diff options
Diffstat (limited to '57957-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57957-8.txt | 2715 |
1 files changed, 0 insertions, 2715 deletions
diff --git a/57957-8.txt b/57957-8.txt deleted file mode 100644 index f7ebb25..0000000 --- a/57957-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2715 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Hopeakauha, by Alli Nissinen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Hopeakauha - Satuja ja kertomuksia - -Author: Alli Nissinen - -Release Date: September 23, 2018 [EBook #57957] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HOPEAKAUHA *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -HOPEAKAUHA - -Satuja ja kertomuksia - - -Kirj. - -Alli Nissinen - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1909. - - - - -SISÄLTÖ: - -Hopeakauha. -Äidin silmät. -Muisto elää. -Mummo. -Illalla. -Kääpiön kievari. -Meidän vahti. -Veljekset. -Suurin ilo. -Jättiläinen ja paimen. -Lapset matkalla. -Ilmalaiva. -Oppilailleni. -Nuoruus. -Eksyksissä. -Ihmeellinen silta. -Lasten ilot. -Haltijat. -Nuori kalastaja. -Koivun lastut. -Alakuloiselle toverille. -Jurko-jättiläinen. -Kesän ihanuus. -Viisasteleva poika. -Ville Valkonen. -Metsälammen salaisuus. -Naapurin lasten juhlat. -Aarteen kaivajat. -Pian. -Kotimies. -Eva kiikussa. -Keväällä. -Elokuulla. -Mummolaan. -Kokous. (Yksinäytöksinen leikki). -Joulupäivänä. -Joulunaattona. -Joulu. - - - - -HOPEAKAUHA - - -Eräänä valoisana kesäiltana istui muuan kalastaja onkimassa vuolaan -Välijoen rannalla. Ilta oli jo niin myöhäinen, että linnut olivat -menneet nukkumaan. Rannassa olevasta haka-aitauksesta kuului vasikan -kellon kilahdus silloin ja tällöin. Muuten oli hiljaista. - -Äkkiä ilmestyi rannalle valkopukuinen nainen, juoksi edestakaisin -rantaa pitkin ja näytti välillä kuuntelevan jotakin. Sitte alkoi -hän kiivaasti huitoa valkoisella liinallaan kalastajalle venheessä. -Kalastaja huomasi, että nainen oli hädässä. Hän irroitti veneensä ja -souti rantaan. - -Nainen hyppäsi veneeseen ja työnsi veneen ankaralla voimalla joelle. - -"Viekää ylitse! Minua ajetaan takaa!" kuiskasi hän ja istui kyyryyn -vene-pohjalle. "Olen viaton", mutisi hän hiljaa. - -Kalastaja alkoi soutaa. Virta oli kova, mutta soutaja oli väkevä. Pian -päästiin toiselle rannalle. - -"Älkää kertoko tästä! Luvatkaa: älkää kertoko!" kuiskasi nainen, -hyppäsi rannalle ja katosi tiheään lehtimetsään. - -Kalastaja lupasi olla kertomatta. Hetken katseli hän naisen jälkeen ja -sousi sitte entiselle paikalleen keskelle jokea ja alkoi onkia. - -Kotvasen hän oli istunut, niin ilmestyi toiselle rannalle taas olento -pitkässä harmaassa viitassa, juoksi edes takaisin rantaa pitkin ja -alkoi kiivaasti huitoa kädellään kalastajalle venheessä. Kalastaja vaan -istui ja onki. - -Mies joutui epätoivoon. Hän väänteli käsiään ja teki tuskan merkkejä. -Kalastaja vaan istui ja onki. - -Mies juoksi edes ja takaisin rannalla, kuunteli, tarkasti pensaikkoa -ja kuunteli taas. Juoksi sitten metsään, mistä oli tullut ja palasi -taas takaisin. Nyt tuli hän rannan äyräälle, kurkotti kaulansa -pitkälle, kaarsi kämmenensä suunsa molemmille puolin ja huusi käheällä, -hillityllä äänellä kalastajalle: - -"Mies, oletko nähnyt ketään tällä rannalla? Vastaa: Oletko nähnyt?" - -Kalastaja vaan istui ja onki. - -Mies odotti hetkisen kurkottavassa asennossaan. Sitte kääntyi hän -vihaisena ja läksi nopein askelin joen rantaa ylöspäin. Hänen vaippansa -alta välkähti miekka. - -Kotvasen kului taas aikaa; sitte irroitti kalastaja venheensä ja läksi -soutamaan myötävirtaan. Pian oli hän kotirannassa. - -Veneestä astuessaan huomasi hän veneen kokassa hopeaisen kauhan. Hän -veti veneen maalle ja kokosi kalat kauhaan. Kotia tultua puhdisti hän -kauhan ja vei sen aittaansa. - -Seuraavana aamuna meni hän kauhaansa katsomaan. Se oli täynnä rasvaista -maitoa. - -Vaimo tuli aittaan. "Mistäs maitoa olet saanut?" kysyi hän. - -"Tuossa on. Vie lapsille!" sanoi mies. Vaimo vei lapsille. - -Yöksi pani mies taas kauhan aittaan. Ja taas oli se aamulla maitoa -täynnä. - -Vaimo tuli aittaan. "Mistäs hopeakauhan olet saanut?" kysyi hän. - -Mutta mies ei vastannut mitään. - -Kului näin muutamia päiviä. Yhä vaikeampi oli miehen olla kertomatta -asiaa vaimolleen. - -Eräänä iltana, kun lapset leikkivät nurmikolla ja mies vaimoineen -istui tuvan kynnyksellä, ei hän enää jaksanut pitää lupaustaan vaan -kertoi koko asian vaimolleen. Tämä kertominen oli hänelle suuri ilo. Ja -vaimokin oli onnellinen. - -Mutta kun he yhdessä seuraavana aamuna menivät aittaan maitoa hakemaan, -ei siellä ollutkaan mitään. Ja hopeakauhan sijalla oli jykeä, puusta -tehty kauha. Eikä siihen kauhaan koskaan enää tullut maitoa. - - - - -ÄIDIN SILMÄT - - - Kaks on kaunehinta elämässä, - Kaksi uskollista, ihanaa. - Vaikka murhe musta mielen täyttää, - Huoli haihtuu, kauas katoaa. - - Ne on tähdet elämäni yössä, - Niistä onni mulle aukeaa. -- - Rakas, armas äiti! katso tänne! - Katsees kanssa autuus mulle saa. - - - - -MUISTO ELÄÄ - - -Marjolan mökki oli aivan valtatien vieressä, etäällä järvestä, -mutta lähellä vanhoista ajoista kuulua Marjolan lähdettä, josta se -oli nimensäkin saanut. Siitä lähteestä ei vesi loppunut koskaan. -Kuumimpanakin kesänä juoksi siitä kirkas puro alempana olevaan lehtoon. -Ja se puron varsi oli lasten ainainen leikkipaikka. - -"Mustikki" helisteli kelloaan Marjolan veräjällä ja ammua ynähti hiljaa -merkiksi kotia tulostaan. Pian ilmestyi veräjälle Marjolan Anna, toi -palaa Mustikille, taputteli ja puhutteli sitä -- avasi veräjän ja -päästi Mustikin piha-aituukseen. - -Sievä oli mökki Marjolan Pekalla ja Annalla. Hyvä oli heillä talouden -alku. Kolme sinisilmäistä ja liinatukkaista lasta heillä oli. Kyllähän -siinä oli työtä pitää lapset vaatteissa ja ruuassa, mutta menihän se -sentään Jumalan avulla ja vanhempien ahkeruudella. - -Anna meni lypsämään Mustikkia, joka uudelleen pihassa äänteli. - -Niin, niin -- neljäskin lapsi oli heillä ollut, neljäs, joka oli ollut -kaikista rakkain. Siltä se Annasta kuitenkin tuntui. Yhä vaan tuli -mieleen sen tytön teot ja sanat. Ja sillä oli niin sievät kädetkin. -Varsinkin muistui tyttö mieleen "Mustikkia" lypsäessä, sillä aina -silloin oli pikku Anni kyyköttänyt äidin vieressä ja pienillä käsillään -hätistänyt kärpäsiä lähelle tulemasta. Muutoinkin oli tyttö aina -juossut äidin jälessä. Monasti oli äidin pitänyt häntä siitä torua, kun -aina tahtoi riippua äidin hameessa. - -"Mene nyt toisten kanssa!" oli äiti kerran kärsimätöinnä sanonut ja -pikku Anni oli vastannut: "Kun Anni niin äitiä rakastaa!" - -Kun äiti tätä mietti niin teki niin pahaa sydämessä ja kyyneleet -pyrkivät silmiin. - -Kerrankin oli naapurin Mari tullut litran mittaa lainaamaan ja äiti oli -mennyt Maria saattamaan mäen rinnettä alas. Silloin oli rinteen alla -kuulunut takaa pientä jalan kopinaa, ja kun äiti kääntyi, oli siellä -ollut pikku Anni, joka juoksi paljasjaloin ja avopäin äidin jälessä. - -"Tokko menet kotiin", oli äiti sanonut. "Pääsetkös, tahi saat vitsaa!" - -"Ei äiti Annia piiskaa, Anni vaan äitiä suojelee!" oli Anni silloin -sanonut. - -Äiti oli silloin ottanut Annin syliinsä ja tyttö oli puristanut häntä -kaulasta, että aivan vieläkin se tuntui. - -Se oli niin soma se tyttö. Kun se oli äidin kaima, niin sen vuoksi se -piti itseään enempi äidin omana kuin toiset. Ja äitikin oli enempi -hänen omansa. - -Nämä mietteet tulivat äidin mieleen siinä lypsäessä. Ilta oli lämmin, -aurinko laski juuri lehdon taakse ja lapset olivat jo menneet levolle. -Isä oli vielä toimissaan talon töissä. - -Se oli niin soma se tyttö. Äidin viereen se aina pyrki nukkumaan ja -kun oli toiset pienempiä, eikä olisi ollut tilaa, niin sanoi hän aina: -"Kaima on selän takana!" - -Aina se tahtoi sylissä istua ja sanoi aina: "Äiti on Annin äiti!" - -Vastuksina se tyttö aina tahtoi olla, mutta kun kipeäksi tuli -- -silloin sitä tuli ikävä. - -"Ei äiti itke. Kyllä Anni paranee!" lohdutti hän. - -Itse ei syönyt mitään, muista vaan hätäili: "Onko äiti syönyt velliä? -Isän täytyy syödä, että jaksaa!" - -Tuollapa jo näkyi isä tulevan toinen mies seurassaan. - -"Iltaa!" - -"Terveeksi!" - -"Mitäs Korventaustaan kuuluu?" - -"Eipä erinäisiä. Mitä teille?" - -"Ei tuota kiireelle kerrottavia." - -"Kuuluu teiltä pikku Anni kuolleen." - -"Niinhän se, juhannuksen aikana." - -"Soma se oli tyttö. Kun minä tässä keväällä kulin ja Anni oli -veräjällä, niin tuli mieleni niin somaksi sen tytön puheesta. Sitä tuo -lienee ennustanut." - -"Mitä se sanoi?" - -"Kysyi minne minä menen, ja kun sanoin, että kirkolle, niin sanoi, että -onko Jesus kirkossa? En ennättänyt vastata, kun itse vastasi, että -Jesus on siellä, missä hyvät ihmiset ovat. Ja sanoi sitte: Jesus on nyt -tässä veräjällä!" - -"Niinkö se sanoi?" - -"Niin, ja sitte vielä sanoi, että äiti on aivan Jesuksen näköinen. -Eikös ole? kysyi sitte minulta. No, mitäs minä lapselle muuta kun -myönsin ja sanoin sitte hyvästit." - -Isä nojasi veräjän pieleen ja katseli sinne, minne aurinko oli -laskenut, äiti kuivasi kyyneleitään. - -"En luullut, että näin silloin Annia viimeisen kerran." - -"Tulkaa tupaan!" sanoi äiti. - -"Niin sanoi aina kaikille pikku Annikin", sanoi isä. "Sinä iltana, -kun hän sairastui, sanoi hän: tulkaa tupaan, siellä on lämmintä ja -kaunista! Senjälkeen ei hän enää ulos juossut." - -He menivät kaikki tupaan. Äiti pani illallista pöytään ja laittoi -vuoteet. Mutta hän käveli niinkuin unissa. Hän näki vaan veräjällä -pikku Annin ja kuunteli hänen kirkasta puhettaan. - - - - -MUMMO - - - Avojaloin marssitaan, - Ei oo meillä huolta. - Mummon luokse kuljetaan, - Talo näkyy tuolta. - Siellä meitä odottaa - Hyvä marjamaito, - Mummo herkut valmistaa, - Mummolla on taito. - - Voi ja leipä parahin - Mummon luona onpi, - Mummon tupa hupaisin, - Mummo mainiompi. - Mummo meitä tervehtii - Pikku porstuassa. - Ystävämme paras on - Koko maailmassa. - - - - -ILLALLA - - - Lunta jo heittävi talvinen taivas, - Pakkanen nurkassa paukahtaa. - Rusko se tallissa kauroja puree, - Vahti varkaita haukahtaa. - - Illalla aikaisin pimeä pirtti - Saduksi muuttuu ja sammuu pois. - Unehen vaipuvat pienoset kaikki, - Äidillä vaikka montakin ois. - - Äiti, hän kehrää, tuutua soutaa, - Isä pärehen sytyttää. - Uunin korvalla sirkka laulaa, - Lapsi kehdossa hymyää. - - - - -KÄÄPIÖN KIEVARI - - -Eräänä pimeänä ja myrskyisenä syyskuun iltana, jolloin ukkonen jyrisi -ja salamat leimahtelivat, kulki vanha, harmaapartainen kääpiö tietä -pitkin. Hän oli väsynyt ja hänen oli nälkä. Vihdoin tuli hän suuren, -komean talon kohdalle, meni portista sisään ja kolkutti ovea, joka oli -lukittu. Sisältä kuului kovaa puhetta ja naurua, mutta ovea ei avattu. - -Kääpiö jatkoi matkaansa ja tuli toisen suuren talon ovelle. Hän -kuunteli ensin ja alkoi sitte kolkuttaa. Mutta kukaan ei häntä -täälläkään kuullut. Näin kävi hän monen talon ovella tässä suuressa -kylässä. Mutta kaikkialla oli niin paljo muuta hommaa, ettei kukaan -joutanut kuulemaan kääpiötä. - -Kylän laidassa, aivan viimeisenä, oli pieni matala mökki. Kääpiö tuli -mökin ovelle. Ovi seisoi raollaan ja kääpiö astui sisälle. - -"Tule peremmälle ja vedä ovi kiinni", sanoi mökin ukko. Ja mökin vaimo -toi kääpiölle leipää, kalaa ja piimää. - -Kääpiö söi vatsansa täyteen ja kuivaili itseään tulen ääressä. "Syö -kylliksesi!" sanoi vaimo ja lisäsi piimää tuoppiin. Ja mökin ukko pani -enemmän puita takkaan, että matkamiehellä olisi lämmin. - -Kun kääpiö oli levännyt, kiitteli hän ystävyydestä ja aikoi lähteä. - -"Mitäs tuonne jumalan ilmaan lähdet. Makaa täällä. On täällä olkia -sinullekin", sanoi ukko. Ja vaimo rupesi laittamaan vuodetta. - -Mutta kääpiö kysyi tietä lähimpään kaupunkiin ja sanoi, että hänellä on -kiire. - -"Onnea matkallesi!" sanoi ukko. - -"Jumala seuraasi!" huusi vaimo. Salamoiden leimutessa katosi kääpiö -metsätielle. - -Mutta seuraavana aamuna oli koko suuri kylä palanut poroksi. Kylän -äärimmäiseen reunaan oli vaan jäänyt pieni mökki palamatta. Sillä -mökillä on vielä tänäkin päivänä nimenä Kääpiön kievari. - - - - -MEIDÄN VAHTI - - - Meidän Vahti kerran lähtee - Naapurin vahdin luokse. - Hiljaa kulkee metsän läpi, - Tiellä ei myöskään juokse. - - Naapurin portin luokse saapuu - Arkana, ujostellen, - Häntä alhaalla, luimussa korvat - Nurkkia nuuskiellen. - - Naapurin vahti haukahtavi, - Portille vastaan hyökkää. - Meidän Vahti häntää ja päätä - Iloisena nyökkää. - - Naapurin Vahti silloin kohta - Nauraen häntää huiskii. - -- Pakohon juoksee naapurin kissa, - Vihasta sylkeä tuiskii. - - Naapurin Vahti ja meidän Vahti - Yhdessä pihaan laukkaa, - Leikkiä lyövät ja iloitsevat, - Että paikat paukkaa. - - Sitte kun saapuu väsymys, - Ne toistensa vierelle nukkuu. - Varpuset tiuskuu räystäillä - Ja käki metsässä kukkuu. - - - - -"TUULIKIN" MUISTOJA - - -["Tuulikki" oli lasten lehti joka ilmestyi tämän vuosikymmenen -alkupuoliskolla.] - - -VELJEKSET (ENSIMÄINEN KIRJE) - -Meitä on kolme veljestä. Heikki on vanhin, Viljo on keskimäinen ja -Eljas on nuorin. Me asumme Eerikinkadun varrella Helsingin kaupungissa. -Siinä talossa on puiset rakennukset ja sievä piha. Pihassa on -paljo sopivia komeroita, missä sopii olla piilossa, kun leikimme -kuuropiilosilla. Lukukauden ajalla käy siellä paljo poikia leikkimässä, -varsinkin Valmistavan koululaisia, jotka ovat Viljon ja Eljaan -tovereita. Kerran oli meitä kuusitoista kaikkiaan, mutta silloin oli -tyttöjäkin. Elsa, Siiri ja Ester olivat silloin mukana. Ne ovat Viljon -luokkalaisia. - -Me huusimme ja hurrasimme silloin niin hirvittävästi, että isän täytyi -avata ikkuna ja kysyä, oliko siellä sota. Voi, kuinka me nauroimme! - -Kun tulimme silloin leikkimästä sisälle, niin olivat vaatteemme niin -märkiä, että tuli suuri lätäkkö vettä lattialle riisuessa. Ja Leena -sanoi meille, ettei saappaista tule kalua koko talvena. Mutta äiti vaan -nauroi ja sanoi, että pitää panna tulta hellaan ja vaatteet kuivamaan -hellan ympärille. - -Monta hauskuutta oli meillä pitkin talvea, mutta kaikista hauskinta -oli se, kun alkoi lumi sulaa ja sai ruveta tekemään puroja pihamaalle. -Yhdessä pihan reunassa oli Heinjoki ja toisessa oli Volga. Reinin -varrelle laitoimme Boden järven ja heti kun Rein läksi Bodenista, niin -siihen tehtiin Schaffhausin putous. Me panimme päreitä poikittain puron -pohjalle ja siitä tuli niin mainio putous, että vesi kävi vaahtoon. -Meillä oli kaikilla lapiot ja vielä käytimme pihamiehen vanhaa -rautalapiota. - -Mutta nyt on lumi kaikki loppunut pihasta ja purot ovat kadonneet. -Syreenipensaissa on suuria lehtisilmuja ja vaahterat alkavat jo -vihannoida. Koulu on loppunut. Kaikki olemme päässeet luokalta. Heikin -todistuksessa oli neljä kymmenikköä, Eljaan oli viisi ja Viljon kolme. -Mutta isä sanoi, että pääasia oli, että pääsimme luokalta ja että joka -pojalla oli käytös ja huolellisuus kymmenen. - -Heti kun tulimme koulusta antoi äiti meille marjahilloa ja pannukakkua. -Ja kun olimme riisuneet juhlapuvut pois, niin rupesimme heti laittamaan -tavaroitamme kuntoon maalle lähtöä varten. Isä sanoi, ettei saa ottaa -paljo rojua, tarpeellisimmat tavarat vaan. Mutta Eljas olisi tahtonut -ottaa kaikki tavaransa. Vanha Polle, jolta on toinen etujalka poissa, -oli muka otettava maalle, että paranisi siellä. Ja Pollen kärryt, jotka -ovat aivan rikki, vietäisiin maalle, että seppä ne siellä korjaisi. -Mutta kun kori niistä olisi tullut melkein täyteen, sanoin minä, ettei -Pollea ja kärryjä saisi ottaa. Silloin rupesi Eljas itkemään ja Leena -tuli sisälle, torui minua, nosti minun tavarani korista pois ja pani -Pollen ja kärryt sinne. - -Eljas herkesi nyt itkemästä ja näytti hyvin tyytyväiseltä. Minä -arvelin, että minne minä nyt tavarani panen, mutta en viitsinyt itkeä, -kun olen lyseolainen. Kokosin tavarani lattialta ja panin ne pöydälle, -arvelin että hätä keinon keksii. - -Silloin tulee Eljas ja ottaa minua kädestä ja sanoo: "anna anteeksi, -veikko". -- Kori on nyt tyhjä ja Eljas on kätkenyt Pollen ja kärryn -ison sohvan taakse. No, minä taputan Eijasta olkapäälle ja kaikki on -unhotettu. - -Huomenna me lähdemme maalle, äiti, Leena ja me pojat. Isä ei pääse -mukaan, sillä isällä on lyhempi kesälupa, kuin meillä. Isä tulee -maalle Juhannukseksi ja matkustaa jälleen pois, mutta sitte tulee isä -koko heinäkuuksi. Isä sanoi, että kun minä olen suurin mies kodissa -isän poissa ollessa, niin minun tulee auttaa äitiä ja hoitaa pieniä -veikkoja. Tahdonpa koettaa täyttää, mitä isä toivoo. Tahdon olla -äidille hyvä poika. - -Kun tulemme maalle, niin kirjoitan sieltä Tuulikkiin, jos Tuulikin -toimitus ottaa tämän vastaan. - - -(TOINEN KIRJE) - -Olen niin hirmuisen iloinen, kun minun kertomukseni otettiin -"Tuulikkiin!" Kun olin kertomukseni lähettänyt "Tuulikin -toimitukselle", niin odotin levottomana kesäkuun 15:sta päivää. Voi, -miten aika kului hitaasti! Mutta vihdoinkin tuli 15. Tuli posti, mutta -"Tuulikki" ei tullut. Taas uusi odotus. Seuraavana päivänä "Tuulikki" -tuli. Vaikka se on minun osoitteellani, niin avasi äiti sen ensiksi. -Minä en uskaltanut katsoa äitiin. Kun äiti oli avannut sivut, luki hän -hiljaa itsekseen. Minä olin aivan varma siitä, ettei minun kertomukseni -ollut siellä. Rupesin hyräilemään hiljaa "Porilaisten marssia" ja menin -katsomaan ulos akkunasta. Siellä pihassa näin pikku Eljaksen ajavan -vitsa kädessä kissaa takaa. Juoksin pihalle, otin vitsan Eljakselta ja -löin sillä Eljasta kahdesti selkään. Eljas rupesi itkemään, mutta minä -sanoin: "Katsos, niin käypi sille, joka syytöntä kissaa piiskaa!" Sitte -juoksin jälleen sisälle. - -Kun tulin pöydän luo, antoi äiti minulle "Tuulikin". Katsoin kauan -ensi sivua ja luin kaikki, mitä siinä seisoi. Sitte käänsin lehden, -ja siellä oli kirjoitukseni. Luin sen. Sitä oli vaan hyvin pikkusen -muutettu. Luin sen uudelleen. Olin niin iloinen. Sitte menin äidin luo. -Äiti otti minut syliinsä, suuteli minua, silitteli päätäni ja sanoi: -"Miten hauskaa, kun isä juhannukselle tultuaan saa sen nähdä." Minulla -on paras äiti maailmassa! Hänen tähtensä tahtoisin vaikka kuolla. - -Lupasinhan kirjoittaa ensi "Tuulikkiin" ja se olisikin ollut niin -hauskaa, mutta kun nyt on tullut niin sateista ja ikävätä, että ei -tiedä, mistä kirjoittaa. Me muutimme sitte maalle, mutta matkalla satoi -koko matkan. Kun tulimme perille, olivat kaikki tavaramme likomärkiä ja -itse olimme samanlaisia. Pikku Eljas itki melkein koko ensimäisen illan -ja äiti luuli, että Eljas tulisi kipeäksi. Mutta juuri, kun meidän piti -mennä maata, juoksi hiiri pitkin makuukamarin lattiata. Siitäkös elämä -syntyi! Leena sieppasi isän saappaan ja aikoi sillä lyödä, mutta hiiri -piiloutui matkakorien joukkoon. Viljo ja Eljas hyppelivät lattialla -innostuksesta ja ihastuksesta! Nopeasti tyhjennettiin korit. Mutta ei -mistään löytynyt hiirtä. - -Leena arveli, että hiiri mahdollisesti oli jälleen juossut sillan alle. -Mutta äiti sanoi, ettei hän ennen uskalla mennä nukkumaan, kun hiiri -löytyy. - -Lattialla oli pari täkkiä ja Eljaksen pieni korvatyyny. Pikku pojat -rupesivat siinä telmimään ja tuuppelivat toisiansa. Äiti ja minä -syynäilimme tavaroita hiirtä etsien. Samassa kuuluu kova ilohuuto! -Viljo on saanut hiiren kiinni ja pitelee sitä kourassaan. Voi, miten -pieni se on ja miten sievä. Sillä on pehmoinen harmaa karva ja pikkuset -siniset silmät. Se pelkää niin kovin. Sen sydän lyö kiivaasti. Leena -ehdoittaa, että se tapettaisiin, mutta pikku pojat tahtoisivat sen -elätikseen. - -Äidin kanssa neuvoteltua päätetään se viedä kauas metsään ja päästää -vapauteensa. Pikku pojat ja minä menemme kauas, aidan toiselle -puolelle, pitkin metsäpolkua. Siellä panemme hiiren erään suuren kiven -viereen. Se lähtee juoksemaan ja katoaa kanervikkoon. En luule, että se -koskaan enää löytää kotiin takaisin. - -Sen jälkeen olemme joka päivä käyneet siinä kiven luona, mutta ei -mitään ole näkynyt. Toivomme hartaasti, että hiiri on löytänyt uuden -kodin. - -Pikku pojat ovat tehneet pihalle leikkituvan, jossa ovat sadetta -suojassa. Se on niin matala, että en minä siellä mahdu seisomaan. -Seinät ovat vanhoja lautoja, jotka ennen ovat olleet rappujen astimina. -Kattona on tavaralaatikkojen kansia. Istuimena siellä on vanha -sokerilaatikko ja pöytänä sievä pölkky. Olen ollut sateella monta -kertaa tuvan sisässä, ja siellä on sangen hyvä. - -Viljokin on kirjoittanut kertomuksen "Tuulikkiin", mutta hän ei -uskalla sitä lähettää, kun se on niin huonosti kirjoitettu. Hänellä -oli kaunokirjoituksessa vain 7. Mutta ensi vuonna hän aikoo opetella -kauniimmin kirjoittamaan. - -Hauskaa kesää! - - -(KOLMAS KIRJE) - -Hyvää päivää! Eräänä iltana, kun äiti ja me pojat olimme metsässä -katsomassa oliko siellä yhtään sieniä, tuli meitä vastaan eräs pieni -poika. Ja tiedättenkös mitä sillä oli sylissä? Hirmuisen sievä, ruskea -koira! Me pojat huusimme äitiä, joka kulki jälempänä, että hän joutuisi -pikemmin koiraa katsomaan. Kun äiti tuli, niin antoi poika koiran äidin -syliin. Me kaikki hyväilimme sitä ja se nuoli ensin Eljaksen kättä ja -sitte minun kättäni. - -Äiti kysyi pojalta, kenenkä koira se oli. Poika sanoi silloin, että se -on hänen koiransa, mutta että hän on nyt sitä myymässä. Ja samassa hän -kysyi, että eikö äiti sitä ostaisi. - -Eljas alkoi heti pyytää äitiä, että äiti sen ostaisi ja kyllä me toiset -pojatkin vähän pyysimme. Mutta äiti sanoi, että täytyy ensin kysyä -isältä. Kyllä se oli hyvin sievä ja mielelläni minäkin olisin sitä -hoitanut ja antanut vaikka osan voileivistäni sille. Sillä oli niin -pehmeä karva ja sileä, kostea kuono. Monta kertaa se aivan suuteli -minua. - -Minä sain sitä kantaa kotiin asti ja se vieras poika kulki minun -jälessäni. Me päätimme antaa sille nimen "Jalo", jos saisimme sen -omaksemme. Matkalla se nukkui minun syliini, niin ettei se huomannut -kun tultiin portista sisälle. - -Eljas juoksi edeltäpäin isän luo ja me kuulimme, kuinka se siellä -huusi: "Rakas, rakas, kulta isä! Osta meille sievä koira! Tule, se on -täällä!" - -Silloin tuli isä ulos ja piti myöskin paljo Jalosta. Hän kyseli pojalta -kaikenlaista ja viimein kysyi hän, mitä koira maksaa. Poika sanoi, että -se maksaa 50 penniä. Silloin päätettiin, että jokainen meistä panisi -10 penniä; ja kun meitä on viisi, nimittäin isä, äiti, Viljo, Eljas ja -minä, niin siitä tuli 50 penniä. Meillä pojilla ei ollut rahaa maalla -mukana, kun säästölaatikot jäivät kotiin, mutta äiti lupasi lainata. - -Nyt on Jalo ollut meillä jo kolmatta viikkoa. Se osaa syödä leipää, -maitoa, lihaa ja sokeria. Se osaa jo antaa kättä ja sanoa ison sanan. -Se on kasvanut aikatavalla. Eljas ei enää jaksa pitää sitä sylissään. -Kun joku meistä pojista juoksee, niin juoksee Jalo jälestä ja tarttuu -takaa kinttuihin. Talon kissan kanssa on Jalo hyvä ystävä. Kissa antaa -sen syödä omasta kupistaan. Kissa on jo vanha. - -Meillä on eräs hyvä täti Helsingissä. Nyt olemme pyytäneet häntä tänne -maalle tulemaan, mutta kirjeessä emme sanoneet mitään Jalosta. Mitähän -täti mahtanee siitä sanoa? Kyllä se varmaankin siitä paljo pitää. - -Leena oli eräänä päivänä nähnyt käärmeen metsässä. Isä lähti heti keppi -kädessä metsään sitä etsimään ja kulki siellä kauan, hakien sitä, mutta -se oli mennyt piiloon. Kunhan meidän serkkumme Kaarlo tulee tänne, -menemme me sitä vielä etsimään. Silloin saa Kaarlo tappaa sen. Kaarlo -on jo niin suuri poika ja seitsemännellä luokalla meidän koulussamme. - -Viljo on saanut jo kolme kertaa ratsastaa Ruskolla, sillä renki Pekka -pitää niin paljo Viljosta ja kutsuu häntä aina luokseen. Mutta minä -olen ollut Verkko-Matin luona nuottakodassa ja käynyt monta kertaa -hänen kanssaan käistelemässä. Eräänä päivänä toin minä äidille kaksi -haukea. Minä olen saanut Matilta pienen verkon aivan omakseni. Minä -käistelen sillä itsekseni rannikoilla. Täällä on aivan hiekkaiset -rannat ja syvemmällä on paljo ulpukoita. Niitä minä olen monta kertaa -tuonut äidille. - -Eräänä sadepäivänä opetti Matti minua verkkoa kutomaan. Se on hirveän -hauskaa työtä. Aina kun sataa, istun minä tuvassa kutomassa verkkoa -Matin vieressä. Minä olen saanut Matilta kävyn ja kalvosimen aivan -omakseni. - -Kaksi kertaa olemme kaikki olleet heinäniityllä. Isä, äiti ja Leena -haravoivat ja me pojat kannoimme kuivia heiniä latoon. Isäntä oli -sanonut isälle, että meistä oli oikein paljo hyötyä. Seuraavana -päivänä lähetti emäntä meille lahjaksi ison lautasellisen voita. Siitä -valmistettiin illalliseksi munavoita. Ja meillä oli kaikilla hyvin -hauskaa silloin, sillä silloin olimme kaikki jotain ansainneet. - - -(NELJÄS KIRJE) - -Nyt minun täytyy kertoa Tuulikin lukijoille yhdestä kummallisesta -tapauksesta. Eräänä aamuna kun Eljas, Viljo ja minä olimme pellon -takana metsässä hakemassa äidille kukkia, kaatui Eljas yhden pienen -koivun juurelle sammalmättääseen. Hän rupesi itkemään ja minä juoksin -hänen luoksensa. Kun puistelin hänen vaatteitansa sammalista, niin -kuulin kummallisen äänen. Jokin piipitti kimakasti aivan minun -jalkojeni juuressa. - -Rupesin katselemaan, mikä se mahtoi olla. Silloin näin pienen linnun -pesän ja siellä pikkusia poikasia. Eljas herkesi heti itkemästä ja -Viljo juoksi katsomaan, mitä me olimme löytäneet. - -Siinä oli viisi poikasta, mutta kaksi niistä oli kuollut, sillä Eljas -oli kaatunut juuri pesän päälle. Elävät pojat huusivat hädissään ja -koettivat räpytellä siipiään, joissa ei vielä ollut höyheniä. - -Me otimme kuolleet pojat pesästä pois ja panimme ne Viljon hattuun -viedäksemme kotiin. Silloin näimme poikasien äidin. Se lenteli puusta -puuhun meidän ympärillämme ja kun me menimme kauemmas pesän luota, -lensi se heti sinne. - -Sitte juoksimme aikakyytiä kotiin ja veimme linnun pojat äidille. Äiti -sanoi, että meidän pitäisi ne haudata. Ja me hautasimme ne leikkituvan -viereen ja istutimme pienen pihlajan haudan päälle. Aina kun meille -tulee vieraita, viemme heidät katsomaan linnun poikien hautaa. - -Olemme myöskin muutamia kertoja käyneet katsomassa sitä linnun pesää -pellon takana. Nyt on pienillä linnun poikasilla jo suuret höyhenet. - -Täti tuli sitte Helsingistä meille ja toi minulle kauniin puukon. Viljo -sai kärryt, sillä täti on hänen kumminsa, ja Eljas sai pallon. Kun täti -tuli, niin siitäkös elämä syntyi. Pikku pojat hyppelivät ilosta, Jalo -haukkui ja isä ja äiti nauroivat. Täti on niin hyvä meille pojille. Isä -sanoo aina, että täti on liian hyvä. - -Nyt on meillä ollut niin hauskaa, kun täti on täällä. Me olemme -käyneet hänen kanssansa marjassa ja sieniä poimimassa. Aina hän keksii -jotain hauskaa. Hän on niin viisas ja hyvä. Luulen, että isä ja äiti -rakastavat häntä suuresti. Isä sanoi eräänä päivänä, että nyt on kuin -juhlapäivä, kun täti on meillä, ja se olikin minun mielestäni totta. - -Tädin mukana sain minä kirjeen Kaarlo-serkulta. Siinä ilmoitti hän -tulevansa ensi viikolla meille. Hän kokoaa hyönteisiä ja kärpäsiä. -Meillä onkin kärpäsiä hyvin paljon, niin että kyllä on hyvä, että hän -pian joutuu. - -Eilen oli Eljaksen syntymäpäivä ja meillä oli suuri juhla. Aamusella -täti ja äiti ja isä lauloivat oven takana "Sun haltuus rakas isäni" -ja "Herra taivahan". Sitte juoksivat he kaikki sisälle ja isä nosti -Eljaksen sängystä korkealle. Äiti antoi hänelle kaksi vehnärinkeliä ja -Viljolle yhden ja minulle yhden. Ja täti toi suuren kimpun kukkia. - -Sitte kantoi Leena sisälle kukkapöydän ja siinä oli yksi muistikuva, -yksi lyijykynä ja paperiarkki. Eljas piirtää mielellään ja isä oli -antanut hänelle nämä. Täti pani sitte pöydälle yhden hopeamarkan. - -Meillä oli niin hauskaa koko päivän. Ja illalla menimme kaikki -soutelemaan Mansikkasaarelle. Matkalla lauloimme monta laulua ja oli -aivan tyyni. Jalo oli myöskin mukana, vaikka sitä onkin hyvin vaikea -pitää venheessä, sillä se juoksee ympäri venhettä ja joskus menee aivan -venheen reunalle kuikkimaan. - -Me toimme Mansikkasaarelta paljo viheriäisiä koivun ja pihlajan oksia. -Kotona pantiin ne huoneisiin ja nyt asumme aivan kuin lehtimajassa. - -Huomenna on Leenan syntymäpäivä. Mutta siitä kerron vasta ensi -kirjeessä. Terveisiä kaikille Tuulikin lukijoille. - - -(VIIDES KIRJE) - -Nyt on minulla oikein kauheata kerrottavaa Tuulikin lukijoille. Täällä -Helsingissä on tapahtunut sellainen tapaus, joka on saattanut kaikki -koulupojat ja koulutytöt surullisiksi. - -Asia on tällainen. Täällä Helsingin lähellä on eräs saari, jonka nimenä -on Korkeasaari. Se on sellainen paikka, johon Helsinkiläiset menevät, -kun he tahtovat nähdä metsää, nurmea, kallioita ja merta sekä kuunnella -lintujen laulua. - -Siellä saarella on suuria häkkiä, tai niinkuin pieniä huoneita, joiden -seinät on rautatangoista, ja niissä huoneissa on erilaisia eläimiä -vankina. Ne ovat siellä sitävarten, että ihmiset saisivat niitä nähdä. -Mutta minusta niillä on siellä hyvin ikävä ja paha olla, kun pojat -usein pistelevät niitä kepeillä, oksilla ja heinänkorsilla. Eivätkä -ne saa nukkuakaan, kun niiden on uni, sillä ihmiset rummuttavat häkin -reunoja ja koettavat yhä niitä hereillä pitää. - -Yhdessä häkissä on siellä suuria maakarhuja ja eräässä toisessa jälleen -hirmuisia jääkarhuja. Yksi jääkarhuista on iso ja kaksi on pienempää. - -Eräänä iltana oli yksi normaalilyseolainen tätinsä kanssa ollut -Korkeasaarella eläimiä katsomassa. He olivat menneet jääkarhujakin -katsomaan. Jääkarhut olivat näyttäneet hyvin vihaisilta. Silloin oli se -poika pistänyt jalkansa jääkarhuun päin rautatankojen välitse. Mutta -silloinkos jääkarhu oli vimmoissaan tarttunut pojan jalkaan ja alkanut -vetää häntä luoksensa häkkiin. Sen pojan täti oli kyllä pidellyt häntä -kädestä, mutta ei ollut jaksanut pidellä niin kovaa, että poika olisi -pysynyt. Kun jääkarhu oli niin voimakas, niin sai se voiton. Ja poika -putosi jääkarhun häkkiin. - -Heti rupesivat jääkarhut repimään poikaraukkaa, joka valitti surkealla -äänellä. Eikä kukaan voinut saada poikaa pois rautahäkistä. - -Haettiin tankoja, jolla jääkarhua alettiin hätyyttää ja viskattiin iso -lihapala alas, että se tulisi sitä syömään. Mutta se oli kuin vimmattu. -Se repi pojan niin pahaksi, että kun poika viimein saatiin häkistä -ulos, oli hän aivan verinen ja runneltu. - -Meidän koulumme pojat kertoivat minulle, että hän oli vielä silloin -osannut puhua ja sanonut: "Älkää vaan kertoko tätä äidille, sillä äiti -pelästyy." - -Mutta samana iltana poika kuoli kauheita tuskia kärsittyään. - -Nyt ovat meidän luokan pojat päättäneet, etteivät enää koskaan millään -lailla kiusaa eläimiä, ei niitä eläimiä, jotka ovat Korkeasaarella eikä -mitään muitakaan eläimiä. Me olemme kaikki nyt luvanneet olla eläinten -ystäviä. - -Nyt en jouda enempää, sillä meillä on niin paljo läksyjä. - - - - -SUURIN ILO - - - Kukkia poimin ja iloitsin, - Hoitelin pikku veikkaa. - Auringon paisteessa riemuitsin, - Heittelin kuperkeikkaa. - - Lintuset lauloi ja aallot soi, - Ilmassa ilo kaikui. - Aurinko kummulle kultia loi - Riemua metsä raikui. - - Veikkoni vallaton, valkopää - Nauraen kaulaani karkaa. - Juoksemme kenttää kellertävää - Kotoisen pellon sarkaa. - - Kaivonvintti jo vilkuttaa - kotimme tuvan takaa. - Veikkoni pieni väsyy jo, - Olkaani vasten makaa. - - Tuollapa äiti vastaamme käy, - Aurinko otsalla hohtaa. - Mun ei ilo nyt ilolta näy - Äiti kun meidät kohtaa. - - - - -JÄTTILÄINEN JA KARJANPAIMEN - - -Pohjois-Suomessa eli ennen muinoin jättiläinen, jota myös monet -sen ajan ihmiset peikoksi sanoivat. Hän oli hyvä mies, ei tehnyt -kenellekään pahaa vaan eli sovinnossa kaikkien kanssa. Usein istui -hän metsättömillä harjanteilla ja katseli sieltä ihmisten kaskien -sauhuja ja mökkien harjoja. Häntä suuresti hauskutti noiden pikku -olentojen elämä. Ja huvikseen hän niitä katseli, niinkuin me katselemme -muurahaiskekoja. - -Jättiläinen oli hirmuisen voimakas. Ei hänen edessään mikään kestänyt. -Hän meni, minne vaan halusi ja teki mitä tahtoi. Hän söi harvoin, mutta -nukkui sitä enempi. - -Kerran aamulla kun hän veti nutun päälleen, tunsi hän, että jokin -kangersi niskassa. Hän raappasi niskaansa. Sinne oli nutun vuoriin -tarttunut vanha korpikuusi. -- Kun hän oli kymmenen peninkulmaa -kävellyt, tunsi hän, että kengässä oli jotain, joka painoi varvasta. -Hän veti kengän pois jalastaan ja sieltä putosi lehmän kokoinen kiven -möhkäle. - -Mutta ei ole sellaista olentoa, jolla ei olisi kadehtijoita. Jonkun -viisautta kadehditaan, jonkun voimia, jonkun rikkautta, jonkun jotain -muuta hyvää. Jättiläiselläkin oli kadehtijoita. Varsinkin eräs vanha -karjanpaimen kadehti häntä. Yökaudet veisteli hän teräväpäisiä seipäitä -ja iski niitä pystyyn niille paikoin, joista jättiläisen piti kulkea. -Hän toivoi, että ne pistäisivät jättiläiseltä jalkapohjan puhki. Mutta -ne murenivat jättiläisen jalan alla niinkuin poltettu heinä ihmisen -jalan alla murenee. - -Kerran kun jättiläinen makasi korkean jyrkänteen juurella, nousi -karjanpaimen jyrkänteelle ja vieritti isoja kiviä jättiläisen silmille. -Jättiläinen heräsi, hieroi silmiänsä ja sanoi: "Mistäs nyt tomua -silmiini lentää!" - -Karjanpaimen puhui aina jättiläisestä ja koetti tehdä häntä -naurunalaiseksi. Ihmiset kuuntelivat hänen puhettaan, mutta kukaan ei -sitä mieleensä pannut. - -Eräänä aamuna jättiläinen istui murkinata syömään. Hän veti puukkonsa -tupesta ja tuppi putosi maahan. Karjanpaimen oli lähellä ja hän juoksi -heti tuppea katsomaan. Ensin katseli hän päältäpäin, sitte meni hän -sisälle ja käveli aina tupen pohjaan asti. - -Mutta jättiläinen huomasi, että hänen tuppensa oli pudonnut. Hän otti -sen ylös ja pani vyölleen. Sitte pisti hän puukkonsa tuppeen. - -Se oli karjanpaimenen loppu. -- Mutta jättiläinen eli vielä kauan -aikaa, kunnes viimein kenenkään huomaamatta seudulta katosi. Ei -tiedetä, lieneekö hän kuollut vai lieneekö muuttanut muihin maihin. -Poissa hän vaan nyt on. - - - - -LAPSET MATKALLA - - - Pim, pam, pim-pam nyt tiuku soi. - Kas tässäpä hyvästi ajaa voi. - Me matkalla ollahan vieraalle maalle - Niin armahalle. - - Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi. - Hei, hevoset laukata kilpaa voi! -- - On vaunussa tilaa kaikille tässä - Näin hyllyävässä. - - Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi. - Vaan vieraalla maallapa olla voi - Hei, herkkuja, hilloja, sokeripuita - Ja lystiä muita. - - Pim-pam, pim-pam nyt tiuku soi. - Siis sielläpä hauskaa olla voi! - Jos joutuisimme jo piankin sinne, - Huh, hei, ritirinne! - - - - -ILMALAIVA - - -Erkillä ja Matilla oli suuria mielessä. Heidän piti tehdä ilmalaiva ja -purjehtia sillä ilman läpi, niin että isä ja äiti, setä ja täti sekä -kaikki muut ihmiset näkisivät ja ihmettelisivät. - -He ottivat vanhan tavaralaatikon ja laittoivat siihen mukavat penkit, -joilla heidän sopi istua. Sitte panivat he sinne hiekkasäkkiä painoksi -ja vettä pulloon kuumuuden varalle. Tämä kävi kaikki helposti ja pojat -olivat innoissaan. - -Mutta pahin oli vielä jäljellä. Laatikkoon piti saada sellaiset siivet, -jotka sitä ilmassa kannattivat. - -Pojat päättivät tehdä siivet laudasta. Heidän mielestään pitäisi niillä -olla sama muoto, kuin myllyn siivillä. Ja niin he rupesivat työhön. - -Tuli ilta ja pojat menivät nukkumaan. Nukkuessaan näki Erkki unta. Hän -purjehti ilmapallossa, joka keinui korkealla pilvien yläpuolella. Ja -siinä ilmapallossa oli siivet aivan kuin myllyssä ja ne raksuttivat ja -ratisivat pyöriessään. - -Matti myöskin näki unta. Hän ratsasti hevosella pilvien läpi ja hevosen -kaviot iskivät tulta ja sieramista puhalsi sakeata savua, josta sitte -uusia pilviä muodostui. - -Kun pojat aamulla heräsivät, kertoivat he toisilleen unensa. Se oli -merkillinen uni. Siitä oli varmaan oleva seurauksia. Ja yhä suuremmalla -innolla ryhtyivät he työhön. - -Ensimäiset siivet, jotka he olivat tehneet, olivat aivan liian pienet. -Ruvettiin siis uusia tekemään. Aina välillä kävivät pojat kuitenkin -istumassa laatikossa ja katselemassa hauskoja hiekkasäkkejä. - -Jos he keksisivät ilmalaivan, tulisivat he kuuluiksi koko kylässä. Se -oli hauska juttu. - -Ja sitte tuotaisiin heille lahjoja ja kouran kokoisia omenoita. Jos -kuningas saisi asiasta tietää, niin lahjoittaisi hän varmaan Erkille -hevosen ja Matille aasin. - -Erkki ratsastaisi hevosellaan kultavuorelle ja toisi isälle tyynyn -kokoisen kultamöhkäleen ja Matti matkustaisi aasilla itämaille ja -hakisi sieltä jalokiviä ja hohtavia helmiä. - -Sitte olisi kaikilla niin hauskaa. Äiti antaisi lapsille joka päivä -omenapuuroa, muuramihilloa, marjamaitoa ja sokeroituja mesikoita. - -Se olisi hauska juttu. - -Mutta siivet eivät tahtoneet valmistua. Joskus tulivat ne liian -kapeiksi, joskus liian leveiksi, joskus olivat ne liian pienet, joskus -liian paksut. - -Siinä oli myös paha pula, että minne ne sitten kiinnitetään. No, -niin! Siitä pulasta päästiin sillä, että lyötiin tanko laatikon -päälle poikkipuolin, siihen pantiin sitte reikä, johon siipien tanko -istutettiin. - -Siivet tulivat lopullisesti valmiiksi. Ne pyörivät tuulessa mainiosti. -Pojat istuivat laatikossa ja odottivat, että milloinka se lähtee -liikkeelle. Mutta ei se lähtenyt. He koettivat hiukan töykätä sitä irti -maasta, mutta se istui kuin naulattu. - -Pojat nousivat pois laatikosta ja koettivat nostaa sitä paikasta -toiseen. Silloin se läksi, jopa oikein hyvästi. - -Pojat ihmettelivät, että mikähän siinä on, kun ei se lennä, vaikka -voisi. Kyllä he ainakin sen sijassa lentäisivät tuolla puiden latvojen -tasalla. Ja he arvelivat, jos se ilman hiekkasäkkiä läksisi liikkeelle. -Hiekkasäkit otettiin sitte pois ja pojat menivät jälleen laatikkoon -istumaan. He odottivat kunnes tuuli puhalsi oikein voimakkaasti. - -Kun sitte tuulen viima saapui, ponnistivat pojat jaloillaan ja olivat -jännityksessä. Siivet pyörivät, niin että kolina kuului, laatikko -rusahteli ja rasahteli pari kertaa, mutta ei lähtenyt liikkeelle. - -Silloin arvasivat pojat, että siinä vielä oli joku vika. Sillä jos -se olisi ollut oikea keksintö, niin silloin se olisi kyllä maasta -kohonnut, vaikka siinä olikin vaan tuollaiset tavalliset myllyn siivet. - -Niin, joku vika siinä sentään mahtoi olla. Se oli selvä. Ja tänä -päivänä pojat vielä miettivät, mikä vika siinä mahtaa olla. - - - - -OPPILAILLENI - - - Raikkahasti vastatkaa - Että seinät kajahtaa! - Joll' on reipas, raitis mieli, - Sill' on myöskin selvä kieli. - - Suorana te seisokaa, - Päänne pystyyn nostakaa. - Nuoret ei voi, kansan vapaan, - Seista vanhuksien tapaan. - - Työnne kunnoin täyttäkää! - Maailmalle näyttäkää, - Että, ken on suora, rehti, - Täällä kauimmaksi ehti. - - - - -NUORUUS - - - Tanssi, tanssi tyttönen, - Pyöri nuorten kanssa! - Elämäsi, vasta onpi - Aamuruskollansa. - - Tanssimasta mikään vielä - Sinua ei estä; - Suutar' uudet kengät tekee - Jos ei vanhat kestä. - - - - -EKSYKSISSÄ - - - Perho pieni, valkosiipi - Lensi kukkasissa. - Poika pieni, valkotukka - Kulki eksyksissä. - "Perho pieni, valkosiipi, - Siipes mulle anna!" - Lausui poika. Perho vastas: - "Ei ne sua kanna." - "Pienin olen perhosista, - Siivet pienet mulla. - Mutta sulle oppahaksi - Voin mä heti tulla." - Oppahaksi otti poika - Perhon metsätiellä. - Puitten takaa aukes pelto: - Koti oli siellä. - - - - -IHMEELLINEN SILTA - - -Aurinko paistoi ulkona lämpimästi, mehiläiset ja kärpäset surisivat -kukkasissa, ilma oli tyyni, hienoa auerta nousi metsien takaa. - -Tuvassa oli tuoreen lämpöisleivän hajua. Äiti veti juuri leipiä uunista. - -Pikku Anni juoksi tupaan. Hän pyysi äidiltä lämpöisleipää. - -"Tuossa on", sanoi äiti ja viilsi kuumasta leivästä palasen. "Kun olet -syönyt, niin saat mennä Mansikkaniemelle Ullamummolle lämpöisleivän -viemään." - -Mitään hauskempaa ei Anni tietänyt. Ullamummo oli hänen paras -ystävänsä. Kaikista hauskimmat olivat retket hänen luokseen. Annin -mielestä asui Ullamummo hirveän kaukana: ensin meni tie peltojen -poikki, sitte metsän läpi, sitte joen yli siltaa pitkin, sitte lehdon -kautta -- ja sen takana oli sievä mökki, jossa Ullamummo asui. Se -oli niin pieni ja matala, niin matala, että melkein ulottui kädellä -kattoon. Mutta Annista se oli niin soma, että siellä hän vasta oikein -hyvin leikkiä osasi. - -Lämpöisleipä kainalossa läksi Anni juoksemaan kotirinnettä alas. Tie -oli tyhjänä, ei näkynyt vastaantulijoita. Metsänkohdalla tuntui ilma -niin raukaisevalta. Anni istui tien penkereelle lepäämään ja piti -leipää sylissään. Hiukan levättyään lähti hän taas matkalle. - -Kaartuen nousi silta ylös maantienpinnasta. Kun Anni oli noussut siltaa -pitkin joen keskikohdalle, pysähtyi hän. Silta oli murtunut rikki. -Aallot vierivät vinhaa vauhtia jokea alaspäin ja aukko oli hirvittävän -leveä. - -Ei auttanut muu kuin lähteä takaisin kotiin. Kotona kertoi Anni äidille -koko ihmeellisen tapauksen. Äiti ensin hämmästyi ja ihmetteli, mutta -sitte ei oikein käsittänyt, kuinka sellainen olisi voinut näin tyynellä -ja sateettomalla ilmalla tapahtua. Ehkä oli lapsi pelännyt. - -Hän läksi saattamaan Annia sillan yli. - -Kun he olivat joen keskellä, oli silta aivan ehyt. Ei lastuakaan ollut -poissa. - -"Kuinkas Anni äitiä narrasi" kysyi äiti. - -"Ei Anni narrannut", sanoi Anni ja katsoi suurilla silmillään äitiin, -"mutta silta oli äsken poikki. Kyllä Jumala sen tietää." - -Äiti sai kyyneleet silmiinsä eikä puhunut sen enempää. Sillan toiselta -puolen palasi hän kotiin ja Anni sai mennä yksin Ullamummon luo. - -Vasta iltapuolella läksi pikku Anni paluumatkalle Ullamummon luota. -Iloisena asteli hän tietä pitkin. Mutta kun hän tuli sillalle, oli -silta poikki samasta paikasta kuin ennenkin. Anni kumartui katsomaan -revennyttä aukkoa. Hän näki sillan arkkujen ulottuvan kauas mustaan -syvyyteen. Hän näki miten hirvittävän leveä aukko oli. Hän ei päässyt -siitä ylitse. - -Anni palasi Ullamummon luo ja kertoi hänelle koko asian. Ullamummo -kuunteli; heti kuultuaan, läksi hän saattamaan lasta kotiin. - -Hän vei Annin tupaan asti ja kun hän jäi kahden kesken Annin äidin -kanssa, sanoi hän: "Lapsella on arka luonto. Pidä lasta silmällä. -Suojele sitä, ettei vaan joudu vaaraan!" - -Pihalla istui Anni ja puheli kukkasten kanssa. Hän oli itse antanut -kukkasille ja linnuille nimet oman käsityksensä mukaan. Ja nurmikko -oli hänelle niin hyvä. Sitä hän silitti kädellään. Taivaalla näki hän -Jumalan laivojen purjehtivan suurin valkoisin purjein. Kaikki oli niin -ihmeellistä ja niin ihanaa. - -Pihalla oli harmaa kivi. Se oli niin viisas ja vanha. Aivan kuin -Ullamummo. Sille hän kertoi suuresta sillasta ja syvästä joesta sillan -alla. Ja hän silitti kiveä kädellään. Kivi oli niin hyvä. Kivi ja -kukkaset eivät voineet nähdä jokea, mutta linnut kävivät siellä ja -kastelivat veteen siipiään. - -Kului kesä, kului syksy ja talvi ja tuli uusi kevät. Anni oli nyt -kuuden vuoden vanha. Hän oli niin terve ja virkeä. Kaikki pitivät häntä -jo aikaihmisenä. - -Eräänä päivänä ennen juhannusta katosi Anni kotoa. Äiti luuli hänen -menneen Ullamummon luo, mutta kun ei lasta illallakaan kotia kuulunut, -läksi äiti häntä hakemaan. - -Seuraavana päivänä löydettiin pikku Annin ruumis keskeltä jokea -suurimman sillan arkun viereltä. - - - - -LASTEN ILOT - - - Pimpeli, pampeli pihan poikki - Nyt me mennään marjaan. - Sitte sieltä metsän halki - Ahon yli karjaan. - - Kilkattaa jo karjan kellot - Musta lehmä ammuu. - Kohta menee taivas pilviin, - Aurinko jo sammuu. - - Kuuma onpi nuttu päällä, - Täytyy mennä uimaan. - Sitte syödään evähiä - Kovan nälän tuimaan. - - Väsymys jo alkaa tulla. - Älä veikko juokse! - Nyt on paras lähteä jo - Oman äidin luokse. - - - - -HALTIJAT - - -Ennen, vanhaan aikaan, kuuluu haltijoilla olleen asuntonsa korkean -Kivimäen sisässä. Sen mäenhän kaikki tuntevat. Sieltä asunnostaan -olivat hyvät haltijat tulleet ihmisasunnoille ja joskus oikein ihmisten -ystäviksi. Ihmiset kun siihen aikaan niin luottivat haltijoihin, niin -haltijatkin kaikella tavalla auttoivat heitä. - -Mutta haltijoiden luokse Kivimäen sisään ei kukaan päässyt. Kyllähän -sinne olisi se päässyt, joka olisi löytänyt ihmeellisen punaisen kukan, -jonka reunat olivat kultaa, mutta sitä ei kukaan löytänyt. Moni vanha -mummo oli elämänsä loppuiän sen etsimiseen pannut, mutta turhaa se oli. -Ei sitä löytynyt vaikka olisi tulen ja neulan kanssa hakenut. - -Kerran oli eräs pikkunen tyttö, Marjatta nimeltään, ollut Kivimäen -juurella marjoja poimimassa. Hän oli kukan löytänyt ja samassa oli -Kivimäki avannut vaskiset ovensa. Marjatta oli astunut sisälle ja -tullut komeaan saliin, jossa sata valkoista hevosta kultaisista ja -hopeisista seimistä söi. Sitte oli Marjatta astunut eteenpäin ja tullut -toiseen saliin, jossa haltijat pöydän ympärillä istuivat. He olivat -kaikki vanhoja miehiä, joilla oli pitkät, valkoiset parrat, punaiset -takit ja kultakruunut päässä. - -Yksi haltijoista oli viitannut Marjattaa luoksensa ja antanut hänelle -pöydältä hopeaisen kupin, jossa oli makealle maistuvaa juomaa. Mutta -Marjatta oli ruvennut pelkäämään ja juossut vaskisesta ovesta ulos. - -Juostessaan oli hän pudottanut sen punaisen, kultareunasen kukan, jolla -oli niin ihmeellinen voima. - -Heti kun Marjatta oli kotia tullut, olivat hänen vanhempansa lähteneet -Kivimäen juurelle ihmeellistä kukkaa etsimään. Mutta eivät löytäneet. -Eikä kukaan ole sitä senperästä löytänyt tähän päivään asti. - - - - -NUORI KALASTAJA - - - Kun myötätuulessa purjehdin - On lystiä kyllä retki. - Mä unhoitan kaikki murehet - Ja vastukset vastaisetki. - - Ja purje paisuvi pullolleen, - Yli aaltojen venhe viiltää, - Ja taivas hehkuvi hellemmin - Sen aalloilla kullat kiiltää. - - Mä ruorissa istun ja katsastan - Kun karit kaukana hohtaa; - Mä ruoria köytän kiinnempään - Kun tuuli purjeita pohtaa. - - On hauska laskea myötäiseen - Kun purjeet on paisuksissa, - Kun kaukana ranta häämöittää - On satama tiettävissä. - - Vaan missä tarmoa tarvitaan, - Se hauskempi vielä on retki. - On hauskempi olla ruorissa - Kun matkall' on vastaisetki. - - Kun vastahan aalto hyökähtää - Ja purren pystyhyn tempaa, - Niin ruori kysyvi käskijää, - Sen tarmoa tulisempaa. - - Yli pursi keinuvi kuohujen, - Sen saumat ääniä antaa. - Vaan aallot kahtia halkeillen - Ne purtta vimmoin kantaa. - - Tuo hyrsky hurjasti hyökältää - Ja ruorin raksavi lauta. - Mun purteni, purteni, kuinka käy? - Tää liekö jo meille hauta? - - - - -KOIVUN LASTUT - - -Eräs työmies kulki metsäistä tietä pitkin kirves olallaan. Oli -iltahämärä. Kaukaa alkoi kuulua ratasten kolina ja vähän ajan kuluttua -ajoi häntä vastaan nuori talonpoika kauniilla hevosella. Juuri kun -hevonen tuli miehen kohdalle pelästyi se, hyppäsi pystyyn ja työnsi -kärryt tienraviin. Talonpoika putosi kärryistä ja pyörät menivät rikki. - -"Olkoon", ajatteli työmies ja aikoi mennä menojaan. - -"Auttakaa!" huusi talonpoika. - -Työmies riensi heti avuksi. Särkyneet kärryt vedettiin ojasta ja -hevonen sidottiin puuhun kiinni. - -"Teillä on kirves", sanoi talonpoika. "Te voitte minua auttaa, jos vaan -tahdotte." - -Työmies meni hakkaamaan koivun tienvierestä ja alkoi korjata kärryjä. -Se olikin pian tehty, sillä mies oli taitava. - -Kun kärry oli korjattu ja hevonen valjastettu, nousi talonpoika -kärryihin. - -"Te olette auttanut minua hädän hetkellä ja minä kiitän teitä! Mutta -minulla ei ole rahaa teille antaa. Ottakaa noita lastuja mukaanne -kotiinne vietäväksi. Se olkoon teidän palkkanne." - -Työmies katseli kun talonpoika ajoi tiehensä. Sitte kumartui hän -ottamaan kirvestään, hymyili itsekseen ja pisti taskuunsa pari koivun -lastua lapsilleen vietäväksi. - -Kun hän tuli kotiin olivat lapset jo nukkumassa. Hän otti lastut -taskustaan heittääkseen ne pois. Mutta lastut olivatkin kultaa. - -Mies heitti kultalastut pirtin penkille ja juoksi metsätielle hakemaan -enempi sinne jääneitä lastuja. Hän kokosi niitä sylillisen. Kun hän toi -ne pirttiinsä, olivat ne vaan tavallisia koivun lastuja. - -Mutta ensin tuodut lastut olivat puhtainta kultaa. - - - - -ALAKULOISELLE TOVERILLE - - - Tule Matti, tuiskuhun, pakkaseen - Siellä tarmoa tarvitaan! - Tule hangen pinnalle kilpailuun, - Siellä puhtisi punnitaan. - - Tule Matti, ilohon ilman tään, - Siellä surusi haihtuu pois! - Tule, kiidä pinnalla kirkkaan jään. - Sepäs onnea sulle tois! - - Älä Matti murjota nurkassas - Ja hautele ikävääs. - Tule mukaan, virkistä itseäs - Ja uudista elämääs! - - - - -JURKO JÄTTILÄINEN - - -Ennen muinoin eli Suomessa suuri jättiläinen. Hän oli niin vanha, -ettei kukaan voinut laskea hänen ikäänsä. Hän asui Suomen synkimmässä -korvessa, suurten järvien ja laajojen soiden takana. - -Ihmiset olivat häntä harvoin nähneet. Jos kulkivatkin joskus -sillä metsän perukalla luulivat he jättiläistä sammaltuneeksi -vuorenselänteeksi ja astelivat rauhassa hänen ylitseen. - -Ja jättiläinen heidän tuskin kulkevan huomasi. Pyyhkäsi joskus vaan -suurella kädellään heidän pieniä jälkiään. Mutta ihmiset luulivat, että -se oli tuuli, joka humisi vuoren kupeella. - -Kerran vuodessa nousi jättiläinen syömään. Mutta silloin söi hän hyvän -aterian: kolme lehmää, viisitoista lammasta ja neljän ruishalmeen -kypsyneet tähkäpäät. Tämä tapahtui aina syksyllä. - -Mutta seuraavana kesänä tuli hänelle kova jano ja hän joi pari, kolme -järvellistä vettä, niin että järvet kuivuivat melkein lätäköiksi ja -ihmiset olivat suuressa veden puutteessa. - -Kerran oli talvella kova pakkanen. Jättiläisen ruumis alkoi jäätyä. Hän -nousi silloin ja kokosi risuja tehdäkseen valkean. Komeita mäntyjä ja -naavaisia korpikuusia taitteli hän metsästä sormillaan, niinkuin lapset -taittelevat kedolta kieloja tahi orvokkeja. - -Hän sytytti tulen palamaan ja liekit leimusivat taivaalle pimeässä -talviyössä. - -Ihmiset katsoivat taivaalle ja sanoivat: "Revontulet siellä palaa!" - -Kerran talvella teki karhu pesänsä jättiläisen kainaloon. Karhulla oli -suuri perhe. Jättiläinen makasi liikkumatta koko talven ja karhun pojat -kasvoivat hyvässä turvassa. - -Kevättalvella tuli metsämies ja löysi karhun pesän. Hän meni hakemaan -tovereja, että saisi karhun ammutuksi. Mutta kun he tulivat paikalle, -eivät he enää löytäneetkään mitään. Jättiläinen oli liikahuttanut -käsivarttaan ja peittänyt jäljet. - -Jättiläinen tuli vanhaksi. Hänen partansa muuttui harmaaksi ja tukka -tunkeutui syvälle maan sisään. - -Kun tuli syksy, ei hän jaksanutkaan enää nousta syömään. Kun tuli kesä, -ei hänellä enää ollutkaan jano. - -Kun tuli talvi, jäätyi hän suureksi kalliomöhkäleeksi, josta ei ollut -enää kellenkään iloa. - -Sellainen oli satu Jurko jättiläisestä Suomen salolla. - - - - -KESÄN IHANUUS - - - Vadelmia, vaapukoita - Meheviä, mainioita - Kalle, Katri, Tiina, Toimi - Pensaikosta kilvan poimi. - Sirkka lauloi nurmikolla, - Halli haukkui kartanolla; - Pikku linnut liitäissänsä - Virittivät virsiänsä. - Viljaa kasvoi kodin pellot, - Haassa helkkyi karjan kellot. - Leppoisata ilma lauha, - Yli seudun Herran rauha. - - - - -VIISASTELEVA POIKA - - -Oli kerran tuohesta mökki. Mökissä asui ukko. Ukolla oli akka. Akalla -oli poika. - -Poika oli viisastelija. -- - -Pojalla oli harmaat kintaat. Poika meni mökistä pihalle kintaat -kädessä. Kuu paistoi taivaalla. Poika katseli kuuta, huusi: hei! ja -heitti kintaansa ilmaan. - -Kintaat lensivät puuhun. Poika etsi ja etsi, mutta ei löytänyt. - -Tuli yö. Tuli päivä. Poika kiipesi puuhun katsomaan kintaita, mutta ei -löytänyt mitään. - -Ukko tuli tuvasta ulos. - -"Mitä etsit?" kysyi hän. - -"Kahta harmaata!" vastasi poika. - -"Tuolla ovat!" sanoi ukko ja viittasi puuhun. - -Poika katsoi. Siellä istui kaksi varista. - -Poika meni tupaan. Pöydällä oli puukko. Poika otti sen ja meni rantaan. -Järvellä ui sorsa. Poika katsoi sitä. Se oli kaunis. Poika huusi: hei! -ja heitti puukon järveen. - -Akka tuli rantaan. - -"Mitä järvestä etsit?" huusi hän pojalle. - -"Kiiltävätä, kuultavata!" vastasi poika. - -"Tuolla on!" sanoi akka ja näytti uiskentelevata särkeä. -- -- - -Pojan tuli kerran nälkä. - -"Leikkaa leipää!" sanoi ukko. - -"Eihän mulla ole särkeä!" sanoi poika. - -"Mitä hulluttelet!" torui ukko. -- -- - -Talvella tuli pakkanen. Pojan käsiä paleli. - -"Ota kintaat käteesi!" sanoi akka. - -"Enhän minä variksia kiinni saa!" sanoi nauraen poika. - -Akka kutsui ukon tupaan. - -"Poika on sekaisin", sanoi hän. - -"Kyllä minä sen tiedän", sanoi ukko. - -"Miksi et ole mulle sanonut!" huusi akka. - -"Onhan aikaa vieläkin", sanoi ukko. Akka suuttui. Ukko suuttui kanssa. -Akka tuuppasi ukkoa. Ukko tuuppasi akkaa. Tuohesta tehty tupa hajosi. - -Ja siihen se satu loppui. - - - - -VILLE VALKONEN - - - Mä olen Ville Valkonen - Ja tulen hiihtämästä. - Mä olen kymmenvuotinen - Kotoisin Mäntsälästä. - - Mä olen Ville Valkonen - Ja olen koululainen. - On lupa-aika hupainen -- - Myös lukuaika vainen. - - Mä olen Ville Valkonen, - On mulla turkki yllä. - Mä kanssa koulupoikien - Jo kilpaa hiihdän kyllä. - - Mä olen Ville Valkonen. - Niin, kerran, kukatiesi - Voi kuluttua vuosien - Minusta kasvaa miesi. - - - - -METSÄLAMMEN SALAISUUS - - -Ilma oli tyyni. Hiljaisuus vallitsi luonnossa. Valoisa oli kesäyö. -Mutta lehtojen siimeksessä liikkuivat luonnon hengettäret ja hongikon -hiljaisessa puolihämärässä, vanhojen sammaltuneiden kantojen päissä, -istuivat haltijat jutellen äänellä, jota ei ihmiskorva kuule. - -Nuori poika kulki tietä pitkin, joka vei nummien yli ja hongikon poikki -pienelle, salatulle metsälammelle. Sinne tultuaan istahti poika kallion -kivelle katselemaan pehmoista usvaa, joka nousi rannan ruohikosta. - -Kuta kauemmin poika usvaa katseli, sitä selvemmin huomasi hän, että -usvan keskellä liikkui eläviä olentoja. Hän näki, miten ne viittoivat -käsillään, huitoivat hunnuillaan ja kutsuivat poikaa luoksensa. Mutta -poika epäili heitä. Siksi ei hän heitä lähestynyt. - -Yhä tiheämmäksi kävi usva. Se saapui jo rannan kiville ja tunkeutui -läheiseen lehtoonkin. Mutta poika näki, miten usvan keskellä keijuili -kaunis impi valkoisiin huntuihin verhottuna. Hänen kultaiset kutrinsa -liehuivat ilmassa ja silmissä näkyi outo välke. - -Rannan ruohikossa impi väikkyi, viittoi kädellään ja huusi pojalle: -"Tule, pelasta minut! Olen tehnyt pahaa. Olen kirouksen alainen. Tule, -pelasta minut! Olen onnetoin!" - -Mutta poika ei mennyt, sillä hän pelkäsi vedenneitoja. - -"Tule! Koske kädelläsi suortuviini, niin olen pelastettu! Kosketa -minua, niin olen vapaa!" - -Mutta poika ei mennyt, sillä hän ei uskonut vedenneitoihin. - -"Sadan vuoden kuluttua saan aina nousta näkyviin aalloista", puheli -vedenneito. "Jollei kukaan minua pelasta, saan palata takaisin -vankilaani metsälammen alla." - -"Kuinka kauan rangaistuksesi kestää?" kysyi poika. - -"Se voi kestää kauan, sillä se on kummallinen." - -"Kerro", sanoi poika. - -"Kun aina sadan vuoden perästä saan kohota aalloista, voipi joku nuori -poika koskettamalla minua, pelastaa minut kirouksesta. Mutta kerran on -tuleva minulle kuitenkin varmasti vapahdus. Tähän rannalle on tuulen -tuomista siemenistä kasvava komea hongikko. Siihen hongikkoon tulee -mies, hakkaa sen alas ja rakentaa hongista uuden tuvan. Tässä tuvassa -syntyy poika. Se poika varttuu mieheksi ja rakentaa veneen. Kesäyönä -menee hän sillä veneellä soutelemaan tälle lammelle. Hän pelastaa -minut. Silloin on rangaistukseni aika lopussa. Silloin tulee minulle -vapaus..." - -Ihmetellen kuunteli nuori poika rannalla tätä kertomusta ja katseli -usvan keskellä keijuilevaa impeä. Ja kertomus jatkui ja jatkui, mutta -ääni hiljeni niin, että ei sanoja voinut enää eroittaa. - -Usva siirtyi kauemmaksi, immen kuva hälveni näkyvistä. Metsälammen -pinta kirkastui ja pilvien kuvat alkoivat siinä välkähdellä. Luonnon -yli liiteli kesäisen aamun lempeä hengetär. - -Yön unelmat olivat poissa. - - - - -NAAPURIN LASTEN JUHLAT - - - Juhla on meillä; - Eip' ole teillä! - On keitoksia - Ja makeisia, - On leivoksia - Ja sokeria. - On rinkilöitä - Niin mainioita, - On jälkiruokia - Ihanoita! - - On meillä jauhoja, - Taikinata, - Ja ryytimaustinta - Hienoimpata, - On pippuria - Ja neilikkata. - On leivinpöytänä - Suuri lauta - - Ja jauholaarina - Hiekkahauta. - On varastoinamme - Kuusten juuret, - Ja siellä puodit - On somat suuret. - Ei puutu vettä, - Ei ryyninjyvää, - On kaikki halpaa - Ja kaikki hyvää. - - - - -AARTEEN KAIVAJAT - - -Hannu ja Kalle olivat hyvät ystävät. Heidän kotinsa olivat vierekkäin -ja yhdessä he aina kulkivat kouluun. Yhdessä he myöskin vapaahetkinä -leikkivät ja yhdessä talvi-iltoina lukivat satuja. - -Kevätpuoleen he hyvin hartaasti odottivat koulun loppumista, sillä -heillä oli suuria tuumia mielessä. He aikoivat kesäluvalla hakea maasta -aarretta. - -Ja kun kesä vihdoin tuli, silloin Hannu ja Kalle virkeällä mielellä -kävivät työhön käsiksi. He tarkastelivat seudun kodin lähistöllä, -merkitsivät jokaisen omituisen kuopan maanpinnassa ja panivat mieleensä -jokaisen omituisen kallion kolon. Sitte he kuokka ja lapio olallaan ja -pitkä, ohut rautatanko kädessään joka aamu lähtivät työhön aarretta -etsimään. - -Mutta kesä kului, eivätkä pojat löytäneet mitään. Into rupesi -laimenemaan ja unelmat hälvenemään. Yksi viikko oli jälellä lupa-aikaa. -Turha oli enää mennä aarteen hakuun. Ei sieltä kuitenkaan mitään tulisi. - -Kesäpäivä oli kuuma. Hannu ja Kalle läksivät uimaan. Järven pinta oli -aivan tyyni, hiekka kimalteli rannalla. - -Pojat makasivat hiekassa ja hakivat timantteja. Kauniita olivat pikku -kivet, mutta timantteja eivät ne olleet. Ja taas juoksivat pojat -veteen. Hannu ui etäälle, mutta Kalle pysytteli lähempänä rantaa. Kun -hän siinä kirkkaan hiekkapohjan yli uiskenteli, näki hän pohjassa -jotain, joka hohti hopealle. Hän huusi Hannua luoksensa. - -Hannu sukelsi pohjaan ja koetti nostaa esinettä pohjasta, mutta se -oli lujassa. Hän koetti uudelleen ja yhä uudelleen. Vihdoin hän nousi -pinnalle, kainalossaan suuri kiven möhkäle. - -Kun kivi tuli kuivalle maalle niin huomasivat pojat, että se oli suuri -pallo toisiinsa kiinni tarttuneita vanhoja rahoja. - -Pojat kantoivat kiven kotiin. Siellä murrettiin kivi rikki. Silloin -huomattiin, että se oli suuri aarre. Se sisälsi ison määrän rahaa -vanhalta roomalaiselta ajalta. Siinä oli arvokkaita, harvinaisia -rahoja, jotka olivat verrattain hyvin säilyneet. - -Hannu ja Kalle saivat löydöstään palkinnoksi tuhannen markkaa, joka ei -olekaan pikku summa kahdelle koulupojalle. - -Tämä satu on tositapaus. - - - - -PIAN - - - Nyt on meillä elokuu, - Pian alkaa koulu. - Pian syksy pimenee, - Sitte tulee joulu. - - Nyt on meillä tammikuu, - Pian loppuu lupa. - Pian päivä valkenee - Tulee kevät hupa. - - Nyt on meillä kesäkuu, - Pian päivä paistaa. - Pian pienet herkkusuut - Marjojakin maistaa. - - - - -KOTIMIES - - -Kaukana Suomen sydänmaalla, siellä minne vaan kaitaset jalkapolut -ohjaavat, oli pikkunen mökki. Tuuhea kuusimetsä seisoi mökin vieressä -sitä pohjatuulilta varjelemassa, mutta etelän puolella oli aukeata -lammikon rantaan asti. Peltoa oli vähän ja sekin kivikkoa. Laidunta oli -laajalta, mutta mökin ainoa lehmä, Omenankukka, kierteli parhaastaan -vaan mehevillä lammen rannikoilla. - -Oli kesäinen aamu. Ilma oli kuultavan kirkas. Luonnossa oli hiljaisuus. -Ei liikahtanut tuuli. - -Pikku Johanna istui pirtin kynnyksellä ja katseli pääskysiä, jotka -lentelivät lammen pinnalla kuvaansa katselemassa. Joskus ne suikkasivat -siivillään niin lähelle tyyntä vettä, että aaltoja syntyi. Joskus ne -kohosivat korkealle taivaalle ja ylistivät ääneen kaunista luontoa ja -Jumalan kirkasta päivää. - -Pikku Johanna oli kotimiehenä. Isä oli työssä ja äiti oli Samulin -kanssa mennyt taloon kahvia hakemaan. Taloon oli pitkä matka: ensin -metsän läpi, sitte niityn poikki, sitte mäen yli, sitte suon vierustaa, -sitte peltojen poikki -- ja siinä oli talo järven rannalla. Johanna -muisti hyvin koko tien, muisti kivetkin tien varrella ja kaikki hyvät -mustikkamaat. Ja sen talon Johanna muisti: korkean kaivon vintin ja -punaisen kartanon -- ja sen suuren järven siinä vieressä. Johanna oli -monta kertaa ollut isän ja äidin kanssa siellä -- jo silloin, kun ei -Samulia vielä ollut. Nyt oli Samuli äidin mukana ja hän oli kotimiehenä. - -Johanna oli jo kuuden vuoden vanha. - -Kas, noita pääskysiä. Nyt ne kissaa härnäävät! Kissa kellii pihamaalla -ja pääskyset kieppuvat ilmassa aivan lähellä ja huutavat: jo viep! jo -viep! - -Missähän asti äiti nyt lienee? Jokohan on mäen päällä? Onkohan Samuli -yhä äidin sylissä? - -"Kiss, kiss, kiss! Tuli tänne, tuli tänne, kiss, kiss, kiss!" - -Johanna juoksee kissan luo ja heittäytyy nurmelle sen viereen. - -"Kissi, kissi, kissi!" - -Kissa puskee häntä kylkeen ja otsaan. Johanna ottaa sitä jalasta. Kissa -sylkäsee ja lähtee laukkaamaan. - -Missähän äiti nyt lie? Jokohan on suon reunassa? Onkohan Samulilla -lysti? - -Johanna juoksee rantaan. Siellä hauki posahtaa ruohikossa pelosta. -Toisella puolen lampea kilahtelee Omenankukan kello. - -"Omenankukka, minkä näköinen se lienee. Isä on sen nähnyt. Se oli -isompi kuin mesikan kukka, sanoi isä. Omenankukka, omenankukka -- kunpa -joskus saisin nähdä omenankukan!" - -Johanna kahlaa syvälle veteen. Ranta on liejukkoa. Äiti on kieltänyt -kahlaamasta. "Vielä hukut", on äiti sanonut. - -Mitä jos hukkuisi? Äiti silloin itkisi ja isä. Ja mitä sanoisi Jumala? -Jumala varmaan kieltäisi. - -Ei Johanna tahdo tehdä Jumalata vastaan. Kotona on nyt Jumala ja -Johanna yksin. Jumala kyllä suojelee. - -Äitiäkin Jumala suojelee -- ja isää ja Samulia. - -Jokohan äiti on talossa? Saakohan Samuli sokeria emännältä? - -Johanna juoksee ylös rannasta; kissa siellä nyt tuvan portaalla -venyttelee. Pääskynen sirkuttaa räystäällä: "minä pesin hansikkaat, -panin saunan lasille kuivaan, sieltä vietiin, varastettiin, itse Kiesus -herra tietää!" - -Laulun, pääskysten laulun on äiti Johannalle opettanut. Ja Johanna -kuulee, että ne niin laulavat. - -Miksi ne panivat hansikkaansa saunan lasille? - -Tuossa mehiläinen keltakukissa pörisee. Kukat taivuttavat päitään sen -painon alla. Prr, prr! - -Aurinko paahtaa niin mahdottomasti. Johanna menee saunan kynnykselle, -jossa on varjoa. - -Jos äiti kohta tulisi! Jokohan äiti on puhunut emännän kanssa? - -Johanna tekee heinästä itselleen sormuksen -- äidilläkin on sormus. -Hän tekee kaksi sormusta, kolme sormusta ja kaikki sormet täyteen -sormuksia. Sitte hän rikkoo ne kaikki. - -Jos olisi rikas ja saisi monta sormusta! Silloin Johanna antaisi -Samulillekin yhden -- tai kaksi. - -Johanna alkaa hyppiä ilosta. Kolmekin voisi hän Samulille antaa. - -Ja sitte hän rakentaisi äidille ja isälle uuden talon ja kirkkorattaat -ja hevosen. - -Johannata janottaa. Hän juoksee lähteelle juomaan. Kissa juoksee -jälestä. - -"Kissi, kissi, kissi! Tuossa on, juo nyt!" - -Kissa pistää turpansa veteen ja päristää, siristää käpäliään ja karkaa -puuhun. - -Johanna taputtaa puun runkoa ja häristää kissaa. Sitte lähtee hän -juoksemaan tupaa kohti. - -Johannata väsyttää. Kunhan äiti tulisi! - -Hän menee tupaan. Tupa on kuuma. Orrella on lehtikerppuja kuivamassa ja -niistä levenee tupaan voimakas kevätmetsän tuoksu. - -Johanna katselee ulos ikkunasta. Hän rummuttaa lasiin ja hyräilee -hiljaa. Hänen on äitiä ikävä. Kyyneleet pyrkivät silmiin. - -Hän juoksee sänkyyn ja painautuu heinätyynyn sisään. Hänen on niin -lämmin ja ikävä. Hän vaipuu uneen. - -Kissa hiipii avonaisesta ovesta sisälle, katselee ympärilleen, hyppää -pöydälle, kävelee penkkiä pitkin, menee sänkyyn, nuuskii Johannata -- -ja paneutuu nukkumaan Johannan viereen. - -Tuvassa on hiljaista. Seinällä vaan vanha kello raksuttaa. - -Ulkona paistaa päivä, kärpäset surisevat ja pääskyset raukeina virsiään -visertelevät. - -Lammin rannalta kilahtelee Omenankukan vaskinen kello ja rannan -ruohikossa kalat joskus posahtelevat. - -Kuusikko seisoo vakavana taustalla ja metsämökissä on ihanan kesäisen -päivän raukaiseva rauha. - - - - -EVA KIIKUSSA - - - Hei, kiikkuni, hei, - Ei pelkoa, ei! - Mä lintujen lailla - Käyn ilmojen mailla. - Ei pelkoa, ei, - Hei kiikkuni, hei! - - Hei, kiikkuni, hei, - Ei pelkoa, ei! - Mä hauskasti heijaan, - Jo latvoihin leijaan. - Ei pelkoa, ei, - Hei kiikkuni, hei! - - - - -KEVÄÄLLÄ - - -Ilmassa on keväinen tunnelma. Se on raitista, mutta samassa -raukaisevaa. Aurinko häikäisee valollaan pimeyteen tottuneita ja -hyväilee lämmöllään pakkaista kärsineitä. - -Kevään hengetär liitää hymyhuulin pohjolan perille. Se tietää varmasti, -miten häntä kaihoten kaivataan, avosylin odotetaan. Se tuntee pohjolan -kukkulat ja kummut, järvet ja virrat, se tuntee pohjolan asukasten -mielet. Ja siksi se liitää hymyhuulin pohjolan perille. - -Ilmassa on keväinen tunnelma. Tuuli hyväilee poskea, metsä tuoksahtaa -mullalle ja pihkalle. Siellä ja täällä näkyy vähäisiä lumen jätteitä -mustina ja likaisina mäkien pohjoisilla rinteillä. Ruskeasta -kuloheinästä kohoaa sinivuokkoja ja keltakukkasia. Tuntuu kuin olisivat -ne heränneet liian aikaisin. Eihän vaan viene niitä pohjolan kevään -yöhalla. - -Tuolla jo visertää lintu puussa, visertää taas ja odottaa vastausta. -Turhaan. Ääni kajahtaa kirkkaana lehdettömien puiden seassa, mutta -vastausta ei vielä kuulu. Liekö vastaaja eksynyt kutsujasta? - -Puro lirisee rinnettä alas, vieden mukanaan irtonaista roskaa, jota -ei sen varsilla ole tarvittu. Puunpalaset, lastut, lehdet ja korret -hyppivät iloisina veden muassa mättäältä mättäälle, kiveltä kivelle. -"Onhan kevät", miettivät ne, "totta meitäkin jossain tarvitaan", -- -ja tulevaisuuden toivoa laulaa keväisen puron viehättävä soitto. -Ilmassa on keväimen tunnelma. Se kutsuu talven kahleista jäykistyneet -ihmiset ulos raittiiseen ilmaan. Ruumis nuortuu, mieli kevenee, -surut poistuvat. Terveys saapi voimaa jänteriinsä, ilmaa keuhkoihin, --- hän ei tiedä minne voikaan mahtua tämä voima, jota koko olento -uhkuu. Sairauskin näkee taas toivon tähden. Hänellekin tuopi luonnon -herääminen uudistuksen tunteen. Hänessä paisuu toivo, niinkuin paisuu -metsän reunassa seisovan koivun oksilla uusi lehti-silmukka. - -Tietä pitkin astelee pienoinen poika. Hän on kalpea ja laiha. Pukunsa -on repaleinen ja likainen. Mutta iloisin kasvoin kulkee hän edelleen. -Kevään tunne ihastuttaa häntä. Hän kuulee puron lorinan ja lintujen -laulun, hän näkee uhkuvat lehtisilmut ja aukenevat sinivuokot. Hän -tuntee lempeän tuulen hyväilevän poskeansa ja auringon lämmittävän -kohmettuneita käsiänsä. Hän hypähtelee ilosta kulkiessaan yksinäistä -metsäpolkua. - -Metsäpolku johtaa laajalle maantielle, joka on leveä ja tasainen, kuiva -ja aukea. Aurinko paahtaa siinä vielä kuumemmasti ja iloiset purot -lirisevät sen molemmilla puolin. Poikanen pyörähtelee ilosta maantiellä -ja juoksee laulellen purolta purolle. Hän ei ole koskaan ennen ollut -näin iloinen. Luonnon keväinen tunnelma on temmannut hänet mukaansa. - -Vähän matkan päässä mäen rinteellä tekee maantie mutkan. Poikanen -juoksee sinne, nähdäkseen kauemmas tuntemattomalla tiellä. Tuuhean -koivikon läpi jatkuu siellä maantie ruskeana juovana. Koivuissa on -suuria lehti-silmuja, muutamat alkavat jo näyttää "hiirenkorvaa". -Ilmassa on raitis tuoksu. - -Etäällä kajahtaa iloinen nauru. Joukko koulupoikia palajaa koulusta. -Heillä on kirjat ja taulut kainalossa. He rientävät kukin kotiansa -leikkiä laskien. - -"Kas, tuolla on kerjäläis-poika!" huutaa ratsutilallisen Aappo. - -"Heittäkäämme hänet ojaan ja uittakaamme tukkina!" - -Ja hän lähtee juoksemaan pannakseen aikomuksensa toimeen. - -"Aappo, Aappo!" huutaa hänelle maalarin Ville, "täällä on niin hyviä -kiviä. Heittäkäämme häntä niillä, niin saamme nähdä mihin hänen -repaleet saappaansa kelpaavat!" - -Ville rupeaa kokoamaan kiviä hattuunsa ja Aappo pysähtyy juoksussaan. - -"Ei, mutta viedään hänet meidän pellollemme variksen pelätiksi", -ehdottaa vallesmannin Teutori, "vanha variksen pelätin on jo -kaatumaisillaan!" - -Ja kaikki pojat räjähtävät nauramaan. "Variksen pelätiksi! Variksen -pelätiksi!" huutavat he ja taputtavat käsiään. Rinnatuksin nyt kaikki -lähtevät marssimaan uhattua pikku poikaa kohti. - -"Olkaa varoillanne pojat! Hän voipi purra teitä", varoittaa Teutori, ja -pojat puristavat kätensä nyrkkiin ja näyttävät uhkaavilta. - -Kun poikaparvi saapuu lähemmä, syrjäytyy Matti tiepuoleen ja katselee -puroa. Puro juoksee siinä suuren kiven kupeella valkoisessa sannassa ja -muodostaa soman pienen pyörteen, jonka keskellä joukko kuivia lehtiä -pyörii piiritanssissa. Koivussa, puron vieressä, visertää lintunen ja -kaukaa metsästä kuuluu lehmän kello. Aurinko paistaa lämpimästi, ilma -on niin kirkas. - -"Mikäs kerjäläispenikka siinä istuu?" huutaa Teutori Matille. - -"Matti minun on nimeni", sanoo Matti, katsellen puroa. - -"Pois tieltä! Puro on meidän!" huutaa Teutori. - -Matti nousee ojanvarrelta ja lähtee hiljaa ja äänettömänä astumaan -edelleen. - -"Kas, sellaista pelkuria!" huutaa Teutori, potkaisten tieltä pieniä -kiviä hänen jälkeensä. "Tulkaa tänne pojat, katselkaamme puroa!" - -Pojat tulevat hänen ympärilleen. He katselevat puroa, -- mutta ovat -aivan ääneti. Iloinen mieli on poissa. Heillä ei ole mitään toisilleen -sanottavaa. - -He nousevat puron varrelta maantielle ja katselevat jälelleen. Kaukana, -lähellä tien mutkaa astuu pieni Matti, yksin ja väsyneesti. Hänen pieni -ja laiha vartalonsa näyttää tuolla etäällä vielä pienemmältä. - -"Meidän olisi pitänyt antaa hänen pitää tuo puro. Hän oli vielä niin -pieni", sanoo ratsutilallisen Aappo. - -"Niin olisi pitänyt", sanovat toiset, ja heidän poskilleen nousee -häpeän puna. - -He astelevat kotiinsa noloina ja nyreällä mielellä. - -Ilmassa on keväinen tunnelma. Purot hyppelevät iloisina mättäältä -mättäälle ja sinivuokot aukovat kukkiansa päivänpaisteisilla rinteillä. - - - - -ELOKUULLA - - - Perhoset ilmassa liehuen liikkuu, - Lintuset oksilla keinuen kiikkuu, - Orava metsässä einettä syö, - Kukkaset tuulessa tunteja lyö. - - Pilvien hiutale taivaalla häilyy, - Lammen pinnalla peilissä päilyy, - Sorsien laulelut salmella soi, -- - Tuulonen tuttuja viestejä toi. - - Ehtoo jo saapuvi, joutuvi ilta, - Taivaalla kaartuvi tähtien silta. - Taukovi leikki ja taukovi työ, - Kulkevi hiljaa kuutamo yö. - - - - -MUMMOLAAN - - - Juokse, juokse joutuisaan, - Kohta tullaan mummolaan. - Siell' on hauska, hyvä olla, - Leikit monet kartanolla. - Mummo antaa sokeria - Sekä muita namusia. - Mutta kaiken lystin yli - Hauskin ompi mummon syli. - - - - -KOKOUS - -(Yksinäytöksinen leikki) - - -_Näyttämö:_ Yksinkertainen kokoushuone koulussa. Seinillä on -maantieteellisiä ja luonnontieteellisiä kuvia. Keskellä lattiata on -pöytä. Pöydällä on lamppu, vesikarahviini ja laseja. Pöydän ympärillä -tuoleja. - -Näyttämö jonkun aikaa tyhjänä. - -Sisälle tulee Maija, laittelee tukkaansa, katselee tauluja seinillä ja -hyräilee itsekseen: "Oi lumi tuiskuile, tee hauta minulle, tää sydän -polttava jo etsii lepoa." Menee pöydän ääreen, kaataa vettä lasiin ja -juo. - -ELLI: (astuu sisälle) Hui millainen koiran ilma! Ei voi silmiänsä pitää -auki. - -MAIJA: Ikävää! Kyllä siellä on sellainen siivo, että oikein -kauhistuttaa. - -ELLI: Vahtimestari oli niin vihainen, kun me tulimme. Hän sanoi, että -me aina pidämme täällä pahaa siivoa. - -MAIJA: Mitäs vielä. Kyllähän nuo pienet roskat pian saapi pois -lakaistuksi. - -ELLI: Voi, voi! Missä ne tytöt viipyvät! Ja viiden aikaan piti olla. - -MAIJA: Ne eivät koskaan tule ajoissa. Minkä runon sinä aiot lausua? - -ELLI: En minä vielä tiedä -- ylipäänsä: minä en osaa lausua. - -MAIJA: Oleppas olevinasi! - -ELLI: Enkä ole. Ihan totta! Minä en tahtoisi esiintyä. - -MAIJA: Siiri ja Aili soittavat alkusoiton ja Viljo pitää puheen. Kaikki -ovat neljännen luokkalaisia. Kyllä meidänkin luokalta täytyy jonkun -esiintyä. Lausu sinä pois vaan! - -ELLI: Niinkö tykkäät. Ehkäpä. Jos lausuisin "Pieni mierolainen". Tai -mitä sanot "Varpusesta?" - -(Viljo ja Kaarlo tulevat, tervehtivät tyttöjä.) - -VILJO: Näinkö vähän täällä vasta on? Opettaja on jo eteisessä. - -OPETTAJA: (Astuu huoneeseen.) Päivää! Pieni kokous. Missä kaikki -viipyvät? (Tervehtii kaikkia.) - -MAIJA: Tytöt ovat varmaankin taas unohtaneet. - -OPETTAJA: Eikö muita poikia kuulu juhlatoimikuntaan? - -VILJO: Kyllä Erkki kuuluu, mutta hän on kipeänä. Hänellä on "punainen -koira". - -OPETTAJA: Oletteko sitte miettineet, minkä kappaleen ottaisimme? - -MAIJA: Kyllä me olemme miettineet, mutta emme me löydä sopivampaa kuin -"Kuu kirkas". - -ELLI: Opettaja, Opettaja! Se on niin vanha. Ei sitä, ei sitä! - -KAARLO: Jos saataisi joku kappale, jossa olisi voimistelunäytös. - -ELLI: Tahi tanssi -- - -VILJO: Tahi luistinrata -- - -MAIJA: Ei, ei! Sellainen, jossa olisi peikkoja ja noitia ja -povariakkoja ja kuninkaantytär ja köyhiä lapsia ja, ja, ja -- - -ELLI: Ei, Ei, Ei! Ei sellaista! Ei sellaista! Se on niin vanhaa. -Mutta jos olisi paritanssia ja sitte tulisi opettaja torumaan -- -- -ja sitte kaikki lapset pyörtyisivät -- ja sitte tulisi lääkäri ja -sairaanhoitajia ja poliiseja ja sellaista hauskaa -- -- - -OPETTAJA: No, no, tyyntykää nyt vähän. Mistä semmoinen kappale -saataisiin? - -ELLI: Pyydetään maantieteen opettajata kirjoittamaan. Minä kyllä neuvon -opettajaa, mistä tulee hauskaa. Emmekö saa, opettaja, emmekö saa? - -(Lilli tulee sisään punaisena ja hengästyneenä). - -OPETTAJA: Ohhoh! Missäs Lilli on viipynyt? Kello on jo puoli 6. - -LILLI: Anteeksi, opettaja! Minä löysin kirkkopuistosta lompakon, jossa -oli paljo rahaa. Vein sen ensin kotiin -- mutta sitte tuli äiti mukaan -ja veimme sen poliisikamariin. - -(Kaikki ryntäävät hänen ympärilleen). - -ELLI: Mistä löysit, mistä? - -OPETTAJA: Oliko siinä paljo rahaa? - -VILJO: Oliko setelejä? - -LILLI: Äiti sanoi, että siinä oli yli tuhannen markkaa! - -ELLI: Voi taivas! Tuhannen markkaa. Voi taivas! - -VILJO: Minkä näköinen se lompakko oli? - -ELLI: Kenen se oli? Kenen se oli? - -LILLI: En minä tiedä. - -OPETTAJA: Mutta meidänhän piti nyt keskustella siitä -näytelmäkappaleesta. Otetaan se ensin. - -MAIJA: Niin, mikä kappale nyt otetaan? - -ELLI: Sama se. Mutta pitäisi mennä poliisikamariin kysymään, kenen se -lompakko oli. - -OPETTAJA: Ehkä me sitte otamme sen "Kuu kirkas", kun ei nyt ehkä -muutakaan saada. - -ELLI: Jos sille lompakolle ei löydy omistajata, niin saako Lilli sen -silloin. Saako Lilli sen. Saako, opettaja? - -OPETTAJA: Kyllä sille omistaja löytyy. - -ELLI: Mutta jos ei löydy. Saako Lilli sen silloin? - -OPETTAJA: Ehkä. - -ELLI: Voi taivas! kuinka rikas sinusta tulee. -- Mutta, opettaja! -Lillistä voisi tehdä näytelmäkappaleen. Aivan sievän näytelmäkappaleen. -Panisi niin, että koulussa oli kokous ja siellä odotettiin Lilliä -ja sitte Lilli tuli ja hän oli matkalla löytänyt lompakon ja sitte -ei lompakolle löytynyt omistajaa ja sitte Lilli sai rahat ja sitte -hänestä tuli rikas ja hän osti oman talon ja vaunut ja hevoset -ja kaikki toverit sai ajella hänen hevosillaan ja opettajatkin -pääsivät aina ajelemaan ja sitte viimein tuli Lillistä vanha rouva, -joka testamenttasi suuren omaisuutensa meidän koulumme alaluokkien -konventille -- -- -- - -VAHTIMESTARI (tulee sisälle ja kumartaa.) Opettajaa pyydetään -telefooniin. - -OPETTAJA (nousee). Odottakaa hetkinen. (Menee vahtimestarin edellä -huoneesta.) - -(Vähän aikaa äänettömyyttä. Kaarlo nousee ja menee pöydän luo juomaan -vettä.) - -VILJO: Kaada minullekin. - -KAARLO: (tarjoaa) Ole hyvä! - -VILJO: (juo) Kiitoksia! - -KAARLO: Tahtooko joku toinen? - -ELLI: Juo itse vaan? Ei meitä janota. - -KAARLO: (juo, kumartaa sitte tytöille) Kiitoksia! - -ELLI: Ei kestä (nauraa). - -KAARLO: (menee Lillin eteen.) Kuules, mitä sinä teet niin paljolla -rahalla? - -LILLI: Panen pankkiin. - -KAARLO: Pankkiinko? - -ELLI: Voi kuinka tyhmästi! Pankkiin! Jos minä olisin niin rikas niin -minä -- -- - -MAIJA: Voi, voi! Nyt ei meidän kokouksesta tullut mitään. Kymmenen -minuutin perästä täytyy minun lähteä soittotunnille. - -ELLI: Voi taivas! Joutuun miettimään. Mitä me sitte näyttelemme. Se -pitäisi olla jotain oikein uutta, oikein "fiksua!" - -KAARLO: Sinä olet aina niine "fiksuinesi!" Mutta mistäpä niitä ottaa. -Niitä ei kasva puussa. - -ELLI: Jos kysyttäisiin yläluokkalaisilta. He ovat aina niin eteviä. -Kyllä luulen, että he voivat -- -- - -OPETTAJA: (tulee). Viivyin vähäsen sillä soitin samassa maantieteen -opettajalle. Hän sanoi ensin, ettei hänellä ole aikaa. Mutta kun oikein -pyytämällä pyysin, niin lupasi hän meille kirjoittaa ensi lauantaiksi -pienen keskustelun Lillin löydöstä. Mutta aivan pienen ainoastaan, -sanoi hän. - -MAIJA: Kuinka hauskaa! - -TOISET: Kuinka hauskaa! - -MAIJA: Mutta tämä on suuri salaisuus, jota eivät muut saa tietää, kun -konventin toimikunta. Ei kukaan saa kertoa sitä koulussa! - -ELLI: En minä ainakaan. - -MAIJA: Luvatkaa oikein varmasti kaikki, että ette kerro. - -OPETTAJA: Kokoonnumme siis ensi lauantaina kello 5 illalla uudelleen. -Kaikkien tulee silloin olla mukana. - -MAIJA: Hyvä opettaja! Sanokaa vielä kaikille, ettei kukaan saa kertoa -tätä salaisuutta koulussa. - -KAARLO: Elli ei malta olla kertomatta. Hän on aina semmoinen -lörpöttelijä. - -ELLI: Itse olet lörpöttelijä! Hyi sinua! Hyi! Hyi! Häpeä! - -OPETTAJA: (katselee vakavasti Elliä.) Elli, Elli! Kuinka sinä -käyttäydyt. Kuinka sinä puhut. - -ELLI: Niin kun pojat aina kiusaa... (rupeaa itkemään, kaikki ovat -hämillään.) - -OPETTAJA: Kokous on loppunut. Siis lähdemme kotiin. Ja hauskempi on jos -ette kerro asiata tovereille. - -LILLI: En minä vaan kerro. - -MAIJA: Enkä minä... - -ELLI: (itkien). Enkä minä... (Menevät.) - -VAHTIMESTARI: (tulee sisälle.) Taas ovat lianneet lattian märillä ja -hiekkaisilla jaloillaan. (Pyyhkii pöydän ja tuolit. Sammuttaa lampun ja -lähtee pois.) - - - - -JOULUPÄIVÄNÄ - - - On talvi. Lunta on valkeanaan - Ja pakkanen nurkassa paukkuu. - On tonttuja metsä tulvillaan, - Niitä harmaja Halli haukkuu. - - On tontuilla hauska kun joulu on - Ja puuro padassa kiehuu. - Ken silloin olisi onneton, - Kun ilojen lippu liehuu. - - Käy kumara ukko kuunnellen - Nyt kaikkien lasten kanssa, - Niin harva näkevi hauskan sen, - Se vaikka on seurassansa. - - On metsä tonttuja tulvillaan, - Ne lapsille sieltä hymyy, - Mut niitä jos käyt sä hakemaan, - Ne oksien alla lymyy. - - Mut kiltti jos oot ja kultainen - Ne jouluna luoksesi tallaa; - Niil' on kelkka ja kontti hirmuinen - Ja lahjoja tulvimalla. - - - - -JOULUN AATTONA - - - Aamu vasta hämärtää, - Illalla on joulu. - Lahjoja ei äiti nää, - Eikä kerro tyttö tää - Ennenkuin on joulu. - - Vaikeaa on vaijeta - Ennenkuin on joulu, - Illat yksin istua, - Istua ja ommella - Kunnes tulee joulu. - - Voi kun päivä pitkä on - Ennenkuin on joulu! - Olen aivan onneton. - Äitikin niin vaiti on. - Illalla on joulu. - - Jopa ilta hämärtää, - Jopa joutuu joulu. - Hui kun mua hirvittää, - Julmasti jo jännittää - Odotettu joulu. - - Koti loistaa valossa. - Meillä on jo joulu. - Tiuvut soivat salossa; - Kohta onpi talossa - Lahjoinensa joulu. - - - - -JOULU - - - Joulu tuli, joulu tuli - Nytpä hauska on. - Tulkaa lapset piiriin - Lalla-lalla-liiriin! - Joulu onpi lasten juhla, - Juhla verraton. - - Joulu tuli, joulu tuli - Loistaa kynttilät. - Lasten posket hohtaa. - Joulu-ukko kohta - Saapuu tänne, kuules kuinka - Tiuvut helkkyvät. - - Joulu tuli, joulu tuli - Tuossa ukko on. - Kuusessa on tulta; - Joulu-ukko kulta, - Tervetullut kotihimme - Joulunviettohon! - - Joulu tuli, joulu tuli, - Lapset leikkikää! - Tässä onpi piiri, - Piiriin pankaa hiiri. - Hiiri saapi jakaa teille - Hiukan hyvempää. - - Joulu tuli, joulu tuli, - Nytpä hauska on. - Tuossa Ukko hyvä, - Jolla säkki syvä, - Säkki syvä, säkki hyvä, - Säkki verraton, - - Joulu tuli, joulu tuli, - Lapset miettikää: - Ukko lahjat kantaa, - Luoja kaikki antaa, - Ilomielin, ilokielin - Luojaa kiittäkää. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Hopeakauha, by Alli Nissinen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HOPEAKAUHA *** - -***** This file should be named 57957-8.txt or 57957-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/9/5/57957/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |