Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2336 insertions, 2715 deletions

diff --git a/57957-0.txt b/57957-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..eea6cd0
--- /dev/null
+++ b/57957-0.txt
@@ -0,0 +1,2336 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57957 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+HOPEAKAUHA
+
+Satuja ja kertomuksia
+
+
+Kirj.
+
+Alli Nissinen
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1909.
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+Hopeakauha.
+Äidin silmät.
+Muisto elää.
+Mummo.
+Illalla.
+Kääpiön kievari.
+Meidän vahti.
+Veljekset.
+Suurin ilo.
+Jättiläinen ja paimen.
+Lapset matkalla.
+Ilmalaiva.
+Oppilailleni.
+Nuoruus.
+Eksyksissä.
+Ihmeellinen silta.
+Lasten ilot.
+Haltijat.
+Nuori kalastaja.
+Koivun lastut.
+Alakuloiselle toverille.
+Jurko-jättiläinen.
+Kesän ihanuus.
+Viisasteleva poika.
+Ville Valkonen.
+Metsälammen salaisuus.
+Naapurin lasten juhlat.
+Aarteen kaivajat.
+Pian.
+Kotimies.
+Eva kiikussa.
+Keväällä.
+Elokuulla.
+Mummolaan.
+Kokous. (Yksinäytöksinen leikki).
+Joulupäivänä.
+Joulunaattona.
+Joulu.
+
+
+
+
+HOPEAKAUHA
+
+
+Eräänä valoisana kesäiltana istui muuan kalastaja onkimassa vuolaan
+Välijoen rannalla. Ilta oli jo niin myöhäinen, että linnut olivat
+menneet nukkumaan. Rannassa olevasta haka-aitauksesta kuului vasikan
+kellon kilahdus silloin ja tällöin. Muuten oli hiljaista.
+
+Äkkiä ilmestyi rannalle valkopukuinen nainen, juoksi edestakaisin
+rantaa pitkin ja näytti välillä kuuntelevan jotakin. Sitte alkoi
+hän kiivaasti huitoa valkoisella liinallaan kalastajalle venheessä.
+Kalastaja huomasi, että nainen oli hädässä. Hän irroitti veneensä ja
+souti rantaan.
+
+Nainen hyppäsi veneeseen ja työnsi veneen ankaralla voimalla joelle.
+
+"Viekää ylitse! Minua ajetaan takaa!" kuiskasi hän ja istui kyyryyn
+vene-pohjalle. "Olen viaton", mutisi hän hiljaa.
+
+Kalastaja alkoi soutaa. Virta oli kova, mutta soutaja oli väkevä. Pian
+päästiin toiselle rannalle.
+
+"Älkää kertoko tästä! Luvatkaa: älkää kertoko!" kuiskasi nainen,
+hyppäsi rannalle ja katosi tiheään lehtimetsään.
+
+Kalastaja lupasi olla kertomatta. Hetken katseli hän naisen jälkeen ja
+sousi sitte entiselle paikalleen keskelle jokea ja alkoi onkia.
+
+Kotvasen hän oli istunut, niin ilmestyi toiselle rannalle taas olento
+pitkässä harmaassa viitassa, juoksi edes takaisin rantaa pitkin ja
+alkoi kiivaasti huitoa kädellään kalastajalle venheessä. Kalastaja vaan
+istui ja onki.
+
+Mies joutui epätoivoon. Hän väänteli käsiään ja teki tuskan merkkejä.
+Kalastaja vaan istui ja onki.
+
+Mies juoksi edes ja takaisin rannalla, kuunteli, tarkasti pensaikkoa
+ja kuunteli taas. Juoksi sitten metsään, mistä oli tullut ja palasi
+taas takaisin. Nyt tuli hän rannan äyräälle, kurkotti kaulansa
+pitkälle, kaarsi kämmenensä suunsa molemmille puolin ja huusi käheällä,
+hillityllä äänellä kalastajalle:
+
+"Mies, oletko nähnyt ketään tällä rannalla? Vastaa: Oletko nähnyt?"
+
+Kalastaja vaan istui ja onki.
+
+Mies odotti hetkisen kurkottavassa asennossaan. Sitte kääntyi hän
+vihaisena ja läksi nopein askelin joen rantaa ylöspäin. Hänen vaippansa
+alta välkähti miekka.
+
+Kotvasen kului taas aikaa; sitte irroitti kalastaja venheensä ja läksi
+soutamaan myötävirtaan. Pian oli hän kotirannassa.
+
+Veneestä astuessaan huomasi hän veneen kokassa hopeaisen kauhan. Hän
+veti veneen maalle ja kokosi kalat kauhaan. Kotia tultua puhdisti hän
+kauhan ja vei sen aittaansa.
+
+Seuraavana aamuna meni hän kauhaansa katsomaan. Se oli täynnä rasvaista
+maitoa.
+
+Vaimo tuli aittaan. "Mistäs maitoa olet saanut?" kysyi hän.
+
+"Tuossa on. Vie lapsille!" sanoi mies. Vaimo vei lapsille.
+
+Yöksi pani mies taas kauhan aittaan. Ja taas oli se aamulla maitoa
+täynnä.
+
+Vaimo tuli aittaan. "Mistäs hopeakauhan olet saanut?" kysyi hän.
+
+Mutta mies ei vastannut mitään.
+
+Kului näin muutamia päiviä. Yhä vaikeampi oli miehen olla kertomatta
+asiaa vaimolleen.
+
+Eräänä iltana, kun lapset leikkivät nurmikolla ja mies vaimoineen
+istui tuvan kynnyksellä, ei hän enää jaksanut pitää lupaustaan vaan
+kertoi koko asian vaimolleen. Tämä kertominen oli hänelle suuri ilo. Ja
+vaimokin oli onnellinen.
+
+Mutta kun he yhdessä seuraavana aamuna menivät aittaan maitoa hakemaan,
+ei siellä ollutkaan mitään. Ja hopeakauhan sijalla oli jykeä, puusta
+tehty kauha. Eikä siihen kauhaan koskaan enää tullut maitoa.
+
+
+
+
+ÄIDIN SILMÄT
+
+
+    Kaks on kaunehinta elämässä,
+    Kaksi uskollista, ihanaa.
+    Vaikka murhe musta mielen täyttää,
+    Huoli haihtuu, kauas katoaa.
+
+    Ne on tähdet elämäni yössä,
+    Niistä onni mulle aukeaa. --
+    Rakas, armas äiti! katso tänne!
+    Katsees kanssa autuus mulle saa.
+
+
+
+
+MUISTO ELÄÄ
+
+
+Marjolan mökki oli aivan valtatien vieressä, etäällä järvestä,
+mutta lähellä vanhoista ajoista kuulua Marjolan lähdettä, josta se
+oli nimensäkin saanut. Siitä lähteestä ei vesi loppunut koskaan.
+Kuumimpanakin kesänä juoksi siitä kirkas puro alempana olevaan lehtoon.
+Ja se puron varsi oli lasten ainainen leikkipaikka.
+
+"Mustikki" helisteli kelloaan Marjolan veräjällä ja ammua ynähti hiljaa
+merkiksi kotia tulostaan. Pian ilmestyi veräjälle Marjolan Anna, toi
+palaa Mustikille, taputteli ja puhutteli sitä -- avasi veräjän ja
+päästi Mustikin piha-aituukseen.
+
+Sievä oli mökki Marjolan Pekalla ja Annalla. Hyvä oli heillä talouden
+alku. Kolme sinisilmäistä ja liinatukkaista lasta heillä oli. Kyllähän
+siinä oli työtä pitää lapset vaatteissa ja ruuassa, mutta menihän se
+sentään Jumalan avulla ja vanhempien ahkeruudella.
+
+Anna meni lypsämään Mustikkia, joka uudelleen pihassa äänteli.
+
+Niin, niin -- neljäskin lapsi oli heillä ollut, neljäs, joka oli ollut
+kaikista rakkain. Siltä se Annasta kuitenkin tuntui. Yhä vaan tuli
+mieleen sen tytön teot ja sanat. Ja sillä oli niin sievät kädetkin.
+Varsinkin muistui tyttö mieleen "Mustikkia" lypsäessä, sillä aina
+silloin oli pikku Anni kyyköttänyt äidin vieressä ja pienillä käsillään
+hätistänyt kärpäsiä lähelle tulemasta. Muutoinkin oli tyttö aina
+juossut äidin jälessä. Monasti oli äidin pitänyt häntä siitä torua, kun
+aina tahtoi riippua äidin hameessa.
+
+"Mene nyt toisten kanssa!" oli äiti kerran kärsimätöinnä sanonut ja
+pikku Anni oli vastannut: "Kun Anni niin äitiä rakastaa!"
+
+Kun äiti tätä mietti niin teki niin pahaa sydämessä ja kyyneleet
+pyrkivät silmiin.
+
+Kerrankin oli naapurin Mari tullut litran mittaa lainaamaan ja äiti oli
+mennyt Maria saattamaan mäen rinnettä alas. Silloin oli rinteen alla
+kuulunut takaa pientä jalan kopinaa, ja kun äiti kääntyi, oli siellä
+ollut pikku Anni, joka juoksi paljasjaloin ja avopäin äidin jälessä.
+
+"Tokko menet kotiin", oli äiti sanonut. "Pääsetkös, tahi saat vitsaa!"
+
+"Ei äiti Annia piiskaa, Anni vaan äitiä suojelee!" oli Anni silloin
+sanonut.
+
+Äiti oli silloin ottanut Annin syliinsä ja tyttö oli puristanut häntä
+kaulasta, että aivan vieläkin se tuntui.
+
+Se oli niin soma se tyttö. Kun se oli äidin kaima, niin sen vuoksi se
+piti itseään enempi äidin omana kuin toiset. Ja äitikin oli enempi
+hänen omansa.
+
+Nämä mietteet tulivat äidin mieleen siinä lypsäessä. Ilta oli lämmin,
+aurinko laski juuri lehdon taakse ja lapset olivat jo menneet levolle.
+Isä oli vielä toimissaan talon töissä.
+
+Se oli niin soma se tyttö. Äidin viereen se aina pyrki nukkumaan ja
+kun oli toiset pienempiä, eikä olisi ollut tilaa, niin sanoi hän aina:
+"Kaima on selän takana!"
+
+Aina se tahtoi sylissä istua ja sanoi aina: "Äiti on Annin äiti!"
+
+Vastuksina se tyttö aina tahtoi olla, mutta kun kipeäksi tuli --
+silloin sitä tuli ikävä.
+
+"Ei äiti itke. Kyllä Anni paranee!" lohdutti hän.
+
+Itse ei syönyt mitään, muista vaan hätäili: "Onko äiti syönyt velliä?
+Isän täytyy syödä, että jaksaa!"
+
+Tuollapa jo näkyi isä tulevan toinen mies seurassaan.
+
+"Iltaa!"
+
+"Terveeksi!"
+
+"Mitäs Korventaustaan kuuluu?"
+
+"Eipä erinäisiä. Mitä teille?"
+
+"Ei tuota kiireelle kerrottavia."
+
+"Kuuluu teiltä pikku Anni kuolleen."
+
+"Niinhän se, juhannuksen aikana."
+
+"Soma se oli tyttö. Kun minä tässä keväällä kulin ja Anni oli
+veräjällä, niin tuli mieleni niin somaksi sen tytön puheesta. Sitä tuo
+lienee ennustanut."
+
+"Mitä se sanoi?"
+
+"Kysyi minne minä menen, ja kun sanoin, että kirkolle, niin sanoi, että
+onko Jesus kirkossa? En ennättänyt vastata, kun itse vastasi, että
+Jesus on siellä, missä hyvät ihmiset ovat. Ja sanoi sitte: Jesus on nyt
+tässä veräjällä!"
+
+"Niinkö se sanoi?"
+
+"Niin, ja sitte vielä sanoi, että äiti on aivan Jesuksen näköinen.
+Eikös ole? kysyi sitte minulta. No, mitäs minä lapselle muuta kun
+myönsin ja sanoin sitte hyvästit."
+
+Isä nojasi veräjän pieleen ja katseli sinne, minne aurinko oli
+laskenut, äiti kuivasi kyyneleitään.
+
+"En luullut, että näin silloin Annia viimeisen kerran."
+
+"Tulkaa tupaan!" sanoi äiti.
+
+"Niin sanoi aina kaikille pikku Annikin", sanoi isä. "Sinä iltana,
+kun hän sairastui, sanoi hän: tulkaa tupaan, siellä on lämmintä ja
+kaunista! Senjälkeen ei hän enää ulos juossut."
+
+He menivät kaikki tupaan. Äiti pani illallista pöytään ja laittoi
+vuoteet. Mutta hän käveli niinkuin unissa. Hän näki vaan veräjällä
+pikku Annin ja kuunteli hänen kirkasta puhettaan.
+
+
+
+
+MUMMO
+
+
+    Avojaloin marssitaan,
+    Ei oo meillä huolta.
+    Mummon luokse kuljetaan,
+    Talo näkyy tuolta.
+    Siellä meitä odottaa
+    Hyvä marjamaito,
+    Mummo herkut valmistaa,
+    Mummolla on taito.
+
+    Voi ja leipä parahin
+    Mummon luona onpi,
+    Mummon tupa hupaisin,
+    Mummo mainiompi.
+    Mummo meitä tervehtii
+    Pikku porstuassa.
+    Ystävämme paras on
+    Koko maailmassa.
+
+
+
+
+ILLALLA
+
+
+    Lunta jo heittävi talvinen taivas,
+    Pakkanen nurkassa paukahtaa.
+    Rusko se tallissa kauroja puree,
+    Vahti varkaita haukahtaa.
+
+    Illalla aikaisin pimeä pirtti
+    Saduksi muuttuu ja sammuu pois.
+    Unehen vaipuvat pienoset kaikki,
+    Äidillä vaikka montakin ois.
+
+    Äiti, hän kehrää, tuutua soutaa,
+    Isä pärehen sytyttää.
+    Uunin korvalla sirkka laulaa,
+    Lapsi kehdossa hymyää.
+
+
+
+
+KÄÄPIÖN KIEVARI
+
+
+Eräänä pimeänä ja myrskyisenä syyskuun iltana, jolloin ukkonen jyrisi
+ja salamat leimahtelivat, kulki vanha, harmaapartainen kääpiö tietä
+pitkin. Hän oli väsynyt ja hänen oli nälkä. Vihdoin tuli hän suuren,
+komean talon kohdalle, meni portista sisään ja kolkutti ovea, joka oli
+lukittu. Sisältä kuului kovaa puhetta ja naurua, mutta ovea ei avattu.
+
+Kääpiö jatkoi matkaansa ja tuli toisen suuren talon ovelle. Hän
+kuunteli ensin ja alkoi sitte kolkuttaa. Mutta kukaan ei häntä
+täälläkään kuullut. Näin kävi hän monen talon ovella tässä suuressa
+kylässä. Mutta kaikkialla oli niin paljo muuta hommaa, ettei kukaan
+joutanut kuulemaan kääpiötä.
+
+Kylän laidassa, aivan viimeisenä, oli pieni matala mökki. Kääpiö tuli
+mökin ovelle. Ovi seisoi raollaan ja kääpiö astui sisälle.
+
+"Tule peremmälle ja vedä ovi kiinni", sanoi mökin ukko. Ja mökin vaimo
+toi kääpiölle leipää, kalaa ja piimää.
+
+Kääpiö söi vatsansa täyteen ja kuivaili itseään tulen ääressä. "Syö
+kylliksesi!" sanoi vaimo ja lisäsi piimää tuoppiin. Ja mökin ukko pani
+enemmän puita takkaan, että matkamiehellä olisi lämmin.
+
+Kun kääpiö oli levännyt, kiitteli hän ystävyydestä ja aikoi lähteä.
+
+"Mitäs tuonne jumalan ilmaan lähdet. Makaa täällä. On täällä olkia
+sinullekin", sanoi ukko. Ja vaimo rupesi laittamaan vuodetta.
+
+Mutta kääpiö kysyi tietä lähimpään kaupunkiin ja sanoi, että hänellä on
+kiire.
+
+"Onnea matkallesi!" sanoi ukko.
+
+"Jumala seuraasi!" huusi vaimo. Salamoiden leimutessa katosi kääpiö
+metsätielle.
+
+Mutta seuraavana aamuna oli koko suuri kylä palanut poroksi. Kylän
+äärimmäiseen reunaan oli vaan jäänyt pieni mökki palamatta. Sillä
+mökillä on vielä tänäkin päivänä nimenä Kääpiön kievari.
+
+
+
+
+MEIDÄN VAHTI
+
+
+    Meidän Vahti kerran lähtee
+    Naapurin vahdin luokse.
+    Hiljaa kulkee metsän läpi,
+    Tiellä ei myöskään juokse.
+
+    Naapurin portin luokse saapuu
+    Arkana, ujostellen,
+    Häntä alhaalla, luimussa korvat
+    Nurkkia nuuskiellen.
+
+    Naapurin vahti haukahtavi,
+    Portille vastaan hyökkää.
+    Meidän Vahti häntää ja päätä
+    Iloisena nyökkää.
+
+    Naapurin Vahti silloin kohta
+    Nauraen häntää huiskii.
+    -- Pakohon juoksee naapurin kissa,
+    Vihasta sylkeä tuiskii.
+
+    Naapurin Vahti ja meidän Vahti
+    Yhdessä pihaan laukkaa,
+    Leikkiä lyövät ja iloitsevat,
+    Että paikat paukkaa.
+
+    Sitte kun saapuu väsymys,
+    Ne toistensa vierelle nukkuu.
+    Varpuset tiuskuu räystäillä
+    Ja käki metsässä kukkuu.
+
+
+
+
+"TUULIKIN" MUISTOJA
+
+
+["Tuulikki" oli lasten lehti joka ilmestyi tämän vuosikymmenen
+alkupuoliskolla.]
+
+
+VELJEKSET (ENSIMÄINEN KIRJE)
+
+Meitä on kolme veljestä. Heikki on vanhin, Viljo on keskimäinen ja
+Eljas on nuorin. Me asumme Eerikinkadun varrella Helsingin kaupungissa.
+Siinä talossa on puiset rakennukset ja sievä piha. Pihassa on
+paljo sopivia komeroita, missä sopii olla piilossa, kun leikimme
+kuuropiilosilla. Lukukauden ajalla käy siellä paljo poikia leikkimässä,
+varsinkin Valmistavan koululaisia, jotka ovat Viljon ja Eljaan
+tovereita. Kerran oli meitä kuusitoista kaikkiaan, mutta silloin oli
+tyttöjäkin. Elsa, Siiri ja Ester olivat silloin mukana. Ne ovat Viljon
+luokkalaisia.
+
+Me huusimme ja hurrasimme silloin niin hirvittävästi, että isän täytyi
+avata ikkuna ja kysyä, oliko siellä sota. Voi, kuinka me nauroimme!
+
+Kun tulimme silloin leikkimästä sisälle, niin olivat vaatteemme niin
+märkiä, että tuli suuri lätäkkö vettä lattialle riisuessa. Ja Leena
+sanoi meille, ettei saappaista tule kalua koko talvena. Mutta äiti vaan
+nauroi ja sanoi, että pitää panna tulta hellaan ja vaatteet kuivamaan
+hellan ympärille.
+
+Monta hauskuutta oli meillä pitkin talvea, mutta kaikista hauskinta
+oli se, kun alkoi lumi sulaa ja sai ruveta tekemään puroja pihamaalle.
+Yhdessä pihan reunassa oli Heinjoki ja toisessa oli Volga. Reinin
+varrelle laitoimme Boden järven ja heti kun Rein läksi Bodenista, niin
+siihen tehtiin Schaffhausin putous. Me panimme päreitä poikittain puron
+pohjalle ja siitä tuli niin mainio putous, että vesi kävi vaahtoon.
+Meillä oli kaikilla lapiot ja vielä käytimme pihamiehen vanhaa
+rautalapiota.
+
+Mutta nyt on lumi kaikki loppunut pihasta ja purot ovat kadonneet.
+Syreenipensaissa on suuria lehtisilmuja ja vaahterat alkavat jo
+vihannoida. Koulu on loppunut. Kaikki olemme päässeet luokalta. Heikin
+todistuksessa oli neljä kymmenikköä, Eljaan oli viisi ja Viljon kolme.
+Mutta isä sanoi, että pääasia oli, että pääsimme luokalta ja että joka
+pojalla oli käytös ja huolellisuus kymmenen.
+
+Heti kun tulimme koulusta antoi äiti meille marjahilloa ja pannukakkua.
+Ja kun olimme riisuneet juhlapuvut pois, niin rupesimme heti laittamaan
+tavaroitamme kuntoon maalle lähtöä varten. Isä sanoi, ettei saa ottaa
+paljo rojua, tarpeellisimmat tavarat vaan. Mutta Eljas olisi tahtonut
+ottaa kaikki tavaransa. Vanha Polle, jolta on toinen etujalka poissa,
+oli muka otettava maalle, että paranisi siellä. Ja Pollen kärryt, jotka
+ovat aivan rikki, vietäisiin maalle, että seppä ne siellä korjaisi.
+Mutta kun kori niistä olisi tullut melkein täyteen, sanoin minä, ettei
+Pollea ja kärryjä saisi ottaa. Silloin rupesi Eljas itkemään ja Leena
+tuli sisälle, torui minua, nosti minun tavarani korista pois ja pani
+Pollen ja kärryt sinne.
+
+Eljas herkesi nyt itkemästä ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Minä
+arvelin, että minne minä nyt tavarani panen, mutta en viitsinyt itkeä,
+kun olen lyseolainen. Kokosin tavarani lattialta ja panin ne pöydälle,
+arvelin että hätä keinon keksii.
+
+Silloin tulee Eljas ja ottaa minua kädestä ja sanoo: "anna anteeksi,
+veikko". -- Kori on nyt tyhjä ja Eljas on kätkenyt Pollen ja kärryn
+ison sohvan taakse. No, minä taputan Eijasta olkapäälle ja kaikki on
+unhotettu.
+
+Huomenna me lähdemme maalle, äiti, Leena ja me pojat. Isä ei pääse
+mukaan, sillä isällä on lyhempi kesälupa, kuin meillä. Isä tulee
+maalle Juhannukseksi ja matkustaa jälleen pois, mutta sitte tulee isä
+koko heinäkuuksi. Isä sanoi, että kun minä olen suurin mies kodissa
+isän poissa ollessa, niin minun tulee auttaa äitiä ja hoitaa pieniä
+veikkoja. Tahdonpa koettaa täyttää, mitä isä toivoo. Tahdon olla
+äidille hyvä poika.
+
+Kun tulemme maalle, niin kirjoitan sieltä Tuulikkiin, jos Tuulikin
+toimitus ottaa tämän vastaan.
+
+
+(TOINEN KIRJE)
+
+Olen niin hirmuisen iloinen, kun minun kertomukseni otettiin
+"Tuulikkiin!" Kun olin kertomukseni lähettänyt "Tuulikin
+toimitukselle", niin odotin levottomana kesäkuun 15:sta päivää. Voi,
+miten aika kului hitaasti! Mutta vihdoinkin tuli 15. Tuli posti, mutta
+"Tuulikki" ei tullut. Taas uusi odotus. Seuraavana päivänä "Tuulikki"
+tuli. Vaikka se on minun osoitteellani, niin avasi äiti sen ensiksi.
+Minä en uskaltanut katsoa äitiin. Kun äiti oli avannut sivut, luki hän
+hiljaa itsekseen. Minä olin aivan varma siitä, ettei minun kertomukseni
+ollut siellä. Rupesin hyräilemään hiljaa "Porilaisten marssia" ja menin
+katsomaan ulos akkunasta. Siellä pihassa näin pikku Eljaksen ajavan
+vitsa kädessä kissaa takaa. Juoksin pihalle, otin vitsan Eljakselta ja
+löin sillä Eljasta kahdesti selkään. Eljas rupesi itkemään, mutta minä
+sanoin: "Katsos, niin käypi sille, joka syytöntä kissaa piiskaa!" Sitte
+juoksin jälleen sisälle.
+
+Kun tulin pöydän luo, antoi äiti minulle "Tuulikin". Katsoin kauan
+ensi sivua ja luin kaikki, mitä siinä seisoi. Sitte käänsin lehden,
+ja siellä oli kirjoitukseni. Luin sen. Sitä oli vaan hyvin pikkusen
+muutettu. Luin sen uudelleen. Olin niin iloinen. Sitte menin äidin luo.
+Äiti otti minut syliinsä, suuteli minua, silitteli päätäni ja sanoi:
+"Miten hauskaa, kun isä juhannukselle tultuaan saa sen nähdä." Minulla
+on paras äiti maailmassa! Hänen tähtensä tahtoisin vaikka kuolla.
+
+Lupasinhan kirjoittaa ensi "Tuulikkiin" ja se olisikin ollut niin
+hauskaa, mutta kun nyt on tullut niin sateista ja ikävätä, että ei
+tiedä, mistä kirjoittaa. Me muutimme sitte maalle, mutta matkalla satoi
+koko matkan. Kun tulimme perille, olivat kaikki tavaramme likomärkiä ja
+itse olimme samanlaisia. Pikku Eljas itki melkein koko ensimäisen illan
+ja äiti luuli, että Eljas tulisi kipeäksi. Mutta juuri, kun meidän piti
+mennä maata, juoksi hiiri pitkin makuukamarin lattiata. Siitäkös elämä
+syntyi! Leena sieppasi isän saappaan ja aikoi sillä lyödä, mutta hiiri
+piiloutui matkakorien joukkoon. Viljo ja Eljas hyppelivät lattialla
+innostuksesta ja ihastuksesta! Nopeasti tyhjennettiin korit. Mutta ei
+mistään löytynyt hiirtä.
+
+Leena arveli, että hiiri mahdollisesti oli jälleen juossut sillan alle.
+Mutta äiti sanoi, ettei hän ennen uskalla mennä nukkumaan, kun hiiri
+löytyy.
+
+Lattialla oli pari täkkiä ja Eljaksen pieni korvatyyny. Pikku pojat
+rupesivat siinä telmimään ja tuuppelivat toisiansa. Äiti ja minä
+syynäilimme tavaroita hiirtä etsien. Samassa kuuluu kova ilohuuto!
+Viljo on saanut hiiren kiinni ja pitelee sitä kourassaan. Voi, miten
+pieni se on ja miten sievä. Sillä on pehmoinen harmaa karva ja pikkuset
+siniset silmät. Se pelkää niin kovin. Sen sydän lyö kiivaasti. Leena
+ehdoittaa, että se tapettaisiin, mutta pikku pojat tahtoisivat sen
+elätikseen.
+
+Äidin kanssa neuvoteltua päätetään se viedä kauas metsään ja päästää
+vapauteensa. Pikku pojat ja minä menemme kauas, aidan toiselle
+puolelle, pitkin metsäpolkua. Siellä panemme hiiren erään suuren kiven
+viereen. Se lähtee juoksemaan ja katoaa kanervikkoon. En luule, että se
+koskaan enää löytää kotiin takaisin.
+
+Sen jälkeen olemme joka päivä käyneet siinä kiven luona, mutta ei
+mitään ole näkynyt. Toivomme hartaasti, että hiiri on löytänyt uuden
+kodin.
+
+Pikku pojat ovat tehneet pihalle leikkituvan, jossa ovat sadetta
+suojassa. Se on niin matala, että en minä siellä mahdu seisomaan.
+Seinät ovat vanhoja lautoja, jotka ennen ovat olleet rappujen astimina.
+Kattona on tavaralaatikkojen kansia. Istuimena siellä on vanha
+sokerilaatikko ja pöytänä sievä pölkky. Olen ollut sateella monta
+kertaa tuvan sisässä, ja siellä on sangen hyvä.
+
+Viljokin on kirjoittanut kertomuksen "Tuulikkiin", mutta hän ei
+uskalla sitä lähettää, kun se on niin huonosti kirjoitettu. Hänellä
+oli kaunokirjoituksessa vain 7. Mutta ensi vuonna hän aikoo opetella
+kauniimmin kirjoittamaan.
+
+Hauskaa kesää!
+
+
+(KOLMAS KIRJE)
+
+Hyvää päivää! Eräänä iltana, kun äiti ja me pojat olimme metsässä
+katsomassa oliko siellä yhtään sieniä, tuli meitä vastaan eräs pieni
+poika. Ja tiedättenkös mitä sillä oli sylissä? Hirmuisen sievä, ruskea
+koira! Me pojat huusimme äitiä, joka kulki jälempänä, että hän joutuisi
+pikemmin koiraa katsomaan. Kun äiti tuli, niin antoi poika koiran äidin
+syliin. Me kaikki hyväilimme sitä ja se nuoli ensin Eljaksen kättä ja
+sitte minun kättäni.
+
+Äiti kysyi pojalta, kenenkä koira se oli. Poika sanoi silloin, että se
+on hänen koiransa, mutta että hän on nyt sitä myymässä. Ja samassa hän
+kysyi, että eikö äiti sitä ostaisi.
+
+Eljas alkoi heti pyytää äitiä, että äiti sen ostaisi ja kyllä me toiset
+pojatkin vähän pyysimme. Mutta äiti sanoi, että täytyy ensin kysyä
+isältä. Kyllä se oli hyvin sievä ja mielelläni minäkin olisin sitä
+hoitanut ja antanut vaikka osan voileivistäni sille. Sillä oli niin
+pehmeä karva ja sileä, kostea kuono. Monta kertaa se aivan suuteli
+minua.
+
+Minä sain sitä kantaa kotiin asti ja se vieras poika kulki minun
+jälessäni. Me päätimme antaa sille nimen "Jalo", jos saisimme sen
+omaksemme. Matkalla se nukkui minun syliini, niin ettei se huomannut
+kun tultiin portista sisälle.
+
+Eljas juoksi edeltäpäin isän luo ja me kuulimme, kuinka se siellä
+huusi: "Rakas, rakas, kulta isä! Osta meille sievä koira! Tule, se on
+täällä!"
+
+Silloin tuli isä ulos ja piti myöskin paljo Jalosta. Hän kyseli pojalta
+kaikenlaista ja viimein kysyi hän, mitä koira maksaa. Poika sanoi, että
+se maksaa 50 penniä. Silloin päätettiin, että jokainen meistä panisi
+10 penniä; ja kun meitä on viisi, nimittäin isä, äiti, Viljo, Eljas ja
+minä, niin siitä tuli 50 penniä. Meillä pojilla ei ollut rahaa maalla
+mukana, kun säästölaatikot jäivät kotiin, mutta äiti lupasi lainata.
+
+Nyt on Jalo ollut meillä jo kolmatta viikkoa. Se osaa syödä leipää,
+maitoa, lihaa ja sokeria. Se osaa jo antaa kättä ja sanoa ison sanan.
+Se on kasvanut aikatavalla. Eljas ei enää jaksa pitää sitä sylissään.
+Kun joku meistä pojista juoksee, niin juoksee Jalo jälestä ja tarttuu
+takaa kinttuihin. Talon kissan kanssa on Jalo hyvä ystävä. Kissa antaa
+sen syödä omasta kupistaan. Kissa on jo vanha.
+
+Meillä on eräs hyvä täti Helsingissä. Nyt olemme pyytäneet häntä tänne
+maalle tulemaan, mutta kirjeessä emme sanoneet mitään Jalosta. Mitähän
+täti mahtanee siitä sanoa? Kyllä se varmaankin siitä paljo pitää.
+
+Leena oli eräänä päivänä nähnyt käärmeen metsässä. Isä lähti heti keppi
+kädessä metsään sitä etsimään ja kulki siellä kauan, hakien sitä, mutta
+se oli mennyt piiloon. Kunhan meidän serkkumme Kaarlo tulee tänne,
+menemme me sitä vielä etsimään. Silloin saa Kaarlo tappaa sen. Kaarlo
+on jo niin suuri poika ja seitsemännellä luokalla meidän koulussamme.
+
+Viljo on saanut jo kolme kertaa ratsastaa Ruskolla, sillä renki Pekka
+pitää niin paljo Viljosta ja kutsuu häntä aina luokseen. Mutta minä
+olen ollut Verkko-Matin luona nuottakodassa ja käynyt monta kertaa
+hänen kanssaan käistelemässä. Eräänä päivänä toin minä äidille kaksi
+haukea. Minä olen saanut Matilta pienen verkon aivan omakseni. Minä
+käistelen sillä itsekseni rannikoilla. Täällä on aivan hiekkaiset
+rannat ja syvemmällä on paljo ulpukoita. Niitä minä olen monta kertaa
+tuonut äidille.
+
+Eräänä sadepäivänä opetti Matti minua verkkoa kutomaan. Se on hirveän
+hauskaa työtä. Aina kun sataa, istun minä tuvassa kutomassa verkkoa
+Matin vieressä. Minä olen saanut Matilta kävyn ja kalvosimen aivan
+omakseni.
+
+Kaksi kertaa olemme kaikki olleet heinäniityllä. Isä, äiti ja Leena
+haravoivat ja me pojat kannoimme kuivia heiniä latoon. Isäntä oli
+sanonut isälle, että meistä oli oikein paljo hyötyä. Seuraavana
+päivänä lähetti emäntä meille lahjaksi ison lautasellisen voita. Siitä
+valmistettiin illalliseksi munavoita. Ja meillä oli kaikilla hyvin
+hauskaa silloin, sillä silloin olimme kaikki jotain ansainneet.
+
+
+(NELJÄS KIRJE)
+
+Nyt minun täytyy kertoa Tuulikin lukijoille yhdestä kummallisesta
+tapauksesta. Eräänä aamuna kun Eljas, Viljo ja minä olimme pellon
+takana metsässä hakemassa äidille kukkia, kaatui Eljas yhden pienen
+koivun juurelle sammalmättääseen. Hän rupesi itkemään ja minä juoksin
+hänen luoksensa. Kun puistelin hänen vaatteitansa sammalista, niin
+kuulin kummallisen äänen. Jokin piipitti kimakasti aivan minun
+jalkojeni juuressa.
+
+Rupesin katselemaan, mikä se mahtoi olla. Silloin näin pienen linnun
+pesän ja siellä pikkusia poikasia. Eljas herkesi heti itkemästä ja
+Viljo juoksi katsomaan, mitä me olimme löytäneet.
+
+Siinä oli viisi poikasta, mutta kaksi niistä oli kuollut, sillä Eljas
+oli kaatunut juuri pesän päälle. Elävät pojat huusivat hädissään ja
+koettivat räpytellä siipiään, joissa ei vielä ollut höyheniä.
+
+Me otimme kuolleet pojat pesästä pois ja panimme ne Viljon hattuun
+viedäksemme kotiin. Silloin näimme poikasien äidin. Se lenteli puusta
+puuhun meidän ympärillämme ja kun me menimme kauemmas pesän luota,
+lensi se heti sinne.
+
+Sitte juoksimme aikakyytiä kotiin ja veimme linnun pojat äidille. Äiti
+sanoi, että meidän pitäisi ne haudata. Ja me hautasimme ne leikkituvan
+viereen ja istutimme pienen pihlajan haudan päälle. Aina kun meille
+tulee vieraita, viemme heidät katsomaan linnun poikien hautaa.
+
+Olemme myöskin muutamia kertoja käyneet katsomassa sitä linnun pesää
+pellon takana. Nyt on pienillä linnun poikasilla jo suuret höyhenet.
+
+Täti tuli sitte Helsingistä meille ja toi minulle kauniin puukon. Viljo
+sai kärryt, sillä täti on hänen kumminsa, ja Eljas sai pallon. Kun täti
+tuli, niin siitäkös elämä syntyi. Pikku pojat hyppelivät ilosta, Jalo
+haukkui ja isä ja äiti nauroivat. Täti on niin hyvä meille pojille. Isä
+sanoo aina, että täti on liian hyvä.
+
+Nyt on meillä ollut niin hauskaa, kun täti on täällä. Me olemme
+käyneet hänen kanssansa marjassa ja sieniä poimimassa. Aina hän keksii
+jotain hauskaa. Hän on niin viisas ja hyvä. Luulen, että isä ja äiti
+rakastavat häntä suuresti. Isä sanoi eräänä päivänä, että nyt on kuin
+juhlapäivä, kun täti on meillä, ja se olikin minun mielestäni totta.
+
+Tädin mukana sain minä kirjeen Kaarlo-serkulta. Siinä ilmoitti hän
+tulevansa ensi viikolla meille. Hän kokoaa hyönteisiä ja kärpäsiä.
+Meillä onkin kärpäsiä hyvin paljon, niin että kyllä on hyvä, että hän
+pian joutuu.
+
+Eilen oli Eljaksen syntymäpäivä ja meillä oli suuri juhla. Aamusella
+täti ja äiti ja isä lauloivat oven takana "Sun haltuus rakas isäni"
+ja "Herra taivahan". Sitte juoksivat he kaikki sisälle ja isä nosti
+Eljaksen sängystä korkealle. Äiti antoi hänelle kaksi vehnärinkeliä ja
+Viljolle yhden ja minulle yhden. Ja täti toi suuren kimpun kukkia.
+
+Sitte kantoi Leena sisälle kukkapöydän ja siinä oli yksi muistikuva,
+yksi lyijykynä ja paperiarkki. Eljas piirtää mielellään ja isä oli
+antanut hänelle nämä. Täti pani sitte pöydälle yhden hopeamarkan.
+
+Meillä oli niin hauskaa koko päivän. Ja illalla menimme kaikki
+soutelemaan Mansikkasaarelle. Matkalla lauloimme monta laulua ja oli
+aivan tyyni. Jalo oli myöskin mukana, vaikka sitä onkin hyvin vaikea
+pitää venheessä, sillä se juoksee ympäri venhettä ja joskus menee aivan
+venheen reunalle kuikkimaan.
+
+Me toimme Mansikkasaarelta paljo viheriäisiä koivun ja pihlajan oksia.
+Kotona pantiin ne huoneisiin ja nyt asumme aivan kuin lehtimajassa.
+
+Huomenna on Leenan syntymäpäivä. Mutta siitä kerron vasta ensi
+kirjeessä. Terveisiä kaikille Tuulikin lukijoille.
+
+
+(VIIDES KIRJE)
+
+Nyt on minulla oikein kauheata kerrottavaa Tuulikin lukijoille. Täällä
+Helsingissä on tapahtunut sellainen tapaus, joka on saattanut kaikki
+koulupojat ja koulutytöt surullisiksi.
+
+Asia on tällainen. Täällä Helsingin lähellä on eräs saari, jonka nimenä
+on Korkeasaari. Se on sellainen paikka, johon Helsinkiläiset menevät,
+kun he tahtovat nähdä metsää, nurmea, kallioita ja merta sekä kuunnella
+lintujen laulua.
+
+Siellä saarella on suuria häkkiä, tai niinkuin pieniä huoneita, joiden
+seinät on rautatangoista, ja niissä huoneissa on erilaisia eläimiä
+vankina. Ne ovat siellä sitävarten, että ihmiset saisivat niitä nähdä.
+Mutta minusta niillä on siellä hyvin ikävä ja paha olla, kun pojat
+usein pistelevät niitä kepeillä, oksilla ja heinänkorsilla. Eivätkä
+ne saa nukkuakaan, kun niiden on uni, sillä ihmiset rummuttavat häkin
+reunoja ja koettavat yhä niitä hereillä pitää.
+
+Yhdessä häkissä on siellä suuria maakarhuja ja eräässä toisessa jälleen
+hirmuisia jääkarhuja. Yksi jääkarhuista on iso ja kaksi on pienempää.
+
+Eräänä iltana oli yksi normaalilyseolainen tätinsä kanssa ollut
+Korkeasaarella eläimiä katsomassa. He olivat menneet jääkarhujakin
+katsomaan. Jääkarhut olivat näyttäneet hyvin vihaisilta. Silloin oli se
+poika pistänyt jalkansa jääkarhuun päin rautatankojen välitse. Mutta
+silloinkos jääkarhu oli vimmoissaan tarttunut pojan jalkaan ja alkanut
+vetää häntä luoksensa häkkiin. Sen pojan täti oli kyllä pidellyt häntä
+kädestä, mutta ei ollut jaksanut pidellä niin kovaa, että poika olisi
+pysynyt. Kun jääkarhu oli niin voimakas, niin sai se voiton. Ja poika
+putosi jääkarhun häkkiin.
+
+Heti rupesivat jääkarhut repimään poikaraukkaa, joka valitti surkealla
+äänellä. Eikä kukaan voinut saada poikaa pois rautahäkistä.
+
+Haettiin tankoja, jolla jääkarhua alettiin hätyyttää ja viskattiin iso
+lihapala alas, että se tulisi sitä syömään. Mutta se oli kuin vimmattu.
+Se repi pojan niin pahaksi, että kun poika viimein saatiin häkistä
+ulos, oli hän aivan verinen ja runneltu.
+
+Meidän koulumme pojat kertoivat minulle, että hän oli vielä silloin
+osannut puhua ja sanonut: "Älkää vaan kertoko tätä äidille, sillä äiti
+pelästyy."
+
+Mutta samana iltana poika kuoli kauheita tuskia kärsittyään.
+
+Nyt ovat meidän luokan pojat päättäneet, etteivät enää koskaan millään
+lailla kiusaa eläimiä, ei niitä eläimiä, jotka ovat Korkeasaarella eikä
+mitään muitakaan eläimiä. Me olemme kaikki nyt luvanneet olla eläinten
+ystäviä.
+
+Nyt en jouda enempää, sillä meillä on niin paljo läksyjä.
+
+
+
+
+SUURIN ILO
+
+
+    Kukkia poimin ja iloitsin,
+    Hoitelin pikku veikkaa.
+    Auringon paisteessa riemuitsin,
+    Heittelin kuperkeikkaa.
+
+    Lintuset lauloi ja aallot soi,
+    Ilmassa ilo kaikui.
+    Aurinko kummulle kultia loi
+    Riemua metsä raikui.
+
+    Veikkoni vallaton, valkopää
+    Nauraen kaulaani karkaa.
+    Juoksemme kenttää kellertävää
+    Kotoisen pellon sarkaa.
+
+    Kaivonvintti jo vilkuttaa
+    kotimme tuvan takaa.
+    Veikkoni pieni väsyy jo,
+    Olkaani vasten makaa.
+
+    Tuollapa äiti vastaamme käy,
+    Aurinko otsalla hohtaa.
+    Mun ei ilo nyt ilolta näy
+    Äiti kun meidät kohtaa.
+
+
+
+
+JÄTTILÄINEN JA KARJANPAIMEN
+
+
+Pohjois-Suomessa eli ennen muinoin jättiläinen, jota myös monet
+sen ajan ihmiset peikoksi sanoivat. Hän oli hyvä mies, ei tehnyt
+kenellekään pahaa vaan eli sovinnossa kaikkien kanssa. Usein istui
+hän metsättömillä harjanteilla ja katseli sieltä ihmisten kaskien
+sauhuja ja mökkien harjoja. Häntä suuresti hauskutti noiden pikku
+olentojen elämä. Ja huvikseen hän niitä katseli, niinkuin me katselemme
+muurahaiskekoja.
+
+Jättiläinen oli hirmuisen voimakas. Ei hänen edessään mikään kestänyt.
+Hän meni, minne vaan halusi ja teki mitä tahtoi. Hän söi harvoin, mutta
+nukkui sitä enempi.
+
+Kerran aamulla kun hän veti nutun päälleen, tunsi hän, että jokin
+kangersi niskassa. Hän raappasi niskaansa. Sinne oli nutun vuoriin
+tarttunut vanha korpikuusi. -- Kun hän oli kymmenen peninkulmaa
+kävellyt, tunsi hän, että kengässä oli jotain, joka painoi varvasta.
+Hän veti kengän pois jalastaan ja sieltä putosi lehmän kokoinen kiven
+möhkäle.
+
+Mutta ei ole sellaista olentoa, jolla ei olisi kadehtijoita. Jonkun
+viisautta kadehditaan, jonkun voimia, jonkun rikkautta, jonkun jotain
+muuta hyvää. Jättiläiselläkin oli kadehtijoita. Varsinkin eräs vanha
+karjanpaimen kadehti häntä. Yökaudet veisteli hän teräväpäisiä seipäitä
+ja iski niitä pystyyn niille paikoin, joista jättiläisen piti kulkea.
+Hän toivoi, että ne pistäisivät jättiläiseltä jalkapohjan puhki. Mutta
+ne murenivat jättiläisen jalan alla niinkuin poltettu heinä ihmisen
+jalan alla murenee.
+
+Kerran kun jättiläinen makasi korkean jyrkänteen juurella, nousi
+karjanpaimen jyrkänteelle ja vieritti isoja kiviä jättiläisen silmille.
+Jättiläinen heräsi, hieroi silmiänsä ja sanoi: "Mistäs nyt tomua
+silmiini lentää!"
+
+Karjanpaimen puhui aina jättiläisestä ja koetti tehdä häntä
+naurunalaiseksi. Ihmiset kuuntelivat hänen puhettaan, mutta kukaan ei
+sitä mieleensä pannut.
+
+Eräänä aamuna jättiläinen istui murkinata syömään. Hän veti puukkonsa
+tupesta ja tuppi putosi maahan. Karjanpaimen oli lähellä ja hän juoksi
+heti tuppea katsomaan. Ensin katseli hän päältäpäin, sitte meni hän
+sisälle ja käveli aina tupen pohjaan asti.
+
+Mutta jättiläinen huomasi, että hänen tuppensa oli pudonnut. Hän otti
+sen ylös ja pani vyölleen. Sitte pisti hän puukkonsa tuppeen.
+
+Se oli karjanpaimenen loppu. -- Mutta jättiläinen eli vielä kauan
+aikaa, kunnes viimein kenenkään huomaamatta seudulta katosi. Ei
+tiedetä, lieneekö hän kuollut vai lieneekö muuttanut muihin maihin.
+Poissa hän vaan nyt on.
+
+
+
+
+LAPSET MATKALLA
+
+
+    Pim, pam, pim-pam nyt tiuku soi.
+    Kas tässäpä hyvästi ajaa voi.
+    Me matkalla ollahan vieraalle maalle
+    Niin armahalle.
+
+    Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
+    Hei, hevoset laukata kilpaa voi! --
+    On vaunussa tilaa kaikille tässä
+    Näin hyllyävässä.
+
+    Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
+    Vaan vieraalla maallapa olla voi
+    Hei, herkkuja, hilloja, sokeripuita
+    Ja lystiä muita.
+
+    Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
+    Siis sielläpä hauskaa olla voi!
+    Jos joutuisimme jo piankin sinne,
+    Huh, hei, ritirinne!
+
+
+
+
+ILMALAIVA
+
+
+Erkillä ja Matilla oli suuria mielessä. Heidän piti tehdä ilmalaiva ja
+purjehtia sillä ilman läpi, niin että isä ja äiti, setä ja täti sekä
+kaikki muut ihmiset näkisivät ja ihmettelisivät.
+
+He ottivat vanhan tavaralaatikon ja laittoivat siihen mukavat penkit,
+joilla heidän sopi istua. Sitte panivat he sinne hiekkasäkkiä painoksi
+ja vettä pulloon kuumuuden varalle. Tämä kävi kaikki helposti ja pojat
+olivat innoissaan.
+
+Mutta pahin oli vielä jäljellä. Laatikkoon piti saada sellaiset siivet,
+jotka sitä ilmassa kannattivat.
+
+Pojat päättivät tehdä siivet laudasta. Heidän mielestään pitäisi niillä
+olla sama muoto, kuin myllyn siivillä. Ja niin he rupesivat työhön.
+
+Tuli ilta ja pojat menivät nukkumaan. Nukkuessaan näki Erkki unta. Hän
+purjehti ilmapallossa, joka keinui korkealla pilvien yläpuolella. Ja
+siinä ilmapallossa oli siivet aivan kuin myllyssä ja ne raksuttivat ja
+ratisivat pyöriessään.
+
+Matti myöskin näki unta. Hän ratsasti hevosella pilvien läpi ja hevosen
+kaviot iskivät tulta ja sieramista puhalsi sakeata savua, josta sitte
+uusia pilviä muodostui.
+
+Kun pojat aamulla heräsivät, kertoivat he toisilleen unensa. Se oli
+merkillinen uni. Siitä oli varmaan oleva seurauksia. Ja yhä suuremmalla
+innolla ryhtyivät he työhön.
+
+Ensimäiset siivet, jotka he olivat tehneet, olivat aivan liian pienet.
+Ruvettiin siis uusia tekemään. Aina välillä kävivät pojat kuitenkin
+istumassa laatikossa ja katselemassa hauskoja hiekkasäkkejä.
+
+Jos he keksisivät ilmalaivan, tulisivat he kuuluiksi koko kylässä. Se
+oli hauska juttu.
+
+Ja sitte tuotaisiin heille lahjoja ja kouran kokoisia omenoita. Jos
+kuningas saisi asiasta tietää, niin lahjoittaisi hän varmaan Erkille
+hevosen ja Matille aasin.
+
+Erkki ratsastaisi hevosellaan kultavuorelle ja toisi isälle tyynyn
+kokoisen kultamöhkäleen ja Matti matkustaisi aasilla itämaille ja
+hakisi sieltä jalokiviä ja hohtavia helmiä.
+
+Sitte olisi kaikilla niin hauskaa. Äiti antaisi lapsille joka päivä
+omenapuuroa, muuramihilloa, marjamaitoa ja sokeroituja mesikoita.
+
+Se olisi hauska juttu.
+
+Mutta siivet eivät tahtoneet valmistua. Joskus tulivat ne liian
+kapeiksi, joskus liian leveiksi, joskus olivat ne liian pienet, joskus
+liian paksut.
+
+Siinä oli myös paha pula, että minne ne sitten kiinnitetään. No,
+niin! Siitä pulasta päästiin sillä, että lyötiin tanko laatikon
+päälle poikkipuolin, siihen pantiin sitte reikä, johon siipien tanko
+istutettiin.
+
+Siivet tulivat lopullisesti valmiiksi. Ne pyörivät tuulessa mainiosti.
+Pojat istuivat laatikossa ja odottivat, että milloinka se lähtee
+liikkeelle. Mutta ei se lähtenyt. He koettivat hiukan töykätä sitä irti
+maasta, mutta se istui kuin naulattu.
+
+Pojat nousivat pois laatikosta ja koettivat nostaa sitä paikasta
+toiseen. Silloin se läksi, jopa oikein hyvästi.
+
+Pojat ihmettelivät, että mikähän siinä on, kun ei se lennä, vaikka
+voisi. Kyllä he ainakin sen sijassa lentäisivät tuolla puiden latvojen
+tasalla. Ja he arvelivat, jos se ilman hiekkasäkkiä läksisi liikkeelle.
+Hiekkasäkit otettiin sitte pois ja pojat menivät jälleen laatikkoon
+istumaan. He odottivat kunnes tuuli puhalsi oikein voimakkaasti.
+
+Kun sitte tuulen viima saapui, ponnistivat pojat jaloillaan ja olivat
+jännityksessä. Siivet pyörivät, niin että kolina kuului, laatikko
+rusahteli ja rasahteli pari kertaa, mutta ei lähtenyt liikkeelle.
+
+Silloin arvasivat pojat, että siinä vielä oli joku vika. Sillä jos
+se olisi ollut oikea keksintö, niin silloin se olisi kyllä maasta
+kohonnut, vaikka siinä olikin vaan tuollaiset tavalliset myllyn siivet.
+
+Niin, joku vika siinä sentään mahtoi olla. Se oli selvä. Ja tänä
+päivänä pojat vielä miettivät, mikä vika siinä mahtaa olla.
+
+
+
+
+OPPILAILLENI
+
+
+    Raikkahasti vastatkaa
+    Että seinät kajahtaa!
+    Joll' on reipas, raitis mieli,
+    Sill' on myöskin selvä kieli.
+
+    Suorana te seisokaa,
+    Päänne pystyyn nostakaa.
+    Nuoret ei voi, kansan vapaan,
+    Seista vanhuksien tapaan.
+
+    Työnne kunnoin täyttäkää!
+    Maailmalle näyttäkää,
+    Että, ken on suora, rehti,
+    Täällä kauimmaksi ehti.
+
+
+
+
+NUORUUS
+
+
+    Tanssi, tanssi tyttönen,
+    Pyöri nuorten kanssa!
+    Elämäsi, vasta onpi
+    Aamuruskollansa.
+
+    Tanssimasta mikään vielä
+    Sinua ei estä;
+    Suutar' uudet kengät tekee
+    Jos ei vanhat kestä.
+
+
+
+
+EKSYKSISSÄ
+
+
+    Perho pieni, valkosiipi
+    Lensi kukkasissa.
+    Poika pieni, valkotukka
+    Kulki eksyksissä.
+                 "Perho pieni, valkosiipi,
+                 Siipes mulle anna!"
+                 Lausui poika. Perho vastas:
+                 "Ei ne sua kanna."
+    "Pienin olen perhosista,
+    Siivet pienet mulla.
+    Mutta sulle oppahaksi
+    Voin mä heti tulla."
+                 Oppahaksi otti poika
+                 Perhon metsätiellä.
+                 Puitten takaa aukes pelto:
+                 Koti oli siellä.
+
+
+
+
+IHMEELLINEN SILTA
+
+
+Aurinko paistoi ulkona lämpimästi, mehiläiset ja kärpäset surisivat
+kukkasissa, ilma oli tyyni, hienoa auerta nousi metsien takaa.
+
+Tuvassa oli tuoreen lämpöisleivän hajua. Äiti veti juuri leipiä uunista.
+
+Pikku Anni juoksi tupaan. Hän pyysi äidiltä lämpöisleipää.
+
+"Tuossa on", sanoi äiti ja viilsi kuumasta leivästä palasen. "Kun olet
+syönyt, niin saat mennä Mansikkaniemelle Ullamummolle lämpöisleivän
+viemään."
+
+Mitään hauskempaa ei Anni tietänyt. Ullamummo oli hänen paras
+ystävänsä. Kaikista hauskimmat olivat retket hänen luokseen. Annin
+mielestä asui Ullamummo hirveän kaukana: ensin meni tie peltojen
+poikki, sitte metsän läpi, sitte joen yli siltaa pitkin, sitte lehdon
+kautta -- ja sen takana oli sievä mökki, jossa Ullamummo asui. Se
+oli niin pieni ja matala, niin matala, että melkein ulottui kädellä
+kattoon. Mutta Annista se oli niin soma, että siellä hän vasta oikein
+hyvin leikkiä osasi.
+
+Lämpöisleipä kainalossa läksi Anni juoksemaan kotirinnettä alas. Tie
+oli tyhjänä, ei näkynyt vastaantulijoita. Metsänkohdalla tuntui ilma
+niin raukaisevalta. Anni istui tien penkereelle lepäämään ja piti
+leipää sylissään. Hiukan levättyään lähti hän taas matkalle.
+
+Kaartuen nousi silta ylös maantienpinnasta. Kun Anni oli noussut siltaa
+pitkin joen keskikohdalle, pysähtyi hän. Silta oli murtunut rikki.
+Aallot vierivät vinhaa vauhtia jokea alaspäin ja aukko oli hirvittävän
+leveä.
+
+Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kotiin. Kotona kertoi Anni äidille
+koko ihmeellisen tapauksen. Äiti ensin hämmästyi ja ihmetteli, mutta
+sitte ei oikein käsittänyt, kuinka sellainen olisi voinut näin tyynellä
+ja sateettomalla ilmalla tapahtua. Ehkä oli lapsi pelännyt.
+
+Hän läksi saattamaan Annia sillan yli.
+
+Kun he olivat joen keskellä, oli silta aivan ehyt. Ei lastuakaan ollut
+poissa.
+
+"Kuinkas Anni äitiä narrasi" kysyi äiti.
+
+"Ei Anni narrannut", sanoi Anni ja katsoi suurilla silmillään äitiin,
+"mutta silta oli äsken poikki. Kyllä Jumala sen tietää."
+
+Äiti sai kyyneleet silmiinsä eikä puhunut sen enempää. Sillan toiselta
+puolen palasi hän kotiin ja Anni sai mennä yksin Ullamummon luo.
+
+Vasta iltapuolella läksi pikku Anni paluumatkalle Ullamummon luota.
+Iloisena asteli hän tietä pitkin. Mutta kun hän tuli sillalle, oli
+silta poikki samasta paikasta kuin ennenkin. Anni kumartui katsomaan
+revennyttä aukkoa. Hän näki sillan arkkujen ulottuvan kauas mustaan
+syvyyteen. Hän näki miten hirvittävän leveä aukko oli. Hän ei päässyt
+siitä ylitse.
+
+Anni palasi Ullamummon luo ja kertoi hänelle koko asian. Ullamummo
+kuunteli; heti kuultuaan, läksi hän saattamaan lasta kotiin.
+
+Hän vei Annin tupaan asti ja kun hän jäi kahden kesken Annin äidin
+kanssa, sanoi hän: "Lapsella on arka luonto. Pidä lasta silmällä.
+Suojele sitä, ettei vaan joudu vaaraan!"
+
+Pihalla istui Anni ja puheli kukkasten kanssa. Hän oli itse antanut
+kukkasille ja linnuille nimet oman käsityksensä mukaan. Ja nurmikko
+oli hänelle niin hyvä. Sitä hän silitti kädellään. Taivaalla näki hän
+Jumalan laivojen purjehtivan suurin valkoisin purjein. Kaikki oli niin
+ihmeellistä ja niin ihanaa.
+
+Pihalla oli harmaa kivi. Se oli niin viisas ja vanha. Aivan kuin
+Ullamummo. Sille hän kertoi suuresta sillasta ja syvästä joesta sillan
+alla. Ja hän silitti kiveä kädellään. Kivi oli niin hyvä. Kivi ja
+kukkaset eivät voineet nähdä jokea, mutta linnut kävivät siellä ja
+kastelivat veteen siipiään.
+
+Kului kesä, kului syksy ja talvi ja tuli uusi kevät. Anni oli nyt
+kuuden vuoden vanha. Hän oli niin terve ja virkeä. Kaikki pitivät häntä
+jo aikaihmisenä.
+
+Eräänä päivänä ennen juhannusta katosi Anni kotoa. Äiti luuli hänen
+menneen Ullamummon luo, mutta kun ei lasta illallakaan kotia kuulunut,
+läksi äiti häntä hakemaan.
+
+Seuraavana päivänä löydettiin pikku Annin ruumis keskeltä jokea
+suurimman sillan arkun viereltä.
+
+
+
+
+LASTEN ILOT
+
+
+    Pimpeli, pampeli pihan poikki
+    Nyt me mennään marjaan.
+    Sitte sieltä metsän halki
+    Ahon yli karjaan.
+
+    Kilkattaa jo karjan kellot
+    Musta lehmä ammuu.
+    Kohta menee taivas pilviin,
+    Aurinko jo sammuu.
+
+    Kuuma onpi nuttu päällä,
+    Täytyy mennä uimaan.
+    Sitte syödään evähiä
+    Kovan nälän tuimaan.
+
+    Väsymys jo alkaa tulla.
+    Älä veikko juokse!
+    Nyt on paras lähteä jo
+    Oman äidin luokse.
+
+
+
+
+HALTIJAT
+
+
+Ennen, vanhaan aikaan, kuuluu haltijoilla olleen asuntonsa korkean
+Kivimäen sisässä. Sen mäenhän kaikki tuntevat. Sieltä asunnostaan
+olivat hyvät haltijat tulleet ihmisasunnoille ja joskus oikein ihmisten
+ystäviksi. Ihmiset kun siihen aikaan niin luottivat haltijoihin, niin
+haltijatkin kaikella tavalla auttoivat heitä.
+
+Mutta haltijoiden luokse Kivimäen sisään ei kukaan päässyt. Kyllähän
+sinne olisi se päässyt, joka olisi löytänyt ihmeellisen punaisen kukan,
+jonka reunat olivat kultaa, mutta sitä ei kukaan löytänyt. Moni vanha
+mummo oli elämänsä loppuiän sen etsimiseen pannut, mutta turhaa se oli.
+Ei sitä löytynyt vaikka olisi tulen ja neulan kanssa hakenut.
+
+Kerran oli eräs pikkunen tyttö, Marjatta nimeltään, ollut Kivimäen
+juurella marjoja poimimassa. Hän oli kukan löytänyt ja samassa oli
+Kivimäki avannut vaskiset ovensa. Marjatta oli astunut sisälle ja
+tullut komeaan saliin, jossa sata valkoista hevosta kultaisista ja
+hopeisista seimistä söi. Sitte oli Marjatta astunut eteenpäin ja tullut
+toiseen saliin, jossa haltijat pöydän ympärillä istuivat. He olivat
+kaikki vanhoja miehiä, joilla oli pitkät, valkoiset parrat, punaiset
+takit ja kultakruunut päässä.
+
+Yksi haltijoista oli viitannut Marjattaa luoksensa ja antanut hänelle
+pöydältä hopeaisen kupin, jossa oli makealle maistuvaa juomaa. Mutta
+Marjatta oli ruvennut pelkäämään ja juossut vaskisesta ovesta ulos.
+
+Juostessaan oli hän pudottanut sen punaisen, kultareunasen kukan, jolla
+oli niin ihmeellinen voima.
+
+Heti kun Marjatta oli kotia tullut, olivat hänen vanhempansa lähteneet
+Kivimäen juurelle ihmeellistä kukkaa etsimään. Mutta eivät löytäneet.
+Eikä kukaan ole sitä senperästä löytänyt tähän päivään asti.
+
+
+
+
+NUORI KALASTAJA
+
+
+    Kun myötätuulessa purjehdin
+    On lystiä kyllä retki.
+    Mä unhoitan kaikki murehet
+    Ja vastukset vastaisetki.
+
+    Ja purje paisuvi pullolleen,
+    Yli aaltojen venhe viiltää,
+    Ja taivas hehkuvi hellemmin
+    Sen aalloilla kullat kiiltää.
+
+    Mä ruorissa istun ja katsastan
+    Kun karit kaukana hohtaa;
+    Mä ruoria köytän kiinnempään
+    Kun tuuli purjeita pohtaa.
+
+    On hauska laskea myötäiseen
+    Kun purjeet on paisuksissa,
+    Kun kaukana ranta häämöittää
+    On satama tiettävissä.
+
+    Vaan missä tarmoa tarvitaan,
+    Se hauskempi vielä on retki.
+    On hauskempi olla ruorissa
+    Kun matkall' on vastaisetki.
+
+    Kun vastahan aalto hyökähtää
+    Ja purren pystyhyn tempaa,
+    Niin ruori kysyvi käskijää,
+    Sen tarmoa tulisempaa.
+
+    Yli pursi keinuvi kuohujen,
+    Sen saumat ääniä antaa.
+    Vaan aallot kahtia halkeillen
+    Ne purtta vimmoin kantaa.
+
+    Tuo hyrsky hurjasti hyökältää
+    Ja ruorin raksavi lauta.
+    Mun purteni, purteni, kuinka käy?
+    Tää liekö jo meille hauta?
+
+
+
+
+KOIVUN LASTUT
+
+
+Eräs työmies kulki metsäistä tietä pitkin kirves olallaan. Oli
+iltahämärä. Kaukaa alkoi kuulua ratasten kolina ja vähän ajan kuluttua
+ajoi häntä vastaan nuori talonpoika kauniilla hevosella. Juuri kun
+hevonen tuli miehen kohdalle pelästyi se, hyppäsi pystyyn ja työnsi
+kärryt tienraviin. Talonpoika putosi kärryistä ja pyörät menivät rikki.
+
+"Olkoon", ajatteli työmies ja aikoi mennä menojaan.
+
+"Auttakaa!" huusi talonpoika.
+
+Työmies riensi heti avuksi. Särkyneet kärryt vedettiin ojasta ja
+hevonen sidottiin puuhun kiinni.
+
+"Teillä on kirves", sanoi talonpoika. "Te voitte minua auttaa, jos vaan
+tahdotte."
+
+Työmies meni hakkaamaan koivun tienvierestä ja alkoi korjata kärryjä.
+Se olikin pian tehty, sillä mies oli taitava.
+
+Kun kärry oli korjattu ja hevonen valjastettu, nousi talonpoika
+kärryihin.
+
+"Te olette auttanut minua hädän hetkellä ja minä kiitän teitä! Mutta
+minulla ei ole rahaa teille antaa. Ottakaa noita lastuja mukaanne
+kotiinne vietäväksi. Se olkoon teidän palkkanne."
+
+Työmies katseli kun talonpoika ajoi tiehensä. Sitte kumartui hän
+ottamaan kirvestään, hymyili itsekseen ja pisti taskuunsa pari koivun
+lastua lapsilleen vietäväksi.
+
+Kun hän tuli kotiin olivat lapset jo nukkumassa. Hän otti lastut
+taskustaan heittääkseen ne pois. Mutta lastut olivatkin kultaa.
+
+Mies heitti kultalastut pirtin penkille ja juoksi metsätielle hakemaan
+enempi sinne jääneitä lastuja. Hän kokosi niitä sylillisen. Kun hän toi
+ne pirttiinsä, olivat ne vaan tavallisia koivun lastuja.
+
+Mutta ensin tuodut lastut olivat puhtainta kultaa.
+
+
+
+
+ALAKULOISELLE TOVERILLE
+
+
+    Tule Matti, tuiskuhun, pakkaseen
+    Siellä tarmoa tarvitaan!
+    Tule hangen pinnalle kilpailuun,
+    Siellä puhtisi punnitaan.
+
+    Tule Matti, ilohon ilman tään,
+    Siellä surusi haihtuu pois!
+    Tule, kiidä pinnalla kirkkaan jään.
+    Sepäs onnea sulle tois!
+
+    Älä Matti murjota nurkassas
+    Ja hautele ikävääs.
+    Tule mukaan, virkistä itseäs
+    Ja uudista elämääs!
+
+
+
+
+JURKO JÄTTILÄINEN
+
+
+Ennen muinoin eli Suomessa suuri jättiläinen. Hän oli niin vanha,
+ettei kukaan voinut laskea hänen ikäänsä. Hän asui Suomen synkimmässä
+korvessa, suurten järvien ja laajojen soiden takana.
+
+Ihmiset olivat häntä harvoin nähneet. Jos kulkivatkin joskus
+sillä metsän perukalla luulivat he jättiläistä sammaltuneeksi
+vuorenselänteeksi ja astelivat rauhassa hänen ylitseen.
+
+Ja jättiläinen heidän tuskin kulkevan huomasi. Pyyhkäsi joskus vaan
+suurella kädellään heidän pieniä jälkiään. Mutta ihmiset luulivat, että
+se oli tuuli, joka humisi vuoren kupeella.
+
+Kerran vuodessa nousi jättiläinen syömään. Mutta silloin söi hän hyvän
+aterian: kolme lehmää, viisitoista lammasta ja neljän ruishalmeen
+kypsyneet tähkäpäät. Tämä tapahtui aina syksyllä.
+
+Mutta seuraavana kesänä tuli hänelle kova jano ja hän joi pari, kolme
+järvellistä vettä, niin että järvet kuivuivat melkein lätäköiksi ja
+ihmiset olivat suuressa veden puutteessa.
+
+Kerran oli talvella kova pakkanen. Jättiläisen ruumis alkoi jäätyä. Hän
+nousi silloin ja kokosi risuja tehdäkseen valkean. Komeita mäntyjä ja
+naavaisia korpikuusia taitteli hän metsästä sormillaan, niinkuin lapset
+taittelevat kedolta kieloja tahi orvokkeja.
+
+Hän sytytti tulen palamaan ja liekit leimusivat taivaalle pimeässä
+talviyössä.
+
+Ihmiset katsoivat taivaalle ja sanoivat: "Revontulet siellä palaa!"
+
+Kerran talvella teki karhu pesänsä jättiläisen kainaloon. Karhulla oli
+suuri perhe. Jättiläinen makasi liikkumatta koko talven ja karhun pojat
+kasvoivat hyvässä turvassa.
+
+Kevättalvella tuli metsämies ja löysi karhun pesän. Hän meni hakemaan
+tovereja, että saisi karhun ammutuksi. Mutta kun he tulivat paikalle,
+eivät he enää löytäneetkään mitään. Jättiläinen oli liikahuttanut
+käsivarttaan ja peittänyt jäljet.
+
+Jättiläinen tuli vanhaksi. Hänen partansa muuttui harmaaksi ja tukka
+tunkeutui syvälle maan sisään.
+
+Kun tuli syksy, ei hän jaksanutkaan enää nousta syömään. Kun tuli kesä,
+ei hänellä enää ollutkaan jano.
+
+Kun tuli talvi, jäätyi hän suureksi kalliomöhkäleeksi, josta ei ollut
+enää kellenkään iloa.
+
+Sellainen oli satu Jurko jättiläisestä Suomen salolla.
+
+
+
+
+KESÄN IHANUUS
+
+
+    Vadelmia, vaapukoita
+    Meheviä, mainioita
+    Kalle, Katri, Tiina, Toimi
+    Pensaikosta kilvan poimi.
+    Sirkka lauloi nurmikolla,
+    Halli haukkui kartanolla;
+    Pikku linnut liitäissänsä
+    Virittivät virsiänsä.
+    Viljaa kasvoi kodin pellot,
+    Haassa helkkyi karjan kellot.
+    Leppoisata ilma lauha,
+    Yli seudun Herran rauha.
+
+
+
+
+VIISASTELEVA POIKA
+
+
+Oli kerran tuohesta mökki. Mökissä asui ukko. Ukolla oli akka. Akalla
+oli poika.
+
+Poika oli viisastelija. --
+
+Pojalla oli harmaat kintaat. Poika meni mökistä pihalle kintaat
+kädessä. Kuu paistoi taivaalla. Poika katseli kuuta, huusi: hei! ja
+heitti kintaansa ilmaan.
+
+Kintaat lensivät puuhun. Poika etsi ja etsi, mutta ei löytänyt.
+
+Tuli yö. Tuli päivä. Poika kiipesi puuhun katsomaan kintaita, mutta ei
+löytänyt mitään.
+
+Ukko tuli tuvasta ulos.
+
+"Mitä etsit?" kysyi hän.
+
+"Kahta harmaata!" vastasi poika.
+
+"Tuolla ovat!" sanoi ukko ja viittasi puuhun.
+
+Poika katsoi. Siellä istui kaksi varista.
+
+Poika meni tupaan. Pöydällä oli puukko. Poika otti sen ja meni rantaan.
+Järvellä ui sorsa. Poika katsoi sitä. Se oli kaunis. Poika huusi: hei!
+ja heitti puukon järveen.
+
+Akka tuli rantaan.
+
+"Mitä järvestä etsit?" huusi hän pojalle.
+
+"Kiiltävätä, kuultavata!" vastasi poika.
+
+"Tuolla on!" sanoi akka ja näytti uiskentelevata särkeä. -- --
+
+Pojan tuli kerran nälkä.
+
+"Leikkaa leipää!" sanoi ukko.
+
+"Eihän mulla ole särkeä!" sanoi poika.
+
+"Mitä hulluttelet!" torui ukko. -- --
+
+Talvella tuli pakkanen. Pojan käsiä paleli.
+
+"Ota kintaat käteesi!" sanoi akka.
+
+"Enhän minä variksia kiinni saa!" sanoi nauraen poika.
+
+Akka kutsui ukon tupaan.
+
+"Poika on sekaisin", sanoi hän.
+
+"Kyllä minä sen tiedän", sanoi ukko.
+
+"Miksi et ole mulle sanonut!" huusi akka.
+
+"Onhan aikaa vieläkin", sanoi ukko. Akka suuttui. Ukko suuttui kanssa.
+Akka tuuppasi ukkoa. Ukko tuuppasi akkaa. Tuohesta tehty tupa hajosi.
+
+Ja siihen se satu loppui.
+
+
+
+
+VILLE VALKONEN
+
+
+    Mä olen Ville Valkonen
+    Ja tulen hiihtämästä.
+    Mä olen kymmenvuotinen
+    Kotoisin Mäntsälästä.
+
+    Mä olen Ville Valkonen
+    Ja olen koululainen.
+    On lupa-aika hupainen --
+    Myös lukuaika vainen.
+
+    Mä olen Ville Valkonen,
+    On mulla turkki yllä.
+    Mä kanssa koulupoikien
+    Jo kilpaa hiihdän kyllä.
+
+    Mä olen Ville Valkonen.
+    Niin, kerran, kukatiesi
+    Voi kuluttua vuosien
+    Minusta kasvaa miesi.
+
+
+
+
+METSÄLAMMEN SALAISUUS
+
+
+Ilma oli tyyni. Hiljaisuus vallitsi luonnossa. Valoisa oli kesäyö.
+Mutta lehtojen siimeksessä liikkuivat luonnon hengettäret ja hongikon
+hiljaisessa puolihämärässä, vanhojen sammaltuneiden kantojen päissä,
+istuivat haltijat jutellen äänellä, jota ei ihmiskorva kuule.
+
+Nuori poika kulki tietä pitkin, joka vei nummien yli ja hongikon poikki
+pienelle, salatulle metsälammelle. Sinne tultuaan istahti poika kallion
+kivelle katselemaan pehmoista usvaa, joka nousi rannan ruohikosta.
+
+Kuta kauemmin poika usvaa katseli, sitä selvemmin huomasi hän, että
+usvan keskellä liikkui eläviä olentoja. Hän näki, miten ne viittoivat
+käsillään, huitoivat hunnuillaan ja kutsuivat poikaa luoksensa. Mutta
+poika epäili heitä. Siksi ei hän heitä lähestynyt.
+
+Yhä tiheämmäksi kävi usva. Se saapui jo rannan kiville ja tunkeutui
+läheiseen lehtoonkin. Mutta poika näki, miten usvan keskellä keijuili
+kaunis impi valkoisiin huntuihin verhottuna. Hänen kultaiset kutrinsa
+liehuivat ilmassa ja silmissä näkyi outo välke.
+
+Rannan ruohikossa impi väikkyi, viittoi kädellään ja huusi pojalle:
+"Tule, pelasta minut! Olen tehnyt pahaa. Olen kirouksen alainen. Tule,
+pelasta minut! Olen onnetoin!"
+
+Mutta poika ei mennyt, sillä hän pelkäsi vedenneitoja.
+
+"Tule! Koske kädelläsi suortuviini, niin olen pelastettu! Kosketa
+minua, niin olen vapaa!"
+
+Mutta poika ei mennyt, sillä hän ei uskonut vedenneitoihin.
+
+"Sadan vuoden kuluttua saan aina nousta näkyviin aalloista", puheli
+vedenneito. "Jollei kukaan minua pelasta, saan palata takaisin
+vankilaani metsälammen alla."
+
+"Kuinka kauan rangaistuksesi kestää?" kysyi poika.
+
+"Se voi kestää kauan, sillä se on kummallinen."
+
+"Kerro", sanoi poika.
+
+"Kun aina sadan vuoden perästä saan kohota aalloista, voipi joku nuori
+poika koskettamalla minua, pelastaa minut kirouksesta. Mutta kerran on
+tuleva minulle kuitenkin varmasti vapahdus. Tähän rannalle on tuulen
+tuomista siemenistä kasvava komea hongikko. Siihen hongikkoon tulee
+mies, hakkaa sen alas ja rakentaa hongista uuden tuvan. Tässä tuvassa
+syntyy poika. Se poika varttuu mieheksi ja rakentaa veneen. Kesäyönä
+menee hän sillä veneellä soutelemaan tälle lammelle. Hän pelastaa
+minut. Silloin on rangaistukseni aika lopussa. Silloin tulee minulle
+vapaus..."
+
+Ihmetellen kuunteli nuori poika rannalla tätä kertomusta ja katseli
+usvan keskellä keijuilevaa impeä. Ja kertomus jatkui ja jatkui, mutta
+ääni hiljeni niin, että ei sanoja voinut enää eroittaa.
+
+Usva siirtyi kauemmaksi, immen kuva hälveni näkyvistä. Metsälammen
+pinta kirkastui ja pilvien kuvat alkoivat siinä välkähdellä. Luonnon
+yli liiteli kesäisen aamun lempeä hengetär.
+
+Yön unelmat olivat poissa.
+
+
+
+
+NAAPURIN LASTEN JUHLAT
+
+
+    Juhla on meillä;
+    Eip' ole teillä!
+    On keitoksia
+    Ja makeisia,
+    On leivoksia
+    Ja sokeria.
+    On rinkilöitä
+    Niin mainioita,
+    On jälkiruokia
+    Ihanoita!
+
+    On meillä jauhoja,
+    Taikinata,
+    Ja ryytimaustinta
+    Hienoimpata,
+    On pippuria
+    Ja neilikkata.
+    On leivinpöytänä
+    Suuri lauta
+
+    Ja jauholaarina
+    Hiekkahauta.
+    On varastoinamme
+    Kuusten juuret,
+    Ja siellä puodit
+    On somat suuret.
+    Ei puutu vettä,
+    Ei ryyninjyvää,
+    On kaikki halpaa
+    Ja kaikki hyvää.
+
+
+
+
+AARTEEN KAIVAJAT
+
+
+Hannu ja Kalle olivat hyvät ystävät. Heidän kotinsa olivat vierekkäin
+ja yhdessä he aina kulkivat kouluun. Yhdessä he myöskin vapaahetkinä
+leikkivät ja yhdessä talvi-iltoina lukivat satuja.
+
+Kevätpuoleen he hyvin hartaasti odottivat koulun loppumista, sillä
+heillä oli suuria tuumia mielessä. He aikoivat kesäluvalla hakea maasta
+aarretta.
+
+Ja kun kesä vihdoin tuli, silloin Hannu ja Kalle virkeällä mielellä
+kävivät työhön käsiksi. He tarkastelivat seudun kodin lähistöllä,
+merkitsivät jokaisen omituisen kuopan maanpinnassa ja panivat mieleensä
+jokaisen omituisen kallion kolon. Sitte he kuokka ja lapio olallaan ja
+pitkä, ohut rautatanko kädessään joka aamu lähtivät työhön aarretta
+etsimään.
+
+Mutta kesä kului, eivätkä pojat löytäneet mitään. Into rupesi
+laimenemaan ja unelmat hälvenemään. Yksi viikko oli jälellä lupa-aikaa.
+Turha oli enää mennä aarteen hakuun. Ei sieltä kuitenkaan mitään tulisi.
+
+Kesäpäivä oli kuuma. Hannu ja Kalle läksivät uimaan. Järven pinta oli
+aivan tyyni, hiekka kimalteli rannalla.
+
+Pojat makasivat hiekassa ja hakivat timantteja. Kauniita olivat pikku
+kivet, mutta timantteja eivät ne olleet. Ja taas juoksivat pojat
+veteen. Hannu ui etäälle, mutta Kalle pysytteli lähempänä rantaa. Kun
+hän siinä kirkkaan hiekkapohjan yli uiskenteli, näki hän pohjassa
+jotain, joka hohti hopealle. Hän huusi Hannua luoksensa.
+
+Hannu sukelsi pohjaan ja koetti nostaa esinettä pohjasta, mutta se
+oli lujassa. Hän koetti uudelleen ja yhä uudelleen. Vihdoin hän nousi
+pinnalle, kainalossaan suuri kiven möhkäle.
+
+Kun kivi tuli kuivalle maalle niin huomasivat pojat, että se oli suuri
+pallo toisiinsa kiinni tarttuneita vanhoja rahoja.
+
+Pojat kantoivat kiven kotiin. Siellä murrettiin kivi rikki. Silloin
+huomattiin, että se oli suuri aarre. Se sisälsi ison määrän rahaa
+vanhalta roomalaiselta ajalta. Siinä oli arvokkaita, harvinaisia
+rahoja, jotka olivat verrattain hyvin säilyneet.
+
+Hannu ja Kalle saivat löydöstään palkinnoksi tuhannen markkaa, joka ei
+olekaan pikku summa kahdelle koulupojalle.
+
+Tämä satu on tositapaus.
+
+
+
+
+PIAN
+
+
+    Nyt on meillä elokuu,
+    Pian alkaa koulu.
+    Pian syksy pimenee,
+    Sitte tulee joulu.
+
+    Nyt on meillä tammikuu,
+    Pian loppuu lupa.
+    Pian päivä valkenee
+    Tulee kevät hupa.
+
+    Nyt on meillä kesäkuu,
+    Pian päivä paistaa.
+    Pian pienet herkkusuut
+    Marjojakin maistaa.
+
+
+
+
+KOTIMIES
+
+
+Kaukana Suomen sydänmaalla, siellä minne vaan kaitaset jalkapolut
+ohjaavat, oli pikkunen mökki. Tuuhea kuusimetsä seisoi mökin vieressä
+sitä pohjatuulilta varjelemassa, mutta etelän puolella oli aukeata
+lammikon rantaan asti. Peltoa oli vähän ja sekin kivikkoa. Laidunta oli
+laajalta, mutta mökin ainoa lehmä, Omenankukka, kierteli parhaastaan
+vaan mehevillä lammen rannikoilla.
+
+Oli kesäinen aamu. Ilma oli kuultavan kirkas. Luonnossa oli hiljaisuus.
+Ei liikahtanut tuuli.
+
+Pikku Johanna istui pirtin kynnyksellä ja katseli pääskysiä, jotka
+lentelivät lammen pinnalla kuvaansa katselemassa. Joskus ne suikkasivat
+siivillään niin lähelle tyyntä vettä, että aaltoja syntyi. Joskus ne
+kohosivat korkealle taivaalle ja ylistivät ääneen kaunista luontoa ja
+Jumalan kirkasta päivää.
+
+Pikku Johanna oli kotimiehenä. Isä oli työssä ja äiti oli Samulin
+kanssa mennyt taloon kahvia hakemaan. Taloon oli pitkä matka: ensin
+metsän läpi, sitte niityn poikki, sitte mäen yli, sitte suon vierustaa,
+sitte peltojen poikki -- ja siinä oli talo järven rannalla. Johanna
+muisti hyvin koko tien, muisti kivetkin tien varrella ja kaikki hyvät
+mustikkamaat. Ja sen talon Johanna muisti: korkean kaivon vintin ja
+punaisen kartanon -- ja sen suuren järven siinä vieressä. Johanna oli
+monta kertaa ollut isän ja äidin kanssa siellä -- jo silloin, kun ei
+Samulia vielä ollut. Nyt oli Samuli äidin mukana ja hän oli kotimiehenä.
+
+Johanna oli jo kuuden vuoden vanha.
+
+Kas, noita pääskysiä. Nyt ne kissaa härnäävät! Kissa kellii pihamaalla
+ja pääskyset kieppuvat ilmassa aivan lähellä ja huutavat: jo viep! jo
+viep!
+
+Missähän asti äiti nyt lienee? Jokohan on mäen päällä? Onkohan Samuli
+yhä äidin sylissä?
+
+"Kiss, kiss, kiss! Tuli tänne, tuli tänne, kiss, kiss, kiss!"
+
+Johanna juoksee kissan luo ja heittäytyy nurmelle sen viereen.
+
+"Kissi, kissi, kissi!"
+
+Kissa puskee häntä kylkeen ja otsaan. Johanna ottaa sitä jalasta. Kissa
+sylkäsee ja lähtee laukkaamaan.
+
+Missähän äiti nyt lie? Jokohan on suon reunassa? Onkohan Samulilla
+lysti?
+
+Johanna juoksee rantaan. Siellä hauki posahtaa ruohikossa pelosta.
+Toisella puolen lampea kilahtelee Omenankukan kello.
+
+"Omenankukka, minkä näköinen se lienee. Isä on sen nähnyt. Se oli
+isompi kuin mesikan kukka, sanoi isä. Omenankukka, omenankukka -- kunpa
+joskus saisin nähdä omenankukan!"
+
+Johanna kahlaa syvälle veteen. Ranta on liejukkoa. Äiti on kieltänyt
+kahlaamasta. "Vielä hukut", on äiti sanonut.
+
+Mitä jos hukkuisi? Äiti silloin itkisi ja isä. Ja mitä sanoisi Jumala?
+Jumala varmaan kieltäisi.
+
+Ei Johanna tahdo tehdä Jumalata vastaan. Kotona on nyt Jumala ja
+Johanna yksin. Jumala kyllä suojelee.
+
+Äitiäkin Jumala suojelee -- ja isää ja Samulia.
+
+Jokohan äiti on talossa? Saakohan Samuli sokeria emännältä?
+
+Johanna juoksee ylös rannasta; kissa siellä nyt tuvan portaalla
+venyttelee. Pääskynen sirkuttaa räystäällä: "minä pesin hansikkaat,
+panin saunan lasille kuivaan, sieltä vietiin, varastettiin, itse Kiesus
+herra tietää!"
+
+Laulun, pääskysten laulun on äiti Johannalle opettanut. Ja Johanna
+kuulee, että ne niin laulavat.
+
+Miksi ne panivat hansikkaansa saunan lasille?
+
+Tuossa mehiläinen keltakukissa pörisee. Kukat taivuttavat päitään sen
+painon alla. Prr, prr!
+
+Aurinko paahtaa niin mahdottomasti. Johanna menee saunan kynnykselle,
+jossa on varjoa.
+
+Jos äiti kohta tulisi! Jokohan äiti on puhunut emännän kanssa?
+
+Johanna tekee heinästä itselleen sormuksen -- äidilläkin on sormus.
+Hän tekee kaksi sormusta, kolme sormusta ja kaikki sormet täyteen
+sormuksia. Sitte hän rikkoo ne kaikki.
+
+Jos olisi rikas ja saisi monta sormusta! Silloin Johanna antaisi
+Samulillekin yhden -- tai kaksi.
+
+Johanna alkaa hyppiä ilosta. Kolmekin voisi hän Samulille antaa.
+
+Ja sitte hän rakentaisi äidille ja isälle uuden talon ja kirkkorattaat
+ja hevosen.
+
+Johannata janottaa. Hän juoksee lähteelle juomaan. Kissa juoksee
+jälestä.
+
+"Kissi, kissi, kissi! Tuossa on, juo nyt!"
+
+Kissa pistää turpansa veteen ja päristää, siristää käpäliään ja karkaa
+puuhun.
+
+Johanna taputtaa puun runkoa ja häristää kissaa. Sitte lähtee hän
+juoksemaan tupaa kohti.
+
+Johannata väsyttää. Kunhan äiti tulisi!
+
+Hän menee tupaan. Tupa on kuuma. Orrella on lehtikerppuja kuivamassa ja
+niistä levenee tupaan voimakas kevätmetsän tuoksu.
+
+Johanna katselee ulos ikkunasta. Hän rummuttaa lasiin ja hyräilee
+hiljaa. Hänen on äitiä ikävä. Kyyneleet pyrkivät silmiin.
+
+Hän juoksee sänkyyn ja painautuu heinätyynyn sisään. Hänen on niin
+lämmin ja ikävä. Hän vaipuu uneen.
+
+Kissa hiipii avonaisesta ovesta sisälle, katselee ympärilleen, hyppää
+pöydälle, kävelee penkkiä pitkin, menee sänkyyn, nuuskii Johannata --
+ja paneutuu nukkumaan Johannan viereen.
+
+Tuvassa on hiljaista. Seinällä vaan vanha kello raksuttaa.
+
+Ulkona paistaa päivä, kärpäset surisevat ja pääskyset raukeina virsiään
+visertelevät.
+
+Lammin rannalta kilahtelee Omenankukan vaskinen kello ja rannan
+ruohikossa kalat joskus posahtelevat.
+
+Kuusikko seisoo vakavana taustalla ja metsämökissä on ihanan kesäisen
+päivän raukaiseva rauha.
+
+
+
+
+EVA KIIKUSSA
+
+
+    Hei, kiikkuni, hei,
+    Ei pelkoa, ei!
+    Mä lintujen lailla
+    Käyn ilmojen mailla.
+    Ei pelkoa, ei,
+    Hei kiikkuni, hei!
+
+    Hei, kiikkuni, hei,
+    Ei pelkoa, ei!
+    Mä hauskasti heijaan,
+    Jo latvoihin leijaan.
+    Ei pelkoa, ei,
+    Hei kiikkuni, hei!
+
+
+
+
+KEVÄÄLLÄ
+
+
+Ilmassa on keväinen tunnelma. Se on raitista, mutta samassa
+raukaisevaa. Aurinko häikäisee valollaan pimeyteen tottuneita ja
+hyväilee lämmöllään pakkaista kärsineitä.
+
+Kevään hengetär liitää hymyhuulin pohjolan perille. Se tietää varmasti,
+miten häntä kaihoten kaivataan, avosylin odotetaan. Se tuntee pohjolan
+kukkulat ja kummut, järvet ja virrat, se tuntee pohjolan asukasten
+mielet. Ja siksi se liitää hymyhuulin pohjolan perille.
+
+Ilmassa on keväinen tunnelma. Tuuli hyväilee poskea, metsä tuoksahtaa
+mullalle ja pihkalle. Siellä ja täällä näkyy vähäisiä lumen jätteitä
+mustina ja likaisina mäkien pohjoisilla rinteillä. Ruskeasta
+kuloheinästä kohoaa sinivuokkoja ja keltakukkasia. Tuntuu kuin olisivat
+ne heränneet liian aikaisin. Eihän vaan viene niitä pohjolan kevään
+yöhalla.
+
+Tuolla jo visertää lintu puussa, visertää taas ja odottaa vastausta.
+Turhaan. Ääni kajahtaa kirkkaana lehdettömien puiden seassa, mutta
+vastausta ei vielä kuulu. Liekö vastaaja eksynyt kutsujasta?
+
+Puro lirisee rinnettä alas, vieden mukanaan irtonaista roskaa, jota
+ei sen varsilla ole tarvittu. Puunpalaset, lastut, lehdet ja korret
+hyppivät iloisina veden muassa mättäältä mättäälle, kiveltä kivelle.
+"Onhan kevät", miettivät ne, "totta meitäkin jossain tarvitaan", --
+ja tulevaisuuden toivoa laulaa keväisen puron viehättävä soitto.
+Ilmassa on keväimen tunnelma. Se kutsuu talven kahleista jäykistyneet
+ihmiset ulos raittiiseen ilmaan. Ruumis nuortuu, mieli kevenee,
+surut poistuvat. Terveys saapi voimaa jänteriinsä, ilmaa keuhkoihin,
+-- hän ei tiedä minne voikaan mahtua tämä voima, jota koko olento
+uhkuu. Sairauskin näkee taas toivon tähden. Hänellekin tuopi luonnon
+herääminen uudistuksen tunteen. Hänessä paisuu toivo, niinkuin paisuu
+metsän reunassa seisovan koivun oksilla uusi lehti-silmukka.
+
+Tietä pitkin astelee pienoinen poika. Hän on kalpea ja laiha. Pukunsa
+on repaleinen ja likainen. Mutta iloisin kasvoin kulkee hän edelleen.
+Kevään tunne ihastuttaa häntä. Hän kuulee puron lorinan ja lintujen
+laulun, hän näkee uhkuvat lehtisilmut ja aukenevat sinivuokot. Hän
+tuntee lempeän tuulen hyväilevän poskeansa ja auringon lämmittävän
+kohmettuneita käsiänsä. Hän hypähtelee ilosta kulkiessaan yksinäistä
+metsäpolkua.
+
+Metsäpolku johtaa laajalle maantielle, joka on leveä ja tasainen, kuiva
+ja aukea. Aurinko paahtaa siinä vielä kuumemmasti ja iloiset purot
+lirisevät sen molemmilla puolin. Poikanen pyörähtelee ilosta maantiellä
+ja juoksee laulellen purolta purolle. Hän ei ole koskaan ennen ollut
+näin iloinen. Luonnon keväinen tunnelma on temmannut hänet mukaansa.
+
+Vähän matkan päässä mäen rinteellä tekee maantie mutkan. Poikanen
+juoksee sinne, nähdäkseen kauemmas tuntemattomalla tiellä. Tuuhean
+koivikon läpi jatkuu siellä maantie ruskeana juovana. Koivuissa on
+suuria lehti-silmuja, muutamat alkavat jo näyttää "hiirenkorvaa".
+Ilmassa on raitis tuoksu.
+
+Etäällä kajahtaa iloinen nauru. Joukko koulupoikia palajaa koulusta.
+Heillä on kirjat ja taulut kainalossa. He rientävät kukin kotiansa
+leikkiä laskien.
+
+"Kas, tuolla on kerjäläis-poika!" huutaa ratsutilallisen Aappo.
+
+"Heittäkäämme hänet ojaan ja uittakaamme tukkina!"
+
+Ja hän lähtee juoksemaan pannakseen aikomuksensa toimeen.
+
+"Aappo, Aappo!" huutaa hänelle maalarin Ville, "täällä on niin hyviä
+kiviä. Heittäkäämme häntä niillä, niin saamme nähdä mihin hänen
+repaleet saappaansa kelpaavat!"
+
+Ville rupeaa kokoamaan kiviä hattuunsa ja Aappo pysähtyy juoksussaan.
+
+"Ei, mutta viedään hänet meidän pellollemme variksen pelätiksi",
+ehdottaa vallesmannin Teutori, "vanha variksen pelätin on jo
+kaatumaisillaan!"
+
+Ja kaikki pojat räjähtävät nauramaan. "Variksen pelätiksi! Variksen
+pelätiksi!" huutavat he ja taputtavat käsiään. Rinnatuksin nyt kaikki
+lähtevät marssimaan uhattua pikku poikaa kohti.
+
+"Olkaa varoillanne pojat! Hän voipi purra teitä", varoittaa Teutori, ja
+pojat puristavat kätensä nyrkkiin ja näyttävät uhkaavilta.
+
+Kun poikaparvi saapuu lähemmä, syrjäytyy Matti tiepuoleen ja katselee
+puroa. Puro juoksee siinä suuren kiven kupeella valkoisessa sannassa ja
+muodostaa soman pienen pyörteen, jonka keskellä joukko kuivia lehtiä
+pyörii piiritanssissa. Koivussa, puron vieressä, visertää lintunen ja
+kaukaa metsästä kuuluu lehmän kello. Aurinko paistaa lämpimästi, ilma
+on niin kirkas.
+
+"Mikäs kerjäläispenikka siinä istuu?" huutaa Teutori Matille.
+
+"Matti minun on nimeni", sanoo Matti, katsellen puroa.
+
+"Pois tieltä! Puro on meidän!" huutaa Teutori.
+
+Matti nousee ojanvarrelta ja lähtee hiljaa ja äänettömänä astumaan
+edelleen.
+
+"Kas, sellaista pelkuria!" huutaa Teutori, potkaisten tieltä pieniä
+kiviä hänen jälkeensä. "Tulkaa tänne pojat, katselkaamme puroa!"
+
+Pojat tulevat hänen ympärilleen. He katselevat puroa, -- mutta ovat
+aivan ääneti. Iloinen mieli on poissa. Heillä ei ole mitään toisilleen
+sanottavaa.
+
+He nousevat puron varrelta maantielle ja katselevat jälelleen. Kaukana,
+lähellä tien mutkaa astuu pieni Matti, yksin ja väsyneesti. Hänen pieni
+ja laiha vartalonsa näyttää tuolla etäällä vielä pienemmältä.
+
+"Meidän olisi pitänyt antaa hänen pitää tuo puro. Hän oli vielä niin
+pieni", sanoo ratsutilallisen Aappo.
+
+"Niin olisi pitänyt", sanovat toiset, ja heidän poskilleen nousee
+häpeän puna.
+
+He astelevat kotiinsa noloina ja nyreällä mielellä.
+
+Ilmassa on keväinen tunnelma. Purot hyppelevät iloisina mättäältä
+mättäälle ja sinivuokot aukovat kukkiansa päivänpaisteisilla rinteillä.
+
+
+
+
+ELOKUULLA
+
+
+    Perhoset ilmassa liehuen liikkuu,
+    Lintuset oksilla keinuen kiikkuu,
+    Orava metsässä einettä syö,
+    Kukkaset tuulessa tunteja lyö.
+
+    Pilvien hiutale taivaalla häilyy,
+    Lammen pinnalla peilissä päilyy,
+    Sorsien laulelut salmella soi, --
+    Tuulonen tuttuja viestejä toi.
+
+    Ehtoo jo saapuvi, joutuvi ilta,
+    Taivaalla kaartuvi tähtien silta.
+    Taukovi leikki ja taukovi työ,
+    Kulkevi hiljaa kuutamo yö.
+
+
+
+
+MUMMOLAAN
+
+
+    Juokse, juokse joutuisaan,
+    Kohta tullaan mummolaan.
+    Siell' on hauska, hyvä olla,
+    Leikit monet kartanolla.
+    Mummo antaa sokeria
+    Sekä muita namusia.
+    Mutta kaiken lystin yli
+    Hauskin ompi mummon syli.
+
+
+
+
+KOKOUS
+
+(Yksinäytöksinen leikki)
+
+
+_Näyttämö:_ Yksinkertainen kokoushuone koulussa. Seinillä on
+maantieteellisiä ja luonnontieteellisiä kuvia. Keskellä lattiata on
+pöytä. Pöydällä on lamppu, vesikarahviini ja laseja. Pöydän ympärillä
+tuoleja.
+
+Näyttämö jonkun aikaa tyhjänä.
+
+Sisälle tulee Maija, laittelee tukkaansa, katselee tauluja seinillä ja
+hyräilee itsekseen: "Oi lumi tuiskuile, tee hauta minulle, tää sydän
+polttava jo etsii lepoa." Menee pöydän ääreen, kaataa vettä lasiin ja
+juo.
+
+ELLI: (astuu sisälle) Hui millainen koiran ilma! Ei voi silmiänsä pitää
+auki.
+
+MAIJA: Ikävää! Kyllä siellä on sellainen siivo, että oikein
+kauhistuttaa.
+
+ELLI: Vahtimestari oli niin vihainen, kun me tulimme. Hän sanoi, että
+me aina pidämme täällä pahaa siivoa.
+
+MAIJA: Mitäs vielä. Kyllähän nuo pienet roskat pian saapi pois
+lakaistuksi.
+
+ELLI: Voi, voi! Missä ne tytöt viipyvät! Ja viiden aikaan piti olla.
+
+MAIJA: Ne eivät koskaan tule ajoissa. Minkä runon sinä aiot lausua?
+
+ELLI: En minä vielä tiedä -- ylipäänsä: minä en osaa lausua.
+
+MAIJA: Oleppas olevinasi!
+
+ELLI: Enkä ole. Ihan totta! Minä en tahtoisi esiintyä.
+
+MAIJA: Siiri ja Aili soittavat alkusoiton ja Viljo pitää puheen. Kaikki
+ovat neljännen luokkalaisia. Kyllä meidänkin luokalta täytyy jonkun
+esiintyä. Lausu sinä pois vaan!
+
+ELLI: Niinkö tykkäät. Ehkäpä. Jos lausuisin "Pieni mierolainen". Tai
+mitä sanot "Varpusesta?"
+
+(Viljo ja Kaarlo tulevat, tervehtivät tyttöjä.)
+
+VILJO: Näinkö vähän täällä vasta on? Opettaja on jo eteisessä.
+
+OPETTAJA: (Astuu huoneeseen.) Päivää! Pieni kokous. Missä kaikki
+viipyvät? (Tervehtii kaikkia.)
+
+MAIJA: Tytöt ovat varmaankin taas unohtaneet.
+
+OPETTAJA: Eikö muita poikia kuulu juhlatoimikuntaan?
+
+VILJO: Kyllä Erkki kuuluu, mutta hän on kipeänä. Hänellä on "punainen
+koira".
+
+OPETTAJA: Oletteko sitte miettineet, minkä kappaleen ottaisimme?
+
+MAIJA: Kyllä me olemme miettineet, mutta emme me löydä sopivampaa kuin
+"Kuu kirkas".
+
+ELLI: Opettaja, Opettaja! Se on niin vanha. Ei sitä, ei sitä!
+
+KAARLO: Jos saataisi joku kappale, jossa olisi voimistelunäytös.
+
+ELLI: Tahi tanssi --
+
+VILJO: Tahi luistinrata --
+
+MAIJA: Ei, ei! Sellainen, jossa olisi peikkoja ja noitia ja
+povariakkoja ja kuninkaantytär ja köyhiä lapsia ja, ja, ja --
+
+ELLI: Ei, Ei, Ei! Ei sellaista! Ei sellaista! Se on niin vanhaa.
+Mutta jos olisi paritanssia ja sitte tulisi opettaja torumaan -- --
+ja sitte kaikki lapset pyörtyisivät -- ja sitte tulisi lääkäri ja
+sairaanhoitajia ja poliiseja ja sellaista hauskaa -- --
+
+OPETTAJA: No, no, tyyntykää nyt vähän. Mistä semmoinen kappale
+saataisiin?
+
+ELLI: Pyydetään maantieteen opettajata kirjoittamaan. Minä kyllä neuvon
+opettajaa, mistä tulee hauskaa. Emmekö saa, opettaja, emmekö saa?
+
+(Lilli tulee sisään punaisena ja hengästyneenä).
+
+OPETTAJA: Ohhoh! Missäs Lilli on viipynyt? Kello on jo puoli 6.
+
+LILLI: Anteeksi, opettaja! Minä löysin kirkkopuistosta lompakon, jossa
+oli paljo rahaa. Vein sen ensin kotiin -- mutta sitte tuli äiti mukaan
+ja veimme sen poliisikamariin.
+
+(Kaikki ryntäävät hänen ympärilleen).
+
+ELLI: Mistä löysit, mistä?
+
+OPETTAJA: Oliko siinä paljo rahaa?
+
+VILJO: Oliko setelejä?
+
+LILLI: Äiti sanoi, että siinä oli yli tuhannen markkaa!
+
+ELLI: Voi taivas! Tuhannen markkaa. Voi taivas!
+
+VILJO: Minkä näköinen se lompakko oli?
+
+ELLI: Kenen se oli? Kenen se oli?
+
+LILLI: En minä tiedä.
+
+OPETTAJA: Mutta meidänhän piti nyt keskustella siitä
+näytelmäkappaleesta. Otetaan se ensin.
+
+MAIJA: Niin, mikä kappale nyt otetaan?
+
+ELLI: Sama se. Mutta pitäisi mennä poliisikamariin kysymään, kenen se
+lompakko oli.
+
+OPETTAJA: Ehkä me sitte otamme sen "Kuu kirkas", kun ei nyt ehkä
+muutakaan saada.
+
+ELLI: Jos sille lompakolle ei löydy omistajata, niin saako Lilli sen
+silloin. Saako Lilli sen. Saako, opettaja?
+
+OPETTAJA: Kyllä sille omistaja löytyy.
+
+ELLI: Mutta jos ei löydy. Saako Lilli sen silloin?
+
+OPETTAJA: Ehkä.
+
+ELLI: Voi taivas! kuinka rikas sinusta tulee. -- Mutta, opettaja!
+Lillistä voisi tehdä näytelmäkappaleen. Aivan sievän näytelmäkappaleen.
+Panisi niin, että koulussa oli kokous ja siellä odotettiin Lilliä
+ja sitte Lilli tuli ja hän oli matkalla löytänyt lompakon ja sitte
+ei lompakolle löytynyt omistajaa ja sitte Lilli sai rahat ja sitte
+hänestä tuli rikas ja hän osti oman talon ja vaunut ja hevoset
+ja kaikki toverit sai ajella hänen hevosillaan ja opettajatkin
+pääsivät aina ajelemaan ja sitte viimein tuli Lillistä vanha rouva,
+joka testamenttasi suuren omaisuutensa meidän koulumme alaluokkien
+konventille -- -- --
+
+VAHTIMESTARI (tulee sisälle ja kumartaa.) Opettajaa pyydetään
+telefooniin.
+
+OPETTAJA (nousee). Odottakaa hetkinen. (Menee vahtimestarin edellä
+huoneesta.)
+
+(Vähän aikaa äänettömyyttä. Kaarlo nousee ja menee pöydän luo juomaan
+vettä.)
+
+VILJO: Kaada minullekin.
+
+KAARLO: (tarjoaa) Ole hyvä!
+
+VILJO: (juo) Kiitoksia!
+
+KAARLO: Tahtooko joku toinen?
+
+ELLI: Juo itse vaan? Ei meitä janota.
+
+KAARLO: (juo, kumartaa sitte tytöille) Kiitoksia!
+
+ELLI: Ei kestä (nauraa).
+
+KAARLO: (menee Lillin eteen.) Kuules, mitä sinä teet niin paljolla
+rahalla?
+
+LILLI: Panen pankkiin.
+
+KAARLO: Pankkiinko?
+
+ELLI: Voi kuinka tyhmästi! Pankkiin! Jos minä olisin niin rikas niin
+minä -- --
+
+MAIJA: Voi, voi! Nyt ei meidän kokouksesta tullut mitään. Kymmenen
+minuutin perästä täytyy minun lähteä soittotunnille.
+
+ELLI: Voi taivas! Joutuun miettimään. Mitä me sitte näyttelemme. Se
+pitäisi olla jotain oikein uutta, oikein "fiksua!"
+
+KAARLO: Sinä olet aina niine "fiksuinesi!" Mutta mistäpä niitä ottaa.
+Niitä ei kasva puussa.
+
+ELLI: Jos kysyttäisiin yläluokkalaisilta. He ovat aina niin eteviä.
+Kyllä luulen, että he voivat -- --
+
+OPETTAJA: (tulee). Viivyin vähäsen sillä soitin samassa maantieteen
+opettajalle. Hän sanoi ensin, ettei hänellä ole aikaa. Mutta kun oikein
+pyytämällä pyysin, niin lupasi hän meille kirjoittaa ensi lauantaiksi
+pienen keskustelun Lillin löydöstä. Mutta aivan pienen ainoastaan,
+sanoi hän.
+
+MAIJA: Kuinka hauskaa!
+
+TOISET: Kuinka hauskaa!
+
+MAIJA: Mutta tämä on suuri salaisuus, jota eivät muut saa tietää, kun
+konventin toimikunta. Ei kukaan saa kertoa sitä koulussa!
+
+ELLI: En minä ainakaan.
+
+MAIJA: Luvatkaa oikein varmasti kaikki, että ette kerro.
+
+OPETTAJA: Kokoonnumme siis ensi lauantaina kello 5 illalla uudelleen.
+Kaikkien tulee silloin olla mukana.
+
+MAIJA: Hyvä opettaja! Sanokaa vielä kaikille, ettei kukaan saa kertoa
+tätä salaisuutta koulussa.
+
+KAARLO: Elli ei malta olla kertomatta. Hän on aina semmoinen
+lörpöttelijä.
+
+ELLI: Itse olet lörpöttelijä! Hyi sinua! Hyi! Hyi! Häpeä!
+
+OPETTAJA: (katselee vakavasti Elliä.) Elli, Elli! Kuinka sinä
+käyttäydyt. Kuinka sinä puhut.
+
+ELLI: Niin kun pojat aina kiusaa... (rupeaa itkemään, kaikki ovat
+hämillään.)
+
+OPETTAJA: Kokous on loppunut. Siis lähdemme kotiin. Ja hauskempi on jos
+ette kerro asiata tovereille.
+
+LILLI: En minä vaan kerro.
+
+MAIJA: Enkä minä...
+
+ELLI: (itkien). Enkä minä... (Menevät.)
+
+VAHTIMESTARI: (tulee sisälle.) Taas ovat lianneet lattian märillä ja
+hiekkaisilla jaloillaan. (Pyyhkii pöydän ja tuolit. Sammuttaa lampun ja
+lähtee pois.)
+
+
+
+
+JOULUPÄIVÄNÄ
+
+
+    On talvi. Lunta on valkeanaan
+    Ja pakkanen nurkassa paukkuu.
+    On tonttuja metsä tulvillaan,
+    Niitä harmaja Halli haukkuu.
+
+    On tontuilla hauska kun joulu on
+    Ja puuro padassa kiehuu.
+    Ken silloin olisi onneton,
+    Kun ilojen lippu liehuu.
+
+    Käy kumara ukko kuunnellen
+    Nyt kaikkien lasten kanssa,
+    Niin harva näkevi hauskan sen,
+    Se vaikka on seurassansa.
+
+    On metsä tonttuja tulvillaan,
+    Ne lapsille sieltä hymyy,
+    Mut niitä jos käyt sä hakemaan,
+    Ne oksien alla lymyy.
+
+    Mut kiltti jos oot ja kultainen
+    Ne jouluna luoksesi tallaa;
+    Niil' on kelkka ja kontti hirmuinen
+    Ja lahjoja tulvimalla.
+
+
+
+
+JOULUN AATTONA
+
+
+    Aamu vasta hämärtää,
+    Illalla on joulu.
+    Lahjoja ei äiti nää,
+    Eikä kerro tyttö tää
+    Ennenkuin on joulu.
+
+    Vaikeaa on vaijeta
+    Ennenkuin on joulu,
+    Illat yksin istua,
+    Istua ja ommella
+    Kunnes tulee joulu.
+
+    Voi kun päivä pitkä on
+    Ennenkuin on joulu!
+    Olen aivan onneton.
+    Äitikin niin vaiti on.
+    Illalla on joulu.
+
+    Jopa ilta hämärtää,
+    Jopa joutuu joulu.
+    Hui kun mua hirvittää,
+    Julmasti jo jännittää
+    Odotettu joulu.
+
+    Koti loistaa valossa.
+    Meillä on jo joulu.
+    Tiuvut soivat salossa;
+    Kohta onpi talossa
+    Lahjoinensa joulu.
+
+
+
+
+JOULU
+
+
+    Joulu tuli, joulu tuli
+    Nytpä hauska on.
+    Tulkaa lapset piiriin
+    Lalla-lalla-liiriin!
+    Joulu onpi lasten juhla,
+    Juhla verraton.
+
+    Joulu tuli, joulu tuli
+    Loistaa kynttilät.
+    Lasten posket hohtaa.
+    Joulu-ukko kohta
+    Saapuu tänne, kuules kuinka
+    Tiuvut helkkyvät.
+
+    Joulu tuli, joulu tuli
+    Tuossa ukko on.
+    Kuusessa on tulta;
+    Joulu-ukko kulta,
+    Tervetullut kotihimme
+    Joulunviettohon!
+
+    Joulu tuli, joulu tuli,
+    Lapset leikkikää!
+    Tässä onpi piiri,
+    Piiriin pankaa hiiri.
+    Hiiri saapi jakaa teille
+    Hiukan hyvempää.
+
+    Joulu tuli, joulu tuli,
+    Nytpä hauska on.
+    Tuossa Ukko hyvä,
+    Jolla säkki syvä,
+    Säkki syvä, säkki hyvä,
+    Säkki verraton,
+
+    Joulu tuli, joulu tuli,
+    Lapset miettikää:
+    Ukko lahjat kantaa,
+    Luoja kaikki antaa,
+    Ilomielin, ilokielin
+    Luojaa kiittäkää.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hopeakauha, by Alli Nissinen
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57957 ***
diff --git a/57957-8.txt b/57957-8.txt
deleted file mode 100644
index f7ebb25..0000000
--- a/57957-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2715 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Hopeakauha, by Alli Nissinen
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Hopeakauha
-       Satuja ja kertomuksia
-
-Author: Alli Nissinen
-
-Release Date: September 23, 2018 [EBook #57957]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HOPEAKAUHA ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-HOPEAKAUHA
-
-Satuja ja kertomuksia
-
-
-Kirj.
-
-Alli Nissinen
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1909.
-
-
-
-
-SISÄLTÖ:
-
-Hopeakauha.
-Äidin silmät.
-Muisto elää.
-Mummo.
-Illalla.
-Kääpiön kievari.
-Meidän vahti.
-Veljekset.
-Suurin ilo.
-Jättiläinen ja paimen.
-Lapset matkalla.
-Ilmalaiva.
-Oppilailleni.
-Nuoruus.
-Eksyksissä.
-Ihmeellinen silta.
-Lasten ilot.
-Haltijat.
-Nuori kalastaja.
-Koivun lastut.
-Alakuloiselle toverille.
-Jurko-jättiläinen.
-Kesän ihanuus.
-Viisasteleva poika.
-Ville Valkonen.
-Metsälammen salaisuus.
-Naapurin lasten juhlat.
-Aarteen kaivajat.
-Pian.
-Kotimies.
-Eva kiikussa.
-Keväällä.
-Elokuulla.
-Mummolaan.
-Kokous. (Yksinäytöksinen leikki).
-Joulupäivänä.
-Joulunaattona.
-Joulu.
-
-
-
-
-HOPEAKAUHA
-
-
-Eräänä valoisana kesäiltana istui muuan kalastaja onkimassa vuolaan
-Välijoen rannalla. Ilta oli jo niin myöhäinen, että linnut olivat
-menneet nukkumaan. Rannassa olevasta haka-aitauksesta kuului vasikan
-kellon kilahdus silloin ja tällöin. Muuten oli hiljaista.
-
-Äkkiä ilmestyi rannalle valkopukuinen nainen, juoksi edestakaisin
-rantaa pitkin ja näytti välillä kuuntelevan jotakin. Sitte alkoi
-hän kiivaasti huitoa valkoisella liinallaan kalastajalle venheessä.
-Kalastaja huomasi, että nainen oli hädässä. Hän irroitti veneensä ja
-souti rantaan.
-
-Nainen hyppäsi veneeseen ja työnsi veneen ankaralla voimalla joelle.
-
-"Viekää ylitse! Minua ajetaan takaa!" kuiskasi hän ja istui kyyryyn
-vene-pohjalle. "Olen viaton", mutisi hän hiljaa.
-
-Kalastaja alkoi soutaa. Virta oli kova, mutta soutaja oli väkevä. Pian
-päästiin toiselle rannalle.
-
-"Älkää kertoko tästä! Luvatkaa: älkää kertoko!" kuiskasi nainen,
-hyppäsi rannalle ja katosi tiheään lehtimetsään.
-
-Kalastaja lupasi olla kertomatta. Hetken katseli hän naisen jälkeen ja
-sousi sitte entiselle paikalleen keskelle jokea ja alkoi onkia.
-
-Kotvasen hän oli istunut, niin ilmestyi toiselle rannalle taas olento
-pitkässä harmaassa viitassa, juoksi edes takaisin rantaa pitkin ja
-alkoi kiivaasti huitoa kädellään kalastajalle venheessä. Kalastaja vaan
-istui ja onki.
-
-Mies joutui epätoivoon. Hän väänteli käsiään ja teki tuskan merkkejä.
-Kalastaja vaan istui ja onki.
-
-Mies juoksi edes ja takaisin rannalla, kuunteli, tarkasti pensaikkoa
-ja kuunteli taas. Juoksi sitten metsään, mistä oli tullut ja palasi
-taas takaisin. Nyt tuli hän rannan äyräälle, kurkotti kaulansa
-pitkälle, kaarsi kämmenensä suunsa molemmille puolin ja huusi käheällä,
-hillityllä äänellä kalastajalle:
-
-"Mies, oletko nähnyt ketään tällä rannalla? Vastaa: Oletko nähnyt?"
-
-Kalastaja vaan istui ja onki.
-
-Mies odotti hetkisen kurkottavassa asennossaan. Sitte kääntyi hän
-vihaisena ja läksi nopein askelin joen rantaa ylöspäin. Hänen vaippansa
-alta välkähti miekka.
-
-Kotvasen kului taas aikaa; sitte irroitti kalastaja venheensä ja läksi
-soutamaan myötävirtaan. Pian oli hän kotirannassa.
-
-Veneestä astuessaan huomasi hän veneen kokassa hopeaisen kauhan. Hän
-veti veneen maalle ja kokosi kalat kauhaan. Kotia tultua puhdisti hän
-kauhan ja vei sen aittaansa.
-
-Seuraavana aamuna meni hän kauhaansa katsomaan. Se oli täynnä rasvaista
-maitoa.
-
-Vaimo tuli aittaan. "Mistäs maitoa olet saanut?" kysyi hän.
-
-"Tuossa on. Vie lapsille!" sanoi mies. Vaimo vei lapsille.
-
-Yöksi pani mies taas kauhan aittaan. Ja taas oli se aamulla maitoa
-täynnä.
-
-Vaimo tuli aittaan. "Mistäs hopeakauhan olet saanut?" kysyi hän.
-
-Mutta mies ei vastannut mitään.
-
-Kului näin muutamia päiviä. Yhä vaikeampi oli miehen olla kertomatta
-asiaa vaimolleen.
-
-Eräänä iltana, kun lapset leikkivät nurmikolla ja mies vaimoineen
-istui tuvan kynnyksellä, ei hän enää jaksanut pitää lupaustaan vaan
-kertoi koko asian vaimolleen. Tämä kertominen oli hänelle suuri ilo. Ja
-vaimokin oli onnellinen.
-
-Mutta kun he yhdessä seuraavana aamuna menivät aittaan maitoa hakemaan,
-ei siellä ollutkaan mitään. Ja hopeakauhan sijalla oli jykeä, puusta
-tehty kauha. Eikä siihen kauhaan koskaan enää tullut maitoa.
-
-
-
-
-ÄIDIN SILMÄT
-
-
-    Kaks on kaunehinta elämässä,
-    Kaksi uskollista, ihanaa.
-    Vaikka murhe musta mielen täyttää,
-    Huoli haihtuu, kauas katoaa.
-
-    Ne on tähdet elämäni yössä,
-    Niistä onni mulle aukeaa. --
-    Rakas, armas äiti! katso tänne!
-    Katsees kanssa autuus mulle saa.
-
-
-
-
-MUISTO ELÄÄ
-
-
-Marjolan mökki oli aivan valtatien vieressä, etäällä järvestä,
-mutta lähellä vanhoista ajoista kuulua Marjolan lähdettä, josta se
-oli nimensäkin saanut. Siitä lähteestä ei vesi loppunut koskaan.
-Kuumimpanakin kesänä juoksi siitä kirkas puro alempana olevaan lehtoon.
-Ja se puron varsi oli lasten ainainen leikkipaikka.
-
-"Mustikki" helisteli kelloaan Marjolan veräjällä ja ammua ynähti hiljaa
-merkiksi kotia tulostaan. Pian ilmestyi veräjälle Marjolan Anna, toi
-palaa Mustikille, taputteli ja puhutteli sitä -- avasi veräjän ja
-päästi Mustikin piha-aituukseen.
-
-Sievä oli mökki Marjolan Pekalla ja Annalla. Hyvä oli heillä talouden
-alku. Kolme sinisilmäistä ja liinatukkaista lasta heillä oli. Kyllähän
-siinä oli työtä pitää lapset vaatteissa ja ruuassa, mutta menihän se
-sentään Jumalan avulla ja vanhempien ahkeruudella.
-
-Anna meni lypsämään Mustikkia, joka uudelleen pihassa äänteli.
-
-Niin, niin -- neljäskin lapsi oli heillä ollut, neljäs, joka oli ollut
-kaikista rakkain. Siltä se Annasta kuitenkin tuntui. Yhä vaan tuli
-mieleen sen tytön teot ja sanat. Ja sillä oli niin sievät kädetkin.
-Varsinkin muistui tyttö mieleen "Mustikkia" lypsäessä, sillä aina
-silloin oli pikku Anni kyyköttänyt äidin vieressä ja pienillä käsillään
-hätistänyt kärpäsiä lähelle tulemasta. Muutoinkin oli tyttö aina
-juossut äidin jälessä. Monasti oli äidin pitänyt häntä siitä torua, kun
-aina tahtoi riippua äidin hameessa.
-
-"Mene nyt toisten kanssa!" oli äiti kerran kärsimätöinnä sanonut ja
-pikku Anni oli vastannut: "Kun Anni niin äitiä rakastaa!"
-
-Kun äiti tätä mietti niin teki niin pahaa sydämessä ja kyyneleet
-pyrkivät silmiin.
-
-Kerrankin oli naapurin Mari tullut litran mittaa lainaamaan ja äiti oli
-mennyt Maria saattamaan mäen rinnettä alas. Silloin oli rinteen alla
-kuulunut takaa pientä jalan kopinaa, ja kun äiti kääntyi, oli siellä
-ollut pikku Anni, joka juoksi paljasjaloin ja avopäin äidin jälessä.
-
-"Tokko menet kotiin", oli äiti sanonut. "Pääsetkös, tahi saat vitsaa!"
-
-"Ei äiti Annia piiskaa, Anni vaan äitiä suojelee!" oli Anni silloin
-sanonut.
-
-Äiti oli silloin ottanut Annin syliinsä ja tyttö oli puristanut häntä
-kaulasta, että aivan vieläkin se tuntui.
-
-Se oli niin soma se tyttö. Kun se oli äidin kaima, niin sen vuoksi se
-piti itseään enempi äidin omana kuin toiset. Ja äitikin oli enempi
-hänen omansa.
-
-Nämä mietteet tulivat äidin mieleen siinä lypsäessä. Ilta oli lämmin,
-aurinko laski juuri lehdon taakse ja lapset olivat jo menneet levolle.
-Isä oli vielä toimissaan talon töissä.
-
-Se oli niin soma se tyttö. Äidin viereen se aina pyrki nukkumaan ja
-kun oli toiset pienempiä, eikä olisi ollut tilaa, niin sanoi hän aina:
-"Kaima on selän takana!"
-
-Aina se tahtoi sylissä istua ja sanoi aina: "Äiti on Annin äiti!"
-
-Vastuksina se tyttö aina tahtoi olla, mutta kun kipeäksi tuli --
-silloin sitä tuli ikävä.
-
-"Ei äiti itke. Kyllä Anni paranee!" lohdutti hän.
-
-Itse ei syönyt mitään, muista vaan hätäili: "Onko äiti syönyt velliä?
-Isän täytyy syödä, että jaksaa!"
-
-Tuollapa jo näkyi isä tulevan toinen mies seurassaan.
-
-"Iltaa!"
-
-"Terveeksi!"
-
-"Mitäs Korventaustaan kuuluu?"
-
-"Eipä erinäisiä. Mitä teille?"
-
-"Ei tuota kiireelle kerrottavia."
-
-"Kuuluu teiltä pikku Anni kuolleen."
-
-"Niinhän se, juhannuksen aikana."
-
-"Soma se oli tyttö. Kun minä tässä keväällä kulin ja Anni oli
-veräjällä, niin tuli mieleni niin somaksi sen tytön puheesta. Sitä tuo
-lienee ennustanut."
-
-"Mitä se sanoi?"
-
-"Kysyi minne minä menen, ja kun sanoin, että kirkolle, niin sanoi, että
-onko Jesus kirkossa? En ennättänyt vastata, kun itse vastasi, että
-Jesus on siellä, missä hyvät ihmiset ovat. Ja sanoi sitte: Jesus on nyt
-tässä veräjällä!"
-
-"Niinkö se sanoi?"
-
-"Niin, ja sitte vielä sanoi, että äiti on aivan Jesuksen näköinen.
-Eikös ole? kysyi sitte minulta. No, mitäs minä lapselle muuta kun
-myönsin ja sanoin sitte hyvästit."
-
-Isä nojasi veräjän pieleen ja katseli sinne, minne aurinko oli
-laskenut, äiti kuivasi kyyneleitään.
-
-"En luullut, että näin silloin Annia viimeisen kerran."
-
-"Tulkaa tupaan!" sanoi äiti.
-
-"Niin sanoi aina kaikille pikku Annikin", sanoi isä. "Sinä iltana,
-kun hän sairastui, sanoi hän: tulkaa tupaan, siellä on lämmintä ja
-kaunista! Senjälkeen ei hän enää ulos juossut."
-
-He menivät kaikki tupaan. Äiti pani illallista pöytään ja laittoi
-vuoteet. Mutta hän käveli niinkuin unissa. Hän näki vaan veräjällä
-pikku Annin ja kuunteli hänen kirkasta puhettaan.
-
-
-
-
-MUMMO
-
-
-    Avojaloin marssitaan,
-    Ei oo meillä huolta.
-    Mummon luokse kuljetaan,
-    Talo näkyy tuolta.
-    Siellä meitä odottaa
-    Hyvä marjamaito,
-    Mummo herkut valmistaa,
-    Mummolla on taito.
-
-    Voi ja leipä parahin
-    Mummon luona onpi,
-    Mummon tupa hupaisin,
-    Mummo mainiompi.
-    Mummo meitä tervehtii
-    Pikku porstuassa.
-    Ystävämme paras on
-    Koko maailmassa.
-
-
-
-
-ILLALLA
-
-
-    Lunta jo heittävi talvinen taivas,
-    Pakkanen nurkassa paukahtaa.
-    Rusko se tallissa kauroja puree,
-    Vahti varkaita haukahtaa.
-
-    Illalla aikaisin pimeä pirtti
-    Saduksi muuttuu ja sammuu pois.
-    Unehen vaipuvat pienoset kaikki,
-    Äidillä vaikka montakin ois.
-
-    Äiti, hän kehrää, tuutua soutaa,
-    Isä pärehen sytyttää.
-    Uunin korvalla sirkka laulaa,
-    Lapsi kehdossa hymyää.
-
-
-
-
-KÄÄPIÖN KIEVARI
-
-
-Eräänä pimeänä ja myrskyisenä syyskuun iltana, jolloin ukkonen jyrisi
-ja salamat leimahtelivat, kulki vanha, harmaapartainen kääpiö tietä
-pitkin. Hän oli väsynyt ja hänen oli nälkä. Vihdoin tuli hän suuren,
-komean talon kohdalle, meni portista sisään ja kolkutti ovea, joka oli
-lukittu. Sisältä kuului kovaa puhetta ja naurua, mutta ovea ei avattu.
-
-Kääpiö jatkoi matkaansa ja tuli toisen suuren talon ovelle. Hän
-kuunteli ensin ja alkoi sitte kolkuttaa. Mutta kukaan ei häntä
-täälläkään kuullut. Näin kävi hän monen talon ovella tässä suuressa
-kylässä. Mutta kaikkialla oli niin paljo muuta hommaa, ettei kukaan
-joutanut kuulemaan kääpiötä.
-
-Kylän laidassa, aivan viimeisenä, oli pieni matala mökki. Kääpiö tuli
-mökin ovelle. Ovi seisoi raollaan ja kääpiö astui sisälle.
-
-"Tule peremmälle ja vedä ovi kiinni", sanoi mökin ukko. Ja mökin vaimo
-toi kääpiölle leipää, kalaa ja piimää.
-
-Kääpiö söi vatsansa täyteen ja kuivaili itseään tulen ääressä. "Syö
-kylliksesi!" sanoi vaimo ja lisäsi piimää tuoppiin. Ja mökin ukko pani
-enemmän puita takkaan, että matkamiehellä olisi lämmin.
-
-Kun kääpiö oli levännyt, kiitteli hän ystävyydestä ja aikoi lähteä.
-
-"Mitäs tuonne jumalan ilmaan lähdet. Makaa täällä. On täällä olkia
-sinullekin", sanoi ukko. Ja vaimo rupesi laittamaan vuodetta.
-
-Mutta kääpiö kysyi tietä lähimpään kaupunkiin ja sanoi, että hänellä on
-kiire.
-
-"Onnea matkallesi!" sanoi ukko.
-
-"Jumala seuraasi!" huusi vaimo. Salamoiden leimutessa katosi kääpiö
-metsätielle.
-
-Mutta seuraavana aamuna oli koko suuri kylä palanut poroksi. Kylän
-äärimmäiseen reunaan oli vaan jäänyt pieni mökki palamatta. Sillä
-mökillä on vielä tänäkin päivänä nimenä Kääpiön kievari.
-
-
-
-
-MEIDÄN VAHTI
-
-
-    Meidän Vahti kerran lähtee
-    Naapurin vahdin luokse.
-    Hiljaa kulkee metsän läpi,
-    Tiellä ei myöskään juokse.
-
-    Naapurin portin luokse saapuu
-    Arkana, ujostellen,
-    Häntä alhaalla, luimussa korvat
-    Nurkkia nuuskiellen.
-
-    Naapurin vahti haukahtavi,
-    Portille vastaan hyökkää.
-    Meidän Vahti häntää ja päätä
-    Iloisena nyökkää.
-
-    Naapurin Vahti silloin kohta
-    Nauraen häntää huiskii.
-    -- Pakohon juoksee naapurin kissa,
-    Vihasta sylkeä tuiskii.
-
-    Naapurin Vahti ja meidän Vahti
-    Yhdessä pihaan laukkaa,
-    Leikkiä lyövät ja iloitsevat,
-    Että paikat paukkaa.
-
-    Sitte kun saapuu väsymys,
-    Ne toistensa vierelle nukkuu.
-    Varpuset tiuskuu räystäillä
-    Ja käki metsässä kukkuu.
-
-
-
-
-"TUULIKIN" MUISTOJA
-
-
-["Tuulikki" oli lasten lehti joka ilmestyi tämän vuosikymmenen
-alkupuoliskolla.]
-
-
-VELJEKSET (ENSIMÄINEN KIRJE)
-
-Meitä on kolme veljestä. Heikki on vanhin, Viljo on keskimäinen ja
-Eljas on nuorin. Me asumme Eerikinkadun varrella Helsingin kaupungissa.
-Siinä talossa on puiset rakennukset ja sievä piha. Pihassa on
-paljo sopivia komeroita, missä sopii olla piilossa, kun leikimme
-kuuropiilosilla. Lukukauden ajalla käy siellä paljo poikia leikkimässä,
-varsinkin Valmistavan koululaisia, jotka ovat Viljon ja Eljaan
-tovereita. Kerran oli meitä kuusitoista kaikkiaan, mutta silloin oli
-tyttöjäkin. Elsa, Siiri ja Ester olivat silloin mukana. Ne ovat Viljon
-luokkalaisia.
-
-Me huusimme ja hurrasimme silloin niin hirvittävästi, että isän täytyi
-avata ikkuna ja kysyä, oliko siellä sota. Voi, kuinka me nauroimme!
-
-Kun tulimme silloin leikkimästä sisälle, niin olivat vaatteemme niin
-märkiä, että tuli suuri lätäkkö vettä lattialle riisuessa. Ja Leena
-sanoi meille, ettei saappaista tule kalua koko talvena. Mutta äiti vaan
-nauroi ja sanoi, että pitää panna tulta hellaan ja vaatteet kuivamaan
-hellan ympärille.
-
-Monta hauskuutta oli meillä pitkin talvea, mutta kaikista hauskinta
-oli se, kun alkoi lumi sulaa ja sai ruveta tekemään puroja pihamaalle.
-Yhdessä pihan reunassa oli Heinjoki ja toisessa oli Volga. Reinin
-varrelle laitoimme Boden järven ja heti kun Rein läksi Bodenista, niin
-siihen tehtiin Schaffhausin putous. Me panimme päreitä poikittain puron
-pohjalle ja siitä tuli niin mainio putous, että vesi kävi vaahtoon.
-Meillä oli kaikilla lapiot ja vielä käytimme pihamiehen vanhaa
-rautalapiota.
-
-Mutta nyt on lumi kaikki loppunut pihasta ja purot ovat kadonneet.
-Syreenipensaissa on suuria lehtisilmuja ja vaahterat alkavat jo
-vihannoida. Koulu on loppunut. Kaikki olemme päässeet luokalta. Heikin
-todistuksessa oli neljä kymmenikköä, Eljaan oli viisi ja Viljon kolme.
-Mutta isä sanoi, että pääasia oli, että pääsimme luokalta ja että joka
-pojalla oli käytös ja huolellisuus kymmenen.
-
-Heti kun tulimme koulusta antoi äiti meille marjahilloa ja pannukakkua.
-Ja kun olimme riisuneet juhlapuvut pois, niin rupesimme heti laittamaan
-tavaroitamme kuntoon maalle lähtöä varten. Isä sanoi, ettei saa ottaa
-paljo rojua, tarpeellisimmat tavarat vaan. Mutta Eljas olisi tahtonut
-ottaa kaikki tavaransa. Vanha Polle, jolta on toinen etujalka poissa,
-oli muka otettava maalle, että paranisi siellä. Ja Pollen kärryt, jotka
-ovat aivan rikki, vietäisiin maalle, että seppä ne siellä korjaisi.
-Mutta kun kori niistä olisi tullut melkein täyteen, sanoin minä, ettei
-Pollea ja kärryjä saisi ottaa. Silloin rupesi Eljas itkemään ja Leena
-tuli sisälle, torui minua, nosti minun tavarani korista pois ja pani
-Pollen ja kärryt sinne.
-
-Eljas herkesi nyt itkemästä ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Minä
-arvelin, että minne minä nyt tavarani panen, mutta en viitsinyt itkeä,
-kun olen lyseolainen. Kokosin tavarani lattialta ja panin ne pöydälle,
-arvelin että hätä keinon keksii.
-
-Silloin tulee Eljas ja ottaa minua kädestä ja sanoo: "anna anteeksi,
-veikko". -- Kori on nyt tyhjä ja Eljas on kätkenyt Pollen ja kärryn
-ison sohvan taakse. No, minä taputan Eijasta olkapäälle ja kaikki on
-unhotettu.
-
-Huomenna me lähdemme maalle, äiti, Leena ja me pojat. Isä ei pääse
-mukaan, sillä isällä on lyhempi kesälupa, kuin meillä. Isä tulee
-maalle Juhannukseksi ja matkustaa jälleen pois, mutta sitte tulee isä
-koko heinäkuuksi. Isä sanoi, että kun minä olen suurin mies kodissa
-isän poissa ollessa, niin minun tulee auttaa äitiä ja hoitaa pieniä
-veikkoja. Tahdonpa koettaa täyttää, mitä isä toivoo. Tahdon olla
-äidille hyvä poika.
-
-Kun tulemme maalle, niin kirjoitan sieltä Tuulikkiin, jos Tuulikin
-toimitus ottaa tämän vastaan.
-
-
-(TOINEN KIRJE)
-
-Olen niin hirmuisen iloinen, kun minun kertomukseni otettiin
-"Tuulikkiin!" Kun olin kertomukseni lähettänyt "Tuulikin
-toimitukselle", niin odotin levottomana kesäkuun 15:sta päivää. Voi,
-miten aika kului hitaasti! Mutta vihdoinkin tuli 15. Tuli posti, mutta
-"Tuulikki" ei tullut. Taas uusi odotus. Seuraavana päivänä "Tuulikki"
-tuli. Vaikka se on minun osoitteellani, niin avasi äiti sen ensiksi.
-Minä en uskaltanut katsoa äitiin. Kun äiti oli avannut sivut, luki hän
-hiljaa itsekseen. Minä olin aivan varma siitä, ettei minun kertomukseni
-ollut siellä. Rupesin hyräilemään hiljaa "Porilaisten marssia" ja menin
-katsomaan ulos akkunasta. Siellä pihassa näin pikku Eljaksen ajavan
-vitsa kädessä kissaa takaa. Juoksin pihalle, otin vitsan Eljakselta ja
-löin sillä Eljasta kahdesti selkään. Eljas rupesi itkemään, mutta minä
-sanoin: "Katsos, niin käypi sille, joka syytöntä kissaa piiskaa!" Sitte
-juoksin jälleen sisälle.
-
-Kun tulin pöydän luo, antoi äiti minulle "Tuulikin". Katsoin kauan
-ensi sivua ja luin kaikki, mitä siinä seisoi. Sitte käänsin lehden,
-ja siellä oli kirjoitukseni. Luin sen. Sitä oli vaan hyvin pikkusen
-muutettu. Luin sen uudelleen. Olin niin iloinen. Sitte menin äidin luo.
-Äiti otti minut syliinsä, suuteli minua, silitteli päätäni ja sanoi:
-"Miten hauskaa, kun isä juhannukselle tultuaan saa sen nähdä." Minulla
-on paras äiti maailmassa! Hänen tähtensä tahtoisin vaikka kuolla.
-
-Lupasinhan kirjoittaa ensi "Tuulikkiin" ja se olisikin ollut niin
-hauskaa, mutta kun nyt on tullut niin sateista ja ikävätä, että ei
-tiedä, mistä kirjoittaa. Me muutimme sitte maalle, mutta matkalla satoi
-koko matkan. Kun tulimme perille, olivat kaikki tavaramme likomärkiä ja
-itse olimme samanlaisia. Pikku Eljas itki melkein koko ensimäisen illan
-ja äiti luuli, että Eljas tulisi kipeäksi. Mutta juuri, kun meidän piti
-mennä maata, juoksi hiiri pitkin makuukamarin lattiata. Siitäkös elämä
-syntyi! Leena sieppasi isän saappaan ja aikoi sillä lyödä, mutta hiiri
-piiloutui matkakorien joukkoon. Viljo ja Eljas hyppelivät lattialla
-innostuksesta ja ihastuksesta! Nopeasti tyhjennettiin korit. Mutta ei
-mistään löytynyt hiirtä.
-
-Leena arveli, että hiiri mahdollisesti oli jälleen juossut sillan alle.
-Mutta äiti sanoi, ettei hän ennen uskalla mennä nukkumaan, kun hiiri
-löytyy.
-
-Lattialla oli pari täkkiä ja Eljaksen pieni korvatyyny. Pikku pojat
-rupesivat siinä telmimään ja tuuppelivat toisiansa. Äiti ja minä
-syynäilimme tavaroita hiirtä etsien. Samassa kuuluu kova ilohuuto!
-Viljo on saanut hiiren kiinni ja pitelee sitä kourassaan. Voi, miten
-pieni se on ja miten sievä. Sillä on pehmoinen harmaa karva ja pikkuset
-siniset silmät. Se pelkää niin kovin. Sen sydän lyö kiivaasti. Leena
-ehdoittaa, että se tapettaisiin, mutta pikku pojat tahtoisivat sen
-elätikseen.
-
-Äidin kanssa neuvoteltua päätetään se viedä kauas metsään ja päästää
-vapauteensa. Pikku pojat ja minä menemme kauas, aidan toiselle
-puolelle, pitkin metsäpolkua. Siellä panemme hiiren erään suuren kiven
-viereen. Se lähtee juoksemaan ja katoaa kanervikkoon. En luule, että se
-koskaan enää löytää kotiin takaisin.
-
-Sen jälkeen olemme joka päivä käyneet siinä kiven luona, mutta ei
-mitään ole näkynyt. Toivomme hartaasti, että hiiri on löytänyt uuden
-kodin.
-
-Pikku pojat ovat tehneet pihalle leikkituvan, jossa ovat sadetta
-suojassa. Se on niin matala, että en minä siellä mahdu seisomaan.
-Seinät ovat vanhoja lautoja, jotka ennen ovat olleet rappujen astimina.
-Kattona on tavaralaatikkojen kansia. Istuimena siellä on vanha
-sokerilaatikko ja pöytänä sievä pölkky. Olen ollut sateella monta
-kertaa tuvan sisässä, ja siellä on sangen hyvä.
-
-Viljokin on kirjoittanut kertomuksen "Tuulikkiin", mutta hän ei
-uskalla sitä lähettää, kun se on niin huonosti kirjoitettu. Hänellä
-oli kaunokirjoituksessa vain 7. Mutta ensi vuonna hän aikoo opetella
-kauniimmin kirjoittamaan.
-
-Hauskaa kesää!
-
-
-(KOLMAS KIRJE)
-
-Hyvää päivää! Eräänä iltana, kun äiti ja me pojat olimme metsässä
-katsomassa oliko siellä yhtään sieniä, tuli meitä vastaan eräs pieni
-poika. Ja tiedättenkös mitä sillä oli sylissä? Hirmuisen sievä, ruskea
-koira! Me pojat huusimme äitiä, joka kulki jälempänä, että hän joutuisi
-pikemmin koiraa katsomaan. Kun äiti tuli, niin antoi poika koiran äidin
-syliin. Me kaikki hyväilimme sitä ja se nuoli ensin Eljaksen kättä ja
-sitte minun kättäni.
-
-Äiti kysyi pojalta, kenenkä koira se oli. Poika sanoi silloin, että se
-on hänen koiransa, mutta että hän on nyt sitä myymässä. Ja samassa hän
-kysyi, että eikö äiti sitä ostaisi.
-
-Eljas alkoi heti pyytää äitiä, että äiti sen ostaisi ja kyllä me toiset
-pojatkin vähän pyysimme. Mutta äiti sanoi, että täytyy ensin kysyä
-isältä. Kyllä se oli hyvin sievä ja mielelläni minäkin olisin sitä
-hoitanut ja antanut vaikka osan voileivistäni sille. Sillä oli niin
-pehmeä karva ja sileä, kostea kuono. Monta kertaa se aivan suuteli
-minua.
-
-Minä sain sitä kantaa kotiin asti ja se vieras poika kulki minun
-jälessäni. Me päätimme antaa sille nimen "Jalo", jos saisimme sen
-omaksemme. Matkalla se nukkui minun syliini, niin ettei se huomannut
-kun tultiin portista sisälle.
-
-Eljas juoksi edeltäpäin isän luo ja me kuulimme, kuinka se siellä
-huusi: "Rakas, rakas, kulta isä! Osta meille sievä koira! Tule, se on
-täällä!"
-
-Silloin tuli isä ulos ja piti myöskin paljo Jalosta. Hän kyseli pojalta
-kaikenlaista ja viimein kysyi hän, mitä koira maksaa. Poika sanoi, että
-se maksaa 50 penniä. Silloin päätettiin, että jokainen meistä panisi
-10 penniä; ja kun meitä on viisi, nimittäin isä, äiti, Viljo, Eljas ja
-minä, niin siitä tuli 50 penniä. Meillä pojilla ei ollut rahaa maalla
-mukana, kun säästölaatikot jäivät kotiin, mutta äiti lupasi lainata.
-
-Nyt on Jalo ollut meillä jo kolmatta viikkoa. Se osaa syödä leipää,
-maitoa, lihaa ja sokeria. Se osaa jo antaa kättä ja sanoa ison sanan.
-Se on kasvanut aikatavalla. Eljas ei enää jaksa pitää sitä sylissään.
-Kun joku meistä pojista juoksee, niin juoksee Jalo jälestä ja tarttuu
-takaa kinttuihin. Talon kissan kanssa on Jalo hyvä ystävä. Kissa antaa
-sen syödä omasta kupistaan. Kissa on jo vanha.
-
-Meillä on eräs hyvä täti Helsingissä. Nyt olemme pyytäneet häntä tänne
-maalle tulemaan, mutta kirjeessä emme sanoneet mitään Jalosta. Mitähän
-täti mahtanee siitä sanoa? Kyllä se varmaankin siitä paljo pitää.
-
-Leena oli eräänä päivänä nähnyt käärmeen metsässä. Isä lähti heti keppi
-kädessä metsään sitä etsimään ja kulki siellä kauan, hakien sitä, mutta
-se oli mennyt piiloon. Kunhan meidän serkkumme Kaarlo tulee tänne,
-menemme me sitä vielä etsimään. Silloin saa Kaarlo tappaa sen. Kaarlo
-on jo niin suuri poika ja seitsemännellä luokalla meidän koulussamme.
-
-Viljo on saanut jo kolme kertaa ratsastaa Ruskolla, sillä renki Pekka
-pitää niin paljo Viljosta ja kutsuu häntä aina luokseen. Mutta minä
-olen ollut Verkko-Matin luona nuottakodassa ja käynyt monta kertaa
-hänen kanssaan käistelemässä. Eräänä päivänä toin minä äidille kaksi
-haukea. Minä olen saanut Matilta pienen verkon aivan omakseni. Minä
-käistelen sillä itsekseni rannikoilla. Täällä on aivan hiekkaiset
-rannat ja syvemmällä on paljo ulpukoita. Niitä minä olen monta kertaa
-tuonut äidille.
-
-Eräänä sadepäivänä opetti Matti minua verkkoa kutomaan. Se on hirveän
-hauskaa työtä. Aina kun sataa, istun minä tuvassa kutomassa verkkoa
-Matin vieressä. Minä olen saanut Matilta kävyn ja kalvosimen aivan
-omakseni.
-
-Kaksi kertaa olemme kaikki olleet heinäniityllä. Isä, äiti ja Leena
-haravoivat ja me pojat kannoimme kuivia heiniä latoon. Isäntä oli
-sanonut isälle, että meistä oli oikein paljo hyötyä. Seuraavana
-päivänä lähetti emäntä meille lahjaksi ison lautasellisen voita. Siitä
-valmistettiin illalliseksi munavoita. Ja meillä oli kaikilla hyvin
-hauskaa silloin, sillä silloin olimme kaikki jotain ansainneet.
-
-
-(NELJÄS KIRJE)
-
-Nyt minun täytyy kertoa Tuulikin lukijoille yhdestä kummallisesta
-tapauksesta. Eräänä aamuna kun Eljas, Viljo ja minä olimme pellon
-takana metsässä hakemassa äidille kukkia, kaatui Eljas yhden pienen
-koivun juurelle sammalmättääseen. Hän rupesi itkemään ja minä juoksin
-hänen luoksensa. Kun puistelin hänen vaatteitansa sammalista, niin
-kuulin kummallisen äänen. Jokin piipitti kimakasti aivan minun
-jalkojeni juuressa.
-
-Rupesin katselemaan, mikä se mahtoi olla. Silloin näin pienen linnun
-pesän ja siellä pikkusia poikasia. Eljas herkesi heti itkemästä ja
-Viljo juoksi katsomaan, mitä me olimme löytäneet.
-
-Siinä oli viisi poikasta, mutta kaksi niistä oli kuollut, sillä Eljas
-oli kaatunut juuri pesän päälle. Elävät pojat huusivat hädissään ja
-koettivat räpytellä siipiään, joissa ei vielä ollut höyheniä.
-
-Me otimme kuolleet pojat pesästä pois ja panimme ne Viljon hattuun
-viedäksemme kotiin. Silloin näimme poikasien äidin. Se lenteli puusta
-puuhun meidän ympärillämme ja kun me menimme kauemmas pesän luota,
-lensi se heti sinne.
-
-Sitte juoksimme aikakyytiä kotiin ja veimme linnun pojat äidille. Äiti
-sanoi, että meidän pitäisi ne haudata. Ja me hautasimme ne leikkituvan
-viereen ja istutimme pienen pihlajan haudan päälle. Aina kun meille
-tulee vieraita, viemme heidät katsomaan linnun poikien hautaa.
-
-Olemme myöskin muutamia kertoja käyneet katsomassa sitä linnun pesää
-pellon takana. Nyt on pienillä linnun poikasilla jo suuret höyhenet.
-
-Täti tuli sitte Helsingistä meille ja toi minulle kauniin puukon. Viljo
-sai kärryt, sillä täti on hänen kumminsa, ja Eljas sai pallon. Kun täti
-tuli, niin siitäkös elämä syntyi. Pikku pojat hyppelivät ilosta, Jalo
-haukkui ja isä ja äiti nauroivat. Täti on niin hyvä meille pojille. Isä
-sanoo aina, että täti on liian hyvä.
-
-Nyt on meillä ollut niin hauskaa, kun täti on täällä. Me olemme
-käyneet hänen kanssansa marjassa ja sieniä poimimassa. Aina hän keksii
-jotain hauskaa. Hän on niin viisas ja hyvä. Luulen, että isä ja äiti
-rakastavat häntä suuresti. Isä sanoi eräänä päivänä, että nyt on kuin
-juhlapäivä, kun täti on meillä, ja se olikin minun mielestäni totta.
-
-Tädin mukana sain minä kirjeen Kaarlo-serkulta. Siinä ilmoitti hän
-tulevansa ensi viikolla meille. Hän kokoaa hyönteisiä ja kärpäsiä.
-Meillä onkin kärpäsiä hyvin paljon, niin että kyllä on hyvä, että hän
-pian joutuu.
-
-Eilen oli Eljaksen syntymäpäivä ja meillä oli suuri juhla. Aamusella
-täti ja äiti ja isä lauloivat oven takana "Sun haltuus rakas isäni"
-ja "Herra taivahan". Sitte juoksivat he kaikki sisälle ja isä nosti
-Eljaksen sängystä korkealle. Äiti antoi hänelle kaksi vehnärinkeliä ja
-Viljolle yhden ja minulle yhden. Ja täti toi suuren kimpun kukkia.
-
-Sitte kantoi Leena sisälle kukkapöydän ja siinä oli yksi muistikuva,
-yksi lyijykynä ja paperiarkki. Eljas piirtää mielellään ja isä oli
-antanut hänelle nämä. Täti pani sitte pöydälle yhden hopeamarkan.
-
-Meillä oli niin hauskaa koko päivän. Ja illalla menimme kaikki
-soutelemaan Mansikkasaarelle. Matkalla lauloimme monta laulua ja oli
-aivan tyyni. Jalo oli myöskin mukana, vaikka sitä onkin hyvin vaikea
-pitää venheessä, sillä se juoksee ympäri venhettä ja joskus menee aivan
-venheen reunalle kuikkimaan.
-
-Me toimme Mansikkasaarelta paljo viheriäisiä koivun ja pihlajan oksia.
-Kotona pantiin ne huoneisiin ja nyt asumme aivan kuin lehtimajassa.
-
-Huomenna on Leenan syntymäpäivä. Mutta siitä kerron vasta ensi
-kirjeessä. Terveisiä kaikille Tuulikin lukijoille.
-
-
-(VIIDES KIRJE)
-
-Nyt on minulla oikein kauheata kerrottavaa Tuulikin lukijoille. Täällä
-Helsingissä on tapahtunut sellainen tapaus, joka on saattanut kaikki
-koulupojat ja koulutytöt surullisiksi.
-
-Asia on tällainen. Täällä Helsingin lähellä on eräs saari, jonka nimenä
-on Korkeasaari. Se on sellainen paikka, johon Helsinkiläiset menevät,
-kun he tahtovat nähdä metsää, nurmea, kallioita ja merta sekä kuunnella
-lintujen laulua.
-
-Siellä saarella on suuria häkkiä, tai niinkuin pieniä huoneita, joiden
-seinät on rautatangoista, ja niissä huoneissa on erilaisia eläimiä
-vankina. Ne ovat siellä sitävarten, että ihmiset saisivat niitä nähdä.
-Mutta minusta niillä on siellä hyvin ikävä ja paha olla, kun pojat
-usein pistelevät niitä kepeillä, oksilla ja heinänkorsilla. Eivätkä
-ne saa nukkuakaan, kun niiden on uni, sillä ihmiset rummuttavat häkin
-reunoja ja koettavat yhä niitä hereillä pitää.
-
-Yhdessä häkissä on siellä suuria maakarhuja ja eräässä toisessa jälleen
-hirmuisia jääkarhuja. Yksi jääkarhuista on iso ja kaksi on pienempää.
-
-Eräänä iltana oli yksi normaalilyseolainen tätinsä kanssa ollut
-Korkeasaarella eläimiä katsomassa. He olivat menneet jääkarhujakin
-katsomaan. Jääkarhut olivat näyttäneet hyvin vihaisilta. Silloin oli se
-poika pistänyt jalkansa jääkarhuun päin rautatankojen välitse. Mutta
-silloinkos jääkarhu oli vimmoissaan tarttunut pojan jalkaan ja alkanut
-vetää häntä luoksensa häkkiin. Sen pojan täti oli kyllä pidellyt häntä
-kädestä, mutta ei ollut jaksanut pidellä niin kovaa, että poika olisi
-pysynyt. Kun jääkarhu oli niin voimakas, niin sai se voiton. Ja poika
-putosi jääkarhun häkkiin.
-
-Heti rupesivat jääkarhut repimään poikaraukkaa, joka valitti surkealla
-äänellä. Eikä kukaan voinut saada poikaa pois rautahäkistä.
-
-Haettiin tankoja, jolla jääkarhua alettiin hätyyttää ja viskattiin iso
-lihapala alas, että se tulisi sitä syömään. Mutta se oli kuin vimmattu.
-Se repi pojan niin pahaksi, että kun poika viimein saatiin häkistä
-ulos, oli hän aivan verinen ja runneltu.
-
-Meidän koulumme pojat kertoivat minulle, että hän oli vielä silloin
-osannut puhua ja sanonut: "Älkää vaan kertoko tätä äidille, sillä äiti
-pelästyy."
-
-Mutta samana iltana poika kuoli kauheita tuskia kärsittyään.
-
-Nyt ovat meidän luokan pojat päättäneet, etteivät enää koskaan millään
-lailla kiusaa eläimiä, ei niitä eläimiä, jotka ovat Korkeasaarella eikä
-mitään muitakaan eläimiä. Me olemme kaikki nyt luvanneet olla eläinten
-ystäviä.
-
-Nyt en jouda enempää, sillä meillä on niin paljo läksyjä.
-
-
-
-
-SUURIN ILO
-
-
-    Kukkia poimin ja iloitsin,
-    Hoitelin pikku veikkaa.
-    Auringon paisteessa riemuitsin,
-    Heittelin kuperkeikkaa.
-
-    Lintuset lauloi ja aallot soi,
-    Ilmassa ilo kaikui.
-    Aurinko kummulle kultia loi
-    Riemua metsä raikui.
-
-    Veikkoni vallaton, valkopää
-    Nauraen kaulaani karkaa.
-    Juoksemme kenttää kellertävää
-    Kotoisen pellon sarkaa.
-
-    Kaivonvintti jo vilkuttaa
-    kotimme tuvan takaa.
-    Veikkoni pieni väsyy jo,
-    Olkaani vasten makaa.
-
-    Tuollapa äiti vastaamme käy,
-    Aurinko otsalla hohtaa.
-    Mun ei ilo nyt ilolta näy
-    Äiti kun meidät kohtaa.
-
-
-
-
-JÄTTILÄINEN JA KARJANPAIMEN
-
-
-Pohjois-Suomessa eli ennen muinoin jättiläinen, jota myös monet
-sen ajan ihmiset peikoksi sanoivat. Hän oli hyvä mies, ei tehnyt
-kenellekään pahaa vaan eli sovinnossa kaikkien kanssa. Usein istui
-hän metsättömillä harjanteilla ja katseli sieltä ihmisten kaskien
-sauhuja ja mökkien harjoja. Häntä suuresti hauskutti noiden pikku
-olentojen elämä. Ja huvikseen hän niitä katseli, niinkuin me katselemme
-muurahaiskekoja.
-
-Jättiläinen oli hirmuisen voimakas. Ei hänen edessään mikään kestänyt.
-Hän meni, minne vaan halusi ja teki mitä tahtoi. Hän söi harvoin, mutta
-nukkui sitä enempi.
-
-Kerran aamulla kun hän veti nutun päälleen, tunsi hän, että jokin
-kangersi niskassa. Hän raappasi niskaansa. Sinne oli nutun vuoriin
-tarttunut vanha korpikuusi. -- Kun hän oli kymmenen peninkulmaa
-kävellyt, tunsi hän, että kengässä oli jotain, joka painoi varvasta.
-Hän veti kengän pois jalastaan ja sieltä putosi lehmän kokoinen kiven
-möhkäle.
-
-Mutta ei ole sellaista olentoa, jolla ei olisi kadehtijoita. Jonkun
-viisautta kadehditaan, jonkun voimia, jonkun rikkautta, jonkun jotain
-muuta hyvää. Jättiläiselläkin oli kadehtijoita. Varsinkin eräs vanha
-karjanpaimen kadehti häntä. Yökaudet veisteli hän teräväpäisiä seipäitä
-ja iski niitä pystyyn niille paikoin, joista jättiläisen piti kulkea.
-Hän toivoi, että ne pistäisivät jättiläiseltä jalkapohjan puhki. Mutta
-ne murenivat jättiläisen jalan alla niinkuin poltettu heinä ihmisen
-jalan alla murenee.
-
-Kerran kun jättiläinen makasi korkean jyrkänteen juurella, nousi
-karjanpaimen jyrkänteelle ja vieritti isoja kiviä jättiläisen silmille.
-Jättiläinen heräsi, hieroi silmiänsä ja sanoi: "Mistäs nyt tomua
-silmiini lentää!"
-
-Karjanpaimen puhui aina jättiläisestä ja koetti tehdä häntä
-naurunalaiseksi. Ihmiset kuuntelivat hänen puhettaan, mutta kukaan ei
-sitä mieleensä pannut.
-
-Eräänä aamuna jättiläinen istui murkinata syömään. Hän veti puukkonsa
-tupesta ja tuppi putosi maahan. Karjanpaimen oli lähellä ja hän juoksi
-heti tuppea katsomaan. Ensin katseli hän päältäpäin, sitte meni hän
-sisälle ja käveli aina tupen pohjaan asti.
-
-Mutta jättiläinen huomasi, että hänen tuppensa oli pudonnut. Hän otti
-sen ylös ja pani vyölleen. Sitte pisti hän puukkonsa tuppeen.
-
-Se oli karjanpaimenen loppu. -- Mutta jättiläinen eli vielä kauan
-aikaa, kunnes viimein kenenkään huomaamatta seudulta katosi. Ei
-tiedetä, lieneekö hän kuollut vai lieneekö muuttanut muihin maihin.
-Poissa hän vaan nyt on.
-
-
-
-
-LAPSET MATKALLA
-
-
-    Pim, pam, pim-pam nyt tiuku soi.
-    Kas tässäpä hyvästi ajaa voi.
-    Me matkalla ollahan vieraalle maalle
-    Niin armahalle.
-
-    Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
-    Hei, hevoset laukata kilpaa voi! --
-    On vaunussa tilaa kaikille tässä
-    Näin hyllyävässä.
-
-    Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
-    Vaan vieraalla maallapa olla voi
-    Hei, herkkuja, hilloja, sokeripuita
-    Ja lystiä muita.
-
-    Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi.
-    Siis sielläpä hauskaa olla voi!
-    Jos joutuisimme jo piankin sinne,
-    Huh, hei, ritirinne!
-
-
-
-
-ILMALAIVA
-
-
-Erkillä ja Matilla oli suuria mielessä. Heidän piti tehdä ilmalaiva ja
-purjehtia sillä ilman läpi, niin että isä ja äiti, setä ja täti sekä
-kaikki muut ihmiset näkisivät ja ihmettelisivät.
-
-He ottivat vanhan tavaralaatikon ja laittoivat siihen mukavat penkit,
-joilla heidän sopi istua. Sitte panivat he sinne hiekkasäkkiä painoksi
-ja vettä pulloon kuumuuden varalle. Tämä kävi kaikki helposti ja pojat
-olivat innoissaan.
-
-Mutta pahin oli vielä jäljellä. Laatikkoon piti saada sellaiset siivet,
-jotka sitä ilmassa kannattivat.
-
-Pojat päättivät tehdä siivet laudasta. Heidän mielestään pitäisi niillä
-olla sama muoto, kuin myllyn siivillä. Ja niin he rupesivat työhön.
-
-Tuli ilta ja pojat menivät nukkumaan. Nukkuessaan näki Erkki unta. Hän
-purjehti ilmapallossa, joka keinui korkealla pilvien yläpuolella. Ja
-siinä ilmapallossa oli siivet aivan kuin myllyssä ja ne raksuttivat ja
-ratisivat pyöriessään.
-
-Matti myöskin näki unta. Hän ratsasti hevosella pilvien läpi ja hevosen
-kaviot iskivät tulta ja sieramista puhalsi sakeata savua, josta sitte
-uusia pilviä muodostui.
-
-Kun pojat aamulla heräsivät, kertoivat he toisilleen unensa. Se oli
-merkillinen uni. Siitä oli varmaan oleva seurauksia. Ja yhä suuremmalla
-innolla ryhtyivät he työhön.
-
-Ensimäiset siivet, jotka he olivat tehneet, olivat aivan liian pienet.
-Ruvettiin siis uusia tekemään. Aina välillä kävivät pojat kuitenkin
-istumassa laatikossa ja katselemassa hauskoja hiekkasäkkejä.
-
-Jos he keksisivät ilmalaivan, tulisivat he kuuluiksi koko kylässä. Se
-oli hauska juttu.
-
-Ja sitte tuotaisiin heille lahjoja ja kouran kokoisia omenoita. Jos
-kuningas saisi asiasta tietää, niin lahjoittaisi hän varmaan Erkille
-hevosen ja Matille aasin.
-
-Erkki ratsastaisi hevosellaan kultavuorelle ja toisi isälle tyynyn
-kokoisen kultamöhkäleen ja Matti matkustaisi aasilla itämaille ja
-hakisi sieltä jalokiviä ja hohtavia helmiä.
-
-Sitte olisi kaikilla niin hauskaa. Äiti antaisi lapsille joka päivä
-omenapuuroa, muuramihilloa, marjamaitoa ja sokeroituja mesikoita.
-
-Se olisi hauska juttu.
-
-Mutta siivet eivät tahtoneet valmistua. Joskus tulivat ne liian
-kapeiksi, joskus liian leveiksi, joskus olivat ne liian pienet, joskus
-liian paksut.
-
-Siinä oli myös paha pula, että minne ne sitten kiinnitetään. No,
-niin! Siitä pulasta päästiin sillä, että lyötiin tanko laatikon
-päälle poikkipuolin, siihen pantiin sitte reikä, johon siipien tanko
-istutettiin.
-
-Siivet tulivat lopullisesti valmiiksi. Ne pyörivät tuulessa mainiosti.
-Pojat istuivat laatikossa ja odottivat, että milloinka se lähtee
-liikkeelle. Mutta ei se lähtenyt. He koettivat hiukan töykätä sitä irti
-maasta, mutta se istui kuin naulattu.
-
-Pojat nousivat pois laatikosta ja koettivat nostaa sitä paikasta
-toiseen. Silloin se läksi, jopa oikein hyvästi.
-
-Pojat ihmettelivät, että mikähän siinä on, kun ei se lennä, vaikka
-voisi. Kyllä he ainakin sen sijassa lentäisivät tuolla puiden latvojen
-tasalla. Ja he arvelivat, jos se ilman hiekkasäkkiä läksisi liikkeelle.
-Hiekkasäkit otettiin sitte pois ja pojat menivät jälleen laatikkoon
-istumaan. He odottivat kunnes tuuli puhalsi oikein voimakkaasti.
-
-Kun sitte tuulen viima saapui, ponnistivat pojat jaloillaan ja olivat
-jännityksessä. Siivet pyörivät, niin että kolina kuului, laatikko
-rusahteli ja rasahteli pari kertaa, mutta ei lähtenyt liikkeelle.
-
-Silloin arvasivat pojat, että siinä vielä oli joku vika. Sillä jos
-se olisi ollut oikea keksintö, niin silloin se olisi kyllä maasta
-kohonnut, vaikka siinä olikin vaan tuollaiset tavalliset myllyn siivet.
-
-Niin, joku vika siinä sentään mahtoi olla. Se oli selvä. Ja tänä
-päivänä pojat vielä miettivät, mikä vika siinä mahtaa olla.
-
-
-
-
-OPPILAILLENI
-
-
-    Raikkahasti vastatkaa
-    Että seinät kajahtaa!
-    Joll' on reipas, raitis mieli,
-    Sill' on myöskin selvä kieli.
-
-    Suorana te seisokaa,
-    Päänne pystyyn nostakaa.
-    Nuoret ei voi, kansan vapaan,
-    Seista vanhuksien tapaan.
-
-    Työnne kunnoin täyttäkää!
-    Maailmalle näyttäkää,
-    Että, ken on suora, rehti,
-    Täällä kauimmaksi ehti.
-
-
-
-
-NUORUUS
-
-
-    Tanssi, tanssi tyttönen,
-    Pyöri nuorten kanssa!
-    Elämäsi, vasta onpi
-    Aamuruskollansa.
-
-    Tanssimasta mikään vielä
-    Sinua ei estä;
-    Suutar' uudet kengät tekee
-    Jos ei vanhat kestä.
-
-
-
-
-EKSYKSISSÄ
-
-
-    Perho pieni, valkosiipi
-    Lensi kukkasissa.
-    Poika pieni, valkotukka
-    Kulki eksyksissä.
-                 "Perho pieni, valkosiipi,
-                 Siipes mulle anna!"
-                 Lausui poika. Perho vastas:
-                 "Ei ne sua kanna."
-    "Pienin olen perhosista,
-    Siivet pienet mulla.
-    Mutta sulle oppahaksi
-    Voin mä heti tulla."
-                 Oppahaksi otti poika
-                 Perhon metsätiellä.
-                 Puitten takaa aukes pelto:
-                 Koti oli siellä.
-
-
-
-
-IHMEELLINEN SILTA
-
-
-Aurinko paistoi ulkona lämpimästi, mehiläiset ja kärpäset surisivat
-kukkasissa, ilma oli tyyni, hienoa auerta nousi metsien takaa.
-
-Tuvassa oli tuoreen lämpöisleivän hajua. Äiti veti juuri leipiä uunista.
-
-Pikku Anni juoksi tupaan. Hän pyysi äidiltä lämpöisleipää.
-
-"Tuossa on", sanoi äiti ja viilsi kuumasta leivästä palasen. "Kun olet
-syönyt, niin saat mennä Mansikkaniemelle Ullamummolle lämpöisleivän
-viemään."
-
-Mitään hauskempaa ei Anni tietänyt. Ullamummo oli hänen paras
-ystävänsä. Kaikista hauskimmat olivat retket hänen luokseen. Annin
-mielestä asui Ullamummo hirveän kaukana: ensin meni tie peltojen
-poikki, sitte metsän läpi, sitte joen yli siltaa pitkin, sitte lehdon
-kautta -- ja sen takana oli sievä mökki, jossa Ullamummo asui. Se
-oli niin pieni ja matala, niin matala, että melkein ulottui kädellä
-kattoon. Mutta Annista se oli niin soma, että siellä hän vasta oikein
-hyvin leikkiä osasi.
-
-Lämpöisleipä kainalossa läksi Anni juoksemaan kotirinnettä alas. Tie
-oli tyhjänä, ei näkynyt vastaantulijoita. Metsänkohdalla tuntui ilma
-niin raukaisevalta. Anni istui tien penkereelle lepäämään ja piti
-leipää sylissään. Hiukan levättyään lähti hän taas matkalle.
-
-Kaartuen nousi silta ylös maantienpinnasta. Kun Anni oli noussut siltaa
-pitkin joen keskikohdalle, pysähtyi hän. Silta oli murtunut rikki.
-Aallot vierivät vinhaa vauhtia jokea alaspäin ja aukko oli hirvittävän
-leveä.
-
-Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kotiin. Kotona kertoi Anni äidille
-koko ihmeellisen tapauksen. Äiti ensin hämmästyi ja ihmetteli, mutta
-sitte ei oikein käsittänyt, kuinka sellainen olisi voinut näin tyynellä
-ja sateettomalla ilmalla tapahtua. Ehkä oli lapsi pelännyt.
-
-Hän läksi saattamaan Annia sillan yli.
-
-Kun he olivat joen keskellä, oli silta aivan ehyt. Ei lastuakaan ollut
-poissa.
-
-"Kuinkas Anni äitiä narrasi" kysyi äiti.
-
-"Ei Anni narrannut", sanoi Anni ja katsoi suurilla silmillään äitiin,
-"mutta silta oli äsken poikki. Kyllä Jumala sen tietää."
-
-Äiti sai kyyneleet silmiinsä eikä puhunut sen enempää. Sillan toiselta
-puolen palasi hän kotiin ja Anni sai mennä yksin Ullamummon luo.
-
-Vasta iltapuolella läksi pikku Anni paluumatkalle Ullamummon luota.
-Iloisena asteli hän tietä pitkin. Mutta kun hän tuli sillalle, oli
-silta poikki samasta paikasta kuin ennenkin. Anni kumartui katsomaan
-revennyttä aukkoa. Hän näki sillan arkkujen ulottuvan kauas mustaan
-syvyyteen. Hän näki miten hirvittävän leveä aukko oli. Hän ei päässyt
-siitä ylitse.
-
-Anni palasi Ullamummon luo ja kertoi hänelle koko asian. Ullamummo
-kuunteli; heti kuultuaan, läksi hän saattamaan lasta kotiin.
-
-Hän vei Annin tupaan asti ja kun hän jäi kahden kesken Annin äidin
-kanssa, sanoi hän: "Lapsella on arka luonto. Pidä lasta silmällä.
-Suojele sitä, ettei vaan joudu vaaraan!"
-
-Pihalla istui Anni ja puheli kukkasten kanssa. Hän oli itse antanut
-kukkasille ja linnuille nimet oman käsityksensä mukaan. Ja nurmikko
-oli hänelle niin hyvä. Sitä hän silitti kädellään. Taivaalla näki hän
-Jumalan laivojen purjehtivan suurin valkoisin purjein. Kaikki oli niin
-ihmeellistä ja niin ihanaa.
-
-Pihalla oli harmaa kivi. Se oli niin viisas ja vanha. Aivan kuin
-Ullamummo. Sille hän kertoi suuresta sillasta ja syvästä joesta sillan
-alla. Ja hän silitti kiveä kädellään. Kivi oli niin hyvä. Kivi ja
-kukkaset eivät voineet nähdä jokea, mutta linnut kävivät siellä ja
-kastelivat veteen siipiään.
-
-Kului kesä, kului syksy ja talvi ja tuli uusi kevät. Anni oli nyt
-kuuden vuoden vanha. Hän oli niin terve ja virkeä. Kaikki pitivät häntä
-jo aikaihmisenä.
-
-Eräänä päivänä ennen juhannusta katosi Anni kotoa. Äiti luuli hänen
-menneen Ullamummon luo, mutta kun ei lasta illallakaan kotia kuulunut,
-läksi äiti häntä hakemaan.
-
-Seuraavana päivänä löydettiin pikku Annin ruumis keskeltä jokea
-suurimman sillan arkun viereltä.
-
-
-
-
-LASTEN ILOT
-
-
-    Pimpeli, pampeli pihan poikki
-    Nyt me mennään marjaan.
-    Sitte sieltä metsän halki
-    Ahon yli karjaan.
-
-    Kilkattaa jo karjan kellot
-    Musta lehmä ammuu.
-    Kohta menee taivas pilviin,
-    Aurinko jo sammuu.
-
-    Kuuma onpi nuttu päällä,
-    Täytyy mennä uimaan.
-    Sitte syödään evähiä
-    Kovan nälän tuimaan.
-
-    Väsymys jo alkaa tulla.
-    Älä veikko juokse!
-    Nyt on paras lähteä jo
-    Oman äidin luokse.
-
-
-
-
-HALTIJAT
-
-
-Ennen, vanhaan aikaan, kuuluu haltijoilla olleen asuntonsa korkean
-Kivimäen sisässä. Sen mäenhän kaikki tuntevat. Sieltä asunnostaan
-olivat hyvät haltijat tulleet ihmisasunnoille ja joskus oikein ihmisten
-ystäviksi. Ihmiset kun siihen aikaan niin luottivat haltijoihin, niin
-haltijatkin kaikella tavalla auttoivat heitä.
-
-Mutta haltijoiden luokse Kivimäen sisään ei kukaan päässyt. Kyllähän
-sinne olisi se päässyt, joka olisi löytänyt ihmeellisen punaisen kukan,
-jonka reunat olivat kultaa, mutta sitä ei kukaan löytänyt. Moni vanha
-mummo oli elämänsä loppuiän sen etsimiseen pannut, mutta turhaa se oli.
-Ei sitä löytynyt vaikka olisi tulen ja neulan kanssa hakenut.
-
-Kerran oli eräs pikkunen tyttö, Marjatta nimeltään, ollut Kivimäen
-juurella marjoja poimimassa. Hän oli kukan löytänyt ja samassa oli
-Kivimäki avannut vaskiset ovensa. Marjatta oli astunut sisälle ja
-tullut komeaan saliin, jossa sata valkoista hevosta kultaisista ja
-hopeisista seimistä söi. Sitte oli Marjatta astunut eteenpäin ja tullut
-toiseen saliin, jossa haltijat pöydän ympärillä istuivat. He olivat
-kaikki vanhoja miehiä, joilla oli pitkät, valkoiset parrat, punaiset
-takit ja kultakruunut päässä.
-
-Yksi haltijoista oli viitannut Marjattaa luoksensa ja antanut hänelle
-pöydältä hopeaisen kupin, jossa oli makealle maistuvaa juomaa. Mutta
-Marjatta oli ruvennut pelkäämään ja juossut vaskisesta ovesta ulos.
-
-Juostessaan oli hän pudottanut sen punaisen, kultareunasen kukan, jolla
-oli niin ihmeellinen voima.
-
-Heti kun Marjatta oli kotia tullut, olivat hänen vanhempansa lähteneet
-Kivimäen juurelle ihmeellistä kukkaa etsimään. Mutta eivät löytäneet.
-Eikä kukaan ole sitä senperästä löytänyt tähän päivään asti.
-
-
-
-
-NUORI KALASTAJA
-
-
-    Kun myötätuulessa purjehdin
-    On lystiä kyllä retki.
-    Mä unhoitan kaikki murehet
-    Ja vastukset vastaisetki.
-
-    Ja purje paisuvi pullolleen,
-    Yli aaltojen venhe viiltää,
-    Ja taivas hehkuvi hellemmin
-    Sen aalloilla kullat kiiltää.
-
-    Mä ruorissa istun ja katsastan
-    Kun karit kaukana hohtaa;
-    Mä ruoria köytän kiinnempään
-    Kun tuuli purjeita pohtaa.
-
-    On hauska laskea myötäiseen
-    Kun purjeet on paisuksissa,
-    Kun kaukana ranta häämöittää
-    On satama tiettävissä.
-
-    Vaan missä tarmoa tarvitaan,
-    Se hauskempi vielä on retki.
-    On hauskempi olla ruorissa
-    Kun matkall' on vastaisetki.
-
-    Kun vastahan aalto hyökähtää
-    Ja purren pystyhyn tempaa,
-    Niin ruori kysyvi käskijää,
-    Sen tarmoa tulisempaa.
-
-    Yli pursi keinuvi kuohujen,
-    Sen saumat ääniä antaa.
-    Vaan aallot kahtia halkeillen
-    Ne purtta vimmoin kantaa.
-
-    Tuo hyrsky hurjasti hyökältää
-    Ja ruorin raksavi lauta.
-    Mun purteni, purteni, kuinka käy?
-    Tää liekö jo meille hauta?
-
-
-
-
-KOIVUN LASTUT
-
-
-Eräs työmies kulki metsäistä tietä pitkin kirves olallaan. Oli
-iltahämärä. Kaukaa alkoi kuulua ratasten kolina ja vähän ajan kuluttua
-ajoi häntä vastaan nuori talonpoika kauniilla hevosella. Juuri kun
-hevonen tuli miehen kohdalle pelästyi se, hyppäsi pystyyn ja työnsi
-kärryt tienraviin. Talonpoika putosi kärryistä ja pyörät menivät rikki.
-
-"Olkoon", ajatteli työmies ja aikoi mennä menojaan.
-
-"Auttakaa!" huusi talonpoika.
-
-Työmies riensi heti avuksi. Särkyneet kärryt vedettiin ojasta ja
-hevonen sidottiin puuhun kiinni.
-
-"Teillä on kirves", sanoi talonpoika. "Te voitte minua auttaa, jos vaan
-tahdotte."
-
-Työmies meni hakkaamaan koivun tienvierestä ja alkoi korjata kärryjä.
-Se olikin pian tehty, sillä mies oli taitava.
-
-Kun kärry oli korjattu ja hevonen valjastettu, nousi talonpoika
-kärryihin.
-
-"Te olette auttanut minua hädän hetkellä ja minä kiitän teitä! Mutta
-minulla ei ole rahaa teille antaa. Ottakaa noita lastuja mukaanne
-kotiinne vietäväksi. Se olkoon teidän palkkanne."
-
-Työmies katseli kun talonpoika ajoi tiehensä. Sitte kumartui hän
-ottamaan kirvestään, hymyili itsekseen ja pisti taskuunsa pari koivun
-lastua lapsilleen vietäväksi.
-
-Kun hän tuli kotiin olivat lapset jo nukkumassa. Hän otti lastut
-taskustaan heittääkseen ne pois. Mutta lastut olivatkin kultaa.
-
-Mies heitti kultalastut pirtin penkille ja juoksi metsätielle hakemaan
-enempi sinne jääneitä lastuja. Hän kokosi niitä sylillisen. Kun hän toi
-ne pirttiinsä, olivat ne vaan tavallisia koivun lastuja.
-
-Mutta ensin tuodut lastut olivat puhtainta kultaa.
-
-
-
-
-ALAKULOISELLE TOVERILLE
-
-
-    Tule Matti, tuiskuhun, pakkaseen
-    Siellä tarmoa tarvitaan!
-    Tule hangen pinnalle kilpailuun,
-    Siellä puhtisi punnitaan.
-
-    Tule Matti, ilohon ilman tään,
-    Siellä surusi haihtuu pois!
-    Tule, kiidä pinnalla kirkkaan jään.
-    Sepäs onnea sulle tois!
-
-    Älä Matti murjota nurkassas
-    Ja hautele ikävääs.
-    Tule mukaan, virkistä itseäs
-    Ja uudista elämääs!
-
-
-
-
-JURKO JÄTTILÄINEN
-
-
-Ennen muinoin eli Suomessa suuri jättiläinen. Hän oli niin vanha,
-ettei kukaan voinut laskea hänen ikäänsä. Hän asui Suomen synkimmässä
-korvessa, suurten järvien ja laajojen soiden takana.
-
-Ihmiset olivat häntä harvoin nähneet. Jos kulkivatkin joskus
-sillä metsän perukalla luulivat he jättiläistä sammaltuneeksi
-vuorenselänteeksi ja astelivat rauhassa hänen ylitseen.
-
-Ja jättiläinen heidän tuskin kulkevan huomasi. Pyyhkäsi joskus vaan
-suurella kädellään heidän pieniä jälkiään. Mutta ihmiset luulivat, että
-se oli tuuli, joka humisi vuoren kupeella.
-
-Kerran vuodessa nousi jättiläinen syömään. Mutta silloin söi hän hyvän
-aterian: kolme lehmää, viisitoista lammasta ja neljän ruishalmeen
-kypsyneet tähkäpäät. Tämä tapahtui aina syksyllä.
-
-Mutta seuraavana kesänä tuli hänelle kova jano ja hän joi pari, kolme
-järvellistä vettä, niin että järvet kuivuivat melkein lätäköiksi ja
-ihmiset olivat suuressa veden puutteessa.
-
-Kerran oli talvella kova pakkanen. Jättiläisen ruumis alkoi jäätyä. Hän
-nousi silloin ja kokosi risuja tehdäkseen valkean. Komeita mäntyjä ja
-naavaisia korpikuusia taitteli hän metsästä sormillaan, niinkuin lapset
-taittelevat kedolta kieloja tahi orvokkeja.
-
-Hän sytytti tulen palamaan ja liekit leimusivat taivaalle pimeässä
-talviyössä.
-
-Ihmiset katsoivat taivaalle ja sanoivat: "Revontulet siellä palaa!"
-
-Kerran talvella teki karhu pesänsä jättiläisen kainaloon. Karhulla oli
-suuri perhe. Jättiläinen makasi liikkumatta koko talven ja karhun pojat
-kasvoivat hyvässä turvassa.
-
-Kevättalvella tuli metsämies ja löysi karhun pesän. Hän meni hakemaan
-tovereja, että saisi karhun ammutuksi. Mutta kun he tulivat paikalle,
-eivät he enää löytäneetkään mitään. Jättiläinen oli liikahuttanut
-käsivarttaan ja peittänyt jäljet.
-
-Jättiläinen tuli vanhaksi. Hänen partansa muuttui harmaaksi ja tukka
-tunkeutui syvälle maan sisään.
-
-Kun tuli syksy, ei hän jaksanutkaan enää nousta syömään. Kun tuli kesä,
-ei hänellä enää ollutkaan jano.
-
-Kun tuli talvi, jäätyi hän suureksi kalliomöhkäleeksi, josta ei ollut
-enää kellenkään iloa.
-
-Sellainen oli satu Jurko jättiläisestä Suomen salolla.
-
-
-
-
-KESÄN IHANUUS
-
-
-    Vadelmia, vaapukoita
-    Meheviä, mainioita
-    Kalle, Katri, Tiina, Toimi
-    Pensaikosta kilvan poimi.
-    Sirkka lauloi nurmikolla,
-    Halli haukkui kartanolla;
-    Pikku linnut liitäissänsä
-    Virittivät virsiänsä.
-    Viljaa kasvoi kodin pellot,
-    Haassa helkkyi karjan kellot.
-    Leppoisata ilma lauha,
-    Yli seudun Herran rauha.
-
-
-
-
-VIISASTELEVA POIKA
-
-
-Oli kerran tuohesta mökki. Mökissä asui ukko. Ukolla oli akka. Akalla
-oli poika.
-
-Poika oli viisastelija. --
-
-Pojalla oli harmaat kintaat. Poika meni mökistä pihalle kintaat
-kädessä. Kuu paistoi taivaalla. Poika katseli kuuta, huusi: hei! ja
-heitti kintaansa ilmaan.
-
-Kintaat lensivät puuhun. Poika etsi ja etsi, mutta ei löytänyt.
-
-Tuli yö. Tuli päivä. Poika kiipesi puuhun katsomaan kintaita, mutta ei
-löytänyt mitään.
-
-Ukko tuli tuvasta ulos.
-
-"Mitä etsit?" kysyi hän.
-
-"Kahta harmaata!" vastasi poika.
-
-"Tuolla ovat!" sanoi ukko ja viittasi puuhun.
-
-Poika katsoi. Siellä istui kaksi varista.
-
-Poika meni tupaan. Pöydällä oli puukko. Poika otti sen ja meni rantaan.
-Järvellä ui sorsa. Poika katsoi sitä. Se oli kaunis. Poika huusi: hei!
-ja heitti puukon järveen.
-
-Akka tuli rantaan.
-
-"Mitä järvestä etsit?" huusi hän pojalle.
-
-"Kiiltävätä, kuultavata!" vastasi poika.
-
-"Tuolla on!" sanoi akka ja näytti uiskentelevata särkeä. -- --
-
-Pojan tuli kerran nälkä.
-
-"Leikkaa leipää!" sanoi ukko.
-
-"Eihän mulla ole särkeä!" sanoi poika.
-
-"Mitä hulluttelet!" torui ukko. -- --
-
-Talvella tuli pakkanen. Pojan käsiä paleli.
-
-"Ota kintaat käteesi!" sanoi akka.
-
-"Enhän minä variksia kiinni saa!" sanoi nauraen poika.
-
-Akka kutsui ukon tupaan.
-
-"Poika on sekaisin", sanoi hän.
-
-"Kyllä minä sen tiedän", sanoi ukko.
-
-"Miksi et ole mulle sanonut!" huusi akka.
-
-"Onhan aikaa vieläkin", sanoi ukko. Akka suuttui. Ukko suuttui kanssa.
-Akka tuuppasi ukkoa. Ukko tuuppasi akkaa. Tuohesta tehty tupa hajosi.
-
-Ja siihen se satu loppui.
-
-
-
-
-VILLE VALKONEN
-
-
-    Mä olen Ville Valkonen
-    Ja tulen hiihtämästä.
-    Mä olen kymmenvuotinen
-    Kotoisin Mäntsälästä.
-
-    Mä olen Ville Valkonen
-    Ja olen koululainen.
-    On lupa-aika hupainen --
-    Myös lukuaika vainen.
-
-    Mä olen Ville Valkonen,
-    On mulla turkki yllä.
-    Mä kanssa koulupoikien
-    Jo kilpaa hiihdän kyllä.
-
-    Mä olen Ville Valkonen.
-    Niin, kerran, kukatiesi
-    Voi kuluttua vuosien
-    Minusta kasvaa miesi.
-
-
-
-
-METSÄLAMMEN SALAISUUS
-
-
-Ilma oli tyyni. Hiljaisuus vallitsi luonnossa. Valoisa oli kesäyö.
-Mutta lehtojen siimeksessä liikkuivat luonnon hengettäret ja hongikon
-hiljaisessa puolihämärässä, vanhojen sammaltuneiden kantojen päissä,
-istuivat haltijat jutellen äänellä, jota ei ihmiskorva kuule.
-
-Nuori poika kulki tietä pitkin, joka vei nummien yli ja hongikon poikki
-pienelle, salatulle metsälammelle. Sinne tultuaan istahti poika kallion
-kivelle katselemaan pehmoista usvaa, joka nousi rannan ruohikosta.
-
-Kuta kauemmin poika usvaa katseli, sitä selvemmin huomasi hän, että
-usvan keskellä liikkui eläviä olentoja. Hän näki, miten ne viittoivat
-käsillään, huitoivat hunnuillaan ja kutsuivat poikaa luoksensa. Mutta
-poika epäili heitä. Siksi ei hän heitä lähestynyt.
-
-Yhä tiheämmäksi kävi usva. Se saapui jo rannan kiville ja tunkeutui
-läheiseen lehtoonkin. Mutta poika näki, miten usvan keskellä keijuili
-kaunis impi valkoisiin huntuihin verhottuna. Hänen kultaiset kutrinsa
-liehuivat ilmassa ja silmissä näkyi outo välke.
-
-Rannan ruohikossa impi väikkyi, viittoi kädellään ja huusi pojalle:
-"Tule, pelasta minut! Olen tehnyt pahaa. Olen kirouksen alainen. Tule,
-pelasta minut! Olen onnetoin!"
-
-Mutta poika ei mennyt, sillä hän pelkäsi vedenneitoja.
-
-"Tule! Koske kädelläsi suortuviini, niin olen pelastettu! Kosketa
-minua, niin olen vapaa!"
-
-Mutta poika ei mennyt, sillä hän ei uskonut vedenneitoihin.
-
-"Sadan vuoden kuluttua saan aina nousta näkyviin aalloista", puheli
-vedenneito. "Jollei kukaan minua pelasta, saan palata takaisin
-vankilaani metsälammen alla."
-
-"Kuinka kauan rangaistuksesi kestää?" kysyi poika.
-
-"Se voi kestää kauan, sillä se on kummallinen."
-
-"Kerro", sanoi poika.
-
-"Kun aina sadan vuoden perästä saan kohota aalloista, voipi joku nuori
-poika koskettamalla minua, pelastaa minut kirouksesta. Mutta kerran on
-tuleva minulle kuitenkin varmasti vapahdus. Tähän rannalle on tuulen
-tuomista siemenistä kasvava komea hongikko. Siihen hongikkoon tulee
-mies, hakkaa sen alas ja rakentaa hongista uuden tuvan. Tässä tuvassa
-syntyy poika. Se poika varttuu mieheksi ja rakentaa veneen. Kesäyönä
-menee hän sillä veneellä soutelemaan tälle lammelle. Hän pelastaa
-minut. Silloin on rangaistukseni aika lopussa. Silloin tulee minulle
-vapaus..."
-
-Ihmetellen kuunteli nuori poika rannalla tätä kertomusta ja katseli
-usvan keskellä keijuilevaa impeä. Ja kertomus jatkui ja jatkui, mutta
-ääni hiljeni niin, että ei sanoja voinut enää eroittaa.
-
-Usva siirtyi kauemmaksi, immen kuva hälveni näkyvistä. Metsälammen
-pinta kirkastui ja pilvien kuvat alkoivat siinä välkähdellä. Luonnon
-yli liiteli kesäisen aamun lempeä hengetär.
-
-Yön unelmat olivat poissa.
-
-
-
-
-NAAPURIN LASTEN JUHLAT
-
-
-    Juhla on meillä;
-    Eip' ole teillä!
-    On keitoksia
-    Ja makeisia,
-    On leivoksia
-    Ja sokeria.
-    On rinkilöitä
-    Niin mainioita,
-    On jälkiruokia
-    Ihanoita!
-
-    On meillä jauhoja,
-    Taikinata,
-    Ja ryytimaustinta
-    Hienoimpata,
-    On pippuria
-    Ja neilikkata.
-    On leivinpöytänä
-    Suuri lauta
-
-    Ja jauholaarina
-    Hiekkahauta.
-    On varastoinamme
-    Kuusten juuret,
-    Ja siellä puodit
-    On somat suuret.
-    Ei puutu vettä,
-    Ei ryyninjyvää,
-    On kaikki halpaa
-    Ja kaikki hyvää.
-
-
-
-
-AARTEEN KAIVAJAT
-
-
-Hannu ja Kalle olivat hyvät ystävät. Heidän kotinsa olivat vierekkäin
-ja yhdessä he aina kulkivat kouluun. Yhdessä he myöskin vapaahetkinä
-leikkivät ja yhdessä talvi-iltoina lukivat satuja.
-
-Kevätpuoleen he hyvin hartaasti odottivat koulun loppumista, sillä
-heillä oli suuria tuumia mielessä. He aikoivat kesäluvalla hakea maasta
-aarretta.
-
-Ja kun kesä vihdoin tuli, silloin Hannu ja Kalle virkeällä mielellä
-kävivät työhön käsiksi. He tarkastelivat seudun kodin lähistöllä,
-merkitsivät jokaisen omituisen kuopan maanpinnassa ja panivat mieleensä
-jokaisen omituisen kallion kolon. Sitte he kuokka ja lapio olallaan ja
-pitkä, ohut rautatanko kädessään joka aamu lähtivät työhön aarretta
-etsimään.
-
-Mutta kesä kului, eivätkä pojat löytäneet mitään. Into rupesi
-laimenemaan ja unelmat hälvenemään. Yksi viikko oli jälellä lupa-aikaa.
-Turha oli enää mennä aarteen hakuun. Ei sieltä kuitenkaan mitään tulisi.
-
-Kesäpäivä oli kuuma. Hannu ja Kalle läksivät uimaan. Järven pinta oli
-aivan tyyni, hiekka kimalteli rannalla.
-
-Pojat makasivat hiekassa ja hakivat timantteja. Kauniita olivat pikku
-kivet, mutta timantteja eivät ne olleet. Ja taas juoksivat pojat
-veteen. Hannu ui etäälle, mutta Kalle pysytteli lähempänä rantaa. Kun
-hän siinä kirkkaan hiekkapohjan yli uiskenteli, näki hän pohjassa
-jotain, joka hohti hopealle. Hän huusi Hannua luoksensa.
-
-Hannu sukelsi pohjaan ja koetti nostaa esinettä pohjasta, mutta se
-oli lujassa. Hän koetti uudelleen ja yhä uudelleen. Vihdoin hän nousi
-pinnalle, kainalossaan suuri kiven möhkäle.
-
-Kun kivi tuli kuivalle maalle niin huomasivat pojat, että se oli suuri
-pallo toisiinsa kiinni tarttuneita vanhoja rahoja.
-
-Pojat kantoivat kiven kotiin. Siellä murrettiin kivi rikki. Silloin
-huomattiin, että se oli suuri aarre. Se sisälsi ison määrän rahaa
-vanhalta roomalaiselta ajalta. Siinä oli arvokkaita, harvinaisia
-rahoja, jotka olivat verrattain hyvin säilyneet.
-
-Hannu ja Kalle saivat löydöstään palkinnoksi tuhannen markkaa, joka ei
-olekaan pikku summa kahdelle koulupojalle.
-
-Tämä satu on tositapaus.
-
-
-
-
-PIAN
-
-
-    Nyt on meillä elokuu,
-    Pian alkaa koulu.
-    Pian syksy pimenee,
-    Sitte tulee joulu.
-
-    Nyt on meillä tammikuu,
-    Pian loppuu lupa.
-    Pian päivä valkenee
-    Tulee kevät hupa.
-
-    Nyt on meillä kesäkuu,
-    Pian päivä paistaa.
-    Pian pienet herkkusuut
-    Marjojakin maistaa.
-
-
-
-
-KOTIMIES
-
-
-Kaukana Suomen sydänmaalla, siellä minne vaan kaitaset jalkapolut
-ohjaavat, oli pikkunen mökki. Tuuhea kuusimetsä seisoi mökin vieressä
-sitä pohjatuulilta varjelemassa, mutta etelän puolella oli aukeata
-lammikon rantaan asti. Peltoa oli vähän ja sekin kivikkoa. Laidunta oli
-laajalta, mutta mökin ainoa lehmä, Omenankukka, kierteli parhaastaan
-vaan mehevillä lammen rannikoilla.
-
-Oli kesäinen aamu. Ilma oli kuultavan kirkas. Luonnossa oli hiljaisuus.
-Ei liikahtanut tuuli.
-
-Pikku Johanna istui pirtin kynnyksellä ja katseli pääskysiä, jotka
-lentelivät lammen pinnalla kuvaansa katselemassa. Joskus ne suikkasivat
-siivillään niin lähelle tyyntä vettä, että aaltoja syntyi. Joskus ne
-kohosivat korkealle taivaalle ja ylistivät ääneen kaunista luontoa ja
-Jumalan kirkasta päivää.
-
-Pikku Johanna oli kotimiehenä. Isä oli työssä ja äiti oli Samulin
-kanssa mennyt taloon kahvia hakemaan. Taloon oli pitkä matka: ensin
-metsän läpi, sitte niityn poikki, sitte mäen yli, sitte suon vierustaa,
-sitte peltojen poikki -- ja siinä oli talo järven rannalla. Johanna
-muisti hyvin koko tien, muisti kivetkin tien varrella ja kaikki hyvät
-mustikkamaat. Ja sen talon Johanna muisti: korkean kaivon vintin ja
-punaisen kartanon -- ja sen suuren järven siinä vieressä. Johanna oli
-monta kertaa ollut isän ja äidin kanssa siellä -- jo silloin, kun ei
-Samulia vielä ollut. Nyt oli Samuli äidin mukana ja hän oli kotimiehenä.
-
-Johanna oli jo kuuden vuoden vanha.
-
-Kas, noita pääskysiä. Nyt ne kissaa härnäävät! Kissa kellii pihamaalla
-ja pääskyset kieppuvat ilmassa aivan lähellä ja huutavat: jo viep! jo
-viep!
-
-Missähän asti äiti nyt lienee? Jokohan on mäen päällä? Onkohan Samuli
-yhä äidin sylissä?
-
-"Kiss, kiss, kiss! Tuli tänne, tuli tänne, kiss, kiss, kiss!"
-
-Johanna juoksee kissan luo ja heittäytyy nurmelle sen viereen.
-
-"Kissi, kissi, kissi!"
-
-Kissa puskee häntä kylkeen ja otsaan. Johanna ottaa sitä jalasta. Kissa
-sylkäsee ja lähtee laukkaamaan.
-
-Missähän äiti nyt lie? Jokohan on suon reunassa? Onkohan Samulilla
-lysti?
-
-Johanna juoksee rantaan. Siellä hauki posahtaa ruohikossa pelosta.
-Toisella puolen lampea kilahtelee Omenankukan kello.
-
-"Omenankukka, minkä näköinen se lienee. Isä on sen nähnyt. Se oli
-isompi kuin mesikan kukka, sanoi isä. Omenankukka, omenankukka -- kunpa
-joskus saisin nähdä omenankukan!"
-
-Johanna kahlaa syvälle veteen. Ranta on liejukkoa. Äiti on kieltänyt
-kahlaamasta. "Vielä hukut", on äiti sanonut.
-
-Mitä jos hukkuisi? Äiti silloin itkisi ja isä. Ja mitä sanoisi Jumala?
-Jumala varmaan kieltäisi.
-
-Ei Johanna tahdo tehdä Jumalata vastaan. Kotona on nyt Jumala ja
-Johanna yksin. Jumala kyllä suojelee.
-
-Äitiäkin Jumala suojelee -- ja isää ja Samulia.
-
-Jokohan äiti on talossa? Saakohan Samuli sokeria emännältä?
-
-Johanna juoksee ylös rannasta; kissa siellä nyt tuvan portaalla
-venyttelee. Pääskynen sirkuttaa räystäällä: "minä pesin hansikkaat,
-panin saunan lasille kuivaan, sieltä vietiin, varastettiin, itse Kiesus
-herra tietää!"
-
-Laulun, pääskysten laulun on äiti Johannalle opettanut. Ja Johanna
-kuulee, että ne niin laulavat.
-
-Miksi ne panivat hansikkaansa saunan lasille?
-
-Tuossa mehiläinen keltakukissa pörisee. Kukat taivuttavat päitään sen
-painon alla. Prr, prr!
-
-Aurinko paahtaa niin mahdottomasti. Johanna menee saunan kynnykselle,
-jossa on varjoa.
-
-Jos äiti kohta tulisi! Jokohan äiti on puhunut emännän kanssa?
-
-Johanna tekee heinästä itselleen sormuksen -- äidilläkin on sormus.
-Hän tekee kaksi sormusta, kolme sormusta ja kaikki sormet täyteen
-sormuksia. Sitte hän rikkoo ne kaikki.
-
-Jos olisi rikas ja saisi monta sormusta! Silloin Johanna antaisi
-Samulillekin yhden -- tai kaksi.
-
-Johanna alkaa hyppiä ilosta. Kolmekin voisi hän Samulille antaa.
-
-Ja sitte hän rakentaisi äidille ja isälle uuden talon ja kirkkorattaat
-ja hevosen.
-
-Johannata janottaa. Hän juoksee lähteelle juomaan. Kissa juoksee
-jälestä.
-
-"Kissi, kissi, kissi! Tuossa on, juo nyt!"
-
-Kissa pistää turpansa veteen ja päristää, siristää käpäliään ja karkaa
-puuhun.
-
-Johanna taputtaa puun runkoa ja häristää kissaa. Sitte lähtee hän
-juoksemaan tupaa kohti.
-
-Johannata väsyttää. Kunhan äiti tulisi!
-
-Hän menee tupaan. Tupa on kuuma. Orrella on lehtikerppuja kuivamassa ja
-niistä levenee tupaan voimakas kevätmetsän tuoksu.
-
-Johanna katselee ulos ikkunasta. Hän rummuttaa lasiin ja hyräilee
-hiljaa. Hänen on äitiä ikävä. Kyyneleet pyrkivät silmiin.
-
-Hän juoksee sänkyyn ja painautuu heinätyynyn sisään. Hänen on niin
-lämmin ja ikävä. Hän vaipuu uneen.
-
-Kissa hiipii avonaisesta ovesta sisälle, katselee ympärilleen, hyppää
-pöydälle, kävelee penkkiä pitkin, menee sänkyyn, nuuskii Johannata --
-ja paneutuu nukkumaan Johannan viereen.
-
-Tuvassa on hiljaista. Seinällä vaan vanha kello raksuttaa.
-
-Ulkona paistaa päivä, kärpäset surisevat ja pääskyset raukeina virsiään
-visertelevät.
-
-Lammin rannalta kilahtelee Omenankukan vaskinen kello ja rannan
-ruohikossa kalat joskus posahtelevat.
-
-Kuusikko seisoo vakavana taustalla ja metsämökissä on ihanan kesäisen
-päivän raukaiseva rauha.
-
-
-
-
-EVA KIIKUSSA
-
-
-    Hei, kiikkuni, hei,
-    Ei pelkoa, ei!
-    Mä lintujen lailla
-    Käyn ilmojen mailla.
-    Ei pelkoa, ei,
-    Hei kiikkuni, hei!
-
-    Hei, kiikkuni, hei,
-    Ei pelkoa, ei!
-    Mä hauskasti heijaan,
-    Jo latvoihin leijaan.
-    Ei pelkoa, ei,
-    Hei kiikkuni, hei!
-
-
-
-
-KEVÄÄLLÄ
-
-
-Ilmassa on keväinen tunnelma. Se on raitista, mutta samassa
-raukaisevaa. Aurinko häikäisee valollaan pimeyteen tottuneita ja
-hyväilee lämmöllään pakkaista kärsineitä.
-
-Kevään hengetär liitää hymyhuulin pohjolan perille. Se tietää varmasti,
-miten häntä kaihoten kaivataan, avosylin odotetaan. Se tuntee pohjolan
-kukkulat ja kummut, järvet ja virrat, se tuntee pohjolan asukasten
-mielet. Ja siksi se liitää hymyhuulin pohjolan perille.
-
-Ilmassa on keväinen tunnelma. Tuuli hyväilee poskea, metsä tuoksahtaa
-mullalle ja pihkalle. Siellä ja täällä näkyy vähäisiä lumen jätteitä
-mustina ja likaisina mäkien pohjoisilla rinteillä. Ruskeasta
-kuloheinästä kohoaa sinivuokkoja ja keltakukkasia. Tuntuu kuin olisivat
-ne heränneet liian aikaisin. Eihän vaan viene niitä pohjolan kevään
-yöhalla.
-
-Tuolla jo visertää lintu puussa, visertää taas ja odottaa vastausta.
-Turhaan. Ääni kajahtaa kirkkaana lehdettömien puiden seassa, mutta
-vastausta ei vielä kuulu. Liekö vastaaja eksynyt kutsujasta?
-
-Puro lirisee rinnettä alas, vieden mukanaan irtonaista roskaa, jota
-ei sen varsilla ole tarvittu. Puunpalaset, lastut, lehdet ja korret
-hyppivät iloisina veden muassa mättäältä mättäälle, kiveltä kivelle.
-"Onhan kevät", miettivät ne, "totta meitäkin jossain tarvitaan", --
-ja tulevaisuuden toivoa laulaa keväisen puron viehättävä soitto.
-Ilmassa on keväimen tunnelma. Se kutsuu talven kahleista jäykistyneet
-ihmiset ulos raittiiseen ilmaan. Ruumis nuortuu, mieli kevenee,
-surut poistuvat. Terveys saapi voimaa jänteriinsä, ilmaa keuhkoihin,
--- hän ei tiedä minne voikaan mahtua tämä voima, jota koko olento
-uhkuu. Sairauskin näkee taas toivon tähden. Hänellekin tuopi luonnon
-herääminen uudistuksen tunteen. Hänessä paisuu toivo, niinkuin paisuu
-metsän reunassa seisovan koivun oksilla uusi lehti-silmukka.
-
-Tietä pitkin astelee pienoinen poika. Hän on kalpea ja laiha. Pukunsa
-on repaleinen ja likainen. Mutta iloisin kasvoin kulkee hän edelleen.
-Kevään tunne ihastuttaa häntä. Hän kuulee puron lorinan ja lintujen
-laulun, hän näkee uhkuvat lehtisilmut ja aukenevat sinivuokot. Hän
-tuntee lempeän tuulen hyväilevän poskeansa ja auringon lämmittävän
-kohmettuneita käsiänsä. Hän hypähtelee ilosta kulkiessaan yksinäistä
-metsäpolkua.
-
-Metsäpolku johtaa laajalle maantielle, joka on leveä ja tasainen, kuiva
-ja aukea. Aurinko paahtaa siinä vielä kuumemmasti ja iloiset purot
-lirisevät sen molemmilla puolin. Poikanen pyörähtelee ilosta maantiellä
-ja juoksee laulellen purolta purolle. Hän ei ole koskaan ennen ollut
-näin iloinen. Luonnon keväinen tunnelma on temmannut hänet mukaansa.
-
-Vähän matkan päässä mäen rinteellä tekee maantie mutkan. Poikanen
-juoksee sinne, nähdäkseen kauemmas tuntemattomalla tiellä. Tuuhean
-koivikon läpi jatkuu siellä maantie ruskeana juovana. Koivuissa on
-suuria lehti-silmuja, muutamat alkavat jo näyttää "hiirenkorvaa".
-Ilmassa on raitis tuoksu.
-
-Etäällä kajahtaa iloinen nauru. Joukko koulupoikia palajaa koulusta.
-Heillä on kirjat ja taulut kainalossa. He rientävät kukin kotiansa
-leikkiä laskien.
-
-"Kas, tuolla on kerjäläis-poika!" huutaa ratsutilallisen Aappo.
-
-"Heittäkäämme hänet ojaan ja uittakaamme tukkina!"
-
-Ja hän lähtee juoksemaan pannakseen aikomuksensa toimeen.
-
-"Aappo, Aappo!" huutaa hänelle maalarin Ville, "täällä on niin hyviä
-kiviä. Heittäkäämme häntä niillä, niin saamme nähdä mihin hänen
-repaleet saappaansa kelpaavat!"
-
-Ville rupeaa kokoamaan kiviä hattuunsa ja Aappo pysähtyy juoksussaan.
-
-"Ei, mutta viedään hänet meidän pellollemme variksen pelätiksi",
-ehdottaa vallesmannin Teutori, "vanha variksen pelätin on jo
-kaatumaisillaan!"
-
-Ja kaikki pojat räjähtävät nauramaan. "Variksen pelätiksi! Variksen
-pelätiksi!" huutavat he ja taputtavat käsiään. Rinnatuksin nyt kaikki
-lähtevät marssimaan uhattua pikku poikaa kohti.
-
-"Olkaa varoillanne pojat! Hän voipi purra teitä", varoittaa Teutori, ja
-pojat puristavat kätensä nyrkkiin ja näyttävät uhkaavilta.
-
-Kun poikaparvi saapuu lähemmä, syrjäytyy Matti tiepuoleen ja katselee
-puroa. Puro juoksee siinä suuren kiven kupeella valkoisessa sannassa ja
-muodostaa soman pienen pyörteen, jonka keskellä joukko kuivia lehtiä
-pyörii piiritanssissa. Koivussa, puron vieressä, visertää lintunen ja
-kaukaa metsästä kuuluu lehmän kello. Aurinko paistaa lämpimästi, ilma
-on niin kirkas.
-
-"Mikäs kerjäläispenikka siinä istuu?" huutaa Teutori Matille.
-
-"Matti minun on nimeni", sanoo Matti, katsellen puroa.
-
-"Pois tieltä! Puro on meidän!" huutaa Teutori.
-
-Matti nousee ojanvarrelta ja lähtee hiljaa ja äänettömänä astumaan
-edelleen.
-
-"Kas, sellaista pelkuria!" huutaa Teutori, potkaisten tieltä pieniä
-kiviä hänen jälkeensä. "Tulkaa tänne pojat, katselkaamme puroa!"
-
-Pojat tulevat hänen ympärilleen. He katselevat puroa, -- mutta ovat
-aivan ääneti. Iloinen mieli on poissa. Heillä ei ole mitään toisilleen
-sanottavaa.
-
-He nousevat puron varrelta maantielle ja katselevat jälelleen. Kaukana,
-lähellä tien mutkaa astuu pieni Matti, yksin ja väsyneesti. Hänen pieni
-ja laiha vartalonsa näyttää tuolla etäällä vielä pienemmältä.
-
-"Meidän olisi pitänyt antaa hänen pitää tuo puro. Hän oli vielä niin
-pieni", sanoo ratsutilallisen Aappo.
-
-"Niin olisi pitänyt", sanovat toiset, ja heidän poskilleen nousee
-häpeän puna.
-
-He astelevat kotiinsa noloina ja nyreällä mielellä.
-
-Ilmassa on keväinen tunnelma. Purot hyppelevät iloisina mättäältä
-mättäälle ja sinivuokot aukovat kukkiansa päivänpaisteisilla rinteillä.
-
-
-
-
-ELOKUULLA
-
-
-    Perhoset ilmassa liehuen liikkuu,
-    Lintuset oksilla keinuen kiikkuu,
-    Orava metsässä einettä syö,
-    Kukkaset tuulessa tunteja lyö.
-
-    Pilvien hiutale taivaalla häilyy,
-    Lammen pinnalla peilissä päilyy,
-    Sorsien laulelut salmella soi, --
-    Tuulonen tuttuja viestejä toi.
-
-    Ehtoo jo saapuvi, joutuvi ilta,
-    Taivaalla kaartuvi tähtien silta.
-    Taukovi leikki ja taukovi työ,
-    Kulkevi hiljaa kuutamo yö.
-
-
-
-
-MUMMOLAAN
-
-
-    Juokse, juokse joutuisaan,
-    Kohta tullaan mummolaan.
-    Siell' on hauska, hyvä olla,
-    Leikit monet kartanolla.
-    Mummo antaa sokeria
-    Sekä muita namusia.
-    Mutta kaiken lystin yli
-    Hauskin ompi mummon syli.
-
-
-
-
-KOKOUS
-
-(Yksinäytöksinen leikki)
-
-
-_Näyttämö:_ Yksinkertainen kokoushuone koulussa. Seinillä on
-maantieteellisiä ja luonnontieteellisiä kuvia. Keskellä lattiata on
-pöytä. Pöydällä on lamppu, vesikarahviini ja laseja. Pöydän ympärillä
-tuoleja.
-
-Näyttämö jonkun aikaa tyhjänä.
-
-Sisälle tulee Maija, laittelee tukkaansa, katselee tauluja seinillä ja
-hyräilee itsekseen: "Oi lumi tuiskuile, tee hauta minulle, tää sydän
-polttava jo etsii lepoa." Menee pöydän ääreen, kaataa vettä lasiin ja
-juo.
-
-ELLI: (astuu sisälle) Hui millainen koiran ilma! Ei voi silmiänsä pitää
-auki.
-
-MAIJA: Ikävää! Kyllä siellä on sellainen siivo, että oikein
-kauhistuttaa.
-
-ELLI: Vahtimestari oli niin vihainen, kun me tulimme. Hän sanoi, että
-me aina pidämme täällä pahaa siivoa.
-
-MAIJA: Mitäs vielä. Kyllähän nuo pienet roskat pian saapi pois
-lakaistuksi.
-
-ELLI: Voi, voi! Missä ne tytöt viipyvät! Ja viiden aikaan piti olla.
-
-MAIJA: Ne eivät koskaan tule ajoissa. Minkä runon sinä aiot lausua?
-
-ELLI: En minä vielä tiedä -- ylipäänsä: minä en osaa lausua.
-
-MAIJA: Oleppas olevinasi!
-
-ELLI: Enkä ole. Ihan totta! Minä en tahtoisi esiintyä.
-
-MAIJA: Siiri ja Aili soittavat alkusoiton ja Viljo pitää puheen. Kaikki
-ovat neljännen luokkalaisia. Kyllä meidänkin luokalta täytyy jonkun
-esiintyä. Lausu sinä pois vaan!
-
-ELLI: Niinkö tykkäät. Ehkäpä. Jos lausuisin "Pieni mierolainen". Tai
-mitä sanot "Varpusesta?"
-
-(Viljo ja Kaarlo tulevat, tervehtivät tyttöjä.)
-
-VILJO: Näinkö vähän täällä vasta on? Opettaja on jo eteisessä.
-
-OPETTAJA: (Astuu huoneeseen.) Päivää! Pieni kokous. Missä kaikki
-viipyvät? (Tervehtii kaikkia.)
-
-MAIJA: Tytöt ovat varmaankin taas unohtaneet.
-
-OPETTAJA: Eikö muita poikia kuulu juhlatoimikuntaan?
-
-VILJO: Kyllä Erkki kuuluu, mutta hän on kipeänä. Hänellä on "punainen
-koira".
-
-OPETTAJA: Oletteko sitte miettineet, minkä kappaleen ottaisimme?
-
-MAIJA: Kyllä me olemme miettineet, mutta emme me löydä sopivampaa kuin
-"Kuu kirkas".
-
-ELLI: Opettaja, Opettaja! Se on niin vanha. Ei sitä, ei sitä!
-
-KAARLO: Jos saataisi joku kappale, jossa olisi voimistelunäytös.
-
-ELLI: Tahi tanssi --
-
-VILJO: Tahi luistinrata --
-
-MAIJA: Ei, ei! Sellainen, jossa olisi peikkoja ja noitia ja
-povariakkoja ja kuninkaantytär ja köyhiä lapsia ja, ja, ja --
-
-ELLI: Ei, Ei, Ei! Ei sellaista! Ei sellaista! Se on niin vanhaa.
-Mutta jos olisi paritanssia ja sitte tulisi opettaja torumaan -- --
-ja sitte kaikki lapset pyörtyisivät -- ja sitte tulisi lääkäri ja
-sairaanhoitajia ja poliiseja ja sellaista hauskaa -- --
-
-OPETTAJA: No, no, tyyntykää nyt vähän. Mistä semmoinen kappale
-saataisiin?
-
-ELLI: Pyydetään maantieteen opettajata kirjoittamaan. Minä kyllä neuvon
-opettajaa, mistä tulee hauskaa. Emmekö saa, opettaja, emmekö saa?
-
-(Lilli tulee sisään punaisena ja hengästyneenä).
-
-OPETTAJA: Ohhoh! Missäs Lilli on viipynyt? Kello on jo puoli 6.
-
-LILLI: Anteeksi, opettaja! Minä löysin kirkkopuistosta lompakon, jossa
-oli paljo rahaa. Vein sen ensin kotiin -- mutta sitte tuli äiti mukaan
-ja veimme sen poliisikamariin.
-
-(Kaikki ryntäävät hänen ympärilleen).
-
-ELLI: Mistä löysit, mistä?
-
-OPETTAJA: Oliko siinä paljo rahaa?
-
-VILJO: Oliko setelejä?
-
-LILLI: Äiti sanoi, että siinä oli yli tuhannen markkaa!
-
-ELLI: Voi taivas! Tuhannen markkaa. Voi taivas!
-
-VILJO: Minkä näköinen se lompakko oli?
-
-ELLI: Kenen se oli? Kenen se oli?
-
-LILLI: En minä tiedä.
-
-OPETTAJA: Mutta meidänhän piti nyt keskustella siitä
-näytelmäkappaleesta. Otetaan se ensin.
-
-MAIJA: Niin, mikä kappale nyt otetaan?
-
-ELLI: Sama se. Mutta pitäisi mennä poliisikamariin kysymään, kenen se
-lompakko oli.
-
-OPETTAJA: Ehkä me sitte otamme sen "Kuu kirkas", kun ei nyt ehkä
-muutakaan saada.
-
-ELLI: Jos sille lompakolle ei löydy omistajata, niin saako Lilli sen
-silloin. Saako Lilli sen. Saako, opettaja?
-
-OPETTAJA: Kyllä sille omistaja löytyy.
-
-ELLI: Mutta jos ei löydy. Saako Lilli sen silloin?
-
-OPETTAJA: Ehkä.
-
-ELLI: Voi taivas! kuinka rikas sinusta tulee. -- Mutta, opettaja!
-Lillistä voisi tehdä näytelmäkappaleen. Aivan sievän näytelmäkappaleen.
-Panisi niin, että koulussa oli kokous ja siellä odotettiin Lilliä
-ja sitte Lilli tuli ja hän oli matkalla löytänyt lompakon ja sitte
-ei lompakolle löytynyt omistajaa ja sitte Lilli sai rahat ja sitte
-hänestä tuli rikas ja hän osti oman talon ja vaunut ja hevoset
-ja kaikki toverit sai ajella hänen hevosillaan ja opettajatkin
-pääsivät aina ajelemaan ja sitte viimein tuli Lillistä vanha rouva,
-joka testamenttasi suuren omaisuutensa meidän koulumme alaluokkien
-konventille -- -- --
-
-VAHTIMESTARI (tulee sisälle ja kumartaa.) Opettajaa pyydetään
-telefooniin.
-
-OPETTAJA (nousee). Odottakaa hetkinen. (Menee vahtimestarin edellä
-huoneesta.)
-
-(Vähän aikaa äänettömyyttä. Kaarlo nousee ja menee pöydän luo juomaan
-vettä.)
-
-VILJO: Kaada minullekin.
-
-KAARLO: (tarjoaa) Ole hyvä!
-
-VILJO: (juo) Kiitoksia!
-
-KAARLO: Tahtooko joku toinen?
-
-ELLI: Juo itse vaan? Ei meitä janota.
-
-KAARLO: (juo, kumartaa sitte tytöille) Kiitoksia!
-
-ELLI: Ei kestä (nauraa).
-
-KAARLO: (menee Lillin eteen.) Kuules, mitä sinä teet niin paljolla
-rahalla?
-
-LILLI: Panen pankkiin.
-
-KAARLO: Pankkiinko?
-
-ELLI: Voi kuinka tyhmästi! Pankkiin! Jos minä olisin niin rikas niin
-minä -- --
-
-MAIJA: Voi, voi! Nyt ei meidän kokouksesta tullut mitään. Kymmenen
-minuutin perästä täytyy minun lähteä soittotunnille.
-
-ELLI: Voi taivas! Joutuun miettimään. Mitä me sitte näyttelemme. Se
-pitäisi olla jotain oikein uutta, oikein "fiksua!"
-
-KAARLO: Sinä olet aina niine "fiksuinesi!" Mutta mistäpä niitä ottaa.
-Niitä ei kasva puussa.
-
-ELLI: Jos kysyttäisiin yläluokkalaisilta. He ovat aina niin eteviä.
-Kyllä luulen, että he voivat -- --
-
-OPETTAJA: (tulee). Viivyin vähäsen sillä soitin samassa maantieteen
-opettajalle. Hän sanoi ensin, ettei hänellä ole aikaa. Mutta kun oikein
-pyytämällä pyysin, niin lupasi hän meille kirjoittaa ensi lauantaiksi
-pienen keskustelun Lillin löydöstä. Mutta aivan pienen ainoastaan,
-sanoi hän.
-
-MAIJA: Kuinka hauskaa!
-
-TOISET: Kuinka hauskaa!
-
-MAIJA: Mutta tämä on suuri salaisuus, jota eivät muut saa tietää, kun
-konventin toimikunta. Ei kukaan saa kertoa sitä koulussa!
-
-ELLI: En minä ainakaan.
-
-MAIJA: Luvatkaa oikein varmasti kaikki, että ette kerro.
-
-OPETTAJA: Kokoonnumme siis ensi lauantaina kello 5 illalla uudelleen.
-Kaikkien tulee silloin olla mukana.
-
-MAIJA: Hyvä opettaja! Sanokaa vielä kaikille, ettei kukaan saa kertoa
-tätä salaisuutta koulussa.
-
-KAARLO: Elli ei malta olla kertomatta. Hän on aina semmoinen
-lörpöttelijä.
-
-ELLI: Itse olet lörpöttelijä! Hyi sinua! Hyi! Hyi! Häpeä!
-
-OPETTAJA: (katselee vakavasti Elliä.) Elli, Elli! Kuinka sinä
-käyttäydyt. Kuinka sinä puhut.
-
-ELLI: Niin kun pojat aina kiusaa... (rupeaa itkemään, kaikki ovat
-hämillään.)
-
-OPETTAJA: Kokous on loppunut. Siis lähdemme kotiin. Ja hauskempi on jos
-ette kerro asiata tovereille.
-
-LILLI: En minä vaan kerro.
-
-MAIJA: Enkä minä...
-
-ELLI: (itkien). Enkä minä... (Menevät.)
-
-VAHTIMESTARI: (tulee sisälle.) Taas ovat lianneet lattian märillä ja
-hiekkaisilla jaloillaan. (Pyyhkii pöydän ja tuolit. Sammuttaa lampun ja
-lähtee pois.)
-
-
-
-
-JOULUPÄIVÄNÄ
-
-
-    On talvi. Lunta on valkeanaan
-    Ja pakkanen nurkassa paukkuu.
-    On tonttuja metsä tulvillaan,
-    Niitä harmaja Halli haukkuu.
-
-    On tontuilla hauska kun joulu on
-    Ja puuro padassa kiehuu.
-    Ken silloin olisi onneton,
-    Kun ilojen lippu liehuu.
-
-    Käy kumara ukko kuunnellen
-    Nyt kaikkien lasten kanssa,
-    Niin harva näkevi hauskan sen,
-    Se vaikka on seurassansa.
-
-    On metsä tonttuja tulvillaan,
-    Ne lapsille sieltä hymyy,
-    Mut niitä jos käyt sä hakemaan,
-    Ne oksien alla lymyy.
-
-    Mut kiltti jos oot ja kultainen
-    Ne jouluna luoksesi tallaa;
-    Niil' on kelkka ja kontti hirmuinen
-    Ja lahjoja tulvimalla.
-
-
-
-
-JOULUN AATTONA
-
-
-    Aamu vasta hämärtää,
-    Illalla on joulu.
-    Lahjoja ei äiti nää,
-    Eikä kerro tyttö tää
-    Ennenkuin on joulu.
-
-    Vaikeaa on vaijeta
-    Ennenkuin on joulu,
-    Illat yksin istua,
-    Istua ja ommella
-    Kunnes tulee joulu.
-
-    Voi kun päivä pitkä on
-    Ennenkuin on joulu!
-    Olen aivan onneton.
-    Äitikin niin vaiti on.
-    Illalla on joulu.
-
-    Jopa ilta hämärtää,
-    Jopa joutuu joulu.
-    Hui kun mua hirvittää,
-    Julmasti jo jännittää
-    Odotettu joulu.
-
-    Koti loistaa valossa.
-    Meillä on jo joulu.
-    Tiuvut soivat salossa;
-    Kohta onpi talossa
-    Lahjoinensa joulu.
-
-
-
-
-JOULU
-
-
-    Joulu tuli, joulu tuli
-    Nytpä hauska on.
-    Tulkaa lapset piiriin
-    Lalla-lalla-liiriin!
-    Joulu onpi lasten juhla,
-    Juhla verraton.
-
-    Joulu tuli, joulu tuli
-    Loistaa kynttilät.
-    Lasten posket hohtaa.
-    Joulu-ukko kohta
-    Saapuu tänne, kuules kuinka
-    Tiuvut helkkyvät.
-
-    Joulu tuli, joulu tuli
-    Tuossa ukko on.
-    Kuusessa on tulta;
-    Joulu-ukko kulta,
-    Tervetullut kotihimme
-    Joulunviettohon!
-
-    Joulu tuli, joulu tuli,
-    Lapset leikkikää!
-    Tässä onpi piiri,
-    Piiriin pankaa hiiri.
-    Hiiri saapi jakaa teille
-    Hiukan hyvempää.
-
-    Joulu tuli, joulu tuli,
-    Nytpä hauska on.
-    Tuossa Ukko hyvä,
-    Jolla säkki syvä,
-    Säkki syvä, säkki hyvä,
-    Säkki verraton,
-
-    Joulu tuli, joulu tuli,
-    Lapset miettikää:
-    Ukko lahjat kantaa,
-    Luoja kaikki antaa,
-    Ilomielin, ilokielin
-    Luojaa kiittäkää.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Hopeakauha, by Alli Nissinen
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HOPEAKAUHA ***
-
-***** This file should be named 57957-8.txt or 57957-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/9/5/57957/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.