diff options
Diffstat (limited to '58156-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58156-8.txt | 4553 |
1 files changed, 0 insertions, 4553 deletions
diff --git a/58156-8.txt b/58156-8.txt deleted file mode 100644 index 44fc361..0000000 --- a/58156-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4553 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Barbro Bertingin tyttövuodet, by -Elisabeth Kuylenstierna-Wenster - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Barbro Bertingin tyttövuodet - -Author: Elisabeth Kuylenstierna-Wenster - -Translator: Rob. A. Seppänen - -Release Date: October 24, 2018 [EBook #58156] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET - -Kirj. - -Elisabeth Kuylenstierna-Wenster - - -Suomentanut - -Rob. A. Seppänen - - - -Tyttäreni kirjasto 3. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1919. - - - - -I. - -BARBRON PÄIVÄKIRJA. - - -Lienee aivan luonnollista, että pieni, yksinäinen tyttölapsi, joka -viettää aikaansa korkeilla tuntureilla ja tuntee itsensä siellä -vieraaksi, hankkii itselleen päiväkirjan rupatellakseen sen parissa, -mutta tuskinpa sellainen kirja huvittanee ketään muuta kuin tyttölapsen -omaa äitiä. - -Barbro Bertingin päiväkirjaa, jota oli verraten säännöllisesti pidetty -niinä kahtena vuonna, mitkä hän oli viettänyt tunturiseudulla, ei -kuitenkaan voinut antaa äidin käsiin. Aikoja sitten olivat näet -Bertingin neljä tyttöä kadottaneet kauniin, iloisen äitinsä, ja -tukkukauppias Berting oli tosin hyvä isä, mutta ei ollenkaan käsittänyt -harhailevia tyttömäisiä ajatuksia ja mielialoja. - -Kun hänen Barbronsa keskenkasvuisena äkkiä muuttui sairaalloiseksi ja -hermostuneeksi ja häiritsi varakasta, vanhaa kauppahuonetta oikukkailla -mielijohteillaan, itkunpuuskillaan tai hillittömillä ilonilmauksillaan, -päätti isä aivan tyynesti, että tytön oli saatava järkiperäistä hoitoa -tullakseen "oikeaksi ihmiseksi". Kotilääkäri ja hän tulivat sellaiseen -johtopäätökseen, ettei Barbro siedä koulutyötä eikä luultavasti -myöskään kotikaupungin kosteaa, sumuista ilmaa. Hänet oli lähetettävä -tunturiseudulle. Tukkukauppias sai hänet sijoitetuksi erääseen -pappilaan lähelle Norjan rajaa hyvin sivistyneeseen papinperheeseen. -Rouvan sisar, keski-ikäinen filosofian kandidaatti, oleskeli myös -tässä hiljaisessa kodissa. Hänen ja papin oli määrä opettaa Barbrolle -kouluaineita, ja rouva otti -- liian harkitsemattomasti kyllä -- -neuvoakseen nuorelle tytölle talousaskareita. Jos hän olisi paremmin -tuntenut ruskeakiharaisen pikkuvieraansa, niin hän olisi oivaltanut, -ettei hänen kärsivällisyytensä riitä likikään perehdyttämään -Barbroa käytännöllisiin toimiin, niin säveän hyväntahtoinen ja -lauhkealuontoinen kuin hän olikin. - -Neiti Winterin ja pastorin ei myöskään kannattanut kehua nuoren -oppilaan edistymistä erikoisen loistavaksi, mutta se ainakin oli -varmaa, että tyttö tervehtyi ja voimistui ylängön puhtaassa, raikkaassa -ilmassa. Barbro nautti hiihtoretkistä, luistelumatkoista, mäenlaskusta -ja lumisodasta. Papinperhe ei ottanut osaa näihin huvitteluihin, mutta -Barbro sai olla Lailan ja Silokin kanssa, jotka olivat kansanopiston -käyneitä lappalaisperheen lapsia ja joiden vanhemmat olivat luopuneet -paimentolaiselämästä ja asettuneet asumaan omaan, komeasti rakennettuun -taloonsa keskelle kirkonkylää. Kokonaista kaksi vuotta sai Barbro -olla täällä levossa ja hiljaisuudessa. Hänen tulinen, vilkas -mielikuvituksensa ei saanut täältä paljoa askartelun aihetta. Luonto -oli liian suuri ja mahtava, jotta siihen olisi voinut syventyä. Hän -kertoi usein päiväkirjalleen, että tunturit peloittivat häntä. Ne -olivat kuin portittomia muureja, joiden yli hän ei koskaan päässyt. -Niin paljon kuin hän yrittelikin kavuta, ei hän kuitenkaan ollut -päässyt korkeimmalle laelle. - -Barbro oli ennen, "asuessaan ihmisten ilmoilla", kuten oli tapana -sanoa, aikonut ruveta kirjailijaksi, mutta kirjallisten lahjojen jäljet -näkyivät täällä erämaassa hautautuneen kinoksiin. Jokunen pieni, -lapsellinen runonpätkä tahi kömpelö luonnonkuvaus sai kyllä sijansa -päiväkirjassa, mutta palava halu kirjoittaa kirjoja sammui hiljalleen -yksitoikkoisuudessa. - -Tukkukauppias Berting, joka hyvin mielellään tahtoi tytöstään -samanlaista kuin muista siskoista ja joka ei sietänyt kesyttömän -linnun siipien räpytystä, oli erittäin tyytyväinen, kun pastori -ilmoitti hänelle, että Barbron huimuus oli talttunut. Hän saattoi -kyllä hihkaista ilosta vähän liikaa, kun posti saapui tahi kun aurinko -nousi vuoren takaa tahi kun villijoutsenet joikuivat lammella, mutta -muuten ei häntä ollut työläs hoitaa. Toisinaan kyllä sattui, että hän -näytti alakuloiselta ja levottomalta, mutta sehän oli tavallista hänen -iässään. Se oli vain jonkunlaista mielen kasvukivistystä. Jahka hän -vielä vaurastui ruumiin ja sielun puolesta, niin tukkukauppias sai -nähdä hänen seuraavan sisariensa esimerkkiä ja kasvavan kelpo naiseksi. - -Sehän kuulosti koko lupaavalta, ja kun tuntureilta saapuvat tiedot -edelleenkin olivat suotuisia, niin päätettiin, että Barbro sai palata -kotiin siksi päiväksi, jolloin hän täytti seitsemäntoista vuotta. - -Ulla-täti, joka uutterasti hoiti Bertingin taloutta, iloitsi kylläkin -tyhmästi luullessaan saavansa veljentyttärestään talousapulaisen. Ei -ainoastakaan tyttärestä ollut hänelle apua ollut, sen jälkeen kuin -Birgit oli mennyt naimisiin Bengt Malmin kanssa ja Elsa lähtenyt -Lundiin lukemaan lääkäriksi. Aina, tytöistä nuorin, kävi vielä koulua -eikä hänestä muutenkaan ollut varaa toivoa talousihmistä. Hänellä oli -aina ollut selvillä elämäntehtävänsä. Se oli isän iso konttori. - -Mutta Barbrolla -- hänellä ei ollut ainoatakaan suunnitelmaa -- ei -mitään viitoitettua uraa. Häntä voi täti käyttää; tosin hän oli ollut -mahdottomampi kuin kaikki muut kolme yhteensä, mutta nyt hän oli kai -oppinut hillitsemään höynäilyään ja konstejaan. - -Ei ollut tapahtunut kertaakaan, ettei viisas ja hyvin harkittu teko -olisi tuottanut talolle hyötyä, niinkuin oli tarkoitettu. Ulla-täti -luottikin täydellisesti veljensä tarkkanäköisyyteen kaikissa suhteissa. - -Kun Barbro oli lukenut kirjeen, joka lupasi hänet kotiin -syntymäpäiväksi, alkoi hänen sydämensä sykkiä rajusti ja veri kohista -suonissa kuin kevätpuro. - -"Hurraa! Hurraa! Hurraa! Minä pääsen kotiin!" huusi hän, niin että koko -talo kajahteli, mutta ei kukaan juossut ottamaan osaa hänen riemuunsa -enemmän kuin hillitsemään hänen ryöppyävää mielenpurkaustansakaan. - -Pastori oli kylällä kastematkalla. Neiti Winter oli mennyt kasveja -keräämään. Ja papinrouva ei suinkaan päästänyt käsistään kauhaa, jolla -hän syvämietteisesi hämmenteli pataa, lähteäkseen suin päin katsomaan, -mikä ilo oli yllättänyt Barbron. - -"Hurraa! Hurraa!" kuuli hän yhä lähempää ja samalla vuoroin juoksevia, -vuoroin hyppiviä askeleita pitkin epätasaisia, kuoppaisia lattioita, -joiden poikki tilkkumatot kulkivat kuin mitkäkin suoportaat. - -Äkkiä syntyi taas hiljaisuus. Kepeät askelet suuntautuivat toisaalle. - -Barbro oivalsi heti menettelevänsä sopimattomasti kilttejä Granlundeja -kohtaan, jos hyökkäisi heidän kimppuunsa tuo ihana ilosanoma kädessä. -Silloin he luulevat, että hän on viihtynyt kauhean huonosti. Ja niinhän -ei asian laita oikeastaan ollut. Hän oli vähitellen oppinut pitämään -sekä metsistä että lakkasoista, tunturilakeuksista ja kimaltelevista, -tummista vesistä, mutta täysin kotiutua hän ei voisi milloinkaan tähän -syvään yksinäisyyteen -- eikä myöskään pappilan puutteellisiin oloihin. - -Hän oli katkerasti kaivannut kaunista tornihuonettaan, kun vertasi sitä -siihen matalaan, vetoisaan ja ahtaaseen päätykamariin, jossa hän täällä -asui. Paitsi kehnoa rautasänkyä, pakkalaatikosta kyhättyä pesutelinettä -ja ruskeaa piironkia oli huoneessa pieni kivikova sohva, pari puutuolia -ja kaksilaatikkoinen pöytä. Ikkunan neljä lasiruutua oli aikojen ahava -purrut vihreänkarvaisiksi. Uutimet riippuivat tynkämäisinä ja koviksi -tärkättyinä niukoissa laskoksissa kahden puolen ikkunanpieliä, joihin -ne olivat sidotut punaisilla villanauhoilla. - -Näköala oli suurenmoisen kaunis ja laaja. Silmä näki peninkulmien -päähän yli järvien ja viljeltyjen maiden, kuten Barbrosta tuntui, mutta -lopulta kimmosi katse takaisin, sillä kauimpana yleni alaston, ikävän -näköinen tunturi, joka sulki näköalan. - -Tänään Barbro ei ajatellut tunturia eikä hän katsellut alas -laaksoonkaan, missä niittyvilla kimalteli ja karvaiset, mustat jäkälät -hiiviskelivät pitkin maanpintaa kuin mitkäkin parrakkaat pikku tontut, -jotka tavoittelevat toisiaan kiinni. - -Hän katseli kirjettä säteilevin kasvoin. Näin isä kirjoitti: - - Rakas tyttöni. - - Nyt kai olet terve ja reipas, niin että siedät tätä - meikäläistäkin ilmaa? On jo aika, että saamme Babimme kotiin. - Täti ja siskot ovat myös sitä mieltä, että olet jo kauan ollut - poissa. - - Minä en mitenkään ehdi tulla hakemaan sinua; olethan nyt jo niin - iso, että tulet toimeen omin neuvoin, luulemma. Kun enää on vain - muutamia viikkoja jäljellä siihen, kun Bertingin tyttö n:o 3 - täyttää seitsemäntoista vuotta, ja mainittua henkilöä odotetaan - perhepiirissä nimenomaan tuoksi päiväksi kotiin, niin saat - laittautua matkalle mahdollisimman pian. - - Rakas lapseni, me iloitsemme sydämestämme saadessamme toivottaa - sinut tervetulleeksi luoksemme -- ei enää loruilevana koulutytön - hupakkona, jonka päässä pyörii kaikenlaisia hassuja haaveita, - vaan järkevänä, hauskana neitona, joka ei kujeile. - - Ulla-täti lähettää sinulle terveisiä ja sanoo, että hän toivoo - saavansa sinusta sekä hyötyä että huvia, ja Aina -- meidän - entisen ravakka "Pojumme" -- lupaa rutistaa sinut kuoliaaksi, - niin että saat olla varuillasi. Niin, Poju on tosiaankin - ahkeruuden, hyvän käytöksen ja iloisen reippauden loistava - esimerkki. Ajattelehan, kuinka hän on kasvanut -- hipuu jo - melkein pappansa pään yläpuolelle. - - En ehdi kirjoittaa enempää. Eihän minulla enää muuta sanomista - olekaan, kuin että ilmoitan asian yht'aikaa pastorillekin ja - lähetän matkarahat sekä odotan sinua päivänä, jonka itse saat - mahdollisimman pian määrätä. - - Uskollinen isäsi August Fr. Berting. - -Taannoin Barbro oli vain pikimmältään lukaissut kirjeen ja tuntenut -suurta riemua. Nyt hän pyyhkäisi sitä miettivästi kädellään, ja hänen -kasvojensa ilme vaihtui. Punaisen suun ympärille nousi väreitä, mutta -niitä ei nostattanut itku, vaan jokin kiihkeän levottomasti kyselevä -odotus. - -Isä ei ollut maininnut sanallakaan, että häntä ikävöitiin, vaikka -sellainen lie tarkoitus ollut. Isä lausui ajatuksensa aina lyhyesti -ja kuivahkosti. Ulla-täti tarvitsi hänet talouteen, se oli kaikkea -muuta kuin houkuttelevaa, ja sellaiseen touhuun hän ei kyennyt hivenen -vertaa. Hän tulee ehkä liikuskelemaan kotonaan jokseenkin samalla -tavalla kuin täälläkin puuttumatta mihinkään, mitä muut tahtovat hänen -tekevän. Oli hirveää olla niin kykenemätön ja -- hän oli myös haluton. - -Tämä itsetunnustus sai hänet alakuloiseksi ja hän huokasi raskaasti. -Monen monta kertaa hän oli vertaillut itseään siskoihinsa ja huomannut, -kuinka paljoa paremmin nämä suoriutuivat kaikesta. - -Birgit oli mainion sievä nuori rouva, jolla oli maailman suloisin -pikku typykkä, jota hän hoiti mallikelpoisesti. Ja hän oli niin etevä -perheenemäntä, että Ulla-tätikin ylisti häntä maasta taivaaseen. - -Elsa suoritti tutkintonsa aina parhailla arvolauseilla, ja toverit -pitivät häntä sekä velvollisuuksien täyttämisen että rattoisuuden -esikuvana. Einar-serkku ja hän olivat kuin parivaljakko; he pysyivät -aina yhdessä ja vetivät tasaväkisesti. - -Ja Aina, kaikkien suosikki, varsinkin isän -- hänhän oli -luokkansa paras eikä väsynyt milloinkaan. Hän otti osaa kaikkiin -urheilukilpailuihin, ja myötäänsä oli sanomalehdessä, että -"urheilumaailmassa hyvin suosittu neiti Aina Berting, vaikka onkin -nuorin kilpailijoista, voitti ensimmäisen palkinnon". - -Hänellä oli kaikenkokoisia pokaaleja ja mitaleja, mutta Pojun -mieleenkään ei johtunut ylpeillä voitonmerkeistään, hän oli vain -tyytyväinen. Ja selvää oli, että voitot merkittiin kirjaan. Berting -nuorempi oli synnynnäinen numeroihminen. - -No, siihenkö ilo loppuikin? Niinkö pian kupla puhkesikin, Babi hupakko? -Hän veti otsansa ryppyyn, painoi kyynärpäänsä pöytää vasten ja rupesi -punomaan hiuksiaan sormiensa välissä. Hänen käsiensä oli uskomattoman -vaikea pysyä alallaan. Ne pelailivat tuhansin eri tavoin, milloin -haparoivat hiuksia, milloin sormeilivat toisiaan, milloin hyppivät tai -laahustivat pöydällä, milloin hypistelivät hametta, milloin liehuivat -ilmassa. - -Hän ajatteli kulmat kurtussa ja huulet puoliavoimina. Isän kirja oli -äkkiä vienyt hänet lähemmä kotia, joka viime vuosina oli hänestä -toisinaan tuntunut omituisen kaukaiselta. Mutta nyt hän pääsee takaisin -omaan rakkaaseen huoneeseensa. Hän tapaa kotikaupungin kaduilla -tuttavia, saa kutsuja päivällisille ja tanssiaisiin, kuten aikaihmiset -ainakin, ja sitten luultavasti menee kihloihin ja naimisiin, jos -ilmestyy joku, joka hänestä huolii. - -Hän saa olla yhdessä muutamien luokkatoveriensa kanssa ja elvyttää -vanhoja koulumuistoja. Harriet Lindvall ja Gudrun Wilkens jatkavat -lukujaan ja suorittavat ylioppilastutkinnon. Toiset olivat päässeet -koulusta viime keväänä. - -Mutta se, jonka tapaaminen tuotti Barbrolle suurinta iloa, oli -Sonja Thomas, hänen kouluaikansa paras ystävätär. Nyt, sen jälkeen -kuin Barbrosta oli tullut tunturihiiri (Sonjan antama nimitys), -he olivat vieraantuneet toisistaan koko lailla. Alussa he olivat -kirjoitelleet ahkeraan, mutta kun Barbro ei osannut kertoa muusta kuin -tunturiluonnosta ja yksitoikkoisista päivistä, ajatteli Sonja olevan -turhaa kuvailla kaikkia tanssiaisia ja pitoja, joissa hän kävi. Hän -oli viettänyt koko kesän tanskalaisessa kylpylaitoksessa ja lähettänyt -sieltä vain silloin tällöin jonkun maisemakortin, mutta Barbro ei -epäillyt hetkeäkään, että he tulevat entiselleen, kunhan vain pääsevät -oikein rupattelemaan -- ja nauramaan! Hän kuuli aivan selvästi Sonjan -heleän, tarttuvan naurun. Sitä ei kukaan jaksanut vastustaa. Rakas, -vallaton, ihastuttava Sonja, kuinka rajattoman hauskaa on saada taas -kävellä hänen kanssaan käsikoukussa! - -Barbro loisti riemusta tätä ajatellessaan, ja ilo läikähdytti häntä -niin valtavasti, että hänen täytyi pyrähtää ulos luonnon helmaan. -Taivas oli kuulakan sininen, valoa säteilevä ilma oli oikein kesäisen -lämmin, vaikka jo oli elokuun loppu. Pienellä piha-aukealla lojua -lekotteli valkea lappalaiskoira. - -Parilla harppauksella Barbro pääsi ystävänsä Vahdin viereen. Hän -tarttui koiran etukäpäliin, nosti sen pystyyn takajaloilleen ja rupesi -tanssimaan haukkuvan kavaljeerinsa kanssa rallattaen: - - "Minä lähden kotihini, pois, pois, pois! - Minä lähden kotihini, pois, pois, pois, - ihan minä ilohoni halkeen!" - -Tulipa vihdoin rouva Granlund eteisen kuistille ja kysyi verkkaisen -laulavalla äänellään: - -"Mitä meteliä tämä on, Barbro? Hiljaa, Vahti!" - -"Anteeksi, Sara-täti! Kiitos musiikista, Vahti! Ja nyt suu kiinni, -haukkuseni. Käyppä taas paistattamaan päivää." - -Barbro kiepsautti kullanruskean hiuskiemuran otsaltaan ja juoksi -papinrouvan luo. - -"Sinä olet aivan resuisen näköinen, Barbro, ja hirveän muistamaton -olet myöskin, rakas ystävä. Sanoinhan sinulle, että sinun on tultava -keittiöön oppimaan keittämään helppotekoista porkkanahilloketta, mutta -olen saanut odottaa turhaan. Jos tahtoo jotakin saada aikaan tässä -maailmassa, hyvä lapsi, niin on oltava huolellinen ja säntillinen." - -Kun Sara-täti pani puhekoneensa käyntiin, niin syntyi siitä aikamoinen -moraalisaarna, kuten Barbro nimitti noita joka päivä uudistuvia -kehoituksia, joiden teho, paha kyllä, oli vallan vähäinen. Kyllähän -Barbro tarjoutui toisinaan sekä puutarhatöihin että talousaskareihin, -mutta Sara-täti ei voinut milloinkaan luottaa häneen, sillä kesken -kaiken hän saattoi kiintyä lukemaan jotakin kirjaa tahi takertua -johonkuhun muuhun papinrouvan mielestä aivan joutavaan hommaan niin -kovasti, että jätti työnsä sikseen. Hän koetti kuitenkin näyttää -hyvin katuvaiselta ja taipuvaiselta korjaamaan laiminlyöntinsä, ja -sentähden tuntui rouva Granlundista varsin ihmeelliseltä, kun hän sai -vastaukseksi: - -"Sara-täti, porkkanahilloke saa minusta nähden olla niine hyvineen. -Minä en kajoa siihen sormellanikaan tänään. En halua puuttua mihinkään -ikävään, tahdon vain iloita." - -"Mitä nyt on tekeillä?" - -Barbro sävähti hehkuvan punaiseksi. Kas niin, nyt hän kuitenkin oli -ilmaissut ihastuksensa, ja hän _ei ollut_ tehnyt sitä hienosti eikä -kiltisti. Senvuoksi hän sanoikin erittäin säveällä ja hyvin hiljaisella -äänellä: - -"Minä saan matkustaa kotiin kolmen viikon päästä, ja vaikka olen -viihtynyt täällä mainion hyvin, niin on kuitenkin oikein hauska päästä -isän, siskojen ja toverien pariin." - -"Sen kyllä ymmärrän", myönsi Sara-täti, "mutta vahinko vain, että -Barbro on niin vähän oppinut. Se ei ainakaan ole minun vikani." - -"Ei tietystikään! Jos minulla olisi ollut vähänkin taipumusta, niin -minusta olisi täällä tullut paksu keittokirja, ja silloin olisin -kelvannut vaikka minkä vanhan, sairastelevan syömärin ruoanlaittajaksi, -mutta eikö täti usko, että oppi voi jäädä minuun kypsymään ihaniksi -tulevaisuuden hedelmiksi?" - -Säteilevät,siniset tytönsilmät välkkyivät kuin kokonainen kimppu -auringonsäteitä vakavaa, harmahtavaa papinrouvaa kohden, jonka tukka, -hipiä ja puku, jopa luonnonlaatukin olivat samanväriset. - -"Siitä minulla ei ole mitään toivoa", vastasi Sara-täti aivan kuin -kirjasta lukien, "mutta saattaa olla, että sallimus voi keksiä sinulle -jotakin muuta hyödyllistä tehtävää". - -"Niin, Sara-täti, mustilla lampailla on aina eriskummaisuuden arvo. -Ja kun joku oikukas olento kyllästyy virheettömiin valkoisiin, niin -ehkäpä hän sitten vilkaisee hyväntahtoisesti minun puoleeni. Kaikkein -edesvastuuttominta lienee naimisiinmeno, niin että se kai on minun -ainoa pelastukseni." - -Sara-tädin kuihtuneille kasvoille nousi ankaran paheksuva ilme. - -"Sinä puhut puuta heinää, lapsi. Ei mikään naisen kutsumus ole suurempi -ja tärkeämpi kuin olla hyvä puoliso." - -"Hohhoo ja-jaa", naurahti Barbro parantumattoman vallattomasti, "siinä -meni sekin mustan lampaan tulevaisuudentoive. Rakas Sara-täti, silloin -on parasta, että pyhitän sieluni porkkanahillokkeen keittoon osatakseni -edes jotakin." - -"Ei se ainakaan haittaisi", vakuutti rouva Granlund järkähtämättömän -tyynesti. - -"Aion tästä lähteä Enok-setää vastaan. Hänellä on kai paljon kantamista -kylältä -- onnellisten vanhempien antamia lahjoja. Oikein käy sääliksi, -kun hän saa yksinään retuuttaa puolta tusinaa poronjuustoa ja lisäksi -ehkä karhunpaistia. Täytyy muistaa, Sara-täti, että hänen oikeassa -käsivarressaan on leini." - -Rouva Granlund vain pudisti päätään ja huokasi raskaasti. Nykyisessä -mielentilassaan Barbro ei kuitenkaan paljoa välittänyt, millä tavoin -hänelle lähtölupa annettiin, vaan lensi sisälle hakemaan hattuaan ja -sitten takaisin ulos. - -Hän oli kulkenut tuon tien metsän halki ja ketojen poikki lukemattomia -kertoja, poiminut kevään ja kesän kukkia rantanotkosta ja nähnyt -lumivyöryjen, jotka auringon lämpö oli irroittanut, luisuvan pitkin -rinnettä, kunnes ne heittäen kaiken arvokkuutensa roiskahtivat -hillittömästi viimeiseltä jyrkänteeltä alas ja musertuivat rosoisiin -kalliopaasiin. - -Hän oli opastanut eksyneitä matkailijoita oikealle tielle ja -vaeltanut täällä Lailan ja Silokin parissa, jotka aluksi olivat -ymmärtäneet häntä yhtä vähän kuin hän heitä. Tänään hän ei ollut -halukas olemaan kenenkään oppaana eikä hän myöskään tahtonut kuunnella -tunturitoveriensa haparoivaa ja hitaanpuoleista keskustelua. He eivät -kuitenkaan ymmärtäneet, että hänestä oli suuri ilo lähteä tältä -seudulta, missä heidän mielipiteensä mukaan ei puuttunut mitään -viihdyttävän elämän edellytyksiä. - -Erään matkailijan hän kuitenkin kohtasi. Tämä oli nuori mies, jolla oli -reppu selässä ja ylioppilaslakki päässä. Hän kysyi tietä kylään. - -"Kääntykää takaisin ja seuratkaa minua, niin pääsette sinne", selitti -Barbro kuivahkosti. Hän ei tahtonut, että matkailija häiritsisi hänen -ajatuksiaan. - -Mutta onhan selvää, että kun kaksi nuorta ihmistä kulkee rinnakkain -kapealla tiellä, heidän täytyy sanoa toisilleen jotakin. Ja Barbro se -muuten aloitti puheen. Hän osoitti seuralaiselleen erästä jäätikköä, -joka välkkyi kaukana ruusunhohteisessa auringonpaisteessa. - -"Ette ole norrlantilainen", sanoi nuori mies. - -"En olekaan, olen Länsi-Ruotsista, vaikka olen asunut täällä pari -vuotta. Mutta nyt saan lähteä kotiin." - -"Sepä ihmeellisen hauska sattuma. Mitähän, jos osuisimme -matkatovereiksi? Jollen erehdy, olemme teidän kielimurteestanne -päättäen samasta kaupungista." - -"Hyi, sen kyllä kuulee; huomasin sen heti", selitti Barbro -vilpittömästi. "Tuskin lienee toista murretta, jonka niin helposti -tuntee, mutta minä luulin sen jo jonkun verran karisseen puheestani." - -"Samaa minäkin olen luullut itsestäni", nauroi nuori mies, "mutta tuon -murteen laita on niinkuin seebran viirujen, joista aapiskirja opettaa, -etteivät ne milloinkaan lähde pois. Olen sille kuitenkin tällä kertaa -kiitollinen. Oli hyvin hauska tavata joku ihminen tässä erämaassa." - -"Vieläkös mitä, ei täällä ole niin harvassa ihmisiä, olette varmaankin -eksynyt oikealta suunnalta. Eikö teillä ole karttaa tai kompassia, kun -ette osaa edes kylään?" - -"Älkää pilkatko, neiti! Karttani jäi erääseen autiokotaan, jossa vietin -viime yön, ja kompassi unohtui Jellivaaran hotelliin." - -"Meillä on muutamia kosketuskohtia", nauroi Barbro. "On virkistävää -kuulla kerran muidenkin huolimattomuudesta. Saatte uskoa, että minun -huolimattomuuttani märehditään aamusta iltaan." - -"Nielaistaan se nyt sitten lopullisesti. Asiasta toiseen, sallitteko, -että sanon, kuka ja mikä minä olen? Me ruotsalaiset esittelemme -mielellämme itsemme." - -"Niin, ja sitten on koko runollisuus tipotiessään." - -"Olisiko teistä sitten erinomaisen runollista, jos sattuisimme -vastakkain oman kaupunkimme kadulla ensi talvena, ja te ajattelisitte: -tuo on se, jonka tapasin tuntureilla. En tiedä, mikä hänen nimensä on, -mutta hutilus oli, kun karttansa ja kompassinsa unohti." - -"Ei ole ensinkään varmaa, että osumme vastakkain. Kaupunki ei ole -niinkään pieni. Yhtä luultavaa on, että tämä jää vain erämaan -seikkailuksi. Kohdattiin vain ja sitten hyvästi. Nyt te jo osaatte -mennä, minä käännyn takaisin. Näen Enok-sedän -- pastori Granlundin -- -tulevan tuolla. Minun on mentävä häntä vastaan." - -"Mutta jos joudumme samaan junaan, ettekö silloin tahdo minua tuntea, -neiti?" - -"Kyllä, miks'ei!" Barbro nyökäytti päätään toverillisesti. "Sanokaamme -_au revoir_." - -Kohta tämän jälkeen Barbro huusi: - -"Enok-setä, hohoi!" - -Ylioppilas oivalsi, ettei tyttö piitannut hänestä sen enempää. Kohtaus -oli hänen mielestään aika virkistävä, ei siksi, että neiti olisi ollut -erikoisen näköinen tai muuten viehättävä, mutta hänen käytöksensä -oli reipas ja luonnollinen eikä hän välittänyt keimailla kauniilla -silmillään enemmän kuin sanoa mitään "purevaakaan", kuten muut tytöt. - -Hän olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että tuo tyttö oli Barbro Berting, -joka oli paljon kujeillut koulussa ja jota Harald Witt oli yhteen -aikaan hakkaillut. Hänethän oli lähetetty pois kotoaan, kun pappa -Berting oli kyllästynyt hänen juonitteluunsa, kuten Inga Rolander oli -kertonut. Nyt hän ei ollut ensinkään juonittelevan näköinen, mutta -tuskinpa sellainenkaan, kuin tukkukauppias toivoi. Hänessä oli liian -paljon lennokkuutta soveltuakseen Bertingin taloon. Hän sanoi itseään -hutiloksi -- se ei ole miellyttävä ominaisuus tytössä! - - * * * * * - -Illalla Barbro kirjoitti päiväkirjaansa: - -28/8. Tapauksista rikas ja suloinen päivä. Ensin isän kirje, joka -sai minut iloiseksi ja sitten pahoilleni ja sitten taas iloiseksi. -Sitten ylioppilas. Saattaa olla hyvä, että merkitsen muistiin hänen -ulkomuotonsa, jos sattuisimme tapaamaan. On aika jännittävää muistella -sitä sitten, kun haukotuspäivät tulevat. Minä ja'an ajan: - -Punaisiin päiviin = iloisiin ja sisällysrikkaisiin. - -Sinisiin päiviin = uutteran työn varsinaisiin päiviin. - -Haukotuspäiviin = ikäviin, tyhjiin ja pitkiin. - -Ei mutta, nytpä unohdan kirjoittaa ylioppilaasta. Hän oli notkea ja -sorearyhtinen, jalat suorat ja niska hirveän hauska. Tukka oli ruskea -ja lyhyeksi leikattu. Kasvot parahultaisen kokoiset ja nenä juuri -semmoinen kaartuva, jota en ikinä osannut piirustaa koulussa, vaikka -kuinka olisin tuijottanut 'Nuoren roomalaisen' mallipäätä. Suu kyllä -kehittyy edukseen, kun viikset kasvavat. Se on leveähkö. Silmät -- -niin, niitäpä en muistakaan, vaikka ne eivät olekaan vähäpätöinen -tuntomerkki. - -Se johtuukin siitä, että tunnen vain harvoja poikia" -- hän veti -paksun viivan viimeisen sanan yli ja kirjoitti sen sijaan -- "herroja. -Ne ovat Harald Witt, mutta hän on Karlberg-opistossa, ja Gunnar -Örn kauppaopistossa ja Holger Boye, joka lueksii Lundissa. Hän on -lähettänyt minulle terveisiä Elsan kautta, mutt'ei ole kirjoittanut -kertaakaan. - -Barbro laski kynän lepäämään ja katsoi nyrein mielin kirjaan. Mitä -roskaa hän oli taas töhertänyt! Hänen päiväkirjansa, josta tietysti -piti tulla siistin asun ja lennokkaiden ajatusten näyte -- niin hän oli -päättänyt -- olikin itse asiassa surkean sekasotkun temmellystanner, -jossa vilisi mustetahroja, pyyhittyjä kohtia, vinoja rivejä, hutiloiden -kirjoitettuja säkeistöjä, hät'hätää kyhättyjä mietteitä ja hajanaisia -ajatuksia. Kesken kaiken töksähti esiin selostus kermakaramelleista ja -penikkataudin oireista. Barbro näet odotteli vahvasti saavansa Vahdin -perillisen mukaansa kotiin. - -Hän kastoi kynän uudelleen ja päätti kirjoittaa jotakin järkevää, koska -tämä päivä tavallaan aloitti uuden vaiheen hänen elämässään. Tyhjälle, -valkealle lehdelle hän siis kirjoitti: - -"Barbro, sinä Bertingin huonekunnan tyhmin, laiskin ja epäonnistunein -jälkeläinen, paranna itsesi. Sano itsellesi: 'minä tahdon' -- ei, se ei -auta. Keksi jotakin muuta. 'Uppåt och framåt' [Ylöspäin ja eteenpäin. -Suom.], se olkoon valiolauselmani." - -Hän viskasi kynän pois, sillä äkkiä juolahti hänen mieleensä uusi -aate. Hän piirtää käsivarteensa U:n ja F:n. Erään merimiehenkin hän -oli nähnyt piirtävän sillä tavoin nimikirjaimensa. Barbro kärsi kivun -kuin spartalainen tehdessään tämän suurtyön ja raapiessaan ihonsa rikki -syövyttääkseen käsivarteensa nuo pienet, epäselvät kirjaimet avuksi ja -opiksi itselleen hädän hetkenä. - -Ei ollut ketään, jolta hän olisi kysynyt neuvoa; isän puoleen hän ei -tohtinut kääntyä, jos oli tehnyt jotakin hassua, ja vielä vähemmin -Ulla-tädin puoleen. Birgit asui Tukholmassa, ja hänellä oli työtä -omissa oloissaan. Vanha isoäiti Skoonessa oli ainoa, mutta sill'aikaa -kuin kirje ehtii kulkea edestakaisin, saattoi Barbro tehdä monia -tyhmyyksiä, kun sille päälle sattui. Huu, kuinka hän katui myöhemmin --- hän tunsi olevansa aivan kuin pimeänarka, joka ei löydä tietä -päivänvaloon. - - - - -II. - -SYNTYMÄPÄIVÄ. - - -Barbrosta oli tosiaankin aika noloa jäädä ihan ilman matkaseikkailuja, -joita olisi voinut kerroskella tai kätkeä mieleensä kallisarvoisena -muistona. Hän oli näet odottanut hyvin paljon pitkästä, omintakeisesta -matkasta. Mutta ei näkynyt edes ylioppilasta. Jonkun verran puuhaa -ja pientä haittaa oli kolmen viikon vanhasta Vahti-penikasta. Se -oli saanut isänsä nimen ja valkean turkin. Naisten osastossa ei -ensin kukaan ollut tietävinäänkään tästä huonosti kasvatetusta pikku -herrasta, mutta vähitellen se sitten voitti puolelleen sekä vanhojen -että nuorten sydämet, ja Barbro pääsi matkustajien suureen suosioon -sirkeän penikan vuoksi, joka muiden pikkulasten tavoin enimmäkseen -veteli unia. - -Ulla-täti ei tietystikään lausunut helliä sanoja Vahdille -tervetuliaisiksi. Mutta Aina ilmaisi heti hyväksyvän kantansa; ja -silloin oli myös isän suosio saavutettu. Seuraavana päivänä tulonsa -jälkeen Barbro täytti seitsemäntoista vuotta. - -Hän sai kauniin syntymäpäiväpöydän ja paljon lahjoja. Isä antoi hänelle -antiikkisen teekaluston ja kullatusta hopeasta tehdyn sokeriastian -sekä isänmaallisen historiateoksen. Ulla-tädin lahja ei ollut niin -mieleinen. Tämä oli tilannut puoli tusinaa aimo keittiöesiliinoja -ja niiden lisäksi pieniä valkeita myssyjä, joiden piti olla tukan -kaunistuksena ruoanlaitossa. - -Birgit oli lähettänyt Babille oman ja pikku tyttönsä valokuvan. Sen -mukana seurasi kokonainen albumi amatööri-valokuvia tästä pikku -esikoisesta, kokoelma, joka olisi ollut mielenkiintoisempi ylpeälle -äidille kuin seitsentoistavuotiaalle tädille. Tämä suvaitsikin mutista -kolmannentoista kuvan jälkeen: - -"Ei, nyt en jaksa enää katsella sinua, paksua palleroa!" - -Elsa, joka ei vielä ollut matkustanut Lundiin, oli lyöttäytynyt yhteen -Ainan kanssa ja ostanut syntymäpäivälapselle marmorisen veistokuvan. -Barbro sai heti tietää Ainalta, paljonko se oli maksanut. He olivat -saaneet sen huokealla, sillä marmorissa oli pieni vika. Aina oli hyvin -tyytyväinen, kun oli havainnut sen ja tehnyt hyvät kaupat. Hän ei olisi -voinut antaa milloinkaan itselleen anteeksi, jos olisi maksanut saman -hinnan virheellisestä Psykestä kuin virheettömästä. - -Tukkukauppias Berting piti seitsentoistavuotiaan kunniaksi suuret -päivälliset, mutta hän ei kutsunut niille nuorta väkeä. Talon -seurapiiriin kuului enimmäkseen lapsettomia perheitä tahi iäkkäitä -poikamiehiä. Ja tällaiset sedät eivät olleet Bertingin tyttöjen -suosikkeja. He eivät osanneet milloinkaan keskustella mistään muusta -kuin "liikkeen" asioista. Ja kun heitä oli useampia, sanoivat tytöt -heitä siitä syystä "ikiliikkujiksi". - -Sonja Thomas oli ainoa vieras, jonka Barbro otti vastaan rajun -ihastuneesti. Sekä Sonja että hänen ruusunsa saivat riemuitsevan -syleilyn. - -"Vai niin, vai olet sinä nyt tuon näköinen, pikku tunturihiiri", sanoi -Sonja, ja Barbro huomasi heti, että hänen äänensävynsä oli kypsynyt ja -kehittynyt. - -"Mitä merkitsee olla 'tuon' näköinen?" kysyi Barbro nauraen. "Olen -puolta päätä pitempi kuin sinä, pieni paapero." - -"Pieni, mutta pirteä, Babi! -- Sinä olet pulskistunut, jos sanon -suoraan. Minusta on suuri nautinto näytellä sinua meidän joukolle." - -Päivälliset olivat hyvin ikävät, ja Barbro huomasi surukseen, että -kodin jäykänlainen, painostava mieliala oli pysynyt entisellään. -Ruokapöydän huolittelu ja astiat sekä monet ruokalajit vaikuttivat -häneen sen sijaan aivan toisella tavoin kuin ennen hänen kotoa lähtöään. - -Ennen hän ei ollut ajatellut, että he olivat rikkaita Bertingejä, -mutta kun hän nyt vertasi sitä suurta komeutta, mikä kotona vallitsi, -tunturien köyhään pappilaan, niin hän ihmetteli, ettei siellä -ollut kaivannut kaikkea sitä ylellisyyttä, mihin oli tottunut aina -lapsuudestaan saakka. - -Vaikka talon tyttäret nyt olivat nuoria naisia -- Aina oli kesällä -käynyt rippikoulun --, tuntui heissä kuitenkin olevan sitä arkuutta, -mihin Ulla-tädin jankutus ja isän jurous jokapäiväisessä elämässä oli -heidät totuttanut. Sonja sen sijaan ei salannut viehkeätä, pulppuilevaa -eloisuuttaan. Hän, joka oli vanhempiensa jumaloima ainoa lapsi, oli -saanut vapaasti kehittyä ihastuttavan vallattomaksi, ja hänen pieni, -kaunis päänsä ja siromuotoiset pikku kätensä liikkuivat myötäänsä. -Punaisten huulien lomista välkkyi tasainen valkea hammasrivi. Ylähuuli -oli lapsellisen lyhyt ja pehmeästi kaartuva. - -Barbro ei voinut katsella häntä kyllikseen. Hänen herkästi syttyvässä -sydämessään paloi ihmettely ja ihailu, ja Sonjahan oli ollut aina hänen -ihanteensa. - -Pitkistä, kuivista puheista sai myös päivän sankaritar osansa. Hänelle -piti puheen isä, joka oli nähtävästi halunnut sovitella sanottavansa -leikilliseen muotoon. Mutta hän oli tätä ennen puhunut jo kahdelle -seitsemäntoistavuotiaalle, ja kun hän ei ollut mikään kaunopuhuja, -tuntuivat sanat hieman kuluneilta ja mauttomilta. - -Vasta kun tytöt neljän kesken menivät Barbron huoneeseen ja asettuivat -mukavasti istumaan ison makeismaljakon ympärille, kävi mieliala -rattoisaksi ja iloiseksi. - -He olivat ehtineet istua vain vähän aikaa, kun koputettiin oveen. -Sisäkkö toi tukun sähkösanomia. - -Barbro sävähti tulipunaiseksi. Sähkösanomia hänelle -- käsittämättömän, -rajattoman ihanaa, että niin monet olivat muistaneet häntä. Hän -katseli noita siniharmaita papereja, pari loistosähkösanomaa oli totta -totisesti myöskin. - -Sonja tarjoutui mielellään lukemaan ne ja iski samassa salavihkaa -silmää Elsalle ja Ainalle. Nämä hymähtivät. Oli mainion hassua -nähdä Barbron ihastuneita kasvoja. Tytöt olivat näet yksissä tuumin -sepittäneet sähkösanomat. Aina oli ne kirjoittanut koneella. Lomakkeet -oli hankkinut Sonja. Hänellä oli aina keinonsa saada toiveensa -toteutumaan. - -"Herranen aika, onpas vanha 'Köntyskin' muistanut sinua", nauroi Sonja, -"et kai ole unohtanut mainiota ruotsinkielen opettajaasi, Babi?" - -"Enhän toki! Mutta millä minä olen sen ansainnut..." - -"Synnintunnustus myöhemmin -- nyt sähkösanomat. Kuulkaamme! - - "Onnistu elämästäs laatimaan aine, - jaoitus muodosta tarkkaan ja huolella vainen. - Mieleesi kiel'opin säännöt ja puhtaus paina, - mi sepitelmän tärkeä puoli on aina. - - Fil. lisensiaatti Emma Holback." - -"Kirjoittaako hän runoja?" ihmetteli Barbro mitään aavistamatta. "Sitä -en olisi ikinä uskonut 'Köntyksestä'." - -Aina tirskahti, mutta Sonja vilkaisi häneen varoittavasti ja sanoi: - -"Kaikki tekevät sillä tapaa sähkösanomissa, _kleine Geburtstagsblume!_" - -"Jatka", kehoitti Elsa. - -"Tämäpä on lyhyt ja selvä", sanoi Sonja silmäiltyään seuraavaa -sähkösanomaa: - - "Seitsemäntoistahan ei oo Mimerin kaivo, toki lie talttunut - kielesi raivo. - - Tuulonen ja Sulonen." - -"Sitä eivät Rothin neidit ole kirjoittaneet", kivahti Barbro. "Joku on -sen tekaissut". - -"Johan nyt! He ovat kai muistaneet sinun lystikkään koulurunosi", sanoi -Sonja. - -"Älä lörpöttele!" Barbro ravisti ystävätärtään. "Minua on aika lailla -hävettänyt ja kaduttanut mokoma häväistysveisu. Oikeastaan on ilkeää, -että kaikista tyhmyyksistä, joita on tehnyt, muistutetaan heti -kotiin tultua. Minua on _kovasti_ kaduttanut. Aivan typerää on ivata -opettajattaria." - -"Hirveän sopimatonta", mutisi Aina melkein tukehtumaisillaan. Näöstä -päättäen luuli hänen kamppailevan itkua vastaan. Ainakin kihosi hänen -silmiinsä kyyneliä, mutta hän ei ollut vähääkään vihaisen näköinen. - -Sonja pudisti uhkaavasti etusormeaan. - -"Kuuntelehan, Bab!" - - "Alt lægger for din Fod jeg ned, - mig ruller lille, svær og bred. - - Holger Boye." - -"Holgerilta!" Barbro vilkastui äkkiä. "En luullut hänen välittävän -minusta hituistakaan. Minkälainen hän on nykyjään, Sonja?" - -"Entisellään. Sukkela, paksu, hyvä ja hauska." - -"Olisipa somaa tavata häntä. Olen suoraan sanoen ollut siinä uskossa, -että hän on laihtunut. Se pukisi häntä. Onhan siellä vielä kaksi -sähkösanomaa, Sonja." - -"On, on! Numero yksi!" - - "Sieväksi, siivoksi tullos, ja kattilaa, kauhoja käytä, - porkkanan keitossa, leivän paistossa taitosi näytä, - puoliso saaos mieleinen taivahan Herran, - seitsemääntoista kun liittyvi seitsemäntoista taas kerran. - - Täti Sara Granlund." - -"Höpsis! Ilvettä alusta loppuun", nauroi Barbro. "Yksissä tuumin -sepustettu, sen näen silmistänne." - -Sonjan liukasliikkeinen kieli kurkisti uteliaana suusta. - -"Ei taida kannattaa kieltää, tytöt, että olemme syntipukkeja, mutta -tämä ei ainakaan ole meidän tekoa, se on syntynyt ilman meidän teräviä -päitämme. Ole hyvä ja katso itse, se on lähetetty oikealla tavalla. Ja -loistosähkösanoma onkin, kuinkas muuten!" - -Barbro katsoi epäluuloisesti viimeistä sähkösanomaa, mutta se oli -todellakin oikea, ja hän otti sen hyvin jännittynein mielin. - -Siinä oli: - - "Eläköön Barbro Berting! _Au revoir_!" - -Ei enempää eikä vähempää. - -Barbro ajatteli heti, tietämättä itsekään miksi, kotikaupunkinsa -ylioppilasta, jonka oli kohdannut kapealla tunturipolulla ja jota ei -sen koommin ollut nähnyt. Heistä ei ollut tullut matkakumppaneja, -vaikka ylioppilas oli luullut. Barbro oli haeskellut häntä sekä -asemilla että ravintolavaunusta, mutta turhaan. - -Tuntui hämärältä, kuinka nuorukainen oli saanut tietää, että tänään -oli hänen syntymäpäivänsä, vaikka olihan se ajateltavissa. Siinä -tapauksessa hän on tietysti vain kujeillut, ja se on oikeastaan -hävytöntä. - -Barbro repi sähkösanoman pieniksi palasiksi. - -"Paljasta roskaa", sanoi hän, "mutta teitä minä kiitän muista". - -"Ahaa, pieniä tunturisalaisuuksia", huomautti Sonja, "sepä hauskaa. -Mikähän ihmeen otus se mahtaa olla, jonka olet tavannut erämaassa?" - -"En ole tavannut kerrassaan mitään muuta kuin sääskiä ja sopuleja, -mutta ne eivät ole niin sivistyneitä, että voisivat lähetellä -sähkösanomia. Mutta nyt voisimme tehdä jotakin muuta. Emmekö kirjoita -_bouts-rimés_?" - -"Ei, säästä siitä huvista", huusi Aina. "Minä kammoan runoja. -Laskuarvoitukset ovat paljoa hauskempia." - -"Ja minä suosin jumalallista laiskuutta", sanoi Sonja, "jota saa -häiritä vain joku tanssiaskel, mutta nyt on minusta parasta, että -heittäydymme suloisen vetelyyden lohtuisaan syliin! Oo, nämä isoäidin -tuolit ovat hurmaavia, kun ne ihan tuhlaavat väljyyttä. Elsa, -tarvitsetko tuota vihreää silkkityynyä?" - -"En, ole hyvä, ota! En kaipaa selänpehmikettä. Muuten lähdenkin tästä -laittamaan tavaroitani matkakuntoon. Poju, sinä, joka olet kätevä, saat -tulla minua auttamaan!" - -"Kyllä, olkoon menneeksi", mukausi Aina mielellään, "kun kerran on -päässyt uskotun palvelijan asemaan nuoruudesta huolimatta". - -Hän nousi hartevana ja suoraselkäisenä. Hänen päänsä kekotti rohkeasti -tanakassa kaulassa. Hiukset valuivat taalalais-miesten tapaan -leikattuina ja pellavankeltaisina otsalle ja poskille. Poju oli omalla -uhallaan leikannut uhkeat palmikkonsa ja kuunnellut Ulla-tädin toruntaa -harvinaisen tyynin mielin, sillä lyhyeksi leikattu tukka miellytti -häntä. Se ei haitannut urheillessa. - -"Nyt saan pitää sinut ihan yksin", sanoi Barbro hyvillä mielin -Sonjalle, kun tytöt olivat menneet. "Onpa siitä aikaa, kun saimme -jutella oikein rauhassa. Tiedätkö, minulla ei ole ollut ketään, jolle -olisin voinut keventää sydäntäni. Vaikka eipä minulla ole ollut mitään -kevennettävääkään -- surkeaa!" lisäsi hän. - -"Hoo, kyllä kai sitä tulee", lohdutti Sonja. "Äskeinen sähkösanoma -merkitsee, ettet ole ollut aivan ilman elämyksiä. Saat huoleti puhua -minulle, mitä hän oli miehiään." - -"En tiedä -- luulen kuitenkin -- vaikka se on tyhmää." - -"Sinähän olet niin varovainen, kuin olisit ladattu harvinaisilla -salaisuuksilla. Anna pamahtaa vain, Babi! Pam!" - -"Luulen, että sähkösanoma taitaa olla eräältä ylioppilaalta --" - -"Pohjanperäläiseltä heilalta!" - -"Eikö mitä -- eräältä ylioppilaalta, jonka kerran tapasin." - -Sonja vihelsi vallattomasti. - -"Mikä hänen nimensä on?" - -"En tiedä. Hän on täältä. Ja hän on tietysti sähköttänyt vain -kujeillakseen! 'Eläköön Barbro Berting! _Au revoir_!' Ihan varmaan hän -tahtoo ärsyttää minua, ymmärrätkö?" - -"En, niin viisas en ole. Hän ihailee sinun ruskeita kiharoitasi ja -syviä silmiäsi. Tuolla alalla minä olen erikoistuntija. Minulla on -varsin kunnioitettava kokemusvarasto, mutta nyt olen joutunut kiikkiin." - -"Oletko -- oletko kihloissa?" - -"En, mutta rakastunut -- inhottavasti rakastanut erääseen -tummasilmäiseen kandidaattiin, jolla on ruskea, lyhyeksi leikattu tukka -ja pitkät koivet, roomalainen profiili ja hieman liian leveä suu --" - -"Sehän on --" Barbro vaikeni äkkiä ja nielaisi sanat "minun -ylioppilaani". - -"Mitä sinä nyt? Sanoinko jotakin sopimatonta?" - -"Et suinkaan, en minä sitä tarkoita", puolusteli Barbro. "Asuuko hän -tässä kaupungissa?" - -"Asuu, mutta hän matkusti eilen illalla Lundiin. -Hän on reserviluutnatti ja aikoo nyt suorittaa -filosofiankandidaatti-tutkinnon, niin että meistä tulee sivistynyt -pari. Minulla puolestani on näet henkisenä eväänä kunnianarvoisa -Fredinin koulu." - -"Onko aivan varmaa, että menette naimisiin?" - -"Emme ole vielä päässeet siihen kysymykseen, mutta kai se sekin -joutuu. Oletan, ettei hän henno sammuttaa minun liekehtivää -lempeäni. Toistaiseksi minä huvittelen ja kehitän hyvänpuoleisia -seurusteluavujani. Entä sinä, aiotko ryhtyä johonkin erikoiseen -tulevana talvena? 'Lastenhoitohan' on nyt hirveästi muodissa, ja minun -puolestani saa ollakin." - -"Ja minulla on Vahdissa hoitamista. Muuten on tarkoitus sellainen, -että minun on puututtava talouteen. Tuossa näet virkapuvuston." Barbro -osoitti esiliinoja, jotka olivat syntymäpäiväpöydällä. - -"Istu ja pala, mikä kauhistus! Babi-parka! Mutta polta pohjaan vahvasti -ja suolaa, niin että kirvelee, silloin pääset mokomasta irti." - -"Se olisi ihanaa, mutta jotakin tahtoisin sijaan. Jotakin oikeaa. -Muistatko niitä Goethen säkeitä, joita vanha, rakas johtajattaremme -usein toisteli: - - "Immer höher muss ich steigen, - immer weiter muss ich schauen!" - -"Muistan. Mihinkä sinä siis tahdot kiivetä ja mitä tähyillä? -Luultavasti parnassolle?" - -"En, sinne en kelpaa." Barbro muuttui alakuloiseksi ja loi katseensa -alas. Hänen kaikki kymmenen sormeaan haroivat pöytäliinan ripsuja. "On -aivan nurinkurista, kun ei tiedä miksi ruveta. Pelkkä naimisiinmeno on -niin mitätöntä." - -"Niin, varsinkin niin suuresta sielusta kuin sinä olet, Babi! -Minullakin saisi muuten olla halua antautua jollekin alalle -- -esimerkiksi näyttelijättäreksi. Olisitpa nähnyt minut viime talvena -Punaisen ristin iltamassa. Minä olin Annana 'Turhantarkassa -veljenpojassa' ja sain paljon kiitosta. Nyt opiskelen lausuntoa ja -plastiikkaa -- huvikseni vain, mutta jollakin kurssillahan täytyy -käydä, vai mitä?" - -Barbro ei ollut kahteen vuoteen kuullut tuota virtanaan pulppuilevaa -kielenkerkeyttä, joka oli Sonjan erikoisala, ja se tuntui hänestä -vieraalta. Heidän käydessään koulua oli ollut itsestään selvää, että -välitunnit kuluivat puheluun, jossa sanat ryöppysivät kiireisenä -koskena, mutta nyt tuntui Barbrosta, että Sonja taivutteli kieltään -niin nopeasti, ettei ajatus pysynyt mukana. Hän ei tietänyt, mitä -oikeastaan oli odottanut tältä jutteluhetkellä, mutta jotakin vallan -toista se oli ollut kuin mitä se nyt antoi. - -Ja kun ilta päättyi ja hän istui yksinään kirjoituspöydän ääressä, -jolla Sonjan ruusut olivat saaneet kunniasijan, otti hän alakuloisesti -päiväkirjansa aikoen kirjoittaa siihen jotakin. - -Syntymäpäivänä oli kyllä ollut hyvin hauska, mutta seitsemäntoista -vuoden täyttäminen ei ollut lainkaan niin merkillistä kuin hän oli -kuvitellut. Hänellä ei ollut hetkeäkään ollut sitä tunnetta, että -nyt hän on niin iloinen, että sydän lennähtää ulos rinnasta. Kaikki -olivat olleet hänelle hyviä ja herttaisia, mutta ihme ja kumma, että -koko syntymäpäiväjuhla tupsahti läjään kuin tyhjä ilmapallo. Oli hyvin -kiittämätöntä ajatella näin. Hän puristi kyynärpäänsä pöytää vasten -ja painoi leuan käsiinsä. Seitsemäntoista vuotta! Se oli kuin satua, -mutta edessä oli pitkä jono arkipäiviä ja taloustoimia! Sinisiä päiviä -ja haukotuspäiviä; punaisia päiviä vilkkui enimmäkseen vain hänen -mielikuvissaan. - - - - -III. - -KOTI. - - -"Missä Barbro on?" kaikui Ulla-tädin kärtyisä ääni monta kertaa -päivässä, ja kun nuori "auttaja" oli saanut kokeilla keittiössä ja -liinavaatekaapissa, kävi ääni yhä äreämmäksi, sillä huolimattomamman, -hutilusmaisemman ja muistamattomamman ihmisen kanssa, kuin Barbro oli, -ei Ulla-täti ollut milloinkaan ollut tekemisissä. - -Barbro torkkui lieden ääressä, silloin kun hänen olisi ollut -hämmennettävä karamellivanukasta, ja kun hänet pantiin paikkaamaan -liinavaatteita, kävi se päin männikköön -- pistokset olivat kuin -harakanvarpaita -- mitä he olivat oppineet käsityötunneilla koulussa? -Sen olisi Ulla-täti tahtonut tietää. - -Birgit oli aina ommellut moitteettomasti. Elsa kutakuinkin, mutt'ei -sentään niin hyvin, että Ulla-täti olisi ollut tyytyväinen. Aina ei -tahtonut ottaa neulaa käteensäkään eikä ottanutkaan. Hänet oli koulussa -vapautettu käsitöistä, mutta Barbro -- hänen, joka oli jo aikaihminen, -olisi pitänyt ymmärtää, miten lieve päärmätään ja jälkipistot tehdään! - -"Sinä vasta olet mahdoton, Barbro", oli Ulla-tädin alituinen arvostelu, -ja ehkä se olikin sattuvin, sillä jos Barbro malttoi yhden tunnin, -niin hän jo toisena kadotti kärsivällisyytensä kokonaan ja heitti -kaikki oman onnensa nojaan, mennäkseen kävelemään Sonjan kanssa tai -kävelyttämään rakasta Vahtiaan. - -Tukkukauppias oli hyvin kiinni laajoissa liikeasioissaan ja näyttäytyi -vain aterioilla, jolloin hän jatkoi keskusteluaan konttoritehtävistä -Ainan kanssa, joka oli jo perehtynyt moisiin asioihin. - -Barbro sitävastoin ei ymmärtänyt mitään noista kauppaa koskevista -sanoista, jotka muodostivat kuin minkäkin salaisen maailman, eikä -isä halunnutkaan totuttaa häntä liikeasioihin. Hän oli päinvastoin -selittänyt, että Barbron oli kuljettava Birgitin jälkiä, ja siten hän -luuli viitoittaneensa Barbron tien aivan selväksi. - -Kerran Barbro sai laittaa päivällisaterian omin päin, kun Ulla-täti -tarvitsi keittäjätärtä avukseen säilykkeiden valmistuksessa. Sekä täti -että keittäjätär olivat tietysti neuvoneet, miten kana on paistettava -ja kohomunkit laitettava, mutta kelvollista siitä ei tullut. - -"Mikäs tällä ruoalla on tänään?" kysyi tukkukauppias tyytymättömänä, -kun puolipalanutta kana-poloista tarjottiin sellaisen kastikkeen kera, -josta keittäjätär sanoi, ettei hän ota syytä niskoilleen, vaikka mikä -olisi. Ennen hän lähtee pois, vaikka onkin palvellut Bertingin talossa -viisitoista vuotta. - -"Barbro tahtoi näyttää, mihin hän kykenee", ärisi Ulla-täti. "Vaikka -olen jo kaksi kuukautta opettanut ja neuvonut, kuinka ruokaa on -laitettava, ei siitä tytöstä tule kalua. Hän on yhtä taitamaton ja -kykenemätön." - -"Minä en osaa enkä opi laittamaan ruokaa", virkkoi Barbro harmissaan, -"ja mitä hyötyä siitä olisikaan? Onhan meillä neljä palvelijatarta." - -"Mitä sinä sitten oikeastaan osaat, rakas lapsi?" kysyi herra Berting -tuikeasti. "Minä en ole huomannut, että sinulla olisi selvää taipumusta -mihinkään, eikä käy ollenkaan päinsä, että sinä et tee muuta kuin -vetelehdit." - -Barbro ei virkkanut mitään. Hän pelkäsi purskahtavansa itkuun. Ei -milloinkaan ollut tuntunut hänestä niin kylmältä ja tylyltä kuin -nyt. Niin kauan kuin Birgit oli ollut kotona, oli tämän pehmeä -ja miellyttävä luonne osannut sovittaa ja rohkaista, ja elämä -oli ollut paljoa siedettävämpää. Hän oli aina ollut lämmittävänä -auringonpaisteena, mutta nyt ei paistanut ainoakaan säde varsinkaan -Ulla-tädille ja Barbrolle. Aina oli iloinen ja reipas, mutta oli -harvoin kotona. Aamupäivät hän oli koulussa ja iltapäivällä pelaamassa -golfia ja tennistä. - -Päivällistä syötäessä olivat kaikki tuppisuina. Aivan samoin kuin -hänen lapsuutensa aikoina, jolloin ateriat olivat saaneet uhkaavan -painostavan leiman hänen tähtensä, hänen huonojen todistuksiensa, -ajattelemattomien tekojensa tahi hutiloimisensa tähden. - -Hän kävi mieleltään yhtä apeaksi kuin entinen pieni, kalpea, hintelä -tyttökin oli ollut, ja kesken apeaa mielialaansa hän tunsi nyt -niinkuin silloinkin järjetöntä kaipausta saada iloita, nauraa niin -sydämellisesti, että ikävyys olisi heittänyt aimo kuperkeikan ja -karannut tiehensä. - -Lapsena hän oli kuvitellut mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka voisivat -yht'äkkiä keventää mielialan, mutta tällä kertaa hänestä tuntui -painostus niin raskaalta, ettei se voinut hälvetä, ja hän istui -lautasensa ääressä ääneti, mielessä syyttävä tunne. Puuttui vain, että -syksysade olisi yksitoikkoisesti ja valittavasti piessyt ikkunoita. - -Ulla-täti huokasi raskaasti kuin marttyyri, ja Barbro arvasi ihan -tarkkaan, mitä hän ajatteli: Ei kukaan olisi voinut tehdä omien -lapsiensa hyväksi enempää kuin hän veljentyttäriensä hyväksi. Hän oli -uhrannut koko elämänsä heidän hyväkseen. Barbro tuumaili äkeissään, -mihin muuhun hän olisi voinut käyttää elämänsä. Eipä tosiaankaan sillä -olisi voinut olla suurta kysyntää, sillä niin kitkerää ja torailevaa se -oli. - -Illalla Sonja tuli kertomaan, että hänen äitinsä ja hän aikoivat -matkustaa Kööpenhaminaan ja ehkä Lundiinkin. Heillä oli sukulaisia ja -tuttavia kaikkialla, ja kaikki halusivat heitä luokseen. - -"Voi, jospa minäkin pääsisin mukaan!" huudahti Barbro. "Mutta en -tohdi pyytää isää laskemaan minua taas matkalle. Olinhan niin iloinen -päästessäni takaisin kotiin." - -"Arkapa sinä oletkin, Babi, sellaista en luullut sinusta ensinkään -tulevan, mutta voihan arkalainenkin olla mitä parhainta ainetta. Minä -koetan puhua äidilleni, että hän esittää asian setä Augustille." - -"Sinä olet enkeli, Sonja! Kuinka hirveän ihanaa meillä olisi, jos -saisimme matkustaa yhdessä." - -"Niin, se kieltämättä lisäisi hauskuutta. Eipä silti, että -kainostelisin puhua äidille vaikka mitä, mutta minun tunteeni -kuohahtelevat niin kovasti, että hyvinkin tarvitsen kaksi henkilöä, -joille niitä purkaa. Me jäämme luultavasti Kööpenhaminaan jouluksi, -että saan käydä teattereissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä -vähintäkään hätäilemättä. Ja aika kuluu että hurisee." - -"Kuulehan, Sonja". Barbro oli hyvin hämillään kysymyksestään, mutta -se poltti hänen kieltään. "Kun sinä noin lennät huvista toiseen, etkö -milloinkaan ikävöi -- _häntä_, josta puhuit?" - -"Ky-yllä", venytteli Sonja, "toisinaan. Toivoisin hirveän mielelläni, -että hän saisi nähdä minut silloin, kun kokonainen liuta kavaljeereja -häärii ympärilläni, ja jos minulla on oikein hienonhieno puku, niin -tahtoisin, että hän saisi ihailla minua siinä. Jopa sinun silmäsi -pyörivät! Varmaankin pidät minua hävyttömän suorasukaisena, mutta -oletko milloinkaan nähnyt minua haaveksivana ja kaihomielisenä? Se -ei sovi minulle ensinkään. Mitäs minä haikailemaan ja huokailemaan, -kun elämä on niin suloisen hauskaa. 'Hän', kuten sinä sanot, tietysti -tarkoittaen Uno Freideä, pitää kyllä hänkin lystiä omalla tavallaan. -Mutta ennemmin tai myöhemmin me tapaamme toisemme, ja silloin se -lempi hehkuu, Babi! Tuli leimuten lyö, tuli kirkkaana lyö, se leimuvi -tuhansin liekein." - -Barbroon tarttui helposti Sonjan veikeä leikikkyys, ja kun hän oli -eronnut ystävättärestään, näytti hänestä kaikki ruusuiselta. - -Täti Aimée Thomas saa isän suostumaan, ja sitten hän saa lähteä heidän -mukanaan Kööpenhaminaan. Hän tahtoo mielellään oppia lasimaalausta, se -oli hänen uusin päähänpistonsa. Mitähän, jos ehtisi käydä sellaisen -kurssin; ja tanssikurssin myös! Hänen jäsenensä ihan hytkyivät hyvästä -mielestä ja pidätetystä eloisuudesta. Hänen täytyi toisinaan pyöriä -kuin hyrrä, pyöriä kunnes päätä huimasi ja hengitys salpautui, sydän -takoi ja veri juoksi suonissa kuohuen. - -Hän oli käynyt vieraisilla vain pari kertaa kotiintulonsa jälkeen. -Tukkukauppias ei suvainnut laajaa seurapiiriä eikä hän ollut vielä -oivaltanut, että hänellä oli nuoria tyttäriä, joita piti johdella -seuraelämään. Birgit ja Elsa olivat hoitaneet itsensä nuoruudessaan -niin, ettei hänellä ollut mitään vaivaa heidän huveistaan. Ja Barbro -sai odottaa, kunnes Ainakin joutui siihen ikään. Kun Poju täyttää -kuusitoista vuotta, silloin vanha, harmaa kauppahuone säteilee -juhla-asussaan, ja loistavat tanssiaiset johtavat Berting Nuoremman -seuraelämään. Tämä oli jo aikoja sitten päätetty. Tukkukauppias ja -Aina sommittelivat mielellään jonkunlaista ohjelmaa jo monta kuukautta -aikaisemmin. Tällöin oli tavallisesti Aina se puoli, joka vahvisti -päätöksen. - -"Kuulehan, isä", oli Poju sanonut innostuneesti noin vuosi takaperin -ja katsonut rohkeasti isäänsä silmiin, "suunnitellaanpas vähän -tulevaisuutta". - -"Olkoon menneeksi, typykkäni", ja isä hymyili ihastuneena lemmikilleen. - -"Ensiksikin on sinun myönnettävä, että minä olen viime lukukausina -edistynyt koulussa loistavasti, _all right_ kaikissa aineissa!" - -"Myönnetään kernaasti." - -"Ja nyt minä aion suorittaa ylioppilastutkinnon kahden vuoden perästä, -kohta sen jälkeen tai sitä ennen, kun täytän kuusitoista vuotta. -Hyväksytäänkö se?" - -"Pelkään, että rasitat itseäsi liikaa, Poju hyvä." - -"Joutavia, August Fr. Berting; saat nähdä, että minä suoriudun kuin -leikillä. Sitten me pidämme päivälliset kaikille opettajille, huikean -hienot päivälliset, ja sitten tanssiaiset tovereille. Suostutko siihen?" - -Ei yksikään muista tytöistä, ei edes Birgit, olisi milloinkaan -uskaltanut sinutella isäänsä, mutta Ainalta se läksi ihan itsestään, -eikä isä ollut siitä millänsäkään. Olihan tyttö Berting Nuorempi, -kauppahuoneen tuleva tuki. Ihme kyllä, poikkesi tukkukauppias ankarista -periaatteistaan heti, kun oli kysymys Ainasta. Tämä ei ollut hänestä -"vain tyttö", vaan miespuolisen perillisen täydellinen vastine. - -Fredinin koulussa oltiin sitä mieltä, että Aina menettelisi viisaammin, -jos lukisi yhden vuoden lisää eikä hyppäisi luokan yli, mutta Poju -oli tarmokas ja ajoi tahtonsa perille. Hän sai yksityisopetusta -ja kykeni siten ilman vaikeutta seuraamaan reaaliosaston lukuja. -Matematiikka ja maantiede olivat hänen pääaineitaan. Tässä samoin kuin -monessa muussakin kohden hän erosi sisaristaan, ja opettajilla oli -sula nautinto ihailla hänen selkeää, ponnekasta lahjakkuuttaan. Elsa -oli niinikään ollut loistava tähti koulussa, mutta hieman hitaampi -ja kankeampi kuin Aina, jolla oli aina ripeä vauhti, olipa sitten -kysymyksessä urheilu tai luvut. - -Barbron mielestä Poju oli tavattomasti muuttunut niinä kahtena -vuotena, jotka hän oli ollut poissa. Silloin oli Aina ollut tavallinen -lapsukainen, hieman nenäkäs ja töykeä. Mutta nyt hän herätti Barbrossa -kunnioitusta. Hänessä oli nyt jotakin hyvin varmaa ja pätevää, ja -kuinka uskomattoman pitkäksi ja leveäksi hän oli kasvanut! Pienenä hän -oli ollut varsin hintelä ja laiha; ei kukaan ollut osannut aavistaa, -että hänestä tulisi voimakkain sisaruksista. - -Hakkailua ja poikatuttavuuksia Aina ei viljellyt milloinkaan. Hänellä -oli omat urheiluystävänsä, joita hän tervehti läimäyttämällä selkään -kämmenellä tahi huutamalla: "Heipä hei!" Tyttövierailut olivat hänestä -"tipumaisia", mutta hänestä pidettiin paljon toverina raikkaan -iloisuutensa, avuliaisuutensa ja vaatimattomuutensa tähden. - -Barbro ei voinut olla ihailematta Ainaa. Hän ajatteli itsekseen, -että kun hän vain voisi ottaa Pojusta esimerkkiä, niin hänkin -olisi onnellinen, mutta hänen aikeensa raukenivat onnistumattomiin -yrityksiin. Veikeä ja iloinen hän kyllä osasi olla, jollei häntä -pahasti nolattu tai rökitetty, mutt'ei milloinkaan niin "tukeva -sisäisesti" kuin Aina. Barbron mielessä hajosivat ajatukset ja -mielihalut kuin tuhka tuuleen, mutta Ainalla oli näkymätön suojaava -seinä, joka esti tuulenpuuskia myllertämästä hänen mieltään. - -Barbro odotteli jännittynein mielin Aimée-tädin ehdotuksen seurauksia. -Hän ei käsittänyt, mitä isällä voisi olla hänen matkaansa vastaan, kun -oli selvää, että hän sai kotona aikaan vain ikävyyksiä. Ulla-täti, -jolla oli senkin seitsemän kipua ja vaivaa, tuskastui monta kertaa -tunnissa sekä Barbroon että Vahtiin, jotka alituiseen närkästyttivät -tädin vanhaa-aatamia tyhmyyksillään. - -Niinpä on monta monituista kertaa sattunut, että tuo kelvoton -Vahti-tollero on säikähdyttänyt Ulla-tädin kesken päivällisunta -nelistämällä aika hamppua ja aavistamatta lattian poikki tädin -tohvelien kimppuun, aloittaen niiden kanssa huiman sotatanssin. - -Ulla-täti kavahtaa pystyyn vihasta puhisten. Vahti riemuitsee -ajatellessaan saavansa hänestä leikkitoverin. Mutta se saa tietysti -pötkiä ulos ovesta hyvin nopeasti ja nolona. Raekuuro hurahtaa -kuitenkin Barbron niskoille. - -"Etkö tiedä, kuinka vaikea minun on saada unta? Yökausiin en useinkaan -voi silmääni ummistaa eikä se johdu ensinkään siitä, että nukun -päivällä, mutta minä tarvitsen hetken lepoa, ja sitä sinä et suo, vaan -lasket sisään tuon iljettävän koiran, jota minä vihaan niinkuin mitä." - -Vahti-parka ja Barbro-parka, he hiipivät piiloon tornihuoneeseen. Täti -ei oikeastaan tarkoittanut pahaa, mutta kuta kuivemmaksi hänen sielunsa -ja nahkansa kävivät, sitä enemmän hän tunsi tarvetta komennella nuoria -ja näyttää, että hänellä oli valta hallita heitä. Birgit ja Elsa -olivat hänen mielikkejään, ja Barbro sai myötäänsä kuulla ylistyksiä -heistä. Barbro ajatteli toisinaan olevansa ehkä hyvinkin ilkeä, kun ei -kuitenkaan tahtonut olla erinomaisten sisariensa kaltainen. Mutta hän -ei tahtonut sitä millään muotoa eikä voinut kuvitella omaa minäänsä -niin mankeloituna ja silitettynä. -- - -"Penkin alle meni", sanoi Sonja eräänä iltana astuessaan koputtamatta -Barbron huoneeseen. "Setä August antoi oitis kieltävän vastauksen, eikä -äiti saanut mitään aikaan. Te kuulutte lähtevän koko perhe jouluksi -Tukholmaan Birgitin luo, niin että saat ihastella suloista perhe-elämää -aa-lulla-lallatuksineen! Ja 'tee, kanni, kakkaraa', ja sen semmoista." - -"Hyi", sanoi Barbro tuikeasti. "Ja toisella taholla odottavat -kaksoiset. Ihanaa ajanviettoa!" - -"Mitä sanot? Kenellä on kaksoiset?" - -"Kenelläkö? Gerda Skogilla, etkö tunne? Hänellä, joka pari vuotta -sitten meni naimisiin insinööri Anders Skogin kanssa. Voit käsittää, -että saamme lallattaa niidenkin lasten kanssa. Pikku lapset ovat -minusta kuin puhkeamattomat sinivuokon nuput. Niistä toivoo niin -pian kuin mahdollista tulevan jotakin oikeaa. Voi, miksi en pääse -matkustamaan sinun kanssasi! Olin iloinnut siitä sanomattomasti." - -"Minullapa on suunnitelma, Babi," - -"Ainahan niitä sinulla on jos kuinka paljon." - -"On itseäni varten, mutta tämä koskee sinua. Kirjoita liikuttava -kirje isoäidillesi. Sano, että tukehdut kuoliaaksi tai jotakin muuta -sellaista ja että hänen täytyy pelastaa sinun henkesi. Ehdota mummolle, -eikö hän omasta puolestaan ottaisi sanoakseen, että hän on niin sairas -ja heikko, että tarvitsee jonkun tyttärentyttärensä hauskuttamaan -itseään. Hän voi siepata kivukseen vaikka hermosäryn. Sehän kuulostaa -kovin surkealta." - -"Isoäitiä ei petetä. Ja onhan hänellä sekä seuranainen että -kamarineitsyt, Hän ei minua tarvitse, ja toisekseen -- mitä minä siellä -maalla tekisin?" - -"Kun sinä, Babi, kerran olet kana, niin on iso vahinko, ettet ole -saanut täyttä höyhenpukua. Etkö ymmärrä, että Floda olisi vain -matkahaluisen henkesi ponnistuslautana." - -"Kyllä, mutta se ei käy päinsä." Barbro ravisti päätään. -Vastoinkäyminen ei milloinkaan yllyttänyt häntä uuteen ponnisteluun. -"Ei maksa vaivaa." - -"Sitten kai minä saan ottaa sen tehtäväkseni. Isoäidin puoleen on -käännyttävä joka tapauksessa. Kun minä koko kouluajan yrittelin muokata -sinusta uudenaikaista ihmistä, niin täytyy minun nyt jatkaa työtäni. -Sinä olet toisinaan ihan toivoton, varsinkin milloin olet oikein täynnä -kotoisia vaistoja, mutta minä pidän sinusta, olet suorastaan suloinen -kuin pieni hirvenvasikka." - -"Pidätkö minusta oikein paljon?" Barbro kietaisi lujasti kätensä Sonjan -kaulaan. "Voinko luottaa siihen?" - -"Voit, ainakin minun puolestani. Sinähän kerran ennen vanhaan sanoit -irti ystävyyden." - -"Niin, kun sinä et pitänyt sanaasi, vaikka lupasit varmasti, ettet -näytä sitä hupsua runoa, minkä kirjoitin Fredinin koulusta. En -unohda milloinkaan, kuinka hurjasti suutuin, kun sinä lauloit sen -kerho-iltana. Ja minä olin siinä uskossa, että se oli revitty ja -viskattu pois, mutta sinä olitkin onkinut sen itsellesi ja petit minut -häikäilemättä." - -"Babi kulta, ethän toki saa halvausta _post festum_. Olethan antanut -minulle anteeksi, ja se oli meidän ainoa kiistamme. Enkö ole sen -jälkeen ollut sinulle aina hyvä?" - -"Olet, oikein hyvä", myönsi Barbro eikä voinut olla suutelematta Sonjan -poskelle, minkä tämä nauraen otti tyytyväisenä vastaan. - -"Pikku hyväilijä", sanoi hän ylimielisesti. - -Barbron kasvot karahtivat tulipunaisiksi loukatusta ylpeydestä. -Hän pelkäsi aina antavansa liikaa, vaikuttavansa tungettelevalta, -ja sittenkin oli hänen varsin työläs hillitä voimakkaita, kuumia -tunteenpurkauksiaan. - - - - -IV. - -SOKERILEIPURILLA. - - -Kaikki oli laitettu valmiiksi ja kuntoon Tukholman-matkaa varten. -Taistelu Vahdin kohtalosta oli päättynyt siten, että Barbro sai tyytyä -jättämään koiransa kotiin. - -Ainan piti ottaa osaa sekä jääpallo- että hiihtokilpailuihin, ja hän -oli matkustanut samana päivänä kuin lukukausi koulussa päättyi, Elsa -suori matkalle suoraan Lundista, oltuaan viikon isoäidin luona, ja -jouluaaton edellisenä iltana aikoivat tukkukauppias Berting, Ulla-täti -ja Barbro lähteä matkaan. - -Barbro seisoi täysissä pukimissa ikkunan edessä salissa. Kymmenen -minuutin kuluttua kuuluu alhaalta automobiilin törähdys ja sitten -se vie heidät asemalle. Ehkäpä joulunvietto Gitan luona onkin hyvin -hauskaa. Ja Tukholma voi tarjota kaikenlaista ajanvietettä. Hän -iloitsi, kun pääsee luistelemaan Stadionille ja laskemaan mäkeä -Djursholmiin, missä serkut asuvat. Setä Knut ja täti Tora pitävät -varmaankin hauskat kestit, ja sitten hän oli päättänyt käydä museossa -tutkimassa keramiikkaa. Hän ei jouda mitenkään kuluttamaan aikaansa -liian paljoa Gitan ihmelapsen Rigmorin tahi Gerdan kaksoisten parissa. - -Kimeä huuto ja jymähdys herättivät Barbron ajatuksistaan. Mitä ihmettä -se oli? Eiköhän vain Ulla-täti ruikuttanut välikössä, salin viereisessä -huoneessa, missä hillopurkit, leivät ja muut semmoiset sekä tavattoman -iso liinavaatekaappi sijaitsivat? - -Vaikerrus ei tauonnut, ja Barbro juoksi hätään. Näky oli kamala. -Ulla-täti virui merkillisessä käppyrässä lattialla, ylt'yleensä -veressä, joka juoksi ristiin rastiin pieninä puroina. Kahden särkyneen -pullon vihreänruskeita kappaleita kiilui hyllynreunalla, ja Ulla-tädin -kädessä törrötti hartsilla tulpittu pullonkaula, joka luultavasti oli -samaa alkuperää kuin särkyneet kappaleetkin. - -"Voi-voi-voi, selkäni on poikki ja molemmat jalat katkenneet", huusi -Ulla-täti, "nyt ei minusta enää tule ihmistä". - -Barbro huomasi samassa, että se, mitä hän oli luullut vereksi, oli -kirsikkamehua, ja kun hän näki, että täti vaivatta oikaisi oikean -jalkansa, oletti hän, ettei ainakaan se ollut loukkautunut. - -"Hae apua, voi-voi-voi", vaikerteli täti, "ota kiinni kädestä, koetan -nousta! Ai, älä siitä kädestä, sekin taitaa olla poikki. Voi, hyvä Isä, -olin ottamassa hyllyltä kirsikkaviinapulloa reumatismiini, voi-voi-voi, -ja aioin panna -- ai-ai -- sen -- ai-ai-ai -- matkalaukkuun, mutta -silloin lipesin. Voi, miten se oli kauheaa; kaikkeen sitä ihminen -joutuukin." - -"Onko täti loukkautunut? Tätihän voi liikuttaa molempia käsiään ja -jalkojaan", sanoi Barbro. - -"Olenko muka loukkautunut! Olen mäsänä koko ihminen, tokihan sen -tuntee. Tokko -- ai-ai-ai -- tokko lienee ainoatakaan eheää luuta -ruumis-parassa." - -Haettiin lääkäri, joka selitti, että neiti Berting oli saanut -pari aivan vaaratonta ruhjevammaa ja että vasen ranne oli hieman -nyrjähtänyt. Koko kommellus selviäisi parin viikon kuluttua. - -Ulla-täti oli kuitenkin niin kuohuksissaan, että uikutti kuin pieni -tyttö. - -"Nyt minä saan maata tässä yksinäni ilman ainoatakaan rakasta lasta. -Poloisia ovat kaikki vanhat, kun heillä ei ole lapsia, jotka heitä -pitävät rakkaina. Voi, kuinka tyhjäksi ja autioksi koti jää! Ei -joulukuusta eikä kynttilöitä!" - -Tukkukauppias näytti jonkun verran hermostuneelta. Ei voinut enää -olla puhettakaan, että he olisivat joutuneet lähtemään yöjunassa. Nyt -he ehtisivät perille vasta myöhään jouluaattona, mikä suututti häntä -monesta syystä. Hän sanoi kuivahkosti: - -"Olen jo hankkinut luotettavan hoitajattaren." - -"Ventovieraan, sellaisen, jolla ei ole ainoatakaan yhteistä muistoa -minun kanssani. Ja miten paljon minä iloitsinkaan joulusta!" - -Barbro seisoi ääneti tädin sängyn jalkopäässä. Hän ei ollut ymmärtänyt -Ulla-tätiä milloinkaan niin hyvin kuin tänä hetkenä. Hänen mielensä -heltyi ja lämpeni nuoren sydämen joustavasta hehkusta. Hän keskeytti -äkkiä tädin hiljaisen vaikertelun sanoen: - -"Minä jään mielelläni tädin luokse." Barbro muisti erään joulun, -jolloin hän oli ollut tuhkarokossa ja Ulla-täti oli eristäytynyt muista -istuakseen hänen luonaan ja kertoakseen satuja. Ne olivat tosin olleet -hirveän kuivia ja opettavaisia, mutta Ulla-täti ei osannut muita, ja -lukeminen oli mahdotonta, koska huoneessa täytyi olla pimeää Barbron -silmien tähden. Kiitollisuus oli Barbron hyvä ominaisuus, ja hän tunsi -olevansa oikein onnellinen saadessaan osoittaa sitä. Kun Ulla-täti -muuten aina ärisi, niin se suututti, kyllästytti ja uppiniskaistutti -Barbroa, mutta nyt näyttivät vanhat, kuihtuneet kasvot valkealla -pieluksella niin rauhallisilta ja lempeän sovullisilta, että Babi oli -pelkkää hellyyttä. - -"Sinä siis aiot jäädä kotiin, Babi", sanoi herra Berting kahden -vaiheilla. "Se olisikin parasta, ja voithan korvata vahingon -uutenavuonna. Milloin tahansa saattaa ilmestyä tilaisuus päästä -lähtemään." - -"Minua surettaa Babin tähden", huokasi täti hervottomasti. "Minusta -olisi kyllä hyvä, jos joku pikku tytöistäni olisi täällä luonani, mutta -kun en ole heidän äitinsä, niin en voi vaatia, että he uhraavat mitään -minun tähteni." - -Barbro sanoi vielä, että hän mielellään luopuu matkasta. Hän -oli jo alkanut sommitella ajatuksissaan sairaan huoneeseen -pientä joulukuusta, jossa olisi sieviä vahakynttilöitä, tähtiä, -kultalankahapsia ja hopeakiteitä. Ja sitten hän lukee tädille jotakin -niistä Flygare-Carlénin paksuista romaaneista, joita tädillä oli -kirjakaapissaan, ja kyselee tädin lapsuutta ja nuoruutta, vaikka hän ei -välittänyt tuon taivaallista siitä, kuinka ihania ihmiset ja maailma -olivat siihen aikaan olleet. - -Herra Bertingiä vaivasi ajatus, mitä tehdä. Hänenkään mielestään ei -asia ansainnut pitkiä puheita. Barbro oli jo niin vanha, että hänen -täytyy tietää mitä tekee, eikä ollut ollenkaan vahingoksi, että hän -oppii ajattelemaan muitakin. Hän saapuu kohta uutenavuotena takaisin -ja toimittaa sitten tyttärelleen jotakin hauskuutta. Sentähden hän -ilmoitti, että Babi saa jäädä kotiin, kun kerran haluaa. - -Tuskin tarvinnee mainita, että Ulla-tädin kärtyisyys uudistui, niin -pian kuin hän huomasi, että hänellä oli joku, jolle voi olla kärtyinen, -ja silloin Barbro väsyi. Hänen iloinen velvollisuudentunteensa laimeni. -Hoitajattaren sanomattoman kärsivällinen naisellisuus ärsytti häntä, ja -hän vetäytyi Vahdin ja oman itsensä seuraan. - -Eräänä päivänä hän pistäytyi erääseen sokerileipomoon, jossa -ilmoitettiin myytävän kotitekoisia nekkuja ja marsipaania. - -Barbro oli oikea herkkusuu, ja sokerileipomot olivat alituisena -houkutuksena hänen tiellään. - -Uuden sokerileipomon tiskin takana oleva vaalea tyttönen saattoi -olla muutamia vuosia vanhempi kuin Barbro. Hän näytti itkettyneeltä, -mutta vaikka silmät ja sievä nenä olivat punehtuneet ja turvoksissa, -tunsi Barbro saaristossa vietettyjen kesien aikuisen leikkitoverinsa, -kalastajaperheen Olenan, joka oli opettanut Bertingin tyttöjä soutamaan -ja perää pitämään. He olivat olleet mainion hyviä ystäviä, ja Barbro -paistoi kuin aurinko, kun hän huudahti: - -"Päivää, Olena! Kah, täälläkö sinä olet! Tunnet kai minut?" - -"Tokihan minä Babin tunnen -- neiti Barbron, piti sanomani." - -"Älä viitsi olla olevinasi -- Babihan minä olen sinulle. Oletko täällä?" - -"Olen, aamusta iltaan." - -"Saatko syödä makeisia niin paljon kuin mielesi tekee?" - -"En tiedä. En välitä mokomasta roskasta. Minun on vain ikävä -- ja -pahinta on sunnuntaisin, kun aurinko paistaa. Silloin mieli palaa -saaristoon ihan menehtyäkseen. Mutta mihinkäs tästä joutaa? Yhden -aikaan on tultava ja oltava kello kymmeneen asti." Olenalla oli -ilmeisesti tarve saada keventää sydäntään, sillä vedettyään välillä -henkeä hän jatkoi yhtä kyytiä. "Sain luvan matkustaa kotiin huomenna, -ja eräs tuttava tyttö lupasi tulla tänne minun sijaani, mutta näkyy -narranneen, ja nyt en pääse mihinkään, vaikka siellä on kotona häät ja -kaikki." - -"Pitääkö sinun avata ja sulkea puoti ja ottaa myös kassa huostaasi?" - -"Ei, sen tekee rouva itse. Hän on kerrassaan kiltti ja kunnon ihminen, -mutta ei anna ollenkaan vapautta. Ja kun juuri se Kalle pitää huomenna -häitään. Hän on komein kaikista veljeksistä, sillä hän on viinuri ja -hänellä on niin hieno käytös, kun hän sanoo 'olkaa niin hyvä'. Hän -ottaa Nilssonin Karinin. Morsiamella on kruunu ja se tanssitaan pois." - -Barbro tiesi hyvin, että Nilssonin Karin oli kalastajanaapurin tytär -saaristosta ja että heillä oli pulska, äsken rakennettu tupa. Niin että -häistä lupasi tulla komeat. Turvonneiden silmäluomien alla kiiluivat ja -välkkyivät Olenan silmät kuin kiilloitetut tinanapit, kun hän kuvitteli -kaikkea komeutta. - -Barbro oli ottanut kaksi leivosta lautaselle ja pistänyt ne myös -poskeensa. Nyt hän löi pontevasti lusikalla lautasen pohjaan, niinkuin -se olisi ollut kilpi, ja sanoi: - -"Sinä pääset Kallen häihin, Olena." - -"Millä ihmeellä? Ei, kiitos kaunis." - -"Ja valkeat sormikkaat saat käsiisi. Saat leikata ne auki -kämmenpuolelta, jos ovat ahtaat, ei se näy. Ja sinisen nauhan tukkaan -ja pitsikauluksen. Mitäs siihen sanot?" - -"Niin, mutta ystävä rakas, en minä sinne pääse sittenkään." - -"Ei hätä tämän näköinen, Olena. Tunnen erään luotettavan henkilön, joka -on valmis olemaan täällä huomenna sinun sijastasi." - -"Kuka hän on?" - -Barbro osoitti riemastuneena itseään. - -"Siitä ei tule kerrassaan mitään", huudahti Olena hämillään. - -"Mikäs sinun oikean sijaisesi nimi on?" - -"Gladys Svensson." - -"Herrasnimi! Tässä näet siis yhden päivän Gladys Svenssonin. Onko rouva -hyväksynyt minut -- Gladys Svenssonin?" - -"On kyllä, sillä Gladys on palvellut viisi vuotta sisarensa puodissa -Ulricehamnissa, vaikka rouva ei vielä ole häntä nähnytkään; Gladys on -ollut täällä kaupungissa ainoastaan pyhäiseen aikaan." - -"Sehän sopii mainiosti, mutta sinä et saa hiiskahtaakaan rouvalle, -Olena!" - -"Niin, mutta -- sittenkään ei --" - -"Älä lörpöttele! Opeta vain minua! Harjoitellaan tänä iltana. Minulla -on kieltämättä varsin monivuotinen ja -- jokapäiväinen kokemus -sokerileipureista, niin että siitäkin näkee, ettei ole pahaa, jossa ei -olisi jotakin hyvääkin." - -Barbro oli tavattoman ihastuksissaan näin odottamattomasta -yksitoikkoisuuden keskeytyksestä. Hän ei ollut peloissaan, että joku -hänen tuttavistaan kävisi puodissa ja tuntisi hänet. Useimmat olivat -matkoilla, ja muuten hän saattoi olla vakuutettu siitä, ettei kukaan -kaupungin herraspomoista käy pienessä nurkkapuodissa sunnuntaina -ostamassa mitään. - -Tästä varmuudesta huolimatta oli tietysti erinomaisen jännittävää -astua tiskin taakse ja olla Barbro Bertingin sijasta Gladys Svensson -Ulricehamnista. Hän melkein jo katui kauppojaan, kun hän sunnuntaina -iltapäivällä seisoi yksinään pienessä puodissa, missä karamellit -uneliaina kököttivät purkeissaan, leivokset laiskoina lojuivat -alustoillaan, sähkölamput paloivat puolitorkuksissa ja kassakone sai -nauttia melkein häiritsemätöntä sunnuntailepoa. - -Kokonainen katras pikkupoikia ryntäsi puotiin. Kaikilla oli tohiseva -nuha, ja pienin punatukkainen solkkasi omasta ja toveriensa puolesta: - -"Taitko viijellä äylillä paakeltiinimuluja?" - -Barbro tirkisti ihmeissään. Myytiinkö murujakin? Sitä hän ei ollut -tullut milloinkaan huomanneeksi, mutta äkkiä hän muisti nähneensä, -että neidit olivat täyttäneet paperituutteja jollakin, mitä he olivat -ottaneet eräästä isosta laatikosta. - -Hän etsi ja löysi, kaatoi pussillisen kukkuroilleen ja sai palkaksi -anteliaisuudestaan epäilevän kysymyksen: - -"Onk ne oikeita muluja?" - -"Tietysti", selitti Barbro reippaasti, "ja kun nyt on sunnuntai, niin -saa jokainen teistä piparkakun kaupantekiäisiksi. Montako teitä on -- -yksi, kaksi, kolme, neljä, _viisi_." - -"Minulla on titko ulkona" piipitti punatukkainen, "ja hänellä on kakti -telkkua". - -"Kokonaiset sukulaiskestit", nauroi Barbro. "Tässä on, mutta nyt -hyvästi äläkä yllytä tänne toverejasi, sillä piparikakkuja en enää -anna." - -Rehvanat ryntäävät ulos. Ovessa kysäisi viimeinen merkitsevästi: - -"Onk' neiti nyt aina täällä?" - -"En ole, ainoastaan tänään." - -Taas pitkä väliaika. Sitten tuli kaksi tirskuvaa ryökkinänalkua, -jotka halusivat syödä torttuja. He olivat niin iljettävän nenäkkäitä -ja olevinaan, että Barbro toivoi heidän menevän sinne missä pippuri -kasvaa, ja he puhuttelivatkin häntä häikäilemättömän rehentelevästi: - -"Eikö teillä muita torttuja olekaan? Nämä ovat kuin pohjanahkaa." - -"Antakaa meille samppanjamehua, mutta älkää lämmittäkö sitä hellalla!" - -Ja he antoivat kymmenen äyriä juomarahaa! Tällainen tapaus ei ollut -johtunut Barbron mieleen. Kun hän näki pienen lantin kiiltävän -tarjottimella, rupesi häntä äkkiä itkettämään. Luulivatko he, että hän -on tavallinen --? - -Hän nakkasi päänsä taaksepäin ja näki silloin vihaa kiehuvan koko -minänsä suuresta kuvastimesta. Hän oli vetänyt kiharaisen tukkansa -niin tasaiseksi, että oikein kiristi, ja hankkinut vartavasten -kovan kiiltokauluksen ja kravatin avokaulan sijaan, kuten hänellä -tavallisesti oli. Hänestä itsestään oli tuntunut tällä tavoin -pukeutuessaan, että hän oli Kristina Petterssonin, keittäjättären -sisarentyttären, näköinen. Barbro Berting ei ollut tämän näköinen. - -"Noo", sanoi hän nyökäten, "mitäs turhia harmittelemaan!" Pienet, -välkehtivät kasvot hymyilivät valoisasti ja veitikkamaisesti. "Neiti ei -saa olla liian kopea, kuuletko!" - -Aika hankalaa oli ollut päästä karkaamaan kotoa. Hän oli sanonut -tädille menevänsä aamupäivällä käymään "nannan", heidän entisen -lapsenhoitajattarensa luona ja sitten ehkä Märta Ingelsenin, entisen -koulutoverinsa luona. - -Nannan luona hän oli istunut vähän aikaa ja sitten soittanut kotiin. -Täti itse ei onneksi voinut tulla puhelimeen, sillä hän oli vuoteessa. -Ja silloin Barbro sanoi aivan koppavasti: "Sanokaa Ulla-tädille -terveisiä, etten tule kotiin ennen puolta kymmentä". Yhdeksän aikaan -oli puodin omistajattaren määrä tulla hänen sijaansa. - -Kolme rouvaa pyörähti puotiin ja tilasi kahvia. Ahtaassa, pimeässä -keittiössä kalisutteli palvelijatar toimeliaasti kuppeja ja lusikoita. - -Barbro toi tarjottimen ja niiasi: - -"Olkaa niin hyvät!" - -Nyt hän näytteli osaansa, niinkuin kaupungin hienoissa kahviloissa -tehtiin. - -"Hyväinen aika, kuinka vähän kahvia ja niin huonoa", päivitteli -lihavampi rouva nyreissään. - -"Parasta lajia!" Barbron ääni oli vakuuttava. - -"Niinhän ne aina kehuvat. Emmekö saa lisää sokeria?" - -"Pala henkeen, se on määrä. Saako olla enemmän leipää?" - -Hohoo, nythän se luistaa mainiosti, ajatteli Barbro ja napsautti -näppiään mielissään. - -Kun rouvat olivat parhaiksi ehtineet lähteä, avautui ovi uudelleen, -ja eräs nuori mies astui ravakasti sisään. Hän katseli tutkivasti -karamellimaljakkoja. Suu! Nenä! Tukka! -- Tuo oli hän, ylioppilas, -hänen tunturiseikkailunsa -- Sonjan hakkailija Uno Freide, sillä Barbro -oli varma, että tämä Uno ja hänen "seikkailunsa" oli sama henkilö. - --- Tunteneeko hän minua? -- Barbro muikisti suunsa ja muutti äänensä -sorahtavaksi ja jokapäiväiseksi: - -"Mitäs saisi olla?" - -Nuori mies ei olisi ehkä kiinnittänyt häneen mitään huomiota, jos -hän olisi puhunut luonnollisesti. Mutta nyt hän luuli, että Barbron -puhe-elimissä oli jokin surkea vika, ja katsoi häneen ystävällisen -säälivästi. - -"Totisesti", virkkoi ylioppilas yht'äkkiä, "tehän olette... ei, se ei -ole mahdollista", korjasi hän matalalla äänellä. "Saanko neljänneskilon -karamelleja." - -Barbro taivutti päänsä kumaraan. Miksi häntä hymyilytti? Hän ei -_voinut_ olla hymyilemättä, sillä hän ilostui siitä, että ylioppilas -oli tuntenut hänet. Tämä oli siis varmasti ajatellut häntä! Barbro ei -ollut saanut elämässään kovinkaan paljon huomaavaisuutta osakseen. Hän -säteili sekä sisäisesti että ulkonaisesti heti, kun ihmiset erikoisesti -huomasivat hänet. -- - -"Anteeksi", sanoi ylioppilas kohteliaasti, "neiti on ihmeellisesti -erään nuoren naisen näköinen, jonka kerran kohtasin tuntureilla". - -"En oo siellä käynyt", sanoi Barbro päätään ravistaen, mutta valhe -kirpaisi hänen hienotunteisuuttaan. Hän kärsi aina valheesta, vaikka -hänen vilkkautensa usein aiheutti, että niitä loikki esiin kuin -sammakoita ilkeän satuprinssin suusta. - -Äkkiä hän katsoi suoraan ylioppilaan tummiin, kysyviin silmiin ja sanoi -omalla äänellään: - -"Minä vain narrasin, olen kyllä ollut siellä." - -"Olemmeko siis tavanneet toisemme -- tehän se näytitte minulle tien -kylään." - -"Minä." - -"Mutta kuinka ihmeessä te olette täällä?"? - -"Olen sijaisena." - -"Te --! Anteeksi, tehän olette neiti Berting." - -"Enpäs", väitti Barbro iloisesti, "Gladys Svensson -- Gladys Svensson -Ulricehamnista". - -Tätä salakähmäisyyttä hän ei voinut kieltää itseltään. Häntä huvitti -sanomattomasti nähdä ylioppilaan noloja, hämmentyneitä kasvoja, ja hän -ajatteli: -- Ähä, siinä palkka sähkösanomastasi, jehu. Tahdoit saattaa -minut uteliaaksi, mutta minä panenkin sinun pääsi pyörälle. -- - -"Vai niin", sanoi ylioppilas pitkäveteisesti, "sitten olen kokonaan -erehtynyt. Ette kai satu tietämään, kuka neiti Barbro Berting on?" - -"Tiedän kyllä." - -"Ettekö ole ihmeesti hänen näköisensä?" - -"Niinkuin marja." - -Barbron punainen, nuori suu hymyili terveiden, valkoisten hampaiden -raosta. - -Ylioppilas maksoi -- perin hitaasti, otti pussin ja sanoi epäröiden: - -"Eikö neiti ole vapaa joskus iltapäivällä? Voisimmehan tavata -luistinradalla." - -"Minun on hyvin vaikea lähteä mihinkään sairaan tädin luota. Hän -tahtoo, että istun aina hänen luonaan." - -"Vai niin", sanoi ylioppilas alakuloisesti, "sepä vahinko. Oletteko -täällä kaiket päivät?" - -"En, ainoastaan tänään, Olena Petterssonin, lapsuudenystäväni -sijaisena." - -"Ettekö tahdo -- tahdo antaa minulle osoitettanne?" - -"En", vastasi Barbro yht'äkkiä totisena. Hänen mieleensä johtui -Sonja. Tämän selän takana hän ei millään muotoa tahtonut tutustua Uno -Freideen, niin hauskaa kuin se olisikin. Sonja oli sanonut, että he -kaksi, Uno ja hän, pitävät toisistaan. Hän _tiesi_, oli hän sanonut, -että Uno oli yhtä rakastunut kuin hänkin, vaikka he eivät olleet siitä -puhuneet, ja että oli selvää, ettei kukaan, jonka Sonja tahtoi voittaa, -voinut vastustaa häntä. Mutta olihan halpamaista, että Uno Freide piti -muistakin tytöistä. - -Barbro katsoi ankaran paheksuvasti "Seikkailuun". - -Sitten hän käänsi nuorelle miehelle hyvin ärhäkästi selkänsä ja rupesi -availemaan ja sulkemaan karamellipurkkien kansia. - -"Hyvästi neiti -- Gladys Svensson." - -"Hyvästi." - -Merkillistä, että hän sai sanotuksi tuon sanan draamallisen jäätävästi! -Hänen omaa selkäpiitään karsi kylmä, miksi ei siis Uno Freide olisi -tuntenut samaa? Hän ei tahtonut enää milloinkaan, milloinkaan tavata -"Seikkailua". Tämän nimen Barbro antoi hänelle, koska Uno Freide oli -Sonjan omaisuutta. Hän ei tahdo ajatella häntä, vaan karkoittaa hänet -mielestäänkin -- kunhan vain voisi? - - * * * * * - -Sen ja monta seuraavaa yötä Barbro Berting näki merkillisen omituisia -unia ylioppilaasta, jolla oli tummat silmät ja roomalainen profiili. -Milloin seisoi ylioppilas sen tunturin laella, jonne Barbro itse ei -ollut kertaakaan päässyt, ja huusi _häntä_ luokseen, vaikka tarkoitti -Sonjaa, milloin istui pienessä sokerileipurin puodissa ja kyseli -Olenalta, eikö Gladys Svensson kohta palaa takaisin, mutta silloin -Sonja pyrähti sisään kuin tuuliaispää ja puhalsi kaikki nurin ja lauloi -kovalla äänellä sitä vanhaa, kauheaa pilkkalaulua Fredinin koulusta, -minkä Barbro oli aikoinaan sepittänyt. - -Se oli katkeroittanut häntä kokonaisen lukukauden, sen tähden että -Sonja oli ollut petollinen, ja kuitenkin hän jumaloi Sonjaa! Sonjassa -oli kaikki niin yksityiskohtaisen selvää ja kirkasta kuin kauniissa -puutarhassa, jonne aurinko paistaa ja jossa linnut laulavat. - -Useaan päivään ei Barbro uskaltanut mennä yksinään ulos, sillä hän -pelkäsi tapaavansa "Seikkailun". Eräänä päivänä se kuitenkin tapahtui, -mutta silloin Barbro livisti erääseen porttikäytävään ja sitten talon -neljänteen kerrokseen; siellä hän seisoi pienessä eteisessä, jossa ilma -oli sakeanaan paistuvan tuoreen sillin katkua, mikä mahtoi käydä liian -kitkeräksi sillin omistajalle itselleenkin, koska eräs ovi kumahti auki. - -"Ketä etsitään?" kysyi samassa utelias ääni. - -Barbro mutisi jotakin, että oli erehtynyt, ja hiipi takaisin alas. -"Seikkailu" mahtoi nyt olla tiessään! Miten iloisen tuntevan näköinen -tuo vekkuli olikaan ollut, kun oli tervehtinyt häntä! Näki aivan -selvästi, että hänen mielensä teki sanomattoman kovasti pysähtyä -juttelemaan. Barbro oli pahoillaan "Seikkailun" huikentelevaisuudesta. -Hän oli muuten niin hyvän ja rehellisen näköinen, ja Barbro uskoi -varmasti, että hänen kädenpuristuksensa oli luja ja voimakas. - -Koko iltapäivän hän pysyi Barbron ajatusten esineenä, niin usein kuin -hän sysäsikin hänet pois luotaan aivan tarpeettomana tungettelijana. -Ajatusten askartelu meni kuitenkin niin pitkälle, että kun hän luki -ääneen Ulla-tädille "Aron prinsessaa", sanoi hän kertomuksen sankaria -Unoksi. Hän punastui niin, että veri alkoi kipunoida korvalehtien -päissä, ja oikaisi erehdyksensä heti. Ulla-täti ei huomannut mitään. -Hänellä oli näet tapana nukahtaa, kun joku luki hänelle ääneen. - - - - -V. - -MATKA LUNDIIN. - - -Eräänä monista helmikuun haukottelupäivistä istui Barbro hyvin -ajatuksissaan huoneessaan ja luki vielä kerran Sonjalta tullutta -pitkää kirjettä. Sitä oli alettu kirjoittaa jo joulunpyhinä, mutta -oli päätetty vasta kahden viikon kuluttua, niin ylettömästi veivät -huvittelut Sonjan ajan. Kirjeessäkin oli pelkästään sitä huvitusten -kirjavaa karusellihyörinää, minkä hän antoi hurista ystävättärensä -luettavaksi. Sanat kisailivat paperilla kuin vipajavat auringonpilkut, -tanskalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia lauseita oli kirjavanaan -sekaisin -- olihan täti Aimée Thomas ranskatar, joka oli opettanut -tyttärelleen rakasta äidinkieltään -- ja kaikki lauseet kertoivat -samaa: Sonja oli juhlien kuningatar, Sonja huvitteli lakkaamatta -ja Sonja aikoi nyt jatkaa Lundissa huolettoman nuoruutensa -nautintoja. Hänen setänsä oli professorina tuossa Etelä-Ruotsin -yliopistokaupungissa, piti suurta, vierasvaraista kotia, ja hänen -tyttärensä oli Sonjan ikätoveri. Äiti aikoi jättää hänet sinne -siksi aikaa, kun itse kävi Marseillessa. Sonjan, tuon onnensuosikin -täti oli naimisissa erään rikkaan ja hienon tilanomistajan kanssa -Skoonen tasangolla. Heillä ei ollut lapsia, mutta he ottavat avosylin -vastaan veljentyttären ja tekevät kaikkensa hänen mielikseen. Kirje -oli oikeastaan vain kylläisen itserakasta purkausta ja Barbro tunsi -katkerasti pettyneensä. Kahdeksannen sivun alimmassa laidassa oli -sentään: "Toivon, että pääset pistäytymään Lundiin." Mutta nämä sanat -tuntuivat niin ohimennen ja välinpitämättömästi kirjoitetuilta, että ne -melkein pahoittivat Babin mieltä. - -Isä tuli äkkiarvaamatta hänen luokseen. - -"Tahdon puhua kanssasi, Babi", sanoi hän, "sinä näytät olevan mahdoton -taloustoimissa, mutta johonkin sinun on tartuttava. Isoäiti lähetti -juuri kirjeen ja kysyi, tahtoisitko viettää jonkun aikaa hänen luonaan -Lundissa. Kuten tiedät, asuu hän siellä talvella ja ottaa mielellään -sinut luokseen. Saisit opetella kieliä." - -"Saanko minä lähteä!" Barbron ääni riemuitsi. - -"Saat, koska kieltäydyit Tukholman-matkasta. Sinä olet aika tuuliviiri, -rakas Barbro. Syksyllä sinun mielesi teki kovasti kotiin." - -Barbron pää vaipui alas. Hän ei uskaltanut sanoa isälle, kuinka -suuri erehdys tämä äskeinen yksitoikkoinen aika oli ollut, ja kuinka -toisenlaisiksi hän oli kuvitellut tyttöpäivänsä -- nuo vapaat, -valoisat! Hän oli unohtanut, että Bertingin talo oli harmaasta -graniitista ja auringoton -- ainakin hänen suhteensa. - -"Isoäiti ehkä keksii jotakin, johon kelpaan", sanoi hän pitkähkön -äänettömyyden perästä. Lasimaalauksen vimma oli haihtunut, ja hän tunsi -olevansa onneton ajatellessaan saamattomuuttaan ja tulevaisuuttaan. - -"En tahdo, että sinusta tulee mikään ammattinainen", virkkoi -tukkukauppias, "mutta jotakin sinun on osattava perusteellisesti. -Sitten on sinulla tämä hyvä koti, jossa kelpaa asua. En tarkoita -uudenaikaista itsenäisyyttä, pääasia on, että henkinen vetelyytesi -häviää, että sinusta tulee nainen, joka osaa esiintyä." - -Isä piti aina Bertingin taloa keskipisteenä. Hän kalusti kotinsa -tyttärillään, mutta se tapahtui enimmäkseen ajatuksissa, sillä -Birgitillä oli oma kaunis kotinsa. Elsaa hän ei saanut pakotetuksi -olemaan kotikoristuksena, Barbrosta ja Ainasta ei myöskään näyttänyt -tulevan sellaisia, miksi perinnäistapa vaati. Mutta isä tarkoitti -hyvää, ja Barbro tunsi olevansa hyvin kiitollinen päästessään -Ulla-tädin jankutuksista. Hänen vilkas mielensä kaipasi myöskin -vaihtelua, ja isoäiti ei ollut sellainen kuin muut vanhat ihmiset. Hän -piti nuorten hehkuvista mielistä, helli ja ymmärsi niitä lämpimästi. -Nyt oli pyydettävä vain yhtä, ja se seikka sai Barbron kalpenemaan -levottomuudesta: - -"Saanko ottaa Vahdin mukaani?" - -"Kyllä minun puolestani. Mutta en takaa, että isoäiti suvaitsee sitä." - -Barbro taas oli siitä aivan varma ja jo samana iltana hän haasteli -Vahdille, että he kaksi taas pääsevät maailmalle. - -"Mutta nyt sinusta on tullut iso poika, Vahti, ja saat ajaa -koiravaunussa. Minä pistäydyn tietysti katsomassa sinua ja puhelemassa -kanssasi asemilla, mutta muun ajan saat tyytyä olemaan virkaveljiesi -seurassa ja sinun tulee käyttäytyä siivojen koirien tavalla." - -Barbro silitteli hyväilevästi sen valkeaa, silkinhienoa turkkia, ja -Vahti katsoi älykkäästi emäntäänsä uskollisilla, välkkyvillä silmillään. - -Samassa Barbro kietaisi kätensä sen kaulaan. - -"Rakas pikku koirani", sanoi hän, "jospa tietäisit, kuinka merkillinen -kapine sinun emäntäsi on." - -"Hau-hau", myönsi Vahti iloisesti ja nosti luottavasti käpälänsä -Barbron polville. - -"Taitaapa tehdä mielesi painamaan peukaloa sen asian vahvistukseksi! -Niin, sinä et tiedä, kuinka vaikeaa on olla Berting ulkonaisesti eikä -sisäisesti." - -Isoäiti antoi mielellään suostumuksensa Vahdin tuloon, ja kun tätä -poikamiestä sitten oli eräänä harmaana maaliskuunaamuna lellitelty -ja pyntätty matkakuntoon, sanoi Barbro jäähyväiset Ulla-tädille ja -Ainalle, minkä jälkeen hän meni vaunuun ikkunapaikalleen. Muutamat -kirjat ja makeispussit, joiden joukossa oli kilo hienon hienoja -karamelleja, mitkä kiitollinen Olena oli lahjoittanut, lupasivat -melkoisesti lyhentää matkaa. - -Barbro nyökytti päätään omaisilleen ja kuuli raollaan olevasta -ikkunasta Ulla-tädin evästyksien tupruavan kuin lumihiutaleet -ilman halki. Valitettavasti ne haihtuivat yhtä jäljettömiin kuin -lumihiutaleetkin, hipaistuaan vain sivumennen hänen lämmintä, virmaa -mieltään. Hän oli tänään "lentopäällään". "Nyt Babi lentää", oli -siskoilla tapana sanoa, kun jokin äkillinen sattuma keskeytti lapsuuden -päivien yksitoikkoisuuden ja hän jännityksestä hurjana riehui ympäri, -kaatoi ja särki, mitä eteen osui, voimatta hallita huitovien käsiensä -ja keikkuvien jalkojensa liikkeitä. - -Ja tänä hetkenä hänen sydämensä ja ajatuksensa lensivät aavistuksen -siivillä punaisten päivien riemuja kohden. Siellä on Sonja, Elsa, -(vanha Hip, joksi Barbro yhä vieläkin nimitti siskoaan), Holger Boye ja -monet muut, jotka hän saa tavata. Lund taisi ollakin oikeastaan vain -nuorison ja ilon kaupunki. Hänellä oli mieli täynnä ihania päätöksiä -huvitella aamusta iltaan. Eikä isoäiti tietystikään pane esteitä hänen -tielleen. - -Juna läksi liikkeelle, kulki ensin huurteisen sumukerroksen läpi ja -sitten kirkasta valoisaa talvipäivää kohden. Laajat, lumipeitteiset -vainiot välkkyivät auringonpaisteessa, ja sinisiä savupatsaita kohosi -korkealle punaisten talojen piipuista. - -Barbro laittautui nurkkaansa, pisti vaaleanpunaisen silkkipatjan niskan -taakse, tunnusteli keveästi kampaustaan. Tuntuipa vallan uudelta -ja oudolta aikaihmisiksi kammattu tukka, ja Barbron ruskeat kutrit -ikävöivät uskomattomasti vapautta, sillä väliin ne irtautuivat otsalta, -väliin korvilta ja hyppelivät poskille pahankurisen vallattomasti. - -Valkoinen villapusero, jota somistivat leveä alhaalle laskeutuva -kaulus ja iso tummansininen merimiessolmuke, oli hyvin pukeva. Pikku -kädet olivat hyvin hoidetut kynnenpäitä myöten. Oi voi! Olipa ollut -aika, jolloin Babi oli jyrsinyt kynsiään, että rauski, mutta se -oli tietysti tapahtunut enimmäkseen uskontotunneilla neljännellä -luokalla, jolloin hän istui mukavasti nurkkauksessa seinän vieressä. -Hienot korkeavartiset kengät oli neiti Bertingillä, niin, koko -hänen ulkonainen asunsa, johon kuului revonnahkainen garnityyri -ja silkkivuorinen kappa, siro kultarengas vasemmassa ranteessa ja -satavuotinen timanttisormus pikku sormessa, kuvasti upeaa hyvinvointia. --- Jopa siinä määrin, että eräs nuori mies, joka maleksi käytävässä, -rupesi heittämään yhä piteneviä ja kirkastuvia katseita sinnepäin; -mutta Barbro ei sitä huomannut. Hän luki erästä jännittävää -seikkailukuvausta eikä nostanut katsettaan kirjasta edes silloinkaan, -kun hänen kätensä ahkeraan vaelsi Olenan pussin ja hänen oman suunsa -väliä. Hän oli yksinään osastossaan; oli alkuviikko ja junassa oli -varsin vähän matkustajia. - -Vihdoin nuori mies, välittämättä ilmoituksesta: "Naisten osasto", astui -Barbron luo. - -Barbro vilkaisi pikimmältään tulijaan. "Seikkailu!" -- "Pam! Tuks, -tuks", sanoi hänen sydämensä ja jysähti rinnan pohjaan kuin putoava -kellonluoti. Hän karahti tulipunaiseksi, mutta luki innokkaasti. -Seisköön vain siinä, mutta hän ei ähähdäkään. Pikainen silmäys -ikkunaan. Kohta ollaan Halmstadissa. Siellä hän pistäytyy katsomaan -Vahtia, ja sitten hän koi muuttaa, vaikka -- miksi muuttaa? -- -Rupatella hetkinen -- mitäs pahaa siinä on? -- Hän kurkisti kysyvästi -kirjaansa. Hehän voivat puhella Sonjasta -- Sonjasta, josta he kumpikin -tavattomasti pitivät. Äh, kuinka se mulkoili! Tiukasti! - -Barbro nakkasi äkkiä niskaansa, niin että otsakiharat pyrähtivät ylös -kuin pelästyneet linnut. - -"Anteeksi", kumarsi samassa nuori mies, "ettekö ole neiti Svensson --" - -Barbro katkaisi hänen puheensa helähtävällä naurulla: - -"Gladys Svensson Ulricehamnista! En ole tänään." - -"Mutta enkö tavannut juuri teitä tuntureilla?" - -"Kyllä." - -"Ja sokerileipurilla?" - -"Kyllä." - -"Ettekö suvaitse selvittää salaperäisyyttänne, neiti? Saanko esitellä -itseni: Freide, kandidaatti." - -"Berting, ulkoilma-pomo", tokaisi Barbro vallattomasti, "se on minun -tuorein tittelini, muuten olen Bertingin huonekunnan musta lammas. Te -varmaankin kunnioititte minua sähkösanomalla syyskuun kolmantenatoista -päivänä, niin että kai tunnette kotini." - -"Pahastuitteko sähkösanomasta? Inga Rolander, serkkuni, sattui -mainitsemaan, että te täytätte seitsemäntoista vuotta." - -"Olette kehno, kun ette pannut nimeänne alle. Vaikka kyllä tiedän, -miksi ette sitä tehnyt. Mutta nyt paljastan Gladys Svenssonin -salaisuuden", lisäsi hän äkkiä ja taas punehtuen, -- On sopimatonta -ruveta heti lavertelemaan Sonjasta, ajatteli hän. -- Sen tulee tapahtua -hiotummin ja täysikasvuisemmin, ei noin vain päätäpahkaa. -- Hän alkoi -puhua vilkkaasti Olenasta ja kertoi koko sitä asiaa koskevan jutun. -Lopuksi hän osoitti makeispussia ilosta säteillen: "Ja tässä näette -hyveen palkan. Minä rakastan karamelleja! Oh! Ettekö tahdo maistaa?" - -"Onko niitä liikenemäänkin?" ihmetteli kandidaatti leikillään. Pussi -tuntui hänestä valtavan isolta yhdelle hengelle. - -"On kyllä, jollei teillä ole kovin suuret vaatimukset", nauroi Barbro. - -Halmstadissa he kävivät yhdessä katsomassa Vahtia, joka pitkällä -ulinalla ilmaisi surunsa, kun he poistuivat. - -"Minua säälittää kovasti pikku koirani", sanoi Barbro, "mutta eihän -enää ole monta tuntia jäljellä". - -"Ei, ikävä kyllä", vastasi kandidaatti, "tänään viihdyn junassa -erinomaisesti". - -Barbro istahti takaisin nurkkaansa ja otti kirjansa, jota hän selaili -kovakouraisesti. Vihdoin hän sanoi: - -"Teistä on kai hauska jälleen tavata Sonja Thomas." - -"On kylläkin. Hän on sievä nuori nainen." - -Jännittävä seikkailukirja putosi yht'äkkiä lattialle. - -"Mikä te oikeastaan olette, kandidaatti Freide?" Suuret, tummat -tytönsilmät katsoivat halveksivasti ja samalla melkein tuskaisesti -nuoreen mieheen. Hän ei tahtonut, että "Seikkailu" olisi -kaksois-olento. Hän piti hänen leveästä otsastaan ja leveästä suustaan; -hän tahtoi luottaa rehelliseen, lujaan kädenpuristukseen. - -"Kuinka niin? Mitä pahaa siinä on, että neiti Thomas on mielestäni -sievä? Ja sellainen hän on suuressa määrässä. Kun hän laulaa tahi -näyttelee, on hän aivan vastustamatonkin. Hän tanssii ihastuttavasti -ja pukeutuu kuin paras muotinukke, mutta minusta hän on liiaksi _grand -dame_. Tuskin kahdeksantoistavuotias ja niin vietävän koketti." - -"Hyi, hyi!" Barbro polki jalkaa. Nyt hän oli niin vihainen, että silmät -säkenöivät. "Sonja on minun kaikkein parhain ystäväni, ja te teette -hävyttömästi -- juuri _te_ -- puhuessanne hänestä tuolla tavalla." - -"Siksi, että hän on teidän ystävänne", pisteli kandidaatti. - -"Eipäs, vaan siksi, että -- ah, sen kai tiedätte itsekin, Uno Freide!" - -Kandidaatti nauroi poikamaisesti. - -"Nyt voisin maksaa teille samalla mitalla, Gladys Svensson, mutta -näyttää siltä, että te haluatte hyökätä minun kimppuuni, ja minä -pelkään, että tulen voitetuksi; senvuoksi lienee parasta, että -tunnustan olevani keikarin ja herra luutnantti Uno Freiden yhtä vuotta -nuorempi ja perin vaatimaton veli, Urban Freide, joka tutkiskelee -vanhan Justitia-rouvan ryppyisiä kasvoja ja kantaäidin periaatteita -ja jota sitäpaitsi huvittaa kaikki, mitä taivaan ja maan välillä on, -siihen luettuna, mutta ei minään pääasiana Sonja Thomas." - -Barbro otti hyvin hitaasti kirjan lattialta. Aivan ihmeellisen -vaikutuksen teki tämä selitys, joka oli ilvehtivä ja kuitenkin -hyväntahtoinen. Nyt olisi kaikki voinut olla niin hyvin kuin suinkin -olla voi ja hän varma siitä, ettei millään tavoin asetu Sonjan etujen -tielle, mutta samassa hän yht'äkkiä häpesi äskeistä kiivauttaan ja -tunsi jonkunlaista nöyryytystä. Olihan aivan luonnollista, että se, -joka hänestä hiukan välitti, oli tuo "perin vaatimaton veli" eikä -Sonjan ihailija. Se pisti Babin tyttöylpeyttä, sillä olihan häntä -salaisesti huvittanut juuri se seikka, että henkilö, joka Sonjan -mielestä oli kyllin arvokas mielitietyksi, oli edes rahtusen verran -ajatellut häntäkin, kovaonnista Babia. Sonjan mielestä oli Uno -Freidellä ollut hieman liian leveä suu. Tällä taas oli aivan liian -leveä. - -"Miksi olette niin hiljaa, neiti?" - -"Minäkö -- ei ole mitään puhumista." - -"Näyttää kuitenkin siltä, että päänne on täynnä ajatuksia. Mitä aiotte -tehdä Lundissa?" - -"En mitään erikoista. Asun isoäidin luona ja luultavasti huvittelen." - -"Mainiota, että ette ole ylioppilas. Saanko ruveta oppaaksenne, näyttää -teille kaupunkia ja muuta? Minulla on aina aikaa, ja hylkään mielelläni -ummehtuneet kirjat." - -"Miksikä te sitten luette lakitiedettä?" - -"Askarrellakseni opintojen sivussa mitä mieli tekee. Isäukko ei piittaa -toivorikkaista pojistaan ja antaa heidän nauttia elämästä. Saattepa -nähdä, että tulette hyvin usein käyttämään minun apuani, jott'ette -eksyisi Lundin suurkaupungissa. Vai onko teillä muita tuttuja? -- -Sisarenne Elsan olen nähnyt, entä onko muita?" - -"On, eräs serkku: Einar Berting, ja eräs hyvä ystävä: Holger Boye." - -"Se pyylevä skoonelainen, josta aikaa myöten kai paisuu -oikeusministeri. Sillä pojalla on päätä. Me sanomme häntä -_globe-trotteriksi_, kun hän on niin pyöreä ja halukas vaeltamaan. -Myötäänsä hän tallustaa kartanoonsa tasangolle, jonne hänen sielunsa -siemen on kylvetty ja jossa se kantaa hedelmän, kuten hän sanoo. -Oletteko hyviä tuttuja? Hän ei ole puhunut teistä milloinkaan." - -"Emme ole, tapasimme toisemme oikeastaan vain eräänä keväänä. Hän on -ehkä unohtanut minut." - -"Se sopii minulle", naurahti Urban Freide. - -"Minusta on ikävää, kun joutuu unohdetuksi", sanoi Barbro rehellisesti. -"Sonja Thomas kuuluu myös olevan Lundissa, mutta pelkään kovasti, ettei -hän paljoa välitä minusta. Minä pidän hänestä hirveän paljon." - -Nyt juna pysähtyi taas eräälle asemalle, missä voitiin käydä katsomassa -Vahtia, ja sitten meni nuori herrasväki ravintolavaunuun teetä juomaan, -Barbrosta oli kovin juhlallista saada itse tilata ja antaa juomarahat. -Hän olikin ylen runsaskätinen, ja Freide huomautti: - -"Viinuri pitää teidät varmasti muistissaan omituisena naisolentona, -sillä ainoastaan vanhat, rumat ja köyhät naiset antavat runsaita -juomarahoja." - -Lundin asemalla olivat vastassa sekä Elsa ja Einar että Holger Boye -ja isoäidin Saara, uskollinen palvelijatar vanhan kansan tapaan. -Hän oli tullut Flodaan kahdentoista vuoden ikäisenä; nyt hän oli jo -neljänkymmenen korvilla ja oli kuin kiinni kasvanut "Hänen armoonsa". - -Barbro sanoi matkatoverilleen jäähyväiset jokseenkin hätäisesti ja -pisti kätensä Elsan kainaloon. - -"Kuinka hauskaa, Hip, olla täällä. Mitä teemme huomenna?" - -"En jouda olemaan paljoa kanssasi, Babi. Mutta lauantaina ovat -ylioppilaiden tanssiaiset, niin että voit ruveta valmistautumaan -niihin. Etkö muuten aio toimittaa mitään hyödyllistä?" - -"Onko isoäiti puhunut siitä?" kysyi Barbro hieman säpsähtäen ja kulki -yhtä jalkaa Elsan kanssa. Heillä oli vain lyhyt matka kuljettavana. -Isoäiti asui aivan lähellä Lundagårdin puistoa ja tuomiokirkkoa. - -"Ei ole, mutta minä tulin sitä ajatelleeksi." - -"Älä katko lapsen siipiä", virkkoi Holger Boye yht'äkkiä. Hän kahmaisi -lunta eräältä ikkunapelliltä, puristi sen palloksi ja heitti Barbron -tukkaan. "Terve tuloa nuoruuden ja hulluuden pariin", sanoi hän, "arpa -on heitetty". - -"Oletko hassu, Holger", nauroi Barbro, Hän kimmahti irti -nuolennopeasti, vilkaisi ympärilleen, mistä saisi vastalahjan, ja -lennähti Grand Hotellin edustalla olevalle aukeamalle, missä kokosi -ison kahmalollisen lunta. - -Mutta pallo jäi viskaamatta, kun Elsa puuttui jupakkaan. "Et kai ole -enää lapsi hupakko, Babi!" - -"Kuka sen tietää", ilakoi Holger Boye. "Ei ole vielä päässyt koulusta, -Mignon." - -"Mignon, miksi nimittelet minua sillä tavalla?" - -"Meillä on aina kotitekoisia nimilappuja oman sakkimme ihmisille. -Ja Mignon sopii mielestäni sinulle -- miksikö, hm! Meillä on, millä -mällätään, jos loppuu, niin lainataan." - -Isoäiti tarjosi kaikille nuorille tervetuliaisillalliset. Pöytä oli -häikäisevän valoisa, sillä oli paljon kukkia, koko joukko hauskoja, -herkullisia ruokia, hyvää viiniä ja Flodan puutarhan ihania hedelmiä. - -Jäykkyys ja väkinäisyys olivat täältä tipotiessään. Kaikki puhua -porisivat kilvan, ja nauru soi kuin heleä sävel. Barbro tunsi olevansa -niin hyvässä vireessä, että iltaa olisi saanut hänen mielestään kestää -loppumattomiin. Elsa kuitenkin keskeytti ilon. Hän asui eräässä -professorinperheessä eikä tahtonut tulla myöhään kotiin, kun huomenna -oli työpäivä. - -Ja yht'äkkiä vallitsi isoäidin salongissa hiljaisuus. Vanha rouva ja -nuori tyttärentytär jäivät seisomaan sylikkäin. - -"Kylläpä olen saanut odottaa pikku Babiani! Viihdy nyt täällä oikein -hyvin! Kahteen ja puoleen vuoteen en ole sinua nähnyt, lapsukaiseni. -Monia toiveita ja ajatuksia on sillä aikaa ehtinyt syntyä." - -"Niin, mutta niistä ei ole mihinkään, isoäiti, ja se on pahinta." - -"Kyllä niistä jotakin tulee. Puhumme niistä myöhemmin. Ja nyt saa pikku -tyttöni nukkua makeasti samassa sängyssä, jossa äitisikin nukkui, kun -hän kävi koulua täällä Lundissa. Se on ollut täällä muiden huonekalujen -mukana, vaikka minä harvoin käytän tätä asuntoa. Tänä talvena se saa -kuitenkin virkistyä eloon ja nuortua sinun ja Elsan tähden. Me pidämme -päivälliset ja tanssiaiset, Babi." - -"Jumalallisen ihanaa, isoäiti!" - -Babi hyppäsi korkealle ilmaan ihastuksesta. Eihän hän malttanut pysyä -alallaan! - -"Ja nyt menemme nukkumaan, lapsukaiseni. Nuku oikein makeasti!" - -"Isoäiti, eikö serenaadeja pidetä enää ollenkaan?" - -"Eipä juuri, Barbro; meidän aikamme ei ole romanttinen. Välistä kyllä -voi sattua, että jotakuta kuuluisuutta kunnioitetaan sillä tavalla." - -"Siis ei Babia! Hyvää yötä, rakas, kulta isoäiti. Ja kiitos, kiitos, -kiitos Vahdin puolesta, joka sai niin ihastuttavan vasun!" - -Barbro oli sanomattoman tyytyväinen, sanomattoman hyvällä mielellä -pujahtaessaan valkoiseen vuoteeseen kukikkaan brokaadi-peiton alle. -Hän ajatteli, ettei täällä ole vaikeaa olla kiltti ja ystävällinen -kaikille. Ja isoäiti vaati vallan vähän, siksi oli ihmeellisen kepeää -osoittaa hänelle huomaavaisuutta. Barbro kuvitteli, miten isoäiti -ja hän istuvat vanhalla jakkaralla ikkunan edessä, missä isoäidin -nojatuoli ja ompelupöytä olivat, ja juttelevat tuttavallisesti aivan -kuin samanikäiset konsanaan. - -Hän oli niin iloinen, että hänen oli vaikea saada unta, vaikka kaksi, -kolme kelloa eri äänisoinnuin ilmoitti, että unen aika oli jo käsissä. - -"Yks!" -- "Yks!" -- "Yks!" takoivat ne. - - - - -VI. - -ISOÄIDIN AJATUKSIA. - - -Sekä Barbro että Vahti heräsivät säteilevässä mielentilassa ja -nauttivat yhdessä aamukahvin sängyssä. Tarjotinta tuodessaan Saara -sanoi leikillään, että hänen armonsa oli vakuuttanut, ettei tällainen -"pyhäpäivätapa" saa enää kertaakaan uudistua arkena, "Mutta nähkääs, -neiti", lisäsi Saara nyökäten, "hänen armonsa on sellainen, että -hänellä on pyhä ympärillään ja mielessään, kun muilla on arki ja -aherrus". - -Kun Barbro ja Vahti jäivät kahden, ryhtyi Barbro lemmikkinsä kanssa -vakavaan keskusteluun: - -"Kuulehan, Vahti", sanoi hän, "sinä et saa vaatia, että minä olisin -sinun kanssasi täällä niin paljon kuin kotona, vaan sinun on -ymmärrettävä, että minä pidän pikku hauastani, vaikka en ehdikään -puuhailla kanssasi kuin vähän aikaa. Sinä olet jo iso poika etkä -enää pureksi kalosseja ja hameenhelmoja. Täällä Lundissa on sinun -näytettävä, että olet sivistynyt koira, ja osoitettava sivistyksesi -siten, että aina osaat tulla kotiin etkä milloinkaan eksy huonoon -seuraan." - -Vahdin häntä viuhui lakkaamatta, sillä pala wiener-leipää toisensa -jälkeen livahti sen terävien hampaiden välitse, ja tässä lauhkeassa -mielentilassa se oli hämmästyttävän myötäsukainen. - -"Nyt loppui, Vahti", sanoi Barbro viimein, "minä itse sain ainoastaan -yhden rinkelin. Uskallatko väittää, etten ole hellä ja uhraavainen -äiti? Jos saat vielä sokerimurun, niin olen myös heikko äiti." - -Vahti ei pannut vastaan, mutta kun se sitten huomasi, ettei muuta -tarjota, hyppäsi se alas tuolilta, jolla oli istunut, ja aikoi mennä -vasuunsa. - -"Vahti", huusi Barbro, "muista, ettet karkaa tiehesi tänään, kun panen -kaulaasi kävelysolmukkeen. Muuten näyttäisi siltä, että olet huonosti -kasvatettu." - -Vahti luimisti korviaan, siristi silmiään ja nuolaisi kuonoaan. Siitä, -että se rimpuilematta antaisi panna kaulaansa mokoman rasittavan -koristeen, ei voinut olla puhettakaan, mutta eihän kannattanut ruveta -haukkumaan emäntäänsä ennen aikojaan. - -"Sinä saat tänään vaaleankeltaisen solmukkeen", lisäsi Barbro -vakuuttavasti. "Mutta kylään et kanssani pääse. Kun viimeksi olit Sonja -Thomasin luona, pistit poskeesi jälkiruoan, joka oli tarjoilupöydällä. -Hyi, Vahti, kuinka surullisia muistoja!" - -Oli luonnollista, että Barbro ensi työkseen etsi käsiinsä Sonjan. Heti -aamiaisen jälkeen hän soitti ja kysyi, mihin aikaan olisi sopivinta. -Sonja oli, kuten aina muulloinkin, ylettömän ystävällinen, mutta -hänellä ei ollut ainoatakaan vapaata hetkeä tänään eikä huomennakaan. -Ja lauantaina, ylihuomisen perästä, olivat ylioppilaiden tanssiaiset, -ja silloin hänen oli autettava Ingeriä, serkkua, ja seurusteltava -maalaisvieraiden kanssa, joita heille oli tulossa, mutta sunnuntaina -_täytyy_ Barbron ja hänen tavata toisensa. - -Barbro pani allapäin kuulotorven paikoilleen. - -Isoäiti katsahti häneen postinsa takaa. Hän sai joka päivä -maisemakortteja ja kirjeitä kotimaasta ja ulkomailta. Floda oli koko -hänen aikansa ottanut avoimin sylin vastaan melkein lukemattoman -paljouden vieraita, ja vain harvat unohtivat, kuinka kuvaamattoman -hauskaa oli olo siellä. Useimmat lähettivät monesti kiitollisia -tervehdyksiään paikan haltijattarelle. - -"Miksi näyttää siltä, kuin pikku Babi olisi pahalla mielellä?" kysyi -lempeä vanha ääni. - -"Kun ajattelin, että kaikilla ihmisillä on niin paljon tekemistä -- -paitsi minulla. Minulla on aina sietämättömän paljon aikaa." - -"Silloin on parasta karistella sitä hieman pois", naurahti isoäiti. -"Käyhän istumaan, pieni ystäväni, ja puhelemaan kanssani, jos sinua -haluttaa. Minun tekee mieleni pistäytyä Babini sisään ja katsoa, miltä -niin kirpeän iloisen mielen sisuspuoli näyttää." - -"Isoäiti", sanoi Barbro istuutuen jakkaralle levottomasti liikehtivät -sormet polvilla. "Minusta kai pitäisi tulla jotakin hyödyllistä, mutta -pahinta on, ettei minulla ole oikein halua lukemiseen, ja käsityö on -minusta kamalinta mitä on olemassa." - -"Entä taideveisto?" - -"Ei sekään miellytä eikä sairaanhoito, vaikka se muuten onkin hienoa." - -"Pikku Barbro -- sinä olet varmaankin liian lapsellinen ikäiseksesi. Ja -jos sanon suoraan, niin olen sitä mieltä, että panemme tuon hyödyllisen -vähäksi aikaa syrjään. Mutta sinun on aina pidettävä elämääsi -omaisuutena, jota _sinun itsesi_ on hoidettava. Sinä olet edesvastuussa -kylvöstä, ja sato tuottaa sinulle iloa. Älä rupea odottamaan, että joku -tai jokin muu johtaa sinut onnen temppeliin." - -"Niin, mutta minun --" - -"Maltahan, lapsi-kulta, niin laadimme lähimmän ajan suunnitelman. Minun -ajatukseni on, että rupeat käymään yleissivistävillä luennoilla ja -että esimerkiksi tunnin päivässä työskentelet kirjastossa ja tarkoin -ajattelet, mitä luet. Se saa olla mitä tahansa, kunhan vain _tiedät_, -mitä luet." - -Barbro sävähti tulipunaiseksi. Hänen sormiinsa oli joutunut nenäliina, -joka pyöri pyörimistään. Silmät säteilivät, mutta ne eivät katsoneet -isoäitiin, vaan kauas ulos ikkunasta siniseen ilmaan. - -"Isoäiti", aloitti hän hiljaa, "luuletko sittenkin -- ei!" - -"Mitä minä luulen?" - -Ruskeakutrinen pää painui rintaa vasten, mutta kohosi uudelleen, ja -pehmeä suu värisi: - -"Että minusta -- minustakin voi tulla oikein ihminen?" - -Isoäiti ojensi hänelle molemmat kätensä. Lämmintä, säälivää hellyyttä -oli tuossa liikkeessä. Hän, tuo vanhus, ymmärsi, että oli saanut -hoidettavakseen ahtaassa häkissä vankina olleen metsälinnun, linnun, -joka oli oppinut pitämään siipiään jonakin pahana, jonakin sellaisena, -mikä oli typistettävä. - -"Minä sanon sinulle erään asian, pikku Babi", sanoi isoäiti, "sinä -tarvitset jonkun aikaa ottaaksesi selvän omasta minästäsi -- ja -ollaksesi sydämen pohjasta nuori. Ilo on kauneinta elämässä, mutta sitä -on poimittava kuin kukkia tiepuolesta eikä viljeltävä kasvihuoneessa. -Isäsi on kyllä oikeassa, että sinulla tulee olla askartelua, ja -senvuoksi tuleekin luennoista täysi tosi, mutta muuten sinun on vain -oltava iloinen eikä ajateltava mihin kelpaat. Elämä pitää kyllä meidät -kaikki muistissaan, tyttö kulta, varustautukaamme vain tulevaisuuden -varalta jollakin työaseella. Kenties sinun aseeksesi, pikku Babi, tulee -kynä? Etkö ole enää sitä ajatellut?" - -"En -- taikka olen kyllä -- toisinaan." - -"No niin, ja nyt me otamme päivän sellaisena, kun se meille tulee -- ja -pidämme hauskaa, Babi kulta! Elsa on harvinainen ja kunnon lukuhevonen, -niin että hänestä et kai saa paljoakaan seuraa. Mutta voithan tehdä -uusia tuttavuuksia. Täällä on eräs nuori tyttö, jonka nimi on Inger -Thomas; olisi hauskaa, jos teistä tulisi hyvät ystävät." - -"Onko hänkin ylioppilas?" - -"On -- mutta en luule hänen jatkavan opintoja. Hän on joka tapauksessa -vielä hyvin nuori." - -Barbrolta pääsi helpotuksen huokaus. Tuntui tavattoman hyvältä kuulla, -että jonkun toisenkaan ei tarvinnut käyttää aikaansa järkevästi. -Bertingin tytöt olivat saaneet kasvatuksensa kauppahuoneessa, missä -jokainen teko oli ensin harkittava ja tarkistettava ja, mikäli -mahdollista, saatava antamaan hyviä tuloksia. Näitä periaatteita oli -onnellisesti sovellettu kolmeen tyttäreen, jotka kukin lahjojensa -mukaan olivat niitä kehittäneet, mutta Barbro, hennoin, lämpimin ja -hillittömin neliapilaan lehdykkä, kärsi niistä kuin liian isoista, -kaikki pimittävistä silmälapuista. - -"Nyt otamme lupaa maanantaihin saakka, Barbro", sanoi isoäiti, "emmekä -uudellakaan viikolla ponnistele liikaa, sillä lauantaina Barbro Berting -saa päivälliset tanssien kera. Monia pareja ei tule, mutta jos teitä on -kymmenen, kaksitoista nuorta, niin luulen sen riittävän." - -"Kyllä, kiitos, rakas isoäiti." - -Barbro kavahti jakkaraltaan syleilemään vanhusta. Samassa ilmestyi -Saara ilmoittamaan kandidaatti Boyen. - -"Pyydä hänet sisään ja toimita meille vähän aamupäiväteetä, Saara", -kehoitti hänen armonsa. - -Huoneeseen astui lyhytvartaloinen, jäntterä nuori herra, jonka pyöreät -kasvot olivat iloiset ja raikkaat, silmät kirkkaat ja älykkäät ja -otsa harvinaisen kaunis. Hänen esiintymisensä oli arvokkuuden ja -pyörähtelevän vilkkauden välimuoto. - -Hän suuteli isoäidin kättä ja kiitti eilisillasta. - -Sitten hän tervehti toverillisesti Barbroa ja kysyi, eikä häntä -haluttanut lähteä ulos katselemaan kaupunkia. Olisi näet viisainta, -että Barbro ensi töikseen ahmisi tuomiokirkon tornin ja holvien -nähtävyydet. Jos hän ehtisi käydä Tegnérin talossa, olisi se hyvä -teko, sillä tuon kultakiharaisen runoilijan asuntoa oli ruvettu -arveluttavasti lyömään laimin. - -"Minulla on toinenkin asia", lisäsi Holger leveällä skoonelaisella -tasankomurteellaan, "tahdotko ruveta daamikseni lauantain tanssiaisiin? -Minä tanssin kuin enkeli, vaikka olen kerän näköinen. En ole unohtanut -ensi kohtaustamme siinä tanssinäytöksessä, jolloin sinä et suvainnut -minua pariksesi lihavuuteni tähden, enkä nytkään uskalla tosissani -väittää, että se on vähentynyt, mutta ehkä sinä tällä kertaa voit tehdä -välttämättömyydestä hyveen ja käyttää minua ponnahduslautana, jolta on -hyvä hypätä yliopistoelämän huvimaailmaan." - -"Hieno puhe", nauroi Barbro, "paljon kiitoksia muuten. Olen erittäin -iloinen, kun pääsen oikeihin tanssiaisiin. Niissä en ole käynyt -milloinkaan. Viime jouluna kuoli eräs isän serkku ja vaikk'emme olleet -nähneet häntä kertaakaan, emme kuitenkaan saaneet käydä suurissa -tilaisuuksissa, ja kuusi viikkoa meidän piti käydä surupuvussa. Olin -juuri päässyt tuosta kurjuudesta, kun lähdin tänne. Isoäiti --" Hänen -vilkkaat kasvonsa kävivät huolestuneiksi. - -"Mitä, Babi?" - -"Minulla ei ole minkäänlaista tanssiaispukua. Ulla-täti sanoi, että -_jos_ ehkä sellaisen tarvitsisin, niin voisi isoäiti auttaa minua -hankkimaan sen. Mutta mitäs nyt kahdessa päivässä ehtii?" - -"Kyllä, Babi kulta, kyllä siitä selvitään. Nyt juomme teetä. -Kandidaatti halunnee myös kupillisen? Sitten menette ulos katselemaan -kaupunkia. Kunhan tulet kotiin kello neljäksi, tyttöseni, niin se -riittää." - -Saara toi tarjottimen ja joukon jatkoksi -- Urban Freiden. "Täällä -tulee yksi kandidaatti lisää", myhähti hän hyväntahtoisesti. - -Barbro sävähti kuumaksi aivan korvalehtiä myöten ihastuksesta, että -kokonaista kaksi ylioppilasta tuli tervehtimään jo hänen ollessaan -ensimmäistä päivää Lundissa. Ilo kuohui kuin kukka päiväpaisteessa. - -Kandidaatti Freide tuli myöskin pyytämään häntä tanssiaisiin. Ja _jos_ -vain joku muu kuin pyylevä Holger olisi tullut aikaisemmin, olisi -Barbron ylpeys viettänyt loistavaa riemujuhlaa. Mutta nyt hän sanoi -verrattain lauhkeasti, että kandidaatti Boye oli jo hänet pyytänyt. - -"Ehkä sinä tälläkin kerralla haluat, että minä väistyn solakamman -tieltä?" kysyi Holger Boye ivallisesti, mutta hänen harmaiden silmiensä -katse ei puhunut pilaa. Se kiintyi Barbroon tutkivan totisena. - -"En suinkaan", vastasi Barbro nopeasti, "minusta on hyvin hauskaa -päästä tanssiaisiin, niin että mielestäni on samantekevää --" Ai, nyt -meni hullusti! Hän korjasi heti sanansa: -- "Sinä olet aina ollut -kiltti minua kohtaan, Holger", lisäsi hän anteeksipyytäen. - -Isoäiti virkkoi: - -"Ettekö te, kandidaatti Boye, kerran antanut pikku Babilleni kompassia?" - -"Kyllä", vastasi Holger kumartaen, "kun tiesin naisen tarvitsevan -varmaa opastusta". - -"Minullapa se on vielä tallella", huomautti Babi. "Norrlannissa minulla -oli siitä paljon hyötyä." - -"Mutta tässä Lundissa te saatte eläviä kompasseja", lupasi Freide. - -"Tosiaankin, hyvähän se on, kandidaatti", sanoi isoäiti ystävällisesti, -"jos ne ovat koeteltuja". - -Vähän ajan kuluttua, kun nuoret nousivat lähteäkseen, pyysi hänen -armonsa Holger Boyea jäämään hetkeksi luokseen ja katsoi häneen syvin -silmin: - -"Minusta tuntuu, että sekä te että kompassinne voitte näyttää pikku -Babilleni oikean suunnan", sanoi hän, "ja olen iloinen, jos voitte olla -hänen uskollisena ja hyvänä toverinaan, niin kauan kuin hän viipyy -Lundissa. Hän on vielä aivan lapsi seitsemästätoista ikävuodestaan -huolimatta ja tarvitsee vakavaa tukea läikkyvälle luonteelleen. Voihan -näet olla mahdollista, että tuollainen kokematon tulisielu leimahtaa -sekä hyvälle että pahalle, mutta minä olen teille kiitollinen, jos -otatte vähän hoivataksenne häntä -- toverina ja ystävänä." - -"Aivan mielelläni", vastasi Holger yksinkertaisesti; "hän ei ole -ensinkään niin juonikas, että hänen kanssaan olisi vaikea tulia -toimeen". - -Kun Barbro kulki kevättalven häikäisevän valkeassa päiväpaisteessa -Lundagårdin puiston halki kahden kavaljeerinsa välissä, -vaaleankeltaisella silkkisolmukkeella koristettu Vahti perässään, -teki hänen mielensä tavata Sonja. Hip-sisko ei välittäisi tuon -taivaallista hänen saattueestaan, sen hän hyvin tiesi ja tunsi, eikä -hän siskoaan nyt juuri kaivannutkaan. Säteilevä sää väreilevine -kevään aavistuksineen, punertavine puunrunkoineen, loitolta kuuluvine -linnunsiipien-suhinoineen ja kaikilta katoilta sulavine lumineen oli -houkutellut opiskelevan nuorison ulos kirjojensa äärestä. Nuorta väkeä, -nuoria kasvoja vilisi kaikkialla. Monet uteliaat silmät katsoivat -kysyvinä, ken oli tuo tummansininen, outo tyttö, jolla oli mukana -valkoinen koira, ja Barbrosta tuntui, ettei maailma ollut vielä -milloinkaan ollut niin nuorekas. - -Hän ja hänen kavaljeerinsa juttelivat herkeämättä. Käynti -tuomiokirkossa tapahtui verrattain hätäisesti, sillä päivänvalo oli -niin väkevä, että se pakotti heidät kohta takaisin nykyisyyteen. -Mutta Barbro mielistyi heti alttariholviin, missä oli paljon kiveen -piirrettyjä legendoja. Rouva Gjörwel Ulfstandin ja tämän puolison -hautakiveä katsellessa tulvahti hänen mielikuvitukseensa voimakkaan, -verevän sukutarun täyteläinen tunnelma ja tuon merkillisen kaivon -satueläimet kertoivat hänelle jännittäviä taruja. - -Mutta Finn-jättiläisestä, joka syleilee patsastaan, hän ei välittänyt. -Hän ei uskaltanut sitä sanoa, mutta hänestä tuntui, että jättiläinen -oli kuin tyhmä nauru keskellä kaikkea tätä syvää, salaperäistä -vakavuutta. Hän oli kuvitellut jättiläistä toisenlaiseksi, holveja -hallitsevaksi sankariksi. - -Vahti oli jätetty ulos muutamien lapsien hoidettavaksi, -mutta nähtävästi oli heillä ollut aika työ pitää aisoissa -lappalaisnuorukaista, sillä sekä lapset että Vahti näyttivät hyvin -kärsimättömiltä, kun kolmikko tuli kirkosta, ja Vahti ryöpsähti villinä -jälleennäkemisen ilosta päin Barbroa. Mutta emäntä ei ollut oikein -armollinen, sillä Vahdin käpälistä jäi suuria, märkiä likaläiskiä -hänen kävelypukuunsa. Nyt hän ei totta totisesti voinutkaan enää -kulkea iloisen ja terhakan näköisenä. Koko etupuoli oli täynnä paksuja -likatahroja. Hänen täytyi koettaa päästä kotiin niin huomaamatta kuin -mahdollista. - -"On kai täällä syrjäkatuja?" kysyi Barbro surullisesti. Holger lohdutti -häntä sanoen, että liike käy keskikaupungilla ja että he menevät juuri -Söder-kadun poikki, kun Sonja tuli häntä vastaan harmaassa sametissa -kahden hienon nuoren tytön kanssa. - -"Päivää, pikku Barbro kulta", huusi Sonja, "mutta _chère amie_, oletko -kaatunut?" - -"En, Vahtihan se hyppäsi minua vasten", sanoi Barbro hirveän nolona. -Kamalaa tulla esitellyksi tämän näköisenä! - -"Ja sentähden saat suoda anteeksi, ettemme voi jäädä tähän näytteille", -ehätti Holger selittämään nostettuaan kohteliaasti lakkiaan. "Tule, -Barbro! _Au revoir, Regina lundensis_!" - -Barbro nyökkäsi ja hyppäsi pitkän askeleen ehtiäkseen Holgerin perästä, -joka jo pyöri edelleen. Freide sitävastoin, joka tunsi toiset tytöt, ei -huomannut äkillistä lähtöä, vaan jäi heidän kanssaan haastelemaan. - -"Sinä olet aina niin kiltti, Holger", sanoi Barbro, kun he kulkivat -hiljaista katua. "Luuletko, että he nauravat minulle?" - -"Ehkä, mutta mitäs siitä?" - -"Se on ilkeää." Hän katsoi ympärilleen. "Kandidaatti Freide meni -varmaankin heidän kanssaan." - -"Luultavasti. Kuulehan, Mignon, älä viitsi ruveta kiemailemaan ja -poikailemaan heti. Se ei sinua pue." - -"Mitä sinä tarkoitat?" - -"Sitä, että sinä vähän -- etkä muuten niinkään vähän -- mielistelit -veli Urbania. Hänellä ja hänen veljellään on kokonainen liuta -tyttötuttavia, joita he hakkailevat kuin parhaat taiturit. Ja sitten -vielä, yksi asia -- et saa suuttua, jos sanon sen suoraan -- älä pyri -sellaiseksi kuin kaikki muut ovat. Sinähän olet kuitenkin Barbro -Berting, kunnon tyttö etkä mikään kana." - -Siihen Barbro ei voinut vastata mitään. Hän kohensi kuitenkin asiaa -omalla tavallaan ja sanoi hieman jyrkästi: - -"Minäpä rupean käymään luennoilla." - -"Vai niin, siinä ei ole mitään pahaa, kunhan vain voit sulattaa opin." - -Nyt Barbro pysähtyi likatahroista välittämättä. - -"Luuletko, että minä olen tyhmä?" - -"En, sitä en luule." - -"No, miksi sitten sanot --?" - -"Luentojen laita on sama kuin uimisen. Vasta sitten, kun on tarpeeksi -kauan ponnistellut voidakseen vaivatta päästä eteenpäin, käsittää miten -ihanaa tuo liikunto todellakin on. Täytyy tuntea olevansa jonkun verran -perehtynyt tieteiden elämänveteen voidakseen siitä nauttia." - -"Pitääkö minun sitten jättää silleen?" - -"Ei, mutta älä luule, ettei tarvitse muuta kuin 'käydä luennoilla'. -Yhtä ja toista voit esimerkiksi kysyä minulta, ja onhan sinulla sitten -Elsa ja Einar; heillä on oikeat uimaotteet. Kas niin, hyvästi nyt! Me -kai tapaamme ainakin kerran päivässä kadulla -- niin tehdään täällä -- -mutta jollemme sattuisi tapaamaan, niin ole kiltti ja odota minua kello -seitsemän lauantaina. Silloin tulen sinua hakemaan." - -Sillä aikaa kun Barbro oli ulkona, tarkasti isoäiti Barbron -pukuvaraston, jonka Saara oli järjestänyt. Niistä puvuista, jotka hän -oli saanut matkaansa, kävi liiankin selvästi ilmi, että ne olivat -ommellut vanhan neidin ohjeiden mukaan. Ne olivat kovin puisevia ja -mauttomia, kaikki erittäin vankkatekoisia, ja isoäiti tahtoi, että -Babin tuli osata antaa arvoa kauneudelle myöskin puvuissa; sentähden -hän päätti heti hankkia muutamia uusia pukuja. August ja Ulla manatkoot -sitten hänen turhamaisuuttaan; nyt oli lapsi hänen luonaan, ja hän -tahtoi tehdä nämä kuukaudet hedelmällisen kukoistaviksi Barbron -elämässä, kun kaikki oli kaunista ja lupaavaa. - -Saman päivän iltapuolella isoäiti ja Barbro matkustivat Kööpenhaminaan -lauantaihin saakka, ja kumpikin oli yhtä lapsellisen huvitettu -ostellessaan suurista kauppahuoneista vaaleita, keveitä pukuja, hienoja -jalkineita, silkkisukkia ja sormikkaita. - -Myöskin viuhkan isoäiti osti, mutta se oli antiikkinen ja ollut -aikoinaan erään rokoko-kauden huomatun hovinaisen omaisuutta. Sen -norsunluisilla lehdillä oli helein värein maalattu kevätmaisema. -Helakkakukkaisten puiden alla kulki valkopukuinen, haaveileva tyttö. -Sinisessä ilmassa näkyi joutsenia. Toiselle puolelle oli taiteilija -sirotellut vuokkoja ja lemmikkejä. - -Barbro ei ollut milloinkaan uskonut voivansa tuntea itseänsä niin -onnelliseksi, ettei uni ottanut tullakseen, mutta näinä iltoina -tapahtui, että hänen oli sanomattoman vaikea erota päivän iloisista -muistoista. Eikä hän ollut milloinkaan kuvitellut, että pukujen -ostaminen tuottaisi iloa, ihan oikein sellaista iloa, että joka esineen -voi ottaa syliin ja odottaa siltä elävää vastausta. Aivan kuin joku -olisi lukenut runon tahi sadun. -- - -Sunnuntaina tanssiaisten jälkeen Barbro kirjoitti päiväkirjaansa: - -"Lundissa maaliskuun 8 p. Lund on ehdottomasti maailman hauskin -kaupunki, enkä minä voi milloinkaan unohtaa, kuinka rajattoman hauskaa -minulla oli eilen. _Ei mikään_ käynyt hullusti. En tehnyt ainoatakaan -mainittavaa tyhmyyttä. Sonja sanoi, että kaikki pitivät minua hilpeän -ja hauskan näköisenä. Hän itse oli aivan ihastuttava. En milloinkaan -ole nähnyt mitään niin viehättävää. Ja Inger Thomasista minä pidän -jo hyvin paljon. Hänessä on jotakin erikoista. Hän välittää varsin -vähän omasta minästään. En nähnyt hänen peilailevan kertaakaan enkä -kohentelevan kampaustaan. Hän on sellainen tyttö, josta Holger Boye -pitää, luonnollinen ja sukkela ja varmaankin myös hyväsydäminen. -Häpeä sanoa, mutta minusta tuntui nololta, kun Holger astua lylleröi -rinnallani sisään. Joka tapauksessa hän tanssii erinomaisesti. Ja -sisäisesti hän on kookas mies. Urban Freiden kanssa tanssin kaksi -tanssia. Hänellä on todellakin uskomattoman paljon tyttötuttavia. Ei -ole yhtä helppoa puhella 'Seikkailun' kuin Holgerin kanssa -- mutta --" - -Barbro ei lopettanut tätä lausetta päiväkirjassa enemmän kuin -ajatuksissaankaan. Hänestä tuntui, että siitä kehittyy jonkunlainen -tunnustus, ja vertailuhan oli aivan tarpeetonta. - -Isoäidillä oli vielä eräs ajatus, jonka hän tahtoi toteuttaa -huvittaakseen pikku tyttöään, ja hän kääntyi sen vuoksi luottavaisesti -Holger Boyen puoleen. - -"Te tunnutte varsin älykkäältä, herra kandidaatti", sanoi hän eräässä -lyhyessä kahdenkeskisessä kohtauksessa, "ja melkoista kokeneemmalta ja -vakavammalta kuin iästänne voi päättää". - -"Niin, minun ruumiini muodostuminen Diogeneen tynnyriksi on pakottanut -niin sanotun sielun sopeutumaan asuntosuhteiden mukaan", selitti -Holger. "Halutaanko minun henkistä _pondustani_ käyttää johonkin?" - -"Aivan niin, kandidaatti, minun vanhaan sydämeeni on nykyään -kätkeytynyt ikäänkuin pieni tytön sydän ja minä toivon hartaasti, -että se oikein saisi sykähdellä elämänhalua ja iloa. Barbro -- minä -tarkoitan tietysti häntä -- tuntuu hieman saamattomalta ja tahtoisinpa -sanoa tyhmän ujolta teikäläisten nuorten parissa. Hän ei voi unohtaa -olevansa Bertingin perheen surunlapsi, joka aina kompastuu milloin -mihinkin. Saattaahan tapahtua, että tuo arkuus haihtuu ajan oloa, mutta -tyttövuodet ovat täysi-ikäisestä naisesta ihanin muisto, jos ne vain -ovat olleet värikkäät, ja -- sitten on asia niin, että Barbro kaipaa -valoisia ja lämpimiä vaikutelmia. Luulen, että hän kerran antaa ne -takaisin --" - -"Kirjailijattarena?" - -"Niin, juuri niin. Mutta hän on vielä aivan kehittymätön ja kokematon. -Enkä minä halua sulloa häneen tietoja. Tahdon vain suojella häntä -väärään suunnatun lapsuuden seurauksilta. Ja nyt asiaan! Olen -ajatellut, että te ehkä voisitte auttaa minua pienen näytelmäseuran -kokoonpanossa. Harjoitusten aikana saisi varpusparkani sitten tutustua -nuoriin; se kehittäisi häntä." - -"Minä puolestani sovellun ainoastaan Falstaffiksi tahi vielä paremmin -Hanswurstiksi, mutta muuten minusta on hauska olla mukana." - -"Tehän kuulutte olevan ylioppilaskunnan paras barytoni. Onhan se mainio -vetovoima. Ja jos me sitäpaitsi nimitämme teidät teatterin johtajaksi ---" - -"Paljon kiitoksia! Varmasti lupaan tehdä kaikki, jotta Barbrolla olisi -hauskaa. Neuvottelen jo tänään parin tunnetun lystimestarin kanssa. -Urban ja Uno Freide ovat kai itseoikeutettuja?" - -"Ky-yllä", virkkoi isoäiti hidastellen ja lisäsi: "tulee oppia -tuntemaan erilaisia luonteita. Me ihmisethän olemme suurta mosaiikkia." - - - - -VII. - -TANSSIAISPÄIVÄLLISET. - - -Kuinka paljon valoa, kuinka paljon kukkia ja kuinka kuvaamattoman -juhlallista olikaan isoäidin asunnossa tänä rumana maaliskuun iltana! -Vanhat huonekalut aivan kuin myhäilivät tyytyväisyydestä seisoessaan -turvassa ja lämpimässä, ja sohvien vaalea silkkihipiä kiilsi kilpaa -pöytien ja piironkien etelämaisen mahongin kanssa. - -"Emäntä on kuitenkin kaikista suloisin ja herttaisin", sanoi Barbro -ja suuteli isoäitiä poskelle. Bertingin tyttö oli pukeutunut -kööpenhaminalaiseen juhlapukuun. Se oli vaaleaa, kukikasta musliinia, -kaulauurros pyöreä, puhkahihat lyhyet. Leveä, vaaleanpunainen -silkkivyöhikkö sopi hänen hoikkaan vartaloonsa. Vallattomat kiharat -olivat saaneet tyytyä oikenemaan kahdeksi Margareta-palmikoksi, mutta -niskassa ja ohimoilla ne pitivät ilvehtivää kurkistuspeliään. Kalpeahko -ja hieman laihaposkinen Barbro vieläkin oli, eivätkä hänen liikkeensä -olleet niin viehkeän tasaisia kuin Sonjan ja Elsan. Hän ei myöskään -ollut kaunis, lukuunottamatta silmiä ja suuta, mutta hänen vilkkautensa -vaikutti puoleensavetävästi. Jos hän istui hämillään, jäykkänä ja -ääneti, saattoi hän tuntua ikävältä, värittömältä ja rumalta. - -Tänä iltana ei kuitenkaan ollut siitä pelkoa. Koko Barbro loisti. -Ja hän pyöri tanssien neljälletoista katetun pitkän päivällispöydän -ympäri. Paitsi nuoria oli mukana isoäiti ja "Luikari", eräs hyvin -suosittu pianonsoittaja, jonka porvarillinen nimi varsin harvoin -kulutti ihmisten huulia. Luikari oli se _nom de guerre_, jota -lundilaiset käyttivät keskuudessaan, mutta mies itse olisi raivostunut, -jos se, joka kävi häntä tilaamassa, olisi hairahtunut nimestä. Hän oli -Carl Maria Wiberg, olkaa niin hyvä! - -Liihotellessaan pöydän ympäri Barbro luki korteista: Elsa Berting, -parina Einar Berting. Inger Thomas -- kandidaatti Folke Sterner. Viveka -Harring -- kandidaatti Urban Freide. Barbro Berting -- kandidaatti -Holger Boye. Sonja Thomas -- kandidaatti Uno Freide. Lisa Harring -- -kandidaatti Hugo Urnström. - -Harringin tytöt olivat erään isoäidin lapsuudenystävättären -pojantyttäriä. Heidän isällään oli maatila lähellä Flodaa, ja siellä -kasvoi vähitellen valtava ja rehevä lapsilauma. Viveka ja Lisa -harjoittivat taidekudontaa ja huvittelua. He puhuivat ja nauroivat -kovaäänisesti, aivan kuin olisi aina ollut voitettava sen kovan -tuulen tohina, joka puhalsi mereltä tasangon ylitse, mutta heidän -äänekkyytensä oli hauskan varmaa ja heidän käytöstapansa naisellista, -melkeinpä hieman äidillistä. Lisa oli suloinen, sirovartaloinen -vaaleatukka, Viveka uhkea tummatukka, isot hymykuopat poskissa ja -silmät kastanjanruskeat, elämäniloiset. Kädet pienet, jalat sievät. - -Heidät oli otettu teatteriseurueeseen. Se oli näet jo muodostettu. -Oli päätetty ottaa näyteltäväksi "Mamselli Sundbladin naimapuuhat". -Sitäpaitsi oli ohjelmassa Holger Boyen yksinlaulua, ja kandidaatti -Sternerin viulunumero. Huhtikuun neljäntenä päivänä, Elsan -syntymäpäivänä, oli aikomus antaa näytäntö. Einar oli luvannut sepittää -proloogin juhlan sankarittaren kunniaksi. Tämä ei tietysti saisi -aavistaa mitään suurenmoisesta hommasta. Juhla aiottiin lopettaa siten, -että Urd, Verdandi ja Skuld -- Sonja, Barbro ja Inger -- kohtaavat -toisensa Urdar-kaivon luona ja keskustelevat kuten hyvät nornat Elsan -entisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Barbron oli määrä -kyhätä jotakin "tekstiksi". - -Nyt vieraat saapuivat. Iso salonki otti heidät tuota pikaa vastaan -leppeästi ja kokeneesti hymyillen. Ainoastaan Sonja ja Freide-veljekset -viipyivät. Inger oli lähtenyt suoraan piirustustunnilta eikä -tietänyt, missä serkkunsa oli. Vihdoinkin kuului heidän ääniään -eteisestä; he tuntuivat olleen kaikki kolme samassa seurassa, ja -näkyi, että heillä oli jo tavattoman hauskaa. Pari minuuttia vallitsi -täydellinen hiljaisuus eteisessä. Luultavasti ei kukaan muu kuin -Barbro kiinnittänyt siihen huomiota, mutta hän seisoi kuulohermot -jännityksessä odottaessaan innostunein mielin hetkeä, jolloin -säteilevän ruokasalin ovet lennähtävät auki. - -Nyt! Sonja tervehtii pehmeästi ja sirosti isoäitiä ja ystävällisen -huolettomasti, ylimieliseen vivahtavasti muita. - -Barbro kuiskaa hänen korvaansa: - -"Miltä tuntuu olla aina noin kaunis?" - -Sitten Urban Freide puristaa nuoren emännän kättä, tämä punastuu, -rintaan kohahtaa kuumentava tunne, ja hän tekee nytkähtävän liikkeen -päällään sanoessaan: - -"Terve tuloa." - -Kunpa Holger ei olisi sanonut tuota, että hän mielisteli! Se tapahtui -Lundagårdin puistossa, silloin kun hän oli vähän matkinut Sonjaa, mutta -eihän se kovin vaarallista liene ollut? Viveka Harring sai kiemailla -mahdottomasti, ja silloin hän miellytti herroja kaikista enimmän. - -Kiivas, tuttu haukunta keskeytti Barbron mietteet, ja huoneeseen töytää -hänen rakas Vahtinsa, jonka hän oli taiten kammannut ja somistanut -räikeänpunaisella nauhasolmukkeella. Mutta minkä näköinen koira on? -Häntään on sitaistu kimppu kirjavia laskiaisvitsoja, ja koettaessaan -päästä irti mokomasta kiusankappaleesta se pieksää vimmatusti mattoa, -tuolinjalkoja ja itseään nipottavalla vitsakimpulla. - -Kaikki nuoret purskahtavat hillittömään nauruun, paitsi Barbro, joka on -käynyt aivan kalpeaksi. Hänestä ei tämä ole ensinkään hauskaa. Kuka sen -on keksinyt? Tuokion hän katselee kysyvin silmin ympärilleen. Sonjako? --- Ehkä Urban ja Uno Freide? Ahaa, se on heidän keksintöään. Sen hän -näki heidän kasvoistaan, ja vähältä piti, ettei hän purskahda itkuun, -mutta samassa hän puree kovasti alahuultaan ja juoksee Vahdin luo, -jonka hän nuolennopeasti vie ulos huoneesta. - -"Suo anteeksi, oma kulta haukkuseni", sanoo hän hellästi, -irroittaessaan varovasti vitsoja. "Tätä en minä ole tehnyt. Hiljaa nyt, -Vahti, äläkä katso minuun tuolla tavoin, taikka minä itken. Nyt minun -täytyy lentää tieheni." - -Pöydässä hän kysyy Urban Freideltä: - -"Oliko teidän mielestänne sukkelaa laittaa minun Vahtini sen -näköiseksi?" - -"Sonja ehdotti." - -"Ja te suostuitte heti. Oletteko te sellainen?" - -"Että olen kernaasti mukana pilanteossa. Kukapa ei sellainen olisi?" - -Barbron oli vaikea päästä takaisin iloiseen mielialaansa, ja Holger -Boye sai panna liikkeelle koko kuivan huumorinsa saadakseen hänet -tasapainoon. Urban Freide oli myös -- vaikka hänellä olikin paljon -tekemistä oman parinsa kanssa -- halukas näkemään nuo miettivät, -kalpeat pikku kasvot taas iloisina ja päästeli sentähden tunnetulla -taidollaan puhetta kahden puolen. Hän olikin oikeastaan vain joistakin -kainoussyistä asettunut veljensä, reserviluutnantin, varjoon, sillä -he olivat aivan tavattomasti toistensa kaltaiset. Vihdoinkin väistyi -alakuloisuus, ja kun Barbro oli saanut kyllikseen tanssia hivelevää -bostonia Urban Freiden kanssa, tunsi hän olevansa aivan pyörällä ilosta. - -"Ihme, että tunturiruusu on puhjennut kukkaan Skoonessa", sanoi Urban -lämpimästi. "Silloin te olitte mielestäni pieni tyttö ja nyt olette iso -daami." - -"Vanha mamselli kohta", nauroi Barbro. Hänen oli määrä näytellä pääosaa -"Mamselli Sundbladin naimapuuhissa", iäkästä, naimahaluista höpäkköä. -"On aika hullunkurista", lisäsi hän, "pukeutua aivan tuntemattomaksi". - -"Minustapa on paljoa hauskempi nähdä teidät Verdandina. Lupaatteko -päästää hiuksenne hajalleen?" - -"Tietysti. Ah!" - -"Mitä nyt?" - -"Ei muuta kuin oikein hauskaa! Nyt tanssimme taas, vai mitä?" - -Ja sinä iltana tanssivat Urban ja hän tanssin toisensa perästä. Eihän -täällä noudatettu kaikkia sovinnaisia tapoja. Mutta eräällä väliajalla -Sonja ja Viveka ottivat Barbron väliinsä sohvalle, ja silloin alkoi -pila- ja pistopuheita sataa kuin rakeita. - -"Nyt kai eräs pari on pihkassa", nauroi Viveka. "Tämä huvien pyörre, -johon olemme joutuneet, taitaa päättyä -- arvatkaapas mihin?" Hän -koukisti peukalonsa ja etusormensa niin, että ne muodostivat renkaan. - -"Barbro on kuin tunturin tuiskussa", ilvehti Sonja. "Miltäs tuntuu, -_Kleine_?" - -"Te olette niin tyhmiä, että --", mutisi Barbro onnellisena. Tuntui -ihanalta, kun kaikki näkivät, kuinka hän oli ollut lennossa. Ja kun -Sonja lisäsi: "No, jos oikein ajatellaan, niin se on vanha uutinen, -onhan hän liehitellyt sinua kohtapuoleen vuoden", ei Barbro malttanut -olla vastaamatta: - -"Eipäs, vasta seitsemän ja puoli kuukautta." - -Voi, miten nuo kaksi tyttöä nauroivat tunnontarkalle pikku Babille. - -"Hellalletta", läähätti Sonja ja suuteli Barbroa. "Sinulle ei mahda -mitään." - -Nyt Barbro yritti nousta, mutta Viveka piti hänestä kiinni ja pyysi -häntä leikillisesti kertomaan vähän tunturi-idyllistä. - -"Siitä ei ole kerrassa mitään kerrottavaa", väitti Barbro, mutta -samassa hän toivoi, että hänellä olisi ollut suuri salaisuus -kätkettävänä. - -Sonja oli tänä iltana mitä hulluttelevimmalla tuulella; hän veti -kursailematta hilpeytensä riemuvaunuja yli kaiken, mitä tielle osui, -ja yht'äkkiä aivan hurjistui ilosta, kun huomasi Barbron käsivarteen -piirretyt kaksi kirjainta: U.F. - -"Ahaa, Babi", huusi hän, "saan kohteliaimmin onnitella. Se on siis -selvä se." - -"Mikä on selvä?" - -Barbro nousi seisomaan. Muutamia muitakin oli tullut heidän luokseen. -Siinä olivat Freide-veljekset, Holger Boye ja Lisa Harring. - -"Mitä ihmeitä sinä nyt, Sonja?" - -Barbron säteilevät kasvot kävivät levottomiksi. - -Sonja tarttui pienillä, valkeilla käsillään Barbron käsivarteen. - -"Kätken, kätken salaisuutta. Mitä sen pitää tekemän, jonka -nimikirjaimet ovat minun käsieni alla?" - -"Sen on tulkittava ne oikein", kuului Holger Boyen ääni omituisen -vakavana. - -"Otettava ne itselleen", ehdotti Urban Freide ja liikahti aivan kuin -suudellakseen Barbron käsivartta. Hän oli tyytyväinen sukkeluuteensa ja -katsahti mielissään ympärilleen. - -Mutta Barbro oli aivan onneton ja kuiskasi rukoilevasti Sonjan -korvaan: "Päästä minut, minä kerron sinulle koko jutun." Hämillään ja -saamattomana hän seisoi paikallaan ja aivan kuin tarttuen viimeiseen -pelastusrenkaaseen hän huusi kovalla äänellä toiselle puolelle salia: - -"Hyvä herra Luikari, soittakaa meille _onestepiä_." - -Mitta oli täysi. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. - -"En osaa ainoatakaan _onestepiä_", huusi Holger Boye, ikäänkuin Barbro -olisi pyytänyt häntä soittamaan, "mutta ehkä herra Weber tahtoo olla -ystävällinen? Weberhän teidän nimenne on?" Hän kumarsi kohteliaasti -soittajalle. "Olette kai sukua säveltäjä Weberille?" kysyi hän -innokkaasti. "Koko illan olen aikonut kysyä sitä teiltä. Minusta -yhdennäköisyys on aivan hämmästyttävä." - -Soittaja oli niin mielissään, että meni ansaan. Hän tosin heitti -kieron, epäilevän katseen Barbroon päin, mutta ryhtyi kuitenkin pitkään -sukuselitykseen. Tällä välin vei Barbro Sonjan ja Vivekan mukanaan ja -kertoi heille avomielisellä tavallaan, että kirjaimet merkitsivät: -_Uppåt. Framåt_. Ensin tytöt koettivat sotkea asiaa, mutta Barbron -äänensävy oli aivan vakuuttava. - -Lopuksi Sonja sanoi: - -"No, sitten kai ne aikaa myöten saavat toisen merkityksen. Saat uskoa, -että on olemassa joku, joka niille sen antaa." - -Ensi kerran koko iltana Holger pyysi Barbron tanssiin. - -"Mainiota", sanoi Barbro heti, "tahdon kysyä sinulta jotakin. -Kuinka tällaisen saa pois?" Ja kesken tanssin hän näytti Holgerille -käsivarressaan olevat pienet töhryiset kirjaimet. - -"Se käy helposti päinsä, mutta miksi olet teettänyt tuon ihopiirroksen?" - -"Olen tehnyt sen itse." - -"Oletko niin hassu! -- Silloin kai alat kohta syödä paperipalasia, -joihin olet kirjoittanut U.F." - -"Hyi, kuinka ilkeä sinä olet, Holger. Ethän tiedä, mitä ne -merkitsevätkään." - -"Arvatenkin Urban Freide." - -"Luule vain niin, jos se sinua huvittaa", sanoi Barbro tylysti. "Nyt -olet _sinä_ samanlainen kuin kaikki muutkin." - -Holger tanssi vastaamatta mitään, ja kun hän oli saattanut Barbron -tuolin ääreen, hän kumarsi ja meni toisen luo. Mutta paitsi sitä, ettei -hän erikoisesti seurustellut Barbron kanssa eikä osoittanut tälle -ritarillista huomiota, ei kukaan havainnut hänessä mitään omituista. -Kun häntä pyydettiin laulamaan, valitsi hän pelkkiä hullunkurisia -lauluja ja esitti vieraiden sekä kuuluvaksi että näkyväksi iloksi -yksinpuhelun: Huilunsoittaja. - -Mutta Barbro oli kadottanut ilonsa, joka itsestään oli hänessä -säteillyt. Hänen mielensä himmeni, ja monet ajatukset harhailivat hänen -aivoissaan. Se ajatus, joka pahimmin kompuroi ja loukkautui pimeässä -harhaillessaan, koski hänen lapsuudenystäväänsä Sonjaa. Toisen kerran -hän jo tunsi pettyneensä tämän ihanteensa suhteen, eikä hän sittenkään -malttanut olla katselematta kaunista, hienoa Sonjaa, ihailematta häntä -ja pitämättä hänestä. Ja nyt tuntui Sonjakin harvinaisen hyvältä ja -katuvaiselta, hyväilevältä ja uskolliselta. - -"Täytyyhän sinun ymmärtää, etten ikimaailmassa ole aikonut pettää -sinua, vaikka kirjaimet olisivat merkinneetkin sitä, mitä me luulimme", -vakuutti Sonja vilpittömästi, syötti korkeanomakätisesti Vahdille -sokeria ja puheli tälle kuin millekin hienostuneelle nelijalkaiselle -olennolle. - -Mutta vaikka kaikki kääntyi parhain päin ja vieraat lähtiessään -yksimielisesti vakuuttivat, että heillä oli ollut rajattoman hauskaa, -ei Barbro kuitenkaan voinut kiittää isoäitiä oikein sydämen pohjasta. - -Hän oli hyvin väsynytkin, ja päätä kivisti. Oli hyvä puikahtaa -vuoteeseen. - - - - -VIII. - -HARJOITUKSIA YNNÄ MUUTA. - - -Parin harjoituksen perästä Holger Boye luopui ohjaajan toimesta, mutta -lupasi ottaa sen takaisin itse näytännön aikana. Hänen mielestään -olivat seurueen jäsenet tehneet tehtävänsä niin oivallisesti ja -osasivat osansa niin mallikelpoisesti, että he voivat tulla toimeen -ilman "kaikkinäkevän silmän" valvontaa harjoitusten aikana. Uno Freide -oli ainoa, joka ei osannut vuorosanojaan, mutta sitä ei, niin Holger -Boye arveli, kukaan toki ihmetellyt, sillä olihan hän liian suuri -pysyäkseen kiinni kirjaimessa. - -Väärin tulkitut kirjaimet hävitettiin Barbron käsivarresta. Sonja -kävi hakemassa apteekista sopivaa ainetta, ja valiolauselmasta jäi -tähteeksi ainoastaan pieni rosoinen pilkku. Mutta Barbro ei ajatellut -sitä enää. Hän oli näinä kahtena viikkona paljon muuttunut. Hänenhän -ei tarvinnut enää milloinkaan pelätä saavansa nähdä happamia kasvoja, -tyytymättömyyttä ja kalseaa epäluuloa palatessaan kotiin iloisesta -seurasta. Isoäiti seurasi vilkkaasti ja lämpimästi hänen huvittelujaan, -kävi usein niissä hänen kanssaan samoin kuin luennoillakin ja otti -vastaan Barbron toivomukset, niin tyttömäisen mitättömiä kuin ne -olivatkin, aivan kuin ne olisivat olleet eläviä olentoja, joita -hänen oli hoidettava. Eipä ollut ihme, että Barbro tällaisten olojen -vallitessa tunsi kahlitun Psyke-parkansa ojentelevan siipiään terveenä -ja voimakkaana. Ja Skoonen kevät, jonka tulo tuntui selvästi koleasta -säästä huolimatta, kohotti hänen ruumiillista hyvinvointiaan. Hän oli -terveen ja reippaan näköinen, vaikka olikin vähän hennompi ja hoikempi -kuin useimmat muut nuoret tytöt. - -Hän ja Vahti kävivät joka päivä aamukävelyllä. Milloin suunnattiin -matka vanhoille, idyllisille valleille, milloin muistopatsaalle. -Toisinaan häntä huvitti kierrellä ahtaita, mutkikkaita katuja, jotka -ikäänkuin harmaat, yksinäiset vanhukset torkkuivat omissa muistoissaan. - -Näihin retkeilyihin ei Sonja tahtonut kertaakaan ottaa osaa. Hänestä -oli raakalaismaista nousta vuoteesta ennen kello kymmentä, ja Barbro -oli ulkona jo yhdeksän aikaan. Inger Thomas sitävastoin oli mukana pari -kertaa, mutta silloin kävely sai jonkin nimenomaisen päämäärän. Hänellä -oli aina suunnitelma, jota hän noudatti, ei suinkaan turhantarkkuuden -vuoksi, vaan persoonattoman luonteensa mukaisesti tahtoen olla hyödyksi -muille. - -Hän levitti ympärilleen iloa kaikkialla, missä liikkui, osasi puhella -kaikkien, sekä isojen että pienten kanssa, niin että nämä tunsivat -lämpenevänsä aivan kuin lujasta, ystävällisestä kädenpuristuksesta. Jos -hän oli ikäistensä parissa, niin hän läheni varmoin vaistoin sitä, joka -häntä enimmän tarvitsi. Sonja ja hän olivat niin erilaisia kuin yö ja -päivä, mutta he viihtyivät toistensa seurassa, ja Inger piti serkkuaan -kauniina perhosena. - -Eräänä aamuna Barbro tapasi valleilla Holger Boyen, ja kun tämä -tervehti, kysyi Barbro: - -"Etkö käänny vähän kävelemään kanssani?" - -"Kyllä, miksikäs ei. Kuinka näytelmä sujuu?" - -"Kiitos, hyvin, sinun epäävästä kylmyydestäsi huolimatta. Meillä on -enää vain yksi harjoitus." - -"Niin, minä olen saanut käskyn olla paikallani kenraaliharjoituksessa -ylihuomenna." - -Syntyi lyhyt äänettömyys. Kumpikin katsoi alas kaupunginpuiston -kimaltelevaan lampeen, missä vesilinnut pitivät aamuneuvotteluaan, -mutta kumpikaan ei ollut ajatuksineen hanhien, kurkien ja lokkien -parissa. Äkkiä he käänsivät päänsä, jolloin harmaa silmäpari ja -mustansininen silmäpari seisoivat vastakkain kuin vahtisotamiehet. - -"_Wer da_?" kysyi Holger. - -"Hyvä ystävä", vastasi Barbro naurua pidätellen, mutta samassa kajahti -kaksiääninen raikas nauru ilman leivosille. - -"Sinä olet ollut minulle nyreissäsi", sanoi Barbro toinnuttuaan, -"mutt'en tiedä mistä syystä". - -"Luultavasti siitä syystä, että pidän sinusta paljon." - -"Ne kirjaimet ovat harmittaneet minua kovasti. Mokomakin hullutus -järki-ihmisen teoksi." - -Barbro katsahti Holgeriin salavihkaa syrjästä. Hän näytti niin -viisaalta, hyvältä ja luotettavalta, tuo pallukka. Eikä ollutkaan muuta -kuin aivan paikallaan, että hän sai tietää selvän totuuden. Barbro -kammosi kaikkea salakähmäisyyttä, mutta hän pelkäsi, että Holger pitää -häntä naurettavana ja tunteilevana. - -"Jos sinä vain et saata minua naurunalaiseksi", alkoi Barbro. - -"Minkä armonosoituksen sinä annat minulle siitä?" - -"Ole nyt siivolla, Holger! Ne kirjaimet", selitti Barbro hätäisesti, -"minä tekaisin ne eräänä iltana siellä tuntureilla, kun istuin yksinäni -ja sureksin, kuinka työlästä oli saada nujerretuksi kaikki se, mikä -minussa oli vetelää ja halutonta. Se merkitsi: _Uppåt, framåt!_ Ja minä -tarkoitin, että sen piti olla jonkinlaisena johtolauseena, ymmärrätkö." - -"Kissa vieköön", huudahti Holger huomattavasti keventyneellä äänellä. -"Vai niin, sinä siis vaellat Pyhän Birgitan jälkiä. Kenties sinulle ei -tekisi pahaa pieni koivurieska." Ja Holger ojensi leikillään Barbrolle -maahan pudonneen oksan. - -"Äh!" Barbro huitaisi sen Holgerin kädestä ja tyrkkäsi häntä -kyynärpäällään. - -Mutta Holger Boye asettui keskelle leveää auringon valojuovaa ja -lauloi voimakkaalla, täyteläisellä äänellään välittämättä vähääkään -eräästä vanhasta, hopeahapsisesta, köyryselkäisestä pariskunnasta, joka -seisahtui kuuntelemaan, ja kolmesta ikälopusta lundilais-tädistä, jotka -kaartelivat hänen ympärillään kuin koiperhoset käsilaukku heiluen ja -vesi tippa nenänpäässä. - -Hän lauloi, ja aamutuuli nosti sävelet ilmoihin: - - "Jo väikkyy, jo väikkyy nyt keväinen koi, - jo väikkyy, jo väikkyy nyt keväinen koi. - Mut hiljaa vartovi metsä suvituulen suudelmaa. - - Jää jättävi järven veen, - kevät käy myös sydämeen; - mun lauluni soi, kuin ennen se soi, kun virkosi hankien maa. - - Ja unteni armaat kuvat - taas syttyen kirkastuvat, - ja sieluuni suuri ja puhdas rauha saa. Rauha saa!" - -Siinä seisoessaan ja kuunnellessaan tenhoavia säveliä johtui Barbro -taas ajattelemaan serenaadia, joka oli kaihertanut hänen mielessään. -Mutta olihan vallan sopimatonta ruveta itse pyytämään sitä. Kiertoteitä -hänellä oli kuitenkin niin vähän, että hän aina typertyi, kun niitä -piti käyttää. Miekkonen se, joka on niin notkea kuin Sonja. Yht'äkkiä -pyrähti uusi ajatus hänen mieleensä. Hän ei huomannut itsekään, että -hän napsautti tyytyväisenä näppiään. - -Holger kääntyi häneen päin. - -"Mieli käy haikeaksi, kun kevään airut soittaa torveaan", sanoi hän -kuivasti. "Sinulla, pienellä ylämaan tiitisellä, ei tietystikään ole -sellaista tunnetta. Ja oikeinpa rupeaa hiukaisemaankin. Lähden totta -vieköön kotiin ja pistän poskeeni kokonaisen kuorman voileipiä." Hän -leventeli sanoja turhan paljon. - -"Kuulehan", sanoi Barbro kääntäen päänsä syrjään, sillä hän oli -punehtunut ihan hatunreunaan saakka, "oletko ollut pitämässä serenaadia -Sonjalle?" - -"En, minä en pidä tapanani kiekua öisin. Onko hänelle pidetty -serenaadi?" - -"En tiedä." - -"Jollei hän ole siitä kerskunut, saat olla huoletta, ettei ole pidetty. -Mutta viime vuonna täällä oli samanlainen lellitelty kaunotar kuin -Sonja, vaikka vielä paljoa äitelämpi ja kanamaisempi, ja hän hoki -lakkaamatta serenaadista. Sitten maaliskuun lopulla minä ja pari -toveria kokosimme tusinan kissoja, jotka telkesimme hänen ikkunansa -alla olevaan pihaan, ja sen minä sanon, että kyllä hän sai serenaadin." - -Barbro vallan kauhistui. Ei suinkaan Holger vain ollut arvannut hänen -ajatustaan ja toimita moista näytelmää hänellekin. - -"Vahinko, ettei Urban Freide ole saanut laulutaitoa kummilahjaksi", -sanoi Holger äkkiä pistävästi. - -"Jos sinä kuvittelet, että minä haluan serenaadia, niin se on -- niin -se on täydellinen erehdys", kivahti Barbro. Punehtuneet, hätäiset -kasvot kääntyivät Holgeriin päin. "Ja sen minä sanon sinulle, Holger, -että jos sinä suljet kissoja meidän pihalle, niin -- niin -- minä sanon -isoäidille." - -"Turha vaiva. Kyllä kissoista itsestäänkin ääntä lähtee." - -"Mutta ethän tee sitä, Holger?" - -"Jos tekisin, niin tekisin sen huvittaakseni Vahtia. Mutta tuo -maalaisnuorukainen tuskin osaisi antaa arvoa kunnianosoitukselle, niin -että ei taida maksaa vaivaa." - -"Eipä tosiaankaan", sanoi Barbro vakuuttavasti. - - * * * * * - -Kenraaliharjoitukseen saapuivat kaikki esiintyjät puvuissa. Ja -Barbro oli aika hassun näköinen Sundbladin mamsellina. Kaikki -näyttelivät reippaasti ja repäisevästi. Katsojat: isoäiti, pari muuta -rouvashenkilöä ja isoäidin kolme palvelustyttöä nauroivat sydämensä -pohjasta hauskoille sukkeluuksille. Einarin proloogia, laulua ja -viulunumeroa ei esitetty harjoituksissa. "Se on tietysti _hors -concours_", sanoi Sonja. Sen sijaan oli kohtaus Urdar-kaivon luona -esitettävä vielä kerran huolellisesti, sillä se oli tavallaan juhlan -_clou_. - -Barbro-Verdandi oli sepittänyt runot, jotka nornain tuli lausua, mutta -hän oli huomauttanut Ingerille kahden kesken, että hän aivan varmaan -saa pyörtymyskohtauksen kuullessaan niitä juhlassa lausuttavan. -Inger lohdutti häntä sillä, että runot olivat oikein hyvät, mutta -Barbron jännitys oli jo nyt kenraaliharjoituksessa rajaton. Kaikeksi -onnettomuudeksi johtui hänen mieleensä myöskin se kerta, jolloin hänen -piti Flodassa lausua runo isolle vierasjoukolle ja jolloin hän oli -sotkeutunut. - -Urdar-kaivo oli kyhätty aika näppärästi sängyn varjostimista, jotka oli -verhottu kultapaperilla. Isoäidin suurin palmu toimitti Yggdrasilin -virkaa, ja nornilla oli toisessa kädessä pieni kristallimaljakko, -jolla he noutivat vettä ja kastelivat Yggdrasilin juuria. Erinomaisen -ihastuttavilta he näyttivät, nuo kolme solakkaa, pehmeää tyttövartaloa -pitkäliepeisissä, valkeissa puvuissaan. Ingerin pitkä tukka valui -kuin vaalea silkki hänen olkapäittensä yli ja selkää pitkin. Se pysyi -harvinaisen sileänä ja rauhallisena toisten kahden itsepintaisiin -kiharoihin verraten. Sonja oli jo kaikenmoisilla kampauksilla -kuluttanut tukkansa niin, että se oli menettänyt tuuheutensa ja -kiiltonsa, mutta hän osasi laittaa sen taiteellisesti, ja hän oli -kieltämättä se noista kolmesta, joka voitti palkinnon. - -Yggdrasilia kasteltiin ehkä hieman liian runsaasti ja hermostuneesti, -mutta muuten ei voinut mitenkään moittia esiintymistä. - -Sonjan sirot käsien ja käsivarsien liikkeet tuottivat kunniaa niille -plastiikkakursseille, joilla hän oli käynyt. Inger-Skuld esiintyi -koruttoman arvokkaasti ja viehkeästi. Barbron liikkeet olivat jonkun -verran hätäisiä ja umpimähkäisiä. Ja isoäiti pelkäsi, että hän saattoi -kaataa Yggdrasilin, joka ei seisonut oikein tukevasti. - -Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Verdandi ei sotkeutunut -sanoissaankaan, vaan lopetti kuviteltuun Elsaan päin kääntyen: - - "Asklepioksen sauvan turvissa kerran sa kuljet, - onnea, mainetta etsien yrteistä lääkitsevistä. - Keksinet myös salarohdon uuden ja mahtavan silloin, - sairaan ja raihnaisen maailman vielä mi terveeksi luopi - muuttaen sen iki-riemun lähteeks ihmisten lasten. - Kun sua, Hip hyvä, katselen -- oot sinä taiteilija suuri, - viisaampi _medicus_ Tellusta konsaan ei kiertänyt liene, - Rinnalla sun -- myös suurena hän -- käy mainio Kastor[1] - ylpeenä Polluxin oivasta pillerinpyöritys työstä, - ylpeenä myös, kun naisena eelle sä miehistä pääsit. - Harmaana kerran sa istuos, kulmilla laakerilehvä, - polvilla tohtorihattu, sa suurin juhlijajoukon." - -[1] Einarilla ja Elsalla oli toveripiirissä nimet Kastor ja Pollux. - -Urban Freide ja kandidaatti Sterner riensivät heti onnittelemaan -"runoilijatarta"; he ehdottivat, että häntä kannettaisiin -kultatuolissa, mutta niin valtava ja odottamaton kunnianosoitus oli -liikaa Barbrosta. Hän syöksähti suoraan päin Urdar-kaivoa, menetti -tasapainonsa ja kaatui päistikkaa pesusoikkoon, jonka Saara oli -hyväntahtoisuudessaan täyttänyt vedellä reunoja myöten. Hänen kasvonsa -sattuivat sinkkisoikon terävään laitaan. - -Nauraen ja huutaen hänet autettiin pystyyn hiukset likomärkinä ja -aikamoinen naarmu nenässä, josta vuoti verta kovasti. - -Täytyi hakea vetolaastaria ja lyijyvettä, ja Verdandi-parka sai sitten -liikkua kasvot siteellä kahtia jaettuina. Viveka Harring sai kiireen -kaupalla opetella hänen osansa näytelmäkappaleessa, ja Lisa Harring -rupesi Verdandiksi, sillä Barbron nenänaarmun parantuminen vei ainakin -viikon. - -Barbro ei tahtonut tulla juhlaan edes katsojaksi, mutta isoäiti sai -hänet taipumaan ja lupasi toimittaa hänelle hämärän ja turvallisen -nurkan, josta hän voisi huomaamattomana nähdä kaikki. - -Mutta tansseista Barbron täytyi kieltäytyä, niin rujon näköiset olivat -hänen kasvonsa siteestä ja pöhötyksestä. Isoäiti lupasi kuitenkin -järjestää huvimatkan Röstångaan ja Skäralidiin, ja silloin oli määrä -sekä tanssia että leikkiä. - -Niine hyvineen istui siis Barbro nurkassaan katsellen ja kuunnellen. -Haavaa kihelmöi ja kiristi niin, ettei hän oikein voinut nauraa -Sundbladin mamsellille, joka oli hassunkurisin sentähden, että -sotkeutui vähän päästä. Kerran hän huusi kovalla äänellä ja selvästi: -"Kandidaatilla pitäisi olla sen verran älyä, että kuiskaa aikanaan!" - -Barbro tunsi omituisesti poreilevaa lämpöä mielessään, kun -kättentaputukset paukkuivat nornain esiintymisen jälkeen ja siellä -täällä huudettiin tekijää esiin. Ei hänestä juuri olisi ollut -hauskempaa mennä tuonne esille niiaamaan kuin istua hämärässä nurkassa, -missä sai nauttia -- unelmoida -- ikävöidä jotakin, mikä häntä odotti -elämässä ja mikä nyt -- voimakkaammin kuin ennen -- kehoitti häntä -laittautumaan valmiiksi. Hän ei antanut sille nimeä -- se oli jotakin -liian suurta, voidakseen joutua heti todellisuuteen. Hän tahtoi -aavistaa, omistaa sen valoisana ihanteena, ja hänen ajatustensa halki -lennähtivät uudestaan ne sanat, jotka hän oli lausunut Sonjalle: - - "Immer höher muss ich steigen, - immer weiter muss ich schauen." - -Samassa tupsahti jotakin raskasta suoraan hänen syliinsä. Kukkia! -Iso kimppu orvokkeja. Ja nyt vielä: kieloja! Ja vielä ja vieläkin. -Kokonainen pommitus. - -Ja näyttämöltä huusi Urban Freide: - -"Eläköön Barbro Berting, eläköön!" - -Voimakkaiden eläköönhuutojen raikuessa Barbro hiipi huoneeseensa syli -täynnä tuoksuvia kevään kukkia. Niihin kiinnitetyistä nimikorteista -kävi ilmi, että kaikki esiintyjät olivat tällä tavoin muistaneet häntä. -Sitten hän sai tietää, että ajatus oli lähtöisin Ingeristä. - -Hän joudutti kukat veteen, mutta ne kaksi isoa, tummanpunaista ruusua, -jotka Urban Freide oli antanut ja joista toinen oli sattunut viskatessa -taittumaan, niin ettei se jaksanut pysyä pystyssä varressaan, hän -asetti huoneeseensa ikkunalaudalle. Hän kumartui ja painoi poskensa -hiljaa sametinpehmeitä ruusunlehtiä vasten. Hyväily tapahtui niin -arasti ja varovasti, kuin huone olisi ollut täynnä uteliaita katsojia, -mutta vielä sittenkin, kun hän oli jälleen nostanut päänsä, haastelivat -hänen ajatuksensa ruusujen kanssa, ja taisipa ollakin juuri pikku -Verdandi se, joka antoi nuoren neitomielensä vaeltaa unelmien -yrttitarhassa. - -Barbroa ei haluttanut mennä nukkumaan, ennenkuin kaikki oli hiljaista, -mutta kemut päättyivät jo kahdentoista tienoissa, sillä seurassa oli -useita vanhempiakin henkilöitä, ja nyt saapui isoäiti sanomaan hyvää -yötä. Hän suuteli Babia ja sanoi lämpimästi: - -"Päivä taitaa vähitellen valjeta rakkaan lapseni omalle elämänpolulle." - -Barbro painautui isoäidin syliin. Hento tytönvartalo värisi, ja mummo -silitti rauhoittavasti hänen olkapäitään. - -"Muista vain yksi asia, pikku Babi, tulipa sinusta mikä tahansa, -nimittäin että 'iloinen ja hyvä tulee ihmisen olla'." - -Sitten isoäiti tiedusteli, oliko Barbro saanut ruokaa ja virvokkeita, -muutti siteen ja poistui sitten hiljaa ja lempeästi kuin ilta-auringon -säde, johon Barbron oli tapana häntä verrata. - -Kohta tämän jälkeen kuului pihalta kimeää naukumista. Barbron korvat -kuumenivat, ja Vahti hypähti rajusti haukkuen vasustaan. - -"Hiljaa, Vahti! Mene makaamaan", kehoittaa Barbro ja sammuttaa sähkön, -_jos_ tosiaankin olisi tekeillä poikamainen kuje. - -Naukuminen lakkaa, ja Vahti marrii tyyntyneenä takaisin vuoteelleen, -mutta hiljaisuudesta kuuluu hiiviskeleviä, varovaisia askelia ja -kuiskivia ääniä. - -Barbron sydän jyskyttää. Hänestä tuntuu, että se syöksähtää -kurkkuun rajusti hyppiessään. Hän työntää varovasti ikkunan auki ja -rientää jälleen huoneensa pimentoon. Hän seisoo puristaen lujasti -tuolinselustaa, ja hänen korviinsa kaikuu kvartettilaulu toisensa -perästä nuorekkaan raikkaana ja heleänä. Hän tuntee Holger Boyen -komean äänen solistina lauluissa "Hongat huojuu" ja "Kukkivat, kauniit -laaksot". Sitten seuraa reipas ja hilpeä "Luuletko mun menneheksi" ja -viimeksi "_Kornmodsglandsen ved Midnattstid_". - -Mutta kun laulajat ehtivät säkeisiin: - - "Gjemmer du Ønsker dybt i din Sjæl, - saa lad dem mod Himlen hoeves. - Naar Stjernerne falde, do ved du vel, - ønsker man ikke förgæves", - -virtaavat Barbron kyyneleet yli valkean siteen. Ne kostuttavat sekä -hänen kasvonsa että mielensä. Hän ei ole milloinkaan tuntenut itseään -niin lämmenneeksi kiitollisuudesta ja aavistelevasta ilosta kuin tänä -ihmeellisenä yönä, jolloin hänen huoneensa ja ajatuksensa täyttyvät -kukkain tuoksusta ja jolloin laulu väkevin siivin kohoaa hänen nuoren -sydämensä sisimpään. - - - - -IX. - -POVARILLA. - - -Barbro oli ehkä vilustunut avoimen ikkunan ääressä serenaadiyönä, -ehkä myöskin hermojännitys oli ollut liian voimakas hänen herkälle ja -kiihkeälle luonteelleen; hän oli muutamia päiviä kuumeessa ja vuoteen -omana. - -Hänen mielikuvituksensa työskenteli sairaalloisen kiihkeästi tämän -pakollisen kotiarestin aikana, ja niin pian kuin hän sai nousta -jaloilleen, hoippui hän kirjoituspöydän ääreen pää sekavana ja -ajatukset kuperkeikkoja heitellen. Mutta vapiseva tytönkäsi tarttui -rohkeasti kynään, ja sivu toisensa jälkeen täyttyi kirjoituksella ja -mustetahroilla, kunnes Barbro ei enää jaksanut, vaan hänen täytyi -heittäytyä pitkäkseen sohvalle ja sulkea silmänsä. - -Käsikirjoitus piilossa päänaluksen alla hän nukkui niin sikeästi, -ettei tiennyt mistään, kun isoäiti hellästi levitti huopapeiton hänen -päälleen, eikä myöskään kuullut, kun Saara teki tulen ruusunväriseen -kaakeliuuniin, joka seisoi hoikilla jaloilla ja oli pyöreä kuin pilari. - -Sää oli taas käynyt tuuliseksi ja sateiseksi, mutta kaikki, jotka -tunsivat Skoonen kevään, tiesivät, että se oli vain ohimenevä pahan -tuulen purkaus, jonka ei tarvinnut herättää levottomuutta. - -Kun tuli alkoi parhaiksi loistaa elämäniloa ja hyvinvointia ja liekkien -heijastus karkeloida matolla, heräsi Barbro, mutt'ei jaksanut heti -nousta jaloilleen. Lahea päänalus tuntui niin turvalliselta. Ja sen -alla... Hänen kätensä kopeloi ratisevaa paperia ja hypisteli sitä. -Päiväkirjaa, kirjeitä ja muutamia tilapäisrunoja lukuunottamatta Barbro -ei ollut kirjoittanut mitään pariin vuoteen. - -Ovi narahtaa hiljaa. - -"Kas, neiti on hereillä", sanoi Saara. "Siellä on vieras odottamassa, -jos neiti haluaa ottaa vastaan." - -"Sonjako siellä on?" - -"Ei ole, neiti Thomas soitti aamulla. Hän kuuluu lähtevän pariksi -päiväksi matkalle. Siellä on tietysti yksi niitä neidin kandidaatteja." - -Tahtomattaan Barbro tunnustelee kolhiintunutta nenäänsä; haava on tosin -parantunut, mutta hyvin ruman ruven peitossa, jota Barbron ihmeellisen -toimeliaiden sormien on sula mahdottomuus olla hypistelemättä. Lääkäri -on kuitenkin sanonut, että ruven täytyy saada irtautua itsestään, -muuten jää ruma arpi. Ja Barbro ajattelee: -- En tahdo mistään hinnasta -näyttäytyä Urban Freidelle tällaisena rupinaamana, niin rajattoman -hauskaa kuin olisikin ottaa hänet vastaan täällä. - -Hän katselee ympärilleen isossa, iloisessa huoneessa, jossa on -kauniita, tuoreita kukkia ja kodikas kalusto. Hänen tukkansa, -joka hajallaan valuu vaaleansiniselle flanelliröijylle, on upea -kuin romaanisankarittaren, ajattelee hän, ja ylpeytensä, siniset -samettitohvelit, joita reunustaa joutsenen untuva ja jotka isoäiti oli -eilen lahjoittanut hänen suureksi ihastuksekseen, hän olisi hirveän -mielellään tahtonut näyttää muillekin. Voi, jos hän voisi maata koko -ajan suullaan kasvot pielukseen painettuina! Ei, siitä ei tule mitään! -Hän huokaa. - -"Saara, en minä voi ottaa vastaan." - -"Mitäs neiti turhia! Ei se ole se pitkä ja koree!" - -"Ehkä Holger, Saara?" - -"No, justiisa se sama. Neiti on ihan kuin ota ja anna prinsessa tuossa -loikoessaan." - -"Saara -- emmeköhän ottaisi silkkitäkkiä tämän huopapeiton sijaan?" - -"Miks'ei, sitähän minäkin meinasin, ja sitten lasketaan verhot alkoovin -eteen, niin että neiti on ihan kuin salongissa." - -"Kiitos, hyvä Saara! Saatpas nähdä, että minä ikuistan sinut jonakuna -päivänä." - -"Älkää pilkatko, neiti Barbro, ikuisuus on meidän Herramme käsissä. Nyt -menen hakemaan kandidaattia." - -Holger astuu sisään ja menee suoraan Barbon luo. - -"Kas vaan, täällä loikoilee pikku Verdandi, joka sai näpsäyksen -nenälleen katsellessaan liian syvälle Urdar-kaivoon. Sinä olet -arveluttavan näköinen." - -"Hyh, se ei haittaa mitään." Barbro pistää häpeillen näkyviin -tohvelinkärjen. Samassa muistuu jotakin hänen mieleensä ja hän sanoo -innokkaasti: - -"Oikein paljon kiitoksia serenaadista. Usko pois, että nautin siitä!" - -"Se ilahduttaa minua, Mignon. Joudu nyt vain terveeksi, niin lähdemme -Linnunlauluun ja Dalbyhyn poimimaan kangasvuokkoja ja ruttojuuria ja -paljon muutakin hyvää, josta sinulla ei ole aavistustakaan." - -"En ilkeä lähteä tämän näköisenä päivänvaloon." - -"Hm, eihän tuo läiskä juuri korista naamataulun Kap Hornia, mutta minä -en sitä ujostele." - -"Sinä -- mutta pitäisi kai meitä olla muitakin..." - -"Noo, sehän on makuasia. Yksin luonnonhelmassa tahi sellaisen kanssa, -joka miellyttää, se on minusta mukavinta. -- Millä sinä saat aikasi -kulumaan odottaessasi ihanuuden korjautumista?" - -"Oo, Holger!" Nyt pujahtaa koko tohveli näkyviin ja kohta sen jälkeen -toinen, mutta se tapahtuu harkitsematta, pelkästä innostuksesta, ja -sentähden Barbro ei huomaa nauttia siitä, että Holger ilmeisesti -ihastelee pienten samettitöppösien reistailua. "Tahtoisin mielelläni -kysyä sinulta erästä asiaa, mutta -- mutta sinä olet tietysti hirveän -kriitillinen." - -Holger hirnahtaa ja kiepauttaa päätään kuin vauhko hevonen. - -"Runoheposi on kai lähtenyt laukkaamaan?" kysyy hän hyväntahtoisesti. - -"Älä viitsi tuolla tavoin, se tuntuu niin pilkalliselta! En mahda sille -mitään -- -- en voinut mitenkään jättää sikseen." - -Holgerin harmaat silmät käyvät vakaviksi ja ilmaisevat lämmintä -harrastusta. - -"Saat uskoa, Mignon, että olen sekä iloinen että onnellinen, jos annat -minun lukea opuksesi. Onko se sinulla täällä?" - -"On." Barbro pistää kätensä pieluksen alle. - -"Mikä sen nimi on?" - -"_Holvin hämärässä ja lakeuden auringossa_. Ne ovat vain sellaisia -tunnelmakuvia, näetkös, enkä tiedä, kuinka lie vuosilukujen ja -lausetapain ja historiallisten henkilöiden laita, ovatko ne oikein vai -eivätkö; siksi tahdon, että sinä tarkastaisit sen." - -"Aiotaanko se -- julkaista?" - -"Ehkä." Barbron posket lehahtavat punaisiksi. "Jos luulet sen -kelpaavan. Holger, sinä voit ehkä lukea sen kohta." Hän vetää esiin -irralliset, numeroimattomat paperit, joiden näkö ei hivele silmää. Pari -lehteä on hienoa, orvokintuoksuista postipaperia, toiset tavallista -konseptipaperia, ja lopuksi on pari harmaata ja kellahtavaa lehteä -kiskaistu koulukirjoista, joissa on ollut liikenevä tyhjä sivu -nimilehden edessä. "Etkö voisi tulla jo illalla takaisin sanomaan, mitä -ajattelet?" - -"Kyllä, tahdon koettaa", lupaa Holger hieman kammoksuen tehtäväänsä. -"Mutta _jos_ minusta nyt tuntuisi, että sinun on vielä kypsytettävä -aatteitasi, niin sinä pahastut minuun, se on melkein varmaa." - -"En, ymmärräthän sinä kaikki. Sinusta kuuluu tulevan oikeusministeri, -tiesi Urban Freide." - -"Vai ministeri oikein? No, _honni soit, qui mal y pense_. Mutta lienee -parasta, että lähdenkin tästä oitis lliadeinesi." - -"Tee se! Tuletko varmasti illalla? Seitsemän! -- Ei, kuuden aikaan." - -"Koetan yrittää. Hyvästi nyt!" -- - -Täsmälleen kello kuusi saapui Holger, ja isoäiti, joka oli lukemassa -Babille, jätti heidät kahden kesken. Hän tiesi, missä asioissa Holger -oli tullut, ja hänen sydämensä tykytti melkein yhtä kovasti kuin -kirjailijattarenkin. - -Holger oli järjestänyt ja numeroinut paperit. Hän oli myös solminut -kapean, vihreän silkkinauhan niiden ympärille. - -Nyt Barbro ryöpsähti pystyyn sellaista kyytiä, että sekä peitto että -pielukset lennähtivät mukana. - -"Oletko lukenut?" - -"Olen, jok'ainoan rivin." - -"Roskaa?" - -"Ei." - -"Mutta -- sanohan toki ihmisiksi -- miksi seisot tuolla tapaa? Joudu!" - -"Minä ajattelen, että käymme ensin istumaan. Pujahda sohvalle, Mignon. -Kas niin. Nyt panemme käsikirjoituksen tähän ja ryhdymme rauhallisesti -keskustelemaan." - -"Se ei ole tarpeellista. Minä voin yhtä hyvin repiä paperit rikki, sen -näen silmistäsi." - -"Silloin et näe oikein. Tiedätkö, mitä tämä on, Babi? Sinun -tunnelmakuvasi on juuri sellainen, josta Snoilsky sanoo: Aatteiden -purjehduskelpoinen valtaväylä nuoruuden veressä. Sitä myöten voivat -kerran kulkea uljaat aatelaivat, mutta sitä on ensin vähän ruopattava -ja padottava. Uskon kyllä, että kyhäyksesi voisi ilmestyä painosta, -mutta minun mielestäni sinun on aloitettava korkeammalta tasolta eikä -jäätävä pienten, töhertelevien, hiukan sivistyneiden tyttöneitien -jonoon. Älähän" -- Holger tarttui Barbron sormiin, jotka rupesivat -repimään paperia vihan, surun ja nöyryytyksen kyynelten valuessa -silmistä -- "älähän revi. Pane talteen kuvauksesi ja katsasta sitä -silloin tällöin kehittävin silmin. Taikka -- kysy neuvoa joltakulta -muulta. Ei minun arvosteluni ole erehtymätön. Olen aivan varma, että -esimerkiksi Urban Freide antaisi sinulle imartelevan ylistyksen." - -"En aio näyttää käsikirjoitusta hänelle, niin että..." - -"Totta puhuakseni luulen sen olevan viisainta. Minä muuten tahtoisin -hyvin mielelläni, että sinä ja minä yhdessä tarkastaisimme sen -alusta loppuun. Otetaan se mukaan Linnunlauluun; siellähän tunteiden -kevätpurot saavat virrata vapaasti. Minä kiitän sinua, Babi, -luottamuksestasi. Saat uskoa, että pidän sitä suuressa arvossa." - -"Ei kai se ole suurenkaan arvoinen", nyyhkytti Barbro ja alkoi -yht'äkkiä vimmatusti takoa nyrkeillään viatonta, vanhaa sohvaa. - -"Etkö mieluummin halua kurittaa suuttumuksesi aiheuttajaa?" kysyi -Holger ja kallisti hänelle pullean poskensa. - -Mutta Barbro rauhoittui heti. Hänen mielentilansa kääntyi. - -"Olen niin hävyttömän väsynyt", sanoi hän valittaen. - -"Käy loikomaan. Minä käännän sinulle päänaluksen, niin on viileämpi -ollaksesi. Sillä lailla! Ja tästä saat peiton -- pannaanko se jaloille? -Helkkari, kuinka hienot tohvelit sinulla on." - -Barbro sulki kirvelevät silmänsä ja oikaisihe. Tohvelien saama kiitos -oli kuin pisara balsamia. Kun Holger sitten rupesi kertomaan tasangon -valkoisesta talosta, poikavuosiensa elämyksistä ja siitä ajasta, -jolloin hän oli oleskellut sukulaisten luona Länsi-Ruotsissa, koska isä -oli tahtonut, että hän olisi nähnyt maansa muitakin seutuja, silloin -Barbron kasvot kirkastuivat ja hymy alkoi taas säteillä aivan kuin -aurinko epävakaisena huhtikuun päivänä. - -"Luuletko, että pysymme aina hyvinä ystävinä?" kysyi Barbro -sydämellisesti hyvästellessään. - -"Kyllä, niin minä luulen; jollet vain mukuroi minua liian pahasti." - -"Mukuroi -- minäkö?" - -"Niin no, ethän sinä suorastaan ulkonaista väkivaltaa käytä, mutta sinä -teet tuhoa minun tunnekuorelleni, arvatenkin tietämättäsi, joten et -siis voi parantaa itseäsi. Hyvää yötä, Babi." - -"Holger, ota käsikirjoitus mukaani." - -"Saanko minä sen? Se on ja pysyy tästä hetkestä asti minun tärkeimpänä -arvopaperinani." - - * * * * * - -Kun Sonja taas tuli tervehtimään, oli Barbro jo pirteä, ja ruma rupi -oli aivan odottamatta "tipahtanut satulasta", kuten Barbro sanoi. -Hän saattoi nyt taas huoletta liikkua ihmisten ilmoilla, ja Sonja -ehdotti heti, että käytäisiin hakemassa Freide-veljekset ja mentäisiin -kahvilaan. - -Niin tapahtuikin, ja Urban Freide tunnusti suoraan olleensa vähällä -hirttää itsensä sappitautisena, kun ei ollut saanut tavata Barbroa edes -yhtä kertaa päivässä. - -Sinä iltana rupateltiin viljalti hullutuksia, ja tytöt palasivat kotiin -Barbron luo miellyttävän kiihtyneessä mielentilassa. - -"Tiedätkö mitä", sanoi Sonja, "minä tahtoisin hyvin mielelläni hieman -kurkistaa tulevaisuuteen. Täällä on eräs mainion taitava povariakka. -Hän povasi minulle kerran, ja jokikinen ennustus on käynyt toteen, -niin hyvin se, että minulle tulee täällä hauska talvella, kuin myös -että minä kohtaan erään tumman herran, joka on tekemisissä kirjojen, -mutta myös aseiden kanssa, ja että ainakin kolme muuta on hirveän -mustasukkaisia tummalle. Niitä on nyt useampia", lisäsi Sonja -itsetietoisesti, "mutta hän ei varmaankaan tahtonut ilmaista niitä, -etten tulisi itserakkaaksi. Emmeköhän lähtisi käymään hänen luonaan?" - -"Miks'ei, olisihan se lystiä. Mutta luuletko, ettei hän tunne sinua?" - -"Ei hätää, kun ei pelkää! Minä noidun itseni toiseksi. Hokus, pokus, -filiokus." - -"Minäkin pukeudun muuksi -- Saaraksi!" - -"Lähdetään tänä iltana. Tällaisessa sumussa ei meitä kissakaan tunne. -Joudutko valmiiksi kello yhdeksäksi, niin tavataan meidän portilla." - -"Kyllä joudun. Mutta -- eikö se ole tyhmää?" - -"Mikä?" - -"Uskoa taikoja." - -"Eihän sinun tarvitse uskoakaan. Minä vain mainitsin sinulle, että -kaikki sattui ihan paikalleen." - -Oli tosiaankin rajattoman jännittävää saada tietää jotakin -tulevaisuudestaan, ja Barbron mieltä hykähdytti salainen ihastus, kun -hän pukeutui Saaran mustaan pyhäpukuun ja pani päähänsä pienen harmaan -huopahatun. Se oli kuin alassuin käännetty emaljoitu pannu. Varsikin -siinä oli, suoraan ulospäin törröttävä nauhasilmus. - -Mutta Barbron valepuku ei ollut mitään verrattuna Sonjan asuun. Hän -oli muuttanut hienon olentonsa pieneksi porvarisrouvaksi, jolla oli -sileäksi kammattu tukka ja nukkavieru kapottihattu, jotapaitsi hän oli -hommannut itselleen naurettavan pienen muhvin. - -"Olepas hyvä ja katso, että olen laillisesti vihitty", nauroi hän -näyttäen Barbrolle riemumielin kahta sileää sormusta. "Kaksi kruunua -kappale; huikea hinta. Ja nyt -- oraakkelin luokse!" - -Sonja pääsee ensin sisälle, ja sillä aikaa kun hän on sibyllan -kaikkein pyhimmässä, istuvat Barbro ja kirjava kissa kumpikin -tuolillaan pienessä keittiössä. Kissa haukottelee lakkaamatta, ja -kohta seuraa Barbro sen esimerkkiä, sillä eipä täällä ole totisesti -mitään, mikä pitäisi mielialaa virkeänä. Kattolamppu tuikuttaa -unisesti savuttuneesta katosta. Ainoan ikkunan edessä olevassa -vetokaihtimessa on kylläkin nähtävänä maisemakuva, matta Barbro pääsee -heti selville, ettei kallellaan oleva kirkko, kärpästen kirjailema -linna ja jättiläismäinen ritari aivan piskuisen hevosen selässä tarjoa -paljoakaan katsomisen arvoista. - -Vihdoin Sonja tulee ulos ja kuiskaa: - -"Hän hoksasi petoksen ja on äkäinen kuin ampiainen." - -"Mitäs sipinää ja supinaa siinä pietään", ärhentelee akka. "Pahalainen -minut periköön, jos tässä rupian tytönkutjakkeihen narrattavaksi. Jos -on meininki tulla sisään, niin passaa tulla." - -"Kiitos", sanoo Barbro aika hämillään ja menee äkäisen sibyllan kanssa -pieneen huoneeseen, jossa on sakea ilma, korkeaksi laitettu vuode, -ompelukone, kaksi piironkia, sohva, ameriikkalainen keinutuoli ja neljä -tavallista tuolia. - -Pöydällä sohvan edessä on kohtalon kirja: huomattavasti rasvoittunut -korttipakka. - -Sibylla, katsoo terävästi Barbroon pannessaan hänet tekemään kaikki -muodolliset temput, nostamaan, vetämään kortteja j.n.e. - -Sitten hänen päähänsä välähtää jokin ajatus ja hän mutisee: "Ei sinun -reposi minun kanaani kaappaa." - -Hän laskee hyvin tarkkaan ja levittää kortit. Sitten hän sanoo: - -"Teijän miespuol' on teille uskoton. Hän rakastaa enemmän sitä luuttua, -joka vast'ikään tästä läksi. Mutta sellaisiahan ne miehet on. Työ -saatta iloa vanhimmasta pojasta, ja niitä näyttää tulevan niitä lapsia -yheksän, kymmenen, ennenkuin kuoletta." - -"Mutta -- minä en ole naimisissa", virkkaa Barbro tahtomattaan. - -"Soo-o, vai ette", sano akka suuttuneena. "Ei tietystikään, ei. Mutta -tästä _näkyy_ kuitennii, mitenkä se asia oikeastaan on. Näissä käsissä -on ollunna monen ihmisen elämä ilmoitettuna. Ja olkaa hyvä, rouva, -elkääkä konstailko, muuten ei kortit sano mittään. Niinkuin en minä -älyäisi, että työ ootta vaihtanna osat ja että tuo tuolla on lainanna -sormukset ja kaikki rouvalta. Mitäs siitä sanotta, häh? Kortit ei -valehtele, siitä ei piäse mihinkään." - -Barbro purskahtaa niin raikuvaan nauruun, että kortit pölähtävät ylös -pöydältä. Hän syöksyy ovelle ja siitä ulos kissan ja Sonjan luo. Hänen -on aivan mahdoton hillitä nauruaan. - -Kun vain akka ei olisi ollut niin tuiman vakavan näköinen ladellessaan -hassutuksiaan! Kylläpä oli ihana oraakkeli! - -Sonja sai maksaa onnistumattoman istunnon, sillä Barbro livisti pakoon -porttikäytävään. Sonja kertoi tultuaan, että "se siellä sisällä" oli -sanonut, ettei hän ole ottanut, penniäkään säädyllisiltä ja siivoilta -ihmisiltä, ei vaikka. Eikä Sonja saanut luulla ensinkään, että hän -nytkään ottaa "onnentähden" vuoksi. Mutta kun kaksi kujeilijaa töytää -hänen kunnialliseen kotiinsa juuri silloin, kun hän aikoo käydä -levolle, niin oli kohtuullista, että he antavat jonkun korvauksen -sopimattomasta käynnistään. - -"Ja sitten minä annoin hänelle kolme kruunua", lopetti Sonja -selostuksensa, "sillä näetkös, minä aion käydä hänen luonaan vielä -kerran, mutta tavallisessa puvussa. Hän osaa povata hyvin, jos tahtoo." - -"Erinomaisen älykkäästi", pistelee Barbro. "Kuinka voit uskoa mokomaa -lörpötystä?" - -"Älä puhu mitään, ennenkuin sinulle povataan kunnollisesti, Babi." - -"Paljon kiitoksia, minun puolestani riittää. Olen saanut tietää, -että 'miespuoleni' on uskoton ja että vanhin poikani on erinomaisen -toivorikas lapsi. -- Oo, minä nauran itseni kipeäksi." - -Ja paljon myöhemminkin, kun Barbro oli eronnut Sonjasta ja harjasi -hiuksiaan yöksi, täytyi hänen laskea harja kädestään antaakseen naurun -pursua tulvanaan muistellessaan sibyllan viisasta ennustustaitoa. - -Mutta Sonja kävi uudestaan vaatimattoman ennustajan luona ja kertoi -innostuneesti Barbrolle, että nyt vasta hän oli saanut tietää oikean -kohtalonsa. Ja olipa tosiaankin ihmeellistä, että kaikki toteutui niin -tarkalleen, kuin hän oli kuvitellut. - -Hän joutuu onnellisiin naimisiin ja saa mainion hienon kodin erääseen -kaupunkiin, jossa on paljon kirkkoja ja torneja ja katuja. "Se on -tietysti Tukholma", sanoo Sonja, "sillä Uno tahtoo, että asetumme -sinne". - -Barbro pysyi edelleenkin hyvin epäilevällä kannallapa kuunteli Sonjan -ihastunutta kertomusta hieman lystikkäästi ja ivallisesti hymyillen. - -"Ja tiedätkö -- hän ennusti minulle auton", jatkoi Sonja, "ja pappa -onkin sanonut, että hän antaa sen minulle lahjaksi, kun meidät pannaan -kuulutukseen." - -"Sepä oli varsin anteliasta, että eukko tarjosi sinulle ajoretkenkin", -nauroi Barbro. "Mutta eikö hän povaa milloinkaan muuta kuin naimisia ja -sen semmoista?" - -"Ei -- mitäs muuta sinä tahtoisit?" - -"Jotakin todellista, joka tapahtuu -- joka koskee tulevaisuutta." - -"Tulevaisuuttahan se on sekin." - -Barbro ravisti päätään. - -"Se on niin -- niin joutavaa joka tapauksessa." - -"Minäpä luulen, että sinä olet nyt juuri varsin taipuvainen tuohon -joutavuuteen. Et kai tahtone kieltää, että olet koko lailla _verliebt_ -U.F. nuorempaan." - -Barbro vaipui ajatuksiinsa. Hän seisoi huoneensa ikkunan ääressä ja -katsoi murattiköynnöksen peittämään seinään. Hänen katseensa tunki -syvälle tuon vihreän alle, niinkuin se olisi ollut verho, minkä hän -toivoi nousevan ja näyttävän hänelle yhtä tai toista. - -"En tiedä", sanoi hän hiljaa. "Minusta olisi vaikeaa kulkea yhden -ihmisen kanssa koko elämän halki." - -"No sinähän se vasta hieno olet, Babi. Kuinka sinun mielestäsi pitäisi -olla?" - -Sonja virui sohvalla ja suihkutti hajuvesipullosta orvokintuoksua hänen -kasvoilleen. - -"En tiedä." - -"Minä otan sinut siipieni suojaan, pikku Kananjalka. On selvää, että me -julkaisemme kihlauksemme yht'aikaa ja menemme yht'aikaa naimisiin. Ja -meillä pitää olla kokonainen parvi morsiustyttöjä ja sulhaspoikia." - -"Minä tahdon mieluummin olla morsiustyttönä ensin sinun häissäsi, -Sonja." - -"Ja lausua runoja ja sotkeutua tahi pulskahtaa johonkuhun -Urdar-kaivoon!" - -"Eipäs." - -"Niin, tottapa tästä selvitään. Vielähän meillä kummallakin on vapaa -valinnan valta." - -"Onko sinullakin?" - -"On, ei minulla ainakaan vielä ole kultakahletta. Mutta ensi vuonna sen -saan, vakuutti povari." - -"No sittenhän se on aivan varma asia", hymähti Barbro. "Minäkin -odottelen, että vanhin poikani varttuu siksi ja täyttää äidilliset -toiveeni." - -"Älä puhu taas noita tyhmyyksiä", sanoi Sonja ärtyisästi. - -"Äläkä sinä kehu oraakkeliasi, sillä tottahan älyät, että se on -hupsutusta." - -"Eipäs", sanoi Sonja onnellisesti hymyillen. "Hän ennustaa oikein -- -jos tahtoo." - - - - -X. - -KEVÄT ON TULLUT. - - -Nyt on kevät -- reipas, elämäniloinen kevät. Oikukas huhtikuu, -tyttöletukka kuukausien joukossa, on pelkkä muisto, ja sisäikkunat ja -talvivaatteet ovat saaneet ylenkatseellisen matkapassin. - -Tänään tapahtuu tuo aiottu kevätretki Röstångaan ja Skäralidiin. Siitä -sukeutuu tavallaan niiden nuorten erojaisjuhla, jotka ovat olleet -yhdessä muutamia onnellisia kuukausia, sillä herra ja rouva Thomas -vaativat Sonjansa takaisin niin väleen kuin suinkin. Vilkas Aimée-rouva -on kirjoittanut tyttärelleen, että koti on "_triste à mourir sans -la chère enfant_". Ja hän on luetellut kokonaisen sarjan odottavia -huvituksia. - -Isoäiti haluaa takaisin Flodaan. Hänen mielestään kevät on siellä -ihmeellisempi kuin missään muualla, ja hän on saanut Bertingin -huonekunnalta luvan pitää Barbroa luonansa syksyyn, jolloin -perheen levottomin ja seikkailevin jäsen aiotaan lähettää johonkin -täysihoitolaan. - -Barbro on saanut palavan opinhalun eikä hän lyö laimin ainoatakaan -luentoa, niin monta rautaa kuin hänellä onkin tulessa. Mutta ne, -joilla hän on käynyt, ovat nyt päättyneet, ja kesällä hän saa uusia -virikkeitä. Inger Thomas on ehdottanut, että hän tutkisi kansaa. "Mutta -se on sinun tehtävä sydämelläsi, Babi", sanoi hän. "Silloin huomaat -varmasti, että saat hyviä ja hauskoja tuttavuuksia." - -Kaikkien Bertingin tyttöjen aikomus on kokoontua juhannukseksi isoäidin -luo, ja he ovat hyvin mielissään, että vaikka Birgit on naimisissa -ja Elsa oppinut medisiinari, he saavat ilakoida kuin lapset kaikilla -vanhoilla tutuilla temmellyspaikoilla. Birgitin ja Elsan suloisimmat -nuoruudenmuistot ovatkin Flodan tuuhean puiston kätköissä, ja he -tapaavat ne aivan varmaan vilpittömän kiitollisina siitä, että elämä on -pettänyt vain ani harvan heidän unelmistaan. -- - -Lundin rautatieasemalla seisoksii kaksitoista nuorta, kahdeksan -valkolakkista, joista kuudella miespuolella ja kahdella nuorella -naisella on yliopiston tunnusmerkit. Nämä ovat ne kaksitoista, jotka -istuivat pöydässä Barbro Bertingin päivällisillä. Isoäiti ja rouva -Harring tulevat myöhemmässä junassa. He eivät jaksa kavuta Skäralidin -mäkiä, vaan ovat antaneet nuorille vapaan valtuuden samoilla ympäri -mielensä mukaan, kunnes päivällinen tarjotaan Röstångan vanhassa, -kodikkaassa kievaritalossa kello viisi. - -Sonja ja Uno Freide osoittavat ujostelematta, että he suunnittelevat -yhteistä tulevaisuutta, ja vaikk'ei Sonja jätä nauttimatta muidenkaan -seurasta -- huokaileva ja kuiskaileva tunnesalamyhkäisyys on hänelle -vierasta -- huutaa hän innokkaasti, kun he sijoittuvat junaan, Unoa -luokseen. - -"Totta kai käsität, että sinun pitää istua tässä ja sivistää minun -sieluani maisemakuvailulla. Ja jottei olisi vaaraa, että joudun -vaillinaisesti ravituksi, on sinun sitäpaitsi hankittava minulle -suklaanamusia. Olet koko peto, jos olet jättänyt ne ostamatta." - -Uno vetää riemuitsevin elein päällystakkinsa povitaskusta ison -pussin, mutta samassa Sonja kirkaisee ja varjelee hädissään pukuansa -kookkailta, paksuilta, ruskeilta pisaroilta, jotka raskasmielisen -totisina valuvat pitkin pussia. - -"Onpa ollut liian vari suklaalla Unon sydämen lähettyvillä", nauraa -Lisa Harring. "Sulaa! Hyi, viskaa pois, ennenkuin kaikki vuotaa ulos." - -Uno on hyvillään siitä, että hänen pukunsa on ruskeapohjainen, ja -heittää koko kallisarvoisen herkkupussin vaunun ikkunasta ulos. - -"Saanko istua tässä sentään", kysyy hän Sonjalta, "vaikka olenkin -tehnyt vararikon?" - -"Minä luulin, että teidän keskenne oli jo kaikki tavara yhteistä", -huomautti Urban, joka näyttää erinomaisen hienolta harmaassa -englantilaisessa puvussa ja hoikka kävelykeppi kädessä. - -"Missä ihmeessä saisi istua, ettei paistuisi elävältä?" voihkii Viveka -Harring. "Ei ole mikään nautinto ajaa junassa tällaisella helteellä. -Kas, tässäpä on suloista. Yhdelle vielä sija varjossa!" - -"Kenties minulle?" kysyy Holger Boye. "Vai arveletteko, että tulee -liiaksi painoa hauraalle laudalle?" - -"En kai minä mahda olla niin suunnaton koljo", vastaa -Viveka pisteliäästi, mutta näyttää varsin rehevältä valkeassa -sheviottipuvussaan. - -"Paljonko painatte?" kysyy Holger Boye. "Minä puolestani saan kiittää -skoonelaisen maaemon anteliaisuutta seitsemänkymmenenkahdeksan kilon -maallisesta majasta. Se on aivan liikaa ystävällisyyttä yhdelle -pojalle, mutta ilokseni voin todeta, etteivät tyttäretkään silti -jääneet aivan osattomiksi." - -"Viveka ei koskaan punnituta itseään", selitti Lisa. - -"Mitäpä turha toimittaakaan", nauraa Viveka. "Minun on hyvä näinkin -enkä tahdo rehkiä ja kiduttaa itseäni nälkäkuureilla." - -Holger Boyella on valtavan iso kasvipönttö, sillä hän toivoo löytävänsä -jotakin harvinaista Nackorpin laaksosta tai ylhäältä Skäralidin -metsästä. Mutta Barbron kasvientutkimishalu on tänään tipotiessään. -Jos hän poimii kukkia, niin hän tekee sen vain koristaakseen niillä -itseään tai päivällispöytää tahi saadakseen jotakin hyväiltävää, -hypisteltävää käteensä ja antaa niiden sitten mennä menojaan kuin omien -mieliala-perhojensa. - -Vahti on myös päässyt mukaan ja saatu oikein samaan vaunuun. Se istuu -penkillä Barbron vieressä. Pää lepää mukavasti hänen käsivarrellaan, -ja pehmeä, valkea töyhtöhäntä heilahtaa silloin tällöin, kun emäntä -virkkaa: "Sinä olet viisas ja pai koira, olethan?" ja likistää sitä -innokkaasti. - -Kandidaatit Sterner ja Urnström ovat kumpikin toivottomasti rakastuneet -Sonjaan ja ovat yhteisessä onnettomuudessaan niin hyviä ystäviä, -että seisovat ulkona vaununsillalla kädet toistensa kaulassa ja -keskustelevat kansantaloudesta, koska he aikovat suorittaa siinä -aineessa tutkinnon. - -Inger Thomas, Elsa ja Einar huvittelevat keskenään akateemisilla -knoppikysymyksillä ja kaskuilla, ja raikuva nauru kajahtaa tuon -tuostakin. - -"Olette kai kuulleet, kuinka vanha ukko Bore [Tunnettu professori -Borelius vanhempi. -- Kuollut.] ei päässyt kotiinsa?" kysyy Einar. - -Tytöt eivät ole sitä kuulleet, ei ainakaan Elsa, ja Inger on niin -tottunut kuuntelemaan mielellään kerran toisensa perästä vanhoja -lundilaisia juttuja, että hän pistää muistinsa kynttilän vakan alle. -Vastaleivotut ylioppilaat tahtovatkin mielellään näyttää, että ovat -jo perehtyneet asioihin, ja kertovat suurella nautinnolla. Ingeristä -tuntuu, että hän on nähnyt jo parin miespolven vaihtuvan Absalonin -kaupungissa, mutta hän itse ei voi ajatella asuvansa muualla kuin -tuossa isossa vanhanaikaisessa, talossa hämyisen kadun varrella, -missä talvipimeä tulee aikaiseen, ja missä jokainen kevät lahjoittaa -nuorta ja uutta kauneutta vanhan puutarhan selja- ja puksipuille ja -vihreäripsuisille, ylvään kookasvartaloiselle akasialle. - -Harringin tytöt, Barbro ja Urban haluavat myös kuulla jutun, ja Einar -aloittaa oitis. - -"Se oli, nähkääs, niin, että Boren ovella oli kirjoitus: Tavataan -kello 9-10 ap. Kerran oli professori ollut ulkona, hän oli lähtenyt -aamulla ja tulla raahusti kotiin puoli yhdentoista aikaan pää täynnä -syväoppisia mietteitä. Hän pysähtyi ovensa eteen ja sanoi: 'Jaha -- vai -niin -- tavataan kello 9-10'. Sitten hän katsoi kelloonsa ja huomasi -sen olevan koko lailla enemmän. 'Jaha -- vai niin -- hän ei olekaan nyt -kotona. Pitänee tulla toisen kerran.'" - -Kaskut ja ilonpurkaukset vuorottelevat yhtä mittaa. Kaikki ovat -kuulleet jotakin lystikästä omituisista vainajista, ja lämpimässä -vaunussa surisevat mehiläiset, jotka kohta hurahtavat lentoon pesästä. - -"Tahtoisinpa tavata jonkun tuollaisen omituisen henkilön", sanoo -Barbro. "Luulen, että voisin heti rakastua sellaiseen ihmiseen." - -"Maltahan, kunnes Boyesta tulee professori", ehdottaa Einar. "Hänellä -on kieltämättä eräitä edellytyksiä." - -"Naissydänten valloittamiseen, niinpä kyllä", myöntelee Holger. "Ja -tyydyttääkseni sinun kiihkeää omituisuuden-kaipuutasi, Barbro, uskallan -heti ryhtyä tuumasta toimeen ja ehdottaa, että täksi päiväksi vaihdamme -päähineitä. Tuollainen myllynratas kuin sinun hattusi mahtaa olla koko -mukava telttakatos." - -"Miks'ei, jos vain rohkenet. Minä kyllä mielelläni pidän -ylioppilaslakkia", huudahtaa Barbro ihastuneena. Koko ajan toissayöstä -saakka, joka oli huhtikuun viimeinen ja jolloin ylioppilaat Lundagårdin -puistossa laululla tervehtivät kevään tuloa ja panivat valkolakit -päähänsä, on hän salaa toivonut saavansa pitää sellaista vain yhden -päivän. - -Holger Boye näyttää tietysti perin hullunkuriselta ohuessa, valkoisessa -pitsihatussa, jossa on koristeena helakka ruusu sivulla ja pitkät, -riippuvat samettinauhat, mutta Barbro sitävastoin on kerrassaan -viehättävä ylioppilasneitonen ja nauttii lapsellisesti tästä -"keksinnöstä". - -Asemalla maalaiset katsoa töllistelevät pyylevää nuorta herraa, -jolla on päässä naisen hattu, mutta Holger Boye ei piittaa pienestä -uteliaisuudesta. - -Hattu keikkuu kallellaan hänen päälaellaan, kun hän taivaltaa jyrkkiä -rinteitä ylös. Samettinauhat takertuvat orjantappurapensaisiin ja -kietoutuvat puihin. - -"Tällaiset hatut pitäisi vakuuttaa tapaturman varalta", tokaisee hän, -kun ilmava pitsi käy huolestuttavan harseaksi oksiin kiertyessään. -"Onko tämä päivän uutuus, Barbro?" - -"Ei ole, vain vähän laitettu ja somistettu. Mutta jos turmelet sen, -saat antaa jotakin korvaukseksi." - -"Mitäs haluat -- tarjoan itseni, ellen vie liiaksi tilaa?" - -"Minunhan asiani on ehdottaa. -- Ai, nyt se taas takertui", nauraa -Barbro. "Kuules, Holger, minun mieleni tekee täytettyä tarhapöllöä. Sen -saat minulle hankkia." - -"Ensin kompassi, sitten serenaadi ja sitten tarhapöllö. Sinun henkinen -kehityksesi käy vähän kankeasti, Mignon, mutta minulla on vielä heikko -toivonkipinä, että sinä kypsyttelet ja kehittelet yleishyödyllisempää -harakkaluonnetta tavoittelemaan sitä, mikä kiiltää ja kimaltaa." - -"Sinun on kovin vaikea puhua vakavasti." - -"Niin on kaikkien, joita uhkaa vakavuuden korkein potenssi", vastaa -Holger, mutta hyppää samassa nokkelasti puron yli ja joutuu erään -kukkaryhmän luo, jota rupeaa innokkaasti tarkastelemaan. - -Nuorisoparvi pysyy jokseenkin koossa rasittavassa ylämäessä harjun -laelle noustaessa, mutta kun on kirmailtu ylhäällä vähän aikaa ympäri, -pyöritty muutamia kierroksia tanssilavalla ja levähdetty loikomalla -pitkässä rivissä pehmeällä nurmikolla, joka sielu hymyilevänä -ja suruttomana, elämänhalua ja kuohuvaa voimaa uhkuvana, alkaa -laskeutuminen hajanaisessa järjestyksessä. - -Ja sattui niin, että Barbro ja Urban Freide joutuivat viimeisiksi. -Barbro tahtoi välttämättömästi näyttää viippumistaitoaan äkkijyrkänteen -reunaa kulkevalla viettävällä polulla. Hän vapisi jännityksestä ja -haltioitui kaksin verroin vaarasta, kun näki Urbanin tuskaisen, -rukoilevan katseen. - -"Miksi sinä kiusaat minua?" kysyi Urban hiljaa. "Tuo ei ole sinun -tapaistasi, Barbro. Anna minun edes tukea sinua kädestä." - -"Silloin voimme hurahtaa molemmat alas eikä kukaan tiedä, mihin olemme -joutuneet." - -"Älä, hyvä, rakas Barbro, mitä tekemistä sinulla on tuolla liukkaalla -puunrungolla?" - -"Minä tahdon tuntea kauhua, huimausta, tuntea kaiken ryöppyävän ja -pauhaavan sisässäni. On kuin ei sydän saisi lyödä kyllin voimakkaasti -ja vinhasti. Luuletko, että jaksan hypätä tuon rotkon yli?" - -"Sitä et saa tehdä." - -"Yks, kaks, kolme, ota vastaan!" - -Urban levitti äkkiä kätensä kuin ottaakseen Barbron syliinsä. Mutta -Barbro ei hypännytkään. Hän vain katsahti Urbaniin syvin, säteilevin -silmin ja harppasi äkkiä polulle. - -"Se on kai sittenkin liian vaarallinen yritys", sanoi hän -veitikkamaisesti. "Mutta juostaan nyt kilpaa alas rinnettä. Sinäkin, -Vahti, saat kilpailla. Nyt!" - -Barbro saapui ensimäisenä. Hän lensi yli mättäiden ja puunjuurien. -Hänen täytyi tänään lentää. Olihan nyt kevät, joka kiiti täyttä karkua -hänen rinnassaan, kevät, joka soitti meren säveltä hänen korvissaan. -Hän ei ollut milloinkaan ennen huomannut, kuinka väkevä kaikkivaltias -kevät oli. Kenties se ei ollut ennen sattunut hänen kohdalleen. -Nähtävästi oli niin, että se saattoi mennä toisen ohitse ja syöksyä -rajusti toisen kimppuun. - -Barbro istahti hengästyneenä eräälle penkille tuuhean pyökin alle, joka -oli pukeutunut vastapuhjenneiden lehtien vihreään silkkivaippaan. - -Kohta saapuivat myös Urban ja Vahti, kumpikin aika lailla hengästyneinä. - -"Enkös juossut pontevasti?" sanoi Barbro voitonriemuissaan. "Missä -luulet toisten olevan?" - -"En tiedä. Minä osaan oikotietä Röstångaan, niin että voimme aivan -hyvin levähtää hetkisen. Sinua kai väsyttää?" - -"Hieman -- jalkoja, mutta se menee pian ohitse. Merkillistä muuten, -mutta minun mieleni tekee tänään juosta, raivota ja leikkiä -- olla -lapsi viimeisen kerran keväällä. Ensi vuonna olen kaukana täältä -siivojen, hyvinkasvatettujen nuorten parissa, ja kun palaan kotiin, -tahdon saada työlleni päämäärän, jotakin oikeaa, jota kohti kulkea." - -"Ylöspäin. Eteenpäin", hymähti Urban. - -Barbro hyökkäsi. - -"Mutta oletko, Barbro, milloinkaan ajatellut, että me joskus vielä -tapaisimme toisemme ja jatkaisimme tuttavuuttamme? Etkö tahdo joskus -kirjoittaa minulle?" - -"Kyllä, jos on jotakin kirjoittamista. Minun on tietysti kirjoitettava -isoäidille ja kotiin ja Sonjalle, ja Holger Boyelle olen luvannut -kertoa vähän opinnoistani. Mutta mitäs sinä tahtoisit tietää?" - -"Tahdon tietää sinusta kaikki, Barbro. Etkö ymmärrä sitä?" - -Urban kieri käsivartensa Barbron vyötäisille ja taivutti hänen päänsä -taaksepäin, auringon valaisemat pikku kasvot omiansa kohti. - -Samassa Barbro tunsi käpälän raapaisevan polviinsa. Hän kuuli surkeaa -ulinaa ja taas käpälä raapaisi, mutta hassuinta oli, että Vahti piti -koko ajan päätänsä syrjään käännettynä ikäänkuin sanomattomasti häveten -tilannetta, johon sen emäntä oli joutunut. Käpälä vain rapsi, mutta -itse se ei halunnut katsoa kohtausta. - -Barbro purskahti nauruun ja irroittautui nopeasti. Melkeinpä hän oli -itsekin hämillään ja kumartui kiireesti Vahdin puoleen. - -"Mitäs sinä nyt, tyhmä koira? Lähdemmekö taas juoksemaan?" - -Äänekäs huhuilu ilmaisi, että toiset etsivät kahta kadonnutta lammasta, -ja niin sai koko seurue käyttää hyväkseen Urbanin oikotietä. - -Päivällinen muodostui iloisiksi, aurinkoisiksi ja toivehikkaiksi -kevätkekkereiksi monine puheineen ja tulevaisuudenehdotuksineen. Kukin -noista kahdestatoista oli kuin Atlas, joka piteli kokonaista maailmaa -vahvoilla hartioillaan. - -Sitten pantiin toimeen kisat. Nuoret asettuivat piiriin ja suorittivat -pitkän ohjelman kansantansseja. - -"Holkin Martti se kaino poika, ei sitä kukaan tunne", kaikui kevätillan -hämärässä, ja lopulta saatiin isoäitikin mukaan, kun otettiin -"Leikkaan, leikkaan kauraa". - -"Olen nuortunut tänä talvena", sanoi isoäiti kotimatkalla ja taputti -Barbron kättä, joka oli hänen polvillaan. "Me vanhat yleensä -pysyttelemme liian syrjässä elämästä voidaksemme säilyttää aikamme -ihanteet, ja sentähden olemme äreitä ja harmaannumme sisäisesti." - -"Et sinä ainakaan, isoäiti", huudahti Barbro innokkaasti. - -"Toivoakseni en, rakas lapsi, sillä silloin olisin mielestäni elänyt -yli ikäni." - -Hiljainen, ääneti uinuva on kaupunki mahtavine tuomiokirkkoineen, -entisaikoja muistuttavine vanhoine, puistopihaisine pikkutaloineen -ja uudenaikaisine vuokrapalatseineen. Nuorten äänet kajahtelevat -huolettomasti päivän lämmittämistä seinistä ja suljetuista porteista. - -"Hyvää yötä! Hyvää yötä!" kuuluu kiviportaiden äärellä isoäidin talon -edustalla. Kaikki ovat saapuneet sinne. Heilutellaan hattuja ja -huiskutellaan jäähyväisiksi. Holger Boye seisoo paljain päin. Barbron -hattu on pantu matkalaukkuun. Barbro seisoo ylimmällä portaalla ja -heiluttaa valkolakkia. - -"Ota kiinni, Holger. Kiitos lainasta." - -Ja hän lennättää sen koko joukon ylitse. Tuokion se välkkyy valkeana -ilman sinessä. - -Holger saa sen kiinni, mutta ei pane sitä päähänsä. Erottuaan muista -hän kulkee valleja kohti lakki yhä kädessä. On kuin hän kantaisi -pyhäinesinettä ja kuin koko lempeä kevätyö olisi suuri alttari. - -Linnut laulavat valkenevan avaruuden siinnossa. Idän rusko ylenee ja -kirkastuu, ja nyt palaa vaeltava nuorukainen päivän aherrukseen. Hän -aikoo suorittaa tutkinnot. Hän aikoo eteenpäin. - -Mutta ruskeakutrinen pikku tyttö, joka sai kerran häneltä kompassin, -lähtee nyt taivaltamaan tietänsä, joka vie kauas hänen poluiltaan. -Iltapäivällä hän saa sanoa jäähyväiset Barbrolle. Silloin tämä -matkustaa vanhaan, rauhaisaan kartanoon pyökkimetsän suojaan, mutta -Holger Boye ymmärsi kuitenkin, että muuttolintu hän oli, yksi niitä, -jotka painuvat lepoon vasta sitten, kun siivet uupuvat. - -Kun juna iltapäivällä lähti liikkeelle asemasillalta, seisoi Barbro -avoimen ikkunan ääressä ja näki koko sen iloisen parven, johon hän -oli vähän aikaa kuulunut, loittonevan ja lopulta häämöittävän vain -harmaina varjoina. Silloin hän äkkiä käänsi päänsä ja loi katseensa -laajalle, päiväpaisteiselle tasangolle, joka tuntui olevan ääriä -vailla voimakkaassa, häikäisevässä valaistuksessa, ja hän hymyili -tietämättään, ei kuitenkaan lapsen tavoin, Skoonen uhkeille vainioille -ja sille vieläkin uhkeammalle, joka aavistuksin ja unelmin täytti hänen -mielensä. Juna kiiti eteenpäin nopeasti, nopeasti, ja nyt tuli näkyviin -meri, vielä äärettömämpi kuin tasanko; sekin oli hänellä sielussaan, ja -hänen kaipuunsa pursi kiiti täysin purjein. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Barbro Bertingin tyttövuodet, by -Elisabeth Kuylenstierna-Wenster - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET *** - -***** This file should be named 58156-8.txt or 58156-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/8/1/5/58156/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |