diff options
Diffstat (limited to '57552-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57552-0.txt | 6187 |
1 files changed, 6187 insertions, 0 deletions
diff --git a/57552-0.txt b/57552-0.txt new file mode 100644 index 0000000..a5c7bdd --- /dev/null +++ b/57552-0.txt @@ -0,0 +1,6187 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57552 *** + + + + + + + + + + + +DYRE REIN + +Kertomus isoisän isän talosta + + +Kirj. + +JONAS LIE + + +Norjankielestä suomentanut + +Anton Helve + + + + + + +Helsingissä, +Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö, +1907. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Lepokuva. + II. Dyre Aakisen Rein. + III. Syksy. + IV. Joulu. + V. Tuomari ja hänen rouvansa. + VI. Rein ja Merete. + Epiloogi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin. + + + + +I. + +Lepokuva. + + +Mahtava joki, joka muina vuodenaikoina kohisi vuolaana virtana +metsäseudun läpi, -- välkkyen kuin vielä käyttämätön sahanterä sankassa +tukkimetsässä, -- virtasi nyt pitkällisen kesäkuivan jälkeen painuneena +korkeiden hiekkariuttojen väliin. Kuuset ja männyt tihkuivat pihkaa +tukahduttavassa kuumuudessa, eikä lehtipuissa värähtänyt ainoakaan +lehti. Pölyinen maantie, jonka peninkulmakivissä oli kuningas Kristian +V:n kuva, kimalteli kullankeltaisena juovana aitojen välissä... + +Vanha tuomarintalo, jonka suuri, punainen taittokatto kohosi korkeiden +vaahterain ja poppelien välistä, komeili arvokkaana kesäisessä +autereessa harjun rinteellä. + +Näin päivällisaikaan näytti talo kuin kuolleelta, -- niin oli siellä +autiota ja hiljaista -- + +Riihen vieressä seisoivat kahdet tuolirattaat, ja niiden vieressä +söivät heinää valjaista riisutut ja liekaan pannut hevoset. Koirankopin +varjoisalla puolella loikoi muhkeaturkkinen Ajax huohottaen. Se koetti +vähän aikaa seurata silmillään paria kanaa, jotka rohkeanlaisesti +näyttivät lähestyvän suljetun puutarhan portin vieressä kasvavia +nokkosia, mutta painoi sitten unisena syvästi haukotellen suuren päänsä +käpäliensä väliin... + +Eräästä punaiseksi maalatun konttorirakennuksen ikkunasta, joka +rakennus toiselta puolen rajoitti avaraa talonpihaa, näkyi erään +konttoristin yläruumis. Konttoristi poltteli paitahihasillaan +miettivästi piippuaan. Äkkiä näytti hän keksivän esineen, johon saattoi +kiinnittää joutilaan huomionsa. + +"Joudu, joudu, Malene! Pentusi odottavat", -- huusi hän kyökkipiialle, +joka avojaloin ja ruumis vinossa tuli keittiöstä, kantaen täysinäistä +sianruokapyttyä porsaille. + +"Ehkäpä _hän_ tahtoo ruveta kummiksi?" vastasi tyttö samalla mitalla, +kadotessaan ulkohuonerivin taakse... + +Aurinko paahtoi leveitä, käyrillä käsipuilla varustettuja päärappusia... + +Avarassa rakennuksessa vallitsevan päivällishiljaisuuden rikkoi vain +välistä hiljaa kuuluva oven sulkeminen, ja keittiön puolelta kuului +rukin yksitoikkoinen hyrinä. + +Eräästä avonaisesta ullakkokamarin ikkunasta kuului parin nuoren tytön +hillityn iloinen ääni... + +Merete, talon tyttäristä nuorin, seisoi kammarissa sylissä +liinavaatteita, joita hänen muutamia vuosia vanhempi sisarensa Alida +otti häneltä ja levitti sänkyyn, joka oli pantava kuntoon. + +"Autapa minua panemaan päällinen pieluksen päälle, Merete! Hänhän +voi tulla tänään, enkä minä missään nimessä tahtoisi hänen näkevän, +että me valmistamme ja siistimme hänen korkea-arvoisen persoonansa +vastaanottamiseksi." + +"Kuulehan, Alida", -- virkkoi Merete hänelle, -- "Femia pyysi Mariannen +vaihtamaan viikkoa kanssaan. Minkä tähden arvelet hänen niin tehneen?" +Hänen silmistään loisti veitikkamaisuus, kun hän omalla puolellaan veti +pieluksen päällistä. "Femia tahtoo esiintyä komeasti, -- vaikuttaa +apulaiseen jo ensi päivinä, kun hän on täällä. Oo, kyllä kannattaa +häntä sitten katsoa... Hän kävelee vain ja peilailee juhlallisesti ja +vilkuu seinäpeiliin! 'Hän on vanhaa sukua ja hänellä on suhteita' -- +lausuu Femia juhlallisesti ja suuttuu ihan silmittömästi, kun minä +hiukan matkin häntä... + +"Luuletko, että hän on pitkä ja tumma, -- sellainen intressantti? -- +Tahi entä jos se onkin pieni vaaleaverinen, -- silloin Femia varmaankin +nolostuu!"... Hän heitti nyt pieluksen, jonka nauhat juuri oli saanut +solminneeksi, vuoteen päänalukselle. + +Alida oikasi kumartunutta hoikkaa vartaloaan. Hänen kasvonsa olivat +varmapiirteiset karakterikasvot, joista päättäen hän näytti 25 +vuottansa melkoista vanhemmalta ja jotka osottivat hänen kuuluvan +vanhaan sukuun. + +"Se johtuu _nimestä_", -- virkkoi hän, -- "Dyre Rein... Se kuulostaa +vanhalta herrastilan nimeltä. Ja kun Claes kirjoitti, että hän +todellakin saa periä pohjoisessa olevat suuret Moldewigin maatilat, ja +että täällä löytyvät suuret metsät ja metsästysmaat olivat oikeastaan +syynä siihen, että hän haki tuomarinapulaisen virkaa isältä Arentzin +jälkeen, niin näytti se Femiasta erittäin komealta ja houkuttelevalta!" + +"Kuulehan, hän on matkustellut paljon, ollut Ranskassa ja Tanskassa", +-- huomautti Merete. + +"Pyh, onhan isäkin matkustellut, -- joten meidän ei lainkaan tarvitse +kainostella sitä. Voimmepa, jos niin tarvitaan, vastaanottaa hänet +ranskaksi; suokoon hän anteeksi ettemme osaa espanjaa." + +"Kuule, Alida", -- kuiskasi sisar salaperäisesti, -- "luuletko, että +Arentz sai rukkaset Mariannelta ja että hän _sentähden_ matkusti +tiehensä niin äkkiä? Olen ajatellut nyt, että hän olisi tahtonut +hänet. Hehän olivat aina hyviä ystäviä; mutta se Marianne on aina niin +käsittämätön..." + +Alida veti vain hiukan halveksivasti huultaan. + +"Nyt et taaskaan sano mitään, Alida! Eikä hän suinkaan voi sille +mitään, että joku rakastuu häneen", jatkoi Merete kiivastuen. + +"Hm-m --" + +... "Ja että hän _sitten_ antaa rukkaset, siihen kai hänellä lienee +lupa, tiedän mä." + +6 + +"Niin _sitten_, niin --" + +"Mitä _sitten_, mitä; ole hyvä ja sano se... Sinä syytät aina +Mariannea!" + +"Ohoo, -- totta tosiaan ketään ei kosita, jollei asianomainen itse anna +ensin vähän aihetta siihen... jolleivät toiset hyväntahtoiset sielut +järjestä sitä", sanoi hän tuskin kuuluvasti. + +"Hyi sinua, -- hyi, sanon minä." + +"Kosiiko kukaan minua?" + +"Ei tietysti, koska olet jo kihloissa." + +"Mutta kosiko minua kukaan ennen kun -- ennenkun tämä sitten tapahtui +Grothin kanssa?" + +Merete katsoi neuvottomana vanhempaan sisareensa. + +... "Tahi olinko minä ehkä häijympi kuin Marianne? Ethän kai voine +sitä sanoa... Ei, näes; mutta he tiesivät aina, missä minä olin +tavattavissa." + +"Tuo suuri piironki on vinosti peilin alla", keskeytti Merete. "Minä +työnnän ja sinä vedät..." + +He tarttuivat vanhanaikuisen pyöreäkylkisen piirongin vankkoihin +kädensijoihin. + +"Hu -- ip... Meni jo liiaksi... Huip... Kas niin!" + +Alida nousi piirongille, pyyhki huolellisesti vanhan peilin, jonka +hijottu paksu lasi oli vähän rikki, ja asetti sen suoralleen +vedensinisellä paneeliseinällä... + +"Ojennapas minulle vasara, Merete!... Toiselle puolelle saa hän +marsalkka Neyn ja toiselle Muratin kivipainokuvan." + +"Mitä... eihän, -- eikös äiti tahdo sitä pois otettavaksi?" + +"Hoh, jokin herra Dyre, Dyre Rein", -- veti Alida pitkään. "Äiti sanoi, +että hänen käytettäväkseen asetetaan vielä eräs suurista vaatekaapeista +oven ulkopuolelle. Hänellähän voi olla kiväärejä ja metsästystarpeita +ja muuta sellaista säilytettävänä..." + +"Näyttepä saaneen täällä kaikki hyvin sieväksi", kuului äkkiä kolmannen +sisaren ääni. + +"Ei, mutta sinäkö siinä olet..." -- huudahti Merete hämillään. -- "Sait +minut aivan pelästymään, Marianne! Sinun teitäsi ei koskaan huomaa." + +"Olen ajatellut sitä pientä tupakkapöytää, joka on mankelihuoneen +vieressä olevassa kopissa vanhojen rukkien joukossa. Luulisinpä sen +hauskentavan täällä vähän", huomautti Marianne, silmäiltyään huonetta. + +"Mutta eihän hän polta lainkaan tupakkaa", sanoi Merete. + +"Mistä sen tiedät?" + +"Hänen isälle lähettämistä kirjeistään. Tunnen aina tupakkamiesten +kirjeet hajusta." + +"Ohoo! -- Oletpa totta tosiaan ollut utelias", -- virkkoi Marianne ja +katsoi tutkivasti häneen. Hänen omituisen värittömien, rokonarpisten +kasvojensa silmät pienenivät tällöin kapeiksi viiruiksi. -- "Kunhan +kerran tulee järkeä tuohon nenään, joka ei jätä mitään nuuskimatta, +niin voi lapsesta tulla sangen vaarallinen, Alida!" -- sanoi hän +leikillisesti. + +"Mutta minäpä tiedän muuta, joka voidaan asettaa tänne", sanoi Merete +riemuitsevasti ja oli samassa jo poissa huoneesta. + +Hän riensi kiiruusti rappusia myöten kuumalle, avaralle ja hämärälle +ullakolle, jonka korkean taittokaton muutamista raoista tunki +joitakuita auringon säteitä puolipimeälle lattialle. Vankkojen +poikki- ja tukiparrujen sekä parin savutorven viereen oli läjätty +käytettyjä huonekaluja, vanhoja väliverhokehiä ja suuria paperikasoja. + +Siellä oli sekaisin naisensatuloita ja nojatuoleja, valokuvankehyksiä +ja hyljättyjä teräväkärkisiä luistimia, ja kaikkialla nuorille +ripustetut peitteet ja matka-vaatteet jakoivat ullakon osastoihin. + +Kaulasta katkennut selloviulu ja muutamia rullauudinten puita ajaa +körötteli ylinnä ullakon salaisuuksien päällä punaseksi maalatussa, +kullatussa ja omituisilla leikkauksilla koristellussa kirkkoreessä, +joka oli peräisin paikkakunnan "vanhalta ajalta." + +Merete kohotti hameensa ylös ja kapusi parrun poikki ja riviin +asetettujen lastensänkyjen ohi katon reunan vieressä olevan pitkän, +risaisen matka-arkun luokse, jonka rikkein kansi oli raollaan. + +Vanha nahka natisi ja ruostuneet, jäykistyneet saranat valittivat hänen +avatessaan arkun, kun hän oli ensin vetänyt sitä vähän näkösälle. Hänen +ponnistaessaan ilmeni hänen hienossa, hennossa olennossaan jotakin +omituisen heikkoa. Hänen suuri, vaaleanruskea tukkansa laskeusi hiukan +vinosti olkapäille. + +Hän kaiveli innokkaasti arkun monilajista sisältöä. Siellä oli +vanhoja naskalikärkisiä tanssikenkiä, pari olkalappua kierrettyine +kultarimsuineen, heloilla varustettu pistoolinperä piilukkoineen ja +vanha käytännöstä hyljätty Tanskan valtakunnanlippu. + +Sitten löysi hän etsittävänsä, läjäsi taas kaikki paikoilleen ja +paiskasi arkun kannen kiinni. + +"Katsokaapas, mitä olen löytänyt!" sanoi hän vähän myöhemmin +ullakkokammarissa. Hän näytti mahonkipuista messinkisärmäistä esinettä. +-- "Äidinisä Reichweinin saapaspihdit... Sitä voi tällä ruuvilla +suurentaa ja pienentää aina jalan suuruuden mukaan. Se näyttää olevan +aiottu ratsastussaappaita varten, koska, huomaatteko, sen voi levittää +perästä niin leveäksi." + +"Luuletko todellakin maksavan vaivaa asettaa mokomaa vanhaa kapinetta +tänne", -- epäili Alida. + +"Pistä se vain sängyn viereen. Tuntee itsensä imarretuksi, kun +kohdellaan ratsastajana", arveli Marianne tyynesti. + +Merete laskeusi pitkälle pituuttaan yksinkertaiselle kuluneelle +nahkasohvalle. Hänellä oli kasvuaikana ollut vähän taipumusta vartalon +kierouteen, ja tuntui niin hyvältä loikoa seljällään. Hän katseli +jalkojaan, joita verhosivat pumpuliset siniset sukat, ja nosteli ja +taivutteli niitä nilkasta; luultavasti olivat saapaspihdit vaikuttaneet +häneen. + +Hän hymyili äkkiä... "Johtuu mieleeni: paneekohan Femia +talousviikollaan suolalihaa ja kääresylttyä hänen voileivilleen, tahi +vain pallo- ja herajuustoa --" + +"Mitä _sinä_ sitten tahtoisit hänelle antaa, Merete?" kysyi Marianne. + +"Tahdon nähdä hänet ensin, -- sitten vasta päätän..." + +Hän hymyili ja katsoi kattoon -- + +"Kuules Alida, tiedätkö, kuinka monesti minä olen ollut rakastunut? +-- Kaksi kertaa --. Ensi kerran rakastuin pastori Bungeen, kun pääsin +Herran Ehtoolliselle. Kaikki, mitä hän puhui, oli niin kaunista, ja +hänen silmänsä olivat niin lempeät, ja kun hän sitten messusi syvällä +bassollaan, jotta koko kirkko jyrisi!... Uneksin sitten hänen seisovan +kiiltävässä messukaapussa omenapuun luona puutarhassa omena korkealle +kohotetussa kädessä ja sanovan, ettei naisen tule syödä siitä! Se +omena, jota hän piti kädessään, oli niin komean keltainen. Ja sitten +näytti minusta melkein kuin hän itse olisi puraissut siitä, kun hän +katosi puutarhanaidan vierustalle." + +"Se merkitsee, että olit varastanut omenia ja sinulla oli paha +omatunto", arveli Alida. + +"Ei, en ollut -- _sillä kerralla_!... Mutta sitten johtui mieleeni, +että tottapa niitä oli joitakuita pudonnut puusta, koska kerran olin +nähnyt niistä unta, ja aivan oikein, löysin maasta kaksi omenaa. Eikä +ole mitään, vaikka sellaisia vahingoittuneita omenia puhalsinkin... + +"Mutta rakastumiseni Bungeen -- -- niin, jospa olisit tietänyt, miltä +tuntui, kun olin olevinani taivaallinen morsian. Mutta sitten, kun hän +syksyllä suurissa kutsuissa isän nimipäivänä opetti minulle menuetin +askelia. -- Oo, mikä kauhea pettymys, -- koko rakkaus loppui!..." + +"Entä toinen?" kysyi Alida. + +"Se -- niin se toinen! Toisen kerran rakastuin majuri Witteen +harjoituskentällä. Hänellä oli näet niin suuret, harmaat viikset +ja hän oli niin miehevä ja komea... Ja sitten hänen hartiansa, +jossa oli luoti, jonka hän oli saanut Onstadsundin luona!... +Erityisesti vaikuttava oli hän eräänä päivänä, kun hän nummella +pidetyssä paraatissa ratsasti neljä rummunlyöjää edellään. Hän näytti +minusta maailman suurimmalta sankarilta, ja silloin sain hänet +upseeripäivällisten jälkeen täällä meillä lupaamaan pelastamaan Puolan, +josta, kuten tiedät, Sankowitz aina puhuu niin paljon. Hän oli niin +herttainen ja sydämellisen hyvä, että minusta tuntui aina, kuin hän +voisi tarinoida hevostensakin kanssa. Kun hänet sitten siirrettiin +täältä, lahjoitin minä hänelle häkin lintuineni, -- jota en olisi +voinut uskoa kenenkään muun ihmisen huostaan kuin hänen! Ja hän lupasi +kirjoittaa minulle siitä; mutta sen on hän unhottanut. Ja nyttemmin +muistelen minä oikeastaan vain Peteriä, varpusta." + +"Oo, olet kai ollut useammin rakastunut, luulen", -- sanoi Marianne. + +"En ole... Joka kerran, kun tänne on tullut joku, josta olen hiukan +pitänyt, on joku teistä toisista näyttänyt niin ihastuneelta. Ja +silloin, kiitos, -- niinpä olen valmis..." + +"Rakkaus on intohimo, joka on suurempi kuin kaikki muut intohimot", +toisti hän nauraen isän lempikirjailijan, Holbergin mukaan. + +"Tyttärelläni oli häät eikä minua oltu kutsuttu", laski hän leikkiä +mennessään -- + +"Mutta katso, -- katso vain Femiaa"... huusi hän äkkiä tälle ullakon +ikkunasta. -- "Tuolla hän tulee huvimajasta pitkät nankinihansikkaat +kädessä. Hän on istunut siellä ja ommellut ne valmiiksi. Nyt tulee hän +kävelemään hansikkaat kädessä, kun 'peto' saapuu." [Naar 'Dyret' kommer += kun 'peto' saapuu. Sanaleikki Dyre Reinin nimestä. Suoment. huom.] + +"Femian näyttäisi pitävän saada lupa mennä Kristianiaan talveksi +översti Gjeddelle katsastamaan hiukan maailmaa", arveli Marianne +rauhallisella armollisella tavallaan. + +"Nytkö? -- Nytkö juuri", -- huudahti Merete, -- "kun... No, kylläpä +olisi hauska nähdä hänen kasvojansa, jos hän kuulisi, että hänen tulee +nyt lähteä!" + +"Mutta johan Maren alkaa pestä rappusia", -- keskeytti Marianne. -- +"Isä ja äiti ovat siis jo heränneet." + +Hän läksi alakertaan lopettamaan sen puolen kyynärää drellikangasta, +joka hänen oli kudottava päivässä, ja Merete riensi ranskankielioppinsa +ääreen. + +Kovasinten karskuva ääni, joilla työväestö terotti viitakkeitaan +iltapäiväniittoon, levisi äkkiä ympäri pihamaata. Nyt syntyi alhaalla +liikettä. + +Tavanmukaisin reippain ja kevein askelin näkyi tuomari kulkevan +konttorirakennusta kohden, heiluttaen kädessään heloilla koristeltua +merenvahapiippuaan. Hänen yllään oli pitkäliepeinen, pystykauluksinen +sortuuki ja jalassa pitkävartiset saappaat. Pari henkilöä, -- +rahvaanmiehiä -- jotka olivat loikoneet nurmikolla odottamassa +konttoriaikaa, nousivat nyt ja seurasivat perästä sopivan matkan päässä +hatut kädessä. + +Hetkisen kuluttua tuli rappusille rouva puutarhahattu päässä ja +nankini-puolihansikkaat kädessä. + +Hän meni Alidan kera puutarhaan. + +"Mielestäni olette hyvin järjestäneet ullakkokamarin, -- minkälaisen +ihmisen nyt sitten saamme taloomme taas", -- virkkoi hän... "Sivistynyt +ihminen hän kuitenkin lienee... Hän on matkustellut ulkomailla. Ehkäpä +hän tulee puhumaan ranskaa teidän kanssanne. Sepä olisi koko onni." + +"Mutta, äiti, mitä sanoo kapteeni Buchwald tullessaan syrjäytetyksi; +hänhän pitää itseään niin taitavana ranskalaisena." + +"Ei sillä ole väliä. Emmehän me voi sallia kapteenin pitävän vuokralla +meitä", -- sanoi hän sitoessaan erästä pensasta... + +"Neilikat ovat kerrassaan komeita tänä vuonna lämpimän tähden... Ja +katsos kiertoja, jotka ovat melkoisesti virkistyneet tänä aamuna..." + +"Kun hän nyt ei vain olisi liian pilattu", -- sanoi hän sitten, +siirtyen aivan toiseen asiaan... "Tarkotan metsästystä!... Oltiinhan +niin välinpitämättömiä Arentz-raukasta. Ei hänestä tehty ainoatakaan +kysymystä niinä kahtena vuotena, jotka hän oli täällä. Mutta hän +katosikin tosiaan kuin arvoitus, -- niin äkkiä -- ja eri syyllä joka +päivä, mikä on samaa kuin _ei mikään_ syy... Hän ei ollut erittäin +hauska hän; -- mutta oikea työhevonen hän sen sijaan oli. Kunpa nyt +vain isä saisi hyvän apulaisen tästä uudesta!"... + +He tulivat nyt sammaltuneelle, rappeutuneelle suihkukaivolle, jonka +keskellä oli puupatsas, josta vesisuihku hiljalleen pursui esiin. +Altaan ympärillä olevat puusäleet olivat vihreässä limassa. + +Rouva pysähtyi, menemättä lähemmäksi kostean maan tähden: + +"Tästä voitaisiin tehdä jotakin, jollei pelättäisi pieniä +kustannuksia"... tuumi hän. + +Mahtava harmaa pää takakenossa silmäili hän tutkivasti pitkin +mäenvierua ja jatkoi sitten, tehden kuvaavia liikkeitä kädellään: + +"Vihreitä kenttiä kukkapenkereineen ja pienine pensasryhmineen, ja +tuonne vierulle mahtavan runsaudensarven muotoinen laite... Sitten +puna- ja valkoruusupensasrivejä yhdensuuntaisesti käytävän kanssa aina +portille asti. Taimitarhani tuolla nurkassa alkaa jo kasvaa liian +sankaksi. Siellä riittää kyllä ottamista... Karviaismarjapensaita, +punaisia ja mustia viinimarja- sekä keltaisia vattupensaita riveihin... +Ja hedelmäpuita", -- puheli hän, -- "mistä niille vain saisi paikan... +Olen jo ajatuksissani olevinani siinä ajassa, kun ne ovat kasvamassa ja +minä voin oksastaa niitä ja näen niiden kantavan hedelmiä"... + +"Mutta että sinä yhä vain mietit puutarhanlaatimistasi, äiti, vaikka +isä pitää sitä aivan mahdottomana suurten kustannusten tähden!" + +"Kun se kerran vain saadaan tekeille ja valmiiksi, niin kyllä hän +siitä pitää. Miehet eivät tahdo koskaan ajatella, että jotakin _on_ +tehtävä tahi että rahaa on suoritettava... Talo tulee aivan toisen +näköiseksi... Se päättyisi puistona tuolla lehdossa ja ulottuisi aina +jokeen asti... Piirustukset ja suunnitelmat ovat jo aikoja sitten +olleet valmiit", -- lisäsi hän, nyykäyttäen varmasti päätään. + +Alida hymyili --. Se tuli näet yhä suuremmaksi... + +Rouva seisoi hiukan hajamielisen näköisenä ja jatkoi: + +"Neljäntoista päivän kuluttua alkavat syyskäräjät... Kunpa nyt väki +saisi viljan korjatuksi siksi, sillä minä tarvitsen kaikki työvoimat +niinä kolmena neljänä viikkona, joina miesväki on käräjillä... Käypä +huvimajasta noutamassa mittanauha, Alida", -- jatkoi hän yhä enemmän +innostuen. -- "Katsokaamme, kuinka pitkälle parsalavakkeet voisivat +ulottua, jos alamme tuosta koivusta tuolla. Jos kerran talo tahtoo +voida esittää parsaa, niin täytyy sitä olla runsaasti... viisi +lavaketta ja kaksi riviä kussakin... Ja kaikki se sääntöjen mukaisesti +valmistettu lannoitusaine, joka on määrätty ruispeltoon, se... niin, se +ei nyt tule _sinne_ tänä vuonna!"... lisäsi hän nauraen. + +"Muistatko viime ja toissa vuonna -- ja joka kerran sitä ennen, kun +olemme aina mitanneet vain tästä puutarhapylväästä", muistutti Alida +veitikkamaisen näköisenä. + +"Nyt tuonne", -- sanoi rouva jyrkästi, -- "niin saamme nähdä, vastaako +tämä pala tässä toisella puolella olevaa. Neljätoista kyynärääkö +sanoit?" + +"Kas vain, te mittaatte äidin tulevaa puutarhaa?"... sanoi Marianne, +hyväntahtoisesti leikkiä laskien, lähestyen heitä. "Tässä on sinulle +kirje, Alida, Ra-tädiltä..." Hän antoi siskolleen pienen, suulakalla +suljetun kirjelipun. + +Merete tuli juosten hänen jäljissään: + +"Minkä kirjeen toi Jens?" + +Femia taas tuli paljon hitaammin puutarhaan kuulemaan, kuinka Rafosilla +voitiin. + +"Ra-täti kutsuu meidät tytöt ensi sunnuntaina illalliselle, äiti", -- +sanoi Alida... "Vastaleivottuja kermakakkuja"... luki hän... + +Rouva otti kirjeen ja piti sitä hiukan loitolla... + +"Kas vain, jälkikirjoitus!... Uusi apulainen on sydämellisesti +tervetullut, jos häntä haluttaa käydä tervehtimässä vanhaa yksinäistä +naista ja katsomassa luonnonmerkillisyyttämme Rafosia", -- luki hän. + +"Oo, hän ei malta odottaa kauemmin kuin sunnuntaihin!" huudahti Merete. +"Saat olla varma, että hän on hyvin utelias näkemään hänet ja saamaan +tietää, kenelle teistä hän määrää hänet... kuka teistä paraiten +'sopii' hänelle", -- virkkoi hän sitten, vilkaisten Marianneen, -- "ei +kenellekään muulle kuin Barbaralle, ja hänestä taas Arentz ei huolinut." + +"Ra-tädillä on oma tapansa onnellistuttaa perhettä!" -- mutisi Alida. + +"Niin, niin", keskeytti rouva, -- "Ra-täti voi olla suurisuuntainen +kaikista omituisuuksistaan ja päähänpistoistaan huolimatta. Antoihan +hän tuhannen taalaria, jotta Marianne voi olla Christiansfeldissä +kolmena vuotena ankaran rokon jälkeen... Mutta joudu nyt, jotta +Jens saa mukaansa vastauksen, Alida! Te menette tietysti kaikki. Ja +kirjoita, että herra Dyre epäilemättä mielihyvällä käyttää hyväkseen +hänen ystävällistä kutsuaan saada tulla tervehtimään rakasta Ra-tätiä. +-- Kerro, että olemme panneet kuntoon Jessin huoneen hänelle, -- ja +kerro, -- tiedäthän, että hän tahtoo kuulla kaikesta, -- että Rödsi on +poikinut" -- + +"Enkö minä saa lähettää hänelle vähäisen uunijuustoa", ehdotti +Marianne, -- "matalassa vadissa valmiiksi kaneloituna ja sokeroituna? -- +Sitä jää kyllä tähteelle riittävästi huomispäivän päivälliseksi." + +"Kyllä; sano, Alida, että Marianne, jonka viikko nyt on, lähettää sen", +-- vastasi rouva... "Merete, Merete", huusi hän sitten äkkiä, "pari +kanaa on tuolla tullut puutarhaan. Aja ne pian pois!" + +Hän läksi kulkemaan lehtoon päin, ryhtyen taas keskeytyneitä +puutarhasuunnitelmiaan jatkamaan. -- -- -- + +-- Ruokakello soida helisi aitan katolla illalliselle kyökkipiian +soittaessa kaikin voimin, ja ääntä jatkettiin joen rannalla olevissa +taloissa... + +Väki läksi heinänteosta kotiin asettuakseen pitkän keittiönpöydän +ympärille, ja rouva tuli puutarhasta, seisahtuen tuontuostakin toinen +käsi puuskassa ja nojaten kevyesti hienoon punasensinerväksi maalattuun +haravaan, joka hänellä oli toisessa kädessä. + +Tuomari oli jo salissa. Hän käveli kuumeinen puna poskillaan +edestakaisin lattialla. + +"Käske viedä Kvigstadin illallinen konttoriin!" -- huusi hän Mariannen +tullessa huoneeseen teetä tuomaan. "En tahdo nähdä häntä täällä +salissa." + +Rouva seurasi häntä silmillään ennenkuin sijottui vankkoine ruumiineen +nahkapeitteiseen nojatuoliin. + +"Mitä nyt, Orning, -- mitä on tapahtunut?" + +"Mitättömyyksiä... mitättömyyksiä... pieni skandaali vain." + +"Taasko Kvigstad?" -- kysyi rouva, nyökäyttäen päätään. + +"Parantumaton lurjus... Parantumaton lurjus... Siellä se nyt istuu +kalpeana ja kohmelossa avaamassa asiakirjapinkkaa, johon hänen on +käytävä käsiksi; näin paksua --" + +Tuomari näytti peukalon ja etusormen välisellä asiakirjapinkan +paksuutta, rykien toivottomasti. + +... "Pöytäkirja on käsin koskematta, ja minä kun luulin, että kaikki +oli valmiina ja järjestyksessään!" + +"Kvigstad saa paljon aikaan yhdessä yössä, kun hän oikein panee +parastaan", -- lohdutti rouva. + +"Hän on nyt huilannut jo kaksi yötä", -- keskeytti tuomari ärtyisestä +-- "juopotellut, tanssinut ja ollut häissä Nordsaetissa." + +"Huono maku!"... mutisi Eufemia nyrpistäen nenäänsä ja maistellen +teetään. + +"Siellä on Martin Haug-vainajan suuri pesä, jonka tulee olla +järjestyksessään huomenna kello 3 iltapäivällä, kirkonmäiltä +kuulutettuna ja ilmoitettuna -- perilliset tulevat pitkien matkojen +takaa" -- + +Tuomari lykkäsi teekupin kiivaasti luotaan pöydän toiselle puolelle... + +"Polttavan kuumaa!" + +Marianne kaatoi tyynesti teen toiseen kuppiin, ja sitten takaisin +isänsä suureen kullattuun konttorikuppiin. + +"Ei olisi ensi kertaa, että hän tekisi ihmeitä, Orning", -- sanoi taas +rouva, syöden rauhallisesti voileipäänsä. + +Tuomari ryki muutaman kerran ääneti synkän näköisenä, perheen +tarttuessa hiljaa teekuppeihin. + +... "Ja lisäksi sellaiseen aikaan, kun olen apulaisetta!" -- + +"Saathan nähdä, että Kvigstad varmaan korjaa huomiseksi +laiminlyöntinsä," -- sanoi rouva taas, laskien kädestään tyhjän +teekuppinsa. + +"Mutta isä, ethän ole syönyt mitään... Ehkä tahdot näitä voileipiä -- +syltyn kera"... ehdotti Marianne, järjestellessään pöydällä olevia +astioita. + +Tuomari heilautti kieltävästi kättään... + +"Pelkäänpä tällä kerralla kielten katkeavan, rakas Kvigstadini!" -- +mumisi hän kumeasti ja nousi pöydästä mennäkseen konttoriin. + +"Mikä _se_ on, Alida... Mikä piru se on?" -- Hän kääntyi äkkiä ympäri. +"_Sitä_ en ole kuullut kahteenkymmeneen vuoteen... tuota Haydnin +kaunista pikku menuettia..." + +"Sitä juuri tahdoin kysyä sinulta, isä", -- sanoi Alida, joka seisoalta +löi muutamia ääniä vanhan nuottilehden mukaan. -- "Mitä sitten +tulee?... Tästä on kokonainen kulma reväisty pois." + +"Niin, katsos." -- Tuomari istahti pianon ääreen ja antoi sormiensa +lipua etsien koskettimilla. -- "Tämä on kaunis -- jumalallisen +kaunis"... + +Hän soitti ja syventyi kappaleeseen yhä enemmän Alidan ja Mereten +seisoessa kumartuneena hänen vieressään. + +"Niin, niin se on!" sanoi Alida. "Minusta tuntuu kuin tuntisin sen niin +hyvin; -- olen kai kuullut sen hyvin pienenä ollessani." + +"Olet kyllä; -- se oli Falben aikaan, jolloin meillä oli kvartetti. +Soitamme sen tänä iltana viululla ja pianolla, sinä ja minä --" + +Hän rimputti vielä kerran revityn kohdan -- + +"Kas näin! -- näin -- _Tässä_ se on -- se pieni hauska käänne..." + +Hän käänsi päätänsä kasvot loistaen... + +"No, Marianne, et kai ole vielä vienyt pois voileipiäni... + +"Kyllä kai hän suoriutuu siitä huomiseksi", -- virkkoi hän, nousten +pianon äärestä. "Menen konttoriin rohkaisemaan häntä vähän, -- saamaan +hänet innostumaan. Totta tosiaan, mitään ei ihminen tee haluttomasti... +Hänellä on tietysti koko pesä päässä... Onhan hänellä rajaton +kyky! Ja olisihan liikaa vaatia hänenluonteistansa miestä istumaan +kiinnimuurattuna konttorituoliin vuosi läpeensä pääsemättä välillä +jaloittelemaan" -- -- + +Rouva seisoi ikkunassa ja katsoi miehensä jälkeen, kun tämä kevyesti +juosten kiiruhti pihan poikki konttorirakennukseen. Hän pudisti päätään: + +"Orning sinä, Orning", -- mutisi hän... + +"Kuinka sinä keksit sen vanhan laulunpätkän?"-- sanoi hän äkkiä, +kääntyen tutkivasti katsomaan Alidaa. + +"Mutta sehän on eräs Haydnin menuetti, äiti!" + +"Niin, mistä minä tiedän, mikä se on, lapseni. -- No, lähdetään nyt +katsomaan miltä malli kankaassasi näyttää, Eufemia..." + + * * * * * + +Viimeinen auringonsäde oli sammunut erääseen suuren, harmaan +tuomarintalon yläkerroksen ikkunoista. Dian varjot lankesivat mustina +ja pitkinä rakennuksista ja heinäru'oista niitylle, kun heinäväki +tuli illalliselta kyökistä ja läksi menemään eri polkuja pitkin kukin +kotiinsa torppaansa. + +Pari tyttöä väänsi vettä kaivosta ja kaatoi kapallisen toisensa +jälkeen saaviin, jonka sitten kantoivat korennolla kyökissä ja +navetassa oleviin vesiammeisiin; ja halkovajassa alkoi uuttera halkojen +hakkaaminen seuraavaksi päiväksi. + +Pari konttoristia asteli piippuineen puolihämärässä tiellä... + +Etehisen ovesta tulivat Alida ja Merete, juosten nopeasti perätysten +rappusia alas. He olivat kumpikin taholtaan ikkunasta huomanneet +kasvattisisarensa Barbaran mäessä lautturintuvan luona. Hän oli ollut +joen takana Opsaetissa asialla. + +Alida saapui ensimäisenä hänen luoksensa, koska hän oikasi suoraan +vasta niitetyn niityn poikki, mutta hetken kuluttua oli jo Meretekin +kasvattisisarensa toisessa käsivarressa. + +"No, kuinka Randi voi?" sanoi Alida, nykien innokkaasti +kasvattisisartaan. + +"Saammeko viinimarjoja, Barbara?" -- kysyi Merete ja nyki häntä +toisesta käsivarresta. + +Barbara kääntelihe hänelle tehtyjen kysymysten johdosta neuvottomana +vuoroin toiseen, vuoroin toiseen päin. Hän oli paksu, lihava ja +pyöreä, aivan toisellaista perherotua. Hän näytti hyväntahtoiselta ja +käytännölliseltä. Silmät olivat hänellä pienet, siniset ja vilkkaat. + +"Tietysti, tietysti, niin paljon kuin äiti tahtoi saadakin vieläpä +enemmänkin, jos hän vain tahtoo? Olihan luonnollista, että meidän +lukuisat kesävieraamme olivat tyhjentäneet puutarhamme, arveli Opsaetin +muori... Mutta maksaa niitä emme suinkaan saa. Tietysti saa äiti antaa +hänelle siitä jonkin lahjan, -- muutamia pullollisia marjaviiniä +tahi muuta sellaista. -- Minulle tarjottiin illalliseksi kahvia ja +leivoksia, joita oli jäänyt tähteelle häistä." + +"Entä Randi? -- kuinka hän voi, -- oliko hän tyytyväinen?" -- uteli +Alida. + +"Kysyin häneltä", -- uskoi Barbara heille -- "kun Opsaetin muori +oli mennyt puuroa keittämään illaksi, millainen hänen Torsteninsa +oli, oliko hän kiltti?" -- "Oh, hän on samallainen kuin muutkin", +vastasi Randi. "-- Miehet eivät kai ole parempia"... kertasi Barbara +veitikkamaisesti. + +"Sanoiko hän niin?" huudahti Alida erittäin mielenkiintoisesti, -- +"hänet kun houkuteltiin ja pakotettiin ottamaan tuo äytäri! -- Tiedän +Randin pitäneen Knut Raalienista aina siitä asti, kun pääsimme yhdessä +Herran Ehtoolliselle... Mutta ne rahat!" -- huusi hän hillityllä +kiivaudella. + +"Ja voitteko uskoa, kuinka uteliaita ne olivat kuulemaan uudesta +apulaisesta, -- kenen hän saa, -- Mariannen vaiko Femian..." + +"_Eu_-femian", puuttui tämä puheeseen rappusilta, jossa hän istui +saaliinsa kääriytyneenä. "Tiedäthän etten minä pidä siitä, että minua +kutsutaan Femiaksi!" + +"Jos hänellä on kuin majuri Howardilla Mohikaanissa kivääri riippumassa +olalla ja uhkaava katse, niin on hän saapa _Eu_-femian ", -- lausui +juhlallisella äänellä Merete. + +-- "Ja jos hän on niitä, jotka kuljeksivat hiljaa kuutamossa ja +kohtaavat neitosen lehdossa, niin tulee se olemaan Marianne... Mutta +jos se on hauska ja kiltti paksu miehenpalkero, joka tahtoo hyvää +ruokaa, niin saa hän sinut, Barbara... Hiljaa", -- keskeytti hän +itsensä, -- "isä virittää viulua. Joudu nyt sisään, Alida..." + +Vähän myöhemmin kuului sisältä useat kohdat toistamalla Haydnin +menuetti. + +Eufemia jäi istumaan rappusille saaliinsa kietoutuneena ajatukset +liidellen iltahämyn vaikutuksesta korkeissa unelmissa, samalla kun +Marianne näkyi kävelevän edestakaisin pihamaalla rauhallisesti +keskustellen konttoristi Schmidtin ja Augustinusenin kanssa, jotka +olivat palanneet tieltä. + +Aitan rappusilla istui vanha Henschien, konttorin monivuotinen +yksinuskottu holhoojantoimen hoitaja, kumaroilla hartioilla palttoo, +nauttien iltapiipustaan. + +Suuressa puolipimeässä arkihuoneessa neuloi rouva kudintaan, +nojaten unisena sohvan selkämykseen. Merete taas oli istuutunut +ompeluksineen toisen ääreen niistä kahdesta talikynttilästä, +jotka messinkijalustoissaan paloivat pianolla, ja Barbara istui +lankavyyhteään kerien ikkunan luona. + +Tuomari käveli edestakaisin lattialla viulu riipuksissa kädessä, +tuontuostakin ajatuksissaan näppäillen kieliä, Alidan harjotellessa +menuettia pianolla. + +"Nyt se menee! -- nyt soitamme sen yhdessä -- viimeisen kerran..." + +Hän painoi viulun korkeata, jäykkää kaulahuivia ja leuan kauluksen +nipukoita vasten sekä veti tulisesti jousta, huojuttaen ruumistaan ja +joutuen kokonaan innostuksen valtaan. + +"Tämä on suloista -- -- -- Ja nyt otamme toisen... Tänä iltana +soitamme Haydnia... Verratonta..." + +Heidän soittaessaan, -- tuomari istui pianon ääressä Alidan vieressä, +-- torkahti rouva useita kertoja. Vihdoin tarttui hän päättävästi +neuleeseensa, joka oli valahtanut hänen syliinsä, avasi hopeaisen +keränpitimen ja pani työnsä kokoon. Ja ettei häiritsisi, nyökäytti hän +päätään vain Barbaralle ja poistui huoneesta. -- -- -- + +-- Merete oli pannut pois ompeluksensa ja siirtynyt siihen sohvan +nurkkaan, jossa äiti oli istunut, ja Eufemia ja Marianne olivat toinen +toisensa jälkeen hiipineet huoneen pimeään... + +Seinäkellon viisarit näyttivät osottavan muutamia minutteja vailla +puoli yksitoista -- perheen määrättyä makuullemenoaikaa. + +He olivat sinfonian viimeisessä osassa, jossa sävel nousi nousemistaan +kuin syvältä äärettömän meren pohjalta... + +Mereten johtui juuri mieleen kumartua eteenpäin ja kuiskata +Mariannelle: -- "Ajattele, huomisiltana istuu hän ehkä täällä +kuuntelemassa!" -- kun hän äkkiä, kesken kumartumistaan, pysähtyi ja +rupesi katsoa tuijottamaan... + +Tuolilla seinäkellon ja uunin välillä istui mies kädet toisella +polvella ja katsoi häneen. Miehellä oli niin kaunis otsa ja pystytukka. +Näytti siltä kuin mies olisi tietänyt kaikki hänen ajatuksensa ja +hymyillyt niille sekä ilvehtinyt hiukan hänen kanssaan... + +Sitten katosi olento, kumarrettuaan syvään päätään, ja samassa saivat +hänen kasvonsa niin tuskallisen, kärsivän ilmeen... + +Merete istui hämmästyksestä mykkänä, kauhistuneena, sävelten kaikuessa +huoneessa ja vaimetessa loppuakordeihin. + +Kello löi puolentunnin lyönnin... + +Piano suljettiin ja kukin korjasi hiljalleen tavaransa kokoon... + +Tuomari pani viulun laatikkoon, sytytti kynttilän, joka oli häntä +varten valmiiksi asetettu pöydälle, ja meni hyräillen ja "hyvää yötä, +lapset" sanoen makuusuojaan... + +-- Elokuunkuu pistihe näkyviin metsänreunan takaa, heittäen +varmapiirteisiä, mustia varjoja rakennusten väliin, ja kun Marianne ja +Merete tulivat rappusille sulkemaan etehisen ovea, näkivät he vanhan +Henschienin seisovan rappusten edessä. + +"Tsss-s..." varoitti tämä hiljaa, kohottaen kättään heihin päin, +-- "eikö kuulunut kuin paimentorven kaiku tuolta harjun takaa?... +ikäänkuin joku olisi puhaltanut", -- mutisi hän. + +He seisoivat kuunnellen -- -- + +Rafosin kohahdus häiritsi äkkiä hiljaisuutta... + +"Se _oli_ jotakin... Se _oli_ jotakin..." mutisi Henschien itsekseen +mennessään. + +"Hyvää yötä, Marianne-neito. Hyvää yötä, Merete-neito..." + +Merete jäi seisomaan kuin maahan naulittuna, kunnes Marianne +kärsimättömästi huusi hänet sisään, ja hän nousi rappusia sisarensa +jäljissä kuin ihmeellisen, kamalan unelman vallassa, -- ikäänkuin olisi +kokenut jotakin jota ei voinut kertoa... + + + + +II + +Dyre Aakisen Rein. + + +Rouva ja pari tyttäristä seisoi silityskammarissa tarkastamassa ja +mittaamassa erästä villakangaspakkaa, joka juuri oli tuotu värjääjästä. +Mutta Alida ei saanut sitä pitemmäksi kuin kahdeksikymmeneksineljäksi +ja puoleksi kyynäräksi, vaikka kaksikymmentäviisi ja neljännes oli +lähetetty. Se oli kutistunut kauheasti... + +"Nyt alkavat tulla perinnönjaolle", sanoi Marianne ikkunan luota. + +"Tuo tuossa on Ole Nordsaethagen -- pojannulikka, joksi häntä kyllä +voi kutsua, -- tuo tuolla, jolla on hopeanapit nutussa ja joka vetää +hevosta perästään tallinseinukselle", -- kuului vanha karjakko Randi +lörpöttelevän kyökkipiialle kyökissä. -- "Äh... rahaa kuin roskaa; +hän ei tiedä itsekään, kuinka rikas on, sanotaan, -- voi kulkea +peninkulmittaan, pääsemättä omasta metsästään. Ja nyt aikoo hän naida +Haugilta." + +"Ajattele, Alida", jatkoi Marianne, -- "se on sen vanhan kelpo Lars +Aaserudin poika, joka puhua jyrisi niin, ettemme häntä koskaan +ymmärtäneet." + +"Vai hän se on!--joka pienenä ollessamme veti lompakon matkasaapastensa +varresta ja kiersi paperista kirkkaan hopeataalarin meille kullekin." + +... "Ja tuo taas tuolla rattailla, -- tuo pitkä ja vankka, hän on +Anders Aarlid, joka tahtoo ottaa talon oikeuksineen Haugin leskeltä", +-- kuului Randi parpattavan. + +... "Nuo tuolla loitompana, äiti, -- jotka juuri laskeutuvat +rattailta", -- he olivat nyt kaikki tulleet ikkunaan -- "ne ovat +varmaankin aina Aardalista asti... Sen näkee puvuista -- hauskoja, +vanhanaikuisia, -- ja koristelluista kirkkosiloista. Katsokaa vain, +kuinka juhlallisesti ne nousevat konttorin rappusia." + +"Yksinpä herra Tron Hersaet", -- huudahti rouva, -- "rauhanrikkoja ja +käräjöitsijä... hyi kuitenkin, -- tallustaa konttoria kohden hattu +silmillä, ikäänkuin olisi menossa suoraan vastalausetta panemaan! Ja +sitten valittaa hän kuninkaalle... + +"Ja tuossa tulee itse Gudbjör, Haugin leski, -- yksinään rattailla... +ajaa itse hevosta. -- -- Niin, kääri sinä vain villakangas kokoon, +Alida. Isä lähettää hänet varmaan tänne..." + +Hetkistä myöhemmin tuli rouva kyökinovelle ja käski Mariannen ruveta +valmistamaan kahvia sekä panna järjestykseen tarjottimen kakkuineen ja +hiekkaleivoksineen... "Lähetä sitten tänne tytöt auttamaan minua hänen +kanssaan seurusteltaessa. Hänen täytyy saada puhella teidän jokaisen +kanssa..." + +Haugin leskelle näytettiin puutarhaa. He katselivat kukkalavoja, +marjapensaita ja hedelmäpuita sekä vavahtelivat nauris- ja kaalimaan +luona, ollen yhtä mieltä siitä, että tämä vuosi kesäkuivan tähden oli +ollut sangen vaikea... Entä sitten lehtimadot!... + +Niin, Alida-neito oli kyllä siinä oikeassa, sillä Haugilla olivat +madot syöneet viini- ja karviaismarjapensasten lehdet vartta myöten, +eikä kaalipenkeissäkään juuri paljon vihreää näkynyt. Mutta heillä ei +ollutkaan aikaa hoitaa ja kastella ja puhdistaa puutarhaa niin hienoksi +kuin tuomarilla, ei... + +Sitten täytyi Gudbjörin tulla sisään katsomaan ja ihailemaan Mariannen +kudosta sekä saada selitys mallista, jossa pohja oli laadittu +hedelmäkoria esittävän piirustuksen mukaan. + +Ja tietysti katseltiin myös vuoden muut liinavaatekaappia varten tehdyt +työt. Siellä ne olivat hyllyillä -- vielä valkaisemattomat alimpana, -- +kaikki malille ja lavendelille tuoksuvat häikäisevän valkoiset drellit +ja hurstikankaat, ja niiden liina oli kylvetty ja korjattu ja häkilöity +tuomarintalossa, ja jokainoan säikeen olivat talon omat tyttäret +kehränneet, kartanneet ja kutoneet. + +Tarkastusmatka ei loppunut tähän, sillä nyt tuli Barbara, mukanaan +Taugbölin emäntä, joka hänkin oli lähetetty konttorista. Niinpä +otettiin esiin sen ruokasuojan takana olevan puolipimeän huoneen +avaimet, jossa talon alituisesti surisevien rukkien työn tulokset +olivat nähtävänä. Siellä riippui seinillä kierrettyjä villalankavyyhtiä +ja liinalankaa vuoden ompelutarpeiksi, ohutta ja paksua, valkoista ja +mustaa, vielä kerimätöntä. Lattialla oli rukkia, viipsinpuita ja koria +täynnä vasta kerittyä, karttaamatonta villaa. + +Ja nyt istuivat Gudbjör ja Langsaetin muori ja Taugbölin muori, +päässä komeat silkkihuivit, jotka muodostivat korkean huipun +päälaella, kahvipöydässä kammarissa. Alituisia kehotuksia "ottaa +lisää" noudattivat he vain hitaasti, niin sanoaksemme tuuma tuumalta, +alituisesti kursaillen ja kehuen. Perinnönjakokokous näytti aiheuttavan +jonkinlaisen poltteen kasvoihin, ja välistä teki Gudbjör muutamia +viittauksia vävynsä Nordsettenin ahneudesta, joita huomautuksia +molemmat toiset kuuntelivat hillityllä uteliaisuudella. Häneltä oli +juuri pääsemäisillään syvä, salaperäinen huokaus "ahneudesta", kun +samassa kuului ajoneuvojen jyrinää... + +"Se ei ole perinnönjakokokoukseen tulemassa!" -- sanoi Marianne, +katsoen tarkkaavasti portille, silmät kirtistyen kahdeksi kapeaksi +viiruksi. + +"Olkihattu rattailla -- matkanuttu ja suuri matka-arkku kiinnitettynä +taakse"... sanoi Barbara. + +Eufemia oikaisihe nyt äkkiä rakastettavan alentuvaisesta asennostaan, +jossa hän oli katsonut hyväksi ihailla Langsaetin muorin +vanhanaikuista, paksua ja lujatekoista silkkiesiliinaa. Hän sipasi +hamettaan alaspäin, järjesti nopeasti pukunsa ja kurkisti peilistä +yläosaa ruumiistaan. Sitten nojausi hän taaksepäin tuolissa kylmä, +ylhäinen ilme kasvoilla... + +"Hän ajaa rappusten eteen. Saattepas nähdä, että se on apulainen, -- +Rein!" huudahti Barbara. + +Äiti ja tyttäret vaihtoivat keskenään hetkisen neuvottomina katseita. +Tässä he nyt istuivat perinnönjakokokouksen eukkojen seurassa, -- ja +isä oli konttorissa! + +Samassa päästi Ajax hurjan haukunnan ja riuhtoi vitjojaan, jatkaen +sitten pitkäveteisenä ulvontana, välistä aina haukahtaen. + +"Hyi sentään, kuinka inhottavaa -- onhan tämä ihan kamalaa "... +arveli Barbara. -- "No, nyt hän laskeutuu rattailta ja puhelee sille +-- taputtaa ja silittää sen päätä, -- antaa sen nuuskia kättään... +Ja eikö vaan Ajax hiivi koppiinsa ikäänkuin häpeissään huonosta +käytöksestään... Onko mokomaa ennen nähty!" + +Rouva nousi sohvalta: + +"Käske Inger-kyökkipiian mennä viemään hänet huoneeseensa, Barbara. +Minä menen rappusille häntä vastaan. -- Pidä sinä, Marianne, huolta +kahvikupeista --" + +"Mutta mikä sinua vaivaa, Merete?" -- Rouva pysähtyi hämmästyneenä. +Tytär seisoi pitäen kiinni tuolista kalpeana ja läähättäen -- + +"Olet juonut liian väkevää kahvia, lapsi", -- sanoi hän ja silitti +hänen tukkaansa. "Mene heti juomaan vähän kylmää vettä." + +Rouva työnsi Mereten kyökinovelle päin, lähtien itse etehiseen... + +Siellä seisoi vieras jo rappusilla, kun rouva tuli, ja kuivasi hikeä +otsaltaan. Hän näytti aivan hajamieliseltä, -- ikään kuin hän olisi +maannut istuallaan rattailla, -- kun rouva toivotti hänet parilla +sanalla tervetulleeksi ja ilmoitti tuomarin olevan tärkeissä hommissa. +Ja rouvan kohteliaaseen kysymykseen hänen matkastaan huudahti hän aivan +häikäilemättä: + +"Kuuden tunnin ajo joen vartta pitkin auringon paahteessa. -- Se on +kauheata!" -- + +Hän seisoi siinä hattu kädessä sankkatukkaisena. Hänellä olivat tummat +kulmakarvat ja terävät petolinnun kasvot, ja hän sanoi sen niin +töykeästi, -- näyttämättä olevan millään tavalla hämillään mielialansa +purkauksesta, tuo nuori herra!... Hän luuli kai tulleensa niin kauas +maaseudulle, että sellainen käytös kävi päinsä... + +Lähtiessään palvelijattaren ja renkipojan jäljissä, jotka kantoivat +hänen matka-arkkunsa, kapsäkkinsä ja kaksi kivääriänsä yläkerroksessa +olevaan huoneeseen, pyysi hän, -- nyt aivan kohteliaasti, -- saada +luvan tulla alakertaan esitteleimään vähän myöhemmin. + +Ei missään tapauksessa... mietti rouva, ollut vahingoksi ryhtyä heti +vastarintaan, jos tässä oli jotakin tarpeettoman vaateliasta... Hänessä +oli jotakin, joka ärsytti rouvan itsetuntoa. Pitäisipä toki nuoren +miehen vähän hillitä itseään tervehtiessään ensi kertaa talon rouvaa. + +"Puuroa ja vähän yhtä ja toista", -- sanoi hän myöhemmin Mariannelle, +-- "aivan kuin tavallisesti"... -- + +-- Perinnönjakokokous näytti kestävänkin melko kauan ja salissa +niin hartaasti odotettu vapautumisen hetki viipyi pitkään. Aikaa +kulutettiin mikäli mahdollista keskustelemalla eri aineista, kuten +-- kevytmielisesti solmituista avioliitoista ja niiden surullisista +seurauksista. Keskustelun keskeyttivät aina välistä uudet +kahvintarjoilemiset... + +Muutamat pesän osakkaat kävelivät ikävystyneinä talon pihalla, +valjastipa jo jokunen hevostaankin. + +Niin että alkoi jo näyttää siltä, kuin sekin voisi loppua! + +Vihdoin ilmestyi konttoristi Schmidt ovelle ja toi sanan tuomarilta, +että nyt olisi talon kolmen vieraan aika tulla konttoriin ja olla +saapuvilla pesänjakokirjoja julkiluettaessa. -- -- + +-- -- -- Levoton iltapäivä oli ohi, ja viimeiset rattaat kadonneet +portista. + +Tuomari tuli konttorista vinhaa vauhtia, jotta nutun liepeet liehuivat +jalkojen ympärillä. Hän hykerteli tyytyväisenä käsiään ikäänkuin +vaikean tehtävän suoritettuaan. + +"Saakelin ihminen... Saakeli miehekseen tuo Kvigstad!... Eikö vain +ollutkin koko tuo laaja juttu siellä valmiina ja sellaisessa kunnossa +kuin --. Hän on totisesti peuhannut kolmannen yön pesässä, ja sen yhtä +ankarasti kuin molemmat edelliset... Ja sitten huomaan minä hänen +välistä vilkaisevan minuun, ikään kuin hän tahtoisi tulla vakuutetuksi, +että minäkin täydellisesti käsitän hänen mestariteoksensa. + +"... Niin, niin, myönnän, että minulle on arvoitus, kuinka ihminen voi +niin omistaa ja pitää mielessään kaikki sellaiset ikävät yksityisseikat +ja asianhaarat lähimäisensä omaisuudesta, -- sanalla sanoen säilyttää +ne sydämellään..." + +"Mutta nyt meillä on muuta ajattelemista kuin se, Orning", -- keskeytti +rouva hänet. -- "Uusi apulaisesi on tullut." + +-- "Mitä? -- Mitä sanot, Bolette?" + +-- "Hän on mennyt suoraa päätä huoneeseensa kaikkine matkatavaroineen +ja kaikenlaisine metsästystarpeineen... Tee minulle nyt se palvelus, +Orning, ettet liian innokkaasti utele hänen soitannollisesta kyvystään, +kun hän tulee alakertaan, tahi heti ryhdy korkeampiin aineisiin. +Hän näyttää minusta olevan sellainen, että meidän on ensin hiukan +katsastettava häntä. Ensi kerrasta riippuu niin paljon --" + +Tuomari kakisteli vähän kurkkuaan kävellen edestakaisin lattialla kädet +pitkän lievenutun takana. + +"Minkälaisen apulaisen kohtalo suo, se on todellakin yhtä epävarmaa +kuin sää!" huudahti hän. + +"Paras on varmaan se, joka on vähimmin musikaalinen", virkkoi rouva +poistuessaan huoneesta. + +Tuomari jatkoi hyräillen lattialla kävelemistään, hymyillen itsekseen +ja katsoen hänen jälkeensä... + +"Milteipä sukkelasti... Mutta -- mutta vain vähän sopimattomasti... +hrr..." + +Hän hämmästyi vähän, nähdessään Femian avaavan oven, mutta vetäytyvän +heti takaisin, vilkaistuaan nopeasti huoneeseen. Hänen päässään oli +olkihattu ja kädessä pitkät nankinihansikkaat sekä käsivarrella kori. + +-- Vähän myöhemmin oli apulainen, Dyre Rein, asetettu illallispöytään +Alidan ja Henschienin väliin, joka juuri oli esitelty hänelle. Vanha +konttoristi istui kumaraselkäisenä, hillitysti räpytellen pieniä +pyöreitä linnunsilmiään ja heittäen välistä epäluuloisen syrjäkatseen +uuteen esimieheensä, ikäänkuin varuillaan mahdollisilta sekaantumisilta +toimivaltaansa. + +Hänen alapuolellaan istui Kvigstad, jonka terävät harmaat silmät +ehtivät joka paikkaan, varovasti mitaten uuden apulaisen sanojen ja +liikkeiden syvyyttä. Hänen kasvoillaan oli tänä iltana omituinen +ilme -- kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, -- ja hän sormieli +Alida-neidon helmikorko-ompeleista serviettirengasta, joka sattumalta +oli kierinyt pöytäliinan yli. Ja hänen alapuolellaan taas istui pikku +Schmidt silmät tähdättyinä puuroon ja huomio jakaantuneena kahden +ihanteensa, tuomarin ja Kvigstadin välille, -- kuinka vastatullut +vaikutti edellinen, ja mitä jälkimäinen hänestä arveli. Sitä paitsi oli +nuori konttoristi syvästi rakastunut kaksikymmenkahdeksanvuotiaaseen +Marianneen, joka istui häntä vastapäätä pöydässä, ja oli tätä nykyä +kauhean mustasukkainen tämän naapuriin Augustinuseniin, jota Marianne +oli kunnioittanut seurallaan kävelyretkellä kahtena iltana perätysten. +Marianne ei juuri ollut kaunis, mutta sellainen vartalo! -- ja hänellä +oli niin ihastuttava käynti, -- hän oli niin lempeä ja osanottavainen +ja hauska... + +Barbara oli hyvin kiintynyt apulaiseen. Hän silmäili häntä uteliaana +vilkkailla, käytännöllisillä silmillään ja teki huomioitaan... +Apulaisella oli niin suuret kauniit sarvinapit kiinninapitetussa +nutussa -- ja suuri silkkiliina solmittuna taiteelliseen solmuun +paidankauluksen alle... Mustat kulmakarvat olivat vinossa nenää +vasten... Hänellä ei ollut sormusta kädessä, -- ei ollut kai kihloissa. +Nyt teki hän voisilmän puuroon ennenkuin kukaan hänelle tarjosi!... + +-- "Ja tässä on meidän nuorin tyttäremme..." sanoi rouva, kun Merete +tuli sisään ja asettui nopeasti kumartaen äidin viereen pöydän päähän. + +"Tulet myöhään, lapsi!" + +"Minun täytyi lopettaa marjain puhdistaminen", -- sanoi hän +puolustellen, saaden vaikeasti sanat suustaan. + +"Ja nyt saat ottaa kiinni meidät muut... Kas tässä, tyttöseni;" -- +rouva ojensi hänelle lautasen, jossa oli vain pieni annos ruokaa; hän +oli huomannut, kuinka kalpea ja raukea tytär oli. + +"Ja meidän puolella maata ette siis ole koskaan ennen ollut?" -- sanoi +hän sitten Reinille, kääntääkseen hänen huomiotansa toisaanne. + +"En, kotini on melkein meren rannalla... Mutta eikö rouva tahtoisi +antaa minulle vielä annoksen puuroa?" keskeytti hän. Hän oli +ihmeteltävän nopeasti tyhjentänyt lautasensa. + +"Minua ilahuttaa, että teillä on niin taloudellisia ominaisuuksia. Te +pidätte siis puurosta?" kysyi rouva hymyillen. + +"Kyllä, rouva, -- lähinnä kaikkea muuta ruokaa", selitti hän tyynesti +-- "ja kun ei ole syönyt sitten aamun, niin esiintyy ruokahalu +parhaassa valossaan." + +Merete avasi silmänsä selkosen selälleen ja häneltä pääsi miltei +kuuluva helpotuksen huokaus. + +Hämmästyessään puhkesi hän äkkiä hillittömään nauruun. E-e-e-i, mietti +hän hämmästyneenä, -- se oli taaskin aaveiden näkemistä!... + +Rouva katsoi hämmästyneenä häneen. Mikä vaivasi tyttöä, joka muuten oli +niin luonnollinen ja tasainen?... + +"Niin, katsos Merete", -- puuttui puheeseen tuomari, -- "äiti rupesi jo +iloitsemaan luullessaan saaneensa mahtavan tilaajan puurovadille." + +Merete ei voinut hillitä itseään; helähti vielä kerran pidätetty nauru: +-- kyömynenäiset kasvot! ja pilkallinen sointi äänessä... ja nyt ryhtyi +hän reippaasti ja ruokahalulla toiseen puuroannokseen... + +Oh, -- ja kuinka hän oli esiintynyt hänelle oikeana kauhistuksen +henkenä!... + +Mutta nyt täytyi hänen tuontuostakin salaa katsoa häneen hänen siinä +istuessaan, kastaessaan puuroa maitoon ja niellessään, -- tukka +riippuen aina käsiselälle asti hänen viedessään lusikkaa suuhun... Hän +pyöräytti joka kerran pyöreätä mustaa päätään jyrkästi puhuttelemaansa +henkilöä kohden, ja Merete huomasi hänen vilkaisevan nopeasti +Eufemiaan, joka oli alkanut silloin tällöin lausua jonkin sanan +keskusteluun, nojautuen huolettomasti tuolin selkänojaan. + +Ja ainakin pari kertaa suuntautuivat apulaisen silmät, valon välähdys +silmäripsien alla, Marianneen, kun tämä tyttären lailla leikillä +ilmoitti isälleen, että saadaan sitä vielä jotakin puuronkin jälkeen. +Näytti siltä kuin apulainen olisi hämmästynyt hänen ulkonäöstään... + +Pienet lautaset, joilla oli leikattua lihaa, sylttyä ja lohta, +lähetettiin nyt kiertämään pöytää, ja pikku Schmidt tiesi, että rouvan +silmät valvoivat häntä, katsoen unhottiko hän käyttää voi- tahi +juustoveistä, jotka olivat vieressä. + +Uusille konttoristeille oli rouvan tarkka kasvatusmenettely hyvin kuuma +kiirastuli, ja hän katsoi arastellen, kuinka uusi apulainen, ikäänkuin +rouvaa ei olisi ollutkaan, varusti itsensä suolalihalla, niin että +lautanen puoliksi tyhjentyi, sekä teki sitten ankaroita hyökkäyksiä +juustoa vastaan, joka oli vielä käsin koskematta. + +Inger-kyökkipiika tuli ovesta ja Ajax tunkeutui kuten sen tapa oli irti +ollessaan, hänen jäljissään. Se meni suoraan Reinin luo ja nuuski ja +nuoli hänen kättään, jota hän puhuessaan piti riipuksissa sen kuonon +edessä, kiinnittämättä koiraan sen enempää huomiota. + +Vähitellen alkoi hän hymyillä Barbaralle, jonka tutkiva ja ihmettelevä +katse herkeämättä oli kiinnitetty häneen. Tuo Ajaxin kohteleminen oli +suuresti huvittanut häntä aina apulaisen tulosta asti. + +Eufemia virkkoi takakenossa istuen muutamia sanoja Ajaxin +epäkohteliaasta vastaanotosta... + +"Mutta että te rohkenitte mennä sen luokse!" -- sanoi Barbara +innokkaasti. "Se on todellakin purrut kerran. Me pidämme sitä aina +vitjoissa mätäkuussa." + +"Ajax on rehellinen koira, huomasin sen heti. Päästin sen vitjoista, ja +sitä se häpesi", selitti Rein... "Teidän poikanne Claes, meriupseeri, +näytti minulle mainion jahtikoiran täältä", -- sanoi hän kääntyen +tuomariin. -- "Suomalaisrotuinenko?"... + +"Vai niin, tunnetteko Claesin?" puuttui rouva puheeseen. + +"Olemme matkustelleet yhdessä meidän puolen vuonoseuduissa +mittausmatkoilla." + +"Oliko hänellä viulu mukanaan?" kysyi tuomari. + +"Tietysti, tietysti, hän soitti aina myöhään yöhön. Soitto on minulle +suloista kieltä, josta minä kuitenkin ymmärrän vain muutamia sanoja. +Mutta mitä _hän_ sanoi viululla, sen minä ymmärsin!" + +"Vai niin, -- todellakin?"... Tuomari ojensi innostuneena päätään +kankeasta kauluksesta. + +"Viulunkielet valittivat ja huusivat, koska hänen täytyi tehdä karttoja +ja mittailla ja luodata kuninkaan palveluksessa, sen sijaan että hän +saisi kohottautua ilmaan vapaana kuin leivonen ja soittaa." + +Tuomari nojausi miettivästi taaksepäin tuolissa... + +"Niin, niin! täytyyhän sitä tässä maailmassa olla jotakin", virkkoi hän +surullisesti, -- "Se on kova välttämättömyys!" + +"Ei sitä nyt kuitenkaan voi antautua viulunvinguttajaksi", -- sanoi +rouva. "Katsokaa nyt tuota Sankowitz-raukkaa, joka kuleksii ympäri ja +antaa opetusta paikkakunnalla ja saa niukan toimeentulonsa ja muutamia +markkoja puhdasta rahaa kustakin paikasta." + +"Ole vaiti, Bolette", keskeytti hänet tuomari jyrkästi, -- "_häntä_ +ei saataisi luotaamaan eikä mittaamaan... Hän on harhaileva +taiteilijasielu, josta olisi voinut tulla jotakin etevää suuressa +kotimaassaan." + +Tuomari työnsi nopeasti tuolin taaksepäin, lopettaen aterian sanomalla: +"tervetuloa!" + +Ja Merete huomasi, kuinka apulaisen silmät siirtyivät äidistä isään +ja sitten taas takaisin, ikäänkuin hän olisi aavistanut, että talossa +puhalsi kaksi erilaista tuulta. + +Tyttärille tuli jonkinmoinen kiire ryhtyä kukin puolestaan toimittamaan +ruoan viemistä pöydästä, kun rouva ensin hitaasti ja arvokkaasti oli +noussut pöydästä sanottuaan pari sanaa Mariannelle. Hän astui varmalla +arvokkaalla tavallaan, harmaa pää takakenossa, tuomarin luokse ja +sanoi jotakin, jota tuomari kuunteli hajamielisen ja hiukan ärtyisen +näköisenä. + +"Minun mielestäni ei lainkaan sovi, että te soitatte heti ensimäisenä +iltana, kun uusi apulaisesi on täällä, Orning", -- sanoi hän. -- "Eikö +sinunkin mielestäsi olisi paras viedä hänet heti konttoriin ja näyttää +hänelle se niin kauan kun on valoisaa, niin tietää hän, mihin hänen on +huomenna mentävä." + +Tuomari otti nuuskarasian liivintaskusta ja napautti pari kertaa +kiivaasti sen kanteen. Hän näytti olevan kaikkea muuta kuin huvitettu +ajatellessaan täytyvänsä taas mennä konttoriin erittäin ankaran päivän +jälkeen ja saada "hyvä ilta", jonka hän oli luullut varanneensa +itsellensä, turmelluksi. + +Hänen mielialansa ilmeni murinana "hm -- rrr...", jolla hän äkkiä +keskeytti vaimonsa, ja hän pyysi kevyen kohteliaasti Reinin seuraamaan +mukanaan katsomaan konttoria... + +-- Tuossa käveli Augustinusen ja tuolla oli Schmidt pihalla. Edellinen +käveli edestakaisin tien yläosassa portin luona, toinen taas oli +vaatimattomammin valinnut itselleen navetan ajosillan ja heinävaunujen +välisen paikan. Kvigstad taas oli katsonut hyväksi kolmen rasittavan +vuorokauden perästä kaivaa väsyneet jäsenensä heinävaunujen syvyyteen +odottamaan tähtiä. + +Kumpikin näytti ikävystyneeltä ja tyhjältä. Marianne-neidolla oli +talousviikko, sen he tiesivät, eikä näyttänyt lainkaan siltä kuin hän +tulisi ulos tänä iltana. Omituisen sielun magnetismin vaikutuksesta, +ehkäpä saman ajatuksen vetäminä lähenivät nämä molemmat kilpailijat +toisiaan samassa määrässä kuin toivo sammui... + +Tuolla istui Eufemia saalissaan rappusilla, leikkien sulkapallolla -- +viskasi sen ilmaan ja tapasi kiinni joko raketilla tahi kädellä. + +Rappusten juurella jutteli ja vitsaili Barbara vanhan Henschienin +kanssa, joka oli istunut tikapuiden puolapuulle. Merete taas puuhasi +edestakaisin puutarhanportista, kantaen aina täysinäisen ruiskukannun +äidille, joka kasteli kukkaislavoja. + +Eräässä toisen kerroksen etehisen ikkunoista näkyi Alida mietteissään +lukevan sulhaseltaan Grothilta tullutta kirjettä... + +... Konttorin rappusilla puheltiin innokkaasti, ja ikäänkuin +vapautuneena raskaasta taakasta tuli tuomari Reinin seurassa pihalle. + +Hän pysähtyi ja näytti virkistyneen, -- katsoi ympärilleen ja hengitti +heinän tuoksua kasvavalla mielihyvällä... + +"Lars!" -- huusi hän sitten tallille päin, jossa näki rengin ripustavan +silavaljaita naulaan, -- "Figaro on kai saanut tänään kuusi mittaansa +kauroja?... Tuo se esille että saamme sitä vähän katsella..." + +Lars talutti tallista vilkkaan eläimen, joka äkkiä hirnahti valoon +tultuaan. + +Tuomari kulki hevosen ympäri, taputteli sitä tarkastellen ja veti sitä +kämmenellä pitkin selkää... "Et saa antaa sille liian paljon tätä +voimakasta nurmiheinää, se on lehmien eikä ratsuhevosten rehua..." + +"Me emme ole saaneet tänään aamuratsastustamme", -- puheli hän +ystävällisesti hevoselle... + +"Taluta sitä vähän, Lars, jotta se saa jalkansa hiukan vetreiksi", +käski hän ja seurasi tarkasti, kun hevonen marhaminnasta talutettuna +asteli notkeasti juomaan kaivolle. + +"Kaunis eläin!..." + +"Antakaamme sille tarpeeksi liikuntaa niin että riittää", kuului sitten +innostuneen intohimoisesti. + +Ja pian seisoi hän röyhyävin piipuin katsellen ja kääntyen aina sitä +mukaa kuin Lars juoksutti Figaroa nuorasta ympäri pihamaata... + +Rein oli sillä välin mennyt rappusten luokse, jossa Eufemia istui +leikitellen sulkapallolla. + +Hän seurasi tarkasti pallon lentoa ilmassa näyttämättä merkkiäkään +siitä, että huomasi pallonheittäjän. + +Sulkapallo putosi rappusille ja Rein otti sen ja antoi Eufemialle. + +"Sulkapalloa en ole pelannut koskaan", sanoi hän ja otti toisen raketin +penkiltä. + +Hän otti Eufemian hiljaa heittämän pallon rakettinsa lyönnillä vastaan. + +Välipitämättömästi antoi Eufemia pallolle iskun takaisin häntä kohden. + +Parin yrityksen perästä onnistui Reinin alhaalta antaa pallolle +niin sopiva vauhti, että Eufemia istualtaan penkiltä voi sen tavata +ja lennättää hymyillen takaisin hänelle yhä kauemmaksi pihalle. +Vaihtelevalla onnella kehittyi sulkapallonvaihto molempain ollessa +äänettöminä -- Reinin innokkaasti koettaessa oppia tätä uutta +taitoa. Hänen sulkapallonsa lensi yhä ylemmäksi ja sattui yhä +varmemmin Eufemian kasvoihin ja syliin. Eufemian annettua kelpo +iskun, lensi sulkapallo aina kaivolle asti, jonne Merete juuri riensi +ruiskukannuineen. + +"Oh, te 'nuorin'... ja naurava... heittäkää tänne sulkapallo!" -- huusi +Rein innoissaan. + +Merete otti pallon nopeasti maasta ja lennätti sen häntä kohden. Mutta +äkkiä tuli hän hehkuvan punaiseksi ja kääntyi kyökkipiian puoleen, joka +juuri nosti vettä kaivosta. + +"Täyttäkää ruiskukannu, Malene, ja viekää se äidille!" Hän pudisti +vesipisarat esiliinastaan, ja astui arvokkaasti pihan poikki +rappusille, jossa Rein seisoi kuivaten otsaansa ponnistelun jälkeen, +ja sanoi miltei alentuvasti: "Nimeni on Merete, -- Merete Orning, -- +Merete-neito!" + +"Mitä ihmeitä, -- Merete!... Oli kerran kuningatar, jonka nimi oli +Merete", -- sanoi hän kumartaen. -- "Harvinainen nimi... nimi, jota ei +helposti unhota. Sitä tulee kantaa arvokkaasti!"... + +"Nyt olemme kastelleet kaikki kukkaislavat, Eufemia", -- keskeytti +Merete, näyttäen kosteata esiliinaansa... + +"Täälläkö te istuttekin?" sanoi Marianne, tullen eteisestä iso +avainkimppu kädessä. + +Hän istui penkille. -- + +"Tämä on minun viikkoni, herra Rein, ja minun täytyy tutustuttaa teitä +vähän talon tapoihin", sanoi hän leikillisesti. -- "Minä lähetän +aamiaisen huoneeseenne kello seitsemän aamulla -- tai onko se kenties +liian aikaista näin matkan perästä? -- Kahvia ja voileipiä... Talossa +on määrätty järjestyksensä, mutta voidaanhan sitä soveltaa kunkin maun +ja mielen mukaan", lisäsi hän tyynesti hymyillen. + +"Kiitos, neiti, -- niin, tehän olette kai Marianne-neito, -- jollen +vain erehdy, -- olen aivan peloissani!" + +... "Ja jos tahdotte maitoa, niin... Maitoa on tosin nykyisin +vähänlaisesti. Kuten näette, näyttää navetassa miltei kuolleelta. +Melkein kaikki lehmät -- ja karjakot ja yksi rengeistä ovat +karjatalolla." + +"Meillä on yhdeksäntoista lypsylehmää", -- puuttui Barbara innokkaasti +puheeseen tikapuilta. + +"Miksei kaksikymmentä?" kysyi Rein. + +"Ei, Svartsi katkaisi jalkansa juuri juhannusaattona; se oli tarttunut +suohon." + +"Tämä on siis tuomarin tila?" -- virkkoi Rein kuin itsekseen... +Puuttuen keskusteluun tuli Barbara huvitettuna tikapuilta ja istuutui +rappusille. Merete kuunteli puoliksi riippuen kaidepuusta. + +"Augustinusen!" -- huusi Marianne äkkiä hänelle säleaidan yli, "tulkaa +kanssani sulkemaan aitanovi! Tehän osaatte sen tempun. Avainta tuskin +enää voi kiertää, meidän täytyy pian saada seppä tänne..." + +Augustinusen seurasi häntä onnellisena ja suuresti mielissään, +ollessaan valittu, uudesta apulaisesta ja illan synkistä toiveista +huolimatta. + +Pihalla hätisteli tuomari ja taputti käsiään Figarolle, joka nyt taas +ajettiin talliin. + +Hän tuli tyytyväisenä ja vilkkaana rappusia kohden, samalla kun rouva +omalta taholtaan suuntasi kulkunsa sinne kintereillään Malene, joka +kantoi kahta tyhjää ruiskukannua. + +"Nyt on kai maatamenon aika, lapset", -- sanoi hän sekä otti päähineen +päästänsä ja ripusti sen eteisen naulaan. "Hyvää yötä, kaikki!... Ja +nyt täytyy teidän muistaa lukea ikkunalasit kammarissanne, Rein, ja +muistaa mitä unia näette ensimäisenä yönä. Se näet tapahtuu, kuten +tiedätte", laski hän leikkiä... + +Erottiin, ja kukin meni omalle taholleen. -- Schmidt meni +heinärattaille ja pudisti Kvigstadia, joka iltahämyssä oli ottanut +valmistavan levon syvällä heinissä. Ja Marianne ja Augustinusen +palasivat puhellen taidetemppua tekemästä aitanavain mukanaan... + + * * * * * + +Ylhäällä molemmissa tyttöjen huoneissa, jotka olivat vieretysten, +pidettiin nyt neuvottelua ja tehtiin tuomioita. -- + +Merete ja Barbara olivat kumpikin istuneet sänkynsä reunalle, toisten +kävellessä lattialla ja avatessa tukkaansa ja pukeutuessa yöksi. + +"No?" -- kysyi Barbara odottavasti. + +"No?" -- virkkoi Eufemia. + +"Niin, mitä sinä arvelet, Marianne? -- Nyt saisit sinä kerran sanoa +mielipiteesi ensin", arveli Merete. + +"No miksei, tuollainen 'joltisenkin'... tahi pikemmin 'erittäin'", +tuomitsi Marianne. Oli vanha tapa käyttää kapteeni Buchwaldtin +mittakaavaa arvostelun pohjana. + +"Miksei kaksikymmentä lehmää yhdeksäntoista sijasta!" matki Eufemia +pannessaan hiusneula suussa tukkaansa nutturalle yöksi... "Se maistuu +hieman arkiruoalta..." + +"Henschien arveli, ettei hän ole mikään konttorimies", sanoi Barbara. +"Hän ei kysynyt yhtään kertaa asioista -- tiedustelihan vain +koiraroduista ja muusta sellaisesta!" + +"Hän ei juuri näytä lukeneelta mieheltä", arveli Alida. "Mutta varma +hän on käytöksessään. Se on tilanomistajanpoikaa se... Sen kuulee jo +äänestä -- niin komean jyrisevä R." + +"Liiotellun hienoa kasvatusta ei hänen voi syyttää saaneen", puuttui +Eufemia kostonhaluisena puheeseen. Rein ei ollut kääntänyt häneen +kylliksi huomiota sulkapallopelissä. + +"Hänestä ei näytä tulevan utuisen romantillinen ritari sinulle, +Eufemia", ilveili Merete. "Puuronsyöjä -- ja niin musta, kuin olisi +'suuri Bastian' kastanut hänet mustepullossa hänen piennä ollessaan." + +"Luulisipa miltei, ettei hän ole suurin seurustellut naisten kanssa +ennen!" -- virkkoi Marianne miettivästi. + +Näytti siltä kuin tämä huomautus olisi pannut heidät kaikki +ajattelemaan, ja syntyi äänettömyys, jonka kestäessä uutta näkökohtaa +harkittiin. + +Kukaan heistä ei todellakaan ollut huomannut hänessä merkkiäkään +käsittämyksestä tahi kohteliaisuuden tai mairittelun vivahdustakaan, -- +ei silmäniskua eikä hymyilyä yhdellekään heistä muista kuin tuomarille +ja konttoristeille. + +"Tietysti on hänet kasvattanut kotiopettaja yksinäisyydessä siellä +pohjoisessa maatilalla", -- tuumi Eufemia innokkaasti, "ja sitten +täysikasvuisena lähettänyt valmiina suorittamaan tutkintojansa. Sillä +tavalla ei hän ole voinut saada mitään maailmantapoja." + +"Siis aivan kuin vastasyntynyt lapsi siinä suhteessa." + +Sitä harkittiin... + +"Ole vaiti, Merete!" + +Merete asteli ympäri hyräillen menuettia pitkä yöpaita kädessään, ja +kohottelihe varpailleen... + +"Hän kumartaa muuten kauniisti niskaansa ja päätänsä, kun hän kääntyy +jonkun puoleen", virkkoi hän sitten. + +"Panitko senkin merkille!" virkkoi Marianne. + + * * * * * + +Tuomarin talon seurue -- viisi Vangenin neitosta, Kvigstad ja Rein -- +oli jo kulkenut tunnin ajan sunnuntai-iltapäivällä matkalla Ra-tädin +luokse. + +Mitään erityisen hauskaa seuraa ei voinut odottaakaan uudesta +apulaisesta, siitä olivat sisarukset selvillä. + +Määrättyjen konttorituntien jälkeen aamu- ja iltapäivällä retkeili hän +ympäri seutua. Anders-torppari oli tavannut hänet jopa tukkilautoilla +asti, ja illallispöydässä istui hän väsyneenä ja harvasanaisena +nieleskellen ruokaa. Ja heti illallisen jälkeen oli hän mennyt +huoneeseensa nukkumaan. + +Eräänä iltana oli hän istunut perheen luona hetkisen kuuntelemassa +soittoa. Mutta hän oli joko vaipunut synkkämielisyyden tai unen +valtaan. Sillä äkkiä hätkähti hän, tarttui molemmin käsin päähänsä ja +syöksyi ulos ovesta sanomatta edes hyvää yötä. Soitto ei ollut kai +sinä iltana hänelle "suloista kieltä", kuten hän aikaisemmin oli siitä +sanonut. + +Nyt tällä matkalla oli hän välistä kulkenut yhden, välistä toisen +sisaruksen rinnalla yhtä ja toista jutellen, ja olivat nämä näyttäneet +hänelle eri teitä ja näköpaikkoja. Oli tuntunut miltei kummalliselta, +-- jota sisarusten keskenään vaihtamat silmäykset kylläkin osoittivat, +-- kun äänetön, tumma ritarimme äkkiä aivan kohteliaasti tarjoutui +kantamaan Mariannen koria, joka oli täynnä vastakypsyneitä hedelmiä +maistiaisiksi tuomarin puutarhan eri puista... + +Ja Marianne näytti todellakin komealta kävellessään siinä päässä suuri +hattu, jota piti kiinni leuan alla oleva solmu, yllä lyhyt liivi ja vyö +melkein rinnan alla ja päällä pehmeissä poimuissa laskeutuva hame, joka +ei peittänyt hänen kauniita jalanliikkeitään ja korkeita nilkkojaan. +Hänellä oli aivan yhtä täydellinen vartalo kuin Alidalla, ja sitä +paitsi oli hänessä jotakin tyynennotkeaa, mikä ikäänkuin sopi paremmin +ystävällisiin, mutta ei suinkaan kauniisiin kasvoihin. + +He olivat tulleet jo Rafos-metsän ulkoreunalle, josta voivat lähteä +oikotielle, kun Rein äkkiä ojentautui ja katsoi ympärilleen. Hän veti +ilmaa keuhkoihinsa, ikäänkuin vainuaisi jotakin uutta... + +"Mikä suurenmoinen yksinäisyys!" huudahti hän. "Vain auringonpaahdetta +ja huminaa..." + +Tuolla laaksossa oli Rafos tiheine kuusimetsineen ja raivokkaasti +kohisevine koskineen. + +Rein veti yhä ilmaa keuhkoihinsa syvin henkäyksin... "ihana matka!..." + +"Nytkö vasta sen huomaatte?" -- kysyi Alida iloisesti. + +... "Ja täällä asuu siis 'Ra-täti?'... Nimi kuulostaa niin omituiselta, +aivan kuin egyptiläiseltä tahi intialaiselta. -- Se on kuin +jonkinlainen yksinäinen petolinnun kirkaisu ilmasta." + +Siinä oli jotakin, joka sai heidät hymyilemään... + +"Puuttuisi vain, että hän tekisi saman huomautuksen Rafosilla, -- +imartelisi vanhaa rouvaa kutsumalla häntä haukaksi tahi kotkaksi", -- +huudahti Kvigstad puoliääneen. + +"Hiljaa, hiljaa", -- sanoi Rein, kohottaen varottaen kätensä ja +kurottautuen yhä innokkaammin eteenpäin silmäillessään yhä tarkemmin +metsäistä rinnettä. + +Hän päästi hiljaisen vihellyksen ja vähän sen jälkeen muutamia +hiljaisia, lyhyitä, nauravia kirkaisuja. + +"Katsokaa", kuiskasi hän ja tarttui, ympärilleen katsomatta, lähimmän +naisen käsivarteen ja veti hänet tienreunan ulkopuolelle. -- + +"Katsokaa, -- näettekö tuolla kiven takana puun luona harmaata +korvaparia. Siellä on jänis, joka on tullut uteliaaksi... Tuossa se nyt +könkkäsi tiehensä!" + +Hän nauroi... "Metsässä vartioi meitä monta silmää, joita emme näe." + +"Ho-ho-ho-hoo!" -- huusi hän jotta metsä raikui ja taputti käsiään +ikäänkuin olisi tahtonut säikäyttää koko eläinmaailman... "Täällä +istuu varmaan sekä ukkometsoja että koppeloita joukottain puissa ja +pensaissa." + +"Halloo -- halloo-o! -- Syntyisipä näillä harjuilla komea metsästys! +Kunpa olisi ollut pyssy mukana!" Hän pidättyi äkkiä... + +"Huu! -- eikö ole merkillistä, että ihmisen valtaa halu murhata +ja juoda verta juuri silloin, kun on tullut tällaiseen siunattuun +hiljaisuuteen? -- Kurja ihmisluonne, joka seuraa kaikkialle!..." + +"Tiedättekö, milloin jänis maistuu parhaalta, neiti?" sanoi hän, +kääntyen Alidan puoleen. "Silloin kun sitä on ajettu niin ankarasti, +että tuska on ajanut veren aina sen nahkaan asti." + +"Hyi!" huudahti Alida vastenmielisesti. + +"Aivan niin! -- Me saamme sen kyökkitietä, nyljemme ja puhdistamme sen +kaikista kuudesta nahkasta, jotka sen esihistoriasta -- ja syömme sen +sitten ja nautimme siitä..." + +Se kuulosti niin loukkaavan inhoittavalta ja hänessä oli jotakin +vastenmielistä, niin että he kiiruhtivat kulkuaan metsäpolulla. + +Se kulki jyrkkiä rinteitä pitkin joki alapuolella, kunnes metsä äkkiä +avautui Rafosin talon edessä, jossa oli punaiseksi maalattu päärakennus +ja sen vieressä pieni puutarha. + +Kun he kiersivät kellahtavien ruispeltojen ohi, näkivät he Bie-neidin, +Ra-tädin monivuotisen seuranaisen, kiiruhtavan sisään rappusilta +ilmoittamaan heidän tulostaan, ja pihalla tervehti heitä sähisevä +ukkohanhi naaraksien räkättäen säestäessä. + +Suuressa, vanhoilla huonekaluilla kalustetussa arkihuoneessa +istui Ra-täti nojatuolissa yllä kukikas silkkipuku kalanluisine +kureliiveineen ja pitsikalvostimineen, pelaamassa pikettiä talon +ystävän ja naapurin vanhan Oppenin, Kööpenhaminan yliopiston +kandidaatin non contemnendus kanssa, joka myös oli laaksossa +sijaitsevan Oppidalin sahan osakas. + +"Peli on teidän, Oppen", -- muistutti hän ja työnsi kortit syrjään. + +"Hyvää päivää, rakkaat lapset", -- kuului sitten, samalla kun terävä, +nuolennopea katse lensi Reiniin, joka näyttäytyi ovessa naisten takana. +-- "Voidaanko kotona hyvin?" -- + +"Vai niin, -- kaikki hyvin!" + +Vierasvarainen ilme tuli ankarammaksi, ja hän naputteli pelipöytää +hoikilla keltaisilla sormillaan, joissa säteili jalokivisormuksia. + +"Isä ja äiti olivat sangen ystävällisiä salliessaan teidän tulla +tervehtimään vanhaa tätiä", kuului sitten. "Viime käynnistänne onkin +totta tosiaan niin pitkä aika, että minä sen jälkeen voisin olla sekä +kuollut että haudattu!" + +"Siitähän ei ole kuin kolme sunnuntaita", väitti Merete. + +"Entä isä? -- eikö hän maininnut mitään tännetulostaan?... Hänellä on +kai esteitä", kuului terävästi. + +"Hän puhui jotakin, että hän aikoo tehdä tänne ratsastusretken tänään +iltapäivällä", -- selitti Alida, -- "mutta minä en tiedä varmasti" -- + +"Vai niin, -- et tiedä varmasti, et vainen..." kuului terävästi. -- +"Entä Groth... oletko kuullut mitään hänestä?... Hän puuhaa kai tehtaan +ottamista huostaansa? Eikä häiden aikaa vielä ole määrätty? -- Vai +niin!... Ukko tekee verukkeita minkä voi päästäkseen luovuttamasta +valtaa", -- sanoi hän nyökäyttäen päätään. + +"Ja tämä on uusi apulainen, herra Rein", -- keskeytti hän puheensa, +nousten puoliksi ylös ja ojentaen kätensä. -- + +"Niin, ota nyt paikka... tuolla sohvassa, Marianne!" -- sanoi hän +määräävästi, "ja sinä, Alida, toisessa nurkassa... Eufemia tässä +nojatuolissa. Ja te, Kvigstad, muutatte kyllä tämän tuolin pöydän +ääreen... Tuo paikka tuolla on teille, herra Rein -- niin tiedän, missä +te kukin olette", -- sanoi hän nauraen... "Niin, pikku Mereteä ei maksa +vaivaa kiinnittää mihinkään, hänenhän täytyy juosta ympäri katsomassa +kaikkea ja olla tädin sanansaattajana." + +"Kiitos, rouva", sanoi Rein. -- "Mutta saanko luvan istua täällä +ikkunan luona?" + +"Saatte kyllä! Älkää toki luulko joutuneenne minkään vallanhimoisen +metsännoidan luo", sanoi hän leikillisesti. + +"Olette pitänyt yksinäisyyttä parempana ja asettunut asumaan tänne +luontoon, rouva", sanoi Rein. -- "Kaikkialla vain metsää --" + +"Ei, en minä ymmärrä luontoa, minä välitän vain ihmisistä. -- Me emme +kuitenkaan ole puita, -- emmekä myöskään luodut hautautumaan pöllöjen +ja kaikenlaisten petojen joukkoon", vastasi Ra-täti tuimasti, murtaen +hiukan tanskaksi... "Mutta sitä asetutaan asumaan omiensa joukkoon, +onko se sitten maun mukaista tahi ei." + +"Onpa siinä kaunis, vankka vanhanaikuinen tuoli", huomautti Rein, +vetäessään tuolin ikkunan eteen. + +Hän tarkasteli mielenkiintoisesti huonetta... + +"Omituisilla leikkeleillä varustettu seinäkello!... Ja lipas tuossa... +se näyttää niin synkältä ja perhesalaperäiseltä, aivan kuin siinä olisi +vielä löytymätön salalaatikko... Perintöomaisuutta kai, rouva?" -- +kysyi hän. + +"Niin, se ei ole tehty tällä paikkakunnalla", vastasi hän hymyillen. +"Muistan vielä, kuinka ollessani pieni tyttö alus vihdoinkin saapui +Aalborgista, tuoden huonekaluston isälleni, joka oli siirretty +Christiansandiin. Alus oli kärsinyt haaksirikon, ja huonekalut pantiin +vajaan kuivamaan --" + +"Niin", huudahti Oppen, vanhoista muistoista innostuen, -- "mitäpä sitä +voisi luottaa moiseen lastialukseen!... Keikuimme kokonaista kuusi +viikkoa, -- pidimme säätä jos jonkinlaisissa satamissa, ennenkuin +saavuimme Kööpenhaminaan; -- minusta tuli merimies sillä matkalla", +sanoi hän hymyillen. + +"Kesti koko kevään", jatkoi rouva, -- "ja pitkälle kesään ennenkuin +saimme Odenseeltä sellaisen taidepuusepän, joka voi korjata +huonekaluston... Ja sen jälkeen ovat ne saaneet monenlaisia kalliita +matkakokemuksia sekä minun isäni että mies-vainajani, presidentin, +eläessä, kun meitä muuteltiin. Milloin kuljetettiin niitä rahtitavarana +pitkin rannikkoa, milloin taas täryteltiin rattaille kuormitettuina +huonoja kivikkoisia maanteitä pitkin. -- Paras keino raihnautta vastaan +on vahva terveys, -- eikö niin, Oppen?" + +"Aivan niin, aivan niin", -- jyrisi kandidaatti piippunsa takaa. -- "Se +on isäin perintö, jonka omistajana pitäisi syntyä." + +"Niin, ja sitten pitää huolta sen säilymisestä, Oppen!" virkkoi rouva +tarkoittavasti. + +"Mutta ryhtykää nyt käsiksi illalliseen", kehotti hän, kun teevehkeet +kauniine kullattuine vanhanaikuisine posliineineen tuotiin pöydälle, ja +Bie-neiti pani teelehtiä ja kanelinkuorta surisevaan teekeittiöön. + +"Tuoretta leipää, tytöt..." sanoi hän, kääntäen korissa +leipäviipaletta. -- "Taikina on tällä kerralla kohonnut hyvin, +Bie! -- ei merkkiäkään litskasta... munat ovat vastamunittuja -- +tämänpäiväisiä, jollette pidä sapatin rikkomisena syödä sunnuntaina +munittuja munia. Vakuutan kuitenkin, ettei kana sille mitään voi!" +laski hän leikkiä armottomasti, niin että tyttöjen täytyi luoda +katseensa maahan... "Ja sinä Marianne, valmista onnekkaalla kädelläsi +kandidaatin teenorri. Rommia on tuolla kaapissa..." + +"Teidän täytyy myös maistaa hänen valmistettaan, Rein", sanoi Ra-täti, +nyökyttäen päätään. "Saatte olla varma, että se tyttö ymmärtää sen +asian!" + +"Eikö koko konsti ole siinä, että kaadetaan _vähän_ teetä ja _paljon_ +rommia, Oppen?" sanoi Marianne leikillisesti. + +"Ja tarjotaan Marianne-neidon kädestä!" -- lisäsi kandidaatti +vilkkaasti. + +... "Mutta te, Rein, luulen minä, haluatte mieluummin teen +sekottamatta", sanoi hän, pitäen kysyvästi karahvia häntä kohden. "Olen +huomannut teidän pitävän maidosta, ja silloin on tavallisesti puhdas +maku!" + +"Siinä olette huomannut oikein, neiti, juon vastenmielisesti väkeviä", +vakuutti Rein. + +"Siinä on tyttö", -- huudahti Ra-täti, -- "onkohan mitään, jota hän ei +näe eikä huomaa!..." + +"Ja Bien kermakakut, Marianne! niitä täytyy sinun maistaa. Ne ovat tällä +kerralla yhtä kuohkoisia kuin jos sinä itse olisit ne paistanut." + +... "Kas, kas, Rein 'sopii' siis Mariannelle", -- sanoi Merete, +nykäisten tarkoittavasti Alidaa... + +Eufemia, joka oli istuutunut nojatuoliin ja näytteli profiliansa, +veti pahantuulisen näköisenä pitkiä nankinipuolihansikkaitaan +kyynärpäittensä yläpuolelle. + +... "Ja sitten tarjoat kai myös Kvigstadille karahvistasi, Marianne", +jatkoi Ra-täti, -- "niin pääsee hänen kielensä kahleistaan ja hän +voi huvittaa meitä paikkakunnan uutisilla, joita hänellä lienee koko +varasto." + +"Ei ole enää uutisia", murisi Kvigstad, -- "sillä kaikki on jo +märehditty... Mutta malttakaapas... kukaan ei ole surmannut itseään sen +jälkeen kun löydettiin Anders Saeter aitastaan riippumasta vanhojen +sianliikkiöiden rinnalla. Ei, odottakaapas, -- vanhalla rikkaalla +maakauppias Simonsenilla on taas juoppohulluuskohtaus. Hänen luonaan +on ollut sekä lääkärit että papit. Hän istuu paljaassa -- anteeksi -- +paidassa raha-arkullaan, hänen täytyy näet puolustaa sitä perkeleeltä, +väittää hän, koska se on väärin hankittua omaisuutta... Muuten pelataan +korttia tänäiltana majurissa. -- Olen nähnyt jo kaksien ajoneuvojen +olevan maantiellä menossa sinne -- tohtorin ja asianajaja Poppen..." + +"Ahaa", -- huudahti Bie-neiti, -- "eilinen paistiporsas!... Kristian +Dale oli ensin täällä meillä tarjoamassa sitä, mutta kun rouva ei +tahtonut sitä ostaa, meni hän majurille." + +"Niin, se oli todellakin liian kallis minulle", vakuutti Ra-täti, +-- "mutta majurilla on varaa kaikkeen, kun siellä tahdotaan saada +syntymään jotakin herkullista." + +"Tuossa ratsastaa isä pihalle", huusi Merete innokkaasti ikkunan luota +ja hänen pienet terävät silmänsä suuntausivat tarkasti oveen. + +"Täti näyttää reippaalta", -- tervehti tuomari ja heitti +ratsastushansikkaat kädestään. -- "Iloisissa kesteissä, näen minä." + +"Niinpä niin, -- vielä minä kestän, Thomas, unhotettuna ja yksinäisenä +istuessani täällä pesässäni... Kun muistaa sinun monet toimesi, ei voi +odottaakaan, että muistaisit vanhaa tätiä, jonka luona sitä paitsi ei +ole mitään hauskaa --" + +"Oletpa mielestäni totta tosiaan kylläkin hauska", virkkoi tuomari, +-- "siinä suhteessa ei mitään puutu... Mutta nyt maistuu kupillinen +teetä erinomaiselta!" huudahti hän heittäytyen tuolille. -- "Herttainen +iltapäivä -- hiukan kuuma vain. Ja Figaro kantaa keveästi kuin höyhenen +--" + +"Olla joutilaana ja harrastaa soitantoa -- ja antaa viulun surra"... +mutisi Ra-täti ärtyisesti. + +"No, no, täti", rauhoitti tuomari häntä hyväntahtoisesti, -- "meille +ei ole kaikille suotu samallaista luonnetta... Kiitos, Bie-neiti, +tee saisi olla mieluummin vähän väkevämpää, -- ja sitten vähän tuota +mainiota härän kieltä. --" + +"Luonne, sanot, luonne"... toisti Ra-täti hermostuneesti; -- "jos +ihmiset saisivat seurata luonnettaan, niin saataisipa nähdä kauniita +asioita!" + +"Niinpä kyllä, -- _meidän_ tulee soveltua saappaisiin, eikä saapasten +_meille_, -- ja sitten iloita känsistä ja hyvästä omastatunnosta", -- +sanoi tuomari laittaessaan itselleen herkullista voileipää. "Mutta +tädin on helppo puhua", sanoi hän silmää iskien, -- "tädin, joka on +aina ymmärtänyt hillitä luonteensa." + +Ra-täti otti kelpo hyppysellisen nuuskaa. "Poikasi Jessin sallit +sinä yhä vielä seurata luonnettaan", huudahti hän sitten, -- "johtaa +dramaattista seuraa vielä tänäkin talvena sen sijaan että hän kerrankin +suorittaisi tutkintonsa!" + +Alkoi tuntua ukkosta ilmassa, ja Marianne nousi sohvasta: + +"Puutarhan puut ovat vielä aivan mustanaan kirsikoita", sanoi hän +ikkunan luota. "Saammeko mennä niitä vähän ryöstämään, täti? Tule +Eufemia... Tule Alida! -- Eikö kukaan herroista tahdo jälkiruokaa?" +kutsui hän ystävällisesti hymyillen kohteliasta hymyään. "Minä poimin +teille, Oppen"... + +Tuomari jäi istumaan yksin huoneeseen teekuppi kädessä. Hän tiesi +että myrsky puhkeaisi valloilleen Jessin viime kirjeen johdosta, ja +sentähden oli hän viivyttänyt käyntiään mahdollisimman kauan. + +Bie-neiti korjasi teevehkeet pöydältä kuulematta ja näkemättä mitään, +kuten tavallisesti. + +Seinäkellon käki pistihe näkyviin ja kukkui kuusi kertaa -- + +"Joka kerran kun tuo kello lyö, ajattelen minä, että se on ollut +lääninamtmannin ja valtioneuvos Orningin salissa", muisteli Ra-täti +jäykästi. -- "Ja nyt istutaan vanhoilla päivillä allikossa ja mitä +kauemmin istutaan, sitä syvemmälle vaivutaan..." + +"Onni ei asusta aina korkeimmilla kukkuloilla, täti! -- Ei, ei se +asusta", kuului jonkunverran surumielisesti... "Minä olen jo kauan +sitten tottunut siihen asemaan, joka minulla on. Se on itsenäinen ja +riippumaton -- suhteellisen riippumaton, kuten laita kerran on tässä +maailmassa..." + +"Onni, -- onni!"... Ra-täti löi kiivaasti keppinsä lattiaan. "Mutta +onhan kuitenkin verta suonissa, tahtoo päästä eteenpäin itse +perheineen! Sinun suhteillasi ja niillä suosituksilla, joita sinulla +olisi käytettävänä, olisit sinä kohonnut maan korkeimpiin paikkoihin. +Sinun tyttäriesi olisi vain tarvinnut ojentaa kättänsä, saadaksensa +kenen he vain toivoivat. Ja nyt alkaa Jess isänsä radan alusta." + +"Maailma on merkillinen... Maailma on merkillinen", virkkoi tuomari +ajatuksiinsa vaipuneena, -- "ja täynnä kiipeemätankoja, joissa +apinoiden lailla kilpaillaan kuka ennen latvaan pääsee..." + +"Mitä, -- mitä" -- sähisi Ra-täti. + +"Hm, -- hm! Sanon vain, että tätiin on kokoontunut koko perheen +kunnianhimo." + +"Niin, mitäpä välittää perheestään kun vain saa soittaa viulua... +viulua, -- soittaa -- luonnetta!" kivahti Ra-täti. "Olet joutunut tänne +maalle viisine tyttärinesi, joiden tulevaisuus ei ole turvattu ja +joilla ei ole muita toiveita kuin joutua joidenkin maaseutusuuruuksien +syliin!" + +Tuomari laski kädestään puoliksi syödyn voileivän ja työnsi luotaan +mielipahoissaan veitsen. "Niin niin, -- olet kyllä oikeassa, täti -- +mihin he kaikki joutuvat!" -- Ja hän vaipui surullisiin ajatuksiin. + +"Sinun täytyy kirjoittaa ankara kirje Jessille, sitä minä tahdon +-- --. No, katsos nyt -- eikö hän enää syö... Bie, Bie! -- tuokaa +enemmän teetä -- ja kermakakkuja -- -- Noh, kyllähän tyttärille aina +jonkin keinon keksimme! -- Katsos nyt -- katsos nyt --" + +"Ei; ei, täti... Elämä ei ole niin kevyttä", sanoi tuomari; hän katsoi +kattoon, tarkastellen valkoiseksi maalattuja parruja... + +"Tyttö-rukat, jotka ehkä kukin odottavat prinssiänsä!" huudahti tuomari +huoaten. + +"Ei toki, Thomas, siihen he ovat liian järkeviä. Pikku Merete +mahdollisesti voisi niin tehdä vielä. -- Syö nyt -- syö nyt!..." + +Tuomari tyhjensi ajatuksissaan teekuppinsa ja söi kermakakkunsa. + +"Niin, nyt täytyy minun lähteä!" sanoi hän, keskeyttäen +hajamielisyytensä, ja nousi ylös. + +"Sinä olet aina ollut kuin mikäkin mätämuna, Thomas", -- mutisi +Ra-täti. -- "Tervehdi Bolettea... ja varo Figarota. Tiedäthän, että se +on vauhko." -- + +Tuomari nyökäytti päätään. Hän ymmärsi aseman, -- kuinka hänen vaimonsa +ja Ra-täti haetuimmalla tavalla koettivat pysyä loitolla toisistaan +kaikenlaisilla mahdollisilla kohteliaisuuksilla. He tunsivat molemmat, +että heidän pyöränsä takertuisivat toisiinsa heti kun joutuisivat +samaan huoneeseen. Ra-täti oli jo monet vuodet korkean ikänsä tähden +ollut estetty matkustamasta Vangenille, samalla kuin Bolette teki +tavanmukaisen vuosikäyntinsä Ra-tädin luokse neuvottelemaan perheen eri +asioista hänen nimipäivänään kevätpuolella. -- -- -- + +Renki talutti Figaron rappusten eteen, ja tuomari helpotti satulavyötä +sekä tarkasti että mahahihna oli kyllin kireällä... "Puhhuh"... puhkui +hän, päästyään satulaan... "Tässähän istuu erinomaisen hyvin!" + +"No, no, no, Figaro, -- eikö äksyys vielä ole lähtenyt!" kuului +sitten, kun hän näpäyttäen ruoskalla vikuroivaa hevosta ajoi portista, +nyökäyttäen päätään aidan yli puutarhassa olevalle seurueelle... + +-- -- -- Merete tiesi, että metsässä aidan toisella puolella oli kypsiä +taikinamarjoja, ja hän oli katsonut hyväksi lähteä harhailemaan omin +päin. + +Niitä kasvoi halkeamissa ja louhikoissa ja ne houkuttelivat. + +Ja yhä useampia hän löysi mitä pitemmälle tunkeutui syvennyksiin. + +Hän oli jo tullut toiselle puolelle, jossa Ra-koski äkkiä kohinallaan +teki kuuroksi, kun huomasi Reinin. + +"Se on väärä tie... se on väärä tie!"... huusi hän päätään pudistaen +ja käsi kouruna suun edessä, jotta hänen äänensä olisi kuulunut +kohinalta ja jyrinältä. -- "Se loppuu tuonne kiviröykkiöön, -- ei +vie pitemmälle... kuuletteko, -- e-ei vie pitemmälle!" huusi hän +viittilöiden Reinille. Merete kapusi sitten alas polulle, jääden +odottamaan... + +"Teidän täytyy kiertää tunturiharjun ympäri", -- selitti hän ja riensi +edellä tietä näyttämään. + +Vähän ajan kuluttua avautui suuremmoinen, huimaava näköala!... + +Rämeiltä ja soilta peninkulmien päästä tunturin autioilta alueilta +tulevine lisävesineen katosi Ra-joki kristallikirkkaana virran +synnyttämine vaahtojuovineen äkkijyrkästi märkien harmaakiviseinien +väliin. Se murtui putouksessa kallionlohkareiden muodostamaan +poikkimuuriin, mikä sai sen jättiläisvoiman kehittymään mahtavaksi +valkoiseksi majesteetilliseksi kauneudeksi, savun noustessa pilvenään +rotkosta. + +Ilta-aurinko paistoi syvyyteen koivunlehvistön läpi, jossa oli rivi +punaisia läiskiä... + +-- "Eikö näytä siltä kuin se olisi jonkin elävän olennon verta, joka +on heitetty tänne ja tippunut tunturinkukkulalta tunturinkukkulalle." +sanoi Rein äkkiä. + +"Kums... kums... ja... piste ja loppu!... Piste ja loppu!"... Hän +seisoi tuijottaen ammottavaan syvyyteen. -- "Sitten nukkuu niin +tuskatonna patjoilla..." + +"Teidän pitäisi varoa ja astua askel taaksepäin", varoitti Merete +väristen. Rein seisoi miltei pelottavan lähellä reunaa. + +"Sellaiset vastapuhjenneet neidot", -- sanoi hän kääntyen äkkiä Mereten +puoleen, -- "ne näkevät vaahdossa ja saippuakuplissa -- -- morsiuspuvun +ja pitsiharson... tuossa hienossa, valkoisessa kosken savussa, eikö +totta? -- + +"... Ja sitten täysin luottavasti morsiussänkyyn..." mutisi hän. + +"Minun täytyy rientää takaisin", -- huudahti Merete. -- "Alkaa +hämärtää. -- Uh, kuinka kamala olette!..." + +"Teillä ei kai liene sydäntä jättää minua yksin tänne pimeään, +Merete-neito, -- eikä antaa minun yksin pyrkiä takaisin monimutkaista +tietä", sanoi hän nyt totisen rauhallisesti, niin että Mereten täytyi +katsoa häneen. + +Hän oli kirkaisemaisillaan nähdessään Reinin kasvojen ilmeen... sama +raskasmielinen, surullinen katse, jonka hän oli nähnyt edessään +arkihuoneessa silloin illalla! + +Hän pakotti itseään ja riensi edellä; -- hän ei tietänyt, kuinka oli +kulkenut tien heidän tultuaan Ra-tädin rappusten luokse, jossa toiset +olivat ja valmiina lähtemään kotimatkalle -- + + + + +III. + +Syksy. + + +He kulkivat miettivänlevottoman näköisinä, nuo Vangenin neitoset, +odottaessaan nyt isää ja konttoristeja kotiin. + +Tuomari, apulainen ja koko konttorihenkilökunta oli ollut +syyskäräjillä, joita pidettiin laakson yhdeksässä käräjäkunnassa useita +päiviä kussakin paikassa. + +Näinä neljänä viikkona oli kotona ollut ainoastaan naisväki, mutta +aikaa ei käytetty tällä kerralla, kuten muulloin, taloustöihin... Ei +toimeenpantu mitään höyhenten riivintää hurstit ympärillä ja suu ja +sieraimet täynnä untuvia pitkälle kurkkuun asti. Vuoden patjoiksi +ja pieluksiksi kootut höyhenet ja untuvat saivat olla vasuissaan ja +säkeissään... + +Kangaspuut saivat seisoa keskentekoisine palttina-, drelli- ja +villakankaineen. Päällysvaatteiden ja turkkien korjaukset talven +varalta oli lykätty, ja ovien ja kattojen maalaus ja valkaiseminen +jätettiin tänä vuonna kokonaan tekemättä. Kaikki ulkoiset hommat +talossa ja karjatalolta kotiutuneiden hoidon sai Marianne tehtäväkseen +sekä parhaansa mukaan hoitaa tilit, kysymällä rouvalta neuvoja +mahdollisimman vähän! + +Rouva Orningin ja hänen tyttäriensä aika oli kokonaan käytetty. + +Kaikki miehiset ja naisvoimat, joita oli Vangenin talossa ja torpissa, +sekä sitäpaitsi niin paljon palkkalaisia, kuin oli saatavissa, oli +samana päivänä kun tuomari läksi käräjille, kutsuttu laittamaan niin +kauan suunniteltua uutta puutarhaa ja puistoa, jotta kaikki olisi +valmiina tuomarin palattua käräjämatkalta. + +Aamusta varhain pimeän tuloon asti oli rouva liikkunut mittakeppi ja +-nauha kädessä kuumissaan auringonpaahteessa ja läpimärkänä sateessa +asettelemassa keppejä ja mittaamassa ja valvomassa työtä maata kuokalla +ja lapiolla käännettäessä ja lannoitusaineita tuotaessa. + +Siellä järjestettiin laajoja nurmikenttiä puuryhmineen, jotka otettiin +taimitarhasta, sekä sinne tänne kukkasarkoja. + +Kukkaislavoja pensaskasvineen ja ruusuineen, reunustettuina +helmihyasinteillä syntyi puutarhaan rivittäin. Marjapehkojen ja +hedelmäpuiden taimia istutettiin suuret määrät, niin että taimitarha, +rouvan monivuotinen reservi, tyhjeni viimeiseen vesaan! + +Vanha lammikko, joka tähän asti oli ollut vihreän liman peitossa, +puhdistettiin nyt kokonaan; pieni suihkukaivo pantiin käyntiin ja tiet +lapioitiin ja täytettiin soralla. + +Alhaalla lehdossa ja joen rannalla olivat kirveet raivanneet puiston, +ja sinne rakennettiin huvimajaa ja asetettiin sinne tänne penkkejä +puuryhmien väliin. + +Ensi päivästä alkaen oli seudun kaksi puuseppää hakannut ja +kiinnittänyt pitkiä lautoja, joista piti tuleman säleaita ja joita +kuorma toisensa perästä ajettiin talon pihalle eteläpuolella olevalta +erioikeutetulta sahalta. + +-- Tänään odotettaessa tuomaria kotiin oli milloin yksi milloin toinen +sisaruksista pitämässä vahtia jossakin salin ikkunoista, silmäillen +usvaiseen ilmaan... + +He katsoivat miettivästi toisiinsa... Mitä isä arvelisi siitä? -- Niin +jyrkästi kuin hän oli aina ollut puutarhahommaa vastaan! + +Alhaalta kuului navakoita, lyhyitä ja nopeita vasaraniskuja. Siellä +naulattiin säle säleen jälkeen suureen puutarhanaitaan, joka ulottui +alaspäin, -- osa vielä puolivalmiina, pylväät vain pystyssä, -- niin +pitkälle kunnes katosi mäen alle... Tuossa tuli vanha Henschien +Blackenin vetämässä kariolissa yliholhoojantoimi arkussa, joka oli +sidottu kariolin taakse. -- + +Ja sitten Augustinusen, Schmidt ja Kvigstad kaksi-istuimisilla +kyytirattailla... + +He katosivat kapsäkkeineen ja matkatavaroineen konttorirakennukseen... + +Vähän myöhemmin, miltei hämärissä, ajoi tuomari apulaisensa Reinin +kanssa pihalle. Hän oli haetuttanut itsensä viimeisestä käräjäpaikasta +omilla vaunuillaan. + +Astuttuaan alas vaunuista, jäi hän seisomaan hetkiseksi palttoo auki ja +tuijotti puuaineensa uutuudesta hohtavaan säleaitaan. + +Suu puristui yhä tiukemmin yhteen... Hän käsitti heti sen omavaltaisen +teon, joka tässä oli tapahtunut, -- mikä oli pantu alkuun ja +loppuunsuoritettu hänen poissa ollessaan! + +Kasvot punaisina pyörähti hän tyytymättömänä ympäri ja meni suoraa +tietä huoneeseensa... + +-- Hän ei näyttäytynyt ennenkuin illallispöydässä. -- + +Rouva tarjosi tuoretta kalaa... Vähän kevyttä ruokaa mahtoi maistua +kaikkien juottovasikka- ja porsaspaistien jälkeen, joilla heitä nyt +koko kuukauden ajan oli kestitetty käräjäpaikoissa, arveli rouva. + +Talon naisväki tarjoili ja lähetti kiertämään ruokia pöydässä +jonkinmoisella jännityksellä... + +-- "Elkää ottako päätä, Rein", sanoi Marianne leikillisesti, +-- "jättäkää se isän toiseen annokseen. Kalanpäät ovat hänen +etuoikeutensa, tietäkää se." + +Tuomari istui totisena syöden kalaansa. + +"Millaista on ollut käräjillä? Olette tietysti pelanneet korttia +kruununvoudin ja asianajajan ja pappien kanssa joka ilta?"... kysyi +rouva, kääntyen pöydänpäähän päin ja huolellisesti valiten kalapalasia. + +"Te saatte ryhtyä huomenna käsiksi luvatonta tukinhakkuuta yhteismaalla +koskevaan juttuun, Rein!" virkkoi tuomari kiinnittämättä huomiota +rouvansa kysymykseen. + +-- "Nimismies ilmoitti jutun jo ennen meidän käräjille menoamme." + +"Tuota noin"... virkkoi Henschien miettivästä, -- "jos Graabergin poika +saa sakkoja, tulee pitää varansa ettei hän saa nostaa äidinperintöään +yliholhoojalaitoksesta." + +"Hän syntinen se juuri on joutunut satimeen!" -- virkkoi Kvigstad. "On +yleisesti tunnettu asia, että koko paikkakunta hakkaa puita ja rosvoaa +valtion maalla." + +"Kuulustelussa ja todistuksissa tulee olemaan paljon työtä", huomautti +tuomari. + +"Täällä meillä on myös ollut suuri ja laaja työ suoritettavana", +puuttui rouva puheeseen, puhdistaen ja leikaten toisen sydäntä +niistä kahdesta talikynttilästä, jotka olivat pöydällä, -- "olemme +perkanneet ja järjestäneet ja saaneet valmiiksi niin kauan suunnitellun +puutarhan... niin että te nyt pääsette rauhaan työmiesten olosta +talossa sen puuhan tähden", sanoi hän leikillisesti. + +"Kutsukaa todistajat huomenna! -- Pankaa tutkimus alkuun", jatkoi +tuomari lainkaan välittämättä puutarhauutisesta. + +"Minä olen harjoitellut poissaollessasi kaksi Mozartin sonaattia +pianolle ja viululle", yritti Alida hetkisen kuluttua, keskeyttääkseen +syntyneen äänettömyyden. + +Tuomari vilkasi salin oveen, jonka takana piano oli: + +"Ei, ei, lapsi, -- olen väsynyt, menen suoraan sänkyyn!"... Totta +totisesti vetivät ne kaikki yhtä köyttä... + +Mennessään Mereten ohi, joka katsoi alakuloisena häneen, silitti +tuomari kevyesti hänen hiuksiaan ja poistui loukkaantuneen näköisenä +makuuhuoneeseensa. -- + +-- -- Kolakkana puolipimeänä syysiltana tekivät kotiintulleet, käytyään +ensin hakemassa piippunsa, kukin oman tarkastusmatkansa korkean +ja komean puutarhanaidan sisä- ja ulkopuolelle saadakseen mikäli +mahdollista tarkan käsityksen taloon niin äkkiä tulleesta suuresta +uutuudesta. + +Kun naisväki sitten tuli ulos saalit ja liinat ympärillään, syntyi +kysely ja tarkka tiedustelu. + +-- "Täytyy tuntua omituiselta tavata kotiin tullessaan niin sanoakseni +uuden talon vanhan sijasta!" -- sanoi Rein terävänpuoleisesti. + +"Niin, luuletteko että se olisi miellyttävä tahi vastenmielinen +hämmästys?" puuttui Marianne hyväntahtoisesti puheeseen. -- "Sanon +teille, Rein, -- naisen luonne on kuin silkkilanka. Riippuu vain +miehestä ymmärtääkö hän kietoa sen sormensa ympärille. Sellainen kuin +te, joka aina tiedätte mitä tahdotte"... lisäsi hän hiljemmin. + +Tuolla alhaalla seisoi Barbara ja kertoi innokkaasti, kuinka Anders- ja +Lars-torppari olivat kaivaneet parsalavoja, niin ja niin monen jalan +syvyydeltä, ja kuinka runsaasti lavat oli lannoitettu -- kerroksittain +maata ja lantaa. Kyllä tulisi paljon parsaa! mutta vasta kolmen vuoden +kuluttua voitaisiin sitä leikata syötäväksi. + +Eufemia nyrpisti nenäänsä Barbaran lannoituspuheille ja eristi itsensä, +kietoen tiukasti saalin ympärilleen --. Tietysti aiheutti puistohomma +sen että koko yritys tuli suuremmoisemmaksi kuin oli aiottu, virkkoi +hän jäykästi. + +Epäilyksen vaivaamana lähestyi vanha Henschien joukkoa ja kosketti +hiljaa ja varovasti Alidan käsivartta... + +"Tätä suurta työtä ei kai kuitenkaan liene tehty aivan ilman +tuomarin käskyä, neiti?" kysyi hän vanhan palvelijan levottomalla +tutunomaisuudella. + +"Kylmät ovat naisten neuvot! niinkö arvelette Henschien?" sanoi Rein +äkkiä kovaäänisesti, kävellessään Mariannen kanssa... "Aviomies on +tietysti onnellinen saadessaan kävellä siinä paratiisin puutarhassa, +jonka hänen naisensa ovat valmistaneet hänelle, -- syödessään hedelmiä +ja nauriita ja kaalinpäitä, aina sikäli kuin sopii... + + "Pigens Kind er rød og rund, + og Røsten er saa linde. + Aeblet vinker sødt en Stund; + men Ormen bor derinde! --" + +("Tytön poski on punainen ja pyöreä, ja ääni on niin lempeä. Omena +viittoo makeana hetken; mutta käärme siinä asuu! --") lausui hän +puoliksi kääntyneenä Marianneen. + +Nuoret naiset vetäytyvät vähitellen syrjään. -- Ilkeä raakalainen, jota +täytyy varoa... + +He ottivat pienen iltakävelyn, -- Barbara kertoen ja tutustuttaen +Henschieniä koko puutarhalaitokseen. Ja Marianne oli antanut +Augustinusenin ja Schmidtin tavata itsensä, -- nämä kun yhä kasvavalla +mustasukkaisuudella olivat seuranneet hänen tuttavallista käytöstään +Reiniä kohtaan. + +Ystävällisesti kuunteli hän nyt mitä heillä molemmilla oli sydämellä +matkalta, silmiensä miettivästä seuratessa Reiniä ja muuttuessa yhä +enemmän kapeiden viirujen kaltaisiksi -- + +Kvigstadilla oli tänä iltana onni voida kiinnittää Alidan huomiota. Hän +kuvaili sukkelasti neljän viikon helvettiä käräjillä juopotteluineen, +huonoine unineen ja ankaroine töineen. -- Ja nyt oltiin taas kotona +Vangenilla! -- mikä tuntui kuin olisi tullut taas kirkon helmaan. + +"Kunpa nyt vain isä voisi antaa anteeksi puutarhan, Kvigstad!" avasi +hän vihdoin huolestuneen sydämensä Kvigstadille. "On niin ikävää, kun +hän jostakin pahastuu... Näyttää aivan siltä kuin se olisi kokonaan +hänen luonnettaan vastaan, -- hän, joka muuten voi ihastua kaikkeen." + +"Niin, jospa olisi minun vallassani keventää jotakin teidän +huolistanne, Alida-neito, niin!"... + +Hän tunsi, että se suoraan ilmeni hänen äänensävystään ja sentähden +toivotti hän hyvää yötä. + +Tuo tuttavallisuuden purkaus Alidan puolelta -- -- + +Alida-neito oli hänen naisellisen puhtauden ja täydellisyyden +ihanteensa, -- joka suhteessa tavalliselle konttoristille +saavuttamaton; -- ja melkein puomilla erotettu kaikista hänen +kunnianhimonsa ilmalinnoista, kun Ra-täti oli saanut hänet +kahlehdituksi Grothiin, tuohon rikkaaseen, mutta joka suhteessa häntä +mitättömämpään tehtaanomistajan poikaan... + +-- Merete oli kävellyt vihaisena, kunnes hän äkkiä huusi Reinille: + +"Hyi, -- te olette ilkeä ihminen... en voinut mennä nukkumaan ennenkuin +sain sen teille sanotuksi! + +"Hyi"... kuului hänen liikutettu äänensä, kun hän katosi eteisen ovesta. + + * * * * * + +Tuomari seisoi seuraavana aamuna neuvottomana rappusilla... + +"Lars, missä on Lars", huusi hän pahantuulisesti, -- "tallinovi on +seposen selällään... + +"Lars, Lars," -- huusi hän, "tuo Figaro tänne!" + +Hän aikoo kai lähteä tavalliselle aamuratsastukselleen, ajatteli +Merete, joka seisoi lähellä. + +"Olet kai teettänyt sillä kevyttä työtä poissaollessani, Lars, +-- ajanut lantaa ruispellolle?" -- kysyi tuomari, tarkastellen +lemmikkihevostaan. + +"Olen kyllä; -- mutta sitä ei viety ruispellolle. Rouva käski ajaa +kaikki uuteen puutarhaan." + +"Parsalavoihin", -- selitti Merete hämillään. + +"Lanta-aineet?... Minun lanta-aineeni!" ärjäsi tuomari kasvot +tulipunasina. + +Rein, joka oli tullut paikalle, seisoi kumartuneena, tunnustellen +kädellään Figaron toista takajalkaa. + +"Tässä tuntuu olevan jotain pehmeää, ikäänkuin suonisolmu", arveli hän. +"Minä näen sen seisoessaan nostavan jalkaa. Sitä on pidetty liikkeessä +liian vähän -- on saanut seisoa liian kauan paikoillaan." + +Tuomari kumartui tunnustelemaan hevosen jalkaa. + +"Se paranee kyllä pian, kun se saa kelpo liikuntaa", arveli Rein. +"Tuomari saa nyt ratsastaa kelpo lailla sillä... Kaunis eläin +muuten, lautaset ovat tosin vähän liian jyrkät, kuten kaikilla +tunturihevosilla." + +"Se onkin sieltä kotoisin... Te näytätte olevan hevostuntija, kuulen +minä", tunnusti tuomari. + +"Ymmärrän niitä ainakin paremmin kuin ihmisiä", sanoi Rein lyhyesti. +-- "Mutta katsokaa, kuinka se luimistaa korviaan taaksepäin ikäänkuin +kuullakseen, mitä me puhumme. Se on arka... Se voi tulla pahaksi +tavaksi, se, -- voi tehdä sen vauhkoksi. Sillä on tallissa liian +pimeä, kun se saa seisoa pää seinän nurkassa." + +"Se on korjattava -- hevoselle on annettava toinen paikka... Mutta +voitteko sanoa minulle, minkätähden kaikki on niin nurinkurisesti +laitettu: -- kaikki hännät valoon päin päiden sijasta!... Eikö +tunnu siltä kuin maailmasta olisi luotu ensin väärä pää?" huudahti +tuomari ärtyisenä ja läksi astumaan suoraan konttorinovea kohti selkä +päättävästi käännettynä uutta puutarhanaitaa kohden --. + +-- "Kiitos eilisestä läksytyksestä, Merete-neito," -- sanoi Rein, +aikoessaan lähteä hänkin konttoriin. "Ette usko, kuinka hyvää tekee +saada rapsauksia lähimäiseltä... että joku valittaakin niin paljon +toisesta!" + +Vai niin? -- hän kiitti... mietti Merete. Tahtoiko hän ilveillä hänen +kanssaan? -- Mutta näyttihän hän nyt oikein kiltiltä ja -- silmien ilme +oli ihan kaunis... E-e-i, -- ei hän käsittänyt tuota ihmistä... + + * * * * * + +"Alida! -- Femia! -- Marianne! -- Barbara!" -- kuului Merete huutavan +illalla arkihuoneen ikkunasta. -- "Peittäkää silmänne ja arvatkaa!... +Kuka nousee mäkeä?" + +"Tietysti Groth"... sanoi Alida lyhyesti. + +"Ei, kiitos, katsopas itse --" + +"Sankowitz!" -- huusivat kaikki yhteen suuhun. + +"Mutta voitteko ajatella, kuinka onnellinen sattuma, -- ajatelkaa +isää!"... + +He kiitivät kaikki ulos. + +Tomuisena matkasta ja parroittuneena näytti Sankowitz väsyneeltä ja +nääntyneeltä heiluttaessaan auringon laskiessa pehmeää hattuaan. -- + +"Siinä ne seisovat rappusilla kaikki Vangenin neitoset!" tervehti hän +iloisen vilkkaasti. + +Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen. -- + +"Ja mistä tulette nyt Sankowitz?" kysyi Marianne. + +"Kruunufoudin rouvan luota, niin!" Hän huokasi ja vaipui nääntyneenä +penkille. -- "Olen kierrellyt ympäri laaksoissa viidessä pappilassa +ja stämmanut joka paikassa. Mutta se kruunufoudin rouva, hän on niin +ei-musikalisch kuin yksi lehmä... ja tahto että tyttärensä soittaisivat +kuitenkin vaikeimpi kappaleet. Fürchterlich piina siinä talossa! -- +Ja sitten mine läksi tieheni heti tänäpäivänä heti kun olin stämmanut +klaverin." + +Hän kuivasi otsansa siniruutuisella nenäliinalla. + +"Ach niin! Sanon teille, Vangenin neitoset, olen kovin surullinen. -- +Puolalaiset ovat suuren Schlagin verloren Ostrolenkan luona... Ja minun +sydämeni on Puolassa... Ja minä toivoisin että ruumiini olisi siellä... +Ja että minulla olisi vaimo ja poikia ja tyttäriä ja pieniä lapsia, ja +ne kaikki tulisivat schlahtatuiksi Puolan tähden, -- kunnes tulisi niin +korkealta Ansichtia, jotka valittaisivat, että he ylettäisivät den Gott +im Himmel ja vaatisivat vapauttaan!" + +"Mutta mistä tiedätte tuon kaiken, Sankowitz?" huudahti Alida. + +Sankowitz otti liivintaskustaan kirjeen; + +"Mine sain sen postikonttorista eräältä ystävältä in Danzig. +Tässä seisoo se kaikki. Ja nyt he ovat ryhtyneet sirppeihin ja +viikatteisiin!"... + +Hän vaipui surullisiin mietteisiin... + +"Mutta nyt täytyy teidän tulla sisään, Sankowitz!" kutsui Alida. +"Tarvitsette hyvinkin lepoa pitkän matkan perästä." + +"Niin, niin, -- kaksi peninkulmaa... en ole huomannut tietä jalan alla +tämän kirjeen tähden Puolasta -- kaiken sen Menschennothin tähden..." + +Soitannollisessa tuomarinperheessä tuntui aina kuin juhlalta niinä +kahtena kertana vuodessa kun maanpakolainen saksalainen tuli taloon +ja viipyi siellä muutamia viikkoja kiertomatkallaan paikkakunnalla, +jossa hän eli pianoja virittämällä ja antamalla opetusta soitannossa ja +laulussa. + +Kun tuomari tuli arkihuoneeseen, oli Sankowitz jo avannut pianon ja +irroittanut puupohjan. + +"Tällä on hyvä luonto tällä pianolla", -- tervehti hän tuomaria, -- +"pysyy hyvin stämmissä... Se ei kai saa levätä muulloin kuin yöllä +tässä talossa." + +Hän juoksutti sormiaan koskettimilla lääkärin tottumuksella, oikaisi +viritysavaimella sivumennen pari ääntä ja jäi sitten istumaan ja +virittämään ja linkuttamaan, kunnes kutsuttiin illalliselle. -- + +-- -- Painostavan harvasanaisuuden vallitessa kun oli nopeasti syöty +ateria, korjasivat sisarukset ruokaa pöydästä päät yhdessä... + +"... En ole koskaan nähnyt äitiä niin kohteliaana Sankowitzia kohtaan, +Alida!" kuiskasi Merete. "Hän tarjosi hänelle ruokaa ja kehotti häntä +syömään ja pyysi Ingerin panemaan kuntoon keltaisen kammarin sen sijaan +että olisi makuuttanut häntä Schmidtin ja Augustinusenin huoneessa +kuten tavallisesti. Isä kääntelihe ja vääntelihe ja katsoi toisaalle; +hän ymmärsi että nyt hyvitetään... Mutta kun isä sitten äkkiä pyysi +Sankowitzin jäämään taloon jouluun asti, niin kääntelihe ja vääntelihe +myös äiti" -- nauroi Merete, -- "ja näytti kovin nolostuneelta. Sitä ei +ole isä koskaan ennen tehnyt ensin puhumatta äidin kanssa asiasta --" + +"Ja että konttoristien sitten pitää istua pöydässä ja huomata että +jotakin on nurinkurisesti", lisäsi Eufemia, -- "ja tuo sietämätön Rein +rohkenee tehdä häpeämättömiä huomautuksiaan... Tästä puoleen en aio +enää katsoakaan häneen, -- enkä olla kuulevinanikaan mitä hän sanoo!" +-- purki hän pahaa tuultaan. + +"Sitten täällä tulee oikein hauskaa", arveli Merete. "Isä ei kuule +mitä äiti sanoo, emmekä me taas kuule mitä toiset sanovat, -- jokainen +puhuu itsekseen! -- Kerran ei isä koskenut viuluun kuuteen viikkoon, +muistatteko, kuinka kauheata täällä silloin oli -- aivan kuin +kuollutta." + +"Tuolla seisoo äiti yhtä tyynenä tarkastellen puutarhanaitaa, kuinka +pitkälle se on edistynyt tänään", sanoi Marianne hymyillen. "Hän ei +tahdo jättää sitä kuitenkaan keskentekoiseksi..." + +Arkihuoneesta kuulivat he jo Sankowitzin soittavan muutamia +juoksutuksia pianolla ja rupeavan haaveilemaan... + +He hiipivät huoneeseen toinen toisensa perästä. + +Tuomari oli vetänyt nojatuolin huoneen pimeimpään nurkkaan, ja välistä +hehkui lähellä lattiaa pitkä merenvahapiippu, kun hän vaivuttuaan +unhotuksen helmoihin, taas muutamilla syvillä vedoilla antoi eloa +siihen. + +Sankowitz oli omituinen tänä iltana. + +Pianosta läksi ihmeellisiä fantasioja tänään. Hän oli aivan +unhottumaton istuessaan siinä ja hyräillessään mahdottomalla +äänellään ja säestäessään hyräilyään -- -- surullisia, slaavilaisia +luonnonsäveliä, valittavia, kaihoavia... + +Sävel nousi ja laski milloin sanomattoman vienona ja hentona, +milloin taas tuulen suhinana ja huokailuna ja voihkavana itkusateena +äärettömillä avaroilla tasangoilla... Sankowitzin mielessä leikkivät +kotimaan mielialat... Hän puhui kuin vierasta kieltä... + +Hän istui nyt takakenossa tuolilla, ikäänkuin yhä katsoen johonkin, ja +huoneessa syntyi hiljaisuus. + +Marianne seisoi pöydän luona niistäen kynttilöitä. Ja vähitellen +ruvettiin jo puhelemaan ääneen... + +--"Sellainen soittotaiteilija on onnellinen, joka voi puhua ja vaihtaa +ajatuksia koko maailman kanssa; hänen täytyy aina sisällisesti olla +kuin tuuletettu huone!" -- virkkoi Rein kääntyen puoliksi Mereten +puoleen. Merete istui jakkaralla ja poimutteli veitsellä paperia +kynttilärannikoiksi. + +Rein hymyili hänen hämmästyneelle kasvojensa ilmeelle... Taas +lörpötteli hän käsittämättömiä! + +"Voitteko kuvitella mielessänne jotakin henkilöä, jolla ei ole koskaan +ollut ketään puhetoveria ja joka ei myöskään koskaan _voi saada_ +ketään?" kysyi hän äkkiä synkästi. + +"Näytätte niin pelästyneeltä? En ole varastanut enkä pistänyt tuleen +toisen taloa enkä murhannut", sanoi Rein hymyillen. + +"Minulla kuuluu kerran olleen pikku sisko"... virkkoi hän mietteissään, +-- "ja olen aina ajatellut, että jos minulla olisi ollut hän +puhetoverina, niin --. Moinen häikäilemätön henkilö, -- joka sanoi +'hyi' toiselle ja pani silmänsä niin ankaran näköisiksi, -- ja voi +uhata petoa toisessa... Se ei ole nojautunut viisaisiin ja kauniisiin +perusteihin, sanon teille, Merete-neito..." + +Merete ei tietänyt kuinka se tapahtui... Mutta tuntui siltä kuin hänet +lempeästi ja hänen pelkäämättään olisi vedetty keskusteluun tuon +hiljaisen surullisen miehen kanssa, jonka hän oli nähnyt edessään juuri +tuolla tuolilla sinä iltana... Ja nyt oli samoin laita kuin silloin, +että hän ikäänkuin ymmärsi Mereten ajatukset --. + + * * * * * + +Vaikka Sankowitz itse tuon tuostakin oli jonkin verran "scbrechlich" +perusteettomien mielenpurkaustensa ja Puolaa koskevien jankutustensa +tähden, -- niin oli hän kuitenkin erittäin sopiva mies olemaan talossa +juuri nyt tähän pahanilmanaikaan. + +Niinä soittotunteina, joita hän antoi tyttärille aamupäivisin, tiesivät +he yhtä varmasti kuin että kello löi yksitoista, että nyt tulisi +tuomari ovesta ja pysähtyisi vähäksi aikaa pianon ääreen kuuntelemaan +mitä he soittivat. Ja sitten johtui hänen mieleensä soittokappaleita, +joista hänen täytyi tehdä vähän selvää muutamia kertoja näppäimiä +koskettamalla. Kellon lyödessä puoli kaksitoista hätkähti hän ikäänkuin +olisi kaikki katkaistu veitsellä, ja hän astui nahkakalosseissaan +varovasti tunnustellen lokaisen ja rapakkoisen pihamaan poikki. + +Ilma oli sateinen ja kolakka; herkeämätön syyssade rapisi lakkaamatta +maahan. Tynnyrit olivat sadevettä täpösen täynnä kattokourujen alla, +ja vesi nousi korkealle ojissa. Purot tulvivat koskenaan, niin että +myllynpyörät pääsivät liikkeelle ja hautautuivat valkeaan vaahtoon. + +Halkokuorma toisensa jälkeen ajaa jyrisi metsästä pihalle lyhyinä, +hämärinä päivinä, ja halkopinot kasvoivat kasvamistaan vajassa talven +tarpeeksi. Harmaana roiskuneesta tieloasta pysähtyivät ajoneuvot +konttorinoven eteen, ja jaloista siirtyi loka edelleen rappusille. + +Tuomari jatkoi yhä aamuratsastuksiaan Figarolla, -- nyt kuitenkin paksu +nuttu yllä ja jalassa pitkät ratsastussaappaat. Puutarhanaita oli +yhä edelleen ilmaa hänelle, samoin kuin hänen korvansa olivat kuurot +rouvan huomautuksille ja lausunnoille. Kun välttämättömästi tarvittiin +rahaa, sai se tyttäristä, jolla oli talousviikko, mennä hänen luoksensa +konttoriin sitä pyytämään. Tänä sateisena aikana saattoi Rein tulla +kotiin läpimärkänä öisin kello kahden kolmen aikaan mukanaan forelleja, +joita hän oli pyydystänyt jostakin etäisestä metsäjoesta, ja toisina +aamuina toi hän ennen konttoriaikaa lintuja tahi jäniksiä keittiöön. +Silloin sitä mentiin aika kyytiä pyssy kädessä ja koira mukana mäkien +ja harjujen poikki. Niin että milloin hän oikeastaan nukkui, sitä --. +Millainen ruumis hänellä mahtoikaan olla!... + +Mutta konttoriajasta piti hän tuiki tarkasti huolen, kilpaillen siinä +suhteessa Henschienin kanssa. Ja kuitenkin, -- Henschien väitti yhä +vain, ettei Rein ollut toimimies, -- se oli tunneasia se! Mutta hänellä +oli todellakin hyvä pää, niin että hän _voi_ suoriutua myös siitä, niin +että hän välistä saattoi kiihottaa Kvigstadin kunnianhimon tekemään +ihmeitä. Mutta hänen ajatuksensa _eivät_ oikeastaan olleet siellä, vaan +metsissä ja joissa. Niin että kun hän istui mietteissään, ajatteli hän +kyllä enemmän metsoja ja forelleja kuin lakikirjaa, -- ajatteli minne +lähtisi, kun hän illalla illalliselle tulematta meni ruokahuoneeseen ja +sai voileipäkäärön mukaansa. + + * * * * * + +-- Näin syksymyöhällä oli rouvalla ja tyttärillä yllin kyllin tehtävää +ja järjestettävää ja valmistettavaa ennen joulun ja talven tuloa. + +Pitkä punaiseksi maalattu kyökinpöytä oli täpösen täynnä monina ruoka +veroina talon torppari väkeä, suuria ja pieniä. Liina oli kuivattu +ja häkilöity, vilja oli puitu riihessä. Ja nyt kuului päivät pitkät +jyrinää, kun perunoita ajettiin kotiin ja kaadettiin kellariin. + +Yhden tyttäristä hoitaessa talousviikkoa, istui kaksi toista +vuorotellen kangaspuissa valmistamassa ristikkoista kaunista +puolivillaista talvileningeiksi. Toiset saivat huolekseen kaikki +ulkotyöt sekä kynttilänsydänten valmistamisen -- paksut käytettäväksi +huoneissa ja ohuet lyhtyihin ja ulkotarpeisiin -- lähellä olevaa suurta +kynttilänkastamista varten. + +Pitkinä pimeinä iltapäivinä, kun ainoastaan palava päre valaisi +keittiön uuninraosta palveljain töitä, istuivat rouva ja tyttäret +talikynttilän ympärillä ja ompelivat ja kerivät lankaa ja kehräsivät. +Samalla neuvoteltiin mitä ja kuinka paljon pitäisi teurastaa, mitä +leipoa, mitä juomia panna jouluksi. + +Ja sitten seurasi jouluvieraita koskeva luku, -- ketä vieraita +käskettäisiin Jessin kutsua... Ehkäpä tulisi myös Christiane Gjedde +jouluvierailulle, jos äiti antaisi Jessin varta vasten mennä överstille +kutsua viemään... Groth olisi tietysti jouluvieras -- -- -- + + * * * * * + +-- Eräänä harmaankylmänä aamuna tuli Rein talon yläpuolella olevasta +metsiköstä. Hän piti kädessään pihlajanmarjaterttua ja näytti +pikkulintunippua Meretelle. + +"Katsokaas, mitä minä olen toimittanut tänä aamuna", huusi hän, +"ennenkuin nyt lähden tekemään suurempia pahoja töitä ihmisten +joukossa." + +"Katsokaapas"... hän piti pihlajanmarjaterttua hänen kasvojensa edessä, +"tämä... ja pari kolme samanlaista punaista terttua ovat houkutelleet +näitä seitsemää linturaukkaa... + +"Minä seisoin ja pidin silmällä, kuinka viimeinen niistä meni loukkuun. +Se hypähti ensin ja siirtyi sitten etemmäksi oksalla, -- pyrähti sitten +lentoon, teki lyhyen kierroksen ilmassa ja katsoa tirrotti noita +kosteita punaisia marjoja. Se ihan taisteli itsensä kanssa, -- kärsi +lopulta niin että silmät tulivat pieniksi ja suu jäi ammolleen, kunnes +se äkkiä sokeasti syöksyi satimeen, -- aivan samoin kuin me ihmiset!... +Minussa on vähän luonnontutkijaa, huomaatteko!" + +"Inhoittavaa!" -- torui Merete. "Viekää ne heti keittiöön, kuuletteko! +Tekee ihan pahaa katsoa noita pikkueläin-raukkoja, jotka vielä ovat +aivan lämpimiä." + +"Viekää pois ne vain, niin, niin!" -- jäljitteli Rein, -- "niin voidaan +sitten syödä rapostella ne -- hyvin paistettuina..." + +"Onko sitten parempi minun lähteä nyt kiusaamaan miesraukkaa, joka +auttaakseen hiukan vaimoaan ja lapsiaan on kirjoittanut vähän väärin, +tunnustamaan itsensä kuritushuoneeseen", sanoi hän, kun kiesit, joilla +hänen ja Augustinusenin piti lähteä, ajoivat rappusten eteen. -- "Minun +täytyy pitää hänen edessään aivan toisenlaisia pihlajanmarjoja... +kysellä, jotta hän sekaantuu, -- asetella hänelle satimia niin hienon +hienoja kuin konsanaan kellään metsästäjällä on... Ajatelkaa nyt, +Merete", sanoi hän, "olen harjoitellut ja koettanut totuttaa itseäni +tähän pahaan työhön koko kostean aamuhetken" --. Kun kiessit vierivät +pihalta, seisoi Merete ruoka-aitan luona ja katsoi hänen jälkeensä... + +Yhtenä hetkenä saattoi hän kiivastua ja raivostua häneen niin, että --. +Ja seuraavana hetkenä taas -- --. + +-- -- Illallisen jälkeen oli perhe ja konttoristit koolla ruokasalissa. +Tuomari ja Sankowitz kuuluivat soittavan laajoja sonaatteja viululla ja +pianolla arkihuoneessa. Oli ruvettu jo lämmittämään uunia, ja tuntui +herttaisen lämpimältä syyspäivän kylmästä värisemisen jälkeen. + +Rouva oli tuottanut sisään pähkinöitä ja omenoita, joista tänä vuonna +oli saatu sangen runsas sato. Maistettuaan paria eri lajia, rupesi hän +kävelemään edestakaisin lattialla sukankutimineen, ennenkuin väsyneenä +päivän toimista läksi makuuhuoneeseensa. + +Nuoret asettuivat suuren ruokapöydän ympärille, ja pian oli "Musta +Pekka" täydessä käynnissä. Herrat istuivat parroittuneina ja kasvoissa +kaikenlaisia mustia viivoja, jotka oli tehty poltetulla korkilla, +samalla kun naisia rangaistiin ainoastaan tehtävillä ja pienillä +kauneuspilkuilla... + +Kvigstadin kulmakarvat oli muutettu mahtaviksi viiksiksi, ja +pieni punaposkinen Schmidt tuli pian sangen pelottavan näköiseksi +kokopartoineen ja tuuheine viiksineen. + +Huvittavan salaperäinen pistosana oli, ettei itse Musta Pekka, -- Rein, +-- ollut mukana tänä iltana. Hän oli mennyt suoraan kuulustelusta +palattuaan huoneeseensa, -- -- ja oli oikeastaan kyseessä, kuka +esiintyisi hänenä in effigie, josta oli aina kysymys... + +"Olkaa varuillanne, Barbara-neito", sanoi Henschien, -- "musta on +vanavedessä -- vainoamassa... varokaa!"... Hän piti kortteja, joista +Barbaran piti ottaa yksi, ovelasti hänen edessään. + +"Huh, huu", huudahti Barbara ja tempasi yhden kortin. -- "Ei, mutta +totta tosiaan, enkö jäänytkin hänen saaliiksensa!" riemuitsi hän. + +Schmidt, jonka vuoro oli nyt, tähtäsi tarkasti, välttääksensä huonon +kortin... "Tämä näyttää kuitenkin vaaralliselta." -- Hän veti yhden +kortin ja oli polttavinaan sormensa. + +"Ei, ei, sitä kuitenkaan tiedä saako kalan vai linnun", -- sanoi +Marianne miettivästi nyökyttäen päätään, kun piti ottaa kortti +Schmidtiltä. + +"Forellin tahi metson, tarkoitatte kai", huomautti Schmidt sukkelasti. +Hänellä oli onni istua lähellä Marianne-neitoa tänä iltana. + +... "Tahi nokikolarin, joka nokee ja mustaa toiselta koko maailman", +murisi Kvigstad. + +"Ei hän ole juuri talon seuraelämää kohottava", virkkoi Eufemia. + +"Uh, emmeköhän voisi pian lopettaa tätä sukkelaa Mustaa Pekkaa!" +huudahti Merete. "Minun mielestäni se on sekä tyhmää että ikävää..." + +"Mutta vakavasti puhuen, hän on sangen omituinen, perin merkillinen, +tuo herra Dyre Aakisen Rein", virkkoi Marianne ajatuksissaan. + +"On muutamia, jotka pitävät etuoikeutenaan sanoa sukkelia +epäkohteliaisuuksia", virkkoi Alida. "Kaikkien tulee ikäänkuin taipua +heidän mielialansa mukaan!" + +"Niin, yksinpä Ajaxkin kopissaan ottaa selvän, pitääkö sen olla +tyytyväinen ja haukkua vaiko antaa päänsä riippua ja katsoa murjottaa", +vakuutti Kvigstad. + +"No, Augustinusen!" sanoi Kvigstad. "Nyt on teidän vuoronne jakaa +kortit." + +Augustinusen istui yhdellä viiksenpuoliskolla koristettuna jotenkin +haluttoman näköisenä. Hän ei ollut oikein seurustelupäällä tänä iltana. + +Schmidt vilkasi epäluuloisesti häneen mahtavasta parrastaan, nähdäkseen +oliko jotakin tapahtunut hänen ja Marianne-neidon välillä. + +"Tämä oli sangen omituinen päivä, tämä päivä!"... puhkesi Augustinusen +puhumaan. Hän laski äkkiä kortit kädestään ikäänkuin olisi päättänyt +ruveta jotakin kertomaan. -- "Kerrassaan merkillinen tapaus!" + +"Niinkö -- mikä sitten?" Kaikkien kasvot kääntyivät häneen. + +"Niin, mikä Reinille sattui tänään -- niin -- sangen -- tuota noin -- +sangen omituinen..." + +"Mutta mitä sitten on tapahtunut?" udeltiin jännittyneinä. + +"No niin, -- olimme juuri lopettaneet kuulustelun Röslandilla ja +allekirjoittaneet kuulustelupöytäkirjan, kun näimme todistajain ja +talonväen syöksevän yhdessä rykelmässä navettaan. + +"Minä tietysti perässä -- + +"Niin, siellä seisoi karjakko ja itki ja näytti jotakin tavatonta. Minun +täytyy valmistaa teitä edeltäkäsin kuulemaan, että se oli kamalaa! +-- Vasikalla, jonka lehmä oli poikinut, oli kaksi päätä, täysin +kehittyneitä molemmat -- se katsoi neljällä silmällä ja ammotteli +suutaan, jossa oli kaksi kieltä, maitoa saadakseen. Inhottava näky!... +Ja kääntyessäni ympäri näin Reinin seisovan takanani silmät suurina ja +kasvot aivan harmaina. Hän ei saanut suustaan äännähdystäkään... ja +äkkiä makasi hän pitkällä pituuttaan navetan ovella... + +"Luulin hänen saaneen halvauksen, -- syöksyin hänen luoksensa, avasin +hänen vaatteensa, repäsin rikki paidankauluksen ajan voittamisen tähden +ja huusin kylmää vettä. + +"Mutta minun vielä tempoessani, avatessani ja riistäessäni vaatteita +hänen yltään avasi hän äkkiä silmänsä ja hätkähti. Hän syöksyi sitten +kuin mielipuoli väkijoukon läpi huoneeseen. Siellä kuulimme hänen +panevan oven perässään hakaan. + +"Vähän ajan kuluttua tuli hän ulos aivan tyynenä matkapukimissa, palttoo +yllä. + +"'Meidän täytyy heti valjastaa hevonen, Augustinusen!' -- hoputti hän. +Minä rupesin pahoinvoimaan, mutta se menee kyllä ohi, kun pääsen +raittiiseen ilmaan.'" + +He istuivat kaikki hämmästyneinä. -- + +"Uh -- kuinka kauheata"... huudahti Merete väristen. + +Marianne istui kädet polven ympäri kiedottuina ja heilutteli ruumistaan +sangen mielenkiintoisena -- + +"Mies ei saa pyörtyä kuin nainen", katkaisi Eufemia äänettömyyden. + +"Hän -- metsästäjä? -- joka murhaa kaikki mitä vain voi", sanoi +Henschien, pudistaen päätään. -- "Käsittämätöntä!" + +"Ja sitten, -- että hän tuolla tavalla sulki oven perästään"... tuumi +Augustinusen. + +"Ettekö sitä käsitä?" sanoi Kvigstad ilveillen. -- "Hän sulkeutui +varmuuden vuoksi talliin ikäänkuin itsetietoinen vauhko hevonen. -- +Muuten pidätän itselläni oikeuden tehdä sen huomautuksen, että vauhkot +hevoset ovat parhaita." + +"Äiti oli kyllä oikeassa", huudahti Barbara, "sanoessaan heti, että +Rein on omituinen ja vaativainen... Hän kirjoitti ensin ja pyysi +omaa huonetta. Ja siellä hallitsee hän nyt ikäänkuin koko talon +ulkopuolella, ei kukaan tiedä, missä hän on aamuin ja illoin! -- +Välistä ei hän ole vielä tullut kotiin retkiltään Ingerin viedessä +aamiaista hänen huoneeseensa", arvosteli hän. + +"Vaatimuksia, niin!" -- purki vanha Henschien sappeaan. "Käräjillä ei +hän mitenkään voinut tulla toimeen ilman omaa huonetta, samoin kuin +itse tuomari. -- Hän ei muka saanut unta silmiinsä, jos tiesi, että +joku toinenkin ihminen hengitti ja makasi ja uneksi samassa huoneessa +kuin hän, sanoi hän. Jokaisessa käräjäpaikassa täytyi tehdä muutoksia +vakiintuneisiin vanhoihin tapoihin!"... + +"Eikö teidän pitäisi ilmoittaa isälle kaikista niistä vaikeuksista, +jotka hän aiheuttaa, Henschien?" virkkoi Eufemia vihoissaan, kun +pianonsoitto oli loppunut ja tuomari tuli tyytyväisenä heidän luokseen +ja huusi käsiään taputtaen: + +"Makaamaan, makaamaan!"... -- -- Sisarusten järjestäessä huonetta +mutisi Marianne vielä: + +"Hän on muuten vähän _enemmän_ kuin omituinen, arvelen"... + +"Niinpä tosiaan, ja vähän _enemmän_ kuin vaativainen", vahvisti +Eufemia, -- "kun hän aivan häikäilemättä kaalaa metsästys- ja +kalastussaappaissaan joka paikassa talossa!" + +"Ni-in, ni-in -- se ei ehkä -- ehkä -- sovi se"... lisäsi Marianne. + +"Asiat on nyt kuitenkin niin hullusti ettei maksa vaivaa puhua siitä +äidille, jotta hän voisi vaikuttaa isään", sanoi Eufemia, -- "ja kaikki +on joutunut tavallisilta raiteiltaan tuon puutarhan tähden." + +"Minä luulin, että apulaista tarvitsisi isä ettekä te!" -- huudahti +Merete. Hän oli heittäytynyt tuolille ja istui nyt uhmailevasti +heilutellen jalkojaan. + +"Sinun nenääsi ei vielä kiinnitetä huomiota", sai hän vastaukseksi +Eufemialta. + +"Ei. Jumala paratkoon... Luonnollisesti isän edut huolestuttavat teitä +niin suuresti!" jatkoi Merete. "Isä itse sanoo muuten olevansa niin +äärettömän tyytyväinen häneen." + +"Etkä sinä yhtään vähemmän, näyttää siltä", -- virkkoi Marianne. +"Hänhän on viime aikoina ruvennut kunnioittamaan lasta luottamuksellaan +ja monilla syvämietteisillä mietteillään." + +"Minusta näyttää todellakin että te puututte liian paljon +konttoriasioihin!" kuului tulistuneesti. + +"Kuulepas vaan häntä... Luulenpa tosiaan, että tytöntypykkä on saanut +maistaa vähän rakastumisesta!" sanoi Eufemia lopuksi. Mereten valtasi +äkkiä valtava itku ja hän syöksyi ulos ovesta ja juoksi yläkertaan. -- + +"Katsopas vaan!" -- sanoi Marianne ja katsoi hänen jälkeensä. Näytti +kuin hänen rokonarpisen ihonsa alla olisi tapahtunut värin muutos... +"Olisipa sitten aika saada tuo herra Dyre pois talosta", sanoi hän +nyökyttäen päätään, ja hänen silmäviiruistaan välähti kuin valo. -- +"Luulenpa, että pistäydyn huomisaamuna Ra-tädin luona, -- teen jotakin +asiaa sinne... niin _hän_ puhuu kyllä isälle." + + * * * * * + +Tuomari tuli eräänä iltapäivänä kotiin pitkältä ratsastusmatkalta, +jonka oli tehnyt Ra-tädin luokse. + +Figaro oli tien loasta harmaa lautasia myöten. Ilma oli harmaa ja +mieliala oli harmaa. + +Hän viskasi ohjakset Larsille ja heittäysi ääneti ja pahantuulisena +istumaan tuolille eteisessä riisuakseen jalastaan ratsastussaappaat, +samalla kun Inger asetti toiset varrensuita myöten kiillotetut saappaat +hänen viereensä. + +Hän seisoi jo ajatuksissaan arkihuoneen ikkunassa vastaamatta Alidan +Ra-tädistä tekemään kysymykseen... + +-- Ikävä ja vaikea asema... Ja tässä hän nyt oli oikeastaan ymmällä +-- -- hänen pitäisi toimia syistä, jotka vähimmin kaikista koskivat +häntä ja konttoripuolta! -- Päinvastoin, aivan yksityisiä perheasioita, +-- järkevyysnäkökohtia -- ja mikä voisi olla tarkoituksenmukaista ja +hyödyllistä hänen taloudellisille oloilleen... + +Häntä oikeastaan halutti suuresti puhua vaimonsa kanssa, punnita +asiaa hänen kanssaan ja saada tietää hänen mielipiteensä. Mennä noin +vain ilman muuta irtisanomaan Reinin kaltainen apulainen -- kelpo +mies ja sitä paitsi sellainen, jolla on koko joukko maanviljelystä ja +luontoa ja eläimiä koskevia harrastuksia, joiden kanssa hän voisi olla +sopusoinnussa, -- kaikkea muuta kuin tavallinen kuiva konttorimies! +-- ja lisäksi nyt, kun Henschien luultavasti saa sen avonaisen +nimismiesviran, jota hän on sanonut hakevansa... + +Ja syy... syy... Niin, että tytöt tarvitsivat hauskaa, sivistynyttä +seuraa täällä yksinäisyydessä maalla... Tjaa -- siinäpä oikeastaan koko +asia... + +Kuka saakeli voisi sanoa hänelle, mikä nyt olisi järkevintä, kuka muu +kuin Bolette! + +... Hän rupesi kävelemään edestakaisin arkihuoneen ja ruokasalin väliä, +jossa rouva seisoi hametta leikaten. + +"Levitä vaate niin, että se on tasaisesti, Merete, niin leikkaamme +toisen selkäkappaleen tämän mukaan", kuului huoneesta, ja saksit +kulkivat jarskuen pöydän yli. + +Tuomari pysähtyi hetkiseksi, ikäänkuin miettimään ja katsoi rouvaansa. +Mutta sitten jatkoi hän taas edestakaisin kulkemistaan kynnyksen yli +yhä hitaammin, tuon tuostakin karistellen kurkkuaan... + +"Kuules, Alida", -- sanoi rouva, koettaen saada ääneensä ystävällisen +sävyn, halaistessaan kangasta ja leikellessään. "Meidän tulee muistaa +nuo keitetyt ja kylmäksi jäähdytetyt pikkulinnut, jotka Marianne eilen +valmisti Ra-tädille... Jollei ilma ja keli olisi niin huono, niin +saisitte sinä ja Merete mennä sinne huomenna niitä viemään, -- tahi +kenties saa Blacken lähteä, jollei sitä tarvita täällä", -- kuului +ja tuomari sai puoli katsetta. -- "Meillä ei ole syksymmällä aikaa +kohteliaisuuksiin, tiedäthän sen hyvin." + +Tuomari katsoi hätäisesti pöytään päin. Hänen johtui jo mieleensä iskeä +reikä pitkäaikaisen äänettömyyden muuriin -- + +"Hm -- hm" -- kakisteli hän ja pysähtyi vähän... Sakset leikkasivat +terävästi pitkin pöytää, ja hänestä näytti rouvan suun seudussa olevan +pienen leikillisen hymyn oireita. + +Kun hän taas kulki kynnyksen poikki, pisti hänen silmäänsä palanen +kostean kimaltelevaa puutarhanaitaa. + +Vielä kerran kakistaen kurkkuaan kääntyi hän ympäri, ikäänkuin olisi +tehnyt päätöksen, ja poistui ruokasalista. + +"Tiedätkö, Marianne", -- sanoi hän eteisessä niin kovasti, että sen +saattoi kuulla hänen rouvansakin, -- "minä olen monesta syystä aikonut +irtisanoa Reinin." -- + +Hän läksi menemään konttoriin. -- + +"Isä... isä!"... kuuli hän äkkiä huudettavan takanaan -- -- Merete +siellä tuli nopein askelin hänen jäljissään rappusissa... + +"Sinä et _saa_, sinä et saa, isä, sinä et _saa_ irtisanoa Reiniä..." +kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. + +Tuomari katsoi hämmästyneenä Mereteen ja hänen kasvoilleen tuli tutkiva +ilme. + +Mutta hän ei kysynyt... Ja Merete juoksi ihastuneena takaisin, mennen +sisään kyökin ovesta. + +Tuomari nousi hyvin hitaasti, pysähdellen, rappusia ylös ja mietti... + +Hän oli saanut kuulla kuin sävelen lempityttärensä sisimmästä +sydämenpurkauksesta. + + + + +IV. + +Joulu. + + +Lunta satoi kosteahkoina raskaina akanpaloina hämäränä +jouluaatto-iltapäivänä. + +Ajotie oli lapioitu leveäksi, ja Vangenin talossa oli viljalyhteitä +asetettu aitan katolle. + +Lattiat ja rappuset olivat vastapestyt, kupari- ja messinkiastiat +hohtivat kyökissä. Ja tallissa ja navetassa, renkituvassa ja +leivintuvassa oli kaikki järjestyksessään paikallaan. Valjaat +olivat vastarasvatut ja puhdistetut, ja reet ja kelkat suden- ja +karhunnahkavällyineen olivat valmiina käytettäväksi. + +Ylhäällä vierashuoneessa paloivat koivuhalot kaakeliuuneissa, ja sängyt +hienoine, loistavanvalkoisine lakanoineen olivat auki lämpiämässä. + +Paal ja Lars, renki, olivat jo aikaisin aamulla lähteneet Figarolla +ja isolla Ruskolla kumpikin isoreellään vastaanottamaan Jessiä ja +jouluvieraita kolmen penikulman päässä olevaan kievariin. + +Nuori Groth oli päivällisaikaan ajaa sujahuttanut rappusten eteen +kauniilla mustalla hevosellaan kulkuset kilisten. Hän oli saanut +käytettäväkseen hienon vierashuoneen salin päässä. + +Tuossa tuli pikku Blacken pukkirekineen kotiin Ra-tädin luota, -- +Marianne reessä ja Merete takana pukilla. He olivat vieneet sinne +tuomisia, -- makupaloja kaikista joulun herkuista, -- sekä Mariannen +koruommellun tyynyn Ra-tädin nojatuolin selkänojaan. He palasivat nyt +tuoden tädin tavallisen joulutervehdyksen: suljetun kirjekuoren, jossa +oli viisi taalaria kullekin tyttärelle. + +Ja nyt tuli Rein kotiin -- kuten musta piru lumisateesta, kuten +Kvigstad sanoo. + +Hän oli ollut huonolla tuulella konttorissa nyt joulun aikaan, oli +ollut niin kiukkuinen, että hänen kanssaan oli ollut vaikea tulla +toimeen, -- tehnyt työtä kuin seppä, vastannut hajamielisesti kun +joku oli häneltä jotakin tiedustellut, ja sitten oli hän kiirehtinyt +metsään olipa sitten varhainen tahi myöhä. Väki kertoi nähneensä tulen +loistavan myllyrakennuksesta. Hän otti sen metsästysasemakseen ja teki +sinne tulen. + +Ja lunta yhä raskaammin ja sankemmin sataessa alettiin kuulostaa yhä +innokkaammin ja katsoa tielle vierasten tuloa odottaen, ja kuumeen +tapaisella levottomuudella viimeisteltiin valmistuksia. + +Joulukakkuja leikattiin palasiksi teen kera tarjottavaksi. Lasilautaset +ja maljakot täytettiin kermahyytelöllä ja kohomunkeilla; kermakakkuja, +juutalaiskakkuja, Berlinin leivoksia ja "Fire Species" nimisiä herkkuja +asetettiin pöydälle, ja olutta ja maitoa tuotiin kellarista. + +Puolipimeässä huoneessa valaisi ainoastaan tulennos uunissa ja +joulupöytä odotti kolmine kotona valettuine haarakynttilöineen, jotka +olivat valmiit sytytettäviksi... + +-- Teekeittiö oli jo kauvan kiehua porissut. -- + +Ja Marianne seisoi kyökissä ja valvoi poron kyljyksen ja hanhen +paistumista, -- viimemainittu oli lahja Ra-tädiltä, jonka mielestä +vanhan tanskalaisen tavan mukaan jouluaattoiltana piti olla hanhi +pöydässä. + +Nyt tuli Schmidt hengästyneenä ja lumesta märkänä kyökkiin ja ilmoitti +kuulleensa kulkusten kilinää joelta. + +Kynttilät ja lyhdyt sytytettiin ja riennettiin ulos. -- + +Ja siinä ne tulivat!... + +Ensin Figaro Christiane Gjedde ja Jess reessä, joka viimemainittu +huusi tervehdyksen reestä, samalla kun neiti lyhdyn valossa autettiin +jalkapussista ja karhunnahkavällyistä, kannettiin rappusille ja +jätettiin naisväen tervehdittäväksi ja hoitoon eteiseen. + +Ja Christiane toi terveisiä isältä ja äidiltä. + +Ja tuossa tuli portista iso Rusko kaula komealla kaarella ja kulkuset +soiden Jessin ottaessa perheen poikana ja isäntänä molemmat toverinsa +vastaan rappusilla. + +"Tämä tässä on lääketieteen ylioppilas Gaarder, isä! -- taitava +tanssija, -- ja hänellä on erinomainen ääni, vakuutan sinulle... + +"Ja tämä on Anders Nergaard, joka on tehnyt sen ihmeen, että on +suorittanut lainopillisen tutkinnon parhailla arvolauseilla lukematta +enempää kuin silloin tällöin öisin!..." + +Tutkivia katseita sai veli osakseen, ja muutamia nopeita keskinäistä +ymmärtämistä osottavia silmäyksiä vaihdettiin Jessin ja hänen +sisariensa välillä siinä määrin kuin he tunsivat hänen asiansa. -- +Lähinnä koskivat ne sitä, uhkasiko taas jouluilma pimetä nousevista +pilvistä velkojen ja maksamattomien laskujen muodossa. Muistettiin +vielä sangen hyvin ne satayksitoista taalaria ja kahdeksantoista +killinkiä, jotka syöksyivät isän niskaan itse uudenvuodenpäivänä viime +vuonna. + +Sittenkuin kaikki tervehdykset ja esittelyt oli suoritettu ja +valmistavasti kerrottu myötä- ja vastoinkäymiset matkalla, nousivat +he iloisesti puhellen rappusista talon asianomaisten saattamina eri +vierashuoneisiin riisumaan matkavaatteet ja purkamaan matka-arkut. + +Eikä kauan sen jälkeen olivat he kaikki koolla alakerrassa puhellen ja +lörpötellen kilpaa tuttavuutta toistensa kanssa tehdessään. + +Lämmin tee maistui erinomaiselta, ja joulumieliala oli syntymässä... + +Nyt ilmoitettiin, että karjakko-Randi odotti eteisessä päreineen ja +lyhtyineen. + +"No niin, nyt lähdemme ulos katsastamaan joulutonttua, ennen kun ruoka +tuodaan pöytään!" huusi tuomari. -- "Ken tahtoo, hän seuratkoon!" + +"Minun täytyy päästä mukaan... Minun täytyy päästä mukaan!"... +vastattiin innokkaasti. + +"Ei tule joulua ennenkuin olemme käyneet tallissa ja navetassa!" +selitti Jess kotimuistojen valtaamana. + +Mutta rouva, kodin raskas järjestyspyörä, määräsi että Christiane +ja pari tytöistä jäisi sisään eikä menisi kastelemaan ja likaamaan +jalkojaan. Hän vei Christianen kanssaan sohvaan ja kyseli, kuinka +voitiin kotona överstissä, tiedusteli isästä ja äidistä ja +sisaruksista... + +Randi etunenässä mentiin sitten kulkueessa pihamaan poikki. + +Navetan luona seisoi nuorempi karjakko ja Anders-vanhus odottamassa, ja +siellä sytytti Randi päreensä lyhdyn kynttilästä. + +Hän teki kolme tuliristiä oven edessä ja sammutti sitten varovasti +päreen lumeen. + +Navetassa kiersi hän sitten ympäri ja antoi elukoille niiden +joulujuoman, johon oli sekotettu jauhoja ja suolaa. Kaksi lyhtyä heitti +heikon valonsa pilttuuriviin, jossa lehmät märehtivät ja purivat tuon +tuostakin odottavasti ynähdellen syvimmästä pimeästä Tuomari taputteli +ja silitteli "Rödsiä" ja "Svartsia", "Brandrosia" ja "Guldbringeä", +"Veneblomia" ja "Drivaa" ja toisti kullekin lauseen: + +"Syö hyvin ja loista hyvin, tänäiltana on jouluaattoilta!" + +Ja Randi teki selkoa ja kertoi navetan yksityiskohdista... + +Nyt oli ainoastaan viisitoista kytkyessä, -- yksi härkä ja viisi lehmää +oli teurastettu... + +Ja tuossa seisoi itse kellokas... lypsi viisi tuoppia kerrallaan... +ja Rödsin kurkkuun oli tässä eräänä päivänä tarttunut peruna ja se +oli ollut menettämäisillään henkensä... Ja tuo kaunis vasikka tuolla +karsinassa oli Brandrosin. -- -- -- + +Joulumenojen seuraava osa, katsominen, että pantiin puuroa +joulutontulle luuvaan, oli uskottu Anders-vanhuksen, navettamiehen ja +Randin salaiseen huolenpitoon, -- selitti Jess paluumatkalla. "Me emme +saaneet koskaan selvää siitä salaisuudesta, me pojat, vaikka koetimme +vakoilla jos jollakin tavalla." + +"Niin kukapa tuntee kaikkia elämän salaisia voimia", sanoi tuomari. + +"Katsokaa tuonne"... Rein laski äkkiä kätensä Jessin olkapäälle, -- +"tuota harmaata tuolla!... Näettekö, -- tuolla luuvan ovella... nyt +se liikkuu. -- Eikö näytä siltä kuin siellä kävellä tassuttelisi +pikkuinen ukko?... Näettekö, -- on kuin sinervä hohde ympäröisi sitä +lumisateessa... Katsokaa nyt", kuului innokkaasti... "nyt se hiipii +pois -- pimeään --" + +"Niin, mutta mikä se oli?"... sanoi Jess hätkähtäen. "Se _oli_ +todellakin jotakin!" + +"Niin, kyllä se oli varmasti itse joulutonttu!" -- huudahti Barbara +vakuuttavasti. + +"Oh, se ei ollut kerrassaan mitään!" sanoi Merete halveksivasti. + +"Ei, se ei ollutkaan mitään -- tällä kerralla", -- virkkoi +Rein kuivasti. "Minua halutti vain tehdä pieni koe, -- tutkia +kaupunkilaisten verta." + +"Saakeli vieköön", pääsi Jessiltä puolikiukkuisesti -- "luulenpa totta +tosiaan, että nuo vanhat renkitupajutut voivat hämmästyttää!" + +"Siinä nyt näette, ettei se vaikuta yksin Randiin ja Andersiin", -- +arveli Rein. + +Naurettiin ja laskettiin leikkiä siitä, että oli nähty joulutonttu, ja +sitten pistäydyttiin tallissa, jossa Figaro ja Iso-Rusko tömistelivät +ja hirnuivat ilosta hinkalon ääressä päivällä suorittamansa kuuden +peninkulman juoksun jälkeen syvässä lumessa. + +Ruokasalissa oli jo riisiryynipuuro juhlakatteisella pöydällä. + +Asetuttiin istumaan jonkinverran valikoiden, -- niin istuttaisiin +"kahdenteenkymmenenteen päivään" asti. + +Puuro syötiin haarakynttilöiden alla varovasti, sillä tiedettiin nyt +alotettavan joulun ruokavuori. + +Hanhi, poronkyljykset ja makkarat kannettiin sisään... Rouva ja +Marianne leikkasivat viipaleihin. Omena-, luumu- ja sylttivadit +kiersivät pöytää. + +Jess otti haltuunsa viinapullon, -- kulki ympäri ja kaatoi, -- joi +vanhan Henschienin terveydeksi... Jos hän oikein muisti, olivat he +kuutenatoista tai seitsemänätoista vuotena viettäneet joulua yhdessä. -- + +Ja tuossa istui Sankowitz ja joi Puolan maljan... "Liikuttava tila +siellä", -- sanoi hän päätään nyökyttäen. Ja nyt kuohui voimakas +kotitekoinen olut laseissa, ja tuomari joi joulun tulleeksi +täysinäisestä hopeahaarikasta, jonka kannessa oli Fredrik IV:nen +rintakuva ja joka muuten oli pöydässä ainoastaan koristuksena, mutta +tänä iltana kiersi se ympäri. + +"Erinomaista olutta, äiti!" selitti Jess... + +"1 -- aamusella hyvin maistaa, + +"2 -- terveyden tämä vie, + +"3 -- miehen houkkioksi saattaa, + +"4 -- ojaan päättää päivän tien --" + +luki hän juhlallisesti kirjoituksen haarikan kustakin juovasta. "Se on +vanha perintökalu... Isät ovat alkaneet aikaisin tirkistää haarikkaan, +ymmärrätkö, Gaarder." + +"Niin", -- nauroi tuomari; -- "voidaan periä vaikka mitä muuta, mutta +ei kokemusta." + +"Entä mitä toiveita meillä on joulutanssiaisista, vierailuista ja +muusta sellaisesta, Eufemia, -- Merete, -- Barbara, -- Alida?" kysyi +Jess. -- "Niin, sinähän olet kihloissa etkä siis ole huvitettu +siitä... Lankoni Groth, -- Nergaard!"... esitteli hän, -- "joka on +hylännyt opinnot uhrautuaksensa Mammonalle, -- hoitaa isänsä suurta +rautatehdasta." + +Nuori vaaleaverinen herra, hienoine kauluksineen ja pitkine keltaisine +liiveineen vastasi esittelyyn nopealla päännyökkäyksellä, josta voi +huomata itsetietoisen ainoan pojan ja perillisen. Varmana ja kopeana +istui Alida jonkinverran huonotuulisen näköisenä hänen rinnallaan. + +... "Ja täällä kotona, äiti!... Emmekö pidä joulutanssiaisia? -- Jos +nyt Christiane-neito ja me muut matkustajat jätämme yhteisen anomuksen +tuomarille! -- Mitä arvelette, isä? -- Tanssiaiset täällä Vangenilla +kolmantena joulupäivänä? -- Ajatella, että Sankowitz istuu pianon +ääressä!"... + +"Mitä sanotte te siitä aikeesta, tytöt?" kysyi tuomari vilkkaasti... +"Minun asiani on avata viinikellari ja teidän tulee pitää huolta +lopusta." + +Polttava puna nousi rouvan arvokkaille kasvoille; mutta hän tarttui +heti ohjaksiin: + +"Viidentenä joulupäivänä", määräsi hän, -- "meidän täytyy saada vähän +hengähtämisaikaa. Huomenna kirkkoajan jälkeen lähtee nuori miesväkemme +hevosilla joulutervehdyksille paikkakunnalle ja kutsuu vieraita teelle +ja tanssimaan", määräsi hän. + +"Totta totisesti on tämä mainio hanhi, joka on lentänyt tänne Ra-tädin +luota... Se ansaitsee ryypyn lisää, Jess!" huudahti tuomari ojentaen +lasinsa... + +-- "Mikäli minä ymmärrän, olemme me nyt päässeet ruokalajien pääosan +loppuun ja voimme siirtyä torttuihin ja joulunamusiin", arveli hän, +käärien serviettinsä kokoon. + +"Mutta siirron aikana sopii erinomaisesti pistäytyä toivottamassa +väelle iloista joulua"... + +Ja tuomari seurueen saattamana meni kyökkiin. + +Siellä istuivat talon miehiset ja naispalvelijat, yhdeksän luvultaan, +pitkän pöydän ympärillä, syöden puuroa ja lipeäkalaa. Olutkannuja ja +viinapullo oli myös vapaasti käytettävissä, ja kaksi vastasytytettyä +talikynttilää valaisi heikosti mahtavan suurta voikimpaletta. Pino +pehmeätä leipää ja juusto, tornin korkuinen, joka oli aiottu kestämään +koko pyhiksi, komeilivat vielä juhlallisesti koskemattomina. Uunissa +räiski ja rätisi -- välistä oikein paukahdellen -- kuusihalkotulennos, +ja uuninrakoon pistetty palava päre heitti synkkää tulipunaista +kajastusta pitkin kyökin seiniä asetetuille vastapuhdistetuille +kupari- ja messinkiastioille. + +"Tuntuu kuin olisi muuttanut itse kirkkaaseen tunturiseinään +maanalaisten voimien luokse!" huudahti Rein. + +"Tulkaa, neiti", -- huusi hän vallattomasti ja tarttui Mereten +käteen, -- "niin tanssitaan keijukaistanssi!"... Polkien jalkojaan +kuin hyppypolskassa veti hän Mereten perästään lattialle ja pyöritti +häntä sitten ympäri kuin pyörää kätensä alla. -- Kumaraselkäinen +ja suurikasvoinen Randi näpäytti lieden luona päreestä hiiltyneen +karstan ja katsoi epäluuloisesti mustaan apulaiseen, joka ilveili +yliluonnollisilla asioilla itse jouluaattoiltana. + +"Sanon kuin noita, että minä mielelläni tahtoisin nuolla +auringonpaistetta", -- huudahti Rein, -- "kun vain siitä ei +menehtyisi", -- tuli sitten hiljempaa... + +Simaa kaadettiin laseihin kaikille, ja tuomari joi väen kanssa, kunkin +kanssa erikseen sekä toivotti "iloista joulua!"... + +Ja nyt täytyi heidän ruveta syömään! - Anders-vanhuksen piti olla +kyökkimestarina eikä unhottaa olutkannua ja viinapulloa. -- Eihän +joulu ollut useammin kuin kerran vuodessa! -- muistutti tuomari heitä +kaikkien seisoessa pöydän ympärillä tyytyväisen näköisinä, valmiina +ryhtymään ruokaan käsiksi heti kun juhlallinen tervehdys oli loppunut. + +Ruokasalissa jatkettiin sitten siman ja oluen juontia, torttujen ja +josjonkinlaisten joulunamusten syöntiä. + +Mieliala oli mainio. Tunnettiin oltavan kuin läheisempi piiri, jolla +oli yhteiset kutsu-, tanssiais-, rekiretki- ja luistelusuunnitelmat +sekä niiden välillä jouluhauskuus kodissa. + +Illallisen päätyttyä siirryttiin arkihuoneeseen juomaan lämmintä +punssia. + +Mutta kahtena päivänä oli ajettu kuusitoista peninkulmaa ja väsymys +vaati omansa. + +Pehmeät untuvapatjat kutsuivat, ja raskaat silmäluomet odottivat +huomispäivän mukavaa myöhäistä heräämistä, jolloin päästäisiin +kahvitarjottimen, joulukakun ja räiskyvän tulennoksen ääreen... + + * * * * * + +Kaikki nuoret herrat olivat olleet uutterasti liikkeellä, ajaneet +hevosella joulutervehdyksillä ja kutsuneet vieraita sekä joen tältä +että tuolta puolelta aina kruununvoutiin asti. + +Matkan, portviinin ja madeiran vilkastuttamina istuivat he nyt +hämärässä tulennoksen ääressä arkihuoneessa talon naisten seurassa. + +Uunista lähtevä milloin vaalea milloin tummanpunainen kajastus värisi +ja lipui ja pisti välistä esiin pitkän käärmeenkielen avonaisesta +uuninluukusta. + +Se valaisi Alidan kyynärpäätä ja leukaa hänen istuessaan jakkaralla +ja tuijottaessaan tuleen sekä silloin tällöin vastatessaan vieressään +istuvalle Grothille. + +Ja etempänä heilutteli Eufemia hiljaa korkeanilkkaista jalkaansa +keskustellen Gaarderin kanssa seudun säätyläisistä ja laskien pientä +leikkiä milloin mistäkin heistä ja mitaten heitä ylimielisellä +mittapuullaan. + +Barbara keskusteli kauempana huoneessa Henschienin kanssa +tuttavallisesti kuiskaillen, ja sohvassa istuivat Jess ja Christiane +innokkaasti puhellen uusista kotiljonkivuoroista, joita he nyt +tulisivat käyttämään tanssiaisissa täällä. Sitä johtaisi luonnollisesti +hän Jessin kanssa. + +Kvigstad istui pahantuulisena huoneen pimeimmässä osassa, tuijottaen +Alidaan ja tuskallisesti tarkaten hänen jokaista liikettään ja hänen +jokaista sulhaselleen lausumaansa sanaa. + +Nergaard ärsytti Mereteä ja vitsaili hänen kanssaan. -- + +Ja Marianne istui Augustinusenin ja Schmidtin ympäröimänä, kerrotuttaen +heillä kokemuksistaan sinä päivänä ja jouluhuveissa. + +Uunissa alkoi tummeta, ja Marianne meni uunin ääreen, laskeusi +polvilleen ja kohensi tulta ennenkuin pisti uusia halkoja uuniin, +jolloin tulennos taas leimahti tuleen ja rupesi valaisemaan... + +Mutta nyt tuli Alidalle liian kuuma, niin että hän siirtyi kauemmaksi +huoneeseen. + +Huoneessa oli syntynyt kuiskaava tuttavallinen hämymieliala ikäänkuin +siellä olisi ollut ainoastaan pareja. + +"Tällainen hämäränvietto maalla joulunaikaan on hyvin hauskaa!"... +virkkoi Gaarder. + +"On muuten yhtä ja toista ulkona pimeässä ja lumessa, joka painaa +valkoisia kasvoja sellaista 'hauskaa' ikkunalasia vasten ja katsoo +sisään", tokasi Rein äkkiä. + +"Niin", myönsi Nergaard, -- "kulkea tassutteleehan kummituksia +ja kaikenlaisia muita aaveita lumessa ulkona näin joulupimeässä. +Kaupungissa tekevät niiden olemassa olosta lopun poliisit ja vartijat. +Ja piru itse on muuttanut Vardöhusiin, tiedätte kai; ihmiset eivät +tahdo enää uskoa siihen täällä alhaalla." + +"Uskoa?" -- toisti Rein. -- "Usko on vakuutus siitä, jota ei näe, +sanotaanhan raamatussa niin... ilmahinen kappale!... sanoa uskovansa, +on utua, ja sanoa ei uskovansa on myös utua!... Juuri kun on saanut sen +kiinni, katoaa se kuin savu kädestä. -- Ja kuitenkin --!" + +"Usko on kai kuitenkin jotakin muuta kuin sivistymätön pimeän pelko? +Siihen on -- tahi ainakin aavistetaan olevan -- järkisyyt", -- virkkoi +Nergaard. + +"Niin, mutta selittäkää"... yllytti Rein; -- "on perheitä, jotka ovat +kylläkin sivistyneitä, mutta joissa yhtäkaikki pimeät onnettomuutta +ennustavat tarinat elävät. + +"Ne voivat siirtyä miehestä mieheen ja naisesta naiseen. Kamala +rikos tahi jokin muu salainen seikka voi käärmeen lailla tunkeutua +tietoisuuteen kautta koko suvun Kaikki suvun jäsenet luulevat kai ei +uskovansa sitä, mutta kaikki he kuitenkin ehkä kantavat sitä kuin +kysymystä veressään: lyökö Nemesis minua vai eikö lyö?" + +"Luku perinnöllisestä mielipuolisuudesta!" mutisi Gaarder +välinpitämättömästi. + +"On kuin olisi jotakin tapahtunut esi-isien valtakunnassa", jatkoi Rein +kokonaan syventyneenä aineeseensa, -- "himo on joutunut harhateille, +-- aikaansaanut yhden tapauksen. Pyhän rajalain poikki, jonka mukaan +luonto rakentaa, on menty, ja väärien johtopäätösten hiljaisen virran +sulku on murtunut jossakin taka-ajan pimeässä." + +"Jumaliste -- sehän on samaa kuin olla perkeleen vallassa!" virkkoi +Nergaard. + +"Ja sitten rangaistaan se, tahi jos tahdotte mieluumin, punnitaan +se", sanoi Rein innokkaasti. -- "Synnin psykologia se on maailman +mysteriaa... Jossakin polvessa, seitsemännessä, kuten tavallisesti +sanotaan, näyttäytyy laki epäsikiönä, ruumiillisena tai henkisenä. +Henkilö syntyy karvapilkkuisena, jotka pilkut ovat ikäänkuin +eläinolemuksen jätteitä. Toinen taas 'haamun kynnet vielä selässä, +ikäänkuin otteen jäleltä.' -- Kolmas arkana ja henkien näkijänä eikä +voi sietää nähdä verta..." + +"Lopuksi syntyy puhtaasti lääkeopillinen kysymys", ratkaisi Gaarder. -- +"Sekottuneena vereen sukupolvesta sukupolveen..." + +"Ja pitäisi se voida karkoittaa taas, arvelette? -- jossakin +houruinhoitolassa, jossa hengen voimistelua harjoitetaan +järkiperäisesti? -- Hm! on kyllä perusseikkoja, jotka -- -- --" + +Syntyi kaamea hiljaisuus. + +"Onpa miltei inhottavaa"... kuiskasi Eufemia Gaarderille. "Alanpa +vähitellen epäillä, että hän itse on sekä karvainen että kynsinen." + +"Huh-huh, kukahan hänetkin saa!" -- huudahti Barbara pudistaen päätään +Henschienille. + +"Saakeli tietäköön, kuinka isä on tullut hankkineeksi mokoman mystikon +apulaisekseen!" kuiskasi Jess Christianen korvaan. -- "Muuten oli hän +hauska ja taitava seurustelija vierailulla tänään, puhui ja johti +keskustelua." + +"Ehdotan, että sytytämme kynttilät", -- sanoi Alida, -- "täällä on +tullut vallan kammottavaa." -- -- -- + +-- "Miksi tuijotatte hiillokseen, Merete-neito?" kysyi Rein hillitysti. +-- "Teenkö minä maailman pimeäksi ja syväksi kuiluksi teille?"... + +Rein seisoi mietteisiinsä vaipuneena, ja tulennoksen kajastus sattui +hänen voimakkaalle kädelleen. + +... "Kamotanko minä teitä?" -- sanoi hän äkkiä ja kääntyi jyrkästi +häntä kohden. + +Vastauksen sijasta silitti Merete hellästi hänen karvaista kättään. + +Hänen täytyi tehdä se; -- hän ei voinut olla sitä tekemättä -- ja +sitten hiipi hän huoneesta. -- + + * * * * * + +Tehtiin suuria valmistuksia tanssiaisten varalta. + +Kyökissä hallitsi ja vallitsi Teian-muori, paikkakunnan taitava +keittäjätär, joka oli ollut taloudenhoitajattarena suuremmissa +taloissa, ja oli sitten naitu erääseen Teian-taloon. Kaikenlaiset +hienot ruokalajit ja hyytelöt alkoivat täyttää ruokasalin ja +ruokakonttorin hyllyt. + +Ja sitten oli lähetetty hevosella hakemaan neiti Lindiä, joka oli +seudun ja koko piirikunnan taitavin hiustenhoitaja. Kun hän koetteeksi +kiersi kiharoita sormiensa ympäri ja suunnitteli tukkalaitetta, olivat +hänen silmänsä ja otteensa verrattomat. Hän oli parempaa väkeä, -- sai +seurustella useimmissa taloissa ja tunsi heidän salaisimmatkin asiansa +-- ja oli äänetön kuin hauta! Kun apulainen Kraft oli lähettänyt +purkukirjeen Olivia Seierstedlille, vapisi hänen kätensä niin, että +hänen täytyi alkaa kolmasti alusta. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, ja +samana iltana tanssiaisissa sai Olivia kirjeen. + +Oli itsestään selvää, että hän tulisi tuomarille. Mutta työtä kun +hänellä oli yllin kyllin -- hän sai sanoja seudun kaikilta kulmilta, -- +ei hänellä ollut aikaa jälellä muuta kuin ne pari tuntia, jotka olivat +kello kuuden illalla ja tanssiaisten alkamisen välillä. Aamulla, -- +juuri viidentenä joulupäivänä, -- oli laitettava kuntoon koko pappilan +nuori väki ja sitten jouduttava kahden peninkulman päähän kruununvoudin +Kajan ja Lettan luo. + +Se oli pettymys laskuissa, sillä nyt täytyi heidän hiuslaitteen takia +istuallaan nukkua tuolilla koko yö Muttta eihän se ollut niin kovin +vaarallista pari yötä ennen tanssiaisia!... + +Piano oli siirretty saliin. Kynttilöitä oli pantu kattokruunuun, +jalustoihin ja lampetteihin korkeiden peilien sivulla. Vanhat +perhevalokuvat valkoisine tekotukkineen hämärsivät seinillä. Leveistä +lankuista tehty lattia oli valkoiseksi pesty ja luistavaksi tanssittu +monena jouluna, ja hienot kotikutoiset uutimet koristivat ikkunoita. -- +Viidennen joulupäivän iltana ajoi portista ajoneuvoja toinen toisensa +perästä, leveitä ja kapeita rekiä väkeä täynnä, ja vieraat katosivat +pukuhuoneisiin, herrat alakerrokseen ja naiset yläkerrokseen. + +Tuossa päästeli myös itse Bie-neiti jalkojaan jalkapussista. + +Täytyihän hänenkin saada huvitella joulun aikana, oli Ra-täti arvellut. +Sitä paitsi oli hänellä salaisena tehtävänä katsoa ja pitää silmällä +mitä tanssiaisissa tapahtui antamatta minkään jäädä huomaamatta. +Lyhyesti sanoen, hänen tuli tehdä katsaus koko seutuun, ja sitten +riittäisi keskusteluainetta Rafosilla pitkiksi ajoiksi. + +Siinä kirjelipussa, jonka hän toi Mariannelle, antoi Ra-täti muutamia +pieniä neuvoja: Jessin tulisi tietysti johtaa poloneesi Christiane +Gjedden kanssa, ja isän ei tulisi unhottaa parilla sanalla mainita +överstistä illallispöydässä... Katsottakoon, että Bie-neiti saa +pikkuisen pyörähtää Augustinusenin tahi Schmidtin kanssa, muuten +nukahtaa hän, Jumala paratkoon, myöhemmin yöllä!... "Sinusta itsestäsi, +lapsi, en nykyisin tiedä, miten laitasi on, -- Bie saa sitten kertoa +minulle mistäpäin tuuli käy"... -- -- Vanhempi väki oli mennyt saliin +ja istui nyt pitkin seinävierustoja teekuppeineen. Nuoremmat tuon +tuostakin, yksi tai useampia kerrallaan, tulivat sisään ja kulkivat +salin läpi tuntien kuin juoksevansa kujanjuoksua. Syntyi kuin muuri +kummallekin puolelle, naisia ja herroja, -- valoisa ja ilmava, ja pimeä. + +Ensi hetket kuluivat katsasteluun ja tarkasteluun. + +Näkyi heti että neiti Lind oli ollut kaikkialla, -- oikeita +taideteoksia nuo tukkalaitteet!... Inger-kyökkipiika oli alituisesti +raivaamassa itselleen tietä teetarjottimineen, ja hänen vanavedessään +seurasivat Barbara ja Merete vehnäleipineen ja kaikenlaisine +joululeivoksineen. + +... "Tuo tuolla, -- jolla on ohut tukka?" Thea Grönbeck nykäsi +kiihkeästi Mariannea, -- "sehän on kai kandidaatti Nergaard, jolla +pitäisi olla niin erinomainen pää. -- Hän näyttää todellakin +sellaiselta, -- pelkästä ajattelemisesta menettävät ne tukkansa... Oo, +kunpa vain tietäisi edeltäpäin, mitä hän sanoisi, _jos_ hän" -- sanoa +töksäytti hän -- -- -- + +... "Ja tuo pieni ruskeaverinen tuolla?" kysyi hän taas häneltä +hetkisen kuluttua, -- "hän on siis Gaarder? -- medisiinari. -- Kysyn +sentähden, etten erehtyisi henkilöstä"... virkkoi hän hämillään. Hän +oli menehtymäisillään tanssiaiskuumeesta. + +"Mutta hän on miltei komea mies, Eufemia, tuo teidän apulaisenne, +en ole häntä ennen nähnyt", sanoi Johanne Sommerfeldt, seisottuaan +hetkisen vaipuneena katsomaan Reiniä. + +"Niin näköjään kyllä ja etenkin kun hän on hyvästi puettuna", +vastasi Eufemia. "Mutta pidä varasi, hän voi päästää suustaan aivan +häikäilemättömiä sanoja, niin että koko talo melkein pelkää häntä... +Vai kuinka, Marianne?" + +"Kenenkään seurassa en tunne itseäni niin turvalliseksi!" -- Merete +seisoi itsekseen miettien ja hymyillen tarjotessaan kakkuja vieraille. + +"Hän kuuluu olevan niin omituinen", jatkoi Johanne, -- "sellainen +kiertelijä ja kulkuri, sanotaan... Ehkäpä hänelle on sattunut +rakkaussuruja?"... + +Merete katsahti äkkiä ympärilleen... + +Hän jäi seisomaan tarjotin kädessä hajamielisesti tuijottaen. + +Hän tunsi pahoinvointia koko ruumiissaan, -- oli kuin seinä olisi +luhistunut ja salissa tuli niin kiillotonta. -- + +Hän heräsi vasta sitten kun Marianne rupesi katsomaan häneen. Sisaren +pienet silmät näyttivät tutkivan häntä... + +... Ja tuossa seisoi Cristiane Gjedde hoikkana ja pitkänä, puolta +päätä muita ylempänä, sinisissä, ja veti itsetietoisesti kuin +pääkaupunkilaisdaami konsanaan pitkiä silkkihansikkaita kyynärpäiden +yläpuolelle, varustautuen siihen hetkeen, kun hän talon pojan kanssa +alkaisi tanssiaiset. + +Nyt avattiin piano, jonkinmoisella jäykkyydellä tanssittiin poloneesi, +sillä tanssiaiskuume jäykisti verta, -- kunnes Sankowitz rupesi +soittamaan tulista valssia, jolloin pari toisensa jälkeen läksi +pyörimään lattialle. Hetkisen kuluttua oli lattia kuin lainehtiva +kehä paikkakunnan jouluvierasten tanssiessa velvollisuustanssia eri +perheiden naisten kanssa. + +Rouva teki yleiskatsauksen tanssiviin. Hän oli kehottanut Kvigstadia +ja Schmidtiä ja Augustinusenia viemään tanssiin kaikki ne naiset, +jotka jäivät istumaan. Mutta Rein! -- näytti kuuluvan hänen moniin +häikäilemättömyyksiinsä, ettei hän kertaakaan suvainnut tanssia, +vaikka varmasti osasi. Hän näytti kuitenkin tekevän edes jotakin +hyötyä siirtymällä milloin minkin vanhemman naisen viereen... Hm, -- +rouva muisti kyllä häneltä saamansa imartelun: -- "Vanhat vain minua +oikeastaan huvittavat", sanoi hän, -- "he _ovat_ eläneet ja he _voivat_ +antaa oikeat tiedot!" -- + +Tuomari näkyi tuon tuostakin käyvän pianon luona; pian soitti hän +itsekin muutaman vanhan tanssinpätkän, joka antoi vauhtia salissa. + +Sitten seisoi hän vähän aikaa katselemassa... + +Kvigstad herätti ihan ihmettelyä tänä iltana, -- tanssi +aivan erinomaisesti -- oli kai harjautunut kaikissa niissä +talonpoikaishäissä, joissa oli käynyt. Hän ei myöskään näyttänyt +haikailevan käydä pyytämässä tanssiin... Kuten esimerkiksi nyt juuri +tuon kauniin Valeria Bornemannin, joka oli majurissa vieraissa, -- vei +häntä lattiaa pitkin ja pyöritteli kuin mikähän!... Nyt kierteli hän +taas selvästi Alidan ympärillä, joka johti tyrolilaisvalssia Grothin +kanssa. Tuossa miehessä oli muuten jotakin ihmeteltävän rajua, -- +ikään kuin hän olisi juonut... Mutta katso vain, kuinka tottuneen +kohteliaasti hän saattoi naisensa paikoilleen... Se oli kyllä jotenkin +liikanaista se, kun hän oli vain talon konttoristi, mutta kun se +suoritettiin niin saakelin sirosti! -- -- + +Siinä pyöri ja aaltoili tanssissa naisten päitä tukka tornitettuna ja +korkeilla niskakammoilla tuettuna korkealle päälaelle. + +Tanssiaiset oli nyt niin sanoaksemme tanssittu vauhtiin. Kasvoihin oli +tullut eloa ja väriä... Sydämet löivät ja haavekuvien verho liiteli +silmäin edessä. -- + +Seinustalla puheltiin vilkkaasti tanssin seuratessa toistaan. + +Mutta nyt tulivat Marianne ja Alida hiljaa ilmoittamaan äidille, että +pöytä oli katettu. + +Ja nuorten mieliharmiksi, mutta vanhempien sitä suuremmaksi iloksi +keskeytettiin tanssi ja mentiin illallispöytään --. + +Se oli kuin jännittävän romaanin ensimäinen osa, jonka jatkoa +odotettiin. -- + +-- Ruokasalin uhkean hyvin varustetussa hevosenkengänmuotoisessa +pöydässä oli meno vilkasta. + +Puheita pidettiin ja maljoja juotiin mielialan yhä kohotessa ja +tavanmukaisia seuralauluja laulettiin. + +Inger-kyökkärin ja parin muun kantaessa kyökistä ruokia +tarjottimellisen toisensa perästä tarjoilivat talon naiset pöydässä, +tarjosivat ja leikkiä laskien tyrkyttivät, suosittelivat kapteeni +Buchwaldille, joka oli oikea herkkusuu, maukkaimpia paloja, valitsivat +palasia rovasti-vanhukselle, kilistelivät lasia ja joivat milloin +kenenkin kanssa + + "Menee joulu, + niin tulee sitten + vanha touhu!" + +kaikuessa ympärillä -- --. + +Kun Marianne tuli hetkiseksi istumaan paikalleen lisäpöydässä, sanoi +hän leikillisesti Reinille: + +"Tiedättekö, että te olette tehnyt valloituksia tänä iltana? -- Rouva +Paus ja majurin rouva ovat aivan ihastuneet teihin... onnittelevat +äitiä meidän herttaisesta uudesta apulaisestamme... Ajattelen", -- tuli +sitten hiljaa, -- "mikä monipuolinen sielu te olettekaan, -- juuri +sellainen, joka voi panna ihmisten päät pyörälle. -- -- Tunnustan +ajatelleeni teitä suuresti"... + +"Mutta teidän mielestänne ankkuri painuu aina mutaan", laski Rein +leikkiä. + +"Ankeriashan kai siellä liikkuu?" vastasi Marianne samalla mitalla, -- +"ankerias, jota ei koskaan saa kynsiinsä... Tänä iltana on teidän myös +onnistunut kiemurrella vapaaksi tanssista, vaikka varmasti olette sekä +harjaantunut että tottunut kavaljeeri." + +"Mistä sen tiedätte, neiti?" + +"Oo, tarvitsee vain nähdä teidän kulkevan lattian poikki ja asettuvan +istumaan keskustelemaan jonkin kanssa, tietääkseen sen. -- -- No, nyt +saitte kai minut taas kiinni tyhmyydestä. Luulette kai minun istuvan +tässä kehottamassa teitä tanssimaan velvollisuustanssin talon tyttärien +kanssa?" sanoi Marianne nauraen... "Oo, te olette vaarallinen! -- ette +ole koskaan siellä missä teidän luulisi olevan" -- + +"Sanonpa teille, Marianne-neito", -- vastasi Rein nauraen, -- "että +meistä pistää näkyviin kaksi eri eläinlajia. -- Teissä on kissa, +minussa taas koira, -- ja silloinhan voi käsittää." -- Hän teki +omituisen liikkeen. + +"Sangen kohteliasta!" + +"Mutta käynee kai laatuun asua saman katon alla", -- sanoi Rein +ystävällisesti kohottaen lasiansa, -- "antamalla tunnustuksensa +toistensa erilaisille luonteille -- vaikkakin välistä hiukan sähähtäen." + +"Kuten Ajax ja Miss, tarkoitatte kai?" Pila tuntui hiukan +jäykältä. Marianne nyökäytti päätään ja läksi ottamaan huostaansa +viilihyytelö-astian, joka saattoi Ingerin neuvottomaksi. + +Juotiin ja laulettiin, siirreltiin ja käänneltiin tuoleja puoliksi +ulospäin pöydästä keskusteltaessa ja poistuttiin paikoiltaan juomaan +toistensa maljoja... + +Eufemia antoi nyt jälkiruoan aikana pitää itselleen kokonaisen kolmen +kavaljeerin seuraa, joista tahtoi olla hiukan vastusta, kun hänen +välistä täytyi käydä hoitamassa talousvelvollisuuksiaan. + +Ja tuossa istui Barbara pöytään... Hänen täytyi nyt saada hänenkin +vähän herkuista toisten alkaessa nousta pöydästä ja vetäytyessä syrjään. + +"Teidän täytyy myös ottaa vähän tätä hanhea Valkosessa kastikkeessa, +Henschien, -- sen hyvyydestä menen takuuseen", sanoi hän ja varusti +emäntämäisesti Henschienin lautasen ruoalla. -- "Voimme istua täällä +rauhassa ja syödä hetkisen; olen totta totisesti yhtä iloinen, jos pari +tanssia tanssitaankin sillä aikaa --" + +Hän veti tuolin lähemmäksi pöytää niiden tieltä, jotka poistuivat +ruokasalista, ja heillä oli sangen hauskaa... + +Majuri ja kapteeni Buchwald istuivat vielä jälellä pöydän toisessa +päässä tuolit vastakkain ja väittelivät Haxthausenin petoksesta vuonna +1814. + +Merete oli liikkunut koko illan hajamielisenä; hän ei ollut saanut +mielestään Johanne Sommerfeldtin lausetta: Ehkäpä hänelle on sattunut +rakkaussuruja?... + +Hän muisti kaikki, mitä Rein oli sanonut: "Koskaan ei hänellä ole ollut +ketään puhekumppania eikä hän koskaan sellaista saisikaan!"... + +Ja paljon -- paljon muutakin merkillistä johtui hänen mieleensä nyt... + +Aina oli hänen ilmeensä puoliksi surullinen. + +-- Ja tuossa hän äkkiä näkyi seisovan käytävässä ikäänkuin häntä +odottamassa, -- ja katsoi niin merkillisesti häneen! + +Sydän löi ja tykytti äkkiä niin huimaavasti... + +Hyvä Jumala, jospa kuitenkin olisin... + +Rein tarttui hänen molempiin käsiinsä ja piti häntä loitolla edessään -- + +"Olette niin ihastuttava tänä iltana, Merete, -- niin kummallisesti +ajatuksissanne... Olen pitänyt silmällä teitä koko ajan... + +"Janoavalle sielulle on jotakin saada _maistella_ elämästä!" kuului +sitten alakuloisesti. -- "Sitä kuvittelee mielessään... Kuvittelee +mielessään... Uneksivathan ihmiset... + +"Tahdotteko laskea pienen valkoisen kätenne hetkeksi otsalleni, +Merete-neito", -- huudahti hän äkkiä intohimoisesti heidän seisoessaan +siinä puolipimeässä, -- "niin tunnen sen koko ikäni!... Teidän yhdessä +pikkukengässänne on enemmän onnea kuin --. Ja minä olen niin köyhä, -- +niin köyhä" -- -- + +Kun majuri ja kapteeni tulivat nyt äänekkäästi jutellen käytävään, +keskeytti hän: + +"Niin, nyt täytyy prinsessan mennä taas omaan valtakuntaansa!"... + +-- -- Salissa astui nyt tuomari otsa hiukan punaisena kevyin askelin +lattian poikki. + +"Meidän täytyy saada nyt menuetti, Sankowitz!" sanoi hän innokkaasti. + +"Menuetti! Menuetti!" huusi hän. "Minä johdan sen. Ja nyt täytyy minun +lainata Alidaa, Groth, -- hän osaa..." + +Ja pianosta kaikui tunnelmarikas menuetti Sankowitzin sormien alta. + +Järjestyttiin parittain. + +Ja juhlallisesti liikuttiin soiton jälkeen vastakkain, kohottautuen +ja laskeutuen kimmoisin, valituin askelin, kumarrellen ja niiaillen +hameita levitellen, liidellen tanssin tahdissa kuvitteluiden maailmaan. + +Ylinnä aaltoilevissa riveissä seisoi tuomari korkeine valkoisine +kaulaliinoineen ja liiveihin kiinnitettyine säihkyvine neuloineen, +ja Alida ja Mariannen hento hyvinmuodostunut vartalo sinisessä +ja punaisessa silkkipuvussa mustine riippuvine reunuksineen a la +grec, puhvihihoineen ja vyönsolki korkealla rinnan alla. Sulavasti +oli hame ryhmittynyt laskoksiin niin että jalat korkeakantaisine, +teräväkärkisine ristinauhakenkineen jäivät näkyviin. + +Rouva, ruustinna ja majurinrouva näkivät nuoruutensa muistorikasten +silkki- ja juhlapukujensa aaltoilevan tämän uuden suvun joukossa, +jonka sydämet sykkivät samalla tavalla, jos kohta kieli kuului hiukan +toisellaiselta. + +Talon nuoremmat tyttäret, -- kuten nuoriso yleensä -- liikkui kevyissä +vaaleissa musliineissaan... + +-- Merete kulki kuin juhlallisessa unessa --. Tuntui kuin soitto olisi +tulkinnut hänen tämäniltaiset kokemuksensa, -- laulanut ne julki... + +Hän tunsi Reinin katseen olevan kiintyneenä häneen polttavana, +kiehtovana... + +Oviaukon ja pelipöytien päällä leijailevan tupakansavun väliltä näkyi +rovastin ja majurin ja vanhan asianajaja Poppen ja kruununvoudin +enemmän tahi vähemmän kaljut, harmaat ja valkoiset päät. He olivat +heittäneet kortit kädestään, kun kuulivat Sankowitzin rupeavan +soittamaan menuettia, ja vanhat muistot johtuivat heidän mieleensä. + +Ja nyt kun menuetti loppui, alotti hän huiman galoppaadin. + +Ja silloin täytyi rovastin, majurin, asianajajan, kruununvoudin ja +kaikkien muidenkin päästä mukaan. He veivät tanssiin talonemännän, +ruustinnan, majurinrouvan, kruununvoudinrouvan ja muita rouvia. + +Sitten seurasi fandango, katrilli, Böhmin valssi käsientaputuksineen, +anglaise, warsovienne ja "Kehraus". -- + +Ja päästyään alkuun pysyivät vanhat innokkaasti lattialla samalla kun +emännän punasta sokeriviiniä ja tuomarin paljon kehuttua verratonta +punssia ahkerasti tarjoiltiin ympäri. -- -- + +-- Myöhemmin yöllä istuivat sitten nuoret kaksittain, jotka olivat +löytäneet toisensa, kotiljongissa ympäri salia, vuorojen moninaisesti +vaihdellen viedessä heitä lattialle ja taas yhä uudestaan yhteen. + +Tällöin johtivat Jess ja Christiane Gjedde uusine pääkaupungin +tanssiaisista tuomine keksintöineen! + +Siinä loisti Eufemia keskellä lattiaa kukkaisvuorossa paksu lyhyt +silmälasipäinen Gaarder ja pitkä, ohuttukkainen Nergaard edessään, +-- antoi kuningattarenomaisella kasvojenilmeellä edellisen saada +sormuksen, toisen -- kukan, kun sitä vastoin Fossumin Paussin kadetti +sai tyytyä nenäliinaan. Hän näki toisessa tulevan professorin ja +toisessa korkeimman tuomioistuimen jäsenen tahi mahdollisesti jopa +valtioneuvoksen. + +Siinä kumartelivat naiset herroille tässä ylösalaisin käännetyssä +maailmassa. + +Ja Marianne Grothille... Hän jäi tanssin loputtua istumaan hänen +viereensä, Alidan ollessa muissa hommissa, ja syventyi innolla +keskustelemaan aiotuista uusista töistä tehtaalla ja Grothin muista +tulevaisuussuunnitelmista. + +-- Pianon ääressä istui Sankowitz vielä nyt aamupuolella yötä väsymättä +soittaen, silloin tällöin vilkastuttaen unen kaltaista tilaansa +koneenomaisesti tarttumalla alituisesti täysinäiseen lasiin. Hän heräsi +vain joka kerran kun uusi vuoro taputettiin ja huudettiin valssia tai +sottista. + +Ja salin alanurkassa nieli Bie-neiti haukotuksen toisensa perästä, +painui nyykälleen, mutta oikaisihe taas yhä uudestaan. Mariannen +toimesta oli hän saanut kolme neljä kertaa pyörähtää kotiljongissa, +ja nyt oli hänellä hyvä omatunto senkin tähden, että oli saanut +tyhjennetyksi neiti Mögeltönderin tiedot... + +Hän oikaisihe reippaasti ja vilkastuneena, kun tuoksuava kahvitarjotin +purjehti ovesta sisään joulukakkutarjotin perästä, -- ja sitten vielä +toinen tarjotin seurueineen salin toiselle seinämälle. + +Se oli viimeinen leimahdus! + +Ja sitten kun kahvi oli juotu, sekä ensimäinen että toinen kuppi, astui +rouva Paus, -- heillä oli pisin matka, -- lattian poikki Kajan ja +Lettan luokse ja ilmoitti heille, että nyt täytyy lopettaa; kello oli +puoli kuusi, eivätkä he joutuisi kotiin Fossumille ennen kello yhdeksää. + +Siihen vastattiin vain äänettömän ja rukoilevan näköisinä tanssiin +vilkuen, joka vielä oli täydessä menossa Sankowitzin hillittömien, +vaikkakin jonkin verran laimentuneiden sävelten tahdissa. + +Mutta nyt puuttui ruustinna asiaan ja meni tanssin johtajien luokse... +Jessin täytyi taputtaa käsiään ja lopettaa kotiljongi... + +"Eikö totta, neiti Gjedde, kaupungissa ette kai ole tottunut +lopettamaan tanssiaisia tähän aikaan vuorokaudesta?" -- sanoi hän +leikillisesti. + +Kuu heitti heikkoa valoaan lumeen ulkona, ja reet ajoivat kilisevin +kulkusin rappusten eteen toinen toisensa perästä kyytimiesten +vilkkaasti huudellessa varotushuutoja. He olivat saaneet hekin +renkituvassa runsaasti joulukestitystä ja lopuksi aamutuikun matkalle. + +Huoneet olivat täynnä matkapukuisia ihmisiä ja ovet olivat auki. + +Herrojen odottaessa naistensa pukeutumista täytyi heidän tietysti +pistäytyä vielä kerran ruokasalissa ottamassa pieni matkaryyppy ja +tarinoimassa vähän ja purkamassa viimeiset sydämellä olevat asiat. + +Kalpeana ja hiukan horjuen ja ääni käheänä seisoi joukossa Kvigstad +sinkautellen ympärilleen sukkelia ja jonkinverran loukkaaviakin +huomautuksia... + +"Nyt sitä on juotu omattunnot lepoon ainakin kolmeksi vuorokaudeksi", +-- sanoi hän häpeämättömän tuttavallisesti asianajaja Poppelle, -- "ja +voidaan nukkua rauhassa kuulematta noita kirottuja ääniä seinästä, -- +tai mitä arvelette, asianajaja?" + +... Kun Kaja Paus pisti päänsä ovesta ja nyökäytti sitä rakastetulleen +Oppegaardin pienelle pihtipolviselle sahanhoitajalle, teki Kvigstad +äänekkäästi myrkyllisen huomautuksen. + +Äkkiä huomasi hän Alidan katsovan totisesti häneen. + +Kvigstad laski juuri täytetyn lasinsa päättävästi pöydälle... + +"Ei, ei, -- en juo enää... antakaa anteeksi... anteeksi Alida-neito! -- +Mutta kun on koko yön ollut poljettuna ja ylitanssittuna"... sammalsi +hän. -- + +-- -- Alkoi jo koittaa harmaa päivä, kun viimeiset kulkuset soivat ulos +portista. + + * * * * * + +Joulua oli vietetty ja vietettiin yhä edelleen, niin ettei Gaarder +enää voinut seurata aikaa. Hänen täytyi laskea aikaa päivällisten ja +tanssiaisten mukaan, sanoi hän, ja hän unohti kokonaan vetää kellonsa, +kun tuli kotiin tavallisesti vasta myöhään aamulla. + +Vierasvaraisuuden ovet oli avattu, ja hän oli nyt maistanut sen +runsautta miltei paikkakunnan joka perheessä; -- päivällisiä +voitettuine urhoineen, jotka lauloivat ja puhuivat viimeiseen +hengenvetoonsa asti. Ja sattuipa Jessin milloin millekin +pääkaupunkilaisystävälle, etteivät he muistaneet, kuinka olivat tulleet +siitäkin päivällistilaisuudesta ennenkun heräsivät reessä jäällä +tähtien kimallukseen tahi Vangenin vierassängyssä. + +Loppiainen oli mennyt miltei hiipimällä heidän ohitsensa. +Kahdentenakymmenentenä päivänä loppui joulu, ja silloin oli lähdettävä +matkalle. + +Kun oli vain muutamia päiviä jälellä, ei enää voitu lykätä paljon +puhuttua vierailua Ra-tädin luokse. + +Aamulla oli Jess tullut sisään vanha krinuliinihame yllä, jonka hän +oli löytänyt eräästä ullakon kaapista. Hän ehdotti, että mentäisiin +Ra-tädin luokse joulupukkeina. + +Ja sana lähetettiin kirjallisen ilmoituksen seuraamana, että +korkeanylhäinen herrasväki aikoi tulla osottamaan hänelle +kohteliaisuuttaan iltapäivällä. + +Syntyi aikamoinen etsintä ja laatikoiden, kaappien, arkkujen ja +kapsäkkien kaiveleminen ullakolla, jotta saataisiin käsiin tarvittavia +vanhoja vaatteita ja pukuja. + +Oli siinä puuhaa, mutta hyvin se myös onnistui. Päivemmällä +kuleksittiin ympäri sangen erilaisissa puvuissa. -- Groth punasessa +tanskalaisen ratsuväkiöverstin univormussa pitkävartisine saappaineen +ja sapelineen, päässä tekotukka, jossa niskapuolella oli rusetti; +Nergaard polvihousuissa ja solkikengissä, röyhys ja sortuuki à la +Robespierre vallankumouksen ajoilta; Gaarder taas oli kuuluisana +ryövärinä Rinaldo Rinaldinina, isopartaisena, kauhtana yllä ja päässä +leveälierinen hattu. + +Henschien ja Schmidt esittivät vanhaa ja uutta vuotta, -- edellinen oli +kokonaan harmaan sammal- ja naavaparran peitossa, toisen kasvoilla taas +oli nuorekas, punertava naamio pitkine uteliaine nokkineen. + +Jess taas oli olevinaan paikkakunnan hyvinvoipa "kerjäläisvouti" yllä +vanha kiiltonappinen laahusnuttu, kädessä pitkä virkamiehensauva ja +niskassa kankea hattu. Ja Rein oli nokikolarina, kokonaan mustissaan, +tikapuut, vasta ja suti olalla. + +Naisten päässä oli enemmän tahi vähemmän puuteroidut korkeat tekotukat, +yllä isoäidin aikuiset suippoliivit ja pönkkähame, toisilla taas oli +adrienit ja suuret lannetyynyt. + +Kvigstad ei ollut kotona viidentenä joulupäivänä olleiden tanssiaisten +jälkeen. Tiedettiin hänen taas lähteneen ryyppyretkille paikkakunnalle. + +Vähän jälkeen päivällisen läksi seurue liikkeelle, -- Groth kyyditen +Mariannea mustan oriinsa reessä... Grothin ollessa ohjaksissa oli +Marianne levollinen. Varjelkoon, että hän olisi antanut kenenkään +kaupunkilaisherran olla ohjaksissa... + +Alida oli päättänyt jäädä kotiin soittelemaan isän kanssa. Nyt kun +Sankowitz oli lähtenyt, oli musiikkia isän mielestä liian vähän +joulujuhlallisuuksien aikana. + +Sankowitz oli sanonut, että aika Vangenilla oli kadonnut kuin "selig +Traum". Hän poistui talosta täydellisesti puettuna niihin vaatteisiin, +joita tuomari ja Jess olivat hänelle antaneet. Ja viimeisenä aamuna oli +hän makuuhuoneessa saanut tuomarilta, kuten tavallisesti, rahasumman, +jonka suuruutta ei koskaan tiedetty. + +Jess ja Christiane ajoivat isossa reessä, ja Gaarder ja Eufemia +seuraavassa, jota vastoin muu seurue, kuusi luvultaan, oli sijoittunut +suureen neli-istuimiseen rekeen... Rein näytti notkealta ja iloiselta +nokikolarilta lumisella tiellä... + +Sitten piti olla tilaa vielä tikapuille ja vastalle; -- ja ainoastaan +Merete-neito, joka oli vähintäin puolta kapeampi kuin Barbara +lannetyynyineen, -- voi mahtua hänen viereensä, väitti Rein. + +-- Alida seisoi mietteissään etehisen ikkunassa yläkerrassa silmäillen +rekiretkeläisten jälkeen. Hänen kasvonsa saivat yhä ankaramman ilmeen. + +Hän seisoi paikallaan vielä koneenomaisesti hengittäen jäätyneeseen +ikkunalasiin, vaikka reet jo kauan sitten olivat kadonneet näkyvistä. + +-- Tuomari oli käyttänyt iltapäivän hiljaisuutta ja vierasten +poissaoloa hyväkseen ryhtyäkseen vähän arkipäivätouhuihinsa. Hän +liikkui hyräillen oljenkorsi suussa, pistäysi tallissa ja navetassa, +halko- ja vaunuvajassa ja ryhtyi syviin neuvotteluihin Lars-rengin +kanssa hakattujen tukkien ajamisesta metsästä Oppegaardin sahalle. Oli +paras käyttää hyväkseen hyvää keliä heti kun kahdeskymmenes päivä ja +joulu olivat ohitse. + +Arkihuoneessa oli rouva istuutunut nojatuoliin eräs Walter Scottin +romaaneista avonaisena edessään pöydällä ja kynttilä sen vieressä. Hän +käänsi tavantakaa lehteä sukkapuikolla, lukien ja ommellen, ja Alida +soitti pimeässä pianoa. + +Nyt kuului tuomari tulevan etehisessä, ja Alida sytytti pianon +kynttilät. + +"Huh -- huu, -- Alida!" Hän hieroi käsistään kylmän. -- "Tuntuupa +suloiselta tällainen rauhallinen iltapäivä... Sinä soitit Oberonia!... +Kuulee yksinkertaisen torven äänen kappaleen uudessa asussakin... Monet +vanhat kauniit sävelmät on varmaankin alkuaan sävelletty torvelle, -- +puhallettavaksi metsästysretkellä tahi linnanmuureilta... Meillä ei ole +iloista torvea, vaan syvä, raskas paimentorvi perussävelenä... Eiköhän +oteta vähän Oberonista nyt --" + +Ja moni nuottilehti käännettiin illan kuluessa. Tuomari laski kädestään +viulun ainoastaan teenjuontiajaksi. + +Alida lakkasi äkkiä soittamasta ja hätkähti. + +"Kvigstad tahtoo puhua tuomarin kanssa", ilmoitettiin ovelta. + +"Kvigstad!" -- huudahti tuomari ja huokasi muutamia kertoja... "Huh, +huh, -- nyt menen ulos sanomaan sille miehelle kaiken sen, minkä hän +tietää paremmin kuin minä." + +Alida oli nopeasti noussut pianon äärestä ja seisoi tuoliin nojaten +levottomasti kuunnellen isän ollessa ulkona. -- + +-- "Saakelin mies!" sanoi tuomari tullessaan hetkisen kuluttua sisään; +-- "hän koettelee totta totisesti vihastuneita jumalia! Rymyttyään +tarpeekseen, saapuu hän juuri loppiaispäivänä ja tahtoo tarkastaa +konttorin, tehdä kaikki uudenvuoden suoritukset nimismiehille +kahdenneksikymmenenneksi päiväksi ja niin edespäin, pelkkiä ihmeitä..." + +Alida katosi nopeasti. + +-- Kvigstad oli jo tullut rappusille mennäkseen konttorirakennukseen, +kun etehisen ovi hänen takanaan avattiin... + +"Kvigstad!" huudettiin hiljaa. + +Hän kääntyi nopeasti, -- se oli Alidan ääni. + +"Kvigstad!" huudettiin taas. Ja Alida seisoi silmät aivan hänen +kasvojensa lähellä pimeässä. -- + +"Minä -- minä uskon teidän ihmeisiinne!" kuiskasi hän tulisesti. + +"Alida-neito!"... Kvigstad levitti käsiään ikäänkuin olisi tahtonut +estää itseänsä putoamasta rappusista -- "Ei, ei, ymmärränkö teitä +oikein! -- Te -- te puhutte kai konttorista. -- Niin, minä parannan +itseni." + +"Ei, Kvigstad, -- minä se odotan -- -- ihmettä!" tuli tuskin kuuluvasti +ennenkuin hän kiivaasti tempasi etehisen oven auki ja pakeni sisään. + +-- -- Myöhään illalla ilmoitti kulkusten kilinä seurueen paluun, ja +matkue saapui äänekkäästi nauraen ja iloisesti jutellen... + +Jess oli mitä parhaalla tuulella ja yritti kahdesti kantaa Christianen +reestä rappusia ylös, ennenkuin hän talutti hänet puoliksi kannatellen +matkapalttoossa ja päällyskengissä sisään. Hyväntuulisuudessaan oli hän +ollut vähällä kosia Christianea reessä. + +Ra-täti oli kutsunut hänet tuttavalliseen neuvotteluun makuukamariin ja +oli siellä selittänyt hänelle, kuinka helppo hänen olisi, miellyttävä +ja kyvykäs kun oli ja kun hänellä oli sellaiset sukulaisuussuhteet, +jos hän vain päättäisi pikkuisen ponnistaa ja suorittaa tutkintonsa! +Ra-täti oli sitten nimenomaan velvoittanut hänet menemään översti +Gjeddelle viemään hänen tervehdyksensä ja sanomaan, kuinka ihastunut +hän oli heidän tyttäreensä Christianeen, -- mikä daami hän oli ja +kuinka hieno ja tahdikas hänen käytöksensä! + +Mutta yhteisvedoksi tuli sadan taalarin seteli, jolla hän saisi maksaa +otaksutut velkansa päästäkseen taas takaisin raiteisiinsa. + +... Muuten oli Ra-täti yleensä ollut parhaalla tuulellaan ja sangen +ihastunut 'korkeanylhäisestä' vierailusta, -- hän oli mielenkiinnolla +tarkastanut ja tuntenut eri vaatekappaleet -- _tämä_ oli äidinisä +Reichweinin ajalta ja _tämä_ taas erään isoisänäidin... + +Christiane oli tuossa tuokiossa voittanut hänen suosionsa, -- niin +että hän näytätti hänelle sen safraninkeltaisen pukunsa, jota hän oli +kantanut seuratessaan miestään, presidenttiä, kruunausjuhlaan... + +Samalla oli hän kerran toisensa jälkeen nipistänyt Mariannea +käsivarresta ja kuiskannut: -- "Tämä vasta olisi jotakin Jessille... +Hänen kanssaan olisi hän hyvällä tiellä, -- ja keskellä kaikkea sitä, +mitä maa voi tarjota tulevaisuuden toiveita!"... + +Bie oli kattanut pöydän mitä runsaimmilla jouluherkuilla, ja oli jo +myöhäinen kun nuoret taas istuivat reessä... + +-- Punasessa överstinvormussaan seisoi nyt Groth auttaen Mariannea +riisumaan kappaa; -- Marianne tuskin käsitti, että he jo olivat +taas kotona! He olivat vallan lörpötelleet ajan kulun, arveli hän, +niiatessaan juhlallisesti pukunsa mukaisesti. + +Pimeän etehisen nurkassa auttoi Barbara adriennessään ja +lannetyynyissään väsyneeltä "vanhalta vuodelta" naavaparran +irroittamista, jonka hän sitten viskasi puulaatikkoon. + + * * * * * + +Varhain aamulla paljon ennen päivän sarastusta olivat jouluvieraat +poistuneet talosta helisevään pakkaseen. + +Matkaeväistä oli pidetty sangen suurta huolta; matkalaukku oli täytetty +monenlaisilla herkullisilla voileivillä, taskumatit kaksi kertaa +puhdistetulla ja koiruohoviinalla. Tietysti oli mukana lahjoja sekä +översti Gjedden perheelle että Jessin isäntäväelle, ja oli siinä myös +komeita juustoja. + +Jäähyväiset tapahtuivat puoliksi itkien puoliksi leikkiä laskien ja +nauraen, kunnes kaikki oli onnellisesti peitetty rekeen ja Lars, joka +ajoi etunenässä, näpäyttänyt ruoskallaan isoa Ruskoa. + +Nyt seisoivat he kaikki siinä katsoen ja kuunnellen kunnes kulkusten +viimeinenkin ääni oli lakannut kuulumasta. -- -- + +-- "Niin, nyt sitä on eletty pyörteessä", sanoi Rein Meretelle... +"Ja nyt täytyy pitää varansa, ettei synny noidantanssia", lisäsi hän +synkästi. + +"Ja minä iloitsen suuresti arkipäivistä ja _joka_ päivästä!" huudahti +Merete tulisesti. + +"Niin, -- siitä _täytyykin_ tulla loppu!" -- mutisi Rein itsekseen... +"Pikku _neitosten_ onnea ja iloa ei saa samentaa" -- -- + +"Minä en ole sellainen pikku _neito_, joka tahtoo leikkiä ja tanssia", +vastasi Merete kiivaasti. + +"Ei, ei, senpä minä, senpä juuri -- olen huomannut"... sanoi Rein +itsekseen. + +"Voi teitä, Merete-raukkaa, kun olette saanut minusta ystävän!" -- -- -- + + * * * * * + +-- -- -- Arkipäivän piikkopaitoineen ja kaurakakkuineen, kuten +sanotaan, piti nyt taas alkaa. + +Myöhäinen aamiainen sylttyineen, sianliikkiöineen ja erilaisine +leikkeleruokineen ja oluineen ja viinaryyppyineen oli tänään +lakkautettu ja tavanmukainen kahvitarjotin voileipineen oli taas kello +kahdeksan aikaan ilmestynyt makuuhuoneisiin. + +Schmidt oli taas ryhtynyt toimeensa nuorimpana miehenä puhdistamaan +ja täyttämään mustepulloja. Ulkokonttorissa rapisivat sulkakynät ja +natisivat konttorituolit. + +Tuntui jonkinlaiselta johtavalta juhlallisuudelta, ja hiljaisuutta +häiritsi vain tuon tuostakin yskähteleminen. + +Kello yhdentoista aikaan käveli tuomari mietteissään edestakaisin +sisemmässä konttorihuoneessa. + +Oli todellakin tapahtunut yhtä ja toista. Tuli niin sanoaksemme isku +iskun jälkeen. + +Heti aamulla oli Rein ilmoittanut hänelle odottamattomien tietojen +pakottavan hänet niin pian kuin mahdollista jättämään paikkansa. + +Se oli niin sopimatonta kuin suinkin, kun hän nyt oli jonkinverran +perehtynyt konttorin asioihin! -- Ja nyt oli taas uusi etsittävä ja +harjoitettava! -- + +Ja sitten oli Henschien tullut sisään hiljaa ja varovasti, -- oli +katsonut lattiaan päätänsä hiljaa nyykyttäen ja hengittänyt raskaasti, +ennenkuin esitti sanottavansa. Suu tarmokkaasti yhteenpuristettuna, +niin että leukapielet näyttivät suuremmilta ja iho parran alla +tummanpunaselta, sanoi hän vihdoin tulleensa nimitetyksi nimismieheksi +ja uskaltavansa syvimmässä alamaisuudessa pyytää tuomarin ja +hänen rouvansa suostumusta siihen, että heidän kasvattityttärensä +Barbara-neito saisi tulla hänen vaimokseen. Hänen asemassaan ja hänen +iällään, joka läheni viittäkymmentä, voi ehkä näyttää siltä kuin hän +tähtäisi jotenkin korkealle, mutta sydämen kieli -- -- + +... "Kovaa... Jotakin luonnonvastaista"... mutisi tuomari pysähtyessään +tuon tuostakin katsomaan ikkunasta talvihämärään, ikäänkuin löytäisi +sieltä elämän ikävän varmuuden... "Tuskin täyttänyt kolmekymmentä +vuotta ja annapa kun heittäytyy kahtakymmentä vuotta vanhemman miehen +syliin, miehen, joka on miltei originaali -- + +"Pelottavan päättävästi menetelty!... + +"... Luulenpa, että Ra-täti lopultakin on oikeassa." Hän heittäytyi +kiihottuneena nahkatuolille. -- "Kaikki tulee lopulta minun viakseni, +koska minulla ei ole suurempaa kunnianhimoa ja makua tälle maailmalle... + +"Kirottu viulu pirullisine iloineen! -- + +"Mieluummin onnettomin avioliitto kuin jäädä naimattomaksi! on kai +Barbara arvellut... Mieluummin se kuin antaa nuoruutensa kuihtua... +Mieluummin se kuin ei mitään! -- -- Tämän elämän kaikki runsaat +mahdollisuudet, joista hän on uneksinut, on hän raukka tinkinyt +vanhaksi kumaraselkäiseksi kaljupääksi Henschieniksi! + +"Tinkimistä! -- Tinkimistä, sellaista _on_ elämä! + +"-- Mutta tämä täytyy Boletten" -- -- + +Naputettiin reippaasti oveen. + +Huoneeseen astui Kvigstad hermostuneen nopeasti. Vaaleilla tarmokkailla +kasvoilla oli miltei juhlallinen ilme, ja hän heitti teräviä katseita +tuomariin. + +"Irtisanomaanko, Kvigstad!" -- sanoi tuomari ivaten. "Te näytätte +siltä, kuin teillä olisi jotakin erityistä sanottavaa." + +"Niin, minulla on tuomarille pyyntö, ja minä voin vain luottaa +vanhaan, monesti kovasti koeteltuun hyväntahtoisuuteenne", -- lausui +hän liikutettuna. "Tuomari tietää, että minun täytyi luopua lukemasta +norjalaista lainopillista tutkintoa varten, työskenneltyäni ensin +puolitoista vuotta. Se on nyt taas käynyt minulle mahdolliseksi ja +minulle on mitä tärkeintä suorittaa tämä tutkinto. Ja sentähden minun +täytyy pyytää saada erota konttorista niin pian kuin mahdollista, niin +pian kuin tuomari on saanut toisen miehen minun sijaani." + +"Vai niin -- todellakin? Myöskin te!" huudahti tuomari. + +"Niin, -- niin, -- luonnollisesti... + +"Niin pian kuin se vain käy päinsä... Se ei satu juuri sopivaan +aikaan. -- Henschien jättää myös konttorin, -- ja ottaa hoitoonsa +nimismiespiirinsä keväällä. Ja Rein lähtee myös tiehensä 'niin pian +kuin mahdollista!' -- Niin että tässä tulee uutta väkeä joka taholle... + +"Niin, niin Kvigstad!" hän nyökäytti hillitysti päätään. "Niin pian kuin +mahdollista. Kirjoitan heti ja tiedustan uutta väkeä." + +Tuomari astui tuimasti edestakaisin lattialla, kun Kvigstad oli +poistunut. + +"Onko mokomaa ennen kuultu... Todellakin kelpo annos näin aamutuimaan! + +"Tjaa, -- olen ollut monesti irtisanomaisillani Kvigstadin, -- pitänyt +häntä niin sanoakseni vain armosta, -- joten tämän pitäisi olla vain +miellyttävä apuaskel hänen puoleltaan", tuumi hän jonkinlaisella +hirtehisen huumorilla... + +"Olin oikeastaan arvellut, että hänestä tulisi konttorin enfant +terrible ainaiseksi... + +"No niin, hänen vertaistaan ei otetakaan noin vain käden käänteessä!" -- + +-- Uudenvuoden alettua näin rohkaisevasti meni tuomari pihan poikki +päärakennukseen miettien mielessään, että kenties olisi tällä kerralla +tarkoituksenmukaista jakaa hiukan tämän maailman suruja ja iloja +aviopuolisonsa kanssa. + +Päärakennuksessa järjesteltiin ja siistittiin, -- pestiin joulu +loppuneeksi samoin kuin se oli pesty alkaneeksi. Pölyhuiska ja +lakaisuvastoja oli ovipielissä, ja vesiämpäri ja pesurätit vallitsivat +vierashuoneissa, ja kaksi torpparinvaimoa oli kutsuttu pesemään +hiekalla salin lattiaa. Kaapit ja laatikot olivat jo ottaneet vastaan +luetut posliinit, lasit ja hopeat lukkojensa taakse. + +Arkihuone oli tullut tavalliseen asuunsa, ja kaksi rukkia ja yksi +kerinkakko oli saanut vanhan paikkansa ikkunoiden alla. + +Rouva istui laskien ja asettaen värjättyä lankaa kortille uuden +pumpulikankaan malliksi, jota kudottaisiin kesäpuvuiksi, tyttärien +puuhatessa edestakaisin ja pistäessä tuon tuostakin sanansa mallin +valitsemiseen. + +Välistä kuiskailtiin päivän suuresta tapahtumasta. -- Mutta mitä isä +nyt siitä sanoisi -- + +Sisarukset olivat jo kauan hymyilleet ja huomautelleet toisilleen +Barbaran ja Henschienin tuttavallisuudesta ja ystävyydestä; -- mutta +äsken juuri oli Barbara tullut ruokasuojaan ja ilmoittanut kaikki +Mariannelle ja pyytänyt häntä puoltajakseen äidille... + +... Se oli nyt ratkaistu hänen ja Henschienin kesken, ilmoitti +Barbara. Ja keväällä olisi hän nimismiehen rouva Vestdalenissa. Se +oli paras piiri koko amtissa, ja olihan hän tuntenut Henschienin +kolmetoistavuotiaasta asti. + +Kunpa nyt vain isä ja äiti olisivat tyytyväisiä. -- Hän oli niin +levoton, niin levoton! + +Kun tuomari sitten astui sisään, heitti rouva nopean tutkivan +silmäyksen häneen, mutta ei näyttänyt muuten häiriytyvän; -- hän jatkoi +vain laskemistaan ja langan kerimistään korteille eri malleiksi. + +Tuomari vilkasi ympäri huonetta heidän puuhiaan, ja tässä keksi hän +johdannon niille jotenkin suurille uutisille, joita hän toi tullessaan. + +"Niin, olemme taas arkielämässä, Merete", virkkoi rouva jotakin +sanoakseen, ojentautuen hiukan. "Äkillinen muutos eilisestä! -- Mitähän +tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan"... tuli sitten hetkisen kuluttua, +ja hän vilkasi tuomariin tehdäkseen otettavan askeleen helpommaksi +hänelle. "Voihan tapahtua niin paljon" -- + +"Missä on Barbara, Alida?" -- kysyi tuomari sitten; ääni vapisi +lähestymisen halusta. "Minulla on hänelle vähän puhumista, -- jotakin +sangen tärkeätä!" + +"Barbara on aitassa panemassa evästä Larsille, joka lähtee tukinajoon", +ilmoitti rouva. "Pian kai hän sieltä joutuu." + +"Katsokaapas, mitä olemme löytäneet vierashuoneesta, jossa Nergaard +asui", sanoi Marianne, joka samassa tuli huoneeseen. -- "Katso +ja ihaile, Eufemia! -- näitä hienoja tohveleita, jotka hän on +unhottanut... Kirjava silkkivuori ja korko-ommeltuja perhosia, -- +tämähän on oikein hienon hienoa, kuten Nergaard itsekin!" + +Tohveleita tarkastettiin -- + +"Kiltti ja hauska herra, erittäin huvitettu omasta persoonastaan!" +sanoi rouva hymyillen. "Pidä sinä ennemmin kiinni Gaarderista, +Eufemia", ilveili hän. "Hänestä näyttää tulevan mies! -- Hän ei +ainakaan loukkaannu kaikista pikkuasioista..." + +"Hm, hm" hymähteli tuomari. Hänen kasvonsa olivat ankarat ja katseessa +oli katkera ilme. + +"Barbaraa minä tarvitsin"... muistutti hän hiukan käheästi. "No, tuossa +hän tulee." + +Hän viittasi ikkunasta kädellään hänelle. + +"Niin, rakas Barbarani!" -- virkkoi hän, kun Barbara tuli huoneeseen +kyyneleet silmissä, tietäen mistä oli kysymys. "Olen tänään kuullut +suuren uutisen. -- Henschien pyytää sinun kättäsi, ja sinä näytät +tehneen jo päätöksesi. -- Olen oppinut pitämään häntä perin rehellisenä +ja kelpo miehenä, -- ja kun sinä kerran pidät hänestä, niin --. _Sinä_ +et todellakaan tule tekemään ketään onnettomaksi, rakas Barbarani!" -- +lisäsi hän omituisella äänenpainolla. + +"Ja jo keväällä aikoo hän perustaa kodin... + +"Niin, ja mitä kapioihin tulee", -- sanoi hän tarkoittavasti +vilaisten sinne päin, missä rouva istui, -- "niin sehän kuuluu +naisdepartementtiin ja on ratkaistava siellä. Minulta saat +kahdeksansataa taalaria sisältävän pankkikirjan. Se on sinun perintösi. +Ja sitten tiedät kyllä, että minä olen aina auttava ja tukeva sinua +tarvittaessa." + +Hän taputti Barbaraa lempeästi olalle... + +"Niin, lapseni, -- minun täytyy nyt mennä kirjoittamaan pari kirjettä, +jotka täytyy erityisen lähetin lähteä heti viemään postikonttoriin. +Paitsi Henschieniä ovat tänään myös sekä Rein että Kvigstad, -- joka +aikoo suorittaa tutkintonsa, -- ilmoittaneet minulle erinäisistä +syistä olevansa pakoitetut jättämään konttorin, joten minä tulen +työskentelemään aivan uudella henkilökunnalla." + +Rouva hätkähti ja oli sanomaisillaan jotakin, mutta hillitsi itsensä. + +Alida liikahti äkkiä, niin että kerinkakko kaatui, -- ja Marianne +katsahti terävästi ja tutkivasti Mereteen, joka äkkiä oli tullut +harmaankalpeaksi. -- + +Tuomari läksi taas takaisin konttoriin... + +Mies... mutisi hän -- Mies... Boletten ilkeä käsitys ihmisistä!... + + * * * * * + +Rein otti iltapäivällä tuon tuostakin esiin ja syventyi lukemaan +pientä nopeasti kirjoitettua kirjelippua, jonka suulakka oli painettu +sormustimella ja jonka Merete ohimennessään oli pistänyt hänen +käteensä. "Lukekaa!" oli hän kuiskannut miltei käskevän totisesti. +Siihen oli kirjoitettu: + +"Elkää matkustako, elkää matkustako, Rein --. Isä ei _voi_ olla ilman +teitä. -- Te ette saa... Jollei minulla sitten saa olla ketään -- +mitään enää maailmassa, jota ajattelisin, niin voi kyllä sanoa kuten +sanoitte aamulla, 'minua raukkaa, joka olen saanut teidät ystäväksi!'" + +Myöhemmin läksi Rein kuljeksimaan pakkaseen. + +Hän ei nähnyt enää lyijykynäkirjoitusta; mutta hän tiesi, mitä se +sisälsi, ja kuvitteli mielessään lukevansa sanat yhä uudestaan. + + + + +V. + +Tuomari ja hänen rouvansa. + + +Hän jäi... Hän jäi!... + +Merete oli kuullut isänsä ilmoittavan sen arkihuoneessa eilen, kuten +hänen tapansa oli, kun hän tahtoi että äitikin saisi tietää jotakin. + +"Kuulkaapas, Merete-neito!" sanoi Rein seuraavana aamuna rauhallisesti, +joskin hiukan äänekkäästi, tullessaan aittaan, sillä nyt oli Mereten +talousviikko. -- "Kuulkaapas, voitteko antaa minulle jotakin rasvaa +tahi laastaria... Katsokaa näitä!" -- hän ojensi kättänsä, -- "kaikkia +näitä naarmuja ranteessa. Upposin eilen hankiaisella erääseen +orjantappurapensaaseen, otin kädelläni vastaan, ja tämä oli siitä +seurauksena... Vähän Riian-palsamia tahi hylkeenrasvaa?" + +Merete hätkähti -- ja riensi hakemaan palttinalapun ja vähän öljyä. + +"Ja sitten", selitti Rein, kun Merete tuli takaisin ja auttoi häntä +sitomaan kääreen ranteen ympärille, -- "oli saakelin sopimaton hetki, +-- olin suoraan sanoen jättämäisilläni tuomarin pulaan... Eihän sitä +juuri voi sopivasti matkustaa tiehensä ja jättää häntä yksin, suoraan +sanoen, tyhjään konttoriin. + +"Ja kiitos kirjelipusta! -- se tuli vilpittömänä muistutuksena nuorelta +kelpo ystävättäreltä. -- Niin että me yhä edelleen saamme tarinoida +keskenämme. Mehän ihmettelemme vähän kumpikin tätä maailmaa? -- -- +tahtoo sanoa, minulle tulee kauhean kiire. Meidän täytyy tehdä +Schmidtistä Augustinusen, Augustinusenista Kvigstad, ja minun +täytyy koettaa ottaa huostaani Henschienin työt, kunnes uudet +voimat saapuvat... Ja sitten saan minä luvan suorittaa matkat +keväämmällä." -- -- + +Merete kuunteli hajamielisenä näitä hänen kertomuksiaan ja +selostuksiaan. Tiesihän hän niin hyvin, että Rein oli jäänyt, koska +_hän_ oli pyytänyt häntä, -- hänen tähtensä -- -- -- + + * * * * * + +Jo kuun lopussa läksi Kvigstad pääkaupunkiin, jättäen kaikki työt, +jotka kuuluivat hänen konttoritehtäviinsä, järjestykseensä ja +erinomaiseen kuntoon. + +Kun hän ajoi reessä tietä pitkin, tiesi hän, että Alida-neito katsoi +hänen jälkeensä eräästä ullakon ikkunasta. Hän kohottihe ylös, +päästyään eräälle mäelle, otti lakin päästään ja heilutti sitä kuin +voittaja... + +Seurasi rasittava aika monine matkoineen. Työtä tehtiin myöhään iltaan +laajassa konttorissa. + +Rein auttoi tunnollisesti tuomaria kantamaan työtaakkaa. Ja yleiseksi +hämmästykseksi näytti hän voivan sangen hyvin ollessaan innokkaassa +työssä. Hän oli tasaisempi ja sävyisämpi, -- laskipa leikkiäkin +'luonteensa vihollisen kanssa', kuten hän Mariannea kutsui... + +Ja vastuunalaisuus! -- sanoi hän nauraen. Hän ei nukkunut koskaan niin +hyvin kuin milloin hänellä oli todellinen vastuu kannettavana. -- -- + +Perheellä ei ollut sen vähemmän työtä ja touhua. Se koski Barbaran +kapioita. + +Liinakankaita, drelliä ja damastia oli runsaasti varattu tyttärien +tarpeeksi, ja niistä mitattiin nyt osia, ommeltiin, päärmettiin ja +merkattiin kaikenlaisia vaatekappaleita, -- kaksi tusinaa sitä, neljä +tusinaa tätä, viisi tusinaa tuota... + +Tyynyjä täytettiin ja pakattiin arkkuihin, joiden välipaikat täytettiin +ompelurihmalla ja kaikenlaisella muulla tavaralla, joita taloudellinen +huolenpito arvasi hyvin tarvittavan. Kaikenlaisia alusvaatteita, +nyplättyjä, kudottuja ja ommeltuja pitkinä yksitoikkoisina talvina, +oli valmiina tusinoittain. Muuan ompeliatar oli tuotu auttamaan. +Paitsi niitä kahta pukua, jotka olivat tekeillä, oli kolmas vielä +kangaspuissa... Kyllä oli työtä yllin kyllin! + +Henschienin toivomuksen mukaan piti häät pidettämän kaikessa +hiljaisuudessa aikaisin keväällä -- -- -- + + * * * * * + +Tänä kiireellisenä aikana oli Reinillä ainoastaan sunnuntait +käytettävänä metsästysmatkoihinsa. + +Jo lauantai-iltana tuli hän tällä kerralla ruokasaliin, jossa Merete +seisoi kangaspuista juuri otettu palttinapakka sylissä odottaen Alidaa +kyökistä auttamaan sitä kokoontaitettaessa. + +"Siinä työssä voin kyllä auttaa teitä", sanoi Rein, "jos te sitten +tahdotte hankkia minulle vähän matkaevästä; lähden liikkeelle jo tänä +yönä... Pitäkää vain kiinni siitä, niin minä taitan kokoon... kuinka +pitkältä? -- kyynäräkö? -- Viisi korttelia? -- Kuusi korttelia? -- +Niinkuin kuulette, ymmärrän minä näitä asioita." Merete mittasi, ja +Rein taittoi viiden korttelin pituudelta hänen sormiensa väliin... + +"Pidättekö kiinni?" + +He hätääntyivät ja rupesivat kiirehtimään, kun Reinin käsi koski +Mereten käteen, ja seuraavaa taitetta tehtäessä näytti siltä kuin +olisivat sormet tempautuneet palaneina takaisin. + +Mutta sitten laski Rein taitteen toisensa jälkeen Mereten käteen... + +Rein seisoi ääneti ja Merete punasena, niin että veri suhisi, silmät +luotuina kankaaseen... Kumpaisenkin kädet vapisivat. + +Sitten oli kaikki kokoontaitettu. + +Viimeistä taitetta tehtäessä tarttui Rein Mereten käteen, mutta +päästi sen sitten äkkiä, ikäänkuin olisi tyrkännyt sen luotaan, ja +jäi seisomaan huoneeseen tuijottaen, Mereten hämillään tasotellessa +vaatetta pöydällä. + +"Niin", kuului sitten tavallista innokkaammin vähän myöhemmin, kun +Alida tuli huoneeseen, -- "aion lähteä kuutamoon jo tänä yönä, -- +luistimilla kokonaisen peninkulman Lovandetin poikki, -- aivan +yksin erämaahan -- ainoastaan pitkä varjo seuralaisena. Hah, hah, +haa!" -- nauroi hän omituisen tarkotuksettomasti -- --. "Kiitos, -- +lähettäkää minulle sitten vähän matkaevästä huoneeseeni", pyysi hän, +pyörähtäessään äkkiä ympäri ja poistuessaan huoneesta. + +-- -- Merete liikkui koko sunnuntaipäivän kuin kuumeessa... Oli kuin +lumen sulaessa syntyvä vahva valo olisi saanut silmät vettymään ja koko +maiseman siten vavahtelemaan... + +Hän tapasi itsensä milloin minkäkin ikkunan äärestä toisessa +kerroksessa... + +Muutamia talonväestä ajoi kotiin kirkosta ja vähän sen jälkeen tuli +astumalla pari palvelijaa... + +Paistin haju tuoksui kyökistä etehiseen, ja konttoristit kävelivät +joutilaina alakerroksessa odotellen päivälliskutsua. -- -- -- + +-- Pitkän sunnuntai-päivällislevon jälkeen, joka käsitti renkituvan, +konttorin ja päärakennuksen, heräsi ikäänkuin uusi toiminnanhalu +suunnitelmineen päivän loppuosan viettämiseksi... + +Sovittiin mennä kävelemään sinne ja tänne, ja muutamat naisväestä +pukivat päällysvaatteet yllensä. Pari konttoristeista meni joen poikki +lukkarille juomaan kahvia ja pelaamaan vähän korttia... + +Barbara oli vetäytynyt makuuhuoneeseen, jossa hän käytti hyväkseen +aikaa siistiäksensä ja järjestääkseen ja pakatakseen tavaroita +laatikkoihin ja arkkuihin, jotta kaikki olisi valmiina ratkaisevaksi +päiväksi ja häiksi. + +-- Hiljaisena iltapäivänä hipui kevätauringon kalpea kajastus vielä +siellä täällä lumisia kukkuloita, ja välistä kaikui omituisia etäisiä +jyrähdyksiä ilmassa Lovandetilta harjun takaa, jossa pakkanen ukkosen +jyrinän kaltaisella jyskeellä repi pitkiä halkeamia jäähän. + +Merete kuljeksi pihalla ja katsoi ja kuunteli... + +Hän silitti ja taputti Ajaxia, joka nuuski häntä ja juoksi häntä +kypäräntöyhtönä heiluen edestakaisin tiellä, ikäänkuin jotakin +odottaen... + +Nyt hämärissä tuli muutamia toisista kotiin vilkkaasti puhellen, -- +Augustinusen ja Yarmann -- uusi konttoristi, joka tulisi Henschienin +paikalle, käynniltään lukkarilta. + +Ajax juoksi äkkiä kovasti haukkuen porttia kohden, jossa Rein +näyttäytyi puolipimeässä. + +Hän käski koiran olla vaiti, tervehti lyhyesti ja heitti suuren ammutun +metson rappusille. + +"Ette voi uskoa, kuinka komealta se näytti auringon noustessa aamulla", +-- huudahti hän omituisen innostuneella äänellä, -- "kun se äkkiä +rupesi soimaan hongassa! + +"-- Minä tähtäsin sen leikkiessä ja soittaessa itsensä sokeaksi ja +pyörälle päästä silmät kiinni vasten aurinkoa. + +"-- Se lausui värssyn toisensa jälkeen Korkeasta veisusta niin että, +tunnustan, se oli vähällä riisua minulta aseet. Mutta kun se sitten +rupesi koukkuilemaan siinä oksalla kuin itse Salomo-kuningas, -- +silloin pamahti!"... Seurasi käheä pilkkanauru. + +Kun hän huomasi Mereten katsovan liikutettuna ja kiusaantuneena, +huudahti hän räikeästi: + +"Niin, sitä saa niin paljon onnen etumakua tässä elämässä, että +käsittää kyllä, kun sen menettää!" + + * * * * * + +Maaliskuu oli vilahtanut Vangenin ikkunoiden ohi räikeine lumikenttien +synnyttämine kevätvaloineen, jolloin maa oli jääkovassa kirressä ja +tuulet tuiki levottomia. Huhtikuu oli roiskuttanut kattotiiliä ja +seiniä lumirännällä ja ähkysateilla. Ja jo toukokuun alussa oli rouva +Orning, heti kun mäki lumen sulamisaikaan oli paljastunut, ryhtynyt +puutarhatyöhön. + +Hän jatkoi työtään väsymättä, vaikka kevätlumi auringonpaahteesta +huolimatta jääti ja kirpakka ilma sieretti hänen kätensä ja kasvonsa +päähineen alapuolelta. + +Siellä lajiteltiin paperitötteröitä ja pusseja, joissa oli erilajisia +siemeniä ja tarkat otsikkokirjoitukset, ja sikäli kuin lämpö kasvoi, +kylvettiin siemenet ja istutettiin taimet. + +Ja juhannuksen aikaan saattoi rouva Orning puutarhan kentältä, -- +siltä, joka muodosti suuren runsaudensarven, -- silmäillä laitoksen yli +puineen ja puistoineen virralle asti ja sanoa itsekseen, että on siinä +kaunis työn tulos! + +Mutta tätä rasittavaa ulkoilmaelämää seurasi taantumus, ja rouva +sai vanhan vaivansa, ruusukohtauksen, niin ettei hän voinut poistua +huoneestaan 6-8 viikkoon. + +Romaani ja neulos olivat pöydällä, jotta niihin voi turvautua +taloushuolien välillä, kun hän oli yksin eikä hänellä ollut mitään +ohjeita annettavana. + +Siltä paikalta, jonka hän oli valinnut kukikaspeitteiselle +mahonkituolilleen, voi hän nähdä osan puutarhasta, joka päättyi +nurkkahuvihuoneen luona. + +Lämmin aamupäivän aurinko paistoi vinosti sisään, ja sen paahdetta +hillitsivät kokoonvedetyt punaset uutimet. Nytkin, vaikka aurinko oli +korkeimmillaan, ei se paistanut edes niin pitkälle syvään huoneeseen +kuin sen mahtavan sängyn edessä olevalle matolle, joka valkoisine +tupsu-uutimineen täytti koko takaliston. + +Rouva istui yksin, ja hänen silmänsä seurasivat pienten vihertävien +ikkunalasien läpi päärakennuksen terävää varjoa, joka yhä enemmän +vetäytyi takaisin puutarhakentältä. Siellä voisi tulla hyvinkin kuivaa, +jos aurinko paistaisi samalla lailla kuin tänään; -- maa oli sellaista, +että sitä tarvitsi kastella sekä aamuin että illoin -- + +Hän aikoi soittaa kelloa kutsuaksensa Barbaran. + +Sitten pudisti hän päätään... Ei ollut ensikerta, että hän huomasi +olevansa niin hajamielinen! + +Hän kaipasi Barbaraa joka suhteessa. Hänen aina sukkelaa +avuliaisuuttansa, -- kaipasi häntä kaksinkertaisesti, kun talo sai +nyttemmin olla ilman Marianneakin, joka toista kuukautta sitten oli +matkustanut Grothien luokse tehtaalle, jonne hän oli tarjoutunut +oksastamaan hedelmäpuita, minkä taidon hän oli oppinut äidiltään. Sinne +näytiin saadun tartunta täältä. Iso, vanha puutarha aiottiin panna +kuntoon ja perkata -- luultavasti nuoria varten... + +... Niin, nyt oli pikku Barbara rouva Henschieninä kaukana +Vestdalenissa, ja hänellä oli oma puutarhansa hoidettavana. Hän kyllä +kirjoitti ikävöivänsä päästä käymään kotona. Hänen täytyi saada tietää +kaikista talon asioista: kuinka oli karjan ja kuinka Randin laita, +kuinka monta elikkoa tänä vuonna lähetettäisiin karjatalolle... No, +se kai kyllä menisi vähitellen ohi. Vangen oli niin sanoaksemme ollut +hänen maailmansa, hänen näköalansa ei ollutkaan ulottunut laajemmalle. + +Oli todellakin ollut kyyneleiden päivä silloin kun hänet ja Henschien +eräänä arkipäivänä keväällä kaikessa hiljaisuudessa vihittiin kirkossa +ja kun he sitten läksivät matkaan Brunten ja Borkenin vetämissä +vaunuissa. + +Ja lahjoja saatiin myös, -- liemikauha, kahdeksantoista ruokalusikkaa +ja kaksi tusinaa teelusikoita, jotka kaikki oli tilattu pääkaupungin +kultasepältä. Mutta oli siinä ollut puuhaa saada asia päätetyksi isän +kanssa monia kiertoteitä... Oli se kiusallista aikaa...! + +Mutta nyt sanoivat pikkutytöt nähneensä isän kävelevän itse puistossa +sitä katselemassa, -- tarkastelevan sitä joka paikasta. Hän poikkesi +aina sinne palatessaan iltapäivisin kotiin pelloille tekemiltään +kävelymatkoilta katsomasta väen kyntämistä ja kylvämistä. + +Rouva pudisti voimakasta päätään hymyn vivahdus huulilla. + +Niin, ne miehet -- ne miehet!... + +Levoton kevät monine muutoksineen heidän kodissaan, -- rasittavia +kuukausia, vaivaloisia ja edesvastuullisia isälle konttorissa! + +Ja ei niin sanaakaan mistään!... + +Merete ja Rein alkoivat huolestuttaa häntä. + +Merete oli ilmeisesti menettänyt kaiken arvostelukykynsä. Rein saattoi +esiintyä kuinka häikäilemättömästi ja tylysti tahansa, -- se teki vain +hänet yhä miellyttävämmäksi ja hauskemmaksi, sanottiin! Oli todellakin +menty jo niin pitkälle, että oli vapaaehtoisesti totuttu olemaan +sanomatta sanaakaan Reinistä Mereten läsnäollessa; voi huomata kuinka +hän kärsi siitä ja kuinka se vaivasi häntä... + +Omituinen oikullinen luonne oli tuo Rein. Niin itsensäkieltävä, kun oli +kyseessä isän auttaminen konttorissa, -- mutta muuten niin oikullinen +ja -- häijy, voi miltei sanoa. -- + +Ei lainkaan toivottava vävypoika, ei -- + +Rouva istui vielä takakenossa tuolilla -- mietteisiinsä vaipuneena, kun +Alida nopeasti astui, sisään sulkien oven jäljissään. + +Hän astui kiihottuneen näköisenä pari kertaa lattian poikki, ennen kun +huohottaen pysähtyi äitinsä nojatuolin eteen. + +"Niin, -- sinä ehkä pidät sitä suruna, äiti. -- Mutta se on tarkoin +harkittua eikä sitä voi muuttaa!" + +Kasvot olivat kalpeat ja päättäväiset, pää kuin leimattu mitalli. + +"Kangaspuissa oleva hieno villaleninkikankaani kyllä tulee käytäntöön. +Mutta Hambrolla oleva silkkikangas, jonka eilen sanoit minun +välttämättömästi tarvitsevan, siitä ei tule mitään. -- + +"En koskaan, en koskaan ota minä Grothia, -- en koskaan! Oli Ra-tädin +viisasta huolenpitoa", -- nauroi hän ivallisesti, -- "saada minut +kiinnitetyksi tuohon rautatehtaaseen... Olen nyt laahannut tuota +raskasta uunia kaksi vuotta, kunnes se lopulta rupesi tuntumaan liian +polttavalta, -- liian polttavalta -- + +"Ja sitten on minulla vieläkin sanomista sinulle, äiti!" + +"Mielestäni olet jo tarpeeksi sanonut", sanoi rouva aivan +hämmästyksissään. + +Alida heittäytyi äkkiä hänen syliinsä, itkien ilmoille vuosia pitkän +epätoivonsa. + +"No, no, Alida --" + +"Olen sanonut Kvigstadille, äiti, että _jos_ hän palaa tutkintonsa +suorittaneena, niin --" + +"Niin -- niin? -- sano pois, lapseni!" + +"Niin ei hän saa kieltävää vastausta --" + +Syntyi äänettömyys, -- -- -- kuului vain läiskäys äidin lyödessä +kätensä yhteen. -- + +"Minä otan hänet -- ilman tutkintoakin", -- huudahti Merete +uhmailevasti säkenöivin silmin. + +"Vai niin. -- Niitä nykyajan tyttäriä! -- Kapinahenkeä!" -- sanoi +rouva, koettaen koota ajatuksiaan -- + +"Niin, niin... vai niin"... Sorminivelet naksoivat ja hän hengitti +raskaasti... + +"No niin!" lisäsi hän sitten äkkiä tyyntyen, -- "Saamme kai tottua +katsomaan pienistä ikkunalaseista tyttäriämme... + +"Arvelet siis voivasi tulla onnelliseksi hänen kanssaan, Alida!"... +rupesi hän puhumaan kuiskaten, silitellen hänen hiuksiaan... + +"Kyllä, kyllä -- kyllä, kyllä, -- hän on lahjakas mies... ja sinä kyllä +voit johtaa häntä, -- kääriä hänet vaikka sormesi ympärille, niin +järkevä, hyvä ja lujaluonteinen kun olet..." + +"No, no!"... + +Alida oli taas saanut itkunkohtauksen. + +"No, no, lapsi... miehen tahto on miehen kunnia, sanotaan. Mutta se on +myös naisen!" -- -- -- + +-- Auringonpaisteen viirun kasvaessa yhä pitemmälle lattian poikki +huoneessa, niin että rouva Orningin lopulta täytyi varjostaa +kasvojaan nenäliinalla, oli Alida saanut itkeä sydämensä tyhjäksi -- +perusteellisesti ja kauan. + +Se taistelu oli ollut liian kova ja pitkällinen, jota hän oli +taistellut yksinään hiljaisuudessa, mutta nyt! -- kun kaikki oli +uskottu äidille, tuntui hänestä kuin onnen tunne olisi lamauttanut +hänet -- -- -- + +Rouva istui taas yksin, kuunnellen hänen keveitä nopeita askeliaan, +jotka poistuivat eteisen poikki... + +He olivat sopineet, että Alidan asiain ollessa nykyisellä kannalla, +täytyi hänen itsensä ottaa puhuaksensa isälle asiasta -- sopivan +tilaisuuden sattuessa. + +Mutta -- mutta -- rouvan kasvot synkistyivät äkkiä -- + +Ra-täti! Mitä sanoo Ra-täti?... Hänen oma sellaisella innolla +aikaansaamansa kauppa... Tämä naimiskauppa, 'joka johtaisi perheen +arvoa vastaavaan positsioniin'... + +Sivuuttaa hänen tahtonsa! + +Rouva teki uhkaavan näköisenä äkillisen liikkeen ikäänkuin noustakseen +ylös, mutta vaipui taas takaisin tuolille mutisten: + +Ne rahat!... Ne rahat!... + +Ra-täti tekee varmasti Alidan perinnöttömäksi! -- ja ehkä toisetkin. + +-- Ja kuka, -- hän tarttui tuolin käsinojaan, katsoen neuvottomana +ympärilleen, -- kuka on sanova hänelle tämän? + +Niin, kuka?... siitä syntyy viho viimeinen meteli! -- -- -- + + * * * * * + +Kesäpäivät tulivat ja menivät auringonpaisteineen ja varjoineen rouvan +kahden ikkunan editse. + +Romaani oli pöydällä sukkapuikko pistettynä miltei samojen sivujen +väliin... + +Ikkunoiden alla olevassa puutarhassa kasvoi ja nousi taimelle -- yhtenä +päivänä yhdet, toisena toiset kukat. Välistä tulivat tytöt hänen +luokseen näyttämään salaattia ja krassia, välistä redisejä, pieniä +keltajuuria, kirsikan- ja omenankukkia... + +Olisipa ollut hauskaa saada kävellä puutarhassa seuraamassa tuota +kaikkea. Kesähän meni häneltä miltei kokonaan hukkaan... + +... Vaikeata ja raskasta kaikin puolin... ja kun sitä paitsi tällä +tavoin oli suljettu huoneeseensa, olivat ajatukset niin usein +liioteltuja -- --. + +Kun hän eräänä aamuna istui vaipuneena synkkiin ajatuksiinsa, ovi +miltei tempaamalla avattiin... + +Merete se syöksyi huoneeseen sillä tavalla! + +Hän ei kuullut varotusta, vaan juoksi äidin luokse ja ojensi häntä +kohden ruusun. Tyttö säteili ikäänkuin hän ei koskaan ennen olisi +nähnyt kukkaa. + +"Näetkö, äiti, tätä!" + +"Kyllä, kun et vain pidä sitä niin lähellä kasvojani." + +"Se on isältä!" -- tuli riemuiten, niin että hän tuskin sai sanat +suustaan. + +"Isältä!" -- -- Rouva otti ruusun ja katsoi sitä tarkasti. + +"Minun piti jättää se sinulle ja sanoa että se on ensimäinen uudesta +puutarhastasi! Isä tulee luoksesi iltapäivällä tiedustelemaan +vointiasi", -- päätti hän hengästyksissään. + +Rouva istui ääneti hetken. Sitten nousi hän ylös ja meni ikkunaan +ikäänkuin tutkiaksensa ruusua, pyyhkien kuitenkin salaa kyyneleen +toisensa jälkeen silmistään... + +"Missä on nenäliinani?" kuului kärsimättömästi. + +"Sanoiko hän todellakin niin? -- Sinusta siis näytti, että hän piti +puutarhasta?... + +"Tämä ruusu on ylemmästä pensasaidasta, -- hän on siis käynyt +sielläkin... + +"Tiesinhän minä, että se kerran tapahtuisi, -- että hän pitäisi siitä... + +"Totta totisesti on hänellä parempi maku minun puutarhani kuin minulla +hänen musiikkinsa suhteen", sanoi rouva hymyillen viillyttäessään ja +kuivatessaan kasvojaan nenäliinalla. + +Hetkisen kuluttua istui hän tyynesti takaisin tuoliin, katsellen +tyytyväisenä auringonpaistetta ja ikkunaa. + +"Sen minä sanon, että hän saa antaa aivan toisessa suhteessa kalliin +sovintolahjan", huudahti hän äkkiä, -- "Kaikki puutarhanaidan laudat! +-- Tuolla laatikossa on sahalta tullut lasku -- kaksikymmentäviisi +taalaria. Ne hän nyt mielellään maksaa", -- sanoi hän tyytyväisenä. + +"Kyllä tuntuu ihan helpotukselta kun saa ne maksetuksi!"... + +Hän katsoi ympärilleen --. + +"Kuule, Merete, meidän täytyy saada Inger tänne pesemään ikkunoita +ja peiliä ja ovea, -- ja hieman siistimään joka paikasta, koska minä +kuulun saavan niin harvinaisen vieraan!" ilveili hän -- -- + +-- Uutinen levisi kulovalkean tavoin sisaruksille ja synnytti +koko päiväksi oikean juhlatunnelman taloon. Katsottiin iloisina +tarkoittavasti toisiinsa, kuiskittiin vilkkaasti, ja jokainen isän tahi +äidin sana sai entisen varman arvonsa taas. + +Vallitsi ikäänkuin vapautumisen tunne koko talossa, -- se tuntui +konttorissa, ja aavistettiin kenties kyökissäkin, että sovinto oli +syntynyt jumalten valtakunnassa. + +-- -- "Eikö ole ollut suloinen päivä tänään?" -- sanoi Merete +Reinille tämän tullessa hänen luoksensa hänen iltapuolella ollessaan +mullittamassa leukoijia, jotka alkoivat avata nuppujaan ja näyttää +värejään. Puutarha oli näet pidettävä mahdollisimman hyvässä kunnossa, +kunnes äiti taas voisi itse ryhtyä siellä työhön... "Tiesin, aamulla +herätessäni että jotakin hauskaa tapahtuisi", -- jatkoi Merete +vilkkaasti. "Aina kun uneksin suurista viheriöistä nurmikentistä, +tapahtuu jotakin oikein hämmästyttävän onnellista!" + +"Vai niin, te olette siis tosi-unien näkijä, Merete neito?" + +"Niin, se on varmaa! -- Kun näen unta vedestä ja kukista ja +pikku-rahoista, -- huu, silloin tiedän tapahtuvan jotakin +vastenmielistä." + +"Se johtuu siitä että olette pannut sen merkille -- ja tapahtuuhan aina +jotakin, johon sitä voi soveltaa... Noin nuori tyttö ei kai voine olla +taikauskoinen?" sanoi Rein tutkivasti. + +"Taikauskoinen, ei, -- en usko kummituksiin, mutta muuten --" + +"Mitä muuten?" + +"Niin, on niin paljon, mikä on kauhean ihmeellistä -- jota ei käsitä" -- + +"Mitä se on, Merete-neito?" kysyi Rein. Hänen silmissään kuvastui +jonkinverran pelkoa. + +"Niin, sitä en _voi_ sanoa, -- enkä myöskään tahdo. Mutta on olemassa +asioita, jotka ovat määrääviä minun elämälleni!" sanoi hän hiljaa, +mutta päättävästi: hän oli tullut hyvin kalpeaksi, -- "ja joita en voi +itselleni selittää." + +"Vai niin, teillä on siis jotakin, joka on _ratkaisevaa kohtalollenne_, +Merete", -- kysyi Rein ja hänen kasvoillaan leikki hymyily. "Eikö ole +ihmeellistä", keskeytti hän äkkiä, -- "että me kenties kaikki liikumme +omine uskoinemme ja taikauskoinemme... Katsokaa nyt vaikka tuota vanhaa +kuivaa Henschieniä! Hänen täytyi aina räiskäyttää kolme musteläiskää +pulpetille ennenkuin hän alkoi laskea yhteen. Sitten rupesi hän +aavistamaan, että minä pidin häntä silmällä, ja hän vilkui alituisesti +minuun. Välistä pisti päähäni kiusata häntä. Mutta silloin kakisteli +hän kurkkuaan ja rupesi miettimään ja muodostelemaan kynäänsä, kunnes +sai rauhassa räiskäyttää kolme musteläiskäänsä... + +"No, se nyt oli vain sellaista pientä konttorilevottomuutta, -- +pöytäkirjojen kaapimisen pelkoa... + +"Eikä Bie-neiti tunne itseänsä rauhalliseksi olemuksen räjähtämiseltä +-- Ra-tädin hyväntuulen muodossa, -- ennenkuin hän on huolellisesti +kuivannut jalkansa seitsemän kertaa portaiden edessä oleviin +kuusenhavuihin ennen sisään menemistään" -- -- + +"Mutta että te voittekin huomata tuollaisia pikkuseikkoja!" huudahti +Merete kuin pilvistä pudonneena. + +"Mihinkäpä minä silmäni panisin, Merete-neito", nauroi Rein... + +"Ja ajatelkaapa nyt kapteeni Buchwaldianne! -- Ettekö ole koskaan +ranskantunneillanne huomannut, että hän ei istuudu tuolille ennenkun on +kulkenut kerran sen ympäri? Huomasin sen jo ensi kerroilla nähdessäni +hänet arkihuoneessa. Ja mitä merkkejä hän samalla tekee sormillaan +nutunliepeittensä alla tahi taskussa, sitä en minä voi sanoa. Mutta +hän ei vain istu ennenkuin nuo menot on suoritettu. Pitäkää varanne +vain!... Se voi olla vain viaton suojelustoimenpide tavallista +vastoinkäymistä vastaan... Tahi ken tietää mitä kaikkea on syntynyt +tuon hiljaisen miehen mielikuvituksessa. -- Ehkä hän tahtoo ehkäistä +jonkin hengen tahi kummituksen istuutumasta siihen ja kiertämästä +käsiään hänen ympärilleen. Ehkäpä vaivaa häntä hänen toinen minänsä ja +hän näkee itsensä." + +"Näkee itsensä... Olen kuullut, että silloin täytyy kuolla!" sanoi +Merete. + +"Hm, -- olemuksen pelolla on niin monta muotoa, -- niin monta kauhun +huutoa ihmisessä, kun on kerran saanut korvansa auki... Luonnonvoimat +iskevät ihmisiin. -- Tuntee soittimen kieliä ulkopuolella itseään... +Täysi kuu vetää, samoin kuin se imee luodetta ja vuoksea... Kuka +tietää, jos me kaikki olisimmekin lasista ja läpikuultavia! + +"... On sellaisia", tuli sitten varovasti, -- "jotka tulevat niihin +aikoihin äärettömän tuskallisiksi... Heidät valtaa sellainen +levottomuus... tuntevat ikäänkuin heidän täytyisi lähteä maita +mantereita kiertämään loitolle ihmisistä suorittamaan kamppailun sen +kanssa, joka muodostaa pelon heissä! -- + +"Niin, Merete-neito, -- sellaisessa tapauksessa ei toinen voi auttaa +toista!" + +"Voi kyllä", -- sanoi Merete hiljaa, -- "juuri sellaisen -- +yksinäisyystunteen sattuessa"... + +"Niinkö? -- Tarkoitatteko, että juuri sentähden Aatami sai Eevan? -- +Niin, siinä on paljon siinä", sanoi hän äkkiä hymyillen. -- "Saanko nyt +tuoda teille vettä, jotta saisitte täyttää kaikki nuo pienet kuopat, +joita olette kaivanut leukoijien ympärille?"... + +Ilta-auringon säteiden kimallellen hypähdellessä puutarhanaidan +läpi, tulivat toiset ulos toinen toisensa jälkeen arkihuoneesta ja +konttorista jutellen ja tarinoiden auttamaan puutarhassa. + +Tuomari käveli siellä merenvahapiippuineen. Sen sininen savu näkyi +pensasaitojen ja kukkalavojen läpi... + +Oli kuin kaikki olisi loistanut uudessa -- sovituksen valossa! + + * * * * * + +Niin, kuka? + +Tuomarin itsensä oli täytynyt ottaa huolekseen surullinen tehtävä +ilmoittaa Ra-tädille, että Alidan liitto Grothin kanssa purkautuisi. + +Rouva seisoi ikkunassa katsoen kuinka tuomari nousi hevosen selkään ja +kannusti Figaroa happamen näköisenä... + +Hän ei ollut erittäin ihastunut tehtävästään. Mutta kukapa muukaan voi +sen suorittaa? Ja sitten hänellä oli oma tapansa katsoa asioita... +Hän ei huolehtinut edeltäpäin, eikä juuri ajatellut erityisesti niitä +jälestäpäinkään. -- + +Tuomari ratsasti herttaisena alkukesän iltapäivänä maantietä pitkin... + +Aitojen molemmin puolin kylvettiin, kynnettiin ja äestettiin, ja +työväki nosti hattua ja juoksi avaamaan porttia nähdessään tuomarin +tulevan. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt, kuten tavallisesti, siellä +täällä vaihtamaan muutamia sanoja, vaan rajoittui, vaipuneena kun oli +omiin ajatuksiinsa, ainoastaan hajamielisiin päännyökäyksiin... + +... On luonteita, jotka suoriutuvat kaikissa oloissa, ja toisia, +jotka takertuvat niihin kiinni... Alidaan olivat hänen ajatuksensa +keskittyneet... Yhtä lujaluonteinen ja avomielinen ja rehellinen kuin +äitikin... Mutta onneksi oli hänessä tunteellisuutta ja naisellista +norjuutta, jota Bolettessa... Hm, -- hän pani Figaron taas +ravaamaan -- -- + +Hetken kuluttua kulki hevonen taas käyden. Figaron korvat näyttivät +tuontuostakin kuulevan monia hymähdyksiä ja puoliksi tukahdutettuja +mielenpurkauksia, jotka näyttivät koskevan aivan etäisiä asioita... + +Ja sitten Kvigstadista vävypoika!... Se on totta totisesti hänen +ihmetöidensä huippu! Originelli mies -- loistava pää... + +... On niin satunnaista, että sovitaan yhteen tässä maailmassa... Hän +huokasi kevyesti. + +Tahi loppujen lopuksi, jos on joku, josta pitää... Silloin ei riitä +kokonainen tehdaskaan ikävine Grotheineen Kvigstadia vastaan, joka on +vallannut toisen mielen! -- Hyvä, Alida! -- Hän käänsi hevosensa sille +varjoisalle metsäpolulle, joka vei Rafosille, ja kiirehti +hevostaan. -- -- + +-- Ra-täti istui auringonpaisteessa rappusilla jakkara jalkojen alla ja +tyynyjä ja saaleja varmuuden vuoksi lähellä. Hän hätkähti, kun hänen +terävät mustat silmänsä keksivät ratsastajan metsätiellä. + +"Bie -- Bie!" komensi hän eteiseen. "Pane paras viilikehlo arkihuoneen +pöydälle ja rommia mukaan. -- Se on Thomaksen lempiruokaa kesällä, kun +hän on kuumissaan." + +Hän kompuroi keppinsä nojassa sisään ja rupesi huolellisesti +järjestämään nojatuolinsa ympäristöä. + +Tuomarin ajaessa pihaan juoksi renki ottamaan huostaansa hevosen... + +"Näin sinun olevan rappusilla, täti; sitten kai lienee terveytesi +hyvä", -- tervehti tuomari. "Niin, sinulla on hyvät voimat -- hoitaa +taloa. -- Näin, millaiset ovat viljelyksesi: niiden veroisia saa etsiä +-- ja sinun veroistasi myöskin!" laski hän leikkiä. + +"Moiset kohteliaisuudet ovat minusta kuin liian vanhoja kuivaneita +hunajakakkuja. Onko sinulla jotakin asiaa?" + +"Hm"... kakisteli tuomari kurkkuaan -- + +"Ja Bolette-raukan täytyy yhä vain pysytellä makuuhuoneessa, vaikka on +niin kaunis kesä", jatkoi tuomari. + +Ra-tädin syvälle painunut suu puristui kokoon; hän nojautui takakenoon +tuolissa ja rupesi katsoa tuijottamaan häneen. -- + +"Näytät minusta niin mielistelevältä ja puheliaalta tänään. On siis +jotain,--joka minun on sulatettava?"... + +"Niin -- niin, -- katsos, täti, maailmassa ei saa aina mitä tahtoo", +alotti hän varovasti. "Ja eihän sitä voi vaariakaan, että saattaisi +kaikki järjestää mielensä mukaisesti... ja nuoriso, tiedäthän, täti! -- +Onhan sinullakin ollut verta suonissasi." + +"Lörpötystä -- lörpötystä! -- Mistä on kysymys? Puhu" -- keskeytti +Ra-täti hänet ja jysäytti kärsimättömästi keppiänsä lattiaan. -- "Ensin +voitelee suuni hunajalla." -- Hän teki pelottavan irvistyksen. + +"Meidän täytyy koettaa katsoa ymmärtävillä silmillä, täti!" huomautti +tuomari, -- "niin hyvin kuin voimme." + +Ra-täti pani päänsä kallelleen ja katsoi häneen. + +"Puhu sinä vain, Thomas! Olen valmistautunut, odotan -- vaikka mitä!-- +vieläpä sitäkin, että sinulla on kassanvajaus", pisti hän myrkyllisesti. + +"Bie-neiti, olisin kiitollinen, jos antaisitte minulle vähän vettä", +sanoi tuomari, varovasti valmistautuen kaikkien mahdollisuuksien +varalta, kun Bie näyttäytyi ovessa viilikehloineen, mutta nopeasti +vetäytyi taas takaisin. + +"Niin, niin, täti! -- On sitä nähty pahempiakin asioita kuin että +kihlauksesta ei ole tullut mitään" -- + +"Alida!" -- huusi Ra-täti ja heitti päätään kiivaasti taaksepäin. + +"Niin, juuri hän. Alida on tunnustanut mielentilansa Bolettelle ja +minulle. Hän tahtoo rikkoa kihlauksensa Grothin kanssa." + +"Rikkoa!" miltei ulvahti Ra-täti. -- "Kuinka hän uskaltaa!" -- + +"Sille ei voi mitään! -- Groth on hänestä suorastaan vastenmielinen." + +"Ei voi mitään!" -- matki Ra-täti... "Se on sinun tapaistasi, Thomas! +-- Vastenmielinen -- koko tulevaisuutta vastaan... On sekin puhetta! +-- Jotakin on tehtävä! -- Uppiniskainen lapsi!... Kuinka monen luulet +saavan seurata omaa päätään siinä suhteessa! -- Tulisipa siitä +kaunista!" + +Ra-täti uhkasi häntä etusormella: + +"Käske sinä vaan Boletten sanomaan hänelle suorat sanat!... Tahi onko +myös Bolette tullut romantilliseksi, -- sentimentaaliksi -- -- höö, +hörrr" -- hänen rintansa korahti, -- hänen oli vaikea hengittää. + +"Sille ei voi mitään, täti! -- Ja sitte vielä lisää. -- Sinun täytyy +kuulla kaikki"... + +"Vieläkö enemmän? -- Jospa tietäisit, kuinka vastenmielinen olet, +Thomas!" -- Ra-tädin kasvoilla oli ihan tuskan ilme. + +"Tiedäthän, että Kvigstad on lähtenyt luotani suorittamaan +tutkintoansa"... + +"Mitä?" Ra-täti katsahti nopeasti tuomariin. "Juuri häneen on Alida +kiintynyt, hänestä hän on koko ajan pitänyt -- Sille ei voi mitään, +täti." + +"Sinun ei mitääsi!" huusi Ra-täti; hän kohottihe nuolen nopeudella +tuolista ja antoi tuomarille korvapuustin, kepin kaatuessa kolisten +lattialle. Sitten vaipui hän takaisin tuoliin myssy vinossa ja voihki... + +Ei ollut suinkaan kevyt se käsi, jota tuomari oli saanut maistaa, ja +hänen kasvojensa toinen puoli oli aivan punainen, kun hän nopeasti +nousi, tarttui poskeensa ja katsoi käteensä, ikäänkuin tullakseen +vakuutetuksi siitä, mitä oli tapahtunut. Hän kääntyi ottamaan lakkinsa, +ja hänen suupielissään näkyi hymyntapaista... + +"Thomas! Thomas!" -- voihki Ra-täti avuttomana... "Älä mene... Älä +mene... Oma rakas poikani! -- -- Niin, jätä sinä vain vanha tätisi", +-- huoahti hän vielä kerran, "niin hänelle ei jää ketään jälelle... +Ei, tule nyt tänne, Thomas, oma poikani! Tule nyt tänne ja istu tähän +tuolille... niin saadaan puhua siitä" -- houkutteli hän. + +"Kun viimeksi annoit minulle korvapuustin, olin nelitoistavuotias. +Samana päivänä tulin kotiin kesälomalle... Ja kun se tapahtuu niin +harvoin..." -- kuului puoliksi vihaisesti, puoliksi leikillisesti. + +"Sinä olet ollut aina lempipoikani", voihki Ra-täti... "Et kai ole aivan +suuttunut minuun", -- alkoi hän levottomasti pyytää... "Istu nyt, istu +nyt, Thomas, että saan nähdä, ettet enää ole vihoissasi", pyyteli +hän vapisevalla äänellä... "Istu nyt tähän!" -- Ra-täti tarttui hänen +molempiin käsiinsä ja taputteli ja suuteli niitä nöyrästi -- + +"Myssyni... myssyni..." -- Hän tarttui päähänsä ja asetteli ja oikoi +myssyään... + +"Kvigstad, niinkö sanoit?... Meidän täytyy hankkia hänelle +kruununvoudinvirka!" huudahti hän äkkiä vilkastuen... + +"Bie! Bie! missä hän viipyy viilikehloineen! Tahi ehkä tahdot ennemmin +lasillisen madeiraa? Bie!" -- -- -- + + * * * * * + +-- Kotimatkalla hymyili tuomari... asema oli yhtäkkiä pelastettu... + +... Ja että häntä oli kohdeltu kuin poikaa -- se maistui niin +ihmeellisen hyvältä... + + + + +VI. + +Rein ja Merete. + + +Harjujen yläpuolella Vangenin takana kohosi vuorijono harjanteeksi, +joka muistutti tuntureista. + +Kaksi peninkulmaa sieltä sisämaahan päin oli tuomarintalon karjakartano. + +Sieltä juuri oli koko Vangenin nuoriso eräänä lämpimänä +kesäpäiväniltana palaamassa alaspäin kaksipäiväiseltä retkeltä +karjakartanolle. + +Alkoi kohota pilviä, jotka kokoontuivat mustiksi, uhkaaviksi +rykelmiksi. -- + +Näytti uhkaavalta; rajusäätä peläten riennettiin kotiinpäin vuolasta, +koskista Ra-joen vartta pitkin kulkevaa metsäpolkua. + +Lovandetin rantaan päästyä päätettiin matkan jouduttamiseksi mennä +venheellä järven poikki. Eufemia ja Alida menivät toiseen venheeseen, +jossa pari konttoristia hoiti airoja, Reinin tarjoutuessa soutamaan +Mereten järven poikki pienellä ruuhella. Muut kiertäisivät jalkaisin +järven ympäri. + +Kiiruhdettiin matkallelähtöä -- + +Reinin täytyi ensin tyhjentää venhe, joka oli vettä puolillaan, +tarkastaa, oliko tappi lujasti kiinni sekä kääntää ja kuivata +tuhtolaudat. + +"Tulkaa nyt venheeseen, Merete-neito!" -- + +Hän kallisti venhettä syrjälleen, jotta Merete saisi jalansijan, ja +auttoi hänet venheeseen. Sitten heitti hän matkalaukun keulaan ja +vihkon tuoreita tunturikukkia Mereten syliin. + +Työnnettyään venhettä kivien lomitse, istuutui Rein rauhallisen +tyytyväisenä ja rupesi uutterasti soutamaan... + +"'Neitsyt Marian kultakenkiä'"... sanoi Rein, nyökäyttäen päätään +kukkia kohden, joita Merete järjesteli... "Ne muistuttavat minua +aina äidistäni... Se oli hänen lempikukkansa", -- sanoi hän soutaen. +-- "Äitini oli niin raskasmielinen, ja teki minuun niin omituisen +vaikutuksen lapsena, kun hän kerran sanoi: -- 'Nuo... nuo loistavan +keltaiset, -- ne ovat viimeiset aurinkoiset jäljet neitsyt Marian +olosta tässä maassa!' -- Hän oli mieleltään ikäänkuin jonkin verran +katolinen, ja hänellä olivat omat kuvittelunsa"... + +Merete istui katsellen hienoja, kengänmuotoisia kukkia -- + +"Että tekin olette kerran ollut pieni", -- puheli hän mietteissään, +-- "ja puhellut äidin kanssa! -- Aivan toisin kuin kaikki muut pojat, +voisi ajatella... Te olette kai myös istunut lukemassa opettajan +johdolla. -- Mutta minä en voi kuvitellakaan, ettette te olisi tietänyt +kaikkea ennakolta." + +"Muistan vain, kuinka seisoin katsoen äitiäni, kun hän ikäänkuin +loittoni, -- ja ihmettelin, mihin hänen ajatuksensa voivat mennä, +kun ne tuolla tavalla häipyivät etäisyyteen, kuin linnut -- jonnekin +salaperäiseen maailmaan. -- Jossa ei koskaan olisi pitänyt olla!" -- +lisäsi hän synkästi. "Rajojen yli meneminen kostaa itsensä... Rajat +ovat ne muodot, joihin maailma valautuu... + +"Ei, olin kylläkin tiedonhaluinen ja opinjanoinen", jatkoi hän +vilkkaasti. "Mutta sisäisille silmilleni eivät he kuitenkaan voineet +pistää sivistyksen silmälaseja." + +"Minä kuvittelen mielessäni teidän ikäänkuin kulkevan tunturin +juurella, joka näyttää uhkaavan vieremällä" -- sanoi Merete miettivästi. + +"Ettekö koskaan pelkää, että jokin vieremä voisi sattua _teidän_ +elämässänne, Merete?" -- kysyi Rein tutkivasti. + +"Oh -- en"... + +Merete pudisti päätään, ja hänen kasvoilleen tuli onnenilme. + +-- Nyt rupesi käymään pieniä, lyhyitä tuulenpuuskia, ja aallot löivät +ja loiskivat venheen keulaan ja vesi tummeni nousevista pilvistä. + +"Ottakaa saali hartioillenne... Ette kai pelkää vähäistä myrskyä? +-- Te, joka ette edes pelkää kokonaista vuorenvieremää!" sanoi Rein +rohkaisevasti. + +"Ei", -- huudahti Merete miltei riemuiten, -- "en ole koskaan tuntenut +itseäni turvallisemmaksi." + +Alkoi putoilla harvakseen suuria sadepisaroita; Rein souti lujasti, +vetäen voimakkaita vetoja vastatuulessa. -- Näytti kuin hänen +ajatuksensa olisivat olleet kuohuksissa... + +Äkkiä välähti salama puolipimeässä ja kuului ukkosenjyrähdys. + +Rein pysäytti airot ja katsoi ympärilleen -- + +"Kunpa saisi elää näin, kunnes susi tahi kotka korjaisi, -- eikä +maailmaa enää olisi!" -- virkkoi hän. + +Ukkonen jyskää ja jyrisee tunturien välisessä ahtaassa laaksossa ja +salama seuraa toistaan. + +Merete istui ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa ja tyynenä... + +Äkkiä kuului ankara räjähdys, ikäänkuin salama olisi iskenyt maahan +jossakin metsän sisässä. + +Merete hätkähti. -- + +"Entäpä jos se nyt olisi iskenyt tänne venheeseen!" -- kuiskasi Rein +ikäänkuin ilmaisten salaisimmat ajatuksensa -- -- -- "Ja me molemmat +olisimme saaneet asuntomme täällä aaltojen alla" -- -- + +Ukkonen jyrisi, sade valui virtanaan. + +Tuuli kiihtyi, -- ja vaimeni taas, ja ilma seestyi -- + +Ja he istuivat siinä omituinen tunne mielessään, että heidät oli +jätetty ainoastaan toisilleen, -- keskellä luonnon ylivoimia... + +-- Ilta-aurinko paistaa hellitti taas kaksinkertaisen kirkkaasti pikku +ruuhen saapuessa rantaan. + +Rein veti venheen voimakkaasti pitkältä rannalle ja puuhasi sitten +aiheettoman kauan sen kiinni sitomisessa -- + +Sitten juoksi hän äkkiä venheen ääreen ja tempasi Mereten syliinsä... + +"Tulkoon siitä vuorenvieremä tahi ei, onni tai onnettomuus, -- +tahdotteko uskaltaa elämänne minulle, Merete?"... kuiskasi hän +tulisesti kantaessaan hänet maihin. + +Ja Merete painautui säteilevänä häntä vasten... + +Tiesihän hän sen, tiesihän hän sen!... -- -- -- + + * * * * * + +-- Ja he puhelivat ja he kertoivat ja he sulkivat toisensa syliinsä... + +... Olihan Rein tullut hänen luokseen sisimpine sieluineen jo _ennen_ +kun hän ensi kerran ajoi rattailla pihaan, -- tunnusti Merete... + +Ja he saapuivat kotiin kokonaista kaksi tuntia myöhemmin kuin muut -- +ja myöhästyivät illalliselta -- + + * * * * * + +Elämä Vangenilla oli tullut omituiseksi pitkinä lämpiminä elokuun +päivinä. Aamiaisen aikaan olivat nuo kaksi jo olleet aamukävelyllään +kasteen vielä ollessa maassa. + +Heillä olivat omat merkkinsä, Reinillä konttorinikkunasta, Meretellä +arkihuoneesta tahi keittiöstä, siitä, oliko aikaa kohtaukseen +puutarhassa marjapensasten luona. He kohtasivat toisensa kello 5:n +aikaan iltapäiväauringon paisteessa ja kävelivät illemmalla virralle +päin. + +Joka aamu oli ikäänkuin heräämistä uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, +-- maahan, jonka päivän täytti ennen aavistamaton sulo, jota ei oltu +ennen koettu! + +... Ja he tekivät kävelyretken Ra-tädin luokse, jolle Merete esitti +"nokikolarin". -- Ja Ra-tädin kasvot ihan säteilivät, ja hän kyseli +Reiniltä salavihkaa niistä moldewigilaisista tiluksista... + +Ja he kulkivat taas yhdessä Rafosia kohti, Merete ja Rein, -- +muistelivat, kuinka he silloin olivat nähneet ja kohdanneet toisensa +siellä, mitä he olivat ajatelleet ja mitä sanoneet -- + +Heidän siinä illalla kävellessään tuntui kuin kosken kohina olisi äkkiä +tauonnut -- + +Rein pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja tarttui sitten +suonenvedontapaisesti Mereten käsivarteen... + +"Tulee niin hiljaista, aivan kuin kuolonhiljaista elämänmelun +perästä"... huudahti Rein omituisen kalpeana, -- "ikäänkuin totuuden +alaston kallio kohoisi kaukaa näkyviin... + +"Käsittämätöntä, kuinka melu ja pauhina voivat turruttaa ihmisen niin, +että hän esimerkiksi luulee voivansa elää tässä maailmassa -- -- -- +Eevatta!" -- käänsi hän äkkiä puheensa leikiksi, huomatessaan Mereten +tulevan levottomaksi. -- -- + +Rein saattoi välistä seisoa ja tuijottaa häneen niin että hän ihan +pelästyi -- + +"Ei mitään, -- ei mitään, Merete!... Nähdessäni, kuinka lujasti sinä +uskot onneen, -- uskon minäkin. Minun täytyy vain välistä muistuttaa +itseäni siitä, ikäänkuin näpistää käsivarrestani. Minäkö todellakin +kuljen tässä ja voin koska tahansa koskettaa sinua ja saada varmuutta? +-- Minun on niin vaikeata käsittää, että kimalainen surisee ja +leppäkerttu kiiltää ja vattu riippuu kypsänä ja aurinko paistaa ja +että sinä seisot tässä luonani, -- vain sentähden, että _minä_ olisin +onnellinen! -- Rakkaani, jos maa häviäisi tahi avautuisi, -- niin ei +se olisi sen pahempaa, kuin että me aivan luonnollisesti solahtaisimme +yhteisine onninemme säilöön"... + + * * * * * + +Tuomaria ja hänen rouvaansa ei kiinnittänyt yksistään Mereten ja Reinin +kihlaus. Katsoipa asiaa kuinka tahansa, -- ja olihan Rein omituinen +luonne, josta ei ollut helppo päästä selville, -- oli kuitenkin selvää, +että _Merete_ tunsi itsensä onnelliseksi hänen kanssaan, arvelivat +tuomari ja hänen rouvansa. Rein oli siksi varakas, että hän voi täyttää +ehdottoman toivomuksensa mennä naimisiin jo syksyllä ja muuttaa +perintötilalleen kunnes saisi sopivan viran. + +Niin että nyt samana vuonna saatiin uudella kiireellä ja uusilla +voimainponnistuksilla luoda morsiuskapiot. + +Olihan se vähän raskasta rouvalle, joka juuri oli päässyt vankeudestaan +ja jonka nyt olisi pitänyt kaikessa rauhassa saada koota voimia ja +virkistyä puutarhatyössä. + +Ja kaiken lisäksi Mariannen suuri tapaus! + +He olivat suuresti hämmästyneet, kun hän ei palannut heti tehtaalta +kun Alida lähetti sen kirjeen, jossa purki kihlauksen, ja isän samalla +kirjoitettua ja kutsuttua Marianne kotiin. + +Ja oli kuin olisi pommi iskenyt Vangenin perheeseen, kun Groth ja +Marianne sitten julkaisivat kihlauksensa. + +Mutta kun he olivat lukeneet kirjeen loppuun, tuntui kaikki +ymmärrettävältä ja miltei luonnolliselta. Groth kirjoitti, että hän +puolestaan yhä enemmän oli tuntenut ja tullut huomaamaan, että juuri +Marianne kiinnitti häntä ja että he olivat kuin luodut toisilleen. + +Grothin vanhemmat toivoivat nyt, että häät pidettäisiin mahdollisimman +pian ja lykkäämättä, lunastamalla kuninkaankirje. + +... Niin, että tässä päästiin ainakin kapioiden valmistamispuuhista, +vaikkakin isän täytyi ostella hopeakaluja ja kallisarvoisia +morsiuslahjoja. + +Ja kun sitten lähetti toi Vangenilta Rafosille Grothin kirjeen uuteen +kuoreen suljettuna, istui Ra-täti kauan ruumistaan heilutellen ja +päätään nyökytellen ja mietti... Sitä tyttöä!... Arvasihan hän, että +hän se viimeisen piston ottaisi... Hän pelasi aina niin erinomaisesti. +Hänellä, tyttörukalla oli vain niin huonot kortit! -- rokonarpiset, +kalpeat kasvot -- ja pienet, viisaat -- mutta tirrottavat silmät... + + * * * * * + +Tuomarin apulaisineen ja konttorihenkilökuntineen taas kierrellessä +syyskäräjillä, jossa asiakirjoja luettiin ja "Christian Quint" +vallitsi, ja kansa seisoi paljastetut päät kattona, täyttäen koko +pihamaan, kun hän ja kruununvouti Paus menivät käräjäsaliin tahi +tulivat sieltä, -- pantiin Vangenilla kaikki voimat liikkeelle, jotta +Mereten kapiot saataisiin valmiiksi siinä lyhyessä ajassa, joka oli +jälellä häihin. + +He huomasivat nyt, mitä merkitsi Mariannen ja Barbaran poissaolo nyt +kun oli muitakin syyskiireitä. Alida sai tehdä työtä heidän molempien +puolesta, ja rouvasta näytti hänellä välistä olevan työtä yli voimien. + +Helpotti ihan suuresti, kun Marianne sangen järkevästi lähetti heille +ompelijattaren tehtaalta ja Barbara odottamatta saapui kotiin auttamaan +kokonaiseksi kolmeksi viikoksi. + +Hän puikkelehti ympäri vanha palttinaesiliina edessään kuin kala +vedessä, järjestäen ja hoitaen ulkoista taloutta muiden istuessa +kangastensa ja ompeluksiensa ääressä. + +Silloin tällöin "sopivan tilaisuuden sattuessa" sai rouva tietoja +tuomarilta, tavallisesti hänen siirtyessään uuteen käräjäpaikkaan, ja +pieniä lippusia vaihtoivat keskenään yhä useammin Rein ja Merete. + +Merete piti myös innokkaasti silmällä jokaista sekä hevosella että +jalkaisin kulkevaa matkustajaa, jonka hän äkkäsi maantiellä ja jota +voi epäillä kirjeentuojaksi ja joka mahdollisesti poikkeaisi sisään +Vangenin portista, tahi myös niitä, jotka tulivat toiselta taholta ja +joita ehkä voisi käyttää hänen omien pikku kirjeittensä viemiseen... + +Reinin rakkautta uhkuvassa, ikävöivässä viime kirjeessä oli ollut +omituinen, masentava lisäys... + +Siihen oli kirjoitettu lyijykynällä: + +"Minut valtasi tuska tänään. Tuli mieleeni odottamatta, että minun +täytyisi _nyt_ matkustaa kotiin Dalilani, sorean, nuoren, viattoman +Dalilani luokse ja -- tulla houkutelluksi omantunnontuskiin ja +edesvastuuseen ja naimisiin sen kaikkine moniin sukupolviin ulottuvine +seurauksineen... Vihantunne heräsi minussa. Minusta rupesi äkkiä +tuntumaan kuin näkisin sinussa luonnon kiusauksen, -- viattomissa +uskollisissa silmissäsi luonnon petoksen! -- Se täyttää ensin oman +välikappaleensa mielikuvituksilla tehdäkseen vaikutuksen pohjattoman +käsittämättömäksi uhrille. + +"... Luonto! -- kunpa se olisikin vain välinpitämätön, tunteeton, +tilapäinen, -- vain eloton... Mutta se onkin ovela, -- käyttää meitä +hyväkseen ovelasti, viekkaasti, pusertaa meistä mehun kuin sienistä, -- +käyttää meitä niin kauan kun sydänverestämme on pisarakaan jälellä, ja +heittää meidät sitten luotaan kulutettuina, murtuneina. -- Mitäpä hän +välittää siitä, että jälelle jäänyt värisevä, katuva sydän huutaa -- + +"Puhalla sitä, niin se katoo!" -- päättyi se. -- + +-- Puhaltaa sitä... Merete tunsi olevansa hämillään, kiusautunut... + +Sitten rupesi hän miettimään "kiusaus"-sanaa. -- + +Hän ei voinut olla yhä uudestaan tuijottamatta siihen -- + +"Kyllä, hän kyllä -- -- -- puhaltaisi siihen!" kirjoitti Merete sitten. +Rein ei vain kärsinyt olla kauan yksin... + +Ja tuota kaikkein herttaisinta, mustinta, rakkainta tukkaa ei hän +suinkaan leikkaisi, nykäisisihän vain sitä, tukistaisi siitä, joka +kerran kun Rein alkaisi katsoa "pimeään"! -- -- -- + + * * * * * + +Kuinka tunnit kuluivatkaan hitaasti sinä päivänä, kun heidän piti +tulla kotiin, -- kuinka seinäkellon minutit olivat sitkeässä tuloajan +lähestyessä! + +Vihdoin, vihdoin näkyivät tuomarin vaunut, ja niissä oli myös Rein. + +Merete oli monen monta kertaa pieni kirsikanpunainen huivi päässä +rientänyt mäelle, josta näkyi kauimmaksi maantielle. + +Hän tiesi, ettei Rein pitänyt vastaanottokohtauksesta kaikkien nähden, +ja sentähden hiipi hän sykkivin sydämin ullakon rappusille ja yllätti +Reinin, kun tämä pettyneenä ja ympärilleen katsellen läksi niitä +nousemaan huoneeseensa. + +"Merete!"... Rein tuijotti häneen ennenkun kietoi hänet syliinsä, piti +häntä vähän loitolla itsestään ja syleili häntä sitten taas. + +Heidän viime näkemästään oli kulunut kokonainen ijäisyys!... + +Ja sitten puhalsi Merete häntä -- ja hän taas Mereteä -- + +"Merete -- Merete..." + +Ilo oli niin raju, kuin se olisi ollut kauan lujasti suljettuna... Rein +ei saanut sanaa suustaan, -- mielenliikutus voitti hänet ja hän puhkesi +itkuun, -- puristi vain Mereten rintaansa vasten. + +Merete katsoi häneen miltei peläten, sillä hän ei ollut luullut Reinin +_voivan_ itkeä... + +Ja sitten -- illalla -- sanoivat he toisilleen yhä uudestaan hyvää +yötä, -- ja yhä uudestaan oli heillä jotakin sanomista toisilleen +eivätkä he olleet voida antaa _sen_ tapahtua viimeisen kerran. + +-- Seuraavana aamuna kohtasivat he taas toisensa heille kumpaisellekin +ilmestyneessä maailmassa, jossa kaikki oli ensikerran-hohteessa, +kasteenraitista, koskematonta -- -- -- + +-- Ja sitten saapui Ra-tädin renki hevosella. Hän tuli sisään +etehisestä sangen uteliasten Eufemian ja Barbaran saattamana. + +Ja huomattiin, kun hyvin kääritty ja sinetitöitty laatikko rouvan läsnä +ollessa arkihuoneessa avattiin että se sisälsi ei enemmän eikä vähemmän +kuin kaunista paksua mainiota silkkikangasta, jonka Ra-täti, moisen +tuhlaavan päähänpiston saatuaan, oli tilannut Kööpenhaminasta lahjaksi +Meretelle, -- "tulevalle nuorelle rouvalle, joka saisi hyvän aseman +yhteiskunnassa". + +Barbara, jonka mielestä Rein ei osannut pitää sitä tarpeeksi +suuressa arvossa, piti kangasta innostuneena hänen edessään, alkaen +lörpötellä ja tehdä selkoa siitä, mitä vielä valmistettiin kapioiksi. +Hänen puheliaisuutensa keskeytti kuitenkin rouva Orning kertomalla +Reinille ja Meretelle, että isä tilaa tänäpäivänä uuden suuren reen +karhunnahkavällyineen heidän talvimatkojaan varten... + +Mutta _silloin_ ei Eufemiakaan voinut enää pidättyä ilmoittamasta, että +Merete saisi turkiskapan tehtaalta... + +Tämä viimeinen uutinen livahti miltei huomaamatta ohi. Rein oli äkkiä +poistunut huoneesta. -- + +Päivällisen aikaan lienee hänen ajatuksiaan kiinnittänyt jokin. Hän +näytti hajamieliseltä, ja,heti kun noustiin pöydästä, riensi hän +konttoriin nyökäyttäen vain päätään vastaukseksi Mereten kysyvään +katseeseen. + +Ruokasalissa istuivat Eufemia ja ompelijatar uutterasti valmistaen +Mereten morsiushametta. Valkonen harsomainen kangas oli levällään, ja +Merete kävi tuontuostakin sitä tarkastelemassa. Varottiin antamasta +hänen pistää ommeltakaan siihen. Se tuottaisi näet onnettomuutta. -- + +Sitä uutterammin ompeli hän huoneessaan muuta. _Siellä_ voi hän +olla rauhassa ja rakennella yksinään ajatuksissaan tuulentupia +neulaa käytellessään... Hän oli Reinin mukana pitkillä retkillä ja +kävelymatkoilla. -- Rein souti häntä, kantoi hänet maihin... Hän istui +heidän kodissaan suuren pohjoisessa olevan vuonon rannalla katsellen +ikkunasta ja odottaen häntä... + +Hänen edessään oli kuin puolivalveilla nähtyjen unien sumussa se aika, +kun hän jäisi kahden hänen kanssaan! -- + +Hän työskenteli innokkaasti saadakseen ajan kulumaan, jotta tulisi +ilta, -- ratkoi ompeleen sillä moniteräisellä kynäveitsellä, jonka Rein +oli lainannut hänelle, laski sen pois kädestään, -- mutta hänen täytyi +ottaa se taas, -- kosketella sitä, -- katsella ja käännellä sitä -- + +Tuontuostakin saivat ajatukset hänen silmänsä loistamaan, kunnes hänen +notkea vartalonsa vähitellen ikäänkuin vaipui niihin -- -- -- -- -- + +-- Ja illalla, kun Rein tuli sisään etehisen ovesta himmeässä +lyhdynvalossa, yllätti Merete hänet kietoen käsivartensa hänen +ympärilleen. + +Mutta Rein miltei tyrkkäsi hänet luotaan... "Mokomat valmistukset ja +puuhat ja sopimukset!" -- huudahti Rein. + +-- "Minusta tuntuu kuin vä'ät ja pihdit pitäisivät minua kiinni... +Tuntuu kuin ovi lyötäisiin lukkoon takanani!" + +Merete katsoi kauhistumistaan kauhistuen, kuinka hän seisoi tuijottaen +kalpeana, raivoissaan silmät kamalasti palaen. + +... "Ne ompelevat ja ompelevat pakkoröijyä ylleni", -- ilkkui hän, ja +hänen kasvonsa olivat kuin terävät petolinnunkasvot. -- "Ja sitten +ajavat he ruumiin pois isossa reessä!"... + +Mereten mieleen välähti kuin salama, että sen täytyy olla hänen +salaisen tuskansa, tuon mielentilan, joka nyt niin äkkiä on vallannut +hänet, ja _sen_ kanssa juuri hän saisi taistella koko elämänsä. + +Merete hillitsi itsensä, hymyili lämpimästi ja laski kätensä hänen +olalleen, samalla kun hänen silmänsä miltei uhmailevasti katsoivat +Reinin silmiin. + +"Minun täytyy, -- täytyy tuntea vapauteni, -- että voin vapaasti valita +viimeiseen asti", -- huudahti Rein miltei karkeasti. + +"Et kai tarkoittane" -- -- kuiskasi Merete... + +"Tietysti tahdon sinut vangita, -- koko sydämestäni tahdon sinut +vangita!... Mutta älä näytä niin kovalta ja ankaralta", -- pyysi +Merete. -- -- + +Rein vastasi niin väsyneesti, raukeasti, jonkinlaisella sairaan +ystävällisellä hymyllä. + +-- Hän puhui vain muutamia sanoja sinä iltana. + +Hän piti Mereten hyväilyjä lohdutuksena, joka kuitenkin voi puolittain +lieventää tuskia. Hänen katseensa oli kuin kuollut, ja hän hymyili, +kun Merete vakuuttavasti arveli, että se oli vain huonoa tuulta, ja +hän lupasi mennä huoneeseensa levolle, -- ja suuteli sitten kevyesti +Mereten otsaa -- -- + +Seuraavana aamuna pisti Rein varovasti päänsä sekä ruokasaliin että +arkihuoneeseen ja katsoi ympäriinsä. + +... "Ei hän ole täällä", nauroi Eufemia Reinin vetäytyessä nopeasti +takaisin. + +Rein ei löytänyt häntä ruokahuoneesta eikä myöskään aitasta. Mutta +Merete oli kuullut ja tuntenut hänen askeleensa seisoessaan äitinsä +vieressä vaatekaapin luona, ja hän juoksi Reiniä vastaan tämän tullessa +keittiöstä. + +Rein ojensi hänelle molemmat kätensä -- + +"_Omistanko_ sinut vielä tänään, --?"... kuului miltei tuskallisesti. + +Merete heittäytyi iloisesti hymyillen hänen syliinsä. + +Rein painoi hänen molemmat kätensä otsalleen: + +"Olen loikonut valveilla koko yön, kuunnellen, kuinka ilkeästi ja +rumasti sinulle puhuttiin eilen. -- Omalle, rakkaalle, ihanalle +Meretelleni!" + +"Minä en sitä muista", -- kuiskasi Merete, -- "kun näen sinut taas, +-- kun olet tässä luonani... Pidä vain mielialasi, -- osaanhan minä +puhaltaa, tiedäthän." -- + +Hetkisen kuluttua oli kaikki kuin poispyyhittyä ja unhotettua. Rein +laski leikkiä ja nauroi Mereten kanssa ja nosti hänet korkealle +ennenkuin riensi konttoriin. + +Mutta nyt tiesi Merete saavansa varmasti itkeä monta kertaa. Mutta +mitäpä siitä... + + * * * * * + +Sankowitz seisoi taas Vangenilla vanha, kuhmuinen hattu päässä, yllä +kosteat vaatteet ja jalassa lokaiset saappaat, joita hän kuivasi +etehisessä oleviin havuihin. Hän asetti märän, vuotavan pumpulisen +sateenvarjon varovasti seinää vasten tervehtiessään Alidaa. + +"Yksi kauhistava ilma tänä syksynä, -- sataa niin paljon... + +"Jaa! -- ei olla monta jälellä jaloista Vangenin neitosista... Ei +niin kuin viime jouluna, jolloin ne kaikki tanssivat siinä suuressa +salissa. -- Nyt on ommeltu morsiuslahjoja ja kerrottu on niistä +kaikista uutisista, missä vain olen kulkenut, -- joka paikassa. -- +Marianne-neito on niin plötzlich armollinen rouva suurella bruukilla!... + +"Ja nuori Merete-neito, joka oli näin pieni," -- hän näytti kädellään +matalalle, -- "kun ensi kerta näin hänet, on kihloissa ja menee pian +naimisiin herra apulaisen Reinin kanssa... + +"Barbara-neito -- + +"Ja Alida-neito itse -- + +"Jaa, se on paljon, kun kaikki linnut lentävät matkaansa pesästä! + +"Ja tuomari? -- Ja rouva?... + +"Ja klaveeri"... + +-- Sankowitz oli tervetullut nyt samoin kuin viime vuonnakin. Hän tuli +sopivaan aikaan oikeana miehenä hankkimaan tuomarille soitannollista +huvia. + +Tuomari kuljeksi yksin, ikään kuin talossa, jossa pantiin tavaroita +kokoon muuttoa varten. Hän turvautui piippuun, tarttui viuluun, kävi +katsomassa Figaroa, hän hoiti maanviljelystä. + +Mutta iltaisin... + +Säälitti pyytää Alidaa pianoa soittamaan niinä ainoina joutohetkinä, +jotka hänellä oli päivän ankaran työn jälkeen kirjoittaakseen +sulhaselleen! + +Nämä suurille, nelikulmaisille sinisille postipaperiarkeille +kirjoitetut kirjeet voi hän lähettää vain joka kolmantena postipäivänä. +Sitäpaitsi täytyi paperiarkit kirjoittaa pitkin ja poikki, sillä +postimaksu oli kallis -- kokonaista 16 killinkiä. + +Ja pehmeitä, hänen makunsa mukaisesti leveiksi vuoltuja sulkakyniä +oli aina runsaasti hänen käytettävänään salin pöydällä. Augustinusen +ja Schmidt osottivat siten toverillista intoaan. He olivat mielestään +jonkinlaisessa yhteydessä Alidan ja Kvigstadin suhteen kanssa -- heidän +itsetuntonsa oli niin sanoaksemme noussut virkaveljen päästyä tuomarin +perheeseen... + +Alida istui sinä iltana onnesta kuohuvin tuntein ja vastasi -- +tällä kerralla tehden poikkeuksen -- ensi postissa Kvigstadin viime +kirjeeseen, jossa tämä hämmästytti häntä ja koko taloa ilmoittamalla +suorittaneensa loistavasti lainopillisen tutkinnon. + +-- Täten oli yht'äkkiä avautunut koko toiveikas tulevaisuus -- päästä +hänen isänsä apulaiseksi Reinin jälkeen, -- mennä naimisiin ja asua +kotona Vangenilla kahdessa hauskassa päivän puoleisessa huoneessa, +kuten isä ja äiti olivat ehdottaneet, kunnes hän voisi päästä +valtionvirkaan... + +... Alida ajatteli viime ja tämän vuoden tapahtumia, -- -- -- ja tunsi +olevansa hämmästynyt -- ihmeestä! -- -- + + * * * * * + +Tuomari ja hänen rouvansa tahtoivat, että Reinille ja Meretelle +pidettäisiin suuret häät, joihin heidän kaikki tuttavansa koko piiristä +kutsuttaisiin. He olivat nyt saaneet kyllänsä "hiljaisista" häistä. + +Välteltiin niin paljon kuin mahdollista puhua tahi keskustella näistä +asioista Reinin läsnäollessa. He olivat huomanneet, ettei hän "samoin +kuin muutkaan miehet pitänyt touhusta", kuten rouvalla oli tapana +sanoa. Hän tuli aina hajamieliseksi ja pujahti tiehensä, kun vain +satuttiin koskemaankaan niihin asioihin. + +Monissa puuhissa tuskin huomattiin, että syyspäivät pimenemistään +pimenivät ja lyhenemistään lyhenivät, niin että jo aikaisin +iltapäivällä voitiin nähdä siellä täällä tulia tuikkavan alamaan +taloista. + +Ensi rekikeli oli jo mennyt, kun ylimääräinen kuorma kaikenlaisia +häiksi tilattuja tavaroita saapui kaupungista eräänä rämyisenä päivänä. + +Kun Rein välistä täydessä rauhassa sai tavata Mereten yksin +ompelupöydän ääressä arkihuoneessa, istuutui hän hänen luokseen +puhelemaan. + +Reinin täytyi aina tarttua Mereten kauniisiin käsiin ja katsella niitä +ja ranteita, "joita hän juuri nyt itse tarvitsi niin välttämättömästi +pikku ompelukseensa", kuten Merete sanoi aina nauraen. + +Ja kun hän eräänä päivänä taas otti ne, koetti hän sormustaan, jonka +onyksikivessä oli pieni vaakuna, hänen sormeensa. + +Se oli tietysti liian suuri, mutta sen voi kyllä kultaseppä pienentää, +-- ja "se kyllä sopisi... kyllä sopisi" toisti Rein -- --. + +Rein painoi sen Mereten kahdelle sormelle, niin että se puristi ne +yhteen. + +"Se on sinun, Merete!" + +Merete katsoi sormusta ja suuteli sitä kyyneleet silmissä. + +"Pidä se! -- Pidä se toistaiseksi," -- huudahti hän hermostuneesti. -- + +Hän hypähti ylös ja poistui äkkiä ovesta. -- -- + + * * * * * + +Merete tiesi, kuinka mielellään Rein olisi tahtonut, että hän olisi +seurannut mukana hänen retkillään, ja kuinka pettyneeksi hän tunsi +itsensä, kun hänen täytyi mennä yksin. + +Lauhkeassa suojailmassa kosteassa harmaassa sumussa kulki matka sitten +lauttauspaikalle ja joelle, joka oli täynnä harmaanvalkoista sohjua +ylempänä laaksossa sataneesta lumesta, tahi kulki matka lähinnä +seuraavina päivinä huurteisen, tyynen kuusimetsän läpi Lovandetille, +jonka kirkkaalla peilillä oli muutamia pudonneita punasia ja keltasia +syyslehtiä... + +He saattoivat kulkea kauan ääneti, vaihtamatta tuskin sanaakaan +keskenään. + +Sitten alkoi Rein: + +"Tästä olet kulkenut, Merete! -- ei, et ole kulkenut... Lapsena +ja myöhemminkin olet aina juossut ja hyräillyt, -- kuvittelen +mielessäni, -- monta kertaa koko matkan Ra-tädin luokse... Silloin +olet kai ajatellut monia asioita, -- niihin aikoihin, kun aloit tulla +täysikasvuiseksi, -- että tulisi jokin ihmeellinen seikkailu vieraasta +maasta -- tahi hyvin kaukaa, -- niinhän?" -- + +"En juuri voi sanoa ajatelleeni mitään ennenkuin sinä iltana, kun näin +sinut sillä tavalla --. _Silloin_ se alkoi. Sitä ennen olin vain pieni, +tyhmä tytöntypykkä." + +Ja sitten täytyi Mereten -- Rein pakotti hänet siihen -- kertoa +kaikesta niiltä ajoilta, kun hän oli tyhmä tytöntypykkä, -- kaikesta, +joka Mereten mielestä oli niin kauhean lystikästä, ja kaikista +kirjeistään... + +Ja sitten alkoi Rein kertoa itsestään ja ihmeellisestä elämästä meren +rannalla, -- lapsuudestaan, kotioloistaan. Hän ei maininnut koskaan +isästään -- ainoastaan äidistään. Oli kuin häntä olisi huvittanut +juoksuttaa itseään ja Mereteä ajatuksissa ympäri kuin lapsia, jotka +miltei ovat leikkineet yhdessä. + +"Jospa me molemmat olisimme tunteneet toisemme silloin, -- olisihan se +edes ollut palanen yhdessä vietettyä elämää!"... + +Kuinka se oli hänen itsensä tapaista, mietti Merete, -- ja "hänellä +itsellään" tarkoitti hän aina häntä sellaisena kuin oli nähnyt hänet +ensi kerran näyssään. + +Rein seisoi ja katsoi häneen silmissä outo hehku, syleili häntä +intohimoisesti ja puristi hänet yhä uudestaan kiihkeästi rintaansa +vasten. Mutta sitten päästi hän äkkiä hänet. + +"Rientäkäämme!" sanoi hän ja läksi kulkemaan nopeasti, -- ja hiljensi +kulkuaan vasta heidän päästyään suurelle maantielle... + +Siellä hengitti hän syvään -- + +"Siunattu olkoon lapsuutesi, jonka olen jakanut kanssasi, Merete! -- +Lovandet olkoon todistajamme!" + +Merete ei käsittänyt häntä -- täydellisesti. Mutta olihan niin paljon, +jota hän ei käsittänyt... Ja ne kysymykset, jotka hän aikoi tehdä, +kuolivat aina sydämentykytykseen, jonka hän sai ajatellessaan että he +pian, hyvin pian kuuluisivat toisilleen, -- ja silloin -- silloin hän +kyllä -- -- + +Sitten kohtasivat he puujalka-Larsraukan, joka nilkutti heitä vastaan +kainalosauvoineen -- + +"Hän ei ole _menettänyt_ jalkaansa, hänen toinen jalkansa on +synnynnältään liian lyhyt", selitti Merete. + +Reinin kasvoilta näytti väri katoovan. Hän ei vastannut, kulkihan vain +ääneti tiehen tuijottaen... + +Äkkiä pudisti hän nyrkkiä taivasta kohden -- + +"Pitäisihän tuolla ylhäällä löytyä sydän! -- Mutta mitä voi sanoa +siitä, joka lähettää maailmaan keskentekoisia, rujoja olentoja! + +"Hän vaatii rakkautta!?" + +Rein kulki kuohuksissaan tietä, ja kesti melko kauan ennenkuin Mereten +taas onnistui saada huostaansa hänen kätensä ja saada häneltä silmäys. + +"Niin, niin", -- sanoi Rein sitten hymyillen hänelle... "Pakkanen antaa +poskillesi niin hienon värin, -- tekee sinut kahta vertaa kauniimmaksi!" + +... Huurreaika on yleensä vuoden kaunein aika, arveli hän... + + * * * * * + +Häävalmistuksia tehtiin suurisuuntaisesti. + +Keittäjätär, Teianin matami, oli saapunut ja saanut heti ohjeet +rouvalta sekä käytettäväkseen tarveaineita, -- juottovasikan, hanhia ja +kanoja; -- kaloja oli tilattu parilta kolmelta kalastajalta... + +Keitettiin, valmistettiin, leivottiin ja paistettiin, ja Vangenin +suuressa uunissa räiskyi tuli aamusta iltaan. + +Ja kutsuja lähetettiin jo kahdeksan päivää ennen. + +-- -- Jos piirikunnan perheet Barbara-neidon ja Marianne-neidon +häissä niin sanoaksemme olivat olleet estetyt ilmaisemasta lämmintä, +sydämellistä tahi kunnioittavaa osanottoaan tärkeisiin tapahtumiin +Orningin perheessä, niin nyt oli sitä lujemmin päätetty ottaa vahinko +takaisin. + +Kaikki ikkunoilla olevat kukat saivat nyt kaatua saksien tiellä. +Seppeleitä sidottiin, ja kokoonnuttiin yhteen punomaan pitkiä +köynnöksiä kirkon alttarin ja vihkipallien ympärille. + +Ja nyt, kun vihkiäisten piti tapahtua ylihuomenna, ajoivat ajoneuvot +toistensa jälkeen seudun kaikilta tahoilta kirkonoven eteen tuoden +suuret määrät kukkia ja vihreää koristeiksi ja mattoja lattialle. + +Jännitys ja odotus oli suuri... + +Kirkossa harjoiteltaisiin laulamaan erästä juhlatilaisuuteen sepitettyä +ja monistettua häälaulua toimeliasten käsien koristellessa kirkkoa... + +Koko seudun ajatukset ja silmät olivat kohdistetut suippoon +kirkontorniin, jonka tuuliviiri kääntelihe sinne tänne varisten aina +silloin tällöin kohotessa pakoon usvaiseen ilmaan. + + * * * * * + +-- Vanhan tavan mukaisesti eivät sulhanen ja morsian saisi enää nähdä +toisiaan ennenkun huomenna kirkossa, sen sai Rein kuulla yläeteisessä +aikaisin aamupäivällä kävellessään levottomasti edestakaisin Mereteä +odottaen. + +Tieto näytti saavan hänet hämmästymään, ja hän jäi ajatuksissaan +seisomaan... + +Sitten, ikäänkuin olisi tehnyt äkkipäätöksen, riensi hän ullakolle, +jossa tiesi Mereten olevan jotakin etsimässä. + +Merete seisoi etäällä erään vanhan kaapin luona tarkastaen rasiaa +toisensa jälkeen kattoluukusta tulevassa harmaassa valojuovassa. +"Tahdon ainakin sanoa jäähyväiset _nuorelle tytölle_", -- sanoi Rein +ullakolle tullessaan. Merete huomasi hänen katseensa olevan niin +ihmeellisen tuskaisen. + +"Tuonnäköinen on siis nuori neiti Merete Orning! jota ilman en voi +elää..." -- + +Hän seisoi, tuijottaen Mereteen kädet hänen olkapäillään... "Jos olisin +voinut, olisin paennut monesti, -- aikoja sitten... Älä ihmettele niin! +-- Älä näytä niin kysyvältä" -- + +Hän sipasi hermostuneesti kädellään otsaansa... + +-- "Tuosta vanhasta leikkauksilla ja kultauksilla koristellusta +kirkkoreestä tuolla olen nähnyt unta koko yön"... sanoi Rein +raskasmielisesti hymyillen. + +"Sinä istuit siinä, Merete. Mutta minun oli kaikista ponnistuksistani +huolimatta mahdoton päästä mukaan selloviulun takia, joka +poikkikaulaisena kökötti rinnallasi! Välistä koetin nousta rekeen +sivulta, välistä taas seisoa kannoilla -- ja alituisesti kuulin äänen, +joka koveni kovenemistaan joka kerran kun yritin rekeen. Ja lopulta +kuului pitkä, kauhea ulvonta seudun yli _minua_ vastaan, ja se halveksi +minua! -- + +"Olin sinua niin lähellä, että miltei voin koskettaa sinuun; -- mutta +sinä, sinä olit kuin toisessa maailmassa -- + +"Kun reki kääntyi, jäin minä seisomaan ja katsomaan sen lumeen tekemiä +jälkiä -- ja heräsin siitä, että kuulin huutavani sinun jälkeesi -- +Merete! -- Merete! -- + +"Niinhän?" -- Hänen äänensä vapisi ja hän itse värisi. -- "Pianhan +pääsen huutamasta jälkeesi? -- Sano, lupaa minulle se, -- suutele minua +vakuudeksi... Nyt ei saa tulla mitään meidän molempien väliimme." + +Hän rupesi äkkiä tuijottamaan rekeen. + +"Mikä sinua vaivaa?" -- huudahti Merete. -- "Minkätähden olet niin +kiihtynyt tänään?" + +"Minusta näytti, kuin olisin nähnyt itseni istumassa reessä"... +kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. -- + +"Ja se, joka näkee itsensä, tiedäthän"... + +"Oo, Rein! -- emmehän enää tarvitse odottaa kuin huomiseen!" + + * * * * * + +Samana iltana syntyi kuolonhiljaisuus Vangenilla kesken monia kiireitä. + +Rafosin renki tuli taloon märäksi ajetulla hevosella paimenpoika +mukanaan ja pyysi saada puhutella tuomaria ja rouvaa -- kahden kesken. +-- + +Renki seisoi kalpeana ja säikähtyneenä oven sisäpuolella ikäänkuin hän +olisi pelännyt sanoa sanottavaansa: + +Paimenpoika oli tullut hurjasti juosten Rafosille ja kertonut nähneensä +herra Reinin syöksyvän koskeen juuri putouksen kohdalla, missä kuohui +kovimmin!... Hän oli kai luiskahtanut näköalapaikan jäätiköltä. +Talonväki lähetettiin heti kiireen kaupalla koskelle tutkimaan ennen +kuin rupesi hämärtämään, -- ja he löysivät hänen lakkinsa riippumassa +eräässä pensaassa juuri sen paikan alapuolella, jossa hän oli seisonut. +Se oli kai pudotessa tempautunut hänen päästään. + +Seuraavana aamuna lähetettäisiin väkeä etsimään. Mutta koskesta ei +maksanut vaivaa etsiä. -- Se ei antanut koskaan mitään takaisin! + +Sanoma levisi kuiskauksin kaikki masentaen ympäri talon. + +Ja tuomari ja hänen rouvansa vaihtoivat keskenään surullisia +silmäyksiä, -- täytyihän heidän yhdessä koettaa valmistaa +lapsiraukkaansa. + +He tapasivat Mereten seisomassa etehisen ikkunassa kuin kivettyneenä, +-- hän oli nähnyt sanantuojan tulevan läpimärällä hevosella ja +ymmärtänyt kaikki. -- Hän pyysi vain tyynesti ja hiljaa saada tietää +kaikki yksityiskohdat, -- kaikki, mitä he tiesivät. + +Hän ei välittänyt lohdutuksesta, -- otti kynttilän ja meni Reinin +huoneeseen. Hän näytti tahtovan olla yksin... + +Vapisevin käsin etsi hän siellä, olisiko jotakin kirjettä hänelle. + +Aavistus heräsi -- + +Ja kasvavalla levottomuudella etsi hän sitten hyllyllä ja +kirjoituspöydällä olevien paperien joukosta... + +Hän avasi varovasti piirongin laatikon... Siellä, pikku osastossa oli +useita vihkoja ja asiakirjoja. -- Hän otti ne esiin toisen toisensa +perästä... + +Aivan oikein, tuohon oli kirjoitettu: -- "Meretelle!" -- + +Oo, hyvä jumala! Hyvä jumala! + +Ei, se olikin kirjoitettu jo kauan sitten, -- nimenomaan päivätty +"heidän kihlauksensa jälkeisenä yönä". + +Hän rikkoi jäätävän tyynenä sinetin, -- hänen täytyi, -- täytyi saada +selvyyttä! + +Se oli jonkinlainen viimeinen tahto, jonkinlainen testamentti, mikäli +hän ymmärsi, jossa Rein, siltä varalta, että kuolisi, nimenomaan +luovutti hänelle asiakirjansa ja paperinsa ja kaikki mitä omisti. +Kukaan ei tekisi vastaväitteitä; ei tarvitsisi mitään muodollisuuksia. +Hänen perintöoikeutensa Moldewigin tiloihin lakkasi hänen kanssaan. + +Merete puri hampaansa yhteen tukahduttaakseen kaikki tunteet. + +Hän laski kuin unessa testamentin luotaan, -- avasi paperin toisensa +jälkeen, -- etsi etsimistään jotakin selvitystä. + +Eräästä hienosta vanhasta lompakosta löysi hän muutamia kirjoitettuja +lehtiä... + +Hän siirsi kynttilän ihan viereensä, -- luki tarkasti epäselvää +käsialaa, -- painoi mitä syvimmin jännitettynä joka sanan sieluunsa +samalla kun värittömien kasvojen silmiin tuli outo hehku... + +-- "Ei siitä ollut mitään apua. -- Ei ollut mitään apua", -- alkoi +ensimäinen lehti. -- "Luulin voivani paeta sitä lähtemällä kaupunkiin +-- tekemällä ulkomaamatkan!... Mutta _minut_ voi olemuksen yksinäisyys +vallata keskellä ihmishyörinääkin -- pahimmin juuri silloin!..." -- + + * * * * * + +Muistan selvästi aikaisimman vaikutuksen: Istuin lattialla ja leikin ja +kuulin äitini hillitysti keskustelevan kätilön kanssa, että jokin, joka +oli ollut kynsi, ja jokin sormentapainen oli leikattu selästäni kun +olin vuoden vanha... + +Se _oli_ kynsi eikä kynnen nenä, vakuutti matami. + +Äiti kuunteli tarkkaavasti ja sanoi jyrkästi, että se _täytyy_ salata... + +-- Minä en voinut sitten ajatella muuta. Se oli aina mielessäni -- +tunsin kuin otteen selässäni, -- kuin takanani olisi ollut jokin, jota +en kuitenkaan nähnyt. + +Ja sitten tuo suvussa kulkeva tarina epäsikiöistä... jostakin pahasta, +joka oli sovitettava joka seitsemännessä polvessa! -- + +Kun olin kymmen- tahi yksitoistavuotias, huomasin minä kuin kynnen ihon +alla kehräsluun yläpuolella, ja olin tuntevinani ikäänkuin varpaan... + +Tunnustelin sitä alituisesti... kauhistuin hirveästi, -- välistä tunsin +sanomatonta epätoivoa, -- en rohjennut uida toisten poikien kanssa, -- +pysyttelin arkana itsekseni. + +Aloin kaihtaa ihmisiä, -- voin kauhistuksissani tuntea pitäväni +ruumiissani, -- kantavani -- toista henkilöä, jonka varpaat ja +kädet pistivät esiin minusta. -- Kasvavana ollessani heräsin öisin +kauhunhuutoon. -- Nyt musertaisi se minut!... + +-- Vahva tukankasvuni! -- Minua ilahutti, että isällänikin oli ollut +vahva tukka, -- että se oli suvussa. -- -- -- + + * * * * * + +-- -- Makaan kuin vangittu silmä järven pohjassa ja katson sen läpi +valoisaan päivään, ikäänkuin ylempään kerrokseen, -- erotan tähdet... +Tiedän, että on olemassa sielu, -- niin etten rohkene päästää +valloilleen syyntakeetonta hiittä itsestäni. -- Luomakunnalla on myös +henkensä kaukaiset raja-asukkaat, jotka voivat olla kahlehdittuna +tuskaan, -- ottaakseen osaa elämään, -- peläten auringonpaisteesta taas +vaipuvansa takaisin syvään varjoon. -- -- -- + + * * * * * + +-- Se maailma, jossa ihmiset vain muutamia sukupolvia sitten ovat +päässeet toistensa syömisen kannasta ja korvanneet sen vain hienommalla +samallaisella tavalla... Hämähäkki ja kärpänen!... + +Kuvittelen olevamme suljetut kauheaan huoneeseen ja täytyvämme +jäädä sinne, kunnes olemme laatineet lain syystä ja vaikutuksesta +luonteessamme. Ja sitten siirrymme me vähitellen siihen, jota kutsutaan +hengeksi. -- -- + +Tiedetään varmasti, että kaksi lisättynä kahteen on neljä... Ja niin +voi kahdesta siemenestä kahteen lisättynä hengen laskuesimerkissä tulla +neljä kokonaista metsää! -- -- -- + + * * * * * + +-- -- Välistä tunnen minä tuskallisesti ja vapisten, että olemuksella +on tämä lanka minussa, -- jokin kostolasku suvulleni, jonka se voi +tempaista -- + +Lasken laskemistani: -- isäni, isoisäni, isoisänisäni, laivuri, joka +tuli rikkaaksi Englannin-matkoillaan... _Minä_ olen viides... Mutta +sitten? -- onko yksi tahi kaksi polvea seitsemänteen? + +-- Mennään naimisiin ja vedetään muita samaan kiroukseen. -- -- -- + + * * * * * + +Tänä iltana ollessani ulkona yksin... kuului taas se ääni, -- +ikäänkuin, olisi jotakin jyrähtäen vyörähtänyt syvällä maan uumenissa +-- tahi minussa itsessäni... Tunne oli samanlainen kuin maanjäristyksen +tapahtuessa kuuluu olevan, -- kaikki epävarmaa, horjuvaa, irtonaista... + +Ja säikäyksissään rupesi kuu luomaan irvikuvia... + +Maaperä huutaa salaperäisin äänin ikäänkuin jostakin salaperäisestä +maailmasta... Nimi kaikuu syvällä alhaalla... + +Tuossa nousee ikäänkuin varjo, joka tahtoo tarttua minuun. -- Hän, se +toinen, kynsiniekka... + +Kosto on kypsä ja on taas päässyt valloilleen! + +Kenties on syvällä _minussa_ hänen oma sykkivä sydämensä, -- hänen omat +viettinsä... + +Pimeänpelko nousee kuin suuret, äärettömät ruumisvaunut +yöstä... -- -- -- + + * * * * * + +-- "Elämän juhla", -- niinhän sitä kutsutaan... _mutta ei vain +minulle!_ -- -- -- + + * * * * * + +-- Merete istui tuolilla ajatuksiinsa vaipuneena nojaten kolmen neljän +paperilehden yli. + +Hän piti niitä edessään vielä kauan sittenkin, kun oli ne läpilukenut, +-- elänyt niiden sisällön... + +Ihmeellisen selvästi kehiytyi mielikuvana hänen eteensä hänen +yhteiselämänsä Reinin kanssa, päivä päivältä, ensi illasta lähtien, kun +hän oli nähnyt Reinin haavenäyssä. Niin moni sana, niin moni viittaus, +jotka olivat jääneet puoliksi ymmärrettyinä mieleen, olivat nyt hänelle +selkosen selvät. + +Hän istui liikahtamatta, katseessa kuvastuen sisälliset näyt. -- + +Hänen ruumiinsa alkoi nytkähdellä ja hänen silmälautasensa vapisivat +ikäänkuin hän olisi ponnistellut taas herätäkseen. + +Äkkiä virtasi veri kasvoihin, ja hän tarttui otsaansa -- Rein, -- Rein, +-- hän ei saisi enää koskaan nähdä häntä... + +Ei koskaan! -- Ei koskaan! + +Hän kaatui takaperin tuoliin hurjasti kirkaisten. -- -- -- + + * * * * * + +-- Tuomari ja hänen rouvansa olivat kävelleet edestakaisin koko illan +kuulostaen ja pitäen silmällä oven raosta näkyvää valoviirua. + +Portaita ylös kohosi säveliä, -- etäisiä, tukahdutettuja pitkäveteisiä +akordeja pianosta, jonka ääressä Sankowitz istui yksin soittaen +koraalia, hiljaisten pikasananviejien kiitäessä ääneti pimeässä ympäri +paikkakuntaa. + +Äkkiä kuului Mereten valitushuuto. + +He löysivät hänet tunnottomana, ja tuomari kantoi hänet hänen +makuuhuoneeseensa. -- + +Seuraavana päivänä oli Meretellä kova aivokuume. -- + + + + +Epiloogi. + +Kolmekymmentä vuotta myöhemmin. + + +Kolmekymmentä vuotta oli kulunut valkolumineen ja kesävihervineen. + +Mahtava virta ei enää tullut tuntemattomilta tunturimailta ja +"mustista" metsistä, joihin kirves oli vielä tuskin koskenut, eikä +se virrannut enää seutujen kautta, joiden asukkaat olivat hiljaista, +ajanhengen koskettamatonta väkeä. + +Tuomari Orning ja hänen suuriaikeinen rouvansa uinuivat toistensa +rinnalla sen kirkon vieressä, jonka edessä väki oli ottanut hatut +ja lakit päästä heidän astuessaan alas vaunuistaan tahi noustessaan +reestään. + +Vangenia hallitsi nyt vanha kruununvouti ja valtiopäivämies Kvigstad, +-- piirikuntansa kunnioitettavimpia ja mahtavimpia miehiä. + +Hän oli asianajajana ollessaan lunastanut vaimonsa Alidan sukutalon ja +asui nyt siellä lukuisan lapsilaumansa tähteiden kanssa, kun vanhimmat +jo olivat lentäneet pesästä ja hankkineet itselleen yhteiskunnallisen +aseman. + +Iso päärakennus vanhoine merkillisine hedelmäpuutarhoineen ja +puistoineen loisti valkoiseksi maalattuna uusine kattoineen ja suurine +ikkunoineen vaahteroiden ja poppelien välistä harjun rinteellä. + +Molemmat tuomarinaikuiset "neitsytkammiot" toisessa kerroksessa olivat +nyt neiti Merete Orningin hallussa. + +Hän makasi aina vuoteessa, ja nuoremman polven keskuudessa kulki +hänestä seuraava tarina: + +Kun hänen sulhasensa tapaturmaisesti syöksyi Rafosiin itse hääpäivän +aattoiltana, -- kun kaikki jo oli valmista, kirkko koristettu ja koko +paikkakunta kutsuttu vieraaksi, -- oli hän sairastunut vaaralliseen +tautiin. + +Sen jälkeen pysyi hän aina sängynomana eikä poistunut koskaan +huoneistaan. + +Näytettiin vieläkin sitä paikkaa, josta sulhanen oli luiskahtanut +koskeen. Hänen ruumistaan ei löydetty, ja sanottiin, että kun Lovandet +oli jäässä, hänet saattoi nähdä kuuvalossa leijuvan kuin varjo. + + * * * * * + +Merete oli ollut ylhäällä ja pukeutunut huolellisesti. + +Hän piti erittäin hienoista liinavaatteista pitseineen ja +koruompeleineen, ja Alidan tyttärillä oli tapana usein juhla- ja +syntymäpäivinä hämmästyttää häntä jollakin hienosti tehdyllä +vaatekappaleella. + +Kruununvouti oli periaatteellisista syistä lähettänyt poikansa aikaisin +maailmaan koettamaan sitä; mutta "tyttäriä oli suojeltava", -- heidän +luonteensa puhtautta, heidän ruumiillista ja henkistä terveyttään +varjeltava ja kauneudentunnettaan kehitettävä. Heistä pitäisi tulla +miehiänsä kasvattavia vaimoja, ja äiteinä tulisi heidän kehittää +tulevaa sukupolvea, -- yleensä tulla sellaisiksi kuin Alida ja Vangenin +neitoset, -- arveli Kvigstad. + +Mereten huoneessa näytti tänään hienolta ja komealta -- tuoreita kukkia +kaikkialla ja pieni vihko "neitsyt Marian kultakenkiä" lasissa sängyn +vieressä olevalla pöydällä. + +Mariannea kahden tyttärensä kanssa odotettiin tehtaalta kesäkäynnille +vanhalle Vangenille. + +-- Merete oli taas mennyt sänkyyn. + +Hän makasi siinä hiukan väsyneenä, nauttien aamupäivän hiljaisuudesta, +jota häiritsi vain jokin silloin tällöin pihalta kuuluva ääni... + +Hän nojasi kyynärvarteensa äkkiä vilkastuen ja kuunteli. -- + +Siinä ne tulivat... hienoissa neljän istuttavissa, kahden uljaan, +ruskean hevosen vetämissä vaunuissa. Nämä ranskalaiset parihevoset oli +Groth ostanut viime vuonna... Merete näki kaiken sen ajatuksissaan. -- + +Onpa hyvä, ettei Groth itse ole mukana! -- Sillä silloin on Marianne +yhtä järkevä ja hauska olento kuin ennen, eikä kiusallinen, huolehtiva +nainen, joka lakkaamatta pitää miestään silmällä ikäänkuin hänen +itsensä täytyisi alituisesti niellä jotakin... + +Merete veti kellonnauhasta. + +"Sanokaa siellä alakerroksessa, että syököön sisareni ja juokoon kahvia +ennenkuin tulee luokseni, mutta että molemmat pikku tytöt tulkoot heti +näyttäytymään tädille", -- sanoi hän palvelijattarelle. + +Mariannen kaksi tyttöä ja Alidan nuorin tytär riensivät portaita ylös +sekä syöksyivät huoneeseen tervehtimään omituista tätiä, joka makasi +aina sängyssä eikä voinut koskaan voittaa suurta suruaan, -- kuten äiti +sanoi. + +"Ra-täti!" -- sanoi Merete hymyillen, kun vanhin tytöistä, +vilkasliikkeinen, päättävästi anasti paikan sängyn edessä... "Hän on +kai tulinen ja kiivas, Bolette?" kysyi hän toiselta sisarelta. "Mutta +yhtä hyvä silti!" + +"Ja sinä, Bolette... Luulenpa, että olet isääni, -- hänen lempeät +ja ystävällisesti hymyilevät silmänsä. -- Sinä kuulut olevan +musikaalinen... Niin, kunpa saisit siitä yhtä paljon iloa kuin hän, +niin -- kunpa voisi pitää ilonsa itsessään -- ettei sitä kukaan voisi +ryöstää! -- + +"... Niin, eikö sinusta ole ihmeellistä, 'Ra-täti', pitää _yhtä_ +sormusta kahdessa sormessa?" sanoi Merete hymyillen, kun vanhin +tytöistä tarttui hänen käteensä ja tarkasti siinä olevaa +eriskummallisuutta, joka aina pysyi heistä yhtä uutena. + +Sitten täytyi tietysti serkun kuljettaa heitä ympäri ja näyttää, mitä +kaikkea tädin kahdessa kodikkaassa, vanhanaikuisessa, valkoiseksi +maalatussa huoneessa oli... kirjahylly jossa oli monenlaisia +historiallisia teoksia, kielioppeja ja oppikirjoja... Merete-täti oli +opettanut kaikille Alidan lapsille niitä aineita, joihin hän itse oli +perehtynyt ja jotka huvittivat häntä. + +Ja vanha lasten lipas, joka oli niin lähellä sänkyä, että siihen +ulottui kädellä, täytyi tutkia. Se oli täynnä kanavakangasta ja +silkkiä, joita käytettiin, kun hän välistä istui sängyssä ja +huvittelihe ompelemalla kuvioita oman mielikuvituksensa mukaan. Vuosien +kuluessa valmistui yhtä ja toista ja lähetettiin lahjaksi sisarille, +jotka säilyttivät niitä miltei kunnioituksella. + +Ja sitten suuri, kupeva, messinkihelainen piironki, jonka päällä oli +vanha hijolasinen peili ja jonka ylintä lukittua laatikkoa he eivät +koskaan saaneet avata... -- + +-- Iltapäivällä istui Marianne yksin hänen luonaan. Rouva Groth +oli komea, vanhahko nainen, jonka kiharat olivat jo harmaat. Hänen +rokonarpisissa, hiukan luisevissa kasvoissaan pieni vilkas silmäpari +välistä siristyi tirrottaen ikäänkuin hän olisi tutkinut, mitä oli +pohjalla... + +He keskustelivat hillitysti, tuttavallisesti. Välistä nousi Marianne +paikaltaan ojentaakseen Meretelle lasin tahi mitä hän näytti +tarvitsevan. + +"On ihmeellistä, että voit seurata kaikkea, Merete! -- ikäänkuin +näkisit sängystäsi kautta koko seudun, -- vieläpä etemmäksikin..." +virkkoi Marianne. "Istuessani näin luonasi, rupeaa minusta tuntumaan +kuin tyttöaikoinamme Vangenilla." + +"Niin," -- sanoi Merete, nyökäyttäen kaunista päätään; hän muistutti +vielä nuoresta tytöstä. -- "Meidän aikanamme ei ollut sellaista +kiirettä ja vauhtia kuin nyt. Ei myöskään tapahtunut niin paljon. Posti +tuli kerran viikossa tuoden yhden ainoan pikku sanomalehden... oli +aikaa hautoa saamiansa vaikutuksia, -- ja siksi ne olivat ehkä sitä +syvempiä..." + +Marianne katsoa tirrotti omituisen miettivän näköisenä sisareensa: -- + +"Oli aina niin raskasta ajatella, että sinä makaat täällä, Merete. -- +Mutta nyt olen alkanut tyytyä siihen. Kun on niin luonteva ja eheä, +murtuu myös kokonaan! -- Sinä et voinut enää soveltua maailmaan --" + +-- Nyt koputti palvelustyttö oveen ja pyysi rouva Grothin tulemaan +alakerrokseen teelle... + +Marianne seisoi hetkisen ikäänkuin hänen mielessään olisi liikkunut +jotakin. -- + +Sitten kumartui hän äkkiä sisarensa yli ja kuiskasi liikutettuna: -- + +"Jos minulle olisi suotu suuri rakkaus, -- makaisin minä mielelläni +sinun sijallasi, Merete!" -- + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Dyre Rein, by Jonas Lie + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57552 *** |