diff options
Diffstat (limited to '57930-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57930-8.txt | 3226 |
1 files changed, 0 insertions, 3226 deletions
diff --git a/57930-8.txt b/57930-8.txt deleted file mode 100644 index 45e382d..0000000 --- a/57930-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3226 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Poliisikoira, by Ilmari Kivinen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Poliisikoira - Kertomus Bellan suorittamasta urotyöstä Kytölän kulmakunnalla - - -Author: Ilmari Kivinen - - - -Release Date: September 18, 2018 [eBook #57930] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POLIISIKOIRA*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -POLIISIKOIRA - -Kirj. - -TIITUS [Ilmari Kivinen] - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1915. - - - - -Oli kolea syysaamu. Luntakin jo vähän ilmassa tuprutteli. - -Kytölän kylän kansakoulunopettaja kurkisti pukeutuessaan ulos ikkunasta -ja huomautti: - --- Taitaa pakastua, kun on tuo lämpömittarikin laskeutunut pari -pykälää. Aikaistahan se vielä olisi talven tuloksi... mutta se kai -siitä lopuksi tulee. - -Porstuassa kolisteli joku. - --- Kukahan siellä jo kompuroi? Alkavat lappautua lupapäivinäkin ennen -päivän nousua, ikäänkuin ne eivät nämä kytöläläisten asiat joutaisi -selvään päivään asti odottamaan... - -Ovelle ilmestyi hyvin partainen mies, Jykkälän Paavo, joka laski -hattureuhkanansa oven pieleen, katseli miettiväisesti ympärilleen ja -arveli: - --- Kotonahan se taitaakin opettaja olla? - --- Kotonahan minä... riisuppas sitä turkkiasi sinne eteiseen. - -Partanaama vetäytyi eteiseen ja puheli puoleksi itsekseen vyötään -riisuessaan: - --- Ne kun tuolla Korppilan mökillä tiesivät opettajan kaupunkiin -lähteneen, niin minä jo arvelin, että kenenkäs hevosella se opettaja -olisi kaupunkiin lähtenyt, kun on oman hevosen jalka kipeänä, eikä ole -meiltä hevosta kysynyt... - --- Kuuluukos sille Jykkälän Paavolle muuta? tiedusteli opettaja vieraan -palattua takaisin. Olisi siellä uunin reunalla savutkin... - --- Eipähän tuota erinomaisia... olisikohan pistää rettinki palamaan -näin aamutuimaan. - -Opettaja meni viereiseen huoneeseen joitakin papereitaan -järjestelemään, koska kaksikymmenvuotisen kokemuksensa nojalla tiesi -kuluvan vielä hyvän aikaa, ennenkuin Jykkälän Paavo pääsisi asiansa -päähän kiinni. - -Kahvikin joutui viimein, ja Paavo edistyi arveluissaan niin pitkälle, -että mietiskeli: - --- Jokohan se meinaa sitten talveksi herjetä...? - --- Kukahan hänen tiennee, tuumi opettaja jotain sanoakseen ja -haukotteli sanomalehtensä takana. - --- No siltä se vähän tuntuu, väitti Paavo. Se on niin varma ja selvä -merkki, että kun rosvot ja vorot alkavat tulla oikein rohkeiksi, niin -on se talvikin silloin tulossa... ne yrittävät ennen lumen maahan -lankeamista saada riistansa kootuksi nekin. - --- Onkos niistä kuulunut jotain erikoista -- niistä rosvoista? -tiedusteli opettaja. Eihän niitä ole tällä kylällä kuulunut eikä -näkynyt moniin vuosiin. - --- Ne ovat kai olleet muualla välillä. Mutta kyllä ne tuntuvat taas -kotiutuneen. - --- Ovat tainneet ihan teillä käydä? - --- Käviväthän ne ruojat... melkein kaiken voin ja leivän näet veivät -kylmästä tuvasta. Aivan kuin nenän alta ottivat, ryökäleet! - --- Vai kaiken voin ja leivän! - --- No melkein. Joka paikkaan ne tellääntyvätkin, halvatun ketaleet. - --- Kyllähän niitä rosvoja riittää vähän joka paikkaan, myönsi opettaja. - --- Riittäähän niitä paholaisia -- en paremmin sano, valitti Jykkälän -Paavo. Mistä heitä korvennettavia siunautuneekin, vaikka kuuluvat jo -linnatkin olevan niin täynnä, että katosta pitää uusia sisään tupata. - --- Kai niitä rosvoja riittää maailman loppuun asti. Eivätkö nuo silloin -loppune rosvotkin. - --- Kaipa ne silloin loppuvat, toivoi Paavokin. -- Mutta kyllä siihen -on vielä aikaa -- ja tämän tuhman talonpojan sen pitää vain siihen -mennessä elättää herransa ja narrinsa, rosvonsa ja kerjäläisensä. - --- Ei sinulla ole tietoa taikka aavistusta siitä, minne päin ne rosvot -olisivat lähteneet? kysyi opettaja. - --- Enpä minä taitaisi tässä paikassa vanheta, jos minulla siitä tietoa -olisi. Tuli se taloröttelökin rakennetuksi neljän tien risteykseen, -niin ettei tässä osaa yksinkertaisella ymmärryksellään arvostella, mikä -tie niitä on parhaiten miellyttänyt. - --- Ei niitten nyt sentään luulisi kaupunkiin päin lähteneen. - --- Ka eipä ei. Paitsi jolleivät ole järkiään olleet kaupunkilaisia -rosvoja. - --- Niin, olisivathan ne voineet olla kaupunkilaisiakin, myönsi opettaja. - --- No, ka mikä ettei! Milläs ne muuten kaupunkilaisetkaan eläisivät, -kun eivät kylvä eivätkä niitä eivätkä myös kokoo riiheen. - --- Jolleivät ole olleet Kaavin puolelta? - --- Eivät ne ole kaavilaiset sitä sorttia rosvoa -- ne varastavat -niin vähän kerrallaan, ettei se ole tosikaan... Se kun kaavilainen -lähtee varastamaan, niin se ottaa niin niukasti, ettei se ole muuta -kuin oikeus ja kohtuus... sen verran saakin varastaa, kun on kerran -varastamaan lähtenyt. Mutta nämä pirun paistikkaat kun näet veivät -melkein koko talon tyhjäksi. Näyttäisin minä niille hävittömän -kevennyksen, jos kiinni saisin! - --- Kenelle se tämä Jykkälän isäntä näyttäisi? kysyi muurari Kinnari, -joka oli tullut laittamaan kamarin uunia, mistä kivi oli lohjennut irti. - -Jykkälän Paavo katseli välinpitämättömästi, miten Kinnari kopeloi uunin -sisälmyksiä, kävi sitten karistelemassa tupakantuhkan uunin ääreen -lattialle ja kysyi: - --- Uuniako se Kinnari tutkii? - --- Uuniahan se Kinnari, vastasi muurari, joka oli pistänyt päänsä uunin -sisään. Sitä kun on kerran tullut muurariksi lukeneeksi, niin sitä -pitää tuteerata tätä opettajan hajallista uunia... - -Oltiin ääneti hetki. - --- Rosvoillehan se vain tämä Jykkälän Paavo uhkasi näyttävänsä, lausui -opettaja viimein Paavon puolesta Kinnarin jo melkein unohtuneeseen -kysymykseen vastaukseksi. -- Se on nyt tämä Jykkälän isäntä vähän -vihainen rosvoille, kun ne lainasivat Jykkälästä voit ja leivät. - --- Vai jo ne veivät Jykkälästäkin, mutisi muurari. Eipähän olisi -uskonut, että... - -Kinnari vahvisti nyt todeksi opettajan arvelun, että uunin sisuspuoli -on niin rapautunut, ettei se ole yhdellä kivellä korjattu, vaan että -pitää purkaa koko keskiosa. - -Jykkälän Paavo mietiskeli muurarin äskeistä kesken jäänyttä lausetta -ja tuli vihdoin siihen johtopäätökseen, että siinä mahtoi piillä -viittaus Jykkälässä joku aika sitten palvelleesta Monosen pojasta, -joka osoittautui varkaaksi. Jokohan se nyt Kinnari tarkoittelee, että -Jykkälässä on rosvoja suosittu? - -Päästäkseen asiasta selvyyteen kohdisti Jykkälän isäntä Kinnarille -kysymyksen: - --- Niin, jotta: ei olisi uskonut, että...? - --- Olisi se ollut opettajalle mukava juttu, jos olisi tämä uuninkorjaus -jäänyt pakkasille -- niinkuin nyt esimerkiksi helmikuuhun, arveli -Kinnari ikäänkuin kuulematta Paavon kysymystä. - -Kinnari pisti vielä kerran päänsä uuniin hartioita myöten, tuntui -raaputtavan jotain kynsillään, nousi sitten pois ja alkoi tehdä lähtöä. - --- Hajoitanko minä sitten tuon uunin? tiedusteli hän opettajalta -piippuaan sytytellen. - --- Annahan olla huomiseen vielä, epäsi opettaja. - --- Vaan jospa tulee pakkanen, niin on paha... - --- Onhan se vähän pakkasiin päin ollut, mutta vaikuttaneeko tuo nyt -yksi päivä sinne tai tänne. - --- Minulla kun olisi tänään niin hyvää aikaakin, jatkoi Kinnari -esitystään. - --- Eikö tuota liene Kinnarilla näin syksyllä yhtä hyvää aikaa joka -päivä, arveli opettaja. Saisit sen muuten minun puolestani hajoittaa -vaikka paikalla, mutta taitaa olla paras puhua johtokunnan esimiehen -kanssa, kun tässä tulee enemmän korjaamista kuin ensin luultiin. Ettei -tulisi mitään rettelöä. - --- Niin, voisihan siitä tulla Lumperin kanssa ronkelia -- näinkin -selvässä asiassa, myönsi muurari. Minä tulen sitten illalla kuulemaan. - -Kinnari koputti vielä uunia päältäkin päin rystysillään kuin ääntä -kuulostellen, ja sanoi lähtiessään: - --- Vai rosvoja siellä on Jykkälässä käynyt? Ja ovessa hän vielä -huomautti: - --- Pyytäisit häntä vaikka poliisikoiran kaupungista. - -Jykkälän Paavo istui kotvasen äänetönnä. Hän oli odottanut, että -opettaja käskisi ottamaan uuden savukkeen uunin reunalta, mutta kun -ei lukemiseensa syventynyt opettaja sitä huomannut tehdä, kaivoi hän -tupakkapuntin povestaan ja alkoi poltella omiaan. - -Vihdoin hän rykäisi ja sanoi: - --- Ei se taida olla aivan tuhma mies tuo Kinnarikaan -- näin -muurarismieheksi. - --- Mikäpäs sillä Kinnarilla olisi vikana, arveli opettaja sanomalehden -takaa. - -Paavo poltteli edelleen, ja Kinnari alkoi tuntua hänestä oikein nerolta. - --- Minä kun läksin opettajalta tiedustelemaan, mitä niille rosvoille -tekisi... panisiko ilmoituksen lehtiin vai muuta... niin nyt -tämä Kinnari heti sanoi, vaikk'en minä häneltä kysynytkään, että -poliisikoira kaupungista. On sillä järjen itua sen verran kuin tuossa -varsinaisessa talon isännässäkin, vaikka onkin vain muurari ja -Tuusniemeltä kotoisin. - --- Niin, eipä se taitaisi ollakaan hullumpi tuuma, se koiratuuma, -myönsi opettajakin. - -Jykkälän Paavossa kehittyi äkkiä jyrkkä päätös: - --- Jos olisikin pyytää se poliisikoira kaupungista, niin sittenhän tuon -näkisi, minkä verran se tietää. - -Mutta sitten hän säikähti mahdollisia kuluja: - --- Vaan jospa se tulee mitenkin kalliiksi, se poliisikoira? - --- Tokkopa tuo nyt sentään erinomaisia maksaa, arveli opettaja. Voipa -sattua, että saat koko lystin ilmaiseksi. Minä kysyn kaupungista -telehvoonilla, kunhan kirkolle menen. - --- Vaan sen pitäisi tulla ruttoon, kiirehti Jykkälän isäntä, jonka -sisässä rosvojen metsästysinto alkoi palavana hehkua. Ennenkuin -ennättävät jäljet haihtua ilmaan näin tuulisella säällä tai lunta tulla -niin paljon, että maa peittyy. - --- Kyllä minä koetan kiirehtiä, vakuutti opettaja. - --- Ja voipi sitten opettaja luvata niille sen verran, minkä katsoo -kohtuulliseksi, lisäsi Paavo. - -Mutta sitten välähti hänen mielessään hieno epäluulon häivä itse -poliisikoirankin kyvystä, ja hän teki takaportin lupaukseensa: - --- Nimittäin että jos se saa ne rosvot kiinni. Muuten minä en maksa -penniäkään. - -Jykkälän Paavo valmistui nyt vihdoinkin lähtemään ja hyvästeli -ihmetellen ajan kulumista. - --- Ka, kun on jo tullut selvä päivä! - -Porstuassa kuului hän turkkiaan vyöttäessään iloitsevan itsekseen: - --- On niillä rosvoilla kohta kilin ajatukset -- pahuksilla! - -Iltapäivällä tuli muurari Kinnari takaisin. Meni ensin keittiöpuolelle -ja kysyi: - --- Joko se lie opettaja käynyt siellä kirkolla? Palvelustyttö, joka -paistoi leipiä, arveli, että siellä se kai kävi, kun oli päivällä -poissa muutamia tunteja. Vaan kyllä se jo on kotona. - --- Liekö käynyt se Jykkälän isäntä nyt iltamassa täällä? kyseli muurari -edelleen. - --- Mitähän tuo nyt moneen kertaan päivässä tänne rahtautuisi, kun jo -aamulla istua johotti siellä sisällä tuntikausia, niin ettei oltu -koko päivässä päästä aamiaista syömään, sanoi palvelustyttö vähän -kärtyisesti. - -Samassa hän kuitenkin nostaessaan uunista leipiä ikkunan edessä -olevalle pöydälle tuli vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näki Jykkälän -Paavon kävelevän pitkin saunan editse kulkevaa polkua. - -Tyttö sukaisi kädellään hiuksiaan korvan taakse ja sanoi takaisin uunin -eteen palatessaan: - --- Vaikka siellähän tuo näkyy Jykkäläinen taas tulla väntystävän -- -hyvin se onkin nyt ruvennut täällä käymään... - -Kinnari kaiveli piippuvehkeitä taskustaan ja murahti: - --- Hyvässä naapurissa saakin käydä seitsemän kertaa päivässä. - --- Niin, tai asettuu häntä sitten järkiään sinne loiseksi, sanoi piika. - -Kinnari otti hiilellä tulta piippuunsa hellasta, unohtui sitten -katselemaan leivinuunia ja sanoi viimein: - --- Taitaa se vielä menetellä tämän talven? - --- Niin mikä? - --- Tuopa uuni... - --- Ka sen tiedä, mutta johan tuo nyt olisikin ihme, jos kaikki talon -uunit yhdellä kertaa läjään menisivät. - -Opettaja tuli samassa keittiöön ja sanoi: - --- Täällähän se Kinnari onkin! Niin, kyllä sinä saat sen uunin -hajoittaa huomisaamuna, mutta koeta nyt jouduttaa se valmiiksi, -ennenkuin tässä ihan kiljuva talvi tulee. - --- Pitkäänkös minä nyt tuonvertaista... sanoi Kinnari. Pianhan se on -reilassa. - -Silloin muisti palvelustyttö jotain ja sanoi: - --- Onkos se opettaja muistanut sitä saunan kiuasta? - --- Enkä olekaan muistanut. Se kun on yksi ja sama pää kesänsä ja -talvensa... saat korjata sitten Kinnari yksin tein sen kiukaankin. -Oltiin tässä jo vähällä jäädä saunattomiksi. - -Kinnari oikoi ovensuupenkillä istuen lapikkaanvarsiaan ja kysyi -- -ikäänkuin ohimennen: - --- Taitaa olla taas se Jykkälän isäntä siellä kamarissa. - --- Siellähän se on, myönsi opettaja aikoen poistua keittiöstä. - -Samassa hän kuitenkin muisti Kinnarin aamullisen käynnin ja sanoi: - --- Etkös sinä Kinnari juuri aamulla sanonut Jykkälän Paavolle, että -pyytäisi poliisikoiraa kaupungista niitä rosvoja takaa ajamaan? - --- Taisihan sitä tulla jotain sinnepäin mainituksi... - --- Niin, no nyt se sitten tulee tänne poliisikoira! - -Kinnarilta oli vähällä piippu pudota hampaista. Hän katsoa töllötti -kotvasen älyttömästi vastapäisellä seinällä olevaa valkoista -puupönttöä, jonka kyljessä oli paksuilla mustilla kirjaimilla sana -"Suolaa", mutta jossa itse asiassa oli vehnäjauhoja. Viimein hän sai -kuitenkin sanotuksi: - --- Tuota, sanoiko se opettaja, että poliisikoira...? - --- Niin, poliisikoira. - -Kinnari ei vieläkään ymmärtänyt. Asia alkoi hänestä tuntua melkeinpä -yliluonnolliselta ja kammottavalta, minkä johdosta hän kysyi: - --- Mistähän tuo lie arvannut tänne lähteä? - --- Minähän sen olen tänne kutsunut. - --- Vai opettaja sen on kutsunut... Minä kun jo tässä aloin arvella, -että näinköhän se peto itsestään tiesi tänne lähteä... - -Kinnari nousi, otti lakkinsa penkin alta ja sanoi: - --- Minä tulen sitten aamulla... - -Mennessään hän ennusti puoliääneen: - --- No tulee siitä nyt tämän Kytölän kylän akoille asiaa mitä selvittää! - -Opettaja kertoi Paavolle, että asia oli käynyt paremmin kuin olisi -osannut toivoa ja odottaa. Poliisikamarissa oli sanottu, ettei -se poliisikoiran saanti mitään maksa, kun Jykkälässä käyneet -vorot nähtävästi olivat kaksi lääninvankilasta karannutta rosvoa, -joita tähän asti turhaan oli etsitty, mutta joitten jäljille nyt -vihdoinkin luultiin päästävän. Sentähden lähetettiin jo samana iltana -poliisilaitokselta kaksi konstaapelia ja poliisikoira matkalle, ja ovat -ne Kytölässä huomisaamuna. - --- No jopa se veteli! iloitsi Paavo käsiään melkein hykerrellen. -On niistä noista ruununmiehistä joskus hyötyä tälle tavalliselle -talonpojallekin... - - * * * * * - -Kun Jykkälän Paavo iltapäivällä palasi koululta, ilmoitti hän matkansa -tulokset seuraavin sanoin: - --- No nyt sitä on huomenna tämän Jykkälän piha täynnä poliisia jos -poliisikoiraakin! - --- Niin, ka sinnehän se sitten meneekin niiden hurttien kitaan, jos -mitä lie ruoka-aineita rosvoilta jäänyt, kauhistui emäntä. - --- Luuletko sinä niiden tähän taloksi jäävän? ihmetteli isäntä -emännän yksinkertaisuutta. Johan ne nyt joutavat ruunun koirat ja -muut kaupungin konstaapelit tähän Jykkälään iäkseen jäämään. Se kun -on vain se poliisikoira rosvon jäljet haistanut -- se haistaa ne jo -tuolta riihen luota -- niin silloin ne lähtee ruununmiehet pitkin niitä -jälkiä, niin että ei sen kuin tuo petäjikkö ryskää... - --- Eivätköhän ne nyt sentään joutaisi talossa edes kahvia juomaan, -huomautti emäntä. - --- No jospahan ne kahvit kuitenkin hörppäisivät, myötäili isäntä. -Pitäähän sitä näin pakkasella kahvit saada aamutuimaan, kun kerran -kaupungista asti tullaan. Mutta se pitääkin olla kahvi puolista öin -valmiina odottamassa... onko sinulla niitä vehnäsiä? - --- Eipä noita ole omia leivottuja, mutta niitä rinkeleitä kyllä on -vielä, joita sinä menneellä viikolla kirkolta toit. - --- No kunhan on rinkeleitäkin. Ja sille koiralle pitää katsella -lihaisia luita iso läjä. - - - - -II - - -Kulovalkean tavoin levisi kirkolta, koululta ja Jykkälästä samaan -aikaan tieto poliisikoiran saapumisesta, eikä koko paikkakunnalla sinä -päivänä muusta puhuttu. - -Kun muurari Kinnari tuli mökilleen, olivat hänen vanhemmat poikansa -kuten tavallista vastoin kieltoa kavunneet navetan katolle ja -pommittivat sieltä nuorempia veljiään kalikoilla, kivillä ja kävyillä. -Nuoremmat kiljuivat ja parkuivat kiukusta havaitessaan olevansa -huonommalla puolella ja huomatessaan, etteivät heidän viskelemänsä -kivet osuneet katolla olijoihin. - --- Jopahan ovat taas joutuneet tappeluun nuo pennut! totesi Kinnari -asiaintilan aidan yli kavutessaan. Sitten hän kiljaisi: - --- Pääsettekö sukkelaan alas sieltä katolta, pakanan eväät! Ettekö te -osaa yhtä siunaaman aikaa olla siivolla? Minä kun otan remelin ja alan -sillä huidella, niin lähtee teistä ne riettaan ilveet! - -Vanhemmat pojat laskeutuivat salvoimia myöten alas katolta ja katsoivat -sitten parhaaksi lymyillä toistaiseksi saunan kodassa, kunnes pahin -myrsky olisi ohi mennyt. - -Pienemmille jälkeläisilleen, jotka mielihyvällä näkivät, miten -vihatuille vanhemmille veljille kävi, sanoi hän: - --- Tupaan paikalla siitä paleltumasta, taikka minä kun usutan -poliisikoiran paljaisiin kinttuihinne! Ihan ovat sinisinä koko pennut, -kun siinä ovat alasti pakkasessa kaiken päivää. - -Lapset juosta kipittivät tupaan, jonne Kinnarikin meni. - -Hän ripusti lakkinsa naulaan ja asettui uunin ääreen mielityöhönsä, -päreitä kiskomaan. - -Tarkasteltuaan ensin epäluuloisesti pärepuukon terää -- Kinnari oli -mitä ankarimmin kieltänyt kenenkään koskemasta hänen pärepuukkoonsa, -jota pidettiin lakkinaulan alla terä seinänrakoon pistettynä -- katseli -hän kotvasen arvostelevasti oksatonta pärehalkoa, latasi senjälkeen -piippunsa, sytytti sen ja alkoi kiskoa päreitä. - --- Antoivatko ne siellä koululla edes kahvia? tiedusteli Kinnarin vaimo -Mari, joka tuhersi lieden ääressä kahvinkeittohommissa. - --- Ei noilla näkynyt olleen kahvin aika... sanoi Kinnari kotvasen -perästä. - -Tuvassa vallitsi jonkin aikaa syksyisen iltapäivän unettava -äänettömyys. Liesi vain silloin tällöin risahteli, ja uunille kavunneet -paljassääriset lapset nuhisivat hiljaa keskenään. Kinnarin kotona -ollessa ei tuvassa saanut telmiä -- eikä paljon muuallakaan. Se nyt ei -kuitenkaan merkinnyt lapsille kovin suuria vapauden rajoituksia, sillä -isä oli pitkät päivät poissa kylällä, vaikka ei töitäkään olisi ollut. - -Viimein kysyi Mari: - --- Saitko sinä työtä sieltä koululta? - --- Sainhan minä sitä... ja saunan kiuaskin kuuluu olevan rikki. Eivät -ole älynneet ennemmin korjauttaa, vaikka tuo lie jo kuukausimääriä -rempallaan ollut. Ei siihen nyt ole hyvä uusia löylykiviä saada, kun on -jo tuo maanpintakin kyynärän syvältä jäässä. - --- Ka anna olla vanhoilla kivillään -- mistä sinä ne uudet kivet siihen -talvella saat? - -Kotvasen oli taas äänetöntä. Mari asetti nyt kahvivehkeitä pöydälle ja -valitti: - --- Tuo kahvikin on taas lopussa... - -Kinnari myönsi: - --- Milloinkapas se ei olisi kahvi lopussa. - -Ja pistäen puukon paikalleen seinänrakoon lausui hän toivomuksen: - --- Kun tulisi tämä köyhä Kinnarikin vielä niin äveriääksi, että -jaksaisi jonkun kerran ostaa tuota kahvikultaa sen verran yhdellä -kertaa, ettei se olisi lopussa, ennenkuin on ensimmäisen pannullisen -keittänyt. - --- Eihän sitä taida tulla Kinnarille puutosta -- tuosta köyhyydestä, -valitteli Mari. Mikä se liekin kirous rehellisillä ihmisillä, etteivät -ne vain rikastu, vaikka sivut kipeinä raataisivat -- kun taas semmoiset -rihmurosvot kuin tuo Kukkosen joukko kuuluvat joka päivä vehnäskahvia -juovan, vaikk'ei ole suinkaan heidän mökkirötiskönsä sen parempi kuin -meidänkään... - --- Eikö nuo pian loppune Kukkosen mökistä vehnäskahvit! ennusti -Kinnari, puraisten sokeripalan kahtia ja hörppien kahvia teevadilta. - -Mari katsahti Kinnariin vähän ihmeissään, mutta ei kumminkaan ryhtynyt -sen paremmin tiedustelemaan hänen tarkoitustaan. - -Kinnari joi kupin tyhjäksi, ja kun ei Mari ruvennut puhetta jatkamaan, -sanoi hän, suolivyötään kohentaen: - --- Se tuleekin nyt näille Kytölän rosvoille semmoinen helinä, että -saavat vain katsoa, jos housut jalassa pysyvät... kun tulee kaupungista -poliisiverikoirat niiden jälkiä nuuskimaan. - -Tämä tieto herätti mökissä suuren hämmästyksen, kuten kaikkialla -muuallakin Kytölän kylässä. - -Marilta oli pudota kuppi kädestä, navetan katolla olleet pojat, jotka -vihdoin olivat uskaltaneet tulla sisään, istuivat karsinapenkillä -silmät pystyssä, ja uuninpäällä olijat kurottivat henkeään pidättäen -kaulojaan. - -Kinnari veti lapikkaan vasemmasta jalastaan, tarkasteli sitä kantapään -kohdalta ja sanoi: - --- Johan minä arvelin, että eikö lie sauma ratkennut, kun tuntui -jalka vettyvän rapakkoon polaistessani... ja niinpähän onkin sauma -ratkennut... se on sitä suutari Simosen työtä... ja työ on semmoista -kuin mieskin. - -Kinnari sylkäisi halveksivasti yli permannon uuninnurkkaan, katseli -sitten vielä tovin lapikastaan ja uhkasi vihdoin: - --- Mutta kyllähän tässä on semmoinen Kinnari, että se kuroo sen kiinni. - -Kinnari löysi nurkkahyllyllä olevasta rojulaatikostaan pikilankaa -harjaksineen ja ryhtyi korjaamaan ratkennutta saumaa. Sitä tehdessään -alkoi hän harvakseltaan kertoa poliisikoirasta: - --- Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos -särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että -kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa -- kun siellä kaupungissa kuuluu -semmoinen peto olevan -- niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä, -jos se niistä mitä ymmärtäisi. Siitä se lie kai sitten Jykkäläinen -höynäytynyt, koska oli pyytänyt opettajan kysymään telehvoonissa -sitä koiruutta... ja olivat ilmoittaneet, että huomisaamuna ne ovat -Jykkälässä niin poliisit kuin poliisikoiratkin... - --- No voi hyvä isä tokiinsa! päivitteli Mari. Vai jo ne on koiratkin -päässeet ruununmiehiksi... - --- Ka jo... murahti Kinnari. - --- Ja mitä ne kertovat, että olisi kaupungissa poliisihevosiakin? -tiedusteli Mari edelleen. - --- On... onhan niitä poliisihevosiakin, myönsi Kinnari. - --- Taitaa siellä olla sitten poliisilehmiäkin ja poliisilampaita -- ja -sikoja... ja vaikka mitä, mietiskeli Mari kaupungin poliisilaitosta -ihmetellen. - --- Mitä heillä lie... arveli Kinnari ja ähki lapikkaansa ääressä. -Pahusko ne on nuo vanhat reiät tukkoon ajanut -- vai vieläkö ruvennee -tämä Mansikkivainaan nahka vanhoilla päivillään kasvamaan...? Ei tässä -auta muu kuin ottaa naskali käsille. - - * * * * * - -Uunilla nuhisivat lapset kaikenlaisen romun ja rättien joukossa. Sinne -pujahtivat nyt vanhemmatkin pojat, ja pian alkoi siellä lämpöisessä, -puolipimeässä loukossa innokas supattelu. - --- Huomenna minä jo pimeän aikaan karkaan Jykkälään, niin siellä minä -saan nähdä sen poliisikoiran, uskoi vanhin poika Aatu salaisuuden -aseenkantajalleen ja uskotulleen Jussille. - --- Minä tulen kanssa, supisi Jussi asiaan innostuneena. - --- Älä sinä tule... se voi purra, vastusti vanhempi veli. - --- Eikö se voi sinuakin purra? tenäsi Jussi. - --- Ei se pure näin suuria poikia -- ja minä kun otan seipään ja sillä -vetäisen... - --- Etpäs vetäise! intti Jussi. - --- Vetäisenpäs! - --- Etpäs vetäise! - --- Minkätähden? - --- Sentähden! - --- Minkä sen? - --- Et uskalla! - --- Uskallanpas! Uskallanpas vetäistä seipäällä pitkin sivuja niin että -ovat kylkiluut poikki koko koiralla!... innostui Aatu. - -Mutta Jussi ei hellittänyt: - --- Et uskalla vetäistä, et vaikka mikä olisi. Jos sinä vetäisisit, niin -poliisit panisivat sinut linnaan... - -Aatu joutui sanattomaksi. Hän ei ollut tullut katselleeksi asiaa siltä -kannalta. - -Hänen tarkemmin miettiessään tuntui Jussin väite hyvinkin -totuudenmukaiselta. Tietysti eivät poliisit antaisi lyödä poliisikoiraa. - -Mutta mitä hän sitten tekee, jos se koira hyökkää hänen kimppuunsa? - -Lopuksi hän päätti noudattaa mitä suurinta varovaisuutta. Ei mene -likelle, mutta katsoo vaikka aidan takaa tai aidalta. - - * * * * * - --- Siihen kun vielä pyyhältää talia päälle, niin eikö tuo pitäne -vettäkin tämä oma parsima sauma... sanoi isä Kinnari lapikastaan -tarkastellen. -- Ja jollei pidä, niin olkoon pitämättä! - -Tuntia myöhemmin lepäsi Kinnarin mökki syvässä unessa. - - - - -III - - -Kello neljältä aamulla oltiin Jykkälässä jo jalkeilla. - --- Eihän sitä tiedä, vaikka olisivat tuossa paikassa jo täällä, sanoi -isäntä hörppien pöydän päässä aamukahviaan ja vilkaisten nurkassa -harvakseen naksuttelevaan seinäkelloon. - -Emäntä haukotteli mitään vastaamatta ja läksi sitten askareilleen. -Isäntä jäi yksin tupaan. - -Oli raskasmielinen, pimeä syksyinen aamuyö ulkona, ja pöydällä palava -lamppupahanen levitti vain niukkaa valoa tupaan. - -Hiljaisuus alkoi vähitellen painostaa. Kovin olikin tullut ruvetuksi -eilen illalla myöhään levolle, Jykkälän talon elämänjärjestykseen -nähden. - --- Kun eivät alakin jo joutua, harmitteli isäntä lopuksi. Johan tuota -olisi kaupungista melkein jalankin tänne ennättänyt... - -Aika kävi pitkäksi. - -Isäntä veti viimein saappaat jalastaan ja heittäytyi vuoteelle venymään. - -Hän mietti: - --- Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille -luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin -suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta -en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta -havainnut -- vaikka olen ikäni hevosia pitänyt ja hevosella ajanut. -Muistihan sillä kyllä on, sillä hevosella, ja hevosen muisti onkin, -mutta siinä se sitten kaikki on. Ei se omin nokkineen mitään osaa -tehdä... - -Isäntä haukotteli niin, että leuat naksahtelivat, ja vaipui -puolihorroksiin. Havahtui siitä kumminkin ja sai hetkisen kuluttua -jälleen langan päästä kiinni: - -... vaikka eipä se taitaisi itse koirakaan mitään osata, jollei sillä -olisi se vaisto ja haisti... ei sillä mitään järkeä ole -- mitäs -järkeä sillä järjettömällä luontokappaleella olisi, kun ei sitä -ihmisilläkään tahdo riittävästi piisata -- vaikka on koulunkäynnit ja -muut sivistykset... - -Emäntä tuli sisään maitoastioita kalistellen, ja isäntä seurasi hänen -toimiaan puoliunessa, silmäluomet melkein kiinnipainuneina. Vahvisti -vihdoin ääneen äskeisten mietelmiensä lopputuloksen murahtaen: - --- Vaisto se on ja haisti... eikä mikään järki ja muu ymmärrys... - -Emäntä katsahti sänkyyn päin ja tiedusteli: - --- Unissasiko sinä horiset? - --- Missä unissani minä... enhän minä tässä nyt nuku, vastusti isäntä. - --- Etkö tuota liene nukkunut... ja mikäs ihme tuo olisi jos -nukuttaisikin, kun puolille öin ylhäällä kukkuu ja muitakin valvottaa. -Piiatkin ovat niin unentorroksissa vielä, että pihtipieliä vasten -kävelevät. - -Isäntä oli nyt vaipunut melkein uneen eikä kuullut emännän napinaa. Tai -ei ollut kuulevinaan. Kun ei mitään vastausta saanut, jatkoi emäntä -mietelmiään: - --- Myllyynkin pitäisi lähteä, kun eivät rengit jouda. Kaikki on jauhot -ihan lopussa, eikä muuta kuin maata pötköttää... Niitä vain vuottelee -koiria ja muita urkkijoita... näistäpä se nyt sitten apu lähti -- ja -autuus... - -Isäntä jo hiljalleen kuorsaili. - -Emäntä meni pöydän ääreen ja koetti kiristää kahvipannusta, mutta ei -saanut muuta kuin poroja. Huokasi: - --- Ho-hoi, kahvinkin on särpinyt kaikki -- joutessaan! - - * * * * * - -Mutta sillä aikaa vetelivät poliisit makeimpia aamu-uniaan Kuorelammin -varsin vaatimattoman kestikievarin vierashuoneessa. Poliisit ja -poliisikoira. - -Olivat tulleet iltayöstä, mutta kuultuaan, että Kytölän kylään oli -vielä lähemmäs peninkulman matka, oli vanhempi poliisi Sakari Makkonen -sanonut että: - --- Mitäs me siellä keskellä yötä tehdään? - -Johon nuorempi, Kalle Ratilainen myönsi: - --- Ka mitäs me... Jäädään vain tähän yöksi. - -Porstuassa tapahtui kestikievarin koiran ja poliisikoira Bellan välillä -esittely ja tutustuminen tavanmukaisine menoineen. Ne päättyivät äkkiä -syntyneeseen rähinään ja tappeluun, jonka Bella aikaansai puraisemalla -talon koiraa aivan aiheettomasti sääreen. Toinen ei tahtonut jättää -tätä tuntemattomalta kulkurilta kärsimäänsä loukkausta kostamatta, ja -siitä syntyi sellainen elämä, että tarvittiin molempien poliisien, -isännän ja kyytimiehen yhteiset ponnistukset, ennenkuin rauha saatiin -jälleen palautetuksi. Sisukas ja tappelutaidossa erityisen opetuksen -saanut Bella oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt pahanpäiväisesti -pelmuuttaa talon koiraa, vaikka viimemainittu oli suurempi ja rotevampi. - --- Mitä hiton hurttia te oikeastaan kuljetatte mukananne! kiivaili -isäntä, kun Bella vihdoin oli saatu teljetyksi kamariin ja talon koira -oli vetääntynyt porstuan pimeimpään nurkkaan nuolemaan vammojaan ja -hautomaan mielessään synkkiä tuumia. - --- Hurttia... mitä hurttia? sanoi Makkonen arvokkaasti ja päästeli -vyötään turkin ympäriltä auki. Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki, -vaan poliisikoira. Se Pella, jos isäntä on nimen kuullut? - --- On sitä siinä sitten järjestyksen valvoja, kun aloittaa kohta -talossa tappelun, kuin mikäkin hulikaani! - -Poliisit eivät viitsineet vastata tähän Bellan kunnialle käypään -letkaukseen, vaan alkoivat hankkiutua levolle. - --- Olisiko sitoa tuo Pella sängyn jalkaan? oli Ratilainen ennen -maatapanoa aprikoinut, mutta Makkonen oli sanonut, että antaa olla -irrallaan; minnekkäs se nyt täältä menisi. - -Bella, joka näköään lepäsi viattomuuden unta hyvin päätetyn päivätyön -jälkeen uunin edessä, sai jäädä vapauteensa. - -Se ei kuitenkaan käyttäytynyt sille osoitettua luottamusta vastaavalla -tavalla, sillä muutaman tunnin kuluttua se herättyään ja haukoteltuaan -väsyi kuuntelemaan hoitajiensa yksitoikkoisia kuorsauksia ja alkoi -tassutella ympäri huonetta, nuuskien esineitä, kapusi sitten pöydälle -ja kaasi sillä olevan vesilasin, latki veden suuhunsa ja kurkisti -ikkunasta ulkonaiseen pimeyteen. Ratilainen oli havahtunut lasin -kaatumisen aiheuttamaan kolinaan, mutta nukkunut kohta jälleen -viitsimättä ryhtyä Bellan suhteen mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin. - -Vihdoin Bella sai työnnetyksi porstuaan vievän oven auki ja pistäytyi -ulos. - -Mitä siellä sitten lieneekään aluksi tapahtunut, siitä ei ole varmaa -tietoa, mutta lopuksi heräsi koko talo helvetilliseen meluun. - -Mahdollista ja luultavaakin on, että talon koira, nähdessään vihatun -vieraan koiran taas ilmestyvän porstuaan, ei voinut hillitä itseään, -vaan päätti koettaa uudelleen sotaonneaan. Ja kun Bella tietysti -riemulla otti haasteen vastaan, niin syntyi mellakka, jollaista ei -sitä ennen eikä sen jälkeen Kuorelammin kestikievarissa ole nähty eikä -kuultu. - -Lopuksi olivat sitä todistamassa sekä koko talon väki että vieraat. -Isäntä totesi, että tappelijat olivat särkeneet tallilyhdyn ja tehneet -yhtä ja toista muutakin vahinkoa, eikä hän suinkaan säästellyt -äänivarojaan enempää kuin voimasanavarastoaankaan ilmaistessaan -mielipiteensä vieraistaan yleensä ja heidän koirastaan erityisesti. -Poliisit kuuntelivat isännän esityksiä puoliunessa olevien miesten -välinpitämättömyydellä, mutta kun hänen puheensa alkoi sisältää -huonosti peitettyjä uhkauksia Bellan henkeä vastaan, käskivät he hänen -pitää suunsa kiinni ja sanoivat, että kyllä he vastaavat, jos koira on -jotain vahinkoa tehnyt. - --- Mutta jos se vielä tänä yönä tappelun tekee, niin tapan minä sen -paholaisen, vaikka hän sitten olisi kymmenen kertaa poliisikoira ja -mitaleita rinta täynnä, julisti isäntä kiukkuisesti. - --- Tapappas! uhitteli Ratilainen, ja Makkonen ennusti: - --- Silloin sitä et olisikaan enää omalla asiallasi! - -Molemmat puolueet vetäytyivät kylmäkiskoisen mielialan vallitessa -jatkamaan keskeytynyttä lepoaan. Bella sai pari hyvin ansaittua -läimäystä ja sidottiin enempien selkkausten välttämiseksi -sängynjalkaan. Loppuyö kuluikin sitten rauhallisesti. - - - - -IV - - -Muurari Kinnari oli liikkeellä jo aamulla ani varhain. - -Koululla vielä kaikki nukkuivat. Sentähden meni hän saunaan, jonka -kiukaan korjaamisesta eilen illalla oli ollut puhe, ja toimeenpani -alustavan tutkimuksen. - --- Huononlaiseksipahan on mennyt, murahti Kinnari tutkittuaan kiuasta. -Eikä noista kivistä enää ole paljon mihinkään. Mutta mistäpä ne nyt -uudetkaan otti... Pitää koetella entrailla ja lajitella näitä nyt vain -ja vasta keväällä tehdä koko kiuas uudestaan... - -Kinnari otti päreeseen tulta, laskeutui polvilleen kiukaan eteen ja -alkoi tähystellä sen sisäpuolta. - -Samassa kuului helähdys, lasinpalasia lensi ympäri saunan, ja lyhyt -koivuinen halko mätkähti Kinnarin selkään. - -Päre putosi uunin tuhkaan muurarin kädestä ja sammui. Kinnari nousi -ylös sadatellen ja yrittäen hieroa selkäänsä sekä lähti ulos etsimään -ilkityön tekijää. Pimeässä löi hän otsansa matalan oven kamanaan, -mikä ei suinkaan ollut omiaan saattamaan häntä paremmalle tuulelle, -kompastui saunan eteisessä vesisoikkoon ja oli vihdoinkin ulospäästyään -kypsynyt murhaan. - -Pihalla ei näkynyt ketään. - -Saunan kupeella olevasta seiväsläjästä tempaisi raivostunut muurari -vankan aidanseipään ja kiiruhti sitten juoksujalkaa saunan taakse. - -Sielläkään ei ollut ketään. Kinnari huimasi seipäällä seinustalla -kasvavaa katajapensasta ja lähti etsiskelemään tuntematonta -vihollistaan muualta pihasta. - -Kaikki sopet ja loukot tyystin tutkittuaan ei hän voinut muuta kuin -todeta, ettei ainakaan mitään muuta ruumiillista olentoa kuin hän itse -ollut pihassa eikä sen läheisyydessä. Hän purki tunteitaan iskemällä -seipään poikki veräjänpieleen ja palasi takaisin saunaan, jossa alkoi -hajoittaa kiuasta. Silloin tällöin pysähtyi hän kumminkin epäluuloisena -kuuntelemaan ja pienimmänkin risauksen kuultuaan hyökkäsi halko -kourassa ulos, tapaamatta siellä kuitenkaan ketään. - -Puolen tunnin kuluttua alkoi pihalta kuulua liikettä. Mannilan -Ate ja Jolpin Mikko, jotka olivat järjestäjinä, olivat saapuneet -virkavelvollisuuksiaan suorittamaan ja alkoivat vetää kelkalla halkoja -luokkahuoneisiin. Muurari meni heiltä tiedustelemaan, olisivatko pojat -sattuneet näkemään mitään epäilyttävää, mutta pojat sanoivat, etteivät -he ole mitään nähneet. Juuri äsken olivat muutoin saapuneetkin koululle. - -Aamu rupesi vähitellen valkenemaan, ja koululaisia alkoi keräytyä sekä -yksitellen että joukoittain. - -Kinnari meni ilmoittamaan opettajalle seikkailustaan. - - - - -V - - -Proviisori Löfman, joka on Kytölän opettajalle sukua "väärän koivun -takaa", oli lähtenyt koirineen kaupungista Kytölän jänisrikkaille -maille metsästysonneaan koettelemaan. - -Metsästäjä saapui koululle samoihin aikoihin kuin Kinnari antoi -opettajalle raporttia saunan ikkunan rikkomisesta ja sen yhteydessä -olevista asianhaaroista. - -Opettaja kuunteli kertomusta miettiväisenä ja myönsi, että tapaus oli -hieman kummallinen. - --- Mutta ehkä se sentään selviää, kun ruvetaan selvittelemään, lausui -hän kumminkin. - --- Kunpahan selviäisi, niin kyllä minäkin koettaisin, miten se -koivuhalko lähimmäisen selkään mätkähtää... ilmaisi muurari hartaana -toivomuksenaan. - -Proviisori, joka juuri oli tullut sisään, halusi tietää, mistä oli -kysymys, ja sai muurarilta kaunopuheisen esityksen asiasta. - -Opettajalla oli omat epäilyksensä, jotka pitkäaikaisen kokemuksen -ja suuren paikallistuntemuksen johdosta itsepäisesti suuntautuivat -koulupoikiin. - -Mietiskeltyään hiukan aikaa asiaa meni hän luokkahuoneeseen, missä -Kytölän kylän miespuolinen toivo paraikaa kiihkeästi pohti vieraan ja -hänen koiriensa ilmestymistä koululle. - -Yleinen mielipide oli alunpitäen selvillä siitä, että Löfman oli -salapoliisi ja hänen koiransa poliisikoiria. Mutta miksi hän ei ollut -mennyt suoraan Jykkälään, vaan poikennut koululle, se antoi paljon -päänvaivaa. Aamurukousten jälkeen aloitti opettaja ankaran kuulustelun. - -Huomautettuaan siitä tunnetusta tosiasiasta, että eräät pojat -- -hän mainitsi muutamia nimiltään -- saapuvat usein tarpeettoman -varhain koululle saadakseen telmiä ja tapella toistensa kanssa, -kysyi hän, kutka tänä aamuna olivat tehneet itsensä syypäiksi tuohon -epäjärjestykseen. - -Kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi. - -Järjestäjät, Jolpin Mikko ja Mannilan Ate, todistivat virkansa -puolesta, ettei pihassa enempää kuin sen lähitienoillakaan ollut heidän -saapuessaan ollut ketään. - --- No milloin te sitten tulitte? - -Pojat ilmoittivat tulleensa tavalliseen aikaan kello seitsemän -tienoissa. - -Opettaja tuumi hetkisen. Kinnarin ilmoituksen mukaan oli ikkunan -särkeminen tapahtunut ainakin puolta tuntia aikaisemmin. - -Järjestäjien puheissa ja käytöksessä oli kuitenkin jotain epäilystä -herättävää. Mutta toiselta puolen piti heidän ilmoituksensa yhtä -Kinnarin todistuksen kanssa, Kinnari kun oli tavannut pojat seitsemän -tienoissa. - -Opettajan kasvot kirkastuivat äkkiä, ja hänen päähänsä juolahti -onnellinen ajatus. - -Hän ilmoitti, että saunan ikkuna oli puoli seitsemän tienoissa -aamulla rikottu ja muurari Kinnaria samalla heitetty halolla selkään. -Opettaja sanoi, ettei hän tietänyt, mistä tuo rikos johtui, mutta -lausui aavistuksenaan, etteivät hänen omat rakkaat oppilaansa olleet -siihen niin viattomat, kuin miltä he tällä hetkellä näyttivät. Muissa -olosuhteissa olisi hänen ollut ryhdyttävä mutkalliseen ja aikaa vievään -tutkimukseen, mutta tällä kertaa oli sattunut niin onnellisesti, että -syyllinen, jos se oli koulun oppilaitten joukossa, kohta voitiin saada -ilmi. - -Luotuaan ankaran silmäyksen oppilaisiinsa käski hän heidän istua hiljaa -paikoillaan ja poistui pahaenteisesti hymyillen omiin huoneisiinsa. - --- Tiedätkö sinä, mikä sinä oikeastaan olet? kysyi hän proviisorilta, -joka Kinnarilta urkki tietoja paikkakunnan parhaista jänismaista. - -Löfman ajatteli ensin vastata: proviisori Kalle Löfman Savonlinnasta, -mutta kun sen seikan muutenkin piti olla opettajan tiedossa, joten -ei voinut otaksua hänen odottavan niin yksinkertaista vastausta -kysymykseen, piti hän parempana vaieta ja odottaa vastausta kysyjältä -itseltään. - --- Sinä olet salapoliisi, sanoi opettaja juhlallisesti, ja nuo koirat -ovat poliisikoiria. - --- Älä peijakas! ihmetteli Löfman. Sitä minä en ole tullut ennen -havainneeksikaan. - --- Niin, koulupoikain piireissä on sellainen käsitys lujasti vallalla. -Ja kun niin on, niin sopii sitä tässä nyt käyttää tämän Kinnarin -saattamiseksi oikeuksiinsa... - -Asiasta syntyneen keskustelun lopputuloksena oli, että opettaja meni -luokkahuoneeseen ja komensi kaikki pojat ulos pihalle riviin. - --- Jako kahteen! karjaisi hän sitten synkästi. - --- Yks, kaks, yks, kaks... jakoivat pojat. - --- Kakkoset neljä askelta eteenpäin! komensi opettaja. - -Syntyi kaksi riviä. - --- Etumainen rivi, täyskäännös vasempaan! Molemmat rivit katselivat -toisiaan silmästä silmään. - -Kukaan ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. - --- Nyt pojat, sanoi opettaja uhkaavasti, astuvat ulos riveistä ne, -joilla saunan ikkuna on omallatunnollaan! - -Kukaan ei liikahtanutkaan. Nenät kelmeinä ja pelon vallassa seisottiin, -mutta kukaan ei näyttänyt erikoisemman syylliseltä. - --- No niin; koska ei tämä asia muuten selviä, niin täytyy ryhtyä -laillisiin toimenpiteisiin. - -Samassa aukeni opettajan eteisen ovi, ja Löfman astui ulos taluttaen -vitjoista Dianaansa. - -Perässä tuli Kinnari. - -Vavahdus kulki läpi rivien, ja kuului kauhistuksen suhahdus: -_poliisikoira!_ - -Kunnioittamatta poikia yhdelläkään silmäyksellä talutti proviisori -koiransa saunaan. - -Kului pari minuuttia, jotka pojista tuntuivat yhtä monelta tunnilta. - -Vihdoin tuli vieras koirineen ulos saunasta ja pysähtyi sen portaille. -Hän oli saunassa salaa usuttanut koiraansa poikia vastaan, niin että -Diana saunan ovelle päästyään teki vimmattuja yrityksiä päästäkseen -poikien kimppuun, jotka sekavin tuntein katselivat sen kitaa. - --- Missä se halko on? huusi Löfman tiukasti hilliten muka parhaansa -mukaan koiraa. - -Kinnari lähestyi kädessään lyhyt koivuhalko, jonka kunnioittavasti -ojensi Löfmanille. - --- Nuuski! sanoi tämä lyhyesti ja käskevästi pitäen halkoa Dianan -kuonon edessä. - -Diana nuuhkaisi hieman halkoa, mutta riuhtaisi sitten äkillisellä -ja odottamattomalla tempauksella itsensä irti ja syöksähti ilosta -kiljahtaen poikarivejä kohti. - -Noin viidestäkolmatta kurkusta kuului kauhun huuto; sotilaallisen kurin -kahleet katkesivat, ja rivit hajosivat silmittömän pelon vallassa -kaikkiin ilmansuuntiin. - -Ainoastaan pieni Kalle Kettunen ei paennut. Hän oli tottunut -noudattamaan annettuja määräyksiä ja seisoi paikallaan kalmankalpeana -ja paikatut ruskeat housunlahkeet lepattaen säärien ympärillä, säärien, -jotka olivat laihat kuin piipunvarret. Mutta hän seisoi kuitenkin -paikallaan, vaikka housut tutisivatkin. - --- Diana! huusi proviisori ankarasti. - -Diana ei ollut kuulevinaan huutoa, vaan jatkoi hauskaa metsästystään. -Kettusen Kallesta se ei tietysti piitannut mitään. - --- Diana! karjaisi Löfman uudelleen. - -Koira huomasi, ettei enää maksanut vaivaa teeskennellä -huonokuuloisuutta, jos mieli säästyä ikäviltä jälkiselvityksiltä. -Vastahakoisesti, häntä koipien välissä palasi se saunan luo takaisin. - -Opettaja sai pojat vihdoin jälleen riveihin ja piti heille lyhyen, -mutta valaisevan luennon urhoollisuudesta, esittäen Kettusen Kallen -tämän hyvän ominaisuuden ruumiillisena esikuvana. Pojat taas loivat -Kalleen silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet hyvää urhoollisuuden -perikuvan lähimmälle tulevaisuudelle. - -Proviisori talutti nyt koiraansa saunan ympärillä. Pojat seurasivat -jännittyneinä tätä tärkeää toimitusta. - --- On parasta antaa sen nuuhkia Kinnariakin, huusi opettaja. - -Kinnari lähestyi heti koiraa, alttiina palvelukseen. - -Diana nuuhkaisi hänen lapikkaanvarsiaan, mutta haju ei kai -miellyttänyt, koska se kääntyi heti pois ja näytti kyllästyneen koko -kujeiluun. - -Proviisori vilkaisi opettajaan odottaen lisäohjeita. - -Opettajaa alkoi harmittaa. Hän oli odottanut, että koiran pelkkä -läsnäolo olisi saanut syyllisen tai syylliset tunnustamaan. Kun niin -ei ollut käynyt, niin oli mahdollista, ettei kukaan koululaisista -ollutkaan rikkonut ikkunaa. - - - - -VI - - --- Opettaja! sanoi ensimmäisen osaston pienin poika Nikoteemus. - --- Ei saa puhua rivissä! huomautti opettaja. - --- Opettaja! Kaikki pojat eivät ole rivissä! - -Opettaja pyörähti ympäri. - --- Mitäh!? Kuka ei ole rivissä? - --- Mannilan Ate ja Jolpin Mikko, jatkoi pieni kielittelijä ilmiantoaan. - -Opettaja loi silmäyksen riveihin ja huomasi Nikoteemuksen olevan -oikeassa. - --- Minnekäs ne sitten juoksivat? ihmetteli opettaja. - --- Eivät ne minnekään juosseet... ne eivät ole olleetkaan rivissä, -ilmoitti eräs toinen poika, ja useat äänet vahvistivat tämän -huomattavan tiedonannon. - -Opettajan otsa meni ryppyihin. Hän tarkasti rivejään mietteissään kuin -Döbeln Juuttaalla. Sitten alkoi hänen katseensa kirkastua. - --- Kuka tietää, missä ne ovat? - -Pojat ilmaisivat vakaumuksenaan, että Ate ja Mikko olivat sisällä -luokkahuoneessa. - --- Nikoteemus, mene käskemään ne ulos! - -Nikoteemus juosta vilisti sisään, mutta palasi kohta ilmoittamaan, että -"eivät ne tule". - --- Vai eivät tule! ihmetteli opettaja. Kylläpäs minä panen ne tulemaan. - -Opettaja ei aluksi nähnyt luokkahuoneessa ketään, mutta äkkäsi sitten -kaksi paria jalkoja nurkassa telineellä olevan kartan takana. - --- Mars esiin vain sieltä kartan takaa! komensi opettaja karskisti. - -Ate ja Mikko ilmestyivät valjuina näköisälle. - --- Mitä te täällä piileskelette!? tiuskaisi opettaja. Miksi ette tule -ulos? - -Pojat tuijottivat jäykästi eteensä sanaakaan sanomatta. - --- Ulos riviin heti! Sitäpaitsi saatte tunnin jälki-istuntoa kumpikin. - -Pojat seisoivat suolapatsaina. - --- Ettekö te kuule!? - --- Ei me tulla ulos... sanoi Ate vihdoin heikosti. - --- Vai "ei me tulla ulos". Vai ei me tulla! kiivaili opettaja. Mutta -jos me sittenkin tultaisiin! - --- Ei tulla, vaikka tapettaisiin! vakuutti Mikkokin itku kurkussa ja -koko ruumis vavisten. - -Opettaja oli nyt varma asiasta, mutta halusi kuitenkin jatkaa leikkiä. - --- Taidattekin pelätä sitä koiraa? Mitäs te sitä pelkäätte? Ei se teitä -syö, jos teillä on puhdas omatunto. - -Pojat seisoivat jäykkinä. Kaikesta näkyi, etteivät he juuri luottaneet -omantuntonsa puhtauteen. - --- Mutta samapa se. Pääseehän se koira tännekin. - -Ja opettaja astui ikkunan ääreen yrittäen avata sen. - --- Opettaja! parahti Mikko. - --- Mitä sitten? - --- Mi-minä... - -Tuskallinen äänettömyys. - --- Mitä sinä? - --- Minä viskasin... - --- Ketä? - --- Atea... - --- Millä? - --- Sillä halolla... - --- Millä halolla? - --- Sillä, joka sattui Kinnariin... - --- Miten se Kinnariin sattui, kun sinä Atea viskasit? - --- Kun se luiskahti kädestä... - --- Ja lensi saunan ikkunaan. Niinkö? - --- Niin... - --- No milloin te sitten tulitte? - -Pojat näkivät, että paras oli kertoa asia, niinkuin se oli tapahtunut. - -He olivat tulleet puoli seitsemältä ja ruvenneet vetämään kelkalla -halkoja saunan takana olevasta pinosta. Kun kuorma oli saatu täyteen, -oli Mikko ryhtynyt vetämään ja Ate jäänyt lykkäämään takaa. Mikko oli -kuitenkin huomannut, että Ate, sen sijaan että olisi auttanut kuorman -kuljetuksessa, olikin seisonut kelkan jalaksilla kyydissä. Moinen -epärehellisyys nostatti Mikossa suuttumuksen puuskan, jonka vallassa -hän heitti Atea kohti halon. Millä seurauksella, sen jo edellisestä -tunnemme. Pojat olivat pelästyneinä kääntäneet halkokelkan nurkan -taakse ja pötkineet pakoon, palaten vasta puolen tunnin kuluttua muina -miehinä takaisin. - -Tunnustusta seurasi tuomion langettaminen. Saunan ikkunaan nähden se -kuului: kaksi tuntia mieheen istumista ja rikotun ruudun korvaaminen, -sekä totuuden salaamisesta käytöksen alennus todistuksessa. - --- Mitä Kinnarin asiaan tulee, niin saatte valita, otatteko selkäänne -kotonanne vaiko Kinnarilta. - -Lyhyen neuvottelun jälkeen katsoivat rikolliset kahdesta pahasta -Kinnarin pienemmäksi. - -Kinnarille ilmoitettiin jutun päätöksestä. Pojat eivät olleetkaan -laskeneet väärin jättäytyessään hänen armoilleen, sillä hän oli jo -ehtinyt leppyä. Haukkui vain vähän, mutta kun pojat pyysivät kauniisti -anteeksi, niin antoi hän asian omalta osaltaan raueta. - -Se oli ensimmäinen poliisikoiraurotyö Kytölässä. - -Kun pojille vihdoin selvisi, miten heitä oli vedetty nenästä, ei heidän -närkästyksellään ollut rajoja. Aten ja Mikon käytös sai sitäpaitsi -pitkät ajat halventavaa arvostelua osakseen toveripiireissä. - --- Hyvinhän se näkyy tuo tavallinen jäniskoirakin poliisitutkintoja -suorittavan, totesi Kinnari, kun juttu oli lopullisesti saatu -selvitetyksi. Jos vain osaisi se oikea poliisikoira niin hyvästi -virkansa hoitaa, niin kyllä Jykkälän isäntä pian saisi omansa takaisin. - - - - -VII - - --- Yhäkö niillä herroilla unta riittää? tiedusteli Kuorelammin -kestikievarin isäntä kahdeksan tienoissa aamulla saatuaan tutkituksi -sanomalehtensä ilmoituksia myöten. - --- Eiköhän nuo jo liene nousemaan päin, koska ovat kahviakin tilanneet, -arveli emäntä. - --- Kolmellako ne tilasivat kupilla? - --- Eikä, -- mitäs ne kolmella?... - --- Ka onhan niillä se koiran kehveli... eikö tuo liene yhtä iso -virkamies kuin ne itsekin... - -Samassa tuli palvelustyttö porstuan läpi kamarista ja sanoi, että -olivat käskeneet koiralle antaa ruokaa. - --- Siinä se nyt oli, sanoi isäntä. Koira niillä on aina ensimmäisenä. -Tokko ne itse syönevätkään? - --- Eivät kuulu syövän ennenkuin Kytölässä. Käskivät panna hevosen -valjaisiin, että pääsevät kohta lähtemään, selitti palvelustyttö. - --- Vai jo niille nyt tuli kiire! ihmetteli isäntä pahantahtoisesti. -Kun on saanut tässä koko aamupuhteen vuottaa ja vahdata mokomiakin -herroja... nukkua pötköttävät kuin mitkäkin kenraalit puolillepäivin -- -ei tässä enää kerkeä omille töilleen... - -Isäntä sylkäisi vihaisesti, otti rukkaset naulasta ja nurkasta -tallilyhdyn, jonka lasit koirat tapellessaan porstuassa olivat -rikkoneet, ja läksi valjastamaan hevosta. - -Matkalle lähdettäessä tuli huonolla tuulella olevan isännän kanssa taas -sananvaihtoa, kun toinen poliiseista käski koiran hypätä rattaille. - --- No jopa nyt on hitto! sanoi isäntä. En minä vielä ennen ole koiria -kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta? - -Mutta poliisit sanoivat, ettei sitä perässä juoksuteta. He ovat -vastuussa koirasta, ja heidän on kuljetettava sitä rattailla. Vai -luuleeko se isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu -juoksulas? - -Lopuksi kolme miestä ja koira jotenkuten sijoittautuivat ahtaille -rattaille, ja sitten alettiin mennä kolistella routaista, kuoppaista -maantietä pitkin Kytölään päin. - -Mukavaa siinä ei ollut kenelläkään, mistä aiheutui pitkin matkaa -vähän kahdenpuolista nälvimistä, minkä poliisit kohdistivat rattaiden -ahtauteen, isäntä itsepäisellä ilkeämielisyydellä Bellaan, jota vastaan -hän oli ruvennut tuntemaan syvää, voittamatonta vastenmielisyyttä. - -Puolimatkassa, muutaman mäen alla tuli vastaan torppari Juuso Paakkula, -Kuorelammin isännän sukulainen. - --- Kytölästäkö sinä tulet? kysyi kestikievarin isäntä pysähdyttäen -hevosen. - --- On siinä miestä jos koiraakin! ihmetteli Juuso kaivellen tulitikkuja -taskustaan. Kaupungistako päin ne nämä vieraat ovat tulossa? - --- Eikö nuo liene kaupungista, arveli isäntä. Tuo koira kumminkin... -sen jo näkee päältäkin, ettei se ole näitä tavallisia maantolloja. - --- Ja rinnustin auki vain ajetaan, jatkoi Juuso mietelmiään. Setolkan -varassa se vain kulkee noinkin suuri kuorma -- jo siinä pitää setolkan -istua niinkuin tavallista tiukemmassa... - --- Älä pakana! hämmästyi isäntä. Niinpähän on rinnustin auennut -- -vaikka kyllä se on tapahtunut juuri nyt. Vetäise sinä se kiinni, kun -kerran siellä ääressä olet! - -Juuso koputti piippunsa kengänpohjaan ja sanoi: - --- Ka raahtiihan tuon vetäistä. - -Vedettyään rinnustimen kiinni sanoi Juuso vastaukseksi kestikievarin -isännän äskeiseen kysymykseen: - --- Kytölästä päinhän minä kävelen -- se taitaa tuo olla se -poliisikoira, jota ne sinne Jykkälään odottavat? - --- Eikö tuo se liene, murahti isäntä. Sen sillä on ainakin tavat ja -ilveet. - -Juuso katseli koiraa uteliaasti ja totesi: - --- Ei se ole aivan tavallisen maatiaisen näköinen -- mutta muuten koira -kuin koira. - --- Niin, koira se on poliisikoirakin, sanoi siihen poliisi Ratilainen. -Ei se muuten koira olisikaan. - --- Ka eihän se, myönsi Juuso. Sitä ne nyt ovat Jykkälässä vuottaneet -niin, että tokko lie koko yönä talossa nukuttu. Minä kävin siellä tänä -aamuna kengän paikkuuta hakemassa, niin siellä oli jo noita ihmisiä -kuin kinkereillä, eikö lie ollut pian koko Kytölän kyläkunta koolla. - --- No apu siitä sitten läksi koirasta, kiivastui poliisi Makkonen. On -ne nyt tarsineet lapikkaineen pihan jos pientareetkin... - --- Enemmänpähän on jälkiä mitä haistella, sanoi kyytimies ilmeisellä -vahingonilolla. Sittenpähän saapi oikein näyttää taitonsa, kun siitä -sotkusta sen varsinaisen rosvon jäljet löytää. - -Mutta poliisit kiroilivat ja käskivät jatkaa matkaa. Juuso pani -piippuun, loi vielä arvostelevan silmäyksen Bellaan ja sanoi: - --- Vai tuo se sitten on se poliisikoira! - -Sanoi ja lähti jatkamaan matkaa mökilleen päin. - - - - -VIII - - -Mitä väenkokoukseen varkauspaikalla Jykkälässä tulee, niin oli Juuso -siinä suhteessa puhunut pääasiassa totta. - -Kytölässä harvoin tapahtui mitään erikoista, ja jos jossain jotain -tapahtui tai odotettiin tapahtuvan, niin keräännyttiin sinne miehissä. -Sen ei tarvinnut olla pelkkää uteliaisuutta. Se oli myös tavallaan -kohteliaisuuden osoitus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja -hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla. - -Niinpä nyt, kun harvinainen ja mieltäkiinnittävä rikostapauksen -selvittely oli kysymyksessä, oli aivan luonnollista, että -naapuritalojen väkeä aamuhämärissä alkoi kertyä Jykkälän avaraan -perhetupaan, miehiä ja puolikasvuisia poikiakin, jotka asettuivat -istumaan pitkin seinävieriä ja vähitellen aloittivat keskustelun, mikä -alkoi ilmoista ja muista yleisistä asioista, kuten tapa vaati, mutta -siirtyi vähitellen varkaisiin ja varkauksiin ynnä muihin rikoksiin -omistusoikeutta vastaan. - -Kun jokainen vuorostaan oli kertonut kokemiaan ja kuulemiaan, syntyi -pitkä, torkuttava äänettömyys. Tupakoitiin vain niin, että ilma oli -savusta sakeana, ja kokous vaipui jonkinlaiseen horrokseen. - -Mutta sitten tuli sisään talon nuorin poika, viisivuotias Pekka, joka -ilmoitti: - --- Jo on ollut koululla se poliisikoira! - -Se sai kaikki heti virkistymään. - --- No mitä se sinne koululle meni? ihmetteli Jykkälän isäntä. Eihän -sieltä ole mitään varastettu. - --- Onpas varastettu! väitti Pekka. Saunasta ovat varastaneet ja -ikkunasta menneet. - --- Mitä se tuo poika höpsii? sanoi siihen emäntä, joka puuhaili -suurimman kahvipannunsa ääressä. Jykkälässä naapurit aina kahviteltiin, -vaikka niitä olisi enemmänkin kerralla karttunut, kuten nyt oli laita. - --- Saunassa oli muurari Kinnari ollut ja ikkunan oli särkenyt, ja -poliisikoira oli ottanut kiinni... selitti pikku Pekka. - --- Se on vale! vakuutti nuorekas ääni oven nurkasta. Ääni oli Kinnarin -pojan, joka oli saapunut katsomaan poliisikoiraa eikä voinut vaieten -kuunnella isäänsä vastaan singahdutettua raskasta syytöstä. - --- Mitä ihmettä se sieltä tyhjästä saunasta olisi varastanut? sanoi -emäntä. - --- Kiuaskivet kaiketi, murahti joku kuulijoista yksikantaan. - --- Niin, ja mitä se sinne ikkunasta olisi mennyt, kun ei ovessakaan -lukkoa ole, lisäsi isäntä. - --- Renki-Pekka kertoi, sanoi poika-Pekka lyhyesti, vierittäen -edesvastuun mahdollisesta väärästä uutisesta tukevammille hartioille. - -Renki-Pekka, joka oli ollut heinässä, ilmestyi hänkin tuokion kuluttua -tupaan ja antoi nyt oikeamman kertomuksen asiasta. Että nimittäin -saunan ikkuna oli rikottu, kun Kinnari siellä sisällä kiuasta -tarkasteli, ja Kinnaria heitetty halolla selkään. Poliisikoiran avulla -oli syylliset saatu kuitenkin kohta kiinni. Koulun ohi kulkiessaan oli -Pekka ehtinyt kuulla tapahtumasta, joka oli vielä aivan tuores. - --- No kyllä ne nyt sitten ovat kohta täällä, sanoi isäntä. Vaikka on -noita tässä saanut odottaakin... - --- Eikö liene paha siinä missä mainitaan, arveli joku naapureista, -katsoen ulos ikkunasta. Kyllä tuossa kuitenkin yhtä koiraa tuodaan -oikein miesjoukolla. - -Poliisit ajoivat juuri pihaan. - -Poliisien saapuessa pihaan töytäsivät kaikki alle kymmenvuotiaat -ikkunoihin painaen nenänsä littiin ruutuihin, mutta sitä vanhemmat -istuivat liikkumattomina paikoillaan mahdollisimman välinpitämättömän -näköisinä. Siinä suhteessa oli Kytölän miespuolisessa väestössä -vallalla intiaanien katsantokanta, että liiallisen uteliaisuuden -osoittaminen asioissa, etenkin sellaisissa, jotka pian kyllä -hätiköimättäkin jokaiselle selvenisivät, on miehen arvoa alentavaa. Ja -miesten luokkaan lukivat myöskin puolikasvuiset pojat itsensä, kuten -muutoin asianlaita lienee muissakin paikoin kuin Kytölässä. - -Isäntä kuitenkin katsoi asiakseen mennä pihalle vieraita vastaan. - -Kuorelammin isäntä pysähdytti hevosensa veräjän pieleen. - -Poliisit ja koira hyppäsivät maahan. - -Jykkälän isäntä katseli koiraa hetkisen ja tunsi jonkinlaista -pettymystä. Hän oli kuvitellut poliisikoiraa -- no, eihän hän ollut -osannut siitä mitään selvää kuvaa mielessään luoda, mutta joksikin -aivan erikoiseksi, jo ulkomuodoltaan kunnioitusta rehellisissä -ihmisissä ja kammoa roistoissa herättäväksi hän oli sitä luullut. Ja -nyt olikin hänen edessään jokseenkin tavallinen koira. - -Mutta se oli kuitenkin poliisikoira, jonka ihmeellisistä urotöistä hän -oli sanomalehdistä lukenut, ja hän sanoi samat sanat kuin Paakkulan -Juusokin oli sanonut: - --- Vai tuo se sitten on se poliisikoira! - --- Sehän se! vastasi Ratilainen. - -Isäntä tervehti vieraita kädestä ja käski sisään. - -Kyytimies kuitenkin sanoi, ettei hänellä ollut aikaa. Kyllä tässä on jo -muutenkin saanut päivänsä hukata "tyhjään emättömään". - -Isäntä sanoi, että kai nyt sentään kahvia saisi olla kylmästä tultua, -ja taisteltuaan lyhyen, mutta ankaran taistelun sydämessään suostui -kuorelampilainen tarjoukseen ja meni poliisien ja isännän perässä -kamariin. - --- Johan se tuo teidän koiranne kuuluu ennättäneen yhden urotyön tällä -matkalla tehdä, rupesi isäntä ylistämään Bellaa, tarkoittaen koululla -sattunutta kohtausta. - --- No johan se! vahvisti kuorelampilainen ylistystä muistellen äskeistä -rytäkkää heidän porstuassaan. - -Poliisit kun eivät tajunneet, mitä isäntä oikein tarkoitti, eivät -puolestaan vastanneet juuri mitään. - --- Sillä tavalla kun aloittaa pienessä asiassa, niin kyllä siitä pian -saa suuremmassakin kuulla, jatkoi isäntä kehumistaan. - --- Se on vissi se! vahvisti taas leppymätön kuorelampilainen. Kyllä -sitä tässä kohta tämän kylän koirien turkit pölisevät, niin että ilma -on karvoja sakeana. - --- He, he, he! nauroi isäntä kohteliaisuuden vuoksi, vaikka ei -ymmärtänytkään kuorelampilaisen sukkeluutta. Mutta sitä minä vain -ihmettelen, että se heti osasi lurjuksen niskaan käydä, vaikka oli -juuri paikalle tullut. - -Mutta siitä suuttui kuorelampilainen ja kysyi, että kuka se on sanonut, -että se lurjusta hätyytti. Kyllä vissiin poliisikoirassa itsessään -suurempi syy oli. - -Isännästä tuntui, että asiassa oli jotain hämärää. - --- No tottakai sitä lurjukseksi saa sanoa, kun se ne ruudut särki... - --- Niin, vaan siitäpä se onkin kysymys, kuka ne särki. Ei suinkaan -meidän koira mene oman talon tavaroita rikkomaan. - -Nyt alkoi vähitellen itsekullekin selvitä, että toinen puhui pellosta, -toinen pellon aidasta. Siitä syntyi molemminpuolisia selvittelyitä, -kunnes tuli ilmi, etteivät poliisit olleet koululla käyneetkään. - --- Sittenpä tällä kylällä on useampia poliisikoiria, arveli isäntä. - --- Kyllä on sitten tällä kylällä rosvoilla tiukat paikat, ihmetteli -kuorelampilainen. - -Poliisit olivat ääneti hörppineet kahvinsa, mutta katsoivat nyt ajan -tulleen sekaantua keskusteluun. - --- Ei tässä läänissä ole muita poliisikoiria kuin tämä Pella, ilmoitti -Ratilainen. Niin että kyllä se on akkojen lorua koko se koulun juttu. - -Isäntä piteli kuitenkin puoliaan. Renki-Pekka oli asian kertonut, eikä -hänen tapansa ollut satuja keksiä. - -Renki-Pekka kutsuttiin tuvasta, ja kertoi hän mitä asiasta tiesi. Oli -itse nähnyt poliisikoiran koulun pihalla ja herrasmiehen, joka kuului -olleen salapoliisi. - --- Mikä liekin sitten petturi koko mies, arveli Ratilainen. - -Poliisi Makkonen esitti toisen otaksuman: - --- Mutta jos se olisi joku viipurilainen tahi helsinkiläinen etsivä, -jolla on ollut asiaa tänne päin. - -Se tuntui mahdolliselta. Makkonen sanoi kuitenkin: - --- Kyllä tässä on sentään paras käydä koululla ensin ottamassa selvä -asiasta. - -Ja sille sanalle se jäi. - -Hetken kuluttua tulivat poliisit ulos pihalle, Ratilainen taluttaen -Bellaa. - - - - -IX - - --- Nyt ne menevät! ilmoittivat ikkunoissa vahdissa olleet lapset -poliisien lähdön. - -Tuvassaolijat työntyivät heti oven täydeltä ulos seuratakseen -poliisikoiran esiintymistä ja puuhia. - -Poliisit olivat jo veräjällä menossa, kun huomasivat jäljessään tulevan -mies- ja poikajoukon. - -Makkonen huusi tämän nähtyään: - --- Mikäs kansainvaellus tämä on? Ei saa tulla perässä! - -Joukko pysähtyi vähän hämillään, jääden katselemaan, miten poliisit -Jykkälän isännän kanssa kääntyivät koululle menevälle tielle. - -Mutta Kuorelammin kestikievarin isäntä, joka oli noussut kärryilleen, -huomautti halveksivasti: - --- No on siinä miestä koko läjä -- hyvääkin ihmettä töllistelemässä! - -Ja käänsi hevosensa kotimatkalle. - -Väkijoukko tunsi itsensä loukatuksi, mutta ei kukaan keksinyt sopivaa -vastausta, ennenkuin kuorelampilainen jo oli kuulomatkan ulkopuolella. - -Koulun lähellä tuli proviisori Löfman vastaan koirineen, pyssy -olkapäällä riippuen. - --- Sieltäpä se näyttää tulevan se toinen poliisijoukko, sanoi Jykkälän -isäntä Löfmanista ja hänen koiristaan. - --- No jos nuokin ovat poliisikoiria, niin kyllä ei sitten tällä kylällä -paljon muita koiria olekaan, kun nytkin tulee samalla kujalla kolme -vastakkain, arveli Ratilainen. - --- Hyvää päivää! sanoi Makkonen Löfmanin kohdalle tultuaan. - -Löfman pysähtyi ja vastasi tervehdykseen. - --- Koulultako herra tulee? kysyi Makkonen vähän epäröiden ja luoden -vieraaseen tutkivan silmäyksen. - --- Koulultahan minä. - --- Taitaakin herra olla se sama, joka siellä kuuluu poliisitutkintoa -pitäneen? jatkoi Makkonen tiedusteluaan. - --- Minähän se olin! naurahti Löfman. Tai oikeastaan opettaja, kuinka -sen nyt vain ottaa. - --- Niin, me vain kuultiin tuolla naapurissa, jatkoi Makkonen. Mistä -kaukaa tämä poliisi on tullut? - --- Ei etempää kuin Savonlinnasta. - --- Jokos sitä sielläkin on poliisikoiria? kysyi Makkonen epäilevästi. - --- No siellähän nyt vasta onkin vaikka mitä... - -Nyt katsoi Makkonen parhaaksi pamahduttaa valttinsa pöytään: - --- Saisikohan nähdä herran poliisikortin? - -Löfman ihmetteli: - --- Mitä kuulustelijoita te oikeastaan olette? - --- So, so, sanoi Makkonen kylmästi. Taidatte ollakin joku petturi. -Näyttäkää vain paperinne rimpuilematta! - --- Onpas tämä nyt juutas! ällisteli proviisori. Mitäs väkeä te itse -olette? - --- No me ollaan kyllä poliiseja kaupungista... ja tämä tässä on -poliisikoira, esitteli Makkonen Bellan. - --- Vai olette te poliiseita, sanoi Löfman. No on tässä sitten -järjestysvaltaa liikkeellä yhden Kytölän kylän osalle. - --- Mitenkäs se on niiden papereiden laita? kiirehti Makkonen. - --- Menkää hiiteen papereinenne! sanoi Löfman suuttuen. Mitä tekemistä -teillä on minun kanssani? Alkakaa hyvän sään aikana laputtaa, ennenkuin -tässä tulee toinen ääni kelloon! - --- Pidä varasi Ratilainen! sanoi Makkonen juhlallisesti. Tämä näyttää -olevan vakava asia. - --- En minä mikään poliisi ole! ärjäisi Löfman kiukkuisesti. - --- No sitähän minäkin olen koko ajan epäillyt, riemastui Makkonen. -Kuulkaa vieraat miehet päältä, että hän on itse tunnustanut, ettei hän -ole poliisi. - --- Milloinkas minä olen itseäni poliisiksi väittänyt? sanoi Löfman -edelleen kiukkuisessa äänilajissa. - --- Sepä ihme! vastasi Makkonen arvokkaasti. Mies pitää -poliisitutkintoja ja nyt on tässä meille puolen tuntia vakuuttanut -olevansa poliisi, mutta nyt sitten pölähdyttää päin naamaa, ettei hän -muka ole poliisiksi itseään väittänytkään. Herra ei taida tietää, että -laittomasti poliisina esiintymisestä on iso edesvastuu. - --- Kuulkaas nyt hyvät miehet, sanoi Löfman koettaen rauhoittua. -Koettakaahan toki käsittää, etten minä ole nyt enempää kuin -muulloinkaan itseäni poliisiksi väittänyt... - --- No kukas sitten? - --- No kukas sitten? Tietysti te itse! - --- Mekö itse? Älkää nyt helkk... - --- Te juuri. Tehän minua rupesitte poliisiksi tituleeraamaan. Minä en -kieltänyt enkä myöntänyt. Luulin teidän leikkiä ymmärtävän. - --- Laki ei leikkiä ymmärrä, sanoi Makkonen painavasti. - --- Ei näy ymmärtävän, myönsi Löfman. - --- Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin olette te myöntänyt pitäneenne -koululla poliisitutkintoa. - --- Sekin oli leikkiä. - --- Vai oli sekin leikkiä. Te taidatte olla hyvin leikkisä mies? lisäsi -hän ivallisesti. - --- Juuri kotitarpeiksi, myönsi Löfman. - --- Se on vaarallista leikkiä, huomautti Makkonen vakavasti. - --- Tokkopa tuo nyt niin vaarallista lie, väitti Löfman vastaan. -Sitäpaitsi oli koko juttu opettajan keksintöä. Hän pelotteli saunan -ikkunan rikkojat tunnustamaan sillä, että uskotteli koulupojille minun -olevan salapoliisin ja näiden koirien poliisikoiria. Mitäs pahaa siinä -nyt oikeastaan oli? - --- No eihän siinä nyt juuri lainrikosta tainnut tapahtua, myönsi -Makkonen vihdoin armollisesti ajateltuaan asiaa. Kun nyt vain juttu on -sillä lailla, kuin te kerroitte. - --- Kyllä se sillä lailla on. - --- Ka, sittenpä meillä ei taida koululle muuta asiaa ollakaan, päätti -Makkonen kuulustelun. Jäniksiäkö se herra on menossa säikyttelemään? - --- Niitähän minä. - --- No onnea ja lykkyä nyt sitten vain! toivotti Makkonen vilpittömästi. -Me käännytäänkin sitten Jykkälään. Ollaan tässä lähdössä rosvojen -jäljille, lisäsi hän selitykseksi Löfmanille. - -Ja molemmin puolin erottiin sulassa sovinnossa. - - - - -X - - -Poliisit palasivat takaisin Jykkälään, ja Makkonen, vanhempi -konstaapeli, sanoi, että on tässä jo päivää alkuhommiin tarpeeksi -hukattu. On aika ryhtyä varkaiden takaa-ajoon. - -Väkijoukko seisoskeli vielä pihalla, ja heille konstaapeli Ratilainen -antoi ystävällisen huomautuksen: - --- Mitä te kaiken päivää turulla joutilaina seisotte? Menkää -viinamäkiinne ja muille töillenne! - --- Eikö tässä enää rauhalliset ihmiset saa siivolla olla? kuului -kapinallinen kysymys miesjoukosta. - --- Tarsitte siinä ja sotkette jäljet! kiljaisi Makkonen kiivastuen. -Mikä koira niistä sitten enää selvän saa, vaikka sillä olisi elehvantin -nokka! - --- Ei suinkaan ne rosvot ole pihan halki kulkeneet, kun kerran ovat -pellon piennarta myöten päässeet tuvan ikkunaan ja siitä ulos, vastusti -toinen ääni joukosta. - --- Suu kiinni! sanoi Makkonen jyrkästi, kun ei keksinyt muutakaan -vastausta tähän huomautukseen. - --- Jos mentäisiin katsomaan sinne, missä varkaus on tapahtunut, ehdotti -hän sitten isännälle. - -Ja väkijoukolle ilmoitti hän: - --- Asiattomilta on pääsy laillisen edesvastuun uhalla kielletty! - --- Maltetaanhan me pysyä täällä pihallakin, vakuutti eräs joukosta. - --- Eikä ne kaiketi poliisitkaan siellä sisällä ikäänsä ole, lohdutteli -toinen. Jos nimittäin aikovat rosvot kiinni saada, lisäsi hän varmuuden -vuoksi. - -Mutta isäntä meni poliisien kanssa kylmään tupaan. - --- Onko täällä nyt kaikki siinä kunnossa, mihin rosvot tämän huoneen -jättivät? kysyi Makkonen. - --- No ihan siinä samassa, vakuutti isäntä. Ei ole mitään liikuteltu --- ja akkoja kielsin täällä käymästä muuta kuin minkä ihan -välttämättömimmällä asialla. - --- Tuosta ikkunasta ne ovat sitten tulleet, totesi Ratilainen ilmeisen -tosiasian katsellen rikottua ikkunaa. - --- Siitä kai ne ovat tulleet, vahvisti isäntä, ja siitä myöskin -menneet, senkin korvennettavat! - --- Tässä on tyhjä tikkuaski ikkunan luona, ilmoitti Makkonen, joka teki -tarkkoja tutkimuksia. Onko tämä talon tavaroita? - --- Ei, sanoi isäntä, meillä käryytetään vain niitä tavallisia -Hallmannin tikkuja. Nämä mitä lienevät olleet mäntsäläläisiä -- tai -muita ulkomaalaisia. - --- No sitten se on jäänyt tänne rosvoilta. Ne ovat tehneet tikuilla -tulta täällä hamuillessaan. - -Todistuksena tämän väitteen uskottavuudesta oli ympäri lattiaa lyhyeksi -poltettuja tulitikunpäitä. - --- Ne ovat vääntäneet tuon tiinunkin kellariluukun päältä -- -paholaiset, lausui isäntä. - --- Se on hyvä juttu, sanoi Ratilainen. Sitten niiden on pitänyt -enemmältä kävellä tämän tiinun ympärillä, niin että siinä pitäisi -jälkien hyvin tuntua. - -Bella sai tutustua permantoon tiinun luona. Se nuuhki sitä tarkasti, ja -Makkonen yllytti: - --- Hae rosvo, Pella, hae rosvo! - -Sitten alkoi koira nykiä talutusnuoraansa ja Makkonen hellitti sitä -senverran, että Bella pääsi vapaasti liikkumaan. - -Koira alkoi kulkea ympäri: lattiaa kuono maassa, meni uunin luo ja -pyrki sitten ovelle päin. - --- Jopas taisi saada jäljistä kiinni, iloitsi isäntä. Ovella koira -haukahti lyhyesti. - --- Se tahtoo porstuaan, tulkitsi Ratilainen. - --- Olisivatkohan ne porstuassa käyneet? arveli Makkonen. - --- On ne voineet käydä, päätteli isäntä. Ja ovat voineet sitä kautta -poiskin mennä, jos niikseen tulee. Mukavampihan se oli porstuan kautta -iso kantamus viedä kuin ruveta sitä ikkunasta laahaamaan. - --- Niin, ja kun tiesivät koko talon nukkuvan, lisäsi Ratilainen. - -Asia tuntui olevan selvä. - -Mentiin porstuaan, koira edellä, miehet perässä, koira aina vain -kuono permannossa ja miesten suurella mielenkiinnolla seuratessa sen -pienimpiäkin liikkeitä. Porstuasta siirryttiin kuistille ja siitä -pihalle. - --- Nyt sen näkee, ovatko nuo toljakkeet saaneet sotketuksi jäljet, -sanoi Makkonen, pihalla seisoskelevaa joukkoa tarkoittaen. - --- Jokos se sai koira jäljen päästä kiinni? kysyi eräs joukosta. - -Poliisit eivät vastanneet. Isäntä vain yliolkansa murahti että: - --- Pianhan sen näkee... - -Koira kääntyi kuistilta heti vasemmalle karjapihaan päin, kulki -nuuskien pitkin pihaton aitaviertä saunan eteen ja poikkesi siitä -karjatielle. - -Isäntä pysähtyi saunan luona ja sanoi: - --- Minulla ei ole aikaa tulla pitemmälle, mutta selväthän tässä ovat -tiet. Ja kun ei tiedä, miten pitkäksi teille se matka tulee... - --- Niin, eihän sitä tiedä, myönsivät poliisit, vaikka tässä saisi -juosta siihen maailman toiseen laitaan. Minne tämä tie oikein viepi? - --- Se menee tästä ensin meidän karjamaille, mutta sitten tulee sieltä -kyllä Korven kylä vastaan... ja sitten koko muu maailma... - --- No osataanhan tässä sitten. - -Isäntä toivotti onnea matkalle ja kääntyi takaisin pihaan, missä -paikalle saapunut Kinnari nauravalle väkijoukolle teki selkoa Löfmanin -"poliisikoiran" urotyöstä. - --- Mutta kyllä tässä on toinen koira, vakuutti isäntä. Se kun kerran -vain nuuhkaisi, niin kohta oli jäljen päässä kiinni, ja niin läksi -rohkeasti kuin olisi syntymästään asti sitä tietä kulkenut... - -Naapurit alkoivat hajaantua kukin taholleen, koska ei ollut luultavaa, -että poliisikoirasta toistaiseksi pitkään aikaan mitään kuuluisi. - -Poliisit sillä aikaa painuivat karjatietä myöten edelleen ja katosivat -lopuksi metsikköön. - - - - -XI - - -Juuso Paakkula oli tullut mökilleen, syönyt eilistä kalakukkoa, -ryypännyt kahvia palanpainikkeeksi, käynyt korjaamassa niityn -aitaa, palannut kotiin ja ryhtynyt paikkaamaan Jykkälän Annastiinan -lyhytvartisia navettalapikkaita. - -Hänen vaimonsa Kaisa karttasi villoja. - --- Kuuluikos sinne Jykkälään erikoisia? kysyi Kaisa. - --- Kuuluihan sinne vähäsen. - --- Joko ne rosvot on saatu kiinni? - --- Eihän niitä vielä, mutta eivätkö nuo pian joutune kiinni, kun on -sinne tuotu oikein kaupungin poliisit ja poliisikoirat. - --- Ohoh, vai että oikein kaupungin poliisit ja koirat! Itsekö se isäntä -ne on sinne toimittanut? - --- Eikö tuo lie itse. - --- Katsohan näet sitä Jykkälän isäntää, kun aloitti isoisesti! -ihmetteli Kaisa. Oikein poliisikoirat! Näitkö sinä ne koirat? - --- Eihän niitä oikeastaan ollut kuin yksi koira ja kaksi muuta -poliisia. Sikolammin mäen alla ne minua vastaan tulivat. Minä korjasin -siinä kuorelampilaisen hevosen rinnustinta, kun se oli auennut. - --- Itsekö se oli kuorelampilainen kyydissä? - --- Itsehän tuo taisi olla. Niitä oli kaksi poliisia, vaikk'ei niillä -ollut vormua, ja sitten vielä se poliisikoira. Se oli kanssa kärryissä -niinkuin iso herra. - --- Vai oikein ne sitä koiraakin kärryissä kuljettivat! Minkä näköinen -se oli? - --- Taisihan tuo olla semmoinen keskikokoinen lyhytkarvainen koira. -Vähän hontelolta se minusta näytti, minkä kerkesin siinä sitä katsella. - --- Kun et kääntynyt takaisin Jykkälään katsomaan, miten ne sillä -koiralla... - --- Mitähän katsomista tuossa sitten olisi ollut. Koira kuin koira. Ja -oli tuolla sitä väkeä jo minuttakin tarpeeksi... sitä oli siellä ukkoa -kuin kuntakokouksessa. - --- Vai niin oli paljon tullut katsojia! ihmetteli Kaisa. - --- Niinhän noita oli. Ne poliisit ihan noitumaan rupesivat, kun -kuulivat, että sinne oli niin paljon sitä väkeä kertynyt. - --- No mitähän ne nyt siitä? - --- Sanoivat, että sotkevat kaikki jäljet sekaisin... ja taitaahan se -vähän semmoista ollakin. - --- Voipihan se olla... terveenäkö se oli se emäntä? - - * * * * * - -Poliisit seurasivat sillä aikaa koirineen jälkiä. - -Jykkälän karjatien reunaa kulki seurue opotalle asti, missä poikkesi -heti oikealle ja läksi aitoviertä etenemään. Bella ryntäsi suoraan -eteenpäin maata tuskin nuuhkaistenkaan, niin että konstaapeli -Ratilainen, joka talutusnuorasta kiinnipitäen lönkytti puolijuoksua -perässä, huomautti hengästyneenä: - --- Ihanpahan näet hikeen asti juoksuttaa, peijakas! - -Johon Makkonen lisäsi: - --- Hiton tuoreiltapa ne jäljet tuntuvat, kun ei sen tarvitse niitä tuon -enempää nuuhkia. - --- Eikö liene jouduttu juoksemaan jäniksen jäljille... ei tämä ole -oikeata menoa, epäili Ratilainen. - -Vähän matkan päässä oli noustava aidan yli, jonka jälkeen matka jatkui -pellon piennarta pitkin, kunnes taas oli noustava aidan yli maantien -vieressä. - --- Riettaan kuvatus, kun hyppyyttää joka aidan yli! juonitteli Makkonen -Bellalle. - -Nyt oli tultu oikotietä sille samalle maantielle, jota myöten poliisit -olivat saapuneet Kytölän kylälle, ja Bella alkoi kulkea takaisinpäin -maantien reunaa pitkin. - --- Näinköhän sinä juutas viet meidät takaisin kaupunkiin? alkoi -Ratilainen epäillä Bellan aikeita, kun oli kuljettu pari kilometriä -maantietä pitkin. - -Melkein samassa poikkesi Bella kuitenkin eräälle metsätielle. Siltäkin -se pian pyörähti louhikkojen ja ryteikköjen välitse mutkittelevalle -jalkapolulle. - --- No tämähän tuo jo alkaa viettää vähän kuin rosvojen pesälle päin, -arveli Makkonen. - -Polun päässä aukeni metsä sen verran, että jätti tilaa pienelle -perunamaalle ja sen takana olevalle mökkirähjälle. - --- Mitähän väkeä tuolta tulee? ihmetteli Kaisa nähdessään Bellan, -Ratilaisen ja Makkosen lähenevän mökkiä. - --- Siinäpähän se nyt sitten on se poliisikoira, ilmoitti Juuso -Paakkula, joka oli juuri saanut toisen lapikkaan paikatuksi. - --- Hyvä isä! siunasi Kaisa. Mitähän ne nyt tänne? - --- Sittenpähän tuon kuulee, kun sisälle tulevat, murahti Juuso -levollisesti. - -Pitkään ei sitä tarvinnut odottaakaan. Ovi avattiin, ja Bella edellään -työntyivät Ratilainen ja Makkonen sisään. - --- Päivää! sanoivat poliisit, mutta Bella syöksähti kiivaasti haukkuen -Juusoa kohti. - -Juuso tempaisi rahin vierestä sen Jykkälän Annastiinan paikkaamatta -olevan lapikkaan ja hosui sillä Bellaa, uhaten: - --- Tulepas päälle sinä vietävä, niin kuonoosi saat! - --- Ka eikös tämä ole se sama mies, joka tuli meitä vastaan maantiellä -tänä aamuna? tunnusteli Makkonen. - -Bella teki kiivaan rynnistyksen Juusoa kohti, jolloin Juuso suuttui ja -sanoi: - --- Jos ette saa sitä koiraanne asettumaan, niin ajakaa se pellolle... -syöpi tässä viattoman ihmisen omassa mökissään kitaansa! - --- So, soh! rauhoitti Ratilainen Bellaa vetäen talutusremmiä lyhemmäksi. - --- Niin, eikös se juuri tämä mies tullut tänä aamuna meitä vastaan? -uudisti Makkonen äskeisen kysymyksensä. - --- Ka enkö tuota liene minä ollut. - --- Saakeli sentään! kirosi Ratilainen. Nyt se on juoksuttanut tuo koira -meidät niitä sinun jälkiäsi myöten tänne hittoon asti... mitä tekemistä -sinulla oli siellä Jykkälän kylmässä tuvassa? - --- Emäntä antoi voita, niin minä menin perässä, ettei emännän tarvinnut -ruveta sitä minulle kantamaan. - --- Kyllä te olette yksiä tolvanoita niin emännät kuin isännätkin! -julmistui Ratilainen. Näillepä sitten vielä poliisikoirat, hyväkkäille! -Eivät ne ymmärrä sen vertaa kuin tuo lapikas tuossa, Tule pois Makkonen! - -Ja poliisit läksivät hyvästiä sanomatta ulos. - --- Nuuhki nyt vietävä niitä samoja jälkiä myöten takaisin! ärjäisi -Ratilainen Bellalle, ettei tänne korpeen eksytä! - - - - -XII - - -Poliisit tulivat Jykkälään takaisin huonolla tuulella, ja perillä -he moitiskelivat sitä, että jäljet oli sotkettu. Mieliala lauhtui -kuitenkin jonkin verran, kun emäntä tarjosi ruokaa. - --- Pitikin sen Juuson telläytyä minun perääni! päivitteli emäntä. - --- Noh, eihän tuossa vielä kovin suurta väärää tullut, lohdutteli -Makkonen viimein. - -Aterioitua päätettiin tehdä uusi yritys. Bella vietiin kylmän tuvan -ikkunan taakse, josta se alkoi johtaa etsiviä aivan päinvastaiseen -suuntaan kuin mihin ensin oli lähdetty. - -Matka veti tällä kertaa pellon pientaria pitkin kylän laitaan, missä -Bella alkoi kulkea pitkin Kytölän joen vartta. Joen törmällä olevien -mökkien ikkunat ilmestyivät täyteen lasten kasvoja, ja Kinnarin -mökiltä kuului poliisien korviin poikien kimeä kiljunta: poliisikoira! -poliisikoira! - -Kylän toisessa päässä vie joen yli sillan virkaa toimittava hirsi- ja -lautarytiskö, josta alkaa Törölän salolle vievä tie. - --- No jo nyt joutuvatkin oikeille jäljille, kun Törölään läksivät! -ihastuttiin mökeissä. Sieltä ne olisivat Jykkälän sapuskat koirittakin -löytyneet! - -Törölän rappeutunut talo on Törölän salolla noin puolen peninkulman -päässä Kytölästä. Törölän väki oli huononlaisessa maineessa, ja kun -ei sillä puolen maailmaa muita ihmisasuntoja ollutkaan, niin levisi -Kytölän kylälle heti sanoma siitä, että poliisikoira johtaa poliiseita -Törölään. - --- Hyvähän se olisi, jos kiinni joutuisivat, toivottelivat -kytöläläiset. Sata vuotta on siinä paikassa rosvojen pesä ollut. - -Sillä aikaa taivalsivat poliisit Törölään päin. - -Puolimatkassa, sakeimmalla salolla, tuli heitä vastaan Törölän ukon -vävy Kusti Nieminen. - --- Päivää! tervehtivät poliisit. Minne tämä tie viepi? - --- Eipähän tämä sen etemmäksi kuin Törölään, vastasi Kusti ja katseli -uteliaana pitkää nahkavyötä, jonka toinen pää oli kiinni Bellan -kaulanauhassa ja toinen pää kääritty Ratilaisen käsivarren ympäri. - --- Eikö siitä enää mene mitään tietä etemmäksi? tiedusteli Makkonen. - --- Taitaahan siitä jokin jalkapolku oikaista salon läpi sinne Sorjolan -järven puolelle -- mutta muita teitä siellä ei enää ole. Minnekä ne -nämä vieraat ovat menossa? - --- Eipähän siitä ole itselläkään tietoa... minne tämä koira vienee... - --- Vai niin, vai koirako se...? Mikähän koira se sitten on? kysyi Kusti. - --- Ka tämähän se on se tämän läänin poliisikoira... - -Kusti hätkähti. - --- Virkamatkallakos sitä sitten...? - --- Ka virka... Olisi kysymys muutamasta varkaudesta tuolla Kytölän -kylällä. - --- No kyllä on sitten tullut koiralle erehdys... ei täälläpäin asu -muita kuin se Törölän joukko, ja se on hyvin rehellistä väkeä, eivätkö -liene uskovaisiakin, niin ettei niitä voi ensinkään epäillä, ilmoitti -Kusti kiireesti. - --- Emme me ketään epäilekään, selitti Makkonen. Me vain kuljetaan tämän -koiran perässä, ja kehen se käy kiinni, niin sille me pistämme raudat -käsiin. Vaikka alkaisi piispaa haukkua, niin me kohta niskaan... - --- Vai niin on kovat järjestykset... - --- Niinhän ne ovat. Jassoo, ettei tänne päin ole muuta kuin se... mikä -se nyt olikaan? - --- Törölän talo. Eihän täällä muita... Jos tuo koira on rosvon jäljillä -ollut, niin ovat ne rosvot sitten painuneet siitä Törölän sivuitse -Sorjolan järven puolelle. Siellähän ne kuuluvat olevan Sorjolan järven -takana oikein rosvojen pesät. - -Poliisit lähtivät jatkamaan matkaansa. - -Kusti katseli heidän jälkeensä, ja kun poliisit olivat ehtineet -ensimmäisestä tien mutkasta kääntyä, läksi hän juoksemaan halki metsän -oikotietä Törölään päin, niin että risut jaloissa räiskivät. - - * * * * * - -Kytölän Mönkkösessä oli samana päivänä iltapuolella raamatunselitys. - -Leipuri Issakainen Sorjolasta oli ilmoittanut puhuvansa aineesta: -"Kansat ovat juopuneet vääristä opeista", ja koska oli tunnettua, että -Issakainen oli yhtä onnistunut saarnamies kuin epäonnistunut leipuri, -niin oli odotettavissa, että tilaisuuteen saapuisi kuulijoita se -tavallinen määrä, joka kytöläläisten hartauskokouksissa aina nähdään, -kun joku paremmista puhujista on sanaa selittämässä ja veisuuta -johtamassa, nimittäin parikymmentä akkaa ja pari kolme ukkoakin. - -Mutta kun tämä uskollinen seurakunta käveli kujosia pitkin Mönkkölään, -niin ei sen hämmästyksellä ollut rajoja, kun heidän ohitsensa -ajaa karahdutti pari hevoskuormaa Sulkkilan kylän väkeä, Tujulan -viinaanmenevä isäntä Kuorelammilta ja kokonaista kolme hevoskuormaa -Särkijärven suruttomuudestaan tunnettuja asukkaita. Sitäpaitsi näkyi -kytöläläisiäkin olevan tulossa enemmän kuin koskaan ennen. - --- Siellä taitaakin tänä iltana olla uusi saarnamies sen Issakaisen -mukana, arveli Malisen Riitta. - --- Niin, ei tiedä vaikka olisi oikea lähetyssaarnaajakin, lisäsi -Miinalan vanhaemäntä jaksamatta kuitenkaan oikeastaan itsekään uskoa -moista onnenpotkausta mahdolliseksi. - -Mutta jos Malisen Riitta ja Miinalan vanhaemäntä olisivat kuulleet sen -keskustelun, mikä neljännestunti takaperin oli tapahtunut maantiellä -Tujulan isännän ja Sulkkilan kylän "navan" Tahvo Koposen välillä, niin -olisi asia esiintynyt hieman toisessa valossa. - -Tujulan isäntä oli tapansa mukaan ajanut kuin jehu, hevonen melkein -vaahdossa, ja tavoittanut edellä ajaneet sulkkilalaiset sekä yrittänyt -ajaa ohi, mutta onnistumatta tien kapeuden vuoksi. Samassa oli hän -tuntenut Tahvo Koposen ja huutanut tälle: - --- Ka, Koponenhan se on! Kirkollepäinkö sinä olet menossa? - --- Enkä kun tuonne vain Kytölän Mönkköselle. - --- Raamatunselitykseenkö? - --- Ka... niin, sinnehän minä... kun tuo eukko tahtoi, myönsi Koponen -hieman vastahakoisesti. - --- No, sinnehän minäkin, huusi Tujulan isäntä, joka oli jonkinverran -maistanut ja puheliaalla tuulella. Vaikka luuletko sinä Koponen, että -minä sinne niiden Issakaisen lorujen tähden... ee-ho! Vai minä antaisin -sen Issakaisen sieluani höylätä -- ei tule ne kalat! Vaan minä läksin -kuulemaan siitä poliisikoirasta. Ptruu-perr! Kuule, tule sinä Koposen -Tahvo tänne minun kärryilleni, niin on rutompi ajaa kahden. Onhan sillä -sinun konillasi vetämistä sinuttakin. - -Koponen noudattikin kehoitusta ja muutti Tujulan isännän rattaille. -Viimemainitulla oli taskussaan puolen litran konjakkipullo, ja kun -Koponen oli saanut ryypyn, tunnusti hän: - --- Sitähän minäkin läksin oikeastaan kuulemaan, mitä ne siitä -poliisikoirasta hölyävät... Eikös se Mönkkösen emäntä ole sen Jykkälän -Paavon sisar? - --- Onhan se... kyllä se tietää Jykkälän asiat. - -Issakainen oli ihastuksissaan kuulijain paljoudesta. Tuskin oli -hänellä koskaan ollut niin paljon sanankuulijoita. Isäntämiehiäkin oli -kymmenittäin. Tämä innostutti hänet saarnaamaan erinomaisesti, mutta -kuulijakunta oli koko ajan hyvin rauhaton. Kamarissa tarjottiin näet -toimituksen kestäessäkin kahvia parhaille vieraille, ja isäntäväellä -oli paljon kertomista poliisikoirasta, joka kiinnitti mieliä -verrattomasti enemmän kuin Issakaisen kaunopuheinen esitys vääristä -opeista ja niiden turmiollisista vaikutuksista. Kun yksi kamarintäysi -oli kahviteltu ja palannut kuulemaan, vieläkö Issakainen puhui vääristä -opeista, työntyi kamariin heti toinen ahdos, ja puheen sorina oli niin -äänekäs, että se vaikutti häiritsevästi ohjelman suoritukseen tuvan -puolella. - -Mutta äkkiä tuli suuri hiljaisuus. - -Issakainen oli ruvennut puhumaan poliisikoirasta. - -Kamari tyhjeni silmänräpäyksessä. Kaikki tunkeutuivat tupaan. - --- ... ja eikö se todellakin, todellakin, rakkaat veljet ja sisaret, -ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme -eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy käyttää -järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa -rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy -itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen -asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa! - -Issakainen puhui mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, ja hänen -saarnansa loppuosa teki tärisyttävän vaikutuksen. - - - - -XIII - - -Törölän isäntä Törö-Jussi loikoi penkillä ja mietiskeli, olisiko -lähdettävä hakkaamaan havuja. Uunilla makasi vällyjen välissä -Törö-Jussin isä, puolisokea ukko, yskien ja väristen. Emäntä oli -navetassa. - -Silloin syöksyi vävy tupaan hengästyneenä ja kiljaisi: - --- Nyt sukkelaan piiloon ne Jykkälän sapuskat! Poliisit ja -poliisikoirat ovat niskassa ihan tuossa paikassa. - -Törö-Jussi kirosi pelästyneenä ja kysyi: - --- Minnekä minä ne nyt sullon? - --- Älä sinä liikuttele niitä ensinkään! Juokse sanomaan akallesi, että -viepi ne vaikka sinne vanhempaan latoon niitylle ja peittää heiniin. Se -koira s--na tulee sinun jälkiäsi myöten. - -Törö-Jussi juoksi navettaan, ja hetken perästä kiirehti emäntä aittaan, -josta kantoi piikkohurstiin käärittyä taakkaa selässään saunan sivuitse -niitylle päin. - -Törö-Jussi meni tupaan ja sanoi isäukolleen: - --- Jos ne sinulta kyselevät, niin älä sano mitään. Älä aukaise suutasi, -ettet sotkeudu puheissasi! -- heittäydy hölmöksi... - -Ukko yski uunilla mitään vastaamatta, ja Törö-Jussi alkoi katsella -ikkunasta. Kusti oli juossut saman tien takaisin kuin oli tullutkin. - --- Ei se akka ala joutua, murisi Törö-Jussi levottomana. - -Emäntä ennätti kuitenkin takaisin, ennenkuin etsivät tulivat. - --- Sinnekö sinä ne veit vanhaan latoon? - --- Sinne... työnsin heinien alle ovenpieleen... ei ollut aikaa kätkeä -paremmin, läähätti emäntä. - --- Mene nyt navettaan ja sano, jos mitä kysyvät, että minä kävin tänä -aamuna Kytölässä ja poikkesin Jykkälän kautta takaisin tullessani. - --- Hyvä isä kuitenkin! huokasi emäntä ja meni navettaan. - -Törö-Jussi tuijotti kankein silmin ulos ikkunasta. Taivaalla ajelehti -mustia pilvenjönkäleitä, metsä huokaili raskaasti syksytuulessa, ja -pihaton veräjän vieressä aidanseipäässä oleva väkkärä vääntelehti -levottomana tuulenpuuskauksissa ja läpätti pahaenteisesti. - -Nytpä saapuivatkin poliisit pihaan, katselivat jonkin aikaa ympärilleen -ja näyttivät neuvottelevan. - -Sitten tulivat he tupaan. - -Bella nosti heti Törö-Jussia vastaan mielenosoituksen, jonka -tarkoitusta ei ollut vaikea käsittää. Poliisit eivät kuitenkaan -päästäneet sitä Jussin kimppuun. - -Jonkun sekunnin tuijottivat molemmat puolet toisiinsa. - -Senjälkeen kysyi Makkonen: - --- Onko tämä se Törölän talo? - --- Ka tämähän se taitaa sen niminen olla, myönsi Jussi. - -Bella vain riuhtoi ja haukkui. Ukkoa alkoi uunilla yskittää. - --- Tekös tämän talon olette isäntä? - --- Ka minähän se taidan olla. - --- Tietääkös isäntä, mistä me nyt isäntää syytämme? jatkoi Makkonen -kuulusteluaan. - -Vallitsi hetken vaitiolo. Bella rähisi entistä kiukkuisemmin. - --- Ka, mistäpäs minä sen... lausui Törö-Jussi verkalleen. Yksi saattaa -syyttää yhdestä, toinen toisesta. Juutastako se tuo koira minulle -terhentää? - --- Taikka emmehän me oikeastaan syytä ketään, lisäsi Ratilainen -selitykseksi. Emmekä epäile ketään. Vaan tuo koira kun ketä syyttää, -niin meidän pitää sitten niinkuin viran puolesta käydä asiaan käsiksi. - --- Mikähän koira se sitten on? tiedusteli Törö-Jussi välinpitämättömän -näköisenä katsoa muljauttaen Bellaan. - --- Joo, tämähän se on se tämän läänin poliisikoira, ilmoitti Makkonen -Bellan arvon. - --- Vai se se on se poliisikoira, ihmetteli Törö-Jussi. Eipähän näet -ole tullut perätyksi, onko niissä puheissa mitään perää, kun ne ovat -tuolla kylällä jotkut olleet tietävinään, että siellä kaupungissa olisi -semmoisiakin koiria. Tottahan se sitten taitaa kumminkin olla. - --- No tottapa tietenkin, vakuutti Makkonen. Tässä on nyt yhdeksi -esimerkiksi ihan elävä ja hyvin etevä poliisikoira... ja se haukkuu -teitä. - --- Niinhän tuo näkyy haukkuvan, myönsi Törö-Jussi kiistämättömän -tosiasian. Mitähän se mahtanee minusta haukkua? aprikoi hän sitten. - --- Me olemme pitäneet tuolla Kytölän kylällä poliisitutkintoa muutaman -varkauden johdosta... ei ole tainnut isäntä kuullakaan? aloitti -Makkonen kavalasti. - --- Olenhan minä siitä vähän kuullutkin, valmistautui Törö-Jussi -torjumaan väijytystä, jota arvasi poliisien nyt ryhtyvän hänelle -laatimaan. - --- Vai jo siitä täällä salollakin tiedetään! kummeksui Makkonen. Soh, -Pella, alahan asettua! Kyllähän me vähemmälläkin nähdään, ketä sinä -tarkoitat! Mitenkä siitä on tänne asti sana levinnyt? - --- Sattuuhan sitä aina joku tuolla Sorjolan järven puolella asuva -poikkeamaan talossa, kun on ollut Kytölässä käymässä. Ja näkyyhän -tuota itsellekin tulevan joskus tarvis lähteä täältä korvesta ihmisiä -tapaamaan... jollei muuta varten niin ainakin suolan ostoon, selitteli -Törö-Jussi. - --- Mitenkäs se sitten tämä Pella osasi teidän jäljillenne, kun me -siellä varkauspaikalla neuvoimme sitä rosvon jäljille? kävi Makkonen -suoraan asiaan käsiksi. - -Törö-Jussi oli kuitenkin varustautunut hyökkäyksen varalta ja selitteli -edelleen rauhallisesti: - --- Kun ei se sitten vain olisi löytänyt minun jälkiäni sieltä toisen -tuvan ikkunan takaa ja pellon pientareelta... - --- Mitenkäs ne teidän jälkenne olivat sinne tulleet? kysyi Makkonen -hyvin viisaan näköisenä. Kävittekö te siellä? - --- Ka, poikkesinhan minä siellä kirkolta tullessa... kun kuulin että -Jykkälään oli kutsuttu poliisikoira, niin poikkesin kylältä tullessa -tänä aamuna siellä Jykkälässä katsomassa, oliko siinä hölyssä mitään -perää. - --- Olihan siellä niitä ukkoja muitakin, mutta en minä muista teidän -näköistä miestä siellä nähneeni, muisteli Makkonen. Vai muistatko sinä -Ratilainen? - --- Ei, en minä muista! kielsi Ratilainen. - --- Ei siellä silloin vielä muita ollutkaan. Minä poikkesin siellä vain -omia aikojani. Kuulihan se tämä isäukkokin, joka on tuolla uunilla, -että minä aamulla kerroin siellä poikenneeni. - -Ukko yski uunilla ja vikisi: - --- Joo... kyllä minä kuulin. - --- Hm, sanoi Makkonen. - --- Taitaa olla tämä asia taas yhtä pitkää kuin leveätäkin, epäili -Ratilainen. Piru näistä kytöläläisten asioista selvän ottakoon! huokasi -hän sitten. - --- Ei kai isäntä pahaa tykkää jos me pidämme tässä kotitarkastuksen, -esitti Makkonen. Kun on kerran tultu tänne asti ja kun virka vaatii... - -Hetken aikaa vallitsi äänettömyys. - -Sitten sanoi Törö-Jussi: - -Ka, omassa vallassannehan tuo lienee... Aukihan tässä on kulku vinniltä -sillan alle asti. Sittehän sen näkee, kun tarkastaa. - -Isäukko yski uunilla vahvistukseksi Jussin sanoille, ja poliisit -aloittivat kotitarkastuksen. - -Tunnin kuluttua, kun Ratilainen hikisenä ja vaatteet mullan ryvettäminä -kömpi ylös tuvan permannossa olevasta luukusta, sanoi Törö-Jussi, joka -oli penkillä piippuaan imeksien seurannut tarkastuksen menoa: - --- Ei taida löytyä niitä Jykkälän tavaroita... - -Ratilainen ei vastannut mitään. - --- Katsoitko sinä tarkkaan sen sillan aluksen? kysyi Makkonen, joka -tuli sisään aitasta. - --- Tarkastelinhan minä sitä... - --- Navetan ja tallin parvi ja liiterit pitäisi vielä penkoa, järjesteli -Makkonen viranomaisten tehtäviä. Tässä tulee vähän häirinkiä talon -töille, pyyteli hän emännältä anteeksi, mutta ei tämä enää pitkään -kestä. - --- Eihän tässä tämmöisessä talorötiskössä mitään niin erinomaisia töitä -olekaan, sanoi emäntä. - --- Panisit akka vaikka kahvipannun tulelle, ettei tarvitsisi vieraitten -koko päivää kuivin suin olla, ehdotti Törö-Jussi vaimolleen. - --- Sitähän minäkin tässä justiinsa arvelin, sanoi emäntä ja alkoi -liikutella kahvipannua pankon ääressä. - --- Eipä sitä tämmöisille vieraille tavallisesti kahvia pistoovata, -huomautti Makkonen, niin että olisihan tässä nytkin kahvitta välttänyt. - --- Ei sattunut kotiin vehnäsiäkään, muisti emäntä huolestuneena, kun -ei tiedetty vieraita odottaa eikä ole tullut itsellä leivotuksi. Vähän -tipoja vain on, mutta ne taitavat olla jo hyvin kuivettuneita, kun -siitä on jo pari viikkoa, kun ne ostettiin kirkolla käydessä siitä -Tossavaisen paakarista... - --- Vai vielä tässä tipoja ja muita vehnäsiä, vastusti Ratilainen, jolla -oli kova kahvin mieliteko. Ja likoaahan se kuivakin tipo, kun sitä -kahvissa liottelee. - --- Likoaahan se tipo, vahvisti Törö-Jussikin. - --- Vaan jos me tämän Ratilaisen kanssa sillä aikaa kävisimme noita -ulkohuoneita vähän tarkastamassa, niin sittehän se olisi sekin tehty, -esitti Makkonen. - --- No kun ette kauan viivy, antoi emäntä luvan. Ei tämä kahvin -kiehauttaminen pitkää aikaa vie. - --- Pianhan me ne on vilkaistu, sanoi Ratilainen. Kun ilkeäisi pyytää -emännältä jotain ruuan tähteitä tälle Pellalle. Eikö tuolla liene kova -nälkä. - --- No johan toki! sanoi emäntä kerkeästi. Mielellänihän minä -annan syömistä tälle poliisikoiralle, kun se on niin viisaan ja -hyväntahtoisen näköinen luontokappale. - -Poliisit läksivät lopettamaan tarkastuksensa, mutta Ratilainen käski -Bellan, joka yritti tulla heidän mukanaan, jäädä tupaan. - -Poliisien lähdettyä alkoi emäntä kokoilla savivatiin ruuan tähteitä. - -Törö-Jussi heristi nyrkkiään Bellalle ja sanoi: - --- Vai vielä sinulle syömistä, kehvelin juoksulaalle! Puukon kun -työnnän kurkkuusi, niin herkeät sinä ihmisten jälkiä nuuskimasta! - --- Hrrh! alkoi Bella murista. Sen kunnioitusta herättävät hampaat -paljastuivat, karvat pöyhistyivät, ja se kiinnitti Törö-Jussiin -leimuavan katseen. - --- Kun olisi vaikka ketunmyrkkyä! vikisi ukko uunilta, niin siinä sille -olisi oikeata syömistä... vaan eipähän sen viisaus näy Törölän salolla -loppuun asti riittävän. - -Ukko sai taas yskänkohtauksen, ja Törö-Jussi kiljaisi Bellalle: - --- Älä katsoa naljota minuun hyvin pitkään, taikka kun otan tuolta tuon -tupakkapölkyn ja mätkäisen sen kalloosi, niin et ennätä ulahtaakaan, -hornan hurtta! - --- Hrrh! - -Bella urahti entistä uhkaavammin ja otti askeleen Törö-Jussia kohti. - -Törö-Jussi, jolla ei ollut käsillä minkäänlaista asetta, säikähti ja -huusi: - --- Nyt se piru hyppää kurkkuun! Ota akka korento sieltä ovipielestä ja -tule apuun! - -Emäntä kiiruhti asettamaan ruokakupin Bellan eteen ja maanitteli sitä -syömään: - --- Seh, Pella, seh poliisikoira... seh, seh! - -Bella tuijotti hirmustuneena Törö-Jussiin eikä vilkaissutkaan ruokaan. -Se näytti olevan valmis millä hetkellä tahansa lentämään kuin -noidannuoli Jussin kurkkuun, jota kohti sen ilkeästi kiiluvat silmät -tähtäsivät. - -Jussin koko ruumis vapisi, hänen istuessaan siinä turvattomana penkillä -tuon ärsytetyn pedon edessä, vain parin kolmen askeleen päässä siitä, -ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen. - - - - -XIV - - -Samaan aikaan tarkastelivat poliisit niitä ulkohuoneita, joita eivät -ennemmin olleet tutkineet, mutta mitään ei löytynyt. - --- Tuolla saunan takana on vielä vähän epäilyttävän näköinen risuläjä, -sanoi Makkonen. Käydäänpäs vielä sitäkin penkomassa. - -Ratilainen mätti rukkaskädessä karahkoja syrjään ja Makkonen potki -saappaillaan kasaa pienemmäksi. Viimein tuli vastaan jäätynyt mullikko, -ja Ratilainen sanoi: - --- Ei näy olevan mitään tässäkään. - --- Ei, myönsi Makkonenkin. - -Silloin tuli niitylle vievää tietä pitkin metsämies, laukku ja pyssy -selässä ja koirat perässään. - -Tulija ei ollut kukaan muu kuin proviisori Löfman, joka poliisien luo -tultuaan sanoi: - --- Saisikohan talossa ruokaa ja yösijaa? - --- Ka en tiedä, sanoi Makkonen, joka pyyhki roskia saappaistaan. Me -emme ole tämän talon väkeä. - --- Eivätkös nämä olekin niitä poliiseja, jotka tulivat vastaan tänä -aamuna siellä Kytölän koulun luona? tunnusteli Löfman katsottuaan -tarkemmin risuläjän penkojia. - --- Samojahan me olemme, myönsi Makkonen. Ja te ettekö liene se sama -herra, joka piti koululla poliisitutkintoa? - --- Sehän minä. - --- Katsoppas näet, kun taas satuttiin yhteen! ihmetteli Ratilainen. - --- Minä olen täällä salolla rämpinyt koko päivän, selitti Löfman. - --- No antoiko tuo metsä mitään? kysyi Makkonen. - --- Eipä se juuri erikoisia. Pari jäniksen kempulaa on vain laukussa. - --- Ilmankos minä muutama tunti sitten olin kuulevinani koiran -haukuntaa, muisti Ratilainen. - --- Mitenkäs te olette tänne asti joutuneet? tiedusteli Löfman? - --- Niitähän me olemme varkaan jälkiä etsineet, tunnusti Makkonen hieman -vastahakoisesti. - --- Mutta ei tahdo tulla sen valmiimpaa koko asiasta, sanoi Ratilainen. - -Silloin ilmoitti Löfman suuren uutisen: - --- Siellä ne ovat toisessa ladossa, vähän matkan päässä täältä, ne -varastetut tavarat. Diana sinne poikkesi penkomaan, kun minä päivällä -kuljin niityn poikki, ja kun minä menin katsomaan, mitä se siellä -touhusi, niin siellä oli muutama leipä ja voita mitä lienee ollut -kymmeniä kiloja. - --- Vai sinne ne juutakset älysivät ne kätkeä! huusi Makkonen. Eikö -liene sanan meidän tänne tulosta lennättänyt se hulikaani, joka tuli -meitä vastaan tiellä. Ilmankos niitä ei tahtonut löytyä, vaikka kaikki -riihenkolotkin tutkittiin. - -Poliisit läksivät juoksujalkaa niitylle, ja Löfman meni mukaan oppaaksi. - -Tuvassa oli asema samaan aikaan kehittynyt tuskalliseksi. - -Törö-Jussi koetti lepyttää Bellaa ja yritti ojentaa kättään sitä kohti, -sanoen vapisevalla äänellä: - --- Seh, Pella, seh seh! - -Mutta kun Jussi yritti kättään liikuttaa, pingoittuivat Bellan jäsenet -kuin hyppäykseen ja se karjaisi verta hyydyttävän: - --- Hrrh! - -Jussin käsi vaipui heti hervottomana sivulle. - --- Jokohan se nyt syöpi sinut elävältä! hätäytyi Törö-Jussin akka. - --- Ota sukkelaan se korento tuolta nurkasta ja vetäise sillä niin, että -keikkoaa, pakana, huusi Jussi kuoleman hädässä akalleen, muuten se -kohta repii minulta kurkun auki! - -Akka, joka oli ollut kyykkysillään poliisikoiran edessä turhaan -kohottaen ruokakuppia sen suuta kohti, laski kupin lattialle ja yritti -nousta miehensä avuksi, mutta silloin kiinnitti koira häneenkin -vihanpalavan katseensa ja päästi kiukkuisen: - --- Hau-uh! - -Akka oli saada halvauksen ja putosi puolipyörryksissä lattialle -istumaan. Luullen viimeisen hetkensä tulleen hoki hän vain: - --- Herra armahda, Herra armahda... - -Vihdoin hän tointui, ja huomattuaan olevansa vielä hengissä ja Bellan -taas tuijottavan jäykistyneeseen Törö-Jussiin yritti hän siirtyä pois -tuon julman pedon vaarallisesta läheisyydestä. Hän aikoi juosta ulos -ja huutaa poliiseja apuun, ennenkuin heidän koiransa on tappanut koko -talon väen. - -Mutta Bella oli koulun käynyt poliisikoira, ja Törö-Jussin ilmeisesti -vihamielinen esiintyminen oli äkkiä herättänyt siinä jälleen vireille -voimakkaan epäluulon koko Jussin huonekuntaa vastaan. Kun emäntä -liikahti, murahti se hänelle ja välähdytti hampaitaan, ja tämä -huomautus naulitsi akan lattiaan varmemmin kuin jos hän olisi ollut -kahleilla siihen kiinnitetty. - --- Ala kömpiä ukko sieltä uunilta... ota halko ja anna sille lähtö... - -Enempää ei Törö-Jussi kerjennyt neuvoa isäänsä, sillä Bella teki niin -uhkaavan liikkeen, että hänen suunsa äkkiä sulkeutui, eikä hän enää -uskaltanut sitä avatakaan. - --- Mitä minusta vanhasta, vaivaisesta raadosta, kun ette tekään sille -puolianne pidä! valitteli ukko ja katsoi parhaaksi pysyä uunilla. - -Tuvassa vallitsi nyt tuskallinen hiljaisuus. Ukko vain silloin tällöin -yskähti uunilla, ja Törö-Jussi hengitti raskaasti, käheästi, tuijottaen -hiki otsalla Bellaan. - -Akka makasi kontallaan lattialla Bellan vieressä, käsiensä varassa, -jotka rupesivat puutumaan. Hänen vasen säärensä alkoi ilkeästi syyhyä, -mutta hän ei voinut liikauttaakaan kättään ruopiakseen kutiavaa paikkaa. - --- Voi hyvä isä, iäkseenkö ne poliisit nyt jäivät sinne pihalle! -huokasi hän viimein. - -Kului hetki, joka tuvassaolijoista oli iankaikkisuus. - -Syyhyminen akan sääressä tuntui vähitellen leviävän ympäri ruumiin. -Vihdoin syyhytti ja pisteli joka paikkaa. Varsinkin hartioita. Ei -eläessään ollut hänen ruumiinsa sillä tavalla syyhynyt... - -Lopuksi alkoi hänelle selvitä se kauhea varmuus, että hänen täytyi -kuolla tuossa tuokiossa. Tätä ei enää voinut kauan kestää... hänen -_täytyi_ ruveta raapimaan itseään, ja kun koira huomaa hänen -liikahtavan, niin... - -Akka sulki silmänsä uskaltamatta ajatella loppuun. - - - - -XV - - -Mutta pelastus tuli viimein. - -Porstuasta kuului askeleita ja puhetta. Sitten aukaisi poliisi Makkonen -oven ja jäi ihmeissään seisomaan kynnykselle. Löfman ja Ratilainen -katselivat hänen selkänsä takaa. - --- Nämä taitavatkin esittää jotain kuvaelmaa! huomautti Makkonen -aikansa katseltuaan. Akka pyllöttää lattialla, ja ukko ja koira -"paistavat särkeä", niin että silmät ovat päästä pudota! - -Bella käänsi vähän päätään ja alkoi sitten kovasti haukkua Törö-Jussia. - --- Älähän enää hauku! kielsi Makkonen. Kyllä tämä asia nyt jo selviää. - --- Mitähän ne ovat yrittäneet koiralle tehdä, kun se on niin -julmistunut? aprikoi Ratilainen. - -Mutta Makkonen astui Törö-Jussin luo. Kuului pieni kilahdus, ja -kun Jussi kykeni taas selvästi ajattelemaan, huomasi hän olevansa -käsiraudoissa. - -Kun varastetut tavarat olivat tuodut ladosta, valjastivat poliisit -Törö-Jussin hevosen. Makkonen ja raudoissa oleva Törö-Jussi ajoivat -rattailla, joille myöskin varastetut tavarat olivat sijoitetut. - -Ilta pimeni. Taivas oli pilvessä, ja mustana, uhkaavana seisoi Törölän -salon sakea metsä kuin kahtena seinänä tien vierellä katsellen, kuinka -tuttua miestä vietiin pois salolta. Törö-Jussi ei puhunut mitään, ja -Makkonen kiinnitti kaiken huomiokykynsä hevosen ohjaamiseen. - -Ratilainen Bellaa taluttaen ja Löfman koirineen kävelivät perässä. - -Jonkin matkaa kuljettua rykäisi Ratilainen ja sanoi matalalla äänellä -Löfmanille: - --- Sitä me vain tuumattiin tuossa lähtiessä Makkosen kanssa esittää -herralle, että jos niinkuin passaisi antaa sen latolöydön jäädä tämän -Pellan laskuun, ettei herra kertoisi, että herran koira ne löysi... -se olisi ikäänkuin vähän esivallan alentamista yhteisen kansan -silmissä, kun on muutenkin sattunut tulemaan hiukan ronkelia tässä -tutkimuksessa... kyllähän herra ymmärtää, mitä minä tarkoitan... - --- No ymmärrän hyvinkin, sanoi Löfman. Antaa vain jäädä Bellan -tekemäksi. Tulihan tälle Dianalle tarpeeksi kunniaa jo siellä -kansakoululla. - --- No niin juuri! sanoi Ratilainen hyvillään ja taputteli Dianan päätä. - -Kytölän kylälle päästyä jätti Löfman hyvästi poliiseille ja kääntyi -omille teilleen. - - - - -XVI - - -Oli jo iltapimeä. - -Jykkälän tuvassa istuskeli parin naapuritalon ukkoja ja renkimiehiä, -pohtien kysymystä siitä, saako poliisikoira rosvot kiinni. - -Useimmat olivat sitä mieltä, ettei niin tulisi käymään. Jos rosvot -olisivat olleet Törölän joukkoa, niin olisi kiinniottajien pitänyt -jo ehtiä takaisin, ja jos ne taas olivat Sorjolan järven puolelta -tai vieläkin kauempaa, niin otappas hännästä! Kun ne vain ovat -valtamaantielle päässeet, niin kyllä siinä jäljet sotkeentuvat, vaikka -olisivat vorot äsken tervatuissa lapikkaissa kulkeneet. - -Mutta Jykkälän Paavo ei ollut kadottanut toivoaan ja piti poliisikoiran -puolta. - --- Erehtyipä se heti alussa! väitti eräs naapureista. - --- Niin, säestivät toiset. Heti ensi otteella iski kirveensä kiveen! - --- Kunko vei sinne Paakkulan Juuson mökille? kysyi Jykkälän isäntä. - --- Niinpä niin. - --- No siitähän sen juuri näki, miten hyvä se on jälkiä seuraamaan! -kiisti isäntä. Vaikka oli Juuso kulkenut maantietäkin pitkin, niin -eipäs vain se poliisikoira kadottanut jälkiä. Ja jos Juuso olisi se -varas ollut, niin yksinäänpähän saisi Kaisa nukkua tänä yönä. - --- Niin, mutta kunpa se Juuso ei ollutkaan varas! huomautti -naapuritalon isäntä, ja hänen puolueensa riemastui nauraa höröttämään: - --- Niin, siinäpä se! Kun se ei ollutkaan varas! Viattoman miehen olisi -näet pistänyt linnaan, jos se koira olisi saanut käräjät istua! - -Jykkälän isäntä harmistui poliisikoiran puolesta ja koroitti ääntään, -mutta naapuri huusi vielä kovemmin: - --- Nämä lapikkaani syön ensi pyhänä päivälliseksi, jos vain se koira -tuo sinulle voisi takaisin! - -Jykkälän Paavo oli ihan suutuksissaan. Korvat punoittivat. -Ajatuksissaan vihastui hän jo muurari Kinnariinkin: sehän se oikeastaan -narrasi minut koko hötäkkään. Minusta nähden olisivat saaneet olla -vaikka kissan hännässä niin voinsa kuin leipänsäkin! - -Silloin aukeni ovi, ja sisään astuivat Makkonen, Ratilainen, Törö-Jussi -ja Bella. - --- Tässähän sitä taas ollaan! tervehti Makkonen reilusti. - --- No kuinkas kävi? kiirehti Jykkälän Paavo innokkaasti kysymään. - --- Ka, mikäpäs siinä... tuolla ovat voinne kärryissä, käskee vain -piikoja nostamaan ne entiseen paikkaansa... ja tässä on meillä sitten -mukana tämmöinen ukko, jonka kanssa isäntä saa selvitellä sen voiasian -niinkuin haluaa, esitteli Ratilainen vankinsa. - --- Eikö se olekin se Törö-Jussi? ihmetteli isäntä. - --- Töröpä tietenkin! todistivat naapuritkin. - --- No nyt sinä törötit viimeisen pahantekosi, kun murtovarkaaksi -rupesit! uhkasi isäntä Jussia. - --- Oikein on näet käsiraudoissa... kyllä se taitaa sitten olla varma -asia, myönsi jo naapurikin. - --- Saat meiltä kilon sitä varastettua voita rasvoiksi, jos maistuisivat -lapikkaasi ensi pyhänä vähän kuivilta, ilkkui Jykkälän isäntä. No oli -se nyt hyvä juttu, että joutui tämä Törö-Jussi kerrankin kiinni! Ei se -ole sen ensimmäinen synti. Ja tuo koirako se tämän Törön...? - --- No kukas sitten! ylpeili Ratilainen. Siinä oli koko Törölän joukolla -semmoiset kinkerit, kun tämä Pella ne oikein lujille otti, ettei tuolta -mieheltä tahtonut puoleen tuntiin kieli suussa kääntyä, ja sen akka -lotkahti lattialle niin hervottomana, että miesvoimalla täytyi siitä -penkille nostaa, kun eivät omat polvensa kannattaneet. - --- Niin se oli kuin parasta teatteria! todisti Makkonenkin. - -Kaikki katselivat kunnioittavasti ja ihmetellen Bellaa, joka vähääkään -välittämättä herättämästään huomiosta loikoi uunin kupeella permannolla -etukäpäliään nuoleskellen ja siistien. - --- No on siinä koko komisarjus! ylisti lopuksi eräs miehistä. - --- On siinä... eipä uskoisi hylkyä moiseksi! säesti joku toinen. - --- Ei se näistä puolin kannata tuo varkaan ammatti tässä meidän -läänissä! huomautti Jykkälän isäntä Törö-Jussille, ja Makkonen myönsi -hieman mahtipontisesti: - --- Eihän se taida enää oikein kannattaa... ainakaan tämän poliisikoiran -aikana. - -Suurella voimalla ravisteli Issakainen parhaillaan hereille -kytöläläisten ja lähipaikkakuntalaisten turtuneita omiatuntoja, kun -hätäinen pojan ääni huusi kesken kaiken ovelta: - --- Nyt on se poliisikoira tullut takaisin Jykkälään ja tuonut rosvon -tullessaan! - --- Aamen! sanoi Issakainen lopettaen saarnansa siihen paikkaan, sillä -järkevänä miehenä käsitti hän oitis, että jatkaminen olisi ollut turhaa. - -Tosin yritti hän vielä ehdottaa, että veisattaisiin virsi, ennenkuin -erotaan, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. - -Oven täydeltä tunkeutui väki ulos tuvasta ja läksi juoksujalkaa -Jykkälään poliisikoiraa katsomaan. - -Issakainen katseli ensin hiukan haikein mielin kuulijakuntansa -äkillistä lähtöä ja huokasi itsekseen, mutta sitten, jäätyään aivan -yksin, puki hän ylleen sarkapalttonsa, pisti karvalakin päähänsä ja -läksi juoksemaan Jykkälään päin. - - * * * * * - -Mönkkösellä Issakaisen raamatunselityksessä olleen rahvaan mukana -levisi sanoma jo myöhään sinä iltana ja varsinkin seuraavana päivänä -laajalle Kytölän rajojen ulkopuolelle. Päivä päivältä kasvoi Bellan -maine vakinaisena ja itsenäisesti toimivana valtionvirkamiehenä, ollen -nyttemmin sekä tällä maan kulmalla että sanomalehtien kertomuksista -muuallakin lopullisesti, varsinaisesti ja vakavasti vakiintunut. - -Mutta etenkin Kytölän kyläläisten silmissä loistaa poliisikoira Bellan -nimi melkeinpä tarumaisella hohteella. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK POLIISIKOIRA*** - - -******* This file should be named 57930-8.txt or 57930-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/9/3/57930 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |