diff options
Diffstat (limited to '58326-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58326-0.txt | 6615 |
1 files changed, 6615 insertions, 0 deletions
diff --git a/58326-0.txt b/58326-0.txt new file mode 100644 index 0000000..980ded5 --- /dev/null +++ b/58326-0.txt @@ -0,0 +1,6615 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58326 *** + + + + + + + + + + + +AASIAN TYTÄR + +Kirj. + +PIERRE LOTI + + +Suomensi ["Aziyadé"] Eino Palola + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Kirja, +1919. + + + + +SISÄLLYS: + + + Alkulause. + I. Salonki. + II. Yksin. + III. Kahden Eyoubissa. + IV. Mane, Thekel, Phares. + V. Kuolon enkeli. + + + + +PLUMKETT'IN, LOTIN YSTÄVÄN, ALKULAUSE. + + +Jokaisessa hyvin sommitellussa romaanissa on sankarin kuvaus +välttämätön. Mutta tämä kirja ei olekaan romaani, tai se on romaani, +joka ei ole sen paremmin säännöstelty kuin sen sankarin elämäkään. Ja +sitäpaitse joutuisivat taitavimmatkin pulaan, jos heidän pitäisi kuvata +välinpitämättömälle yleisölle tuo Loti, jota me paljon rakastimme, +sillä se ei ole ollenkaan helppoa. + +Jos lukijani, haluatte tietää hänen ulkonäkönsä, ottakaa Musset +hyllyltänne, avatkaa "_Namouna_, itämainen kertomus", ja lukekaa: + +"Komea vartalo ja hyvin pysty. Kädet kuin kuninkaan, ylväs ja suora +varsi, mutt' kaikkein komeinta on silmän tumma karsi". + +Hän oli yhtä iloinen kuin Hassan, ja kuitenkin aika jörö sanomattoman +avomielinen ja sentään kovin väsähtänyt. Mutta pidimme hänestä enemmän +kuin tuosta itsekkäästä Hassanista, ja usein hän olisi pikemmin +saattanut muistuttaa Rolla'a... + + Monessa sielussa kaks' seikkaa saattaa nähdä + -- -- -- -- -- + taivaan, mi kultaa vedet lepäävät + -- -- -- -- -- + ja synkän saven, pohjalla mi nukkuu. + + (Victor Hugo, _les Ondines_). + + PLUMKETT. + + + + +I. SALONIKI. + +Lotin päiväkirja. + + +1. + + Toukok. 16 p. 1876. + +... Kaunis toukokuun päivä, aurinko paistaa kirkkaasti, taivas +on puhdas... Kun vieraat venheet saapuivat, lopettivat pyövelit +laitureilla juuri työtänsä. Kuusi hirtettyä sätkytteli väkijoukon +nähden kamalissa loppukouristuksissa. Ikkunat ja katot olivat täynnä +katselijoita; läheisellä parvekkeella hymyilivät turkkilaiset +viranomaiset tuolle tutulle näytelmälle. + +Sulttaanin hallitus ei ollut tuhlannut suuria kuoleman välineihin. +Hirsipuut olivat niin matalat, että tuomittujen paljaat jalat koskivat +maahan. Hiekka narisi heidän koukistuneitten varpaittensa alla. + + +2. + +Kun mestaus oli päättynyt, lähtivät sotilaat pois, ja kuolleet jäivät +kansan katseltaviksi auringon laskuun saakka. Nuo kuusi jaloillaan +seisovaa ruumista irvistelivät kalman nauruaan Turkin kirkkaan auringon +valossa, välinpitämättömien kulkijoiden ja nuorten vaikenevien +naisryhmien keskellä. + + +3. + +Ranskan ja Saksan hallitukset olivat vaatineet tätä yhteismestausta +korvaukseksi konsulimurhista, jotka olivat herättäneet levottomuutta +Euroopassa itämaisen pulan alussa. + +Kaikki Euroopan kansat olivat lähettäneet Salonikiin jyhkeitä +panssarilaivoja. Englanti oli edustettuna ensimmäisten joukossa, ja +niin olin minäkin saapunut sinne Hänen Majesteettinsa korvetissa. + + +4. + +Eräänä kauniina kevätpäivänä, kolme päivää noiden verilöylyjen tai +kuolemantuomioitten jälkeen, jolloin meillä oli ensimmäisiä kertoja +lupa käyskennellä Makedonian Salonikissa, satuin pysähtymään erään +vanhan moskean portille katsellakseni parin haikaran tappelua. + +Muudan vanhan muhamettilaiskorttelin katu oli näyttämönä. +Kaatumaisillaan olevat talot reunustivat kapeita kiemuraisia polkuja, +jotka melkein peittyivät _shaknisir'_ien, jonkunlaisten salaperäisten +tähystyspaikkojen ja suurien suljettujen rautaristikkoisten +parvekkeiden alle, joista ohikulkevia katsellaan pienien näkymättömien +reikien läpi. Rikkaruohoja kasvoi mustien mukulakatukivien välissä, ja +tuoreen vihreitä oksia kiipeili katoilla. Paikoitellen näkyvä taivas +oli puhtaan sininen. Kaikkialla henki ilma lämpöä ja toukokuun hyviä +tuoksuja. + +Salonikin väestö oli meille vielä nurja ja vihamielinen. Siksipä +päällystö käskikin meidän kulkea kaduilla täysissä sotavarustuksissa. +Siellä täällä hiipi ohitsemme turbanipäisiä olentoja seinävieriä +pitkin, eikä _haaremien_ koristettujen ristikoiden takaa näkynyt yhtään +naisen päätä. Kaupunkia olisi luullut kuolleeksi. + +Luulin olevani niin yksin, että säpsähdin oudosti huomatessani muutaman +lähellä olevan paksun rautaristikon takana ihmisen pään ja kaksi suurta +vihreää silmää minuun kiintyneinä. + +Ruskeat kulmakarvat olivat hiukan rypyssä, melkein kiinni toisissaan. +Tuossa katseessa oli mielestäni sekä tarmoa että lapsellisuutta. Sitä +olisi voinut sanoa lapsen katseeksi, niin tuore ja nuori se oli. + +Noiden silmien omistaja, muudan nuori nainen nousi ja näytti vyötäisiä +myöten vartalonsa, joka oli verhottu turkkilaisiin liiveihin pitkine +jäykkine poimuineen. Kauluri oli hopeakoristeilla kirjailtua vihreätä +silkkiä, Valkoinen huntu peitti huolellisesti pään, josta näkyi vain +otsa ja nuo suuret silmät. Silmäterät olivat vihertävät kuin muinaiset +meret, joista Itämaiden runoilijat ovat laulaneet. + +Tuo nuori nainen oli Aziyadé. + + +5. + +Aziyadé katseli minua tarkasti. Jos olisin ollut turkkilainen olisi hän +piiloutunut, mutta _giauri_ [muukalainen] ei ole mies, korkeintaan vain +uteliaisuuden esine, jota saattaa mielikseen töllistellä. Hän näytti +olevan hämmästynyt sen vuoksi, että noiden muukalaistenkin joukossa, +jotka olivat tulleet uhkaamaan hänen maataan kamalilla rautakoneilla, +saattoi olla nuori mies, jonka näkeminen ei aiheuttanut hänessä inhoa +eikä pelkoa. + + +6. + +Kun saavuin rantalaiturille olivat kaikki laivaston venheet lähteneet. +Vihreät silmät olivat vanginneet minut hetkeksi, vaikka en tuntenutkaan +valkean hunnun alla piileviä sulavia piirteitä. Olin kolmasti kulkenut +haikaramoskean ohi ja lähtöhetki oli unohtunut aivan tietämättäni. + +Mahdottomuudet olivat kuin huvikseen kasaantuneet tuon nuoren naisen ja +minun välilleni. Oli mahdotonta vaihtaa ajatustakaan hänen kanssaan, +puhua tai kirjoittaa hänelle. Oli kielletty lähtemästä laivasta kello +kuuden jälkeen illalla päällystön tietämättä. Lähtisimme luultavasti +pois noin viikon kuluttua ollaksemme milloinkaan palaamatta, ja minä en +voinut halveksia haaremien ankaraa vartiointia. + +Auringon laskeutuessa katselin viimeisten englantilaisten veneiden +loittonemista, ja istahdin sitten epäröiden erään turkkilaisen kahvilan +kangaskaton alle. + + +7. + +Ympärilleni kerääntyi heti joukko miehiä, avustajia ja kantajia, jotka +elävät taivas-alla Salonikin laitureilla He halusivat tietää, miksi +olin jäänyt maihin, ja seisoivat siinä odotellen, tarvitsisinko ehkä +heidän palveluksiaan. + +Huomasin tuossa makedonialaisjoukossa miehen, jolla oli omituinen pikku +kiharoihin jakautuva parta, kuten tämän maan vanhimmilla kuvapatsailla. +Hän istui edessäni maassa ja katseli minua hyvin uteliaasti; pukuni +ja kenkäni näyttivät etenkin suuresti kiinnittävän hänen huomiotaan. +Hän venyttelihe veltosti kuin suuri angorakissa ja haukotteli näyttäen +kaksi riviä pieniä hampaita, jotka kiilsivät kuin helmet. + +Muuten olivat hänen kasvonsa hyvin kauniit, hänen rehelliset ja +älykkäät silmänsä näyttivät hyvin lempeiltä. Hän oli aivan repaleissa, +jalat ja sääret olivat paljaat, paita oli riekaleina, mutta muuten oli +hän puhdas kuin kissa. + +Tuo henkilö oli Samuel. + + +8. + +Nuo kaksi samana päivänä tapaamaani olentoa saivat pian oman osansa +elämässäni; kolmen kuukauden aikana he panivat henkensä alttiiksi +puolestani. -- Jos joku olisi sanonut sen minulle nyt, olisin suuresti +hämmästynyt. Molemmat lähtivät sittemmin isänmaastaan seuratakseen +minua, ja meidät oli määrätty viettämään talvi yhdessä, saman katon +alla Stambulissa. + + +9. + +Lopulta sai Samuel rohkeutta sanoa minulle muutamat osaamaansa +englantilaiset sanat: + +-- _Do you want to go on board?_ (Haluatteko mennä laivaan?) + +Ja hän jatkoi sabirien kielellä: + +-- _Te portarem col la mia barca_. (Vien sinut sinne venheelläni.) + +Samuel osasi siis sabiria. Ajattelin heti, mitä etua saattaisi +olla älykkäästä, päättävästä, tuttua kieltä puhuvasta miehestä, +mielettömässä yrityksessä, joka jo ailahteli mielessäni hämäränä +suunnitelmana. + +Kullallahan, jota minulla todellisuudessa oli hyvin vähän, voin kyllä +saada tuon paljasjalan palvelukseeni. Samuel oli kai muuten rehellinen, +ja rehellinen mies ei kullasta rupea nuoren naisen ja miehen asioitten +välittäjäksi. + + +10. + +_Herra William Brown, luutnantti 3:ssa jalkaväkirykmentissä Lontoossa_. + + Salonikissa, kesäkuun 2 p. + +Seikkailu oli aluksi vain mielikuvituksen ja aistien juopumusta. +Sittemmin tuli siihen jotakin lisäksi, melkeinpä rakkautta. Se on minut +sekä yllättänyt että ihastuttanut. + +Jos olisitte tänään voineet seurata ystäväämme, Lotia, vanhan +kaupunginosan yksinäisillä kaduilla olisitte nähnyt hänen astuvan +oudonnäköiseen taloon. Ovi sulkeutuu salaperäisesti hänen jälkeensä. +Tuon majan on hän valinnut sen omituisen ulkonäön vuoksi. (Muinoin, +muistattehan, teki hän sen Isabelle B----n, tuon oopperatähden takia. +He kohtasivat toisensa joko ajurin vaunuissa tai Hag-Marketkadun +varrella asuvan, suuren Martyn'in, rakastajattaren luona. Nuo +kohtauspaikkojen vaihdokset ovat jo vanhoja juttuja ja tuskinpa tuo +itämainen pukukaan tarjonnee hänelle minkäänlaista viehätystä tai +uutuutta.) + +Melodraaman alku: -- _Ensimmäinen kuvaelma_: Vanha pimeä huone, +näöltään hyvin kurja, mutta hyvin itämaisesti kalustettu. Permannolla +on vesipiippuja ja aseita. + +Ystävämme Loti seisoo keskellä ja kolme vanhaa juutalaisvaimoa +puuhailee hänen ympärillään sanaakaan virkkamatta. Heillä on kirjavat +puvut ja käyrät nenät, pitkät liivit, jotka on koristettu hileillä ja +kaulanauhoiksi yhdistetyillä hopearahoilla; päässä heillä on hiussiteet +vihreästä silkistä. He kiiruhtavat riisumaan häneltä upseerin vaatteet +ja alkavat pukea häntä turkkilaiseksi, polvistuen kiinnittämään +aluksi kullattuja säärystimiä ja kannuksia. Loti on synkän ja tärkeän +näköinen, kuten lyyrillisen draaman sankari ainakin. + +Nuo kolme ämmää pistävät hänen vyöhönsä monta tikaria, joitten +hopeavarsiin on upotettu koralleja, joitten terät on kullalla +kirjailtu. He pukevat hänen ylleen kultakirjaisen, liehuvahihaisen +vaipan, ja päähän kääritään _tarbush_ [turbaani]. Kaiken tämän jälkeen +ilmaisevat he eleillään, että Loti on hyvin komea, ja menevät hakemaan +suurta kuvastinta. + +Loti huomaa, ettei hän todellakaan ole hullumpi, ja hymyilee +surullisesti puvulle, joka saattaa käydä hänelle kohtalokkaaksi. +Sitten hän katoaa takaportista ja kulkee hyvin kirjavan kaupunginosan +läpi, missä itämaiset basaarit ja moskeat vaihtelevat. Hän häviää +huomaamatta noihin kirjaviin kansanjoukkoihin, jotka käyttävät räikeitä +pukuja, kuten Turkissa on tapana. Vain eräät valkoisiin puetut naiset +virkahtavat hänen ohi kulkiessaan: "Siinäpä menee komeasti puettu +albanilainen, kauniine aseineen." + +Kauemmaksi, rakas Villiam, olisi päätöntä seurata ystäväämme Lotia. +Tämän kävelymatkan määränä on turkkilaisnaisen rakkaus -- aina hurja +yritys, josta nykyisissä olosuhteissa ei uskalla oikein puhuakaan. +Hänen luonaan viettää Loti täydellisen juopumuksen hetken, oman ja +muitten hengen sekä kaikenlaisten diplomaattisten selkkausten uhallakin. + +Te sanoisitte, että niin pitkälle mennäkseen täytyy olla peloittavan +itsekäs. En väitä vastaan, mutta olen sitä mieltä, että kaikki +minua miellyttävä on hupaista tehdä, ja ihmisen on parhaansa mukaan +käytettävä elämänsä muuten kovin mautonta ateriaa. + +Nyt ette saa aihetta moittia minua, rakas William, sillä kirjoitanhan +teille pitkän kirjeen. En usko enemmän kiintymykseenne, kuin +muidenkaan, mutta te kuulutte niihin maailmassa siellä täällä +tuntemiini ihmisiin, joitten kanssa eläminen ja keskusteleminen tuottaa +iloa. Jos kirjeessäni onkin hiukan avosydämisyyttä, ette saa suuttua, +sillä olen juonut Kyypron viiniä. + +Nyt se on ohi. Olen noussut kannelle hengittämään illan viileää +ilmaa, ja Saloniki on hullunkurisen näköinen. Sen minaretit ovat kuin +joukko mustanlikaisen kaupungin, missä Sodoman paheet rehoittavat, +yläpuolelle asetettuja kynttilöitä. Kun kostea ilma tarttui minuun +kuin jääkylmä suihku, ja kun luonto ottaa tuollaisen jäykän surkean +ilmeen, vaivun itseeni, enkä löydä sielustani muuta kuin inhoittavaa +tyhjyyttä ja ääretöntä ikävystymistä elämään. Aion kohta mennä +Jerusalemiin saadakseni jälleen jonkun uskon rippeen. Tällä hetkellä +edustaa uskonnollisia ja filosofisia mielipiteitäni, siveellisiä +periaatteitani, yhteiskunnallisia teoriojani j.n.e. muudan tavallinen +yhteiskunnallinen ilmiö, nimittäin poliisi. + +Palaan kai syksyllä luoksenne Yorkshireen. Odottaessa puristan kättänne +ja olen teidän altis + + _Lotinne_. + + +11. + +Nuo toukokuun loppupäivät v. 1876 olivat elämäni levottomimpia hetkiä. + +Olin kauan kuin tuhoutuneena, sydän tyhjänä ja voimattomana +kärsimyksistä. Mutta tuo satunnainen tila oli mennyt ohi, ja voima +ja nuoruus aiheuttivat heräämisen. Heräsin yksinäisenä elämässä; +viimeinenkin uskoni oli mennyt eikä yksikään side minua pidättänyt. + +Raunioilla versoi jotakin rakkauden tapaista, ja itämaat verhosivat +tuon minuuteni heräämisen suureen viehätykseensä, mikä ilmeni aistien +juopumuksessa. + + +12. + +Hän oli tullut kolmen muun isäntänsä vaimon kanssa asumaan maalle +_yali'in_, joka sijaitsi metsässä Monastirin tien varrella. Siellä +heitä vartioitiin vähemmän. + +Päivisin lähdin laivalta asestettuna. Meren myrskytessäkin venhe toi +minut rantaan, kalastajien ja soutumiesten parveen, ja Samuel, joutuen +kuin sattumalta tielleni, sai viittauksilla käskyni yötä varten. + +Olen kuluttanut monta päivää Monastirin teitä samoilemalla. Seutu +oli alastonta ja alakuloista. Muinaisia hautausmaita, raunioiksi +luhistuneita marmorihautoja, joitten salaperäisiä kirjoituksia sammale +söi, oli silmän kantamattomiin. Kreikkalaiset, byzanttilaiset ja +muhamettilaiset haudat peittivät Makedonian vanhaa maaperää, mihin +muinaisajan suuret kansat ovat jättäneet tomunsa. Siellä täällä näkyi +kypressiä tai suunnattomia plataaneja, ja niitten alla albanialaisia +paimenia vuohineen. Karussa maassa kasvoi isoja kalpeita liljoja, +joitten kukat levittivät outoa kuusaman tuoksuaan, tulisen auringon +paistaessa. Tuon seudun pienimmätkin piirteet ovat jääneet mieleeni. + +Yöllä vallitsi viileä, liikkumaton tyyneys, hiljaisuus, johon sirkkojen +siritys sekaantui. Kesän tuoksut täyttivät puhtaan ilman. Meri oli +liikkumaton, taivas yhtä kirkas kuin joskus tropiikeissa viettäminäni +öinä. + +Hän ei vielä ollut minun. Mutta välillämme ei enään ollut kuin +aineellisia esteitä: hänen miehensä läsnäolo ja hänen ikkunoittensa +rautaristikot. + +Vietin nuo yöt odotellen, odotellen tuota joskus hyvinkin lyhyttä +hetkeä, jolloin saatoin koskettaa hänen käsivarttaan noitten +kamaloitten ristikoitten läpi, ja suudella pimeässä hänen valkeita, +itämaisilla sormuksilla koristettuja käsiään. + +Ja sitten saatoin, jonakin aamuhetkenä, ennen päivännousua, tuhansin +vaaroin päästä korvettiini vartioivan upseerin suostumuksella. + + +13. + +Iltani kuluivat Samuelin seurassa. Olen nähnyt hänen kanssaan +kulkiessani outoja seikkoja venemiesten kapakoissa. Olen tehnyt +tapatutkimuksia, jollaisiin harvoilla on tilaisuutta Turkin +juutalaisten _Ihmeitten pihoilla_ ja salakrouveissa. Näissä +luolissa käytin turkkilaisen matruusin pukua, koska se oli vähimmän +silmäänpistävä liikkuessa yöllä Salonikin satamassa. Samuel oli +omituisena vastakohtana tälle ympäristölle. Hänen kauniit, lempeät +kasvonsa säteilivät tuota tummaa taustaa vasten. Vähitellen kiinnyin +häneen, ja hänen kieltonsa auttaa minua Aziyadén ryöstämisessä sai +minut pitämään häntä yhä suuremmassa arvossa. Mutta olen nähnyt kummia +seikkoja yöllä tuon kulkurin seurassa, luolissa, missä juovutaan +hatshissista ja rakitista. + + +14. + +Eräänä lämpöisenä kesäkuun yönä odotimme me molemmat pitkällämme maassa +kello kahta, sopimaamme aikaa. Muistan tuon kauniin tähtikirkkaan yön, +jossa ei kuulunut muuta kuin rauhallisen meren heikkoa loiskinaa. +Kypressit näkyivät vuorilta mustina suppiloina ja plataanit hämärinä +täplinä. Joku vuosisatainen kivipatsas osoitti siellä täällä jonkun +muinoisen dervishin unhotettua hautaa. Kuiva heinä, ruoho ja sammal +tuoksuivat hyvältä. Tuntui onnelliselta olla keskellä maaseutua +sellaisena yönä; oli hyvä elää. + +Mutta Samuelista tuntui tämä öinen seikkailu ikävältä. Hän oli +mahdottomalla tuulella, eikä hän enää vastannut kysymyksiinikään. + +"Hyvä Samuel, nukuthan sinä kumminkin joka yö kovalla maalla tai +laudoilla, Ruoho täällä on parempaa ja tuoksuu hyvältä kuin hajuheinä. +Nuku, niin olet paremmalla tuulella myöhemmin. Oletko suutuksissasi +minulle? Mitä olen sinulle tehnyt?" + +Hänen kätensä vapisi kädessäni hänen puristaessaan sitä kovemmin kuin +oli tarpeellista. + +-- _Che voleté?_ sanoi hän synkällä hätäytyneellä äänellä. -- _Che +voleté mi?_ (Mitä minusta tahdotte?) + +Jokin ennenkuulumaton ja hämärä oli äkkiä juolahtanut Samuelin päähän. +-- Vanhoilla itämailla on kaikki mahdollista. -- Sitten hän peitti +päänsä käsillään ja jäi paikoilleen, peläten itseään, liikkumattomana +ja vapisten... + +Mutta tuon oudon hetken jälkeen kuuluu hän minulle ruumiineen ja +sieluineen. Hän uskaltaa joka ilta vapautensa ja henkensä tunkeutumalla +taloon, missä Aziyadé asuu. Mennessään joka ilta pimeässä hakemaan +tyttöä, kulkee hän tuon hautausmaan läpi, joka hänestä on täynnä +haamuja ja kuolettavia kauhuja. Hän soutelee aamuun asti venheessään +vartioidakseen meitä, tai odottaa sitten minua kaiket yöt, nukkuen +viidenkymmenen kulkurin joukossa Salonikin rantalaiturin _viidennellä_ +kivipaadella. Hänen henkilöllisyytensä on aivan kuin hukkunut minuun. +Minä tapaat hänet kaikkialla varjona rinnallani, oli valitseman paikka +tai puku mikä hyvänsä, ja valmiina puolustamaan minua oman henkensä +uhallakin. + + +15. + +_Loti Plumkett'ille, meriväen luutnantille_. + + Salonikissa, toukokuussa 1876. + +Rakas Plumkett! + +Te voitte kertoa, minua milloinkaan ikävystyttämättä kaikki mieleenne +juolahtaneet alakuloiset tai sekavat, vielä iloisetkin ajatuksenne. +Koska kerran asetan teidät "alhaisen rahvaan" ulkopuolelle luon aina +ilolla, mitä minulle kirjoitatte. + +Kirjeenne annettiin minulle päivällisten jälkeen, joilla oli juotu +Espanjan viinejä, ja muistan, että se ensin hiukan ällistytti minua +merkillisen sommittelunsa vuoksi. Olette todellakin aika hulluttelija, +jonka olen jo ennenkin tiennyt. Olette myös oiva leikinlaskija, mikä +on tunnettu seikka. Mutta siinä ei ole vielä kaikki, mitä kirjeestänne +käsitin. + +Näin, että olette saanut kärsiä paljon, ja siinä on meidän +kosketuskohtamme. Minutkin syöstiin keskelle Lontoon elämää, jätettiin +sinne itsekseen kuudentoista vanhana, Olen hiukan maistanut kaikkia +nautinnoita, mutta en luule säästyneeni suruiltakaan. Tunnen olevani +kovin vanha, huolimatta nuoresta ruumiistani, jota hoidan miekkailulla +ja voimistelulla. + +Salaisuuksien uskomiset toisillemme eivät muuten merkitse mitään. Tieto +kärsimyksestänne riittää synnyttämään myötämielisyyttä välillemme. + +Huomaan myös olleeni siksi onnellinen, että olen herättänyt teissä +myötätuntoisuutta, josta kiitän. Olkoon välillämme, jos haluatte, +_älyllistä ystävyyttä_, ja suhteemme auttavat meitä pääsemään elämän +ikävien kohtien ohi. + +Kirjeenne neljännellä sivulla kynänne kai lensi hiukan liian nopeasti, +koska olette kirjoittanut: Rajatonta ystävyyttä ja alttiutta. Jos +todella olette ajatellut niin, ystävä hyvä, niin huomaatte, että teissä +vielä on nuoruutta ja tuoreutta, eikä kaikki vielä ole mennyttä. +Tuskin kukaan tuntee paremmin kuin minä tuon elossa ja kuolossa +kestävän ystävyyden, joka on tavallista kahdeksantoista ikäisenä. +Viidennelläkolmatta se on jo loppunut, silloin tunnet alttiutta vain +itseäsi kohtaan. Tämä, mitä nyt puhun, on lohdutonta, mutta se on +peloittavan totta. + + +16. + + Salonikissa, kesäkuussa 1876. + +Mikä onni tehdä Salonikissa noita aikaisia retkiä, jolloin pääsi +maihin jo ennen auringon nousua. Ilma oli niin kevyttä, viileys niin +suloista, ettei elämä ollut mikään vaiva. Tuntui siltä kuin olisi +hyvinvointi tunkeutunut lävitseni. Muutamia turkkilaisia oli jo +liikkeellä punaisissa, vihreissä tai keltaisissa kaapuissaan basarien +holvikaduilla, joita kuultava puolihämy tuskin vielä valaisi. + +Insinööri Thompson oli uskottuni, jollaista koomillisessa oopperassa +tarvitaankin, ja olemme monesti kuljeksineet yhdessä tuon kaupungin +vanhoilla kaduilla kaikkein kielletyimmillä hetkillä ja kaikkein +säännönvastaisimmassa asussa. + +Illalla sai silmä nauttia toisenlaisesta taikanäystä -- kaikki oli +punertavaa tai kultaista. Olympos-vuori vivahti hiillokseen tai +sulavaan metalliin ja kuvastui kuvastinkirkkaaseen mereen. Ilmassa ei +ollut minkäänlaista höyryä. Näytti siltä kuin ilmakehää ei olisi ollut +olemassakaan, sillä tyhjyyteen kohoavien vuorten kaukaisimmatkin huiput +näkyivät äärettömän selvästi. + +Istuimme usein iltaisin tuon rauhallisen lahden rantalaitureilla, +minne joukko vetäytyi. Itämaiden posetiivit soittivat siellä omituisia +säveliään, ja kellot ja kulkuset säestivät niitä. _Kafedji't_ täyttivät +kulkutien aina katetuilla pikkupöydillään, mutta niitä ei ollut +sittenkään kylliksi vesipiippujen, _skiros'in, lokum'in ja raki'n_ +tarvitsijoille. + +Samuel oli tyytyväinen ja ylpeä, kun kutsuimme hänet pöytäämme. Hän +vetelehti ympäriinsä ilmoittaakseen minulle sovituilla merkeillä, +missä tapaisin Aziyadén, ja vapisin kärsimättömyydestä ajatellessani +lähestyvää yötä. + + +17. + + Salonikissa, heinäkuussa 1876. + +Aziyadé oli sanonut Samuelille olevansa yön meidän seurassamme. +Katselin hänen puuhiaan hämmästyneenä. Hän oli pyytänyt minua +istuutumaan viereensä ennen kuin hän alkoi puhua Samuelille turkin +kielellä. + +Hän tahtoi keskustella kanssani ensimmäisen kerran, ja Samuelin piti +olla tulkkina. Kuukauden päivät, aistien huumauksen yhdistäminä, +voimatta vaihtaa sanaakaan, olimme pysyneet outoina ja tuntemattomina +toisillemme aina tähän yöhön saakka. + +-- Mistä olet? Missä olet elänyt? Kuinka vanha olet? Onko sinulla +äitiä? Uskotko Jumalaan? Oletko käynyt mustien ihmisten maassa? Onko +sinulla ollut paljon rakastajattaria? Oletko suurikin herra maassasi? + +Hän oli itse pieni sirkassilaistyttö, joka oli tullut Konstantinopoliin +toisen samanikäisen kanssa. Kauppias oli myynyt hänet vanhalle +turkkilaiselle, joka oli kasvattanut hänet pojalleen vaimoksi. Poika +oli kuollut, ja tuo vanha turkkilainen myös. -- Aziyadé oli tavattoman +kaunis kuusitoistavuotias neitonen. Muudan Stambuliri mies sattui hänet +huomaamaan ja toi taloonsa Salonikiin. + +-- Hän sanoo, käänsi Samuel, -- ettei hänen jumalansa ole sama kuin +sinun, eikä hän ole Koranin mukaan aivan varma, onko naisilla sielua, +kuten miehillä. Hän arvelee, ettette te, sinun lähdettyäsi, tapaa +toisianne milloinkaan, ette edes kuoltuannekaan, ja se surettaa +häntä. -- Nyt, sanoi Samuel nauraen, -- hän kysyy, etkö haluaisi heti +heittäytyä mereen hänen kanssaan ja upota hiljalleen pohjaan toisianne +syleillen... Ja minun pitäisi sitten tuoda vene takaisin ja sanoa, +etten ole teitä nähnytkään... + +-- Tahdon, sanoin, tahdon kyllä, kunhan hän vain lakkaa itkemästä. +Lähdetään heti, päästään pikemmin loppuun. + +Aziyadé ymmärsi. Hän kietoi vavisten kätensä kaulaani, ja me +kumarruimme molemmat vettä kohti. + +Älkää toki! huusi Samuel säikähtäen ja pidättäen meitä rautakouralla. +-- Tuo suutelokin jo riittää! Hukkuessa saattaa purra toisiaan ja +irvistys on hirveä. + +Tämän hän sanoi sabirin kielellä, tuollaisella villillä suoruudella, +jota ei voi kielellämme ilmaista. + +... Aziyadén oli aika lähteä ja kohta hän jättikin meidät. + + +18. + +_Plumkett Lotille._ + + Lontoossa, kesäkuussa 1876. + +Paras Loti! + +Muistan hämärästi lähettäneeni teille viime kuussa kirjeen, jossa +ei ollut pontta eikä perää, häntää eikä päätä, sellaisen kirjeen, +joita mielijohde sanelee ja joissa mielikuvitus laukkaa, vaikka kynä +pääseekin vain hölkäten jäljessä, vieläpä usein kompastellenkin kuin +vanha vuokrattu 'rosinante'. + +Noita kirjeitä ei tule milloinkaan läpilukeneeksi, ennenkuin on ne +sulkenut kuoreen, muuten niitä ei lähettäisikään. Niissä on enemmän +tai vähemmän pikkumaisia asiasta poikkeamisia, joitten alkusyytä on +turha hakea, ja niiden ohella _Tintaruass'enkin_ suuhun sopimattomia +tyhmyyksiä. Ja lopuksi, kaiken hyvän lisäksi, väärin ymmärretyn +henkilön itseylistystä, joka koettaa saada toisia surkuttelemaan +itseään, saadakseen palkkioksi kohteliaisuuksia, joita toinen on kyllin +ystävällinen jakelemaan. Eikö sinunkin mielestä ole kaikki tuollainen +perin naurettavaa? + +Entä nuo ystävyyden vakuutukset? Niin, katsos, silloin tuo vanha, +kaksipäinen rosinante oikein alkaa, ravata! Vastaatte siihen kirjeeni +kohtaan niin kuin tuo suuri kirjailija kuusitoista vuosisataa ennen +meidän aikaamme mahdollisesti olisi tehnyt. Hän oli koettanut kaikkea, +koettanut olla mainio kuningas, suuri filosofi etevä arkkitehti, +pitää kuuttasataa vaimoa j.n.e. Mutta hän päätyi sellaiseen ikävään +ja inhoon, että hän vanhoilla päivillään, otettuaan huomioon kaikki +kokemuksensa selitti: 'Kaikki on turhuus.' + +Tiesin hyvin, että vastaisitte minulle "Saarnaajan" tyyliin. Olen niin +täydellisesti yhtä mieltä kanssanne kaikesta ja vieläpä muustakin, +että suuresti epäilen, voisinko väitellä kanssanne muulla tavoin kuin +Tandora sankarinsa kanssa. Meillä ei ole kerrassaan mitään toisillemme +opetettavaa, ainakaan mikäli kysymys koskee siveellisiä seikkoja. + +-- Tunnustukset, te sanotte, ovat tarpeettomia. + +Taivun mielipiteeseenne enemmän kuin milloinkaan ennen. Minusta on +mieluista saada yleiskatsaus ihmisistä ja elämästä, hauskaa aavistaa +niiden suuret piirteet. Yksityiskohdat ovat taas aina olleet minulle +kauhistukseksi. + +'Alttiutta ja rajatonta ystävyyttä.' Kuinka muuten? Se sisältää erään +noita hyviä mielenvaihteita, noita onnellisia välähdyksiä, joitten +vuoksi usein on itseään parempi. Uskokaa, että niinä hetkinä, jolloin +noin kirjoitamme, olemme itseämme parempia. Jolleivät ne ole kuin +välähdyksiä, ketä sitten on niistä moitittava? Häntäkö, joka loi +meidät, jättääkseen meidät vain puoleksi hahmotelluiksi, kykeneviksi +korkeampiin pyrkimyksiin, mutta kykenemättömiksi tekoihin, jotka +olisivat suhteellisia järkeemme? Voimmekohan moittia ketään? Tuon +epäilyksen vuoksi, mikä meidät tätä aikoessamme valtaa, luulen, että on +parasta menetellä niin. + +Kiitos siitä, mitä sanotte tunteitteni tuoreudesta. Kuitenkaan en +ollenkaan usko sitä. Niitä on liiaksikin kulutettu, tai olen itse niitä +liiaksi käyttänyt, ja sen vuoksi ovat ne hiukan muuttuneet. Voisin +sanoa, että ne ovat loppuun myytäviä tunteita, ja siinä suhteessa +muistutan teille, että niitä usein saa hyvinkin halvalla. Huomautan +teille myös, että on sellaistakin, mikä voittaa vahvuudessa sen, minkä +liika kulutus on saattanut viedä loistosta ja tuoreudesta. Voimmehan +sitä verrata esimerkiksi kapineeseen, jota tarvitsemme paljon jalossa +ammatissamme, nimittäin vanhaan köyteen. + +On siis selvä, että pidän teistä paljon. Siitä asiasta ei kannata +enempää puhua. Kerta kaikkiaan selitän että teidän elämänne on +onnellinen, ja olisi onnetonta jos te voimistelulla surkastuttaisitte +paremman osan itsestänne. Tähän tulokseen päästyämme lakkaan +kiusaamasta teitä ystävyydelläni ja ihailullani puhuakseni muutaman +sanan omasta elämästäni. + +Voin hyvin ruumiillisesti, ja olen parannettavana siveellisen +tilani vuoksi. -- Parannuskeino on sellainen, etten enää käännä +aivojani nurin, vaan koetan hillitä tunteellisuuttani. Kaikki tässä +maailmassa johtuu sekä sisä- että ulkopuolisesta tasapainostamme. Jos +herkkätunteisuus vie voiton, tapahtuu se aina järjen kustannuksella. +Mitä suurempi runoilija sitä pienempi matematiikko, ja elämässä +tarvitsemme aina pikkuisen mittausoppia, ja, mikä on vielä pahempi, +paljon aritmetiikkaa. Uskon, Jumala suokoon sen anteeks', että +kirjoitan tässä teille sellaista, mikä on melkein järjellistä. + + Aina teidän + _Plumketti'nne_. + + +19. + + Heinäkuun 27 p:nä, yöllä, Salonikissa. + +Laivan upseerit palaavat huoneisiinsa toinen toisensa jälkeen kello +yhdeksältä. He lähtevät kaikki toivottaen hyvää menestystä ja hyvää +yötä; salaisuuteni on tullut kaikkien yhteiseksi. + +Ja minä katselen huolissani vanhan Olympos-vuoren takaista taivasta, +mistä liiankin usein nousee noita suuria, vaskenkarvaisia pilviä, jotka +ennustavat myrskyä ja rankkasadetta. + +Tänä iltana on kaikki sillä puolen kirkasta, ja tarumainen vuori +kuvastelee selväpiirteistä huippuaan tummaa taivasta vasten. + +Laskeudun kojuuni, pukeudun ja nousen taas kannelle. + +Silloin alkaa jokailtainen hätäinen odotus. Kuluu tunti, toinen, +minuutit venyvät pitkiksi kuin yö. + +Kello yksitoista kuuluu mereltä hiljaista aironloisketta. Kaukaa +näkyy piste, joku liukuu aalloilla. Se on Samuelin venhe. Vartijat +nostavat pyssynsä poskelle ja huutavat pysähdysmerkin. Vaikka Samuel +ei vastaakaan mitään, laskeutuvat aseet kuitenkin. -- Vartioilla on +salainen ohje, joka koskee vain häntä, ja nyt hän on jo laivan vierellä. + +Veneeseen heitetään minua varten verkkoja ja erilaisia +kalastustarpeita. Matkan tarkoitus on siis muka selvillä, ja +minä hyppään veneeseen, joka loittonee. Heitettyäni pois viitan, +joka peittää turkkilaisen pukuni, on muodonvaihdos tapahtunut. +Kultakoristeinen takkini kiiltelee hieman pimeässä, tuuli on lauha ja +lämmin, ja Samuel soutaa melutta maata kohti. + +Siellä vartoo pikkuinen venhe, jossa on hirveän näköinen, siniseen +kankaaseen puettu neekerinainen, vanha, hampaisiin saakka asestettu +albanialainen palvelija kirjavassa puvussaan, ja sitten niin syvästi +hunnutettu nainen, että hän on kuin muodoton liikkumaton valkoinen kasa. + +Samuel ottaa venheeseensä nuo kaksi ensinmainittua ja poistuu sanaakaan +sanomatta. Jään yksin tuon hunnutetun naisen kanssa, joka en mykkä +ja liikkumaton kuin valkea haamu. Tartun airoihin, ja me loittonemme +päinvastaiseen suuntaan, ulapoita kohti. Silmät häneen kiintyneinä +odotan, että hän liikahtaisi ja antaisi merkin. + +Kun me hänen mielestään olemme kyllin kaukana, ojentaa hän minulle +kätensä merkiksi, että saan istua hänen viereensä. Vapisen +koskettaessani häneen ja tunnen aluksi kuolettavaa ikävää. Hänen +hunnustaan leviää itämaiden tuoksuja, ja hänen kosketuksensa on vahva +ja kylmä. + +Olen rakastanut erästä toista nuorta naista, jota minulla ei enää ole +oikeus nähdä, enemmän kuin häntä, mutta aistini eivät milloinkaan ole +kokeneet tällaista huumausta. + + +20. + +Aziyadé'n venhe on täynnä pehmeitä mattoja, turkkilaisia tyynyjä ja +peitteitä. Se viehättää itämaisella velttoudellaan ja näyttääkin +pikemmin kelluvalta vuoteelta kuin venheeltä. + +Meidän asemamme on omituinen. Me emme voi vaihtaa sanaakaan, kaikki +vaarat ovat keräytyneet tuon vuoteen ympärille, joka ajelehtii +suunnatta syvän meren pinnalla. Voisi sanoa, että me kaksi olentoa +olemme kohdanneet toisemme nauttiaksemme vain äärettömästä onnestamme. + +Kolmen tunnin kuluttua on lähdettävä, silloin on Iso-Karhu +kääntynyt ylösalaisin äärettömällä taivaalla Me seuraamme joka yö +sen säännöllistä liikkumista, se on kellon viisari, joka laskee +juopumuksemme hetket. + +Täällä on maailman ja elämän täydellinen unhotus, illalla alkanut +suudelma kestää aamuun saakka. Se on kuin Afrikan hiekkaerämaiden jano, +joka kiihtyy tuoretta vettä juotaessa, ja jota kylläisyys ei tyydytä. + +Kello yksi kajahtaa odottamaton melu yön hiljaisuudessa, Harput soivat, +naiset nauravat, meille huudetaan: Pois tieltä! ja meillä on tuskin +aikaa väistyä. _Maria Pia'_n venhe kulkee nopeasti aivan vieritsemme. +Se on täynnä huvittelevia, enimmäkseen juopuneita italialaisia +upseereja. Se oli vähällä upottaa meidät. + + +21. + +Kun taas saavuimme Samuelin venheelle, oli Iso-Karhu jo sivuuttanut +suurimman kallistumisasteensa ja kaukaa kuului kukon laulu. + +Samuel nukkui vaippaani kietoutuneena, veneen pohjalla perässä. +Neekerinainen nukkui kyyristyneenä keulaan kuin apina ja tuo vanha +albanialainen nukkui molempien välissä nojaten airoihinsa. + +Vanhat palvelijat ottivat emäntänsä vastaan, ja venhe, joka kantoi +Aziyadéa, loittoni äänettömästi. Kauan seurasin silmilläni valkoista +naisolentoa, joka lepäsi liikkumattomana siinä, mihin olin hänet +jättänytkin, lämpimänä suuteloista ja kosteana yön kasteesta. + +Saksalaisen panssarilaivan kello löi kolme. Vaalea kajastus idässä +selvensi vuorten tummia ääriviivoja; niitten pengermät olivat pimeän +peitossa, niiden oman varjon tummuuden verhoamina, ja ne kuvastuivat +syvinä tyyneen veteen. Vielä oli mahdotonta arvostella mitään +välimatkoja noitten vuorien luomassa varjossa; tähdet vain himmenivät. + +Aamun kostea raikkaus alkoi painua merelle. Kaste laskeutui tiheinä +pisaroina Samuelin venheen laudoille. Olin ohuesti puettu, olkapäitäni +verhosi vain ohut albanialainen musliinipaita. Hain kultakirjaista +takkiani; se oli jäänyt Aziyadén venheeseen. Kuolettava kylmyys +värisytti käsivarsiani ja tunkeutui hitaasti rintaani. Vielä oli tunti +ennenkuin tuli sopiva aika palata laivaan välttääkseen vartioitten +valppautta. Koetin soutaa; mutta vastustamaton uni jäykisti +käsivarsiani. Silloin kohotin äärettömän varovasti peitettä, joka +verhosi Samuelia, heittäytyäkseni tuon satunnaisen ystäväni viereen +häntä herättämättä. + +Ja tiedottomasti, vähemmässä kuin sekunnissa, vaivuimme tuohon +painavaan uneen, jota on mahdoton vastustaa -- ja venhe ajelehti omin +päin. + +Karkea germanilaisääni herätti meidät tunnin kuluttua huutamalla Saksan +kielellä jotakin sellaista kuin: 'Venhe ohoi!' + +Olimme ajautuneet saksalaista sotalaivaa kohti ja poistuimme nyt +ankarasti soutaen. Vartioitten pyssyt oli tähdätty meihin. Kello oli +neljä. Aamun kirkastaman heijastuksen valaistessa Salonikin valkoisia +taloryhmiä ja suuria mustia sotalaivoja, kiipesin alukseeni kuin varas, +ja onnellisena, ettei minua oltu huomattu. + + +22. + +Seuraavana yönä, 28:n ja 29:n päivän välillä, näin unta, että äkkiä +erosin Salonikista ja Aziyadésta. Samuel ja minä olisimme tahtoneet +juosta tuohon turkkilaiskylään, missä hän asui, sanoaksemme hänelle +ainakin hyvästit. Unen velttous pysähdytti juoksumme, aika kului ja +korvetti levitti purjeitaan. + +-- Lähetän sinulle hänen hiuksiaan, virkkoi Samuel, -- pitkän kiehkuran +hänen ruskeita hiuksiaan. + +Ja me koetimme yhä juosta. + +Silloin minut herätettiin vahtiin. Oli puoliyö. Perämies sytytti +kynttilän huoneessani. Nähdessäni seinien silkkiverhojen kultauksien ja +kukkien kiiluvan heräsin kokonaan. + +Sinä yönä satoi kuin saavista kaataen ja minä kastuin kokonaan. + + +23. + + Salonikissa heinäkuun 29 p:nä. + +Sain tänä aamuna kello kymmenen odottamattoman käskyn. Minun oli +paikalla jätettävä korvettini ja Saloniki, lähdettävä huomenna +matkustajalaivassa Stambuliin, ja noustava siellä englantilaiseen +vartiolaivaan _Deerhound'iin_, joka kulki Bosporin ja Tonavan vesillä. + +Matruusiparvi hyökkäsi huoneeseeni kiskomaan seinäverhoja irti ja +täyttämään arkkuja. + +Asuin aivan _Prince-of-Wales'in_ pohjalla olevassa panssaroidussa +komerossa, joka oli yhteydessä ruutivaraston kanssa. Olin kalustanut +erikoisella tavalla tuon luolan, minne auringonvalo ei päässyt. +Rautaseinillä oli paksua punaista silkkikangasta onnistuneille +kukkineen. Fajanssiastiat, vanhat esineet kuluneine kultauksineen ja +aseet välkkyivät tuota tummaa taustaa vasten. + +Olin viettänyt alakuloisia hetkiä tämän huoneen pimeydessä, noita +välttämättömiä kahdenoloja itsensä kanssa, jotka on pyhitetty +omantunnon vaivoille ja menneisyyden jäytävälle kaipaukselle. + + +24. + +Laivalla oli minulla eräitä hyviä tovereita. Olin tavallani aluksen +lempilapsi, mutta nyt en enää välittänyt kenestäkään; minun oli helppo +lähteä sieltä. + +Taas loppuu eräs elämäni kausi, ja Saloniki on vain eräs maan kolkka, +jota en enää luullakseni milloinkaan näe. + +Olenhan kuitenkin viettänyt hurmaavan autuaita hetkiä tuon suuren +lahden tyynillä vesillä, öitä, joista eräät maksaisivat paljonkin. +Rakastin melkein tuota nuorta, oudon suloista naista. + +Unhotan pian nuo lain pimeät yöt, jolloin kajastuksen ensimmäinen +kimmellys löysi meidät lepäämässä veneessä, rakkauden huumaamina ja +aamukasteen kostuttamina. + +Kaipaan Samueliakin, Samuel parkaa, joka niin turhasta pani henkensä +alttiiksi tähteni, ja joka itkee lähtöäni kuin lapsi. Näin annan aina +kaiken lain pimeän alttiuden mennä, ensin sen otettuani, oli sen +tarkoitus tai hämärä aihe sitten mikä hyvänsä. Otan suljetuin silmin +vastaan kaiken sen, mikä tunninkin voi täyttää elämäni peloittavan +tyhjyyden, ja kaiken sellaisen, mikä muistuttaakin ystävyyttä tai +rakkautta! + + +25. + + Heinäkuun 30 p:nä, sunnuntaina. + +Jätän Salonikin keskipäivän auringon paahteessa. Samuel saapuu +veneineen, viime hetkellä hyvästelemään laivalle, joka vie minut pois. + +Hän on hyvin tuhdin ja tyytyväisen näköinen. -- Siinä on taas yksi, +joka pian unohtaa minut. + +-- Hyvästi, _effendim, pensia poco de Samuel!_ (Ajatelkaa hiukan +Samueliakin, herra!) + + +26. + +Syksyllä sanoi Aziyadé: 'Abeddin-effendi, isäntäni, muuttaa asuntonsa +ja naisensa Stambuliin. Jollei hän sattumalta tulisikaan sinne, tulen +ainakin minä sinun tähtesi.' + +Olkoon menneeksi, Stambul, odotan häntä siellä. Mutta kaikki on +aloitettava alusta, uudenlainen elämä uudessa maassa, uusien kasvojen +keskellä, ajaksi jonka loppua en tiedä. + +_Prince-of-Wales'in_ päällystö heiluttaa nenäliinoja hyvin +onnistuneesti, ja laiva loittonee, auringossa kylpien. Voin vielä kauan +aikaa erottaa tuon valkoisen tornin, jonka juurella Aziyadé öisin astui +veneeseen ja tuon kivisen kedon, missä siellä täällä kasvaa vanhoja +niinipuita, ja jolla niin usein öisin vehkeilimme. + +Pian on Saloniki vain harmaa täplä, joka levitteleikse keltaisilla +karuilla vuorilla, täplä, josta törröttää valkeita huippuja -- +minareetteja, ja mustia pilkkuja -- kypressejä. + +Ja sitten katoaa tuo harmaa täplä, luultavasti ikuisiksi ajoiksi. +Kara-Burnun korkean niemen taakse. Neljä korkeata tarukukkulaa kohoaa +jo kaukaiselta Makedonian rannikolta: Olympos, Athos, Pelian ja Ossa! + + + + +II. + +YKSIN. + + +1. + + Konstantinopolissa, elok. 3 p:nä 1876. + +Kulkumme kesti kolme päivää, kolmen pysäyspaikan: Athoksen, +Dedeagatsh'in ja Dardanellien kautta. + +Meitä oli laivassa kirjava joukko: Kaunis kreikatar, kaksi +kaunista juutalaisnaista, muudan saksalainen, eräs ameriikkalainen +lähetyssaarnaaja vaimoineen ja dervishi. Hiukan sekalainen seurakunta +siis. Sovimme kuitenkin hyvästi yhteen, ja soittelimme ahkerasti. +Yleisimmin puhuttiin latinaa tai Homeron aikuista kreikkaa. +Keskustelimmepa joskus, lähetyssaarnaaja ja minä, polynesian +kielelläkin. + +Jo kolme päivää olen asunut hänen britannialaisen majesteettinsa +kustannuksella Pera'n vanhassa kaupunginosassa olevassa hotellissa. +Naapurinani on muudan jäykkä ja miellyttävä lady [rouva], jonka kanssa +soittelen aina iltaisin Beethovenia pianolla. + +Odottelen levollisesti alukseni palaamista. Se on kuulemma nyt jossakin +Marmara-merellä. + + +2. + +Samuel on seurannut minua kuin uskollinen ystävä ainakin. Se on +liikuttanut mieltäni. Hän oli onnistunut piiloutumaan erääseen +Messagerie-yhtiön laivaan, ja saapui luokseni tänä aamuna. + +Syleilin häntä sydämellisesti ja onnellisena nähdessäni hänen +avoimet ja rehelliset kasvonsa, ainoat, joista pidän tässä suuressa +kaupungissa, missä en tunne sieluakaan. + +-- Kas, _effendim_, sanoi hän, -- olen jättänyt kaikki, ystäväni, +kotiseutuni, veneeni -- ja seurannut sinua. + +Olin jo saanut kokea, että köyhien joukossa tapaa useammin kuin muualla +rajatonta, altista ystävyyttä. Pidän heistä enemmän kuin sivistyneistä +ihmisistä. Heissä ei varmastikaan ole jälkimäisten itsekkyyttä eikä +pikkumaisuutta. + + +3. + +Kaikki Samuelin verbit loppuvat päätteeseen: _ate_. Kaikki, mikä +jyrisee, ilmaistaan sanomalla: '_fate boum!_' (panee pum). + +Jos Samuel nousee hevosen selkään sanoo hän: 'Samuel _fate boum!_' +(Samuel putoaa!) + +Hänen mietteensä ovat äkillisiä ja toisistaan johtamattomia kuin +pienten lasten ajatukset. Hän on uskonnollinen, vilpittömästi ja +lapsellisesti uskonnollinen. Hänen uskonsa ilmaukset ovat erikoisia ja +huomautuksensa hullunpäiväisiä. Silloin kun hän koettaa olla 'vakavaa +miestä', on hän kaikkein hullunkurisin. + + +4. + +_Lotin sisar kirjoittaa_. + + Brightbury'ssa, elokuussa 1876. + +Rakas veli! + +Sinä kuljet, purjehdit, muutat ja asetut jonnekin... Ja olet poissa +kuin pikku lintu, jota ei voi milloinkaan siepata käteensä. Rakas +linturaukka, oikukas, väsähtynyt, joka tuulen tuutima, kangastusten +houkuttelema, sinä, joka et vielä tiedä, missä väsyneen pääsi ja +värisevät siipesi lepoon laskisit. + +Kangastusta Salonikissa, kangastuksia muuallakin! Liitele, liitele +yhä, kunnes tajuttomaan lentoosi kyllästyneenä asetut jollekin tuoreen +vihreälle oksalle... Ei, siipiäsi et taita etkä vaivu rotkoon, sillä +pienien lintujen Jumala on _kerran puhunut_, ja tuota kevyttä rakasta +päätä vartioivat enkelit. + +Kaikki on siis ohi! Sinä et siis tulekaan tänä vuonna lehmuksien alle! +Talvi saapuu, etkä olekaan kulkenut nurmikkokentillämme! Viitenä vuonna +olen nähnyt kukkastemme kukkivan ja varjojemme leikkivän, mielessäni +tuo suloinen ja viehättävä ajatus, että näkisin teidät täällä _kahden_. +Joka vuodenaika, joka kesä on se ollut onneni.... Nyt olet vain sinä, +ja sinua emme enää saa nähdä. + +Kirjoitan sinulle Brightburyssä kauniina elokuun aamuna, maalla, +salissamme, jonka ikkunat aukenevat lehmuskujaan päin. Linnut +visertävät ja auringonsäteet seuloontuvat hilpeinä kaikkialle. On +lauantai, ja äsken pestyt kiviportaat ja lattiat kertovat kokonaisen +pikkuisen, kotoisen maalaisrunon, josta sinäkään, sen tiedän, et ole +välinpitämätön. Voimakas, painostava kuumuus on mennyt ja nyt seuraa +tuo rauhan ja raukaisevan sulon aika, jota niin hyvin voi verrata +ihmisen toiseen ikäkauteen. Väsyneinä kaikkiin kesän nautinnoihin +kohoavat kukat ja kasvit nyt, ja kukkivat voimakkaina, tummimmin +värein loistavan vihreyden keskellä, ja eräät jo kellastuneet lehdet +lisäävät kesän toistamiseen kukoistavan luonnon kypsää kauneutta. Tässä +paratiisini pikku kolkassa odottivat kaikki sinua, rakas veli. Tuntui +siltä kuin kaikki olisi kasvanut sinun takiasi... ja taas saa kaikki +kuihtua sinutta. Se on päätetty: emme enää saa nähdä sinua. + + +5. + +Taximin meluava kaupunginosa Peran kukkuloilla. Eurooppalaiset +ajoneuvot ja eurooppalaiset puvut tungeksivat itämaisten vaunujen +ja pukujen keskellä. On hirveän kuuma ja aurinko paahtaa. Lämmin +tuuli kohottelee tomupilviä ja elokuun kellastuneita lehtiä. Myrtit +tuoksuvat, hedelmäkauppiaat meluavat, kadut ovat täynnä rypäleitä ja +makeisia... Konstantinopolissa oleskeluni ensimmäiset hetket ovat +piirtäneet nämä kuvat muistiini. + +Vietin usein iltapäiväni tuon Taximin tien varrella, istuen tuulessa +puitten alla ja kaikille outona. Uneksien ajasta, joka äsken oli +loppunut, seurasin katseillani ohikulkevaa kirjavaa joukkoa. Ajattelin +paljon _häntä_, ja ihmettelin, että hän oli tunkeutunut niin syvälle +sieluuni. + +Tässä kaupunginosassa tapasin muutaman vanhan armenialaisen papin, joka +opetti minulle turkin kielen ensimmäiset alkeet. En vielä rakastanut +tuota maata niin kuin myöhemmin, vaan tarkastelin sitä, kuten +matkailija; ja Stambulia, jota kristityt pelkäsivät, tuskin tunsin. + +Kolmen kuukauden aikana asuin Perassa koettaen keksiä keinoja +toteuttaakseni mahdottoman suunnitelmani: mennä asumaan hänen kanssaan +Kultaisen sarven toiselle rannalle, elämään muhamettilais-elämää, hänen +elämäänsä, omistamaan hänet kokonaisia päiviä, ymmärtämään ja saamaan +selville hänen ajatuksensa, lukemaan hänen sydämensä pohjalta noita +tuoreita, kesyttömiä ajatuksia, joita tuskin olin aavistanutkaan noina +Salonikin öinä -- ja ottamaan hänet täydellisesti itseäni varten. + +Taloni oli Peran kaukaisimmissa perukoissa, korkealla. Sieltä näkyi +Kultainen sarvi ja kaukainen muhamettilaiskaupunki. Kesän kauneus +muutti asumukseni viehättäväksi. Opetellen Islamin kieltä suuren +avonaisen ikkunani ääressä annoin katseeni liitää vanhan, auringossa +kylpevän Stambulin yli. Aivan perällä, kypressimetsikössä, näkyi +Eyoub, minne hänen kanssaan olisi ollut suloista mennä kätkemään +olemassaolonsa, salaperäinen tuntematon paikka, missä elämämme olisi +saanut oudon, suloisen kehyksen. + +Majaani ympäröivät Stambulia korkeammalla olevat maa-alueet, joiden +hautojen välissä kasvoi kypressejä, ja autiot kentät, joilla +harhailemalla olen viettänyt monta yötä hakien varomattomia seikkailuja +armenialais- tai kreikkalaistyttöjen kanssa. + +Sydämeni sisimmässä pysyin kumminkin uskollisena Aziyadélle, mutta +päivät kuluivat eikä häntä kuulunut... + +Noista kauniista olennoista on minulle jäänyt vain viehätyksetön +muisto, jonka aistien kuumeinen kiihko jättää. Mikään muu ei +milloinkaan kiinnittänyt minua yhteenkään heistä, ja unhotin heidät +pian. + +Mutta kuljeskellessani öillä hautausmaalla tapasin siellä usein +vaarallistakin väkeä. + +Kolmen ajoissa eräänä aamuna astui eräs mies esiin muutaman kypressin +takaa ja sulki tieni. Hän oli yövartia, jolla oli aseinaan: pitkä +raudoitettu keppi, kaksi pistoolia ja tikari. Minä olin aseeton. + +Ymmärsin heti mitä mies halusi. Hän olisi pikemmin riistänyt henkeni +kuin luopunut suunnitelmastaan. + +Suostuin seuraamaan häntä, minullakin oli suunnitelmani. Kuljimme +noitten viidenkymmenen metrin syvyisten hietakuoppien reunaa, jotka +erottavat Peran Kassim-Pashasta. Kun hän oli päässyt aivan reunalle, +käytin hyväkseni suotuisaa hetkeä. Heittäydyin hänen kimppuunsa -- +hän astui tyhjään ja kadotti tasapainonsa. Hänen kieriessään pohjaan +saakka, kuulin kaameaa jytinää ja valituksia. + +Luultavasti oli hänellä tovereita, ja hänen putoamisensa oli saattanut +kuulua kauaskin hiljaisuudessa. Läksin juoksemaan pimeässä niin +nopeasti, ettei yksikään ihminen olisi voinut saavuttaa minua. + +Taivas vaaleni idässä, kun saavuin huoneeseeni. Hullu irstailu pidätti +minut usein kaduilla aina aamuhetkiin saakka. Tuskin olin nukahtanut, +kun suloinen soitto herätti minut, tuollainen vanha, entisaikainen +aamulaulu, jossa oli niin iloinen ja itämainen sävel kuin aamun koi. + +Kuoro kulki ohi ja katosi kaukaisuuteen. Avoimesta ikkunastani näkyi +vain aamusumua ja taivaan ääretön tyhjyys, jota vasten piirtyi kaukana +jotakin punertavaa: moskeija minareeteineen. Turkkilaisen kaupungin +ääriviivat selvenivät vähitellen kuin ilmasta riippuen.... Silloin +muistin olevani Stambulissa, ja että Aziyadé oli luvannut tulla sinne. + + +6. + +Tuon miehen kohtaaminen oli jättänyt kaamean vaikutelman mieleeni. +Jätin öiset retkeni enkä pitänyt enää rakastajattaria -- paitsi erästä +Rebekka-nimistä juutalaistyttöä, joka oli oppinut tuntemaan minut +Pri-Pashan juutalaiskorttelissa Marketon nimellä. + +Elokuun loppu ja osa syyskuuta kului retkeilyillä Bosporalla. Ilma +oli lämmin ja aurinkoinen. Varjoisat rannat, palatsit ja _yali't_ +kuvastuivat tyyneen, siniseen veteen, jota kullatut venheet halkoivat. + +Stambulissa valmisteltiin sultaani Muradin erottamista ja Abdul Hamidin +kruunausta. + + +7. + + Konstantinopolissa elok. 30 p:nä. + +On keskiyö! Kello on viisi turkkilaisen tuntimääräyksen mukaan. +Yövartiat lyövät maata raskailla rautakepeillään. Koirat ovat tehneet +vallankumouksen Galatan puolella ja päästelevät valittavia ulvahduksia. +Minun kaupunginosassani olevat pysyvät puolueettomina, ja olen +niille kiitollinen, ne nukkuvat joukoissa oveni ulkopuolella. Kaikki +läheisyydessäni on syvässä rauhassa. Valot ovat sammuneet yksitellen +noitten kolmen pitkän tunnin kuluessa, jotka olen viettänyt ikkunani +ääressä. + +Vanhat armenialaismökit ikkunani alla ovat pimeitä ja nukuksissa. +Edessäni on hyvin syvä rotko, jonka pohjalla ikivanha kypressimetsä +leviää mustana vaippana. Nuo surulliset puut varjostavat vanhoja +muhamettilaishautoja, niistä kohoaa öisin balsamin tuoksuja. Ääretön +näköpiiri on tyyni ja puhdas. Näen koko seudun. Kypressien keskellä on +valoisa läikkä -- Kultainen sarvi; ja sen yläpuolella, hyvin korkealla, +itämaisen kaupungin ääriviivat. Siellä on Stambul. Minareetit, nuo +moskeijoiden korkeat tornit kuvastuvat tähdikästä taivasta vasten, +josta riippuu ohut kuun neljännes. Näköpiiriä leikkelevät kaikkialla +minareetit, jotka piirtyvät heikosti, sinisinä viiruina yön kalpeaa +väriä vasten. Moskeijoiden suuret kuvut kohoavat hämärinä aina kuuhun +saakka, ja vaikuttavat mielikuvituksessa jättiläismäisiltä. + +Eräässä noissa, tuolla kaukana Seraskieratissa olevissa palatseissa +tapahtuu paraillaan synkkä murhenäytelmä. Mahtavat pashat ovat +kokoutuneet sinne erottamaan sultaani Muradia. Huomenna on jo Abdul +Hamid hänen paikallaan. Tuo sultaani, jonka valtaistuimelle nousua me +kolme kuukautta sitten juhlimme, ja jota vielä tänäänkin palvellaan +kuin jumalaa, hänet tapetaan ehkä tänä yönä jossakin seraljin nurkassa. + +Kaikki on kuitenkin hiljaista Konstantinopolissa... Kello yhdentoista +aikana kulki ratsuväkeä ja tykistöä Stambulia kohti täyttä laukkaa. +Sitten häipyi pattereitten kumea jyrinä kaukaisuuteen ja kaikki vaipui +taas hiljaisuuteen. + +Pöllöt huutavat kypresseissä samalla äänellä kuin minunkin maassani. +Pidän tuosta kesäisestä äänestä, joka vie minut jälleen Yorkshiren +metsään, lapsuuteni kauneihin iltoihin, puitten alle, kauas +Brighbury'yn. + +Tämän rauhan keskellä ovat menneisyyden kuvat elävinä palanneet +mieleeni, entisyyteni, mikä on mennyttä, eikä milloinkaan palaa. + +Luulin, että Samuel olisi luonani tänä iltana, mutta luultavasti en +näe häntä enää kuunaan. Sydäntäni ahdisti ja yksinäisyys painaa minua. +Viikko sitten päästin hänet ansaitsemaan hiukan rahaa Salonikiin +menevälle laivalle. Nuo kolme alusta, joilla hän olisi voinut tulla, +ovat palanneet hänettä, viimeinen tänä iltana, eikä kukaan niissä ollut +kuullut puhuttavankaan Samuelista. + +Puolikuu laskee hitaasti Stambulin taa, Suleimanichin kupukattojen +varjoon. Tässä suuressa kaupungissa olen outo ja tuntematon. Samuel +oli ainoa, joka tiesi nimeni ja asemani, ja aloin rakastaa häntä +vilpittömästi. + +Onko hän poistunut luotani, vai onko hänelle tapahtunut onnettomuus? + + +8. + +Ystävät ovat kuin koiria: Ystävyys loppuu aina huonosti, sen vuoksi on +parempi olla ystävittä. + + +9. + +-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- +Ystäväni Saketo, joka kulkee edestakaisin Konstantinopolin ja Salonikin +väliä turkkilaisilla laivoilla, käy usein luonani. Hän on aluksi pelokas +majani seinien sisällä, mutta tulee sinne lopuksi kuin kotiinsa. Kunnon +poika, Samuelin lapsuudenystävä, jolle hän tuo uutisia kotoa. + +Vanha Esther, tuo salonikilainen juutalaisvaimo, jonka tehtävänä oli +siellä pukea minut turkkilaiseksi, ja joka antoi minulle hyväilynimen +_caro piccolo_, lähettää minulle hänen välityksellään onnentoivotuksia +ja terveisiä. + +Saketo on tervetullut, etenkin tuodessaan terveisiä, joita Aziyadé +hänelle välittää neekeripalvelijattarensa avulla. + +-- _Hanum_, (turkkilainen ylimys-nainen) sanoo Saketo, -- lähettää +terveisiä herra Lotille. Hän kehoittaa väsymättä odottamaan, ja sanoo +saapuvansa ennen talven tuloa... + + +10. + +_Loti, William Brownille_. + +Sain surullisen kirjeenne kaksi päivää sitten. Olitte osoittanut sen +_Prince-of-Wales'ille_, ja se oli mennyt hakemaan minua Tunisista ja +muualta. + +Raskaspa on teidänkin murheenne, ystävä hyvä, ja tunnette sen syvemmin +kuin muut, koska tekin, onnettomuudeksenne, olette saanut kasvatuksen, +joka kehittää sydäntä ja tunnetta. + +Olette epäilemättä pitänyt lupauksenne tuohon rakastamaanne nuoreen +naiseen nähden. Miksi hyväksi, ystävä parka, kenen hyödyksi ja minkä +siveyssäännön vuoksi? Jos tosiaankin rakastatte häntä niin suuresti, +ja jos hän rakastaa teitä, niin älkää välittäkö sovinnaisuuksista ja +arveluista. Ottakaa hänet mihin hintaan hyvänsä. Olette onnellinen +jonkun aikaa, parannutte sitten, ja seuraukset ovat toisarvoisia. + +Olen ollut täällä Turkissa jo viisi kuukautta, sen jälkeen kuin teistä +erosin. Olen tavannut täällä oudon viehkeän, Aziyadé-nimisen nuoren +naisen, joka auttoi minua kuluttamaan pakolaisuusaikani Salonikissa, +-- ja maankiertäjän, Samuelin, jonka olen ottanut ystäväkseni. Asun +_Deerhound'issa_ niin vähän kuin mahdollista, käyn siellä vain +ajoittain, (kuten eräät Guinean kuumeet), ilmestyen sinne joka neljäs +päivä virkatehtävissä. Minulla on majantapainen Konstantinopolissa, +muutamassa kaupunginosassa, jossa kukaan ei minua tunne. Vietän +siellä elämää, jolla ei ole muuta ohjetta kuin omat oikkuni; +seitsentoistavuotias bulgarityttö on tällä kertaa rakastettuni. + +Itämailla on vielä viehätyksensä; ne ovat jääneet itämaisemmiksi kuin +luulinkaan. Olen tehnyt ihmetempun, oppinut kahdessa kuukaudessa turkin +kielen. Pukunani on _fez ja caftan_, ja näyttelen _effendi'ä_, kuin +leikkivät lapset sotamiestä. + +Nauroin ennen romaaneille, missä kunnon ihmiset jonkun onnettomuuden +tapahduttua kadottivat tunnekykynsä ja siveyskäsitteensä; ehkäpä +minulle kuitenkin on käynyt jokseenkin niin. En kärsi enää, en muista +enää: kulkisin välinpitämättömänä niittenkin ohi, joita olen ennen +hellinyt. + +Olen koettanut olla kristitty, mutta en ole voinut. Tuo ylevä +harhaluulo, joka saattaa kohottaa eräitten miesten, ja naisten +rohkeuden -- äitiemme esimerkiksi -- sankaruuteen saakka, tuo +harhaluulo on minulta riistetty. + +Kristityt yleensä saavat minut nauramaan. Jos olisin kristitty, en +näkisikään mitään muuta. Rupeisin lähetyssaarnaajaksi ja menisin +jonnekin kuolemaan Kristuksen palveluksessa... + +Uskokaa minua, ystävä hyvä, aika ja huvi ovat erinomaisia lääkkeitä. +Sydän jähmettyy lopuksi, ja silloin se ei enää kärsi. Tuo totuus ei +enää ole uusi, ja tunnustan, että Alfred de Musset olisi lausunut sen +paljon paremmin. Mutta kaikista vanhoista lauseparsista, joita ihmiset +siirtävät toisilleen sukupolvesta sukupolveen, tässä on kuolemattominta +totuutta. Tuo puhdas rakkaus, josta uneksitte, on tarua, kuten +ystävyyskin. Unohtakaa rakastettunne, ilotytön vuoksi. Tuollainen +naisihanne livahtaa käsistänne. Rakastukaa kaunisvartaloiseen +sirkustyttöön. + +Ei ole Jumalaa, eikä moralia, ei ole olemassa mitään sellaista, jota +meitä on opetettu kunnioittamaan On vain elämä, joka kuluu, ja jolta on +lupa pyytää mahdollisimman paljon nautintoja tuota pelottavaa loppua, +kuolemaa odotellessa. + +Oikeat onnettomuudet ovat sairaudet, rumuus ja vanhuus. Ei teillä eikä +minullakaan ole noita puutteita. Me saatamme pitää joukottain armaita +ja nauttia elämästä. + +Avaan teille sydämeni, tunnustan teille uskoni: ainoa elämänohjeeni +on aina tehdä sellaista, mikä minua huvittaa, välittämättä mistään +moraalista, tai yhteiskunnallisista sovinnaisuuksista. En usko +mihinkään, en kehenkään, en rakasta mitään, en ketään; minulla ei ole +uskoa eikä toivoa. + +Minulta on mennyt seitsemänkolmatta vuotta tähän päästäkseni. Jos +olenkin vaipunut alemmaksi kuin tavalliset ihmiset, olen lähtenytkin +korkeammalta. + +Hyvästi, syleilen teitä! + + _Loti_. + + +11. + +Kultaisen sarven rannalla olevan Eyoubin moskean rakensi Muhamed II, +Eyoubin, profeetan seuralaisen haudalle. + +Kristityt eivät pääse sinne milloinkaan, eikä heidän olonsa ole varmaa +sen ympäristössäkään. + +Muistomerkki on rakennettu valkoisesta marmorista yksinäiseen paikkaan, +maalle. Haudat ympäröivät sen joka puolelta. Sen kupoli ja minareetit +peittyvät melkein kokonaan jättiläisplatanien ja satavuotisten +kypressien tiheään vihreyteen. + +Noitten hautausmaitten käytävät ovat hyvin varjoisat ja pimeät, +kivillä tai marmorilla lasketut enimmäkseen penkereitten väliin. Niitä +reunustavat hyvin vanhat marmorirakennukset, joitten yhä tummentumaton +valkoisuus kuultaa kirkkaana kypressien tummaa taustaa vasten. + +Siellä on sadottain kullatuita, kukkien ympäröimiä hautoja palmujen +varjoissa. Ne ovat kuuluisien vainajien, entisten pashojen, korkeitten +muhamettilaisten virkamiesten hautoja. _Sheik-id-islam'eillakin_ on +täällä hautakappelinsa erään suruisen käytävän varrella. + +Sulttaanit kruunataankin Eyoubin moskeassa. + + +12. + +Syyskuun 6 p:nä, klo 6 aamulla, onnistuin minä tunkeutumaan Eyoubin +moskean toiseen sisäpihaan. + +Vanha rakennus oli tyhjä ja hiljainen. Pari dervishiä oli seurassani, +molemmat vavisten tuon yrityksen yltiöpäisyyttä. Astuimme sanaakaan +sanomatta marmorikivityksellä. Aikaisena aamuhetkenä oli moskea +lumivalkoinen. Sadat sepelkyyhkyset nokkivat ja lentelivät yksinäisillä +pihoilla. + +Sarkakauhtanaiset dervishit kohottivat pyhäkön nahkaverhoa, että saisin +katsahtaa tuohon jumaloituun paikkaan, Stambulin pyhimpään, jota eivät +kristityn silmät vielä milloinkaan olleet saaneet katsella. + +Oli Abdul Hamidin kruunauksen edellinen päivä. + +Muistan päivän, jolloin uusi sulttaani suurella loistolla otti +haltuunsa hallituspalatsin. Olin ollut ensimmäisiä, jotka hänet +näkivät, kun hän lähti tuon vanhan seraljin pimeästä piilosta, missä +Turkissa pidetään kruununperillisiä. Suuret loistovenheet olivat +tulleet häntä sieltä hakemaan, ja minun venheeni melkein kosketti hänen +alustaan. + +Muutamat mahdin päivät ovat jo vanhentaneet sulttaanin: silloin +ilmaisivat hänen kasvojensa piirteet nuoruutta ja tarmoa, jotka +sittemmin ovat kadonneet. Hänen pukunsa äärimmäinen yksinkertaisuus +oli omituisessa ristiriidassa häntä ympäröivän itämaisen loiston +kanssa. Tuo mies, joka haettiin suhteellisen halvasta asemasta vallan +kukkuloille, näytti vaipuneen huolestuneisiin unelmiin. Hän oli laiha, +kalpea ja surullisten ajatusten valtaama. Hänen suuret mustat silmänsä +olivat tummien kehien ympäröimät, ja hänen kasvonsa olivat älykkäät ja +ylhäiset. + +Kuusikolmatta soutajaa kuljetti sultaanin upeita aluksia. Ne olivat +muodoltaan itämaisen siroja, perin loistavia, kokonaan kultakuvilla +kirjailtuja, kultainen kannus keulassa. Hovin palvelijoiden puku on +vihreä, sinipunainen ja kultakuvioinen. Sultaanin monilla auringoilla +koristettu valtaistuin oli asetettu punakultaisen suojuskatoksen alle. + + +13. + +Tänään, syysk. 7 p:nä ovat sulttaanin komeat kruunajaiset. + +Abdul Hamidilla on nähtävästi kiire ympäröidä itsensä kalifien +tenhovoimalla. Saattaa olla, että hänen valtaistuimelle nousemisensa +avaa Islamille uuden aikakauden, tuopi Turkille vielä hiukan kunniaa ja +viimeistä loistoa. + +Abdul Hamid on mennyt Eyoubin pyhään moskeaan sitomaan vyölleen +suurilla juhlallisuuksilla Othenonin miekan. + +Sen jälkeen on sultaani pitkän ja komean kulkueen seuraamana käynyt +läpi koko Stambulin mennäkseen vanhaan seraljiin, kumartuen ja +rukoillen, kuten tapa on, moskeoissa ja hautakappeleissa tien varrella. + +Tapparan kantajat astuivat edellä puettuina tulipunaisiin, kullasta +kankeihin pukuihin ja parin metrin pituisilla viheriöillä sulilla +koristettuihin päähineisiin. + +Abdul Hamid ratsasti heidän keskellään jättiläismäisellä valkoisella +hevosella, joka asteli hitaasti ja majesteetillisesti kullalla ja +jalokivillä haarniskoituna. + +Sheik-ul-islam vihreine viittoineen, emirit silkkisine turbaanineen, +ulemat valkeine päähineineen, joista riippui kultaisia nauhoja, +ylhäiset pashat, ylhäiset virkamiehet seurasivat kullasta kimmeltävine +ratsuineen -vakava loppumaton jono, joissa ohitseni kulki outoja +kasvoja! -- Kahdeksankymmenvuotiset ulemat, joita lakeijat kannattivat +rauhallisten ratsujen selässä, näyttivät kansalle valkeita partojaan, +katsellen sitä silmin, joissa uskonkiihko ja pimeys kiilsi. + +Suunnaton väenpaljous tunkeili tien varsilla, noita turkkilaisia +kansanjoukkoja, joiden rinnalla länsimaiden uhkeimmatkin näyttävät +rumilta ja ruskeilta. Monen kilometrin pituiset lavat taipuivat +uteliaitten painon alla, ja siellä oli sekaisin kaikkia Euroopan ja +Aasian pukuja. + +Eyoubin kukkuloilla levitteleiksi turkkilaisten naisten levoton joukko. +Kaikki nuo naisruumiit, jotka oli kiedottu jalkoihin saakka ulottuviin +loistavanvärisiin silkkikankaihin, kaikki nuo huntujen poimuihin +piilotetut päät, joitten mustat silmät välähtelivät, sulivat kypressien +alla olevien hautojen maalattujen ja kirjailtujen kivien kanssa yhteen. +Tuo kaikki oli niin värikästä ja outoa, että sitä mieluummin olisi +pitänyt jonkun itämaalaisen haltioituneen mielikuvituksen tuotteena +kuin tosiasiana. + + +14. + +Samuelin paluu toi hiukan iloa murheelliseen majaani. Onni hymyili +minulle Peran rulettien ääressä, ja syksy on uhkea itämailla. Asun +eräässä maailman ihanimmassa maassa, ja vapauteni on rajaton. Saatan +mielinmäärin kuljeksia Euroopan tai Aasian rannikon kylissä, vuorilla +ja metsissä. Monet ihmisparat eläisivät koko vuoden yhden ainoan +päiväni vaikutelmilla ja selkkauksilla. + +Suokoon Allah pitkää ikää sulttaani Abdul Hamidille, joka on herättänyt +henkiin suuret uskonnolliset juhlat, nämä Islamin loistavat menot. +Stambul on joka ilta valaistu, Bosporalla liekehtivät bengalitulet, nuo +kuolevien itämaiden viimeiset valot, suurenmoiset taikanäytelmät, joita +epäilemättä en milloinkaan enää saa nähdä. + +Huolimatta valtiollisesta välinpitämättömyydestäni on myötämielisyyteni +tämän kauniin onnettomuuteen tuomitun maan puolella, ja hiljalleen, +huomaamattani tulee minusta turkkilainen. + + +15. + +... Tietoja Samuelista: Hän on turkkilainen sattumalta, juutalainen +uskonnoltaan ja espanjalainen kansallisuudeltaan. + +Salonikissa oli hän jonkunlainen ryysyläinen, soutaja ja kantaja. +Täällä, kuten sielläkin, harjoittaa hän ammattiaan satamassa. Koska hän +on miellyttävämmän näköinen kuin muut on hänellä paljon työtä, ja hän +saa hyviä päiväpalkkoja. Iltaisin syö hän rypäleitä ja leipäpalan ja +palaa kotiin onnellisena oloonsa. + +Ruletti ei enään tuota, ja olemme kovin köyhiä kumpikin, mutta niin +huolettomia, että se korvaa kaiken, kylliksi nuoria hankkiaksemme +ilmaiseksi tyydytystä, josta toiset maksavat hyvinkin paljon. + +Samuel vetää jalkaansa kahdet reiäkkäät housut työhön mennessään. +Hän kuvittelee, etteivät reiät satu päälletysten, ja että hän on +oivallisessa puvussa. + +Joka ilta poltamme me, kuten kunnon turkkilaiset ainakin, +nargilhetamme turkkilaisen kahvilan plataanien alla, tai sitten +menemme me varjokuvateatteriin katsomaan Karagunuz'ia, turkkilaista +nukketeatteria, joka viehättää meitä. Elämme kaiken levottomuuden +ulkopuolella, ja politiikka ei ole meitä varten. + +Konstantinopolin kristittyjen keskuudessa on kuitenkin kauhu vallalla, +ja Stambul on Peran asukkaiden mielestä pelon paikka; vain vavisten he +astuvat siltojen yli. + + +16. + +Ratsastin eilen Stambulin kautta mennäkseni Izedolin Alin luo. Oli +suuri Bairam-juhla, itämainen tenhonäytelmä, Ramazanin viimeinen +kuvaelma. Kaikki moskeijat oli valaistu, minaretit kimmelsivät +korkeimpiin huippuihinsa saakka ja tulikirjaimista tehtyjä koranin +säkeitä liehui ilmassa. Tuhannet ihmiset huutelivat yhtäaikaa, tykkien +jylistessä, Allahin armoitettua nimeä. Juhlapukuinen kansa kuljetteli +kaduilla tuhansittain tulia ja lyhtyjä, hunnutetut naiset kävelivät +ryhmissä ympäriinsä, kultaan, hopeaan ja silkkiin puettuina. + +Kierrettyämme Izedolin Alin kanssa koko Stambulin päädyimme +tutkimuksissamme vihdoin erääseen esikaupungin maanalaiseen luolaan, +missä tanssijattariksi puetut, nuoret aasialaispojat esittivät rivoja +tansseja yleisölle, johon kuului kaikenlaisia ottomanisen oikeuden +käsistä livahtaneita. Koska en viitsinyt katsoa näytelmän loppua, joka +olisi kelvannut esitettäväksi Sodoman parhaina hetkinä, niin palasimme +kotiin päivän koittaessa. + + +17. + +_Karagueuz_. + +Herra Karagueuzin seikkailut ja kujeet ovat huvittaneet turkkilaisia +monta vuosisataa, eikä vieläkään mikään osoita, että tämän henkilön +suosiminen olisi lopussa. + +Karagueuzin ja vanhan ranskalaisen Polichinellen luonteessa on paljon +yhtäläisiä piirteitä. Pieksettyään kaikkia, muun muassa vaimoansa, +antaa hänelle vihdoin paholainen, Sheitan, selkään ja vie hänet lopuksi +muassaan katselijoitten suureksi iloksi. + +Karagueuz on joko pahvista tai puusta. Hän esiintyy katselijoille +nukkena tai varjokuvissa, ollen yhtä hullunkurinen molemmissa +tapauksissa. Hän keksii äänenpainoja ja kujeita, joita Guignol ei +olisi aavistanutkaan, hyväilyt, joita hän suo rouva Karaguezille, ovat +vastustamattoman hullunkurisia. + +Karagueuzin päähän pälkähtää joskus kysellä katselijoitten mielipidettä +ja väitellä yleisön kanssa. Sattuupa myös, että hän rohkenee päästellä +hyvinkin sopimattomia piloja, ja tehdä kaikkien nähden sellaista, mitä +kapusiinikin kauhistuisi. Turkissa käy sellainen päinsä, sensuurilla +ei ole mitään sanottavaa, ja joka ilta näemme kelpo turkkilaisten, +lyhty kädessä, vievän pieniä lapsia Karagueuzia katsomaan. Lasten +täyttämille katsomoille esitetään täällä sellaista, mikä Englannissa +saisi kaartilaisenkin punastumaan. + +Sekin on vain muudan itämaalaisten merkillinen tapa, jonka perusteella +tekisi mieli väittää, että muhamettilaiset ovat paljon turmeltuneempia +kuin me, mikä on ehdottomasti väärä johtopäätös. + +Karagueuz-teatterit avataan Ramazan-kuukauden ensimmäisenä päivänä, ja +niissä käydään hyvin ahkerasti koko se kuukausi. + +Kun kuukausi on loppunut puretaan ne kaikki ja viedään pois. Karagueuz +palaa vuodeksi laatikkoonsa, eikä hänellä, millään tekosyylläkään, ole +oikeutta tulla sieltä ulos. + + +18. + +Perassa tulee ikävä ja muutan pois. Menen asumaan vanhaan Stambuliin, +vieläpä Stambulin toiselle puolellekin, Eyoubin pyhään esikaupunkiin. + +Siellä on nimeni Arif-Effendi; oikeaa nimeäni ja tointani ei kukaan +tiedä. Kunnon muhamettilaisilla, naapureillani, ei ole aavistustakaan +kansallisuudestani; mutta se on heistä yhdentekevää, ja minusta myös. + +Olen siellä kahden tunnin matkan päässä _Deerhound'ista_, melkein +maalla, majassa, joka kuuluu minulle yksin. Turkkilainen kortteli +on mahdollisimman kirjava: Vilkasliikkeinen kyläkatu basaareineen, +kahviloineen, telttoineen ja vakavine dervisheineen, jotka polttavat +nalguilheitaan mantelipuitten alla. Tori, jota koristaa vanha, jykevä +suihkulähde valkeasta marmorista, ja jolla toisensa kohtaavat kaikki +taloista tulevat mustalaiset, temppuilijat ja karhuntanssittajat. Tällä +torilla on yksinäinen maja, joka nyt on meidän. + +Alakerrassa on kalkilla rapattu käyttämätön eteinen, joka on valkoinen +kuin lumi. Me avaamme sen vain iltaisin nähdäksemme ennen maata +menoamme, olisiko joku piiloutunut sinne. Samuel väittää, että siellä +kummittelee. + +Ensimmäisessä kerroksessa on minun huoneeni, jonka kolme ikkunaa ovat +tuolle jo mainitulle torille päin. Samuelin pieni huone ja _haremlike_ +ovat itään, Kultaiselle sarvelle päin. + +Kun vielä nousemme kerroksen, olemme katolla, joka on tasainen, kuten +Arabiassa. Sitä varjostaa viiniköynnös, joka valitettavasti kyllä on jo +pahoin kellastunut marraskuun tuulessa. + +Aivan majan vieressä on vanha kylämoskeija. Kun ystäväni muozzin nousee +minareetiinsa, ja saapuu kattoni tasalle, niin lähettää hän minulle, +ennen kuin hän laulaa rukouksensa, ystävällisen _salam'in_. + +Näköala on kaunis täältä korkealta. Taustalla on Kultainen sarvi ja +Eyoubin synkät maisemat, tuo pyhä moskea, joka marmorin valkoisena +kohoaa salaperäisestä, satavuotisesta metsiköstään, ja sitten +alakuloisia kukkuloita synkkine värivivahduksineen, johon on siroiteltu +marmoria -- ääretön hautausmaa, oikea kuolleitten kaupunki. + +Oikealla uurtelevat kullatut purret Kultaista sarvea. Koko Stambul +näkyy pienoiskoossa. Moskeijat ovat kuin kietoutuneet toisiinsa, kuvut +ja minareetit sekaantuvat. + +Tuolta kaukaa näkyvä valkotaloinen kukkula on Pera, kristittyjen +kaupunki, ja sen takana on _Deerhound_. + + +19. + +Alakuloisuus valtasi mieleni tuossa tyhjässä majassa alastomina +seinineen, ravistuneine ikkunoineen ja lukottomine ovineen. Se oli +niin kaukana, muusta maailmasta, kaukana _Deerhound'ista_, ja perin +epäkäytännöllinen... + + +20. + +Samuel kulutti viikon pesemiseen, valkaisemiseen ja paperoimiseen. +Naulautamme permannolle valkeita mattoja, jotka peittävät sen kokonaan +-- puhdas ja mukava turkkilainen tapa. Uutimet ja punakukkaisella +kankaalla peitetty leveä sohva täydentävät ensimmäistä, laadultaan +perin vaatimatonta kalustoa. + +Nyt on jo kaikki muuttunut. Huomaan mahdolliseksi tehdä kodin tästä +majasta, johon kaikki tuulet puhaltavat, eikä se minusta enää olekaan +niin kolkko. Kuitenkin tarvittaisiin sinne hän, joka on luvannut tulla; +ja ehkäpä olenkin vain hänen takiaan eristäytynytkin maailmasta. + +Eyoubissa olen kuin korttelin lempilapsi, ja Samuelistakin pidetään +siellä hyvin paljon. + +Aluksi ovat epäluuloiset naapurini ruvenneet rakastettavan kohteliaiksi +vieraalle, jonka Allah heille lähetti, ja jossa kaikki on heille kovin +arvoituksellista. + +Kahden tunnin pituisen vierailun jälkeen selittää dervishi +Hassan-Effendi vaikutelmansa näin: + +-- Olet uskomaton mies, ja kaikki, mitä teet on kummallista! Olet hyvin +nuori, tai ainakin näytät sellaiselta, ja elät niin omintakeisesti, +etteivät edes täysi-ikäiset miehetkään voi olla sellaisia. Emme tiedä, +mistä tulet, eikä sinulla ole minkäänlaista tunnettua ammattiakaan. +Olet jo kurkistellut kaikkiin soppiin viidessä maanosassa. Tiedät +paljon enemmän kuin kaikki ulemimme yhteensä. Muistat kaiken näkemäsi. +Olet kahdenkymmenen, ehkäpä kahdenkolmatta ikäinen, ja ihmisikä ei +riittäisi sinun salaperäiseen menneisyyteesi. Paikkasi olisi Peran +eurooppalaisen seurapiirin ensirivissä, ja asetut Eyoubiin omituisen +toverisi, juutalaisen maankiertäjän kanssa. Olet uskomaton mies, mutta +katselen sinua mielelläni ja olen ihastunut, että elät keskuudessamme. + + +21. + + Syyskuussa 1876. + +_Surre-humayoun_ juhla. Hallitsijan lahjat lähtevät Mekkaan. + +Joka vuosi lähettää sulttaani pyhään kaupunkiin aarteilla lastatun +karavaanin. + +Dolma-Bagtshe'n palatsista lähtenyt kulkue astuu laivaan Top-Hane'n +laiturilta mennäkseen Aasian Ikutariin. + +Sen etunenässä tanssivat arabialaiset tam-tam'in jyskäessä heilutellen +ilmassa pitkiä keppejä, joiden ympäri on kiedottu kultanauhoja. + +Kamelit astelevat raskaasti. Niillä on strutsin höyheniä päässä, ja +selässä jalokivillä koristetut kultabrokadilaitteet. Noissa säiliöissä +ovat kaikkein kalleimmat lahjat. + +Töyhtöpäiset muulit kantavat kalifin muita lahjoja kullalla +kirjailluissa silkkiarkuissa. + +Ulemat, korkeat virkamiehet seuraavat ratsain, ja sotajoukot seisovat +kunniakujana tien varrella. + +Stambulista on Pyhään kaupunkiin neljänkymmenen päivän matka. + + +22. + +Eyoub on hyvin kaamea paikka marraskuun öinä. Oudot mietteet ahdistivat +ja täyttivät sydämeni ensimmäisinä, tässä yksinäisyydessä viettäminäni +öinä. + +Kun olin sulkenut oveni, pimeyden ensi kertaa vallatessa taloni, +verhosi syvä alakuloisuus minut kuin paariliina. + +Mieleeni juolahti mennä ulos ja sytytin lyhtyni. Stambulissa viedään +seitsemän jälkeen vankilaan kaikki lyhdyttömät kävelijät. + +Kello seitsemältä illalla on Eyoubissa kaikki suljettua ja hiljaista; +turkkilaiset menevät maata auringon laskettua ja lukitsevat ovensa. + +Jos valo siellä täällä piirtääkin katuun ikkunanristikot, niin älä +katsele sinne. Tuo lamppu on kuolinlamppu, joka valaisee vain suuria +turbaaneilla koristettuja ruumiskirstuja. Sinut kuristettaisiin tuon +ristikkoikkunan edessä, eikä mikään ihmisapu sinua pelastaisi. Nuo +aamuun saakka värisevät valot ovat ahdistavampia kuin pimeys. + +Stambulissa on monessa kadunkulmassa noita ruumiitten asumuksia. + +Ja tuolla, aivan lähellämme, missä katu loppuu, alkavat suuret +hautausmaat, missä kuljeksii laumoittain pahantekijöitä. Ryöstettyään +sinut hautaavat ne sinut siihen paikkaan turkkilaisen poliisin +milloinkaan sekaantumatta asiaan. + +Yövartija käski minun palaamaan majaani kysyttyään ensin ulkona +oloni aihetta, joka tuntui hänestä aivan selittämättömältä ja hiukan +epäilyttävältäkin. + +Onneksi on noitten yövartioitten joukossa paljon kelpomiehiä, ja +etenkin tämä, joka pian sai nähdä salaperäisiä tulo- ja menomatkoja, +oli aina moitteettoman hienotuntoinen. + + +23. + +"Saatat löytää toverin, mutta et milloinkaan uskollista ystävää." + +"Vaikkapa kulkisit läpi kaiken maailman, et ehkä löytäisi ystävää." + + _Vanhasta itämaisesta runosta_. + + +24. + +_Loti sisarelleen Brigtburyssä_. + + Eyoubissa 1876. + +... Sydämeni aukaiseminen sinulle tulee yhä vaikeammaksi, koska minun +ja sinun näkökannat loittonevat päivittäin yhä enemmän. Kristillinen +aate oli jäänyt kauaksi aikaa piilemään sieluuni vielä silloinkin, kun +en uskaltanut enää. Siinä oli hämärää, lohdullista viehätystä. Nyt on +tuo tenho voima täydellisesti hävinnyt; en tunne mitään turhempaa, +valheellisempaa ja mahdottomampaa. + +Tiedäthän, minulla on ollut kauheita hetkiä elämässäni, olen kärsinyt +syvästi. + +Halusin mennä naimisiin; kerroinhan sen sinulle. Jätin sinun +tehtäväksesi hakea nuori tyttö, joka olisi kotoisen kattomme ja vanhan +äitimme arvoinen. Pyydän, ettet enää ajattele sellaista, tekisin +onnettomaksi naisen, joka tulisi puolisokseni, ja jatkan mieluummin +elämääni huvitellen... + +Kirjoitan sinulle surullisessa majassani Eyoubissa. Seuranani on vain +pieni Yussuf niminen poika, ja hänetkin olen totuttanut tottelemaan +vain viittauksia, säästyäkseni puhumisen ikävyydeltä. Kulutan kotona +tuntikausia puhumatta sanaakaan kenellekään elävälle olennolle. + +Sanoin, etten usko kenenkään alttiuteen; se on totta. Minulla on eräitä +ystäviä, jotka osoittavat sitä paljon, mutta en usko siihen. Samuel, +joka poistui luotani, pitää ehkä kumminkin eniten minusta. + +En kuitenkaan kuvittele mitään. Se on hänen puoleltaan vain lapsen +suurta innostusta, joka haihtuu jonakin päivänä kuin savu. + +Sinun ystävyyteesi, sisko, luotan jossakin määrin, -- tottumuksen +tuloskohan sitten lienee, en tiedä, mutta pitäähän kumminkin johonkin +uskoa. Jos on totta, että rakastat minua, niin sano, tai osoita se +minulle... Minun on pakko liittyä johonkin. Jos se on totta, toimi +niin, että saatan uskoa siihen. Tunnen maan pettävän jalkaini alla, +tyhjyys avartuu ympärilläni, ja tunnen suurta hätää... + +Niin kauan kuin saan pitää vanhan äitimme pysyn näennäisesti sinä, mikä +nyt olen. Kun häntä ei enää ole, tulen sanomaan sinulle hyvästit, ja +sitten häviän jättämättä jälkeäkään itsestäni... + + +24. + +_Loti Plumkettille_. + + Eyoub'issa marrask. 15 p:nä 1876. + +Kaiken tuon itämaisen naamiopelin takana, joka verhoo elämäni, +Arif-Effendinkin takana, on alakuloinen poika parka, joka usein tuntee +sydämessään kuolettavaa kylmyyttä. On hyvin vähän ihmisiä, joitten +kanssa tuo luonteeltaan perin suljettu nuorukainen joskus keskustelisi +hiukan tuttavallisemmin -- mutta te olette sellainen. -- Teen mitä +hyvänsä, Plumkett, onnellinen en ole; ei mikään neuvo saata sekoittaa +ajatuksiani. Sydämeni on täynnä väsymystä ja katkeruutta. + +Yksinäisyydessäni olen syvästi kiintynyt kulkuriin, jonka keksin +Salonikin laitureilta, ja jonka nimi on Samuel. Hänen sydämensä on +tunteikas ja vilpitön; rautaan juotettu hiomaton timantti, kuten +Raoulde Nanzis vainaja olisi sanonut. Sitäpaitse hänen seuransa on +lapsellista ja erikoista, ja minulla on vähemmän ikävä, kun hän on +luonani. + +Kirjoitan teille talvisen hämärän painostavalla hetkellä. Ympäristöstä +ei kuulu muuta kuin muezzinin ääni, joka Allahin kunniaksi laulaa +satavuotista valitustaan. Menneisyyden kuvat nousevat pistävän selvinä +mieleeni, ympärilläni olevat esineet ovat uhkaavan ja murheellisen +näköisiä, ja kysyn itseltäni, mitä minä oikeastaan olen tullut tekemään +tänne Eyoubin kaukaiseen perukkaan. + +Jospa vain hän olisi täällä, hän, Aziyadé!... + +Odotan häntä aina, -- mutta voi! kuten sisareni Anna odotti minuakin. + +Lasken verhot alas, sytytän lamppuni ja takkavalkean -- ympäristöni +muuttuu ja ajatukseni sen mukana. Jatkan kirjettäni iloisen valkean +edessä kiedottuna turkisviittaan, jalat paksulla turkkilaisella +matolla. Hetkisen olen olevinani dervishi, mikä huvittaa minua. + +Enpä juuri tiedä, mitä kertoisin teille elämästäni, Plumkett, +huvittaakseni teitä. Aiheita on liiaksikin, mutta valinta on vaikea. Ja +sitten, mikä on mennyttä se on mennyttä, eikä se kuulu enää meihin. + +Useita rakastajattaria, joista en ole rakastanut yhtään, paljon +äkkinäisiä käänteitä, paljon retkiä hevosella ja jalan kukkuloille +ja laaksoihin. Kaikkialla näen tuntemattomia, tavallisia tai +vastenmielisiä kasvoja, paljon velkoja-juutalaisia jäljessäni, +kiireestä kantapäähän kullalla kirjailtuja pukuja, kuolemaa sielussa ja +tyhjyyttä sydämessä. + +Tänään, marraskuun 15 päivänä on tilanne tällainen: + +On talvi; kylmä sade ja voimakas tuuli pieksävät surullisen majani +ikkunoita. Ei kuulu muuta ääntä kuin niiden aiheuttama. Vanha +turkkilainen lamppu riippuu pääni yläpuolella -- ainoa, joka tällä +hetkellä palaa Eyoubissa. Eyoub on synkkää seutua, oikea Islamin sydän. +Täällä on tuo pyhä moskea, missä sulttaanit vihitään. Tämän perin +muhamettilaisen kaupunginosan ainoita asukkaita ovat vanhat hurjat +dervishit ja pyhien hautojen vartijat. + +Kerroin siis teille, että ystävämme Loti on yksin majassaan, tarkasti +kiedottuna ketunnahkaiseen viittaan, ja paraillaan kuvittelemassa +olevansa dervishi. + +Hän on lukinnut kaikki ovensa, ja nauttii kodin itsekästä hyvinvointia, +joka on sitä suurempi, koska tällaisessa myrskyssä olisi paha olla +ulkona, tässä vaarallisessa, nurjamielisessä maassa. + +Lotin huone, kuten kaikki erikoisen vanhat rakennukset, johtaa +omituisiin, syvämietteisiin unelmiin. Sen veistellystä tammesta tehty +katto on kai aikanaan suojannut omituisia vieraita ja nähnyt montakin +murhenäytelmää. + +Yleisvaikutelma on entisen kaltainen. Permanto katoaa paksujen +mattojen alle, jotka ovat asunnon koko ylellisyys, ja turkkilaiseen +tapaan otetaan kengät sisään tullessa pois jalasta, etteivät matot +tahraantuisi. Hyvin matala sohva ja lattialla hujan hajan olevat tyynyt +ovat melkein huoneen ainoana kalustona, johon itämaisten kansojen +intohimoinen velttous on jättänyt merkkinsä. Seinille on ripustettu +hyvin vanhoja aseita ja koristeellisia esineitä. Kaikkialle on maalattu +Koraanin lauselmia haaveellisten eläinten ja kukkien keskelle. + +Sivulla on _haremlik_, kuten turkkilaiset nimittävät naistensa +asuntoja. Se on tyhjä. Sekin odottaa Aziyadé'ta, joka jo olisi luonani, +jos hän olisi pitänyt lupauksensa. + +Toinen pieni huone omani vieressä on myös tyhjä. Se on varattu +Samuelille, joka on mennyt Salonikiin hankkimaan tietoja tuosta +nuoresta vihreäsilmäisestä naisesta. Eikä häntäkään kuulu palaavaksi. + +Jos hän ei saapuisikaan, ottaisi joku toinen näinä päivinä hänen +paikkansa. Mutta vaikutus olisi aivan toinen. Rakastin häntä melkein, +ja hänen vuokseen olen ruvennut turkkilaiseksi. + + +25. + +_Lotin sisar kirjoittaa:_ + + Brightbury'ssa 1876. + +Rakas veli! + +Eilisestä alkaen vaivaa minua toivottomuus, johon kirjeesi +minut saattoi... Tahdot kadota!... Jonakin päivänä, ehkä aivan +lähitulevaisuudessa, jolloin rakas äitimme meidät jättää, tahdot sinä +kadota ja hylätä minut ikuisesti. Hyvästi kaikki muistomme, unhoon +menneisyytemme! -- Prizhtburyn vanha maja myydään, rakkaat esineet +hajoavat, -- ja sinä et olisikaan kuollut... eläisit jossakin pahan +pauloissa, jossakin tietymättömissä, missä tuntisin sinun vanhenevan +ja kärsivän! Silloin itkisin sinua, silloin tietäisin, että tyhjyys on +tällaista, alistuisin, kärsisin ja painaisin pääni käsiini. + +Sanasi herättävät vastustukseni ja saavat sydämeni vuotamaan verta. +Sinä tekisit sen siis, koska sen sanot, kylmin kasvoin, ja sydämin, +koska selität seuraavasi kirottua kohtalokasta tietä, etkä suo minulle +enää mitään sijaa elämässäsi... Sinun elämäsi on minun elämäni, minussa +on soppi, jossa ei ole ketään... se on sinun paikkasi, ja kun sinä +jätät minut, jää se tyhjäksi ja polttaa minua. + +Olen kadottanut veljeni, tiedän sen jo. Se on vain ajan, ehkäpä +vain muutaman kuukauden kysymys. Hän on menetetty ajaksi ja +iankaikkisuudeksi, kuollut jo tuhat kuolemaa. Kaikki luhistuu ja kaikki +särkyy. Tuossa hän on, tuo rakas lapsi, syöksymässä pohjattomaan +rotkoon -- kuilujen kuiluun! Hän kärsii, häneltä puuttuu ilmaa, valoa +ja aurinkoa. Mutta hän on voimaton. Hänen silmänsä ovat kiintyneet +hänen jalkainsa juuressa ammottavaan syvyyteen. Hän ei nosta enää +päätään, sillä hän ei voi, koska pimeyden ruhtinas sen kieltää... +Joskus hän kuitenkin haluaa vastustaa. Hän kuulee kaukaisen äänen, joka +on häntä lapsena tuutinut, mutta ruhtinas sanoo hänelle: "Valhetta, +turhuutta, hulluutta!" Ja mitä tekee tuo sidottu, köytetty lapsi, +verissään, huumautuneena rotkon pohjalla, opittuaan mestariltaan +sanomaan hyvää pahaksi, niin, mitä hän tekee? Hän hymyilee. + +Sinun kiusatussa, raskautetussa sielussasi ei mikään minua hämmästytä, +ei edes Saatanan pilkallinen naurukaan, sillä niinhän piti käydäkin. + +Oletpa menettänyt, veli parka, tuon kunnon kaipuunkin, josta puhuit. +Et enää välitä tuosta lempeästä, vaatimattomasta pikku toverista, +tuosta tuoreesta, hellästä ja sievästä äidistä lapsillesi, joita olisit +rakastanut. Näen hänet tuolla, vanhassa salissa, vanhojen muotokuvien +alla istumassa... + +Turmelusta uhoava tuuli on kulkenut kaiken yli. Tuo veli, jonka +sydän ei kuitenkaan voi elää ystävyydettä, joka sitä isoo ja janoo, +hän ei enää välitä puhtaista tunteista. Hän vanhenee, mutta ei ole +ketään häntä hellimässä ja hänen mieltään ilahduttamassa. Hänen +rakastajattarensa nauravat hänelle -- eihän heiltä voi muuta pyytääkään +-- ja silloin kuolee hän hyljättynä ja toivottomana. + +Mitä onnettomampi, ahdistetumpi, sidotumpi ja luottavampi olet, sitä +enemmän sinua rakastan. Oi, rakas veljeni, armaimpani, jospa taas +palaisit elämään! Jospa Jumala sen tahtoisi! Jospa näkisit sydämeni +murheen, ja tuntisit rukousteni lämmön!... + +Mutta pelko, kääntymyksen harmi, kristillisen elämän kalpeat peikot! +Kääntymys, mikä halpa sana!... Ikäviä saarnoja, mahdottomia ihmisiä, +elotonta määräperäisyyttä, väritöntä kieltäymystä, säteetöntä ja +sisällyksetöntä... _Kaanaan arkikieltä_... Saattaisiko tuollainen +viehättää sinua? Kaikki tuo, näetkö, ei ole Jeesuksen oppia ja Jeesus, +jonka tunnet, ei ole tuo säteilevä mestari, jota minä palvelen. Hän ei +tuottaisi sinulle pelkoa, ei ikävää eikä eristystä. Kärsiessäsi oudosti +ja tuntiessasi tuskaa, itkisi hän kanssasi. + +Rukoilen joka hetki, rakas, muistosi ei ole milloinkaan niin täyttänyt +sydäntäni... Tiedän, että uskot jonakin päivänä, menipä siihen sitten +kymmenen tai kaksikymmentä vuotta. Ehkenpä kuunaan saa sitä tietääkään, +-- ehkäpä kuolen pian, -- mutta toivon ja rukoilen aina! + +Luulenpa, että kirjoitan aivan liikaa. Näin monta sivua! Sitä on raskas +lukea! Rakkaani on alkanut kohotella olkapäitään. Tuleekohan päivä, +jolloin hän ei enää lue kirjeitäni?... + + +26. + +-- Ukko Kairullah, sanon, -- tuo minulle naisia! + +Ukko Kairullah istuu edessäni maassa. Hän oli kumarassa kuin ilkeä +vahinkohyönteinen; hänen terävä paljas päälakensa kiilsi lamppuni +valossa. + +Kello oli kahdeksan talviyönä, ja Eyoub oli pimeä ja hiljainen kuin +hauta. + +Ukko Kairullahilla oli kaksitoistavuotias, Josef niminen poika, +joka oli kaunis kuin enkeli, ja vanhus kasvatti häntä jumaloiden. +Lukuunottamatta tätä seikkaa oli hän mitä täydellisin roisto. Hän +harjoitti kaikkia ammatteja, mitä vanha, rappeutunut juutalainen +Stambulissa voi harjoittaa, ja etenkin erästä, joka oli saattanut hänet +Yusbahi Suleimanin ja useiden muidenkin muhamettilaisten ystävieni +tuttavaksi. + +Häntä suvaittiin kuitenkin kaikkialla vain sen vuoksi, että monien +vuosien kuluessa oli totuttu näkemään hänet. Kun hänet tavattiin +kadulla sanottiin: "Päivää Kairullah!" ja vieläpä kosketettiin hänen +karvaisten, suurten sormiensa päitäkin. + +Kuultuaan pyyntöni mietti ukko Kairullah kauan ja vastasi: + +-- Tällä hetkellä, herra Marketo, ovat naiset hyvin kalliita. +Mutta onhan niitä halvempiakin huvituksia, joita voin tänä iltana +tarjota teille, herra Marketo... Hiukan musiikkia; mikä epäilemättä +miellyttäisi heitä. + +Sanottuaan nämä arvoitukselliset sanat sytytti hän lyhtynsä, otti +turkkinsa ja kenkänsä, ja katosi. + +Paolta tuntia myöhemmin kohosi huoneeni ovi verho ja sisään astui kuusi +juutalaisnuorukaista, jotka oli puettu punaisiin, sinisiin, vihreihin +ja keltaisiin turkisviittoihin. Heidän seurassaan oli Kairullah +muutaman toisen vanhuksen kanssa, joka oli vieläkin iljettävämpi. +Kaikki istuutuivat permannolle syvään kumarrellen, mutta minä pysyin +välinpitämättömänä ja liikkumattomana kuin egyptiläinen jumala. + +Lapsilla oli pienet keltaiset harput, joiden kielillä he alkoivat +juoksutella kissankultaisilla sormuksilla varustettuja sormiaan. Näin +syntyi omituista soittoa, jota kuuntelin vaieten muutamia minuutteja. + +-- Miellyttävätkö he teitä, herra Marketo? kysyi vanha Kairullah +korvaani kuiskaten. + +Olin jo käsittänyt, mistä oli kysymys, enkä osoittanut minkäänlaista +hämmästystä. Minua vain huvitti jatkaa tätä inhimillisen alennustilan +tutkimista. + +-- Ukko Kairullah, sanoin, poikasi on kauniimpi kuin nämä... + +Kairullah mietti hetkisen ja vastasi sitten: + +-- Voimmehan puhua asiasta huomenna, herra Marketo. + +--... Kun olin karkoittanut koko joukon kuin saastaisen eläinlauman, +näin ukko Kairullahin pitkulaisen pään taas pistävän esiin hänen +kohottaessaan ääneti oveni verhoja. + +-- Herra Marketo, sanoi hän, säälikää minua. Asun hyvin kaukana, ja +luullaan, että minulla on rahoja. Olisi parempi, jos tappaisitte minut +omin käsin kuin ajaisitte minut ulos tällä hetkellä. Antakaa minun +nukkua jossakin nurkassa majassanne, ja vannon lähteväni ennen päivän +nousua. + +Minulta puuttuu rohkeutta lähettää ulos tuo vanhus, joka olisi kuollut +siellä kylmään ja pelkoon, vaikka ei kukaan olisi häntä tappanutkaan. +Tyydyin osoittamaan hänelle nurkan, johon hän kyyristyi kokoon kylmäksi +yöksi, kietoutuen, kuten vanha siira, likaiseen turkkiinsa. Kuulin +hänen vapisevan. Ankara yskä kohosi hänen rinnastaan kuin korina, +ja hän säälitti minua niin, että nousin ylös, ja heitin maton hänen +peitteekseen. + +Heti kun taivas näytti valkenevan käskin häntä poistumaan neuvoen, +ettei hän enää näyttäytyisi ovellani eikä missään sattuisi tielleni. + + + + +III. + +KAHDEN EYOUBISSA. + + +1. + + Eyoubissa, joulukuun 4 p:nä 1876. + +Minulle sanottiin: "Hän on saapunut!", ja jo pari päivää olen elänyt +odotuksen kuumeessa. + +-- Tänä iltana, sanoi Kadidja, tuo vanha neekerinainen, joka +Salonikissa oli Aziyadén seurassa venheessä, ja uskalsi henkensä +emäntänsä vuoksi. -- Tänä iltana tuo vene hänet Eyoubin laituriin, +majasi luo. + +Minä odotin jo kolmatta tuntia. + +Päivä oli ollut kaunis ja valoisa. Liike Kultaisella sarvella oli +erikoisen vilkasta. Päivän mailleen mennessä laski tuhansia veneitä +Eyoubin laituriin tuoden tähän rauhaisaan sopukkaan turkkilaiset, +jotka asioittensa vuoksi olivat olleet Konstantinopolin väkirikkaissa +keskuksissa, Galatassa tai suuressa basarissa. + +Koska minut alettiin jo tuntea Eyoubissa, niin sanoi moni: + +-- Hyvää iltaa, Arif, mitä te nyt odotatte? Tiedettiin kyllä, ettei +nimeni suinkaan ollut Arif, ja että olin länsimailta tullut kristitty, +mutta itämaiset puuhailuni eivät säikyttäneet ketään, ja minua +mainittiin kaikesta huolimatta valitsemallani nimellä. + + +2. + + Portia! taivaan tähti! Portia! Kätesi, saavun! + + _(Alfred de Musset.)_ + +Aurinko oli laskenut pari tuntia sitten, kun viimeinen vene lähestyi +yksin Ayar-Kapu'sta päin. Samuel souti. Hunnutettu nainen istui perässä +olevilla patjoilla. Tunsin hänet. + +Kun he saapuivat, oli moskeijan tori jo tyhjä ja yö kylmä. + +Tartuin hänen käteensä mitään puhumatta ja vein hänet juosten taloa +kohti, unohtaen Samuel paran ulos... + +Ja kun mahdoton uneni oli toteutunut, kun hän oli täällä, häntä varten +varustetussa huoneessa, kahden kanssani, kahden raudoitetun oven +takana, saatoin vain vaipua hänen eteensä syleillen hänen polviaan. +Tunsin, että olin kaivannut häntä hurjasti; olin kuin murtunut. + +Silloin kuulin hänen äänensä. Ensi kertaa hän puhui, ja minä ymmärsin +-- vielä outo ihastus! Muistamatta enää sanaakaan turkinkieltä, jota +olin häntä varten oppinut, vastasin hänelle vanhalla englanninkielellä +sekavia seikkoja, joita en itsekään käsittänyt. + +-- _Severim seni, Loti!_ (Rakastan sinua, Loti, sanoi hän.) + +Muutkin kuin Aziyadé olivat sanoneet minulle nämä ikuiset sanat. Mutta +tämä rakkauden heleä soitto sattui ensimmäistä kertaa korviini turkin +kielellä. Suloinen soitto, jonka olin unohtanut. Onko tosiaankin, +mahdollista, että kuulen sen taas niin lämpimänä kumpuavan nuoren +naisen puhtaan sydämen pohjalta, että minusta tuntuu kuin en olisi +milloinkaan sitä kuullutkaan, ja että se väreilee kuin taivainen laulu +väsähtyneessä sielussani... + +Silloin kohotin hänet syliini, asetin hänen päänsä valoon katsellakseni +häntä ja sanoin kuin Romeo: + +-- Sano se vielä kerran! + +Aloin puhella hänelle kaikenlaista, mitä hän saattoi ymmärtää. +Puhelukykyni palasi turkkilaisten sanojen mukana, ja kysyin häneltä +tuhansia seikkoja sanoen: + +-- Vastaa minulle! + +Hän katseli minua haltioissaan, mutta huomasin, että hänen ajatuksensa +olivat muualla, ja puhuin tyhjyyteen. + +-- Etkö ymmärrä minua, Aziyadé? + +-- En, vastasi hän. + +Ja hän sanoi minulle vakavalla äänellä seuraavat suloiset ja hurjat +sanat: + +-- Tahtoisin syödä sinun huuliesi sanat! _Senin laf yemek isterim!_ +(Tahtoisin syödä sinun äänesi kaiun!) + + +3. + + Eyoubissa, syyskuussa 1876. + +Aziyadé puhuu vähän, hymyilee usein, mutta ei naura milloinkaan. Hänen +askeleensa ovat äänettömät, hänen liikkeensä notkeat, aaltoilevat, +rauhalliset ja kuulumattomat. Sellainen on tuo pieni salaperäinen +henkilö, joka useimmiten katoaa auringon noustessa, ja jonka yö tuo +muassaan _djuu'ien_ ja aaveitten ollessa liikkeellä. + +Hän on kuin näky, ja tuntuu siltä kuin hän loisi hohdetta paikkoihin, +joiden kautta hän kulkee. Hänen lapsellisen, vakavan päänsä ympäriltä +hakee sädekehää, ja siinäpä se onkin, kun valo sattuu pieniin, käsin +koskemattomiin, kampausta tottelemattomiin hiuksiin, jotka suloisesti +ympäröivät hänen poskensa ja otsansa. + +Hän pitää noita pikku hiuksia hyvin sopimattomina, ja häneltä +menee tunti joka aamu koettaessaan, aivan onnistumatta, saada ne +taipumaan. Hänen kaksi tärkeintä tointansa ovat tuo puuha ja kynsien +oranssinpunaisiksi värjääminen. + +Hän on laiska, kuten kaikki Turkissa kasvatetut naiset. Kuitenkin +osaa hän koruompelua, tehdä ruusuvettä ja kirjoittaa nimensä. Hän +kirjoittaa sen kaikkialle seiniin, vakavana, kuin tärkeäkin toimi olisi +kysymyksessä, ja tylsyttää kaikki kynäni siinä hommassa. + +Aziyadé ilmaisee minulle ajatuksensa pikemmin silmillään kuin suullaan. +Hänen ilmeensä ovat merkillisen monenlaisia ja vaihtuvia. Hän on +niin taitava katseen ihmekielessä, että hän saattaisi puhua vieläkin +vähemmän tai olla kokonaan puhumatta. + +Joskus hän vastailee eräisiin tilanteihin laulamalla turkkilaisten +laulujen kohtia, ja tuossa otteiden käyttämistavassa, joka kuulostaisi +typerältä eurooppalaisen naisen suusta, piilee outo itämainen tenho. + +Hänen äänensä on matala, vaikka hyvin nuori ja tuore. Muuten hän +puhuukin aina melko hiljaa ja turkin kielen vahvat suhuäänteet tekevät +hänen puheensa soinnun karkeaksikin. + +Aziyadé on kahdeksan- tai yhdeksäntoista vuotias. Hän kykenee +itsestään, aivan äkkiä, tekemään äärimmäisen rohkeita päätöksiä, ja +seurata niitä sitten, maksoi mitä hyvänsä, kuolemaan saakka. + + +4. + +Kun ennen Salonikissa täytyi panna alttiiksi Samuelin ja minun henki +saadakseni viettää tunninkin Aziyadén seurassa, olin uneksinut +tuon mielettömän unen: -- asua hänen kanssaan jossakin itämailla, +piiloisessa sopessa, minne Samuelkin tulisi mukaamme. Olen vähitellen +toteuttanut tuon unen, joka on vastainen koko muhamettilaiselle +näkökannalle, ja siis mahdoton kaikissa suhteissa. + +Konstantinopoli oli ainoa paikka, missä sellaista saattoi yrittää. +Se on oikea ihmiserämaa, niinkuin Parisi ennen, useitten suurien +kaupunkien kokoomus, missä jokainen tarkastuksetta elää mielensä mukaan +-- missä samalla kertaa saattaa edustaa monta eri henkilöä yhtä aikaa: +Loti, Arif, Marketo. + +... Puhaltakoon talvinen tuuli, puistelkoon joulukuun puuskat oviemme +saranoita ja ikkunoittemme ristikoita! + +Raskaitten rautatelkien, ladattujen aseiden, turkkilaisen kodin +loukkaamattomuuden suojelemina, kuparisen hiilimaljan ääressä on +meillä, pikku Aziyadé, hyvä olla. + + +5. + +_Loti sisarelleen Brightburyssä_. + +Rakas, pikku sisko! + +Olen ollut kova ja kiittämätön, kun en ole kirjoittanut sinulle +aikaisemmin. Olen tehnyt sinulle paljon pahaa. Sanot niin, ja uskon +sen. Pahaksi onneksi ajattelin kaikkea, mitä kirjoitin, ja sellainen on +mielipiteeni vieläkin. En mahda enää mitään pahalle, jota olen sinulle +tehnyt. Olen vain ollut väärässä, kun annoin sinun katsahtaa sydämeni +syvyyteen, mutta sinä tahdoit sellaista. + +Uskon, että rakastat minua; kirjeesi osoittaisivat sen muitten +todistusten puutteessa. Minäkin rakastan sinua, tiedäthän sen. + +Minun tulisi ryhtyä harrastamaan jotakin, sanot, jotakin hyvää ja +kunnollista, oikein sydämen pohjasta. Mutta onhan minulla hyvä, vanha +äitini. Hän on nyt elämäni tarkoitus, määrä, jonka olen itselleni +asettanut. Hänen tähtensä olen olevinani iloinen ja rohkea. Hänen +takiansa pidän yllä olemassaoloni myönteistä ja järkevää puolta, pysyn +Lotina, meriupseerina. + +Olen samaa mieltä kuin sinäkin. En tunne vastenmielisempää oliota kuin +vanha irstailija, joka liikkuu väsymyksen ja tuhlauksen välillä, ja +jonka kaikki hylkäävät. Mutta sellaista minusta ei tule. Kun en enää +ole nuori, terve ja rakastettu, silloin katoan. + +Sinä vain et ole ymmärtänyt minua. -- Kun katoan, olen kuollut. + +Palatessani ponnistan voimani äärimmilleen teidän molempien, etenkin +sinun takiasi. Kun taas olen teidän parissanne muuttuvat ajatukseni. +Jos valitsette minulle nuoren tytön, jota rakastatte, koetan minäkin +häntä rakastaa, ja pysyä teidän rakkautenne vuoksi tuossa tunteessa. + +Koska olen puhunut sinulle Aziyadésta, voin kyllä sanoa, että hän +on saapunut. -- Hän rakastaa minua koko sielustaan, enkä voi tehdä +päätöstä, eroanko hänestä milloinkaan. -- Samuelkin on palannut. +Molemmat ympäröivät minut niin suurella rakkaudella, että unhotan +menneisyyden ja kiittämättömät, -- ehkäpä hiukan poissa olevatkin. + + +6. + +Vähitellen on Arif-Effendin vaatimaton talo tullut ylelliseksi: +persialaisia mattoja, Smyrnan verhoja, fajanssiastioita, aseita. Kaikki +nuo esineet ovat tulleet yksitellen, ei suinkaan vaivattomasti, ja tuo +hankkimistapa lisää niiden tenhoa. + +Ruletti on hankkinut siniset, punaisilla ruusuilla reunustetut +satiinipeitteet, haaremitavarat. Ja ennen alastomat seinät on nyt +verhottu silkillä. Tämä yksinäiseen tölliin kätketty ylellisyys tuntuu +haaveelliselta näyltä. + +Aziyadékin tuo melkein joka ilta uusia esineitä. Abeddin-Effendin talo +on kafarnaum, täynnä vanhoja, arvokkaita tavaroita, ja naisilla on +lupa, sanoo hän, lainata hiukan isännän yltäkylläisyydestä. + +Hän ottaa kaiken takaisin, kun unelma on loppunut, ja kaikki minulle +kuuluva myydään. + + +7. + +Kuka antaa minulle jälleen elämäni itämailla, vapaan elämäni +taivasalla, pitkät määrättömät retkeni ja Stambulin hälinän? + +Lähteä aamulla Atmeidamista päätyäkseen illalla Eyoubiin, kierrellä +moskeijoita rukousnauha käsissä, pysähtyä kaikkiin kahviloihin, +hautakumpujen luo, kylpylöihin ja toreille, juoda turkkilaista +kahvia pienen pienistä, sinisistä vaskijalkaisista kupeista, istua +auringon paahteessa, huumautua hiljaa narguilhen savusta, puhutella +ohimennessä dervishejä tai kulkijoita, olla itsekin tuon liikunnon ja +valon täyttämän taulun osana, olla vapaa, huoleton ja tuntematon, ja +ajatella, että kaikkein rakkain odottelee iltaisin kotona. + +Kuinka miellyttävä matkatoveri olikaan pieni Ahmet, iloinen ja +uneksiva, kansan lapsi ja ylenmäärin runollinen, poikanen, joka nauroi +joka hetki ja oli altis kuolemaan saakka. + +Taulu synkkenee sitä mukaa kuin tunkeudumme vanhaan Stambuliin, kun +lähestymme Eyoubin pyhää korttelia ja suuria hautausmaita. Vielä +näkyy Marmarameren sininen selkä vilahduksittain, saaret tai Aasian +vuoret, mutta kulkijoita on vähän ja majat surullisia;. -- kaikella on +vanhuuden ja salaperäisyyden leima -- ja ulkonaiset esineet kertovat +hurjia tarinoita vanhasta Turkista. + +On useimmiten täysi yö, kun saavumme Eyoubiin aterioituamme missä +sattuu, jossakin pienessä turkkilaisessa ruokalassa, missä Ahmet itse +tarkastaa ruokavarojen puhtauden ja valvoo valmistusta. + +Sytytämme lyhtymme palataksemme kotiin -- tuohon pieneen ja piiloisaan +rauhanmajaan, jonka kaukaisuudessakin piilee viehätystä. + + +8. + +Ystäväni Ahmet on kaksikymmenvuotias hänen vanhan isänsä Ibrahimin +laskun mukaan, kaksikymmentä kaksi, jos kysymme hänen iäkkään +äitinsä Fatman mieltä. Turkkilaiset eivät milloinkaan tiedä ikäänsä. +Ruumiillisesti hän on hullunkurisen näköinen poikanen, pieni +vartaloinen, mutta jäntevä. Tietämätön saattaisi olettaa, että +hän, kalpeitten ja ruskettuneitten kasvojensa vuoksi, olisi heikko +terveydeltään. Hänellä on pieni kotkannenä, hyvin pieni suu, pienet +silmät, jotka vuoroin kuvastelevat sydämellistä surumieltä, vuoroin +taasen kipinöivät iloa ja sukkeluutta. Kaiken kaikkiaan herättää hän +mielenkiintoa erikoisuudellaan. + +Omituinen poika, iloinen kuin lintu. Hänellä on mitä hullunkurisimpia +ajatuksia, jotka hän ilmaisee aivan uudella tavalla; hänen käsityksensä +rehellisyydestä ja kunniasta ovat aivan liioiteltuja. Hän ei osaa +kirjoittaa, ja viettää elämänsä hevosen selässä. Hänen sydämensä on +yhtä avoin kuin hänen kätensäkin: puolet ansiostaan hän jakaa kadun +kerjäläisille. Kaksi hevosta, joita hän vuokraa tarvitseville, ovat +hänen koko omaisuutensa. + +Ahmetilla meni pari päivää saadakseen tietää, kuka olin, ja hän +lupasi pitää salassa tietonsa sillä ehdolla, että hän tulevaisuudessa +saisi kuulua tuttavapiiriini. Vähitellen asettui hän ystäväkseni ja +otti paikkansa lieden ääressä. Aziyadén palvelevana ritarina Ahmed +on mustasukkainen hänen vuokseen, mustasukkaisempi kuin hän itse, ja +väijyy minua tässä suhteessa vanhan poliisin taidolla. + +-- Ota minut palvelijaksesi, sanoi hän eräänä päivänä, -- tuon pienen +Yussufin sijaan, joka on likainen ja varastaa. Maksat minulle saman +kuin hänellekin, jos haluat jotakin maksaa. Olen kyllä vain palvelija +pilan vuoksi, mutta saisin asua talossasi, ja se on hauskaa. + +Yussuf sai lähteä seuraavana päivänä ja Ahmet otti haltuunsa hänen +paikkansa. + + +9. + +Kuukautta myöhemmin tarjosin Ahmetille, joka on kuin itse +kärsivällisyys, kahden medjidien palkan. Hän suuttui hurjasti ja +rikkoi kaksi ruutua, jotka hän seuraavana päivänä korjautti omalla +kustannuksellaan. Palkkakysymys järjestyi tällä lailla. + + +10. + +Muistan, kun hän eräänä iltana seisoi huoneessani jalkaa polkien: + +-- _Sen tshok skeytan, Loti!... Anladum seni!_ Olet aika paholainen, +Loti! Olet aika viekas! En ymmärrä, mikä olet! + +Hänen käsivartensa vaappui kiukkuisesti laajan, valkean hihan +liehuessa. Hänen pieni päänsä tanssitti hurjasti fetsin silkkitupsua. + +Hän oli sopinut tästä Aziyadén kanssa, saadakseen minut jäämään, ja +tarjosi minulle puolet omaisuudestaan, toisen hevosensa, mutta minä +kieltäydyin nauraen. Sen vuoksi olin _Tsolc skeytan_ ja käsittämätön. + +Tästä illasta alkaen pidin hänestä sydämeni pohjasta. + +Pikku rakas Aziyadé! Hän oli tuhlannut houkutuksiaan ja kyyneleitään +saadakseen minut jäämään Stambuliin. Lähtöni aavistus kulki kuin musta +pilvi hänen onnensa yli. + +Ja koetettuaan kaikkensa virkkoi hän: + +-- _Benim djan senin, Loti!_ (Sieluni on sinun, Loti!) Olet jumalani, +veljeni, ystäväni, armaani! Kun lähdet, häviää Aziyadékin. Hänen +silmänsä sulkeutuvat, Aziyadé kuolee. Tee nyt mitä haluat, _sinä, joka +tiedät_. + +_Sinä, joka tiedät_, kääntämätön lause, joka tarkoittaa jokseenkin +seuraavaa: "Olen vain pieni tyttö parka, joka en kykene ymmärtämään +sinua. Alistun päätökseesi ja jumaloin sinua." + +-- Kun olet lähtenyt, menen kauas vuorille ja laulan sinulle lauluani: + + Sheytaular djinler, + Kaplaular, duhmanlar, + Ars'andar, j.n.e. + +(Kulkekoot paholaiset, djuumit, tiikerit, leijonat, vihamiehet, kaukana +ystävästäni...) + +-- Menen kuolemaan nälkään vuorille laulaen lauluani sinulle. + +Sitten seurasi laulu, jonka hän joka ilta lauloi pehmeällä äänellään, +pitkä yksitoikkoinen laulu, jonka poljento oli outo ja ääniasteikko +mahdoton, päätyen surulliseen itämaiseen loppuun. + +Poistuttuani Stambulista ja erottuani ikuisesti hänestä, kuulen, vielä +varmaankin öisin Aziyadén laulun. + + +11. + +_Lotin sisar kirjoittaa_. + + Brightburyssä, joulukuussa 1876. + +Rakas Veli! + +Olen lukenut kirjeesi moneen kertaan! Siihen sisältyy kaikki, mitä +tällä hetkellä voin pyytää, ja nyt voin sanoa kuin sunamiitti +nähdessään poikansa vainajana: "Kaikki käy hyvin!" + +Sydän parkasi on täynnä ristiriitoja, kuten kaikki ahdistetut sydämet, +jotka hakevat, löytämättä mitään. Huudahtelet toivottomuudesta, +sanot, että kaikki liukuu käsistäsi. Vetoat kiihkeästi hellyyteeni, +ja kun sitä sinulle vakuutan yhtä lämpimästi, huomaan, että _unohdat +poissaolevat_. Olet niin onnellinen tuolla itämaiden kolkassa, että +toivoisit tuon Eedenin kestävän ikuisesti. Mutta kas, minäpä olenkin +tuo pysyvä, muuttumaton; minut sinä tapaat, kun unhotat nuo suloiset +hullutukset antaaksesi sijaa toisille, ja ehkäpä tulevaisuudessa pidät +sitä tärkeämpänä kuin luuletkaan. + +Rakas veli, olet minun, olet Jumalan, olet meidän. Tiedän, että sinä +jonakin päivänä, ehkäpä hyvinkin pian, taas saavutat rohkeutta, +luottamusta ja toivoa. Saat nähdä, kuinka suloinen ja hellä, kallis +ja hyvää tekevä tuo _erehdys_ on! Oi, tuhannesti siunattu valhe, tuo, +joka saa minut elämään ja kuolemaankin kaipauksetta, pelotta!... joka +on johtanut maailmoita vuosisatoja, marttyyrien luoja luo suuria +kansojakin, muuttaa murheen riemuksi ja huutaa kaikille: "Rakkautta +vapautta ja armeliaisuutta!"... + + +12. + +Tänään, joulukuun 10 p:nä kävin _padishah'in_ luona. + +Kaikki oli lumivalkoista Dalma-Baztshe'n palatsin pihoilla, maaperäkin. +Käytävät, kivitys ja portaat olivat marmorista. Sulttaanin henkivartiat +tulipunaisissa, soittajat sinisissä, kullalla kirjailluissa, lakeijat +omenan keltaisissa, kapusiininkeltaisin puunoksin koristelluissa +puvuissaan kuvastuivat jyrkästi tuota outoa valkeutta vasten. + +Palatsin ulkoreunat ja räystäät ovat lokki-, kuikka- ja +haikaraperheitten pesimäpaikkoina. + +Sisällä vallitsi suuri loisto. + +Peitsenkantajat muodostivat kujan, seisten portaikoissa +liikkumattomina suurten hattutöyhtöjensä alla kuin kullatut muumiot. +Henkivartioupseerit, puettuina kuin sadun Aladdin, komentivat heitä +merkeillä. + +Sulttaani oli vakava, kalpea, väsynyt ja raukea. + +Vastaanotto oli lyhyt, tehtiin syviä tervehdyksiä, ja vetäydyttiin +sitten pois takaperin, maahan saakka kumarrellen. + +Kahvia tarjottiin suuressa salissa, josta on näköala Bosporolle. + +Palvelijat sytyttivät kahden jalan pituiset, ambraimukkeiset kullalla +koristellut piippumme, joitten pesät lepäsivät hopeatarjottimilla. + +_Zarf'it_ (kahvikuppien jalat) olivat siselöityä hopeaa. Niihin oli +upotettu suuria, ruusun muotoisiksi hiottuja timantteja ja kalliita +kiviä. + + +13. + +Turhaan saisi koko Islamin maailmasta hakea onnettomampaa puolisoa kuin +vanha Abbendin-Effendi on. Ukko on aina poissa, aina Aasiassa. Hänellä +on neljä vaimoa, joista vanhin on kolmenkymmenenikäinen, neljä vaimoa, +jotka, ihme kyllä, ovat yhtämieltä kuin taitavat veijarit, ja salaavat +yksissä tuumin toistensa kolttoset. + +Aziyadéakaan ei liioin pidetä halpana, vaikka hän onkin monta vuotta +toisia nuorempi ja kaunein, eivätkä vanhemmat ilmaise häntä. + +Hän on muuten heidän vertaisensa, koska hänelle on menoilla, joiden +tärkeyttä en tiedä, annettu _puolison_ ja _rouvan arvo_, kuten noille +toisillekin. + + +14. + +Sanoin Aziyadélle: + +Mitä teet herrasi luona? kuinka kulutatte pitkät päivät haaremissa? + +-- Minäkö? vastasi hän. Ikävöin ja ajattelen sinua Loti, katselen +kuvaasi, koskettelen hiuksiasi tai leikittelen sinulle kuuluvilla +esineillä, joita vien mukaani täältä seurakseni. + +Jonkun hiusten tai kuvan omistaminen oli Aziyadésta merkillinen seikka, +jota hän ei minutta olisi milloinkaan tullut ajatelleeksi. Se oli aivan +vastaista hänen muhamettilaiselle käsitykselleen, _giaur'in_ keksimä +uutuus, jossa hän löysi eräänlaiseen kammoon sekaantunutta tenhoa. + +Hänen täytyi rakastaa minua paljon salliakseen minun ottaa hiuksiaan. +Ajatus, että hän saattaisi äkkiä kuolla, ennenkuin ne olisivat +kasvaneet, ja joutua toiseen maailmaan uskottoman leikattua suuren +kiharan aivan juuria myöten, sai hänet värisemään. + +-- Mutta, kysyin vielä, -- mitä puuhasit ennen minun Turkkiin tuloani? + +-- Silloin, Loti, olin melkein pikku tyttö. Kun näin sinut ensi kerran, +oli Turkin kymmenen kuuta vaihtunut tulostani Abbeddinin haremiin, ja +minulla ei vielä ollut ikävä. Pysyin huoneessani, istuin sohvallani +savukkeita tai hatshishia poltellen, pelasin korttia palvelijattareni +Enninehin kanssa, tai kuuntelin mustien ihmisten maasta hyvin +hullunkurisia juttuja, joita Kadidja osaa mainiosti kertoa. + +"Fenzile-hamun opetti minulle koruompelua, ja sitten kävimme +vierailulla toisten haremien naisten luona, ja otimme itsekin vieraita +vastaan. + +"Olihan meidän sitten palveltava isäntäämmekin, ja saimme käydä +ajelemassakin. Miehemme vaunut kuuluivat meille vuoropäivinä, mutta +meistä oli hauskempaa ajella yhdessä, ja järjestimme matkamme siten. + +"Me tulemme verrattain hyvin toimeen keskenämme. + +"Fenzile-hamun, vanhin ja arvokkain haremin nainen pitää minusta +paljon. Besme on riidanhaluinen ja suuttuu joskus aikalailla, mutta +hänet saa helposti tyyntymään, eikä hänen vihansa kestä kauan. Aisha on +ilkein meistä kaikista, mutta hän tarvitsee kaikkia ja katsoo sormiensa +läpi, sillä hän on syyllisin meistä kaikista. Hän on kerran uskaltanut +tuoda rakastajan huoneeseensakin." + +Minäkin olin uneksinut Aziyadén asuntoon pääsemisestä saadakseni edes +käsityksen paikasta, missä rakkaani vietti päivänsä. Olimme puhuneet +paljon tuosta suunnitelmasta, jonka johdosta Fenzilé-hamumiltakin oli +kysytty neuvoa, mutta emme olleet toteuttaneet sitä, ja kuta enemmän +tutustuin Turkin tapoihin, sitä paremmin huomaan, että yritys olisi +ollut mieletön. + +-- Haremiamme, jatkoi Aziyadé, -- on kaikkialla kehuttu +mallilaitokseksi yhteisen kärsivällisyytemme ja välillämme vallitsevan +hyvän sovun takia. + +Surkea esikuva kaikissa tapauksissa! + +Onko Stambulissa paljonkin sellaisia? + +Paha puikahti sinne aluksi sievän Aisha-hanumin välityksellä. Tartunta +edistyi kahdessa vuodessa niin nopeasti, että vanhuksen talo on nyt +vain vehkeilypesä, jossa palvelijat ovat mukana pelissä. Tuo suuri, +hyvin ristikoitu ja ankaran näköinen häkki on tullut jonkunlaiseksi +taikakaapiksi, salaisine ovineen ja piiloportaineen. Vangitut linnut +saattavat rankaisematta pujahtaa sieltä, ja lennellä mille ilman +suunnille vain haluavat. + + +15. + + Stambul'issa, joulukuun 25 p:nä 1876. + +Jouluyö on kaunis, kirkas, tähdikäs ja kylmä. + +Kello yksitoista lähden Funduklin vanhan moskean luona olevasta +_Deerhound'ista_. Kirkon puolikuu kimmeltää valoisassa yössä. + +Ahmet odottaa minua, ja alamme lyhdyt kädessä nousta Peran rinnettä, +turkkilaisen kaupunginosan kummallisia katuja pitkin. + +Koirat tappelevat kuin hullut. Luulisi kulkevansa Gustave Doré'n +kuvittaman sadun mailla. + +Minut on kutsuttu kristittyjen kaupunginosaan viettämään samanlaista +joulujuhlaa kuin kotimaan kaikissa kolkissa vietetään. + +Oi, lapsuuteni jouluöitä... mikä suloinen muisto niistä on säilynytkin! + + +16. + +_Loti Plumkettille_. + + Eyoubissa, syysk. 27 p:nä 1876. + +Paras Plumkett! + +Nyt tämä Turkki-parka julkaisee perustuslakinsa. Minne olemme menossa? +kysyn teiltä; ja milloin olemme viimeksi nähneet päivänvalon? +Perustuslaillinen sulttaani! Sehän vie harhaan kaikki käsitykset, joita +minulla sellaisista ihmisistä oli. + +Eyoubissa ollaan tyrmistyneitä tapauksen johdosta. Kaikki kunnon +muhamettilaiset tuumivat, että Allah on heidät hylännyt, ja että +padishah on tullut hulluksi. Minä, joka pidän pilana kaikkea vakavaa +ja etenkin politiikkaa, olen sitä mieltä, että erikoisuuteensa nähden +menettää Turkki paljon uuden järjestelmän sovittelussa. + +Istuin tänään eräitten dervishien kanssa Soliman Loistavan +hautakappelissa. Puhuimme hiukan politiikasta kaiken aikaa Koraniin +vedoten, ja olimme sitä mieltä, ettei tuo uusi hallitsija, joka +kuristutti poikansa Mustafan omien silmiensä edessä, eikä hänen +puolisonsa Roxelanekaan, joka keksi kiverän nenän, olisi hyväksynyt +perustuslakia. Parlamentaarinen hallitustapa vie Turkin turmioon; se on +eittämätöntä. + + +17. + + Stambul'issa syysk. 27 p:nä. + +_7. Zi-il-iddja_, v. 1293 paon jälkeen. + +Välttääkseni sadekuuroa menin erääseen turkkilaiseen kahvilaan +Bajasidin moskean luona. + +Kahvilassa oli vain vanhoja turbaneja ja vanhoja valkoisia partoja. +Vanhukset (_kadjibaba_) istuivat lukien päivälehtiä tai katselivat +savuttaneiden ruutujen läpi kulkijoita, jotka juoksivat sadetta pakoon. +Raekuuron yllättämät turkkilaiset naiset juoksivat niin nopeasti kuin +heidän tohvelinsa ja liukkaat puukenkänsä sallivat. Kadulla oli aika +sekamelska, tyrkittiin ja tuupittiin veden valuessa virtanaan. + +Katselin ympärilläni olevia vanhuksia. Heidän pukunsa ilmaisivat +yksityiskohtaista pyrkimystä vanhan hyvän ajan muoteihin. Kaikki, mitä +oli heidän yllään oli _eski'ä_: heidän suuret hopeiset silmälasinsa +ja vanhojen kasvojen ääriviivatkin. _Eski_ on kunnioittaen lausuttu +sana, joka tarkoittaa entisaikaista, ja jota Turkissa käytetään yhtä +paljon vanhoista puvuista kuin pukujen muodeista ja vanhoista kankaista +puhuttaessakin. Turkkilaiset rakastavat entisyyttä, rakastavat +liikkumattomuutta ja paikallaan pysymistä. + +Äkkiä kuului tykin laukaus, tykistön yhteislaukaus Serashieratin +puolelta, Vanhukset vaihtoivat yhteisymmärrystä ilmaisevan katseen ja +pilkallisia hymyjä. + +-- Mishad-pashan perustuslakia kunnioitetaan, sanoi yksi heistä +ivallisesti kumartaen. + +-- Valtiopäivämiehiä, perustuslaki, mutisi toinen vanha vihreä turbani. +-- Entisajan kalifit eivät kaivanneet kansanedustusta! + +-- _Voi, voi, voi, Allah!_... Naisemme eivät käyttäneet harsohuntuja, +uskovaiset rukoilivat säännöllisemmin, ja moskovalainen ei ollut niin +hävytön. + +Nuo tykinlaukaukset ilmoittivat muhamettilaisille, että padishah antoi +heille paljoa laajemman ja vapaamielisemmän perustuslain kuin kaikki +Euroopan valtiomuodot yhteensä, ja nuo vanhan Turkin kannattajat +ottivat hallitsijansa lahjan perin kylmästi vastaan. + +Tuota tapausta, jota Ignatief oli kaikin voimin koettanut viivyttää, +oli odotettu jo kauan. Tästä päivästä alkaen saattoi sotaa Portin ja +tsaarin välillä pitää kaikessa hiljaisuudessa päätettynä, ja sultaani +kiiruhti tulisella innolla sotavarustuksia. + +Kello oli puoli kahdeksan Turkin ajan mukaan (noin kaksitoista +päivällä). Julkilukeminen tapahtui Tap-Kapu'ssa (Korkealla Portilla), +ja kiiruhdin sinne vedenpaisumuksesta huolimatta. + +Visirit, pashat, kenraalit, kaikki virkamiehet ja arvohenkilöt olivat +kokoontuneet Tap-Kapun suurelle torille, kaikki kullasta raskaissa +juhlapuvuissaan. Sinne oli myös koottu hovin soittokuntakin. + +Taivas oli musta ja myrskyinen. Vettä ja rakeita tuli vuotamalla ja +kastelivat koko seurueen. Kansalle luettiin julistuskirja tuon kosken +keskellä, ja seraljin vanhat, sarvekkaat muurit, jotka olivat kaiken +kehyksenä, tuntuivat suuresti ihmettelevän kuullessaan keskellä +Stambulia moisia mullistavia sanoja. + +Huudot ja fanfarit lopettivat nuo omituiset menot, ja kaikki ihoa myöten +kastuneet kuulijat hajosivat meluten. + +Samaan aikaan olivat Konstantinopolin toisella puolella, amiraliteetin +palatsissa, koolla kansainvälisen neuvottelukunnan jäsenet. + +Suunnitelma oli tarkoin laadittu: noitten tykinlaukausten piti +kuulua juuri kun Safvet-pasha puhui valtuutetuille ja auttaa hänen +todistelujaan. + + +18. + +En unhoita milloinkaan, minkä näköinen Seras-kieratin suuri aukea, +Stambulin keskeisellä kukkulalla sijaitseva ääretön puisto oli tänä +yönä. Sieltä yltää katu kauas, seraljin puistojen yli, aina Aasian +vuorille saakka. Arabialaiset portit, omituisen muotoinen korkea torni +välkkyi ilotulituksessa kuin suurina juhlailtoina. Päivän rankkasade +oli muuttanut paikan oikeaksi järveksi, mihin kaikki nuo tuliviirut +kuvastuivat. Laajan näköpiirin reunalla kohosivat moskeijoiden kuvut +ja terävät minareetit taivasta kohti kuin pitkät kukanvarret, joitten +päässä oli ilmavia valoteriöitä. + +Kuolemanhiljaisuus vallitsi torilla: se oli tänään oikea erämaa. + +Tuulen kirkkaaksi lakaisemalla taivaalla kulki kaksi mustaa pilvijonoa, +joitten yläpuolelle kuun sinertävä sirppi oli asettunut. Näky oli noita +erikoisia, joihin luonto pukeikse silloin, kun kansojen historiassa +täyttyy joku suuri hetki. + +Kuului kovaa melua, askelten ja ihmisäänten kaikua. Joukkoja, +_softoja_, astui sisään keskiportista kantaen lippuja ja lyhtyjä. +He huusivat: "Eläköön sulttaani! Eläköön Midhat-pasha! Eläköön +perustuslaki! Eläköön sota!" Nuo miehet olivat kuin juopuneita +luulotellusta vapaudestaan, ja vain eräät vanhaturkkilaiset, jotka +muistelivat menneisyyttä, nostelivat olkapäitään katsellessaan noiden +haltioituneiden joukkojen kihinää. + +-- Midhat-pashaa tervehtimään! huusivat softat. + +Ja he kääntyivät vasemmalle, pienille yksinäisille kaduille, mennäkseen +tuon nyt mahtavan suurvisiirin halvalle majalle, visiirin, joka muutama +viikko myöhemmin sai lähteä maanpakoon. + +Noin kaksituhantisena joukkona menivät softat rukoilemaan suureen +moskeijaan. Sieltä he kulkivat Kultaisen sarven yli Dolma-Bagtshe'en +osoittamaan kunnioitustaan Abd-ul-Hamidille. + +Palatsin ristikkoporttien edessä oli kaikenlaisten yhdistysten +lähetystöjä, ja sinne oli kokoontunut suuri sekava ihmisjoukko +osoittamaan innokasta suosiotaan perustuslailliselle hallitsijalle. + +Nuo joukot palasivat Stambuliin Peran pääkatua pitkin osoittaen +ohikulkiessaan suosiotaan lordi Salisburylle, joka pian joutui +epäsuosioon, Britannian ja Ranskan lähetystöille. + +-- Esi-isämme, sanoivat _hodja't_ joukoille puhuen, esi-isämme, +joita oli vain satakunta miestä, ovat valloittaneet tämän maan neljä +vuosisataa sitten. Me, joita on monta sataa miljoonaa, sallisimmeko +me vieraan tunkeutua tänne? Kuolkaamme kaikki, muhamettilaiset ja +kristityt, kuolkaamme ennen ottomanisen isänmaan puolesta, kuin +hyväksymme häpeällisiä ehtoja... + + +19. + +Sulttaani Mehmed-fatich'in (Mehmed valloittajan) moskeija näkee usein +Ahmetin ja minut istumassa suurten harmaakivisten porttiholviensa +edessä aurinkoa paistattelemassa, ja elämästä piittaamatta seuraamassa +jotakin epäselvää, ihmiskielellä ilmaisematonta melua. + +Mahmed-fatich'in moskeija täyttää vanhan Stambulin keskellä +suuren tilan, missä kuljeksii kashmirviittaisia kävelijöitä, +suurine valkoisine turbanineen. Tosin keskeltä kohoava moskeija on +Konstantinopolin suurimpia ja kunnioitetuimpiakin. + +Ääretöntä aukeaa ympäröi mystillinen muuri, jonka harjalla on +vieretysten kivikupuja, rivissä kuin mehiläispesiä. Niissä asuvat +softa't, ja sinne eivät uskottomat pääse. + +Tämä kortteli on puhtaasti itämaisen liikkeen keskus. Kamelit kulkevat +sen poikki rauhallisin askelin, helistellen yksitoikkoisesti tiukujaan, +dervishit kerääntyvät sinne keskustelemaan pyhistä asioista. Sinne ei +ole vielä päässyt mitään länsimaista. + + +20. + +Lähellä tätä paikkaa on synkkä, autio katu, missä vihreä ruoho ja +sammal kasvavat. Sillä asuu Aziyadé, ja siinä on tuon paikan tenhon +salaisuus. Pitkät päivät, joina en häntä näe, vietin siellä lähempänä +häntä, kenenkään minua tuntematta, kaikilta epäilyiltä suojassa. + + +21. + +Aziyadé on yhä useammin ääneti, hänen silmänsä tulevat yhä +surullisemmiksi. + +-- Mikä sinun on, Loti? kysyy hän, -- ja miksi olet aina niin synkkä? +Minunhan sitä pitäisi surra, sillä minähän kuolen silloin kun sinä olet +lähtenyt. + +Ja hän katsahti minuun niin kiihkeästi ja tutkivasti, että käänsin +pääni pois. + +-- Minäkö synkkä, rakkahin? virkoin. -- En valita mitään, kun sinä vain +olet luonani, sillä olen kuningastakin onnellisempi. + +-- Niin kyllä, Loti! Ketäpä rakastettaisiin enemmän kuin sinua, ja +ketäpä sinä saattaisit kadehtiakaan? Kadehtisitkohan sulttaaniakaan? + +Hän on oikeassa! Sulttaani, joka turkkilaisten mielestä nauttii +maailmassa onnen suurinta osaa, ei todellakaan ole sellainen mies, jota +saattaisin kadehtia. Hän on väsynyt ja vanhentunut, ja sen lisäksi +vielä _perustuslain alainen_. + +-- Arvelen, vastasin, että padishah antaisi kaiken omaisuutensa, +kädenlevyisen smaragdinsa, hallitusmuotonsa ja parlamenttinsakin, jos +hänellä olisi minun vapauteni ja nuoruuteni. + +Teki mieleni sanoa: "Jos hän omistaisi sinut!..." Mutta padishah +välittäisi kai hyvin vähän kaikkein viehättämistäkään neidosta, ja +pelkäsin, että tulisin lausuneeksi kuluneen sananparren jostakin +koomillisesta oopperasta. Pukuni antoi aihetta siihen: kuvastin näytti +minulle vastenmielisen kuvan itsestäni, ja olin mielestäni kuin nuori +tenoori, valmiina kajahuttamaan Auberin aarian. + +Sattui usein, etten osannut näytellä turkkilaista vakavasti. Lotin +korvan kärki pistää esiin Arifin turbanin alta, ja löydän taas vain +tyhjänpäiväisen itseni. Sietämätön, harmillinen tunnelma. + + +22. + +Olen ollut tyly ja ylpeä niille, jotka kantoivat viittaa tai mustaa +turbania. Kukaan ei mielestäni ollut kyllin loistava, kylliksi _grand +seigneur_. Olen syvästi halveksinut vertaisiani ja valinnut ystävikseni +kaikkein hienostuneimmat. Täällä minusta on tullut rahvaan mies, +Eyoubin kansalainen. Suostun soutajien ja kalastajien halpaan elämään, +tyydyn heidän seuraansa ja huvituksiinsakin. + +Suleimanin luona olevassa turkkilaisessa kahvilassa laajenee piiri +tulen ääressä minun sinne saapuessani Ahmetin ja Samuelin kanssa. +Kättelen kaikkia läsnäolevia ja istuudun kuuntelemaan talvi-iltain +tarinoiden kertojaa; pitkiä juttuja, jotka kestävät viikon, ja +joissa djinneillä ja hengillä on suuri osuus. Tunnit kuluvat siellä +väsymyksettä ja omantunnon vaivoitta; olen mielelläni heidän parissaan +eikä mikään tunnu vieraalta. + +Arifin ja Lotin ollessa kaksi eri henkilöä voisi Arif _Deerhound'in_ +lähtöpäivänä jäädä kotiin. Kukaan ei luultavasti osaisi hakea häntä +sieltä, Loti vain olisi ainaiseksi kadonnut. + +Tuo Aziyadén keksimä ajatus juolahtaa joskus mieleeni hyvinkin +toteutettavana. + +Jäädä hänen luokseen, ei enää Stambuliin, vaan johonkin meren +rannalla sijaitsevaan turkkilaiskylään, elää auringossa, raikkaitten +tuulten puhaltaessa, kansanlasten tervettä elämää; elää päivästä +päivään velkojitta ja tulevaisuudesta huolettomana! Sovin paremmin +sellaiseen kuin omaan elämääni; kauhistun kaikkea muuta työtä paitse +ruumiin ja lihasten toimintaa; vihaan tiedettä, kaikkia sovinnaisia +velvollisuuksia ja kaikkia läntisten maittemme yhteiskunnallisia +vaatimuksia. + +Olla kultaliivinen soutaja jossakin Etelä-Turkissa, siellä, missä +taivas aina on puhdas ja aurinko aina kuuma... + +Sellainen olisi kaikesta päättäen mahdollista, ja siellä en olisi niin +onneton kuin muualla. + +-- Vakuutan sinulle, Aziyadé, innostuin sanomaan, -- että jättäisin +kaipauksella kaiken: asemani, nimeni, maani ja ystävänikin, joita +minulla ei ole, mistä viis! Mutta näetkös, minulla on vanha äiti. + +Aziyadé ei virka enää mitään pidättääkseen minua, vaikka hän lienee +huomannutkin, ettei sellainen ole aivan mahdotonta. Mutta hän aavistaa +tunteillaan, mitä vanha äiti merkitsee, hän, tuo tyttö-raukka, +jolla ei ole äitiä ollut milloinkaan. Käsitykset, mitä hänellä +on jalomielisyydestä ja uhrautuvaisuudesta, ovat häneen nähden +arvokkaampia kuin monien muiden, koska hän on hankkinut ne aivan +itsestään kenenkään niitä hänelle opettamatta. + + +23. + +_Plumkett kirjoittaa_. + + Liverpoolissa 1876. + +Paras Loti! + +Figaro oli nerokas mies. Hän nauroi niin usein, ettei hänellä +milloinkaan ollut aikaa itkeä. Hänen tunnuslauseensa on paras kaikista, +ja tiedän sen niin hyvin, että koetan toteuttaa sen käytännössä, ja +pääsen siihen kuinka hyvänsä. + +Valitettavasti minun on kovin vaikea pysyä kauan aikaa samana. +Liian usein Figaron hilpeys jättää minut, ja silloin Jeremia, tuo +onnettomuuden profeetta, tai ylevä toivoton David, jota autuas käsi +raskaana painaa, tarttuu minuun ja ottaa minut valtoihinsa. En puhu, +vaan huudan ja ärjyn! En kirjoita; saattaisin vain taittaa kynäni ja +kaataa musteeni. Astelen edestakaisin pudistaen nyrkkiäni kuvitellulle +olennolle, syntipukille, jonka syyksi panen kaikki tuskani. Haihattelen +kaikin mahdollisin tavoin, teen päätä pahkaa mitä mielettömimpiä +tekoja, jonka jälkeen, pikemmin huojentuneena kuin väsyneenä, tyynnyn +ja tulen taas järkiini. + +Toistanette minulle taas, että olen hulluttelija, mieletön ja muuta +kaikkea? Vastaan siihen: "Kyllä, mutta paljoa vähemmässä määrässä kuin +luulettekaan, paljoa vähemmässä kuin esimerkiksi te." + +Ennenkuin minusta lausutaan tuomio, täytyy minut tuntea, ymmärtää +minua hiukan, ja tietää, mitkä olosuhteet ovat muodostaneet järkevänä +syntyneestä olennosta sellaisen hulluttelijan kuin minä olen. Olemme, +nähkääs, kahden tekijän, luontaisten taipumuksiemme ja tuon panoksen, +jonka asetamme elämän peliin ryhtyessämme, tuloksia, ja olosuhteet, +jotka muodostavat ja muokkaavat meitä kuin taipuvaista ainetta, eivät +jätä meihin mitään merkkiä kaikesta siitä, mikä meihin on koskettanut. +-- Olosuhteet ovat minuun nähden olleet vain tuskallisia; olen, +käyttääkseni tuttua puheenpartta, käynyt onnettomuuden koulua. Kaiken, +mitä tiedän, olen oppinut omalla vastuullani, ja niinpä tiedänkin +oppineeni hyvin. Siitä johtuu myös, että joskus käytän hiukan jyrkkiä +ilmaisumuotoja. Jos joskus tuntuukin, että vetoan oppilauseisiin, +johtuu se siitä, että minulla paljon kärsineenä on tietoisuus, että +tiedän enemmän kuin vähemmän kärsineet, ja tuntemalla olosuhteet puhuu +niistä paremmin kuin he saattaisivat tehdä. + +Minulla ei ole mitään toivoa tässä maailmassa, eikä minulla ole niitten +lohdutusta, jotka hehkuva usko tekee voimakkaiksi elämän taistelujen +keskellä, ja jotka luottavat luojan korkeimpaan oikeamielisyyteen. + +Ja kuitenkin elän herjaamatta. + +Olenko voinut alituisten loukkausten keskellä säilyttää nuoruuden +uskon, innostuksen ja siveellisen tuoreuden? En, sen te hyvin tiedätte. +Olen luopunut ikäni huvituksista, jotka minusta ovat menettäneet +viehätyksensä, olen menettänyt nuorukaisen ulkonäön ja liikuntatavan, +ja elän edelleen määrättä ja toiveitta... Tarkoittaisiko se, että +olisin joutunut samalle kannalle kuin te, inhoamaan kaikkea, kieltämään +kaiken hyvän, kieltämään hyveen, kieltämään ystävyyden, kieltämään +kaiken sen, mikä koroittaa meidät eläintä korkeammalle? Olemmehan yhtä +mieltä, ystäväni, että ajattelen näistä asioista aivan toisin kuin +te. Tunnustan, että huolimatta kaikista kokemuksistani tämän maailman +asioihin nähden -- jospa ne jäisivät teiltä hankkimatta, sillä ne +tulevat liian kalloiksi! -- uskon vieläkin kaikkeen tuohon ja vieläpä +paljon muuhunkin. + +Lontoossa antoi Georges minun lukea teiltä saamansa kirjeen. + +Aloitatte sen sievästi kertomalla yksityiskohtaisesti ja koristellen +pienestä turkkilaisesta rakkausseikkailustanne. Georges ja minä +kuljemme mukananne noilla turkkilaisen muurahaispesän merkillisillä +mutkapoluilla. Jäämme suu avoinna töllistelemään tauluja, joita meille +piirtelette. Ajattelen kolmea tikarianne, kuten muistan Homeroksen +_pikkuseikkoja myöten_ kuvaileman Akilleen kilven. Ja sitten lopuksi, +ehkäpä siksi, että olette saanut tomuhiukkasen silmäänne, tai +lamppunne on ruvennut savuamaan, tai vieläkin pienemmästä syystä +paiskaatte te meille lopettaessanne kirjettä, viime vuosisadalla +keksityitä puheenparsia! Luulen tosin, että ignoranttiveljesten +tunnuslauseet pitivät paikkansa paremmin kuin materialismin, koska +sen tuloksena olisi kaiken elävän tuhoutuminen. Nuo materialistiset +aatteet hyväksyttiin kyllä 1700-luvulla. Jumala oli ennakkoluulo, +moraali oli selvä omaetu ja yhteiskunta taitavan miehen siirtokenttä. +Tuo kaikki viehätti nuoria ihmisiä uutuudellaan, ja siksi, että se +pyhitti kaikkein epäsiveellisimmätkin teot. Onnellinen aika, jolloin +ei mikään pidättänyt ihmistä, jolloin saattoi tehdä kaikkea. Saattoi +nauraa kaikelle, kaikkein vähimmän hullunkurisille seikoillekin, kunnes +tuhansia päitä putosi vallankumouksen kirveen iskuista, jolloin ne, +jotka olivat saaneet pitää omansa, alkoivat tarkemmin ajatella asioita. + +Sitten seurasi ylimenokausi, jolloin esiintyi moralista verenvähyyttä +sairastava, luontaista herkkätunteisuutta poteva suku, joka kirosi +nykyisyyttä, jota se ei tuntenut, ja epäili tulevaisuutta, jonka laatua +se ei aavistanut. Romanttinen sukukunta, tuo vaatimattomien nuorten +miesten polvi, vietti elämänsä nauraen, itkien, rukoillen, herjaten +ja suurennellen kaikissa äänilajeissa tyhmää valitustaan ampuakseen +lopuksi jonakin päivänä luodin kalloonsa. + +Nykyään, hyvä ystävä, ollaan paljon järkevämpiä, paljon +käytännöllisempiä. Nyt kiiruhdamme jo ennenkuin olemme miehiksi +varttuneetkaan tulemaan _jonkunlaisiksi_ ihmisiksi, tai eläimiksi, +jos niin haluatte sanoa. Laadimme joka asiasta mielipiteitä tai +ennakkokäsitteitä asemamme mukaan. Mihin yhteiskuntapiiriin joudumme, +niin sen ajatukset me omistamme. Siten saavutamme määrätynlaisen +ajatussuunnan, tai, jos mieluummin haluatte sanoa, eräänlaista +tyhmyyttä, joka sopeutuu hyvin siihen piiriin, jossa elämme. Meitä +ymmärretään, ja me ymmärrämme toisia, joudumme siten läheisiin +suhteisiin heidän kanssaan ja tulemme todella yhteisen ruumiin +jäseniksi. Meistä tulee pankkiireja, insinöörejä, virkamiehiä, +kauppiaita, sotilaita j.n.e., tai ainakin olemme jotakin, teemme +jotakin, olemme jossakin käsin emmekä muualla, emmekä vaivu +loppumattomiin uinailuihin. + +Emme epäile mitään. Velvollisuudet, jotka meidän tulee täyttää, +ohjaavat askeleemme määrättyyn suuntaan. Voimme kyllä epäillä +filosofisia, uskonnollisia ja valtiollisia seikkoja. Mutta lapselliset +ja kunnialliset käytösohjeet ovat valmiina täyttämässä siten syntyneet +aukot. Älkäämme siis olko huolissamme sellaisista pikkuseikoista. +Sivistys anastaa meidät kokonaan, suuren yhteiskuntakoneen +tuhannet rattaat jauhavat meidät tomuksi, me häviämme avaruuteen +ja tylsistymme ajassa vanhuuden takia, me saamme lapsia; jotka +ovat yhtä yksinkertaisia kuin mekin. Lopulta me kuolemme kirkon +sakramenteilla siunattuina. Arkkumme on tulvillaan siunattua vettä ja +latinaa mutistaan vahakynttilöiden valossa kuolinvuoteemme ympärillä. +Tuttavamme kaipaavat meitä, ja jos olemme olleet hyviä eläessämme, niin +surevat muutamat meitä vilpittömästäkin. Ja lopulta saa joku periä +meidät. + +Sellaista on maailman meno! + +Kaikki tuo ei kuitenkaan estä, että tässä maailmassa on paljon kelpo +ihmisiä, vilpittömästi kunnon väkeä ja perusteellisesti hyviä, jotka +tekevät hyvää siitä saamansa sisäisen tyydytyksen takia. On sellaisia, +jotka eivät varasta eivätkä murhaa, vaikka he tietäisivätkin pääsevänsä +rangaistuksesta, sen takia, että heillä on omatunto, joka alituisesti +tarkastaa tekoja, mihin intohimot saattaisivat heidät johtaa; ja +sellaisia, jotka kykenevät rakastamaan, ja panemaan alttiiksi sielunsa +ja ruumiinsa. On pappeja, jotka uskovat Jumalaan ja harrastavat +kristillistä armeliaisuutta; lääkäreitä, jotka uhmailevat kulkutauteja +pelastaakseen jonkun sairasparan; laupeudensisaria, jotka armeijoiden +välissä hoitavat haavoittuneita; pankkiireja, joille voi uskoa +omaisuutensa ystäviä, jotka ovat valmiit antamaan puolet omastaan; -- +yleensä ihmisiä, kuten esimerkiksi minä, joka ehkä saattaisi, kaikista +herjauksistanne huolimatta, tarjota teille rajatonta ystävyyttä ja +alttiutta. + +Jättäkää siis nuo sairaan lapsen pahantuulen purkaukset. Ne johtuvat +siitä, että unelmoitte, ettekä ajattele, että seuraatte intohimoa +järjen asemasta. + +Puhutte pahaa itsestänne noin ajatellessanne. Jos sanoisin teille, +että kaikki kirjeenne lopussa on totta, ja että uskon teidät +sellaiseksi kuin siinä itsenne kuvaatte, kirjoittaisitte minulle +heti vastalauseenne, sanoessanne, ettette ajattele sanaakaan tuosta +kamalasta uskontunnustuksesta. Selittäisitte, että se on vain muita +herkemmän sydämen kerskailua, ja kärsimyksen ärsyttämän herkkätuntoisen +ihmisen tuskallista ponnistelua. + +Ei, hyvä ystävä, en usko teitä, ettekä tekään usko itseänne. Olette +hyvä, altis rakkauteen, tunteellinen ja herkkä. Mutta te kärsitte. +Siksipä annankin teille anteeksi ja pidän teistä, jääden eläväksi +vastalauseeksi kieltäessänne kaiken ystävyyden, taipumuksen ja +alttiuden. + +Teidän turhamaisuutenne kieltää sen, ettekä te. Loukattu ylpeytenne +saa teidät kätkemään aarteenne ja näyttelemään ihmisille "teennäistä, +ikävänne ja ylpeytenne luomaa olentoa". + + _Plumkett_. + + +24. + +_Loti William Brownille_. + + Eyoubissa joulukuussa 1876. + +Rakas ystävä! + +Muistutan teille, että minäkin olen maailmassa. Asun Arif-Effendin +nimellä Kuru-Tshehmehin kadun varrella Eyoubissa, ja ilahduttaisitte +minua suuresti antamalla elonmerkkejä itsestänne. + +Jos nousette laivasta Konstantinopolissa, Stambulin puolella ja +kierrätte neljä kilometriä pitkän basaari- ja moskeijarivin ohi, niin +saavutte Eyoubin pyhään esikaupunkiin, jossa lapset heittelevät kivillä +outoa päähinettänne. Kysykää silloin Kuru-Tshehmehin katua, niin se +näytetään teille heti. Kadun päästä löydätte marmorisen suihkukaivon +mantelipuitten alta, ja minun majani on siinä vieressä. + +Asun siellä Aziyadén, tuon nuoren salonikilais-naisen kanssa, josta +teille kerran kerroin, ja jota melkein rakastan. Elän täällä melkeinpä +onnellisena, unohtaen menneisyyden ja kiittämättömät. + +En kerro, mitkä olosuhteet ovat saattaneet minut tänne itämaiden +kolkkaan, enkä sitäkään, miksi olen hetkeksi omistanut turkkilaisten +kielen ja tavat -- vieläpä sen kauniit silkkiset ja kultaiset +vaatteetkin. + +Tänään, joulukuun 30 p:nä on tilanne seuraava: Ilma on kylmä ja kuu +paistaa. Jossakin piilossa veisaavat dervishit yksitoikkoisella +äänellä. Ääni on tuttua, kuulen sen jokapäivä korvissani. Kissani +Kedibey Ja palvelijani Yussuf ovat poistuneet, toinen toisen sylissä, +yhteiseen huoneeseensa. + +Aziyadé istuu kuin itämaitten tytär ainakin, patja- ja peitekasalla +maalaten kynsiään oranssin punaisiksi, (hyvin tärkeä toimitus). Minä +taas muistelen teitä, elämäänne Lontoossa Ja kaikkia tyhmyyksiämme, -- +Ja kirjoitan teille pyytäen, että vastaisitte minulle. + +En ole vielä ihan täydellinen muhamettilainen, kuten kirjeeni alusta +saattaisitte luulla. Näyttelen vain kahta eri henkilöä ja olen yhä +virallisesti, mutta niin harvoin kuin mahdollista, herra Loti, meriväen +luutnantti. + +Koska teidän lienee vaikea kirjoittaa osoitettani turkiksi, osoittakaa +kirjeenne oikealla nimelläni _Deerhound'iin_ tai Britannian lähetystöön. + + +25. + + Stambulissa tammik. 1 p:nä 1897. + +Vuosi 1877 alkaa säteilevällä päiväpaisteella, keväisellä säällä. +Käytyäni päivällä kyläilemässä, johon jäännös lännen hyviä tapoja minut +pakotti, Peran eurooppalaiskorttelissa, palasin yöllä ratsain Eyoubiin, +hautausmaiden ja Kashim-Pashan kautta. + +Vastaani ajavat tuon peloittavan Ignatieffin vaunut; hän palaa täyttä +laukkaa neuvotteluista, saattueenaan monilukuinen joukko palkatuita +kroateja. Vähän myöhemmin palaavat lordi Salisbury ja Englannin +lähettiläskin, molemmat hyvin kiihkeässä mielentilassa. -- Istunnossa +on väitelty, ja kaikki on pahoin päin. + +Turkkilaisparat hylkäävät toivottomuuden tarmolla kaikki +heille asetetut ehdot; vaivainsa palkkioksi heidät julistetaan +lainsuojattomiksi. + +Kaikki lähettiläät lähtivät yhtäaikaa huutaen: "Kaikki on mennyttä!" +eurooppalaiselle kolonialle. Pian saadaan nähdä kamaloita asioita, +suurta sekamelskaa ja paljon verta. + +Kulkekoon tuo turma kaukana meistä! + +Minun on kai pakko ehkä jo huomenna lähteä Eyoubista, milloinkaan sinne +palaamatta. + + +26. + +Laskeuduimme säteilevänä iltana Un-Kapanin rinnettä. + +Stambul oli tavattoman näköinen. Kaikkien minareetien hodjat lauloivat +outoja rukouksia, oudolla nuotilla. Nuo korkealta kuuluvat terävät +äänet, yön tottumattomalla hetkellä, vaikuttivat huolestuttavasti +mielikuvitukseen, ja oviensa eteen ryhmittyneet turkkilaiset näyttivät +kaikki katselevan jotakin peloittavaa kohtaa taivaalla. + +Ahmet seurasi heidän katseittensa suuntaa ja tarttui peloissaan +käteeni. Kuu, joka äsken oli loistanut kirkkaana Sofian moskeijan kuvun +yläpuolella, oli sammunut kaukaisessa äärettömyydessään. Nyt se oli +vain punainen, himmeä, verinen täplä. + +Ei ole mitään niin mieltä valtaavaa kuin _taivaan merkit_. +Turkkilaisten uskon mukaan kuu tällaisena hetkenä taistelee sitä syövän +hiiden kanssa. Sitä saattaa kuitenkin auttaa Allahia avuksi huutamalla +ja hirviötä ampumalla. + +Ja kaikissa moskeijoissa luetaankin asianmukaisia rukouksia, ja pyssyt +alkavat paukkua Stambulissa. + +Otamme venheen Phanarista päästäksemme kotiin. Meidät pysäytetään +tiellä. Puolivälissä Kultaista sarvea asettuu _Zaptien_ alus eteemme: +-- On kielletty kulkemasta veneellä kuun pimennyksen aikana. + +Emme kuitenkaan voi nukkua kadulla. Selitämme, väittelemme, kohtelemme +Zapteja hyvin korskeasti, ja taas pääsemme pulasta pelkällä +hävyttömyydellä. + +Saavumme majaan, missä Aziyadé meitä odottaa tyrmistyneenä ja +kauhuissaan. + +Koirat ulvovat kuulle valittavasti, mikä muuttaa aseman vieläkin +sekavammaksi. + +Salaperäisen näköisenä selittävät Ahmet ja Aziyadé minulle, että koirat +ulvovat pyytääkseen Allahilta jotakin salaperäistä leipää, jota niille +eräinä juhlallisina hetkinä jaetaan, ja jota ihmiset eivät näe. + +Pimennys jatkaa kulkuaan ampumisesta huolimatta. Sen laatta on aivan +erikoisen punainen, johtuen kai jostakin ilmakehän erikoisesta laadusta. + +Koetan selittää ilmiötä kynttilän, appelsiinin ja peilin avulla -- +vanha koulumenetelmä. + +Tyhjennän koko logiikkani mutta oppilaani eivät käsitä. Kuullessaan +tuon aivan mahdottoman otaksuman, että maa olisi pallonmuotoinen, +istuutuu Aziyadé arvokkaasti, eikä millään usko minun puhuvan +tosissani. Tunnen olevani onnistumaton opettaja, kamala kuva! ja +purskahdan hurjaan nauruun. Syön appelsiinin ja välitän viis kaikista +todisteluista. + +Mitäpä hyvää on muutoin koko tuosta tyhmästä tieteestä, ja miksi +riistäisimme heiltä luulon, joka tekee heidät viehättävämmiksi? + +Ja niinpä alamme mekin kaikki kolme ampua ikkunoista kuuta, joka +yhä on verisen näköinen tuolla korkealla, säteilevällä taivaalla, +kimaltelevien tähtien keskellä. + + +27. + +Yhdentoista aikana herättää Ahmet meidät ilmoittaakseen, että lääke on +auttanut; kuu on _yen yapilmish_ (parantunut). + +Ja todella: kuu loistaa aivan entisellään kuin suuri, sininen, kirkas +lamppu idän taivaalla. + + +28. + +"Äitini Behidje" on hyvin omituinen, noin kahdeksankymmenen vuotias, +kivulloinen nainen. Hän on pashan tytär ja leski, muhamettilaisempi +kuin itse korani ja ankarampi kuin Sherin laki. + +Shefket-Daub, pasha vainaja, Behidje-hanumin puoliso, oli sultaani +Mahumdin suosikeita, ja otti osaa janitsaarien verilöylyyn. +Behidje-hanum, jolla siihen aikaa oli pääsy hänen neuvostoonsa, oli +kaikin tavoin kehoittanut häntä siihen. + +Melkein pystysuoran kadun varrella Djanghirin turkkilaiskorttelissa, +Taximin kukkuloilla, asuu vanha Behidje-hanum. Hänen talonsa seinässä, +joka ulottuu äkkijyrkänteen yli, on kaksi ulkonevaa saarniristikkojen +huolellisesti sulkemaa _shakir'ia_. + +Sieltä näkee kuin ilmasta Funduklin korttelit, Dalma-Bagtshen ja +Tsheraghamin palatsit, Seraljin huiput, Bosporan ja _Deerhound'in_, +joka on kuin siniselle liinalle asetettu pähkinänkuori, -- sitten +Skutarin ja koko Aasian rannikon. + +Behidje-hanum viettää päivänsä tässä tähystyspaikassa nojatuoliin +rauenneena ja Aziyadé istuu usein hänen jalkojensa juuressa. Hän +tarkkaa vanhan ystävättärensä jokaista viittausta, ja ahmii hänen +sanansa kuin orakelin jumalaiset päätökset. + +Tuon nuoren halpasyntyisen naisen ja vanhan, ylpeän ja jäykän, +korkeasyntyisen ja suurisukuisen kadittaren ystävyys on omituinen. + +Tunnen Behidje-hanumin vain kuulopuheelta. -- Uskottomat eivät pääse +hänen asuntoonsa. + +Hän on vielä kaunis, vakuuttaa Aziyadé, kahdeksasta vuosikymmenestään +huolimatta, "kaunis kuin talven ihanat päivät." + +Joka kerta kun Aziyadé ilmaisee minulle jonkun uuden ajatuksen, selvän +ja syvän käsityksen asioista, joista hänen luulisi olevan täydelleen +tietämättömän, ja kun kysyn häneltä: "Kuka tuon on opettanut sinulle, +armas?" vastaa Aziyadé: "Äitini Behidje." + +"Isäni", "äitini" ovat kunnianimiä, joita Turkissa käytetään iäkkäistä +ihmisistä puhuttaessa, silloinkin kun nuo henkilöt ovat vastenmielisiä +tai tuntemattomia. + +Behidje-hanum ei suinkaan käyttäydy kuin äiti Aziyadéhen nähden. Tai +hän on ainakin ymmärtämätön äiti, joka varomattomasti kiihoittaa +lapsensa nuorta mielikuvitusta. + +Ensin hän kiihoittaa sitä uskonnollisesti niin usein ja voimakkaasti, +että tuo pieni hylätty raukka usein vuodattaa katkeria kyyneliä +uskottomalle lahjoittamansa lemmen vuoksi. + +Hän kiihoittaa sitä romanttiseenkin suuntaan, kertomalla pitkiä +tarinoita henkevästi ja tulisesti; ja minä saan taas kuulla ne öisin +armaani tuoreilta huulilta. + +Pitkiä kummallisia tarinoita, suuren Tshengiskanin tai muinaisten +aavikon sankarien seikkailuja, persialaisia tai tatarilaisia taruja, +joissa nuoret prinssit hiisien ahdistamina suorittavat uskollisuuden ja +urhouden ihmeitä. + +Ja kun Aziyadé iltaisin saapuu, mielikuvitus tavallista kiihtyneempänä, +saatan täydellä varmuudella sanoa hänelle: + +-- Rakas pikku ystävä, olet taas viettänyt päiväsi rakkaan +Behidje-äitisi jalkojen juuressa. + + +29. + + Tammikuussa 1877. + +Viikko Bujukderessä, Bosporan yläpäässä, Mustanmeren suulla. +_Deerhound_ on ankkurissa suurten turkkilaisten panssarilaivojen +vieressä, jotka on asetettu siihen kuin vahtikoiriksi Venäjää vastaan. +Tämä _Deerhound'in_ asema, joka loitontaa minut Stambulista, sattuu +yhtä aikaa kuin ukko Abeddinin oleskelu Stambulissa. Kaikki on siis +parhain päin, ja tämä ero korvaa varovaisuutemme. + +On kylmä ja sataa. Päivät kuluvat Belgradin metsissä harhaillessa, ja +nämä metsäretket vievät minut takaisin lapsuuteni onnellisiin päiviin. + +Siellä on ikivanhoja tammia, niinipuita, sammalta ja sananjalkoja, +melkeinpä Yorkshiren kasvisto. Lukuunottamatta siellä oleskelevia +karhuja luulisi olevansa isänmaan vanhoissa hyvissä metsissä. + + +30. + +_Kedi't_ (kissat) peloittavat Samuelia. Päivisin kedit tuottavat +hänelle lystillisiä ajatuksia, hän ei saata katsella niitä nauramatta. +Illalla muuttuvat ne hyvin kunnioitettaviksi, ja hän pysyttelee +loitolla niistä. + +Pukeuduin juuri lähetystön tanssiaisia varten. Samuel, joka oli jo +mennyt nukkumaan, palasi äkkiä ja kolkutti ovelleni. + +-- _Bir madame kedi_, sanoi hän hätääntyneellä äänellä, -- _Bir madame +kedi_ (rouva kissa; pitää olla: naaraskissa) _qui portate ses piccolos +dormir com Samuel_! (toi poikasensa nukkumaan Samuelin huoneeseen.) + +Ja hän jatkoi yhä piilossa pysyen, järkähtämättömän vakavasti. + +-- Meillä kotona sanotaan, että ne, jotka häiritsevät kissoja, kuolevat +siinä kuussa! Mitä nyt teen, herra Loti? + +Pukeuduttuani päätin auttaa ystävääni käymällä kovasti käsiksi +kissoihin ja astuin huoneeseen. + +"Rouva Kedi" oli todellakin asettunut Samuelin tyynylle, aivan +keskelle. Se oli hyvin lihava, keltaturkkinen otus. Arvokkaan ja +riemuitsevan näköisenä, istuen _nimittämättömällään_, tarkasteli +se vuorotellen liikkumatonta Samuelia ja peitteellä piehtaroivia +poikasiaan. + +Nurkassa istuen katseli Samuel uneen uupumaisillaan tuota +perhekohtausta alistuneesti ja tyrmistyneen näköisenä odottaen, että +tulisin hänen avukseen. + +Tuota "rouva Kediä" en tuntenut. Se antoi kuitenkin vastustelematta +tarttua niskaansa ja kantaa itsensä lapsineen ulos. Sen jälkeen alkoi +Samuel, huolellisesti puhdistettuaan peitteensä, vetäytyä nukkumaan. +En aikonut palata sinä yönä. Saavuin kuitenkin äkkiarvaamatta kahden +aikana aamulla. + +Samuel oli avannut huoneensa ikkunan selkoselälleen ja asettanut +seinästä seinään köysiä, joille hän oli levittänyt peitteensä, +haihduttaakseen puhtaan ilman avulla kaiken kissanhajun. Itse oli hän +sijoittunut vuoteeseeni, missä hän nukkui nuorten sielujen ja puhtaan +omantunnon unta. Ja juuri sellainen hän olikin. + +Seuraavana päivänä saimme tietää, että tuo rouva Kedi oli naapurissa +asuvan juutalaisen veitsenhiojan juoksunhaluinen lemmikki. + + +31. + +Oli kreikanuskoisten joulu. Vanha Phanar oli juhla-asussa. + +Lapsiparvia kulki kaduilla, lyhdyt käsissä, kantaen kaikenmuotoisia +ja värisiä, paperisia kynttilänjalkoja. He kolkuttivat kaikin voimin +kaikille oville, ja pitivät kamalia laulajaisia rummun säestyksellä. + +Ahmet, joka kulki rinnallani, osoitti suurta halveksumista noille +uskottomien huvituksille. + +Vanha Phanar ei saattanut tämänkään melun keskellä olla olematta synkän +näköinen. + +Näimme kuitenkin kaikkien pienien bysanttilaisten iänsyömien ovien +aukenevan, ja niitten raskaissa kehyksissä näkyi parisitarten tavoin +puettuja nuoria tyttöjä, jotka heittelivät laulajille kuparipiastereita. + +Kahta hullumpaa oli Galatassa. Ei milloinkaan, ei missään maankolkassa +saa kuulla räikeämpää melua, eikä nähdä surkeampaa näkyä. + +Siellä vallitsi mitä kirjavin kuhina, jossa kreikkalainen aines oli +suurena enemmistönä. Saastaista kreikkalaista joukkuetta virtasi +kaikkialta tiheinä parvina, niitä tuli kaikilta porttolakujilta, +kaikista kapakoista, kaikista krouveista. Oli mahdotonta kuvailla, +kuinka paljon siinä oli juopuneita miehiä ja naisia, humalaisten +kiljuntaa ja tympäiseviä huutoja. + +Olipa joukossa eräitä kunnon muhamettilaisiakin, jotka olivat tulleet +rauhassa nauramaan uskottomien kustannuksella, näkemään, kuinka nuo +Levantin kristityt, joiden kohtaloa koko Eurooppa on saatu säälimään +korkealentoisilla puheilla, juhlivat profeettansa syntymää. + +Kaikki nuo miehet, joita suuresti peloitti lähteä taistelemaan +turkkilaisten tavoin sen jälkeen kuin perustuslaki oli heille antanut +kansalaisten ansaitsemattomat oikeudet, lauloivat ja joivat nyt oikein +sydämensä pohjasta. + + +32. + +Muistan tuon yön, jolloin _baikush_ (pöllö) seurasi venettämme +Kultaisella Sarvella. + +Oli kylmä tammikuun yö; jäätävä sumu hämmensi Stambulin suuret varjot +ja lankesi hienona sateena päällemme. Sousimme vuorotellen, Ahmet ja +minä, venettä Eyoubia kohti. + +Laskimme Phanarin laituriin varovasti yön pimeydessä keskelle seipäitä, +pirstaleita ja saveen juurtuneita veneitä. + +Olimme juuri Konstantinopolin vanhan bysanttilaisen kaupunginosan +muurin juurella, jossa tällaiseen aikaan ei näy yhtään ihmistä. +Kuitenkin kyyristeli siellä nyt kaksi naista, kaksi valkeapäistä +haamua, piillen eräässä meille tutussa nurkkauksessa erään +raunioittuneen talon parvekkeen alla... Ne olivat Aziyadé ja vanha, +uskollinen Kadidja. + +Matka oli pitkä Phanarin laiturilta Eyoubin siltaan. Siellä täällä +kreikkalaisesta majasta pilkistävä tulenläikkä jätti keltaisen viivan +sekaiseen veteen. Muuten oli kaikkialla sysimusta yö. + +Kulkiessamme erään raudalla haarniskoidun vanhan talon ohi kuulimme +orkesterin soittoa ja tanssin töminää. Se oli noita ulkoa mustia ja +sisältä loisteliaita asumuksia, mihin entiset kreikkalaiset, Phanarin +asukkaat piilottavat loistonsa, timanttinsa ja parisilaiset pukunsa. + +... Sitten katosi juhlan melu sumuun, ja upposimme taas pimeyteen ja +hiljaisuuteen. + +Lintu lenteli raskaasti aluksemme ympärillä, edestakaisin ylitsemme. + +-- _Bou fena!_ (paha juttu!) sanoi Ahmet päätään pudistellen. + +-- _Baikoush mi?_ kysyi häneltä Aziyadé viittojensa ja huntujensa +sisältä. (Pöllökö se on.) + +Kun oli kysymys heidän tavoistaan tai luuloistaan oli heillä tapana +puhella kahden ja välittää viis minusta. + +-- _Bou tshok fena Loti_, sanoi hän sitten tarttuen käteeni; _anma +sen... bilmezsen!_ (Se ennustaa hyvin pahaa, Loti... mutta sinä... et +tiedä!) + +Ainakin oli outoa nähdä tuon eläimen kiertelevän talviyönä, ja se +seurasi meitä lakkaamatta, enemmän kuin tunnin ajan, mikä meiltä kului +Phanarista Eyoubin laituriin kulkiessamme. + +Sinä yönä kävi Kultaisessa Sarvessa peloittava virta. Satoi yhä yhtä +hienosti ja jäätävästi. Lyhtymme oli sammunut, ja se saattoi viedä +meidät kiertelevien bashiboshukien kynsiin, mikä olisi ollut meidän, +kaikkien tuho. Balatan suunnalla tapasimme juutalaisten veneitä. +Juutalaiset, jotka tällä kohdalla asuvat salmen molemmin puolin, +Balatassa ja Pripashassa, käyvät iltaisin vieraisilla tai palaavat +suuresta synagogasta, ja ainoa paikka, jossa yöllä tapaa liikettä +Kultaisella Sarvella, on juuri tämä. + +He lauloivat ohi kulkiessaan surullista säveltä omalla +juutalaiskielellään. Pöllö liiteli yhä päittemme päällä, ja Aziyadé +itki kylmästä ja pelosta. + +Kuinka iloisia olimmekaan kun hiljaa kiinnitimme veneemme Eyoubin +laituriin. Hyppäsimme savessa lankulta lankulle -- tunsimme nuo lankut +ulkoa kuin sokeat -- kuljimme aution pienen torin yli, avasimme hiljaa +lukot ja salvat, suljimme kaikki takanamme; tarkastimme alakerran +tyhjät huoneet, portaan alustat, keittiön, uunin sisustan, riisuimme +likaiset kenkämme ja kastuneet vaatteemme, kävelimme paljain jaloin +valkeilla matoilla, toivotimme hyvää iltaa Ahmetille, joka vetäytyi +kammioonsa, astuimme huoneeseemme ja suljimme sen vielä, annoimme +arabialaisten valkoisten ja punaisten oviverhojen vaipua alas +takanamme, istuimme paksuille matoille aamusta asti kytevän kuparisen +hiiliastian ääreen, joka levitti suloista, seraljin ruusupastilleilta +tuoksuvaa lämpöä;... ja nyt seurasi ainakin vuorokaudeksi täysi +turvallisuus, suunnaton kahden olemisen onni! + +Mutta pöllö oli seurannut meitä ja alkoi huutaa plataanissa ikkunamme +alla. + +Väsymyksen vaivuttamana nukkui Aziyadé sen kaameaan ääneen, vuodattaen +kuumia kyyneliä. + + +33. + +Heidän "rouvansa" oli vanha veijari, joka oli kierrellyt koko Euroopan +ja koetellut kaikenlaisia ammatteja; heidän "rouvansa" -- Samuelin ja +Ahmetin rouva; he nimittivät häntä _bikum madame_, meidän rouvamme -- +heidän rouvansa puhui kaikkia kieliä ja piti arveluttavaa kahvilaa +Galatan kaupunginosassa. + +Heidän "rouvansa", kahvilan ovi aukeni meluavalle pääkadulle. Se +oli hyvin syvä ja hyvin avara. Siinä oli takaportti eräälle Galatan +pahamaineiselle rantakadulle, jolle päätyi monen irstailupaikan +ovi. Tuossa kahvilassa tapasivat toisensa etenkin italialaisten ja +maltalaisten kauppalaivojen matruusit, joita epäiltiin varkaudesta ja +salakuljetuksesta. Siellä tehtiin kaikenlaisia kauppoja, ja iltaisin +oli järkevintä mennä sinne revolveri taskussa. + +Heidän "rouvansa" piti paljon meistä, Samuelista, Ahmetista ja minusta. +Hän valmisti tavallisesti minun molempien ystävieni ruoan, kun heidän +_asiansa_ pidättivät heitä usein tässä kaupunginosassa. Heidän +"rouvansa" osoitti meille kaikenlaista äidillistä huomiota. + +Heidän "rouvansa" luona oli pieni kamari ja arkku, joita käytin pukua +vaihtaessani. Tulin sinne eurooppalaisessa puvussa pääovesta ja lähdin +turkkilaisena kujan kautta. + +Heidän "rouvansa" oli italialainen. + + +34. + + Eyoubissa, tammik. 20 p:nä. + +Eilen loppui hiljalleen kansainvälisten neuvottelujen suuri +pilanäytelmä. Kun juttu on mennyt hullusti, lähtevät heidän +ylhäisyytensä tiehensä. Lähettiläätkin sälyttävät matka-arkkunsa, ja +niin on Turkki lain ulkopuolella. + +Hauskaa matkaa koko joukolle! Onneksi me, me jäämme. Eyoubissa ollaan +hyvin tyyniä ja hyvin päättäväisiä. Turkkilaisiin kahviloihin, +vaatimattomimpiinkin, kokoontuvat rikkaat ja köyhät erotuksetta, pashat +ja rahvaan miehet... Oi tasa-arvoisuus, tuntematon demokratisille +kansoillemme, länsimaisille tasavalloillemme!... Siellä on oppinut, +joka selvittelee läsnäoleville päivän uutisten konstikkaita kirjaimia; +jokainen kuuntelee hiljaa ja vakavasti. Ei kuulu riidan melua, ei vuoda +olut ja absintti, joita meidän syrjäkapakoissamme käytetään. Eyoubissa +politikoidaan vilpittömästi ja hartaasti. + +Ei pidä joutua toivottomaksi kansan vuoksi, jossa on säilynyt niin +paljon uskoa ja vakavaa rehellisyyttä. + + +35. + +Tänään, tammikuun 22 p:nä, ovat ministerit ja valtakunnan korkeat +virkamiehet, kokoontuneina juhlalliseen istuntoon Korkean Portin +tavan mukaan yksimielisesti päättäneet hylätä Euroopan ehdotukset, +joitten alta he näkivät pyhän Venäjän pukinsorkan pistävän esiin. +Ja onnentoivotusadresseja saapuu kaikilta puolin valtakuntaa noille +miehille, jotka ovat tehneet tuon toivottoman päätöksen. + +Kansallinen innostus oli suuri kokouksessa, jossa ensi kertaa nähtiin +tuo tavaton seikka: kristityt istuivat muhamettilaisten rinnalla, +armenialaiset papit dervishien ja scheik-ul-islamin vieressä; siellä +kuultiin muhamettilaisten suista ensikertaa nuo mahdottomat sanat: +"Meidän kristityt veljemme." + +Suuri veljeyden ja yksimielisyyden henki yhdisti silloin ottomanisen +valtakunnan erilaiset uskontunnustukset, yhteisen vaaran uhatessa. +Armenialais-katolinen pappi piti tässä seurassa seuraavan oudon, +sotaisen puheen: + +"Effendit! + +"Kaikkien meidän isiemme tomut ovat jo viisisataa vuotta levänneet +isänmaan povessa. Meidän ensimmäinen velvollisuutemme on puolustaa tätä +maata, jonka olemme perinnöksi saaneet. Kuolema saapuu luonnonlain +pakosta. Historia osoittaa meille suuria valtakuntia, jotka vuorotellen +ovat esiintyneet maailmannäyttämöllä ja kadonneet sieltä. Jos siis +sallimuksen päätökset ovat vahvistaneet isänmaamme päivien lopun, on +meidän vain taivuttava sen määräyksiin. Mutta häpeällinen sammuminen +on toista kuin kunniakas loppu. Jos meidän tulee kuolla murhaavasta +luodista, niin älkäämme luopuko kunniasta ottaa se keskelle rintaa eikä +selkään. Ainakin maamme nimi piirtyy silloin kunniakkaasti historiaan. +Vielä äsken olimme vain tarmoton ruumis; meille annettu perustuslaki on +tullut elähdyttämään ja vahvistamaan tuota ruumista. + +"Tänään on meidät ensimmäistä kertaa kutsuttu tähän neuvostoon, ja +kiittäkäämme siitä Hänen Majesteettiaan Sulttaania ja Korkean Portin +ministereitä! Älköön uskonnollinen kysymys nyt enään erotko omantunnon +alueelta! Menköön muhamettilainen moskeijaansa ja kristitty kirkkoonsa! +Mutta olkaamme ja pysykäämme yksimielisinä, kun kaikkien etu on +kysymyksessä julkista vihollistamme vastaan." + + +36. + +Aziyadé, ollen uskollinen kunnon turkittaren pienille, keltaisille +sahvianitohveleille, joissa ei ollut kantapäätä eikä rintaa, +kulutti niitä hyvinkin kolme paria viikossa. Niitä oli aina varalla +vetelehtimässä jokaisessa huoneen nurkassa, ja hän kirjoitti nimensä +niiden sisään väittäen, että Ahmet tai minä voisimme ottaa ne häneltä. + +Kuluneet tuomittiin kamalaan kidutukseen: -- hän heitti ne yöllä +parvekkeelta ilmaan, paiskasi ne Kultaiseen Sarveen. Hän sanoi sitä +_kurban des paputshs_, tohvelien uhraamiseksi. + +Oli hauskaa nousta hyvin kirkkaina ja hyvin kylminä öinä vanhoja, +askeleittemme alla narisevia portaita katolle, ja siellä, kuun +kauniisti kumottaessa, _mahitadba_, saatuamme varmuuden, että kaikki +nukkuivat ympärillämme, toimittaa _kurban_ ja sinkauttaa yksitellen +ilmaan nuo tuomitut tohvelit. + +Putosivatkohan tohvelit veteen, liejuun, tai varastelevan kissan +selkään? + +Putoamisen ääni yön suuressa hiljaisuudessa ilmaisi, kumpi meistä oli +arvannut oikein, ja voittanut vedon. + +Oli hyvä olla tuolla korkealla, yksin kotona, kaukana kaikista +ihmisistä, rauhassa, usein tallaten valkoista lumivaippaa, ja nähdä +alapuolellamme vanha, nukkuva Stambul. Me emme saaneet yhdessä nauttia +päivän palosta, kuten niin monet muut, jotka kävelevät yhdessä auringon +kirkkaassa paisteessa omaa onneaan arvaamatta. Siellä korkealla oli +meidän kävelypaikkamme, siellä me kävimme hengittämässä talviöitten +puhdasta ja kylmää ilmaa, kuun, tuon vaiteliaan toverin seurassa, joka +joskus hitaasti laskeutui lännessä uskottomien maille, joskus nousi +punaisena idästä, valaisten Skutarin tai Peran kaukaisia ääriviivoja. + + +37. + + Onko tää loppu vai alku, Herra? + + (Victor Hugo, _Chants du crépuscule_.) + +Bosporolla on vilkas liike. Kuljetuslaivoja tulee ja menee täynnä +sotaan lähteviä miehiä. Heitä tulee kaikkialta, sotilaita ja +vapaaehtoisia, Aasian perältä, Persian rajoilta, Arabiasta ja +Egyptistäkin. Heidät varustetaan nopeasti Tonavalle tai Georgian +kentille lähetettäviksi. Meluisat torventoitotukset, hurjat huudot +Allahin kunniaksi tervehtivät joka päivä heidän lähtöään. Turkki ei ole +milloinkaan nähnyt niin paljon miehiä aseissa, niin päättäviä ja niin +urheita miehiä. Allah tietää, mitä noista joukoista tulee! + + +38. + +Enpä olisi antanut heidän ylhäisyyksilleen anteeksi heidän +diplomaattista ilveilyään, jos he olisivat häirinneet elämääni. + +Olen onnellinen saadessani olla tässä pienessä piiloisessa majassani, +josta luopumista kerran jo pelkäsin. + +On keskiyö, kuun sininen valo kulkee paperini yli, ja kukot ovat +aloittaneet öisen kiekumisensa. Eyoubissa saa olla hyvin kaukana +vertaisistaan, hyvin erikseen yössä, mutta samalla hyvin rauhassa. +Minun on usein vaikea uskoa, että Arif-Effendi on sama kuin minä, mutta +olen siksi väsynyt itseeni noiden seitsemänkolmatta vuoden aikana, +jolloin olen itseni tuntenut, että mielelläni pidän itseäni jonakin +toisena. + +Aziyadé on Aasiassa. Hän on vieraisilla haareminsa mukana eräässä +Ismidtin haaremissa ja palaa luokseni vasta viiden päivän kuluttua. + +Samuel on luonani. Hän nukkuu lattialla yhtä rauhallisesti kuin pieni +lapsi. Hän oli nähnyt päivällä, miten eräs hukkunut nostettiin maihin, +ja se oli nähtävästi niin kauheasti peloittanut häntä, että hän +varovaisuudesta kantoi patjansa ja peitteensä minun huoneeseeni. + +Seuraavana aamuna, auringon noususta saakka alkavat sotaan lähtevät +vapaaehtoiset meluta, ja moskeijaan tulee suuri joukko kansaa. Lähtisin +mielelläni heidän kanssaan antaakseni tappaa itseni sulttaanin +palveluksessa. Sellaisen kansan taistelussa, joka ei tahdo kuolla, on +jotakin puoleensa vetävää, ja tunnen Turkkia kohtaan samaa innostusta, +jota tuntisin omaa isänmaatani kohtaan, jos kuoleman vaara uhkaisi +sitäkin. + + +39. + +Istuimme, Ahmet ja minä, sulttaani Selimin moskeijan aukealla. +Seurasimme silmin noita vanhoja kivikiehkuroita, jotka kiemuroiden +kohosivat pitkin harmaita minareetteja, ja puhtaaseen ilmaan nousevaa +piippujemme savua. + +Sulttaani Selimin aukeaa ympäröi vanha muuri, jossa on siellä täällä +suippokaarisia portteja. Siellä on harvassa kävelijöitä, ja vain +muutamia hautoja kypressien alla. Siellä on todellisessa turkkilaisessa +ympäristössä ja saattaa helposti erehtyä pari vuosisataa ajassa. + +-- Tietäisin kyllä, Loti, sanoi Ahmet uhmailevan näköisenä, -- mitä +teen sinun lähdettyäsi. Viettäisin iloista elämää ja joisin itseni +humalaan joka päivä. Posetiivin soittaja kulkisi perässäni ja soittaisi +minulle aamusta iltaan. Menettäisin rahani, mutta se olisi saman +tekevää (_Zarak yok_). Olen samanlainen kuin Aziaydékin: Kun sinä +lähdet, on Ahmetkin mennyttä. + +Häntä täytyi vannottaa olemaan järkevä, ja se ei ollut niinkään helppoa. + +-- Tahdotko sinäkin, Loti, sanoi hän, vannoa minulle? Kun menet +naimisiin ja tulet rikkaaksi, tulet minua hakemaan, ja minä rupean +sinulle palvelijaksi. Sinun ei tarvitse maksaa minulle enempää kuin +Stambulissakaan, mutta saisin olla luonasi ja muuta en pyydäkään. + +Lupasin Ahmetille paikan kattoni alla ja sanoin uskovani pienet lapseni +hänen hoitoonsa. + +Tuo toive, että hän saisi kasvattaa lapseni ja pistää fezin heidän +päähänsä, riitti saattamaan hänet jälleen iloiseksi, ja meiltä +kului koko ilta kasvatussuunnitelmiin, jotka oli perusteltu perin +alkuperäisiin menettelytapoihin. + + +40. + +_Plumkett kirjoittaa Loti'lle_. + +Rakas ystävä! + +Olen ollut teille kirjoittamatta vain sen takia, ettei minulla ole +ollut mitään sanottavaa. Sellaisessa tapauksessa on tapani vaieta. + +Mitäpä olisinkaan oikeastaan voinut kertoa? Että ajatukseni +kohdistuivat kaikissa suhteissa vastenmielisiin asioihin, että rouva +Todellisuus oli tarttunut minuun, -- syleily, josta on vaikea päästä +irti, -- että viihdyin perin surkeasti meri- ja siirtomaaherrojen +keskuudessa, että nuo salaperäiset taipumukset, myötämieliset siteet, +jotka joskus yhdistivät minut läheisesti kaikkeen miellyttävään ja +kauniiseen, olivat taittuneet. + +Olen varma, että hyvin ymmärrätte tämän, sillä siihen tilaan olen +nähnyt teidät vajonneena useammin kuin kerran. + +Teidän luonteenne muistuttaa paljon minun luonnettani. Ja siitä saapi +hyvästi selityksensä se suuri myötämielisyys, jota melkein heti alusta +olen teitä kohtaan tuntenut. -- Selviö: Toisessa rakastaa enimmän +itseään. Kun tapaan toisen itseni, seuraa siitä voimien lisääntyminen +minussa. Näyttää siltä kuin molempien samanlaiset voimat liittyisivät +toisiinsa, ja että myötämielisyys olisi vain halua, pyrkimystä tuota +voimien lisääntymistä kohti, joka minusta merkitsee samaa kuin onni. +Jos tahdotte, niin nimitän tätä: _Suureksi sympaatiseksi paradoxiksi_. + +Puhun teille hiukan kirjallista kieltä. Huomaan, kyllä, että +käytän dynamiikasta lainattua sanastoa, joka suuresti eroaa hyvien +kirjailijoittemme sanavarastosta, mutta se ilmaisee oivallisesti +ajatukseni. + +Nuo myötämielisyydet tunnemme perin erilaisilla tavoilla. Te, soiton +ymmärtäjä, sanokaapa, miten olette päässyt siitä selville? Mikä on +sävel? Vain aistimus, joka herää meissä, kun ilma siirtää korvaamme +ja sieltä kuulohermoihimme väräjävän liikkeen. Mitä aivoissamme +tapahtuu? Tarkastakaapa tuota omituista ilmiötä: Te olette säveljakson +vaikutuksen alainen, kuulette sointujakson, joka miellyttää teitä. +Miksi se teitä miellyttää? Koska musikaaliset intervallit, joista tuo +jakso syntyy, toisin sanoen, soivien ainesten värähdyslukujen suhteet +ilmaistaan helpommin eräillä numeroilla kuin toisilla. Vaihtakaa +numerot ja myötämielisyytenne ei enää herää; sanotte, ettei se enää +ole musiikkia, vaan jakso toisistaan johtamattomia ääniä. Kuulette +yhtäaikaa monta rinnakkaista ääntä, tajuatte vaikutelman, joka on +onnellinen tai tuskallinen. Se johtuu numerosuhteista, jotka ovat +ulkonaisen ilmiön suhteita teihin, tuntemiskykyiseen olentoon. + +Teidän ja eräiden sointujaksojen, eräiden loistavien värien, eräiden +valoisien kangastusten, eräiden viivojen ja eräiden muotojen välillä on +todellista sukulaisuutta. Vaikkapa nuo sovinnaissuhteet kaikkien noiden +eri seikkojen ja teidän välillänne olisivatkin liian monimutkaisia +selvitettäviksi, kuten musiikin laita on, tunnette kumminkin, että ne +ovat olemassa. + +Miksi naista rakastetaan? Hyvin usein se johtuu vain siitä, että hänen +nenänsä viivassa, kulmakarvojensa kaaressa, kasvojensa muodossa on +jotakin, mikä vastaa jotakin tuntematonta teissä itsessänne, ja mikä +mellastelee mielikuvituksessanne. Älkää sanoko vastaan; useimmissa +tapauksissa ei rakkautenne johdu mistään muusta. + +Sanotte, että tuossa naisessa on jokin moraalinen tenho, tunteen +hienous, luonteen jalous, jotka ovat rakkautenne varsinaisina syinä... +Voi, älkää millään tavoin sekoittako hänessä olevaa siihen, mitä teissä +itsessänne on. Kaikki harhaluulonne johtuvat vain siitä, että laskette +sen, mikä on vain teissä eikä missään muualla, sen hyväksi, mikä +teitä miellyttää, ja pyydystätte naista, jota rakastatte, ja otatte +ystäväksenne nerokkaan miehen. Olen ollut rakastunut Milon Venukseen +ja erääseen Correggion nymfiin. Varmasti ei heidän keskustelunsa tenho +ja halu vaihtaa ajatuksia vetänyt minua heidän puoleensa; ei, se oli +fyysillinen sukulaisuus, ainoa antikin kansojen tuntema rakkaus, joka +loi taiteilijoita. Nyt on kaikki tullut niin monimutkaiseksi, ettei +enää tiedä mihin päänsä kääntäisi. Yhdeksän kymmenettä osaa ihmisistä +ei enään ymmärrä mitään mistään. + +Kaiken tämän jälkeen siirtykäämme määrittelemään teitä Loti. Kaikkien +asioitten järjestyksen ja teidän välillänne on sukulaisuutta. Te olette +luonteeltanne hyvin halukas taiteellisiin ja älyllisiin nautinnoihin, +ja te saatte olla onnellinen vain kaiken sen keskellä, mikä saattaa +tyydyttää sympatisia tarpeitanne, jotka ovat äärettömät. Paitsi näitä +tunteita ei teitä varten ole onnea. Sen piirin ulkopuolella, joka voi +hankkia teille näitä tunteita, olette te aina koditon raukka. + +Ken kykenee tajuamaan nuo korkeamman laatuiset tunteet, joita suuri +rahvas ei käsitä, niin häneen vaikuttaa hyvin vähän kaikki se, +mikä ei sisälly hänen haluihinsa. Viehättävätkö hyvä päivällinen, +metsästysretki ja kauniit tytöt sellaista, joka on vuodattanut +ihastuksen kyyneliä runoilijoita lukiessaan, heittäytynyt suloisesti +sulavan säveleen kuljetettavaksi ja uponnut unelmoimiseen, joka ei ole +ajatusta, vaan paremmin sanoen hurmiota, jota mikään sana ei ilmaise? +Ilahduttaako teitä jokapäiväiset kasvot, joilla kuvastuvat kaikki +tyhmyyden vivahdukset, riemuitsetteko nähdessänne lyhyihin housuihin +tai hännystakkeihin puettuja olentoja, koska kaikkea tuollaista näkee +niin runsaasti liejuisilla kaduilla, likaisten seinien vierellä, +näyteikkunoitten ja kauppojen luona. + +Ne ahdistavat mielikuvitusta ja ajatus jähmettyy aivoissamme. + +Minkä vaikutuksen tekee teihin ympärillänne olevien keskustelu, +jolleivät teidän ja heidän ajatuksensa ole sopusoinnussa keskenään? + +Jos ajatuksenne voittaisi paikan ja ajan, jos se käsittäisi maan koko +pinnalla tapahtuvien seikkojen loppumattoman rinnakkaisuuden, maan, +joka on vain aurinkoa kiertävä tähti, ja aurinko taas puolestaan +erikoinen keskus avaruudessa, niin, jos ajattelette, että tuo +ääretön rinnakkaisuus on vain hetki iankaikkisuudessa, joka taas on +toinen äärettömyys, niin tuo kaikki näyttää teistä erilaiselta sen +mukaan mille kannalle asetutte, ja näkökantoja on niin äärettömän +paljon. Ajatelkaa, että kaiken tuon syy, kaikkien noitten asioitten +sisin henki on teille tuntematon! Punnitkaa kiihkeästi mielessänne +seuraavia ikuisia kysymyksiä: Mitä kaikki tämä on? Mikä olen minä tuon +äärettömyyden keskellä? + +Teillä on hyvä onni, jos teidän ei tarvitse olla ajatusten vaihdossa +teitä ympäröivien ihmisten kanssa. + +Heidän keskustelunsa ei liikuta teitä sen enempää kuin jos hämähäkki +kertoisi, että hävittävä karja on tuhonnut osan sen verkkoa, tai +rupikonna ilmoittaisi perineensä suuren kasan romua, jonka alla sen +on hyvä mukavasti piileskellä. -- Eräs herra kertoi minulle tänään +saaneensa huonon sadon ja perineensä maatilan. + +Olette rakastanut ja rakastatte ehkä vieläkin. Olette tuntenut, että on +olemassa aivan erikoinen elämä, olentonne aivan erikoinen tila, jonka +hyväksi kaikki saa mielestänne aivan uuden ulkonäön. + +Silloin tuntuu tapahtuvan aivan uusi ilmestys; luulisi syntyneensä +toisen kerran, sillä silloin elää voimakkaammin ja toimii +täydellisemmin. Kaikki ajatuksemme ja tunteemme heräävät ja virkistyvät +kuin palavan viinan liekki, kun nestettä liikutetaan. (Tulevaisuuden +kirjallisuutta!) + +Lyhyesti, virkistytään, ollaan onnellisia, ja kaikki tämän onnen +edellä ollut häviää jonkunlaiseen yöhön. Tuntuu siltä kuin olisi oltu +autuaitten mailla, elettiin nykyiseen elämään verraten, kuten pieni +lapsi nuoren miehen rinnalla. Niitä tunteita, jotka mielessä liikkuvat +rakastuneena ollessa, saattaa kuvata vain juuri sillä hetkellä kuin +ne tunnetaan, ja tällä hetkellä en varmasti tunne mitään sellaista. +Ja kuitenkin innostun näitä ajatuksia liikutellessani, kiihdyn, pääni +menee pyörälle ja ajatukseni menevät sekaisin. + +Kuinka ihanaa onkaan rakastaa ja olla rakastettu, tietää, että +valioluonne on ymmärtänyt teidät, että joku kantaa kaikki ajatuksensa +ja kaikki teille, että olette keskusta, päämäärä, johon suhtautuen +yhtä hienosäikeinen elimistö kuin teidän elää, ajattelee ja toimii! +Tuollainen juuri tekee meidät vahvoiksi ja synnyttää nerokkaita miehiä. + +Ja sitten tuo rakastetun naisen suloinen kuva, joka ehkä vähemmän +on tosiseikka kuin mielikuvituksemme puhtain tuote, ja tuo sekoitus +ruumiillisia, sielullisia, aistillisia ja henkisiä vaikutelmia, +noita täysin kuvaamattomia, jotka saattaa palauttaa vain sellaista +jo kokeneen mieleen, -- vaikutelmia, joita aiheuttaa omituisen +salaperäisen mielleyhtymän välityksellä pieninkin rakastetulle kuulunut +seikka, esimerkiksi kun kuulette hänen nimensä lausuttavan, kun näette +sen vain paperille kirjoitettuna, ja tuhannet muut ylevät pikku +tyhmyydet, jotka ehkä ovat parasta, mitä maailmassa on. + +Ja ystävyys, joka on vakavampi, kiinteämpi tunne, koska se nojaa +kaikkeen siihen, mitä meissä on korkeinta, oman itsemme puhtaasti +älylliseen osaan. Mikä onni on voida sanoa kaiken tuntemansa +sellaiselle, joka ymmärtää teitä _loppuun asti_, eikä ainoastaan +_määrättyyn pisteeseen saakka_, sellaiselle, joka päättää ajatuksenne +huulillanne olleella sanalla, ja jonka vastaus saattaa vuotamaan +käsitevirran, ajatusaallon. Puoli sanaa ystävänne suusta ilmaisee +enemmän kuin kokonaiset lauseet, sillä olette tottunut ajattelemaan +hänen kansaan. Ymmärrätte kaikki häntä elähdyttävät tunteet ja hän +tietää sen. Olette kaksi älyä, jotka lisäävät ja täydentävät toisiaan. + +On varmaa, että se, joka on tuntenut kaiken tämän, ja joka ei +tällaisessa onnistu, on hyvin surkuteltava. + +Ei ystävyyttä, ei ketään, joka minua ajattelisi... Mitä hyötyä on +ajatuksista, jollei ole kenelle ne ilmaisisi? Mitä hyötyä on lahjoista, +ellei maailmassa ole henkilöä, jonka arvostelua pidän kaikkea muuta +tärkeämpänä? Mitä hyötyä on sielukkuudesta sellaisten ihmisten +keskuudessa, jotka eivät ymmärrä minua? + +Annat kaiken mennä menojaan. Olet kokenut pettymyksiä, koet joka päivä +uusia; olet nähnyt, ettei mikään tässä maailmassa ole kestävää, ettet +voi luottaa mihinkään, kiellät kaiken. Hermosi ovat lamautuneet, +ajattelet vain heikosti, oma minuutesi vähenee, siihen määrään, että +yksin ollessa olet joskus kysymäisilläsi itseltäsi, valvotko vai +nukutko. Mielikuvitus pysähtyy, ei rakenneta enää pilvilinnoja. Toivoa +ei ole enää. Joudut kerskailemaan, puhut miehevästi monista asioista, +joille nauretaan paljon silloin kun niille ei itketä. + +Et rakasta mitään ja kuitenkin olet luotu rakastamaan. Et usko +mihinkään, vaikka saattaisit ehkä uskoa kaikkeen, kelpasit kaikkeen ja +nyt et kelpaa mihinkään. + +Omistaa itsessään taipumusten liikavoimaa ja tuntea kasvavansa +kieroon tunnekyvyn liikakasvua, tunteitten ylivuotavaisuutta, ja olla +tietämättä, mitä niillä tekisi, se on kamalaa! Sellaisissa olosuhteissa +elämä on jokapäiväistä kärsimystä, jota eräät huvitukset voivat +hetkeksi lievittää -- kuten kaunoratsastajattarenne, odaliski Aziyadé +ja muut turkkilaiset ilotytöt -- mutta niin lankeaa vain uudestaan, ja +loukkaa itsensä pahemmin kuin ennen. + +Siinä on teidän uskontunnustuksenne selitettynä ja kehitettynä. Ja +teille kirjoittava hulluttelija on lisännyt sitä aikalailla. + +Tämän pitkän vaikeatajuisen lörpötyksen johtopäätös kuuluu näin: Tunnen +teitä kohtaan hyvin elävää mielenkiintoa, ehkä vähemmän sen takia, mitä +te olette, kuin sen, mikä teistä saattaisi tulla. + +Miksi olette ottanut tuskanne johdattimeksi lihasten hoidon, joka +tappaa teissä sen, mikä yksin voisi pelastaa teidät! Olette ilveilijä, +temppuilija ja hyvä ampuja; olisi ollut parempi olla suuri taiteilija, +rakas Loti. + +Tahtoisin muuten painaa mieleenne seuraavan ajatuksen, johon uskon: +Ei ole lääkitsemätöntä sielullista kärsimystä. Meidän järkemme on +löydettävä, ja käytettävä sitä taudin luonteen ja sairaan mielensävyn +mukaan. + +Toivottomuus on täydellisesti säännötön tila. Se on yhtä parantuva +tauti kuin monet muutkin, sillä sen luonnollinen lääke on aika. +Olkaa kuinka onneton hyvänsä, mutta pitäkää varalla pieni kulma omaa +itseänne, jonne ette päästä tautia tunkeutumaan. Olkoon tuo pieni kulma +lääkelaatikkonne. -- _Amen!_ + + Plumkett. + +Puhukaa minulle Stambulista, Bosborasta, pashojen kolmeliepeisistä +puvuista j.n.e. Suutelen odaliskinne käsiä ja olen ystävyydellä teidän + + Plumkettinne. + + +41. + +_Loti Plumkettille_. + +Olenko sanonut teille, rakas ystävä, että olin onneton? En usko sitä, +ja jos olen sellaista puhunut, olen varmasti erehtynyt. Palasin +tänä iltana kotiin tuumien itsekseni, että kuuluin tämän maailman +onnellisiin, ja että tämä maailmakin oli hyvin kaunis. Palasin ratsain +kauniina tammikuun iltapäivänä. Laskeva aurinko kultasi mustat +kypressit, Stambulin vanhat sarvekkaat muurit ja piiloisan majani +katon, missä Aziyadé odotti minua. + +Hiillos lämmitti ruusuvedelle tuoksuvaa huonettani. Suljin oveni +lukkoon ja istuuduin jalat ristiin, asento jonka viehätystä ette tunne. +Palvelijain Ahmet valmisti kaksi nargilheta, toisen minulle, toisen +itselleen, ja asetti jalkojeni eteen kuparitarjottimen, jolla paloi +seraljin tuoksuainetta. Aziyadé aloitti matalalla äänellä djinnien +laulun, lyöden metallilevyillä koristettua rumpua. Savu alkoi piirrellä +ilmaan sinertäviä koukeroitaan, ja vähitellen kadotin tietoisuuden +elämästä, surullisesta ihmiselämästä, katsellessani noiden kolmen +ystäväni miellyttäviä kasvoja: rakastettuni, palvelijani ja kissani. + +Ei ketään tunkeilijoita, ei ketään odottamattomia, vastenmielisiä +vieraita. Vaikka jotkut turkkilaiset kaikessa hiljaisuudessa kävivätkin +luonani, niin _ystäväni_ eivät tiedä yhtään mitään asunnostani. +Saarniristikot suojelevat niin uskollisesti ikkunoitani, etteivät +uteliaat katseet minään päivän hetkenä saata tunkeutua sisään. + +Vain itämaalaiset, hyvä ystävä, _osaavat olla kotonaan_. +Eurooppalaisissa taloissanne, jotka ovat avoinna jokaiselle, +asutte kuin kaduilla ilkeitten ja julkeitten ystävienne vakoilun +esineinä. Ette tunne tuota sisälläolon loukkaamattomuutta, ettekä +tuon salaperäisyyden viehätystä. Olen onnellinen, Plumkett. Peruutan +kaikki valitusvirteni, jotka niin naurettavasti teille lähetin... Ja +kuitenkin kärsin kaikesta, mitä sydämmessäni on murtunutta. Tunnen, +että nykyhetki on vain lepopaikka kohtalossani, jotakin kamalaa väikkyy +yhä tulevaisuuden yllä, ja nykyhetken onni tuo muassaan kohtalokkaan +huomispäivän. Vaikka hän on luonanikin, valtaa minut hetkeksi pistävä +ikävä. Sitä voi verrata tuohon selittämättömään kauhun tunteeseen, joka +lapsena tarttui minuun yön lähestyessä. + +Olen onnellinen, Plumkett ja tunnonpa nuortuvanikin. En ole enää tuo +seitsemänkolmatta vuotias mies, joka oli paljon kierrellyt, paljon +elänyt ja tehnyt kaikenlaisia tyhmyyksiä kaikissa mahdollisissa +maanosissa. + +On vaikeata päättää, kuka heistä on lapsellisin: Ahmet Aziyadé +vai Pamudko. Olin vanha ja epäilevä. Heidän rinnallaan muistutan +tuota Buldwerin henkilöä, joka eli kymmenen ihmiselämää, vuosien +voimatta jättää merkkiään hänen kasvoihinsa ja joka asutti nuoreen +kaksikymmenvuotiseen ruumiiseensa vanhan väsyneen sielun. + +Mutta heidän nuoruutensa virkistää sydäntäni, ja olette oikeassa, minä, +joka en enään luullut uskovani mihinkään, saattanen ehkä vielä uskoa +kaikkeen... + + +42. + +Eräänä tammikuun iltapäivänä oli Konstantinopolin yllä oleva taivas +yksitoikkoisen synkkä. Kylmä tuuli ajeli hienoa talvista sadetta ja +päivä oli koleahko kuin Britanniassa. + +Kuljin ratsain pitkää ja leveää tietä, jota reunustivat kolmenkymmenen +jalan korkuiset jyrkät ja kiiltävät muurit kuin vankilaa. + +Eräässä tien mutkassa oli holvattu silta harmaasta marmorista. +Sitä kannattivat kummallisesti veistellyt marmoripylväät ja se oli +yhdyssiteenä noitten surullisten rakennusten oikean ja vasemman puolen +välillä. Nuo muurit ympäröivät Tsheraghanin seraljia. Toisella puolella +olivat puutarhat, toisella palatsi ja kioskit, ja tuota marmorisiltaa +pitkin kävivät kauniit sulttaanittaret toistensa luona niin, ettei +heitä voitu nähdä tieltä. + +Vain kolme porttia aukeni pitkän matkan päässä toisistaan palatsin +muurissa, kolme harmaata marmoripalatsia, jotka oli suljettu +kullatuilla ja koristetuilla rautaisilla ovipuoliskoilla. + +Portit olivat muuten niin korkeat ja komeat, että voi aavistaa +millaisia rikkauksia niiden takana piili. + +Sotilaat ja mustat eunukit vartioivat noita kielletyitä käytäviä. +Noitten porttien tyylikin näytti jo ilmaisevan, että kynnyksen yli +oli vaarallista astua. Marmoriset pylväät ja korkokuvat, jotka oli +kaiverrettu arabialaiseen malliin, oli peitetty oudoilla piirroksilla +ja salaperäisillä kiemuroilla. + +Valkea marmorinen moskeija kupuineen ja kultaisine puolikuineen nojasi +tummiin kallioihin, joilla kasvoi villiä pensasaitaa. Olisi luullut, +että haltijattaren taikasauva oli yhdellä iskulla loihtinut tuon +lumivalkoisen rakennuksen maasta, jättäen tarkoituksella rauhaan sitä +ympäröivän, karun ja raa'an luonnon. + +Ohitseni kulkivat komeat vaunut, joissa oli kolme outoa naista: muudan +näytti harvinaisen kauniilta läpinäkyvän harsonsa alla. + +Kaksi heidän seurassaan ratsastavaa eunukkia ilmaisivat, että naiset +olivat ylhäisiä. + +Nuo kolme turkitarta käyttäytyivät hyvin sopimattomasti, kuten kaikki +ylhäiset _haanum'it_, jotka eivät pelkää heitellä eurooppalaisille +kadulla mitä rohkaisevimpia tai pilkallisimpia silmäyksiä. + +Tuo kaunotar etenkin hymyili minulle niin suopeasti, että käännyin +seuraamaan heitä. + +Niin alkoi pitkä kaksituntinen kävely, jonka kuluessa kaunotar lähetti +minulle avoimesta ikkunasta koko joukon sulavimpia hymyjään. Vaunut +vierivät aikakyytiä, ja seurasin niitä pitkin matkaa, milloin edellä, +milloin takana, hidastuttaen kulkuani tai nelistäen, päästäkseni ohi. +Eunukit, jotka ovat peloittavia koomillisia oopperoissa -- katselivat +menettelyäni hyväntahtoisesti, ja ratsastivat yhä paikoillaan, +täydellisesti välinpitämättöminä. + +Kuljimme Dolma-Baztsheen, Sali-Bazarin, Top-Haneen, Galatan meluavan +kaupunginosan läpi, sitten pitkin Stambulin siltaa, surullista Phanaria +ja mustaa Balataa. Nuo kolme naista pysähtyivät lopulta Eyoubissa, +vanhalla turkkilaisella kadulla, ikuisen Oonakin edessä, joka oli +loisteliaan ja synkän näköinen, ja laskeutuivat alas. + +Kaunis Senika -- sain seuraavana päivänä tietää hänen nimensä -- +kääntyi ennen kuin hän astui asuntoonsa, lähettääkseen minulle +viimeisen hymynsä. Rohkeuteni oli viehättänyt häntä, ja Ahmet ennusti +hyvin pahaa tästä seikkailusta... + + +43. + +Turkkilaiset naiset, etenkin ylhäiset, pitävät hyvin halpana +uskollisuutta, jota heidän tulisi osoittaa puolisoilleen. +Eräänlaatuisten miesten tuima valvonta ja rangaistuksen pelko ovat +välttämättömiä pidättämään heitä. Aina työttöminä, ikävän vaivaamina, +haaremin yksinäisyyden fyysillisesti kiusaamina, saattavat he antautua +ensimmäiselle vastaantulijalle -- palvelijalle, joka sattuu joutumaan +heidän käsiinsä, heitä kuljettavalle soutajalle, jos hän on kaunis ja +miellyttää heitä. Kaikki ovat hyvin uteliaita eurooppalaisiin nuoriin +miehiin nähden, ja nämä käyttäisivät sitä kyllä hyväkseen joskus, +jos he tietäisivät ja uskaltaisivat, tai pikemmin, jos heillä olisi +suotuisa tilaisuus yrittääkseen. Asemani Stambulissa, turkinkielen ja +tapojen tunteminen -- yksinäinen oveni, joka hiljaa kääntyi vanhoilla +saranoillaan, -- olivat hyvin sopivia tällaisiin yrityksiin. Minun +talostani olisi epäilemättä tullut, jos olisin tahtonut, haaremien +joutilasten kaunottarien kohtauspaikka. + + +44. + +Muutamaa päivää myöhemmin hyökkäsi myrskypilvi rauhaisan majani +kimppuun; peloittava pilvi kulki minun ja sen välitse, jota en +ollut lakannut rakastamasta. Aziyadé vastusti kaikin voimin hänelle +esittämääni kyynillistä suunnitelmaa. Hän vastusti minua sellaisella +tahdon voimalla, kyyneleenkään nousematta hänen silmiinsä, ja hänen +äänensäkään värähtämättä, että hän oli voittaa minut. + +Olin selittänyt hänelle, etten huomenna enää huolisikaan hänestä, vaan +sallisin erään toisen tulla muutamaksi päiväksi hänen paikalleen. +Käskin hänen palata sitten ja rakastaa minua tämän nöyryytyksenkin +jälkeen, sitä muistamattakaan. + +Hän tunsi tuon Senikan, joka oli kuuluisa haaremeissa seikkailuistaan +ja häpeämättömyydestään, ja vihasi tuota olentoa, jolle Behidje-hanum +syyti kirouksia. Ajatus, että tuo nainen karkoittaisi hänet, täytti +hänen mielensä katkeruudella ja häpeällä. + +-- Se on varmasti päätetty, Loti, sanoi hän. Kun tuo Senika tulee, on +kaikki lopussa, enkä rakasta sinua enää. Minä olen sinun, ja sieluni +kuuluu sinulle; saat tehdä tahtosi mukaan. Mutta silloin, Loti, on +kaikki lopussa. Kuolen ehkä surusta, mutta en näe sinua milloinkaan +enää. + + +45. + +Mutta tunnin kuluttua, rakkauden voimasta, oli hän suostunut tuohon +mielettömään sopimukseen. Hän lähti ja vannoi palaavansa, sitten kuin +tuo toinen oli mennyt, ja minua miellyttäisi pyytää häntä takaisin. + +Aziyadé lähti, posket punaisina ja silmät kuivina, ja Ahmet, joka +käveli hänen jäljessään, kääntyi sanoakseen, että hän ei enää palaisi. +Arabialainen verho huoneeni oven edessä valahti paikoilleen, ja kuulin +heidän tohveliensa laahustamisen matolla aina portaille saakka. Siinä +heidän kulkunsa pysähtyi. Aziyadé oli itkuun pyrähtäen vaipunut +portaille, ja hänen nyyhkytystensä ääni tunkeutui tänne saakka yön +hiljaisuudessa. + +Kuitenkaan en lähtenyt huoneestani ja annoin hänen mennä. + +Olin sanonut hänelle totuuden, että rakastin häntä, enkä vähääkään +tuota Senikaa. Aistini olivat vain kuumeessa ja vetivät minua tuota +huumaavaa tuntematonta kohti. Ajattelin hätäisenä, että jos hän todella +ei enää haluaisi tavata minua, olisi hän ainaiseksi mennyttä seraljin +muurien taa suljettuna, ja ettei mikään inhimillinen voima toisi häntä +enää minulle takaisin. Kuulin, sydäntäni sanomattomasti kouristaessa, +kuinka talon ovi sulkeutui heidän jälkeensä. Mutta suonia poltti ajatus +tuon toisen tulosta; jäin paikoilleni kutsumatta heitä takaisin. + + +46. + +Seuraavana iltana oli majani koristettu ja täynnä tuoksuja ottaakseen +vastaan tuon ylhäisen naisen, joka kaikin puolin kunniallisesti oli +halunnut käydä vieraisilla yksinäisessä majassani. Kaunis Senika saapui +hyvin salaperäisesti kellon kahdeksaa lyödessä, -- kuulumaton aika +Stambulissa. + +Hän riisui huntunsa ja harmaan liinaisen _feredje'n_, johon hän +varovaisuudesta oli pukeutunut kansannaisten tavoin, ja valahdutti +alas ranskalaisen hameen laahustimen, joka ei minua miellyttänyt. +Tuo epäilyttävää makua ilmaiseva, pikemmin kallis kuin muodikas +puku ei sopinut Senikalle, ja hän huomasi sen. Tenhoamisyrityksen +epäonnistuttua hän kuitenkin istuutui mukavasti ja puhui halukkaasti. +Hänen äänensä oli tenhoton ja hänen katseensa kiersivät uteliaasti +huonettani, jonka kalustusta ja omaperäisyyttä hän kovasti kehui. +Erikoisesti tahtoi hän puhua merkillisistä elämäntavoistani, ja +teki minulle aivan häikäilemättä joukon kysymyksiä, joihin vastasin +vältellen. + +Katselin Senika-hanumia... + +Hän oli loistava olento. Iho oli tuore ja sametin pehmoinen, huulet +olivat puoliavoimet, punaiset ja kosteat. Hän kallisti päätään +taaksepäin, korkeana ja ylpeänä, tietoisena kaikkivoittavasta +kauneudestaan. + +Tulinen intohimo kiiriskeli tuon suun hymyssä, hänen mustien, puoleksi +ripsien piilottamien silmiensä liikunnossa. Olin harvoin nähnyt +kauniimpaa naista luonani, valmiina täyttämään haluni tuoksuvan +huoneen lämpimässä yksinäisyydessä. Ja kuitenkin raivosi minussa +odottamaton taistelu, aistini taistelivat tuota vähemmän määriteltyä +vastaan, jota on totuttu nimittämään sieluksi, ja sielu taas kamppaili +aistien kanssa. Sillä hetkellä jumaloin pientä armastani, jonka olin +karkoittanut. Sydämeni kuohui hellyyttä ja omantunnon vaivoja hänen +vuokseen. Vierelläni istuva kaunis olento tuotti minulle enemmän +inhoa kuin rakkautta. Olin himoinnut häntä, hän oli tullut. Hänen +omistamisensa oli kokonaan vallassani. Muuta en pyytänytkään, mutta +hänen läsnäolonsa oli kuitenkin vastenmielinen. + +Keskustelu riutui, ja Senikan äänessä oli ivallinen sointu. Taistelin +itseäni vastaan tehtyäni niin lujan päätöksen, ettei tuolla naisella +ollut voimaa voittaa sitä. + +-- Rouva, sanoin turkinkielellä, -- kun tulee hetki, jolloin tuotatte +minulle surua poistumisellanne, (jonka toivon vielä olevan kaukana), +sallinette, että saatan teitä? + +-- Kiitos, sanoi hän, -- minulla on kyllä seuraa. Hän oli varovainen +nainen. Suopea eunukki, joka kai oli tottunut emäntänsä mutkapolkuihin, +pysytteli kaiken varalta talon oven edustalla. + +Astuessaan majani kynnyksen yli naurahti tuo ylhäinen nainen ilkeästi, +mikä saattoi kiukun punan nousemaan poskilleni, ja olinpa vähällä +tarttua hänen pyöreään käsivarteensa pidättääkseni hänet. + +Tyynnyin sentään ajateltuani, ettei koko jutusta ollut minulle mitään +haittaa, ja että molemmista esittämistämme osista naurettavampi ei +suinkaan ollut minun. + + +47. + +Ahmet, joka ei enää ollut aikonut palata, saapui seuraavana aamuna +kahdeksalta. + +Hän näytti murjottavan ja tervehti minua hyvin kylmästi. + +Tarina Senika-hanumista sai hänet kohta perin iloiselle päälle. Hän +päätti, kuten tavallista, että olin _tshok sheitan_ (hyvin ovela), ja +istuutui nurkkaan rauhassa nauraakseen. + +Kun me myöhemmin ratsastusretkillämme kohtasimme Senika-hanumin vaunut, +oli hän niin vahingoniloisen näköinen, että minun oli pakko sen vuoksi +torua ja muistuttaa häntä. + + +48. + +Lähetin Ahmetin Un-Kapaniin Kadidjan luo. Hänen oli ilmoitettava tuolle +uskotulle apinalle, kuinka Senika otettiin vastaan, ja pyydettävä +esittämään Aziyadélle anteeksipyyntöni ja toivoni, että Aziyadé jo +samana iltana tulisi luokseni. + +Lähetin samalla kolme lasta maalle tuomaan minulle vihreitä oksia ja +ruohoja, narsisseja ja keltakukkia korittain. Tahdoin, että vanha talo +tyttöni palatessa olisi entistä iloisemmassa juhla-asussa. + +Kun Aziyadé sinä iltana tuli sisään johti hänet kukkamatto portilta +huoneemme oven eteen. Varrettomat keltakukat peittivät permannon +paksuna tuoksuvana mattona. Tuo suloinen tuoksu huumasi, ja portaita, +joilla hän oli itkenyt, ei näkynytkään. + +Hänen punaisesta suustaan ei kuulunut sanaakaan, eikä moitetta; hän +vain hymyili kukkaset nähdessään. Hän oli kyllin älykäs heti ensi +silmäyksellä huomaamaan, mitä ne sanoivat hänelle minun puolestani +hiljaisella kielellään; ja hänen kyyneleitten ympäröimät silmänsä +säteilivät syvää iloa. Hän asteli kukilla tyynenä ja ylpeänä kuin +pieni kuningatar, joka taas astuu menetettyyn valtakuntaansa, tai kuin +Apsara, joka kävelee intialaisten jumalien kukkivassa paratiisissa. + +Oikeat apsarat ja oikeat hourit eivät varmasti ole kauniimpia, +tuoreempia, sirompia ja viehkeämpiä. + +Senika-hanumin tarina oli lopussa; sen tuloksena oli, että nyt +rakastimme toisiamme entistä enemmän. + + +49. + +Oli iltarukouksen aika muutamana talvi-iltana. Muezzini lauloi +iankaikkista säveltään, ja me olimme sulkeutuneet salaperäiseen +taloomme Eyoubissa. + +Näen vieläkin rakkaan pikku Aziyadén istumassa lattialla punaisen +ja sinisen kirjavalla matolla, jonka juutalaiset meiltä ottivat, -- +suorana ja vakavana, silkkisiin aasialaisiin housuihin puetut jalat +ristissä allaan. Hänen kasvoillaan oli tuo melkein profeetallinen ilme, +joka oli suurena vastakohtana niiden suurelle nuoruudelle ja hänen +ajatustensa lapsellisuudelle, ilme, jonka hän aina valitsi tahtoessaan +saada minut käsittämään jonkun omista mietelmistään; ne nojasivat +usein johonkin itämaiseen vertaukseen, jolla muka oli ratkaiseva ja +eittämätön vaikutus. + +-- _Bak, Lotim_, sanoi hän kiinnittäen syvät silmänsä minuun, -- _katsh +tane parmak burada var?_ + +Hän osoitti kättään sormet harallaan, + +(Katso, Loti, ja sano, kuinka monta sormea tässä on?) + +Minä vastasin nauraen: + +-- Viisi, Aziyadé. + +-- Niin, Loti, vain viisi. Ja kuitenkaan ne eivät kaikki ole +samanlaisia. _Bu, bundan bir partsha kutshuk_. (Tämä -- peukalo -- on +paljon lyhyempi kuin seuraava; toinen hiukan lyhyempi kuin kolmas, +j.n.e., lopuksi, tämä viimeinen on kaikista pienin.) + +Aziyadén pienin sormi oli tosiaankin hyvin pieni. Hänen kyntensä, +joka oli hyvin punertava juuresta, äsken kasvaneesta osasta, oli +päästä maalattu, kuten kaikki muutkin, _hinna'lla_, kauniilla oranssin +punaisella. + +-- No niin, jatkoi hän, ja vielä suuremmalla syyllä. Loti, Allahin +luomat, joita on paljon enemmän, eivät ole samanlaista; kaikki naiset +eivät ole samanlaisia eivätkä kaikki miehetkään... + +Tällä vertauksella koetti hän todistaa minulle, että vaikkakin toiset +ennen rakastamani naiset olivatkin saattaneet unohtaa minut, ja ystävät +pettää ja hylätä minut, oli erehdys tuomita heidän mukaansa kaikkia +naisia ja miehiä. Hän, Aziyadé, ei ollut sellainen kuin toiset, +eikä hän saattaisi unohtaa minua milloinkaan, ja Ahmetkin varmasti +rakastaisi minua aina. + +-- Siis, Loti, jää siis meidän luoksemme...! + +Ja sitten hän mietiskeli tulevaisuutta, tuota tuntematonta ja synkkää, +joka lumosi hänen ajatuksensa. + +Vanhuus oli hyvin kaukainen asia, jota hän ei oikein käsittänyt... +Mutta miksikä ei vanhennuttaisi yhdessä ja rakastettaisi yhä toisiaan, +-- rakastettaisi iankaikkisesti elämässä, ja elämän jälkeenkin. + +-- _Sen kodja_, sanoi hän (sinä tulet vanhaksi,) _ben kodja_ (minä +tulen vanhaksi)... + +Tuota viimeistä lausetta hän tuskin lausuikaan, ja tapansa mukaan, +pikemmin näytteli kuin puhui sen. Sanoakseen: "Minä tulen vanhaksi", +mursi hän nuoren äänensä ja lyyhistyi muutamaksi sekunniksi kokoon kuin +pikkuinen mummo, kyyristäen tulista nuoruutta uhkuvan hennon vartalonsa. + +-- _Zarar yok_ (mitäpä siitä), oli päätös. -- Mitäpä siitä, Loti, me +rakastamme aina toisiamme. + + +50. + + Eyoubissa helmikuussa 1877. + +Tarinamme alku tuntuu omituiselta, kun sitä ajattelee! + +Kokosimme päivittäin varomattomuuksia, kömpelyyksiä koko kuukauden ajan +päästäksemme jo senkin takia mahdottomaan tulokseen. + +Turkkilaiseksi pukeutuminen Salonikissa, pukuun, joka hiukankin +tarkkaavalle silmälle ilmaisi itsensä jo yksityiskohtien tarkkuudella, +kierrellä näin kaupungilla, kun ohikulkijan lyhyt kysymys +olisi saattanut ilmaista ja tuhota rohkean giaurin, kosiskella +muhamettilaisnaista hänen parvekkeensa alla, -- kuulumaton tapaus +Turkin aikakirjoissa, -- ja kaikki tuo, Herra Jumala, vain elämän +ikävyyden täytteeksi ja näyttääkseen erikoiselta työttömien tovereitten +silmissä, pikemmin elämälle kohdistetun uhman ja kerskailun kuin +rakkauden vuoksi. + +Ja menestys seppelöi tuon varomattomuuden huipun, seikkailu +onnistui käyttämällä keinoja, jotka olivat omiaan muuttamaan sen +murhenäytelmäksi. + +Se kelpaisi todistamaan, että silminnähtävästi mielettömimmät seikat +saavat hyvän lopun, että hulluilla on onnea, että uskalikoilla on +Jumala... + +... Aziyadé... Uteliaisuus ja huoli olivat olleet ensimmäiset +hänen sydämessään heränneet tunteet. Uteliaisuus oli suunnannut +ristikkoikkunaan hänen suuret silmänsä, jotka aluksi ilmaisivat enemmän +hämmästystä kuin rakkautta. + +Hän oli ensin pelännyt tuota miestä, tuota ulkomaalaista, joka +vaihtoi pukuja kuin Proteus-vainaja muotoa ja asettui kultakoruisena +albanialaisena seisomaan hänen ikkunansa alle. + +Ja sitten oli hän ajatellut, että vieras kai rakasti häntä paljon, +häntä, ostettua orjaa, alhaissyntyistä Aziyadéta, koska vieras uskalsi +niin huimapäisesti henkensä häntä katsellakseen. Tuo pikkuraukka ei +arvannut, että tuo kasvoiltaan nuori mies oli jo nauttinut liiaksikin +tämän maailman hyvyyksiä, ja toi hänelle vain väsähtäneen sydämen, +hakiessaan jotakin uutta ja erikoista. Hän oli ajatellut, että olisi +kai ihanaa olla noin rakastettu -- ja hitaasti oli hän liukunut +rinnettä, joka vei hänet giaurin syliin. + +Hänelle ei oltu opetettu yhtään siveellistä periaatetta, joka olisi +voinut saattaa hänet olemaan varuillaan. Ja hän oli vähitellen +jättäytynyt tuon ensimmäisen hänelle lauletun lemmenlaulun loihdun +valtaan, vaaran peloittavalle viehätykselle alttiiksi. Ensin oli +hän antanut kätensä Monastirin tien yali'n ristikoiden läpi, sitten +käsivartensa, sitten huulensa, kunnes hän eräänä iltana avasi ikkunansa +selkoselälleen ja astui puutarhaansa kuin Margareta, jonka nuoruus ja +hilpeä lapsenmieli hänellä oli. + +Hänen sielunsa oli puhdas ja koskematon kuin Margaretan sielu, vaikkapa +hänen vanhuksen ostama ruumiinsa ei enää ollutkaan sellainen. + + +51. + +Ja nyt, kun toimimme varmasti ja harkitusti, tuntien täydellisesti +kaikki turkkilaiset tavat, kaikki Stambulin käänteet; nyt, kun olemme +mestareita teeskentelemään, vapisemme vieläkin kohdatessamme toisemme, +ja muistot noilta Salonikin ensimmäisiltä kuukausilta tuntuvat meistä +kuin unelta. + +Istuessamme tulen ääressä, kuten pari järkiinsä tullutta lasta +keskustelevat entisistä kujeistaan, puhumme me usein tuosta Salonikin +tavattomasta ajasta, kummista myrskyöistä, jolloin harhailimme maalla +kuin pahantekijät, tai merellä kuin mielettömät -- voimatta vielä +vaihtaa ajatusta tai edes sanaakaan. + +Merkillisintä tarinassa on se, että rakastan häntä yhä. -- "Lapsellisen +rakkauden pieni sininen kukka" on taas puhjennut sydämmessäni tuon +nuoren kiihkeän intohimon kosketuksesta. Sieluni syvimmästä rakastan ja +jumaloin häntä... + + +52. + +Eräänä kauniina tammikuun sunnuntaina, kun palasin majaani +talviauringon iloisesti paistaessa, näin kaupunginosassamme noin +viitisensataa henkeä ja paloruiskuja. + +-- Mikä palaa? kysyin kärsimättömästä + +Minulla oli aina ollut aavistus, että taloni palaisi. + +-- Riennä, Arif! huusi vanha turkkilainen. -- Riennä, talosi palaa! + +Tällaista mielenliikutusta en ennen ollut tuntenut! + +Lähestyin kuitenkin välinpitämättömän näköisenä tuota pientä majaa, +jonka olimme toisillemme järjestäneet, Aziyadé minulle ja minä hänelle, +niin rakkaasti. + +Kansanjoukko hajaantui kohta lähestyessäni, vihamielisenä ja uhkaavana. +Vanhat raivostuneet naiset kiihoittivat miehiä ja haukkuivat minua. +Oli tunnettu rikinhajua ja nähty vihreitä liekkejä, minua syytettiin +noituudesta ja taikuudesta. Vanhat epäluulot olivat vain nukkuneet, ja +nyt sain tietää olevani levottomuutta herättävä, epäluotettava henkilö, +joka ei voinut vedota eikä turvautua keneenkään. + +Lähestyin hitaasti majaamme. Ovet oli lyöty sisään, ikkunat olivat +rikki ja savu tuprusi katosta. Kaikki oli mullin mallin, kaikkialle +oli tunkeutunut tuo synkkä joukko, joka kohoaa kuin maasta +Konstantinopolissa metelin hetkinä. Astuin sisään. Siellä satoi +rasvaista kalkin sekaista mustaa vettä... + +Tunnin kuluttua saavuin tuohon melun ja kapakoiden keskukseen. Kävin +turhaan "heidän rouvansa" luona ja kaikissa komeroissa: Ahmetia ei sinä +iltana löytynyt. + +Minun oli pakko palata nukkumaan yksin ovettomaan, ikkunattomaan +huoneeseeni. Kääriydyin purevassa pakkasessa märkiin peitteihin, +jotka tuoksuivat kärventyneeltä. Nukuin huonosti, ja mietteeni olivat +synkkiä; tämä yö oli elämäni kaikkein vastenmielisimpiä. + + +53. + +Seuraavana aamuna arvioimme Ahmetin kanssa vahingot. Ne olivat +verrattain pienet ja ne saattoi helposti korjata. Tuhoutunut huone +oli tyhjä ja asuttavaksi kelpaamaton. Olisipa saattanut luulla, että +tulipalo oli kuin tilauksesta huvin vuoksi sytytetty. Kevyimmätkin +esineet löytyivät mikä mistäkin, epäjärjestyksessä ja likaantuneina, +mutta siellä ne kumminkin olivat koskemattomina. + +Ahmet osoitti kuumeista toimeliaisuutta. Kolme vanhaa juutalaisakkaa +pesi ja järjesteli hänen käskyjensä mukaan, ja eräät kohtaukset olivat +perin hullunkurisia. + +Seuraavana päivänä oli kaikki lakaistu, pesty, kuivattu, sievää ja +puhdasta. Musta ammottava aukko oli kahden huoneen sijalla. Tuota +seikkaa lukuun ottamatta oli talo saanut entisen ulkonäkönsä, ja +huoneeni oli yhtä komea kuin ennenkin. + +Sinä iltana olin varustanut huoneeni suurta vierailua varten. Monilla +tarjottimilla oli nargilheita, _ratlo kum'ia_ ja kahvia; olipa +soittokuntakin, oboen puhaltaja ja rumpali. + +Ahmet oli halunnut, että kaikki järjestettäisiin näin, ja suunnitellut +tämän näyttämölle asetuksen. Kello seitsemän otin vastaan viranomaiset +ja merkkihenkilöt, joitten piti ratkaista kohtaloni. + +Koska pelkäsin, että minun oli pakko ilmaista nimeni ja pyytää +Britannian lähetystön tukea, olin kovin kahdenvaiheilla seuruetta +odotellessani. + +Tällaisen seikkailun lopettamistapa olisi aiheuttanut ylempää tulevan +käskyn, joka olisi lopettanut lyhyeen oloni Stambulissa, ja pelkäsin +tuota ratkaisua vielä enemmän kuin ottomanista oikeutta. + +Näen nuo ihmiset vielä kaikki, viisitoista tai kaksikymmentä henkeä +vakavina istumassa matoillani: talonomistaja, arvohenkilöt, naapurit, +tuomarit, poliisit ja dervishit. Orkesteri soitti ja Ahmet kaateli +kuppeihin maslik'ia ja kahvia. + +Minun oli joko näytettävä toteen syyttömyyteni murhapolttoon ja +noituuteen, tai mentävä vankeuteen ja maksettava suuri sakko, koska +olin ollut vähällä polttaa Eyoubin, ja lopuksi korvattava vahinko +talonomistajalle ja korjattava kaikki omalla kustannuksellani. + +Turkissa ei juuri saa luottaa muihin kuin itseensä, mutta yleensä +onnistuu kaikessa, mihin uskaltaa ryhtyä, ja mahtavuus on ainoa +menestymisen ehto. Koko illan esitin suurta herraa, olin hävytön ja +uskalias. Ahmet kaateli yhä kuppeihin ja sotki tahallaan edut ja +kysymykset, näytellen osaansa suurenmoisesti. Orkesteri raivosi, ja +kahden tunnin kuluttua tilanne kehittyi huippuunsa: -- vieraani eivät +enää käsittäneet toisiaan, riitelivät keskenään ja minä olin asiasta +syrjässä. + +-- Kas niin, Loti, sanoi Ahmet, nyt ne ovat kaikki pehmeinä, ja se on +minun työtäni. Ahmetisi vertaista et löytäisi koko Stambulista, olen +todellakin perin kallisarvoinen. + +Tilanne oli sekava ja hassu, ja Ahmet tartuttavan iloinen. En saattanut +vastustaa pakottavaa tarvetta hullutella puolestani, ja heittäytyen +mitään virkkaamatta käsilleni suorittaen eräitä temppuja typertyneille +katselijoille. + +Sellaisesta ajatuksesta ihastuneena käytti Ahmet hyväkseen näin +syntynyttä asiasta poikkeamista. Syvään kumarrellen antoi hän +jokaiselle tohvelit, viitat ja lyhdyt, ja istunto loppui ennenkuin oli +päätetty mitään. + +_Loppu ja opetus:_ -- En joutunut vankilaan enkä maksanut sakkojakaan. +Isäntä korjautti talon kiittäen Allahia, että hänelle oli jäänyt +puoletkin, ja minä jäin edelleen kaupunginosan lempilapseksi. + +Kun Aziyadé parin päivän kuluttua saapui, tapasi hän talon paikoillaan, +hyvässä järjestyksessä ja kukkia täynnä. + +Tulen itsekseen syttyminen suljetussa talossa on ilmiö, jota on vaikea +selittää, ja tulipalon alkusyytä ei saatu milloinkaan selville. + + +54. + + Tuon paikan sisällys on unho... Kuka vain on sukeltanut sydämen + valtamereen, hän on löytänyt levon tuhoutumisessa. Sydän löytää + sieltä vain _olemattomuuden_. + + (_Ferideddin Altar_, persialainen runoilija.) + +Izeddin-Ali-effendin luona, Stambulin perällä oli vastaanotto. Siellä +oli suitsutuksen ja tembaki'n savua, baskilaisrumpuja vaskisine +helyineen. Miehet lauloivat kuin unessa itämaiden kummallisia säveliä. + +Nuo illanvietot, jotka minusta aluksi olivat tuntuneet oudon +barbarisilta, olivat vähitellen tulleet minulle tutuiksi, ja kotonani +oli myöhemmin samanlaisia tilaisuuksia, missä huumauduttiin rumpujen +pauhinasta, tuoksuista ja suitsutuksista. + +Izeddin-Ali-effendin pitoihin saavutaan illalla ja lähdetään vasta +aamun valjettua. Välimatkat ovat suuret Stambulissa lumisina öinä ja +Izeddinin vieraanvaraisuus on hyvin suurenmoista. + +Izeddin-Alin ulkoa vanha ja rappeutunut talo sulkee mustien seiniensä +sisään itämaisen ylellisyyden salaperäisen komeuden. Izeddin-Ali +tunnustaa muuten ylhäisten uskonnosta sen, mikä on _eski_, joka +muistuttaa menneisyyden kaivattuja aikoja, ja kaiken sen, minkä +muinaisuuden leima on merkinnyt. + +Raskaalle raudoitetulle portille kolkutetaan. Kaksi nuorta +cirkassilaista orjatyttöä kiiruhtaa hiipien avaamaan. + +Sammutat lyhtysi, riisut tohvelisi -- hyvin porvarillinen tapa, joka +kuuluu itämaisiin seurustelumuotoihin. Itämaista kotia ei saa kadun lika +milloinkaan tahrata. Se saa jäädä ovelle, ja kauniilla, lastenlasten +isovanhemmilta perimillä matoilla kävellään vain _babush'it_ jaloissa +tai avojaloin. + +Nuo kaksi orjatyttöä ovat kahdeksan vuotiaita; he ovat myytäviä +ja tietävät sen. Heidän kukoistavat kasvonsa ovat säännölliset ja +suloiset, kukkia on pistetty heidän hiuksiinsa, jotka on kammattu hyvin +korkealle päälaelle. Kunnioittavasti he tarttuvat vierasta käteen ja +koskettavat sitä hiljaa otsallaan. + +Aziyadé, joka myös oli ollut pieni cirkassilainen orjatar, oli +säilyttänyt tuon tavan osoittaakseen minulle alamaisuutta ja rakkautta. + +Vieras nousee vanhoja synkkiä portaita, joita uhkeat persialaiset matot +peittävät. Haremlik aukenee hiljaa ja naissilmät tarkastelevat häntä +helmeillä koristetun oven raosta. + +Suuressa huoneessa, missä matot ovat niin pehmeät, että luulisi +astuvansa kashmir-lampaan selässä, istuu jalat ristissä viisi tai +kuusi nuorta miestä, onnellisen välinpitämättömissä ja rauhallisen +uneksivissa asennoissa. Suuri, pakotetusta kuparista tehty, hiiliä +täynnä oleva maljakko, levittää huoneeseen lämpöä, hiukan raskasta, +unettavaa utua. Veistoksilla koristetusta tammikatosta riippuu ryhmissä +kynttilöitä. Ne palavat opaalinvärisissä, liljan muotoisissa kuvuissa, +jotka laskevat läpi vain punertavaa, vienoa, verhottua valoa. + +Tuolit, kuten naisetkin, ovat tuntemattomia turkkilaisissa pidoissa. +Huoneessa on vain hyvin matalia, Aasian kukikkaalla silkillä +päällystettyjä divaneja, kirjokankaisia, satiinisia tai hopealla +ommeltuja pieluksia, hopeatarjottimia pitkine jasminipiippuineen, +pieniä kahdeksankulmaisia kappaleita, ja niitten päällä nargilheita, +joitten letkut päättyvät suuriin kultaupotuksilla varustettuihin +ambrapalloihin. + +Izeddin-Alin luo eivät kaikki pääsekään, ja valittua väkeä siellä +onkin. Ei noita Parisin bulevardeilla kiertäneitä pashan poikia, +keikareita ja tyhmyreitä, vaan yksistään _vanhan Turkin_ poikia, jotka +on kasvatettu kullatuissa _yali'eissa_, piilossa tasa-arvon kivihiilen +saastuttamalta tuulelta, joka puhaltaa länsimaissa. Vierasryhmissä +tapaa silmä vain myötämielisiä kasvoja ja tulisia, nuoria katseita. + +Nuo päivisin eurooppalaista pukua käyttävät miehet ovat illalla, +loukkaamattomassa kodissaan, pukeutuneet silkkipaitoihin ja pitkiin +turkiksilla reunustettuihin kashmiriviittoihin. Harmaa palttoo oli vain +satunnainen, siroton valepuku, joka sopi huonosti heidän aasialaisiin +tottumuksiinsa. + +... Tuoksuva savu piirtää lämpimään ilmaan vaihtelevia monimutkaisia +koukeroita. Puhutaan matalalla äänellä, usein sodasta, Ignatieffistä, +"huolettavista moskovalaisista", kohtalokkaasta osasta, jonka Allah +on kalifille ja islamilleen valinnut. Pienen pienet arabialaiset +kahvikupit on monta kertaa täytetty ja tyhjennetty. Haremin naiset, +jotka haluavat näyttäytyä, avaavat oven ohi pujahtaessaan ja korjaavat +hopeatarjottimet. Näet heidän sormiensa päät, joskus silmät ja äkkiä +vilahtavan käsivarren. Siinä kaikki, ja kello viisi, Turkinajan mukaan +(kymmenen), suljetaan haremlikin ovi, kaunottaria ei enää näy. + +Tarjoillaan Ismidtin valkoista viiniä, jota Korani ei kiellä, yhdestä +ainoasta lasista, josta jokainen vuorostaan juo. + +Juodaan niin vähän, että tyttökin pyytäisi lisää, ja viini ei vaikuta +millään tavoin seuraavaan. + +Vähitellen kuitenkin tulee pää raskaammaksi, ajatukset epävarmemmiksi, +ja sekaantuvat hämärään uneen. + +Izeddin-Ali ja Suleiman ottavat kaskilaisrummut ja laulavat +unissakävijän äänellä vanhoja Aasiasta tulleita lauluja. Näet savun +kohoavan yhä epäselvemmin, katseitten sammuvan, helmien loistavan ja +huoneen rikkauden. + +Ja huumaus saapuu hiljaa, kaiken syvästi kaihottu unhotus. + +Palvelijat tuovat _yatag'eja_, joihin kaikki ojentuvat ja nukkuvat... + +Aamu saapuu, päivä seuloutuu saarniristikosta, maalattujen +rullaverhojen ja silkkiuudinten läpi. + +Izeddin-Alin vieraat lähtivät pukeutumaan valkoisiin marmorikomeroihin, +peseytymään niin kirjailluilla ja kullatuilla liinoilla, että niitä +Englannissa tuskin uskallettaisiin käyttää. + +He polttelevat kuparisen hiiliastian ympärillä ja jättävät hyvästit. + +Herääminen on jöröä. Luulee olleensa jossakin _Tuhannen ja yhden +yön_ taikalinnassa ja tapaakin itsensä aamulla kahlaamassa Stambulin +likaisilla kaduilla ja basarien melussa. + + +55. + +Kaikki Konstantinopolin yön äänet ovat jääneet muistiini sekaantuneina +armaani äänen sointuun, kun hän usein antoi minulle niistä outoja +selityksiä. + +Synkin oli _bekdji'en_, yövartioitten huuto, joka ilmoitti tulipaloa, +tuo kauhea: _Yangun var!_ pitkä, kaamea, joka toistui kaikissa +Stambulin kortteleissa, suuren hiljaisuuden keskellä. + +Ja sitten aamulla raikahti kirkas sävel, kukkojen aamulaulu, hiukan +ennen muezzien rukousta, surullinen laulu, koska se ennusti päivää, ja +koska huomenna kaikki olisi taas kysymyksessä, sen henkikin! + +Eräänä ensimmäisistä öistä, joita armaani vietti Eyoubin yksinäisessä +majassa, sai läheinen melu vanhan talon porraskäytävässä meidät +molemmat vavahtamaan. Molemmat luulimme kuulevamme djinnien parven +olevan ovellamme, tai että turbanipäiset miehet kiipeilivät lahonneita +portaita tikarit ja _yagatan'it_ paljaina. Meidän oli pelättävä kaikkea +kun olimme yhdessä, ja meillä oli lupa vapista. + +Mutta melu uudistui selvempänä ja vähemmän peloittavana, niin selvänä, +ettei epäilylle jäänyt sijaakaan: + +-- _Setshan!_ (hiiret!) sanoi Aziyadé nauraen, täysin rauhoittuneena. + +Vanha mökki oli täynnä niitä, ja öisin ne järjestivät oikeita tuhoisia +tappeluita. + +-- _Tshoh setshan var zenin evde, Lotim!_ sanoi hän usein. (Talossa on +paljon hiiriä, Loti!) + +Senpä vuoksi hän kerran lahjoitti minulle _Kedi-bey'n_. + +Kedi-bey (herra kissa), josta myöhemmin tuli suuri ja mahtava otus, +oli silloin tuskin kuukauden ikäinen. Se oli pienoinen keltainen kerä, +koristeina suuret vihreät silmät, ja aika herkkusuu. + +Aziyadé hämmästytti sillä minua eräänä iltana tuoden sen kullalla +kirjaillussa pussissa, jollaisia turkkilaiset lapset koulussa käyttävät. + +Tuo pussi oli hänen ja periytyi siltä ajalta, jolloin hän, paljasjaloin +ja hunnutta, nautti perin vaillinaista opetusta vanhan turbanipäisen +opettajan luona Canlidjan kylässä, Bosporan Aasian puoleisella +rannalla. Hän oli hyvin vähän hyötynyt tuon mestarin opetuksesta ja +kirjoitti perin huonosti. Seikka, joka ei suinkaan estänyt minua +rakastamasta tuota risaista, hylättyä pussia, hänen aikaisimman +lapsuutensa pientä toveria... + +Sinä iltana kun sain Kedi-bey'n oli se verhottu silkkiseen +nenäliinaankin, johon pelko matkan varrella oli saanut sen tekemään +kaikenlaista sopimatonta. + +Aziyadé, joka oli ottanut vaivakseen kutoa sille kultahelyisen +kaulanauhan, oli perin murheissaan nähdessään suojattinsa niin +surkeassa tilassa. Se oli niin omituisen näköinen, tyttö itse niin +pettynyt, että Ahmet ja minä purskahdimme raikuvaan nauruun kääröä +purettaessa. + +Tuo Kedi-bey'n esitteleminen on niitä muistoja, joita en eläissäni +saata unhottaa. + + +56. + +_Allait illah Allah, ve Mohammed! resul Allah!_ (Jumala vain on Jumala, +ja Muhamed on hänen profeettansa!) + +Joka päivä, vuosisatojen kuluessa, samalla hetkellä, samalla nuotilla, +on tuo sama sävel kaikunut djiamin minareetin huipusta vanhaan +majaani. Kimeällä äänellään muezzin huutaa sitä neljään ilmansuuntaan, +koneellisen yksitoikkoisesti ja järkkymättömän säännöllisesti. + +Nekin, jotka nyt ovat vain hiukan tomua, ovat kuulleet sen tällä +samalla paikalla, kuten mekin eilen syntyneet. Ja lakkaamatta, jo kolme +sataa vuotta talvipäivien hämärässä rusotuksessa ja kesän auringon +kauniina noustessa, kajahtaa tuo Islamin pyhä lause sekaantuen kukkojen +lauluun, heräävän elämän ensimmäisiin ääniin. Kaamea aamuhuuto, +unettomien lemmen öittemme surullinen herättäjä. Ja silloin täytyy +lähteä, kiireesti sanoa jäähyväiset toisillemme tietämättä, tapaammeko +enää milloinkaan, aavistamatta tuleeko huomenna meidät ikuisesti +erottamaan joku äkillinen ilmianto tai noiden neljän vaimon pettämän +vanhuksen kosto; tuntematta, näytelläänkö taas huomenna yksi noita +synkkiä haaremin murhekohtauksia, joihin nähden kaikki inhimillinen +oikeus on voimaton ja kaikki aineellinen avustus mahdoton. + +Hän lähtee, tuo rakas pikku Aziyadéni, verhottuna kuin kansan nainen +talossani valmistettuun, karkeaan liinahameeseen, kumartaen nuortean +vartalonsa joskus sauvaan nojaten ja peittäen kasvonsa paksuun huntuun. + +Venhe kuljettaa hänet basarien ihmisrikkaihin kaupunginosiin, josta +hän, päivän jo valettua, saapuu isäntänsä haaremiin, pukeuduttuaan +Kadidjan luona kadittaren pukuunsa. Hän tuo mukaansa kävelyretkeltään, +kätkeäkseen sen tarkoituksen, jonkun esineen, niin että voitaisiin +luulla hänen käyneen ostamassa kukkia tai nauhoja... + + +57. + +... Ahmet oli hyvin tärkeä ja juhlallinen: -- olimme molemmat perin +salaperäisissä tehtävissä, ja hän oli täynnänsä Aziyadén neuvoja, kun +minä taas olin vannonut antavani kuljettaa itseäni ja totella. + +Eyoubin laiturissa Ahmet tinki venhettä Azarkapu'un. Kun kauppa oli +päätetty, astuin venheeseen. Hän sanoi totisena: + +-- Istu, Loti! + +Ja me läksimme liikkeelle. + +Azar-kapussa minun piti seurata häntä saastaisille roskaväen kaduille, +jotka olivat likaisia, pimeitä ja synkkiä. Siellä oleskeli tervan, +romun ja kaniininnahkojen kauppiaita, ja me kuljimme ovelta ovelle +kysellen erästä ukko Dimitrakia, jonka lopulta löysimmekin muutaman +mahdottoman talorähjän perältä. + +Hän oli vanha, valkopartainen, ryysyinen ja täydellisesti rosvon +näköinen kreikkalainen. + +Ahmet näytti hänelle paperia, johon Aziyadén nimi oli piirustettu, ja +piti hänelle Homeroksen kielellä pitkän puheen, jota en ymmärtänyt. + +Vanhus otti likaisesta kirstusta eräänlaisen kimpun pieniä puukkoja +-- hyvin vähän rauhoittava valmistus! + +Hän sanoi Ahmetille seuraavat sanat, jotka ymmärsin klassillisten +opintojeni jäännösten avulla: + +-- Näyttäkää minulle paikka. + +Ja Ahmet avasi paitani ja laski sormensa vasemmalle puolelle rintaani, +sydämen kohdalle. + + +58. + +Tehtävä suoritettiin suuremmitta kärsimyksittä, ja Ahmet antoi +taiteilijalle Aziyadén kukkarosta lähteneen kymmenen piasterin setelin. + +Vanha Dimitriakin harjoitti kreikkalaisten matruusien hyväksi +uskomatonta tatuoimisen taitoa. Hänen kosketuksensa oli kevyt ja +piirustuksen tarkkuus huomattava. + +Ja niin vein mukanani rinnallani pienen kipeän punaisen kohdan, jossa +näkyi tuhansia naarmuja. Arpeuduttuaan se lopulta esitti sinisenä +piirroksena Aziyadén nimen turkkilaisin kirjaimin. + +Muhamettilaisen uskon mukaan tuon piirroksen, kuten kaikkien muiden +merkkien tai vikojen maisessa ruumiissani, piti seurata minua +iankaikkisuuteenkin. + + +59. + +_Loti Plumkettille_. + + Helmikuussa, 1877. + +Oi, kuinka ihana yö se oli... Plumkett! Ja Stambul oli niin kaunis! + +Olin lähtenyt _Deerhound'ista_ kello kahdeksan. + +Kun kauan käveltyäni saavuin Galataan, kävin "heidän rouvansa" luona, +ottaakseni ohimennen mukaani ystäväni Ahmetin, ja sitten lähdimme +kahden Azar-kapu'un, yksinäisten muhamettilaisten kaupunginosien kautta. + +Siellä on meillä joka ilta kaksi tietä valittavana Eyoubiin +päästäksemme. + +Päästäksemme suorinta tietä on meidän kuljettava suuren Stambuliin +vievän laivasillan yli, käytävä jalan Phanarin, Balatan ja +hautausmaitten kautta, joka kuitenkin on öisin siksi vaarallinen, että +vain kolmisin voimme sitä kulkea, silloin kun uskollinen Samuel on +mukana. + +Tänä iltana olimme ottaneet venheen Kara-Köistä päästäksemme +rauhallisemmin kotiin. + +Ei tuulahdustakaan ilmassa, ei lainettakaan vedessä, ei ääntäkään! +Stambul oli verhottu suureen lumivaippaan. + +Se oli vaikuttava pohjoismainen näky, jollaista ei olisi odottanut +auringon ja sinisen taivaan kaupungissa. + +Kaikki nuo kukkulat, joilla oli tuhansia mustia majoja, kulkivat hiljaa +silmiemme ohi, tänä iltana verhoutuneina yksitoikkoiseen ja synkkään +valkoiseen vaippaan. + +Noitten lumeen hautautuneitten inhimillisten muurahaiskekojen +yläpuolelle kohosivat harmaitten moskeijoitten suurenmoiset kuvut ja +minareetien terävät kärjet. + +Usvien hunnuttama kuu heitti kaiken ylle hämärän ja sinertävän valonsa. + +Kun saavuimme Eyoubiin, näimme tulen pilkistävän ikkunoittemme +ruutujen, ristikoitten ja paksujen verhojen läpi... _hän_ oli siellä, +hän oli ensimmäiseksi ehtinyt kotiin... + +Katsokaa, Plumkett, eurooppalaisissa taloissanne, jonne te itse ja +monet muut muitta mutkitta pääsette, ette voi kuvitellakaan tuota +_saapumisen onnea_, joka sinänsä korvaa kaikki vaivat ja kaiken +väsymyksen... + + +60. + +Tulee aika, jolloin koko tästä lemmen unelmasta ei ole mitään jäljellä; +tulee aika, jolloin kaikki mukanamme uppoo syvään yöhön; jolloin +kaikki, mikä kuului meille, katoaa aina hautakiviin kaiverrettuja +nimiämmekin myöten... + +On maa, jota rakastan ja jonka haluaisin nähdä: Cirkassia, synkkine +vuorineen ja suurine metsineen. Tuo seutu tehoaa mielikuvitukseeni +Aziyadén takia; sieltä on hänen verensä ja elämänsä kotoisin. + +Kun näen hurjia cirkassilaisia, puoleksi villeinä, nahkoihin puettuina, +kulkevan ohi, niin vetää joku minua noitten vieraitten puoleen, koska +heidän suoniensa veri on sukua armaani verelle... + +Hän itse muistelee suurta järveä, jonka rannalla hän arvelee olevansa +syntynyt, metsässä piilevää kylää, jonka nimeä hän ei enää muista, +rantahietikkoa, jossa hän leikki auringossa toisten vuoristolaislasten +kanssa... + +Tahtoisit tunkeutua rakkaampasi menneisyyteen, tahtoisit nähdä hänen +lapsenkasvonsa, hänen vartalonsa kehityksen iän karttuessa. Tahtoisitpa +muistaa hyväilleesi häntä pikkutyttönä, nähneesi hänen kasvavan +sylissäsi, hänen jakamatta hyväilyjään kenellekään, kenenkään häntä +aikaisemmin omistamatta, koskematta, rakastamatta ja näkemättä. + +Olet kateellinen hänen menneisyydelleen, kateellinen kaikesta, +mitä muut ennen sinua ovat saaneet; kateellinen hänen sydämensä +pienimmästäkin tunteesta, ja suunsa vähäisimmästäkin sanasta, jonka +toiset ennen sinua ovat kuulleet. Nykyhetki ei riitä; haluaisit koko +menneisyyden ja koko tulevaisuudenkin. Seisot siinä hänen kanssaan käsi +kädessä; rinnat koskettavat toisiaan, huulet puristautuvat toisiinsa. +Haluaisitte koskettaa toisianne joka paikasta yhtäaikaa vielä +hienommilla aisteilla, haluaisitte olla vain yksi henkilö, sulautua +toinen toiseenne... + +-- Aziyadé, sanoin, -- kerro minulle pieni tarina lapsuudestasi, ja +puhu Canlidjan vanhasta koulumestarista. + +Aziyadé hymyilee ja hakee muististaan uutta tarinaa, kertoen sen +sitten sekoittaen joukkoon tuoreita mietteitä ja omituisia asiasta +poikkeamisia. + +Mieleisimmät näistä tarinoista, missä _hodja't_ (noidat) näyttelevät +suurinta osaa; mieleisimpiä ovat kaikkein vanhimmat, ne, jotka +ovat puoleksi piiloutuneet hänen muistiinsa, ollen vain puoleksi +salaperäisiä muistoja hänen lapsuutensa ajoilta. + +-- Entä sinä, Loti! Jatka; mehän jouduimme siihen, kun olit +kuudentoista vuotias... + +Voi!... Kaiken mitä sanoin hänellä Tshengizin kielellä sen olin jo +toisilla kielillä sanonut muille. Kaiken, mitä hän sanoi olivat +toiset jo ennen sanoneet minulle! Nuo yhteydettömät sanat, suloisen +mielettömät joita tuskin kuulee, toiset olivat toistaneet ne minulle +ennen Aziyadéa! + +Toisten naisten, joitten muisto on sydämessäni kuollut, viehätyksen +vallassa, olen rakastanut muita maita, muita seutuja, muita paikkoja, +ja kaikki on mennyttä! + +Olin toisen kanssa uneksinut tuon loppumattoman rakkauden unelman: +-- Olimme vannoneet toisillemme, että sitten kuin olimme jumaloineet +toisiamme maan päällä, sulauduttuamme toisiimme niin kauan kuin elämä +suonissamme virtasi, menisimme vielä nukkumaan samaan hautaan; -- sama +maa saisi ottaa meidät omikseen, että tuhkamme sekautuisivat ikuisesti. +Ja kaikki tuo on mennyt, pyhitty, lakaistu pois!... Olen vielä hyvin +nuori, enkä enää muista sitä. + +Jos iäisyys on, kenen kanssa jatkaisin elämääni? Pikku Aziyadén, vai +jonkun toisenko kanssa? + +Kuka osaisi tarkasti selittää, mikä näissä selittämättömissä +hurmiotiloissa johtuu aisteista ja mikä sydämestä? Sielunko äärimmäinen +ponnistus taivasta kohti, vai luonnon sokea voimako haluaa luoda ja +elää uudestaan? Ainainen kysymys, jonka kaikki eläneet ovat itselleen +asettaneet, vaikkakin sen kysyminen nyt vielä onkin haihattelua. + +Uskomme melkein rakastaessamme aineettomaan, loputtomaan yhtymiseen. +Mutta kuinka monta miljoonaa olentoa siihen onkaan uskonut niinä +tuhansina vuosina, jolloin sukupolvet ovat vaihtuneet, kuinka monet +ovat rakastaneet toisiaan nukkuen, toivon kirkastamina, luottaen +kuoleman pettävään kangastukseen. Niin missähän me, Aziyadé-rukka, +olemme kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Luultavasti maan +kätkössä tuntemattomina möhkäleinä! Sadat peninkulmat luultavasti +erottavat hautamme, -- ja kukapa muistaisikaan, että olemme +rakastaneet toisiamme? + +Tulee aika, jolloin koko tästä lemmen unelmasta ei ole mitään jäljellä. +Tulee aika, jolloin me kumpikin olemme kadonneet synkkään yöhön, missä +meistä ei mikään jatka elämää, jolloin kaikki häviää, hautakiveen +piirrettyjä nimiämmekin myöten. + +Nuoret circassilaistytöt tulevat yhä vuoriltaan Konstantinopolin +haaremeihin. Muezzinin suruinen laulu soi aina talviaamujen +hiljaisuudessa, -- se vain ei enää herätä meitä! -- -- -- -- -- + + +61. + +Jo kauan olimme aikoneet matkustaa Angoraan, kissojen pääkaupunkiin. + +Sain päälliköiltäni luvan lähteä (kymmenen päivän loman), sillä +ehdolla, etten tekisi siellä sellaisia tyhmyyksiä, jotka saattaisivat +vaatia lähetystön välitystä. + +Retkikunta järjestäytyy Scutarissa pilvettömällä säällä. Dervishit, +Riza-effendi, Mahmud-effendi ja useita stambulilaisia ystäviä on +matkassa, onpa turkkilaisia naisiakin, palvelijoita ja suuri kasa +tavaroita. Kirjava karavaani kulkee rivissä auringossa pitkällä +kypressikäytävällä, joka vie Scutarin suurten hautausmaiden läpi. +Paikan yllä lepää kuoleman majesteetti, kukkulalta on verraton näköala +Stambuliin. + + +62. + +Lumi hidastuttaa yhä enemmän kulkuamme sitä mukaa kuin loittonemme +vuoristoon. Ennen kahta viikkoa on kissojen pääkaupunkia mahdoton +saavuttaa. + +Kuljettuamme kolme päivää päätän sanoa hyvästit matkatovereilleni. +Käännyn etelään Ahmetin ja kahden valitun hevosen kanssa, käydäkseni +Nikomediassa ja Nikeassa, kristillisen muinaisuuden molemmissa +kaupungeissa. + +Tältä matkani ensi osalta vien muassani muiston varjoisasta villistä +luonnosta, tuoreista lähteistä, syvistä, vihreiden tammien, kukkivien +kuusamien ja alppiruusujen täyttämistä laaksoista, joitten yllä kaartuu +kaunis talvinen taivas ja hieno lumivaippa. + +Nukumme _hana'issa_, nimettömissä hökkeleissä. + +Mudurlu majatalo on kaikista huomattavin. Nousemme vanhan savuttuneen +_hana'_n toiseen kerrokseen, missä jo nukkuu sekaisin mustalaisia ja +karhun tanssittajia. Ääretön huone on musta ja niin matala, että siellä +täytyy kulkea pää kumarassa. Ruoka on tällaista: Suuri kattila, jossa +nimettömiä ainaita ui paksussa liemessä. Se asetetaan permannolle ja +kaikki istuvat ympärille. Sama ruokaliina, joka todella on monen metrin +pituinen, kiertää ympäriinsä, ja kaikki käyttävät sitä. + +Ahmet selittää, että hän mieluummin kuolee viluun kuin nukkuu +tuon röttelön liassa. Tunnin kuluttua, väsymyksen uuvuttamina ja +rampauttamina, lepäsimme jo, ja nukuimme hetken kuluttua syvästi. + +Nousemme ennen päivän koittoa mennäksemme tuulen puhaltaessa +peseytymään lähteen kirkkaalla vedellä. + + +63. + +Seuraavana iltana, yön tullessa, saavumme Ismidtiin (Nikomediaan). +Olimme passeitta ja meidät pidätettiin. Eräs pasha on kuitenkin siksi +suopea, että laatii meille sellaiset mielikuvituksestaan, ja pitkien +väittelyjen jälkeen pääsemme putkasta muualle nukkumaan. Hevosemme +kuitenkin otetaan, ja ne saavat nukkua karjatarhassa. + +Ismidt on suuri turkkilainen kaupunki, hyvin sivistynytkin, ja +sijaitsee erittäin kauniin lahden rannalla. Sen basaarit ovat vilkkaita +ja värikkäitä. Asukkaita on kielletty kävelemästä kahdeksan jälkeen +illalla edes lyhtyäkään käyttämällä. + +Muistan hyvin täällä vietetyn aamupäivän, ensimmäisen kevätaamun, +jolloin aurinko jo paistoi kuumasti kirkkaan siniseltä taivaalta. Perin +kylläisinä hyvästä talonpoikaisateriasta, hyvin norjina ja voimakkaina +ja paperit kunnossa alamme nousta Orkhandjiamin kukkulalle. + +Me kiipeämme rikkaruohoisia, kapeita teitä, jyrkkiä kuin vuohipolut. +Perhot liitelevät ja hyönteiset surisevat, linnut laulavat kevättä +ja tuuli on lämmin. Vanhat, muodottomat ja rappeutuneet puumökit +on koristettu kukilla ja kiehkuroilla. Haikaroita pesii kaikkialla +katoilla niin kursailematta, että niiden pesät estävät monia +talonomistajia avaamasta ikkunoitaan. + +Orkhanin djiamilta liitää katse Ismidtin sinivetisen lahden yli Aasian +hedelmällisille tasangoille, ja Brussan Olympolle, joka kohoittelee +kaukana suurta kaunista keilaansa. + + +64. + +Ismidtistä Taushandjiliin, Taushandjilista Karamussariin on toinen +päivämatka, jolla sade yllättää meidät. + +Karamussarista Nikeaan (Ismik) kuljemme hevosella synkässä vuoristossa, +lumisateessa; talvi on palannut. Retki on vaarallinen, sillä eräs +Ismael, seurassaan kolme hampaisiin saakka asestettua _Zjeibek'iä_, +aikoi ryöstää meidät. Asia järjestyy mitä parhaiten, sillä kohtaamme +odottamatta bashiboshukkeja, ja saavumme Nikeaan ainoastaan +likaantuneina. Näytän varmasti Turkin alamaiselle kirjoitetun +passini, jonka Osmidtin oli laatinut. Huolimatta vielä horjuvasta +kielitaidostani uskoo virkamies lorujani ja pukuani, ja olen siis +täydelleen epäämätön effendi. + +Nikeassa on vanhoja kristityitä pyhättöjä ensimmäisiltä vuosisadoilta, +Aya-Sophia (Pyhä Sofia), vanhimpien länsimaisten kirkkojemme vanhin +sisar. Taas on meillä karhuntanssittajia huonetovereina. + +Aioimme palata Brussan ja Mudanian kautta, mutta kun rahamme sattuivat +loppumaan, palaamme Karamussariin, missä viimeiset piasterimme kuluvat +aamiaiseen. Neuvottelemme, ja neuvottelun tulos on se, että annan +paitani Ahmetille myytäväksi. Saadut rahat riittävät paluumatkaan ja +nousemme laivaan kevyin sydämin ja kukkaroin. + +Ilolla näemme taas Stambulin. Nuo muutamat päivät ovat muuttaneet +luonnon ulkonäön. Uusia kukkia on noussut majani katolle. Koko poikue +pieniä koiria, jotka äsken ovat syntyneet oveni edessä, alkaa inistä ja +heiluttaa häntää; äiti ottaa meidät ilolla vastaan. + + +65. + +Aziyadé saapui illalla kertoen kuinka huolestunut hän oli ollut, ja +kuinka monesti hän oli pyytänyt puolestani: + +_Allah! Selamet versen Loti!_ (Allah! Suojele Lotia.) + +Hän toi minulle pienessä kopassa jotakin painavaa, mikä tuoksui +ruusuvedeltä, kuten kaikki hänen lahjansa. Hänen kasvonsa säteilivät +ilosta, kun hän antoi minulle tuon pienen salaperäisen esineen, joka +oli hyvästi kätketty hänen hameeseensa. + +-- Ota, Loti, sanoi hän. _Bau benden sana edie_. (Se on lahja sinulle.) + +Se oli raskas takokultainen sormus, johon hänen nimensä oli kaiverrettu. + +Jo kauan hän oli uneksinut saavansa antaa minulle sormuksen, jossa +veisin kotimaahani hänen nimensä. Mutta pikku raukalla ei ollut rahaa. +Hän eli kyllä varallisuudessa, suhteellisen ylellisyyden keskellä; +hänen oli mahdollista tuoda minulle kirjailtuja silkkiesineitä, tyynyjä +ja kaikenlaista, joita hän tarkastuksetta saattoi jaella, mutta hänelle +annettiin vain pikku summia. Ne menivät kaikki hänen palvelijansa +Eminehin vaikenemisen ostamiseen, ja hänen oli vaikea ostaa sormusta +säästöillään. + +Silloin hän oli ajatellut omia koristuksiaan, mutta häntä peloitti +lähettää niitä myytäviksi tai vaihdettaviksi kultaseppien basariin, +ja hänen oli täytynyt käyttää muita keinoja. Ja niin hän toi minulle +omat korunsa, jotka eräs Scutarin seppä oli salaa vasaralla musertanut, +muutettuna suureksi, säännöttömäksi ja paksuksi sormukseksi. + +Ja vannoin hänen pyynnöstään, etten milloinkaan luopuisi tuosta +sormuksesta, että kantaisin sitä koko ikäni... + + +66. + +Oli säteilevä talviaamu, -- talvi on lempeä Levantissa. + +Aziyadé, joka oli lähtenyt Eyoubista tuntia ennen meitä, laskeutui +Kultaiselle Sarvelle harmaassa puvussa palatakseen isäntänsä, Mehmed +Fatihin haaremiin. Hän oli hilpeä ja hymyssäsuin valkoisen huntunsa +alla. Vanha Kadidja oli hänen seurassaan, ja molemmat istuivat +mukavasti hoikan venheensä perässä, jonka keula oli helmillä ja +kullalla koristeltu. + +Ahmet ja minä kuljimme taas päinvastaiseen suuntaan loikoen pitkän +kaksisoutuisen kanootin punaisilla patjoilla. + +Oli Konstantinopolin aamun loistavin hetki. Palatsit ja moskeijat, +jotka vielä punersivat nousevassa auringossa, kuvastuivat Kultaisen +Sarven tyyniin syvyyksiin. Joukko _karabatak'eja_, (mustia kuikkia) +heitti hullunkurisia kuperkeikkoja kalastajien venheitten ympärillä ja +katosivat pää edellä kylmään siniseen veteen. + +Sattuma, taikka _caiqdji'emme_ (soutajiemme) oikku aiheutti sen, että +kultaiset venheemme kulkivat toistensa ohi niin läheltä, että airot +kolahtivat yhteen. Soutajamme käyttivät tilaisuutta lähettääkseen +toisilleen asianmukaisia kohteliaisuuksia: "Koira, koiran poika, koiran +pojanpoika!" Ja Kadidja uskalsi hymyillä meille salaa, näyttäen pitkiä +valkeita hampaitaan mustasta suustaan. + +Aziyadé sen sijaan ei räpäyttänyt silmääkään. + +Hän oli kiintynyt vain kuikkien kujeisiin. + +-- _Neh sheytan haivan!_ (Mikä näppärä lintu), sanoi hän Kadidjalle. + + +67. + +"Ken tietää, kun kaunis kesä loppuu, kumpi meistä enää on elossa? + +"Olkaa iloisia, olkaa hilpeyttä täynnä, sillä kevään aika kuluu +nopeasti eikä viivy. + +"Kuulkaa satakielen laulua: jo lähestyy kevätkausi. + +"Kevät on avannut ilon majan joka pensaaseen, mihin mantelipuu +siroittaa hopeisia kukkiaan. + +"Olkaa iloisia, olkaa hyvin hilpeitä, sillä kevään aika kuluu nopeasti +eikä viivy." + + (Vanhasta itämaisesta runosta.) + +"... Vielä kevät! Mantelipuut kukkivat, ja näen kauhuissani, kuinka +joka vuodenaika vie minut pitemmälle pimeyteen, jokainen kulunut vuosi +lähemmäksi kuilun reunaa... Minne kuljen, oi Jumala?... Mitä sitten +seuraa, ja kuka on luonani, kun synkkä malja on tyhjennettävä? + +"On riemun ja huvin aika: -- kevät on tullut. + +"Älä rukoile kanssani, pappi; silläkin on oma aikansa." + + + + +IV. + +MANE, THEKEL, PHARES. + + +1. + + Stambulissa, maalisk. 19 p:nä 1877. + +Lähtökäsky oli tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta: _Deerhound_ +käskettiin takaisin Southampton'iin. Olin myllertänyt taivaat ja maat +kaartaakseni tuon käskyn ja pidentääkseni oloaikaani Stambulissa; olin +kolkuttanut kaikille oville, olin pyrkinyt ottomaniseen armeijaankin, +johon olin vähällä päästä. + +-- Hyvä ystävä, sanoi pasha hyvin puhtaalla englanninkielellä ja +erinomaisen kohteliaasti kuin ylhäissyntyinen turkkilainen ainakin, +hyvä ystävä, aiotteko myös kääntyä islamin oppiin? + +-- En, teidän ylhäisyytenne, vastasin. Minusta on yhdentekevää, vaikka +rupeisin Turkin alamaiseksi, vaihtaisin nimeä ja isänmaata, mutta jään +virallisesti kristityksi. + +-- Hyvä on, sanoi hän, niin onkin parempi. Islami ei olekaan +välttämätön, emmekä me pidä luopioista. Luulen voivani vakuuttaa teille +-- jatkoi pasha -- ettei palveluksianne oteta vastaan toistaiseksi, ja +sitähän teidänkin hallituksenne vastustaisi, mutta ne saatettaisiin +hyväksyä, jos vakinaisesti liitytte meihin. Miettikää, jos haluatte +jäädä. Minusta näyttää suotavalta, että nyt lähdette pois laivanne +mukana, sillä meillä on kovin vähän aikaa tällaisiin toimenpiteisiin. +Se sallisi teidän sitäpaitsi kauemmin harkita noin vakavaa päätöstä, ja +palaatte, kun ehditte. Jos muuten haluatte, voin jo tänä iltana esittää +anomuksenne Hänen Majesteetilleen sulttaanille, ja minulla on syytä +uskoa, että vastaus on suotuisa. + +-- Haluan mieluummin, teidän ylhäisyytenne, vastasin, että asia +ratkaistaan heti; myöhemmin te unohtaisitte minut. Sitten pyytäisin +vain lomaa käydäkseni äitiäni katsomassa. + +Pyysin kuitenkin, että saisin tunnin aikaa, ja läksin harkitsemaan +asiaa. + +Tunti tuntui minusta lyhyeltä; minuutit pakenivat kuin sekunnit ja +ajatukseni tunkeilivat meluten. + +Kävelin sattuman varassa vanhan muhamettilaisen kaupunginosan kaduilla, +joka on Taximin kukkuloilla, Peran ja Funduklin välillä. Oli synkkä, +raskas ja lämmin ilma. Vanhat talot vaihtelivat tummanharmaan, +mustan- ja ruskeanpunaisen välisissä vivahduksissa. Kuivilla katukivillä +kierteli turkkilaisnaisia pienet keltaiset tohvelit jaloissaan silmiä +myöten verhottuina tulipunaisiin tai oranssinvärisiin huiveihin. +Kolmensadan metrin korkeudesta vilahti joskus silmissä valkea seralji +ja sen mustat kypressipuutarhat, Scutari ja Bosporo, puoleksi +sinertäviin usviin verhottuina. + +Maansa jättäminen, nimestään luopuminen on sentään vakavampaa kuin +luulisi, kun on kysymyksessä kiireellinen todellisuus, ja kun täytyy +tunnin kuluessa ratkaista kysymys ainiaaksi. Rakastaisinkohan vielä +Stambulia, kun olisin kytketty siihen koko iäkseni? Englannin, +britanialaisen elämän yksitoikkoisen kulun vaivalloiset ystävät, +kiittämättömät, ne jätän kaikki ikävättä ja omantunnon tuskitta. Liityn +tähän maahan äärimmäisen käännekohdan hetkellä; keväällä sota ratkaisee +sen ja minun kohtaloni. Minusta tulee _yuzbashi_ Arif. Saan tästäkin +varmaan yhtä usein lomaa kuin Hänen Majesteettinsa laivastostakin +silloin kun haluan käydä katsomassa rakkaitani, istumassa lieden +ääressä Brightburyssä vanhojen lehmusten alla. + +Niin, miksikä ei. Minusta tulee Yuzbashi, oikea turkkilainen, ja saan +olla hänen luonaan. + +Ja ajattelin tällä huumauksen hetkellä, kuinka kerran palaan Eyoubiin, +yuzbashina, ilmoittamaan Aziyadélle, etten menekään pois. + +Tunnin kuluttua olin tehnyt epäämättömän päätöksen: lähteminen ja +hänen hylkäämisensä raateli sydäntäni. Pyrin uudelleen pashan puheille +antaakseni hänelle juhlallisesti myöntävän vastauksen, joka sitoisi +minut iäksi Turkkiin, ja pyytääkseni häntä jo tänä iltana esittämään +anomukseni sulttaanille. + + +2. + +Kun seisoin pashan edessä tunsin vapisevani, ja pilvi kulki silmieni +ohitse: + +-- Kiitän teidän ylhäisyyttänne, mutta en suostu. Pyydän vain, että +ystävällisesti muistatte minua. Kun tulen Englantiin, kirjoitan ehkä +teille... + + +3. + +Siispä täytyy todella ajatella lähtemistä. + +Ovelta ovelle kiiruhtaen toimitin samana iltana käynnit Perassa, +jättäen kaikille, muusta huolehtimatta, _p.p.c_. kortteja. + +Ahmet seurasi kolmen askeleen päässä juhlapuvussa kantaen +päällystakkiani: + +-- Ah! sanoi hän. Nyt jätät meidät, Loti, ja käyt jäähyväisillä. Olen +arvannut sen. No, jos on totta, että rakastat meitä, ja että se on +sinusta ikävää, jos on totta, että toisten sovinnaisuudet eivät liikuta +sinua, niin jätä ne, jätä musta pukusi, joka on ruma ja tuo hattu, +joka on hullunkurinen. Tule pian Stambuliin luoksemme, ja anna noiden +ihmisten olla. + +Useat jäähyväiskäyntini jäivät tekemättä tämän Ahmetin puheen johdosta. + + +4. + + Stambulissa maalisk. 20 p:nä 1877. + +Viimeinen kävelyretki Samuelin kanssa. Hetkemme on laskettu. Armoton +aika riistää viimeiset tunnit, joitten kuluttua me iäksi eroamme! -- +Talviset, harmaat ja kylmät tunnit, maaliskuun vihureissa. + +Oli sovittu, että hän lähtisi kotiseudulleen ennen minun Englannin +matkaani. Hän oli viimeisenä suosionosoituksena pyytänyt päästä +ajelulle avonaisissa vaunuissa kanssani laivan lähtövihellykseen saakka. + +Tuo Ahmet, joka oli anastanut hänen paikkansa, ja jonka tulevaisuudessa +piti seurata minua Englantiin, lisäsi hänen seuraansa: hän oli kaihosta +sairas. Samuel parka ei ymmärtänyt, että hänen levottoman alttiutensa +ja Mikron Ahmetin kirkkaan ja veljellisen ystävyyden välillä oli syvä +erotus, että hän, Samuel, oli kuuman lavan kasvi, mahdoton siirtää +tuonne kauas rauhallisen kattoni alle. + +-- _Arabahdji_ kuljettaa meitä nopeasti, hevosten ravatessa. Samuel +on kääriytynyt kuin pasha turkisviittaani; hänen kauniit kasvonsa +ovat kalpeat ja suruisat; hän katselee ääneti, kuinka Stambulin +kaupunginosat vilisevät ohi, -- laajat, tyhjät aukeat, missä kasvaa +ruohoa ja sammalta, jättiläismäiset minareetit, vanhat rosoiset +moskeijat, jotka kuvastuvat valkeina harmaata taivasta vasten, vanhat +muistomerkit antiikkisine ravistuneine ulkonäköineen, jotka luhistuvat +raunioiksi, kuten Islamikin. + +Stambul on ruskea ja kuollut talven viimeisen tuulen puhaltaessa. +Muezzinit laulavat kolme rukousta, on aika lähteä. + +Rakastin häntä kuitenkin, tuota Samuel parkaa. Sanoin hänelle, kuten +lapsille sanotaan, että palaan hänenkin tähtensä, ja tulen tervehtimään +häntä Salonikiin. Mutta hän luuli, ettei hän milloinkaan enää näkisi +minua, ja hänen kyyneleensä särkevät sydäntäni. + + +5. + +Pikku rakas Aziyadé parka! Minulta oli puuttunut rohkeutta sanoa +hänelle: "Ylihuomenna lähden." + +Palasin illalla kotiin. Laskeva aurinko valaisi huoneeni kirkkailla +punaisilla säteillään; kevät oli ilmassa. Kahvilat tarjoilivat ulkona +kuin kesäisinä päivinä; kaikki naapurin miehet istuivat kadulla +polttaen piippujaan kukista valkeitten mantelipuitten alla. + +Ahmetille olin lähtöni uskonut. Teimme molemmat kuulumattomia +ponnistuksia keskusteluksemme, mutta Aziyadé oli ymmärtänyt puoleksi ja +katseli meitä suurilla kysyvillä silmillään. Yö saapui ja tapasi meidät +kuolemanhiljaisina. + +Kello yksi Turkin aikaa (seitsemältä), Ahmet toi erään vanhan arkun, +joka kumoon kaadettuna toimitti pöydän tehtävää, ja asetti sille niukan +ateriamme. (Viimeiset asiamme juutalais-Zirakin kanssa olivat jättäneet +meidät pennittömiksi.) + +Tavallisesti olivat kahdenkeskiset ateriamme hilpeitä, ja meitä +huvitti oma köyhyytemmekin -- kaksi usein kultaan ja silkkiin puettua, +turkkilaisilla matoilla istuvaa henkilöä syömässä kuivaa leipää vanhan +laatikon pohjalta. + +Aziyadé oli istuutunut niinkuin minäkin, mutta hänen osuutensa pysyi +koskemattomana. Hänen silmänsä tähystivät minua oudon kiinteästi, ja +meitä molempia peloitti hiljaisuuden särkeminen. + +-- Ymmärrän jo, Loti, sanoi hän... Tämähän on viimeinen kerta? + +Ja kiireiset kyyneleet alkoivat virrata hänen kuivalle leivälleen. + +-- Ei Aziyadé, ei, rakas ystävä! Huomenna vielä, vannon sen. Sitten, en +tiedä... + +Ahmet huomasi, ettei ruokaa tarvittu. Mitään sanomatta korjasi hän +vanhan laatikon ja savilautaset, ja poistui jättäen meidät pimeään... + + +6. + +Seuraavana päivänä oli kaikki revittävä, kaikki rikottava tässä +rakkaudella kalustetussa pienessä majassa, missä joka esine toi mieleen +muistoja. + +Kaksi _hamal'ia_, jotka olin palkannut tähän työhön, oli siellä +odottaen käskyäni alkaakseen. Mieleeni juolahti lähettää heidät +päivälliselle voittaakseni aikaa ja viivyttääkseni hävitystä. + +-- Loti, sanoi Ahmet, miksi et piirrä huonettasi? Vuosien kuluttua, kun +vanhuus on tullut, saat katsella sitä ja muistella meitä. + +Ja käytin viimeiset hetket turkkilaisen huoneeni piirustamiseen. Vuodet +saavat aika vaivan näitten muistojen viehätyksen haihduttamisessa. + +Aziyadé tapasi saapuessaan seinät paljaina, kaiken mullin mallin; +se oli lopun alkua. Vain laatikoita, kääröjä ja epäjärjestystä. +Ne esineet, joita hän oli tottunut rakastamaan, olivat ainiaaksi +kadonneet. Valkeat matot, jotka peittivät permantoa, paksut peitteet, +joilla käveltiin paljain jaloin, olivat joutuneet juutalaisille; kaikki +näytti taas surulliselta ja kurjalta. + +Aziyadé tuli sisään melkein iloisena rohkaistuaan itseään en tiedä +millä. Hän ei kuitenkaan saattanut kestää alastoman huoneen näkemistä, +vaan purskahti itkuun. + + +7. + +Hän oli pyytänyt minulta tuota kuolemaantuomittujen viimeistä armoa: +tehdä tänä viimeisenä päivänä mitä haluaisi. + +-- Tänään, Loti, et saa sanoa _ei_ mihinkään pyyntööni. Tahdon tehdä +kaikenlaista oman pääni mukaan. Et saa sanoa mitään, ja saat hyväksyä +kaiken. + +Palatessani kello yhdeksän venheellä Galatasta kuulin majastani +tavatonta melua; sieltä kuului laulua ja outoa soittoa. + +Äsken palaneessa huoneessa kieppui pölypilvessä turkkilainen +piiritanssi, joka loppuu vasta tanssijoiden täydellisesti väsyttyä. +Kaikenlaiset ihmiset, turkkilaiset ja kreikkalaiset matruusit, jotka +oli koottu Kultaiselta Sarvelta, tanssivat hurjasti. Heille tarjoiltiin +sakia, mastikia ja kahvia. + +Talon tuttavat, Suleiman, vanha Riza, dervishit, Hassan ja Mahmud +katselivat ällistyneinä tuota menoa. + +Soitto kuului huoneestani. Siellä tapasin Aziyadén itse kiertämässä +erään suuren huumaavan koneen Levantin posetiivin kampia, joka soittaa +turkkilaisia tansseja kirkuvalla äänellä, kulkusten ja helistinten +säestäessä. + +Aziyadé oli hunnutta ja tanssijat saattoivat avoimesta ovesta +nähdä hänen kasvonsa. Se oli kaikkien tapojen vastaista ja vastoin +alkeellisinta varovaisuuttakin. Milloinkaan ei Eyoubin pyhässä +kaupunginosassa oltu nähty moista kohtausta ja moista häpeää, ja jollei +Ahmet olisi vakuuttanut tanssijoille, että hän oli armeniatar, olisi +hän ollut tuhon oma. + +Erääseen nurkkaan vaipuneena Ahmet antoi alistuvasti kaiken tapahtua. +Se oli hullunkurista ja sydäntäsärkevää. Minun teki mieleni nauraa, +mutta hänen katseensa pisti sieluuni. Pienille tyttöraukoille, jotka +kasvavat isättä ja äidittä haaremin varjossa, tulee antaa anteeksi +heidän sopimattomat päähänpistonsa, ja heidän toimiaan ei saa +arvostella kristityitä naisia hallitsevien lakien mukaan. + +Hän kiersi kuin hurja posetiivin kampia ja sai tuosta suuresta kojeesta +merkillisiä sointuja. + +Turkkilaista musiikkia on sanottu _repivän riemun kohtauksiksi_, ja +tänä iltana käsitin mainiosti tuon perin paradoximaisen määritelmän. + +Pian hän kuitenkin, työnsä peloittamana, omaa synnyttämäänsä melua +säikkyen ja häpeissään ollessaan hunnutta kaikkien noiden miesten +katseltavana, istuutui leveälle divanille, ainoalle majaan jääneelle +huonekalulle, ja käskettyään posetiivin omistajan jatkaa työtä, pyysi +hän, että hänellekin annettaisiin kahvia ja tupakkaa. + + +8. + +Seuraten maan tapaa oli Aziyadélle tuotu mustaa kahvia +kuparijalkaisessa sinisessä porsliinikupissa, joka oli jokseenkin +puolen munan kokoinen. + +Hän näytti tyynemmältä ja katseli minua hymyillen. Hänen kirkkaat +surulliset silmänsä pyysivät minulta anteeksi tätä väenpaljoutta ja +melua. Kuin lapsi, joka tuntee tehneensä tyhmyyksiä, ja joka tietää, +että sitä hellitään, pyysi hän armoa silmillään, joissa oli enemmän +viehätystä ja vakuutusta kuin kaikissa inhimillisissä sanoissa. + +Hän oli täksi illaksi valinnut puvun, joka teki hänet oudon kauniiksi. +Hänen pukunsa itämainen rikkaus oli nyt vastakohtana asunnollemme, +joka oli tullut synkäksi ja kurjaksi. Hänellä oli pitkäliepeinen +takki, jonka mallin turkkilaiset naiset nyt ovat kadottaneet, +violetti silkkinen takki, johon oli siroiteltu kultaisia ruusuja. +Keltasilkkiset housut laskeutuivat hänen nilkkoihinsa saakka, hänen +pienille jaloilleen, joissa oli kullatut tohvelit. Hänen Brussan +harsosta tehdystä, hopeakuteisesta paidastaan näkyivät hänen pyöreät +käsivartensa, joitten iho oli kiilloton ja ruskea, ruusuvedellä +voideltu. Hänen ruskeat hiuksensa oli jaettu kahdeksaan palmikkoon, +jotka olivat niin paksut, että kaksi niistä olisi tehnyt parisilaisen +muotinuken onnelliseksi; ne putosivat divaanille hänen viereensä päistä +keltaisilla, kultakuituisilla nauhoilla sidottuina, armenialaisnaisten +tapaan. Joukko muita hentoja, lyhyitä ja taipumattomia hiuksia kuulsi +kultaisena sädekehänä hänen lämminväristen kalpeitten poskiensa +ympärillä. Ruskeammat vivahdukset ympäröivät hänen silmäluomiaan, ja +hänen tavallisesti hyvin lähellä toisiaan olevat kulmakarvansa yhtyivät +tänään ilmaisten syvää tuskaa. + +Hän piti päätään kumarassa, ja hänen ripsiensä alla saattoi vain +arvata suurten, maahan katsovien merensinisten silmien piilevän. +Hänen hampaansa olivat yhteen puristautuneet, ja hänen punaiset +huulensa aukenivat vain joskus hänelle ominaisesta hermoväristyksestä. +Tuo liike, joka olisi rumentanut toisen naisen, teki hänet vain +kauniimmaksi. Se ilmaisi hänen miettivän tai surevan, ja paljasti kaksi +riviä pienien valkeitten helmien kaltaisia hampaita. Olisit myynyt +sielusi saadaksesi suudella noita valkeita helmiä ja punaisten huulten +värinää ja ikeniä, jotka olivat kuin kypsän kirsikan sisällys. + +Ihailin armastani, tutkin nyt viimeisellä hetkellä hänen rakkaita +piirteitään painaakseni ne sieluuni. Soiton repivä melu, piippujen +ryydin tuoksu huumasivat vähitellen, tuoden tuon kevyen itämaisen +huumauksen, joka on menneisyyden häviö ja elämän synkkien hetkien +unhotus. + +Ja sieluuni tuli mieletön unelma: unohtaa kaikki ja jäädä hänen +luokseen aina pettymyksen, kuoleman kelmeään hetkeen saakka... + + +9. + +Melun keskeltä kuului porsliinin hiljainen ritinä: Aziyadé oli pysynyt +liikkumattomana, mutta hän oli rikkonut kuppinsa käden kouristuessa, ja +palaset putosivat maahan. + +Vahinko ei ollut suuri. Liattuaan ilkeästi hänen kätensä oli paksu +kahvi juossut permannolle, ja kaikki tapahtui kenenkään sitä muka +näkemättä. + +Kuitenkin suureni täplä permannolla ja hänen suljetusta kädestään +tippui yhä tummaa nestettä, ensin pisaroina, sitten mustina ohuina +suihkuina. Lamppu valaisi surkeasti huonetta. Lähestyin katsellakseni. +Hänen vieressään oli verilammikko. Särkynyt porsliini oli pahasti +repinyt hänen kättään, ja luu vain oli pysähdyttänyt sen syvemmälle +tunkeutumisen. + +Armaani veri vuoti puoli tuntia eikä keksitty keinoa sen +pysähdyttämiseksi. + +Sitä kannettiin pois punertavissa vadeissa; hänen kättään pidettiin +kylmässä vedessä ja haavan reunoja puristeltiin yhteen. Ei mikään +pysähdyttänyt verta, ja kalpeana kuin kuollut oli Aziyadé vaipunut +maahan sulkien silmänsä. + +Ahmet oli juossut herättämään erään lähellä asuvan, noidan näköisen +vanhan akan, joka vihdoin pysähdytti veren juoksun tuhkalla ja yrteillä. + +Neuvottuaan pitämään kättä koko yön pystyssä vanhus katosi, pyydettyään +kolmekymmentä piasteria palkkioksi ja tehtyään joitakin omituisia +temppuja. + +Sitten täytyi lähettää kaikki väki pois ja saada sairas makuulle. Hän +oli kylmä kuin marmoripatsas ja aivan tajuton. + +Seuraavana yönä emme nukkuneet kumpikaan. + +Tunsin hänen kärsivän, koko hänen ruumiinsa jäykkeni tuskasta. +Haavoittunutta kättä täytyi pitää pystyssä akan neuvon mukaan, ja +niin hän kärsikin vähemmän. Pitelin itse tuota hentoa kättä, jota +kuume poltti. Kaikki säikeet värisivät ja vapisivat, ja tunsin niiden +päättyvän tuohon syvään, ammottavaan haavaan. Tunsin itsekin kärsiväni, +aivan kuin minulla olisi ollut haava luuhun asti eikä hänellä. + +Kuu valaisi paljaita seiniä, tyhjää permantoa, tyhjää huonetta. +Huonekalujen puute, karkeat puupöydät, vailla silkkipeitteitään, +herättivät kurjuuden, kylmän ja yksinäisyyden ajatuksen. Koirat +ulvoivat ulkona tuolla kaamealla tavalla, jota Turkissa, kuten +Ranskassakin, sanotaan kuoleman enteeksi. Tuuli ulvoi ovella, tai +valitteli aivan hiljaa kuin kuoleva vanhus. + +Hänen toivottomuutensa koski minuun. Se oli niin syvä ja alistuvainen, +että se olisi liikuttanut kiviäkin. Olin kaikki hänelle, ainoa, jota +hän oli rakastanut, ja ainoa, jota hän rakastaisi; ja nyt aioin poistua +hänen luotaan palaamatta. + +-- Suo anteeksi, Loti, sanoi hän, että tuotin sinulle vastusta +leikkaamalla sormeni; estän sinua nukkumasta. Mutta nuku, Loti, eihän +minun kärsimykseni mitään ole, koska itse olen lopussa. + +-- Kuule, vastasin; Aziyadé, rakkahin, haluatko että palaan? + + +10. + +Hiukan sen jälkeen istuimme vielä molemmat vuoteen reunalla; pitelin +yhä hänen haavoittunutta kättään ja hänen hervonnutta päätään. Vannoin +hänelle palaavani, seuraten juhlallisten lupausten muhamettilaista +muotoa. + +-- Jos olet naimisissa, Loti, sanoi hän, ei se tee mitään. En +olisi enää armaasi, olisin sisaresi. Mene naimisiin, Loti; se on +toisarvoista! Rakastan enimmän sieluasi. Pyydän Allahilta vain, että +saisin taas tavata sinua. Sitten olisin vielä melkein onnellinen, +eläisin sinua odotellen, ja Aziyadén elämä ei olisikaan lopussa. + +Sitten hän alkoi hiljalleen vaipua uneen. Päivä alkoi koittaa ja jätin +hänet, kuten muulloinkin ennen auringon nousua nukkumaan hyvää ja +rauhallista unta. + + +11. + + Maalisk. 23 p:nä. + +Menin laivaan ja palasin kiiruusti. Siihen kului kolme tuntia. Ilmoitin +Aziyadélle, että lähtöä oli lykätty kaksi päivää. + +Kaksi päivää on vähän, kun ne ovat olemassaolon viimeiset, ja kun on +kiire nauttia toinen toisestaan aivan kuin kuolema olisi tulossa. + +Tieto lähdöstäni oli jo levinnyt ja luonani kävi jäähyväisillä paljon +stambulilaisia naapureitani. Aziyadé sulkeutui Samuelin huoneeseen +ja kuulin hänen itkevän. Vieraatkin kuulivat sen, mutta hänen +olonsa luonani oli jo tullut tietyksi lähimmässä ympäristössä, ja +se hyväksyttiin vaieten. Ahmet oli muuten eilen illalla vakuuttanut +yleisölle, että tyttö oli armenialainen, ja tuo muhamettilaisen antama +takuu oli hänen turvansa. + +-- Olimme aina odottaneet, sanoi dervishi Hassan-effendi, että saamme +nähdä teidän katoavan tällä tavoin kuin salaportaita myöten tai +taikaiskusta. Sanotteko meille ennen lähtöänne, Arif tai Loti, kuka +olette ja mitä olette tullut tekemään meidän joukossamme? + +Hassan-effendi oli vilpitön. Vaikka hän ja hänen ystävänsä olivatkin +halunneet tietää, kuka olin, eivät he kumminkaan tienneet siitä +kerrassa mitään, koska he eivät milloinkaan olleet sitä urkkineetkaan. +Turkkiin ei ole vielä tuotu ranskalaista poliisiasiamiestä, joka ottaa +vieraasta selvän kolmessa tunnissa; siellä saa vapaasti elää rauhassa +ja tuntemattomana. + +Ilmaisin Hassan-effendille nimeni ja arvoni, ja me lupasimme kirjoittaa +toisillemme. + +Aziyadé oli itkenyt monta tuntia, mutta hänen kyyneleensä eivät enää +olleet niin katkeria. Ajatus, että hän saisi nähdä minut jälleen, alkoi +selvitä hänen mielessään ja teki hänet rauhallisemmaksi. Hän alkoi jo +sanoa: + +"Kun palaat..." + +-- En tiedä, Loti, arveli hän, palaatko sinä. -- Allah yksin tietää +sen! Toistan joka päivä. _Allah, salamet versen Loti!_ (Allah, suojele +Lotia) ja Allah tekee sitten tahtonsa mukaan. Kuitenkin, hän jatkoi +toimessaan -- kuinka saatan odottaa vuoden, Loti? Kuinka se olisi +mahdollista, kun en osaa enää olla päivää, en tuntiakaan sinutta. +Et tiedä, että niinä päivinä, kun olet vartiossa, kävelen Taximin +kukkulalla, tai menen viemisille äitini Behidjén luo, koska sieltä; +näkee _Deerhound'in_ kaukaa. Näethän, Loti, että se on mahdotonta, ja +palatessasi Aziyadé on kuollut... + + +12. + +Ahmet saa tehtäväkseen toimittaa minulle Aziyadé'n kirjeet ja antaa +minun kirjeeni hänelle Kadidjan välityksellä, ja niin tarvitsen joukon +hänen osoitteellaan varustettuja kirjekuoria. + +Nyt ei Ahmet osaa ollenkaan kirjoittaa, ei hän eikä kukaan hänen +perheestään. Aziyadé kirjoittaa liian huonosti postia kiusatakseen, +ja niinpä istumme kolmisin yleisen kirjurin teltan alla teettämässä +itämaisia osoitteita. + +Ahmetin osoite on perin monimutkainen, sillä sitä on viisi riviä. + + "Ahmetille, Ibrahamin pojalle, Arabahdjilar-Malessiin + vievän syrjäkadun varrella moskeijan luona. Kolmas + talo _tutundji'n_ jälkeen, vanhan lääkkeitä myyvän + armenialaisnaisen vieressä, dervishin asuntoa + vastapäätä". + +Aziyadé teettää kolme samanlaista kuorta, jotka maksaa omalla +rahallaan, -- kahdeksan valkoista piasteria. Sen jälkeen on minun pakko +luvata käyttää niitä. + +Hän piilottaa yahmak'insa alle kyyneleiset silmänsä; tuo lupaus ei anna +hänelle varmuutta. Ja kuinka saattaisi muutoin otaksuakaan, että niin +kaukaa lähtenyt paperi saattaisi milloinkaan saapua hänelle? Ja sitten +hän tietää, että paljon sitä ennen "Aziyadé on ainaiseksi unohdettu". + + +13. + +Illalla sousimme Kultaisella Sarvella. Milloinkaan emme olleet +kuljeksineet Stambulissa yhdessä niin paljon keskellä päivää. Aziyadé +ei näyttänyt varovan mitään, sillä hän käyttäytyi kuin kaikki olisi +mennyttä häneltä, kuin maailma olisi hänestä yhdentekevä. + +Olimme ottaneet veneen Un-Kapanin laiturilta. Päivä laski, aurinko +painui myrskypilvien taa. + +Euroopassa näkee harvoin niin levotonta ja mustaa taivasta. Pohjoisessa +oli peloittavia, vedenpaisumusta ennustavia, kaarimaisia pilviä, jotka +Afrikassa ilmoittavat rajuilman lähestymisen. + +-- Katso, sanoin Aziyadélle, -- katso, tuollainen oli taivas, jonka +joka ilta näin mustien miesten maassa, jossa asuin menettämäni veljen +kanssa! + +Vastaisella puolella kuvastui Stambul terävine huippuineen kärjekkäin +reunoin suurta keltaista pilven repeämää vasten. Sen väri oli +häikäisevä ja syvä, valaistus kummallinen, melkeinpä aavemainen. + +Kultaiselta Sarvelta nousi äkkiä hurja tuuli, yö saapui ja olimme +kylmästä jähmettyä. + +Aziyadé katseli minua oudon syvästi suurin silmin. Hänen silmäteränsä +tuntuivat laajenevan hämärän tapaisessa valaistuksessa ja tutkivan +sieluni pohjaa. En ollut milloinkaan nähnyt hänen katsettaan +tuollaisena, ja se vaikutti minuun oudosti. Tuntui siltä kuin hän äkkiä +olisi tunkeutunut olentoni salaperäisimpiin komeroihin ja tutkinut +niitä leikkausveitsellä. Hänen katseensa asetti minulle nyt viime +hetkellä tuon äärimmäisen kysymyksen: + +"Kuka olet sinä, jota olen niin syvästi rakastanut? Unohdatkohan +minut kohta, kuten satunnaisen rakastajattaren, vai rakastatko minua? +Puhuitko totta luvatessasi palata." + +Kun suljen silmäni kohtaan vieläkin tuon katseen, tuon valkoiseen +verhotun pään, joka heikosti piirtyy hunnun musliinin alla, ja +taustalla näen Stambulin ääriviivat myrskyistä taivasta vasten. + + +14. + +Vielä kerran nousemme venheestä tuolla kaukana Eyoubin pienelle +torille, jota huomenna en enää näe. + +Halusimme vielä kerran yhdessä katsella asuntoamme. + +Sisäänkäytävään on kuormattu laatikoita ja kääröjä, ja on jo pimeä. +Ahmet keksii nurkasta vanhan lyhdyn, jonka valo surullisena liitelee +tyhjässä huoneessamme. Minulle tuli kiire lähtö, tartuin Aziyadén +käteen ja vein hänet ulos. + +Taivas oli yhä oudon musta uhaten rankkasateella. Talot ja tornit, niin +mustia kuin ne olivatkin, kuvastuivat kuitenkin kirkkaampina taivasta +vasten. Katu oli autio ja sitä lakaisivat myrskynpuuskat, jotka saivat +kaiken vapisemaan. Pari turkkilaisnaista oli kyyristynyt porttiholviin +ja he katselivat meitä uteliaasti. Käänsin päätäni nähdäkseni vielä +kerran tuon asunnon, jonne en enää palaisi, heittääkseni viime +silmäyksen tuohon maankolkkaan, missä olin kohdannut hiukan onnea. + + +15. + +Kuljemme moskeijan pienen aukean yli noustaksemme taas venheeseen. +Kanootti viepi meidät Azarkapu'un, josta kuljemme Galatan, Tophanen ja +Funduklin kautta _Deerhound'iin_. + +Aziyadé tahtoi tulla saattamaan minua. Hän lupasi olla järkevä ja onkin +tällä viimeisellä hetkellä odottamattoman tyyni. + +Kuljemme koko Galatan melun läpi. Meitä ei oltu milloinkaan nähty +kiertelevän yhdessä näissä eurooppalaisissa kaupunginosissa. Heidän +"rouvansa" on ovellaan ohikulkuamme katselemassa. Tuon nuoren, +hunnutetun naisen läsnäolo antaa hänelle avaimen arvoitukseen, jonka +ratkaisua hän oli kauan hakenut. + +Kuljemme Tophanen läpi kadotaksemme Sali-Bazarin yksinäisten korttelien +leveille kaduille, jotka kulkevat suurten haaremien vieritse. + +Lopuksi on edessämme Fundukli, jossa meidän on sanottava toisillemme +hyvästit. + +Siellä seisovat Ahmetin tilaamat ajoneuvot, joitten pitäisi viedä +Aziyadé kotiin. + +Fundukli on tuollainen vanhan Turkin nurkka, joka näyttää olevan +Stambulin syrjäisimmässä kolkassa; pieni tori meren rannalla, vanha +kultakuvioinen moskeija, jota dervishien haudat ja ulemojen synkät +komerot ympäröivät. + +Myrsky on ohi, ilma on säteilevän ihana. Kuuluu vain kulkukoirien +kaukainen haukahteleminen illan hiljaisuudessa. + +_Deerhound'illa_ lyö kello kahdeksaa, tunti, jolloin minun täytyy +palata. Vihellys ilmoittaa, että laivavenhe tulee noutamaan minua. Se +irroittautuu mustana pilkkuna aluksesta ja lähenee meitä hitaasti. Nyt +on surullisten jäähyväisten armoton hetki. + +Suutelen hänen huuliaan ja käsiään. Hänen kätensä vapisevat hiljaa... +muuten hän on yhtä tyyni kuin minäkin; hänen ihonsa on jäätävän kylmä. + +Venhe on saapunut; Ahmet ja hän peräytyvät moskeijan pimeään nurkkaan; +lähden, ja he katoavat näkyvistä. + +Hiukan sen jälkeen kuulen vaunujen nopean vierinnän; ne vievät pois +armastani!... Synkkä jyrinä, kuten rakkaaseen hautaan vierivän mullan +kumina. + +Kaikki on siis päättynyt peruuttamatta! Jos joskus palaan, kuten olen +vannonut, ovat vuodet levittäneet tuhkansa kaiken tämän ylle, tai olen +sitten naimisiin menemällä kaivanut rotkon meidän molempien väliin, ja +Aziyadé ei enää voi olla minun. + +Minuun tarttui hurja halu juosta noitten vaunujen jäljestä, painaa +armas syliini, kietoa käsivarteni hänen ympärilleen, nyt, kun vielä +rakastimme toisiamme sielumme koko voimalla, ja erota vasta kuoleman +hetkellä... + + +16. + + Maaliskuun 24 p:nä. + +Eräänä sateisena maaliskuun aamuna tyhjentää vanha juutalainen Arifin +taloa. Ahmet valvoo hänen hommiaan jäykän näköisenä. + +-- Ahmet, minne isäntänne menee? kysyvät aamuvirkut naapurit oviltaan. + +-- En tiedä, vastaa Ahmet. + +Märkiä laatikoita, sateessa kastuneita kääröjä kuljetetaan venheeseen, +joka menee, en tiedä minne, laskeutuen Kultaista Sarvea merelle päin. + +Ja nyt on Arif mennyttä; sen niminen henkilö on lakannut olemasta. + +Koko tuo itämainen unelma on päättynyt. Tuo elämäni kausi, epäilemättä +viimeinen viehättävä, on mennyt palaamatta, ja aika huuhtoo ehkä sen +muistonkin mielestäni. + + +17. + +Kun Ahmet tuli laivaan saattaen matkatavarakuormaa ilmoitin hänelle, +että aikaa taas oli pidennetty ainakin vuorokaudella. Myrskytuuli +puhalsi Marmaranmereltä. + +-- Mennään vielä kierrokselle Stambuliin, sanoin hänelle. Se olisi kuin +kuoleman jälkeinen retki, omalla tavallaan suruinen ja viehättävä. +Mutta Aziyadéa en tahdo enää tavata! + +Jätin eurooppalaiset vaatteeni heidän "rouvansa" luo, ja Arif-effendi +astui vielä kerran ulos tuosta luolasta, kulki sillan yli rukousnauha +kädessään, vakavin ilmein, tarkoin ryhdin, kuin kunnon muhamettilainen +ainakin, joka uskoo vakavasti ja lähtee rukoilemaan. Ahmet astui hänen +rinnallaan kauneimpaan pukuunsa puettuna. Hän oli pyytänyt, että saisi +järjestää tämän viimeisen päivän ohjelman, ja pysyi nyt vaiteliaan +surullisena. + + +18. + +Pistäydyttyämme kaikissa vanhan Stambulin tutuissa nurkissa, +poltettuamme monta narghilheta ja pysähdyttyämme kaikissa moskeijoissa, +tapasimme itsemme illalla Eyoubissa, vielä kerran palanneina paikkaan, +jossa nyt olen vain asunnoton ulkomaalainen, jonka muistokin pian +haihtuu. + +Tuloni Suleimanin kahvilaan herätti huomiota. -- Minua oli pidetty +kadonneena, sammuneena iäksi ja ainaiseksi. + +Tänä iltana siellä oli suuri ja sekalainen seurakunta, paljon aivan +uusia kasvoja, joitten alkuperää en tiennyt; "Ihmeitten pihan" +joukkiota melkein. + +Ahmet järjesti kuitenkin minulle jäähyväisjuhlan ja tilasi orkesterin: +kaksi ooboeta, kimeitä kuin säkkipillit, urut ja suuren rummun. + +Suostun näihin valmistuksiin sitä ehdotonta lupausta vastaan, ettei +mitään rikota, eikä minun tarvitse nähdä veren vuotavan. + +Tänä iltana aiotaan hullutella minun kunniakseni, ja muuta en pyydäkään. + +Minulle tuodaan nargilhe ja turkkilaista kahvia kuppi jonka täyttämisen +joka neljännestunti eräs poika saa toimekseen. Ahmet tarjoo +läsnäoleville kätensä, rakennetaan piiri ja tanssi alkaa. + +Pitkä rivi outoja olentoja alkaa liikkua edessäni lyhtyjen lepattavassa +valossa. Räikeä soitto saa majan hirret vapisemaan, mustille seinille +ripustetut kupariastiat tärisevät ja soinnahtelevat kumeasti, pilleistä +lähtee kimeitä ääniä, ja _repivä riemu_ kaikuu hurjana ilmoille. + +Tunnin kuluttua oli kaikki huumautuneet melusta, juhla oli +parhaimmillaan. + +Hämärä pilvi peitti katseeni ja oudot hajanaiset ajatukset täyttivät +mieleni. Uupuneet, läähättävät ryhmät kulkivat edestakaisin pimeässä. +Tanssi kieri yhä, ja joka kierroksella Ahmet musersi ruudun nyrkillään. +Yksitellen kaikki laitoksen ikkunat helisivät maahan, Ahmetin käsien +syvistä haavoista vuosi lattialle verta. + +Näyttää siltä kuin turkkilainen suru vaatisi melua ja verta. + +Olin kyllästynyt juhlaan ja huolissani tulevaisuudesta, kun +näin Ahmetin tekevän moisia tyhmyyksiä ja välittävän niin vähän +lupauksistaan. + +Nousin lähteäkseni. Ahmet ymmärsi ja seurasi ääneti. Kylmä ulkoilma sai +meidät tyyntymään ja taas itsemme herroiksi. + +-- Mihin menet, Loti? kysyi Ahmet. + +-- Laivalle, vastasin. -- En tunne sinua enää. Pidän lupaukseni, kuten +olet pitänyt omasi tänään; et enää milloinkaan näe minua. + +Ja menin kauemmaksi sopiakseni myöhästyneen soutajan kanssa hinnasta +Galataan saakka. + +-- Loti, huusi Ahmet, -- suo anteeksi; ethän voi näin hylätä veljeäsi! + +Ja hän alkoi itkien rukoilla minua. + +En minäkään tahtonut erota hänestä näin, mutta arvelin, että hän +tarvitsi rangaistuksen ja saarnan, ja pysyin järkähtämätönnä. + +Silloin hän tahtoi pysäyttää minut vertavuotavilla käsillään ja tarttui +minuun toivottomasti. Työnsin hänet tylysti pois ja heitin hänet +halkopinoa vasten, joka luhistui jyristen. Ohikulkevat bashiboshukit +pitivät meitä pahantekijöinä ja lähestyivät lyhtyineen. + +Olimme veden ääressä, yksinäisessä paikassa etukaupungissa, kaukana +Stambulin muureista, ja Ahmetin veriset kädet pilasivat asian. + +-- Tämä ei ole mitään, sanoin; mies on ryypännyt ja vien hänet kotiin. + +Tartuin Ahmetin käteen ja vein hänet sisarensa Eriknaz'in luo, joka +sidottuaan hänen kätensä, torui häntä aikalailla ja lähetti nukkumaan. + + +19. + + Maaliskuun 26 p:nä. + +Vielä päivä, lähtömme viimeinen lykkäys. + +Vielä päivä, vielä kerran pukeudun heidän "rouvansa" luona ja olen taas +Stambulissa. + +On myrsky ja pimeä, tuuli on lämmin ja lauha. Poltamme kahden tunnin +nargilhen Sulttani Selimin kadun maurilaisten kaarien alla. -- Vuosien +syömät valkoiset patsaat vaihtelevat hautakappelien ja hautarivien +kanssa. Kukista punertavat puitten oksat pistävät harmaitten muurien +yli, mehuisia ruohoja kasvaa kaikkialla ja kiipeilee iloisesti vanhaa +pyhää marmoria pitkin. + +Rakastan tätä seutua, ja kaikki yksityiskohdat viehättävät minua, +rakastan sitä senvuoksi, että se on Aziyadén maata, jonka hän on +elähdyttänyt läsnäolollaan, -- hän, joka on vielä tuossa aivan lähellä, +ja jota en kuitenkaan enää saa nähdä. + +Laskeva aurinko tapaa meidät istumassa Mehmed-Fatihin moskeijan luota, +penkillä, missä muinoin olemme viettäneet pitkiä tunteja. Siellä täällä +on suurelle aukealle siroittuneita turkkilaisryhmiä, jotka juttelevat +poltellen ja nauttivat huolettomina kevätillan suloa. + +Taivas on taas tullut kirkkaaksi ja pilvettömäksi. Rakastan tätä +paikkaa, rakastan tätä itämaan elämää. Minun on vaikea uskoa, että se +on lopussa, koska minun on lähdettävä. + +Katselen tuota vanhaa mustaa porttia ja tuota autiota katua, joka +häviää synkkiin sopukoihin. Siellä hän asuu, ja käveltyäni muutaman +askeleen saan nähdä hänen kotinsa. + +Ahmet on seurannut katseeni suuntaa ja tarkastelee minua +huolestuneesti. Hän on arvannut ajatukseni ja käsittänyt aikomukseni. + +Mutta olin päättänyt nähdä armaani enkä voinut vastustaa haluani. + +-- Voi, sanoi Ahmet, -- sääli häntä, jos rakastat! Olet sanonut +hyvästit; jätä hänet nyt! + +Ahmet puolusti itkien asiaa, joka olisi pitänyt olla typerimmällekin +selvä. Abeddin oli kotona, ukko Abeddin, hänen isäntänsä, ja kaikki +yritykset tavata häntä olisivat mielettömiä. + +-- Ja jos hän tulisikin ulos, selitti Ahmet, ei sinulla ole taloa, +minne hänet veisit. Minne luulet Stambulissa pääseväsi toisen vaimon +kanssa? Jos hän näkee sinut, tai jos palvelijat sanovat, että olet +siellä, syöksyy hän mielettömänä turmioon, ja huomenna saat jättää +hänet kadulle. Sehän on yhdentekevää sinulle, kun lähdet pois! Mutta +jos teet sen, Loti, halveksin sinua, eikä sinulla ole sydäntä. + +Ahmet kumarsi päänsä ja alkoi jalallaan polkea maata, kuten aina, +jolloin tahtoni oli häntä voimakkaampi. + +Annoin hänen olla ja astuin porttia kohti. + +Nojasin pilariin tähystellen synkkää ja autiota katua, joka näytti +kuolleen kaupungin kadulta. + +Ei yhtään avointa ikkunaa, ei kulkijaa, ei ääntä. Ainoastaan kivien +välissä kasvavaa ruohoa ja katukivityksellä kaksi kuolleen koiran +kuivanutta luurankoa. + +Kaupunginosa oli ylhäinen. Vanhat tummista laudoista rakennetut talot +kätkivät salaperäistä loistoa. Suljetut parvekkeet, ulospistävät +_shaknisir'_it ulottuivat harmaan kadun yli. Rautaristikkojen takana +oli tiheitä saarniverhoja, joille entisajan taiteilijat olivat +maalanneet puita ja lintuja. Kaikki Stambulin ikkunat on näin maalattu +ja suljettu. + +Länsimaisissa kaupungeissa saattaa arvata ulkoapäinkin huoneiden +sisällä vietetyn elämän. Ikkunaverhojen välistä näkevät ohikulkijat +ihmispäitä, nuoria tai vanhoja, rumia tai kauniita. + +Katse ei pääse milloinkaan tunkeutumaan turkkilaiseen asuntoon. Jos ovi +aukenee vieraan tullessa, niin se vain raottuu. Takana on joku, joka +sulkee sen heti. Sisäistä elämää ei milloinkaan voi arvata. + +Tuo suuri synkän punaiseksi maalattu talo tuolla on Aziyadén asunto. +Oven yläpuolella on aurinko, tähti ja puolikuu; kaikki madonsyömistä +laudoista. Maalaukset, jotka koristavat shaknisir'ien ristikolta, +esittävät sinisiä tulpaaneja ja keltaisia perhosia. Ei yksikään liike +ilmaise, että siellä asuu eläviä olentoja; ei milloinkaan voi tietää, +katseleeko joku turkkilaisen talon ikkunoista. + +Takanani, tuolla korkealla kultaa laskeva aurinko avaraa toria; täällä +kadulla on kaikki jo hämärää. + +Piiloudun puoleksi seinän kulmauksen taa, katselen taloa ja sydämeni +lyö kiivaasti. + +Ajattelen päivää, jolloin näin hänet ensimmäisen kerran elämässäni +Salonikin talon ristikoiden takaa. En tiedä enää, mitä tahdon ja mitä +olen tullut hakemaan. Pelkään, että toiset naiset nauravat minulle, +pelkään olevani hullunkurinen, ja etenkin pelkään tuhoavani hänet... + + +20. + +Kun palasin Mehmed-Fatihin aukealle, kultasi aurinko kokonaan +äärettömän moskeijan arabialaiset portit ja korkeat minareetit. +Iltarukouksesta tulevat ulemat olivat kaikki pysähtyneet kynnykselle +ja seisoivat kultaisessa valossa kiviportailla. Kansa kiiruhti heidän +luokseen ja ympäröi heidät. Ryhmän keskellä osoitti eräs nuori mies +taivasta, nuori mies, jolla oli ihmeellisen haaveelliset kasvot. Uleman +valkoinen turbani ympäröi hänen kaunista, leveää otsaansa. Hänen ihonsa +oli kalpea, parta ja suuret silmät mustat kuin eebenpuu. + +Hän osoitti korkealle näkymätöntä pistettä, hän osoitti innoittuneena +taivaan sinisiin syvyyksiin ja sanoi: + +-- Tuolla on Jumala! Katsokaa kaikki! Näen Allahin, näen ikuisen! + +Ja me kiiruhdimme, Ahmet ja minä, kansan muassa uleman jälkeen, joka +näki Allahin. + + +21. + +Mutta me emme nähneet mitään, mikä olisi ollut tarpeellista meille. +Silloin, kuten aina, olisin antanut henkeni tuosta jumalallisesta +näystä, elämäni taivaan merkistä, elämäni yliluonnollisen +yksinkertaisimmasta ilmauksestakin. + +-- Hän valehtelee, sanoi Ahmet; -- kukapa ihminen olisi milloinkaan +nähnyt Allahia? + +-- Kas, te Loti! sanoi ulema Izzet; tekin haluatte nähdä Allahin? Mutta +Allah ei näyttäydykään uskottomille. + +-- Hän on hullu, tuumivat dervishit. + +Ahmet oli käyttänyt häiriötä hyväkseen viedäkseen minut Marmaran +puolelle, niin kauas Aziyadésta kuin mahdollista. Yö saapui ja tapasi +meidät puoleksi eksyksistä. + + +22. + +Aterioimme Sulttaani Selimin kadun holvien alla. On jo myöhäistä +Stambulin ajaksi; turkkilaiset menevät maata auringon mukana. + +Toinen toisensa jälkeen syttyvät tähdet puhtaalla taivaalla, kuu +valaisee leveätä autiota katua, arabialaisia kaaria ja vanhoja +hautoja. Siellä täällä joku vielä avoinna oleva turkkilainen kahvila +heittää harmaalle kadulle punaista valoa, kulkijoita on harvassa ja +he kiertelevät lyhdyt käsissä. Siellä täällä palaa surkeita lamppuja +hautakappeleissa. Näen viimeistä kertaa nuo tutut kuvat; huomenna olen +tähän aikaan kaukana näiltä seuduilta. + +-- Mennään Un-Kapanille saakka, virkkaa Ahmet, jolla tänä iltana vielä +on lupa järjestää olomme. -- Otamme hevosen Balataan saakka, venheen +Pri-Pashaan, ja menemme Eriknazin luo yöksi; hän odottaa meitä. + +Eksymme Un-Kapaniin mennessämme, ja koirat haukkuvat lyhtyjämme. +Tunnemme kuitenkin hyvin Stambulimme, mutta oikeat turkkilaisetkin +eksyvät usein öisin näissä sokkeloissa. Kukaan ei ilmoita meille tietä, +aina vain noita samoja pikku katuja, jotka nousevat, laskevat ja +kiertävät järjellisettä syyttä kuin labyrintin käytävät. + +Un-Kapanissa, Phanariin tullessamme odottaa meitä kaksi hevosta. + +Edellämme kulkee juoksija, joka kahden metrin korkeudella kantaa +lyhtyä, ja lähdemme liikkeelle kuin tuuli. + +Synkkä loppumaton Phanar nukkuu; kaikki on hiljaista. Auringon säteet +epäröivät keskellä päivääkin laskeutua näille kaduille, ja kahden +hevosen on vaikea kulkea rinnatusten. Toisella puolella on Stambulin +muuri, toisella vanhoja raudalla reunustettuja taloja, iäkkäämpiä +kuin itse Islam. Ne laajenevat ylöspäin ja ulkonevat holviksi kostean +kujan yläpuolelle. Täytyy kumartaa päänsä hevosella kulkiessa noiden +bysanttilaisten talojen parvekkeiden alitse, jotka ojentelevat syvässä +pimeydessä kivisiä käsivarsiaan. + +Tätä tietä kuljimme joka ilta Eyoubin taloon päästäksemme. Balataan +saavuttuamme olemme aivan lähellä, mutta sitä ei enää ole... + +Herätämme soutajan, joka vie meidät venheellä toiselle rannalle. Siellä +on maaseutu ja suuret kypressit kohoavat plataanien keskeltä. Alamme +lyhdyt kädessä laskeutua Eriknazin talolle vieviä polkuja. + + +23. + +Eriknaz-hanum on miellyttävä ja ylhäisen ruma, valkea kuin vaha, silmät +ja kulmakarvat mustat kuin korpin siipi. Hän ottaa meidät vastaan +hunnutta kuin eurooppalainen nainen. + +Kaikki hänen majassaan henkii järjestystä, varakkuutta ja mitä tarkinta +puhtautta. Hänen ystävänsä Murrah ja Fenzilé, jotka valvovat hänen +kanssaan, pakenevat tullessamme peittäen kasvonsa. He olivat juuri +ompelemassa kultahelyjä pieniin punaisiin tohveleihin, joiden kärjet +ovat torvimaisesti käännetyt. + +Ystävättäreni Alemshah, Eriknazin tytär, ottaa tavallisen paikkansa +sylissäni ja nukkuu siihen. Hän on sievä kolmivuotias olento, jolla on +suuret mustat silmät, ja puhdas kuin nukke. + +Kahvin ja tupakan jälkeen meille tuodaan kaksi valkoista patjaa, kaksi +valkoista _yatag'ia_, kaksi valkoista jalkapeitettä, kaikki kuin lunta. +Eriknaz ja Alemshah poistuvat toivottaen meille hyvää yötä, ja nukumme +kumpikin syvään uneen. + +Kirkas aurinko herättää meidät aikaisin, ja melkein nelinkontin +kiipeemme alas Kultaiselle Sarvelle vieviä polkuja. Siellä odottaa +meitä aikainen venhe. + +Pri-pashan mustat majat, jotka on koottu kukkulalle pyramiidin muotoon, +kylpevät punertavassa valossa, kaikki ruudut säteilevät. Eriknaz ja +Alemshah katselevat kaukaa lähtöämme, seisoen punaisiin puettuina +majansa katolla. + +Tuossa jää Eyoub, tuossa Suleimanin kahvila, moskeijan pikku aukea +ja Arif-effendin talo aamun täydessä valossa. Vesillä ei ole ketään; +kaikki on vielä suljettua, unen vallassa. + +Asuntoni, jonka usein olen nähnyt synkkänä ja suruisena, lumessa ja +pohjoisen puhaltaessa, jättää minulle viimeiseksi kuvaksi auringon +loisteen. + +Tuo viimeinen auringonnousu on tavattoman komea. Pitkin Kultaista +Sarvea, Eyoubista seraljiin saakka, piirtyvät kuvat ja minareetit +kirkasta, keltaiseen tai punaiseen vivahtavaa taivasta vasten. Kullatut +kanootit alkavat liikkua sadottain, täynnä kirjavia kulkijoita ja +hunnutettuja naisia. + +Tunnin kuluttua olemme laivassa. Siellä on kaikki mullin mallin ja nyt +on lähtö tosiaankin edessä. + +Se on määrätty keskipäiväksi. + + +24. + +-- Tule, Loti, sanoo Ahmet, mennään vielä Stambuliin polttamaan piippu +yhdessä viimeisen kerran... + +Kuljemme juosten Sali-Bazarin, Tophanen ja Galatan läpi. Olemme +Stambulin sillalla. + +Ihmiset tunkeilevat auringon polttavassa paahteessa. Nyt on kevät, +oikea kevät, joka saapuu lähtiessäni. Keskipäivän kirkas valo valautuu +tuolle muuri-, kupu- ja minareettikasalle, joka seppelöi Stambulin +kukkuloita. Se levittäytyy kirjavan, sateenkaareen näkyvimpiin väreihin +puetun joukon ylle. + +Venheet saapuvat ja lähtevät, täynnä kirjavaa joukkoa. Kiertelevät +kauppiaat kirkuvat täyttä kurkkua, tuuppien kansaa. + +Tunnemme kaikki nuo venheet, jotka ovat kuljetelleet meitä kaikkiin +paikkoihin Bosporan varrella, tunnemme Stambulin sillalla kaikki +puodit, kaikki kulkijat, kaikki kerjäläisetkin, tuon täydellisen +kokoelman raajarikkoja, sokeita, kädettömiä, ristihuulisia ja +jalattomia. Koko turkkilainen kurjalisto on tänään liikkeellä. Jaan +almuja kaikille ja saan koko messun kiitoksia ja siunauksia. + +Pysähdymme Stambulissa Jenidjami'n aukealle torille, moskeijan eteen. +Viimeistä kertaa nautin Turkissa olostani istuen ystäväni Ahmetin +vieressä, poltellen nargilheta tämän itämaisen koreuden keskellä. + +Tänään on oikea kevään juhla, pukujen ja värien näyttely. Kaikki +ovat ulkona plataanien alla istumassa, marmorilähteen ympärillä, +viiniköynnösmajoissa, jotka pian peittyvät hentoihin lehtiin. Parturit +ovat tuoneet tuolinsa ulos ja puuhaavat taivasalla. Kunnon turkkilaiset +ajeluttavat toimessaan päänsä jättäen keskelle tupsun, mistä Muhamed +tulee nykäisemään heidät paratiisiin. + +... Kuka veisi minut johonkin paratiisiin, jonnekin muualle kuin tähän +vanhaan maailmaan, joka väsyttää ja ikävystyttää minua, jonnekin, +missä mikään ei muutu, jonnekin, missä en aina ole erossa siitä, mitä +rakastan tai olen rakastanut? + +Jospa joku voisi antaa minulle edes muhamettilaisen uskon, niin menisin +itkien ilosta suutelemaan profeetan vihreätä lippua! + +-- Tyhmiä ajatuksia päälaelle jätetyn rotanhännän vuoksi... + + +25. + +-- Loti, sanoi Ahmet, selitäpä minulle hiukan matkaa, jolle aiot lähteä. + +-- Ahmet, vastasin, -- kun olen kulkenut Marmaranmeren, _Ak-Deniz'in_ +(vanhan meren) yli, kuten te sitä nimitätte, purjehdin vielä +suuremman kautta saapuakseni Kreikan maahan, sitten vielä suuremman +italialaisten, sinun "rouvasi" maahan tullakseni, ja sitten vielä +avaramman Espanjan kärkeen päätyäkseni. Jos edes jäisin tälle siniselle +merelle, Välimerelle, en olisi kovin kaukana teistä; siellähän +vielä kaartuu teidän taivaanne ja Levantin laivat toisivat minulle +usein uutisia Turkista. Mutta sitten joudun toiselle merelle, niin +äärettömälle, ettei sinulla ole käsitystäkään moisista aavoista. Siellä +täytyy minun purjehtia monta päivää _pohjan tähteä_ kohti saapuakseni +kotimaahani, jossa useammin näemme sadetta kuin kaunista ilmaa, pilviä +useammin kuin aurinkoa. + +Siellä olen hyvin kaukana teistä, ja tuo seutu ei ollenkaan muistuta +sinun maatasi. Kaikki siellä on kalpeampaa ja kaikki värit himmeämpiä, +kuten täällä sumuisina päivinä, vaikkakin vielä valottomampaa. + +Maa on niin tasaista, ettet milloinkaan ole moista nähnyt, jollet ehkä +pyhiinvaellusretkillä Mekkaan, jossa jokaisen kunnon muhamettilaisen +tulee käydä profetan haudalla. Hiekan sijasta siellä on kuitenkin +vihreätä ruohoa ja suuria muokattuja peltoja. Talot ovat neliskulmaisia +ja aivan samanlaisia. Ikkunasta näet vain naapurin seinän, ja joskus +tuo tasaisuus aivan kuin tukehduttaa, tahtoisit nousta ylemmäksi +jotakin nähdäksesi. + +Siellä ei myöskään ole, kuten Turkissa, katolle vieviä portaita, ja kun +kerran läksin kävelemään talomme katolle, pidettiin minua omituisena +henkilönä. + +Kaikki ihmiset on puettu samalla tavalla harmaihin takkeihin, hatut +tai lakit päässä, ja se on hullumpaa kuin Perassa. Kaikki on arvattu, +järjestetty, numeroitu. Kaikesta on lait, kaikkea varten säännöt, +niin että halvimmallakin lurjuksella, hattukauppiaalla tai parturin +sällillä on samat elämisen oikeudet kuin älykkäillä etevillä miehillä, +sellaisilla kuin sinä ja minä. + +Lopuksi, uskoisitko hyvä Ahmet, että jos tekisimme neljännenkin osan +siitä, mitä täällä Stambulissa, saisimme ainakin tunnin keskustella +maani poliisien kanssa! + +Ahmet käsitti erinomaisen hyvin tämän länsimaisen sivistyksen piirteen +ja jäi hetkeksi miettimään: + +-- Mikset tuo perhettäsi sodan jälkeen Turkkiin, Loti? + +-- Loti, hän jatkoi, ota tämä rukousnauha, jonka olen saanut isältäni +Ibrahamilta, ja lupaa, ettet luovu siitä milloinkaan. Tiedän kyllä, hän +lausui itkien, etten sinua enää näe. Kuukauden kuluttua alkaa sota. Se +on Turkin tuho, Stambulin häviö. Moskovalaiset tappavat meidät kaikki, +ja kun palaat, Loti, on Ahmet kuollut. + +Hänen ruumiinsa jää jollekin kentälle kaukana pohjoisessa. En saa edes +pientä marmorihautaa kypressien alla, Kassim-Pashan hautausmaalla. +Aziyadé siirtyy Aasiaan, etkä enää löydä hänen jälkiäänkään, kukaan ei +enää voi puhua sinulle hänestä. Loti, jää veljesi luo! + +Niin! Pelkään tuota Moskovaa yhtä paljon kuin hänkin. Vapisen +ajatellessani, että saattaisin todella kadottaa Aziyadén jäljet, ettei +maailmassa enää olisi ketään, joka osaisi kertoa hänestä!... + + +26. + +Muezzinit nousevat minareeteihinsa, on päivärukouksen aika, täytyy +lähteä. + +Galatan kautta mennessämme käyn tervehtimässä heidän "rouvaansa". +Tekisi melkein mieli suudella tuota vanhaa veijaria. + +Ahmet saattaa minut laivaan, jossa hyvästelemme vieraitten ja +lähtövalmistusten melussa. Lähdemme ja Stambul jää taakse... + + +27. + + Merellä maalisk. 27 p:nä 1877. + +Maaliskuun kalpea aurinko käy levolle Marmaran aaltoihin. Ulapan tuuli +on terävää ja kylmää. Alastomat surulliset rannikot painuvat illan +usvaan. Onko kaikki lopussa, Jumala, enkö saa nähdä häntä enää? + +Stambul on kadonnut. Korkeimpien moskeijain korkeimmat kuvut ovat +kadonneet kaukaisuuteen, kaikki on hälvennyt. Tahtoisin nähdä häntä +vain minuutin verran, antaisin henkeni hänen kätensä kosketuksesta. +Haluan kiihkeästi hänen läheisyyttään. + +Päässäni humisee yhä itämaan, Konstantinopolin rahvaan melu, lähdön +kohu, ja meren tyyneys tuntuu ahdistavalta. + +Jos hän olisi täällä, niin itkisin, jota en vielä ole voinut tehdä. +-- Laskisin pääni hänen polvilleen ja itkisin kuin lapsi. Hän näkisi +itkuni ja luottaisi minuun. Olin kovin rauhallinen ja kylmä jättäessäni +hyvästit. + +Jumaloin häntä sentään. Vailla kaikkea huumausta rakastan häntä, +hellin puhtain tuntein; rakastan hänen sieluaan ja sydäntään, jotka +kuuluvat minulle; rakastan häntä vielä nuoruuden haihduttuakin, +aistihurmauksetta salaperäisessä tulevaisuudessa, joka tuo meille +vanhuuden ja kuoleman. + +Tämä tyyni meri, tämä maaliskuun kalpea taivas ahdistavat sydäntäni. +Kärsin syvästi, Jumala, olen tuskissani kuin hänen kuolemansa edellä. +Suutelen hänelle kuuluneita esineitä. Tahtoisin itkeä, mutta en saata. + +Nyt hän on haaremissaan, hän, rakastettuni, jossakin tuon laajan, +synkän ja lukitun talon huoneessa, maaten lattialla, sanattomana, +kyynelettömänä ja voipuneena yön saapuessa. + +Ahmet jäi Funduklin sillalle seuraamaan meitä silmillään. Kadotin hänet +näkyvistä samalla kertaa kuin tuon Konstantinopolin tutun kolkan, missä +Samuel tai hän odottivat minua joka ilta. + +Hänkin arvelee, etten palaa. + +Ahmet, ystävä parka, hänestäkin pidin paljon; hänen ystävyytensä oli +hyvää ja suloista. + +Itämaat ovat jääneet, unelma on lopussa. Isänmaa on edessämme. +Rauhallisessa, pienessä Brightburyssä odottaa onni minua. Minäkin +rakastan kaikkia siellä kotona, mutta surullinen on minua vartoava +kotiliesi. + +Näen tuon armaan pesän, missä olen lapsuuteni viettänyt, vanhat seinät +ja köynnökset, Yorkshiren harmaan taivaan, vanhat katot, sammaleen +ja lehmukset, nuo entisyyden onnen ensimmäisten unelmien todistajat, +onnen, jota mikään maailmassa ei palauta minulle. + +Olen jo monesti palannut kotilieden ääreen sydän kiusattuna ja +revittynä; olen tuonut sinne monta intohimoa, monta toivetta, mutta +aina särkyneitä. Se on täynnä pistäviä muistoja, sen siunattu rauha ei +enää vaikuta terveellisesti minuun. Nyt tukahtuisin siellä kuin kasvi +auringotta... + +Aasian tytär -- 14 + + +28. + +_Lotin sisar kirjoittaa_. + + Brightburyssä huhtikuussa 1877. + +Rakas veli! Minäkin haluan toivottaa sinut tervetulleeksi kotimaahan. +Suokoon Hän, johon luotan, että voit siellä hyvin, ja että hellyytemme +lieventäisi tuskiasi! Minusta tuntuu, ettemme siinä suhteessa jätä +mitään tekemättä, iloitsemme syvästi tulostasi. + +Arvelen usein, että kun sinua rakastetaan, sinua hellitään niin paljon, +että kun olet niin monen sydämen alttiuden ja ajatusten esine, sinulla +ei ole mitään syytä pitää elämääsi _kirottuna_, itseäsi osattomana +maailmassa. Olen kirjoittanut sinulle Konstantinopoliin pitkän kirjeen, +jota et luultavasti milloinkaan saa. Kerroin, että otan osaa suruihisi, +tuskiisikin. Niin, olenpa usein vuodattanut kyyneleitä Aziyadén +kohtaloa ajatellessani. + +Ajattelen, rakas veli, ettei ole täysin sinun syysi, jos noin jätät +kaikkialle osan olemassaoloasi. Elämästäsi on jo aika lailla kiistelty, +vaikka se ei olekaan kovin pitkä vielä... mutta tiedät, että uskon +kohta tulevan jonkun, joka vie sen kokonaan, ja että voit parhaiten +maailmassa... + +Satakieli ja käki, leivo ja pääskynen tervehtivät tuloasi; etpä voinut +saapua parempaan aikaan kuin nyt. Saa nähdä, saammeko pitää sinut +kauankin luonamme hemmoitellaksemme sinua oikein... + +Hyvästi; suutelemme sinua, näkemiin! + + +29. + + Turkkilaisten harakanvarpaitten käännös, jonka Emin-Ununtorin + yleinen kirjuri on Ahmetin sanelun mukaan kirjoittanut ja + osoittanut Lotille Brightburyyn. + +"Allah! + +"Rakas Loti! + +"Ahmet lähettää sinulle paljon terveisiä. + +"Toimitin kirjeesi Mitylenestä Aziyadélle vanhan Kadidjan välityksellä. +Aziyadé pisti sen poveensa, mutta ei vielä ole voinut luettaa sitä, +koska hän ei ole käynyt ulkona sinun lähdettyäsi. + +"Ukko Abeddin on epäillyt ja arvannut kaiken, sillä olimme olleet +varomattomia viime päivinä. Hän ei ole moittinut Aziyadéa eikä ole +ajanut häntä pois, koska hän rakastaa Aziyadéa paljon. Hän vain ei +enää tule Aziyadén huoneeseen, ei välitä hänestä eikä puhu hänelle. +Toisetkin haaremin naiset ovat hylänneet hänet, paitsi Fenzile-hanum, +joka on mennyt kysymään neuvoa _hodja'lta_ (noidalta). + +"Aziyadé on ollut sairaana lähdöstäsi saakka. Kuitenkin suuri _ekime_, +joka on käynyt häntä katsomassa, sanoi, ettei häntä vaivannut mikään. + +"Sama vanhus, joka kerran tyrehdytti veren hänen kädestään, hoitaa +häntä. Hän on Aziyadén uskottu, mutta luulen akan pettäneen hänet +rahasta. + +"Aziyadé käskee sanoa, että hän ei voi elää sinutta, ettei hän +saa nähdä sinun Konstantinopoliin paluusi hetkeä, ettei hän usko +milloinkaan saavansa tuntea sinun katsettasi _kasvoillaan_, ja että +hänestä tuntuu kuin ei aurinkoa enää olisikaan. + +"Älä unohda minulle lausumiasi sanoja, Loti; älä milloinkaan unohda +lupauksiasi! Luuletko ajatuksissasi, että voin olla onnellinen +Konstantinopolissa? En, sillä silloin kun lähdit, murtui sydämeni +surusta. + +"Minua ei ole vielä kutsuttu sotaan hyvin iäkkään isäni vuoksi. Luulen +kuitenkin, että minut pian kutsutaan. + +"Tervehdin sinua. + + "Veljesi + "_Ahmet_." + +"J. K. -- Phanarissa syttyi tulipalo viime viikolla, koko Phanar paloi." + + +30. + +_Loti Izeddin-Alille Stambulissa._ + + Brightburyssä, toukok. 20 p:nä 1877. + +Paras Izeddin-Ali! + +Nyt olen kotimaassani, joka on aivan toisenlainen kuin teidän, +vanhojen lehmusten alla, jotka ovat lapsuuttani varjostaneet, pienessä +Brightburyssä, josta kerroin teille Stambulissa, keskellä vihreitä +tammimetsiä. Nyt on kevät, mutta kalpea kevät: -- sadetta ja sumua, +jokseenkin samanlaista kuin talvella siellä. + +Olen pukeutunut länsimaisiin vaatteihin; hattuni ja takkini ovat +harmaat. Minusta tuntuu joskus, että turkkilainen vaatetus on omani, ja +että nyt olen valepuvussa. + +Rakastan kuitenkin tätä isänmaani pientä kolkkaa, rakastan kotiliettä, +josta olen monta kertaa luopunut, rakastan niitä, jotka täällä minua +rakastavat, ja joitten ystävyys teki ensimmäiset vuoteni suloisiksi +ja onnellisiksi. Rakastan kaikkea ympärilläni, tätä maaseutuakin ja +vanhoja metsiä, joilla on oma tenhonsa, voimakas _paimentunnelma_, +sellainen, mitä minun on vaikea määritellä teille, menneen tenho, +muinaisaikojen ja entisen paimenelämän viehätys. + +Uutiset seuraavat toisiaan, paras effendim, sotauutiset; tapausten +kulku kiihtyy, Olin toivonut, että Englanti asettuisi Turkin puolelle, +ja ymmärsin vain puoleksi asiat, ollessani näin kaukana Stambulista. +Teillä on palava myötämielisyyteni! Rakastan maatanne, rukoilen +hartaasti sen puolesta, ja epäilemättä saatte taas pian nähdä minut. + +Ja sitten, olette kai arvannut, effendim, rakastan _häntä_, jonka +läsnäolon olette arvannut ja suvainnut. Sydämenne on suuri; olette +kaikkien sovinnaisuuksien, kaikkien ennakkoluulojen yläpuolella. Saatan +huoletta sanoa teille, että rakastan häntä, ja palaan pian etenkin +hänen takiaan. + + +31. + + Brightburyssä, toukokuussa 1877. + +Istuin Brightburyssä vanhojen lehmusten alla. Sinipäinen pikkulintu +lauloi pääni yläpuolella monimutkaista pitkää laulua. Se pani siihen +koko linnun sielunsa, ja sen laulu herätti mielessäni muistojen +maailman. + +Ensin se oli sekava, kuten kaukaiset muistot. Sitten kuvat saapuivat +vähitellen yhä selvempinä ja tarkempina, ja vihdoin tunsin olevani +täydellisesti niiden keskellä. + +Niin, tuolla kaukana Stambulissa, -- suurimpien varomattomuuksiemme, +karkuretkiemme, vallattomuuksiemme päivinä. Mutta Stambul on niin +suuri, siellä on niin outo olla. Ja ukko Abeddin oli Adrianopolissa!... + +Oli kaunis talvinen iltapäivä ja me kävelimme auringossa kahden, hän +ja minä, onnellisina kuin kaksi lasta saadessamme olla yhdessä, kerran +sattumalta, ja kierrellä maalla. + +Valitsemamme kävelypaikka oli kuitenkin surullinen: kuljimme pitkin +Stambulin muurin vartta, kaikkein yksinäisimmässä paikassa, missä ei +mikään näytä edistyneen viimeisten bysanttilaisten keisarien ajoista +saakka. + +Suuren kaupungin koko liike on meren puolella, ja vanhojen muurien +ympärillä on hiljaisuus yhtä täydellinen kuin kuolleitten kaupungin +vaiheilla. Joskin paksuissa valleissa siellä täällä aukenee portteja, +saattaa olla varma siitä, ettei kukaan niistä kulje, ja että olisi +ollut yhdentekevää poistaakin ne. Muuten nuo portit ovatkin matalia, +muodottomia, salaperäisiä. Ja kultaiset kirjoitukset, oudot kiehkurat +koristavat niitä. + +Asutun kaupungin ja linnoitusten välillä on laajoja rakentamattomia +alueita, joita peittävät hämäräperäiset mökit, kaikkien historiallisten +aikojen sortuneet rauniokasat. + +Ja ulkoa ei mikään tule keskeyttämään noitten muurien pitkää +yksitoikkoisuutta, tuskinpa siellä täällä valkoista varttaan kohottava +minareettikaan. Aina samat vallin sarvet, samat tornit, sama +vuosisatojen luoma väri -- samat säännölliset piirteet, jotka suorina +ja jylhinä häipyvät näköpiirin taakse. + +Kävelimme kahden noitten suurien muurien juurella. Ympärillämme, oli +jättiläismäisiä kypressimetsiä, korkeita kuin tuomiokirkot, joitten +varjossa tunkeilivat muhamettilaisten haudat tuhatlukuisina. En ole +missään nähnyt niin paljon hautausmaita kuin täällä, en niin paljon +hautoja ja vainajia. + +-- Näitä paikkoja, virkkoi Aziyadé, rakastaa Asrael, joka öisin +pysäyttää lentonsa sinne. Hän kokoaa suuret siipensä ja kulkee kuin +ihminen peloittavien varjojen alla. + +Tuo maaseutu oli äänetön, koko maisema mahtava ja juhlallinen. + +Ja kuitenkin olimme iloisia, onnellisia karkaamisestamme, onnellisia +nuoruudestamme ja vapaudestamme, saadessamme kerrankin sattumalta +kuljeskella tuulessa kuin kaikki muut, kauniin sinisen taivaan alla. + +Hänen paksu harsonsa oli vedetty silmille niin, että se peitti +koko otsan. Sen aukosta näki tuskin hänen kirkkaitten, nopeitten +silmäteriensä liikkeet. Hänen lainattu viittansa oli väriltään tumma, +yksinkertaisesti leikattu, jollaisia eivät nuoret hienot naiset +tavallisesti käyttäneet. Vanha Abeddinkaan ei olisi häntä tuntenut. + +Kävelimme nopein, notkein askelin riistäen kainoja, valkeita +päivänkakkaroita ja tammikuun lyhyttä ruohoa, hengittäen täysin vedoin +talvipäivien terveellisen kylmähköä ja pistävää ilmaa. + +Äkkiä kuulimme tuossa suuressa hiljaisuudessa satakielen iloisesti +laulavan ihan kuin tänäänkin. Samat linnut toistelevat kaikilla +maailman kulmilla samaa säveltä. + +Aziyadé pysähtyi äkkiä hämmästyneenä, hullunkurisen ällistynyt ilme +kasvoillaan. Punaiseksi maalatulla sormellaan osoitti hän pientä +laulajaa, joka oli asettunut lähellemme kypressin oksalle. Tuo +pikkuinen, aivan yksinäinen lintu ponnisteli ankarasti päästääkseen +ääntä, se puuhaili niin tärkeän ja hilpeän näköisenä, että aloimme +nauraa sydämmen pohjasta. + +Jäimme siihen pitkäksi aikaa kuuntelemaan, aina siihen saakka kun se +lensi pois kuuden suuren kamelin peloittamana, jotka lähestyivät tyhmän +näköisinä, kiinnitettyinä jonoon köysillä. + +Sitten, sitten näimme surupukuisen ryhmän naisia, jotka tulivat meitä +kohti. + +Naiset olivat kreikkalaisia. Kaksi pappia kulki etunenässä. He +kantoivat paareilla pientä peittämätöntä ruumista kansalliseen tapaansa. + +-- _Pir guzel tshudjuk_. (Sievä pikku lapsi), sanoi Aziyadé vakavasti. + +Kuollut oli todellakin pieni, sievä, neli- tai viisivuotias tyttönen, +suloinen vahanukke, joka näytti nukkuvan patjoilla. Hän oli +puettu hienoon valkoiseen musliinihameeseen ja hänen päässään oli +kultakukkaseppele. + +Tien varrelle oli kaivettu hauta. Kuolleet haudataan täällä minne +hyvänsä, teitten varsille, muurien juurelle... + +-- Mennään lähemmäs, sanoi Aziyadé, joka taas oli tullut lapseksi, +saamme makeisia. + +Hautaa kaivettaessa oli häiritty ruumista, joka kai ei ollut kovinkaan +vanha. Haudasta kaivettu multa oli täynnä luita ja erilaisten kankaiden +palasia. Siellä oli suorakulmaisesti koukistunut käsivarsi, jonka vielä +punaisia luita piteli kyynärpäästä yhdessä jokin, mitä maa ei ollut +ehtinyt niellä. + +Siellä oli pari pitkätukkaista pappia, yllään likaiset kultakirjaiset +kauhtanat, ja heitä avustamassa neljä kuoripojan vekkulia. + +He mutisivat jotakin kuolleen lapsen ääressä. Sitten otti äiti pois +hänen kultaseppeleensä ja kätki hänen vaaleat hiuksensa huolellisesti +pienen yömyssyn alle; -- toimitus, joka olisi naurattanut meitä, jollei +juuri tuo äiti olisi sitä suorittanut. + +Kun hänet oli laskettu ihan pohjalle, kostealle hiekalle, laudoitta ja +arkutta, heitettiin hänen päälleen tuo saastainen maa. Kaikki vaipui +kuoppaan, -- pienten vahamaisten kasvojen päälle, joukossa tuo vanha +luukin ja vanha kyynärpää, ja hauta täytettiin nopeasti. + +Meille annettiin tosiaankin makeisia; en tuntenut tuota kreikkalaista +tapaa. + +Nuori tyttö ammensi pussista valkeita sokerihedelmiä, antoi niitä +kourallisen jokaiselle ja mekin saimme osamme, vaikka olimmekin +turkkilaisia. + +Kun Aziyadé ojensi kätensä ottaakseen omansa olivat hänen silmänsä +täynnä kyyneliä. + + +32. + +Seikka on se, että tuo pikkulintu oli kovin naurettava, ollessaan niin +iloinen tämän hautojen valtakunnan keskellä!... + + + + +V. + +KUOLON ENKELI. + + +1. + + Toukokuun 20 p:nä 1877. + +... Edessäni on todella Levantin puhdas taivas ja sininen meri. Kaukana +piirtyy jotakin taivasta vasten; näköpiiriä leikkaavat moskeijat ja +minareetit;... sydämeni lyö, siellä on Stambul! + +Astun maihin. -- Liikutukseni on voimakas tähän maahan tullessani. + +Ahmet ei enää ole paikoillaan, ei nelistä Taphameeta kohti valkoisella +hevosellaan. Galatakin on kuollut. Saattaa nähdä, että jotakin kamalaa +ja tuhoavaa on käynnissä ulkopuolella. + +... Olen pukeutunut turkkilaisiin vaatteisiini. Kiiruhdan Azarkapu'un. +Asetun ensimmäiseen venheeseen. Soutaja tuntee minut. + +-- Entä Ahmet? kysyn. + +-- Poissa, lähti sotaan! + +Saavun Eriknazin, hänen sisarensa luo. + +-- Niin, lähtenyt, virkkaa hän. Hän on Batumissa, ja taistelun jälkeen +emme ole kuulleet hänestä mitään. + +-- Eriknaz'in mustat kulmakarvat olivat tuskallisesti rypistyneet, hän +itki katkerasti tuota veljeä, jonka ihmiset olivat häneltä ryöstäneet, +ja pikku Alenashah itki äitiään katsellessaan. + +Menin Kadidjan majaan, mutta eukko oli muuttanut eikä kukaan tiennyt +hänen asuntoaan. + + +2. + +Silloin läksin yksin Mehmed-Patihin moskeijan luo, Aziyadén talolle +päin, päättämättä mitään sekavissa aivoissani, ajattelematta edes mitä +aioin tehdä, vain tarpeessa lähestyä häntä, nähdä hänet. + +Kuljin tuon raunio- ja tuhkakasan kautta, joka muinoin oli ollut +äveriäs Phanar. Nyt siellä vallitsi vain hirmuinen hävitys; pitkät +kuolleet kadut olivat täynnä mustia hiiltyneitä jätteitä. Tuon saman +Phanarin läpi olin ennen hilpeänä kulkenut Eyoubiin, missä armaani +minua odotti... + +Kaduilla huudettiin. Turkin puetut, sotaan kutsutut, puoleksi +aseistetut, puolivillit miesjoukot teroittivat _yagatan'ejaan_ kiviin, +kuljetellen valkoisilla kirjaimilla kirjailtuja vihreitä lippuja. + +Kävelin hitaasti. Astuin Eski-Stambulin yksinäisiä katuja. + +Yhä lähemmäksi tulin. Olin Mehmed-Fatihiin johtavalla synkällä kadulla. +Sen varrella hän asui... + +Ulkona olevat esineet näyttivät auringon valossa niin synkiltä, että ne +ahdistivat sydäntäni. Surullisella kadulla ei ollut ketään. Siellä oli +aivan hiljaista, askeleeni vain kaikuivat... + +Katukivillä, vihreällä ruoholla kulki muudan vanhus muurin viertä +hiipien. Hänen viittansa poimujen alta pistivät esiin laihat, paljaat +jalat; hän asteli pää kumarassa ja puhui itsekseen... + +Hän tunsi minut. Hän päästi käsittämättömän huudahduksen terävällä +neekerin tai apinan äänellä, ja naurahti kiusaavasti. + +-- Aziyadé? kysyin. + +-- _Eûlû! Eûlû!_ kähisi hän korostaen kuin mielissään noita oudon +villejä sanoja, jotka tatarinkielellä merkitsevät kuolomaa. + +-- _Eûlû! Eûlû!_ kertasi hän, kuten sellaiselle, joka ei ymmärrä. + +Ja irvistellen vihan ja tyydytyksen naurua hän toisteli säälimättä +kumeita sanojaan: + +-- Kuollut, kuollut!... Hän on kuollut! + +Ei saata heti ymmärtää moista sanaa, joka lyö odottamatta kuin salama. +Tarvitaan hetkinen kärsimystä, ennenkuin ahdistettu sydämeni ne oikein +ymmärtää. Astuin yhä eteenpäin; tyyneyteni kauhistutti minua. Ja +eukko seurasi askel askeleelta perässäni, kuin raivotar, toistellen +kamalasti: _Eûlû! Eûlû!_ + +Tunsin takanani tuon olennon toivottoman vihan Hän oli jumaloinut +emäntäänsä, jonka minä olin saattanut kuolemaan. Minua peloitti kääntyä +ympäri ja katsella häntä, peloitti todistus ja varmuus, ja astelin yhä +kuin juopunut... + + +3. + +Huomasin nojaavani marmorikaivoon tuon tulpaaneilla ja keltaisilla +perhosilla koristellun talon luona, jossa Aziyadé oli asunut. Synkät +autiot talot hyppelivät silmissäni surman karkeloa, otsani kolahti +marmoriin ja vuosi verta, vanha, kaivon kylmään veteen kastettu käsi +paineli otsaani... Kadidja istui vieressäni itkien. Puristin hänen +ryppyisiä apinankäsiään -- hän valeli yhä vettä otsalleni... + +Ohikulkijat eivät välittäneet meistä. He juttelivat vilkkaasti lukien +papereita, joita jaettiin kaduilla, uutisia Karsin ensimmäisistä +taisteluista. Vietettiin pahoja päiviä sodan alussa ja islamin kohtalo +näytti jo ratkaistulta. + + +4. + +Kylmä esine, jota puristin sylissäni, oli maahan istutettu +marmoripatsas. + +Se oli väriltään taivaan sininen ja päättyi ylhäällä kullattuihin +kukkakirjailuihin. Näen yhä nuo kukkaset ja kultaiset kohokirjaimet, +jotka luin koneellisesti... + +Se oli hautakivi, jollaisia Turkissa asetetaan naisten kummuille, ja +istuin maassa Kashim-Pashan suurella hautausmaalla. + +Punainen, äsken pöyhitty maa kohosi ihmisruumiin pituisena kumpuna. +Pienet, kuokan irti kiskomat ruohot olivat joutuneet mullikkoon juuret +ilmassa. Kaikkialla ympäristössä oli hienoja ruohomattoja, tuoksuvia +villejä kukkia. -- Turkkilaisille haudoille ei tuoda kukkia eikä +seppeleitä. + +Tuolla hautausmaalla ei vallinnut sama kauhu kuin meillä Euroopassa. +Sen itämainen murhe oli hellempi ja suurenmoisempikin. Jylhiä +autioita nurkkia, kukattomia kumpuja, joilla siellä täällä kasvoi +mustia kypressejä. Kaukana toisistaan, jättiläispuitten varjossa +eilen nosteltuja multakokkareita, vanhoja hautapatsaita, outoja, +tarboush'eilla ja turbaneilla varustettuja turkkilaisia hautoja. + +Kaukana jalkojeni alla levisi Kultainen Sarvi, Stambulin tutut +piirteet, ja kauimpana... Eyoub! + +Oli kesä-ilta. Maa, kuiva ruoho, kaikki oli lämmintä, paitse +hautapatsas, jonka ympäri olin käsivarteni kiertänyt. Se pysyi kylmänä, +sen alaosa tunki maahan ja kylmeni kuoleman kosketuksesta. + +Esineillä oli tuo outo sävy, jonka ne saavat, kun ihmisten ja +valtakuntien osat ovat joutumaisillaan ratkaisevaan käännekohtaan, kun +kohtalot päättyvät. + +Kaukaa kuuluivat pyhään sotaan lähtevien joukkojen torventoitotukset, +nuo oudot turkkilaiset fanfarit, joiden sointu on kimeä ja yksiääninen, +-- ääniväre, jota eurooppalaiset torvemme eivät tunne. Sitä olisi voitu +kuvitella islamin ja itämaan viimeiseksi lähtöhuudoksi, Tshenzisin +suuren suvun kuolinlauluksi. + +Turkkilainen yagatan riippui kupeellani, kannoin _yuzbash'ien_ pukua. +Tässä seisova ei enää ollut Loti, vaan Arif, _yuzbashi_, Arif-Ussam. +-- Olin pyytänyt, että minut lähetettäisiin tulilinjoille, ja huomenna +lähden... + +Ääretön, harras suru liiteli Islamin siunatun maan päällä. Laskeva +aurinko kultasi hautojen vanhaa vihertävää marmoria, se heitti +punertavia ailahduksia suurien, satavuotisten kypressien surumielisen +harmahtaville lehville. Tuo hautausmaa oli kuin Allahin jättiläismäinen +temppeli; siellä vallitsi pyhätön salaperäinen tyyneys, joka kehoitti +rukoukseen. + +Silmilläni oli kuin kuolinharso, ja koko mennyt elämäni pyöri päässäni +unelmien hämäränä häiriönä: kaikki maailmankolkat, missä olin elänyt +ja rakastanut, ystäväni, veljeni, eri rotuiset naiset, joita olin +ihaillut, ja sitten rakas kotiliesi, jonka olin ijäksi jättänyt, +lehmusten varjo ja vanha äitini... + +Hänen takiaan, joka nukkuu tuossa nurmen alla, olen unohtanut kaiken. +Hän rakasti minua syvimmällä ja puhtaimmalla, alistuvimmallakin +rakkaudella, ja hiljaa, hitaasti, haaremin kullatun ristikon takana hän +kuoli suruun, valittamatta. Kuulen vielä hänen syvän äänensä sanovan +minulle: "Olen vain pieni cirkassilainen orjatar.... Mutta _sinä, sinä +tiedät_... Lähde, Loti, jos haluat; tee tahtosi mukaan!" + +Toitotukset kajahtelivat kaukana, jylisevinä kuin viimeisen tuomion +raamatulliset torvet. Tuhannet miehet huusivat yhtäaikaa Allahin +peloittavaa nimeä, heidän kaukaiset äänensä kohosivat aina tänne saakka +ja täyttivät suuret hautausmaat oudoilla kajahduksilla. + +Aurinko oli laskenut Eyoubin pyhien kukkuloiden taa, ja kesäyö +laskeutui kuulakkaana Athmanin perinnön ylle... + +... Tuo kaamea tuolla nurmen alla, niin lähellä minua, että värisen, +tuo kaamea, maan nielemä, jota rakastan vielä... Siinäkö kaikki, +Jumala?... Tai onko olemassa määrittelemätön jäännös, sielu, joka +liitelee täällä illan puhtaassa ilmassa, saattaen ehkä nähdä minun +itkevän täällä maassa?... + +Hänen takiaan olen lähellä rukousta, Jumala. Sydämeni, jonka elämän +pilanäytelmä oli kovettanut ja sulkenut, aukenee nyt kaikille ihmisten +uskontojen suloisille erehdyksille ja kyyneleeni tippuvat katkeruudetta +alastomalle maalle. Jos kaikki synkässä tomussa ei olekaan lopussa, +saan ehkä piankin tietää sen... Koetan kuolla saadakseni tietää... + + +5. + +_Loppu_. + +Stambulilaisessa lehdessä _Djeridei-Havadisissa_ luetaan seuraavaa: + +"Karsin viime taistelussa kaatuneitten joukosta löydettiin nuoren +englantilaisen meriupseerin ruumis. Hän oli äsken astunut Turkin +palvelukseen Arif-Ussam-nimellä. + +"Hänet haudattiin Islamin uljaitten puoltajain joukkoon (joita Muhamet +suojelkoon!) Kizil-Tepen juurelle, Karadjemirin kentille." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Aasian tytär, by Pierre Loti + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58326 *** |