Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 2840 insertions, 0 deletions

diff --git a/57930-0.txt b/57930-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..b56b9d4
--- /dev/null
+++ b/57930-0.txt
@@ -0,0 +1,2840 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57930 ***
+
+
+
+E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
+
+
+
+POLIISIKOIRA
+
+Kirj.
+
+TIITUS [Ilmari Kivinen]
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1915.
+
+
+
+
+Oli kolea syysaamu. Luntakin jo vähän ilmassa tuprutteli.
+
+Kytölän kylän kansakoulunopettaja kurkisti pukeutuessaan ulos ikkunasta
+ja huomautti:
+
+-- Taitaa pakastua, kun on tuo lämpömittarikin laskeutunut pari
+pykälää. Aikaistahan se vielä olisi talven tuloksi... mutta se kai
+siitä lopuksi tulee.
+
+Porstuassa kolisteli joku.
+
+-- Kukahan siellä jo kompuroi? Alkavat lappautua lupapäivinäkin ennen
+päivän nousua, ikäänkuin ne eivät nämä kytöläläisten asiat joutaisi
+selvään päivään asti odottamaan...
+
+Ovelle ilmestyi hyvin partainen mies, Jykkälän Paavo, joka laski
+hattureuhkanansa oven pieleen, katseli miettiväisesti ympärilleen ja
+arveli:
+
+-- Kotonahan se taitaakin opettaja olla?
+
+-- Kotonahan minä... riisuppas sitä turkkiasi sinne eteiseen.
+
+Partanaama vetäytyi eteiseen ja puheli puoleksi itsekseen vyötään
+riisuessaan:
+
+-- Ne kun tuolla Korppilan mökillä tiesivät opettajan kaupunkiin
+lähteneen, niin minä jo arvelin, että kenenkäs hevosella se opettaja
+olisi kaupunkiin lähtenyt, kun on oman hevosen jalka kipeänä, eikä ole
+meiltä hevosta kysynyt...
+
+-- Kuuluukos sille Jykkälän Paavolle muuta? tiedusteli opettaja vieraan
+palattua takaisin. Olisi siellä uunin reunalla savutkin...
+
+-- Eipähän tuota erinomaisia... olisikohan pistää rettinki palamaan
+näin aamutuimaan.
+
+Opettaja meni viereiseen huoneeseen joitakin papereitaan
+järjestelemään, koska kaksikymmenvuotisen kokemuksensa nojalla tiesi
+kuluvan vielä hyvän aikaa, ennenkuin Jykkälän Paavo pääsisi asiansa
+päähän kiinni.
+
+Kahvikin joutui viimein, ja Paavo edistyi arveluissaan niin pitkälle,
+että mietiskeli:
+
+-- Jokohan se meinaa sitten talveksi herjetä...?
+
+-- Kukahan hänen tiennee, tuumi opettaja jotain sanoakseen ja
+haukotteli sanomalehtensä takana.
+
+-- No siltä se vähän tuntuu, väitti Paavo. Se on niin varma ja selvä
+merkki, että kun rosvot ja vorot alkavat tulla oikein rohkeiksi, niin
+on se talvikin silloin tulossa... ne yrittävät ennen lumen maahan
+lankeamista saada riistansa kootuksi nekin.
+
+-- Onkos niistä kuulunut jotain erikoista -- niistä rosvoista?
+tiedusteli opettaja. Eihän niitä ole tällä kylällä kuulunut eikä
+näkynyt moniin vuosiin.
+
+-- Ne ovat kai olleet muualla välillä. Mutta kyllä ne tuntuvat taas
+kotiutuneen.
+
+-- Ovat tainneet ihan teillä käydä?
+
+-- Käviväthän ne ruojat... melkein kaiken voin ja leivän näet veivät
+kylmästä tuvasta. Aivan kuin nenän alta ottivat, ryökäleet!
+
+-- Vai kaiken voin ja leivän!
+
+-- No melkein. Joka paikkaan ne tellääntyvätkin, halvatun ketaleet.
+
+-- Kyllähän niitä rosvoja riittää vähän joka paikkaan, myönsi opettaja.
+
+-- Riittäähän niitä paholaisia -- en paremmin sano, valitti Jykkälän
+Paavo. Mistä heitä korvennettavia siunautuneekin, vaikka kuuluvat jo
+linnatkin olevan niin täynnä, että katosta pitää uusia sisään tupata.
+
+-- Kai niitä rosvoja riittää maailman loppuun asti. Eivätkö nuo silloin
+loppune rosvotkin.
+
+-- Kaipa ne silloin loppuvat, toivoi Paavokin. -- Mutta kyllä siihen
+on vielä aikaa -- ja tämän tuhman talonpojan sen pitää vain siihen
+mennessä elättää herransa ja narrinsa, rosvonsa ja kerjäläisensä.
+
+-- Ei sinulla ole tietoa taikka aavistusta siitä, minne päin ne rosvot
+olisivat lähteneet? kysyi opettaja.
+
+-- Enpä minä taitaisi tässä paikassa vanheta, jos minulla siitä tietoa
+olisi. Tuli se taloröttelökin rakennetuksi neljän tien risteykseen,
+niin ettei tässä osaa yksinkertaisella ymmärryksellään arvostella, mikä
+tie niitä on parhaiten miellyttänyt.
+
+-- Ei niitten nyt sentään luulisi kaupunkiin päin lähteneen.
+
+-- Ka eipä ei. Paitsi jolleivät ole järkiään olleet kaupunkilaisia
+rosvoja.
+
+-- Niin, olisivathan ne voineet olla kaupunkilaisiakin, myönsi opettaja.
+
+-- No, ka mikä ettei! Milläs ne muuten kaupunkilaisetkaan eläisivät,
+kun eivät kylvä eivätkä niitä eivätkä myös kokoo riiheen.
+
+-- Jolleivät ole olleet Kaavin puolelta?
+
+-- Eivät ne ole kaavilaiset sitä sorttia rosvoa -- ne varastavat
+niin vähän kerrallaan, ettei se ole tosikaan... Se kun kaavilainen
+lähtee varastamaan, niin se ottaa niin niukasti, ettei se ole muuta
+kuin oikeus ja kohtuus... sen verran saakin varastaa, kun on kerran
+varastamaan lähtenyt. Mutta nämä pirun paistikkaat kun näet veivät
+melkein koko talon tyhjäksi. Näyttäisin minä niille hävittömän
+kevennyksen, jos kiinni saisin!
+
+-- Kenelle se tämä Jykkälän isäntä näyttäisi? kysyi muurari Kinnari,
+joka oli tullut laittamaan kamarin uunia, mistä kivi oli lohjennut irti.
+
+Jykkälän Paavo katseli välinpitämättömästi, miten Kinnari kopeloi uunin
+sisälmyksiä, kävi sitten karistelemassa tupakantuhkan uunin ääreen
+lattialle ja kysyi:
+
+-- Uuniako se Kinnari tutkii?
+
+-- Uuniahan se Kinnari, vastasi muurari, joka oli pistänyt päänsä uunin
+sisään. Sitä kun on kerran tullut muurariksi lukeneeksi, niin sitä
+pitää tuteerata tätä opettajan hajallista uunia...
+
+Oltiin ääneti hetki.
+
+-- Rosvoillehan se vain tämä Jykkälän Paavo uhkasi näyttävänsä, lausui
+opettaja viimein Paavon puolesta Kinnarin jo melkein unohtuneeseen
+kysymykseen vastaukseksi. -- Se on nyt tämä Jykkälän isäntä vähän
+vihainen rosvoille, kun ne lainasivat Jykkälästä voit ja leivät.
+
+-- Vai jo ne veivät Jykkälästäkin, mutisi muurari. Eipähän olisi
+uskonut, että...
+
+Kinnari vahvisti nyt todeksi opettajan arvelun, että uunin sisuspuoli
+on niin rapautunut, ettei se ole yhdellä kivellä korjattu, vaan että
+pitää purkaa koko keskiosa.
+
+Jykkälän Paavo mietiskeli muurarin äskeistä kesken jäänyttä lausetta
+ja tuli vihdoin siihen johtopäätökseen, että siinä mahtoi piillä
+viittaus Jykkälässä joku aika sitten palvelleesta Monosen pojasta,
+joka osoittautui varkaaksi. Jokohan se nyt Kinnari tarkoittelee, että
+Jykkälässä on rosvoja suosittu?
+
+Päästäkseen asiasta selvyyteen kohdisti Jykkälän isäntä Kinnarille
+kysymyksen:
+
+-- Niin, jotta: ei olisi uskonut, että...?
+
+-- Olisi se ollut opettajalle mukava juttu, jos olisi tämä uuninkorjaus
+jäänyt pakkasille -- niinkuin nyt esimerkiksi helmikuuhun, arveli
+Kinnari ikäänkuin kuulematta Paavon kysymystä.
+
+Kinnari pisti vielä kerran päänsä uuniin hartioita myöten, tuntui
+raaputtavan jotain kynsillään, nousi sitten pois ja alkoi tehdä lähtöä.
+
+-- Hajoitanko minä sitten tuon uunin? tiedusteli hän opettajalta
+piippuaan sytytellen.
+
+-- Annahan olla huomiseen vielä, epäsi opettaja.
+
+-- Vaan jospa tulee pakkanen, niin on paha...
+
+-- Onhan se vähän pakkasiin päin ollut, mutta vaikuttaneeko tuo nyt
+yksi päivä sinne tai tänne.
+
+-- Minulla kun olisi tänään niin hyvää aikaakin, jatkoi Kinnari
+esitystään.
+
+-- Eikö tuota liene Kinnarilla näin syksyllä yhtä hyvää aikaa joka
+päivä, arveli opettaja. Saisit sen muuten minun puolestani hajoittaa
+vaikka paikalla, mutta taitaa olla paras puhua johtokunnan esimiehen
+kanssa, kun tässä tulee enemmän korjaamista kuin ensin luultiin. Ettei
+tulisi mitään rettelöä.
+
+-- Niin, voisihan siitä tulla Lumperin kanssa ronkelia -- näinkin
+selvässä asiassa, myönsi muurari. Minä tulen sitten illalla kuulemaan.
+
+Kinnari koputti vielä uunia päältäkin päin rystysillään kuin ääntä
+kuulostellen, ja sanoi lähtiessään:
+
+-- Vai rosvoja siellä on Jykkälässä käynyt? Ja ovessa hän vielä
+huomautti:
+
+-- Pyytäisit häntä vaikka poliisikoiran kaupungista.
+
+Jykkälän Paavo istui kotvasen äänetönnä. Hän oli odottanut, että
+opettaja käskisi ottamaan uuden savukkeen uunin reunalta, mutta kun
+ei lukemiseensa syventynyt opettaja sitä huomannut tehdä, kaivoi hän
+tupakkapuntin povestaan ja alkoi poltella omiaan.
+
+Vihdoin hän rykäisi ja sanoi:
+
+-- Ei se taida olla aivan tuhma mies tuo Kinnarikaan -- näin
+muurarismieheksi.
+
+-- Mikäpäs sillä Kinnarilla olisi vikana, arveli opettaja sanomalehden
+takaa.
+
+Paavo poltteli edelleen, ja Kinnari alkoi tuntua hänestä oikein nerolta.
+
+-- Minä kun läksin opettajalta tiedustelemaan, mitä niille rosvoille
+tekisi... panisiko ilmoituksen lehtiin vai muuta... niin nyt
+tämä Kinnari heti sanoi, vaikk'en minä häneltä kysynytkään, että
+poliisikoira kaupungista. On sillä järjen itua sen verran kuin tuossa
+varsinaisessa talon isännässäkin, vaikka onkin vain muurari ja
+Tuusniemeltä kotoisin.
+
+-- Niin, eipä se taitaisi ollakaan hullumpi tuuma, se koiratuuma,
+myönsi opettajakin.
+
+Jykkälän Paavossa kehittyi äkkiä jyrkkä päätös:
+
+-- Jos olisikin pyytää se poliisikoira kaupungista, niin sittenhän tuon
+näkisi, minkä verran se tietää.
+
+Mutta sitten hän säikähti mahdollisia kuluja:
+
+-- Vaan jospa se tulee mitenkin kalliiksi, se poliisikoira?
+
+-- Tokkopa tuo nyt sentään erinomaisia maksaa, arveli opettaja. Voipa
+sattua, että saat koko lystin ilmaiseksi. Minä kysyn kaupungista
+telehvoonilla, kunhan kirkolle menen.
+
+-- Vaan sen pitäisi tulla ruttoon, kiirehti Jykkälän isäntä, jonka
+sisässä rosvojen metsästysinto alkoi palavana hehkua. Ennenkuin
+ennättävät jäljet haihtua ilmaan näin tuulisella säällä tai lunta tulla
+niin paljon, että maa peittyy.
+
+-- Kyllä minä koetan kiirehtiä, vakuutti opettaja.
+
+-- Ja voipi sitten opettaja luvata niille sen verran, minkä katsoo
+kohtuulliseksi, lisäsi Paavo.
+
+Mutta sitten välähti hänen mielessään hieno epäluulon häivä itse
+poliisikoirankin kyvystä, ja hän teki takaportin lupaukseensa:
+
+-- Nimittäin että jos se saa ne rosvot kiinni. Muuten minä en maksa
+penniäkään.
+
+Jykkälän Paavo valmistui nyt vihdoinkin lähtemään ja hyvästeli
+ihmetellen ajan kulumista.
+
+-- Ka, kun on jo tullut selvä päivä!
+
+Porstuassa kuului hän turkkiaan vyöttäessään iloitsevan itsekseen:
+
+-- On niillä rosvoilla kohta kilin ajatukset -- pahuksilla!
+
+Iltapäivällä tuli muurari Kinnari takaisin. Meni ensin keittiöpuolelle
+ja kysyi:
+
+-- Joko se lie opettaja käynyt siellä kirkolla? Palvelustyttö, joka
+paistoi leipiä, arveli, että siellä se kai kävi, kun oli päivällä
+poissa muutamia tunteja. Vaan kyllä se jo on kotona.
+
+-- Liekö käynyt se Jykkälän isäntä nyt iltamassa täällä? kyseli muurari
+edelleen.
+
+-- Mitähän tuo nyt moneen kertaan päivässä tänne rahtautuisi, kun jo
+aamulla istua johotti siellä sisällä tuntikausia, niin ettei oltu
+koko päivässä päästä aamiaista syömään, sanoi palvelustyttö vähän
+kärtyisesti.
+
+Samassa hän kuitenkin nostaessaan uunista leipiä ikkunan edessä
+olevalle pöydälle tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näki Jykkälän
+Paavon kävelevän pitkin saunan editse kulkevaa polkua.
+
+Tyttö sukaisi kädellään hiuksiaan korvan taakse ja sanoi takaisin uunin
+eteen palatessaan:
+
+-- Vaikka siellähän tuo näkyy Jykkäläinen taas tulla väntystävän --
+hyvin se onkin nyt ruvennut täällä käymään...
+
+Kinnari kaiveli piippuvehkeitä taskustaan ja murahti:
+
+-- Hyvässä naapurissa saakin käydä seitsemän kertaa päivässä.
+
+-- Niin, tai asettuu häntä sitten järkiään sinne loiseksi, sanoi piika.
+
+Kinnari otti hiilellä tulta piippuunsa hellasta, unohtui sitten
+katselemaan leivinuunia ja sanoi viimein:
+
+-- Taitaa se vielä menetellä tämän talven?
+
+-- Niin mikä?
+
+-- Tuopa uuni...
+
+-- Ka sen tiedä, mutta johan tuo nyt olisikin ihme, jos kaikki talon
+uunit yhdellä kertaa läjään menisivät.
+
+Opettaja tuli samassa keittiöön ja sanoi:
+
+-- Täällähän se Kinnari onkin! Niin, kyllä sinä saat sen uunin
+hajoittaa huomisaamuna, mutta koeta nyt jouduttaa se valmiiksi,
+ennenkuin tässä ihan kiljuva talvi tulee.
+
+-- Pitkäänkös minä nyt tuonvertaista... sanoi Kinnari. Pianhan se on
+reilassa.
+
+Silloin muisti palvelustyttö jotain ja sanoi:
+
+-- Onkos se opettaja muistanut sitä saunan kiuasta?
+
+-- Enkä olekaan muistanut. Se kun on yksi ja sama pää kesänsä ja
+talvensa... saat korjata sitten Kinnari yksin tein sen kiukaankin.
+Oltiin tässä jo vähällä jäädä saunattomiksi.
+
+Kinnari oikoi ovensuupenkillä istuen lapikkaanvarsiaan ja kysyi --
+ikäänkuin ohimennen:
+
+-- Taitaa olla taas se Jykkälän isäntä siellä kamarissa.
+
+-- Siellähän se on, myönsi opettaja aikoen poistua keittiöstä.
+
+Samassa hän kuitenkin muisti Kinnarin aamullisen käynnin ja sanoi:
+
+-- Etkös sinä Kinnari juuri aamulla sanonut Jykkälän Paavolle, että
+pyytäisi poliisikoiraa kaupungista niitä rosvoja takaa ajamaan?
+
+-- Taisihan sitä tulla jotain sinnepäin mainituksi...
+
+-- Niin, no nyt se sitten tulee tänne poliisikoira!
+
+Kinnarilta oli vähällä piippu pudota hampaista. Hän katsoa töllötti
+kotvasen älyttömästi vastapäisellä seinällä olevaa valkoista
+puupönttöä, jonka kyljessä oli paksuilla mustilla kirjaimilla sana
+"Suolaa", mutta jossa itse asiassa oli vehnäjauhoja. Viimein hän sai
+kuitenkin sanotuksi:
+
+-- Tuota, sanoiko se opettaja, että poliisikoira...?
+
+-- Niin, poliisikoira.
+
+Kinnari ei vieläkään ymmärtänyt. Asia alkoi hänestä tuntua melkeinpä
+yliluonnolliselta ja kammottavalta, minkä johdosta hän kysyi:
+
+-- Mistähän tuo lie arvannut tänne lähteä?
+
+-- Minähän sen olen tänne kutsunut.
+
+-- Vai opettaja sen on kutsunut... Minä kun jo tässä aloin arvella,
+että näinköhän se peto itsestään tiesi tänne lähteä...
+
+Kinnari nousi, otti lakkinsa penkin alta ja sanoi:
+
+-- Minä tulen sitten aamulla...
+
+Mennessään hän ennusti puoliääneen:
+
+-- No tulee siitä nyt tämän Kytölän kylän akoille asiaa mitä selvittää!
+
+Opettaja kertoi Paavolle, että asia oli käynyt paremmin kuin olisi
+osannut toivoa ja odottaa. Poliisikamarissa oli sanottu, ettei
+se poliisikoiran saanti mitään maksa, kun Jykkälässä käyneet
+vorot nähtävästi olivat kaksi lääninvankilasta karannutta rosvoa,
+joita tähän asti turhaan oli etsitty, mutta joitten jäljille nyt
+vihdoinkin luultiin päästävän. Sentähden lähetettiin jo samana iltana
+poliisilaitokselta kaksi konstaapelia ja poliisikoira matkalle, ja ovat
+ne Kytölässä huomisaamuna.
+
+-- No jopa se veteli! iloitsi Paavo käsiään melkein hykerrellen.
+On niistä noista ruununmiehistä joskus hyötyä tälle tavalliselle
+talonpojallekin...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Jykkälän Paavo iltapäivällä palasi koululta, ilmoitti hän matkansa
+tulokset seuraavin sanoin:
+
+-- No nyt sitä on huomenna tämän Jykkälän piha täynnä poliisia jos
+poliisikoiraakin!
+
+-- Niin, ka sinnehän se sitten meneekin niiden hurttien kitaan, jos
+mitä lie ruoka-aineita rosvoilta jäänyt, kauhistui emäntä.
+
+-- Luuletko sinä niiden tähän taloksi jäävän? ihmetteli isäntä
+emännän yksinkertaisuutta. Johan ne nyt joutavat ruunun koirat ja
+muut kaupungin konstaapelit tähän Jykkälään iäkseen jäämään. Se kun
+on vain se poliisikoira rosvon jäljet haistanut -- se haistaa ne jo
+tuolta riihen luota -- niin silloin ne lähtee ruununmiehet pitkin niitä
+jälkiä, niin että ei sen kuin tuo petäjikkö ryskää...
+
+-- Eivätköhän ne nyt sentään joutaisi talossa edes kahvia juomaan,
+huomautti emäntä.
+
+-- No jospahan ne kahvit kuitenkin hörppäisivät, myötäili isäntä.
+Pitäähän sitä näin pakkasella kahvit saada aamutuimaan, kun kerran
+kaupungista asti tullaan. Mutta se pitääkin olla kahvi puolista öin
+valmiina odottamassa... onko sinulla niitä vehnäsiä?
+
+-- Eipä noita ole omia leivottuja, mutta niitä rinkeleitä kyllä on
+vielä, joita sinä menneellä viikolla kirkolta toit.
+
+-- No kunhan on rinkeleitäkin. Ja sille koiralle pitää katsella
+lihaisia luita iso läjä.
+
+
+
+
+II
+
+
+Kulovalkean tavoin levisi kirkolta, koululta ja Jykkälästä samaan
+aikaan tieto poliisikoiran saapumisesta, eikä koko paikkakunnalla sinä
+päivänä muusta puhuttu.
+
+Kun muurari Kinnari tuli mökilleen, olivat hänen vanhemmat poikansa
+kuten tavallista vastoin kieltoa kavunneet navetan katolle ja
+pommittivat sieltä nuorempia veljiään kalikoilla, kivillä ja kävyillä.
+Nuoremmat kiljuivat ja parkuivat kiukusta havaitessaan olevansa
+huonommalla puolella ja huomatessaan, etteivät heidän viskelemänsä
+kivet osuneet katolla olijoihin.
+
+-- Jopahan ovat taas joutuneet tappeluun nuo pennut! totesi Kinnari
+asiaintilan aidan yli kavutessaan. Sitten hän kiljaisi:
+
+-- Pääsettekö sukkelaan alas sieltä katolta, pakanan eväät! Ettekö te
+osaa yhtä siunaaman aikaa olla siivolla? Minä kun otan remelin ja alan
+sillä huidella, niin lähtee teistä ne riettaan ilveet!
+
+Vanhemmat pojat laskeutuivat salvoimia myöten alas katolta ja katsoivat
+sitten parhaaksi lymyillä toistaiseksi saunan kodassa, kunnes pahin
+myrsky olisi ohi mennyt.
+
+Pienemmille jälkeläisilleen, jotka mielihyvällä näkivät, miten
+vihatuille vanhemmille veljille kävi, sanoi hän:
+
+-- Tupaan paikalla siitä paleltumasta, taikka minä kun usutan
+poliisikoiran paljaisiin kinttuihinne! Ihan ovat sinisinä koko pennut,
+kun siinä ovat alasti pakkasessa kaiken päivää.
+
+Lapset juosta kipittivät tupaan, jonne Kinnarikin meni.
+
+Hän ripusti lakkinsa naulaan ja asettui uunin ääreen mielityöhönsä,
+päreitä kiskomaan.
+
+Tarkasteltuaan ensin epäluuloisesti pärepuukon terää -- Kinnari oli
+mitä ankarimmin kieltänyt kenenkään koskemasta hänen pärepuukkoonsa,
+jota pidettiin lakkinaulan alla terä seinänrakoon pistettynä -- katseli
+hän kotvasen arvostelevasti oksatonta pärehalkoa, latasi senjälkeen
+piippunsa, sytytti sen ja alkoi kiskoa päreitä.
+
+-- Antoivatko ne siellä koululla edes kahvia? tiedusteli Kinnarin vaimo
+Mari, joka tuhersi lieden ääressä kahvinkeittohommissa.
+
+-- Ei noilla näkynyt olleen kahvin aika... sanoi Kinnari kotvasen
+perästä.
+
+Tuvassa vallitsi jonkin aikaa syksyisen iltapäivän unettava
+äänettömyys. Liesi vain silloin tällöin risahteli, ja uunille kavunneet
+paljassääriset lapset nuhisivat hiljaa keskenään. Kinnarin kotona
+ollessa ei tuvassa saanut telmiä -- eikä paljon muuallakaan. Se nyt ei
+kuitenkaan merkinnyt lapsille kovin suuria vapauden rajoituksia, sillä
+isä oli pitkät päivät poissa kylällä, vaikka ei töitäkään olisi ollut.
+
+Viimein kysyi Mari:
+
+-- Saitko sinä työtä sieltä koululta?
+
+-- Sainhan minä sitä... ja saunan kiuaskin kuuluu olevan rikki. Eivät
+ole älynneet ennemmin korjauttaa, vaikka tuo lie jo kuukausimääriä
+rempallaan ollut. Ei siihen nyt ole hyvä uusia löylykiviä saada, kun on
+jo tuo maanpintakin kyynärän syvältä jäässä.
+
+-- Ka anna olla vanhoilla kivillään -- mistä sinä ne uudet kivet siihen
+talvella saat?
+
+Kotvasen oli taas äänetöntä. Mari asetti nyt kahvivehkeitä pöydälle ja
+valitti:
+
+-- Tuo kahvikin on taas lopussa...
+
+Kinnari myönsi:
+
+-- Milloinkapas se ei olisi kahvi lopussa.
+
+Ja pistäen puukon paikalleen seinänrakoon lausui hän toivomuksen:
+
+-- Kun tulisi tämä köyhä Kinnarikin vielä niin äveriääksi, että
+jaksaisi jonkun kerran ostaa tuota kahvikultaa sen verran yhdellä
+kertaa, ettei se olisi lopussa, ennenkuin on ensimmäisen pannullisen
+keittänyt.
+
+-- Eihän sitä taida tulla Kinnarille puutosta -- tuosta köyhyydestä,
+valitteli Mari. Mikä se liekin kirous rehellisillä ihmisillä, etteivät
+ne vain rikastu, vaikka sivut kipeinä raataisivat -- kun taas semmoiset
+rihmurosvot kuin tuo Kukkosen joukko kuuluvat joka päivä vehnäskahvia
+juovan, vaikk'ei ole suinkaan heidän mökkirötiskönsä sen parempi kuin
+meidänkään...
+
+-- Eikö nuo pian loppune Kukkosen mökistä vehnäskahvit! ennusti
+Kinnari, puraisten sokeripalan kahtia ja hörppien kahvia teevadilta.
+
+Mari katsahti Kinnariin vähän ihmeissään, mutta ei kumminkaan ryhtynyt
+sen paremmin tiedustelemaan hänen tarkoitustaan.
+
+Kinnari joi kupin tyhjäksi, ja kun ei Mari ruvennut puhetta jatkamaan,
+sanoi hän, suolivyötään kohentaen:
+
+-- Se tuleekin nyt näille Kytölän rosvoille semmoinen helinä, että
+saavat vain katsoa, jos housut jalassa pysyvät... kun tulee kaupungista
+poliisiverikoirat niiden jälkiä nuuskimaan.
+
+Tämä tieto herätti mökissä suuren hämmästyksen, kuten kaikkialla
+muuallakin Kytölän kylässä.
+
+Marilta oli pudota kuppi kädestä, navetan katolla olleet pojat, jotka
+vihdoin olivat uskaltaneet tulla sisään, istuivat karsinapenkillä
+silmät pystyssä, ja uuninpäällä olijat kurottivat henkeään pidättäen
+kaulojaan.
+
+Kinnari veti lapikkaan vasemmasta jalastaan, tarkasteli sitä kantapään
+kohdalta ja sanoi:
+
+-- Johan minä arvelin, että eikö lie sauma ratkennut, kun tuntui
+jalka vettyvän rapakkoon polaistessani... ja niinpähän onkin sauma
+ratkennut... se on sitä suutari Simosen työtä... ja työ on semmoista
+kuin mieskin.
+
+Kinnari sylkäisi halveksivasti yli permannon uuninnurkkaan, katseli
+sitten vielä tovin lapikastaan ja uhkasi vihdoin:
+
+-- Mutta kyllähän tässä on semmoinen Kinnari, että se kuroo sen kiinni.
+
+Kinnari löysi nurkkahyllyllä olevasta rojulaatikostaan pikilankaa
+harjaksineen ja ryhtyi korjaamaan ratkennutta saumaa. Sitä tehdessään
+alkoi hän harvakseltaan kertoa poliisikoirasta:
+
+-- Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos
+särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että
+kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa -- kun siellä kaupungissa kuuluu
+semmoinen peto olevan -- niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä,
+jos se niistä mitä ymmärtäisi. Siitä se lie kai sitten Jykkäläinen
+höynäytynyt, koska oli pyytänyt opettajan kysymään telehvoonissa
+sitä koiruutta... ja olivat ilmoittaneet, että huomisaamuna ne ovat
+Jykkälässä niin poliisit kuin poliisikoiratkin...
+
+-- No voi hyvä isä tokiinsa! päivitteli Mari. Vai jo ne on koiratkin
+päässeet ruununmiehiksi...
+
+-- Ka jo... murahti Kinnari.
+
+-- Ja mitä ne kertovat, että olisi kaupungissa poliisihevosiakin?
+tiedusteli Mari edelleen.
+
+-- On... onhan niitä poliisihevosiakin, myönsi Kinnari.
+
+-- Taitaa siellä olla sitten poliisilehmiäkin ja poliisilampaita -- ja
+sikoja... ja vaikka mitä, mietiskeli Mari kaupungin poliisilaitosta
+ihmetellen.
+
+-- Mitä heillä lie... arveli Kinnari ja ähki lapikkaansa ääressä.
+Pahusko ne on nuo vanhat reiät tukkoon ajanut -- vai vieläkö ruvennee
+tämä Mansikkivainaan nahka vanhoilla päivillään kasvamaan...? Ei tässä
+auta muu kuin ottaa naskali käsille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Uunilla nuhisivat lapset kaikenlaisen romun ja rättien joukossa. Sinne
+pujahtivat nyt vanhemmatkin pojat, ja pian alkoi siellä lämpöisessä,
+puolipimeässä loukossa innokas supattelu.
+
+-- Huomenna minä jo pimeän aikaan karkaan Jykkälään, niin siellä minä
+saan nähdä sen poliisikoiran, uskoi vanhin poika Aatu salaisuuden
+aseenkantajalleen ja uskotulleen Jussille.
+
+-- Minä tulen kanssa, supisi Jussi asiaan innostuneena.
+
+-- Älä sinä tule... se voi purra, vastusti vanhempi veli.
+
+-- Eikö se voi sinuakin purra? tenäsi Jussi.
+
+-- Ei se pure näin suuria poikia -- ja minä kun otan seipään ja sillä
+vetäisen...
+
+-- Etpäs vetäise! intti Jussi.
+
+-- Vetäisenpäs!
+
+-- Etpäs vetäise!
+
+-- Minkätähden?
+
+-- Sentähden!
+
+-- Minkä sen?
+
+-- Et uskalla!
+
+-- Uskallanpas! Uskallanpas vetäistä seipäällä pitkin sivuja niin että
+ovat kylkiluut poikki koko koiralla!... innostui Aatu.
+
+Mutta Jussi ei hellittänyt:
+
+-- Et uskalla vetäistä, et vaikka mikä olisi. Jos sinä vetäisisit, niin
+poliisit panisivat sinut linnaan...
+
+Aatu joutui sanattomaksi. Hän ei ollut tullut katselleeksi asiaa siltä
+kannalta.
+
+Hänen tarkemmin miettiessään tuntui Jussin väite hyvinkin
+totuudenmukaiselta. Tietysti eivät poliisit antaisi lyödä poliisikoiraa.
+
+Mutta mitä hän sitten tekee, jos se koira hyökkää hänen kimppuunsa?
+
+Lopuksi hän päätti noudattaa mitä suurinta varovaisuutta. Ei mene
+likelle, mutta katsoo vaikka aidan takaa tai aidalta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Siihen kun vielä pyyhältää talia päälle, niin eikö tuo pitäne
+vettäkin tämä oma parsima sauma... sanoi isä Kinnari lapikastaan
+tarkastellen. -- Ja jollei pidä, niin olkoon pitämättä!
+
+Tuntia myöhemmin lepäsi Kinnarin mökki syvässä unessa.
+
+
+
+
+III
+
+
+Kello neljältä aamulla oltiin Jykkälässä jo jalkeilla.
+
+-- Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat tuossa paikassa jo täällä, sanoi
+isäntä hörppien pöydän päässä aamukahviaan ja vilkaisten nurkassa
+harvakseen naksuttelevaan seinäkelloon.
+
+Emäntä haukotteli mitään vastaamatta ja läksi sitten askareilleen.
+Isäntä jäi yksin tupaan.
+
+Oli raskasmielinen, pimeä syksyinen aamuyö ulkona, ja pöydällä palava
+lamppupahanen levitti vain niukkaa valoa tupaan.
+
+Hiljaisuus alkoi vähitellen painostaa. Kovin olikin tullut ruvetuksi
+eilen illalla myöhään levolle, Jykkälän talon elämänjärjestykseen
+nähden.
+
+-- Kun eivät alakin jo joutua, harmitteli isäntä lopuksi. Johan tuota
+olisi kaupungista melkein jalankin tänne ennättänyt...
+
+Aika kävi pitkäksi.
+
+Isäntä veti viimein saappaat jalastaan ja heittäytyi vuoteelle venymään.
+
+Hän mietti:
+
+-- Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille
+luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin
+suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta
+en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta
+havainnut -- vaikka olen ikäni hevosia pitänyt ja hevosella ajanut.
+Muistihan sillä kyllä on, sillä hevosella, ja hevosen muisti onkin,
+mutta siinä se sitten kaikki on. Ei se omin nokkineen mitään osaa
+tehdä...
+
+Isäntä haukotteli niin, että leuat naksahtelivat, ja vaipui
+puolihorroksiin. Havahtui siitä kumminkin ja sai hetkisen kuluttua
+jälleen langan päästä kiinni:
+
+... vaikka eipä se taitaisi itse koirakaan mitään osata, jollei sillä
+olisi se vaisto ja haisti... ei sillä mitään järkeä ole -- mitäs
+järkeä sillä järjettömällä luontokappaleella olisi, kun ei sitä
+ihmisilläkään tahdo riittävästi piisata -- vaikka on koulunkäynnit ja
+muut sivistykset...
+
+Emäntä tuli sisään maitoastioita kalistellen, ja isäntä seurasi hänen
+toimiaan puoliunessa, silmäluomet melkein kiinnipainuneina. Vahvisti
+vihdoin ääneen äskeisten mietelmiensä lopputuloksen murahtaen:
+
+-- Vaisto se on ja haisti... eikä mikään järki ja muu ymmärrys...
+
+Emäntä katsahti sänkyyn päin ja tiedusteli:
+
+-- Unissasiko sinä horiset?
+
+-- Missä unissani minä... enhän minä tässä nyt nuku, vastusti isäntä.
+
+-- Etkö tuota liene nukkunut... ja mikäs ihme tuo olisi jos
+nukuttaisikin, kun puolille öin ylhäällä kukkuu ja muitakin valvottaa.
+Piiatkin ovat niin unentorroksissa vielä, että pihtipieliä vasten
+kävelevät.
+
+Isäntä oli nyt vaipunut melkein uneen eikä kuullut emännän napinaa. Tai
+ei ollut kuulevinaan. Kun ei mitään vastausta saanut, jatkoi emäntä
+mietelmiään:
+
+-- Myllyynkin pitäisi lähteä, kun eivät rengit jouda. Kaikki on jauhot
+ihan lopussa, eikä muuta kuin maata pötköttää... Niitä vain vuottelee
+koiria ja muita urkkijoita... näistäpä se nyt sitten apu lähti -- ja
+autuus...
+
+Isäntä jo hiljalleen kuorsaili.
+
+Emäntä meni pöydän ääreen ja koetti kiristää kahvipannusta, mutta ei
+saanut muuta kuin poroja. Huokasi:
+
+-- Ho-hoi, kahvinkin on särpinyt kaikki -- joutessaan!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta sillä aikaa vetelivät poliisit makeimpia aamu-uniaan Kuorelammin
+varsin vaatimattoman kestikievarin vierashuoneessa. Poliisit ja
+poliisikoira.
+
+Olivat tulleet iltayöstä, mutta kuultuaan, että Kytölän kylään oli
+vielä lähemmäs peninkulman matka, oli vanhempi poliisi Sakari Makkonen
+sanonut että:
+
+-- Mitäs me siellä keskellä yötä tehdään?
+
+Johon nuorempi, Kalle Ratilainen myönsi:
+
+-- Ka mitäs me... Jäädään vain tähän yöksi.
+
+Porstuassa tapahtui kestikievarin koiran ja poliisikoira Bellan välillä
+esittely ja tutustuminen tavanmukaisine menoineen. Ne päättyivät äkkiä
+syntyneeseen rähinään ja tappeluun, jonka Bella aikaansai puraisemalla
+talon koiraa aivan aiheettomasti sääreen. Toinen ei tahtonut jättää
+tätä tuntemattomalta kulkurilta kärsimäänsä loukkausta kostamatta, ja
+siitä syntyi sellainen elämä, että tarvittiin molempien poliisien,
+isännän ja kyytimiehen yhteiset ponnistukset, ennenkuin rauha saatiin
+jälleen palautetuksi. Sisukas ja tappelutaidossa erityisen opetuksen
+saanut Bella oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt pahanpäiväisesti
+pelmuuttaa talon koiraa, vaikka viimemainittu oli suurempi ja rotevampi.
+
+-- Mitä hiton hurttia te oikeastaan kuljetatte mukananne! kiivaili
+isäntä, kun Bella vihdoin oli saatu teljetyksi kamariin ja talon koira
+oli vetääntynyt porstuan pimeimpään nurkkaan nuolemaan vammojaan ja
+hautomaan mielessään synkkiä tuumia.
+
+-- Hurttia... mitä hurttia? sanoi Makkonen arvokkaasti ja päästeli
+vyötään turkin ympäriltä auki. Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki,
+vaan poliisikoira. Se Pella, jos isäntä on nimen kuullut?
+
+-- On sitä siinä sitten järjestyksen valvoja, kun aloittaa kohta
+talossa tappelun, kuin mikäkin hulikaani!
+
+Poliisit eivät viitsineet vastata tähän Bellan kunnialle käypään
+letkaukseen, vaan alkoivat hankkiutua levolle.
+
+-- Olisiko sitoa tuo Pella sängyn jalkaan? oli Ratilainen ennen
+maatapanoa aprikoinut, mutta Makkonen oli sanonut, että antaa olla
+irrallaan; minnekkäs se nyt täältä menisi.
+
+Bella, joka näköään lepäsi viattomuuden unta hyvin päätetyn päivätyön
+jälkeen uunin edessä, sai jäädä vapauteensa.
+
+Se ei kuitenkaan käyttäytynyt sille osoitettua luottamusta vastaavalla
+tavalla, sillä muutaman tunnin kuluttua se herättyään ja haukoteltuaan
+väsyi kuuntelemaan hoitajiensa yksitoikkoisia kuorsauksia ja alkoi
+tassutella ympäri huonetta, nuuskien esineitä, kapusi sitten pöydälle
+ja kaasi sillä olevan vesilasin, latki veden suuhunsa ja kurkisti
+ikkunasta ulkonaiseen pimeyteen. Ratilainen oli havahtunut lasin
+kaatumisen aiheuttamaan kolinaan, mutta nukkunut kohta jälleen
+viitsimättä ryhtyä Bellan suhteen mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin.
+
+Vihdoin Bella sai työnnetyksi porstuaan vievän oven auki ja pistäytyi
+ulos.
+
+Mitä siellä sitten lieneekään aluksi tapahtunut, siitä ei ole varmaa
+tietoa, mutta lopuksi heräsi koko talo helvetilliseen meluun.
+
+Mahdollista ja luultavaakin on, että talon koira, nähdessään vihatun
+vieraan koiran taas ilmestyvän porstuaan, ei voinut hillitä itseään,
+vaan päätti koettaa uudelleen sotaonneaan. Ja kun Bella tietysti
+riemulla otti haasteen vastaan, niin syntyi mellakka, jollaista ei
+sitä ennen eikä sen jälkeen Kuorelammin kestikievarissa ole nähty eikä
+kuultu.
+
+Lopuksi olivat sitä todistamassa sekä koko talon väki että vieraat.
+Isäntä totesi, että tappelijat olivat särkeneet tallilyhdyn ja tehneet
+yhtä ja toista muutakin vahinkoa, eikä hän suinkaan säästellyt
+äänivarojaan enempää kuin voimasanavarastoaankaan ilmaistessaan
+mielipiteensä vieraistaan yleensä ja heidän koirastaan erityisesti.
+Poliisit kuuntelivat isännän esityksiä puoliunessa olevien miesten
+välinpitämättömyydellä, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää
+huonosti peitettyjä uhkauksia Bellan henkeä vastaan, käskivät he hänen
+pitää suunsa kiinni ja sanoivat, että kyllä he vastaavat, jos koira on
+jotain vahinkoa tehnyt.
+
+-- Mutta jos se vielä tänä yönä tappelun tekee, niin tapan minä sen
+paholaisen, vaikka hän sitten olisi kymmenen kertaa poliisikoira ja
+mitaleita rinta täynnä, julisti isäntä kiukkuisesti.
+
+-- Tapappas! uhitteli Ratilainen, ja Makkonen ennusti:
+
+-- Silloin sitä et olisikaan enää omalla asiallasi!
+
+Molemmat puolueet vetäytyivät kylmäkiskoisen mielialan vallitessa
+jatkamaan keskeytynyttä lepoaan. Bella sai pari hyvin ansaittua
+läimäystä ja sidottiin enempien selkkausten välttämiseksi
+sängynjalkaan. Loppuyö kuluikin sitten rauhallisesti.
+
+
+
+
+IV
+
+
+Muurari Kinnari oli liikkeellä jo aamulla ani varhain.
+
+Koululla vielä kaikki nukkuivat. Sentähden meni hän saunaan, jonka
+kiukaan korjaamisesta eilen illalla oli ollut puhe, ja toimeenpani
+alustavan tutkimuksen.
+
+-- Huononlaiseksipahan on mennyt, murahti Kinnari tutkittuaan kiuasta.
+Eikä noista kivistä enää ole paljon mihinkään. Mutta mistäpä ne nyt
+uudetkaan otti... Pitää koetella entrailla ja lajitella näitä nyt vain
+ja vasta keväällä tehdä koko kiuas uudestaan...
+
+Kinnari otti päreeseen tulta, laskeutui polvilleen kiukaan eteen ja
+alkoi tähystellä sen sisäpuolta.
+
+Samassa kuului helähdys, lasinpalasia lensi ympäri saunan, ja lyhyt
+koivuinen halko mätkähti Kinnarin selkään.
+
+Päre putosi uunin tuhkaan muurarin kädestä ja sammui. Kinnari nousi
+ylös sadatellen ja yrittäen hieroa selkäänsä sekä lähti ulos etsimään
+ilkityön tekijää. Pimeässä löi hän otsansa matalan oven kamanaan,
+mikä ei suinkaan ollut omiaan saattamaan häntä paremmalle tuulelle,
+kompastui saunan eteisessä vesisoikkoon ja oli vihdoinkin ulospäästyään
+kypsynyt murhaan.
+
+Pihalla ei näkynyt ketään.
+
+Saunan kupeella olevasta seiväsläjästä tempaisi raivostunut muurari
+vankan aidanseipään ja kiiruhti sitten juoksujalkaa saunan taakse.
+
+Sielläkään ei ollut ketään. Kinnari huimasi seipäällä seinustalla
+kasvavaa katajapensasta ja lähti etsiskelemään tuntematonta
+vihollistaan muualta pihasta.
+
+Kaikki sopet ja loukot tyystin tutkittuaan ei hän voinut muuta kuin
+todeta, ettei ainakaan mitään muuta ruumiillista olentoa kuin hän itse
+ollut pihassa eikä sen läheisyydessä. Hän purki tunteitaan iskemällä
+seipään poikki veräjänpieleen ja palasi takaisin saunaan, jossa alkoi
+hajoittaa kiuasta. Silloin tällöin pysähtyi hän kumminkin epäluuloisena
+kuuntelemaan ja pienimmänkin risauksen kuultuaan hyökkäsi halko
+kourassa ulos, tapaamatta siellä kuitenkaan ketään.
+
+Puolen tunnin kuluttua alkoi pihalta kuulua liikettä. Mannilan
+Ate ja Jolpin Mikko, jotka olivat järjestäjinä, olivat saapuneet
+virkavelvollisuuksiaan suorittamaan ja alkoivat vetää kelkalla halkoja
+luokkahuoneisiin. Muurari meni heiltä tiedustelemaan, olisivatko pojat
+sattuneet näkemään mitään epäilyttävää, mutta pojat sanoivat, etteivät
+he ole mitään nähneet. Juuri äsken olivat muutoin saapuneetkin koululle.
+
+Aamu rupesi vähitellen valkenemaan, ja koululaisia alkoi keräytyä sekä
+yksitellen että joukoittain.
+
+Kinnari meni ilmoittamaan opettajalle seikkailustaan.
+
+
+
+
+V
+
+
+Proviisori Löfman, joka on Kytölän opettajalle sukua "väärän koivun
+takaa", oli lähtenyt koirineen kaupungista Kytölän jänisrikkaille
+maille metsästysonneaan koettelemaan.
+
+Metsästäjä saapui koululle samoihin aikoihin kuin Kinnari antoi
+opettajalle raporttia saunan ikkunan rikkomisesta ja sen yhteydessä
+olevista asianhaaroista.
+
+Opettaja kuunteli kertomusta miettiväisenä ja myönsi, että tapaus oli
+hieman kummallinen.
+
+-- Mutta ehkä se sentään selviää, kun ruvetaan selvittelemään, lausui
+hän kumminkin.
+
+-- Kunpahan selviäisi, niin kyllä minäkin koettaisin, miten se
+koivuhalko lähimmäisen selkään mätkähtää... ilmaisi muurari hartaana
+toivomuksenaan.
+
+Proviisori, joka juuri oli tullut sisään, halusi tietää, mistä oli
+kysymys, ja sai muurarilta kaunopuheisen esityksen asiasta.
+
+Opettajalla oli omat epäilyksensä, jotka pitkäaikaisen kokemuksen
+ja suuren paikallistuntemuksen johdosta itsepäisesti suuntautuivat
+koulupoikiin.
+
+Mietiskeltyään hiukan aikaa asiaa meni hän luokkahuoneeseen, missä
+Kytölän kylän miespuolinen toivo paraikaa kiihkeästi pohti vieraan ja
+hänen koiriensa ilmestymistä koululle.
+
+Yleinen mielipide oli alunpitäen selvillä siitä, että Löfman oli
+salapoliisi ja hänen koiransa poliisikoiria. Mutta miksi hän ei ollut
+mennyt suoraan Jykkälään, vaan poikennut koululle, se antoi paljon
+päänvaivaa. Aamurukousten jälkeen aloitti opettaja ankaran kuulustelun.
+
+Huomautettuaan siitä tunnetusta tosiasiasta, että eräät pojat --
+hän mainitsi muutamia nimiltään -- saapuvat usein tarpeettoman
+varhain koululle saadakseen telmiä ja tapella toistensa kanssa,
+kysyi hän, kutka tänä aamuna olivat tehneet itsensä syypäiksi tuohon
+epäjärjestykseen.
+
+Kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi.
+
+Järjestäjät, Jolpin Mikko ja Mannilan Ate, todistivat virkansa
+puolesta, ettei pihassa enempää kuin sen lähitienoillakaan ollut heidän
+saapuessaan ollut ketään.
+
+-- No milloin te sitten tulitte?
+
+Pojat ilmoittivat tulleensa tavalliseen aikaan kello seitsemän
+tienoissa.
+
+Opettaja tuumi hetkisen. Kinnarin ilmoituksen mukaan oli ikkunan
+särkeminen tapahtunut ainakin puolta tuntia aikaisemmin.
+
+Järjestäjien puheissa ja käytöksessä oli kuitenkin jotain epäilystä
+herättävää. Mutta toiselta puolen piti heidän ilmoituksensa yhtä
+Kinnarin todistuksen kanssa, Kinnari kun oli tavannut pojat seitsemän
+tienoissa.
+
+Opettajan kasvot kirkastuivat äkkiä, ja hänen päähänsä juolahti
+onnellinen ajatus.
+
+Hän ilmoitti, että saunan ikkuna oli puoli seitsemän tienoissa
+aamulla rikottu ja muurari Kinnaria samalla heitetty halolla selkään.
+Opettaja sanoi, ettei hän tietänyt, mistä tuo rikos johtui, mutta
+lausui aavistuksenaan, etteivät hänen omat rakkaat oppilaansa olleet
+siihen niin viattomat, kuin miltä he tällä hetkellä näyttivät. Muissa
+olosuhteissa olisi hänen ollut ryhdyttävä mutkalliseen ja aikaa vievään
+tutkimukseen, mutta tällä kertaa oli sattunut niin onnellisesti, että
+syyllinen, jos se oli koulun oppilaitten joukossa, kohta voitiin saada
+ilmi.
+
+Luotuaan ankaran silmäyksen oppilaisiinsa käski hän heidän istua hiljaa
+paikoillaan ja poistui pahaenteisesti hymyillen omiin huoneisiinsa.
+
+-- Tiedätkö sinä, mikä sinä oikeastaan olet? kysyi hän proviisorilta,
+joka Kinnarilta urkki tietoja paikkakunnan parhaista jänismaista.
+
+Löfman ajatteli ensin vastata: proviisori Kalle Löfman Savonlinnasta,
+mutta kun sen seikan muutenkin piti olla opettajan tiedossa, joten
+ei voinut otaksua hänen odottavan niin yksinkertaista vastausta
+kysymykseen, piti hän parempana vaieta ja odottaa vastausta kysyjältä
+itseltään.
+
+-- Sinä olet salapoliisi, sanoi opettaja juhlallisesti, ja nuo koirat
+ovat poliisikoiria.
+
+-- Älä peijakas! ihmetteli Löfman. Sitä minä en ole tullut ennen
+havainneeksikaan.
+
+-- Niin, koulupoikain piireissä on sellainen käsitys lujasti vallalla.
+Ja kun niin on, niin sopii sitä tässä nyt käyttää tämän Kinnarin
+saattamiseksi oikeuksiinsa...
+
+Asiasta syntyneen keskustelun lopputuloksena oli, että opettaja meni
+luokkahuoneeseen ja komensi kaikki pojat ulos pihalle riviin.
+
+-- Jako kahteen! karjaisi hän sitten synkästi.
+
+-- Yks, kaks, yks, kaks... jakoivat pojat.
+
+-- Kakkoset neljä askelta eteenpäin! komensi opettaja.
+
+Syntyi kaksi riviä.
+
+-- Etumainen rivi, täyskäännös vasempaan! Molemmat rivit katselivat
+toisiaan silmästä silmään.
+
+Kukaan ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
+
+-- Nyt pojat, sanoi opettaja uhkaavasti, astuvat ulos riveistä ne,
+joilla saunan ikkuna on omallatunnollaan!
+
+Kukaan ei liikahtanutkaan. Nenät kelmeinä ja pelon vallassa seisottiin,
+mutta kukaan ei näyttänyt erikoisemman syylliseltä.
+
+-- No niin; koska ei tämä asia muuten selviä, niin täytyy ryhtyä
+laillisiin toimenpiteisiin.
+
+Samassa aukeni opettajan eteisen ovi, ja Löfman astui ulos taluttaen
+vitjoista Dianaansa.
+
+Perässä tuli Kinnari.
+
+Vavahdus kulki läpi rivien, ja kuului kauhistuksen suhahdus:
+_poliisikoira!_
+
+Kunnioittamatta poikia yhdelläkään silmäyksellä talutti proviisori
+koiransa saunaan.
+
+Kului pari minuuttia, jotka pojista tuntuivat yhtä monelta tunnilta.
+
+Vihdoin tuli vieras koirineen ulos saunasta ja pysähtyi sen portaille.
+Hän oli saunassa salaa usuttanut koiraansa poikia vastaan, niin että
+Diana saunan ovelle päästyään teki vimmattuja yrityksiä päästäkseen
+poikien kimppuun, jotka sekavin tuntein katselivat sen kitaa.
+
+-- Missä se halko on? huusi Löfman tiukasti hilliten muka parhaansa
+mukaan koiraa.
+
+Kinnari lähestyi kädessään lyhyt koivuhalko, jonka kunnioittavasti
+ojensi Löfmanille.
+
+-- Nuuski! sanoi tämä lyhyesti ja käskevästi pitäen halkoa Dianan
+kuonon edessä.
+
+Diana nuuhkaisi hieman halkoa, mutta riuhtaisi sitten äkillisellä
+ja odottamattomalla tempauksella itsensä irti ja syöksähti ilosta
+kiljahtaen poikarivejä kohti.
+
+Noin viidestäkolmatta kurkusta kuului kauhun huuto; sotilaallisen kurin
+kahleet katkesivat, ja rivit hajosivat silmittömän pelon vallassa
+kaikkiin ilmansuuntiin.
+
+Ainoastaan pieni Kalle Kettunen ei paennut. Hän oli tottunut
+noudattamaan annettuja määräyksiä ja seisoi paikallaan kalmankalpeana
+ja paikatut ruskeat housunlahkeet lepattaen säärien ympärillä, säärien,
+jotka olivat laihat kuin piipunvarret. Mutta hän seisoi kuitenkin
+paikallaan, vaikka housut tutisivatkin.
+
+-- Diana! huusi proviisori ankarasti.
+
+Diana ei ollut kuulevinaan huutoa, vaan jatkoi hauskaa metsästystään.
+Kettusen Kallesta se ei tietysti piitannut mitään.
+
+-- Diana! karjaisi Löfman uudelleen.
+
+Koira huomasi, ettei enää maksanut vaivaa teeskennellä
+huonokuuloisuutta, jos mieli säästyä ikäviltä jälkiselvityksiltä.
+Vastahakoisesti, häntä koipien välissä palasi se saunan luo takaisin.
+
+Opettaja sai pojat vihdoin jälleen riveihin ja piti heille lyhyen,
+mutta valaisevan luennon urhoollisuudesta, esittäen Kettusen Kallen
+tämän hyvän ominaisuuden ruumiillisena esikuvana. Pojat taas loivat
+Kalleen silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää urhoollisuuden
+perikuvan lähimmälle tulevaisuudelle.
+
+Proviisori talutti nyt koiraansa saunan ympärillä. Pojat seurasivat
+jännittyneinä tätä tärkeää toimitusta.
+
+-- On parasta antaa sen nuuhkia Kinnariakin, huusi opettaja.
+
+Kinnari lähestyi heti koiraa, alttiina palvelukseen.
+
+Diana nuuhkaisi hänen lapikkaanvarsiaan, mutta haju ei kai
+miellyttänyt, koska se kääntyi heti pois ja näytti kyllästyneen koko
+kujeiluun.
+
+Proviisori vilkaisi opettajaan odottaen lisäohjeita.
+
+Opettajaa alkoi harmittaa. Hän oli odottanut, että koiran pelkkä
+läsnäolo olisi saanut syyllisen tai syylliset tunnustamaan. Kun niin
+ei ollut käynyt, niin oli mahdollista, ettei kukaan koululaisista
+ollutkaan rikkonut ikkunaa.
+
+
+
+
+VI
+
+
+-- Opettaja! sanoi ensimmäisen osaston pienin poika Nikoteemus.
+
+-- Ei saa puhua rivissä! huomautti opettaja.
+
+-- Opettaja! Kaikki pojat eivät ole rivissä!
+
+Opettaja pyörähti ympäri.
+
+-- Mitäh!? Kuka ei ole rivissä?
+
+-- Mannilan Ate ja Jolpin Mikko, jatkoi pieni kielittelijä ilmiantoaan.
+
+Opettaja loi silmäyksen riveihin ja huomasi Nikoteemuksen olevan
+oikeassa.
+
+-- Minnekäs ne sitten juoksivat? ihmetteli opettaja.
+
+-- Eivät ne minnekään juosseet... ne eivät ole olleetkaan rivissä,
+ilmoitti eräs toinen poika, ja useat äänet vahvistivat tämän
+huomattavan tiedonannon.
+
+Opettajan otsa meni ryppyihin. Hän tarkasti rivejään mietteissään kuin
+Döbeln Juuttaalla. Sitten alkoi hänen katseensa kirkastua.
+
+-- Kuka tietää, missä ne ovat?
+
+Pojat ilmaisivat vakaumuksenaan, että Ate ja Mikko olivat sisällä
+luokkahuoneessa.
+
+-- Nikoteemus, mene käskemään ne ulos!
+
+Nikoteemus juosta vilisti sisään, mutta palasi kohta ilmoittamaan, että
+"eivät ne tule".
+
+-- Vai eivät tule! ihmetteli opettaja. Kylläpäs minä panen ne tulemaan.
+
+Opettaja ei aluksi nähnyt luokkahuoneessa ketään, mutta äkkäsi sitten
+kaksi paria jalkoja nurkassa telineellä olevan kartan takana.
+
+-- Mars esiin vain sieltä kartan takaa! komensi opettaja karskisti.
+
+Ate ja Mikko ilmestyivät valjuina näköisälle.
+
+-- Mitä te täällä piileskelette!? tiuskaisi opettaja. Miksi ette tule
+ulos?
+
+Pojat tuijottivat jäykästi eteensä sanaakaan sanomatta.
+
+-- Ulos riviin heti! Sitäpaitsi saatte tunnin jälki-istuntoa kumpikin.
+
+Pojat seisoivat suolapatsaina.
+
+-- Ettekö te kuule!?
+
+-- Ei me tulla ulos... sanoi Ate vihdoin heikosti.
+
+-- Vai "ei me tulla ulos". Vai ei me tulla! kiivaili opettaja. Mutta
+jos me sittenkin tultaisiin!
+
+-- Ei tulla, vaikka tapettaisiin! vakuutti Mikkokin itku kurkussa ja
+koko ruumis vavisten.
+
+Opettaja oli nyt varma asiasta, mutta halusi kuitenkin jatkaa leikkiä.
+
+-- Taidattekin pelätä sitä koiraa? Mitäs te sitä pelkäätte? Ei se teitä
+syö, jos teillä on puhdas omatunto.
+
+Pojat seisoivat jäykkinä. Kaikesta näkyi, etteivät he juuri luottaneet
+omantuntonsa puhtauteen.
+
+-- Mutta samapa se. Pääseehän se koira tännekin.
+
+Ja opettaja astui ikkunan ääreen yrittäen avata sen.
+
+-- Opettaja! parahti Mikko.
+
+-- Mitä sitten?
+
+-- Mi-minä...
+
+Tuskallinen äänettömyys.
+
+-- Mitä sinä?
+
+-- Minä viskasin...
+
+-- Ketä?
+
+-- Atea...
+
+-- Millä?
+
+-- Sillä halolla...
+
+-- Millä halolla?
+
+-- Sillä, joka sattui Kinnariin...
+
+-- Miten se Kinnariin sattui, kun sinä Atea viskasit?
+
+-- Kun se luiskahti kädestä...
+
+-- Ja lensi saunan ikkunaan. Niinkö?
+
+-- Niin...
+
+-- No milloin te sitten tulitte?
+
+Pojat näkivät, että paras oli kertoa asia, niinkuin se oli tapahtunut.
+
+He olivat tulleet puoli seitsemältä ja ruvenneet vetämään kelkalla
+halkoja saunan takana olevasta pinosta. Kun kuorma oli saatu täyteen,
+oli Mikko ryhtynyt vetämään ja Ate jäänyt lykkäämään takaa. Mikko oli
+kuitenkin huomannut, että Ate, sen sijaan että olisi auttanut kuorman
+kuljetuksessa, olikin seisonut kelkan jalaksilla kyydissä. Moinen
+epärehellisyys nostatti Mikossa suuttumuksen puuskan, jonka vallassa
+hän heitti Atea kohti halon. Millä seurauksella, sen jo edellisestä
+tunnemme. Pojat olivat pelästyneinä kääntäneet halkokelkan nurkan
+taakse ja pötkineet pakoon, palaten vasta puolen tunnin kuluttua muina
+miehinä takaisin.
+
+Tunnustusta seurasi tuomion langettaminen. Saunan ikkunaan nähden se
+kuului: kaksi tuntia mieheen istumista ja rikotun ruudun korvaaminen,
+sekä totuuden salaamisesta käytöksen alennus todistuksessa.
+
+-- Mitä Kinnarin asiaan tulee, niin saatte valita, otatteko selkäänne
+kotonanne vaiko Kinnarilta.
+
+Lyhyen neuvottelun jälkeen katsoivat rikolliset kahdesta pahasta
+Kinnarin pienemmäksi.
+
+Kinnarille ilmoitettiin jutun päätöksestä. Pojat eivät olleetkaan
+laskeneet väärin jättäytyessään hänen armoilleen, sillä hän oli jo
+ehtinyt leppyä. Haukkui vain vähän, mutta kun pojat pyysivät kauniisti
+anteeksi, niin antoi hän asian omalta osaltaan raueta.
+
+Se oli ensimmäinen poliisikoiraurotyö Kytölässä.
+
+Kun pojille vihdoin selvisi, miten heitä oli vedetty nenästä, ei heidän
+närkästyksellään ollut rajoja. Aten ja Mikon käytös sai sitäpaitsi
+pitkät ajat halventavaa arvostelua osakseen toveripiireissä.
+
+-- Hyvinhän se näkyy tuo tavallinen jäniskoirakin poliisitutkintoja
+suorittavan, totesi Kinnari, kun juttu oli lopullisesti saatu
+selvitetyksi. Jos vain osaisi se oikea poliisikoira niin hyvästi
+virkansa hoitaa, niin kyllä Jykkälän isäntä pian saisi omansa takaisin.
+
+
+
+
+VII
+
+
+-- Yhäkö niillä herroilla unta riittää? tiedusteli Kuorelammin
+kestikievarin isäntä kahdeksan tienoissa aamulla saatuaan tutkituksi
+sanomalehtensä ilmoituksia myöten.
+
+-- Eiköhän nuo jo liene nousemaan päin, koska ovat kahviakin tilanneet,
+arveli emäntä.
+
+-- Kolmellako ne tilasivat kupilla?
+
+-- Eikä, -- mitäs ne kolmella?...
+
+-- Ka onhan niillä se koiran kehveli... eikö tuo liene yhtä iso
+virkamies kuin ne itsekin...
+
+Samassa tuli palvelustyttö porstuan läpi kamarista ja sanoi, että
+olivat käskeneet koiralle antaa ruokaa.
+
+-- Siinä se nyt oli, sanoi isäntä. Koira niillä on aina ensimmäisenä.
+Tokko ne itse syönevätkään?
+
+-- Eivät kuulu syövän ennenkuin Kytölässä. Käskivät panna hevosen
+valjaisiin, että pääsevät kohta lähtemään, selitti palvelustyttö.
+
+-- Vai jo niille nyt tuli kiire! ihmetteli isäntä pahantahtoisesti.
+Kun on saanut tässä koko aamupuhteen vuottaa ja vahdata mokomiakin
+herroja... nukkua pötköttävät kuin mitkäkin kenraalit puolillepäivin --
+ei tässä enää kerkeä omille töilleen...
+
+Isäntä sylkäisi vihaisesti, otti rukkaset naulasta ja nurkasta
+tallilyhdyn, jonka lasit koirat tapellessaan porstuassa olivat
+rikkoneet, ja läksi valjastamaan hevosta.
+
+Matkalle lähdettäessä tuli huonolla tuulella olevan isännän kanssa taas
+sananvaihtoa, kun toinen poliiseista käski koiran hypätä rattaille.
+
+-- No jopa nyt on hitto! sanoi isäntä. En minä vielä ennen ole koiria
+kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta?
+
+Mutta poliisit sanoivat, ettei sitä perässä juoksuteta. He ovat
+vastuussa koirasta, ja heidän on kuljetettava sitä rattailla. Vai
+luuleeko se isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu
+juoksulas?
+
+Lopuksi kolme miestä ja koira jotenkuten sijoittautuivat ahtaille
+rattaille, ja sitten alettiin mennä kolistella routaista, kuoppaista
+maantietä pitkin Kytölään päin.
+
+Mukavaa siinä ei ollut kenelläkään, mistä aiheutui pitkin matkaa
+vähän kahdenpuolista nälvimistä, minkä poliisit kohdistivat rattaiden
+ahtauteen, isäntä itsepäisellä ilkeämielisyydellä Bellaan, jota vastaan
+hän oli ruvennut tuntemaan syvää, voittamatonta vastenmielisyyttä.
+
+Puolimatkassa, muutaman mäen alla tuli vastaan torppari Juuso Paakkula,
+Kuorelammin isännän sukulainen.
+
+-- Kytölästäkö sinä tulet? kysyi kestikievarin isäntä pysähdyttäen
+hevosen.
+
+-- On siinä miestä jos koiraakin! ihmetteli Juuso kaivellen tulitikkuja
+taskustaan. Kaupungistako päin ne nämä vieraat ovat tulossa?
+
+-- Eikö nuo liene kaupungista, arveli isäntä. Tuo koira kumminkin...
+sen jo näkee päältäkin, ettei se ole näitä tavallisia maantolloja.
+
+-- Ja rinnustin auki vain ajetaan, jatkoi Juuso mietelmiään. Setolkan
+varassa se vain kulkee noinkin suuri kuorma -- jo siinä pitää setolkan
+istua niinkuin tavallista tiukemmassa...
+
+-- Älä pakana! hämmästyi isäntä. Niinpähän on rinnustin auennut --
+vaikka kyllä se on tapahtunut juuri nyt. Vetäise sinä se kiinni, kun
+kerran siellä ääressä olet!
+
+Juuso koputti piippunsa kengänpohjaan ja sanoi:
+
+-- Ka raahtiihan tuon vetäistä.
+
+Vedettyään rinnustimen kiinni sanoi Juuso vastaukseksi kestikievarin
+isännän äskeiseen kysymykseen:
+
+-- Kytölästä päinhän minä kävelen -- se taitaa tuo olla se
+poliisikoira, jota ne sinne Jykkälään odottavat?
+
+-- Eikö tuo se liene, murahti isäntä. Sen sillä on ainakin tavat ja
+ilveet.
+
+Juuso katseli koiraa uteliaasti ja totesi:
+
+-- Ei se ole aivan tavallisen maatiaisen näköinen -- mutta muuten koira
+kuin koira.
+
+-- Niin, koira se on poliisikoirakin, sanoi siihen poliisi Ratilainen.
+Ei se muuten koira olisikaan.
+
+-- Ka eihän se, myönsi Juuso. Sitä ne nyt ovat Jykkälässä vuottaneet
+niin, että tokko lie koko yönä talossa nukuttu. Minä kävin siellä tänä
+aamuna kengän paikkuuta hakemassa, niin siellä oli jo noita ihmisiä
+kuin kinkereillä, eikö lie ollut pian koko Kytölän kyläkunta koolla.
+
+-- No apu siitä sitten läksi koirasta, kiivastui poliisi Makkonen. On
+ne nyt tarsineet lapikkaineen pihan jos pientareetkin...
+
+-- Enemmänpähän on jälkiä mitä haistella, sanoi kyytimies ilmeisellä
+vahingonilolla. Sittenpähän saapi oikein näyttää taitonsa, kun siitä
+sotkusta sen varsinaisen rosvon jäljet löytää.
+
+Mutta poliisit kiroilivat ja käskivät jatkaa matkaa. Juuso pani
+piippuun, loi vielä arvostelevan silmäyksen Bellaan ja sanoi:
+
+-- Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
+
+Sanoi ja lähti jatkamaan matkaa mökilleen päin.
+
+
+
+
+VIII
+
+
+Mitä väenkokoukseen varkauspaikalla Jykkälässä tulee, niin oli Juuso
+siinä suhteessa puhunut pääasiassa totta.
+
+Kytölässä harvoin tapahtui mitään erikoista, ja jos jossain jotain
+tapahtui tai odotettiin tapahtuvan, niin keräännyttiin sinne miehissä.
+Sen ei tarvinnut olla pelkkää uteliaisuutta. Se oli myös tavallaan
+kohteliaisuuden osoitus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja
+hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla.
+
+Niinpä nyt, kun harvinainen ja mieltäkiinnittävä rikostapauksen
+selvittely oli kysymyksessä, oli aivan luonnollista, että
+naapuritalojen väkeä aamuhämärissä alkoi kertyä Jykkälän avaraan
+perhetupaan, miehiä ja puolikasvuisia poikiakin, jotka asettuivat
+istumaan pitkin seinävieriä ja vähitellen aloittivat keskustelun, mikä
+alkoi ilmoista ja muista yleisistä asioista, kuten tapa vaati, mutta
+siirtyi vähitellen varkaisiin ja varkauksiin ynnä muihin rikoksiin
+omistusoikeutta vastaan.
+
+Kun jokainen vuorostaan oli kertonut kokemiaan ja kuulemiaan, syntyi
+pitkä, torkuttava äänettömyys. Tupakoitiin vain niin, että ilma oli
+savusta sakeana, ja kokous vaipui jonkinlaiseen horrokseen.
+
+Mutta sitten tuli sisään talon nuorin poika, viisivuotias Pekka, joka
+ilmoitti:
+
+-- Jo on ollut koululla se poliisikoira!
+
+Se sai kaikki heti virkistymään.
+
+-- No mitä se sinne koululle meni? ihmetteli Jykkälän isäntä. Eihän
+sieltä ole mitään varastettu.
+
+-- Onpas varastettu! väitti Pekka. Saunasta ovat varastaneet ja
+ikkunasta menneet.
+
+-- Mitä se tuo poika höpsii? sanoi siihen emäntä, joka puuhaili
+suurimman kahvipannunsa ääressä. Jykkälässä naapurit aina kahviteltiin,
+vaikka niitä olisi enemmänkin kerralla karttunut, kuten nyt oli laita.
+
+-- Saunassa oli muurari Kinnari ollut ja ikkunan oli särkenyt, ja
+poliisikoira oli ottanut kiinni... selitti pikku Pekka.
+
+-- Se on vale! vakuutti nuorekas ääni oven nurkasta. Ääni oli Kinnarin
+pojan, joka oli saapunut katsomaan poliisikoiraa eikä voinut vaieten
+kuunnella isäänsä vastaan singahdutettua raskasta syytöstä.
+
+-- Mitä ihmettä se sieltä tyhjästä saunasta olisi varastanut? sanoi
+emäntä.
+
+-- Kiuaskivet kaiketi, murahti joku kuulijoista yksikantaan.
+
+-- Niin, ja mitä se sinne ikkunasta olisi mennyt, kun ei ovessakaan
+lukkoa ole, lisäsi isäntä.
+
+-- Renki-Pekka kertoi, sanoi poika-Pekka lyhyesti, vierittäen
+edesvastuun mahdollisesta väärästä uutisesta tukevammille hartioille.
+
+Renki-Pekka, joka oli ollut heinässä, ilmestyi hänkin tuokion kuluttua
+tupaan ja antoi nyt oikeamman kertomuksen asiasta. Että nimittäin
+saunan ikkuna oli rikottu, kun Kinnari siellä sisällä kiuasta
+tarkasteli, ja Kinnaria heitetty halolla selkään. Poliisikoiran avulla
+oli syylliset saatu kuitenkin kohta kiinni. Koulun ohi kulkiessaan oli
+Pekka ehtinyt kuulla tapahtumasta, joka oli vielä aivan tuores.
+
+-- No kyllä ne nyt sitten ovat kohta täällä, sanoi isäntä. Vaikka on
+noita tässä saanut odottaakin...
+
+-- Eikö liene paha siinä missä mainitaan, arveli joku naapureista,
+katsoen ulos ikkunasta. Kyllä tuossa kuitenkin yhtä koiraa tuodaan
+oikein miesjoukolla.
+
+Poliisit ajoivat juuri pihaan.
+
+Poliisien saapuessa pihaan töytäsivät kaikki alle kymmenvuotiaat
+ikkunoihin painaen nenänsä littiin ruutuihin, mutta sitä vanhemmat
+istuivat liikkumattomina paikoillaan mahdollisimman välinpitämättömän
+näköisinä. Siinä suhteessa oli Kytölän miespuolisessa väestössä
+vallalla intiaanien katsantokanta, että liiallisen uteliaisuuden
+osoittaminen asioissa, etenkin sellaisissa, jotka pian kyllä
+hätiköimättäkin jokaiselle selvenisivät, on miehen arvoa alentavaa. Ja
+miesten luokkaan lukivat myöskin puolikasvuiset pojat itsensä, kuten
+muutoin asianlaita lienee muissakin paikoin kuin Kytölässä.
+
+Isäntä kuitenkin katsoi asiakseen mennä pihalle vieraita vastaan.
+
+Kuorelammin isäntä pysähdytti hevosensa veräjän pieleen.
+
+Poliisit ja koira hyppäsivät maahan.
+
+Jykkälän isäntä katseli koiraa hetkisen ja tunsi jonkinlaista
+pettymystä. Hän oli kuvitellut poliisikoiraa -- no, eihän hän ollut
+osannut siitä mitään selvää kuvaa mielessään luoda, mutta joksikin
+aivan erikoiseksi, jo ulkomuodoltaan kunnioitusta rehellisissä
+ihmisissä ja kammoa roistoissa herättäväksi hän oli sitä luullut. Ja
+nyt olikin hänen edessään jokseenkin tavallinen koira.
+
+Mutta se oli kuitenkin poliisikoira, jonka ihmeellisistä urotöistä hän
+oli sanomalehdistä lukenut, ja hän sanoi samat sanat kuin Paakkulan
+Juusokin oli sanonut:
+
+-- Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
+
+-- Sehän se! vastasi Ratilainen.
+
+Isäntä tervehti vieraita kädestä ja käski sisään.
+
+Kyytimies kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Kyllä tässä on jo
+muutenkin saanut päivänsä hukata "tyhjään emättömään".
+
+Isäntä sanoi, että kai nyt sentään kahvia saisi olla kylmästä tultua,
+ja taisteltuaan lyhyen, mutta ankaran taistelun sydämessään suostui
+kuorelampilainen tarjoukseen ja meni poliisien ja isännän perässä
+kamariin.
+
+-- Johan se tuo teidän koiranne kuuluu ennättäneen yhden urotyön tällä
+matkalla tehdä, rupesi isäntä ylistämään Bellaa, tarkoittaen koululla
+sattunutta kohtausta.
+
+-- No johan se! vahvisti kuorelampilainen ylistystä muistellen äskeistä
+rytäkkää heidän porstuassaan.
+
+Poliisit kun eivät tajunneet, mitä isäntä oikein tarkoitti, eivät
+puolestaan vastanneet juuri mitään.
+
+-- Sillä tavalla kun aloittaa pienessä asiassa, niin kyllä siitä pian
+saa suuremmassakin kuulla, jatkoi isäntä kehumistaan.
+
+-- Se on vissi se! vahvisti taas leppymätön kuorelampilainen. Kyllä
+sitä tässä kohta tämän kylän koirien turkit pölisevät, niin että ilma
+on karvoja sakeana.
+
+-- He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei
+ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain
+ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli
+juuri paikalle tullut.
+
+Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on sanonut,
+että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa itsessään
+suurempi syy oli.
+
+Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää.
+
+-- No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki...
+
+-- Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan
+meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan.
+
+Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta,
+toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä,
+kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään.
+
+-- Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä.
+
+-- Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli
+kuorelampilainen.
+
+Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan
+tulleen sekaantua keskusteluun.
+
+-- Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti
+Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu.
+
+Isäntä piteli kuitenkin puoliaan. Renki-Pekka oli asian kertonut, eikä
+hänen tapansa ollut satuja keksiä.
+
+Renki-Pekka kutsuttiin tuvasta, ja kertoi hän mitä asiasta tiesi. Oli
+itse nähnyt poliisikoiran koulun pihalla ja herrasmiehen, joka kuului
+olleen salapoliisi.
+
+-- Mikä liekin sitten petturi koko mies, arveli Ratilainen.
+
+Poliisi Makkonen esitti toisen otaksuman:
+
+-- Mutta jos se olisi joku viipurilainen tahi helsinkiläinen etsivä,
+jolla on ollut asiaa tänne päin.
+
+Se tuntui mahdolliselta. Makkonen sanoi kuitenkin:
+
+-- Kyllä tässä on sentään paras käydä koululla ensin ottamassa selvä
+asiasta.
+
+Ja sille sanalle se jäi.
+
+Hetken kuluttua tulivat poliisit ulos pihalle, Ratilainen taluttaen
+Bellaa.
+
+
+
+
+IX
+
+
+-- Nyt ne menevät! ilmoittivat ikkunoissa vahdissa olleet lapset
+poliisien lähdön.
+
+Tuvassaolijat työntyivät heti oven täydeltä ulos seuratakseen
+poliisikoiran esiintymistä ja puuhia.
+
+Poliisit olivat jo veräjällä menossa, kun huomasivat jäljessään tulevan
+mies- ja poikajoukon.
+
+Makkonen huusi tämän nähtyään:
+
+-- Mikäs kansainvaellus tämä on? Ei saa tulla perässä!
+
+Joukko pysähtyi vähän hämillään, jääden katselemaan, miten poliisit
+Jykkälän isännän kanssa kääntyivät koululle menevälle tielle.
+
+Mutta Kuorelammin kestikievarin isäntä, joka oli noussut kärryilleen,
+huomautti halveksivasti:
+
+-- No on siinä miestä koko läjä -- hyvääkin ihmettä töllistelemässä!
+
+Ja käänsi hevosensa kotimatkalle.
+
+Väkijoukko tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei kukaan keksinyt sopivaa
+vastausta, ennenkuin kuorelampilainen jo oli kuulomatkan ulkopuolella.
+
+Koulun lähellä tuli proviisori Löfman vastaan koirineen, pyssy
+olkapäällä riippuen.
+
+-- Sieltäpä se näyttää tulevan se toinen poliisijoukko, sanoi Jykkälän
+isäntä Löfmanista ja hänen koiristaan.
+
+-- No jos nuokin ovat poliisikoiria, niin kyllä ei sitten tällä kylällä
+paljon muita koiria olekaan, kun nytkin tulee samalla kujalla kolme
+vastakkain, arveli Ratilainen.
+
+-- Hyvää päivää! sanoi Makkonen Löfmanin kohdalle tultuaan.
+
+Löfman pysähtyi ja vastasi tervehdykseen.
+
+-- Koulultako herra tulee? kysyi Makkonen vähän epäröiden ja luoden
+vieraaseen tutkivan silmäyksen.
+
+-- Koulultahan minä.
+
+-- Taitaakin herra olla se sama, joka siellä kuuluu poliisitutkintoa
+pitäneen? jatkoi Makkonen tiedusteluaan.
+
+-- Minähän se olin! naurahti Löfman. Tai oikeastaan opettaja, kuinka
+sen nyt vain ottaa.
+
+-- Niin, me vain kuultiin tuolla naapurissa, jatkoi Makkonen. Mistä
+kaukaa tämä poliisi on tullut?
+
+-- Ei etempää kuin Savonlinnasta.
+
+-- Jokos sitä sielläkin on poliisikoiria? kysyi Makkonen epäilevästi.
+
+-- No siellähän nyt vasta onkin vaikka mitä...
+
+Nyt katsoi Makkonen parhaaksi pamahduttaa valttinsa pöytään:
+
+-- Saisikohan nähdä herran poliisikortin?
+
+Löfman ihmetteli:
+
+-- Mitä kuulustelijoita te oikeastaan olette?
+
+-- So, so, sanoi Makkonen kylmästi. Taidatte ollakin joku petturi.
+Näyttäkää vain paperinne rimpuilematta!
+
+-- Onpas tämä nyt juutas! ällisteli proviisori. Mitäs väkeä te itse
+olette?
+
+-- No me ollaan kyllä poliiseja kaupungista... ja tämä tässä on
+poliisikoira, esitteli Makkonen Bellan.
+
+-- Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten
+järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle.
+
+-- Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen.
+
+-- Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä tekemistä
+teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana laputtaa, ennenkuin
+tässä tulee toinen ääni kelloon!
+
+-- Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä näyttää
+olevan vakava asia.
+
+-- En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti.
+
+-- No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui Makkonen.
+Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse tunnustanut, ettei hän
+ole poliisi.
+
+-- Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman
+edelleen kiukkuisessa äänilajissa.
+
+-- Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää
+poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut
+olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän
+muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että
+laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu.
+
+-- Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua.
+Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin
+muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt...
+
+-- No kukas sitten?
+
+-- No kukas sitten? Tietysti te itse!
+
+-- Mekö itse? Älkää nyt helkk...
+
+-- Te juuri. Tehän minua rupesitte poliisiksi tituleeraamaan. Minä en
+kieltänyt enkä myöntänyt. Luulin teidän leikkiä ymmärtävän.
+
+-- Laki ei leikkiä ymmärrä, sanoi Makkonen painavasti.
+
+-- Ei näy ymmärtävän, myönsi Löfman.
+
+-- Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin olette te myöntänyt pitäneenne
+koululla poliisitutkintoa.
+
+-- Sekin oli leikkiä.
+
+-- Vai oli sekin leikkiä. Te taidatte olla hyvin leikkisä mies? lisäsi
+hän ivallisesti.
+
+-- Juuri kotitarpeiksi, myönsi Löfman.
+
+-- Se on vaarallista leikkiä, huomautti Makkonen vakavasti.
+
+-- Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan.
+Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan
+ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun
+olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä
+nyt oikeastaan oli?
+
+-- No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi
+Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu on
+sillä lailla, kuin te kerroitte.
+
+-- Kyllä se sillä lailla on.
+
+-- Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti
+Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa säikyttelemään?
+
+-- Niitähän minä.
+
+-- No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen vilpittömästi.
+Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä lähdössä rosvojen
+jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille.
+
+Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa.
+
+
+
+
+X
+
+
+Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi
+konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi
+hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon.
+
+Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen
+antoi ystävällisen huomautuksen:
+
+-- Mitä te kaiken päivää turulla joutilaina seisotte? Menkää
+viinamäkiinne ja muille töillenne!
+
+-- Eikö tässä enää rauhalliset ihmiset saa siivolla olla? kuului
+kapinallinen kysymys miesjoukosta.
+
+-- Tarsitte siinä ja sotkette jäljet! kiljaisi Makkonen kiivastuen.
+Mikä koira niistä sitten enää selvän saa, vaikka sillä olisi elehvantin
+nokka!
+
+-- Ei suinkaan ne rosvot ole pihan halki kulkeneet, kun kerran ovat
+pellon piennarta myöten päässeet tuvan ikkunaan ja siitä ulos, vastusti
+toinen ääni joukosta.
+
+-- Suu kiinni! sanoi Makkonen jyrkästi, kun ei keksinyt muutakaan
+vastausta tähän huomautukseen.
+
+-- Jos mentäisiin katsomaan sinne, missä varkaus on tapahtunut, ehdotti
+hän sitten isännälle.
+
+Ja väkijoukolle ilmoitti hän:
+
+-- Asiattomilta on pääsy laillisen edesvastuun uhalla kielletty!
+
+-- Maltetaanhan me pysyä täällä pihallakin, vakuutti eräs joukosta.
+
+-- Eikä ne kaiketi poliisitkaan siellä sisällä ikäänsä ole, lohdutteli
+toinen. Jos nimittäin aikovat rosvot kiinni saada, lisäsi hän varmuuden
+vuoksi.
+
+Mutta isäntä meni poliisien kanssa kylmään tupaan.
+
+-- Onko täällä nyt kaikki siinä kunnossa, mihin rosvot tämän huoneen
+jättivät? kysyi Makkonen.
+
+-- No ihan siinä samassa, vakuutti isäntä. Ei ole mitään liikuteltu
+-- ja akkoja kielsin täällä käymästä muuta kuin minkä ihan
+välttämättömimmällä asialla.
+
+-- Tuosta ikkunasta ne ovat sitten tulleet, totesi Ratilainen ilmeisen
+tosiasian katsellen rikottua ikkunaa.
+
+-- Siitä kai ne ovat tulleet, vahvisti isäntä, ja siitä myöskin
+menneet, senkin korvennettavat!
+
+-- Tässä on tyhjä tikkuaski ikkunan luona, ilmoitti Makkonen, joka teki
+tarkkoja tutkimuksia. Onko tämä talon tavaroita?
+
+-- Ei, sanoi isäntä, meillä käryytetään vain niitä tavallisia
+Hallmannin tikkuja. Nämä mitä lienevät olleet mäntsäläläisiä -- tai
+muita ulkomaalaisia.
+
+-- No sitten se on jäänyt tänne rosvoilta. Ne ovat tehneet tikuilla
+tulta täällä hamuillessaan.
+
+Todistuksena tämän väitteen uskottavuudesta oli ympäri lattiaa lyhyeksi
+poltettuja tulitikunpäitä.
+
+-- Ne ovat vääntäneet tuon tiinunkin kellariluukun päältä --
+paholaiset, lausui isäntä.
+
+-- Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt
+enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi
+jälkien hyvin tuntua.
+
+Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti, ja
+Makkonen yllytti:
+
+-- Hae rosvo, Pella, hae rosvo!
+
+Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä
+senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan.
+
+Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja
+pyrki sitten ovelle päin.
+
+-- Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira
+haukahti lyhyesti.
+
+-- Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen.
+
+-- Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen.
+
+-- On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta
+poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan kautta
+iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan.
+
+-- Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen.
+
+Asia tuntui olevan selvä.
+
+Mentiin porstuaan, koira edellä, miehet perässä, koira aina vain
+kuono permannossa ja miesten suurella mielenkiinnolla seuratessa sen
+pienimpiäkin liikkeitä. Porstuasta siirryttiin kuistille ja siitä
+pihalle.
+
+-- Nyt sen näkee, ovatko nuo toljakkeet saaneet sotketuksi jäljet,
+sanoi Makkonen, pihalla seisoskelevaa joukkoa tarkoittaen.
+
+-- Jokos se sai koira jäljen päästä kiinni? kysyi eräs joukosta.
+
+Poliisit eivät vastanneet. Isäntä vain yliolkansa murahti että:
+
+-- Pianhan sen näkee...
+
+Koira kääntyi kuistilta heti vasemmalle karjapihaan päin, kulki
+nuuskien pitkin pihaton aitaviertä saunan eteen ja poikkesi siitä
+karjatielle.
+
+Isäntä pysähtyi saunan luona ja sanoi:
+
+-- Minulla ei ole aikaa tulla pitemmälle, mutta selväthän tässä ovat
+tiet. Ja kun ei tiedä, miten pitkäksi teille se matka tulee...
+
+-- Niin, eihän sitä tiedä, myönsivät poliisit, vaikka tässä saisi
+juosta siihen maailman toiseen laitaan. Minne tämä tie oikein viepi?
+
+-- Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee sieltä
+kyllä Korven kylä vastaan... ja sitten koko muu maailma...
+
+-- No osataanhan tässä sitten.
+
+Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä
+paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa Löfmanin
+"poliisikoiran" urotyöstä.
+
+-- Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran
+vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi
+rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut...
+
+Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut luultavaa,
+että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään kuuluisi.
+
+Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat
+lopuksi metsikköön.
+
+
+
+
+XI
+
+
+Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa,
+ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn
+aitaa, palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan
+lyhytvartisia navettalapikkaita.
+
+Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja.
+
+-- Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa.
+
+-- Kuuluihan sinne vähäsen.
+
+-- Joko ne rosvot on saatu kiinni?
+
+-- Eihän niitä vielä, mutta eivätkö nuo pian joutune kiinni, kun on
+sinne tuotu oikein kaupungin poliisit ja poliisikoirat.
+
+-- Ohoh, vai että oikein kaupungin poliisit ja koirat! Itsekö se isäntä
+ne on sinne toimittanut?
+
+-- Eikö tuo lie itse.
+
+-- Katsohan näet sitä Jykkälän isäntää, kun aloitti isoisesti!
+ihmetteli Kaisa. Oikein poliisikoirat! Näitkö sinä ne koirat?
+
+-- Eihän niitä oikeastaan ollut kuin yksi koira ja kaksi muuta
+poliisia. Sikolammin mäen alla ne minua vastaan tulivat. Minä korjasin
+siinä kuorelampilaisen hevosen rinnustinta, kun se oli auennut.
+
+-- Itsekö se oli kuorelampilainen kyydissä?
+
+-- Itsehän tuo taisi olla. Niitä oli kaksi poliisia, vaikk'ei niillä
+ollut vormua, ja sitten vielä se poliisikoira. Se oli kanssa kärryissä
+niinkuin iso herra.
+
+-- Vai oikein ne sitä koiraakin kärryissä kuljettivat! Minkä näköinen
+se oli?
+
+-- Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen koira.
+Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä katsella.
+
+-- Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä
+koiralla...
+
+-- Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja
+oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi... sitä oli siellä ukkoa
+kuin kuntakokouksessa.
+
+-- Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa.
+
+-- Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun
+kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt.
+
+-- No mitähän ne nyt siitä?
+
+-- Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin... ja taitaahan se
+vähän semmoista ollakin.
+
+-- Voipihan se olla... terveenäkö se oli se emäntä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä.
+
+Jykkälän karjatien reunaa kulki seurue opotalle asti, missä poikkesi
+heti oikealle ja läksi aitoviertä etenemään. Bella ryntäsi suoraan
+eteenpäin maata tuskin nuuhkaistenkaan, niin että konstaapeli
+Ratilainen, joka talutusnuorasta kiinnipitäen lönkytti puolijuoksua
+perässä, huomautti hengästyneenä:
+
+-- Ihanpahan näet hikeen asti juoksuttaa, peijakas!
+
+Johon Makkonen lisäsi:
+
+-- Hiton tuoreiltapa ne jäljet tuntuvat, kun ei sen tarvitse niitä tuon
+enempää nuuhkia.
+
+-- Eikö liene jouduttu juoksemaan jäniksen jäljille... ei tämä ole
+oikeata menoa, epäili Ratilainen.
+
+Vähän matkan päässä oli noustava aidan yli, jonka jälkeen matka jatkui
+pellon piennarta pitkin, kunnes taas oli noustava aidan yli maantien
+vieressä.
+
+-- Riettaan kuvatus, kun hyppyyttää joka aidan yli! juonitteli Makkonen
+Bellalle.
+
+Nyt oli tultu oikotietä sille samalle maantielle, jota myöten poliisit
+olivat saapuneet Kytölän kylälle, ja Bella alkoi kulkea takaisinpäin
+maantien reunaa pitkin.
+
+-- Näinköhän sinä juutas viet meidät takaisin kaupunkiin? alkoi
+Ratilainen epäillä Bellan aikeita, kun oli kuljettu pari kilometriä
+maantietä pitkin.
+
+Melkein samassa poikkesi Bella kuitenkin eräälle metsätielle. Siltäkin
+se pian pyörähti louhikkojen ja ryteikköjen välitse mutkittelevalle
+jalkapolulle.
+
+-- No tämähän tuo jo alkaa viettää vähän kuin rosvojen pesälle päin,
+arveli Makkonen.
+
+Polun päässä aukeni metsä sen verran, että jätti tilaa pienelle
+perunamaalle ja sen takana olevalle mökkirähjälle.
+
+-- Mitähän väkeä tuolta tulee? ihmetteli Kaisa nähdessään Bellan,
+Ratilaisen ja Makkosen lähenevän mökkiä.
+
+-- Siinäpähän se nyt sitten on se poliisikoira, ilmoitti Juuso
+Paakkula, joka oli juuri saanut toisen lapikkaan paikatuksi.
+
+-- Hyvä isä! siunasi Kaisa. Mitähän ne nyt tänne?
+
+-- Sittenpähän tuon kuulee, kun sisälle tulevat, murahti Juuso
+levollisesti.
+
+Pitkään ei sitä tarvinnut odottaakaan. Ovi avattiin, ja Bella edellään
+työntyivät Ratilainen ja Makkonen sisään.
+
+-- Päivää! sanoivat poliisit, mutta Bella syöksähti kiivaasti haukkuen
+Juusoa kohti.
+
+Juuso tempaisi rahin vierestä sen Jykkälän Annastiinan paikkaamatta
+olevan lapikkaan ja hosui sillä Bellaa, uhaten:
+
+-- Tulepas päälle sinä vietävä, niin kuonoosi saat!
+
+-- Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan maantiellä
+tänä aamuna? tunnusteli Makkonen.
+
+Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja
+sanoi:
+
+-- Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle...
+syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa!
+
+-- So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä lyhemmäksi.
+
+-- Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä vastaan?
+uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä.
+
+-- Ka enkö tuota liene minä ollut.
+
+-- Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo koira
+meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti... mitä tekemistä
+sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa?
+
+-- Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän tarvinnut
+ruveta sitä minulle kantamaan.
+
+-- Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin!
+julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille!
+Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois Makkonen!
+
+Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos.
+
+-- Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi
+Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä!
+
+
+
+
+XII
+
+
+Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä
+he moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui
+kuitenkin jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa.
+
+-- Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä.
+
+-- Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli
+Makkonen viimein.
+
+Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan
+ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen
+suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty.
+
+Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä
+Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien
+mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin
+mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira!
+poliisikoira!
+
+Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja
+lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie.
+
+-- No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät!
+ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin
+löytyneet!
+
+Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen peninkulman
+päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa maineessa, ja kun
+ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja ollutkaan, niin levisi
+Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira johtaa poliiseita
+Törölään.
+
+-- Hyvähän se olisi, jos kiinni joutuisivat, toivottelivat
+kytöläläiset. Sata vuotta on siinä paikassa rosvojen pesä ollut.
+
+Sillä aikaa taivalsivat poliisit Törölään päin.
+
+Puolimatkassa, sakeimmalla salolla, tuli heitä vastaan Törölän ukon
+vävy Kusti Nieminen.
+
+-- Päivää! tervehtivät poliisit. Minne tämä tie viepi?
+
+-- Eipähän tämä sen etemmäksi kuin Törölään, vastasi Kusti ja katseli
+uteliaana pitkää nahkavyötä, jonka toinen pää oli kiinni Bellan
+kaulanauhassa ja toinen pää kääritty Ratilaisen käsivarren ympäri.
+
+-- Eikö siitä enää mene mitään tietä etemmäksi? tiedusteli Makkonen.
+
+-- Taitaahan siitä jokin jalkapolku oikaista salon läpi sinne Sorjolan
+järven puolelle -- mutta muita teitä siellä ei enää ole. Minnekä ne
+nämä vieraat ovat menossa?
+
+-- Eipähän siitä ole itselläkään tietoa... minne tämä koira vienee...
+
+-- Vai niin, vai koirako se...? Mikähän koira se sitten on? kysyi Kusti.
+
+-- Ka tämähän se on se tämän läänin poliisikoira...
+
+Kusti hätkähti.
+
+-- Virkamatkallakos sitä sitten...?
+
+-- Ka virka... Olisi kysymys muutamasta varkaudesta tuolla Kytölän
+kylällä.
+
+-- No kyllä on sitten tullut koiralle erehdys... ei täälläpäin asu
+muita kuin se Törölän joukko, ja se on hyvin rehellistä väkeä, eivätkö
+liene uskovaisiakin, niin ettei niitä voi ensinkään epäillä, ilmoitti
+Kusti kiireesti.
+
+-- Emme me ketään epäilekään, selitti Makkonen. Me vain kuljetaan tämän
+koiran perässä, ja kehen se käy kiinni, niin sille me pistämme raudat
+käsiin. Vaikka alkaisi piispaa haukkua, niin me kohta niskaan...
+
+-- Vai niin on kovat järjestykset...
+
+-- Niinhän ne ovat. Jassoo, ettei tänne päin ole muuta kuin se... mikä
+se nyt olikaan?
+
+-- Törölän talo. Eihän täällä muita... Jos tuo koira on rosvon jäljillä
+ollut, niin ovat ne rosvot sitten painuneet siitä Törölän sivuitse
+Sorjolan järven puolelle. Siellähän ne kuuluvat olevan Sorjolan järven
+takana oikein rosvojen pesät.
+
+Poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa.
+
+Kusti katseli heidän jälkeensä, ja kun poliisit olivat ehtineet
+ensimmäisestä tien mutkasta kääntyä, läksi hän juoksemaan halki metsän
+oikotietä Törölään päin, niin että risut jaloissa räiskivät.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kytölän Mönkkösessä oli samana päivänä iltapuolella raamatunselitys.
+
+Leipuri Issakainen Sorjolasta oli ilmoittanut puhuvansa aineesta:
+"Kansat ovat juopuneet vääristä opeista", ja koska oli tunnettua, että
+Issakainen oli yhtä onnistunut saarnamies kuin epäonnistunut leipuri,
+niin oli odotettavissa, että tilaisuuteen saapuisi kuulijoita se
+tavallinen määrä, joka kytöläläisten hartauskokouksissa aina nähdään,
+kun joku paremmista puhujista on sanaa selittämässä ja veisuuta
+johtamassa, nimittäin parikymmentä akkaa ja pari kolme ukkoakin.
+
+Mutta kun tämä uskollinen seurakunta käveli kujosia pitkin Mönkkölään,
+niin ei sen hämmästyksellä ollut rajoja, kun heidän ohitsensa
+ajaa karahdutti pari hevoskuormaa Sulkkilan kylän väkeä, Tujulan
+viinaanmenevä isäntä Kuorelammilta ja kokonaista kolme hevoskuormaa
+Särkijärven suruttomuudestaan tunnettuja asukkaita. Sitäpaitsi näkyi
+kytöläläisiäkin olevan tulossa enemmän kuin koskaan ennen.
+
+-- Siellä taitaakin tänä iltana olla uusi saarnamies sen Issakaisen
+mukana, arveli Malisen Riitta.
+
+-- Niin, ei tiedä vaikka olisi oikea lähetyssaarnaajakin, lisäsi
+Miinalan vanhaemäntä jaksamatta kuitenkaan oikeastaan itsekään uskoa
+moista onnenpotkausta mahdolliseksi.
+
+Mutta jos Malisen Riitta ja Miinalan vanhaemäntä olisivat kuulleet sen
+keskustelun, mikä neljännestunti takaperin oli tapahtunut maantiellä
+Tujulan isännän ja Sulkkilan kylän "navan" Tahvo Koposen välillä, niin
+olisi asia esiintynyt hieman toisessa valossa.
+
+Tujulan isäntä oli tapansa mukaan ajanut kuin jehu, hevonen melkein
+vaahdossa, ja tavoittanut edellä ajaneet sulkkilalaiset sekä yrittänyt
+ajaa ohi, mutta onnistumatta tien kapeuden vuoksi. Samassa oli hän
+tuntenut Tahvo Koposen ja huutanut tälle:
+
+-- Ka, Koponenhan se on! Kirkollepäinkö sinä olet menossa?
+
+-- Enkä kun tuonne vain Kytölän Mönkköselle.
+
+-- Raamatunselitykseenkö?
+
+-- Ka... niin, sinnehän minä... kun tuo eukko tahtoi, myönsi Koponen
+hieman vastahakoisesti.
+
+-- No, sinnehän minäkin, huusi Tujulan isäntä, joka oli jonkinverran
+maistanut ja puheliaalla tuulella. Vaikka luuletko sinä Koponen, että
+minä sinne niiden Issakaisen lorujen tähden... ee-ho! Vai minä antaisin
+sen Issakaisen sieluani höylätä -- ei tule ne kalat! Vaan minä läksin
+kuulemaan siitä poliisikoirasta. Ptruu-perr! Kuule, tule sinä Koposen
+Tahvo tänne minun kärryilleni, niin on rutompi ajaa kahden. Onhan sillä
+sinun konillasi vetämistä sinuttakin.
+
+Koponen noudattikin kehoitusta ja muutti Tujulan isännän rattaille.
+Viimemainitulla oli taskussaan puolen litran konjakkipullo, ja kun
+Koponen oli saanut ryypyn, tunnusti hän:
+
+-- Sitähän minäkin läksin oikeastaan kuulemaan, mitä ne siitä
+poliisikoirasta hölyävät... Eikös se Mönkkösen emäntä ole sen Jykkälän
+Paavon sisar?
+
+-- Onhan se... kyllä se tietää Jykkälän asiat.
+
+Issakainen oli ihastuksissaan kuulijain paljoudesta. Tuskin oli
+hänellä koskaan ollut niin paljon sanankuulijoita. Isäntämiehiäkin oli
+kymmenittäin. Tämä innostutti hänet saarnaamaan erinomaisesti, mutta
+kuulijakunta oli koko ajan hyvin rauhaton. Kamarissa tarjottiin näet
+toimituksen kestäessäkin kahvia parhaille vieraille, ja isäntäväellä
+oli paljon kertomista poliisikoirasta, joka kiinnitti mieliä
+verrattomasti enemmän kuin Issakaisen kaunopuheinen esitys vääristä
+opeista ja niiden turmiollisista vaikutuksista. Kun yksi kamarintäysi
+oli kahviteltu ja palannut kuulemaan, vieläkö Issakainen puhui vääristä
+opeista, työntyi kamariin heti toinen ahdos, ja puheen sorina oli niin
+äänekäs, että se vaikutti häiritsevästi ohjelman suoritukseen tuvan
+puolella.
+
+Mutta äkkiä tuli suuri hiljaisuus.
+
+Issakainen oli ruvennut puhumaan poliisikoirasta.
+
+Kamari tyhjeni silmänräpäyksessä. Kaikki tunkeutuivat tupaan.
+
+-- ... ja eikö se todellakin, todellakin, rakkaat veljet ja sisaret,
+ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme
+eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy käyttää
+järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa
+rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy
+itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen
+asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa!
+
+Issakainen puhui mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, ja hänen
+saarnansa loppuosa teki tärisyttävän vaikutuksen.
+
+
+
+
+XIII
+
+
+Törölän isäntä Törö-Jussi loikoi penkillä ja mietiskeli, olisiko
+lähdettävä hakkaamaan havuja. Uunilla makasi vällyjen välissä
+Törö-Jussin isä, puolisokea ukko, yskien ja väristen. Emäntä oli
+navetassa.
+
+Silloin syöksyi vävy tupaan hengästyneenä ja kiljaisi:
+
+-- Nyt sukkelaan piiloon ne Jykkälän sapuskat! Poliisit ja
+poliisikoirat ovat niskassa ihan tuossa paikassa.
+
+Törö-Jussi kirosi pelästyneenä ja kysyi:
+
+-- Minnekä minä ne nyt sullon?
+
+-- Älä sinä liikuttele niitä ensinkään! Juokse sanomaan akallesi, että
+viepi ne vaikka sinne vanhempaan latoon niitylle ja peittää heiniin. Se
+koira s--na tulee sinun jälkiäsi myöten.
+
+Törö-Jussi juoksi navettaan, ja hetken perästä kiirehti emäntä aittaan,
+josta kantoi piikkohurstiin käärittyä taakkaa selässään saunan sivuitse
+niitylle päin.
+
+Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen:
+
+-- Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise suutasi,
+ettet sotkeudu puheissasi! -- heittäydy hölmöksi...
+
+Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella
+ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin.
+
+-- Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana.
+
+Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat.
+
+-- Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon?
+
+-- Sinne... työnsin heinien alle ovenpieleen... ei ollut aikaa kätkeä
+paremmin, läähätti emäntä.
+
+-- Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin tänä
+aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin tullessani.
+
+-- Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan.
+
+Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti
+mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja
+pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti
+levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti.
+
+Nytpä saapuivatkin poliisit pihaan, katselivat jonkin aikaa ympärilleen
+ja näyttivät neuvottelevan.
+
+Sitten tulivat he tupaan.
+
+Bella nosti heti Törö-Jussia vastaan mielenosoituksen, jonka
+tarkoitusta ei ollut vaikea käsittää. Poliisit eivät kuitenkaan
+päästäneet sitä Jussin kimppuun.
+
+Jonkun sekunnin tuijottivat molemmat puolet toisiinsa.
+
+Senjälkeen kysyi Makkonen:
+
+-- Onko tämä se Törölän talo?
+
+-- Ka tämähän se taitaa sen niminen olla, myönsi Jussi.
+
+Bella vain riuhtoi ja haukkui. Ukkoa alkoi uunilla yskittää.
+
+-- Tekös tämän talon olette isäntä?
+
+-- Ka minähän se taidan olla.
+
+-- Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi Makkonen
+kuulusteluaan.
+
+Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin.
+
+-- Ka, mistäpäs minä sen... lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi saattaa
+syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira minulle
+terhentää?
+
+-- Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen
+selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää,
+niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi.
+
+-- Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi välinpitämättömän
+näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan.
+
+-- Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti Makkonen
+Bellan arvon.
+
+-- Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet
+ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat
+tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi
+semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla.
+
+-- No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi
+esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira... ja se haukkuu
+teitä.
+
+-- Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi kiistämättömän
+tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua? aprikoi hän sitten.
+
+-- Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa muutaman
+varkauden johdosta... ei ole tainnut isäntä kuullakaan? aloitti
+Makkonen kavalasti.
+
+-- Olenhan minä siitä vähän kuullutkin, valmistautui Törö-Jussi
+torjumaan väijytystä, jota arvasi poliisien nyt ryhtyvän hänelle
+laatimaan.
+
+-- Vai jo siitä täällä salollakin tiedetään! kummeksui Makkonen. Soh,
+Pella, alahan asettua! Kyllähän me vähemmälläkin nähdään, ketä sinä
+tarkoitat! Mitenkä siitä on tänne asti sana levinnyt?
+
+-- Sattuuhan sitä aina joku tuolla Sorjolan järven puolella asuva
+poikkeamaan talossa, kun on ollut Kytölässä käymässä. Ja näkyyhän
+tuota itsellekin tulevan joskus tarvis lähteä täältä korvesta ihmisiä
+tapaamaan... jollei muuta varten niin ainakin suolan ostoon, selitteli
+Törö-Jussi.
+
+-- Mitenkäs se sitten tämä Pella osasi teidän jäljillenne, kun me
+siellä varkauspaikalla neuvoimme sitä rosvon jäljille? kävi Makkonen
+suoraan asiaan käsiksi.
+
+Törö-Jussi oli kuitenkin varustautunut hyökkäyksen varalta ja selitteli
+edelleen rauhallisesti:
+
+-- Kun ei se sitten vain olisi löytänyt minun jälkiäni sieltä toisen
+tuvan ikkunan takaa ja pellon pientareelta...
+
+-- Mitenkäs ne teidän jälkenne olivat sinne tulleet? kysyi Makkonen
+hyvin viisaan näköisenä. Kävittekö te siellä?
+
+-- Ka, poikkesinhan minä siellä kirkolta tullessa... kun kuulin että
+Jykkälään oli kutsuttu poliisikoira, niin poikkesin kylältä tullessa
+tänä aamuna siellä Jykkälässä katsomassa, oliko siinä hölyssä mitään
+perää.
+
+-- Olihan siellä niitä ukkoja muitakin, mutta en minä muista teidän
+näköistä miestä siellä nähneeni, muisteli Makkonen. Vai muistatko sinä
+Ratilainen?
+
+-- Ei, en minä muista! kielsi Ratilainen.
+
+-- Ei siellä silloin vielä muita ollutkaan. Minä poikkesin siellä vain
+omia aikojani. Kuulihan se tämä isäukkokin, joka on tuolla uunilla,
+että minä aamulla kerroin siellä poikenneeni.
+
+Ukko yski uunilla ja vikisi:
+
+-- Joo... kyllä minä kuulin.
+
+-- Hm, sanoi Makkonen.
+
+-- Taitaa olla tämä asia taas yhtä pitkää kuin leveätäkin, epäili
+Ratilainen. Piru näistä kytöläläisten asioista selvän ottakoon! huokasi
+hän sitten.
+
+-- Ei kai isäntä pahaa tykkää jos me pidämme tässä kotitarkastuksen,
+esitti Makkonen. Kun on kerran tultu tänne asti ja kun virka vaatii...
+
+Hetken aikaa vallitsi äänettömyys.
+
+Sitten sanoi Törö-Jussi:
+
+Ka, omassa vallassannehan tuo lienee... Aukihan tässä on kulku vinniltä
+sillan alle asti. Sittehän sen näkee, kun tarkastaa.
+
+Isäukko yski uunilla vahvistukseksi Jussin sanoille, ja poliisit
+aloittivat kotitarkastuksen.
+
+Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan ryvettäminä
+kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi Törö-Jussi, joka
+oli penkillä piippuaan imeksien seurannut tarkastuksen menoa:
+
+-- Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita...
+
+Ratilainen ei vastannut mitään.
+
+-- Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen, joka
+tuli sisään aitasta.
+
+-- Tarkastelinhan minä sitä...
+
+-- Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli
+Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon
+töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään
+kestä.
+
+-- Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia töitä
+olekaan, sanoi emäntä.
+
+-- Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten
+koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen.
+
+-- Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi
+liikutella kahvipannua pankon ääressä.
+
+-- Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata,
+huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta välttänyt.
+
+-- Ei sattunut kotiin vehnäsiäkään, muisti emäntä huolestuneena, kun
+ei tiedetty vieraita odottaa eikä ole tullut itsellä leivotuksi. Vähän
+tipoja vain on, mutta ne taitavat olla jo hyvin kuivettuneita, kun
+siitä on jo pari viikkoa, kun ne ostettiin kirkolla käydessä siitä
+Tossavaisen paakarista...
+
+-- Vai vielä tässä tipoja ja muita vehnäsiä, vastusti Ratilainen, jolla
+oli kova kahvin mieliteko. Ja likoaahan se kuivakin tipo, kun sitä
+kahvissa liottelee.
+
+-- Likoaahan se tipo, vahvisti Törö-Jussikin.
+
+-- Vaan jos me tämän Ratilaisen kanssa sillä aikaa kävisimme noita
+ulkohuoneita vähän tarkastamassa, niin sittehän se olisi sekin tehty,
+esitti Makkonen.
+
+-- No kun ette kauan viivy, antoi emäntä luvan. Ei tämä kahvin
+kiehauttaminen pitkää aikaa vie.
+
+-- Pianhan me ne on vilkaistu, sanoi Ratilainen. Kun ilkeäisi pyytää
+emännältä jotain ruuan tähteitä tälle Pellalle. Eikö tuolla liene kova
+nälkä.
+
+-- No johan toki! sanoi emäntä kerkeästi. Mielellänihän minä
+annan syömistä tälle poliisikoiralle, kun se on niin viisaan ja
+hyväntahtoisen näköinen luontokappale.
+
+Poliisit läksivät lopettamaan tarkastuksensa, mutta Ratilainen käski
+Bellan, joka yritti tulla heidän mukanaan, jäädä tupaan.
+
+Poliisien lähdettyä alkoi emäntä kokoilla savivatiin ruuan tähteitä.
+
+Törö-Jussi heristi nyrkkiään Bellalle ja sanoi:
+
+-- Vai vielä sinulle syömistä, kehvelin juoksulaalle! Puukon kun
+työnnän kurkkuusi, niin herkeät sinä ihmisten jälkiä nuuskimasta!
+
+-- Hrrh! alkoi Bella murista. Sen kunnioitusta herättävät hampaat
+paljastuivat, karvat pöyhistyivät, ja se kiinnitti Törö-Jussiin
+leimuavan katseen.
+
+-- Kun olisi vaikka ketunmyrkkyä! vikisi ukko uunilta, niin siinä sille
+olisi oikeata syömistä... vaan eipähän sen viisaus näy Törölän salolla
+loppuun asti riittävän.
+
+Ukko sai taas yskänkohtauksen, ja Törö-Jussi kiljaisi Bellalle:
+
+-- Älä katsoa naljota minuun hyvin pitkään, taikka kun otan tuolta tuon
+tupakkapölkyn ja mätkäisen sen kalloosi, niin et ennätä ulahtaakaan,
+hornan hurtta!
+
+-- Hrrh!
+
+Bella urahti entistä uhkaavammin ja otti askeleen Törö-Jussia kohti.
+
+Törö-Jussi, jolla ei ollut käsillä minkäänlaista asetta, säikähti ja
+huusi:
+
+-- Nyt se piru hyppää kurkkuun! Ota akka korento sieltä ovipielestä ja
+tule apuun!
+
+Emäntä kiiruhti asettamaan ruokakupin Bellan eteen ja maanitteli sitä
+syömään:
+
+-- Seh, Pella, seh poliisikoira... seh, seh!
+
+Bella tuijotti hirmustuneena Törö-Jussiin eikä vilkaissutkaan ruokaan.
+Se näytti olevan valmis millä hetkellä tahansa lentämään kuin
+noidannuoli Jussin kurkkuun, jota kohti sen ilkeästi kiiluvat silmät
+tähtäsivät.
+
+Jussin koko ruumis vapisi, hänen istuessaan siinä turvattomana penkillä
+tuon ärsytetyn pedon edessä, vain parin kolmen askeleen päässä siitä,
+ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen.
+
+
+
+
+XIV
+
+
+Samaan aikaan tarkastelivat poliisit niitä ulkohuoneita, joita eivät
+ennemmin olleet tutkineet, mutta mitään ei löytynyt.
+
+-- Tuolla saunan takana on vielä vähän epäilyttävän näköinen risuläjä,
+sanoi Makkonen. Käydäänpäs vielä sitäkin penkomassa.
+
+Ratilainen mätti rukkaskädessä karahkoja syrjään ja Makkonen potki
+saappaillaan kasaa pienemmäksi. Viimein tuli vastaan jäätynyt mullikko,
+ja Ratilainen sanoi:
+
+-- Ei näy olevan mitään tässäkään.
+
+-- Ei, myönsi Makkonenkin.
+
+Silloin tuli niitylle vievää tietä pitkin metsämies, laukku ja pyssy
+selässä ja koirat perässään.
+
+Tulija ei ollut kukaan muu kuin proviisori Löfman, joka poliisien luo
+tultuaan sanoi:
+
+-- Saisikohan talossa ruokaa ja yösijaa?
+
+-- Ka en tiedä, sanoi Makkonen, joka pyyhki roskia saappaistaan. Me
+emme ole tämän talon väkeä.
+
+-- Eivätkös nämä olekin niitä poliiseja, jotka tulivat vastaan tänä
+aamuna siellä Kytölän koulun luona? tunnusteli Löfman katsottuaan
+tarkemmin risuläjän penkojia.
+
+-- Samojahan me olemme, myönsi Makkonen. Ja te ettekö liene se sama
+herra, joka piti koululla poliisitutkintoa?
+
+-- Sehän minä.
+
+-- Katsoppas näet, kun taas satuttiin yhteen! ihmetteli Ratilainen.
+
+-- Minä olen täällä salolla rämpinyt koko päivän, selitti Löfman.
+
+-- No antoiko tuo metsä mitään? kysyi Makkonen.
+
+-- Eipä se juuri erikoisia. Pari jäniksen kempulaa on vain laukussa.
+
+-- Ilmankos minä muutama tunti sitten olin kuulevinani koiran
+haukuntaa, muisti Ratilainen.
+
+-- Mitenkäs te olette tänne asti joutuneet? tiedusteli Löfman?
+
+-- Niitähän me olemme varkaan jälkiä etsineet, tunnusti Makkonen hieman
+vastahakoisesti.
+
+-- Mutta ei tahdo tulla sen valmiimpaa koko asiasta, sanoi Ratilainen.
+
+Silloin ilmoitti Löfman suuren uutisen:
+
+-- Siellä ne ovat toisessa ladossa, vähän matkan päässä täältä, ne
+varastetut tavarat. Diana sinne poikkesi penkomaan, kun minä päivällä
+kuljin niityn poikki, ja kun minä menin katsomaan, mitä se siellä
+touhusi, niin siellä oli muutama leipä ja voita mitä lienee ollut
+kymmeniä kiloja.
+
+-- Vai sinne ne juutakset älysivät ne kätkeä! huusi Makkonen. Eikö
+liene sanan meidän tänne tulosta lennättänyt se hulikaani, joka tuli
+meitä vastaan tiellä. Ilmankos niitä ei tahtonut löytyä, vaikka kaikki
+riihenkolotkin tutkittiin.
+
+Poliisit läksivät juoksujalkaa niitylle, ja Löfman meni mukaan oppaaksi.
+
+Tuvassa oli asema samaan aikaan kehittynyt tuskalliseksi.
+
+Törö-Jussi koetti lepyttää Bellaa ja yritti ojentaa kättään sitä kohti,
+sanoen vapisevalla äänellä:
+
+-- Seh, Pella, seh seh!
+
+Mutta kun Jussi yritti kättään liikuttaa, pingoittuivat Bellan jäsenet
+kuin hyppäykseen ja se karjaisi verta hyydyttävän:
+
+-- Hrrh!
+
+Jussin käsi vaipui heti hervottomana sivulle.
+
+-- Jokohan se nyt syöpi sinut elävältä! hätäytyi Törö-Jussin akka.
+
+-- Ota sukkelaan se korento tuolta nurkasta ja vetäise sillä niin, että
+keikkoaa, pakana, huusi Jussi kuoleman hädässä akalleen, muuten se
+kohta repii minulta kurkun auki!
+
+Akka, joka oli ollut kyykkysillään poliisikoiran edessä turhaan
+kohottaen ruokakuppia sen suuta kohti, laski kupin lattialle ja yritti
+nousta miehensä avuksi, mutta silloin kiinnitti koira häneenkin
+vihanpalavan katseensa ja päästi kiukkuisen:
+
+-- Hau-uh!
+
+Akka oli saada halvauksen ja putosi puolipyörryksissä lattialle
+istumaan. Luullen viimeisen hetkensä tulleen hoki hän vain:
+
+-- Herra armahda, Herra armahda...
+
+Vihdoin hän tointui, ja huomattuaan olevansa vielä hengissä ja Bellan
+taas tuijottavan jäykistyneeseen Törö-Jussiin yritti hän siirtyä pois
+tuon julman pedon vaarallisesta läheisyydestä. Hän aikoi juosta ulos
+ja huutaa poliiseja apuun, ennenkuin heidän koiransa on tappanut koko
+talon väen.
+
+Mutta Bella oli koulun käynyt poliisikoira, ja Törö-Jussin ilmeisesti
+vihamielinen esiintyminen oli äkkiä herättänyt siinä jälleen vireille
+voimakkaan epäluulon koko Jussin huonekuntaa vastaan. Kun emäntä
+liikahti, murahti se hänelle ja välähdytti hampaitaan, ja tämä
+huomautus naulitsi akan lattiaan varmemmin kuin jos hän olisi ollut
+kahleilla siihen kiinnitetty.
+
+-- Ala kömpiä ukko sieltä uunilta... ota halko ja anna sille lähtö...
+
+Enempää ei Törö-Jussi kerjennyt neuvoa isäänsä, sillä Bella teki niin
+uhkaavan liikkeen, että hänen suunsa äkkiä sulkeutui, eikä hän enää
+uskaltanut sitä avatakaan.
+
+-- Mitä minusta vanhasta, vaivaisesta raadosta, kun ette tekään sille
+puolianne pidä! valitteli ukko ja katsoi parhaaksi pysyä uunilla.
+
+Tuvassa vallitsi nyt tuskallinen hiljaisuus. Ukko vain silloin tällöin
+yskähti uunilla, ja Törö-Jussi hengitti raskaasti, käheästi, tuijottaen
+hiki otsalla Bellaan.
+
+Akka makasi kontallaan lattialla Bellan vieressä, käsiensä varassa,
+jotka rupesivat puutumaan. Hänen vasen säärensä alkoi ilkeästi syyhyä,
+mutta hän ei voinut liikauttaakaan kättään ruopiakseen kutiavaa paikkaa.
+
+-- Voi hyvä isä, iäkseenkö ne poliisit nyt jäivät sinne pihalle!
+huokasi hän viimein.
+
+Kului hetki, joka tuvassaolijoista oli iankaikkisuus.
+
+Syyhyminen akan sääressä tuntui vähitellen leviävän ympäri ruumiin.
+Vihdoin syyhytti ja pisteli joka paikkaa. Varsinkin hartioita. Ei
+eläessään ollut hänen ruumiinsa sillä tavalla syyhynyt...
+
+Lopuksi alkoi hänelle selvitä se kauhea varmuus, että hänen täytyi
+kuolla tuossa tuokiossa. Tätä ei enää voinut kauan kestää... hänen
+_täytyi_ ruveta raapimaan itseään, ja kun koira huomaa hänen
+liikahtavan, niin...
+
+Akka sulki silmänsä uskaltamatta ajatella loppuun.
+
+
+
+
+XV
+
+
+Mutta pelastus tuli viimein.
+
+Porstuasta kuului askeleita ja puhetta. Sitten aukaisi poliisi Makkonen
+oven ja jäi ihmeissään seisomaan kynnykselle. Löfman ja Ratilainen
+katselivat hänen selkänsä takaa.
+
+-- Nämä taitavatkin esittää jotain kuvaelmaa! huomautti Makkonen
+aikansa katseltuaan. Akka pyllöttää lattialla, ja ukko ja koira
+"paistavat särkeä", niin että silmät ovat päästä pudota!
+
+Bella käänsi vähän päätään ja alkoi sitten kovasti haukkua Törö-Jussia.
+
+-- Älähän enää hauku! kielsi Makkonen. Kyllä tämä asia nyt jo selviää.
+
+-- Mitähän ne ovat yrittäneet koiralle tehdä, kun se on niin
+julmistunut? aprikoi Ratilainen.
+
+Mutta Makkonen astui Törö-Jussin luo. Kuului pieni kilahdus, ja
+kun Jussi kykeni taas selvästi ajattelemaan, huomasi hän olevansa
+käsiraudoissa.
+
+Kun varastetut tavarat olivat tuodut ladosta, valjastivat poliisit
+Törö-Jussin hevosen. Makkonen ja raudoissa oleva Törö-Jussi ajoivat
+rattailla, joille myöskin varastetut tavarat olivat sijoitetut.
+
+Ilta pimeni. Taivas oli pilvessä, ja mustana, uhkaavana seisoi Törölän
+salon sakea metsä kuin kahtena seinänä tien vierellä katsellen, kuinka
+tuttua miestä vietiin pois salolta. Törö-Jussi ei puhunut mitään, ja
+Makkonen kiinnitti kaiken huomiokykynsä hevosen ohjaamiseen.
+
+Ratilainen Bellaa taluttaen ja Löfman koirineen kävelivät perässä.
+
+Jonkin matkaa kuljettua rykäisi Ratilainen ja sanoi matalalla äänellä
+Löfmanille:
+
+-- Sitä me vain tuumattiin tuossa lähtiessä Makkosen kanssa esittää
+herralle, että jos niinkuin passaisi antaa sen latolöydön jäädä tämän
+Pellan laskuun, ettei herra kertoisi, että herran koira ne löysi...
+se olisi ikäänkuin vähän esivallan alentamista yhteisen kansan
+silmissä, kun on muutenkin sattunut tulemaan hiukan ronkelia tässä
+tutkimuksessa... kyllähän herra ymmärtää, mitä minä tarkoitan...
+
+-- No ymmärrän hyvinkin, sanoi Löfman. Antaa vain jäädä Bellan
+tekemäksi. Tulihan tälle Dianalle tarpeeksi kunniaa jo siellä
+kansakoululla.
+
+-- No niin juuri! sanoi Ratilainen hyvillään ja taputteli Dianan päätä.
+
+Kytölän kylälle päästyä jätti Löfman hyvästi poliiseille ja kääntyi
+omille teilleen.
+
+
+
+
+XVI
+
+
+Oli jo iltapimeä.
+
+Jykkälän tuvassa istuskeli parin naapuritalon ukkoja ja renkimiehiä,
+pohtien kysymystä siitä, saako poliisikoira rosvot kiinni.
+
+Useimmat olivat sitä mieltä, ettei niin tulisi käymään. Jos rosvot
+olisivat olleet Törölän joukkoa, niin olisi kiinniottajien pitänyt
+jo ehtiä takaisin, ja jos ne taas olivat Sorjolan järven puolelta
+tai vieläkin kauempaa, niin otappas hännästä! Kun ne vain ovat
+valtamaantielle päässeet, niin kyllä siinä jäljet sotkeentuvat, vaikka
+olisivat vorot äsken tervatuissa lapikkaissa kulkeneet.
+
+Mutta Jykkälän Paavo ei ollut kadottanut toivoaan ja piti poliisikoiran
+puolta.
+
+-- Erehtyipä se heti alussa! väitti eräs naapureista.
+
+-- Niin, säestivät toiset. Heti ensi otteella iski kirveensä kiveen!
+
+-- Kunko vei sinne Paakkulan Juuson mökille? kysyi Jykkälän isäntä.
+
+-- Niinpä niin.
+
+-- No siitähän sen juuri näki, miten hyvä se on jälkiä seuraamaan!
+kiisti isäntä. Vaikka oli Juuso kulkenut maantietäkin pitkin, niin
+eipäs vain se poliisikoira kadottanut jälkiä. Ja jos Juuso olisi se
+varas ollut, niin yksinäänpähän saisi Kaisa nukkua tänä yönä.
+
+-- Niin, mutta kunpa se Juuso ei ollutkaan varas! huomautti
+naapuritalon isäntä, ja hänen puolueensa riemastui nauraa höröttämään:
+
+-- Niin, siinäpä se! Kun se ei ollutkaan varas! Viattoman miehen olisi
+näet pistänyt linnaan, jos se koira olisi saanut käräjät istua!
+
+Jykkälän isäntä harmistui poliisikoiran puolesta ja koroitti ääntään,
+mutta naapuri huusi vielä kovemmin:
+
+-- Nämä lapikkaani syön ensi pyhänä päivälliseksi, jos vain se koira
+tuo sinulle voisi takaisin!
+
+Jykkälän Paavo oli ihan suutuksissaan. Korvat punoittivat.
+Ajatuksissaan vihastui hän jo muurari Kinnariinkin: sehän se oikeastaan
+narrasi minut koko hötäkkään. Minusta nähden olisivat saaneet olla
+vaikka kissan hännässä niin voinsa kuin leipänsäkin!
+
+Silloin aukeni ovi, ja sisään astuivat Makkonen, Ratilainen, Törö-Jussi
+ja Bella.
+
+-- Tässähän sitä taas ollaan! tervehti Makkonen reilusti.
+
+-- No kuinkas kävi? kiirehti Jykkälän Paavo innokkaasti kysymään.
+
+-- Ka, mikäpäs siinä... tuolla ovat voinne kärryissä, käskee vain
+piikoja nostamaan ne entiseen paikkaansa... ja tässä on meillä sitten
+mukana tämmöinen ukko, jonka kanssa isäntä saa selvitellä sen voiasian
+niinkuin haluaa, esitteli Ratilainen vankinsa.
+
+-- Eikö se olekin se Törö-Jussi? ihmetteli isäntä.
+
+-- Töröpä tietenkin! todistivat naapuritkin.
+
+-- No nyt sinä törötit viimeisen pahantekosi, kun murtovarkaaksi
+rupesit! uhkasi isäntä Jussia.
+
+-- Oikein on näet käsiraudoissa... kyllä se taitaa sitten olla varma
+asia, myönsi jo naapurikin.
+
+-- Saat meiltä kilon sitä varastettua voita rasvoiksi, jos maistuisivat
+lapikkaasi ensi pyhänä vähän kuivilta, ilkkui Jykkälän isäntä. No oli
+se nyt hyvä juttu, että joutui tämä Törö-Jussi kerrankin kiinni! Ei se
+ole sen ensimmäinen synti. Ja tuo koirako se tämän Törön...?
+
+-- No kukas sitten! ylpeili Ratilainen. Siinä oli koko Törölän joukolla
+semmoiset kinkerit, kun tämä Pella ne oikein lujille otti, ettei tuolta
+mieheltä tahtonut puoleen tuntiin kieli suussa kääntyä, ja sen akka
+lotkahti lattialle niin hervottomana, että miesvoimalla täytyi siitä
+penkille nostaa, kun eivät omat polvensa kannattaneet.
+
+-- Niin se oli kuin parasta teatteria! todisti Makkonenkin.
+
+Kaikki katselivat kunnioittavasti ja ihmetellen Bellaa, joka vähääkään
+välittämättä herättämästään huomiosta loikoi uunin kupeella permannolla
+etukäpäliään nuoleskellen ja siistien.
+
+-- No on siinä koko komisarjus! ylisti lopuksi eräs miehistä.
+
+-- On siinä... eipä uskoisi hylkyä moiseksi! säesti joku toinen.
+
+-- Ei se näistä puolin kannata tuo varkaan ammatti tässä meidän
+läänissä! huomautti Jykkälän isäntä Törö-Jussille, ja Makkonen myönsi
+hieman mahtipontisesti:
+
+-- Eihän se taida enää oikein kannattaa... ainakaan tämän poliisikoiran
+aikana.
+
+Suurella voimalla ravisteli Issakainen parhaillaan hereille
+kytöläläisten ja lähipaikkakuntalaisten turtuneita omiatuntoja, kun
+hätäinen pojan ääni huusi kesken kaiken ovelta:
+
+-- Nyt on se poliisikoira tullut takaisin Jykkälään ja tuonut rosvon
+tullessaan!
+
+-- Aamen! sanoi Issakainen lopettaen saarnansa siihen paikkaan, sillä
+järkevänä miehenä käsitti hän oitis, että jatkaminen olisi ollut turhaa.
+
+Tosin yritti hän vielä ehdottaa, että veisattaisiin virsi, ennenkuin
+erotaan, mutta kukaan ei kuunnellut häntä.
+
+Oven täydeltä tunkeutui väki ulos tuvasta ja läksi juoksujalkaa
+Jykkälään poliisikoiraa katsomaan.
+
+Issakainen katseli ensin hiukan haikein mielin kuulijakuntansa
+äkillistä lähtöä ja huokasi itsekseen, mutta sitten, jäätyään aivan
+yksin, puki hän ylleen sarkapalttonsa, pisti karvalakin päähänsä ja
+läksi juoksemaan Jykkälään päin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mönkkösellä Issakaisen raamatunselityksessä olleen rahvaan mukana
+levisi sanoma jo myöhään sinä iltana ja varsinkin seuraavana päivänä
+laajalle Kytölän rajojen ulkopuolelle. Päivä päivältä kasvoi Bellan
+maine vakinaisena ja itsenäisesti toimivana valtionvirkamiehenä, ollen
+nyttemmin sekä tällä maan kulmalla että sanomalehtien kertomuksista
+muuallakin lopullisesti, varsinaisesti ja vakavasti vakiintunut.
+
+Mutta etenkin Kytölän kyläläisten silmissä loistaa poliisikoira Bellan
+nimi melkeinpä tarumaisella hohteella.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57930 ***