Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2840 insertions, 3226 deletions

diff --git a/57930-0.txt b/57930-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..b56b9d4
--- /dev/null
+++ b/57930-0.txt
@@ -0,0 +1,2840 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57930 ***
+
+
+
+E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
+
+
+
+POLIISIKOIRA
+
+Kirj.
+
+TIITUS [Ilmari Kivinen]
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Kirja,
+1915.
+
+
+
+
+Oli kolea syysaamu. Luntakin jo vähän ilmassa tuprutteli.
+
+Kytölän kylän kansakoulunopettaja kurkisti pukeutuessaan ulos ikkunasta
+ja huomautti:
+
+-- Taitaa pakastua, kun on tuo lämpömittarikin laskeutunut pari
+pykälää. Aikaistahan se vielä olisi talven tuloksi... mutta se kai
+siitä lopuksi tulee.
+
+Porstuassa kolisteli joku.
+
+-- Kukahan siellä jo kompuroi? Alkavat lappautua lupapäivinäkin ennen
+päivän nousua, ikäänkuin ne eivät nämä kytöläläisten asiat joutaisi
+selvään päivään asti odottamaan...
+
+Ovelle ilmestyi hyvin partainen mies, Jykkälän Paavo, joka laski
+hattureuhkanansa oven pieleen, katseli miettiväisesti ympärilleen ja
+arveli:
+
+-- Kotonahan se taitaakin opettaja olla?
+
+-- Kotonahan minä... riisuppas sitä turkkiasi sinne eteiseen.
+
+Partanaama vetäytyi eteiseen ja puheli puoleksi itsekseen vyötään
+riisuessaan:
+
+-- Ne kun tuolla Korppilan mökillä tiesivät opettajan kaupunkiin
+lähteneen, niin minä jo arvelin, että kenenkäs hevosella se opettaja
+olisi kaupunkiin lähtenyt, kun on oman hevosen jalka kipeänä, eikä ole
+meiltä hevosta kysynyt...
+
+-- Kuuluukos sille Jykkälän Paavolle muuta? tiedusteli opettaja vieraan
+palattua takaisin. Olisi siellä uunin reunalla savutkin...
+
+-- Eipähän tuota erinomaisia... olisikohan pistää rettinki palamaan
+näin aamutuimaan.
+
+Opettaja meni viereiseen huoneeseen joitakin papereitaan
+järjestelemään, koska kaksikymmenvuotisen kokemuksensa nojalla tiesi
+kuluvan vielä hyvän aikaa, ennenkuin Jykkälän Paavo pääsisi asiansa
+päähän kiinni.
+
+Kahvikin joutui viimein, ja Paavo edistyi arveluissaan niin pitkälle,
+että mietiskeli:
+
+-- Jokohan se meinaa sitten talveksi herjetä...?
+
+-- Kukahan hänen tiennee, tuumi opettaja jotain sanoakseen ja
+haukotteli sanomalehtensä takana.
+
+-- No siltä se vähän tuntuu, väitti Paavo. Se on niin varma ja selvä
+merkki, että kun rosvot ja vorot alkavat tulla oikein rohkeiksi, niin
+on se talvikin silloin tulossa... ne yrittävät ennen lumen maahan
+lankeamista saada riistansa kootuksi nekin.
+
+-- Onkos niistä kuulunut jotain erikoista -- niistä rosvoista?
+tiedusteli opettaja. Eihän niitä ole tällä kylällä kuulunut eikä
+näkynyt moniin vuosiin.
+
+-- Ne ovat kai olleet muualla välillä. Mutta kyllä ne tuntuvat taas
+kotiutuneen.
+
+-- Ovat tainneet ihan teillä käydä?
+
+-- Käviväthän ne ruojat... melkein kaiken voin ja leivän näet veivät
+kylmästä tuvasta. Aivan kuin nenän alta ottivat, ryökäleet!
+
+-- Vai kaiken voin ja leivän!
+
+-- No melkein. Joka paikkaan ne tellääntyvätkin, halvatun ketaleet.
+
+-- Kyllähän niitä rosvoja riittää vähän joka paikkaan, myönsi opettaja.
+
+-- Riittäähän niitä paholaisia -- en paremmin sano, valitti Jykkälän
+Paavo. Mistä heitä korvennettavia siunautuneekin, vaikka kuuluvat jo
+linnatkin olevan niin täynnä, että katosta pitää uusia sisään tupata.
+
+-- Kai niitä rosvoja riittää maailman loppuun asti. Eivätkö nuo silloin
+loppune rosvotkin.
+
+-- Kaipa ne silloin loppuvat, toivoi Paavokin. -- Mutta kyllä siihen
+on vielä aikaa -- ja tämän tuhman talonpojan sen pitää vain siihen
+mennessä elättää herransa ja narrinsa, rosvonsa ja kerjäläisensä.
+
+-- Ei sinulla ole tietoa taikka aavistusta siitä, minne päin ne rosvot
+olisivat lähteneet? kysyi opettaja.
+
+-- Enpä minä taitaisi tässä paikassa vanheta, jos minulla siitä tietoa
+olisi. Tuli se taloröttelökin rakennetuksi neljän tien risteykseen,
+niin ettei tässä osaa yksinkertaisella ymmärryksellään arvostella, mikä
+tie niitä on parhaiten miellyttänyt.
+
+-- Ei niitten nyt sentään luulisi kaupunkiin päin lähteneen.
+
+-- Ka eipä ei. Paitsi jolleivät ole järkiään olleet kaupunkilaisia
+rosvoja.
+
+-- Niin, olisivathan ne voineet olla kaupunkilaisiakin, myönsi opettaja.
+
+-- No, ka mikä ettei! Milläs ne muuten kaupunkilaisetkaan eläisivät,
+kun eivät kylvä eivätkä niitä eivätkä myös kokoo riiheen.
+
+-- Jolleivät ole olleet Kaavin puolelta?
+
+-- Eivät ne ole kaavilaiset sitä sorttia rosvoa -- ne varastavat
+niin vähän kerrallaan, ettei se ole tosikaan... Se kun kaavilainen
+lähtee varastamaan, niin se ottaa niin niukasti, ettei se ole muuta
+kuin oikeus ja kohtuus... sen verran saakin varastaa, kun on kerran
+varastamaan lähtenyt. Mutta nämä pirun paistikkaat kun näet veivät
+melkein koko talon tyhjäksi. Näyttäisin minä niille hävittömän
+kevennyksen, jos kiinni saisin!
+
+-- Kenelle se tämä Jykkälän isäntä näyttäisi? kysyi muurari Kinnari,
+joka oli tullut laittamaan kamarin uunia, mistä kivi oli lohjennut irti.
+
+Jykkälän Paavo katseli välinpitämättömästi, miten Kinnari kopeloi uunin
+sisälmyksiä, kävi sitten karistelemassa tupakantuhkan uunin ääreen
+lattialle ja kysyi:
+
+-- Uuniako se Kinnari tutkii?
+
+-- Uuniahan se Kinnari, vastasi muurari, joka oli pistänyt päänsä uunin
+sisään. Sitä kun on kerran tullut muurariksi lukeneeksi, niin sitä
+pitää tuteerata tätä opettajan hajallista uunia...
+
+Oltiin ääneti hetki.
+
+-- Rosvoillehan se vain tämä Jykkälän Paavo uhkasi näyttävänsä, lausui
+opettaja viimein Paavon puolesta Kinnarin jo melkein unohtuneeseen
+kysymykseen vastaukseksi. -- Se on nyt tämä Jykkälän isäntä vähän
+vihainen rosvoille, kun ne lainasivat Jykkälästä voit ja leivät.
+
+-- Vai jo ne veivät Jykkälästäkin, mutisi muurari. Eipähän olisi
+uskonut, että...
+
+Kinnari vahvisti nyt todeksi opettajan arvelun, että uunin sisuspuoli
+on niin rapautunut, ettei se ole yhdellä kivellä korjattu, vaan että
+pitää purkaa koko keskiosa.
+
+Jykkälän Paavo mietiskeli muurarin äskeistä kesken jäänyttä lausetta
+ja tuli vihdoin siihen johtopäätökseen, että siinä mahtoi piillä
+viittaus Jykkälässä joku aika sitten palvelleesta Monosen pojasta,
+joka osoittautui varkaaksi. Jokohan se nyt Kinnari tarkoittelee, että
+Jykkälässä on rosvoja suosittu?
+
+Päästäkseen asiasta selvyyteen kohdisti Jykkälän isäntä Kinnarille
+kysymyksen:
+
+-- Niin, jotta: ei olisi uskonut, että...?
+
+-- Olisi se ollut opettajalle mukava juttu, jos olisi tämä uuninkorjaus
+jäänyt pakkasille -- niinkuin nyt esimerkiksi helmikuuhun, arveli
+Kinnari ikäänkuin kuulematta Paavon kysymystä.
+
+Kinnari pisti vielä kerran päänsä uuniin hartioita myöten, tuntui
+raaputtavan jotain kynsillään, nousi sitten pois ja alkoi tehdä lähtöä.
+
+-- Hajoitanko minä sitten tuon uunin? tiedusteli hän opettajalta
+piippuaan sytytellen.
+
+-- Annahan olla huomiseen vielä, epäsi opettaja.
+
+-- Vaan jospa tulee pakkanen, niin on paha...
+
+-- Onhan se vähän pakkasiin päin ollut, mutta vaikuttaneeko tuo nyt
+yksi päivä sinne tai tänne.
+
+-- Minulla kun olisi tänään niin hyvää aikaakin, jatkoi Kinnari
+esitystään.
+
+-- Eikö tuota liene Kinnarilla näin syksyllä yhtä hyvää aikaa joka
+päivä, arveli opettaja. Saisit sen muuten minun puolestani hajoittaa
+vaikka paikalla, mutta taitaa olla paras puhua johtokunnan esimiehen
+kanssa, kun tässä tulee enemmän korjaamista kuin ensin luultiin. Ettei
+tulisi mitään rettelöä.
+
+-- Niin, voisihan siitä tulla Lumperin kanssa ronkelia -- näinkin
+selvässä asiassa, myönsi muurari. Minä tulen sitten illalla kuulemaan.
+
+Kinnari koputti vielä uunia päältäkin päin rystysillään kuin ääntä
+kuulostellen, ja sanoi lähtiessään:
+
+-- Vai rosvoja siellä on Jykkälässä käynyt? Ja ovessa hän vielä
+huomautti:
+
+-- Pyytäisit häntä vaikka poliisikoiran kaupungista.
+
+Jykkälän Paavo istui kotvasen äänetönnä. Hän oli odottanut, että
+opettaja käskisi ottamaan uuden savukkeen uunin reunalta, mutta kun
+ei lukemiseensa syventynyt opettaja sitä huomannut tehdä, kaivoi hän
+tupakkapuntin povestaan ja alkoi poltella omiaan.
+
+Vihdoin hän rykäisi ja sanoi:
+
+-- Ei se taida olla aivan tuhma mies tuo Kinnarikaan -- näin
+muurarismieheksi.
+
+-- Mikäpäs sillä Kinnarilla olisi vikana, arveli opettaja sanomalehden
+takaa.
+
+Paavo poltteli edelleen, ja Kinnari alkoi tuntua hänestä oikein nerolta.
+
+-- Minä kun läksin opettajalta tiedustelemaan, mitä niille rosvoille
+tekisi... panisiko ilmoituksen lehtiin vai muuta... niin nyt
+tämä Kinnari heti sanoi, vaikk'en minä häneltä kysynytkään, että
+poliisikoira kaupungista. On sillä järjen itua sen verran kuin tuossa
+varsinaisessa talon isännässäkin, vaikka onkin vain muurari ja
+Tuusniemeltä kotoisin.
+
+-- Niin, eipä se taitaisi ollakaan hullumpi tuuma, se koiratuuma,
+myönsi opettajakin.
+
+Jykkälän Paavossa kehittyi äkkiä jyrkkä päätös:
+
+-- Jos olisikin pyytää se poliisikoira kaupungista, niin sittenhän tuon
+näkisi, minkä verran se tietää.
+
+Mutta sitten hän säikähti mahdollisia kuluja:
+
+-- Vaan jospa se tulee mitenkin kalliiksi, se poliisikoira?
+
+-- Tokkopa tuo nyt sentään erinomaisia maksaa, arveli opettaja. Voipa
+sattua, että saat koko lystin ilmaiseksi. Minä kysyn kaupungista
+telehvoonilla, kunhan kirkolle menen.
+
+-- Vaan sen pitäisi tulla ruttoon, kiirehti Jykkälän isäntä, jonka
+sisässä rosvojen metsästysinto alkoi palavana hehkua. Ennenkuin
+ennättävät jäljet haihtua ilmaan näin tuulisella säällä tai lunta tulla
+niin paljon, että maa peittyy.
+
+-- Kyllä minä koetan kiirehtiä, vakuutti opettaja.
+
+-- Ja voipi sitten opettaja luvata niille sen verran, minkä katsoo
+kohtuulliseksi, lisäsi Paavo.
+
+Mutta sitten välähti hänen mielessään hieno epäluulon häivä itse
+poliisikoirankin kyvystä, ja hän teki takaportin lupaukseensa:
+
+-- Nimittäin että jos se saa ne rosvot kiinni. Muuten minä en maksa
+penniäkään.
+
+Jykkälän Paavo valmistui nyt vihdoinkin lähtemään ja hyvästeli
+ihmetellen ajan kulumista.
+
+-- Ka, kun on jo tullut selvä päivä!
+
+Porstuassa kuului hän turkkiaan vyöttäessään iloitsevan itsekseen:
+
+-- On niillä rosvoilla kohta kilin ajatukset -- pahuksilla!
+
+Iltapäivällä tuli muurari Kinnari takaisin. Meni ensin keittiöpuolelle
+ja kysyi:
+
+-- Joko se lie opettaja käynyt siellä kirkolla? Palvelustyttö, joka
+paistoi leipiä, arveli, että siellä se kai kävi, kun oli päivällä
+poissa muutamia tunteja. Vaan kyllä se jo on kotona.
+
+-- Liekö käynyt se Jykkälän isäntä nyt iltamassa täällä? kyseli muurari
+edelleen.
+
+-- Mitähän tuo nyt moneen kertaan päivässä tänne rahtautuisi, kun jo
+aamulla istua johotti siellä sisällä tuntikausia, niin ettei oltu
+koko päivässä päästä aamiaista syömään, sanoi palvelustyttö vähän
+kärtyisesti.
+
+Samassa hän kuitenkin nostaessaan uunista leipiä ikkunan edessä
+olevalle pöydälle tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näki Jykkälän
+Paavon kävelevän pitkin saunan editse kulkevaa polkua.
+
+Tyttö sukaisi kädellään hiuksiaan korvan taakse ja sanoi takaisin uunin
+eteen palatessaan:
+
+-- Vaikka siellähän tuo näkyy Jykkäläinen taas tulla väntystävän --
+hyvin se onkin nyt ruvennut täällä käymään...
+
+Kinnari kaiveli piippuvehkeitä taskustaan ja murahti:
+
+-- Hyvässä naapurissa saakin käydä seitsemän kertaa päivässä.
+
+-- Niin, tai asettuu häntä sitten järkiään sinne loiseksi, sanoi piika.
+
+Kinnari otti hiilellä tulta piippuunsa hellasta, unohtui sitten
+katselemaan leivinuunia ja sanoi viimein:
+
+-- Taitaa se vielä menetellä tämän talven?
+
+-- Niin mikä?
+
+-- Tuopa uuni...
+
+-- Ka sen tiedä, mutta johan tuo nyt olisikin ihme, jos kaikki talon
+uunit yhdellä kertaa läjään menisivät.
+
+Opettaja tuli samassa keittiöön ja sanoi:
+
+-- Täällähän se Kinnari onkin! Niin, kyllä sinä saat sen uunin
+hajoittaa huomisaamuna, mutta koeta nyt jouduttaa se valmiiksi,
+ennenkuin tässä ihan kiljuva talvi tulee.
+
+-- Pitkäänkös minä nyt tuonvertaista... sanoi Kinnari. Pianhan se on
+reilassa.
+
+Silloin muisti palvelustyttö jotain ja sanoi:
+
+-- Onkos se opettaja muistanut sitä saunan kiuasta?
+
+-- Enkä olekaan muistanut. Se kun on yksi ja sama pää kesänsä ja
+talvensa... saat korjata sitten Kinnari yksin tein sen kiukaankin.
+Oltiin tässä jo vähällä jäädä saunattomiksi.
+
+Kinnari oikoi ovensuupenkillä istuen lapikkaanvarsiaan ja kysyi --
+ikäänkuin ohimennen:
+
+-- Taitaa olla taas se Jykkälän isäntä siellä kamarissa.
+
+-- Siellähän se on, myönsi opettaja aikoen poistua keittiöstä.
+
+Samassa hän kuitenkin muisti Kinnarin aamullisen käynnin ja sanoi:
+
+-- Etkös sinä Kinnari juuri aamulla sanonut Jykkälän Paavolle, että
+pyytäisi poliisikoiraa kaupungista niitä rosvoja takaa ajamaan?
+
+-- Taisihan sitä tulla jotain sinnepäin mainituksi...
+
+-- Niin, no nyt se sitten tulee tänne poliisikoira!
+
+Kinnarilta oli vähällä piippu pudota hampaista. Hän katsoa töllötti
+kotvasen älyttömästi vastapäisellä seinällä olevaa valkoista
+puupönttöä, jonka kyljessä oli paksuilla mustilla kirjaimilla sana
+"Suolaa", mutta jossa itse asiassa oli vehnäjauhoja. Viimein hän sai
+kuitenkin sanotuksi:
+
+-- Tuota, sanoiko se opettaja, että poliisikoira...?
+
+-- Niin, poliisikoira.
+
+Kinnari ei vieläkään ymmärtänyt. Asia alkoi hänestä tuntua melkeinpä
+yliluonnolliselta ja kammottavalta, minkä johdosta hän kysyi:
+
+-- Mistähän tuo lie arvannut tänne lähteä?
+
+-- Minähän sen olen tänne kutsunut.
+
+-- Vai opettaja sen on kutsunut... Minä kun jo tässä aloin arvella,
+että näinköhän se peto itsestään tiesi tänne lähteä...
+
+Kinnari nousi, otti lakkinsa penkin alta ja sanoi:
+
+-- Minä tulen sitten aamulla...
+
+Mennessään hän ennusti puoliääneen:
+
+-- No tulee siitä nyt tämän Kytölän kylän akoille asiaa mitä selvittää!
+
+Opettaja kertoi Paavolle, että asia oli käynyt paremmin kuin olisi
+osannut toivoa ja odottaa. Poliisikamarissa oli sanottu, ettei
+se poliisikoiran saanti mitään maksa, kun Jykkälässä käyneet
+vorot nähtävästi olivat kaksi lääninvankilasta karannutta rosvoa,
+joita tähän asti turhaan oli etsitty, mutta joitten jäljille nyt
+vihdoinkin luultiin päästävän. Sentähden lähetettiin jo samana iltana
+poliisilaitokselta kaksi konstaapelia ja poliisikoira matkalle, ja ovat
+ne Kytölässä huomisaamuna.
+
+-- No jopa se veteli! iloitsi Paavo käsiään melkein hykerrellen.
+On niistä noista ruununmiehistä joskus hyötyä tälle tavalliselle
+talonpojallekin...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Jykkälän Paavo iltapäivällä palasi koululta, ilmoitti hän matkansa
+tulokset seuraavin sanoin:
+
+-- No nyt sitä on huomenna tämän Jykkälän piha täynnä poliisia jos
+poliisikoiraakin!
+
+-- Niin, ka sinnehän se sitten meneekin niiden hurttien kitaan, jos
+mitä lie ruoka-aineita rosvoilta jäänyt, kauhistui emäntä.
+
+-- Luuletko sinä niiden tähän taloksi jäävän? ihmetteli isäntä
+emännän yksinkertaisuutta. Johan ne nyt joutavat ruunun koirat ja
+muut kaupungin konstaapelit tähän Jykkälään iäkseen jäämään. Se kun
+on vain se poliisikoira rosvon jäljet haistanut -- se haistaa ne jo
+tuolta riihen luota -- niin silloin ne lähtee ruununmiehet pitkin niitä
+jälkiä, niin että ei sen kuin tuo petäjikkö ryskää...
+
+-- Eivätköhän ne nyt sentään joutaisi talossa edes kahvia juomaan,
+huomautti emäntä.
+
+-- No jospahan ne kahvit kuitenkin hörppäisivät, myötäili isäntä.
+Pitäähän sitä näin pakkasella kahvit saada aamutuimaan, kun kerran
+kaupungista asti tullaan. Mutta se pitääkin olla kahvi puolista öin
+valmiina odottamassa... onko sinulla niitä vehnäsiä?
+
+-- Eipä noita ole omia leivottuja, mutta niitä rinkeleitä kyllä on
+vielä, joita sinä menneellä viikolla kirkolta toit.
+
+-- No kunhan on rinkeleitäkin. Ja sille koiralle pitää katsella
+lihaisia luita iso läjä.
+
+
+
+
+II
+
+
+Kulovalkean tavoin levisi kirkolta, koululta ja Jykkälästä samaan
+aikaan tieto poliisikoiran saapumisesta, eikä koko paikkakunnalla sinä
+päivänä muusta puhuttu.
+
+Kun muurari Kinnari tuli mökilleen, olivat hänen vanhemmat poikansa
+kuten tavallista vastoin kieltoa kavunneet navetan katolle ja
+pommittivat sieltä nuorempia veljiään kalikoilla, kivillä ja kävyillä.
+Nuoremmat kiljuivat ja parkuivat kiukusta havaitessaan olevansa
+huonommalla puolella ja huomatessaan, etteivät heidän viskelemänsä
+kivet osuneet katolla olijoihin.
+
+-- Jopahan ovat taas joutuneet tappeluun nuo pennut! totesi Kinnari
+asiaintilan aidan yli kavutessaan. Sitten hän kiljaisi:
+
+-- Pääsettekö sukkelaan alas sieltä katolta, pakanan eväät! Ettekö te
+osaa yhtä siunaaman aikaa olla siivolla? Minä kun otan remelin ja alan
+sillä huidella, niin lähtee teistä ne riettaan ilveet!
+
+Vanhemmat pojat laskeutuivat salvoimia myöten alas katolta ja katsoivat
+sitten parhaaksi lymyillä toistaiseksi saunan kodassa, kunnes pahin
+myrsky olisi ohi mennyt.
+
+Pienemmille jälkeläisilleen, jotka mielihyvällä näkivät, miten
+vihatuille vanhemmille veljille kävi, sanoi hän:
+
+-- Tupaan paikalla siitä paleltumasta, taikka minä kun usutan
+poliisikoiran paljaisiin kinttuihinne! Ihan ovat sinisinä koko pennut,
+kun siinä ovat alasti pakkasessa kaiken päivää.
+
+Lapset juosta kipittivät tupaan, jonne Kinnarikin meni.
+
+Hän ripusti lakkinsa naulaan ja asettui uunin ääreen mielityöhönsä,
+päreitä kiskomaan.
+
+Tarkasteltuaan ensin epäluuloisesti pärepuukon terää -- Kinnari oli
+mitä ankarimmin kieltänyt kenenkään koskemasta hänen pärepuukkoonsa,
+jota pidettiin lakkinaulan alla terä seinänrakoon pistettynä -- katseli
+hän kotvasen arvostelevasti oksatonta pärehalkoa, latasi senjälkeen
+piippunsa, sytytti sen ja alkoi kiskoa päreitä.
+
+-- Antoivatko ne siellä koululla edes kahvia? tiedusteli Kinnarin vaimo
+Mari, joka tuhersi lieden ääressä kahvinkeittohommissa.
+
+-- Ei noilla näkynyt olleen kahvin aika... sanoi Kinnari kotvasen
+perästä.
+
+Tuvassa vallitsi jonkin aikaa syksyisen iltapäivän unettava
+äänettömyys. Liesi vain silloin tällöin risahteli, ja uunille kavunneet
+paljassääriset lapset nuhisivat hiljaa keskenään. Kinnarin kotona
+ollessa ei tuvassa saanut telmiä -- eikä paljon muuallakaan. Se nyt ei
+kuitenkaan merkinnyt lapsille kovin suuria vapauden rajoituksia, sillä
+isä oli pitkät päivät poissa kylällä, vaikka ei töitäkään olisi ollut.
+
+Viimein kysyi Mari:
+
+-- Saitko sinä työtä sieltä koululta?
+
+-- Sainhan minä sitä... ja saunan kiuaskin kuuluu olevan rikki. Eivät
+ole älynneet ennemmin korjauttaa, vaikka tuo lie jo kuukausimääriä
+rempallaan ollut. Ei siihen nyt ole hyvä uusia löylykiviä saada, kun on
+jo tuo maanpintakin kyynärän syvältä jäässä.
+
+-- Ka anna olla vanhoilla kivillään -- mistä sinä ne uudet kivet siihen
+talvella saat?
+
+Kotvasen oli taas äänetöntä. Mari asetti nyt kahvivehkeitä pöydälle ja
+valitti:
+
+-- Tuo kahvikin on taas lopussa...
+
+Kinnari myönsi:
+
+-- Milloinkapas se ei olisi kahvi lopussa.
+
+Ja pistäen puukon paikalleen seinänrakoon lausui hän toivomuksen:
+
+-- Kun tulisi tämä köyhä Kinnarikin vielä niin äveriääksi, että
+jaksaisi jonkun kerran ostaa tuota kahvikultaa sen verran yhdellä
+kertaa, ettei se olisi lopussa, ennenkuin on ensimmäisen pannullisen
+keittänyt.
+
+-- Eihän sitä taida tulla Kinnarille puutosta -- tuosta köyhyydestä,
+valitteli Mari. Mikä se liekin kirous rehellisillä ihmisillä, etteivät
+ne vain rikastu, vaikka sivut kipeinä raataisivat -- kun taas semmoiset
+rihmurosvot kuin tuo Kukkosen joukko kuuluvat joka päivä vehnäskahvia
+juovan, vaikk'ei ole suinkaan heidän mökkirötiskönsä sen parempi kuin
+meidänkään...
+
+-- Eikö nuo pian loppune Kukkosen mökistä vehnäskahvit! ennusti
+Kinnari, puraisten sokeripalan kahtia ja hörppien kahvia teevadilta.
+
+Mari katsahti Kinnariin vähän ihmeissään, mutta ei kumminkaan ryhtynyt
+sen paremmin tiedustelemaan hänen tarkoitustaan.
+
+Kinnari joi kupin tyhjäksi, ja kun ei Mari ruvennut puhetta jatkamaan,
+sanoi hän, suolivyötään kohentaen:
+
+-- Se tuleekin nyt näille Kytölän rosvoille semmoinen helinä, että
+saavat vain katsoa, jos housut jalassa pysyvät... kun tulee kaupungista
+poliisiverikoirat niiden jälkiä nuuskimaan.
+
+Tämä tieto herätti mökissä suuren hämmästyksen, kuten kaikkialla
+muuallakin Kytölän kylässä.
+
+Marilta oli pudota kuppi kädestä, navetan katolla olleet pojat, jotka
+vihdoin olivat uskaltaneet tulla sisään, istuivat karsinapenkillä
+silmät pystyssä, ja uuninpäällä olijat kurottivat henkeään pidättäen
+kaulojaan.
+
+Kinnari veti lapikkaan vasemmasta jalastaan, tarkasteli sitä kantapään
+kohdalta ja sanoi:
+
+-- Johan minä arvelin, että eikö lie sauma ratkennut, kun tuntui
+jalka vettyvän rapakkoon polaistessani... ja niinpähän onkin sauma
+ratkennut... se on sitä suutari Simosen työtä... ja työ on semmoista
+kuin mieskin.
+
+Kinnari sylkäisi halveksivasti yli permannon uuninnurkkaan, katseli
+sitten vielä tovin lapikastaan ja uhkasi vihdoin:
+
+-- Mutta kyllähän tässä on semmoinen Kinnari, että se kuroo sen kiinni.
+
+Kinnari löysi nurkkahyllyllä olevasta rojulaatikostaan pikilankaa
+harjaksineen ja ryhtyi korjaamaan ratkennutta saumaa. Sitä tehdessään
+alkoi hän harvakseltaan kertoa poliisikoirasta:
+
+-- Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos
+särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että
+kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa -- kun siellä kaupungissa kuuluu
+semmoinen peto olevan -- niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä,
+jos se niistä mitä ymmärtäisi. Siitä se lie kai sitten Jykkäläinen
+höynäytynyt, koska oli pyytänyt opettajan kysymään telehvoonissa
+sitä koiruutta... ja olivat ilmoittaneet, että huomisaamuna ne ovat
+Jykkälässä niin poliisit kuin poliisikoiratkin...
+
+-- No voi hyvä isä tokiinsa! päivitteli Mari. Vai jo ne on koiratkin
+päässeet ruununmiehiksi...
+
+-- Ka jo... murahti Kinnari.
+
+-- Ja mitä ne kertovat, että olisi kaupungissa poliisihevosiakin?
+tiedusteli Mari edelleen.
+
+-- On... onhan niitä poliisihevosiakin, myönsi Kinnari.
+
+-- Taitaa siellä olla sitten poliisilehmiäkin ja poliisilampaita -- ja
+sikoja... ja vaikka mitä, mietiskeli Mari kaupungin poliisilaitosta
+ihmetellen.
+
+-- Mitä heillä lie... arveli Kinnari ja ähki lapikkaansa ääressä.
+Pahusko ne on nuo vanhat reiät tukkoon ajanut -- vai vieläkö ruvennee
+tämä Mansikkivainaan nahka vanhoilla päivillään kasvamaan...? Ei tässä
+auta muu kuin ottaa naskali käsille.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Uunilla nuhisivat lapset kaikenlaisen romun ja rättien joukossa. Sinne
+pujahtivat nyt vanhemmatkin pojat, ja pian alkoi siellä lämpöisessä,
+puolipimeässä loukossa innokas supattelu.
+
+-- Huomenna minä jo pimeän aikaan karkaan Jykkälään, niin siellä minä
+saan nähdä sen poliisikoiran, uskoi vanhin poika Aatu salaisuuden
+aseenkantajalleen ja uskotulleen Jussille.
+
+-- Minä tulen kanssa, supisi Jussi asiaan innostuneena.
+
+-- Älä sinä tule... se voi purra, vastusti vanhempi veli.
+
+-- Eikö se voi sinuakin purra? tenäsi Jussi.
+
+-- Ei se pure näin suuria poikia -- ja minä kun otan seipään ja sillä
+vetäisen...
+
+-- Etpäs vetäise! intti Jussi.
+
+-- Vetäisenpäs!
+
+-- Etpäs vetäise!
+
+-- Minkätähden?
+
+-- Sentähden!
+
+-- Minkä sen?
+
+-- Et uskalla!
+
+-- Uskallanpas! Uskallanpas vetäistä seipäällä pitkin sivuja niin että
+ovat kylkiluut poikki koko koiralla!... innostui Aatu.
+
+Mutta Jussi ei hellittänyt:
+
+-- Et uskalla vetäistä, et vaikka mikä olisi. Jos sinä vetäisisit, niin
+poliisit panisivat sinut linnaan...
+
+Aatu joutui sanattomaksi. Hän ei ollut tullut katselleeksi asiaa siltä
+kannalta.
+
+Hänen tarkemmin miettiessään tuntui Jussin väite hyvinkin
+totuudenmukaiselta. Tietysti eivät poliisit antaisi lyödä poliisikoiraa.
+
+Mutta mitä hän sitten tekee, jos se koira hyökkää hänen kimppuunsa?
+
+Lopuksi hän päätti noudattaa mitä suurinta varovaisuutta. Ei mene
+likelle, mutta katsoo vaikka aidan takaa tai aidalta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Siihen kun vielä pyyhältää talia päälle, niin eikö tuo pitäne
+vettäkin tämä oma parsima sauma... sanoi isä Kinnari lapikastaan
+tarkastellen. -- Ja jollei pidä, niin olkoon pitämättä!
+
+Tuntia myöhemmin lepäsi Kinnarin mökki syvässä unessa.
+
+
+
+
+III
+
+
+Kello neljältä aamulla oltiin Jykkälässä jo jalkeilla.
+
+-- Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat tuossa paikassa jo täällä, sanoi
+isäntä hörppien pöydän päässä aamukahviaan ja vilkaisten nurkassa
+harvakseen naksuttelevaan seinäkelloon.
+
+Emäntä haukotteli mitään vastaamatta ja läksi sitten askareilleen.
+Isäntä jäi yksin tupaan.
+
+Oli raskasmielinen, pimeä syksyinen aamuyö ulkona, ja pöydällä palava
+lamppupahanen levitti vain niukkaa valoa tupaan.
+
+Hiljaisuus alkoi vähitellen painostaa. Kovin olikin tullut ruvetuksi
+eilen illalla myöhään levolle, Jykkälän talon elämänjärjestykseen
+nähden.
+
+-- Kun eivät alakin jo joutua, harmitteli isäntä lopuksi. Johan tuota
+olisi kaupungista melkein jalankin tänne ennättänyt...
+
+Aika kävi pitkäksi.
+
+Isäntä veti viimein saappaat jalastaan ja heittäytyi vuoteelle venymään.
+
+Hän mietti:
+
+-- Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille
+luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin
+suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta
+en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta
+havainnut -- vaikka olen ikäni hevosia pitänyt ja hevosella ajanut.
+Muistihan sillä kyllä on, sillä hevosella, ja hevosen muisti onkin,
+mutta siinä se sitten kaikki on. Ei se omin nokkineen mitään osaa
+tehdä...
+
+Isäntä haukotteli niin, että leuat naksahtelivat, ja vaipui
+puolihorroksiin. Havahtui siitä kumminkin ja sai hetkisen kuluttua
+jälleen langan päästä kiinni:
+
+... vaikka eipä se taitaisi itse koirakaan mitään osata, jollei sillä
+olisi se vaisto ja haisti... ei sillä mitään järkeä ole -- mitäs
+järkeä sillä järjettömällä luontokappaleella olisi, kun ei sitä
+ihmisilläkään tahdo riittävästi piisata -- vaikka on koulunkäynnit ja
+muut sivistykset...
+
+Emäntä tuli sisään maitoastioita kalistellen, ja isäntä seurasi hänen
+toimiaan puoliunessa, silmäluomet melkein kiinnipainuneina. Vahvisti
+vihdoin ääneen äskeisten mietelmiensä lopputuloksen murahtaen:
+
+-- Vaisto se on ja haisti... eikä mikään järki ja muu ymmärrys...
+
+Emäntä katsahti sänkyyn päin ja tiedusteli:
+
+-- Unissasiko sinä horiset?
+
+-- Missä unissani minä... enhän minä tässä nyt nuku, vastusti isäntä.
+
+-- Etkö tuota liene nukkunut... ja mikäs ihme tuo olisi jos
+nukuttaisikin, kun puolille öin ylhäällä kukkuu ja muitakin valvottaa.
+Piiatkin ovat niin unentorroksissa vielä, että pihtipieliä vasten
+kävelevät.
+
+Isäntä oli nyt vaipunut melkein uneen eikä kuullut emännän napinaa. Tai
+ei ollut kuulevinaan. Kun ei mitään vastausta saanut, jatkoi emäntä
+mietelmiään:
+
+-- Myllyynkin pitäisi lähteä, kun eivät rengit jouda. Kaikki on jauhot
+ihan lopussa, eikä muuta kuin maata pötköttää... Niitä vain vuottelee
+koiria ja muita urkkijoita... näistäpä se nyt sitten apu lähti -- ja
+autuus...
+
+Isäntä jo hiljalleen kuorsaili.
+
+Emäntä meni pöydän ääreen ja koetti kiristää kahvipannusta, mutta ei
+saanut muuta kuin poroja. Huokasi:
+
+-- Ho-hoi, kahvinkin on särpinyt kaikki -- joutessaan!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mutta sillä aikaa vetelivät poliisit makeimpia aamu-uniaan Kuorelammin
+varsin vaatimattoman kestikievarin vierashuoneessa. Poliisit ja
+poliisikoira.
+
+Olivat tulleet iltayöstä, mutta kuultuaan, että Kytölän kylään oli
+vielä lähemmäs peninkulman matka, oli vanhempi poliisi Sakari Makkonen
+sanonut että:
+
+-- Mitäs me siellä keskellä yötä tehdään?
+
+Johon nuorempi, Kalle Ratilainen myönsi:
+
+-- Ka mitäs me... Jäädään vain tähän yöksi.
+
+Porstuassa tapahtui kestikievarin koiran ja poliisikoira Bellan välillä
+esittely ja tutustuminen tavanmukaisine menoineen. Ne päättyivät äkkiä
+syntyneeseen rähinään ja tappeluun, jonka Bella aikaansai puraisemalla
+talon koiraa aivan aiheettomasti sääreen. Toinen ei tahtonut jättää
+tätä tuntemattomalta kulkurilta kärsimäänsä loukkausta kostamatta, ja
+siitä syntyi sellainen elämä, että tarvittiin molempien poliisien,
+isännän ja kyytimiehen yhteiset ponnistukset, ennenkuin rauha saatiin
+jälleen palautetuksi. Sisukas ja tappelutaidossa erityisen opetuksen
+saanut Bella oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt pahanpäiväisesti
+pelmuuttaa talon koiraa, vaikka viimemainittu oli suurempi ja rotevampi.
+
+-- Mitä hiton hurttia te oikeastaan kuljetatte mukananne! kiivaili
+isäntä, kun Bella vihdoin oli saatu teljetyksi kamariin ja talon koira
+oli vetääntynyt porstuan pimeimpään nurkkaan nuolemaan vammojaan ja
+hautomaan mielessään synkkiä tuumia.
+
+-- Hurttia... mitä hurttia? sanoi Makkonen arvokkaasti ja päästeli
+vyötään turkin ympäriltä auki. Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki,
+vaan poliisikoira. Se Pella, jos isäntä on nimen kuullut?
+
+-- On sitä siinä sitten järjestyksen valvoja, kun aloittaa kohta
+talossa tappelun, kuin mikäkin hulikaani!
+
+Poliisit eivät viitsineet vastata tähän Bellan kunnialle käypään
+letkaukseen, vaan alkoivat hankkiutua levolle.
+
+-- Olisiko sitoa tuo Pella sängyn jalkaan? oli Ratilainen ennen
+maatapanoa aprikoinut, mutta Makkonen oli sanonut, että antaa olla
+irrallaan; minnekkäs se nyt täältä menisi.
+
+Bella, joka näköään lepäsi viattomuuden unta hyvin päätetyn päivätyön
+jälkeen uunin edessä, sai jäädä vapauteensa.
+
+Se ei kuitenkaan käyttäytynyt sille osoitettua luottamusta vastaavalla
+tavalla, sillä muutaman tunnin kuluttua se herättyään ja haukoteltuaan
+väsyi kuuntelemaan hoitajiensa yksitoikkoisia kuorsauksia ja alkoi
+tassutella ympäri huonetta, nuuskien esineitä, kapusi sitten pöydälle
+ja kaasi sillä olevan vesilasin, latki veden suuhunsa ja kurkisti
+ikkunasta ulkonaiseen pimeyteen. Ratilainen oli havahtunut lasin
+kaatumisen aiheuttamaan kolinaan, mutta nukkunut kohta jälleen
+viitsimättä ryhtyä Bellan suhteen mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin.
+
+Vihdoin Bella sai työnnetyksi porstuaan vievän oven auki ja pistäytyi
+ulos.
+
+Mitä siellä sitten lieneekään aluksi tapahtunut, siitä ei ole varmaa
+tietoa, mutta lopuksi heräsi koko talo helvetilliseen meluun.
+
+Mahdollista ja luultavaakin on, että talon koira, nähdessään vihatun
+vieraan koiran taas ilmestyvän porstuaan, ei voinut hillitä itseään,
+vaan päätti koettaa uudelleen sotaonneaan. Ja kun Bella tietysti
+riemulla otti haasteen vastaan, niin syntyi mellakka, jollaista ei
+sitä ennen eikä sen jälkeen Kuorelammin kestikievarissa ole nähty eikä
+kuultu.
+
+Lopuksi olivat sitä todistamassa sekä koko talon väki että vieraat.
+Isäntä totesi, että tappelijat olivat särkeneet tallilyhdyn ja tehneet
+yhtä ja toista muutakin vahinkoa, eikä hän suinkaan säästellyt
+äänivarojaan enempää kuin voimasanavarastoaankaan ilmaistessaan
+mielipiteensä vieraistaan yleensä ja heidän koirastaan erityisesti.
+Poliisit kuuntelivat isännän esityksiä puoliunessa olevien miesten
+välinpitämättömyydellä, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää
+huonosti peitettyjä uhkauksia Bellan henkeä vastaan, käskivät he hänen
+pitää suunsa kiinni ja sanoivat, että kyllä he vastaavat, jos koira on
+jotain vahinkoa tehnyt.
+
+-- Mutta jos se vielä tänä yönä tappelun tekee, niin tapan minä sen
+paholaisen, vaikka hän sitten olisi kymmenen kertaa poliisikoira ja
+mitaleita rinta täynnä, julisti isäntä kiukkuisesti.
+
+-- Tapappas! uhitteli Ratilainen, ja Makkonen ennusti:
+
+-- Silloin sitä et olisikaan enää omalla asiallasi!
+
+Molemmat puolueet vetäytyivät kylmäkiskoisen mielialan vallitessa
+jatkamaan keskeytynyttä lepoaan. Bella sai pari hyvin ansaittua
+läimäystä ja sidottiin enempien selkkausten välttämiseksi
+sängynjalkaan. Loppuyö kuluikin sitten rauhallisesti.
+
+
+
+
+IV
+
+
+Muurari Kinnari oli liikkeellä jo aamulla ani varhain.
+
+Koululla vielä kaikki nukkuivat. Sentähden meni hän saunaan, jonka
+kiukaan korjaamisesta eilen illalla oli ollut puhe, ja toimeenpani
+alustavan tutkimuksen.
+
+-- Huononlaiseksipahan on mennyt, murahti Kinnari tutkittuaan kiuasta.
+Eikä noista kivistä enää ole paljon mihinkään. Mutta mistäpä ne nyt
+uudetkaan otti... Pitää koetella entrailla ja lajitella näitä nyt vain
+ja vasta keväällä tehdä koko kiuas uudestaan...
+
+Kinnari otti päreeseen tulta, laskeutui polvilleen kiukaan eteen ja
+alkoi tähystellä sen sisäpuolta.
+
+Samassa kuului helähdys, lasinpalasia lensi ympäri saunan, ja lyhyt
+koivuinen halko mätkähti Kinnarin selkään.
+
+Päre putosi uunin tuhkaan muurarin kädestä ja sammui. Kinnari nousi
+ylös sadatellen ja yrittäen hieroa selkäänsä sekä lähti ulos etsimään
+ilkityön tekijää. Pimeässä löi hän otsansa matalan oven kamanaan,
+mikä ei suinkaan ollut omiaan saattamaan häntä paremmalle tuulelle,
+kompastui saunan eteisessä vesisoikkoon ja oli vihdoinkin ulospäästyään
+kypsynyt murhaan.
+
+Pihalla ei näkynyt ketään.
+
+Saunan kupeella olevasta seiväsläjästä tempaisi raivostunut muurari
+vankan aidanseipään ja kiiruhti sitten juoksujalkaa saunan taakse.
+
+Sielläkään ei ollut ketään. Kinnari huimasi seipäällä seinustalla
+kasvavaa katajapensasta ja lähti etsiskelemään tuntematonta
+vihollistaan muualta pihasta.
+
+Kaikki sopet ja loukot tyystin tutkittuaan ei hän voinut muuta kuin
+todeta, ettei ainakaan mitään muuta ruumiillista olentoa kuin hän itse
+ollut pihassa eikä sen läheisyydessä. Hän purki tunteitaan iskemällä
+seipään poikki veräjänpieleen ja palasi takaisin saunaan, jossa alkoi
+hajoittaa kiuasta. Silloin tällöin pysähtyi hän kumminkin epäluuloisena
+kuuntelemaan ja pienimmänkin risauksen kuultuaan hyökkäsi halko
+kourassa ulos, tapaamatta siellä kuitenkaan ketään.
+
+Puolen tunnin kuluttua alkoi pihalta kuulua liikettä. Mannilan
+Ate ja Jolpin Mikko, jotka olivat järjestäjinä, olivat saapuneet
+virkavelvollisuuksiaan suorittamaan ja alkoivat vetää kelkalla halkoja
+luokkahuoneisiin. Muurari meni heiltä tiedustelemaan, olisivatko pojat
+sattuneet näkemään mitään epäilyttävää, mutta pojat sanoivat, etteivät
+he ole mitään nähneet. Juuri äsken olivat muutoin saapuneetkin koululle.
+
+Aamu rupesi vähitellen valkenemaan, ja koululaisia alkoi keräytyä sekä
+yksitellen että joukoittain.
+
+Kinnari meni ilmoittamaan opettajalle seikkailustaan.
+
+
+
+
+V
+
+
+Proviisori Löfman, joka on Kytölän opettajalle sukua "väärän koivun
+takaa", oli lähtenyt koirineen kaupungista Kytölän jänisrikkaille
+maille metsästysonneaan koettelemaan.
+
+Metsästäjä saapui koululle samoihin aikoihin kuin Kinnari antoi
+opettajalle raporttia saunan ikkunan rikkomisesta ja sen yhteydessä
+olevista asianhaaroista.
+
+Opettaja kuunteli kertomusta miettiväisenä ja myönsi, että tapaus oli
+hieman kummallinen.
+
+-- Mutta ehkä se sentään selviää, kun ruvetaan selvittelemään, lausui
+hän kumminkin.
+
+-- Kunpahan selviäisi, niin kyllä minäkin koettaisin, miten se
+koivuhalko lähimmäisen selkään mätkähtää... ilmaisi muurari hartaana
+toivomuksenaan.
+
+Proviisori, joka juuri oli tullut sisään, halusi tietää, mistä oli
+kysymys, ja sai muurarilta kaunopuheisen esityksen asiasta.
+
+Opettajalla oli omat epäilyksensä, jotka pitkäaikaisen kokemuksen
+ja suuren paikallistuntemuksen johdosta itsepäisesti suuntautuivat
+koulupoikiin.
+
+Mietiskeltyään hiukan aikaa asiaa meni hän luokkahuoneeseen, missä
+Kytölän kylän miespuolinen toivo paraikaa kiihkeästi pohti vieraan ja
+hänen koiriensa ilmestymistä koululle.
+
+Yleinen mielipide oli alunpitäen selvillä siitä, että Löfman oli
+salapoliisi ja hänen koiransa poliisikoiria. Mutta miksi hän ei ollut
+mennyt suoraan Jykkälään, vaan poikennut koululle, se antoi paljon
+päänvaivaa. Aamurukousten jälkeen aloitti opettaja ankaran kuulustelun.
+
+Huomautettuaan siitä tunnetusta tosiasiasta, että eräät pojat --
+hän mainitsi muutamia nimiltään -- saapuvat usein tarpeettoman
+varhain koululle saadakseen telmiä ja tapella toistensa kanssa,
+kysyi hän, kutka tänä aamuna olivat tehneet itsensä syypäiksi tuohon
+epäjärjestykseen.
+
+Kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi.
+
+Järjestäjät, Jolpin Mikko ja Mannilan Ate, todistivat virkansa
+puolesta, ettei pihassa enempää kuin sen lähitienoillakaan ollut heidän
+saapuessaan ollut ketään.
+
+-- No milloin te sitten tulitte?
+
+Pojat ilmoittivat tulleensa tavalliseen aikaan kello seitsemän
+tienoissa.
+
+Opettaja tuumi hetkisen. Kinnarin ilmoituksen mukaan oli ikkunan
+särkeminen tapahtunut ainakin puolta tuntia aikaisemmin.
+
+Järjestäjien puheissa ja käytöksessä oli kuitenkin jotain epäilystä
+herättävää. Mutta toiselta puolen piti heidän ilmoituksensa yhtä
+Kinnarin todistuksen kanssa, Kinnari kun oli tavannut pojat seitsemän
+tienoissa.
+
+Opettajan kasvot kirkastuivat äkkiä, ja hänen päähänsä juolahti
+onnellinen ajatus.
+
+Hän ilmoitti, että saunan ikkuna oli puoli seitsemän tienoissa
+aamulla rikottu ja muurari Kinnaria samalla heitetty halolla selkään.
+Opettaja sanoi, ettei hän tietänyt, mistä tuo rikos johtui, mutta
+lausui aavistuksenaan, etteivät hänen omat rakkaat oppilaansa olleet
+siihen niin viattomat, kuin miltä he tällä hetkellä näyttivät. Muissa
+olosuhteissa olisi hänen ollut ryhdyttävä mutkalliseen ja aikaa vievään
+tutkimukseen, mutta tällä kertaa oli sattunut niin onnellisesti, että
+syyllinen, jos se oli koulun oppilaitten joukossa, kohta voitiin saada
+ilmi.
+
+Luotuaan ankaran silmäyksen oppilaisiinsa käski hän heidän istua hiljaa
+paikoillaan ja poistui pahaenteisesti hymyillen omiin huoneisiinsa.
+
+-- Tiedätkö sinä, mikä sinä oikeastaan olet? kysyi hän proviisorilta,
+joka Kinnarilta urkki tietoja paikkakunnan parhaista jänismaista.
+
+Löfman ajatteli ensin vastata: proviisori Kalle Löfman Savonlinnasta,
+mutta kun sen seikan muutenkin piti olla opettajan tiedossa, joten
+ei voinut otaksua hänen odottavan niin yksinkertaista vastausta
+kysymykseen, piti hän parempana vaieta ja odottaa vastausta kysyjältä
+itseltään.
+
+-- Sinä olet salapoliisi, sanoi opettaja juhlallisesti, ja nuo koirat
+ovat poliisikoiria.
+
+-- Älä peijakas! ihmetteli Löfman. Sitä minä en ole tullut ennen
+havainneeksikaan.
+
+-- Niin, koulupoikain piireissä on sellainen käsitys lujasti vallalla.
+Ja kun niin on, niin sopii sitä tässä nyt käyttää tämän Kinnarin
+saattamiseksi oikeuksiinsa...
+
+Asiasta syntyneen keskustelun lopputuloksena oli, että opettaja meni
+luokkahuoneeseen ja komensi kaikki pojat ulos pihalle riviin.
+
+-- Jako kahteen! karjaisi hän sitten synkästi.
+
+-- Yks, kaks, yks, kaks... jakoivat pojat.
+
+-- Kakkoset neljä askelta eteenpäin! komensi opettaja.
+
+Syntyi kaksi riviä.
+
+-- Etumainen rivi, täyskäännös vasempaan! Molemmat rivit katselivat
+toisiaan silmästä silmään.
+
+Kukaan ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
+
+-- Nyt pojat, sanoi opettaja uhkaavasti, astuvat ulos riveistä ne,
+joilla saunan ikkuna on omallatunnollaan!
+
+Kukaan ei liikahtanutkaan. Nenät kelmeinä ja pelon vallassa seisottiin,
+mutta kukaan ei näyttänyt erikoisemman syylliseltä.
+
+-- No niin; koska ei tämä asia muuten selviä, niin täytyy ryhtyä
+laillisiin toimenpiteisiin.
+
+Samassa aukeni opettajan eteisen ovi, ja Löfman astui ulos taluttaen
+vitjoista Dianaansa.
+
+Perässä tuli Kinnari.
+
+Vavahdus kulki läpi rivien, ja kuului kauhistuksen suhahdus:
+_poliisikoira!_
+
+Kunnioittamatta poikia yhdelläkään silmäyksellä talutti proviisori
+koiransa saunaan.
+
+Kului pari minuuttia, jotka pojista tuntuivat yhtä monelta tunnilta.
+
+Vihdoin tuli vieras koirineen ulos saunasta ja pysähtyi sen portaille.
+Hän oli saunassa salaa usuttanut koiraansa poikia vastaan, niin että
+Diana saunan ovelle päästyään teki vimmattuja yrityksiä päästäkseen
+poikien kimppuun, jotka sekavin tuntein katselivat sen kitaa.
+
+-- Missä se halko on? huusi Löfman tiukasti hilliten muka parhaansa
+mukaan koiraa.
+
+Kinnari lähestyi kädessään lyhyt koivuhalko, jonka kunnioittavasti
+ojensi Löfmanille.
+
+-- Nuuski! sanoi tämä lyhyesti ja käskevästi pitäen halkoa Dianan
+kuonon edessä.
+
+Diana nuuhkaisi hieman halkoa, mutta riuhtaisi sitten äkillisellä
+ja odottamattomalla tempauksella itsensä irti ja syöksähti ilosta
+kiljahtaen poikarivejä kohti.
+
+Noin viidestäkolmatta kurkusta kuului kauhun huuto; sotilaallisen kurin
+kahleet katkesivat, ja rivit hajosivat silmittömän pelon vallassa
+kaikkiin ilmansuuntiin.
+
+Ainoastaan pieni Kalle Kettunen ei paennut. Hän oli tottunut
+noudattamaan annettuja määräyksiä ja seisoi paikallaan kalmankalpeana
+ja paikatut ruskeat housunlahkeet lepattaen säärien ympärillä, säärien,
+jotka olivat laihat kuin piipunvarret. Mutta hän seisoi kuitenkin
+paikallaan, vaikka housut tutisivatkin.
+
+-- Diana! huusi proviisori ankarasti.
+
+Diana ei ollut kuulevinaan huutoa, vaan jatkoi hauskaa metsästystään.
+Kettusen Kallesta se ei tietysti piitannut mitään.
+
+-- Diana! karjaisi Löfman uudelleen.
+
+Koira huomasi, ettei enää maksanut vaivaa teeskennellä
+huonokuuloisuutta, jos mieli säästyä ikäviltä jälkiselvityksiltä.
+Vastahakoisesti, häntä koipien välissä palasi se saunan luo takaisin.
+
+Opettaja sai pojat vihdoin jälleen riveihin ja piti heille lyhyen,
+mutta valaisevan luennon urhoollisuudesta, esittäen Kettusen Kallen
+tämän hyvän ominaisuuden ruumiillisena esikuvana. Pojat taas loivat
+Kalleen silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää urhoollisuuden
+perikuvan lähimmälle tulevaisuudelle.
+
+Proviisori talutti nyt koiraansa saunan ympärillä. Pojat seurasivat
+jännittyneinä tätä tärkeää toimitusta.
+
+-- On parasta antaa sen nuuhkia Kinnariakin, huusi opettaja.
+
+Kinnari lähestyi heti koiraa, alttiina palvelukseen.
+
+Diana nuuhkaisi hänen lapikkaanvarsiaan, mutta haju ei kai
+miellyttänyt, koska se kääntyi heti pois ja näytti kyllästyneen koko
+kujeiluun.
+
+Proviisori vilkaisi opettajaan odottaen lisäohjeita.
+
+Opettajaa alkoi harmittaa. Hän oli odottanut, että koiran pelkkä
+läsnäolo olisi saanut syyllisen tai syylliset tunnustamaan. Kun niin
+ei ollut käynyt, niin oli mahdollista, ettei kukaan koululaisista
+ollutkaan rikkonut ikkunaa.
+
+
+
+
+VI
+
+
+-- Opettaja! sanoi ensimmäisen osaston pienin poika Nikoteemus.
+
+-- Ei saa puhua rivissä! huomautti opettaja.
+
+-- Opettaja! Kaikki pojat eivät ole rivissä!
+
+Opettaja pyörähti ympäri.
+
+-- Mitäh!? Kuka ei ole rivissä?
+
+-- Mannilan Ate ja Jolpin Mikko, jatkoi pieni kielittelijä ilmiantoaan.
+
+Opettaja loi silmäyksen riveihin ja huomasi Nikoteemuksen olevan
+oikeassa.
+
+-- Minnekäs ne sitten juoksivat? ihmetteli opettaja.
+
+-- Eivät ne minnekään juosseet... ne eivät ole olleetkaan rivissä,
+ilmoitti eräs toinen poika, ja useat äänet vahvistivat tämän
+huomattavan tiedonannon.
+
+Opettajan otsa meni ryppyihin. Hän tarkasti rivejään mietteissään kuin
+Döbeln Juuttaalla. Sitten alkoi hänen katseensa kirkastua.
+
+-- Kuka tietää, missä ne ovat?
+
+Pojat ilmaisivat vakaumuksenaan, että Ate ja Mikko olivat sisällä
+luokkahuoneessa.
+
+-- Nikoteemus, mene käskemään ne ulos!
+
+Nikoteemus juosta vilisti sisään, mutta palasi kohta ilmoittamaan, että
+"eivät ne tule".
+
+-- Vai eivät tule! ihmetteli opettaja. Kylläpäs minä panen ne tulemaan.
+
+Opettaja ei aluksi nähnyt luokkahuoneessa ketään, mutta äkkäsi sitten
+kaksi paria jalkoja nurkassa telineellä olevan kartan takana.
+
+-- Mars esiin vain sieltä kartan takaa! komensi opettaja karskisti.
+
+Ate ja Mikko ilmestyivät valjuina näköisälle.
+
+-- Mitä te täällä piileskelette!? tiuskaisi opettaja. Miksi ette tule
+ulos?
+
+Pojat tuijottivat jäykästi eteensä sanaakaan sanomatta.
+
+-- Ulos riviin heti! Sitäpaitsi saatte tunnin jälki-istuntoa kumpikin.
+
+Pojat seisoivat suolapatsaina.
+
+-- Ettekö te kuule!?
+
+-- Ei me tulla ulos... sanoi Ate vihdoin heikosti.
+
+-- Vai "ei me tulla ulos". Vai ei me tulla! kiivaili opettaja. Mutta
+jos me sittenkin tultaisiin!
+
+-- Ei tulla, vaikka tapettaisiin! vakuutti Mikkokin itku kurkussa ja
+koko ruumis vavisten.
+
+Opettaja oli nyt varma asiasta, mutta halusi kuitenkin jatkaa leikkiä.
+
+-- Taidattekin pelätä sitä koiraa? Mitäs te sitä pelkäätte? Ei se teitä
+syö, jos teillä on puhdas omatunto.
+
+Pojat seisoivat jäykkinä. Kaikesta näkyi, etteivät he juuri luottaneet
+omantuntonsa puhtauteen.
+
+-- Mutta samapa se. Pääseehän se koira tännekin.
+
+Ja opettaja astui ikkunan ääreen yrittäen avata sen.
+
+-- Opettaja! parahti Mikko.
+
+-- Mitä sitten?
+
+-- Mi-minä...
+
+Tuskallinen äänettömyys.
+
+-- Mitä sinä?
+
+-- Minä viskasin...
+
+-- Ketä?
+
+-- Atea...
+
+-- Millä?
+
+-- Sillä halolla...
+
+-- Millä halolla?
+
+-- Sillä, joka sattui Kinnariin...
+
+-- Miten se Kinnariin sattui, kun sinä Atea viskasit?
+
+-- Kun se luiskahti kädestä...
+
+-- Ja lensi saunan ikkunaan. Niinkö?
+
+-- Niin...
+
+-- No milloin te sitten tulitte?
+
+Pojat näkivät, että paras oli kertoa asia, niinkuin se oli tapahtunut.
+
+He olivat tulleet puoli seitsemältä ja ruvenneet vetämään kelkalla
+halkoja saunan takana olevasta pinosta. Kun kuorma oli saatu täyteen,
+oli Mikko ryhtynyt vetämään ja Ate jäänyt lykkäämään takaa. Mikko oli
+kuitenkin huomannut, että Ate, sen sijaan että olisi auttanut kuorman
+kuljetuksessa, olikin seisonut kelkan jalaksilla kyydissä. Moinen
+epärehellisyys nostatti Mikossa suuttumuksen puuskan, jonka vallassa
+hän heitti Atea kohti halon. Millä seurauksella, sen jo edellisestä
+tunnemme. Pojat olivat pelästyneinä kääntäneet halkokelkan nurkan
+taakse ja pötkineet pakoon, palaten vasta puolen tunnin kuluttua muina
+miehinä takaisin.
+
+Tunnustusta seurasi tuomion langettaminen. Saunan ikkunaan nähden se
+kuului: kaksi tuntia mieheen istumista ja rikotun ruudun korvaaminen,
+sekä totuuden salaamisesta käytöksen alennus todistuksessa.
+
+-- Mitä Kinnarin asiaan tulee, niin saatte valita, otatteko selkäänne
+kotonanne vaiko Kinnarilta.
+
+Lyhyen neuvottelun jälkeen katsoivat rikolliset kahdesta pahasta
+Kinnarin pienemmäksi.
+
+Kinnarille ilmoitettiin jutun päätöksestä. Pojat eivät olleetkaan
+laskeneet väärin jättäytyessään hänen armoilleen, sillä hän oli jo
+ehtinyt leppyä. Haukkui vain vähän, mutta kun pojat pyysivät kauniisti
+anteeksi, niin antoi hän asian omalta osaltaan raueta.
+
+Se oli ensimmäinen poliisikoiraurotyö Kytölässä.
+
+Kun pojille vihdoin selvisi, miten heitä oli vedetty nenästä, ei heidän
+närkästyksellään ollut rajoja. Aten ja Mikon käytös sai sitäpaitsi
+pitkät ajat halventavaa arvostelua osakseen toveripiireissä.
+
+-- Hyvinhän se näkyy tuo tavallinen jäniskoirakin poliisitutkintoja
+suorittavan, totesi Kinnari, kun juttu oli lopullisesti saatu
+selvitetyksi. Jos vain osaisi se oikea poliisikoira niin hyvästi
+virkansa hoitaa, niin kyllä Jykkälän isäntä pian saisi omansa takaisin.
+
+
+
+
+VII
+
+
+-- Yhäkö niillä herroilla unta riittää? tiedusteli Kuorelammin
+kestikievarin isäntä kahdeksan tienoissa aamulla saatuaan tutkituksi
+sanomalehtensä ilmoituksia myöten.
+
+-- Eiköhän nuo jo liene nousemaan päin, koska ovat kahviakin tilanneet,
+arveli emäntä.
+
+-- Kolmellako ne tilasivat kupilla?
+
+-- Eikä, -- mitäs ne kolmella?...
+
+-- Ka onhan niillä se koiran kehveli... eikö tuo liene yhtä iso
+virkamies kuin ne itsekin...
+
+Samassa tuli palvelustyttö porstuan läpi kamarista ja sanoi, että
+olivat käskeneet koiralle antaa ruokaa.
+
+-- Siinä se nyt oli, sanoi isäntä. Koira niillä on aina ensimmäisenä.
+Tokko ne itse syönevätkään?
+
+-- Eivät kuulu syövän ennenkuin Kytölässä. Käskivät panna hevosen
+valjaisiin, että pääsevät kohta lähtemään, selitti palvelustyttö.
+
+-- Vai jo niille nyt tuli kiire! ihmetteli isäntä pahantahtoisesti.
+Kun on saanut tässä koko aamupuhteen vuottaa ja vahdata mokomiakin
+herroja... nukkua pötköttävät kuin mitkäkin kenraalit puolillepäivin --
+ei tässä enää kerkeä omille töilleen...
+
+Isäntä sylkäisi vihaisesti, otti rukkaset naulasta ja nurkasta
+tallilyhdyn, jonka lasit koirat tapellessaan porstuassa olivat
+rikkoneet, ja läksi valjastamaan hevosta.
+
+Matkalle lähdettäessä tuli huonolla tuulella olevan isännän kanssa taas
+sananvaihtoa, kun toinen poliiseista käski koiran hypätä rattaille.
+
+-- No jopa nyt on hitto! sanoi isäntä. En minä vielä ennen ole koiria
+kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta?
+
+Mutta poliisit sanoivat, ettei sitä perässä juoksuteta. He ovat
+vastuussa koirasta, ja heidän on kuljetettava sitä rattailla. Vai
+luuleeko se isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu
+juoksulas?
+
+Lopuksi kolme miestä ja koira jotenkuten sijoittautuivat ahtaille
+rattaille, ja sitten alettiin mennä kolistella routaista, kuoppaista
+maantietä pitkin Kytölään päin.
+
+Mukavaa siinä ei ollut kenelläkään, mistä aiheutui pitkin matkaa
+vähän kahdenpuolista nälvimistä, minkä poliisit kohdistivat rattaiden
+ahtauteen, isäntä itsepäisellä ilkeämielisyydellä Bellaan, jota vastaan
+hän oli ruvennut tuntemaan syvää, voittamatonta vastenmielisyyttä.
+
+Puolimatkassa, muutaman mäen alla tuli vastaan torppari Juuso Paakkula,
+Kuorelammin isännän sukulainen.
+
+-- Kytölästäkö sinä tulet? kysyi kestikievarin isäntä pysähdyttäen
+hevosen.
+
+-- On siinä miestä jos koiraakin! ihmetteli Juuso kaivellen tulitikkuja
+taskustaan. Kaupungistako päin ne nämä vieraat ovat tulossa?
+
+-- Eikö nuo liene kaupungista, arveli isäntä. Tuo koira kumminkin...
+sen jo näkee päältäkin, ettei se ole näitä tavallisia maantolloja.
+
+-- Ja rinnustin auki vain ajetaan, jatkoi Juuso mietelmiään. Setolkan
+varassa se vain kulkee noinkin suuri kuorma -- jo siinä pitää setolkan
+istua niinkuin tavallista tiukemmassa...
+
+-- Älä pakana! hämmästyi isäntä. Niinpähän on rinnustin auennut --
+vaikka kyllä se on tapahtunut juuri nyt. Vetäise sinä se kiinni, kun
+kerran siellä ääressä olet!
+
+Juuso koputti piippunsa kengänpohjaan ja sanoi:
+
+-- Ka raahtiihan tuon vetäistä.
+
+Vedettyään rinnustimen kiinni sanoi Juuso vastaukseksi kestikievarin
+isännän äskeiseen kysymykseen:
+
+-- Kytölästä päinhän minä kävelen -- se taitaa tuo olla se
+poliisikoira, jota ne sinne Jykkälään odottavat?
+
+-- Eikö tuo se liene, murahti isäntä. Sen sillä on ainakin tavat ja
+ilveet.
+
+Juuso katseli koiraa uteliaasti ja totesi:
+
+-- Ei se ole aivan tavallisen maatiaisen näköinen -- mutta muuten koira
+kuin koira.
+
+-- Niin, koira se on poliisikoirakin, sanoi siihen poliisi Ratilainen.
+Ei se muuten koira olisikaan.
+
+-- Ka eihän se, myönsi Juuso. Sitä ne nyt ovat Jykkälässä vuottaneet
+niin, että tokko lie koko yönä talossa nukuttu. Minä kävin siellä tänä
+aamuna kengän paikkuuta hakemassa, niin siellä oli jo noita ihmisiä
+kuin kinkereillä, eikö lie ollut pian koko Kytölän kyläkunta koolla.
+
+-- No apu siitä sitten läksi koirasta, kiivastui poliisi Makkonen. On
+ne nyt tarsineet lapikkaineen pihan jos pientareetkin...
+
+-- Enemmänpähän on jälkiä mitä haistella, sanoi kyytimies ilmeisellä
+vahingonilolla. Sittenpähän saapi oikein näyttää taitonsa, kun siitä
+sotkusta sen varsinaisen rosvon jäljet löytää.
+
+Mutta poliisit kiroilivat ja käskivät jatkaa matkaa. Juuso pani
+piippuun, loi vielä arvostelevan silmäyksen Bellaan ja sanoi:
+
+-- Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
+
+Sanoi ja lähti jatkamaan matkaa mökilleen päin.
+
+
+
+
+VIII
+
+
+Mitä väenkokoukseen varkauspaikalla Jykkälässä tulee, niin oli Juuso
+siinä suhteessa puhunut pääasiassa totta.
+
+Kytölässä harvoin tapahtui mitään erikoista, ja jos jossain jotain
+tapahtui tai odotettiin tapahtuvan, niin keräännyttiin sinne miehissä.
+Sen ei tarvinnut olla pelkkää uteliaisuutta. Se oli myös tavallaan
+kohteliaisuuden osoitus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja
+hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla.
+
+Niinpä nyt, kun harvinainen ja mieltäkiinnittävä rikostapauksen
+selvittely oli kysymyksessä, oli aivan luonnollista, että
+naapuritalojen väkeä aamuhämärissä alkoi kertyä Jykkälän avaraan
+perhetupaan, miehiä ja puolikasvuisia poikiakin, jotka asettuivat
+istumaan pitkin seinävieriä ja vähitellen aloittivat keskustelun, mikä
+alkoi ilmoista ja muista yleisistä asioista, kuten tapa vaati, mutta
+siirtyi vähitellen varkaisiin ja varkauksiin ynnä muihin rikoksiin
+omistusoikeutta vastaan.
+
+Kun jokainen vuorostaan oli kertonut kokemiaan ja kuulemiaan, syntyi
+pitkä, torkuttava äänettömyys. Tupakoitiin vain niin, että ilma oli
+savusta sakeana, ja kokous vaipui jonkinlaiseen horrokseen.
+
+Mutta sitten tuli sisään talon nuorin poika, viisivuotias Pekka, joka
+ilmoitti:
+
+-- Jo on ollut koululla se poliisikoira!
+
+Se sai kaikki heti virkistymään.
+
+-- No mitä se sinne koululle meni? ihmetteli Jykkälän isäntä. Eihän
+sieltä ole mitään varastettu.
+
+-- Onpas varastettu! väitti Pekka. Saunasta ovat varastaneet ja
+ikkunasta menneet.
+
+-- Mitä se tuo poika höpsii? sanoi siihen emäntä, joka puuhaili
+suurimman kahvipannunsa ääressä. Jykkälässä naapurit aina kahviteltiin,
+vaikka niitä olisi enemmänkin kerralla karttunut, kuten nyt oli laita.
+
+-- Saunassa oli muurari Kinnari ollut ja ikkunan oli särkenyt, ja
+poliisikoira oli ottanut kiinni... selitti pikku Pekka.
+
+-- Se on vale! vakuutti nuorekas ääni oven nurkasta. Ääni oli Kinnarin
+pojan, joka oli saapunut katsomaan poliisikoiraa eikä voinut vaieten
+kuunnella isäänsä vastaan singahdutettua raskasta syytöstä.
+
+-- Mitä ihmettä se sieltä tyhjästä saunasta olisi varastanut? sanoi
+emäntä.
+
+-- Kiuaskivet kaiketi, murahti joku kuulijoista yksikantaan.
+
+-- Niin, ja mitä se sinne ikkunasta olisi mennyt, kun ei ovessakaan
+lukkoa ole, lisäsi isäntä.
+
+-- Renki-Pekka kertoi, sanoi poika-Pekka lyhyesti, vierittäen
+edesvastuun mahdollisesta väärästä uutisesta tukevammille hartioille.
+
+Renki-Pekka, joka oli ollut heinässä, ilmestyi hänkin tuokion kuluttua
+tupaan ja antoi nyt oikeamman kertomuksen asiasta. Että nimittäin
+saunan ikkuna oli rikottu, kun Kinnari siellä sisällä kiuasta
+tarkasteli, ja Kinnaria heitetty halolla selkään. Poliisikoiran avulla
+oli syylliset saatu kuitenkin kohta kiinni. Koulun ohi kulkiessaan oli
+Pekka ehtinyt kuulla tapahtumasta, joka oli vielä aivan tuores.
+
+-- No kyllä ne nyt sitten ovat kohta täällä, sanoi isäntä. Vaikka on
+noita tässä saanut odottaakin...
+
+-- Eikö liene paha siinä missä mainitaan, arveli joku naapureista,
+katsoen ulos ikkunasta. Kyllä tuossa kuitenkin yhtä koiraa tuodaan
+oikein miesjoukolla.
+
+Poliisit ajoivat juuri pihaan.
+
+Poliisien saapuessa pihaan töytäsivät kaikki alle kymmenvuotiaat
+ikkunoihin painaen nenänsä littiin ruutuihin, mutta sitä vanhemmat
+istuivat liikkumattomina paikoillaan mahdollisimman välinpitämättömän
+näköisinä. Siinä suhteessa oli Kytölän miespuolisessa väestössä
+vallalla intiaanien katsantokanta, että liiallisen uteliaisuuden
+osoittaminen asioissa, etenkin sellaisissa, jotka pian kyllä
+hätiköimättäkin jokaiselle selvenisivät, on miehen arvoa alentavaa. Ja
+miesten luokkaan lukivat myöskin puolikasvuiset pojat itsensä, kuten
+muutoin asianlaita lienee muissakin paikoin kuin Kytölässä.
+
+Isäntä kuitenkin katsoi asiakseen mennä pihalle vieraita vastaan.
+
+Kuorelammin isäntä pysähdytti hevosensa veräjän pieleen.
+
+Poliisit ja koira hyppäsivät maahan.
+
+Jykkälän isäntä katseli koiraa hetkisen ja tunsi jonkinlaista
+pettymystä. Hän oli kuvitellut poliisikoiraa -- no, eihän hän ollut
+osannut siitä mitään selvää kuvaa mielessään luoda, mutta joksikin
+aivan erikoiseksi, jo ulkomuodoltaan kunnioitusta rehellisissä
+ihmisissä ja kammoa roistoissa herättäväksi hän oli sitä luullut. Ja
+nyt olikin hänen edessään jokseenkin tavallinen koira.
+
+Mutta se oli kuitenkin poliisikoira, jonka ihmeellisistä urotöistä hän
+oli sanomalehdistä lukenut, ja hän sanoi samat sanat kuin Paakkulan
+Juusokin oli sanonut:
+
+-- Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
+
+-- Sehän se! vastasi Ratilainen.
+
+Isäntä tervehti vieraita kädestä ja käski sisään.
+
+Kyytimies kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Kyllä tässä on jo
+muutenkin saanut päivänsä hukata "tyhjään emättömään".
+
+Isäntä sanoi, että kai nyt sentään kahvia saisi olla kylmästä tultua,
+ja taisteltuaan lyhyen, mutta ankaran taistelun sydämessään suostui
+kuorelampilainen tarjoukseen ja meni poliisien ja isännän perässä
+kamariin.
+
+-- Johan se tuo teidän koiranne kuuluu ennättäneen yhden urotyön tällä
+matkalla tehdä, rupesi isäntä ylistämään Bellaa, tarkoittaen koululla
+sattunutta kohtausta.
+
+-- No johan se! vahvisti kuorelampilainen ylistystä muistellen äskeistä
+rytäkkää heidän porstuassaan.
+
+Poliisit kun eivät tajunneet, mitä isäntä oikein tarkoitti, eivät
+puolestaan vastanneet juuri mitään.
+
+-- Sillä tavalla kun aloittaa pienessä asiassa, niin kyllä siitä pian
+saa suuremmassakin kuulla, jatkoi isäntä kehumistaan.
+
+-- Se on vissi se! vahvisti taas leppymätön kuorelampilainen. Kyllä
+sitä tässä kohta tämän kylän koirien turkit pölisevät, niin että ilma
+on karvoja sakeana.
+
+-- He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei
+ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain
+ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli
+juuri paikalle tullut.
+
+Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on sanonut,
+että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa itsessään
+suurempi syy oli.
+
+Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää.
+
+-- No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki...
+
+-- Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan
+meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan.
+
+Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta,
+toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä,
+kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään.
+
+-- Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä.
+
+-- Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli
+kuorelampilainen.
+
+Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan
+tulleen sekaantua keskusteluun.
+
+-- Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti
+Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu.
+
+Isäntä piteli kuitenkin puoliaan. Renki-Pekka oli asian kertonut, eikä
+hänen tapansa ollut satuja keksiä.
+
+Renki-Pekka kutsuttiin tuvasta, ja kertoi hän mitä asiasta tiesi. Oli
+itse nähnyt poliisikoiran koulun pihalla ja herrasmiehen, joka kuului
+olleen salapoliisi.
+
+-- Mikä liekin sitten petturi koko mies, arveli Ratilainen.
+
+Poliisi Makkonen esitti toisen otaksuman:
+
+-- Mutta jos se olisi joku viipurilainen tahi helsinkiläinen etsivä,
+jolla on ollut asiaa tänne päin.
+
+Se tuntui mahdolliselta. Makkonen sanoi kuitenkin:
+
+-- Kyllä tässä on sentään paras käydä koululla ensin ottamassa selvä
+asiasta.
+
+Ja sille sanalle se jäi.
+
+Hetken kuluttua tulivat poliisit ulos pihalle, Ratilainen taluttaen
+Bellaa.
+
+
+
+
+IX
+
+
+-- Nyt ne menevät! ilmoittivat ikkunoissa vahdissa olleet lapset
+poliisien lähdön.
+
+Tuvassaolijat työntyivät heti oven täydeltä ulos seuratakseen
+poliisikoiran esiintymistä ja puuhia.
+
+Poliisit olivat jo veräjällä menossa, kun huomasivat jäljessään tulevan
+mies- ja poikajoukon.
+
+Makkonen huusi tämän nähtyään:
+
+-- Mikäs kansainvaellus tämä on? Ei saa tulla perässä!
+
+Joukko pysähtyi vähän hämillään, jääden katselemaan, miten poliisit
+Jykkälän isännän kanssa kääntyivät koululle menevälle tielle.
+
+Mutta Kuorelammin kestikievarin isäntä, joka oli noussut kärryilleen,
+huomautti halveksivasti:
+
+-- No on siinä miestä koko läjä -- hyvääkin ihmettä töllistelemässä!
+
+Ja käänsi hevosensa kotimatkalle.
+
+Väkijoukko tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei kukaan keksinyt sopivaa
+vastausta, ennenkuin kuorelampilainen jo oli kuulomatkan ulkopuolella.
+
+Koulun lähellä tuli proviisori Löfman vastaan koirineen, pyssy
+olkapäällä riippuen.
+
+-- Sieltäpä se näyttää tulevan se toinen poliisijoukko, sanoi Jykkälän
+isäntä Löfmanista ja hänen koiristaan.
+
+-- No jos nuokin ovat poliisikoiria, niin kyllä ei sitten tällä kylällä
+paljon muita koiria olekaan, kun nytkin tulee samalla kujalla kolme
+vastakkain, arveli Ratilainen.
+
+-- Hyvää päivää! sanoi Makkonen Löfmanin kohdalle tultuaan.
+
+Löfman pysähtyi ja vastasi tervehdykseen.
+
+-- Koulultako herra tulee? kysyi Makkonen vähän epäröiden ja luoden
+vieraaseen tutkivan silmäyksen.
+
+-- Koulultahan minä.
+
+-- Taitaakin herra olla se sama, joka siellä kuuluu poliisitutkintoa
+pitäneen? jatkoi Makkonen tiedusteluaan.
+
+-- Minähän se olin! naurahti Löfman. Tai oikeastaan opettaja, kuinka
+sen nyt vain ottaa.
+
+-- Niin, me vain kuultiin tuolla naapurissa, jatkoi Makkonen. Mistä
+kaukaa tämä poliisi on tullut?
+
+-- Ei etempää kuin Savonlinnasta.
+
+-- Jokos sitä sielläkin on poliisikoiria? kysyi Makkonen epäilevästi.
+
+-- No siellähän nyt vasta onkin vaikka mitä...
+
+Nyt katsoi Makkonen parhaaksi pamahduttaa valttinsa pöytään:
+
+-- Saisikohan nähdä herran poliisikortin?
+
+Löfman ihmetteli:
+
+-- Mitä kuulustelijoita te oikeastaan olette?
+
+-- So, so, sanoi Makkonen kylmästi. Taidatte ollakin joku petturi.
+Näyttäkää vain paperinne rimpuilematta!
+
+-- Onpas tämä nyt juutas! ällisteli proviisori. Mitäs väkeä te itse
+olette?
+
+-- No me ollaan kyllä poliiseja kaupungista... ja tämä tässä on
+poliisikoira, esitteli Makkonen Bellan.
+
+-- Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten
+järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle.
+
+-- Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen.
+
+-- Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä tekemistä
+teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana laputtaa, ennenkuin
+tässä tulee toinen ääni kelloon!
+
+-- Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä näyttää
+olevan vakava asia.
+
+-- En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti.
+
+-- No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui Makkonen.
+Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse tunnustanut, ettei hän
+ole poliisi.
+
+-- Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman
+edelleen kiukkuisessa äänilajissa.
+
+-- Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää
+poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut
+olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän
+muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että
+laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu.
+
+-- Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua.
+Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin
+muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt...
+
+-- No kukas sitten?
+
+-- No kukas sitten? Tietysti te itse!
+
+-- Mekö itse? Älkää nyt helkk...
+
+-- Te juuri. Tehän minua rupesitte poliisiksi tituleeraamaan. Minä en
+kieltänyt enkä myöntänyt. Luulin teidän leikkiä ymmärtävän.
+
+-- Laki ei leikkiä ymmärrä, sanoi Makkonen painavasti.
+
+-- Ei näy ymmärtävän, myönsi Löfman.
+
+-- Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin olette te myöntänyt pitäneenne
+koululla poliisitutkintoa.
+
+-- Sekin oli leikkiä.
+
+-- Vai oli sekin leikkiä. Te taidatte olla hyvin leikkisä mies? lisäsi
+hän ivallisesti.
+
+-- Juuri kotitarpeiksi, myönsi Löfman.
+
+-- Se on vaarallista leikkiä, huomautti Makkonen vakavasti.
+
+-- Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan.
+Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan
+ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun
+olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä
+nyt oikeastaan oli?
+
+-- No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi
+Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu on
+sillä lailla, kuin te kerroitte.
+
+-- Kyllä se sillä lailla on.
+
+-- Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti
+Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa säikyttelemään?
+
+-- Niitähän minä.
+
+-- No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen vilpittömästi.
+Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä lähdössä rosvojen
+jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille.
+
+Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa.
+
+
+
+
+X
+
+
+Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi
+konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi
+hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon.
+
+Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen
+antoi ystävällisen huomautuksen:
+
+-- Mitä te kaiken päivää turulla joutilaina seisotte? Menkää
+viinamäkiinne ja muille töillenne!
+
+-- Eikö tässä enää rauhalliset ihmiset saa siivolla olla? kuului
+kapinallinen kysymys miesjoukosta.
+
+-- Tarsitte siinä ja sotkette jäljet! kiljaisi Makkonen kiivastuen.
+Mikä koira niistä sitten enää selvän saa, vaikka sillä olisi elehvantin
+nokka!
+
+-- Ei suinkaan ne rosvot ole pihan halki kulkeneet, kun kerran ovat
+pellon piennarta myöten päässeet tuvan ikkunaan ja siitä ulos, vastusti
+toinen ääni joukosta.
+
+-- Suu kiinni! sanoi Makkonen jyrkästi, kun ei keksinyt muutakaan
+vastausta tähän huomautukseen.
+
+-- Jos mentäisiin katsomaan sinne, missä varkaus on tapahtunut, ehdotti
+hän sitten isännälle.
+
+Ja väkijoukolle ilmoitti hän:
+
+-- Asiattomilta on pääsy laillisen edesvastuun uhalla kielletty!
+
+-- Maltetaanhan me pysyä täällä pihallakin, vakuutti eräs joukosta.
+
+-- Eikä ne kaiketi poliisitkaan siellä sisällä ikäänsä ole, lohdutteli
+toinen. Jos nimittäin aikovat rosvot kiinni saada, lisäsi hän varmuuden
+vuoksi.
+
+Mutta isäntä meni poliisien kanssa kylmään tupaan.
+
+-- Onko täällä nyt kaikki siinä kunnossa, mihin rosvot tämän huoneen
+jättivät? kysyi Makkonen.
+
+-- No ihan siinä samassa, vakuutti isäntä. Ei ole mitään liikuteltu
+-- ja akkoja kielsin täällä käymästä muuta kuin minkä ihan
+välttämättömimmällä asialla.
+
+-- Tuosta ikkunasta ne ovat sitten tulleet, totesi Ratilainen ilmeisen
+tosiasian katsellen rikottua ikkunaa.
+
+-- Siitä kai ne ovat tulleet, vahvisti isäntä, ja siitä myöskin
+menneet, senkin korvennettavat!
+
+-- Tässä on tyhjä tikkuaski ikkunan luona, ilmoitti Makkonen, joka teki
+tarkkoja tutkimuksia. Onko tämä talon tavaroita?
+
+-- Ei, sanoi isäntä, meillä käryytetään vain niitä tavallisia
+Hallmannin tikkuja. Nämä mitä lienevät olleet mäntsäläläisiä -- tai
+muita ulkomaalaisia.
+
+-- No sitten se on jäänyt tänne rosvoilta. Ne ovat tehneet tikuilla
+tulta täällä hamuillessaan.
+
+Todistuksena tämän väitteen uskottavuudesta oli ympäri lattiaa lyhyeksi
+poltettuja tulitikunpäitä.
+
+-- Ne ovat vääntäneet tuon tiinunkin kellariluukun päältä --
+paholaiset, lausui isäntä.
+
+-- Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt
+enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi
+jälkien hyvin tuntua.
+
+Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti, ja
+Makkonen yllytti:
+
+-- Hae rosvo, Pella, hae rosvo!
+
+Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä
+senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan.
+
+Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja
+pyrki sitten ovelle päin.
+
+-- Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira
+haukahti lyhyesti.
+
+-- Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen.
+
+-- Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen.
+
+-- On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta
+poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan kautta
+iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan.
+
+-- Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen.
+
+Asia tuntui olevan selvä.
+
+Mentiin porstuaan, koira edellä, miehet perässä, koira aina vain
+kuono permannossa ja miesten suurella mielenkiinnolla seuratessa sen
+pienimpiäkin liikkeitä. Porstuasta siirryttiin kuistille ja siitä
+pihalle.
+
+-- Nyt sen näkee, ovatko nuo toljakkeet saaneet sotketuksi jäljet,
+sanoi Makkonen, pihalla seisoskelevaa joukkoa tarkoittaen.
+
+-- Jokos se sai koira jäljen päästä kiinni? kysyi eräs joukosta.
+
+Poliisit eivät vastanneet. Isäntä vain yliolkansa murahti että:
+
+-- Pianhan sen näkee...
+
+Koira kääntyi kuistilta heti vasemmalle karjapihaan päin, kulki
+nuuskien pitkin pihaton aitaviertä saunan eteen ja poikkesi siitä
+karjatielle.
+
+Isäntä pysähtyi saunan luona ja sanoi:
+
+-- Minulla ei ole aikaa tulla pitemmälle, mutta selväthän tässä ovat
+tiet. Ja kun ei tiedä, miten pitkäksi teille se matka tulee...
+
+-- Niin, eihän sitä tiedä, myönsivät poliisit, vaikka tässä saisi
+juosta siihen maailman toiseen laitaan. Minne tämä tie oikein viepi?
+
+-- Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee sieltä
+kyllä Korven kylä vastaan... ja sitten koko muu maailma...
+
+-- No osataanhan tässä sitten.
+
+Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä
+paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa Löfmanin
+"poliisikoiran" urotyöstä.
+
+-- Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran
+vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi
+rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut...
+
+Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut luultavaa,
+että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään kuuluisi.
+
+Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat
+lopuksi metsikköön.
+
+
+
+
+XI
+
+
+Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa,
+ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn
+aitaa, palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan
+lyhytvartisia navettalapikkaita.
+
+Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja.
+
+-- Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa.
+
+-- Kuuluihan sinne vähäsen.
+
+-- Joko ne rosvot on saatu kiinni?
+
+-- Eihän niitä vielä, mutta eivätkö nuo pian joutune kiinni, kun on
+sinne tuotu oikein kaupungin poliisit ja poliisikoirat.
+
+-- Ohoh, vai että oikein kaupungin poliisit ja koirat! Itsekö se isäntä
+ne on sinne toimittanut?
+
+-- Eikö tuo lie itse.
+
+-- Katsohan näet sitä Jykkälän isäntää, kun aloitti isoisesti!
+ihmetteli Kaisa. Oikein poliisikoirat! Näitkö sinä ne koirat?
+
+-- Eihän niitä oikeastaan ollut kuin yksi koira ja kaksi muuta
+poliisia. Sikolammin mäen alla ne minua vastaan tulivat. Minä korjasin
+siinä kuorelampilaisen hevosen rinnustinta, kun se oli auennut.
+
+-- Itsekö se oli kuorelampilainen kyydissä?
+
+-- Itsehän tuo taisi olla. Niitä oli kaksi poliisia, vaikk'ei niillä
+ollut vormua, ja sitten vielä se poliisikoira. Se oli kanssa kärryissä
+niinkuin iso herra.
+
+-- Vai oikein ne sitä koiraakin kärryissä kuljettivat! Minkä näköinen
+se oli?
+
+-- Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen koira.
+Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä katsella.
+
+-- Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä
+koiralla...
+
+-- Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja
+oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi... sitä oli siellä ukkoa
+kuin kuntakokouksessa.
+
+-- Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa.
+
+-- Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun
+kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt.
+
+-- No mitähän ne nyt siitä?
+
+-- Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin... ja taitaahan se
+vähän semmoista ollakin.
+
+-- Voipihan se olla... terveenäkö se oli se emäntä?
+
+       *       *       *       *       *
+
+Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä.
+
+Jykkälän karjatien reunaa kulki seurue opotalle asti, missä poikkesi
+heti oikealle ja läksi aitoviertä etenemään. Bella ryntäsi suoraan
+eteenpäin maata tuskin nuuhkaistenkaan, niin että konstaapeli
+Ratilainen, joka talutusnuorasta kiinnipitäen lönkytti puolijuoksua
+perässä, huomautti hengästyneenä:
+
+-- Ihanpahan näet hikeen asti juoksuttaa, peijakas!
+
+Johon Makkonen lisäsi:
+
+-- Hiton tuoreiltapa ne jäljet tuntuvat, kun ei sen tarvitse niitä tuon
+enempää nuuhkia.
+
+-- Eikö liene jouduttu juoksemaan jäniksen jäljille... ei tämä ole
+oikeata menoa, epäili Ratilainen.
+
+Vähän matkan päässä oli noustava aidan yli, jonka jälkeen matka jatkui
+pellon piennarta pitkin, kunnes taas oli noustava aidan yli maantien
+vieressä.
+
+-- Riettaan kuvatus, kun hyppyyttää joka aidan yli! juonitteli Makkonen
+Bellalle.
+
+Nyt oli tultu oikotietä sille samalle maantielle, jota myöten poliisit
+olivat saapuneet Kytölän kylälle, ja Bella alkoi kulkea takaisinpäin
+maantien reunaa pitkin.
+
+-- Näinköhän sinä juutas viet meidät takaisin kaupunkiin? alkoi
+Ratilainen epäillä Bellan aikeita, kun oli kuljettu pari kilometriä
+maantietä pitkin.
+
+Melkein samassa poikkesi Bella kuitenkin eräälle metsätielle. Siltäkin
+se pian pyörähti louhikkojen ja ryteikköjen välitse mutkittelevalle
+jalkapolulle.
+
+-- No tämähän tuo jo alkaa viettää vähän kuin rosvojen pesälle päin,
+arveli Makkonen.
+
+Polun päässä aukeni metsä sen verran, että jätti tilaa pienelle
+perunamaalle ja sen takana olevalle mökkirähjälle.
+
+-- Mitähän väkeä tuolta tulee? ihmetteli Kaisa nähdessään Bellan,
+Ratilaisen ja Makkosen lähenevän mökkiä.
+
+-- Siinäpähän se nyt sitten on se poliisikoira, ilmoitti Juuso
+Paakkula, joka oli juuri saanut toisen lapikkaan paikatuksi.
+
+-- Hyvä isä! siunasi Kaisa. Mitähän ne nyt tänne?
+
+-- Sittenpähän tuon kuulee, kun sisälle tulevat, murahti Juuso
+levollisesti.
+
+Pitkään ei sitä tarvinnut odottaakaan. Ovi avattiin, ja Bella edellään
+työntyivät Ratilainen ja Makkonen sisään.
+
+-- Päivää! sanoivat poliisit, mutta Bella syöksähti kiivaasti haukkuen
+Juusoa kohti.
+
+Juuso tempaisi rahin vierestä sen Jykkälän Annastiinan paikkaamatta
+olevan lapikkaan ja hosui sillä Bellaa, uhaten:
+
+-- Tulepas päälle sinä vietävä, niin kuonoosi saat!
+
+-- Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan maantiellä
+tänä aamuna? tunnusteli Makkonen.
+
+Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja
+sanoi:
+
+-- Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle...
+syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa!
+
+-- So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä lyhemmäksi.
+
+-- Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä vastaan?
+uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä.
+
+-- Ka enkö tuota liene minä ollut.
+
+-- Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo koira
+meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti... mitä tekemistä
+sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa?
+
+-- Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän tarvinnut
+ruveta sitä minulle kantamaan.
+
+-- Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin!
+julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille!
+Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois Makkonen!
+
+Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos.
+
+-- Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi
+Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä!
+
+
+
+
+XII
+
+
+Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä
+he moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui
+kuitenkin jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa.
+
+-- Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä.
+
+-- Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli
+Makkonen viimein.
+
+Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan
+ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen
+suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty.
+
+Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä
+Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien
+mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin
+mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira!
+poliisikoira!
+
+Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja
+lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie.
+
+-- No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät!
+ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin
+löytyneet!
+
+Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen peninkulman
+päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa maineessa, ja kun
+ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja ollutkaan, niin levisi
+Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira johtaa poliiseita
+Törölään.
+
+-- Hyvähän se olisi, jos kiinni joutuisivat, toivottelivat
+kytöläläiset. Sata vuotta on siinä paikassa rosvojen pesä ollut.
+
+Sillä aikaa taivalsivat poliisit Törölään päin.
+
+Puolimatkassa, sakeimmalla salolla, tuli heitä vastaan Törölän ukon
+vävy Kusti Nieminen.
+
+-- Päivää! tervehtivät poliisit. Minne tämä tie viepi?
+
+-- Eipähän tämä sen etemmäksi kuin Törölään, vastasi Kusti ja katseli
+uteliaana pitkää nahkavyötä, jonka toinen pää oli kiinni Bellan
+kaulanauhassa ja toinen pää kääritty Ratilaisen käsivarren ympäri.
+
+-- Eikö siitä enää mene mitään tietä etemmäksi? tiedusteli Makkonen.
+
+-- Taitaahan siitä jokin jalkapolku oikaista salon läpi sinne Sorjolan
+järven puolelle -- mutta muita teitä siellä ei enää ole. Minnekä ne
+nämä vieraat ovat menossa?
+
+-- Eipähän siitä ole itselläkään tietoa... minne tämä koira vienee...
+
+-- Vai niin, vai koirako se...? Mikähän koira se sitten on? kysyi Kusti.
+
+-- Ka tämähän se on se tämän läänin poliisikoira...
+
+Kusti hätkähti.
+
+-- Virkamatkallakos sitä sitten...?
+
+-- Ka virka... Olisi kysymys muutamasta varkaudesta tuolla Kytölän
+kylällä.
+
+-- No kyllä on sitten tullut koiralle erehdys... ei täälläpäin asu
+muita kuin se Törölän joukko, ja se on hyvin rehellistä väkeä, eivätkö
+liene uskovaisiakin, niin ettei niitä voi ensinkään epäillä, ilmoitti
+Kusti kiireesti.
+
+-- Emme me ketään epäilekään, selitti Makkonen. Me vain kuljetaan tämän
+koiran perässä, ja kehen se käy kiinni, niin sille me pistämme raudat
+käsiin. Vaikka alkaisi piispaa haukkua, niin me kohta niskaan...
+
+-- Vai niin on kovat järjestykset...
+
+-- Niinhän ne ovat. Jassoo, ettei tänne päin ole muuta kuin se... mikä
+se nyt olikaan?
+
+-- Törölän talo. Eihän täällä muita... Jos tuo koira on rosvon jäljillä
+ollut, niin ovat ne rosvot sitten painuneet siitä Törölän sivuitse
+Sorjolan järven puolelle. Siellähän ne kuuluvat olevan Sorjolan järven
+takana oikein rosvojen pesät.
+
+Poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa.
+
+Kusti katseli heidän jälkeensä, ja kun poliisit olivat ehtineet
+ensimmäisestä tien mutkasta kääntyä, läksi hän juoksemaan halki metsän
+oikotietä Törölään päin, niin että risut jaloissa räiskivät.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kytölän Mönkkösessä oli samana päivänä iltapuolella raamatunselitys.
+
+Leipuri Issakainen Sorjolasta oli ilmoittanut puhuvansa aineesta:
+"Kansat ovat juopuneet vääristä opeista", ja koska oli tunnettua, että
+Issakainen oli yhtä onnistunut saarnamies kuin epäonnistunut leipuri,
+niin oli odotettavissa, että tilaisuuteen saapuisi kuulijoita se
+tavallinen määrä, joka kytöläläisten hartauskokouksissa aina nähdään,
+kun joku paremmista puhujista on sanaa selittämässä ja veisuuta
+johtamassa, nimittäin parikymmentä akkaa ja pari kolme ukkoakin.
+
+Mutta kun tämä uskollinen seurakunta käveli kujosia pitkin Mönkkölään,
+niin ei sen hämmästyksellä ollut rajoja, kun heidän ohitsensa
+ajaa karahdutti pari hevoskuormaa Sulkkilan kylän väkeä, Tujulan
+viinaanmenevä isäntä Kuorelammilta ja kokonaista kolme hevoskuormaa
+Särkijärven suruttomuudestaan tunnettuja asukkaita. Sitäpaitsi näkyi
+kytöläläisiäkin olevan tulossa enemmän kuin koskaan ennen.
+
+-- Siellä taitaakin tänä iltana olla uusi saarnamies sen Issakaisen
+mukana, arveli Malisen Riitta.
+
+-- Niin, ei tiedä vaikka olisi oikea lähetyssaarnaajakin, lisäsi
+Miinalan vanhaemäntä jaksamatta kuitenkaan oikeastaan itsekään uskoa
+moista onnenpotkausta mahdolliseksi.
+
+Mutta jos Malisen Riitta ja Miinalan vanhaemäntä olisivat kuulleet sen
+keskustelun, mikä neljännestunti takaperin oli tapahtunut maantiellä
+Tujulan isännän ja Sulkkilan kylän "navan" Tahvo Koposen välillä, niin
+olisi asia esiintynyt hieman toisessa valossa.
+
+Tujulan isäntä oli tapansa mukaan ajanut kuin jehu, hevonen melkein
+vaahdossa, ja tavoittanut edellä ajaneet sulkkilalaiset sekä yrittänyt
+ajaa ohi, mutta onnistumatta tien kapeuden vuoksi. Samassa oli hän
+tuntenut Tahvo Koposen ja huutanut tälle:
+
+-- Ka, Koponenhan se on! Kirkollepäinkö sinä olet menossa?
+
+-- Enkä kun tuonne vain Kytölän Mönkköselle.
+
+-- Raamatunselitykseenkö?
+
+-- Ka... niin, sinnehän minä... kun tuo eukko tahtoi, myönsi Koponen
+hieman vastahakoisesti.
+
+-- No, sinnehän minäkin, huusi Tujulan isäntä, joka oli jonkinverran
+maistanut ja puheliaalla tuulella. Vaikka luuletko sinä Koponen, että
+minä sinne niiden Issakaisen lorujen tähden... ee-ho! Vai minä antaisin
+sen Issakaisen sieluani höylätä -- ei tule ne kalat! Vaan minä läksin
+kuulemaan siitä poliisikoirasta. Ptruu-perr! Kuule, tule sinä Koposen
+Tahvo tänne minun kärryilleni, niin on rutompi ajaa kahden. Onhan sillä
+sinun konillasi vetämistä sinuttakin.
+
+Koponen noudattikin kehoitusta ja muutti Tujulan isännän rattaille.
+Viimemainitulla oli taskussaan puolen litran konjakkipullo, ja kun
+Koponen oli saanut ryypyn, tunnusti hän:
+
+-- Sitähän minäkin läksin oikeastaan kuulemaan, mitä ne siitä
+poliisikoirasta hölyävät... Eikös se Mönkkösen emäntä ole sen Jykkälän
+Paavon sisar?
+
+-- Onhan se... kyllä se tietää Jykkälän asiat.
+
+Issakainen oli ihastuksissaan kuulijain paljoudesta. Tuskin oli
+hänellä koskaan ollut niin paljon sanankuulijoita. Isäntämiehiäkin oli
+kymmenittäin. Tämä innostutti hänet saarnaamaan erinomaisesti, mutta
+kuulijakunta oli koko ajan hyvin rauhaton. Kamarissa tarjottiin näet
+toimituksen kestäessäkin kahvia parhaille vieraille, ja isäntäväellä
+oli paljon kertomista poliisikoirasta, joka kiinnitti mieliä
+verrattomasti enemmän kuin Issakaisen kaunopuheinen esitys vääristä
+opeista ja niiden turmiollisista vaikutuksista. Kun yksi kamarintäysi
+oli kahviteltu ja palannut kuulemaan, vieläkö Issakainen puhui vääristä
+opeista, työntyi kamariin heti toinen ahdos, ja puheen sorina oli niin
+äänekäs, että se vaikutti häiritsevästi ohjelman suoritukseen tuvan
+puolella.
+
+Mutta äkkiä tuli suuri hiljaisuus.
+
+Issakainen oli ruvennut puhumaan poliisikoirasta.
+
+Kamari tyhjeni silmänräpäyksessä. Kaikki tunkeutuivat tupaan.
+
+-- ... ja eikö se todellakin, todellakin, rakkaat veljet ja sisaret,
+ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme
+eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy käyttää
+järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa
+rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy
+itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen
+asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa!
+
+Issakainen puhui mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, ja hänen
+saarnansa loppuosa teki tärisyttävän vaikutuksen.
+
+
+
+
+XIII
+
+
+Törölän isäntä Törö-Jussi loikoi penkillä ja mietiskeli, olisiko
+lähdettävä hakkaamaan havuja. Uunilla makasi vällyjen välissä
+Törö-Jussin isä, puolisokea ukko, yskien ja väristen. Emäntä oli
+navetassa.
+
+Silloin syöksyi vävy tupaan hengästyneenä ja kiljaisi:
+
+-- Nyt sukkelaan piiloon ne Jykkälän sapuskat! Poliisit ja
+poliisikoirat ovat niskassa ihan tuossa paikassa.
+
+Törö-Jussi kirosi pelästyneenä ja kysyi:
+
+-- Minnekä minä ne nyt sullon?
+
+-- Älä sinä liikuttele niitä ensinkään! Juokse sanomaan akallesi, että
+viepi ne vaikka sinne vanhempaan latoon niitylle ja peittää heiniin. Se
+koira s--na tulee sinun jälkiäsi myöten.
+
+Törö-Jussi juoksi navettaan, ja hetken perästä kiirehti emäntä aittaan,
+josta kantoi piikkohurstiin käärittyä taakkaa selässään saunan sivuitse
+niitylle päin.
+
+Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen:
+
+-- Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise suutasi,
+ettet sotkeudu puheissasi! -- heittäydy hölmöksi...
+
+Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella
+ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin.
+
+-- Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana.
+
+Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat.
+
+-- Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon?
+
+-- Sinne... työnsin heinien alle ovenpieleen... ei ollut aikaa kätkeä
+paremmin, läähätti emäntä.
+
+-- Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin tänä
+aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin tullessani.
+
+-- Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan.
+
+Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti
+mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja
+pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti
+levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti.
+
+Nytpä saapuivatkin poliisit pihaan, katselivat jonkin aikaa ympärilleen
+ja näyttivät neuvottelevan.
+
+Sitten tulivat he tupaan.
+
+Bella nosti heti Törö-Jussia vastaan mielenosoituksen, jonka
+tarkoitusta ei ollut vaikea käsittää. Poliisit eivät kuitenkaan
+päästäneet sitä Jussin kimppuun.
+
+Jonkun sekunnin tuijottivat molemmat puolet toisiinsa.
+
+Senjälkeen kysyi Makkonen:
+
+-- Onko tämä se Törölän talo?
+
+-- Ka tämähän se taitaa sen niminen olla, myönsi Jussi.
+
+Bella vain riuhtoi ja haukkui. Ukkoa alkoi uunilla yskittää.
+
+-- Tekös tämän talon olette isäntä?
+
+-- Ka minähän se taidan olla.
+
+-- Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi Makkonen
+kuulusteluaan.
+
+Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin.
+
+-- Ka, mistäpäs minä sen... lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi saattaa
+syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira minulle
+terhentää?
+
+-- Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen
+selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää,
+niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi.
+
+-- Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi välinpitämättömän
+näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan.
+
+-- Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti Makkonen
+Bellan arvon.
+
+-- Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet
+ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat
+tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi
+semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla.
+
+-- No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi
+esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira... ja se haukkuu
+teitä.
+
+-- Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi kiistämättömän
+tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua? aprikoi hän sitten.
+
+-- Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa muutaman
+varkauden johdosta... ei ole tainnut isäntä kuullakaan? aloitti
+Makkonen kavalasti.
+
+-- Olenhan minä siitä vähän kuullutkin, valmistautui Törö-Jussi
+torjumaan väijytystä, jota arvasi poliisien nyt ryhtyvän hänelle
+laatimaan.
+
+-- Vai jo siitä täällä salollakin tiedetään! kummeksui Makkonen. Soh,
+Pella, alahan asettua! Kyllähän me vähemmälläkin nähdään, ketä sinä
+tarkoitat! Mitenkä siitä on tänne asti sana levinnyt?
+
+-- Sattuuhan sitä aina joku tuolla Sorjolan järven puolella asuva
+poikkeamaan talossa, kun on ollut Kytölässä käymässä. Ja näkyyhän
+tuota itsellekin tulevan joskus tarvis lähteä täältä korvesta ihmisiä
+tapaamaan... jollei muuta varten niin ainakin suolan ostoon, selitteli
+Törö-Jussi.
+
+-- Mitenkäs se sitten tämä Pella osasi teidän jäljillenne, kun me
+siellä varkauspaikalla neuvoimme sitä rosvon jäljille? kävi Makkonen
+suoraan asiaan käsiksi.
+
+Törö-Jussi oli kuitenkin varustautunut hyökkäyksen varalta ja selitteli
+edelleen rauhallisesti:
+
+-- Kun ei se sitten vain olisi löytänyt minun jälkiäni sieltä toisen
+tuvan ikkunan takaa ja pellon pientareelta...
+
+-- Mitenkäs ne teidän jälkenne olivat sinne tulleet? kysyi Makkonen
+hyvin viisaan näköisenä. Kävittekö te siellä?
+
+-- Ka, poikkesinhan minä siellä kirkolta tullessa... kun kuulin että
+Jykkälään oli kutsuttu poliisikoira, niin poikkesin kylältä tullessa
+tänä aamuna siellä Jykkälässä katsomassa, oliko siinä hölyssä mitään
+perää.
+
+-- Olihan siellä niitä ukkoja muitakin, mutta en minä muista teidän
+näköistä miestä siellä nähneeni, muisteli Makkonen. Vai muistatko sinä
+Ratilainen?
+
+-- Ei, en minä muista! kielsi Ratilainen.
+
+-- Ei siellä silloin vielä muita ollutkaan. Minä poikkesin siellä vain
+omia aikojani. Kuulihan se tämä isäukkokin, joka on tuolla uunilla,
+että minä aamulla kerroin siellä poikenneeni.
+
+Ukko yski uunilla ja vikisi:
+
+-- Joo... kyllä minä kuulin.
+
+-- Hm, sanoi Makkonen.
+
+-- Taitaa olla tämä asia taas yhtä pitkää kuin leveätäkin, epäili
+Ratilainen. Piru näistä kytöläläisten asioista selvän ottakoon! huokasi
+hän sitten.
+
+-- Ei kai isäntä pahaa tykkää jos me pidämme tässä kotitarkastuksen,
+esitti Makkonen. Kun on kerran tultu tänne asti ja kun virka vaatii...
+
+Hetken aikaa vallitsi äänettömyys.
+
+Sitten sanoi Törö-Jussi:
+
+Ka, omassa vallassannehan tuo lienee... Aukihan tässä on kulku vinniltä
+sillan alle asti. Sittehän sen näkee, kun tarkastaa.
+
+Isäukko yski uunilla vahvistukseksi Jussin sanoille, ja poliisit
+aloittivat kotitarkastuksen.
+
+Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan ryvettäminä
+kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi Törö-Jussi, joka
+oli penkillä piippuaan imeksien seurannut tarkastuksen menoa:
+
+-- Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita...
+
+Ratilainen ei vastannut mitään.
+
+-- Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen, joka
+tuli sisään aitasta.
+
+-- Tarkastelinhan minä sitä...
+
+-- Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli
+Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon
+töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään
+kestä.
+
+-- Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia töitä
+olekaan, sanoi emäntä.
+
+-- Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten
+koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen.
+
+-- Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi
+liikutella kahvipannua pankon ääressä.
+
+-- Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata,
+huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta välttänyt.
+
+-- Ei sattunut kotiin vehnäsiäkään, muisti emäntä huolestuneena, kun
+ei tiedetty vieraita odottaa eikä ole tullut itsellä leivotuksi. Vähän
+tipoja vain on, mutta ne taitavat olla jo hyvin kuivettuneita, kun
+siitä on jo pari viikkoa, kun ne ostettiin kirkolla käydessä siitä
+Tossavaisen paakarista...
+
+-- Vai vielä tässä tipoja ja muita vehnäsiä, vastusti Ratilainen, jolla
+oli kova kahvin mieliteko. Ja likoaahan se kuivakin tipo, kun sitä
+kahvissa liottelee.
+
+-- Likoaahan se tipo, vahvisti Törö-Jussikin.
+
+-- Vaan jos me tämän Ratilaisen kanssa sillä aikaa kävisimme noita
+ulkohuoneita vähän tarkastamassa, niin sittehän se olisi sekin tehty,
+esitti Makkonen.
+
+-- No kun ette kauan viivy, antoi emäntä luvan. Ei tämä kahvin
+kiehauttaminen pitkää aikaa vie.
+
+-- Pianhan me ne on vilkaistu, sanoi Ratilainen. Kun ilkeäisi pyytää
+emännältä jotain ruuan tähteitä tälle Pellalle. Eikö tuolla liene kova
+nälkä.
+
+-- No johan toki! sanoi emäntä kerkeästi. Mielellänihän minä
+annan syömistä tälle poliisikoiralle, kun se on niin viisaan ja
+hyväntahtoisen näköinen luontokappale.
+
+Poliisit läksivät lopettamaan tarkastuksensa, mutta Ratilainen käski
+Bellan, joka yritti tulla heidän mukanaan, jäädä tupaan.
+
+Poliisien lähdettyä alkoi emäntä kokoilla savivatiin ruuan tähteitä.
+
+Törö-Jussi heristi nyrkkiään Bellalle ja sanoi:
+
+-- Vai vielä sinulle syömistä, kehvelin juoksulaalle! Puukon kun
+työnnän kurkkuusi, niin herkeät sinä ihmisten jälkiä nuuskimasta!
+
+-- Hrrh! alkoi Bella murista. Sen kunnioitusta herättävät hampaat
+paljastuivat, karvat pöyhistyivät, ja se kiinnitti Törö-Jussiin
+leimuavan katseen.
+
+-- Kun olisi vaikka ketunmyrkkyä! vikisi ukko uunilta, niin siinä sille
+olisi oikeata syömistä... vaan eipähän sen viisaus näy Törölän salolla
+loppuun asti riittävän.
+
+Ukko sai taas yskänkohtauksen, ja Törö-Jussi kiljaisi Bellalle:
+
+-- Älä katsoa naljota minuun hyvin pitkään, taikka kun otan tuolta tuon
+tupakkapölkyn ja mätkäisen sen kalloosi, niin et ennätä ulahtaakaan,
+hornan hurtta!
+
+-- Hrrh!
+
+Bella urahti entistä uhkaavammin ja otti askeleen Törö-Jussia kohti.
+
+Törö-Jussi, jolla ei ollut käsillä minkäänlaista asetta, säikähti ja
+huusi:
+
+-- Nyt se piru hyppää kurkkuun! Ota akka korento sieltä ovipielestä ja
+tule apuun!
+
+Emäntä kiiruhti asettamaan ruokakupin Bellan eteen ja maanitteli sitä
+syömään:
+
+-- Seh, Pella, seh poliisikoira... seh, seh!
+
+Bella tuijotti hirmustuneena Törö-Jussiin eikä vilkaissutkaan ruokaan.
+Se näytti olevan valmis millä hetkellä tahansa lentämään kuin
+noidannuoli Jussin kurkkuun, jota kohti sen ilkeästi kiiluvat silmät
+tähtäsivät.
+
+Jussin koko ruumis vapisi, hänen istuessaan siinä turvattomana penkillä
+tuon ärsytetyn pedon edessä, vain parin kolmen askeleen päässä siitä,
+ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen.
+
+
+
+
+XIV
+
+
+Samaan aikaan tarkastelivat poliisit niitä ulkohuoneita, joita eivät
+ennemmin olleet tutkineet, mutta mitään ei löytynyt.
+
+-- Tuolla saunan takana on vielä vähän epäilyttävän näköinen risuläjä,
+sanoi Makkonen. Käydäänpäs vielä sitäkin penkomassa.
+
+Ratilainen mätti rukkaskädessä karahkoja syrjään ja Makkonen potki
+saappaillaan kasaa pienemmäksi. Viimein tuli vastaan jäätynyt mullikko,
+ja Ratilainen sanoi:
+
+-- Ei näy olevan mitään tässäkään.
+
+-- Ei, myönsi Makkonenkin.
+
+Silloin tuli niitylle vievää tietä pitkin metsämies, laukku ja pyssy
+selässä ja koirat perässään.
+
+Tulija ei ollut kukaan muu kuin proviisori Löfman, joka poliisien luo
+tultuaan sanoi:
+
+-- Saisikohan talossa ruokaa ja yösijaa?
+
+-- Ka en tiedä, sanoi Makkonen, joka pyyhki roskia saappaistaan. Me
+emme ole tämän talon väkeä.
+
+-- Eivätkös nämä olekin niitä poliiseja, jotka tulivat vastaan tänä
+aamuna siellä Kytölän koulun luona? tunnusteli Löfman katsottuaan
+tarkemmin risuläjän penkojia.
+
+-- Samojahan me olemme, myönsi Makkonen. Ja te ettekö liene se sama
+herra, joka piti koululla poliisitutkintoa?
+
+-- Sehän minä.
+
+-- Katsoppas näet, kun taas satuttiin yhteen! ihmetteli Ratilainen.
+
+-- Minä olen täällä salolla rämpinyt koko päivän, selitti Löfman.
+
+-- No antoiko tuo metsä mitään? kysyi Makkonen.
+
+-- Eipä se juuri erikoisia. Pari jäniksen kempulaa on vain laukussa.
+
+-- Ilmankos minä muutama tunti sitten olin kuulevinani koiran
+haukuntaa, muisti Ratilainen.
+
+-- Mitenkäs te olette tänne asti joutuneet? tiedusteli Löfman?
+
+-- Niitähän me olemme varkaan jälkiä etsineet, tunnusti Makkonen hieman
+vastahakoisesti.
+
+-- Mutta ei tahdo tulla sen valmiimpaa koko asiasta, sanoi Ratilainen.
+
+Silloin ilmoitti Löfman suuren uutisen:
+
+-- Siellä ne ovat toisessa ladossa, vähän matkan päässä täältä, ne
+varastetut tavarat. Diana sinne poikkesi penkomaan, kun minä päivällä
+kuljin niityn poikki, ja kun minä menin katsomaan, mitä se siellä
+touhusi, niin siellä oli muutama leipä ja voita mitä lienee ollut
+kymmeniä kiloja.
+
+-- Vai sinne ne juutakset älysivät ne kätkeä! huusi Makkonen. Eikö
+liene sanan meidän tänne tulosta lennättänyt se hulikaani, joka tuli
+meitä vastaan tiellä. Ilmankos niitä ei tahtonut löytyä, vaikka kaikki
+riihenkolotkin tutkittiin.
+
+Poliisit läksivät juoksujalkaa niitylle, ja Löfman meni mukaan oppaaksi.
+
+Tuvassa oli asema samaan aikaan kehittynyt tuskalliseksi.
+
+Törö-Jussi koetti lepyttää Bellaa ja yritti ojentaa kättään sitä kohti,
+sanoen vapisevalla äänellä:
+
+-- Seh, Pella, seh seh!
+
+Mutta kun Jussi yritti kättään liikuttaa, pingoittuivat Bellan jäsenet
+kuin hyppäykseen ja se karjaisi verta hyydyttävän:
+
+-- Hrrh!
+
+Jussin käsi vaipui heti hervottomana sivulle.
+
+-- Jokohan se nyt syöpi sinut elävältä! hätäytyi Törö-Jussin akka.
+
+-- Ota sukkelaan se korento tuolta nurkasta ja vetäise sillä niin, että
+keikkoaa, pakana, huusi Jussi kuoleman hädässä akalleen, muuten se
+kohta repii minulta kurkun auki!
+
+Akka, joka oli ollut kyykkysillään poliisikoiran edessä turhaan
+kohottaen ruokakuppia sen suuta kohti, laski kupin lattialle ja yritti
+nousta miehensä avuksi, mutta silloin kiinnitti koira häneenkin
+vihanpalavan katseensa ja päästi kiukkuisen:
+
+-- Hau-uh!
+
+Akka oli saada halvauksen ja putosi puolipyörryksissä lattialle
+istumaan. Luullen viimeisen hetkensä tulleen hoki hän vain:
+
+-- Herra armahda, Herra armahda...
+
+Vihdoin hän tointui, ja huomattuaan olevansa vielä hengissä ja Bellan
+taas tuijottavan jäykistyneeseen Törö-Jussiin yritti hän siirtyä pois
+tuon julman pedon vaarallisesta läheisyydestä. Hän aikoi juosta ulos
+ja huutaa poliiseja apuun, ennenkuin heidän koiransa on tappanut koko
+talon väen.
+
+Mutta Bella oli koulun käynyt poliisikoira, ja Törö-Jussin ilmeisesti
+vihamielinen esiintyminen oli äkkiä herättänyt siinä jälleen vireille
+voimakkaan epäluulon koko Jussin huonekuntaa vastaan. Kun emäntä
+liikahti, murahti se hänelle ja välähdytti hampaitaan, ja tämä
+huomautus naulitsi akan lattiaan varmemmin kuin jos hän olisi ollut
+kahleilla siihen kiinnitetty.
+
+-- Ala kömpiä ukko sieltä uunilta... ota halko ja anna sille lähtö...
+
+Enempää ei Törö-Jussi kerjennyt neuvoa isäänsä, sillä Bella teki niin
+uhkaavan liikkeen, että hänen suunsa äkkiä sulkeutui, eikä hän enää
+uskaltanut sitä avatakaan.
+
+-- Mitä minusta vanhasta, vaivaisesta raadosta, kun ette tekään sille
+puolianne pidä! valitteli ukko ja katsoi parhaaksi pysyä uunilla.
+
+Tuvassa vallitsi nyt tuskallinen hiljaisuus. Ukko vain silloin tällöin
+yskähti uunilla, ja Törö-Jussi hengitti raskaasti, käheästi, tuijottaen
+hiki otsalla Bellaan.
+
+Akka makasi kontallaan lattialla Bellan vieressä, käsiensä varassa,
+jotka rupesivat puutumaan. Hänen vasen säärensä alkoi ilkeästi syyhyä,
+mutta hän ei voinut liikauttaakaan kättään ruopiakseen kutiavaa paikkaa.
+
+-- Voi hyvä isä, iäkseenkö ne poliisit nyt jäivät sinne pihalle!
+huokasi hän viimein.
+
+Kului hetki, joka tuvassaolijoista oli iankaikkisuus.
+
+Syyhyminen akan sääressä tuntui vähitellen leviävän ympäri ruumiin.
+Vihdoin syyhytti ja pisteli joka paikkaa. Varsinkin hartioita. Ei
+eläessään ollut hänen ruumiinsa sillä tavalla syyhynyt...
+
+Lopuksi alkoi hänelle selvitä se kauhea varmuus, että hänen täytyi
+kuolla tuossa tuokiossa. Tätä ei enää voinut kauan kestää... hänen
+_täytyi_ ruveta raapimaan itseään, ja kun koira huomaa hänen
+liikahtavan, niin...
+
+Akka sulki silmänsä uskaltamatta ajatella loppuun.
+
+
+
+
+XV
+
+
+Mutta pelastus tuli viimein.
+
+Porstuasta kuului askeleita ja puhetta. Sitten aukaisi poliisi Makkonen
+oven ja jäi ihmeissään seisomaan kynnykselle. Löfman ja Ratilainen
+katselivat hänen selkänsä takaa.
+
+-- Nämä taitavatkin esittää jotain kuvaelmaa! huomautti Makkonen
+aikansa katseltuaan. Akka pyllöttää lattialla, ja ukko ja koira
+"paistavat särkeä", niin että silmät ovat päästä pudota!
+
+Bella käänsi vähän päätään ja alkoi sitten kovasti haukkua Törö-Jussia.
+
+-- Älähän enää hauku! kielsi Makkonen. Kyllä tämä asia nyt jo selviää.
+
+-- Mitähän ne ovat yrittäneet koiralle tehdä, kun se on niin
+julmistunut? aprikoi Ratilainen.
+
+Mutta Makkonen astui Törö-Jussin luo. Kuului pieni kilahdus, ja
+kun Jussi kykeni taas selvästi ajattelemaan, huomasi hän olevansa
+käsiraudoissa.
+
+Kun varastetut tavarat olivat tuodut ladosta, valjastivat poliisit
+Törö-Jussin hevosen. Makkonen ja raudoissa oleva Törö-Jussi ajoivat
+rattailla, joille myöskin varastetut tavarat olivat sijoitetut.
+
+Ilta pimeni. Taivas oli pilvessä, ja mustana, uhkaavana seisoi Törölän
+salon sakea metsä kuin kahtena seinänä tien vierellä katsellen, kuinka
+tuttua miestä vietiin pois salolta. Törö-Jussi ei puhunut mitään, ja
+Makkonen kiinnitti kaiken huomiokykynsä hevosen ohjaamiseen.
+
+Ratilainen Bellaa taluttaen ja Löfman koirineen kävelivät perässä.
+
+Jonkin matkaa kuljettua rykäisi Ratilainen ja sanoi matalalla äänellä
+Löfmanille:
+
+-- Sitä me vain tuumattiin tuossa lähtiessä Makkosen kanssa esittää
+herralle, että jos niinkuin passaisi antaa sen latolöydön jäädä tämän
+Pellan laskuun, ettei herra kertoisi, että herran koira ne löysi...
+se olisi ikäänkuin vähän esivallan alentamista yhteisen kansan
+silmissä, kun on muutenkin sattunut tulemaan hiukan ronkelia tässä
+tutkimuksessa... kyllähän herra ymmärtää, mitä minä tarkoitan...
+
+-- No ymmärrän hyvinkin, sanoi Löfman. Antaa vain jäädä Bellan
+tekemäksi. Tulihan tälle Dianalle tarpeeksi kunniaa jo siellä
+kansakoululla.
+
+-- No niin juuri! sanoi Ratilainen hyvillään ja taputteli Dianan päätä.
+
+Kytölän kylälle päästyä jätti Löfman hyvästi poliiseille ja kääntyi
+omille teilleen.
+
+
+
+
+XVI
+
+
+Oli jo iltapimeä.
+
+Jykkälän tuvassa istuskeli parin naapuritalon ukkoja ja renkimiehiä,
+pohtien kysymystä siitä, saako poliisikoira rosvot kiinni.
+
+Useimmat olivat sitä mieltä, ettei niin tulisi käymään. Jos rosvot
+olisivat olleet Törölän joukkoa, niin olisi kiinniottajien pitänyt
+jo ehtiä takaisin, ja jos ne taas olivat Sorjolan järven puolelta
+tai vieläkin kauempaa, niin otappas hännästä! Kun ne vain ovat
+valtamaantielle päässeet, niin kyllä siinä jäljet sotkeentuvat, vaikka
+olisivat vorot äsken tervatuissa lapikkaissa kulkeneet.
+
+Mutta Jykkälän Paavo ei ollut kadottanut toivoaan ja piti poliisikoiran
+puolta.
+
+-- Erehtyipä se heti alussa! väitti eräs naapureista.
+
+-- Niin, säestivät toiset. Heti ensi otteella iski kirveensä kiveen!
+
+-- Kunko vei sinne Paakkulan Juuson mökille? kysyi Jykkälän isäntä.
+
+-- Niinpä niin.
+
+-- No siitähän sen juuri näki, miten hyvä se on jälkiä seuraamaan!
+kiisti isäntä. Vaikka oli Juuso kulkenut maantietäkin pitkin, niin
+eipäs vain se poliisikoira kadottanut jälkiä. Ja jos Juuso olisi se
+varas ollut, niin yksinäänpähän saisi Kaisa nukkua tänä yönä.
+
+-- Niin, mutta kunpa se Juuso ei ollutkaan varas! huomautti
+naapuritalon isäntä, ja hänen puolueensa riemastui nauraa höröttämään:
+
+-- Niin, siinäpä se! Kun se ei ollutkaan varas! Viattoman miehen olisi
+näet pistänyt linnaan, jos se koira olisi saanut käräjät istua!
+
+Jykkälän isäntä harmistui poliisikoiran puolesta ja koroitti ääntään,
+mutta naapuri huusi vielä kovemmin:
+
+-- Nämä lapikkaani syön ensi pyhänä päivälliseksi, jos vain se koira
+tuo sinulle voisi takaisin!
+
+Jykkälän Paavo oli ihan suutuksissaan. Korvat punoittivat.
+Ajatuksissaan vihastui hän jo muurari Kinnariinkin: sehän se oikeastaan
+narrasi minut koko hötäkkään. Minusta nähden olisivat saaneet olla
+vaikka kissan hännässä niin voinsa kuin leipänsäkin!
+
+Silloin aukeni ovi, ja sisään astuivat Makkonen, Ratilainen, Törö-Jussi
+ja Bella.
+
+-- Tässähän sitä taas ollaan! tervehti Makkonen reilusti.
+
+-- No kuinkas kävi? kiirehti Jykkälän Paavo innokkaasti kysymään.
+
+-- Ka, mikäpäs siinä... tuolla ovat voinne kärryissä, käskee vain
+piikoja nostamaan ne entiseen paikkaansa... ja tässä on meillä sitten
+mukana tämmöinen ukko, jonka kanssa isäntä saa selvitellä sen voiasian
+niinkuin haluaa, esitteli Ratilainen vankinsa.
+
+-- Eikö se olekin se Törö-Jussi? ihmetteli isäntä.
+
+-- Töröpä tietenkin! todistivat naapuritkin.
+
+-- No nyt sinä törötit viimeisen pahantekosi, kun murtovarkaaksi
+rupesit! uhkasi isäntä Jussia.
+
+-- Oikein on näet käsiraudoissa... kyllä se taitaa sitten olla varma
+asia, myönsi jo naapurikin.
+
+-- Saat meiltä kilon sitä varastettua voita rasvoiksi, jos maistuisivat
+lapikkaasi ensi pyhänä vähän kuivilta, ilkkui Jykkälän isäntä. No oli
+se nyt hyvä juttu, että joutui tämä Törö-Jussi kerrankin kiinni! Ei se
+ole sen ensimmäinen synti. Ja tuo koirako se tämän Törön...?
+
+-- No kukas sitten! ylpeili Ratilainen. Siinä oli koko Törölän joukolla
+semmoiset kinkerit, kun tämä Pella ne oikein lujille otti, ettei tuolta
+mieheltä tahtonut puoleen tuntiin kieli suussa kääntyä, ja sen akka
+lotkahti lattialle niin hervottomana, että miesvoimalla täytyi siitä
+penkille nostaa, kun eivät omat polvensa kannattaneet.
+
+-- Niin se oli kuin parasta teatteria! todisti Makkonenkin.
+
+Kaikki katselivat kunnioittavasti ja ihmetellen Bellaa, joka vähääkään
+välittämättä herättämästään huomiosta loikoi uunin kupeella permannolla
+etukäpäliään nuoleskellen ja siistien.
+
+-- No on siinä koko komisarjus! ylisti lopuksi eräs miehistä.
+
+-- On siinä... eipä uskoisi hylkyä moiseksi! säesti joku toinen.
+
+-- Ei se näistä puolin kannata tuo varkaan ammatti tässä meidän
+läänissä! huomautti Jykkälän isäntä Törö-Jussille, ja Makkonen myönsi
+hieman mahtipontisesti:
+
+-- Eihän se taida enää oikein kannattaa... ainakaan tämän poliisikoiran
+aikana.
+
+Suurella voimalla ravisteli Issakainen parhaillaan hereille
+kytöläläisten ja lähipaikkakuntalaisten turtuneita omiatuntoja, kun
+hätäinen pojan ääni huusi kesken kaiken ovelta:
+
+-- Nyt on se poliisikoira tullut takaisin Jykkälään ja tuonut rosvon
+tullessaan!
+
+-- Aamen! sanoi Issakainen lopettaen saarnansa siihen paikkaan, sillä
+järkevänä miehenä käsitti hän oitis, että jatkaminen olisi ollut turhaa.
+
+Tosin yritti hän vielä ehdottaa, että veisattaisiin virsi, ennenkuin
+erotaan, mutta kukaan ei kuunnellut häntä.
+
+Oven täydeltä tunkeutui väki ulos tuvasta ja läksi juoksujalkaa
+Jykkälään poliisikoiraa katsomaan.
+
+Issakainen katseli ensin hiukan haikein mielin kuulijakuntansa
+äkillistä lähtöä ja huokasi itsekseen, mutta sitten, jäätyään aivan
+yksin, puki hän ylleen sarkapalttonsa, pisti karvalakin päähänsä ja
+läksi juoksemaan Jykkälään päin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mönkkösellä Issakaisen raamatunselityksessä olleen rahvaan mukana
+levisi sanoma jo myöhään sinä iltana ja varsinkin seuraavana päivänä
+laajalle Kytölän rajojen ulkopuolelle. Päivä päivältä kasvoi Bellan
+maine vakinaisena ja itsenäisesti toimivana valtionvirkamiehenä, ollen
+nyttemmin sekä tällä maan kulmalla että sanomalehtien kertomuksista
+muuallakin lopullisesti, varsinaisesti ja vakavasti vakiintunut.
+
+Mutta etenkin Kytölän kyläläisten silmissä loistaa poliisikoira Bellan
+nimi melkeinpä tarumaisella hohteella.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57930 ***
diff --git a/57930-8.txt b/57930-8.txt
deleted file mode 100644
index 45e382d..0000000
--- a/57930-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3226 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Poliisikoira, by Ilmari Kivinen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Poliisikoira
-       Kertomus Bellan suorittamasta urotyöstä Kytölän kulmakunnalla
-
-
-Author: Ilmari Kivinen
-
-
-
-Release Date: September 18, 2018  [eBook #57930]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POLIISIKOIRA***
-
-
-E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-POLIISIKOIRA
-
-Kirj.
-
-TIITUS [Ilmari Kivinen]
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1915.
-
-
-
-
-Oli kolea syysaamu. Luntakin jo vähän ilmassa tuprutteli.
-
-Kytölän kylän kansakoulunopettaja kurkisti pukeutuessaan ulos ikkunasta
-ja huomautti:
-
--- Taitaa pakastua, kun on tuo lämpömittarikin laskeutunut pari
-pykälää. Aikaistahan se vielä olisi talven tuloksi... mutta se kai
-siitä lopuksi tulee.
-
-Porstuassa kolisteli joku.
-
--- Kukahan siellä jo kompuroi? Alkavat lappautua lupapäivinäkin ennen
-päivän nousua, ikäänkuin ne eivät nämä kytöläläisten asiat joutaisi
-selvään päivään asti odottamaan...
-
-Ovelle ilmestyi hyvin partainen mies, Jykkälän Paavo, joka laski
-hattureuhkanansa oven pieleen, katseli miettiväisesti ympärilleen ja
-arveli:
-
--- Kotonahan se taitaakin opettaja olla?
-
--- Kotonahan minä... riisuppas sitä turkkiasi sinne eteiseen.
-
-Partanaama vetäytyi eteiseen ja puheli puoleksi itsekseen vyötään
-riisuessaan:
-
--- Ne kun tuolla Korppilan mökillä tiesivät opettajan kaupunkiin
-lähteneen, niin minä jo arvelin, että kenenkäs hevosella se opettaja
-olisi kaupunkiin lähtenyt, kun on oman hevosen jalka kipeänä, eikä ole
-meiltä hevosta kysynyt...
-
--- Kuuluukos sille Jykkälän Paavolle muuta? tiedusteli opettaja vieraan
-palattua takaisin. Olisi siellä uunin reunalla savutkin...
-
--- Eipähän tuota erinomaisia... olisikohan pistää rettinki palamaan
-näin aamutuimaan.
-
-Opettaja meni viereiseen huoneeseen joitakin papereitaan
-järjestelemään, koska kaksikymmenvuotisen kokemuksensa nojalla tiesi
-kuluvan vielä hyvän aikaa, ennenkuin Jykkälän Paavo pääsisi asiansa
-päähän kiinni.
-
-Kahvikin joutui viimein, ja Paavo edistyi arveluissaan niin pitkälle,
-että mietiskeli:
-
--- Jokohan se meinaa sitten talveksi herjetä...?
-
--- Kukahan hänen tiennee, tuumi opettaja jotain sanoakseen ja
-haukotteli sanomalehtensä takana.
-
--- No siltä se vähän tuntuu, väitti Paavo. Se on niin varma ja selvä
-merkki, että kun rosvot ja vorot alkavat tulla oikein rohkeiksi, niin
-on se talvikin silloin tulossa... ne yrittävät ennen lumen maahan
-lankeamista saada riistansa kootuksi nekin.
-
--- Onkos niistä kuulunut jotain erikoista -- niistä rosvoista?
-tiedusteli opettaja. Eihän niitä ole tällä kylällä kuulunut eikä
-näkynyt moniin vuosiin.
-
--- Ne ovat kai olleet muualla välillä. Mutta kyllä ne tuntuvat taas
-kotiutuneen.
-
--- Ovat tainneet ihan teillä käydä?
-
--- Käviväthän ne ruojat... melkein kaiken voin ja leivän näet veivät
-kylmästä tuvasta. Aivan kuin nenän alta ottivat, ryökäleet!
-
--- Vai kaiken voin ja leivän!
-
--- No melkein. Joka paikkaan ne tellääntyvätkin, halvatun ketaleet.
-
--- Kyllähän niitä rosvoja riittää vähän joka paikkaan, myönsi opettaja.
-
--- Riittäähän niitä paholaisia -- en paremmin sano, valitti Jykkälän
-Paavo. Mistä heitä korvennettavia siunautuneekin, vaikka kuuluvat jo
-linnatkin olevan niin täynnä, että katosta pitää uusia sisään tupata.
-
--- Kai niitä rosvoja riittää maailman loppuun asti. Eivätkö nuo silloin
-loppune rosvotkin.
-
--- Kaipa ne silloin loppuvat, toivoi Paavokin. -- Mutta kyllä siihen
-on vielä aikaa -- ja tämän tuhman talonpojan sen pitää vain siihen
-mennessä elättää herransa ja narrinsa, rosvonsa ja kerjäläisensä.
-
--- Ei sinulla ole tietoa taikka aavistusta siitä, minne päin ne rosvot
-olisivat lähteneet? kysyi opettaja.
-
--- Enpä minä taitaisi tässä paikassa vanheta, jos minulla siitä tietoa
-olisi. Tuli se taloröttelökin rakennetuksi neljän tien risteykseen,
-niin ettei tässä osaa yksinkertaisella ymmärryksellään arvostella, mikä
-tie niitä on parhaiten miellyttänyt.
-
--- Ei niitten nyt sentään luulisi kaupunkiin päin lähteneen.
-
--- Ka eipä ei. Paitsi jolleivät ole järkiään olleet kaupunkilaisia
-rosvoja.
-
--- Niin, olisivathan ne voineet olla kaupunkilaisiakin, myönsi opettaja.
-
--- No, ka mikä ettei! Milläs ne muuten kaupunkilaisetkaan eläisivät,
-kun eivät kylvä eivätkä niitä eivätkä myös kokoo riiheen.
-
--- Jolleivät ole olleet Kaavin puolelta?
-
--- Eivät ne ole kaavilaiset sitä sorttia rosvoa -- ne varastavat
-niin vähän kerrallaan, ettei se ole tosikaan... Se kun kaavilainen
-lähtee varastamaan, niin se ottaa niin niukasti, ettei se ole muuta
-kuin oikeus ja kohtuus... sen verran saakin varastaa, kun on kerran
-varastamaan lähtenyt. Mutta nämä pirun paistikkaat kun näet veivät
-melkein koko talon tyhjäksi. Näyttäisin minä niille hävittömän
-kevennyksen, jos kiinni saisin!
-
--- Kenelle se tämä Jykkälän isäntä näyttäisi? kysyi muurari Kinnari,
-joka oli tullut laittamaan kamarin uunia, mistä kivi oli lohjennut irti.
-
-Jykkälän Paavo katseli välinpitämättömästi, miten Kinnari kopeloi uunin
-sisälmyksiä, kävi sitten karistelemassa tupakantuhkan uunin ääreen
-lattialle ja kysyi:
-
--- Uuniako se Kinnari tutkii?
-
--- Uuniahan se Kinnari, vastasi muurari, joka oli pistänyt päänsä uunin
-sisään. Sitä kun on kerran tullut muurariksi lukeneeksi, niin sitä
-pitää tuteerata tätä opettajan hajallista uunia...
-
-Oltiin ääneti hetki.
-
--- Rosvoillehan se vain tämä Jykkälän Paavo uhkasi näyttävänsä, lausui
-opettaja viimein Paavon puolesta Kinnarin jo melkein unohtuneeseen
-kysymykseen vastaukseksi. -- Se on nyt tämä Jykkälän isäntä vähän
-vihainen rosvoille, kun ne lainasivat Jykkälästä voit ja leivät.
-
--- Vai jo ne veivät Jykkälästäkin, mutisi muurari. Eipähän olisi
-uskonut, että...
-
-Kinnari vahvisti nyt todeksi opettajan arvelun, että uunin sisuspuoli
-on niin rapautunut, ettei se ole yhdellä kivellä korjattu, vaan että
-pitää purkaa koko keskiosa.
-
-Jykkälän Paavo mietiskeli muurarin äskeistä kesken jäänyttä lausetta
-ja tuli vihdoin siihen johtopäätökseen, että siinä mahtoi piillä
-viittaus Jykkälässä joku aika sitten palvelleesta Monosen pojasta,
-joka osoittautui varkaaksi. Jokohan se nyt Kinnari tarkoittelee, että
-Jykkälässä on rosvoja suosittu?
-
-Päästäkseen asiasta selvyyteen kohdisti Jykkälän isäntä Kinnarille
-kysymyksen:
-
--- Niin, jotta: ei olisi uskonut, että...?
-
--- Olisi se ollut opettajalle mukava juttu, jos olisi tämä uuninkorjaus
-jäänyt pakkasille -- niinkuin nyt esimerkiksi helmikuuhun, arveli
-Kinnari ikäänkuin kuulematta Paavon kysymystä.
-
-Kinnari pisti vielä kerran päänsä uuniin hartioita myöten, tuntui
-raaputtavan jotain kynsillään, nousi sitten pois ja alkoi tehdä lähtöä.
-
--- Hajoitanko minä sitten tuon uunin? tiedusteli hän opettajalta
-piippuaan sytytellen.
-
--- Annahan olla huomiseen vielä, epäsi opettaja.
-
--- Vaan jospa tulee pakkanen, niin on paha...
-
--- Onhan se vähän pakkasiin päin ollut, mutta vaikuttaneeko tuo nyt
-yksi päivä sinne tai tänne.
-
--- Minulla kun olisi tänään niin hyvää aikaakin, jatkoi Kinnari
-esitystään.
-
--- Eikö tuota liene Kinnarilla näin syksyllä yhtä hyvää aikaa joka
-päivä, arveli opettaja. Saisit sen muuten minun puolestani hajoittaa
-vaikka paikalla, mutta taitaa olla paras puhua johtokunnan esimiehen
-kanssa, kun tässä tulee enemmän korjaamista kuin ensin luultiin. Ettei
-tulisi mitään rettelöä.
-
--- Niin, voisihan siitä tulla Lumperin kanssa ronkelia -- näinkin
-selvässä asiassa, myönsi muurari. Minä tulen sitten illalla kuulemaan.
-
-Kinnari koputti vielä uunia päältäkin päin rystysillään kuin ääntä
-kuulostellen, ja sanoi lähtiessään:
-
--- Vai rosvoja siellä on Jykkälässä käynyt? Ja ovessa hän vielä
-huomautti:
-
--- Pyytäisit häntä vaikka poliisikoiran kaupungista.
-
-Jykkälän Paavo istui kotvasen äänetönnä. Hän oli odottanut, että
-opettaja käskisi ottamaan uuden savukkeen uunin reunalta, mutta kun
-ei lukemiseensa syventynyt opettaja sitä huomannut tehdä, kaivoi hän
-tupakkapuntin povestaan ja alkoi poltella omiaan.
-
-Vihdoin hän rykäisi ja sanoi:
-
--- Ei se taida olla aivan tuhma mies tuo Kinnarikaan -- näin
-muurarismieheksi.
-
--- Mikäpäs sillä Kinnarilla olisi vikana, arveli opettaja sanomalehden
-takaa.
-
-Paavo poltteli edelleen, ja Kinnari alkoi tuntua hänestä oikein nerolta.
-
--- Minä kun läksin opettajalta tiedustelemaan, mitä niille rosvoille
-tekisi... panisiko ilmoituksen lehtiin vai muuta... niin nyt
-tämä Kinnari heti sanoi, vaikk'en minä häneltä kysynytkään, että
-poliisikoira kaupungista. On sillä järjen itua sen verran kuin tuossa
-varsinaisessa talon isännässäkin, vaikka onkin vain muurari ja
-Tuusniemeltä kotoisin.
-
--- Niin, eipä se taitaisi ollakaan hullumpi tuuma, se koiratuuma,
-myönsi opettajakin.
-
-Jykkälän Paavossa kehittyi äkkiä jyrkkä päätös:
-
--- Jos olisikin pyytää se poliisikoira kaupungista, niin sittenhän tuon
-näkisi, minkä verran se tietää.
-
-Mutta sitten hän säikähti mahdollisia kuluja:
-
--- Vaan jospa se tulee mitenkin kalliiksi, se poliisikoira?
-
--- Tokkopa tuo nyt sentään erinomaisia maksaa, arveli opettaja. Voipa
-sattua, että saat koko lystin ilmaiseksi. Minä kysyn kaupungista
-telehvoonilla, kunhan kirkolle menen.
-
--- Vaan sen pitäisi tulla ruttoon, kiirehti Jykkälän isäntä, jonka
-sisässä rosvojen metsästysinto alkoi palavana hehkua. Ennenkuin
-ennättävät jäljet haihtua ilmaan näin tuulisella säällä tai lunta tulla
-niin paljon, että maa peittyy.
-
--- Kyllä minä koetan kiirehtiä, vakuutti opettaja.
-
--- Ja voipi sitten opettaja luvata niille sen verran, minkä katsoo
-kohtuulliseksi, lisäsi Paavo.
-
-Mutta sitten välähti hänen mielessään hieno epäluulon häivä itse
-poliisikoirankin kyvystä, ja hän teki takaportin lupaukseensa:
-
--- Nimittäin että jos se saa ne rosvot kiinni. Muuten minä en maksa
-penniäkään.
-
-Jykkälän Paavo valmistui nyt vihdoinkin lähtemään ja hyvästeli
-ihmetellen ajan kulumista.
-
--- Ka, kun on jo tullut selvä päivä!
-
-Porstuassa kuului hän turkkiaan vyöttäessään iloitsevan itsekseen:
-
--- On niillä rosvoilla kohta kilin ajatukset -- pahuksilla!
-
-Iltapäivällä tuli muurari Kinnari takaisin. Meni ensin keittiöpuolelle
-ja kysyi:
-
--- Joko se lie opettaja käynyt siellä kirkolla? Palvelustyttö, joka
-paistoi leipiä, arveli, että siellä se kai kävi, kun oli päivällä
-poissa muutamia tunteja. Vaan kyllä se jo on kotona.
-
--- Liekö käynyt se Jykkälän isäntä nyt iltamassa täällä? kyseli muurari
-edelleen.
-
--- Mitähän tuo nyt moneen kertaan päivässä tänne rahtautuisi, kun jo
-aamulla istua johotti siellä sisällä tuntikausia, niin ettei oltu
-koko päivässä päästä aamiaista syömään, sanoi palvelustyttö vähän
-kärtyisesti.
-
-Samassa hän kuitenkin nostaessaan uunista leipiä ikkunan edessä
-olevalle pöydälle tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näki Jykkälän
-Paavon kävelevän pitkin saunan editse kulkevaa polkua.
-
-Tyttö sukaisi kädellään hiuksiaan korvan taakse ja sanoi takaisin uunin
-eteen palatessaan:
-
--- Vaikka siellähän tuo näkyy Jykkäläinen taas tulla väntystävän --
-hyvin se onkin nyt ruvennut täällä käymään...
-
-Kinnari kaiveli piippuvehkeitä taskustaan ja murahti:
-
--- Hyvässä naapurissa saakin käydä seitsemän kertaa päivässä.
-
--- Niin, tai asettuu häntä sitten järkiään sinne loiseksi, sanoi piika.
-
-Kinnari otti hiilellä tulta piippuunsa hellasta, unohtui sitten
-katselemaan leivinuunia ja sanoi viimein:
-
--- Taitaa se vielä menetellä tämän talven?
-
--- Niin mikä?
-
--- Tuopa uuni...
-
--- Ka sen tiedä, mutta johan tuo nyt olisikin ihme, jos kaikki talon
-uunit yhdellä kertaa läjään menisivät.
-
-Opettaja tuli samassa keittiöön ja sanoi:
-
--- Täällähän se Kinnari onkin! Niin, kyllä sinä saat sen uunin
-hajoittaa huomisaamuna, mutta koeta nyt jouduttaa se valmiiksi,
-ennenkuin tässä ihan kiljuva talvi tulee.
-
--- Pitkäänkös minä nyt tuonvertaista... sanoi Kinnari. Pianhan se on
-reilassa.
-
-Silloin muisti palvelustyttö jotain ja sanoi:
-
--- Onkos se opettaja muistanut sitä saunan kiuasta?
-
--- Enkä olekaan muistanut. Se kun on yksi ja sama pää kesänsä ja
-talvensa... saat korjata sitten Kinnari yksin tein sen kiukaankin.
-Oltiin tässä jo vähällä jäädä saunattomiksi.
-
-Kinnari oikoi ovensuupenkillä istuen lapikkaanvarsiaan ja kysyi --
-ikäänkuin ohimennen:
-
--- Taitaa olla taas se Jykkälän isäntä siellä kamarissa.
-
--- Siellähän se on, myönsi opettaja aikoen poistua keittiöstä.
-
-Samassa hän kuitenkin muisti Kinnarin aamullisen käynnin ja sanoi:
-
--- Etkös sinä Kinnari juuri aamulla sanonut Jykkälän Paavolle, että
-pyytäisi poliisikoiraa kaupungista niitä rosvoja takaa ajamaan?
-
--- Taisihan sitä tulla jotain sinnepäin mainituksi...
-
--- Niin, no nyt se sitten tulee tänne poliisikoira!
-
-Kinnarilta oli vähällä piippu pudota hampaista. Hän katsoa töllötti
-kotvasen älyttömästi vastapäisellä seinällä olevaa valkoista
-puupönttöä, jonka kyljessä oli paksuilla mustilla kirjaimilla sana
-"Suolaa", mutta jossa itse asiassa oli vehnäjauhoja. Viimein hän sai
-kuitenkin sanotuksi:
-
--- Tuota, sanoiko se opettaja, että poliisikoira...?
-
--- Niin, poliisikoira.
-
-Kinnari ei vieläkään ymmärtänyt. Asia alkoi hänestä tuntua melkeinpä
-yliluonnolliselta ja kammottavalta, minkä johdosta hän kysyi:
-
--- Mistähän tuo lie arvannut tänne lähteä?
-
--- Minähän sen olen tänne kutsunut.
-
--- Vai opettaja sen on kutsunut... Minä kun jo tässä aloin arvella,
-että näinköhän se peto itsestään tiesi tänne lähteä...
-
-Kinnari nousi, otti lakkinsa penkin alta ja sanoi:
-
--- Minä tulen sitten aamulla...
-
-Mennessään hän ennusti puoliääneen:
-
--- No tulee siitä nyt tämän Kytölän kylän akoille asiaa mitä selvittää!
-
-Opettaja kertoi Paavolle, että asia oli käynyt paremmin kuin olisi
-osannut toivoa ja odottaa. Poliisikamarissa oli sanottu, ettei
-se poliisikoiran saanti mitään maksa, kun Jykkälässä käyneet
-vorot nähtävästi olivat kaksi lääninvankilasta karannutta rosvoa,
-joita tähän asti turhaan oli etsitty, mutta joitten jäljille nyt
-vihdoinkin luultiin päästävän. Sentähden lähetettiin jo samana iltana
-poliisilaitokselta kaksi konstaapelia ja poliisikoira matkalle, ja ovat
-ne Kytölässä huomisaamuna.
-
--- No jopa se veteli! iloitsi Paavo käsiään melkein hykerrellen.
-On niistä noista ruununmiehistä joskus hyötyä tälle tavalliselle
-talonpojallekin...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Jykkälän Paavo iltapäivällä palasi koululta, ilmoitti hän matkansa
-tulokset seuraavin sanoin:
-
--- No nyt sitä on huomenna tämän Jykkälän piha täynnä poliisia jos
-poliisikoiraakin!
-
--- Niin, ka sinnehän se sitten meneekin niiden hurttien kitaan, jos
-mitä lie ruoka-aineita rosvoilta jäänyt, kauhistui emäntä.
-
--- Luuletko sinä niiden tähän taloksi jäävän? ihmetteli isäntä
-emännän yksinkertaisuutta. Johan ne nyt joutavat ruunun koirat ja
-muut kaupungin konstaapelit tähän Jykkälään iäkseen jäämään. Se kun
-on vain se poliisikoira rosvon jäljet haistanut -- se haistaa ne jo
-tuolta riihen luota -- niin silloin ne lähtee ruununmiehet pitkin niitä
-jälkiä, niin että ei sen kuin tuo petäjikkö ryskää...
-
--- Eivätköhän ne nyt sentään joutaisi talossa edes kahvia juomaan,
-huomautti emäntä.
-
--- No jospahan ne kahvit kuitenkin hörppäisivät, myötäili isäntä.
-Pitäähän sitä näin pakkasella kahvit saada aamutuimaan, kun kerran
-kaupungista asti tullaan. Mutta se pitääkin olla kahvi puolista öin
-valmiina odottamassa... onko sinulla niitä vehnäsiä?
-
--- Eipä noita ole omia leivottuja, mutta niitä rinkeleitä kyllä on
-vielä, joita sinä menneellä viikolla kirkolta toit.
-
--- No kunhan on rinkeleitäkin. Ja sille koiralle pitää katsella
-lihaisia luita iso läjä.
-
-
-
-
-II
-
-
-Kulovalkean tavoin levisi kirkolta, koululta ja Jykkälästä samaan
-aikaan tieto poliisikoiran saapumisesta, eikä koko paikkakunnalla sinä
-päivänä muusta puhuttu.
-
-Kun muurari Kinnari tuli mökilleen, olivat hänen vanhemmat poikansa
-kuten tavallista vastoin kieltoa kavunneet navetan katolle ja
-pommittivat sieltä nuorempia veljiään kalikoilla, kivillä ja kävyillä.
-Nuoremmat kiljuivat ja parkuivat kiukusta havaitessaan olevansa
-huonommalla puolella ja huomatessaan, etteivät heidän viskelemänsä
-kivet osuneet katolla olijoihin.
-
--- Jopahan ovat taas joutuneet tappeluun nuo pennut! totesi Kinnari
-asiaintilan aidan yli kavutessaan. Sitten hän kiljaisi:
-
--- Pääsettekö sukkelaan alas sieltä katolta, pakanan eväät! Ettekö te
-osaa yhtä siunaaman aikaa olla siivolla? Minä kun otan remelin ja alan
-sillä huidella, niin lähtee teistä ne riettaan ilveet!
-
-Vanhemmat pojat laskeutuivat salvoimia myöten alas katolta ja katsoivat
-sitten parhaaksi lymyillä toistaiseksi saunan kodassa, kunnes pahin
-myrsky olisi ohi mennyt.
-
-Pienemmille jälkeläisilleen, jotka mielihyvällä näkivät, miten
-vihatuille vanhemmille veljille kävi, sanoi hän:
-
--- Tupaan paikalla siitä paleltumasta, taikka minä kun usutan
-poliisikoiran paljaisiin kinttuihinne! Ihan ovat sinisinä koko pennut,
-kun siinä ovat alasti pakkasessa kaiken päivää.
-
-Lapset juosta kipittivät tupaan, jonne Kinnarikin meni.
-
-Hän ripusti lakkinsa naulaan ja asettui uunin ääreen mielityöhönsä,
-päreitä kiskomaan.
-
-Tarkasteltuaan ensin epäluuloisesti pärepuukon terää -- Kinnari oli
-mitä ankarimmin kieltänyt kenenkään koskemasta hänen pärepuukkoonsa,
-jota pidettiin lakkinaulan alla terä seinänrakoon pistettynä -- katseli
-hän kotvasen arvostelevasti oksatonta pärehalkoa, latasi senjälkeen
-piippunsa, sytytti sen ja alkoi kiskoa päreitä.
-
--- Antoivatko ne siellä koululla edes kahvia? tiedusteli Kinnarin vaimo
-Mari, joka tuhersi lieden ääressä kahvinkeittohommissa.
-
--- Ei noilla näkynyt olleen kahvin aika... sanoi Kinnari kotvasen
-perästä.
-
-Tuvassa vallitsi jonkin aikaa syksyisen iltapäivän unettava
-äänettömyys. Liesi vain silloin tällöin risahteli, ja uunille kavunneet
-paljassääriset lapset nuhisivat hiljaa keskenään. Kinnarin kotona
-ollessa ei tuvassa saanut telmiä -- eikä paljon muuallakaan. Se nyt ei
-kuitenkaan merkinnyt lapsille kovin suuria vapauden rajoituksia, sillä
-isä oli pitkät päivät poissa kylällä, vaikka ei töitäkään olisi ollut.
-
-Viimein kysyi Mari:
-
--- Saitko sinä työtä sieltä koululta?
-
--- Sainhan minä sitä... ja saunan kiuaskin kuuluu olevan rikki. Eivät
-ole älynneet ennemmin korjauttaa, vaikka tuo lie jo kuukausimääriä
-rempallaan ollut. Ei siihen nyt ole hyvä uusia löylykiviä saada, kun on
-jo tuo maanpintakin kyynärän syvältä jäässä.
-
--- Ka anna olla vanhoilla kivillään -- mistä sinä ne uudet kivet siihen
-talvella saat?
-
-Kotvasen oli taas äänetöntä. Mari asetti nyt kahvivehkeitä pöydälle ja
-valitti:
-
--- Tuo kahvikin on taas lopussa...
-
-Kinnari myönsi:
-
--- Milloinkapas se ei olisi kahvi lopussa.
-
-Ja pistäen puukon paikalleen seinänrakoon lausui hän toivomuksen:
-
--- Kun tulisi tämä köyhä Kinnarikin vielä niin äveriääksi, että
-jaksaisi jonkun kerran ostaa tuota kahvikultaa sen verran yhdellä
-kertaa, ettei se olisi lopussa, ennenkuin on ensimmäisen pannullisen
-keittänyt.
-
--- Eihän sitä taida tulla Kinnarille puutosta -- tuosta köyhyydestä,
-valitteli Mari. Mikä se liekin kirous rehellisillä ihmisillä, etteivät
-ne vain rikastu, vaikka sivut kipeinä raataisivat -- kun taas semmoiset
-rihmurosvot kuin tuo Kukkosen joukko kuuluvat joka päivä vehnäskahvia
-juovan, vaikk'ei ole suinkaan heidän mökkirötiskönsä sen parempi kuin
-meidänkään...
-
--- Eikö nuo pian loppune Kukkosen mökistä vehnäskahvit! ennusti
-Kinnari, puraisten sokeripalan kahtia ja hörppien kahvia teevadilta.
-
-Mari katsahti Kinnariin vähän ihmeissään, mutta ei kumminkaan ryhtynyt
-sen paremmin tiedustelemaan hänen tarkoitustaan.
-
-Kinnari joi kupin tyhjäksi, ja kun ei Mari ruvennut puhetta jatkamaan,
-sanoi hän, suolivyötään kohentaen:
-
--- Se tuleekin nyt näille Kytölän rosvoille semmoinen helinä, että
-saavat vain katsoa, jos housut jalassa pysyvät... kun tulee kaupungista
-poliisiverikoirat niiden jälkiä nuuskimaan.
-
-Tämä tieto herätti mökissä suuren hämmästyksen, kuten kaikkialla
-muuallakin Kytölän kylässä.
-
-Marilta oli pudota kuppi kädestä, navetan katolla olleet pojat, jotka
-vihdoin olivat uskaltaneet tulla sisään, istuivat karsinapenkillä
-silmät pystyssä, ja uuninpäällä olijat kurottivat henkeään pidättäen
-kaulojaan.
-
-Kinnari veti lapikkaan vasemmasta jalastaan, tarkasteli sitä kantapään
-kohdalta ja sanoi:
-
--- Johan minä arvelin, että eikö lie sauma ratkennut, kun tuntui
-jalka vettyvän rapakkoon polaistessani... ja niinpähän onkin sauma
-ratkennut... se on sitä suutari Simosen työtä... ja työ on semmoista
-kuin mieskin.
-
-Kinnari sylkäisi halveksivasti yli permannon uuninnurkkaan, katseli
-sitten vielä tovin lapikastaan ja uhkasi vihdoin:
-
--- Mutta kyllähän tässä on semmoinen Kinnari, että se kuroo sen kiinni.
-
-Kinnari löysi nurkkahyllyllä olevasta rojulaatikostaan pikilankaa
-harjaksineen ja ryhtyi korjaamaan ratkennutta saumaa. Sitä tehdessään
-alkoi hän harvakseltaan kertoa poliisikoirasta:
-
--- Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos
-särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että
-kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa -- kun siellä kaupungissa kuuluu
-semmoinen peto olevan -- niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä,
-jos se niistä mitä ymmärtäisi. Siitä se lie kai sitten Jykkäläinen
-höynäytynyt, koska oli pyytänyt opettajan kysymään telehvoonissa
-sitä koiruutta... ja olivat ilmoittaneet, että huomisaamuna ne ovat
-Jykkälässä niin poliisit kuin poliisikoiratkin...
-
--- No voi hyvä isä tokiinsa! päivitteli Mari. Vai jo ne on koiratkin
-päässeet ruununmiehiksi...
-
--- Ka jo... murahti Kinnari.
-
--- Ja mitä ne kertovat, että olisi kaupungissa poliisihevosiakin?
-tiedusteli Mari edelleen.
-
--- On... onhan niitä poliisihevosiakin, myönsi Kinnari.
-
--- Taitaa siellä olla sitten poliisilehmiäkin ja poliisilampaita -- ja
-sikoja... ja vaikka mitä, mietiskeli Mari kaupungin poliisilaitosta
-ihmetellen.
-
--- Mitä heillä lie... arveli Kinnari ja ähki lapikkaansa ääressä.
-Pahusko ne on nuo vanhat reiät tukkoon ajanut -- vai vieläkö ruvennee
-tämä Mansikkivainaan nahka vanhoilla päivillään kasvamaan...? Ei tässä
-auta muu kuin ottaa naskali käsille.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uunilla nuhisivat lapset kaikenlaisen romun ja rättien joukossa. Sinne
-pujahtivat nyt vanhemmatkin pojat, ja pian alkoi siellä lämpöisessä,
-puolipimeässä loukossa innokas supattelu.
-
--- Huomenna minä jo pimeän aikaan karkaan Jykkälään, niin siellä minä
-saan nähdä sen poliisikoiran, uskoi vanhin poika Aatu salaisuuden
-aseenkantajalleen ja uskotulleen Jussille.
-
--- Minä tulen kanssa, supisi Jussi asiaan innostuneena.
-
--- Älä sinä tule... se voi purra, vastusti vanhempi veli.
-
--- Eikö se voi sinuakin purra? tenäsi Jussi.
-
--- Ei se pure näin suuria poikia -- ja minä kun otan seipään ja sillä
-vetäisen...
-
--- Etpäs vetäise! intti Jussi.
-
--- Vetäisenpäs!
-
--- Etpäs vetäise!
-
--- Minkätähden?
-
--- Sentähden!
-
--- Minkä sen?
-
--- Et uskalla!
-
--- Uskallanpas! Uskallanpas vetäistä seipäällä pitkin sivuja niin että
-ovat kylkiluut poikki koko koiralla!... innostui Aatu.
-
-Mutta Jussi ei hellittänyt:
-
--- Et uskalla vetäistä, et vaikka mikä olisi. Jos sinä vetäisisit, niin
-poliisit panisivat sinut linnaan...
-
-Aatu joutui sanattomaksi. Hän ei ollut tullut katselleeksi asiaa siltä
-kannalta.
-
-Hänen tarkemmin miettiessään tuntui Jussin väite hyvinkin
-totuudenmukaiselta. Tietysti eivät poliisit antaisi lyödä poliisikoiraa.
-
-Mutta mitä hän sitten tekee, jos se koira hyökkää hänen kimppuunsa?
-
-Lopuksi hän päätti noudattaa mitä suurinta varovaisuutta. Ei mene
-likelle, mutta katsoo vaikka aidan takaa tai aidalta.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Siihen kun vielä pyyhältää talia päälle, niin eikö tuo pitäne
-vettäkin tämä oma parsima sauma... sanoi isä Kinnari lapikastaan
-tarkastellen. -- Ja jollei pidä, niin olkoon pitämättä!
-
-Tuntia myöhemmin lepäsi Kinnarin mökki syvässä unessa.
-
-
-
-
-III
-
-
-Kello neljältä aamulla oltiin Jykkälässä jo jalkeilla.
-
--- Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat tuossa paikassa jo täällä, sanoi
-isäntä hörppien pöydän päässä aamukahviaan ja vilkaisten nurkassa
-harvakseen naksuttelevaan seinäkelloon.
-
-Emäntä haukotteli mitään vastaamatta ja läksi sitten askareilleen.
-Isäntä jäi yksin tupaan.
-
-Oli raskasmielinen, pimeä syksyinen aamuyö ulkona, ja pöydällä palava
-lamppupahanen levitti vain niukkaa valoa tupaan.
-
-Hiljaisuus alkoi vähitellen painostaa. Kovin olikin tullut ruvetuksi
-eilen illalla myöhään levolle, Jykkälän talon elämänjärjestykseen
-nähden.
-
--- Kun eivät alakin jo joutua, harmitteli isäntä lopuksi. Johan tuota
-olisi kaupungista melkein jalankin tänne ennättänyt...
-
-Aika kävi pitkäksi.
-
-Isäntä veti viimein saappaat jalastaan ja heittäytyi vuoteelle venymään.
-
-Hän mietti:
-
--- Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille
-luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin
-suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta
-en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta
-havainnut -- vaikka olen ikäni hevosia pitänyt ja hevosella ajanut.
-Muistihan sillä kyllä on, sillä hevosella, ja hevosen muisti onkin,
-mutta siinä se sitten kaikki on. Ei se omin nokkineen mitään osaa
-tehdä...
-
-Isäntä haukotteli niin, että leuat naksahtelivat, ja vaipui
-puolihorroksiin. Havahtui siitä kumminkin ja sai hetkisen kuluttua
-jälleen langan päästä kiinni:
-
-... vaikka eipä se taitaisi itse koirakaan mitään osata, jollei sillä
-olisi se vaisto ja haisti... ei sillä mitään järkeä ole -- mitäs
-järkeä sillä järjettömällä luontokappaleella olisi, kun ei sitä
-ihmisilläkään tahdo riittävästi piisata -- vaikka on koulunkäynnit ja
-muut sivistykset...
-
-Emäntä tuli sisään maitoastioita kalistellen, ja isäntä seurasi hänen
-toimiaan puoliunessa, silmäluomet melkein kiinnipainuneina. Vahvisti
-vihdoin ääneen äskeisten mietelmiensä lopputuloksen murahtaen:
-
--- Vaisto se on ja haisti... eikä mikään järki ja muu ymmärrys...
-
-Emäntä katsahti sänkyyn päin ja tiedusteli:
-
--- Unissasiko sinä horiset?
-
--- Missä unissani minä... enhän minä tässä nyt nuku, vastusti isäntä.
-
--- Etkö tuota liene nukkunut... ja mikäs ihme tuo olisi jos
-nukuttaisikin, kun puolille öin ylhäällä kukkuu ja muitakin valvottaa.
-Piiatkin ovat niin unentorroksissa vielä, että pihtipieliä vasten
-kävelevät.
-
-Isäntä oli nyt vaipunut melkein uneen eikä kuullut emännän napinaa. Tai
-ei ollut kuulevinaan. Kun ei mitään vastausta saanut, jatkoi emäntä
-mietelmiään:
-
--- Myllyynkin pitäisi lähteä, kun eivät rengit jouda. Kaikki on jauhot
-ihan lopussa, eikä muuta kuin maata pötköttää... Niitä vain vuottelee
-koiria ja muita urkkijoita... näistäpä se nyt sitten apu lähti -- ja
-autuus...
-
-Isäntä jo hiljalleen kuorsaili.
-
-Emäntä meni pöydän ääreen ja koetti kiristää kahvipannusta, mutta ei
-saanut muuta kuin poroja. Huokasi:
-
--- Ho-hoi, kahvinkin on särpinyt kaikki -- joutessaan!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta sillä aikaa vetelivät poliisit makeimpia aamu-uniaan Kuorelammin
-varsin vaatimattoman kestikievarin vierashuoneessa. Poliisit ja
-poliisikoira.
-
-Olivat tulleet iltayöstä, mutta kuultuaan, että Kytölän kylään oli
-vielä lähemmäs peninkulman matka, oli vanhempi poliisi Sakari Makkonen
-sanonut että:
-
--- Mitäs me siellä keskellä yötä tehdään?
-
-Johon nuorempi, Kalle Ratilainen myönsi:
-
--- Ka mitäs me... Jäädään vain tähän yöksi.
-
-Porstuassa tapahtui kestikievarin koiran ja poliisikoira Bellan välillä
-esittely ja tutustuminen tavanmukaisine menoineen. Ne päättyivät äkkiä
-syntyneeseen rähinään ja tappeluun, jonka Bella aikaansai puraisemalla
-talon koiraa aivan aiheettomasti sääreen. Toinen ei tahtonut jättää
-tätä tuntemattomalta kulkurilta kärsimäänsä loukkausta kostamatta, ja
-siitä syntyi sellainen elämä, että tarvittiin molempien poliisien,
-isännän ja kyytimiehen yhteiset ponnistukset, ennenkuin rauha saatiin
-jälleen palautetuksi. Sisukas ja tappelutaidossa erityisen opetuksen
-saanut Bella oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt pahanpäiväisesti
-pelmuuttaa talon koiraa, vaikka viimemainittu oli suurempi ja rotevampi.
-
--- Mitä hiton hurttia te oikeastaan kuljetatte mukananne! kiivaili
-isäntä, kun Bella vihdoin oli saatu teljetyksi kamariin ja talon koira
-oli vetääntynyt porstuan pimeimpään nurkkaan nuolemaan vammojaan ja
-hautomaan mielessään synkkiä tuumia.
-
--- Hurttia... mitä hurttia? sanoi Makkonen arvokkaasti ja päästeli
-vyötään turkin ympäriltä auki. Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki,
-vaan poliisikoira. Se Pella, jos isäntä on nimen kuullut?
-
--- On sitä siinä sitten järjestyksen valvoja, kun aloittaa kohta
-talossa tappelun, kuin mikäkin hulikaani!
-
-Poliisit eivät viitsineet vastata tähän Bellan kunnialle käypään
-letkaukseen, vaan alkoivat hankkiutua levolle.
-
--- Olisiko sitoa tuo Pella sängyn jalkaan? oli Ratilainen ennen
-maatapanoa aprikoinut, mutta Makkonen oli sanonut, että antaa olla
-irrallaan; minnekkäs se nyt täältä menisi.
-
-Bella, joka näköään lepäsi viattomuuden unta hyvin päätetyn päivätyön
-jälkeen uunin edessä, sai jäädä vapauteensa.
-
-Se ei kuitenkaan käyttäytynyt sille osoitettua luottamusta vastaavalla
-tavalla, sillä muutaman tunnin kuluttua se herättyään ja haukoteltuaan
-väsyi kuuntelemaan hoitajiensa yksitoikkoisia kuorsauksia ja alkoi
-tassutella ympäri huonetta, nuuskien esineitä, kapusi sitten pöydälle
-ja kaasi sillä olevan vesilasin, latki veden suuhunsa ja kurkisti
-ikkunasta ulkonaiseen pimeyteen. Ratilainen oli havahtunut lasin
-kaatumisen aiheuttamaan kolinaan, mutta nukkunut kohta jälleen
-viitsimättä ryhtyä Bellan suhteen mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin.
-
-Vihdoin Bella sai työnnetyksi porstuaan vievän oven auki ja pistäytyi
-ulos.
-
-Mitä siellä sitten lieneekään aluksi tapahtunut, siitä ei ole varmaa
-tietoa, mutta lopuksi heräsi koko talo helvetilliseen meluun.
-
-Mahdollista ja luultavaakin on, että talon koira, nähdessään vihatun
-vieraan koiran taas ilmestyvän porstuaan, ei voinut hillitä itseään,
-vaan päätti koettaa uudelleen sotaonneaan. Ja kun Bella tietysti
-riemulla otti haasteen vastaan, niin syntyi mellakka, jollaista ei
-sitä ennen eikä sen jälkeen Kuorelammin kestikievarissa ole nähty eikä
-kuultu.
-
-Lopuksi olivat sitä todistamassa sekä koko talon väki että vieraat.
-Isäntä totesi, että tappelijat olivat särkeneet tallilyhdyn ja tehneet
-yhtä ja toista muutakin vahinkoa, eikä hän suinkaan säästellyt
-äänivarojaan enempää kuin voimasanavarastoaankaan ilmaistessaan
-mielipiteensä vieraistaan yleensä ja heidän koirastaan erityisesti.
-Poliisit kuuntelivat isännän esityksiä puoliunessa olevien miesten
-välinpitämättömyydellä, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää
-huonosti peitettyjä uhkauksia Bellan henkeä vastaan, käskivät he hänen
-pitää suunsa kiinni ja sanoivat, että kyllä he vastaavat, jos koira on
-jotain vahinkoa tehnyt.
-
--- Mutta jos se vielä tänä yönä tappelun tekee, niin tapan minä sen
-paholaisen, vaikka hän sitten olisi kymmenen kertaa poliisikoira ja
-mitaleita rinta täynnä, julisti isäntä kiukkuisesti.
-
--- Tapappas! uhitteli Ratilainen, ja Makkonen ennusti:
-
--- Silloin sitä et olisikaan enää omalla asiallasi!
-
-Molemmat puolueet vetäytyivät kylmäkiskoisen mielialan vallitessa
-jatkamaan keskeytynyttä lepoaan. Bella sai pari hyvin ansaittua
-läimäystä ja sidottiin enempien selkkausten välttämiseksi
-sängynjalkaan. Loppuyö kuluikin sitten rauhallisesti.
-
-
-
-
-IV
-
-
-Muurari Kinnari oli liikkeellä jo aamulla ani varhain.
-
-Koululla vielä kaikki nukkuivat. Sentähden meni hän saunaan, jonka
-kiukaan korjaamisesta eilen illalla oli ollut puhe, ja toimeenpani
-alustavan tutkimuksen.
-
--- Huononlaiseksipahan on mennyt, murahti Kinnari tutkittuaan kiuasta.
-Eikä noista kivistä enää ole paljon mihinkään. Mutta mistäpä ne nyt
-uudetkaan otti... Pitää koetella entrailla ja lajitella näitä nyt vain
-ja vasta keväällä tehdä koko kiuas uudestaan...
-
-Kinnari otti päreeseen tulta, laskeutui polvilleen kiukaan eteen ja
-alkoi tähystellä sen sisäpuolta.
-
-Samassa kuului helähdys, lasinpalasia lensi ympäri saunan, ja lyhyt
-koivuinen halko mätkähti Kinnarin selkään.
-
-Päre putosi uunin tuhkaan muurarin kädestä ja sammui. Kinnari nousi
-ylös sadatellen ja yrittäen hieroa selkäänsä sekä lähti ulos etsimään
-ilkityön tekijää. Pimeässä löi hän otsansa matalan oven kamanaan,
-mikä ei suinkaan ollut omiaan saattamaan häntä paremmalle tuulelle,
-kompastui saunan eteisessä vesisoikkoon ja oli vihdoinkin ulospäästyään
-kypsynyt murhaan.
-
-Pihalla ei näkynyt ketään.
-
-Saunan kupeella olevasta seiväsläjästä tempaisi raivostunut muurari
-vankan aidanseipään ja kiiruhti sitten juoksujalkaa saunan taakse.
-
-Sielläkään ei ollut ketään. Kinnari huimasi seipäällä seinustalla
-kasvavaa katajapensasta ja lähti etsiskelemään tuntematonta
-vihollistaan muualta pihasta.
-
-Kaikki sopet ja loukot tyystin tutkittuaan ei hän voinut muuta kuin
-todeta, ettei ainakaan mitään muuta ruumiillista olentoa kuin hän itse
-ollut pihassa eikä sen läheisyydessä. Hän purki tunteitaan iskemällä
-seipään poikki veräjänpieleen ja palasi takaisin saunaan, jossa alkoi
-hajoittaa kiuasta. Silloin tällöin pysähtyi hän kumminkin epäluuloisena
-kuuntelemaan ja pienimmänkin risauksen kuultuaan hyökkäsi halko
-kourassa ulos, tapaamatta siellä kuitenkaan ketään.
-
-Puolen tunnin kuluttua alkoi pihalta kuulua liikettä. Mannilan
-Ate ja Jolpin Mikko, jotka olivat järjestäjinä, olivat saapuneet
-virkavelvollisuuksiaan suorittamaan ja alkoivat vetää kelkalla halkoja
-luokkahuoneisiin. Muurari meni heiltä tiedustelemaan, olisivatko pojat
-sattuneet näkemään mitään epäilyttävää, mutta pojat sanoivat, etteivät
-he ole mitään nähneet. Juuri äsken olivat muutoin saapuneetkin koululle.
-
-Aamu rupesi vähitellen valkenemaan, ja koululaisia alkoi keräytyä sekä
-yksitellen että joukoittain.
-
-Kinnari meni ilmoittamaan opettajalle seikkailustaan.
-
-
-
-
-V
-
-
-Proviisori Löfman, joka on Kytölän opettajalle sukua "väärän koivun
-takaa", oli lähtenyt koirineen kaupungista Kytölän jänisrikkaille
-maille metsästysonneaan koettelemaan.
-
-Metsästäjä saapui koululle samoihin aikoihin kuin Kinnari antoi
-opettajalle raporttia saunan ikkunan rikkomisesta ja sen yhteydessä
-olevista asianhaaroista.
-
-Opettaja kuunteli kertomusta miettiväisenä ja myönsi, että tapaus oli
-hieman kummallinen.
-
--- Mutta ehkä se sentään selviää, kun ruvetaan selvittelemään, lausui
-hän kumminkin.
-
--- Kunpahan selviäisi, niin kyllä minäkin koettaisin, miten se
-koivuhalko lähimmäisen selkään mätkähtää... ilmaisi muurari hartaana
-toivomuksenaan.
-
-Proviisori, joka juuri oli tullut sisään, halusi tietää, mistä oli
-kysymys, ja sai muurarilta kaunopuheisen esityksen asiasta.
-
-Opettajalla oli omat epäilyksensä, jotka pitkäaikaisen kokemuksen
-ja suuren paikallistuntemuksen johdosta itsepäisesti suuntautuivat
-koulupoikiin.
-
-Mietiskeltyään hiukan aikaa asiaa meni hän luokkahuoneeseen, missä
-Kytölän kylän miespuolinen toivo paraikaa kiihkeästi pohti vieraan ja
-hänen koiriensa ilmestymistä koululle.
-
-Yleinen mielipide oli alunpitäen selvillä siitä, että Löfman oli
-salapoliisi ja hänen koiransa poliisikoiria. Mutta miksi hän ei ollut
-mennyt suoraan Jykkälään, vaan poikennut koululle, se antoi paljon
-päänvaivaa. Aamurukousten jälkeen aloitti opettaja ankaran kuulustelun.
-
-Huomautettuaan siitä tunnetusta tosiasiasta, että eräät pojat --
-hän mainitsi muutamia nimiltään -- saapuvat usein tarpeettoman
-varhain koululle saadakseen telmiä ja tapella toistensa kanssa,
-kysyi hän, kutka tänä aamuna olivat tehneet itsensä syypäiksi tuohon
-epäjärjestykseen.
-
-Kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi.
-
-Järjestäjät, Jolpin Mikko ja Mannilan Ate, todistivat virkansa
-puolesta, ettei pihassa enempää kuin sen lähitienoillakaan ollut heidän
-saapuessaan ollut ketään.
-
--- No milloin te sitten tulitte?
-
-Pojat ilmoittivat tulleensa tavalliseen aikaan kello seitsemän
-tienoissa.
-
-Opettaja tuumi hetkisen. Kinnarin ilmoituksen mukaan oli ikkunan
-särkeminen tapahtunut ainakin puolta tuntia aikaisemmin.
-
-Järjestäjien puheissa ja käytöksessä oli kuitenkin jotain epäilystä
-herättävää. Mutta toiselta puolen piti heidän ilmoituksensa yhtä
-Kinnarin todistuksen kanssa, Kinnari kun oli tavannut pojat seitsemän
-tienoissa.
-
-Opettajan kasvot kirkastuivat äkkiä, ja hänen päähänsä juolahti
-onnellinen ajatus.
-
-Hän ilmoitti, että saunan ikkuna oli puoli seitsemän tienoissa
-aamulla rikottu ja muurari Kinnaria samalla heitetty halolla selkään.
-Opettaja sanoi, ettei hän tietänyt, mistä tuo rikos johtui, mutta
-lausui aavistuksenaan, etteivät hänen omat rakkaat oppilaansa olleet
-siihen niin viattomat, kuin miltä he tällä hetkellä näyttivät. Muissa
-olosuhteissa olisi hänen ollut ryhdyttävä mutkalliseen ja aikaa vievään
-tutkimukseen, mutta tällä kertaa oli sattunut niin onnellisesti, että
-syyllinen, jos se oli koulun oppilaitten joukossa, kohta voitiin saada
-ilmi.
-
-Luotuaan ankaran silmäyksen oppilaisiinsa käski hän heidän istua hiljaa
-paikoillaan ja poistui pahaenteisesti hymyillen omiin huoneisiinsa.
-
--- Tiedätkö sinä, mikä sinä oikeastaan olet? kysyi hän proviisorilta,
-joka Kinnarilta urkki tietoja paikkakunnan parhaista jänismaista.
-
-Löfman ajatteli ensin vastata: proviisori Kalle Löfman Savonlinnasta,
-mutta kun sen seikan muutenkin piti olla opettajan tiedossa, joten
-ei voinut otaksua hänen odottavan niin yksinkertaista vastausta
-kysymykseen, piti hän parempana vaieta ja odottaa vastausta kysyjältä
-itseltään.
-
--- Sinä olet salapoliisi, sanoi opettaja juhlallisesti, ja nuo koirat
-ovat poliisikoiria.
-
--- Älä peijakas! ihmetteli Löfman. Sitä minä en ole tullut ennen
-havainneeksikaan.
-
--- Niin, koulupoikain piireissä on sellainen käsitys lujasti vallalla.
-Ja kun niin on, niin sopii sitä tässä nyt käyttää tämän Kinnarin
-saattamiseksi oikeuksiinsa...
-
-Asiasta syntyneen keskustelun lopputuloksena oli, että opettaja meni
-luokkahuoneeseen ja komensi kaikki pojat ulos pihalle riviin.
-
--- Jako kahteen! karjaisi hän sitten synkästi.
-
--- Yks, kaks, yks, kaks... jakoivat pojat.
-
--- Kakkoset neljä askelta eteenpäin! komensi opettaja.
-
-Syntyi kaksi riviä.
-
--- Etumainen rivi, täyskäännös vasempaan! Molemmat rivit katselivat
-toisiaan silmästä silmään.
-
-Kukaan ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys.
-
--- Nyt pojat, sanoi opettaja uhkaavasti, astuvat ulos riveistä ne,
-joilla saunan ikkuna on omallatunnollaan!
-
-Kukaan ei liikahtanutkaan. Nenät kelmeinä ja pelon vallassa seisottiin,
-mutta kukaan ei näyttänyt erikoisemman syylliseltä.
-
--- No niin; koska ei tämä asia muuten selviä, niin täytyy ryhtyä
-laillisiin toimenpiteisiin.
-
-Samassa aukeni opettajan eteisen ovi, ja Löfman astui ulos taluttaen
-vitjoista Dianaansa.
-
-Perässä tuli Kinnari.
-
-Vavahdus kulki läpi rivien, ja kuului kauhistuksen suhahdus:
-_poliisikoira!_
-
-Kunnioittamatta poikia yhdelläkään silmäyksellä talutti proviisori
-koiransa saunaan.
-
-Kului pari minuuttia, jotka pojista tuntuivat yhtä monelta tunnilta.
-
-Vihdoin tuli vieras koirineen ulos saunasta ja pysähtyi sen portaille.
-Hän oli saunassa salaa usuttanut koiraansa poikia vastaan, niin että
-Diana saunan ovelle päästyään teki vimmattuja yrityksiä päästäkseen
-poikien kimppuun, jotka sekavin tuntein katselivat sen kitaa.
-
--- Missä se halko on? huusi Löfman tiukasti hilliten muka parhaansa
-mukaan koiraa.
-
-Kinnari lähestyi kädessään lyhyt koivuhalko, jonka kunnioittavasti
-ojensi Löfmanille.
-
--- Nuuski! sanoi tämä lyhyesti ja käskevästi pitäen halkoa Dianan
-kuonon edessä.
-
-Diana nuuhkaisi hieman halkoa, mutta riuhtaisi sitten äkillisellä
-ja odottamattomalla tempauksella itsensä irti ja syöksähti ilosta
-kiljahtaen poikarivejä kohti.
-
-Noin viidestäkolmatta kurkusta kuului kauhun huuto; sotilaallisen kurin
-kahleet katkesivat, ja rivit hajosivat silmittömän pelon vallassa
-kaikkiin ilmansuuntiin.
-
-Ainoastaan pieni Kalle Kettunen ei paennut. Hän oli tottunut
-noudattamaan annettuja määräyksiä ja seisoi paikallaan kalmankalpeana
-ja paikatut ruskeat housunlahkeet lepattaen säärien ympärillä, säärien,
-jotka olivat laihat kuin piipunvarret. Mutta hän seisoi kuitenkin
-paikallaan, vaikka housut tutisivatkin.
-
--- Diana! huusi proviisori ankarasti.
-
-Diana ei ollut kuulevinaan huutoa, vaan jatkoi hauskaa metsästystään.
-Kettusen Kallesta se ei tietysti piitannut mitään.
-
--- Diana! karjaisi Löfman uudelleen.
-
-Koira huomasi, ettei enää maksanut vaivaa teeskennellä
-huonokuuloisuutta, jos mieli säästyä ikäviltä jälkiselvityksiltä.
-Vastahakoisesti, häntä koipien välissä palasi se saunan luo takaisin.
-
-Opettaja sai pojat vihdoin jälleen riveihin ja piti heille lyhyen,
-mutta valaisevan luennon urhoollisuudesta, esittäen Kettusen Kallen
-tämän hyvän ominaisuuden ruumiillisena esikuvana. Pojat taas loivat
-Kalleen silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää urhoollisuuden
-perikuvan lähimmälle tulevaisuudelle.
-
-Proviisori talutti nyt koiraansa saunan ympärillä. Pojat seurasivat
-jännittyneinä tätä tärkeää toimitusta.
-
--- On parasta antaa sen nuuhkia Kinnariakin, huusi opettaja.
-
-Kinnari lähestyi heti koiraa, alttiina palvelukseen.
-
-Diana nuuhkaisi hänen lapikkaanvarsiaan, mutta haju ei kai
-miellyttänyt, koska se kääntyi heti pois ja näytti kyllästyneen koko
-kujeiluun.
-
-Proviisori vilkaisi opettajaan odottaen lisäohjeita.
-
-Opettajaa alkoi harmittaa. Hän oli odottanut, että koiran pelkkä
-läsnäolo olisi saanut syyllisen tai syylliset tunnustamaan. Kun niin
-ei ollut käynyt, niin oli mahdollista, ettei kukaan koululaisista
-ollutkaan rikkonut ikkunaa.
-
-
-
-
-VI
-
-
--- Opettaja! sanoi ensimmäisen osaston pienin poika Nikoteemus.
-
--- Ei saa puhua rivissä! huomautti opettaja.
-
--- Opettaja! Kaikki pojat eivät ole rivissä!
-
-Opettaja pyörähti ympäri.
-
--- Mitäh!? Kuka ei ole rivissä?
-
--- Mannilan Ate ja Jolpin Mikko, jatkoi pieni kielittelijä ilmiantoaan.
-
-Opettaja loi silmäyksen riveihin ja huomasi Nikoteemuksen olevan
-oikeassa.
-
--- Minnekäs ne sitten juoksivat? ihmetteli opettaja.
-
--- Eivät ne minnekään juosseet... ne eivät ole olleetkaan rivissä,
-ilmoitti eräs toinen poika, ja useat äänet vahvistivat tämän
-huomattavan tiedonannon.
-
-Opettajan otsa meni ryppyihin. Hän tarkasti rivejään mietteissään kuin
-Döbeln Juuttaalla. Sitten alkoi hänen katseensa kirkastua.
-
--- Kuka tietää, missä ne ovat?
-
-Pojat ilmaisivat vakaumuksenaan, että Ate ja Mikko olivat sisällä
-luokkahuoneessa.
-
--- Nikoteemus, mene käskemään ne ulos!
-
-Nikoteemus juosta vilisti sisään, mutta palasi kohta ilmoittamaan, että
-"eivät ne tule".
-
--- Vai eivät tule! ihmetteli opettaja. Kylläpäs minä panen ne tulemaan.
-
-Opettaja ei aluksi nähnyt luokkahuoneessa ketään, mutta äkkäsi sitten
-kaksi paria jalkoja nurkassa telineellä olevan kartan takana.
-
--- Mars esiin vain sieltä kartan takaa! komensi opettaja karskisti.
-
-Ate ja Mikko ilmestyivät valjuina näköisälle.
-
--- Mitä te täällä piileskelette!? tiuskaisi opettaja. Miksi ette tule
-ulos?
-
-Pojat tuijottivat jäykästi eteensä sanaakaan sanomatta.
-
--- Ulos riviin heti! Sitäpaitsi saatte tunnin jälki-istuntoa kumpikin.
-
-Pojat seisoivat suolapatsaina.
-
--- Ettekö te kuule!?
-
--- Ei me tulla ulos... sanoi Ate vihdoin heikosti.
-
--- Vai "ei me tulla ulos". Vai ei me tulla! kiivaili opettaja. Mutta
-jos me sittenkin tultaisiin!
-
--- Ei tulla, vaikka tapettaisiin! vakuutti Mikkokin itku kurkussa ja
-koko ruumis vavisten.
-
-Opettaja oli nyt varma asiasta, mutta halusi kuitenkin jatkaa leikkiä.
-
--- Taidattekin pelätä sitä koiraa? Mitäs te sitä pelkäätte? Ei se teitä
-syö, jos teillä on puhdas omatunto.
-
-Pojat seisoivat jäykkinä. Kaikesta näkyi, etteivät he juuri luottaneet
-omantuntonsa puhtauteen.
-
--- Mutta samapa se. Pääseehän se koira tännekin.
-
-Ja opettaja astui ikkunan ääreen yrittäen avata sen.
-
--- Opettaja! parahti Mikko.
-
--- Mitä sitten?
-
--- Mi-minä...
-
-Tuskallinen äänettömyys.
-
--- Mitä sinä?
-
--- Minä viskasin...
-
--- Ketä?
-
--- Atea...
-
--- Millä?
-
--- Sillä halolla...
-
--- Millä halolla?
-
--- Sillä, joka sattui Kinnariin...
-
--- Miten se Kinnariin sattui, kun sinä Atea viskasit?
-
--- Kun se luiskahti kädestä...
-
--- Ja lensi saunan ikkunaan. Niinkö?
-
--- Niin...
-
--- No milloin te sitten tulitte?
-
-Pojat näkivät, että paras oli kertoa asia, niinkuin se oli tapahtunut.
-
-He olivat tulleet puoli seitsemältä ja ruvenneet vetämään kelkalla
-halkoja saunan takana olevasta pinosta. Kun kuorma oli saatu täyteen,
-oli Mikko ryhtynyt vetämään ja Ate jäänyt lykkäämään takaa. Mikko oli
-kuitenkin huomannut, että Ate, sen sijaan että olisi auttanut kuorman
-kuljetuksessa, olikin seisonut kelkan jalaksilla kyydissä. Moinen
-epärehellisyys nostatti Mikossa suuttumuksen puuskan, jonka vallassa
-hän heitti Atea kohti halon. Millä seurauksella, sen jo edellisestä
-tunnemme. Pojat olivat pelästyneinä kääntäneet halkokelkan nurkan
-taakse ja pötkineet pakoon, palaten vasta puolen tunnin kuluttua muina
-miehinä takaisin.
-
-Tunnustusta seurasi tuomion langettaminen. Saunan ikkunaan nähden se
-kuului: kaksi tuntia mieheen istumista ja rikotun ruudun korvaaminen,
-sekä totuuden salaamisesta käytöksen alennus todistuksessa.
-
--- Mitä Kinnarin asiaan tulee, niin saatte valita, otatteko selkäänne
-kotonanne vaiko Kinnarilta.
-
-Lyhyen neuvottelun jälkeen katsoivat rikolliset kahdesta pahasta
-Kinnarin pienemmäksi.
-
-Kinnarille ilmoitettiin jutun päätöksestä. Pojat eivät olleetkaan
-laskeneet väärin jättäytyessään hänen armoilleen, sillä hän oli jo
-ehtinyt leppyä. Haukkui vain vähän, mutta kun pojat pyysivät kauniisti
-anteeksi, niin antoi hän asian omalta osaltaan raueta.
-
-Se oli ensimmäinen poliisikoiraurotyö Kytölässä.
-
-Kun pojille vihdoin selvisi, miten heitä oli vedetty nenästä, ei heidän
-närkästyksellään ollut rajoja. Aten ja Mikon käytös sai sitäpaitsi
-pitkät ajat halventavaa arvostelua osakseen toveripiireissä.
-
--- Hyvinhän se näkyy tuo tavallinen jäniskoirakin poliisitutkintoja
-suorittavan, totesi Kinnari, kun juttu oli lopullisesti saatu
-selvitetyksi. Jos vain osaisi se oikea poliisikoira niin hyvästi
-virkansa hoitaa, niin kyllä Jykkälän isäntä pian saisi omansa takaisin.
-
-
-
-
-VII
-
-
--- Yhäkö niillä herroilla unta riittää? tiedusteli Kuorelammin
-kestikievarin isäntä kahdeksan tienoissa aamulla saatuaan tutkituksi
-sanomalehtensä ilmoituksia myöten.
-
--- Eiköhän nuo jo liene nousemaan päin, koska ovat kahviakin tilanneet,
-arveli emäntä.
-
--- Kolmellako ne tilasivat kupilla?
-
--- Eikä, -- mitäs ne kolmella?...
-
--- Ka onhan niillä se koiran kehveli... eikö tuo liene yhtä iso
-virkamies kuin ne itsekin...
-
-Samassa tuli palvelustyttö porstuan läpi kamarista ja sanoi, että
-olivat käskeneet koiralle antaa ruokaa.
-
--- Siinä se nyt oli, sanoi isäntä. Koira niillä on aina ensimmäisenä.
-Tokko ne itse syönevätkään?
-
--- Eivät kuulu syövän ennenkuin Kytölässä. Käskivät panna hevosen
-valjaisiin, että pääsevät kohta lähtemään, selitti palvelustyttö.
-
--- Vai jo niille nyt tuli kiire! ihmetteli isäntä pahantahtoisesti.
-Kun on saanut tässä koko aamupuhteen vuottaa ja vahdata mokomiakin
-herroja... nukkua pötköttävät kuin mitkäkin kenraalit puolillepäivin --
-ei tässä enää kerkeä omille töilleen...
-
-Isäntä sylkäisi vihaisesti, otti rukkaset naulasta ja nurkasta
-tallilyhdyn, jonka lasit koirat tapellessaan porstuassa olivat
-rikkoneet, ja läksi valjastamaan hevosta.
-
-Matkalle lähdettäessä tuli huonolla tuulella olevan isännän kanssa taas
-sananvaihtoa, kun toinen poliiseista käski koiran hypätä rattaille.
-
--- No jopa nyt on hitto! sanoi isäntä. En minä vielä ennen ole koiria
-kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta?
-
-Mutta poliisit sanoivat, ettei sitä perässä juoksuteta. He ovat
-vastuussa koirasta, ja heidän on kuljetettava sitä rattailla. Vai
-luuleeko se isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu
-juoksulas?
-
-Lopuksi kolme miestä ja koira jotenkuten sijoittautuivat ahtaille
-rattaille, ja sitten alettiin mennä kolistella routaista, kuoppaista
-maantietä pitkin Kytölään päin.
-
-Mukavaa siinä ei ollut kenelläkään, mistä aiheutui pitkin matkaa
-vähän kahdenpuolista nälvimistä, minkä poliisit kohdistivat rattaiden
-ahtauteen, isäntä itsepäisellä ilkeämielisyydellä Bellaan, jota vastaan
-hän oli ruvennut tuntemaan syvää, voittamatonta vastenmielisyyttä.
-
-Puolimatkassa, muutaman mäen alla tuli vastaan torppari Juuso Paakkula,
-Kuorelammin isännän sukulainen.
-
--- Kytölästäkö sinä tulet? kysyi kestikievarin isäntä pysähdyttäen
-hevosen.
-
--- On siinä miestä jos koiraakin! ihmetteli Juuso kaivellen tulitikkuja
-taskustaan. Kaupungistako päin ne nämä vieraat ovat tulossa?
-
--- Eikö nuo liene kaupungista, arveli isäntä. Tuo koira kumminkin...
-sen jo näkee päältäkin, ettei se ole näitä tavallisia maantolloja.
-
--- Ja rinnustin auki vain ajetaan, jatkoi Juuso mietelmiään. Setolkan
-varassa se vain kulkee noinkin suuri kuorma -- jo siinä pitää setolkan
-istua niinkuin tavallista tiukemmassa...
-
--- Älä pakana! hämmästyi isäntä. Niinpähän on rinnustin auennut --
-vaikka kyllä se on tapahtunut juuri nyt. Vetäise sinä se kiinni, kun
-kerran siellä ääressä olet!
-
-Juuso koputti piippunsa kengänpohjaan ja sanoi:
-
--- Ka raahtiihan tuon vetäistä.
-
-Vedettyään rinnustimen kiinni sanoi Juuso vastaukseksi kestikievarin
-isännän äskeiseen kysymykseen:
-
--- Kytölästä päinhän minä kävelen -- se taitaa tuo olla se
-poliisikoira, jota ne sinne Jykkälään odottavat?
-
--- Eikö tuo se liene, murahti isäntä. Sen sillä on ainakin tavat ja
-ilveet.
-
-Juuso katseli koiraa uteliaasti ja totesi:
-
--- Ei se ole aivan tavallisen maatiaisen näköinen -- mutta muuten koira
-kuin koira.
-
--- Niin, koira se on poliisikoirakin, sanoi siihen poliisi Ratilainen.
-Ei se muuten koira olisikaan.
-
--- Ka eihän se, myönsi Juuso. Sitä ne nyt ovat Jykkälässä vuottaneet
-niin, että tokko lie koko yönä talossa nukuttu. Minä kävin siellä tänä
-aamuna kengän paikkuuta hakemassa, niin siellä oli jo noita ihmisiä
-kuin kinkereillä, eikö lie ollut pian koko Kytölän kyläkunta koolla.
-
--- No apu siitä sitten läksi koirasta, kiivastui poliisi Makkonen. On
-ne nyt tarsineet lapikkaineen pihan jos pientareetkin...
-
--- Enemmänpähän on jälkiä mitä haistella, sanoi kyytimies ilmeisellä
-vahingonilolla. Sittenpähän saapi oikein näyttää taitonsa, kun siitä
-sotkusta sen varsinaisen rosvon jäljet löytää.
-
-Mutta poliisit kiroilivat ja käskivät jatkaa matkaa. Juuso pani
-piippuun, loi vielä arvostelevan silmäyksen Bellaan ja sanoi:
-
--- Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
-
-Sanoi ja lähti jatkamaan matkaa mökilleen päin.
-
-
-
-
-VIII
-
-
-Mitä väenkokoukseen varkauspaikalla Jykkälässä tulee, niin oli Juuso
-siinä suhteessa puhunut pääasiassa totta.
-
-Kytölässä harvoin tapahtui mitään erikoista, ja jos jossain jotain
-tapahtui tai odotettiin tapahtuvan, niin keräännyttiin sinne miehissä.
-Sen ei tarvinnut olla pelkkää uteliaisuutta. Se oli myös tavallaan
-kohteliaisuuden osoitus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja
-hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla.
-
-Niinpä nyt, kun harvinainen ja mieltäkiinnittävä rikostapauksen
-selvittely oli kysymyksessä, oli aivan luonnollista, että
-naapuritalojen väkeä aamuhämärissä alkoi kertyä Jykkälän avaraan
-perhetupaan, miehiä ja puolikasvuisia poikiakin, jotka asettuivat
-istumaan pitkin seinävieriä ja vähitellen aloittivat keskustelun, mikä
-alkoi ilmoista ja muista yleisistä asioista, kuten tapa vaati, mutta
-siirtyi vähitellen varkaisiin ja varkauksiin ynnä muihin rikoksiin
-omistusoikeutta vastaan.
-
-Kun jokainen vuorostaan oli kertonut kokemiaan ja kuulemiaan, syntyi
-pitkä, torkuttava äänettömyys. Tupakoitiin vain niin, että ilma oli
-savusta sakeana, ja kokous vaipui jonkinlaiseen horrokseen.
-
-Mutta sitten tuli sisään talon nuorin poika, viisivuotias Pekka, joka
-ilmoitti:
-
--- Jo on ollut koululla se poliisikoira!
-
-Se sai kaikki heti virkistymään.
-
--- No mitä se sinne koululle meni? ihmetteli Jykkälän isäntä. Eihän
-sieltä ole mitään varastettu.
-
--- Onpas varastettu! väitti Pekka. Saunasta ovat varastaneet ja
-ikkunasta menneet.
-
--- Mitä se tuo poika höpsii? sanoi siihen emäntä, joka puuhaili
-suurimman kahvipannunsa ääressä. Jykkälässä naapurit aina kahviteltiin,
-vaikka niitä olisi enemmänkin kerralla karttunut, kuten nyt oli laita.
-
--- Saunassa oli muurari Kinnari ollut ja ikkunan oli särkenyt, ja
-poliisikoira oli ottanut kiinni... selitti pikku Pekka.
-
--- Se on vale! vakuutti nuorekas ääni oven nurkasta. Ääni oli Kinnarin
-pojan, joka oli saapunut katsomaan poliisikoiraa eikä voinut vaieten
-kuunnella isäänsä vastaan singahdutettua raskasta syytöstä.
-
--- Mitä ihmettä se sieltä tyhjästä saunasta olisi varastanut? sanoi
-emäntä.
-
--- Kiuaskivet kaiketi, murahti joku kuulijoista yksikantaan.
-
--- Niin, ja mitä se sinne ikkunasta olisi mennyt, kun ei ovessakaan
-lukkoa ole, lisäsi isäntä.
-
--- Renki-Pekka kertoi, sanoi poika-Pekka lyhyesti, vierittäen
-edesvastuun mahdollisesta väärästä uutisesta tukevammille hartioille.
-
-Renki-Pekka, joka oli ollut heinässä, ilmestyi hänkin tuokion kuluttua
-tupaan ja antoi nyt oikeamman kertomuksen asiasta. Että nimittäin
-saunan ikkuna oli rikottu, kun Kinnari siellä sisällä kiuasta
-tarkasteli, ja Kinnaria heitetty halolla selkään. Poliisikoiran avulla
-oli syylliset saatu kuitenkin kohta kiinni. Koulun ohi kulkiessaan oli
-Pekka ehtinyt kuulla tapahtumasta, joka oli vielä aivan tuores.
-
--- No kyllä ne nyt sitten ovat kohta täällä, sanoi isäntä. Vaikka on
-noita tässä saanut odottaakin...
-
--- Eikö liene paha siinä missä mainitaan, arveli joku naapureista,
-katsoen ulos ikkunasta. Kyllä tuossa kuitenkin yhtä koiraa tuodaan
-oikein miesjoukolla.
-
-Poliisit ajoivat juuri pihaan.
-
-Poliisien saapuessa pihaan töytäsivät kaikki alle kymmenvuotiaat
-ikkunoihin painaen nenänsä littiin ruutuihin, mutta sitä vanhemmat
-istuivat liikkumattomina paikoillaan mahdollisimman välinpitämättömän
-näköisinä. Siinä suhteessa oli Kytölän miespuolisessa väestössä
-vallalla intiaanien katsantokanta, että liiallisen uteliaisuuden
-osoittaminen asioissa, etenkin sellaisissa, jotka pian kyllä
-hätiköimättäkin jokaiselle selvenisivät, on miehen arvoa alentavaa. Ja
-miesten luokkaan lukivat myöskin puolikasvuiset pojat itsensä, kuten
-muutoin asianlaita lienee muissakin paikoin kuin Kytölässä.
-
-Isäntä kuitenkin katsoi asiakseen mennä pihalle vieraita vastaan.
-
-Kuorelammin isäntä pysähdytti hevosensa veräjän pieleen.
-
-Poliisit ja koira hyppäsivät maahan.
-
-Jykkälän isäntä katseli koiraa hetkisen ja tunsi jonkinlaista
-pettymystä. Hän oli kuvitellut poliisikoiraa -- no, eihän hän ollut
-osannut siitä mitään selvää kuvaa mielessään luoda, mutta joksikin
-aivan erikoiseksi, jo ulkomuodoltaan kunnioitusta rehellisissä
-ihmisissä ja kammoa roistoissa herättäväksi hän oli sitä luullut. Ja
-nyt olikin hänen edessään jokseenkin tavallinen koira.
-
-Mutta se oli kuitenkin poliisikoira, jonka ihmeellisistä urotöistä hän
-oli sanomalehdistä lukenut, ja hän sanoi samat sanat kuin Paakkulan
-Juusokin oli sanonut:
-
--- Vai tuo se sitten on se poliisikoira!
-
--- Sehän se! vastasi Ratilainen.
-
-Isäntä tervehti vieraita kädestä ja käski sisään.
-
-Kyytimies kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Kyllä tässä on jo
-muutenkin saanut päivänsä hukata "tyhjään emättömään".
-
-Isäntä sanoi, että kai nyt sentään kahvia saisi olla kylmästä tultua,
-ja taisteltuaan lyhyen, mutta ankaran taistelun sydämessään suostui
-kuorelampilainen tarjoukseen ja meni poliisien ja isännän perässä
-kamariin.
-
--- Johan se tuo teidän koiranne kuuluu ennättäneen yhden urotyön tällä
-matkalla tehdä, rupesi isäntä ylistämään Bellaa, tarkoittaen koululla
-sattunutta kohtausta.
-
--- No johan se! vahvisti kuorelampilainen ylistystä muistellen äskeistä
-rytäkkää heidän porstuassaan.
-
-Poliisit kun eivät tajunneet, mitä isäntä oikein tarkoitti, eivät
-puolestaan vastanneet juuri mitään.
-
--- Sillä tavalla kun aloittaa pienessä asiassa, niin kyllä siitä pian
-saa suuremmassakin kuulla, jatkoi isäntä kehumistaan.
-
--- Se on vissi se! vahvisti taas leppymätön kuorelampilainen. Kyllä
-sitä tässä kohta tämän kylän koirien turkit pölisevät, niin että ilma
-on karvoja sakeana.
-
--- He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei
-ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain
-ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli
-juuri paikalle tullut.
-
-Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on sanonut,
-että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa itsessään
-suurempi syy oli.
-
-Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää.
-
--- No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki...
-
--- Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan
-meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan.
-
-Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta,
-toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä,
-kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään.
-
--- Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä.
-
--- Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli
-kuorelampilainen.
-
-Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan
-tulleen sekaantua keskusteluun.
-
--- Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti
-Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu.
-
-Isäntä piteli kuitenkin puoliaan. Renki-Pekka oli asian kertonut, eikä
-hänen tapansa ollut satuja keksiä.
-
-Renki-Pekka kutsuttiin tuvasta, ja kertoi hän mitä asiasta tiesi. Oli
-itse nähnyt poliisikoiran koulun pihalla ja herrasmiehen, joka kuului
-olleen salapoliisi.
-
--- Mikä liekin sitten petturi koko mies, arveli Ratilainen.
-
-Poliisi Makkonen esitti toisen otaksuman:
-
--- Mutta jos se olisi joku viipurilainen tahi helsinkiläinen etsivä,
-jolla on ollut asiaa tänne päin.
-
-Se tuntui mahdolliselta. Makkonen sanoi kuitenkin:
-
--- Kyllä tässä on sentään paras käydä koululla ensin ottamassa selvä
-asiasta.
-
-Ja sille sanalle se jäi.
-
-Hetken kuluttua tulivat poliisit ulos pihalle, Ratilainen taluttaen
-Bellaa.
-
-
-
-
-IX
-
-
--- Nyt ne menevät! ilmoittivat ikkunoissa vahdissa olleet lapset
-poliisien lähdön.
-
-Tuvassaolijat työntyivät heti oven täydeltä ulos seuratakseen
-poliisikoiran esiintymistä ja puuhia.
-
-Poliisit olivat jo veräjällä menossa, kun huomasivat jäljessään tulevan
-mies- ja poikajoukon.
-
-Makkonen huusi tämän nähtyään:
-
--- Mikäs kansainvaellus tämä on? Ei saa tulla perässä!
-
-Joukko pysähtyi vähän hämillään, jääden katselemaan, miten poliisit
-Jykkälän isännän kanssa kääntyivät koululle menevälle tielle.
-
-Mutta Kuorelammin kestikievarin isäntä, joka oli noussut kärryilleen,
-huomautti halveksivasti:
-
--- No on siinä miestä koko läjä -- hyvääkin ihmettä töllistelemässä!
-
-Ja käänsi hevosensa kotimatkalle.
-
-Väkijoukko tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei kukaan keksinyt sopivaa
-vastausta, ennenkuin kuorelampilainen jo oli kuulomatkan ulkopuolella.
-
-Koulun lähellä tuli proviisori Löfman vastaan koirineen, pyssy
-olkapäällä riippuen.
-
--- Sieltäpä se näyttää tulevan se toinen poliisijoukko, sanoi Jykkälän
-isäntä Löfmanista ja hänen koiristaan.
-
--- No jos nuokin ovat poliisikoiria, niin kyllä ei sitten tällä kylällä
-paljon muita koiria olekaan, kun nytkin tulee samalla kujalla kolme
-vastakkain, arveli Ratilainen.
-
--- Hyvää päivää! sanoi Makkonen Löfmanin kohdalle tultuaan.
-
-Löfman pysähtyi ja vastasi tervehdykseen.
-
--- Koulultako herra tulee? kysyi Makkonen vähän epäröiden ja luoden
-vieraaseen tutkivan silmäyksen.
-
--- Koulultahan minä.
-
--- Taitaakin herra olla se sama, joka siellä kuuluu poliisitutkintoa
-pitäneen? jatkoi Makkonen tiedusteluaan.
-
--- Minähän se olin! naurahti Löfman. Tai oikeastaan opettaja, kuinka
-sen nyt vain ottaa.
-
--- Niin, me vain kuultiin tuolla naapurissa, jatkoi Makkonen. Mistä
-kaukaa tämä poliisi on tullut?
-
--- Ei etempää kuin Savonlinnasta.
-
--- Jokos sitä sielläkin on poliisikoiria? kysyi Makkonen epäilevästi.
-
--- No siellähän nyt vasta onkin vaikka mitä...
-
-Nyt katsoi Makkonen parhaaksi pamahduttaa valttinsa pöytään:
-
--- Saisikohan nähdä herran poliisikortin?
-
-Löfman ihmetteli:
-
--- Mitä kuulustelijoita te oikeastaan olette?
-
--- So, so, sanoi Makkonen kylmästi. Taidatte ollakin joku petturi.
-Näyttäkää vain paperinne rimpuilematta!
-
--- Onpas tämä nyt juutas! ällisteli proviisori. Mitäs väkeä te itse
-olette?
-
--- No me ollaan kyllä poliiseja kaupungista... ja tämä tässä on
-poliisikoira, esitteli Makkonen Bellan.
-
--- Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten
-järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle.
-
--- Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen.
-
--- Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä tekemistä
-teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana laputtaa, ennenkuin
-tässä tulee toinen ääni kelloon!
-
--- Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä näyttää
-olevan vakava asia.
-
--- En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti.
-
--- No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui Makkonen.
-Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse tunnustanut, ettei hän
-ole poliisi.
-
--- Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman
-edelleen kiukkuisessa äänilajissa.
-
--- Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää
-poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut
-olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän
-muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että
-laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu.
-
--- Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua.
-Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin
-muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt...
-
--- No kukas sitten?
-
--- No kukas sitten? Tietysti te itse!
-
--- Mekö itse? Älkää nyt helkk...
-
--- Te juuri. Tehän minua rupesitte poliisiksi tituleeraamaan. Minä en
-kieltänyt enkä myöntänyt. Luulin teidän leikkiä ymmärtävän.
-
--- Laki ei leikkiä ymmärrä, sanoi Makkonen painavasti.
-
--- Ei näy ymmärtävän, myönsi Löfman.
-
--- Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin olette te myöntänyt pitäneenne
-koululla poliisitutkintoa.
-
--- Sekin oli leikkiä.
-
--- Vai oli sekin leikkiä. Te taidatte olla hyvin leikkisä mies? lisäsi
-hän ivallisesti.
-
--- Juuri kotitarpeiksi, myönsi Löfman.
-
--- Se on vaarallista leikkiä, huomautti Makkonen vakavasti.
-
--- Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan.
-Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan
-ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun
-olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä
-nyt oikeastaan oli?
-
--- No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi
-Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu on
-sillä lailla, kuin te kerroitte.
-
--- Kyllä se sillä lailla on.
-
--- Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti
-Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa säikyttelemään?
-
--- Niitähän minä.
-
--- No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen vilpittömästi.
-Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä lähdössä rosvojen
-jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille.
-
-Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa.
-
-
-
-
-X
-
-
-Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi
-konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi
-hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon.
-
-Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen
-antoi ystävällisen huomautuksen:
-
--- Mitä te kaiken päivää turulla joutilaina seisotte? Menkää
-viinamäkiinne ja muille töillenne!
-
--- Eikö tässä enää rauhalliset ihmiset saa siivolla olla? kuului
-kapinallinen kysymys miesjoukosta.
-
--- Tarsitte siinä ja sotkette jäljet! kiljaisi Makkonen kiivastuen.
-Mikä koira niistä sitten enää selvän saa, vaikka sillä olisi elehvantin
-nokka!
-
--- Ei suinkaan ne rosvot ole pihan halki kulkeneet, kun kerran ovat
-pellon piennarta myöten päässeet tuvan ikkunaan ja siitä ulos, vastusti
-toinen ääni joukosta.
-
--- Suu kiinni! sanoi Makkonen jyrkästi, kun ei keksinyt muutakaan
-vastausta tähän huomautukseen.
-
--- Jos mentäisiin katsomaan sinne, missä varkaus on tapahtunut, ehdotti
-hän sitten isännälle.
-
-Ja väkijoukolle ilmoitti hän:
-
--- Asiattomilta on pääsy laillisen edesvastuun uhalla kielletty!
-
--- Maltetaanhan me pysyä täällä pihallakin, vakuutti eräs joukosta.
-
--- Eikä ne kaiketi poliisitkaan siellä sisällä ikäänsä ole, lohdutteli
-toinen. Jos nimittäin aikovat rosvot kiinni saada, lisäsi hän varmuuden
-vuoksi.
-
-Mutta isäntä meni poliisien kanssa kylmään tupaan.
-
--- Onko täällä nyt kaikki siinä kunnossa, mihin rosvot tämän huoneen
-jättivät? kysyi Makkonen.
-
--- No ihan siinä samassa, vakuutti isäntä. Ei ole mitään liikuteltu
--- ja akkoja kielsin täällä käymästä muuta kuin minkä ihan
-välttämättömimmällä asialla.
-
--- Tuosta ikkunasta ne ovat sitten tulleet, totesi Ratilainen ilmeisen
-tosiasian katsellen rikottua ikkunaa.
-
--- Siitä kai ne ovat tulleet, vahvisti isäntä, ja siitä myöskin
-menneet, senkin korvennettavat!
-
--- Tässä on tyhjä tikkuaski ikkunan luona, ilmoitti Makkonen, joka teki
-tarkkoja tutkimuksia. Onko tämä talon tavaroita?
-
--- Ei, sanoi isäntä, meillä käryytetään vain niitä tavallisia
-Hallmannin tikkuja. Nämä mitä lienevät olleet mäntsäläläisiä -- tai
-muita ulkomaalaisia.
-
--- No sitten se on jäänyt tänne rosvoilta. Ne ovat tehneet tikuilla
-tulta täällä hamuillessaan.
-
-Todistuksena tämän väitteen uskottavuudesta oli ympäri lattiaa lyhyeksi
-poltettuja tulitikunpäitä.
-
--- Ne ovat vääntäneet tuon tiinunkin kellariluukun päältä --
-paholaiset, lausui isäntä.
-
--- Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt
-enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi
-jälkien hyvin tuntua.
-
-Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti, ja
-Makkonen yllytti:
-
--- Hae rosvo, Pella, hae rosvo!
-
-Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä
-senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan.
-
-Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja
-pyrki sitten ovelle päin.
-
--- Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira
-haukahti lyhyesti.
-
--- Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen.
-
--- Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen.
-
--- On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta
-poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan kautta
-iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan.
-
--- Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen.
-
-Asia tuntui olevan selvä.
-
-Mentiin porstuaan, koira edellä, miehet perässä, koira aina vain
-kuono permannossa ja miesten suurella mielenkiinnolla seuratessa sen
-pienimpiäkin liikkeitä. Porstuasta siirryttiin kuistille ja siitä
-pihalle.
-
--- Nyt sen näkee, ovatko nuo toljakkeet saaneet sotketuksi jäljet,
-sanoi Makkonen, pihalla seisoskelevaa joukkoa tarkoittaen.
-
--- Jokos se sai koira jäljen päästä kiinni? kysyi eräs joukosta.
-
-Poliisit eivät vastanneet. Isäntä vain yliolkansa murahti että:
-
--- Pianhan sen näkee...
-
-Koira kääntyi kuistilta heti vasemmalle karjapihaan päin, kulki
-nuuskien pitkin pihaton aitaviertä saunan eteen ja poikkesi siitä
-karjatielle.
-
-Isäntä pysähtyi saunan luona ja sanoi:
-
--- Minulla ei ole aikaa tulla pitemmälle, mutta selväthän tässä ovat
-tiet. Ja kun ei tiedä, miten pitkäksi teille se matka tulee...
-
--- Niin, eihän sitä tiedä, myönsivät poliisit, vaikka tässä saisi
-juosta siihen maailman toiseen laitaan. Minne tämä tie oikein viepi?
-
--- Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee sieltä
-kyllä Korven kylä vastaan... ja sitten koko muu maailma...
-
--- No osataanhan tässä sitten.
-
-Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä
-paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa Löfmanin
-"poliisikoiran" urotyöstä.
-
--- Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran
-vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi
-rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut...
-
-Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut luultavaa,
-että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään kuuluisi.
-
-Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat
-lopuksi metsikköön.
-
-
-
-
-XI
-
-
-Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa,
-ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn
-aitaa, palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan
-lyhytvartisia navettalapikkaita.
-
-Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja.
-
--- Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa.
-
--- Kuuluihan sinne vähäsen.
-
--- Joko ne rosvot on saatu kiinni?
-
--- Eihän niitä vielä, mutta eivätkö nuo pian joutune kiinni, kun on
-sinne tuotu oikein kaupungin poliisit ja poliisikoirat.
-
--- Ohoh, vai että oikein kaupungin poliisit ja koirat! Itsekö se isäntä
-ne on sinne toimittanut?
-
--- Eikö tuo lie itse.
-
--- Katsohan näet sitä Jykkälän isäntää, kun aloitti isoisesti!
-ihmetteli Kaisa. Oikein poliisikoirat! Näitkö sinä ne koirat?
-
--- Eihän niitä oikeastaan ollut kuin yksi koira ja kaksi muuta
-poliisia. Sikolammin mäen alla ne minua vastaan tulivat. Minä korjasin
-siinä kuorelampilaisen hevosen rinnustinta, kun se oli auennut.
-
--- Itsekö se oli kuorelampilainen kyydissä?
-
--- Itsehän tuo taisi olla. Niitä oli kaksi poliisia, vaikk'ei niillä
-ollut vormua, ja sitten vielä se poliisikoira. Se oli kanssa kärryissä
-niinkuin iso herra.
-
--- Vai oikein ne sitä koiraakin kärryissä kuljettivat! Minkä näköinen
-se oli?
-
--- Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen koira.
-Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä katsella.
-
--- Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä
-koiralla...
-
--- Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja
-oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi... sitä oli siellä ukkoa
-kuin kuntakokouksessa.
-
--- Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa.
-
--- Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun
-kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt.
-
--- No mitähän ne nyt siitä?
-
--- Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin... ja taitaahan se
-vähän semmoista ollakin.
-
--- Voipihan se olla... terveenäkö se oli se emäntä?
-
-       *       *       *       *       *
-
-Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä.
-
-Jykkälän karjatien reunaa kulki seurue opotalle asti, missä poikkesi
-heti oikealle ja läksi aitoviertä etenemään. Bella ryntäsi suoraan
-eteenpäin maata tuskin nuuhkaistenkaan, niin että konstaapeli
-Ratilainen, joka talutusnuorasta kiinnipitäen lönkytti puolijuoksua
-perässä, huomautti hengästyneenä:
-
--- Ihanpahan näet hikeen asti juoksuttaa, peijakas!
-
-Johon Makkonen lisäsi:
-
--- Hiton tuoreiltapa ne jäljet tuntuvat, kun ei sen tarvitse niitä tuon
-enempää nuuhkia.
-
--- Eikö liene jouduttu juoksemaan jäniksen jäljille... ei tämä ole
-oikeata menoa, epäili Ratilainen.
-
-Vähän matkan päässä oli noustava aidan yli, jonka jälkeen matka jatkui
-pellon piennarta pitkin, kunnes taas oli noustava aidan yli maantien
-vieressä.
-
--- Riettaan kuvatus, kun hyppyyttää joka aidan yli! juonitteli Makkonen
-Bellalle.
-
-Nyt oli tultu oikotietä sille samalle maantielle, jota myöten poliisit
-olivat saapuneet Kytölän kylälle, ja Bella alkoi kulkea takaisinpäin
-maantien reunaa pitkin.
-
--- Näinköhän sinä juutas viet meidät takaisin kaupunkiin? alkoi
-Ratilainen epäillä Bellan aikeita, kun oli kuljettu pari kilometriä
-maantietä pitkin.
-
-Melkein samassa poikkesi Bella kuitenkin eräälle metsätielle. Siltäkin
-se pian pyörähti louhikkojen ja ryteikköjen välitse mutkittelevalle
-jalkapolulle.
-
--- No tämähän tuo jo alkaa viettää vähän kuin rosvojen pesälle päin,
-arveli Makkonen.
-
-Polun päässä aukeni metsä sen verran, että jätti tilaa pienelle
-perunamaalle ja sen takana olevalle mökkirähjälle.
-
--- Mitähän väkeä tuolta tulee? ihmetteli Kaisa nähdessään Bellan,
-Ratilaisen ja Makkosen lähenevän mökkiä.
-
--- Siinäpähän se nyt sitten on se poliisikoira, ilmoitti Juuso
-Paakkula, joka oli juuri saanut toisen lapikkaan paikatuksi.
-
--- Hyvä isä! siunasi Kaisa. Mitähän ne nyt tänne?
-
--- Sittenpähän tuon kuulee, kun sisälle tulevat, murahti Juuso
-levollisesti.
-
-Pitkään ei sitä tarvinnut odottaakaan. Ovi avattiin, ja Bella edellään
-työntyivät Ratilainen ja Makkonen sisään.
-
--- Päivää! sanoivat poliisit, mutta Bella syöksähti kiivaasti haukkuen
-Juusoa kohti.
-
-Juuso tempaisi rahin vierestä sen Jykkälän Annastiinan paikkaamatta
-olevan lapikkaan ja hosui sillä Bellaa, uhaten:
-
--- Tulepas päälle sinä vietävä, niin kuonoosi saat!
-
--- Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan maantiellä
-tänä aamuna? tunnusteli Makkonen.
-
-Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja
-sanoi:
-
--- Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle...
-syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa!
-
--- So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä lyhemmäksi.
-
--- Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä vastaan?
-uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä.
-
--- Ka enkö tuota liene minä ollut.
-
--- Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo koira
-meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti... mitä tekemistä
-sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa?
-
--- Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän tarvinnut
-ruveta sitä minulle kantamaan.
-
--- Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin!
-julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille!
-Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois Makkonen!
-
-Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos.
-
--- Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi
-Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä!
-
-
-
-
-XII
-
-
-Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä
-he moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui
-kuitenkin jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa.
-
--- Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä.
-
--- Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli
-Makkonen viimein.
-
-Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan
-ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen
-suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty.
-
-Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä
-Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien
-mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin
-mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira!
-poliisikoira!
-
-Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja
-lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie.
-
--- No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät!
-ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin
-löytyneet!
-
-Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen peninkulman
-päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa maineessa, ja kun
-ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja ollutkaan, niin levisi
-Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira johtaa poliiseita
-Törölään.
-
--- Hyvähän se olisi, jos kiinni joutuisivat, toivottelivat
-kytöläläiset. Sata vuotta on siinä paikassa rosvojen pesä ollut.
-
-Sillä aikaa taivalsivat poliisit Törölään päin.
-
-Puolimatkassa, sakeimmalla salolla, tuli heitä vastaan Törölän ukon
-vävy Kusti Nieminen.
-
--- Päivää! tervehtivät poliisit. Minne tämä tie viepi?
-
--- Eipähän tämä sen etemmäksi kuin Törölään, vastasi Kusti ja katseli
-uteliaana pitkää nahkavyötä, jonka toinen pää oli kiinni Bellan
-kaulanauhassa ja toinen pää kääritty Ratilaisen käsivarren ympäri.
-
--- Eikö siitä enää mene mitään tietä etemmäksi? tiedusteli Makkonen.
-
--- Taitaahan siitä jokin jalkapolku oikaista salon läpi sinne Sorjolan
-järven puolelle -- mutta muita teitä siellä ei enää ole. Minnekä ne
-nämä vieraat ovat menossa?
-
--- Eipähän siitä ole itselläkään tietoa... minne tämä koira vienee...
-
--- Vai niin, vai koirako se...? Mikähän koira se sitten on? kysyi Kusti.
-
--- Ka tämähän se on se tämän läänin poliisikoira...
-
-Kusti hätkähti.
-
--- Virkamatkallakos sitä sitten...?
-
--- Ka virka... Olisi kysymys muutamasta varkaudesta tuolla Kytölän
-kylällä.
-
--- No kyllä on sitten tullut koiralle erehdys... ei täälläpäin asu
-muita kuin se Törölän joukko, ja se on hyvin rehellistä väkeä, eivätkö
-liene uskovaisiakin, niin ettei niitä voi ensinkään epäillä, ilmoitti
-Kusti kiireesti.
-
--- Emme me ketään epäilekään, selitti Makkonen. Me vain kuljetaan tämän
-koiran perässä, ja kehen se käy kiinni, niin sille me pistämme raudat
-käsiin. Vaikka alkaisi piispaa haukkua, niin me kohta niskaan...
-
--- Vai niin on kovat järjestykset...
-
--- Niinhän ne ovat. Jassoo, ettei tänne päin ole muuta kuin se... mikä
-se nyt olikaan?
-
--- Törölän talo. Eihän täällä muita... Jos tuo koira on rosvon jäljillä
-ollut, niin ovat ne rosvot sitten painuneet siitä Törölän sivuitse
-Sorjolan järven puolelle. Siellähän ne kuuluvat olevan Sorjolan järven
-takana oikein rosvojen pesät.
-
-Poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa.
-
-Kusti katseli heidän jälkeensä, ja kun poliisit olivat ehtineet
-ensimmäisestä tien mutkasta kääntyä, läksi hän juoksemaan halki metsän
-oikotietä Törölään päin, niin että risut jaloissa räiskivät.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kytölän Mönkkösessä oli samana päivänä iltapuolella raamatunselitys.
-
-Leipuri Issakainen Sorjolasta oli ilmoittanut puhuvansa aineesta:
-"Kansat ovat juopuneet vääristä opeista", ja koska oli tunnettua, että
-Issakainen oli yhtä onnistunut saarnamies kuin epäonnistunut leipuri,
-niin oli odotettavissa, että tilaisuuteen saapuisi kuulijoita se
-tavallinen määrä, joka kytöläläisten hartauskokouksissa aina nähdään,
-kun joku paremmista puhujista on sanaa selittämässä ja veisuuta
-johtamassa, nimittäin parikymmentä akkaa ja pari kolme ukkoakin.
-
-Mutta kun tämä uskollinen seurakunta käveli kujosia pitkin Mönkkölään,
-niin ei sen hämmästyksellä ollut rajoja, kun heidän ohitsensa
-ajaa karahdutti pari hevoskuormaa Sulkkilan kylän väkeä, Tujulan
-viinaanmenevä isäntä Kuorelammilta ja kokonaista kolme hevoskuormaa
-Särkijärven suruttomuudestaan tunnettuja asukkaita. Sitäpaitsi näkyi
-kytöläläisiäkin olevan tulossa enemmän kuin koskaan ennen.
-
--- Siellä taitaakin tänä iltana olla uusi saarnamies sen Issakaisen
-mukana, arveli Malisen Riitta.
-
--- Niin, ei tiedä vaikka olisi oikea lähetyssaarnaajakin, lisäsi
-Miinalan vanhaemäntä jaksamatta kuitenkaan oikeastaan itsekään uskoa
-moista onnenpotkausta mahdolliseksi.
-
-Mutta jos Malisen Riitta ja Miinalan vanhaemäntä olisivat kuulleet sen
-keskustelun, mikä neljännestunti takaperin oli tapahtunut maantiellä
-Tujulan isännän ja Sulkkilan kylän "navan" Tahvo Koposen välillä, niin
-olisi asia esiintynyt hieman toisessa valossa.
-
-Tujulan isäntä oli tapansa mukaan ajanut kuin jehu, hevonen melkein
-vaahdossa, ja tavoittanut edellä ajaneet sulkkilalaiset sekä yrittänyt
-ajaa ohi, mutta onnistumatta tien kapeuden vuoksi. Samassa oli hän
-tuntenut Tahvo Koposen ja huutanut tälle:
-
--- Ka, Koponenhan se on! Kirkollepäinkö sinä olet menossa?
-
--- Enkä kun tuonne vain Kytölän Mönkköselle.
-
--- Raamatunselitykseenkö?
-
--- Ka... niin, sinnehän minä... kun tuo eukko tahtoi, myönsi Koponen
-hieman vastahakoisesti.
-
--- No, sinnehän minäkin, huusi Tujulan isäntä, joka oli jonkinverran
-maistanut ja puheliaalla tuulella. Vaikka luuletko sinä Koponen, että
-minä sinne niiden Issakaisen lorujen tähden... ee-ho! Vai minä antaisin
-sen Issakaisen sieluani höylätä -- ei tule ne kalat! Vaan minä läksin
-kuulemaan siitä poliisikoirasta. Ptruu-perr! Kuule, tule sinä Koposen
-Tahvo tänne minun kärryilleni, niin on rutompi ajaa kahden. Onhan sillä
-sinun konillasi vetämistä sinuttakin.
-
-Koponen noudattikin kehoitusta ja muutti Tujulan isännän rattaille.
-Viimemainitulla oli taskussaan puolen litran konjakkipullo, ja kun
-Koponen oli saanut ryypyn, tunnusti hän:
-
--- Sitähän minäkin läksin oikeastaan kuulemaan, mitä ne siitä
-poliisikoirasta hölyävät... Eikös se Mönkkösen emäntä ole sen Jykkälän
-Paavon sisar?
-
--- Onhan se... kyllä se tietää Jykkälän asiat.
-
-Issakainen oli ihastuksissaan kuulijain paljoudesta. Tuskin oli
-hänellä koskaan ollut niin paljon sanankuulijoita. Isäntämiehiäkin oli
-kymmenittäin. Tämä innostutti hänet saarnaamaan erinomaisesti, mutta
-kuulijakunta oli koko ajan hyvin rauhaton. Kamarissa tarjottiin näet
-toimituksen kestäessäkin kahvia parhaille vieraille, ja isäntäväellä
-oli paljon kertomista poliisikoirasta, joka kiinnitti mieliä
-verrattomasti enemmän kuin Issakaisen kaunopuheinen esitys vääristä
-opeista ja niiden turmiollisista vaikutuksista. Kun yksi kamarintäysi
-oli kahviteltu ja palannut kuulemaan, vieläkö Issakainen puhui vääristä
-opeista, työntyi kamariin heti toinen ahdos, ja puheen sorina oli niin
-äänekäs, että se vaikutti häiritsevästi ohjelman suoritukseen tuvan
-puolella.
-
-Mutta äkkiä tuli suuri hiljaisuus.
-
-Issakainen oli ruvennut puhumaan poliisikoirasta.
-
-Kamari tyhjeni silmänräpäyksessä. Kaikki tunkeutuivat tupaan.
-
--- ... ja eikö se todellakin, todellakin, rakkaat veljet ja sisaret,
-ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme
-eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy käyttää
-järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa
-rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy
-itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen
-asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa!
-
-Issakainen puhui mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, ja hänen
-saarnansa loppuosa teki tärisyttävän vaikutuksen.
-
-
-
-
-XIII
-
-
-Törölän isäntä Törö-Jussi loikoi penkillä ja mietiskeli, olisiko
-lähdettävä hakkaamaan havuja. Uunilla makasi vällyjen välissä
-Törö-Jussin isä, puolisokea ukko, yskien ja väristen. Emäntä oli
-navetassa.
-
-Silloin syöksyi vävy tupaan hengästyneenä ja kiljaisi:
-
--- Nyt sukkelaan piiloon ne Jykkälän sapuskat! Poliisit ja
-poliisikoirat ovat niskassa ihan tuossa paikassa.
-
-Törö-Jussi kirosi pelästyneenä ja kysyi:
-
--- Minnekä minä ne nyt sullon?
-
--- Älä sinä liikuttele niitä ensinkään! Juokse sanomaan akallesi, että
-viepi ne vaikka sinne vanhempaan latoon niitylle ja peittää heiniin. Se
-koira s--na tulee sinun jälkiäsi myöten.
-
-Törö-Jussi juoksi navettaan, ja hetken perästä kiirehti emäntä aittaan,
-josta kantoi piikkohurstiin käärittyä taakkaa selässään saunan sivuitse
-niitylle päin.
-
-Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen:
-
--- Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise suutasi,
-ettet sotkeudu puheissasi! -- heittäydy hölmöksi...
-
-Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella
-ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin.
-
--- Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana.
-
-Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat.
-
--- Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon?
-
--- Sinne... työnsin heinien alle ovenpieleen... ei ollut aikaa kätkeä
-paremmin, läähätti emäntä.
-
--- Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin tänä
-aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin tullessani.
-
--- Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan.
-
-Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti
-mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja
-pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti
-levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti.
-
-Nytpä saapuivatkin poliisit pihaan, katselivat jonkin aikaa ympärilleen
-ja näyttivät neuvottelevan.
-
-Sitten tulivat he tupaan.
-
-Bella nosti heti Törö-Jussia vastaan mielenosoituksen, jonka
-tarkoitusta ei ollut vaikea käsittää. Poliisit eivät kuitenkaan
-päästäneet sitä Jussin kimppuun.
-
-Jonkun sekunnin tuijottivat molemmat puolet toisiinsa.
-
-Senjälkeen kysyi Makkonen:
-
--- Onko tämä se Törölän talo?
-
--- Ka tämähän se taitaa sen niminen olla, myönsi Jussi.
-
-Bella vain riuhtoi ja haukkui. Ukkoa alkoi uunilla yskittää.
-
--- Tekös tämän talon olette isäntä?
-
--- Ka minähän se taidan olla.
-
--- Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi Makkonen
-kuulusteluaan.
-
-Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin.
-
--- Ka, mistäpäs minä sen... lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi saattaa
-syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira minulle
-terhentää?
-
--- Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen
-selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää,
-niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi.
-
--- Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi välinpitämättömän
-näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan.
-
--- Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti Makkonen
-Bellan arvon.
-
--- Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet
-ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat
-tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi
-semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla.
-
--- No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi
-esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira... ja se haukkuu
-teitä.
-
--- Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi kiistämättömän
-tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua? aprikoi hän sitten.
-
--- Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa muutaman
-varkauden johdosta... ei ole tainnut isäntä kuullakaan? aloitti
-Makkonen kavalasti.
-
--- Olenhan minä siitä vähän kuullutkin, valmistautui Törö-Jussi
-torjumaan väijytystä, jota arvasi poliisien nyt ryhtyvän hänelle
-laatimaan.
-
--- Vai jo siitä täällä salollakin tiedetään! kummeksui Makkonen. Soh,
-Pella, alahan asettua! Kyllähän me vähemmälläkin nähdään, ketä sinä
-tarkoitat! Mitenkä siitä on tänne asti sana levinnyt?
-
--- Sattuuhan sitä aina joku tuolla Sorjolan järven puolella asuva
-poikkeamaan talossa, kun on ollut Kytölässä käymässä. Ja näkyyhän
-tuota itsellekin tulevan joskus tarvis lähteä täältä korvesta ihmisiä
-tapaamaan... jollei muuta varten niin ainakin suolan ostoon, selitteli
-Törö-Jussi.
-
--- Mitenkäs se sitten tämä Pella osasi teidän jäljillenne, kun me
-siellä varkauspaikalla neuvoimme sitä rosvon jäljille? kävi Makkonen
-suoraan asiaan käsiksi.
-
-Törö-Jussi oli kuitenkin varustautunut hyökkäyksen varalta ja selitteli
-edelleen rauhallisesti:
-
--- Kun ei se sitten vain olisi löytänyt minun jälkiäni sieltä toisen
-tuvan ikkunan takaa ja pellon pientareelta...
-
--- Mitenkäs ne teidän jälkenne olivat sinne tulleet? kysyi Makkonen
-hyvin viisaan näköisenä. Kävittekö te siellä?
-
--- Ka, poikkesinhan minä siellä kirkolta tullessa... kun kuulin että
-Jykkälään oli kutsuttu poliisikoira, niin poikkesin kylältä tullessa
-tänä aamuna siellä Jykkälässä katsomassa, oliko siinä hölyssä mitään
-perää.
-
--- Olihan siellä niitä ukkoja muitakin, mutta en minä muista teidän
-näköistä miestä siellä nähneeni, muisteli Makkonen. Vai muistatko sinä
-Ratilainen?
-
--- Ei, en minä muista! kielsi Ratilainen.
-
--- Ei siellä silloin vielä muita ollutkaan. Minä poikkesin siellä vain
-omia aikojani. Kuulihan se tämä isäukkokin, joka on tuolla uunilla,
-että minä aamulla kerroin siellä poikenneeni.
-
-Ukko yski uunilla ja vikisi:
-
--- Joo... kyllä minä kuulin.
-
--- Hm, sanoi Makkonen.
-
--- Taitaa olla tämä asia taas yhtä pitkää kuin leveätäkin, epäili
-Ratilainen. Piru näistä kytöläläisten asioista selvän ottakoon! huokasi
-hän sitten.
-
--- Ei kai isäntä pahaa tykkää jos me pidämme tässä kotitarkastuksen,
-esitti Makkonen. Kun on kerran tultu tänne asti ja kun virka vaatii...
-
-Hetken aikaa vallitsi äänettömyys.
-
-Sitten sanoi Törö-Jussi:
-
-Ka, omassa vallassannehan tuo lienee... Aukihan tässä on kulku vinniltä
-sillan alle asti. Sittehän sen näkee, kun tarkastaa.
-
-Isäukko yski uunilla vahvistukseksi Jussin sanoille, ja poliisit
-aloittivat kotitarkastuksen.
-
-Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan ryvettäminä
-kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi Törö-Jussi, joka
-oli penkillä piippuaan imeksien seurannut tarkastuksen menoa:
-
--- Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita...
-
-Ratilainen ei vastannut mitään.
-
--- Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen, joka
-tuli sisään aitasta.
-
--- Tarkastelinhan minä sitä...
-
--- Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli
-Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon
-töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään
-kestä.
-
--- Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia töitä
-olekaan, sanoi emäntä.
-
--- Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten
-koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen.
-
--- Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi
-liikutella kahvipannua pankon ääressä.
-
--- Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata,
-huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta välttänyt.
-
--- Ei sattunut kotiin vehnäsiäkään, muisti emäntä huolestuneena, kun
-ei tiedetty vieraita odottaa eikä ole tullut itsellä leivotuksi. Vähän
-tipoja vain on, mutta ne taitavat olla jo hyvin kuivettuneita, kun
-siitä on jo pari viikkoa, kun ne ostettiin kirkolla käydessä siitä
-Tossavaisen paakarista...
-
--- Vai vielä tässä tipoja ja muita vehnäsiä, vastusti Ratilainen, jolla
-oli kova kahvin mieliteko. Ja likoaahan se kuivakin tipo, kun sitä
-kahvissa liottelee.
-
--- Likoaahan se tipo, vahvisti Törö-Jussikin.
-
--- Vaan jos me tämän Ratilaisen kanssa sillä aikaa kävisimme noita
-ulkohuoneita vähän tarkastamassa, niin sittehän se olisi sekin tehty,
-esitti Makkonen.
-
--- No kun ette kauan viivy, antoi emäntä luvan. Ei tämä kahvin
-kiehauttaminen pitkää aikaa vie.
-
--- Pianhan me ne on vilkaistu, sanoi Ratilainen. Kun ilkeäisi pyytää
-emännältä jotain ruuan tähteitä tälle Pellalle. Eikö tuolla liene kova
-nälkä.
-
--- No johan toki! sanoi emäntä kerkeästi. Mielellänihän minä
-annan syömistä tälle poliisikoiralle, kun se on niin viisaan ja
-hyväntahtoisen näköinen luontokappale.
-
-Poliisit läksivät lopettamaan tarkastuksensa, mutta Ratilainen käski
-Bellan, joka yritti tulla heidän mukanaan, jäädä tupaan.
-
-Poliisien lähdettyä alkoi emäntä kokoilla savivatiin ruuan tähteitä.
-
-Törö-Jussi heristi nyrkkiään Bellalle ja sanoi:
-
--- Vai vielä sinulle syömistä, kehvelin juoksulaalle! Puukon kun
-työnnän kurkkuusi, niin herkeät sinä ihmisten jälkiä nuuskimasta!
-
--- Hrrh! alkoi Bella murista. Sen kunnioitusta herättävät hampaat
-paljastuivat, karvat pöyhistyivät, ja se kiinnitti Törö-Jussiin
-leimuavan katseen.
-
--- Kun olisi vaikka ketunmyrkkyä! vikisi ukko uunilta, niin siinä sille
-olisi oikeata syömistä... vaan eipähän sen viisaus näy Törölän salolla
-loppuun asti riittävän.
-
-Ukko sai taas yskänkohtauksen, ja Törö-Jussi kiljaisi Bellalle:
-
--- Älä katsoa naljota minuun hyvin pitkään, taikka kun otan tuolta tuon
-tupakkapölkyn ja mätkäisen sen kalloosi, niin et ennätä ulahtaakaan,
-hornan hurtta!
-
--- Hrrh!
-
-Bella urahti entistä uhkaavammin ja otti askeleen Törö-Jussia kohti.
-
-Törö-Jussi, jolla ei ollut käsillä minkäänlaista asetta, säikähti ja
-huusi:
-
--- Nyt se piru hyppää kurkkuun! Ota akka korento sieltä ovipielestä ja
-tule apuun!
-
-Emäntä kiiruhti asettamaan ruokakupin Bellan eteen ja maanitteli sitä
-syömään:
-
--- Seh, Pella, seh poliisikoira... seh, seh!
-
-Bella tuijotti hirmustuneena Törö-Jussiin eikä vilkaissutkaan ruokaan.
-Se näytti olevan valmis millä hetkellä tahansa lentämään kuin
-noidannuoli Jussin kurkkuun, jota kohti sen ilkeästi kiiluvat silmät
-tähtäsivät.
-
-Jussin koko ruumis vapisi, hänen istuessaan siinä turvattomana penkillä
-tuon ärsytetyn pedon edessä, vain parin kolmen askeleen päässä siitä,
-ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen.
-
-
-
-
-XIV
-
-
-Samaan aikaan tarkastelivat poliisit niitä ulkohuoneita, joita eivät
-ennemmin olleet tutkineet, mutta mitään ei löytynyt.
-
--- Tuolla saunan takana on vielä vähän epäilyttävän näköinen risuläjä,
-sanoi Makkonen. Käydäänpäs vielä sitäkin penkomassa.
-
-Ratilainen mätti rukkaskädessä karahkoja syrjään ja Makkonen potki
-saappaillaan kasaa pienemmäksi. Viimein tuli vastaan jäätynyt mullikko,
-ja Ratilainen sanoi:
-
--- Ei näy olevan mitään tässäkään.
-
--- Ei, myönsi Makkonenkin.
-
-Silloin tuli niitylle vievää tietä pitkin metsämies, laukku ja pyssy
-selässä ja koirat perässään.
-
-Tulija ei ollut kukaan muu kuin proviisori Löfman, joka poliisien luo
-tultuaan sanoi:
-
--- Saisikohan talossa ruokaa ja yösijaa?
-
--- Ka en tiedä, sanoi Makkonen, joka pyyhki roskia saappaistaan. Me
-emme ole tämän talon väkeä.
-
--- Eivätkös nämä olekin niitä poliiseja, jotka tulivat vastaan tänä
-aamuna siellä Kytölän koulun luona? tunnusteli Löfman katsottuaan
-tarkemmin risuläjän penkojia.
-
--- Samojahan me olemme, myönsi Makkonen. Ja te ettekö liene se sama
-herra, joka piti koululla poliisitutkintoa?
-
--- Sehän minä.
-
--- Katsoppas näet, kun taas satuttiin yhteen! ihmetteli Ratilainen.
-
--- Minä olen täällä salolla rämpinyt koko päivän, selitti Löfman.
-
--- No antoiko tuo metsä mitään? kysyi Makkonen.
-
--- Eipä se juuri erikoisia. Pari jäniksen kempulaa on vain laukussa.
-
--- Ilmankos minä muutama tunti sitten olin kuulevinani koiran
-haukuntaa, muisti Ratilainen.
-
--- Mitenkäs te olette tänne asti joutuneet? tiedusteli Löfman?
-
--- Niitähän me olemme varkaan jälkiä etsineet, tunnusti Makkonen hieman
-vastahakoisesti.
-
--- Mutta ei tahdo tulla sen valmiimpaa koko asiasta, sanoi Ratilainen.
-
-Silloin ilmoitti Löfman suuren uutisen:
-
--- Siellä ne ovat toisessa ladossa, vähän matkan päässä täältä, ne
-varastetut tavarat. Diana sinne poikkesi penkomaan, kun minä päivällä
-kuljin niityn poikki, ja kun minä menin katsomaan, mitä se siellä
-touhusi, niin siellä oli muutama leipä ja voita mitä lienee ollut
-kymmeniä kiloja.
-
--- Vai sinne ne juutakset älysivät ne kätkeä! huusi Makkonen. Eikö
-liene sanan meidän tänne tulosta lennättänyt se hulikaani, joka tuli
-meitä vastaan tiellä. Ilmankos niitä ei tahtonut löytyä, vaikka kaikki
-riihenkolotkin tutkittiin.
-
-Poliisit läksivät juoksujalkaa niitylle, ja Löfman meni mukaan oppaaksi.
-
-Tuvassa oli asema samaan aikaan kehittynyt tuskalliseksi.
-
-Törö-Jussi koetti lepyttää Bellaa ja yritti ojentaa kättään sitä kohti,
-sanoen vapisevalla äänellä:
-
--- Seh, Pella, seh seh!
-
-Mutta kun Jussi yritti kättään liikuttaa, pingoittuivat Bellan jäsenet
-kuin hyppäykseen ja se karjaisi verta hyydyttävän:
-
--- Hrrh!
-
-Jussin käsi vaipui heti hervottomana sivulle.
-
--- Jokohan se nyt syöpi sinut elävältä! hätäytyi Törö-Jussin akka.
-
--- Ota sukkelaan se korento tuolta nurkasta ja vetäise sillä niin, että
-keikkoaa, pakana, huusi Jussi kuoleman hädässä akalleen, muuten se
-kohta repii minulta kurkun auki!
-
-Akka, joka oli ollut kyykkysillään poliisikoiran edessä turhaan
-kohottaen ruokakuppia sen suuta kohti, laski kupin lattialle ja yritti
-nousta miehensä avuksi, mutta silloin kiinnitti koira häneenkin
-vihanpalavan katseensa ja päästi kiukkuisen:
-
--- Hau-uh!
-
-Akka oli saada halvauksen ja putosi puolipyörryksissä lattialle
-istumaan. Luullen viimeisen hetkensä tulleen hoki hän vain:
-
--- Herra armahda, Herra armahda...
-
-Vihdoin hän tointui, ja huomattuaan olevansa vielä hengissä ja Bellan
-taas tuijottavan jäykistyneeseen Törö-Jussiin yritti hän siirtyä pois
-tuon julman pedon vaarallisesta läheisyydestä. Hän aikoi juosta ulos
-ja huutaa poliiseja apuun, ennenkuin heidän koiransa on tappanut koko
-talon väen.
-
-Mutta Bella oli koulun käynyt poliisikoira, ja Törö-Jussin ilmeisesti
-vihamielinen esiintyminen oli äkkiä herättänyt siinä jälleen vireille
-voimakkaan epäluulon koko Jussin huonekuntaa vastaan. Kun emäntä
-liikahti, murahti se hänelle ja välähdytti hampaitaan, ja tämä
-huomautus naulitsi akan lattiaan varmemmin kuin jos hän olisi ollut
-kahleilla siihen kiinnitetty.
-
--- Ala kömpiä ukko sieltä uunilta... ota halko ja anna sille lähtö...
-
-Enempää ei Törö-Jussi kerjennyt neuvoa isäänsä, sillä Bella teki niin
-uhkaavan liikkeen, että hänen suunsa äkkiä sulkeutui, eikä hän enää
-uskaltanut sitä avatakaan.
-
--- Mitä minusta vanhasta, vaivaisesta raadosta, kun ette tekään sille
-puolianne pidä! valitteli ukko ja katsoi parhaaksi pysyä uunilla.
-
-Tuvassa vallitsi nyt tuskallinen hiljaisuus. Ukko vain silloin tällöin
-yskähti uunilla, ja Törö-Jussi hengitti raskaasti, käheästi, tuijottaen
-hiki otsalla Bellaan.
-
-Akka makasi kontallaan lattialla Bellan vieressä, käsiensä varassa,
-jotka rupesivat puutumaan. Hänen vasen säärensä alkoi ilkeästi syyhyä,
-mutta hän ei voinut liikauttaakaan kättään ruopiakseen kutiavaa paikkaa.
-
--- Voi hyvä isä, iäkseenkö ne poliisit nyt jäivät sinne pihalle!
-huokasi hän viimein.
-
-Kului hetki, joka tuvassaolijoista oli iankaikkisuus.
-
-Syyhyminen akan sääressä tuntui vähitellen leviävän ympäri ruumiin.
-Vihdoin syyhytti ja pisteli joka paikkaa. Varsinkin hartioita. Ei
-eläessään ollut hänen ruumiinsa sillä tavalla syyhynyt...
-
-Lopuksi alkoi hänelle selvitä se kauhea varmuus, että hänen täytyi
-kuolla tuossa tuokiossa. Tätä ei enää voinut kauan kestää... hänen
-_täytyi_ ruveta raapimaan itseään, ja kun koira huomaa hänen
-liikahtavan, niin...
-
-Akka sulki silmänsä uskaltamatta ajatella loppuun.
-
-
-
-
-XV
-
-
-Mutta pelastus tuli viimein.
-
-Porstuasta kuului askeleita ja puhetta. Sitten aukaisi poliisi Makkonen
-oven ja jäi ihmeissään seisomaan kynnykselle. Löfman ja Ratilainen
-katselivat hänen selkänsä takaa.
-
--- Nämä taitavatkin esittää jotain kuvaelmaa! huomautti Makkonen
-aikansa katseltuaan. Akka pyllöttää lattialla, ja ukko ja koira
-"paistavat särkeä", niin että silmät ovat päästä pudota!
-
-Bella käänsi vähän päätään ja alkoi sitten kovasti haukkua Törö-Jussia.
-
--- Älähän enää hauku! kielsi Makkonen. Kyllä tämä asia nyt jo selviää.
-
--- Mitähän ne ovat yrittäneet koiralle tehdä, kun se on niin
-julmistunut? aprikoi Ratilainen.
-
-Mutta Makkonen astui Törö-Jussin luo. Kuului pieni kilahdus, ja
-kun Jussi kykeni taas selvästi ajattelemaan, huomasi hän olevansa
-käsiraudoissa.
-
-Kun varastetut tavarat olivat tuodut ladosta, valjastivat poliisit
-Törö-Jussin hevosen. Makkonen ja raudoissa oleva Törö-Jussi ajoivat
-rattailla, joille myöskin varastetut tavarat olivat sijoitetut.
-
-Ilta pimeni. Taivas oli pilvessä, ja mustana, uhkaavana seisoi Törölän
-salon sakea metsä kuin kahtena seinänä tien vierellä katsellen, kuinka
-tuttua miestä vietiin pois salolta. Törö-Jussi ei puhunut mitään, ja
-Makkonen kiinnitti kaiken huomiokykynsä hevosen ohjaamiseen.
-
-Ratilainen Bellaa taluttaen ja Löfman koirineen kävelivät perässä.
-
-Jonkin matkaa kuljettua rykäisi Ratilainen ja sanoi matalalla äänellä
-Löfmanille:
-
--- Sitä me vain tuumattiin tuossa lähtiessä Makkosen kanssa esittää
-herralle, että jos niinkuin passaisi antaa sen latolöydön jäädä tämän
-Pellan laskuun, ettei herra kertoisi, että herran koira ne löysi...
-se olisi ikäänkuin vähän esivallan alentamista yhteisen kansan
-silmissä, kun on muutenkin sattunut tulemaan hiukan ronkelia tässä
-tutkimuksessa... kyllähän herra ymmärtää, mitä minä tarkoitan...
-
--- No ymmärrän hyvinkin, sanoi Löfman. Antaa vain jäädä Bellan
-tekemäksi. Tulihan tälle Dianalle tarpeeksi kunniaa jo siellä
-kansakoululla.
-
--- No niin juuri! sanoi Ratilainen hyvillään ja taputteli Dianan päätä.
-
-Kytölän kylälle päästyä jätti Löfman hyvästi poliiseille ja kääntyi
-omille teilleen.
-
-
-
-
-XVI
-
-
-Oli jo iltapimeä.
-
-Jykkälän tuvassa istuskeli parin naapuritalon ukkoja ja renkimiehiä,
-pohtien kysymystä siitä, saako poliisikoira rosvot kiinni.
-
-Useimmat olivat sitä mieltä, ettei niin tulisi käymään. Jos rosvot
-olisivat olleet Törölän joukkoa, niin olisi kiinniottajien pitänyt
-jo ehtiä takaisin, ja jos ne taas olivat Sorjolan järven puolelta
-tai vieläkin kauempaa, niin otappas hännästä! Kun ne vain ovat
-valtamaantielle päässeet, niin kyllä siinä jäljet sotkeentuvat, vaikka
-olisivat vorot äsken tervatuissa lapikkaissa kulkeneet.
-
-Mutta Jykkälän Paavo ei ollut kadottanut toivoaan ja piti poliisikoiran
-puolta.
-
--- Erehtyipä se heti alussa! väitti eräs naapureista.
-
--- Niin, säestivät toiset. Heti ensi otteella iski kirveensä kiveen!
-
--- Kunko vei sinne Paakkulan Juuson mökille? kysyi Jykkälän isäntä.
-
--- Niinpä niin.
-
--- No siitähän sen juuri näki, miten hyvä se on jälkiä seuraamaan!
-kiisti isäntä. Vaikka oli Juuso kulkenut maantietäkin pitkin, niin
-eipäs vain se poliisikoira kadottanut jälkiä. Ja jos Juuso olisi se
-varas ollut, niin yksinäänpähän saisi Kaisa nukkua tänä yönä.
-
--- Niin, mutta kunpa se Juuso ei ollutkaan varas! huomautti
-naapuritalon isäntä, ja hänen puolueensa riemastui nauraa höröttämään:
-
--- Niin, siinäpä se! Kun se ei ollutkaan varas! Viattoman miehen olisi
-näet pistänyt linnaan, jos se koira olisi saanut käräjät istua!
-
-Jykkälän isäntä harmistui poliisikoiran puolesta ja koroitti ääntään,
-mutta naapuri huusi vielä kovemmin:
-
--- Nämä lapikkaani syön ensi pyhänä päivälliseksi, jos vain se koira
-tuo sinulle voisi takaisin!
-
-Jykkälän Paavo oli ihan suutuksissaan. Korvat punoittivat.
-Ajatuksissaan vihastui hän jo muurari Kinnariinkin: sehän se oikeastaan
-narrasi minut koko hötäkkään. Minusta nähden olisivat saaneet olla
-vaikka kissan hännässä niin voinsa kuin leipänsäkin!
-
-Silloin aukeni ovi, ja sisään astuivat Makkonen, Ratilainen, Törö-Jussi
-ja Bella.
-
--- Tässähän sitä taas ollaan! tervehti Makkonen reilusti.
-
--- No kuinkas kävi? kiirehti Jykkälän Paavo innokkaasti kysymään.
-
--- Ka, mikäpäs siinä... tuolla ovat voinne kärryissä, käskee vain
-piikoja nostamaan ne entiseen paikkaansa... ja tässä on meillä sitten
-mukana tämmöinen ukko, jonka kanssa isäntä saa selvitellä sen voiasian
-niinkuin haluaa, esitteli Ratilainen vankinsa.
-
--- Eikö se olekin se Törö-Jussi? ihmetteli isäntä.
-
--- Töröpä tietenkin! todistivat naapuritkin.
-
--- No nyt sinä törötit viimeisen pahantekosi, kun murtovarkaaksi
-rupesit! uhkasi isäntä Jussia.
-
--- Oikein on näet käsiraudoissa... kyllä se taitaa sitten olla varma
-asia, myönsi jo naapurikin.
-
--- Saat meiltä kilon sitä varastettua voita rasvoiksi, jos maistuisivat
-lapikkaasi ensi pyhänä vähän kuivilta, ilkkui Jykkälän isäntä. No oli
-se nyt hyvä juttu, että joutui tämä Törö-Jussi kerrankin kiinni! Ei se
-ole sen ensimmäinen synti. Ja tuo koirako se tämän Törön...?
-
--- No kukas sitten! ylpeili Ratilainen. Siinä oli koko Törölän joukolla
-semmoiset kinkerit, kun tämä Pella ne oikein lujille otti, ettei tuolta
-mieheltä tahtonut puoleen tuntiin kieli suussa kääntyä, ja sen akka
-lotkahti lattialle niin hervottomana, että miesvoimalla täytyi siitä
-penkille nostaa, kun eivät omat polvensa kannattaneet.
-
--- Niin se oli kuin parasta teatteria! todisti Makkonenkin.
-
-Kaikki katselivat kunnioittavasti ja ihmetellen Bellaa, joka vähääkään
-välittämättä herättämästään huomiosta loikoi uunin kupeella permannolla
-etukäpäliään nuoleskellen ja siistien.
-
--- No on siinä koko komisarjus! ylisti lopuksi eräs miehistä.
-
--- On siinä... eipä uskoisi hylkyä moiseksi! säesti joku toinen.
-
--- Ei se näistä puolin kannata tuo varkaan ammatti tässä meidän
-läänissä! huomautti Jykkälän isäntä Törö-Jussille, ja Makkonen myönsi
-hieman mahtipontisesti:
-
--- Eihän se taida enää oikein kannattaa... ainakaan tämän poliisikoiran
-aikana.
-
-Suurella voimalla ravisteli Issakainen parhaillaan hereille
-kytöläläisten ja lähipaikkakuntalaisten turtuneita omiatuntoja, kun
-hätäinen pojan ääni huusi kesken kaiken ovelta:
-
--- Nyt on se poliisikoira tullut takaisin Jykkälään ja tuonut rosvon
-tullessaan!
-
--- Aamen! sanoi Issakainen lopettaen saarnansa siihen paikkaan, sillä
-järkevänä miehenä käsitti hän oitis, että jatkaminen olisi ollut turhaa.
-
-Tosin yritti hän vielä ehdottaa, että veisattaisiin virsi, ennenkuin
-erotaan, mutta kukaan ei kuunnellut häntä.
-
-Oven täydeltä tunkeutui väki ulos tuvasta ja läksi juoksujalkaa
-Jykkälään poliisikoiraa katsomaan.
-
-Issakainen katseli ensin hiukan haikein mielin kuulijakuntansa
-äkillistä lähtöä ja huokasi itsekseen, mutta sitten, jäätyään aivan
-yksin, puki hän ylleen sarkapalttonsa, pisti karvalakin päähänsä ja
-läksi juoksemaan Jykkälään päin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mönkkösellä Issakaisen raamatunselityksessä olleen rahvaan mukana
-levisi sanoma jo myöhään sinä iltana ja varsinkin seuraavana päivänä
-laajalle Kytölän rajojen ulkopuolelle. Päivä päivältä kasvoi Bellan
-maine vakinaisena ja itsenäisesti toimivana valtionvirkamiehenä, ollen
-nyttemmin sekä tällä maan kulmalla että sanomalehtien kertomuksista
-muuallakin lopullisesti, varsinaisesti ja vakavasti vakiintunut.
-
-Mutta etenkin Kytölän kyläläisten silmissä loistaa poliisikoira Bellan
-nimi melkeinpä tarumaisella hohteella.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POLIISIKOIRA***
-
-
-******* This file should be named 57930-8.txt or 57930-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/9/3/57930
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-