diff options
Diffstat (limited to '57930-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57930-0.txt | 2840 |
1 files changed, 2840 insertions, 0 deletions
diff --git a/57930-0.txt b/57930-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b56b9d4 --- /dev/null +++ b/57930-0.txt @@ -0,0 +1,2840 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57930 *** + + + +E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen + + + +POLIISIKOIRA + +Kirj. + +TIITUS [Ilmari Kivinen] + + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Kirja, +1915. + + + + +Oli kolea syysaamu. Luntakin jo vähän ilmassa tuprutteli. + +Kytölän kylän kansakoulunopettaja kurkisti pukeutuessaan ulos ikkunasta +ja huomautti: + +-- Taitaa pakastua, kun on tuo lämpömittarikin laskeutunut pari +pykälää. Aikaistahan se vielä olisi talven tuloksi... mutta se kai +siitä lopuksi tulee. + +Porstuassa kolisteli joku. + +-- Kukahan siellä jo kompuroi? Alkavat lappautua lupapäivinäkin ennen +päivän nousua, ikäänkuin ne eivät nämä kytöläläisten asiat joutaisi +selvään päivään asti odottamaan... + +Ovelle ilmestyi hyvin partainen mies, Jykkälän Paavo, joka laski +hattureuhkanansa oven pieleen, katseli miettiväisesti ympärilleen ja +arveli: + +-- Kotonahan se taitaakin opettaja olla? + +-- Kotonahan minä... riisuppas sitä turkkiasi sinne eteiseen. + +Partanaama vetäytyi eteiseen ja puheli puoleksi itsekseen vyötään +riisuessaan: + +-- Ne kun tuolla Korppilan mökillä tiesivät opettajan kaupunkiin +lähteneen, niin minä jo arvelin, että kenenkäs hevosella se opettaja +olisi kaupunkiin lähtenyt, kun on oman hevosen jalka kipeänä, eikä ole +meiltä hevosta kysynyt... + +-- Kuuluukos sille Jykkälän Paavolle muuta? tiedusteli opettaja vieraan +palattua takaisin. Olisi siellä uunin reunalla savutkin... + +-- Eipähän tuota erinomaisia... olisikohan pistää rettinki palamaan +näin aamutuimaan. + +Opettaja meni viereiseen huoneeseen joitakin papereitaan +järjestelemään, koska kaksikymmenvuotisen kokemuksensa nojalla tiesi +kuluvan vielä hyvän aikaa, ennenkuin Jykkälän Paavo pääsisi asiansa +päähän kiinni. + +Kahvikin joutui viimein, ja Paavo edistyi arveluissaan niin pitkälle, +että mietiskeli: + +-- Jokohan se meinaa sitten talveksi herjetä...? + +-- Kukahan hänen tiennee, tuumi opettaja jotain sanoakseen ja +haukotteli sanomalehtensä takana. + +-- No siltä se vähän tuntuu, väitti Paavo. Se on niin varma ja selvä +merkki, että kun rosvot ja vorot alkavat tulla oikein rohkeiksi, niin +on se talvikin silloin tulossa... ne yrittävät ennen lumen maahan +lankeamista saada riistansa kootuksi nekin. + +-- Onkos niistä kuulunut jotain erikoista -- niistä rosvoista? +tiedusteli opettaja. Eihän niitä ole tällä kylällä kuulunut eikä +näkynyt moniin vuosiin. + +-- Ne ovat kai olleet muualla välillä. Mutta kyllä ne tuntuvat taas +kotiutuneen. + +-- Ovat tainneet ihan teillä käydä? + +-- Käviväthän ne ruojat... melkein kaiken voin ja leivän näet veivät +kylmästä tuvasta. Aivan kuin nenän alta ottivat, ryökäleet! + +-- Vai kaiken voin ja leivän! + +-- No melkein. Joka paikkaan ne tellääntyvätkin, halvatun ketaleet. + +-- Kyllähän niitä rosvoja riittää vähän joka paikkaan, myönsi opettaja. + +-- Riittäähän niitä paholaisia -- en paremmin sano, valitti Jykkälän +Paavo. Mistä heitä korvennettavia siunautuneekin, vaikka kuuluvat jo +linnatkin olevan niin täynnä, että katosta pitää uusia sisään tupata. + +-- Kai niitä rosvoja riittää maailman loppuun asti. Eivätkö nuo silloin +loppune rosvotkin. + +-- Kaipa ne silloin loppuvat, toivoi Paavokin. -- Mutta kyllä siihen +on vielä aikaa -- ja tämän tuhman talonpojan sen pitää vain siihen +mennessä elättää herransa ja narrinsa, rosvonsa ja kerjäläisensä. + +-- Ei sinulla ole tietoa taikka aavistusta siitä, minne päin ne rosvot +olisivat lähteneet? kysyi opettaja. + +-- Enpä minä taitaisi tässä paikassa vanheta, jos minulla siitä tietoa +olisi. Tuli se taloröttelökin rakennetuksi neljän tien risteykseen, +niin ettei tässä osaa yksinkertaisella ymmärryksellään arvostella, mikä +tie niitä on parhaiten miellyttänyt. + +-- Ei niitten nyt sentään luulisi kaupunkiin päin lähteneen. + +-- Ka eipä ei. Paitsi jolleivät ole järkiään olleet kaupunkilaisia +rosvoja. + +-- Niin, olisivathan ne voineet olla kaupunkilaisiakin, myönsi opettaja. + +-- No, ka mikä ettei! Milläs ne muuten kaupunkilaisetkaan eläisivät, +kun eivät kylvä eivätkä niitä eivätkä myös kokoo riiheen. + +-- Jolleivät ole olleet Kaavin puolelta? + +-- Eivät ne ole kaavilaiset sitä sorttia rosvoa -- ne varastavat +niin vähän kerrallaan, ettei se ole tosikaan... Se kun kaavilainen +lähtee varastamaan, niin se ottaa niin niukasti, ettei se ole muuta +kuin oikeus ja kohtuus... sen verran saakin varastaa, kun on kerran +varastamaan lähtenyt. Mutta nämä pirun paistikkaat kun näet veivät +melkein koko talon tyhjäksi. Näyttäisin minä niille hävittömän +kevennyksen, jos kiinni saisin! + +-- Kenelle se tämä Jykkälän isäntä näyttäisi? kysyi muurari Kinnari, +joka oli tullut laittamaan kamarin uunia, mistä kivi oli lohjennut irti. + +Jykkälän Paavo katseli välinpitämättömästi, miten Kinnari kopeloi uunin +sisälmyksiä, kävi sitten karistelemassa tupakantuhkan uunin ääreen +lattialle ja kysyi: + +-- Uuniako se Kinnari tutkii? + +-- Uuniahan se Kinnari, vastasi muurari, joka oli pistänyt päänsä uunin +sisään. Sitä kun on kerran tullut muurariksi lukeneeksi, niin sitä +pitää tuteerata tätä opettajan hajallista uunia... + +Oltiin ääneti hetki. + +-- Rosvoillehan se vain tämä Jykkälän Paavo uhkasi näyttävänsä, lausui +opettaja viimein Paavon puolesta Kinnarin jo melkein unohtuneeseen +kysymykseen vastaukseksi. -- Se on nyt tämä Jykkälän isäntä vähän +vihainen rosvoille, kun ne lainasivat Jykkälästä voit ja leivät. + +-- Vai jo ne veivät Jykkälästäkin, mutisi muurari. Eipähän olisi +uskonut, että... + +Kinnari vahvisti nyt todeksi opettajan arvelun, että uunin sisuspuoli +on niin rapautunut, ettei se ole yhdellä kivellä korjattu, vaan että +pitää purkaa koko keskiosa. + +Jykkälän Paavo mietiskeli muurarin äskeistä kesken jäänyttä lausetta +ja tuli vihdoin siihen johtopäätökseen, että siinä mahtoi piillä +viittaus Jykkälässä joku aika sitten palvelleesta Monosen pojasta, +joka osoittautui varkaaksi. Jokohan se nyt Kinnari tarkoittelee, että +Jykkälässä on rosvoja suosittu? + +Päästäkseen asiasta selvyyteen kohdisti Jykkälän isäntä Kinnarille +kysymyksen: + +-- Niin, jotta: ei olisi uskonut, että...? + +-- Olisi se ollut opettajalle mukava juttu, jos olisi tämä uuninkorjaus +jäänyt pakkasille -- niinkuin nyt esimerkiksi helmikuuhun, arveli +Kinnari ikäänkuin kuulematta Paavon kysymystä. + +Kinnari pisti vielä kerran päänsä uuniin hartioita myöten, tuntui +raaputtavan jotain kynsillään, nousi sitten pois ja alkoi tehdä lähtöä. + +-- Hajoitanko minä sitten tuon uunin? tiedusteli hän opettajalta +piippuaan sytytellen. + +-- Annahan olla huomiseen vielä, epäsi opettaja. + +-- Vaan jospa tulee pakkanen, niin on paha... + +-- Onhan se vähän pakkasiin päin ollut, mutta vaikuttaneeko tuo nyt +yksi päivä sinne tai tänne. + +-- Minulla kun olisi tänään niin hyvää aikaakin, jatkoi Kinnari +esitystään. + +-- Eikö tuota liene Kinnarilla näin syksyllä yhtä hyvää aikaa joka +päivä, arveli opettaja. Saisit sen muuten minun puolestani hajoittaa +vaikka paikalla, mutta taitaa olla paras puhua johtokunnan esimiehen +kanssa, kun tässä tulee enemmän korjaamista kuin ensin luultiin. Ettei +tulisi mitään rettelöä. + +-- Niin, voisihan siitä tulla Lumperin kanssa ronkelia -- näinkin +selvässä asiassa, myönsi muurari. Minä tulen sitten illalla kuulemaan. + +Kinnari koputti vielä uunia päältäkin päin rystysillään kuin ääntä +kuulostellen, ja sanoi lähtiessään: + +-- Vai rosvoja siellä on Jykkälässä käynyt? Ja ovessa hän vielä +huomautti: + +-- Pyytäisit häntä vaikka poliisikoiran kaupungista. + +Jykkälän Paavo istui kotvasen äänetönnä. Hän oli odottanut, että +opettaja käskisi ottamaan uuden savukkeen uunin reunalta, mutta kun +ei lukemiseensa syventynyt opettaja sitä huomannut tehdä, kaivoi hän +tupakkapuntin povestaan ja alkoi poltella omiaan. + +Vihdoin hän rykäisi ja sanoi: + +-- Ei se taida olla aivan tuhma mies tuo Kinnarikaan -- näin +muurarismieheksi. + +-- Mikäpäs sillä Kinnarilla olisi vikana, arveli opettaja sanomalehden +takaa. + +Paavo poltteli edelleen, ja Kinnari alkoi tuntua hänestä oikein nerolta. + +-- Minä kun läksin opettajalta tiedustelemaan, mitä niille rosvoille +tekisi... panisiko ilmoituksen lehtiin vai muuta... niin nyt +tämä Kinnari heti sanoi, vaikk'en minä häneltä kysynytkään, että +poliisikoira kaupungista. On sillä järjen itua sen verran kuin tuossa +varsinaisessa talon isännässäkin, vaikka onkin vain muurari ja +Tuusniemeltä kotoisin. + +-- Niin, eipä se taitaisi ollakaan hullumpi tuuma, se koiratuuma, +myönsi opettajakin. + +Jykkälän Paavossa kehittyi äkkiä jyrkkä päätös: + +-- Jos olisikin pyytää se poliisikoira kaupungista, niin sittenhän tuon +näkisi, minkä verran se tietää. + +Mutta sitten hän säikähti mahdollisia kuluja: + +-- Vaan jospa se tulee mitenkin kalliiksi, se poliisikoira? + +-- Tokkopa tuo nyt sentään erinomaisia maksaa, arveli opettaja. Voipa +sattua, että saat koko lystin ilmaiseksi. Minä kysyn kaupungista +telehvoonilla, kunhan kirkolle menen. + +-- Vaan sen pitäisi tulla ruttoon, kiirehti Jykkälän isäntä, jonka +sisässä rosvojen metsästysinto alkoi palavana hehkua. Ennenkuin +ennättävät jäljet haihtua ilmaan näin tuulisella säällä tai lunta tulla +niin paljon, että maa peittyy. + +-- Kyllä minä koetan kiirehtiä, vakuutti opettaja. + +-- Ja voipi sitten opettaja luvata niille sen verran, minkä katsoo +kohtuulliseksi, lisäsi Paavo. + +Mutta sitten välähti hänen mielessään hieno epäluulon häivä itse +poliisikoirankin kyvystä, ja hän teki takaportin lupaukseensa: + +-- Nimittäin että jos se saa ne rosvot kiinni. Muuten minä en maksa +penniäkään. + +Jykkälän Paavo valmistui nyt vihdoinkin lähtemään ja hyvästeli +ihmetellen ajan kulumista. + +-- Ka, kun on jo tullut selvä päivä! + +Porstuassa kuului hän turkkiaan vyöttäessään iloitsevan itsekseen: + +-- On niillä rosvoilla kohta kilin ajatukset -- pahuksilla! + +Iltapäivällä tuli muurari Kinnari takaisin. Meni ensin keittiöpuolelle +ja kysyi: + +-- Joko se lie opettaja käynyt siellä kirkolla? Palvelustyttö, joka +paistoi leipiä, arveli, että siellä se kai kävi, kun oli päivällä +poissa muutamia tunteja. Vaan kyllä se jo on kotona. + +-- Liekö käynyt se Jykkälän isäntä nyt iltamassa täällä? kyseli muurari +edelleen. + +-- Mitähän tuo nyt moneen kertaan päivässä tänne rahtautuisi, kun jo +aamulla istua johotti siellä sisällä tuntikausia, niin ettei oltu +koko päivässä päästä aamiaista syömään, sanoi palvelustyttö vähän +kärtyisesti. + +Samassa hän kuitenkin nostaessaan uunista leipiä ikkunan edessä +olevalle pöydälle tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näki Jykkälän +Paavon kävelevän pitkin saunan editse kulkevaa polkua. + +Tyttö sukaisi kädellään hiuksiaan korvan taakse ja sanoi takaisin uunin +eteen palatessaan: + +-- Vaikka siellähän tuo näkyy Jykkäläinen taas tulla väntystävän -- +hyvin se onkin nyt ruvennut täällä käymään... + +Kinnari kaiveli piippuvehkeitä taskustaan ja murahti: + +-- Hyvässä naapurissa saakin käydä seitsemän kertaa päivässä. + +-- Niin, tai asettuu häntä sitten järkiään sinne loiseksi, sanoi piika. + +Kinnari otti hiilellä tulta piippuunsa hellasta, unohtui sitten +katselemaan leivinuunia ja sanoi viimein: + +-- Taitaa se vielä menetellä tämän talven? + +-- Niin mikä? + +-- Tuopa uuni... + +-- Ka sen tiedä, mutta johan tuo nyt olisikin ihme, jos kaikki talon +uunit yhdellä kertaa läjään menisivät. + +Opettaja tuli samassa keittiöön ja sanoi: + +-- Täällähän se Kinnari onkin! Niin, kyllä sinä saat sen uunin +hajoittaa huomisaamuna, mutta koeta nyt jouduttaa se valmiiksi, +ennenkuin tässä ihan kiljuva talvi tulee. + +-- Pitkäänkös minä nyt tuonvertaista... sanoi Kinnari. Pianhan se on +reilassa. + +Silloin muisti palvelustyttö jotain ja sanoi: + +-- Onkos se opettaja muistanut sitä saunan kiuasta? + +-- Enkä olekaan muistanut. Se kun on yksi ja sama pää kesänsä ja +talvensa... saat korjata sitten Kinnari yksin tein sen kiukaankin. +Oltiin tässä jo vähällä jäädä saunattomiksi. + +Kinnari oikoi ovensuupenkillä istuen lapikkaanvarsiaan ja kysyi -- +ikäänkuin ohimennen: + +-- Taitaa olla taas se Jykkälän isäntä siellä kamarissa. + +-- Siellähän se on, myönsi opettaja aikoen poistua keittiöstä. + +Samassa hän kuitenkin muisti Kinnarin aamullisen käynnin ja sanoi: + +-- Etkös sinä Kinnari juuri aamulla sanonut Jykkälän Paavolle, että +pyytäisi poliisikoiraa kaupungista niitä rosvoja takaa ajamaan? + +-- Taisihan sitä tulla jotain sinnepäin mainituksi... + +-- Niin, no nyt se sitten tulee tänne poliisikoira! + +Kinnarilta oli vähällä piippu pudota hampaista. Hän katsoa töllötti +kotvasen älyttömästi vastapäisellä seinällä olevaa valkoista +puupönttöä, jonka kyljessä oli paksuilla mustilla kirjaimilla sana +"Suolaa", mutta jossa itse asiassa oli vehnäjauhoja. Viimein hän sai +kuitenkin sanotuksi: + +-- Tuota, sanoiko se opettaja, että poliisikoira...? + +-- Niin, poliisikoira. + +Kinnari ei vieläkään ymmärtänyt. Asia alkoi hänestä tuntua melkeinpä +yliluonnolliselta ja kammottavalta, minkä johdosta hän kysyi: + +-- Mistähän tuo lie arvannut tänne lähteä? + +-- Minähän sen olen tänne kutsunut. + +-- Vai opettaja sen on kutsunut... Minä kun jo tässä aloin arvella, +että näinköhän se peto itsestään tiesi tänne lähteä... + +Kinnari nousi, otti lakkinsa penkin alta ja sanoi: + +-- Minä tulen sitten aamulla... + +Mennessään hän ennusti puoliääneen: + +-- No tulee siitä nyt tämän Kytölän kylän akoille asiaa mitä selvittää! + +Opettaja kertoi Paavolle, että asia oli käynyt paremmin kuin olisi +osannut toivoa ja odottaa. Poliisikamarissa oli sanottu, ettei +se poliisikoiran saanti mitään maksa, kun Jykkälässä käyneet +vorot nähtävästi olivat kaksi lääninvankilasta karannutta rosvoa, +joita tähän asti turhaan oli etsitty, mutta joitten jäljille nyt +vihdoinkin luultiin päästävän. Sentähden lähetettiin jo samana iltana +poliisilaitokselta kaksi konstaapelia ja poliisikoira matkalle, ja ovat +ne Kytölässä huomisaamuna. + +-- No jopa se veteli! iloitsi Paavo käsiään melkein hykerrellen. +On niistä noista ruununmiehistä joskus hyötyä tälle tavalliselle +talonpojallekin... + + * * * * * + +Kun Jykkälän Paavo iltapäivällä palasi koululta, ilmoitti hän matkansa +tulokset seuraavin sanoin: + +-- No nyt sitä on huomenna tämän Jykkälän piha täynnä poliisia jos +poliisikoiraakin! + +-- Niin, ka sinnehän se sitten meneekin niiden hurttien kitaan, jos +mitä lie ruoka-aineita rosvoilta jäänyt, kauhistui emäntä. + +-- Luuletko sinä niiden tähän taloksi jäävän? ihmetteli isäntä +emännän yksinkertaisuutta. Johan ne nyt joutavat ruunun koirat ja +muut kaupungin konstaapelit tähän Jykkälään iäkseen jäämään. Se kun +on vain se poliisikoira rosvon jäljet haistanut -- se haistaa ne jo +tuolta riihen luota -- niin silloin ne lähtee ruununmiehet pitkin niitä +jälkiä, niin että ei sen kuin tuo petäjikkö ryskää... + +-- Eivätköhän ne nyt sentään joutaisi talossa edes kahvia juomaan, +huomautti emäntä. + +-- No jospahan ne kahvit kuitenkin hörppäisivät, myötäili isäntä. +Pitäähän sitä näin pakkasella kahvit saada aamutuimaan, kun kerran +kaupungista asti tullaan. Mutta se pitääkin olla kahvi puolista öin +valmiina odottamassa... onko sinulla niitä vehnäsiä? + +-- Eipä noita ole omia leivottuja, mutta niitä rinkeleitä kyllä on +vielä, joita sinä menneellä viikolla kirkolta toit. + +-- No kunhan on rinkeleitäkin. Ja sille koiralle pitää katsella +lihaisia luita iso läjä. + + + + +II + + +Kulovalkean tavoin levisi kirkolta, koululta ja Jykkälästä samaan +aikaan tieto poliisikoiran saapumisesta, eikä koko paikkakunnalla sinä +päivänä muusta puhuttu. + +Kun muurari Kinnari tuli mökilleen, olivat hänen vanhemmat poikansa +kuten tavallista vastoin kieltoa kavunneet navetan katolle ja +pommittivat sieltä nuorempia veljiään kalikoilla, kivillä ja kävyillä. +Nuoremmat kiljuivat ja parkuivat kiukusta havaitessaan olevansa +huonommalla puolella ja huomatessaan, etteivät heidän viskelemänsä +kivet osuneet katolla olijoihin. + +-- Jopahan ovat taas joutuneet tappeluun nuo pennut! totesi Kinnari +asiaintilan aidan yli kavutessaan. Sitten hän kiljaisi: + +-- Pääsettekö sukkelaan alas sieltä katolta, pakanan eväät! Ettekö te +osaa yhtä siunaaman aikaa olla siivolla? Minä kun otan remelin ja alan +sillä huidella, niin lähtee teistä ne riettaan ilveet! + +Vanhemmat pojat laskeutuivat salvoimia myöten alas katolta ja katsoivat +sitten parhaaksi lymyillä toistaiseksi saunan kodassa, kunnes pahin +myrsky olisi ohi mennyt. + +Pienemmille jälkeläisilleen, jotka mielihyvällä näkivät, miten +vihatuille vanhemmille veljille kävi, sanoi hän: + +-- Tupaan paikalla siitä paleltumasta, taikka minä kun usutan +poliisikoiran paljaisiin kinttuihinne! Ihan ovat sinisinä koko pennut, +kun siinä ovat alasti pakkasessa kaiken päivää. + +Lapset juosta kipittivät tupaan, jonne Kinnarikin meni. + +Hän ripusti lakkinsa naulaan ja asettui uunin ääreen mielityöhönsä, +päreitä kiskomaan. + +Tarkasteltuaan ensin epäluuloisesti pärepuukon terää -- Kinnari oli +mitä ankarimmin kieltänyt kenenkään koskemasta hänen pärepuukkoonsa, +jota pidettiin lakkinaulan alla terä seinänrakoon pistettynä -- katseli +hän kotvasen arvostelevasti oksatonta pärehalkoa, latasi senjälkeen +piippunsa, sytytti sen ja alkoi kiskoa päreitä. + +-- Antoivatko ne siellä koululla edes kahvia? tiedusteli Kinnarin vaimo +Mari, joka tuhersi lieden ääressä kahvinkeittohommissa. + +-- Ei noilla näkynyt olleen kahvin aika... sanoi Kinnari kotvasen +perästä. + +Tuvassa vallitsi jonkin aikaa syksyisen iltapäivän unettava +äänettömyys. Liesi vain silloin tällöin risahteli, ja uunille kavunneet +paljassääriset lapset nuhisivat hiljaa keskenään. Kinnarin kotona +ollessa ei tuvassa saanut telmiä -- eikä paljon muuallakaan. Se nyt ei +kuitenkaan merkinnyt lapsille kovin suuria vapauden rajoituksia, sillä +isä oli pitkät päivät poissa kylällä, vaikka ei töitäkään olisi ollut. + +Viimein kysyi Mari: + +-- Saitko sinä työtä sieltä koululta? + +-- Sainhan minä sitä... ja saunan kiuaskin kuuluu olevan rikki. Eivät +ole älynneet ennemmin korjauttaa, vaikka tuo lie jo kuukausimääriä +rempallaan ollut. Ei siihen nyt ole hyvä uusia löylykiviä saada, kun on +jo tuo maanpintakin kyynärän syvältä jäässä. + +-- Ka anna olla vanhoilla kivillään -- mistä sinä ne uudet kivet siihen +talvella saat? + +Kotvasen oli taas äänetöntä. Mari asetti nyt kahvivehkeitä pöydälle ja +valitti: + +-- Tuo kahvikin on taas lopussa... + +Kinnari myönsi: + +-- Milloinkapas se ei olisi kahvi lopussa. + +Ja pistäen puukon paikalleen seinänrakoon lausui hän toivomuksen: + +-- Kun tulisi tämä köyhä Kinnarikin vielä niin äveriääksi, että +jaksaisi jonkun kerran ostaa tuota kahvikultaa sen verran yhdellä +kertaa, ettei se olisi lopussa, ennenkuin on ensimmäisen pannullisen +keittänyt. + +-- Eihän sitä taida tulla Kinnarille puutosta -- tuosta köyhyydestä, +valitteli Mari. Mikä se liekin kirous rehellisillä ihmisillä, etteivät +ne vain rikastu, vaikka sivut kipeinä raataisivat -- kun taas semmoiset +rihmurosvot kuin tuo Kukkosen joukko kuuluvat joka päivä vehnäskahvia +juovan, vaikk'ei ole suinkaan heidän mökkirötiskönsä sen parempi kuin +meidänkään... + +-- Eikö nuo pian loppune Kukkosen mökistä vehnäskahvit! ennusti +Kinnari, puraisten sokeripalan kahtia ja hörppien kahvia teevadilta. + +Mari katsahti Kinnariin vähän ihmeissään, mutta ei kumminkaan ryhtynyt +sen paremmin tiedustelemaan hänen tarkoitustaan. + +Kinnari joi kupin tyhjäksi, ja kun ei Mari ruvennut puhetta jatkamaan, +sanoi hän, suolivyötään kohentaen: + +-- Se tuleekin nyt näille Kytölän rosvoille semmoinen helinä, että +saavat vain katsoa, jos housut jalassa pysyvät... kun tulee kaupungista +poliisiverikoirat niiden jälkiä nuuskimaan. + +Tämä tieto herätti mökissä suuren hämmästyksen, kuten kaikkialla +muuallakin Kytölän kylässä. + +Marilta oli pudota kuppi kädestä, navetan katolla olleet pojat, jotka +vihdoin olivat uskaltaneet tulla sisään, istuivat karsinapenkillä +silmät pystyssä, ja uuninpäällä olijat kurottivat henkeään pidättäen +kaulojaan. + +Kinnari veti lapikkaan vasemmasta jalastaan, tarkasteli sitä kantapään +kohdalta ja sanoi: + +-- Johan minä arvelin, että eikö lie sauma ratkennut, kun tuntui +jalka vettyvän rapakkoon polaistessani... ja niinpähän onkin sauma +ratkennut... se on sitä suutari Simosen työtä... ja työ on semmoista +kuin mieskin. + +Kinnari sylkäisi halveksivasti yli permannon uuninnurkkaan, katseli +sitten vielä tovin lapikastaan ja uhkasi vihdoin: + +-- Mutta kyllähän tässä on semmoinen Kinnari, että se kuroo sen kiinni. + +Kinnari löysi nurkkahyllyllä olevasta rojulaatikostaan pikilankaa +harjaksineen ja ryhtyi korjaamaan ratkennutta saumaa. Sitä tehdessään +alkoi hän harvakseltaan kertoa poliisikoirasta: + +-- Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos +särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että +kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa -- kun siellä kaupungissa kuuluu +semmoinen peto olevan -- niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä, +jos se niistä mitä ymmärtäisi. Siitä se lie kai sitten Jykkäläinen +höynäytynyt, koska oli pyytänyt opettajan kysymään telehvoonissa +sitä koiruutta... ja olivat ilmoittaneet, että huomisaamuna ne ovat +Jykkälässä niin poliisit kuin poliisikoiratkin... + +-- No voi hyvä isä tokiinsa! päivitteli Mari. Vai jo ne on koiratkin +päässeet ruununmiehiksi... + +-- Ka jo... murahti Kinnari. + +-- Ja mitä ne kertovat, että olisi kaupungissa poliisihevosiakin? +tiedusteli Mari edelleen. + +-- On... onhan niitä poliisihevosiakin, myönsi Kinnari. + +-- Taitaa siellä olla sitten poliisilehmiäkin ja poliisilampaita -- ja +sikoja... ja vaikka mitä, mietiskeli Mari kaupungin poliisilaitosta +ihmetellen. + +-- Mitä heillä lie... arveli Kinnari ja ähki lapikkaansa ääressä. +Pahusko ne on nuo vanhat reiät tukkoon ajanut -- vai vieläkö ruvennee +tämä Mansikkivainaan nahka vanhoilla päivillään kasvamaan...? Ei tässä +auta muu kuin ottaa naskali käsille. + + * * * * * + +Uunilla nuhisivat lapset kaikenlaisen romun ja rättien joukossa. Sinne +pujahtivat nyt vanhemmatkin pojat, ja pian alkoi siellä lämpöisessä, +puolipimeässä loukossa innokas supattelu. + +-- Huomenna minä jo pimeän aikaan karkaan Jykkälään, niin siellä minä +saan nähdä sen poliisikoiran, uskoi vanhin poika Aatu salaisuuden +aseenkantajalleen ja uskotulleen Jussille. + +-- Minä tulen kanssa, supisi Jussi asiaan innostuneena. + +-- Älä sinä tule... se voi purra, vastusti vanhempi veli. + +-- Eikö se voi sinuakin purra? tenäsi Jussi. + +-- Ei se pure näin suuria poikia -- ja minä kun otan seipään ja sillä +vetäisen... + +-- Etpäs vetäise! intti Jussi. + +-- Vetäisenpäs! + +-- Etpäs vetäise! + +-- Minkätähden? + +-- Sentähden! + +-- Minkä sen? + +-- Et uskalla! + +-- Uskallanpas! Uskallanpas vetäistä seipäällä pitkin sivuja niin että +ovat kylkiluut poikki koko koiralla!... innostui Aatu. + +Mutta Jussi ei hellittänyt: + +-- Et uskalla vetäistä, et vaikka mikä olisi. Jos sinä vetäisisit, niin +poliisit panisivat sinut linnaan... + +Aatu joutui sanattomaksi. Hän ei ollut tullut katselleeksi asiaa siltä +kannalta. + +Hänen tarkemmin miettiessään tuntui Jussin väite hyvinkin +totuudenmukaiselta. Tietysti eivät poliisit antaisi lyödä poliisikoiraa. + +Mutta mitä hän sitten tekee, jos se koira hyökkää hänen kimppuunsa? + +Lopuksi hän päätti noudattaa mitä suurinta varovaisuutta. Ei mene +likelle, mutta katsoo vaikka aidan takaa tai aidalta. + + * * * * * + +-- Siihen kun vielä pyyhältää talia päälle, niin eikö tuo pitäne +vettäkin tämä oma parsima sauma... sanoi isä Kinnari lapikastaan +tarkastellen. -- Ja jollei pidä, niin olkoon pitämättä! + +Tuntia myöhemmin lepäsi Kinnarin mökki syvässä unessa. + + + + +III + + +Kello neljältä aamulla oltiin Jykkälässä jo jalkeilla. + +-- Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat tuossa paikassa jo täällä, sanoi +isäntä hörppien pöydän päässä aamukahviaan ja vilkaisten nurkassa +harvakseen naksuttelevaan seinäkelloon. + +Emäntä haukotteli mitään vastaamatta ja läksi sitten askareilleen. +Isäntä jäi yksin tupaan. + +Oli raskasmielinen, pimeä syksyinen aamuyö ulkona, ja pöydällä palava +lamppupahanen levitti vain niukkaa valoa tupaan. + +Hiljaisuus alkoi vähitellen painostaa. Kovin olikin tullut ruvetuksi +eilen illalla myöhään levolle, Jykkälän talon elämänjärjestykseen +nähden. + +-- Kun eivät alakin jo joutua, harmitteli isäntä lopuksi. Johan tuota +olisi kaupungista melkein jalankin tänne ennättänyt... + +Aika kävi pitkäksi. + +Isäntä veti viimein saappaat jalastaan ja heittäytyi vuoteelle venymään. + +Hän mietti: + +-- Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille +luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin +suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta +en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta +havainnut -- vaikka olen ikäni hevosia pitänyt ja hevosella ajanut. +Muistihan sillä kyllä on, sillä hevosella, ja hevosen muisti onkin, +mutta siinä se sitten kaikki on. Ei se omin nokkineen mitään osaa +tehdä... + +Isäntä haukotteli niin, että leuat naksahtelivat, ja vaipui +puolihorroksiin. Havahtui siitä kumminkin ja sai hetkisen kuluttua +jälleen langan päästä kiinni: + +... vaikka eipä se taitaisi itse koirakaan mitään osata, jollei sillä +olisi se vaisto ja haisti... ei sillä mitään järkeä ole -- mitäs +järkeä sillä järjettömällä luontokappaleella olisi, kun ei sitä +ihmisilläkään tahdo riittävästi piisata -- vaikka on koulunkäynnit ja +muut sivistykset... + +Emäntä tuli sisään maitoastioita kalistellen, ja isäntä seurasi hänen +toimiaan puoliunessa, silmäluomet melkein kiinnipainuneina. Vahvisti +vihdoin ääneen äskeisten mietelmiensä lopputuloksen murahtaen: + +-- Vaisto se on ja haisti... eikä mikään järki ja muu ymmärrys... + +Emäntä katsahti sänkyyn päin ja tiedusteli: + +-- Unissasiko sinä horiset? + +-- Missä unissani minä... enhän minä tässä nyt nuku, vastusti isäntä. + +-- Etkö tuota liene nukkunut... ja mikäs ihme tuo olisi jos +nukuttaisikin, kun puolille öin ylhäällä kukkuu ja muitakin valvottaa. +Piiatkin ovat niin unentorroksissa vielä, että pihtipieliä vasten +kävelevät. + +Isäntä oli nyt vaipunut melkein uneen eikä kuullut emännän napinaa. Tai +ei ollut kuulevinaan. Kun ei mitään vastausta saanut, jatkoi emäntä +mietelmiään: + +-- Myllyynkin pitäisi lähteä, kun eivät rengit jouda. Kaikki on jauhot +ihan lopussa, eikä muuta kuin maata pötköttää... Niitä vain vuottelee +koiria ja muita urkkijoita... näistäpä se nyt sitten apu lähti -- ja +autuus... + +Isäntä jo hiljalleen kuorsaili. + +Emäntä meni pöydän ääreen ja koetti kiristää kahvipannusta, mutta ei +saanut muuta kuin poroja. Huokasi: + +-- Ho-hoi, kahvinkin on särpinyt kaikki -- joutessaan! + + * * * * * + +Mutta sillä aikaa vetelivät poliisit makeimpia aamu-uniaan Kuorelammin +varsin vaatimattoman kestikievarin vierashuoneessa. Poliisit ja +poliisikoira. + +Olivat tulleet iltayöstä, mutta kuultuaan, että Kytölän kylään oli +vielä lähemmäs peninkulman matka, oli vanhempi poliisi Sakari Makkonen +sanonut että: + +-- Mitäs me siellä keskellä yötä tehdään? + +Johon nuorempi, Kalle Ratilainen myönsi: + +-- Ka mitäs me... Jäädään vain tähän yöksi. + +Porstuassa tapahtui kestikievarin koiran ja poliisikoira Bellan välillä +esittely ja tutustuminen tavanmukaisine menoineen. Ne päättyivät äkkiä +syntyneeseen rähinään ja tappeluun, jonka Bella aikaansai puraisemalla +talon koiraa aivan aiheettomasti sääreen. Toinen ei tahtonut jättää +tätä tuntemattomalta kulkurilta kärsimäänsä loukkausta kostamatta, ja +siitä syntyi sellainen elämä, että tarvittiin molempien poliisien, +isännän ja kyytimiehen yhteiset ponnistukset, ennenkuin rauha saatiin +jälleen palautetuksi. Sisukas ja tappelutaidossa erityisen opetuksen +saanut Bella oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt pahanpäiväisesti +pelmuuttaa talon koiraa, vaikka viimemainittu oli suurempi ja rotevampi. + +-- Mitä hiton hurttia te oikeastaan kuljetatte mukananne! kiivaili +isäntä, kun Bella vihdoin oli saatu teljetyksi kamariin ja talon koira +oli vetääntynyt porstuan pimeimpään nurkkaan nuolemaan vammojaan ja +hautomaan mielessään synkkiä tuumia. + +-- Hurttia... mitä hurttia? sanoi Makkonen arvokkaasti ja päästeli +vyötään turkin ympäriltä auki. Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki, +vaan poliisikoira. Se Pella, jos isäntä on nimen kuullut? + +-- On sitä siinä sitten järjestyksen valvoja, kun aloittaa kohta +talossa tappelun, kuin mikäkin hulikaani! + +Poliisit eivät viitsineet vastata tähän Bellan kunnialle käypään +letkaukseen, vaan alkoivat hankkiutua levolle. + +-- Olisiko sitoa tuo Pella sängyn jalkaan? oli Ratilainen ennen +maatapanoa aprikoinut, mutta Makkonen oli sanonut, että antaa olla +irrallaan; minnekkäs se nyt täältä menisi. + +Bella, joka näköään lepäsi viattomuuden unta hyvin päätetyn päivätyön +jälkeen uunin edessä, sai jäädä vapauteensa. + +Se ei kuitenkaan käyttäytynyt sille osoitettua luottamusta vastaavalla +tavalla, sillä muutaman tunnin kuluttua se herättyään ja haukoteltuaan +väsyi kuuntelemaan hoitajiensa yksitoikkoisia kuorsauksia ja alkoi +tassutella ympäri huonetta, nuuskien esineitä, kapusi sitten pöydälle +ja kaasi sillä olevan vesilasin, latki veden suuhunsa ja kurkisti +ikkunasta ulkonaiseen pimeyteen. Ratilainen oli havahtunut lasin +kaatumisen aiheuttamaan kolinaan, mutta nukkunut kohta jälleen +viitsimättä ryhtyä Bellan suhteen mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin. + +Vihdoin Bella sai työnnetyksi porstuaan vievän oven auki ja pistäytyi +ulos. + +Mitä siellä sitten lieneekään aluksi tapahtunut, siitä ei ole varmaa +tietoa, mutta lopuksi heräsi koko talo helvetilliseen meluun. + +Mahdollista ja luultavaakin on, että talon koira, nähdessään vihatun +vieraan koiran taas ilmestyvän porstuaan, ei voinut hillitä itseään, +vaan päätti koettaa uudelleen sotaonneaan. Ja kun Bella tietysti +riemulla otti haasteen vastaan, niin syntyi mellakka, jollaista ei +sitä ennen eikä sen jälkeen Kuorelammin kestikievarissa ole nähty eikä +kuultu. + +Lopuksi olivat sitä todistamassa sekä koko talon väki että vieraat. +Isäntä totesi, että tappelijat olivat särkeneet tallilyhdyn ja tehneet +yhtä ja toista muutakin vahinkoa, eikä hän suinkaan säästellyt +äänivarojaan enempää kuin voimasanavarastoaankaan ilmaistessaan +mielipiteensä vieraistaan yleensä ja heidän koirastaan erityisesti. +Poliisit kuuntelivat isännän esityksiä puoliunessa olevien miesten +välinpitämättömyydellä, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää +huonosti peitettyjä uhkauksia Bellan henkeä vastaan, käskivät he hänen +pitää suunsa kiinni ja sanoivat, että kyllä he vastaavat, jos koira on +jotain vahinkoa tehnyt. + +-- Mutta jos se vielä tänä yönä tappelun tekee, niin tapan minä sen +paholaisen, vaikka hän sitten olisi kymmenen kertaa poliisikoira ja +mitaleita rinta täynnä, julisti isäntä kiukkuisesti. + +-- Tapappas! uhitteli Ratilainen, ja Makkonen ennusti: + +-- Silloin sitä et olisikaan enää omalla asiallasi! + +Molemmat puolueet vetäytyivät kylmäkiskoisen mielialan vallitessa +jatkamaan keskeytynyttä lepoaan. Bella sai pari hyvin ansaittua +läimäystä ja sidottiin enempien selkkausten välttämiseksi +sängynjalkaan. Loppuyö kuluikin sitten rauhallisesti. + + + + +IV + + +Muurari Kinnari oli liikkeellä jo aamulla ani varhain. + +Koululla vielä kaikki nukkuivat. Sentähden meni hän saunaan, jonka +kiukaan korjaamisesta eilen illalla oli ollut puhe, ja toimeenpani +alustavan tutkimuksen. + +-- Huononlaiseksipahan on mennyt, murahti Kinnari tutkittuaan kiuasta. +Eikä noista kivistä enää ole paljon mihinkään. Mutta mistäpä ne nyt +uudetkaan otti... Pitää koetella entrailla ja lajitella näitä nyt vain +ja vasta keväällä tehdä koko kiuas uudestaan... + +Kinnari otti päreeseen tulta, laskeutui polvilleen kiukaan eteen ja +alkoi tähystellä sen sisäpuolta. + +Samassa kuului helähdys, lasinpalasia lensi ympäri saunan, ja lyhyt +koivuinen halko mätkähti Kinnarin selkään. + +Päre putosi uunin tuhkaan muurarin kädestä ja sammui. Kinnari nousi +ylös sadatellen ja yrittäen hieroa selkäänsä sekä lähti ulos etsimään +ilkityön tekijää. Pimeässä löi hän otsansa matalan oven kamanaan, +mikä ei suinkaan ollut omiaan saattamaan häntä paremmalle tuulelle, +kompastui saunan eteisessä vesisoikkoon ja oli vihdoinkin ulospäästyään +kypsynyt murhaan. + +Pihalla ei näkynyt ketään. + +Saunan kupeella olevasta seiväsläjästä tempaisi raivostunut muurari +vankan aidanseipään ja kiiruhti sitten juoksujalkaa saunan taakse. + +Sielläkään ei ollut ketään. Kinnari huimasi seipäällä seinustalla +kasvavaa katajapensasta ja lähti etsiskelemään tuntematonta +vihollistaan muualta pihasta. + +Kaikki sopet ja loukot tyystin tutkittuaan ei hän voinut muuta kuin +todeta, ettei ainakaan mitään muuta ruumiillista olentoa kuin hän itse +ollut pihassa eikä sen läheisyydessä. Hän purki tunteitaan iskemällä +seipään poikki veräjänpieleen ja palasi takaisin saunaan, jossa alkoi +hajoittaa kiuasta. Silloin tällöin pysähtyi hän kumminkin epäluuloisena +kuuntelemaan ja pienimmänkin risauksen kuultuaan hyökkäsi halko +kourassa ulos, tapaamatta siellä kuitenkaan ketään. + +Puolen tunnin kuluttua alkoi pihalta kuulua liikettä. Mannilan +Ate ja Jolpin Mikko, jotka olivat järjestäjinä, olivat saapuneet +virkavelvollisuuksiaan suorittamaan ja alkoivat vetää kelkalla halkoja +luokkahuoneisiin. Muurari meni heiltä tiedustelemaan, olisivatko pojat +sattuneet näkemään mitään epäilyttävää, mutta pojat sanoivat, etteivät +he ole mitään nähneet. Juuri äsken olivat muutoin saapuneetkin koululle. + +Aamu rupesi vähitellen valkenemaan, ja koululaisia alkoi keräytyä sekä +yksitellen että joukoittain. + +Kinnari meni ilmoittamaan opettajalle seikkailustaan. + + + + +V + + +Proviisori Löfman, joka on Kytölän opettajalle sukua "väärän koivun +takaa", oli lähtenyt koirineen kaupungista Kytölän jänisrikkaille +maille metsästysonneaan koettelemaan. + +Metsästäjä saapui koululle samoihin aikoihin kuin Kinnari antoi +opettajalle raporttia saunan ikkunan rikkomisesta ja sen yhteydessä +olevista asianhaaroista. + +Opettaja kuunteli kertomusta miettiväisenä ja myönsi, että tapaus oli +hieman kummallinen. + +-- Mutta ehkä se sentään selviää, kun ruvetaan selvittelemään, lausui +hän kumminkin. + +-- Kunpahan selviäisi, niin kyllä minäkin koettaisin, miten se +koivuhalko lähimmäisen selkään mätkähtää... ilmaisi muurari hartaana +toivomuksenaan. + +Proviisori, joka juuri oli tullut sisään, halusi tietää, mistä oli +kysymys, ja sai muurarilta kaunopuheisen esityksen asiasta. + +Opettajalla oli omat epäilyksensä, jotka pitkäaikaisen kokemuksen +ja suuren paikallistuntemuksen johdosta itsepäisesti suuntautuivat +koulupoikiin. + +Mietiskeltyään hiukan aikaa asiaa meni hän luokkahuoneeseen, missä +Kytölän kylän miespuolinen toivo paraikaa kiihkeästi pohti vieraan ja +hänen koiriensa ilmestymistä koululle. + +Yleinen mielipide oli alunpitäen selvillä siitä, että Löfman oli +salapoliisi ja hänen koiransa poliisikoiria. Mutta miksi hän ei ollut +mennyt suoraan Jykkälään, vaan poikennut koululle, se antoi paljon +päänvaivaa. Aamurukousten jälkeen aloitti opettaja ankaran kuulustelun. + +Huomautettuaan siitä tunnetusta tosiasiasta, että eräät pojat -- +hän mainitsi muutamia nimiltään -- saapuvat usein tarpeettoman +varhain koululle saadakseen telmiä ja tapella toistensa kanssa, +kysyi hän, kutka tänä aamuna olivat tehneet itsensä syypäiksi tuohon +epäjärjestykseen. + +Kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi. + +Järjestäjät, Jolpin Mikko ja Mannilan Ate, todistivat virkansa +puolesta, ettei pihassa enempää kuin sen lähitienoillakaan ollut heidän +saapuessaan ollut ketään. + +-- No milloin te sitten tulitte? + +Pojat ilmoittivat tulleensa tavalliseen aikaan kello seitsemän +tienoissa. + +Opettaja tuumi hetkisen. Kinnarin ilmoituksen mukaan oli ikkunan +särkeminen tapahtunut ainakin puolta tuntia aikaisemmin. + +Järjestäjien puheissa ja käytöksessä oli kuitenkin jotain epäilystä +herättävää. Mutta toiselta puolen piti heidän ilmoituksensa yhtä +Kinnarin todistuksen kanssa, Kinnari kun oli tavannut pojat seitsemän +tienoissa. + +Opettajan kasvot kirkastuivat äkkiä, ja hänen päähänsä juolahti +onnellinen ajatus. + +Hän ilmoitti, että saunan ikkuna oli puoli seitsemän tienoissa +aamulla rikottu ja muurari Kinnaria samalla heitetty halolla selkään. +Opettaja sanoi, ettei hän tietänyt, mistä tuo rikos johtui, mutta +lausui aavistuksenaan, etteivät hänen omat rakkaat oppilaansa olleet +siihen niin viattomat, kuin miltä he tällä hetkellä näyttivät. Muissa +olosuhteissa olisi hänen ollut ryhdyttävä mutkalliseen ja aikaa vievään +tutkimukseen, mutta tällä kertaa oli sattunut niin onnellisesti, että +syyllinen, jos se oli koulun oppilaitten joukossa, kohta voitiin saada +ilmi. + +Luotuaan ankaran silmäyksen oppilaisiinsa käski hän heidän istua hiljaa +paikoillaan ja poistui pahaenteisesti hymyillen omiin huoneisiinsa. + +-- Tiedätkö sinä, mikä sinä oikeastaan olet? kysyi hän proviisorilta, +joka Kinnarilta urkki tietoja paikkakunnan parhaista jänismaista. + +Löfman ajatteli ensin vastata: proviisori Kalle Löfman Savonlinnasta, +mutta kun sen seikan muutenkin piti olla opettajan tiedossa, joten +ei voinut otaksua hänen odottavan niin yksinkertaista vastausta +kysymykseen, piti hän parempana vaieta ja odottaa vastausta kysyjältä +itseltään. + +-- Sinä olet salapoliisi, sanoi opettaja juhlallisesti, ja nuo koirat +ovat poliisikoiria. + +-- Älä peijakas! ihmetteli Löfman. Sitä minä en ole tullut ennen +havainneeksikaan. + +-- Niin, koulupoikain piireissä on sellainen käsitys lujasti vallalla. +Ja kun niin on, niin sopii sitä tässä nyt käyttää tämän Kinnarin +saattamiseksi oikeuksiinsa... + +Asiasta syntyneen keskustelun lopputuloksena oli, että opettaja meni +luokkahuoneeseen ja komensi kaikki pojat ulos pihalle riviin. + +-- Jako kahteen! karjaisi hän sitten synkästi. + +-- Yks, kaks, yks, kaks... jakoivat pojat. + +-- Kakkoset neljä askelta eteenpäin! komensi opettaja. + +Syntyi kaksi riviä. + +-- Etumainen rivi, täyskäännös vasempaan! Molemmat rivit katselivat +toisiaan silmästä silmään. + +Kukaan ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. + +-- Nyt pojat, sanoi opettaja uhkaavasti, astuvat ulos riveistä ne, +joilla saunan ikkuna on omallatunnollaan! + +Kukaan ei liikahtanutkaan. Nenät kelmeinä ja pelon vallassa seisottiin, +mutta kukaan ei näyttänyt erikoisemman syylliseltä. + +-- No niin; koska ei tämä asia muuten selviä, niin täytyy ryhtyä +laillisiin toimenpiteisiin. + +Samassa aukeni opettajan eteisen ovi, ja Löfman astui ulos taluttaen +vitjoista Dianaansa. + +Perässä tuli Kinnari. + +Vavahdus kulki läpi rivien, ja kuului kauhistuksen suhahdus: +_poliisikoira!_ + +Kunnioittamatta poikia yhdelläkään silmäyksellä talutti proviisori +koiransa saunaan. + +Kului pari minuuttia, jotka pojista tuntuivat yhtä monelta tunnilta. + +Vihdoin tuli vieras koirineen ulos saunasta ja pysähtyi sen portaille. +Hän oli saunassa salaa usuttanut koiraansa poikia vastaan, niin että +Diana saunan ovelle päästyään teki vimmattuja yrityksiä päästäkseen +poikien kimppuun, jotka sekavin tuntein katselivat sen kitaa. + +-- Missä se halko on? huusi Löfman tiukasti hilliten muka parhaansa +mukaan koiraa. + +Kinnari lähestyi kädessään lyhyt koivuhalko, jonka kunnioittavasti +ojensi Löfmanille. + +-- Nuuski! sanoi tämä lyhyesti ja käskevästi pitäen halkoa Dianan +kuonon edessä. + +Diana nuuhkaisi hieman halkoa, mutta riuhtaisi sitten äkillisellä +ja odottamattomalla tempauksella itsensä irti ja syöksähti ilosta +kiljahtaen poikarivejä kohti. + +Noin viidestäkolmatta kurkusta kuului kauhun huuto; sotilaallisen kurin +kahleet katkesivat, ja rivit hajosivat silmittömän pelon vallassa +kaikkiin ilmansuuntiin. + +Ainoastaan pieni Kalle Kettunen ei paennut. Hän oli tottunut +noudattamaan annettuja määräyksiä ja seisoi paikallaan kalmankalpeana +ja paikatut ruskeat housunlahkeet lepattaen säärien ympärillä, säärien, +jotka olivat laihat kuin piipunvarret. Mutta hän seisoi kuitenkin +paikallaan, vaikka housut tutisivatkin. + +-- Diana! huusi proviisori ankarasti. + +Diana ei ollut kuulevinaan huutoa, vaan jatkoi hauskaa metsästystään. +Kettusen Kallesta se ei tietysti piitannut mitään. + +-- Diana! karjaisi Löfman uudelleen. + +Koira huomasi, ettei enää maksanut vaivaa teeskennellä +huonokuuloisuutta, jos mieli säästyä ikäviltä jälkiselvityksiltä. +Vastahakoisesti, häntä koipien välissä palasi se saunan luo takaisin. + +Opettaja sai pojat vihdoin jälleen riveihin ja piti heille lyhyen, +mutta valaisevan luennon urhoollisuudesta, esittäen Kettusen Kallen +tämän hyvän ominaisuuden ruumiillisena esikuvana. Pojat taas loivat +Kalleen silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää urhoollisuuden +perikuvan lähimmälle tulevaisuudelle. + +Proviisori talutti nyt koiraansa saunan ympärillä. Pojat seurasivat +jännittyneinä tätä tärkeää toimitusta. + +-- On parasta antaa sen nuuhkia Kinnariakin, huusi opettaja. + +Kinnari lähestyi heti koiraa, alttiina palvelukseen. + +Diana nuuhkaisi hänen lapikkaanvarsiaan, mutta haju ei kai +miellyttänyt, koska se kääntyi heti pois ja näytti kyllästyneen koko +kujeiluun. + +Proviisori vilkaisi opettajaan odottaen lisäohjeita. + +Opettajaa alkoi harmittaa. Hän oli odottanut, että koiran pelkkä +läsnäolo olisi saanut syyllisen tai syylliset tunnustamaan. Kun niin +ei ollut käynyt, niin oli mahdollista, ettei kukaan koululaisista +ollutkaan rikkonut ikkunaa. + + + + +VI + + +-- Opettaja! sanoi ensimmäisen osaston pienin poika Nikoteemus. + +-- Ei saa puhua rivissä! huomautti opettaja. + +-- Opettaja! Kaikki pojat eivät ole rivissä! + +Opettaja pyörähti ympäri. + +-- Mitäh!? Kuka ei ole rivissä? + +-- Mannilan Ate ja Jolpin Mikko, jatkoi pieni kielittelijä ilmiantoaan. + +Opettaja loi silmäyksen riveihin ja huomasi Nikoteemuksen olevan +oikeassa. + +-- Minnekäs ne sitten juoksivat? ihmetteli opettaja. + +-- Eivät ne minnekään juosseet... ne eivät ole olleetkaan rivissä, +ilmoitti eräs toinen poika, ja useat äänet vahvistivat tämän +huomattavan tiedonannon. + +Opettajan otsa meni ryppyihin. Hän tarkasti rivejään mietteissään kuin +Döbeln Juuttaalla. Sitten alkoi hänen katseensa kirkastua. + +-- Kuka tietää, missä ne ovat? + +Pojat ilmaisivat vakaumuksenaan, että Ate ja Mikko olivat sisällä +luokkahuoneessa. + +-- Nikoteemus, mene käskemään ne ulos! + +Nikoteemus juosta vilisti sisään, mutta palasi kohta ilmoittamaan, että +"eivät ne tule". + +-- Vai eivät tule! ihmetteli opettaja. Kylläpäs minä panen ne tulemaan. + +Opettaja ei aluksi nähnyt luokkahuoneessa ketään, mutta äkkäsi sitten +kaksi paria jalkoja nurkassa telineellä olevan kartan takana. + +-- Mars esiin vain sieltä kartan takaa! komensi opettaja karskisti. + +Ate ja Mikko ilmestyivät valjuina näköisälle. + +-- Mitä te täällä piileskelette!? tiuskaisi opettaja. Miksi ette tule +ulos? + +Pojat tuijottivat jäykästi eteensä sanaakaan sanomatta. + +-- Ulos riviin heti! Sitäpaitsi saatte tunnin jälki-istuntoa kumpikin. + +Pojat seisoivat suolapatsaina. + +-- Ettekö te kuule!? + +-- Ei me tulla ulos... sanoi Ate vihdoin heikosti. + +-- Vai "ei me tulla ulos". Vai ei me tulla! kiivaili opettaja. Mutta +jos me sittenkin tultaisiin! + +-- Ei tulla, vaikka tapettaisiin! vakuutti Mikkokin itku kurkussa ja +koko ruumis vavisten. + +Opettaja oli nyt varma asiasta, mutta halusi kuitenkin jatkaa leikkiä. + +-- Taidattekin pelätä sitä koiraa? Mitäs te sitä pelkäätte? Ei se teitä +syö, jos teillä on puhdas omatunto. + +Pojat seisoivat jäykkinä. Kaikesta näkyi, etteivät he juuri luottaneet +omantuntonsa puhtauteen. + +-- Mutta samapa se. Pääseehän se koira tännekin. + +Ja opettaja astui ikkunan ääreen yrittäen avata sen. + +-- Opettaja! parahti Mikko. + +-- Mitä sitten? + +-- Mi-minä... + +Tuskallinen äänettömyys. + +-- Mitä sinä? + +-- Minä viskasin... + +-- Ketä? + +-- Atea... + +-- Millä? + +-- Sillä halolla... + +-- Millä halolla? + +-- Sillä, joka sattui Kinnariin... + +-- Miten se Kinnariin sattui, kun sinä Atea viskasit? + +-- Kun se luiskahti kädestä... + +-- Ja lensi saunan ikkunaan. Niinkö? + +-- Niin... + +-- No milloin te sitten tulitte? + +Pojat näkivät, että paras oli kertoa asia, niinkuin se oli tapahtunut. + +He olivat tulleet puoli seitsemältä ja ruvenneet vetämään kelkalla +halkoja saunan takana olevasta pinosta. Kun kuorma oli saatu täyteen, +oli Mikko ryhtynyt vetämään ja Ate jäänyt lykkäämään takaa. Mikko oli +kuitenkin huomannut, että Ate, sen sijaan että olisi auttanut kuorman +kuljetuksessa, olikin seisonut kelkan jalaksilla kyydissä. Moinen +epärehellisyys nostatti Mikossa suuttumuksen puuskan, jonka vallassa +hän heitti Atea kohti halon. Millä seurauksella, sen jo edellisestä +tunnemme. Pojat olivat pelästyneinä kääntäneet halkokelkan nurkan +taakse ja pötkineet pakoon, palaten vasta puolen tunnin kuluttua muina +miehinä takaisin. + +Tunnustusta seurasi tuomion langettaminen. Saunan ikkunaan nähden se +kuului: kaksi tuntia mieheen istumista ja rikotun ruudun korvaaminen, +sekä totuuden salaamisesta käytöksen alennus todistuksessa. + +-- Mitä Kinnarin asiaan tulee, niin saatte valita, otatteko selkäänne +kotonanne vaiko Kinnarilta. + +Lyhyen neuvottelun jälkeen katsoivat rikolliset kahdesta pahasta +Kinnarin pienemmäksi. + +Kinnarille ilmoitettiin jutun päätöksestä. Pojat eivät olleetkaan +laskeneet väärin jättäytyessään hänen armoilleen, sillä hän oli jo +ehtinyt leppyä. Haukkui vain vähän, mutta kun pojat pyysivät kauniisti +anteeksi, niin antoi hän asian omalta osaltaan raueta. + +Se oli ensimmäinen poliisikoiraurotyö Kytölässä. + +Kun pojille vihdoin selvisi, miten heitä oli vedetty nenästä, ei heidän +närkästyksellään ollut rajoja. Aten ja Mikon käytös sai sitäpaitsi +pitkät ajat halventavaa arvostelua osakseen toveripiireissä. + +-- Hyvinhän se näkyy tuo tavallinen jäniskoirakin poliisitutkintoja +suorittavan, totesi Kinnari, kun juttu oli lopullisesti saatu +selvitetyksi. Jos vain osaisi se oikea poliisikoira niin hyvästi +virkansa hoitaa, niin kyllä Jykkälän isäntä pian saisi omansa takaisin. + + + + +VII + + +-- Yhäkö niillä herroilla unta riittää? tiedusteli Kuorelammin +kestikievarin isäntä kahdeksan tienoissa aamulla saatuaan tutkituksi +sanomalehtensä ilmoituksia myöten. + +-- Eiköhän nuo jo liene nousemaan päin, koska ovat kahviakin tilanneet, +arveli emäntä. + +-- Kolmellako ne tilasivat kupilla? + +-- Eikä, -- mitäs ne kolmella?... + +-- Ka onhan niillä se koiran kehveli... eikö tuo liene yhtä iso +virkamies kuin ne itsekin... + +Samassa tuli palvelustyttö porstuan läpi kamarista ja sanoi, että +olivat käskeneet koiralle antaa ruokaa. + +-- Siinä se nyt oli, sanoi isäntä. Koira niillä on aina ensimmäisenä. +Tokko ne itse syönevätkään? + +-- Eivät kuulu syövän ennenkuin Kytölässä. Käskivät panna hevosen +valjaisiin, että pääsevät kohta lähtemään, selitti palvelustyttö. + +-- Vai jo niille nyt tuli kiire! ihmetteli isäntä pahantahtoisesti. +Kun on saanut tässä koko aamupuhteen vuottaa ja vahdata mokomiakin +herroja... nukkua pötköttävät kuin mitkäkin kenraalit puolillepäivin -- +ei tässä enää kerkeä omille töilleen... + +Isäntä sylkäisi vihaisesti, otti rukkaset naulasta ja nurkasta +tallilyhdyn, jonka lasit koirat tapellessaan porstuassa olivat +rikkoneet, ja läksi valjastamaan hevosta. + +Matkalle lähdettäessä tuli huonolla tuulella olevan isännän kanssa taas +sananvaihtoa, kun toinen poliiseista käski koiran hypätä rattaille. + +-- No jopa nyt on hitto! sanoi isäntä. En minä vielä ennen ole koiria +kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta? + +Mutta poliisit sanoivat, ettei sitä perässä juoksuteta. He ovat +vastuussa koirasta, ja heidän on kuljetettava sitä rattailla. Vai +luuleeko se isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu +juoksulas? + +Lopuksi kolme miestä ja koira jotenkuten sijoittautuivat ahtaille +rattaille, ja sitten alettiin mennä kolistella routaista, kuoppaista +maantietä pitkin Kytölään päin. + +Mukavaa siinä ei ollut kenelläkään, mistä aiheutui pitkin matkaa +vähän kahdenpuolista nälvimistä, minkä poliisit kohdistivat rattaiden +ahtauteen, isäntä itsepäisellä ilkeämielisyydellä Bellaan, jota vastaan +hän oli ruvennut tuntemaan syvää, voittamatonta vastenmielisyyttä. + +Puolimatkassa, muutaman mäen alla tuli vastaan torppari Juuso Paakkula, +Kuorelammin isännän sukulainen. + +-- Kytölästäkö sinä tulet? kysyi kestikievarin isäntä pysähdyttäen +hevosen. + +-- On siinä miestä jos koiraakin! ihmetteli Juuso kaivellen tulitikkuja +taskustaan. Kaupungistako päin ne nämä vieraat ovat tulossa? + +-- Eikö nuo liene kaupungista, arveli isäntä. Tuo koira kumminkin... +sen jo näkee päältäkin, ettei se ole näitä tavallisia maantolloja. + +-- Ja rinnustin auki vain ajetaan, jatkoi Juuso mietelmiään. Setolkan +varassa se vain kulkee noinkin suuri kuorma -- jo siinä pitää setolkan +istua niinkuin tavallista tiukemmassa... + +-- Älä pakana! hämmästyi isäntä. Niinpähän on rinnustin auennut -- +vaikka kyllä se on tapahtunut juuri nyt. Vetäise sinä se kiinni, kun +kerran siellä ääressä olet! + +Juuso koputti piippunsa kengänpohjaan ja sanoi: + +-- Ka raahtiihan tuon vetäistä. + +Vedettyään rinnustimen kiinni sanoi Juuso vastaukseksi kestikievarin +isännän äskeiseen kysymykseen: + +-- Kytölästä päinhän minä kävelen -- se taitaa tuo olla se +poliisikoira, jota ne sinne Jykkälään odottavat? + +-- Eikö tuo se liene, murahti isäntä. Sen sillä on ainakin tavat ja +ilveet. + +Juuso katseli koiraa uteliaasti ja totesi: + +-- Ei se ole aivan tavallisen maatiaisen näköinen -- mutta muuten koira +kuin koira. + +-- Niin, koira se on poliisikoirakin, sanoi siihen poliisi Ratilainen. +Ei se muuten koira olisikaan. + +-- Ka eihän se, myönsi Juuso. Sitä ne nyt ovat Jykkälässä vuottaneet +niin, että tokko lie koko yönä talossa nukuttu. Minä kävin siellä tänä +aamuna kengän paikkuuta hakemassa, niin siellä oli jo noita ihmisiä +kuin kinkereillä, eikö lie ollut pian koko Kytölän kyläkunta koolla. + +-- No apu siitä sitten läksi koirasta, kiivastui poliisi Makkonen. On +ne nyt tarsineet lapikkaineen pihan jos pientareetkin... + +-- Enemmänpähän on jälkiä mitä haistella, sanoi kyytimies ilmeisellä +vahingonilolla. Sittenpähän saapi oikein näyttää taitonsa, kun siitä +sotkusta sen varsinaisen rosvon jäljet löytää. + +Mutta poliisit kiroilivat ja käskivät jatkaa matkaa. Juuso pani +piippuun, loi vielä arvostelevan silmäyksen Bellaan ja sanoi: + +-- Vai tuo se sitten on se poliisikoira! + +Sanoi ja lähti jatkamaan matkaa mökilleen päin. + + + + +VIII + + +Mitä väenkokoukseen varkauspaikalla Jykkälässä tulee, niin oli Juuso +siinä suhteessa puhunut pääasiassa totta. + +Kytölässä harvoin tapahtui mitään erikoista, ja jos jossain jotain +tapahtui tai odotettiin tapahtuvan, niin keräännyttiin sinne miehissä. +Sen ei tarvinnut olla pelkkää uteliaisuutta. Se oli myös tavallaan +kohteliaisuuden osoitus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja +hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla. + +Niinpä nyt, kun harvinainen ja mieltäkiinnittävä rikostapauksen +selvittely oli kysymyksessä, oli aivan luonnollista, että +naapuritalojen väkeä aamuhämärissä alkoi kertyä Jykkälän avaraan +perhetupaan, miehiä ja puolikasvuisia poikiakin, jotka asettuivat +istumaan pitkin seinävieriä ja vähitellen aloittivat keskustelun, mikä +alkoi ilmoista ja muista yleisistä asioista, kuten tapa vaati, mutta +siirtyi vähitellen varkaisiin ja varkauksiin ynnä muihin rikoksiin +omistusoikeutta vastaan. + +Kun jokainen vuorostaan oli kertonut kokemiaan ja kuulemiaan, syntyi +pitkä, torkuttava äänettömyys. Tupakoitiin vain niin, että ilma oli +savusta sakeana, ja kokous vaipui jonkinlaiseen horrokseen. + +Mutta sitten tuli sisään talon nuorin poika, viisivuotias Pekka, joka +ilmoitti: + +-- Jo on ollut koululla se poliisikoira! + +Se sai kaikki heti virkistymään. + +-- No mitä se sinne koululle meni? ihmetteli Jykkälän isäntä. Eihän +sieltä ole mitään varastettu. + +-- Onpas varastettu! väitti Pekka. Saunasta ovat varastaneet ja +ikkunasta menneet. + +-- Mitä se tuo poika höpsii? sanoi siihen emäntä, joka puuhaili +suurimman kahvipannunsa ääressä. Jykkälässä naapurit aina kahviteltiin, +vaikka niitä olisi enemmänkin kerralla karttunut, kuten nyt oli laita. + +-- Saunassa oli muurari Kinnari ollut ja ikkunan oli särkenyt, ja +poliisikoira oli ottanut kiinni... selitti pikku Pekka. + +-- Se on vale! vakuutti nuorekas ääni oven nurkasta. Ääni oli Kinnarin +pojan, joka oli saapunut katsomaan poliisikoiraa eikä voinut vaieten +kuunnella isäänsä vastaan singahdutettua raskasta syytöstä. + +-- Mitä ihmettä se sieltä tyhjästä saunasta olisi varastanut? sanoi +emäntä. + +-- Kiuaskivet kaiketi, murahti joku kuulijoista yksikantaan. + +-- Niin, ja mitä se sinne ikkunasta olisi mennyt, kun ei ovessakaan +lukkoa ole, lisäsi isäntä. + +-- Renki-Pekka kertoi, sanoi poika-Pekka lyhyesti, vierittäen +edesvastuun mahdollisesta väärästä uutisesta tukevammille hartioille. + +Renki-Pekka, joka oli ollut heinässä, ilmestyi hänkin tuokion kuluttua +tupaan ja antoi nyt oikeamman kertomuksen asiasta. Että nimittäin +saunan ikkuna oli rikottu, kun Kinnari siellä sisällä kiuasta +tarkasteli, ja Kinnaria heitetty halolla selkään. Poliisikoiran avulla +oli syylliset saatu kuitenkin kohta kiinni. Koulun ohi kulkiessaan oli +Pekka ehtinyt kuulla tapahtumasta, joka oli vielä aivan tuores. + +-- No kyllä ne nyt sitten ovat kohta täällä, sanoi isäntä. Vaikka on +noita tässä saanut odottaakin... + +-- Eikö liene paha siinä missä mainitaan, arveli joku naapureista, +katsoen ulos ikkunasta. Kyllä tuossa kuitenkin yhtä koiraa tuodaan +oikein miesjoukolla. + +Poliisit ajoivat juuri pihaan. + +Poliisien saapuessa pihaan töytäsivät kaikki alle kymmenvuotiaat +ikkunoihin painaen nenänsä littiin ruutuihin, mutta sitä vanhemmat +istuivat liikkumattomina paikoillaan mahdollisimman välinpitämättömän +näköisinä. Siinä suhteessa oli Kytölän miespuolisessa väestössä +vallalla intiaanien katsantokanta, että liiallisen uteliaisuuden +osoittaminen asioissa, etenkin sellaisissa, jotka pian kyllä +hätiköimättäkin jokaiselle selvenisivät, on miehen arvoa alentavaa. Ja +miesten luokkaan lukivat myöskin puolikasvuiset pojat itsensä, kuten +muutoin asianlaita lienee muissakin paikoin kuin Kytölässä. + +Isäntä kuitenkin katsoi asiakseen mennä pihalle vieraita vastaan. + +Kuorelammin isäntä pysähdytti hevosensa veräjän pieleen. + +Poliisit ja koira hyppäsivät maahan. + +Jykkälän isäntä katseli koiraa hetkisen ja tunsi jonkinlaista +pettymystä. Hän oli kuvitellut poliisikoiraa -- no, eihän hän ollut +osannut siitä mitään selvää kuvaa mielessään luoda, mutta joksikin +aivan erikoiseksi, jo ulkomuodoltaan kunnioitusta rehellisissä +ihmisissä ja kammoa roistoissa herättäväksi hän oli sitä luullut. Ja +nyt olikin hänen edessään jokseenkin tavallinen koira. + +Mutta se oli kuitenkin poliisikoira, jonka ihmeellisistä urotöistä hän +oli sanomalehdistä lukenut, ja hän sanoi samat sanat kuin Paakkulan +Juusokin oli sanonut: + +-- Vai tuo se sitten on se poliisikoira! + +-- Sehän se! vastasi Ratilainen. + +Isäntä tervehti vieraita kädestä ja käski sisään. + +Kyytimies kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Kyllä tässä on jo +muutenkin saanut päivänsä hukata "tyhjään emättömään". + +Isäntä sanoi, että kai nyt sentään kahvia saisi olla kylmästä tultua, +ja taisteltuaan lyhyen, mutta ankaran taistelun sydämessään suostui +kuorelampilainen tarjoukseen ja meni poliisien ja isännän perässä +kamariin. + +-- Johan se tuo teidän koiranne kuuluu ennättäneen yhden urotyön tällä +matkalla tehdä, rupesi isäntä ylistämään Bellaa, tarkoittaen koululla +sattunutta kohtausta. + +-- No johan se! vahvisti kuorelampilainen ylistystä muistellen äskeistä +rytäkkää heidän porstuassaan. + +Poliisit kun eivät tajunneet, mitä isäntä oikein tarkoitti, eivät +puolestaan vastanneet juuri mitään. + +-- Sillä tavalla kun aloittaa pienessä asiassa, niin kyllä siitä pian +saa suuremmassakin kuulla, jatkoi isäntä kehumistaan. + +-- Se on vissi se! vahvisti taas leppymätön kuorelampilainen. Kyllä +sitä tässä kohta tämän kylän koirien turkit pölisevät, niin että ilma +on karvoja sakeana. + +-- He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei +ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain +ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli +juuri paikalle tullut. + +Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on sanonut, +että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa itsessään +suurempi syy oli. + +Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää. + +-- No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki... + +-- Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan +meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan. + +Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta, +toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä, +kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään. + +-- Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä. + +-- Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli +kuorelampilainen. + +Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan +tulleen sekaantua keskusteluun. + +-- Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti +Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu. + +Isäntä piteli kuitenkin puoliaan. Renki-Pekka oli asian kertonut, eikä +hänen tapansa ollut satuja keksiä. + +Renki-Pekka kutsuttiin tuvasta, ja kertoi hän mitä asiasta tiesi. Oli +itse nähnyt poliisikoiran koulun pihalla ja herrasmiehen, joka kuului +olleen salapoliisi. + +-- Mikä liekin sitten petturi koko mies, arveli Ratilainen. + +Poliisi Makkonen esitti toisen otaksuman: + +-- Mutta jos se olisi joku viipurilainen tahi helsinkiläinen etsivä, +jolla on ollut asiaa tänne päin. + +Se tuntui mahdolliselta. Makkonen sanoi kuitenkin: + +-- Kyllä tässä on sentään paras käydä koululla ensin ottamassa selvä +asiasta. + +Ja sille sanalle se jäi. + +Hetken kuluttua tulivat poliisit ulos pihalle, Ratilainen taluttaen +Bellaa. + + + + +IX + + +-- Nyt ne menevät! ilmoittivat ikkunoissa vahdissa olleet lapset +poliisien lähdön. + +Tuvassaolijat työntyivät heti oven täydeltä ulos seuratakseen +poliisikoiran esiintymistä ja puuhia. + +Poliisit olivat jo veräjällä menossa, kun huomasivat jäljessään tulevan +mies- ja poikajoukon. + +Makkonen huusi tämän nähtyään: + +-- Mikäs kansainvaellus tämä on? Ei saa tulla perässä! + +Joukko pysähtyi vähän hämillään, jääden katselemaan, miten poliisit +Jykkälän isännän kanssa kääntyivät koululle menevälle tielle. + +Mutta Kuorelammin kestikievarin isäntä, joka oli noussut kärryilleen, +huomautti halveksivasti: + +-- No on siinä miestä koko läjä -- hyvääkin ihmettä töllistelemässä! + +Ja käänsi hevosensa kotimatkalle. + +Väkijoukko tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei kukaan keksinyt sopivaa +vastausta, ennenkuin kuorelampilainen jo oli kuulomatkan ulkopuolella. + +Koulun lähellä tuli proviisori Löfman vastaan koirineen, pyssy +olkapäällä riippuen. + +-- Sieltäpä se näyttää tulevan se toinen poliisijoukko, sanoi Jykkälän +isäntä Löfmanista ja hänen koiristaan. + +-- No jos nuokin ovat poliisikoiria, niin kyllä ei sitten tällä kylällä +paljon muita koiria olekaan, kun nytkin tulee samalla kujalla kolme +vastakkain, arveli Ratilainen. + +-- Hyvää päivää! sanoi Makkonen Löfmanin kohdalle tultuaan. + +Löfman pysähtyi ja vastasi tervehdykseen. + +-- Koulultako herra tulee? kysyi Makkonen vähän epäröiden ja luoden +vieraaseen tutkivan silmäyksen. + +-- Koulultahan minä. + +-- Taitaakin herra olla se sama, joka siellä kuuluu poliisitutkintoa +pitäneen? jatkoi Makkonen tiedusteluaan. + +-- Minähän se olin! naurahti Löfman. Tai oikeastaan opettaja, kuinka +sen nyt vain ottaa. + +-- Niin, me vain kuultiin tuolla naapurissa, jatkoi Makkonen. Mistä +kaukaa tämä poliisi on tullut? + +-- Ei etempää kuin Savonlinnasta. + +-- Jokos sitä sielläkin on poliisikoiria? kysyi Makkonen epäilevästi. + +-- No siellähän nyt vasta onkin vaikka mitä... + +Nyt katsoi Makkonen parhaaksi pamahduttaa valttinsa pöytään: + +-- Saisikohan nähdä herran poliisikortin? + +Löfman ihmetteli: + +-- Mitä kuulustelijoita te oikeastaan olette? + +-- So, so, sanoi Makkonen kylmästi. Taidatte ollakin joku petturi. +Näyttäkää vain paperinne rimpuilematta! + +-- Onpas tämä nyt juutas! ällisteli proviisori. Mitäs väkeä te itse +olette? + +-- No me ollaan kyllä poliiseja kaupungista... ja tämä tässä on +poliisikoira, esitteli Makkonen Bellan. + +-- Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten +järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle. + +-- Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen. + +-- Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä tekemistä +teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana laputtaa, ennenkuin +tässä tulee toinen ääni kelloon! + +-- Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä näyttää +olevan vakava asia. + +-- En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti. + +-- No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui Makkonen. +Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse tunnustanut, ettei hän +ole poliisi. + +-- Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman +edelleen kiukkuisessa äänilajissa. + +-- Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää +poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut +olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän +muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että +laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu. + +-- Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua. +Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin +muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt... + +-- No kukas sitten? + +-- No kukas sitten? Tietysti te itse! + +-- Mekö itse? Älkää nyt helkk... + +-- Te juuri. Tehän minua rupesitte poliisiksi tituleeraamaan. Minä en +kieltänyt enkä myöntänyt. Luulin teidän leikkiä ymmärtävän. + +-- Laki ei leikkiä ymmärrä, sanoi Makkonen painavasti. + +-- Ei näy ymmärtävän, myönsi Löfman. + +-- Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin olette te myöntänyt pitäneenne +koululla poliisitutkintoa. + +-- Sekin oli leikkiä. + +-- Vai oli sekin leikkiä. Te taidatte olla hyvin leikkisä mies? lisäsi +hän ivallisesti. + +-- Juuri kotitarpeiksi, myönsi Löfman. + +-- Se on vaarallista leikkiä, huomautti Makkonen vakavasti. + +-- Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan. +Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan +ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun +olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä +nyt oikeastaan oli? + +-- No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi +Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu on +sillä lailla, kuin te kerroitte. + +-- Kyllä se sillä lailla on. + +-- Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti +Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa säikyttelemään? + +-- Niitähän minä. + +-- No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen vilpittömästi. +Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä lähdössä rosvojen +jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille. + +Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa. + + + + +X + + +Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi +konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi +hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon. + +Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen +antoi ystävällisen huomautuksen: + +-- Mitä te kaiken päivää turulla joutilaina seisotte? Menkää +viinamäkiinne ja muille töillenne! + +-- Eikö tässä enää rauhalliset ihmiset saa siivolla olla? kuului +kapinallinen kysymys miesjoukosta. + +-- Tarsitte siinä ja sotkette jäljet! kiljaisi Makkonen kiivastuen. +Mikä koira niistä sitten enää selvän saa, vaikka sillä olisi elehvantin +nokka! + +-- Ei suinkaan ne rosvot ole pihan halki kulkeneet, kun kerran ovat +pellon piennarta myöten päässeet tuvan ikkunaan ja siitä ulos, vastusti +toinen ääni joukosta. + +-- Suu kiinni! sanoi Makkonen jyrkästi, kun ei keksinyt muutakaan +vastausta tähän huomautukseen. + +-- Jos mentäisiin katsomaan sinne, missä varkaus on tapahtunut, ehdotti +hän sitten isännälle. + +Ja väkijoukolle ilmoitti hän: + +-- Asiattomilta on pääsy laillisen edesvastuun uhalla kielletty! + +-- Maltetaanhan me pysyä täällä pihallakin, vakuutti eräs joukosta. + +-- Eikä ne kaiketi poliisitkaan siellä sisällä ikäänsä ole, lohdutteli +toinen. Jos nimittäin aikovat rosvot kiinni saada, lisäsi hän varmuuden +vuoksi. + +Mutta isäntä meni poliisien kanssa kylmään tupaan. + +-- Onko täällä nyt kaikki siinä kunnossa, mihin rosvot tämän huoneen +jättivät? kysyi Makkonen. + +-- No ihan siinä samassa, vakuutti isäntä. Ei ole mitään liikuteltu +-- ja akkoja kielsin täällä käymästä muuta kuin minkä ihan +välttämättömimmällä asialla. + +-- Tuosta ikkunasta ne ovat sitten tulleet, totesi Ratilainen ilmeisen +tosiasian katsellen rikottua ikkunaa. + +-- Siitä kai ne ovat tulleet, vahvisti isäntä, ja siitä myöskin +menneet, senkin korvennettavat! + +-- Tässä on tyhjä tikkuaski ikkunan luona, ilmoitti Makkonen, joka teki +tarkkoja tutkimuksia. Onko tämä talon tavaroita? + +-- Ei, sanoi isäntä, meillä käryytetään vain niitä tavallisia +Hallmannin tikkuja. Nämä mitä lienevät olleet mäntsäläläisiä -- tai +muita ulkomaalaisia. + +-- No sitten se on jäänyt tänne rosvoilta. Ne ovat tehneet tikuilla +tulta täällä hamuillessaan. + +Todistuksena tämän väitteen uskottavuudesta oli ympäri lattiaa lyhyeksi +poltettuja tulitikunpäitä. + +-- Ne ovat vääntäneet tuon tiinunkin kellariluukun päältä -- +paholaiset, lausui isäntä. + +-- Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt +enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi +jälkien hyvin tuntua. + +Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti, ja +Makkonen yllytti: + +-- Hae rosvo, Pella, hae rosvo! + +Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä +senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan. + +Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja +pyrki sitten ovelle päin. + +-- Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira +haukahti lyhyesti. + +-- Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen. + +-- Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen. + +-- On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta +poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan kautta +iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan. + +-- Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen. + +Asia tuntui olevan selvä. + +Mentiin porstuaan, koira edellä, miehet perässä, koira aina vain +kuono permannossa ja miesten suurella mielenkiinnolla seuratessa sen +pienimpiäkin liikkeitä. Porstuasta siirryttiin kuistille ja siitä +pihalle. + +-- Nyt sen näkee, ovatko nuo toljakkeet saaneet sotketuksi jäljet, +sanoi Makkonen, pihalla seisoskelevaa joukkoa tarkoittaen. + +-- Jokos se sai koira jäljen päästä kiinni? kysyi eräs joukosta. + +Poliisit eivät vastanneet. Isäntä vain yliolkansa murahti että: + +-- Pianhan sen näkee... + +Koira kääntyi kuistilta heti vasemmalle karjapihaan päin, kulki +nuuskien pitkin pihaton aitaviertä saunan eteen ja poikkesi siitä +karjatielle. + +Isäntä pysähtyi saunan luona ja sanoi: + +-- Minulla ei ole aikaa tulla pitemmälle, mutta selväthän tässä ovat +tiet. Ja kun ei tiedä, miten pitkäksi teille se matka tulee... + +-- Niin, eihän sitä tiedä, myönsivät poliisit, vaikka tässä saisi +juosta siihen maailman toiseen laitaan. Minne tämä tie oikein viepi? + +-- Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee sieltä +kyllä Korven kylä vastaan... ja sitten koko muu maailma... + +-- No osataanhan tässä sitten. + +Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä +paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa Löfmanin +"poliisikoiran" urotyöstä. + +-- Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran +vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi +rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut... + +Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut luultavaa, +että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään kuuluisi. + +Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat +lopuksi metsikköön. + + + + +XI + + +Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa, +ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn +aitaa, palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan +lyhytvartisia navettalapikkaita. + +Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja. + +-- Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa. + +-- Kuuluihan sinne vähäsen. + +-- Joko ne rosvot on saatu kiinni? + +-- Eihän niitä vielä, mutta eivätkö nuo pian joutune kiinni, kun on +sinne tuotu oikein kaupungin poliisit ja poliisikoirat. + +-- Ohoh, vai että oikein kaupungin poliisit ja koirat! Itsekö se isäntä +ne on sinne toimittanut? + +-- Eikö tuo lie itse. + +-- Katsohan näet sitä Jykkälän isäntää, kun aloitti isoisesti! +ihmetteli Kaisa. Oikein poliisikoirat! Näitkö sinä ne koirat? + +-- Eihän niitä oikeastaan ollut kuin yksi koira ja kaksi muuta +poliisia. Sikolammin mäen alla ne minua vastaan tulivat. Minä korjasin +siinä kuorelampilaisen hevosen rinnustinta, kun se oli auennut. + +-- Itsekö se oli kuorelampilainen kyydissä? + +-- Itsehän tuo taisi olla. Niitä oli kaksi poliisia, vaikk'ei niillä +ollut vormua, ja sitten vielä se poliisikoira. Se oli kanssa kärryissä +niinkuin iso herra. + +-- Vai oikein ne sitä koiraakin kärryissä kuljettivat! Minkä näköinen +se oli? + +-- Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen koira. +Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä katsella. + +-- Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä +koiralla... + +-- Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja +oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi... sitä oli siellä ukkoa +kuin kuntakokouksessa. + +-- Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa. + +-- Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun +kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt. + +-- No mitähän ne nyt siitä? + +-- Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin... ja taitaahan se +vähän semmoista ollakin. + +-- Voipihan se olla... terveenäkö se oli se emäntä? + + * * * * * + +Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä. + +Jykkälän karjatien reunaa kulki seurue opotalle asti, missä poikkesi +heti oikealle ja läksi aitoviertä etenemään. Bella ryntäsi suoraan +eteenpäin maata tuskin nuuhkaistenkaan, niin että konstaapeli +Ratilainen, joka talutusnuorasta kiinnipitäen lönkytti puolijuoksua +perässä, huomautti hengästyneenä: + +-- Ihanpahan näet hikeen asti juoksuttaa, peijakas! + +Johon Makkonen lisäsi: + +-- Hiton tuoreiltapa ne jäljet tuntuvat, kun ei sen tarvitse niitä tuon +enempää nuuhkia. + +-- Eikö liene jouduttu juoksemaan jäniksen jäljille... ei tämä ole +oikeata menoa, epäili Ratilainen. + +Vähän matkan päässä oli noustava aidan yli, jonka jälkeen matka jatkui +pellon piennarta pitkin, kunnes taas oli noustava aidan yli maantien +vieressä. + +-- Riettaan kuvatus, kun hyppyyttää joka aidan yli! juonitteli Makkonen +Bellalle. + +Nyt oli tultu oikotietä sille samalle maantielle, jota myöten poliisit +olivat saapuneet Kytölän kylälle, ja Bella alkoi kulkea takaisinpäin +maantien reunaa pitkin. + +-- Näinköhän sinä juutas viet meidät takaisin kaupunkiin? alkoi +Ratilainen epäillä Bellan aikeita, kun oli kuljettu pari kilometriä +maantietä pitkin. + +Melkein samassa poikkesi Bella kuitenkin eräälle metsätielle. Siltäkin +se pian pyörähti louhikkojen ja ryteikköjen välitse mutkittelevalle +jalkapolulle. + +-- No tämähän tuo jo alkaa viettää vähän kuin rosvojen pesälle päin, +arveli Makkonen. + +Polun päässä aukeni metsä sen verran, että jätti tilaa pienelle +perunamaalle ja sen takana olevalle mökkirähjälle. + +-- Mitähän väkeä tuolta tulee? ihmetteli Kaisa nähdessään Bellan, +Ratilaisen ja Makkosen lähenevän mökkiä. + +-- Siinäpähän se nyt sitten on se poliisikoira, ilmoitti Juuso +Paakkula, joka oli juuri saanut toisen lapikkaan paikatuksi. + +-- Hyvä isä! siunasi Kaisa. Mitähän ne nyt tänne? + +-- Sittenpähän tuon kuulee, kun sisälle tulevat, murahti Juuso +levollisesti. + +Pitkään ei sitä tarvinnut odottaakaan. Ovi avattiin, ja Bella edellään +työntyivät Ratilainen ja Makkonen sisään. + +-- Päivää! sanoivat poliisit, mutta Bella syöksähti kiivaasti haukkuen +Juusoa kohti. + +Juuso tempaisi rahin vierestä sen Jykkälän Annastiinan paikkaamatta +olevan lapikkaan ja hosui sillä Bellaa, uhaten: + +-- Tulepas päälle sinä vietävä, niin kuonoosi saat! + +-- Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan maantiellä +tänä aamuna? tunnusteli Makkonen. + +Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja +sanoi: + +-- Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle... +syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa! + +-- So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä lyhemmäksi. + +-- Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä vastaan? +uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä. + +-- Ka enkö tuota liene minä ollut. + +-- Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo koira +meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti... mitä tekemistä +sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa? + +-- Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän tarvinnut +ruveta sitä minulle kantamaan. + +-- Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin! +julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille! +Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois Makkonen! + +Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos. + +-- Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi +Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä! + + + + +XII + + +Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä +he moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui +kuitenkin jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa. + +-- Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä. + +-- Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli +Makkonen viimein. + +Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan +ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen +suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty. + +Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä +Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien +mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin +mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira! +poliisikoira! + +Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja +lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie. + +-- No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät! +ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin +löytyneet! + +Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen peninkulman +päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa maineessa, ja kun +ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja ollutkaan, niin levisi +Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira johtaa poliiseita +Törölään. + +-- Hyvähän se olisi, jos kiinni joutuisivat, toivottelivat +kytöläläiset. Sata vuotta on siinä paikassa rosvojen pesä ollut. + +Sillä aikaa taivalsivat poliisit Törölään päin. + +Puolimatkassa, sakeimmalla salolla, tuli heitä vastaan Törölän ukon +vävy Kusti Nieminen. + +-- Päivää! tervehtivät poliisit. Minne tämä tie viepi? + +-- Eipähän tämä sen etemmäksi kuin Törölään, vastasi Kusti ja katseli +uteliaana pitkää nahkavyötä, jonka toinen pää oli kiinni Bellan +kaulanauhassa ja toinen pää kääritty Ratilaisen käsivarren ympäri. + +-- Eikö siitä enää mene mitään tietä etemmäksi? tiedusteli Makkonen. + +-- Taitaahan siitä jokin jalkapolku oikaista salon läpi sinne Sorjolan +järven puolelle -- mutta muita teitä siellä ei enää ole. Minnekä ne +nämä vieraat ovat menossa? + +-- Eipähän siitä ole itselläkään tietoa... minne tämä koira vienee... + +-- Vai niin, vai koirako se...? Mikähän koira se sitten on? kysyi Kusti. + +-- Ka tämähän se on se tämän läänin poliisikoira... + +Kusti hätkähti. + +-- Virkamatkallakos sitä sitten...? + +-- Ka virka... Olisi kysymys muutamasta varkaudesta tuolla Kytölän +kylällä. + +-- No kyllä on sitten tullut koiralle erehdys... ei täälläpäin asu +muita kuin se Törölän joukko, ja se on hyvin rehellistä väkeä, eivätkö +liene uskovaisiakin, niin ettei niitä voi ensinkään epäillä, ilmoitti +Kusti kiireesti. + +-- Emme me ketään epäilekään, selitti Makkonen. Me vain kuljetaan tämän +koiran perässä, ja kehen se käy kiinni, niin sille me pistämme raudat +käsiin. Vaikka alkaisi piispaa haukkua, niin me kohta niskaan... + +-- Vai niin on kovat järjestykset... + +-- Niinhän ne ovat. Jassoo, ettei tänne päin ole muuta kuin se... mikä +se nyt olikaan? + +-- Törölän talo. Eihän täällä muita... Jos tuo koira on rosvon jäljillä +ollut, niin ovat ne rosvot sitten painuneet siitä Törölän sivuitse +Sorjolan järven puolelle. Siellähän ne kuuluvat olevan Sorjolan järven +takana oikein rosvojen pesät. + +Poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa. + +Kusti katseli heidän jälkeensä, ja kun poliisit olivat ehtineet +ensimmäisestä tien mutkasta kääntyä, läksi hän juoksemaan halki metsän +oikotietä Törölään päin, niin että risut jaloissa räiskivät. + + * * * * * + +Kytölän Mönkkösessä oli samana päivänä iltapuolella raamatunselitys. + +Leipuri Issakainen Sorjolasta oli ilmoittanut puhuvansa aineesta: +"Kansat ovat juopuneet vääristä opeista", ja koska oli tunnettua, että +Issakainen oli yhtä onnistunut saarnamies kuin epäonnistunut leipuri, +niin oli odotettavissa, että tilaisuuteen saapuisi kuulijoita se +tavallinen määrä, joka kytöläläisten hartauskokouksissa aina nähdään, +kun joku paremmista puhujista on sanaa selittämässä ja veisuuta +johtamassa, nimittäin parikymmentä akkaa ja pari kolme ukkoakin. + +Mutta kun tämä uskollinen seurakunta käveli kujosia pitkin Mönkkölään, +niin ei sen hämmästyksellä ollut rajoja, kun heidän ohitsensa +ajaa karahdutti pari hevoskuormaa Sulkkilan kylän väkeä, Tujulan +viinaanmenevä isäntä Kuorelammilta ja kokonaista kolme hevoskuormaa +Särkijärven suruttomuudestaan tunnettuja asukkaita. Sitäpaitsi näkyi +kytöläläisiäkin olevan tulossa enemmän kuin koskaan ennen. + +-- Siellä taitaakin tänä iltana olla uusi saarnamies sen Issakaisen +mukana, arveli Malisen Riitta. + +-- Niin, ei tiedä vaikka olisi oikea lähetyssaarnaajakin, lisäsi +Miinalan vanhaemäntä jaksamatta kuitenkaan oikeastaan itsekään uskoa +moista onnenpotkausta mahdolliseksi. + +Mutta jos Malisen Riitta ja Miinalan vanhaemäntä olisivat kuulleet sen +keskustelun, mikä neljännestunti takaperin oli tapahtunut maantiellä +Tujulan isännän ja Sulkkilan kylän "navan" Tahvo Koposen välillä, niin +olisi asia esiintynyt hieman toisessa valossa. + +Tujulan isäntä oli tapansa mukaan ajanut kuin jehu, hevonen melkein +vaahdossa, ja tavoittanut edellä ajaneet sulkkilalaiset sekä yrittänyt +ajaa ohi, mutta onnistumatta tien kapeuden vuoksi. Samassa oli hän +tuntenut Tahvo Koposen ja huutanut tälle: + +-- Ka, Koponenhan se on! Kirkollepäinkö sinä olet menossa? + +-- Enkä kun tuonne vain Kytölän Mönkköselle. + +-- Raamatunselitykseenkö? + +-- Ka... niin, sinnehän minä... kun tuo eukko tahtoi, myönsi Koponen +hieman vastahakoisesti. + +-- No, sinnehän minäkin, huusi Tujulan isäntä, joka oli jonkinverran +maistanut ja puheliaalla tuulella. Vaikka luuletko sinä Koponen, että +minä sinne niiden Issakaisen lorujen tähden... ee-ho! Vai minä antaisin +sen Issakaisen sieluani höylätä -- ei tule ne kalat! Vaan minä läksin +kuulemaan siitä poliisikoirasta. Ptruu-perr! Kuule, tule sinä Koposen +Tahvo tänne minun kärryilleni, niin on rutompi ajaa kahden. Onhan sillä +sinun konillasi vetämistä sinuttakin. + +Koponen noudattikin kehoitusta ja muutti Tujulan isännän rattaille. +Viimemainitulla oli taskussaan puolen litran konjakkipullo, ja kun +Koponen oli saanut ryypyn, tunnusti hän: + +-- Sitähän minäkin läksin oikeastaan kuulemaan, mitä ne siitä +poliisikoirasta hölyävät... Eikös se Mönkkösen emäntä ole sen Jykkälän +Paavon sisar? + +-- Onhan se... kyllä se tietää Jykkälän asiat. + +Issakainen oli ihastuksissaan kuulijain paljoudesta. Tuskin oli +hänellä koskaan ollut niin paljon sanankuulijoita. Isäntämiehiäkin oli +kymmenittäin. Tämä innostutti hänet saarnaamaan erinomaisesti, mutta +kuulijakunta oli koko ajan hyvin rauhaton. Kamarissa tarjottiin näet +toimituksen kestäessäkin kahvia parhaille vieraille, ja isäntäväellä +oli paljon kertomista poliisikoirasta, joka kiinnitti mieliä +verrattomasti enemmän kuin Issakaisen kaunopuheinen esitys vääristä +opeista ja niiden turmiollisista vaikutuksista. Kun yksi kamarintäysi +oli kahviteltu ja palannut kuulemaan, vieläkö Issakainen puhui vääristä +opeista, työntyi kamariin heti toinen ahdos, ja puheen sorina oli niin +äänekäs, että se vaikutti häiritsevästi ohjelman suoritukseen tuvan +puolella. + +Mutta äkkiä tuli suuri hiljaisuus. + +Issakainen oli ruvennut puhumaan poliisikoirasta. + +Kamari tyhjeni silmänräpäyksessä. Kaikki tunkeutuivat tupaan. + +-- ... ja eikö se todellakin, todellakin, rakkaat veljet ja sisaret, +ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme +eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy käyttää +järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa +rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy +itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen +asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa! + +Issakainen puhui mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, ja hänen +saarnansa loppuosa teki tärisyttävän vaikutuksen. + + + + +XIII + + +Törölän isäntä Törö-Jussi loikoi penkillä ja mietiskeli, olisiko +lähdettävä hakkaamaan havuja. Uunilla makasi vällyjen välissä +Törö-Jussin isä, puolisokea ukko, yskien ja väristen. Emäntä oli +navetassa. + +Silloin syöksyi vävy tupaan hengästyneenä ja kiljaisi: + +-- Nyt sukkelaan piiloon ne Jykkälän sapuskat! Poliisit ja +poliisikoirat ovat niskassa ihan tuossa paikassa. + +Törö-Jussi kirosi pelästyneenä ja kysyi: + +-- Minnekä minä ne nyt sullon? + +-- Älä sinä liikuttele niitä ensinkään! Juokse sanomaan akallesi, että +viepi ne vaikka sinne vanhempaan latoon niitylle ja peittää heiniin. Se +koira s--na tulee sinun jälkiäsi myöten. + +Törö-Jussi juoksi navettaan, ja hetken perästä kiirehti emäntä aittaan, +josta kantoi piikkohurstiin käärittyä taakkaa selässään saunan sivuitse +niitylle päin. + +Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen: + +-- Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise suutasi, +ettet sotkeudu puheissasi! -- heittäydy hölmöksi... + +Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella +ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin. + +-- Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana. + +Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat. + +-- Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon? + +-- Sinne... työnsin heinien alle ovenpieleen... ei ollut aikaa kätkeä +paremmin, läähätti emäntä. + +-- Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin tänä +aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin tullessani. + +-- Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan. + +Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti +mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja +pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti +levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti. + +Nytpä saapuivatkin poliisit pihaan, katselivat jonkin aikaa ympärilleen +ja näyttivät neuvottelevan. + +Sitten tulivat he tupaan. + +Bella nosti heti Törö-Jussia vastaan mielenosoituksen, jonka +tarkoitusta ei ollut vaikea käsittää. Poliisit eivät kuitenkaan +päästäneet sitä Jussin kimppuun. + +Jonkun sekunnin tuijottivat molemmat puolet toisiinsa. + +Senjälkeen kysyi Makkonen: + +-- Onko tämä se Törölän talo? + +-- Ka tämähän se taitaa sen niminen olla, myönsi Jussi. + +Bella vain riuhtoi ja haukkui. Ukkoa alkoi uunilla yskittää. + +-- Tekös tämän talon olette isäntä? + +-- Ka minähän se taidan olla. + +-- Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi Makkonen +kuulusteluaan. + +Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin. + +-- Ka, mistäpäs minä sen... lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi saattaa +syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira minulle +terhentää? + +-- Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen +selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää, +niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi. + +-- Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi välinpitämättömän +näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan. + +-- Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti Makkonen +Bellan arvon. + +-- Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet +ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat +tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi +semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla. + +-- No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi +esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira... ja se haukkuu +teitä. + +-- Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi kiistämättömän +tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua? aprikoi hän sitten. + +-- Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa muutaman +varkauden johdosta... ei ole tainnut isäntä kuullakaan? aloitti +Makkonen kavalasti. + +-- Olenhan minä siitä vähän kuullutkin, valmistautui Törö-Jussi +torjumaan väijytystä, jota arvasi poliisien nyt ryhtyvän hänelle +laatimaan. + +-- Vai jo siitä täällä salollakin tiedetään! kummeksui Makkonen. Soh, +Pella, alahan asettua! Kyllähän me vähemmälläkin nähdään, ketä sinä +tarkoitat! Mitenkä siitä on tänne asti sana levinnyt? + +-- Sattuuhan sitä aina joku tuolla Sorjolan järven puolella asuva +poikkeamaan talossa, kun on ollut Kytölässä käymässä. Ja näkyyhän +tuota itsellekin tulevan joskus tarvis lähteä täältä korvesta ihmisiä +tapaamaan... jollei muuta varten niin ainakin suolan ostoon, selitteli +Törö-Jussi. + +-- Mitenkäs se sitten tämä Pella osasi teidän jäljillenne, kun me +siellä varkauspaikalla neuvoimme sitä rosvon jäljille? kävi Makkonen +suoraan asiaan käsiksi. + +Törö-Jussi oli kuitenkin varustautunut hyökkäyksen varalta ja selitteli +edelleen rauhallisesti: + +-- Kun ei se sitten vain olisi löytänyt minun jälkiäni sieltä toisen +tuvan ikkunan takaa ja pellon pientareelta... + +-- Mitenkäs ne teidän jälkenne olivat sinne tulleet? kysyi Makkonen +hyvin viisaan näköisenä. Kävittekö te siellä? + +-- Ka, poikkesinhan minä siellä kirkolta tullessa... kun kuulin että +Jykkälään oli kutsuttu poliisikoira, niin poikkesin kylältä tullessa +tänä aamuna siellä Jykkälässä katsomassa, oliko siinä hölyssä mitään +perää. + +-- Olihan siellä niitä ukkoja muitakin, mutta en minä muista teidän +näköistä miestä siellä nähneeni, muisteli Makkonen. Vai muistatko sinä +Ratilainen? + +-- Ei, en minä muista! kielsi Ratilainen. + +-- Ei siellä silloin vielä muita ollutkaan. Minä poikkesin siellä vain +omia aikojani. Kuulihan se tämä isäukkokin, joka on tuolla uunilla, +että minä aamulla kerroin siellä poikenneeni. + +Ukko yski uunilla ja vikisi: + +-- Joo... kyllä minä kuulin. + +-- Hm, sanoi Makkonen. + +-- Taitaa olla tämä asia taas yhtä pitkää kuin leveätäkin, epäili +Ratilainen. Piru näistä kytöläläisten asioista selvän ottakoon! huokasi +hän sitten. + +-- Ei kai isäntä pahaa tykkää jos me pidämme tässä kotitarkastuksen, +esitti Makkonen. Kun on kerran tultu tänne asti ja kun virka vaatii... + +Hetken aikaa vallitsi äänettömyys. + +Sitten sanoi Törö-Jussi: + +Ka, omassa vallassannehan tuo lienee... Aukihan tässä on kulku vinniltä +sillan alle asti. Sittehän sen näkee, kun tarkastaa. + +Isäukko yski uunilla vahvistukseksi Jussin sanoille, ja poliisit +aloittivat kotitarkastuksen. + +Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan ryvettäminä +kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi Törö-Jussi, joka +oli penkillä piippuaan imeksien seurannut tarkastuksen menoa: + +-- Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita... + +Ratilainen ei vastannut mitään. + +-- Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen, joka +tuli sisään aitasta. + +-- Tarkastelinhan minä sitä... + +-- Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli +Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon +töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään +kestä. + +-- Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia töitä +olekaan, sanoi emäntä. + +-- Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten +koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen. + +-- Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi +liikutella kahvipannua pankon ääressä. + +-- Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata, +huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta välttänyt. + +-- Ei sattunut kotiin vehnäsiäkään, muisti emäntä huolestuneena, kun +ei tiedetty vieraita odottaa eikä ole tullut itsellä leivotuksi. Vähän +tipoja vain on, mutta ne taitavat olla jo hyvin kuivettuneita, kun +siitä on jo pari viikkoa, kun ne ostettiin kirkolla käydessä siitä +Tossavaisen paakarista... + +-- Vai vielä tässä tipoja ja muita vehnäsiä, vastusti Ratilainen, jolla +oli kova kahvin mieliteko. Ja likoaahan se kuivakin tipo, kun sitä +kahvissa liottelee. + +-- Likoaahan se tipo, vahvisti Törö-Jussikin. + +-- Vaan jos me tämän Ratilaisen kanssa sillä aikaa kävisimme noita +ulkohuoneita vähän tarkastamassa, niin sittehän se olisi sekin tehty, +esitti Makkonen. + +-- No kun ette kauan viivy, antoi emäntä luvan. Ei tämä kahvin +kiehauttaminen pitkää aikaa vie. + +-- Pianhan me ne on vilkaistu, sanoi Ratilainen. Kun ilkeäisi pyytää +emännältä jotain ruuan tähteitä tälle Pellalle. Eikö tuolla liene kova +nälkä. + +-- No johan toki! sanoi emäntä kerkeästi. Mielellänihän minä +annan syömistä tälle poliisikoiralle, kun se on niin viisaan ja +hyväntahtoisen näköinen luontokappale. + +Poliisit läksivät lopettamaan tarkastuksensa, mutta Ratilainen käski +Bellan, joka yritti tulla heidän mukanaan, jäädä tupaan. + +Poliisien lähdettyä alkoi emäntä kokoilla savivatiin ruuan tähteitä. + +Törö-Jussi heristi nyrkkiään Bellalle ja sanoi: + +-- Vai vielä sinulle syömistä, kehvelin juoksulaalle! Puukon kun +työnnän kurkkuusi, niin herkeät sinä ihmisten jälkiä nuuskimasta! + +-- Hrrh! alkoi Bella murista. Sen kunnioitusta herättävät hampaat +paljastuivat, karvat pöyhistyivät, ja se kiinnitti Törö-Jussiin +leimuavan katseen. + +-- Kun olisi vaikka ketunmyrkkyä! vikisi ukko uunilta, niin siinä sille +olisi oikeata syömistä... vaan eipähän sen viisaus näy Törölän salolla +loppuun asti riittävän. + +Ukko sai taas yskänkohtauksen, ja Törö-Jussi kiljaisi Bellalle: + +-- Älä katsoa naljota minuun hyvin pitkään, taikka kun otan tuolta tuon +tupakkapölkyn ja mätkäisen sen kalloosi, niin et ennätä ulahtaakaan, +hornan hurtta! + +-- Hrrh! + +Bella urahti entistä uhkaavammin ja otti askeleen Törö-Jussia kohti. + +Törö-Jussi, jolla ei ollut käsillä minkäänlaista asetta, säikähti ja +huusi: + +-- Nyt se piru hyppää kurkkuun! Ota akka korento sieltä ovipielestä ja +tule apuun! + +Emäntä kiiruhti asettamaan ruokakupin Bellan eteen ja maanitteli sitä +syömään: + +-- Seh, Pella, seh poliisikoira... seh, seh! + +Bella tuijotti hirmustuneena Törö-Jussiin eikä vilkaissutkaan ruokaan. +Se näytti olevan valmis millä hetkellä tahansa lentämään kuin +noidannuoli Jussin kurkkuun, jota kohti sen ilkeästi kiiluvat silmät +tähtäsivät. + +Jussin koko ruumis vapisi, hänen istuessaan siinä turvattomana penkillä +tuon ärsytetyn pedon edessä, vain parin kolmen askeleen päässä siitä, +ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen. + + + + +XIV + + +Samaan aikaan tarkastelivat poliisit niitä ulkohuoneita, joita eivät +ennemmin olleet tutkineet, mutta mitään ei löytynyt. + +-- Tuolla saunan takana on vielä vähän epäilyttävän näköinen risuläjä, +sanoi Makkonen. Käydäänpäs vielä sitäkin penkomassa. + +Ratilainen mätti rukkaskädessä karahkoja syrjään ja Makkonen potki +saappaillaan kasaa pienemmäksi. Viimein tuli vastaan jäätynyt mullikko, +ja Ratilainen sanoi: + +-- Ei näy olevan mitään tässäkään. + +-- Ei, myönsi Makkonenkin. + +Silloin tuli niitylle vievää tietä pitkin metsämies, laukku ja pyssy +selässä ja koirat perässään. + +Tulija ei ollut kukaan muu kuin proviisori Löfman, joka poliisien luo +tultuaan sanoi: + +-- Saisikohan talossa ruokaa ja yösijaa? + +-- Ka en tiedä, sanoi Makkonen, joka pyyhki roskia saappaistaan. Me +emme ole tämän talon väkeä. + +-- Eivätkös nämä olekin niitä poliiseja, jotka tulivat vastaan tänä +aamuna siellä Kytölän koulun luona? tunnusteli Löfman katsottuaan +tarkemmin risuläjän penkojia. + +-- Samojahan me olemme, myönsi Makkonen. Ja te ettekö liene se sama +herra, joka piti koululla poliisitutkintoa? + +-- Sehän minä. + +-- Katsoppas näet, kun taas satuttiin yhteen! ihmetteli Ratilainen. + +-- Minä olen täällä salolla rämpinyt koko päivän, selitti Löfman. + +-- No antoiko tuo metsä mitään? kysyi Makkonen. + +-- Eipä se juuri erikoisia. Pari jäniksen kempulaa on vain laukussa. + +-- Ilmankos minä muutama tunti sitten olin kuulevinani koiran +haukuntaa, muisti Ratilainen. + +-- Mitenkäs te olette tänne asti joutuneet? tiedusteli Löfman? + +-- Niitähän me olemme varkaan jälkiä etsineet, tunnusti Makkonen hieman +vastahakoisesti. + +-- Mutta ei tahdo tulla sen valmiimpaa koko asiasta, sanoi Ratilainen. + +Silloin ilmoitti Löfman suuren uutisen: + +-- Siellä ne ovat toisessa ladossa, vähän matkan päässä täältä, ne +varastetut tavarat. Diana sinne poikkesi penkomaan, kun minä päivällä +kuljin niityn poikki, ja kun minä menin katsomaan, mitä se siellä +touhusi, niin siellä oli muutama leipä ja voita mitä lienee ollut +kymmeniä kiloja. + +-- Vai sinne ne juutakset älysivät ne kätkeä! huusi Makkonen. Eikö +liene sanan meidän tänne tulosta lennättänyt se hulikaani, joka tuli +meitä vastaan tiellä. Ilmankos niitä ei tahtonut löytyä, vaikka kaikki +riihenkolotkin tutkittiin. + +Poliisit läksivät juoksujalkaa niitylle, ja Löfman meni mukaan oppaaksi. + +Tuvassa oli asema samaan aikaan kehittynyt tuskalliseksi. + +Törö-Jussi koetti lepyttää Bellaa ja yritti ojentaa kättään sitä kohti, +sanoen vapisevalla äänellä: + +-- Seh, Pella, seh seh! + +Mutta kun Jussi yritti kättään liikuttaa, pingoittuivat Bellan jäsenet +kuin hyppäykseen ja se karjaisi verta hyydyttävän: + +-- Hrrh! + +Jussin käsi vaipui heti hervottomana sivulle. + +-- Jokohan se nyt syöpi sinut elävältä! hätäytyi Törö-Jussin akka. + +-- Ota sukkelaan se korento tuolta nurkasta ja vetäise sillä niin, että +keikkoaa, pakana, huusi Jussi kuoleman hädässä akalleen, muuten se +kohta repii minulta kurkun auki! + +Akka, joka oli ollut kyykkysillään poliisikoiran edessä turhaan +kohottaen ruokakuppia sen suuta kohti, laski kupin lattialle ja yritti +nousta miehensä avuksi, mutta silloin kiinnitti koira häneenkin +vihanpalavan katseensa ja päästi kiukkuisen: + +-- Hau-uh! + +Akka oli saada halvauksen ja putosi puolipyörryksissä lattialle +istumaan. Luullen viimeisen hetkensä tulleen hoki hän vain: + +-- Herra armahda, Herra armahda... + +Vihdoin hän tointui, ja huomattuaan olevansa vielä hengissä ja Bellan +taas tuijottavan jäykistyneeseen Törö-Jussiin yritti hän siirtyä pois +tuon julman pedon vaarallisesta läheisyydestä. Hän aikoi juosta ulos +ja huutaa poliiseja apuun, ennenkuin heidän koiransa on tappanut koko +talon väen. + +Mutta Bella oli koulun käynyt poliisikoira, ja Törö-Jussin ilmeisesti +vihamielinen esiintyminen oli äkkiä herättänyt siinä jälleen vireille +voimakkaan epäluulon koko Jussin huonekuntaa vastaan. Kun emäntä +liikahti, murahti se hänelle ja välähdytti hampaitaan, ja tämä +huomautus naulitsi akan lattiaan varmemmin kuin jos hän olisi ollut +kahleilla siihen kiinnitetty. + +-- Ala kömpiä ukko sieltä uunilta... ota halko ja anna sille lähtö... + +Enempää ei Törö-Jussi kerjennyt neuvoa isäänsä, sillä Bella teki niin +uhkaavan liikkeen, että hänen suunsa äkkiä sulkeutui, eikä hän enää +uskaltanut sitä avatakaan. + +-- Mitä minusta vanhasta, vaivaisesta raadosta, kun ette tekään sille +puolianne pidä! valitteli ukko ja katsoi parhaaksi pysyä uunilla. + +Tuvassa vallitsi nyt tuskallinen hiljaisuus. Ukko vain silloin tällöin +yskähti uunilla, ja Törö-Jussi hengitti raskaasti, käheästi, tuijottaen +hiki otsalla Bellaan. + +Akka makasi kontallaan lattialla Bellan vieressä, käsiensä varassa, +jotka rupesivat puutumaan. Hänen vasen säärensä alkoi ilkeästi syyhyä, +mutta hän ei voinut liikauttaakaan kättään ruopiakseen kutiavaa paikkaa. + +-- Voi hyvä isä, iäkseenkö ne poliisit nyt jäivät sinne pihalle! +huokasi hän viimein. + +Kului hetki, joka tuvassaolijoista oli iankaikkisuus. + +Syyhyminen akan sääressä tuntui vähitellen leviävän ympäri ruumiin. +Vihdoin syyhytti ja pisteli joka paikkaa. Varsinkin hartioita. Ei +eläessään ollut hänen ruumiinsa sillä tavalla syyhynyt... + +Lopuksi alkoi hänelle selvitä se kauhea varmuus, että hänen täytyi +kuolla tuossa tuokiossa. Tätä ei enää voinut kauan kestää... hänen +_täytyi_ ruveta raapimaan itseään, ja kun koira huomaa hänen +liikahtavan, niin... + +Akka sulki silmänsä uskaltamatta ajatella loppuun. + + + + +XV + + +Mutta pelastus tuli viimein. + +Porstuasta kuului askeleita ja puhetta. Sitten aukaisi poliisi Makkonen +oven ja jäi ihmeissään seisomaan kynnykselle. Löfman ja Ratilainen +katselivat hänen selkänsä takaa. + +-- Nämä taitavatkin esittää jotain kuvaelmaa! huomautti Makkonen +aikansa katseltuaan. Akka pyllöttää lattialla, ja ukko ja koira +"paistavat särkeä", niin että silmät ovat päästä pudota! + +Bella käänsi vähän päätään ja alkoi sitten kovasti haukkua Törö-Jussia. + +-- Älähän enää hauku! kielsi Makkonen. Kyllä tämä asia nyt jo selviää. + +-- Mitähän ne ovat yrittäneet koiralle tehdä, kun se on niin +julmistunut? aprikoi Ratilainen. + +Mutta Makkonen astui Törö-Jussin luo. Kuului pieni kilahdus, ja +kun Jussi kykeni taas selvästi ajattelemaan, huomasi hän olevansa +käsiraudoissa. + +Kun varastetut tavarat olivat tuodut ladosta, valjastivat poliisit +Törö-Jussin hevosen. Makkonen ja raudoissa oleva Törö-Jussi ajoivat +rattailla, joille myöskin varastetut tavarat olivat sijoitetut. + +Ilta pimeni. Taivas oli pilvessä, ja mustana, uhkaavana seisoi Törölän +salon sakea metsä kuin kahtena seinänä tien vierellä katsellen, kuinka +tuttua miestä vietiin pois salolta. Törö-Jussi ei puhunut mitään, ja +Makkonen kiinnitti kaiken huomiokykynsä hevosen ohjaamiseen. + +Ratilainen Bellaa taluttaen ja Löfman koirineen kävelivät perässä. + +Jonkin matkaa kuljettua rykäisi Ratilainen ja sanoi matalalla äänellä +Löfmanille: + +-- Sitä me vain tuumattiin tuossa lähtiessä Makkosen kanssa esittää +herralle, että jos niinkuin passaisi antaa sen latolöydön jäädä tämän +Pellan laskuun, ettei herra kertoisi, että herran koira ne löysi... +se olisi ikäänkuin vähän esivallan alentamista yhteisen kansan +silmissä, kun on muutenkin sattunut tulemaan hiukan ronkelia tässä +tutkimuksessa... kyllähän herra ymmärtää, mitä minä tarkoitan... + +-- No ymmärrän hyvinkin, sanoi Löfman. Antaa vain jäädä Bellan +tekemäksi. Tulihan tälle Dianalle tarpeeksi kunniaa jo siellä +kansakoululla. + +-- No niin juuri! sanoi Ratilainen hyvillään ja taputteli Dianan päätä. + +Kytölän kylälle päästyä jätti Löfman hyvästi poliiseille ja kääntyi +omille teilleen. + + + + +XVI + + +Oli jo iltapimeä. + +Jykkälän tuvassa istuskeli parin naapuritalon ukkoja ja renkimiehiä, +pohtien kysymystä siitä, saako poliisikoira rosvot kiinni. + +Useimmat olivat sitä mieltä, ettei niin tulisi käymään. Jos rosvot +olisivat olleet Törölän joukkoa, niin olisi kiinniottajien pitänyt +jo ehtiä takaisin, ja jos ne taas olivat Sorjolan järven puolelta +tai vieläkin kauempaa, niin otappas hännästä! Kun ne vain ovat +valtamaantielle päässeet, niin kyllä siinä jäljet sotkeentuvat, vaikka +olisivat vorot äsken tervatuissa lapikkaissa kulkeneet. + +Mutta Jykkälän Paavo ei ollut kadottanut toivoaan ja piti poliisikoiran +puolta. + +-- Erehtyipä se heti alussa! väitti eräs naapureista. + +-- Niin, säestivät toiset. Heti ensi otteella iski kirveensä kiveen! + +-- Kunko vei sinne Paakkulan Juuson mökille? kysyi Jykkälän isäntä. + +-- Niinpä niin. + +-- No siitähän sen juuri näki, miten hyvä se on jälkiä seuraamaan! +kiisti isäntä. Vaikka oli Juuso kulkenut maantietäkin pitkin, niin +eipäs vain se poliisikoira kadottanut jälkiä. Ja jos Juuso olisi se +varas ollut, niin yksinäänpähän saisi Kaisa nukkua tänä yönä. + +-- Niin, mutta kunpa se Juuso ei ollutkaan varas! huomautti +naapuritalon isäntä, ja hänen puolueensa riemastui nauraa höröttämään: + +-- Niin, siinäpä se! Kun se ei ollutkaan varas! Viattoman miehen olisi +näet pistänyt linnaan, jos se koira olisi saanut käräjät istua! + +Jykkälän isäntä harmistui poliisikoiran puolesta ja koroitti ääntään, +mutta naapuri huusi vielä kovemmin: + +-- Nämä lapikkaani syön ensi pyhänä päivälliseksi, jos vain se koira +tuo sinulle voisi takaisin! + +Jykkälän Paavo oli ihan suutuksissaan. Korvat punoittivat. +Ajatuksissaan vihastui hän jo muurari Kinnariinkin: sehän se oikeastaan +narrasi minut koko hötäkkään. Minusta nähden olisivat saaneet olla +vaikka kissan hännässä niin voinsa kuin leipänsäkin! + +Silloin aukeni ovi, ja sisään astuivat Makkonen, Ratilainen, Törö-Jussi +ja Bella. + +-- Tässähän sitä taas ollaan! tervehti Makkonen reilusti. + +-- No kuinkas kävi? kiirehti Jykkälän Paavo innokkaasti kysymään. + +-- Ka, mikäpäs siinä... tuolla ovat voinne kärryissä, käskee vain +piikoja nostamaan ne entiseen paikkaansa... ja tässä on meillä sitten +mukana tämmöinen ukko, jonka kanssa isäntä saa selvitellä sen voiasian +niinkuin haluaa, esitteli Ratilainen vankinsa. + +-- Eikö se olekin se Törö-Jussi? ihmetteli isäntä. + +-- Töröpä tietenkin! todistivat naapuritkin. + +-- No nyt sinä törötit viimeisen pahantekosi, kun murtovarkaaksi +rupesit! uhkasi isäntä Jussia. + +-- Oikein on näet käsiraudoissa... kyllä se taitaa sitten olla varma +asia, myönsi jo naapurikin. + +-- Saat meiltä kilon sitä varastettua voita rasvoiksi, jos maistuisivat +lapikkaasi ensi pyhänä vähän kuivilta, ilkkui Jykkälän isäntä. No oli +se nyt hyvä juttu, että joutui tämä Törö-Jussi kerrankin kiinni! Ei se +ole sen ensimmäinen synti. Ja tuo koirako se tämän Törön...? + +-- No kukas sitten! ylpeili Ratilainen. Siinä oli koko Törölän joukolla +semmoiset kinkerit, kun tämä Pella ne oikein lujille otti, ettei tuolta +mieheltä tahtonut puoleen tuntiin kieli suussa kääntyä, ja sen akka +lotkahti lattialle niin hervottomana, että miesvoimalla täytyi siitä +penkille nostaa, kun eivät omat polvensa kannattaneet. + +-- Niin se oli kuin parasta teatteria! todisti Makkonenkin. + +Kaikki katselivat kunnioittavasti ja ihmetellen Bellaa, joka vähääkään +välittämättä herättämästään huomiosta loikoi uunin kupeella permannolla +etukäpäliään nuoleskellen ja siistien. + +-- No on siinä koko komisarjus! ylisti lopuksi eräs miehistä. + +-- On siinä... eipä uskoisi hylkyä moiseksi! säesti joku toinen. + +-- Ei se näistä puolin kannata tuo varkaan ammatti tässä meidän +läänissä! huomautti Jykkälän isäntä Törö-Jussille, ja Makkonen myönsi +hieman mahtipontisesti: + +-- Eihän se taida enää oikein kannattaa... ainakaan tämän poliisikoiran +aikana. + +Suurella voimalla ravisteli Issakainen parhaillaan hereille +kytöläläisten ja lähipaikkakuntalaisten turtuneita omiatuntoja, kun +hätäinen pojan ääni huusi kesken kaiken ovelta: + +-- Nyt on se poliisikoira tullut takaisin Jykkälään ja tuonut rosvon +tullessaan! + +-- Aamen! sanoi Issakainen lopettaen saarnansa siihen paikkaan, sillä +järkevänä miehenä käsitti hän oitis, että jatkaminen olisi ollut turhaa. + +Tosin yritti hän vielä ehdottaa, että veisattaisiin virsi, ennenkuin +erotaan, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. + +Oven täydeltä tunkeutui väki ulos tuvasta ja läksi juoksujalkaa +Jykkälään poliisikoiraa katsomaan. + +Issakainen katseli ensin hiukan haikein mielin kuulijakuntansa +äkillistä lähtöä ja huokasi itsekseen, mutta sitten, jäätyään aivan +yksin, puki hän ylleen sarkapalttonsa, pisti karvalakin päähänsä ja +läksi juoksemaan Jykkälään päin. + + * * * * * + +Mönkkösellä Issakaisen raamatunselityksessä olleen rahvaan mukana +levisi sanoma jo myöhään sinä iltana ja varsinkin seuraavana päivänä +laajalle Kytölän rajojen ulkopuolelle. Päivä päivältä kasvoi Bellan +maine vakinaisena ja itsenäisesti toimivana valtionvirkamiehenä, ollen +nyttemmin sekä tällä maan kulmalla että sanomalehtien kertomuksista +muuallakin lopullisesti, varsinaisesti ja vakavasti vakiintunut. + +Mutta etenkin Kytölän kyläläisten silmissä loistaa poliisikoira Bellan +nimi melkeinpä tarumaisella hohteella. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57930 *** |