Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 4553 deletions

diff --git a/58156-8.txt b/58156-8.txt
deleted file mode 100644
index 44fc361..0000000
--- a/58156-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4553 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Barbro Bertingin tyttövuodet, by 
-Elisabeth Kuylenstierna-Wenster
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Barbro Bertingin tyttövuodet
-
-Author: Elisabeth Kuylenstierna-Wenster
-
-Translator: Rob. A. Seppänen
-
-Release Date: October 24, 2018 [EBook #58156]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET
-
-Kirj.
-
-Elisabeth Kuylenstierna-Wenster
-
-
-Suomentanut
-
-Rob. A. Seppänen
-
-
-
-Tyttäreni kirjasto 3.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1919.
-
-
-
-
-I.
-
-BARBRON PÄIVÄKIRJA.
-
-
-Lienee aivan luonnollista, että pieni, yksinäinen tyttölapsi, joka
-viettää aikaansa korkeilla tuntureilla ja tuntee itsensä siellä
-vieraaksi, hankkii itselleen päiväkirjan rupatellakseen sen parissa,
-mutta tuskinpa sellainen kirja huvittanee ketään muuta kuin tyttölapsen
-omaa äitiä.
-
-Barbro Bertingin päiväkirjaa, jota oli verraten säännöllisesti pidetty
-niinä kahtena vuonna, mitkä hän oli viettänyt tunturiseudulla, ei
-kuitenkaan voinut antaa äidin käsiin. Aikoja sitten olivat näet
-Bertingin neljä tyttöä kadottaneet kauniin, iloisen äitinsä, ja
-tukkukauppias Berting oli tosin hyvä isä, mutta ei ollenkaan käsittänyt
-harhailevia tyttömäisiä ajatuksia ja mielialoja.
-
-Kun hänen Barbronsa keskenkasvuisena äkkiä muuttui sairaalloiseksi ja
-hermostuneeksi ja häiritsi varakasta, vanhaa kauppahuonetta oikukkailla
-mielijohteillaan, itkunpuuskillaan tai hillittömillä ilonilmauksillaan,
-päätti isä aivan tyynesti, että tytön oli saatava järkiperäistä hoitoa
-tullakseen "oikeaksi ihmiseksi". Kotilääkäri ja hän tulivat sellaiseen
-johtopäätökseen, ettei Barbro siedä koulutyötä eikä luultavasti
-myöskään kotikaupungin kosteaa, sumuista ilmaa. Hänet oli lähetettävä
-tunturiseudulle. Tukkukauppias sai hänet sijoitetuksi erääseen
-pappilaan lähelle Norjan rajaa hyvin sivistyneeseen papinperheeseen.
-Rouvan sisar, keski-ikäinen filosofian kandidaatti, oleskeli myös
-tässä hiljaisessa kodissa. Hänen ja papin oli määrä opettaa Barbrolle
-kouluaineita, ja rouva otti -- liian harkitsemattomasti kyllä --
-neuvoakseen nuorelle tytölle talousaskareita. Jos hän olisi paremmin
-tuntenut ruskeakiharaisen pikkuvieraansa, niin hän olisi oivaltanut,
-ettei hänen kärsivällisyytensä riitä likikään perehdyttämään
-Barbroa käytännöllisiin toimiin, niin säveän hyväntahtoinen ja
-lauhkealuontoinen kuin hän olikin.
-
-Neiti Winterin ja pastorin ei myöskään kannattanut kehua nuoren
-oppilaan edistymistä erikoisen loistavaksi, mutta se ainakin oli
-varmaa, että tyttö tervehtyi ja voimistui ylängön puhtaassa, raikkaassa
-ilmassa. Barbro nautti hiihtoretkistä, luistelumatkoista, mäenlaskusta
-ja lumisodasta. Papinperhe ei ottanut osaa näihin huvitteluihin, mutta
-Barbro sai olla Lailan ja Silokin kanssa, jotka olivat kansanopiston
-käyneitä lappalaisperheen lapsia ja joiden vanhemmat olivat luopuneet
-paimentolaiselämästä ja asettuneet asumaan omaan, komeasti rakennettuun
-taloonsa keskelle kirkonkylää. Kokonaista kaksi vuotta sai Barbro
-olla täällä levossa ja hiljaisuudessa. Hänen tulinen, vilkas
-mielikuvituksensa ei saanut täältä paljoa askartelun aihetta. Luonto
-oli liian suuri ja mahtava, jotta siihen olisi voinut syventyä. Hän
-kertoi usein päiväkirjalleen, että tunturit peloittivat häntä. Ne
-olivat kuin portittomia muureja, joiden yli hän ei koskaan päässyt.
-Niin paljon kuin hän yrittelikin kavuta, ei hän kuitenkaan ollut
-päässyt korkeimmalle laelle.
-
-Barbro oli ennen, "asuessaan ihmisten ilmoilla", kuten oli tapana
-sanoa, aikonut ruveta kirjailijaksi, mutta kirjallisten lahjojen jäljet
-näkyivät täällä erämaassa hautautuneen kinoksiin. Jokunen pieni,
-lapsellinen runonpätkä tahi kömpelö luonnonkuvaus sai kyllä sijansa
-päiväkirjassa, mutta palava halu kirjoittaa kirjoja sammui hiljalleen
-yksitoikkoisuudessa.
-
-Tukkukauppias Berting, joka hyvin mielellään tahtoi tytöstään
-samanlaista kuin muista siskoista ja joka ei sietänyt kesyttömän
-linnun siipien räpytystä, oli erittäin tyytyväinen, kun pastori
-ilmoitti hänelle, että Barbron huimuus oli talttunut. Hän saattoi
-kyllä hihkaista ilosta vähän liikaa, kun posti saapui tahi kun aurinko
-nousi vuoren takaa tahi kun villijoutsenet joikuivat lammella, mutta
-muuten ei häntä ollut työläs hoitaa. Toisinaan kyllä sattui, että hän
-näytti alakuloiselta ja levottomalta, mutta sehän oli tavallista hänen
-iässään. Se oli vain jonkunlaista mielen kasvukivistystä. Jahka hän
-vielä vaurastui ruumiin ja sielun puolesta, niin tukkukauppias sai
-nähdä hänen seuraavan sisariensa esimerkkiä ja kasvavan kelpo naiseksi.
-
-Sehän kuulosti koko lupaavalta, ja kun tuntureilta saapuvat tiedot
-edelleenkin olivat suotuisia, niin päätettiin, että Barbro sai palata
-kotiin siksi päiväksi, jolloin hän täytti seitsemäntoista vuotta.
-
-Ulla-täti, joka uutterasti hoiti Bertingin taloutta, iloitsi kylläkin
-tyhmästi luullessaan saavansa veljentyttärestään talousapulaisen. Ei
-ainoastakaan tyttärestä ollut hänelle apua ollut, sen jälkeen kuin
-Birgit oli mennyt naimisiin Bengt Malmin kanssa ja Elsa lähtenyt
-Lundiin lukemaan lääkäriksi. Aina, tytöistä nuorin, kävi vielä koulua
-eikä hänestä muutenkaan ollut varaa toivoa talousihmistä. Hänellä oli
-aina ollut selvillä elämäntehtävänsä. Se oli isän iso konttori.
-
-Mutta Barbrolla -- hänellä ei ollut ainoatakaan suunnitelmaa -- ei
-mitään viitoitettua uraa. Häntä voi täti käyttää; tosin hän oli ollut
-mahdottomampi kuin kaikki muut kolme yhteensä, mutta nyt hän oli kai
-oppinut hillitsemään höynäilyään ja konstejaan.
-
-Ei ollut tapahtunut kertaakaan, ettei viisas ja hyvin harkittu teko
-olisi tuottanut talolle hyötyä, niinkuin oli tarkoitettu. Ulla-täti
-luottikin täydellisesti veljensä tarkkanäköisyyteen kaikissa suhteissa.
-
-Kun Barbro oli lukenut kirjeen, joka lupasi hänet kotiin
-syntymäpäiväksi, alkoi hänen sydämensä sykkiä rajusti ja veri kohista
-suonissa kuin kevätpuro.
-
-"Hurraa! Hurraa! Hurraa! Minä pääsen kotiin!" huusi hän, niin että koko
-talo kajahteli, mutta ei kukaan juossut ottamaan osaa hänen riemuunsa
-enemmän kuin hillitsemään hänen ryöppyävää mielenpurkaustansakaan.
-
-Pastori oli kylällä kastematkalla. Neiti Winter oli mennyt kasveja
-keräämään. Ja papinrouva ei suinkaan päästänyt käsistään kauhaa, jolla
-hän syvämietteisesi hämmenteli pataa, lähteäkseen suin päin katsomaan,
-mikä ilo oli yllättänyt Barbron.
-
-"Hurraa! Hurraa!" kuuli hän yhä lähempää ja samalla vuoroin juoksevia,
-vuoroin hyppiviä askeleita pitkin epätasaisia, kuoppaisia lattioita,
-joiden poikki tilkkumatot kulkivat kuin mitkäkin suoportaat.
-
-Äkkiä syntyi taas hiljaisuus. Kepeät askelet suuntautuivat toisaalle.
-
-Barbro oivalsi heti menettelevänsä sopimattomasti kilttejä Granlundeja
-kohtaan, jos hyökkäisi heidän kimppuunsa tuo ihana ilosanoma kädessä.
-Silloin he luulevat, että hän on viihtynyt kauhean huonosti. Ja niinhän
-ei asian laita oikeastaan ollut. Hän oli vähitellen oppinut pitämään
-sekä metsistä että lakkasoista, tunturilakeuksista ja kimaltelevista,
-tummista vesistä, mutta täysin kotiutua hän ei voisi milloinkaan tähän
-syvään yksinäisyyteen -- eikä myöskään pappilan puutteellisiin oloihin.
-
-Hän oli katkerasti kaivannut kaunista tornihuonettaan, kun vertasi sitä
-siihen matalaan, vetoisaan ja ahtaaseen päätykamariin, jossa hän täällä
-asui. Paitsi kehnoa rautasänkyä, pakkalaatikosta kyhättyä pesutelinettä
-ja ruskeaa piironkia oli huoneessa pieni kivikova sohva, pari puutuolia
-ja kaksilaatikkoinen pöytä. Ikkunan neljä lasiruutua oli aikojen ahava
-purrut vihreänkarvaisiksi. Uutimet riippuivat tynkämäisinä ja koviksi
-tärkättyinä niukoissa laskoksissa kahden puolen ikkunanpieliä, joihin
-ne olivat sidotut punaisilla villanauhoilla.
-
-Näköala oli suurenmoisen kaunis ja laaja. Silmä näki peninkulmien
-päähän yli järvien ja viljeltyjen maiden, kuten Barbrosta tuntui, mutta
-lopulta kimmosi katse takaisin, sillä kauimpana yleni alaston, ikävän
-näköinen tunturi, joka sulki näköalan.
-
-Tänään Barbro ei ajatellut tunturia eikä hän katsellut alas
-laaksoonkaan, missä niittyvilla kimalteli ja karvaiset, mustat jäkälät
-hiiviskelivät pitkin maanpintaa kuin mitkäkin parrakkaat pikku tontut,
-jotka tavoittelevat toisiaan kiinni.
-
-Hän katseli kirjettä säteilevin kasvoin. Näin isä kirjoitti:
-
-    Rakas tyttöni.
-
-    Nyt kai olet terve ja reipas, niin että siedät tätä
-    meikäläistäkin ilmaa? On jo aika, että saamme Babimme kotiin.
-    Täti ja siskot ovat myös sitä mieltä, että olet jo kauan ollut
-    poissa.
-
-    Minä en mitenkään ehdi tulla hakemaan sinua; olethan nyt jo niin
-    iso, että tulet toimeen omin neuvoin, luulemma. Kun enää on vain
-    muutamia viikkoja jäljellä siihen, kun Bertingin tyttö n:o 3
-    täyttää seitsemäntoista vuotta, ja mainittua henkilöä odotetaan
-    perhepiirissä nimenomaan tuoksi päiväksi kotiin, niin saat
-    laittautua matkalle mahdollisimman pian.
-
-    Rakas lapseni, me iloitsemme sydämestämme saadessamme toivottaa
-    sinut tervetulleeksi luoksemme -- ei enää loruilevana koulutytön
-    hupakkona, jonka päässä pyörii kaikenlaisia hassuja haaveita,
-    vaan järkevänä, hauskana neitona, joka ei kujeile.
-
-    Ulla-täti lähettää sinulle terveisiä ja sanoo, että hän toivoo
-    saavansa sinusta sekä hyötyä että huvia, ja Aina -- meidän
-    entisen ravakka "Pojumme" -- lupaa rutistaa sinut kuoliaaksi,
-    niin että saat olla varuillasi. Niin, Poju on tosiaankin
-    ahkeruuden, hyvän käytöksen ja iloisen reippauden loistava
-    esimerkki. Ajattelehan, kuinka hän on kasvanut -- hipuu jo
-    melkein pappansa pään yläpuolelle.
-
-    En ehdi kirjoittaa enempää. Eihän minulla enää muuta sanomista
-    olekaan, kuin että ilmoitan asian yht'aikaa pastorillekin ja
-    lähetän matkarahat sekä odotan sinua päivänä, jonka itse saat
-    mahdollisimman pian määrätä.
-
-    Uskollinen isäsi August Fr. Berting.
-
-Taannoin Barbro oli vain pikimmältään lukaissut kirjeen ja tuntenut
-suurta riemua. Nyt hän pyyhkäisi sitä miettivästi kädellään, ja hänen
-kasvojensa ilme vaihtui. Punaisen suun ympärille nousi väreitä, mutta
-niitä ei nostattanut itku, vaan jokin kiihkeän levottomasti kyselevä
-odotus.
-
-Isä ei ollut maininnut sanallakaan, että häntä ikävöitiin, vaikka
-sellainen lie tarkoitus ollut. Isä lausui ajatuksensa aina lyhyesti
-ja kuivahkosti. Ulla-täti tarvitsi hänet talouteen, se oli kaikkea
-muuta kuin houkuttelevaa, ja sellaiseen touhuun hän ei kyennyt hivenen
-vertaa. Hän tulee ehkä liikuskelemaan kotonaan jokseenkin samalla
-tavalla kuin täälläkin puuttumatta mihinkään, mitä muut tahtovat hänen
-tekevän. Oli hirveää olla niin kykenemätön ja -- hän oli myös haluton.
-
-Tämä itsetunnustus sai hänet alakuloiseksi ja hän huokasi raskaasti.
-Monen monta kertaa hän oli vertaillut itseään siskoihinsa ja huomannut,
-kuinka paljoa paremmin nämä suoriutuivat kaikesta.
-
-Birgit oli mainion sievä nuori rouva, jolla oli maailman suloisin
-pikku typykkä, jota hän hoiti mallikelpoisesti. Ja hän oli niin etevä
-perheenemäntä, että Ulla-tätikin ylisti häntä maasta taivaaseen.
-
-Elsa suoritti tutkintonsa aina parhailla arvolauseilla, ja toverit
-pitivät häntä sekä velvollisuuksien täyttämisen että rattoisuuden
-esikuvana. Einar-serkku ja hän olivat kuin parivaljakko; he pysyivät
-aina yhdessä ja vetivät tasaväkisesti.
-
-Ja Aina, kaikkien suosikki, varsinkin isän -- hänhän oli
-luokkansa paras eikä väsynyt milloinkaan. Hän otti osaa kaikkiin
-urheilukilpailuihin, ja myötäänsä oli sanomalehdessä, että
-"urheilumaailmassa hyvin suosittu neiti Aina Berting, vaikka onkin
-nuorin kilpailijoista, voitti ensimmäisen palkinnon".
-
-Hänellä oli kaikenkokoisia pokaaleja ja mitaleja, mutta Pojun
-mieleenkään ei johtunut ylpeillä voitonmerkeistään, hän oli vain
-tyytyväinen. Ja selvää oli, että voitot merkittiin kirjaan. Berting
-nuorempi oli synnynnäinen numeroihminen.
-
-No, siihenkö ilo loppuikin? Niinkö pian kupla puhkesikin, Babi hupakko?
-Hän veti otsansa ryppyyn, painoi kyynärpäänsä pöytää vasten ja rupesi
-punomaan hiuksiaan sormiensa välissä. Hänen käsiensä oli uskomattoman
-vaikea pysyä alallaan. Ne pelailivat tuhansin eri tavoin, milloin
-haparoivat hiuksia, milloin sormeilivat toisiaan, milloin hyppivät tai
-laahustivat pöydällä, milloin hypistelivät hametta, milloin liehuivat
-ilmassa.
-
-Hän ajatteli kulmat kurtussa ja huulet puoliavoimina. Isän kirja oli
-äkkiä vienyt hänet lähemmä kotia, joka viime vuosina oli hänestä
-toisinaan tuntunut omituisen kaukaiselta. Mutta nyt hän pääsee takaisin
-omaan rakkaaseen huoneeseensa. Hän tapaa kotikaupungin kaduilla
-tuttavia, saa kutsuja päivällisille ja tanssiaisiin, kuten aikaihmiset
-ainakin, ja sitten luultavasti menee kihloihin ja naimisiin, jos
-ilmestyy joku, joka hänestä huolii.
-
-Hän saa olla yhdessä muutamien luokkatoveriensa kanssa ja elvyttää
-vanhoja koulumuistoja. Harriet Lindvall ja Gudrun Wilkens jatkavat
-lukujaan ja suorittavat ylioppilastutkinnon. Toiset olivat päässeet
-koulusta viime keväänä.
-
-Mutta se, jonka tapaaminen tuotti Barbrolle suurinta iloa, oli
-Sonja Thomas, hänen kouluaikansa paras ystävätär. Nyt, sen jälkeen
-kuin Barbrosta oli tullut tunturihiiri (Sonjan antama nimitys),
-he olivat vieraantuneet toisistaan koko lailla. Alussa he olivat
-kirjoitelleet ahkeraan, mutta kun Barbro ei osannut kertoa muusta kuin
-tunturiluonnosta ja yksitoikkoisista päivistä, ajatteli Sonja olevan
-turhaa kuvailla kaikkia tanssiaisia ja pitoja, joissa hän kävi. Hän
-oli viettänyt koko kesän tanskalaisessa kylpylaitoksessa ja lähettänyt
-sieltä vain silloin tällöin jonkun maisemakortin, mutta Barbro ei
-epäillyt hetkeäkään, että he tulevat entiselleen, kunhan vain pääsevät
-oikein rupattelemaan -- ja nauramaan! Hän kuuli aivan selvästi Sonjan
-heleän, tarttuvan naurun. Sitä ei kukaan jaksanut vastustaa. Rakas,
-vallaton, ihastuttava Sonja, kuinka rajattoman hauskaa on saada taas
-kävellä hänen kanssaan käsikoukussa!
-
-Barbro loisti riemusta tätä ajatellessaan, ja ilo läikähdytti häntä
-niin valtavasti, että hänen täytyi pyrähtää ulos luonnon helmaan.
-Taivas oli kuulakan sininen, valoa säteilevä ilma oli oikein kesäisen
-lämmin, vaikka jo oli elokuun loppu. Pienellä piha-aukealla lojua
-lekotteli valkea lappalaiskoira.
-
-Parilla harppauksella Barbro pääsi ystävänsä Vahdin viereen. Hän
-tarttui koiran etukäpäliin, nosti sen pystyyn takajaloilleen ja rupesi
-tanssimaan haukkuvan kavaljeerinsa kanssa rallattaen:
-
-    "Minä lähden kotihini, pois, pois, pois!
-    Minä lähden kotihini, pois, pois, pois,
-    ihan minä ilohoni halkeen!"
-
-Tulipa vihdoin rouva Granlund eteisen kuistille ja kysyi verkkaisen
-laulavalla äänellään:
-
-"Mitä meteliä tämä on, Barbro? Hiljaa, Vahti!"
-
-"Anteeksi, Sara-täti! Kiitos musiikista, Vahti! Ja nyt suu kiinni,
-haukkuseni. Käyppä taas paistattamaan päivää."
-
-Barbro kiepsautti kullanruskean hiuskiemuran otsaltaan ja juoksi
-papinrouvan luo.
-
-"Sinä olet aivan resuisen näköinen, Barbro, ja hirveän muistamaton
-olet myöskin, rakas ystävä. Sanoinhan sinulle, että sinun on tultava
-keittiöön oppimaan keittämään helppotekoista porkkanahilloketta, mutta
-olen saanut odottaa turhaan. Jos tahtoo jotakin saada aikaan tässä
-maailmassa, hyvä lapsi, niin on oltava huolellinen ja säntillinen."
-
-Kun Sara-täti pani puhekoneensa käyntiin, niin syntyi siitä aikamoinen
-moraalisaarna, kuten Barbro nimitti noita joka päivä uudistuvia
-kehoituksia, joiden teho, paha kyllä, oli vallan vähäinen. Kyllähän
-Barbro tarjoutui toisinaan sekä puutarhatöihin että talousaskareihin,
-mutta Sara-täti ei voinut milloinkaan luottaa häneen, sillä kesken
-kaiken hän saattoi kiintyä lukemaan jotakin kirjaa tahi takertua
-johonkuhun muuhun papinrouvan mielestä aivan joutavaan hommaan niin
-kovasti, että jätti työnsä sikseen. Hän koetti kuitenkin näyttää
-hyvin katuvaiselta ja taipuvaiselta korjaamaan laiminlyöntinsä, ja
-sentähden tuntui rouva Granlundista varsin ihmeelliseltä, kun hän sai
-vastaukseksi:
-
-"Sara-täti, porkkanahilloke saa minusta nähden olla niine hyvineen.
-Minä en kajoa siihen sormellanikaan tänään. En halua puuttua mihinkään
-ikävään, tahdon vain iloita."
-
-"Mitä nyt on tekeillä?"
-
-Barbro sävähti hehkuvan punaiseksi. Kas niin, nyt hän kuitenkin oli
-ilmaissut ihastuksensa, ja hän _ei ollut_ tehnyt sitä hienosti eikä
-kiltisti. Senvuoksi hän sanoikin erittäin säveällä ja hyvin hiljaisella
-äänellä:
-
-"Minä saan matkustaa kotiin kolmen viikon päästä, ja vaikka olen
-viihtynyt täällä mainion hyvin, niin on kuitenkin oikein hauska päästä
-isän, siskojen ja toverien pariin."
-
-"Sen kyllä ymmärrän", myönsi Sara-täti, "mutta vahinko vain, että
-Barbro on niin vähän oppinut. Se ei ainakaan ole minun vikani."
-
-"Ei tietystikään! Jos minulla olisi ollut vähänkin taipumusta, niin
-minusta olisi täällä tullut paksu keittokirja, ja silloin olisin
-kelvannut vaikka minkä vanhan, sairastelevan syömärin ruoanlaittajaksi,
-mutta eikö täti usko, että oppi voi jäädä minuun kypsymään ihaniksi
-tulevaisuuden hedelmiksi?"
-
-Säteilevät,siniset tytönsilmät välkkyivät kuin kokonainen kimppu
-auringonsäteitä vakavaa, harmahtavaa papinrouvaa kohden, jonka tukka,
-hipiä ja puku, jopa luonnonlaatukin olivat samanväriset.
-
-"Siitä minulla ei ole mitään toivoa", vastasi Sara-täti aivan kuin
-kirjasta lukien, "mutta saattaa olla, että sallimus voi keksiä sinulle
-jotakin muuta hyödyllistä tehtävää".
-
-"Niin, Sara-täti, mustilla lampailla on aina eriskummaisuuden arvo.
-Ja kun joku oikukas olento kyllästyy virheettömiin valkoisiin, niin
-ehkäpä hän sitten vilkaisee hyväntahtoisesti minun puoleeni. Kaikkein
-edesvastuuttominta lienee naimisiinmeno, niin että se kai on minun
-ainoa pelastukseni."
-
-Sara-tädin kuihtuneille kasvoille nousi ankaran paheksuva ilme.
-
-"Sinä puhut puuta heinää, lapsi. Ei mikään naisen kutsumus ole suurempi
-ja tärkeämpi kuin olla hyvä puoliso."
-
-"Hohhoo ja-jaa", naurahti Barbro parantumattoman vallattomasti, "siinä
-meni sekin mustan lampaan tulevaisuudentoive. Rakas Sara-täti, silloin
-on parasta, että pyhitän sieluni porkkanahillokkeen keittoon osatakseni
-edes jotakin."
-
-"Ei se ainakaan haittaisi", vakuutti rouva Granlund järkähtämättömän
-tyynesti.
-
-"Aion tästä lähteä Enok-setää vastaan. Hänellä on kai paljon kantamista
-kylältä -- onnellisten vanhempien antamia lahjoja. Oikein käy sääliksi,
-kun hän saa yksinään retuuttaa puolta tusinaa poronjuustoa ja lisäksi
-ehkä karhunpaistia. Täytyy muistaa, Sara-täti, että hänen oikeassa
-käsivarressaan on leini."
-
-Rouva Granlund vain pudisti päätään ja huokasi raskaasti. Nykyisessä
-mielentilassaan Barbro ei kuitenkaan paljoa välittänyt, millä tavoin
-hänelle lähtölupa annettiin, vaan lensi sisälle hakemaan hattuaan ja
-sitten takaisin ulos.
-
-Hän oli kulkenut tuon tien metsän halki ja ketojen poikki lukemattomia
-kertoja, poiminut kevään ja kesän kukkia rantanotkosta ja nähnyt
-lumivyöryjen, jotka auringon lämpö oli irroittanut, luisuvan pitkin
-rinnettä, kunnes ne heittäen kaiken arvokkuutensa roiskahtivat
-hillittömästi viimeiseltä jyrkänteeltä alas ja musertuivat rosoisiin
-kalliopaasiin.
-
-Hän oli opastanut eksyneitä matkailijoita oikealle tielle ja
-vaeltanut täällä Lailan ja Silokin parissa, jotka aluksi olivat
-ymmärtäneet häntä yhtä vähän kuin hän heitä. Tänään hän ei ollut
-halukas olemaan kenenkään oppaana eikä hän myöskään tahtonut kuunnella
-tunturitoveriensa haparoivaa ja hitaanpuoleista keskustelua. He eivät
-kuitenkaan ymmärtäneet, että hänestä oli suuri ilo lähteä tältä
-seudulta, missä heidän mielipiteensä mukaan ei puuttunut mitään
-viihdyttävän elämän edellytyksiä.
-
-Erään matkailijan hän kuitenkin kohtasi. Tämä oli nuori mies, jolla oli
-reppu selässä ja ylioppilaslakki päässä. Hän kysyi tietä kylään.
-
-"Kääntykää takaisin ja seuratkaa minua, niin pääsette sinne", selitti
-Barbro kuivahkosti. Hän ei tahtonut, että matkailija häiritsisi hänen
-ajatuksiaan.
-
-Mutta onhan selvää, että kun kaksi nuorta ihmistä kulkee rinnakkain
-kapealla tiellä, heidän täytyy sanoa toisilleen jotakin. Ja Barbro se
-muuten aloitti puheen. Hän osoitti seuralaiselleen erästä jäätikköä,
-joka välkkyi kaukana ruusunhohteisessa auringonpaisteessa.
-
-"Ette ole norrlantilainen", sanoi nuori mies.
-
-"En olekaan, olen Länsi-Ruotsista, vaikka olen asunut täällä pari
-vuotta. Mutta nyt saan lähteä kotiin."
-
-"Sepä ihmeellisen hauska sattuma. Mitähän, jos osuisimme
-matkatovereiksi? Jollen erehdy, olemme teidän kielimurteestanne
-päättäen samasta kaupungista."
-
-"Hyi, sen kyllä kuulee; huomasin sen heti", selitti Barbro
-vilpittömästi. "Tuskin lienee toista murretta, jonka niin helposti
-tuntee, mutta minä luulin sen jo jonkun verran karisseen puheestani."
-
-"Samaa minäkin olen luullut itsestäni", nauroi nuori mies, "mutta tuon
-murteen laita on niinkuin seebran viirujen, joista aapiskirja opettaa,
-etteivät ne milloinkaan lähde pois. Olen sille kuitenkin tällä kertaa
-kiitollinen. Oli hyvin hauska tavata joku ihminen tässä erämaassa."
-
-"Vieläkös mitä, ei täällä ole niin harvassa ihmisiä, olette varmaankin
-eksynyt oikealta suunnalta. Eikö teillä ole karttaa tai kompassia, kun
-ette osaa edes kylään?"
-
-"Älkää pilkatko, neiti! Karttani jäi erääseen autiokotaan, jossa vietin
-viime yön, ja kompassi unohtui Jellivaaran hotelliin."
-
-"Meillä on muutamia kosketuskohtia", nauroi Barbro. "On virkistävää
-kuulla kerran muidenkin huolimattomuudesta. Saatte uskoa, että minun
-huolimattomuuttani märehditään aamusta iltaan."
-
-"Nielaistaan se nyt sitten lopullisesti. Asiasta toiseen, sallitteko,
-että sanon, kuka ja mikä minä olen? Me ruotsalaiset esittelemme
-mielellämme itsemme."
-
-"Niin, ja sitten on koko runollisuus tipotiessään."
-
-"Olisiko teistä sitten erinomaisen runollista, jos sattuisimme
-vastakkain oman kaupunkimme kadulla ensi talvena, ja te ajattelisitte:
-tuo on se, jonka tapasin tuntureilla. En tiedä, mikä hänen nimensä on,
-mutta hutilus oli, kun karttansa ja kompassinsa unohti."
-
-"Ei ole ensinkään varmaa, että osumme vastakkain. Kaupunki ei ole
-niinkään pieni. Yhtä luultavaa on, että tämä jää vain erämaan
-seikkailuksi. Kohdattiin vain ja sitten hyvästi. Nyt te jo osaatte
-mennä, minä käännyn takaisin. Näen Enok-sedän -- pastori Granlundin --
-tulevan tuolla. Minun on mentävä häntä vastaan."
-
-"Mutta jos joudumme samaan junaan, ettekö silloin tahdo minua tuntea,
-neiti?"
-
-"Kyllä, miks'ei!" Barbro nyökäytti päätään toverillisesti. "Sanokaamme
-_au revoir_."
-
-Kohta tämän jälkeen Barbro huusi:
-
-"Enok-setä, hohoi!"
-
-Ylioppilas oivalsi, ettei tyttö piitannut hänestä sen enempää. Kohtaus
-oli hänen mielestään aika virkistävä, ei siksi, että neiti olisi ollut
-erikoisen näköinen tai muuten viehättävä, mutta hänen käytöksensä
-oli reipas ja luonnollinen eikä hän välittänyt keimailla kauniilla
-silmillään enemmän kuin sanoa mitään "purevaakaan", kuten muut tytöt.
-
-Hän olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että tuo tyttö oli Barbro Berting,
-joka oli paljon kujeillut koulussa ja jota Harald Witt oli yhteen
-aikaan hakkaillut. Hänethän oli lähetetty pois kotoaan, kun pappa
-Berting oli kyllästynyt hänen juonitteluunsa, kuten Inga Rolander oli
-kertonut. Nyt hän ei ollut ensinkään juonittelevan näköinen, mutta
-tuskinpa sellainenkaan, kuin tukkukauppias toivoi. Hänessä oli liian
-paljon lennokkuutta soveltuakseen Bertingin taloon. Hän sanoi itseään
-hutiloksi -- se ei ole miellyttävä ominaisuus tytössä!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Illalla Barbro kirjoitti päiväkirjaansa:
-
-28/8. Tapauksista rikas ja suloinen päivä. Ensin isän kirje, joka
-sai minut iloiseksi ja sitten pahoilleni ja sitten taas iloiseksi.
-Sitten ylioppilas. Saattaa olla hyvä, että merkitsen muistiin hänen
-ulkomuotonsa, jos sattuisimme tapaamaan. On aika jännittävää muistella
-sitä sitten, kun haukotuspäivät tulevat. Minä ja'an ajan:
-
-Punaisiin päiviin = iloisiin ja sisällysrikkaisiin.
-
-Sinisiin päiviin = uutteran työn varsinaisiin päiviin.
-
-Haukotuspäiviin = ikäviin, tyhjiin ja pitkiin.
-
-Ei mutta, nytpä unohdan kirjoittaa ylioppilaasta. Hän oli notkea ja
-sorearyhtinen, jalat suorat ja niska hirveän hauska. Tukka oli ruskea
-ja lyhyeksi leikattu. Kasvot parahultaisen kokoiset ja nenä juuri
-semmoinen kaartuva, jota en ikinä osannut piirustaa koulussa, vaikka
-kuinka olisin tuijottanut 'Nuoren roomalaisen' mallipäätä. Suu kyllä
-kehittyy edukseen, kun viikset kasvavat. Se on leveähkö. Silmät --
-niin, niitäpä en muistakaan, vaikka ne eivät olekaan vähäpätöinen
-tuntomerkki.
-
-Se johtuukin siitä, että tunnen vain harvoja poikia" -- hän veti
-paksun viivan viimeisen sanan yli ja kirjoitti sen sijaan -- "herroja.
-Ne ovat Harald Witt, mutta hän on Karlberg-opistossa, ja Gunnar
-Örn kauppaopistossa ja Holger Boye, joka lueksii Lundissa. Hän on
-lähettänyt minulle terveisiä Elsan kautta, mutt'ei ole kirjoittanut
-kertaakaan.
-
-Barbro laski kynän lepäämään ja katsoi nyrein mielin kirjaan. Mitä
-roskaa hän oli taas töhertänyt! Hänen päiväkirjansa, josta tietysti
-piti tulla siistin asun ja lennokkaiden ajatusten näyte -- niin hän oli
-päättänyt -- olikin itse asiassa surkean sekasotkun temmellystanner,
-jossa vilisi mustetahroja, pyyhittyjä kohtia, vinoja rivejä, hutiloiden
-kirjoitettuja säkeistöjä, hät'hätää kyhättyjä mietteitä ja hajanaisia
-ajatuksia. Kesken kaiken töksähti esiin selostus kermakaramelleista ja
-penikkataudin oireista. Barbro näet odotteli vahvasti saavansa Vahdin
-perillisen mukaansa kotiin.
-
-Hän kastoi kynän uudelleen ja päätti kirjoittaa jotakin järkevää, koska
-tämä päivä tavallaan aloitti uuden vaiheen hänen elämässään. Tyhjälle,
-valkealle lehdelle hän siis kirjoitti:
-
-"Barbro, sinä Bertingin huonekunnan tyhmin, laiskin ja epäonnistunein
-jälkeläinen, paranna itsesi. Sano itsellesi: 'minä tahdon' -- ei, se ei
-auta. Keksi jotakin muuta. 'Uppåt och framåt' [Ylöspäin ja eteenpäin.
-Suom.], se olkoon valiolauselmani."
-
-Hän viskasi kynän pois, sillä äkkiä juolahti hänen mieleensä uusi
-aate. Hän piirtää käsivarteensa U:n ja F:n. Erään merimiehenkin hän
-oli nähnyt piirtävän sillä tavoin nimikirjaimensa. Barbro kärsi kivun
-kuin spartalainen tehdessään tämän suurtyön ja raapiessaan ihonsa rikki
-syövyttääkseen käsivarteensa nuo pienet, epäselvät kirjaimet avuksi ja
-opiksi itselleen hädän hetkenä.
-
-Ei ollut ketään, jolta hän olisi kysynyt neuvoa; isän puoleen hän ei
-tohtinut kääntyä, jos oli tehnyt jotakin hassua, ja vielä vähemmin
-Ulla-tädin puoleen. Birgit asui Tukholmassa, ja hänellä oli työtä
-omissa oloissaan. Vanha isoäiti Skoonessa oli ainoa, mutta sill'aikaa
-kuin kirje ehtii kulkea edestakaisin, saattoi Barbro tehdä monia
-tyhmyyksiä, kun sille päälle sattui. Huu, kuinka hän katui myöhemmin
--- hän tunsi olevansa aivan kuin pimeänarka, joka ei löydä tietä
-päivänvaloon.
-
-
-
-
-II.
-
-SYNTYMÄPÄIVÄ.
-
-
-Barbrosta oli tosiaankin aika noloa jäädä ihan ilman matkaseikkailuja,
-joita olisi voinut kerroskella tai kätkeä mieleensä kallisarvoisena
-muistona. Hän oli näet odottanut hyvin paljon pitkästä, omintakeisesta
-matkasta. Mutta ei näkynyt edes ylioppilasta. Jonkun verran puuhaa
-ja pientä haittaa oli kolmen viikon vanhasta Vahti-penikasta. Se
-oli saanut isänsä nimen ja valkean turkin. Naisten osastossa ei
-ensin kukaan ollut tietävinäänkään tästä huonosti kasvatetusta pikku
-herrasta, mutta vähitellen se sitten voitti puolelleen sekä vanhojen
-että nuorten sydämet, ja Barbro pääsi matkustajien suureen suosioon
-sirkeän penikan vuoksi, joka muiden pikkulasten tavoin enimmäkseen
-veteli unia.
-
-Ulla-täti ei tietystikään lausunut helliä sanoja Vahdille
-tervetuliaisiksi. Mutta Aina ilmaisi heti hyväksyvän kantansa; ja
-silloin oli myös isän suosio saavutettu. Seuraavana päivänä tulonsa
-jälkeen Barbro täytti seitsemäntoista vuotta.
-
-Hän sai kauniin syntymäpäiväpöydän ja paljon lahjoja. Isä antoi hänelle
-antiikkisen teekaluston ja kullatusta hopeasta tehdyn sokeriastian
-sekä isänmaallisen historiateoksen. Ulla-tädin lahja ei ollut niin
-mieleinen. Tämä oli tilannut puoli tusinaa aimo keittiöesiliinoja
-ja niiden lisäksi pieniä valkeita myssyjä, joiden piti olla tukan
-kaunistuksena ruoanlaitossa.
-
-Birgit oli lähettänyt Babille oman ja pikku tyttönsä valokuvan. Sen
-mukana seurasi kokonainen albumi amatööri-valokuvia tästä pikku
-esikoisesta, kokoelma, joka olisi ollut mielenkiintoisempi ylpeälle
-äidille kuin seitsentoistavuotiaalle tädille. Tämä suvaitsikin mutista
-kolmannentoista kuvan jälkeen:
-
-"Ei, nyt en jaksa enää katsella sinua, paksua palleroa!"
-
-Elsa, joka ei vielä ollut matkustanut Lundiin, oli lyöttäytynyt yhteen
-Ainan kanssa ja ostanut syntymäpäivälapselle marmorisen veistokuvan.
-Barbro sai heti tietää Ainalta, paljonko se oli maksanut. He olivat
-saaneet sen huokealla, sillä marmorissa oli pieni vika. Aina oli hyvin
-tyytyväinen, kun oli havainnut sen ja tehnyt hyvät kaupat. Hän ei olisi
-voinut antaa milloinkaan itselleen anteeksi, jos olisi maksanut saman
-hinnan virheellisestä Psykestä kuin virheettömästä.
-
-Tukkukauppias Berting piti seitsentoistavuotiaan kunniaksi suuret
-päivälliset, mutta hän ei kutsunut niille nuorta väkeä. Talon
-seurapiiriin kuului enimmäkseen lapsettomia perheitä tahi iäkkäitä
-poikamiehiä. Ja tällaiset sedät eivät olleet Bertingin tyttöjen
-suosikkeja. He eivät osanneet milloinkaan keskustella mistään muusta
-kuin "liikkeen" asioista. Ja kun heitä oli useampia, sanoivat tytöt
-heitä siitä syystä "ikiliikkujiksi".
-
-Sonja Thomas oli ainoa vieras, jonka Barbro otti vastaan rajun
-ihastuneesti. Sekä Sonja että hänen ruusunsa saivat riemuitsevan
-syleilyn.
-
-"Vai niin, vai olet sinä nyt tuon näköinen, pikku tunturihiiri", sanoi
-Sonja, ja Barbro huomasi heti, että hänen äänensävynsä oli kypsynyt ja
-kehittynyt.
-
-"Mitä merkitsee olla 'tuon' näköinen?" kysyi Barbro nauraen. "Olen
-puolta päätä pitempi kuin sinä, pieni paapero."
-
-"Pieni, mutta pirteä, Babi! -- Sinä olet pulskistunut, jos sanon
-suoraan. Minusta on suuri nautinto näytellä sinua meidän joukolle."
-
-Päivälliset olivat hyvin ikävät, ja Barbro huomasi surukseen, että
-kodin jäykänlainen, painostava mieliala oli pysynyt entisellään.
-Ruokapöydän huolittelu ja astiat sekä monet ruokalajit vaikuttivat
-häneen sen sijaan aivan toisella tavoin kuin ennen hänen kotoa lähtöään.
-
-Ennen hän ei ollut ajatellut, että he olivat rikkaita Bertingejä,
-mutta kun hän nyt vertasi sitä suurta komeutta, mikä kotona vallitsi,
-tunturien köyhään pappilaan, niin hän ihmetteli, ettei siellä
-ollut kaivannut kaikkea sitä ylellisyyttä, mihin oli tottunut aina
-lapsuudestaan saakka.
-
-Vaikka talon tyttäret nyt olivat nuoria naisia -- Aina oli kesällä
-käynyt rippikoulun --, tuntui heissä kuitenkin olevan sitä arkuutta,
-mihin Ulla-tädin jankutus ja isän jurous jokapäiväisessä elämässä oli
-heidät totuttanut. Sonja sen sijaan ei salannut viehkeätä, pulppuilevaa
-eloisuuttaan. Hän, joka oli vanhempiensa jumaloima ainoa lapsi, oli
-saanut vapaasti kehittyä ihastuttavan vallattomaksi, ja hänen pieni,
-kaunis päänsä ja siromuotoiset pikku kätensä liikkuivat myötäänsä.
-Punaisten huulien lomista välkkyi tasainen valkea hammasrivi. Ylähuuli
-oli lapsellisen lyhyt ja pehmeästi kaartuva.
-
-Barbro ei voinut katsella häntä kyllikseen. Hänen herkästi syttyvässä
-sydämessään paloi ihmettely ja ihailu, ja Sonjahan oli ollut aina hänen
-ihanteensa.
-
-Pitkistä, kuivista puheista sai myös päivän sankaritar osansa. Hänelle
-piti puheen isä, joka oli nähtävästi halunnut sovitella sanottavansa
-leikilliseen muotoon. Mutta hän oli tätä ennen puhunut jo kahdelle
-seitsemäntoistavuotiaalle, ja kun hän ei ollut mikään kaunopuhuja,
-tuntuivat sanat hieman kuluneilta ja mauttomilta.
-
-Vasta kun tytöt neljän kesken menivät Barbron huoneeseen ja asettuivat
-mukavasti istumaan ison makeismaljakon ympärille, kävi mieliala
-rattoisaksi ja iloiseksi.
-
-He olivat ehtineet istua vain vähän aikaa, kun koputettiin oveen.
-Sisäkkö toi tukun sähkösanomia.
-
-Barbro sävähti tulipunaiseksi. Sähkösanomia hänelle -- käsittämättömän,
-rajattoman ihanaa, että niin monet olivat muistaneet häntä. Hän
-katseli noita siniharmaita papereja, pari loistosähkösanomaa oli totta
-totisesti myöskin.
-
-Sonja tarjoutui mielellään lukemaan ne ja iski samassa salavihkaa
-silmää Elsalle ja Ainalle. Nämä hymähtivät. Oli mainion hassua
-nähdä Barbron ihastuneita kasvoja. Tytöt olivat näet yksissä tuumin
-sepittäneet sähkösanomat. Aina oli ne kirjoittanut koneella. Lomakkeet
-oli hankkinut Sonja. Hänellä oli aina keinonsa saada toiveensa
-toteutumaan.
-
-"Herranen aika, onpas vanha 'Köntyskin' muistanut sinua", nauroi Sonja,
-"et kai ole unohtanut mainiota ruotsinkielen opettajaasi, Babi?"
-
-"Enhän toki! Mutta millä minä olen sen ansainnut..."
-
-"Synnintunnustus myöhemmin -- nyt sähkösanomat. Kuulkaamme!
-
-    "Onnistu elämästäs laatimaan aine,
-    jaoitus muodosta tarkkaan ja huolella vainen.
-    Mieleesi kiel'opin säännöt ja puhtaus paina,
-    mi sepitelmän tärkeä puoli on aina.
-
-                    Fil. lisensiaatti Emma Holback."
-
-"Kirjoittaako hän runoja?" ihmetteli Barbro mitään aavistamatta. "Sitä
-en olisi ikinä uskonut 'Köntyksestä'."
-
-Aina tirskahti, mutta Sonja vilkaisi häneen varoittavasti ja sanoi:
-
-"Kaikki tekevät sillä tapaa sähkösanomissa, _kleine Geburtstagsblume!_"
-
-"Jatka", kehoitti Elsa.
-
-"Tämäpä on lyhyt ja selvä", sanoi Sonja silmäiltyään seuraavaa
-sähkösanomaa:
-
-    "Seitsemäntoistahan ei oo Mimerin kaivo, toki lie talttunut
-    kielesi raivo.
-
-    Tuulonen ja Sulonen."
-
-"Sitä eivät Rothin neidit ole kirjoittaneet", kivahti Barbro. "Joku on
-sen tekaissut".
-
-"Johan nyt! He ovat kai muistaneet sinun lystikkään koulurunosi", sanoi
-Sonja.
-
-"Älä lörpöttele!" Barbro ravisti ystävätärtään. "Minua on aika lailla
-hävettänyt ja kaduttanut mokoma häväistysveisu. Oikeastaan on ilkeää,
-että kaikista tyhmyyksistä, joita on tehnyt, muistutetaan heti
-kotiin tultua. Minua on _kovasti_ kaduttanut. Aivan typerää on ivata
-opettajattaria."
-
-"Hirveän sopimatonta", mutisi Aina melkein tukehtumaisillaan. Näöstä
-päättäen luuli hänen kamppailevan itkua vastaan. Ainakin kihosi hänen
-silmiinsä kyyneliä, mutta hän ei ollut vähääkään vihaisen näköinen.
-
-Sonja pudisti uhkaavasti etusormeaan.
-
-"Kuuntelehan, Bab!"
-
-    "Alt lægger for din Fod jeg ned,
-    mig ruller lille, svær og bred.
-
-                            Holger Boye."
-
-"Holgerilta!" Barbro vilkastui äkkiä. "En luullut hänen välittävän
-minusta hituistakaan. Minkälainen hän on nykyjään, Sonja?"
-
-"Entisellään. Sukkela, paksu, hyvä ja hauska."
-
-"Olisipa somaa tavata häntä. Olen suoraan sanoen ollut siinä uskossa,
-että hän on laihtunut. Se pukisi häntä. Onhan siellä vielä kaksi
-sähkösanomaa, Sonja."
-
-"On, on! Numero yksi!"
-
-    "Sieväksi, siivoksi tullos, ja kattilaa, kauhoja käytä,
-    porkkanan keitossa, leivän paistossa taitosi näytä,
-    puoliso saaos mieleinen taivahan Herran,
-    seitsemääntoista kun liittyvi seitsemäntoista taas kerran.
-
-                                             Täti Sara Granlund."
-
-"Höpsis! Ilvettä alusta loppuun", nauroi Barbro. "Yksissä tuumin
-sepustettu, sen näen silmistänne."
-
-Sonjan liukasliikkeinen kieli kurkisti uteliaana suusta.
-
-"Ei taida kannattaa kieltää, tytöt, että olemme syntipukkeja, mutta
-tämä ei ainakaan ole meidän tekoa, se on syntynyt ilman meidän teräviä
-päitämme. Ole hyvä ja katso itse, se on lähetetty oikealla tavalla. Ja
-loistosähkösanoma onkin, kuinkas muuten!"
-
-Barbro katsoi epäluuloisesti viimeistä sähkösanomaa, mutta se oli
-todellakin oikea, ja hän otti sen hyvin jännittynein mielin.
-
-Siinä oli:
-
-    "Eläköön Barbro Berting! _Au revoir_!"
-
-Ei enempää eikä vähempää.
-
-Barbro ajatteli heti, tietämättä itsekään miksi, kotikaupunkinsa
-ylioppilasta, jonka oli kohdannut kapealla tunturipolulla ja jota ei
-sen koommin ollut nähnyt. Heistä ei ollut tullut matkakumppaneja,
-vaikka ylioppilas oli luullut. Barbro oli haeskellut häntä sekä
-asemilla että ravintolavaunusta, mutta turhaan.
-
-Tuntui hämärältä, kuinka nuorukainen oli saanut tietää, että tänään
-oli hänen syntymäpäivänsä, vaikka olihan se ajateltavissa. Siinä
-tapauksessa hän on tietysti vain kujeillut, ja se on oikeastaan
-hävytöntä.
-
-Barbro repi sähkösanoman pieniksi palasiksi.
-
-"Paljasta roskaa", sanoi hän, "mutta teitä minä kiitän muista".
-
-"Ahaa, pieniä tunturisalaisuuksia", huomautti Sonja, "sepä hauskaa.
-Mikähän ihmeen otus se mahtaa olla, jonka olet tavannut erämaassa?"
-
-"En ole tavannut kerrassaan mitään muuta kuin sääskiä ja sopuleja,
-mutta ne eivät ole niin sivistyneitä, että voisivat lähetellä
-sähkösanomia. Mutta nyt voisimme tehdä jotakin muuta. Emmekö kirjoita
-_bouts-rimés_?"
-
-"Ei, säästä siitä huvista", huusi Aina. "Minä kammoan runoja.
-Laskuarvoitukset ovat paljoa hauskempia."
-
-"Ja minä suosin jumalallista laiskuutta", sanoi Sonja, "jota saa
-häiritä vain joku tanssiaskel, mutta nyt on minusta parasta, että
-heittäydymme suloisen vetelyyden lohtuisaan syliin! Oo, nämä isoäidin
-tuolit ovat hurmaavia, kun ne ihan tuhlaavat väljyyttä. Elsa,
-tarvitsetko tuota vihreää silkkityynyä?"
-
-"En, ole hyvä, ota! En kaipaa selänpehmikettä. Muuten lähdenkin tästä
-laittamaan tavaroitani matkakuntoon. Poju, sinä, joka olet kätevä, saat
-tulla minua auttamaan!"
-
-"Kyllä, olkoon menneeksi", mukausi Aina mielellään, "kun kerran on
-päässyt uskotun palvelijan asemaan nuoruudesta huolimatta".
-
-Hän nousi hartevana ja suoraselkäisenä. Hänen päänsä kekotti rohkeasti
-tanakassa kaulassa. Hiukset valuivat taalalais-miesten tapaan
-leikattuina ja pellavankeltaisina otsalle ja poskille. Poju oli omalla
-uhallaan leikannut uhkeat palmikkonsa ja kuunnellut Ulla-tädin toruntaa
-harvinaisen tyynin mielin, sillä lyhyeksi leikattu tukka miellytti
-häntä. Se ei haitannut urheillessa.
-
-"Nyt saan pitää sinut ihan yksin", sanoi Barbro hyvillä mielin
-Sonjalle, kun tytöt olivat menneet. "Onpa siitä aikaa, kun saimme
-jutella oikein rauhassa. Tiedätkö, minulla ei ole ollut ketään, jolle
-olisin voinut keventää sydäntäni. Vaikka eipä minulla ole ollut mitään
-kevennettävääkään -- surkeaa!" lisäsi hän.
-
-"Hoo, kyllä kai sitä tulee", lohdutti Sonja. "Äskeinen sähkösanoma
-merkitsee, ettet ole ollut aivan ilman elämyksiä. Saat huoleti puhua
-minulle, mitä hän oli miehiään."
-
-"En tiedä -- luulen kuitenkin -- vaikka se on tyhmää."
-
-"Sinähän olet niin varovainen, kuin olisit ladattu harvinaisilla
-salaisuuksilla. Anna pamahtaa vain, Babi! Pam!"
-
-"Luulen, että sähkösanoma taitaa olla eräältä ylioppilaalta --"
-
-"Pohjanperäläiseltä heilalta!"
-
-"Eikö mitä -- eräältä ylioppilaalta, jonka kerran tapasin."
-
-Sonja vihelsi vallattomasti.
-
-"Mikä hänen nimensä on?"
-
-"En tiedä. Hän on täältä. Ja hän on tietysti sähköttänyt vain
-kujeillakseen! 'Eläköön Barbro Berting! _Au revoir_!' Ihan varmaan hän
-tahtoo ärsyttää minua, ymmärrätkö?"
-
-"En, niin viisas en ole. Hän ihailee sinun ruskeita kiharoitasi ja
-syviä silmiäsi. Tuolla alalla minä olen erikoistuntija. Minulla on
-varsin kunnioitettava kokemusvarasto, mutta nyt olen joutunut kiikkiin."
-
-"Oletko -- oletko kihloissa?"
-
-"En, mutta rakastunut -- inhottavasti rakastanut erääseen
-tummasilmäiseen kandidaattiin, jolla on ruskea, lyhyeksi leikattu tukka
-ja pitkät koivet, roomalainen profiili ja hieman liian leveä suu --"
-
-"Sehän on --" Barbro vaikeni äkkiä ja nielaisi sanat "minun
-ylioppilaani".
-
-"Mitä sinä nyt? Sanoinko jotakin sopimatonta?"
-
-"Et suinkaan, en minä sitä tarkoita", puolusteli Barbro. "Asuuko hän
-tässä kaupungissa?"
-
-"Asuu, mutta hän matkusti eilen illalla Lundiin.
-Hän on reserviluutnatti ja aikoo nyt suorittaa
-filosofiankandidaatti-tutkinnon, niin että meistä tulee sivistynyt
-pari. Minulla puolestani on näet henkisenä eväänä kunnianarvoisa
-Fredinin koulu."
-
-"Onko aivan varmaa, että menette naimisiin?"
-
-"Emme ole vielä päässeet siihen kysymykseen, mutta kai se sekin
-joutuu. Oletan, ettei hän henno sammuttaa minun liekehtivää
-lempeäni. Toistaiseksi minä huvittelen ja kehitän hyvänpuoleisia
-seurusteluavujani. Entä sinä, aiotko ryhtyä johonkin erikoiseen
-tulevana talvena? 'Lastenhoitohan' on nyt hirveästi muodissa, ja minun
-puolestani saa ollakin."
-
-"Ja minulla on Vahdissa hoitamista. Muuten on tarkoitus sellainen,
-että minun on puututtava talouteen. Tuossa näet virkapuvuston." Barbro
-osoitti esiliinoja, jotka olivat syntymäpäiväpöydällä.
-
-"Istu ja pala, mikä kauhistus! Babi-parka! Mutta polta pohjaan vahvasti
-ja suolaa, niin että kirvelee, silloin pääset mokomasta irti."
-
-"Se olisi ihanaa, mutta jotakin tahtoisin sijaan. Jotakin oikeaa.
-Muistatko niitä Goethen säkeitä, joita vanha, rakas johtajattaremme
-usein toisteli:
-
-    "Immer höher muss ich steigen,
-    immer weiter muss ich schauen!"
-
-"Muistan. Mihinkä sinä siis tahdot kiivetä ja mitä tähyillä?
-Luultavasti parnassolle?"
-
-"En, sinne en kelpaa." Barbro muuttui alakuloiseksi ja loi katseensa
-alas. Hänen kaikki kymmenen sormeaan haroivat pöytäliinan ripsuja. "On
-aivan nurinkurista, kun ei tiedä miksi ruveta. Pelkkä naimisiinmeno on
-niin mitätöntä."
-
-"Niin, varsinkin niin suuresta sielusta kuin sinä olet, Babi!
-Minullakin saisi muuten olla halua antautua jollekin alalle --
-esimerkiksi näyttelijättäreksi. Olisitpa nähnyt minut viime talvena
-Punaisen ristin iltamassa. Minä olin Annana 'Turhantarkassa
-veljenpojassa' ja sain paljon kiitosta. Nyt opiskelen lausuntoa ja
-plastiikkaa -- huvikseni vain, mutta jollakin kurssillahan täytyy
-käydä, vai mitä?"
-
-Barbro ei ollut kahteen vuoteen kuullut tuota virtanaan pulppuilevaa
-kielenkerkeyttä, joka oli Sonjan erikoisala, ja se tuntui hänestä
-vieraalta. Heidän käydessään koulua oli ollut itsestään selvää, että
-välitunnit kuluivat puheluun, jossa sanat ryöppysivät kiireisenä
-koskena, mutta nyt tuntui Barbrosta, että Sonja taivutteli kieltään
-niin nopeasti, ettei ajatus pysynyt mukana. Hän ei tietänyt, mitä
-oikeastaan oli odottanut tältä jutteluhetkellä, mutta jotakin vallan
-toista se oli ollut kuin mitä se nyt antoi.
-
-Ja kun ilta päättyi ja hän istui yksinään kirjoituspöydän ääressä,
-jolla Sonjan ruusut olivat saaneet kunniasijan, otti hän alakuloisesti
-päiväkirjansa aikoen kirjoittaa siihen jotakin.
-
-Syntymäpäivänä oli kyllä ollut hyvin hauska, mutta seitsemäntoista
-vuoden täyttäminen ei ollut lainkaan niin merkillistä kuin hän oli
-kuvitellut. Hänellä ei ollut hetkeäkään ollut sitä tunnetta, että
-nyt hän on niin iloinen, että sydän lennähtää ulos rinnasta. Kaikki
-olivat olleet hänelle hyviä ja herttaisia, mutta ihme ja kumma, että
-koko syntymäpäiväjuhla tupsahti läjään kuin tyhjä ilmapallo. Oli hyvin
-kiittämätöntä ajatella näin. Hän puristi kyynärpäänsä pöytää vasten
-ja painoi leuan käsiinsä. Seitsemäntoista vuotta! Se oli kuin satua,
-mutta edessä oli pitkä jono arkipäiviä ja taloustoimia! Sinisiä päiviä
-ja haukotuspäiviä; punaisia päiviä vilkkui enimmäkseen vain hänen
-mielikuvissaan.
-
-
-
-
-III.
-
-KOTI.
-
-
-"Missä Barbro on?" kaikui Ulla-tädin kärtyisä ääni monta kertaa
-päivässä, ja kun nuori "auttaja" oli saanut kokeilla keittiössä ja
-liinavaatekaapissa, kävi ääni yhä äreämmäksi, sillä huolimattomamman,
-hutilusmaisemman ja muistamattomamman ihmisen kanssa, kuin Barbro oli,
-ei Ulla-täti ollut milloinkaan ollut tekemisissä.
-
-Barbro torkkui lieden ääressä, silloin kun hänen olisi ollut
-hämmennettävä karamellivanukasta, ja kun hänet pantiin paikkaamaan
-liinavaatteita, kävi se päin männikköön -- pistokset olivat kuin
-harakanvarpaita -- mitä he olivat oppineet käsityötunneilla koulussa?
-Sen olisi Ulla-täti tahtonut tietää.
-
-Birgit oli aina ommellut moitteettomasti. Elsa kutakuinkin, mutt'ei
-sentään niin hyvin, että Ulla-täti olisi ollut tyytyväinen. Aina ei
-tahtonut ottaa neulaa käteensäkään eikä ottanutkaan. Hänet oli koulussa
-vapautettu käsitöistä, mutta Barbro -- hänen, joka oli jo aikaihminen,
-olisi pitänyt ymmärtää, miten lieve päärmätään ja jälkipistot tehdään!
-
-"Sinä vasta olet mahdoton, Barbro", oli Ulla-tädin alituinen arvostelu,
-ja ehkä se olikin sattuvin, sillä jos Barbro malttoi yhden tunnin,
-niin hän jo toisena kadotti kärsivällisyytensä kokonaan ja heitti
-kaikki oman onnensa nojaan, mennäkseen kävelemään Sonjan kanssa tai
-kävelyttämään rakasta Vahtiaan.
-
-Tukkukauppias oli hyvin kiinni laajoissa liikeasioissaan ja näyttäytyi
-vain aterioilla, jolloin hän jatkoi keskusteluaan konttoritehtävistä
-Ainan kanssa, joka oli jo perehtynyt moisiin asioihin.
-
-Barbro sitävastoin ei ymmärtänyt mitään noista kauppaa koskevista
-sanoista, jotka muodostivat kuin minkäkin salaisen maailman, eikä
-isä halunnutkaan totuttaa häntä liikeasioihin. Hän oli päinvastoin
-selittänyt, että Barbron oli kuljettava Birgitin jälkiä, ja siten hän
-luuli viitoittaneensa Barbron tien aivan selväksi.
-
-Kerran Barbro sai laittaa päivällisaterian omin päin, kun Ulla-täti
-tarvitsi keittäjätärtä avukseen säilykkeiden valmistuksessa. Sekä täti
-että keittäjätär olivat tietysti neuvoneet, miten kana on paistettava
-ja kohomunkit laitettava, mutta kelvollista siitä ei tullut.
-
-"Mikäs tällä ruoalla on tänään?" kysyi tukkukauppias tyytymättömänä,
-kun puolipalanutta kana-poloista tarjottiin sellaisen kastikkeen kera,
-josta keittäjätär sanoi, ettei hän ota syytä niskoilleen, vaikka mikä
-olisi. Ennen hän lähtee pois, vaikka onkin palvellut Bertingin talossa
-viisitoista vuotta.
-
-"Barbro tahtoi näyttää, mihin hän kykenee", ärisi Ulla-täti. "Vaikka
-olen jo kaksi kuukautta opettanut ja neuvonut, kuinka ruokaa on
-laitettava, ei siitä tytöstä tule kalua. Hän on yhtä taitamaton ja
-kykenemätön."
-
-"Minä en osaa enkä opi laittamaan ruokaa", virkkoi Barbro harmissaan,
-"ja mitä hyötyä siitä olisikaan? Onhan meillä neljä palvelijatarta."
-
-"Mitä sinä sitten oikeastaan osaat, rakas lapsi?" kysyi herra Berting
-tuikeasti. "Minä en ole huomannut, että sinulla olisi selvää taipumusta
-mihinkään, eikä käy ollenkaan päinsä, että sinä et tee muuta kuin
-vetelehdit."
-
-Barbro ei virkkanut mitään. Hän pelkäsi purskahtavansa itkuun. Ei
-milloinkaan ollut tuntunut hänestä niin kylmältä ja tylyltä kuin
-nyt. Niin kauan kuin Birgit oli ollut kotona, oli tämän pehmeä
-ja miellyttävä luonne osannut sovittaa ja rohkaista, ja elämä
-oli ollut paljoa siedettävämpää. Hän oli aina ollut lämmittävänä
-auringonpaisteena, mutta nyt ei paistanut ainoakaan säde varsinkaan
-Ulla-tädille ja Barbrolle. Aina oli iloinen ja reipas, mutta oli
-harvoin kotona. Aamupäivät hän oli koulussa ja iltapäivällä pelaamassa
-golfia ja tennistä.
-
-Päivällistä syötäessä olivat kaikki tuppisuina. Aivan samoin kuin
-hänen lapsuutensa aikoina, jolloin ateriat olivat saaneet uhkaavan
-painostavan leiman hänen tähtensä, hänen huonojen todistuksiensa,
-ajattelemattomien tekojensa tahi hutiloimisensa tähden.
-
-Hän kävi mieleltään yhtä apeaksi kuin entinen pieni, kalpea, hintelä
-tyttökin oli ollut, ja kesken apeaa mielialaansa hän tunsi nyt
-niinkuin silloinkin järjetöntä kaipausta saada iloita, nauraa niin
-sydämellisesti, että ikävyys olisi heittänyt aimo kuperkeikan ja
-karannut tiehensä.
-
-Lapsena hän oli kuvitellut mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka voisivat
-yht'äkkiä keventää mielialan, mutta tällä kertaa hänestä tuntui
-painostus niin raskaalta, ettei se voinut hälvetä, ja hän istui
-lautasensa ääressä ääneti, mielessä syyttävä tunne. Puuttui vain, että
-syksysade olisi yksitoikkoisesti ja valittavasti piessyt ikkunoita.
-
-Ulla-täti huokasi raskaasti kuin marttyyri, ja Barbro arvasi ihan
-tarkkaan, mitä hän ajatteli: Ei kukaan olisi voinut tehdä omien
-lapsiensa hyväksi enempää kuin hän veljentyttäriensä hyväksi. Hän oli
-uhrannut koko elämänsä heidän hyväkseen. Barbro tuumaili äkeissään,
-mihin muuhun hän olisi voinut käyttää elämänsä. Eipä tosiaankaan sillä
-olisi voinut olla suurta kysyntää, sillä niin kitkerää ja torailevaa se
-oli.
-
-Illalla Sonja tuli kertomaan, että hänen äitinsä ja hän aikoivat
-matkustaa Kööpenhaminaan ja ehkä Lundiinkin. Heillä oli sukulaisia ja
-tuttavia kaikkialla, ja kaikki halusivat heitä luokseen.
-
-"Voi, jospa minäkin pääsisin mukaan!" huudahti Barbro. "Mutta en
-tohdi pyytää isää laskemaan minua taas matkalle. Olinhan niin iloinen
-päästessäni takaisin kotiin."
-
-"Arkapa sinä oletkin, Babi, sellaista en luullut sinusta ensinkään
-tulevan, mutta voihan arkalainenkin olla mitä parhainta ainetta. Minä
-koetan puhua äidilleni, että hän esittää asian setä Augustille."
-
-"Sinä olet enkeli, Sonja! Kuinka hirveän ihanaa meillä olisi, jos
-saisimme matkustaa yhdessä."
-
-"Niin, se kieltämättä lisäisi hauskuutta. Eipä silti, että
-kainostelisin puhua äidille vaikka mitä, mutta minun tunteeni
-kuohahtelevat niin kovasti, että hyvinkin tarvitsen kaksi henkilöä,
-joille niitä purkaa. Me jäämme luultavasti Kööpenhaminaan jouluksi,
-että saan käydä teattereissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä
-vähintäkään hätäilemättä. Ja aika kuluu että hurisee."
-
-"Kuulehan, Sonja". Barbro oli hyvin hämillään kysymyksestään, mutta
-se poltti hänen kieltään. "Kun sinä noin lennät huvista toiseen, etkö
-milloinkaan ikävöi -- _häntä_, josta puhuit?"
-
-"Ky-yllä", venytteli Sonja, "toisinaan. Toivoisin hirveän mielelläni,
-että hän saisi nähdä minut silloin, kun kokonainen liuta kavaljeereja
-häärii ympärilläni, ja jos minulla on oikein hienonhieno puku, niin
-tahtoisin, että hän saisi ihailla minua siinä. Jopa sinun silmäsi
-pyörivät! Varmaankin pidät minua hävyttömän suorasukaisena, mutta
-oletko milloinkaan nähnyt minua haaveksivana ja kaihomielisenä? Se
-ei sovi minulle ensinkään. Mitäs minä haikailemaan ja huokailemaan,
-kun elämä on niin suloisen hauskaa. 'Hän', kuten sinä sanot, tietysti
-tarkoittaen Uno Freideä, pitää kyllä hänkin lystiä omalla tavallaan.
-Mutta ennemmin tai myöhemmin me tapaamme toisemme, ja silloin se
-lempi hehkuu, Babi! Tuli leimuten lyö, tuli kirkkaana lyö, se leimuvi
-tuhansin liekein."
-
-Barbroon tarttui helposti Sonjan veikeä leikikkyys, ja kun hän oli
-eronnut ystävättärestään, näytti hänestä kaikki ruusuiselta.
-
-Täti Aimée Thomas saa isän suostumaan, ja sitten hän saa lähteä heidän
-mukanaan Kööpenhaminaan. Hän tahtoo mielellään oppia lasimaalausta, se
-oli hänen uusin päähänpistonsa. Mitähän, jos ehtisi käydä sellaisen
-kurssin; ja tanssikurssin myös! Hänen jäsenensä ihan hytkyivät hyvästä
-mielestä ja pidätetystä eloisuudesta. Hänen täytyi toisinaan pyöriä
-kuin hyrrä, pyöriä kunnes päätä huimasi ja hengitys salpautui, sydän
-takoi ja veri juoksi suonissa kuohuen.
-
-Hän oli käynyt vieraisilla vain pari kertaa kotiintulonsa jälkeen.
-Tukkukauppias ei suvainnut laajaa seurapiiriä eikä hän ollut vielä
-oivaltanut, että hänellä oli nuoria tyttäriä, joita piti johdella
-seuraelämään. Birgit ja Elsa olivat hoitaneet itsensä nuoruudessaan
-niin, ettei hänellä ollut mitään vaivaa heidän huveistaan. Ja Barbro
-sai odottaa, kunnes Ainakin joutui siihen ikään. Kun Poju täyttää
-kuusitoista vuotta, silloin vanha, harmaa kauppahuone säteilee
-juhla-asussaan, ja loistavat tanssiaiset johtavat Berting Nuoremman
-seuraelämään. Tämä oli jo aikoja sitten päätetty. Tukkukauppias ja
-Aina sommittelivat mielellään jonkunlaista ohjelmaa jo monta kuukautta
-aikaisemmin. Tällöin oli tavallisesti Aina se puoli, joka vahvisti
-päätöksen.
-
-"Kuulehan, isä", oli Poju sanonut innostuneesti noin vuosi takaperin
-ja katsonut rohkeasti isäänsä silmiin, "suunnitellaanpas vähän
-tulevaisuutta".
-
-"Olkoon menneeksi, typykkäni", ja isä hymyili ihastuneena lemmikilleen.
-
-"Ensiksikin on sinun myönnettävä, että minä olen viime lukukausina
-edistynyt koulussa loistavasti, _all right_ kaikissa aineissa!"
-
-"Myönnetään kernaasti."
-
-"Ja nyt minä aion suorittaa ylioppilastutkinnon kahden vuoden perästä,
-kohta sen jälkeen tai sitä ennen, kun täytän kuusitoista vuotta.
-Hyväksytäänkö se?"
-
-"Pelkään, että rasitat itseäsi liikaa, Poju hyvä."
-
-"Joutavia, August Fr. Berting; saat nähdä, että minä suoriudun kuin
-leikillä. Sitten me pidämme päivälliset kaikille opettajille, huikean
-hienot päivälliset, ja sitten tanssiaiset tovereille. Suostutko siihen?"
-
-Ei yksikään muista tytöistä, ei edes Birgit, olisi milloinkaan
-uskaltanut sinutella isäänsä, mutta Ainalta se läksi ihan itsestään,
-eikä isä ollut siitä millänsäkään. Olihan tyttö Berting Nuorempi,
-kauppahuoneen tuleva tuki. Ihme kyllä, poikkesi tukkukauppias ankarista
-periaatteistaan heti, kun oli kysymys Ainasta. Tämä ei ollut hänestä
-"vain tyttö", vaan miespuolisen perillisen täydellinen vastine.
-
-Fredinin koulussa oltiin sitä mieltä, että Aina menettelisi viisaammin,
-jos lukisi yhden vuoden lisää eikä hyppäisi luokan yli, mutta Poju
-oli tarmokas ja ajoi tahtonsa perille. Hän sai yksityisopetusta
-ja kykeni siten ilman vaikeutta seuraamaan reaaliosaston lukuja.
-Matematiikka ja maantiede olivat hänen pääaineitaan. Tässä samoin kuin
-monessa muussakin kohden hän erosi sisaristaan, ja opettajilla oli
-sula nautinto ihailla hänen selkeää, ponnekasta lahjakkuuttaan. Elsa
-oli niinikään ollut loistava tähti koulussa, mutta hieman hitaampi
-ja kankeampi kuin Aina, jolla oli aina ripeä vauhti, olipa sitten
-kysymyksessä urheilu tai luvut.
-
-Barbron mielestä Poju oli tavattomasti muuttunut niinä kahtena
-vuotena, jotka hän oli ollut poissa. Silloin oli Aina ollut tavallinen
-lapsukainen, hieman nenäkäs ja töykeä. Mutta nyt hän herätti Barbrossa
-kunnioitusta. Hänessä oli nyt jotakin hyvin varmaa ja pätevää, ja
-kuinka uskomattoman pitkäksi ja leveäksi hän oli kasvanut! Pienenä hän
-oli ollut varsin hintelä ja laiha; ei kukaan ollut osannut aavistaa,
-että hänestä tulisi voimakkain sisaruksista.
-
-Hakkailua ja poikatuttavuuksia Aina ei viljellyt milloinkaan. Hänellä
-oli omat urheiluystävänsä, joita hän tervehti läimäyttämällä selkään
-kämmenellä tahi huutamalla: "Heipä hei!" Tyttövierailut olivat hänestä
-"tipumaisia", mutta hänestä pidettiin paljon toverina raikkaan
-iloisuutensa, avuliaisuutensa ja vaatimattomuutensa tähden.
-
-Barbro ei voinut olla ihailematta Ainaa. Hän ajatteli itsekseen,
-että kun hän vain voisi ottaa Pojusta esimerkkiä, niin hänkin
-olisi onnellinen, mutta hänen aikeensa raukenivat onnistumattomiin
-yrityksiin. Veikeä ja iloinen hän kyllä osasi olla, jollei häntä
-pahasti nolattu tai rökitetty, mutt'ei milloinkaan niin "tukeva
-sisäisesti" kuin Aina. Barbron mielessä hajosivat ajatukset ja
-mielihalut kuin tuhka tuuleen, mutta Ainalla oli näkymätön suojaava
-seinä, joka esti tuulenpuuskia myllertämästä hänen mieltään.
-
-Barbro odotteli jännittynein mielin Aimée-tädin ehdotuksen seurauksia.
-Hän ei käsittänyt, mitä isällä voisi olla hänen matkaansa vastaan, kun
-oli selvää, että hän sai kotona aikaan vain ikävyyksiä. Ulla-täti,
-jolla oli senkin seitsemän kipua ja vaivaa, tuskastui monta kertaa
-tunnissa sekä Barbroon että Vahtiin, jotka alituiseen närkästyttivät
-tädin vanhaa-aatamia tyhmyyksillään.
-
-Niinpä on monta monituista kertaa sattunut, että tuo kelvoton
-Vahti-tollero on säikähdyttänyt Ulla-tädin kesken päivällisunta
-nelistämällä aika hamppua ja aavistamatta lattian poikki tädin
-tohvelien kimppuun, aloittaen niiden kanssa huiman sotatanssin.
-
-Ulla-täti kavahtaa pystyyn vihasta puhisten. Vahti riemuitsee
-ajatellessaan saavansa hänestä leikkitoverin. Mutta se saa tietysti
-pötkiä ulos ovesta hyvin nopeasti ja nolona. Raekuuro hurahtaa
-kuitenkin Barbron niskoille.
-
-"Etkö tiedä, kuinka vaikea minun on saada unta? Yökausiin en useinkaan
-voi silmääni ummistaa eikä se johdu ensinkään siitä, että nukun
-päivällä, mutta minä tarvitsen hetken lepoa, ja sitä sinä et suo, vaan
-lasket sisään tuon iljettävän koiran, jota minä vihaan niinkuin mitä."
-
-Vahti-parka ja Barbro-parka, he hiipivät piiloon tornihuoneeseen. Täti
-ei oikeastaan tarkoittanut pahaa, mutta kuta kuivemmaksi hänen sielunsa
-ja nahkansa kävivät, sitä enemmän hän tunsi tarvetta komennella nuoria
-ja näyttää, että hänellä oli valta hallita heitä. Birgit ja Elsa
-olivat hänen mielikkejään, ja Barbro sai myötäänsä kuulla ylistyksiä
-heistä. Barbro ajatteli toisinaan olevansa ehkä hyvinkin ilkeä, kun ei
-kuitenkaan tahtonut olla erinomaisten sisariensa kaltainen. Mutta hän
-ei tahtonut sitä millään muotoa eikä voinut kuvitella omaa minäänsä
-niin mankeloituna ja silitettynä. --
-
-"Penkin alle meni", sanoi Sonja eräänä iltana astuessaan koputtamatta
-Barbron huoneeseen. "Setä August antoi oitis kieltävän vastauksen, eikä
-äiti saanut mitään aikaan. Te kuulutte lähtevän koko perhe jouluksi
-Tukholmaan Birgitin luo, niin että saat ihastella suloista perhe-elämää
-aa-lulla-lallatuksineen! Ja 'tee, kanni, kakkaraa', ja sen semmoista."
-
-"Hyi", sanoi Barbro tuikeasti. "Ja toisella taholla odottavat
-kaksoiset. Ihanaa ajanviettoa!"
-
-"Mitä sanot? Kenellä on kaksoiset?"
-
-"Kenelläkö? Gerda Skogilla, etkö tunne? Hänellä, joka pari vuotta
-sitten meni naimisiin insinööri Anders Skogin kanssa. Voit käsittää,
-että saamme lallattaa niidenkin lasten kanssa. Pikku lapset ovat
-minusta kuin puhkeamattomat sinivuokon nuput. Niistä toivoo niin
-pian kuin mahdollista tulevan jotakin oikeaa. Voi, miksi en pääse
-matkustamaan sinun kanssasi! Olin iloinnut siitä sanomattomasti."
-
-"Minullapa on suunnitelma, Babi,"
-
-"Ainahan niitä sinulla on jos kuinka paljon."
-
-"On itseäni varten, mutta tämä koskee sinua. Kirjoita liikuttava
-kirje isoäidillesi. Sano, että tukehdut kuoliaaksi tai jotakin muuta
-sellaista ja että hänen täytyy pelastaa sinun henkesi. Ehdota mummolle,
-eikö hän omasta puolestaan ottaisi sanoakseen, että hän on niin sairas
-ja heikko, että tarvitsee jonkun tyttärentyttärensä hauskuttamaan
-itseään. Hän voi siepata kivukseen vaikka hermosäryn. Sehän kuulostaa
-kovin surkealta."
-
-"Isoäitiä ei petetä. Ja onhan hänellä sekä seuranainen että
-kamarineitsyt, Hän ei minua tarvitse, ja toisekseen -- mitä minä siellä
-maalla tekisin?"
-
-"Kun sinä, Babi, kerran olet kana, niin on iso vahinko, ettet ole
-saanut täyttä höyhenpukua. Etkö ymmärrä, että Floda olisi vain
-matkahaluisen henkesi ponnistuslautana."
-
-"Kyllä, mutta se ei käy päinsä." Barbro ravisti päätään.
-Vastoinkäyminen ei milloinkaan yllyttänyt häntä uuteen ponnisteluun.
-"Ei maksa vaivaa."
-
-"Sitten kai minä saan ottaa sen tehtäväkseni. Isoäidin puoleen on
-käännyttävä joka tapauksessa. Kun minä koko kouluajan yrittelin muokata
-sinusta uudenaikaista ihmistä, niin täytyy minun nyt jatkaa työtäni.
-Sinä olet toisinaan ihan toivoton, varsinkin milloin olet oikein täynnä
-kotoisia vaistoja, mutta minä pidän sinusta, olet suorastaan suloinen
-kuin pieni hirvenvasikka."
-
-"Pidätkö minusta oikein paljon?" Barbro kietaisi lujasti kätensä Sonjan
-kaulaan. "Voinko luottaa siihen?"
-
-"Voit, ainakin minun puolestani. Sinähän kerran ennen vanhaan sanoit
-irti ystävyyden."
-
-"Niin, kun sinä et pitänyt sanaasi, vaikka lupasit varmasti, ettet
-näytä sitä hupsua runoa, minkä kirjoitin Fredinin koulusta. En
-unohda milloinkaan, kuinka hurjasti suutuin, kun sinä lauloit sen
-kerho-iltana. Ja minä olin siinä uskossa, että se oli revitty ja
-viskattu pois, mutta sinä olitkin onkinut sen itsellesi ja petit minut
-häikäilemättä."
-
-"Babi kulta, ethän toki saa halvausta _post festum_. Olethan antanut
-minulle anteeksi, ja se oli meidän ainoa kiistamme. Enkö ole sen
-jälkeen ollut sinulle aina hyvä?"
-
-"Olet, oikein hyvä", myönsi Barbro eikä voinut olla suutelematta Sonjan
-poskelle, minkä tämä nauraen otti tyytyväisenä vastaan.
-
-"Pikku hyväilijä", sanoi hän ylimielisesti.
-
-Barbron kasvot karahtivat tulipunaisiksi loukatusta ylpeydestä.
-Hän pelkäsi aina antavansa liikaa, vaikuttavansa tungettelevalta,
-ja sittenkin oli hänen varsin työläs hillitä voimakkaita, kuumia
-tunteenpurkauksiaan.
-
-
-
-
-IV.
-
-SOKERILEIPURILLA.
-
-
-Kaikki oli laitettu valmiiksi ja kuntoon Tukholman-matkaa varten.
-Taistelu Vahdin kohtalosta oli päättynyt siten, että Barbro sai tyytyä
-jättämään koiransa kotiin.
-
-Ainan piti ottaa osaa sekä jääpallo- että hiihtokilpailuihin, ja hän
-oli matkustanut samana päivänä kuin lukukausi koulussa päättyi, Elsa
-suori matkalle suoraan Lundista, oltuaan viikon isoäidin luona, ja
-jouluaaton edellisenä iltana aikoivat tukkukauppias Berting, Ulla-täti
-ja Barbro lähteä matkaan.
-
-Barbro seisoi täysissä pukimissa ikkunan edessä salissa. Kymmenen
-minuutin kuluttua kuuluu alhaalta automobiilin törähdys ja sitten
-se vie heidät asemalle. Ehkäpä joulunvietto Gitan luona onkin hyvin
-hauskaa. Ja Tukholma voi tarjota kaikenlaista ajanvietettä. Hän
-iloitsi, kun pääsee luistelemaan Stadionille ja laskemaan mäkeä
-Djursholmiin, missä serkut asuvat. Setä Knut ja täti Tora pitävät
-varmaankin hauskat kestit, ja sitten hän oli päättänyt käydä museossa
-tutkimassa keramiikkaa. Hän ei jouda mitenkään kuluttamaan aikaansa
-liian paljoa Gitan ihmelapsen Rigmorin tahi Gerdan kaksoisten parissa.
-
-Kimeä huuto ja jymähdys herättivät Barbron ajatuksistaan. Mitä ihmettä
-se oli? Eiköhän vain Ulla-täti ruikuttanut välikössä, salin viereisessä
-huoneessa, missä hillopurkit, leivät ja muut semmoiset sekä tavattoman
-iso liinavaatekaappi sijaitsivat?
-
-Vaikerrus ei tauonnut, ja Barbro juoksi hätään. Näky oli kamala.
-Ulla-täti virui merkillisessä käppyrässä lattialla, ylt'yleensä
-veressä, joka juoksi ristiin rastiin pieninä puroina. Kahden särkyneen
-pullon vihreänruskeita kappaleita kiilui hyllynreunalla, ja Ulla-tädin
-kädessä törrötti hartsilla tulpittu pullonkaula, joka luultavasti oli
-samaa alkuperää kuin särkyneet kappaleetkin.
-
-"Voi-voi-voi, selkäni on poikki ja molemmat jalat katkenneet", huusi
-Ulla-täti, "nyt ei minusta enää tule ihmistä".
-
-Barbro huomasi samassa, että se, mitä hän oli luullut vereksi, oli
-kirsikkamehua, ja kun hän näki, että täti vaivatta oikaisi oikean
-jalkansa, oletti hän, ettei ainakaan se ollut loukkautunut.
-
-"Hae apua, voi-voi-voi", vaikerteli täti, "ota kiinni kädestä, koetan
-nousta! Ai, älä siitä kädestä, sekin taitaa olla poikki. Voi, hyvä Isä,
-olin ottamassa hyllyltä kirsikkaviinapulloa reumatismiini, voi-voi-voi,
-ja aioin panna -- ai-ai -- sen -- ai-ai-ai -- matkalaukkuun, mutta
-silloin lipesin. Voi, miten se oli kauheaa; kaikkeen sitä ihminen
-joutuukin."
-
-"Onko täti loukkautunut? Tätihän voi liikuttaa molempia käsiään ja
-jalkojaan", sanoi Barbro.
-
-"Olenko muka loukkautunut! Olen mäsänä koko ihminen, tokihan sen
-tuntee. Tokko -- ai-ai-ai -- tokko lienee ainoatakaan eheää luuta
-ruumis-parassa."
-
-Haettiin lääkäri, joka selitti, että neiti Berting oli saanut
-pari aivan vaaratonta ruhjevammaa ja että vasen ranne oli hieman
-nyrjähtänyt. Koko kommellus selviäisi parin viikon kuluttua.
-
-Ulla-täti oli kuitenkin niin kuohuksissaan, että uikutti kuin pieni
-tyttö.
-
-"Nyt minä saan maata tässä yksinäni ilman ainoatakaan rakasta lasta.
-Poloisia ovat kaikki vanhat, kun heillä ei ole lapsia, jotka heitä
-pitävät rakkaina. Voi, kuinka tyhjäksi ja autioksi koti jää! Ei
-joulukuusta eikä kynttilöitä!"
-
-Tukkukauppias näytti jonkun verran hermostuneelta. Ei voinut enää
-olla puhettakaan, että he olisivat joutuneet lähtemään yöjunassa. Nyt
-he ehtisivät perille vasta myöhään jouluaattona, mikä suututti häntä
-monesta syystä. Hän sanoi kuivahkosti:
-
-"Olen jo hankkinut luotettavan hoitajattaren."
-
-"Ventovieraan, sellaisen, jolla ei ole ainoatakaan yhteistä muistoa
-minun kanssani. Ja miten paljon minä iloitsinkaan joulusta!"
-
-Barbro seisoi ääneti tädin sängyn jalkopäässä. Hän ei ollut ymmärtänyt
-Ulla-tätiä milloinkaan niin hyvin kuin tänä hetkenä. Hänen mielensä
-heltyi ja lämpeni nuoren sydämen joustavasta hehkusta. Hän keskeytti
-äkkiä tädin hiljaisen vaikertelun sanoen:
-
-"Minä jään mielelläni tädin luokse." Barbro muisti erään joulun,
-jolloin hän oli ollut tuhkarokossa ja Ulla-täti oli eristäytynyt muista
-istuakseen hänen luonaan ja kertoakseen satuja. Ne olivat tosin olleet
-hirveän kuivia ja opettavaisia, mutta Ulla-täti ei osannut muita, ja
-lukeminen oli mahdotonta, koska huoneessa täytyi olla pimeää Barbron
-silmien tähden. Kiitollisuus oli Barbron hyvä ominaisuus, ja hän tunsi
-olevansa oikein onnellinen saadessaan osoittaa sitä. Kun Ulla-täti
-muuten aina ärisi, niin se suututti, kyllästytti ja uppiniskaistutti
-Barbroa, mutta nyt näyttivät vanhat, kuihtuneet kasvot valkealla
-pieluksella niin rauhallisilta ja lempeän sovullisilta, että Babi oli
-pelkkää hellyyttä.
-
-"Sinä siis aiot jäädä kotiin, Babi", sanoi herra Berting kahden
-vaiheilla. "Se olisikin parasta, ja voithan korvata vahingon
-uutenavuonna. Milloin tahansa saattaa ilmestyä tilaisuus päästä
-lähtemään."
-
-"Minua surettaa Babin tähden", huokasi täti hervottomasti. "Minusta
-olisi kyllä hyvä, jos joku pikku tytöistäni olisi täällä luonani, mutta
-kun en ole heidän äitinsä, niin en voi vaatia, että he uhraavat mitään
-minun tähteni."
-
-Barbro sanoi vielä, että hän mielellään luopuu matkasta. Hän
-oli jo alkanut sommitella ajatuksissaan sairaan huoneeseen
-pientä joulukuusta, jossa olisi sieviä vahakynttilöitä, tähtiä,
-kultalankahapsia ja hopeakiteitä. Ja sitten hän lukee tädille jotakin
-niistä Flygare-Carlénin paksuista romaaneista, joita tädillä oli
-kirjakaapissaan, ja kyselee tädin lapsuutta ja nuoruutta, vaikka hän ei
-välittänyt tuon taivaallista siitä, kuinka ihania ihmiset ja maailma
-olivat siihen aikaan olleet.
-
-Herra Bertingiä vaivasi ajatus, mitä tehdä. Hänenkään mielestään ei
-asia ansainnut pitkiä puheita. Barbro oli jo niin vanha, että hänen
-täytyy tietää mitä tekee, eikä ollut ollenkaan vahingoksi, että hän
-oppii ajattelemaan muitakin. Hän saapuu kohta uutenavuotena takaisin
-ja toimittaa sitten tyttärelleen jotakin hauskuutta. Sentähden hän
-ilmoitti, että Babi saa jäädä kotiin, kun kerran haluaa.
-
-Tuskin tarvinnee mainita, että Ulla-tädin kärtyisyys uudistui, niin
-pian kuin hän huomasi, että hänellä oli joku, jolle voi olla kärtyinen,
-ja silloin Barbro väsyi. Hänen iloinen velvollisuudentunteensa laimeni.
-Hoitajattaren sanomattoman kärsivällinen naisellisuus ärsytti häntä, ja
-hän vetäytyi Vahdin ja oman itsensä seuraan.
-
-Eräänä päivänä hän pistäytyi erääseen sokerileipomoon, jossa
-ilmoitettiin myytävän kotitekoisia nekkuja ja marsipaania.
-
-Barbro oli oikea herkkusuu, ja sokerileipomot olivat alituisena
-houkutuksena hänen tiellään.
-
-Uuden sokerileipomon tiskin takana oleva vaalea tyttönen saattoi
-olla muutamia vuosia vanhempi kuin Barbro. Hän näytti itkettyneeltä,
-mutta vaikka silmät ja sievä nenä olivat punehtuneet ja turvoksissa,
-tunsi Barbro saaristossa vietettyjen kesien aikuisen leikkitoverinsa,
-kalastajaperheen Olenan, joka oli opettanut Bertingin tyttöjä soutamaan
-ja perää pitämään. He olivat olleet mainion hyviä ystäviä, ja Barbro
-paistoi kuin aurinko, kun hän huudahti:
-
-"Päivää, Olena! Kah, täälläkö sinä olet! Tunnet kai minut?"
-
-"Tokihan minä Babin tunnen -- neiti Barbron, piti sanomani."
-
-"Älä viitsi olla olevinasi -- Babihan minä olen sinulle. Oletko täällä?"
-
-"Olen, aamusta iltaan."
-
-"Saatko syödä makeisia niin paljon kuin mielesi tekee?"
-
-"En tiedä. En välitä mokomasta roskasta. Minun on vain ikävä -- ja
-pahinta on sunnuntaisin, kun aurinko paistaa. Silloin mieli palaa
-saaristoon ihan menehtyäkseen. Mutta mihinkäs tästä joutaa? Yhden
-aikaan on tultava ja oltava kello kymmeneen asti." Olenalla oli
-ilmeisesti tarve saada keventää sydäntään, sillä vedettyään välillä
-henkeä hän jatkoi yhtä kyytiä. "Sain luvan matkustaa kotiin huomenna,
-ja eräs tuttava tyttö lupasi tulla tänne minun sijaani, mutta näkyy
-narranneen, ja nyt en pääse mihinkään, vaikka siellä on kotona häät ja
-kaikki."
-
-"Pitääkö sinun avata ja sulkea puoti ja ottaa myös kassa huostaasi?"
-
-"Ei, sen tekee rouva itse. Hän on kerrassaan kiltti ja kunnon ihminen,
-mutta ei anna ollenkaan vapautta. Ja kun juuri se Kalle pitää huomenna
-häitään. Hän on komein kaikista veljeksistä, sillä hän on viinuri ja
-hänellä on niin hieno käytös, kun hän sanoo 'olkaa niin hyvä'. Hän
-ottaa Nilssonin Karinin. Morsiamella on kruunu ja se tanssitaan pois."
-
-Barbro tiesi hyvin, että Nilssonin Karin oli kalastajanaapurin tytär
-saaristosta ja että heillä oli pulska, äsken rakennettu tupa. Niin että
-häistä lupasi tulla komeat. Turvonneiden silmäluomien alla kiiluivat ja
-välkkyivät Olenan silmät kuin kiilloitetut tinanapit, kun hän kuvitteli
-kaikkea komeutta.
-
-Barbro oli ottanut kaksi leivosta lautaselle ja pistänyt ne myös
-poskeensa. Nyt hän löi pontevasti lusikalla lautasen pohjaan, niinkuin
-se olisi ollut kilpi, ja sanoi:
-
-"Sinä pääset Kallen häihin, Olena."
-
-"Millä ihmeellä? Ei, kiitos kaunis."
-
-"Ja valkeat sormikkaat saat käsiisi. Saat leikata ne auki
-kämmenpuolelta, jos ovat ahtaat, ei se näy. Ja sinisen nauhan tukkaan
-ja pitsikauluksen. Mitäs siihen sanot?"
-
-"Niin, mutta ystävä rakas, en minä sinne pääse sittenkään."
-
-"Ei hätä tämän näköinen, Olena. Tunnen erään luotettavan henkilön, joka
-on valmis olemaan täällä huomenna sinun sijastasi."
-
-"Kuka hän on?"
-
-Barbro osoitti riemastuneena itseään.
-
-"Siitä ei tule kerrassaan mitään", huudahti Olena hämillään.
-
-"Mikäs sinun oikean sijaisesi nimi on?"
-
-"Gladys Svensson."
-
-"Herrasnimi! Tässä näet siis yhden päivän Gladys Svenssonin. Onko rouva
-hyväksynyt minut -- Gladys Svenssonin?"
-
-"On kyllä, sillä Gladys on palvellut viisi vuotta sisarensa puodissa
-Ulricehamnissa, vaikka rouva ei vielä ole häntä nähnytkään; Gladys on
-ollut täällä kaupungissa ainoastaan pyhäiseen aikaan."
-
-"Sehän sopii mainiosti, mutta sinä et saa hiiskahtaakaan rouvalle,
-Olena!"
-
-"Niin, mutta -- sittenkään ei --"
-
-"Älä lörpöttele! Opeta vain minua! Harjoitellaan tänä iltana. Minulla
-on kieltämättä varsin monivuotinen ja -- jokapäiväinen kokemus
-sokerileipureista, niin että siitäkin näkee, ettei ole pahaa, jossa ei
-olisi jotakin hyvääkin."
-
-Barbro oli tavattoman ihastuksissaan näin odottamattomasta
-yksitoikkoisuuden keskeytyksestä. Hän ei ollut peloissaan, että joku
-hänen tuttavistaan kävisi puodissa ja tuntisi hänet. Useimmat olivat
-matkoilla, ja muuten hän saattoi olla vakuutettu siitä, ettei kukaan
-kaupungin herraspomoista käy pienessä nurkkapuodissa sunnuntaina
-ostamassa mitään.
-
-Tästä varmuudesta huolimatta oli tietysti erinomaisen jännittävää
-astua tiskin taakse ja olla Barbro Bertingin sijasta Gladys Svensson
-Ulricehamnista. Hän melkein jo katui kauppojaan, kun hän sunnuntaina
-iltapäivällä seisoi yksinään pienessä puodissa, missä karamellit
-uneliaina kököttivät purkeissaan, leivokset laiskoina lojuivat
-alustoillaan, sähkölamput paloivat puolitorkuksissa ja kassakone sai
-nauttia melkein häiritsemätöntä sunnuntailepoa.
-
-Kokonainen katras pikkupoikia ryntäsi puotiin. Kaikilla oli tohiseva
-nuha, ja pienin punatukkainen solkkasi omasta ja toveriensa puolesta:
-
-"Taitko viijellä äylillä paakeltiinimuluja?"
-
-Barbro tirkisti ihmeissään. Myytiinkö murujakin? Sitä hän ei ollut
-tullut milloinkaan huomanneeksi, mutta äkkiä hän muisti nähneensä,
-että neidit olivat täyttäneet paperituutteja jollakin, mitä he olivat
-ottaneet eräästä isosta laatikosta.
-
-Hän etsi ja löysi, kaatoi pussillisen kukkuroilleen ja sai palkaksi
-anteliaisuudestaan epäilevän kysymyksen:
-
-"Onk ne oikeita muluja?"
-
-"Tietysti", selitti Barbro reippaasti, "ja kun nyt on sunnuntai, niin
-saa jokainen teistä piparkakun kaupantekiäisiksi. Montako teitä on --
-yksi, kaksi, kolme, neljä, _viisi_."
-
-"Minulla on titko ulkona" piipitti punatukkainen, "ja hänellä on kakti
-telkkua".
-
-"Kokonaiset sukulaiskestit", nauroi Barbro. "Tässä on, mutta nyt
-hyvästi äläkä yllytä tänne toverejasi, sillä piparikakkuja en enää
-anna."
-
-Rehvanat ryntäävät ulos. Ovessa kysäisi viimeinen merkitsevästi:
-
-"Onk' neiti nyt aina täällä?"
-
-"En ole, ainoastaan tänään."
-
-Taas pitkä väliaika. Sitten tuli kaksi tirskuvaa ryökkinänalkua,
-jotka halusivat syödä torttuja. He olivat niin iljettävän nenäkkäitä
-ja olevinaan, että Barbro toivoi heidän menevän sinne missä pippuri
-kasvaa, ja he puhuttelivatkin häntä häikäilemättömän rehentelevästi:
-
-"Eikö teillä muita torttuja olekaan? Nämä ovat kuin pohjanahkaa."
-
-"Antakaa meille samppanjamehua, mutta älkää lämmittäkö sitä hellalla!"
-
-Ja he antoivat kymmenen äyriä juomarahaa! Tällainen tapaus ei ollut
-johtunut Barbron mieleen. Kun hän näki pienen lantin kiiltävän
-tarjottimella, rupesi häntä äkkiä itkettämään. Luulivatko he, että hän
-on tavallinen --?
-
-Hän nakkasi päänsä taaksepäin ja näki silloin vihaa kiehuvan koko
-minänsä suuresta kuvastimesta. Hän oli vetänyt kiharaisen tukkansa
-niin tasaiseksi, että oikein kiristi, ja hankkinut vartavasten
-kovan kiiltokauluksen ja kravatin avokaulan sijaan, kuten hänellä
-tavallisesti oli. Hänestä itsestään oli tuntunut tällä tavoin
-pukeutuessaan, että hän oli Kristina Petterssonin, keittäjättären
-sisarentyttären, näköinen. Barbro Berting ei ollut tämän näköinen.
-
-"Noo", sanoi hän nyökäten, "mitäs turhia harmittelemaan!" Pienet,
-välkehtivät kasvot hymyilivät valoisasti ja veitikkamaisesti. "Neiti ei
-saa olla liian kopea, kuuletko!"
-
-Aika hankalaa oli ollut päästä karkaamaan kotoa. Hän oli sanonut
-tädille menevänsä aamupäivällä käymään "nannan", heidän entisen
-lapsenhoitajattarensa luona ja sitten ehkä Märta Ingelsenin, entisen
-koulutoverinsa luona.
-
-Nannan luona hän oli istunut vähän aikaa ja sitten soittanut kotiin.
-Täti itse ei onneksi voinut tulla puhelimeen, sillä hän oli vuoteessa.
-Ja silloin Barbro sanoi aivan koppavasti: "Sanokaa Ulla-tädille
-terveisiä, etten tule kotiin ennen puolta kymmentä". Yhdeksän aikaan
-oli puodin omistajattaren määrä tulla hänen sijaansa.
-
-Kolme rouvaa pyörähti puotiin ja tilasi kahvia. Ahtaassa, pimeässä
-keittiössä kalisutteli palvelijatar toimeliaasti kuppeja ja lusikoita.
-
-Barbro toi tarjottimen ja niiasi:
-
-"Olkaa niin hyvät!"
-
-Nyt hän näytteli osaansa, niinkuin kaupungin hienoissa kahviloissa
-tehtiin.
-
-"Hyväinen aika, kuinka vähän kahvia ja niin huonoa", päivitteli
-lihavampi rouva nyreissään.
-
-"Parasta lajia!" Barbron ääni oli vakuuttava.
-
-"Niinhän ne aina kehuvat. Emmekö saa lisää sokeria?"
-
-"Pala henkeen, se on määrä. Saako olla enemmän leipää?"
-
-Hohoo, nythän se luistaa mainiosti, ajatteli Barbro ja napsautti
-näppiään mielissään.
-
-Kun rouvat olivat parhaiksi ehtineet lähteä, avautui ovi uudelleen,
-ja eräs nuori mies astui ravakasti sisään. Hän katseli tutkivasti
-karamellimaljakkoja. Suu! Nenä! Tukka! -- Tuo oli hän, ylioppilas,
-hänen tunturiseikkailunsa -- Sonjan hakkailija Uno Freide, sillä Barbro
-oli varma, että tämä Uno ja hänen "seikkailunsa" oli sama henkilö.
-
--- Tunteneeko hän minua? -- Barbro muikisti suunsa ja muutti äänensä
-sorahtavaksi ja jokapäiväiseksi:
-
-"Mitäs saisi olla?"
-
-Nuori mies ei olisi ehkä kiinnittänyt häneen mitään huomiota, jos
-hän olisi puhunut luonnollisesti. Mutta nyt hän luuli, että Barbron
-puhe-elimissä oli jokin surkea vika, ja katsoi häneen ystävällisen
-säälivästi.
-
-"Totisesti", virkkoi ylioppilas yht'äkkiä, "tehän olette... ei, se ei
-ole mahdollista", korjasi hän matalalla äänellä. "Saanko neljänneskilon
-karamelleja."
-
-Barbro taivutti päänsä kumaraan. Miksi häntä hymyilytti? Hän ei
-_voinut_ olla hymyilemättä, sillä hän ilostui siitä, että ylioppilas
-oli tuntenut hänet. Tämä oli siis varmasti ajatellut häntä! Barbro ei
-ollut saanut elämässään kovinkaan paljon huomaavaisuutta osakseen. Hän
-säteili sekä sisäisesti että ulkonaisesti heti, kun ihmiset erikoisesti
-huomasivat hänet. --
-
-"Anteeksi", sanoi ylioppilas kohteliaasti, "neiti on ihmeellisesti
-erään nuoren naisen näköinen, jonka kerran kohtasin tuntureilla".
-
-"En oo siellä käynyt", sanoi Barbro päätään ravistaen, mutta valhe
-kirpaisi hänen hienotunteisuuttaan. Hän kärsi aina valheesta, vaikka
-hänen vilkkautensa usein aiheutti, että niitä loikki esiin kuin
-sammakoita ilkeän satuprinssin suusta.
-
-Äkkiä hän katsoi suoraan ylioppilaan tummiin, kysyviin silmiin ja sanoi
-omalla äänellään:
-
-"Minä vain narrasin, olen kyllä ollut siellä."
-
-"Olemmeko siis tavanneet toisemme -- tehän se näytitte minulle tien
-kylään."
-
-"Minä."
-
-"Mutta kuinka ihmeessä te olette täällä?"?
-
-"Olen sijaisena."
-
-"Te --! Anteeksi, tehän olette neiti Berting."
-
-"Enpäs", väitti Barbro iloisesti, "Gladys Svensson -- Gladys Svensson
-Ulricehamnista".
-
-Tätä salakähmäisyyttä hän ei voinut kieltää itseltään. Häntä huvitti
-sanomattomasti nähdä ylioppilaan noloja, hämmentyneitä kasvoja, ja hän
-ajatteli: -- Ähä, siinä palkka sähkösanomastasi, jehu. Tahdoit saattaa
-minut uteliaaksi, mutta minä panenkin sinun pääsi pyörälle. --
-
-"Vai niin", sanoi ylioppilas pitkäveteisesti, "sitten olen kokonaan
-erehtynyt. Ette kai satu tietämään, kuka neiti Barbro Berting on?"
-
-"Tiedän kyllä."
-
-"Ettekö ole ihmeesti hänen näköisensä?"
-
-"Niinkuin marja."
-
-Barbron punainen, nuori suu hymyili terveiden, valkoisten hampaiden
-raosta.
-
-Ylioppilas maksoi -- perin hitaasti, otti pussin ja sanoi epäröiden:
-
-"Eikö neiti ole vapaa joskus iltapäivällä? Voisimmehan tavata
-luistinradalla."
-
-"Minun on hyvin vaikea lähteä mihinkään sairaan tädin luota. Hän
-tahtoo, että istun aina hänen luonaan."
-
-"Vai niin", sanoi ylioppilas alakuloisesti, "sepä vahinko. Oletteko
-täällä kaiket päivät?"
-
-"En, ainoastaan tänään, Olena Petterssonin, lapsuudenystäväni
-sijaisena."
-
-"Ettekö tahdo -- tahdo antaa minulle osoitettanne?"
-
-"En", vastasi Barbro yht'äkkiä totisena. Hänen mieleensä johtui
-Sonja. Tämän selän takana hän ei millään muotoa tahtonut tutustua Uno
-Freideen, niin hauskaa kuin se olisikin. Sonja oli sanonut, että he
-kaksi, Uno ja hän, pitävät toisistaan. Hän _tiesi_, oli hän sanonut,
-että Uno oli yhtä rakastunut kuin hänkin, vaikka he eivät olleet siitä
-puhuneet, ja että oli selvää, ettei kukaan, jonka Sonja tahtoi voittaa,
-voinut vastustaa häntä. Mutta olihan halpamaista, että Uno Freide piti
-muistakin tytöistä.
-
-Barbro katsoi ankaran paheksuvasti "Seikkailuun".
-
-Sitten hän käänsi nuorelle miehelle hyvin ärhäkästi selkänsä ja rupesi
-availemaan ja sulkemaan karamellipurkkien kansia.
-
-"Hyvästi neiti -- Gladys Svensson."
-
-"Hyvästi."
-
-Merkillistä, että hän sai sanotuksi tuon sanan draamallisen jäätävästi!
-Hänen omaa selkäpiitään karsi kylmä, miksi ei siis Uno Freide olisi
-tuntenut samaa? Hän ei tahtonut enää milloinkaan, milloinkaan tavata
-"Seikkailua". Tämän nimen Barbro antoi hänelle, koska Uno Freide oli
-Sonjan omaisuutta. Hän ei tahdo ajatella häntä, vaan karkoittaa hänet
-mielestäänkin -- kunhan vain voisi?
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sen ja monta seuraavaa yötä Barbro Berting näki merkillisen omituisia
-unia ylioppilaasta, jolla oli tummat silmät ja roomalainen profiili.
-Milloin seisoi ylioppilas sen tunturin laella, jonne Barbro itse ei
-ollut kertaakaan päässyt, ja huusi _häntä_ luokseen, vaikka tarkoitti
-Sonjaa, milloin istui pienessä sokerileipurin puodissa ja kyseli
-Olenalta, eikö Gladys Svensson kohta palaa takaisin, mutta silloin
-Sonja pyrähti sisään kuin tuuliaispää ja puhalsi kaikki nurin ja lauloi
-kovalla äänellä sitä vanhaa, kauheaa pilkkalaulua Fredinin koulusta,
-minkä Barbro oli aikoinaan sepittänyt.
-
-Se oli katkeroittanut häntä kokonaisen lukukauden, sen tähden että
-Sonja oli ollut petollinen, ja kuitenkin hän jumaloi Sonjaa! Sonjassa
-oli kaikki niin yksityiskohtaisen selvää ja kirkasta kuin kauniissa
-puutarhassa, jonne aurinko paistaa ja jossa linnut laulavat.
-
-Useaan päivään ei Barbro uskaltanut mennä yksinään ulos, sillä hän
-pelkäsi tapaavansa "Seikkailun". Eräänä päivänä se kuitenkin tapahtui,
-mutta silloin Barbro livisti erääseen porttikäytävään ja sitten talon
-neljänteen kerrokseen; siellä hän seisoi pienessä eteisessä, jossa ilma
-oli sakeanaan paistuvan tuoreen sillin katkua, mikä mahtoi käydä liian
-kitkeräksi sillin omistajalle itselleenkin, koska eräs ovi kumahti auki.
-
-"Ketä etsitään?" kysyi samassa utelias ääni.
-
-Barbro mutisi jotakin, että oli erehtynyt, ja hiipi takaisin alas.
-"Seikkailu" mahtoi nyt olla tiessään! Miten iloisen tuntevan näköinen
-tuo vekkuli olikaan ollut, kun oli tervehtinyt häntä! Näki aivan
-selvästi, että hänen mielensä teki sanomattoman kovasti pysähtyä
-juttelemaan. Barbro oli pahoillaan "Seikkailun" huikentelevaisuudesta.
-Hän oli muuten niin hyvän ja rehellisen näköinen, ja Barbro uskoi
-varmasti, että hänen kädenpuristuksensa oli luja ja voimakas.
-
-Koko iltapäivän hän pysyi Barbron ajatusten esineenä, niin usein kuin
-hän sysäsikin hänet pois luotaan aivan tarpeettomana tungettelijana.
-Ajatusten askartelu meni kuitenkin niin pitkälle, että kun hän luki
-ääneen Ulla-tädille "Aron prinsessaa", sanoi hän kertomuksen sankaria
-Unoksi. Hän punastui niin, että veri alkoi kipunoida korvalehtien
-päissä, ja oikaisi erehdyksensä heti. Ulla-täti ei huomannut mitään.
-Hänellä oli näet tapana nukahtaa, kun joku luki hänelle ääneen.
-
-
-
-
-V.
-
-MATKA LUNDIIN.
-
-
-Eräänä monista helmikuun haukottelupäivistä istui Barbro hyvin
-ajatuksissaan huoneessaan ja luki vielä kerran Sonjalta tullutta
-pitkää kirjettä. Sitä oli alettu kirjoittaa jo joulunpyhinä, mutta
-oli päätetty vasta kahden viikon kuluttua, niin ylettömästi veivät
-huvittelut Sonjan ajan. Kirjeessäkin oli pelkästään sitä huvitusten
-kirjavaa karusellihyörinää, minkä hän antoi hurista ystävättärensä
-luettavaksi. Sanat kisailivat paperilla kuin vipajavat auringonpilkut,
-tanskalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia lauseita oli kirjavanaan
-sekaisin -- olihan täti Aimée Thomas ranskatar, joka oli opettanut
-tyttärelleen rakasta äidinkieltään -- ja kaikki lauseet kertoivat
-samaa: Sonja oli juhlien kuningatar, Sonja huvitteli lakkaamatta
-ja Sonja aikoi nyt jatkaa Lundissa huolettoman nuoruutensa
-nautintoja. Hänen setänsä oli professorina tuossa Etelä-Ruotsin
-yliopistokaupungissa, piti suurta, vierasvaraista kotia, ja hänen
-tyttärensä oli Sonjan ikätoveri. Äiti aikoi jättää hänet sinne
-siksi aikaa, kun itse kävi Marseillessa. Sonjan, tuon onnensuosikin
-täti oli naimisissa erään rikkaan ja hienon tilanomistajan kanssa
-Skoonen tasangolla. Heillä ei ollut lapsia, mutta he ottavat avosylin
-vastaan veljentyttären ja tekevät kaikkensa hänen mielikseen. Kirje
-oli oikeastaan vain kylläisen itserakasta purkausta ja Barbro tunsi
-katkerasti pettyneensä. Kahdeksannen sivun alimmassa laidassa oli
-sentään: "Toivon, että pääset pistäytymään Lundiin." Mutta nämä sanat
-tuntuivat niin ohimennen ja välinpitämättömästi kirjoitetuilta, että ne
-melkein pahoittivat Babin mieltä.
-
-Isä tuli äkkiarvaamatta hänen luokseen.
-
-"Tahdon puhua kanssasi, Babi", sanoi hän, "sinä näytät olevan mahdoton
-taloustoimissa, mutta johonkin sinun on tartuttava. Isoäiti lähetti
-juuri kirjeen ja kysyi, tahtoisitko viettää jonkun aikaa hänen luonaan
-Lundissa. Kuten tiedät, asuu hän siellä talvella ja ottaa mielellään
-sinut luokseen. Saisit opetella kieliä."
-
-"Saanko minä lähteä!" Barbron ääni riemuitsi.
-
-"Saat, koska kieltäydyit Tukholman-matkasta. Sinä olet aika tuuliviiri,
-rakas Barbro. Syksyllä sinun mielesi teki kovasti kotiin."
-
-Barbron pää vaipui alas. Hän ei uskaltanut sanoa isälle, kuinka
-suuri erehdys tämä äskeinen yksitoikkoinen aika oli ollut, ja kuinka
-toisenlaisiksi hän oli kuvitellut tyttöpäivänsä -- nuo vapaat,
-valoisat! Hän oli unohtanut, että Bertingin talo oli harmaasta
-graniitista ja auringoton -- ainakin hänen suhteensa.
-
-"Isoäiti ehkä keksii jotakin, johon kelpaan", sanoi hän pitkähkön
-äänettömyyden perästä. Lasimaalauksen vimma oli haihtunut, ja hän tunsi
-olevansa onneton ajatellessaan saamattomuuttaan ja tulevaisuuttaan.
-
-"En tahdo, että sinusta tulee mikään ammattinainen", virkkoi
-tukkukauppias, "mutta jotakin sinun on osattava perusteellisesti.
-Sitten on sinulla tämä hyvä koti, jossa kelpaa asua. En tarkoita
-uudenaikaista itsenäisyyttä, pääasia on, että henkinen vetelyytesi
-häviää, että sinusta tulee nainen, joka osaa esiintyä."
-
-Isä piti aina Bertingin taloa keskipisteenä. Hän kalusti kotinsa
-tyttärillään, mutta se tapahtui enimmäkseen ajatuksissa, sillä
-Birgitillä oli oma kaunis kotinsa. Elsaa hän ei saanut pakotetuksi
-olemaan kotikoristuksena, Barbrosta ja Ainasta ei myöskään näyttänyt
-tulevan sellaisia, miksi perinnäistapa vaati. Mutta isä tarkoitti
-hyvää, ja Barbro tunsi olevansa hyvin kiitollinen päästessään
-Ulla-tädin jankutuksista. Hänen vilkas mielensä kaipasi myöskin
-vaihtelua, ja isoäiti ei ollut sellainen kuin muut vanhat ihmiset. Hän
-piti nuorten hehkuvista mielistä, helli ja ymmärsi niitä lämpimästi.
-Nyt oli pyydettävä vain yhtä, ja se seikka sai Barbron kalpenemaan
-levottomuudesta:
-
-"Saanko ottaa Vahdin mukaani?"
-
-"Kyllä minun puolestani. Mutta en takaa, että isoäiti suvaitsee sitä."
-
-Barbro taas oli siitä aivan varma ja jo samana iltana hän haasteli
-Vahdille, että he kaksi taas pääsevät maailmalle.
-
-"Mutta nyt sinusta on tullut iso poika, Vahti, ja saat ajaa
-koiravaunussa. Minä pistäydyn tietysti katsomassa sinua ja puhelemassa
-kanssasi asemilla, mutta muun ajan saat tyytyä olemaan virkaveljiesi
-seurassa ja sinun tulee käyttäytyä siivojen koirien tavalla."
-
-Barbro silitteli hyväilevästi sen valkeaa, silkinhienoa turkkia, ja
-Vahti katsoi älykkäästi emäntäänsä uskollisilla, välkkyvillä silmillään.
-
-Samassa Barbro kietaisi kätensä sen kaulaan.
-
-"Rakas pikku koirani", sanoi hän, "jospa tietäisit, kuinka merkillinen
-kapine sinun emäntäsi on."
-
-"Hau-hau", myönsi Vahti iloisesti ja nosti luottavasti käpälänsä
-Barbron polville.
-
-"Taitaapa tehdä mielesi painamaan peukaloa sen asian vahvistukseksi!
-Niin, sinä et tiedä, kuinka vaikeaa on olla Berting ulkonaisesti eikä
-sisäisesti."
-
-Isoäiti antoi mielellään suostumuksensa Vahdin tuloon, ja kun tätä
-poikamiestä sitten oli eräänä harmaana maaliskuunaamuna lellitelty
-ja pyntätty matkakuntoon, sanoi Barbro jäähyväiset Ulla-tädille ja
-Ainalle, minkä jälkeen hän meni vaunuun ikkunapaikalleen. Muutamat
-kirjat ja makeispussit, joiden joukossa oli kilo hienon hienoja
-karamelleja, mitkä kiitollinen Olena oli lahjoittanut, lupasivat
-melkoisesti lyhentää matkaa.
-
-Barbro nyökytti päätään omaisilleen ja kuuli raollaan olevasta
-ikkunasta Ulla-tädin evästyksien tupruavan kuin lumihiutaleet
-ilman halki. Valitettavasti ne haihtuivat yhtä jäljettömiin kuin
-lumihiutaleetkin, hipaistuaan vain sivumennen hänen lämmintä, virmaa
-mieltään. Hän oli tänään "lentopäällään". "Nyt Babi lentää", oli
-siskoilla tapana sanoa, kun jokin äkillinen sattuma keskeytti lapsuuden
-päivien yksitoikkoisuuden ja hän jännityksestä hurjana riehui ympäri,
-kaatoi ja särki, mitä eteen osui, voimatta hallita huitovien käsiensä
-ja keikkuvien jalkojensa liikkeitä.
-
-Ja tänä hetkenä hänen sydämensä ja ajatuksensa lensivät aavistuksen
-siivillä punaisten päivien riemuja kohden. Siellä on Sonja, Elsa,
-(vanha Hip, joksi Barbro yhä vieläkin nimitti siskoaan), Holger Boye ja
-monet muut, jotka hän saa tavata. Lund taisi ollakin oikeastaan vain
-nuorison ja ilon kaupunki. Hänellä oli mieli täynnä ihania päätöksiä
-huvitella aamusta iltaan. Eikä isoäiti tietystikään pane esteitä hänen
-tielleen.
-
-Juna läksi liikkeelle, kulki ensin huurteisen sumukerroksen läpi ja
-sitten kirkasta valoisaa talvipäivää kohden. Laajat, lumipeitteiset
-vainiot välkkyivät auringonpaisteessa, ja sinisiä savupatsaita kohosi
-korkealle punaisten talojen piipuista.
-
-Barbro laittautui nurkkaansa, pisti vaaleanpunaisen silkkipatjan niskan
-taakse, tunnusteli keveästi kampaustaan. Tuntuipa vallan uudelta
-ja oudolta aikaihmisiksi kammattu tukka, ja Barbron ruskeat kutrit
-ikävöivät uskomattomasti vapautta, sillä väliin ne irtautuivat otsalta,
-väliin korvilta ja hyppelivät poskille pahankurisen vallattomasti.
-
-Valkoinen villapusero, jota somistivat leveä alhaalle laskeutuva
-kaulus ja iso tummansininen merimiessolmuke, oli hyvin pukeva. Pikku
-kädet olivat hyvin hoidetut kynnenpäitä myöten. Oi voi! Olipa ollut
-aika, jolloin Babi oli jyrsinyt kynsiään, että rauski, mutta se
-oli tietysti tapahtunut enimmäkseen uskontotunneilla neljännellä
-luokalla, jolloin hän istui mukavasti nurkkauksessa seinän vieressä.
-Hienot korkeavartiset kengät oli neiti Bertingillä, niin, koko
-hänen ulkonainen asunsa, johon kuului revonnahkainen garnityyri
-ja silkkivuorinen kappa, siro kultarengas vasemmassa ranteessa ja
-satavuotinen timanttisormus pikku sormessa, kuvasti upeaa hyvinvointia.
--- Jopa siinä määrin, että eräs nuori mies, joka maleksi käytävässä,
-rupesi heittämään yhä piteneviä ja kirkastuvia katseita sinnepäin;
-mutta Barbro ei sitä huomannut. Hän luki erästä jännittävää
-seikkailukuvausta eikä nostanut katsettaan kirjasta edes silloinkaan,
-kun hänen kätensä ahkeraan vaelsi Olenan pussin ja hänen oman suunsa
-väliä. Hän oli yksinään osastossaan; oli alkuviikko ja junassa oli
-varsin vähän matkustajia.
-
-Vihdoin nuori mies, välittämättä ilmoituksesta: "Naisten osasto", astui
-Barbron luo.
-
-Barbro vilkaisi pikimmältään tulijaan. "Seikkailu!" -- "Pam! Tuks,
-tuks", sanoi hänen sydämensä ja jysähti rinnan pohjaan kuin putoava
-kellonluoti. Hän karahti tulipunaiseksi, mutta luki innokkaasti.
-Seisköön vain siinä, mutta hän ei ähähdäkään. Pikainen silmäys
-ikkunaan. Kohta ollaan Halmstadissa. Siellä hän pistäytyy katsomaan
-Vahtia, ja sitten hän koi muuttaa, vaikka -- miksi muuttaa? --
-Rupatella hetkinen -- mitäs pahaa siinä on? -- Hän kurkisti kysyvästi
-kirjaansa. Hehän voivat puhella Sonjasta -- Sonjasta, josta he kumpikin
-tavattomasti pitivät. Äh, kuinka se mulkoili! Tiukasti!
-
-Barbro nakkasi äkkiä niskaansa, niin että otsakiharat pyrähtivät ylös
-kuin pelästyneet linnut.
-
-"Anteeksi", kumarsi samassa nuori mies, "ettekö ole neiti Svensson --"
-
-Barbro katkaisi hänen puheensa helähtävällä naurulla:
-
-"Gladys Svensson Ulricehamnista! En ole tänään."
-
-"Mutta enkö tavannut juuri teitä tuntureilla?"
-
-"Kyllä."
-
-"Ja sokerileipurilla?"
-
-"Kyllä."
-
-"Ettekö suvaitse selvittää salaperäisyyttänne, neiti? Saanko esitellä
-itseni: Freide, kandidaatti."
-
-"Berting, ulkoilma-pomo", tokaisi Barbro vallattomasti, "se on minun
-tuorein tittelini, muuten olen Bertingin huonekunnan musta lammas. Te
-varmaankin kunnioititte minua sähkösanomalla syyskuun kolmantenatoista
-päivänä, niin että kai tunnette kotini."
-
-"Pahastuitteko sähkösanomasta? Inga Rolander, serkkuni, sattui
-mainitsemaan, että te täytätte seitsemäntoista vuotta."
-
-"Olette kehno, kun ette pannut nimeänne alle. Vaikka kyllä tiedän,
-miksi ette sitä tehnyt. Mutta nyt paljastan Gladys Svenssonin
-salaisuuden", lisäsi hän äkkiä ja taas punehtuen, -- On sopimatonta
-ruveta heti lavertelemaan Sonjasta, ajatteli hän. -- Sen tulee tapahtua
-hiotummin ja täysikasvuisemmin, ei noin vain päätäpahkaa. -- Hän alkoi
-puhua vilkkaasti Olenasta ja kertoi koko sitä asiaa koskevan jutun.
-Lopuksi hän osoitti makeispussia ilosta säteillen: "Ja tässä näette
-hyveen palkan. Minä rakastan karamelleja! Oh! Ettekö tahdo maistaa?"
-
-"Onko niitä liikenemäänkin?" ihmetteli kandidaatti leikillään. Pussi
-tuntui hänestä valtavan isolta yhdelle hengelle.
-
-"On kyllä, jollei teillä ole kovin suuret vaatimukset", nauroi Barbro.
-
-Halmstadissa he kävivät yhdessä katsomassa Vahtia, joka pitkällä
-ulinalla ilmaisi surunsa, kun he poistuivat.
-
-"Minua säälittää kovasti pikku koirani", sanoi Barbro, "mutta eihän
-enää ole monta tuntia jäljellä".
-
-"Ei, ikävä kyllä", vastasi kandidaatti, "tänään viihdyn junassa
-erinomaisesti".
-
-Barbro istahti takaisin nurkkaansa ja otti kirjansa, jota hän selaili
-kovakouraisesti. Vihdoin hän sanoi:
-
-"Teistä on kai hauska jälleen tavata Sonja Thomas."
-
-"On kylläkin. Hän on sievä nuori nainen."
-
-Jännittävä seikkailukirja putosi yht'äkkiä lattialle.
-
-"Mikä te oikeastaan olette, kandidaatti Freide?" Suuret, tummat
-tytönsilmät katsoivat halveksivasti ja samalla melkein tuskaisesti
-nuoreen mieheen. Hän ei tahtonut, että "Seikkailu" olisi
-kaksois-olento. Hän piti hänen leveästä otsastaan ja leveästä suustaan;
-hän tahtoi luottaa rehelliseen, lujaan kädenpuristukseen.
-
-"Kuinka niin? Mitä pahaa siinä on, että neiti Thomas on mielestäni
-sievä? Ja sellainen hän on suuressa määrässä. Kun hän laulaa tahi
-näyttelee, on hän aivan vastustamatonkin. Hän tanssii ihastuttavasti
-ja pukeutuu kuin paras muotinukke, mutta minusta hän on liiaksi _grand
-dame_. Tuskin kahdeksantoistavuotias ja niin vietävän koketti."
-
-"Hyi, hyi!" Barbro polki jalkaa. Nyt hän oli niin vihainen, että silmät
-säkenöivät. "Sonja on minun kaikkein parhain ystäväni, ja te teette
-hävyttömästi -- juuri _te_ -- puhuessanne hänestä tuolla tavalla."
-
-"Siksi, että hän on teidän ystävänne", pisteli kandidaatti.
-
-"Eipäs, vaan siksi, että -- ah, sen kai tiedätte itsekin, Uno Freide!"
-
-Kandidaatti nauroi poikamaisesti.
-
-"Nyt voisin maksaa teille samalla mitalla, Gladys Svensson, mutta
-näyttää siltä, että te haluatte hyökätä minun kimppuuni, ja minä
-pelkään, että tulen voitetuksi; senvuoksi lienee parasta, että
-tunnustan olevani keikarin ja herra luutnantti Uno Freiden yhtä vuotta
-nuorempi ja perin vaatimaton veli, Urban Freide, joka tutkiskelee
-vanhan Justitia-rouvan ryppyisiä kasvoja ja kantaäidin periaatteita
-ja jota sitäpaitsi huvittaa kaikki, mitä taivaan ja maan välillä on,
-siihen luettuna, mutta ei minään pääasiana Sonja Thomas."
-
-Barbro otti hyvin hitaasti kirjan lattialta. Aivan ihmeellisen
-vaikutuksen teki tämä selitys, joka oli ilvehtivä ja kuitenkin
-hyväntahtoinen. Nyt olisi kaikki voinut olla niin hyvin kuin suinkin
-olla voi ja hän varma siitä, ettei millään tavoin asetu Sonjan etujen
-tielle, mutta samassa hän yht'äkkiä häpesi äskeistä kiivauttaan ja
-tunsi jonkunlaista nöyryytystä. Olihan aivan luonnollista, että se,
-joka hänestä hiukan välitti, oli tuo "perin vaatimaton veli" eikä
-Sonjan ihailija. Se pisti Babin tyttöylpeyttä, sillä olihan häntä
-salaisesti huvittanut juuri se seikka, että henkilö, joka Sonjan
-mielestä oli kyllin arvokas mielitietyksi, oli edes rahtusen verran
-ajatellut häntäkin, kovaonnista Babia. Sonjan mielestä oli Uno
-Freidellä ollut hieman liian leveä suu. Tällä taas oli aivan liian
-leveä.
-
-"Miksi olette niin hiljaa, neiti?"
-
-"Minäkö -- ei ole mitään puhumista."
-
-"Näyttää kuitenkin siltä, että päänne on täynnä ajatuksia. Mitä aiotte
-tehdä Lundissa?"
-
-"En mitään erikoista. Asun isoäidin luona ja luultavasti huvittelen."
-
-"Mainiota, että ette ole ylioppilas. Saanko ruveta oppaaksenne, näyttää
-teille kaupunkia ja muuta? Minulla on aina aikaa, ja hylkään mielelläni
-ummehtuneet kirjat."
-
-"Miksikä te sitten luette lakitiedettä?"
-
-"Askarrellakseni opintojen sivussa mitä mieli tekee. Isäukko ei piittaa
-toivorikkaista pojistaan ja antaa heidän nauttia elämästä. Saattepa
-nähdä, että tulette hyvin usein käyttämään minun apuani, jott'ette
-eksyisi Lundin suurkaupungissa. Vai onko teillä muita tuttuja? --
-Sisarenne Elsan olen nähnyt, entä onko muita?"
-
-"On, eräs serkku: Einar Berting, ja eräs hyvä ystävä: Holger Boye."
-
-"Se pyylevä skoonelainen, josta aikaa myöten kai paisuu
-oikeusministeri. Sillä pojalla on päätä. Me sanomme häntä
-_globe-trotteriksi_, kun hän on niin pyöreä ja halukas vaeltamaan.
-Myötäänsä hän tallustaa kartanoonsa tasangolle, jonne hänen sielunsa
-siemen on kylvetty ja jossa se kantaa hedelmän, kuten hän sanoo.
-Oletteko hyviä tuttuja? Hän ei ole puhunut teistä milloinkaan."
-
-"Emme ole, tapasimme toisemme oikeastaan vain eräänä keväänä. Hän on
-ehkä unohtanut minut."
-
-"Se sopii minulle", naurahti Urban Freide.
-
-"Minusta on ikävää, kun joutuu unohdetuksi", sanoi Barbro rehellisesti.
-"Sonja Thomas kuuluu myös olevan Lundissa, mutta pelkään kovasti, ettei
-hän paljoa välitä minusta. Minä pidän hänestä hirveän paljon."
-
-Nyt juna pysähtyi taas eräälle asemalle, missä voitiin käydä katsomassa
-Vahtia, ja sitten meni nuori herrasväki ravintolavaunuun teetä juomaan,
-Barbrosta oli kovin juhlallista saada itse tilata ja antaa juomarahat.
-Hän olikin ylen runsaskätinen, ja Freide huomautti:
-
-"Viinuri pitää teidät varmasti muistissaan omituisena naisolentona,
-sillä ainoastaan vanhat, rumat ja köyhät naiset antavat runsaita
-juomarahoja."
-
-Lundin asemalla olivat vastassa sekä Elsa ja Einar että Holger Boye
-ja isoäidin Saara, uskollinen palvelijatar vanhan kansan tapaan.
-Hän oli tullut Flodaan kahdentoista vuoden ikäisenä; nyt hän oli jo
-neljänkymmenen korvilla ja oli kuin kiinni kasvanut "Hänen armoonsa".
-
-Barbro sanoi matkatoverilleen jäähyväiset jokseenkin hätäisesti ja
-pisti kätensä Elsan kainaloon.
-
-"Kuinka hauskaa, Hip, olla täällä. Mitä teemme huomenna?"
-
-"En jouda olemaan paljoa kanssasi, Babi. Mutta lauantaina ovat
-ylioppilaiden tanssiaiset, niin että voit ruveta valmistautumaan
-niihin. Etkö muuten aio toimittaa mitään hyödyllistä?"
-
-"Onko isoäiti puhunut siitä?" kysyi Barbro hieman säpsähtäen ja kulki
-yhtä jalkaa Elsan kanssa. Heillä oli vain lyhyt matka kuljettavana.
-Isoäiti asui aivan lähellä Lundagårdin puistoa ja tuomiokirkkoa.
-
-"Ei ole, mutta minä tulin sitä ajatelleeksi."
-
-"Älä katko lapsen siipiä", virkkoi Holger Boye yht'äkkiä. Hän kahmaisi
-lunta eräältä ikkunapelliltä, puristi sen palloksi ja heitti Barbron
-tukkaan. "Terve tuloa nuoruuden ja hulluuden pariin", sanoi hän, "arpa
-on heitetty".
-
-"Oletko hassu, Holger", nauroi Barbro, Hän kimmahti irti
-nuolennopeasti, vilkaisi ympärilleen, mistä saisi vastalahjan, ja
-lennähti Grand Hotellin edustalla olevalle aukeamalle, missä kokosi
-ison kahmalollisen lunta.
-
-Mutta pallo jäi viskaamatta, kun Elsa puuttui jupakkaan. "Et kai ole
-enää lapsi hupakko, Babi!"
-
-"Kuka sen tietää", ilakoi Holger Boye. "Ei ole vielä päässyt koulusta,
-Mignon."
-
-"Mignon, miksi nimittelet minua sillä tavalla?"
-
-"Meillä on aina kotitekoisia nimilappuja oman sakkimme ihmisille.
-Ja Mignon sopii mielestäni sinulle -- miksikö, hm! Meillä on, millä
-mällätään, jos loppuu, niin lainataan."
-
-Isoäiti tarjosi kaikille nuorille tervetuliaisillalliset. Pöytä oli
-häikäisevän valoisa, sillä oli paljon kukkia, koko joukko hauskoja,
-herkullisia ruokia, hyvää viiniä ja Flodan puutarhan ihania hedelmiä.
-
-Jäykkyys ja väkinäisyys olivat täältä tipotiessään. Kaikki puhua
-porisivat kilvan, ja nauru soi kuin heleä sävel. Barbro tunsi olevansa
-niin hyvässä vireessä, että iltaa olisi saanut hänen mielestään kestää
-loppumattomiin. Elsa kuitenkin keskeytti ilon. Hän asui eräässä
-professorinperheessä eikä tahtonut tulla myöhään kotiin, kun huomenna
-oli työpäivä.
-
-Ja yht'äkkiä vallitsi isoäidin salongissa hiljaisuus. Vanha rouva ja
-nuori tyttärentytär jäivät seisomaan sylikkäin.
-
-"Kylläpä olen saanut odottaa pikku Babiani! Viihdy nyt täällä oikein
-hyvin! Kahteen ja puoleen vuoteen en ole sinua nähnyt, lapsukaiseni.
-Monia toiveita ja ajatuksia on sillä aikaa ehtinyt syntyä."
-
-"Niin, mutta niistä ei ole mihinkään, isoäiti, ja se on pahinta."
-
-"Kyllä niistä jotakin tulee. Puhumme niistä myöhemmin. Ja nyt saa pikku
-tyttöni nukkua makeasti samassa sängyssä, jossa äitisikin nukkui, kun
-hän kävi koulua täällä Lundissa. Se on ollut täällä muiden huonekalujen
-mukana, vaikka minä harvoin käytän tätä asuntoa. Tänä talvena se saa
-kuitenkin virkistyä eloon ja nuortua sinun ja Elsan tähden. Me pidämme
-päivälliset ja tanssiaiset, Babi."
-
-"Jumalallisen ihanaa, isoäiti!"
-
-Babi hyppäsi korkealle ilmaan ihastuksesta. Eihän hän malttanut pysyä
-alallaan!
-
-"Ja nyt menemme nukkumaan, lapsukaiseni. Nuku oikein makeasti!"
-
-"Isoäiti, eikö serenaadeja pidetä enää ollenkaan?"
-
-"Eipä juuri, Barbro; meidän aikamme ei ole romanttinen. Välistä kyllä
-voi sattua, että jotakuta kuuluisuutta kunnioitetaan sillä tavalla."
-
-"Siis ei Babia! Hyvää yötä, rakas, kulta isoäiti. Ja kiitos, kiitos,
-kiitos Vahdin puolesta, joka sai niin ihastuttavan vasun!"
-
-Barbro oli sanomattoman tyytyväinen, sanomattoman hyvällä mielellä
-pujahtaessaan valkoiseen vuoteeseen kukikkaan brokaadi-peiton alle.
-Hän ajatteli, ettei täällä ole vaikeaa olla kiltti ja ystävällinen
-kaikille. Ja isoäiti vaati vallan vähän, siksi oli ihmeellisen kepeää
-osoittaa hänelle huomaavaisuutta. Barbro kuvitteli, miten isoäiti
-ja hän istuvat vanhalla jakkaralla ikkunan edessä, missä isoäidin
-nojatuoli ja ompelupöytä olivat, ja juttelevat tuttavallisesti aivan
-kuin samanikäiset konsanaan.
-
-Hän oli niin iloinen, että hänen oli vaikea saada unta, vaikka kaksi,
-kolme kelloa eri äänisoinnuin ilmoitti, että unen aika oli jo käsissä.
-
-"Yks!" -- "Yks!" -- "Yks!" takoivat ne.
-
-
-
-
-VI.
-
-ISOÄIDIN AJATUKSIA.
-
-
-Sekä Barbro että Vahti heräsivät säteilevässä mielentilassa ja
-nauttivat yhdessä aamukahvin sängyssä. Tarjotinta tuodessaan Saara
-sanoi leikillään, että hänen armonsa oli vakuuttanut, ettei tällainen
-"pyhäpäivätapa" saa enää kertaakaan uudistua arkena, "Mutta nähkääs,
-neiti", lisäsi Saara nyökäten, "hänen armonsa on sellainen, että
-hänellä on pyhä ympärillään ja mielessään, kun muilla on arki ja
-aherrus".
-
-Kun Barbro ja Vahti jäivät kahden, ryhtyi Barbro lemmikkinsä kanssa
-vakavaan keskusteluun:
-
-"Kuulehan, Vahti", sanoi hän, "sinä et saa vaatia, että minä olisin
-sinun kanssasi täällä niin paljon kuin kotona, vaan sinun on
-ymmärrettävä, että minä pidän pikku hauastani, vaikka en ehdikään
-puuhailla kanssasi kuin vähän aikaa. Sinä olet jo iso poika etkä
-enää pureksi kalosseja ja hameenhelmoja. Täällä Lundissa on sinun
-näytettävä, että olet sivistynyt koira, ja osoitettava sivistyksesi
-siten, että aina osaat tulla kotiin etkä milloinkaan eksy huonoon
-seuraan."
-
-Vahdin häntä viuhui lakkaamatta, sillä pala wiener-leipää toisensa
-jälkeen livahti sen terävien hampaiden välitse, ja tässä lauhkeassa
-mielentilassa se oli hämmästyttävän myötäsukainen.
-
-"Nyt loppui, Vahti", sanoi Barbro viimein, "minä itse sain ainoastaan
-yhden rinkelin. Uskallatko väittää, etten ole hellä ja uhraavainen
-äiti? Jos saat vielä sokerimurun, niin olen myös heikko äiti."
-
-Vahti ei pannut vastaan, mutta kun se sitten huomasi, ettei muuta
-tarjota, hyppäsi se alas tuolilta, jolla oli istunut, ja aikoi mennä
-vasuunsa.
-
-"Vahti", huusi Barbro, "muista, ettet karkaa tiehesi tänään, kun panen
-kaulaasi kävelysolmukkeen. Muuten näyttäisi siltä, että olet huonosti
-kasvatettu."
-
-Vahti luimisti korviaan, siristi silmiään ja nuolaisi kuonoaan. Siitä,
-että se rimpuilematta antaisi panna kaulaansa mokoman rasittavan
-koristeen, ei voinut olla puhettakaan, mutta eihän kannattanut ruveta
-haukkumaan emäntäänsä ennen aikojaan.
-
-"Sinä saat tänään vaaleankeltaisen solmukkeen", lisäsi Barbro
-vakuuttavasti. "Mutta kylään et kanssani pääse. Kun viimeksi olit Sonja
-Thomasin luona, pistit poskeesi jälkiruoan, joka oli tarjoilupöydällä.
-Hyi, Vahti, kuinka surullisia muistoja!"
-
-Oli luonnollista, että Barbro ensi työkseen etsi käsiinsä Sonjan. Heti
-aamiaisen jälkeen hän soitti ja kysyi, mihin aikaan olisi sopivinta.
-Sonja oli, kuten aina muulloinkin, ylettömän ystävällinen, mutta
-hänellä ei ollut ainoatakaan vapaata hetkeä tänään eikä huomennakaan.
-Ja lauantaina, ylihuomisen perästä, olivat ylioppilaiden tanssiaiset,
-ja silloin hänen oli autettava Ingeriä, serkkua, ja seurusteltava
-maalaisvieraiden kanssa, joita heille oli tulossa, mutta sunnuntaina
-_täytyy_ Barbron ja hänen tavata toisensa.
-
-Barbro pani allapäin kuulotorven paikoilleen.
-
-Isoäiti katsahti häneen postinsa takaa. Hän sai joka päivä
-maisemakortteja ja kirjeitä kotimaasta ja ulkomailta. Floda oli koko
-hänen aikansa ottanut avoimin sylin vastaan melkein lukemattoman
-paljouden vieraita, ja vain harvat unohtivat, kuinka kuvaamattoman
-hauskaa oli olo siellä. Useimmat lähettivät monesti kiitollisia
-tervehdyksiään paikan haltijattarelle.
-
-"Miksi näyttää siltä, kuin pikku Babi olisi pahalla mielellä?" kysyi
-lempeä vanha ääni.
-
-"Kun ajattelin, että kaikilla ihmisillä on niin paljon tekemistä --
-paitsi minulla. Minulla on aina sietämättömän paljon aikaa."
-
-"Silloin on parasta karistella sitä hieman pois", naurahti isoäiti.
-"Käyhän istumaan, pieni ystäväni, ja puhelemaan kanssani, jos sinua
-haluttaa. Minun tekee mieleni pistäytyä Babini sisään ja katsoa, miltä
-niin kirpeän iloisen mielen sisuspuoli näyttää."
-
-"Isoäiti", sanoi Barbro istuutuen jakkaralle levottomasti liikehtivät
-sormet polvilla. "Minusta kai pitäisi tulla jotakin hyödyllistä, mutta
-pahinta on, ettei minulla ole oikein halua lukemiseen, ja käsityö on
-minusta kamalinta mitä on olemassa."
-
-"Entä taideveisto?"
-
-"Ei sekään miellytä eikä sairaanhoito, vaikka se muuten onkin hienoa."
-
-"Pikku Barbro -- sinä olet varmaankin liian lapsellinen ikäiseksesi. Ja
-jos sanon suoraan, niin olen sitä mieltä, että panemme tuon hyödyllisen
-vähäksi aikaa syrjään. Mutta sinun on aina pidettävä elämääsi
-omaisuutena, jota _sinun itsesi_ on hoidettava. Sinä olet edesvastuussa
-kylvöstä, ja sato tuottaa sinulle iloa. Älä rupea odottamaan, että joku
-tai jokin muu johtaa sinut onnen temppeliin."
-
-"Niin, mutta minun --"
-
-"Maltahan, lapsi-kulta, niin laadimme lähimmän ajan suunnitelman. Minun
-ajatukseni on, että rupeat käymään yleissivistävillä luennoilla ja
-että esimerkiksi tunnin päivässä työskentelet kirjastossa ja tarkoin
-ajattelet, mitä luet. Se saa olla mitä tahansa, kunhan vain _tiedät_,
-mitä luet."
-
-Barbro sävähti tulipunaiseksi. Hänen sormiinsa oli joutunut nenäliina,
-joka pyöri pyörimistään. Silmät säteilivät, mutta ne eivät katsoneet
-isoäitiin, vaan kauas ulos ikkunasta siniseen ilmaan.
-
-"Isoäiti", aloitti hän hiljaa, "luuletko sittenkin -- ei!"
-
-"Mitä minä luulen?"
-
-Ruskeakutrinen pää painui rintaa vasten, mutta kohosi uudelleen, ja
-pehmeä suu värisi:
-
-"Että minusta -- minustakin voi tulla oikein ihminen?"
-
-Isoäiti ojensi hänelle molemmat kätensä. Lämmintä, säälivää hellyyttä
-oli tuossa liikkeessä. Hän, tuo vanhus, ymmärsi, että oli saanut
-hoidettavakseen ahtaassa häkissä vankina olleen metsälinnun, linnun,
-joka oli oppinut pitämään siipiään jonakin pahana, jonakin sellaisena,
-mikä oli typistettävä.
-
-"Minä sanon sinulle erään asian, pikku Babi", sanoi isoäiti, "sinä
-tarvitset jonkun aikaa ottaaksesi selvän omasta minästäsi -- ja
-ollaksesi sydämen pohjasta nuori. Ilo on kauneinta elämässä, mutta sitä
-on poimittava kuin kukkia tiepuolesta eikä viljeltävä kasvihuoneessa.
-Isäsi on kyllä oikeassa, että sinulla tulee olla askartelua, ja
-senvuoksi tuleekin luennoista täysi tosi, mutta muuten sinun on vain
-oltava iloinen eikä ajateltava mihin kelpaat. Elämä pitää kyllä meidät
-kaikki muistissaan, tyttö kulta, varustautukaamme vain tulevaisuuden
-varalta jollakin työaseella. Kenties sinun aseeksesi, pikku Babi, tulee
-kynä? Etkö ole enää sitä ajatellut?"
-
-"En -- taikka olen kyllä -- toisinaan."
-
-"No niin, ja nyt me otamme päivän sellaisena, kun se meille tulee -- ja
-pidämme hauskaa, Babi kulta! Elsa on harvinainen ja kunnon lukuhevonen,
-niin että hänestä et kai saa paljoakaan seuraa. Mutta voithan tehdä
-uusia tuttavuuksia. Täällä on eräs nuori tyttö, jonka nimi on Inger
-Thomas; olisi hauskaa, jos teistä tulisi hyvät ystävät."
-
-"Onko hänkin ylioppilas?"
-
-"On -- mutta en luule hänen jatkavan opintoja. Hän on joka tapauksessa
-vielä hyvin nuori."
-
-Barbrolta pääsi helpotuksen huokaus. Tuntui tavattoman hyvältä kuulla,
-että jonkun toisenkaan ei tarvinnut käyttää aikaansa järkevästi.
-Bertingin tytöt olivat saaneet kasvatuksensa kauppahuoneessa, missä
-jokainen teko oli ensin harkittava ja tarkistettava ja, mikäli
-mahdollista, saatava antamaan hyviä tuloksia. Näitä periaatteita oli
-onnellisesti sovellettu kolmeen tyttäreen, jotka kukin lahjojensa
-mukaan olivat niitä kehittäneet, mutta Barbro, hennoin, lämpimin ja
-hillittömin neliapilaan lehdykkä, kärsi niistä kuin liian isoista,
-kaikki pimittävistä silmälapuista.
-
-"Nyt otamme lupaa maanantaihin saakka, Barbro", sanoi isoäiti, "emmekä
-uudellakaan viikolla ponnistele liikaa, sillä lauantaina Barbro Berting
-saa päivälliset tanssien kera. Monia pareja ei tule, mutta jos teitä on
-kymmenen, kaksitoista nuorta, niin luulen sen riittävän."
-
-"Kyllä, kiitos, rakas isoäiti."
-
-Barbro kavahti jakkaraltaan syleilemään vanhusta. Samassa ilmestyi
-Saara ilmoittamaan kandidaatti Boyen.
-
-"Pyydä hänet sisään ja toimita meille vähän aamupäiväteetä, Saara",
-kehoitti hänen armonsa.
-
-Huoneeseen astui lyhytvartaloinen, jäntterä nuori herra, jonka pyöreät
-kasvot olivat iloiset ja raikkaat, silmät kirkkaat ja älykkäät ja
-otsa harvinaisen kaunis. Hänen esiintymisensä oli arvokkuuden ja
-pyörähtelevän vilkkauden välimuoto.
-
-Hän suuteli isoäidin kättä ja kiitti eilisillasta.
-
-Sitten hän tervehti toverillisesti Barbroa ja kysyi, eikä häntä
-haluttanut lähteä ulos katselemaan kaupunkia. Olisi näet viisainta,
-että Barbro ensi töikseen ahmisi tuomiokirkon tornin ja holvien
-nähtävyydet. Jos hän ehtisi käydä Tegnérin talossa, olisi se hyvä
-teko, sillä tuon kultakiharaisen runoilijan asuntoa oli ruvettu
-arveluttavasti lyömään laimin.
-
-"Minulla on toinenkin asia", lisäsi Holger leveällä skoonelaisella
-tasankomurteellaan, "tahdotko ruveta daamikseni lauantain tanssiaisiin?
-Minä tanssin kuin enkeli, vaikka olen kerän näköinen. En ole unohtanut
-ensi kohtaustamme siinä tanssinäytöksessä, jolloin sinä et suvainnut
-minua pariksesi lihavuuteni tähden, enkä nytkään uskalla tosissani
-väittää, että se on vähentynyt, mutta ehkä sinä tällä kertaa voit tehdä
-välttämättömyydestä hyveen ja käyttää minua ponnahduslautana, jolta on
-hyvä hypätä yliopistoelämän huvimaailmaan."
-
-"Hieno puhe", nauroi Barbro, "paljon kiitoksia muuten. Olen erittäin
-iloinen, kun pääsen oikeihin tanssiaisiin. Niissä en ole käynyt
-milloinkaan. Viime jouluna kuoli eräs isän serkku ja vaikk'emme olleet
-nähneet häntä kertaakaan, emme kuitenkaan saaneet käydä suurissa
-tilaisuuksissa, ja kuusi viikkoa meidän piti käydä surupuvussa. Olin
-juuri päässyt tuosta kurjuudesta, kun lähdin tänne. Isoäiti --" Hänen
-vilkkaat kasvonsa kävivät huolestuneiksi.
-
-"Mitä, Babi?"
-
-"Minulla ei ole minkäänlaista tanssiaispukua. Ulla-täti sanoi, että
-_jos_ ehkä sellaisen tarvitsisin, niin voisi isoäiti auttaa minua
-hankkimaan sen. Mutta mitäs nyt kahdessa päivässä ehtii?"
-
-"Kyllä, Babi kulta, kyllä siitä selvitään. Nyt juomme teetä.
-Kandidaatti halunnee myös kupillisen? Sitten menette ulos katselemaan
-kaupunkia. Kunhan tulet kotiin kello neljäksi, tyttöseni, niin se
-riittää."
-
-Saara toi tarjottimen ja joukon jatkoksi -- Urban Freiden. "Täällä
-tulee yksi kandidaatti lisää", myhähti hän hyväntahtoisesti.
-
-Barbro sävähti kuumaksi aivan korvalehtiä myöten ihastuksesta, että
-kokonaista kaksi ylioppilasta tuli tervehtimään jo hänen ollessaan
-ensimmäistä päivää Lundissa. Ilo kuohui kuin kukka päiväpaisteessa.
-
-Kandidaatti Freide tuli myöskin pyytämään häntä tanssiaisiin. Ja _jos_
-vain joku muu kuin pyylevä Holger olisi tullut aikaisemmin, olisi
-Barbron ylpeys viettänyt loistavaa riemujuhlaa. Mutta nyt hän sanoi
-verrattain lauhkeasti, että kandidaatti Boye oli jo hänet pyytänyt.
-
-"Ehkä sinä tälläkin kerralla haluat, että minä väistyn solakamman
-tieltä?" kysyi Holger Boye ivallisesti, mutta hänen harmaiden silmiensä
-katse ei puhunut pilaa. Se kiintyi Barbroon tutkivan totisena.
-
-"En suinkaan", vastasi Barbro nopeasti, "minusta on hyvin hauskaa
-päästä tanssiaisiin, niin että mielestäni on samantekevää --" Ai, nyt
-meni hullusti! Hän korjasi heti sanansa: -- "Sinä olet aina ollut
-kiltti minua kohtaan, Holger", lisäsi hän anteeksipyytäen.
-
-Isoäiti virkkoi:
-
-"Ettekö te, kandidaatti Boye, kerran antanut pikku Babilleni kompassia?"
-
-"Kyllä", vastasi Holger kumartaen, "kun tiesin naisen tarvitsevan
-varmaa opastusta".
-
-"Minullapa se on vielä tallella", huomautti Babi. "Norrlannissa minulla
-oli siitä paljon hyötyä."
-
-"Mutta tässä Lundissa te saatte eläviä kompasseja", lupasi Freide.
-
-"Tosiaankin, hyvähän se on, kandidaatti", sanoi isoäiti ystävällisesti,
-"jos ne ovat koeteltuja".
-
-Vähän ajan kuluttua, kun nuoret nousivat lähteäkseen, pyysi hänen
-armonsa Holger Boyea jäämään hetkeksi luokseen ja katsoi häneen syvin
-silmin:
-
-"Minusta tuntuu, että sekä te että kompassinne voitte näyttää pikku
-Babilleni oikean suunnan", sanoi hän, "ja olen iloinen, jos voitte olla
-hänen uskollisena ja hyvänä toverinaan, niin kauan kuin hän viipyy
-Lundissa. Hän on vielä aivan lapsi seitsemästätoista ikävuodestaan
-huolimatta ja tarvitsee vakavaa tukea läikkyvälle luonteelleen. Voihan
-näet olla mahdollista, että tuollainen kokematon tulisielu leimahtaa
-sekä hyvälle että pahalle, mutta minä olen teille kiitollinen, jos
-otatte vähän hoivataksenne häntä -- toverina ja ystävänä."
-
-"Aivan mielelläni", vastasi Holger yksinkertaisesti; "hän ei ole
-ensinkään niin juonikas, että hänen kanssaan olisi vaikea tulia
-toimeen".
-
-Kun Barbro kulki kevättalven häikäisevän valkeassa päiväpaisteessa
-Lundagårdin puiston halki kahden kavaljeerinsa välissä,
-vaaleankeltaisella silkkisolmukkeella koristettu Vahti perässään,
-teki hänen mielensä tavata Sonja. Hip-sisko ei välittäisi tuon
-taivaallista hänen saattueestaan, sen hän hyvin tiesi ja tunsi, eikä
-hän siskoaan nyt juuri kaivannutkaan. Säteilevä sää väreilevine
-kevään aavistuksineen, punertavine puunrunkoineen, loitolta kuuluvine
-linnunsiipien-suhinoineen ja kaikilta katoilta sulavine lumineen oli
-houkutellut opiskelevan nuorison ulos kirjojensa äärestä. Nuorta väkeä,
-nuoria kasvoja vilisi kaikkialla. Monet uteliaat silmät katsoivat
-kysyvinä, ken oli tuo tummansininen, outo tyttö, jolla oli mukana
-valkoinen koira, ja Barbrosta tuntui, ettei maailma ollut vielä
-milloinkaan ollut niin nuorekas.
-
-Hän ja hänen kavaljeerinsa juttelivat herkeämättä. Käynti
-tuomiokirkossa tapahtui verrattain hätäisesti, sillä päivänvalo oli
-niin väkevä, että se pakotti heidät kohta takaisin nykyisyyteen.
-Mutta Barbro mielistyi heti alttariholviin, missä oli paljon kiveen
-piirrettyjä legendoja. Rouva Gjörwel Ulfstandin ja tämän puolison
-hautakiveä katsellessa tulvahti hänen mielikuvitukseensa voimakkaan,
-verevän sukutarun täyteläinen tunnelma ja tuon merkillisen kaivon
-satueläimet kertoivat hänelle jännittäviä taruja.
-
-Mutta Finn-jättiläisestä, joka syleilee patsastaan, hän ei välittänyt.
-Hän ei uskaltanut sitä sanoa, mutta hänestä tuntui, että jättiläinen
-oli kuin tyhmä nauru keskellä kaikkea tätä syvää, salaperäistä
-vakavuutta. Hän oli kuvitellut jättiläistä toisenlaiseksi, holveja
-hallitsevaksi sankariksi.
-
-Vahti oli jätetty ulos muutamien lapsien hoidettavaksi,
-mutta nähtävästi oli heillä ollut aika työ pitää aisoissa
-lappalaisnuorukaista, sillä sekä lapset että Vahti näyttivät hyvin
-kärsimättömiltä, kun kolmikko tuli kirkosta, ja Vahti ryöpsähti villinä
-jälleennäkemisen ilosta päin Barbroa. Mutta emäntä ei ollut oikein
-armollinen, sillä Vahdin käpälistä jäi suuria, märkiä likaläiskiä
-hänen kävelypukuunsa. Nyt hän ei totta totisesti voinutkaan enää
-kulkea iloisen ja terhakan näköisenä. Koko etupuoli oli täynnä paksuja
-likatahroja. Hänen täytyi koettaa päästä kotiin niin huomaamatta kuin
-mahdollista.
-
-"On kai täällä syrjäkatuja?" kysyi Barbro surullisesti. Holger lohdutti
-häntä sanoen, että liike käy keskikaupungilla ja että he menevät juuri
-Söder-kadun poikki, kun Sonja tuli häntä vastaan harmaassa sametissa
-kahden hienon nuoren tytön kanssa.
-
-"Päivää, pikku Barbro kulta", huusi Sonja, "mutta _chère amie_, oletko
-kaatunut?"
-
-"En, Vahtihan se hyppäsi minua vasten", sanoi Barbro hirveän nolona.
-Kamalaa tulla esitellyksi tämän näköisenä!
-
-"Ja sentähden saat suoda anteeksi, ettemme voi jäädä tähän näytteille",
-ehätti Holger selittämään nostettuaan kohteliaasti lakkiaan. "Tule,
-Barbro! _Au revoir, Regina lundensis_!"
-
-Barbro nyökkäsi ja hyppäsi pitkän askeleen ehtiäkseen Holgerin perästä,
-joka jo pyöri edelleen. Freide sitävastoin, joka tunsi toiset tytöt, ei
-huomannut äkillistä lähtöä, vaan jäi heidän kanssaan haastelemaan.
-
-"Sinä olet aina niin kiltti, Holger", sanoi Barbro, kun he kulkivat
-hiljaista katua. "Luuletko, että he nauravat minulle?"
-
-"Ehkä, mutta mitäs siitä?"
-
-"Se on ilkeää." Hän katsoi ympärilleen. "Kandidaatti Freide meni
-varmaankin heidän kanssaan."
-
-"Luultavasti. Kuulehan, Mignon, älä viitsi ruveta kiemailemaan ja
-poikailemaan heti. Se ei sinua pue."
-
-"Mitä sinä tarkoitat?"
-
-"Sitä, että sinä vähän -- etkä muuten niinkään vähän -- mielistelit
-veli Urbania. Hänellä ja hänen veljellään on kokonainen liuta
-tyttötuttavia, joita he hakkailevat kuin parhaat taiturit. Ja sitten
-vielä, yksi asia -- et saa suuttua, jos sanon sen suoraan -- älä pyri
-sellaiseksi kuin kaikki muut ovat. Sinähän olet kuitenkin Barbro
-Berting, kunnon tyttö etkä mikään kana."
-
-Siihen Barbro ei voinut vastata mitään. Hän kohensi kuitenkin asiaa
-omalla tavallaan ja sanoi hieman jyrkästi:
-
-"Minäpä rupean käymään luennoilla."
-
-"Vai niin, siinä ei ole mitään pahaa, kunhan vain voit sulattaa opin."
-
-Nyt Barbro pysähtyi likatahroista välittämättä.
-
-"Luuletko, että minä olen tyhmä?"
-
-"En, sitä en luule."
-
-"No, miksi sitten sanot --?"
-
-"Luentojen laita on sama kuin uimisen. Vasta sitten, kun on tarpeeksi
-kauan ponnistellut voidakseen vaivatta päästä eteenpäin, käsittää miten
-ihanaa tuo liikunto todellakin on. Täytyy tuntea olevansa jonkun verran
-perehtynyt tieteiden elämänveteen voidakseen siitä nauttia."
-
-"Pitääkö minun sitten jättää silleen?"
-
-"Ei, mutta älä luule, ettei tarvitse muuta kuin 'käydä luennoilla'.
-Yhtä ja toista voit esimerkiksi kysyä minulta, ja onhan sinulla sitten
-Elsa ja Einar; heillä on oikeat uimaotteet. Kas niin, hyvästi nyt! Me
-kai tapaamme ainakin kerran päivässä kadulla -- niin tehdään täällä --
-mutta jollemme sattuisi tapaamaan, niin ole kiltti ja odota minua kello
-seitsemän lauantaina. Silloin tulen sinua hakemaan."
-
-Sillä aikaa kun Barbro oli ulkona, tarkasti isoäiti Barbron
-pukuvaraston, jonka Saara oli järjestänyt. Niistä puvuista, jotka hän
-oli saanut matkaansa, kävi liiankin selvästi ilmi, että ne olivat
-ommellut vanhan neidin ohjeiden mukaan. Ne olivat kovin puisevia ja
-mauttomia, kaikki erittäin vankkatekoisia, ja isoäiti tahtoi, että
-Babin tuli osata antaa arvoa kauneudelle myöskin puvuissa; sentähden
-hän päätti heti hankkia muutamia uusia pukuja. August ja Ulla manatkoot
-sitten hänen turhamaisuuttaan; nyt oli lapsi hänen luonaan, ja hän
-tahtoi tehdä nämä kuukaudet hedelmällisen kukoistaviksi Barbron
-elämässä, kun kaikki oli kaunista ja lupaavaa.
-
-Saman päivän iltapuolella isoäiti ja Barbro matkustivat Kööpenhaminaan
-lauantaihin saakka, ja kumpikin oli yhtä lapsellisen huvitettu
-ostellessaan suurista kauppahuoneista vaaleita, keveitä pukuja, hienoja
-jalkineita, silkkisukkia ja sormikkaita.
-
-Myöskin viuhkan isoäiti osti, mutta se oli antiikkinen ja ollut
-aikoinaan erään rokoko-kauden huomatun hovinaisen omaisuutta. Sen
-norsunluisilla lehdillä oli helein värein maalattu kevätmaisema.
-Helakkakukkaisten puiden alla kulki valkopukuinen, haaveileva tyttö.
-Sinisessä ilmassa näkyi joutsenia. Toiselle puolelle oli taiteilija
-sirotellut vuokkoja ja lemmikkejä.
-
-Barbro ei ollut milloinkaan uskonut voivansa tuntea itseänsä niin
-onnelliseksi, ettei uni ottanut tullakseen, mutta näinä iltoina
-tapahtui, että hänen oli sanomattoman vaikea erota päivän iloisista
-muistoista. Eikä hän ollut milloinkaan kuvitellut, että pukujen
-ostaminen tuottaisi iloa, ihan oikein sellaista iloa, että joka esineen
-voi ottaa syliin ja odottaa siltä elävää vastausta. Aivan kuin joku
-olisi lukenut runon tahi sadun. --
-
-Sunnuntaina tanssiaisten jälkeen Barbro kirjoitti päiväkirjaansa:
-
-"Lundissa maaliskuun 8 p. Lund on ehdottomasti maailman hauskin
-kaupunki, enkä minä voi milloinkaan unohtaa, kuinka rajattoman hauskaa
-minulla oli eilen. _Ei mikään_ käynyt hullusti. En tehnyt ainoatakaan
-mainittavaa tyhmyyttä. Sonja sanoi, että kaikki pitivät minua hilpeän
-ja hauskan näköisenä. Hän itse oli aivan ihastuttava. En milloinkaan
-ole nähnyt mitään niin viehättävää. Ja Inger Thomasista minä pidän
-jo hyvin paljon. Hänessä on jotakin erikoista. Hän välittää varsin
-vähän omasta minästään. En nähnyt hänen peilailevan kertaakaan enkä
-kohentelevan kampaustaan. Hän on sellainen tyttö, josta Holger Boye
-pitää, luonnollinen ja sukkela ja varmaankin myös hyväsydäminen.
-Häpeä sanoa, mutta minusta tuntui nololta, kun Holger astua lylleröi
-rinnallani sisään. Joka tapauksessa hän tanssii erinomaisesti. Ja
-sisäisesti hän on kookas mies. Urban Freiden kanssa tanssin kaksi
-tanssia. Hänellä on todellakin uskomattoman paljon tyttötuttavia. Ei
-ole yhtä helppoa puhella 'Seikkailun' kuin Holgerin kanssa -- mutta --"
-
-Barbro ei lopettanut tätä lausetta päiväkirjassa enemmän kuin
-ajatuksissaankaan. Hänestä tuntui, että siitä kehittyy jonkunlainen
-tunnustus, ja vertailuhan oli aivan tarpeetonta.
-
-Isoäidillä oli vielä eräs ajatus, jonka hän tahtoi toteuttaa
-huvittaakseen pikku tyttöään, ja hän kääntyi sen vuoksi luottavaisesti
-Holger Boyen puoleen.
-
-"Te tunnutte varsin älykkäältä, herra kandidaatti", sanoi hän eräässä
-lyhyessä kahdenkeskisessä kohtauksessa, "ja melkoista kokeneemmalta ja
-vakavammalta kuin iästänne voi päättää".
-
-"Niin, minun ruumiini muodostuminen Diogeneen tynnyriksi on pakottanut
-niin sanotun sielun sopeutumaan asuntosuhteiden mukaan", selitti
-Holger. "Halutaanko minun henkistä _pondustani_ käyttää johonkin?"
-
-"Aivan niin, kandidaatti, minun vanhaan sydämeeni on nykyään
-kätkeytynyt ikäänkuin pieni tytön sydän ja minä toivon hartaasti,
-että se oikein saisi sykähdellä elämänhalua ja iloa. Barbro -- minä
-tarkoitan tietysti häntä -- tuntuu hieman saamattomalta ja tahtoisinpa
-sanoa tyhmän ujolta teikäläisten nuorten parissa. Hän ei voi unohtaa
-olevansa Bertingin perheen surunlapsi, joka aina kompastuu milloin
-mihinkin. Saattaahan tapahtua, että tuo arkuus haihtuu ajan oloa, mutta
-tyttövuodet ovat täysi-ikäisestä naisesta ihanin muisto, jos ne vain
-ovat olleet värikkäät, ja -- sitten on asia niin, että Barbro kaipaa
-valoisia ja lämpimiä vaikutelmia. Luulen, että hän kerran antaa ne
-takaisin --"
-
-"Kirjailijattarena?"
-
-"Niin, juuri niin. Mutta hän on vielä aivan kehittymätön ja kokematon.
-Enkä minä halua sulloa häneen tietoja. Tahdon vain suojella häntä
-väärään suunnatun lapsuuden seurauksilta. Ja nyt asiaan! Olen
-ajatellut, että te ehkä voisitte auttaa minua pienen näytelmäseuran
-kokoonpanossa. Harjoitusten aikana saisi varpusparkani sitten tutustua
-nuoriin; se kehittäisi häntä."
-
-"Minä puolestani sovellun ainoastaan Falstaffiksi tahi vielä paremmin
-Hanswurstiksi, mutta muuten minusta on hauska olla mukana."
-
-"Tehän kuulutte olevan ylioppilaskunnan paras barytoni. Onhan se mainio
-vetovoima. Ja jos me sitäpaitsi nimitämme teidät teatterin johtajaksi
---"
-
-"Paljon kiitoksia! Varmasti lupaan tehdä kaikki, jotta Barbrolla olisi
-hauskaa. Neuvottelen jo tänään parin tunnetun lystimestarin kanssa.
-Urban ja Uno Freide ovat kai itseoikeutettuja?"
-
-"Ky-yllä", virkkoi isoäiti hidastellen ja lisäsi: "tulee oppia
-tuntemaan erilaisia luonteita. Me ihmisethän olemme suurta mosaiikkia."
-
-
-
-
-VII.
-
-TANSSIAISPÄIVÄLLISET.
-
-
-Kuinka paljon valoa, kuinka paljon kukkia ja kuinka kuvaamattoman
-juhlallista olikaan isoäidin asunnossa tänä rumana maaliskuun iltana!
-Vanhat huonekalut aivan kuin myhäilivät tyytyväisyydestä seisoessaan
-turvassa ja lämpimässä, ja sohvien vaalea silkkihipiä kiilsi kilpaa
-pöytien ja piironkien etelämaisen mahongin kanssa.
-
-"Emäntä on kuitenkin kaikista suloisin ja herttaisin", sanoi Barbro
-ja suuteli isoäitiä poskelle. Bertingin tyttö oli pukeutunut
-kööpenhaminalaiseen juhlapukuun. Se oli vaaleaa, kukikasta musliinia,
-kaulauurros pyöreä, puhkahihat lyhyet. Leveä, vaaleanpunainen
-silkkivyöhikkö sopi hänen hoikkaan vartaloonsa. Vallattomat kiharat
-olivat saaneet tyytyä oikenemaan kahdeksi Margareta-palmikoksi, mutta
-niskassa ja ohimoilla ne pitivät ilvehtivää kurkistuspeliään. Kalpeahko
-ja hieman laihaposkinen Barbro vieläkin oli, eivätkä hänen liikkeensä
-olleet niin viehkeän tasaisia kuin Sonjan ja Elsan. Hän ei myöskään
-ollut kaunis, lukuunottamatta silmiä ja suuta, mutta hänen vilkkautensa
-vaikutti puoleensavetävästi. Jos hän istui hämillään, jäykkänä ja
-ääneti, saattoi hän tuntua ikävältä, värittömältä ja rumalta.
-
-Tänä iltana ei kuitenkaan ollut siitä pelkoa. Koko Barbro loisti.
-Ja hän pyöri tanssien neljälletoista katetun pitkän päivällispöydän
-ympäri. Paitsi nuoria oli mukana isoäiti ja "Luikari", eräs hyvin
-suosittu pianonsoittaja, jonka porvarillinen nimi varsin harvoin
-kulutti ihmisten huulia. Luikari oli se _nom de guerre_, jota
-lundilaiset käyttivät keskuudessaan, mutta mies itse olisi raivostunut,
-jos se, joka kävi häntä tilaamassa, olisi hairahtunut nimestä. Hän oli
-Carl Maria Wiberg, olkaa niin hyvä!
-
-Liihotellessaan pöydän ympäri Barbro luki korteista: Elsa Berting,
-parina Einar Berting. Inger Thomas -- kandidaatti Folke Sterner. Viveka
-Harring -- kandidaatti Urban Freide. Barbro Berting -- kandidaatti
-Holger Boye. Sonja Thomas -- kandidaatti Uno Freide. Lisa Harring --
-kandidaatti Hugo Urnström.
-
-Harringin tytöt olivat erään isoäidin lapsuudenystävättären
-pojantyttäriä. Heidän isällään oli maatila lähellä Flodaa, ja siellä
-kasvoi vähitellen valtava ja rehevä lapsilauma. Viveka ja Lisa
-harjoittivat taidekudontaa ja huvittelua. He puhuivat ja nauroivat
-kovaäänisesti, aivan kuin olisi aina ollut voitettava sen kovan
-tuulen tohina, joka puhalsi mereltä tasangon ylitse, mutta heidän
-äänekkyytensä oli hauskan varmaa ja heidän käytöstapansa naisellista,
-melkeinpä hieman äidillistä. Lisa oli suloinen, sirovartaloinen
-vaaleatukka, Viveka uhkea tummatukka, isot hymykuopat poskissa ja
-silmät kastanjanruskeat, elämäniloiset. Kädet pienet, jalat sievät.
-
-Heidät oli otettu teatteriseurueeseen. Se oli näet jo muodostettu.
-Oli päätetty ottaa näyteltäväksi "Mamselli Sundbladin naimapuuhat".
-Sitäpaitsi oli ohjelmassa Holger Boyen yksinlaulua, ja kandidaatti
-Sternerin viulunumero. Huhtikuun neljäntenä päivänä, Elsan
-syntymäpäivänä, oli aikomus antaa näytäntö. Einar oli luvannut sepittää
-proloogin juhlan sankarittaren kunniaksi. Tämä ei tietysti saisi
-aavistaa mitään suurenmoisesta hommasta. Juhla aiottiin lopettaa siten,
-että Urd, Verdandi ja Skuld -- Sonja, Barbro ja Inger -- kohtaavat
-toisensa Urdar-kaivon luona ja keskustelevat kuten hyvät nornat Elsan
-entisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Barbron oli määrä
-kyhätä jotakin "tekstiksi".
-
-Nyt vieraat saapuivat. Iso salonki otti heidät tuota pikaa vastaan
-leppeästi ja kokeneesti hymyillen. Ainoastaan Sonja ja Freide-veljekset
-viipyivät. Inger oli lähtenyt suoraan piirustustunnilta eikä
-tietänyt, missä serkkunsa oli. Vihdoinkin kuului heidän ääniään
-eteisestä; he tuntuivat olleen kaikki kolme samassa seurassa, ja
-näkyi, että heillä oli jo tavattoman hauskaa. Pari minuuttia vallitsi
-täydellinen hiljaisuus eteisessä. Luultavasti ei kukaan muu kuin
-Barbro kiinnittänyt siihen huomiota, mutta hän seisoi kuulohermot
-jännityksessä odottaessaan innostunein mielin hetkeä, jolloin
-säteilevän ruokasalin ovet lennähtävät auki.
-
-Nyt! Sonja tervehtii pehmeästi ja sirosti isoäitiä ja ystävällisen
-huolettomasti, ylimieliseen vivahtavasti muita.
-
-Barbro kuiskaa hänen korvaansa:
-
-"Miltä tuntuu olla aina noin kaunis?"
-
-Sitten Urban Freide puristaa nuoren emännän kättä, tämä punastuu,
-rintaan kohahtaa kuumentava tunne, ja hän tekee nytkähtävän liikkeen
-päällään sanoessaan:
-
-"Terve tuloa."
-
-Kunpa Holger ei olisi sanonut tuota, että hän mielisteli! Se tapahtui
-Lundagårdin puistossa, silloin kun hän oli vähän matkinut Sonjaa, mutta
-eihän se kovin vaarallista liene ollut? Viveka Harring sai kiemailla
-mahdottomasti, ja silloin hän miellytti herroja kaikista enimmän.
-
-Kiivas, tuttu haukunta keskeytti Barbron mietteet, ja huoneeseen töytää
-hänen rakas Vahtinsa, jonka hän oli taiten kammannut ja somistanut
-räikeänpunaisella nauhasolmukkeella. Mutta minkä näköinen koira on?
-Häntään on sitaistu kimppu kirjavia laskiaisvitsoja, ja koettaessaan
-päästä irti mokomasta kiusankappaleesta se pieksää vimmatusti mattoa,
-tuolinjalkoja ja itseään nipottavalla vitsakimpulla.
-
-Kaikki nuoret purskahtavat hillittömään nauruun, paitsi Barbro, joka on
-käynyt aivan kalpeaksi. Hänestä ei tämä ole ensinkään hauskaa. Kuka sen
-on keksinyt? Tuokion hän katselee kysyvin silmin ympärilleen. Sonjako?
--- Ehkä Urban ja Uno Freide? Ahaa, se on heidän keksintöään. Sen hän
-näki heidän kasvoistaan, ja vähältä piti, ettei hän purskahda itkuun,
-mutta samassa hän puree kovasti alahuultaan ja juoksee Vahdin luo,
-jonka hän nuolennopeasti vie ulos huoneesta.
-
-"Suo anteeksi, oma kulta haukkuseni", sanoo hän hellästi,
-irroittaessaan varovasti vitsoja. "Tätä en minä ole tehnyt. Hiljaa nyt,
-Vahti, äläkä katso minuun tuolla tavoin, taikka minä itken. Nyt minun
-täytyy lentää tieheni."
-
-Pöydässä hän kysyy Urban Freideltä:
-
-"Oliko teidän mielestänne sukkelaa laittaa minun Vahtini sen
-näköiseksi?"
-
-"Sonja ehdotti."
-
-"Ja te suostuitte heti. Oletteko te sellainen?"
-
-"Että olen kernaasti mukana pilanteossa. Kukapa ei sellainen olisi?"
-
-Barbron oli vaikea päästä takaisin iloiseen mielialaansa, ja Holger
-Boye sai panna liikkeelle koko kuivan huumorinsa saadakseen hänet
-tasapainoon. Urban Freide oli myös -- vaikka hänellä olikin paljon
-tekemistä oman parinsa kanssa -- halukas näkemään nuo miettivät,
-kalpeat pikku kasvot taas iloisina ja päästeli sentähden tunnetulla
-taidollaan puhetta kahden puolen. Hän olikin oikeastaan vain joistakin
-kainoussyistä asettunut veljensä, reserviluutnantin, varjoon, sillä
-he olivat aivan tavattomasti toistensa kaltaiset. Vihdoinkin väistyi
-alakuloisuus, ja kun Barbro oli saanut kyllikseen tanssia hivelevää
-bostonia Urban Freiden kanssa, tunsi hän olevansa aivan pyörällä ilosta.
-
-"Ihme, että tunturiruusu on puhjennut kukkaan Skoonessa", sanoi Urban
-lämpimästi. "Silloin te olitte mielestäni pieni tyttö ja nyt olette iso
-daami."
-
-"Vanha mamselli kohta", nauroi Barbro. Hänen oli määrä näytellä pääosaa
-"Mamselli Sundbladin naimapuuhissa", iäkästä, naimahaluista höpäkköä.
-"On aika hullunkurista", lisäsi hän, "pukeutua aivan tuntemattomaksi".
-
-"Minustapa on paljoa hauskempi nähdä teidät Verdandina. Lupaatteko
-päästää hiuksenne hajalleen?"
-
-"Tietysti. Ah!"
-
-"Mitä nyt?"
-
-"Ei muuta kuin oikein hauskaa! Nyt tanssimme taas, vai mitä?"
-
-Ja sinä iltana tanssivat Urban ja hän tanssin toisensa perästä. Eihän
-täällä noudatettu kaikkia sovinnaisia tapoja. Mutta eräällä väliajalla
-Sonja ja Viveka ottivat Barbron väliinsä sohvalle, ja silloin alkoi
-pila- ja pistopuheita sataa kuin rakeita.
-
-"Nyt kai eräs pari on pihkassa", nauroi Viveka. "Tämä huvien pyörre,
-johon olemme joutuneet, taitaa päättyä -- arvatkaapas mihin?" Hän
-koukisti peukalonsa ja etusormensa niin, että ne muodostivat renkaan.
-
-"Barbro on kuin tunturin tuiskussa", ilvehti Sonja. "Miltäs tuntuu,
-_Kleine_?"
-
-"Te olette niin tyhmiä, että --", mutisi Barbro onnellisena. Tuntui
-ihanalta, kun kaikki näkivät, kuinka hän oli ollut lennossa. Ja kun
-Sonja lisäsi: "No, jos oikein ajatellaan, niin se on vanha uutinen,
-onhan hän liehitellyt sinua kohtapuoleen vuoden", ei Barbro malttanut
-olla vastaamatta:
-
-"Eipäs, vasta seitsemän ja puoli kuukautta."
-
-Voi, miten nuo kaksi tyttöä nauroivat tunnontarkalle pikku Babille.
-
-"Hellalletta", läähätti Sonja ja suuteli Barbroa. "Sinulle ei mahda
-mitään."
-
-Nyt Barbro yritti nousta, mutta Viveka piti hänestä kiinni ja pyysi
-häntä leikillisesti kertomaan vähän tunturi-idyllistä.
-
-"Siitä ei ole kerrassa mitään kerrottavaa", väitti Barbro, mutta
-samassa hän toivoi, että hänellä olisi ollut suuri salaisuus
-kätkettävänä.
-
-Sonja oli tänä iltana mitä hulluttelevimmalla tuulella; hän veti
-kursailematta hilpeytensä riemuvaunuja yli kaiken, mitä tielle osui,
-ja yht'äkkiä aivan hurjistui ilosta, kun huomasi Barbron käsivarteen
-piirretyt kaksi kirjainta: U.F.
-
-"Ahaa, Babi", huusi hän, "saan kohteliaimmin onnitella. Se on siis
-selvä se."
-
-"Mikä on selvä?"
-
-Barbro nousi seisomaan. Muutamia muitakin oli tullut heidän luokseen.
-Siinä olivat Freide-veljekset, Holger Boye ja Lisa Harring.
-
-"Mitä ihmeitä sinä nyt, Sonja?"
-
-Barbron säteilevät kasvot kävivät levottomiksi.
-
-Sonja tarttui pienillä, valkeilla käsillään Barbron käsivarteen.
-
-"Kätken, kätken salaisuutta. Mitä sen pitää tekemän, jonka
-nimikirjaimet ovat minun käsieni alla?"
-
-"Sen on tulkittava ne oikein", kuului Holger Boyen ääni omituisen
-vakavana.
-
-"Otettava ne itselleen", ehdotti Urban Freide ja liikahti aivan kuin
-suudellakseen Barbron käsivartta. Hän oli tyytyväinen sukkeluuteensa ja
-katsahti mielissään ympärilleen.
-
-Mutta Barbro oli aivan onneton ja kuiskasi rukoilevasti Sonjan
-korvaan: "Päästä minut, minä kerron sinulle koko jutun." Hämillään ja
-saamattomana hän seisoi paikallaan ja aivan kuin tarttuen viimeiseen
-pelastusrenkaaseen hän huusi kovalla äänellä toiselle puolelle salia:
-
-"Hyvä herra Luikari, soittakaa meille _onestepiä_."
-
-Mitta oli täysi. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen.
-
-"En osaa ainoatakaan _onestepiä_", huusi Holger Boye, ikäänkuin Barbro
-olisi pyytänyt häntä soittamaan, "mutta ehkä herra Weber tahtoo olla
-ystävällinen? Weberhän teidän nimenne on?" Hän kumarsi kohteliaasti
-soittajalle. "Olette kai sukua säveltäjä Weberille?" kysyi hän
-innokkaasti. "Koko illan olen aikonut kysyä sitä teiltä. Minusta
-yhdennäköisyys on aivan hämmästyttävä."
-
-Soittaja oli niin mielissään, että meni ansaan. Hän tosin heitti
-kieron, epäilevän katseen Barbroon päin, mutta ryhtyi kuitenkin pitkään
-sukuselitykseen. Tällä välin vei Barbro Sonjan ja Vivekan mukanaan ja
-kertoi heille avomielisellä tavallaan, että kirjaimet merkitsivät:
-_Uppåt. Framåt_. Ensin tytöt koettivat sotkea asiaa, mutta Barbron
-äänensävy oli aivan vakuuttava.
-
-Lopuksi Sonja sanoi:
-
-"No, sitten kai ne aikaa myöten saavat toisen merkityksen. Saat uskoa,
-että on olemassa joku, joka niille sen antaa."
-
-Ensi kerran koko iltana Holger pyysi Barbron tanssiin.
-
-"Mainiota", sanoi Barbro heti, "tahdon kysyä sinulta jotakin.
-Kuinka tällaisen saa pois?" Ja kesken tanssin hän näytti Holgerille
-käsivarressaan olevat pienet töhryiset kirjaimet.
-
-"Se käy helposti päinsä, mutta miksi olet teettänyt tuon ihopiirroksen?"
-
-"Olen tehnyt sen itse."
-
-"Oletko niin hassu! -- Silloin kai alat kohta syödä paperipalasia,
-joihin olet kirjoittanut U.F."
-
-"Hyi, kuinka ilkeä sinä olet, Holger. Ethän tiedä, mitä ne
-merkitsevätkään."
-
-"Arvatenkin Urban Freide."
-
-"Luule vain niin, jos se sinua huvittaa", sanoi Barbro tylysti. "Nyt
-olet _sinä_ samanlainen kuin kaikki muutkin."
-
-Holger tanssi vastaamatta mitään, ja kun hän oli saattanut Barbron
-tuolin ääreen, hän kumarsi ja meni toisen luo. Mutta paitsi sitä, ettei
-hän erikoisesti seurustellut Barbron kanssa eikä osoittanut tälle
-ritarillista huomiota, ei kukaan havainnut hänessä mitään omituista.
-Kun häntä pyydettiin laulamaan, valitsi hän pelkkiä hullunkurisia
-lauluja ja esitti vieraiden sekä kuuluvaksi että näkyväksi iloksi
-yksinpuhelun: Huilunsoittaja.
-
-Mutta Barbro oli kadottanut ilonsa, joka itsestään oli hänessä
-säteillyt. Hänen mielensä himmeni, ja monet ajatukset harhailivat hänen
-aivoissaan. Se ajatus, joka pahimmin kompuroi ja loukkautui pimeässä
-harhaillessaan, koski hänen lapsuudenystäväänsä Sonjaa. Toisen kerran
-hän jo tunsi pettyneensä tämän ihanteensa suhteen, eikä hän sittenkään
-malttanut olla katselematta kaunista, hienoa Sonjaa, ihailematta häntä
-ja pitämättä hänestä. Ja nyt tuntui Sonjakin harvinaisen hyvältä ja
-katuvaiselta, hyväilevältä ja uskolliselta.
-
-"Täytyyhän sinun ymmärtää, etten ikimaailmassa ole aikonut pettää
-sinua, vaikka kirjaimet olisivat merkinneetkin sitä, mitä me luulimme",
-vakuutti Sonja vilpittömästi, syötti korkeanomakätisesti Vahdille
-sokeria ja puheli tälle kuin millekin hienostuneelle nelijalkaiselle
-olennolle.
-
-Mutta vaikka kaikki kääntyi parhain päin ja vieraat lähtiessään
-yksimielisesti vakuuttivat, että heillä oli ollut rajattoman hauskaa,
-ei Barbro kuitenkaan voinut kiittää isoäitiä oikein sydämen pohjasta.
-
-Hän oli hyvin väsynytkin, ja päätä kivisti. Oli hyvä puikahtaa
-vuoteeseen.
-
-
-
-
-VIII.
-
-HARJOITUKSIA YNNÄ MUUTA.
-
-
-Parin harjoituksen perästä Holger Boye luopui ohjaajan toimesta, mutta
-lupasi ottaa sen takaisin itse näytännön aikana. Hänen mielestään
-olivat seurueen jäsenet tehneet tehtävänsä niin oivallisesti ja
-osasivat osansa niin mallikelpoisesti, että he voivat tulla toimeen
-ilman "kaikkinäkevän silmän" valvontaa harjoitusten aikana. Uno Freide
-oli ainoa, joka ei osannut vuorosanojaan, mutta sitä ei, niin Holger
-Boye arveli, kukaan toki ihmetellyt, sillä olihan hän liian suuri
-pysyäkseen kiinni kirjaimessa.
-
-Väärin tulkitut kirjaimet hävitettiin Barbron käsivarresta. Sonja
-kävi hakemassa apteekista sopivaa ainetta, ja valiolauselmasta jäi
-tähteeksi ainoastaan pieni rosoinen pilkku. Mutta Barbro ei ajatellut
-sitä enää. Hän oli näinä kahtena viikkona paljon muuttunut. Hänenhän
-ei tarvinnut enää milloinkaan pelätä saavansa nähdä happamia kasvoja,
-tyytymättömyyttä ja kalseaa epäluuloa palatessaan kotiin iloisesta
-seurasta. Isoäiti seurasi vilkkaasti ja lämpimästi hänen huvittelujaan,
-kävi usein niissä hänen kanssaan samoin kuin luennoillakin ja otti
-vastaan Barbron toivomukset, niin tyttömäisen mitättömiä kuin ne
-olivatkin, aivan kuin ne olisivat olleet eläviä olentoja, joita
-hänen oli hoidettava. Eipä ollut ihme, että Barbro tällaisten olojen
-vallitessa tunsi kahlitun Psyke-parkansa ojentelevan siipiään terveenä
-ja voimakkaana. Ja Skoonen kevät, jonka tulo tuntui selvästi koleasta
-säästä huolimatta, kohotti hänen ruumiillista hyvinvointiaan. Hän oli
-terveen ja reippaan näköinen, vaikka olikin vähän hennompi ja hoikempi
-kuin useimmat muut nuoret tytöt.
-
-Hän ja Vahti kävivät joka päivä aamukävelyllä. Milloin suunnattiin
-matka vanhoille, idyllisille valleille, milloin muistopatsaalle.
-Toisinaan häntä huvitti kierrellä ahtaita, mutkikkaita katuja, jotka
-ikäänkuin harmaat, yksinäiset vanhukset torkkuivat omissa muistoissaan.
-
-Näihin retkeilyihin ei Sonja tahtonut kertaakaan ottaa osaa. Hänestä
-oli raakalaismaista nousta vuoteesta ennen kello kymmentä, ja Barbro
-oli ulkona jo yhdeksän aikaan. Inger Thomas sitävastoin oli mukana pari
-kertaa, mutta silloin kävely sai jonkin nimenomaisen päämäärän. Hänellä
-oli aina suunnitelma, jota hän noudatti, ei suinkaan turhantarkkuuden
-vuoksi, vaan persoonattoman luonteensa mukaisesti tahtoen olla hyödyksi
-muille.
-
-Hän levitti ympärilleen iloa kaikkialla, missä liikkui, osasi puhella
-kaikkien, sekä isojen että pienten kanssa, niin että nämä tunsivat
-lämpenevänsä aivan kuin lujasta, ystävällisestä kädenpuristuksesta. Jos
-hän oli ikäistensä parissa, niin hän läheni varmoin vaistoin sitä, joka
-häntä enimmän tarvitsi. Sonja ja hän olivat niin erilaisia kuin yö ja
-päivä, mutta he viihtyivät toistensa seurassa, ja Inger piti serkkuaan
-kauniina perhosena.
-
-Eräänä aamuna Barbro tapasi valleilla Holger Boyen, ja kun tämä
-tervehti, kysyi Barbro:
-
-"Etkö käänny vähän kävelemään kanssani?"
-
-"Kyllä, miksikäs ei. Kuinka näytelmä sujuu?"
-
-"Kiitos, hyvin, sinun epäävästä kylmyydestäsi huolimatta. Meillä on
-enää vain yksi harjoitus."
-
-"Niin, minä olen saanut käskyn olla paikallani kenraaliharjoituksessa
-ylihuomenna."
-
-Syntyi lyhyt äänettömyys. Kumpikin katsoi alas kaupunginpuiston
-kimaltelevaan lampeen, missä vesilinnut pitivät aamuneuvotteluaan,
-mutta kumpikaan ei ollut ajatuksineen hanhien, kurkien ja lokkien
-parissa. Äkkiä he käänsivät päänsä, jolloin harmaa silmäpari ja
-mustansininen silmäpari seisoivat vastakkain kuin vahtisotamiehet.
-
-"_Wer da_?" kysyi Holger.
-
-"Hyvä ystävä", vastasi Barbro naurua pidätellen, mutta samassa kajahti
-kaksiääninen raikas nauru ilman leivosille.
-
-"Sinä olet ollut minulle nyreissäsi", sanoi Barbro toinnuttuaan,
-"mutt'en tiedä mistä syystä".
-
-"Luultavasti siitä syystä, että pidän sinusta paljon."
-
-"Ne kirjaimet ovat harmittaneet minua kovasti. Mokomakin hullutus
-järki-ihmisen teoksi."
-
-Barbro katsahti Holgeriin salavihkaa syrjästä. Hän näytti niin
-viisaalta, hyvältä ja luotettavalta, tuo pallukka. Eikä ollutkaan muuta
-kuin aivan paikallaan, että hän sai tietää selvän totuuden. Barbro
-kammosi kaikkea salakähmäisyyttä, mutta hän pelkäsi, että Holger pitää
-häntä naurettavana ja tunteilevana.
-
-"Jos sinä vain et saata minua naurunalaiseksi", alkoi Barbro.
-
-"Minkä armonosoituksen sinä annat minulle siitä?"
-
-"Ole nyt siivolla, Holger! Ne kirjaimet", selitti Barbro hätäisesti,
-"minä tekaisin ne eräänä iltana siellä tuntureilla, kun istuin yksinäni
-ja sureksin, kuinka työlästä oli saada nujerretuksi kaikki se, mikä
-minussa oli vetelää ja halutonta. Se merkitsi: _Uppåt, framåt!_ Ja minä
-tarkoitin, että sen piti olla jonkinlaisena johtolauseena, ymmärrätkö."
-
-"Kissa vieköön", huudahti Holger huomattavasti keventyneellä äänellä.
-"Vai niin, sinä siis vaellat Pyhän Birgitan jälkiä. Kenties sinulle ei
-tekisi pahaa pieni koivurieska." Ja Holger ojensi leikillään Barbrolle
-maahan pudonneen oksan.
-
-"Äh!" Barbro huitaisi sen Holgerin kädestä ja tyrkkäsi häntä
-kyynärpäällään.
-
-Mutta Holger Boye asettui keskelle leveää auringon valojuovaa ja
-lauloi voimakkaalla, täyteläisellä äänellään välittämättä vähääkään
-eräästä vanhasta, hopeahapsisesta, köyryselkäisestä pariskunnasta, joka
-seisahtui kuuntelemaan, ja kolmesta ikälopusta lundilais-tädistä, jotka
-kaartelivat hänen ympärillään kuin koiperhoset käsilaukku heiluen ja
-vesi tippa nenänpäässä.
-
-Hän lauloi, ja aamutuuli nosti sävelet ilmoihin:
-
-    "Jo väikkyy, jo väikkyy nyt keväinen koi,
-    jo väikkyy, jo väikkyy nyt keväinen koi.
-    Mut hiljaa vartovi metsä suvituulen suudelmaa.
-
-    Jää jättävi järven veen,
-    kevät käy myös sydämeen;
-    mun lauluni soi, kuin ennen se soi, kun virkosi hankien maa.
-
-    Ja unteni armaat kuvat
-    taas syttyen kirkastuvat,
-    ja sieluuni suuri ja puhdas rauha saa. Rauha saa!"
-
-Siinä seisoessaan ja kuunnellessaan tenhoavia säveliä johtui Barbro
-taas ajattelemaan serenaadia, joka oli kaihertanut hänen mielessään.
-Mutta olihan vallan sopimatonta ruveta itse pyytämään sitä. Kiertoteitä
-hänellä oli kuitenkin niin vähän, että hän aina typertyi, kun niitä
-piti käyttää. Miekkonen se, joka on niin notkea kuin Sonja. Yht'äkkiä
-pyrähti uusi ajatus hänen mieleensä. Hän ei huomannut itsekään, että
-hän napsautti tyytyväisenä näppiään.
-
-Holger kääntyi häneen päin.
-
-"Mieli käy haikeaksi, kun kevään airut soittaa torveaan", sanoi hän
-kuivasti. "Sinulla, pienellä ylämaan tiitisellä, ei tietystikään ole
-sellaista tunnetta. Ja oikeinpa rupeaa hiukaisemaankin. Lähden totta
-vieköön kotiin ja pistän poskeeni kokonaisen kuorman voileipiä." Hän
-leventeli sanoja turhan paljon.
-
-"Kuulehan", sanoi Barbro kääntäen päänsä syrjään, sillä hän oli
-punehtunut ihan hatunreunaan saakka, "oletko ollut pitämässä serenaadia
-Sonjalle?"
-
-"En, minä en pidä tapanani kiekua öisin. Onko hänelle pidetty
-serenaadi?"
-
-"En tiedä."
-
-"Jollei hän ole siitä kerskunut, saat olla huoletta, ettei ole pidetty.
-Mutta viime vuonna täällä oli samanlainen lellitelty kaunotar kuin
-Sonja, vaikka vielä paljoa äitelämpi ja kanamaisempi, ja hän hoki
-lakkaamatta serenaadista. Sitten maaliskuun lopulla minä ja pari
-toveria kokosimme tusinan kissoja, jotka telkesimme hänen ikkunansa
-alla olevaan pihaan, ja sen minä sanon, että kyllä hän sai serenaadin."
-
-Barbro vallan kauhistui. Ei suinkaan Holger vain ollut arvannut hänen
-ajatustaan ja toimita moista näytelmää hänellekin.
-
-"Vahinko, ettei Urban Freide ole saanut laulutaitoa kummilahjaksi",
-sanoi Holger äkkiä pistävästi.
-
-"Jos sinä kuvittelet, että minä haluan serenaadia, niin se on -- niin
-se on täydellinen erehdys", kivahti Barbro. Punehtuneet, hätäiset
-kasvot kääntyivät Holgeriin päin. "Ja sen minä sanon sinulle, Holger,
-että jos sinä suljet kissoja meidän pihalle, niin -- niin -- minä sanon
-isoäidille."
-
-"Turha vaiva. Kyllä kissoista itsestäänkin ääntä lähtee."
-
-"Mutta ethän tee sitä, Holger?"
-
-"Jos tekisin, niin tekisin sen huvittaakseni Vahtia. Mutta tuo
-maalaisnuorukainen tuskin osaisi antaa arvoa kunnianosoitukselle, niin
-että ei taida maksaa vaivaa."
-
-"Eipä tosiaankaan", sanoi Barbro vakuuttavasti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kenraaliharjoitukseen saapuivat kaikki esiintyjät puvuissa. Ja
-Barbro oli aika hassun näköinen Sundbladin mamsellina. Kaikki
-näyttelivät reippaasti ja repäisevästi. Katsojat: isoäiti, pari muuta
-rouvashenkilöä ja isoäidin kolme palvelustyttöä nauroivat sydämensä
-pohjasta hauskoille sukkeluuksille. Einarin proloogia, laulua ja
-viulunumeroa ei esitetty harjoituksissa. "Se on tietysti _hors
-concours_", sanoi Sonja. Sen sijaan oli kohtaus Urdar-kaivon luona
-esitettävä vielä kerran huolellisesti, sillä se oli tavallaan juhlan
-_clou_.
-
-Barbro-Verdandi oli sepittänyt runot, jotka nornain tuli lausua, mutta
-hän oli huomauttanut Ingerille kahden kesken, että hän aivan varmaan
-saa pyörtymyskohtauksen kuullessaan niitä juhlassa lausuttavan.
-Inger lohdutti häntä sillä, että runot olivat oikein hyvät, mutta
-Barbron jännitys oli jo nyt kenraaliharjoituksessa rajaton. Kaikeksi
-onnettomuudeksi johtui hänen mieleensä myöskin se kerta, jolloin hänen
-piti Flodassa lausua runo isolle vierasjoukolle ja jolloin hän oli
-sotkeutunut.
-
-Urdar-kaivo oli kyhätty aika näppärästi sängyn varjostimista, jotka oli
-verhottu kultapaperilla. Isoäidin suurin palmu toimitti Yggdrasilin
-virkaa, ja nornilla oli toisessa kädessä pieni kristallimaljakko,
-jolla he noutivat vettä ja kastelivat Yggdrasilin juuria. Erinomaisen
-ihastuttavilta he näyttivät, nuo kolme solakkaa, pehmeää tyttövartaloa
-pitkäliepeisissä, valkeissa puvuissaan. Ingerin pitkä tukka valui
-kuin vaalea silkki hänen olkapäittensä yli ja selkää pitkin. Se pysyi
-harvinaisen sileänä ja rauhallisena toisten kahden itsepintaisiin
-kiharoihin verraten. Sonja oli jo kaikenmoisilla kampauksilla
-kuluttanut tukkansa niin, että se oli menettänyt tuuheutensa ja
-kiiltonsa, mutta hän osasi laittaa sen taiteellisesti, ja hän oli
-kieltämättä se noista kolmesta, joka voitti palkinnon.
-
-Yggdrasilia kasteltiin ehkä hieman liian runsaasti ja hermostuneesti,
-mutta muuten ei voinut mitenkään moittia esiintymistä.
-
-Sonjan sirot käsien ja käsivarsien liikkeet tuottivat kunniaa niille
-plastiikkakursseille, joilla hän oli käynyt. Inger-Skuld esiintyi
-koruttoman arvokkaasti ja viehkeästi. Barbron liikkeet olivat jonkun
-verran hätäisiä ja umpimähkäisiä. Ja isoäiti pelkäsi, että hän saattoi
-kaataa Yggdrasilin, joka ei seisonut oikein tukevasti.
-
-Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Verdandi ei sotkeutunut
-sanoissaankaan, vaan lopetti kuviteltuun Elsaan päin kääntyen:
-
-    "Asklepioksen sauvan turvissa kerran sa kuljet,
-    onnea, mainetta etsien yrteistä lääkitsevistä.
-    Keksinet myös salarohdon uuden ja mahtavan silloin,
-    sairaan ja raihnaisen maailman vielä mi terveeksi luopi
-    muuttaen sen iki-riemun lähteeks ihmisten lasten.
-    Kun sua, Hip hyvä, katselen -- oot sinä taiteilija suuri,
-    viisaampi _medicus_ Tellusta konsaan ei kiertänyt liene,
-    Rinnalla sun -- myös suurena hän -- käy mainio Kastor[1]
-    ylpeenä Polluxin oivasta pillerinpyöritys työstä,
-    ylpeenä myös, kun naisena eelle sä miehistä pääsit.
-    Harmaana kerran sa istuos, kulmilla laakerilehvä,
-    polvilla tohtorihattu, sa suurin juhlijajoukon."
-
-[1] Einarilla ja Elsalla oli toveripiirissä nimet Kastor ja Pollux.
-
-Urban Freide ja kandidaatti Sterner riensivät heti onnittelemaan
-"runoilijatarta"; he ehdottivat, että häntä kannettaisiin
-kultatuolissa, mutta niin valtava ja odottamaton kunnianosoitus oli
-liikaa Barbrosta. Hän syöksähti suoraan päin Urdar-kaivoa, menetti
-tasapainonsa ja kaatui päistikkaa pesusoikkoon, jonka Saara oli
-hyväntahtoisuudessaan täyttänyt vedellä reunoja myöten. Hänen kasvonsa
-sattuivat sinkkisoikon terävään laitaan.
-
-Nauraen ja huutaen hänet autettiin pystyyn hiukset likomärkinä ja
-aikamoinen naarmu nenässä, josta vuoti verta kovasti.
-
-Täytyi hakea vetolaastaria ja lyijyvettä, ja Verdandi-parka sai sitten
-liikkua kasvot siteellä kahtia jaettuina. Viveka Harring sai kiireen
-kaupalla opetella hänen osansa näytelmäkappaleessa, ja Lisa Harring
-rupesi Verdandiksi, sillä Barbron nenänaarmun parantuminen vei ainakin
-viikon.
-
-Barbro ei tahtonut tulla juhlaan edes katsojaksi, mutta isoäiti sai
-hänet taipumaan ja lupasi toimittaa hänelle hämärän ja turvallisen
-nurkan, josta hän voisi huomaamattomana nähdä kaikki.
-
-Mutta tansseista Barbron täytyi kieltäytyä, niin rujon näköiset olivat
-hänen kasvonsa siteestä ja pöhötyksestä. Isoäiti lupasi kuitenkin
-järjestää huvimatkan Röstångaan ja Skäralidiin, ja silloin oli määrä
-sekä tanssia että leikkiä.
-
-Niine hyvineen istui siis Barbro nurkassaan katsellen ja kuunnellen.
-Haavaa kihelmöi ja kiristi niin, ettei hän oikein voinut nauraa
-Sundbladin mamsellille, joka oli hassunkurisin sentähden, että
-sotkeutui vähän päästä. Kerran hän huusi kovalla äänellä ja selvästi:
-"Kandidaatilla pitäisi olla sen verran älyä, että kuiskaa aikanaan!"
-
-Barbro tunsi omituisesti poreilevaa lämpöä mielessään, kun
-kättentaputukset paukkuivat nornain esiintymisen jälkeen ja siellä
-täällä huudettiin tekijää esiin. Ei hänestä juuri olisi ollut
-hauskempaa mennä tuonne esille niiaamaan kuin istua hämärässä nurkassa,
-missä sai nauttia -- unelmoida -- ikävöidä jotakin, mikä häntä odotti
-elämässä ja mikä nyt -- voimakkaammin kuin ennen -- kehoitti häntä
-laittautumaan valmiiksi. Hän ei antanut sille nimeä -- se oli jotakin
-liian suurta, voidakseen joutua heti todellisuuteen. Hän tahtoi
-aavistaa, omistaa sen valoisana ihanteena, ja hänen ajatustensa halki
-lennähtivät uudestaan ne sanat, jotka hän oli lausunut Sonjalle:
-
-    "Immer höher muss ich steigen,
-    immer weiter muss ich schauen."
-
-Samassa tupsahti jotakin raskasta suoraan hänen syliinsä. Kukkia!
-Iso kimppu orvokkeja. Ja nyt vielä: kieloja! Ja vielä ja vieläkin.
-Kokonainen pommitus.
-
-Ja näyttämöltä huusi Urban Freide:
-
-"Eläköön Barbro Berting, eläköön!"
-
-Voimakkaiden eläköönhuutojen raikuessa Barbro hiipi huoneeseensa syli
-täynnä tuoksuvia kevään kukkia. Niihin kiinnitetyistä nimikorteista
-kävi ilmi, että kaikki esiintyjät olivat tällä tavoin muistaneet häntä.
-Sitten hän sai tietää, että ajatus oli lähtöisin Ingeristä.
-
-Hän joudutti kukat veteen, mutta ne kaksi isoa, tummanpunaista ruusua,
-jotka Urban Freide oli antanut ja joista toinen oli sattunut viskatessa
-taittumaan, niin ettei se jaksanut pysyä pystyssä varressaan, hän
-asetti huoneeseensa ikkunalaudalle. Hän kumartui ja painoi poskensa
-hiljaa sametinpehmeitä ruusunlehtiä vasten. Hyväily tapahtui niin
-arasti ja varovasti, kuin huone olisi ollut täynnä uteliaita katsojia,
-mutta vielä sittenkin, kun hän oli jälleen nostanut päänsä, haastelivat
-hänen ajatuksensa ruusujen kanssa, ja taisipa ollakin juuri pikku
-Verdandi se, joka antoi nuoren neitomielensä vaeltaa unelmien
-yrttitarhassa.
-
-Barbroa ei haluttanut mennä nukkumaan, ennenkuin kaikki oli hiljaista,
-mutta kemut päättyivät jo kahdentoista tienoissa, sillä seurassa oli
-useita vanhempiakin henkilöitä, ja nyt saapui isoäiti sanomaan hyvää
-yötä. Hän suuteli Babia ja sanoi lämpimästi:
-
-"Päivä taitaa vähitellen valjeta rakkaan lapseni omalle elämänpolulle."
-
-Barbro painautui isoäidin syliin. Hento tytönvartalo värisi, ja mummo
-silitti rauhoittavasti hänen olkapäitään.
-
-"Muista vain yksi asia, pikku Babi, tulipa sinusta mikä tahansa,
-nimittäin että 'iloinen ja hyvä tulee ihmisen olla'."
-
-Sitten isoäiti tiedusteli, oliko Barbro saanut ruokaa ja virvokkeita,
-muutti siteen ja poistui sitten hiljaa ja lempeästi kuin ilta-auringon
-säde, johon Barbron oli tapana häntä verrata.
-
-Kohta tämän jälkeen kuului pihalta kimeää naukumista. Barbron korvat
-kuumenivat, ja Vahti hypähti rajusti haukkuen vasustaan.
-
-"Hiljaa, Vahti! Mene makaamaan", kehoittaa Barbro ja sammuttaa sähkön,
-_jos_ tosiaankin olisi tekeillä poikamainen kuje.
-
-Naukuminen lakkaa, ja Vahti marrii tyyntyneenä takaisin vuoteelleen,
-mutta hiljaisuudesta kuuluu hiiviskeleviä, varovaisia askelia ja
-kuiskivia ääniä.
-
-Barbron sydän jyskyttää. Hänestä tuntuu, että se syöksähtää
-kurkkuun rajusti hyppiessään. Hän työntää varovasti ikkunan auki ja
-rientää jälleen huoneensa pimentoon. Hän seisoo puristaen lujasti
-tuolinselustaa, ja hänen korviinsa kaikuu kvartettilaulu toisensa
-perästä nuorekkaan raikkaana ja heleänä. Hän tuntee Holger Boyen
-komean äänen solistina lauluissa "Hongat huojuu" ja "Kukkivat, kauniit
-laaksot". Sitten seuraa reipas ja hilpeä "Luuletko mun menneheksi" ja
-viimeksi "_Kornmodsglandsen ved Midnattstid_".
-
-Mutta kun laulajat ehtivät säkeisiin:
-
-    "Gjemmer du Ønsker dybt i din Sjæl,
-    saa lad dem mod Himlen hoeves.
-    Naar Stjernerne falde, do ved du vel,
-    ønsker man ikke förgæves",
-
-virtaavat Barbron kyyneleet yli valkean siteen. Ne kostuttavat sekä
-hänen kasvonsa että mielensä. Hän ei ole milloinkaan tuntenut itseään
-niin lämmenneeksi kiitollisuudesta ja aavistelevasta ilosta kuin tänä
-ihmeellisenä yönä, jolloin hänen huoneensa ja ajatuksensa täyttyvät
-kukkain tuoksusta ja jolloin laulu väkevin siivin kohoaa hänen nuoren
-sydämensä sisimpään.
-
-
-
-
-IX.
-
-POVARILLA.
-
-
-Barbro oli ehkä vilustunut avoimen ikkunan ääressä serenaadiyönä,
-ehkä myöskin hermojännitys oli ollut liian voimakas hänen herkälle ja
-kiihkeälle luonteelleen; hän oli muutamia päiviä kuumeessa ja vuoteen
-omana.
-
-Hänen mielikuvituksensa työskenteli sairaalloisen kiihkeästi tämän
-pakollisen kotiarestin aikana, ja niin pian kuin hän sai nousta
-jaloilleen, hoippui hän kirjoituspöydän ääreen pää sekavana ja
-ajatukset kuperkeikkoja heitellen. Mutta vapiseva tytönkäsi tarttui
-rohkeasti kynään, ja sivu toisensa jälkeen täyttyi kirjoituksella ja
-mustetahroilla, kunnes Barbro ei enää jaksanut, vaan hänen täytyi
-heittäytyä pitkäkseen sohvalle ja sulkea silmänsä.
-
-Käsikirjoitus piilossa päänaluksen alla hän nukkui niin sikeästi,
-ettei tiennyt mistään, kun isoäiti hellästi levitti huopapeiton hänen
-päälleen, eikä myöskään kuullut, kun Saara teki tulen ruusunväriseen
-kaakeliuuniin, joka seisoi hoikilla jaloilla ja oli pyöreä kuin pilari.
-
-Sää oli taas käynyt tuuliseksi ja sateiseksi, mutta kaikki, jotka
-tunsivat Skoonen kevään, tiesivät, että se oli vain ohimenevä pahan
-tuulen purkaus, jonka ei tarvinnut herättää levottomuutta.
-
-Kun tuli alkoi parhaiksi loistaa elämäniloa ja hyvinvointia ja liekkien
-heijastus karkeloida matolla, heräsi Barbro, mutt'ei jaksanut heti
-nousta jaloilleen. Lahea päänalus tuntui niin turvalliselta. Ja sen
-alla... Hänen kätensä kopeloi ratisevaa paperia ja hypisteli sitä.
-Päiväkirjaa, kirjeitä ja muutamia tilapäisrunoja lukuunottamatta Barbro
-ei ollut kirjoittanut mitään pariin vuoteen.
-
-Ovi narahtaa hiljaa.
-
-"Kas, neiti on hereillä", sanoi Saara. "Siellä on vieras odottamassa,
-jos neiti haluaa ottaa vastaan."
-
-"Sonjako siellä on?"
-
-"Ei ole, neiti Thomas soitti aamulla. Hän kuuluu lähtevän pariksi
-päiväksi matkalle. Siellä on tietysti yksi niitä neidin kandidaatteja."
-
-Tahtomattaan Barbro tunnustelee kolhiintunutta nenäänsä; haava on tosin
-parantunut, mutta hyvin ruman ruven peitossa, jota Barbron ihmeellisen
-toimeliaiden sormien on sula mahdottomuus olla hypistelemättä. Lääkäri
-on kuitenkin sanonut, että ruven täytyy saada irtautua itsestään,
-muuten jää ruma arpi. Ja Barbro ajattelee: -- En tahdo mistään hinnasta
-näyttäytyä Urban Freidelle tällaisena rupinaamana, niin rajattoman
-hauskaa kuin olisikin ottaa hänet vastaan täällä.
-
-Hän katselee ympärilleen isossa, iloisessa huoneessa, jossa on
-kauniita, tuoreita kukkia ja kodikas kalusto. Hänen tukkansa,
-joka hajallaan valuu vaaleansiniselle flanelliröijylle, on upea
-kuin romaanisankarittaren, ajattelee hän, ja ylpeytensä, siniset
-samettitohvelit, joita reunustaa joutsenen untuva ja jotka isoäiti oli
-eilen lahjoittanut hänen suureksi ihastuksekseen, hän olisi hirveän
-mielellään tahtonut näyttää muillekin. Voi, jos hän voisi maata koko
-ajan suullaan kasvot pielukseen painettuina! Ei, siitä ei tule mitään!
-Hän huokaa.
-
-"Saara, en minä voi ottaa vastaan."
-
-"Mitäs neiti turhia! Ei se ole se pitkä ja koree!"
-
-"Ehkä Holger, Saara?"
-
-"No, justiisa se sama. Neiti on ihan kuin ota ja anna prinsessa tuossa
-loikoessaan."
-
-"Saara -- emmeköhän ottaisi silkkitäkkiä tämän huopapeiton sijaan?"
-
-"Miks'ei, sitähän minäkin meinasin, ja sitten lasketaan verhot alkoovin
-eteen, niin että neiti on ihan kuin salongissa."
-
-"Kiitos, hyvä Saara! Saatpas nähdä, että minä ikuistan sinut jonakuna
-päivänä."
-
-"Älkää pilkatko, neiti Barbro, ikuisuus on meidän Herramme käsissä. Nyt
-menen hakemaan kandidaattia."
-
-Holger astuu sisään ja menee suoraan Barbon luo.
-
-"Kas vaan, täällä loikoilee pikku Verdandi, joka sai näpsäyksen
-nenälleen katsellessaan liian syvälle Urdar-kaivoon. Sinä olet
-arveluttavan näköinen."
-
-"Hyh, se ei haittaa mitään." Barbro pistää häpeillen näkyviin
-tohvelinkärjen. Samassa muistuu jotakin hänen mieleensä ja hän sanoo
-innokkaasti:
-
-"Oikein paljon kiitoksia serenaadista. Usko pois, että nautin siitä!"
-
-"Se ilahduttaa minua, Mignon. Joudu nyt vain terveeksi, niin lähdemme
-Linnunlauluun ja Dalbyhyn poimimaan kangasvuokkoja ja ruttojuuria ja
-paljon muutakin hyvää, josta sinulla ei ole aavistustakaan."
-
-"En ilkeä lähteä tämän näköisenä päivänvaloon."
-
-"Hm, eihän tuo läiskä juuri korista naamataulun Kap Hornia, mutta minä
-en sitä ujostele."
-
-"Sinä -- mutta pitäisi kai meitä olla muitakin..."
-
-"Noo, sehän on makuasia. Yksin luonnonhelmassa tahi sellaisen kanssa,
-joka miellyttää, se on minusta mukavinta. -- Millä sinä saat aikasi
-kulumaan odottaessasi ihanuuden korjautumista?"
-
-"Oo, Holger!" Nyt pujahtaa koko tohveli näkyviin ja kohta sen jälkeen
-toinen, mutta se tapahtuu harkitsematta, pelkästä innostuksesta, ja
-sentähden Barbro ei huomaa nauttia siitä, että Holger ilmeisesti
-ihastelee pienten samettitöppösien reistailua. "Tahtoisin mielelläni
-kysyä sinulta erästä asiaa, mutta -- mutta sinä olet tietysti hirveän
-kriitillinen."
-
-Holger hirnahtaa ja kiepauttaa päätään kuin vauhko hevonen.
-
-"Runoheposi on kai lähtenyt laukkaamaan?" kysyy hän hyväntahtoisesti.
-
-"Älä viitsi tuolla tavoin, se tuntuu niin pilkalliselta! En mahda sille
-mitään -- -- en voinut mitenkään jättää sikseen."
-
-Holgerin harmaat silmät käyvät vakaviksi ja ilmaisevat lämmintä
-harrastusta.
-
-"Saat uskoa, Mignon, että olen sekä iloinen että onnellinen, jos annat
-minun lukea opuksesi. Onko se sinulla täällä?"
-
-"On." Barbro pistää kätensä pieluksen alle.
-
-"Mikä sen nimi on?"
-
-"_Holvin hämärässä ja lakeuden auringossa_. Ne ovat vain sellaisia
-tunnelmakuvia, näetkös, enkä tiedä, kuinka lie vuosilukujen ja
-lausetapain ja historiallisten henkilöiden laita, ovatko ne oikein vai
-eivätkö; siksi tahdon, että sinä tarkastaisit sen."
-
-"Aiotaanko se -- julkaista?"
-
-"Ehkä." Barbron posket lehahtavat punaisiksi. "Jos luulet sen
-kelpaavan. Holger, sinä voit ehkä lukea sen kohta." Hän vetää esiin
-irralliset, numeroimattomat paperit, joiden näkö ei hivele silmää. Pari
-lehteä on hienoa, orvokintuoksuista postipaperia, toiset tavallista
-konseptipaperia, ja lopuksi on pari harmaata ja kellahtavaa lehteä
-kiskaistu koulukirjoista, joissa on ollut liikenevä tyhjä sivu
-nimilehden edessä. "Etkö voisi tulla jo illalla takaisin sanomaan, mitä
-ajattelet?"
-
-"Kyllä, tahdon koettaa", lupaa Holger hieman kammoksuen tehtäväänsä.
-"Mutta _jos_ minusta nyt tuntuisi, että sinun on vielä kypsytettävä
-aatteitasi, niin sinä pahastut minuun, se on melkein varmaa."
-
-"En, ymmärräthän sinä kaikki. Sinusta kuuluu tulevan oikeusministeri,
-tiesi Urban Freide."
-
-"Vai ministeri oikein? No, _honni soit, qui mal y pense_. Mutta lienee
-parasta, että lähdenkin tästä oitis lliadeinesi."
-
-"Tee se! Tuletko varmasti illalla? Seitsemän! -- Ei, kuuden aikaan."
-
-"Koetan yrittää. Hyvästi nyt!" --
-
-Täsmälleen kello kuusi saapui Holger, ja isoäiti, joka oli lukemassa
-Babille, jätti heidät kahden kesken. Hän tiesi, missä asioissa Holger
-oli tullut, ja hänen sydämensä tykytti melkein yhtä kovasti kuin
-kirjailijattarenkin.
-
-Holger oli järjestänyt ja numeroinut paperit. Hän oli myös solminut
-kapean, vihreän silkkinauhan niiden ympärille.
-
-Nyt Barbro ryöpsähti pystyyn sellaista kyytiä, että sekä peitto että
-pielukset lennähtivät mukana.
-
-"Oletko lukenut?"
-
-"Olen, jok'ainoan rivin."
-
-"Roskaa?"
-
-"Ei."
-
-"Mutta -- sanohan toki ihmisiksi -- miksi seisot tuolla tapaa? Joudu!"
-
-"Minä ajattelen, että käymme ensin istumaan. Pujahda sohvalle, Mignon.
-Kas niin. Nyt panemme käsikirjoituksen tähän ja ryhdymme rauhallisesti
-keskustelemaan."
-
-"Se ei ole tarpeellista. Minä voin yhtä hyvin repiä paperit rikki, sen
-näen silmistäsi."
-
-"Silloin et näe oikein. Tiedätkö, mitä tämä on, Babi? Sinun
-tunnelmakuvasi on juuri sellainen, josta Snoilsky sanoo: Aatteiden
-purjehduskelpoinen valtaväylä nuoruuden veressä. Sitä myöten voivat
-kerran kulkea uljaat aatelaivat, mutta sitä on ensin vähän ruopattava
-ja padottava. Uskon kyllä, että kyhäyksesi voisi ilmestyä painosta,
-mutta minun mielestäni sinun on aloitettava korkeammalta tasolta eikä
-jäätävä pienten, töhertelevien, hiukan sivistyneiden tyttöneitien
-jonoon. Älähän" -- Holger tarttui Barbron sormiin, jotka rupesivat
-repimään paperia vihan, surun ja nöyryytyksen kyynelten valuessa
-silmistä -- "älähän revi. Pane talteen kuvauksesi ja katsasta sitä
-silloin tällöin kehittävin silmin. Taikka -- kysy neuvoa joltakulta
-muulta. Ei minun arvosteluni ole erehtymätön. Olen aivan varma, että
-esimerkiksi Urban Freide antaisi sinulle imartelevan ylistyksen."
-
-"En aio näyttää käsikirjoitusta hänelle, niin että..."
-
-"Totta puhuakseni luulen sen olevan viisainta. Minä muuten tahtoisin
-hyvin mielelläni, että sinä ja minä yhdessä tarkastaisimme sen
-alusta loppuun. Otetaan se mukaan Linnunlauluun; siellähän tunteiden
-kevätpurot saavat virrata vapaasti. Minä kiitän sinua, Babi,
-luottamuksestasi. Saat uskoa, että pidän sitä suuressa arvossa."
-
-"Ei kai se ole suurenkaan arvoinen", nyyhkytti Barbro ja alkoi
-yht'äkkiä vimmatusti takoa nyrkeillään viatonta, vanhaa sohvaa.
-
-"Etkö mieluummin halua kurittaa suuttumuksesi aiheuttajaa?" kysyi
-Holger ja kallisti hänelle pullean poskensa.
-
-Mutta Barbro rauhoittui heti. Hänen mielentilansa kääntyi.
-
-"Olen niin hävyttömän väsynyt", sanoi hän valittaen.
-
-"Käy loikomaan. Minä käännän sinulle päänaluksen, niin on viileämpi
-ollaksesi. Sillä lailla! Ja tästä saat peiton -- pannaanko se jaloille?
-Helkkari, kuinka hienot tohvelit sinulla on."
-
-Barbro sulki kirvelevät silmänsä ja oikaisihe. Tohvelien saama kiitos
-oli kuin pisara balsamia. Kun Holger sitten rupesi kertomaan tasangon
-valkoisesta talosta, poikavuosiensa elämyksistä ja siitä ajasta,
-jolloin hän oli oleskellut sukulaisten luona Länsi-Ruotsissa, koska isä
-oli tahtonut, että hän olisi nähnyt maansa muitakin seutuja, silloin
-Barbron kasvot kirkastuivat ja hymy alkoi taas säteillä aivan kuin
-aurinko epävakaisena huhtikuun päivänä.
-
-"Luuletko, että pysymme aina hyvinä ystävinä?" kysyi Barbro
-sydämellisesti hyvästellessään.
-
-"Kyllä, niin minä luulen; jollet vain mukuroi minua liian pahasti."
-
-"Mukuroi -- minäkö?"
-
-"Niin no, ethän sinä suorastaan ulkonaista väkivaltaa käytä, mutta sinä
-teet tuhoa minun tunnekuorelleni, arvatenkin tietämättäsi, joten et
-siis voi parantaa itseäsi. Hyvää yötä, Babi."
-
-"Holger, ota käsikirjoitus mukaani."
-
-"Saanko minä sen? Se on ja pysyy tästä hetkestä asti minun tärkeimpänä
-arvopaperinani."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Sonja taas tuli tervehtimään, oli Barbro jo pirteä, ja ruma rupi
-oli aivan odottamatta "tipahtanut satulasta", kuten Barbro sanoi.
-Hän saattoi nyt taas huoletta liikkua ihmisten ilmoilla, ja Sonja
-ehdotti heti, että käytäisiin hakemassa Freide-veljekset ja mentäisiin
-kahvilaan.
-
-Niin tapahtuikin, ja Urban Freide tunnusti suoraan olleensa vähällä
-hirttää itsensä sappitautisena, kun ei ollut saanut tavata Barbroa edes
-yhtä kertaa päivässä.
-
-Sinä iltana rupateltiin viljalti hullutuksia, ja tytöt palasivat kotiin
-Barbron luo miellyttävän kiihtyneessä mielentilassa.
-
-"Tiedätkö mitä", sanoi Sonja, "minä tahtoisin hyvin mielelläni hieman
-kurkistaa tulevaisuuteen. Täällä on eräs mainion taitava povariakka.
-Hän povasi minulle kerran, ja jokikinen ennustus on käynyt toteen,
-niin hyvin se, että minulle tulee täällä hauska talvella, kuin myös
-että minä kohtaan erään tumman herran, joka on tekemisissä kirjojen,
-mutta myös aseiden kanssa, ja että ainakin kolme muuta on hirveän
-mustasukkaisia tummalle. Niitä on nyt useampia", lisäsi Sonja
-itsetietoisesti, "mutta hän ei varmaankaan tahtonut ilmaista niitä,
-etten tulisi itserakkaaksi. Emmeköhän lähtisi käymään hänen luonaan?"
-
-"Miks'ei, olisihan se lystiä. Mutta luuletko, ettei hän tunne sinua?"
-
-"Ei hätää, kun ei pelkää! Minä noidun itseni toiseksi. Hokus, pokus,
-filiokus."
-
-"Minäkin pukeudun muuksi -- Saaraksi!"
-
-"Lähdetään tänä iltana. Tällaisessa sumussa ei meitä kissakaan tunne.
-Joudutko valmiiksi kello yhdeksäksi, niin tavataan meidän portilla."
-
-"Kyllä joudun. Mutta -- eikö se ole tyhmää?"
-
-"Mikä?"
-
-"Uskoa taikoja."
-
-"Eihän sinun tarvitse uskoakaan. Minä vain mainitsin sinulle, että
-kaikki sattui ihan paikalleen."
-
-Oli tosiaankin rajattoman jännittävää saada tietää jotakin
-tulevaisuudestaan, ja Barbron mieltä hykähdytti salainen ihastus, kun
-hän pukeutui Saaran mustaan pyhäpukuun ja pani päähänsä pienen harmaan
-huopahatun. Se oli kuin alassuin käännetty emaljoitu pannu. Varsikin
-siinä oli, suoraan ulospäin törröttävä nauhasilmus.
-
-Mutta Barbron valepuku ei ollut mitään verrattuna Sonjan asuun. Hän
-oli muuttanut hienon olentonsa pieneksi porvarisrouvaksi, jolla oli
-sileäksi kammattu tukka ja nukkavieru kapottihattu, jotapaitsi hän oli
-hommannut itselleen naurettavan pienen muhvin.
-
-"Olepas hyvä ja katso, että olen laillisesti vihitty", nauroi hän
-näyttäen Barbrolle riemumielin kahta sileää sormusta. "Kaksi kruunua
-kappale; huikea hinta. Ja nyt -- oraakkelin luokse!"
-
-Sonja pääsee ensin sisälle, ja sillä aikaa kun hän on sibyllan
-kaikkein pyhimmässä, istuvat Barbro ja kirjava kissa kumpikin
-tuolillaan pienessä keittiössä. Kissa haukottelee lakkaamatta, ja
-kohta seuraa Barbro sen esimerkkiä, sillä eipä täällä ole totisesti
-mitään, mikä pitäisi mielialaa virkeänä. Kattolamppu tuikuttaa
-unisesti savuttuneesta katosta. Ainoan ikkunan edessä olevassa
-vetokaihtimessa on kylläkin nähtävänä maisemakuva, matta Barbro pääsee
-heti selville, ettei kallellaan oleva kirkko, kärpästen kirjailema
-linna ja jättiläismäinen ritari aivan piskuisen hevosen selässä tarjoa
-paljoakaan katsomisen arvoista.
-
-Vihdoin Sonja tulee ulos ja kuiskaa:
-
-"Hän hoksasi petoksen ja on äkäinen kuin ampiainen."
-
-"Mitäs sipinää ja supinaa siinä pietään", ärhentelee akka. "Pahalainen
-minut periköön, jos tässä rupian tytönkutjakkeihen narrattavaksi. Jos
-on meininki tulla sisään, niin passaa tulla."
-
-"Kiitos", sanoo Barbro aika hämillään ja menee äkäisen sibyllan kanssa
-pieneen huoneeseen, jossa on sakea ilma, korkeaksi laitettu vuode,
-ompelukone, kaksi piironkia, sohva, ameriikkalainen keinutuoli ja neljä
-tavallista tuolia.
-
-Pöydällä sohvan edessä on kohtalon kirja: huomattavasti rasvoittunut
-korttipakka.
-
-Sibylla, katsoo terävästi Barbroon pannessaan hänet tekemään kaikki
-muodolliset temput, nostamaan, vetämään kortteja j.n.e.
-
-Sitten hänen päähänsä välähtää jokin ajatus ja hän mutisee: "Ei sinun
-reposi minun kanaani kaappaa."
-
-Hän laskee hyvin tarkkaan ja levittää kortit. Sitten hän sanoo:
-
-"Teijän miespuol' on teille uskoton. Hän rakastaa enemmän sitä luuttua,
-joka vast'ikään tästä läksi. Mutta sellaisiahan ne miehet on. Työ
-saatta iloa vanhimmasta pojasta, ja niitä näyttää tulevan niitä lapsia
-yheksän, kymmenen, ennenkuin kuoletta."
-
-"Mutta -- minä en ole naimisissa", virkkaa Barbro tahtomattaan.
-
-"Soo-o, vai ette", sano akka suuttuneena. "Ei tietystikään, ei. Mutta
-tästä _näkyy_ kuitennii, mitenkä se asia oikeastaan on. Näissä käsissä
-on ollunna monen ihmisen elämä ilmoitettuna. Ja olkaa hyvä, rouva,
-elkääkä konstailko, muuten ei kortit sano mittään. Niinkuin en minä
-älyäisi, että työ ootta vaihtanna osat ja että tuo tuolla on lainanna
-sormukset ja kaikki rouvalta. Mitäs siitä sanotta, häh? Kortit ei
-valehtele, siitä ei piäse mihinkään."
-
-Barbro purskahtaa niin raikuvaan nauruun, että kortit pölähtävät ylös
-pöydältä. Hän syöksyy ovelle ja siitä ulos kissan ja Sonjan luo. Hänen
-on aivan mahdoton hillitä nauruaan.
-
-Kun vain akka ei olisi ollut niin tuiman vakavan näköinen ladellessaan
-hassutuksiaan! Kylläpä oli ihana oraakkeli!
-
-Sonja sai maksaa onnistumattoman istunnon, sillä Barbro livisti pakoon
-porttikäytävään. Sonja kertoi tultuaan, että "se siellä sisällä" oli
-sanonut, ettei hän ole ottanut, penniäkään säädyllisiltä ja siivoilta
-ihmisiltä, ei vaikka. Eikä Sonja saanut luulla ensinkään, että hän
-nytkään ottaa "onnentähden" vuoksi. Mutta kun kaksi kujeilijaa töytää
-hänen kunnialliseen kotiinsa juuri silloin, kun hän aikoo käydä
-levolle, niin oli kohtuullista, että he antavat jonkun korvauksen
-sopimattomasta käynnistään.
-
-"Ja sitten minä annoin hänelle kolme kruunua", lopetti Sonja
-selostuksensa, "sillä näetkös, minä aion käydä hänen luonaan vielä
-kerran, mutta tavallisessa puvussa. Hän osaa povata hyvin, jos tahtoo."
-
-"Erinomaisen älykkäästi", pistelee Barbro. "Kuinka voit uskoa mokomaa
-lörpötystä?"
-
-"Älä puhu mitään, ennenkuin sinulle povataan kunnollisesti, Babi."
-
-"Paljon kiitoksia, minun puolestani riittää. Olen saanut tietää,
-että 'miespuoleni' on uskoton ja että vanhin poikani on erinomaisen
-toivorikas lapsi. -- Oo, minä nauran itseni kipeäksi."
-
-Ja paljon myöhemminkin, kun Barbro oli eronnut Sonjasta ja harjasi
-hiuksiaan yöksi, täytyi hänen laskea harja kädestään antaakseen naurun
-pursua tulvanaan muistellessaan sibyllan viisasta ennustustaitoa.
-
-Mutta Sonja kävi uudestaan vaatimattoman ennustajan luona ja kertoi
-innostuneesti Barbrolle, että nyt vasta hän oli saanut tietää oikean
-kohtalonsa. Ja olipa tosiaankin ihmeellistä, että kaikki toteutui niin
-tarkalleen, kuin hän oli kuvitellut.
-
-Hän joutuu onnellisiin naimisiin ja saa mainion hienon kodin erääseen
-kaupunkiin, jossa on paljon kirkkoja ja torneja ja katuja. "Se on
-tietysti Tukholma", sanoo Sonja, "sillä Uno tahtoo, että asetumme
-sinne".
-
-Barbro pysyi edelleenkin hyvin epäilevällä kannallapa kuunteli Sonjan
-ihastunutta kertomusta hieman lystikkäästi ja ivallisesti hymyillen.
-
-"Ja tiedätkö -- hän ennusti minulle auton", jatkoi Sonja, "ja pappa
-onkin sanonut, että hän antaa sen minulle lahjaksi, kun meidät pannaan
-kuulutukseen."
-
-"Sepä oli varsin anteliasta, että eukko tarjosi sinulle ajoretkenkin",
-nauroi Barbro. "Mutta eikö hän povaa milloinkaan muuta kuin naimisia ja
-sen semmoista?"
-
-"Ei -- mitäs muuta sinä tahtoisit?"
-
-"Jotakin todellista, joka tapahtuu -- joka koskee tulevaisuutta."
-
-"Tulevaisuuttahan se on sekin."
-
-Barbro ravisti päätään.
-
-"Se on niin -- niin joutavaa joka tapauksessa."
-
-"Minäpä luulen, että sinä olet nyt juuri varsin taipuvainen tuohon
-joutavuuteen. Et kai tahtone kieltää, että olet koko lailla _verliebt_
-U.F. nuorempaan."
-
-Barbro vaipui ajatuksiinsa. Hän seisoi huoneensa ikkunan ääressä ja
-katsoi murattiköynnöksen peittämään seinään. Hänen katseensa tunki
-syvälle tuon vihreän alle, niinkuin se olisi ollut verho, minkä hän
-toivoi nousevan ja näyttävän hänelle yhtä tai toista.
-
-"En tiedä", sanoi hän hiljaa. "Minusta olisi vaikeaa kulkea yhden
-ihmisen kanssa koko elämän halki."
-
-"No sinähän se vasta hieno olet, Babi. Kuinka sinun mielestäsi pitäisi
-olla?"
-
-Sonja virui sohvalla ja suihkutti hajuvesipullosta orvokintuoksua hänen
-kasvoilleen.
-
-"En tiedä."
-
-"Minä otan sinut siipieni suojaan, pikku Kananjalka. On selvää, että me
-julkaisemme kihlauksemme yht'aikaa ja menemme yht'aikaa naimisiin. Ja
-meillä pitää olla kokonainen parvi morsiustyttöjä ja sulhaspoikia."
-
-"Minä tahdon mieluummin olla morsiustyttönä ensin sinun häissäsi,
-Sonja."
-
-"Ja lausua runoja ja sotkeutua tahi pulskahtaa johonkuhun
-Urdar-kaivoon!"
-
-"Eipäs."
-
-"Niin, tottapa tästä selvitään. Vielähän meillä kummallakin on vapaa
-valinnan valta."
-
-"Onko sinullakin?"
-
-"On, ei minulla ainakaan vielä ole kultakahletta. Mutta ensi vuonna sen
-saan, vakuutti povari."
-
-"No sittenhän se on aivan varma asia", hymähti Barbro. "Minäkin
-odottelen, että vanhin poikani varttuu siksi ja täyttää äidilliset
-toiveeni."
-
-"Älä puhu taas noita tyhmyyksiä", sanoi Sonja ärtyisästi.
-
-"Äläkä sinä kehu oraakkeliasi, sillä tottahan älyät, että se on
-hupsutusta."
-
-"Eipäs", sanoi Sonja onnellisesti hymyillen. "Hän ennustaa oikein --
-jos tahtoo."
-
-
-
-
-X.
-
-KEVÄT ON TULLUT.
-
-
-Nyt on kevät -- reipas, elämäniloinen kevät. Oikukas huhtikuu,
-tyttöletukka kuukausien joukossa, on pelkkä muisto, ja sisäikkunat ja
-talvivaatteet ovat saaneet ylenkatseellisen matkapassin.
-
-Tänään tapahtuu tuo aiottu kevätretki Röstångaan ja Skäralidiin. Siitä
-sukeutuu tavallaan niiden nuorten erojaisjuhla, jotka ovat olleet
-yhdessä muutamia onnellisia kuukausia, sillä herra ja rouva Thomas
-vaativat Sonjansa takaisin niin väleen kuin suinkin. Vilkas Aimée-rouva
-on kirjoittanut tyttärelleen, että koti on "_triste à mourir sans
-la chère enfant_". Ja hän on luetellut kokonaisen sarjan odottavia
-huvituksia.
-
-Isoäiti haluaa takaisin Flodaan. Hänen mielestään kevät on siellä
-ihmeellisempi kuin missään muualla, ja hän on saanut Bertingin
-huonekunnalta luvan pitää Barbroa luonansa syksyyn, jolloin
-perheen levottomin ja seikkailevin jäsen aiotaan lähettää johonkin
-täysihoitolaan.
-
-Barbro on saanut palavan opinhalun eikä hän lyö laimin ainoatakaan
-luentoa, niin monta rautaa kuin hänellä onkin tulessa. Mutta ne,
-joilla hän on käynyt, ovat nyt päättyneet, ja kesällä hän saa uusia
-virikkeitä. Inger Thomas on ehdottanut, että hän tutkisi kansaa. "Mutta
-se on sinun tehtävä sydämelläsi, Babi", sanoi hän. "Silloin huomaat
-varmasti, että saat hyviä ja hauskoja tuttavuuksia."
-
-Kaikkien Bertingin tyttöjen aikomus on kokoontua juhannukseksi isoäidin
-luo, ja he ovat hyvin mielissään, että vaikka Birgit on naimisissa
-ja Elsa oppinut medisiinari, he saavat ilakoida kuin lapset kaikilla
-vanhoilla tutuilla temmellyspaikoilla. Birgitin ja Elsan suloisimmat
-nuoruudenmuistot ovatkin Flodan tuuhean puiston kätköissä, ja he
-tapaavat ne aivan varmaan vilpittömän kiitollisina siitä, että elämä on
-pettänyt vain ani harvan heidän unelmistaan. --
-
-Lundin rautatieasemalla seisoksii kaksitoista nuorta, kahdeksan
-valkolakkista, joista kuudella miespuolella ja kahdella nuorella
-naisella on yliopiston tunnusmerkit. Nämä ovat ne kaksitoista, jotka
-istuivat pöydässä Barbro Bertingin päivällisillä. Isoäiti ja rouva
-Harring tulevat myöhemmässä junassa. He eivät jaksa kavuta Skäralidin
-mäkiä, vaan ovat antaneet nuorille vapaan valtuuden samoilla ympäri
-mielensä mukaan, kunnes päivällinen tarjotaan Röstångan vanhassa,
-kodikkaassa kievaritalossa kello viisi.
-
-Sonja ja Uno Freide osoittavat ujostelematta, että he suunnittelevat
-yhteistä tulevaisuutta, ja vaikk'ei Sonja jätä nauttimatta muidenkaan
-seurasta -- huokaileva ja kuiskaileva tunnesalamyhkäisyys on hänelle
-vierasta -- huutaa hän innokkaasti, kun he sijoittuvat junaan, Unoa
-luokseen.
-
-"Totta kai käsität, että sinun pitää istua tässä ja sivistää minun
-sieluani maisemakuvailulla. Ja jottei olisi vaaraa, että joudun
-vaillinaisesti ravituksi, on sinun sitäpaitsi hankittava minulle
-suklaanamusia. Olet koko peto, jos olet jättänyt ne ostamatta."
-
-Uno vetää riemuitsevin elein päällystakkinsa povitaskusta ison
-pussin, mutta samassa Sonja kirkaisee ja varjelee hädissään pukuansa
-kookkailta, paksuilta, ruskeilta pisaroilta, jotka raskasmielisen
-totisina valuvat pitkin pussia.
-
-"Onpa ollut liian vari suklaalla Unon sydämen lähettyvillä", nauraa
-Lisa Harring. "Sulaa! Hyi, viskaa pois, ennenkuin kaikki vuotaa ulos."
-
-Uno on hyvillään siitä, että hänen pukunsa on ruskeapohjainen, ja
-heittää koko kallisarvoisen herkkupussin vaunun ikkunasta ulos.
-
-"Saanko istua tässä sentään", kysyy hän Sonjalta, "vaikka olenkin
-tehnyt vararikon?"
-
-"Minä luulin, että teidän keskenne oli jo kaikki tavara yhteistä",
-huomautti Urban, joka näyttää erinomaisen hienolta harmaassa
-englantilaisessa puvussa ja hoikka kävelykeppi kädessä.
-
-"Missä ihmeessä saisi istua, ettei paistuisi elävältä?" voihkii Viveka
-Harring. "Ei ole mikään nautinto ajaa junassa tällaisella helteellä.
-Kas, tässäpä on suloista. Yhdelle vielä sija varjossa!"
-
-"Kenties minulle?" kysyy Holger Boye. "Vai arveletteko, että tulee
-liiaksi painoa hauraalle laudalle?"
-
-"En kai minä mahda olla niin suunnaton koljo", vastaa
-Viveka pisteliäästi, mutta näyttää varsin rehevältä valkeassa
-sheviottipuvussaan.
-
-"Paljonko painatte?" kysyy Holger Boye. "Minä puolestani saan kiittää
-skoonelaisen maaemon anteliaisuutta seitsemänkymmenenkahdeksan kilon
-maallisesta majasta. Se on aivan liikaa ystävällisyyttä yhdelle
-pojalle, mutta ilokseni voin todeta, etteivät tyttäretkään silti
-jääneet aivan osattomiksi."
-
-"Viveka ei koskaan punnituta itseään", selitti Lisa.
-
-"Mitäpä turha toimittaakaan", nauraa Viveka. "Minun on hyvä näinkin
-enkä tahdo rehkiä ja kiduttaa itseäni nälkäkuureilla."
-
-Holger Boyella on valtavan iso kasvipönttö, sillä hän toivoo löytävänsä
-jotakin harvinaista Nackorpin laaksosta tai ylhäältä Skäralidin
-metsästä. Mutta Barbron kasvientutkimishalu on tänään tipotiessään.
-Jos hän poimii kukkia, niin hän tekee sen vain koristaakseen niillä
-itseään tai päivällispöytää tahi saadakseen jotakin hyväiltävää,
-hypisteltävää käteensä ja antaa niiden sitten mennä menojaan kuin omien
-mieliala-perhojensa.
-
-Vahti on myös päässyt mukaan ja saatu oikein samaan vaunuun. Se istuu
-penkillä Barbron vieressä. Pää lepää mukavasti hänen käsivarrellaan,
-ja pehmeä, valkea töyhtöhäntä heilahtaa silloin tällöin, kun emäntä
-virkkaa: "Sinä olet viisas ja pai koira, olethan?" ja likistää sitä
-innokkaasti.
-
-Kandidaatit Sterner ja Urnström ovat kumpikin toivottomasti rakastuneet
-Sonjaan ja ovat yhteisessä onnettomuudessaan niin hyviä ystäviä,
-että seisovat ulkona vaununsillalla kädet toistensa kaulassa ja
-keskustelevat kansantaloudesta, koska he aikovat suorittaa siinä
-aineessa tutkinnon.
-
-Inger Thomas, Elsa ja Einar huvittelevat keskenään akateemisilla
-knoppikysymyksillä ja kaskuilla, ja raikuva nauru kajahtaa tuon
-tuostakin.
-
-"Olette kai kuulleet, kuinka vanha ukko Bore [Tunnettu professori
-Borelius vanhempi. -- Kuollut.] ei päässyt kotiinsa?" kysyy Einar.
-
-Tytöt eivät ole sitä kuulleet, ei ainakaan Elsa, ja Inger on niin
-tottunut kuuntelemaan mielellään kerran toisensa perästä vanhoja
-lundilaisia juttuja, että hän pistää muistinsa kynttilän vakan alle.
-Vastaleivotut ylioppilaat tahtovatkin mielellään näyttää, että ovat
-jo perehtyneet asioihin, ja kertovat suurella nautinnolla. Ingeristä
-tuntuu, että hän on nähnyt jo parin miespolven vaihtuvan Absalonin
-kaupungissa, mutta hän itse ei voi ajatella asuvansa muualla kuin
-tuossa isossa vanhanaikaisessa, talossa hämyisen kadun varrella,
-missä talvipimeä tulee aikaiseen, ja missä jokainen kevät lahjoittaa
-nuorta ja uutta kauneutta vanhan puutarhan selja- ja puksipuille ja
-vihreäripsuisille, ylvään kookasvartaloiselle akasialle.
-
-Harringin tytöt, Barbro ja Urban haluavat myös kuulla jutun, ja Einar
-aloittaa oitis.
-
-"Se oli, nähkääs, niin, että Boren ovella oli kirjoitus: Tavataan
-kello 9-10 ap. Kerran oli professori ollut ulkona, hän oli lähtenyt
-aamulla ja tulla raahusti kotiin puoli yhdentoista aikaan pää täynnä
-syväoppisia mietteitä. Hän pysähtyi ovensa eteen ja sanoi: 'Jaha -- vai
-niin -- tavataan kello 9-10'. Sitten hän katsoi kelloonsa ja huomasi
-sen olevan koko lailla enemmän. 'Jaha -- vai niin -- hän ei olekaan nyt
-kotona. Pitänee tulla toisen kerran.'"
-
-Kaskut ja ilonpurkaukset vuorottelevat yhtä mittaa. Kaikki ovat
-kuulleet jotakin lystikästä omituisista vainajista, ja lämpimässä
-vaunussa surisevat mehiläiset, jotka kohta hurahtavat lentoon pesästä.
-
-"Tahtoisinpa tavata jonkun tuollaisen omituisen henkilön", sanoo
-Barbro. "Luulen, että voisin heti rakastua sellaiseen ihmiseen."
-
-"Maltahan, kunnes Boyesta tulee professori", ehdottaa Einar. "Hänellä
-on kieltämättä eräitä edellytyksiä."
-
-"Naissydänten valloittamiseen, niinpä kyllä", myöntelee Holger. "Ja
-tyydyttääkseni sinun kiihkeää omituisuuden-kaipuutasi, Barbro, uskallan
-heti ryhtyä tuumasta toimeen ja ehdottaa, että täksi päiväksi vaihdamme
-päähineitä. Tuollainen myllynratas kuin sinun hattusi mahtaa olla koko
-mukava telttakatos."
-
-"Miks'ei, jos vain rohkenet. Minä kyllä mielelläni pidän
-ylioppilaslakkia", huudahtaa Barbro ihastuneena. Koko ajan toissayöstä
-saakka, joka oli huhtikuun viimeinen ja jolloin ylioppilaat Lundagårdin
-puistossa laululla tervehtivät kevään tuloa ja panivat valkolakit
-päähänsä, on hän salaa toivonut saavansa pitää sellaista vain yhden
-päivän.
-
-Holger Boye näyttää tietysti perin hullunkuriselta ohuessa, valkoisessa
-pitsihatussa, jossa on koristeena helakka ruusu sivulla ja pitkät,
-riippuvat samettinauhat, mutta Barbro sitävastoin on kerrassaan
-viehättävä ylioppilasneitonen ja nauttii lapsellisesti tästä
-"keksinnöstä".
-
-Asemalla maalaiset katsoa töllistelevät pyylevää nuorta herraa,
-jolla on päässä naisen hattu, mutta Holger Boye ei piittaa pienestä
-uteliaisuudesta.
-
-Hattu keikkuu kallellaan hänen päälaellaan, kun hän taivaltaa jyrkkiä
-rinteitä ylös. Samettinauhat takertuvat orjantappurapensaisiin ja
-kietoutuvat puihin.
-
-"Tällaiset hatut pitäisi vakuuttaa tapaturman varalta", tokaisee hän,
-kun ilmava pitsi käy huolestuttavan harseaksi oksiin kiertyessään.
-"Onko tämä päivän uutuus, Barbro?"
-
-"Ei ole, vain vähän laitettu ja somistettu. Mutta jos turmelet sen,
-saat antaa jotakin korvaukseksi."
-
-"Mitäs haluat -- tarjoan itseni, ellen vie liiaksi tilaa?"
-
-"Minunhan asiani on ehdottaa. -- Ai, nyt se taas takertui", nauraa
-Barbro. "Kuules, Holger, minun mieleni tekee täytettyä tarhapöllöä. Sen
-saat minulle hankkia."
-
-"Ensin kompassi, sitten serenaadi ja sitten tarhapöllö. Sinun henkinen
-kehityksesi käy vähän kankeasti, Mignon, mutta minulla on vielä heikko
-toivonkipinä, että sinä kypsyttelet ja kehittelet yleishyödyllisempää
-harakkaluonnetta tavoittelemaan sitä, mikä kiiltää ja kimaltaa."
-
-"Sinun on kovin vaikea puhua vakavasti."
-
-"Niin on kaikkien, joita uhkaa vakavuuden korkein potenssi", vastaa
-Holger, mutta hyppää samassa nokkelasti puron yli ja joutuu erään
-kukkaryhmän luo, jota rupeaa innokkaasti tarkastelemaan.
-
-Nuorisoparvi pysyy jokseenkin koossa rasittavassa ylämäessä harjun
-laelle noustaessa, mutta kun on kirmailtu ylhäällä vähän aikaa ympäri,
-pyöritty muutamia kierroksia tanssilavalla ja levähdetty loikomalla
-pitkässä rivissä pehmeällä nurmikolla, joka sielu hymyilevänä
-ja suruttomana, elämänhalua ja kuohuvaa voimaa uhkuvana, alkaa
-laskeutuminen hajanaisessa järjestyksessä.
-
-Ja sattui niin, että Barbro ja Urban Freide joutuivat viimeisiksi.
-Barbro tahtoi välttämättömästi näyttää viippumistaitoaan äkkijyrkänteen
-reunaa kulkevalla viettävällä polulla. Hän vapisi jännityksestä ja
-haltioitui kaksin verroin vaarasta, kun näki Urbanin tuskaisen,
-rukoilevan katseen.
-
-"Miksi sinä kiusaat minua?" kysyi Urban hiljaa. "Tuo ei ole sinun
-tapaistasi, Barbro. Anna minun edes tukea sinua kädestä."
-
-"Silloin voimme hurahtaa molemmat alas eikä kukaan tiedä, mihin olemme
-joutuneet."
-
-"Älä, hyvä, rakas Barbro, mitä tekemistä sinulla on tuolla liukkaalla
-puunrungolla?"
-
-"Minä tahdon tuntea kauhua, huimausta, tuntea kaiken ryöppyävän ja
-pauhaavan sisässäni. On kuin ei sydän saisi lyödä kyllin voimakkaasti
-ja vinhasti. Luuletko, että jaksan hypätä tuon rotkon yli?"
-
-"Sitä et saa tehdä."
-
-"Yks, kaks, kolme, ota vastaan!"
-
-Urban levitti äkkiä kätensä kuin ottaakseen Barbron syliinsä. Mutta
-Barbro ei hypännytkään. Hän vain katsahti Urbaniin syvin, säteilevin
-silmin ja harppasi äkkiä polulle.
-
-"Se on kai sittenkin liian vaarallinen yritys", sanoi hän
-veitikkamaisesti. "Mutta juostaan nyt kilpaa alas rinnettä. Sinäkin,
-Vahti, saat kilpailla. Nyt!"
-
-Barbro saapui ensimäisenä. Hän lensi yli mättäiden ja puunjuurien.
-Hänen täytyi tänään lentää. Olihan nyt kevät, joka kiiti täyttä karkua
-hänen rinnassaan, kevät, joka soitti meren säveltä hänen korvissaan.
-Hän ei ollut milloinkaan ennen huomannut, kuinka väkevä kaikkivaltias
-kevät oli. Kenties se ei ollut ennen sattunut hänen kohdalleen.
-Nähtävästi oli niin, että se saattoi mennä toisen ohitse ja syöksyä
-rajusti toisen kimppuun.
-
-Barbro istahti hengästyneenä eräälle penkille tuuhean pyökin alle, joka
-oli pukeutunut vastapuhjenneiden lehtien vihreään silkkivaippaan.
-
-Kohta saapuivat myös Urban ja Vahti, kumpikin aika lailla hengästyneinä.
-
-"Enkös juossut pontevasti?" sanoi Barbro voitonriemuissaan. "Missä
-luulet toisten olevan?"
-
-"En tiedä. Minä osaan oikotietä Röstångaan, niin että voimme aivan
-hyvin levähtää hetkisen. Sinua kai väsyttää?"
-
-"Hieman -- jalkoja, mutta se menee pian ohitse. Merkillistä muuten,
-mutta minun mieleni tekee tänään juosta, raivota ja leikkiä -- olla
-lapsi viimeisen kerran keväällä. Ensi vuonna olen kaukana täältä
-siivojen, hyvinkasvatettujen nuorten parissa, ja kun palaan kotiin,
-tahdon saada työlleni päämäärän, jotakin oikeaa, jota kohti kulkea."
-
-"Ylöspäin. Eteenpäin", hymähti Urban.
-
-Barbro hyökkäsi.
-
-"Mutta oletko, Barbro, milloinkaan ajatellut, että me joskus vielä
-tapaisimme toisemme ja jatkaisimme tuttavuuttamme? Etkö tahdo joskus
-kirjoittaa minulle?"
-
-"Kyllä, jos on jotakin kirjoittamista. Minun on tietysti kirjoitettava
-isoäidille ja kotiin ja Sonjalle, ja Holger Boyelle olen luvannut
-kertoa vähän opinnoistani. Mutta mitäs sinä tahtoisit tietää?"
-
-"Tahdon tietää sinusta kaikki, Barbro. Etkö ymmärrä sitä?"
-
-Urban kieri käsivartensa Barbron vyötäisille ja taivutti hänen päänsä
-taaksepäin, auringon valaisemat pikku kasvot omiansa kohti.
-
-Samassa Barbro tunsi käpälän raapaisevan polviinsa. Hän kuuli surkeaa
-ulinaa ja taas käpälä raapaisi, mutta hassuinta oli, että Vahti piti
-koko ajan päätänsä syrjään käännettynä ikäänkuin sanomattomasti häveten
-tilannetta, johon sen emäntä oli joutunut. Käpälä vain rapsi, mutta
-itse se ei halunnut katsoa kohtausta.
-
-Barbro purskahti nauruun ja irroittautui nopeasti. Melkeinpä hän oli
-itsekin hämillään ja kumartui kiireesti Vahdin puoleen.
-
-"Mitäs sinä nyt, tyhmä koira? Lähdemmekö taas juoksemaan?"
-
-Äänekäs huhuilu ilmaisi, että toiset etsivät kahta kadonnutta lammasta,
-ja niin sai koko seurue käyttää hyväkseen Urbanin oikotietä.
-
-Päivällinen muodostui iloisiksi, aurinkoisiksi ja toivehikkaiksi
-kevätkekkereiksi monine puheineen ja tulevaisuudenehdotuksineen. Kukin
-noista kahdestatoista oli kuin Atlas, joka piteli kokonaista maailmaa
-vahvoilla hartioillaan.
-
-Sitten pantiin toimeen kisat. Nuoret asettuivat piiriin ja suorittivat
-pitkän ohjelman kansantansseja.
-
-"Holkin Martti se kaino poika, ei sitä kukaan tunne", kaikui kevätillan
-hämärässä, ja lopulta saatiin isoäitikin mukaan, kun otettiin
-"Leikkaan, leikkaan kauraa".
-
-"Olen nuortunut tänä talvena", sanoi isoäiti kotimatkalla ja taputti
-Barbron kättä, joka oli hänen polvillaan. "Me vanhat yleensä
-pysyttelemme liian syrjässä elämästä voidaksemme säilyttää aikamme
-ihanteet, ja sentähden olemme äreitä ja harmaannumme sisäisesti."
-
-"Et sinä ainakaan, isoäiti", huudahti Barbro innokkaasti.
-
-"Toivoakseni en, rakas lapsi, sillä silloin olisin mielestäni elänyt
-yli ikäni."
-
-Hiljainen, ääneti uinuva on kaupunki mahtavine tuomiokirkkoineen,
-entisaikoja muistuttavine vanhoine, puistopihaisine pikkutaloineen
-ja uudenaikaisine vuokrapalatseineen. Nuorten äänet kajahtelevat
-huolettomasti päivän lämmittämistä seinistä ja suljetuista porteista.
-
-"Hyvää yötä! Hyvää yötä!" kuuluu kiviportaiden äärellä isoäidin talon
-edustalla. Kaikki ovat saapuneet sinne. Heilutellaan hattuja ja
-huiskutellaan jäähyväisiksi. Holger Boye seisoo paljain päin. Barbron
-hattu on pantu matkalaukkuun. Barbro seisoo ylimmällä portaalla ja
-heiluttaa valkolakkia.
-
-"Ota kiinni, Holger. Kiitos lainasta."
-
-Ja hän lennättää sen koko joukon ylitse. Tuokion se välkkyy valkeana
-ilman sinessä.
-
-Holger saa sen kiinni, mutta ei pane sitä päähänsä. Erottuaan muista
-hän kulkee valleja kohti lakki yhä kädessä. On kuin hän kantaisi
-pyhäinesinettä ja kuin koko lempeä kevätyö olisi suuri alttari.
-
-Linnut laulavat valkenevan avaruuden siinnossa. Idän rusko ylenee ja
-kirkastuu, ja nyt palaa vaeltava nuorukainen päivän aherrukseen. Hän
-aikoo suorittaa tutkinnot. Hän aikoo eteenpäin.
-
-Mutta ruskeakutrinen pikku tyttö, joka sai kerran häneltä kompassin,
-lähtee nyt taivaltamaan tietänsä, joka vie kauas hänen poluiltaan.
-Iltapäivällä hän saa sanoa jäähyväiset Barbrolle. Silloin tämä
-matkustaa vanhaan, rauhaisaan kartanoon pyökkimetsän suojaan, mutta
-Holger Boye ymmärsi kuitenkin, että muuttolintu hän oli, yksi niitä,
-jotka painuvat lepoon vasta sitten, kun siivet uupuvat.
-
-Kun juna iltapäivällä lähti liikkeelle asemasillalta, seisoi Barbro
-avoimen ikkunan ääressä ja näki koko sen iloisen parven, johon hän
-oli vähän aikaa kuulunut, loittonevan ja lopulta häämöittävän vain
-harmaina varjoina. Silloin hän äkkiä käänsi päänsä ja loi katseensa
-laajalle, päiväpaisteiselle tasangolle, joka tuntui olevan ääriä
-vailla voimakkaassa, häikäisevässä valaistuksessa, ja hän hymyili
-tietämättään, ei kuitenkaan lapsen tavoin, Skoonen uhkeille vainioille
-ja sille vieläkin uhkeammalle, joka aavistuksin ja unelmin täytti hänen
-mielensä. Juna kiiti eteenpäin nopeasti, nopeasti, ja nyt tuli näkyviin
-meri, vielä äärettömämpi kuin tasanko; sekin oli hänellä sielussaan, ja
-hänen kaipuunsa pursi kiiti täysin purjein.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Barbro Bertingin tyttövuodet, by 
-Elisabeth Kuylenstierna-Wenster
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET ***
-
-***** This file should be named 58156-8.txt or 58156-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/8/1/5/58156/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-