiskata yhä useammin. "Muistahan, Piers, että tuollaisissa -viidennen luokan kouluissa ajetaan lasten päähän kaikenlaisia -kummallisia ajatuksia. En tahtoisi, että Elma pitäisi meitä ihan -ilmipakanoina." - -"Mitä minä sanoin aiheuttaakseni sellaisia ajatuksia, äiti hyvä? Enhän -kai ollut tavallista pakanallisempi?" - -"Etkä nähnyt, kuinka lapsen kasvot venähtivät puhuessasi sunnuntaisesta -veneretkestänne?" - -"Heh? Vai sitä se oli? No peijakas, en olisi maininnut -siitä, jos olisin tietänyt. Hän ei kai pitänyt tuollaisista -sunnuntaihuvitteluista. Totisesti! Luulin, että kaikki tuo nykyisin -oli jo voitettu kanta. Mutta Elma katsahti minuun, niinkö? Ka", jatkoi -hän hitaasti, "ka, olen pahoillani. Jos olisitte minulle asiasta -vihjaissut, niin olisin lopettanut puheeni." - -"Ja Juliet kun jaaritteli siitä keimailevasta rouva -- en muista -hänen nimeänsä, -- siitä ameriikkalaisesta naisesta! Silloinkin Elma -istui lautaseensa tuijottaen ja posket aivan punaisina. Hän alkaa nyt -ymmärtää. Hän on kuusitoistavuotias, tiedättehän, ja luullakseni hän -käsittää paljoa enemmän kuin ennen. Meidän _täytyy_ todellakin hiukan -enemmän varoa häntä"; ja puhuja liikahti levottomasti nojatuolissaan. - -"Mutta täytyyhän hänen tottua sellaista kuulemaan", virkahti Juliet -kiertäen päivänvarjoaan velton viehkeästi. "Ei käy päinsä, että me -kaikki kammitsoimme kielemme, milloin Elma sattuu saapuville." - -"Ei -- ei. Me emme suinkaan saa tuntea, että tuo lapsi-parka on -tiellämme", vastasi hänen äitinsä. "Minä olen nyttemmin varsin -mielistynyt Elmaan enkä ollenkaan soisi, että hän millään tavalla -näyttäisi tungettelijalta. Mutta meidän täytyy kasvattaa häntä, ja -_sitä_ emme voi, niin kauan kuin hän käy meillä vain kerran viikossa. -Niin kauan kuin emme voi häntä kasvattaa, meidän täytyy..." - -"Antaa hänen kasvattaa meitä", pisti Piers väliin, "Hyvä juttu! -Sinä käyt edellä, Juliet, ja minä seuraan. Sinä painat peukalollasi -Ameriikan kaunottaret ja heidän huvituksensa, ja minä vaikenen kuin -muuri sunnuntaisista veneretkistä." - -"Hän on kehittymässä varsin kauniiksi, eikö totta, äiti?" lausui Juliet -sitten. - -"Herttaisen näköiseksi ainakin", vastasi lady Alfreton epäillen, -"tuskin kauniiksi. Hän tuskin on kyllin sopusuhtainen muodoltaan. -Muutamassa vuodessa..." - -"Hän on menettänyt kaiken kauneutensa, mikä hänellä on", puuttui hänen -poikansa äkkiä puheeseen niin oudon kömpelösti ja päättäväisesti, -että molemmat kuulijat katsahtivat ympärilleen. "Hänestä tulee -samanlainen kuin sadat muut hänen ikäisensä tytöt", jatkoi hän. "Hän -saa samat piirteet, puhuu samaan tapaan, vetelehtii aamusta iltaan kuin -muutkin, tuhrii naamansa maalilla, kiertää tukkansa koholle ja kuorii -kyynärpäänsä..." - -"Piers!" Sekä äiti että tytär tuntuivat huutavan hänelle "hyi!" tuossa -ainoassa närkästyneellä äänellä lausutussa sanassa. - -"Oh, juuri niin", virkkoi poika. "Kyllähän minä tiedän. On tietysti -sellaista, mitä he _eivät_ tee, ja sellaista, mitä heidän _täytyy_ -tehdä. Voisihan Juliet todistaa minulle tuhannella tavalla, että -tuhatyksi hänen rakkaista ystävättäristään ei milloinkaan koske -tukkaansa, silmiinsä tai helmenvärisiin kulmiinsa. Juliet itse ei -koskaan tee sitä, paitsi milloin se on ihan välttämätöntä, ja kaikki -kaupungin sievät tytöt vallan kauhistuisivat sellaisesta vihjauksesta. -Tiedän -- tiedän", toisteli hän ilkkuvasti heiluttaen kättään. "Elmakin -siitä vielä kerran kauhistuu ja vannoo uumansa olevan luonnostaan vain -yhdeksäntoista tuumaa ympärimitaten -- vaikka kaikki olemme nähneet -noiden yhdeksäntoista tuuman jo vähitellen esiintyvän ja vaikka tätä -nykyä on todettavissa varsin terveellinen kehitys, -- ja hän parantaa -poskiensa väriä, kunnes alkuperäisestä väristä ei ole mitään jäljellä -tai jokseenkin yhtä paljon kuin oli entistä kangasta irlantilaisen -paikatussa nutussa; ja hän kähertää ja polttaa tukkansa..." - -"Hän puhuu aivan _hullutuksia_!" huudahti Juliet, jonka vihdoin -täytyi nousta vastarintaan. "Piers, sinä lörpöttelet kerrassaan -järjettömiä. Mi... mi... mikä sinussa on moisen purkauksen aiheuttanut? -Mitä tarkoitat hyökätessäsi tuolla tavoin meidän kaikkien kimppuun? -Tahtoisitko, että pukeutuisimme kolttuun ja antaisimme hiustemme valua -olkapäille...?" - -"Taivas varjelkoon!" - -"Mitä vikoja meissä sitten löydät? Mitä olemme tehneet -- minä ja -ystävättäreni -- kun olet noin pureva, noin herjaava?" - -"Tiedäthän, että se on totta." - -"Mutta vaikka se olisi tottakin, mikset ole sitä koskaan ennen sanonut? -Miksi olet aina ollut ikäänkuin mielissäsi, kun olet tavannut tänne -tuomiani tyttöjä, ollut heille kohtelias ja...?" - -"Rakas sisko, olisiko minun pitänyt olla epäkohtelias? Olisitko -tahtonut, että olisin astunut parhaan ystäväsi luo ja sanonut: 'Ottakaa -pois tuo peruukki' tai: 'Peskää naamanne'? Voin tehdä sen ensi -kerralla, jos haluat." - -"En tietänyt sinulla olevan näistä asioista aavistustakaan." - -"En minäkään, ennenkuin minulle opetettiin." - -"Opetettiin nuo asiat vai opetettiin niitä aavistamaan?" - -"Kumpaakin." - -"Kuinka sinä ne opit?" - -"Opinpahan vain." - -"Kuinka? Milloin?" - -"Minä luulen tietäväni", virkkoi toinen ääni lempeästi, tavattoman -lempeästi ollakseen lady Alfretonin ääni; "ainakin kuvittelen toisinaan -tuntevani jotakin samantapaista. En osaa sitä oikein selittää, mutta -viimeiseltä olen pari kolme kertaa havainnut toivovani, etteivät -Julietin ystävät olisi _ihan_ niin... näyttäisi _ihan_ niin..." Hän -pysähtyi. - -"Ihan miltä, äiti?" - -"Ihan toisenlaisilta kuin Elma", virkkoi Piers ripeästi. "Mutta älä -huoli, Juliet, rohkeutta vain! Parin vuoden päästä ei kukaan voi -sitä valittaa. Elma ei silloin enää ole Elma. Yksi seurustelukausi -Lontoossa, kolme kuukautta sellaista elämää kuin me vietämme, aikaansaa -kaiken mitä tarvitaan. Hänessä ei silloin enää ole jälkeäkään..." - -Mutta ovi avautui ja lause jäi kesken. - - - - -III. - -"Meille on vain yksi yhteistä." - - -Tapahtuisiko niin kuin he kaikki luulivat? Olisiko -kahdeksantoistakesäinen Elma toinen olento, lumouksesta päästetty, -kuvitteluistaan vapautunut, käytännöllinen, runoton tyttö verrattuna -kahta vuotta aikaisempaan Elmaan? Saamme nähdä. - -Näinä nuorempina vuosinaan sankarittareni ainakin oli onnellinen -tietämättömyydessään ja viattomuudessaan ja ennen kaikkea -onnellinen tuntiessaan oman onnellisuutensa. Päinvastoin kuin -kaikki edeltäjänsä ja kaikista vakaantuneista säännöistä huolimatta -nuori tyttö ei ainoastaan pysynyt hyvin tyytyväisenä neiti Exeterin -jäykkään, vanhanaikaiseen hallintoon, vaan vieläpä puolusteli tätä -tyytyväisyyttänsä täysin aiheellisena tädin surullisista kasvoista, -Juliet-serkun vilpittömästä säälistä ja toisen serkkunsa Piersin -kompasanoista huolimatta. - -Hän _oli_ onnellinen -- hyvin onnellinen -- Haverstock Hillissä. -Neiti Exeter oli hyvä ja ystävällinen ja puhui totta. Tytöt olivat -miellyttäviä -- useimmat heistä. Heitä kaikkia, sekä häntä itseänsä -että hänen toverejaan, kohdeltiin erittäin hyvin ja heidän sallittiin -käydä toisinaan konserteissa, luentoja kuulemassa ja muissa -senkaltaisissa tilaisuuksissa. Oli aina runsaasti syötävää (tässä hän -punehtui) -- aina niin paljon kuin kukin halusi. Ei ihan samanlaista -ruokaa kuin Park Lanen talossa -- ei hedelmä- ja kermahyytelöitä -päivälliseksi (Piers oli juuri vähää ennen kiusoitellut nuorta -serkkuaan, kun hänen lautasensa täytettiin toistamiseen), ja hän piti -hyytelöistä kovin paljon ja olisi tietysti halunnut saada niitä joka -päivä, mutta eihän niitä kukaan joka päivä koulussa saanut. - -Mutta kun neiti Exeter tarjosi tytöilleen myöhäisen illallisen, kuten -neiti Exeter toisinaan syntymäpäivinä ja muissa tilaisuuksissa teki, -niin olisipa Piersin sietänyt nähdä, millainen illallinen se oli! -Se oli mitä _upein_ illallinen, ja koko pöytä oli mitä _kauneimmin_ -somistettu, aivan kuin olisi odotettu täysikasvuisten ihmisten -seuruetta eikä vain opiston tyttöjä. Neiti Exeter näet aina sanoi, että -tytöt olivat tällöin hänen vieraitaan ja että hän heitä vierainaan -kestitsi ja kohteli. - -Pakosta Elma tosin kyllä myönsi, että toiselta puolen pitkinä, -kuumina, tomuisina kesäkuukausina hetket vierivät jokseenkin hitaasti -ja raukaisevasti tuossa isossa ikävässä talossa, jonka ikkunoista ei -nähnyt mitään hauskoja kukkivia puistoja, jonka oven editse iloisia -vaunuja harvoin kulki ja jonka parvekkeelle posetiivinsoittajatkin -tavallisesti toivat vain alakuloisen lohduttoman katseen, astuen -eteenpäin. Ulkopuolella, naapuristossa, ei ollut paljoa tehtävää tai -nähtävää, sen hän kernaasti tunnusti; kaikki harrastus ja innostus -oli kohdistettava sisätapahtumiin. Mutta juuri se saikin hänet -niin riemukkaasti, niin perin riemukkaasti odottamaan "Park Lanen -päiviä", ilmoitti hän hymyillen jokaiselle, "koska täällä on aina niin -kaunista, valoisaa ja herttaista", lisäsi hän; ja näin sanoen hän -nuoren ruokahalunsa uudelleen herkistyessä kävi jälleen viekoittelevan -lautasensa kimppuun, ja hänen kasvoillaan kuvastui niin ihmeellisen -tuore viattomuus, että niiden, jotka olivat alkaneet laskea leikkiä -hänen tunnustuksistaan ja vilkuilla toisiinsa avoimen, peittämättömän -huvitettuina tuosta lapsellisesta lörpöttelystä, täytyi nyt hetkinen -istua mykkinä ja katsella puhujaa omituisin hellyyden ja kummastuksen -sekaisin tuntein. Mutta samalla he kuitenkin kadehtivatkin. - -Heiliäkö oli "aina kaunista, valoisaa ja herttaista"? Mistä sitten -johtui, että lady Alfreton usein kulutti tuntikausia väsyneesti -huokailemalla ja puhjeten ärtyisiin, tuskastuneisiin huudahduksiin? -Mistä johtui, että Juliet monena aamuna perätysten tulla laahusti -suuruspöytään liian väsyneenä ja liian "päänkipuisena" välittääkseen -mistään murkinasta, ja vasta päivän mittaan vähän elpyi, kun sattui -jotakin uutta kiihoketta, johonkin mentävää tai jostakin juteltavaa, -jotakin mitä hän ei ollut ennen kokenut? Juliet oli nyt viettänyt -useita seurustelukausia Lontoossa ja oli ehtinyt olla paljossa mukana; -mutta uutuudet, olivatpa ne vaikka mitä vähäpätöisimpiä, saattoivat -sentään vielä hetkiseksi herättää hänen harrastuksensa. Ja kuitenkin -hän oli ensimäisenä hymyillyt tovereilleen Elman puhuessa. - -Sir Thomas oli kerran ollut saapuvilla, kun Elma aavistamattaan oli -ampunut nuolensa, ja hänkin oli hymyillyt. Kuinka vähän tuo tyttö-parka -tiesi! hän ajatteli. Kuinka hupsuja lapset olivatkaan! Ah, niin! Kyllä -niidenkin vuoro tulee! Ja hänkin oli luonut veljensä orpotyttäreen -ikäänkuin pehmentyneen katseen. - -Vain Piersin katseessa ei ollut havaittavana mitään ylimielisyyttä, -ei mitään ilkkua hänen silmässään. Hän tuijotti Elman hehkuviin -kasvoihin kokonaisen minuutin tai kauemminkin jonkun tuollaisen lauseen -jälkeen; ja kuitenkin olisi ollut vaikea sanoa, mitä hän niistä etsi -tai mitä odotti niistä löytävänsä. Hän ei koskaan virkkanut sanaakaan -vastaukseksi, vaan antoi jonkun muun jälleen päästää puhekerän -kierimään. - -Alfretoneilla oli kaikkea, mitä tämä maailma vai tarjota. Harvat -perheet voivat ylpeillä tahrattomammasta maineesta, ei mikään -tasaisemmasta, häiriintymättömämmästä kotielämän kulusta. Sir -Thomasilla ei ollut mitään salaista huolten taakkaa; hänen vaimoansa ei -vaivannut mikään kalvava, riuduttava kivuliaisuus; heidän lapsillaan -ei ollut mitään murehtimisen aihetta, ei mitään vastoinkäymisiä eikä -rasituksia. Piersiä, joka oli sisartaan vanhempi, kohdeltiin joka -suhteessa niin kuin hän itse mielessään olisi vaatinut itseänsä -kohdeltavan. Siihen aikaan, kun pieni kertomuksemme alkaa, hän oli -iältään jonkun verran kolmannellakymmenellä, oli päättänyt opiskelunsa -Etonissa ja Oxfordissa, ja siitä oli hänen mielestään kulunut jo -melkoisen pitkä aika. Hän oli nähnyt varsin paljon kaikesta nähtävästä -ja tehnyt kaiken, mitä elämässä oli tehtävää -- niin hän olisi sanonut. -Hän oli matkustellut kaikkialla maailmassa ja saapunut jälleen -kotiin. Hän oli koettanut monenlaista. Harrasti useimpia asioita -- -jotakuinkin. Ei ollut koskaan tavannut mitään, joka ansaitsi sen -suurempaa mielenkiintoa. Hän piti omaisistaan -- arveli, ettei luonto -ollut varustanut häntä ylen herkillä tunteilla. Herkät tunteet eivät -kuuluneet suvun ominaisuuksiin. - -Nuoren miehen ulkomuoto oli sopusoinnussa sellaisten tunnelmien -kanssa; olimme vähällä sanoa, että se niitä korosti. Piers ei -koskaan kiirehtinyt, ei koskaan kävellyt ripeästi, ei hengittänyt -voimakkaasti, ei puhunut innokkaasti, ja katse oli hidas. Jos hän -huomasi äitinsä kuskin ajavan ohitseen väkijoukossa, ja vaunuissa oli -tyhjä istuinpaikka ja hän tiesi olevansa tervetullut sille paikalle, -hän kylläkin olisi tuntenut kutsumusta nousta noihin vaunuihin, -kunhan vain olisi viitsinyt antaa palvelijoille merkin ja pysähdyttää -ajopelit. Vaikkakin joku hänet näki, hänen tapansa oli kulkea tietänsä -eteenpäin, jatkaa omaan suuntaansa; mutta jos joku hänet näki ja -kutsui häntä, hän suostui ehdotukseen. Hän ei ollut elosteleva eikä -loistonhaluinen, ei mikään veltostunut tai miehuuton mies. Päinvastoin -olivat hänen tapansa ja makunsa mitä vaatimattomimmat, ja vain terävin -huomioidentekijä olisi havainnut, ettei tuossa yksinkertaisuudessa -ollut mitään nuoruuden tuoreutta, vaan että se pikemmin muistutti -väsyneen matkustajan koti-ikävää, kun tämä, nähtyään vaelluksillaan -kaiken maailman komeuden ja loiston, kääntää kaipaavan katseensa -lapsuutensa seutuja ja sen alkuperäisiä vaikutelmia ja muistoja kohti. - -"Piers ei koskaan voi mihinkään innostua", valitteli sekä äiti että -sisar, milloin he itse sattuivat turtumuksestaan havahtamaan, kuten -olemme sanoneet heidän jonkun repäisevän uutisen tai uutuuden johdosta -toisinaan voineen havahtaa. - -"On tosiaan omituista, ettei _minun_ poikani välitä politiikasta", oli -sir Thomasin tapa kulmakarvojansa kohottaen lisätä. - -Mutta hänen ohjelmaansa, enempää kuin kenenkään muunkaan ohjelmaan, ei -kuulunut vaatia poikaansa ja perillistänsä tilille. - -Eihän toki; ei kuulunut kehenkään, mitä Piers Alfreton hommaili; -hänellä oli oikeus menetellä mielensä mukaan, jos kellään. Ja kaikki, -mitä Juliet halusi, oli, että hänkin saisi nauttia samaa vapautta, -- -niin hän itse selitti. Koska ei kukaan puuttunut Piersin puuhiin, ei -kenenkään olisi pitänyt puuttua hänenkään hommiinsa. Koska Piers ei -huolinut ponnistella eikä tehdä mitään eikä vaivautua millään, niin -miksi hänen pitäisi? - -Jos kohteliaisuus ja hieno käytös olivat välttämättömiä toiselle, niin -miksei toisellekin? Jos sisaren oli tehtävä "velvollisuusvierailuja", -niin miksei veljenkin? Jos Piers olikin ainoa poika, oli hänkin ainoa -tytär, ja ainoa tytär oli ainakin yhtä hyvä kuin ainoa poika. - -Iältään Piers tosin oli sisartansa muutamaa vuotta vanhempi, mutta -mitäpä siitä? Hän, Juliet, oli toki kyllin vanha pitääkseen huolta -itsestään; ja mitä tähän viimeksimainittuun väitteeseen tuli, niin lady -Alfreton, joka kauan oli ollut samaa mieltä, ei tahtonut panna vastaan. - -Niin, Julietin oli aika mennä naimisiin, jos hän naimisiin mieli. -Juliet ei ollut sievempi eikä siromuotoisempi kuin monet muut yhtä -jalosukuiset ja yhtä hyvän kasvatuksen saaneet tytöt, eikä hänen -pukunsa ollut enemmän _recherché_ kuin heidän. Julietin tulisi mennä -naimisiin, saada oma koti ja oma talous; ja jos vain rouva saisi -tyttärensä katselemaan asiaa tässä valossa ja tytär ponnistelisi -ollakseen hiukan hilpeämpi ja hupaisempi (miehet tahtoivat, että -heitä huvitettiin) ja osoittaisi suurempaa mielenkiintoa (ei kukaan -mies pitänyt mihinkään innostumattomasta automaatista), niin äiti -oli varma, että joku onnellinen tapaus saisi muutoksen aikaan. Jokin -tämänlaatuinen toivomus -- toivomus, joka ei koskaan näkynyt lähenevän -toteutumistaan -- sai aika ajoin äidin otsan peittymään pilviin ja -aiheutti hellän osaaottavaa tiedustelua ja sääliä erään puolelta, -joka tuskin voi uneksiakaan, mitä se tarkoitti. Elma luuli tädin -olevan väsyneen, hermostuneen tai sairaan; hän ei koskaan vähintäkään -aavistanut, mikä täti-kultaa vaivasi. - -Päältä nähden, kuten edellä olemme maininneet, elämä Park Lanen -talossa oli mitä tasaisinta. Ulkonaisesti kaikki kävi kuin rasvatuilla -pyörillä tuossa upeassa talossa. Ei milloinkaan sattunut kohtauksia, -sisunpurkauksia tai vieroittavia riitaisuuksia kuten muissa perheissä. -Sir Thomas tuli ja meni omilla tunneillaan, hänellä oli omat toverinsa -ja omat mentävänsä, ja hän täytti omat sopimuksensa. Lady Alfreton söi -puolista, kävi ajelemassa, pukeutui, lepäsi, meni ulos vierailuille -ilta illan perään aivan mielensä mukaan. Piers näyttäytyi ja katosi -säännöttömin väliajoin, kenenkään tietämättä, mistä hän tuli ja -minne meni. Julietilla oli omat ystävänsä ja omat aikansa; ja vaikka -silloin tällöin voimat kerääntyivät, äiti ja tytär ikäänkuin hetkeksi -yhtyivät ja isäkin toisinaan lähti poikansa seurassa tai toinen -nautti päivällistä toisen kanssa jommankumman klubissa, oli yhtyminen -tilapäistä, riippumattomuus sääntönä. - -"Minusta tosiaan näyttää, että meille on vain yksi yhteistä", huudahti -Juliet eräänä päivänä: "me tulemme keskenämme varsin hyvin toimeen, -olemme niin sanoakseni 'sopusuhtainen perhe', emme koskaan riitele, -emme kiusaa emmekä häiritse toisiamme emmekä sekaannu toistemme -asioihin -- varsinkaan sen jälkeen kuin olen saanut äidin kerta -kaikkiaan ymmärtämään, että minut on jätettävä rauhaan kuten Pierskin. -Aina näemme toisemme mielellämme aterioilla, ja minä menen äidin kanssa -pari kolme kertaa viikossa ajelulle pääkaupungissa ollessamme; mutta -minä tosiaankin luulen, että on vain yksi seikka, jonka suhteen meillä -kaikilla on samat tunteet. Ja perin eriskummaista sekin. Ken olisi edes -aavistanut silloin, kun Elman ensin näimme, että kukaan meistä olisi -koskaan välittänyt rikan rahtuakaan tuosta omituisesta pikku olennosta?" - - - - -IV. - -Elman uusi puku. - - -Kun nyt olemme lukijoillemme antaneet jonkun käsityksen niistä -henkilöistä, jotka muodostivat Elma Alfretonin pienen maailman, minkä -molempien pallonpuoliskojen välillä hän leijaili, jatkakaamme nyt -vähäistä tarinaamme. - -Oli lämmin, säteilevä, väreilevä kesäkuun päivä, jolloin koko Lontoo, -koko rikas, loistava, upea länsi-Lontoo eli West End oli täydessä -kukoistuksessa, välkkyen väriloistossa ja auringon häikäisevässä -valossa. Suvikausi oli uhkeimmillaan. Ilta toisensa jälkeen vieri -vaunuja lukemattomiin huvituksiin, päivä toisensa jälkeen tuhannet -tungeskelivat puistoissa, puutarhoissa ja viekoittelevilla kaduilla. Ei -ainoakaan talo Park Lanen varrella ollut tyhjänä. - -"On liian kuuma lähteä ulos, liian kuuma pysyä sisällä ja liian kuuma -sitä ajatellakaan!" Piers Alfreton istui selkäkenossa matalalla -tuolilla äitinsä huoneen avonaisen ikkunan ääressä ja jotakin -tehdäkseen viskeli käärekaihtimen tupsua sinne tänne. "Hei!" huudahti -hän, kun ovi lensi auki tavallista kiivaammalla tempauksella. "Hei, -sieltä tulee Elma! Liikkuu kuin pontimilla, kuten tavallista. No, -nuori viisas, kuinka voit?" virkkaa Piers hänen pyrähtäessään sisälle. -"Kah, millainen korea keikailijatar sinä tänään oletkaan! Sinä olet -_todellakin_ keikailijatar!" lisäsi hän kädet takaraivolla ja syvää -ihailua osoittavin katsein. - -"Tämä on uusi pukuni", virkkoi Elma sievästi punehtuen. "Minä tiesin, -että se huomattaisiin. Katsokaahan, täti hyvä. Viime keskiviikkona -täällä ollessani sanoitte, että tarvitsin uuden puvun. Tässä se on." -Ja hän katsahti toisesta toiseen puolittain ylpeänä, puolittain -arasti, mutta hyvällä omallatunnolla siitä, että oli menetellyt oikein -hommatessaan tämän puvun, joka oli soma nähdä. - -"Vai siinä se on?" Nämä sanat lausui taaskin hänen serkkunsa, -ja samalla nuori mies ojensihe eteenpäin tuolissaan uuteen -asentoon. "Annahan, kun katselen sitä oikein joka puolelta, Elma. -I-has-tut-ta-va! Totisesti, minä aivan hämmästyn." - -"Oh, Piers." Elma nauroi hyvin mielissään. "Pahoin me pelkäsimme, neiti -Exeter ja minä", jatkoi hän luottavaisesti, "ettei se valmistuisi -ajoissa. Neiti Exeter oli kovin ystävällinen. Hän ryhtyi itse puuhaan. -Vain tunti sitten se tuotiin ompelijattarelta, ja neiti Exeter -ihmetteli, mihin olisimmekaan joutuneet, jos olisi täytynyt jotakin -muuttaa, kun ei ollut aikaa korjaukseen! Mutta se sopi aivan hyvin; -ja ajattelimme, että täti olisi mielissään. Siitä oli tuleva hänelle -yllätys. Me... mutta eikö täti siitä pidäkään?" - -Lady Alfreton poloinen! Hänen ei ainoastaan täytynyt kohdata äkillistä -kaihoavien silmien katsetta, joka oli välähtänyt puolisen minuuttia -sitten, vaan häneen iski toinenkin katse, ja se oli niin nopea ja raju, -että hänen sydämensä säpsähti sen selvää kieltä. - -Etteikö pitänyt? Hän olisi pitänyt mistä hyvänsä sillä hetkellä. - -"Pidän, rakas lapsi... kyllä", änkytti hän hätäisesti. "Pidän, -tosiaan... hyvin paljon... se on oikein sievä." -- Naurettavaa tuo -Piersin lörpötys! Ikäänkuin _hän_ tietäisi! -- lisäsi hän itsekseen. -- -"Hyvin sievä ja siro, epäilemättä", mutisi hän ääneensä ja ihmetteli, -mitä muuta häneltä odotettiin. - -"Sanoitte pitävänne valkoisesta", vastasi Elma jälleen tyytyväisenä, -"siksi neiti Exeter selitti heti, että sen tuli olla valkoinen. Minulla -ei koskaan ennen ole ollut täysin valkoista aamupukua." - -Lapsi-parka! -- Lady Alfreton kohotti monokkelin silmälleen ja tunsi, -että hänen todellakin _täytyi_ puhua. "Luulen, rakas lapsi, luulen... -hm... Elma, että siinä sentään on vähän vikaa... Eikö hame ole hiukan -liian pitkä, juuri rahtusen liian pitkä sinun ikäisellesi tytölle?" -- -Näyttää köyhäinkoulun oppilaalta. -- "Hiukan liian pitkä ja..." - -"Neiti Exeter ajatteli, että se varmaankin kutistuu pesussa, rakas -täti, ja minähän, nähkääs, en vielä ole lakannut kasvamastakaan", -- -Elma tirkisti arasti pitkien ripsiensä alta nähdäkseen, nauroiko Piers -tälle tunnustukselle. "Minä kasvoin niin paljon nyt viimeksikuluneena -vuonna, että oli ommeltava lisäliepeet kaikkiin hameisiini, ja meistä -oli parasta teettää tämä pitkänlaiseksi heti alusta. Ettehän ole siitä -pahoillanne, täti?" - -Lady Alfreton tunsi jälleen, ettei hän uskaltanut olla pahoillaan. -Hänen poikansa vain istuskeli siinä; hän ei ollut enää toistamiseen -iskenyt hänelle käskevästi silmää eikä ollut enää haastanut serkulleen, -mutta rouva tunsi vaistomaisesti, mitä hänen oli pelättävä. Senvuoksi -hän hermostuneesti tähysti silmälasillaan. - -"En suinkaan, rakkaani; niin... ni-in, tietysti; mutta kuitenkin... Ei, -se on hyvin sievä, on todellakin..." - -"Nähkääs, täti, jos olisin teettänyt hameen _ihan_ oikealle mitalleen, -se olisi saattanut tulla minulle aivan sopimattomaksi ensi kesäksi." - -"Ensi kesäksi!" Tämän vienon huudahduksen toiset tuskin kuulivat. - -"Niin, tietysti, se on oleva paras pukuni vielä ensi kesänäkin, täti. -Enhän voi odottaa saavani uutta tämänlaista joka vuosi. Kuten näette, -se on oikein hyvää, _kallista_ valkoista kangasta, niin on neiti Exeter -sanonut. Katsokaahan, rakas täti", innostui hän ja astui lähemmäksi -pitäen tilkkua peukalonsa ja etusormensa välissä. - -"Annahan minunkin tunnustella, Elma", pyysi Piers. - -"Ja sitä voi pestä, pestä kuinka usein tahansa", jatkoi Elma, kun -kumpikin vuorostaan oli tarkastanut kangasta. "Pestä kuinka usein -tahansa ja..." (Silmälasi putosi tädin kädestä.) "ja kääntää, jolloin -se taas ei ole uutta huonompi." - -Siinä ei ollut sen enempää sanottavaa; ja täten puolustettuaan -ostostaan kaikkia mahdollisia syytöksiä vastaan, että muka oli siinä -viehättynyt liiallisiin tuhlauksiin, nuori puhuja istahti tyytyväisenä -erään tuolin äärimmäiselle reunalle ja suoristi huolellisesti -kallisarvoisen hameen laskokset kummaltakin puolelta. - -Sisälle astui neljäs henkilö. "Kah, Elma täällä! Ja näytät niin -vilpoisalta, lapsi!" sanoi Juliet, vaipuen lähimmälle istuimelle. "Voi, -kuinka hyvältä tuntuu päästä sisälle! En totisesti olisi voinut viipyä -ulkosalla enää hetkeäkään. Ja oih, tätä ratsastuspukua!" huudahti hän -riuhtaisten sen auki kaulan kohdalta. "Ratsastuspuvussa tällaisena -päivänä! Älä suutele minua, Elma -- edellytämme sen tänään ilman muuta." - -"Pidätkö minun uudesta puvustani, Juliet?" - -"Puoliskello soi, Juliet, Elma", keskeytti lady Alfreton jokseenkin -hätäisesti. "Juliet, sinä menet alas sellaisena kuin olet! Mutta Elma -haluaa juosta yläkertaan kampaamaan tukkaansa." - -"Ja sieppaamaan Kölnin vettä!" - -Elma kiiti tiehensä kuin tuuli. Nuo pukeutumiset, harjaamiset -ja kampailut hänen tätinsä aistikkaassa makuuhuoneessa puolisen -edellä olivat jo sellaisinaan nautinto. Upottaa kätösensä isoihin -pesuvateihin valmiiksi kaadettuun kuumaan veteen (itse pesuvadit -ja koko pesukaappikin herättivät Elman ihailua), vaahdottaa ne -maitomaisella mantelisaippualla, joka oli aivan toisenlaista kuin neiti -Exeterin opistossa käytetyt pienet karkeat, ruskeat palaset, kuivata -ne sileihin, pehmoisiin, hienoihin pyyheliinoihin -- kaikki tämä oli -suloista, eikä rahtuakaan tuosta suloisuudesta jäänyt huomaamatta -siltä, joka luonnostaan rakasti ylellisyyttä. - -Sitten sai seisoa ison, kirkkaan kuvastimen edessä, jossa Elma saattoi -nähdä itsensä kiireestä kantapäähän ja jossa hän mielestään näytti -ikäänkuin pitemmältä ja joka suhteessa sievemmältä kuin muuten. -Norsunluiset harjat ja kammat hyvin varustetulla toalettipöydällä -joutuivat viipymättä käytäntöön; hän veti nuppineulan sirosta -pitsitetystä neulatyynystä -- Elma piti erikoisesti pitkästä -mustanuppisesta neulasta, ja hänen tätinsä oli monta kertaa -kehoittanut häntä ottamaan mitä halusi ja käyttämään mitä halusi; -- -mustapäinen nuppineula siis varmastikin joutui kiinnittämään jotakuta -satunnaista nauhaa tai kauluksen suippua, mikä kiinnittämistä kaipasi. -Ja sitten lopuksi ja kaiken kruununa oli hänellä tärkeä toimitus -kostuttaessaan puhtaan ja vielä laskoksista avaamattoman nenäliinansa -hajuvedellä läpimäräksi -- hän säästi aina parhaat nenäliinansa näihin -tilaisuuksiin. Hän kaatoi Kölnin vettä isosta hiotusta pullosta, joka -kohosi kuin valtias yli kaikkien muiden pullojen, jotka sitä kuvastimen -edessä ympäröivät. - -Elma oli valmistanut tämän pullon alle sievän maton. Hänestä oli -tuntunut, että täytyi tehdä jotakin elottomallekin esineelle, joka -tuotti hänelle niin paljon riemua, -- ja hän huomasi, että matto oli -aina paikoillaan. Sitä ei tosiaan emäntä enempää kuin palvelusneitokaan -olisi millään ehdolla siirtänyt pois. - -Mutta puvun laita oli toinen. Minkämallinen tai minkävärinen -toalettipöydän matto oli, ei merkinnyt mitään tai juuri mitään. Elmalla -ei ollut erikoisen hyvä maku, ja hänen hienot, kerratut villalankansa -olivat totta puhuen hiukan liian kirkasvivahteiset; mutta tälle lady -Alfreton oli vain hymyillyt, hymyillyt hellästi ja ystävällisesti sekä -paiskannut hänelle todellista kiitollisuutta tietävän suudelman. - --- Kunpa Elma olisi tyytynyt sommittelemaan vain mattoja! -- ajatteli -hän nyt. - -"Oi Juliet!" huudahti hän, heti kun perheen kolmikko oli yksinään, "Oi -Juliet, sitä pientä, herttaista, rakasta tyttö-parkaa! Minusta tuntuu, -että se hänen koulutätinsä menettelee julmasti tehdessään hänestä -tuollaisen pelätin kerrassaan! En tosiaan tiedä, mitä siitä sanoisin." - -"Puku näytti tosiaan jokseenkin kauhealta", yhtyi Juliet pysähtyen -miettimään. - -"Niinkö sinunkin mielestäsi?" virkkoi Piers äkkiä. "Ka, omituistahan -se on, mutta minusta tuntui, kuin en koskaan olisi nähnyt Elmaa -sievempänä." - -"Elma itse kylläkin", myönsi äiti, "Elma näytti kyllä sievältä. -Sievältähän hän aina nykyisin näyttää, mielestäni." -- Puhujalle -oli ominaista, että hän saattoi vaihtaa mielipidettä yhtä nopeasti -kuin pukua, ja sen jälkeen kuin hänet viimeksi tapasimme, oli lady -Alfretonin mielessä tapahtunut tämä muutos hänen nuoren sukulaisensa -ulkomuotoon nähden. "Mutta, rakas Piers", huudahti hän kammitsoistaan -vihdoin vapaaksi päästetyn, tähän asti hillityn paheksumisen kaikella -tarmolla, "rakas Piers, en muista koskaan nähneeni mokomaa pukua! En -voi käsittää, kenen he olivat saaneet sen hänelle ompelemaan!" - -"Mitä vikaa siinä sitten oli?" - -"Siinä oli kaikki viat -- kaikki. Näithän toki itsekin, että se oli -aivan kuositon ja sopimaton, että se kiristi kaulasta ja riippui -pussillaan selästä, että se oli liian pitkä ja liian väljä..." - -"Totisesti, äiti-rouvaseni, tuosta kaikesta en huomannut mitään. Näin -vain, että Elma esiintyi tavattoman sievänä, vilpoisena ja sirona..." - -"Ei hän siro ollut, ei, ei, Piers. Ei. Sitäpä hän juuri ei ollut. Suo -anteeksi, että väitän sinua vastaan, mutta jos minä mitään hiukan -ymmärrän, niin ymmärrän pukuasioita. Hame oli varsin hyvä, mukava -luullakseni, ja... ja siisti; vilpoinen myös, kuten sanot. Mutta kun -kehut sen siroutta..." - -Rouva kohautti olkapäitänsä. - -"Sinun olisi itse pitänyt huolehtia sen valmistuksesta, äiti", -huomautti Juliet tähän. - -"Niin olisi. Siinä olet oikeassa. Tästä lähin ei mikään muu auta." -Lady Alfreton vaikeni, ja sitten hän tilanteen tärkeyteen sopivalla -äänenpainolla julisti tekemänsä päätöksen maailmalle, "Ja minä -_tahdon_. En halua enää mokoman näyttelyn mahdollisesti uudistuvan. -Elma saa olla ja elää kuinka haluaa Haverstock Hillissä, mutta kun hän -saapuu Park Lanelle, tulee hänen esiintyä puolisoni veljentyttärenä -ja meidän mieleisessämme asussa. Täksi päiväksi Marie saa harsia edes -jonkun laskoksen tuohon hirveään hameeseen, ja minun on koetettava -olla näkemättä sitä lerppuvaa kaulusta. Mutta kun tyttö ensi kerran -tarvitsee uudet vaatteet, minä toimitan ne itse, ja niiden tulee olla -sellaiset, että minä ne hyväksyn. No niin -- - tule sisälle, rakas -Elma; emme ole odottaneet, kuten näet. Hyväinen aika, mikä oivallinen, -lämmin puolinen..." - -"Ja kyllä se minulle maistuukin!" Kun Elma ei sattunut vilkaisemaan -ympärilleen, ei hän huomannut kenenkään hymyilevän. - - - - -V. - -Lady Alfreton ehdottaa käyntiä kukkasnäyttelyssä. - - -"Tänään iltapäivällä on kukkasnäyttely Kasvitieteellisessä -puutarhassa", virkkoi lady Alfreton. "Tapasin aamulla Mertounin -herttuattaren, joka siitä minulle kertoi ja mainitsi itsekin sinne -menevänsä. Aikoi ottaa nuorimman tyttärensä mukaansa, sanoi. Ajattelin -sinua, Elma, ja lupasin, että mekin tulisimme." - -"Rakas täti!" Tytön huulet avautuivat. - -"Tiesin, että se olisi jotakin sinulle", jatkoi täti ystävällisesti. -"Tytöt pitävät aina kukkasnäyttelyistä." - -"Niin, niin, ja..." - -"Ja se on vilpoisinta huvia, mitä tällaisella ilmalla saattaa ajatella. -Kukkaset ovat varmaan erittäin komeita tänä kesänä, kun on ollut niin -kuivaa. [Englannissa sataa paljon. Suom.] Minä luulen, että meille -tulee siellä hauskaa, Elma." - -"Siitä olen _varma_. Oi, kunpa täti tietäisi! Juuri sinne, juuri -_sinne_ olin sydämestäni toivonutkin pääseväni. Ajatelkaas, olin -aikonut nimenomaan pyytää, että veisitte minut sinne. Te olette niin, -niin ystävällinen viedessänne minut milloin mihinkin", jatkoi Elma -ikäänkuin anteeksi pyydellen, "että luulin ainakin voivani _mainita_ -teille tuosta kukkasnäyttelystä, ja sitten, jos ehkä olisitte halunnut -lähteä..." - -"Mikään ei ole minua estämässä", vastasi lady Alfreton nauraen. "Hyvä -on, asia on siis päätetty. Meidän molempain tuumat ovat sattuneet -yhteen ja meidän on tietenkin pantava ne täytäntöön. Oletko koskaan -tavannut lady Mabel Pomeroyta? Hän on luullakseni jokseenkin sinun -ikäisesi." - -"Niinkö? Ja onko hän miellyttävä, täti?" - -"Siitä saat itse ottaa selvän," Lady Alfreton nauroi taas. "Minä -esittelen sinut hänelle. Herttuattaren puheista päättäen huomasin, että -hän kernaasti sen soisi, ja sitten te molemmat tytöt saatte kävellä -siellä yhdessä. Hänestä tulee sinulle, Elma, varmaankin herttainen -toveri; ja jos teet hyvän vaikutuksen, niin sinut epäilemättä kutsutaan -heidän luokseen." - -"Ni-in, kiitos; mutta", huomautti Elma hiukan epäilevästi, "mutta jos -minut kutsutaankin, niin milloin voin mennä? Enhän käy koskaan missään --- en koskaan muualla kuin täällä." - -"Oh, kyllä siitä pidämme huolen", vastasi täti hilpeästi nyökäten. -"Sinua ei estetä menemästä, jos herttuatar sinut kutsuu, sen lupaan. -Herttuatar on hartaasti kiintynyt tuohon nuorimpaan tyttäreensä, joka -on hyvin paljon nuorempi perheen muita jäseniä, ja kaiken, mitä Mabel -vain toivoo, hänen äitinsä tekee. Olen nähnyt Mabelin vain pari, kolme -kertaa ja tunnustan, että... että häntä tuskin ollenkaan huomasin. -Minusta tuntuu, ettei hän liene ollut erikoisen sievä tai viehättävä -- -mutta olen saattanut erehtyä. Muuten, Elma rakas, ennenkuin lähdemme -ulos, haluaisin antaa Marien korjata erään pikku kohdan tuossa -puvussasi. Muistuta minua siitä. Koska lähdemme ulos vasta kello -neljältä, on vielä runsaasti aikaa." - -Elma lupasi, mutta tuossa lupauksessa oli hiukan hajamielisyyttä, jota -kukaan ei huomannut. Hän ajatteli jotakin muuta -- jotakin sellaista, -mikä himmensi uuden puvunkin toisarvoiseksi asiaksi. - -Ilmaistaksemme lukijattarillemme hänen pienen salaisuutensa -mainitsemme, että tuohon riemukkaaseen vastaukseen, minkä lady Alfreton -oli saanut ehdotukseensa kukkasnäyttelyssä käymisestä, sisältyi -paljon enemmän kuin näytti. Joku aika sitten oli Elman hemmoitteleva -sukulainen vienyt hänet samanlaatuiseen juhlaan, ja hänen kertomustansa -siitä -- puutarhan ja kukkien kauneudesta, ihanasta soitosta, -iloisista ihmisryhmistä ja komeista puvuista sekä ennen kaikkea niistä -teekesteistä, jotka lady Alfreton oli pannut toimeen ulkoilmassa puiden -siimeksessä ja joihin hän oli kutsunut useita tuttaviaan, tilaten sinne -kaikenlaisia herkkuja, makeisia ja jäätelöitä teen ja kahvin lisäksi --- niin, Elman kertomusta kaikesta tuosta olivat hänen koulutoverinsa -sitten innokkaasti ja kadehtien kuunnelleet. - -Se oli ollut kuin satua lumotusta maasta tyttö-parkojen korvissa, -monilla heistä kun oli ollut varsin yksitoikkoinen lupapäivä, saati -sitten että kukaan olisi viettänyt sen niin suurenmoisesta ja iloisesti. - -Elmaa oli kehoitettu kertomaan, oikein seikkaperäisen laajasti -kuvailemaan sitä yhä uudelleen. Hän oli haastellut päiväpaisteesta, -ailahtelevasta iloisuudesta, lukemattomista vilpoiseen siimekseen -asetetuista pikku pöydistä, ripeiden tarjoilijain hyörinästä, -loppumattomasta äänten sorinasta, etäisen soittokunnan pehmeistä, mutta -kuitenkin tenhoavista sävelistä, joita se kajahdutteli maailmankuulun -Godfreyn johdolla, kunnes pelkästä kuuntelemisesta ja kyselemisestä -koko näytelmä oli muille tytöille tullut sellaiseksi todelliseksi, -eläväksi ihmemaaksi, että sen mahdollinen uudistuminen neiti -Exeterinkin määräysvallan alueella oli saanut heidät mietiskelemään ja -suunnittelemaan tavalla, joka nyt johti omiin tuloksiinsa. - -Elma ei ollut kertonut heille, hän ei edes itsekään tietänyt, että -suuri osa tuon ihanan kesäillan tenhoa oli aiheutunut jostakin, mikä -oli liian herkkää ja ääriviivatonta kosketeltavaksi, hän ei tietänyt, -että hän olisi saattanut käydä tuhansissa muissa juhlissa, kokematta -mitään samanlaista. Se oli yhdistelmä ihanasta ilmasta, lumoavasta -seurasta, uutuudesta ja lukemattomista muista alavirtauksista, jotka -olivat maustaneet suloisen maljan. - -Mikä saattaa olla ikävämpää kuin epäseurainen, alakuloinen juhla, -jota väkinäisesti viettää pilveilevän taivaan alla joukko keskenään -viihtymättömiä henkilöitä, tietämättä minne mennä tai mitä tehdä, ja -vain siellä täällä tavaten jonkun tuttavan puhetoverikseen? - -Mutta Alfretonit olivat sanan varsinaisessa merkityksessä "oikeita -seuraihmisiä". - -Mitä he mahtoivatkin tuntea, sai olla varma, etteivät he milloinkaan -avoimesti osoittaneet ikävystymystä tai pettymystä. He eivät -koskaan hairahtuneet, eivät koskaan joutuneet hämilleen tai pulaan. -Sellaisesta, mikä uhkasi käydä typeräksi tai ikävystyttäväksi, lady -Alfreton ja hänen tyttärensä pysyttelivät poissa. Päinvastaisessa -tapauksessa he olivat oikeassa elementissään, vilkastuivat siksi aikaa -kahdeksi hilpeäksi, hymyileväksi, myötätuntoiseksi naiseksi, joiden -parissa jokainen hyvin viihtyi ja jotka nopeasti keräsivät ympärilleen -ison joukon oman säätynsä hienoja ja kuosikkaita ihmisiä. - -Jos lady Alfreton jotakin ehdotti tai suunnitteli, siihen varmasti -suostuttiin. Jos hän niin sanoaksemme viskasi nenäliinansa kenelle -tahansa, niin se innokkaasti otettiin vastaan. Siis ei maailman -menoihin tottumaton Elma ollut ainoa, jonka silmissä näytti siltä, että -missä tahansa heidän seurueensa liikkui tai istui, he olivat jokaisen -ihmisjoukon keskipisteenä tai ainakin yhtenä sen keskipisteistä. - -Käydä heidän kanssaan tai oleskella heidän kanssaan julkisissa -paikoissa oli aivan toista kuin liikkua muiden kanssa, jotka kenties -olivat arvokkaampiakin, mutta joilla oli vähemmän tuota ihmeellistä, -selittämätöntä _savoir fairea_, mikä merkitsee niin paljon. - -Tämän asiasta poikkeamisen tarkoituksena on selittää harha, johon -sankarittaremme koulutovereilleen joutui. - -Elman ensimäisen kukkasnäyttelyn aiheuttama innostus ja harras kaipuu -oli tuskin alkanut vaimeta, ennenkuin heidät kannusti uuteen toimintaan -ilmoitus -- jumala tiesi, kuinka nuo yksinkertaiset olennot sattuivat -sen näkemään tai kuulemaan! -- toisesta yhtä suurenmoisesta juhlasta, -mikä järjestettiin erääseen puutarhaan, joka komeudessa kilpaili -edellisen kanssa. - -Mikseivät he nyt kaikki, jok'ainoa, itse menisi näkemään ja kuulemaan, -olivatko nuo onnellisen ja kadehditun Elman kertomat seikat tosia? -Miksi eivät hekin vuorostaan voisi päästä osallisiksi riemuihin, -jotka jo kerrottuinakin olivat saaneet heidän sydämensä niin rajusti -sykkimään? - -Jospa neiti Exeter voitaisiin taivuttaa viemään heidät sinne! Vaikka -neiti Exeter olikin ankaranlainen kurinpitäjä ja vaati täsmällisyyttä -ja ehdotonta sääntöjen noudattamista sekä oli tuiki tinkimätön -läksyihin nähden, ei hän suinkaan ollut kuuro oikealla ajalla ja -oikeassa hengessä tehdyille ehdotuksille. - -Useampi kuin yksi otti tunnustellakseen häntä tämän nykyisen tilanteen -johdosta, ja entisen myöntyväisyyden muistoja ja kuiskauksia sellaisia -kuin: "Oh, hän oli oikein hirveän herttainen _silloin_, tiedättehän!" -kulki huulilta huulille tuuman kypsyessä. - -Ja Elma tietysti myöskin saapuisi näyttelyyn. Olipa onnellista, -että juhla oli määrätty keskiviikoksi, jolloin oli tavanmukainen -iltapäivä-loma ja jolloin Elma oli poissa Park Lanella esteettömästi -nauttimassa kaikkea hyvää! Kukaan ei sitä nimenomaan sanonut, mutta -vähitellen kaikki alkoivat äänettömästi ymmärtää, että jos tuumasta -tosi tulisi, niin Elman oleminen lady Alfretonin siipien suojassa -koituisi hedelmälliseksi heille kaikille. - -"Hän on hyväluontoinen tyttönen", selitti Henrietta Grey, salaliiton -johtaja, "ja varmaankin sen jollakin tavoin järjestää". - -"Se" tarkoitti joitakuita etuja ja varsinkin erästä, mitä kouluseurue -hartaasti odotti Elman sukulaisten läsnäolosta. - -"Niinpä niinkin, Elma sen kyllä järjestää", myönsi toinen. - -Ja "Elma sen järjestää!" kaikui jokaisen huulilta yhtä luottavaisesti. - -Elman omassa sydämessä värähteli varmuuden vastakaiku. Hänen tätinsä -oli ollut niin poikkeuksettoman hemmoitteleva ja myötämielinen -ei ainoastaan hänelle itselleen, vaan ylimalkaan kaikille nuoren -sukulaisensa läsnäollessa, että Elma vakuutteli itselleen voivansa -huoleti luottaa asian menestykseen ja ystävällisen rouvan auliuteen. - -Ja alussa todellakin näytti siltä, että lady Alfreton tekisi enemmänkin -ja vaistomaisesti arvaisi, mitä häneltä odotettiin. - -Tässä hän ehdotti juuri samaa, mikä oli Elman sydämen toivomuksena! -Hänkin oli lukenut ilmoituksen kukkasjuhlasta ja itse omasta -aloitteestaan sitä ajatellut! Sitäpaitsi ajatellut sitä Elman -huvittamista silmällä pitäen! - -Se oli liikaa, se avasi Elmalle ovet kuin taikaiskulla, se näytti -hänelle toivomusten kerän ikäänkuin hänen jalkojensa juureen -kierähtäneenä. - -Herttuattaresta ja tämän tyttärestä Elma välitti vähän. Jos Mabel -oli herttainen tyttö, hyvä ja ystävällinen, hän kernaasti otti hänet -joukon jatkoksi ja antoi hänen yhtyä seuraan muiden mukaan; mutta -ellei, niin tyttö olisi hiukan tiellä. Tietysti Elma olisi hänelle -kohtelias. Elma oli aina kohtelias tätinsä vieraille. "Hänellä on niin -viehättävä esiintymistapa!" huudahti lady Alfreton silloin tällöin -melkein todellisella innostuksella. Mutta kyllähän lady Alfreton -tietysti käsittäisi, tuumi yksinkertainen tyttö, ettei mikään vieras -voinut olla hänelle samaa kuin hänen omat ystävänsä, ja että jos -Henrietta ja Maggie ja kaikki ne muut olivat tulleet luottaen hänen -huomaavaisuuteensa, hänen _täytyi_ suoda heille enin huomionsa. - -"Neiti Exeter ja tytöt lähtevät myös", ilmoitti hän nyt kaataessaan -kermaa karviaismarja-leivokselle ja munavanukkaalle; "neiti Exeter -ottaa kuusi tyttöä mukaansa". - -Lady Alfreton melkein hätkähti. - - - - -VI. - -Matkalla juhlaan. - - -"Millä keinoin meidän olisi paras kulkea?" virkkoi neiti Exeter -puolittain itsekseen mietiskellen, puolittain häntä ympäröiville -odotteleville kuulijoille. "Kyllähän omnibus veisi meidät suoraan -portille, mutta ei tästä ole kovin pitkä matka kävelläkään. Maanalainen -rautatie ei ollenkaan sopisi tarkoitukseemme. Siis on valittava -kävelemisen ja yhteisvaunujen välillä. Mitä ajattelette, tytöt? -Väsyisikö joku teistä liikaa, jos kävelisimme?" kysyi hän pysähtyen -kuulemaan seuralaistensa mielipiteitä ja toivomuksia. - -"Oi, kävelkäämme, neiti Exeter!" pyysi heti joku ääni. "Yhteisvaunuissa -rutistuu niin pahoin. Ja ne kaikki ovat varmaan täynnä", jatkoi -puhuja, vilkaisten levottomasti äsken tärkättyyn ja laskostettuun -musliinipukuunsa, jota oli säästänyt tätä juhlatilaisuutta varten. -"Meidän täytyisi puristautua ihmisten väliin sen mukaan kuin -löytäisimme tilaa..." - -"Ja se hajoittaisi seurueemme. Olet oikeassa, Henrietta; emme saa -antautua siihen vaaraan, että voisimme joutua erillemme toisistamme. -Siis, tytöt, meidän on astuttava rivakanlaisesti, siinä kaikki. Ja -koettakaamme pysytellä teiden varjonpuoleisella sivulla. Tien toisella -puolella on luullakseni siimestä melkein koko matka. Parasta lähteä -nyt, jos olemme kaikki koossa. Olemmeko kaikki koossa?" - -Kaikki olivat saapuvilla ja kaikki olivat pyhäasussaan, kukin oman -makunsa mukaisessa puvussa. - --- Rakkaat, onnelliset, nuoret olennot, -- hymisi hyväsydäminen -opettajatar itsekseen, katsahtaessaan ympärilleen. -- Tarvitsemme vain -Elman, jotta ryhmämme olisi täydellinen. Mutta epäilemättä saamme pian -Elmankin joukkoomme, ja hän on mielellään esittelevä nuoret toverinsa -tädilleen. Minun täytyy sanoa, että mielenkiinnolla odotan lady -Alfretonin tapaamista, kuultuani hänestä niin paljon. Toivottavasti -Elman onnistuu taivuttaa hänet tänään tulemaan sinne. Tyttö näytti -aivan varmalta, mutta eihän hän voinut _tietää_. Ei pidä rakentaa liian -paljon sattuman varaan, mutta sittenkin... - -Tässä tuon kunnon naisen paras musta pitsi-päivänvarjo lennähti auki -tarmokkaalla nykäyksellä, ja hänen sirot, pienet, nappikenkäiset -jalkansa alkoivat astua jonon edessä, eikä paahtava aurinko ylhäällä -enempää kuin kärventävä kivitys jalkojen alla aiheuttanut pienintäkään -katumuksen häivää siitä, että he olivat lähteneet pitkälle ja -väsyttävälle iltapäivän huviretkelle. Työ oli työtä ja loma lomaa neiti -Exeterin opistossa. - -Ja todellakin oli suuressa keskikesän kukkasnäyttelyssä käynti jotakin -ihka uutta sekä opettajattarelle että tytöille. - -Tähän asti, kuten olemme sanoneet, olivat konsertit, taulukokoelmissa -ja näyttelyissä käynnit sekä muut sellaiset huvitukset, joilla oli -opettavaa merkitystä, varsin hyvin sopineet päiväjärjestykseen. -Kukkasnäyttelyt olivat hurmaavia ja ihania, mutta -- no niin, loppujen -lopuksi neiti Exeter myöntyi ehdotukseen, innostuipa siihen vihdoin -yhtä paljon kuin kukaan hänen nuorista turvateistaan. - -Tavata lady Alfreton! Tuo komea, kyvykäs ja hienostunut aatelisnainen -puhuttelisi häntä, ehkä sallisi hänen istua tai kävellä vieressään! Hän -saisi kuulla Elmaa kiitettävän ja voisi vastaukseksi kosketella samoja -kieliä! - -Hän oli usein toivonut tilaisuutta saada mainita jonkun sanan -rakkaasta Elmastaan, kertoa tämän tädille, mikä kiltti, epäitsekäs -ja lempeäluonteinen lapsi Elma oli, -- ja kertoa siitäkin, kuinka -yleväaatteinen ja tunnontarkka hän oli. Ensinmainitut ominaisuudet -hänen armonsa oli arvattavasti itsekin havainnut, mutta hän ei -voinut tietää, kuten neiti Exeter tiesi, kuinka korkealle hänen -sukulaistyttönsä pysyväisemmät ominaisuudet oli arvioitava. - -Tähän asti ei sellaiseen haasteluun ollut sattunut mitään aihetta, ei -ollut esiintynyt tilaisuutta kuulla lady Alfretonin mielipiteitä tästä -asiasta. Elman sanoista kylläkin voi päättää, että kaikki Park Lanen -talon asukkaat osoittivat hänelle ystävällisyyttä, jopa rajatonta -hemmoitteluakin, mutta sitä enempää ei voinut odottaa hänen kertovan. -Eräissä suhteissa Elma sitäpaitsi pysyi vaiteliaana sukulaisiinsa -nähden, mitä neiti Exeter kunnioitti, niinpä hän ei koskaan maininnut, -kun näille oli sattunut syytä valittaa hänen "neiti Exeterin kasvojaan" -tai kun häntä nimitettiin "viisaaksi". Tyttö tunsi vaistomaisesti, -että näiden kohtausten tietäminen ei ollut neiti Exeterin asia, eikä -kenenkään muunkaan, ne olivat hänen omia salaisuuksiaan, ja hän kätki -ne syvälle nuoreen sydämeensä. - -Mutta neiti Exeterille ja kaikille, jotka asuivat neiti Exeterin katon -alla, hänen tätinsä oli esiintyvä kauniina, viehättävänä, virheettömänä -käytökseltään ja puvultaan; Juliet oli sievä ja hauska, hilpeä ja -ystävällinen; Piers, "serkkuni Piers" oli kookas, tumma, hyvin -ystävällinen hänkin, muttei niin hilpeä, pikemminkin ärsyttävä, vaikka -samalla perin ystävällinen, toisinaan kyllä veltto ja väsyttävä, mutta -aina kovin ystävällinen -- sanalla sanoen, kukaan heistä ei oikein -tietänyt, mitä tästä Piers-serkusta oli ajateltava. Sedästään Elmalla -oli hyvin vähän kerrottavaa. Tietysti sir Thomas oli "ystävällinen" -- -jokainen Alfretonin perheen jäsen oli "ystävällinen"; mutta kun hän -kernaasti olisi sanonut samaa palvelijanuorukaisesta ja keittiötytöstä, -niin se ei tuntunut asiaa paljoa valaisevan, ja sir Thomas siirtyi -nopeasti näkyvistä talonsa hämärälle taustalle. - -Toiselta puolen pitkän Henrietta Greyn huudahdus: "Minun täytyy sanoa, -että hartaasti haluan nähdä lady Alfretonin!" mihin huudahdukseen jo -edellä viittasimme, sai vastakaikua jokaisen povessa. - -Tämänhän Elma tiesi, ja syvällä omassa sydämessään hänellä oli oma -pieni suunnitelmansa. - -Kuten tiedämme, oli tämän tärkeän päivän aamu koittanut sulattavan -helteisenä ja auringonpaisteisena, ja kello yhdeltä tuo onnettaren -suosima oppilas oli lähtenyt perin innostuneena ja tietoisena -merkityksestään ja melkeinpä tuntien, että iltapäivän retken koko -menestys tai epäonnistuminen lepäsi hänen hartioillaan. Hänen tätinsä -ajeluvaunut olivat tulleet häntä noutamaan, ja hän oli kiitänyt -pois mukavissa ajopeleissä useiden, puolittain ylösvedettyjen -käärekaihtimien takaa kurkistelevien, hiukan kateellisten, mutta -täysin sydämellisten katseiden saattamana; ja Elma oli hilpein mielin -vakuutellut itselleen, että nuo samat silmät ennen pitkää näkisivät -hänet paljoa uhkeammissa vaunuissa. Lady Alfretonin juhlavaunut olivat -korkeat ja matalalaitaiset ja keinuivat mitä notkeimmilla vietereillä. -Niissä ajeleminen oli lumoavaa, ja hurmaavaksi oli Elma puistossa tai -muualla vietetyn iltapäivän usein kuvaillut. Hän oli painanut moneen -kertaan kaikkien mieleen, että oli turhaa lähteä aikaisin, koskei hänen -tätinsä milloinkaan ollut aikainen; hän oli koettanut mahdollisimman -täsmällisesti arvata määräajan, jotta kummatkin saapuisivat perille -samalla hetkellä -- mutta hänen täytyi vihdoin myöntää, että se oli -inhimilliselle tiedolle ylivoimaista. Hän toivoi vain, että pieni -joukkue sattuisi kohdalle juuri kun tädin komeat vaunut pysähtyivät -portille ja vakava, puuteroitu palvelija laski astuimen alas. Sitten -hän nyökkäisi ja heiluttaisi kättänsä. - -Sitten hänen tätinsä heti kysyisi, keitä Elman tuttavat olivat. -Kiinnittäisiköhän hän huomiotansa heihin kuhunkin erikseen? -Kysyisikö heidän nimiänsä? Hyvin luultavaa. Lady Alfreton oli aina -kovin herttainen nuorille, jotka vanhempainsa mukana tulivat häntä -tervehtimään. - -Mutta menestyksen pääehtona oli tietysti neiti Exeter. Neiti Exeterin -suhteen Elma olikin hieman levoton. Tämä arvoisa neiti ei ollut -erikoisen tarkkahuomioinen. Hän ei tähyillyt, kuten jotkut lapset ja -nuoret ihmiset, poimiakseen kaiken, minkä silmänsä näkivät, kuullakseen -kaiken, mikä heidän korviinsa sattui; mutta kuitenkin oli Elmalla -jonkinlainen epämääräinen, hämärä, ylimalkainen aavistus siitä, että -hänen tätinsä tarvitsi pitää neiti Exeteriä arvossa. - -Entäpä, jos tämä nyt saisi ensimäisen tilaisuuden siihen? Ja jos niin -tapahtuisi ja jos tämä tilaisuus tehoaisi tätiin ja hän puristettuaan -neiti Exeterin kättä ja virkattuaan jonkun sanan pyytäisi puolisonsa -veljentyttären opettajatarta kävelemään hiukan kanssaan puutarhassa, -kuinka mielissään neiti Exeter olisikaan! Koko seurue olisi mielissään, -kaikki tuntisivat omasta puolestaankin tuon kunnian ja ylpeilisivät -siitä; ja "tietysti Selina-täti sen tekee", päätti nuori viisas -itsekseen, "jos Selina-täti vain tietää, että se on heille mieleen -- -siinä kaikki". - -Hän kohentausi istumaan hyvin suorana, kun tuo hetkien hetki lähestyi. -Kaikki oli käynyt mainiosti tähän asti. Tädin palvelustyttö oli käskyä -noudattaen hiukan pienentänyt hänen pukuaan selkäpuolelta, ja myöskin -kaulasta oli virheellisyys korjattu. Elma oli vetänyt käsiinsä parin -siroja uusia kiiltonahkahansikkaita, jotka oli säästänyt siihen asti, -ja äskettäin kammattuine untuvanhienoine kultahiuksineen hän nyt -istui aivan säteilevänä omalla tutulla ja tunnustetulla paikallaan -ajopeleissä vastapäätä toisia naisia. - -Lady Alfretonilla oli myöskin sievä uusi puku ja hattu, ja niin hyvin -hän itse kuin Juliet ja Elmakin olivat saaneet napinreikiinsä tuoksuvan -gardenian. Piers oli ne hankkinut. Hän oli mennyt ulos puolisen jälkeen -ja palannut tuoden kukan kullekin; ja Elma luulotteli, että hänen -gardeniansa oli komein ja ihanin kaikista kolmesta. Hänellä ei tosiaan -tämän jälkeen ollut enää muita toivomuksia. - -Kun vaunut ajoivat Regent's Parkiin, he sivuuttivat monet muut, joiden -arvasivat olevan samalla asialla. Elmalle eivät Lontoon tavat enää -olleet niin outoja, että hän mitenkään olisi kummastunut nähdessään -heidän omien hevostensa täytyvän pysähtyä, kun he vielä olivat -melkoisen matkan päästä puutarhan portilta, mikä pysähdys muodostui -odotuksen ja kiihkeän jännityksen huippukohdaksi. - -"Kauhean pitkä jono meidän edellämme, täti hyvä", ilmoitti hän -tirkistäen iloisena ympärilleen. "Ja mikä joukko tyhjiä vaunuja tuolla -vastapäätä puiden alla. Oi, soittokunta on aloittanut -- minä kuulen -sen sävelet aitauksen yli! Mikä vahinko, ettemme tulleet aikaisemmin! -Mutta vähät siitä, varmaankaan ei se vielä ole soittanut kauan. -Ovatkohan", lisäsi hän miettiväisesti, "ovatkohan tytöt jo saapuneet?" - -Hänen tätinsä ja serkkunsa vaihtoivat keskenään silmäyksiä. - -"Kestää kauan ennenkuin pääsemme sisälle", jatkoi Elma hetkisen -vaitiolon jälkeen ja sitten hän taas vilkaisi ympärilleen. "Me etenemme -hitaasti. En ymmärrä, mikseivät ihmiset voi hypätä vaunuista hiukan -ripeämmin, kun _tietävät_, että niin monet odottavat heidän takanaan. -Minäpä hypätä tuoksahdan aina kuin tuuli." - -"Niin sinä teet, Elma." - -"Mutta minä seisoin eräällä portilla tässä joku päivä sitten katsellen -häätaloon saapuvia vaunuja..." - -"Elma!" - -"Niin, täti, ne olivat hyvin hauskat häät, varsin hauskassa paikassa, -ja siellä oli vain vähän katsojia, aivan säädyllisiä ihmisiä. Senvuoksi -neiti Mordern, joka sinä päivänä oli meidän mukanamme, sanoi, että -mekin saisimme hetkiseksi pysähtyä katselemaan, niinpä me siis -katselimme ja näimme niin ihmeen paljon väkeä astuvan vaunuista." - -"No?" Lady Alfreton ei olisi mielellään antanut itseänsä huvittaa tai -herättää harrastustansa, mutta kun Elma puhui... "No, mitä te näitte?" - -"Oh, ne ihmiset olivat semmoisiakin kuhnuksia! He ihan _matelivat_ ulos -toinen toisensa jälkeen ja päästyään matolle -- siihen oli levitetty -punainen matto -- he seisoivat juttelemassa toisilleen olkapäittensä -yli, olivat ottavinaan esille nenäliinojansa, järjestelevinään -napinreikiänsä ja jos jotakin. Me emme välittäneet, meistä oli hauskaa -heitä tarkata; mutta minua olisi suututtanut, jos olisin ollut -joissakin taempana olevissa vaunuissa." - -Hänen kuulijansa nauroivat. - -"Kai täti tuntee neiti Exeterin, jos täti hänet näkee?" - -"Kyllä... kyllä kaiketi, rakas lapsi." - -"Hänellä on pienet harmaat kiharat, tiedättehän, kiharat hiukset; ja -hän käy aina mustissa, ja... mutta kyllähän minä voin ilmoittaa teille, -jos näen hänet ensiksi, ja kaiketi minä huomaan hänet ensiksi, koska -tunnen hänet parhaiten. Ja sitäpaitsi ovat tietysti tytötkin mukana, -niitä on kuusi: Henrietta, Maggie..." - -"Niin, niin, lapseni. Nyt siis, Elma..." - -"Kaksi on vaaleanpunaisissa, ja..." - -"Nyt, Elma, nyt olemme perillä. Näytähän nyt meille, kuinka sinä -'hypätä tuoksahdat kuin tuuli'." Salavihkaa Julietille: "Nopeasti, -nopeasti, niin ehkä vielä vältämme ne koulutytöt." Ja näin sanoen tuo -komea ja tavallisesti raukea lady Alfreton ihan huiskimalla huiski -nuoret holhottinsa portista sisään, korjaillen samalla vyöhikkönsä -pitsejä, ja kiiti leveätä tietä pitkin kuin höyrykone. Tähän asti ei -mitään neiti Exeteriä ollut näkynyt. - - - - -VII. - -Mertounin herttuatar ja hänen tyttärensä. - - -"Ja teillä on siis toinenkin ihastuttava nuori tytär, lady Alfreton? -Onko tämä se, jonka lupasitte tuoda mukananne tänään? Ei ole kai vielä -esitelty seuraelämässä vai kuinka?" - -"Vain kuusitoistavuotias, herttuatar. Eikä Elma olekaan minun tyttäreni --- ei _ihan_ minun tyttäreni", ja puhuja hymyili hellästi vieressään -olevalle punehtuvalle tytölle, "vaikka hyvin siltä näyttää, Elma -- -eikö totta, Elma?" - -Sitten hän kuiskasi tulijalle: "Henry-poloisen lapsi, sir Thomasin -nuoremman veljen, tiedättehän. Ainoa lapsi, mikä hänellä oli. Molemmat -vanhemmat kuolleet. Herttainen tyttö." - -Lady Alfreton puhui lämpimästi ja vilpittömästi, ja vaikutus oli -välitön. - -"Todellako", vastasi Mertounin herttuatar, jonka, kuten muistamme, oli -määrä saapua kukkasnäyttelyyn, mihin kaikki muutkin _dramatis personae_ -eri tahoiltaan suuntasivat kulkunsa, ja joka sattui aivan ensimäisenä -henkilönä Elman tätiä puhuttelemaan tämän pysähtyessä hengähtämään -ja toipumaan kiireisesti paettuansa ulkoportin vaaroja. "Todellako? -Minä muistan Henry Alfretonin ihan täydellisesti. Olimme entisaikoina -tanssitoverit. Niin tosiaan; herttua kertoi minulle kuulleensa -Henry-poloisen kuolemasta, mutten tiennyt hänen olleen naimisissa. Ja -tämä on siis hänen tyttärensä", lisäsi hän kääntyen Elman puoleen, -joka ujona odotteli, että hänet huomattaisiin. "Sallikaa hänen kävellä -Mabelin kanssa. Mabel -- missä Mabel on? Oh, tule tänne, Mabel, täällä -on sinulle nuori ystävä kävelytoveriksi. Juuri samanikäiset, eivätkö -olekin? Onko Mabel vanhempi? No, hyvin vähän sitten. Toin Mabelin -tänne", kääntyen lady Alfretonin puoleen, "koska täällä on niin -kaunista nähtävää, ja hänen ranskalainen kotiopettajattarensa..." - -"On tämän iltapäivän poissa, Jumalan kiitos!" keskeytti Mabel -häikäilemättä äitinsä puheen; hän oli reipas, terve neitonen, jolla -oli liiaksi hemrnoitellun lapsen nenäkäs käytöstapa. "Niin on kai -neidinkin?" virkkoi hän Elmalle, kun he kaksin kääntyivät poispäin. -"Mikä hänen nimensä on? Miksi häntä nimitätte? Ette kai mainitse -häntä oikealla nimellään? Mitä" -- pysähtyen äkkiä, säpsähtäen ja -tuijottaen -- "mitä? Mitä sanoitte? Olette koulussa? _Koulussako_? -Ka, en... en ole koskaan ennen tavannut ketään, joka käy koulua. Onko -se hauskaa? Onko siellä mukavaa? Onko siellä hupaista ja hyvä olla? -Oh, kertokaahan toki. Mikä sai teidät kouluun menemään? Kunpa äiti -lähettäisi minutkin kouluun! Kuinka minä nauttisin siitä ja kuinka -minä niitä tanssittaisin! Minä tanssitan kotonakin, sen vakuutan. Oh, -aloittakaahan nyt ihan alusta ja kertokaa minulle kaikki tyynni, mitä -teette ja mitä toiset tytöt tekevät, minkälaisia he ovat ja kaikkea -muuta. Tietäneeköhän äiti, että te olette koulussa. Jos hän tietäisi, -ehkä hän lähettäisi minutkin. Mutta miksi ihmeessä äitinne teidät sinne -lähetti? Pyysittekö häneltä sitä itse? Tahdoitteko..." - -"Minulla ei enää ole äitiä", virkkoi Elma hiljaa. - -"Ei äitiä! An... anteeksi, pyydän anteeksi, mutta .. mutta eikö lady -Alfreton ole äitinne?" - -"Ei, hän on tätini." - -"Tätinne, o... ho... ho... hoo", äännähteli Mabel arvostellen -tilannetta pitkässä henkäyksessä, "kyllähän minä sen sitten ymmärrän. -Teidän täytyy olla _jossakin_, ja siksi olette opistossa. Mutta minä -nähkääs en tiennyt: toivoakseni ette ole vihainen. Kotona sanovat, -ettei maksa vaivaa olla minulle vihainen. Sanovat, että kieleni -liikkuu kuin vuolas virta ja ettei kannata yrittää minua puheessani -pysähdyttää. Jos vain olisitte minut pysähdyttänyt..." - -"Mutta sanottehan, ettei sitä kannata yrittää." - -"Ei kannatakaan. Ah, te olette hupaisa tyttö, näemmä. Olette kai -älykäskin ja niin edespäin. Minä en ole. Ylimalkaan en pidäkään -älykkäistä tytöistä, mutta minä pidän teistä. Ja te kerrotte minulle -kaikki sieltä koulustanne, eikö niin? Mikä on nimenne? Elma? _Elmako?_ -Se on lystikäs nimi, on niinkin, ylimalkaan en pidä lystikkäistä -nimistä, mutta minä pidän sinun nimestäsi. Kuulehan, Elma, katso tuota -hattua; oletko koskaan nähnyt sellaista hattua? Hatut ovat luullakseni -tänä vuonna menettäneet järkensä. Opettajattareni on ostanut kaikkein -hirveimmän; mutta hänestä se on tavattoman pukeva. Tuolla on aivan -samanlainen viitta kuin äidinkin. Minun täytyy kertoa äidille. Ei, -enpä huolikaan, sillä minä itse sain hänet valitsemaan sen viitan; -muuten hän voisi saada aihetta moittia minua ja sanoa, että se on -tavallinen. Pidätkö hatuista, jotka sivulta kääntyvät ylöspäin? Minä -en pidä, minusta ne ovat tavallisia, enkä minä tahtoisi moista, vaikka -Fanchette -- palvelijattaremme -- kovin koetti minulle sellaista -tyrkyttää. Tuolla on varmaan ranskalainen tyttö: ihan kuin Fanchette --- ihan. Hän käydä vaapottaa aivan kuin Fanchette. Minun täytyy -kertoa äidille. Ei, enpä kerrokaan; sillä äiti ei pidä Fanchettesta -nytkään, joten ei tule antaa hänelle tilaisuutta tehdä hänestä pilaa. -Minusta on häijyä nauraa ihmisille, eikö sinustakin? Ka, jos minulla -olisi tuollaiset isot kömpelöt jalat, olisi minulla sen verran älyä, -etten puristaisi niitä noihin pieniin, suippokärkisiin kenkiin. Ne -ovat _jokseenkin_ sievät kengät, kunhan vain... oh, en tiedä. Enkä -luule, että niistä välitänkään. Omani ovat sievemmät. Näytäpäs sinä -kenkiäsi. Oh, hm, sinun ovat... ovat tuskin... mutta luullakseni se -johtuu siitä, että olet koulussa. Senkö vuoksi tuo pukusikin on hiukan -lystikäs? Onko muilla tytöillä samanlaiset hameet? Se on hirveän sievä -puku, tiedätkös... mutta, mutta en ole aivan samanlaista koskaan -ennen nähnyt. Se johtuu tietysti siitä, että olet koulussa. Onko -sinulla sisaria? Tai veljiä? Eikö kumpiakaan? Eikö ketään? Minulla -on seitsemän. Kolme veljeä ja kolme siskoa. Kaikki minua vanhempia. -Senvuoksi ne luulottelevatkin, että äiti pilaa minut hemmoittelulla. -En siitä välitä. He eivät voi häntä estää minua pilaamasta, ja parasta -etteivät yrittäisikään. Pidätkö vanhemmista veljistä ja sisarista? Oh, -sinullahan ei niitä olekaan. Mutta tuosta serkustasi -- mikä hänen -nimensä on? Pidätkö hänestä?" - -Ja vihdoinkin, puhuttuaan itsensä hengästyksiin, haastelija pysähtyi -vastausta odottamaan. - -Hän ei saanut vastausta; Elman silmät ja korvat olivat toisaalla. - -"Oh, sinä et kuuntelekaan", sanoi lady Mabel lyhyesti. - -Hän ei olisi kummastunut, jos häntä olisi toruttu, häntä vastaan -väitetty, hänelle naurettu tai käsketty häntä pysymään aisoissa, -mutta ettei häneen ja hänen sanoihinsa kiinnitetty mitään huomiota, -oli hänelle uutta ja outoa. Ken oli tämä tyttö, tämä lady Alfretonin -sukulainen, jolla oli niin kummallinen puku ja niin kamalat kengät -ja joka oli vain mukiinmenevän sievä ja siro eikä kenties ollutkaan -älykäs? Kuka hän oli, kun saattoi katsella ympärilleen ja ajatella -muita asioita, silloin kun hän, Mabel, teki parhaansa solmiakseen -ystävyyttä? Mabel suoristausi. Tehdäksemme hänelle oikeutta on -meidän sanominen, ettei hän ollut mikään röyhkeä neitokainen eikä -pahasisuinen. Hän oli vain lörpöttelijä ja lörpöttelijä, joka vaati -ainoastaan, että häntä edes hitusen muka kuunneltiin. Siksi hänen -poskilleen noussut heikko puna ei ollut aivan aiheeton. - -"Suokaa anteeksi", virkkoi Elma hyvin lempeästi. "Minä vain tähystelin -muutamia... ystäviä, henkilöitä, jotka saattavat minua kaivata; ja -elleivät he minua tapaa..." - -"Oh, niin, minä ymmärrän. Mutta et sinä heitä löydä. Ihmiset eivät -koskaan löydä toisiaan tällaisissa paikoissa. Parasta, että jäät minun -seuraani -- jäisit ainakin siksi, kunnes kohtaat ne toiset..." - -"Jään tietysti", vastasi Elma innokkaasti. - -"Äitini näet sanoi, että meidän olisi käveltävä yhdessä." Elmalta ei -jäänyt huomaamatta, että tyttö lausui sanan "äiti" juhlallisemmalla -äänenpainolla kuin äsken. - -"Minä kävelen kernaasti sinun kanssasi -- _hyvin_ kernaasti", huudahti -hän, melkein lohduttomana katumuksesta, että oli aikomattaan ollut -epäkohtelias, mikä ei ainoastaan ollut vierasta hänen luonteelleen, -vaan josta myös pieninkin vihjaus olisi tuottanut hänen tädilleen -ääretöntä mielipahaa. "Kuulehan, Mabel, kuulehan ja käsitähän, minä -nautin niin kovin paljon sinun seurastasi, että vain muistaessani -lupaukseni tähystellä noita tyttöjä..." - -"Tyttöjä? Mitä tyttöjä?" - -"Neiti Exeterin opiston tyttöjä." - -"Koulutyttöjä! Hoo, vai niin!" - -"Neiti Exeter tuo heidät tänne tänään, ja minä lupasin pitää varani -ollakseni valmis heitä puhuttelemaan ja neuvomaan heille, mitä katsella -ja minne mennä..." - -"Hoo, vai niin! Kuinka hauskaa! Mikset sanonut sitä minulle ennemmin, -rakas tyhmeliini? Kuule, minä olisin auttanut sinua etsiskelyssä, ja -olisimme löytäneet heidät jo vuosisatoja sitten. Oi, minä _tahtoisin_ -nähdä nuo tytöt? Kuule, en ole sinulle enää rahtuakaan suutuksissani, -Elma; varmaankin minä kiusasin sinut kuoliaaksi. Mutta sinun näetkös -olisi pitänyt minut keskeyttää. Kunpa olisin vain tiennyt! Mennään nyt! -Äiti ja lady Alfreton ovat aivan kintereillämme -- tuolla he ovat, -- -etkö näe tätisi vihreätä päivänvarjoa? Eikö se ole sievä päivänvarjo? -Äiti sanoo, että lady Alfreton on aina hyvin puettu. Kai hän pukee -sinutkin, jahka tulet täysikasvuiseksi? Eihän sillä ole väliä niin -kauan kuin olet opistossa; mutta tietysti lady Alfreton pitää huolta -siitä, mitä sinulla on ylläsi, jahka joudut asumaan hänen luokseen. -Luullakseni menet asumaan hänen luokseen, jahka tulet vanhemmaksi, -menet kai?" - -Mennä asumaan tädin luo? Kummallista kyllä, tämä ajatus tuli nyt vasta -ensi kertaa Elman mieleen. Tavuakaan siitä eivät hänen kuultensa olleet -hiiskuneet hänen sukulaisensa enempää kuin neiti Exeterkään puolestaan, -ja se tunne, minkä tämä hänen ajattelemattoman toverinsa keveä vihjaus -hänen rinnassaan synnytti, oli niin valtava, että se hetkiseksi -karkoitti kaikki muut ajatukset. - -Ensiksi, kuten luonnollista olikin, hän melkein hurmaantumista -lähenevin liikutuksen tuntein itsekseen myönsi, että Mabel kai oli -viitannut vain siihen, mikä oli itsestään selvä ja varma jatko -hänen nykyiselle elämälleen. Olihan mahdollista, että sir Thomasin -huonekunnassa ilman muuta edellytettiin hänen piakkoin tulevan sen -jäseneksi, vaikka hän typeryydessään ei ollut sitä oivaltanut. Tosin ei -kukaan siitä ollut maininnut -- mutta muutamat asiat ovat sanomattakin -selviä. Ja jos niin oli -- jos niin oli... Tuo ajatus sai Elman sydämen -rajusti sykkimään, Oi, mikä onni, mikä ääretön riemu! Oi, kuinka -paljon hän saattoi tehdä muiden hyväksi! Tulisipa siitä tytöille -päivät! Kuinka paljon mielihyvää neiti Exeterille! Millaista ilonpitoa! -Millaista... - -"Taaskaan sinä et kuuntele minua!" Mutta tällä kertaa lady -Mabel nauroi. "Sinä olet maailman lystikkäin tyttö", hän jatkoi -hyväntuulisesti. "Vaivut _ajatuksiisi_ parhaillaan jutellessamme. -Mitähän sinä oikein ajattelet? Minä en ajattele koskaan -- en osaakaan -ajatella. Eikä minulla ole siihen edes aikaa. Opettajattareni parissa -ollessani minulla on oppitunteja ja läksyjä aamusta iltaan; ja kun -sitten pääsen ulos äidin tai jonkun muun kanssa, tahdon puhella ja -pitää hauskaa. Sinäkin rakastat hauskuutta; näen sen kasvoistasi. -Minä pidän sinusta, vaikka sinä vaivutkin _ajatuksiisi_. Kuule, Elma, -haluaisin, että menisimme joka paikkaan yhdessä ja kävelisimme tähän -tapaan kaikkialla. On paljoa hauskempaa kävellä sinun kanssasi kuin -äidin seurassa. Katsos, Elma, tuolla on tosiaan sievä puku, juuri -sellainen kuin olisin itselleni toivonut. Kunpa olisin saanut sen tämän -asemesta", lopetti hän tyytymättömänä. - -"Mutta minun mielestäni sinun pukusi on kerrassaan kaunis." - -"Vielä mitä! Luuletko niin? Ajattelitko niin heti vai nyt vasta?" - -"Heti, heti -- ihan ensi silmänräpäyksestä asti. Minä pidin omastani, -kunnes... kunnes näin sinun pukusi, Mabel", virkkoi Elma lempeästi. - -"Niinkö? Ka, näetkös, sinun pukusi on... on hyvin sievä, mutta se on -juuri hiukan... se ei ole aivan... Lady Alfretonko sen sinulle tilasi?" -kysyi Mabel äkkiä. - -"Ei. Neiti Exeter sen tilasi; enkä luule... olen melkein varma, ettei -täti siitä oikein pitänyt. Minä näin hänen vilkaisevan minun puvustani -sinun pukuusi", ja Elma-parka nielaisi jotakin kurkustaan. Hän oli -vihdoinkin tulkinnut oikein tätinsä kasvoilla väikkyneen epäilyttävän -ilmeen tässä suhteessa. - -"Oh, ei, olen varma", huudahti kuitenkin Mabel; "oh, ei se suinkaan sen -vuoksi ollut!" lisäsi hän tyydytetyn turhamaisuuden innostuttamana. "Ja -sinä olet oikein hyväluontoinen tyttö, Elma, kun sen tunnustat", myönsi -hän epäjohdonmukaisesti. "Äiti pitää sinua joka tapauksessa kauniina", -virkkoi hän sitten hyvittääkseen edellisen, "niin hän minulle sanoi. -Hän sanoi, että tänä iltapäivänä saisin tavata lady Alfretonin sievän -tyttären. Se olit sinä. Me emme pidä neiti Alfretonia kauniina nyt -_enää_. Pidätkö sinä? Hän oli kyllä kaunis viisi tai kuusi vuotta -sitten, mutta -- koska hän on vain serkkusi, niin ethän siitä välitä -- -meistä hänen kukkeutensa on jo ohi. No, Elma, missä ne sinun tyttösi -ovat? Etsitäänpäs heitä. Ja tuossa on se puku -- _minun_ pukuni -- -jälleen. Oi, se on sirompi, paljoa sirompi kuin minun! Tule, mennään -katsomaan vähän lähempää. Tarkastellaan sitä, niin näen, eikö Fanchette -voisi jostakin keksiä minulle samanlaista. Minä tarvitsen toisen uuden -puvun. Tarvitsen niinkin. Sisareni sanonevat, etten tarvitse, mutta -kyllä minä saan äidin suostumaan. Oo, nyt näen, kuinka se on laitettu, -ja Fanchette voisi helposti tehdä minulle samanlaisen -- helposti. -Tule vähän lähemmäksi. Voi, kuinka väsyttäviä nuo ihmiset ovat, kun -siinä alituisesti liikkuvat edestakaisin, ja tuo muijanmykkyräkin menee -välillemme! Nyt tulee varmaankin koko tuo jono hirveännäköisiä tyttöjä, -oikeita kiusankappaleita! Ikäänkuin kukaan haluaisi nähdä _heitä!_ -Ei ainoatakaan kunnon pukua koko joukossa! Ja _nutut_, Elma, _nutut_ -tällaisena päivänä! Kah, Elma..." ja lady Mabelin kieli ei ainoastaan -pysähtynyt kuin pistoksesta, vaan takertui kitalakeen kiinni. - -Eräs toinen ääni oli huudahtanut väliin: - -"Vihdoinkin sinut löysimme! Olemme samoilleet kautta puutarhan sinua -etsimässä. Oi Elma! Missä olet ollut?" - - - - -VIII. - -"En ole ikipäivinäni nähnyt sopimattomampaa kohtausta." - - -Saattoiko puhuja olla neiti Exeter? Oliko siinä Henrietta ja Maggie -ja koko muu iloinen joukko, josta hän oli eronnut vain muutama tunti -sitten? Nekö nyt Elmaa puhuttelivat? Mitä -- mitä he olivat itselleen -tehneet? Miksi -- miksi he näyttivät tuollaisilta? Oliko tuo todellakin -Henriettan sievä sininen hattu harsoineen, mikä vähää aikaisemmin oli -Elman silmissä ollut niin siro ja _chic?_ Oliko tuo Margaretin paras -musliinihame, ja tuo Georginan uusi vyöhikkö? - -Elman silmät kävivät pyöreiksi kummastuksesta. Hän saattoi tuskin -uskoa, etteivät toverit olleet suunnitelleet hänelle jotakin kepposta. - -Ja neiti Exeter, rakas pieni opettajatar, miksi hän oli laittanut -itsensä tuon näköiseksi? Miksi hän oli pannut ylleen tuon iänikuisen -mustanappisen viitan, joka ei koskaan ollut sopinut oikein -selkäpuolelta ja joka näytti melkein ruskealta kesäkuun häikäisevässä -päiväpaisteessa? - -Kaikki he olisivat voineet menetellä viisaammin, olisivat voineet -paremmin huolehtia ulkonäöstään tällaisessa tilaisuudessa. He olisivat -voineet -- mutta tässä hämmentynyt itsekseenpuhuja äkkiä pysähtyi -ajatuksissaan uuden, oudon totuuden välähtäessä hänen vastahakoisessa -mielessään ja hetkellisen ärtymyksen hälvetessä häpeänpunan tieltä. Oh, -kuinka hän saattoi noin ajatella? Oh, kuinka hän saattoi tuolla tavoin -tuntea? Ja kuitenkin, kunpa kohtaus olisi viivästynyt vain lyhyen, -aivan lyhyen tuokion! - -Sillä tässä oli lady Mabel Pomeroy seisomassa vieressä silmäluomet -riipuksissa ja heikko hymynväre suupielessä. Tässä oli tyttö, -jonka liukas kieli oli viimeksikuluneen puolentunnin aikana puhua -pärpätellyt jos jotakin, ja liiankin ilmeisesti hän jo etukäteen nautti -tarjoutuvista pilan ja ilveilyn aiheista -- ja tässä olivat tuon ivan -pahaa-aavistamattamat ja turvattomat esineet juuri joutumassa hänen -oman moitteensa alaisiksi ja kiusaamassa häntä läsnäolollaan. Jospa he -olisivat vain poikenneet toiselle polulle, olisivat vain jonkun aikaa -odotelleet siellä, missä olivat! Kaikki oli hämmennystä ja kiusallista -sekasortoa. Tuntui siltä, kuin olisi äkkiä tapahtunut onnettomuus. - -Mitäpä lady Mabel oli Elmalle, tai Elma hänelle? Mitäpä merkitsi, mitä -tuo lavertelija ajatteli tai sanoi? Mitäpä haittasi, että herttuattaren -tyttären pitsipuku nyt uusien tulokkaiden jakapäiväisemmistä aineksista -tehtyjen ja karkeavärisempien pukimien rinnalla muuttui välkkyväksi -suviseitiksi? Elma _ei välittäisi_, hän kieltäysi säikähtymästä -ja masensi sydämessään heräävän paholaisen -- mutta muutamien -ohimenevien, nopeasti haihtuvien tuokioiden kuluessa hän oli kokenut -jotakin, mitä ei koskaan ollut unohtava. Aina elämänsä loppuun asti -hän muistikin tuon pysähdyksen siellä puiden siimeksessä ja oli -tuntevinaan ison, suloisen kukkasen tuoksun vieressään sellaisena -kuin tuulahdus lennätti sen hänen nenäänsä hänen kohottaessaan ylpeän -nuoren päänsä taistellakseen ystäviensä puolesta. Jos ken muu tahansa -heidät pettikin, hän ei sitä tekisi. Jos joku häpesi heitä tai piti -hauskaa heidän kustannukseltaan, hän ei tekisi kumpaakaan. Vaikka -Mabel ehkä nauraisi, -- mutta Mabel ei nauranut: saattoihan olla -mahdollista, että hänkin ajatteli hänen tovereistaan parempaa kuin -ensimäisen vaikutelmansa vallassa ja oli taipuvainen ystävällisyyteen -ja suopeuteen. Olihan hän puhunut Elmalle siihen suuntaan, että "tytöt" -pääsisivät hänen tuttavuuteensa, ja siis... - -"Nämä ovat ne, joita haeskelin", virkkoi Elma Mabelille kääntyen -hilpeästi äskeisen toverinsa puoleen. "Neiti Exeter, tämä on lady Mabel -Pomeroy. Tätini on täällä, mutta hän ei ole näkyvissä", katsahtaen -ympärilleen, "vaikka hän oli lähellämme juuri äsken ja..." - -"Me näimme hänet, tyttöseni; siitä tiesimmekin, mistäpäin oli teitä -etsittävä. Minä en luule tätisi minua huomanneen", lisäsi neiti Exeter -iloisesti. "Täällä on niin paljon ihmisiä -- sellainen väkijoukko -- -että kun ei odota näkevänsä tuttuja kasvoja..." - -Tosiasia oli, että lady Alfreton oli väleen väistänyt häntä; mutta -seuraavassa tuokiossa nähtiin Elman täti ja Mabelin äiti ryhmän -reunassa, ja kaikkien silmät kohtasivat toisensa erehtymättömästi. - -"Ooh?" äännähti neiti Exeter käsittäen, että suuri hetki oli tullut. - -Elman sydän pamppaili, ja hän harppasi kiireesti eteenpäin. - -Herttuatar ja lady Alfreton astuivat kiireesti poispäin. - -"Minä kai menen nyt äitini luo", ilmoitti lady Mabel silmäisten -tyynesti ympärilleen. "Hän kutsui minua katseillaan, ja luullakseni -tätisi kutsui sinua", virkkoi hän Elmalle. "Varmaan tapaamme toisemme -vielä", jatkoi nuori aatelisneiti, keveästi puikahtaen mustanappisen -viitan ohi, "hyvästi nyt!" Sitten muutamaa askelta kauempaa: "Elma, -Elma!" - -Mutta Elma ei hievahtanut. - -"Etkö sinä tule?" kysyi lady Mabel astuen muutaman askeleen -takaisinpäin hetken pakotuksesta, sillä hän ei olisi halunnut menettää -toveriaan. "Meitähän käskettiin kävelemään yhdessä. Tule nyt; he -odottavat meitä." - -"En minä tule", virkkoi Elma matalalla äänellä. - -"Epäilemättä ystäväsi antavat sinulle anteeksi." - -"Ystäväni pi... pitävät huolta minusta." - -"Mutta sinä olet tätisi huolenpidon alainen." - -"Totta. Mene, rakas lapsi", pisti tässä eräs toinen ääni väliin. "Mene, -rakas Elma, nuori ystäväsi on oikeassa; eikä lady Alfreton" -- neiti -Exeter koetti puhua huolettomasti -- "eikä lady Alfreton hyväksy, että -liityt mihinkään muuhun seurueeseen kuin hänen omaansa". - -"Eipä suinkaan", huudahti Mabel mielissään tästä odottamattomasta -avusta. "Nähkääs, hyvä neiti, äiti ja lady Alfreton ovat juuri menossa -teenjuontipaikalle; minä tiedän sen, sillä kuulin heidän ohimennessään -sanovan jotakin siihen suuntaan, ja ellei Elma nyt tule, jää hän ilman -teetä ja..." - -Jää ilman teetä? Mitä mielikuvia nuo sanat herättävätkään! Niin, oli -juuri teenjuonnin aika, ja pikku pöytiä puiden alla puiston toisessa -päässä katettiin paraillaan. Poloiset "tytöt" lyöttäytyivät nyt yhteen -nolostuneina, sanaa sanomatta, ja kauan toivottu ihana mahdollisuus, -josta niin paljon oli puhuttu, haihtui ilmaan heidän kuullessaan -tämän iloisen muistutuksen -- ja Elmasta näytti, että koko seurueen -murheelliset, moittivat katseet kohdistuivat häneen. Se sai hänen -sydämensä paisumaan. Hän oli, mielestään hän oli tosiaan ottanut -edesvastuun päälleen. Hän oli vahvistanut toivomusta silloin, kun se -oli ollut vain heikko ja hämärä haave, ja oli rohkeasti vakuutellut sen -toteutumista herkkäuskoisimpienkin epäillessä. - -Pakenisiko hän nyt rivistä ja kevytmielisesti peseytyisi moitteesta -velvollisuutensa täyttämisen verukkeella? Hän voisi sen helposti -tehdä. Neiti Exeterkin kuiskasi: "Mene!" ja oli selvää, että Mabel oli -tulkinnut oikein molempain vallasnaisten pysähtymisen, kun nämä olivat -jääneet paikalleen ja sieltä viittasivat sormellaan. - -"Kas, sanoinhan minä", jatkoi kiihkeä neitonen tarttuen hänen -käsivarteensa. "He odottavat todellakin. Ja ellemme mene ajoissa, emme -saa hyviä paikkoja. Sitäpaitsi tekee minun hirveästi mieleni jäätelöä", -lisäsi hän nauraen, "ja sinä vain estät ystäviäsi, jotka kenties -myöskin haluavat mennä sellaista ostamaan". Mutta Elma tiesi paremmin. - -"Odottakaa vähän", ja hän hyökkäsi tätinsä luo. - -"Järjetöntä, rakas lapsi", virkkoi lady Alfreton seuraavassa -tuokiossa, "Älä tee mitään sellaista. En ole koskaan nähnyt mitään -sopimattomampaa, mitään onnettomampaa", lisäsi hän epätoivoisesti -kuiskaten. "Jää luokseni, minä haluan sitä, Elma; ei ole ollenkaan -tarvis mennä takaisin; voit illalla selittää asian opettajattarellesi. -En voi sallia sinun seurustella minulle tuntemattomien ihmisten kanssa, -kun kerran olet minun siipieni suojassa. Perin kiusallista! Juuri kun -erityisesti toivoin, että tekisit hyvän vaikutuksen herttuattareen, -tulisit kutsutuksi hänen kotiinsa ja rakentaisit tuttavuutta Mabelin -kanssa", -- Mabel ja hänen äitinsä haastelivat tällä välin eräiden -muiden tuttaviensa kera -- "ja kun kaikki ja sujui niin hyvin...", -jatkoi lady Alfreton rypistäen kulmiaan, "En ole ikipäivinäni nähnyt -sopimattomampaa kohtausta! Mutta", ja hänen katseensa kirkastui, "jos -käännyt selin noihin ihmisiin, et ole heitä näkevinäsi etkä mene heidän -lähelleen, uskonpa heidän ottavan viittauksesta vaarin ja lähtevän -tyynesti omille teilleen. Kah, näkyvät jo olevankin lähdössä. Tulehan -teelle, rakkaani", kehoitti rouva reipastuen; "ehkei vielä ole mitään -sanottavaa vahinkoa tapahtunut. Meidän täytyy vain varoa jälleen -sattumasta heidän kanssaan yhteen, siinä kaikki. Nyt sinä ja Mabel -kävelette yhdessä kuten ennenkin. Tuolla tulee Mabel sinua noutamaan. -Tuletko Elmaa hakemaan, rakas tyttöseni? Täällä hän on! Elma, no Elma, -mikä sinun on?" - -Elman polttavilla poskilla valui näet kaksi pientä, kuumaa, katkeraa -kyyneltä. - - - - -IX. - -Piers selittelee maailman tapoja. - - -Vain lady Alfreton ne näki, vain hän arvasi mistä ne johtuivat. - -Mabel, jonka päivänvarjon kärki sillä hetkellä oli tarttunut ohi -häilähtävän vyöhikön silmukseen, ei silloin eikä myöhemminkään saanut -asiasta vihiä, ja kun molemmat jälleen olivat heitetyt toistensa -seuraan ja kun hän sydämessään ajatteli, että Elman täytyi olla -tähän järjestelyyn ainakin yhtä tyytyväinen kuin hän itse, antoi hän -tunteittensa pian puhjeta ilmi. "Se oli tosiaan hyvin tehty, Elma; -mutta ellei tätisi olisi ollut itsepintainen, niin missä nyt olisit? -Itse et koskaan olisi kyennyt riuhtaisemaan itseäsi irti niiden -seurasta. Minä tein voitavani, mutta sinä et tukenut minua. Kaiketi -sinä pelkäsit. Totta onkin, että ne näyttivät jokseenkin villeiltä. Vai -siinä ne tytöt olivat?" lisäsi hän merkitsevästi hymyillen. "No, nyt -minä tiedän, minkänäköisiä sellaiset tytöt ovat. Minä... et kai ole -pahoillasi, kun tulee aika jättää koulu, Elma?" - -"Minä olen _nyt_ pahoillani, perin murheellinen ja häpeissäni", virkkoi -Elma sellaisella äänellä, että hänen toverinsa säpsähti. "Mabel, tämä -ei ollut mitään sinulle..." - -"Mikä ei ollut mitään?" - -"Että käyttäydyimme niin kuin käyttäydyimme, kohtelimme heitä siten ja -jätimme heidät sillä tavoin. Oh, se ei ollut sinun syysi -- sinä et -tarkoittanut mitään pahaa; he eivät ole mitään sinulle, etkä sinä ole -mitään heille; ja vaikkakin sinä... vaikkakin sinä jokseenkin tylysti -käänsit heille selkäsi..." Hän pysähtyi. - -"Niin, näetkös, Elma, he... mutta olen pahoillani, etten ollut heille -kohtelias. Varmaan aioin olla kohtelias" -- jokseenkin hämmentyneenä -- -"mutta kun..." - -"Oh, kohtelias! Älä huoli -- olithan sinä kylliksi kohtelias", huudahti -Elma yhä samaan hillityn närkästyneeseen sävyyn. "He eivät välittäisi -sinusta", jatkoi hän imartelematta; "_minua, minua_ he ajattelevat. -Minä heitä kehoitin tulemaan ja lupasin täällä olla heille avuksi. -Puhuin heille siitä kaikesta niin usein... ja... ja nyt... voi, mitä he -minusta nyt ajattelevat?" - -"Saattoivathan he nähdä, ettei toki sinussa syytä ollut." Ajattelematon -Mabelkin näytti hetkisen vakavalta. "Minä en sinun asemassasi, Elma, -sillä vaivaisi päätäni. Jokainen saattoi jo puolellakin silmällä nähdä, -että sinun oli toteltava tätiäsi ja että hän sinut kutsui pois." - -"Jospa tätini olisi edes puhutellut, edes puhutellut neiti Exeteriä. -Neiti Exeter -- etkö nähnyt häntä, Mabel? -- neiti Exeter on mitä -hyväsydämisin ja herttaisin, hän on ihmisten parhaita, eikä suinkaan -olisi käynyt tungettelevaksi tai häirinnyt täti Selinaa -- minä tiedän, -ettei hän olisi, -- mutta tilapäistä kohtaustahan hän ei voinut -välttää; ja sitten hänelle ei suotu katsettakaan, ei edes... edes -pientä kumarrusta tervehdykseksi, eikä puristettu hänen kättänsä." - -"Niin kyllä, lady Alfreton olisi voinut olla hyväluontoisempi", vastasi -Mabel vilpittömästi. "Mutta minä en luule, että täysikasvuiset ihmiset -ovat hyväluontoisia, luuletko sinä? Varmaan minäkin ennen pitkää -lakkaan olemasta hyväluontoinen. Älä siitä harmittele, Elma. Voit olla -varma, että neiti Exeter, tai mikä hänen nimensä oli, on jo unohtanut -koko asian, kun palaat opistoon tänä iltana. Eihän kukaan mokomia -muistele: minä en koskaan. Mitä hyötyä siitä olisi? Iloitkaamme nyt -vain. Kylläpä on jo paljon ihmisiä teepöytien ääressä! Ja katso, Elma", -tyrkäten häntä kyynärpäähän, "katso noita jäätelöitä. Niiden pelkkä -näkeminen tekee minut heti kuumaksi ja janoiseksi. Ah, se on oikein! Me -saamme kai istua tuolla? Lady Alfreton on juuri etsinyt mahdollisimman -parhaan paikan. Äiti sanoo, että lady Alfreton aina tietää, mitä on -tehtävä, ja niin hän tietääkin. No, Elma, eikö tämä ole hauskaa, eikö -tämä ole ihanaa?" Sitten hiljempää: "No, Elma, hymyilehän taas; ole -niinkuin ennenkin ja unohda nuo typerät ihmiset." - -Mutta Elma ei voinut unohtaa. - -"Hei, ettekö vielä ole lopettaneet?" huudahti tällöin ääni hänen -takaansa. "Pidä puolesi, Elma; minä onnittelen sinua oivallisesta -ruokahalustasi sekä poudalla että sateella. Hyvää päivää, lady Mabel; -vai on neidit vielä jätetty pöytään?" Herttuatar ja lady Alfreton -olivat nimittäin vetäneet tuolinsa sivummalle. "No, toivon, että teillä -on hauskaa", lopetti Piers puheensa, istahtaen mukavan huolettomasti, -samalla kuin kaksi rusoista poskiparia hieman punehtui hänen -pilanteostaan ja kaksi lusikkaa liikkui hiukan hitaammin kuin ennen, -ikäänkuin kieltääkseen hänen sanoissaan lausutun väitöksen. - -"Miksi emme pitäisi jäätelöstä?" kysyi Mabel kuitenkin. "Minä olen -syönyt kaksi annosta, samoin Elma. Olisin saanut kolmannenkin, jos -olisin tahtonut." - -"Otatteko nyt kolmannen?" - -"Ei, kiitos, minä olen ja lopettanut"; ja puhuja yritti suoristautua -sekä näyttää sirolta ja arvokkaalta. "Minä vain sanoin, että olisin -_saanut_, jos olisin tahtonut. Tänne kuulemme hyvin soittokunnan -sävelet, eikö totta? Mikä kaunis iltapäivä! Meillä on ollut ihana -iltapäivä alusta loppuun -- eikö olekin, Elma? Haluaisin viettää juuri -tällaisen iltapuolen joka päivä elämässäni -- etkö sinäkin, Elma?" - -Ei mitään vastausta. Äkillinen muistelma synkistytti Elman kasvot. - -Hetkiseksi oli rattoisa rupattelu ja herkullinen ateria viekoitellut -hänet palaamaan entiseen pulpahtelevaan mielentilaansa, ja sekä lady -Alfreton että Mabel olivat otaksuneet, että vastoinkäyminen, mikä -oli uhannut peittää pilveen juhlallisen hetken päiväpaisteen, oli -turvallisesti siirtynyt taustalle pian kokonaan rauetakseen, -- mutta -nyt Mabelin vetoaminen herätti jomottavan tuskantunteen, mikä ilmeni -hänen toverinsa vilpittömällä otsalla. - -Piers vilkaisi toistamiseen serkkuunsa. -- Jotakin on tytön mielestä -mennyt vinoon, -- tuumi hän itsekseen. - -Mutta vasta jonkun ajan kuluttua hän sai selville, mitä tuo "jokin" oli. - -"Tule minun kanssani, Elma. Älä välitä Mertouneista. Ei sinun tarvitse -riippua kiinni tuossa tytössä, ellet hänestä välitä; hän onkin nyt -saanut jonkun toisen." Seurue oli noussut ja lähtenyt liikkeelle. "Tule -tännepäin", virkkoi Piers äkkiä. "Minä opastelen sinua, ja kyllä heidät -jälleen tapaamme. No, tule pois vain! Miksi minua noin katselet?" - -"Täti sanoi minulle tänään jo kerran, että minun on pysyteltävä hänen -parissaan ja mentävä hänen kanssaan, minne hän menee", vastasi Elma, -jonka äänensävy ilmaisi, että muistelmaan sisältyi enemmän kuin ensi -silmäykseltä näytti. "Ei sovi, että hänen täytyy sanoa se minulle -kahdesti." - -"Pyh! Loruja!" Piers kääntyi äitinsä puoleen. "Kuinka kauan viivyt -täällä, äiti? Noin puoli tuntia? Minä tuon Elman ulkoportille puolen -tunnin päästä..." - -"Hyvä on, rakkaani, hyvä on. Älkää viivytelkö kauempaa, Piers. En voi -jäädä tänne puolta tuntia pitemmäksi aikaa -- olinkin jo lähdössä..." - -"Kyllä muistan. Puolen tunnin kuluttua olemme paikalla. No, Elma, -astukaamme tätä käytävää pitkin; pidä varasi, Mabelilla tuolla on -ilveksen silmät, ja me olemme saaneet hänestä kylliksemme. Varmaankin", -jatkoi hän, kun he olivat tehneet pari nopeaa käännöstä sivupoluille, -"varmaankin hän äsken sanoi jotakin sinua kiusatakseen. Mitä se oli? -Älä kerro, jos mieluummin tahdot olla kertomatta, ymmärräthän; mutta -sinä olet niin pieni ja yksinäinen", lisäsi hän ystävällisesti, "ja -ellei sinulla ole ketään muuta, jonka puoleen kääntyä, voit kertoa -minulle." - -Pieni käsi pujahti hänen käteensä. - -"Häh?" virkkoi Piers kovin kummastuneena. "Mitä?" Sitten hän katsahti -ympärilleen, mutta he eivät olleet kenenkään näkyvissä tai ainakaan ei -ollut mitään katsojia melko pitkän matkan päässä pienestä sillasta, -jonka käsipuuta vasten he kumpikin nojasivat. "Mitä tarkoitat, Elma?" -kysyi Piers katsahtaen kätöseen omituisin oudoin tuntein, jollaisia hän -ei koskaan ennen ollut tuntenut. "Mikä sai sinut niin tekemään?" - -"Tahdoin vain kiittää sinua", virkkoi Elma, vilkaisten häneen lempein, -itsetiedottomin silmin. "Sinä olet aina hyvin ystävällinen, mutta..." -ja hän veti kätensä pois. - -"Mutta mitä?" - -"Minusta tuntui, että ystävyyttäsi tänään tarvitsin", ja hänen huulensa -värähti hiukan vastoin hänen tahtoansakin. - -"Jotakin mennyt vinoon?" - -Elma epäröi. Sitten hän äkkiä puhkesi puhumaan: "Et saa luulla, että -se oli Selina-tädin syy; tätihän ei tiennyt, ei voinut otaksuakaan, ei -voinut vähääkään aavistaa, miltä se neiti Exeteristä tuntuisi. Neiti -Exeter pitää Selina-tätiä ja... ja teitä kaikkia niin suuressa arvossa; -ja tavatessaan tädin täällä minun kanssani neiti Exeter odotti, -tarkoitan, piti luultavana, että... että häntä edes puhuteltaisiin... -ja... ja..." - -"Ja äitini vältti häntä?" - -"Niin, Piers, ja _minun_ täytyi jättää heidät myöskin; enkä voinut -edes kertoa heille, kuinka asian laita oli. Olimme moneen kertaan -puhuneet tässä kukkasnäyttelyssä käynnistä ja sopineet kohtauksestamme -ja... ja kaikesta muusta. Sitten tapasimme toisemme aivan ison teltan -ulkopuolella, ja minä juttelin heille Mabelin seisoessa vieressä, ja -täti ja herttuatar kävelivät suoraan meidän keskellemme, mutta... -astuivat sitten edelleen", ja Elma käänsi päänsä pois, ikäänkuin muisto -siitä olisi hänelle vielä liian kauhea. - -"No?" - -"Sitten halusin viipyä heidän kanssaan hetkisen; mitäpä muuta voin, -Piers? Mutta pyytäessäni lupaa Selina-täti sanoi, ettei se käynyt -päinsä, eikä... eikä sallinut minun edes siitä heille ilmoittaa." - -"Miksi ihmeessä hän sen kielsi?" - -"Hän ei halunnut, että minut nähtäisiin heidän seurassaan." - -"Hänen armonsa näkyy olleen melkoisen tyly. Kukapa tietää, miten ne -naiset toisiansa nolailevat!" - -"Oi, Piers! Täti Selina ei tarkoittanut..." - -"No niin, rakas Elma, kuuntelehan minua. Suohan minulle kaikki -tarkkaavaisuutesi muutamiksi minuuteiksi, kuten opettajasi sanoisivat. -Aion pitää pienen luennon, ja ole niin ystävällinen, ettet keskeytä -minua; otatko siitä oppia vai et, on oma asiasi. No siis, ensiksikin -äitini _oli_ tahallaan tyly; kukaan, jolla on äitini maine hienossa -käyttäytymisessä, ei koskaan ole epäkohtelias sitä tarkoittamatta. -Hän tahtoi saada arvoisan opettajattaresi ymmärtämään, että vaikka he -ovatkin pari kertaa yksityisesti tavanneet toisensa, ei tämän tule -vaatia minkäänlaista julkista tunnustusta. Jos on maailmassa jokin -asia, mistä äiti kaikesta sielustaan pitää huolta, niin se on hänen -yhteiskunnallinen arvonsa, ja hänen mielestään se joutuisi vaaraan, -jos hän tuntisi jonkun neiti Exeterin kaltaisen, ja siksi hän aivan -yksinkertaisesti ei tahdo häntä tuntea. Käsitätkö tämän, Elma?" - -"Luulen käsittäväni, Piers." - -"Eikö se ole jokseenkin vaikeatajuista?" - -"On kyllä, Piers." - -"Nyt tulemme toiseen kohtaan. Puolet tuntemistani miehistä ja naisista -ajattelevat samoin: Jos heillä on alhaisia tuttavia tai ystäviä, -jos on henkilöitä, jotka ovat köyhiä, käyvät nukkavierussa puvussa -eivätkä seuraa muotia, mutta joiden kanssa heidän täytyy seurustella -kaikessa hiljaisuudessa, niin he vaikenevat siitä visusti maailman -edessä. Maailman silmissä kaikki tahdomme esiintyä vain parhaimpamme -mukaan. Meidän on näet ajateltava mainettamme, pidettävä huolta -yhteiskunnallisesta asemastamme. Juliet ajattelee aika paljon tyttöjä, -joiden kanssa ratsastaa, sekä tanssitovereitansa. Äiti miettii -vakavasti, kenen hän kutsuu perheeseen. Isä on hyvin tarkka siitä, että -tuttava, jonka kanssa hän syö päivällistä klubissaan, on oikeata lajia. -Minä..." Hän pysähtyi. - -"Sinäkin?" virkkoi Elma hiljaa, sillä nuoren miehen hymy oli -jäähdyttänyt hänen sydämensä. "Sinäkin?" - -"Minäkin? Niin. Miksikä en minä? Minä en ole naapureitani parempi. Olen -yhtä tunnoton, sydämetön, itsekäs ja törkeä kuin hekin. Törkeä! Se on -oikea sana. Juuri niin tulisi nimittää ihmisiä, jotka siten ajattelevat -ja tekevät. Mitäpä se muuta on kuin törkeätä halpamaisuutta, joka saa -meidät pelkäämään sinun neiti Exeterisi ja muiden hänen kaltaistensa -tartuntaa? Panisinpa vetoa, että neiti Exeter on parempi ihminen kuin -kolme neljännestä niistä naisista, jotka äiti lausuu tervetulleiksi -taloonsa, -- mutta Mertaunin herttuattaren lornetin pelosta äiti ei voi -taipua vaihtamaan hänen kanssaan edes vähäistä tervehdystä. Siitä se -johtui, Elma. Äiti ei ole luonnostaan häijy..." - -"Oh, ei... ei suinkaan." - -"Ja jos hän olisi kohdannut neiti Exeterin kenenkään näkemättä, ei -neiti Exeter olisi saanut mitään valittamisen aihetta; mutta neiti -Exeterillä oli huono onni. Eipä hänelle silti käynyt pahemmin kuin -monelle muulle. Me tunnemme henkilöitä maalla, tunnemme heidät -jokseenkin hyvin, mutta tyynesti olemme heitä tuntematta Park Lanen -varrella asuessamme. Tapasin eilen miehen, jonka kanssa säännöllisesti -käyn metsästämässä joka talvi, kun riistanajo alkaa, -- mutta samassa -näin jotakin hyvin mielenkiintoista toisella taholla, mikä kokonaan -vei huomioni, kunnes hän oli kulkenut ohitse. Minä näetkös kävelin -erään keikarin kanssa. Sellaista on se _savoir faire_, jota meidän -maailmanmiesten täytyy noudattaa. Tarkkaatko sanojani, Elma?" - -Elman pää oli riipuksissa. - -"Tietysti sinä tunnet sen pakottavan voiman? Sinä olet kai kyllin vanha -käsittääksesi, kuinka välttämätöntä se on?" - -Vieläkään ei vastausta. - -"Kyllä sinä vielä itsekin tulet täysinoppineeksi siinä taidossa", -jatkoi hänen serkkunsa teeskennellyn huolettomasti. "Onhan siihen -tietysti vielä aikaa; mutta parempi aloittaa aikaisin kuin liian -myöhään. Tänään sait ensimäisen läksysi, Elma -- oivallisen läksyn. -Aiotko nyt käyttää sitä hyväksesi?" Harras katselija olisi voinut -havaita hänen kiinteästi tarkkaavan tyttöä. - -"En", virkkoi Elma äkkiä kohottaen punehtuneen otsansa ja säteilevät -silmänsä. "En. En koskaan, Piers, en koskaan! Olkootpa kaikki muut -noin valheellisia, noin halpamaisia, noin julmia -- minä en koskaan -sellaiseksi tule. Minä tahdon olla sama kaikkialla, joka tilaisuudessa, -kaikkina aikoina. Niitä, joista pidän ja joita kunnioitan, en -koskaan aio hävetä, olkoon katselijana kuka hyvänsä. Ja niitä, joita -rakastan..." - -Hän vaikeni äkkiä kuohuvin povin ja läähättäen. - -"Ja niitä, joita rakastat?" kuiskasi ääni hänen korvaansa. "Jatka. -Niitä, joita rakastat...?" - -"Tahdon rakastaa aina ja iäti." Vastaus ei ollut niin hiljainen, ettei -nuori mies olisi sitä kuullut. - - - - -X. - -Elman käsitys ystävyysliitoista. - - -Vaikka tuttavuus Mertounin herttuattaren tyttären ja lady Alfretonin -nuoren sukulaisen kanssa oli alkanut niin aaltoilevan epävakaisten, -ettemme sanoisi pahaenteisten olosuhteiden vallitessa, niin ihmeellistä -kyllä se kehittyi ja vähitellen kypsyi sydämelliseksi. - -Elman sanojen mukaan Mabel "ei ollut mikään paha tyttö". - -Ison, epäsuhtaisesti versoneen perheen nuorinta vesaa olivat -vanhemmat sisarukset, joista muutamat jo olivat kasvaneet miehiksi ja -naisiksi, aluksi pitäneet kiusankappaleena, katsellen karsaasti uuden -lapsikammion järjestämistä, ja paheksuivat, että vanhemmat, joiden -olisi tullut pitää yksinomaan huolta heistä ja heidän eduistaan, -tuhlasivat ylenmäärin hemmoittelevaa hellyyttään pikku kuopukselle. - -Siitä oli johtunut sotatila. - -Kuten jo lienee selvinnyt, eivät kaikki kristikunnan vanhemmat veljet -ja sisaret olisi voineet nujertaa masentumatonta Mabelia hänen millään -elinkaudellaan, ja tuo neuvokas nuori neiti oli aikaisin saanut -selville voimansa -- niin, kukapa voi sanoa, kuinka aikaisin lapsi sen -havaitsee? Hän oli siis hyvin aikaisin alkanut antaa takaisin samalla -mitalla kuin sai; ja sekä isän että äidin suosion kannattamana, nämä -kun kieltäytyivät kuuntelemasta sanaakaan vastapuolen väitöksistä tai -valituksista, tyttönen oli pitänyt päänsä kaikkia muita perheenjäseniä -vastaan, joko nämä sitten esiintyivät yksitellen tai keskenään -liittoutuneina. - -Ettei hän joutunut moisten suosikkien melkein poikkeuksettoman kohtalon -alaiseksi, puhui jotakin tämän onnettomasti sijoitetun lapsen puolesta. - -Mabelia ei inhottu, koska Mabel kaikkine vikoineen, nenäkkyydestään ja -itsepintaisuudestaan huolimatta, ei luonnostaan ollut tunteeton eikä -vilpillinen. Jos hänen paremmat ominaisuutensa olisi huolellisella -ja järkiperäisellä kasvatuksella herätetty toimintaan, jos hänen -kotielämänsä ei olisi ollut tuollaista alituista taistelua -määräämisvallasta, jos olisi ollut vähemmän kamppailua toiselta puolen -turhamaisen hupsuttelun ja liikahemmoittelun ja toiselta lempeän -suvaitsevaisuuden ja kärsivällisyyden puutteen välillä, hän olisi -ollut aivan toisenlainen henkilö. Ja näinkin ollen Elma näki kylliksi -niissä tilaisuuksissa, joissa hän muutamina seuraavina viikkoina oli -vieraisilla Mertounin talossa, voidakseen ravistaa viisasta päätään -Piers-serkulle (joka väitti syvällä mielenkiinnolla seuraavansa tämän -ystävyyden kehittymistä) ja väittääkseen ominaisella varmuudellaan -- -varmuudella, mikä aina ilmeni, kun poissaolevien kimppuun hyökättiin, -että Mabel "ei ollut mikään paha tyttö". - -"Tiedän, että se myönnytys merkitsee sinun puoleltasi varsin paljon", -virkkoi lady Alfreton eräänä päivänä, kun hänen poikansa oli lähtenyt -huoneesta ja hän tunsi voivansa kysellä hiukan tarkemmin ja tiedustella -sukulaiseltaan vähän enemmän -- mitkä tiedustelut hän vaistomaisesti -oli aina siirtänyt tuonnemmaksi. "Minä tiedän, että se myönnytys sinun -puoleltasi, Elma, merkitsee varsin paljon. Sinä olet niin ankara pieni -olento ja niin vakaantunut mielipiteissäsi, etten tosiaan tuntenut -itseäni ollenkaan varmaksi... hm, tarkoitan, minulle on keventävää -kuulla sinun myöntävän, että herttainen, älykäs ja ystävällinen nuori -ikätoverisi 'ei ole mikään paha tyttö'." - -"Sitä hän ei todella olekaan, täti." - -"Sen kyllä uskon, rakas lapsi", vastasi rouva hymyillen. - -"Hän puhuu kuin höyrykone; minä voin tuskin kiilata sanaakaan hänen -lauseittensa rakoon. Oh, täti nauraa; täti luulee, että minäkin -haluan jutella. Niin haluankin, hyvä täti, ja siitä se kenkä -puristaneekin. Ensimältä minusta ei ollut kovinkaan hauskaa istua -ihan kuin vesisuihkun alla ja antaa sen ruiskuttaa päälleni. Minä -sanoin Mabelille, että hän oli kuin ruisku -- mutta ei sekään häntä -pysähdyttänyt. Nyt siis annan hänen lepertää mielensä mukaan, kunnes -vihdoin väsyy. Mutta joskus se tyttö voi kehrätä aika sekasotkun!" - -"Niinkö! Millä tavoin?" Lady Alfreton oli siinä mielentilassa, että hän -kärsivällisesti kuunteli. - -"Hän ei tarkoita mitään pahaa. Mutta hän sanoa pamauttaa suoraan mitä -ikinä päähänsä pistää; ja kyllähän täti tietää, ettei _se_ aina sovi." - -"Ei, Elma, ei se sovi"; ja sopimattomilla ajoilla mainittu neiti -Exeterin nimi vilahti lady Alfretonin mieleen ja sai hänet hetkiseksi -ajattelemaan, eikö hän mahdollisesti voisi käyttää tätä tilaisuutta -antaakseen ohjeita. Mutta uteliaisuus sekä halu päästä Elman nykyisten -paljastusten perille saivat hänessä voiton. - -"Niinpä Mabel usein sanoo sellaista, mikä suututtaa mademoisellen --- hänen kotiopettajattarensa -- koko lopuksi päivää, vaikka -mademoiselle itsekin voisi tajuta, ettei siitä tosiaan tarvitsisi -välittää. Kun kerron Mabelille hänen sanansa ja miksi mademoiselle -on vihainen, sitten hän on pahoillaan -- tai ainakin olisi, jos -pitäisi mademoisellesta enemmän. Milloin hän sattuu suututtamaan -sellaisen henkilön, josta todella pitää... kuten tapahtui pari kertaa -äskettäin..." Elma vaikeni. - -"No, rakas lapsi?" - -"Hän ei ollut aivan... ei aivan... ystävällinen minulle. Minä tarkoitan -todellakin ystävällisyyden puutetta -- en tarkoita, että riitelimme, --- mutta heti kun hän näki, että oli minua pahoittanut, hän oli niin -kummallinen omalla hiomattomalla tavallaan." - -"Millä tavallaan?" huudahti lady Alfreton avaten silmänsä. -"Kummallisella? Hiomattomalla? Rakas Elma, Mabelin tavat saattavat olla -hiukan, juuri hiukkasen omituiset; hän ei ole vielä täysin muovautunut, -sitähän ei voi vielä odottaakaan; mutta minun täytyy sanoa, että olet -mielestäni liian ankara. Kummallinen? Hiomaton?" toisteli rouva. - -"Niin juuri, täti", nyökkäsi Elma. "Mabel on tosiaan perin kummallinen -toisinaan, ja kun ketään ei ole saapuvilla, hän... mutta, oh, mitäpä -siitä?" Tyttö hillitsi äkkiä itsensä kielimisen pelosta. "Ei se mitään -haittaa. Minä ymmärrän varsin hyvin, mitä se merkitsee, eikä hän ole -koskaan onnellinen, ennenkuin on sovittanut kaikki sattuneet ikävyydet. -_Siitä_ puolesta minä Mabelissa pidän", jatkoi Elma tarmokkaasti. "Hän -sovittaa rikkomuksensa niin pian. Hän tuli eilen minun luokseni kuin -salama ja sanoi olleensa 'halju'. No, se hän oli ollutkin." - -"Hyväinen aika!" huudahti lady Alfreton, sillä sellaisia sanoja ei -ollut käytetty hänen nuoruutensa päivinä. "Hyväillen aika! Minä... -tuohan on vallan tavatonta! Hän on varmaankin oppinut sen sanan -veljiltään. Mutta sentäänkin... nuoren neidin huulilla!" - -"Oh, ei se mitään, täti", -- Elma nyökkäsi jälleen rauhoittavasti, -- -"ei se mitään tee. Kaikki me sanomme olleemme 'haljuja', kun olemme -käyttäytyneet sopimattomasti. Oli vain hyvä, että Mabel niin pian pyysi -anteeksi. Ja syytä hänellä olikin pitää hoppua, sen takaan." - -"Hoppua!" mutisi lady Alfreton. Hän ei ollut tottunut koulutyttöihin, -ei ainakaan vielä. "No", jatkoi hän. - -"Meillä oli aikamoinen kina", ja Elma nauroi ikäänkuin mieluiselle -muistolle, "ja rapsauttelimme toisiamme sanoilla minkä kerkisimme, -jolloin Mabel virkahti väliin jotakin _todella_ häijyä. No, senjälkeen -en tietenkään enää tahtonut hänelle puhua; se on paras menettely -riitaantuessa. Nyt oli minun vuoroni murjottaa, tiedättehän. Olin siis -juuri alkanut murjottaa, kun samassa ilmoitettiin vaunujen saapuneen! -Muistanette siellä viimeksi ollessani lähettäneenne noutamaan minut -jonkun verran aikaisemmin kuin olitte luvannut. No niin, silloin se -tapahtui. Kun siis vaunujen ilmoitettiin saapuneen, en tiennyt mitä -tehdä. Ajattelin parhaillani sitä, kun Mabel hypähti pystyyn, syleili -ja suuteli minua ja sanoi olleensa 'halju'; ja Fanchettekaan ei vielä -ollut lähtenyt huoneesta! No niin, ellei Mabel olisi ollut tosiaan -_todella_ hyvä tyttö, olisi hän odottanut ensi kertaan tai ainakin -hyvästijättööni asti, ennenkuin rupesi sovinnoille." - -"Oh, hän on todella, _todella_ hyvä tyttö nyt, niinkö?" - -Elma nauroi. "Niin, täti, todella, _todellakin_, nyt." - -"Se ilahduttaa minua", virkkoi lady Alfreton lyhykäisen vaitiolon -jälkeen ja mielessään päätettyään, että sittenkin joitakuita pikku -varoituksia ja viittauksia sopisi tässä tilaisuudessa ohimennen -antaa. "Olen vilpittömästi iloinen siitä, että olet saanut -sellaisen hyvän ystävän. Tuollaisen ystävän omistaminen, Elma, on -sinulle suuriarvoista. Sinun täytyy huomata, mikä ero on Mertounin -herttuattaren tyttärien ja nykyisten koulutoveriesi välillä. Lady Mabel -Pomeroy lienee hiukan eriskummainen eli liiallisuuksiin taipuvainen ja -epäilemättä hän on aikalailla hemmoiteltu, mutta sitten hänen hieno -käytöksensä ja komeutensa..." - -"Rakas täti!" Elma väreili kuin sisällisestä aaltoilusta ja meni -heittäytymään viehkeään asentoon tätinsä jalkojen juureen, katsellen -häntä leikkisällä, veitikkamaisella silmäparilla. "Rakas täti, pelkään -pahoin, pelkään todellakin, ettet koskaan näe Mabelia komeana ja -hienostuneena nuorena naisena. Neiti Exeterin koulussa on tyttöjä, -jotka nyt jo ovat tuhat kertaa hienostuneempia ja komeampia kuin mitä -Mabelista koskaan voi tulla. Hänessä ei ole rahtuakaan komeutta, -enkä... enkä luule hänessä olevan paljoa hienouttakaan. Mabel on -hyvin herttainen omalla tavallaan. Minä _pidän_ hänestä! Ja hän on -oikein paljon parempi ja hauskempi nyt, kun todella tunnemme toisemme, -paljoa herttaisempi kuin mitä hänestä aavistinkaan silloin, kun ensi -kertaa kävelimme yhdessä. Hän nauratti minua silloin, mutten tiennyt, -tokko... en oikein tiennyt, mitä hänestä ajatella. Mutta täti ei näy -vielä tuntevan Mabelia. Hän on hauska, rattoisa, tyhmä tyttö -- hän -ei välitä, vaikka häntä nimitetään tyhmäksi -- milloin saa pitää -oman päänsä. Mutta kun häntä ärsytetään tai kun hän ei saa tahtoansa -perille, hän kääntää koko talon ylösalaisin. Häijy hän ei silti ole -eikä kanna kaunaa. Hän ei hiivi äitinsä luo lupaa pyytämään eikä tee -sellaista, mistä muut eivät pidä. Minä näettekös luulen", lisäsi Elma -viekkaasti hymyillen, "luulen, että herttuatar-parka sitä joskus -haluaisi, ne vanhemmat sisarukset kun häntä niin ahdistelevat Mabelin -tähden." - -"Olettepa te omituinen pari, se minun täytyy sanoa. Mitähän kaikki -muut Mertounin talon asukkaat ajattelisivat, jos kuulisivat sinun -arvostelusi, sinä pieni kissanpoika! Nimittää Mabelia tyhmäksi! -Luulen, että herttuattaren tukka nousisi pystyyn. Hän kehuskelee aina -lemmikkinsä oivallisia ominaisuuksia ja avuja, kunnes minun täytyy -myöntää... Mutta joka tapauksessa Mabel on sinulle erinomainen toveri," -Lady Alfreton keskeytti puheensa ja palasi pääasiaan. "Ja ellei hän -suutu nimittäessäsi häntä tyhmäksi..." - -"Oh, täti, minä en ole raaka." - -"Rakas lapsi, luulin sinun sanoneen, että käytit sitä nimitystä." - -"Ei. Hän itse sanoi niin. Hän sanoi eräänä päivänä, että tiesi... että -tiesi olevansa tyhmä, ja minä... minä vain myönsin. Ja se tapahtui sinä -päivänä", lisäsi Elma hiukan ujosti, "sinä päivänä, jolloin emme olleet -kaikkea aikaa olleet aivan kilttejä toisillemme". - -"Minusta näyttää, että sellaisia päiviä on varsin paljon." - -"Nähkääs, täti, ellei niitä olisi, emme voisi koskaan oikein kiintyä -toisiimme. Saattaisimme olla hyviä ystäviä ja niin poispäin -- mutta -jos meidän täytyisi olla kohteliaita, nöyriä ja kovin huolellisia -ollessamme aivan kahdenkesken, emme koskaan pääsisi pitemmälle. -Vain sitten tytöt oikein kiintyvät toisiinsa, kun he _voivat_, -tiedättehän..." - -"Voivat mitä?" - -"Puhua suunsa puhtaaksi, täti. Sanoa pamauttaa mitä tahansa. Siitä sitä -ystäviksi tullaan. Heti kun tulin Mabelin ystäväksi, sanoin hänelle, -kuinka kauhean sopimattomasti hän oli käyttäytynyt neiti Exeteriä ja -niitä kaikkia kohtaan siellä kukkasnäyttelyssä..." Elma vaikeni äkkiä. -Hän oli nyt "sanoa pamauttanut" enemmänkin kuin oli tarkoittanut, -oikein kukkuramitalla. - -"Mitä?" virkkoi lady Alfreton kuivasti. "Sanoitko sinä hänelle niin? Ja -saanko kysyä, mitä hän vastasi?" - -"Oh, täti, älkää suuttuko. Ehkei minun olisi pitänyt sitä sanaa, mutta -minusta tuntui, että minun täytyi. Muutoin olisi aina ollut välillämme -jotakin, mistä ei olisi saanut mainita, mihin ei olisi saanut viitata, -ja se olisi ollut liian kauheata. Senvuoksi ajattelin, että oli parasta -puhua suuni puhtaaksi; ja iloinen olinkin, että sen tein, sillä -Mabel oli kuin puhdasta kultaa. Hän toisteli moneen kertaan, kuinka -pahoillaan hän oli, sitten kun olin kertonut hänelle kaiken, selittänyt -hänelle neiti Exeterin tulon, kuinka ystävällisesti hän siinä -menetteli, kuinka hän oli tehnyt sen vain mieliksi tytöilleen, jotka -eivät koskaan ennen olleet nähneet kasvitieteellistä juhlaa, ja..." - -"Niin, niin!" Vastoin tahtoaankin Elman kuulijatar tunsi pistoksen -sydämessään. "Niin, niin. Se oli ikävää, mutta sitä ei voinut auttaa. -Mabel -- mitä hän sanoi?" - -"Hän sanoi, ettei enää koskaan käyttäydy sillä tavoin, vaikka eläisi -satavuotiaaksi! Hän tahtoi tehdä jos jotakin asian sovittamiseksi. Hän -tarjoutui lähettämään äitinsä neiti Exeterin luo..." - -"Hyväinen aika! Rakkahin Elma! Ei suinkaan sitä! Ethän toki olisi -voinut sellaista sallia?" - -"En, täti; sillä minä en käsittänyt", vastasi Elma tyynesti, "mitä -hyvää siitä olisi ollut". - -"Hm... hyvää... hm. Olisihan siitä vainut olla jotakin 'hyvää', kuten -sinä sitä nimität. Opiston maineelle olisi aina eduksi, jos jonkun -herttuattaren vaunut pysähtyisivät sen ovelle." - -"Olisiko?" - -"Mutta se olisi perin sopimatonta -- kerrassaan sopimatonta. Sellainen -koulu! Koulu... hm, tarkoitan vain, rakas lapsi, että jos Mabel koskaan -jälleen mainitsee moisesta ehdotuksesta, niin toivon, että heti sen -torjut. Muista, Elma" -- hyvin tarmokkaasti -- "_heti_. Se ei millään -muotoa kävisi päinsä. Sellaista ei voi hetkeäkään ajatella. Näethän, -Elma, etten minäkään koskaan käy Haverstock Hillissä, vaikka olet -oma veljentyttäreni -- ainakin sir Thomasin veljentytär -- ja vaikka -tietysti kaikesta sydämestäni harrastan parastasi." - -Elma laski kiitollisena poskensa kättä vasten, johon oli tarttunut. -"Pikku raukka", virkahti täti lempeämmällä äänellä, "toivon, että -olisi ollut toisin. Jos olisin _voinut_ saada sinut kokonaan omaan -hoivaani -- mutta", jatkoi hän reippaammin, "tätähän kestää vain jonkun -aikaa, ja sitten saamme nähdä, kuinka asiat kehittyvät. Mutta Elma, -rakas lapsi, ota huomioosi mitä sanon. Jos minulla on syyni välttää -nykyistä asumustasi, ei Mertaunin herttuattarella voi olla mitään -aihetta sinne mennä. Herttuatar on varomaton henkilö -- siitä olen -varma, ja hän juttelisi ja jaarittelisi saaden ihmiset ihmettelemään, --- ja lopetettuasi koulusi ja jätettyäsi neiti Exeterin ja kaiken, mikä -häntä koskee, sinä huomaisit, kuinka tukalia sellaiset muistot ovat. En -ollenkaan epäile neiti Exeterin oivallisuutta ja tiedän hänen täyttävän -velvollisuutensa sinua kohtaan" -- sillä lady Alfreton oli hermostunut -tuosta neiti Exeterin jutusta eikä nyttemmin koskaan yrittänytkään -puhua hänestä muuten kuin sovittavassa äänilajissa, -- "mutta hän on -niin erilainen kuin me, niin erilainen kuin Mertounit ja me ja muut -kaltaisemme, ettei tuottaisi iloa hänelle enempää kuin meillekään, jos -meidät pakotettaisiin kanssakäymiseen. Olethan jo kyllin vanha tämän -käsittääksesi, Elma?" - -"Kyllä, täti Selina." - -"Ja... ja tajuamaan, ettei tarkoitukseni ole suinkaan epäystävällinen, -rakkaani?" - -"Kyllä, täti." - -"No, Elma?" - -Mutta sillä hetkellä avautui ovi, ja Elman myönnytyksen epäilyttävä -sävy jäi selittämättä. Mutta hänen silmässään oli välähtänyt jotakin, -ja huuli oli hänen kuunnellessaan vastikään hieman itsepäisesti -vavahtanut, mikä ei ollut jäänyt puhujalta kokonaan huomaamatta. - -Lady Alfreton ei ollut niin täysin tyytyväinen haastattelun -lopputulokseen kuin olisi saattanut toivoa. - - - - -XI. - -Umppu puhkeamassa. - - -Edellä kerrottu johtui siitä, että tämä pieni hempeä, päiväpaisteinen -sankarittareni oli omassa mielessään pohtinut varsin monta asiaa sen -jälkeen kun hänet muutama viikko takaperin viimeksi näimme. - -Hän oli kuullut paljon ja nähnyt paljon, oppinut ja mielessään -sulattanut joukon asioita, joita hän yön toisensa jälkeen oli, -kuvaannollisesti puhuen, märehtinyt ahkeran huonekunnan ollessa hyvin -ansaitun unen helmassa. Eipä niin, että Elmalla itsellään olisi ollut -tapana kauan loikoa valveilla, mutta keskikesän yöt olivat kuumat, -ja toisinaan tuntui ilma tukahuttavalta, kun ulkona ei värähtänyt -tuulenhenkäystäkään; ja tällöin hän ei päässyt uneen niin nopeasti kuin -tavallista. - -Siten hän usein venyi valveilla miettien miettimistään. - -Emme tahdo vaivata nuoria lukijattariamme niillä ongelmilla, joita -hän yritti itselleen selvittää: riittäköön, kun sanomme, ettei hän -niitä sillä haavaa uskonut kenellekään, ei edes Piers-serkulleen. -Totta puhuen, tämä ei tavoitellut mitään jatkoa senlaatuiselle -luottavaisuudelle kuin oli tullut hänen osakseen puiston -maalaismallisella sillalla tuona kesäiltana, josta olemme kuulleet -eräässä aikaisemmassa luvussa. Hän oli aivan oikein tuntenut, että -oli sanottu kylliksi, ja kenties hän olisi tahtonut osan siitä -peruuttaakin, jos se olisi ollut hänen vallassaan. - -Kuten tiedämme, ei Elma ollut nopsa käsittämään niitä vaikuttimia, -jotka aiheuttivat paljon siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui; -sanalla sanoen, hän oli herkkä huomioiden tekijä ainoastaan silloin, -kun muiden tunteet ja tunteellisuus saattoivat olla kysymyksessä. -Siitä johtuikin, että hän oli pitänyt jokaista serkkunsa lausumaa -sanaa selvänä, koristelemattomana totuutena, kun lukijattareni -sitävastoin lienevät huomanneet, että nuori mies oli vain pukenut -sanoiksi hetken tapahtuman herättämän ivallisen mielialan. Hän ei ollut -nimenomaan valehdellut, mutta oli liioitellut ja vääristellyt; vielä -enemmänkin, hän oli ollut puolustavinaan sitä, mitä hän sydämessään -halveksi. Hyödyttömän elämän ikävä yksitoikkoisuus, elämän, jonka -ainoana pyrkimyksenä oli oma nautinto muodossa tai toisessa, kiihoitti -hänet aina silloin tällöin tuollaiseen kuohuntaan kuin olemme edellä -kuvailleet. Ja koska mikään sellainen ei enää moneen aikaan ollut -tehnyt äitiin tai sisareen muuta kuin aivan ohimenevän vaikutuksen, oli -hänelle ollut uusi ja mielenkiintoinen koe sirotella hiukan "maallista -viisauttansa", kuten hän sitä nimitti, serkkunsa pään päälle. - -Tästä hän oli siihen asti pidättynyt. - -Tytön kirkkaissa, rehellisissä silmissä ja luottavaisessa hymyssä oli -ollut jotakin, mikä oli vaikuttanut kuin taikavoima synkkää murjotusta -ja ärtyisyyttä vastaan, aivan niinkuin auringon paiste karkoittaa -usvan; mutta hän oli tuona päivänä tuntenut vallatonta ivailun halua -ja enemmän jotakin hellyyden tapaista ja osanottoa Elman elämään -kuin ennen milloinkaan. Ja siihen oli sekaantunut tietämättömän ja -kokemattoman tytön kosketuksen aiheuttamaa kiihoitusta sekä halua -horjuttaa hänen uskoansa miehiin ja naisiin. Miksi hänen sallittaisiin -yhä edelleen asua hupsun paratiisissa? Mikä sai heidät kaikki tuolla -tavoin Elman edessä teeskentelemään voidakseen säilyttää asemansa -sellaisen lapsukaisen silmissä? Saisihan tämä sen kumminkin kerran -tietää. - -Piersistä tuntui, että ikäänkuin puolittainen valveutuminen oli jo -tapahtunut ja että hänen asiansa oli kokonaan herättää nuo uinuvat, -värähtelevät epäluulot ja kohentaa ne hahmoutumaan. Hän oli nähnyt, -ettei tuo nuori tyttö ollut oma itsensä, että hän oli kuohuksissaan, -kiihoittunut ja kapinamielinen, vavisten tuon äskeisen -- hänelle -- -kauhean kohtauksen vaikutuksesta; ja tilaisuus oli nuorelle miehelle -ollut liian houkutteleva. Nyt vihdoinkin oli ilmeistä, että Elma -huomasi jotakin siitä, mitä hänen tätinsä ja serkkunsa olivat turhaan -yrittäneet selittää vihjauksilla, epäsuorilla viittauksilla ja sen -semmoisilla, nyt hän näki -- vaikka sumuisesti ja hämärästi, mutta näki -kuitenkin sen, mikä sai hänen silmänsä kirvelemään. - -Lady Alfretonin pojan kasvoille oli usein tullut epäilevä hymy, kun -hän kuuli Elman hehkuvilla sanoilla kuvailevan hänen äitiänsä. Hän -oli vihellellyt hiljaa itsekseen nähdessään Julietille tuhlattuja -hellyydenosoituksia. Hän oli kävellyt pois ikäänkuin pistos sydämessään -vastaanotettuaan pienen käden kiihkeän jäähyväispuristuksen, sitten kun -oli hoivannut Elman vaunuihin jonkun "Park Lanen päivän" päätyttyä. - -Se oli vain lapsen innostusta, oli hän itsekseen tuuminut, ja sellainen -innostus oli pian kutistuva ja haihtuva Elmaa odottavan elämän -kylmässä hohteessa -- mutta oliko se siihen asti jätettävä sikseen? -Kasvitieteelliseen juhlaan saakka hän oli vastannut tähän kysymykseen -myöntävästi, mutta tuo päivä oli käynyt hänelle ylivoimaiseksi; Elma -oli saanut opetusta, ja jokainen tavu oli kohdannut lyijynraskaana -hänen rintaansa. Hänestä oli näyttänyt suuttumuksen ja kummastuksen -ensi kuohahduksessa, ettei hän koskaan enää voisi ketään rakastaa eikä -kehenkään luottaa. - -Tietysti aika -- aika, yön lepo ja tyynempi itsetutkistelu ja -harkitseminen heikensivät ensimäisen vaikutuksen. Mutta hänen kerran -päästyään sille polulle toi melkein jokainen iltapäivä-lupa tai muu -kohtaus -- sillä lukukauden lähestyessä loppuaan suotiin vapaata aikaa -useammin, mistä johtui, että Elma oleskeli enemmän tätinsä luona ja -myöskin Mertounin talossa kuin muuten olisi ollut laita, -- niin, -melkein jokainen kohtaus toi tullessaan uusia havaintoja. - -Vaikka Elman nuori sydän vastahakoisesti tunnusti sen edes itselleen, -ei Elma voinut olla huomaamatta, ettei ainoakaan sir Thomas Alfretonin -perheen jäsen koskaan ajatellut muita, ei koskaan yrittänyt huvittaa -tai auttaa muita. Täti tuskin viitsi kääntää päätänsä kuunnellakseen, -kun Juliet valitti jäsentenkolotusta tai kuumeista kurkun ja silmien -polttoa -- vaikka lady Alfreton oli vastikään pitänyt Elmaa vieressään -kokonaisen puolentunnin ja seikkaperäisesti kertonut omasta unettomasta -yöstään ja päänkivustaan. Kun sir Thomasille ilmoitettiin, että oli -lähetetty noutamaan lääkäriä hänen tyttärensä luokse -- Juliet itse oli -sitä tahtonut, -- oli hän vain kysynyt, oliko se eräs hänen kaupungilla -tapaamansa muodikas tohtori, joka oli osoittautunut varsin hauskaksi -seuratoveriksi, ja saatuaan kieltävän vastauksen hän ei asiasta sen -enempää perustanut. - -Toivuttuaan ankarasta tulehduskohtauksesta, jonka alkuna edellämainittu -kipu oli ollut, Juliet oli aivan yhtä itsekäs ja välinpitämätön, -huolehti vain omasta mukavuudestaan, mitään välittämättä muiden -toivomuksista. Kun lääkäri määräsi hänelle ilmanalan ja ympäristön -vaihdosta ja hänet senvuoksi lähetettiin merenrannalle, oli hän kaikin -mokomin tahtonut viedä muassaan lady Alfretonin oman kamarineitsyen, -johon oli sairautensa aikana mielistynyt, ja äidin pahastuminen oli -häntä niin vähän liikuttanut, että Elma oli hiljakseen hävennyt -kummankin, sekä äidin että tyttären puolesta, koska lady Alfreton -myöntyessään itse tuskin esiintyi paremmassa valossa kuin tyttärensä, -vaikka hän lopuksi myöntyikin selvän välttämättömyyden ja itsepäisen -vaatimuksen tieltä. - -Piersin sanat "järjetön ja sydämetön" muistuivat nuoren serkun mieleen -hänen seisoessaan tämän viimeksimainitun kohtauksen todistajana, ja -tekipä mitä tahansa, hän ei voinut niitä mielestään karkoittaa. - -Mutta syvällä hänen omassa sydämessään oli myöskin toinen ajatus, -toinen toivomus ja ikäänkuin toinen rukous. Olihan Elma kerran lukenut -vanhasta kirjasta näin kuuluvat pyhät sanat: "Ja pieni lapsi on heitä -johdattava." Mitäpä hän muuta oli kuin pieni lapsi? Ja mitäpä he, nuo -rakkaat ihmiset, muuta tarvitsivat kuin vähän johdatusta? Oh, olla -heidän kanssaan, valvoa heidän puolestaan, tuntea heidän puolestaan, -taluttaa heitä silkkirihmasta, kunhan -- kunhan vain hän olisi kyllin -vahva! Oi, nähdä heidät kaikki sellaisina kuin hän ensimältä niin -hartaasti oli toivonut ja lujasti uskonut heidän olevan! Oi, osoittaa -Piers valehtelijaksi ja näyttää hänelle -- näyttää hänelle!... Tässä -kyyneleet alkoivat tulvia sinisistä silmistä, ja puuttui sanoja -lapsellisen sydämen kuohuvia tunteita selittämään. Emme saa tällaisena -hetkenä tirkistää liian kauaksi esiripun taakse. - -Vilkaiskaamme kuitenkin pikimmältään tuon useinmainitun kohtalokkaan -kesäkuunpäivän iltaan. Ennen sen loppua oli Elmalla ollut vielä -toinen haastattelu. Ehtoolla kotiin saavuttuaan hänen oli ollut aivan -mahdotonta -- eikä hän ollut aikonut sellaista yrittääkään -- näytellä -lady Mabel Pomeroyn suosittelemaa huoletonta muistamattomuutta. -Sellaista veruketta hän olisi halveksinut (sittenkin, vaikka olisi -ollut edes pienoinen mahdollisuus sen onnistumiseen, jota ei ollut, -kuten hän hyvin tiesi); -- ja mitä oli sensijaan tapahtunut? -Seuraavaa: hurjin askelin, ihan lennossa, hän oli hyökännyt suoraan -neiti Exeterin makuuhuoneeseen ja -- tuon säädyllisen vanhan naisen -suureksi kummastukseksi -- heittäytynyt hänen paljaille käsivarsilleen. -Tyttö syöksähti sisälle sellaisena tuulenpyörteenä, että olisi ollut -turhaakin kohottaa varoittava sormi tai virkahtaa jotakin häntä -hillitäkseen. Ottaessaan myssynsä pieniltä harmailta, kiharilta -kutreiltaan, joita Elma oli niin osaavasti kuvaillut tädilleen, neiti -Exeter tunsi melkein menettäneensä sekä hengityskykynsä että myssynsä, -sanat kun siepattiin hänen huuliltaan ja päähine hänen hyppysistään; ja -hänen ensimäinen hetkellinen vaikutteensa oli huutaa: "Älähän toki!" - -Mutta seuraava silmänräpäys selvitti tilanteen. - -Se oli Elma, hänen oma Elmansa, julma, uskoton Elma, jonka nimi oli -viimeksikuluneiden tuntien kiistelyssä moneen kertaan mainittu ja jonka -syyllisyyttä (vaikka hän oli koettanut tyttöä puolustaa) hän itsekin -oli pitänyt varmana, -- niin, Elma, joka tosiaan oli jotakin yrittänyt, -mutta näyttänyt niin onnettomalta, päättämättömältä ja hapuilevalta -sitä tehdessään, että kaikki olivat häntä epäilleet, -- Elma, joka oli -tekosyyn nojalla paennut tätinsä luo eikä ollut kertaakaan kääntynyt -edes vilkaisemaan hyljättyihin tovereihinsa, -- Elma siinä nyt lähestyi -tunkeutuen loukattujen sisimpään pyhättöön. - -Mutta saattoiko neiti Exeter nyt enää olla vihainen? Kuunnelkaamme! - -"Ei, ei, rakas lapsi, Tule, tule, tyttöseni. Älä ole milläsikään, Elma. -Ka, Elma, rakkaani! Älä nyt noin itke, hyvä lapsi -- sinunlaisesi iso -tyttö! Ka, rakas... rakas... lapsi-parka! Elma, rakas Elma, koetahan -vähän hillitä itseäsi!" Opettajatar ja nainen taistelivat ylivallasta -sanomattoman lohduttuneessa ja tyydytetyssä povessa. "Rakas, rakas -lapseni, tyynny; ja kerrohan minulle, kerrohan minulle, mikä sinua -oikeastaan vaivaa! _Mikä_ sinua vaivaa?" - -Mutta hän tiesi vallan hyvin, mikä tyttöä vaivasi, ja tuossa -vapisevassa, nyyhkyttävässä olennossa, jota hän piti äidillisellä -hellyydellä sylissään, sen tuskallisissa nytkähdyksissä hän oli -tuntenut mitä täydellisimmän korvauksen kaikista kärsimyksistään. - -Ei ollut tarvittu, ei ollut _todella_ tarvittu noita katkonaisia -kuiskauksia, puolittain tukahtuneita, yhteydettömiä lauseita ja aivan -kieliopittomia selitysyrityksiä. Voimme varmasti vakuuttaa, että ne -paremmin miellyttivät neiti Exeteriä sellaisinaan kuin jos hän olisi -kuullut ne lausuttuina puhtaimmalla englanninkielellä. - -Kaiken hän oli ymmärtänyt ja olisi ymmärtänyt sen aivan sanoittakin. -Sitten neiti Exeter heti, itsekin kieltämättä kiihtyneenä ja melkein -yhtä kyyneltynein silmin oli ryhtynyt -- ja mitä juhlallisimmalla -tavalla -- selittämään asiaa kaikille muillekin. Niin, niin; Elma -voi siinä suhteessa luottaa häneen, Elman ei tarvinnut murhetuttaa -sydäntään sillä asialla. Elma voi olla rauhassa. - -Sitten kun myrskyn jälkeen oli tullut hiukan tyventä, oli kunnon -opettajattaresta tuntunut, että hänkin voisi antaa joitakuita -vihjauksia. (Melkein näyttää siitä, että kaikki tahtoivat antaa -vihjauksia Elmalle, milloin saivat siihen tilaisuuden.) - -"Rakas tyttöni, olemme kumpikin saaneet ikäänkuin opetuksen tänään"; -näin oli oivallinen neiti Exeter aloittanut, kun ensin oli rykäissyt -ja vielä kerran vaivihkaa pyyhkäissyt silmiänsä. "Rakas oppilaani, -minä en sure omaa osaani, jos vain voin opastaa sinut tuntemaan -velvollisuutesi. Nyt kun tiedän, että Elmani on minulle sama, mitä hän -aina on ollut" -- hellästi -- "en välitä mistään. Luullessani, että -olin hänet menettänyt, tunsin... niin... tunsin tuskaa ja vihlontaa -enemmän kuin sanoilla voisin ilmaista. Mutta älä ole milläsikään -- älä -ole milläsikään", jatkoi hän hätäisesti, kun Elma aikoi jälleen kätkeä -kasvonsa; "eihän meidän tarvitse enää tuota erehdystä ajatella" -- hän -puhui nyt reippaammin, -- "se oli pelkkä väärinkäsitys eikä mitään -muuta. Tätisi..." - -"Oi, neiti Exeter, älkää hänestä puhuko!" - -"Rakas lapsi, en sano mitään sellaista, mikä on sopimatonta minun -lausua tai sinun kuulla"; ja pieni opettajatar oli suoristautunut -niinkuin tekee se, joka ei ole tottunut toimimaan sanelun mukaan. "Ei, -rakas Elmani" -- sitten lempeämmin -- "minulla ei ole kerrassaan mitään -sanottavana sinun tätiäsi vastaan. Hänellä on täysi oikeus sellaisessa -tilaisuudessa menetellä mielensä mukaan; ja ellei hän tahdo tuntea -minua koulun ulkopuolella, osaan vastaisuudessa olla sitä odottamatta. -Ainoa, mistä nyt välitän" -- ja puhuja vaikeni. - -Elma oli tullut lähemmäksi. - -"Minä ajattelen sinun tulevaisuuttasi", oli neiti Exeter sitten -jatkanut, -- "sinun tulevaisuuttasi, ja miten se sinuun vaikuttaa. -Tarkoittaneeko tätisi, että, jos joudut heidän kotinsa asukkaaksi, -et saa tuntea muita kuin rikkaita ja suurellisia? Aikoneeko hän -opettaa sinulle, ettei kukaan muu ole huomiosi ja hellyytesi arvoinen? -Toivoakseni ei, -- uskon, ettei hän sitä aio. Omasta puolestani en -mistään hinnasta tungettelisi -- en tahtoisi olla okaana kyljessäsi..." - -"Oi neiti Exeter...!" - -"Rakas lapsi, suo minulle anteeksi, minä vain ajattelin ääneen. -Minun ei olisi pitänyt käyttää sellaista sanontaa. Mutta jos minusta -tulisi jotakin haittaa tai vastusta, Elma, jos siitä johtuisi jotakin -eripuraisuuden tunnetta, muista, että minä en saa sitä itselleni -sallia. En tahtoisi hetkeksikään pimentää päiviäsi. Sir Thomas voi -tarjota sinulle aseman ja varallisuuden etuja, joita ei sovi halveksia; -hän on sitäpaitsi lähin elossa oleva sukulaisesi ja ainoa holhoojasi. -Jos hän ottaa sinut tyttärekseen -- kuten hän luullakseni varmaan -aikoo tehdä, -- niin sinun velvollisuutesi on totella häntä ja tätiäsi -kaikessa, missä -- ja Jumala suokoon, ettei sellaista poikkeusta -koskaan satu -- omatuntosi ei tule väliin. Kaikissa asioissa, joilla on -ainoastaan yhteiskunnallista tai perheellistä merkitystä, olet selvästi -näkevä evankeliumin valossa, rakas Elma, että sinun on ilomielin -uhrattava oma tahtosi, milloin se on ristiriidassa heidän tahtonsa -kanssa. Koska he ovat sinulle niin ystävällisiä ja jo nyt niin helliä -sinua kohtaan, ei se käykään vaikeaksi. Mitä _minuun_ tulee..." - -"Niin?" kuiskasi Elma tarkkaan kuunnellen. "Niin, mitä teihin tulee?" - -"Oi, rakkaimpani, minä olen valmis luopumaan sinusta -- kokonaan -luopumaan sinusta, jos on tarvis. En näkisi sinua koskaan, en kuulisi -sinusta, en tapaisi sinua, kunhan vain tietäisin, että voit hyvin ja -olet onnellinen. Tahtoisin..." - -"Ettekö voi luottaa minuun? Odottakaa sitten, niin saatte nähdä!" Ja -näin vastaavan suloisen nuoren äänen sävyssä värähti syvää ja harrasta -päättäväisyyttä, mikä toi mukanaan omituisen, varman vakaumuksen. - -Enempää ei oltu puhuttu. - -Voimme hyvin arvata, että tällaisen keskustelun jälkeen neiti -Alfretonin edellisessä luvussa vuodatetut viisaudentipat jäivät -jokseenkin tehottomiksi. - - - - -XII. - -Neiti Exeterin syntymäpäivä-ohjelma. - - -Oli neiti Exeterin syntymäpäivän aatto, ja vanhan hyvän tavan mukaan -oli tätä tärkeätä tapausta vietettävä täydellisellä lupapäivällä. - -Sitäpaitsi oli vanhastaan totuttu siihenkin, että päivää juhlittiin -yhteisesti. Koko koulun valtasi riemukas tunnelma, ja jokaista muuta -säveltä, vaikkapa aivan sopusointuistakin, olisi pidetty soraäänenä. - -Tämä jälkimäinen jyrkkä sovinnaistapa oli kuitenkin vain ääneti -edellytetty eikä avoimesti julistettu tosiasia. Niin, pikemminkin -käsitettiin se yllätykseksi neiti Exeterille kuin päinvastoin. - -Tuon merkkipäivän aamun valjettua neiti Exeter, selostettuaan oman -ohjelmansa, säännöllisesti lisäsi, ensin aloitteeksi rykäistyänsä, -tähän tapaan: "Mutta jos joku mieluummin viettää päivän omien -ystäviensä parissa, hän toivoakseni ymmärtää, että hän on aivan vapaa -menettelemään niinkuin hänelle itselle on mieluisinta", jonka jälkeen -hänellä oli tapana kehoittavasti vilkaista ympärilleen ja pysähtyä -vastausta odottamaan. - -Mutta mitään vastausta mainittuun suuntaan ei koskaan kuulunut. - -Vaikka joku kiittämätön jöröttelijä sisimmässä sydämessään olisi -halunnutkin poistua toisten parvesta ja viettää päivänsä erillään -juhlivasta joukosta, olisi se kuitenkin ollut enemmän kuin hän olisi -rohjennut sanoin tunnustaa. Suuttumus ja moite -- jopa ikuinen häpeäkin --- olisi langennut hänen osakseen. - -Sillä tiedettiin hyvin, että tämä vuoden suuri päivä oli rakas neiti -Exeterin sydämelle ja että hän silloin teki parhaansa kestitäkseen, -miellyttääkseen, huvittaakseen ja tyydyttääkseen jok'ainoata -suojattiaan ja että hän samaten piti arvossa ponnistuksilleen -osoitettua tunnustusta ja kiitollisuuden vastakaikua niiden sydämissä, -joiden hyväksi hän uurasti. - -Syntymäpäivä -- syntymäpäivää mainittaessa tiedettiin aina, _kenen_ -syntymäpäivää tarkoitettiin -- oli vuoden ainoa tilaisuus, jossa -pieni johtajatar päästi tunteensa valloilleen oikealla naisellisella, -hellällä, myrskyisellä tavalla; se oli ainoa hänen luontaisesti -seuranhaluiselle taipumukselleen sallittu tilaisuus, jossa hän haitatta -holhousvelvollisuudelleen tai kurinpidolle voi antautua tuhlailevan -vierasvaraisuuden iloon. Tunnit vaihtuivat, säännöt viskattiin tuuleen -tänä ainoana päivänä vuodessa. - -Nautittiin myöhäinen aamiainen eli murupuolinen -- oikeammin sarja -aterioita, sillä jokainen otti mitä halusi ja mihin aikaan halusi. -Teekupit olivat asetetut pienille tarjottimille eri aikoina pöydän luo -saapuvia ja sen luota poistuvia kotoisia vieraita varten. Päivällistä -ei syöty ensinkään, vaan sensijaan myöhäinen illallinen, uhkea -illallinen, joka tarjottiin vasta puoli yhdeksältä ja siis aivan -poikkesi opiston säännöllisestä päiväjärjestyksestä. Juhlapöytä oli -koristettu mitä ihanimmilla kukkasilla ja runsaasti varattu vuodenajan -herkuilla. Jokainen tunsi, että tämä iltahetki kruunasi kaiken, sillä -kuiskailtiin, että neiti Exeter näitä pitoja järjestäessään oli antanut -mitä auliimpia ja tuhlailevimpia määräyksiä. Siitä ei kukaan laitoksen -oppilas, vanha tai nuori, olisi tahtonut jäädä pois, vaikka olisi mitä -saanut. - -Kenties kukaan, joka ei tiedä, mitä merkitsee tottumus päivästä -päivään tai viikosta viikkoon tehdä joku määrätty asia määrätyllä -tunnilla -- elää määrättyjen sääntöjen mukaan, vaikkapa ne olisivat -oikeamielisimmän ja inhimillisimmänkin itsevaltiaan säätämiä, -- ei voi -oikein arvostella tuollaista pakosta vapautumisen tuottamaa sanomatonta -tyydytystä, vaikka se tapahtuu vain kerran tai aniharvoin, eikä -käsittää sankarittareni ja hänen koulutoveriensa voimakasta riemua, kun -heinäkuun viidennentoista päivän tullen kaikki säännöllinen järjestys, -mihin Haverstock Hillin kulmatalon asukkaat olivat tottuneet, kerran -vuodessa käännettiin ylösalaisin. - -"Tuntuu siltä kuin heräisi uudessa, erilaisessa maailmassa", koetti -Elma selittää Mabel-ystävättärelleen. "Asia on näetkös tällä tavoin. -Silloin tällöin saamme koko päivän loman; tietysti on meillä lupaa -kuningattaren syntymäpäivänä; ja jos sattuu joku suuri yleinen -tapaus, neiti Exeter aina herttaisesti hymyillen lausuu: 'Mielestäni -en tällaisessa tilaisuudessa voi olla antamatta teille koko päiväksi -vapautta'. Mutta ne lupapäivät eroavat melkein yhtä paljon tästä kuin -ne eroavat lukupäivistä. Kaikki kiitämme ja riennämme täyttä vauhtia -pois johonkin perheeseen, mihin voimme mennä -- sukulaisten tai -ystävien luo tietenkin. Emme koskaan uneksikaan kotiin -- tarkoitan -kouluun -- jäämistä, jos meillä suinkin on muualle mentävää. Mutta -huomenna" -- sanoimme jo, että oli tuon merkkipäivän aatto -- "huomenna -on ilmassa sellainen tuntu" -- ja Elma ravisti innokkaana pieniä -touhukkaita olkapäitään, -- "on jotakin, mikä värähtää meidän kaikkien -ruumiissa ennenkuin aamulla heräämmekään; kuulemme ikäänkuin jonkun -äänen sanovan, että kaikki ajattelemme samaa ja tunnemme samaa; eikä -kukaan poistu omille teilleen, vaan kaikki yhdessä aiomme pitää -hauskaa parhaamme mukaan. Niin me tunnemme -- ja niin neiti Exeter -luullakseni tahtookin meidän tuntevan. Olemme niin innostuneita, että -varmasti heräämme aikaisin ja tuskin maltamme viipyä vuoteissamme -myöhäiseen aamiaiseen asti. Siitä huolimatta pidämme tuosta myöhäisestä -aamiaisesta: tuntuu niin muhkealta ja hienolta muiden ihmisten tapaan -kävellä alas murkinoimaan puoli kymmeneltä -- ja sitäpaitsi sanoo -neiti Exeter, että se estää meidät liiaksi uupumasta päivän lopulla. -Siis rukousten, aamiaisen ja lahjojen antamisen jälkeen -- niistä -lahjoistahan jo sinulle mainitsin -- neiti Exeter nousee, hymyillen -joka puolelle, kertoakseen meille, mitä _hän_ aikoo tehdä; me kaikki -saamme tehdä, mitä haluamme... Olemme sen jo aikoja sitten keskenämme -suunnitelleet, käsitäthän, ja hyvin luultavasti neiti Exeter sen arvaa, -mutta ei ole tietävinään ja ilmoittaa aluksi _oman_ ohjelmansa, kuten -hän sitä nimittää." - -"Ja millainen se ohjelma on? Älä hyppää ylitse. Kerro minulle jok'ainoa -seikka", pyysi Mabel hartaasti ja aivan tosissaan; sillä tähän -mennessä hän, kuten tiedämme, oli alkanut tuntea teeskentelemätöntä -mielenkiintoa tyttöjen kohtaloihin ja tiesi paljoa enemmän Elman -pääasiallisista ystävistä ja tuttavista kuin heidän pelkät nimensä. -"Mitä neiti Exeter itse tekee?" - -"Hän johtaa ostoksilla käyntiä, kuten hän sitä nimittää, aamusella. -Luullaksemme hän varaa syntymäpäiväkseen kaikki ostokset, mitä tietää -meidän tyttöjen haluavan; hänellä näkyy olevan niin paljon tehtävää, -ja käydään niin perin hauskoissa, huvittavissa paikoissa. Ajamme Bond -Streetin pitkin omnibuksella..." Elma pysähtyi. - -"Omnibuksella -- niin", nyökkäsi Mabel (sanoakseen: "Tiedän -varsin hyvin, mitä omnibus on; olen nähnyt niitä, älä pysähdy -tietämättömyyttäni valaisemaan") -- "niin, omnibuksella. Sepä onkin osa -huvista. Usein ajattelen, kuinka mielelläni ajaisin omnibuksessa." - -"Ka, minä en niistä pidä", tunnusti Elma vilpittömästi. "Ne -ovat hirveän kuumia, niissä saa päänkipua, ja muutamat niistä -tärskyttävätkin aika lailla -- mutta emmehän me koskaan osoita -tyytymättömyyttä; sillä tietysti neiti Exeter itse mieluummin ajaisi -sievissä avonaisissa vaunuissa; eikä hänellä tietenkään ole muuta -keinoa meidän kuljettamiseemme; ja syntymäpäivänään hän ehdottomasti -tahtoo maksaa kaikki jokaisen puolesta. Nousemme siis omnibukseen aivan -oikein; matkaa ei olekaan varsin pitkälti; ja päästyämme Marmorikaaren -luo meidän tarvitsee vain kävellä pois." - -"Mutta lähtevätkö kaikki tytöt? Koko kouluko?" - -"Oh ei, hyvä ystävä", virkkoi Elma hilpeästi. "Jokainen opettajatar -johtaa omaa joukkoansa, mikä yhtäälle, mikä toisaalle. Neiti Mordern -melkein aina haluaa nähdä tauluja, mutta ne, jotka lähtevät hänen -mukanaan, tahtovat ainakin Burlington Arcadelle. Mademoiselle Marie -taas vie joukkonsa ranskalaisiin myymälöihin ostamaan suklaatia ja -tekokukkia sekä pujahtaa puoli kahdentoista aikaan Rowille ratsastajia -katselemaan. Vaikkei kukaan sitä luulisi, on mademoiselle Marie -mielettömästi ihastunut hevosiin; hänen veljensä palvelee jossakin -ranskalaisessa rakuunarykmentissä." - -"Mitäpä hänestä, Elma. Mutta etkö silloin mene mademoisellen kanssa? -Luulin sinunkin pitävän hevosista?" - -"Ah kyllä, mutta minä olen mieluummin neiti Exeterin kanssa. Pysyn -hänen lähettyvillään kaiken päivää. Ne tytöt, jotka aamulla menevät -Rowille, tulevat sitäpaitsi myöhään ja väsyneinä kotiin, minkä jälkeen -he mieluimmin istuskelevat puutarhassa satukirjoja lukemassa. Ne ovat -tavallisesti pieniä tyttöjä. Vain neljä meitä vanhempia lähtee neiti -Exeterin matkaan, ja me palaamme jokseenkin aikaisin -- tarkoitan, -että olemme kaikki kotona kello kahden tienoissa, ja sitten vetäydymme -kaikki omiin suojiimme lepäämään päivän kuumimmiksi tunneiksi, kunnes -kello neljän tienoissa tuodaan teetä." - -"Mitä? Teetäkö? Olettepa te aika herkuttelijoita!" - -"Niin todellakin! Joka ovelle naputetaan, ja tarjotin..." - -"Tarjotinko?" - -"Ja kun se ehtii meidän ovellemme, Henriettan ja minun, me hypähdämme -ylös ja huudamme: 'Sisälle, Mary! Mitä siellä on, Mary?' ikäänkuin -emme ollenkaan aavistaisi! Sillä osa iloa onkin siinä, ettei mitään -ole _sanottu_, näethän. Sitten Mary selittää: Neiti Exeter ajatteli, -että kuppi teetä virkistää nuoria neitejä, ennenkuin jälleen menette -ulos, ja olkaahan hyvät ja valmistautukaa lähtemään neljännestä vaille -viisi'." - -"Ja mihin teidän sitten on lähdettävä?" sanoo Mabel. - -"Puistoon. Puistoon päivän muodikkaimmalla tunnilla. Ajattelehan, -Mabel! Käymmehän me, minä ja sinä, siellä siihen aikaan kotiväkemme -kanssa; mutta neiti Exeter tyttöineen tekee sen ainoastaan tuona -päivänä. Ja on perin hauskaa mennä kaikki yhdessä ja mennä samaan -aikaan kuin muutkin ihmiset, eikä saapua kävelyltään juuri päivän -herttaisella, vilpoisella hetkellä ja istua ikävään päivällispöytään -silloin kun kaikki hienoimmat ihmiset lähtevät ulos jälleen." - -"Mutta en käsitä, miksei neiti Exeter pidä samoja _tunteja_ kuin -mekin", huomautti Elman kuuntelija varsin luonnollisen tietämättömänä. -"Jokainen voinee toki syödä päivällistä milloin haluaa, tulla kotiin ja -lähteä ulos milloin haluaa, kun vain asiansa siten järjestää." - -"Oh, se ei laisinkaan kävisi päinsä koulussa" -- Elma pudisti viisaana -päätänsä, -- "ei laisinkaan. Koulussa on otettava huomioon kaikenlaisia -seikkoja; emmekä siitä tuskittelekaan, kun kerran olemme siihen -oikein tottuneet. Talvisin emme siitä ensinkään välitä; on rattoisaa -ja kodikasta istahtaa hauskaan, lämpimään, valoisaan ruokailusaliin -kello kuudelta, kun tietää, että jälkeenpäin on pitkä hupaisa ilta -edessä. Henrietta sanoo, että päivällisen syöminen kello kuudelta on -meille kaikille perin terveellistä, ja että neiti Exeter keksii paljon -miellyttäviä seikkoja, mitkä eivät ole tyttökouluissa tavallisia." - -"Niinpä kyllä, todellakin; mutta kerrohan nyt loppukin siitä -syntymäpäivästä, ole niin ystävällinen." Täytyy myöntää, että Elma oli -taipuvainen poikkeamaan aineestansa, minkä hän aina säännöllisesti teki -saadessaan tilaisuuden sanoa sanasen neiti Exeterin puolesta. "Ka, -jatkahan", pyysi Mabel. - -"No niin, siellä me kävelemme edestakaisin yhtä muhkeasti kuin kuka -muu tahansa. Kävelemme ympäri, istumme -- neiti Exeter hommaa aina -tuoleja --, tapaamme joitakuita hänen tuttaviaan, jatka tietävät hänen -olevan siellä ja tulevat vartavasten; ja viime vuonna näimme Walesin -prinssinkin tyttärineen kulkevan kolmesti ohitsemme, kerran aivan -läheltä, ja herra ja rouva Gladstonen..." - -"Heidät voi nähdä joka päivä. Entä sitten?" - -"Sittenkö? Mitä? Mitään muuta ei olekaan." - -"Ettekö te mitään muuta tee?" - -"Emme tosiaan; viivymme aivan myöhään, kunnes jokainen lähtee -pukeutumaan päivällistä varten. Silloin mekin lähdemme ja tiedämmepä, -mikä kotiin palattuamme meitä odottaa." - -"Mikä?" - -"Hienoin illallinen mitä kuvitella voi. Kerron siitä sinulle perin -pohjin joskus toiste. Siinä on kaikkea -- kaikkea. Neiti Exeter koettaa -yllättää meidät jollakin uudella joka vuosi; ja vaikka silloin jo -olemme varsin väsyksissä pukeudumme aina parhaimpiimme, samaten kuin -neiti Exeterkin... ah, kello soi, Mabel, minua tullaan noutamaan -- -hyvästi!" - -"Maltahan silmänräpäys, Elma. Kuinka monta teitä lähtee puistoon -- -neljäkö?" - -"Vain kolme. Neiti Exeter sanoo, ettemme voi kävellä useampi kuin kaksi -rinnatusten iltapäivällä. Hyvästi." - -"Kuka jää kotiin? Et suinkaan sinä?" - -"En, en! Clara -- Clara Nugent. Muttei hänkään jää kotiin, hän menee -iltapäivä-konserttiin erään tätinsä kanssa. Hän on soitannollinen -tyttö ja jokseenkin köyhä. Neiti Exeter lahjoittaa hänelle pääsylipun --- varmaan on konsertti jossakin, -- ja siten, vaikka hän muuten -viettääkin koko päivän meidän kanssamme, hänellä on konserttinsa -erikseen." - -"Kylläpä teillä varmaan on hauskaa", virkkoi Mabel hiljempää kuin -hänen tapansa oli. Ja hän unohti vastata lähtevän vieraansa kolmanteen -iloiseen hyvästijättöön, mutta näkyi sensijaan vaipuneen mietteisiinsä. - - - - -XIII. - -"Tahdon kerran olla hiukan ystävällinen." - - -"Äiti, et voine sitä todella tarkoittaa!" - -"Mutta, hyvä lapsi, en minä näe siinä mitään sopimatonta." - -"Tuuma on mieletön, ja siksi sopimaton! Mihinkähän tosiaan, äiti, -tämän jälkeen suostutkaan? Mabel saattaa sekä sinut että itsensä -naurunalaiseksi. Ajatella hänen istuvan yksinään sinun vaunuissasi..." - -"Mutta, rakas Florence, miksikä ei?" Florence oli Mabelin vanhempi -sisar, lähinnä iässä ja lähinnä vallassa Mertaunin herttuattaren -tyttäristä. Hänen kanssaan herttuatar suvaitsi väitellä, toiset hän -ilman muuta sivuutti. "Miksikä ei?" jatkoi hellä äiti puolustellen -lemmikkiänsä. "Itse ajan tosiaan mieluummin Mabelin pienissä kärryissä -silloin tällöin, ja se huvittaa minua; niissä voin tehdä vapaan, -virkistävän retken virran rantaa pitkin, ja se saattaa minun hermoni -paljoa parempaan kuntoon illaksi kuin ajelu puiston tungoksessa. Minä -pidän Mabelin tuumaa aivan mainiona! Ja se huvittaa lapsi-parkaa..." - -"Se on niin järjetöntä!" Lady Florence ei ollut taitava väittelijä. "Ei -ketään hänen kanssaan, tyttö istumassa aivan yksinään loistovaunuissa!" - -"Miksi ei sitten joku teistä lähde hänen mukaansa? Mikset mene itse?" - -"Hän tietää, että olen estetty", vastasi sisar lyhyeen. "Ennenkuin -Mabel teki ehdotuksensa, hän tiesi varsin hyvin, ettei kukaan meistä -voinut lähteä. Hän valitsikin sitä varten oman aikansa: emme olisi -kuulleet asiasta sanaakaan, ellei Truefit olisi sattumalta lähettänyt -kysymään määräyksiä kääsien suhteen puolisen jälkeen. Äiti, ihmettelen -tosiaan, että voit tuolla tavoin hemmoitella piloille Mabelin. Olet -pilannut hänet niin, että..." - -"Häntä ei enää voi enempää pilata", huusi iloinen ääni puhujan takaa, -ja mainittu Mabel ilmestyi täysissä matkatamineissaan. "Ahaa, minä -kuulin, mitä sanoit, Florence. Oletkin aivan oikeassa. Ei hyödytä -yrittää, äiti. Minua ei voi enää enempää pilata, niinkuin Florence -sanoo, ja minun täytyy siis tyytyä siihen, mitä jo olen saanut. Mistä -Florence nyt sitten torailee? Ajopeliemme vaihdostako?" - -Herttuatar katsahti häneen hellästi, - -"Sinä olet näyttävä lystikkäältä, äiti, mutta niin olen minäkin! Minä -tahdon näyttää lystikkäältä. Etkö sinä? Minä menen kaikkien muiden -ihmisten sekaan ja ajelen juhlallisesti edestakaisin aivan yksikseni, -kuten sinä! Ja sinä saat ajella rannalla, tuntea raikkaan ilman -puhaltelevan poskiisi ja silmiisi karkoittaen sinusta kaiken päänkivun -kuin usvan, niinkuin se karkoittaa minustakin, milloin on ranskalaisten -teonsanoin taivutuksia läksynä." - -"Epäilemättä se tekee päänsärylleni hyvää, rakas tyttöseni." - -"Senvuoksi Mabel kai sitä koetta ehdottikin", huomautti Florence -ivallisesti. "Mabelhan aina ajattelee muita." - -Mabel punehtui. - -"En käsitä, miksi minun tulisi ajatella muita, kun muutkaan eivät -ajattele minua", aloitti hän vihastuneesti. "En sanonut, että pyysin -äitiä lähtemään päänkipunsa vuoksi; sanoin vain, että _kun_ hän lähtee, -se saattaa parantaa hänen päänkipunsa. Minä en ole tekopyhä" -- ja hän -vaikeni uhmamielin. - -"Et tosiaan! Mabel sitä ei koskaan ole!" huudahti hänen varma -puoltajansa, johon tyttären mieliala tarttui. "Sinä, Florence, et -tosiaan saisi hänestä sellaista ajatella. Mitä taas minuun tulee, -niin jos tahdon lainata vaununi jollekulle, on se _oma_ asiani. Mitä -nureksimisen syytä tällaisessa yksinkertaisessa asiassa näet", jatkoi -herttuatar valitellen, "sitä en voi ollenkaan käsittää". - -Florence kohautti olkapäitänsä. "Se on vain osa kokonaisuudesta", -jupisi hän lähtien huoneesta. - -"Kiusallinen kapine!" huudahti Mabel helpotuksesta huoahtaen. -"Pelkäsin, että hän tahtoisi lähteä kanssani ulos tai pakottaisi -Edithin lähtemään, ja se olisi tärvellyt kaiken. Minä tahdon -lähteä aivan yksinäni -- aivan yksinäni. Kerron siitä sinulle -seikkaperäisesti, kun tulen kotiin, äiti. Mutta tietenkin sinun tulee -olla siitä muille virkkamatta, tai saatamme molemmat joutua tiukalle", -lisäsi tyttö suojelevasti. - -"Mutta, rakas lapsi..." Poloinen herttuatar näytti hiukan -hämmentyneeltä ja levottomalta. "Tiukalle, rakkaani? En käsittänyt -sitä. Eiköhän olisi parasta, että antaisit minulle vihjauksen? Minä en -hiiskuisi sanaakaan sisarillesi, mutta sinä, näetkös, olet vielä kovin -nuori." - -"Oh, kyllä minä asiani hoitelen", nyökkäsi Mabel rauhoittavasti. "Älä -huolehdi, äiti, kyllä minä tiedän, mitä teen, enkä voi mitenkään sitä -sinulle edeltäpäin kertoa. Ei se mitään ole... ei tosiaan... Vain..." - -"Mikset ota Elma Alfretonia mukaasi?" - -Salama välähti Mabelin silmästä. - -"Vai niin?" huudahti herttuatar mielissään omasta terävyydestään. -"Sinä haluat ottaa Elman? Hyvin kernaasti. Mutta mikset sitä ennen -sanonut? Mitä vaaraa Elman ottamisesta voisi olla? Ja lady Alfreton on -sellaisesta huomaavaisuudesta aina hyvillään." - -"No, niin on asian laita, eikä se sentään niinkään ole", vastasi Mabel, -jonka kaikkine vikoineenkin tiedämme olleen rehellisen. "Minä en tahdo -noutaa Elmaa, mutta..." - -"Mutta sitä minä aavistinkin", virkkoi hänen sisarensa astuen jälleen -huoneeseen. "Sinä luulet, että kun te kaksi tyttöä istutte äidin -vaunuissa, se herättää huomiota, ihmiset ihmettelevät ja pysähdyttävät -vaunut teitä puhutellakseen." - -"En minä laisinkaan sellaista ajatellut." - -"Siksi oletkin pannut päällesi uuden puvun ja hatun", jatkoi Florence -ilkkuen, "ja epäilemättä olet kehoittanut Elmaa tekemään samoin ja..." - -"Enpä kehoittanut, en, en! Elma ei tiedä tulostani. Hän ei tiedä -asiasta mitään. Hän..." - -"Hyväinen aika!" keskeytti herttuatar kummastuneena. - -"Elma ei tiedä? Mitä menosi sitten hyödyttää? Sinä et mitenkään häntä -löydä. Luulin ymmärtäväni..." - -"Äiti, jos luulet ymmärtäväsi Mabelia, niin erehdyt!" Taaskin Florence -hymyili pilkallisesti. - -Herttuatar katsahti vuorotellen kumpaankin. Mitä hänen tuli sanoa? -Kuinka hän asian ratkaisisi? Tähän asti Mabel oli pitänyt päänsä -koko maailmaa vastaan; kaikki, mitä Mabel teki, oli oikein, kaikki, -mitä hän sanoi, oli puolustettavissa. Mutta nykyisessä tapauksessa -tuntui kerrankin siltä, että todellakin... todellakin... Hän katsahti -epäröiden toisesta tyttärestään toiseen, ja epäily ja neuvottomuus -kuvastui hänen kasvoillaan. - -Kunpa Mabel vain puhuisi suunsa puhtaaksi! Sanoisi suoraan ja luottaisi -häneen! Siinä tapauksessa hän taistelisi Mabelin puolesta viimeiseen -veripisaraansa asti; mutta kuinka puolustaa tällaista salaperäisyyttä? - -Vaunut ilmoitettiin. "Hän saa siis lähteä?" virkkoi Florence nähdessään -joutuneensa tappiolle. - -"Tietysti hän lähtee!" Mabel katsoi sisartaan hehkuvin poskin ja -varmoin silmäyksin. "Tietysti hän lähtee!" Sitten hermostuneesti -napittaen hansikkaansa: "Hyvästi, äiti, hyvästi!" - -"Hyvästi, rakkaani", kuiskasi hänen äitinsä. "Toivon, hm... toivon -ajelusi sinua huvittavan." Sitten äänekkäämmin (sillä Florence yhä -katseli ja kuunteli): "Älä... älä toki, Florence, katso minuun tuolla -tavoin" -- hänen äänessään oli terävä sävy. "Sinä olet hyvin töykeä. -Tottahan saan sanoa hyvästi Mabelille, jos tahdon, tarvitsematta -siihen pyytää sinulta lupaa! Mabel... hm... ole varovainen, rakkaani", -(kuiskaten hänen korvaansa) "hiukan varovainen. Ethän tee mitään hupsua -tai mieletöntä?" - -"En aio tehdä mitään hupsua tai mieletöntä, äiti." - -Uppiniskaiset olkapäät nytkähtivät. "Miksi sellaista luulet?" Sitten -hän lisäsi äkkiä pehmeämmällä sävyllä ja äänenpainolla: "Tahdon kerran -olla hiukan ystävällinen." - - - - -XIV. - -Ajelu puistossa. - - -Kenties Mabelin ei olisi sopinut sitä tehdä, mutta luullakseni lukijani -antavat hänelle anteeksi kuullessaan, mitä seurasi. Muistakaamme, -että hän lapsuudestaan asti oli tottunut noudattamaan jokaista -päähänpistoansa ja tyydyttämään jokaisen oikkunsa; ja nyt -- kun -jalompi liikutus kuohutti hänen nuorta rintaansa, hänestä näytti, -että jokainen, ken yritti ehkäistä häntä päästämästä sitä vapaasti -valloilleen, ansaitsi uhmailua ja oli saatettava tappiolle. - -Hän tiesi, että jok'ainoa hänen sisaristaan olisi noussut hänen -nykyistä hommaansa vastustamaan; tuskin saattoi luottaa siihenkään, -että äiti olisi sen hyväksynyt ja häntä siinä tukenut. Senpä vuoksi hän -keneltäkään neuvoa kysymättä oli hankkinut vain sen verran lupaa kuin -oli aivan välttämätöntä. - -Hän säteili voitonriemusta; ja vaikkei tämä voitonriemu itsessään ehkä -ollut erittäin kiitettävä, oli nuoren tytön povessa toisenlainenkin -hehku, mikä ennusti parempaa tulevaisuudessa kuin ne tunteet, jotka -koskaan ennen olivat saaneet sen sykkimään. - --- Ei ole mahdollista, että he jäävät minulta huomaamatta, mutta -kuitenkin minun täytyy vaania kuin kissa. Tänään on niin paljon ihmisiä -ulkona. Olinpa typerä, kun en kysynyt Elmalta, aikovatko he mennä -joihinkin erityisiin paikkoihin vai istahtaa johonkin! -- "Thomas!" --- nojaten eteenpäin. Thomas vilkaisi taakseen ja kosketti hattuansa. -"Kuulkaa, minä haluan ajaa niin paljon kuin mahdollista kadun -sisemmällä puolella -- ja lähellä käytävää. Sanokaa Truefitille, että -hän huolehtii siitä." Sitten nuori neiti nojautui jälleen taaksepäin, -kiihtyneenä, mutta vakavana. - --- Florencen ei tarvitse pelätä, ajatteli hän; -- minä en tee mitään -kepposia. Istumme kaikki mahdollisimman oikeassa asennossa; ja minä -takaan, että neiti Exeter osaa istua yhtä hyvin kuin äiti tai kuka -tahansa. Rakas neiti Exeter-poloinen! Tunnen pitäväni hänestä oikein -paljon nyt, Elman vuoksi. Luulen tuntevani jokaisen kiharan hänen -tukassaan ja jokaisen poimun hänen pienessä myssyssään. Kylläpä Elma -riemastuu. Hän... kas, tuolla ne ovat! Tuolla ne ovat! -- Pieni yksin -puhuja melkein hypähti innoissaan, kun hänen silmänsä sillä hetkellä -äkkäsi mustahelmisen viitan -- neiti Exeterin oman mustahelmisen -viitan, mustilla pitseillä somistetun päivänvarjon sen yläpuolella ja -Elman valkoisen puvun siinä vieressä. Pieni seurue käveli verkalleen -häntä kohti, mutta heidän päänsä olivat käännetyt toisaalle. - -Seuraavassa tuokiossa Mertounin herttuattaren palvelija kuitenkin -oli kiinnittänyt naisten huomion lady Mabel Pomerayhin, joka istui -avoimissa vaunuissa aidakkeen vieressä. - -"Olen tullut vartavasten. Teidän todellakin täytyy -- Elma kertoo -teille. Tiesin, että olisitte täällä; ja nämä ovat äitini omat vaunut; -olen lainannut ne itseäni ja ystäviäni varten. Pyydän teitä kaikkia -tulemaan ajelulle. Älkää nyt, hyvä neiti Exeter, kieltäkö!" - -Olisiko kukaan hennonut kieltäytyä? Kehoituksessa oli jotakin niin -luontevaa, niin suoraa, niin vilpittömän totista, se oli ilmeisesti -lausuttu niin hartaasti ja tositarkoituksessa, ja puhuja näytti niin -aivan toisenlaiselta kuin kukkasnäyttelyn keveän häikäilemätön lady -Mabel, että neiti Exeter tunsi olevansa pahemmassa pulassa kuin koskaan -ennen elämässään. - -Töykeästi kohdeltuna hän oli osannut vastata tyynen arvokkaasti; -loukattuna hän oli työntänyt loukkauksen luotaan juuri sillä, ettei -ollut sitä huomaavinaan; mutta hän tuskin tiesi, missä oli tai mitä -hänen pitäisi sanoa nyt, kun kaikki nuo kiihkeät silmät olivat häneen -käännettyinä. - -Sitäpaitsi näyttivät korkeapontimiset, mukavat, muhkeat vaunut -tavattoman vietteleviltä. - -"Laskekaa astuimet, Thomas." Lady Mabel puuttui itse asiaan, -mutta varsin miellyttävästi. "Onhan kaikki oikein. Niin, sitä -ajattelinkin. Tiesin, ettei neiti Exeter kieltäisi minulta tätä -iloa _syntymäpäivänään_", lisäsi puhuja ja hänen suunsa vetäytyi -hymyyn, joka kaunisti hänen koko kasvonsa. "Minäkin tahdon osani -syntymäpäivästä." - -Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen ja vaunut lähteneet -liikkeelle, jatkoi Mabel: "Ette saa pitää minua röyhkeänä tyttönä, -neiti Exeter; sillä mehän oikeastaan tulimme esitellyiksi toisillemme -jo kasvitieteellisessä juhlassa, -- minä vain en silloin ollut -teitä tuntevinani, olin kovin kuumissani ja kovin äkäinen; luulen -käyttäytyneeni pahoin jokaista kohtaan sinä päivänä. Mutta Elma tuntee -minut nyt; hän tietää, että haluan rakentaa... ystävyyttä. Elma, -sanothan sinä hyvän sanan puolestani? Kerro neiti Exeterille, että äiti -sallii minun soittaa suutani kotona -- kaikkien heidän täytyy sallia, -tahtovat tai eivät, -- joten hänen tulee koettaa olla välittämättä, -jos nyt lepertelen." Neiti Exeter näytti perin suopealla, "Istutteko -nyt kaikki kolme mukavasti?" puhui nuori emäntä edelleen äärettömän -huolehtivasti. "Onhan teillä kai hyvin tilaa? Mutta kumpi on Henrietta -ja kumpi Maggie, saanko kysyä? Luulen sentään tietävänikin", lisäsi -hän, kun kaikki nauroivat. "Tämä pitkä tyttö on Henrietta. Elma sanoo -teidän olevan paljoa pitempi minua!" Hänen katseensa ilmaisivat ihailua -vastapäätä istuvaa solakkaa, notkeavartaloista neitosta kohtaan. "Mutta -minä olen toki Elmaa pitempi!" Ja niin edespäin, ja niin edespäin. - -Jos Mabel olisi herkeämättä puhunut kolme seuraavaa tuntia, en luule, -että hän silti olisi mitään menettänyt kenenkään silmissä. Hän oli -niin mielissään, niin onnellinen, niin innokas, niin pulppuilevan -hilpeä, niin halukas huvittamaan, niin hurmaava vilpittömässä -itseunohduksessaan, sanalla sanoen, kerrassaan niin vastustamaton, että -hän heti voitti kaikkien sydämet. - -Ja mitä sitten Elma tunsi? Elman silmät sumentuivat kyynelistä. Hän ei -ollut milloinkaan aavistanut, että voisi kenestäkään niin ylpeillä. Hän -ei ollut koskaan ennen tietänyt, miltä tuntui omistaa ystävä, josta -saattoi olla ylpeä. - -Oli mitä lämpimin ja herttaisin heinäkuun ilta. Koko kaupunki oli -ulkosalla nauttimassa balsamituoksuisesta ilmasta ja loistavasta -näytelmästä, pienen seurueemme ajellessa edestakaisin. Eikä näkynyt -hymyilevämpiä kasvoja, ja harvat sydämet lienevät olleet keveämpiä kuin -niiden, jotka sinä päivänä istuivat Mertounin herttuattaren vaunuissa. - -Vihdoin läheni lähdön hetki. - -Puolikääsit, kattovaunut, broughamit [yhden hevosen vetämät suljetut -ajopelit. Suom.], kevät avovaunut ja trillat seurasivat toisiansa -nopeassa jonossa jokaisesta veräjästä. Neiti Exeter sieppasi kellonsa -esille ja alkoi pitää pientä puhetta. - -Mutta hän oli ehtinyt sanoa vain: "Kenties olisitte niin ystävällinen -ja antaisitte meidän astua alas ensi veräjällä", -- kun hänen ei -sallittu enää lisätä tavuakaan. Hetkisen johtajatar epäröi ja -vastusteli. "Oh, enhän voisi sitä ajatellakaan, rakas neiti; eihän -se voi tulla kysymykseenkään!" sanoi hän; mutta nuoret hänet heti -vaiensivat. Ja sitten Mabelin kimakka, kirkas ääni käski ajamaan -Haverstock Hilliin neiti Exeterin asunnolle, ja niin keinuivat vaunut -eteenpäin, kunnes astuimet laskettiin kulmatalon edessä. - -Elma lähti vaunuista viimeisenä. Jokainen lausui hyvästijättäessään -kiitoksensa kauniin sanoin, ja jokainen sai herttuattaren tyttäreltä -hauskan ja ystävällisen vastauksen. Mutta kun Elman vuoro tuli, -suikattiin vain nopea, sydämellinen suudelma eikä virketty kummaltakaan -puolelta sanaakaan. - -Mutta kumpikin käsitti, mitä se suudelma merkitsi, ja oli siihen täysin -tyytyväinen. - - - - -XV. - -"Voiko samaan aikaan liikkua kahdessa eri seurapiirissä!" - - -Mertounin herttuatar ensin hiukan hämmästyi, sitten asia häntä huvitti, -ja lopuksi hän oli tavattoman ylpeäkin, kun kuuli mihin hänen upeita -ajopelejään oli käytetty. - -"Se rakas lapsi!" huudahti hän herttualle kahdenkesken jälkeenpäin. -"Että hän keksikin sellaista! Kuinka Mabelin sisaret häntä ymmärtävät -väärin ja väärin tuomitsevat! Nytkään en totisesti tohdi kertoa -heille lemmikkimme hyväntahtoisuudesta ja ystävällisyydestä, sillä he -nauraisivat sitä. Mutta eikö tyttö menetellyt herttaisesti? Ja toimia -noin ominpäinsä kenellekään hiiskumatta! Olipa se älykästä. Peräti -näppärää!" - -"Hahaha! Sen voit Mabelista uskoa", vastasi Mabelin isä täysin -arvoa-antavasti. "Se häikäilemätön pikku veitikka! Olisinpa tahtonut -hänet nähdä!" - -"Niin olisin minäkin. Sitä rakasta lasta! Olen kuitenkin iloinen, -ettei kukaan muu meistä häntä nähnyt", lisäsi herttuatar-parka -hermostuneesti. "Olisimme saaneet siitä alati kuulla. Mutta näin ollen, -kun Florence kysyi minulta tänä aamuna, mitä Mabel teki, vastasin -vain, että hän oli Elma Alfretonin kanssa ollut puistossa ajelemassa. -Minun ei ollut pakko sanoa enempää. Jos kerran _minä_ olen tyytyväinen -rakkaan Mabelimme käytökseen, ei tietysti kellään muulla ole oikeutta -asiaan sekaantua." - -"Se oli aivan sopivaa ja oikeata menettelyä", myönsi herttua ikäänkuin -sinetillä vahvistaen puolisonsa hyväksymisen -- vaikka hän kenties -sisimmässä sydämessään tuskin oli vähemmän halukas välttämään asian -julkiseksi tulemista kuin rouva, "hyvin kiitettävää pienen tytön -tekemäksi." Molemmat vanhemmat yhä hellästi ajattelivat perheen -nuorinta lasta pienenä tyttönä. - -"Äiti-rukkani oli hyväntahtoisimpia ja lempeimpiä ihmisiä", lisäsi -puhuja miettiväisesti; "aina hän ajatteli muita, aina suunnitteli -jotakin muiden hyväksi; ja Mabel tulee häneen. Pelkään, ettemme -nykyjään tee puoliksikaan niin paljoa lähimmäistemme hyväksi kuin -meidän tulisi"; ja hän huoahti hiukan. - -Mutta hänen oli aika mennä parlamentin ylähuoneeseen, ja hänen oli -ilmoitettava, milloin saapuisi jälleen kotiin ja lähtisikö vai eikö -vaimonsa mukana siihen tai tähän huvitilaisuuteen sitten jälkeenpäin, --- Mertounin herttua ja herttuatar olivat näet paljoa enemmän toisiinsa -kiintynyt pariskunta kuin sir Thomas ja Lady Alfreton tai ylimalkaan -useimmat heidän yhteiskuntaluokastaan, ja heidät nähtiin varsin -usein yhdessä. Sillä hetkellä, kun kumpikin asia oli järjestetty -ja aviopuolisoiden keskustelu päättynyt, hän siis oli jo kokonaan -unohtanut Mabelin tai oikeammin Mabelin viimeisen kepposen. - -Mutta herttuatar ei ollut unohtanut. - -Hänestä tuntui, että hänen täytyi saada vielä toinen kuulija. Mutta -kuka siksi sopisi? Lady Alfreton. - -Hänen mielessään välähti innostuttavana ajatus, että Elman täti pitäisi -arvossa Elman koulutovereille osoitettua ystävällisyyttä; ja kun hän -ei ollut kuullut mitään kasvitieteellisessä juhlassa sattuneesta -selkkauksesta -- sillä kukaan ei ollut halunnut siitä hänelle mainita, --- hän ajoi nyt Park Lanen taloon laveasti ja alati sanojaan toistellen -jutellakseen asiasta, mikä hänen mielessään ylinnä liikkui. - -Haastella Mabelista, rakkaasta lemmikistään Mabelista, oli hänelle -aina perin ihastuttavaa, saati sitten nyt! Totta puhuen herttuattaren -ystävät eivät pahimmille vihollisilleenkaan toivoneet kovempaa kohtaloa -kuin joutua hänen kanssaan tunnin ajaksi kahdenkesken, kun hänen -armonsa oli sillä päällä, mutta nyt -- nyt kun rakas, lämminsydäminen, -harkitseva, huomaavainen lapsi -- (Mabelin hyveet kehittyivät ja -paisuivat jokaisesta uudesta tarkastelusta) -- nyt kun tyttö oli niin -jalosti kunnostautunut (hänen tekonsa oli muuttunut ihan jaloksi, -ennenkuin ehdittiin lady Alfretonin taloon), mikä oli luonnollisempaa -kuin että Mabelin äiti halusi kertoa siitä rakkaille ystävilleen --- jok'ainoalle? Hyvin ymmärrettävistä syistä lady Alfreton oli -ensimäisenä listalla, ja lady Alfreton siis sai suihkun ensimäisen -ryöpyn täysivoimaisena niskaansa. - -Mabel-parka olisi tuntenut vihlovaa mielipahaa, jos olisi sen tiennyt. -Hänen nuori sydämensä oli juuri avautunut oudolle, uudelle ilolle, -minkä rinnalla "kaikki muut riemut vaalenivat"; ja juuri sen uutuudessa -oli ollut jotakin niin suloista, että se teki muistonkin siitä melkein -pyhäksi. Hän oli ollut ihan häpeissään, tuntenut omituista ujoutta -äitiäänkin kohtaan ilmoittaessaan tälle, mitä oli tapahtunut, ja oli -keveällä naurulla sivuuttanut tämän mitä hartaimman ja myötämielisimmän -kuulijan imartelevan kummastuksen. Edes herttuattaren ylistelyä hän -ei ollut huolinut kuunnella enempää kuin oli välttämätöntä. Jollakin -käsittämättömällä tavalla se sai hänet hämmennyksiin ja noloksi. Niin -vähäpätöinen asia! Sellaisesta joutavasta pikkuseikasta tehtiin niin -suuri numero! Ystävällisyydestä, mikä ei ollut hänelle aiheuttanut -itsekieltämyksen varjoakaan! - -Ja ennenkuin hän sinä iltana meni nukkumaan, oli tähän asti huolettoman -tytön sydämessä herännyt hämärä pyrkimys vastaisuudessa viettää -parempaa, ihmisystävällisempää, hyödyllisempää ja epäitsekkäämpää -elämää kuin mitä hän koskaan tähän asti oli viettänyt. Ensimäinen askel -siihen suuntaan oli jo astuttu. - -Mutta lady Alfreton kauhistui kuulemastaan. Jos joku toinen olisi -hänelle siitä puhunut, niin hän melkein olisi kieltäytynyt uskomasta -niin tavatonta kertomusta. Herttuattaren täytyi toki tietää, ja -kyllähän (niin hän itsekseen mietti) Mabel oli ajattelematon, tuhma -koulutyttö -- mutta sittenkin hänellä oli ensiksikin täysi työ -voittaakseen avoimen epäilynsä ja toiseksi ollakseen ilmaisematta -kertomuksen hänessä herättämää kammoa, sitten kun hän ei enää vainut -asiaa epäillä. - -Viisi naista, jotka eivät enää olleet mitään lapsia, istumassa -vaunuihin sullottuina! Huh! Tuskin mikään oli hänen armostaan niin -vastenmielistä kuin nähdä omat upeat ajopelinsä liian täynnä. Kaksi -henkilöä -- tai enintään Elmaa lukuunottamatta kaksi -- oli hänestä -kylliksi. Mutta viisi! - -"Heillä oli varmaan hirveän ahdasta", huomautti lady Alfreton -valittavalla äänellä. - -"Sen voitte uskoa. Mutta siitä he vähät välittivät. Nuoret tytöt -nähkääs ovat niin hoikkia ja..." - -"Olihan opettajatarkin mukana." - -"Mabel sanoo, että hän on hento ihminen, ei edes hänen kokoisensa." - -"Oh, Mabel on ikäisekseen varsin täyteläinen. Hänestä tulee kaunis, -komea, iso tyttö"; ja lady Alfreton, joka inhosi isokasvuisia, lihavia -ihmisiä, tunsi ikäänkuin antaneensa pienen letkauksen, sillä totta -puhuen hän halusi vuodattaa sappeansa tuon kolttosen tekijään. "Mutta, -rakas herttuatar, eikö se ollut hiukan, juuri hiukkasen omituista? -Eivätkö ystävämme ihmetelleet ja mielessään udelleet, keitä teidän -vaunuissanne oli?" - -"Hyväinen aika, entäpä sitten?" Kenties Mertounin herttuatar tunsi, -että hänellä oli varaa sellaisen ihmettelyn aiheuttamiseen. "Kunhan -tytöillä vain oli hauskaa, perin kernaasti suon ihmisten ihmetellä", -lisäsi hän hyvänsuovasi. "Ja rakkaan Mabelin suhteen olin niin -mielissäni..." Ja niin edespäin melkein loppumattomiin. - -Mutta keskustelun päätyttyä lady Alfreton oli jokseenkin väsynyt -Mabeliin. - -"Ja pahinta on, etten voi torjua mielestäni pelkoa Elman syyllisyydestä -tuohon mielettömään tuumaan, jonka juuri hän lienee alkujaan saanut -Mabelin päähän", uskoi hän pojalleen, sitten kun heidän vieraansa oli -lähtenyt. "Tiedäthän, kuinka Elmalla aina on tapana jutella neiti -Exeteristä ja neiti Exeterin hommista, siitä, mikä hänelle on mieluista -tai vastenmielistä, sekä koko tuon ikävän koulun menoista, ikäänkuin -ne välttämättömästi olisivat jokaiselle mielenkiintoisia asioita. -Tyttö ei välitä vähääkään, kuka täällä on, hän ei ymmärrä koskaan -pitää suutaan kiinni. Minä katsahdan häneen, yskäisen, käännän puheen -nopeasti toisaalle. Mutta ei siitä ole apua. Nyttemmin olen oppinut, -että on aivan hyödytöntä yrittääkään. Jos joskus koetan ehkäistä -niitä tiedonantoja, millä hän on päättänyt meitä kestitä, niin pieni -ponnistukseni varmasti aiheuttaa jotakin monin verroin pahempaa." - -Piers nauroi. - -"Ja sinä, Piers, minun täytyy sanoa, että sinä kannustat häntä." - -"Niin teen, äiti -- sen tunnustan." - -"Vai tunnustat?" - -"Kyllä; minä haluan kuulla Elman puhuvan. Hän on niin luonnollinen, -niin itsetiedoton, niin varma -- kuten sanot -- kuulijainsa -myötätunnosta ja mielenkiinnosta ja niin vakuutettu heidän -hyvänsuopuudestaan, että on mahdotonta olla häntä 'kannustamatta', -niinkuin sinä sitä nimität. Hänen silmissään neiti Exeter -ympäristöineen on joka suhteessa aivan yhtä tärkeä kuin sinä ja sinun -ympäristösi tai Mertounin herttuatar ympäristöineen tai kuka tahansa -hienoista naistuttavistasi omine piireineen. Sinä et toruisi Elmaa, -vaikka hän juttelisi aamuin, keskipäivällä ja illoin siitä, mitä -tapahtuu Mertounin perheessä Ja kuitenkin sinä syytät häntä." - -"En koskaan, Piers!" kielsi rouva tarmokkaasti. - -"Et avoimesti kylläkään, et; sinä pidät Elmasta ja olet hänelle -ystävällinen. Luullakseni todella rakastat häntä." - -"Niin rakastankin", Lady Alfreton oli liikutettu ja puhui vakavasti. - -"Ka niin, minä tiedän sen. Sinä rakastat häntä etkä millään muotoa -tahtoisi olla hänelle epäystävällinen, -- mutta jos hän olisi joku muu, -joku muu ihmislapsi, niin sinä nuhtelisit häntä armottomasti, milloin -hän yrittäisi vain mainita neiti Exeterin nimeäkään." - -"Niin... kyllä kai sen tekisin." Tässä lady Alfretonkaan ei voinut olla -puolittain hymyilemättä. Sitten hän jatkoi: - -"Mutta, Piers, kukapa ei niin tekisi? Eikö siinä ole jotakin -sopimatonta, epäsuhtaista -- tuskin tiedän, kuinka ajatukseni esitän... -Mutta voiko samaan aikaan liikkua kahdessa erilaisessa seurapiirissä? -Voiko Elma tulla meille asumaan -- tiedäthän, että hän tulee -perheeseemme; sir Thomas on sen aivan päättänyt omassa mielessään, -ja siitä olen iloinen; -- mutta tahdonpa kysyä, voiko Elma tulla -ottotyttäreksemme, perheemme jäseneksi, voimmeko esitellä hänet omille -tuttavillemme, voiko hän liikkua _meidän_ seurapiirissämme ja näytellä -osaansa _meidän_ maailmassamme, jos hän samalla kertaa viljelee -ystävyyttä ja seurustelee kaikenmoisten kodittomain ja kulkijain -kanssa, kaikenmoisten tuulen tuomien ja veden ajamien henkilöiden -kanssa, joita hän ei koskaan tapaa meidän tuttavapiiriimme kuuluvissa -perheissä, jotka eivät voi käyttäytyä meidän tapaamme, mennä mihin me -menemme, ja olla niinkuin me olemme? Voiko hän? Kysyn sinulta." - -"Sitäpä kysyn tytöltä itseltään", vastasi Piers ja nousi, "tai -mieluummin odotan, kunnes näen omin silmin. Minä aavistelen, että Elma -sekä voi että tahtoo." - - - - -XVI. - -Lady Mabelin tanssiaiset. - - -Jokunen päivä sen jälkeen sattui sää vaihtumaan, muuttuen kirkkaasta ja -hohtavasta äärettömän kuumaksi, raskaaksi ja sameaksi. Koko ilmakehä -oli täynnä sähköä. - -Lukukausi läheni loppuansa neiti Exeterin koulussa. Opettajat -samoinkuin oppilaatkin olivat rasittuneita ja riutuneita; näkyikin -tarvittavan vain tällainen luonnonvoimien painostus, jotta heidän -kärsimyksensä nousisivat huippuunsa. - -Tilanne ei tarjonnut paljoa viehättävyyttä tai hauskuutta. Kolkossa -kulmatalossa oli mahdoton löytää viileitä sopukoita; siellä ei -ollut varjoisia kameroita, tuulenhenkäykset eivät osuneet sinne, -ja mikä pahempi, ei ollut jäällä jäähdytettyjä juomia, ei viuhkoja -eikä hajupulloja. Sanalla sanoen, ei mitään niistä tyynnyttävistä -apuneuvoista, joita sellaisissa olosuhteissa varmaan olisi tavattu -ylellisyydessä elävien ja varakkaiden asunnoissa. - -Silti ei mitään helpotuksia myönnetty. Päänkipu ja raukeus olivat -yleiset; mutta vaikka neiti Exeter tunsikin sääliä niitä potevia -kohtaan -- ja hän itsekin niistä kärsi, -- ei hän voinut ottaa -niitä huomioon. Oppituntien täytyi jatkua, läksyt oli luettava, -päiväjärjestystä täytyi noudattaa entiseen tapaan, sillä muutoin koko -koneisto olisi joutunut epäkuntoon. Ja urhoollisesti ponnistellen -omia mielitekojansa vastaan tuo kelpo johtajatar tunsi, että hän -vaatiessaan muita tekemään samoin ei vaatinut enempää kuin mikä oli -hänen velvollisuutensa. - -Päivät kuluivat uneliaasti, kunnes kerran tuntui rasittavammalta kuin -milloinkaan. - -"On tulossa myrsky", huomautti Henrietta Grey. "Minä tunnen sen -päässäni. Tällä tavoin sitä kivistää vain silloin, kun jossakin -lähettyvillä on ukonilma. Sitäpaitsi kuulen etäistä jylinää." - -"Onpa näissä huoneissa kuuma!" huudahti toinen. "Kunpa edes saisimme -istua ulkosalla ja lukea läksyjämme puiden siimeksessä!" - -"Lukeako läksyjämme? Ei!" kivahti kolmas. "Kävelylle tästä pitäisi -päästä!" - -"Minä en voisi astua askeltakaan", voihkaisi Henrietta, jonka solakka, -norja vartalo vaipui väsyneesti eteenpäin. "Tiedänpä, mitä minä -haluaisin!" - -Kaikki kysyivät, mitä se oli. - -"Ajella taas niissä mukavissa, ihanasti keinuvissa vaunuissa. Oi, -kunpa saisi vieriä eteenpäin, kuten silloin, tarvitsematta liikkua -tai ajatella! En ollut huolinut mainita siitä neiti Exeterille, mutta -juuri ennenkuin ajopelit pysähtyivät meitä ottamaan, olin tosiaan -tuntenut, etten kykenisi laahustamaan tuumaakaan edemmäksi. Olimmehan -jo kävelleet pitkän matkan, kuten tiedätte, ja olin lopen väsynyt. Vai -hyväinen, kuinka suloista se oli!" - -"Olipa tietenkin, mutta ei sitä kannata nyt ajatella", keskeytti -jokseenkin kärsimättömästi eräs kuulija, joka ei ollut päässyt tuosta -hauskuudesta osalliseksi. "Puhu sellaisesta, mikä voi tapahtua -- -sellaisesta, mitä meille toisinaan suodaan. Ei ole mitään komeita -vaunuja pysähtymässä meitä poimimaan, kun ensi kerran menemme ulos, -siitä olen vallan varma. Mitä taas tulee lady Mabeliin -- tai miksi -häntä nimititte, -- rohkenen väittää, että hän nyttemmin on koko asian -unohtanut ja unohtanut teidätkin." - -"Onkohan sentään?" Huoneessa kuultiin uusi ääni ja uusia askeleita. -"Odota hetkinen, ennenkuin vastaat siihen, Henrietta. Katsohan, -Henrietta, ja katsohan, Maggie", virkkoi hän kahdelle vanhemmalle -tytölle, jotka olivat hänen erikoisia ystäviään -- "katsokaa", jatkoi -Elma, joka viime sanoja lausuttaessa oli tullut sisälle, "katsokaa, -mitä minulla tässä on!" Hän veti esille kolme hentoa kirjekuorta, -joihin oli painettu pieni kullattu kruunu kuhunkin. - -Toiset riensivät häntä kohti. - -"En ole avannut omaanikaan", sanoi Elma tarjoten yhden kummallekin -edellämainituista osoitteenomistajista, "mutta arvaanpa mitä arvaan! -Kas, kas, kas!" Hän kääntyi riemastuneena toisesta toiseen ja pysähtyi -sitten vetämään pitkän, syvän, odottavan henkäyksen. - -Jokainen kirjelappu sisälsi kutsun illanviettoon. - -"Ne ovat Mabelin kesäkutsut", selitti Mabelin ystävätär huomatessaan, -että toiset olivat mykkinä mielenliikutuksesta ja riemusta. "Hän saa -pitää sellaiset joka vuosi", jatkoi puhuja itsekin säteillen, "ja hän -mainitsi minulle joku aika sitten, että hän kutsuisi minut; mutten -aavistanut, että myöskin Henrietta ja Maggie kutsuttaisiin, ennenkuin -näin kirjeet juuri nyt. Eikä se ole _herttaista_? Eikö se ole _ihanaa_? -Eikö se ole _ystävällistä_?" - -Siitä asiasta ei voinut olla eri mieltä, ja yhdyskunnan nuorempien -ja kutsumatta jääneiden jäsenten kateus osoittautui niin -järjenvastaiseksi, että heidän omakin mielialansa pian vaihtui -myötätuntoiseksi harrastukseksi. Milloin illanvietto pidettiin? Mikä -tunti oli kutsukorteissa mainittu? Mitä laatua tuo illanvietto oli? Ja, -kaikkein valtavimpana kysymyksenä, kuinka kukin pukeutuisi? - -Henriettan päänkivistys katosi kuin taikaiskusta, ja Margaret, joka -oli hiukan jurotellut, kirkastui päivänpaisteiseksi Elman tuoman taian -kosketuksesta. - -Elma itse säteili ja säkenöi joka taholle. Koko ikävä huone oli kuin -muuttunut. Ranskan- ja saksankielen opettajattariinkin tarttui tenho, -ja he innostuivat ja vilkastuivat riemusta, tuntiessaan, että oli -tapahtunut jotakin, mistä heijastuisi arvoa koko laitokselle. Itse -neiti Exeter punehtui ilosta ja mielihyvästä. Keinoista ja apuneuvoista -keskusteltiin niin kiihkeästi, että suuremmasta innostuksesta -kulmatalon aikakirjat eivät tienneet kertoa. Sanalla sanoen, niin -valtavasti "tuleva tapahtuma loi varjonsa eteensä", että jokainen muu -varjo sen edeltä haihtui. - -Kolme uutta pukua oli välttämätöntä. Elma ei tosin sanonut mitään, kun -hänelle iloisesti muistutettiin hänen kukkasnäyttelyä varten saamastaan -valkoisesta puvusta, mutta hän arvasi kuinka kävisi, jahka asia tulisi -hänen tätinsä korviin. - -Keijukaissormien kutomat keijukaisvaatteet -- selvään sanottuna lady -Alfretonin oman ompelijattaren tekemä hienonhieno puku asiaankuuluvine -lisäkkeineen tilattiin viipymättä Haverstock Hilliin lähetettäväksi; -eikä tietenkään käynyt päinsä, että Henrietta enempää kuin Margaretkaan -saisivat siroudessa jäädä jälkeen. "Luulen tosiaan, rakkaat tytöt... -hm... luulen, että sellaista tilaisuutta varten, niin perin... hm, -sellaista aivan erityistä tilaisuutta varten voitaisiin ryhtyä johonkin -erikoisempaan hommaan", vihjaili neiti Exeter. "Jos voisit kysyä neuvoa -vanhemmiltasi, tyttöseni", virkkoi hän Henriettalle, "varmaankin he -olisivat kanssani yhtä mieltä; ja... ja mitä Margaretiin tulee, hän on -saanut niin vähän uutta tällä lukukaudella, että... että..." Ja asia -päättyi siten, että kaikki kolme puettaisiin yhtä sievästi kuin konsaan -lady Mabel itse. - -Mutta siinä piilikin salaisuus. - -"Fanchette tuntee erään naisen, joka valmistaa komeita pukuja ja aivan -huokealla", oli Mabel toverilleen uskonut; sillä hän huolehti nyt yhtä -paljon kuin Elmakin siitä, että hänen uudet ystävänsä esiintyisivät -edukseen. "Ajattelin, ettet tietäisi mitään hyvää ompelijatarta; -koulutytöt kai eivät ole sellaisista asioista selvillä. Valkoinen -pukusi näetkös ei ole _aivan_ sopiva tähän tilaisuuteen, vaikka se -on hyvin sievä; mutta", lisäsi hän nopeasti, "koska sanot Henriettan -ja Maggien aikovan teettää uusia pukineita, neuvohan heitä hänen -osoitteelleen; kas tässä", ottaen paperilipun taskustaan -- "hän on -Fanchetten serkku, ranskatar hänkin, joten tiedän, että kaikki tulee -kuosikasta. Fanchette menee hänestä takuuseen", toimitti tyttö. - -"Kah, sanoinhan sinulle", virkkoi hän, kun odotettu ilta tuli ja -herttualliset suojat vilisivät loistavista kasvoista ja hohtavista -puvuista. "Sanoinhan sinulle, että Fanchette tiesi. Kah, Henrietta -näyttää herttaiselta! Ja kuinka hyvin tuo teeruusun väri sopii hänelle! -Hän on itsekin kuin teeruusu. Maggien puku on myöskin hyvin sievä --- hyvin sievä. Ja mitä sinuun tulee, Elma... niin, minähän joudun -rinnallasi aivan varjoon", vakuutteli nuori hurmaantunut emäntä -ihastuneessa epätoivossa. "En luullut näyttäväni hullummalta, ennenkuin -te kolme astuitte sisälle. Nyt teidän kaikkien täytyy huvitella. Äiti -on teihin ihastunut. Äiti pitää aina minun kutsuistani; hän ei millään -ehdolla tahtoisi jäädä niistä pois; mutta tuskin kukaan veljistäni ja -sisaristani pysyy silloin edes kotona. Florence on kuitenkin tän'iltana -täällä. Kaiketi hän halusi nähdä, mitä minä hommailin. No, ei väliä, -hän ei saa mitään kiukuttelemisen aihetta. Tässä ovat serkkuni, -Louisa ja Dorothy, ja tässä pojat"; ja esiteltyään nämä muutamin -teeskentelemättömin sanoin Mabel kulki eteenpäin. - -Elma sanoi jälkeenpäin, ettei ollut jäänyt pois ainoastakaan tanssista, -ja Henrietta oli ollut tanssimatta vain silloin, kun oli todella liian -väsynyt pyörähdelläkseen. - -Margaret, vaikka vähemmän huomattu ja puoleensavetävä, oli ollut täysin -tyytyväinen, ja kaikilta olivat hetket kiitäneet nopein siivin. - -Se oli ollut tenhoisa ilta, jota kelpasi jälkeenpäinkin muistella. -Valot, musiikki, parveke alaslaskettuine verhoineen ja sulotuoksuisine -kukkineen, vanhain ja nuorten täyttämät salit, hupaiset vanhanaikaiset -tanssit -- Mabelin tapa oli aina järjestää vanhanaikaisia hyppyjä -juhlassaan -- ja korkeita käytäviä pitkin kauniisti katetuilla -illallispöydillä varattuun ruokasaliin meneminen ja sieltä palaaminen, -kaikki yhtyi nuorten vieraiden mielessä harvinaiseksi muistoksi. - -Oli tanssittu Mabelin serkun johtama kotiljongi. Ja hän oli ollut siro, -ilomielinen nuorukainen, jossa tytön mielestä ei ollut mitään joutavaa -hulluttelua. - -"Bertie on mainio kaikessa", oli Mabel uskonut uusille ystävilleen, -"ja minä olen käskenyt hänen pitää huolta siitä, että saatte kaikkein -parhainta. Hän sanoo, ettei hän voi pettää, mutta tietysti hän voi --- tarkoitan, että hän osaa _järjestää_. Alati minä yllätän hänet -järjestelemässä. Hän sanoo, että Henriettan on johdettava yksi -tanssinumero..." Ja kaikkien katseiden innostuttamana Henrietta oli sen -tehnytkin ihailtavan hyvin. - -Jokainen oli vienyt mukanaan hauskan, ehkä vuosikausia säilyvän pikku -muiston, mihin aarteeseen liittyi ihanista tunnelmista yhtynyt sädekehä. - -Aika oli jo kulunut pitkälle aamutunneille, ennenkuin nuo mitä -rattoisimmat tanssiaiset päättyivät. - -Kuka olisi voinut aikaisemmin lähteä? Kukaan ei ollut halunnut -laisinkaan mennä kotiin. - -"Oi, kuinka voisimme teitä kylliksi kiittää!" oli Elma nuoren sydämensä -lämmössä puhjennut huudahtamaan, sanoessaan herttuattarelle hyvästi. - -"Täällä on ollut niin ihanaa, niin ihanaa", oli Henrietta lisännyt -säteilevin silmin. - -"Ja jokainen on ollut erinomaisen ystävällinen", oli Margaret -kainommalla ja hiljaisemmalla äänellä virkkanut. "Kiitos, kiitos -teille!" - -Ystävällinen herttuatar oli ollut aivan liikutettu. "Rakkaat tyttöni, -minä olen niin mielissäni", oli hän vilpittömän sydämellisesti -vastannut. "Minä kiitän _teitä_ kaikkia siitä, että pidätte niin -suuressa arvossa vähäpätöisiä ponnistuksiamme. Olen hyvin iloinen, -hyvin mielissäni, kun kuulen teillä olleen hauskaa. _Hyvästi_" -- hän -puristi lämpimästi kummankin ojennettua kättä -- "_hyvästi_!" - -"Kolme suloisinta tyttöä mitä olen eläissäni nähnyt", lisäsi hän -ääneensä (joko tahallaan tai tahtomattaan), ennenkuin kukaan näistä oli -ehtinyt hänen kuuluviltansa. - -Mertounin herttuatar oli hyvin ystävällinen rouva. - - - - -XVII. - -Opettajatar ja oppilas. - - -"Mabel", virkkoi hänen opettajattarensa aamulla tanssiaisten jälkeen, -"mitä aiot tehdä kukkaviholla, joka sinulla oli eilen illalla?" - -"Mitäkö sillä tehdä?" vastasi Mabel, nousten haukotellen -suuruspöydästä. "Kah, mitäpä siltä tekisin? Sehän kelpaa vain -roskasäkkiin eikä mihinkään muuhun." - -"Ellet tosiaan aio sitä enää käyttää", sanoi mademoiselle Latour -ikäänkuin puolittain odottaen tällaista vastausta, "olisiko sinulla -mitään sitä vastaan, että antaisit sen minulle?" - -"Ei ensinkään -- jos siitä vain välitätte, -- mutta parasta on, ettette -sentään aivan ajattelematta kiitä. Menenkö noutamaan sen kauniin -kukkavihon?" ja hieno veitikkamainen hymy väreili neitosen kasvoilla -hänen puhuessaan. - -Mademoiselle ei sitä kuitenkaan huomannut. "Olisin hyvin mielissäni", -vastasi hän kerkeästi, kun hänen oppilaansa lähti huoneesta. - -Muutamien minuuttien päästä Mabel palasi tuoden muassaan muodottoman -kimpun, jonka vain siihen kiinnitetystä valkoisesta satiinirihmasta -saattoi tuntea kerran ansarista poimituksi kukkavihoksi. Mademoiselle -Latourkin huudahti hämmästyksestä, "Varoitinhan teitä olemasta liian -nopsa kiittämään, mademoiselle", virkkoi Mabel tyynesti, "Koska -toivoitte kukkakimppua, niin tässä se on; mutta pelkään, että jos -haluatte käyttää sitä toistamiseen tänä iltana, se tuskin teitä -kaunistaa." - -"Eipä se siltä näytä", myönsi mademoiselle rypistäen kulmiansa ja -purren huultansa niin ilmeisesti närkästyneenä, että jälleen hieno -hymy häilähti tytön tarkkaaville kasvoille. Oppilas ei pitänyt -opettajattarestaan, eikä kumpikaan ollut sinä aamuna parhaassa -mielentilassa tai parhaalla tuulella. Valvonta, kiihtymys ja makeiset -aiheuttivat välttämättömän vastavaikutuksen. - -"Mitä ihmeessä olet tehnyt noille kukille?" kysyi mademoiselle vihdoin -terävästi ja paheksuvan kärsimättömällä äänellä. "Ne näyttivät komeilta -eilen illalla, ja jokainen huomasi, kuinka tuoreina ne pysyivät ihan -loppuun asti. Sanoit sen johtuvan siitä, etteivät ne olleet kiinnitetyt -teräslankoihin -- koska oma puutarhurinne oli ne maalta lähettänyt; ja -nyt..." Hän vilkaisi lohduttomasti kuihtuneisiin, vaalenneihin kukkiin. - -"Teidän olisi pitänyt pyytää niitä eilen illalla, muuta en voi sanoa", -vastasi Mabel nenäkkäästi, "Mitä niille tein, en osaa sanaa, mutta -tiedän, mistä ne tänä aamuna löysin -- illallispöydän alta penkin -rutistamina. Menin etsimään viuhkaani, jonka arvelin sinne pudonneen, -ja näin tämän." Hän ravisti entistä kukkavihkoa. "Siksi ajattelinkin, -että tuskin pitäisitte sitä arvokkaana saaliina." - -"En tosiaan. No, vähät siitä; tule lukemaan. Ota kirjat esille; -tänään olemmekin ja myöhästyneet", ja mademoiselle nielaisi -huokauksentapaisen. "Nyt on sitäpaitsi keskiviikko." - -"Hyvä onni, että niin on!" jupisi Mabel istahtaen kaikella -vastahakoisuudella, minkä edellisen illan ilot olivat ranskalaisia -teonsanoja ja saksankielen harjoituksia vastaan synnyttäneet. "Ellei -olisi keskiviikko, en tiedä kuinka voisin kestää. Mihin te sitä -kukkavihkoa tarvitsette, mademoiselle?" kysyi hän äkkiä ja pikemmin -puolustaakseen hidasteluaan kuin todellisesta uteliaisuudesta. - -Opettajatar epäröi. "Se ei sinua huvittaisi", sanoi hän sitten vihdoin; -sillä hänkin oli pisteliäällä tuulella. - -"Tietysti se huvittaisi." Samassa Mabelin harrastus muuttuikin -todelliseksi vastustushengen vaikutuksesta. "Tietysti se huvittaisi!" -tivasi hän. "Miksikä ei? Minä haluan tietää, ja voisihan mademoiselle -toki kertoa." - -"Oh, kerron kyllä, jos viitsit kuunnella." Opettajatar vaikeni jälleen. -"Minulla on muutamia ystäviä", aloitti hän pehmeämmällä äänellä, "jotka -olen tuntenut lapsuudestani asti -- eräs kunnon pastori perheineen. -Ovat äskettäin saapuneet Lontooseen kotoaan Sveitsistä. Pastori on -tullut jonkun lähetystön edustajana ottamaan osaa kokouksiin Exeter -Hallissa, ja hän on ottanut mukaansa tyttärensä -- vaimo on kuollut --- katselemaan pääkaupunkimme nähtävyyksiä ja huvittelemaan. Viime -viikolla vuokrasin heille huoneet, ja he saapuivat. Lontoo on hyvin -toisenlainen kuin he olettivat -- komeampi, kauniimpi ja paljoa, hyvin -paljoa suurempi. Täällä on myöskin paljoa kalliimpi elää, eikä vähillä -rahoilla pitkälle pääse, ystäväni eivät Sveitsissä ole köyhää väkeä. -Heillä on varsin sievä talo puutarhoineen, lehmiä ja hevosia; taloon -kuuluu myöskin viljelysmaata. He luulivat, että heiltä varsin hyvin -riittäisi varoja tähän pieneen Englannin-matkaan ja että heillä oli -aivan kylliksi käydäkseen täällä kaikkialla ja nähdäkseen kaiken. -Mutta he eivät tunteneet tätä maata. Heille vuokraamani huoneet -osoittautuivat hirveän kalliiksi, he saavat maksaa niin musertavia -hintoja kaikesta, mitä syövät, sekä kaikista pienistä lisänautinnoista, -että heidän on täytynyt muuttaa paljoa pienempiin ja etäisempiin -suojiin. Ilma on ollut niin helteinen, etteivät he voi kävellä, kuten -kotona tekevät, ja sitäpaitsi he eivät tunne katuja, joten heidän -täytyy kaikkialla käyttää ajuria. Kaikkeen tähän sekä näytelmälippuihin -ja aterioihin kahviloissa -- he kun asuvat liian kaukana käydäkseen -joka kerta kotona syömässä -- heiltä on jo kulunut niin paljon rahaa, -että heitä aivan peloittaa. Nykyisin he usein viipyvät kotona melkein -koko päivän tai kävelevät juuri hiukkasen lähikaduilla, jotteivät -tuhlaisi enempää. Minä menen tänä iltapäivänä heitä tapaamaan ja otan -pienen vasullisen hedelmiä mukaani; olin ajatellut samalla viedä heille -ihanat kukkasi, jos..." - -"Ka, nyt olen tosiaan pahoillani", keskeytti Mabel sydämellisesti. -Hänen teeskentelemätön mielenkiintonsa tarinaa kuunnellessaan -ja se ponteva tapa, millä hän oli nyökännyt myötätuntoansa joka -kohdussa, oli vietellyt kertojan juttelemaan paljoa enemmän kuin hän -aluksi oli aikonut; ja äskeisen huudahduksen lämmin sävy toi väriä -mademoiselle-rukan poskille. Kuten olemme sanoneet, ei mademoiselle -ollut oppilaansa suosiossa, ja täytyy myöntää, ettei hän ylimalkaan -kenestäkään tuntunut herttaiselta ja mielenkiintoiselta. - -Hän oli turhamainen, omaan itseensä keskittynyt, ahdasmielinen ja -tavallisesti käsitti jokaisen asian vain omalta kannaltaan, ja näin -ollen ei lady Mabel enempää kuin kukaan muukaan herttuan perheessä -olisi voinut ollenkaan aavistaa, että opettajatar olisi ryhtynyt -mihinkään ponnistuksiin muiden vuoksi tai tehnyt pienimpiäkään -uhrauksia muiden hyväksi. Mutta epäilemättä pahimmillakin meistä on -sydämessä joku hellä kieli. Kenties tuo pieni muukalainen lapsena -juoksennellessaan vihreillä rinteillä jonkun sveitsiläisen paimenmajan -lähettyvillä oli kunnon pastorin vanhemmilta saanut osakseen -sydämellistä ystävällisyyttä tai hellää hoivaa; kenties onnellisia -muistoja liittyi joihinkuihin tuollaisiin varhaisiin ikävuosiin ja -vaikutelmia oli syntynyt, joita ei aika eikä olopaikan vaihdos olleet -koskaan kyenneet hälventämään. Oli miten oli, noissa kovissa, pienissä, -mustissa silmissä välähti nyt jotakin, mitä Mabel ei niissä koskaan -ennen ollut havainnut ja mikä tunki suoraan hänen omaan lämpimämpään, -rehellisempään sydämeensä. - --- Mademoiselle-rukka! Ja minä kun hänelle salavihkaa nauroin! -- -ajatteli hän, -- nauroin hänelle! Mutta miltä minusta tuntuisi, jos -itselleni naurettaisiin? - -Sitten hän vaipui mietteisiin. Kukkia? Tietysti hän voi hankkia -mademoisellelle kukkia; kyllähän hän niitä saa niin paljon kuin vain -jaksaa kantaa ystävilleen sinä iltapäivänä. Mutta sittenkin, mitäpä -kukkaset olivat? - -Yht'äkkiä hän tunsi kuin tahtoisi tehdä enemmän, paljoa enemmän -opettajattarensa suojattien hyväksi. Onnettomat ihmis-parat! -Sullottuina laitakaupungin asumukseen Lontoon seurustelukauden -kestäessä ja pakotettuina kävelemään lähikaduilla, kun heillä ei ollut -varaa päästä kauemmaksi! - --- On surkeata, että ihmiset ovat noin köyhiä! -- huudahti, herttuan -tytär itsekseen. - -Mutta kuitenkin kaikitenkin hänen täytyi työntää aironsa veteen. Hänen -kerran maistettuaan hyväntekeväisyyden ihanuutta ei ollut otaksuttavaa, -että hän laiminlöisi tämän toisen tilaisuuden, varsinkaan kun se oli -niin suotuisa. Mutta mitä oli tehtävä? - -"Kiitos ystävällisestä kuuntelemisestasi, Mabel", virkkoi mademoiselle -melkein hilpeästi, sillä hänellekin oli tehnyt hyvää, kun oli saanut -luottavaisesti jutella herkästi tarkkaavalle tytölle. "Nyt meidän -täytyy ryhtyä lukuihin. Anna minulle tuo kirja." - -"Lähdettekö ennen puolista vai sen jälkeen?" kysyi Mabel äkkiä, sillä -puolilupa-päivinä opettajatar usein katosi jo ennen kahta. - -"Tänään vasta sen jälkeen; ystäväni eivät odota minua puoliselle." - -"Ja kenties heillä ei olisikaan teille puolista tarjota." - -Parhaimpine aikomuksineenkaan ei puhujalla ollut sitä -hienotuntoisuutta, mikä esti Elma Alfretonia milloinkaan lausumasta -sopimatonta sanaa. - -Mademoiselle kuitenkin nöyrästi alistui. Hän oli sanonut niin paljon, -oli jo myöntänyt niin paljon, että hänen oli hyödytöntä enää puolustaa -pastorinsa arvokkuutta ja väittää voivansa luottaa vierasvaraisuuteen -kaikkina aikoina. Sitäpaitsi oli Mabelin kysymys kömpelöstä -sanamuodostaan huolimatta asiallinen ja tuntui ennustavan jotakin. -Seuraavassa tuokiossa ilmeni, mitä tuo jokin oli. - -"Olen iloinen, ettette lähde ennemmin", jatkoi neitonen, äkkiä -höllentäen kulmiansa, ikäänkuin huolen taakka olisi niiltä kirvonnut, -"koska minä, nähkääs, en voisi tehdä mitään sitä ennen. Mutta niin -pian kuin pääsen äidin puheille voin tehdä mitä hyvänsä. Älkää ostako -hedelmävasullista, mademoiselle. Meillä on niitä aika runsaasti. -Tiedän, ettei kaikkia talossa olevia voitu tuoda pöytään eilen -illalla. Heti kun lukutunnit ovat päättyneet, menen rouva Greenawayltä -kuulemaan, mitä hänellä on, ja sitten voin mennä pyytämään äidiltä -luvan ja sullon teille ison vasullisen. Mutta aiotteko kantaa sen, -mademoiselle?" lisäsi hän äkkiä, joutuen uudestaan ymmälle. - -"Oh, ei siitä pelkoa, etten jaksaisi sitä kantaa", nauroi mademoiselle -ihastuneena. "Oi, kiitos, Mabel, hyvin, hyvin suuri kiitos! Siitä -tulee pidot! Teidän englantilaiset hedelmänne ovat erittäin maukkaita. -Ka, sellaisia hedelmiä ei niillä Sveitsissä olekaan! Ja tyttö-parat -kertoivat minulle, kuinka heille aina tuli vesi suuhun, kulkiessaan -viettelevien myymäläikkunain ohi. Kuitenkaan en luule, että he juuri -ovat saaneet maistaa mansikkaakaan." - -"Mutta kuinka te sen kuljetatte", uteli Mabel lämmeten suunnitelmalle -yhä enemmän, "jos siitä tulee iso vasu? Ja ison vasullisen minä aion -laittaa." - -"Minä matkustan maanalaisella rautatiellä, hyvä Mabel; tiedäthän, että -Sloane Squaren asemalle kävelee tästä talosta viidessä minuutissa, ja -kun juna tulee Addison Roadin asemalle, on pastorin asunto kivenheiton -päässä." - -"Addison Roadin asemalle! Missä ihmeessä se on, mademoiselle?" - -"Varsin kaukana täältä, West Kensingtonissa, kuten sitä kaupunginosaa -nimitetään. Muttei se suinkaan ole mitään ikävää seutua, kun sinne -saapuu. Pastorin huoneet ovat jokseenkin korkealla. Ne sijaitsevat -talon ylimmässä kerroksessa, mutta sieltä on kaunis avoin näköala -- -ainakin kaupungin näköalaksi. Oh, he viihtynevät siellä varsin hyvin", -lopetti mademoiselle, joka nyt oli taipuvainen katselemaan asiaa -ruusunvärisessä valossa. "Eikä enää ole pitkää aikaa jäljellä. Pian he -palaavat kotimaahansa!" - --- Mutta saamatta paljoa iloa Lontoossa-oleskelustaan, -- tuumi Mabel. - - - - -XVIII. - -"Eikö edes hiukan ananasta?" - - -"Sinuna, Mabel, en seuraisi silmilläni tuota vattuastiaa ympäri -pöydän", kuiskasi eräs kiusoitteleva veli puolisella. "Siitä ei -kai paljoa apua ole. Vatut maistuvat kovin hyviltä. Eivät ne sinun -kohdallesi kerkiä." - -Totta puhuen Mabel oli osoittanut niin ilmeistä läpikuultavaa -harrastusta pöydällä tarjoiltuihin hedelmiin, että mademoiselle-parka, -joka tiesi, mistä se johtui, istui kuin orjantappuroilla. Hänestä -oli tuntunut kylläkin vaikealta, luonteeltaan vaitelias kun oli, -tunnustaa oppilaalleen, mihin suuntaan hänen ajatuksensa sinä päivänä -kävivät. Mutta jos Mabel -- kuten oli hyvinkin luultavaa -- viskaisi -kelpo pastorin perheineen toisten huomion esineeksi, puhuisi heistä -tuskallisen pitkään ja siten saattaisi nuo hänen ystävä-parkansa -säälin asemesta vastenmielisyyden alaisiksi, niin se olisi liikaa. -Mademoiselle oli tosin varoittavasti vihjaissut edeltäpäin. Hän oli -melkein rukoilevasti kuiskannut, kun he kahden kävelivät ruokasaliin. -"Hyvä Mabel, älähän huoli mainita monsieur Forelista kenellekään". -Mutta hän ei paljoa luottanut siihen, että tyttö hänen varoitustaan -tottelisi, jos joutuisi kiusaukseen olla siitä välittämättä. Kun -hän nyt kuuli veljen härnäilyn, elpyi hänen pelkonsa jälleen. Mutta -omituista kyllä, Mabel, joka oli alkanut vastata, hillitsi itsensä. -"Minä pidän enemmän mansikoista", virkkoi hän vain. - -"Niinkö? Miksi sitten päästit ne ohitsesi, jos saan kysyä?" - -"Minusta näyttää, että rakas Mabel ei voi oikein hyvin tänä aamuna", -puuttui hellä äiti puheeseen. "Toivon, sydänkäpyseni, ettet ole -rasittunut liiaksi eilen illalla? Ehkäpä parasta, ettet nauti hedelmiä --- varsinkaan, jos tunnet vastenmielisyyttä niitä kohtaan." - -Mabel-rukka! Ainoastaan hedelmiä hän tunsi voivansa syödä. Hän _oli_ -todellakin rasittunut ja kiihoittunut liiaksi edellisenä iltana, ja -kylkipaisti ja kananpoika eivät häntä vietelleet. Mutta mansikat ja -tuoreet, hyvältä tuoksuvat viinirypäleet! - -Hänen kummastuksekseen ja mielipahakseen hedelmämaljakot eivät -suinkaan olleet niin kukkuroillaan kuin hän oli odottanut, rypäleillä -ja mansikoilla on ihmeellinen taipumus hupenemiseen ollessaan -muutaman tunnin poissa näkyvistä, kuten jokainen tietää, -- ja hänen -kuvittelemiensa isojen röykkiöiden asemesta esiintyikin vain muutamia -melkein vaillinaisia vateja. - --- Tietenkin rouva Greenaway säilyttää parhaat päivällistä varten, --- yritti Mabel lohduttautua. -- Minun täytyy jälkeenpäin päästä -rouva Greenawayn kimppuun ja houkutella häneltä jotakin hänen -talteenpanemistaan. -- Mutta siitä huolimatta hän tunsi hiukan -levottomuutta. Rouva Greenaway oli hyvin runsaskätinen: tavallisesti -tuotiin yllinkyllin puolispöytään, missä niitä aina melkolailla -syötiin. Ihmiset pitävät hedelmistä päivän ollessa kuumimmillaan; -ja paitsi tavallisia ruokailijoita oli perheen kaupungissa asuessa -varmaan vieraitakin saapuvilla. Siis oli kuin olikin aihetta kaihoavan -silmäparin vaaniskeluun, kun vattukulho juhlallisesti kiersi pöytää. - -Ainoaankaan vattuun ei Mabel tahtonut itse koskea ja yhtä -päättäväisesti kieltäytyi viinirypäleistä ja mansikoistakin. - -"Eikö edes hiukan ananasta?" - -Mabelin isä oli tarttunut ananasiin -- ainoaan, mikä tähän asti oli -säilynyt armottomilta käsiltä -- ja kohotti sitä parhaillaan. - -Melkein kiljahtaen hyökkäsi tyttö eteenpäin. - -"Hyväinen aika, lapsi! Mikä sinua vaivaa?" huudahti isä useiden -säestävien parahdusten ilmaistessa koko seurueen kummastusta. "Hyväinen -aika! Mikä sinun on, lapsi?" toisti isä, veitsi toisessa kädessä, -hedelmä toisessa. - -"Oi isä!... Oi äiti, auta minua! Älä leikkaa sitä, isä, älä toki! Äiti, -sinä tiedät, mihin sitä tarvitsen!" Hän oli nimittäin uskonut jo asian -herttuattarelle, joka heti asian kuultuaan oli sen unohtanut, vaikka -olikin ollut ihastunut ja hyväksyvä, kuten aina. "Ole hyvä, äiti, ja -pyydä häntä antamaan se minulle!" Ja nuoren anojan kasvot hehkuivat -levottomuudesta ja innosta, sillävälin kun poloinen opettajatar kylmänä -ja tyrmistyneenä istui mykkänä lautaseensa tuijottaen. Mitähän nyt -seurannee? - -"Oh, Mabel haluaa viedä vähän hedelmiä eräille köyhille sairaille -ihmisille", virkkoi herttuatar hiukkasen poiketen raiteilta -selityksessään; "ja ananas olisi niille epäilemättä erikoista herkkua, -ellei kukaan muu sitä halua." - -"Oh, kukaan muu ei saa sitä haluta, jos Mabel haluaa", huomautti -Florence. - -"Kukaan meistä ei todellakaan välitä ananas-hedelmästä", jatkoi äiti -sovittavassa äänilajissa. "Varmaankin se maistuu oivalliselta Mabelin -ystäville. Niin, rakkaani, sinä saat sen ottaa; se onkin vain pieni. -Mutta kenen saat sen heille viemään?" - -"Oh, mademoiselle kyllä vie sen. Mademoiselle tietää, missä he asuvat -ja tuntee heidät hyvin. Mademoiselle..." - --- Nyt ne saavat kuulla kaiken, -- vaikeroi opettajatar-parka -sydämessään. - -Mutta sattuma tuli hänelle avuksi. Ovi aukeni ja ilmoitettiin vieraita -saapuneen. Nämä olivat tavallisia perhetuttavia ja saattoivat täten -ilman muodollisuuksia pistäytyä taloon, toivoen tapaavansa väen -kotosalla, sopiakseen joistakin kohtaamisista ja järjestelläkseen -yhteisiä harrastuksiaan. Ennenkuin he olivat istahtaneet, olivat Mabel -ja hänen opettajattarensa paenneet. - -"Ja tässä se on!" huudahti edellinen, puristaen riemastuneena -riidanalaista ananasta heti kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä. -"Tässä se on, ja hyvältäpä se tuoksuu! Kun huomasin, ettei mitään muuta -jäisi jäljelle, tahdoin kaikin mokomin saada tämän ananas-hedelmän ja -vavisten katselin, sieppaisiko Horniman sen leikatakseen siitä. Eikö se -ole oikein sievakka?" puhui tyttö, rientäessään eteenpäin. "Pitänevätkö -he siitä, mademoiselle? No, menkäähän nyt ja suoriutukaa valmiiksi. -Sillä välin teen minä voitavani rouva Greenawayn pateilla. Onhan meiltä -ainakin tämä: mutta sentään luulen toki osaavani suostutella rouva -Greenawaynkin." - -Ja niin hyvin hän osasi ja niin täydellisesti hänen onnistui -viekoitella vanhan emännöitsijän myötätunto hyvälle asialle, että -mademoiselle tuskin tiesi mitä sanoa tai miten osoittaa kylliksi -kiitollisuuttansa, kun hän samassa saapui alakertaan lähtövalmiina ja -näki nuo mehevät herkut. - -"Hän sanoi varsin hyvin voivansa ne luovuttaa", vakuutti Mabel -vastaukseksi tunnolliseen epäröimiseen; "hän lähettää ne kaikki -erittäin mielellään, siitä voitte olla varma, mademoiselle; ja hän -sanoi, että äiti olisi sitä toivonut -- niinkuin äiti tietysti -olisikin. Peittäkäämme ne nyt", jatkoi tyttö käyden ripeästi tuumasta -toimeen, "ja sitten kansi päälle" -- hän työnsi salvan säppiin, -- "ja -tuossa ne nyt ovat mahdollisimman somasti laitettuina!" Hän silmäili -pientä torivasua, jonka rouva Greenaway oli hänelle hedelmien kera -antanut, niin hyvillään, että se oli hänen toverilleen melkein yhtä -mieluista kuin itse lahja. - -Kuinka paljon voikaan se tapa, millä joku hyvätyö tehdään, lisätä tuon -hyväntyön arvoa, tehdä sen kaksin-, jopa kolminkertaiseksi! - -"Minä voinkin päästää teidät ulos", jatkoi Mabel. "Miehet ovat menneet -päivällistään syömään. Voi, kuinka siellä ulkona on kuuma!" huudahti -hän häikäisevän auringonsäteen langetessa vilpoiseen marmorieteiseen, -kun ulko-oven iso puolikas avattiin. "Oi, mademoiselle, pelkään, -ettei retkenne tunnu teistä hauskalta. Avatkaa päivänvarjonne, niin -annan teille vasun jälkeenpäin. Olisin toivonut voivani hankkia -enemmän kukkia -- tuolla kulmassa on pari todellakin uhkeata, -- -mutta pelkäsin, että minut tavattaisiin huoneista, kun he saapuisivat -puoliselta, jolloin taasen olisivat voineet kiusata ja hälistä. No, nyt -on siis kaikki reilassa. Hyvästi. Ja muistakaa tarkoin kertoa minulle -kaikki, kun illalla palaatte kotiin." - - - - -XIX. - -"Olin kiitollinen, ettemme olleet mitään ottaneet mukaamme!" - - -Vihdoin neiti Exeterin koulussa lukuvuosi päättyi, ja Elma oli vapaa. -Tietenkin hän suoraa päätä riensi Park Lanen taloon; ja nyttemmin -pidettiin päätettynä asiana, että hän lähtisi setänsä ja tätinsä -mukana näiden maahuvilaan ja todella asuisi heidän kanssaan tai heidän -hoivissaan, kunnes luvut jälleen alkaisivat. - -Mutta vaikka oli elokuun ensimäinen päivä, pidätti sir Thomas -Alfretonia kaupungissa tärkeä väittely parlamentissa; ja lady -Alfreton mieli viettää kaksi viikkoa meren rannalla, ennenkuin -asettuisi B:n kreivikuntaan. Juliet oli lupautunut viikon kestävälle -huvipurjehdukselle Cowes'iin, ja Piers tunsi taipumusta omin päin -samoilla tuntemattomille tienoille. Elma tuskin saattoi yksinään jäädä -kaupunkiin setänsä kanssa ja kuitenkin... - -Kysymys oli vasta esiintynyt, kun siihen ja tuli vastaus. - -"Minä olen saanut kutsun", ilmoitti nuori vieras omaan sievään tapaansa -punehtuen; Elma punehtui aina, kun hänellä oli jotakin kerrottavaa -itsestään tai omista hommistaan. "Minua... minua pyydettiin kysymään -tädin mieltä asiasta. Mabel haluaa, että menisin heidän luokseen -näiksi kahdeksi viikoksi, jotka te olette poissa. Minä sanoin kysyväni -tädiltä." - -"Ah niin, herttuakin on kaupungissa", huomautti sir Thomas. - -"Juuri parahiksi!" huudahti lady Alfreton. "Ihanaa! Onpa tuo ystävyys -kehittynyt oikein onnelliseen suuntaan." (Mabel oli nyttemmin päässyt -jälleen suosioon, ja ajelumatka oli unohdettu.) - -"Tietysti sinun tulee mennä, Elma; tietysti. Kirjoita heti myöntävä -vastaus -- tai maltahan, minä itse vien sinut Mertounin taloon tänä -iltapäivänä. Voin mennä sinne yhtä helposti kuin minne muualle tahansa, -ja jo kohteliaisuus velvoittaa minut niinkuin sinutkin kiittämään -herttuatarta. Erittäin ystävällinen ajatus. Ja juuri sopivaan aikaan -todellakin. Sinä olet onnen tyttö, Elma; te kaksi, sinä ja Mabel, -kaiketi tanssitatte herttuatarparkaa aikalailla. Mutta herttuatar -pitää siitä. Kunhan vain ne hänen vanhemmat tyttärensä jättäisivät -hänet rauhaan, niin hän olisi täysin onnellinen Mabelin vallan alla. -Hänen autuaallinen ilmeensä aina huvittaa minua", jatkoi lady Alfreton -nauraen, "kun hän on päässyt niistä kaikista aivan eroon ja saa olla -kolmisin herttuan ja Mabelin kanssa. Poloiset ihmiset, kun eivät kykene -hallitsemaan omia lapsiansa!" - -"Pyh!" hymähti Piers. - -"Sinä tarvitset hiukan uusia vaatteita, Elma", jatkoi täti mitä -parhaimmalla tuulella; "emme saa sallia nuoren sukulaisemme esiintyä -pienenä hamsuna, kun hän on vieraissa. Kai meidän täytyy taas mennä -rouva Whiten luo. Et ole koskaan näyttänyt niin sirolta missään muussa -puvussa kuin siinä, jonka sait tanssiaisiin. No, voimme matkalla -poiketa hänen luokseen, ja aineet ja työpalkka voidaan panna minun -laskuuni. Mitä otollisimpaan ja sopivimpaan aikaan saapunut kutsu, se -täytyy minun sanoa." - -Ja niin ajatteli Elmakin, kun hänet muutamaa päivää myöhemmin -toimitettiin Mertounin taloon. - -"Luulen, että minulla on jotakin puuhaa, mikä sinua viehättää, -Elma", virkkoi Mabel heti kun tytöt olivat kahdenkesken. "Se on -juuri sellaista omituista, mistä _sinä_ pidät -- sillä sinähän olet -jokseenkin omituinen tyttö, niinkuin aina olen sanonut. Mutta eipä -väliä; mehän sovimme nykyisin mainiosti yhteen. Ja voimme sanoa -toisillemme, mitä tahdomme, eikö niin? Ka, sinä et laisinkaan arvaa, -mihin haluan mennä jälkeen puolenpäivän!" - -"Sano se sitten", vastasi Elma, ripeästi katkaisten gordilaisen solmun. -"Minä olen valmis lähtemään _mihin hyvänsä_ tänä iltapäivänä!" lisäsi -hän tanssien pitkin huonetta. "Kuinka ihanaa on olla täällä, olla -juuri sinun kanssasi tässä hauskassa, isossa, viileässä talossa ilman -läksyjä, opettajattaria tai ketään muita! Lähdemmekö kaksin vai jonkun -muun kanssa?" - -"Ihan kaksin, omilla kärryilläni",vastasi Mabel. "Tommy istuu takana. -Tommy on kotoisin sieltäpäin kuin mekin, näetsen, ja olemme tunteneet -hänet siitä asti, kun hän oli tuon mittainen" -- osoittaen kädellään. -"Sanovat, että olen aivan turvassa hänen kanssaan. Hän on maailman -parhain ja luotettavin Tommy. Ja sitäpaitsi hän tuntee Lontoon -päästä päähän. Hän tietää, mihin me tänään menemme", nyökkäsi Mabel -salaperäisesti. "Tarkoitan, että hän tuntee paikan ja tietää, minkä -kautta sinne ajetaan." - -"No?" virkahti Elma tavattoman jännittyneenä. - -"Me lähdemme Addison Roadille -- Addison Roadille Kensingtoniin. Kah, -oletko nyt sen viisaampi?" - -"En rahtuakaan." - -Mutta ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli Elma jo sentään paljoa -viisaampi. Mabel kertoi nyt innokkaasti sveitsiläisestä pastorista ja -tämän perheestä; kaikki hänen parhaat tunteensa olivat herkistyneet -hänen kuultuaan mademoisellen selostuksen tekemästään vierailusta, -josta viime luvussa oli puhe. Ja niin elävästi oli opettajatar -kuvaillut köyhien, kotiinsa ikävöivien, pettyneiden muukalais-poloisten -alakuloisuutta, noiden muukalaisten, jotka mielikuvituksensa -hehkuvärein maalaamastaan lomamatkasta olivat saaneet varsin vähän -hyötyä ja nyt vain toivoivat olevansa kaukana tästä suuresta, kuumasta, -meluisasta kaupungista ja pääsevänsä takaisin omiin rauhallisiin -laaksoihinsa, omien yksinkertaisten tuttaviensa pariin -- niin elävästi -hän oli sitä kuvaillut, ettei Mabel senjälkeen ollut mitään muuta -tehnyt kuin öin päivin sitä mielessään harkinnut. - -"Tyttärillä ei ole ristinsielua puhetoveriksi sen jälkeen, kun heidän -isänsä aamulla lähtee -- ei ainakaan usein", vakuutti hän. "Heidän -englanninkielensä on jokseenkin hyvää, sanoo mademoiselle, mutta he -hiukan arastelevat sitä puhua. Ja tänne piti saapua erään toisen -pastorin rouvineen samaan aikaan, ja he olisivat pitäneet huolta näistä -ja näytelleet heille kaupunkia, mutta viime hetkessä niiden toisten -matkalle tulikin este. On täällä eräs ranskalainen, joka silloin -tällöin käy heitä tervehtimässä; mutta hän pääsee toimestaan ainoastaan -iltaisin, ja juuri iltaisin kaivataan vieraita vähimmin. Silloin voi -isä olla tyttäriensä parissa; ja tavallisesti hän vie heidät kävelylle -tai johonkin -- mutta päivin he ovat aivan yksinään. He saapuivat -kuukauden ajaksi, ja heillä on vielä viikko jäljellä, ihmis-paroilla!" - -"No, meidän on tehtävä voitavamme tämän viikon kuluessa", virkkoi Elma -hilpeästi. "Meidän on otettava selville, mistä he pitävät, niin sitten -voimme hommailla." - -"Onko ranskankielesi mukiinmenevää, Elma?" - -"Oh, osaanhan minä haastaa -- sellaista kuin se sitten on. Meidän on -puhuttava ranskaa neiti Exeterin opistossa, kuten tiedät. Aina ranskaa -koulutunneilla." - -"Se on hyvä asia; minun ranskani on kamalaa. Totta puhuen, yksi syy, -miksi halusin saada sinut mukaani, olikin, että ajattelin sinun -huolehtivan puhumisesta." - -Tietysti Elma tirskui ja antoi takaisin, ja Mabel puolustelihe ja -vakuutteli; mutta molemmat olivat liian kiintyneet tehtäväänsä -välittääkseen toistensa sanoista. Kääsit ajettiin esille, ja tytöt -läksivät matkaan. - -Meiltä ei riitä tilaa vierailun kaikkien pienten yksityiskohtien -kertomiseen. Ennen lähtöä Mabel oli ottanut esille toisen valmiiksi -varatun hedelmävasun, mikä oli aiottu lahjaksi pastorin perheelle, -mutta epäilyttävä varjo hänen ystävänsä otsalla pysähdytti hänet -kysäisemään, mitä se mahdollisesti merkitsi. - -"Ajattelen... etkö sinäkin?... että kun menemme vieraisille, todellakin -vieraisille nuorten... meidänlaistemme nuorten neitien luo", vihjaili -Elma, "älähän suutu, Mabel... tarkoituksesi oli perin ystävällinen... -mutta, näetkös, oli sentään hitusen eroa, kun mademoiselle vei lahjan. -Hän saattoi viedä mitä tahansa. Mutta me... minusta tuntuu, ettemme -menettele siinä ihan oikein. Tiedän kyllä, että he tavattomasti -pitäisivät näistä hedelmistä", lisäsi hän nopeasti, "ja kukkaset -ovat myöskin niin ihania; mutta kenties he _sielussaan_ näkisivät -kernaammin, että saapuisimme ilman lahjoja, vain istuisimme heidän -parissaan ja juttelisimme heidän kanssaan nyt tänään. Sitten ensi -kerralla..." - -"Ka, taidatpa olla oikeassa", virkkoi Mabel vilkaisten kaihomielin -vasuun. "Sinä näyt ymmärtävän ihmisiä, minä en. Kaikki sanovat, -että minä teen virheitä ja puhun sopimattomia. Mutta sinä opastelet -minua, Elma, ja kasvatat minusta vielä ihmisen. Joka tapauksessa -menemme siellä käymään"; ja hän oli hypähtänyt ajajan istuimelle -varsin iloisena. Täytyy myöntää, että Mabelilla oli hyväntahtoinen, -jalomielinen luonne. - -Eikä hän hetkeäkään epäillyt, kumpi heistä kahdesta oli ollut oikeassa, -sitten kun he olivat istuneet pastorin asunnon pieneen päivänhohteesta -häikäisevään, tomuiseen tupaan. Nuoret neitoset valtasi melkoinen -kummastus, ja hiukan he arastelivatkin. Tulijain täytyi selittää, -keitä olivat ja miksi olivat saapuneet. Mabelin oli juteltava paljon -mademoiselle Lotourista ja Elman vakuuteltava olevansa Mabelin hyvä -ystävä. Sanalla sanoen, jos heidän olisi täytynyt pyytää anteeksi -hedelmä- ja kukkavasun tuonnista samalla kuin omaa tungetteluaankin -- -sillä tungettelijoiksi he melkein tunsivat itsensä nuorten emäntäinsä -puolittain loukkaantuneiden katseiden edessä, -- olisi se ollut vallan -liian paljon. - -"Olin tosiaan kiitollinen, ettemme olleet ottaneet mitään mukaamme!" -huudahti Mabel jälkeenpäin. "Tyttö-parat vilkuivat meitä aivan -vihaisesti, kunnes he käsittivät. Kaiketi he ajattelivat, ettei meillä -ollut mitään asiaa sinne. Ja kovin nolostuneilta ja yrmeiltä he tosiaan -näyttivät. He olivat hirveän noloja ja tylyjä, eikö totta, Elma? Mutta -vihdoin me saimme heidät sulamaan. Pelkäsin, että se, jonka kanssa -sinä juttelit, hyrähtäisi itkuun! Pelkäsin tosiaan. Hänen silmänsä -olivat täynnä kyyneliä. Ja sitten hän rupatteli varsin hauskasti. -Minun puhetoverini sanoi, ettei hän eläissään ollut tuntenut itseänsä -viheliäisemmäksi. Ja tullessaan hän oli toivonut viihtyvänsä täällä -niin hyvin ja oli niin kauan ikävöinyt tälle matkalle! No, lohdutuksena -on edes se, että nyt he saavat hauskaa. Huomasitko heidän ilmettään, -kun sanoin, että ottaisimme heidät huomenna kaupungille mukaamme? Emme -voi saada äidin vaunuja tällä kertaa, mutta voimme saada kuomuvaunut -tai jotkut sentapaiset ajopelit. Kyllä Tommy sen järjestää. No, sitten -kun olemme käyneet Westminster Abbeyssä ja parlamentin alahuoneessa --- älkäämme unohtako pyytää Robert-enoa hankkimaan meille lupaliput --- heidän on määrä saapua tänne teelle -- vain sinun ja minun kera -opetushuoneeseen. Minä pyydän rouva Greenawaytä toimittamaan meille -oikeata _teejuhla_-teetä. Ja jälkeenpäin Tommy kyyditsee heidät -kääseillä kotiin. No, eikö tämä ole kaikin puolin oiva suunnitelma?" - - - - -XX. - -Tyttö rouva Thatcherin mökillä. - - -"Jos Elma tyytyisi käymään mökkilöissä silloin tällöin, joskus -pistäytyen kylän koulussakin, en sitä suinkaan pahoittelisi", lausui -lady Alfreton valittelevalla äänellä muutamia viikkoja myöhemmin. "Se -on aivan tavallista maalla, ja vaikken itse juuri sellaista harrasta, -on minulla useita ystäviä, jotka usein käyvät talonpoikain majoissa. -Mutta Elma on tosiaan jokseenkin väsyttävä, lapsi-parka! Hänellä on -taipumusta juosta tuollaisten omituisten puolivillaisten ihmisten -perässä, jotka eivät kehenkään kuulu; ja vaikka tiedän, että hän -siitä luopuisi, jos sanoisin sitä tahtovani, on kuitenkin vaikeata -saada hänet ymmärtämään asemaa. Hänellä on aina joku oivallinen syy -tuttavuuden tekemiseen tämän tai tuon kanssa; ja hän on niin tunnokas -hankkimaan edeltäpäin minun suostumukseni -- Juliet ei varmaan koskaan -ole ollut läheskään yhtä tunnokas", lisäsi hän ohimennen, -- "että -tuskin osaan häneen suuttua. Mutta mitä minun on tehtävä, jos tätä -jatkuu?" Tässä puhuja kohotti kulmakarvaansa ja vilkaisi poikaansa. -Hänellä ja Piersillä oli varsin usein tapana keskustella Elmasta näinä -aikoina. - -"Minkä kepposen hän nyt on tehnyt?" kysyi Piers. - -"Hm, kepposen? Kepposeksi sitä tuskin voi nimittää. Mutta kerronpa -sinulle. Tiedät sen sievän, huvilantapaisen mökin kuusamakujan -varrella, rouva Thatcherin mökin -- sen, jonka edessä on vihreä veräjä?" - -"Tiedän." - -"Rouva Thatcher vuokrailee sitä suvikuukausina kesävieraille, ja -varsin hyvät suojat siellä onkin. Ne näkyvät olevan aina täynnä. -Kuljen usein sitä tietä; ja tänä kesänä olen aina siitä ohimennessäni, -jos ilma on kaunis, huomannut sairaan tytön istumassa tuolissa -ulkona sievässä puutarhassa. Milloin on vähänkin viileämpi, hänet -näkee kaariakkunassa. Mökkihän on niin lähellä tietä, ettei voi olla -katsomatta suoraan sisälle. Ehkä en kuitenkaan olisi tyttöä pannut -merkille, ellei Elma olisi kiinnittänyt häneen huomiotani ja aina -ohikulkiessamme huudahtanut: 'Kah, siellä hän on!' Täten tyttö vihdoin -oli herättänyt mielenkiintoa meissä molemmissa. Oli tosiaan aivan -lystikästä; sillä jos Elma sattui kulkemaan yksinään -- mökkihän on -pappilan tiellä ja Elma voi kävellä sinne yksinään, pappila kun on -niin lähellä omaa porttiamme... No niin, ellen ollut Elman matkassa, -oli hänellä aina tapana ilmoittaa minulle, oliko tyttö sisällä vai -ulkona, ikäänkuin asia olisi ollut aivan erikoisen tärkeä! No, minä en -tosiaan voinut välttää, että minussa heräsi mielenkiintoa", jatkoi lady -Alfreton nauraen. "Tiedäthän, kuinka Elma voi herättää harrastuksemme -vastoin tahtoammekin; ja niin järjettömältä kuin se kuulostaneekin, -epävakaisella ilmalla usein yllätin itseni miettimästä, voiko tuo -tyttö, josta en tiennyt kerrassaan mitään, istua ulkosalla vai eikö." - -Piers nyökkäsi tarkkaavaisuuden merkiksi. - -"Kaikki tuo ei kuitenkaan mitään haitannut", jatkoi hänen äitinsä; "se -oli pientä viatonta leikkiä Elman ja minun välilläni, enkä ollenkaan -aavistanut sen muuttuvan miksikään muuksi. Mutta ajattelehan! Noin -viikko sitten Elma pyrähti sisälle punehtuen, kuten tiedät hänen -punehtuvan, milloin hänellä on jotakin erityistä sanottavaa, ja -ehdotti, että kävisin rouva Thatcherin huvilassa asuvan tytön äitiä -tapaamassa! Minun täytyy Elman puolustukseksi myöntää", jatkoi puhuja, -"että hän oli hankkinut joitakin tietoja tuosta väestä: olivat -luullakseni herra Bryantin, uuden kappalaisemme sukulaisia. Hän on -oivallinen nuori mies, jonka tänne pääsemistä sir Thomas suuressa -määrin avusti, -- mutta siitä kai ei johdu, että meidän on otettava -_kaikki_ herra Bryantin serkut ja heimolaiset satulaamme? Kävi sitten -selville, että Elma oli tavannut potilaan -- 'meidän tyttömme', kuten -hän sanoi -- pappilassa sinä iltapäivänä ja, sanalla sanoen, oli tehnyt -tuttavuutta hänen kanssaan, aivan tosissaan kuvitellen, että minä siitä -riemastuisin ja innostuisin yhtä paljon kuin hän itsekin! Mitä saatoin -sanoa? Olisi ollut julmaa ilmaista hänelle toivovani, ettei hän olisi -mihinkään sellaiseen ryhtynyt. Siitä pitäen on siis ollut vierailuja -ja vastavierailuja, kirjojen lainailuja ja kukkien lähettämisiä, -- ja -vaikka minä itse en suostunut sinne menemään, sillä minä sanoin Elmalle -nimenomaan, ettei minun sopinut käydä rouva Thatcherin vuokralaisten -luona, -- jos nimittäin yhtenä kesänä kävisin, odotettaisiin sitä -minulta seuraavanakin ja aina vastedes, -- niin en kuitenkaan tahtonut -kieltää häntä käymästä. Kunnon ihmisiä ne kyllä ovat..." ja rouva -vaikeni tarkatakseen, mitä kuulijansa ajatteli. - -"Elma käy siis nykyisin heidän luonansa?" oli kuitenkin kaikki, mitä -Piers virkkoi. - -"Niin, hän sai Julietin eräänä päivänä mukaansa", myönsi lady -Alfreton. "Sanoin sisarellesi, että hänen oli parasta mennä ja että -hän voisi esittää jonkinlaisen anteeksipyynnön minun puolestani --- en ole nykyisin oikein voimissani ja olen aivan uupunut pitkän -seurustelukauden jälkeen kaupungissa. Kun siis Juliet näkyi -kernaastikin lähtevän Elman mukaan -- kaikkeenhan hän on valmis -saadakseen huvitusta, -- minäkin ajattelin, että hän voisi tuon pienen -huomaavaisuuden osoittaa." - -"Sinä olet melkoista parempi kuin miltä tahtoisit näyttää, äiti hyvä." - -"Mitä?" huudahti lady Alfreton, joka ei ollut uskoa korviaan. Viime -osan puheestaan hän oli vartavasten haastellut pyytääkseen peitetyin -sanoin anteeksi pojaltaan, jota hän melkolailla kunnioitti ja pelkäsi, -tätä ennenkuulumatonta kohteliaisuutta hänen itsensä ja tyttärensä -puolelta. - -"Nyt alamme edistyä paremmin", jatkoi Piers verkalleen. "Jos Elma -näyttää tietä ja me seuraamme hänen jälkiänsä, ehkä vielä pelastamme -nimemme täällä maaseudulla. Etkö huomaa, äiti -- mutta ei, luullakseni -et sitä huomaa tai et ainakaan ole vielä tähän asti huomannut, -- että -perheemme ei ole paikkakuntalaisten suosiossa? Ja miksikä olisikaan? -Me emme koskaan tee mitään kenenkään hyväksi. Emme koskaan välitä -naapureistamme missään muodossa..." - -"Ka, Piers, me kutsumme heitä..." - -"Vaalipäivällisille ja vaalitanssiaisiin. Emme _nimitä_ noita -oivallisia juhlia sillä nimellä; mutta vieraamme tietävät ja me -tiedämme ja kaikki tietävät heidän tietävän, mikä niiden oikea -tarkoitus on. Sinä käyt kerran vuodessa ympäri pitäjää jakamassa -kortteja isän laatiman henkilöluettelon mukaan; mutta ellei joku -ääni ole jotakuinkin tärkeä, et mene ainoankaan täkäläisen asumuksen -lähettyville." - -"Menen toki -- käynhän minä pappilassa..." - -"Oh, pappilassako? Niin, kirkkoherra on jokamiehen mies. Ei näyttäisi -säädylliseltä olla huonoissa väleissä pappilan väen kanssa -- mutta -onko ketään muita? Ajattelehan sitä, äiti, sillä minä olen niin -tehnyt omassa mielessäni ja olen melkein varma, että sellaista _ei -ole_. Onko ketään, kysyn, jonka kanssa meillä voisi sanoa olevan -minkäänlaista kevyttä, hauskaa, naapurillista kanssakäymistä? Muissa -maakartanoissa käydessäni tapaan kaikenlaisia miellyttäviä ihmisiä -- -en tarkoita muodikkaita ihmisiä -- en tarkoita, että heillä kaikilla on -lontoolaiset puheenparret kielellään ja että he tuntevat pääkaupungin -seuratavat kuin viisi sormeansa, -- mutta hauskoja, järkeviä, hyvin -kasvatettuja ihmisiä, tuhat kertaa paremmin kasvatettuja kuin monet, -joita tapaamme 'hienoston piireissä' -- ja kysyn taaskin, miksei niitä -täällä meillä näe? Miksi meidän täytyy katsella Towersia jonkinlaisena -autiona saarena, ellemme voi täyttää sen suojia vertaisillamme -kaupunkilaisilla? Miksi...?" - -"Mutta, rakas Piers, tiedäthän... minä... tiedäthän kyllä, etteivät -maalaisnaapurit juuri ole -- huvittavia?" - -"En tosiaankaan tiedä; minä en tiedä heistä mitään. Alan toivoa -tietäväni. Olemme mielestäni olleet hupsuja kaiken aikaa"; ja hän -vaikeni synkkänä. - -"Äiti ja tytär tulevat tänään iltapäivällä puutarhaan kävelemään", -mutisi lady Alfreton näennäisen aiheettomasti palaten aikaisempaan -aineeseen; mutta todellisuudessa se johtui hämmennyksestä, minkä tämä -outo ja odottamaton pommitus oli aikaansaanut. "Juliet sanoi, että se -hänen mielestään oli ystävällistä, ja he näkyivät olevan mielissään. -Tarjoamme kai heille teetä -- ajattelen?" -- Hetkistä aikaisemmin hän -ei ollut ajatellut mitään sellaista, olipa ennen kutsuun suostumistaan -pannut ehdoksi, että itse saisi kokonaan jäädä pois näyttämöltä; mutta -nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmakehässä oli jotakin, mikä sai hänet -muuttamaan aikaisempaa päätöstään. "Aivan niin, Piers, jos luulet, että -jotakin voidaan tehdä?" lisäsi hän tunnustellen. - -"Siinä en näe mitään esteitä, äiti." - -"Mutta kuinka -- millä tavoin?" - -"Sinä sen tiedät paremmin kuin minä; tai oikeastaan olemme kaikki yhtä -tietämättömiä." - -"Mitä meidän sitten on tehtävä? Kuinka meidän on aloitettava? Luulen... -niin, luulen sanoissasi olevan jotakin perää. Sir Thomas onkin -viimeiseltä usein vihjaillut siihen suuntaan; mutta minä... tosiaan, -kun olen täältä niin paljon poissakin..." - -"Miksi sinä sitten olet niin paljon poissa? Siinä piilee koko asian -ydin. Jos sinulla olisi enemmän _mielenkiintoa_ tähän seutuun -- -ja varmaan se on kyllin kaunista ja kyllin hauskaa, -- jos kävisit -tiluksillasi ja katselisit puutarhojasi..." - -"Mutta mihin sitten seuraelämä jäisi!" huudahti aatelisrouva -lohduttomasti. "Kaiken maailman pellot ja puutarhat eivät korvaa -minulle ihmisolentoja, joiden kanssa vai haastaa ja seurustella." - -"Juuri siihenhän koetankin löytää apua. Hanki tuttavia täältä; -perusta kotisi tänne; älä katsele tätä vanhaa sukukartanoa kuin -mitä hätäsoppea, johon paremman puutteessa voi paeta, kun ei muuta -ole tarjolla. Suostuttele isä -- luullakseni hänet voi taivuttaa -- -hylkäämään ulkomailla talvehtiminen..." - -"Hyväinen aika!" - -"Ja olemaan lähtemättä niin aikaisin vuodesta pääkaupunkiin..." - -"Voi _hyväinen_!" - -"Viettäisitte edes puolet ajastanne omassa kauniissa kodissanne, -koettaisitte mieltyä siihen, tutustua sen suloihin ja rakastaa sitä. -Se, äitiseni, on minun neuvoni; ja vaikka se sinua kummastuttanee, niin -huomaisit sen hyväksi, kunhan vain sitä koettelisit." - -"Entä sinä?" kysyi hänen äitinsä äkkiä. "Mitä sitten sinä aikoisit -tehdä? Jos -- jos me ryhtyisimme muuttamaan elämäntapojamme -ehdottamaasi malliin, uhraisitko sinäkin jotakin? Näkisimmekö sinut -useammin parissamme kuin tätä nykyä? Talvehtisitko sinä täällä -kanssamme?" - -Nuori mies mietti kotvan aikaa. - -"Ah, arvasinhan, ettet sitä tekisi, Piers!" - -"Olet väärässä, äiti; minä pysähdyin vain harkitsemaan. Ei riittäisi -mitkään puolinaiset toimenpiteet, näetkös. Jos päättäisimme asettua -vakinaisesti tänne asumaan, olisi meidän elettävä toisenlaisten -ihmisten parissa ja heidän tavallansa. Minä toisin metsästyshevoseni -Leicestershirestä tänne, isä saisi teettää lisärakennuksen talliin; -minä kävisin metsästämässä ja kutsuisin vieraita eräretkille; ja sinä -kiertäisit Julietin kanssa talosta taloon, harrastaen kaikkea ja ottaen -osaa kaikkiin paikkakunnan rientoihin." - -"Epäilemättä se olisi parempi kuin olla mihinkään osaa ottamatta." Lady -Alfreton alkoi itsekin ilahtua tästä ajatuksesta. - -"Ja joulun aikaan meidän ei pitäisi tyytyä lähettelemään vain -raha-avustuksia ja villapeitteitä, vaan meidän tulisi olla täällä, -täällä kaiken kansan keskuudessa kestiten ja juhlien. Rikkaiden ja -köyhien parissa, eikö niin? Tilallisten ja tilattomien?" - -"Ni-in... niin kai." - -"Ja -- mutta luulen sinun käsittävän. Se on siis sovittu. Jos sinä ja -isä pidätte asiaa kokeen arvoisena, niin minä tahdon ryhtyä kanssanne -yksiin tuumiin. Puhu siitä hänelle. Minusta koko elämänohjelmamme -kaipaa uudistusta, emmekä voi aloittaa liian aikaisin." - -Sitten hän pysähtyi ja lisäsi puolittain hymyillen: "Mutta minusta -näyttää, että oletkin jo aloittanut." - -"Aloittanut? Kuinka?" - -"Katso tuonne." Hän viittasi ikkunan edustalla oleviin kukkaslavoihin, -joiden väliin verkalleen pyöritettiin kylpytuolia pienen ryhmän -astuessa vieressä. - -"Oh, ne ovat Elman suosikkeja!" huudahti lady Alfreton ikäänkuin -hätääntyneenä. "Hyväinen aika! No, olenpa iloinen, että iltapäivä on -näin kaunis. Tyttö ei olisi voinut tulla, ellei olisi kaunis ilma, -tiedäthän. Lääkäri on sanonut, ettei hän saa koskaan mennä ulos, jos -on vähänkään sateen uhkaa. Mutta tänään siitä ei ole pelkoa -- ja -kukkaslavat ovat tosiaan ihanimmillaan. Tuo on siis tytön äiti", lisäsi -hän teeskentelemättömällä mielenkiinnolla. "Vaimo-raukka, hennolta -näyttää hänkin. Minä... Juliet on siellä... mutta ehkä minunkin pitäisi -mennä. Kaiketi se olisi heistä kohteliasta. Luulenpa, että menen hänen -luokseen. Menenkö, Piers?" - -"Ah, äitiseni, enkö sinulle sanonut, että olet parempi kuin miltä -tahtoisit näyttää?" virkkoi Piers aivan sydämellisesti. "Tule pois!" Ja -rouvan äärettömäksi kummastukseksi hän lisäsi: "Minä lähden mukaasi." - - - - -XXI. - -Yhdysrengas löydetään ja uudistus alkaa. - - -"Te siis todellakin tunsitte hänet? Tunsitte rakkaan veli-poloiseni -Randolphin, jonka menetimme kolme vuotta sitten!" huudahti Lady -Alfreton puolta tuntia myöhemmin. "Oi, olenpa iloinen, että teidät -tapasin! Vähän tiesin, vähän odotin... On hyvin omituista, että näin -aivan sattumalta sain tuon kaiken kuulla! Rakas, rakas veljeni! Hän oli -ainoa, joka minulla on ollut, rouva Mansell, ja hänen kuolemansa oli" -(ääni aleni yhä) "elämäni suurin suru. Me olimme toisillemme kaikki -kaikessa." - -Hänen puhetoverinsa kunnioitti äänettömyyttä, mikä seurasi. Molemmat -vanhemmat naiset kävelivät puutarhapolkuja pitkin muista erillään, -ja heidän keskustelunsa oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, ettei -kumpikaan halunnut sitä katkaista. Lady Alfreton sai nyt tietää, että -rouva Thatcherin mökin kainot, tungettelemattomat asukkaat olivat -ihmisiä, joihin hänet oli iäksi liittävä pyhä side. Veli, josta -hän puhui, ei ollut ainoastaan ollut rouva Mansellin mies-vainajan -läheinen ystävä, vaan molemmat olivat menettäneet henkensä samaa -sotilasvelvollisuutta täyttäessään ja kaatuneet vieretysten. Kukaan -ei ollut luullut hänen armonsa -- tuon kylmän, itsekkään, arvokkaan -rouvan, jollaiseksi hänen oman pitäjänsä asukkaat hänet tavallisesti -käsittivät -- siitä välittävän kuulla; ja kaikkein vähimmin olisivat -nuo kaksi hienotunteista, arastelevaa muukalaista sen nojalla tahtoneet -pyrkiä hänen huomioonsa. - -Asia oli heille tietysti tunnettu; mutta vasta sitten kun lady Alfreton -harvinaisen sydämellisesti oli puhutellut pientä seuruetta puutarhassa -ja herttaisimmalla tavallaan ilmaissut mielihyvänsä heidän sinne -saapumisestaan, lausunut mielipiteensä ilmasta ja toivonut, että kaikki -sitten tulisivat sisälle suojiin, oli rouva Mansell kyennyt voittamaan -vastahakoisuutensa, joka oli estänyt häntä mainitsemasta tuota asiaa, -Hänestä oli nimittäin tuntunut mahdottomalta olla vaiti, kun hänen -emäntänsä jokainen katse ja äänensävy herätti muistoja toisesta; -ja tulos oli yllin kyllin oikeuttanut sen luottamuksen, millä hän -vihdoin asiasta mainitsi. Meidän ei tarvitse tarkemmin puuttua siitä -sukeutuneeseen keskusteluun. - -"En varmaankaan voi koskaan olla kyllin kiitollinen puolisoni -veljentyttärelle siitä, että hän on tutustuttanut meidät toisiimme", -virkkoi lady Alfreton lopuksi, puristaen innokkaasti toisen kättä. -"Minä olen kovin kehno naapuri, mutta toivon... uskon vast'edes -tulevani paremmaksi -- se on todella aikomukseni. Poikani", lisäsi -hän hymyillen, "on minua jo tänään torunut ihmisiä karttavasta -esiintymistavastani; ja olemme toisillemme myöntäneet, että olemme -tähän asti pysytelleet aivan liiaksi eristettyinä. Joka tapauksessa -toivon usein näkeväni teidät ja tyttärenne täällä." - -"Olette erittäin ystävällinen." - -"Minun täytyy sanoa teille", jatkoi lady Alfreton mitä vilkkaimmin -ja hartaan halukkaana jatkamaan haastelua, "että me, Elma ja minä, -olimme jonkun aikaa katselleet tytärtänne ulkosalla hänen istuessaan -sairastuolissaan ja hartaudella seuranneet hänen toipumistaan. Mutta -minä en tullut teidän luoksenne -- minulle oli vaikeata tulla..." - -"Oh, me emme sitä odottaneet, lady Alfreton." - -Vieras ei sanonut, miksi he eivät olleet sitä odottaneet; hän ei -maininnut sen johtuvan siitä, että tiedettiin Towersin rouvan aina -varovan astumasta jalallaankaan muiden kuin kreivikunnan mahtavimpien -ja ylpeimpien ylimysten talojen kynnyksen yli muissa tilaisuuksissa -kuin Piersin mainitsemalla kerran vuodessa tapahtuvalla virallisella -vierailukierrolla. Rouva Mansell olisi tosiaan kernaasti vain -kiittänyt epämiellyttävästä kutsusta, mikä Julietin mairealla äänellä -lausuttunakin tuskin oli kuulostanut kohteliaalta, mutta kun oli -vilkaissut kalpeihin kasvoihin ja riutuneeseen vartaloon vieressään, -nähnyt Carolinen elostuvan, hymyilevän ja luovan rakkaita katseita -Elmaan, niin ylpeys oli saanut väistyä hänen sydämestään. - -Hän oli kuitenkin päättänyt pitää salaisuutensa tiukasti omana -tietonaan. Hän ei tekisi sillä kauppaa, ei edes Carolinen tähden, -vaan palaisi, kuten oli lähtenytkin, vaatimattomana, tuntemattomana -henkilönä kesäasunnolleen mökkiin. - -Mutta nyt -- nyt hän ei voinut olla itselleen myöntämällä, että oli -menetellyt oikein, kun kävi kartanossa. - -Hän näki nyt kaiken toisessa valossa. Kun lady Alfreton kerran oli -sulanut ja lämminnyt, ei kukaan osannut paremmin kuin hän emäntänä -esiintymisen hienoa taitoa, eikä hänen sydämessään olisi voitu -koskettaa mitään kieltä, joka täydellisemmin olisi esiin loihtinut -hänen luonteensa paremmat ominaisuudet kuin se, mille lempeä vieras oli -sormensa asettanut. - -Hänen veljensä oli eläessään ollut se henkilö, jota hän oli maailmassa -enimmin rakastanut, ja hänen kuolemansa, kuten lady Alfreton itse -tunnusti, oli ollut hänen elämänsä ainoa todellinen suru. - - - - -XXII. - -"Sinä saatat meidät kaikki ihan häpeään." - - -"Ka, nuori viisas, minusta näyttää, että olet tehnyt aika hyvän -päivätyön", virkkoi Piers Alfreton sinä iltana, kun hän ja Elma -päivällisen edellä olivat kahdenkesken vierashuoneen kaariakkunan -ääressä. "Oletko itse siihen kyllin tyytyväinen?" - -"Eikö se ollut ihmeellistä, Piers?" Elman kasvot hehkuivat kauttaaltaan -päivänlaskun rusossa, mikä ulkona kirkasti taivaankannen sisällä nämä -kaksi ihmisolentoa. - -"Eikö se ollut ihmeellistä?" toisti nuori mies asettuen juttelemaan. -"Sinä näyt aina keksivän jotakin outoa ja ihmeellistä: joka käänteessä -odottaa sinua seikkailut ja ihmeelliset kohtaukset. Mikä nyt tänään -taas oli ihmeellistä?" - -"Se sinun enosi Randolphin tarina, tietenkin. Etkö sinä siitä -kuullutkaan?" - -"Oh... ah... kyllä; se kai äidin saikin niin ihastumaan. Mikään muu ei -olisi tepsinyt puoliksikaan niin hyvin. Tosin hän oli mennyt puutarhaan -jo ennakolta, päättäen esiintyä kohteliaana; mutta en tosiaan ollut -uskoa silmiäni nähdessäni hänen tuon leskirouvan kanssa kävelevän -edestakaisin käsi kädessä!" - -"Niinkö he todella kävelivät?" Elma värähteli riemusta. - -"Vakuutan sen kunniasanallani! Kun eivät vain olisi suudelleetkin -toisiansa erotessaan! Siitä en mene valalle, huomaa; mutta elleivät he -sitä tehneet, vähältä se piti -- hyvin vähältä. Oh, äitini osaa sen -tempun sirosti suorittaa, jos hän vain kerran siihen määrin innostuu; -ja, kuten sanottu, eno Randolph sai hänet haltioihinsa. Mutta sinä, -Elma, olit kuitenkin ensimäisenä sysäysvoimana ja aiheuttajana." - -"Oh, Piers, enhän toki! Minulla ei ollut sen asian kanssa mitään -tekemistä. Minä vain hankin äidiltä luvan ottaa Carolinelle muutamia -vanhoja kirjoja kouluhuoneesta! Caroline oli lukenut moneen kertaan -jokaisen kirjan, minkä olivat tuoneet mukanaan, eikä täällä maalla -tietysti ollut uusia saatavissa, vaikka tosin rouva Thatcher tarjosi -heille 'Kansan toveria' ja 'Kodin piiriä'", lisäsi hän nauraen. "Mutten -koskaan aavistanut, että täti Selina olisi kutsunut heidät tänne -sisälle", jatkoi Elma reipastuen, "koska hän tietysti ei voi kutsua -jokaista, kuten hän sanoo. Ja vaikka herra Bryant on hyvin miellyttävä, -hänellä saattaisi olla kuinkakin paljon sukulaisia tässä kylässä, -sanoo täti. Ja kun täti tuli itse alas puutarhaan! Eikö se ollut perin -ystävällistä?" - -Piers silmäsi veltosti ympärilleen. Kerrankin hän ihmetteli, saattoiko -Elma olla ihan tosissaan. Hän näki, että niin oli laita. - -"Mitä ajattelet?" vastasi hän sitten. "Olisiko ollut hyvin, hyvin -ystävällistä äitini puolelta viskata yhtä hyväsukuiselle ja hyvin -kasvatetulle naiselle kuin hän itsekin pelkkä lupa käyskennellä hänen -puutarhassaan ihan hänen ikkunainsa alla, itse laisinkaan menemättä -häntä lähelle? Minun täytyy sanoa pikemminkin kummastelleeni, että -leskirouva sellaisesta kutsusta saapui." - -"En luule, että hän olisi tullut", myönsi Elma, "ellei... ellei hän -olisi tehnyt sitä Carolinen tähden. Luulen, Piers, että hän hiukan -- -juuri hiukan -- siihen tapaan tunsikin. Ja kun Juliet alkoi puhua ja -minä näin rouvan kasvot, tunsin kylmät väreet ruumiissani; mutta Juliet -ei sitä ollenkaan huomannut. Ja Caroline oli niin hirveän halukas -näkemään kukkasiamme; hän on ihan hullaantunut kukkiin, mutta niillä -on ainoastaan ruusuja ja tuoksuherneitä [Lathyrus odoratus. Suom.] -rouva Thatcherin huvilassa. Caroline sanoi hyvin usein vilkaisseensa -porteista sisälle ja miettineensä, mitä pyökkipuu-rivin toisella -puolen olisi. Senvuoksi luulen hänen äitinsä todella tunteneen, ettei -voinut tytön tähden olla suostumatta. Kylläpä he tänä iltana siitä -kaikesta jutellevat", jatkoi Elma haaveellisesti; "toivoisin voivani -heitä kuunnella! Caroline puhuu meistä -- sinusta, Julietista ja -minusta, -- kuvailee kalalammikoita, viiniansareita ja ruusukäytävää -sekä kertoo, kuinka sinä työnsit häntä tuota pitkää käytävää myöten, -jotta hän näkisi sen päästä päähän; ja rouva Mansell toistelee kaikki -tädin lauseet ja kertoo, kuinka enostasi Randolphista kuuleminen häntä -kummastutti. Kuinka mielelläni tahtoisin olla siellä!" - -"Mieluummin kuin täällä?" - -"Oh, en minä sitä sanonut", virkkoi Elma viattomasti. "En tarkoittanut -_sitä_, Piers; mutta onhan niin hauskaa mielikuvituksessaan seurata -ihmisiä heidän kotiinsa ja ajatella kaikkea tuota. Eikä Carolinen -tarvitse enää koskaan pelätä yksinäisyyttä; sillä Selina-täti sanoo, -että nyt kernaasti saan käydä häntä tapaamassa milloin vain haluan; -saan ottaa piirustukseni mukaani ja istua siellä puutarhassa. Kuinka -lystikästä se on! Nähdä _minut_ missä niin usein olemme nähneet -_hänet_! Jos täti sattuisi siellä ollessani ajamaan ohitse, juoksisin -veräjälle ja sanoisin: 'Hän on tänään ulkona'; sillä meillä, näetkös -oli aina tapana mökkiä lähestyessämme kysäistä toisiltamme: 'Onkohan -hän sisällä vai lieneekö ulkona?' Minun tapani oli panna täti -arvaamaan, ja varsin usein hän arvasi oikein." - -"Niin, mutta sinulta ei jää varsin paljoa aikaa Carolinelle, sitte -kun toinen rakas ystäväsi, Mabel Pomeroy, saapuu. Milloin hän tulee? -Maanantainako? Caroline saanee silloin väistyä seinustalle, heh?" - -"Piers!" huudahti tyttö närkästyneestä - -"Eikö?" tivasi nuori mies. "Mabelia ei Caroline paljoa huvittane." - -"Jos Mabel olisi senlaatuinen tyttö, hän ei suinkaan olisi _minun -ystäväni_"; ja puhuja suoristausi juhlallisesti, mikä eräästä toisesta -näytti huvittavalta. "Sinä et tunne Mabelia, muutoin et olisi sellaista -edes ajatellutkaan! Se seikka, että Caroline on niin köyhä ja sairas -ja... jokseenkin riippuvainen minusta, on juuri omiaan hankkimaan -hänelle Mabelin suosion, Mabel on yhtä ystävällinen ja herttainen..." - -"He-hei! Olemme etääntyneet aika taipaleen kukkasnäyttelyn päivästä!" - -"Minä en tuntenut häntä silloin. Kuinka olisin voinutkaan tuntea? -Sinä päivänä olimme nähneet toisemme vasta ensi kertaa. Ja ajatukseni -askartelivat kokonaan omissa tytöissäni." - -"Ja sinun mielestäsi hän käyttäytyi töykeästi heitä kohtaan." - -"Niin hän teki -- mutta niin teimme kaikki. Kyllähän sinä tiedät. -Koskaan ei enää käy sillä lailla. Kun Henrietta ja Maggie olivat hänen -kutsuissaan -- kerroin sinulle, kuinka ystävällinen hän heille oli, -- -hän luullakseni huolehti heistä enemmän kuin muista ja asetti heidät -enemmän etualalle kuin kenenkään muun. Olen varma, että hän niin teki --- teki juuri siksi, että he olivat outoja eivätkä ketään tunteneet; ja -Mabel pelkäsi niin hirveästi, ettei heillä olisi hauskaa. Ja sitten oli -mademoisellen väki." - -"Keitä he olivat. Siitä en ole kuullutkaan." - -"Oh, se tapahtui Mertounin talossa oleskellessani. Enhän näet ole -sinua sittemmin tavannut, jotta olisin kertonut. Mademoisellella -- -Mabelin kotiopettajattarella -- oli täällä muutamia jokseenkin kurjaan -tilaan joutuneita vierasmaalaisia tuttavia, jotka olivat matkustaneet -Lontooseen eivätkä tienneet, kuinka täällä tulisivat toimeen; ja -Mabelista ja mademoisellesta tuli heidän vuoksensa aivan hyvät ystävät, -vaikka ennen aina riitelivät. Nyt mademoiselle on niin liikutettu ja -riemastunut kaikesta siitä, mitä Mabel tavalla tai toisella on noiden -ihmisten hyväksi tehnyt. Ja ne olivat sentään jokseenkin väsyttäviä -eivätkä varsin hauskoja ihmisiä, Piers, joten näin ollen en voi -käsittää, että hän koskaan enää hentoo antaa Mabelille huonoa arvosanaa -hänen opinnoistaan!" - -"Mabel siis voittaa siitä." - -"Et toki uskone, että hän teki sen _senvuoksi_?" - -"En, en lemmossa! Älähän, pyydän, älä muserra minua halveksimisellasi, -rakas, päättäväinen, kaunopuheinen pieni sähikäinen! Kah, mikä -vilpittömän uskon puolustaja sinä olet, Elma! Toivoisinpa olevani -Mabelina! Kuinka ihanaa on, että ihmiseen uskotaan!" Hänen rinnastaan -kohosi huokaus, ja hän singahdutti katseen sanojensa tehoksi. - -Turhaan. Tuo tyttö oli vielä lapsi ja vielä -- niin, vielä aivan -epäluuloista vapaa ja viaton. Piersistä välittämättä hän jatkoi omien -ajatustensa suuntaan. - -"Tuskin tuntisit Mabelia; hän tekee nykyisin _aina_ jotakin hyvää ja -suunnittelee hyviätöitä. Se alkoi silloin, kun hän ajelutti niitä -tyttöjä ja minua puistossa. Se oli varmaankin alkuna, sillä jälkeenpäin -hän sanoi minulle todella uskovansa, että se oli aivan ensimäinen -kerta, jolloin hän eläessään oli yrittänytkään tehdä mitään -- mitään -_todellista_ -- jonkun toisen hyväksi! Ajattelehan! Ja hän sanoi -sitäpaitsi -- voinenko sinulle ilmoittaa mitä hän sitäpaitsi sanoi?" -Ja innokas nuori ääni vapisi ja laski. Ilmeisesti oli tulossa jotakin -vakavaa. - -"Älä kerro, ellet luule, että sinun sopii sitä tehdä", sanoi Piers. - -"Mutta minä en luule, että se on sopimatonta, ja se näyttäisi sinulle, -millainen Mabel todella on; ja minä tiedän, että et hänestä paljoa -pidä." - -"No?" - -"Hän sanoi sinä iltana itkeneensä itsensä nukuksiin." - -"Itkeneensä itsensä nukuksiin!" - -"Hän oli niin häpeissään. Ja _olihan_ se omituista, juuri hiukan -omituista, ettei koskaan ollut yrittänyt mitään." - -"Omituista sinun korvissasi tietenkin. Ei aivan yhtä omituista minun -korvissani, ja luullakseni on paljon muitakin, joille se ei kuulostaisi -omituiselta. Ainoa kummallisuus olisi siitä itkeminen." - -"No _sitä_ en pidä laisinkaan omituisena", virkkoi Elma hiljaa. - -"Et, koska..." Hän vaikeni, henkäisi pitkään ja katsahti tyttöön -ikäänkuin epäröiden, jatkaisiko vai ei. - -"Koska?" kysyi Elma mitä vakavimman tarkkaavaisena. "Kerro minulle, -Piers. Minä en koskaan pane pahakseni sanojasi, Piers. Koskeeko se -Mabelia?" - -"Ei." - -"Siis minua?" - -"Niin." - -"No, mitä minun suhteeni?" Elma tarttui hänen käteensä ja heilutteli -sitä luottavaisesti. "Mitä minun suhteeni?" - -"Ainako sinä tuolla tavoin tartut ihmisiä kädestä?" kysyi hän. Mutta -tyttö tunsi hänen puhuessaan tarttuvan hänen omaansa ja puristavan sitä -tiukkaan. - -"Kyllä -- milloin heistä pidän." - -"Tokko...?" Sitten hän hillitsi itsensä. - -"No, mitä siis minun suhteeni?" virkkoi Elma houkutellen. "Sano pois. -Älä välitä. Minä tahdon kuulla. Sano, sano, Piers!" - -"Sanoisinko?" Syystä tai toisesta hän tiesi, ettei hänen tulisi -sanoa, mutta kiusaus oli suuri. "Sanonko sinulle, miksi Mabel -sinua kummastuttaa ja miksi muutkin -- me -- puolet tapaamistasi -ihmisistä sinua kummastuttaisivat? Se johtuu siitä, Elma, että olet -erilainen kuin me kaikki. Sinulle on nöyryys, kainous, viattomuus, -ylvästelemättömyys, epäitsekkyys yhtä luonnollista kuin taivaan tuulten -humina. Itsekkyys? Sen sanan merkitystä sinä et tunne. Vakuutan -sinulle, ettet tunne. Toisten toivomukset, pelot, ilot ja surut ovat -sinulle kuin omiasi. Jokainen rakastaa sinua -- koska sinä rakastat -jokaista. Sinä, äiditön tyttö-parka, joka olet kasvanut kuivassa, -karussa maaperässä -- vieraiden parissa -- yhtenä monien joukossa -- -pelkkänä yksilönä tässä suuressa meluavassa maailmassa, sinä saatat -meidät kaikki ihan häpeään. Sinun puhdas, suloinen, jalo luonteesi saa -meidät kaikki halveksimaan omaa kurjaa, viheliäistä minäämme. Jo pelkkä -oleskelu sinun parissasi... sinun näkemisesi... puheesi kuuleminen..." - -"Oi, Piers! Piers, _älä_!" Hän melkein parahti. - -"Hiljaa. Kuule se yhden ainoan kerran." - -"Ei, ei!" - -"Niin, yhden ainoan kerran, rakas lapsi. En enää koskaan puhu siihen -tapaan, paitsi jos..." Hän vaikeni äkkiä. - -"Ei, sinä et saa -- sinä et saa." - -"Paitsi _jos_..." toisti hän. Mitään enempää hän ei sanonut. - - - - -XXIII. - -"Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt?" - - -Oli kenties hiukan raskasta Elmalle, että hänen serkkunsa ehdotus -pantiin täytäntöön tosiaan varsin perinpohjaisesti ja että Alfretonin -herrasväki siis vietti maakartanossansa melkoista isomman osan -elämästänsä kuin ennen. - -Tästä päätöksestä johtui, että hänen täytyi uhrata "Park Lanen päivät" --- nuo päivät, jotka olivat käyneet hänelle entistä rakkaammiksi -senjälkeen, kun niin herkkä muutos oli tapahtunut ennen itsekkäässä ja -väsähtäneessä perheessä, että hänkin saattoi tämän parannuksen huomata. -Hänen täytyi luopua heidän seurassaan viettämistään keskiviikon -iltapuolista aina tulevan vuoden pääsiäiseen asti. - -Sanomattakin on selvää, että joulun hän oli viettänyt Towersissa, -ja se oli ollut hurmaavan rattoisa joulu; mutta sitä seuraavien -jokseenkin lohduttamien kevätkuukausien aikana ihan huhtikuun loppuun -asti -- sillä pääsiäinen oli sinä vuonna tavattoman myöhään -- hän oli -poikkeuksetta keskiviikko-aamua huokauksin tervehtänyt. - -Kuten tiedämme, oli Elmalla sentään niin onnellinen luonne, että ikävä -ei voinut sitä lannistaa eikä pettymys katkeroittaa. - -Koska parhainta ei ollut saatavissa, hän tahtoi tehdä voitavansa -näissä vähemmin hauskoissakin olosuhteissa; ja hänen ahkeroidessaan -opinnoissaan ja edistyessään erilaisissa hienoon sivistykseen -kuuluvissa saavutuksissa luontaisella uutteruudellaan ja -innostuksellaan aika kiiti kylläkin nopeasti. - -Niinkuin oli ennustettu, täytyi turvautua valeliepeisiin -- -uudenaikainen vastike kolmisenkymmentä vuotta sitten muodissa olleelle -kasvamispoimujen alaslaskemiselle -- nuoren neitimme hameissa. Hän -oli mitaltaan varttunut runsaan puolitoista tuumaa, hipiä oli käynyt -hienommaksi, muoto muuttunut edukseen. Joka suhteessa hän ei enää -muistuttanut niin paljoa lapsesta -- oli suuremmassa määrässä nainen. - -"Ja kyllä on jo aikakin!" lausui lady Alfreton hyväksyvästi luodessaan -yleissilmäyksen tyttöön. "Viime kuussa täytit seitsemäntoista, -Elma; se merkitsee, että tähän aikaan ensi vuonna sinut esitellään -seuraelämässä. Minä aion itse esitellä sinut ja viedä sinut -seurapiireihin. On aika, että alkaisit näyttää neitimäisemmältä, hiukan -vähemmän -- pyöreältä ja punaposkiselta", naurahti hän. - -"Teen liian pahoin niin sanoessani, eikö totta, rakkaani? Mutta -siitä ei tosiaan tarvitse loukkaantua. Sinä olisit hyvin herttainen -lapsi, jos _olisit_ lapsi; ja tiedän, että muiden muassa Piers aina -ihaili ruusuja poskillasi ja hyvää terveyttä todistavaa ulkomuotoasi -ylimalkaan. Hän on kehuskellen maininnut sinusta Julietille ja saanut -hänet niin paljon ratsastamaan, kävelemään ja yleensä liikkumaan -ulkoilmassa, että hän todella näyttää yhtä paljoa nuoremmalta kuin sinä -olet joulun jälkeen vanhentunut. - -"Ja jouluksikin hän oli mielestäsi somistunut, ja hän on epäilemättä -herttaisempi ja paremmalla tuulella kuin ennen. Meillä on ollut -aivan hauska talvi, ja sir Thomas on riemuissaan. Vaikka olemme -toimeenpanneet tanssiaiset ja pitäneet alituisia päivälliskutsuja ja -vaikka meillä on tuon tuostakin ollut melkolailla vieraita, emme ole -tuhlanneet puoliakaan siitä kuin tavallisesti Cannesissa ja Pariisissa -oleskellessamme. Hänestä on hiljainen maalla asumisemme tehnyt hyvän -vaikutuksen naapuristoonkin." - -Lady Alfreton puhui edelleen, sillä hänen tapansa oli sanoa, että -hän aina saattoi mukavasti haastella Elmalle; Elma oli ikäisekseen -niin järkevä tyttö ja niin terävä käsittämään. "Uskonpa, että vielä -päätämme viettää talvemme joka vuosi Towersissa; enkä ainakaan minä -olisi siitä suinkaan pahoillani. Tiedät kai, että Piers toi kaikki -hevosensa Leicestershirestä ja metsästi omien vieraittemme kanssa? -Sekin oli hauskaa. Siitä oli suurta apua. Sanalla sanoen olemme voineet -ja viihtyneet mainiosti ja varmaan me vielä kaupunkiin tultuammekin -tunnemme itsemme senvuoksi reippaammiksi." - -Oli kieltämätöntä, että osa tämän jälkikatsahduksen tuottamasta -riemusta sisältyi tuohon johtopäätökseen; ja Elma, jonka koko sydän -samasta syystä pulppuili iloa, ei nähnyt tädissään mitään moitittavaa. -Että hänen rakkaat omaisensa laisinkaan olivat saapuneet kaupunkiin, -reippaampina tai vähemmin reippaina, oli hänelle melkein kylliksi; -mutta että he olivat saapuneet virkistyneinä, hilpeinä, kaikin puolin -terveinä ja tyytyväisinä, pirteinä ja iloisina alkavaa seurustelukautta -vastaanottamaan, riitti yllin kyllin täyttämään hänen onnensa maljan. - -"Ja sinä _olet_ kasvanut, Elma", toisti täti. - -"Olen kyllä, rakas täti; Piersin täytyy taas mitata minut. En voinut -olla juoksematta sisälle nähdäkseni vanhan mittani, kun kuljin -kirjastohuoneen ohitse, ja luulen -- olen siitä varmakin, -- ettei se -enää ulotu paljoa korkeammalle silmiäni." - -"Ja vaikka epäilemättä _olet_ hoikempi, näytät terveeltä. Tietysti -_olet_ terve?" - -"Aivan terve, täysin terve, täti." - -"Neiti Exeter on varmaan pitänyt sinusta hyvän huolen." Ja sitten --- ihmeitten ihme! -- lady Alfreton lisäsi ihan kuin luonnollisena -jatkona: "Minun täytynee käydä neiti Exeterin luona lausumassa hänelle -tunnustukseni." - -Hän oli käynyt niin monien ihmisten luona siitä ajasta, kun hänet -viimeksi tapasimme, että yksi vierailu enemmän tai vähemmän ei paljoa -merkinnyt, eikä neiti Exeter ollut enemmän hänen oman säätypiirinsä -ulkopuolella kuin monet muut olivat olleet. - -Hänen poikansa ehdottama koe oli, kuten olemme rouvalta itseltään -kuulleet, onnistunut erinomaisesti. Hän oli huomannut, että -kohteliaisuus, ystävällisyys ja naapurillisuus eivät ehdottomasti -tietäneet tartuntaa tai edes alituista kanssakäymistä. Vähitellen hänen -silmänsä olivat avautuneet näkemään sen tosiasian, että oli mahdollista -olla huomaavainen, jopa viettää aivan hauska puolitunti yksinkertaisten -kansanihmisten parissa, jotka tiesivät vähän tai eivät mitään siitä -maailmasta, missä hän eli, mutta joiden oma maailma kuitenkin oli -sellainen, ettei hän voinut sitä halveksia. Alkoipa hän heistä oppiakin. - -"Poloinen rouva Smith oli täällä tänään ja hän on todella varsin hauska -puheissaan ja varsin kaino ja vaatimaton esiintymisessään -- vaikka -on ihan _ihmeellistä_, mitä hän on tehnyt, -- niin ihmeellistä, että -muut saavat vallan _hävetä_", oli ylhäinen rouva eräässä tilaisuudessa -vakuuttanut; "enkä suinkaan enää koskaan edes ajattelekaan häntä -sivistymättömäksi. Kah, ihan unohdin hänen pienet omituisuutensa -hänen täällä ollessaan -- eikä sellaisista saisi niin kovin paljoa -välittääkään. Minä pyysin häntä käymään toistekin, pyysin niinkin; minä -todellakin pidän hänen käynneistään." - -Eräänä päivänä hän taas oli lausunut: "Rakas Piers, jos olisin tuntenut -sen sääliteltävän, _kauhean_ miespoloisen aikaisemman elämäntarinan, -jonka tänne tuonnoin toit, en suinkaan olisi käyttäytynyt häntä kohtaan -niinkuin käyttäydyin. Olen nyt aivan suuttunut itseeni. Tiedätkö sen? -Oletko kuullut siitä? Vai et? Annahan, kun sitten kerron sinulle." -Senjälkeen oli seurannut yksityiskohtia, ja lopuksi oli rouva lausunut: -"Jos siis joskus haluat käskeä hänet jälleen tänne, Piers, tahdon tehdä -parhaani poistaakseni sanojeni aikaisemman vaikutuksen; ja vaikken -ymmärräkään kaikkea, mitä hän sanoo, sillä tiedäthän, että hänen -murteensa ja puhetapansa on miltei _mahdotonta_, tahdon hymyillä ja -virkkaa jotakin, mitä hyvänsä, rauhoittaakseni ja rohkaistakseni häntä." - -Piersin lause: "Kukaan ei kykene siihen paremmin kuin sinä, äitiseni", -oli ollut pienenä lisäpalkkiona tästä. - -Mutta totta puhuen lady Alfreton ei olisi kaivannut mitään muuta -palkkiota kuin omat onnellisemmat tunteensa. Jokainen pieni ponnistus -oli kantanut omat hedelmänsä; ja hänen puolisonsa ja poikansa -hyväksyminen Julietin huvitetun myöntymisen kera oli vain tasoittanut -hänen tiensä hiukan sileämmäksi kuin se ehkä muutoin olisi ollut. Hänen -alettuaan kerran astua tätä polkua häntä ei enää hevillä olisi saatu -siitä poikkeamaan. - -Sir Thomas oli kummastuneena kohottanut kulmakarvojansa, mutta oli -muutoksen johdosta myöskin mielihyvästä hykerrellyt käsiänsä. Hänkin -oli luvannut tulla maalais-herrasmieheksi, jollaiseksi hänen poikansa -oli muuttumassa. Vielä ei ollut liian myöhään: se tekisi erinomaisen -hyvää sekä hänen terveydelleen että hänen maineelleen. - -Jouluna Towers tuskin tunnettiin entisekseen, kun ilta illan perään -ajopelejä vieri edestakaisin; ja Elman sanojen mukaan oli ollut -milloin mitäkin "ihania, ihania" juhlia ja kestityksiä sekä rikkaille -että köyhille, jopa onnettomille "keskiluokkalaisillekin", jotka -alussa olivat olleet hänen tätinsä erityisenä kammona, mutta joista -hän sittemmin erikoisesti huolehti. Julietkin oli huomannut, ettei -naapurillisuus sittenkään ollut mitään huonoa huvia ja etteivät ihmiset -senvuoksi käyneet "röyhkeiksi, tungetteleviksi ja hännysteleviksi", -kuten hän ja hänen äitinsä ennen olivat luulleet. - -"Tietysti meidän joskus täytyi suoristaa ryhtiämme, näyttää hiukan -jäykiltä ja viileiltä", tunnusti hän uskotuilleen myöhemmin, "mutta -ylimalkaan onnistuimme mielestämme ihmeellisen hyvin. Ja minun täytyy -myöntää, että jos _maalla_ tahtoo asua, ei ole viisasta esiintyä -tylysti, niinkuin meidän tapamme ennen oli." - -Tuskin tarvitsee mainita, että niiden joukossa, jotka tästä olivat -enimmin hyötyneet, oli rouva Mansell tyttärineen. _Heistä_ oli tullut -perheen ystäviä; ja Towers oli todella osoittautunut heille niin -vieraanvaraiseksi ja mieluiseksi, että he lopuksi olivat suostuneet -vastaanottamaan sir Thomasin tarjoaman mökin, joka hänellä oli -vuokrattavana lyhyen matkan päässä kartanostaan. Eikä kukaan ollut -tästä järjestelystä enemmän mielissään kuin lady Alfreton, joka -hartaasti huolehti siitä, että mökki sisustuksineen olisi kaikin -puolin siro ja täydellinen -- aivan sellainen kuin hän olisi itselleen -halunnut. - -Nyt hänestä tuntui perin yksinkertaiselta sanoa: "Minun täytynee käydä -neiti Exeterin luona." - -Neiti Exeter istui seuraavana iltapäivänä etummaisessa -vastaanottohuoneessa vierastaan odottamassa. Hänelle oli ilmoitettu -hänen osakseen aiotusta kunniasta, ja Elma oli tämän viestin viedessään -hiukan arastellut. Tyttö oli omana vakaumuksenaan lisännyt, että -vierailu tehtäisiin viivyttelemättä. - -Tämä vihjaus oli riittänyt. Kaikki oli nyt valmiina, ja kaikki oli -ulkopuolisesti tyyntä, vaikka lempeän kaitsijan povessa epäilemättä oli -paljonkin levottomuutta. - -Mitähän tuo omituinen ja odottamaton toimenpide merkitsi? Aikoiko -Elman holhooja ehdottaa jotakin muutosta, jotakin sovittelua? Koettiko -sir Thomas keksiä jotakin keinoa pannakseen täytäntöön sen, mitä -neiti Exeter jo jonkun aikaa oli peljännyt hänen omaisineen haluavan, -nimittäin riistää hänen rakkaan oppilaansa pysyväisesti hänen -hoivastaan? Vuoden päästä hänellä oli siihen valta, mutta nyt -- ja -neiti Exeter pudisti päätänsä, ja hänen huulensa sulkeutuivat tiukkaan. -Ei, ei; mieluummin mitä muuta tahansa! Mitä hyvänsä muuta vaadittaisiin -tai pyydettäisiin, mitä tahansa hän saattoi hyvällä omallatunnolla -tehdä, siihen hän oli valmis; mutta luovuttaa hänelle uskottu pyhä -aarre toisille, ennemmin taipua elävien vaatimuksiin kuin kunnioittaa -vainajain toivomuksia? Ei koskaan! - --- Tapahtuuhan se sittenkin kyllin pian, kyllin pian, -- huokasi hän -ajatellen nopeasti kiitäviä kuukausia. -- Suloinen Elmani, pitkää -aikaa et saa enää viettää tyyntä, hiljaista elämääsi ja rauhallisesti -harjoittaa opintojasi. Maailma vaatii sinut. Oi lemmikkini! -- ja -kyyneleet kumpusivat uskollisen olennon silmiin. -- Oi, Elmani, kunpa -osaisit elää maailmassa silti tulematta maailmalliseksi! Mutta _onko_ -se mahdollista? -- Sillä kunnon neiti Exeter oli tällä haavaa hiukan -epäuskoinen ja alakuloinen, ja ken voi häntä moittia? - -Seuraavassa silmänräpäyksessä ovi lensi auki, lady Alfreton astui -sisälle, ja pieni johtajatar, jälleen sotahaarniskassa, meni häntä -vastaan. Hänen sävynsä tosiaan hieman kummastutti vierasta, joka, ollen -keveäluontoinen, oli niin täydellisesti unohtanut kuin jos ei olisi -koskaan ollut olemassakaan mitään syytä, miksi he kaksi eivät nyt olisi -mitä parhaimmissa väleissä. Mutta neiti Exeter sai vuorostaan aihetta -kummastua, ennenkuin haastattelu oli päättynyt. - -Ei vihjaustakaan mistään uudesta ehdotuksesta. Ei viittaustakaan -mihinkään muutokseen. Sanalla sanoen, ei mitään muuta kuin hauskaa -ystävällisyyttä, ylistystä, sieviä kehuskeluja opettajattarelle, ja -kaikki tuo esitettynä niin herttaisesti kuin ainoastaan lady Alfreton -taisi. - --- Hyväinen aika! -- huudahti lauhtunut ja katuvainen neiti Exeter -jäätyään jälleen yksikseen. -- Hyväinen aika! Elma on varmaan oikeassa, -ja yhtä varmasti minä olen tuominnut väärin tuota hurmaavaa rouvaa. -Elma on minua viisaampi. Hänen on opetettava minua, eikä minun häntä, -eräissä suhteissa. - -Hyväluontoisen Mertounin herttuattaren auliissa ja iloisessa -myötävaikutuksessa lady Alfretonilla oli myöskin alituista tukea ja -puolustusta uudelle asiaintilalle. - -"Mitä herttuatar tekee, sitä voin minäkin tehdä", oli hänen tapansa -päättäväisesti vastata Julietin silloin tällöin huomautellessa, ettei -Park Lane ollut Towers ja että se, mikä varsin hyvin meni mukiin B:n -kreivikunnassa, tuskin sopi Lontoossa. - -Lady Alfreton ei lisännyt -- kenties ehkä ei tiennyt, -- että, mitä -herttuatar teki, johtui yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hänen omassa -perheessään tapahtuneesta vallan siirrosta, toisin sanoen, että mihin -Mabel johti, sinne Mabelin äiti seurasi -- ja me tiedämme, kuka oli -kaiken johtajana. - --- Se on Elman, yksinomaan Elman vaikutusta! -- päätteli eräs, joka -myöskin tiesi. - -Mutta Piers ei sinä kesänä sallinut itselleen tilaisuutta usein tavata -Elmaa. Hän lähti pitkälle ulkomaanmatkalle heti kaupunkiin muuton -jälkeen; ja jos sopii vilkaista viattoman sydämen kuulakkaan syvyyteen, -voimme aavistella, että hänen nuoren serkkunsa mielestä kaikki oli -menettänyt puolet kirkkaudestaan, kun hän oli poissa. - -Elman joutohetket Park Lanen talossa eivät siitä pitäen koskaan -kuluneet yhtä hupaisasti -- varsinkaan eivät tarjonneet läheskään samaa -tenhoa kuin muutamina ensi viikkoina tuon onnellisen pääsiäisajan -jälkeen. Hän kaipasi aina jotakin. Hetket olivat kadottaneet -viehätyksensä, ihana kirkkaus oli niistä kaikonnut. - -Eräänä päivänä lady Alfreton sanoi äkkiä: "Kah, Elma! Olen saanut -kirjeen Piersiltä. Hän lähettää sinulle sydämellisiä terveisiä. -Se ei ole laisinkaan Piersin tapaista; mutta sinä olit aina hänen -suosikkinsa." Sitten hän käännellen kirjettä kädessään alkoi lukea -höpistä ensin hiljaa ja vihdoin äänekkäämmin: "Rakastava poikasi Piers -Alfreton. _Sano sydämellisiä terveisiä Elmalle_." Sitten osoittaen -lausetta: "Tuossa näet! Tuossa se on! 'Sano sydämellisiä terveisiä -Elmalle'." - -Jälkeenpäin puhuja mietiskeli itsekseen tähän tapaan: - --- Lieneeköhän se punehdus mitään merkinnyt? Toivoisin niin -- kaikesta -sydämestäni sitä toivoisin. Mutta ainahan Elma punastuu. Hän punastuu -ujostellessaan ja punastuu innostuessaan. Mutta sentään... En voi -muistella nähneeni mitään aivan samanlaista punehdusta tätä ennen. - - - - -XXIV. - -Päätös. - - -Oli iloinen kevätpäivä, linnut visertelivät riemukkaasti ja kukkaset -puhkesivat huhtikuun heleänä aamuna; mutta kulmatalosta Haverstockin -mäellä kuului itkua ja valitusta. - -Oli pääsiäisloman edellinen päivä -- päivä, jolloin tavallisesti -hiljaisen tyytyväisyyden ja säädyllisen hilpeyden tunteet täyttivät -koko laitoksen. Mutta ken saattoi tänään olla iloinen? Elma teki -lähtöä. Elmaa ei enää koskaan nähtäisi innokkaine, jokaista tulijaa -tervehtivine kasvoineen lupa-ajan päätyttyä -- häntä, joka aina -ensimäisenä oli heitä vastaan ilmestynyt. - -Elma ei koskaan enää olisi siellä tuota välttämätöntä hetkeä -sulostuttamassa ja jokaista uutta tulokasta laitokseen tervehtimässä. -Elma, jolla oli niin rohkaisevat, puoleensa vetävät silmät, niin -taitava, viihdyttelevä kieli ja jonka _esprit-de-corps_ oli niin -innokasta (tämä hänen yhteishenkensä oli vaikuttanut jokaiseen jäseneen -talossa vanhimmasta nuorimpaan), -- Elma oli jättävä heidät iäksi. -Tosin oli muitakin hänen ikäisiään, hänen aikalaisiaan, muiden muassa -näillä sivuilla jo ennen mainitut pitkä Henrietta ja tyyni ja vakava -Margaret, jo ennen lähtenyt, ja toisia oli tullut heidän sijaansa; -ja olikin aika -- niin, he eivät voineet olla myöntämättä, että Elma -Alfretoninkin, joka nyt oli, kuten ne toisetkin olivat olleet, naiseksi -kypsymässä, oli jo aika leijailla ylöspäin korkeampiin, avarampiin -ilmapiireihin. Mutta sittenkin -- Elma! Ken voi korvata Elman -- pienen -yhdyskunnan joustavan, lehahtelevan, liikkeellepanevan hengen, sen oman -kirkkaan, erikoisen tähtösen? - -"Neiti Exeteristä se tuntuu kauhean katkeralta", kuiskasi eräs tyttö -henkeänsä pidätellen toiselle. "Hän ei virka mitään -- mutta hän -kärsii. Se näet tuntuu hänestä melkein kuin täytyisi luopua omasta -lapsestaan; eikä saa luovuttaa häntä edes lapsen oikeille vanhemmille." - -"Ainakin yhdessä suhteessa käy olo meille vaikeammaksi", vastasi toinen -surumielisesti. "Ei ole enää ketään viihdyttelemässä neiti Exeteriä -hänen synkkinä päivinään ja palauttamassa hänet hilpeälle tuulelle, -kuten Elma aina osasi tehdä. Elma voi _aina_ hänet lepytellä. Ajattelen -mielihaikealla, miltä täällä tuntunee, kun Elma on mennyt." - -Niin ajatteli moni muukin. - -Tuo kunnon neiti Exeter, jota kaikki hänen oppilaansa kunnioittivat ja -josta useimmat jossakin määrin pitivätkin, ei kenties ollut erikoisen -taitava voittamaan heidän myötätuntoansa. Kuten olemme nähneet, hän -saattoi eräissä tiloissa taipua, jopa heltyä liiaksikin, -- mutta -tavallisesti hän arvokkaan koulunjohtajattaren asemassa hairahtui liian -jyrkän periaatteellisuuden varsin yleiseen ansaan. Hänen periaatteensa -mukaan tuli ja täytyikin määrätyn sarjan huolellisesti täytettyjä -velvollisuuksia, joiden vaihteluna olivat määrätyt huvitukset ja -virkistykset, ehdottomasti tyydyttää jokaisen oikeamielisen, järkevän, -vastuunalaisen ihmisen vaistoja ja vaatimuksia. - -Mutta kasvuiässä olevia tyttöjä (älkää säikähtykö _Atalantan_ kauniit -lukijattaret!) voidaan tuskin luokittaa järkeviin, vastuunalaisiin -ihmisolentoihin; ja meillä lienee lupa vihjaista, että oivallinen neiti -Exeter ei liene kylliksi ottanut huomioon nuorten ailahtelevaisuutta. - -Tässä tuli Elma hyvään tarpeeseen. Ei kukaan kuolevainen voinut -vastustaa Elmaa, saati sitten neiti Exeter -- varsinkaan silloin, kun -Elma oli laupeuden asioilla. On näet ensiksikin muistettava, ettei -Elma koskaan anonut mitään itselleen; hän ei koskaan puhunut omasta -puolestaan. Ja sitten kuvastui nuoren lähetin silmässä sellaista -kaihoa, ilmeessä sellaista arkaa levottomuutta ja samalla eräänlaista -luottamusta, että kuuntelijan sydän tuskin olisi voinut olla sulamatta, -vaikka se olisi ollut kivestä. Ja vielä -- mutta miksi luetella? -Neiti Exeter oli sittenkin vain ihminen inhimillisin heikkouksin ja -myöskin inhimillisesti tietoinen siitä. Ja tuo heikkous ilmeni hänen -suhteessaan hänen orpoon turvattiinsa, joka ei enää olisi hänen. Eron -päivä saapui, kuten olemme maininneet, ja tahdomme vetää verhon sen yli. - -"Tosiaankin luulen, että muutat meille haikein mielin", väitti -Elman täti samana iltana, "niin tosiaan, Elma", ja hänen äänessään -oli vivahdus nuhdetta. "Ja kuitenkin sir Thomas saapui kaksi päivää -ennen pääsiäistä, sen sijaan että olisi tullut pääsiäisen jälkeen, -toimittaakseen sinut suoraan tänne. Ja... ja minä olen hommannut -huoneesikin aivan valmiiksi." - -"Oi, se on ihana, täti! Ah, täti, se on sievin, hauskin, armain pikku -suoja! Enkö teille sanonut, etten ollut eläessäni nähnyt mitään sen -vertaista?" - -"Kyllä, rakas lapsi, kyllä. Oh, en minä tarkoittanut sanoa, että olet -kiittämätön, Elma; sinä vain et mielestäni näyttänyt ihan _niin_ -onnelliselta, ihan _niin_ hurmaantuneelta kuin olin odottanut olevasi -päästessäsi pois tuosta väsyttävästä koulusta ja tietäessäsi, että -tästälähin kotisi on vakituisesti meidän luonamme." - -"Olen onnellinen, sanomattoman onnellinen tietäessäni, että kotini on -oleva teidän luonanne", vastasi Elma hiljaisella äänellä. "Rakastan -teitä kaikkia hyvin paljon ja, voi, kuinka ystävällisiä te minulle aina -olette!" - -"Rakas lapsi! Enhän sitä tarkoittanut. Kah, Elma, tuntuu kuin olisin -kalastellut imartelevia kehuskeluja! Hyväinen aika! Minähän ainoastaan -ihmettelin, ettet näyttänyt iloisemmalta, hilpeämmältä, hyvä lapsi." - -"Olen juuri eronnut useista ystävistä", virkkoi Elma, "ja jotkut niistä -olivat minulle rakkaita ystäviä, täti." - -"Nii-in, tietysti, armas tyttöseni." Lady Alfreton liikahti -hermostuneesti nojatuolissaan. - -"He olivat ikävissään nähdessään minun lähtevän. Sanoessamme -toisillemme hyvästi monet... itkivät." - -"Kaiketi ne pitivät sinusta." - -"Neiti Exeter ei itkenyt." - -"Eikö?" - -"Mutta hänen silmänsä punottivat ja olivat turvoksissa. Täti, se rakas, -ystävällinen, oivallinen neiti Exeter rakasti minua enemmän kuin kukaan -muu heistä; ja minä luulen, että hän tunsi uhraavansa minut ainiaaksi." --- - -Muutamia päiviä aikaisemmin lady Alfreton oli esittänyt ajatuksiaan -tähän tapaan: - -"Olen valmis myöntämään, että Elma on hyvin kasvatettu ja että hänen -lahjojansa on siinä suhteessa kehitetty niin paljon kuin on ollut -mahdollista. Mutta pelkät lukutiedot eivät yksin riitä; ja vaikkei -minulla ole hitustakaan muistutettavaa neiti Exeteriä vastaan, joka -on todellakin miellyttävä, järkevä nainen, olen kuitenkin ylimalkaan -koulukasvatusta vastaan, enkä... enkä voi olla toivomatta, että -nuori sukulaisemme vastedes välttää Haverstock Hillin alinomaista -mainitsemista, kuten hän tähän asti on sitä maininnut." - -"Mitä tulee tyttökouluihin yleensä, lady Alfreton, olen täysin samaa -mieltä kanssanne", vastasi se naishenkilö, jolle yllämainitut sanat -lausuttiin -- hilpeä, järkevä maalaisnaapuri, eräs niitä Towersin -lähettyvillä asuvia, joiden seuraa Piers oli äidilleen suositellut. "En -kylläkään pidä nuorten neitien tavallisista kasvatuslaitoksista; sillä -kun on joukko tyttäriä, kuten minulla, niin lukutuntien järjestäminen -kotona on mielestäni kaikissa suhteissa edullisempaa. Mutta on tyttöjä --- puolisonne veljentytär esimerkiksi, -- joiden olosuhteet tekevät -koulunkäynnin aivan välttämättömäksi. Heidän laisilleen, kuten Elman -täällä ollessa hänen kuvailuistaan mielestäni hyvin tajusin, neiti -Exeterin opisto on varmaan varsin oivallinen." - -"Oh, kyllä; epäilemättä. Oivallinen joka suhteessa." (Nyttemmin lady -Alfreton poikkeuksetta uljaasti puolusti hänen kouluansa _kouluna_.) -"Mutta luulen kuitenkin käsittävänne, rakas rouva Wotherham, ettei -Elmalla voi olla mitään tarvetta -- mitään syytä, -- vielä pääsiäisen -jälkeen ylläpitää suhteitaan siellä." -- - -Mutta tässä nyt Elma pää tätinsä helmassa kuiskaili, kuinka neiti -Exeter häntä rakasti ja kuinka tämä oli aavistanut ikuista eroa. - -Tietysti Elman täti antoi perään. Pienoinen sana oikealla hetkellä -painaa vaa'assa enemmän kuin tuhannen muulloin. - -Neiti Exeter olisi tervetullut Park Lanelle, milloin häntä vain -halutti; Elma saisi käydä Haverstock Hillin kulmatalossa niin usein -kuin tahtoi. Ja lady Alfreton itse tunsi saavansa runsaan palkan -molemmista myönnytyksistään nähdessään tuon mitä aurinkoisimman -luonteen aartehistosta päiväpaisteen nyt hiipivän herkkänä esille. - -Mitäpä muita toivomuksia Elmalla tosiaankaan enää saattoi olla? Neiti -Exeter oli ollut koetuskivenä. - -Jos täti olisi jäänyt kylmäksi ja järkkymättömäksi silloin, kun neiti -Exeteristä tuli puhe, olisi ollut helppo nähdä, mikä kohtalo odotti -kaikkia senlaatuisia pyyntöjä. Jos täti taas olisi parhaimmassa, -ystävällisimmässä mielentilassaan -- ja sitä täti oli ollut, ja siis -oli kaikki hyvin. - -Istuessaan siinä suloisessa huhtikuun hämärässä hellästi hyväillen -jalokivillä koristettua kättä, johon oli tarttunut, ahmiessaan -ulkoa löyhyilevää nuorten, veresten lehvien tuoksua ja rakkaasti -silmäillessään huoneen tutunomaisia, kauniita esineitä Elma mietiskeli -ja pohti tuhansia ihmisrakkaita ja jalomielisiä suunnitelmia. Hänen oma -itsensä ei niissä koskaan ollut etualalla. Mutta jos niiden välistä -välähti kultakuitu, mikä tuskin hänen omankaan silmänsä eroittamana -kuitenkin kirkastutti näkyä ja siten teki sen armaammaksi, ken voi -häntä moittia? - -Eikö meidän tulisi ajatella poissaolevia? Sopiiko meidän unohtaa -ne, jotka meitä rakastavat, vain siksi, etteivät tällä hetkellä ole -silmiemme edessä? - -Elma läpikävi täydellisen Lontoon seurustelukauden ennenkuin Piers tuli -kotiin. - -Viipyikö hän ulkomailla kesäkuun loppuun vartavasten antaakseen tytölle -aikaa tähän, sitä hän ei koskaan sanonut; mutta totta on, että hänen -ensimäinen kysymyksensä hänen palattuansa kuului: "Entä Elma, onko hän -muuttumaton? Onko maailma pilannut hänet vai ei? Nythän hän on sitä -koettanut? Sanokaa, minkä vaikutuksen se on häneen tehnyt." - -Näytti melkein siltä kuin lady Alfreton olisi vaistomaisesti havainnut -sen tunteen, mikä tämän nopean kysymyksen aiheutti. Hänen vastauksensa -oli yhtä ripeä ja asiallinen --. - -"Piers, maailma ei ole häntä pilannut, koska se ei voinut häntä pilata. -Minä olen heikko nais-rukka ja minun täytyy tunnustaa, että olen -saanut uutta elämänhalua nähdessäni sitä ihailua ja huomaavaisuutta, -jolla tuota lapsi-kultaa on tervehditty kaikkialla, mihin ikänä hän on -mennyt. Hän on ollut kevätkauden ihailluimpia kaunottaria, ja kaikki -hänen osakseen tullut imartelu ja kunnianosoitukset eivät ole koskeneet -häneen sen enempää kuin jos ne olisivat olleet aiotut toiselle. Minua -kohtaan hän on mitä armain ja velvollisuudentuntoisin tyttö; hän seuraa -minua kaikkialle, on aina valmiina, aina aulis ja hyvällä päällä. Hän -kirjoittaa kutsukorttini ja kirjeeni. Minä olen nykyisin viheliäinen, -veltto olento; hän käy sir Thomasin mukana eduskunnassa ja ratsastelee -Julietin kanssa, -- en käsitä, kuinka häneltä riittää aikaa kaikkeen -tuohon ja muuhun vielä." - -"Mitä se muu on?" kysyi hän. - -"Oh, rakas Piers, sinä tuskin tuntisit meitä enää. Minä itse kylläkään -en tee varsin paljoa, mutta Juliet puuhailee Elman mukana ihan -kaikessa. Sisarellasi on sitä enemmän joutoaikaa, koska hän nykyisin -ei todellakaan välitä niin paljoa seuraelämästä -- tiedäthän, että hän -on ollut seuraelämässä mukana jo monet kaudet; ja hän sanoo käyvänsä -vanhaksi, hupsu tyttö! Olkoon sen asian laita kuinka hyvänsä, hän -ainakin näyttää nuoremmalta ja reippaammalta ja on monin verroin -viehkeämpi entisestään, nyt kun Elma on keksinyt hänelle hommaa. Hän -puuhailee kaikenlaatuisten ihmisten kanssa, saat uskoa. Ei ihan köyhien -kanssa; tytöt vakuuttavat minulle, että on toisia, jotka semmoiseen -työhön sopivat paremmin kuin he -- ja minun täytyy tunnustaa, että -olenkin siitä iloinen. Mutta heillä näkyy olevan loppumattomiin -omituisia ihmisiä hoivattavina ja sellaisia, joille osoittavat -ystävyyttä ja hankkivat iloa. Muistat maininneeni sinulle Elman -taipumuksesta puolivillaisiin? Ka niin, puolirotuisia hän vieläkin -kaivaa esille, hääräilee niiden kanssa, puhuu niistä paljon ja saa -lopuksi Julietin ja Mabelinkin asiaan innostumaan. Eipä niin, ettei -Mabel itsekin olisi kyllin taitava niitä löytämään", jatkoi puhuja -nauraen. - -"On tosiaan huvittavaa, Piers, vallan huvittavaa nähdä, millä tavoin -poloista Mertounin herttuatarta pyöritellään sinne tänne, edestakaisin, -tuon hänen suuren, omavaltaisen tyttärensä käskystä. Minä pidän -Mabelista; hän on herttainen tyttö ja Elman paras ystävä, tiedäthän; -mutta häneltä puuttuvat kokonaan Elman rakkaat, viehättävät pikku -eleet. Aina vain: 'Äiti, sinun on tehtävä näin' tai 'Äiti, sinun on -tehtävä noin'. On kyllä totta, että herttuatar itse on siihen alkuaan -syypää. Mutta se ei suinkaan ole kaunista, se ei ole hauskaa kuunnella. -Elma sensijaan..." - -Mutta ei ollut tarvis Piersille kuvailla Elmaa. - -Hän odotti vain varsin lyhyen ajan, ja sitten hän eräänä tyynenä iltana -istuessaan Towersissa tytön kanssa kahdenkesken ison kaariakkunan -ääressä, kuten ennen, virkkoi: - -"Elma, muistatko, mitä julkeuksia sinulle kerran tässä paikassa -lausuin?" - -Elman sydän alkoi lyödä. Piers oli siellä täällä sanonut jotakin -julkeata, vaikkei siinä paikassa eikä mainitun ajankohdan jälkeen, -kuten käsittänette; ja Elma kai arvasi, niinkuin tyttö aina arvaa, että -oli tulossa enemmän sellaista, koska puhe alkoi moisella kysymyksellä. - -"En tiedä, rakastatko minua", jatkoi puhuja vielä pehmeämmällä ja -hiljaisemmalla äänellä, "mutta minusta itsestäni tuntuu, etten -milloinkaan voisi rakastaa ketään muuta tyttöä kuin sinua. Se alkoi jo -kauan sitten, paljoa aikaisemmin kuin tiesinkään. Sinä olit silloin -vain lapsi -- siitä on nyt kulunut kaksi vuotta, -- mutta vaikka -olitkin lapsi, en voinut olla sinua tarkkaamatta ja ihmettelemättä. -Pelkäsin, luulemma... niin, myönnän sen, olin melkein varmakin, ettei -sitä kestäisi; en luullut lupaavan umpun puhkeavan oikeaan kukkaansa. -Nähtyäni minä nyt uskon. Sinä olet täyttänyt kaiken ja enemmänkin -kuin mitä ennustin täällä viimeksi yhdessä ollessamme. Olet voittanut -vanhempani, johdattanut sisartani, vaikuttanut muihin perhekuntiin, -kaunistanut omamme... Ja nyt, Elma, -- mitä teet nyt minulle?" - -Tyttö kääntyi puolittain häntä kohti. - -"Olen sinun, jos minusta huolit", kuiskasi nuori mies. "Sinun... tee -minusta mitä tahdot. Kunhan vain otat minut..." - -Ja kuinka saattoi tyttö olla häntä ottamatta? - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISAS TYTTÖ*** - - -******* This file should be named 58354-8.txt or 58354-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/3/5/58354 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |