Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 6187 insertions, 6568 deletions

diff --git a/57552-0.txt b/57552-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..a5c7bdd
--- /dev/null
+++ b/57552-0.txt
@@ -0,0 +1,6187 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57552 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+DYRE REIN
+
+Kertomus isoisän isän talosta
+
+
+Kirj.
+
+JONAS LIE
+
+
+Norjankielestä suomentanut
+
+Anton Helve
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö,
+1907.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+   I. Lepokuva.
+  II. Dyre Aakisen Rein.
+ III. Syksy.
+  IV. Joulu.
+   V. Tuomari ja hänen rouvansa.
+  VI. Rein ja Merete.
+ Epiloogi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
+
+
+
+
+I.
+
+Lepokuva.
+
+
+Mahtava joki, joka muina vuodenaikoina kohisi vuolaana virtana
+metsäseudun läpi, -- välkkyen kuin vielä käyttämätön sahanterä sankassa
+tukkimetsässä, -- virtasi nyt pitkällisen kesäkuivan jälkeen painuneena
+korkeiden hiekkariuttojen väliin. Kuuset ja männyt tihkuivat pihkaa
+tukahduttavassa kuumuudessa, eikä lehtipuissa värähtänyt ainoakaan
+lehti. Pölyinen maantie, jonka peninkulmakivissä oli kuningas Kristian
+V:n kuva, kimalteli kullankeltaisena juovana aitojen välissä...
+
+Vanha tuomarintalo, jonka suuri, punainen taittokatto kohosi korkeiden
+vaahterain ja poppelien välistä, komeili arvokkaana kesäisessä
+autereessa harjun rinteellä.
+
+Näin päivällisaikaan näytti talo kuin kuolleelta, -- niin oli siellä
+autiota ja hiljaista --
+
+Riihen vieressä seisoivat kahdet tuolirattaat, ja niiden vieressä
+söivät heinää valjaista riisutut ja liekaan pannut hevoset. Koirankopin
+varjoisalla puolella loikoi muhkeaturkkinen Ajax huohottaen. Se koetti
+vähän aikaa seurata silmillään paria kanaa, jotka rohkeanlaisesti
+näyttivät lähestyvän suljetun puutarhan portin vieressä kasvavia
+nokkosia, mutta painoi sitten unisena syvästi haukotellen suuren päänsä
+käpäliensä väliin...
+
+Eräästä punaiseksi maalatun konttorirakennuksen ikkunasta, joka
+rakennus toiselta puolen rajoitti avaraa talonpihaa, näkyi erään
+konttoristin yläruumis. Konttoristi poltteli paitahihasillaan
+miettivästi piippuaan. Äkkiä näytti hän keksivän esineen, johon saattoi
+kiinnittää joutilaan huomionsa.
+
+"Joudu, joudu, Malene! Pentusi odottavat", -- huusi hän kyökkipiialle,
+joka avojaloin ja ruumis vinossa tuli keittiöstä, kantaen täysinäistä
+sianruokapyttyä porsaille.
+
+"Ehkäpä _hän_ tahtoo ruveta kummiksi?" vastasi tyttö samalla mitalla,
+kadotessaan ulkohuonerivin taakse...
+
+Aurinko paahtoi leveitä, käyrillä käsipuilla varustettuja päärappusia...
+
+Avarassa rakennuksessa vallitsevan päivällishiljaisuuden rikkoi vain
+välistä hiljaa kuuluva oven sulkeminen, ja keittiön puolelta kuului
+rukin yksitoikkoinen hyrinä.
+
+Eräästä avonaisesta ullakkokamarin ikkunasta kuului parin nuoren tytön
+hillityn iloinen ääni...
+
+Merete, talon tyttäristä nuorin, seisoi kammarissa sylissä
+liinavaatteita, joita hänen muutamia vuosia vanhempi sisarensa Alida
+otti häneltä ja levitti sänkyyn, joka oli pantava kuntoon.
+
+"Autapa minua panemaan päällinen pieluksen päälle, Merete! Hänhän
+voi tulla tänään, enkä minä missään nimessä tahtoisi hänen näkevän,
+että me valmistamme ja siistimme hänen korkea-arvoisen persoonansa
+vastaanottamiseksi."
+
+"Kuulehan, Alida", -- virkkoi Merete hänelle, -- "Femia pyysi Mariannen
+vaihtamaan viikkoa kanssaan. Minkä tähden arvelet hänen niin tehneen?"
+Hänen silmistään loisti veitikkamaisuus, kun hän omalla puolellaan veti
+pieluksen päällistä. "Femia tahtoo esiintyä komeasti, -- vaikuttaa
+apulaiseen jo ensi päivinä, kun hän on täällä. Oo, kyllä kannattaa
+häntä sitten katsoa... Hän kävelee vain ja peilailee juhlallisesti ja
+vilkuu seinäpeiliin! 'Hän on vanhaa sukua ja hänellä on suhteita' --
+lausuu Femia juhlallisesti ja suuttuu ihan silmittömästi, kun minä
+hiukan matkin häntä...
+
+"Luuletko, että hän on pitkä ja tumma, -- sellainen intressantti? --
+Tahi entä jos se onkin pieni vaaleaverinen, -- silloin Femia varmaankin
+nolostuu!"... Hän heitti nyt pieluksen, jonka nauhat juuri oli saanut
+solminneeksi, vuoteen päänalukselle.
+
+Alida oikasi kumartunutta hoikkaa vartaloaan. Hänen kasvonsa olivat
+varmapiirteiset karakterikasvot, joista päättäen hän näytti 25
+vuottansa melkoista vanhemmalta ja jotka osottivat hänen kuuluvan
+vanhaan sukuun.
+
+"Se johtuu _nimestä_", -- virkkoi hän, -- "Dyre Rein... Se kuulostaa
+vanhalta herrastilan nimeltä. Ja kun Claes kirjoitti, että hän
+todellakin saa periä pohjoisessa olevat suuret Moldewigin maatilat, ja
+että täällä löytyvät suuret metsät ja metsästysmaat olivat oikeastaan
+syynä siihen, että hän haki tuomarinapulaisen virkaa isältä Arentzin
+jälkeen, niin näytti se Femiasta erittäin komealta ja houkuttelevalta!"
+
+"Kuulehan, hän on matkustellut paljon, ollut Ranskassa ja Tanskassa",
+-- huomautti Merete.
+
+"Pyh, onhan isäkin matkustellut, -- joten meidän ei lainkaan tarvitse
+kainostella sitä. Voimmepa, jos niin tarvitaan, vastaanottaa hänet
+ranskaksi; suokoon hän anteeksi ettemme osaa espanjaa."
+
+"Kuule, Alida", -- kuiskasi sisar salaperäisesti, -- "luuletko, että
+Arentz sai rukkaset Mariannelta ja että hän _sentähden_ matkusti
+tiehensä niin äkkiä? Olen ajatellut nyt, että hän olisi tahtonut
+hänet. Hehän olivat aina hyviä ystäviä; mutta se Marianne on aina niin
+käsittämätön..."
+
+Alida veti vain hiukan halveksivasti huultaan.
+
+"Nyt et taaskaan sano mitään, Alida! Eikä hän suinkaan voi sille
+mitään, että joku rakastuu häneen", jatkoi Merete kiivastuen.
+
+"Hm-m --"
+
+... "Ja että hän _sitten_ antaa rukkaset, siihen kai hänellä lienee
+lupa, tiedän mä."
+
+6
+
+"Niin _sitten_, niin --"
+
+"Mitä _sitten_, mitä; ole hyvä ja sano se... Sinä syytät aina
+Mariannea!"
+
+"Ohoo, -- totta tosiaan ketään ei kosita, jollei asianomainen itse anna
+ensin vähän aihetta siihen... jolleivät toiset hyväntahtoiset sielut
+järjestä sitä", sanoi hän tuskin kuuluvasti.
+
+"Hyi sinua, -- hyi, sanon minä."
+
+"Kosiiko kukaan minua?"
+
+"Ei tietysti, koska olet jo kihloissa."
+
+"Mutta kosiko minua kukaan ennen kun -- ennenkun tämä sitten tapahtui
+Grothin kanssa?"
+
+Merete katsoi neuvottomana vanhempaan sisareensa.
+
+... "Tahi olinko minä ehkä häijympi kuin Marianne? Ethän kai voine
+sitä sanoa... Ei, näes; mutta he tiesivät aina, missä minä olin
+tavattavissa."
+
+"Tuo suuri piironki on vinosti peilin alla", keskeytti Merete. "Minä
+työnnän ja sinä vedät..."
+
+He tarttuivat vanhanaikuisen pyöreäkylkisen piirongin vankkoihin
+kädensijoihin.
+
+"Hu -- ip... Meni jo liiaksi... Huip... Kas niin!"
+
+Alida nousi piirongille, pyyhki huolellisesti vanhan peilin, jonka
+hijottu paksu lasi oli vähän rikki, ja asetti sen suoralleen
+vedensinisellä paneeliseinällä...
+
+"Ojennapas minulle vasara, Merete!... Toiselle puolelle saa hän
+marsalkka Neyn ja toiselle Muratin kivipainokuvan."
+
+"Mitä... eihän, -- eikös äiti tahdo sitä pois otettavaksi?"
+
+"Hoh, jokin herra Dyre, Dyre Rein", -- veti Alida pitkään. "Äiti sanoi,
+että hänen käytettäväkseen asetetaan vielä eräs suurista vaatekaapeista
+oven ulkopuolelle. Hänellähän voi olla kiväärejä ja metsästystarpeita
+ja muuta sellaista säilytettävänä..."
+
+"Näyttepä saaneen täällä kaikki hyvin sieväksi", kuului äkkiä kolmannen
+sisaren ääni.
+
+"Ei, mutta sinäkö siinä olet..." -- huudahti Merete hämillään. -- "Sait
+minut aivan pelästymään, Marianne! Sinun teitäsi ei koskaan huomaa."
+
+"Olen ajatellut sitä pientä tupakkapöytää, joka on mankelihuoneen
+vieressä olevassa kopissa vanhojen rukkien joukossa. Luulisinpä sen
+hauskentavan täällä vähän", huomautti Marianne, silmäiltyään huonetta.
+
+"Mutta eihän hän polta lainkaan tupakkaa", sanoi Merete.
+
+"Mistä sen tiedät?"
+
+"Hänen isälle lähettämistä kirjeistään. Tunnen aina tupakkamiesten
+kirjeet hajusta."
+
+"Ohoo! -- Oletpa totta tosiaan ollut utelias", -- virkkoi Marianne ja
+katsoi tutkivasti häneen. Hänen omituisen värittömien, rokonarpisten
+kasvojensa silmät pienenivät tällöin kapeiksi viiruiksi. -- "Kunhan
+kerran tulee järkeä tuohon nenään, joka ei jätä mitään nuuskimatta,
+niin voi lapsesta tulla sangen vaarallinen, Alida!" -- sanoi hän
+leikillisesti.
+
+"Mutta minäpä tiedän muuta, joka voidaan asettaa tänne", sanoi Merete
+riemuitsevasti ja oli samassa jo poissa huoneesta.
+
+Hän riensi kiiruusti rappusia myöten kuumalle, avaralle ja hämärälle
+ullakolle, jonka korkean taittokaton muutamista raoista tunki
+joitakuita auringon säteitä puolipimeälle lattialle. Vankkojen
+poikki- ja tukiparrujen sekä parin savutorven viereen oli läjätty
+käytettyjä huonekaluja, vanhoja väliverhokehiä ja suuria paperikasoja.
+
+Siellä oli sekaisin naisensatuloita ja nojatuoleja, valokuvankehyksiä
+ja hyljättyjä teräväkärkisiä luistimia, ja kaikkialla nuorille
+ripustetut peitteet ja matka-vaatteet jakoivat ullakon osastoihin.
+
+Kaulasta katkennut selloviulu ja muutamia rullauudinten puita ajaa
+körötteli ylinnä ullakon salaisuuksien päällä punaseksi maalatussa,
+kullatussa ja omituisilla leikkauksilla koristellussa kirkkoreessä,
+joka oli peräisin paikkakunnan "vanhalta ajalta."
+
+Merete kohotti hameensa ylös ja kapusi parrun poikki ja riviin
+asetettujen lastensänkyjen ohi katon reunan vieressä olevan pitkän,
+risaisen matka-arkun luokse, jonka rikkein kansi oli raollaan.
+
+Vanha nahka natisi ja ruostuneet, jäykistyneet saranat valittivat hänen
+avatessaan arkun, kun hän oli ensin vetänyt sitä vähän näkösälle. Hänen
+ponnistaessaan ilmeni hänen hienossa, hennossa olennossaan jotakin
+omituisen heikkoa. Hänen suuri, vaaleanruskea tukkansa laskeusi hiukan
+vinosti olkapäille.
+
+Hän kaiveli innokkaasti arkun monilajista sisältöä. Siellä oli
+vanhoja naskalikärkisiä tanssikenkiä, pari olkalappua kierrettyine
+kultarimsuineen, heloilla varustettu pistoolinperä piilukkoineen ja
+vanha käytännöstä hyljätty Tanskan valtakunnanlippu.
+
+Sitten löysi hän etsittävänsä, läjäsi taas kaikki paikoilleen ja
+paiskasi arkun kannen kiinni.
+
+"Katsokaapas, mitä olen löytänyt!" sanoi hän vähän myöhemmin
+ullakkokammarissa. Hän näytti mahonkipuista messinkisärmäistä esinettä.
+-- "Äidinisä Reichweinin saapaspihdit... Sitä voi tällä ruuvilla
+suurentaa ja pienentää aina jalan suuruuden mukaan. Se näyttää olevan
+aiottu ratsastussaappaita varten, koska, huomaatteko, sen voi levittää
+perästä niin leveäksi."
+
+"Luuletko todellakin maksavan vaivaa asettaa mokomaa vanhaa kapinetta
+tänne", -- epäili Alida.
+
+"Pistä se vain sängyn viereen. Tuntee itsensä imarretuksi, kun
+kohdellaan ratsastajana", arveli Marianne tyynesti.
+
+Merete laskeusi pitkälle pituuttaan yksinkertaiselle kuluneelle
+nahkasohvalle. Hänellä oli kasvuaikana ollut vähän taipumusta vartalon
+kierouteen, ja tuntui niin hyvältä loikoa seljällään. Hän katseli
+jalkojaan, joita verhosivat pumpuliset siniset sukat, ja nosteli ja
+taivutteli niitä nilkasta; luultavasti olivat saapaspihdit vaikuttaneet
+häneen.
+
+Hän hymyili äkkiä... "Johtuu mieleeni: paneekohan Femia
+talousviikollaan suolalihaa ja kääresylttyä hänen voileivilleen, tahi
+vain pallo- ja herajuustoa --"
+
+"Mitä _sinä_ sitten tahtoisit hänelle antaa, Merete?" kysyi Marianne.
+
+"Tahdon nähdä hänet ensin, -- sitten vasta päätän..."
+
+Hän hymyili ja katsoi kattoon --
+
+"Kuules Alida, tiedätkö, kuinka monesti minä olen ollut rakastunut?
+-- Kaksi kertaa --. Ensi kerran rakastuin pastori Bungeen, kun pääsin
+Herran Ehtoolliselle. Kaikki, mitä hän puhui, oli niin kaunista, ja
+hänen silmänsä olivat niin lempeät, ja kun hän sitten messusi syvällä
+bassollaan, jotta koko kirkko jyrisi!... Uneksin sitten hänen seisovan
+kiiltävässä messukaapussa omenapuun luona puutarhassa omena korkealle
+kohotetussa kädessä ja sanovan, ettei naisen tule syödä siitä! Se
+omena, jota hän piti kädessään, oli niin komean keltainen. Ja sitten
+näytti minusta melkein kuin hän itse olisi puraissut siitä, kun hän
+katosi puutarhanaidan vierustalle."
+
+"Se merkitsee, että olit varastanut omenia ja sinulla oli paha
+omatunto", arveli Alida.
+
+"Ei, en ollut -- _sillä kerralla_!... Mutta sitten johtui mieleeni,
+että tottapa niitä oli joitakuita pudonnut puusta, koska kerran olin
+nähnyt niistä unta, ja aivan oikein, löysin maasta kaksi omenaa. Eikä
+ole mitään, vaikka sellaisia vahingoittuneita omenia puhalsinkin...
+
+"Mutta rakastumiseni Bungeen -- -- niin, jospa olisit tietänyt, miltä
+tuntui, kun olin olevinani taivaallinen morsian. Mutta sitten, kun hän
+syksyllä suurissa kutsuissa isän nimipäivänä opetti minulle menuetin
+askelia. -- Oo, mikä kauhea pettymys, -- koko rakkaus loppui!..."
+
+"Entä toinen?" kysyi Alida.
+
+"Se -- niin se toinen! Toisen kerran rakastuin majuri Witteen
+harjoituskentällä. Hänellä oli näet niin suuret, harmaat viikset
+ja hän oli niin miehevä ja komea... Ja sitten hänen hartiansa,
+jossa oli luoti, jonka hän oli saanut Onstadsundin luona!...
+Erityisesti vaikuttava oli hän eräänä päivänä, kun hän nummella
+pidetyssä paraatissa ratsasti neljä rummunlyöjää edellään. Hän näytti
+minusta maailman suurimmalta sankarilta, ja silloin sain hänet
+upseeripäivällisten jälkeen täällä meillä lupaamaan pelastamaan Puolan,
+josta, kuten tiedät, Sankowitz aina puhuu niin paljon. Hän oli niin
+herttainen ja sydämellisen hyvä, että minusta tuntui aina, kuin hän
+voisi tarinoida hevostensakin kanssa. Kun hänet sitten siirrettiin
+täältä, lahjoitin minä hänelle häkin lintuineni, -- jota en olisi
+voinut uskoa kenenkään muun ihmisen huostaan kuin hänen! Ja hän lupasi
+kirjoittaa minulle siitä; mutta sen on hän unhottanut. Ja nyttemmin
+muistelen minä oikeastaan vain Peteriä, varpusta."
+
+"Oo, olet kai ollut useammin rakastunut, luulen", -- sanoi Marianne.
+
+"En ole... Joka kerran, kun tänne on tullut joku, josta olen hiukan
+pitänyt, on joku teistä toisista näyttänyt niin ihastuneelta. Ja
+silloin, kiitos, -- niinpä olen valmis..."
+
+"Rakkaus on intohimo, joka on suurempi kuin kaikki muut intohimot",
+toisti hän nauraen isän lempikirjailijan, Holbergin mukaan.
+
+"Tyttärelläni oli häät eikä minua oltu kutsuttu", laski hän leikkiä
+mennessään --
+
+"Mutta katso, -- katso vain Femiaa"... huusi hän äkkiä tälle ullakon
+ikkunasta. -- "Tuolla hän tulee huvimajasta pitkät nankinihansikkaat
+kädessä. Hän on istunut siellä ja ommellut ne valmiiksi. Nyt tulee hän
+kävelemään hansikkaat kädessä, kun 'peto' saapuu." [Naar 'Dyret' kommer
+= kun 'peto' saapuu. Sanaleikki Dyre Reinin nimestä. Suoment. huom.]
+
+"Femian näyttäisi pitävän saada lupa mennä Kristianiaan talveksi
+översti Gjeddelle katsastamaan hiukan maailmaa", arveli Marianne
+rauhallisella armollisella tavallaan.
+
+"Nytkö? -- Nytkö juuri", -- huudahti Merete, -- "kun... No, kylläpä
+olisi hauska nähdä hänen kasvojansa, jos hän kuulisi, että hänen tulee
+nyt lähteä!"
+
+"Mutta johan Maren alkaa pestä rappusia", -- keskeytti Marianne. --
+"Isä ja äiti ovat siis jo heränneet."
+
+Hän läksi alakertaan lopettamaan sen puolen kyynärää drellikangasta,
+joka hänen oli kudottava päivässä, ja Merete riensi ranskankielioppinsa
+ääreen.
+
+Kovasinten karskuva ääni, joilla työväestö terotti viitakkeitaan
+iltapäiväniittoon, levisi äkkiä ympäri pihamaata. Nyt syntyi alhaalla
+liikettä.
+
+Tavanmukaisin reippain ja kevein askelin näkyi tuomari kulkevan
+konttorirakennusta kohden, heiluttaen kädessään heloilla koristeltua
+merenvahapiippuaan. Hänen yllään oli pitkäliepeinen, pystykauluksinen
+sortuuki ja jalassa pitkävartiset saappaat. Pari henkilöä, --
+rahvaanmiehiä -- jotka olivat loikoneet nurmikolla odottamassa
+konttoriaikaa, nousivat nyt ja seurasivat perästä sopivan matkan päässä
+hatut kädessä.
+
+Hetkisen kuluttua tuli rappusille rouva puutarhahattu päässä ja
+nankini-puolihansikkaat kädessä.
+
+Hän meni Alidan kera puutarhaan.
+
+"Mielestäni olette hyvin järjestäneet ullakkokamarin, -- minkälaisen
+ihmisen nyt sitten saamme taloomme taas", -- virkkoi hän... "Sivistynyt
+ihminen hän kuitenkin lienee... Hän on matkustellut ulkomailla. Ehkäpä
+hän tulee puhumaan ranskaa teidän kanssanne. Sepä olisi koko onni."
+
+"Mutta, äiti, mitä sanoo kapteeni Buchwald tullessaan syrjäytetyksi;
+hänhän pitää itseään niin taitavana ranskalaisena."
+
+"Ei sillä ole väliä. Emmehän me voi sallia kapteenin pitävän vuokralla
+meitä", -- sanoi hän sitoessaan erästä pensasta...
+
+"Neilikat ovat kerrassaan komeita tänä vuonna lämpimän tähden... Ja
+katsos kiertoja, jotka ovat melkoisesti virkistyneet tänä aamuna..."
+
+"Kun hän nyt ei vain olisi liian pilattu", -- sanoi hän sitten,
+siirtyen aivan toiseen asiaan... "Tarkotan metsästystä!... Oltiinhan
+niin välinpitämättömiä Arentz-raukasta. Ei hänestä tehty ainoatakaan
+kysymystä niinä kahtena vuotena, jotka hän oli täällä. Mutta hän
+katosikin tosiaan kuin arvoitus, -- niin äkkiä -- ja eri syyllä joka
+päivä, mikä on samaa kuin _ei mikään_ syy... Hän ei ollut erittäin
+hauska hän; -- mutta oikea työhevonen hän sen sijaan oli. Kunpa nyt
+vain isä saisi hyvän apulaisen tästä uudesta!"...
+
+He tulivat nyt sammaltuneelle, rappeutuneelle suihkukaivolle, jonka
+keskellä oli puupatsas, josta vesisuihku hiljalleen pursui esiin.
+Altaan ympärillä olevat puusäleet olivat vihreässä limassa.
+
+Rouva pysähtyi, menemättä lähemmäksi kostean maan tähden:
+
+"Tästä voitaisiin tehdä jotakin, jollei pelättäisi pieniä
+kustannuksia"... tuumi hän.
+
+Mahtava harmaa pää takakenossa silmäili hän tutkivasti pitkin
+mäenvierua ja jatkoi sitten, tehden kuvaavia liikkeitä kädellään:
+
+"Vihreitä kenttiä kukkapenkereineen ja pienine pensasryhmineen, ja
+tuonne vierulle mahtavan runsaudensarven muotoinen laite... Sitten
+puna- ja valkoruusupensasrivejä yhdensuuntaisesti käytävän kanssa aina
+portille asti. Taimitarhani tuolla nurkassa alkaa jo kasvaa liian
+sankaksi. Siellä riittää kyllä ottamista... Karviaismarjapensaita,
+punaisia ja mustia viinimarja- sekä keltaisia vattupensaita riveihin...
+Ja hedelmäpuita", -- puheli hän, -- "mistä niille vain saisi paikan...
+Olen jo ajatuksissani olevinani siinä ajassa, kun ne ovat kasvamassa ja
+minä voin oksastaa niitä ja näen niiden kantavan hedelmiä"...
+
+"Mutta että sinä yhä vain mietit puutarhanlaatimistasi, äiti, vaikka
+isä pitää sitä aivan mahdottomana suurten kustannusten tähden!"
+
+"Kun se kerran vain saadaan tekeille ja valmiiksi, niin kyllä hän
+siitä pitää. Miehet eivät tahdo koskaan ajatella, että jotakin _on_
+tehtävä tahi että rahaa on suoritettava... Talo tulee aivan toisen
+näköiseksi... Se päättyisi puistona tuolla lehdossa ja ulottuisi aina
+jokeen asti... Piirustukset ja suunnitelmat ovat jo aikoja sitten
+olleet valmiit", -- lisäsi hän, nyykäyttäen varmasti päätään.
+
+Alida hymyili --. Se tuli näet yhä suuremmaksi...
+
+Rouva seisoi hiukan hajamielisen näköisenä ja jatkoi:
+
+"Neljäntoista päivän kuluttua alkavat syyskäräjät... Kunpa nyt väki
+saisi viljan korjatuksi siksi, sillä minä tarvitsen kaikki työvoimat
+niinä kolmena neljänä viikkona, joina miesväki on käräjillä... Käypä
+huvimajasta noutamassa mittanauha, Alida", -- jatkoi hän yhä enemmän
+innostuen. -- "Katsokaamme, kuinka pitkälle parsalavakkeet voisivat
+ulottua, jos alamme tuosta koivusta tuolla. Jos kerran talo tahtoo
+voida esittää parsaa, niin täytyy sitä olla runsaasti... viisi
+lavaketta ja kaksi riviä kussakin... Ja kaikki se sääntöjen mukaisesti
+valmistettu lannoitusaine, joka on määrätty ruispeltoon, se... niin, se
+ei nyt tule _sinne_ tänä vuonna!"... lisäsi hän nauraen.
+
+"Muistatko viime ja toissa vuonna -- ja joka kerran sitä ennen, kun
+olemme aina mitanneet vain tästä puutarhapylväästä", muistutti Alida
+veitikkamaisen näköisenä.
+
+"Nyt tuonne", -- sanoi rouva jyrkästi, -- "niin saamme nähdä, vastaako
+tämä pala tässä toisella puolella olevaa. Neljätoista kyynärääkö
+sanoit?"
+
+"Kas vain, te mittaatte äidin tulevaa puutarhaa?"... sanoi Marianne,
+hyväntahtoisesti leikkiä laskien, lähestyen heitä. "Tässä on sinulle
+kirje, Alida, Ra-tädiltä..." Hän antoi siskolleen pienen, suulakalla
+suljetun kirjelipun.
+
+Merete tuli juosten hänen jäljissään:
+
+"Minkä kirjeen toi Jens?"
+
+Femia taas tuli paljon hitaammin puutarhaan kuulemaan, kuinka Rafosilla
+voitiin.
+
+"Ra-täti kutsuu meidät tytöt ensi sunnuntaina illalliselle, äiti", --
+sanoi Alida... "Vastaleivottuja kermakakkuja"... luki hän...
+
+Rouva otti kirjeen ja piti sitä hiukan loitolla...
+
+"Kas vain, jälkikirjoitus!... Uusi apulainen on sydämellisesti
+tervetullut, jos häntä haluttaa käydä tervehtimässä vanhaa yksinäistä
+naista ja katsomassa luonnonmerkillisyyttämme Rafosia", -- luki hän.
+
+"Oo, hän ei malta odottaa kauemmin kuin sunnuntaihin!" huudahti Merete.
+"Saat olla varma, että hän on hyvin utelias näkemään hänet ja saamaan
+tietää, kenelle teistä hän määrää hänet... kuka teistä paraiten
+'sopii' hänelle", -- virkkoi hän sitten, vilkaisten Marianneen, -- "ei
+kenellekään muulle kuin Barbaralle, ja hänestä taas Arentz ei huolinut."
+
+"Ra-tädillä on oma tapansa onnellistuttaa perhettä!" -- mutisi Alida.
+
+"Niin, niin", keskeytti rouva, -- "Ra-täti voi olla suurisuuntainen
+kaikista omituisuuksistaan ja päähänpistoistaan huolimatta. Antoihan
+hän tuhannen taalaria, jotta Marianne voi olla Christiansfeldissä
+kolmena vuotena ankaran rokon jälkeen... Mutta joudu nyt, jotta
+Jens saa mukaansa vastauksen, Alida! Te menette tietysti kaikki. Ja
+kirjoita, että herra Dyre epäilemättä mielihyvällä käyttää hyväkseen
+hänen ystävällistä kutsuaan saada tulla tervehtimään rakasta Ra-tätiä.
+-- Kerro, että olemme panneet kuntoon Jessin huoneen hänelle, -- ja
+kerro, -- tiedäthän, että hän tahtoo kuulla kaikesta, -- että Rödsi on
+poikinut" --
+
+"Enkö minä saa lähettää hänelle vähäisen uunijuustoa", ehdotti
+Marianne, -- "matalassa vadissa valmiiksi kaneloituna ja sokeroituna? --
+Sitä jää kyllä tähteelle riittävästi huomispäivän päivälliseksi."
+
+"Kyllä; sano, Alida, että Marianne, jonka viikko nyt on, lähettää sen",
+-- vastasi rouva... "Merete, Merete", huusi hän sitten äkkiä, "pari
+kanaa on tuolla tullut puutarhaan. Aja ne pian pois!"
+
+Hän läksi kulkemaan lehtoon päin, ryhtyen taas keskeytyneitä
+puutarhasuunnitelmiaan jatkamaan. -- -- --
+
+-- Ruokakello soida helisi aitan katolla illalliselle kyökkipiian
+soittaessa kaikin voimin, ja ääntä jatkettiin joen rannalla olevissa
+taloissa...
+
+Väki läksi heinänteosta kotiin asettuakseen pitkän keittiönpöydän
+ympärille, ja rouva tuli puutarhasta, seisahtuen tuontuostakin toinen
+käsi puuskassa ja nojaten kevyesti hienoon punasensinerväksi maalattuun
+haravaan, joka hänellä oli toisessa kädessä.
+
+Tuomari oli jo salissa. Hän käveli kuumeinen puna poskillaan
+edestakaisin lattialla.
+
+"Käske viedä Kvigstadin illallinen konttoriin!" -- huusi hän Mariannen
+tullessa huoneeseen teetä tuomaan. "En tahdo nähdä häntä täällä
+salissa."
+
+Rouva seurasi häntä silmillään ennenkuin sijottui vankkoine ruumiineen
+nahkapeitteiseen nojatuoliin.
+
+"Mitä nyt, Orning, -- mitä on tapahtunut?"
+
+"Mitättömyyksiä... mitättömyyksiä... pieni skandaali vain."
+
+"Taasko Kvigstad?" -- kysyi rouva, nyökäyttäen päätään.
+
+"Parantumaton lurjus... Parantumaton lurjus... Siellä se nyt istuu
+kalpeana ja kohmelossa avaamassa asiakirjapinkkaa, johon hänen on
+käytävä käsiksi; näin paksua --"
+
+Tuomari näytti peukalon ja etusormen välisellä asiakirjapinkan
+paksuutta, rykien toivottomasti.
+
+... "Pöytäkirja on käsin koskematta, ja minä kun luulin, että kaikki
+oli valmiina ja järjestyksessään!"
+
+"Kvigstad saa paljon aikaan yhdessä yössä, kun hän oikein panee
+parastaan", -- lohdutti rouva.
+
+"Hän on nyt huilannut jo kaksi yötä", -- keskeytti tuomari ärtyisestä
+-- "juopotellut, tanssinut ja ollut häissä Nordsaetissa."
+
+"Huono maku!"... mutisi Eufemia nyrpistäen nenäänsä ja maistellen
+teetään.
+
+"Siellä on Martin Haug-vainajan suuri pesä, jonka tulee olla
+järjestyksessään huomenna kello 3 iltapäivällä, kirkonmäiltä
+kuulutettuna ja ilmoitettuna -- perilliset tulevat pitkien matkojen
+takaa" --
+
+Tuomari lykkäsi teekupin kiivaasti luotaan pöydän toiselle puolelle...
+
+"Polttavan kuumaa!"
+
+Marianne kaatoi tyynesti teen toiseen kuppiin, ja sitten takaisin
+isänsä suureen kullattuun konttorikuppiin.
+
+"Ei olisi ensi kertaa, että hän tekisi ihmeitä, Orning", -- sanoi taas
+rouva, syöden rauhallisesti voileipäänsä.
+
+Tuomari ryki muutaman kerran ääneti synkän näköisenä, perheen
+tarttuessa hiljaa teekuppeihin.
+
+... "Ja lisäksi sellaiseen aikaan, kun olen apulaisetta!" --
+
+"Saathan nähdä, että Kvigstad varmaan korjaa huomiseksi
+laiminlyöntinsä," -- sanoi rouva taas, laskien kädestään tyhjän
+teekuppinsa.
+
+"Mutta isä, ethän ole syönyt mitään... Ehkä tahdot näitä voileipiä --
+syltyn kera"... ehdotti Marianne, järjestellessään pöydällä olevia
+astioita.
+
+Tuomari heilautti kieltävästi kättään...
+
+"Pelkäänpä tällä kerralla kielten katkeavan, rakas Kvigstadini!" --
+mumisi hän kumeasti ja nousi pöydästä mennäkseen konttoriin.
+
+"Mikä _se_ on, Alida... Mikä piru se on?" -- Hän kääntyi äkkiä ympäri.
+"_Sitä_ en ole kuullut kahteenkymmeneen vuoteen... tuota Haydnin
+kaunista pikku menuettia..."
+
+"Sitä juuri tahdoin kysyä sinulta, isä", -- sanoi Alida, joka seisoalta
+löi muutamia ääniä vanhan nuottilehden mukaan. -- "Mitä sitten
+tulee?... Tästä on kokonainen kulma reväisty pois."
+
+"Niin, katsos." -- Tuomari istahti pianon ääreen ja antoi sormiensa
+lipua etsien koskettimilla. -- "Tämä on kaunis -- jumalallisen
+kaunis"...
+
+Hän soitti ja syventyi kappaleeseen yhä enemmän Alidan ja Mereten
+seisoessa kumartuneena hänen vieressään.
+
+"Niin, niin se on!" sanoi Alida. "Minusta tuntuu kuin tuntisin sen niin
+hyvin; -- olen kai kuullut sen hyvin pienenä ollessani."
+
+"Olet kyllä; -- se oli Falben aikaan, jolloin meillä oli kvartetti.
+Soitamme sen tänä iltana viululla ja pianolla, sinä ja minä --"
+
+Hän rimputti vielä kerran revityn kohdan --
+
+"Kas näin! -- näin -- _Tässä_ se on -- se pieni hauska käänne..."
+
+Hän käänsi päätänsä kasvot loistaen...
+
+"No, Marianne, et kai ole vielä vienyt pois voileipiäni...
+
+"Kyllä kai hän suoriutuu siitä huomiseksi", -- virkkoi hän, nousten
+pianon äärestä. "Menen konttoriin rohkaisemaan häntä vähän, -- saamaan
+hänet innostumaan. Totta tosiaan, mitään ei ihminen tee haluttomasti...
+Hänellä on tietysti koko pesä päässä... Onhan hänellä rajaton
+kyky! Ja olisihan liikaa vaatia hänenluonteistansa miestä istumaan
+kiinnimuurattuna konttorituoliin vuosi läpeensä pääsemättä välillä
+jaloittelemaan" -- --
+
+Rouva seisoi ikkunassa ja katsoi miehensä jälkeen, kun tämä kevyesti
+juosten kiiruhti pihan poikki konttorirakennukseen. Hän pudisti päätään:
+
+"Orning sinä, Orning", -- mutisi hän...
+
+"Kuinka sinä keksit sen vanhan laulunpätkän?"-- sanoi hän äkkiä,
+kääntyen tutkivasti katsomaan Alidaa.
+
+"Mutta sehän on eräs Haydnin menuetti, äiti!"
+
+"Niin, mistä minä tiedän, mikä se on, lapseni. -- No, lähdetään nyt
+katsomaan miltä malli kankaassasi näyttää, Eufemia..."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Viimeinen auringonsäde oli sammunut erääseen suuren, harmaan
+tuomarintalon yläkerroksen ikkunoista. Dian varjot lankesivat mustina
+ja pitkinä rakennuksista ja heinäru'oista niitylle, kun heinäväki
+tuli illalliselta kyökistä ja läksi menemään eri polkuja pitkin kukin
+kotiinsa torppaansa.
+
+Pari tyttöä väänsi vettä kaivosta ja kaatoi kapallisen toisensa
+jälkeen saaviin, jonka sitten kantoivat korennolla kyökissä ja
+navetassa oleviin vesiammeisiin; ja halkovajassa alkoi uuttera halkojen
+hakkaaminen seuraavaksi päiväksi.
+
+Pari konttoristia asteli piippuineen puolihämärässä tiellä...
+
+Etehisen ovesta tulivat Alida ja Merete, juosten nopeasti perätysten
+rappusia alas. He olivat kumpikin taholtaan ikkunasta huomanneet
+kasvattisisarensa Barbaran mäessä lautturintuvan luona. Hän oli ollut
+joen takana Opsaetissa asialla.
+
+Alida saapui ensimäisenä hänen luoksensa, koska hän oikasi suoraan
+vasta niitetyn niityn poikki, mutta hetken kuluttua oli jo Meretekin
+kasvattisisarensa toisessa käsivarressa.
+
+"No, kuinka Randi voi?" sanoi Alida, nykien innokkaasti
+kasvattisisartaan.
+
+"Saammeko viinimarjoja, Barbara?" -- kysyi Merete ja nyki häntä
+toisesta käsivarresta.
+
+Barbara kääntelihe hänelle tehtyjen kysymysten johdosta neuvottomana
+vuoroin toiseen, vuoroin toiseen päin. Hän oli paksu, lihava ja
+pyöreä, aivan toisellaista perherotua. Hän näytti hyväntahtoiselta ja
+käytännölliseltä. Silmät olivat hänellä pienet, siniset ja vilkkaat.
+
+"Tietysti, tietysti, niin paljon kuin äiti tahtoi saadakin vieläpä
+enemmänkin, jos hän vain tahtoo? Olihan luonnollista, että meidän
+lukuisat kesävieraamme olivat tyhjentäneet puutarhamme, arveli Opsaetin
+muori... Mutta maksaa niitä emme suinkaan saa. Tietysti saa äiti antaa
+hänelle siitä jonkin lahjan, -- muutamia pullollisia marjaviiniä
+tahi muuta sellaista. -- Minulle tarjottiin illalliseksi kahvia ja
+leivoksia, joita oli jäänyt tähteelle häistä."
+
+"Entä Randi? -- kuinka hän voi, -- oliko hän tyytyväinen?" -- uteli
+Alida.
+
+"Kysyin häneltä", -- uskoi Barbara heille -- "kun Opsaetin muori
+oli mennyt puuroa keittämään illaksi, millainen hänen Torsteninsa
+oli, oliko hän kiltti?" -- "Oh, hän on samallainen kuin muutkin",
+vastasi Randi. "-- Miehet eivät kai ole parempia"... kertasi Barbara
+veitikkamaisesti.
+
+"Sanoiko hän niin?" huudahti Alida erittäin mielenkiintoisesti, --
+"hänet kun houkuteltiin ja pakotettiin ottamaan tuo äytäri! -- Tiedän
+Randin pitäneen Knut Raalienista aina siitä asti, kun pääsimme yhdessä
+Herran Ehtoolliselle... Mutta ne rahat!" -- huusi hän hillityllä
+kiivaudella.
+
+"Ja voitteko uskoa, kuinka uteliaita ne olivat kuulemaan uudesta
+apulaisesta, -- kenen hän saa, -- Mariannen vaiko Femian..."
+
+"_Eu_-femian", puuttui tämä puheeseen rappusilta, jossa hän istui
+saaliinsa kääriytyneenä. "Tiedäthän etten minä pidä siitä, että minua
+kutsutaan Femiaksi!"
+
+"Jos hänellä on kuin majuri Howardilla Mohikaanissa kivääri riippumassa
+olalla ja uhkaava katse, niin on hän saapa _Eu_-femian ", -- lausui
+juhlallisella äänellä Merete.
+
+-- "Ja jos hän on niitä, jotka kuljeksivat hiljaa kuutamossa ja
+kohtaavat neitosen lehdossa, niin tulee se olemaan Marianne... Mutta
+jos se on hauska ja kiltti paksu miehenpalkero, joka tahtoo hyvää
+ruokaa, niin saa hän sinut, Barbara... Hiljaa", -- keskeytti hän
+itsensä, -- "isä virittää viulua. Joudu nyt sisään, Alida..."
+
+Vähän myöhemmin kuului sisältä useat kohdat toistamalla Haydnin
+menuetti.
+
+Eufemia jäi istumaan rappusille saaliinsa kietoutuneena ajatukset
+liidellen iltahämyn vaikutuksesta korkeissa unelmissa, samalla kun
+Marianne näkyi kävelevän edestakaisin pihamaalla rauhallisesti
+keskustellen konttoristi Schmidtin ja Augustinusenin kanssa, jotka
+olivat palanneet tieltä.
+
+Aitan rappusilla istui vanha Henschien, konttorin monivuotinen
+yksinuskottu holhoojantoimen hoitaja, kumaroilla hartioilla palttoo,
+nauttien iltapiipustaan.
+
+Suuressa puolipimeässä arkihuoneessa neuloi rouva kudintaan,
+nojaten unisena sohvan selkämykseen. Merete taas oli istuutunut
+ompeluksineen toisen ääreen niistä kahdesta talikynttilästä,
+jotka messinkijalustoissaan paloivat pianolla, ja Barbara istui
+lankavyyhteään kerien ikkunan luona.
+
+Tuomari käveli edestakaisin lattialla viulu riipuksissa kädessä,
+tuontuostakin ajatuksissaan näppäillen kieliä, Alidan harjotellessa
+menuettia pianolla.
+
+"Nyt se menee! -- nyt soitamme sen yhdessä -- viimeisen kerran..."
+
+Hän painoi viulun korkeata, jäykkää kaulahuivia ja leuan kauluksen
+nipukoita vasten sekä veti tulisesti jousta, huojuttaen ruumistaan ja
+joutuen kokonaan innostuksen valtaan.
+
+"Tämä on suloista -- -- -- Ja nyt otamme toisen... Tänä iltana
+soitamme Haydnia... Verratonta..."
+
+Heidän soittaessaan, -- tuomari istui pianon ääressä Alidan vieressä,
+-- torkahti rouva useita kertoja. Vihdoin tarttui hän päättävästi
+neuleeseensa, joka oli valahtanut hänen syliinsä, avasi hopeaisen
+keränpitimen ja pani työnsä kokoon. Ja ettei häiritsisi, nyökäytti hän
+päätään vain Barbaralle ja poistui huoneesta. -- -- --
+
+-- Merete oli pannut pois ompeluksensa ja siirtynyt siihen sohvan
+nurkkaan, jossa äiti oli istunut, ja Eufemia ja Marianne olivat toinen
+toisensa jälkeen hiipineet huoneen pimeään...
+
+Seinäkellon viisarit näyttivät osottavan muutamia minutteja vailla
+puoli yksitoista -- perheen määrättyä makuullemenoaikaa.
+
+He olivat sinfonian viimeisessä osassa, jossa sävel nousi nousemistaan
+kuin syvältä äärettömän meren pohjalta...
+
+Mereten johtui juuri mieleen kumartua eteenpäin ja kuiskata
+Mariannelle: -- "Ajattele, huomisiltana istuu hän ehkä täällä
+kuuntelemassa!" -- kun hän äkkiä, kesken kumartumistaan, pysähtyi ja
+rupesi katsoa tuijottamaan...
+
+Tuolilla seinäkellon ja uunin välillä istui mies kädet toisella
+polvella ja katsoi häneen. Miehellä oli niin kaunis otsa ja pystytukka.
+Näytti siltä kuin mies olisi tietänyt kaikki hänen ajatuksensa ja
+hymyillyt niille sekä ilvehtinyt hiukan hänen kanssaan...
+
+Sitten katosi olento, kumarrettuaan syvään päätään, ja samassa saivat
+hänen kasvonsa niin tuskallisen, kärsivän ilmeen...
+
+Merete istui hämmästyksestä mykkänä, kauhistuneena, sävelten kaikuessa
+huoneessa ja vaimetessa loppuakordeihin.
+
+Kello löi puolentunnin lyönnin...
+
+Piano suljettiin ja kukin korjasi hiljalleen tavaransa kokoon...
+
+Tuomari pani viulun laatikkoon, sytytti kynttilän, joka oli häntä
+varten valmiiksi asetettu pöydälle, ja meni hyräillen ja "hyvää yötä,
+lapset" sanoen makuusuojaan...
+
+-- Elokuunkuu pistihe näkyviin metsänreunan takaa, heittäen
+varmapiirteisiä, mustia varjoja rakennusten väliin, ja kun Marianne ja
+Merete tulivat rappusille sulkemaan etehisen ovea, näkivät he vanhan
+Henschienin seisovan rappusten edessä.
+
+"Tsss-s..." varoitti tämä hiljaa, kohottaen kättään heihin päin,
+-- "eikö kuulunut kuin paimentorven kaiku tuolta harjun takaa?...
+ikäänkuin joku olisi puhaltanut", -- mutisi hän.
+
+He seisoivat kuunnellen -- --
+
+Rafosin kohahdus häiritsi äkkiä hiljaisuutta...
+
+"Se _oli_ jotakin... Se _oli_ jotakin..." mutisi Henschien itsekseen
+mennessään.
+
+"Hyvää yötä, Marianne-neito. Hyvää yötä, Merete-neito..."
+
+Merete jäi seisomaan kuin maahan naulittuna, kunnes Marianne
+kärsimättömästi huusi hänet sisään, ja hän nousi rappusia sisarensa
+jäljissä kuin ihmeellisen, kamalan unelman vallassa, -- ikäänkuin olisi
+kokenut jotakin jota ei voinut kertoa...
+
+
+
+
+II
+
+Dyre Aakisen Rein.
+
+
+Rouva ja pari tyttäristä seisoi silityskammarissa tarkastamassa ja
+mittaamassa erästä villakangaspakkaa, joka juuri oli tuotu värjääjästä.
+Mutta Alida ei saanut sitä pitemmäksi kuin kahdeksikymmeneksineljäksi
+ja puoleksi kyynäräksi, vaikka kaksikymmentäviisi ja neljännes oli
+lähetetty. Se oli kutistunut kauheasti...
+
+"Nyt alkavat tulla perinnönjaolle", sanoi Marianne ikkunan luota.
+
+"Tuo tuossa on Ole Nordsaethagen -- pojannulikka, joksi häntä kyllä
+voi kutsua, -- tuo tuolla, jolla on hopeanapit nutussa ja joka vetää
+hevosta perästään tallinseinukselle", -- kuului vanha karjakko Randi
+lörpöttelevän kyökkipiialle kyökissä. -- "Äh... rahaa kuin roskaa;
+hän ei tiedä itsekään, kuinka rikas on, sanotaan, -- voi kulkea
+peninkulmittaan, pääsemättä omasta metsästään. Ja nyt aikoo hän naida
+Haugilta."
+
+"Ajattele, Alida", jatkoi Marianne, -- "se on sen vanhan kelpo Lars
+Aaserudin poika, joka puhua jyrisi niin, ettemme häntä koskaan
+ymmärtäneet."
+
+"Vai hän se on!--joka pienenä ollessamme veti lompakon matkasaapastensa
+varresta ja kiersi paperista kirkkaan hopeataalarin meille kullekin."
+
+... "Ja tuo taas tuolla rattailla, -- tuo pitkä ja vankka, hän on
+Anders Aarlid, joka tahtoo ottaa talon oikeuksineen Haugin leskeltä",
+-- kuului Randi parpattavan.
+
+... "Nuo tuolla loitompana, äiti, -- jotka juuri laskeutuvat
+rattailta", -- he olivat nyt kaikki tulleet ikkunaan -- "ne ovat
+varmaankin aina Aardalista asti... Sen näkee puvuista -- hauskoja,
+vanhanaikuisia, -- ja koristelluista kirkkosiloista. Katsokaa vain,
+kuinka juhlallisesti ne nousevat konttorin rappusia."
+
+"Yksinpä herra Tron Hersaet", -- huudahti rouva, -- "rauhanrikkoja ja
+käräjöitsijä... hyi kuitenkin, -- tallustaa konttoria kohden hattu
+silmillä, ikäänkuin olisi menossa suoraan vastalausetta panemaan! Ja
+sitten valittaa hän kuninkaalle...
+
+"Ja tuossa tulee itse Gudbjör, Haugin leski, -- yksinään rattailla...
+ajaa itse hevosta. -- -- Niin, kääri sinä vain villakangas kokoon,
+Alida. Isä lähettää hänet varmaan tänne..."
+
+Hetkistä myöhemmin tuli rouva kyökinovelle ja käski Mariannen ruveta
+valmistamaan kahvia sekä panna järjestykseen tarjottimen kakkuineen ja
+hiekkaleivoksineen... "Lähetä sitten tänne tytöt auttamaan minua hänen
+kanssaan seurusteltaessa. Hänen täytyy saada puhella teidän jokaisen
+kanssa..."
+
+Haugin leskelle näytettiin puutarhaa. He katselivat kukkalavoja,
+marjapensaita ja hedelmäpuita sekä vavahtelivat nauris- ja kaalimaan
+luona, ollen yhtä mieltä siitä, että tämä vuosi kesäkuivan tähden oli
+ollut sangen vaikea... Entä sitten lehtimadot!...
+
+Niin, Alida-neito oli kyllä siinä oikeassa, sillä Haugilla olivat
+madot syöneet viini- ja karviaismarjapensasten lehdet vartta myöten,
+eikä kaalipenkeissäkään juuri paljon vihreää näkynyt. Mutta heillä ei
+ollutkaan aikaa hoitaa ja kastella ja puhdistaa puutarhaa niin hienoksi
+kuin tuomarilla, ei...
+
+Sitten täytyi Gudbjörin tulla sisään katsomaan ja ihailemaan Mariannen
+kudosta sekä saada selitys mallista, jossa pohja oli laadittu
+hedelmäkoria esittävän piirustuksen mukaan.
+
+Ja tietysti katseltiin myös vuoden muut liinavaatekaappia varten tehdyt
+työt. Siellä ne olivat hyllyillä -- vielä valkaisemattomat alimpana, --
+kaikki malille ja lavendelille tuoksuvat häikäisevän valkoiset drellit
+ja hurstikankaat, ja niiden liina oli kylvetty ja korjattu ja häkilöity
+tuomarintalossa, ja jokainoan säikeen olivat talon omat tyttäret
+kehränneet, kartanneet ja kutoneet.
+
+Tarkastusmatka ei loppunut tähän, sillä nyt tuli Barbara, mukanaan
+Taugbölin emäntä, joka hänkin oli lähetetty konttorista. Niinpä
+otettiin esiin sen ruokasuojan takana olevan puolipimeän huoneen
+avaimet, jossa talon alituisesti surisevien rukkien työn tulokset
+olivat nähtävänä. Siellä riippui seinillä kierrettyjä villalankavyyhtiä
+ja liinalankaa vuoden ompelutarpeiksi, ohutta ja paksua, valkoista ja
+mustaa, vielä kerimätöntä. Lattialla oli rukkia, viipsinpuita ja koria
+täynnä vasta kerittyä, karttaamatonta villaa.
+
+Ja nyt istuivat Gudbjör ja Langsaetin muori ja Taugbölin muori,
+päässä komeat silkkihuivit, jotka muodostivat korkean huipun
+päälaella, kahvipöydässä kammarissa. Alituisia kehotuksia "ottaa
+lisää" noudattivat he vain hitaasti, niin sanoaksemme tuuma tuumalta,
+alituisesti kursaillen ja kehuen. Perinnönjakokokous näytti aiheuttavan
+jonkinlaisen poltteen kasvoihin, ja välistä teki Gudbjör muutamia
+viittauksia vävynsä Nordsettenin ahneudesta, joita huomautuksia
+molemmat toiset kuuntelivat hillityllä uteliaisuudella. Häneltä oli
+juuri pääsemäisillään syvä, salaperäinen huokaus "ahneudesta", kun
+samassa kuului ajoneuvojen jyrinää...
+
+"Se ei ole perinnönjakokokoukseen tulemassa!" -- sanoi Marianne,
+katsoen tarkkaavasti portille, silmät kirtistyen kahdeksi kapeaksi
+viiruksi.
+
+"Olkihattu rattailla -- matkanuttu ja suuri matka-arkku kiinnitettynä
+taakse"... sanoi Barbara.
+
+Eufemia oikaisihe nyt äkkiä rakastettavan alentuvaisesta asennostaan,
+jossa hän oli katsonut hyväksi ihailla Langsaetin muorin
+vanhanaikuista, paksua ja lujatekoista silkkiesiliinaa. Hän sipasi
+hamettaan alaspäin, järjesti nopeasti pukunsa ja kurkisti peilistä
+yläosaa ruumiistaan. Sitten nojausi hän taaksepäin tuolissa kylmä,
+ylhäinen ilme kasvoilla...
+
+"Hän ajaa rappusten eteen. Saattepas nähdä, että se on apulainen, --
+Rein!" huudahti Barbara.
+
+Äiti ja tyttäret vaihtoivat keskenään hetkisen neuvottomina katseita.
+Tässä he nyt istuivat perinnönjakokokouksen eukkojen seurassa, -- ja
+isä oli konttorissa!
+
+Samassa päästi Ajax hurjan haukunnan ja riuhtoi vitjojaan, jatkaen
+sitten pitkäveteisenä ulvontana, välistä aina haukahtaen.
+
+"Hyi sentään, kuinka inhottavaa -- onhan tämä ihan kamalaa "...
+arveli Barbara. -- "No, nyt hän laskeutuu rattailta ja puhelee sille
+-- taputtaa ja silittää sen päätä, -- antaa sen nuuskia kättään...
+Ja eikö vaan Ajax hiivi koppiinsa ikäänkuin häpeissään huonosta
+käytöksestään... Onko mokomaa ennen nähty!"
+
+Rouva nousi sohvalta:
+
+"Käske Inger-kyökkipiian mennä viemään hänet huoneeseensa, Barbara.
+Minä menen rappusille häntä vastaan. -- Pidä sinä, Marianne, huolta
+kahvikupeista --"
+
+"Mutta mikä sinua vaivaa, Merete?" -- Rouva pysähtyi hämmästyneenä.
+Tytär seisoi pitäen kiinni tuolista kalpeana ja läähättäen --
+
+"Olet juonut liian väkevää kahvia, lapsi", -- sanoi hän ja silitti
+hänen tukkaansa. "Mene heti juomaan vähän kylmää vettä."
+
+Rouva työnsi Mereten kyökinovelle päin, lähtien itse etehiseen...
+
+Siellä seisoi vieras jo rappusilla, kun rouva tuli, ja kuivasi hikeä
+otsaltaan. Hän näytti aivan hajamieliseltä, -- ikään kuin hän olisi
+maannut istuallaan rattailla, -- kun rouva toivotti hänet parilla
+sanalla tervetulleeksi ja ilmoitti tuomarin olevan tärkeissä hommissa.
+Ja rouvan kohteliaaseen kysymykseen hänen matkastaan huudahti hän aivan
+häikäilemättä:
+
+"Kuuden tunnin ajo joen vartta pitkin auringon paahteessa. -- Se on
+kauheata!" --
+
+Hän seisoi siinä hattu kädessä sankkatukkaisena. Hänellä olivat tummat
+kulmakarvat ja terävät petolinnun kasvot, ja hän sanoi sen niin
+töykeästi, -- näyttämättä olevan millään tavalla hämillään mielialansa
+purkauksesta, tuo nuori herra!... Hän luuli kai tulleensa niin kauas
+maaseudulle, että sellainen käytös kävi päinsä...
+
+Lähtiessään palvelijattaren ja renkipojan jäljissä, jotka kantoivat
+hänen matka-arkkunsa, kapsäkkinsä ja kaksi kivääriänsä yläkerroksessa
+olevaan huoneeseen, pyysi hän, -- nyt aivan kohteliaasti, -- saada
+luvan tulla alakertaan esitteleimään vähän myöhemmin.
+
+Ei missään tapauksessa... mietti rouva, ollut vahingoksi ryhtyä heti
+vastarintaan, jos tässä oli jotakin tarpeettoman vaateliasta... Hänessä
+oli jotakin, joka ärsytti rouvan itsetuntoa. Pitäisipä toki nuoren
+miehen vähän hillitä itseään tervehtiessään ensi kertaa talon rouvaa.
+
+"Puuroa ja vähän yhtä ja toista", -- sanoi hän myöhemmin Mariannelle,
+-- "aivan kuin tavallisesti"... --
+
+-- Perinnönjakokokous näytti kestävänkin melko kauan ja salissa
+niin hartaasti odotettu vapautumisen hetki viipyi pitkään. Aikaa
+kulutettiin mikäli mahdollista keskustelemalla eri aineista, kuten
+-- kevytmielisesti solmituista avioliitoista ja niiden surullisista
+seurauksista. Keskustelun keskeyttivät aina välistä uudet
+kahvintarjoilemiset...
+
+Muutamat pesän osakkaat kävelivät ikävystyneinä talon pihalla,
+valjastipa jo jokunen hevostaankin.
+
+Niin että alkoi jo näyttää siltä, kuin sekin voisi loppua!
+
+Vihdoin ilmestyi konttoristi Schmidt ovelle ja toi sanan tuomarilta,
+että nyt olisi talon kolmen vieraan aika tulla konttoriin ja olla
+saapuvilla pesänjakokirjoja julkiluettaessa. -- --
+
+-- -- -- Levoton iltapäivä oli ohi, ja viimeiset rattaat kadonneet
+portista.
+
+Tuomari tuli konttorista vinhaa vauhtia, jotta nutun liepeet liehuivat
+jalkojen ympärillä. Hän hykerteli tyytyväisenä käsiään ikäänkuin
+vaikean tehtävän suoritettuaan.
+
+"Saakelin ihminen... Saakeli miehekseen tuo Kvigstad!... Eikö vain
+ollutkin koko tuo laaja juttu siellä valmiina ja sellaisessa kunnossa
+kuin --. Hän on totisesti peuhannut kolmannen yön pesässä, ja sen yhtä
+ankarasti kuin molemmat edelliset... Ja sitten huomaan minä hänen
+välistä vilkaisevan minuun, ikään kuin hän tahtoisi tulla vakuutetuksi,
+että minäkin täydellisesti käsitän hänen mestariteoksensa.
+
+"... Niin, niin, myönnän, että minulle on arvoitus, kuinka ihminen voi
+niin omistaa ja pitää mielessään kaikki sellaiset ikävät yksityisseikat
+ja asianhaarat lähimäisensä omaisuudesta, -- sanalla sanoen säilyttää
+ne sydämellään..."
+
+"Mutta nyt meillä on muuta ajattelemista kuin se, Orning", -- keskeytti
+rouva hänet. -- "Uusi apulaisesi on tullut."
+
+-- "Mitä? -- Mitä sanot, Bolette?"
+
+-- "Hän on mennyt suoraa päätä huoneeseensa kaikkine matkatavaroineen
+ja kaikenlaisine metsästystarpeineen... Tee minulle nyt se palvelus,
+Orning, ettet liian innokkaasti utele hänen soitannollisesta kyvystään,
+kun hän tulee alakertaan, tahi heti ryhdy korkeampiin aineisiin.
+Hän näyttää minusta olevan sellainen, että meidän on ensin hiukan
+katsastettava häntä. Ensi kerrasta riippuu niin paljon --"
+
+Tuomari kakisteli vähän kurkkuaan kävellen edestakaisin lattialla kädet
+pitkän lievenutun takana.
+
+"Minkälaisen apulaisen kohtalo suo, se on todellakin yhtä epävarmaa
+kuin sää!" huudahti hän.
+
+"Paras on varmaan se, joka on vähimmin musikaalinen", virkkoi rouva
+poistuessaan huoneesta.
+
+Tuomari jatkoi hyräillen lattialla kävelemistään, hymyillen itsekseen
+ja katsoen hänen jälkeensä...
+
+"Milteipä sukkelasti... Mutta -- mutta vain vähän sopimattomasti...
+hrr..."
+
+Hän hämmästyi vähän, nähdessään Femian avaavan oven, mutta vetäytyvän
+heti takaisin, vilkaistuaan nopeasti huoneeseen. Hänen päässään oli
+olkihattu ja kädessä pitkät nankinihansikkaat sekä käsivarrella kori.
+
+-- Vähän myöhemmin oli apulainen, Dyre Rein, asetettu illallispöytään
+Alidan ja Henschienin väliin, joka juuri oli esitelty hänelle. Vanha
+konttoristi istui kumaraselkäisenä, hillitysti räpytellen pieniä
+pyöreitä linnunsilmiään ja heittäen välistä epäluuloisen syrjäkatseen
+uuteen esimieheensä, ikäänkuin varuillaan mahdollisilta sekaantumisilta
+toimivaltaansa.
+
+Hänen alapuolellaan istui Kvigstad, jonka terävät harmaat silmät
+ehtivät joka paikkaan, varovasti mitaten uuden apulaisen sanojen ja
+liikkeiden syvyyttä. Hänen kasvoillaan oli tänä iltana omituinen
+ilme -- kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, -- ja hän sormieli
+Alida-neidon helmikorko-ompeleista serviettirengasta, joka sattumalta
+oli kierinyt pöytäliinan yli. Ja hänen alapuolellaan taas istui pikku
+Schmidt silmät tähdättyinä puuroon ja huomio jakaantuneena kahden
+ihanteensa, tuomarin ja Kvigstadin välille, -- kuinka vastatullut
+vaikutti edellinen, ja mitä jälkimäinen hänestä arveli. Sitä paitsi oli
+nuori konttoristi syvästi rakastunut kaksikymmenkahdeksanvuotiaaseen
+Marianneen, joka istui häntä vastapäätä pöydässä, ja oli tätä nykyä
+kauhean mustasukkainen tämän naapuriin Augustinuseniin, jota Marianne
+oli kunnioittanut seurallaan kävelyretkellä kahtena iltana perätysten.
+Marianne ei juuri ollut kaunis, mutta sellainen vartalo! -- ja hänellä
+oli niin ihastuttava käynti, -- hän oli niin lempeä ja osanottavainen
+ja hauska...
+
+Barbara oli hyvin kiintynyt apulaiseen. Hän silmäili häntä uteliaana
+vilkkailla, käytännöllisillä silmillään ja teki huomioitaan...
+Apulaisella oli niin suuret kauniit sarvinapit kiinninapitetussa
+nutussa -- ja suuri silkkiliina solmittuna taiteelliseen solmuun
+paidankauluksen alle... Mustat kulmakarvat olivat vinossa nenää
+vasten... Hänellä ei ollut sormusta kädessä, -- ei ollut kai kihloissa.
+Nyt teki hän voisilmän puuroon ennenkuin kukaan hänelle tarjosi!...
+
+-- "Ja tässä on meidän nuorin tyttäremme..." sanoi rouva, kun Merete
+tuli sisään ja asettui nopeasti kumartaen äidin viereen pöydän päähän.
+
+"Tulet myöhään, lapsi!"
+
+"Minun täytyi lopettaa marjain puhdistaminen", -- sanoi hän
+puolustellen, saaden vaikeasti sanat suustaan.
+
+"Ja nyt saat ottaa kiinni meidät muut... Kas tässä, tyttöseni;" --
+rouva ojensi hänelle lautasen, jossa oli vain pieni annos ruokaa; hän
+oli huomannut, kuinka kalpea ja raukea tytär oli.
+
+"Ja meidän puolella maata ette siis ole koskaan ennen ollut?" -- sanoi
+hän sitten Reinille, kääntääkseen hänen huomiotansa toisaanne.
+
+"En, kotini on melkein meren rannalla... Mutta eikö rouva tahtoisi
+antaa minulle vielä annoksen puuroa?" keskeytti hän. Hän oli
+ihmeteltävän nopeasti tyhjentänyt lautasensa.
+
+"Minua ilahuttaa, että teillä on niin taloudellisia ominaisuuksia. Te
+pidätte siis puurosta?" kysyi rouva hymyillen.
+
+"Kyllä, rouva, -- lähinnä kaikkea muuta ruokaa", selitti hän tyynesti
+-- "ja kun ei ole syönyt sitten aamun, niin esiintyy ruokahalu
+parhaassa valossaan."
+
+Merete avasi silmänsä selkosen selälleen ja häneltä pääsi miltei
+kuuluva helpotuksen huokaus.
+
+Hämmästyessään puhkesi hän äkkiä hillittömään nauruun. E-e-e-i, mietti
+hän hämmästyneenä, -- se oli taaskin aaveiden näkemistä!...
+
+Rouva katsoi hämmästyneenä häneen. Mikä vaivasi tyttöä, joka muuten oli
+niin luonnollinen ja tasainen?...
+
+"Niin, katsos Merete", -- puuttui puheeseen tuomari, -- "äiti rupesi jo
+iloitsemaan luullessaan saaneensa mahtavan tilaajan puurovadille."
+
+Merete ei voinut hillitä itseään; helähti vielä kerran pidätetty nauru:
+-- kyömynenäiset kasvot! ja pilkallinen sointi äänessä... ja nyt ryhtyi
+hän reippaasti ja ruokahalulla toiseen puuroannokseen...
+
+Oh, -- ja kuinka hän oli esiintynyt hänelle oikeana kauhistuksen
+henkenä!...
+
+Mutta nyt täytyi hänen tuontuostakin salaa katsoa häneen hänen siinä
+istuessaan, kastaessaan puuroa maitoon ja niellessään, -- tukka
+riippuen aina käsiselälle asti hänen viedessään lusikkaa suuhun... Hän
+pyöräytti joka kerran pyöreätä mustaa päätään jyrkästi puhuttelemaansa
+henkilöä kohden, ja Merete huomasi hänen vilkaisevan nopeasti
+Eufemiaan, joka oli alkanut silloin tällöin lausua jonkin sanan
+keskusteluun, nojautuen huolettomasti tuolin selkänojaan.
+
+Ja ainakin pari kertaa suuntautuivat apulaisen silmät, valon välähdys
+silmäripsien alla, Marianneen, kun tämä tyttären lailla leikillä
+ilmoitti isälleen, että saadaan sitä vielä jotakin puuronkin jälkeen.
+Näytti siltä kuin apulainen olisi hämmästynyt hänen ulkonäöstään...
+
+Pienet lautaset, joilla oli leikattua lihaa, sylttyä ja lohta,
+lähetettiin nyt kiertämään pöytää, ja pikku Schmidt tiesi, että rouvan
+silmät valvoivat häntä, katsoen unhottiko hän käyttää voi- tahi
+juustoveistä, jotka olivat vieressä.
+
+Uusille konttoristeille oli rouvan tarkka kasvatusmenettely hyvin kuuma
+kiirastuli, ja hän katsoi arastellen, kuinka uusi apulainen, ikäänkuin
+rouvaa ei olisi ollutkaan, varusti itsensä suolalihalla, niin että
+lautanen puoliksi tyhjentyi, sekä teki sitten ankaroita hyökkäyksiä
+juustoa vastaan, joka oli vielä käsin koskematta.
+
+Inger-kyökkipiika tuli ovesta ja Ajax tunkeutui kuten sen tapa oli irti
+ollessaan, hänen jäljissään. Se meni suoraan Reinin luo ja nuuski ja
+nuoli hänen kättään, jota hän puhuessaan piti riipuksissa sen kuonon
+edessä, kiinnittämättä koiraan sen enempää huomiota.
+
+Vähitellen alkoi hän hymyillä Barbaralle, jonka tutkiva ja ihmettelevä
+katse herkeämättä oli kiinnitetty häneen. Tuo Ajaxin kohteleminen oli
+suuresti huvittanut häntä aina apulaisen tulosta asti.
+
+Eufemia virkkoi takakenossa istuen muutamia sanoja Ajaxin
+epäkohteliaasta vastaanotosta...
+
+"Mutta että te rohkenitte mennä sen luokse!" -- sanoi Barbara
+innokkaasti. "Se on todellakin purrut kerran. Me pidämme sitä aina
+vitjoissa mätäkuussa."
+
+"Ajax on rehellinen koira, huomasin sen heti. Päästin sen vitjoista, ja
+sitä se häpesi", selitti Rein... "Teidän poikanne Claes, meriupseeri,
+näytti minulle mainion jahtikoiran täältä", -- sanoi hän kääntyen
+tuomariin. -- "Suomalaisrotuinenko?"...
+
+"Vai niin, tunnetteko Claesin?" puuttui rouva puheeseen.
+
+"Olemme matkustelleet yhdessä meidän puolen vuonoseuduissa
+mittausmatkoilla."
+
+"Oliko hänellä viulu mukanaan?" kysyi tuomari.
+
+"Tietysti, tietysti, hän soitti aina myöhään yöhön. Soitto on minulle
+suloista kieltä, josta minä kuitenkin ymmärrän vain muutamia sanoja.
+Mutta mitä _hän_ sanoi viululla, sen minä ymmärsin!"
+
+"Vai niin, -- todellakin?"... Tuomari ojensi innostuneena päätään
+kankeasta kauluksesta.
+
+"Viulunkielet valittivat ja huusivat, koska hänen täytyi tehdä karttoja
+ja mittailla ja luodata kuninkaan palveluksessa, sen sijaan että hän
+saisi kohottautua ilmaan vapaana kuin leivonen ja soittaa."
+
+Tuomari nojausi miettivästi taaksepäin tuolissa...
+
+"Niin, niin! täytyyhän sitä tässä maailmassa olla jotakin", virkkoi hän
+surullisesti, -- "Se on kova välttämättömyys!"
+
+"Ei sitä nyt kuitenkaan voi antautua viulunvinguttajaksi", -- sanoi
+rouva. "Katsokaa nyt tuota Sankowitz-raukkaa, joka kuleksii ympäri ja
+antaa opetusta paikkakunnalla ja saa niukan toimeentulonsa ja muutamia
+markkoja puhdasta rahaa kustakin paikasta."
+
+"Ole vaiti, Bolette", keskeytti hänet tuomari jyrkästi, -- "_häntä_
+ei saataisi luotaamaan eikä mittaamaan... Hän on harhaileva
+taiteilijasielu, josta olisi voinut tulla jotakin etevää suuressa
+kotimaassaan."
+
+Tuomari työnsi nopeasti tuolin taaksepäin, lopettaen aterian sanomalla:
+"tervetuloa!"
+
+Ja Merete huomasi, kuinka apulaisen silmät siirtyivät äidistä isään
+ja sitten taas takaisin, ikäänkuin hän olisi aavistanut, että talossa
+puhalsi kaksi erilaista tuulta.
+
+Tyttärille tuli jonkinmoinen kiire ryhtyä kukin puolestaan toimittamaan
+ruoan viemistä pöydästä, kun rouva ensin hitaasti ja arvokkaasti oli
+noussut pöydästä sanottuaan pari sanaa Mariannelle. Hän astui varmalla
+arvokkaalla tavallaan, harmaa pää takakenossa, tuomarin luokse ja
+sanoi jotakin, jota tuomari kuunteli hajamielisen ja hiukan ärtyisen
+näköisenä.
+
+"Minun mielestäni ei lainkaan sovi, että te soitatte heti ensimäisenä
+iltana, kun uusi apulaisesi on täällä, Orning", -- sanoi hän. -- "Eikö
+sinunkin mielestäsi olisi paras viedä hänet heti konttoriin ja näyttää
+hänelle se niin kauan kun on valoisaa, niin tietää hän, mihin hänen on
+huomenna mentävä."
+
+Tuomari otti nuuskarasian liivintaskusta ja napautti pari kertaa
+kiivaasti sen kanteen. Hän näytti olevan kaikkea muuta kuin huvitettu
+ajatellessaan täytyvänsä taas mennä konttoriin erittäin ankaran päivän
+jälkeen ja saada "hyvä ilta", jonka hän oli luullut varanneensa
+itsellensä, turmelluksi.
+
+Hänen mielialansa ilmeni murinana "hm -- rrr...", jolla hän äkkiä
+keskeytti vaimonsa, ja hän pyysi kevyen kohteliaasti Reinin seuraamaan
+mukanaan katsomaan konttoria...
+
+-- Tuossa käveli Augustinusen ja tuolla oli Schmidt pihalla. Edellinen
+käveli edestakaisin tien yläosassa portin luona, toinen taas oli
+vaatimattomammin valinnut itselleen navetan ajosillan ja heinävaunujen
+välisen paikan. Kvigstad taas oli katsonut hyväksi kolmen rasittavan
+vuorokauden perästä kaivaa väsyneet jäsenensä heinävaunujen syvyyteen
+odottamaan tähtiä.
+
+Kumpikin näytti ikävystyneeltä ja tyhjältä. Marianne-neidolla oli
+talousviikko, sen he tiesivät, eikä näyttänyt lainkaan siltä kuin hän
+tulisi ulos tänä iltana. Omituisen sielun magnetismin vaikutuksesta,
+ehkäpä saman ajatuksen vetäminä lähenivät nämä molemmat kilpailijat
+toisiaan samassa määrässä kuin toivo sammui...
+
+Tuolla istui Eufemia saalissaan rappusilla, leikkien sulkapallolla --
+viskasi sen ilmaan ja tapasi kiinni joko raketilla tahi kädellä.
+
+Rappusten juurella jutteli ja vitsaili Barbara vanhan Henschienin
+kanssa, joka oli istunut tikapuiden puolapuulle. Merete taas puuhasi
+edestakaisin puutarhanportista, kantaen aina täysinäisen ruiskukannun
+äidille, joka kasteli kukkaislavoja.
+
+Eräässä toisen kerroksen etehisen ikkunoista näkyi Alida mietteissään
+lukevan sulhaseltaan Grothilta tullutta kirjettä...
+
+... Konttorin rappusilla puheltiin innokkaasti, ja ikäänkuin
+vapautuneena raskaasta taakasta tuli tuomari Reinin seurassa pihalle.
+
+Hän pysähtyi ja näytti virkistyneen, -- katsoi ympärilleen ja hengitti
+heinän tuoksua kasvavalla mielihyvällä...
+
+"Lars!" -- huusi hän sitten tallille päin, jossa näki rengin ripustavan
+silavaljaita naulaan, -- "Figaro on kai saanut tänään kuusi mittaansa
+kauroja?... Tuo se esille että saamme sitä vähän katsella..."
+
+Lars talutti tallista vilkkaan eläimen, joka äkkiä hirnahti valoon
+tultuaan.
+
+Tuomari kulki hevosen ympäri, taputteli sitä tarkastellen ja veti sitä
+kämmenellä pitkin selkää... "Et saa antaa sille liian paljon tätä
+voimakasta nurmiheinää, se on lehmien eikä ratsuhevosten rehua..."
+
+"Me emme ole saaneet tänään aamuratsastustamme", -- puheli hän
+ystävällisesti hevoselle...
+
+"Taluta sitä vähän, Lars, jotta se saa jalkansa hiukan vetreiksi",
+käski hän ja seurasi tarkasti, kun hevonen marhaminnasta talutettuna
+asteli notkeasti juomaan kaivolle.
+
+"Kaunis eläin!..."
+
+"Antakaamme sille tarpeeksi liikuntaa niin että riittää", kuului sitten
+innostuneen intohimoisesti.
+
+Ja pian seisoi hän röyhyävin piipuin katsellen ja kääntyen aina sitä
+mukaa kuin Lars juoksutti Figaroa nuorasta ympäri pihamaata...
+
+Rein oli sillä välin mennyt rappusten luokse, jossa Eufemia istui
+leikitellen sulkapallolla.
+
+Hän seurasi tarkasti pallon lentoa ilmassa näyttämättä merkkiäkään
+siitä, että huomasi pallonheittäjän.
+
+Sulkapallo putosi rappusille ja Rein otti sen ja antoi Eufemialle.
+
+"Sulkapalloa en ole pelannut koskaan", sanoi hän ja otti toisen raketin
+penkiltä.
+
+Hän otti Eufemian hiljaa heittämän pallon rakettinsa lyönnillä vastaan.
+
+Välipitämättömästi antoi Eufemia pallolle iskun takaisin häntä kohden.
+
+Parin yrityksen perästä onnistui Reinin alhaalta antaa pallolle
+niin sopiva vauhti, että Eufemia istualtaan penkiltä voi sen tavata
+ja lennättää hymyillen takaisin hänelle yhä kauemmaksi pihalle.
+Vaihtelevalla onnella kehittyi sulkapallonvaihto molempain ollessa
+äänettöminä -- Reinin innokkaasti koettaessa oppia tätä uutta
+taitoa. Hänen sulkapallonsa lensi yhä ylemmäksi ja sattui yhä
+varmemmin Eufemian kasvoihin ja syliin. Eufemian annettua kelpo
+iskun, lensi sulkapallo aina kaivolle asti, jonne Merete juuri riensi
+ruiskukannuineen.
+
+"Oh, te 'nuorin'... ja naurava... heittäkää tänne sulkapallo!" -- huusi
+Rein innoissaan.
+
+Merete otti pallon nopeasti maasta ja lennätti sen häntä kohden. Mutta
+äkkiä tuli hän hehkuvan punaiseksi ja kääntyi kyökkipiian puoleen, joka
+juuri nosti vettä kaivosta.
+
+"Täyttäkää ruiskukannu, Malene, ja viekää se äidille!" Hän pudisti
+vesipisarat esiliinastaan, ja astui arvokkaasti pihan poikki
+rappusille, jossa Rein seisoi kuivaten otsaansa ponnistelun jälkeen,
+ja sanoi miltei alentuvasti: "Nimeni on Merete, -- Merete Orning, --
+Merete-neito!"
+
+"Mitä ihmeitä, -- Merete!... Oli kerran kuningatar, jonka nimi oli
+Merete", -- sanoi hän kumartaen. -- "Harvinainen nimi... nimi, jota ei
+helposti unhota. Sitä tulee kantaa arvokkaasti!"...
+
+"Nyt olemme kastelleet kaikki kukkaislavat, Eufemia", -- keskeytti
+Merete, näyttäen kosteata esiliinaansa...
+
+"Täälläkö te istuttekin?" sanoi Marianne, tullen eteisestä iso
+avainkimppu kädessä.
+
+Hän istui penkille. --
+
+"Tämä on minun viikkoni, herra Rein, ja minun täytyy tutustuttaa teitä
+vähän talon tapoihin", sanoi hän leikillisesti. -- "Minä lähetän
+aamiaisen huoneeseenne kello seitsemän aamulla -- tai onko se kenties
+liian aikaista näin matkan perästä? -- Kahvia ja voileipiä... Talossa
+on määrätty järjestyksensä, mutta voidaanhan sitä soveltaa kunkin maun
+ja mielen mukaan", lisäsi hän tyynesti hymyillen.
+
+"Kiitos, neiti, -- niin, tehän olette kai Marianne-neito, -- jollen
+vain erehdy, -- olen aivan peloissani!"
+
+... "Ja jos tahdotte maitoa, niin... Maitoa on tosin nykyisin
+vähänlaisesti. Kuten näette, näyttää navetassa miltei kuolleelta.
+Melkein kaikki lehmät -- ja karjakot ja yksi rengeistä ovat
+karjatalolla."
+
+"Meillä on yhdeksäntoista lypsylehmää", -- puuttui Barbara innokkaasti
+puheeseen tikapuilta.
+
+"Miksei kaksikymmentä?" kysyi Rein.
+
+"Ei, Svartsi katkaisi jalkansa juuri juhannusaattona; se oli tarttunut
+suohon."
+
+"Tämä on siis tuomarin tila?" -- virkkoi Rein kuin itsekseen...
+Puuttuen keskusteluun tuli Barbara huvitettuna tikapuilta ja istuutui
+rappusille. Merete kuunteli puoliksi riippuen kaidepuusta.
+
+"Augustinusen!" -- huusi Marianne äkkiä hänelle säleaidan yli, "tulkaa
+kanssani sulkemaan aitanovi! Tehän osaatte sen tempun. Avainta tuskin
+enää voi kiertää, meidän täytyy pian saada seppä tänne..."
+
+Augustinusen seurasi häntä onnellisena ja suuresti mielissään,
+ollessaan valittu, uudesta apulaisesta ja illan synkistä toiveista
+huolimatta.
+
+Pihalla hätisteli tuomari ja taputti käsiään Figarolle, joka nyt taas
+ajettiin talliin.
+
+Hän tuli tyytyväisenä ja vilkkaana rappusia kohden, samalla kun rouva
+omalta taholtaan suuntasi kulkunsa sinne kintereillään Malene, joka
+kantoi kahta tyhjää ruiskukannua.
+
+"Nyt on kai maatamenon aika, lapset", -- sanoi hän sekä otti päähineen
+päästänsä ja ripusti sen eteisen naulaan. "Hyvää yötä, kaikki!... Ja
+nyt täytyy teidän muistaa lukea ikkunalasit kammarissanne, Rein, ja
+muistaa mitä unia näette ensimäisenä yönä. Se näet tapahtuu, kuten
+tiedätte", laski hän leikkiä...
+
+Erottiin, ja kukin meni omalle taholleen. -- Schmidt meni
+heinärattaille ja pudisti Kvigstadia, joka iltahämyssä oli ottanut
+valmistavan levon syvällä heinissä. Ja Marianne ja Augustinusen
+palasivat puhellen taidetemppua tekemästä aitanavain mukanaan...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ylhäällä molemmissa tyttöjen huoneissa, jotka olivat vieretysten,
+pidettiin nyt neuvottelua ja tehtiin tuomioita. --
+
+Merete ja Barbara olivat kumpikin istuneet sänkynsä reunalle, toisten
+kävellessä lattialla ja avatessa tukkaansa ja pukeutuessa yöksi.
+
+"No?" -- kysyi Barbara odottavasti.
+
+"No?" -- virkkoi Eufemia.
+
+"Niin, mitä sinä arvelet, Marianne? -- Nyt saisit sinä kerran sanoa
+mielipiteesi ensin", arveli Merete.
+
+"No miksei, tuollainen 'joltisenkin'... tahi pikemmin 'erittäin'",
+tuomitsi Marianne. Oli vanha tapa käyttää kapteeni Buchwaldtin
+mittakaavaa arvostelun pohjana.
+
+"Miksei kaksikymmentä lehmää yhdeksäntoista sijasta!" matki Eufemia
+pannessaan hiusneula suussa tukkaansa nutturalle yöksi... "Se maistuu
+hieman arkiruoalta..."
+
+"Henschien arveli, ettei hän ole mikään konttorimies", sanoi Barbara.
+"Hän ei kysynyt yhtään kertaa asioista -- tiedustelihan vain
+koiraroduista ja muusta sellaisesta!"
+
+"Hän ei juuri näytä lukeneelta mieheltä", arveli Alida. "Mutta varma
+hän on käytöksessään. Se on tilanomistajanpoikaa se... Sen kuulee jo
+äänestä -- niin komean jyrisevä R."
+
+"Liiotellun hienoa kasvatusta ei hänen voi syyttää saaneen", puuttui
+Eufemia kostonhaluisena puheeseen. Rein ei ollut kääntänyt häneen
+kylliksi huomiota sulkapallopelissä.
+
+"Hänestä ei näytä tulevan utuisen romantillinen ritari sinulle,
+Eufemia", ilveili Merete. "Puuronsyöjä -- ja niin musta, kuin olisi
+'suuri Bastian' kastanut hänet mustepullossa hänen piennä ollessaan."
+
+"Luulisipa miltei, ettei hän ole suurin seurustellut naisten kanssa
+ennen!" -- virkkoi Marianne miettivästi.
+
+Näytti siltä kuin tämä huomautus olisi pannut heidät kaikki
+ajattelemaan, ja syntyi äänettömyys, jonka kestäessä uutta näkökohtaa
+harkittiin.
+
+Kukaan heistä ei todellakaan ollut huomannut hänessä merkkiäkään
+käsittämyksestä tahi kohteliaisuuden tai mairittelun vivahdustakaan, --
+ei silmäniskua eikä hymyilyä yhdellekään heistä muista kuin tuomarille
+ja konttoristeille.
+
+"Tietysti on hänet kasvattanut kotiopettaja yksinäisyydessä siellä
+pohjoisessa maatilalla", -- tuumi Eufemia innokkaasti, "ja sitten
+täysikasvuisena lähettänyt valmiina suorittamaan tutkintojansa. Sillä
+tavalla ei hän ole voinut saada mitään maailmantapoja."
+
+"Siis aivan kuin vastasyntynyt lapsi siinä suhteessa."
+
+Sitä harkittiin...
+
+"Ole vaiti, Merete!"
+
+Merete asteli ympäri hyräillen menuettia pitkä yöpaita kädessään, ja
+kohottelihe varpailleen...
+
+"Hän kumartaa muuten kauniisti niskaansa ja päätänsä, kun hän kääntyy
+jonkun puoleen", virkkoi hän sitten.
+
+"Panitko senkin merkille!" virkkoi Marianne.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuomarin talon seurue -- viisi Vangenin neitosta, Kvigstad ja Rein --
+oli jo kulkenut tunnin ajan sunnuntai-iltapäivällä matkalla Ra-tädin
+luokse.
+
+Mitään erityisen hauskaa seuraa ei voinut odottaakaan uudesta
+apulaisesta, siitä olivat sisarukset selvillä.
+
+Määrättyjen konttorituntien jälkeen aamu- ja iltapäivällä retkeili hän
+ympäri seutua. Anders-torppari oli tavannut hänet jopa tukkilautoilla
+asti, ja illallispöydässä istui hän väsyneenä ja harvasanaisena
+nieleskellen ruokaa. Ja heti illallisen jälkeen oli hän mennyt
+huoneeseensa nukkumaan.
+
+Eräänä iltana oli hän istunut perheen luona hetkisen kuuntelemassa
+soittoa. Mutta hän oli joko vaipunut synkkämielisyyden tai unen
+valtaan. Sillä äkkiä hätkähti hän, tarttui molemmin käsin päähänsä ja
+syöksyi ulos ovesta sanomatta edes hyvää yötä. Soitto ei ollut kai
+sinä iltana hänelle "suloista kieltä", kuten hän aikaisemmin oli siitä
+sanonut.
+
+Nyt tällä matkalla oli hän välistä kulkenut yhden, välistä toisen
+sisaruksen rinnalla yhtä ja toista jutellen, ja olivat nämä näyttäneet
+hänelle eri teitä ja näköpaikkoja. Oli tuntunut miltei kummalliselta,
+-- jota sisarusten keskenään vaihtamat silmäykset kylläkin osoittivat,
+-- kun äänetön, tumma ritarimme äkkiä aivan kohteliaasti tarjoutui
+kantamaan Mariannen koria, joka oli täynnä vastakypsyneitä hedelmiä
+maistiaisiksi tuomarin puutarhan eri puista...
+
+Ja Marianne näytti todellakin komealta kävellessään siinä päässä suuri
+hattu, jota piti kiinni leuan alla oleva solmu, yllä lyhyt liivi ja vyö
+melkein rinnan alla ja päällä pehmeissä poimuissa laskeutuva hame, joka
+ei peittänyt hänen kauniita jalanliikkeitään ja korkeita nilkkojaan.
+Hänellä oli aivan yhtä täydellinen vartalo kuin Alidalla, ja sitä
+paitsi oli hänessä jotakin tyynennotkeaa, mikä ikäänkuin sopi paremmin
+ystävällisiin, mutta ei suinkaan kauniisiin kasvoihin.
+
+He olivat tulleet jo Rafos-metsän ulkoreunalle, josta voivat lähteä
+oikotielle, kun Rein äkkiä ojentautui ja katsoi ympärilleen. Hän veti
+ilmaa keuhkoihinsa, ikäänkuin vainuaisi jotakin uutta...
+
+"Mikä suurenmoinen yksinäisyys!" huudahti hän. "Vain auringonpaahdetta
+ja huminaa..."
+
+Tuolla laaksossa oli Rafos tiheine kuusimetsineen ja raivokkaasti
+kohisevine koskineen.
+
+Rein veti yhä ilmaa keuhkoihinsa syvin henkäyksin... "ihana matka!..."
+
+"Nytkö vasta sen huomaatte?" -- kysyi Alida iloisesti.
+
+... "Ja täällä asuu siis 'Ra-täti?'... Nimi kuulostaa niin omituiselta,
+aivan kuin egyptiläiseltä tahi intialaiselta. -- Se on kuin
+jonkinlainen yksinäinen petolinnun kirkaisu ilmasta."
+
+Siinä oli jotakin, joka sai heidät hymyilemään...
+
+"Puuttuisi vain, että hän tekisi saman huomautuksen Rafosilla, --
+imartelisi vanhaa rouvaa kutsumalla häntä haukaksi tahi kotkaksi", --
+huudahti Kvigstad puoliääneen.
+
+"Hiljaa, hiljaa", -- sanoi Rein, kohottaen varottaen kätensä ja
+kurottautuen yhä innokkaammin eteenpäin silmäillessään yhä tarkemmin
+metsäistä rinnettä.
+
+Hän päästi hiljaisen vihellyksen ja vähän sen jälkeen muutamia
+hiljaisia, lyhyitä, nauravia kirkaisuja.
+
+"Katsokaa", kuiskasi hän ja tarttui, ympärilleen katsomatta, lähimmän
+naisen käsivarteen ja veti hänet tienreunan ulkopuolelle. --
+
+"Katsokaa, -- näettekö tuolla kiven takana puun luona harmaata
+korvaparia. Siellä on jänis, joka on tullut uteliaaksi... Tuossa se nyt
+könkkäsi tiehensä!"
+
+Hän nauroi... "Metsässä vartioi meitä monta silmää, joita emme näe."
+
+"Ho-ho-ho-hoo!" -- huusi hän jotta metsä raikui ja taputti käsiään
+ikäänkuin olisi tahtonut säikäyttää koko eläinmaailman... "Täällä
+istuu varmaan sekä ukkometsoja että koppeloita joukottain puissa ja
+pensaissa."
+
+"Halloo -- halloo-o! -- Syntyisipä näillä harjuilla komea metsästys!
+Kunpa olisi ollut pyssy mukana!" Hän pidättyi äkkiä...
+
+"Huu! -- eikö ole merkillistä, että ihmisen valtaa halu murhata
+ja juoda verta juuri silloin, kun on tullut tällaiseen siunattuun
+hiljaisuuteen? -- Kurja ihmisluonne, joka seuraa kaikkialle!..."
+
+"Tiedättekö, milloin jänis maistuu parhaalta, neiti?" sanoi hän,
+kääntyen Alidan puoleen. "Silloin kun sitä on ajettu niin ankarasti,
+että tuska on ajanut veren aina sen nahkaan asti."
+
+"Hyi!" huudahti Alida vastenmielisesti.
+
+"Aivan niin! -- Me saamme sen kyökkitietä, nyljemme ja puhdistamme sen
+kaikista kuudesta nahkasta, jotka sen esihistoriasta -- ja syömme sen
+sitten ja nautimme siitä..."
+
+Se kuulosti niin loukkaavan inhoittavalta ja hänessä oli jotakin
+vastenmielistä, niin että he kiiruhtivat kulkuaan metsäpolulla.
+
+Se kulki jyrkkiä rinteitä pitkin joki alapuolella, kunnes metsä äkkiä
+avautui Rafosin talon edessä, jossa oli punaiseksi maalattu päärakennus
+ja sen vieressä pieni puutarha.
+
+Kun he kiersivät kellahtavien ruispeltojen ohi, näkivät he Bie-neidin,
+Ra-tädin monivuotisen seuranaisen, kiiruhtavan sisään rappusilta
+ilmoittamaan heidän tulostaan, ja pihalla tervehti heitä sähisevä
+ukkohanhi naaraksien räkättäen säestäessä.
+
+Suuressa, vanhoilla huonekaluilla kalustetussa arkihuoneessa
+istui Ra-täti nojatuolissa yllä kukikas silkkipuku kalanluisine
+kureliiveineen ja pitsikalvostimineen, pelaamassa pikettiä talon
+ystävän ja naapurin vanhan Oppenin, Kööpenhaminan yliopiston
+kandidaatin non contemnendus kanssa, joka myös oli laaksossa
+sijaitsevan Oppidalin sahan osakas.
+
+"Peli on teidän, Oppen", -- muistutti hän ja työnsi kortit syrjään.
+
+"Hyvää päivää, rakkaat lapset", -- kuului sitten, samalla kun terävä,
+nuolennopea katse lensi Reiniin, joka näyttäytyi ovessa naisten takana.
+-- "Voidaanko kotona hyvin?" --
+
+"Vai niin, -- kaikki hyvin!"
+
+Vierasvarainen ilme tuli ankarammaksi, ja hän naputteli pelipöytää
+hoikilla keltaisilla sormillaan, joissa säteili jalokivisormuksia.
+
+"Isä ja äiti olivat sangen ystävällisiä salliessaan teidän tulla
+tervehtimään vanhaa tätiä", kuului sitten. "Viime käynnistänne onkin
+totta tosiaan niin pitkä aika, että minä sen jälkeen voisin olla sekä
+kuollut että haudattu!"
+
+"Siitähän ei ole kuin kolme sunnuntaita", väitti Merete.
+
+"Entä isä? -- eikö hän maininnut mitään tännetulostaan?... Hänellä on
+kai esteitä", kuului terävästi.
+
+"Hän puhui jotakin, että hän aikoo tehdä tänne ratsastusretken tänään
+iltapäivällä", -- selitti Alida, -- "mutta minä en tiedä varmasti" --
+
+"Vai niin, -- et tiedä varmasti, et vainen..." kuului terävästi. --
+"Entä Groth... oletko kuullut mitään hänestä?... Hän puuhaa kai tehtaan
+ottamista huostaansa? Eikä häiden aikaa vielä ole määrätty? -- Vai
+niin!... Ukko tekee verukkeita minkä voi päästäkseen luovuttamasta
+valtaa", -- sanoi hän nyökäyttäen päätään.
+
+"Ja tämä on uusi apulainen, herra Rein", -- keskeytti hän puheensa,
+nousten puoliksi ylös ja ojentaen kätensä. --
+
+"Niin, ota nyt paikka... tuolla sohvassa, Marianne!" -- sanoi hän
+määräävästi, "ja sinä, Alida, toisessa nurkassa... Eufemia tässä
+nojatuolissa. Ja te, Kvigstad, muutatte kyllä tämän tuolin pöydän
+ääreen... Tuo paikka tuolla on teille, herra Rein -- niin tiedän, missä
+te kukin olette", -- sanoi hän nauraen... "Niin, pikku Mereteä ei maksa
+vaivaa kiinnittää mihinkään, hänenhän täytyy juosta ympäri katsomassa
+kaikkea ja olla tädin sanansaattajana."
+
+"Kiitos, rouva", sanoi Rein. -- "Mutta saanko luvan istua täällä
+ikkunan luona?"
+
+"Saatte kyllä! Älkää toki luulko joutuneenne minkään vallanhimoisen
+metsännoidan luo", sanoi hän leikillisesti.
+
+"Olette pitänyt yksinäisyyttä parempana ja asettunut asumaan tänne
+luontoon, rouva", sanoi Rein. -- "Kaikkialla vain metsää --"
+
+"Ei, en minä ymmärrä luontoa, minä välitän vain ihmisistä. -- Me emme
+kuitenkaan ole puita, -- emmekä myöskään luodut hautautumaan pöllöjen
+ja kaikenlaisten petojen joukkoon", vastasi Ra-täti tuimasti, murtaen
+hiukan tanskaksi... "Mutta sitä asetutaan asumaan omiensa joukkoon,
+onko se sitten maun mukaista tahi ei."
+
+"Onpa siinä kaunis, vankka vanhanaikuinen tuoli", huomautti Rein,
+vetäessään tuolin ikkunan eteen.
+
+Hän tarkasteli mielenkiintoisesti huonetta...
+
+"Omituisilla leikkeleillä varustettu seinäkello!... Ja lipas tuossa...
+se näyttää niin synkältä ja perhesalaperäiseltä, aivan kuin siinä olisi
+vielä löytymätön salalaatikko... Perintöomaisuutta kai, rouva?" --
+kysyi hän.
+
+"Niin, se ei ole tehty tällä paikkakunnalla", vastasi hän hymyillen.
+"Muistan vielä, kuinka ollessani pieni tyttö alus vihdoinkin saapui
+Aalborgista, tuoden huonekaluston isälleni, joka oli siirretty
+Christiansandiin. Alus oli kärsinyt haaksirikon, ja huonekalut pantiin
+vajaan kuivamaan --"
+
+"Niin", huudahti Oppen, vanhoista muistoista innostuen, -- "mitäpä sitä
+voisi luottaa moiseen lastialukseen!... Keikuimme kokonaista kuusi
+viikkoa, -- pidimme säätä jos jonkinlaisissa satamissa, ennenkuin
+saavuimme Kööpenhaminaan; -- minusta tuli merimies sillä matkalla",
+sanoi hän hymyillen.
+
+"Kesti koko kevään", jatkoi rouva, -- "ja pitkälle kesään ennenkuin
+saimme Odenseeltä sellaisen taidepuusepän, joka voi korjata
+huonekaluston... Ja sen jälkeen ovat ne saaneet monenlaisia kalliita
+matkakokemuksia sekä minun isäni että mies-vainajani, presidentin,
+eläessä, kun meitä muuteltiin. Milloin kuljetettiin niitä rahtitavarana
+pitkin rannikkoa, milloin taas täryteltiin rattaille kuormitettuina
+huonoja kivikkoisia maanteitä pitkin. -- Paras keino raihnautta vastaan
+on vahva terveys, -- eikö niin, Oppen?"
+
+"Aivan niin, aivan niin", -- jyrisi kandidaatti piippunsa takaa. -- "Se
+on isäin perintö, jonka omistajana pitäisi syntyä."
+
+"Niin, ja sitten pitää huolta sen säilymisestä, Oppen!" virkkoi rouva
+tarkoittavasti.
+
+"Mutta ryhtykää nyt käsiksi illalliseen", kehotti hän, kun teevehkeet
+kauniine kullattuine vanhanaikuisine posliineineen tuotiin pöydälle, ja
+Bie-neiti pani teelehtiä ja kanelinkuorta surisevaan teekeittiöön.
+
+"Tuoretta leipää, tytöt..." sanoi hän, kääntäen korissa
+leipäviipaletta. -- "Taikina on tällä kerralla kohonnut hyvin,
+Bie! -- ei merkkiäkään litskasta... munat ovat vastamunittuja --
+tämänpäiväisiä, jollette pidä sapatin rikkomisena syödä sunnuntaina
+munittuja munia. Vakuutan kuitenkin, ettei kana sille mitään voi!"
+laski hän leikkiä armottomasti, niin että tyttöjen täytyi luoda
+katseensa maahan... "Ja sinä Marianne, valmista onnekkaalla kädelläsi
+kandidaatin teenorri. Rommia on tuolla kaapissa..."
+
+"Teidän täytyy myös maistaa hänen valmistettaan, Rein", sanoi Ra-täti,
+nyökyttäen päätään. "Saatte olla varma, että se tyttö ymmärtää sen
+asian!"
+
+"Eikö koko konsti ole siinä, että kaadetaan _vähän_ teetä ja _paljon_
+rommia, Oppen?" sanoi Marianne leikillisesti.
+
+"Ja tarjotaan Marianne-neidon kädestä!" -- lisäsi kandidaatti
+vilkkaasti.
+
+... "Mutta te, Rein, luulen minä, haluatte mieluummin teen
+sekottamatta", sanoi hän, pitäen kysyvästi karahvia häntä kohden. "Olen
+huomannut teidän pitävän maidosta, ja silloin on tavallisesti puhdas
+maku!"
+
+"Siinä olette huomannut oikein, neiti, juon vastenmielisesti väkeviä",
+vakuutti Rein.
+
+"Siinä on tyttö", -- huudahti Ra-täti, -- "onkohan mitään, jota hän ei
+näe eikä huomaa!..."
+
+"Ja Bien kermakakut, Marianne! niitä täytyy sinun maistaa. Ne ovat tällä
+kerralla yhtä kuohkoisia kuin jos sinä itse olisit ne paistanut."
+
+... "Kas, kas, Rein 'sopii' siis Mariannelle", -- sanoi Merete,
+nykäisten tarkoittavasti Alidaa...
+
+Eufemia, joka oli istuutunut nojatuoliin ja näytteli profiliansa,
+veti pahantuulisen näköisenä pitkiä nankinipuolihansikkaitaan
+kyynärpäittensä yläpuolelle.
+
+... "Ja sitten tarjoat kai myös Kvigstadille karahvistasi, Marianne",
+jatkoi Ra-täti, -- "niin pääsee hänen kielensä kahleistaan ja hän
+voi huvittaa meitä paikkakunnan uutisilla, joita hänellä lienee koko
+varasto."
+
+"Ei ole enää uutisia", murisi Kvigstad, -- "sillä kaikki on jo
+märehditty... Mutta malttakaapas... kukaan ei ole surmannut itseään sen
+jälkeen kun löydettiin Anders Saeter aitastaan riippumasta vanhojen
+sianliikkiöiden rinnalla. Ei, odottakaapas, -- vanhalla rikkaalla
+maakauppias Simonsenilla on taas juoppohulluuskohtaus. Hänen luonaan
+on ollut sekä lääkärit että papit. Hän istuu paljaassa -- anteeksi --
+paidassa raha-arkullaan, hänen täytyy näet puolustaa sitä perkeleeltä,
+väittää hän, koska se on väärin hankittua omaisuutta... Muuten pelataan
+korttia tänäiltana majurissa. -- Olen nähnyt jo kaksien ajoneuvojen
+olevan maantiellä menossa sinne -- tohtorin ja asianajaja Poppen..."
+
+"Ahaa", -- huudahti Bie-neiti, -- "eilinen paistiporsas!... Kristian
+Dale oli ensin täällä meillä tarjoamassa sitä, mutta kun rouva ei
+tahtonut sitä ostaa, meni hän majurille."
+
+"Niin, se oli todellakin liian kallis minulle", vakuutti Ra-täti,
+-- "mutta majurilla on varaa kaikkeen, kun siellä tahdotaan saada
+syntymään jotakin herkullista."
+
+"Tuossa ratsastaa isä pihalle", huusi Merete innokkaasti ikkunan luota
+ja hänen pienet terävät silmänsä suuntausivat tarkasti oveen.
+
+"Täti näyttää reippaalta", -- tervehti tuomari ja heitti
+ratsastushansikkaat kädestään. -- "Iloisissa kesteissä, näen minä."
+
+"Niinpä niin, -- vielä minä kestän, Thomas, unhotettuna ja yksinäisenä
+istuessani täällä pesässäni... Kun muistaa sinun monet toimesi, ei voi
+odottaakaan, että muistaisit vanhaa tätiä, jonka luona sitä paitsi ei
+ole mitään hauskaa --"
+
+"Oletpa mielestäni totta tosiaan kylläkin hauska", virkkoi tuomari,
+-- "siinä suhteessa ei mitään puutu... Mutta nyt maistuu kupillinen
+teetä erinomaiselta!" huudahti hän heittäytyen tuolille. -- "Herttainen
+iltapäivä -- hiukan kuuma vain. Ja Figaro kantaa keveästi kuin höyhenen
+--"
+
+"Olla joutilaana ja harrastaa soitantoa -- ja antaa viulun surra"...
+mutisi Ra-täti ärtyisesti.
+
+"No, no, täti", rauhoitti tuomari häntä hyväntahtoisesti, -- "meille
+ei ole kaikille suotu samallaista luonnetta... Kiitos, Bie-neiti,
+tee saisi olla mieluummin vähän väkevämpää, -- ja sitten vähän tuota
+mainiota härän kieltä. --"
+
+"Luonne, sanot, luonne"... toisti Ra-täti hermostuneesti; -- "jos
+ihmiset saisivat seurata luonnettaan, niin saataisipa nähdä kauniita
+asioita!"
+
+"Niinpä kyllä, -- _meidän_ tulee soveltua saappaisiin, eikä saapasten
+_meille_, -- ja sitten iloita känsistä ja hyvästä omastatunnosta", --
+sanoi tuomari laittaessaan itselleen herkullista voileipää. "Mutta
+tädin on helppo puhua", sanoi hän silmää iskien, -- "tädin, joka on
+aina ymmärtänyt hillitä luonteensa."
+
+Ra-täti otti kelpo hyppysellisen nuuskaa. "Poikasi Jessin sallit
+sinä yhä vielä seurata luonnettaan", huudahti hän sitten, -- "johtaa
+dramaattista seuraa vielä tänäkin talvena sen sijaan että hän kerrankin
+suorittaisi tutkintonsa!"
+
+Alkoi tuntua ukkosta ilmassa, ja Marianne nousi sohvasta:
+
+"Puutarhan puut ovat vielä aivan mustanaan kirsikoita", sanoi hän
+ikkunan luota. "Saammeko mennä niitä vähän ryöstämään, täti? Tule
+Eufemia... Tule Alida! -- Eikö kukaan herroista tahdo jälkiruokaa?"
+kutsui hän ystävällisesti hymyillen kohteliasta hymyään. "Minä poimin
+teille, Oppen"...
+
+Tuomari jäi istumaan yksin huoneeseen teekuppi kädessä. Hän tiesi
+että myrsky puhkeaisi valloilleen Jessin viime kirjeen johdosta, ja
+sentähden oli hän viivyttänyt käyntiään mahdollisimman kauan.
+
+Bie-neiti korjasi teevehkeet pöydältä kuulematta ja näkemättä mitään,
+kuten tavallisesti.
+
+Seinäkellon käki pistihe näkyviin ja kukkui kuusi kertaa --
+
+"Joka kerran kun tuo kello lyö, ajattelen minä, että se on ollut
+lääninamtmannin ja valtioneuvos Orningin salissa", muisteli Ra-täti
+jäykästi. -- "Ja nyt istutaan vanhoilla päivillä allikossa ja mitä
+kauemmin istutaan, sitä syvemmälle vaivutaan..."
+
+"Onni ei asusta aina korkeimmilla kukkuloilla, täti! -- Ei, ei se
+asusta", kuului jonkunverran surumielisesti... "Minä olen jo kauan
+sitten tottunut siihen asemaan, joka minulla on. Se on itsenäinen ja
+riippumaton -- suhteellisen riippumaton, kuten laita kerran on tässä
+maailmassa..."
+
+"Onni, -- onni!"... Ra-täti löi kiivaasti keppinsä lattiaan. "Mutta
+onhan kuitenkin verta suonissa, tahtoo päästä eteenpäin itse
+perheineen! Sinun suhteillasi ja niillä suosituksilla, joita sinulla
+olisi käytettävänä, olisit sinä kohonnut maan korkeimpiin paikkoihin.
+Sinun tyttäriesi olisi vain tarvinnut ojentaa kättänsä, saadaksensa
+kenen he vain toivoivat. Ja nyt alkaa Jess isänsä radan alusta."
+
+"Maailma on merkillinen... Maailma on merkillinen", virkkoi tuomari
+ajatuksiinsa vaipuneena, -- "ja täynnä kiipeemätankoja, joissa
+apinoiden lailla kilpaillaan kuka ennen latvaan pääsee..."
+
+"Mitä, -- mitä" -- sähisi Ra-täti.
+
+"Hm, -- hm! Sanon vain, että tätiin on kokoontunut koko perheen
+kunnianhimo."
+
+"Niin, mitäpä välittää perheestään kun vain saa soittaa viulua...
+viulua, -- soittaa -- luonnetta!" kivahti Ra-täti. "Olet joutunut tänne
+maalle viisine tyttärinesi, joiden tulevaisuus ei ole turvattu ja
+joilla ei ole muita toiveita kuin joutua joidenkin maaseutusuuruuksien
+syliin!"
+
+Tuomari laski kädestään puoliksi syödyn voileivän ja työnsi luotaan
+mielipahoissaan veitsen. "Niin niin, -- olet kyllä oikeassa, täti --
+mihin he kaikki joutuvat!" -- Ja hän vaipui surullisiin ajatuksiin.
+
+"Sinun täytyy kirjoittaa ankara kirje Jessille, sitä minä tahdon
+-- --. No, katsos nyt -- eikö hän enää syö... Bie, Bie! -- tuokaa
+enemmän teetä -- ja kermakakkuja -- -- Noh, kyllähän tyttärille aina
+jonkin keinon keksimme! -- Katsos nyt -- katsos nyt --"
+
+"Ei; ei, täti... Elämä ei ole niin kevyttä", sanoi tuomari; hän katsoi
+kattoon, tarkastellen valkoiseksi maalattuja parruja...
+
+"Tyttö-rukat, jotka ehkä kukin odottavat prinssiänsä!" huudahti tuomari
+huoaten.
+
+"Ei toki, Thomas, siihen he ovat liian järkeviä. Pikku Merete
+mahdollisesti voisi niin tehdä vielä. -- Syö nyt -- syö nyt!..."
+
+Tuomari tyhjensi ajatuksissaan teekuppinsa ja söi kermakakkunsa.
+
+"Niin, nyt täytyy minun lähteä!" sanoi hän, keskeyttäen
+hajamielisyytensä, ja nousi ylös.
+
+"Sinä olet aina ollut kuin mikäkin mätämuna, Thomas", -- mutisi
+Ra-täti. -- "Tervehdi Bolettea... ja varo Figarota. Tiedäthän, että se
+on vauhko." --
+
+Tuomari nyökäytti päätään. Hän ymmärsi aseman, -- kuinka hänen vaimonsa
+ja Ra-täti haetuimmalla tavalla koettivat pysyä loitolla toisistaan
+kaikenlaisilla mahdollisilla kohteliaisuuksilla. He tunsivat molemmat,
+että heidän pyöränsä takertuisivat toisiinsa heti kun joutuisivat
+samaan huoneeseen. Ra-täti oli jo monet vuodet korkean ikänsä tähden
+ollut estetty matkustamasta Vangenille, samalla kuin Bolette teki
+tavanmukaisen vuosikäyntinsä Ra-tädin luokse neuvottelemaan perheen eri
+asioista hänen nimipäivänään kevätpuolella. -- -- --
+
+Renki talutti Figaron rappusten eteen, ja tuomari helpotti satulavyötä
+sekä tarkasti että mahahihna oli kyllin kireällä... "Puhhuh"... puhkui
+hän, päästyään satulaan... "Tässähän istuu erinomaisen hyvin!"
+
+"No, no, no, Figaro, -- eikö äksyys vielä ole lähtenyt!" kuului
+sitten, kun hän näpäyttäen ruoskalla vikuroivaa hevosta ajoi portista,
+nyökäyttäen päätään aidan yli puutarhassa olevalle seurueelle...
+
+-- -- -- Merete tiesi, että metsässä aidan toisella puolella oli kypsiä
+taikinamarjoja, ja hän oli katsonut hyväksi lähteä harhailemaan omin
+päin.
+
+Niitä kasvoi halkeamissa ja louhikoissa ja ne houkuttelivat.
+
+Ja yhä useampia hän löysi mitä pitemmälle tunkeutui syvennyksiin.
+
+Hän oli jo tullut toiselle puolelle, jossa Ra-koski äkkiä kohinallaan
+teki kuuroksi, kun huomasi Reinin.
+
+"Se on väärä tie... se on väärä tie!"... huusi hän päätään pudistaen
+ja käsi kouruna suun edessä, jotta hänen äänensä olisi kuulunut
+kohinalta ja jyrinältä. -- "Se loppuu tuonne kiviröykkiöön, -- ei
+vie pitemmälle... kuuletteko, -- e-ei vie pitemmälle!" huusi hän
+viittilöiden Reinille. Merete kapusi sitten alas polulle, jääden
+odottamaan...
+
+"Teidän täytyy kiertää tunturiharjun ympäri", -- selitti hän ja riensi
+edellä tietä näyttämään.
+
+Vähän ajan kuluttua avautui suuremmoinen, huimaava näköala!...
+
+Rämeiltä ja soilta peninkulmien päästä tunturin autioilta alueilta
+tulevine lisävesineen katosi Ra-joki kristallikirkkaana virran
+synnyttämine vaahtojuovineen äkkijyrkästi märkien harmaakiviseinien
+väliin. Se murtui putouksessa kallionlohkareiden muodostamaan
+poikkimuuriin, mikä sai sen jättiläisvoiman kehittymään mahtavaksi
+valkoiseksi majesteetilliseksi kauneudeksi, savun noustessa pilvenään
+rotkosta.
+
+Ilta-aurinko paistoi syvyyteen koivunlehvistön läpi, jossa oli rivi
+punaisia läiskiä...
+
+-- "Eikö näytä siltä kuin se olisi jonkin elävän olennon verta, joka
+on heitetty tänne ja tippunut tunturinkukkulalta tunturinkukkulalle."
+sanoi Rein äkkiä.
+
+"Kums... kums... ja... piste ja loppu!... Piste ja loppu!"... Hän
+seisoi tuijottaen ammottavaan syvyyteen. -- "Sitten nukkuu niin
+tuskatonna patjoilla..."
+
+"Teidän pitäisi varoa ja astua askel taaksepäin", varoitti Merete
+väristen. Rein seisoi miltei pelottavan lähellä reunaa.
+
+"Sellaiset vastapuhjenneet neidot", -- sanoi hän kääntyen äkkiä Mereten
+puoleen, -- "ne näkevät vaahdossa ja saippuakuplissa -- -- morsiuspuvun
+ja pitsiharson... tuossa hienossa, valkoisessa kosken savussa, eikö
+totta? --
+
+"... Ja sitten täysin luottavasti morsiussänkyyn..." mutisi hän.
+
+"Minun täytyy rientää takaisin", -- huudahti Merete. -- "Alkaa
+hämärtää. -- Uh, kuinka kamala olette!..."
+
+"Teillä ei kai liene sydäntä jättää minua yksin tänne pimeään,
+Merete-neito, -- eikä antaa minun yksin pyrkiä takaisin monimutkaista
+tietä", sanoi hän nyt totisen rauhallisesti, niin että Mereten täytyi
+katsoa häneen.
+
+Hän oli kirkaisemaisillaan nähdessään Reinin kasvojen ilmeen... sama
+raskasmielinen, surullinen katse, jonka hän oli nähnyt edessään
+arkihuoneessa silloin illalla!
+
+Hän pakotti itseään ja riensi edellä; -- hän ei tietänyt, kuinka oli
+kulkenut tien heidän tultuaan Ra-tädin rappusten luokse, jossa toiset
+olivat ja valmiina lähtemään kotimatkalle --
+
+
+
+
+III.
+
+Syksy.
+
+
+He kulkivat miettivänlevottoman näköisinä, nuo Vangenin neitoset,
+odottaessaan nyt isää ja konttoristeja kotiin.
+
+Tuomari, apulainen ja koko konttorihenkilökunta oli ollut
+syyskäräjillä, joita pidettiin laakson yhdeksässä käräjäkunnassa useita
+päiviä kussakin paikassa.
+
+Näinä neljänä viikkona oli kotona ollut ainoastaan naisväki, mutta
+aikaa ei käytetty tällä kerralla, kuten muulloin, taloustöihin... Ei
+toimeenpantu mitään höyhenten riivintää hurstit ympärillä ja suu ja
+sieraimet täynnä untuvia pitkälle kurkkuun asti. Vuoden patjoiksi
+ja pieluksiksi kootut höyhenet ja untuvat saivat olla vasuissaan ja
+säkeissään...
+
+Kangaspuut saivat seisoa keskentekoisine palttina-, drelli- ja
+villakankaineen. Päällysvaatteiden ja turkkien korjaukset talven
+varalta oli lykätty, ja ovien ja kattojen maalaus ja valkaiseminen
+jätettiin tänä vuonna kokonaan tekemättä. Kaikki ulkoiset hommat
+talossa ja karjatalolta kotiutuneiden hoidon sai Marianne tehtäväkseen
+sekä parhaansa mukaan hoitaa tilit, kysymällä rouvalta neuvoja
+mahdollisimman vähän!
+
+Rouva Orningin ja hänen tyttäriensä aika oli kokonaan käytetty.
+
+Kaikki miehiset ja naisvoimat, joita oli Vangenin talossa ja torpissa,
+sekä sitäpaitsi niin paljon palkkalaisia, kuin oli saatavissa, oli
+samana päivänä kun tuomari läksi käräjille, kutsuttu laittamaan niin
+kauan suunniteltua uutta puutarhaa ja puistoa, jotta kaikki olisi
+valmiina tuomarin palattua käräjämatkalta.
+
+Aamusta varhain pimeän tuloon asti oli rouva liikkunut mittakeppi ja
+-nauha kädessä kuumissaan auringonpaahteessa ja läpimärkänä sateessa
+asettelemassa keppejä ja mittaamassa ja valvomassa työtä maata kuokalla
+ja lapiolla käännettäessä ja lannoitusaineita tuotaessa.
+
+Siellä järjestettiin laajoja nurmikenttiä puuryhmineen, jotka otettiin
+taimitarhasta, sekä sinne tänne kukkasarkoja.
+
+Kukkaislavoja pensaskasvineen ja ruusuineen, reunustettuina
+helmihyasinteillä syntyi puutarhaan rivittäin. Marjapehkojen ja
+hedelmäpuiden taimia istutettiin suuret määrät, niin että taimitarha,
+rouvan monivuotinen reservi, tyhjeni viimeiseen vesaan!
+
+Vanha lammikko, joka tähän asti oli ollut vihreän liman peitossa,
+puhdistettiin nyt kokonaan; pieni suihkukaivo pantiin käyntiin ja tiet
+lapioitiin ja täytettiin soralla.
+
+Alhaalla lehdossa ja joen rannalla olivat kirveet raivanneet puiston,
+ja sinne rakennettiin huvimajaa ja asetettiin sinne tänne penkkejä
+puuryhmien väliin.
+
+Ensi päivästä alkaen oli seudun kaksi puuseppää hakannut ja
+kiinnittänyt pitkiä lautoja, joista piti tuleman säleaita ja joita
+kuorma toisensa perästä ajettiin talon pihalle eteläpuolella olevalta
+erioikeutetulta sahalta.
+
+-- Tänään odotettaessa tuomaria kotiin oli milloin yksi milloin toinen
+sisaruksista pitämässä vahtia jossakin salin ikkunoista, silmäillen
+usvaiseen ilmaan...
+
+He katsoivat miettivästi toisiinsa... Mitä isä arvelisi siitä? -- Niin
+jyrkästi kuin hän oli aina ollut puutarhahommaa vastaan!
+
+Alhaalta kuului navakoita, lyhyitä ja nopeita vasaraniskuja. Siellä
+naulattiin säle säleen jälkeen suureen puutarhanaitaan, joka ulottui
+alaspäin, -- osa vielä puolivalmiina, pylväät vain pystyssä, -- niin
+pitkälle kunnes katosi mäen alle... Tuossa tuli vanha Henschien
+Blackenin vetämässä kariolissa yliholhoojantoimi arkussa, joka oli
+sidottu kariolin taakse. --
+
+Ja sitten Augustinusen, Schmidt ja Kvigstad kaksi-istuimisilla
+kyytirattailla...
+
+He katosivat kapsäkkeineen ja matkatavaroineen konttorirakennukseen...
+
+Vähän myöhemmin, miltei hämärissä, ajoi tuomari apulaisensa Reinin
+kanssa pihalle. Hän oli haetuttanut itsensä viimeisestä käräjäpaikasta
+omilla vaunuillaan.
+
+Astuttuaan alas vaunuista, jäi hän seisomaan hetkiseksi palttoo auki ja
+tuijotti puuaineensa uutuudesta hohtavaan säleaitaan.
+
+Suu puristui yhä tiukemmin yhteen... Hän käsitti heti sen omavaltaisen
+teon, joka tässä oli tapahtunut, -- mikä oli pantu alkuun ja
+loppuunsuoritettu hänen poissa ollessaan!
+
+Kasvot punaisina pyörähti hän tyytymättömänä ympäri ja meni suoraa
+tietä huoneeseensa...
+
+-- Hän ei näyttäytynyt ennenkuin illallispöydässä. --
+
+Rouva tarjosi tuoretta kalaa... Vähän kevyttä ruokaa mahtoi maistua
+kaikkien juottovasikka- ja porsaspaistien jälkeen, joilla heitä nyt
+koko kuukauden ajan oli kestitetty käräjäpaikoissa, arveli rouva.
+
+Talon naisväki tarjoili ja lähetti kiertämään ruokia pöydässä
+jonkinmoisella jännityksellä...
+
+-- "Elkää ottako päätä, Rein", sanoi Marianne leikillisesti,
+-- "jättäkää se isän toiseen annokseen. Kalanpäät ovat hänen
+etuoikeutensa, tietäkää se."
+
+Tuomari istui totisena syöden kalaansa.
+
+"Millaista on ollut käräjillä? Olette tietysti pelanneet korttia
+kruununvoudin ja asianajajan ja pappien kanssa joka ilta?"... kysyi
+rouva, kääntyen pöydänpäähän päin ja huolellisesti valiten kalapalasia.
+
+"Te saatte ryhtyä huomenna käsiksi luvatonta tukinhakkuuta yhteismaalla
+koskevaan juttuun, Rein!" virkkoi tuomari kiinnittämättä huomiota
+rouvansa kysymykseen.
+
+-- "Nimismies ilmoitti jutun jo ennen meidän käräjille menoamme."
+
+"Tuota noin"... virkkoi Henschien miettivästä, -- "jos Graabergin poika
+saa sakkoja, tulee pitää varansa ettei hän saa nostaa äidinperintöään
+yliholhoojalaitoksesta."
+
+"Hän syntinen se juuri on joutunut satimeen!" -- virkkoi Kvigstad. "On
+yleisesti tunnettu asia, että koko paikkakunta hakkaa puita ja rosvoaa
+valtion maalla."
+
+"Kuulustelussa ja todistuksissa tulee olemaan paljon työtä", huomautti
+tuomari.
+
+"Täällä meillä on myös ollut suuri ja laaja työ suoritettavana",
+puuttui rouva puheeseen, puhdistaen ja leikaten toisen sydäntä
+niistä kahdesta talikynttilästä, jotka olivat pöydällä, -- "olemme
+perkanneet ja järjestäneet ja saaneet valmiiksi niin kauan suunnitellun
+puutarhan... niin että te nyt pääsette rauhaan työmiesten olosta
+talossa sen puuhan tähden", sanoi hän leikillisesti.
+
+"Kutsukaa todistajat huomenna! -- Pankaa tutkimus alkuun", jatkoi
+tuomari lainkaan välittämättä puutarhauutisesta.
+
+"Minä olen harjoitellut poissaollessasi kaksi Mozartin sonaattia
+pianolle ja viululle", yritti Alida hetkisen kuluttua, keskeyttääkseen
+syntyneen äänettömyyden.
+
+Tuomari vilkasi salin oveen, jonka takana piano oli:
+
+"Ei, ei, lapsi, -- olen väsynyt, menen suoraan sänkyyn!"... Totta
+totisesti vetivät ne kaikki yhtä köyttä...
+
+Mennessään Mereten ohi, joka katsoi alakuloisena häneen, silitti
+tuomari kevyesti hänen hiuksiaan ja poistui loukkaantuneen näköisenä
+makuuhuoneeseensa. --
+
+-- -- Kolakkana puolipimeänä syysiltana tekivät kotiintulleet, käytyään
+ensin hakemassa piippunsa, kukin oman tarkastusmatkansa korkean
+ja komean puutarhanaidan sisä- ja ulkopuolelle saadakseen mikäli
+mahdollista tarkan käsityksen taloon niin äkkiä tulleesta suuresta
+uutuudesta.
+
+Kun naisväki sitten tuli ulos saalit ja liinat ympärillään, syntyi
+kysely ja tarkka tiedustelu.
+
+-- "Täytyy tuntua omituiselta tavata kotiin tullessaan niin sanoakseni
+uuden talon vanhan sijasta!" -- sanoi Rein terävänpuoleisesti.
+
+"Niin, luuletteko että se olisi miellyttävä tahi vastenmielinen
+hämmästys?" puuttui Marianne hyväntahtoisesti puheeseen. -- "Sanon
+teille, Rein, -- naisen luonne on kuin silkkilanka. Riippuu vain
+miehestä ymmärtääkö hän kietoa sen sormensa ympärille. Sellainen kuin
+te, joka aina tiedätte mitä tahdotte"... lisäsi hän hiljemmin.
+
+Tuolla alhaalla seisoi Barbara ja kertoi innokkaasti, kuinka Anders- ja
+Lars-torppari olivat kaivaneet parsalavoja, niin ja niin monen jalan
+syvyydeltä, ja kuinka runsaasti lavat oli lannoitettu -- kerroksittain
+maata ja lantaa. Kyllä tulisi paljon parsaa! mutta vasta kolmen vuoden
+kuluttua voitaisiin sitä leikata syötäväksi.
+
+Eufemia nyrpisti nenäänsä Barbaran lannoituspuheille ja eristi itsensä,
+kietoen tiukasti saalin ympärilleen --. Tietysti aiheutti puistohomma
+sen että koko yritys tuli suuremmoisemmaksi kuin oli aiottu, virkkoi
+hän jäykästi.
+
+Epäilyksen vaivaamana lähestyi vanha Henschien joukkoa ja kosketti
+hiljaa ja varovasti Alidan käsivartta...
+
+"Tätä suurta työtä ei kai kuitenkaan liene tehty aivan ilman
+tuomarin käskyä, neiti?" kysyi hän vanhan palvelijan levottomalla
+tutunomaisuudella.
+
+"Kylmät ovat naisten neuvot! niinkö arvelette Henschien?" sanoi Rein
+äkkiä kovaäänisesti, kävellessään Mariannen kanssa... "Aviomies on
+tietysti onnellinen saadessaan kävellä siinä paratiisin puutarhassa,
+jonka hänen naisensa ovat valmistaneet hänelle, -- syödessään hedelmiä
+ja nauriita ja kaalinpäitä, aina sikäli kuin sopii...
+
+    "Pigens Kind er rød og rund,
+    og Røsten er saa linde.
+    Aeblet vinker sødt en Stund;
+    men Ormen bor derinde! --"
+
+("Tytön poski on punainen ja pyöreä, ja ääni on niin lempeä. Omena
+viittoo makeana hetken; mutta käärme siinä asuu! --") lausui hän
+puoliksi kääntyneenä Marianneen.
+
+Nuoret naiset vetäytyvät vähitellen syrjään. -- Ilkeä raakalainen, jota
+täytyy varoa...
+
+He ottivat pienen iltakävelyn, -- Barbara kertoen ja tutustuttaen
+Henschieniä koko puutarhalaitokseen. Ja Marianne oli antanut
+Augustinusenin ja Schmidtin tavata itsensä, -- nämä kun yhä kasvavalla
+mustasukkaisuudella olivat seuranneet hänen tuttavallista käytöstään
+Reiniä kohtaan.
+
+Ystävällisesti kuunteli hän nyt mitä heillä molemmilla oli sydämellä
+matkalta, silmiensä miettivästä seuratessa Reiniä ja muuttuessa yhä
+enemmän kapeiden viirujen kaltaisiksi --
+
+Kvigstadilla oli tänä iltana onni voida kiinnittää Alidan huomiota. Hän
+kuvaili sukkelasti neljän viikon helvettiä käräjillä juopotteluineen,
+huonoine unineen ja ankaroine töineen. -- Ja nyt oltiin taas kotona
+Vangenilla! -- mikä tuntui kuin olisi tullut taas kirkon helmaan.
+
+"Kunpa nyt vain isä voisi antaa anteeksi puutarhan, Kvigstad!" avasi
+hän vihdoin huolestuneen sydämensä Kvigstadille. "On niin ikävää, kun
+hän jostakin pahastuu... Näyttää aivan siltä kuin se olisi kokonaan
+hänen luonnettaan vastaan, -- hän, joka muuten voi ihastua kaikkeen."
+
+"Niin, jospa olisi minun vallassani keventää jotakin teidän
+huolistanne, Alida-neito, niin!"...
+
+Hän tunsi, että se suoraan ilmeni hänen äänensävystään ja sentähden
+toivotti hän hyvää yötä.
+
+Tuo tuttavallisuuden purkaus Alidan puolelta -- --
+
+Alida-neito oli hänen naisellisen puhtauden ja täydellisyyden
+ihanteensa, -- joka suhteessa tavalliselle konttoristille
+saavuttamaton; -- ja melkein puomilla erotettu kaikista hänen
+kunnianhimonsa ilmalinnoista, kun Ra-täti oli saanut hänet
+kahlehdituksi Grothiin, tuohon rikkaaseen, mutta joka suhteessa häntä
+mitättömämpään tehtaanomistajan poikaan...
+
+-- Merete oli kävellyt vihaisena, kunnes hän äkkiä huusi Reinille:
+
+"Hyi, -- te olette ilkeä ihminen... en voinut mennä nukkumaan ennenkuin
+sain sen teille sanotuksi!
+
+"Hyi"... kuului hänen liikutettu äänensä, kun hän katosi eteisen ovesta.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuomari seisoi seuraavana aamuna neuvottomana rappusilla...
+
+"Lars, missä on Lars", huusi hän pahantuulisesti, -- "tallinovi on
+seposen selällään...
+
+"Lars, Lars," -- huusi hän, "tuo Figaro tänne!"
+
+Hän aikoo kai lähteä tavalliselle aamuratsastukselleen, ajatteli
+Merete, joka seisoi lähellä.
+
+"Olet kai teettänyt sillä kevyttä työtä poissaollessani, Lars,
+-- ajanut lantaa ruispellolle?" -- kysyi tuomari, tarkastellen
+lemmikkihevostaan.
+
+"Olen kyllä; -- mutta sitä ei viety ruispellolle. Rouva käski ajaa
+kaikki uuteen puutarhaan."
+
+"Parsalavoihin", -- selitti Merete hämillään.
+
+"Lanta-aineet?... Minun lanta-aineeni!" ärjäsi tuomari kasvot
+tulipunasina.
+
+Rein, joka oli tullut paikalle, seisoi kumartuneena, tunnustellen
+kädellään Figaron toista takajalkaa.
+
+"Tässä tuntuu olevan jotain pehmeää, ikäänkuin suonisolmu", arveli hän.
+"Minä näen sen seisoessaan nostavan jalkaa. Sitä on pidetty liikkeessä
+liian vähän -- on saanut seisoa liian kauan paikoillaan."
+
+Tuomari kumartui tunnustelemaan hevosen jalkaa.
+
+"Se paranee kyllä pian, kun se saa kelpo liikuntaa", arveli Rein.
+"Tuomari saa nyt ratsastaa kelpo lailla sillä... Kaunis eläin
+muuten, lautaset ovat tosin vähän liian jyrkät, kuten kaikilla
+tunturihevosilla."
+
+"Se onkin sieltä kotoisin... Te näytätte olevan hevostuntija, kuulen
+minä", tunnusti tuomari.
+
+"Ymmärrän niitä ainakin paremmin kuin ihmisiä", sanoi Rein lyhyesti.
+-- "Mutta katsokaa, kuinka se luimistaa korviaan taaksepäin ikäänkuin
+kuullakseen, mitä me puhumme. Se on arka... Se voi tulla pahaksi
+tavaksi, se, -- voi tehdä sen vauhkoksi. Sillä on tallissa liian
+pimeä, kun se saa seisoa pää seinän nurkassa."
+
+"Se on korjattava -- hevoselle on annettava toinen paikka... Mutta
+voitteko sanoa minulle, minkätähden kaikki on niin nurinkurisesti
+laitettu: -- kaikki hännät valoon päin päiden sijasta!... Eikö
+tunnu siltä kuin maailmasta olisi luotu ensin väärä pää?" huudahti
+tuomari ärtyisenä ja läksi astumaan suoraan konttorinovea kohti selkä
+päättävästi käännettynä uutta puutarhanaitaa kohden --.
+
+-- "Kiitos eilisestä läksytyksestä, Merete-neito," -- sanoi Rein,
+aikoessaan lähteä hänkin konttoriin. "Ette usko, kuinka hyvää tekee
+saada rapsauksia lähimäiseltä... että joku valittaakin niin paljon
+toisesta!"
+
+Vai niin? -- hän kiitti... mietti Merete. Tahtoiko hän ilveillä hänen
+kanssaan? -- Mutta näyttihän hän nyt oikein kiltiltä ja -- silmien ilme
+oli ihan kaunis... E-e-i, -- ei hän käsittänyt tuota ihmistä...
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Alida! -- Femia! -- Marianne! -- Barbara!" -- kuului Merete huutavan
+illalla arkihuoneen ikkunasta. -- "Peittäkää silmänne ja arvatkaa!...
+Kuka nousee mäkeä?"
+
+"Tietysti Groth"... sanoi Alida lyhyesti.
+
+"Ei, kiitos, katsopas itse --"
+
+"Sankowitz!" -- huusivat kaikki yhteen suuhun.
+
+"Mutta voitteko ajatella, kuinka onnellinen sattuma, -- ajatelkaa
+isää!"...
+
+He kiitivät kaikki ulos.
+
+Tomuisena matkasta ja parroittuneena näytti Sankowitz väsyneeltä ja
+nääntyneeltä heiluttaessaan auringon laskiessa pehmeää hattuaan. --
+
+"Siinä ne seisovat rappusilla kaikki Vangenin neitoset!" tervehti hän
+iloisen vilkkaasti.
+
+Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen. --
+
+"Ja mistä tulette nyt Sankowitz?" kysyi Marianne.
+
+"Kruunufoudin rouvan luota, niin!" Hän huokasi ja vaipui nääntyneenä
+penkille. -- "Olen kierrellyt ympäri laaksoissa viidessä pappilassa
+ja stämmanut joka paikassa. Mutta se kruunufoudin rouva, hän on niin
+ei-musikalisch kuin yksi lehmä... ja tahto että tyttärensä soittaisivat
+kuitenkin vaikeimpi kappaleet. Fürchterlich piina siinä talossa! --
+Ja sitten mine läksi tieheni heti tänäpäivänä heti kun olin stämmanut
+klaverin."
+
+Hän kuivasi otsansa siniruutuisella nenäliinalla.
+
+"Ach niin! Sanon teille, Vangenin neitoset, olen kovin surullinen. --
+Puolalaiset ovat suuren Schlagin verloren Ostrolenkan luona... Ja minun
+sydämeni on Puolassa... Ja minä toivoisin että ruumiini olisi siellä...
+Ja että minulla olisi vaimo ja poikia ja tyttäriä ja pieniä lapsia, ja
+ne kaikki tulisivat schlahtatuiksi Puolan tähden, -- kunnes tulisi niin
+korkealta Ansichtia, jotka valittaisivat, että he ylettäisivät den Gott
+im Himmel ja vaatisivat vapauttaan!"
+
+"Mutta mistä tiedätte tuon kaiken, Sankowitz?" huudahti Alida.
+
+Sankowitz otti liivintaskustaan kirjeen;
+
+"Mine sain sen postikonttorista eräältä ystävältä in Danzig.
+Tässä seisoo se kaikki. Ja nyt he ovat ryhtyneet sirppeihin ja
+viikatteisiin!"...
+
+Hän vaipui surullisiin mietteisiin...
+
+"Mutta nyt täytyy teidän tulla sisään, Sankowitz!" kutsui Alida.
+"Tarvitsette hyvinkin lepoa pitkän matkan perästä."
+
+"Niin, niin, -- kaksi peninkulmaa... en ole huomannut tietä jalan alla
+tämän kirjeen tähden Puolasta -- kaiken sen Menschennothin tähden..."
+
+Soitannollisessa tuomarinperheessä tuntui aina kuin juhlalta niinä
+kahtena kertana vuodessa kun maanpakolainen saksalainen tuli taloon
+ja viipyi siellä muutamia viikkoja kiertomatkallaan paikkakunnalla,
+jossa hän eli pianoja virittämällä ja antamalla opetusta soitannossa ja
+laulussa.
+
+Kun tuomari tuli arkihuoneeseen, oli Sankowitz jo avannut pianon ja
+irroittanut puupohjan.
+
+"Tällä on hyvä luonto tällä pianolla", -- tervehti hän tuomaria, --
+"pysyy hyvin stämmissä... Se ei kai saa levätä muulloin kuin yöllä
+tässä talossa."
+
+Hän juoksutti sormiaan koskettimilla lääkärin tottumuksella, oikaisi
+viritysavaimella sivumennen pari ääntä ja jäi sitten istumaan ja
+virittämään ja linkuttamaan, kunnes kutsuttiin illalliselle. --
+
+-- -- Painostavan harvasanaisuuden vallitessa kun oli nopeasti syöty
+ateria, korjasivat sisarukset ruokaa pöydästä päät yhdessä...
+
+"... En ole koskaan nähnyt äitiä niin kohteliaana Sankowitzia kohtaan,
+Alida!" kuiskasi Merete. "Hän tarjosi hänelle ruokaa ja kehotti häntä
+syömään ja pyysi Ingerin panemaan kuntoon keltaisen kammarin sen sijaan
+että olisi makuuttanut häntä Schmidtin ja Augustinusenin huoneessa
+kuten tavallisesti. Isä kääntelihe ja vääntelihe ja katsoi toisaalle;
+hän ymmärsi että nyt hyvitetään... Mutta kun isä sitten äkkiä pyysi
+Sankowitzin jäämään taloon jouluun asti, niin kääntelihe ja vääntelihe
+myös äiti" -- nauroi Merete, -- "ja näytti kovin nolostuneelta. Sitä ei
+ole isä koskaan ennen tehnyt ensin puhumatta äidin kanssa asiasta --"
+
+"Ja että konttoristien sitten pitää istua pöydässä ja huomata että
+jotakin on nurinkurisesti", lisäsi Eufemia, -- "ja tuo sietämätön Rein
+rohkenee tehdä häpeämättömiä huomautuksiaan... Tästä puoleen en aio
+enää katsoakaan häneen, -- enkä olla kuulevinanikaan mitä hän sanoo!"
+-- purki hän pahaa tuultaan.
+
+"Sitten täällä tulee oikein hauskaa", arveli Merete. "Isä ei kuule
+mitä äiti sanoo, emmekä me taas kuule mitä toiset sanovat, -- jokainen
+puhuu itsekseen! -- Kerran ei isä koskenut viuluun kuuteen viikkoon,
+muistatteko, kuinka kauheata täällä silloin oli -- aivan kuin
+kuollutta."
+
+"Tuolla seisoo äiti yhtä tyynenä tarkastellen puutarhanaitaa, kuinka
+pitkälle se on edistynyt tänään", sanoi Marianne hymyillen. "Hän ei
+tahdo jättää sitä kuitenkaan keskentekoiseksi..."
+
+Arkihuoneesta kuulivat he jo Sankowitzin soittavan muutamia
+juoksutuksia pianolla ja rupeavan haaveilemaan...
+
+He hiipivät huoneeseen toinen toisensa perästä.
+
+Tuomari oli vetänyt nojatuolin huoneen pimeimpään nurkkaan, ja välistä
+hehkui lähellä lattiaa pitkä merenvahapiippu, kun hän vaivuttuaan
+unhotuksen helmoihin, taas muutamilla syvillä vedoilla antoi eloa
+siihen.
+
+Sankowitz oli omituinen tänä iltana.
+
+Pianosta läksi ihmeellisiä fantasioja tänään. Hän oli aivan
+unhottumaton istuessaan siinä ja hyräillessään mahdottomalla
+äänellään ja säestäessään hyräilyään -- -- surullisia, slaavilaisia
+luonnonsäveliä, valittavia, kaihoavia...
+
+Sävel nousi ja laski milloin sanomattoman vienona ja hentona,
+milloin taas tuulen suhinana ja huokailuna ja voihkavana itkusateena
+äärettömillä avaroilla tasangoilla... Sankowitzin mielessä leikkivät
+kotimaan mielialat... Hän puhui kuin vierasta kieltä...
+
+Hän istui nyt takakenossa tuolilla, ikäänkuin yhä katsoen johonkin, ja
+huoneessa syntyi hiljaisuus.
+
+Marianne seisoi pöydän luona niistäen kynttilöitä. Ja vähitellen
+ruvettiin jo puhelemaan ääneen...
+
+--"Sellainen soittotaiteilija on onnellinen, joka voi puhua ja vaihtaa
+ajatuksia koko maailman kanssa; hänen täytyy aina sisällisesti olla
+kuin tuuletettu huone!" -- virkkoi Rein kääntyen puoliksi Mereten
+puoleen. Merete istui jakkaralla ja poimutteli veitsellä paperia
+kynttilärannikoiksi.
+
+Rein hymyili hänen hämmästyneelle kasvojensa ilmeelle... Taas
+lörpötteli hän käsittämättömiä!
+
+"Voitteko kuvitella mielessänne jotakin henkilöä, jolla ei ole koskaan
+ollut ketään puhetoveria ja joka ei myöskään koskaan _voi saada_
+ketään?" kysyi hän äkkiä synkästi.
+
+"Näytätte niin pelästyneeltä? En ole varastanut enkä pistänyt tuleen
+toisen taloa enkä murhannut", sanoi Rein hymyillen.
+
+"Minulla kuuluu kerran olleen pikku sisko"... virkkoi hän mietteissään,
+-- "ja olen aina ajatellut, että jos minulla olisi ollut hän
+puhetoverina, niin --. Moinen häikäilemätön henkilö, -- joka sanoi
+'hyi' toiselle ja pani silmänsä niin ankaran näköisiksi, -- ja voi
+uhata petoa toisessa... Se ei ole nojautunut viisaisiin ja kauniisiin
+perusteihin, sanon teille, Merete-neito..."
+
+Merete ei tietänyt kuinka se tapahtui... Mutta tuntui siltä kuin hänet
+lempeästi ja hänen pelkäämättään olisi vedetty keskusteluun tuon
+hiljaisen surullisen miehen kanssa, jonka hän oli nähnyt edessään juuri
+tuolla tuolilla sinä iltana... Ja nyt oli samoin laita kuin silloin,
+että hän ikäänkuin ymmärsi Mereten ajatukset --.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vaikka Sankowitz itse tuon tuostakin oli jonkin verran "scbrechlich"
+perusteettomien mielenpurkaustensa ja Puolaa koskevien jankutustensa
+tähden, -- niin oli hän kuitenkin erittäin sopiva mies olemaan talossa
+juuri nyt tähän pahanilmanaikaan.
+
+Niinä soittotunteina, joita hän antoi tyttärille aamupäivisin, tiesivät
+he yhtä varmasti kuin että kello löi yksitoista, että nyt tulisi
+tuomari ovesta ja pysähtyisi vähäksi aikaa pianon ääreen kuuntelemaan
+mitä he soittivat. Ja sitten johtui hänen mieleensä soittokappaleita,
+joista hänen täytyi tehdä vähän selvää muutamia kertoja näppäimiä
+koskettamalla. Kellon lyödessä puoli kaksitoista hätkähti hän ikäänkuin
+olisi kaikki katkaistu veitsellä, ja hän astui nahkakalosseissaan
+varovasti tunnustellen lokaisen ja rapakkoisen pihamaan poikki.
+
+Ilma oli sateinen ja kolakka; herkeämätön syyssade rapisi lakkaamatta
+maahan. Tynnyrit olivat sadevettä täpösen täynnä kattokourujen alla,
+ja vesi nousi korkealle ojissa. Purot tulvivat koskenaan, niin että
+myllynpyörät pääsivät liikkeelle ja hautautuivat valkeaan vaahtoon.
+
+Halkokuorma toisensa jälkeen ajaa jyrisi metsästä pihalle lyhyinä,
+hämärinä päivinä, ja halkopinot kasvoivat kasvamistaan vajassa talven
+tarpeeksi. Harmaana roiskuneesta tieloasta pysähtyivät ajoneuvot
+konttorinoven eteen, ja jaloista siirtyi loka edelleen rappusille.
+
+Tuomari jatkoi yhä aamuratsastuksiaan Figarolla, -- nyt kuitenkin paksu
+nuttu yllä ja jalassa pitkät ratsastussaappaat. Puutarhanaita oli
+yhä edelleen ilmaa hänelle, samoin kuin hänen korvansa olivat kuurot
+rouvan huomautuksille ja lausunnoille. Kun välttämättömästi tarvittiin
+rahaa, sai se tyttäristä, jolla oli talousviikko, mennä hänen luoksensa
+konttoriin sitä pyytämään. Tänä sateisena aikana saattoi Rein tulla
+kotiin läpimärkänä öisin kello kahden kolmen aikaan mukanaan forelleja,
+joita hän oli pyydystänyt jostakin etäisestä metsäjoesta, ja toisina
+aamuina toi hän ennen konttoriaikaa lintuja tahi jäniksiä keittiöön.
+Silloin sitä mentiin aika kyytiä pyssy kädessä ja koira mukana mäkien
+ja harjujen poikki. Niin että milloin hän oikeastaan nukkui, sitä --.
+Millainen ruumis hänellä mahtoikaan olla!...
+
+Mutta konttoriajasta piti hän tuiki tarkasti huolen, kilpaillen siinä
+suhteessa Henschienin kanssa. Ja kuitenkin, -- Henschien väitti yhä
+vain, ettei Rein ollut toimimies, -- se oli tunneasia se! Mutta hänellä
+oli todellakin hyvä pää, niin että hän _voi_ suoriutua myös siitä, niin
+että hän välistä saattoi kiihottaa Kvigstadin kunnianhimon tekemään
+ihmeitä. Mutta hänen ajatuksensa _eivät_ oikeastaan olleet siellä, vaan
+metsissä ja joissa. Niin että kun hän istui mietteissään, ajatteli hän
+kyllä enemmän metsoja ja forelleja kuin lakikirjaa, -- ajatteli minne
+lähtisi, kun hän illalla illalliselle tulematta meni ruokahuoneeseen ja
+sai voileipäkäärön mukaansa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Näin syksymyöhällä oli rouvalla ja tyttärillä yllin kyllin tehtävää
+ja järjestettävää ja valmistettavaa ennen joulun ja talven tuloa.
+
+Pitkä punaiseksi maalattu kyökinpöytä oli täpösen täynnä monina ruoka
+veroina talon torppari väkeä, suuria ja pieniä. Liina oli kuivattu
+ja häkilöity, vilja oli puitu riihessä. Ja nyt kuului päivät pitkät
+jyrinää, kun perunoita ajettiin kotiin ja kaadettiin kellariin.
+
+Yhden tyttäristä hoitaessa talousviikkoa, istui kaksi toista
+vuorotellen kangaspuissa valmistamassa ristikkoista kaunista
+puolivillaista talvileningeiksi. Toiset saivat huolekseen kaikki
+ulkotyöt sekä kynttilänsydänten valmistamisen -- paksut käytettäväksi
+huoneissa ja ohuet lyhtyihin ja ulkotarpeisiin -- lähellä olevaa suurta
+kynttilänkastamista varten.
+
+Pitkinä pimeinä iltapäivinä, kun ainoastaan palava päre valaisi
+keittiön uuninraosta palveljain töitä, istuivat rouva ja tyttäret
+talikynttilän ympärillä ja ompelivat ja kerivät lankaa ja kehräsivät.
+Samalla neuvoteltiin mitä ja kuinka paljon pitäisi teurastaa, mitä
+leipoa, mitä juomia panna jouluksi.
+
+Ja sitten seurasi jouluvieraita koskeva luku, -- ketä vieraita
+käskettäisiin Jessin kutsua... Ehkäpä tulisi myös Christiane Gjedde
+jouluvierailulle, jos äiti antaisi Jessin varta vasten mennä överstille
+kutsua viemään... Groth olisi tietysti jouluvieras -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Eräänä harmaankylmänä aamuna tuli Rein talon yläpuolella olevasta
+metsiköstä. Hän piti kädessään pihlajanmarjaterttua ja näytti
+pikkulintunippua Meretelle.
+
+"Katsokaas, mitä minä olen toimittanut tänä aamuna", huusi hän,
+"ennenkuin nyt lähden tekemään suurempia pahoja töitä ihmisten
+joukossa."
+
+"Katsokaapas"... hän piti pihlajanmarjaterttua hänen kasvojensa edessä,
+"tämä... ja pari kolme samanlaista punaista terttua ovat houkutelleet
+näitä seitsemää linturaukkaa...
+
+"Minä seisoin ja pidin silmällä, kuinka viimeinen niistä meni loukkuun.
+Se hypähti ensin ja siirtyi sitten etemmäksi oksalla, -- pyrähti sitten
+lentoon, teki lyhyen kierroksen ilmassa ja katsoa tirrotti noita
+kosteita punaisia marjoja. Se ihan taisteli itsensä kanssa, -- kärsi
+lopulta niin että silmät tulivat pieniksi ja suu jäi ammolleen, kunnes
+se äkkiä sokeasti syöksyi satimeen, -- aivan samoin kuin me ihmiset!...
+Minussa on vähän luonnontutkijaa, huomaatteko!"
+
+"Inhoittavaa!" -- torui Merete. "Viekää ne heti keittiöön, kuuletteko!
+Tekee ihan pahaa katsoa noita pikkueläin-raukkoja, jotka vielä ovat
+aivan lämpimiä."
+
+"Viekää pois ne vain, niin, niin!" -- jäljitteli Rein, -- "niin voidaan
+sitten syödä rapostella ne -- hyvin paistettuina..."
+
+"Onko sitten parempi minun lähteä nyt kiusaamaan miesraukkaa, joka
+auttaakseen hiukan vaimoaan ja lapsiaan on kirjoittanut vähän väärin,
+tunnustamaan itsensä kuritushuoneeseen", sanoi hän, kun kiesit, joilla
+hänen ja Augustinusenin piti lähteä, ajoivat rappusten eteen. -- "Minun
+täytyy pitää hänen edessään aivan toisenlaisia pihlajanmarjoja...
+kysellä, jotta hän sekaantuu, -- asetella hänelle satimia niin hienon
+hienoja kuin konsanaan kellään metsästäjällä on... Ajatelkaa nyt,
+Merete", sanoi hän, "olen harjoitellut ja koettanut totuttaa itseäni
+tähän pahaan työhön koko kostean aamuhetken" --. Kun kiessit vierivät
+pihalta, seisoi Merete ruoka-aitan luona ja katsoi hänen jälkeensä...
+
+Yhtenä hetkenä saattoi hän kiivastua ja raivostua häneen niin, että --.
+Ja seuraavana hetkenä taas -- --.
+
+-- -- Illallisen jälkeen oli perhe ja konttoristit koolla ruokasalissa.
+Tuomari ja Sankowitz kuuluivat soittavan laajoja sonaatteja viululla ja
+pianolla arkihuoneessa. Oli ruvettu jo lämmittämään uunia, ja tuntui
+herttaisen lämpimältä syyspäivän kylmästä värisemisen jälkeen.
+
+Rouva oli tuottanut sisään pähkinöitä ja omenoita, joista tänä vuonna
+oli saatu sangen runsas sato. Maistettuaan paria eri lajia, rupesi hän
+kävelemään edestakaisin lattialla sukankutimineen, ennenkuin väsyneenä
+päivän toimista läksi makuuhuoneeseensa.
+
+Nuoret asettuivat suuren ruokapöydän ympärille, ja pian oli "Musta
+Pekka" täydessä käynnissä. Herrat istuivat parroittuneina ja kasvoissa
+kaikenlaisia mustia viivoja, jotka oli tehty poltetulla korkilla,
+samalla kun naisia rangaistiin ainoastaan tehtävillä ja pienillä
+kauneuspilkuilla...
+
+Kvigstadin kulmakarvat oli muutettu mahtaviksi viiksiksi, ja
+pieni punaposkinen Schmidt tuli pian sangen pelottavan näköiseksi
+kokopartoineen ja tuuheine viiksineen.
+
+Huvittavan salaperäinen pistosana oli, ettei itse Musta Pekka, -- Rein,
+-- ollut mukana tänä iltana. Hän oli mennyt suoraan kuulustelusta
+palattuaan huoneeseensa, -- -- ja oli oikeastaan kyseessä, kuka
+esiintyisi hänenä in effigie, josta oli aina kysymys...
+
+"Olkaa varuillanne, Barbara-neito", sanoi Henschien, -- "musta on
+vanavedessä -- vainoamassa... varokaa!"... Hän piti kortteja, joista
+Barbaran piti ottaa yksi, ovelasti hänen edessään.
+
+"Huh, huu", huudahti Barbara ja tempasi yhden kortin. -- "Ei, mutta
+totta tosiaan, enkö jäänytkin hänen saaliiksensa!" riemuitsi hän.
+
+Schmidt, jonka vuoro oli nyt, tähtäsi tarkasti, välttääksensä huonon
+kortin... "Tämä näyttää kuitenkin vaaralliselta." -- Hän veti yhden
+kortin ja oli polttavinaan sormensa.
+
+"Ei, ei, sitä kuitenkaan tiedä saako kalan vai linnun", -- sanoi
+Marianne miettivästi nyökyttäen päätään, kun piti ottaa kortti
+Schmidtiltä.
+
+"Forellin tahi metson, tarkoitatte kai", huomautti Schmidt sukkelasti.
+Hänellä oli onni istua lähellä Marianne-neitoa tänä iltana.
+
+... "Tahi nokikolarin, joka nokee ja mustaa toiselta koko maailman",
+murisi Kvigstad.
+
+"Ei hän ole juuri talon seuraelämää kohottava", virkkoi Eufemia.
+
+"Uh, emmeköhän voisi pian lopettaa tätä sukkelaa Mustaa Pekkaa!"
+huudahti Merete. "Minun mielestäni se on sekä tyhmää että ikävää..."
+
+"Mutta vakavasti puhuen, hän on sangen omituinen, perin merkillinen,
+tuo herra Dyre Aakisen Rein", virkkoi Marianne ajatuksissaan.
+
+"On muutamia, jotka pitävät etuoikeutenaan sanoa sukkelia
+epäkohteliaisuuksia", virkkoi Alida. "Kaikkien tulee ikäänkuin taipua
+heidän mielialansa mukaan!"
+
+"Niin, yksinpä Ajaxkin kopissaan ottaa selvän, pitääkö sen olla
+tyytyväinen ja haukkua vaiko antaa päänsä riippua ja katsoa murjottaa",
+vakuutti Kvigstad.
+
+"No, Augustinusen!" sanoi Kvigstad. "Nyt on teidän vuoronne jakaa
+kortit."
+
+Augustinusen istui yhdellä viiksenpuoliskolla koristettuna jotenkin
+haluttoman näköisenä. Hän ei ollut oikein seurustelupäällä tänä iltana.
+
+Schmidt vilkasi epäluuloisesti häneen mahtavasta parrastaan, nähdäkseen
+oliko jotakin tapahtunut hänen ja Marianne-neidon välillä.
+
+"Tämä oli sangen omituinen päivä, tämä päivä!"... puhkesi Augustinusen
+puhumaan. Hän laski äkkiä kortit kädestään ikäänkuin olisi päättänyt
+ruveta jotakin kertomaan. -- "Kerrassaan merkillinen tapaus!"
+
+"Niinkö -- mikä sitten?" Kaikkien kasvot kääntyivät häneen.
+
+"Niin, mikä Reinille sattui tänään -- niin -- sangen -- tuota noin --
+sangen omituinen..."
+
+"Mutta mitä sitten on tapahtunut?" udeltiin jännittyneinä.
+
+"No niin, -- olimme juuri lopettaneet kuulustelun Röslandilla ja
+allekirjoittaneet kuulustelupöytäkirjan, kun näimme todistajain ja
+talonväen syöksevän yhdessä rykelmässä navettaan.
+
+"Minä tietysti perässä --
+
+"Niin, siellä seisoi karjakko ja itki ja näytti jotakin tavatonta. Minun
+täytyy valmistaa teitä edeltäkäsin kuulemaan, että se oli kamalaa!
+-- Vasikalla, jonka lehmä oli poikinut, oli kaksi päätä, täysin
+kehittyneitä molemmat -- se katsoi neljällä silmällä ja ammotteli
+suutaan, jossa oli kaksi kieltä, maitoa saadakseen. Inhottava näky!...
+Ja kääntyessäni ympäri näin Reinin seisovan takanani silmät suurina ja
+kasvot aivan harmaina. Hän ei saanut suustaan äännähdystäkään... ja
+äkkiä makasi hän pitkällä pituuttaan navetan ovella...
+
+"Luulin hänen saaneen halvauksen, -- syöksyin hänen luoksensa, avasin
+hänen vaatteensa, repäsin rikki paidankauluksen ajan voittamisen tähden
+ja huusin kylmää vettä.
+
+"Mutta minun vielä tempoessani, avatessani ja riistäessäni vaatteita
+hänen yltään avasi hän äkkiä silmänsä ja hätkähti. Hän syöksyi sitten
+kuin mielipuoli väkijoukon läpi huoneeseen. Siellä kuulimme hänen
+panevan oven perässään hakaan.
+
+"Vähän ajan kuluttua tuli hän ulos aivan tyynenä matkapukimissa, palttoo
+yllä.
+
+"'Meidän täytyy heti valjastaa hevonen, Augustinusen!' -- hoputti hän.
+Minä rupesin pahoinvoimaan, mutta se menee kyllä ohi, kun pääsen
+raittiiseen ilmaan.'"
+
+He istuivat kaikki hämmästyneinä. --
+
+"Uh -- kuinka kauheata"... huudahti Merete väristen.
+
+Marianne istui kädet polven ympäri kiedottuina ja heilutteli ruumistaan
+sangen mielenkiintoisena --
+
+"Mies ei saa pyörtyä kuin nainen", katkaisi Eufemia äänettömyyden.
+
+"Hän -- metsästäjä? -- joka murhaa kaikki mitä vain voi", sanoi
+Henschien, pudistaen päätään. -- "Käsittämätöntä!"
+
+"Ja sitten, -- että hän tuolla tavalla sulki oven perästään"... tuumi
+Augustinusen.
+
+"Ettekö sitä käsitä?" sanoi Kvigstad ilveillen. -- "Hän sulkeutui
+varmuuden vuoksi talliin ikäänkuin itsetietoinen vauhko hevonen. --
+Muuten pidätän itselläni oikeuden tehdä sen huomautuksen, että vauhkot
+hevoset ovat parhaita."
+
+"Äiti oli kyllä oikeassa", huudahti Barbara, "sanoessaan heti, että
+Rein on omituinen ja vaativainen... Hän kirjoitti ensin ja pyysi
+omaa huonetta. Ja siellä hallitsee hän nyt ikäänkuin koko talon
+ulkopuolella, ei kukaan tiedä, missä hän on aamuin ja illoin! --
+Välistä ei hän ole vielä tullut kotiin retkiltään Ingerin viedessä
+aamiaista hänen huoneeseensa", arvosteli hän.
+
+"Vaatimuksia, niin!" -- purki vanha Henschien sappeaan. "Käräjillä ei
+hän mitenkään voinut tulla toimeen ilman omaa huonetta, samoin kuin
+itse tuomari. -- Hän ei muka saanut unta silmiinsä, jos tiesi, että
+joku toinenkin ihminen hengitti ja makasi ja uneksi samassa huoneessa
+kuin hän, sanoi hän. Jokaisessa käräjäpaikassa täytyi tehdä muutoksia
+vakiintuneisiin vanhoihin tapoihin!"...
+
+"Eikö teidän pitäisi ilmoittaa isälle kaikista niistä vaikeuksista,
+jotka hän aiheuttaa, Henschien?" virkkoi Eufemia vihoissaan, kun
+pianonsoitto oli loppunut ja tuomari tuli tyytyväisenä heidän luokseen
+ja huusi käsiään taputtaen:
+
+"Makaamaan, makaamaan!"... -- -- Sisarusten järjestäessä huonetta
+mutisi Marianne vielä:
+
+"Hän on muuten vähän _enemmän_ kuin omituinen, arvelen"...
+
+"Niinpä tosiaan, ja vähän _enemmän_ kuin vaativainen", vahvisti
+Eufemia, -- "kun hän aivan häikäilemättä kaalaa metsästys- ja
+kalastussaappaissaan joka paikassa talossa!"
+
+"Ni-in, ni-in -- se ei ehkä -- ehkä -- sovi se"... lisäsi Marianne.
+
+"Asiat on nyt kuitenkin niin hullusti ettei maksa vaivaa puhua siitä
+äidille, jotta hän voisi vaikuttaa isään", sanoi Eufemia, -- "ja kaikki
+on joutunut tavallisilta raiteiltaan tuon puutarhan tähden."
+
+"Minä luulin, että apulaista tarvitsisi isä ettekä te!" -- huudahti
+Merete. Hän oli heittäytynyt tuolille ja istui nyt uhmailevasti
+heilutellen jalkojaan.
+
+"Sinun nenääsi ei vielä kiinnitetä huomiota", sai hän vastaukseksi
+Eufemialta.
+
+"Ei. Jumala paratkoon... Luonnollisesti isän edut huolestuttavat teitä
+niin suuresti!" jatkoi Merete. "Isä itse sanoo muuten olevansa niin
+äärettömän tyytyväinen häneen."
+
+"Etkä sinä yhtään vähemmän, näyttää siltä", -- virkkoi Marianne.
+"Hänhän on viime aikoina ruvennut kunnioittamaan lasta luottamuksellaan
+ja monilla syvämietteisillä mietteillään."
+
+"Minusta näyttää todellakin että te puututte liian paljon
+konttoriasioihin!" kuului tulistuneesti.
+
+"Kuulepas vaan häntä... Luulenpa tosiaan, että tytöntypykkä on saanut
+maistaa vähän rakastumisesta!" sanoi Eufemia lopuksi. Mereten valtasi
+äkkiä valtava itku ja hän syöksyi ulos ovesta ja juoksi yläkertaan. --
+
+"Katsopas vaan!" -- sanoi Marianne ja katsoi hänen jälkeensä. Näytti
+kuin hänen rokonarpisen ihonsa alla olisi tapahtunut värin muutos...
+"Olisipa sitten aika saada tuo herra Dyre pois talosta", sanoi hän
+nyökyttäen päätään, ja hänen silmäviiruistaan välähti kuin valo. --
+"Luulenpa, että pistäydyn huomisaamuna Ra-tädin luona, -- teen jotakin
+asiaa sinne... niin _hän_ puhuu kyllä isälle."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuomari tuli eräänä iltapäivänä kotiin pitkältä ratsastusmatkalta,
+jonka oli tehnyt Ra-tädin luokse.
+
+Figaro oli tien loasta harmaa lautasia myöten. Ilma oli harmaa ja
+mieliala oli harmaa.
+
+Hän viskasi ohjakset Larsille ja heittäysi ääneti ja pahantuulisena
+istumaan tuolille eteisessä riisuakseen jalastaan ratsastussaappaat,
+samalla kun Inger asetti toiset varrensuita myöten kiillotetut saappaat
+hänen viereensä.
+
+Hän seisoi jo ajatuksissaan arkihuoneen ikkunassa vastaamatta Alidan
+Ra-tädistä tekemään kysymykseen...
+
+-- Ikävä ja vaikea asema... Ja tässä hän nyt oli oikeastaan ymmällä
+-- -- hänen pitäisi toimia syistä, jotka vähimmin kaikista koskivat
+häntä ja konttoripuolta! -- Päinvastoin, aivan yksityisiä perheasioita,
+-- järkevyysnäkökohtia -- ja mikä voisi olla tarkoituksenmukaista ja
+hyödyllistä hänen taloudellisille oloilleen...
+
+Häntä oikeastaan halutti suuresti puhua vaimonsa kanssa, punnita
+asiaa hänen kanssaan ja saada tietää hänen mielipiteensä. Mennä noin
+vain ilman muuta irtisanomaan Reinin kaltainen apulainen -- kelpo
+mies ja sitä paitsi sellainen, jolla on koko joukko maanviljelystä ja
+luontoa ja eläimiä koskevia harrastuksia, joiden kanssa hän voisi olla
+sopusoinnussa, -- kaikkea muuta kuin tavallinen kuiva konttorimies!
+-- ja lisäksi nyt, kun Henschien luultavasti saa sen avonaisen
+nimismiesviran, jota hän on sanonut hakevansa...
+
+Ja syy... syy... Niin, että tytöt tarvitsivat hauskaa, sivistynyttä
+seuraa täällä yksinäisyydessä maalla... Tjaa -- siinäpä oikeastaan koko
+asia...
+
+Kuka saakeli voisi sanoa hänelle, mikä nyt olisi järkevintä, kuka muu
+kuin Bolette!
+
+... Hän rupesi kävelemään edestakaisin arkihuoneen ja ruokasalin väliä,
+jossa rouva seisoi hametta leikaten.
+
+"Levitä vaate niin, että se on tasaisesti, Merete, niin leikkaamme
+toisen selkäkappaleen tämän mukaan", kuului huoneesta, ja saksit
+kulkivat jarskuen pöydän yli.
+
+Tuomari pysähtyi hetkiseksi, ikäänkuin miettimään ja katsoi rouvaansa.
+Mutta sitten jatkoi hän taas edestakaisin kulkemistaan kynnyksen yli
+yhä hitaammin, tuon tuostakin karistellen kurkkuaan...
+
+"Kuules, Alida", -- sanoi rouva, koettaen saada ääneensä ystävällisen
+sävyn, halaistessaan kangasta ja leikellessään. "Meidän tulee muistaa
+nuo keitetyt ja kylmäksi jäähdytetyt pikkulinnut, jotka Marianne eilen
+valmisti Ra-tädille... Jollei ilma ja keli olisi niin huono, niin
+saisitte sinä ja Merete mennä sinne huomenna niitä viemään, -- tahi
+kenties saa Blacken lähteä, jollei sitä tarvita täällä", -- kuului
+ja tuomari sai puoli katsetta. -- "Meillä ei ole syksymmällä aikaa
+kohteliaisuuksiin, tiedäthän sen hyvin."
+
+Tuomari katsoi hätäisesti pöytään päin. Hänen johtui jo mieleensä iskeä
+reikä pitkäaikaisen äänettömyyden muuriin --
+
+"Hm -- hm" -- kakisteli hän ja pysähtyi vähän... Sakset leikkasivat
+terävästi pitkin pöytää, ja hänestä näytti rouvan suun seudussa olevan
+pienen leikillisen hymyn oireita.
+
+Kun hän taas kulki kynnyksen poikki, pisti hänen silmäänsä palanen
+kostean kimaltelevaa puutarhanaitaa.
+
+Vielä kerran kakistaen kurkkuaan kääntyi hän ympäri, ikäänkuin olisi
+tehnyt päätöksen, ja poistui ruokasalista.
+
+"Tiedätkö, Marianne", -- sanoi hän eteisessä niin kovasti, että sen
+saattoi kuulla hänen rouvansakin, -- "minä olen monesta syystä aikonut
+irtisanoa Reinin." --
+
+Hän läksi menemään konttoriin. --
+
+"Isä... isä!"... kuuli hän äkkiä huudettavan takanaan -- -- Merete
+siellä tuli nopein askelin hänen jäljissään rappusissa...
+
+"Sinä et _saa_, sinä et saa, isä, sinä et _saa_ irtisanoa Reiniä..."
+kuiskasi hän tuskin kuuluvasti.
+
+Tuomari katsoi hämmästyneenä Mereteen ja hänen kasvoilleen tuli tutkiva
+ilme.
+
+Mutta hän ei kysynyt... Ja Merete juoksi ihastuneena takaisin, mennen
+sisään kyökin ovesta.
+
+Tuomari nousi hyvin hitaasti, pysähdellen, rappusia ylös ja mietti...
+
+Hän oli saanut kuulla kuin sävelen lempityttärensä sisimmästä
+sydämenpurkauksesta.
+
+
+
+
+IV.
+
+Joulu.
+
+
+Lunta satoi kosteahkoina raskaina akanpaloina hämäränä
+jouluaatto-iltapäivänä.
+
+Ajotie oli lapioitu leveäksi, ja Vangenin talossa oli viljalyhteitä
+asetettu aitan katolle.
+
+Lattiat ja rappuset olivat vastapestyt, kupari- ja messinkiastiat
+hohtivat kyökissä. Ja tallissa ja navetassa, renkituvassa ja
+leivintuvassa oli kaikki järjestyksessään paikallaan. Valjaat
+olivat vastarasvatut ja puhdistetut, ja reet ja kelkat suden- ja
+karhunnahkavällyineen olivat valmiina käytettäväksi.
+
+Ylhäällä vierashuoneessa paloivat koivuhalot kaakeliuuneissa, ja sängyt
+hienoine, loistavanvalkoisine lakanoineen olivat auki lämpiämässä.
+
+Paal ja Lars, renki, olivat jo aikaisin aamulla lähteneet Figarolla
+ja isolla Ruskolla kumpikin isoreellään vastaanottamaan Jessiä ja
+jouluvieraita kolmen penikulman päässä olevaan kievariin.
+
+Nuori Groth oli päivällisaikaan ajaa sujahuttanut rappusten eteen
+kauniilla mustalla hevosellaan kulkuset kilisten. Hän oli saanut
+käytettäväkseen hienon vierashuoneen salin päässä.
+
+Tuossa tuli pikku Blacken pukkirekineen kotiin Ra-tädin luota, --
+Marianne reessä ja Merete takana pukilla. He olivat vieneet sinne
+tuomisia, -- makupaloja kaikista joulun herkuista, -- sekä Mariannen
+koruommellun tyynyn Ra-tädin nojatuolin selkänojaan. He palasivat nyt
+tuoden tädin tavallisen joulutervehdyksen: suljetun kirjekuoren, jossa
+oli viisi taalaria kullekin tyttärelle.
+
+Ja nyt tuli Rein kotiin -- kuten musta piru lumisateesta, kuten
+Kvigstad sanoo.
+
+Hän oli ollut huonolla tuulella konttorissa nyt joulun aikaan, oli
+ollut niin kiukkuinen, että hänen kanssaan oli ollut vaikea tulla
+toimeen, -- tehnyt työtä kuin seppä, vastannut hajamielisesti kun
+joku oli häneltä jotakin tiedustellut, ja sitten oli hän kiirehtinyt
+metsään olipa sitten varhainen tahi myöhä. Väki kertoi nähneensä tulen
+loistavan myllyrakennuksesta. Hän otti sen metsästysasemakseen ja teki
+sinne tulen.
+
+Ja lunta yhä raskaammin ja sankemmin sataessa alettiin kuulostaa yhä
+innokkaammin ja katsoa tielle vierasten tuloa odottaen, ja kuumeen
+tapaisella levottomuudella viimeisteltiin valmistuksia.
+
+Joulukakkuja leikattiin palasiksi teen kera tarjottavaksi. Lasilautaset
+ja maljakot täytettiin kermahyytelöllä ja kohomunkeilla; kermakakkuja,
+juutalaiskakkuja, Berlinin leivoksia ja "Fire Species" nimisiä herkkuja
+asetettiin pöydälle, ja olutta ja maitoa tuotiin kellarista.
+
+Puolipimeässä huoneessa valaisi ainoastaan tulennos uunissa ja
+joulupöytä odotti kolmine kotona valettuine haarakynttilöineen, jotka
+olivat valmiit sytytettäviksi...
+
+-- Teekeittiö oli jo kauvan kiehua porissut. --
+
+Ja Marianne seisoi kyökissä ja valvoi poron kyljyksen ja hanhen
+paistumista, -- viimemainittu oli lahja Ra-tädiltä, jonka mielestä
+vanhan tanskalaisen tavan mukaan jouluaattoiltana piti olla hanhi
+pöydässä.
+
+Nyt tuli Schmidt hengästyneenä ja lumesta märkänä kyökkiin ja ilmoitti
+kuulleensa kulkusten kilinää joelta.
+
+Kynttilät ja lyhdyt sytytettiin ja riennettiin ulos. --
+
+Ja siinä ne tulivat!...
+
+Ensin Figaro Christiane Gjedde ja Jess reessä, joka viimemainittu
+huusi tervehdyksen reestä, samalla kun neiti lyhdyn valossa autettiin
+jalkapussista ja karhunnahkavällyistä, kannettiin rappusille ja
+jätettiin naisväen tervehdittäväksi ja hoitoon eteiseen.
+
+Ja Christiane toi terveisiä isältä ja äidiltä.
+
+Ja tuossa tuli portista iso Rusko kaula komealla kaarella ja kulkuset
+soiden Jessin ottaessa perheen poikana ja isäntänä molemmat toverinsa
+vastaan rappusilla.
+
+"Tämä tässä on lääketieteen ylioppilas Gaarder, isä! -- taitava
+tanssija, -- ja hänellä on erinomainen ääni, vakuutan sinulle...
+
+"Ja tämä on Anders Nergaard, joka on tehnyt sen ihmeen, että on
+suorittanut lainopillisen tutkinnon parhailla arvolauseilla lukematta
+enempää kuin silloin tällöin öisin!..."
+
+Tutkivia katseita sai veli osakseen, ja muutamia nopeita keskinäistä
+ymmärtämistä osottavia silmäyksiä vaihdettiin Jessin ja hänen
+sisariensa välillä siinä määrin kuin he tunsivat hänen asiansa. --
+Lähinnä koskivat ne sitä, uhkasiko taas jouluilma pimetä nousevista
+pilvistä velkojen ja maksamattomien laskujen muodossa. Muistettiin
+vielä sangen hyvin ne satayksitoista taalaria ja kahdeksantoista
+killinkiä, jotka syöksyivät isän niskaan itse uudenvuodenpäivänä viime
+vuonna.
+
+Sittenkuin kaikki tervehdykset ja esittelyt oli suoritettu ja
+valmistavasti kerrottu myötä- ja vastoinkäymiset matkalla, nousivat
+he iloisesti puhellen rappusista talon asianomaisten saattamina eri
+vierashuoneisiin riisumaan matkavaatteet ja purkamaan matka-arkut.
+
+Eikä kauan sen jälkeen olivat he kaikki koolla alakerrassa puhellen ja
+lörpötellen kilpaa tuttavuutta toistensa kanssa tehdessään.
+
+Lämmin tee maistui erinomaiselta, ja joulumieliala oli syntymässä...
+
+Nyt ilmoitettiin, että karjakko-Randi odotti eteisessä päreineen ja
+lyhtyineen.
+
+"No niin, nyt lähdemme ulos katsastamaan joulutonttua, ennen kun ruoka
+tuodaan pöytään!" huusi tuomari. -- "Ken tahtoo, hän seuratkoon!"
+
+"Minun täytyy päästä mukaan... Minun täytyy päästä mukaan!"...
+vastattiin innokkaasti.
+
+"Ei tule joulua ennenkuin olemme käyneet tallissa ja navetassa!"
+selitti Jess kotimuistojen valtaamana.
+
+Mutta rouva, kodin raskas järjestyspyörä, määräsi että Christiane
+ja pari tytöistä jäisi sisään eikä menisi kastelemaan ja likaamaan
+jalkojaan. Hän vei Christianen kanssaan sohvaan ja kyseli, kuinka
+voitiin kotona överstissä, tiedusteli isästä ja äidistä ja
+sisaruksista...
+
+Randi etunenässä mentiin sitten kulkueessa pihamaan poikki.
+
+Navetan luona seisoi nuorempi karjakko ja Anders-vanhus odottamassa, ja
+siellä sytytti Randi päreensä lyhdyn kynttilästä.
+
+Hän teki kolme tuliristiä oven edessä ja sammutti sitten varovasti
+päreen lumeen.
+
+Navetassa kiersi hän sitten ympäri ja antoi elukoille niiden
+joulujuoman, johon oli sekotettu jauhoja ja suolaa. Kaksi lyhtyä heitti
+heikon valonsa pilttuuriviin, jossa lehmät märehtivät ja purivat tuon
+tuostakin odottavasti ynähdellen syvimmästä pimeästä Tuomari taputteli
+ja silitteli "Rödsiä" ja "Svartsia", "Brandrosia" ja "Guldbringeä",
+"Veneblomia" ja "Drivaa" ja toisti kullekin lauseen:
+
+"Syö hyvin ja loista hyvin, tänäiltana on jouluaattoilta!"
+
+Ja Randi teki selkoa ja kertoi navetan yksityiskohdista...
+
+Nyt oli ainoastaan viisitoista kytkyessä, -- yksi härkä ja viisi lehmää
+oli teurastettu...
+
+Ja tuossa seisoi itse kellokas... lypsi viisi tuoppia kerrallaan...
+ja Rödsin kurkkuun oli tässä eräänä päivänä tarttunut peruna ja se
+oli ollut menettämäisillään henkensä... Ja tuo kaunis vasikka tuolla
+karsinassa oli Brandrosin. -- -- --
+
+Joulumenojen seuraava osa, katsominen, että pantiin puuroa
+joulutontulle luuvaan, oli uskottu Anders-vanhuksen, navettamiehen ja
+Randin salaiseen huolenpitoon, -- selitti Jess paluumatkalla. "Me emme
+saaneet koskaan selvää siitä salaisuudesta, me pojat, vaikka koetimme
+vakoilla jos jollakin tavalla."
+
+"Niin kukapa tuntee kaikkia elämän salaisia voimia", sanoi tuomari.
+
+"Katsokaa tuonne"... Rein laski äkkiä kätensä Jessin olkapäälle, --
+"tuota harmaata tuolla!... Näettekö, -- tuolla luuvan ovella... nyt
+se liikkuu. -- Eikö näytä siltä kuin siellä kävellä tassuttelisi
+pikkuinen ukko?... Näettekö, -- on kuin sinervä hohde ympäröisi sitä
+lumisateessa... Katsokaa nyt", kuului innokkaasti... "nyt se hiipii
+pois -- pimeään --"
+
+"Niin, mutta mikä se oli?"... sanoi Jess hätkähtäen. "Se _oli_
+todellakin jotakin!"
+
+"Niin, kyllä se oli varmasti itse joulutonttu!" -- huudahti Barbara
+vakuuttavasti.
+
+"Oh, se ei ollut kerrassaan mitään!" sanoi Merete halveksivasti.
+
+"Ei, se ei ollutkaan mitään -- tällä kerralla", -- virkkoi
+Rein kuivasti. "Minua halutti vain tehdä pieni koe, -- tutkia
+kaupunkilaisten verta."
+
+"Saakeli vieköön", pääsi Jessiltä puolikiukkuisesti -- "luulenpa totta
+tosiaan, että nuo vanhat renkitupajutut voivat hämmästyttää!"
+
+"Siinä nyt näette, ettei se vaikuta yksin Randiin ja Andersiin", --
+arveli Rein.
+
+Naurettiin ja laskettiin leikkiä siitä, että oli nähty joulutonttu, ja
+sitten pistäydyttiin tallissa, jossa Figaro ja Iso-Rusko tömistelivät
+ja hirnuivat ilosta hinkalon ääressä päivällä suorittamansa kuuden
+peninkulman juoksun jälkeen syvässä lumessa.
+
+Ruokasalissa oli jo riisiryynipuuro juhlakatteisella pöydällä.
+
+Asetuttiin istumaan jonkinverran valikoiden, -- niin istuttaisiin
+"kahdenteenkymmenenteen päivään" asti.
+
+Puuro syötiin haarakynttilöiden alla varovasti, sillä tiedettiin nyt
+alotettavan joulun ruokavuori.
+
+Hanhi, poronkyljykset ja makkarat kannettiin sisään... Rouva ja
+Marianne leikkasivat viipaleihin. Omena-, luumu- ja sylttivadit
+kiersivät pöytää.
+
+Jess otti haltuunsa viinapullon, -- kulki ympäri ja kaatoi, -- joi
+vanhan Henschienin terveydeksi... Jos hän oikein muisti, olivat he
+kuutenatoista tai seitsemänätoista vuotena viettäneet joulua yhdessä. --
+
+Ja tuossa istui Sankowitz ja joi Puolan maljan... "Liikuttava tila
+siellä", -- sanoi hän päätään nyökyttäen. Ja nyt kuohui voimakas
+kotitekoinen olut laseissa, ja tuomari joi joulun tulleeksi
+täysinäisestä hopeahaarikasta, jonka kannessa oli Fredrik IV:nen
+rintakuva ja joka muuten oli pöydässä ainoastaan koristuksena, mutta
+tänä iltana kiersi se ympäri.
+
+"Erinomaista olutta, äiti!" selitti Jess...
+
+"1 -- aamusella hyvin maistaa,
+
+"2 -- terveyden tämä vie,
+
+"3 -- miehen houkkioksi saattaa,
+
+"4 -- ojaan päättää päivän tien --"
+
+luki hän juhlallisesti kirjoituksen haarikan kustakin juovasta. "Se on
+vanha perintökalu... Isät ovat alkaneet aikaisin tirkistää haarikkaan,
+ymmärrätkö, Gaarder."
+
+"Niin", -- nauroi tuomari; -- "voidaan periä vaikka mitä muuta, mutta
+ei kokemusta."
+
+"Entä mitä toiveita meillä on joulutanssiaisista, vierailuista ja
+muusta sellaisesta, Eufemia, -- Merete, -- Barbara, -- Alida?" kysyi
+Jess. -- "Niin, sinähän olet kihloissa etkä siis ole huvitettu
+siitä... Lankoni Groth, -- Nergaard!"... esitteli hän, -- "joka on
+hylännyt opinnot uhrautuaksensa Mammonalle, -- hoitaa isänsä suurta
+rautatehdasta."
+
+Nuori vaaleaverinen herra, hienoine kauluksineen ja pitkine keltaisine
+liiveineen vastasi esittelyyn nopealla päännyökkäyksellä, josta voi
+huomata itsetietoisen ainoan pojan ja perillisen. Varmana ja kopeana
+istui Alida jonkinverran huonotuulisen näköisenä hänen rinnallaan.
+
+... "Ja täällä kotona, äiti!... Emmekö pidä joulutanssiaisia? -- Jos
+nyt Christiane-neito ja me muut matkustajat jätämme yhteisen anomuksen
+tuomarille! -- Mitä arvelette, isä? -- Tanssiaiset täällä Vangenilla
+kolmantena joulupäivänä? -- Ajatella, että Sankowitz istuu pianon
+ääressä!"...
+
+"Mitä sanotte te siitä aikeesta, tytöt?" kysyi tuomari vilkkaasti...
+"Minun asiani on avata viinikellari ja teidän tulee pitää huolta
+lopusta."
+
+Polttava puna nousi rouvan arvokkaille kasvoille; mutta hän tarttui
+heti ohjaksiin:
+
+"Viidentenä joulupäivänä", määräsi hän, -- "meidän täytyy saada vähän
+hengähtämisaikaa. Huomenna kirkkoajan jälkeen lähtee nuori miesväkemme
+hevosilla joulutervehdyksille paikkakunnalle ja kutsuu vieraita teelle
+ja tanssimaan", määräsi hän.
+
+"Totta totisesti on tämä mainio hanhi, joka on lentänyt tänne Ra-tädin
+luota... Se ansaitsee ryypyn lisää, Jess!" huudahti tuomari ojentaen
+lasinsa...
+
+-- "Mikäli minä ymmärrän, olemme me nyt päässeet ruokalajien pääosan
+loppuun ja voimme siirtyä torttuihin ja joulunamusiin", arveli hän,
+käärien serviettinsä kokoon.
+
+"Mutta siirron aikana sopii erinomaisesti pistäytyä toivottamassa
+väelle iloista joulua"...
+
+Ja tuomari seurueen saattamana meni kyökkiin.
+
+Siellä istuivat talon miehiset ja naispalvelijat, yhdeksän luvultaan,
+pitkän pöydän ympärillä, syöden puuroa ja lipeäkalaa. Olutkannuja ja
+viinapullo oli myös vapaasti käytettävissä, ja kaksi vastasytytettyä
+talikynttilää valaisi heikosti mahtavan suurta voikimpaletta. Pino
+pehmeätä leipää ja juusto, tornin korkuinen, joka oli aiottu kestämään
+koko pyhiksi, komeilivat vielä juhlallisesti koskemattomina. Uunissa
+räiski ja rätisi -- välistä oikein paukahdellen -- kuusihalkotulennos,
+ja uuninrakoon pistetty palava päre heitti synkkää tulipunaista
+kajastusta pitkin kyökin seiniä asetetuille vastapuhdistetuille
+kupari- ja messinkiastioille.
+
+"Tuntuu kuin olisi muuttanut itse kirkkaaseen tunturiseinään
+maanalaisten voimien luokse!" huudahti Rein.
+
+"Tulkaa, neiti", -- huusi hän vallattomasti ja tarttui Mereten
+käteen, -- "niin tanssitaan keijukaistanssi!"... Polkien jalkojaan
+kuin hyppypolskassa veti hän Mereten perästään lattialle ja pyöritti
+häntä sitten ympäri kuin pyörää kätensä alla. -- Kumaraselkäinen
+ja suurikasvoinen Randi näpäytti lieden luona päreestä hiiltyneen
+karstan ja katsoi epäluuloisesti mustaan apulaiseen, joka ilveili
+yliluonnollisilla asioilla itse jouluaattoiltana.
+
+"Sanon kuin noita, että minä mielelläni tahtoisin nuolla
+auringonpaistetta", -- huudahti Rein, -- "kun vain siitä ei
+menehtyisi", -- tuli sitten hiljempaa...
+
+Simaa kaadettiin laseihin kaikille, ja tuomari joi väen kanssa, kunkin
+kanssa erikseen sekä toivotti "iloista joulua!"...
+
+Ja nyt täytyi heidän ruveta syömään! - Anders-vanhuksen piti olla
+kyökkimestarina eikä unhottaa olutkannua ja viinapulloa. -- Eihän
+joulu ollut useammin kuin kerran vuodessa! -- muistutti tuomari heitä
+kaikkien seisoessa pöydän ympärillä tyytyväisen näköisinä, valmiina
+ryhtymään ruokaan käsiksi heti kun juhlallinen tervehdys oli loppunut.
+
+Ruokasalissa jatkettiin sitten siman ja oluen juontia, torttujen ja
+josjonkinlaisten joulunamusten syöntiä.
+
+Mieliala oli mainio. Tunnettiin oltavan kuin läheisempi piiri, jolla
+oli yhteiset kutsu-, tanssiais-, rekiretki- ja luistelusuunnitelmat
+sekä niiden välillä jouluhauskuus kodissa.
+
+Illallisen päätyttyä siirryttiin arkihuoneeseen juomaan lämmintä
+punssia.
+
+Mutta kahtena päivänä oli ajettu kuusitoista peninkulmaa ja väsymys
+vaati omansa.
+
+Pehmeät untuvapatjat kutsuivat, ja raskaat silmäluomet odottivat
+huomispäivän mukavaa myöhäistä heräämistä, jolloin päästäisiin
+kahvitarjottimen, joulukakun ja räiskyvän tulennoksen ääreen...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kaikki nuoret herrat olivat olleet uutterasti liikkeellä, ajaneet
+hevosella joulutervehdyksillä ja kutsuneet vieraita sekä joen tältä
+että tuolta puolelta aina kruununvoutiin asti.
+
+Matkan, portviinin ja madeiran vilkastuttamina istuivat he nyt
+hämärässä tulennoksen ääressä arkihuoneessa talon naisten seurassa.
+
+Uunista lähtevä milloin vaalea milloin tummanpunainen kajastus värisi
+ja lipui ja pisti välistä esiin pitkän käärmeenkielen avonaisesta
+uuninluukusta.
+
+Se valaisi Alidan kyynärpäätä ja leukaa hänen istuessaan jakkaralla
+ja tuijottaessaan tuleen sekä silloin tällöin vastatessaan vieressään
+istuvalle Grothille.
+
+Ja etempänä heilutteli Eufemia hiljaa korkeanilkkaista jalkaansa
+keskustellen Gaarderin kanssa seudun säätyläisistä ja laskien pientä
+leikkiä milloin mistäkin heistä ja mitaten heitä ylimielisellä
+mittapuullaan.
+
+Barbara keskusteli kauempana huoneessa Henschienin kanssa
+tuttavallisesti kuiskaillen, ja sohvassa istuivat Jess ja Christiane
+innokkaasti puhellen uusista kotiljonkivuoroista, joita he nyt
+tulisivat käyttämään tanssiaisissa täällä. Sitä johtaisi luonnollisesti
+hän Jessin kanssa.
+
+Kvigstad istui pahantuulisena huoneen pimeimmässä osassa, tuijottaen
+Alidaan ja tuskallisesti tarkaten hänen jokaista liikettään ja hänen
+jokaista sulhaselleen lausumaansa sanaa.
+
+Nergaard ärsytti Mereteä ja vitsaili hänen kanssaan. --
+
+Ja Marianne istui Augustinusenin ja Schmidtin ympäröimänä, kerrotuttaen
+heillä kokemuksistaan sinä päivänä ja jouluhuveissa.
+
+Uunissa alkoi tummeta, ja Marianne meni uunin ääreen, laskeusi
+polvilleen ja kohensi tulta ennenkuin pisti uusia halkoja uuniin,
+jolloin tulennos taas leimahti tuleen ja rupesi valaisemaan...
+
+Mutta nyt tuli Alidalle liian kuuma, niin että hän siirtyi kauemmaksi
+huoneeseen.
+
+Huoneessa oli syntynyt kuiskaava tuttavallinen hämymieliala ikäänkuin
+siellä olisi ollut ainoastaan pareja.
+
+"Tällainen hämäränvietto maalla joulunaikaan on hyvin hauskaa!"...
+virkkoi Gaarder.
+
+"On muuten yhtä ja toista ulkona pimeässä ja lumessa, joka painaa
+valkoisia kasvoja sellaista 'hauskaa' ikkunalasia vasten ja katsoo
+sisään", tokasi Rein äkkiä.
+
+"Niin", myönsi Nergaard, -- "kulkea tassutteleehan kummituksia
+ja kaikenlaisia muita aaveita lumessa ulkona näin joulupimeässä.
+Kaupungissa tekevät niiden olemassa olosta lopun poliisit ja vartijat.
+Ja piru itse on muuttanut Vardöhusiin, tiedätte kai; ihmiset eivät
+tahdo enää uskoa siihen täällä alhaalla."
+
+"Uskoa?" -- toisti Rein. -- "Usko on vakuutus siitä, jota ei näe,
+sanotaanhan raamatussa niin... ilmahinen kappale!... sanoa uskovansa,
+on utua, ja sanoa ei uskovansa on myös utua!... Juuri kun on saanut sen
+kiinni, katoaa se kuin savu kädestä. -- Ja kuitenkin --!"
+
+"Usko on kai kuitenkin jotakin muuta kuin sivistymätön pimeän pelko?
+Siihen on -- tahi ainakin aavistetaan olevan -- järkisyyt", -- virkkoi
+Nergaard.
+
+"Niin, mutta selittäkää"... yllytti Rein; -- "on perheitä, jotka ovat
+kylläkin sivistyneitä, mutta joissa yhtäkaikki pimeät onnettomuutta
+ennustavat tarinat elävät.
+
+"Ne voivat siirtyä miehestä mieheen ja naisesta naiseen. Kamala
+rikos tahi jokin muu salainen seikka voi käärmeen lailla tunkeutua
+tietoisuuteen kautta koko suvun Kaikki suvun jäsenet luulevat kai ei
+uskovansa sitä, mutta kaikki he kuitenkin ehkä kantavat sitä kuin
+kysymystä veressään: lyökö Nemesis minua vai eikö lyö?"
+
+"Luku perinnöllisestä mielipuolisuudesta!" mutisi Gaarder
+välinpitämättömästi.
+
+"On kuin olisi jotakin tapahtunut esi-isien valtakunnassa", jatkoi Rein
+kokonaan syventyneenä aineeseensa, -- "himo on joutunut harhateille,
+-- aikaansaanut yhden tapauksen. Pyhän rajalain poikki, jonka mukaan
+luonto rakentaa, on menty, ja väärien johtopäätösten hiljaisen virran
+sulku on murtunut jossakin taka-ajan pimeässä."
+
+"Jumaliste -- sehän on samaa kuin olla perkeleen vallassa!" virkkoi
+Nergaard.
+
+"Ja sitten rangaistaan se, tahi jos tahdotte mieluumin, punnitaan
+se", sanoi Rein innokkaasti. -- "Synnin psykologia se on maailman
+mysteriaa... Jossakin polvessa, seitsemännessä, kuten tavallisesti
+sanotaan, näyttäytyy laki epäsikiönä, ruumiillisena tai henkisenä.
+Henkilö syntyy karvapilkkuisena, jotka pilkut ovat ikäänkuin
+eläinolemuksen jätteitä. Toinen taas 'haamun kynnet vielä selässä,
+ikäänkuin otteen jäleltä.' -- Kolmas arkana ja henkien näkijänä eikä
+voi sietää nähdä verta..."
+
+"Lopuksi syntyy puhtaasti lääkeopillinen kysymys", ratkaisi Gaarder. --
+"Sekottuneena vereen sukupolvesta sukupolveen..."
+
+"Ja pitäisi se voida karkoittaa taas, arvelette? -- jossakin
+houruinhoitolassa, jossa hengen voimistelua harjoitetaan
+järkiperäisesti? -- Hm! on kyllä perusseikkoja, jotka -- -- --"
+
+Syntyi kaamea hiljaisuus.
+
+"Onpa miltei inhottavaa"... kuiskasi Eufemia Gaarderille. "Alanpa
+vähitellen epäillä, että hän itse on sekä karvainen että kynsinen."
+
+"Huh-huh, kukahan hänetkin saa!" -- huudahti Barbara pudistaen päätään
+Henschienille.
+
+"Saakeli tietäköön, kuinka isä on tullut hankkineeksi mokoman mystikon
+apulaisekseen!" kuiskasi Jess Christianen korvaan. -- "Muuten oli hän
+hauska ja taitava seurustelija vierailulla tänään, puhui ja johti
+keskustelua."
+
+"Ehdotan, että sytytämme kynttilät", -- sanoi Alida, -- "täällä on
+tullut vallan kammottavaa." -- -- --
+
+-- "Miksi tuijotatte hiillokseen, Merete-neito?" kysyi Rein hillitysti.
+-- "Teenkö minä maailman pimeäksi ja syväksi kuiluksi teille?"...
+
+Rein seisoi mietteisiinsä vaipuneena, ja tulennoksen kajastus sattui
+hänen voimakkaalle kädelleen.
+
+... "Kamotanko minä teitä?" -- sanoi hän äkkiä ja kääntyi jyrkästi
+häntä kohden.
+
+Vastauksen sijasta silitti Merete hellästi hänen karvaista kättään.
+
+Hänen täytyi tehdä se; -- hän ei voinut olla sitä tekemättä -- ja
+sitten hiipi hän huoneesta. --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tehtiin suuria valmistuksia tanssiaisten varalta.
+
+Kyökissä hallitsi ja vallitsi Teian-muori, paikkakunnan taitava
+keittäjätär, joka oli ollut taloudenhoitajattarena suuremmissa
+taloissa, ja oli sitten naitu erääseen Teian-taloon. Kaikenlaiset
+hienot ruokalajit ja hyytelöt alkoivat täyttää ruokasalin ja
+ruokakonttorin hyllyt.
+
+Ja sitten oli lähetetty hevosella hakemaan neiti Lindiä, joka oli
+seudun ja koko piirikunnan taitavin hiustenhoitaja. Kun hän koetteeksi
+kiersi kiharoita sormiensa ympäri ja suunnitteli tukkalaitetta, olivat
+hänen silmänsä ja otteensa verrattomat. Hän oli parempaa väkeä, -- sai
+seurustella useimmissa taloissa ja tunsi heidän salaisimmatkin asiansa
+-- ja oli äänetön kuin hauta! Kun apulainen Kraft oli lähettänyt
+purkukirjeen Olivia Seierstedlille, vapisi hänen kätensä niin, että
+hänen täytyi alkaa kolmasti alusta. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, ja
+samana iltana tanssiaisissa sai Olivia kirjeen.
+
+Oli itsestään selvää, että hän tulisi tuomarille. Mutta työtä kun
+hänellä oli yllin kyllin -- hän sai sanoja seudun kaikilta kulmilta, --
+ei hänellä ollut aikaa jälellä muuta kuin ne pari tuntia, jotka olivat
+kello kuuden illalla ja tanssiaisten alkamisen välillä. Aamulla, --
+juuri viidentenä joulupäivänä, -- oli laitettava kuntoon koko pappilan
+nuori väki ja sitten jouduttava kahden peninkulman päähän kruununvoudin
+Kajan ja Lettan luo.
+
+Se oli pettymys laskuissa, sillä nyt täytyi heidän hiuslaitteen takia
+istuallaan nukkua tuolilla koko yö Muttta eihän se ollut niin kovin
+vaarallista pari yötä ennen tanssiaisia!...
+
+Piano oli siirretty saliin. Kynttilöitä oli pantu kattokruunuun,
+jalustoihin ja lampetteihin korkeiden peilien sivulla. Vanhat
+perhevalokuvat valkoisine tekotukkineen hämärsivät seinillä. Leveistä
+lankuista tehty lattia oli valkoiseksi pesty ja luistavaksi tanssittu
+monena jouluna, ja hienot kotikutoiset uutimet koristivat ikkunoita. --
+Viidennen joulupäivän iltana ajoi portista ajoneuvoja toinen toisensa
+perästä, leveitä ja kapeita rekiä väkeä täynnä, ja vieraat katosivat
+pukuhuoneisiin, herrat alakerrokseen ja naiset yläkerrokseen.
+
+Tuossa päästeli myös itse Bie-neiti jalkojaan jalkapussista.
+
+Täytyihän hänenkin saada huvitella joulun aikana, oli Ra-täti arvellut.
+Sitä paitsi oli hänellä salaisena tehtävänä katsoa ja pitää silmällä
+mitä tanssiaisissa tapahtui antamatta minkään jäädä huomaamatta.
+Lyhyesti sanoen, hänen tuli tehdä katsaus koko seutuun, ja sitten
+riittäisi keskusteluainetta Rafosilla pitkiksi ajoiksi.
+
+Siinä kirjelipussa, jonka hän toi Mariannelle, antoi Ra-täti muutamia
+pieniä neuvoja: Jessin tulisi tietysti johtaa poloneesi Christiane
+Gjedden kanssa, ja isän ei tulisi unhottaa parilla sanalla mainita
+överstistä illallispöydässä... Katsottakoon, että Bie-neiti saa
+pikkuisen pyörähtää Augustinusenin tahi Schmidtin kanssa, muuten
+nukahtaa hän, Jumala paratkoon, myöhemmin yöllä!... "Sinusta itsestäsi,
+lapsi, en nykyisin tiedä, miten laitasi on, -- Bie saa sitten kertoa
+minulle mistäpäin tuuli käy"... -- -- Vanhempi väki oli mennyt saliin
+ja istui nyt pitkin seinävierustoja teekuppeineen. Nuoremmat tuon
+tuostakin, yksi tai useampia kerrallaan, tulivat sisään ja kulkivat
+salin läpi tuntien kuin juoksevansa kujanjuoksua. Syntyi kuin muuri
+kummallekin puolelle, naisia ja herroja, -- valoisa ja ilmava, ja pimeä.
+
+Ensi hetket kuluivat katsasteluun ja tarkasteluun.
+
+Näkyi heti että neiti Lind oli ollut kaikkialla, -- oikeita
+taideteoksia nuo tukkalaitteet!... Inger-kyökkipiika oli alituisesti
+raivaamassa itselleen tietä teetarjottimineen, ja hänen vanavedessään
+seurasivat Barbara ja Merete vehnäleipineen ja kaikenlaisine
+joululeivoksineen.
+
+... "Tuo tuolla, -- jolla on ohut tukka?" Thea Grönbeck nykäsi
+kiihkeästi Mariannea, -- "sehän on kai kandidaatti Nergaard, jolla
+pitäisi olla niin erinomainen pää. -- Hän näyttää todellakin
+sellaiselta, -- pelkästä ajattelemisesta menettävät ne tukkansa... Oo,
+kunpa vain tietäisi edeltäpäin, mitä hän sanoisi, _jos_ hän" -- sanoa
+töksäytti hän -- -- --
+
+... "Ja tuo pieni ruskeaverinen tuolla?" kysyi hän taas häneltä
+hetkisen kuluttua, -- "hän on siis Gaarder? -- medisiinari. -- Kysyn
+sentähden, etten erehtyisi henkilöstä"... virkkoi hän hämillään. Hän
+oli menehtymäisillään tanssiaiskuumeesta.
+
+"Mutta hän on miltei komea mies, Eufemia, tuo teidän apulaisenne,
+en ole häntä ennen nähnyt", sanoi Johanne Sommerfeldt, seisottuaan
+hetkisen vaipuneena katsomaan Reiniä.
+
+"Niin näköjään kyllä ja etenkin kun hän on hyvästi puettuna",
+vastasi Eufemia. "Mutta pidä varasi, hän voi päästää suustaan aivan
+häikäilemättömiä sanoja, niin että koko talo melkein pelkää häntä...
+Vai kuinka, Marianne?"
+
+"Kenenkään seurassa en tunne itseäni niin turvalliseksi!" -- Merete
+seisoi itsekseen miettien ja hymyillen tarjotessaan kakkuja vieraille.
+
+"Hän kuuluu olevan niin omituinen", jatkoi Johanne, -- "sellainen
+kiertelijä ja kulkuri, sanotaan... Ehkäpä hänelle on sattunut
+rakkaussuruja?"...
+
+Merete katsahti äkkiä ympärilleen...
+
+Hän jäi seisomaan tarjotin kädessä hajamielisesti tuijottaen.
+
+Hän tunsi pahoinvointia koko ruumiissaan, -- oli kuin seinä olisi
+luhistunut ja salissa tuli niin kiillotonta. --
+
+Hän heräsi vasta sitten kun Marianne rupesi katsomaan häneen. Sisaren
+pienet silmät näyttivät tutkivan häntä...
+
+... Ja tuossa seisoi Cristiane Gjedde hoikkana ja pitkänä, puolta
+päätä muita ylempänä, sinisissä, ja veti itsetietoisesti kuin
+pääkaupunkilaisdaami konsanaan pitkiä silkkihansikkaita kyynärpäiden
+yläpuolelle, varustautuen siihen hetkeen, kun hän talon pojan kanssa
+alkaisi tanssiaiset.
+
+Nyt avattiin piano, jonkinmoisella jäykkyydellä tanssittiin poloneesi,
+sillä tanssiaiskuume jäykisti verta, -- kunnes Sankowitz rupesi
+soittamaan tulista valssia, jolloin pari toisensa jälkeen läksi
+pyörimään lattialle. Hetkisen kuluttua oli lattia kuin lainehtiva
+kehä paikkakunnan jouluvierasten tanssiessa velvollisuustanssia eri
+perheiden naisten kanssa.
+
+Rouva teki yleiskatsauksen tanssiviin. Hän oli kehottanut Kvigstadia
+ja Schmidtiä ja Augustinusenia viemään tanssiin kaikki ne naiset,
+jotka jäivät istumaan. Mutta Rein! -- näytti kuuluvan hänen moniin
+häikäilemättömyyksiinsä, ettei hän kertaakaan suvainnut tanssia,
+vaikka varmasti osasi. Hän näytti kuitenkin tekevän edes jotakin
+hyötyä siirtymällä milloin minkin vanhemman naisen viereen... Hm, --
+rouva muisti kyllä häneltä saamansa imartelun: -- "Vanhat vain minua
+oikeastaan huvittavat", sanoi hän, -- "he _ovat_ eläneet ja he _voivat_
+antaa oikeat tiedot!" --
+
+Tuomari näkyi tuon tuostakin käyvän pianon luona; pian soitti hän
+itsekin muutaman vanhan tanssinpätkän, joka antoi vauhtia salissa.
+
+Sitten seisoi hän vähän aikaa katselemassa...
+
+Kvigstad herätti ihan ihmettelyä tänä iltana, -- tanssi
+aivan erinomaisesti -- oli kai harjautunut kaikissa niissä
+talonpoikaishäissä, joissa oli käynyt. Hän ei myöskään näyttänyt
+haikailevan käydä pyytämässä tanssiin... Kuten esimerkiksi nyt juuri
+tuon kauniin Valeria Bornemannin, joka oli majurissa vieraissa, -- vei
+häntä lattiaa pitkin ja pyöritteli kuin mikähän!... Nyt kierteli hän
+taas selvästi Alidan ympärillä, joka johti tyrolilaisvalssia Grothin
+kanssa. Tuossa miehessä oli muuten jotakin ihmeteltävän rajua, --
+ikään kuin hän olisi juonut... Mutta katso vain, kuinka tottuneen
+kohteliaasti hän saattoi naisensa paikoilleen... Se oli kyllä jotenkin
+liikanaista se, kun hän oli vain talon konttoristi, mutta kun se
+suoritettiin niin saakelin sirosti! -- --
+
+Siinä pyöri ja aaltoili tanssissa naisten päitä tukka tornitettuna ja
+korkeilla niskakammoilla tuettuna korkealle päälaelle.
+
+Tanssiaiset oli nyt niin sanoaksemme tanssittu vauhtiin. Kasvoihin oli
+tullut eloa ja väriä... Sydämet löivät ja haavekuvien verho liiteli
+silmäin edessä. --
+
+Seinustalla puheltiin vilkkaasti tanssin seuratessa toistaan.
+
+Mutta nyt tulivat Marianne ja Alida hiljaa ilmoittamaan äidille, että
+pöytä oli katettu.
+
+Ja nuorten mieliharmiksi, mutta vanhempien sitä suuremmaksi iloksi
+keskeytettiin tanssi ja mentiin illallispöytään --.
+
+Se oli kuin jännittävän romaanin ensimäinen osa, jonka jatkoa
+odotettiin. --
+
+-- Ruokasalin uhkean hyvin varustetussa hevosenkengänmuotoisessa
+pöydässä oli meno vilkasta.
+
+Puheita pidettiin ja maljoja juotiin mielialan yhä kohotessa ja
+tavanmukaisia seuralauluja laulettiin.
+
+Inger-kyökkärin ja parin muun kantaessa kyökistä ruokia
+tarjottimellisen toisensa perästä tarjoilivat talon naiset pöydässä,
+tarjosivat ja leikkiä laskien tyrkyttivät, suosittelivat kapteeni
+Buchwaldille, joka oli oikea herkkusuu, maukkaimpia paloja, valitsivat
+palasia rovasti-vanhukselle, kilistelivät lasia ja joivat milloin
+kenenkin kanssa
+
+    "Menee joulu,
+    niin tulee sitten
+    vanha touhu!"
+
+kaikuessa ympärillä -- --.
+
+Kun Marianne tuli hetkiseksi istumaan paikalleen lisäpöydässä, sanoi
+hän leikillisesti Reinille:
+
+"Tiedättekö, että te olette tehnyt valloituksia tänä iltana? -- Rouva
+Paus ja majurin rouva ovat aivan ihastuneet teihin... onnittelevat
+äitiä meidän herttaisesta uudesta apulaisestamme... Ajattelen", -- tuli
+sitten hiljaa, -- "mikä monipuolinen sielu te olettekaan, -- juuri
+sellainen, joka voi panna ihmisten päät pyörälle. -- -- Tunnustan
+ajatelleeni teitä suuresti"...
+
+"Mutta teidän mielestänne ankkuri painuu aina mutaan", laski Rein
+leikkiä.
+
+"Ankeriashan kai siellä liikkuu?" vastasi Marianne samalla mitalla, --
+"ankerias, jota ei koskaan saa kynsiinsä... Tänä iltana on teidän myös
+onnistunut kiemurrella vapaaksi tanssista, vaikka varmasti olette sekä
+harjaantunut että tottunut kavaljeeri."
+
+"Mistä sen tiedätte, neiti?"
+
+"Oo, tarvitsee vain nähdä teidän kulkevan lattian poikki ja asettuvan
+istumaan keskustelemaan jonkin kanssa, tietääkseen sen. -- -- No, nyt
+saitte kai minut taas kiinni tyhmyydestä. Luulette kai minun istuvan
+tässä kehottamassa teitä tanssimaan velvollisuustanssin talon tyttärien
+kanssa?" sanoi Marianne nauraen... "Oo, te olette vaarallinen! -- ette
+ole koskaan siellä missä teidän luulisi olevan" --
+
+"Sanonpa teille, Marianne-neito", -- vastasi Rein nauraen, -- "että
+meistä pistää näkyviin kaksi eri eläinlajia. -- Teissä on kissa,
+minussa taas koira, -- ja silloinhan voi käsittää." -- Hän teki
+omituisen liikkeen.
+
+"Sangen kohteliasta!"
+
+"Mutta käynee kai laatuun asua saman katon alla", -- sanoi Rein
+ystävällisesti kohottaen lasiansa, -- "antamalla tunnustuksensa
+toistensa erilaisille luonteille -- vaikkakin välistä hiukan sähähtäen."
+
+"Kuten Ajax ja Miss, tarkoitatte kai?" Pila tuntui hiukan
+jäykältä. Marianne nyökäytti päätään ja läksi ottamaan huostaansa
+viilihyytelö-astian, joka saattoi Ingerin neuvottomaksi.
+
+Juotiin ja laulettiin, siirreltiin ja käänneltiin tuoleja puoliksi
+ulospäin pöydästä keskusteltaessa ja poistuttiin paikoiltaan juomaan
+toistensa maljoja...
+
+Eufemia antoi nyt jälkiruoan aikana pitää itselleen kokonaisen kolmen
+kavaljeerin seuraa, joista tahtoi olla hiukan vastusta, kun hänen
+välistä täytyi käydä hoitamassa talousvelvollisuuksiaan.
+
+Ja tuossa istui Barbara pöytään... Hänen täytyi nyt saada hänenkin
+vähän herkuista toisten alkaessa nousta pöydästä ja vetäytyessä syrjään.
+
+"Teidän täytyy myös ottaa vähän tätä hanhea Valkosessa kastikkeessa,
+Henschien, -- sen hyvyydestä menen takuuseen", sanoi hän ja varusti
+emäntämäisesti Henschienin lautasen ruoalla. -- "Voimme istua täällä
+rauhassa ja syödä hetkisen; olen totta totisesti yhtä iloinen, jos pari
+tanssia tanssitaankin sillä aikaa --"
+
+Hän veti tuolin lähemmäksi pöytää niiden tieltä, jotka poistuivat
+ruokasalista, ja heillä oli sangen hauskaa...
+
+Majuri ja kapteeni Buchwald istuivat vielä jälellä pöydän toisessa
+päässä tuolit vastakkain ja väittelivät Haxthausenin petoksesta vuonna
+1814.
+
+Merete oli liikkunut koko illan hajamielisenä; hän ei ollut saanut
+mielestään Johanne Sommerfeldtin lausetta: Ehkäpä hänelle on sattunut
+rakkaussuruja?...
+
+Hän muisti kaikki, mitä Rein oli sanonut: "Koskaan ei hänellä ole ollut
+ketään puhekumppania eikä hän koskaan sellaista saisikaan!"...
+
+Ja paljon -- paljon muutakin merkillistä johtui hänen mieleensä nyt...
+
+Aina oli hänen ilmeensä puoliksi surullinen.
+
+-- Ja tuossa hän äkkiä näkyi seisovan käytävässä ikäänkuin häntä
+odottamassa, -- ja katsoi niin merkillisesti häneen!
+
+Sydän löi ja tykytti äkkiä niin huimaavasti...
+
+Hyvä Jumala, jospa kuitenkin olisin...
+
+Rein tarttui hänen molempiin käsiinsä ja piti häntä loitolla edessään --
+
+"Olette niin ihastuttava tänä iltana, Merete, -- niin kummallisesti
+ajatuksissanne... Olen pitänyt silmällä teitä koko ajan...
+
+"Janoavalle sielulle on jotakin saada _maistella_ elämästä!" kuului
+sitten alakuloisesti. -- "Sitä kuvittelee mielessään... Kuvittelee
+mielessään... Uneksivathan ihmiset...
+
+"Tahdotteko laskea pienen valkoisen kätenne hetkeksi otsalleni,
+Merete-neito", -- huudahti hän äkkiä intohimoisesti heidän seisoessaan
+siinä puolipimeässä, -- "niin tunnen sen koko ikäni!... Teidän yhdessä
+pikkukengässänne on enemmän onnea kuin --. Ja minä olen niin köyhä, --
+niin köyhä" -- --
+
+Kun majuri ja kapteeni tulivat nyt äänekkäästi jutellen käytävään,
+keskeytti hän:
+
+"Niin, nyt täytyy prinsessan mennä taas omaan valtakuntaansa!"...
+
+-- -- Salissa astui nyt tuomari otsa hiukan punaisena kevyin askelin
+lattian poikki.
+
+"Meidän täytyy saada nyt menuetti, Sankowitz!" sanoi hän innokkaasti.
+
+"Menuetti! Menuetti!" huusi hän. "Minä johdan sen. Ja nyt täytyy minun
+lainata Alidaa, Groth, -- hän osaa..."
+
+Ja pianosta kaikui tunnelmarikas menuetti Sankowitzin sormien alta.
+
+Järjestyttiin parittain.
+
+Ja juhlallisesti liikuttiin soiton jälkeen vastakkain, kohottautuen
+ja laskeutuen kimmoisin, valituin askelin, kumarrellen ja niiaillen
+hameita levitellen, liidellen tanssin tahdissa kuvitteluiden maailmaan.
+
+Ylinnä aaltoilevissa riveissä seisoi tuomari korkeine valkoisine
+kaulaliinoineen ja liiveihin kiinnitettyine säihkyvine neuloineen,
+ja Alida ja Mariannen hento hyvinmuodostunut vartalo sinisessä
+ja punaisessa silkkipuvussa mustine riippuvine reunuksineen a la
+grec, puhvihihoineen ja vyönsolki korkealla rinnan alla. Sulavasti
+oli hame ryhmittynyt laskoksiin niin että jalat korkeakantaisine,
+teräväkärkisine ristinauhakenkineen jäivät näkyviin.
+
+Rouva, ruustinna ja majurinrouva näkivät nuoruutensa muistorikasten
+silkki- ja juhlapukujensa aaltoilevan tämän uuden suvun joukossa,
+jonka sydämet sykkivät samalla tavalla, jos kohta kieli kuului hiukan
+toisellaiselta.
+
+Talon nuoremmat tyttäret, -- kuten nuoriso yleensä -- liikkui kevyissä
+vaaleissa musliineissaan...
+
+-- Merete kulki kuin juhlallisessa unessa --. Tuntui kuin soitto olisi
+tulkinnut hänen tämäniltaiset kokemuksensa, -- laulanut ne julki...
+
+Hän tunsi Reinin katseen olevan kiintyneenä häneen polttavana,
+kiehtovana...
+
+Oviaukon ja pelipöytien päällä leijailevan tupakansavun väliltä näkyi
+rovastin ja majurin ja vanhan asianajaja Poppen ja kruununvoudin
+enemmän tahi vähemmän kaljut, harmaat ja valkoiset päät. He olivat
+heittäneet kortit kädestään, kun kuulivat Sankowitzin rupeavan
+soittamaan menuettia, ja vanhat muistot johtuivat heidän mieleensä.
+
+Ja nyt kun menuetti loppui, alotti hän huiman galoppaadin.
+
+Ja silloin täytyi rovastin, majurin, asianajajan, kruununvoudin ja
+kaikkien muidenkin päästä mukaan. He veivät tanssiin talonemännän,
+ruustinnan, majurinrouvan, kruununvoudinrouvan ja muita rouvia.
+
+Sitten seurasi fandango, katrilli, Böhmin valssi käsientaputuksineen,
+anglaise, warsovienne ja "Kehraus". --
+
+Ja päästyään alkuun pysyivät vanhat innokkaasti lattialla samalla kun
+emännän punasta sokeriviiniä ja tuomarin paljon kehuttua verratonta
+punssia ahkerasti tarjoiltiin ympäri. -- --
+
+-- Myöhemmin yöllä istuivat sitten nuoret kaksittain, jotka olivat
+löytäneet toisensa, kotiljongissa ympäri salia, vuorojen moninaisesti
+vaihdellen viedessä heitä lattialle ja taas yhä uudestaan yhteen.
+
+Tällöin johtivat Jess ja Christiane Gjedde uusine pääkaupungin
+tanssiaisista tuomine keksintöineen!
+
+Siinä loisti Eufemia keskellä lattiaa kukkaisvuorossa paksu lyhyt
+silmälasipäinen Gaarder ja pitkä, ohuttukkainen Nergaard edessään,
+-- antoi kuningattarenomaisella kasvojenilmeellä edellisen saada
+sormuksen, toisen -- kukan, kun sitä vastoin Fossumin Paussin kadetti
+sai tyytyä nenäliinaan. Hän näki toisessa tulevan professorin ja
+toisessa korkeimman tuomioistuimen jäsenen tahi mahdollisesti jopa
+valtioneuvoksen.
+
+Siinä kumartelivat naiset herroille tässä ylösalaisin käännetyssä
+maailmassa.
+
+Ja Marianne Grothille... Hän jäi tanssin loputtua istumaan hänen
+viereensä, Alidan ollessa muissa hommissa, ja syventyi innolla
+keskustelemaan aiotuista uusista töistä tehtaalla ja Grothin muista
+tulevaisuussuunnitelmista.
+
+-- Pianon ääressä istui Sankowitz vielä nyt aamupuolella yötä väsymättä
+soittaen, silloin tällöin vilkastuttaen unen kaltaista tilaansa
+koneenomaisesti tarttumalla alituisesti täysinäiseen lasiin. Hän heräsi
+vain joka kerran kun uusi vuoro taputettiin ja huudettiin valssia tai
+sottista.
+
+Ja salin alanurkassa nieli Bie-neiti haukotuksen toisensa perästä,
+painui nyykälleen, mutta oikaisihe taas yhä uudestaan. Mariannen
+toimesta oli hän saanut kolme neljä kertaa pyörähtää kotiljongissa,
+ja nyt oli hänellä hyvä omatunto senkin tähden, että oli saanut
+tyhjennetyksi neiti Mögeltönderin tiedot...
+
+Hän oikaisihe reippaasti ja vilkastuneena, kun tuoksuava kahvitarjotin
+purjehti ovesta sisään joulukakkutarjotin perästä, -- ja sitten vielä
+toinen tarjotin seurueineen salin toiselle seinämälle.
+
+Se oli viimeinen leimahdus!
+
+Ja sitten kun kahvi oli juotu, sekä ensimäinen että toinen kuppi, astui
+rouva Paus, -- heillä oli pisin matka, -- lattian poikki Kajan ja
+Lettan luokse ja ilmoitti heille, että nyt täytyy lopettaa; kello oli
+puoli kuusi, eivätkä he joutuisi kotiin Fossumille ennen kello yhdeksää.
+
+Siihen vastattiin vain äänettömän ja rukoilevan näköisinä tanssiin
+vilkuen, joka vielä oli täydessä menossa Sankowitzin hillittömien,
+vaikkakin jonkin verran laimentuneiden sävelten tahdissa.
+
+Mutta nyt puuttui ruustinna asiaan ja meni tanssin johtajien luokse...
+Jessin täytyi taputtaa käsiään ja lopettaa kotiljongi...
+
+"Eikö totta, neiti Gjedde, kaupungissa ette kai ole tottunut
+lopettamaan tanssiaisia tähän aikaan vuorokaudesta?" -- sanoi hän
+leikillisesti.
+
+Kuu heitti heikkoa valoaan lumeen ulkona, ja reet ajoivat kilisevin
+kulkusin rappusten eteen toinen toisensa perästä kyytimiesten
+vilkkaasti huudellessa varotushuutoja. He olivat saaneet hekin
+renkituvassa runsaasti joulukestitystä ja lopuksi aamutuikun matkalle.
+
+Huoneet olivat täynnä matkapukuisia ihmisiä ja ovet olivat auki.
+
+Herrojen odottaessa naistensa pukeutumista täytyi heidän tietysti
+pistäytyä vielä kerran ruokasalissa ottamassa pieni matkaryyppy ja
+tarinoimassa vähän ja purkamassa viimeiset sydämellä olevat asiat.
+
+Kalpeana ja hiukan horjuen ja ääni käheänä seisoi joukossa Kvigstad
+sinkautellen ympärilleen sukkelia ja jonkinverran loukkaaviakin
+huomautuksia...
+
+"Nyt sitä on juotu omattunnot lepoon ainakin kolmeksi vuorokaudeksi",
+-- sanoi hän häpeämättömän tuttavallisesti asianajaja Poppelle, -- "ja
+voidaan nukkua rauhassa kuulematta noita kirottuja ääniä seinästä, --
+tai mitä arvelette, asianajaja?"
+
+... Kun Kaja Paus pisti päänsä ovesta ja nyökäytti sitä rakastetulleen
+Oppegaardin pienelle pihtipolviselle sahanhoitajalle, teki Kvigstad
+äänekkäästi myrkyllisen huomautuksen.
+
+Äkkiä huomasi hän Alidan katsovan totisesti häneen.
+
+Kvigstad laski juuri täytetyn lasinsa päättävästi pöydälle...
+
+"Ei, ei, -- en juo enää... antakaa anteeksi... anteeksi Alida-neito! --
+Mutta kun on koko yön ollut poljettuna ja ylitanssittuna"... sammalsi
+hän. --
+
+-- -- Alkoi jo koittaa harmaa päivä, kun viimeiset kulkuset soivat ulos
+portista.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Joulua oli vietetty ja vietettiin yhä edelleen, niin ettei Gaarder
+enää voinut seurata aikaa. Hänen täytyi laskea aikaa päivällisten ja
+tanssiaisten mukaan, sanoi hän, ja hän unohti kokonaan vetää kellonsa,
+kun tuli kotiin tavallisesti vasta myöhään aamulla.
+
+Vierasvaraisuuden ovet oli avattu, ja hän oli nyt maistanut sen
+runsautta miltei paikkakunnan joka perheessä; -- päivällisiä
+voitettuine urhoineen, jotka lauloivat ja puhuivat viimeiseen
+hengenvetoonsa asti. Ja sattuipa Jessin milloin millekin
+pääkaupunkilaisystävälle, etteivät he muistaneet, kuinka olivat tulleet
+siitäkin päivällistilaisuudesta ennenkun heräsivät reessä jäällä
+tähtien kimallukseen tahi Vangenin vierassängyssä.
+
+Loppiainen oli mennyt miltei hiipimällä heidän ohitsensa.
+Kahdentenakymmenentenä päivänä loppui joulu, ja silloin oli lähdettävä
+matkalle.
+
+Kun oli vain muutamia päiviä jälellä, ei enää voitu lykätä paljon
+puhuttua vierailua Ra-tädin luokse.
+
+Aamulla oli Jess tullut sisään vanha krinuliinihame yllä, jonka hän
+oli löytänyt eräästä ullakon kaapista. Hän ehdotti, että mentäisiin
+Ra-tädin luokse joulupukkeina.
+
+Ja sana lähetettiin kirjallisen ilmoituksen seuraamana, että
+korkeanylhäinen herrasväki aikoi tulla osottamaan hänelle
+kohteliaisuuttaan iltapäivällä.
+
+Syntyi aikamoinen etsintä ja laatikoiden, kaappien, arkkujen ja
+kapsäkkien kaiveleminen ullakolla, jotta saataisiin käsiin tarvittavia
+vanhoja vaatteita ja pukuja.
+
+Oli siinä puuhaa, mutta hyvin se myös onnistui. Päivemmällä
+kuleksittiin ympäri sangen erilaisissa puvuissa. -- Groth punasessa
+tanskalaisen ratsuväkiöverstin univormussa pitkävartisine saappaineen
+ja sapelineen, päässä tekotukka, jossa niskapuolella oli rusetti;
+Nergaard polvihousuissa ja solkikengissä, röyhys ja sortuuki à la
+Robespierre vallankumouksen ajoilta; Gaarder taas oli kuuluisana
+ryövärinä Rinaldo Rinaldinina, isopartaisena, kauhtana yllä ja päässä
+leveälierinen hattu.
+
+Henschien ja Schmidt esittivät vanhaa ja uutta vuotta, -- edellinen oli
+kokonaan harmaan sammal- ja naavaparran peitossa, toisen kasvoilla taas
+oli nuorekas, punertava naamio pitkine uteliaine nokkineen.
+
+Jess taas oli olevinaan paikkakunnan hyvinvoipa "kerjäläisvouti" yllä
+vanha kiiltonappinen laahusnuttu, kädessä pitkä virkamiehensauva ja
+niskassa kankea hattu. Ja Rein oli nokikolarina, kokonaan mustissaan,
+tikapuut, vasta ja suti olalla.
+
+Naisten päässä oli enemmän tahi vähemmän puuteroidut korkeat tekotukat,
+yllä isoäidin aikuiset suippoliivit ja pönkkähame, toisilla taas oli
+adrienit ja suuret lannetyynyt.
+
+Kvigstad ei ollut kotona viidentenä joulupäivänä olleiden tanssiaisten
+jälkeen. Tiedettiin hänen taas lähteneen ryyppyretkille paikkakunnalle.
+
+Vähän jälkeen päivällisen läksi seurue liikkeelle, -- Groth kyyditen
+Mariannea mustan oriinsa reessä... Grothin ollessa ohjaksissa oli
+Marianne levollinen. Varjelkoon, että hän olisi antanut kenenkään
+kaupunkilaisherran olla ohjaksissa...
+
+Alida oli päättänyt jäädä kotiin soittelemaan isän kanssa. Nyt kun
+Sankowitz oli lähtenyt, oli musiikkia isän mielestä liian vähän
+joulujuhlallisuuksien aikana.
+
+Sankowitz oli sanonut, että aika Vangenilla oli kadonnut kuin "selig
+Traum". Hän poistui talosta täydellisesti puettuna niihin vaatteisiin,
+joita tuomari ja Jess olivat hänelle antaneet. Ja viimeisenä aamuna oli
+hän makuuhuoneessa saanut tuomarilta, kuten tavallisesti, rahasumman,
+jonka suuruutta ei koskaan tiedetty.
+
+Jess ja Christiane ajoivat isossa reessä, ja Gaarder ja Eufemia
+seuraavassa, jota vastoin muu seurue, kuusi luvultaan, oli sijoittunut
+suureen neli-istuimiseen rekeen... Rein näytti notkealta ja iloiselta
+nokikolarilta lumisella tiellä...
+
+Sitten piti olla tilaa vielä tikapuille ja vastalle; -- ja ainoastaan
+Merete-neito, joka oli vähintäin puolta kapeampi kuin Barbara
+lannetyynyineen, -- voi mahtua hänen viereensä, väitti Rein.
+
+-- Alida seisoi mietteissään etehisen ikkunassa yläkerrassa silmäillen
+rekiretkeläisten jälkeen. Hänen kasvonsa saivat yhä ankaramman ilmeen.
+
+Hän seisoi paikallaan vielä koneenomaisesti hengittäen jäätyneeseen
+ikkunalasiin, vaikka reet jo kauan sitten olivat kadonneet näkyvistä.
+
+-- Tuomari oli käyttänyt iltapäivän hiljaisuutta ja vierasten
+poissaoloa hyväkseen ryhtyäkseen vähän arkipäivätouhuihinsa. Hän
+liikkui hyräillen oljenkorsi suussa, pistäysi tallissa ja navetassa,
+halko- ja vaunuvajassa ja ryhtyi syviin neuvotteluihin Lars-rengin
+kanssa hakattujen tukkien ajamisesta metsästä Oppegaardin sahalle. Oli
+paras käyttää hyväkseen hyvää keliä heti kun kahdeskymmenes päivä ja
+joulu olivat ohitse.
+
+Arkihuoneessa oli rouva istuutunut nojatuoliin eräs Walter Scottin
+romaaneista avonaisena edessään pöydällä ja kynttilä sen vieressä. Hän
+käänsi tavantakaa lehteä sukkapuikolla, lukien ja ommellen, ja Alida
+soitti pimeässä pianoa.
+
+Nyt kuului tuomari tulevan etehisessä, ja Alida sytytti pianon
+kynttilät.
+
+"Huh -- huu, -- Alida!" Hän hieroi käsistään kylmän. -- "Tuntuupa
+suloiselta tällainen rauhallinen iltapäivä... Sinä soitit Oberonia!...
+Kuulee yksinkertaisen torven äänen kappaleen uudessa asussakin... Monet
+vanhat kauniit sävelmät on varmaankin alkuaan sävelletty torvelle, --
+puhallettavaksi metsästysretkellä tahi linnanmuureilta... Meillä ei ole
+iloista torvea, vaan syvä, raskas paimentorvi perussävelenä... Eiköhän
+oteta vähän Oberonista nyt --"
+
+Ja moni nuottilehti käännettiin illan kuluessa. Tuomari laski kädestään
+viulun ainoastaan teenjuontiajaksi.
+
+Alida lakkasi äkkiä soittamasta ja hätkähti.
+
+"Kvigstad tahtoo puhua tuomarin kanssa", ilmoitettiin ovelta.
+
+"Kvigstad!" -- huudahti tuomari ja huokasi muutamia kertoja... "Huh,
+huh, -- nyt menen ulos sanomaan sille miehelle kaiken sen, minkä hän
+tietää paremmin kuin minä."
+
+Alida oli nopeasti noussut pianon äärestä ja seisoi tuoliin nojaten
+levottomasti kuunnellen isän ollessa ulkona. --
+
+-- "Saakelin mies!" sanoi tuomari tullessaan hetkisen kuluttua sisään;
+-- "hän koettelee totta totisesti vihastuneita jumalia! Rymyttyään
+tarpeekseen, saapuu hän juuri loppiaispäivänä ja tahtoo tarkastaa
+konttorin, tehdä kaikki uudenvuoden suoritukset nimismiehille
+kahdenneksikymmenenneksi päiväksi ja niin edespäin, pelkkiä ihmeitä..."
+
+Alida katosi nopeasti.
+
+-- Kvigstad oli jo tullut rappusille mennäkseen konttorirakennukseen,
+kun etehisen ovi hänen takanaan avattiin...
+
+"Kvigstad!" huudettiin hiljaa.
+
+Hän kääntyi nopeasti, -- se oli Alidan ääni.
+
+"Kvigstad!" huudettiin taas. Ja Alida seisoi silmät aivan hänen
+kasvojensa lähellä pimeässä. --
+
+"Minä -- minä uskon teidän ihmeisiinne!" kuiskasi hän tulisesti.
+
+"Alida-neito!"... Kvigstad levitti käsiään ikäänkuin olisi tahtonut
+estää itseänsä putoamasta rappusista -- "Ei, ei, ymmärränkö teitä
+oikein! -- Te -- te puhutte kai konttorista. -- Niin, minä parannan
+itseni."
+
+"Ei, Kvigstad, -- minä se odotan -- -- ihmettä!" tuli tuskin kuuluvasti
+ennenkuin hän kiivaasti tempasi etehisen oven auki ja pakeni sisään.
+
+-- -- Myöhään illalla ilmoitti kulkusten kilinä seurueen paluun, ja
+matkue saapui äänekkäästi nauraen ja iloisesti jutellen...
+
+Jess oli mitä parhaalla tuulella ja yritti kahdesti kantaa Christianen
+reestä rappusia ylös, ennenkuin hän talutti hänet puoliksi kannatellen
+matkapalttoossa ja päällyskengissä sisään. Hyväntuulisuudessaan oli hän
+ollut vähällä kosia Christianea reessä.
+
+Ra-täti oli kutsunut hänet tuttavalliseen neuvotteluun makuukamariin ja
+oli siellä selittänyt hänelle, kuinka helppo hänen olisi, miellyttävä
+ja kyvykäs kun oli ja kun hänellä oli sellaiset sukulaisuussuhteet,
+jos hän vain päättäisi pikkuisen ponnistaa ja suorittaa tutkintonsa!
+Ra-täti oli sitten nimenomaan velvoittanut hänet menemään översti
+Gjeddelle viemään hänen tervehdyksensä ja sanomaan, kuinka ihastunut
+hän oli heidän tyttäreensä Christianeen, -- mikä daami hän oli ja
+kuinka hieno ja tahdikas hänen käytöksensä!
+
+Mutta yhteisvedoksi tuli sadan taalarin seteli, jolla hän saisi maksaa
+otaksutut velkansa päästäkseen taas takaisin raiteisiinsa.
+
+... Muuten oli Ra-täti yleensä ollut parhaalla tuulellaan ja sangen
+ihastunut 'korkeanylhäisestä' vierailusta, -- hän oli mielenkiinnolla
+tarkastanut ja tuntenut eri vaatekappaleet -- _tämä_ oli äidinisä
+Reichweinin ajalta ja _tämä_ taas erään isoisänäidin...
+
+Christiane oli tuossa tuokiossa voittanut hänen suosionsa, -- niin
+että hän näytätti hänelle sen safraninkeltaisen pukunsa, jota hän oli
+kantanut seuratessaan miestään, presidenttiä, kruunausjuhlaan...
+
+Samalla oli hän kerran toisensa jälkeen nipistänyt Mariannea
+käsivarresta ja kuiskannut: -- "Tämä vasta olisi jotakin Jessille...
+Hänen kanssaan olisi hän hyvällä tiellä, -- ja keskellä kaikkea sitä,
+mitä maa voi tarjota tulevaisuuden toiveita!"...
+
+Bie oli kattanut pöydän mitä runsaimmilla jouluherkuilla, ja oli jo
+myöhäinen kun nuoret taas istuivat reessä...
+
+-- Punasessa överstinvormussaan seisoi nyt Groth auttaen Mariannea
+riisumaan kappaa; -- Marianne tuskin käsitti, että he jo olivat
+taas kotona! He olivat vallan lörpötelleet ajan kulun, arveli hän,
+niiatessaan juhlallisesti pukunsa mukaisesti.
+
+Pimeän etehisen nurkassa auttoi Barbara adriennessään ja
+lannetyynyissään väsyneeltä "vanhalta vuodelta" naavaparran
+irroittamista, jonka hän sitten viskasi puulaatikkoon.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Varhain aamulla paljon ennen päivän sarastusta olivat jouluvieraat
+poistuneet talosta helisevään pakkaseen.
+
+Matkaeväistä oli pidetty sangen suurta huolta; matkalaukku oli täytetty
+monenlaisilla herkullisilla voileivillä, taskumatit kaksi kertaa
+puhdistetulla ja koiruohoviinalla. Tietysti oli mukana lahjoja sekä
+översti Gjedden perheelle että Jessin isäntäväelle, ja oli siinä myös
+komeita juustoja.
+
+Jäähyväiset tapahtuivat puoliksi itkien puoliksi leikkiä laskien ja
+nauraen, kunnes kaikki oli onnellisesti peitetty rekeen ja Lars, joka
+ajoi etunenässä, näpäyttänyt ruoskallaan isoa Ruskoa.
+
+Nyt seisoivat he kaikki siinä katsoen ja kuunnellen kunnes kulkusten
+viimeinenkin ääni oli lakannut kuulumasta. -- --
+
+-- "Niin, nyt sitä on eletty pyörteessä", sanoi Rein Meretelle...
+"Ja nyt täytyy pitää varansa, ettei synny noidantanssia", lisäsi hän
+synkästi.
+
+"Ja minä iloitsen suuresti arkipäivistä ja _joka_ päivästä!" huudahti
+Merete tulisesti.
+
+"Niin, -- siitä _täytyykin_ tulla loppu!" -- mutisi Rein itsekseen...
+"Pikku _neitosten_ onnea ja iloa ei saa samentaa" -- --
+
+"Minä en ole sellainen pikku _neito_, joka tahtoo leikkiä ja tanssia",
+vastasi Merete kiivaasti.
+
+"Ei, ei, senpä minä, senpä juuri -- olen huomannut"... sanoi Rein
+itsekseen.
+
+"Voi teitä, Merete-raukkaa, kun olette saanut minusta ystävän!" -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- -- -- Arkipäivän piikkopaitoineen ja kaurakakkuineen, kuten
+sanotaan, piti nyt taas alkaa.
+
+Myöhäinen aamiainen sylttyineen, sianliikkiöineen ja erilaisine
+leikkeleruokineen ja oluineen ja viinaryyppyineen oli tänään
+lakkautettu ja tavanmukainen kahvitarjotin voileipineen oli taas kello
+kahdeksan aikaan ilmestynyt makuuhuoneisiin.
+
+Schmidt oli taas ryhtynyt toimeensa nuorimpana miehenä puhdistamaan
+ja täyttämään mustepulloja. Ulkokonttorissa rapisivat sulkakynät ja
+natisivat konttorituolit.
+
+Tuntui jonkinlaiselta johtavalta juhlallisuudelta, ja hiljaisuutta
+häiritsi vain tuon tuostakin yskähteleminen.
+
+Kello yhdentoista aikaan käveli tuomari mietteissään edestakaisin
+sisemmässä konttorihuoneessa.
+
+Oli todellakin tapahtunut yhtä ja toista. Tuli niin sanoaksemme isku
+iskun jälkeen.
+
+Heti aamulla oli Rein ilmoittanut hänelle odottamattomien tietojen
+pakottavan hänet niin pian kuin mahdollista jättämään paikkansa.
+
+Se oli niin sopimatonta kuin suinkin, kun hän nyt oli jonkinverran
+perehtynyt konttorin asioihin! -- Ja nyt oli taas uusi etsittävä ja
+harjoitettava! --
+
+Ja sitten oli Henschien tullut sisään hiljaa ja varovasti, -- oli
+katsonut lattiaan päätänsä hiljaa nyykyttäen ja hengittänyt raskaasti,
+ennenkuin esitti sanottavansa. Suu tarmokkaasti yhteenpuristettuna,
+niin että leukapielet näyttivät suuremmilta ja iho parran alla
+tummanpunaselta, sanoi hän vihdoin tulleensa nimitetyksi nimismieheksi
+ja uskaltavansa syvimmässä alamaisuudessa pyytää tuomarin ja
+hänen rouvansa suostumusta siihen, että heidän kasvattityttärensä
+Barbara-neito saisi tulla hänen vaimokseen. Hänen asemassaan ja hänen
+iällään, joka läheni viittäkymmentä, voi ehkä näyttää siltä kuin hän
+tähtäisi jotenkin korkealle, mutta sydämen kieli -- --
+
+... "Kovaa... Jotakin luonnonvastaista"... mutisi tuomari pysähtyessään
+tuon tuostakin katsomaan ikkunasta talvihämärään, ikäänkuin löytäisi
+sieltä elämän ikävän varmuuden... "Tuskin täyttänyt kolmekymmentä
+vuotta ja annapa kun heittäytyy kahtakymmentä vuotta vanhemman miehen
+syliin, miehen, joka on miltei originaali --
+
+"Pelottavan päättävästi menetelty!...
+
+"... Luulenpa, että Ra-täti lopultakin on oikeassa." Hän heittäytyi
+kiihottuneena nahkatuolille. -- "Kaikki tulee lopulta minun viakseni,
+koska minulla ei ole suurempaa kunnianhimoa ja makua tälle maailmalle...
+
+"Kirottu viulu pirullisine iloineen! --
+
+"Mieluummin onnettomin avioliitto kuin jäädä naimattomaksi! on kai
+Barbara arvellut... Mieluummin se kuin antaa nuoruutensa kuihtua...
+Mieluummin se kuin ei mitään! -- -- Tämän elämän kaikki runsaat
+mahdollisuudet, joista hän on uneksinut, on hän raukka tinkinyt
+vanhaksi kumaraselkäiseksi kaljupääksi Henschieniksi!
+
+"Tinkimistä! -- Tinkimistä, sellaista _on_ elämä!
+
+"-- Mutta tämä täytyy Boletten" -- --
+
+Naputettiin reippaasti oveen.
+
+Huoneeseen astui Kvigstad hermostuneen nopeasti. Vaaleilla tarmokkailla
+kasvoilla oli miltei juhlallinen ilme, ja hän heitti teräviä katseita
+tuomariin.
+
+"Irtisanomaanko, Kvigstad!" -- sanoi tuomari ivaten. "Te näytätte
+siltä, kuin teillä olisi jotakin erityistä sanottavaa."
+
+"Niin, minulla on tuomarille pyyntö, ja minä voin vain luottaa
+vanhaan, monesti kovasti koeteltuun hyväntahtoisuuteenne", -- lausui
+hän liikutettuna. "Tuomari tietää, että minun täytyi luopua lukemasta
+norjalaista lainopillista tutkintoa varten, työskenneltyäni ensin
+puolitoista vuotta. Se on nyt taas käynyt minulle mahdolliseksi ja
+minulle on mitä tärkeintä suorittaa tämä tutkinto. Ja sentähden minun
+täytyy pyytää saada erota konttorista niin pian kuin mahdollista, niin
+pian kuin tuomari on saanut toisen miehen minun sijaani."
+
+"Vai niin -- todellakin? Myöskin te!" huudahti tuomari.
+
+"Niin, -- niin, -- luonnollisesti...
+
+"Niin pian kuin se vain käy päinsä... Se ei satu juuri sopivaan
+aikaan. -- Henschien jättää myös konttorin, -- ja ottaa hoitoonsa
+nimismiespiirinsä keväällä. Ja Rein lähtee myös tiehensä 'niin pian
+kuin mahdollista!' -- Niin että tässä tulee uutta väkeä joka taholle...
+
+"Niin, niin Kvigstad!" hän nyökäytti hillitysti päätään. "Niin pian kuin
+mahdollista. Kirjoitan heti ja tiedustan uutta väkeä."
+
+Tuomari astui tuimasti edestakaisin lattialla, kun Kvigstad oli
+poistunut.
+
+"Onko mokomaa ennen kuultu... Todellakin kelpo annos näin aamutuimaan!
+
+"Tjaa, -- olen ollut monesti irtisanomaisillani Kvigstadin, -- pitänyt
+häntä niin sanoakseni vain armosta, -- joten tämän pitäisi olla vain
+miellyttävä apuaskel hänen puoleltaan", tuumi hän jonkinlaisella
+hirtehisen huumorilla...
+
+"Olin oikeastaan arvellut, että hänestä tulisi konttorin enfant
+terrible ainaiseksi...
+
+"No niin, hänen vertaistaan ei otetakaan noin vain käden käänteessä!" --
+
+-- Uudenvuoden alettua näin rohkaisevasti meni tuomari pihan poikki
+päärakennukseen miettien mielessään, että kenties olisi tällä kerralla
+tarkoituksenmukaista jakaa hiukan tämän maailman suruja ja iloja
+aviopuolisonsa kanssa.
+
+Päärakennuksessa järjesteltiin ja siistittiin, -- pestiin joulu
+loppuneeksi samoin kuin se oli pesty alkaneeksi. Pölyhuiska ja
+lakaisuvastoja oli ovipielissä, ja vesiämpäri ja pesurätit vallitsivat
+vierashuoneissa, ja kaksi torpparinvaimoa oli kutsuttu pesemään
+hiekalla salin lattiaa. Kaapit ja laatikot olivat jo ottaneet vastaan
+luetut posliinit, lasit ja hopeat lukkojensa taakse.
+
+Arkihuone oli tullut tavalliseen asuunsa, ja kaksi rukkia ja yksi
+kerinkakko oli saanut vanhan paikkansa ikkunoiden alla.
+
+Rouva istui laskien ja asettaen värjättyä lankaa kortille uuden
+pumpulikankaan malliksi, jota kudottaisiin kesäpuvuiksi, tyttärien
+puuhatessa edestakaisin ja pistäessä tuon tuostakin sanansa mallin
+valitsemiseen.
+
+Välistä kuiskailtiin päivän suuresta tapahtumasta. -- Mutta mitä isä
+nyt siitä sanoisi --
+
+Sisarukset olivat jo kauan hymyilleet ja huomautelleet toisilleen
+Barbaran ja Henschienin tuttavallisuudesta ja ystävyydestä; -- mutta
+äsken juuri oli Barbara tullut ruokasuojaan ja ilmoittanut kaikki
+Mariannelle ja pyytänyt häntä puoltajakseen äidille...
+
+... Se oli nyt ratkaistu hänen ja Henschienin kesken, ilmoitti
+Barbara. Ja keväällä olisi hän nimismiehen rouva Vestdalenissa. Se
+oli paras piiri koko amtissa, ja olihan hän tuntenut Henschienin
+kolmetoistavuotiaasta asti.
+
+Kunpa nyt vain isä ja äiti olisivat tyytyväisiä. -- Hän oli niin
+levoton, niin levoton!
+
+Kun tuomari sitten astui sisään, heitti rouva nopean tutkivan
+silmäyksen häneen, mutta ei näyttänyt muuten häiriytyvän; -- hän jatkoi
+vain laskemistaan ja langan kerimistään korteille eri malleiksi.
+
+Tuomari vilkasi ympäri huonetta heidän puuhiaan, ja tässä keksi hän
+johdannon niille jotenkin suurille uutisille, joita hän toi tullessaan.
+
+"Niin, olemme taas arkielämässä, Merete", virkkoi rouva jotakin
+sanoakseen, ojentautuen hiukan. "Äkillinen muutos eilisestä! -- Mitähän
+tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan"... tuli sitten hetkisen kuluttua,
+ja hän vilkasi tuomariin tehdäkseen otettavan askeleen helpommaksi
+hänelle. "Voihan tapahtua niin paljon" --
+
+"Missä on Barbara, Alida?" -- kysyi tuomari sitten; ääni vapisi
+lähestymisen halusta. "Minulla on hänelle vähän puhumista, -- jotakin
+sangen tärkeätä!"
+
+"Barbara on aitassa panemassa evästä Larsille, joka lähtee tukinajoon",
+ilmoitti rouva. "Pian kai hän sieltä joutuu."
+
+"Katsokaapas, mitä olemme löytäneet vierashuoneesta, jossa Nergaard
+asui", sanoi Marianne, joka samassa tuli huoneeseen. -- "Katso
+ja ihaile, Eufemia! -- näitä hienoja tohveleita, jotka hän on
+unhottanut... Kirjava silkkivuori ja korko-ommeltuja perhosia, --
+tämähän on oikein hienon hienoa, kuten Nergaard itsekin!"
+
+Tohveleita tarkastettiin --
+
+"Kiltti ja hauska herra, erittäin huvitettu omasta persoonastaan!"
+sanoi rouva hymyillen. "Pidä sinä ennemmin kiinni Gaarderista,
+Eufemia", ilveili hän. "Hänestä näyttää tulevan mies! -- Hän ei
+ainakaan loukkaannu kaikista pikkuasioista..."
+
+"Hm, hm" hymähteli tuomari. Hänen kasvonsa olivat ankarat ja katseessa
+oli katkera ilme.
+
+"Barbaraa minä tarvitsin"... muistutti hän hiukan käheästi. "No, tuossa
+hän tulee."
+
+Hän viittasi ikkunasta kädellään hänelle.
+
+"Niin, rakas Barbarani!" -- virkkoi hän, kun Barbara tuli huoneeseen
+kyyneleet silmissä, tietäen mistä oli kysymys. "Olen tänään kuullut
+suuren uutisen. -- Henschien pyytää sinun kättäsi, ja sinä näytät
+tehneen jo päätöksesi. -- Olen oppinut pitämään häntä perin rehellisenä
+ja kelpo miehenä, -- ja kun sinä kerran pidät hänestä, niin --. _Sinä_
+et todellakaan tule tekemään ketään onnettomaksi, rakas Barbarani!" --
+lisäsi hän omituisella äänenpainolla.
+
+"Ja jo keväällä aikoo hän perustaa kodin...
+
+"Niin, ja mitä kapioihin tulee", -- sanoi hän tarkoittavasti
+vilaisten sinne päin, missä rouva istui, -- "niin sehän kuuluu
+naisdepartementtiin ja on ratkaistava siellä. Minulta saat
+kahdeksansataa taalaria sisältävän pankkikirjan. Se on sinun perintösi.
+Ja sitten tiedät kyllä, että minä olen aina auttava ja tukeva sinua
+tarvittaessa."
+
+Hän taputti Barbaraa lempeästi olalle...
+
+"Niin, lapseni, -- minun täytyy nyt mennä kirjoittamaan pari kirjettä,
+jotka täytyy erityisen lähetin lähteä heti viemään postikonttoriin.
+Paitsi Henschieniä ovat tänään myös sekä Rein että Kvigstad, -- joka
+aikoo suorittaa tutkintonsa, -- ilmoittaneet minulle erinäisistä
+syistä olevansa pakoitetut jättämään konttorin, joten minä tulen
+työskentelemään aivan uudella henkilökunnalla."
+
+Rouva hätkähti ja oli sanomaisillaan jotakin, mutta hillitsi itsensä.
+
+Alida liikahti äkkiä, niin että kerinkakko kaatui, -- ja Marianne
+katsahti terävästi ja tutkivasti Mereteen, joka äkkiä oli tullut
+harmaankalpeaksi. --
+
+Tuomari läksi taas takaisin konttoriin...
+
+Mies... mutisi hän -- Mies... Boletten ilkeä käsitys ihmisistä!...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Rein otti iltapäivällä tuon tuostakin esiin ja syventyi lukemaan
+pientä nopeasti kirjoitettua kirjelippua, jonka suulakka oli painettu
+sormustimella ja jonka Merete ohimennessään oli pistänyt hänen
+käteensä. "Lukekaa!" oli hän kuiskannut miltei käskevän totisesti.
+Siihen oli kirjoitettu:
+
+"Elkää matkustako, elkää matkustako, Rein --. Isä ei _voi_ olla ilman
+teitä. -- Te ette saa... Jollei minulla sitten saa olla ketään --
+mitään enää maailmassa, jota ajattelisin, niin voi kyllä sanoa kuten
+sanoitte aamulla, 'minua raukkaa, joka olen saanut teidät ystäväksi!'"
+
+Myöhemmin läksi Rein kuljeksimaan pakkaseen.
+
+Hän ei nähnyt enää lyijykynäkirjoitusta; mutta hän tiesi, mitä se
+sisälsi, ja kuvitteli mielessään lukevansa sanat yhä uudestaan.
+
+
+
+
+V.
+
+Tuomari ja hänen rouvansa.
+
+
+Hän jäi... Hän jäi!...
+
+Merete oli kuullut isänsä ilmoittavan sen arkihuoneessa eilen, kuten
+hänen tapansa oli, kun hän tahtoi että äitikin saisi tietää jotakin.
+
+"Kuulkaapas, Merete-neito!" sanoi Rein seuraavana aamuna rauhallisesti,
+joskin hiukan äänekkäästi, tullessaan aittaan, sillä nyt oli Mereten
+talousviikko. -- "Kuulkaapas, voitteko antaa minulle jotakin rasvaa
+tahi laastaria... Katsokaa näitä!" -- hän ojensi kättänsä, -- "kaikkia
+näitä naarmuja ranteessa. Upposin eilen hankiaisella erääseen
+orjantappurapensaaseen, otin kädelläni vastaan, ja tämä oli siitä
+seurauksena... Vähän Riian-palsamia tahi hylkeenrasvaa?"
+
+Merete hätkähti -- ja riensi hakemaan palttinalapun ja vähän öljyä.
+
+"Ja sitten", selitti Rein, kun Merete tuli takaisin ja auttoi häntä
+sitomaan kääreen ranteen ympärille, -- "oli saakelin sopimaton hetki,
+-- olin suoraan sanoen jättämäisilläni tuomarin pulaan... Eihän sitä
+juuri voi sopivasti matkustaa tiehensä ja jättää häntä yksin, suoraan
+sanoen, tyhjään konttoriin.
+
+"Ja kiitos kirjelipusta! -- se tuli vilpittömänä muistutuksena nuorelta
+kelpo ystävättäreltä. -- Niin että me yhä edelleen saamme tarinoida
+keskenämme. Mehän ihmettelemme vähän kumpikin tätä maailmaa? -- --
+tahtoo sanoa, minulle tulee kauhean kiire. Meidän täytyy tehdä
+Schmidtistä Augustinusen, Augustinusenista Kvigstad, ja minun
+täytyy koettaa ottaa huostaani Henschienin työt, kunnes uudet
+voimat saapuvat... Ja sitten saan minä luvan suorittaa matkat
+keväämmällä." -- --
+
+Merete kuunteli hajamielisenä näitä hänen kertomuksiaan ja
+selostuksiaan. Tiesihän hän niin hyvin, että Rein oli jäänyt, koska
+_hän_ oli pyytänyt häntä, -- hänen tähtensä -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jo kuun lopussa läksi Kvigstad pääkaupunkiin, jättäen kaikki työt,
+jotka kuuluivat hänen konttoritehtäviinsä, järjestykseensä ja
+erinomaiseen kuntoon.
+
+Kun hän ajoi reessä tietä pitkin, tiesi hän, että Alida-neito katsoi
+hänen jälkeensä eräästä ullakon ikkunasta. Hän kohottihe ylös,
+päästyään eräälle mäelle, otti lakin päästään ja heilutti sitä kuin
+voittaja...
+
+Seurasi rasittava aika monine matkoineen. Työtä tehtiin myöhään iltaan
+laajassa konttorissa.
+
+Rein auttoi tunnollisesti tuomaria kantamaan työtaakkaa. Ja yleiseksi
+hämmästykseksi näytti hän voivan sangen hyvin ollessaan innokkaassa
+työssä. Hän oli tasaisempi ja sävyisämpi, -- laskipa leikkiäkin
+'luonteensa vihollisen kanssa', kuten hän Mariannea kutsui...
+
+Ja vastuunalaisuus! -- sanoi hän nauraen. Hän ei nukkunut koskaan niin
+hyvin kuin milloin hänellä oli todellinen vastuu kannettavana. -- --
+
+Perheellä ei ollut sen vähemmän työtä ja touhua. Se koski Barbaran
+kapioita.
+
+Liinakankaita, drelliä ja damastia oli runsaasti varattu tyttärien
+tarpeeksi, ja niistä mitattiin nyt osia, ommeltiin, päärmettiin ja
+merkattiin kaikenlaisia vaatekappaleita, -- kaksi tusinaa sitä, neljä
+tusinaa tätä, viisi tusinaa tuota...
+
+Tyynyjä täytettiin ja pakattiin arkkuihin, joiden välipaikat täytettiin
+ompelurihmalla ja kaikenlaisella muulla tavaralla, joita taloudellinen
+huolenpito arvasi hyvin tarvittavan. Kaikenlaisia alusvaatteita,
+nyplättyjä, kudottuja ja ommeltuja pitkinä yksitoikkoisina talvina,
+oli valmiina tusinoittain. Muuan ompeliatar oli tuotu auttamaan.
+Paitsi niitä kahta pukua, jotka olivat tekeillä, oli kolmas vielä
+kangaspuissa... Kyllä oli työtä yllin kyllin!
+
+Henschienin toivomuksen mukaan piti häät pidettämän kaikessa
+hiljaisuudessa aikaisin keväällä -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tänä kiireellisenä aikana oli Reinillä ainoastaan sunnuntait
+käytettävänä metsästysmatkoihinsa.
+
+Jo lauantai-iltana tuli hän tällä kerralla ruokasaliin, jossa Merete
+seisoi kangaspuista juuri otettu palttinapakka sylissä odottaen Alidaa
+kyökistä auttamaan sitä kokoontaitettaessa.
+
+"Siinä työssä voin kyllä auttaa teitä", sanoi Rein, "jos te sitten
+tahdotte hankkia minulle vähän matkaevästä; lähden liikkeelle jo tänä
+yönä... Pitäkää vain kiinni siitä, niin minä taitan kokoon... kuinka
+pitkältä? -- kyynäräkö? -- Viisi korttelia? -- Kuusi korttelia? --
+Niinkuin kuulette, ymmärrän minä näitä asioita." Merete mittasi, ja
+Rein taittoi viiden korttelin pituudelta hänen sormiensa väliin...
+
+"Pidättekö kiinni?"
+
+He hätääntyivät ja rupesivat kiirehtimään, kun Reinin käsi koski
+Mereten käteen, ja seuraavaa taitetta tehtäessä näytti siltä kuin
+olisivat sormet tempautuneet palaneina takaisin.
+
+Mutta sitten laski Rein taitteen toisensa jälkeen Mereten käteen...
+
+Rein seisoi ääneti ja Merete punasena, niin että veri suhisi, silmät
+luotuina kankaaseen... Kumpaisenkin kädet vapisivat.
+
+Sitten oli kaikki kokoontaitettu.
+
+Viimeistä taitetta tehtäessä tarttui Rein Mereten käteen, mutta
+päästi sen sitten äkkiä, ikäänkuin olisi tyrkännyt sen luotaan, ja
+jäi seisomaan huoneeseen tuijottaen, Mereten hämillään tasotellessa
+vaatetta pöydällä.
+
+"Niin", kuului sitten tavallista innokkaammin vähän myöhemmin, kun
+Alida tuli huoneeseen, -- "aion lähteä kuutamoon jo tänä yönä, --
+luistimilla kokonaisen peninkulman Lovandetin poikki, -- aivan
+yksin erämaahan -- ainoastaan pitkä varjo seuralaisena. Hah, hah,
+haa!" -- nauroi hän omituisen tarkotuksettomasti -- --. "Kiitos, --
+lähettäkää minulle sitten vähän matkaevästä huoneeseeni", pyysi hän,
+pyörähtäessään äkkiä ympäri ja poistuessaan huoneesta.
+
+-- -- Merete liikkui koko sunnuntaipäivän kuin kuumeessa... Oli kuin
+lumen sulaessa syntyvä vahva valo olisi saanut silmät vettymään ja koko
+maiseman siten vavahtelemaan...
+
+Hän tapasi itsensä milloin minkäkin ikkunan äärestä toisessa
+kerroksessa...
+
+Muutamia talonväestä ajoi kotiin kirkosta ja vähän sen jälkeen tuli
+astumalla pari palvelijaa...
+
+Paistin haju tuoksui kyökistä etehiseen, ja konttoristit kävelivät
+joutilaina alakerroksessa odotellen päivälliskutsua. -- -- --
+
+-- Pitkän sunnuntai-päivällislevon jälkeen, joka käsitti renkituvan,
+konttorin ja päärakennuksen, heräsi ikäänkuin uusi toiminnanhalu
+suunnitelmineen päivän loppuosan viettämiseksi...
+
+Sovittiin mennä kävelemään sinne ja tänne, ja muutamat naisväestä
+pukivat päällysvaatteet yllensä. Pari konttoristeista meni joen poikki
+lukkarille juomaan kahvia ja pelaamaan vähän korttia...
+
+Barbara oli vetäytynyt makuuhuoneeseen, jossa hän käytti hyväkseen
+aikaa siistiäksensä ja järjestääkseen ja pakatakseen tavaroita
+laatikkoihin ja arkkuihin, jotta kaikki olisi valmiina ratkaisevaksi
+päiväksi ja häiksi.
+
+-- Hiljaisena iltapäivänä hipui kevätauringon kalpea kajastus vielä
+siellä täällä lumisia kukkuloita, ja välistä kaikui omituisia etäisiä
+jyrähdyksiä ilmassa Lovandetilta harjun takaa, jossa pakkanen ukkosen
+jyrinän kaltaisella jyskeellä repi pitkiä halkeamia jäähän.
+
+Merete kuljeksi pihalla ja katsoi ja kuunteli...
+
+Hän silitti ja taputti Ajaxia, joka nuuski häntä ja juoksi häntä
+kypäräntöyhtönä heiluen edestakaisin tiellä, ikäänkuin jotakin
+odottaen...
+
+Nyt hämärissä tuli muutamia toisista kotiin vilkkaasti puhellen, --
+Augustinusen ja Yarmann -- uusi konttoristi, joka tulisi Henschienin
+paikalle, käynniltään lukkarilta.
+
+Ajax juoksi äkkiä kovasti haukkuen porttia kohden, jossa Rein
+näyttäytyi puolipimeässä.
+
+Hän käski koiran olla vaiti, tervehti lyhyesti ja heitti suuren ammutun
+metson rappusille.
+
+"Ette voi uskoa, kuinka komealta se näytti auringon noustessa aamulla",
+-- huudahti hän omituisen innostuneella äänellä, -- "kun se äkkiä
+rupesi soimaan hongassa!
+
+"-- Minä tähtäsin sen leikkiessä ja soittaessa itsensä sokeaksi ja
+pyörälle päästä silmät kiinni vasten aurinkoa.
+
+"-- Se lausui värssyn toisensa jälkeen Korkeasta veisusta niin että,
+tunnustan, se oli vähällä riisua minulta aseet. Mutta kun se sitten
+rupesi koukkuilemaan siinä oksalla kuin itse Salomo-kuningas, --
+silloin pamahti!"... Seurasi käheä pilkkanauru.
+
+Kun hän huomasi Mereten katsovan liikutettuna ja kiusaantuneena,
+huudahti hän räikeästi:
+
+"Niin, sitä saa niin paljon onnen etumakua tässä elämässä, että
+käsittää kyllä, kun sen menettää!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Maaliskuu oli vilahtanut Vangenin ikkunoiden ohi räikeine lumikenttien
+synnyttämine kevätvaloineen, jolloin maa oli jääkovassa kirressä ja
+tuulet tuiki levottomia. Huhtikuu oli roiskuttanut kattotiiliä ja
+seiniä lumirännällä ja ähkysateilla. Ja jo toukokuun alussa oli rouva
+Orning, heti kun mäki lumen sulamisaikaan oli paljastunut, ryhtynyt
+puutarhatyöhön.
+
+Hän jatkoi työtään väsymättä, vaikka kevätlumi auringonpaahteesta
+huolimatta jääti ja kirpakka ilma sieretti hänen kätensä ja kasvonsa
+päähineen alapuolelta.
+
+Siellä lajiteltiin paperitötteröitä ja pusseja, joissa oli erilajisia
+siemeniä ja tarkat otsikkokirjoitukset, ja sikäli kuin lämpö kasvoi,
+kylvettiin siemenet ja istutettiin taimet.
+
+Ja juhannuksen aikaan saattoi rouva Orning puutarhan kentältä, --
+siltä, joka muodosti suuren runsaudensarven, -- silmäillä laitoksen yli
+puineen ja puistoineen virralle asti ja sanoa itsekseen, että on siinä
+kaunis työn tulos!
+
+Mutta tätä rasittavaa ulkoilmaelämää seurasi taantumus, ja rouva
+sai vanhan vaivansa, ruusukohtauksen, niin ettei hän voinut poistua
+huoneestaan 6-8 viikkoon.
+
+Romaani ja neulos olivat pöydällä, jotta niihin voi turvautua
+taloushuolien välillä, kun hän oli yksin eikä hänellä ollut mitään
+ohjeita annettavana.
+
+Siltä paikalta, jonka hän oli valinnut kukikaspeitteiselle
+mahonkituolilleen, voi hän nähdä osan puutarhasta, joka päättyi
+nurkkahuvihuoneen luona.
+
+Lämmin aamupäivän aurinko paistoi vinosti sisään, ja sen paahdetta
+hillitsivät kokoonvedetyt punaset uutimet. Nytkin, vaikka aurinko oli
+korkeimmillaan, ei se paistanut edes niin pitkälle syvään huoneeseen
+kuin sen mahtavan sängyn edessä olevalle matolle, joka valkoisine
+tupsu-uutimineen täytti koko takaliston.
+
+Rouva istui yksin, ja hänen silmänsä seurasivat pienten vihertävien
+ikkunalasien läpi päärakennuksen terävää varjoa, joka yhä enemmän
+vetäytyi takaisin puutarhakentältä. Siellä voisi tulla hyvinkin kuivaa,
+jos aurinko paistaisi samalla lailla kuin tänään; -- maa oli sellaista,
+että sitä tarvitsi kastella sekä aamuin että illoin --
+
+Hän aikoi soittaa kelloa kutsuaksensa Barbaran.
+
+Sitten pudisti hän päätään... Ei ollut ensikerta, että hän huomasi
+olevansa niin hajamielinen!
+
+Hän kaipasi Barbaraa joka suhteessa. Hänen aina sukkelaa
+avuliaisuuttansa, -- kaipasi häntä kaksinkertaisesti, kun talo sai
+nyttemmin olla ilman Marianneakin, joka toista kuukautta sitten oli
+matkustanut Grothien luokse tehtaalle, jonne hän oli tarjoutunut
+oksastamaan hedelmäpuita, minkä taidon hän oli oppinut äidiltään. Sinne
+näytiin saadun tartunta täältä. Iso, vanha puutarha aiottiin panna
+kuntoon ja perkata -- luultavasti nuoria varten...
+
+... Niin, nyt oli pikku Barbara rouva Henschieninä kaukana
+Vestdalenissa, ja hänellä oli oma puutarhansa hoidettavana. Hän kyllä
+kirjoitti ikävöivänsä päästä käymään kotona. Hänen täytyi saada tietää
+kaikista talon asioista: kuinka oli karjan ja kuinka Randin laita,
+kuinka monta elikkoa tänä vuonna lähetettäisiin karjatalolle... No,
+se kai kyllä menisi vähitellen ohi. Vangen oli niin sanoaksemme ollut
+hänen maailmansa, hänen näköalansa ei ollutkaan ulottunut laajemmalle.
+
+Oli todellakin ollut kyyneleiden päivä silloin kun hänet ja Henschien
+eräänä arkipäivänä keväällä kaikessa hiljaisuudessa vihittiin kirkossa
+ja kun he sitten läksivät matkaan Brunten ja Borkenin vetämissä
+vaunuissa.
+
+Ja lahjoja saatiin myös, -- liemikauha, kahdeksantoista ruokalusikkaa
+ja kaksi tusinaa teelusikoita, jotka kaikki oli tilattu pääkaupungin
+kultasepältä. Mutta oli siinä ollut puuhaa saada asia päätetyksi isän
+kanssa monia kiertoteitä... Oli se kiusallista aikaa...!
+
+Mutta nyt sanoivat pikkutytöt nähneensä isän kävelevän itse puistossa
+sitä katselemassa, -- tarkastelevan sitä joka paikasta. Hän poikkesi
+aina sinne palatessaan iltapäivisin kotiin pelloille tekemiltään
+kävelymatkoilta katsomasta väen kyntämistä ja kylvämistä.
+
+Rouva pudisti voimakasta päätään hymyn vivahdus huulilla.
+
+Niin, ne miehet -- ne miehet!...
+
+Levoton kevät monine muutoksineen heidän kodissaan, -- rasittavia
+kuukausia, vaivaloisia ja edesvastuullisia isälle konttorissa!
+
+Ja ei niin sanaakaan mistään!...
+
+Merete ja Rein alkoivat huolestuttaa häntä.
+
+Merete oli ilmeisesti menettänyt kaiken arvostelukykynsä. Rein saattoi
+esiintyä kuinka häikäilemättömästi ja tylysti tahansa, -- se teki vain
+hänet yhä miellyttävämmäksi ja hauskemmaksi, sanottiin! Oli todellakin
+menty jo niin pitkälle, että oli vapaaehtoisesti totuttu olemaan
+sanomatta sanaakaan Reinistä Mereten läsnäollessa; voi huomata kuinka
+hän kärsi siitä ja kuinka se vaivasi häntä...
+
+Omituinen oikullinen luonne oli tuo Rein. Niin itsensäkieltävä, kun oli
+kyseessä isän auttaminen konttorissa, -- mutta muuten niin oikullinen
+ja -- häijy, voi miltei sanoa. --
+
+Ei lainkaan toivottava vävypoika, ei --
+
+Rouva istui vielä takakenossa tuolilla -- mietteisiinsä vaipuneena, kun
+Alida nopeasti astui, sisään sulkien oven jäljissään.
+
+Hän astui kiihottuneen näköisenä pari kertaa lattian poikki, ennen kun
+huohottaen pysähtyi äitinsä nojatuolin eteen.
+
+"Niin, -- sinä ehkä pidät sitä suruna, äiti. -- Mutta se on tarkoin
+harkittua eikä sitä voi muuttaa!"
+
+Kasvot olivat kalpeat ja päättäväiset, pää kuin leimattu mitalli.
+
+"Kangaspuissa oleva hieno villaleninkikankaani kyllä tulee käytäntöön.
+Mutta Hambrolla oleva silkkikangas, jonka eilen sanoit minun
+välttämättömästi tarvitsevan, siitä ei tule mitään. --
+
+"En koskaan, en koskaan ota minä Grothia, -- en koskaan! Oli Ra-tädin
+viisasta huolenpitoa", -- nauroi hän ivallisesti, -- "saada minut
+kiinnitetyksi tuohon rautatehtaaseen... Olen nyt laahannut tuota
+raskasta uunia kaksi vuotta, kunnes se lopulta rupesi tuntumaan liian
+polttavalta, -- liian polttavalta --
+
+"Ja sitten on minulla vieläkin sanomista sinulle, äiti!"
+
+"Mielestäni olet jo tarpeeksi sanonut", sanoi rouva aivan
+hämmästyksissään.
+
+Alida heittäytyi äkkiä hänen syliinsä, itkien ilmoille vuosia pitkän
+epätoivonsa.
+
+"No, no, Alida --"
+
+"Olen sanonut Kvigstadille, äiti, että _jos_ hän palaa tutkintonsa
+suorittaneena, niin --"
+
+"Niin -- niin? -- sano pois, lapseni!"
+
+"Niin ei hän saa kieltävää vastausta --"
+
+Syntyi äänettömyys, -- -- -- kuului vain läiskäys äidin lyödessä
+kätensä yhteen. --
+
+"Minä otan hänet -- ilman tutkintoakin", -- huudahti Merete
+uhmailevasti säkenöivin silmin.
+
+"Vai niin. -- Niitä nykyajan tyttäriä! -- Kapinahenkeä!" -- sanoi
+rouva, koettaen koota ajatuksiaan --
+
+"Niin, niin... vai niin"... Sorminivelet naksoivat ja hän hengitti
+raskaasti...
+
+"No niin!" lisäsi hän sitten äkkiä tyyntyen, -- "Saamme kai tottua
+katsomaan pienistä ikkunalaseista tyttäriämme...
+
+"Arvelet siis voivasi tulla onnelliseksi hänen kanssaan, Alida!"...
+rupesi hän puhumaan kuiskaten, silitellen hänen hiuksiaan...
+
+"Kyllä, kyllä -- kyllä, kyllä, -- hän on lahjakas mies... ja sinä kyllä
+voit johtaa häntä, -- kääriä hänet vaikka sormesi ympärille, niin
+järkevä, hyvä ja lujaluonteinen kun olet..."
+
+"No, no!"...
+
+Alida oli taas saanut itkunkohtauksen.
+
+"No, no, lapsi... miehen tahto on miehen kunnia, sanotaan. Mutta se on
+myös naisen!" -- -- --
+
+-- Auringonpaisteen viirun kasvaessa yhä pitemmälle lattian poikki
+huoneessa, niin että rouva Orningin lopulta täytyi varjostaa
+kasvojaan nenäliinalla, oli Alida saanut itkeä sydämensä tyhjäksi --
+perusteellisesti ja kauan.
+
+Se taistelu oli ollut liian kova ja pitkällinen, jota hän oli
+taistellut yksinään hiljaisuudessa, mutta nyt! -- kun kaikki oli
+uskottu äidille, tuntui hänestä kuin onnen tunne olisi lamauttanut
+hänet -- -- --
+
+Rouva istui taas yksin, kuunnellen hänen keveitä nopeita askeliaan,
+jotka poistuivat eteisen poikki...
+
+He olivat sopineet, että Alidan asiain ollessa nykyisellä kannalla,
+täytyi hänen itsensä ottaa puhuaksensa isälle asiasta -- sopivan
+tilaisuuden sattuessa.
+
+Mutta -- mutta -- rouvan kasvot synkistyivät äkkiä --
+
+Ra-täti! Mitä sanoo Ra-täti?... Hänen oma sellaisella innolla
+aikaansaamansa kauppa... Tämä naimiskauppa, 'joka johtaisi perheen
+arvoa vastaavaan positsioniin'...
+
+Sivuuttaa hänen tahtonsa!
+
+Rouva teki uhkaavan näköisenä äkillisen liikkeen ikäänkuin noustakseen
+ylös, mutta vaipui taas takaisin tuolille mutisten:
+
+Ne rahat!... Ne rahat!...
+
+Ra-täti tekee varmasti Alidan perinnöttömäksi! -- ja ehkä toisetkin.
+
+-- Ja kuka, -- hän tarttui tuolin käsinojaan, katsoen neuvottomana
+ympärilleen, -- kuka on sanova hänelle tämän?
+
+Niin, kuka?... siitä syntyy viho viimeinen meteli! -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesäpäivät tulivat ja menivät auringonpaisteineen ja varjoineen rouvan
+kahden ikkunan editse.
+
+Romaani oli pöydällä sukkapuikko pistettynä miltei samojen sivujen
+väliin...
+
+Ikkunoiden alla olevassa puutarhassa kasvoi ja nousi taimelle -- yhtenä
+päivänä yhdet, toisena toiset kukat. Välistä tulivat tytöt hänen
+luokseen näyttämään salaattia ja krassia, välistä redisejä, pieniä
+keltajuuria, kirsikan- ja omenankukkia...
+
+Olisipa ollut hauskaa saada kävellä puutarhassa seuraamassa tuota
+kaikkea. Kesähän meni häneltä miltei kokonaan hukkaan...
+
+... Vaikeata ja raskasta kaikin puolin... ja kun sitä paitsi tällä
+tavoin oli suljettu huoneeseensa, olivat ajatukset niin usein
+liioteltuja -- --.
+
+Kun hän eräänä aamuna istui vaipuneena synkkiin ajatuksiinsa, ovi
+miltei tempaamalla avattiin...
+
+Merete se syöksyi huoneeseen sillä tavalla!
+
+Hän ei kuullut varotusta, vaan juoksi äidin luokse ja ojensi häntä
+kohden ruusun. Tyttö säteili ikäänkuin hän ei koskaan ennen olisi
+nähnyt kukkaa.
+
+"Näetkö, äiti, tätä!"
+
+"Kyllä, kun et vain pidä sitä niin lähellä kasvojani."
+
+"Se on isältä!" -- tuli riemuiten, niin että hän tuskin sai sanat
+suustaan.
+
+"Isältä!" -- -- Rouva otti ruusun ja katsoi sitä tarkasti.
+
+"Minun piti jättää se sinulle ja sanoa että se on ensimäinen uudesta
+puutarhastasi! Isä tulee luoksesi iltapäivällä tiedustelemaan
+vointiasi", -- päätti hän hengästyksissään.
+
+Rouva istui ääneti hetken. Sitten nousi hän ylös ja meni ikkunaan
+ikäänkuin tutkiaksensa ruusua, pyyhkien kuitenkin salaa kyyneleen
+toisensa jälkeen silmistään...
+
+"Missä on nenäliinani?" kuului kärsimättömästi.
+
+"Sanoiko hän todellakin niin? -- Sinusta siis näytti, että hän piti
+puutarhasta?...
+
+"Tämä ruusu on ylemmästä pensasaidasta, -- hän on siis käynyt
+sielläkin...
+
+"Tiesinhän minä, että se kerran tapahtuisi, -- että hän pitäisi siitä...
+
+"Totta totisesti on hänellä parempi maku minun puutarhani kuin minulla
+hänen musiikkinsa suhteen", sanoi rouva hymyillen viillyttäessään ja
+kuivatessaan kasvojaan nenäliinalla.
+
+Hetkisen kuluttua istui hän tyynesti takaisin tuoliin, katsellen
+tyytyväisenä auringonpaistetta ja ikkunaa.
+
+"Sen minä sanon, että hän saa antaa aivan toisessa suhteessa kalliin
+sovintolahjan", huudahti hän äkkiä, -- "Kaikki puutarhanaidan laudat!
+-- Tuolla laatikossa on sahalta tullut lasku -- kaksikymmentäviisi
+taalaria. Ne hän nyt mielellään maksaa", -- sanoi hän tyytyväisenä.
+
+"Kyllä tuntuu ihan helpotukselta kun saa ne maksetuksi!"...
+
+Hän katsoi ympärilleen --.
+
+"Kuule, Merete, meidän täytyy saada Inger tänne pesemään ikkunoita
+ja peiliä ja ovea, -- ja hieman siistimään joka paikasta, koska minä
+kuulun saavan niin harvinaisen vieraan!" ilveili hän -- --
+
+-- Uutinen levisi kulovalkean tavoin sisaruksille ja synnytti
+koko päiväksi oikean juhlatunnelman taloon. Katsottiin iloisina
+tarkoittavasti toisiinsa, kuiskittiin vilkkaasti, ja jokainen isän tahi
+äidin sana sai entisen varman arvonsa taas.
+
+Vallitsi ikäänkuin vapautumisen tunne koko talossa, -- se tuntui
+konttorissa, ja aavistettiin kenties kyökissäkin, että sovinto oli
+syntynyt jumalten valtakunnassa.
+
+-- -- "Eikö ole ollut suloinen päivä tänään?" -- sanoi Merete
+Reinille tämän tullessa hänen luoksensa hänen iltapuolella ollessaan
+mullittamassa leukoijia, jotka alkoivat avata nuppujaan ja näyttää
+värejään. Puutarha oli näet pidettävä mahdollisimman hyvässä kunnossa,
+kunnes äiti taas voisi itse ryhtyä siellä työhön... "Tiesin, aamulla
+herätessäni että jotakin hauskaa tapahtuisi", -- jatkoi Merete
+vilkkaasti. "Aina kun uneksin suurista viheriöistä nurmikentistä,
+tapahtuu jotakin oikein hämmästyttävän onnellista!"
+
+"Vai niin, te olette siis tosi-unien näkijä, Merete neito?"
+
+"Niin, se on varmaa! -- Kun näen unta vedestä ja kukista ja
+pikku-rahoista, -- huu, silloin tiedän tapahtuvan jotakin
+vastenmielistä."
+
+"Se johtuu siitä että olette pannut sen merkille -- ja tapahtuuhan aina
+jotakin, johon sitä voi soveltaa... Noin nuori tyttö ei kai voine olla
+taikauskoinen?" sanoi Rein tutkivasti.
+
+"Taikauskoinen, ei, -- en usko kummituksiin, mutta muuten --"
+
+"Mitä muuten?"
+
+"Niin, on niin paljon, mikä on kauhean ihmeellistä -- jota ei käsitä" --
+
+"Mitä se on, Merete-neito?" kysyi Rein. Hänen silmissään kuvastui
+jonkinverran pelkoa.
+
+"Niin, sitä en _voi_ sanoa, -- enkä myöskään tahdo. Mutta on olemassa
+asioita, jotka ovat määrääviä minun elämälleni!" sanoi hän hiljaa,
+mutta päättävästi: hän oli tullut hyvin kalpeaksi, -- "ja joita en voi
+itselleni selittää."
+
+"Vai niin, teillä on siis jotakin, joka on _ratkaisevaa kohtalollenne_,
+Merete", -- kysyi Rein ja hänen kasvoillaan leikki hymyily. "Eikö ole
+ihmeellistä", keskeytti hän äkkiä, -- "että me kenties kaikki liikumme
+omine uskoinemme ja taikauskoinemme... Katsokaa nyt vaikka tuota vanhaa
+kuivaa Henschieniä! Hänen täytyi aina räiskäyttää kolme musteläiskää
+pulpetille ennenkuin hän alkoi laskea yhteen. Sitten rupesi hän
+aavistamaan, että minä pidin häntä silmällä, ja hän vilkui alituisesti
+minuun. Välistä pisti päähäni kiusata häntä. Mutta silloin kakisteli
+hän kurkkuaan ja rupesi miettimään ja muodostelemaan kynäänsä, kunnes
+sai rauhassa räiskäyttää kolme musteläiskäänsä...
+
+"No, se nyt oli vain sellaista pientä konttorilevottomuutta, --
+pöytäkirjojen kaapimisen pelkoa...
+
+"Eikä Bie-neiti tunne itseänsä rauhalliseksi olemuksen räjähtämiseltä
+-- Ra-tädin hyväntuulen muodossa, -- ennenkuin hän on huolellisesti
+kuivannut jalkansa seitsemän kertaa portaiden edessä oleviin
+kuusenhavuihin ennen sisään menemistään" -- --
+
+"Mutta että te voittekin huomata tuollaisia pikkuseikkoja!" huudahti
+Merete kuin pilvistä pudonneena.
+
+"Mihinkäpä minä silmäni panisin, Merete-neito", nauroi Rein...
+
+"Ja ajatelkaapa nyt kapteeni Buchwaldianne! -- Ettekö ole koskaan
+ranskantunneillanne huomannut, että hän ei istuudu tuolille ennenkun on
+kulkenut kerran sen ympäri? Huomasin sen jo ensi kerroilla nähdessäni
+hänet arkihuoneessa. Ja mitä merkkejä hän samalla tekee sormillaan
+nutunliepeittensä alla tahi taskussa, sitä en minä voi sanoa. Mutta
+hän ei vain istu ennenkuin nuo menot on suoritettu. Pitäkää varanne
+vain!... Se voi olla vain viaton suojelustoimenpide tavallista
+vastoinkäymistä vastaan... Tahi ken tietää mitä kaikkea on syntynyt
+tuon hiljaisen miehen mielikuvituksessa. -- Ehkä hän tahtoo ehkäistä
+jonkin hengen tahi kummituksen istuutumasta siihen ja kiertämästä
+käsiään hänen ympärilleen. Ehkäpä vaivaa häntä hänen toinen minänsä ja
+hän näkee itsensä."
+
+"Näkee itsensä... Olen kuullut, että silloin täytyy kuolla!" sanoi
+Merete.
+
+"Hm, -- olemuksen pelolla on niin monta muotoa, -- niin monta kauhun
+huutoa ihmisessä, kun on kerran saanut korvansa auki... Luonnonvoimat
+iskevät ihmisiin. -- Tuntee soittimen kieliä ulkopuolella itseään...
+Täysi kuu vetää, samoin kuin se imee luodetta ja vuoksea... Kuka
+tietää, jos me kaikki olisimmekin lasista ja läpikuultavia!
+
+"... On sellaisia", tuli sitten varovasti, -- "jotka tulevat niihin
+aikoihin äärettömän tuskallisiksi... Heidät valtaa sellainen
+levottomuus... tuntevat ikäänkuin heidän täytyisi lähteä maita
+mantereita kiertämään loitolle ihmisistä suorittamaan kamppailun sen
+kanssa, joka muodostaa pelon heissä! --
+
+"Niin, Merete-neito, -- sellaisessa tapauksessa ei toinen voi auttaa
+toista!"
+
+"Voi kyllä", -- sanoi Merete hiljaa, -- "juuri sellaisen --
+yksinäisyystunteen sattuessa"...
+
+"Niinkö? -- Tarkoitatteko, että juuri sentähden Aatami sai Eevan? --
+Niin, siinä on paljon siinä", sanoi hän äkkiä hymyillen. -- "Saanko nyt
+tuoda teille vettä, jotta saisitte täyttää kaikki nuo pienet kuopat,
+joita olette kaivanut leukoijien ympärille?"...
+
+Ilta-auringon säteiden kimallellen hypähdellessä puutarhanaidan
+läpi, tulivat toiset ulos toinen toisensa jälkeen arkihuoneesta ja
+konttorista jutellen ja tarinoiden auttamaan puutarhassa.
+
+Tuomari käveli siellä merenvahapiippuineen. Sen sininen savu näkyi
+pensasaitojen ja kukkalavojen läpi...
+
+Oli kuin kaikki olisi loistanut uudessa -- sovituksen valossa!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Niin, kuka?
+
+Tuomarin itsensä oli täytynyt ottaa huolekseen surullinen tehtävä
+ilmoittaa Ra-tädille, että Alidan liitto Grothin kanssa purkautuisi.
+
+Rouva seisoi ikkunassa katsoen kuinka tuomari nousi hevosen selkään ja
+kannusti Figaroa happamen näköisenä...
+
+Hän ei ollut erittäin ihastunut tehtävästään. Mutta kukapa muukaan voi
+sen suorittaa? Ja sitten hänellä oli oma tapansa katsoa asioita...
+Hän ei huolehtinut edeltäpäin, eikä juuri ajatellut erityisesti niitä
+jälestäpäinkään. --
+
+Tuomari ratsasti herttaisena alkukesän iltapäivänä maantietä pitkin...
+
+Aitojen molemmin puolin kylvettiin, kynnettiin ja äestettiin, ja
+työväki nosti hattua ja juoksi avaamaan porttia nähdessään tuomarin
+tulevan. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt, kuten tavallisesti, siellä
+täällä vaihtamaan muutamia sanoja, vaan rajoittui, vaipuneena kun oli
+omiin ajatuksiinsa, ainoastaan hajamielisiin päännyökäyksiin...
+
+... On luonteita, jotka suoriutuvat kaikissa oloissa, ja toisia,
+jotka takertuvat niihin kiinni... Alidaan olivat hänen ajatuksensa
+keskittyneet... Yhtä lujaluonteinen ja avomielinen ja rehellinen kuin
+äitikin... Mutta onneksi oli hänessä tunteellisuutta ja naisellista
+norjuutta, jota Bolettessa... Hm, -- hän pani Figaron taas
+ravaamaan -- --
+
+Hetken kuluttua kulki hevonen taas käyden. Figaron korvat näyttivät
+tuontuostakin kuulevan monia hymähdyksiä ja puoliksi tukahdutettuja
+mielenpurkauksia, jotka näyttivät koskevan aivan etäisiä asioita...
+
+Ja sitten Kvigstadista vävypoika!... Se on totta totisesti hänen
+ihmetöidensä huippu! Originelli mies -- loistava pää...
+
+... On niin satunnaista, että sovitaan yhteen tässä maailmassa... Hän
+huokasi kevyesti.
+
+Tahi loppujen lopuksi, jos on joku, josta pitää... Silloin ei riitä
+kokonainen tehdaskaan ikävine Grotheineen Kvigstadia vastaan, joka on
+vallannut toisen mielen! -- Hyvä, Alida! -- Hän käänsi hevosensa sille
+varjoisalle metsäpolulle, joka vei Rafosille, ja kiirehti
+hevostaan. -- --
+
+-- Ra-täti istui auringonpaisteessa rappusilla jakkara jalkojen alla ja
+tyynyjä ja saaleja varmuuden vuoksi lähellä. Hän hätkähti, kun hänen
+terävät mustat silmänsä keksivät ratsastajan metsätiellä.
+
+"Bie -- Bie!" komensi hän eteiseen. "Pane paras viilikehlo arkihuoneen
+pöydälle ja rommia mukaan. -- Se on Thomaksen lempiruokaa kesällä, kun
+hän on kuumissaan."
+
+Hän kompuroi keppinsä nojassa sisään ja rupesi huolellisesti
+järjestämään nojatuolinsa ympäristöä.
+
+Tuomarin ajaessa pihaan juoksi renki ottamaan huostaansa hevosen...
+
+"Näin sinun olevan rappusilla, täti; sitten kai lienee terveytesi
+hyvä", -- tervehti tuomari. "Niin, sinulla on hyvät voimat -- hoitaa
+taloa. -- Näin, millaiset ovat viljelyksesi: niiden veroisia saa etsiä
+-- ja sinun veroistasi myöskin!" laski hän leikkiä.
+
+"Moiset kohteliaisuudet ovat minusta kuin liian vanhoja kuivaneita
+hunajakakkuja. Onko sinulla jotakin asiaa?"
+
+"Hm"... kakisteli tuomari kurkkuaan --
+
+"Ja Bolette-raukan täytyy yhä vain pysytellä makuuhuoneessa, vaikka on
+niin kaunis kesä", jatkoi tuomari.
+
+Ra-tädin syvälle painunut suu puristui kokoon; hän nojautui takakenoon
+tuolissa ja rupesi katsoa tuijottamaan häneen. --
+
+"Näytät minusta niin mielistelevältä ja puheliaalta tänään. On siis
+jotain,--joka minun on sulatettava?"...
+
+"Niin -- niin, -- katsos, täti, maailmassa ei saa aina mitä tahtoo",
+alotti hän varovasti. "Ja eihän sitä voi vaariakaan, että saattaisi
+kaikki järjestää mielensä mukaisesti... ja nuoriso, tiedäthän, täti! --
+Onhan sinullakin ollut verta suonissasi."
+
+"Lörpötystä -- lörpötystä! -- Mistä on kysymys? Puhu" -- keskeytti
+Ra-täti hänet ja jysäytti kärsimättömästi keppiänsä lattiaan. -- "Ensin
+voitelee suuni hunajalla." -- Hän teki pelottavan irvistyksen.
+
+"Meidän täytyy koettaa katsoa ymmärtävillä silmillä, täti!" huomautti
+tuomari, -- "niin hyvin kuin voimme."
+
+Ra-täti pani päänsä kallelleen ja katsoi häneen.
+
+"Puhu sinä vain, Thomas! Olen valmistautunut, odotan -- vaikka mitä!--
+vieläpä sitäkin, että sinulla on kassanvajaus", pisti hän myrkyllisesti.
+
+"Bie-neiti, olisin kiitollinen, jos antaisitte minulle vähän vettä",
+sanoi tuomari, varovasti valmistautuen kaikkien mahdollisuuksien
+varalta, kun Bie näyttäytyi ovessa viilikehloineen, mutta nopeasti
+vetäytyi taas takaisin.
+
+"Niin, niin, täti! -- On sitä nähty pahempiakin asioita kuin että
+kihlauksesta ei ole tullut mitään" --
+
+"Alida!" -- huusi Ra-täti ja heitti päätään kiivaasti taaksepäin.
+
+"Niin, juuri hän. Alida on tunnustanut mielentilansa Bolettelle ja
+minulle. Hän tahtoo rikkoa kihlauksensa Grothin kanssa."
+
+"Rikkoa!" miltei ulvahti Ra-täti. -- "Kuinka hän uskaltaa!" --
+
+"Sille ei voi mitään! -- Groth on hänestä suorastaan vastenmielinen."
+
+"Ei voi mitään!" -- matki Ra-täti... "Se on sinun tapaistasi, Thomas!
+-- Vastenmielinen -- koko tulevaisuutta vastaan... On sekin puhetta!
+-- Jotakin on tehtävä! -- Uppiniskainen lapsi!... Kuinka monen luulet
+saavan seurata omaa päätään siinä suhteessa! -- Tulisipa siitä
+kaunista!"
+
+Ra-täti uhkasi häntä etusormella:
+
+"Käske sinä vaan Boletten sanomaan hänelle suorat sanat!... Tahi onko
+myös Bolette tullut romantilliseksi, -- sentimentaaliksi -- -- höö,
+hörrr" -- hänen rintansa korahti, -- hänen oli vaikea hengittää.
+
+"Sille ei voi mitään, täti! -- Ja sitte vielä lisää. -- Sinun täytyy
+kuulla kaikki"...
+
+"Vieläkö enemmän? -- Jospa tietäisit, kuinka vastenmielinen olet,
+Thomas!" -- Ra-tädin kasvoilla oli ihan tuskan ilme.
+
+"Tiedäthän, että Kvigstad on lähtenyt luotani suorittamaan
+tutkintoansa"...
+
+"Mitä?" Ra-täti katsahti nopeasti tuomariin. "Juuri häneen on Alida
+kiintynyt, hänestä hän on koko ajan pitänyt -- Sille ei voi mitään,
+täti."
+
+"Sinun ei mitääsi!" huusi Ra-täti; hän kohottihe nuolen nopeudella
+tuolista ja antoi tuomarille korvapuustin, kepin kaatuessa kolisten
+lattialle. Sitten vaipui hän takaisin tuoliin myssy vinossa ja voihki...
+
+Ei ollut suinkaan kevyt se käsi, jota tuomari oli saanut maistaa, ja
+hänen kasvojensa toinen puoli oli aivan punainen, kun hän nopeasti
+nousi, tarttui poskeensa ja katsoi käteensä, ikäänkuin tullakseen
+vakuutetuksi siitä, mitä oli tapahtunut. Hän kääntyi ottamaan lakkinsa,
+ja hänen suupielissään näkyi hymyntapaista...
+
+"Thomas! Thomas!" -- voihki Ra-täti avuttomana... "Älä mene... Älä
+mene... Oma rakas poikani! -- -- Niin, jätä sinä vain vanha tätisi",
+-- huoahti hän vielä kerran, "niin hänelle ei jää ketään jälelle...
+Ei, tule nyt tänne, Thomas, oma poikani! Tule nyt tänne ja istu tähän
+tuolille... niin saadaan puhua siitä" -- houkutteli hän.
+
+"Kun viimeksi annoit minulle korvapuustin, olin nelitoistavuotias.
+Samana päivänä tulin kotiin kesälomalle... Ja kun se tapahtuu niin
+harvoin..." -- kuului puoliksi vihaisesti, puoliksi leikillisesti.
+
+"Sinä olet ollut aina lempipoikani", voihki Ra-täti... "Et kai ole aivan
+suuttunut minuun", -- alkoi hän levottomasti pyytää... "Istu nyt, istu
+nyt, Thomas, että saan nähdä, ettet enää ole vihoissasi", pyyteli
+hän vapisevalla äänellä... "Istu nyt tähän!" -- Ra-täti tarttui hänen
+molempiin käsiinsä ja taputteli ja suuteli niitä nöyrästi --
+
+"Myssyni... myssyni..." -- Hän tarttui päähänsä ja asetteli ja oikoi
+myssyään...
+
+"Kvigstad, niinkö sanoit?... Meidän täytyy hankkia hänelle
+kruununvoudinvirka!" huudahti hän äkkiä vilkastuen...
+
+"Bie! Bie! missä hän viipyy viilikehloineen! Tahi ehkä tahdot ennemmin
+lasillisen madeiraa? Bie!" -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Kotimatkalla hymyili tuomari... asema oli yhtäkkiä pelastettu...
+
+... Ja että häntä oli kohdeltu kuin poikaa -- se maistui niin
+ihmeellisen hyvältä...
+
+
+
+
+VI.
+
+Rein ja Merete.
+
+
+Harjujen yläpuolella Vangenin takana kohosi vuorijono harjanteeksi,
+joka muistutti tuntureista.
+
+Kaksi peninkulmaa sieltä sisämaahan päin oli tuomarintalon karjakartano.
+
+Sieltä juuri oli koko Vangenin nuoriso eräänä lämpimänä
+kesäpäiväniltana palaamassa alaspäin kaksipäiväiseltä retkeltä
+karjakartanolle.
+
+Alkoi kohota pilviä, jotka kokoontuivat mustiksi, uhkaaviksi
+rykelmiksi. --
+
+Näytti uhkaavalta; rajusäätä peläten riennettiin kotiinpäin vuolasta,
+koskista Ra-joen vartta pitkin kulkevaa metsäpolkua.
+
+Lovandetin rantaan päästyä päätettiin matkan jouduttamiseksi mennä
+venheellä järven poikki. Eufemia ja Alida menivät toiseen venheeseen,
+jossa pari konttoristia hoiti airoja, Reinin tarjoutuessa soutamaan
+Mereten järven poikki pienellä ruuhella. Muut kiertäisivät jalkaisin
+järven ympäri.
+
+Kiiruhdettiin matkallelähtöä --
+
+Reinin täytyi ensin tyhjentää venhe, joka oli vettä puolillaan,
+tarkastaa, oliko tappi lujasti kiinni sekä kääntää ja kuivata
+tuhtolaudat.
+
+"Tulkaa nyt venheeseen, Merete-neito!" --
+
+Hän kallisti venhettä syrjälleen, jotta Merete saisi jalansijan, ja
+auttoi hänet venheeseen. Sitten heitti hän matkalaukun keulaan ja
+vihkon tuoreita tunturikukkia Mereten syliin.
+
+Työnnettyään venhettä kivien lomitse, istuutui Rein rauhallisen
+tyytyväisenä ja rupesi uutterasti soutamaan...
+
+"'Neitsyt Marian kultakenkiä'"... sanoi Rein, nyökäyttäen päätään
+kukkia kohden, joita Merete järjesteli... "Ne muistuttavat minua
+aina äidistäni... Se oli hänen lempikukkansa", -- sanoi hän soutaen.
+-- "Äitini oli niin raskasmielinen, ja teki minuun niin omituisen
+vaikutuksen lapsena, kun hän kerran sanoi: -- 'Nuo... nuo loistavan
+keltaiset, -- ne ovat viimeiset aurinkoiset jäljet neitsyt Marian
+olosta tässä maassa!' -- Hän oli mieleltään ikäänkuin jonkin verran
+katolinen, ja hänellä olivat omat kuvittelunsa"...
+
+Merete istui katsellen hienoja, kengänmuotoisia kukkia --
+
+"Että tekin olette kerran ollut pieni", -- puheli hän mietteissään,
+-- "ja puhellut äidin kanssa! -- Aivan toisin kuin kaikki muut pojat,
+voisi ajatella... Te olette kai myös istunut lukemassa opettajan
+johdolla. -- Mutta minä en voi kuvitellakaan, ettette te olisi tietänyt
+kaikkea ennakolta."
+
+"Muistan vain, kuinka seisoin katsoen äitiäni, kun hän ikäänkuin
+loittoni, -- ja ihmettelin, mihin hänen ajatuksensa voivat mennä,
+kun ne tuolla tavalla häipyivät etäisyyteen, kuin linnut -- jonnekin
+salaperäiseen maailmaan. -- Jossa ei koskaan olisi pitänyt olla!" --
+lisäsi hän synkästi. "Rajojen yli meneminen kostaa itsensä... Rajat
+ovat ne muodot, joihin maailma valautuu...
+
+"Ei, olin kylläkin tiedonhaluinen ja opinjanoinen", jatkoi hän
+vilkkaasti. "Mutta sisäisille silmilleni eivät he kuitenkaan voineet
+pistää sivistyksen silmälaseja."
+
+"Minä kuvittelen mielessäni teidän ikäänkuin kulkevan tunturin
+juurella, joka näyttää uhkaavan vieremällä" -- sanoi Merete miettivästi.
+
+"Ettekö koskaan pelkää, että jokin vieremä voisi sattua _teidän_
+elämässänne, Merete?" -- kysyi Rein tutkivasti.
+
+"Oh -- en"...
+
+Merete pudisti päätään, ja hänen kasvoilleen tuli onnenilme.
+
+-- Nyt rupesi käymään pieniä, lyhyitä tuulenpuuskia, ja aallot löivät
+ja loiskivat venheen keulaan ja vesi tummeni nousevista pilvistä.
+
+"Ottakaa saali hartioillenne... Ette kai pelkää vähäistä myrskyä?
+-- Te, joka ette edes pelkää kokonaista vuorenvieremää!" sanoi Rein
+rohkaisevasti.
+
+"Ei", -- huudahti Merete miltei riemuiten, -- "en ole koskaan tuntenut
+itseäni turvallisemmaksi."
+
+Alkoi putoilla harvakseen suuria sadepisaroita; Rein souti lujasti,
+vetäen voimakkaita vetoja vastatuulessa. -- Näytti kuin hänen
+ajatuksensa olisivat olleet kuohuksissa...
+
+Äkkiä välähti salama puolipimeässä ja kuului ukkosenjyrähdys.
+
+Rein pysäytti airot ja katsoi ympärilleen --
+
+"Kunpa saisi elää näin, kunnes susi tahi kotka korjaisi, -- eikä
+maailmaa enää olisi!" -- virkkoi hän.
+
+Ukkonen jyskää ja jyrisee tunturien välisessä ahtaassa laaksossa ja
+salama seuraa toistaan.
+
+Merete istui ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa ja tyynenä...
+
+Äkkiä kuului ankara räjähdys, ikäänkuin salama olisi iskenyt maahan
+jossakin metsän sisässä.
+
+Merete hätkähti. --
+
+"Entäpä jos se nyt olisi iskenyt tänne venheeseen!" -- kuiskasi Rein
+ikäänkuin ilmaisten salaisimmat ajatuksensa -- -- -- "Ja me molemmat
+olisimme saaneet asuntomme täällä aaltojen alla" -- --
+
+Ukkonen jyrisi, sade valui virtanaan.
+
+Tuuli kiihtyi, -- ja vaimeni taas, ja ilma seestyi --
+
+Ja he istuivat siinä omituinen tunne mielessään, että heidät oli
+jätetty ainoastaan toisilleen, -- keskellä luonnon ylivoimia...
+
+-- Ilta-aurinko paistaa hellitti taas kaksinkertaisen kirkkaasti pikku
+ruuhen saapuessa rantaan.
+
+Rein veti venheen voimakkaasti pitkältä rannalle ja puuhasi sitten
+aiheettoman kauan sen kiinni sitomisessa --
+
+Sitten juoksi hän äkkiä venheen ääreen ja tempasi Mereten syliinsä...
+
+"Tulkoon siitä vuorenvieremä tahi ei, onni tai onnettomuus, --
+tahdotteko uskaltaa elämänne minulle, Merete?"... kuiskasi hän
+tulisesti kantaessaan hänet maihin.
+
+Ja Merete painautui säteilevänä häntä vasten...
+
+Tiesihän hän sen, tiesihän hän sen!... -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Ja he puhelivat ja he kertoivat ja he sulkivat toisensa syliinsä...
+
+... Olihan Rein tullut hänen luokseen sisimpine sieluineen jo _ennen_
+kun hän ensi kerran ajoi rattailla pihaan, -- tunnusti Merete...
+
+Ja he saapuivat kotiin kokonaista kaksi tuntia myöhemmin kuin muut --
+ja myöhästyivät illalliselta --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Elämä Vangenilla oli tullut omituiseksi pitkinä lämpiminä elokuun
+päivinä. Aamiaisen aikaan olivat nuo kaksi jo olleet aamukävelyllään
+kasteen vielä ollessa maassa.
+
+Heillä olivat omat merkkinsä, Reinillä konttorinikkunasta, Meretellä
+arkihuoneesta tahi keittiöstä, siitä, oliko aikaa kohtaukseen
+puutarhassa marjapensasten luona. He kohtasivat toisensa kello 5:n
+aikaan iltapäiväauringon paisteessa ja kävelivät illemmalla virralle
+päin.
+
+Joka aamu oli ikäänkuin heräämistä uuteen taivaaseen ja uuteen maahan,
+-- maahan, jonka päivän täytti ennen aavistamaton sulo, jota ei oltu
+ennen koettu!
+
+... Ja he tekivät kävelyretken Ra-tädin luokse, jolle Merete esitti
+"nokikolarin". -- Ja Ra-tädin kasvot ihan säteilivät, ja hän kyseli
+Reiniltä salavihkaa niistä moldewigilaisista tiluksista...
+
+Ja he kulkivat taas yhdessä Rafosia kohti, Merete ja Rein, --
+muistelivat, kuinka he silloin olivat nähneet ja kohdanneet toisensa
+siellä, mitä he olivat ajatelleet ja mitä sanoneet --
+
+Heidän siinä illalla kävellessään tuntui kuin kosken kohina olisi äkkiä
+tauonnut --
+
+Rein pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja tarttui sitten
+suonenvedontapaisesti Mereten käsivarteen...
+
+"Tulee niin hiljaista, aivan kuin kuolonhiljaista elämänmelun
+perästä"... huudahti Rein omituisen kalpeana, -- "ikäänkuin totuuden
+alaston kallio kohoisi kaukaa näkyviin...
+
+"Käsittämätöntä, kuinka melu ja pauhina voivat turruttaa ihmisen niin,
+että hän esimerkiksi luulee voivansa elää tässä maailmassa -- -- --
+Eevatta!" -- käänsi hän äkkiä puheensa leikiksi, huomatessaan Mereten
+tulevan levottomaksi. -- --
+
+Rein saattoi välistä seisoa ja tuijottaa häneen niin että hän ihan
+pelästyi --
+
+"Ei mitään, -- ei mitään, Merete!... Nähdessäni, kuinka lujasti sinä
+uskot onneen, -- uskon minäkin. Minun täytyy vain välistä muistuttaa
+itseäni siitä, ikäänkuin näpistää käsivarrestani. Minäkö todellakin
+kuljen tässä ja voin koska tahansa koskettaa sinua ja saada varmuutta?
+-- Minun on niin vaikeata käsittää, että kimalainen surisee ja
+leppäkerttu kiiltää ja vattu riippuu kypsänä ja aurinko paistaa ja
+että sinä seisot tässä luonani, -- vain sentähden, että _minä_ olisin
+onnellinen! -- Rakkaani, jos maa häviäisi tahi avautuisi, -- niin ei
+se olisi sen pahempaa, kuin että me aivan luonnollisesti solahtaisimme
+yhteisine onninemme säilöön"...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuomaria ja hänen rouvaansa ei kiinnittänyt yksistään Mereten ja Reinin
+kihlaus. Katsoipa asiaa kuinka tahansa, -- ja olihan Rein omituinen
+luonne, josta ei ollut helppo päästä selville, -- oli kuitenkin selvää,
+että _Merete_ tunsi itsensä onnelliseksi hänen kanssaan, arvelivat
+tuomari ja hänen rouvansa. Rein oli siksi varakas, että hän voi täyttää
+ehdottoman toivomuksensa mennä naimisiin jo syksyllä ja muuttaa
+perintötilalleen kunnes saisi sopivan viran.
+
+Niin että nyt samana vuonna saatiin uudella kiireellä ja uusilla
+voimainponnistuksilla luoda morsiuskapiot.
+
+Olihan se vähän raskasta rouvalle, joka juuri oli päässyt vankeudestaan
+ja jonka nyt olisi pitänyt kaikessa rauhassa saada koota voimia ja
+virkistyä puutarhatyössä.
+
+Ja kaiken lisäksi Mariannen suuri tapaus!
+
+He olivat suuresti hämmästyneet, kun hän ei palannut heti tehtaalta
+kun Alida lähetti sen kirjeen, jossa purki kihlauksen, ja isän samalla
+kirjoitettua ja kutsuttua Marianne kotiin.
+
+Ja oli kuin olisi pommi iskenyt Vangenin perheeseen, kun Groth ja
+Marianne sitten julkaisivat kihlauksensa.
+
+Mutta kun he olivat lukeneet kirjeen loppuun, tuntui kaikki
+ymmärrettävältä ja miltei luonnolliselta. Groth kirjoitti, että hän
+puolestaan yhä enemmän oli tuntenut ja tullut huomaamaan, että juuri
+Marianne kiinnitti häntä ja että he olivat kuin luodut toisilleen.
+
+Grothin vanhemmat toivoivat nyt, että häät pidettäisiin mahdollisimman
+pian ja lykkäämättä, lunastamalla kuninkaankirje.
+
+... Niin, että tässä päästiin ainakin kapioiden valmistamispuuhista,
+vaikkakin isän täytyi ostella hopeakaluja ja kallisarvoisia
+morsiuslahjoja.
+
+Ja kun sitten lähetti toi Vangenilta Rafosille Grothin kirjeen uuteen
+kuoreen suljettuna, istui Ra-täti kauan ruumistaan heilutellen ja
+päätään nyökytellen ja mietti... Sitä tyttöä!... Arvasihan hän, että
+hän se viimeisen piston ottaisi... Hän pelasi aina niin erinomaisesti.
+Hänellä, tyttörukalla oli vain niin huonot kortit! -- rokonarpiset,
+kalpeat kasvot -- ja pienet, viisaat -- mutta tirrottavat silmät...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuomarin apulaisineen ja konttorihenkilökuntineen taas kierrellessä
+syyskäräjillä, jossa asiakirjoja luettiin ja "Christian Quint"
+vallitsi, ja kansa seisoi paljastetut päät kattona, täyttäen koko
+pihamaan, kun hän ja kruununvouti Paus menivät käräjäsaliin tahi
+tulivat sieltä, -- pantiin Vangenilla kaikki voimat liikkeelle, jotta
+Mereten kapiot saataisiin valmiiksi siinä lyhyessä ajassa, joka oli
+jälellä häihin.
+
+He huomasivat nyt, mitä merkitsi Mariannen ja Barbaran poissaolo nyt
+kun oli muitakin syyskiireitä. Alida sai tehdä työtä heidän molempien
+puolesta, ja rouvasta näytti hänellä välistä olevan työtä yli voimien.
+
+Helpotti ihan suuresti, kun Marianne sangen järkevästi lähetti heille
+ompelijattaren tehtaalta ja Barbara odottamatta saapui kotiin auttamaan
+kokonaiseksi kolmeksi viikoksi.
+
+Hän puikkelehti ympäri vanha palttinaesiliina edessään kuin kala
+vedessä, järjestäen ja hoitaen ulkoista taloutta muiden istuessa
+kangastensa ja ompeluksiensa ääressä.
+
+Silloin tällöin "sopivan tilaisuuden sattuessa" sai rouva tietoja
+tuomarilta, tavallisesti hänen siirtyessään uuteen käräjäpaikkaan, ja
+pieniä lippusia vaihtoivat keskenään yhä useammin Rein ja Merete.
+
+Merete piti myös innokkaasti silmällä jokaista sekä hevosella että
+jalkaisin kulkevaa matkustajaa, jonka hän äkkäsi maantiellä ja jota
+voi epäillä kirjeentuojaksi ja joka mahdollisesti poikkeaisi sisään
+Vangenin portista, tahi myös niitä, jotka tulivat toiselta taholta ja
+joita ehkä voisi käyttää hänen omien pikku kirjeittensä viemiseen...
+
+Reinin rakkautta uhkuvassa, ikävöivässä viime kirjeessä oli ollut
+omituinen, masentava lisäys...
+
+Siihen oli kirjoitettu lyijykynällä:
+
+"Minut valtasi tuska tänään. Tuli mieleeni odottamatta, että minun
+täytyisi _nyt_ matkustaa kotiin Dalilani, sorean, nuoren, viattoman
+Dalilani luokse ja -- tulla houkutelluksi omantunnontuskiin ja
+edesvastuuseen ja naimisiin sen kaikkine moniin sukupolviin ulottuvine
+seurauksineen... Vihantunne heräsi minussa. Minusta rupesi äkkiä
+tuntumaan kuin näkisin sinussa luonnon kiusauksen, -- viattomissa
+uskollisissa silmissäsi luonnon petoksen! -- Se täyttää ensin oman
+välikappaleensa mielikuvituksilla tehdäkseen vaikutuksen pohjattoman
+käsittämättömäksi uhrille.
+
+"... Luonto! -- kunpa se olisikin vain välinpitämätön, tunteeton,
+tilapäinen, -- vain eloton... Mutta se onkin ovela, -- käyttää meitä
+hyväkseen ovelasti, viekkaasti, pusertaa meistä mehun kuin sienistä, --
+käyttää meitä niin kauan kun sydänverestämme on pisarakaan jälellä, ja
+heittää meidät sitten luotaan kulutettuina, murtuneina. -- Mitäpä hän
+välittää siitä, että jälelle jäänyt värisevä, katuva sydän huutaa --
+
+"Puhalla sitä, niin se katoo!" -- päättyi se. --
+
+-- Puhaltaa sitä... Merete tunsi olevansa hämillään, kiusautunut...
+
+Sitten rupesi hän miettimään "kiusaus"-sanaa. --
+
+Hän ei voinut olla yhä uudestaan tuijottamatta siihen --
+
+"Kyllä, hän kyllä -- -- -- puhaltaisi siihen!" kirjoitti Merete sitten.
+Rein ei vain kärsinyt olla kauan yksin...
+
+Ja tuota kaikkein herttaisinta, mustinta, rakkainta tukkaa ei hän
+suinkaan leikkaisi, nykäisisihän vain sitä, tukistaisi siitä, joka
+kerran kun Rein alkaisi katsoa "pimeään"! -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuinka tunnit kuluivatkaan hitaasti sinä päivänä, kun heidän piti
+tulla kotiin, -- kuinka seinäkellon minutit olivat sitkeässä tuloajan
+lähestyessä!
+
+Vihdoin, vihdoin näkyivät tuomarin vaunut, ja niissä oli myös Rein.
+
+Merete oli monen monta kertaa pieni kirsikanpunainen huivi päässä
+rientänyt mäelle, josta näkyi kauimmaksi maantielle.
+
+Hän tiesi, ettei Rein pitänyt vastaanottokohtauksesta kaikkien nähden,
+ja sentähden hiipi hän sykkivin sydämin ullakon rappusille ja yllätti
+Reinin, kun tämä pettyneenä ja ympärilleen katsellen läksi niitä
+nousemaan huoneeseensa.
+
+"Merete!"... Rein tuijotti häneen ennenkun kietoi hänet syliinsä, piti
+häntä vähän loitolla itsestään ja syleili häntä sitten taas.
+
+Heidän viime näkemästään oli kulunut kokonainen ijäisyys!...
+
+Ja sitten puhalsi Merete häntä -- ja hän taas Mereteä --
+
+"Merete -- Merete..."
+
+Ilo oli niin raju, kuin se olisi ollut kauan lujasti suljettuna... Rein
+ei saanut sanaa suustaan, -- mielenliikutus voitti hänet ja hän puhkesi
+itkuun, -- puristi vain Mereten rintaansa vasten.
+
+Merete katsoi häneen miltei peläten, sillä hän ei ollut luullut Reinin
+_voivan_ itkeä...
+
+Ja sitten -- illalla -- sanoivat he toisilleen yhä uudestaan hyvää
+yötä, -- ja yhä uudestaan oli heillä jotakin sanomista toisilleen
+eivätkä he olleet voida antaa _sen_ tapahtua viimeisen kerran.
+
+-- Seuraavana aamuna kohtasivat he taas toisensa heille kumpaisellekin
+ilmestyneessä maailmassa, jossa kaikki oli ensikerran-hohteessa,
+kasteenraitista, koskematonta -- -- --
+
+-- Ja sitten saapui Ra-tädin renki hevosella. Hän tuli sisään
+etehisestä sangen uteliasten Eufemian ja Barbaran saattamana.
+
+Ja huomattiin, kun hyvin kääritty ja sinetitöitty laatikko rouvan läsnä
+ollessa arkihuoneessa avattiin että se sisälsi ei enemmän eikä vähemmän
+kuin kaunista paksua mainiota silkkikangasta, jonka Ra-täti, moisen
+tuhlaavan päähänpiston saatuaan, oli tilannut Kööpenhaminasta lahjaksi
+Meretelle, -- "tulevalle nuorelle rouvalle, joka saisi hyvän aseman
+yhteiskunnassa".
+
+Barbara, jonka mielestä Rein ei osannut pitää sitä tarpeeksi
+suuressa arvossa, piti kangasta innostuneena hänen edessään, alkaen
+lörpötellä ja tehdä selkoa siitä, mitä vielä valmistettiin kapioiksi.
+Hänen puheliaisuutensa keskeytti kuitenkin rouva Orning kertomalla
+Reinille ja Meretelle, että isä tilaa tänäpäivänä uuden suuren reen
+karhunnahkavällyineen heidän talvimatkojaan varten...
+
+Mutta _silloin_ ei Eufemiakaan voinut enää pidättyä ilmoittamasta, että
+Merete saisi turkiskapan tehtaalta...
+
+Tämä viimeinen uutinen livahti miltei huomaamatta ohi. Rein oli äkkiä
+poistunut huoneesta. --
+
+Päivällisen aikaan lienee hänen ajatuksiaan kiinnittänyt jokin. Hän
+näytti hajamieliseltä, ja,heti kun noustiin pöydästä, riensi hän
+konttoriin nyökäyttäen vain päätään vastaukseksi Mereten kysyvään
+katseeseen.
+
+Ruokasalissa istuivat Eufemia ja ompelijatar uutterasti valmistaen
+Mereten morsiushametta. Valkonen harsomainen kangas oli levällään, ja
+Merete kävi tuontuostakin sitä tarkastelemassa. Varottiin antamasta
+hänen pistää ommeltakaan siihen. Se tuottaisi näet onnettomuutta. --
+
+Sitä uutterammin ompeli hän huoneessaan muuta. _Siellä_ voi hän
+olla rauhassa ja rakennella yksinään ajatuksissaan tuulentupia
+neulaa käytellessään... Hän oli Reinin mukana pitkillä retkillä ja
+kävelymatkoilla. -- Rein souti häntä, kantoi hänet maihin... Hän istui
+heidän kodissaan suuren pohjoisessa olevan vuonon rannalla katsellen
+ikkunasta ja odottaen häntä...
+
+Hänen edessään oli kuin puolivalveilla nähtyjen unien sumussa se aika,
+kun hän jäisi kahden hänen kanssaan! --
+
+Hän työskenteli innokkaasti saadakseen ajan kulumaan, jotta tulisi
+ilta, -- ratkoi ompeleen sillä moniteräisellä kynäveitsellä, jonka Rein
+oli lainannut hänelle, laski sen pois kädestään, -- mutta hänen täytyi
+ottaa se taas, -- kosketella sitä, -- katsella ja käännellä sitä --
+
+Tuontuostakin saivat ajatukset hänen silmänsä loistamaan, kunnes hänen
+notkea vartalonsa vähitellen ikäänkuin vaipui niihin -- -- -- -- --
+
+-- Ja illalla, kun Rein tuli sisään etehisen ovesta himmeässä
+lyhdynvalossa, yllätti Merete hänet kietoen käsivartensa hänen
+ympärilleen.
+
+Mutta Rein miltei tyrkkäsi hänet luotaan... "Mokomat valmistukset ja
+puuhat ja sopimukset!" -- huudahti Rein.
+
+-- "Minusta tuntuu kuin vä'ät ja pihdit pitäisivät minua kiinni...
+Tuntuu kuin ovi lyötäisiin lukkoon takanani!"
+
+Merete katsoi kauhistumistaan kauhistuen, kuinka hän seisoi tuijottaen
+kalpeana, raivoissaan silmät kamalasti palaen.
+
+... "Ne ompelevat ja ompelevat pakkoröijyä ylleni", -- ilkkui hän, ja
+hänen kasvonsa olivat kuin terävät petolinnunkasvot. -- "Ja sitten
+ajavat he ruumiin pois isossa reessä!"...
+
+Mereten mieleen välähti kuin salama, että sen täytyy olla hänen
+salaisen tuskansa, tuon mielentilan, joka nyt niin äkkiä on vallannut
+hänet, ja _sen_ kanssa juuri hän saisi taistella koko elämänsä.
+
+Merete hillitsi itsensä, hymyili lämpimästi ja laski kätensä hänen
+olalleen, samalla kun hänen silmänsä miltei uhmailevasti katsoivat
+Reinin silmiin.
+
+"Minun täytyy, -- täytyy tuntea vapauteni, -- että voin vapaasti valita
+viimeiseen asti", -- huudahti Rein miltei karkeasti.
+
+"Et kai tarkoittane" -- -- kuiskasi Merete...
+
+"Tietysti tahdon sinut vangita, -- koko sydämestäni tahdon sinut
+vangita!... Mutta älä näytä niin kovalta ja ankaralta", -- pyysi
+Merete. -- --
+
+Rein vastasi niin väsyneesti, raukeasti, jonkinlaisella sairaan
+ystävällisellä hymyllä.
+
+-- Hän puhui vain muutamia sanoja sinä iltana.
+
+Hän piti Mereten hyväilyjä lohdutuksena, joka kuitenkin voi puolittain
+lieventää tuskia. Hänen katseensa oli kuin kuollut, ja hän hymyili,
+kun Merete vakuuttavasti arveli, että se oli vain huonoa tuulta, ja
+hän lupasi mennä huoneeseensa levolle, -- ja suuteli sitten kevyesti
+Mereten otsaa -- --
+
+Seuraavana aamuna pisti Rein varovasti päänsä sekä ruokasaliin että
+arkihuoneeseen ja katsoi ympäriinsä.
+
+... "Ei hän ole täällä", nauroi Eufemia Reinin vetäytyessä nopeasti
+takaisin.
+
+Rein ei löytänyt häntä ruokahuoneesta eikä myöskään aitasta. Mutta
+Merete oli kuullut ja tuntenut hänen askeleensa seisoessaan äitinsä
+vieressä vaatekaapin luona, ja hän juoksi Reiniä vastaan tämän tullessa
+keittiöstä.
+
+Rein ojensi hänelle molemmat kätensä --
+
+"_Omistanko_ sinut vielä tänään, --?"... kuului miltei tuskallisesti.
+
+Merete heittäytyi iloisesti hymyillen hänen syliinsä.
+
+Rein painoi hänen molemmat kätensä otsalleen:
+
+"Olen loikonut valveilla koko yön, kuunnellen, kuinka ilkeästi ja
+rumasti sinulle puhuttiin eilen. -- Omalle, rakkaalle, ihanalle
+Meretelleni!"
+
+"Minä en sitä muista", -- kuiskasi Merete, -- "kun näen sinut taas,
+-- kun olet tässä luonani... Pidä vain mielialasi, -- osaanhan minä
+puhaltaa, tiedäthän." --
+
+Hetkisen kuluttua oli kaikki kuin poispyyhittyä ja unhotettua. Rein
+laski leikkiä ja nauroi Mereten kanssa ja nosti hänet korkealle
+ennenkuin riensi konttoriin.
+
+Mutta nyt tiesi Merete saavansa varmasti itkeä monta kertaa. Mutta
+mitäpä siitä...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sankowitz seisoi taas Vangenilla vanha, kuhmuinen hattu päässä, yllä
+kosteat vaatteet ja jalassa lokaiset saappaat, joita hän kuivasi
+etehisessä oleviin havuihin. Hän asetti märän, vuotavan pumpulisen
+sateenvarjon varovasti seinää vasten tervehtiessään Alidaa.
+
+"Yksi kauhistava ilma tänä syksynä, -- sataa niin paljon...
+
+"Jaa! -- ei olla monta jälellä jaloista Vangenin neitosista... Ei
+niin kuin viime jouluna, jolloin ne kaikki tanssivat siinä suuressa
+salissa. -- Nyt on ommeltu morsiuslahjoja ja kerrottu on niistä
+kaikista uutisista, missä vain olen kulkenut, -- joka paikassa. --
+Marianne-neito on niin plötzlich armollinen rouva suurella bruukilla!...
+
+"Ja nuori Merete-neito, joka oli näin pieni," -- hän näytti kädellään
+matalalle, -- "kun ensi kerta näin hänet, on kihloissa ja menee pian
+naimisiin herra apulaisen Reinin kanssa...
+
+"Barbara-neito --
+
+"Ja Alida-neito itse --
+
+"Jaa, se on paljon, kun kaikki linnut lentävät matkaansa pesästä!
+
+"Ja tuomari? -- Ja rouva?...
+
+"Ja klaveeri"...
+
+-- Sankowitz oli tervetullut nyt samoin kuin viime vuonnakin. Hän tuli
+sopivaan aikaan oikeana miehenä hankkimaan tuomarille soitannollista
+huvia.
+
+Tuomari kuljeksi yksin, ikään kuin talossa, jossa pantiin tavaroita
+kokoon muuttoa varten. Hän turvautui piippuun, tarttui viuluun, kävi
+katsomassa Figaroa, hän hoiti maanviljelystä.
+
+Mutta iltaisin...
+
+Säälitti pyytää Alidaa pianoa soittamaan niinä ainoina joutohetkinä,
+jotka hänellä oli päivän ankaran työn jälkeen kirjoittaakseen
+sulhaselleen!
+
+Nämä suurille, nelikulmaisille sinisille postipaperiarkeille
+kirjoitetut kirjeet voi hän lähettää vain joka kolmantena postipäivänä.
+Sitäpaitsi täytyi paperiarkit kirjoittaa pitkin ja poikki, sillä
+postimaksu oli kallis -- kokonaista 16 killinkiä.
+
+Ja pehmeitä, hänen makunsa mukaisesti leveiksi vuoltuja sulkakyniä
+oli aina runsaasti hänen käytettävänään salin pöydällä. Augustinusen
+ja Schmidt osottivat siten toverillista intoaan. He olivat mielestään
+jonkinlaisessa yhteydessä Alidan ja Kvigstadin suhteen kanssa -- heidän
+itsetuntonsa oli niin sanoaksemme noussut virkaveljen päästyä tuomarin
+perheeseen...
+
+Alida istui sinä iltana onnesta kuohuvin tuntein ja vastasi --
+tällä kerralla tehden poikkeuksen -- ensi postissa Kvigstadin viime
+kirjeeseen, jossa tämä hämmästytti häntä ja koko taloa ilmoittamalla
+suorittaneensa loistavasti lainopillisen tutkinnon.
+
+-- Täten oli yht'äkkiä avautunut koko toiveikas tulevaisuus -- päästä
+hänen isänsä apulaiseksi Reinin jälkeen, -- mennä naimisiin ja asua
+kotona Vangenilla kahdessa hauskassa päivän puoleisessa huoneessa,
+kuten isä ja äiti olivat ehdottaneet, kunnes hän voisi päästä
+valtionvirkaan...
+
+... Alida ajatteli viime ja tämän vuoden tapahtumia, -- -- -- ja tunsi
+olevansa hämmästynyt -- ihmeestä! -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tuomari ja hänen rouvansa tahtoivat, että Reinille ja Meretelle
+pidettäisiin suuret häät, joihin heidän kaikki tuttavansa koko piiristä
+kutsuttaisiin. He olivat nyt saaneet kyllänsä "hiljaisista" häistä.
+
+Välteltiin niin paljon kuin mahdollista puhua tahi keskustella näistä
+asioista Reinin läsnäollessa. He olivat huomanneet, ettei hän "samoin
+kuin muutkaan miehet pitänyt touhusta", kuten rouvalla oli tapana
+sanoa. Hän tuli aina hajamieliseksi ja pujahti tiehensä, kun vain
+satuttiin koskemaankaan niihin asioihin.
+
+Monissa puuhissa tuskin huomattiin, että syyspäivät pimenemistään
+pimenivät ja lyhenemistään lyhenivät, niin että jo aikaisin
+iltapäivällä voitiin nähdä siellä täällä tulia tuikkavan alamaan
+taloista.
+
+Ensi rekikeli oli jo mennyt, kun ylimääräinen kuorma kaikenlaisia
+häiksi tilattuja tavaroita saapui kaupungista eräänä rämyisenä päivänä.
+
+Kun Rein välistä täydessä rauhassa sai tavata Mereten yksin
+ompelupöydän ääressä arkihuoneessa, istuutui hän hänen luokseen
+puhelemaan.
+
+Reinin täytyi aina tarttua Mereten kauniisiin käsiin ja katsella niitä
+ja ranteita, "joita hän juuri nyt itse tarvitsi niin välttämättömästi
+pikku ompelukseensa", kuten Merete sanoi aina nauraen.
+
+Ja kun hän eräänä päivänä taas otti ne, koetti hän sormustaan, jonka
+onyksikivessä oli pieni vaakuna, hänen sormeensa.
+
+Se oli tietysti liian suuri, mutta sen voi kyllä kultaseppä pienentää,
+-- ja "se kyllä sopisi... kyllä sopisi" toisti Rein -- --.
+
+Rein painoi sen Mereten kahdelle sormelle, niin että se puristi ne
+yhteen.
+
+"Se on sinun, Merete!"
+
+Merete katsoi sormusta ja suuteli sitä kyyneleet silmissä.
+
+"Pidä se! -- Pidä se toistaiseksi," -- huudahti hän hermostuneesti. --
+
+Hän hypähti ylös ja poistui äkkiä ovesta. -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Merete tiesi, kuinka mielellään Rein olisi tahtonut, että hän olisi
+seurannut mukana hänen retkillään, ja kuinka pettyneeksi hän tunsi
+itsensä, kun hänen täytyi mennä yksin.
+
+Lauhkeassa suojailmassa kosteassa harmaassa sumussa kulki matka sitten
+lauttauspaikalle ja joelle, joka oli täynnä harmaanvalkoista sohjua
+ylempänä laaksossa sataneesta lumesta, tahi kulki matka lähinnä
+seuraavina päivinä huurteisen, tyynen kuusimetsän läpi Lovandetille,
+jonka kirkkaalla peilillä oli muutamia pudonneita punasia ja keltasia
+syyslehtiä...
+
+He saattoivat kulkea kauan ääneti, vaihtamatta tuskin sanaakaan
+keskenään.
+
+Sitten alkoi Rein:
+
+"Tästä olet kulkenut, Merete! -- ei, et ole kulkenut... Lapsena
+ja myöhemminkin olet aina juossut ja hyräillyt, -- kuvittelen
+mielessäni, -- monta kertaa koko matkan Ra-tädin luokse... Silloin
+olet kai ajatellut monia asioita, -- niihin aikoihin, kun aloit tulla
+täysikasvuiseksi, -- että tulisi jokin ihmeellinen seikkailu vieraasta
+maasta -- tahi hyvin kaukaa, -- niinhän?" --
+
+"En juuri voi sanoa ajatelleeni mitään ennenkuin sinä iltana, kun näin
+sinut sillä tavalla --. _Silloin_ se alkoi. Sitä ennen olin vain pieni,
+tyhmä tytöntypykkä."
+
+Ja sitten täytyi Mereten -- Rein pakotti hänet siihen -- kertoa
+kaikesta niiltä ajoilta, kun hän oli tyhmä tytöntypykkä, -- kaikesta,
+joka Mereten mielestä oli niin kauhean lystikästä, ja kaikista
+kirjeistään...
+
+Ja sitten alkoi Rein kertoa itsestään ja ihmeellisestä elämästä meren
+rannalla, -- lapsuudestaan, kotioloistaan. Hän ei maininnut koskaan
+isästään -- ainoastaan äidistään. Oli kuin häntä olisi huvittanut
+juoksuttaa itseään ja Mereteä ajatuksissa ympäri kuin lapsia, jotka
+miltei ovat leikkineet yhdessä.
+
+"Jospa me molemmat olisimme tunteneet toisemme silloin, -- olisihan se
+edes ollut palanen yhdessä vietettyä elämää!"...
+
+Kuinka se oli hänen itsensä tapaista, mietti Merete, -- ja "hänellä
+itsellään" tarkoitti hän aina häntä sellaisena kuin oli nähnyt hänet
+ensi kerran näyssään.
+
+Rein seisoi ja katsoi häneen silmissä outo hehku, syleili häntä
+intohimoisesti ja puristi hänet yhä uudestaan kiihkeästi rintaansa
+vasten. Mutta sitten päästi hän äkkiä hänet.
+
+"Rientäkäämme!" sanoi hän ja läksi kulkemaan nopeasti, -- ja hiljensi
+kulkuaan vasta heidän päästyään suurelle maantielle...
+
+Siellä hengitti hän syvään --
+
+"Siunattu olkoon lapsuutesi, jonka olen jakanut kanssasi, Merete! --
+Lovandet olkoon todistajamme!"
+
+Merete ei käsittänyt häntä -- täydellisesti. Mutta olihan niin paljon,
+jota hän ei käsittänyt... Ja ne kysymykset, jotka hän aikoi tehdä,
+kuolivat aina sydämentykytykseen, jonka hän sai ajatellessaan että he
+pian, hyvin pian kuuluisivat toisilleen, -- ja silloin -- silloin hän
+kyllä -- --
+
+Sitten kohtasivat he puujalka-Larsraukan, joka nilkutti heitä vastaan
+kainalosauvoineen --
+
+"Hän ei ole _menettänyt_ jalkaansa, hänen toinen jalkansa on
+synnynnältään liian lyhyt", selitti Merete.
+
+Reinin kasvoilta näytti väri katoovan. Hän ei vastannut, kulkihan vain
+ääneti tiehen tuijottaen...
+
+Äkkiä pudisti hän nyrkkiä taivasta kohden --
+
+"Pitäisihän tuolla ylhäällä löytyä sydän! -- Mutta mitä voi sanoa
+siitä, joka lähettää maailmaan keskentekoisia, rujoja olentoja!
+
+"Hän vaatii rakkautta!?"
+
+Rein kulki kuohuksissaan tietä, ja kesti melko kauan ennenkuin Mereten
+taas onnistui saada huostaansa hänen kätensä ja saada häneltä silmäys.
+
+"Niin, niin", -- sanoi Rein sitten hymyillen hänelle... "Pakkanen antaa
+poskillesi niin hienon värin, -- tekee sinut kahta vertaa kauniimmaksi!"
+
+... Huurreaika on yleensä vuoden kaunein aika, arveli hän...
+
+       *       *       *       *       *
+
+Häävalmistuksia tehtiin suurisuuntaisesti.
+
+Keittäjätär, Teianin matami, oli saapunut ja saanut heti ohjeet
+rouvalta sekä käytettäväkseen tarveaineita, -- juottovasikan, hanhia ja
+kanoja; -- kaloja oli tilattu parilta kolmelta kalastajalta...
+
+Keitettiin, valmistettiin, leivottiin ja paistettiin, ja Vangenin
+suuressa uunissa räiskyi tuli aamusta iltaan.
+
+Ja kutsuja lähetettiin jo kahdeksan päivää ennen.
+
+-- -- Jos piirikunnan perheet Barbara-neidon ja Marianne-neidon
+häissä niin sanoaksemme olivat olleet estetyt ilmaisemasta lämmintä,
+sydämellistä tahi kunnioittavaa osanottoaan tärkeisiin tapahtumiin
+Orningin perheessä, niin nyt oli sitä lujemmin päätetty ottaa vahinko
+takaisin.
+
+Kaikki ikkunoilla olevat kukat saivat nyt kaatua saksien tiellä.
+Seppeleitä sidottiin, ja kokoonnuttiin yhteen punomaan pitkiä
+köynnöksiä kirkon alttarin ja vihkipallien ympärille.
+
+Ja nyt, kun vihkiäisten piti tapahtua ylihuomenna, ajoivat ajoneuvot
+toistensa jälkeen seudun kaikilta tahoilta kirkonoven eteen tuoden
+suuret määrät kukkia ja vihreää koristeiksi ja mattoja lattialle.
+
+Jännitys ja odotus oli suuri...
+
+Kirkossa harjoiteltaisiin laulamaan erästä juhlatilaisuuteen sepitettyä
+ja monistettua häälaulua toimeliasten käsien koristellessa kirkkoa...
+
+Koko seudun ajatukset ja silmät olivat kohdistetut suippoon
+kirkontorniin, jonka tuuliviiri kääntelihe sinne tänne varisten aina
+silloin tällöin kohotessa pakoon usvaiseen ilmaan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Vanhan tavan mukaisesti eivät sulhanen ja morsian saisi enää nähdä
+toisiaan ennenkun huomenna kirkossa, sen sai Rein kuulla yläeteisessä
+aikaisin aamupäivällä kävellessään levottomasti edestakaisin Mereteä
+odottaen.
+
+Tieto näytti saavan hänet hämmästymään, ja hän jäi ajatuksissaan
+seisomaan...
+
+Sitten, ikäänkuin olisi tehnyt äkkipäätöksen, riensi hän ullakolle,
+jossa tiesi Mereten olevan jotakin etsimässä.
+
+Merete seisoi etäällä erään vanhan kaapin luona tarkastaen rasiaa
+toisensa jälkeen kattoluukusta tulevassa harmaassa valojuovassa.
+"Tahdon ainakin sanoa jäähyväiset _nuorelle tytölle_", -- sanoi Rein
+ullakolle tullessaan. Merete huomasi hänen katseensa olevan niin
+ihmeellisen tuskaisen.
+
+"Tuonnäköinen on siis nuori neiti Merete Orning! jota ilman en voi
+elää..." --
+
+Hän seisoi, tuijottaen Mereteen kädet hänen olkapäillään... "Jos olisin
+voinut, olisin paennut monesti, -- aikoja sitten... Älä ihmettele niin!
+-- Älä näytä niin kysyvältä" --
+
+Hän sipasi hermostuneesti kädellään otsaansa...
+
+-- "Tuosta vanhasta leikkauksilla ja kultauksilla koristellusta
+kirkkoreestä tuolla olen nähnyt unta koko yön"... sanoi Rein
+raskasmielisesti hymyillen.
+
+"Sinä istuit siinä, Merete. Mutta minun oli kaikista ponnistuksistani
+huolimatta mahdoton päästä mukaan selloviulun takia, joka
+poikkikaulaisena kökötti rinnallasi! Välistä koetin nousta rekeen
+sivulta, välistä taas seisoa kannoilla -- ja alituisesti kuulin äänen,
+joka koveni kovenemistaan joka kerran kun yritin rekeen. Ja lopulta
+kuului pitkä, kauhea ulvonta seudun yli _minua_ vastaan, ja se halveksi
+minua! --
+
+"Olin sinua niin lähellä, että miltei voin koskettaa sinuun; -- mutta
+sinä, sinä olit kuin toisessa maailmassa --
+
+"Kun reki kääntyi, jäin minä seisomaan ja katsomaan sen lumeen tekemiä
+jälkiä -- ja heräsin siitä, että kuulin huutavani sinun jälkeesi --
+Merete! -- Merete! --
+
+"Niinhän?" -- Hänen äänensä vapisi ja hän itse värisi. -- "Pianhan
+pääsen huutamasta jälkeesi? -- Sano, lupaa minulle se, -- suutele minua
+vakuudeksi... Nyt ei saa tulla mitään meidän molempien väliimme."
+
+Hän rupesi äkkiä tuijottamaan rekeen.
+
+"Mikä sinua vaivaa?" -- huudahti Merete. -- "Minkätähden olet niin
+kiihtynyt tänään?"
+
+"Minusta näytti, kuin olisin nähnyt itseni istumassa reessä"...
+kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. --
+
+"Ja se, joka näkee itsensä, tiedäthän"...
+
+"Oo, Rein! -- emmehän enää tarvitse odottaa kuin huomiseen!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samana iltana syntyi kuolonhiljaisuus Vangenilla kesken monia kiireitä.
+
+Rafosin renki tuli taloon märäksi ajetulla hevosella paimenpoika
+mukanaan ja pyysi saada puhutella tuomaria ja rouvaa -- kahden kesken.
+--
+
+Renki seisoi kalpeana ja säikähtyneenä oven sisäpuolella ikäänkuin hän
+olisi pelännyt sanoa sanottavaansa:
+
+Paimenpoika oli tullut hurjasti juosten Rafosille ja kertonut nähneensä
+herra Reinin syöksyvän koskeen juuri putouksen kohdalla, missä kuohui
+kovimmin!... Hän oli kai luiskahtanut näköalapaikan jäätiköltä.
+Talonväki lähetettiin heti kiireen kaupalla koskelle tutkimaan ennen
+kuin rupesi hämärtämään, -- ja he löysivät hänen lakkinsa riippumassa
+eräässä pensaassa juuri sen paikan alapuolella, jossa hän oli seisonut.
+Se oli kai pudotessa tempautunut hänen päästään.
+
+Seuraavana aamuna lähetettäisiin väkeä etsimään. Mutta koskesta ei
+maksanut vaivaa etsiä. -- Se ei antanut koskaan mitään takaisin!
+
+Sanoma levisi kuiskauksin kaikki masentaen ympäri talon.
+
+Ja tuomari ja hänen rouvansa vaihtoivat keskenään surullisia
+silmäyksiä, -- täytyihän heidän yhdessä koettaa valmistaa
+lapsiraukkaansa.
+
+He tapasivat Mereten seisomassa etehisen ikkunassa kuin kivettyneenä,
+-- hän oli nähnyt sanantuojan tulevan läpimärällä hevosella ja
+ymmärtänyt kaikki. -- Hän pyysi vain tyynesti ja hiljaa saada tietää
+kaikki yksityiskohdat, -- kaikki, mitä he tiesivät.
+
+Hän ei välittänyt lohdutuksesta, -- otti kynttilän ja meni Reinin
+huoneeseen. Hän näytti tahtovan olla yksin...
+
+Vapisevin käsin etsi hän siellä, olisiko jotakin kirjettä hänelle.
+
+Aavistus heräsi --
+
+Ja kasvavalla levottomuudella etsi hän sitten hyllyllä ja
+kirjoituspöydällä olevien paperien joukosta...
+
+Hän avasi varovasti piirongin laatikon... Siellä, pikku osastossa oli
+useita vihkoja ja asiakirjoja. -- Hän otti ne esiin toisen toisensa
+perästä...
+
+Aivan oikein, tuohon oli kirjoitettu: -- "Meretelle!" --
+
+Oo, hyvä jumala! Hyvä jumala!
+
+Ei, se olikin kirjoitettu jo kauan sitten, -- nimenomaan päivätty
+"heidän kihlauksensa jälkeisenä yönä".
+
+Hän rikkoi jäätävän tyynenä sinetin, -- hänen täytyi, -- täytyi saada
+selvyyttä!
+
+Se oli jonkinlainen viimeinen tahto, jonkinlainen testamentti, mikäli
+hän ymmärsi, jossa Rein, siltä varalta, että kuolisi, nimenomaan
+luovutti hänelle asiakirjansa ja paperinsa ja kaikki mitä omisti.
+Kukaan ei tekisi vastaväitteitä; ei tarvitsisi mitään muodollisuuksia.
+Hänen perintöoikeutensa Moldewigin tiloihin lakkasi hänen kanssaan.
+
+Merete puri hampaansa yhteen tukahduttaakseen kaikki tunteet.
+
+Hän laski kuin unessa testamentin luotaan, -- avasi paperin toisensa
+jälkeen, -- etsi etsimistään jotakin selvitystä.
+
+Eräästä hienosta vanhasta lompakosta löysi hän muutamia kirjoitettuja
+lehtiä...
+
+Hän siirsi kynttilän ihan viereensä, -- luki tarkasti epäselvää
+käsialaa, -- painoi mitä syvimmin jännitettynä joka sanan sieluunsa
+samalla kun värittömien kasvojen silmiin tuli outo hehku...
+
+-- "Ei siitä ollut mitään apua. -- Ei ollut mitään apua", -- alkoi
+ensimäinen lehti. -- "Luulin voivani paeta sitä lähtemällä kaupunkiin
+-- tekemällä ulkomaamatkan!... Mutta _minut_ voi olemuksen yksinäisyys
+vallata keskellä ihmishyörinääkin -- pahimmin juuri silloin!..." --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muistan selvästi aikaisimman vaikutuksen: Istuin lattialla ja leikin ja
+kuulin äitini hillitysti keskustelevan kätilön kanssa, että jokin, joka
+oli ollut kynsi, ja jokin sormentapainen oli leikattu selästäni kun
+olin vuoden vanha...
+
+Se _oli_ kynsi eikä kynnen nenä, vakuutti matami.
+
+Äiti kuunteli tarkkaavasti ja sanoi jyrkästi, että se _täytyy_ salata...
+
+-- Minä en voinut sitten ajatella muuta. Se oli aina mielessäni --
+tunsin kuin otteen selässäni, -- kuin takanani olisi ollut jokin, jota
+en kuitenkaan nähnyt.
+
+Ja sitten tuo suvussa kulkeva tarina epäsikiöistä... jostakin pahasta,
+joka oli sovitettava joka seitsemännessä polvessa! --
+
+Kun olin kymmen- tahi yksitoistavuotias, huomasin minä kuin kynnen ihon
+alla kehräsluun yläpuolella, ja olin tuntevinani ikäänkuin varpaan...
+
+Tunnustelin sitä alituisesti... kauhistuin hirveästi, -- välistä tunsin
+sanomatonta epätoivoa, -- en rohjennut uida toisten poikien kanssa, --
+pysyttelin arkana itsekseni.
+
+Aloin kaihtaa ihmisiä, -- voin kauhistuksissani tuntea pitäväni
+ruumiissani, -- kantavani -- toista henkilöä, jonka varpaat ja
+kädet pistivät esiin minusta. -- Kasvavana ollessani heräsin öisin
+kauhunhuutoon. -- Nyt musertaisi se minut!...
+
+-- Vahva tukankasvuni! -- Minua ilahutti, että isällänikin oli ollut
+vahva tukka, -- että se oli suvussa. -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- -- Makaan kuin vangittu silmä järven pohjassa ja katson sen läpi
+valoisaan päivään, ikäänkuin ylempään kerrokseen, -- erotan tähdet...
+Tiedän, että on olemassa sielu, -- niin etten rohkene päästää
+valloilleen syyntakeetonta hiittä itsestäni. -- Luomakunnalla on myös
+henkensä kaukaiset raja-asukkaat, jotka voivat olla kahlehdittuna
+tuskaan, -- ottaakseen osaa elämään, -- peläten auringonpaisteesta taas
+vaipuvansa takaisin syvään varjoon. -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Se maailma, jossa ihmiset vain muutamia sukupolvia sitten ovat
+päässeet toistensa syömisen kannasta ja korvanneet sen vain hienommalla
+samallaisella tavalla... Hämähäkki ja kärpänen!...
+
+Kuvittelen olevamme suljetut kauheaan huoneeseen ja täytyvämme
+jäädä sinne, kunnes olemme laatineet lain syystä ja vaikutuksesta
+luonteessamme. Ja sitten siirrymme me vähitellen siihen, jota kutsutaan
+hengeksi. -- --
+
+Tiedetään varmasti, että kaksi lisättynä kahteen on neljä... Ja niin
+voi kahdesta siemenestä kahteen lisättynä hengen laskuesimerkissä tulla
+neljä kokonaista metsää! -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- -- Välistä tunnen minä tuskallisesti ja vapisten, että olemuksella
+on tämä lanka minussa, -- jokin kostolasku suvulleni, jonka se voi
+tempaista --
+
+Lasken laskemistani: -- isäni, isoisäni, isoisänisäni, laivuri, joka
+tuli rikkaaksi Englannin-matkoillaan... _Minä_ olen viides... Mutta
+sitten? -- onko yksi tahi kaksi polvea seitsemänteen?
+
+-- Mennään naimisiin ja vedetään muita samaan kiroukseen. -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tänä iltana ollessani ulkona yksin... kuului taas se ääni, --
+ikäänkuin, olisi jotakin jyrähtäen vyörähtänyt syvällä maan uumenissa
+-- tahi minussa itsessäni... Tunne oli samanlainen kuin maanjäristyksen
+tapahtuessa kuuluu olevan, -- kaikki epävarmaa, horjuvaa, irtonaista...
+
+Ja säikäyksissään rupesi kuu luomaan irvikuvia...
+
+Maaperä huutaa salaperäisin äänin ikäänkuin jostakin salaperäisestä
+maailmasta... Nimi kaikuu syvällä alhaalla...
+
+Tuossa nousee ikäänkuin varjo, joka tahtoo tarttua minuun. -- Hän, se
+toinen, kynsiniekka...
+
+Kosto on kypsä ja on taas päässyt valloilleen!
+
+Kenties on syvällä _minussa_ hänen oma sykkivä sydämensä, -- hänen omat
+viettinsä...
+
+Pimeänpelko nousee kuin suuret, äärettömät ruumisvaunut
+yöstä... -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- "Elämän juhla", -- niinhän sitä kutsutaan... _mutta ei vain
+minulle!_ -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Merete istui tuolilla ajatuksiinsa vaipuneena nojaten kolmen neljän
+paperilehden yli.
+
+Hän piti niitä edessään vielä kauan sittenkin, kun oli ne läpilukenut,
+-- elänyt niiden sisällön...
+
+Ihmeellisen selvästi kehiytyi mielikuvana hänen eteensä hänen
+yhteiselämänsä Reinin kanssa, päivä päivältä, ensi illasta lähtien, kun
+hän oli nähnyt Reinin haavenäyssä. Niin moni sana, niin moni viittaus,
+jotka olivat jääneet puoliksi ymmärrettyinä mieleen, olivat nyt hänelle
+selkosen selvät.
+
+Hän istui liikahtamatta, katseessa kuvastuen sisälliset näyt. --
+
+Hänen ruumiinsa alkoi nytkähdellä ja hänen silmälautasensa vapisivat
+ikäänkuin hän olisi ponnistellut taas herätäkseen.
+
+Äkkiä virtasi veri kasvoihin, ja hän tarttui otsaansa -- Rein, -- Rein,
+-- hän ei saisi enää koskaan nähdä häntä...
+
+Ei koskaan! -- Ei koskaan!
+
+Hän kaatui takaperin tuoliin hurjasti kirkaisten. -- -- --
+
+       *       *       *       *       *
+
+-- Tuomari ja hänen rouvansa olivat kävelleet edestakaisin koko illan
+kuulostaen ja pitäen silmällä oven raosta näkyvää valoviirua.
+
+Portaita ylös kohosi säveliä, -- etäisiä, tukahdutettuja pitkäveteisiä
+akordeja pianosta, jonka ääressä Sankowitz istui yksin soittaen
+koraalia, hiljaisten pikasananviejien kiitäessä ääneti pimeässä ympäri
+paikkakuntaa.
+
+Äkkiä kuului Mereten valitushuuto.
+
+He löysivät hänet tunnottomana, ja tuomari kantoi hänet hänen
+makuuhuoneeseensa. --
+
+Seuraavana päivänä oli Meretellä kova aivokuume. --
+
+
+
+
+Epiloogi.
+
+Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
+
+
+Kolmekymmentä vuotta oli kulunut valkolumineen ja kesävihervineen.
+
+Mahtava virta ei enää tullut tuntemattomilta tunturimailta ja
+"mustista" metsistä, joihin kirves oli vielä tuskin koskenut, eikä
+se virrannut enää seutujen kautta, joiden asukkaat olivat hiljaista,
+ajanhengen koskettamatonta väkeä.
+
+Tuomari Orning ja hänen suuriaikeinen rouvansa uinuivat toistensa
+rinnalla sen kirkon vieressä, jonka edessä väki oli ottanut hatut
+ja lakit päästä heidän astuessaan alas vaunuistaan tahi noustessaan
+reestään.
+
+Vangenia hallitsi nyt vanha kruununvouti ja valtiopäivämies Kvigstad,
+-- piirikuntansa kunnioitettavimpia ja mahtavimpia miehiä.
+
+Hän oli asianajajana ollessaan lunastanut vaimonsa Alidan sukutalon ja
+asui nyt siellä lukuisan lapsilaumansa tähteiden kanssa, kun vanhimmat
+jo olivat lentäneet pesästä ja hankkineet itselleen yhteiskunnallisen
+aseman.
+
+Iso päärakennus vanhoine merkillisine hedelmäpuutarhoineen ja
+puistoineen loisti valkoiseksi maalattuna uusine kattoineen ja suurine
+ikkunoineen vaahteroiden ja poppelien välistä harjun rinteellä.
+
+Molemmat tuomarinaikuiset "neitsytkammiot" toisessa kerroksessa olivat
+nyt neiti Merete Orningin hallussa.
+
+Hän makasi aina vuoteessa, ja nuoremman polven keskuudessa kulki
+hänestä seuraava tarina:
+
+Kun hänen sulhasensa tapaturmaisesti syöksyi Rafosiin itse hääpäivän
+aattoiltana, -- kun kaikki jo oli valmista, kirkko koristettu ja koko
+paikkakunta kutsuttu vieraaksi, -- oli hän sairastunut vaaralliseen
+tautiin.
+
+Sen jälkeen pysyi hän aina sängynomana eikä poistunut koskaan
+huoneistaan.
+
+Näytettiin vieläkin sitä paikkaa, josta sulhanen oli luiskahtanut
+koskeen. Hänen ruumistaan ei löydetty, ja sanottiin, että kun Lovandet
+oli jäässä, hänet saattoi nähdä kuuvalossa leijuvan kuin varjo.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Merete oli ollut ylhäällä ja pukeutunut huolellisesti.
+
+Hän piti erittäin hienoista liinavaatteista pitseineen ja
+koruompeleineen, ja Alidan tyttärillä oli tapana usein juhla- ja
+syntymäpäivinä hämmästyttää häntä jollakin hienosti tehdyllä
+vaatekappaleella.
+
+Kruununvouti oli periaatteellisista syistä lähettänyt poikansa aikaisin
+maailmaan koettamaan sitä; mutta "tyttäriä oli suojeltava", -- heidän
+luonteensa puhtautta, heidän ruumiillista ja henkistä terveyttään
+varjeltava ja kauneudentunnettaan kehitettävä. Heistä pitäisi tulla
+miehiänsä kasvattavia vaimoja, ja äiteinä tulisi heidän kehittää
+tulevaa sukupolvea, -- yleensä tulla sellaisiksi kuin Alida ja Vangenin
+neitoset, -- arveli Kvigstad.
+
+Mereten huoneessa näytti tänään hienolta ja komealta -- tuoreita kukkia
+kaikkialla ja pieni vihko "neitsyt Marian kultakenkiä" lasissa sängyn
+vieressä olevalla pöydällä.
+
+Mariannea kahden tyttärensä kanssa odotettiin tehtaalta kesäkäynnille
+vanhalle Vangenille.
+
+-- Merete oli taas mennyt sänkyyn.
+
+Hän makasi siinä hiukan väsyneenä, nauttien aamupäivän hiljaisuudesta,
+jota häiritsi vain jokin silloin tällöin pihalta kuuluva ääni...
+
+Hän nojasi kyynärvarteensa äkkiä vilkastuen ja kuunteli. --
+
+Siinä ne tulivat... hienoissa neljän istuttavissa, kahden uljaan,
+ruskean hevosen vetämissä vaunuissa. Nämä ranskalaiset parihevoset oli
+Groth ostanut viime vuonna... Merete näki kaiken sen ajatuksissaan. --
+
+Onpa hyvä, ettei Groth itse ole mukana! -- Sillä silloin on Marianne
+yhtä järkevä ja hauska olento kuin ennen, eikä kiusallinen, huolehtiva
+nainen, joka lakkaamatta pitää miestään silmällä ikäänkuin hänen
+itsensä täytyisi alituisesti niellä jotakin...
+
+Merete veti kellonnauhasta.
+
+"Sanokaa siellä alakerroksessa, että syököön sisareni ja juokoon kahvia
+ennenkuin tulee luokseni, mutta että molemmat pikku tytöt tulkoot heti
+näyttäytymään tädille", -- sanoi hän palvelijattarelle.
+
+Mariannen kaksi tyttöä ja Alidan nuorin tytär riensivät portaita ylös
+sekä syöksyivät huoneeseen tervehtimään omituista tätiä, joka makasi
+aina sängyssä eikä voinut koskaan voittaa suurta suruaan, -- kuten äiti
+sanoi.
+
+"Ra-täti!" -- sanoi Merete hymyillen, kun vanhin tytöistä,
+vilkasliikkeinen, päättävästi anasti paikan sängyn edessä... "Hän on
+kai tulinen ja kiivas, Bolette?" kysyi hän toiselta sisarelta. "Mutta
+yhtä hyvä silti!"
+
+"Ja sinä, Bolette... Luulenpa, että olet isääni, -- hänen lempeät
+ja ystävällisesti hymyilevät silmänsä. -- Sinä kuulut olevan
+musikaalinen... Niin, kunpa saisit siitä yhtä paljon iloa kuin hän,
+niin -- kunpa voisi pitää ilonsa itsessään -- ettei sitä kukaan voisi
+ryöstää! --
+
+"... Niin, eikö sinusta ole ihmeellistä, 'Ra-täti', pitää _yhtä_
+sormusta kahdessa sormessa?" sanoi Merete hymyillen, kun vanhin
+tytöistä tarttui hänen käteensä ja tarkasti siinä olevaa
+eriskummallisuutta, joka aina pysyi heistä yhtä uutena.
+
+Sitten täytyi tietysti serkun kuljettaa heitä ympäri ja näyttää, mitä
+kaikkea tädin kahdessa kodikkaassa, vanhanaikuisessa, valkoiseksi
+maalatussa huoneessa oli... kirjahylly jossa oli monenlaisia
+historiallisia teoksia, kielioppeja ja oppikirjoja... Merete-täti oli
+opettanut kaikille Alidan lapsille niitä aineita, joihin hän itse oli
+perehtynyt ja jotka huvittivat häntä.
+
+Ja vanha lasten lipas, joka oli niin lähellä sänkyä, että siihen
+ulottui kädellä, täytyi tutkia. Se oli täynnä kanavakangasta ja
+silkkiä, joita käytettiin, kun hän välistä istui sängyssä ja
+huvittelihe ompelemalla kuvioita oman mielikuvituksensa mukaan. Vuosien
+kuluessa valmistui yhtä ja toista ja lähetettiin lahjaksi sisarille,
+jotka säilyttivät niitä miltei kunnioituksella.
+
+Ja sitten suuri, kupeva, messinkihelainen piironki, jonka päällä oli
+vanha hijolasinen peili ja jonka ylintä lukittua laatikkoa he eivät
+koskaan saaneet avata... --
+
+-- Iltapäivällä istui Marianne yksin hänen luonaan. Rouva Groth
+oli komea, vanhahko nainen, jonka kiharat olivat jo harmaat. Hänen
+rokonarpisissa, hiukan luisevissa kasvoissaan pieni vilkas silmäpari
+välistä siristyi tirrottaen ikäänkuin hän olisi tutkinut, mitä oli
+pohjalla...
+
+He keskustelivat hillitysti, tuttavallisesti. Välistä nousi Marianne
+paikaltaan ojentaakseen Meretelle lasin tahi mitä hän näytti
+tarvitsevan.
+
+"On ihmeellistä, että voit seurata kaikkea, Merete! -- ikäänkuin
+näkisit sängystäsi kautta koko seudun, -- vieläpä etemmäksikin..."
+virkkoi Marianne. "Istuessani näin luonasi, rupeaa minusta tuntumaan
+kuin tyttöaikoinamme Vangenilla."
+
+"Niin," -- sanoi Merete, nyökäyttäen kaunista päätään; hän muistutti
+vielä nuoresta tytöstä. -- "Meidän aikanamme ei ollut sellaista
+kiirettä ja vauhtia kuin nyt. Ei myöskään tapahtunut niin paljon. Posti
+tuli kerran viikossa tuoden yhden ainoan pikku sanomalehden... oli
+aikaa hautoa saamiansa vaikutuksia, -- ja siksi ne olivat ehkä sitä
+syvempiä..."
+
+Marianne katsoa tirrotti omituisen miettivän näköisenä sisareensa: --
+
+"Oli aina niin raskasta ajatella, että sinä makaat täällä, Merete. --
+Mutta nyt olen alkanut tyytyä siihen. Kun on niin luonteva ja eheä,
+murtuu myös kokonaan! -- Sinä et voinut enää soveltua maailmaan --"
+
+-- Nyt koputti palvelustyttö oveen ja pyysi rouva Grothin tulemaan
+alakerrokseen teelle...
+
+Marianne seisoi hetkisen ikäänkuin hänen mielessään olisi liikkunut
+jotakin. --
+
+Sitten kumartui hän äkkiä sisarensa yli ja kuiskasi liikutettuna: --
+
+"Jos minulle olisi suotu suuri rakkaus, -- makaisin minä mielelläni
+sinun sijallasi, Merete!" --
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Dyre Rein, by Jonas Lie
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57552 ***
diff --git a/57552-8.txt b/57552-8.txt
deleted file mode 100644
index 51c2e6d..0000000
--- a/57552-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6568 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Dyre Rein, by Jonas Lie
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Dyre Rein
-       Kertomus isoisän isän talosta
-
-Author: Jonas Lie
-
-Translator: Anton Helve
-
-Release Date: July 20, 2018 [EBook #57552]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DYRE REIN ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-DYRE REIN
-
-Kertomus isoisän isän talosta
-
-
-Kirj.
-
-JONAS LIE
-
-
-Norjankielestä suomentanut
-
-Anton Helve
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö,
-1907.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-   I. Lepokuva.
-  II. Dyre Aakisen Rein.
- III. Syksy.
-  IV. Joulu.
-   V. Tuomari ja hänen rouvansa.
-  VI. Rein ja Merete.
- Epiloogi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
-
-
-
-
-I.
-
-Lepokuva.
-
-
-Mahtava joki, joka muina vuodenaikoina kohisi vuolaana virtana
-metsäseudun läpi, -- välkkyen kuin vielä käyttämätön sahanterä sankassa
-tukkimetsässä, -- virtasi nyt pitkällisen kesäkuivan jälkeen painuneena
-korkeiden hiekkariuttojen väliin. Kuuset ja männyt tihkuivat pihkaa
-tukahduttavassa kuumuudessa, eikä lehtipuissa värähtänyt ainoakaan
-lehti. Pölyinen maantie, jonka peninkulmakivissä oli kuningas Kristian
-V:n kuva, kimalteli kullankeltaisena juovana aitojen välissä...
-
-Vanha tuomarintalo, jonka suuri, punainen taittokatto kohosi korkeiden
-vaahterain ja poppelien välistä, komeili arvokkaana kesäisessä
-autereessa harjun rinteellä.
-
-Näin päivällisaikaan näytti talo kuin kuolleelta, -- niin oli siellä
-autiota ja hiljaista --
-
-Riihen vieressä seisoivat kahdet tuolirattaat, ja niiden vieressä
-söivät heinää valjaista riisutut ja liekaan pannut hevoset. Koirankopin
-varjoisalla puolella loikoi muhkeaturkkinen Ajax huohottaen. Se koetti
-vähän aikaa seurata silmillään paria kanaa, jotka rohkeanlaisesti
-näyttivät lähestyvän suljetun puutarhan portin vieressä kasvavia
-nokkosia, mutta painoi sitten unisena syvästi haukotellen suuren päänsä
-käpäliensä väliin...
-
-Eräästä punaiseksi maalatun konttorirakennuksen ikkunasta, joka
-rakennus toiselta puolen rajoitti avaraa talonpihaa, näkyi erään
-konttoristin yläruumis. Konttoristi poltteli paitahihasillaan
-miettivästi piippuaan. Äkkiä näytti hän keksivän esineen, johon saattoi
-kiinnittää joutilaan huomionsa.
-
-"Joudu, joudu, Malene! Pentusi odottavat", -- huusi hän kyökkipiialle,
-joka avojaloin ja ruumis vinossa tuli keittiöstä, kantaen täysinäistä
-sianruokapyttyä porsaille.
-
-"Ehkäpä _hän_ tahtoo ruveta kummiksi?" vastasi tyttö samalla mitalla,
-kadotessaan ulkohuonerivin taakse...
-
-Aurinko paahtoi leveitä, käyrillä käsipuilla varustettuja päärappusia...
-
-Avarassa rakennuksessa vallitsevan päivällishiljaisuuden rikkoi vain
-välistä hiljaa kuuluva oven sulkeminen, ja keittiön puolelta kuului
-rukin yksitoikkoinen hyrinä.
-
-Eräästä avonaisesta ullakkokamarin ikkunasta kuului parin nuoren tytön
-hillityn iloinen ääni...
-
-Merete, talon tyttäristä nuorin, seisoi kammarissa sylissä
-liinavaatteita, joita hänen muutamia vuosia vanhempi sisarensa Alida
-otti häneltä ja levitti sänkyyn, joka oli pantava kuntoon.
-
-"Autapa minua panemaan päällinen pieluksen päälle, Merete! Hänhän
-voi tulla tänään, enkä minä missään nimessä tahtoisi hänen näkevän,
-että me valmistamme ja siistimme hänen korkea-arvoisen persoonansa
-vastaanottamiseksi."
-
-"Kuulehan, Alida", -- virkkoi Merete hänelle, -- "Femia pyysi Mariannen
-vaihtamaan viikkoa kanssaan. Minkä tähden arvelet hänen niin tehneen?"
-Hänen silmistään loisti veitikkamaisuus, kun hän omalla puolellaan veti
-pieluksen päällistä. "Femia tahtoo esiintyä komeasti, -- vaikuttaa
-apulaiseen jo ensi päivinä, kun hän on täällä. Oo, kyllä kannattaa
-häntä sitten katsoa... Hän kävelee vain ja peilailee juhlallisesti ja
-vilkuu seinäpeiliin! 'Hän on vanhaa sukua ja hänellä on suhteita' --
-lausuu Femia juhlallisesti ja suuttuu ihan silmittömästi, kun minä
-hiukan matkin häntä...
-
-"Luuletko, että hän on pitkä ja tumma, -- sellainen intressantti? --
-Tahi entä jos se onkin pieni vaaleaverinen, -- silloin Femia varmaankin
-nolostuu!"... Hän heitti nyt pieluksen, jonka nauhat juuri oli saanut
-solminneeksi, vuoteen päänalukselle.
-
-Alida oikasi kumartunutta hoikkaa vartaloaan. Hänen kasvonsa olivat
-varmapiirteiset karakterikasvot, joista päättäen hän näytti 25
-vuottansa melkoista vanhemmalta ja jotka osottivat hänen kuuluvan
-vanhaan sukuun.
-
-"Se johtuu _nimestä_", -- virkkoi hän, -- "Dyre Rein... Se kuulostaa
-vanhalta herrastilan nimeltä. Ja kun Claes kirjoitti, että hän
-todellakin saa periä pohjoisessa olevat suuret Moldewigin maatilat, ja
-että täällä löytyvät suuret metsät ja metsästysmaat olivat oikeastaan
-syynä siihen, että hän haki tuomarinapulaisen virkaa isältä Arentzin
-jälkeen, niin näytti se Femiasta erittäin komealta ja houkuttelevalta!"
-
-"Kuulehan, hän on matkustellut paljon, ollut Ranskassa ja Tanskassa",
--- huomautti Merete.
-
-"Pyh, onhan isäkin matkustellut, -- joten meidän ei lainkaan tarvitse
-kainostella sitä. Voimmepa, jos niin tarvitaan, vastaanottaa hänet
-ranskaksi; suokoon hän anteeksi ettemme osaa espanjaa."
-
-"Kuule, Alida", -- kuiskasi sisar salaperäisesti, -- "luuletko, että
-Arentz sai rukkaset Mariannelta ja että hän _sentähden_ matkusti
-tiehensä niin äkkiä? Olen ajatellut nyt, että hän olisi tahtonut
-hänet. Hehän olivat aina hyviä ystäviä; mutta se Marianne on aina niin
-käsittämätön..."
-
-Alida veti vain hiukan halveksivasti huultaan.
-
-"Nyt et taaskaan sano mitään, Alida! Eikä hän suinkaan voi sille
-mitään, että joku rakastuu häneen", jatkoi Merete kiivastuen.
-
-"Hm-m --"
-
-... "Ja että hän _sitten_ antaa rukkaset, siihen kai hänellä lienee
-lupa, tiedän mä."
-
-6
-
-"Niin _sitten_, niin --"
-
-"Mitä _sitten_, mitä; ole hyvä ja sano se... Sinä syytät aina
-Mariannea!"
-
-"Ohoo, -- totta tosiaan ketään ei kosita, jollei asianomainen itse anna
-ensin vähän aihetta siihen... jolleivät toiset hyväntahtoiset sielut
-järjestä sitä", sanoi hän tuskin kuuluvasti.
-
-"Hyi sinua, -- hyi, sanon minä."
-
-"Kosiiko kukaan minua?"
-
-"Ei tietysti, koska olet jo kihloissa."
-
-"Mutta kosiko minua kukaan ennen kun -- ennenkun tämä sitten tapahtui
-Grothin kanssa?"
-
-Merete katsoi neuvottomana vanhempaan sisareensa.
-
-... "Tahi olinko minä ehkä häijympi kuin Marianne? Ethän kai voine
-sitä sanoa... Ei, näes; mutta he tiesivät aina, missä minä olin
-tavattavissa."
-
-"Tuo suuri piironki on vinosti peilin alla", keskeytti Merete. "Minä
-työnnän ja sinä vedät..."
-
-He tarttuivat vanhanaikuisen pyöreäkylkisen piirongin vankkoihin
-kädensijoihin.
-
-"Hu -- ip... Meni jo liiaksi... Huip... Kas niin!"
-
-Alida nousi piirongille, pyyhki huolellisesti vanhan peilin, jonka
-hijottu paksu lasi oli vähän rikki, ja asetti sen suoralleen
-vedensinisellä paneeliseinällä...
-
-"Ojennapas minulle vasara, Merete!... Toiselle puolelle saa hän
-marsalkka Neyn ja toiselle Muratin kivipainokuvan."
-
-"Mitä... eihän, -- eikös äiti tahdo sitä pois otettavaksi?"
-
-"Hoh, jokin herra Dyre, Dyre Rein", -- veti Alida pitkään. "Äiti sanoi,
-että hänen käytettäväkseen asetetaan vielä eräs suurista vaatekaapeista
-oven ulkopuolelle. Hänellähän voi olla kiväärejä ja metsästystarpeita
-ja muuta sellaista säilytettävänä..."
-
-"Näyttepä saaneen täällä kaikki hyvin sieväksi", kuului äkkiä kolmannen
-sisaren ääni.
-
-"Ei, mutta sinäkö siinä olet..." -- huudahti Merete hämillään. -- "Sait
-minut aivan pelästymään, Marianne! Sinun teitäsi ei koskaan huomaa."
-
-"Olen ajatellut sitä pientä tupakkapöytää, joka on mankelihuoneen
-vieressä olevassa kopissa vanhojen rukkien joukossa. Luulisinpä sen
-hauskentavan täällä vähän", huomautti Marianne, silmäiltyään huonetta.
-
-"Mutta eihän hän polta lainkaan tupakkaa", sanoi Merete.
-
-"Mistä sen tiedät?"
-
-"Hänen isälle lähettämistä kirjeistään. Tunnen aina tupakkamiesten
-kirjeet hajusta."
-
-"Ohoo! -- Oletpa totta tosiaan ollut utelias", -- virkkoi Marianne ja
-katsoi tutkivasti häneen. Hänen omituisen värittömien, rokonarpisten
-kasvojensa silmät pienenivät tällöin kapeiksi viiruiksi. -- "Kunhan
-kerran tulee järkeä tuohon nenään, joka ei jätä mitään nuuskimatta,
-niin voi lapsesta tulla sangen vaarallinen, Alida!" -- sanoi hän
-leikillisesti.
-
-"Mutta minäpä tiedän muuta, joka voidaan asettaa tänne", sanoi Merete
-riemuitsevasti ja oli samassa jo poissa huoneesta.
-
-Hän riensi kiiruusti rappusia myöten kuumalle, avaralle ja hämärälle
-ullakolle, jonka korkean taittokaton muutamista raoista tunki
-joitakuita auringon säteitä puolipimeälle lattialle. Vankkojen
-poikki- ja tukiparrujen sekä parin savutorven viereen oli läjätty
-käytettyjä huonekaluja, vanhoja väliverhokehiä ja suuria paperikasoja.
-
-Siellä oli sekaisin naisensatuloita ja nojatuoleja, valokuvankehyksiä
-ja hyljättyjä teräväkärkisiä luistimia, ja kaikkialla nuorille
-ripustetut peitteet ja matka-vaatteet jakoivat ullakon osastoihin.
-
-Kaulasta katkennut selloviulu ja muutamia rullauudinten puita ajaa
-körötteli ylinnä ullakon salaisuuksien päällä punaseksi maalatussa,
-kullatussa ja omituisilla leikkauksilla koristellussa kirkkoreessä,
-joka oli peräisin paikkakunnan "vanhalta ajalta."
-
-Merete kohotti hameensa ylös ja kapusi parrun poikki ja riviin
-asetettujen lastensänkyjen ohi katon reunan vieressä olevan pitkän,
-risaisen matka-arkun luokse, jonka rikkein kansi oli raollaan.
-
-Vanha nahka natisi ja ruostuneet, jäykistyneet saranat valittivat hänen
-avatessaan arkun, kun hän oli ensin vetänyt sitä vähän näkösälle. Hänen
-ponnistaessaan ilmeni hänen hienossa, hennossa olennossaan jotakin
-omituisen heikkoa. Hänen suuri, vaaleanruskea tukkansa laskeusi hiukan
-vinosti olkapäille.
-
-Hän kaiveli innokkaasti arkun monilajista sisältöä. Siellä oli
-vanhoja naskalikärkisiä tanssikenkiä, pari olkalappua kierrettyine
-kultarimsuineen, heloilla varustettu pistoolinperä piilukkoineen ja
-vanha käytännöstä hyljätty Tanskan valtakunnanlippu.
-
-Sitten löysi hän etsittävänsä, läjäsi taas kaikki paikoilleen ja
-paiskasi arkun kannen kiinni.
-
-"Katsokaapas, mitä olen löytänyt!" sanoi hän vähän myöhemmin
-ullakkokammarissa. Hän näytti mahonkipuista messinkisärmäistä esinettä.
--- "Äidinisä Reichweinin saapaspihdit... Sitä voi tällä ruuvilla
-suurentaa ja pienentää aina jalan suuruuden mukaan. Se näyttää olevan
-aiottu ratsastussaappaita varten, koska, huomaatteko, sen voi levittää
-perästä niin leveäksi."
-
-"Luuletko todellakin maksavan vaivaa asettaa mokomaa vanhaa kapinetta
-tänne", -- epäili Alida.
-
-"Pistä se vain sängyn viereen. Tuntee itsensä imarretuksi, kun
-kohdellaan ratsastajana", arveli Marianne tyynesti.
-
-Merete laskeusi pitkälle pituuttaan yksinkertaiselle kuluneelle
-nahkasohvalle. Hänellä oli kasvuaikana ollut vähän taipumusta vartalon
-kierouteen, ja tuntui niin hyvältä loikoa seljällään. Hän katseli
-jalkojaan, joita verhosivat pumpuliset siniset sukat, ja nosteli ja
-taivutteli niitä nilkasta; luultavasti olivat saapaspihdit vaikuttaneet
-häneen.
-
-Hän hymyili äkkiä... "Johtuu mieleeni: paneekohan Femia
-talousviikollaan suolalihaa ja kääresylttyä hänen voileivilleen, tahi
-vain pallo- ja herajuustoa --"
-
-"Mitä _sinä_ sitten tahtoisit hänelle antaa, Merete?" kysyi Marianne.
-
-"Tahdon nähdä hänet ensin, -- sitten vasta päätän..."
-
-Hän hymyili ja katsoi kattoon --
-
-"Kuules Alida, tiedätkö, kuinka monesti minä olen ollut rakastunut?
--- Kaksi kertaa --. Ensi kerran rakastuin pastori Bungeen, kun pääsin
-Herran Ehtoolliselle. Kaikki, mitä hän puhui, oli niin kaunista, ja
-hänen silmänsä olivat niin lempeät, ja kun hän sitten messusi syvällä
-bassollaan, jotta koko kirkko jyrisi!... Uneksin sitten hänen seisovan
-kiiltävässä messukaapussa omenapuun luona puutarhassa omena korkealle
-kohotetussa kädessä ja sanovan, ettei naisen tule syödä siitä! Se
-omena, jota hän piti kädessään, oli niin komean keltainen. Ja sitten
-näytti minusta melkein kuin hän itse olisi puraissut siitä, kun hän
-katosi puutarhanaidan vierustalle."
-
-"Se merkitsee, että olit varastanut omenia ja sinulla oli paha
-omatunto", arveli Alida.
-
-"Ei, en ollut -- _sillä kerralla_!... Mutta sitten johtui mieleeni,
-että tottapa niitä oli joitakuita pudonnut puusta, koska kerran olin
-nähnyt niistä unta, ja aivan oikein, löysin maasta kaksi omenaa. Eikä
-ole mitään, vaikka sellaisia vahingoittuneita omenia puhalsinkin...
-
-"Mutta rakastumiseni Bungeen -- -- niin, jospa olisit tietänyt, miltä
-tuntui, kun olin olevinani taivaallinen morsian. Mutta sitten, kun hän
-syksyllä suurissa kutsuissa isän nimipäivänä opetti minulle menuetin
-askelia. -- Oo, mikä kauhea pettymys, -- koko rakkaus loppui!..."
-
-"Entä toinen?" kysyi Alida.
-
-"Se -- niin se toinen! Toisen kerran rakastuin majuri Witteen
-harjoituskentällä. Hänellä oli näet niin suuret, harmaat viikset
-ja hän oli niin miehevä ja komea... Ja sitten hänen hartiansa,
-jossa oli luoti, jonka hän oli saanut Onstadsundin luona!...
-Erityisesti vaikuttava oli hän eräänä päivänä, kun hän nummella
-pidetyssä paraatissa ratsasti neljä rummunlyöjää edellään. Hän näytti
-minusta maailman suurimmalta sankarilta, ja silloin sain hänet
-upseeripäivällisten jälkeen täällä meillä lupaamaan pelastamaan Puolan,
-josta, kuten tiedät, Sankowitz aina puhuu niin paljon. Hän oli niin
-herttainen ja sydämellisen hyvä, että minusta tuntui aina, kuin hän
-voisi tarinoida hevostensakin kanssa. Kun hänet sitten siirrettiin
-täältä, lahjoitin minä hänelle häkin lintuineni, -- jota en olisi
-voinut uskoa kenenkään muun ihmisen huostaan kuin hänen! Ja hän lupasi
-kirjoittaa minulle siitä; mutta sen on hän unhottanut. Ja nyttemmin
-muistelen minä oikeastaan vain Peteriä, varpusta."
-
-"Oo, olet kai ollut useammin rakastunut, luulen", -- sanoi Marianne.
-
-"En ole... Joka kerran, kun tänne on tullut joku, josta olen hiukan
-pitänyt, on joku teistä toisista näyttänyt niin ihastuneelta. Ja
-silloin, kiitos, -- niinpä olen valmis..."
-
-"Rakkaus on intohimo, joka on suurempi kuin kaikki muut intohimot",
-toisti hän nauraen isän lempikirjailijan, Holbergin mukaan.
-
-"Tyttärelläni oli häät eikä minua oltu kutsuttu", laski hän leikkiä
-mennessään --
-
-"Mutta katso, -- katso vain Femiaa"... huusi hän äkkiä tälle ullakon
-ikkunasta. -- "Tuolla hän tulee huvimajasta pitkät nankinihansikkaat
-kädessä. Hän on istunut siellä ja ommellut ne valmiiksi. Nyt tulee hän
-kävelemään hansikkaat kädessä, kun 'peto' saapuu." [Naar 'Dyret' kommer
-= kun 'peto' saapuu. Sanaleikki Dyre Reinin nimestä. Suoment. huom.]
-
-"Femian näyttäisi pitävän saada lupa mennä Kristianiaan talveksi
-översti Gjeddelle katsastamaan hiukan maailmaa", arveli Marianne
-rauhallisella armollisella tavallaan.
-
-"Nytkö? -- Nytkö juuri", -- huudahti Merete, -- "kun... No, kylläpä
-olisi hauska nähdä hänen kasvojansa, jos hän kuulisi, että hänen tulee
-nyt lähteä!"
-
-"Mutta johan Maren alkaa pestä rappusia", -- keskeytti Marianne. --
-"Isä ja äiti ovat siis jo heränneet."
-
-Hän läksi alakertaan lopettamaan sen puolen kyynärää drellikangasta,
-joka hänen oli kudottava päivässä, ja Merete riensi ranskankielioppinsa
-ääreen.
-
-Kovasinten karskuva ääni, joilla työväestö terotti viitakkeitaan
-iltapäiväniittoon, levisi äkkiä ympäri pihamaata. Nyt syntyi alhaalla
-liikettä.
-
-Tavanmukaisin reippain ja kevein askelin näkyi tuomari kulkevan
-konttorirakennusta kohden, heiluttaen kädessään heloilla koristeltua
-merenvahapiippuaan. Hänen yllään oli pitkäliepeinen, pystykauluksinen
-sortuuki ja jalassa pitkävartiset saappaat. Pari henkilöä, --
-rahvaanmiehiä -- jotka olivat loikoneet nurmikolla odottamassa
-konttoriaikaa, nousivat nyt ja seurasivat perästä sopivan matkan päässä
-hatut kädessä.
-
-Hetkisen kuluttua tuli rappusille rouva puutarhahattu päässä ja
-nankini-puolihansikkaat kädessä.
-
-Hän meni Alidan kera puutarhaan.
-
-"Mielestäni olette hyvin järjestäneet ullakkokamarin, -- minkälaisen
-ihmisen nyt sitten saamme taloomme taas", -- virkkoi hän... "Sivistynyt
-ihminen hän kuitenkin lienee... Hän on matkustellut ulkomailla. Ehkäpä
-hän tulee puhumaan ranskaa teidän kanssanne. Sepä olisi koko onni."
-
-"Mutta, äiti, mitä sanoo kapteeni Buchwald tullessaan syrjäytetyksi;
-hänhän pitää itseään niin taitavana ranskalaisena."
-
-"Ei sillä ole väliä. Emmehän me voi sallia kapteenin pitävän vuokralla
-meitä", -- sanoi hän sitoessaan erästä pensasta...
-
-"Neilikat ovat kerrassaan komeita tänä vuonna lämpimän tähden... Ja
-katsos kiertoja, jotka ovat melkoisesti virkistyneet tänä aamuna..."
-
-"Kun hän nyt ei vain olisi liian pilattu", -- sanoi hän sitten,
-siirtyen aivan toiseen asiaan... "Tarkotan metsästystä!... Oltiinhan
-niin välinpitämättömiä Arentz-raukasta. Ei hänestä tehty ainoatakaan
-kysymystä niinä kahtena vuotena, jotka hän oli täällä. Mutta hän
-katosikin tosiaan kuin arvoitus, -- niin äkkiä -- ja eri syyllä joka
-päivä, mikä on samaa kuin _ei mikään_ syy... Hän ei ollut erittäin
-hauska hän; -- mutta oikea työhevonen hän sen sijaan oli. Kunpa nyt
-vain isä saisi hyvän apulaisen tästä uudesta!"...
-
-He tulivat nyt sammaltuneelle, rappeutuneelle suihkukaivolle, jonka
-keskellä oli puupatsas, josta vesisuihku hiljalleen pursui esiin.
-Altaan ympärillä olevat puusäleet olivat vihreässä limassa.
-
-Rouva pysähtyi, menemättä lähemmäksi kostean maan tähden:
-
-"Tästä voitaisiin tehdä jotakin, jollei pelättäisi pieniä
-kustannuksia"... tuumi hän.
-
-Mahtava harmaa pää takakenossa silmäili hän tutkivasti pitkin
-mäenvierua ja jatkoi sitten, tehden kuvaavia liikkeitä kädellään:
-
-"Vihreitä kenttiä kukkapenkereineen ja pienine pensasryhmineen, ja
-tuonne vierulle mahtavan runsaudensarven muotoinen laite... Sitten
-puna- ja valkoruusupensasrivejä yhdensuuntaisesti käytävän kanssa aina
-portille asti. Taimitarhani tuolla nurkassa alkaa jo kasvaa liian
-sankaksi. Siellä riittää kyllä ottamista... Karviaismarjapensaita,
-punaisia ja mustia viinimarja- sekä keltaisia vattupensaita riveihin...
-Ja hedelmäpuita", -- puheli hän, -- "mistä niille vain saisi paikan...
-Olen jo ajatuksissani olevinani siinä ajassa, kun ne ovat kasvamassa ja
-minä voin oksastaa niitä ja näen niiden kantavan hedelmiä"...
-
-"Mutta että sinä yhä vain mietit puutarhanlaatimistasi, äiti, vaikka
-isä pitää sitä aivan mahdottomana suurten kustannusten tähden!"
-
-"Kun se kerran vain saadaan tekeille ja valmiiksi, niin kyllä hän
-siitä pitää. Miehet eivät tahdo koskaan ajatella, että jotakin _on_
-tehtävä tahi että rahaa on suoritettava... Talo tulee aivan toisen
-näköiseksi... Se päättyisi puistona tuolla lehdossa ja ulottuisi aina
-jokeen asti... Piirustukset ja suunnitelmat ovat jo aikoja sitten
-olleet valmiit", -- lisäsi hän, nyykäyttäen varmasti päätään.
-
-Alida hymyili --. Se tuli näet yhä suuremmaksi...
-
-Rouva seisoi hiukan hajamielisen näköisenä ja jatkoi:
-
-"Neljäntoista päivän kuluttua alkavat syyskäräjät... Kunpa nyt väki
-saisi viljan korjatuksi siksi, sillä minä tarvitsen kaikki työvoimat
-niinä kolmena neljänä viikkona, joina miesväki on käräjillä... Käypä
-huvimajasta noutamassa mittanauha, Alida", -- jatkoi hän yhä enemmän
-innostuen. -- "Katsokaamme, kuinka pitkälle parsalavakkeet voisivat
-ulottua, jos alamme tuosta koivusta tuolla. Jos kerran talo tahtoo
-voida esittää parsaa, niin täytyy sitä olla runsaasti... viisi
-lavaketta ja kaksi riviä kussakin... Ja kaikki se sääntöjen mukaisesti
-valmistettu lannoitusaine, joka on määrätty ruispeltoon, se... niin, se
-ei nyt tule _sinne_ tänä vuonna!"... lisäsi hän nauraen.
-
-"Muistatko viime ja toissa vuonna -- ja joka kerran sitä ennen, kun
-olemme aina mitanneet vain tästä puutarhapylväästä", muistutti Alida
-veitikkamaisen näköisenä.
-
-"Nyt tuonne", -- sanoi rouva jyrkästi, -- "niin saamme nähdä, vastaako
-tämä pala tässä toisella puolella olevaa. Neljätoista kyynärääkö
-sanoit?"
-
-"Kas vain, te mittaatte äidin tulevaa puutarhaa?"... sanoi Marianne,
-hyväntahtoisesti leikkiä laskien, lähestyen heitä. "Tässä on sinulle
-kirje, Alida, Ra-tädiltä..." Hän antoi siskolleen pienen, suulakalla
-suljetun kirjelipun.
-
-Merete tuli juosten hänen jäljissään:
-
-"Minkä kirjeen toi Jens?"
-
-Femia taas tuli paljon hitaammin puutarhaan kuulemaan, kuinka Rafosilla
-voitiin.
-
-"Ra-täti kutsuu meidät tytöt ensi sunnuntaina illalliselle, äiti", --
-sanoi Alida... "Vastaleivottuja kermakakkuja"... luki hän...
-
-Rouva otti kirjeen ja piti sitä hiukan loitolla...
-
-"Kas vain, jälkikirjoitus!... Uusi apulainen on sydämellisesti
-tervetullut, jos häntä haluttaa käydä tervehtimässä vanhaa yksinäistä
-naista ja katsomassa luonnonmerkillisyyttämme Rafosia", -- luki hän.
-
-"Oo, hän ei malta odottaa kauemmin kuin sunnuntaihin!" huudahti Merete.
-"Saat olla varma, että hän on hyvin utelias näkemään hänet ja saamaan
-tietää, kenelle teistä hän määrää hänet... kuka teistä paraiten
-'sopii' hänelle", -- virkkoi hän sitten, vilkaisten Marianneen, -- "ei
-kenellekään muulle kuin Barbaralle, ja hänestä taas Arentz ei huolinut."
-
-"Ra-tädillä on oma tapansa onnellistuttaa perhettä!" -- mutisi Alida.
-
-"Niin, niin", keskeytti rouva, -- "Ra-täti voi olla suurisuuntainen
-kaikista omituisuuksistaan ja päähänpistoistaan huolimatta. Antoihan
-hän tuhannen taalaria, jotta Marianne voi olla Christiansfeldissä
-kolmena vuotena ankaran rokon jälkeen... Mutta joudu nyt, jotta
-Jens saa mukaansa vastauksen, Alida! Te menette tietysti kaikki. Ja
-kirjoita, että herra Dyre epäilemättä mielihyvällä käyttää hyväkseen
-hänen ystävällistä kutsuaan saada tulla tervehtimään rakasta Ra-tätiä.
--- Kerro, että olemme panneet kuntoon Jessin huoneen hänelle, -- ja
-kerro, -- tiedäthän, että hän tahtoo kuulla kaikesta, -- että Rödsi on
-poikinut" --
-
-"Enkö minä saa lähettää hänelle vähäisen uunijuustoa", ehdotti
-Marianne, -- "matalassa vadissa valmiiksi kaneloituna ja sokeroituna? --
-Sitä jää kyllä tähteelle riittävästi huomispäivän päivälliseksi."
-
-"Kyllä; sano, Alida, että Marianne, jonka viikko nyt on, lähettää sen",
--- vastasi rouva... "Merete, Merete", huusi hän sitten äkkiä, "pari
-kanaa on tuolla tullut puutarhaan. Aja ne pian pois!"
-
-Hän läksi kulkemaan lehtoon päin, ryhtyen taas keskeytyneitä
-puutarhasuunnitelmiaan jatkamaan. -- -- --
-
--- Ruokakello soida helisi aitan katolla illalliselle kyökkipiian
-soittaessa kaikin voimin, ja ääntä jatkettiin joen rannalla olevissa
-taloissa...
-
-Väki läksi heinänteosta kotiin asettuakseen pitkän keittiönpöydän
-ympärille, ja rouva tuli puutarhasta, seisahtuen tuontuostakin toinen
-käsi puuskassa ja nojaten kevyesti hienoon punasensinerväksi maalattuun
-haravaan, joka hänellä oli toisessa kädessä.
-
-Tuomari oli jo salissa. Hän käveli kuumeinen puna poskillaan
-edestakaisin lattialla.
-
-"Käske viedä Kvigstadin illallinen konttoriin!" -- huusi hän Mariannen
-tullessa huoneeseen teetä tuomaan. "En tahdo nähdä häntä täällä
-salissa."
-
-Rouva seurasi häntä silmillään ennenkuin sijottui vankkoine ruumiineen
-nahkapeitteiseen nojatuoliin.
-
-"Mitä nyt, Orning, -- mitä on tapahtunut?"
-
-"Mitättömyyksiä... mitättömyyksiä... pieni skandaali vain."
-
-"Taasko Kvigstad?" -- kysyi rouva, nyökäyttäen päätään.
-
-"Parantumaton lurjus... Parantumaton lurjus... Siellä se nyt istuu
-kalpeana ja kohmelossa avaamassa asiakirjapinkkaa, johon hänen on
-käytävä käsiksi; näin paksua --"
-
-Tuomari näytti peukalon ja etusormen välisellä asiakirjapinkan
-paksuutta, rykien toivottomasti.
-
-... "Pöytäkirja on käsin koskematta, ja minä kun luulin, että kaikki
-oli valmiina ja järjestyksessään!"
-
-"Kvigstad saa paljon aikaan yhdessä yössä, kun hän oikein panee
-parastaan", -- lohdutti rouva.
-
-"Hän on nyt huilannut jo kaksi yötä", -- keskeytti tuomari ärtyisestä
--- "juopotellut, tanssinut ja ollut häissä Nordsaetissa."
-
-"Huono maku!"... mutisi Eufemia nyrpistäen nenäänsä ja maistellen
-teetään.
-
-"Siellä on Martin Haug-vainajan suuri pesä, jonka tulee olla
-järjestyksessään huomenna kello 3 iltapäivällä, kirkonmäiltä
-kuulutettuna ja ilmoitettuna -- perilliset tulevat pitkien matkojen
-takaa" --
-
-Tuomari lykkäsi teekupin kiivaasti luotaan pöydän toiselle puolelle...
-
-"Polttavan kuumaa!"
-
-Marianne kaatoi tyynesti teen toiseen kuppiin, ja sitten takaisin
-isänsä suureen kullattuun konttorikuppiin.
-
-"Ei olisi ensi kertaa, että hän tekisi ihmeitä, Orning", -- sanoi taas
-rouva, syöden rauhallisesti voileipäänsä.
-
-Tuomari ryki muutaman kerran ääneti synkän näköisenä, perheen
-tarttuessa hiljaa teekuppeihin.
-
-... "Ja lisäksi sellaiseen aikaan, kun olen apulaisetta!" --
-
-"Saathan nähdä, että Kvigstad varmaan korjaa huomiseksi
-laiminlyöntinsä," -- sanoi rouva taas, laskien kädestään tyhjän
-teekuppinsa.
-
-"Mutta isä, ethän ole syönyt mitään... Ehkä tahdot näitä voileipiä --
-syltyn kera"... ehdotti Marianne, järjestellessään pöydällä olevia
-astioita.
-
-Tuomari heilautti kieltävästi kättään...
-
-"Pelkäänpä tällä kerralla kielten katkeavan, rakas Kvigstadini!" --
-mumisi hän kumeasti ja nousi pöydästä mennäkseen konttoriin.
-
-"Mikä _se_ on, Alida... Mikä piru se on?" -- Hän kääntyi äkkiä ympäri.
-"_Sitä_ en ole kuullut kahteenkymmeneen vuoteen... tuota Haydnin
-kaunista pikku menuettia..."
-
-"Sitä juuri tahdoin kysyä sinulta, isä", -- sanoi Alida, joka seisoalta
-löi muutamia ääniä vanhan nuottilehden mukaan. -- "Mitä sitten
-tulee?... Tästä on kokonainen kulma reväisty pois."
-
-"Niin, katsos." -- Tuomari istahti pianon ääreen ja antoi sormiensa
-lipua etsien koskettimilla. -- "Tämä on kaunis -- jumalallisen
-kaunis"...
-
-Hän soitti ja syventyi kappaleeseen yhä enemmän Alidan ja Mereten
-seisoessa kumartuneena hänen vieressään.
-
-"Niin, niin se on!" sanoi Alida. "Minusta tuntuu kuin tuntisin sen niin
-hyvin; -- olen kai kuullut sen hyvin pienenä ollessani."
-
-"Olet kyllä; -- se oli Falben aikaan, jolloin meillä oli kvartetti.
-Soitamme sen tänä iltana viululla ja pianolla, sinä ja minä --"
-
-Hän rimputti vielä kerran revityn kohdan --
-
-"Kas näin! -- näin -- _Tässä_ se on -- se pieni hauska käänne..."
-
-Hän käänsi päätänsä kasvot loistaen...
-
-"No, Marianne, et kai ole vielä vienyt pois voileipiäni...
-
-"Kyllä kai hän suoriutuu siitä huomiseksi", -- virkkoi hän, nousten
-pianon äärestä. "Menen konttoriin rohkaisemaan häntä vähän, -- saamaan
-hänet innostumaan. Totta tosiaan, mitään ei ihminen tee haluttomasti...
-Hänellä on tietysti koko pesä päässä... Onhan hänellä rajaton
-kyky! Ja olisihan liikaa vaatia hänenluonteistansa miestä istumaan
-kiinnimuurattuna konttorituoliin vuosi läpeensä pääsemättä välillä
-jaloittelemaan" -- --
-
-Rouva seisoi ikkunassa ja katsoi miehensä jälkeen, kun tämä kevyesti
-juosten kiiruhti pihan poikki konttorirakennukseen. Hän pudisti päätään:
-
-"Orning sinä, Orning", -- mutisi hän...
-
-"Kuinka sinä keksit sen vanhan laulunpätkän?"-- sanoi hän äkkiä,
-kääntyen tutkivasti katsomaan Alidaa.
-
-"Mutta sehän on eräs Haydnin menuetti, äiti!"
-
-"Niin, mistä minä tiedän, mikä se on, lapseni. -- No, lähdetään nyt
-katsomaan miltä malli kankaassasi näyttää, Eufemia..."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viimeinen auringonsäde oli sammunut erääseen suuren, harmaan
-tuomarintalon yläkerroksen ikkunoista. Dian varjot lankesivat mustina
-ja pitkinä rakennuksista ja heinäru'oista niitylle, kun heinäväki
-tuli illalliselta kyökistä ja läksi menemään eri polkuja pitkin kukin
-kotiinsa torppaansa.
-
-Pari tyttöä väänsi vettä kaivosta ja kaatoi kapallisen toisensa
-jälkeen saaviin, jonka sitten kantoivat korennolla kyökissä ja
-navetassa oleviin vesiammeisiin; ja halkovajassa alkoi uuttera halkojen
-hakkaaminen seuraavaksi päiväksi.
-
-Pari konttoristia asteli piippuineen puolihämärässä tiellä...
-
-Etehisen ovesta tulivat Alida ja Merete, juosten nopeasti perätysten
-rappusia alas. He olivat kumpikin taholtaan ikkunasta huomanneet
-kasvattisisarensa Barbaran mäessä lautturintuvan luona. Hän oli ollut
-joen takana Opsaetissa asialla.
-
-Alida saapui ensimäisenä hänen luoksensa, koska hän oikasi suoraan
-vasta niitetyn niityn poikki, mutta hetken kuluttua oli jo Meretekin
-kasvattisisarensa toisessa käsivarressa.
-
-"No, kuinka Randi voi?" sanoi Alida, nykien innokkaasti
-kasvattisisartaan.
-
-"Saammeko viinimarjoja, Barbara?" -- kysyi Merete ja nyki häntä
-toisesta käsivarresta.
-
-Barbara kääntelihe hänelle tehtyjen kysymysten johdosta neuvottomana
-vuoroin toiseen, vuoroin toiseen päin. Hän oli paksu, lihava ja
-pyöreä, aivan toisellaista perherotua. Hän näytti hyväntahtoiselta ja
-käytännölliseltä. Silmät olivat hänellä pienet, siniset ja vilkkaat.
-
-"Tietysti, tietysti, niin paljon kuin äiti tahtoi saadakin vieläpä
-enemmänkin, jos hän vain tahtoo? Olihan luonnollista, että meidän
-lukuisat kesävieraamme olivat tyhjentäneet puutarhamme, arveli Opsaetin
-muori... Mutta maksaa niitä emme suinkaan saa. Tietysti saa äiti antaa
-hänelle siitä jonkin lahjan, -- muutamia pullollisia marjaviiniä
-tahi muuta sellaista. -- Minulle tarjottiin illalliseksi kahvia ja
-leivoksia, joita oli jäänyt tähteelle häistä."
-
-"Entä Randi? -- kuinka hän voi, -- oliko hän tyytyväinen?" -- uteli
-Alida.
-
-"Kysyin häneltä", -- uskoi Barbara heille -- "kun Opsaetin muori
-oli mennyt puuroa keittämään illaksi, millainen hänen Torsteninsa
-oli, oliko hän kiltti?" -- "Oh, hän on samallainen kuin muutkin",
-vastasi Randi. "-- Miehet eivät kai ole parempia"... kertasi Barbara
-veitikkamaisesti.
-
-"Sanoiko hän niin?" huudahti Alida erittäin mielenkiintoisesti, --
-"hänet kun houkuteltiin ja pakotettiin ottamaan tuo äytäri! -- Tiedän
-Randin pitäneen Knut Raalienista aina siitä asti, kun pääsimme yhdessä
-Herran Ehtoolliselle... Mutta ne rahat!" -- huusi hän hillityllä
-kiivaudella.
-
-"Ja voitteko uskoa, kuinka uteliaita ne olivat kuulemaan uudesta
-apulaisesta, -- kenen hän saa, -- Mariannen vaiko Femian..."
-
-"_Eu_-femian", puuttui tämä puheeseen rappusilta, jossa hän istui
-saaliinsa kääriytyneenä. "Tiedäthän etten minä pidä siitä, että minua
-kutsutaan Femiaksi!"
-
-"Jos hänellä on kuin majuri Howardilla Mohikaanissa kivääri riippumassa
-olalla ja uhkaava katse, niin on hän saapa _Eu_-femian ", -- lausui
-juhlallisella äänellä Merete.
-
--- "Ja jos hän on niitä, jotka kuljeksivat hiljaa kuutamossa ja
-kohtaavat neitosen lehdossa, niin tulee se olemaan Marianne... Mutta
-jos se on hauska ja kiltti paksu miehenpalkero, joka tahtoo hyvää
-ruokaa, niin saa hän sinut, Barbara... Hiljaa", -- keskeytti hän
-itsensä, -- "isä virittää viulua. Joudu nyt sisään, Alida..."
-
-Vähän myöhemmin kuului sisältä useat kohdat toistamalla Haydnin
-menuetti.
-
-Eufemia jäi istumaan rappusille saaliinsa kietoutuneena ajatukset
-liidellen iltahämyn vaikutuksesta korkeissa unelmissa, samalla kun
-Marianne näkyi kävelevän edestakaisin pihamaalla rauhallisesti
-keskustellen konttoristi Schmidtin ja Augustinusenin kanssa, jotka
-olivat palanneet tieltä.
-
-Aitan rappusilla istui vanha Henschien, konttorin monivuotinen
-yksinuskottu holhoojantoimen hoitaja, kumaroilla hartioilla palttoo,
-nauttien iltapiipustaan.
-
-Suuressa puolipimeässä arkihuoneessa neuloi rouva kudintaan,
-nojaten unisena sohvan selkämykseen. Merete taas oli istuutunut
-ompeluksineen toisen ääreen niistä kahdesta talikynttilästä,
-jotka messinkijalustoissaan paloivat pianolla, ja Barbara istui
-lankavyyhteään kerien ikkunan luona.
-
-Tuomari käveli edestakaisin lattialla viulu riipuksissa kädessä,
-tuontuostakin ajatuksissaan näppäillen kieliä, Alidan harjotellessa
-menuettia pianolla.
-
-"Nyt se menee! -- nyt soitamme sen yhdessä -- viimeisen kerran..."
-
-Hän painoi viulun korkeata, jäykkää kaulahuivia ja leuan kauluksen
-nipukoita vasten sekä veti tulisesti jousta, huojuttaen ruumistaan ja
-joutuen kokonaan innostuksen valtaan.
-
-"Tämä on suloista -- -- -- Ja nyt otamme toisen... Tänä iltana
-soitamme Haydnia... Verratonta..."
-
-Heidän soittaessaan, -- tuomari istui pianon ääressä Alidan vieressä,
--- torkahti rouva useita kertoja. Vihdoin tarttui hän päättävästi
-neuleeseensa, joka oli valahtanut hänen syliinsä, avasi hopeaisen
-keränpitimen ja pani työnsä kokoon. Ja ettei häiritsisi, nyökäytti hän
-päätään vain Barbaralle ja poistui huoneesta. -- -- --
-
--- Merete oli pannut pois ompeluksensa ja siirtynyt siihen sohvan
-nurkkaan, jossa äiti oli istunut, ja Eufemia ja Marianne olivat toinen
-toisensa jälkeen hiipineet huoneen pimeään...
-
-Seinäkellon viisarit näyttivät osottavan muutamia minutteja vailla
-puoli yksitoista -- perheen määrättyä makuullemenoaikaa.
-
-He olivat sinfonian viimeisessä osassa, jossa sävel nousi nousemistaan
-kuin syvältä äärettömän meren pohjalta...
-
-Mereten johtui juuri mieleen kumartua eteenpäin ja kuiskata
-Mariannelle: -- "Ajattele, huomisiltana istuu hän ehkä täällä
-kuuntelemassa!" -- kun hän äkkiä, kesken kumartumistaan, pysähtyi ja
-rupesi katsoa tuijottamaan...
-
-Tuolilla seinäkellon ja uunin välillä istui mies kädet toisella
-polvella ja katsoi häneen. Miehellä oli niin kaunis otsa ja pystytukka.
-Näytti siltä kuin mies olisi tietänyt kaikki hänen ajatuksensa ja
-hymyillyt niille sekä ilvehtinyt hiukan hänen kanssaan...
-
-Sitten katosi olento, kumarrettuaan syvään päätään, ja samassa saivat
-hänen kasvonsa niin tuskallisen, kärsivän ilmeen...
-
-Merete istui hämmästyksestä mykkänä, kauhistuneena, sävelten kaikuessa
-huoneessa ja vaimetessa loppuakordeihin.
-
-Kello löi puolentunnin lyönnin...
-
-Piano suljettiin ja kukin korjasi hiljalleen tavaransa kokoon...
-
-Tuomari pani viulun laatikkoon, sytytti kynttilän, joka oli häntä
-varten valmiiksi asetettu pöydälle, ja meni hyräillen ja "hyvää yötä,
-lapset" sanoen makuusuojaan...
-
--- Elokuunkuu pistihe näkyviin metsänreunan takaa, heittäen
-varmapiirteisiä, mustia varjoja rakennusten väliin, ja kun Marianne ja
-Merete tulivat rappusille sulkemaan etehisen ovea, näkivät he vanhan
-Henschienin seisovan rappusten edessä.
-
-"Tsss-s..." varoitti tämä hiljaa, kohottaen kättään heihin päin,
--- "eikö kuulunut kuin paimentorven kaiku tuolta harjun takaa?...
-ikäänkuin joku olisi puhaltanut", -- mutisi hän.
-
-He seisoivat kuunnellen -- --
-
-Rafosin kohahdus häiritsi äkkiä hiljaisuutta...
-
-"Se _oli_ jotakin... Se _oli_ jotakin..." mutisi Henschien itsekseen
-mennessään.
-
-"Hyvää yötä, Marianne-neito. Hyvää yötä, Merete-neito..."
-
-Merete jäi seisomaan kuin maahan naulittuna, kunnes Marianne
-kärsimättömästi huusi hänet sisään, ja hän nousi rappusia sisarensa
-jäljissä kuin ihmeellisen, kamalan unelman vallassa, -- ikäänkuin olisi
-kokenut jotakin jota ei voinut kertoa...
-
-
-
-
-II
-
-Dyre Aakisen Rein.
-
-
-Rouva ja pari tyttäristä seisoi silityskammarissa tarkastamassa ja
-mittaamassa erästä villakangaspakkaa, joka juuri oli tuotu värjääjästä.
-Mutta Alida ei saanut sitä pitemmäksi kuin kahdeksikymmeneksineljäksi
-ja puoleksi kyynäräksi, vaikka kaksikymmentäviisi ja neljännes oli
-lähetetty. Se oli kutistunut kauheasti...
-
-"Nyt alkavat tulla perinnönjaolle", sanoi Marianne ikkunan luota.
-
-"Tuo tuossa on Ole Nordsaethagen -- pojannulikka, joksi häntä kyllä
-voi kutsua, -- tuo tuolla, jolla on hopeanapit nutussa ja joka vetää
-hevosta perästään tallinseinukselle", -- kuului vanha karjakko Randi
-lörpöttelevän kyökkipiialle kyökissä. -- "Äh... rahaa kuin roskaa;
-hän ei tiedä itsekään, kuinka rikas on, sanotaan, -- voi kulkea
-peninkulmittaan, pääsemättä omasta metsästään. Ja nyt aikoo hän naida
-Haugilta."
-
-"Ajattele, Alida", jatkoi Marianne, -- "se on sen vanhan kelpo Lars
-Aaserudin poika, joka puhua jyrisi niin, ettemme häntä koskaan
-ymmärtäneet."
-
-"Vai hän se on!--joka pienenä ollessamme veti lompakon matkasaapastensa
-varresta ja kiersi paperista kirkkaan hopeataalarin meille kullekin."
-
-... "Ja tuo taas tuolla rattailla, -- tuo pitkä ja vankka, hän on
-Anders Aarlid, joka tahtoo ottaa talon oikeuksineen Haugin leskeltä",
--- kuului Randi parpattavan.
-
-... "Nuo tuolla loitompana, äiti, -- jotka juuri laskeutuvat
-rattailta", -- he olivat nyt kaikki tulleet ikkunaan -- "ne ovat
-varmaankin aina Aardalista asti... Sen näkee puvuista -- hauskoja,
-vanhanaikuisia, -- ja koristelluista kirkkosiloista. Katsokaa vain,
-kuinka juhlallisesti ne nousevat konttorin rappusia."
-
-"Yksinpä herra Tron Hersaet", -- huudahti rouva, -- "rauhanrikkoja ja
-käräjöitsijä... hyi kuitenkin, -- tallustaa konttoria kohden hattu
-silmillä, ikäänkuin olisi menossa suoraan vastalausetta panemaan! Ja
-sitten valittaa hän kuninkaalle...
-
-"Ja tuossa tulee itse Gudbjör, Haugin leski, -- yksinään rattailla...
-ajaa itse hevosta. -- -- Niin, kääri sinä vain villakangas kokoon,
-Alida. Isä lähettää hänet varmaan tänne..."
-
-Hetkistä myöhemmin tuli rouva kyökinovelle ja käski Mariannen ruveta
-valmistamaan kahvia sekä panna järjestykseen tarjottimen kakkuineen ja
-hiekkaleivoksineen... "Lähetä sitten tänne tytöt auttamaan minua hänen
-kanssaan seurusteltaessa. Hänen täytyy saada puhella teidän jokaisen
-kanssa..."
-
-Haugin leskelle näytettiin puutarhaa. He katselivat kukkalavoja,
-marjapensaita ja hedelmäpuita sekä vavahtelivat nauris- ja kaalimaan
-luona, ollen yhtä mieltä siitä, että tämä vuosi kesäkuivan tähden oli
-ollut sangen vaikea... Entä sitten lehtimadot!...
-
-Niin, Alida-neito oli kyllä siinä oikeassa, sillä Haugilla olivat
-madot syöneet viini- ja karviaismarjapensasten lehdet vartta myöten,
-eikä kaalipenkeissäkään juuri paljon vihreää näkynyt. Mutta heillä ei
-ollutkaan aikaa hoitaa ja kastella ja puhdistaa puutarhaa niin hienoksi
-kuin tuomarilla, ei...
-
-Sitten täytyi Gudbjörin tulla sisään katsomaan ja ihailemaan Mariannen
-kudosta sekä saada selitys mallista, jossa pohja oli laadittu
-hedelmäkoria esittävän piirustuksen mukaan.
-
-Ja tietysti katseltiin myös vuoden muut liinavaatekaappia varten tehdyt
-työt. Siellä ne olivat hyllyillä -- vielä valkaisemattomat alimpana, --
-kaikki malille ja lavendelille tuoksuvat häikäisevän valkoiset drellit
-ja hurstikankaat, ja niiden liina oli kylvetty ja korjattu ja häkilöity
-tuomarintalossa, ja jokainoan säikeen olivat talon omat tyttäret
-kehränneet, kartanneet ja kutoneet.
-
-Tarkastusmatka ei loppunut tähän, sillä nyt tuli Barbara, mukanaan
-Taugbölin emäntä, joka hänkin oli lähetetty konttorista. Niinpä
-otettiin esiin sen ruokasuojan takana olevan puolipimeän huoneen
-avaimet, jossa talon alituisesti surisevien rukkien työn tulokset
-olivat nähtävänä. Siellä riippui seinillä kierrettyjä villalankavyyhtiä
-ja liinalankaa vuoden ompelutarpeiksi, ohutta ja paksua, valkoista ja
-mustaa, vielä kerimätöntä. Lattialla oli rukkia, viipsinpuita ja koria
-täynnä vasta kerittyä, karttaamatonta villaa.
-
-Ja nyt istuivat Gudbjör ja Langsaetin muori ja Taugbölin muori,
-päässä komeat silkkihuivit, jotka muodostivat korkean huipun
-päälaella, kahvipöydässä kammarissa. Alituisia kehotuksia "ottaa
-lisää" noudattivat he vain hitaasti, niin sanoaksemme tuuma tuumalta,
-alituisesti kursaillen ja kehuen. Perinnönjakokokous näytti aiheuttavan
-jonkinlaisen poltteen kasvoihin, ja välistä teki Gudbjör muutamia
-viittauksia vävynsä Nordsettenin ahneudesta, joita huomautuksia
-molemmat toiset kuuntelivat hillityllä uteliaisuudella. Häneltä oli
-juuri pääsemäisillään syvä, salaperäinen huokaus "ahneudesta", kun
-samassa kuului ajoneuvojen jyrinää...
-
-"Se ei ole perinnönjakokokoukseen tulemassa!" -- sanoi Marianne,
-katsoen tarkkaavasti portille, silmät kirtistyen kahdeksi kapeaksi
-viiruksi.
-
-"Olkihattu rattailla -- matkanuttu ja suuri matka-arkku kiinnitettynä
-taakse"... sanoi Barbara.
-
-Eufemia oikaisihe nyt äkkiä rakastettavan alentuvaisesta asennostaan,
-jossa hän oli katsonut hyväksi ihailla Langsaetin muorin
-vanhanaikuista, paksua ja lujatekoista silkkiesiliinaa. Hän sipasi
-hamettaan alaspäin, järjesti nopeasti pukunsa ja kurkisti peilistä
-yläosaa ruumiistaan. Sitten nojausi hän taaksepäin tuolissa kylmä,
-ylhäinen ilme kasvoilla...
-
-"Hän ajaa rappusten eteen. Saattepas nähdä, että se on apulainen, --
-Rein!" huudahti Barbara.
-
-Äiti ja tyttäret vaihtoivat keskenään hetkisen neuvottomina katseita.
-Tässä he nyt istuivat perinnönjakokokouksen eukkojen seurassa, -- ja
-isä oli konttorissa!
-
-Samassa päästi Ajax hurjan haukunnan ja riuhtoi vitjojaan, jatkaen
-sitten pitkäveteisenä ulvontana, välistä aina haukahtaen.
-
-"Hyi sentään, kuinka inhottavaa -- onhan tämä ihan kamalaa "...
-arveli Barbara. -- "No, nyt hän laskeutuu rattailta ja puhelee sille
--- taputtaa ja silittää sen päätä, -- antaa sen nuuskia kättään...
-Ja eikö vaan Ajax hiivi koppiinsa ikäänkuin häpeissään huonosta
-käytöksestään... Onko mokomaa ennen nähty!"
-
-Rouva nousi sohvalta:
-
-"Käske Inger-kyökkipiian mennä viemään hänet huoneeseensa, Barbara.
-Minä menen rappusille häntä vastaan. -- Pidä sinä, Marianne, huolta
-kahvikupeista --"
-
-"Mutta mikä sinua vaivaa, Merete?" -- Rouva pysähtyi hämmästyneenä.
-Tytär seisoi pitäen kiinni tuolista kalpeana ja läähättäen --
-
-"Olet juonut liian väkevää kahvia, lapsi", -- sanoi hän ja silitti
-hänen tukkaansa. "Mene heti juomaan vähän kylmää vettä."
-
-Rouva työnsi Mereten kyökinovelle päin, lähtien itse etehiseen...
-
-Siellä seisoi vieras jo rappusilla, kun rouva tuli, ja kuivasi hikeä
-otsaltaan. Hän näytti aivan hajamieliseltä, -- ikään kuin hän olisi
-maannut istuallaan rattailla, -- kun rouva toivotti hänet parilla
-sanalla tervetulleeksi ja ilmoitti tuomarin olevan tärkeissä hommissa.
-Ja rouvan kohteliaaseen kysymykseen hänen matkastaan huudahti hän aivan
-häikäilemättä:
-
-"Kuuden tunnin ajo joen vartta pitkin auringon paahteessa. -- Se on
-kauheata!" --
-
-Hän seisoi siinä hattu kädessä sankkatukkaisena. Hänellä olivat tummat
-kulmakarvat ja terävät petolinnun kasvot, ja hän sanoi sen niin
-töykeästi, -- näyttämättä olevan millään tavalla hämillään mielialansa
-purkauksesta, tuo nuori herra!... Hän luuli kai tulleensa niin kauas
-maaseudulle, että sellainen käytös kävi päinsä...
-
-Lähtiessään palvelijattaren ja renkipojan jäljissä, jotka kantoivat
-hänen matka-arkkunsa, kapsäkkinsä ja kaksi kivääriänsä yläkerroksessa
-olevaan huoneeseen, pyysi hän, -- nyt aivan kohteliaasti, -- saada
-luvan tulla alakertaan esitteleimään vähän myöhemmin.
-
-Ei missään tapauksessa... mietti rouva, ollut vahingoksi ryhtyä heti
-vastarintaan, jos tässä oli jotakin tarpeettoman vaateliasta... Hänessä
-oli jotakin, joka ärsytti rouvan itsetuntoa. Pitäisipä toki nuoren
-miehen vähän hillitä itseään tervehtiessään ensi kertaa talon rouvaa.
-
-"Puuroa ja vähän yhtä ja toista", -- sanoi hän myöhemmin Mariannelle,
--- "aivan kuin tavallisesti"... --
-
--- Perinnönjakokokous näytti kestävänkin melko kauan ja salissa
-niin hartaasti odotettu vapautumisen hetki viipyi pitkään. Aikaa
-kulutettiin mikäli mahdollista keskustelemalla eri aineista, kuten
--- kevytmielisesti solmituista avioliitoista ja niiden surullisista
-seurauksista. Keskustelun keskeyttivät aina välistä uudet
-kahvintarjoilemiset...
-
-Muutamat pesän osakkaat kävelivät ikävystyneinä talon pihalla,
-valjastipa jo jokunen hevostaankin.
-
-Niin että alkoi jo näyttää siltä, kuin sekin voisi loppua!
-
-Vihdoin ilmestyi konttoristi Schmidt ovelle ja toi sanan tuomarilta,
-että nyt olisi talon kolmen vieraan aika tulla konttoriin ja olla
-saapuvilla pesänjakokirjoja julkiluettaessa. -- --
-
--- -- -- Levoton iltapäivä oli ohi, ja viimeiset rattaat kadonneet
-portista.
-
-Tuomari tuli konttorista vinhaa vauhtia, jotta nutun liepeet liehuivat
-jalkojen ympärillä. Hän hykerteli tyytyväisenä käsiään ikäänkuin
-vaikean tehtävän suoritettuaan.
-
-"Saakelin ihminen... Saakeli miehekseen tuo Kvigstad!... Eikö vain
-ollutkin koko tuo laaja juttu siellä valmiina ja sellaisessa kunnossa
-kuin --. Hän on totisesti peuhannut kolmannen yön pesässä, ja sen yhtä
-ankarasti kuin molemmat edelliset... Ja sitten huomaan minä hänen
-välistä vilkaisevan minuun, ikään kuin hän tahtoisi tulla vakuutetuksi,
-että minäkin täydellisesti käsitän hänen mestariteoksensa.
-
-"... Niin, niin, myönnän, että minulle on arvoitus, kuinka ihminen voi
-niin omistaa ja pitää mielessään kaikki sellaiset ikävät yksityisseikat
-ja asianhaarat lähimäisensä omaisuudesta, -- sanalla sanoen säilyttää
-ne sydämellään..."
-
-"Mutta nyt meillä on muuta ajattelemista kuin se, Orning", -- keskeytti
-rouva hänet. -- "Uusi apulaisesi on tullut."
-
--- "Mitä? -- Mitä sanot, Bolette?"
-
--- "Hän on mennyt suoraa päätä huoneeseensa kaikkine matkatavaroineen
-ja kaikenlaisine metsästystarpeineen... Tee minulle nyt se palvelus,
-Orning, ettet liian innokkaasti utele hänen soitannollisesta kyvystään,
-kun hän tulee alakertaan, tahi heti ryhdy korkeampiin aineisiin.
-Hän näyttää minusta olevan sellainen, että meidän on ensin hiukan
-katsastettava häntä. Ensi kerrasta riippuu niin paljon --"
-
-Tuomari kakisteli vähän kurkkuaan kävellen edestakaisin lattialla kädet
-pitkän lievenutun takana.
-
-"Minkälaisen apulaisen kohtalo suo, se on todellakin yhtä epävarmaa
-kuin sää!" huudahti hän.
-
-"Paras on varmaan se, joka on vähimmin musikaalinen", virkkoi rouva
-poistuessaan huoneesta.
-
-Tuomari jatkoi hyräillen lattialla kävelemistään, hymyillen itsekseen
-ja katsoen hänen jälkeensä...
-
-"Milteipä sukkelasti... Mutta -- mutta vain vähän sopimattomasti...
-hrr..."
-
-Hän hämmästyi vähän, nähdessään Femian avaavan oven, mutta vetäytyvän
-heti takaisin, vilkaistuaan nopeasti huoneeseen. Hänen päässään oli
-olkihattu ja kädessä pitkät nankinihansikkaat sekä käsivarrella kori.
-
--- Vähän myöhemmin oli apulainen, Dyre Rein, asetettu illallispöytään
-Alidan ja Henschienin väliin, joka juuri oli esitelty hänelle. Vanha
-konttoristi istui kumaraselkäisenä, hillitysti räpytellen pieniä
-pyöreitä linnunsilmiään ja heittäen välistä epäluuloisen syrjäkatseen
-uuteen esimieheensä, ikäänkuin varuillaan mahdollisilta sekaantumisilta
-toimivaltaansa.
-
-Hänen alapuolellaan istui Kvigstad, jonka terävät harmaat silmät
-ehtivät joka paikkaan, varovasti mitaten uuden apulaisen sanojen ja
-liikkeiden syvyyttä. Hänen kasvoillaan oli tänä iltana omituinen
-ilme -- kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, -- ja hän sormieli
-Alida-neidon helmikorko-ompeleista serviettirengasta, joka sattumalta
-oli kierinyt pöytäliinan yli. Ja hänen alapuolellaan taas istui pikku
-Schmidt silmät tähdättyinä puuroon ja huomio jakaantuneena kahden
-ihanteensa, tuomarin ja Kvigstadin välille, -- kuinka vastatullut
-vaikutti edellinen, ja mitä jälkimäinen hänestä arveli. Sitä paitsi oli
-nuori konttoristi syvästi rakastunut kaksikymmenkahdeksanvuotiaaseen
-Marianneen, joka istui häntä vastapäätä pöydässä, ja oli tätä nykyä
-kauhean mustasukkainen tämän naapuriin Augustinuseniin, jota Marianne
-oli kunnioittanut seurallaan kävelyretkellä kahtena iltana perätysten.
-Marianne ei juuri ollut kaunis, mutta sellainen vartalo! -- ja hänellä
-oli niin ihastuttava käynti, -- hän oli niin lempeä ja osanottavainen
-ja hauska...
-
-Barbara oli hyvin kiintynyt apulaiseen. Hän silmäili häntä uteliaana
-vilkkailla, käytännöllisillä silmillään ja teki huomioitaan...
-Apulaisella oli niin suuret kauniit sarvinapit kiinninapitetussa
-nutussa -- ja suuri silkkiliina solmittuna taiteelliseen solmuun
-paidankauluksen alle... Mustat kulmakarvat olivat vinossa nenää
-vasten... Hänellä ei ollut sormusta kädessä, -- ei ollut kai kihloissa.
-Nyt teki hän voisilmän puuroon ennenkuin kukaan hänelle tarjosi!...
-
--- "Ja tässä on meidän nuorin tyttäremme..." sanoi rouva, kun Merete
-tuli sisään ja asettui nopeasti kumartaen äidin viereen pöydän päähän.
-
-"Tulet myöhään, lapsi!"
-
-"Minun täytyi lopettaa marjain puhdistaminen", -- sanoi hän
-puolustellen, saaden vaikeasti sanat suustaan.
-
-"Ja nyt saat ottaa kiinni meidät muut... Kas tässä, tyttöseni;" --
-rouva ojensi hänelle lautasen, jossa oli vain pieni annos ruokaa; hän
-oli huomannut, kuinka kalpea ja raukea tytär oli.
-
-"Ja meidän puolella maata ette siis ole koskaan ennen ollut?" -- sanoi
-hän sitten Reinille, kääntääkseen hänen huomiotansa toisaanne.
-
-"En, kotini on melkein meren rannalla... Mutta eikö rouva tahtoisi
-antaa minulle vielä annoksen puuroa?" keskeytti hän. Hän oli
-ihmeteltävän nopeasti tyhjentänyt lautasensa.
-
-"Minua ilahuttaa, että teillä on niin taloudellisia ominaisuuksia. Te
-pidätte siis puurosta?" kysyi rouva hymyillen.
-
-"Kyllä, rouva, -- lähinnä kaikkea muuta ruokaa", selitti hän tyynesti
--- "ja kun ei ole syönyt sitten aamun, niin esiintyy ruokahalu
-parhaassa valossaan."
-
-Merete avasi silmänsä selkosen selälleen ja häneltä pääsi miltei
-kuuluva helpotuksen huokaus.
-
-Hämmästyessään puhkesi hän äkkiä hillittömään nauruun. E-e-e-i, mietti
-hän hämmästyneenä, -- se oli taaskin aaveiden näkemistä!...
-
-Rouva katsoi hämmästyneenä häneen. Mikä vaivasi tyttöä, joka muuten oli
-niin luonnollinen ja tasainen?...
-
-"Niin, katsos Merete", -- puuttui puheeseen tuomari, -- "äiti rupesi jo
-iloitsemaan luullessaan saaneensa mahtavan tilaajan puurovadille."
-
-Merete ei voinut hillitä itseään; helähti vielä kerran pidätetty nauru:
--- kyömynenäiset kasvot! ja pilkallinen sointi äänessä... ja nyt ryhtyi
-hän reippaasti ja ruokahalulla toiseen puuroannokseen...
-
-Oh, -- ja kuinka hän oli esiintynyt hänelle oikeana kauhistuksen
-henkenä!...
-
-Mutta nyt täytyi hänen tuontuostakin salaa katsoa häneen hänen siinä
-istuessaan, kastaessaan puuroa maitoon ja niellessään, -- tukka
-riippuen aina käsiselälle asti hänen viedessään lusikkaa suuhun... Hän
-pyöräytti joka kerran pyöreätä mustaa päätään jyrkästi puhuttelemaansa
-henkilöä kohden, ja Merete huomasi hänen vilkaisevan nopeasti
-Eufemiaan, joka oli alkanut silloin tällöin lausua jonkin sanan
-keskusteluun, nojautuen huolettomasti tuolin selkänojaan.
-
-Ja ainakin pari kertaa suuntautuivat apulaisen silmät, valon välähdys
-silmäripsien alla, Marianneen, kun tämä tyttären lailla leikillä
-ilmoitti isälleen, että saadaan sitä vielä jotakin puuronkin jälkeen.
-Näytti siltä kuin apulainen olisi hämmästynyt hänen ulkonäöstään...
-
-Pienet lautaset, joilla oli leikattua lihaa, sylttyä ja lohta,
-lähetettiin nyt kiertämään pöytää, ja pikku Schmidt tiesi, että rouvan
-silmät valvoivat häntä, katsoen unhottiko hän käyttää voi- tahi
-juustoveistä, jotka olivat vieressä.
-
-Uusille konttoristeille oli rouvan tarkka kasvatusmenettely hyvin kuuma
-kiirastuli, ja hän katsoi arastellen, kuinka uusi apulainen, ikäänkuin
-rouvaa ei olisi ollutkaan, varusti itsensä suolalihalla, niin että
-lautanen puoliksi tyhjentyi, sekä teki sitten ankaroita hyökkäyksiä
-juustoa vastaan, joka oli vielä käsin koskematta.
-
-Inger-kyökkipiika tuli ovesta ja Ajax tunkeutui kuten sen tapa oli irti
-ollessaan, hänen jäljissään. Se meni suoraan Reinin luo ja nuuski ja
-nuoli hänen kättään, jota hän puhuessaan piti riipuksissa sen kuonon
-edessä, kiinnittämättä koiraan sen enempää huomiota.
-
-Vähitellen alkoi hän hymyillä Barbaralle, jonka tutkiva ja ihmettelevä
-katse herkeämättä oli kiinnitetty häneen. Tuo Ajaxin kohteleminen oli
-suuresti huvittanut häntä aina apulaisen tulosta asti.
-
-Eufemia virkkoi takakenossa istuen muutamia sanoja Ajaxin
-epäkohteliaasta vastaanotosta...
-
-"Mutta että te rohkenitte mennä sen luokse!" -- sanoi Barbara
-innokkaasti. "Se on todellakin purrut kerran. Me pidämme sitä aina
-vitjoissa mätäkuussa."
-
-"Ajax on rehellinen koira, huomasin sen heti. Päästin sen vitjoista, ja
-sitä se häpesi", selitti Rein... "Teidän poikanne Claes, meriupseeri,
-näytti minulle mainion jahtikoiran täältä", -- sanoi hän kääntyen
-tuomariin. -- "Suomalaisrotuinenko?"...
-
-"Vai niin, tunnetteko Claesin?" puuttui rouva puheeseen.
-
-"Olemme matkustelleet yhdessä meidän puolen vuonoseuduissa
-mittausmatkoilla."
-
-"Oliko hänellä viulu mukanaan?" kysyi tuomari.
-
-"Tietysti, tietysti, hän soitti aina myöhään yöhön. Soitto on minulle
-suloista kieltä, josta minä kuitenkin ymmärrän vain muutamia sanoja.
-Mutta mitä _hän_ sanoi viululla, sen minä ymmärsin!"
-
-"Vai niin, -- todellakin?"... Tuomari ojensi innostuneena päätään
-kankeasta kauluksesta.
-
-"Viulunkielet valittivat ja huusivat, koska hänen täytyi tehdä karttoja
-ja mittailla ja luodata kuninkaan palveluksessa, sen sijaan että hän
-saisi kohottautua ilmaan vapaana kuin leivonen ja soittaa."
-
-Tuomari nojausi miettivästi taaksepäin tuolissa...
-
-"Niin, niin! täytyyhän sitä tässä maailmassa olla jotakin", virkkoi hän
-surullisesti, -- "Se on kova välttämättömyys!"
-
-"Ei sitä nyt kuitenkaan voi antautua viulunvinguttajaksi", -- sanoi
-rouva. "Katsokaa nyt tuota Sankowitz-raukkaa, joka kuleksii ympäri ja
-antaa opetusta paikkakunnalla ja saa niukan toimeentulonsa ja muutamia
-markkoja puhdasta rahaa kustakin paikasta."
-
-"Ole vaiti, Bolette", keskeytti hänet tuomari jyrkästi, -- "_häntä_
-ei saataisi luotaamaan eikä mittaamaan... Hän on harhaileva
-taiteilijasielu, josta olisi voinut tulla jotakin etevää suuressa
-kotimaassaan."
-
-Tuomari työnsi nopeasti tuolin taaksepäin, lopettaen aterian sanomalla:
-"tervetuloa!"
-
-Ja Merete huomasi, kuinka apulaisen silmät siirtyivät äidistä isään
-ja sitten taas takaisin, ikäänkuin hän olisi aavistanut, että talossa
-puhalsi kaksi erilaista tuulta.
-
-Tyttärille tuli jonkinmoinen kiire ryhtyä kukin puolestaan toimittamaan
-ruoan viemistä pöydästä, kun rouva ensin hitaasti ja arvokkaasti oli
-noussut pöydästä sanottuaan pari sanaa Mariannelle. Hän astui varmalla
-arvokkaalla tavallaan, harmaa pää takakenossa, tuomarin luokse ja
-sanoi jotakin, jota tuomari kuunteli hajamielisen ja hiukan ärtyisen
-näköisenä.
-
-"Minun mielestäni ei lainkaan sovi, että te soitatte heti ensimäisenä
-iltana, kun uusi apulaisesi on täällä, Orning", -- sanoi hän. -- "Eikö
-sinunkin mielestäsi olisi paras viedä hänet heti konttoriin ja näyttää
-hänelle se niin kauan kun on valoisaa, niin tietää hän, mihin hänen on
-huomenna mentävä."
-
-Tuomari otti nuuskarasian liivintaskusta ja napautti pari kertaa
-kiivaasti sen kanteen. Hän näytti olevan kaikkea muuta kuin huvitettu
-ajatellessaan täytyvänsä taas mennä konttoriin erittäin ankaran päivän
-jälkeen ja saada "hyvä ilta", jonka hän oli luullut varanneensa
-itsellensä, turmelluksi.
-
-Hänen mielialansa ilmeni murinana "hm -- rrr...", jolla hän äkkiä
-keskeytti vaimonsa, ja hän pyysi kevyen kohteliaasti Reinin seuraamaan
-mukanaan katsomaan konttoria...
-
--- Tuossa käveli Augustinusen ja tuolla oli Schmidt pihalla. Edellinen
-käveli edestakaisin tien yläosassa portin luona, toinen taas oli
-vaatimattomammin valinnut itselleen navetan ajosillan ja heinävaunujen
-välisen paikan. Kvigstad taas oli katsonut hyväksi kolmen rasittavan
-vuorokauden perästä kaivaa väsyneet jäsenensä heinävaunujen syvyyteen
-odottamaan tähtiä.
-
-Kumpikin näytti ikävystyneeltä ja tyhjältä. Marianne-neidolla oli
-talousviikko, sen he tiesivät, eikä näyttänyt lainkaan siltä kuin hän
-tulisi ulos tänä iltana. Omituisen sielun magnetismin vaikutuksesta,
-ehkäpä saman ajatuksen vetäminä lähenivät nämä molemmat kilpailijat
-toisiaan samassa määrässä kuin toivo sammui...
-
-Tuolla istui Eufemia saalissaan rappusilla, leikkien sulkapallolla --
-viskasi sen ilmaan ja tapasi kiinni joko raketilla tahi kädellä.
-
-Rappusten juurella jutteli ja vitsaili Barbara vanhan Henschienin
-kanssa, joka oli istunut tikapuiden puolapuulle. Merete taas puuhasi
-edestakaisin puutarhanportista, kantaen aina täysinäisen ruiskukannun
-äidille, joka kasteli kukkaislavoja.
-
-Eräässä toisen kerroksen etehisen ikkunoista näkyi Alida mietteissään
-lukevan sulhaseltaan Grothilta tullutta kirjettä...
-
-... Konttorin rappusilla puheltiin innokkaasti, ja ikäänkuin
-vapautuneena raskaasta taakasta tuli tuomari Reinin seurassa pihalle.
-
-Hän pysähtyi ja näytti virkistyneen, -- katsoi ympärilleen ja hengitti
-heinän tuoksua kasvavalla mielihyvällä...
-
-"Lars!" -- huusi hän sitten tallille päin, jossa näki rengin ripustavan
-silavaljaita naulaan, -- "Figaro on kai saanut tänään kuusi mittaansa
-kauroja?... Tuo se esille että saamme sitä vähän katsella..."
-
-Lars talutti tallista vilkkaan eläimen, joka äkkiä hirnahti valoon
-tultuaan.
-
-Tuomari kulki hevosen ympäri, taputteli sitä tarkastellen ja veti sitä
-kämmenellä pitkin selkää... "Et saa antaa sille liian paljon tätä
-voimakasta nurmiheinää, se on lehmien eikä ratsuhevosten rehua..."
-
-"Me emme ole saaneet tänään aamuratsastustamme", -- puheli hän
-ystävällisesti hevoselle...
-
-"Taluta sitä vähän, Lars, jotta se saa jalkansa hiukan vetreiksi",
-käski hän ja seurasi tarkasti, kun hevonen marhaminnasta talutettuna
-asteli notkeasti juomaan kaivolle.
-
-"Kaunis eläin!..."
-
-"Antakaamme sille tarpeeksi liikuntaa niin että riittää", kuului sitten
-innostuneen intohimoisesti.
-
-Ja pian seisoi hän röyhyävin piipuin katsellen ja kääntyen aina sitä
-mukaa kuin Lars juoksutti Figaroa nuorasta ympäri pihamaata...
-
-Rein oli sillä välin mennyt rappusten luokse, jossa Eufemia istui
-leikitellen sulkapallolla.
-
-Hän seurasi tarkasti pallon lentoa ilmassa näyttämättä merkkiäkään
-siitä, että huomasi pallonheittäjän.
-
-Sulkapallo putosi rappusille ja Rein otti sen ja antoi Eufemialle.
-
-"Sulkapalloa en ole pelannut koskaan", sanoi hän ja otti toisen raketin
-penkiltä.
-
-Hän otti Eufemian hiljaa heittämän pallon rakettinsa lyönnillä vastaan.
-
-Välipitämättömästi antoi Eufemia pallolle iskun takaisin häntä kohden.
-
-Parin yrityksen perästä onnistui Reinin alhaalta antaa pallolle
-niin sopiva vauhti, että Eufemia istualtaan penkiltä voi sen tavata
-ja lennättää hymyillen takaisin hänelle yhä kauemmaksi pihalle.
-Vaihtelevalla onnella kehittyi sulkapallonvaihto molempain ollessa
-äänettöminä -- Reinin innokkaasti koettaessa oppia tätä uutta
-taitoa. Hänen sulkapallonsa lensi yhä ylemmäksi ja sattui yhä
-varmemmin Eufemian kasvoihin ja syliin. Eufemian annettua kelpo
-iskun, lensi sulkapallo aina kaivolle asti, jonne Merete juuri riensi
-ruiskukannuineen.
-
-"Oh, te 'nuorin'... ja naurava... heittäkää tänne sulkapallo!" -- huusi
-Rein innoissaan.
-
-Merete otti pallon nopeasti maasta ja lennätti sen häntä kohden. Mutta
-äkkiä tuli hän hehkuvan punaiseksi ja kääntyi kyökkipiian puoleen, joka
-juuri nosti vettä kaivosta.
-
-"Täyttäkää ruiskukannu, Malene, ja viekää se äidille!" Hän pudisti
-vesipisarat esiliinastaan, ja astui arvokkaasti pihan poikki
-rappusille, jossa Rein seisoi kuivaten otsaansa ponnistelun jälkeen,
-ja sanoi miltei alentuvasti: "Nimeni on Merete, -- Merete Orning, --
-Merete-neito!"
-
-"Mitä ihmeitä, -- Merete!... Oli kerran kuningatar, jonka nimi oli
-Merete", -- sanoi hän kumartaen. -- "Harvinainen nimi... nimi, jota ei
-helposti unhota. Sitä tulee kantaa arvokkaasti!"...
-
-"Nyt olemme kastelleet kaikki kukkaislavat, Eufemia", -- keskeytti
-Merete, näyttäen kosteata esiliinaansa...
-
-"Täälläkö te istuttekin?" sanoi Marianne, tullen eteisestä iso
-avainkimppu kädessä.
-
-Hän istui penkille. --
-
-"Tämä on minun viikkoni, herra Rein, ja minun täytyy tutustuttaa teitä
-vähän talon tapoihin", sanoi hän leikillisesti. -- "Minä lähetän
-aamiaisen huoneeseenne kello seitsemän aamulla -- tai onko se kenties
-liian aikaista näin matkan perästä? -- Kahvia ja voileipiä... Talossa
-on määrätty järjestyksensä, mutta voidaanhan sitä soveltaa kunkin maun
-ja mielen mukaan", lisäsi hän tyynesti hymyillen.
-
-"Kiitos, neiti, -- niin, tehän olette kai Marianne-neito, -- jollen
-vain erehdy, -- olen aivan peloissani!"
-
-... "Ja jos tahdotte maitoa, niin... Maitoa on tosin nykyisin
-vähänlaisesti. Kuten näette, näyttää navetassa miltei kuolleelta.
-Melkein kaikki lehmät -- ja karjakot ja yksi rengeistä ovat
-karjatalolla."
-
-"Meillä on yhdeksäntoista lypsylehmää", -- puuttui Barbara innokkaasti
-puheeseen tikapuilta.
-
-"Miksei kaksikymmentä?" kysyi Rein.
-
-"Ei, Svartsi katkaisi jalkansa juuri juhannusaattona; se oli tarttunut
-suohon."
-
-"Tämä on siis tuomarin tila?" -- virkkoi Rein kuin itsekseen...
-Puuttuen keskusteluun tuli Barbara huvitettuna tikapuilta ja istuutui
-rappusille. Merete kuunteli puoliksi riippuen kaidepuusta.
-
-"Augustinusen!" -- huusi Marianne äkkiä hänelle säleaidan yli, "tulkaa
-kanssani sulkemaan aitanovi! Tehän osaatte sen tempun. Avainta tuskin
-enää voi kiertää, meidän täytyy pian saada seppä tänne..."
-
-Augustinusen seurasi häntä onnellisena ja suuresti mielissään,
-ollessaan valittu, uudesta apulaisesta ja illan synkistä toiveista
-huolimatta.
-
-Pihalla hätisteli tuomari ja taputti käsiään Figarolle, joka nyt taas
-ajettiin talliin.
-
-Hän tuli tyytyväisenä ja vilkkaana rappusia kohden, samalla kun rouva
-omalta taholtaan suuntasi kulkunsa sinne kintereillään Malene, joka
-kantoi kahta tyhjää ruiskukannua.
-
-"Nyt on kai maatamenon aika, lapset", -- sanoi hän sekä otti päähineen
-päästänsä ja ripusti sen eteisen naulaan. "Hyvää yötä, kaikki!... Ja
-nyt täytyy teidän muistaa lukea ikkunalasit kammarissanne, Rein, ja
-muistaa mitä unia näette ensimäisenä yönä. Se näet tapahtuu, kuten
-tiedätte", laski hän leikkiä...
-
-Erottiin, ja kukin meni omalle taholleen. -- Schmidt meni
-heinärattaille ja pudisti Kvigstadia, joka iltahämyssä oli ottanut
-valmistavan levon syvällä heinissä. Ja Marianne ja Augustinusen
-palasivat puhellen taidetemppua tekemästä aitanavain mukanaan...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ylhäällä molemmissa tyttöjen huoneissa, jotka olivat vieretysten,
-pidettiin nyt neuvottelua ja tehtiin tuomioita. --
-
-Merete ja Barbara olivat kumpikin istuneet sänkynsä reunalle, toisten
-kävellessä lattialla ja avatessa tukkaansa ja pukeutuessa yöksi.
-
-"No?" -- kysyi Barbara odottavasti.
-
-"No?" -- virkkoi Eufemia.
-
-"Niin, mitä sinä arvelet, Marianne? -- Nyt saisit sinä kerran sanoa
-mielipiteesi ensin", arveli Merete.
-
-"No miksei, tuollainen 'joltisenkin'... tahi pikemmin 'erittäin'",
-tuomitsi Marianne. Oli vanha tapa käyttää kapteeni Buchwaldtin
-mittakaavaa arvostelun pohjana.
-
-"Miksei kaksikymmentä lehmää yhdeksäntoista sijasta!" matki Eufemia
-pannessaan hiusneula suussa tukkaansa nutturalle yöksi... "Se maistuu
-hieman arkiruoalta..."
-
-"Henschien arveli, ettei hän ole mikään konttorimies", sanoi Barbara.
-"Hän ei kysynyt yhtään kertaa asioista -- tiedustelihan vain
-koiraroduista ja muusta sellaisesta!"
-
-"Hän ei juuri näytä lukeneelta mieheltä", arveli Alida. "Mutta varma
-hän on käytöksessään. Se on tilanomistajanpoikaa se... Sen kuulee jo
-äänestä -- niin komean jyrisevä R."
-
-"Liiotellun hienoa kasvatusta ei hänen voi syyttää saaneen", puuttui
-Eufemia kostonhaluisena puheeseen. Rein ei ollut kääntänyt häneen
-kylliksi huomiota sulkapallopelissä.
-
-"Hänestä ei näytä tulevan utuisen romantillinen ritari sinulle,
-Eufemia", ilveili Merete. "Puuronsyöjä -- ja niin musta, kuin olisi
-'suuri Bastian' kastanut hänet mustepullossa hänen piennä ollessaan."
-
-"Luulisipa miltei, ettei hän ole suurin seurustellut naisten kanssa
-ennen!" -- virkkoi Marianne miettivästi.
-
-Näytti siltä kuin tämä huomautus olisi pannut heidät kaikki
-ajattelemaan, ja syntyi äänettömyys, jonka kestäessä uutta näkökohtaa
-harkittiin.
-
-Kukaan heistä ei todellakaan ollut huomannut hänessä merkkiäkään
-käsittämyksestä tahi kohteliaisuuden tai mairittelun vivahdustakaan, --
-ei silmäniskua eikä hymyilyä yhdellekään heistä muista kuin tuomarille
-ja konttoristeille.
-
-"Tietysti on hänet kasvattanut kotiopettaja yksinäisyydessä siellä
-pohjoisessa maatilalla", -- tuumi Eufemia innokkaasti, "ja sitten
-täysikasvuisena lähettänyt valmiina suorittamaan tutkintojansa. Sillä
-tavalla ei hän ole voinut saada mitään maailmantapoja."
-
-"Siis aivan kuin vastasyntynyt lapsi siinä suhteessa."
-
-Sitä harkittiin...
-
-"Ole vaiti, Merete!"
-
-Merete asteli ympäri hyräillen menuettia pitkä yöpaita kädessään, ja
-kohottelihe varpailleen...
-
-"Hän kumartaa muuten kauniisti niskaansa ja päätänsä, kun hän kääntyy
-jonkun puoleen", virkkoi hän sitten.
-
-"Panitko senkin merkille!" virkkoi Marianne.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuomarin talon seurue -- viisi Vangenin neitosta, Kvigstad ja Rein --
-oli jo kulkenut tunnin ajan sunnuntai-iltapäivällä matkalla Ra-tädin
-luokse.
-
-Mitään erityisen hauskaa seuraa ei voinut odottaakaan uudesta
-apulaisesta, siitä olivat sisarukset selvillä.
-
-Määrättyjen konttorituntien jälkeen aamu- ja iltapäivällä retkeili hän
-ympäri seutua. Anders-torppari oli tavannut hänet jopa tukkilautoilla
-asti, ja illallispöydässä istui hän väsyneenä ja harvasanaisena
-nieleskellen ruokaa. Ja heti illallisen jälkeen oli hän mennyt
-huoneeseensa nukkumaan.
-
-Eräänä iltana oli hän istunut perheen luona hetkisen kuuntelemassa
-soittoa. Mutta hän oli joko vaipunut synkkämielisyyden tai unen
-valtaan. Sillä äkkiä hätkähti hän, tarttui molemmin käsin päähänsä ja
-syöksyi ulos ovesta sanomatta edes hyvää yötä. Soitto ei ollut kai
-sinä iltana hänelle "suloista kieltä", kuten hän aikaisemmin oli siitä
-sanonut.
-
-Nyt tällä matkalla oli hän välistä kulkenut yhden, välistä toisen
-sisaruksen rinnalla yhtä ja toista jutellen, ja olivat nämä näyttäneet
-hänelle eri teitä ja näköpaikkoja. Oli tuntunut miltei kummalliselta,
--- jota sisarusten keskenään vaihtamat silmäykset kylläkin osoittivat,
--- kun äänetön, tumma ritarimme äkkiä aivan kohteliaasti tarjoutui
-kantamaan Mariannen koria, joka oli täynnä vastakypsyneitä hedelmiä
-maistiaisiksi tuomarin puutarhan eri puista...
-
-Ja Marianne näytti todellakin komealta kävellessään siinä päässä suuri
-hattu, jota piti kiinni leuan alla oleva solmu, yllä lyhyt liivi ja vyö
-melkein rinnan alla ja päällä pehmeissä poimuissa laskeutuva hame, joka
-ei peittänyt hänen kauniita jalanliikkeitään ja korkeita nilkkojaan.
-Hänellä oli aivan yhtä täydellinen vartalo kuin Alidalla, ja sitä
-paitsi oli hänessä jotakin tyynennotkeaa, mikä ikäänkuin sopi paremmin
-ystävällisiin, mutta ei suinkaan kauniisiin kasvoihin.
-
-He olivat tulleet jo Rafos-metsän ulkoreunalle, josta voivat lähteä
-oikotielle, kun Rein äkkiä ojentautui ja katsoi ympärilleen. Hän veti
-ilmaa keuhkoihinsa, ikäänkuin vainuaisi jotakin uutta...
-
-"Mikä suurenmoinen yksinäisyys!" huudahti hän. "Vain auringonpaahdetta
-ja huminaa..."
-
-Tuolla laaksossa oli Rafos tiheine kuusimetsineen ja raivokkaasti
-kohisevine koskineen.
-
-Rein veti yhä ilmaa keuhkoihinsa syvin henkäyksin... "ihana matka!..."
-
-"Nytkö vasta sen huomaatte?" -- kysyi Alida iloisesti.
-
-... "Ja täällä asuu siis 'Ra-täti?'... Nimi kuulostaa niin omituiselta,
-aivan kuin egyptiläiseltä tahi intialaiselta. -- Se on kuin
-jonkinlainen yksinäinen petolinnun kirkaisu ilmasta."
-
-Siinä oli jotakin, joka sai heidät hymyilemään...
-
-"Puuttuisi vain, että hän tekisi saman huomautuksen Rafosilla, --
-imartelisi vanhaa rouvaa kutsumalla häntä haukaksi tahi kotkaksi", --
-huudahti Kvigstad puoliääneen.
-
-"Hiljaa, hiljaa", -- sanoi Rein, kohottaen varottaen kätensä ja
-kurottautuen yhä innokkaammin eteenpäin silmäillessään yhä tarkemmin
-metsäistä rinnettä.
-
-Hän päästi hiljaisen vihellyksen ja vähän sen jälkeen muutamia
-hiljaisia, lyhyitä, nauravia kirkaisuja.
-
-"Katsokaa", kuiskasi hän ja tarttui, ympärilleen katsomatta, lähimmän
-naisen käsivarteen ja veti hänet tienreunan ulkopuolelle. --
-
-"Katsokaa, -- näettekö tuolla kiven takana puun luona harmaata
-korvaparia. Siellä on jänis, joka on tullut uteliaaksi... Tuossa se nyt
-könkkäsi tiehensä!"
-
-Hän nauroi... "Metsässä vartioi meitä monta silmää, joita emme näe."
-
-"Ho-ho-ho-hoo!" -- huusi hän jotta metsä raikui ja taputti käsiään
-ikäänkuin olisi tahtonut säikäyttää koko eläinmaailman... "Täällä
-istuu varmaan sekä ukkometsoja että koppeloita joukottain puissa ja
-pensaissa."
-
-"Halloo -- halloo-o! -- Syntyisipä näillä harjuilla komea metsästys!
-Kunpa olisi ollut pyssy mukana!" Hän pidättyi äkkiä...
-
-"Huu! -- eikö ole merkillistä, että ihmisen valtaa halu murhata
-ja juoda verta juuri silloin, kun on tullut tällaiseen siunattuun
-hiljaisuuteen? -- Kurja ihmisluonne, joka seuraa kaikkialle!..."
-
-"Tiedättekö, milloin jänis maistuu parhaalta, neiti?" sanoi hän,
-kääntyen Alidan puoleen. "Silloin kun sitä on ajettu niin ankarasti,
-että tuska on ajanut veren aina sen nahkaan asti."
-
-"Hyi!" huudahti Alida vastenmielisesti.
-
-"Aivan niin! -- Me saamme sen kyökkitietä, nyljemme ja puhdistamme sen
-kaikista kuudesta nahkasta, jotka sen esihistoriasta -- ja syömme sen
-sitten ja nautimme siitä..."
-
-Se kuulosti niin loukkaavan inhoittavalta ja hänessä oli jotakin
-vastenmielistä, niin että he kiiruhtivat kulkuaan metsäpolulla.
-
-Se kulki jyrkkiä rinteitä pitkin joki alapuolella, kunnes metsä äkkiä
-avautui Rafosin talon edessä, jossa oli punaiseksi maalattu päärakennus
-ja sen vieressä pieni puutarha.
-
-Kun he kiersivät kellahtavien ruispeltojen ohi, näkivät he Bie-neidin,
-Ra-tädin monivuotisen seuranaisen, kiiruhtavan sisään rappusilta
-ilmoittamaan heidän tulostaan, ja pihalla tervehti heitä sähisevä
-ukkohanhi naaraksien räkättäen säestäessä.
-
-Suuressa, vanhoilla huonekaluilla kalustetussa arkihuoneessa
-istui Ra-täti nojatuolissa yllä kukikas silkkipuku kalanluisine
-kureliiveineen ja pitsikalvostimineen, pelaamassa pikettiä talon
-ystävän ja naapurin vanhan Oppenin, Kööpenhaminan yliopiston
-kandidaatin non contemnendus kanssa, joka myös oli laaksossa
-sijaitsevan Oppidalin sahan osakas.
-
-"Peli on teidän, Oppen", -- muistutti hän ja työnsi kortit syrjään.
-
-"Hyvää päivää, rakkaat lapset", -- kuului sitten, samalla kun terävä,
-nuolennopea katse lensi Reiniin, joka näyttäytyi ovessa naisten takana.
--- "Voidaanko kotona hyvin?" --
-
-"Vai niin, -- kaikki hyvin!"
-
-Vierasvarainen ilme tuli ankarammaksi, ja hän naputteli pelipöytää
-hoikilla keltaisilla sormillaan, joissa säteili jalokivisormuksia.
-
-"Isä ja äiti olivat sangen ystävällisiä salliessaan teidän tulla
-tervehtimään vanhaa tätiä", kuului sitten. "Viime käynnistänne onkin
-totta tosiaan niin pitkä aika, että minä sen jälkeen voisin olla sekä
-kuollut että haudattu!"
-
-"Siitähän ei ole kuin kolme sunnuntaita", väitti Merete.
-
-"Entä isä? -- eikö hän maininnut mitään tännetulostaan?... Hänellä on
-kai esteitä", kuului terävästi.
-
-"Hän puhui jotakin, että hän aikoo tehdä tänne ratsastusretken tänään
-iltapäivällä", -- selitti Alida, -- "mutta minä en tiedä varmasti" --
-
-"Vai niin, -- et tiedä varmasti, et vainen..." kuului terävästi. --
-"Entä Groth... oletko kuullut mitään hänestä?... Hän puuhaa kai tehtaan
-ottamista huostaansa? Eikä häiden aikaa vielä ole määrätty? -- Vai
-niin!... Ukko tekee verukkeita minkä voi päästäkseen luovuttamasta
-valtaa", -- sanoi hän nyökäyttäen päätään.
-
-"Ja tämä on uusi apulainen, herra Rein", -- keskeytti hän puheensa,
-nousten puoliksi ylös ja ojentaen kätensä. --
-
-"Niin, ota nyt paikka... tuolla sohvassa, Marianne!" -- sanoi hän
-määräävästi, "ja sinä, Alida, toisessa nurkassa... Eufemia tässä
-nojatuolissa. Ja te, Kvigstad, muutatte kyllä tämän tuolin pöydän
-ääreen... Tuo paikka tuolla on teille, herra Rein -- niin tiedän, missä
-te kukin olette", -- sanoi hän nauraen... "Niin, pikku Mereteä ei maksa
-vaivaa kiinnittää mihinkään, hänenhän täytyy juosta ympäri katsomassa
-kaikkea ja olla tädin sanansaattajana."
-
-"Kiitos, rouva", sanoi Rein. -- "Mutta saanko luvan istua täällä
-ikkunan luona?"
-
-"Saatte kyllä! Älkää toki luulko joutuneenne minkään vallanhimoisen
-metsännoidan luo", sanoi hän leikillisesti.
-
-"Olette pitänyt yksinäisyyttä parempana ja asettunut asumaan tänne
-luontoon, rouva", sanoi Rein. -- "Kaikkialla vain metsää --"
-
-"Ei, en minä ymmärrä luontoa, minä välitän vain ihmisistä. -- Me emme
-kuitenkaan ole puita, -- emmekä myöskään luodut hautautumaan pöllöjen
-ja kaikenlaisten petojen joukkoon", vastasi Ra-täti tuimasti, murtaen
-hiukan tanskaksi... "Mutta sitä asetutaan asumaan omiensa joukkoon,
-onko se sitten maun mukaista tahi ei."
-
-"Onpa siinä kaunis, vankka vanhanaikuinen tuoli", huomautti Rein,
-vetäessään tuolin ikkunan eteen.
-
-Hän tarkasteli mielenkiintoisesti huonetta...
-
-"Omituisilla leikkeleillä varustettu seinäkello!... Ja lipas tuossa...
-se näyttää niin synkältä ja perhesalaperäiseltä, aivan kuin siinä olisi
-vielä löytymätön salalaatikko... Perintöomaisuutta kai, rouva?" --
-kysyi hän.
-
-"Niin, se ei ole tehty tällä paikkakunnalla", vastasi hän hymyillen.
-"Muistan vielä, kuinka ollessani pieni tyttö alus vihdoinkin saapui
-Aalborgista, tuoden huonekaluston isälleni, joka oli siirretty
-Christiansandiin. Alus oli kärsinyt haaksirikon, ja huonekalut pantiin
-vajaan kuivamaan --"
-
-"Niin", huudahti Oppen, vanhoista muistoista innostuen, -- "mitäpä sitä
-voisi luottaa moiseen lastialukseen!... Keikuimme kokonaista kuusi
-viikkoa, -- pidimme säätä jos jonkinlaisissa satamissa, ennenkuin
-saavuimme Kööpenhaminaan; -- minusta tuli merimies sillä matkalla",
-sanoi hän hymyillen.
-
-"Kesti koko kevään", jatkoi rouva, -- "ja pitkälle kesään ennenkuin
-saimme Odenseeltä sellaisen taidepuusepän, joka voi korjata
-huonekaluston... Ja sen jälkeen ovat ne saaneet monenlaisia kalliita
-matkakokemuksia sekä minun isäni että mies-vainajani, presidentin,
-eläessä, kun meitä muuteltiin. Milloin kuljetettiin niitä rahtitavarana
-pitkin rannikkoa, milloin taas täryteltiin rattaille kuormitettuina
-huonoja kivikkoisia maanteitä pitkin. -- Paras keino raihnautta vastaan
-on vahva terveys, -- eikö niin, Oppen?"
-
-"Aivan niin, aivan niin", -- jyrisi kandidaatti piippunsa takaa. -- "Se
-on isäin perintö, jonka omistajana pitäisi syntyä."
-
-"Niin, ja sitten pitää huolta sen säilymisestä, Oppen!" virkkoi rouva
-tarkoittavasti.
-
-"Mutta ryhtykää nyt käsiksi illalliseen", kehotti hän, kun teevehkeet
-kauniine kullattuine vanhanaikuisine posliineineen tuotiin pöydälle, ja
-Bie-neiti pani teelehtiä ja kanelinkuorta surisevaan teekeittiöön.
-
-"Tuoretta leipää, tytöt..." sanoi hän, kääntäen korissa
-leipäviipaletta. -- "Taikina on tällä kerralla kohonnut hyvin,
-Bie! -- ei merkkiäkään litskasta... munat ovat vastamunittuja --
-tämänpäiväisiä, jollette pidä sapatin rikkomisena syödä sunnuntaina
-munittuja munia. Vakuutan kuitenkin, ettei kana sille mitään voi!"
-laski hän leikkiä armottomasti, niin että tyttöjen täytyi luoda
-katseensa maahan... "Ja sinä Marianne, valmista onnekkaalla kädelläsi
-kandidaatin teenorri. Rommia on tuolla kaapissa..."
-
-"Teidän täytyy myös maistaa hänen valmistettaan, Rein", sanoi Ra-täti,
-nyökyttäen päätään. "Saatte olla varma, että se tyttö ymmärtää sen
-asian!"
-
-"Eikö koko konsti ole siinä, että kaadetaan _vähän_ teetä ja _paljon_
-rommia, Oppen?" sanoi Marianne leikillisesti.
-
-"Ja tarjotaan Marianne-neidon kädestä!" -- lisäsi kandidaatti
-vilkkaasti.
-
-... "Mutta te, Rein, luulen minä, haluatte mieluummin teen
-sekottamatta", sanoi hän, pitäen kysyvästi karahvia häntä kohden. "Olen
-huomannut teidän pitävän maidosta, ja silloin on tavallisesti puhdas
-maku!"
-
-"Siinä olette huomannut oikein, neiti, juon vastenmielisesti väkeviä",
-vakuutti Rein.
-
-"Siinä on tyttö", -- huudahti Ra-täti, -- "onkohan mitään, jota hän ei
-näe eikä huomaa!..."
-
-"Ja Bien kermakakut, Marianne! niitä täytyy sinun maistaa. Ne ovat tällä
-kerralla yhtä kuohkoisia kuin jos sinä itse olisit ne paistanut."
-
-... "Kas, kas, Rein 'sopii' siis Mariannelle", -- sanoi Merete,
-nykäisten tarkoittavasti Alidaa...
-
-Eufemia, joka oli istuutunut nojatuoliin ja näytteli profiliansa,
-veti pahantuulisen näköisenä pitkiä nankinipuolihansikkaitaan
-kyynärpäittensä yläpuolelle.
-
-... "Ja sitten tarjoat kai myös Kvigstadille karahvistasi, Marianne",
-jatkoi Ra-täti, -- "niin pääsee hänen kielensä kahleistaan ja hän
-voi huvittaa meitä paikkakunnan uutisilla, joita hänellä lienee koko
-varasto."
-
-"Ei ole enää uutisia", murisi Kvigstad, -- "sillä kaikki on jo
-märehditty... Mutta malttakaapas... kukaan ei ole surmannut itseään sen
-jälkeen kun löydettiin Anders Saeter aitastaan riippumasta vanhojen
-sianliikkiöiden rinnalla. Ei, odottakaapas, -- vanhalla rikkaalla
-maakauppias Simonsenilla on taas juoppohulluuskohtaus. Hänen luonaan
-on ollut sekä lääkärit että papit. Hän istuu paljaassa -- anteeksi --
-paidassa raha-arkullaan, hänen täytyy näet puolustaa sitä perkeleeltä,
-väittää hän, koska se on väärin hankittua omaisuutta... Muuten pelataan
-korttia tänäiltana majurissa. -- Olen nähnyt jo kaksien ajoneuvojen
-olevan maantiellä menossa sinne -- tohtorin ja asianajaja Poppen..."
-
-"Ahaa", -- huudahti Bie-neiti, -- "eilinen paistiporsas!... Kristian
-Dale oli ensin täällä meillä tarjoamassa sitä, mutta kun rouva ei
-tahtonut sitä ostaa, meni hän majurille."
-
-"Niin, se oli todellakin liian kallis minulle", vakuutti Ra-täti,
--- "mutta majurilla on varaa kaikkeen, kun siellä tahdotaan saada
-syntymään jotakin herkullista."
-
-"Tuossa ratsastaa isä pihalle", huusi Merete innokkaasti ikkunan luota
-ja hänen pienet terävät silmänsä suuntausivat tarkasti oveen.
-
-"Täti näyttää reippaalta", -- tervehti tuomari ja heitti
-ratsastushansikkaat kädestään. -- "Iloisissa kesteissä, näen minä."
-
-"Niinpä niin, -- vielä minä kestän, Thomas, unhotettuna ja yksinäisenä
-istuessani täällä pesässäni... Kun muistaa sinun monet toimesi, ei voi
-odottaakaan, että muistaisit vanhaa tätiä, jonka luona sitä paitsi ei
-ole mitään hauskaa --"
-
-"Oletpa mielestäni totta tosiaan kylläkin hauska", virkkoi tuomari,
--- "siinä suhteessa ei mitään puutu... Mutta nyt maistuu kupillinen
-teetä erinomaiselta!" huudahti hän heittäytyen tuolille. -- "Herttainen
-iltapäivä -- hiukan kuuma vain. Ja Figaro kantaa keveästi kuin höyhenen
---"
-
-"Olla joutilaana ja harrastaa soitantoa -- ja antaa viulun surra"...
-mutisi Ra-täti ärtyisesti.
-
-"No, no, täti", rauhoitti tuomari häntä hyväntahtoisesti, -- "meille
-ei ole kaikille suotu samallaista luonnetta... Kiitos, Bie-neiti,
-tee saisi olla mieluummin vähän väkevämpää, -- ja sitten vähän tuota
-mainiota härän kieltä. --"
-
-"Luonne, sanot, luonne"... toisti Ra-täti hermostuneesti; -- "jos
-ihmiset saisivat seurata luonnettaan, niin saataisipa nähdä kauniita
-asioita!"
-
-"Niinpä kyllä, -- _meidän_ tulee soveltua saappaisiin, eikä saapasten
-_meille_, -- ja sitten iloita känsistä ja hyvästä omastatunnosta", --
-sanoi tuomari laittaessaan itselleen herkullista voileipää. "Mutta
-tädin on helppo puhua", sanoi hän silmää iskien, -- "tädin, joka on
-aina ymmärtänyt hillitä luonteensa."
-
-Ra-täti otti kelpo hyppysellisen nuuskaa. "Poikasi Jessin sallit
-sinä yhä vielä seurata luonnettaan", huudahti hän sitten, -- "johtaa
-dramaattista seuraa vielä tänäkin talvena sen sijaan että hän kerrankin
-suorittaisi tutkintonsa!"
-
-Alkoi tuntua ukkosta ilmassa, ja Marianne nousi sohvasta:
-
-"Puutarhan puut ovat vielä aivan mustanaan kirsikoita", sanoi hän
-ikkunan luota. "Saammeko mennä niitä vähän ryöstämään, täti? Tule
-Eufemia... Tule Alida! -- Eikö kukaan herroista tahdo jälkiruokaa?"
-kutsui hän ystävällisesti hymyillen kohteliasta hymyään. "Minä poimin
-teille, Oppen"...
-
-Tuomari jäi istumaan yksin huoneeseen teekuppi kädessä. Hän tiesi
-että myrsky puhkeaisi valloilleen Jessin viime kirjeen johdosta, ja
-sentähden oli hän viivyttänyt käyntiään mahdollisimman kauan.
-
-Bie-neiti korjasi teevehkeet pöydältä kuulematta ja näkemättä mitään,
-kuten tavallisesti.
-
-Seinäkellon käki pistihe näkyviin ja kukkui kuusi kertaa --
-
-"Joka kerran kun tuo kello lyö, ajattelen minä, että se on ollut
-lääninamtmannin ja valtioneuvos Orningin salissa", muisteli Ra-täti
-jäykästi. -- "Ja nyt istutaan vanhoilla päivillä allikossa ja mitä
-kauemmin istutaan, sitä syvemmälle vaivutaan..."
-
-"Onni ei asusta aina korkeimmilla kukkuloilla, täti! -- Ei, ei se
-asusta", kuului jonkunverran surumielisesti... "Minä olen jo kauan
-sitten tottunut siihen asemaan, joka minulla on. Se on itsenäinen ja
-riippumaton -- suhteellisen riippumaton, kuten laita kerran on tässä
-maailmassa..."
-
-"Onni, -- onni!"... Ra-täti löi kiivaasti keppinsä lattiaan. "Mutta
-onhan kuitenkin verta suonissa, tahtoo päästä eteenpäin itse
-perheineen! Sinun suhteillasi ja niillä suosituksilla, joita sinulla
-olisi käytettävänä, olisit sinä kohonnut maan korkeimpiin paikkoihin.
-Sinun tyttäriesi olisi vain tarvinnut ojentaa kättänsä, saadaksensa
-kenen he vain toivoivat. Ja nyt alkaa Jess isänsä radan alusta."
-
-"Maailma on merkillinen... Maailma on merkillinen", virkkoi tuomari
-ajatuksiinsa vaipuneena, -- "ja täynnä kiipeemätankoja, joissa
-apinoiden lailla kilpaillaan kuka ennen latvaan pääsee..."
-
-"Mitä, -- mitä" -- sähisi Ra-täti.
-
-"Hm, -- hm! Sanon vain, että tätiin on kokoontunut koko perheen
-kunnianhimo."
-
-"Niin, mitäpä välittää perheestään kun vain saa soittaa viulua...
-viulua, -- soittaa -- luonnetta!" kivahti Ra-täti. "Olet joutunut tänne
-maalle viisine tyttärinesi, joiden tulevaisuus ei ole turvattu ja
-joilla ei ole muita toiveita kuin joutua joidenkin maaseutusuuruuksien
-syliin!"
-
-Tuomari laski kädestään puoliksi syödyn voileivän ja työnsi luotaan
-mielipahoissaan veitsen. "Niin niin, -- olet kyllä oikeassa, täti --
-mihin he kaikki joutuvat!" -- Ja hän vaipui surullisiin ajatuksiin.
-
-"Sinun täytyy kirjoittaa ankara kirje Jessille, sitä minä tahdon
--- --. No, katsos nyt -- eikö hän enää syö... Bie, Bie! -- tuokaa
-enemmän teetä -- ja kermakakkuja -- -- Noh, kyllähän tyttärille aina
-jonkin keinon keksimme! -- Katsos nyt -- katsos nyt --"
-
-"Ei; ei, täti... Elämä ei ole niin kevyttä", sanoi tuomari; hän katsoi
-kattoon, tarkastellen valkoiseksi maalattuja parruja...
-
-"Tyttö-rukat, jotka ehkä kukin odottavat prinssiänsä!" huudahti tuomari
-huoaten.
-
-"Ei toki, Thomas, siihen he ovat liian järkeviä. Pikku Merete
-mahdollisesti voisi niin tehdä vielä. -- Syö nyt -- syö nyt!..."
-
-Tuomari tyhjensi ajatuksissaan teekuppinsa ja söi kermakakkunsa.
-
-"Niin, nyt täytyy minun lähteä!" sanoi hän, keskeyttäen
-hajamielisyytensä, ja nousi ylös.
-
-"Sinä olet aina ollut kuin mikäkin mätämuna, Thomas", -- mutisi
-Ra-täti. -- "Tervehdi Bolettea... ja varo Figarota. Tiedäthän, että se
-on vauhko." --
-
-Tuomari nyökäytti päätään. Hän ymmärsi aseman, -- kuinka hänen vaimonsa
-ja Ra-täti haetuimmalla tavalla koettivat pysyä loitolla toisistaan
-kaikenlaisilla mahdollisilla kohteliaisuuksilla. He tunsivat molemmat,
-että heidän pyöränsä takertuisivat toisiinsa heti kun joutuisivat
-samaan huoneeseen. Ra-täti oli jo monet vuodet korkean ikänsä tähden
-ollut estetty matkustamasta Vangenille, samalla kuin Bolette teki
-tavanmukaisen vuosikäyntinsä Ra-tädin luokse neuvottelemaan perheen eri
-asioista hänen nimipäivänään kevätpuolella. -- -- --
-
-Renki talutti Figaron rappusten eteen, ja tuomari helpotti satulavyötä
-sekä tarkasti että mahahihna oli kyllin kireällä... "Puhhuh"... puhkui
-hän, päästyään satulaan... "Tässähän istuu erinomaisen hyvin!"
-
-"No, no, no, Figaro, -- eikö äksyys vielä ole lähtenyt!" kuului
-sitten, kun hän näpäyttäen ruoskalla vikuroivaa hevosta ajoi portista,
-nyökäyttäen päätään aidan yli puutarhassa olevalle seurueelle...
-
--- -- -- Merete tiesi, että metsässä aidan toisella puolella oli kypsiä
-taikinamarjoja, ja hän oli katsonut hyväksi lähteä harhailemaan omin
-päin.
-
-Niitä kasvoi halkeamissa ja louhikoissa ja ne houkuttelivat.
-
-Ja yhä useampia hän löysi mitä pitemmälle tunkeutui syvennyksiin.
-
-Hän oli jo tullut toiselle puolelle, jossa Ra-koski äkkiä kohinallaan
-teki kuuroksi, kun huomasi Reinin.
-
-"Se on väärä tie... se on väärä tie!"... huusi hän päätään pudistaen
-ja käsi kouruna suun edessä, jotta hänen äänensä olisi kuulunut
-kohinalta ja jyrinältä. -- "Se loppuu tuonne kiviröykkiöön, -- ei
-vie pitemmälle... kuuletteko, -- e-ei vie pitemmälle!" huusi hän
-viittilöiden Reinille. Merete kapusi sitten alas polulle, jääden
-odottamaan...
-
-"Teidän täytyy kiertää tunturiharjun ympäri", -- selitti hän ja riensi
-edellä tietä näyttämään.
-
-Vähän ajan kuluttua avautui suuremmoinen, huimaava näköala!...
-
-Rämeiltä ja soilta peninkulmien päästä tunturin autioilta alueilta
-tulevine lisävesineen katosi Ra-joki kristallikirkkaana virran
-synnyttämine vaahtojuovineen äkkijyrkästi märkien harmaakiviseinien
-väliin. Se murtui putouksessa kallionlohkareiden muodostamaan
-poikkimuuriin, mikä sai sen jättiläisvoiman kehittymään mahtavaksi
-valkoiseksi majesteetilliseksi kauneudeksi, savun noustessa pilvenään
-rotkosta.
-
-Ilta-aurinko paistoi syvyyteen koivunlehvistön läpi, jossa oli rivi
-punaisia läiskiä...
-
--- "Eikö näytä siltä kuin se olisi jonkin elävän olennon verta, joka
-on heitetty tänne ja tippunut tunturinkukkulalta tunturinkukkulalle."
-sanoi Rein äkkiä.
-
-"Kums... kums... ja... piste ja loppu!... Piste ja loppu!"... Hän
-seisoi tuijottaen ammottavaan syvyyteen. -- "Sitten nukkuu niin
-tuskatonna patjoilla..."
-
-"Teidän pitäisi varoa ja astua askel taaksepäin", varoitti Merete
-väristen. Rein seisoi miltei pelottavan lähellä reunaa.
-
-"Sellaiset vastapuhjenneet neidot", -- sanoi hän kääntyen äkkiä Mereten
-puoleen, -- "ne näkevät vaahdossa ja saippuakuplissa -- -- morsiuspuvun
-ja pitsiharson... tuossa hienossa, valkoisessa kosken savussa, eikö
-totta? --
-
-"... Ja sitten täysin luottavasti morsiussänkyyn..." mutisi hän.
-
-"Minun täytyy rientää takaisin", -- huudahti Merete. -- "Alkaa
-hämärtää. -- Uh, kuinka kamala olette!..."
-
-"Teillä ei kai liene sydäntä jättää minua yksin tänne pimeään,
-Merete-neito, -- eikä antaa minun yksin pyrkiä takaisin monimutkaista
-tietä", sanoi hän nyt totisen rauhallisesti, niin että Mereten täytyi
-katsoa häneen.
-
-Hän oli kirkaisemaisillaan nähdessään Reinin kasvojen ilmeen... sama
-raskasmielinen, surullinen katse, jonka hän oli nähnyt edessään
-arkihuoneessa silloin illalla!
-
-Hän pakotti itseään ja riensi edellä; -- hän ei tietänyt, kuinka oli
-kulkenut tien heidän tultuaan Ra-tädin rappusten luokse, jossa toiset
-olivat ja valmiina lähtemään kotimatkalle --
-
-
-
-
-III.
-
-Syksy.
-
-
-He kulkivat miettivänlevottoman näköisinä, nuo Vangenin neitoset,
-odottaessaan nyt isää ja konttoristeja kotiin.
-
-Tuomari, apulainen ja koko konttorihenkilökunta oli ollut
-syyskäräjillä, joita pidettiin laakson yhdeksässä käräjäkunnassa useita
-päiviä kussakin paikassa.
-
-Näinä neljänä viikkona oli kotona ollut ainoastaan naisväki, mutta
-aikaa ei käytetty tällä kerralla, kuten muulloin, taloustöihin... Ei
-toimeenpantu mitään höyhenten riivintää hurstit ympärillä ja suu ja
-sieraimet täynnä untuvia pitkälle kurkkuun asti. Vuoden patjoiksi
-ja pieluksiksi kootut höyhenet ja untuvat saivat olla vasuissaan ja
-säkeissään...
-
-Kangaspuut saivat seisoa keskentekoisine palttina-, drelli- ja
-villakankaineen. Päällysvaatteiden ja turkkien korjaukset talven
-varalta oli lykätty, ja ovien ja kattojen maalaus ja valkaiseminen
-jätettiin tänä vuonna kokonaan tekemättä. Kaikki ulkoiset hommat
-talossa ja karjatalolta kotiutuneiden hoidon sai Marianne tehtäväkseen
-sekä parhaansa mukaan hoitaa tilit, kysymällä rouvalta neuvoja
-mahdollisimman vähän!
-
-Rouva Orningin ja hänen tyttäriensä aika oli kokonaan käytetty.
-
-Kaikki miehiset ja naisvoimat, joita oli Vangenin talossa ja torpissa,
-sekä sitäpaitsi niin paljon palkkalaisia, kuin oli saatavissa, oli
-samana päivänä kun tuomari läksi käräjille, kutsuttu laittamaan niin
-kauan suunniteltua uutta puutarhaa ja puistoa, jotta kaikki olisi
-valmiina tuomarin palattua käräjämatkalta.
-
-Aamusta varhain pimeän tuloon asti oli rouva liikkunut mittakeppi ja
--nauha kädessä kuumissaan auringonpaahteessa ja läpimärkänä sateessa
-asettelemassa keppejä ja mittaamassa ja valvomassa työtä maata kuokalla
-ja lapiolla käännettäessä ja lannoitusaineita tuotaessa.
-
-Siellä järjestettiin laajoja nurmikenttiä puuryhmineen, jotka otettiin
-taimitarhasta, sekä sinne tänne kukkasarkoja.
-
-Kukkaislavoja pensaskasvineen ja ruusuineen, reunustettuina
-helmihyasinteillä syntyi puutarhaan rivittäin. Marjapehkojen ja
-hedelmäpuiden taimia istutettiin suuret määrät, niin että taimitarha,
-rouvan monivuotinen reservi, tyhjeni viimeiseen vesaan!
-
-Vanha lammikko, joka tähän asti oli ollut vihreän liman peitossa,
-puhdistettiin nyt kokonaan; pieni suihkukaivo pantiin käyntiin ja tiet
-lapioitiin ja täytettiin soralla.
-
-Alhaalla lehdossa ja joen rannalla olivat kirveet raivanneet puiston,
-ja sinne rakennettiin huvimajaa ja asetettiin sinne tänne penkkejä
-puuryhmien väliin.
-
-Ensi päivästä alkaen oli seudun kaksi puuseppää hakannut ja
-kiinnittänyt pitkiä lautoja, joista piti tuleman säleaita ja joita
-kuorma toisensa perästä ajettiin talon pihalle eteläpuolella olevalta
-erioikeutetulta sahalta.
-
--- Tänään odotettaessa tuomaria kotiin oli milloin yksi milloin toinen
-sisaruksista pitämässä vahtia jossakin salin ikkunoista, silmäillen
-usvaiseen ilmaan...
-
-He katsoivat miettivästi toisiinsa... Mitä isä arvelisi siitä? -- Niin
-jyrkästi kuin hän oli aina ollut puutarhahommaa vastaan!
-
-Alhaalta kuului navakoita, lyhyitä ja nopeita vasaraniskuja. Siellä
-naulattiin säle säleen jälkeen suureen puutarhanaitaan, joka ulottui
-alaspäin, -- osa vielä puolivalmiina, pylväät vain pystyssä, -- niin
-pitkälle kunnes katosi mäen alle... Tuossa tuli vanha Henschien
-Blackenin vetämässä kariolissa yliholhoojantoimi arkussa, joka oli
-sidottu kariolin taakse. --
-
-Ja sitten Augustinusen, Schmidt ja Kvigstad kaksi-istuimisilla
-kyytirattailla...
-
-He katosivat kapsäkkeineen ja matkatavaroineen konttorirakennukseen...
-
-Vähän myöhemmin, miltei hämärissä, ajoi tuomari apulaisensa Reinin
-kanssa pihalle. Hän oli haetuttanut itsensä viimeisestä käräjäpaikasta
-omilla vaunuillaan.
-
-Astuttuaan alas vaunuista, jäi hän seisomaan hetkiseksi palttoo auki ja
-tuijotti puuaineensa uutuudesta hohtavaan säleaitaan.
-
-Suu puristui yhä tiukemmin yhteen... Hän käsitti heti sen omavaltaisen
-teon, joka tässä oli tapahtunut, -- mikä oli pantu alkuun ja
-loppuunsuoritettu hänen poissa ollessaan!
-
-Kasvot punaisina pyörähti hän tyytymättömänä ympäri ja meni suoraa
-tietä huoneeseensa...
-
--- Hän ei näyttäytynyt ennenkuin illallispöydässä. --
-
-Rouva tarjosi tuoretta kalaa... Vähän kevyttä ruokaa mahtoi maistua
-kaikkien juottovasikka- ja porsaspaistien jälkeen, joilla heitä nyt
-koko kuukauden ajan oli kestitetty käräjäpaikoissa, arveli rouva.
-
-Talon naisväki tarjoili ja lähetti kiertämään ruokia pöydässä
-jonkinmoisella jännityksellä...
-
--- "Elkää ottako päätä, Rein", sanoi Marianne leikillisesti,
--- "jättäkää se isän toiseen annokseen. Kalanpäät ovat hänen
-etuoikeutensa, tietäkää se."
-
-Tuomari istui totisena syöden kalaansa.
-
-"Millaista on ollut käräjillä? Olette tietysti pelanneet korttia
-kruununvoudin ja asianajajan ja pappien kanssa joka ilta?"... kysyi
-rouva, kääntyen pöydänpäähän päin ja huolellisesti valiten kalapalasia.
-
-"Te saatte ryhtyä huomenna käsiksi luvatonta tukinhakkuuta yhteismaalla
-koskevaan juttuun, Rein!" virkkoi tuomari kiinnittämättä huomiota
-rouvansa kysymykseen.
-
--- "Nimismies ilmoitti jutun jo ennen meidän käräjille menoamme."
-
-"Tuota noin"... virkkoi Henschien miettivästä, -- "jos Graabergin poika
-saa sakkoja, tulee pitää varansa ettei hän saa nostaa äidinperintöään
-yliholhoojalaitoksesta."
-
-"Hän syntinen se juuri on joutunut satimeen!" -- virkkoi Kvigstad. "On
-yleisesti tunnettu asia, että koko paikkakunta hakkaa puita ja rosvoaa
-valtion maalla."
-
-"Kuulustelussa ja todistuksissa tulee olemaan paljon työtä", huomautti
-tuomari.
-
-"Täällä meillä on myös ollut suuri ja laaja työ suoritettavana",
-puuttui rouva puheeseen, puhdistaen ja leikaten toisen sydäntä
-niistä kahdesta talikynttilästä, jotka olivat pöydällä, -- "olemme
-perkanneet ja järjestäneet ja saaneet valmiiksi niin kauan suunnitellun
-puutarhan... niin että te nyt pääsette rauhaan työmiesten olosta
-talossa sen puuhan tähden", sanoi hän leikillisesti.
-
-"Kutsukaa todistajat huomenna! -- Pankaa tutkimus alkuun", jatkoi
-tuomari lainkaan välittämättä puutarhauutisesta.
-
-"Minä olen harjoitellut poissaollessasi kaksi Mozartin sonaattia
-pianolle ja viululle", yritti Alida hetkisen kuluttua, keskeyttääkseen
-syntyneen äänettömyyden.
-
-Tuomari vilkasi salin oveen, jonka takana piano oli:
-
-"Ei, ei, lapsi, -- olen väsynyt, menen suoraan sänkyyn!"... Totta
-totisesti vetivät ne kaikki yhtä köyttä...
-
-Mennessään Mereten ohi, joka katsoi alakuloisena häneen, silitti
-tuomari kevyesti hänen hiuksiaan ja poistui loukkaantuneen näköisenä
-makuuhuoneeseensa. --
-
--- -- Kolakkana puolipimeänä syysiltana tekivät kotiintulleet, käytyään
-ensin hakemassa piippunsa, kukin oman tarkastusmatkansa korkean
-ja komean puutarhanaidan sisä- ja ulkopuolelle saadakseen mikäli
-mahdollista tarkan käsityksen taloon niin äkkiä tulleesta suuresta
-uutuudesta.
-
-Kun naisväki sitten tuli ulos saalit ja liinat ympärillään, syntyi
-kysely ja tarkka tiedustelu.
-
--- "Täytyy tuntua omituiselta tavata kotiin tullessaan niin sanoakseni
-uuden talon vanhan sijasta!" -- sanoi Rein terävänpuoleisesti.
-
-"Niin, luuletteko että se olisi miellyttävä tahi vastenmielinen
-hämmästys?" puuttui Marianne hyväntahtoisesti puheeseen. -- "Sanon
-teille, Rein, -- naisen luonne on kuin silkkilanka. Riippuu vain
-miehestä ymmärtääkö hän kietoa sen sormensa ympärille. Sellainen kuin
-te, joka aina tiedätte mitä tahdotte"... lisäsi hän hiljemmin.
-
-Tuolla alhaalla seisoi Barbara ja kertoi innokkaasti, kuinka Anders- ja
-Lars-torppari olivat kaivaneet parsalavoja, niin ja niin monen jalan
-syvyydeltä, ja kuinka runsaasti lavat oli lannoitettu -- kerroksittain
-maata ja lantaa. Kyllä tulisi paljon parsaa! mutta vasta kolmen vuoden
-kuluttua voitaisiin sitä leikata syötäväksi.
-
-Eufemia nyrpisti nenäänsä Barbaran lannoituspuheille ja eristi itsensä,
-kietoen tiukasti saalin ympärilleen --. Tietysti aiheutti puistohomma
-sen että koko yritys tuli suuremmoisemmaksi kuin oli aiottu, virkkoi
-hän jäykästi.
-
-Epäilyksen vaivaamana lähestyi vanha Henschien joukkoa ja kosketti
-hiljaa ja varovasti Alidan käsivartta...
-
-"Tätä suurta työtä ei kai kuitenkaan liene tehty aivan ilman
-tuomarin käskyä, neiti?" kysyi hän vanhan palvelijan levottomalla
-tutunomaisuudella.
-
-"Kylmät ovat naisten neuvot! niinkö arvelette Henschien?" sanoi Rein
-äkkiä kovaäänisesti, kävellessään Mariannen kanssa... "Aviomies on
-tietysti onnellinen saadessaan kävellä siinä paratiisin puutarhassa,
-jonka hänen naisensa ovat valmistaneet hänelle, -- syödessään hedelmiä
-ja nauriita ja kaalinpäitä, aina sikäli kuin sopii...
-
-    "Pigens Kind er rød og rund,
-    og Røsten er saa linde.
-    Aeblet vinker sødt en Stund;
-    men Ormen bor derinde! --"
-
-("Tytön poski on punainen ja pyöreä, ja ääni on niin lempeä. Omena
-viittoo makeana hetken; mutta käärme siinä asuu! --") lausui hän
-puoliksi kääntyneenä Marianneen.
-
-Nuoret naiset vetäytyvät vähitellen syrjään. -- Ilkeä raakalainen, jota
-täytyy varoa...
-
-He ottivat pienen iltakävelyn, -- Barbara kertoen ja tutustuttaen
-Henschieniä koko puutarhalaitokseen. Ja Marianne oli antanut
-Augustinusenin ja Schmidtin tavata itsensä, -- nämä kun yhä kasvavalla
-mustasukkaisuudella olivat seuranneet hänen tuttavallista käytöstään
-Reiniä kohtaan.
-
-Ystävällisesti kuunteli hän nyt mitä heillä molemmilla oli sydämellä
-matkalta, silmiensä miettivästä seuratessa Reiniä ja muuttuessa yhä
-enemmän kapeiden viirujen kaltaisiksi --
-
-Kvigstadilla oli tänä iltana onni voida kiinnittää Alidan huomiota. Hän
-kuvaili sukkelasti neljän viikon helvettiä käräjillä juopotteluineen,
-huonoine unineen ja ankaroine töineen. -- Ja nyt oltiin taas kotona
-Vangenilla! -- mikä tuntui kuin olisi tullut taas kirkon helmaan.
-
-"Kunpa nyt vain isä voisi antaa anteeksi puutarhan, Kvigstad!" avasi
-hän vihdoin huolestuneen sydämensä Kvigstadille. "On niin ikävää, kun
-hän jostakin pahastuu... Näyttää aivan siltä kuin se olisi kokonaan
-hänen luonnettaan vastaan, -- hän, joka muuten voi ihastua kaikkeen."
-
-"Niin, jospa olisi minun vallassani keventää jotakin teidän
-huolistanne, Alida-neito, niin!"...
-
-Hän tunsi, että se suoraan ilmeni hänen äänensävystään ja sentähden
-toivotti hän hyvää yötä.
-
-Tuo tuttavallisuuden purkaus Alidan puolelta -- --
-
-Alida-neito oli hänen naisellisen puhtauden ja täydellisyyden
-ihanteensa, -- joka suhteessa tavalliselle konttoristille
-saavuttamaton; -- ja melkein puomilla erotettu kaikista hänen
-kunnianhimonsa ilmalinnoista, kun Ra-täti oli saanut hänet
-kahlehdituksi Grothiin, tuohon rikkaaseen, mutta joka suhteessa häntä
-mitättömämpään tehtaanomistajan poikaan...
-
--- Merete oli kävellyt vihaisena, kunnes hän äkkiä huusi Reinille:
-
-"Hyi, -- te olette ilkeä ihminen... en voinut mennä nukkumaan ennenkuin
-sain sen teille sanotuksi!
-
-"Hyi"... kuului hänen liikutettu äänensä, kun hän katosi eteisen ovesta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuomari seisoi seuraavana aamuna neuvottomana rappusilla...
-
-"Lars, missä on Lars", huusi hän pahantuulisesti, -- "tallinovi on
-seposen selällään...
-
-"Lars, Lars," -- huusi hän, "tuo Figaro tänne!"
-
-Hän aikoo kai lähteä tavalliselle aamuratsastukselleen, ajatteli
-Merete, joka seisoi lähellä.
-
-"Olet kai teettänyt sillä kevyttä työtä poissaollessani, Lars,
--- ajanut lantaa ruispellolle?" -- kysyi tuomari, tarkastellen
-lemmikkihevostaan.
-
-"Olen kyllä; -- mutta sitä ei viety ruispellolle. Rouva käski ajaa
-kaikki uuteen puutarhaan."
-
-"Parsalavoihin", -- selitti Merete hämillään.
-
-"Lanta-aineet?... Minun lanta-aineeni!" ärjäsi tuomari kasvot
-tulipunasina.
-
-Rein, joka oli tullut paikalle, seisoi kumartuneena, tunnustellen
-kädellään Figaron toista takajalkaa.
-
-"Tässä tuntuu olevan jotain pehmeää, ikäänkuin suonisolmu", arveli hän.
-"Minä näen sen seisoessaan nostavan jalkaa. Sitä on pidetty liikkeessä
-liian vähän -- on saanut seisoa liian kauan paikoillaan."
-
-Tuomari kumartui tunnustelemaan hevosen jalkaa.
-
-"Se paranee kyllä pian, kun se saa kelpo liikuntaa", arveli Rein.
-"Tuomari saa nyt ratsastaa kelpo lailla sillä... Kaunis eläin
-muuten, lautaset ovat tosin vähän liian jyrkät, kuten kaikilla
-tunturihevosilla."
-
-"Se onkin sieltä kotoisin... Te näytätte olevan hevostuntija, kuulen
-minä", tunnusti tuomari.
-
-"Ymmärrän niitä ainakin paremmin kuin ihmisiä", sanoi Rein lyhyesti.
--- "Mutta katsokaa, kuinka se luimistaa korviaan taaksepäin ikäänkuin
-kuullakseen, mitä me puhumme. Se on arka... Se voi tulla pahaksi
-tavaksi, se, -- voi tehdä sen vauhkoksi. Sillä on tallissa liian
-pimeä, kun se saa seisoa pää seinän nurkassa."
-
-"Se on korjattava -- hevoselle on annettava toinen paikka... Mutta
-voitteko sanoa minulle, minkätähden kaikki on niin nurinkurisesti
-laitettu: -- kaikki hännät valoon päin päiden sijasta!... Eikö
-tunnu siltä kuin maailmasta olisi luotu ensin väärä pää?" huudahti
-tuomari ärtyisenä ja läksi astumaan suoraan konttorinovea kohti selkä
-päättävästi käännettynä uutta puutarhanaitaa kohden --.
-
--- "Kiitos eilisestä läksytyksestä, Merete-neito," -- sanoi Rein,
-aikoessaan lähteä hänkin konttoriin. "Ette usko, kuinka hyvää tekee
-saada rapsauksia lähimäiseltä... että joku valittaakin niin paljon
-toisesta!"
-
-Vai niin? -- hän kiitti... mietti Merete. Tahtoiko hän ilveillä hänen
-kanssaan? -- Mutta näyttihän hän nyt oikein kiltiltä ja -- silmien ilme
-oli ihan kaunis... E-e-i, -- ei hän käsittänyt tuota ihmistä...
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Alida! -- Femia! -- Marianne! -- Barbara!" -- kuului Merete huutavan
-illalla arkihuoneen ikkunasta. -- "Peittäkää silmänne ja arvatkaa!...
-Kuka nousee mäkeä?"
-
-"Tietysti Groth"... sanoi Alida lyhyesti.
-
-"Ei, kiitos, katsopas itse --"
-
-"Sankowitz!" -- huusivat kaikki yhteen suuhun.
-
-"Mutta voitteko ajatella, kuinka onnellinen sattuma, -- ajatelkaa
-isää!"...
-
-He kiitivät kaikki ulos.
-
-Tomuisena matkasta ja parroittuneena näytti Sankowitz väsyneeltä ja
-nääntyneeltä heiluttaessaan auringon laskiessa pehmeää hattuaan. --
-
-"Siinä ne seisovat rappusilla kaikki Vangenin neitoset!" tervehti hän
-iloisen vilkkaasti.
-
-Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen. --
-
-"Ja mistä tulette nyt Sankowitz?" kysyi Marianne.
-
-"Kruunufoudin rouvan luota, niin!" Hän huokasi ja vaipui nääntyneenä
-penkille. -- "Olen kierrellyt ympäri laaksoissa viidessä pappilassa
-ja stämmanut joka paikassa. Mutta se kruunufoudin rouva, hän on niin
-ei-musikalisch kuin yksi lehmä... ja tahto että tyttärensä soittaisivat
-kuitenkin vaikeimpi kappaleet. Fürchterlich piina siinä talossa! --
-Ja sitten mine läksi tieheni heti tänäpäivänä heti kun olin stämmanut
-klaverin."
-
-Hän kuivasi otsansa siniruutuisella nenäliinalla.
-
-"Ach niin! Sanon teille, Vangenin neitoset, olen kovin surullinen. --
-Puolalaiset ovat suuren Schlagin verloren Ostrolenkan luona... Ja minun
-sydämeni on Puolassa... Ja minä toivoisin että ruumiini olisi siellä...
-Ja että minulla olisi vaimo ja poikia ja tyttäriä ja pieniä lapsia, ja
-ne kaikki tulisivat schlahtatuiksi Puolan tähden, -- kunnes tulisi niin
-korkealta Ansichtia, jotka valittaisivat, että he ylettäisivät den Gott
-im Himmel ja vaatisivat vapauttaan!"
-
-"Mutta mistä tiedätte tuon kaiken, Sankowitz?" huudahti Alida.
-
-Sankowitz otti liivintaskustaan kirjeen;
-
-"Mine sain sen postikonttorista eräältä ystävältä in Danzig.
-Tässä seisoo se kaikki. Ja nyt he ovat ryhtyneet sirppeihin ja
-viikatteisiin!"...
-
-Hän vaipui surullisiin mietteisiin...
-
-"Mutta nyt täytyy teidän tulla sisään, Sankowitz!" kutsui Alida.
-"Tarvitsette hyvinkin lepoa pitkän matkan perästä."
-
-"Niin, niin, -- kaksi peninkulmaa... en ole huomannut tietä jalan alla
-tämän kirjeen tähden Puolasta -- kaiken sen Menschennothin tähden..."
-
-Soitannollisessa tuomarinperheessä tuntui aina kuin juhlalta niinä
-kahtena kertana vuodessa kun maanpakolainen saksalainen tuli taloon
-ja viipyi siellä muutamia viikkoja kiertomatkallaan paikkakunnalla,
-jossa hän eli pianoja virittämällä ja antamalla opetusta soitannossa ja
-laulussa.
-
-Kun tuomari tuli arkihuoneeseen, oli Sankowitz jo avannut pianon ja
-irroittanut puupohjan.
-
-"Tällä on hyvä luonto tällä pianolla", -- tervehti hän tuomaria, --
-"pysyy hyvin stämmissä... Se ei kai saa levätä muulloin kuin yöllä
-tässä talossa."
-
-Hän juoksutti sormiaan koskettimilla lääkärin tottumuksella, oikaisi
-viritysavaimella sivumennen pari ääntä ja jäi sitten istumaan ja
-virittämään ja linkuttamaan, kunnes kutsuttiin illalliselle. --
-
--- -- Painostavan harvasanaisuuden vallitessa kun oli nopeasti syöty
-ateria, korjasivat sisarukset ruokaa pöydästä päät yhdessä...
-
-"... En ole koskaan nähnyt äitiä niin kohteliaana Sankowitzia kohtaan,
-Alida!" kuiskasi Merete. "Hän tarjosi hänelle ruokaa ja kehotti häntä
-syömään ja pyysi Ingerin panemaan kuntoon keltaisen kammarin sen sijaan
-että olisi makuuttanut häntä Schmidtin ja Augustinusenin huoneessa
-kuten tavallisesti. Isä kääntelihe ja vääntelihe ja katsoi toisaalle;
-hän ymmärsi että nyt hyvitetään... Mutta kun isä sitten äkkiä pyysi
-Sankowitzin jäämään taloon jouluun asti, niin kääntelihe ja vääntelihe
-myös äiti" -- nauroi Merete, -- "ja näytti kovin nolostuneelta. Sitä ei
-ole isä koskaan ennen tehnyt ensin puhumatta äidin kanssa asiasta --"
-
-"Ja että konttoristien sitten pitää istua pöydässä ja huomata että
-jotakin on nurinkurisesti", lisäsi Eufemia, -- "ja tuo sietämätön Rein
-rohkenee tehdä häpeämättömiä huomautuksiaan... Tästä puoleen en aio
-enää katsoakaan häneen, -- enkä olla kuulevinanikaan mitä hän sanoo!"
--- purki hän pahaa tuultaan.
-
-"Sitten täällä tulee oikein hauskaa", arveli Merete. "Isä ei kuule
-mitä äiti sanoo, emmekä me taas kuule mitä toiset sanovat, -- jokainen
-puhuu itsekseen! -- Kerran ei isä koskenut viuluun kuuteen viikkoon,
-muistatteko, kuinka kauheata täällä silloin oli -- aivan kuin
-kuollutta."
-
-"Tuolla seisoo äiti yhtä tyynenä tarkastellen puutarhanaitaa, kuinka
-pitkälle se on edistynyt tänään", sanoi Marianne hymyillen. "Hän ei
-tahdo jättää sitä kuitenkaan keskentekoiseksi..."
-
-Arkihuoneesta kuulivat he jo Sankowitzin soittavan muutamia
-juoksutuksia pianolla ja rupeavan haaveilemaan...
-
-He hiipivät huoneeseen toinen toisensa perästä.
-
-Tuomari oli vetänyt nojatuolin huoneen pimeimpään nurkkaan, ja välistä
-hehkui lähellä lattiaa pitkä merenvahapiippu, kun hän vaivuttuaan
-unhotuksen helmoihin, taas muutamilla syvillä vedoilla antoi eloa
-siihen.
-
-Sankowitz oli omituinen tänä iltana.
-
-Pianosta läksi ihmeellisiä fantasioja tänään. Hän oli aivan
-unhottumaton istuessaan siinä ja hyräillessään mahdottomalla
-äänellään ja säestäessään hyräilyään -- -- surullisia, slaavilaisia
-luonnonsäveliä, valittavia, kaihoavia...
-
-Sävel nousi ja laski milloin sanomattoman vienona ja hentona,
-milloin taas tuulen suhinana ja huokailuna ja voihkavana itkusateena
-äärettömillä avaroilla tasangoilla... Sankowitzin mielessä leikkivät
-kotimaan mielialat... Hän puhui kuin vierasta kieltä...
-
-Hän istui nyt takakenossa tuolilla, ikäänkuin yhä katsoen johonkin, ja
-huoneessa syntyi hiljaisuus.
-
-Marianne seisoi pöydän luona niistäen kynttilöitä. Ja vähitellen
-ruvettiin jo puhelemaan ääneen...
-
---"Sellainen soittotaiteilija on onnellinen, joka voi puhua ja vaihtaa
-ajatuksia koko maailman kanssa; hänen täytyy aina sisällisesti olla
-kuin tuuletettu huone!" -- virkkoi Rein kääntyen puoliksi Mereten
-puoleen. Merete istui jakkaralla ja poimutteli veitsellä paperia
-kynttilärannikoiksi.
-
-Rein hymyili hänen hämmästyneelle kasvojensa ilmeelle... Taas
-lörpötteli hän käsittämättömiä!
-
-"Voitteko kuvitella mielessänne jotakin henkilöä, jolla ei ole koskaan
-ollut ketään puhetoveria ja joka ei myöskään koskaan _voi saada_
-ketään?" kysyi hän äkkiä synkästi.
-
-"Näytätte niin pelästyneeltä? En ole varastanut enkä pistänyt tuleen
-toisen taloa enkä murhannut", sanoi Rein hymyillen.
-
-"Minulla kuuluu kerran olleen pikku sisko"... virkkoi hän mietteissään,
--- "ja olen aina ajatellut, että jos minulla olisi ollut hän
-puhetoverina, niin --. Moinen häikäilemätön henkilö, -- joka sanoi
-'hyi' toiselle ja pani silmänsä niin ankaran näköisiksi, -- ja voi
-uhata petoa toisessa... Se ei ole nojautunut viisaisiin ja kauniisiin
-perusteihin, sanon teille, Merete-neito..."
-
-Merete ei tietänyt kuinka se tapahtui... Mutta tuntui siltä kuin hänet
-lempeästi ja hänen pelkäämättään olisi vedetty keskusteluun tuon
-hiljaisen surullisen miehen kanssa, jonka hän oli nähnyt edessään juuri
-tuolla tuolilla sinä iltana... Ja nyt oli samoin laita kuin silloin,
-että hän ikäänkuin ymmärsi Mereten ajatukset --.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vaikka Sankowitz itse tuon tuostakin oli jonkin verran "scbrechlich"
-perusteettomien mielenpurkaustensa ja Puolaa koskevien jankutustensa
-tähden, -- niin oli hän kuitenkin erittäin sopiva mies olemaan talossa
-juuri nyt tähän pahanilmanaikaan.
-
-Niinä soittotunteina, joita hän antoi tyttärille aamupäivisin, tiesivät
-he yhtä varmasti kuin että kello löi yksitoista, että nyt tulisi
-tuomari ovesta ja pysähtyisi vähäksi aikaa pianon ääreen kuuntelemaan
-mitä he soittivat. Ja sitten johtui hänen mieleensä soittokappaleita,
-joista hänen täytyi tehdä vähän selvää muutamia kertoja näppäimiä
-koskettamalla. Kellon lyödessä puoli kaksitoista hätkähti hän ikäänkuin
-olisi kaikki katkaistu veitsellä, ja hän astui nahkakalosseissaan
-varovasti tunnustellen lokaisen ja rapakkoisen pihamaan poikki.
-
-Ilma oli sateinen ja kolakka; herkeämätön syyssade rapisi lakkaamatta
-maahan. Tynnyrit olivat sadevettä täpösen täynnä kattokourujen alla,
-ja vesi nousi korkealle ojissa. Purot tulvivat koskenaan, niin että
-myllynpyörät pääsivät liikkeelle ja hautautuivat valkeaan vaahtoon.
-
-Halkokuorma toisensa jälkeen ajaa jyrisi metsästä pihalle lyhyinä,
-hämärinä päivinä, ja halkopinot kasvoivat kasvamistaan vajassa talven
-tarpeeksi. Harmaana roiskuneesta tieloasta pysähtyivät ajoneuvot
-konttorinoven eteen, ja jaloista siirtyi loka edelleen rappusille.
-
-Tuomari jatkoi yhä aamuratsastuksiaan Figarolla, -- nyt kuitenkin paksu
-nuttu yllä ja jalassa pitkät ratsastussaappaat. Puutarhanaita oli
-yhä edelleen ilmaa hänelle, samoin kuin hänen korvansa olivat kuurot
-rouvan huomautuksille ja lausunnoille. Kun välttämättömästi tarvittiin
-rahaa, sai se tyttäristä, jolla oli talousviikko, mennä hänen luoksensa
-konttoriin sitä pyytämään. Tänä sateisena aikana saattoi Rein tulla
-kotiin läpimärkänä öisin kello kahden kolmen aikaan mukanaan forelleja,
-joita hän oli pyydystänyt jostakin etäisestä metsäjoesta, ja toisina
-aamuina toi hän ennen konttoriaikaa lintuja tahi jäniksiä keittiöön.
-Silloin sitä mentiin aika kyytiä pyssy kädessä ja koira mukana mäkien
-ja harjujen poikki. Niin että milloin hän oikeastaan nukkui, sitä --.
-Millainen ruumis hänellä mahtoikaan olla!...
-
-Mutta konttoriajasta piti hän tuiki tarkasti huolen, kilpaillen siinä
-suhteessa Henschienin kanssa. Ja kuitenkin, -- Henschien väitti yhä
-vain, ettei Rein ollut toimimies, -- se oli tunneasia se! Mutta hänellä
-oli todellakin hyvä pää, niin että hän _voi_ suoriutua myös siitä, niin
-että hän välistä saattoi kiihottaa Kvigstadin kunnianhimon tekemään
-ihmeitä. Mutta hänen ajatuksensa _eivät_ oikeastaan olleet siellä, vaan
-metsissä ja joissa. Niin että kun hän istui mietteissään, ajatteli hän
-kyllä enemmän metsoja ja forelleja kuin lakikirjaa, -- ajatteli minne
-lähtisi, kun hän illalla illalliselle tulematta meni ruokahuoneeseen ja
-sai voileipäkäärön mukaansa.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Näin syksymyöhällä oli rouvalla ja tyttärillä yllin kyllin tehtävää
-ja järjestettävää ja valmistettavaa ennen joulun ja talven tuloa.
-
-Pitkä punaiseksi maalattu kyökinpöytä oli täpösen täynnä monina ruoka
-veroina talon torppari väkeä, suuria ja pieniä. Liina oli kuivattu
-ja häkilöity, vilja oli puitu riihessä. Ja nyt kuului päivät pitkät
-jyrinää, kun perunoita ajettiin kotiin ja kaadettiin kellariin.
-
-Yhden tyttäristä hoitaessa talousviikkoa, istui kaksi toista
-vuorotellen kangaspuissa valmistamassa ristikkoista kaunista
-puolivillaista talvileningeiksi. Toiset saivat huolekseen kaikki
-ulkotyöt sekä kynttilänsydänten valmistamisen -- paksut käytettäväksi
-huoneissa ja ohuet lyhtyihin ja ulkotarpeisiin -- lähellä olevaa suurta
-kynttilänkastamista varten.
-
-Pitkinä pimeinä iltapäivinä, kun ainoastaan palava päre valaisi
-keittiön uuninraosta palveljain töitä, istuivat rouva ja tyttäret
-talikynttilän ympärillä ja ompelivat ja kerivät lankaa ja kehräsivät.
-Samalla neuvoteltiin mitä ja kuinka paljon pitäisi teurastaa, mitä
-leipoa, mitä juomia panna jouluksi.
-
-Ja sitten seurasi jouluvieraita koskeva luku, -- ketä vieraita
-käskettäisiin Jessin kutsua... Ehkäpä tulisi myös Christiane Gjedde
-jouluvierailulle, jos äiti antaisi Jessin varta vasten mennä överstille
-kutsua viemään... Groth olisi tietysti jouluvieras -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Eräänä harmaankylmänä aamuna tuli Rein talon yläpuolella olevasta
-metsiköstä. Hän piti kädessään pihlajanmarjaterttua ja näytti
-pikkulintunippua Meretelle.
-
-"Katsokaas, mitä minä olen toimittanut tänä aamuna", huusi hän,
-"ennenkuin nyt lähden tekemään suurempia pahoja töitä ihmisten
-joukossa."
-
-"Katsokaapas"... hän piti pihlajanmarjaterttua hänen kasvojensa edessä,
-"tämä... ja pari kolme samanlaista punaista terttua ovat houkutelleet
-näitä seitsemää linturaukkaa...
-
-"Minä seisoin ja pidin silmällä, kuinka viimeinen niistä meni loukkuun.
-Se hypähti ensin ja siirtyi sitten etemmäksi oksalla, -- pyrähti sitten
-lentoon, teki lyhyen kierroksen ilmassa ja katsoa tirrotti noita
-kosteita punaisia marjoja. Se ihan taisteli itsensä kanssa, -- kärsi
-lopulta niin että silmät tulivat pieniksi ja suu jäi ammolleen, kunnes
-se äkkiä sokeasti syöksyi satimeen, -- aivan samoin kuin me ihmiset!...
-Minussa on vähän luonnontutkijaa, huomaatteko!"
-
-"Inhoittavaa!" -- torui Merete. "Viekää ne heti keittiöön, kuuletteko!
-Tekee ihan pahaa katsoa noita pikkueläin-raukkoja, jotka vielä ovat
-aivan lämpimiä."
-
-"Viekää pois ne vain, niin, niin!" -- jäljitteli Rein, -- "niin voidaan
-sitten syödä rapostella ne -- hyvin paistettuina..."
-
-"Onko sitten parempi minun lähteä nyt kiusaamaan miesraukkaa, joka
-auttaakseen hiukan vaimoaan ja lapsiaan on kirjoittanut vähän väärin,
-tunnustamaan itsensä kuritushuoneeseen", sanoi hän, kun kiesit, joilla
-hänen ja Augustinusenin piti lähteä, ajoivat rappusten eteen. -- "Minun
-täytyy pitää hänen edessään aivan toisenlaisia pihlajanmarjoja...
-kysellä, jotta hän sekaantuu, -- asetella hänelle satimia niin hienon
-hienoja kuin konsanaan kellään metsästäjällä on... Ajatelkaa nyt,
-Merete", sanoi hän, "olen harjoitellut ja koettanut totuttaa itseäni
-tähän pahaan työhön koko kostean aamuhetken" --. Kun kiessit vierivät
-pihalta, seisoi Merete ruoka-aitan luona ja katsoi hänen jälkeensä...
-
-Yhtenä hetkenä saattoi hän kiivastua ja raivostua häneen niin, että --.
-Ja seuraavana hetkenä taas -- --.
-
--- -- Illallisen jälkeen oli perhe ja konttoristit koolla ruokasalissa.
-Tuomari ja Sankowitz kuuluivat soittavan laajoja sonaatteja viululla ja
-pianolla arkihuoneessa. Oli ruvettu jo lämmittämään uunia, ja tuntui
-herttaisen lämpimältä syyspäivän kylmästä värisemisen jälkeen.
-
-Rouva oli tuottanut sisään pähkinöitä ja omenoita, joista tänä vuonna
-oli saatu sangen runsas sato. Maistettuaan paria eri lajia, rupesi hän
-kävelemään edestakaisin lattialla sukankutimineen, ennenkuin väsyneenä
-päivän toimista läksi makuuhuoneeseensa.
-
-Nuoret asettuivat suuren ruokapöydän ympärille, ja pian oli "Musta
-Pekka" täydessä käynnissä. Herrat istuivat parroittuneina ja kasvoissa
-kaikenlaisia mustia viivoja, jotka oli tehty poltetulla korkilla,
-samalla kun naisia rangaistiin ainoastaan tehtävillä ja pienillä
-kauneuspilkuilla...
-
-Kvigstadin kulmakarvat oli muutettu mahtaviksi viiksiksi, ja
-pieni punaposkinen Schmidt tuli pian sangen pelottavan näköiseksi
-kokopartoineen ja tuuheine viiksineen.
-
-Huvittavan salaperäinen pistosana oli, ettei itse Musta Pekka, -- Rein,
--- ollut mukana tänä iltana. Hän oli mennyt suoraan kuulustelusta
-palattuaan huoneeseensa, -- -- ja oli oikeastaan kyseessä, kuka
-esiintyisi hänenä in effigie, josta oli aina kysymys...
-
-"Olkaa varuillanne, Barbara-neito", sanoi Henschien, -- "musta on
-vanavedessä -- vainoamassa... varokaa!"... Hän piti kortteja, joista
-Barbaran piti ottaa yksi, ovelasti hänen edessään.
-
-"Huh, huu", huudahti Barbara ja tempasi yhden kortin. -- "Ei, mutta
-totta tosiaan, enkö jäänytkin hänen saaliiksensa!" riemuitsi hän.
-
-Schmidt, jonka vuoro oli nyt, tähtäsi tarkasti, välttääksensä huonon
-kortin... "Tämä näyttää kuitenkin vaaralliselta." -- Hän veti yhden
-kortin ja oli polttavinaan sormensa.
-
-"Ei, ei, sitä kuitenkaan tiedä saako kalan vai linnun", -- sanoi
-Marianne miettivästi nyökyttäen päätään, kun piti ottaa kortti
-Schmidtiltä.
-
-"Forellin tahi metson, tarkoitatte kai", huomautti Schmidt sukkelasti.
-Hänellä oli onni istua lähellä Marianne-neitoa tänä iltana.
-
-... "Tahi nokikolarin, joka nokee ja mustaa toiselta koko maailman",
-murisi Kvigstad.
-
-"Ei hän ole juuri talon seuraelämää kohottava", virkkoi Eufemia.
-
-"Uh, emmeköhän voisi pian lopettaa tätä sukkelaa Mustaa Pekkaa!"
-huudahti Merete. "Minun mielestäni se on sekä tyhmää että ikävää..."
-
-"Mutta vakavasti puhuen, hän on sangen omituinen, perin merkillinen,
-tuo herra Dyre Aakisen Rein", virkkoi Marianne ajatuksissaan.
-
-"On muutamia, jotka pitävät etuoikeutenaan sanoa sukkelia
-epäkohteliaisuuksia", virkkoi Alida. "Kaikkien tulee ikäänkuin taipua
-heidän mielialansa mukaan!"
-
-"Niin, yksinpä Ajaxkin kopissaan ottaa selvän, pitääkö sen olla
-tyytyväinen ja haukkua vaiko antaa päänsä riippua ja katsoa murjottaa",
-vakuutti Kvigstad.
-
-"No, Augustinusen!" sanoi Kvigstad. "Nyt on teidän vuoronne jakaa
-kortit."
-
-Augustinusen istui yhdellä viiksenpuoliskolla koristettuna jotenkin
-haluttoman näköisenä. Hän ei ollut oikein seurustelupäällä tänä iltana.
-
-Schmidt vilkasi epäluuloisesti häneen mahtavasta parrastaan, nähdäkseen
-oliko jotakin tapahtunut hänen ja Marianne-neidon välillä.
-
-"Tämä oli sangen omituinen päivä, tämä päivä!"... puhkesi Augustinusen
-puhumaan. Hän laski äkkiä kortit kädestään ikäänkuin olisi päättänyt
-ruveta jotakin kertomaan. -- "Kerrassaan merkillinen tapaus!"
-
-"Niinkö -- mikä sitten?" Kaikkien kasvot kääntyivät häneen.
-
-"Niin, mikä Reinille sattui tänään -- niin -- sangen -- tuota noin --
-sangen omituinen..."
-
-"Mutta mitä sitten on tapahtunut?" udeltiin jännittyneinä.
-
-"No niin, -- olimme juuri lopettaneet kuulustelun Röslandilla ja
-allekirjoittaneet kuulustelupöytäkirjan, kun näimme todistajain ja
-talonväen syöksevän yhdessä rykelmässä navettaan.
-
-"Minä tietysti perässä --
-
-"Niin, siellä seisoi karjakko ja itki ja näytti jotakin tavatonta. Minun
-täytyy valmistaa teitä edeltäkäsin kuulemaan, että se oli kamalaa!
--- Vasikalla, jonka lehmä oli poikinut, oli kaksi päätä, täysin
-kehittyneitä molemmat -- se katsoi neljällä silmällä ja ammotteli
-suutaan, jossa oli kaksi kieltä, maitoa saadakseen. Inhottava näky!...
-Ja kääntyessäni ympäri näin Reinin seisovan takanani silmät suurina ja
-kasvot aivan harmaina. Hän ei saanut suustaan äännähdystäkään... ja
-äkkiä makasi hän pitkällä pituuttaan navetan ovella...
-
-"Luulin hänen saaneen halvauksen, -- syöksyin hänen luoksensa, avasin
-hänen vaatteensa, repäsin rikki paidankauluksen ajan voittamisen tähden
-ja huusin kylmää vettä.
-
-"Mutta minun vielä tempoessani, avatessani ja riistäessäni vaatteita
-hänen yltään avasi hän äkkiä silmänsä ja hätkähti. Hän syöksyi sitten
-kuin mielipuoli väkijoukon läpi huoneeseen. Siellä kuulimme hänen
-panevan oven perässään hakaan.
-
-"Vähän ajan kuluttua tuli hän ulos aivan tyynenä matkapukimissa, palttoo
-yllä.
-
-"'Meidän täytyy heti valjastaa hevonen, Augustinusen!' -- hoputti hän.
-Minä rupesin pahoinvoimaan, mutta se menee kyllä ohi, kun pääsen
-raittiiseen ilmaan.'"
-
-He istuivat kaikki hämmästyneinä. --
-
-"Uh -- kuinka kauheata"... huudahti Merete väristen.
-
-Marianne istui kädet polven ympäri kiedottuina ja heilutteli ruumistaan
-sangen mielenkiintoisena --
-
-"Mies ei saa pyörtyä kuin nainen", katkaisi Eufemia äänettömyyden.
-
-"Hän -- metsästäjä? -- joka murhaa kaikki mitä vain voi", sanoi
-Henschien, pudistaen päätään. -- "Käsittämätöntä!"
-
-"Ja sitten, -- että hän tuolla tavalla sulki oven perästään"... tuumi
-Augustinusen.
-
-"Ettekö sitä käsitä?" sanoi Kvigstad ilveillen. -- "Hän sulkeutui
-varmuuden vuoksi talliin ikäänkuin itsetietoinen vauhko hevonen. --
-Muuten pidätän itselläni oikeuden tehdä sen huomautuksen, että vauhkot
-hevoset ovat parhaita."
-
-"Äiti oli kyllä oikeassa", huudahti Barbara, "sanoessaan heti, että
-Rein on omituinen ja vaativainen... Hän kirjoitti ensin ja pyysi
-omaa huonetta. Ja siellä hallitsee hän nyt ikäänkuin koko talon
-ulkopuolella, ei kukaan tiedä, missä hän on aamuin ja illoin! --
-Välistä ei hän ole vielä tullut kotiin retkiltään Ingerin viedessä
-aamiaista hänen huoneeseensa", arvosteli hän.
-
-"Vaatimuksia, niin!" -- purki vanha Henschien sappeaan. "Käräjillä ei
-hän mitenkään voinut tulla toimeen ilman omaa huonetta, samoin kuin
-itse tuomari. -- Hän ei muka saanut unta silmiinsä, jos tiesi, että
-joku toinenkin ihminen hengitti ja makasi ja uneksi samassa huoneessa
-kuin hän, sanoi hän. Jokaisessa käräjäpaikassa täytyi tehdä muutoksia
-vakiintuneisiin vanhoihin tapoihin!"...
-
-"Eikö teidän pitäisi ilmoittaa isälle kaikista niistä vaikeuksista,
-jotka hän aiheuttaa, Henschien?" virkkoi Eufemia vihoissaan, kun
-pianonsoitto oli loppunut ja tuomari tuli tyytyväisenä heidän luokseen
-ja huusi käsiään taputtaen:
-
-"Makaamaan, makaamaan!"... -- -- Sisarusten järjestäessä huonetta
-mutisi Marianne vielä:
-
-"Hän on muuten vähän _enemmän_ kuin omituinen, arvelen"...
-
-"Niinpä tosiaan, ja vähän _enemmän_ kuin vaativainen", vahvisti
-Eufemia, -- "kun hän aivan häikäilemättä kaalaa metsästys- ja
-kalastussaappaissaan joka paikassa talossa!"
-
-"Ni-in, ni-in -- se ei ehkä -- ehkä -- sovi se"... lisäsi Marianne.
-
-"Asiat on nyt kuitenkin niin hullusti ettei maksa vaivaa puhua siitä
-äidille, jotta hän voisi vaikuttaa isään", sanoi Eufemia, -- "ja kaikki
-on joutunut tavallisilta raiteiltaan tuon puutarhan tähden."
-
-"Minä luulin, että apulaista tarvitsisi isä ettekä te!" -- huudahti
-Merete. Hän oli heittäytynyt tuolille ja istui nyt uhmailevasti
-heilutellen jalkojaan.
-
-"Sinun nenääsi ei vielä kiinnitetä huomiota", sai hän vastaukseksi
-Eufemialta.
-
-"Ei. Jumala paratkoon... Luonnollisesti isän edut huolestuttavat teitä
-niin suuresti!" jatkoi Merete. "Isä itse sanoo muuten olevansa niin
-äärettömän tyytyväinen häneen."
-
-"Etkä sinä yhtään vähemmän, näyttää siltä", -- virkkoi Marianne.
-"Hänhän on viime aikoina ruvennut kunnioittamaan lasta luottamuksellaan
-ja monilla syvämietteisillä mietteillään."
-
-"Minusta näyttää todellakin että te puututte liian paljon
-konttoriasioihin!" kuului tulistuneesti.
-
-"Kuulepas vaan häntä... Luulenpa tosiaan, että tytöntypykkä on saanut
-maistaa vähän rakastumisesta!" sanoi Eufemia lopuksi. Mereten valtasi
-äkkiä valtava itku ja hän syöksyi ulos ovesta ja juoksi yläkertaan. --
-
-"Katsopas vaan!" -- sanoi Marianne ja katsoi hänen jälkeensä. Näytti
-kuin hänen rokonarpisen ihonsa alla olisi tapahtunut värin muutos...
-"Olisipa sitten aika saada tuo herra Dyre pois talosta", sanoi hän
-nyökyttäen päätään, ja hänen silmäviiruistaan välähti kuin valo. --
-"Luulenpa, että pistäydyn huomisaamuna Ra-tädin luona, -- teen jotakin
-asiaa sinne... niin _hän_ puhuu kyllä isälle."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuomari tuli eräänä iltapäivänä kotiin pitkältä ratsastusmatkalta,
-jonka oli tehnyt Ra-tädin luokse.
-
-Figaro oli tien loasta harmaa lautasia myöten. Ilma oli harmaa ja
-mieliala oli harmaa.
-
-Hän viskasi ohjakset Larsille ja heittäysi ääneti ja pahantuulisena
-istumaan tuolille eteisessä riisuakseen jalastaan ratsastussaappaat,
-samalla kun Inger asetti toiset varrensuita myöten kiillotetut saappaat
-hänen viereensä.
-
-Hän seisoi jo ajatuksissaan arkihuoneen ikkunassa vastaamatta Alidan
-Ra-tädistä tekemään kysymykseen...
-
--- Ikävä ja vaikea asema... Ja tässä hän nyt oli oikeastaan ymmällä
--- -- hänen pitäisi toimia syistä, jotka vähimmin kaikista koskivat
-häntä ja konttoripuolta! -- Päinvastoin, aivan yksityisiä perheasioita,
--- järkevyysnäkökohtia -- ja mikä voisi olla tarkoituksenmukaista ja
-hyödyllistä hänen taloudellisille oloilleen...
-
-Häntä oikeastaan halutti suuresti puhua vaimonsa kanssa, punnita
-asiaa hänen kanssaan ja saada tietää hänen mielipiteensä. Mennä noin
-vain ilman muuta irtisanomaan Reinin kaltainen apulainen -- kelpo
-mies ja sitä paitsi sellainen, jolla on koko joukko maanviljelystä ja
-luontoa ja eläimiä koskevia harrastuksia, joiden kanssa hän voisi olla
-sopusoinnussa, -- kaikkea muuta kuin tavallinen kuiva konttorimies!
--- ja lisäksi nyt, kun Henschien luultavasti saa sen avonaisen
-nimismiesviran, jota hän on sanonut hakevansa...
-
-Ja syy... syy... Niin, että tytöt tarvitsivat hauskaa, sivistynyttä
-seuraa täällä yksinäisyydessä maalla... Tjaa -- siinäpä oikeastaan koko
-asia...
-
-Kuka saakeli voisi sanoa hänelle, mikä nyt olisi järkevintä, kuka muu
-kuin Bolette!
-
-... Hän rupesi kävelemään edestakaisin arkihuoneen ja ruokasalin väliä,
-jossa rouva seisoi hametta leikaten.
-
-"Levitä vaate niin, että se on tasaisesti, Merete, niin leikkaamme
-toisen selkäkappaleen tämän mukaan", kuului huoneesta, ja saksit
-kulkivat jarskuen pöydän yli.
-
-Tuomari pysähtyi hetkiseksi, ikäänkuin miettimään ja katsoi rouvaansa.
-Mutta sitten jatkoi hän taas edestakaisin kulkemistaan kynnyksen yli
-yhä hitaammin, tuon tuostakin karistellen kurkkuaan...
-
-"Kuules, Alida", -- sanoi rouva, koettaen saada ääneensä ystävällisen
-sävyn, halaistessaan kangasta ja leikellessään. "Meidän tulee muistaa
-nuo keitetyt ja kylmäksi jäähdytetyt pikkulinnut, jotka Marianne eilen
-valmisti Ra-tädille... Jollei ilma ja keli olisi niin huono, niin
-saisitte sinä ja Merete mennä sinne huomenna niitä viemään, -- tahi
-kenties saa Blacken lähteä, jollei sitä tarvita täällä", -- kuului
-ja tuomari sai puoli katsetta. -- "Meillä ei ole syksymmällä aikaa
-kohteliaisuuksiin, tiedäthän sen hyvin."
-
-Tuomari katsoi hätäisesti pöytään päin. Hänen johtui jo mieleensä iskeä
-reikä pitkäaikaisen äänettömyyden muuriin --
-
-"Hm -- hm" -- kakisteli hän ja pysähtyi vähän... Sakset leikkasivat
-terävästi pitkin pöytää, ja hänestä näytti rouvan suun seudussa olevan
-pienen leikillisen hymyn oireita.
-
-Kun hän taas kulki kynnyksen poikki, pisti hänen silmäänsä palanen
-kostean kimaltelevaa puutarhanaitaa.
-
-Vielä kerran kakistaen kurkkuaan kääntyi hän ympäri, ikäänkuin olisi
-tehnyt päätöksen, ja poistui ruokasalista.
-
-"Tiedätkö, Marianne", -- sanoi hän eteisessä niin kovasti, että sen
-saattoi kuulla hänen rouvansakin, -- "minä olen monesta syystä aikonut
-irtisanoa Reinin." --
-
-Hän läksi menemään konttoriin. --
-
-"Isä... isä!"... kuuli hän äkkiä huudettavan takanaan -- -- Merete
-siellä tuli nopein askelin hänen jäljissään rappusissa...
-
-"Sinä et _saa_, sinä et saa, isä, sinä et _saa_ irtisanoa Reiniä..."
-kuiskasi hän tuskin kuuluvasti.
-
-Tuomari katsoi hämmästyneenä Mereteen ja hänen kasvoilleen tuli tutkiva
-ilme.
-
-Mutta hän ei kysynyt... Ja Merete juoksi ihastuneena takaisin, mennen
-sisään kyökin ovesta.
-
-Tuomari nousi hyvin hitaasti, pysähdellen, rappusia ylös ja mietti...
-
-Hän oli saanut kuulla kuin sävelen lempityttärensä sisimmästä
-sydämenpurkauksesta.
-
-
-
-
-IV.
-
-Joulu.
-
-
-Lunta satoi kosteahkoina raskaina akanpaloina hämäränä
-jouluaatto-iltapäivänä.
-
-Ajotie oli lapioitu leveäksi, ja Vangenin talossa oli viljalyhteitä
-asetettu aitan katolle.
-
-Lattiat ja rappuset olivat vastapestyt, kupari- ja messinkiastiat
-hohtivat kyökissä. Ja tallissa ja navetassa, renkituvassa ja
-leivintuvassa oli kaikki järjestyksessään paikallaan. Valjaat
-olivat vastarasvatut ja puhdistetut, ja reet ja kelkat suden- ja
-karhunnahkavällyineen olivat valmiina käytettäväksi.
-
-Ylhäällä vierashuoneessa paloivat koivuhalot kaakeliuuneissa, ja sängyt
-hienoine, loistavanvalkoisine lakanoineen olivat auki lämpiämässä.
-
-Paal ja Lars, renki, olivat jo aikaisin aamulla lähteneet Figarolla
-ja isolla Ruskolla kumpikin isoreellään vastaanottamaan Jessiä ja
-jouluvieraita kolmen penikulman päässä olevaan kievariin.
-
-Nuori Groth oli päivällisaikaan ajaa sujahuttanut rappusten eteen
-kauniilla mustalla hevosellaan kulkuset kilisten. Hän oli saanut
-käytettäväkseen hienon vierashuoneen salin päässä.
-
-Tuossa tuli pikku Blacken pukkirekineen kotiin Ra-tädin luota, --
-Marianne reessä ja Merete takana pukilla. He olivat vieneet sinne
-tuomisia, -- makupaloja kaikista joulun herkuista, -- sekä Mariannen
-koruommellun tyynyn Ra-tädin nojatuolin selkänojaan. He palasivat nyt
-tuoden tädin tavallisen joulutervehdyksen: suljetun kirjekuoren, jossa
-oli viisi taalaria kullekin tyttärelle.
-
-Ja nyt tuli Rein kotiin -- kuten musta piru lumisateesta, kuten
-Kvigstad sanoo.
-
-Hän oli ollut huonolla tuulella konttorissa nyt joulun aikaan, oli
-ollut niin kiukkuinen, että hänen kanssaan oli ollut vaikea tulla
-toimeen, -- tehnyt työtä kuin seppä, vastannut hajamielisesti kun
-joku oli häneltä jotakin tiedustellut, ja sitten oli hän kiirehtinyt
-metsään olipa sitten varhainen tahi myöhä. Väki kertoi nähneensä tulen
-loistavan myllyrakennuksesta. Hän otti sen metsästysasemakseen ja teki
-sinne tulen.
-
-Ja lunta yhä raskaammin ja sankemmin sataessa alettiin kuulostaa yhä
-innokkaammin ja katsoa tielle vierasten tuloa odottaen, ja kuumeen
-tapaisella levottomuudella viimeisteltiin valmistuksia.
-
-Joulukakkuja leikattiin palasiksi teen kera tarjottavaksi. Lasilautaset
-ja maljakot täytettiin kermahyytelöllä ja kohomunkeilla; kermakakkuja,
-juutalaiskakkuja, Berlinin leivoksia ja "Fire Species" nimisiä herkkuja
-asetettiin pöydälle, ja olutta ja maitoa tuotiin kellarista.
-
-Puolipimeässä huoneessa valaisi ainoastaan tulennos uunissa ja
-joulupöytä odotti kolmine kotona valettuine haarakynttilöineen, jotka
-olivat valmiit sytytettäviksi...
-
--- Teekeittiö oli jo kauvan kiehua porissut. --
-
-Ja Marianne seisoi kyökissä ja valvoi poron kyljyksen ja hanhen
-paistumista, -- viimemainittu oli lahja Ra-tädiltä, jonka mielestä
-vanhan tanskalaisen tavan mukaan jouluaattoiltana piti olla hanhi
-pöydässä.
-
-Nyt tuli Schmidt hengästyneenä ja lumesta märkänä kyökkiin ja ilmoitti
-kuulleensa kulkusten kilinää joelta.
-
-Kynttilät ja lyhdyt sytytettiin ja riennettiin ulos. --
-
-Ja siinä ne tulivat!...
-
-Ensin Figaro Christiane Gjedde ja Jess reessä, joka viimemainittu
-huusi tervehdyksen reestä, samalla kun neiti lyhdyn valossa autettiin
-jalkapussista ja karhunnahkavällyistä, kannettiin rappusille ja
-jätettiin naisväen tervehdittäväksi ja hoitoon eteiseen.
-
-Ja Christiane toi terveisiä isältä ja äidiltä.
-
-Ja tuossa tuli portista iso Rusko kaula komealla kaarella ja kulkuset
-soiden Jessin ottaessa perheen poikana ja isäntänä molemmat toverinsa
-vastaan rappusilla.
-
-"Tämä tässä on lääketieteen ylioppilas Gaarder, isä! -- taitava
-tanssija, -- ja hänellä on erinomainen ääni, vakuutan sinulle...
-
-"Ja tämä on Anders Nergaard, joka on tehnyt sen ihmeen, että on
-suorittanut lainopillisen tutkinnon parhailla arvolauseilla lukematta
-enempää kuin silloin tällöin öisin!..."
-
-Tutkivia katseita sai veli osakseen, ja muutamia nopeita keskinäistä
-ymmärtämistä osottavia silmäyksiä vaihdettiin Jessin ja hänen
-sisariensa välillä siinä määrin kuin he tunsivat hänen asiansa. --
-Lähinnä koskivat ne sitä, uhkasiko taas jouluilma pimetä nousevista
-pilvistä velkojen ja maksamattomien laskujen muodossa. Muistettiin
-vielä sangen hyvin ne satayksitoista taalaria ja kahdeksantoista
-killinkiä, jotka syöksyivät isän niskaan itse uudenvuodenpäivänä viime
-vuonna.
-
-Sittenkuin kaikki tervehdykset ja esittelyt oli suoritettu ja
-valmistavasti kerrottu myötä- ja vastoinkäymiset matkalla, nousivat
-he iloisesti puhellen rappusista talon asianomaisten saattamina eri
-vierashuoneisiin riisumaan matkavaatteet ja purkamaan matka-arkut.
-
-Eikä kauan sen jälkeen olivat he kaikki koolla alakerrassa puhellen ja
-lörpötellen kilpaa tuttavuutta toistensa kanssa tehdessään.
-
-Lämmin tee maistui erinomaiselta, ja joulumieliala oli syntymässä...
-
-Nyt ilmoitettiin, että karjakko-Randi odotti eteisessä päreineen ja
-lyhtyineen.
-
-"No niin, nyt lähdemme ulos katsastamaan joulutonttua, ennen kun ruoka
-tuodaan pöytään!" huusi tuomari. -- "Ken tahtoo, hän seuratkoon!"
-
-"Minun täytyy päästä mukaan... Minun täytyy päästä mukaan!"...
-vastattiin innokkaasti.
-
-"Ei tule joulua ennenkuin olemme käyneet tallissa ja navetassa!"
-selitti Jess kotimuistojen valtaamana.
-
-Mutta rouva, kodin raskas järjestyspyörä, määräsi että Christiane
-ja pari tytöistä jäisi sisään eikä menisi kastelemaan ja likaamaan
-jalkojaan. Hän vei Christianen kanssaan sohvaan ja kyseli, kuinka
-voitiin kotona överstissä, tiedusteli isästä ja äidistä ja
-sisaruksista...
-
-Randi etunenässä mentiin sitten kulkueessa pihamaan poikki.
-
-Navetan luona seisoi nuorempi karjakko ja Anders-vanhus odottamassa, ja
-siellä sytytti Randi päreensä lyhdyn kynttilästä.
-
-Hän teki kolme tuliristiä oven edessä ja sammutti sitten varovasti
-päreen lumeen.
-
-Navetassa kiersi hän sitten ympäri ja antoi elukoille niiden
-joulujuoman, johon oli sekotettu jauhoja ja suolaa. Kaksi lyhtyä heitti
-heikon valonsa pilttuuriviin, jossa lehmät märehtivät ja purivat tuon
-tuostakin odottavasti ynähdellen syvimmästä pimeästä Tuomari taputteli
-ja silitteli "Rödsiä" ja "Svartsia", "Brandrosia" ja "Guldbringeä",
-"Veneblomia" ja "Drivaa" ja toisti kullekin lauseen:
-
-"Syö hyvin ja loista hyvin, tänäiltana on jouluaattoilta!"
-
-Ja Randi teki selkoa ja kertoi navetan yksityiskohdista...
-
-Nyt oli ainoastaan viisitoista kytkyessä, -- yksi härkä ja viisi lehmää
-oli teurastettu...
-
-Ja tuossa seisoi itse kellokas... lypsi viisi tuoppia kerrallaan...
-ja Rödsin kurkkuun oli tässä eräänä päivänä tarttunut peruna ja se
-oli ollut menettämäisillään henkensä... Ja tuo kaunis vasikka tuolla
-karsinassa oli Brandrosin. -- -- --
-
-Joulumenojen seuraava osa, katsominen, että pantiin puuroa
-joulutontulle luuvaan, oli uskottu Anders-vanhuksen, navettamiehen ja
-Randin salaiseen huolenpitoon, -- selitti Jess paluumatkalla. "Me emme
-saaneet koskaan selvää siitä salaisuudesta, me pojat, vaikka koetimme
-vakoilla jos jollakin tavalla."
-
-"Niin kukapa tuntee kaikkia elämän salaisia voimia", sanoi tuomari.
-
-"Katsokaa tuonne"... Rein laski äkkiä kätensä Jessin olkapäälle, --
-"tuota harmaata tuolla!... Näettekö, -- tuolla luuvan ovella... nyt
-se liikkuu. -- Eikö näytä siltä kuin siellä kävellä tassuttelisi
-pikkuinen ukko?... Näettekö, -- on kuin sinervä hohde ympäröisi sitä
-lumisateessa... Katsokaa nyt", kuului innokkaasti... "nyt se hiipii
-pois -- pimeään --"
-
-"Niin, mutta mikä se oli?"... sanoi Jess hätkähtäen. "Se _oli_
-todellakin jotakin!"
-
-"Niin, kyllä se oli varmasti itse joulutonttu!" -- huudahti Barbara
-vakuuttavasti.
-
-"Oh, se ei ollut kerrassaan mitään!" sanoi Merete halveksivasti.
-
-"Ei, se ei ollutkaan mitään -- tällä kerralla", -- virkkoi
-Rein kuivasti. "Minua halutti vain tehdä pieni koe, -- tutkia
-kaupunkilaisten verta."
-
-"Saakeli vieköön", pääsi Jessiltä puolikiukkuisesti -- "luulenpa totta
-tosiaan, että nuo vanhat renkitupajutut voivat hämmästyttää!"
-
-"Siinä nyt näette, ettei se vaikuta yksin Randiin ja Andersiin", --
-arveli Rein.
-
-Naurettiin ja laskettiin leikkiä siitä, että oli nähty joulutonttu, ja
-sitten pistäydyttiin tallissa, jossa Figaro ja Iso-Rusko tömistelivät
-ja hirnuivat ilosta hinkalon ääressä päivällä suorittamansa kuuden
-peninkulman juoksun jälkeen syvässä lumessa.
-
-Ruokasalissa oli jo riisiryynipuuro juhlakatteisella pöydällä.
-
-Asetuttiin istumaan jonkinverran valikoiden, -- niin istuttaisiin
-"kahdenteenkymmenenteen päivään" asti.
-
-Puuro syötiin haarakynttilöiden alla varovasti, sillä tiedettiin nyt
-alotettavan joulun ruokavuori.
-
-Hanhi, poronkyljykset ja makkarat kannettiin sisään... Rouva ja
-Marianne leikkasivat viipaleihin. Omena-, luumu- ja sylttivadit
-kiersivät pöytää.
-
-Jess otti haltuunsa viinapullon, -- kulki ympäri ja kaatoi, -- joi
-vanhan Henschienin terveydeksi... Jos hän oikein muisti, olivat he
-kuutenatoista tai seitsemänätoista vuotena viettäneet joulua yhdessä. --
-
-Ja tuossa istui Sankowitz ja joi Puolan maljan... "Liikuttava tila
-siellä", -- sanoi hän päätään nyökyttäen. Ja nyt kuohui voimakas
-kotitekoinen olut laseissa, ja tuomari joi joulun tulleeksi
-täysinäisestä hopeahaarikasta, jonka kannessa oli Fredrik IV:nen
-rintakuva ja joka muuten oli pöydässä ainoastaan koristuksena, mutta
-tänä iltana kiersi se ympäri.
-
-"Erinomaista olutta, äiti!" selitti Jess...
-
-"1 -- aamusella hyvin maistaa,
-
-"2 -- terveyden tämä vie,
-
-"3 -- miehen houkkioksi saattaa,
-
-"4 -- ojaan päättää päivän tien --"
-
-luki hän juhlallisesti kirjoituksen haarikan kustakin juovasta. "Se on
-vanha perintökalu... Isät ovat alkaneet aikaisin tirkistää haarikkaan,
-ymmärrätkö, Gaarder."
-
-"Niin", -- nauroi tuomari; -- "voidaan periä vaikka mitä muuta, mutta
-ei kokemusta."
-
-"Entä mitä toiveita meillä on joulutanssiaisista, vierailuista ja
-muusta sellaisesta, Eufemia, -- Merete, -- Barbara, -- Alida?" kysyi
-Jess. -- "Niin, sinähän olet kihloissa etkä siis ole huvitettu
-siitä... Lankoni Groth, -- Nergaard!"... esitteli hän, -- "joka on
-hylännyt opinnot uhrautuaksensa Mammonalle, -- hoitaa isänsä suurta
-rautatehdasta."
-
-Nuori vaaleaverinen herra, hienoine kauluksineen ja pitkine keltaisine
-liiveineen vastasi esittelyyn nopealla päännyökkäyksellä, josta voi
-huomata itsetietoisen ainoan pojan ja perillisen. Varmana ja kopeana
-istui Alida jonkinverran huonotuulisen näköisenä hänen rinnallaan.
-
-... "Ja täällä kotona, äiti!... Emmekö pidä joulutanssiaisia? -- Jos
-nyt Christiane-neito ja me muut matkustajat jätämme yhteisen anomuksen
-tuomarille! -- Mitä arvelette, isä? -- Tanssiaiset täällä Vangenilla
-kolmantena joulupäivänä? -- Ajatella, että Sankowitz istuu pianon
-ääressä!"...
-
-"Mitä sanotte te siitä aikeesta, tytöt?" kysyi tuomari vilkkaasti...
-"Minun asiani on avata viinikellari ja teidän tulee pitää huolta
-lopusta."
-
-Polttava puna nousi rouvan arvokkaille kasvoille; mutta hän tarttui
-heti ohjaksiin:
-
-"Viidentenä joulupäivänä", määräsi hän, -- "meidän täytyy saada vähän
-hengähtämisaikaa. Huomenna kirkkoajan jälkeen lähtee nuori miesväkemme
-hevosilla joulutervehdyksille paikkakunnalle ja kutsuu vieraita teelle
-ja tanssimaan", määräsi hän.
-
-"Totta totisesti on tämä mainio hanhi, joka on lentänyt tänne Ra-tädin
-luota... Se ansaitsee ryypyn lisää, Jess!" huudahti tuomari ojentaen
-lasinsa...
-
--- "Mikäli minä ymmärrän, olemme me nyt päässeet ruokalajien pääosan
-loppuun ja voimme siirtyä torttuihin ja joulunamusiin", arveli hän,
-käärien serviettinsä kokoon.
-
-"Mutta siirron aikana sopii erinomaisesti pistäytyä toivottamassa
-väelle iloista joulua"...
-
-Ja tuomari seurueen saattamana meni kyökkiin.
-
-Siellä istuivat talon miehiset ja naispalvelijat, yhdeksän luvultaan,
-pitkän pöydän ympärillä, syöden puuroa ja lipeäkalaa. Olutkannuja ja
-viinapullo oli myös vapaasti käytettävissä, ja kaksi vastasytytettyä
-talikynttilää valaisi heikosti mahtavan suurta voikimpaletta. Pino
-pehmeätä leipää ja juusto, tornin korkuinen, joka oli aiottu kestämään
-koko pyhiksi, komeilivat vielä juhlallisesti koskemattomina. Uunissa
-räiski ja rätisi -- välistä oikein paukahdellen -- kuusihalkotulennos,
-ja uuninrakoon pistetty palava päre heitti synkkää tulipunaista
-kajastusta pitkin kyökin seiniä asetetuille vastapuhdistetuille
-kupari- ja messinkiastioille.
-
-"Tuntuu kuin olisi muuttanut itse kirkkaaseen tunturiseinään
-maanalaisten voimien luokse!" huudahti Rein.
-
-"Tulkaa, neiti", -- huusi hän vallattomasti ja tarttui Mereten
-käteen, -- "niin tanssitaan keijukaistanssi!"... Polkien jalkojaan
-kuin hyppypolskassa veti hän Mereten perästään lattialle ja pyöritti
-häntä sitten ympäri kuin pyörää kätensä alla. -- Kumaraselkäinen
-ja suurikasvoinen Randi näpäytti lieden luona päreestä hiiltyneen
-karstan ja katsoi epäluuloisesti mustaan apulaiseen, joka ilveili
-yliluonnollisilla asioilla itse jouluaattoiltana.
-
-"Sanon kuin noita, että minä mielelläni tahtoisin nuolla
-auringonpaistetta", -- huudahti Rein, -- "kun vain siitä ei
-menehtyisi", -- tuli sitten hiljempaa...
-
-Simaa kaadettiin laseihin kaikille, ja tuomari joi väen kanssa, kunkin
-kanssa erikseen sekä toivotti "iloista joulua!"...
-
-Ja nyt täytyi heidän ruveta syömään! - Anders-vanhuksen piti olla
-kyökkimestarina eikä unhottaa olutkannua ja viinapulloa. -- Eihän
-joulu ollut useammin kuin kerran vuodessa! -- muistutti tuomari heitä
-kaikkien seisoessa pöydän ympärillä tyytyväisen näköisinä, valmiina
-ryhtymään ruokaan käsiksi heti kun juhlallinen tervehdys oli loppunut.
-
-Ruokasalissa jatkettiin sitten siman ja oluen juontia, torttujen ja
-josjonkinlaisten joulunamusten syöntiä.
-
-Mieliala oli mainio. Tunnettiin oltavan kuin läheisempi piiri, jolla
-oli yhteiset kutsu-, tanssiais-, rekiretki- ja luistelusuunnitelmat
-sekä niiden välillä jouluhauskuus kodissa.
-
-Illallisen päätyttyä siirryttiin arkihuoneeseen juomaan lämmintä
-punssia.
-
-Mutta kahtena päivänä oli ajettu kuusitoista peninkulmaa ja väsymys
-vaati omansa.
-
-Pehmeät untuvapatjat kutsuivat, ja raskaat silmäluomet odottivat
-huomispäivän mukavaa myöhäistä heräämistä, jolloin päästäisiin
-kahvitarjottimen, joulukakun ja räiskyvän tulennoksen ääreen...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaikki nuoret herrat olivat olleet uutterasti liikkeellä, ajaneet
-hevosella joulutervehdyksillä ja kutsuneet vieraita sekä joen tältä
-että tuolta puolelta aina kruununvoutiin asti.
-
-Matkan, portviinin ja madeiran vilkastuttamina istuivat he nyt
-hämärässä tulennoksen ääressä arkihuoneessa talon naisten seurassa.
-
-Uunista lähtevä milloin vaalea milloin tummanpunainen kajastus värisi
-ja lipui ja pisti välistä esiin pitkän käärmeenkielen avonaisesta
-uuninluukusta.
-
-Se valaisi Alidan kyynärpäätä ja leukaa hänen istuessaan jakkaralla
-ja tuijottaessaan tuleen sekä silloin tällöin vastatessaan vieressään
-istuvalle Grothille.
-
-Ja etempänä heilutteli Eufemia hiljaa korkeanilkkaista jalkaansa
-keskustellen Gaarderin kanssa seudun säätyläisistä ja laskien pientä
-leikkiä milloin mistäkin heistä ja mitaten heitä ylimielisellä
-mittapuullaan.
-
-Barbara keskusteli kauempana huoneessa Henschienin kanssa
-tuttavallisesti kuiskaillen, ja sohvassa istuivat Jess ja Christiane
-innokkaasti puhellen uusista kotiljonkivuoroista, joita he nyt
-tulisivat käyttämään tanssiaisissa täällä. Sitä johtaisi luonnollisesti
-hän Jessin kanssa.
-
-Kvigstad istui pahantuulisena huoneen pimeimmässä osassa, tuijottaen
-Alidaan ja tuskallisesti tarkaten hänen jokaista liikettään ja hänen
-jokaista sulhaselleen lausumaansa sanaa.
-
-Nergaard ärsytti Mereteä ja vitsaili hänen kanssaan. --
-
-Ja Marianne istui Augustinusenin ja Schmidtin ympäröimänä, kerrotuttaen
-heillä kokemuksistaan sinä päivänä ja jouluhuveissa.
-
-Uunissa alkoi tummeta, ja Marianne meni uunin ääreen, laskeusi
-polvilleen ja kohensi tulta ennenkuin pisti uusia halkoja uuniin,
-jolloin tulennos taas leimahti tuleen ja rupesi valaisemaan...
-
-Mutta nyt tuli Alidalle liian kuuma, niin että hän siirtyi kauemmaksi
-huoneeseen.
-
-Huoneessa oli syntynyt kuiskaava tuttavallinen hämymieliala ikäänkuin
-siellä olisi ollut ainoastaan pareja.
-
-"Tällainen hämäränvietto maalla joulunaikaan on hyvin hauskaa!"...
-virkkoi Gaarder.
-
-"On muuten yhtä ja toista ulkona pimeässä ja lumessa, joka painaa
-valkoisia kasvoja sellaista 'hauskaa' ikkunalasia vasten ja katsoo
-sisään", tokasi Rein äkkiä.
-
-"Niin", myönsi Nergaard, -- "kulkea tassutteleehan kummituksia
-ja kaikenlaisia muita aaveita lumessa ulkona näin joulupimeässä.
-Kaupungissa tekevät niiden olemassa olosta lopun poliisit ja vartijat.
-Ja piru itse on muuttanut Vardöhusiin, tiedätte kai; ihmiset eivät
-tahdo enää uskoa siihen täällä alhaalla."
-
-"Uskoa?" -- toisti Rein. -- "Usko on vakuutus siitä, jota ei näe,
-sanotaanhan raamatussa niin... ilmahinen kappale!... sanoa uskovansa,
-on utua, ja sanoa ei uskovansa on myös utua!... Juuri kun on saanut sen
-kiinni, katoaa se kuin savu kädestä. -- Ja kuitenkin --!"
-
-"Usko on kai kuitenkin jotakin muuta kuin sivistymätön pimeän pelko?
-Siihen on -- tahi ainakin aavistetaan olevan -- järkisyyt", -- virkkoi
-Nergaard.
-
-"Niin, mutta selittäkää"... yllytti Rein; -- "on perheitä, jotka ovat
-kylläkin sivistyneitä, mutta joissa yhtäkaikki pimeät onnettomuutta
-ennustavat tarinat elävät.
-
-"Ne voivat siirtyä miehestä mieheen ja naisesta naiseen. Kamala
-rikos tahi jokin muu salainen seikka voi käärmeen lailla tunkeutua
-tietoisuuteen kautta koko suvun Kaikki suvun jäsenet luulevat kai ei
-uskovansa sitä, mutta kaikki he kuitenkin ehkä kantavat sitä kuin
-kysymystä veressään: lyökö Nemesis minua vai eikö lyö?"
-
-"Luku perinnöllisestä mielipuolisuudesta!" mutisi Gaarder
-välinpitämättömästi.
-
-"On kuin olisi jotakin tapahtunut esi-isien valtakunnassa", jatkoi Rein
-kokonaan syventyneenä aineeseensa, -- "himo on joutunut harhateille,
--- aikaansaanut yhden tapauksen. Pyhän rajalain poikki, jonka mukaan
-luonto rakentaa, on menty, ja väärien johtopäätösten hiljaisen virran
-sulku on murtunut jossakin taka-ajan pimeässä."
-
-"Jumaliste -- sehän on samaa kuin olla perkeleen vallassa!" virkkoi
-Nergaard.
-
-"Ja sitten rangaistaan se, tahi jos tahdotte mieluumin, punnitaan
-se", sanoi Rein innokkaasti. -- "Synnin psykologia se on maailman
-mysteriaa... Jossakin polvessa, seitsemännessä, kuten tavallisesti
-sanotaan, näyttäytyy laki epäsikiönä, ruumiillisena tai henkisenä.
-Henkilö syntyy karvapilkkuisena, jotka pilkut ovat ikäänkuin
-eläinolemuksen jätteitä. Toinen taas 'haamun kynnet vielä selässä,
-ikäänkuin otteen jäleltä.' -- Kolmas arkana ja henkien näkijänä eikä
-voi sietää nähdä verta..."
-
-"Lopuksi syntyy puhtaasti lääkeopillinen kysymys", ratkaisi Gaarder. --
-"Sekottuneena vereen sukupolvesta sukupolveen..."
-
-"Ja pitäisi se voida karkoittaa taas, arvelette? -- jossakin
-houruinhoitolassa, jossa hengen voimistelua harjoitetaan
-järkiperäisesti? -- Hm! on kyllä perusseikkoja, jotka -- -- --"
-
-Syntyi kaamea hiljaisuus.
-
-"Onpa miltei inhottavaa"... kuiskasi Eufemia Gaarderille. "Alanpa
-vähitellen epäillä, että hän itse on sekä karvainen että kynsinen."
-
-"Huh-huh, kukahan hänetkin saa!" -- huudahti Barbara pudistaen päätään
-Henschienille.
-
-"Saakeli tietäköön, kuinka isä on tullut hankkineeksi mokoman mystikon
-apulaisekseen!" kuiskasi Jess Christianen korvaan. -- "Muuten oli hän
-hauska ja taitava seurustelija vierailulla tänään, puhui ja johti
-keskustelua."
-
-"Ehdotan, että sytytämme kynttilät", -- sanoi Alida, -- "täällä on
-tullut vallan kammottavaa." -- -- --
-
--- "Miksi tuijotatte hiillokseen, Merete-neito?" kysyi Rein hillitysti.
--- "Teenkö minä maailman pimeäksi ja syväksi kuiluksi teille?"...
-
-Rein seisoi mietteisiinsä vaipuneena, ja tulennoksen kajastus sattui
-hänen voimakkaalle kädelleen.
-
-... "Kamotanko minä teitä?" -- sanoi hän äkkiä ja kääntyi jyrkästi
-häntä kohden.
-
-Vastauksen sijasta silitti Merete hellästi hänen karvaista kättään.
-
-Hänen täytyi tehdä se; -- hän ei voinut olla sitä tekemättä -- ja
-sitten hiipi hän huoneesta. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tehtiin suuria valmistuksia tanssiaisten varalta.
-
-Kyökissä hallitsi ja vallitsi Teian-muori, paikkakunnan taitava
-keittäjätär, joka oli ollut taloudenhoitajattarena suuremmissa
-taloissa, ja oli sitten naitu erääseen Teian-taloon. Kaikenlaiset
-hienot ruokalajit ja hyytelöt alkoivat täyttää ruokasalin ja
-ruokakonttorin hyllyt.
-
-Ja sitten oli lähetetty hevosella hakemaan neiti Lindiä, joka oli
-seudun ja koko piirikunnan taitavin hiustenhoitaja. Kun hän koetteeksi
-kiersi kiharoita sormiensa ympäri ja suunnitteli tukkalaitetta, olivat
-hänen silmänsä ja otteensa verrattomat. Hän oli parempaa väkeä, -- sai
-seurustella useimmissa taloissa ja tunsi heidän salaisimmatkin asiansa
--- ja oli äänetön kuin hauta! Kun apulainen Kraft oli lähettänyt
-purkukirjeen Olivia Seierstedlille, vapisi hänen kätensä niin, että
-hänen täytyi alkaa kolmasti alusta. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, ja
-samana iltana tanssiaisissa sai Olivia kirjeen.
-
-Oli itsestään selvää, että hän tulisi tuomarille. Mutta työtä kun
-hänellä oli yllin kyllin -- hän sai sanoja seudun kaikilta kulmilta, --
-ei hänellä ollut aikaa jälellä muuta kuin ne pari tuntia, jotka olivat
-kello kuuden illalla ja tanssiaisten alkamisen välillä. Aamulla, --
-juuri viidentenä joulupäivänä, -- oli laitettava kuntoon koko pappilan
-nuori väki ja sitten jouduttava kahden peninkulman päähän kruununvoudin
-Kajan ja Lettan luo.
-
-Se oli pettymys laskuissa, sillä nyt täytyi heidän hiuslaitteen takia
-istuallaan nukkua tuolilla koko yö Muttta eihän se ollut niin kovin
-vaarallista pari yötä ennen tanssiaisia!...
-
-Piano oli siirretty saliin. Kynttilöitä oli pantu kattokruunuun,
-jalustoihin ja lampetteihin korkeiden peilien sivulla. Vanhat
-perhevalokuvat valkoisine tekotukkineen hämärsivät seinillä. Leveistä
-lankuista tehty lattia oli valkoiseksi pesty ja luistavaksi tanssittu
-monena jouluna, ja hienot kotikutoiset uutimet koristivat ikkunoita. --
-Viidennen joulupäivän iltana ajoi portista ajoneuvoja toinen toisensa
-perästä, leveitä ja kapeita rekiä väkeä täynnä, ja vieraat katosivat
-pukuhuoneisiin, herrat alakerrokseen ja naiset yläkerrokseen.
-
-Tuossa päästeli myös itse Bie-neiti jalkojaan jalkapussista.
-
-Täytyihän hänenkin saada huvitella joulun aikana, oli Ra-täti arvellut.
-Sitä paitsi oli hänellä salaisena tehtävänä katsoa ja pitää silmällä
-mitä tanssiaisissa tapahtui antamatta minkään jäädä huomaamatta.
-Lyhyesti sanoen, hänen tuli tehdä katsaus koko seutuun, ja sitten
-riittäisi keskusteluainetta Rafosilla pitkiksi ajoiksi.
-
-Siinä kirjelipussa, jonka hän toi Mariannelle, antoi Ra-täti muutamia
-pieniä neuvoja: Jessin tulisi tietysti johtaa poloneesi Christiane
-Gjedden kanssa, ja isän ei tulisi unhottaa parilla sanalla mainita
-överstistä illallispöydässä... Katsottakoon, että Bie-neiti saa
-pikkuisen pyörähtää Augustinusenin tahi Schmidtin kanssa, muuten
-nukahtaa hän, Jumala paratkoon, myöhemmin yöllä!... "Sinusta itsestäsi,
-lapsi, en nykyisin tiedä, miten laitasi on, -- Bie saa sitten kertoa
-minulle mistäpäin tuuli käy"... -- -- Vanhempi väki oli mennyt saliin
-ja istui nyt pitkin seinävierustoja teekuppeineen. Nuoremmat tuon
-tuostakin, yksi tai useampia kerrallaan, tulivat sisään ja kulkivat
-salin läpi tuntien kuin juoksevansa kujanjuoksua. Syntyi kuin muuri
-kummallekin puolelle, naisia ja herroja, -- valoisa ja ilmava, ja pimeä.
-
-Ensi hetket kuluivat katsasteluun ja tarkasteluun.
-
-Näkyi heti että neiti Lind oli ollut kaikkialla, -- oikeita
-taideteoksia nuo tukkalaitteet!... Inger-kyökkipiika oli alituisesti
-raivaamassa itselleen tietä teetarjottimineen, ja hänen vanavedessään
-seurasivat Barbara ja Merete vehnäleipineen ja kaikenlaisine
-joululeivoksineen.
-
-... "Tuo tuolla, -- jolla on ohut tukka?" Thea Grönbeck nykäsi
-kiihkeästi Mariannea, -- "sehän on kai kandidaatti Nergaard, jolla
-pitäisi olla niin erinomainen pää. -- Hän näyttää todellakin
-sellaiselta, -- pelkästä ajattelemisesta menettävät ne tukkansa... Oo,
-kunpa vain tietäisi edeltäpäin, mitä hän sanoisi, _jos_ hän" -- sanoa
-töksäytti hän -- -- --
-
-... "Ja tuo pieni ruskeaverinen tuolla?" kysyi hän taas häneltä
-hetkisen kuluttua, -- "hän on siis Gaarder? -- medisiinari. -- Kysyn
-sentähden, etten erehtyisi henkilöstä"... virkkoi hän hämillään. Hän
-oli menehtymäisillään tanssiaiskuumeesta.
-
-"Mutta hän on miltei komea mies, Eufemia, tuo teidän apulaisenne,
-en ole häntä ennen nähnyt", sanoi Johanne Sommerfeldt, seisottuaan
-hetkisen vaipuneena katsomaan Reiniä.
-
-"Niin näköjään kyllä ja etenkin kun hän on hyvästi puettuna",
-vastasi Eufemia. "Mutta pidä varasi, hän voi päästää suustaan aivan
-häikäilemättömiä sanoja, niin että koko talo melkein pelkää häntä...
-Vai kuinka, Marianne?"
-
-"Kenenkään seurassa en tunne itseäni niin turvalliseksi!" -- Merete
-seisoi itsekseen miettien ja hymyillen tarjotessaan kakkuja vieraille.
-
-"Hän kuuluu olevan niin omituinen", jatkoi Johanne, -- "sellainen
-kiertelijä ja kulkuri, sanotaan... Ehkäpä hänelle on sattunut
-rakkaussuruja?"...
-
-Merete katsahti äkkiä ympärilleen...
-
-Hän jäi seisomaan tarjotin kädessä hajamielisesti tuijottaen.
-
-Hän tunsi pahoinvointia koko ruumiissaan, -- oli kuin seinä olisi
-luhistunut ja salissa tuli niin kiillotonta. --
-
-Hän heräsi vasta sitten kun Marianne rupesi katsomaan häneen. Sisaren
-pienet silmät näyttivät tutkivan häntä...
-
-... Ja tuossa seisoi Cristiane Gjedde hoikkana ja pitkänä, puolta
-päätä muita ylempänä, sinisissä, ja veti itsetietoisesti kuin
-pääkaupunkilaisdaami konsanaan pitkiä silkkihansikkaita kyynärpäiden
-yläpuolelle, varustautuen siihen hetkeen, kun hän talon pojan kanssa
-alkaisi tanssiaiset.
-
-Nyt avattiin piano, jonkinmoisella jäykkyydellä tanssittiin poloneesi,
-sillä tanssiaiskuume jäykisti verta, -- kunnes Sankowitz rupesi
-soittamaan tulista valssia, jolloin pari toisensa jälkeen läksi
-pyörimään lattialle. Hetkisen kuluttua oli lattia kuin lainehtiva
-kehä paikkakunnan jouluvierasten tanssiessa velvollisuustanssia eri
-perheiden naisten kanssa.
-
-Rouva teki yleiskatsauksen tanssiviin. Hän oli kehottanut Kvigstadia
-ja Schmidtiä ja Augustinusenia viemään tanssiin kaikki ne naiset,
-jotka jäivät istumaan. Mutta Rein! -- näytti kuuluvan hänen moniin
-häikäilemättömyyksiinsä, ettei hän kertaakaan suvainnut tanssia,
-vaikka varmasti osasi. Hän näytti kuitenkin tekevän edes jotakin
-hyötyä siirtymällä milloin minkin vanhemman naisen viereen... Hm, --
-rouva muisti kyllä häneltä saamansa imartelun: -- "Vanhat vain minua
-oikeastaan huvittavat", sanoi hän, -- "he _ovat_ eläneet ja he _voivat_
-antaa oikeat tiedot!" --
-
-Tuomari näkyi tuon tuostakin käyvän pianon luona; pian soitti hän
-itsekin muutaman vanhan tanssinpätkän, joka antoi vauhtia salissa.
-
-Sitten seisoi hän vähän aikaa katselemassa...
-
-Kvigstad herätti ihan ihmettelyä tänä iltana, -- tanssi
-aivan erinomaisesti -- oli kai harjautunut kaikissa niissä
-talonpoikaishäissä, joissa oli käynyt. Hän ei myöskään näyttänyt
-haikailevan käydä pyytämässä tanssiin... Kuten esimerkiksi nyt juuri
-tuon kauniin Valeria Bornemannin, joka oli majurissa vieraissa, -- vei
-häntä lattiaa pitkin ja pyöritteli kuin mikähän!... Nyt kierteli hän
-taas selvästi Alidan ympärillä, joka johti tyrolilaisvalssia Grothin
-kanssa. Tuossa miehessä oli muuten jotakin ihmeteltävän rajua, --
-ikään kuin hän olisi juonut... Mutta katso vain, kuinka tottuneen
-kohteliaasti hän saattoi naisensa paikoilleen... Se oli kyllä jotenkin
-liikanaista se, kun hän oli vain talon konttoristi, mutta kun se
-suoritettiin niin saakelin sirosti! -- --
-
-Siinä pyöri ja aaltoili tanssissa naisten päitä tukka tornitettuna ja
-korkeilla niskakammoilla tuettuna korkealle päälaelle.
-
-Tanssiaiset oli nyt niin sanoaksemme tanssittu vauhtiin. Kasvoihin oli
-tullut eloa ja väriä... Sydämet löivät ja haavekuvien verho liiteli
-silmäin edessä. --
-
-Seinustalla puheltiin vilkkaasti tanssin seuratessa toistaan.
-
-Mutta nyt tulivat Marianne ja Alida hiljaa ilmoittamaan äidille, että
-pöytä oli katettu.
-
-Ja nuorten mieliharmiksi, mutta vanhempien sitä suuremmaksi iloksi
-keskeytettiin tanssi ja mentiin illallispöytään --.
-
-Se oli kuin jännittävän romaanin ensimäinen osa, jonka jatkoa
-odotettiin. --
-
--- Ruokasalin uhkean hyvin varustetussa hevosenkengänmuotoisessa
-pöydässä oli meno vilkasta.
-
-Puheita pidettiin ja maljoja juotiin mielialan yhä kohotessa ja
-tavanmukaisia seuralauluja laulettiin.
-
-Inger-kyökkärin ja parin muun kantaessa kyökistä ruokia
-tarjottimellisen toisensa perästä tarjoilivat talon naiset pöydässä,
-tarjosivat ja leikkiä laskien tyrkyttivät, suosittelivat kapteeni
-Buchwaldille, joka oli oikea herkkusuu, maukkaimpia paloja, valitsivat
-palasia rovasti-vanhukselle, kilistelivät lasia ja joivat milloin
-kenenkin kanssa
-
-    "Menee joulu,
-    niin tulee sitten
-    vanha touhu!"
-
-kaikuessa ympärillä -- --.
-
-Kun Marianne tuli hetkiseksi istumaan paikalleen lisäpöydässä, sanoi
-hän leikillisesti Reinille:
-
-"Tiedättekö, että te olette tehnyt valloituksia tänä iltana? -- Rouva
-Paus ja majurin rouva ovat aivan ihastuneet teihin... onnittelevat
-äitiä meidän herttaisesta uudesta apulaisestamme... Ajattelen", -- tuli
-sitten hiljaa, -- "mikä monipuolinen sielu te olettekaan, -- juuri
-sellainen, joka voi panna ihmisten päät pyörälle. -- -- Tunnustan
-ajatelleeni teitä suuresti"...
-
-"Mutta teidän mielestänne ankkuri painuu aina mutaan", laski Rein
-leikkiä.
-
-"Ankeriashan kai siellä liikkuu?" vastasi Marianne samalla mitalla, --
-"ankerias, jota ei koskaan saa kynsiinsä... Tänä iltana on teidän myös
-onnistunut kiemurrella vapaaksi tanssista, vaikka varmasti olette sekä
-harjaantunut että tottunut kavaljeeri."
-
-"Mistä sen tiedätte, neiti?"
-
-"Oo, tarvitsee vain nähdä teidän kulkevan lattian poikki ja asettuvan
-istumaan keskustelemaan jonkin kanssa, tietääkseen sen. -- -- No, nyt
-saitte kai minut taas kiinni tyhmyydestä. Luulette kai minun istuvan
-tässä kehottamassa teitä tanssimaan velvollisuustanssin talon tyttärien
-kanssa?" sanoi Marianne nauraen... "Oo, te olette vaarallinen! -- ette
-ole koskaan siellä missä teidän luulisi olevan" --
-
-"Sanonpa teille, Marianne-neito", -- vastasi Rein nauraen, -- "että
-meistä pistää näkyviin kaksi eri eläinlajia. -- Teissä on kissa,
-minussa taas koira, -- ja silloinhan voi käsittää." -- Hän teki
-omituisen liikkeen.
-
-"Sangen kohteliasta!"
-
-"Mutta käynee kai laatuun asua saman katon alla", -- sanoi Rein
-ystävällisesti kohottaen lasiansa, -- "antamalla tunnustuksensa
-toistensa erilaisille luonteille -- vaikkakin välistä hiukan sähähtäen."
-
-"Kuten Ajax ja Miss, tarkoitatte kai?" Pila tuntui hiukan
-jäykältä. Marianne nyökäytti päätään ja läksi ottamaan huostaansa
-viilihyytelö-astian, joka saattoi Ingerin neuvottomaksi.
-
-Juotiin ja laulettiin, siirreltiin ja käänneltiin tuoleja puoliksi
-ulospäin pöydästä keskusteltaessa ja poistuttiin paikoiltaan juomaan
-toistensa maljoja...
-
-Eufemia antoi nyt jälkiruoan aikana pitää itselleen kokonaisen kolmen
-kavaljeerin seuraa, joista tahtoi olla hiukan vastusta, kun hänen
-välistä täytyi käydä hoitamassa talousvelvollisuuksiaan.
-
-Ja tuossa istui Barbara pöytään... Hänen täytyi nyt saada hänenkin
-vähän herkuista toisten alkaessa nousta pöydästä ja vetäytyessä syrjään.
-
-"Teidän täytyy myös ottaa vähän tätä hanhea Valkosessa kastikkeessa,
-Henschien, -- sen hyvyydestä menen takuuseen", sanoi hän ja varusti
-emäntämäisesti Henschienin lautasen ruoalla. -- "Voimme istua täällä
-rauhassa ja syödä hetkisen; olen totta totisesti yhtä iloinen, jos pari
-tanssia tanssitaankin sillä aikaa --"
-
-Hän veti tuolin lähemmäksi pöytää niiden tieltä, jotka poistuivat
-ruokasalista, ja heillä oli sangen hauskaa...
-
-Majuri ja kapteeni Buchwald istuivat vielä jälellä pöydän toisessa
-päässä tuolit vastakkain ja väittelivät Haxthausenin petoksesta vuonna
-1814.
-
-Merete oli liikkunut koko illan hajamielisenä; hän ei ollut saanut
-mielestään Johanne Sommerfeldtin lausetta: Ehkäpä hänelle on sattunut
-rakkaussuruja?...
-
-Hän muisti kaikki, mitä Rein oli sanonut: "Koskaan ei hänellä ole ollut
-ketään puhekumppania eikä hän koskaan sellaista saisikaan!"...
-
-Ja paljon -- paljon muutakin merkillistä johtui hänen mieleensä nyt...
-
-Aina oli hänen ilmeensä puoliksi surullinen.
-
--- Ja tuossa hän äkkiä näkyi seisovan käytävässä ikäänkuin häntä
-odottamassa, -- ja katsoi niin merkillisesti häneen!
-
-Sydän löi ja tykytti äkkiä niin huimaavasti...
-
-Hyvä Jumala, jospa kuitenkin olisin...
-
-Rein tarttui hänen molempiin käsiinsä ja piti häntä loitolla edessään --
-
-"Olette niin ihastuttava tänä iltana, Merete, -- niin kummallisesti
-ajatuksissanne... Olen pitänyt silmällä teitä koko ajan...
-
-"Janoavalle sielulle on jotakin saada _maistella_ elämästä!" kuului
-sitten alakuloisesti. -- "Sitä kuvittelee mielessään... Kuvittelee
-mielessään... Uneksivathan ihmiset...
-
-"Tahdotteko laskea pienen valkoisen kätenne hetkeksi otsalleni,
-Merete-neito", -- huudahti hän äkkiä intohimoisesti heidän seisoessaan
-siinä puolipimeässä, -- "niin tunnen sen koko ikäni!... Teidän yhdessä
-pikkukengässänne on enemmän onnea kuin --. Ja minä olen niin köyhä, --
-niin köyhä" -- --
-
-Kun majuri ja kapteeni tulivat nyt äänekkäästi jutellen käytävään,
-keskeytti hän:
-
-"Niin, nyt täytyy prinsessan mennä taas omaan valtakuntaansa!"...
-
--- -- Salissa astui nyt tuomari otsa hiukan punaisena kevyin askelin
-lattian poikki.
-
-"Meidän täytyy saada nyt menuetti, Sankowitz!" sanoi hän innokkaasti.
-
-"Menuetti! Menuetti!" huusi hän. "Minä johdan sen. Ja nyt täytyy minun
-lainata Alidaa, Groth, -- hän osaa..."
-
-Ja pianosta kaikui tunnelmarikas menuetti Sankowitzin sormien alta.
-
-Järjestyttiin parittain.
-
-Ja juhlallisesti liikuttiin soiton jälkeen vastakkain, kohottautuen
-ja laskeutuen kimmoisin, valituin askelin, kumarrellen ja niiaillen
-hameita levitellen, liidellen tanssin tahdissa kuvitteluiden maailmaan.
-
-Ylinnä aaltoilevissa riveissä seisoi tuomari korkeine valkoisine
-kaulaliinoineen ja liiveihin kiinnitettyine säihkyvine neuloineen,
-ja Alida ja Mariannen hento hyvinmuodostunut vartalo sinisessä
-ja punaisessa silkkipuvussa mustine riippuvine reunuksineen a la
-grec, puhvihihoineen ja vyönsolki korkealla rinnan alla. Sulavasti
-oli hame ryhmittynyt laskoksiin niin että jalat korkeakantaisine,
-teräväkärkisine ristinauhakenkineen jäivät näkyviin.
-
-Rouva, ruustinna ja majurinrouva näkivät nuoruutensa muistorikasten
-silkki- ja juhlapukujensa aaltoilevan tämän uuden suvun joukossa,
-jonka sydämet sykkivät samalla tavalla, jos kohta kieli kuului hiukan
-toisellaiselta.
-
-Talon nuoremmat tyttäret, -- kuten nuoriso yleensä -- liikkui kevyissä
-vaaleissa musliineissaan...
-
--- Merete kulki kuin juhlallisessa unessa --. Tuntui kuin soitto olisi
-tulkinnut hänen tämäniltaiset kokemuksensa, -- laulanut ne julki...
-
-Hän tunsi Reinin katseen olevan kiintyneenä häneen polttavana,
-kiehtovana...
-
-Oviaukon ja pelipöytien päällä leijailevan tupakansavun väliltä näkyi
-rovastin ja majurin ja vanhan asianajaja Poppen ja kruununvoudin
-enemmän tahi vähemmän kaljut, harmaat ja valkoiset päät. He olivat
-heittäneet kortit kädestään, kun kuulivat Sankowitzin rupeavan
-soittamaan menuettia, ja vanhat muistot johtuivat heidän mieleensä.
-
-Ja nyt kun menuetti loppui, alotti hän huiman galoppaadin.
-
-Ja silloin täytyi rovastin, majurin, asianajajan, kruununvoudin ja
-kaikkien muidenkin päästä mukaan. He veivät tanssiin talonemännän,
-ruustinnan, majurinrouvan, kruununvoudinrouvan ja muita rouvia.
-
-Sitten seurasi fandango, katrilli, Böhmin valssi käsientaputuksineen,
-anglaise, warsovienne ja "Kehraus". --
-
-Ja päästyään alkuun pysyivät vanhat innokkaasti lattialla samalla kun
-emännän punasta sokeriviiniä ja tuomarin paljon kehuttua verratonta
-punssia ahkerasti tarjoiltiin ympäri. -- --
-
--- Myöhemmin yöllä istuivat sitten nuoret kaksittain, jotka olivat
-löytäneet toisensa, kotiljongissa ympäri salia, vuorojen moninaisesti
-vaihdellen viedessä heitä lattialle ja taas yhä uudestaan yhteen.
-
-Tällöin johtivat Jess ja Christiane Gjedde uusine pääkaupungin
-tanssiaisista tuomine keksintöineen!
-
-Siinä loisti Eufemia keskellä lattiaa kukkaisvuorossa paksu lyhyt
-silmälasipäinen Gaarder ja pitkä, ohuttukkainen Nergaard edessään,
--- antoi kuningattarenomaisella kasvojenilmeellä edellisen saada
-sormuksen, toisen -- kukan, kun sitä vastoin Fossumin Paussin kadetti
-sai tyytyä nenäliinaan. Hän näki toisessa tulevan professorin ja
-toisessa korkeimman tuomioistuimen jäsenen tahi mahdollisesti jopa
-valtioneuvoksen.
-
-Siinä kumartelivat naiset herroille tässä ylösalaisin käännetyssä
-maailmassa.
-
-Ja Marianne Grothille... Hän jäi tanssin loputtua istumaan hänen
-viereensä, Alidan ollessa muissa hommissa, ja syventyi innolla
-keskustelemaan aiotuista uusista töistä tehtaalla ja Grothin muista
-tulevaisuussuunnitelmista.
-
--- Pianon ääressä istui Sankowitz vielä nyt aamupuolella yötä väsymättä
-soittaen, silloin tällöin vilkastuttaen unen kaltaista tilaansa
-koneenomaisesti tarttumalla alituisesti täysinäiseen lasiin. Hän heräsi
-vain joka kerran kun uusi vuoro taputettiin ja huudettiin valssia tai
-sottista.
-
-Ja salin alanurkassa nieli Bie-neiti haukotuksen toisensa perästä,
-painui nyykälleen, mutta oikaisihe taas yhä uudestaan. Mariannen
-toimesta oli hän saanut kolme neljä kertaa pyörähtää kotiljongissa,
-ja nyt oli hänellä hyvä omatunto senkin tähden, että oli saanut
-tyhjennetyksi neiti Mögeltönderin tiedot...
-
-Hän oikaisihe reippaasti ja vilkastuneena, kun tuoksuava kahvitarjotin
-purjehti ovesta sisään joulukakkutarjotin perästä, -- ja sitten vielä
-toinen tarjotin seurueineen salin toiselle seinämälle.
-
-Se oli viimeinen leimahdus!
-
-Ja sitten kun kahvi oli juotu, sekä ensimäinen että toinen kuppi, astui
-rouva Paus, -- heillä oli pisin matka, -- lattian poikki Kajan ja
-Lettan luokse ja ilmoitti heille, että nyt täytyy lopettaa; kello oli
-puoli kuusi, eivätkä he joutuisi kotiin Fossumille ennen kello yhdeksää.
-
-Siihen vastattiin vain äänettömän ja rukoilevan näköisinä tanssiin
-vilkuen, joka vielä oli täydessä menossa Sankowitzin hillittömien,
-vaikkakin jonkin verran laimentuneiden sävelten tahdissa.
-
-Mutta nyt puuttui ruustinna asiaan ja meni tanssin johtajien luokse...
-Jessin täytyi taputtaa käsiään ja lopettaa kotiljongi...
-
-"Eikö totta, neiti Gjedde, kaupungissa ette kai ole tottunut
-lopettamaan tanssiaisia tähän aikaan vuorokaudesta?" -- sanoi hän
-leikillisesti.
-
-Kuu heitti heikkoa valoaan lumeen ulkona, ja reet ajoivat kilisevin
-kulkusin rappusten eteen toinen toisensa perästä kyytimiesten
-vilkkaasti huudellessa varotushuutoja. He olivat saaneet hekin
-renkituvassa runsaasti joulukestitystä ja lopuksi aamutuikun matkalle.
-
-Huoneet olivat täynnä matkapukuisia ihmisiä ja ovet olivat auki.
-
-Herrojen odottaessa naistensa pukeutumista täytyi heidän tietysti
-pistäytyä vielä kerran ruokasalissa ottamassa pieni matkaryyppy ja
-tarinoimassa vähän ja purkamassa viimeiset sydämellä olevat asiat.
-
-Kalpeana ja hiukan horjuen ja ääni käheänä seisoi joukossa Kvigstad
-sinkautellen ympärilleen sukkelia ja jonkinverran loukkaaviakin
-huomautuksia...
-
-"Nyt sitä on juotu omattunnot lepoon ainakin kolmeksi vuorokaudeksi",
--- sanoi hän häpeämättömän tuttavallisesti asianajaja Poppelle, -- "ja
-voidaan nukkua rauhassa kuulematta noita kirottuja ääniä seinästä, --
-tai mitä arvelette, asianajaja?"
-
-... Kun Kaja Paus pisti päänsä ovesta ja nyökäytti sitä rakastetulleen
-Oppegaardin pienelle pihtipolviselle sahanhoitajalle, teki Kvigstad
-äänekkäästi myrkyllisen huomautuksen.
-
-Äkkiä huomasi hän Alidan katsovan totisesti häneen.
-
-Kvigstad laski juuri täytetyn lasinsa päättävästi pöydälle...
-
-"Ei, ei, -- en juo enää... antakaa anteeksi... anteeksi Alida-neito! --
-Mutta kun on koko yön ollut poljettuna ja ylitanssittuna"... sammalsi
-hän. --
-
--- -- Alkoi jo koittaa harmaa päivä, kun viimeiset kulkuset soivat ulos
-portista.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joulua oli vietetty ja vietettiin yhä edelleen, niin ettei Gaarder
-enää voinut seurata aikaa. Hänen täytyi laskea aikaa päivällisten ja
-tanssiaisten mukaan, sanoi hän, ja hän unohti kokonaan vetää kellonsa,
-kun tuli kotiin tavallisesti vasta myöhään aamulla.
-
-Vierasvaraisuuden ovet oli avattu, ja hän oli nyt maistanut sen
-runsautta miltei paikkakunnan joka perheessä; -- päivällisiä
-voitettuine urhoineen, jotka lauloivat ja puhuivat viimeiseen
-hengenvetoonsa asti. Ja sattuipa Jessin milloin millekin
-pääkaupunkilaisystävälle, etteivät he muistaneet, kuinka olivat tulleet
-siitäkin päivällistilaisuudesta ennenkun heräsivät reessä jäällä
-tähtien kimallukseen tahi Vangenin vierassängyssä.
-
-Loppiainen oli mennyt miltei hiipimällä heidän ohitsensa.
-Kahdentenakymmenentenä päivänä loppui joulu, ja silloin oli lähdettävä
-matkalle.
-
-Kun oli vain muutamia päiviä jälellä, ei enää voitu lykätä paljon
-puhuttua vierailua Ra-tädin luokse.
-
-Aamulla oli Jess tullut sisään vanha krinuliinihame yllä, jonka hän
-oli löytänyt eräästä ullakon kaapista. Hän ehdotti, että mentäisiin
-Ra-tädin luokse joulupukkeina.
-
-Ja sana lähetettiin kirjallisen ilmoituksen seuraamana, että
-korkeanylhäinen herrasväki aikoi tulla osottamaan hänelle
-kohteliaisuuttaan iltapäivällä.
-
-Syntyi aikamoinen etsintä ja laatikoiden, kaappien, arkkujen ja
-kapsäkkien kaiveleminen ullakolla, jotta saataisiin käsiin tarvittavia
-vanhoja vaatteita ja pukuja.
-
-Oli siinä puuhaa, mutta hyvin se myös onnistui. Päivemmällä
-kuleksittiin ympäri sangen erilaisissa puvuissa. -- Groth punasessa
-tanskalaisen ratsuväkiöverstin univormussa pitkävartisine saappaineen
-ja sapelineen, päässä tekotukka, jossa niskapuolella oli rusetti;
-Nergaard polvihousuissa ja solkikengissä, röyhys ja sortuuki à la
-Robespierre vallankumouksen ajoilta; Gaarder taas oli kuuluisana
-ryövärinä Rinaldo Rinaldinina, isopartaisena, kauhtana yllä ja päässä
-leveälierinen hattu.
-
-Henschien ja Schmidt esittivät vanhaa ja uutta vuotta, -- edellinen oli
-kokonaan harmaan sammal- ja naavaparran peitossa, toisen kasvoilla taas
-oli nuorekas, punertava naamio pitkine uteliaine nokkineen.
-
-Jess taas oli olevinaan paikkakunnan hyvinvoipa "kerjäläisvouti" yllä
-vanha kiiltonappinen laahusnuttu, kädessä pitkä virkamiehensauva ja
-niskassa kankea hattu. Ja Rein oli nokikolarina, kokonaan mustissaan,
-tikapuut, vasta ja suti olalla.
-
-Naisten päässä oli enemmän tahi vähemmän puuteroidut korkeat tekotukat,
-yllä isoäidin aikuiset suippoliivit ja pönkkähame, toisilla taas oli
-adrienit ja suuret lannetyynyt.
-
-Kvigstad ei ollut kotona viidentenä joulupäivänä olleiden tanssiaisten
-jälkeen. Tiedettiin hänen taas lähteneen ryyppyretkille paikkakunnalle.
-
-Vähän jälkeen päivällisen läksi seurue liikkeelle, -- Groth kyyditen
-Mariannea mustan oriinsa reessä... Grothin ollessa ohjaksissa oli
-Marianne levollinen. Varjelkoon, että hän olisi antanut kenenkään
-kaupunkilaisherran olla ohjaksissa...
-
-Alida oli päättänyt jäädä kotiin soittelemaan isän kanssa. Nyt kun
-Sankowitz oli lähtenyt, oli musiikkia isän mielestä liian vähän
-joulujuhlallisuuksien aikana.
-
-Sankowitz oli sanonut, että aika Vangenilla oli kadonnut kuin "selig
-Traum". Hän poistui talosta täydellisesti puettuna niihin vaatteisiin,
-joita tuomari ja Jess olivat hänelle antaneet. Ja viimeisenä aamuna oli
-hän makuuhuoneessa saanut tuomarilta, kuten tavallisesti, rahasumman,
-jonka suuruutta ei koskaan tiedetty.
-
-Jess ja Christiane ajoivat isossa reessä, ja Gaarder ja Eufemia
-seuraavassa, jota vastoin muu seurue, kuusi luvultaan, oli sijoittunut
-suureen neli-istuimiseen rekeen... Rein näytti notkealta ja iloiselta
-nokikolarilta lumisella tiellä...
-
-Sitten piti olla tilaa vielä tikapuille ja vastalle; -- ja ainoastaan
-Merete-neito, joka oli vähintäin puolta kapeampi kuin Barbara
-lannetyynyineen, -- voi mahtua hänen viereensä, väitti Rein.
-
--- Alida seisoi mietteissään etehisen ikkunassa yläkerrassa silmäillen
-rekiretkeläisten jälkeen. Hänen kasvonsa saivat yhä ankaramman ilmeen.
-
-Hän seisoi paikallaan vielä koneenomaisesti hengittäen jäätyneeseen
-ikkunalasiin, vaikka reet jo kauan sitten olivat kadonneet näkyvistä.
-
--- Tuomari oli käyttänyt iltapäivän hiljaisuutta ja vierasten
-poissaoloa hyväkseen ryhtyäkseen vähän arkipäivätouhuihinsa. Hän
-liikkui hyräillen oljenkorsi suussa, pistäysi tallissa ja navetassa,
-halko- ja vaunuvajassa ja ryhtyi syviin neuvotteluihin Lars-rengin
-kanssa hakattujen tukkien ajamisesta metsästä Oppegaardin sahalle. Oli
-paras käyttää hyväkseen hyvää keliä heti kun kahdeskymmenes päivä ja
-joulu olivat ohitse.
-
-Arkihuoneessa oli rouva istuutunut nojatuoliin eräs Walter Scottin
-romaaneista avonaisena edessään pöydällä ja kynttilä sen vieressä. Hän
-käänsi tavantakaa lehteä sukkapuikolla, lukien ja ommellen, ja Alida
-soitti pimeässä pianoa.
-
-Nyt kuului tuomari tulevan etehisessä, ja Alida sytytti pianon
-kynttilät.
-
-"Huh -- huu, -- Alida!" Hän hieroi käsistään kylmän. -- "Tuntuupa
-suloiselta tällainen rauhallinen iltapäivä... Sinä soitit Oberonia!...
-Kuulee yksinkertaisen torven äänen kappaleen uudessa asussakin... Monet
-vanhat kauniit sävelmät on varmaankin alkuaan sävelletty torvelle, --
-puhallettavaksi metsästysretkellä tahi linnanmuureilta... Meillä ei ole
-iloista torvea, vaan syvä, raskas paimentorvi perussävelenä... Eiköhän
-oteta vähän Oberonista nyt --"
-
-Ja moni nuottilehti käännettiin illan kuluessa. Tuomari laski kädestään
-viulun ainoastaan teenjuontiajaksi.
-
-Alida lakkasi äkkiä soittamasta ja hätkähti.
-
-"Kvigstad tahtoo puhua tuomarin kanssa", ilmoitettiin ovelta.
-
-"Kvigstad!" -- huudahti tuomari ja huokasi muutamia kertoja... "Huh,
-huh, -- nyt menen ulos sanomaan sille miehelle kaiken sen, minkä hän
-tietää paremmin kuin minä."
-
-Alida oli nopeasti noussut pianon äärestä ja seisoi tuoliin nojaten
-levottomasti kuunnellen isän ollessa ulkona. --
-
--- "Saakelin mies!" sanoi tuomari tullessaan hetkisen kuluttua sisään;
--- "hän koettelee totta totisesti vihastuneita jumalia! Rymyttyään
-tarpeekseen, saapuu hän juuri loppiaispäivänä ja tahtoo tarkastaa
-konttorin, tehdä kaikki uudenvuoden suoritukset nimismiehille
-kahdenneksikymmenenneksi päiväksi ja niin edespäin, pelkkiä ihmeitä..."
-
-Alida katosi nopeasti.
-
--- Kvigstad oli jo tullut rappusille mennäkseen konttorirakennukseen,
-kun etehisen ovi hänen takanaan avattiin...
-
-"Kvigstad!" huudettiin hiljaa.
-
-Hän kääntyi nopeasti, -- se oli Alidan ääni.
-
-"Kvigstad!" huudettiin taas. Ja Alida seisoi silmät aivan hänen
-kasvojensa lähellä pimeässä. --
-
-"Minä -- minä uskon teidän ihmeisiinne!" kuiskasi hän tulisesti.
-
-"Alida-neito!"... Kvigstad levitti käsiään ikäänkuin olisi tahtonut
-estää itseänsä putoamasta rappusista -- "Ei, ei, ymmärränkö teitä
-oikein! -- Te -- te puhutte kai konttorista. -- Niin, minä parannan
-itseni."
-
-"Ei, Kvigstad, -- minä se odotan -- -- ihmettä!" tuli tuskin kuuluvasti
-ennenkuin hän kiivaasti tempasi etehisen oven auki ja pakeni sisään.
-
--- -- Myöhään illalla ilmoitti kulkusten kilinä seurueen paluun, ja
-matkue saapui äänekkäästi nauraen ja iloisesti jutellen...
-
-Jess oli mitä parhaalla tuulella ja yritti kahdesti kantaa Christianen
-reestä rappusia ylös, ennenkuin hän talutti hänet puoliksi kannatellen
-matkapalttoossa ja päällyskengissä sisään. Hyväntuulisuudessaan oli hän
-ollut vähällä kosia Christianea reessä.
-
-Ra-täti oli kutsunut hänet tuttavalliseen neuvotteluun makuukamariin ja
-oli siellä selittänyt hänelle, kuinka helppo hänen olisi, miellyttävä
-ja kyvykäs kun oli ja kun hänellä oli sellaiset sukulaisuussuhteet,
-jos hän vain päättäisi pikkuisen ponnistaa ja suorittaa tutkintonsa!
-Ra-täti oli sitten nimenomaan velvoittanut hänet menemään översti
-Gjeddelle viemään hänen tervehdyksensä ja sanomaan, kuinka ihastunut
-hän oli heidän tyttäreensä Christianeen, -- mikä daami hän oli ja
-kuinka hieno ja tahdikas hänen käytöksensä!
-
-Mutta yhteisvedoksi tuli sadan taalarin seteli, jolla hän saisi maksaa
-otaksutut velkansa päästäkseen taas takaisin raiteisiinsa.
-
-... Muuten oli Ra-täti yleensä ollut parhaalla tuulellaan ja sangen
-ihastunut 'korkeanylhäisestä' vierailusta, -- hän oli mielenkiinnolla
-tarkastanut ja tuntenut eri vaatekappaleet -- _tämä_ oli äidinisä
-Reichweinin ajalta ja _tämä_ taas erään isoisänäidin...
-
-Christiane oli tuossa tuokiossa voittanut hänen suosionsa, -- niin
-että hän näytätti hänelle sen safraninkeltaisen pukunsa, jota hän oli
-kantanut seuratessaan miestään, presidenttiä, kruunausjuhlaan...
-
-Samalla oli hän kerran toisensa jälkeen nipistänyt Mariannea
-käsivarresta ja kuiskannut: -- "Tämä vasta olisi jotakin Jessille...
-Hänen kanssaan olisi hän hyvällä tiellä, -- ja keskellä kaikkea sitä,
-mitä maa voi tarjota tulevaisuuden toiveita!"...
-
-Bie oli kattanut pöydän mitä runsaimmilla jouluherkuilla, ja oli jo
-myöhäinen kun nuoret taas istuivat reessä...
-
--- Punasessa överstinvormussaan seisoi nyt Groth auttaen Mariannea
-riisumaan kappaa; -- Marianne tuskin käsitti, että he jo olivat
-taas kotona! He olivat vallan lörpötelleet ajan kulun, arveli hän,
-niiatessaan juhlallisesti pukunsa mukaisesti.
-
-Pimeän etehisen nurkassa auttoi Barbara adriennessään ja
-lannetyynyissään väsyneeltä "vanhalta vuodelta" naavaparran
-irroittamista, jonka hän sitten viskasi puulaatikkoon.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Varhain aamulla paljon ennen päivän sarastusta olivat jouluvieraat
-poistuneet talosta helisevään pakkaseen.
-
-Matkaeväistä oli pidetty sangen suurta huolta; matkalaukku oli täytetty
-monenlaisilla herkullisilla voileivillä, taskumatit kaksi kertaa
-puhdistetulla ja koiruohoviinalla. Tietysti oli mukana lahjoja sekä
-översti Gjedden perheelle että Jessin isäntäväelle, ja oli siinä myös
-komeita juustoja.
-
-Jäähyväiset tapahtuivat puoliksi itkien puoliksi leikkiä laskien ja
-nauraen, kunnes kaikki oli onnellisesti peitetty rekeen ja Lars, joka
-ajoi etunenässä, näpäyttänyt ruoskallaan isoa Ruskoa.
-
-Nyt seisoivat he kaikki siinä katsoen ja kuunnellen kunnes kulkusten
-viimeinenkin ääni oli lakannut kuulumasta. -- --
-
--- "Niin, nyt sitä on eletty pyörteessä", sanoi Rein Meretelle...
-"Ja nyt täytyy pitää varansa, ettei synny noidantanssia", lisäsi hän
-synkästi.
-
-"Ja minä iloitsen suuresti arkipäivistä ja _joka_ päivästä!" huudahti
-Merete tulisesti.
-
-"Niin, -- siitä _täytyykin_ tulla loppu!" -- mutisi Rein itsekseen...
-"Pikku _neitosten_ onnea ja iloa ei saa samentaa" -- --
-
-"Minä en ole sellainen pikku _neito_, joka tahtoo leikkiä ja tanssia",
-vastasi Merete kiivaasti.
-
-"Ei, ei, senpä minä, senpä juuri -- olen huomannut"... sanoi Rein
-itsekseen.
-
-"Voi teitä, Merete-raukkaa, kun olette saanut minusta ystävän!" -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- -- -- Arkipäivän piikkopaitoineen ja kaurakakkuineen, kuten
-sanotaan, piti nyt taas alkaa.
-
-Myöhäinen aamiainen sylttyineen, sianliikkiöineen ja erilaisine
-leikkeleruokineen ja oluineen ja viinaryyppyineen oli tänään
-lakkautettu ja tavanmukainen kahvitarjotin voileipineen oli taas kello
-kahdeksan aikaan ilmestynyt makuuhuoneisiin.
-
-Schmidt oli taas ryhtynyt toimeensa nuorimpana miehenä puhdistamaan
-ja täyttämään mustepulloja. Ulkokonttorissa rapisivat sulkakynät ja
-natisivat konttorituolit.
-
-Tuntui jonkinlaiselta johtavalta juhlallisuudelta, ja hiljaisuutta
-häiritsi vain tuon tuostakin yskähteleminen.
-
-Kello yhdentoista aikaan käveli tuomari mietteissään edestakaisin
-sisemmässä konttorihuoneessa.
-
-Oli todellakin tapahtunut yhtä ja toista. Tuli niin sanoaksemme isku
-iskun jälkeen.
-
-Heti aamulla oli Rein ilmoittanut hänelle odottamattomien tietojen
-pakottavan hänet niin pian kuin mahdollista jättämään paikkansa.
-
-Se oli niin sopimatonta kuin suinkin, kun hän nyt oli jonkinverran
-perehtynyt konttorin asioihin! -- Ja nyt oli taas uusi etsittävä ja
-harjoitettava! --
-
-Ja sitten oli Henschien tullut sisään hiljaa ja varovasti, -- oli
-katsonut lattiaan päätänsä hiljaa nyykyttäen ja hengittänyt raskaasti,
-ennenkuin esitti sanottavansa. Suu tarmokkaasti yhteenpuristettuna,
-niin että leukapielet näyttivät suuremmilta ja iho parran alla
-tummanpunaselta, sanoi hän vihdoin tulleensa nimitetyksi nimismieheksi
-ja uskaltavansa syvimmässä alamaisuudessa pyytää tuomarin ja
-hänen rouvansa suostumusta siihen, että heidän kasvattityttärensä
-Barbara-neito saisi tulla hänen vaimokseen. Hänen asemassaan ja hänen
-iällään, joka läheni viittäkymmentä, voi ehkä näyttää siltä kuin hän
-tähtäisi jotenkin korkealle, mutta sydämen kieli -- --
-
-... "Kovaa... Jotakin luonnonvastaista"... mutisi tuomari pysähtyessään
-tuon tuostakin katsomaan ikkunasta talvihämärään, ikäänkuin löytäisi
-sieltä elämän ikävän varmuuden... "Tuskin täyttänyt kolmekymmentä
-vuotta ja annapa kun heittäytyy kahtakymmentä vuotta vanhemman miehen
-syliin, miehen, joka on miltei originaali --
-
-"Pelottavan päättävästi menetelty!...
-
-"... Luulenpa, että Ra-täti lopultakin on oikeassa." Hän heittäytyi
-kiihottuneena nahkatuolille. -- "Kaikki tulee lopulta minun viakseni,
-koska minulla ei ole suurempaa kunnianhimoa ja makua tälle maailmalle...
-
-"Kirottu viulu pirullisine iloineen! --
-
-"Mieluummin onnettomin avioliitto kuin jäädä naimattomaksi! on kai
-Barbara arvellut... Mieluummin se kuin antaa nuoruutensa kuihtua...
-Mieluummin se kuin ei mitään! -- -- Tämän elämän kaikki runsaat
-mahdollisuudet, joista hän on uneksinut, on hän raukka tinkinyt
-vanhaksi kumaraselkäiseksi kaljupääksi Henschieniksi!
-
-"Tinkimistä! -- Tinkimistä, sellaista _on_ elämä!
-
-"-- Mutta tämä täytyy Boletten" -- --
-
-Naputettiin reippaasti oveen.
-
-Huoneeseen astui Kvigstad hermostuneen nopeasti. Vaaleilla tarmokkailla
-kasvoilla oli miltei juhlallinen ilme, ja hän heitti teräviä katseita
-tuomariin.
-
-"Irtisanomaanko, Kvigstad!" -- sanoi tuomari ivaten. "Te näytätte
-siltä, kuin teillä olisi jotakin erityistä sanottavaa."
-
-"Niin, minulla on tuomarille pyyntö, ja minä voin vain luottaa
-vanhaan, monesti kovasti koeteltuun hyväntahtoisuuteenne", -- lausui
-hän liikutettuna. "Tuomari tietää, että minun täytyi luopua lukemasta
-norjalaista lainopillista tutkintoa varten, työskenneltyäni ensin
-puolitoista vuotta. Se on nyt taas käynyt minulle mahdolliseksi ja
-minulle on mitä tärkeintä suorittaa tämä tutkinto. Ja sentähden minun
-täytyy pyytää saada erota konttorista niin pian kuin mahdollista, niin
-pian kuin tuomari on saanut toisen miehen minun sijaani."
-
-"Vai niin -- todellakin? Myöskin te!" huudahti tuomari.
-
-"Niin, -- niin, -- luonnollisesti...
-
-"Niin pian kuin se vain käy päinsä... Se ei satu juuri sopivaan
-aikaan. -- Henschien jättää myös konttorin, -- ja ottaa hoitoonsa
-nimismiespiirinsä keväällä. Ja Rein lähtee myös tiehensä 'niin pian
-kuin mahdollista!' -- Niin että tässä tulee uutta väkeä joka taholle...
-
-"Niin, niin Kvigstad!" hän nyökäytti hillitysti päätään. "Niin pian kuin
-mahdollista. Kirjoitan heti ja tiedustan uutta väkeä."
-
-Tuomari astui tuimasti edestakaisin lattialla, kun Kvigstad oli
-poistunut.
-
-"Onko mokomaa ennen kuultu... Todellakin kelpo annos näin aamutuimaan!
-
-"Tjaa, -- olen ollut monesti irtisanomaisillani Kvigstadin, -- pitänyt
-häntä niin sanoakseni vain armosta, -- joten tämän pitäisi olla vain
-miellyttävä apuaskel hänen puoleltaan", tuumi hän jonkinlaisella
-hirtehisen huumorilla...
-
-"Olin oikeastaan arvellut, että hänestä tulisi konttorin enfant
-terrible ainaiseksi...
-
-"No niin, hänen vertaistaan ei otetakaan noin vain käden käänteessä!" --
-
--- Uudenvuoden alettua näin rohkaisevasti meni tuomari pihan poikki
-päärakennukseen miettien mielessään, että kenties olisi tällä kerralla
-tarkoituksenmukaista jakaa hiukan tämän maailman suruja ja iloja
-aviopuolisonsa kanssa.
-
-Päärakennuksessa järjesteltiin ja siistittiin, -- pestiin joulu
-loppuneeksi samoin kuin se oli pesty alkaneeksi. Pölyhuiska ja
-lakaisuvastoja oli ovipielissä, ja vesiämpäri ja pesurätit vallitsivat
-vierashuoneissa, ja kaksi torpparinvaimoa oli kutsuttu pesemään
-hiekalla salin lattiaa. Kaapit ja laatikot olivat jo ottaneet vastaan
-luetut posliinit, lasit ja hopeat lukkojensa taakse.
-
-Arkihuone oli tullut tavalliseen asuunsa, ja kaksi rukkia ja yksi
-kerinkakko oli saanut vanhan paikkansa ikkunoiden alla.
-
-Rouva istui laskien ja asettaen värjättyä lankaa kortille uuden
-pumpulikankaan malliksi, jota kudottaisiin kesäpuvuiksi, tyttärien
-puuhatessa edestakaisin ja pistäessä tuon tuostakin sanansa mallin
-valitsemiseen.
-
-Välistä kuiskailtiin päivän suuresta tapahtumasta. -- Mutta mitä isä
-nyt siitä sanoisi --
-
-Sisarukset olivat jo kauan hymyilleet ja huomautelleet toisilleen
-Barbaran ja Henschienin tuttavallisuudesta ja ystävyydestä; -- mutta
-äsken juuri oli Barbara tullut ruokasuojaan ja ilmoittanut kaikki
-Mariannelle ja pyytänyt häntä puoltajakseen äidille...
-
-... Se oli nyt ratkaistu hänen ja Henschienin kesken, ilmoitti
-Barbara. Ja keväällä olisi hän nimismiehen rouva Vestdalenissa. Se
-oli paras piiri koko amtissa, ja olihan hän tuntenut Henschienin
-kolmetoistavuotiaasta asti.
-
-Kunpa nyt vain isä ja äiti olisivat tyytyväisiä. -- Hän oli niin
-levoton, niin levoton!
-
-Kun tuomari sitten astui sisään, heitti rouva nopean tutkivan
-silmäyksen häneen, mutta ei näyttänyt muuten häiriytyvän; -- hän jatkoi
-vain laskemistaan ja langan kerimistään korteille eri malleiksi.
-
-Tuomari vilkasi ympäri huonetta heidän puuhiaan, ja tässä keksi hän
-johdannon niille jotenkin suurille uutisille, joita hän toi tullessaan.
-
-"Niin, olemme taas arkielämässä, Merete", virkkoi rouva jotakin
-sanoakseen, ojentautuen hiukan. "Äkillinen muutos eilisestä! -- Mitähän
-tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan"... tuli sitten hetkisen kuluttua,
-ja hän vilkasi tuomariin tehdäkseen otettavan askeleen helpommaksi
-hänelle. "Voihan tapahtua niin paljon" --
-
-"Missä on Barbara, Alida?" -- kysyi tuomari sitten; ääni vapisi
-lähestymisen halusta. "Minulla on hänelle vähän puhumista, -- jotakin
-sangen tärkeätä!"
-
-"Barbara on aitassa panemassa evästä Larsille, joka lähtee tukinajoon",
-ilmoitti rouva. "Pian kai hän sieltä joutuu."
-
-"Katsokaapas, mitä olemme löytäneet vierashuoneesta, jossa Nergaard
-asui", sanoi Marianne, joka samassa tuli huoneeseen. -- "Katso
-ja ihaile, Eufemia! -- näitä hienoja tohveleita, jotka hän on
-unhottanut... Kirjava silkkivuori ja korko-ommeltuja perhosia, --
-tämähän on oikein hienon hienoa, kuten Nergaard itsekin!"
-
-Tohveleita tarkastettiin --
-
-"Kiltti ja hauska herra, erittäin huvitettu omasta persoonastaan!"
-sanoi rouva hymyillen. "Pidä sinä ennemmin kiinni Gaarderista,
-Eufemia", ilveili hän. "Hänestä näyttää tulevan mies! -- Hän ei
-ainakaan loukkaannu kaikista pikkuasioista..."
-
-"Hm, hm" hymähteli tuomari. Hänen kasvonsa olivat ankarat ja katseessa
-oli katkera ilme.
-
-"Barbaraa minä tarvitsin"... muistutti hän hiukan käheästi. "No, tuossa
-hän tulee."
-
-Hän viittasi ikkunasta kädellään hänelle.
-
-"Niin, rakas Barbarani!" -- virkkoi hän, kun Barbara tuli huoneeseen
-kyyneleet silmissä, tietäen mistä oli kysymys. "Olen tänään kuullut
-suuren uutisen. -- Henschien pyytää sinun kättäsi, ja sinä näytät
-tehneen jo päätöksesi. -- Olen oppinut pitämään häntä perin rehellisenä
-ja kelpo miehenä, -- ja kun sinä kerran pidät hänestä, niin --. _Sinä_
-et todellakaan tule tekemään ketään onnettomaksi, rakas Barbarani!" --
-lisäsi hän omituisella äänenpainolla.
-
-"Ja jo keväällä aikoo hän perustaa kodin...
-
-"Niin, ja mitä kapioihin tulee", -- sanoi hän tarkoittavasti
-vilaisten sinne päin, missä rouva istui, -- "niin sehän kuuluu
-naisdepartementtiin ja on ratkaistava siellä. Minulta saat
-kahdeksansataa taalaria sisältävän pankkikirjan. Se on sinun perintösi.
-Ja sitten tiedät kyllä, että minä olen aina auttava ja tukeva sinua
-tarvittaessa."
-
-Hän taputti Barbaraa lempeästi olalle...
-
-"Niin, lapseni, -- minun täytyy nyt mennä kirjoittamaan pari kirjettä,
-jotka täytyy erityisen lähetin lähteä heti viemään postikonttoriin.
-Paitsi Henschieniä ovat tänään myös sekä Rein että Kvigstad, -- joka
-aikoo suorittaa tutkintonsa, -- ilmoittaneet minulle erinäisistä
-syistä olevansa pakoitetut jättämään konttorin, joten minä tulen
-työskentelemään aivan uudella henkilökunnalla."
-
-Rouva hätkähti ja oli sanomaisillaan jotakin, mutta hillitsi itsensä.
-
-Alida liikahti äkkiä, niin että kerinkakko kaatui, -- ja Marianne
-katsahti terävästi ja tutkivasti Mereteen, joka äkkiä oli tullut
-harmaankalpeaksi. --
-
-Tuomari läksi taas takaisin konttoriin...
-
-Mies... mutisi hän -- Mies... Boletten ilkeä käsitys ihmisistä!...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Rein otti iltapäivällä tuon tuostakin esiin ja syventyi lukemaan
-pientä nopeasti kirjoitettua kirjelippua, jonka suulakka oli painettu
-sormustimella ja jonka Merete ohimennessään oli pistänyt hänen
-käteensä. "Lukekaa!" oli hän kuiskannut miltei käskevän totisesti.
-Siihen oli kirjoitettu:
-
-"Elkää matkustako, elkää matkustako, Rein --. Isä ei _voi_ olla ilman
-teitä. -- Te ette saa... Jollei minulla sitten saa olla ketään --
-mitään enää maailmassa, jota ajattelisin, niin voi kyllä sanoa kuten
-sanoitte aamulla, 'minua raukkaa, joka olen saanut teidät ystäväksi!'"
-
-Myöhemmin läksi Rein kuljeksimaan pakkaseen.
-
-Hän ei nähnyt enää lyijykynäkirjoitusta; mutta hän tiesi, mitä se
-sisälsi, ja kuvitteli mielessään lukevansa sanat yhä uudestaan.
-
-
-
-
-V.
-
-Tuomari ja hänen rouvansa.
-
-
-Hän jäi... Hän jäi!...
-
-Merete oli kuullut isänsä ilmoittavan sen arkihuoneessa eilen, kuten
-hänen tapansa oli, kun hän tahtoi että äitikin saisi tietää jotakin.
-
-"Kuulkaapas, Merete-neito!" sanoi Rein seuraavana aamuna rauhallisesti,
-joskin hiukan äänekkäästi, tullessaan aittaan, sillä nyt oli Mereten
-talousviikko. -- "Kuulkaapas, voitteko antaa minulle jotakin rasvaa
-tahi laastaria... Katsokaa näitä!" -- hän ojensi kättänsä, -- "kaikkia
-näitä naarmuja ranteessa. Upposin eilen hankiaisella erääseen
-orjantappurapensaaseen, otin kädelläni vastaan, ja tämä oli siitä
-seurauksena... Vähän Riian-palsamia tahi hylkeenrasvaa?"
-
-Merete hätkähti -- ja riensi hakemaan palttinalapun ja vähän öljyä.
-
-"Ja sitten", selitti Rein, kun Merete tuli takaisin ja auttoi häntä
-sitomaan kääreen ranteen ympärille, -- "oli saakelin sopimaton hetki,
--- olin suoraan sanoen jättämäisilläni tuomarin pulaan... Eihän sitä
-juuri voi sopivasti matkustaa tiehensä ja jättää häntä yksin, suoraan
-sanoen, tyhjään konttoriin.
-
-"Ja kiitos kirjelipusta! -- se tuli vilpittömänä muistutuksena nuorelta
-kelpo ystävättäreltä. -- Niin että me yhä edelleen saamme tarinoida
-keskenämme. Mehän ihmettelemme vähän kumpikin tätä maailmaa? -- --
-tahtoo sanoa, minulle tulee kauhean kiire. Meidän täytyy tehdä
-Schmidtistä Augustinusen, Augustinusenista Kvigstad, ja minun
-täytyy koettaa ottaa huostaani Henschienin työt, kunnes uudet
-voimat saapuvat... Ja sitten saan minä luvan suorittaa matkat
-keväämmällä." -- --
-
-Merete kuunteli hajamielisenä näitä hänen kertomuksiaan ja
-selostuksiaan. Tiesihän hän niin hyvin, että Rein oli jäänyt, koska
-_hän_ oli pyytänyt häntä, -- hänen tähtensä -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jo kuun lopussa läksi Kvigstad pääkaupunkiin, jättäen kaikki työt,
-jotka kuuluivat hänen konttoritehtäviinsä, järjestykseensä ja
-erinomaiseen kuntoon.
-
-Kun hän ajoi reessä tietä pitkin, tiesi hän, että Alida-neito katsoi
-hänen jälkeensä eräästä ullakon ikkunasta. Hän kohottihe ylös,
-päästyään eräälle mäelle, otti lakin päästään ja heilutti sitä kuin
-voittaja...
-
-Seurasi rasittava aika monine matkoineen. Työtä tehtiin myöhään iltaan
-laajassa konttorissa.
-
-Rein auttoi tunnollisesti tuomaria kantamaan työtaakkaa. Ja yleiseksi
-hämmästykseksi näytti hän voivan sangen hyvin ollessaan innokkaassa
-työssä. Hän oli tasaisempi ja sävyisämpi, -- laskipa leikkiäkin
-'luonteensa vihollisen kanssa', kuten hän Mariannea kutsui...
-
-Ja vastuunalaisuus! -- sanoi hän nauraen. Hän ei nukkunut koskaan niin
-hyvin kuin milloin hänellä oli todellinen vastuu kannettavana. -- --
-
-Perheellä ei ollut sen vähemmän työtä ja touhua. Se koski Barbaran
-kapioita.
-
-Liinakankaita, drelliä ja damastia oli runsaasti varattu tyttärien
-tarpeeksi, ja niistä mitattiin nyt osia, ommeltiin, päärmettiin ja
-merkattiin kaikenlaisia vaatekappaleita, -- kaksi tusinaa sitä, neljä
-tusinaa tätä, viisi tusinaa tuota...
-
-Tyynyjä täytettiin ja pakattiin arkkuihin, joiden välipaikat täytettiin
-ompelurihmalla ja kaikenlaisella muulla tavaralla, joita taloudellinen
-huolenpito arvasi hyvin tarvittavan. Kaikenlaisia alusvaatteita,
-nyplättyjä, kudottuja ja ommeltuja pitkinä yksitoikkoisina talvina,
-oli valmiina tusinoittain. Muuan ompeliatar oli tuotu auttamaan.
-Paitsi niitä kahta pukua, jotka olivat tekeillä, oli kolmas vielä
-kangaspuissa... Kyllä oli työtä yllin kyllin!
-
-Henschienin toivomuksen mukaan piti häät pidettämän kaikessa
-hiljaisuudessa aikaisin keväällä -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tänä kiireellisenä aikana oli Reinillä ainoastaan sunnuntait
-käytettävänä metsästysmatkoihinsa.
-
-Jo lauantai-iltana tuli hän tällä kerralla ruokasaliin, jossa Merete
-seisoi kangaspuista juuri otettu palttinapakka sylissä odottaen Alidaa
-kyökistä auttamaan sitä kokoontaitettaessa.
-
-"Siinä työssä voin kyllä auttaa teitä", sanoi Rein, "jos te sitten
-tahdotte hankkia minulle vähän matkaevästä; lähden liikkeelle jo tänä
-yönä... Pitäkää vain kiinni siitä, niin minä taitan kokoon... kuinka
-pitkältä? -- kyynäräkö? -- Viisi korttelia? -- Kuusi korttelia? --
-Niinkuin kuulette, ymmärrän minä näitä asioita." Merete mittasi, ja
-Rein taittoi viiden korttelin pituudelta hänen sormiensa väliin...
-
-"Pidättekö kiinni?"
-
-He hätääntyivät ja rupesivat kiirehtimään, kun Reinin käsi koski
-Mereten käteen, ja seuraavaa taitetta tehtäessä näytti siltä kuin
-olisivat sormet tempautuneet palaneina takaisin.
-
-Mutta sitten laski Rein taitteen toisensa jälkeen Mereten käteen...
-
-Rein seisoi ääneti ja Merete punasena, niin että veri suhisi, silmät
-luotuina kankaaseen... Kumpaisenkin kädet vapisivat.
-
-Sitten oli kaikki kokoontaitettu.
-
-Viimeistä taitetta tehtäessä tarttui Rein Mereten käteen, mutta
-päästi sen sitten äkkiä, ikäänkuin olisi tyrkännyt sen luotaan, ja
-jäi seisomaan huoneeseen tuijottaen, Mereten hämillään tasotellessa
-vaatetta pöydällä.
-
-"Niin", kuului sitten tavallista innokkaammin vähän myöhemmin, kun
-Alida tuli huoneeseen, -- "aion lähteä kuutamoon jo tänä yönä, --
-luistimilla kokonaisen peninkulman Lovandetin poikki, -- aivan
-yksin erämaahan -- ainoastaan pitkä varjo seuralaisena. Hah, hah,
-haa!" -- nauroi hän omituisen tarkotuksettomasti -- --. "Kiitos, --
-lähettäkää minulle sitten vähän matkaevästä huoneeseeni", pyysi hän,
-pyörähtäessään äkkiä ympäri ja poistuessaan huoneesta.
-
--- -- Merete liikkui koko sunnuntaipäivän kuin kuumeessa... Oli kuin
-lumen sulaessa syntyvä vahva valo olisi saanut silmät vettymään ja koko
-maiseman siten vavahtelemaan...
-
-Hän tapasi itsensä milloin minkäkin ikkunan äärestä toisessa
-kerroksessa...
-
-Muutamia talonväestä ajoi kotiin kirkosta ja vähän sen jälkeen tuli
-astumalla pari palvelijaa...
-
-Paistin haju tuoksui kyökistä etehiseen, ja konttoristit kävelivät
-joutilaina alakerroksessa odotellen päivälliskutsua. -- -- --
-
--- Pitkän sunnuntai-päivällislevon jälkeen, joka käsitti renkituvan,
-konttorin ja päärakennuksen, heräsi ikäänkuin uusi toiminnanhalu
-suunnitelmineen päivän loppuosan viettämiseksi...
-
-Sovittiin mennä kävelemään sinne ja tänne, ja muutamat naisväestä
-pukivat päällysvaatteet yllensä. Pari konttoristeista meni joen poikki
-lukkarille juomaan kahvia ja pelaamaan vähän korttia...
-
-Barbara oli vetäytynyt makuuhuoneeseen, jossa hän käytti hyväkseen
-aikaa siistiäksensä ja järjestääkseen ja pakatakseen tavaroita
-laatikkoihin ja arkkuihin, jotta kaikki olisi valmiina ratkaisevaksi
-päiväksi ja häiksi.
-
--- Hiljaisena iltapäivänä hipui kevätauringon kalpea kajastus vielä
-siellä täällä lumisia kukkuloita, ja välistä kaikui omituisia etäisiä
-jyrähdyksiä ilmassa Lovandetilta harjun takaa, jossa pakkanen ukkosen
-jyrinän kaltaisella jyskeellä repi pitkiä halkeamia jäähän.
-
-Merete kuljeksi pihalla ja katsoi ja kuunteli...
-
-Hän silitti ja taputti Ajaxia, joka nuuski häntä ja juoksi häntä
-kypäräntöyhtönä heiluen edestakaisin tiellä, ikäänkuin jotakin
-odottaen...
-
-Nyt hämärissä tuli muutamia toisista kotiin vilkkaasti puhellen, --
-Augustinusen ja Yarmann -- uusi konttoristi, joka tulisi Henschienin
-paikalle, käynniltään lukkarilta.
-
-Ajax juoksi äkkiä kovasti haukkuen porttia kohden, jossa Rein
-näyttäytyi puolipimeässä.
-
-Hän käski koiran olla vaiti, tervehti lyhyesti ja heitti suuren ammutun
-metson rappusille.
-
-"Ette voi uskoa, kuinka komealta se näytti auringon noustessa aamulla",
--- huudahti hän omituisen innostuneella äänellä, -- "kun se äkkiä
-rupesi soimaan hongassa!
-
-"-- Minä tähtäsin sen leikkiessä ja soittaessa itsensä sokeaksi ja
-pyörälle päästä silmät kiinni vasten aurinkoa.
-
-"-- Se lausui värssyn toisensa jälkeen Korkeasta veisusta niin että,
-tunnustan, se oli vähällä riisua minulta aseet. Mutta kun se sitten
-rupesi koukkuilemaan siinä oksalla kuin itse Salomo-kuningas, --
-silloin pamahti!"... Seurasi käheä pilkkanauru.
-
-Kun hän huomasi Mereten katsovan liikutettuna ja kiusaantuneena,
-huudahti hän räikeästi:
-
-"Niin, sitä saa niin paljon onnen etumakua tässä elämässä, että
-käsittää kyllä, kun sen menettää!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Maaliskuu oli vilahtanut Vangenin ikkunoiden ohi räikeine lumikenttien
-synnyttämine kevätvaloineen, jolloin maa oli jääkovassa kirressä ja
-tuulet tuiki levottomia. Huhtikuu oli roiskuttanut kattotiiliä ja
-seiniä lumirännällä ja ähkysateilla. Ja jo toukokuun alussa oli rouva
-Orning, heti kun mäki lumen sulamisaikaan oli paljastunut, ryhtynyt
-puutarhatyöhön.
-
-Hän jatkoi työtään väsymättä, vaikka kevätlumi auringonpaahteesta
-huolimatta jääti ja kirpakka ilma sieretti hänen kätensä ja kasvonsa
-päähineen alapuolelta.
-
-Siellä lajiteltiin paperitötteröitä ja pusseja, joissa oli erilajisia
-siemeniä ja tarkat otsikkokirjoitukset, ja sikäli kuin lämpö kasvoi,
-kylvettiin siemenet ja istutettiin taimet.
-
-Ja juhannuksen aikaan saattoi rouva Orning puutarhan kentältä, --
-siltä, joka muodosti suuren runsaudensarven, -- silmäillä laitoksen yli
-puineen ja puistoineen virralle asti ja sanoa itsekseen, että on siinä
-kaunis työn tulos!
-
-Mutta tätä rasittavaa ulkoilmaelämää seurasi taantumus, ja rouva
-sai vanhan vaivansa, ruusukohtauksen, niin ettei hän voinut poistua
-huoneestaan 6-8 viikkoon.
-
-Romaani ja neulos olivat pöydällä, jotta niihin voi turvautua
-taloushuolien välillä, kun hän oli yksin eikä hänellä ollut mitään
-ohjeita annettavana.
-
-Siltä paikalta, jonka hän oli valinnut kukikaspeitteiselle
-mahonkituolilleen, voi hän nähdä osan puutarhasta, joka päättyi
-nurkkahuvihuoneen luona.
-
-Lämmin aamupäivän aurinko paistoi vinosti sisään, ja sen paahdetta
-hillitsivät kokoonvedetyt punaset uutimet. Nytkin, vaikka aurinko oli
-korkeimmillaan, ei se paistanut edes niin pitkälle syvään huoneeseen
-kuin sen mahtavan sängyn edessä olevalle matolle, joka valkoisine
-tupsu-uutimineen täytti koko takaliston.
-
-Rouva istui yksin, ja hänen silmänsä seurasivat pienten vihertävien
-ikkunalasien läpi päärakennuksen terävää varjoa, joka yhä enemmän
-vetäytyi takaisin puutarhakentältä. Siellä voisi tulla hyvinkin kuivaa,
-jos aurinko paistaisi samalla lailla kuin tänään; -- maa oli sellaista,
-että sitä tarvitsi kastella sekä aamuin että illoin --
-
-Hän aikoi soittaa kelloa kutsuaksensa Barbaran.
-
-Sitten pudisti hän päätään... Ei ollut ensikerta, että hän huomasi
-olevansa niin hajamielinen!
-
-Hän kaipasi Barbaraa joka suhteessa. Hänen aina sukkelaa
-avuliaisuuttansa, -- kaipasi häntä kaksinkertaisesti, kun talo sai
-nyttemmin olla ilman Marianneakin, joka toista kuukautta sitten oli
-matkustanut Grothien luokse tehtaalle, jonne hän oli tarjoutunut
-oksastamaan hedelmäpuita, minkä taidon hän oli oppinut äidiltään. Sinne
-näytiin saadun tartunta täältä. Iso, vanha puutarha aiottiin panna
-kuntoon ja perkata -- luultavasti nuoria varten...
-
-... Niin, nyt oli pikku Barbara rouva Henschieninä kaukana
-Vestdalenissa, ja hänellä oli oma puutarhansa hoidettavana. Hän kyllä
-kirjoitti ikävöivänsä päästä käymään kotona. Hänen täytyi saada tietää
-kaikista talon asioista: kuinka oli karjan ja kuinka Randin laita,
-kuinka monta elikkoa tänä vuonna lähetettäisiin karjatalolle... No,
-se kai kyllä menisi vähitellen ohi. Vangen oli niin sanoaksemme ollut
-hänen maailmansa, hänen näköalansa ei ollutkaan ulottunut laajemmalle.
-
-Oli todellakin ollut kyyneleiden päivä silloin kun hänet ja Henschien
-eräänä arkipäivänä keväällä kaikessa hiljaisuudessa vihittiin kirkossa
-ja kun he sitten läksivät matkaan Brunten ja Borkenin vetämissä
-vaunuissa.
-
-Ja lahjoja saatiin myös, -- liemikauha, kahdeksantoista ruokalusikkaa
-ja kaksi tusinaa teelusikoita, jotka kaikki oli tilattu pääkaupungin
-kultasepältä. Mutta oli siinä ollut puuhaa saada asia päätetyksi isän
-kanssa monia kiertoteitä... Oli se kiusallista aikaa...!
-
-Mutta nyt sanoivat pikkutytöt nähneensä isän kävelevän itse puistossa
-sitä katselemassa, -- tarkastelevan sitä joka paikasta. Hän poikkesi
-aina sinne palatessaan iltapäivisin kotiin pelloille tekemiltään
-kävelymatkoilta katsomasta väen kyntämistä ja kylvämistä.
-
-Rouva pudisti voimakasta päätään hymyn vivahdus huulilla.
-
-Niin, ne miehet -- ne miehet!...
-
-Levoton kevät monine muutoksineen heidän kodissaan, -- rasittavia
-kuukausia, vaivaloisia ja edesvastuullisia isälle konttorissa!
-
-Ja ei niin sanaakaan mistään!...
-
-Merete ja Rein alkoivat huolestuttaa häntä.
-
-Merete oli ilmeisesti menettänyt kaiken arvostelukykynsä. Rein saattoi
-esiintyä kuinka häikäilemättömästi ja tylysti tahansa, -- se teki vain
-hänet yhä miellyttävämmäksi ja hauskemmaksi, sanottiin! Oli todellakin
-menty jo niin pitkälle, että oli vapaaehtoisesti totuttu olemaan
-sanomatta sanaakaan Reinistä Mereten läsnäollessa; voi huomata kuinka
-hän kärsi siitä ja kuinka se vaivasi häntä...
-
-Omituinen oikullinen luonne oli tuo Rein. Niin itsensäkieltävä, kun oli
-kyseessä isän auttaminen konttorissa, -- mutta muuten niin oikullinen
-ja -- häijy, voi miltei sanoa. --
-
-Ei lainkaan toivottava vävypoika, ei --
-
-Rouva istui vielä takakenossa tuolilla -- mietteisiinsä vaipuneena, kun
-Alida nopeasti astui, sisään sulkien oven jäljissään.
-
-Hän astui kiihottuneen näköisenä pari kertaa lattian poikki, ennen kun
-huohottaen pysähtyi äitinsä nojatuolin eteen.
-
-"Niin, -- sinä ehkä pidät sitä suruna, äiti. -- Mutta se on tarkoin
-harkittua eikä sitä voi muuttaa!"
-
-Kasvot olivat kalpeat ja päättäväiset, pää kuin leimattu mitalli.
-
-"Kangaspuissa oleva hieno villaleninkikankaani kyllä tulee käytäntöön.
-Mutta Hambrolla oleva silkkikangas, jonka eilen sanoit minun
-välttämättömästi tarvitsevan, siitä ei tule mitään. --
-
-"En koskaan, en koskaan ota minä Grothia, -- en koskaan! Oli Ra-tädin
-viisasta huolenpitoa", -- nauroi hän ivallisesti, -- "saada minut
-kiinnitetyksi tuohon rautatehtaaseen... Olen nyt laahannut tuota
-raskasta uunia kaksi vuotta, kunnes se lopulta rupesi tuntumaan liian
-polttavalta, -- liian polttavalta --
-
-"Ja sitten on minulla vieläkin sanomista sinulle, äiti!"
-
-"Mielestäni olet jo tarpeeksi sanonut", sanoi rouva aivan
-hämmästyksissään.
-
-Alida heittäytyi äkkiä hänen syliinsä, itkien ilmoille vuosia pitkän
-epätoivonsa.
-
-"No, no, Alida --"
-
-"Olen sanonut Kvigstadille, äiti, että _jos_ hän palaa tutkintonsa
-suorittaneena, niin --"
-
-"Niin -- niin? -- sano pois, lapseni!"
-
-"Niin ei hän saa kieltävää vastausta --"
-
-Syntyi äänettömyys, -- -- -- kuului vain läiskäys äidin lyödessä
-kätensä yhteen. --
-
-"Minä otan hänet -- ilman tutkintoakin", -- huudahti Merete
-uhmailevasti säkenöivin silmin.
-
-"Vai niin. -- Niitä nykyajan tyttäriä! -- Kapinahenkeä!" -- sanoi
-rouva, koettaen koota ajatuksiaan --
-
-"Niin, niin... vai niin"... Sorminivelet naksoivat ja hän hengitti
-raskaasti...
-
-"No niin!" lisäsi hän sitten äkkiä tyyntyen, -- "Saamme kai tottua
-katsomaan pienistä ikkunalaseista tyttäriämme...
-
-"Arvelet siis voivasi tulla onnelliseksi hänen kanssaan, Alida!"...
-rupesi hän puhumaan kuiskaten, silitellen hänen hiuksiaan...
-
-"Kyllä, kyllä -- kyllä, kyllä, -- hän on lahjakas mies... ja sinä kyllä
-voit johtaa häntä, -- kääriä hänet vaikka sormesi ympärille, niin
-järkevä, hyvä ja lujaluonteinen kun olet..."
-
-"No, no!"...
-
-Alida oli taas saanut itkunkohtauksen.
-
-"No, no, lapsi... miehen tahto on miehen kunnia, sanotaan. Mutta se on
-myös naisen!" -- -- --
-
--- Auringonpaisteen viirun kasvaessa yhä pitemmälle lattian poikki
-huoneessa, niin että rouva Orningin lopulta täytyi varjostaa
-kasvojaan nenäliinalla, oli Alida saanut itkeä sydämensä tyhjäksi --
-perusteellisesti ja kauan.
-
-Se taistelu oli ollut liian kova ja pitkällinen, jota hän oli
-taistellut yksinään hiljaisuudessa, mutta nyt! -- kun kaikki oli
-uskottu äidille, tuntui hänestä kuin onnen tunne olisi lamauttanut
-hänet -- -- --
-
-Rouva istui taas yksin, kuunnellen hänen keveitä nopeita askeliaan,
-jotka poistuivat eteisen poikki...
-
-He olivat sopineet, että Alidan asiain ollessa nykyisellä kannalla,
-täytyi hänen itsensä ottaa puhuaksensa isälle asiasta -- sopivan
-tilaisuuden sattuessa.
-
-Mutta -- mutta -- rouvan kasvot synkistyivät äkkiä --
-
-Ra-täti! Mitä sanoo Ra-täti?... Hänen oma sellaisella innolla
-aikaansaamansa kauppa... Tämä naimiskauppa, 'joka johtaisi perheen
-arvoa vastaavaan positsioniin'...
-
-Sivuuttaa hänen tahtonsa!
-
-Rouva teki uhkaavan näköisenä äkillisen liikkeen ikäänkuin noustakseen
-ylös, mutta vaipui taas takaisin tuolille mutisten:
-
-Ne rahat!... Ne rahat!...
-
-Ra-täti tekee varmasti Alidan perinnöttömäksi! -- ja ehkä toisetkin.
-
--- Ja kuka, -- hän tarttui tuolin käsinojaan, katsoen neuvottomana
-ympärilleen, -- kuka on sanova hänelle tämän?
-
-Niin, kuka?... siitä syntyy viho viimeinen meteli! -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kesäpäivät tulivat ja menivät auringonpaisteineen ja varjoineen rouvan
-kahden ikkunan editse.
-
-Romaani oli pöydällä sukkapuikko pistettynä miltei samojen sivujen
-väliin...
-
-Ikkunoiden alla olevassa puutarhassa kasvoi ja nousi taimelle -- yhtenä
-päivänä yhdet, toisena toiset kukat. Välistä tulivat tytöt hänen
-luokseen näyttämään salaattia ja krassia, välistä redisejä, pieniä
-keltajuuria, kirsikan- ja omenankukkia...
-
-Olisipa ollut hauskaa saada kävellä puutarhassa seuraamassa tuota
-kaikkea. Kesähän meni häneltä miltei kokonaan hukkaan...
-
-... Vaikeata ja raskasta kaikin puolin... ja kun sitä paitsi tällä
-tavoin oli suljettu huoneeseensa, olivat ajatukset niin usein
-liioteltuja -- --.
-
-Kun hän eräänä aamuna istui vaipuneena synkkiin ajatuksiinsa, ovi
-miltei tempaamalla avattiin...
-
-Merete se syöksyi huoneeseen sillä tavalla!
-
-Hän ei kuullut varotusta, vaan juoksi äidin luokse ja ojensi häntä
-kohden ruusun. Tyttö säteili ikäänkuin hän ei koskaan ennen olisi
-nähnyt kukkaa.
-
-"Näetkö, äiti, tätä!"
-
-"Kyllä, kun et vain pidä sitä niin lähellä kasvojani."
-
-"Se on isältä!" -- tuli riemuiten, niin että hän tuskin sai sanat
-suustaan.
-
-"Isältä!" -- -- Rouva otti ruusun ja katsoi sitä tarkasti.
-
-"Minun piti jättää se sinulle ja sanoa että se on ensimäinen uudesta
-puutarhastasi! Isä tulee luoksesi iltapäivällä tiedustelemaan
-vointiasi", -- päätti hän hengästyksissään.
-
-Rouva istui ääneti hetken. Sitten nousi hän ylös ja meni ikkunaan
-ikäänkuin tutkiaksensa ruusua, pyyhkien kuitenkin salaa kyyneleen
-toisensa jälkeen silmistään...
-
-"Missä on nenäliinani?" kuului kärsimättömästi.
-
-"Sanoiko hän todellakin niin? -- Sinusta siis näytti, että hän piti
-puutarhasta?...
-
-"Tämä ruusu on ylemmästä pensasaidasta, -- hän on siis käynyt
-sielläkin...
-
-"Tiesinhän minä, että se kerran tapahtuisi, -- että hän pitäisi siitä...
-
-"Totta totisesti on hänellä parempi maku minun puutarhani kuin minulla
-hänen musiikkinsa suhteen", sanoi rouva hymyillen viillyttäessään ja
-kuivatessaan kasvojaan nenäliinalla.
-
-Hetkisen kuluttua istui hän tyynesti takaisin tuoliin, katsellen
-tyytyväisenä auringonpaistetta ja ikkunaa.
-
-"Sen minä sanon, että hän saa antaa aivan toisessa suhteessa kalliin
-sovintolahjan", huudahti hän äkkiä, -- "Kaikki puutarhanaidan laudat!
--- Tuolla laatikossa on sahalta tullut lasku -- kaksikymmentäviisi
-taalaria. Ne hän nyt mielellään maksaa", -- sanoi hän tyytyväisenä.
-
-"Kyllä tuntuu ihan helpotukselta kun saa ne maksetuksi!"...
-
-Hän katsoi ympärilleen --.
-
-"Kuule, Merete, meidän täytyy saada Inger tänne pesemään ikkunoita
-ja peiliä ja ovea, -- ja hieman siistimään joka paikasta, koska minä
-kuulun saavan niin harvinaisen vieraan!" ilveili hän -- --
-
--- Uutinen levisi kulovalkean tavoin sisaruksille ja synnytti
-koko päiväksi oikean juhlatunnelman taloon. Katsottiin iloisina
-tarkoittavasti toisiinsa, kuiskittiin vilkkaasti, ja jokainen isän tahi
-äidin sana sai entisen varman arvonsa taas.
-
-Vallitsi ikäänkuin vapautumisen tunne koko talossa, -- se tuntui
-konttorissa, ja aavistettiin kenties kyökissäkin, että sovinto oli
-syntynyt jumalten valtakunnassa.
-
--- -- "Eikö ole ollut suloinen päivä tänään?" -- sanoi Merete
-Reinille tämän tullessa hänen luoksensa hänen iltapuolella ollessaan
-mullittamassa leukoijia, jotka alkoivat avata nuppujaan ja näyttää
-värejään. Puutarha oli näet pidettävä mahdollisimman hyvässä kunnossa,
-kunnes äiti taas voisi itse ryhtyä siellä työhön... "Tiesin, aamulla
-herätessäni että jotakin hauskaa tapahtuisi", -- jatkoi Merete
-vilkkaasti. "Aina kun uneksin suurista viheriöistä nurmikentistä,
-tapahtuu jotakin oikein hämmästyttävän onnellista!"
-
-"Vai niin, te olette siis tosi-unien näkijä, Merete neito?"
-
-"Niin, se on varmaa! -- Kun näen unta vedestä ja kukista ja
-pikku-rahoista, -- huu, silloin tiedän tapahtuvan jotakin
-vastenmielistä."
-
-"Se johtuu siitä että olette pannut sen merkille -- ja tapahtuuhan aina
-jotakin, johon sitä voi soveltaa... Noin nuori tyttö ei kai voine olla
-taikauskoinen?" sanoi Rein tutkivasti.
-
-"Taikauskoinen, ei, -- en usko kummituksiin, mutta muuten --"
-
-"Mitä muuten?"
-
-"Niin, on niin paljon, mikä on kauhean ihmeellistä -- jota ei käsitä" --
-
-"Mitä se on, Merete-neito?" kysyi Rein. Hänen silmissään kuvastui
-jonkinverran pelkoa.
-
-"Niin, sitä en _voi_ sanoa, -- enkä myöskään tahdo. Mutta on olemassa
-asioita, jotka ovat määrääviä minun elämälleni!" sanoi hän hiljaa,
-mutta päättävästi: hän oli tullut hyvin kalpeaksi, -- "ja joita en voi
-itselleni selittää."
-
-"Vai niin, teillä on siis jotakin, joka on _ratkaisevaa kohtalollenne_,
-Merete", -- kysyi Rein ja hänen kasvoillaan leikki hymyily. "Eikö ole
-ihmeellistä", keskeytti hän äkkiä, -- "että me kenties kaikki liikumme
-omine uskoinemme ja taikauskoinemme... Katsokaa nyt vaikka tuota vanhaa
-kuivaa Henschieniä! Hänen täytyi aina räiskäyttää kolme musteläiskää
-pulpetille ennenkuin hän alkoi laskea yhteen. Sitten rupesi hän
-aavistamaan, että minä pidin häntä silmällä, ja hän vilkui alituisesti
-minuun. Välistä pisti päähäni kiusata häntä. Mutta silloin kakisteli
-hän kurkkuaan ja rupesi miettimään ja muodostelemaan kynäänsä, kunnes
-sai rauhassa räiskäyttää kolme musteläiskäänsä...
-
-"No, se nyt oli vain sellaista pientä konttorilevottomuutta, --
-pöytäkirjojen kaapimisen pelkoa...
-
-"Eikä Bie-neiti tunne itseänsä rauhalliseksi olemuksen räjähtämiseltä
--- Ra-tädin hyväntuulen muodossa, -- ennenkuin hän on huolellisesti
-kuivannut jalkansa seitsemän kertaa portaiden edessä oleviin
-kuusenhavuihin ennen sisään menemistään" -- --
-
-"Mutta että te voittekin huomata tuollaisia pikkuseikkoja!" huudahti
-Merete kuin pilvistä pudonneena.
-
-"Mihinkäpä minä silmäni panisin, Merete-neito", nauroi Rein...
-
-"Ja ajatelkaapa nyt kapteeni Buchwaldianne! -- Ettekö ole koskaan
-ranskantunneillanne huomannut, että hän ei istuudu tuolille ennenkun on
-kulkenut kerran sen ympäri? Huomasin sen jo ensi kerroilla nähdessäni
-hänet arkihuoneessa. Ja mitä merkkejä hän samalla tekee sormillaan
-nutunliepeittensä alla tahi taskussa, sitä en minä voi sanoa. Mutta
-hän ei vain istu ennenkuin nuo menot on suoritettu. Pitäkää varanne
-vain!... Se voi olla vain viaton suojelustoimenpide tavallista
-vastoinkäymistä vastaan... Tahi ken tietää mitä kaikkea on syntynyt
-tuon hiljaisen miehen mielikuvituksessa. -- Ehkä hän tahtoo ehkäistä
-jonkin hengen tahi kummituksen istuutumasta siihen ja kiertämästä
-käsiään hänen ympärilleen. Ehkäpä vaivaa häntä hänen toinen minänsä ja
-hän näkee itsensä."
-
-"Näkee itsensä... Olen kuullut, että silloin täytyy kuolla!" sanoi
-Merete.
-
-"Hm, -- olemuksen pelolla on niin monta muotoa, -- niin monta kauhun
-huutoa ihmisessä, kun on kerran saanut korvansa auki... Luonnonvoimat
-iskevät ihmisiin. -- Tuntee soittimen kieliä ulkopuolella itseään...
-Täysi kuu vetää, samoin kuin se imee luodetta ja vuoksea... Kuka
-tietää, jos me kaikki olisimmekin lasista ja läpikuultavia!
-
-"... On sellaisia", tuli sitten varovasti, -- "jotka tulevat niihin
-aikoihin äärettömän tuskallisiksi... Heidät valtaa sellainen
-levottomuus... tuntevat ikäänkuin heidän täytyisi lähteä maita
-mantereita kiertämään loitolle ihmisistä suorittamaan kamppailun sen
-kanssa, joka muodostaa pelon heissä! --
-
-"Niin, Merete-neito, -- sellaisessa tapauksessa ei toinen voi auttaa
-toista!"
-
-"Voi kyllä", -- sanoi Merete hiljaa, -- "juuri sellaisen --
-yksinäisyystunteen sattuessa"...
-
-"Niinkö? -- Tarkoitatteko, että juuri sentähden Aatami sai Eevan? --
-Niin, siinä on paljon siinä", sanoi hän äkkiä hymyillen. -- "Saanko nyt
-tuoda teille vettä, jotta saisitte täyttää kaikki nuo pienet kuopat,
-joita olette kaivanut leukoijien ympärille?"...
-
-Ilta-auringon säteiden kimallellen hypähdellessä puutarhanaidan
-läpi, tulivat toiset ulos toinen toisensa jälkeen arkihuoneesta ja
-konttorista jutellen ja tarinoiden auttamaan puutarhassa.
-
-Tuomari käveli siellä merenvahapiippuineen. Sen sininen savu näkyi
-pensasaitojen ja kukkalavojen läpi...
-
-Oli kuin kaikki olisi loistanut uudessa -- sovituksen valossa!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Niin, kuka?
-
-Tuomarin itsensä oli täytynyt ottaa huolekseen surullinen tehtävä
-ilmoittaa Ra-tädille, että Alidan liitto Grothin kanssa purkautuisi.
-
-Rouva seisoi ikkunassa katsoen kuinka tuomari nousi hevosen selkään ja
-kannusti Figaroa happamen näköisenä...
-
-Hän ei ollut erittäin ihastunut tehtävästään. Mutta kukapa muukaan voi
-sen suorittaa? Ja sitten hänellä oli oma tapansa katsoa asioita...
-Hän ei huolehtinut edeltäpäin, eikä juuri ajatellut erityisesti niitä
-jälestäpäinkään. --
-
-Tuomari ratsasti herttaisena alkukesän iltapäivänä maantietä pitkin...
-
-Aitojen molemmin puolin kylvettiin, kynnettiin ja äestettiin, ja
-työväki nosti hattua ja juoksi avaamaan porttia nähdessään tuomarin
-tulevan. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt, kuten tavallisesti, siellä
-täällä vaihtamaan muutamia sanoja, vaan rajoittui, vaipuneena kun oli
-omiin ajatuksiinsa, ainoastaan hajamielisiin päännyökäyksiin...
-
-... On luonteita, jotka suoriutuvat kaikissa oloissa, ja toisia,
-jotka takertuvat niihin kiinni... Alidaan olivat hänen ajatuksensa
-keskittyneet... Yhtä lujaluonteinen ja avomielinen ja rehellinen kuin
-äitikin... Mutta onneksi oli hänessä tunteellisuutta ja naisellista
-norjuutta, jota Bolettessa... Hm, -- hän pani Figaron taas
-ravaamaan -- --
-
-Hetken kuluttua kulki hevonen taas käyden. Figaron korvat näyttivät
-tuontuostakin kuulevan monia hymähdyksiä ja puoliksi tukahdutettuja
-mielenpurkauksia, jotka näyttivät koskevan aivan etäisiä asioita...
-
-Ja sitten Kvigstadista vävypoika!... Se on totta totisesti hänen
-ihmetöidensä huippu! Originelli mies -- loistava pää...
-
-... On niin satunnaista, että sovitaan yhteen tässä maailmassa... Hän
-huokasi kevyesti.
-
-Tahi loppujen lopuksi, jos on joku, josta pitää... Silloin ei riitä
-kokonainen tehdaskaan ikävine Grotheineen Kvigstadia vastaan, joka on
-vallannut toisen mielen! -- Hyvä, Alida! -- Hän käänsi hevosensa sille
-varjoisalle metsäpolulle, joka vei Rafosille, ja kiirehti
-hevostaan. -- --
-
--- Ra-täti istui auringonpaisteessa rappusilla jakkara jalkojen alla ja
-tyynyjä ja saaleja varmuuden vuoksi lähellä. Hän hätkähti, kun hänen
-terävät mustat silmänsä keksivät ratsastajan metsätiellä.
-
-"Bie -- Bie!" komensi hän eteiseen. "Pane paras viilikehlo arkihuoneen
-pöydälle ja rommia mukaan. -- Se on Thomaksen lempiruokaa kesällä, kun
-hän on kuumissaan."
-
-Hän kompuroi keppinsä nojassa sisään ja rupesi huolellisesti
-järjestämään nojatuolinsa ympäristöä.
-
-Tuomarin ajaessa pihaan juoksi renki ottamaan huostaansa hevosen...
-
-"Näin sinun olevan rappusilla, täti; sitten kai lienee terveytesi
-hyvä", -- tervehti tuomari. "Niin, sinulla on hyvät voimat -- hoitaa
-taloa. -- Näin, millaiset ovat viljelyksesi: niiden veroisia saa etsiä
--- ja sinun veroistasi myöskin!" laski hän leikkiä.
-
-"Moiset kohteliaisuudet ovat minusta kuin liian vanhoja kuivaneita
-hunajakakkuja. Onko sinulla jotakin asiaa?"
-
-"Hm"... kakisteli tuomari kurkkuaan --
-
-"Ja Bolette-raukan täytyy yhä vain pysytellä makuuhuoneessa, vaikka on
-niin kaunis kesä", jatkoi tuomari.
-
-Ra-tädin syvälle painunut suu puristui kokoon; hän nojautui takakenoon
-tuolissa ja rupesi katsoa tuijottamaan häneen. --
-
-"Näytät minusta niin mielistelevältä ja puheliaalta tänään. On siis
-jotain,--joka minun on sulatettava?"...
-
-"Niin -- niin, -- katsos, täti, maailmassa ei saa aina mitä tahtoo",
-alotti hän varovasti. "Ja eihän sitä voi vaariakaan, että saattaisi
-kaikki järjestää mielensä mukaisesti... ja nuoriso, tiedäthän, täti! --
-Onhan sinullakin ollut verta suonissasi."
-
-"Lörpötystä -- lörpötystä! -- Mistä on kysymys? Puhu" -- keskeytti
-Ra-täti hänet ja jysäytti kärsimättömästi keppiänsä lattiaan. -- "Ensin
-voitelee suuni hunajalla." -- Hän teki pelottavan irvistyksen.
-
-"Meidän täytyy koettaa katsoa ymmärtävillä silmillä, täti!" huomautti
-tuomari, -- "niin hyvin kuin voimme."
-
-Ra-täti pani päänsä kallelleen ja katsoi häneen.
-
-"Puhu sinä vain, Thomas! Olen valmistautunut, odotan -- vaikka mitä!--
-vieläpä sitäkin, että sinulla on kassanvajaus", pisti hän myrkyllisesti.
-
-"Bie-neiti, olisin kiitollinen, jos antaisitte minulle vähän vettä",
-sanoi tuomari, varovasti valmistautuen kaikkien mahdollisuuksien
-varalta, kun Bie näyttäytyi ovessa viilikehloineen, mutta nopeasti
-vetäytyi taas takaisin.
-
-"Niin, niin, täti! -- On sitä nähty pahempiakin asioita kuin että
-kihlauksesta ei ole tullut mitään" --
-
-"Alida!" -- huusi Ra-täti ja heitti päätään kiivaasti taaksepäin.
-
-"Niin, juuri hän. Alida on tunnustanut mielentilansa Bolettelle ja
-minulle. Hän tahtoo rikkoa kihlauksensa Grothin kanssa."
-
-"Rikkoa!" miltei ulvahti Ra-täti. -- "Kuinka hän uskaltaa!" --
-
-"Sille ei voi mitään! -- Groth on hänestä suorastaan vastenmielinen."
-
-"Ei voi mitään!" -- matki Ra-täti... "Se on sinun tapaistasi, Thomas!
--- Vastenmielinen -- koko tulevaisuutta vastaan... On sekin puhetta!
--- Jotakin on tehtävä! -- Uppiniskainen lapsi!... Kuinka monen luulet
-saavan seurata omaa päätään siinä suhteessa! -- Tulisipa siitä
-kaunista!"
-
-Ra-täti uhkasi häntä etusormella:
-
-"Käske sinä vaan Boletten sanomaan hänelle suorat sanat!... Tahi onko
-myös Bolette tullut romantilliseksi, -- sentimentaaliksi -- -- höö,
-hörrr" -- hänen rintansa korahti, -- hänen oli vaikea hengittää.
-
-"Sille ei voi mitään, täti! -- Ja sitte vielä lisää. -- Sinun täytyy
-kuulla kaikki"...
-
-"Vieläkö enemmän? -- Jospa tietäisit, kuinka vastenmielinen olet,
-Thomas!" -- Ra-tädin kasvoilla oli ihan tuskan ilme.
-
-"Tiedäthän, että Kvigstad on lähtenyt luotani suorittamaan
-tutkintoansa"...
-
-"Mitä?" Ra-täti katsahti nopeasti tuomariin. "Juuri häneen on Alida
-kiintynyt, hänestä hän on koko ajan pitänyt -- Sille ei voi mitään,
-täti."
-
-"Sinun ei mitääsi!" huusi Ra-täti; hän kohottihe nuolen nopeudella
-tuolista ja antoi tuomarille korvapuustin, kepin kaatuessa kolisten
-lattialle. Sitten vaipui hän takaisin tuoliin myssy vinossa ja voihki...
-
-Ei ollut suinkaan kevyt se käsi, jota tuomari oli saanut maistaa, ja
-hänen kasvojensa toinen puoli oli aivan punainen, kun hän nopeasti
-nousi, tarttui poskeensa ja katsoi käteensä, ikäänkuin tullakseen
-vakuutetuksi siitä, mitä oli tapahtunut. Hän kääntyi ottamaan lakkinsa,
-ja hänen suupielissään näkyi hymyntapaista...
-
-"Thomas! Thomas!" -- voihki Ra-täti avuttomana... "Älä mene... Älä
-mene... Oma rakas poikani! -- -- Niin, jätä sinä vain vanha tätisi",
--- huoahti hän vielä kerran, "niin hänelle ei jää ketään jälelle...
-Ei, tule nyt tänne, Thomas, oma poikani! Tule nyt tänne ja istu tähän
-tuolille... niin saadaan puhua siitä" -- houkutteli hän.
-
-"Kun viimeksi annoit minulle korvapuustin, olin nelitoistavuotias.
-Samana päivänä tulin kotiin kesälomalle... Ja kun se tapahtuu niin
-harvoin..." -- kuului puoliksi vihaisesti, puoliksi leikillisesti.
-
-"Sinä olet ollut aina lempipoikani", voihki Ra-täti... "Et kai ole aivan
-suuttunut minuun", -- alkoi hän levottomasti pyytää... "Istu nyt, istu
-nyt, Thomas, että saan nähdä, ettet enää ole vihoissasi", pyyteli
-hän vapisevalla äänellä... "Istu nyt tähän!" -- Ra-täti tarttui hänen
-molempiin käsiinsä ja taputteli ja suuteli niitä nöyrästi --
-
-"Myssyni... myssyni..." -- Hän tarttui päähänsä ja asetteli ja oikoi
-myssyään...
-
-"Kvigstad, niinkö sanoit?... Meidän täytyy hankkia hänelle
-kruununvoudinvirka!" huudahti hän äkkiä vilkastuen...
-
-"Bie! Bie! missä hän viipyy viilikehloineen! Tahi ehkä tahdot ennemmin
-lasillisen madeiraa? Bie!" -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Kotimatkalla hymyili tuomari... asema oli yhtäkkiä pelastettu...
-
-... Ja että häntä oli kohdeltu kuin poikaa -- se maistui niin
-ihmeellisen hyvältä...
-
-
-
-
-VI.
-
-Rein ja Merete.
-
-
-Harjujen yläpuolella Vangenin takana kohosi vuorijono harjanteeksi,
-joka muistutti tuntureista.
-
-Kaksi peninkulmaa sieltä sisämaahan päin oli tuomarintalon karjakartano.
-
-Sieltä juuri oli koko Vangenin nuoriso eräänä lämpimänä
-kesäpäiväniltana palaamassa alaspäin kaksipäiväiseltä retkeltä
-karjakartanolle.
-
-Alkoi kohota pilviä, jotka kokoontuivat mustiksi, uhkaaviksi
-rykelmiksi. --
-
-Näytti uhkaavalta; rajusäätä peläten riennettiin kotiinpäin vuolasta,
-koskista Ra-joen vartta pitkin kulkevaa metsäpolkua.
-
-Lovandetin rantaan päästyä päätettiin matkan jouduttamiseksi mennä
-venheellä järven poikki. Eufemia ja Alida menivät toiseen venheeseen,
-jossa pari konttoristia hoiti airoja, Reinin tarjoutuessa soutamaan
-Mereten järven poikki pienellä ruuhella. Muut kiertäisivät jalkaisin
-järven ympäri.
-
-Kiiruhdettiin matkallelähtöä --
-
-Reinin täytyi ensin tyhjentää venhe, joka oli vettä puolillaan,
-tarkastaa, oliko tappi lujasti kiinni sekä kääntää ja kuivata
-tuhtolaudat.
-
-"Tulkaa nyt venheeseen, Merete-neito!" --
-
-Hän kallisti venhettä syrjälleen, jotta Merete saisi jalansijan, ja
-auttoi hänet venheeseen. Sitten heitti hän matkalaukun keulaan ja
-vihkon tuoreita tunturikukkia Mereten syliin.
-
-Työnnettyään venhettä kivien lomitse, istuutui Rein rauhallisen
-tyytyväisenä ja rupesi uutterasti soutamaan...
-
-"'Neitsyt Marian kultakenkiä'"... sanoi Rein, nyökäyttäen päätään
-kukkia kohden, joita Merete järjesteli... "Ne muistuttavat minua
-aina äidistäni... Se oli hänen lempikukkansa", -- sanoi hän soutaen.
--- "Äitini oli niin raskasmielinen, ja teki minuun niin omituisen
-vaikutuksen lapsena, kun hän kerran sanoi: -- 'Nuo... nuo loistavan
-keltaiset, -- ne ovat viimeiset aurinkoiset jäljet neitsyt Marian
-olosta tässä maassa!' -- Hän oli mieleltään ikäänkuin jonkin verran
-katolinen, ja hänellä olivat omat kuvittelunsa"...
-
-Merete istui katsellen hienoja, kengänmuotoisia kukkia --
-
-"Että tekin olette kerran ollut pieni", -- puheli hän mietteissään,
--- "ja puhellut äidin kanssa! -- Aivan toisin kuin kaikki muut pojat,
-voisi ajatella... Te olette kai myös istunut lukemassa opettajan
-johdolla. -- Mutta minä en voi kuvitellakaan, ettette te olisi tietänyt
-kaikkea ennakolta."
-
-"Muistan vain, kuinka seisoin katsoen äitiäni, kun hän ikäänkuin
-loittoni, -- ja ihmettelin, mihin hänen ajatuksensa voivat mennä,
-kun ne tuolla tavalla häipyivät etäisyyteen, kuin linnut -- jonnekin
-salaperäiseen maailmaan. -- Jossa ei koskaan olisi pitänyt olla!" --
-lisäsi hän synkästi. "Rajojen yli meneminen kostaa itsensä... Rajat
-ovat ne muodot, joihin maailma valautuu...
-
-"Ei, olin kylläkin tiedonhaluinen ja opinjanoinen", jatkoi hän
-vilkkaasti. "Mutta sisäisille silmilleni eivät he kuitenkaan voineet
-pistää sivistyksen silmälaseja."
-
-"Minä kuvittelen mielessäni teidän ikäänkuin kulkevan tunturin
-juurella, joka näyttää uhkaavan vieremällä" -- sanoi Merete miettivästi.
-
-"Ettekö koskaan pelkää, että jokin vieremä voisi sattua _teidän_
-elämässänne, Merete?" -- kysyi Rein tutkivasti.
-
-"Oh -- en"...
-
-Merete pudisti päätään, ja hänen kasvoilleen tuli onnenilme.
-
--- Nyt rupesi käymään pieniä, lyhyitä tuulenpuuskia, ja aallot löivät
-ja loiskivat venheen keulaan ja vesi tummeni nousevista pilvistä.
-
-"Ottakaa saali hartioillenne... Ette kai pelkää vähäistä myrskyä?
--- Te, joka ette edes pelkää kokonaista vuorenvieremää!" sanoi Rein
-rohkaisevasti.
-
-"Ei", -- huudahti Merete miltei riemuiten, -- "en ole koskaan tuntenut
-itseäni turvallisemmaksi."
-
-Alkoi putoilla harvakseen suuria sadepisaroita; Rein souti lujasti,
-vetäen voimakkaita vetoja vastatuulessa. -- Näytti kuin hänen
-ajatuksensa olisivat olleet kuohuksissa...
-
-Äkkiä välähti salama puolipimeässä ja kuului ukkosenjyrähdys.
-
-Rein pysäytti airot ja katsoi ympärilleen --
-
-"Kunpa saisi elää näin, kunnes susi tahi kotka korjaisi, -- eikä
-maailmaa enää olisi!" -- virkkoi hän.
-
-Ukkonen jyskää ja jyrisee tunturien välisessä ahtaassa laaksossa ja
-salama seuraa toistaan.
-
-Merete istui ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa ja tyynenä...
-
-Äkkiä kuului ankara räjähdys, ikäänkuin salama olisi iskenyt maahan
-jossakin metsän sisässä.
-
-Merete hätkähti. --
-
-"Entäpä jos se nyt olisi iskenyt tänne venheeseen!" -- kuiskasi Rein
-ikäänkuin ilmaisten salaisimmat ajatuksensa -- -- -- "Ja me molemmat
-olisimme saaneet asuntomme täällä aaltojen alla" -- --
-
-Ukkonen jyrisi, sade valui virtanaan.
-
-Tuuli kiihtyi, -- ja vaimeni taas, ja ilma seestyi --
-
-Ja he istuivat siinä omituinen tunne mielessään, että heidät oli
-jätetty ainoastaan toisilleen, -- keskellä luonnon ylivoimia...
-
--- Ilta-aurinko paistaa hellitti taas kaksinkertaisen kirkkaasti pikku
-ruuhen saapuessa rantaan.
-
-Rein veti venheen voimakkaasti pitkältä rannalle ja puuhasi sitten
-aiheettoman kauan sen kiinni sitomisessa --
-
-Sitten juoksi hän äkkiä venheen ääreen ja tempasi Mereten syliinsä...
-
-"Tulkoon siitä vuorenvieremä tahi ei, onni tai onnettomuus, --
-tahdotteko uskaltaa elämänne minulle, Merete?"... kuiskasi hän
-tulisesti kantaessaan hänet maihin.
-
-Ja Merete painautui säteilevänä häntä vasten...
-
-Tiesihän hän sen, tiesihän hän sen!... -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Ja he puhelivat ja he kertoivat ja he sulkivat toisensa syliinsä...
-
-... Olihan Rein tullut hänen luokseen sisimpine sieluineen jo _ennen_
-kun hän ensi kerran ajoi rattailla pihaan, -- tunnusti Merete...
-
-Ja he saapuivat kotiin kokonaista kaksi tuntia myöhemmin kuin muut --
-ja myöhästyivät illalliselta --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Elämä Vangenilla oli tullut omituiseksi pitkinä lämpiminä elokuun
-päivinä. Aamiaisen aikaan olivat nuo kaksi jo olleet aamukävelyllään
-kasteen vielä ollessa maassa.
-
-Heillä olivat omat merkkinsä, Reinillä konttorinikkunasta, Meretellä
-arkihuoneesta tahi keittiöstä, siitä, oliko aikaa kohtaukseen
-puutarhassa marjapensasten luona. He kohtasivat toisensa kello 5:n
-aikaan iltapäiväauringon paisteessa ja kävelivät illemmalla virralle
-päin.
-
-Joka aamu oli ikäänkuin heräämistä uuteen taivaaseen ja uuteen maahan,
--- maahan, jonka päivän täytti ennen aavistamaton sulo, jota ei oltu
-ennen koettu!
-
-... Ja he tekivät kävelyretken Ra-tädin luokse, jolle Merete esitti
-"nokikolarin". -- Ja Ra-tädin kasvot ihan säteilivät, ja hän kyseli
-Reiniltä salavihkaa niistä moldewigilaisista tiluksista...
-
-Ja he kulkivat taas yhdessä Rafosia kohti, Merete ja Rein, --
-muistelivat, kuinka he silloin olivat nähneet ja kohdanneet toisensa
-siellä, mitä he olivat ajatelleet ja mitä sanoneet --
-
-Heidän siinä illalla kävellessään tuntui kuin kosken kohina olisi äkkiä
-tauonnut --
-
-Rein pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja tarttui sitten
-suonenvedontapaisesti Mereten käsivarteen...
-
-"Tulee niin hiljaista, aivan kuin kuolonhiljaista elämänmelun
-perästä"... huudahti Rein omituisen kalpeana, -- "ikäänkuin totuuden
-alaston kallio kohoisi kaukaa näkyviin...
-
-"Käsittämätöntä, kuinka melu ja pauhina voivat turruttaa ihmisen niin,
-että hän esimerkiksi luulee voivansa elää tässä maailmassa -- -- --
-Eevatta!" -- käänsi hän äkkiä puheensa leikiksi, huomatessaan Mereten
-tulevan levottomaksi. -- --
-
-Rein saattoi välistä seisoa ja tuijottaa häneen niin että hän ihan
-pelästyi --
-
-"Ei mitään, -- ei mitään, Merete!... Nähdessäni, kuinka lujasti sinä
-uskot onneen, -- uskon minäkin. Minun täytyy vain välistä muistuttaa
-itseäni siitä, ikäänkuin näpistää käsivarrestani. Minäkö todellakin
-kuljen tässä ja voin koska tahansa koskettaa sinua ja saada varmuutta?
--- Minun on niin vaikeata käsittää, että kimalainen surisee ja
-leppäkerttu kiiltää ja vattu riippuu kypsänä ja aurinko paistaa ja
-että sinä seisot tässä luonani, -- vain sentähden, että _minä_ olisin
-onnellinen! -- Rakkaani, jos maa häviäisi tahi avautuisi, -- niin ei
-se olisi sen pahempaa, kuin että me aivan luonnollisesti solahtaisimme
-yhteisine onninemme säilöön"...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuomaria ja hänen rouvaansa ei kiinnittänyt yksistään Mereten ja Reinin
-kihlaus. Katsoipa asiaa kuinka tahansa, -- ja olihan Rein omituinen
-luonne, josta ei ollut helppo päästä selville, -- oli kuitenkin selvää,
-että _Merete_ tunsi itsensä onnelliseksi hänen kanssaan, arvelivat
-tuomari ja hänen rouvansa. Rein oli siksi varakas, että hän voi täyttää
-ehdottoman toivomuksensa mennä naimisiin jo syksyllä ja muuttaa
-perintötilalleen kunnes saisi sopivan viran.
-
-Niin että nyt samana vuonna saatiin uudella kiireellä ja uusilla
-voimainponnistuksilla luoda morsiuskapiot.
-
-Olihan se vähän raskasta rouvalle, joka juuri oli päässyt vankeudestaan
-ja jonka nyt olisi pitänyt kaikessa rauhassa saada koota voimia ja
-virkistyä puutarhatyössä.
-
-Ja kaiken lisäksi Mariannen suuri tapaus!
-
-He olivat suuresti hämmästyneet, kun hän ei palannut heti tehtaalta
-kun Alida lähetti sen kirjeen, jossa purki kihlauksen, ja isän samalla
-kirjoitettua ja kutsuttua Marianne kotiin.
-
-Ja oli kuin olisi pommi iskenyt Vangenin perheeseen, kun Groth ja
-Marianne sitten julkaisivat kihlauksensa.
-
-Mutta kun he olivat lukeneet kirjeen loppuun, tuntui kaikki
-ymmärrettävältä ja miltei luonnolliselta. Groth kirjoitti, että hän
-puolestaan yhä enemmän oli tuntenut ja tullut huomaamaan, että juuri
-Marianne kiinnitti häntä ja että he olivat kuin luodut toisilleen.
-
-Grothin vanhemmat toivoivat nyt, että häät pidettäisiin mahdollisimman
-pian ja lykkäämättä, lunastamalla kuninkaankirje.
-
-... Niin, että tässä päästiin ainakin kapioiden valmistamispuuhista,
-vaikkakin isän täytyi ostella hopeakaluja ja kallisarvoisia
-morsiuslahjoja.
-
-Ja kun sitten lähetti toi Vangenilta Rafosille Grothin kirjeen uuteen
-kuoreen suljettuna, istui Ra-täti kauan ruumistaan heilutellen ja
-päätään nyökytellen ja mietti... Sitä tyttöä!... Arvasihan hän, että
-hän se viimeisen piston ottaisi... Hän pelasi aina niin erinomaisesti.
-Hänellä, tyttörukalla oli vain niin huonot kortit! -- rokonarpiset,
-kalpeat kasvot -- ja pienet, viisaat -- mutta tirrottavat silmät...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuomarin apulaisineen ja konttorihenkilökuntineen taas kierrellessä
-syyskäräjillä, jossa asiakirjoja luettiin ja "Christian Quint"
-vallitsi, ja kansa seisoi paljastetut päät kattona, täyttäen koko
-pihamaan, kun hän ja kruununvouti Paus menivät käräjäsaliin tahi
-tulivat sieltä, -- pantiin Vangenilla kaikki voimat liikkeelle, jotta
-Mereten kapiot saataisiin valmiiksi siinä lyhyessä ajassa, joka oli
-jälellä häihin.
-
-He huomasivat nyt, mitä merkitsi Mariannen ja Barbaran poissaolo nyt
-kun oli muitakin syyskiireitä. Alida sai tehdä työtä heidän molempien
-puolesta, ja rouvasta näytti hänellä välistä olevan työtä yli voimien.
-
-Helpotti ihan suuresti, kun Marianne sangen järkevästi lähetti heille
-ompelijattaren tehtaalta ja Barbara odottamatta saapui kotiin auttamaan
-kokonaiseksi kolmeksi viikoksi.
-
-Hän puikkelehti ympäri vanha palttinaesiliina edessään kuin kala
-vedessä, järjestäen ja hoitaen ulkoista taloutta muiden istuessa
-kangastensa ja ompeluksiensa ääressä.
-
-Silloin tällöin "sopivan tilaisuuden sattuessa" sai rouva tietoja
-tuomarilta, tavallisesti hänen siirtyessään uuteen käräjäpaikkaan, ja
-pieniä lippusia vaihtoivat keskenään yhä useammin Rein ja Merete.
-
-Merete piti myös innokkaasti silmällä jokaista sekä hevosella että
-jalkaisin kulkevaa matkustajaa, jonka hän äkkäsi maantiellä ja jota
-voi epäillä kirjeentuojaksi ja joka mahdollisesti poikkeaisi sisään
-Vangenin portista, tahi myös niitä, jotka tulivat toiselta taholta ja
-joita ehkä voisi käyttää hänen omien pikku kirjeittensä viemiseen...
-
-Reinin rakkautta uhkuvassa, ikävöivässä viime kirjeessä oli ollut
-omituinen, masentava lisäys...
-
-Siihen oli kirjoitettu lyijykynällä:
-
-"Minut valtasi tuska tänään. Tuli mieleeni odottamatta, että minun
-täytyisi _nyt_ matkustaa kotiin Dalilani, sorean, nuoren, viattoman
-Dalilani luokse ja -- tulla houkutelluksi omantunnontuskiin ja
-edesvastuuseen ja naimisiin sen kaikkine moniin sukupolviin ulottuvine
-seurauksineen... Vihantunne heräsi minussa. Minusta rupesi äkkiä
-tuntumaan kuin näkisin sinussa luonnon kiusauksen, -- viattomissa
-uskollisissa silmissäsi luonnon petoksen! -- Se täyttää ensin oman
-välikappaleensa mielikuvituksilla tehdäkseen vaikutuksen pohjattoman
-käsittämättömäksi uhrille.
-
-"... Luonto! -- kunpa se olisikin vain välinpitämätön, tunteeton,
-tilapäinen, -- vain eloton... Mutta se onkin ovela, -- käyttää meitä
-hyväkseen ovelasti, viekkaasti, pusertaa meistä mehun kuin sienistä, --
-käyttää meitä niin kauan kun sydänverestämme on pisarakaan jälellä, ja
-heittää meidät sitten luotaan kulutettuina, murtuneina. -- Mitäpä hän
-välittää siitä, että jälelle jäänyt värisevä, katuva sydän huutaa --
-
-"Puhalla sitä, niin se katoo!" -- päättyi se. --
-
--- Puhaltaa sitä... Merete tunsi olevansa hämillään, kiusautunut...
-
-Sitten rupesi hän miettimään "kiusaus"-sanaa. --
-
-Hän ei voinut olla yhä uudestaan tuijottamatta siihen --
-
-"Kyllä, hän kyllä -- -- -- puhaltaisi siihen!" kirjoitti Merete sitten.
-Rein ei vain kärsinyt olla kauan yksin...
-
-Ja tuota kaikkein herttaisinta, mustinta, rakkainta tukkaa ei hän
-suinkaan leikkaisi, nykäisisihän vain sitä, tukistaisi siitä, joka
-kerran kun Rein alkaisi katsoa "pimeään"! -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuinka tunnit kuluivatkaan hitaasti sinä päivänä, kun heidän piti
-tulla kotiin, -- kuinka seinäkellon minutit olivat sitkeässä tuloajan
-lähestyessä!
-
-Vihdoin, vihdoin näkyivät tuomarin vaunut, ja niissä oli myös Rein.
-
-Merete oli monen monta kertaa pieni kirsikanpunainen huivi päässä
-rientänyt mäelle, josta näkyi kauimmaksi maantielle.
-
-Hän tiesi, ettei Rein pitänyt vastaanottokohtauksesta kaikkien nähden,
-ja sentähden hiipi hän sykkivin sydämin ullakon rappusille ja yllätti
-Reinin, kun tämä pettyneenä ja ympärilleen katsellen läksi niitä
-nousemaan huoneeseensa.
-
-"Merete!"... Rein tuijotti häneen ennenkun kietoi hänet syliinsä, piti
-häntä vähän loitolla itsestään ja syleili häntä sitten taas.
-
-Heidän viime näkemästään oli kulunut kokonainen ijäisyys!...
-
-Ja sitten puhalsi Merete häntä -- ja hän taas Mereteä --
-
-"Merete -- Merete..."
-
-Ilo oli niin raju, kuin se olisi ollut kauan lujasti suljettuna... Rein
-ei saanut sanaa suustaan, -- mielenliikutus voitti hänet ja hän puhkesi
-itkuun, -- puristi vain Mereten rintaansa vasten.
-
-Merete katsoi häneen miltei peläten, sillä hän ei ollut luullut Reinin
-_voivan_ itkeä...
-
-Ja sitten -- illalla -- sanoivat he toisilleen yhä uudestaan hyvää
-yötä, -- ja yhä uudestaan oli heillä jotakin sanomista toisilleen
-eivätkä he olleet voida antaa _sen_ tapahtua viimeisen kerran.
-
--- Seuraavana aamuna kohtasivat he taas toisensa heille kumpaisellekin
-ilmestyneessä maailmassa, jossa kaikki oli ensikerran-hohteessa,
-kasteenraitista, koskematonta -- -- --
-
--- Ja sitten saapui Ra-tädin renki hevosella. Hän tuli sisään
-etehisestä sangen uteliasten Eufemian ja Barbaran saattamana.
-
-Ja huomattiin, kun hyvin kääritty ja sinetitöitty laatikko rouvan läsnä
-ollessa arkihuoneessa avattiin että se sisälsi ei enemmän eikä vähemmän
-kuin kaunista paksua mainiota silkkikangasta, jonka Ra-täti, moisen
-tuhlaavan päähänpiston saatuaan, oli tilannut Kööpenhaminasta lahjaksi
-Meretelle, -- "tulevalle nuorelle rouvalle, joka saisi hyvän aseman
-yhteiskunnassa".
-
-Barbara, jonka mielestä Rein ei osannut pitää sitä tarpeeksi
-suuressa arvossa, piti kangasta innostuneena hänen edessään, alkaen
-lörpötellä ja tehdä selkoa siitä, mitä vielä valmistettiin kapioiksi.
-Hänen puheliaisuutensa keskeytti kuitenkin rouva Orning kertomalla
-Reinille ja Meretelle, että isä tilaa tänäpäivänä uuden suuren reen
-karhunnahkavällyineen heidän talvimatkojaan varten...
-
-Mutta _silloin_ ei Eufemiakaan voinut enää pidättyä ilmoittamasta, että
-Merete saisi turkiskapan tehtaalta...
-
-Tämä viimeinen uutinen livahti miltei huomaamatta ohi. Rein oli äkkiä
-poistunut huoneesta. --
-
-Päivällisen aikaan lienee hänen ajatuksiaan kiinnittänyt jokin. Hän
-näytti hajamieliseltä, ja,heti kun noustiin pöydästä, riensi hän
-konttoriin nyökäyttäen vain päätään vastaukseksi Mereten kysyvään
-katseeseen.
-
-Ruokasalissa istuivat Eufemia ja ompelijatar uutterasti valmistaen
-Mereten morsiushametta. Valkonen harsomainen kangas oli levällään, ja
-Merete kävi tuontuostakin sitä tarkastelemassa. Varottiin antamasta
-hänen pistää ommeltakaan siihen. Se tuottaisi näet onnettomuutta. --
-
-Sitä uutterammin ompeli hän huoneessaan muuta. _Siellä_ voi hän
-olla rauhassa ja rakennella yksinään ajatuksissaan tuulentupia
-neulaa käytellessään... Hän oli Reinin mukana pitkillä retkillä ja
-kävelymatkoilla. -- Rein souti häntä, kantoi hänet maihin... Hän istui
-heidän kodissaan suuren pohjoisessa olevan vuonon rannalla katsellen
-ikkunasta ja odottaen häntä...
-
-Hänen edessään oli kuin puolivalveilla nähtyjen unien sumussa se aika,
-kun hän jäisi kahden hänen kanssaan! --
-
-Hän työskenteli innokkaasti saadakseen ajan kulumaan, jotta tulisi
-ilta, -- ratkoi ompeleen sillä moniteräisellä kynäveitsellä, jonka Rein
-oli lainannut hänelle, laski sen pois kädestään, -- mutta hänen täytyi
-ottaa se taas, -- kosketella sitä, -- katsella ja käännellä sitä --
-
-Tuontuostakin saivat ajatukset hänen silmänsä loistamaan, kunnes hänen
-notkea vartalonsa vähitellen ikäänkuin vaipui niihin -- -- -- -- --
-
--- Ja illalla, kun Rein tuli sisään etehisen ovesta himmeässä
-lyhdynvalossa, yllätti Merete hänet kietoen käsivartensa hänen
-ympärilleen.
-
-Mutta Rein miltei tyrkkäsi hänet luotaan... "Mokomat valmistukset ja
-puuhat ja sopimukset!" -- huudahti Rein.
-
--- "Minusta tuntuu kuin vä'ät ja pihdit pitäisivät minua kiinni...
-Tuntuu kuin ovi lyötäisiin lukkoon takanani!"
-
-Merete katsoi kauhistumistaan kauhistuen, kuinka hän seisoi tuijottaen
-kalpeana, raivoissaan silmät kamalasti palaen.
-
-... "Ne ompelevat ja ompelevat pakkoröijyä ylleni", -- ilkkui hän, ja
-hänen kasvonsa olivat kuin terävät petolinnunkasvot. -- "Ja sitten
-ajavat he ruumiin pois isossa reessä!"...
-
-Mereten mieleen välähti kuin salama, että sen täytyy olla hänen
-salaisen tuskansa, tuon mielentilan, joka nyt niin äkkiä on vallannut
-hänet, ja _sen_ kanssa juuri hän saisi taistella koko elämänsä.
-
-Merete hillitsi itsensä, hymyili lämpimästi ja laski kätensä hänen
-olalleen, samalla kun hänen silmänsä miltei uhmailevasti katsoivat
-Reinin silmiin.
-
-"Minun täytyy, -- täytyy tuntea vapauteni, -- että voin vapaasti valita
-viimeiseen asti", -- huudahti Rein miltei karkeasti.
-
-"Et kai tarkoittane" -- -- kuiskasi Merete...
-
-"Tietysti tahdon sinut vangita, -- koko sydämestäni tahdon sinut
-vangita!... Mutta älä näytä niin kovalta ja ankaralta", -- pyysi
-Merete. -- --
-
-Rein vastasi niin väsyneesti, raukeasti, jonkinlaisella sairaan
-ystävällisellä hymyllä.
-
--- Hän puhui vain muutamia sanoja sinä iltana.
-
-Hän piti Mereten hyväilyjä lohdutuksena, joka kuitenkin voi puolittain
-lieventää tuskia. Hänen katseensa oli kuin kuollut, ja hän hymyili,
-kun Merete vakuuttavasti arveli, että se oli vain huonoa tuulta, ja
-hän lupasi mennä huoneeseensa levolle, -- ja suuteli sitten kevyesti
-Mereten otsaa -- --
-
-Seuraavana aamuna pisti Rein varovasti päänsä sekä ruokasaliin että
-arkihuoneeseen ja katsoi ympäriinsä.
-
-... "Ei hän ole täällä", nauroi Eufemia Reinin vetäytyessä nopeasti
-takaisin.
-
-Rein ei löytänyt häntä ruokahuoneesta eikä myöskään aitasta. Mutta
-Merete oli kuullut ja tuntenut hänen askeleensa seisoessaan äitinsä
-vieressä vaatekaapin luona, ja hän juoksi Reiniä vastaan tämän tullessa
-keittiöstä.
-
-Rein ojensi hänelle molemmat kätensä --
-
-"_Omistanko_ sinut vielä tänään, --?"... kuului miltei tuskallisesti.
-
-Merete heittäytyi iloisesti hymyillen hänen syliinsä.
-
-Rein painoi hänen molemmat kätensä otsalleen:
-
-"Olen loikonut valveilla koko yön, kuunnellen, kuinka ilkeästi ja
-rumasti sinulle puhuttiin eilen. -- Omalle, rakkaalle, ihanalle
-Meretelleni!"
-
-"Minä en sitä muista", -- kuiskasi Merete, -- "kun näen sinut taas,
--- kun olet tässä luonani... Pidä vain mielialasi, -- osaanhan minä
-puhaltaa, tiedäthän." --
-
-Hetkisen kuluttua oli kaikki kuin poispyyhittyä ja unhotettua. Rein
-laski leikkiä ja nauroi Mereten kanssa ja nosti hänet korkealle
-ennenkuin riensi konttoriin.
-
-Mutta nyt tiesi Merete saavansa varmasti itkeä monta kertaa. Mutta
-mitäpä siitä...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sankowitz seisoi taas Vangenilla vanha, kuhmuinen hattu päässä, yllä
-kosteat vaatteet ja jalassa lokaiset saappaat, joita hän kuivasi
-etehisessä oleviin havuihin. Hän asetti märän, vuotavan pumpulisen
-sateenvarjon varovasti seinää vasten tervehtiessään Alidaa.
-
-"Yksi kauhistava ilma tänä syksynä, -- sataa niin paljon...
-
-"Jaa! -- ei olla monta jälellä jaloista Vangenin neitosista... Ei
-niin kuin viime jouluna, jolloin ne kaikki tanssivat siinä suuressa
-salissa. -- Nyt on ommeltu morsiuslahjoja ja kerrottu on niistä
-kaikista uutisista, missä vain olen kulkenut, -- joka paikassa. --
-Marianne-neito on niin plötzlich armollinen rouva suurella bruukilla!...
-
-"Ja nuori Merete-neito, joka oli näin pieni," -- hän näytti kädellään
-matalalle, -- "kun ensi kerta näin hänet, on kihloissa ja menee pian
-naimisiin herra apulaisen Reinin kanssa...
-
-"Barbara-neito --
-
-"Ja Alida-neito itse --
-
-"Jaa, se on paljon, kun kaikki linnut lentävät matkaansa pesästä!
-
-"Ja tuomari? -- Ja rouva?...
-
-"Ja klaveeri"...
-
--- Sankowitz oli tervetullut nyt samoin kuin viime vuonnakin. Hän tuli
-sopivaan aikaan oikeana miehenä hankkimaan tuomarille soitannollista
-huvia.
-
-Tuomari kuljeksi yksin, ikään kuin talossa, jossa pantiin tavaroita
-kokoon muuttoa varten. Hän turvautui piippuun, tarttui viuluun, kävi
-katsomassa Figaroa, hän hoiti maanviljelystä.
-
-Mutta iltaisin...
-
-Säälitti pyytää Alidaa pianoa soittamaan niinä ainoina joutohetkinä,
-jotka hänellä oli päivän ankaran työn jälkeen kirjoittaakseen
-sulhaselleen!
-
-Nämä suurille, nelikulmaisille sinisille postipaperiarkeille
-kirjoitetut kirjeet voi hän lähettää vain joka kolmantena postipäivänä.
-Sitäpaitsi täytyi paperiarkit kirjoittaa pitkin ja poikki, sillä
-postimaksu oli kallis -- kokonaista 16 killinkiä.
-
-Ja pehmeitä, hänen makunsa mukaisesti leveiksi vuoltuja sulkakyniä
-oli aina runsaasti hänen käytettävänään salin pöydällä. Augustinusen
-ja Schmidt osottivat siten toverillista intoaan. He olivat mielestään
-jonkinlaisessa yhteydessä Alidan ja Kvigstadin suhteen kanssa -- heidän
-itsetuntonsa oli niin sanoaksemme noussut virkaveljen päästyä tuomarin
-perheeseen...
-
-Alida istui sinä iltana onnesta kuohuvin tuntein ja vastasi --
-tällä kerralla tehden poikkeuksen -- ensi postissa Kvigstadin viime
-kirjeeseen, jossa tämä hämmästytti häntä ja koko taloa ilmoittamalla
-suorittaneensa loistavasti lainopillisen tutkinnon.
-
--- Täten oli yht'äkkiä avautunut koko toiveikas tulevaisuus -- päästä
-hänen isänsä apulaiseksi Reinin jälkeen, -- mennä naimisiin ja asua
-kotona Vangenilla kahdessa hauskassa päivän puoleisessa huoneessa,
-kuten isä ja äiti olivat ehdottaneet, kunnes hän voisi päästä
-valtionvirkaan...
-
-... Alida ajatteli viime ja tämän vuoden tapahtumia, -- -- -- ja tunsi
-olevansa hämmästynyt -- ihmeestä! -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuomari ja hänen rouvansa tahtoivat, että Reinille ja Meretelle
-pidettäisiin suuret häät, joihin heidän kaikki tuttavansa koko piiristä
-kutsuttaisiin. He olivat nyt saaneet kyllänsä "hiljaisista" häistä.
-
-Välteltiin niin paljon kuin mahdollista puhua tahi keskustella näistä
-asioista Reinin läsnäollessa. He olivat huomanneet, ettei hän "samoin
-kuin muutkaan miehet pitänyt touhusta", kuten rouvalla oli tapana
-sanoa. Hän tuli aina hajamieliseksi ja pujahti tiehensä, kun vain
-satuttiin koskemaankaan niihin asioihin.
-
-Monissa puuhissa tuskin huomattiin, että syyspäivät pimenemistään
-pimenivät ja lyhenemistään lyhenivät, niin että jo aikaisin
-iltapäivällä voitiin nähdä siellä täällä tulia tuikkavan alamaan
-taloista.
-
-Ensi rekikeli oli jo mennyt, kun ylimääräinen kuorma kaikenlaisia
-häiksi tilattuja tavaroita saapui kaupungista eräänä rämyisenä päivänä.
-
-Kun Rein välistä täydessä rauhassa sai tavata Mereten yksin
-ompelupöydän ääressä arkihuoneessa, istuutui hän hänen luokseen
-puhelemaan.
-
-Reinin täytyi aina tarttua Mereten kauniisiin käsiin ja katsella niitä
-ja ranteita, "joita hän juuri nyt itse tarvitsi niin välttämättömästi
-pikku ompelukseensa", kuten Merete sanoi aina nauraen.
-
-Ja kun hän eräänä päivänä taas otti ne, koetti hän sormustaan, jonka
-onyksikivessä oli pieni vaakuna, hänen sormeensa.
-
-Se oli tietysti liian suuri, mutta sen voi kyllä kultaseppä pienentää,
--- ja "se kyllä sopisi... kyllä sopisi" toisti Rein -- --.
-
-Rein painoi sen Mereten kahdelle sormelle, niin että se puristi ne
-yhteen.
-
-"Se on sinun, Merete!"
-
-Merete katsoi sormusta ja suuteli sitä kyyneleet silmissä.
-
-"Pidä se! -- Pidä se toistaiseksi," -- huudahti hän hermostuneesti. --
-
-Hän hypähti ylös ja poistui äkkiä ovesta. -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Merete tiesi, kuinka mielellään Rein olisi tahtonut, että hän olisi
-seurannut mukana hänen retkillään, ja kuinka pettyneeksi hän tunsi
-itsensä, kun hänen täytyi mennä yksin.
-
-Lauhkeassa suojailmassa kosteassa harmaassa sumussa kulki matka sitten
-lauttauspaikalle ja joelle, joka oli täynnä harmaanvalkoista sohjua
-ylempänä laaksossa sataneesta lumesta, tahi kulki matka lähinnä
-seuraavina päivinä huurteisen, tyynen kuusimetsän läpi Lovandetille,
-jonka kirkkaalla peilillä oli muutamia pudonneita punasia ja keltasia
-syyslehtiä...
-
-He saattoivat kulkea kauan ääneti, vaihtamatta tuskin sanaakaan
-keskenään.
-
-Sitten alkoi Rein:
-
-"Tästä olet kulkenut, Merete! -- ei, et ole kulkenut... Lapsena
-ja myöhemminkin olet aina juossut ja hyräillyt, -- kuvittelen
-mielessäni, -- monta kertaa koko matkan Ra-tädin luokse... Silloin
-olet kai ajatellut monia asioita, -- niihin aikoihin, kun aloit tulla
-täysikasvuiseksi, -- että tulisi jokin ihmeellinen seikkailu vieraasta
-maasta -- tahi hyvin kaukaa, -- niinhän?" --
-
-"En juuri voi sanoa ajatelleeni mitään ennenkuin sinä iltana, kun näin
-sinut sillä tavalla --. _Silloin_ se alkoi. Sitä ennen olin vain pieni,
-tyhmä tytöntypykkä."
-
-Ja sitten täytyi Mereten -- Rein pakotti hänet siihen -- kertoa
-kaikesta niiltä ajoilta, kun hän oli tyhmä tytöntypykkä, -- kaikesta,
-joka Mereten mielestä oli niin kauhean lystikästä, ja kaikista
-kirjeistään...
-
-Ja sitten alkoi Rein kertoa itsestään ja ihmeellisestä elämästä meren
-rannalla, -- lapsuudestaan, kotioloistaan. Hän ei maininnut koskaan
-isästään -- ainoastaan äidistään. Oli kuin häntä olisi huvittanut
-juoksuttaa itseään ja Mereteä ajatuksissa ympäri kuin lapsia, jotka
-miltei ovat leikkineet yhdessä.
-
-"Jospa me molemmat olisimme tunteneet toisemme silloin, -- olisihan se
-edes ollut palanen yhdessä vietettyä elämää!"...
-
-Kuinka se oli hänen itsensä tapaista, mietti Merete, -- ja "hänellä
-itsellään" tarkoitti hän aina häntä sellaisena kuin oli nähnyt hänet
-ensi kerran näyssään.
-
-Rein seisoi ja katsoi häneen silmissä outo hehku, syleili häntä
-intohimoisesti ja puristi hänet yhä uudestaan kiihkeästi rintaansa
-vasten. Mutta sitten päästi hän äkkiä hänet.
-
-"Rientäkäämme!" sanoi hän ja läksi kulkemaan nopeasti, -- ja hiljensi
-kulkuaan vasta heidän päästyään suurelle maantielle...
-
-Siellä hengitti hän syvään --
-
-"Siunattu olkoon lapsuutesi, jonka olen jakanut kanssasi, Merete! --
-Lovandet olkoon todistajamme!"
-
-Merete ei käsittänyt häntä -- täydellisesti. Mutta olihan niin paljon,
-jota hän ei käsittänyt... Ja ne kysymykset, jotka hän aikoi tehdä,
-kuolivat aina sydämentykytykseen, jonka hän sai ajatellessaan että he
-pian, hyvin pian kuuluisivat toisilleen, -- ja silloin -- silloin hän
-kyllä -- --
-
-Sitten kohtasivat he puujalka-Larsraukan, joka nilkutti heitä vastaan
-kainalosauvoineen --
-
-"Hän ei ole _menettänyt_ jalkaansa, hänen toinen jalkansa on
-synnynnältään liian lyhyt", selitti Merete.
-
-Reinin kasvoilta näytti väri katoovan. Hän ei vastannut, kulkihan vain
-ääneti tiehen tuijottaen...
-
-Äkkiä pudisti hän nyrkkiä taivasta kohden --
-
-"Pitäisihän tuolla ylhäällä löytyä sydän! -- Mutta mitä voi sanoa
-siitä, joka lähettää maailmaan keskentekoisia, rujoja olentoja!
-
-"Hän vaatii rakkautta!?"
-
-Rein kulki kuohuksissaan tietä, ja kesti melko kauan ennenkuin Mereten
-taas onnistui saada huostaansa hänen kätensä ja saada häneltä silmäys.
-
-"Niin, niin", -- sanoi Rein sitten hymyillen hänelle... "Pakkanen antaa
-poskillesi niin hienon värin, -- tekee sinut kahta vertaa kauniimmaksi!"
-
-... Huurreaika on yleensä vuoden kaunein aika, arveli hän...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Häävalmistuksia tehtiin suurisuuntaisesti.
-
-Keittäjätär, Teianin matami, oli saapunut ja saanut heti ohjeet
-rouvalta sekä käytettäväkseen tarveaineita, -- juottovasikan, hanhia ja
-kanoja; -- kaloja oli tilattu parilta kolmelta kalastajalta...
-
-Keitettiin, valmistettiin, leivottiin ja paistettiin, ja Vangenin
-suuressa uunissa räiskyi tuli aamusta iltaan.
-
-Ja kutsuja lähetettiin jo kahdeksan päivää ennen.
-
--- -- Jos piirikunnan perheet Barbara-neidon ja Marianne-neidon
-häissä niin sanoaksemme olivat olleet estetyt ilmaisemasta lämmintä,
-sydämellistä tahi kunnioittavaa osanottoaan tärkeisiin tapahtumiin
-Orningin perheessä, niin nyt oli sitä lujemmin päätetty ottaa vahinko
-takaisin.
-
-Kaikki ikkunoilla olevat kukat saivat nyt kaatua saksien tiellä.
-Seppeleitä sidottiin, ja kokoonnuttiin yhteen punomaan pitkiä
-köynnöksiä kirkon alttarin ja vihkipallien ympärille.
-
-Ja nyt, kun vihkiäisten piti tapahtua ylihuomenna, ajoivat ajoneuvot
-toistensa jälkeen seudun kaikilta tahoilta kirkonoven eteen tuoden
-suuret määrät kukkia ja vihreää koristeiksi ja mattoja lattialle.
-
-Jännitys ja odotus oli suuri...
-
-Kirkossa harjoiteltaisiin laulamaan erästä juhlatilaisuuteen sepitettyä
-ja monistettua häälaulua toimeliasten käsien koristellessa kirkkoa...
-
-Koko seudun ajatukset ja silmät olivat kohdistetut suippoon
-kirkontorniin, jonka tuuliviiri kääntelihe sinne tänne varisten aina
-silloin tällöin kohotessa pakoon usvaiseen ilmaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Vanhan tavan mukaisesti eivät sulhanen ja morsian saisi enää nähdä
-toisiaan ennenkun huomenna kirkossa, sen sai Rein kuulla yläeteisessä
-aikaisin aamupäivällä kävellessään levottomasti edestakaisin Mereteä
-odottaen.
-
-Tieto näytti saavan hänet hämmästymään, ja hän jäi ajatuksissaan
-seisomaan...
-
-Sitten, ikäänkuin olisi tehnyt äkkipäätöksen, riensi hän ullakolle,
-jossa tiesi Mereten olevan jotakin etsimässä.
-
-Merete seisoi etäällä erään vanhan kaapin luona tarkastaen rasiaa
-toisensa jälkeen kattoluukusta tulevassa harmaassa valojuovassa.
-"Tahdon ainakin sanoa jäähyväiset _nuorelle tytölle_", -- sanoi Rein
-ullakolle tullessaan. Merete huomasi hänen katseensa olevan niin
-ihmeellisen tuskaisen.
-
-"Tuonnäköinen on siis nuori neiti Merete Orning! jota ilman en voi
-elää..." --
-
-Hän seisoi, tuijottaen Mereteen kädet hänen olkapäillään... "Jos olisin
-voinut, olisin paennut monesti, -- aikoja sitten... Älä ihmettele niin!
--- Älä näytä niin kysyvältä" --
-
-Hän sipasi hermostuneesti kädellään otsaansa...
-
--- "Tuosta vanhasta leikkauksilla ja kultauksilla koristellusta
-kirkkoreestä tuolla olen nähnyt unta koko yön"... sanoi Rein
-raskasmielisesti hymyillen.
-
-"Sinä istuit siinä, Merete. Mutta minun oli kaikista ponnistuksistani
-huolimatta mahdoton päästä mukaan selloviulun takia, joka
-poikkikaulaisena kökötti rinnallasi! Välistä koetin nousta rekeen
-sivulta, välistä taas seisoa kannoilla -- ja alituisesti kuulin äänen,
-joka koveni kovenemistaan joka kerran kun yritin rekeen. Ja lopulta
-kuului pitkä, kauhea ulvonta seudun yli _minua_ vastaan, ja se halveksi
-minua! --
-
-"Olin sinua niin lähellä, että miltei voin koskettaa sinuun; -- mutta
-sinä, sinä olit kuin toisessa maailmassa --
-
-"Kun reki kääntyi, jäin minä seisomaan ja katsomaan sen lumeen tekemiä
-jälkiä -- ja heräsin siitä, että kuulin huutavani sinun jälkeesi --
-Merete! -- Merete! --
-
-"Niinhän?" -- Hänen äänensä vapisi ja hän itse värisi. -- "Pianhan
-pääsen huutamasta jälkeesi? -- Sano, lupaa minulle se, -- suutele minua
-vakuudeksi... Nyt ei saa tulla mitään meidän molempien väliimme."
-
-Hän rupesi äkkiä tuijottamaan rekeen.
-
-"Mikä sinua vaivaa?" -- huudahti Merete. -- "Minkätähden olet niin
-kiihtynyt tänään?"
-
-"Minusta näytti, kuin olisin nähnyt itseni istumassa reessä"...
-kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. --
-
-"Ja se, joka näkee itsensä, tiedäthän"...
-
-"Oo, Rein! -- emmehän enää tarvitse odottaa kuin huomiseen!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana iltana syntyi kuolonhiljaisuus Vangenilla kesken monia kiireitä.
-
-Rafosin renki tuli taloon märäksi ajetulla hevosella paimenpoika
-mukanaan ja pyysi saada puhutella tuomaria ja rouvaa -- kahden kesken.
---
-
-Renki seisoi kalpeana ja säikähtyneenä oven sisäpuolella ikäänkuin hän
-olisi pelännyt sanoa sanottavaansa:
-
-Paimenpoika oli tullut hurjasti juosten Rafosille ja kertonut nähneensä
-herra Reinin syöksyvän koskeen juuri putouksen kohdalla, missä kuohui
-kovimmin!... Hän oli kai luiskahtanut näköalapaikan jäätiköltä.
-Talonväki lähetettiin heti kiireen kaupalla koskelle tutkimaan ennen
-kuin rupesi hämärtämään, -- ja he löysivät hänen lakkinsa riippumassa
-eräässä pensaassa juuri sen paikan alapuolella, jossa hän oli seisonut.
-Se oli kai pudotessa tempautunut hänen päästään.
-
-Seuraavana aamuna lähetettäisiin väkeä etsimään. Mutta koskesta ei
-maksanut vaivaa etsiä. -- Se ei antanut koskaan mitään takaisin!
-
-Sanoma levisi kuiskauksin kaikki masentaen ympäri talon.
-
-Ja tuomari ja hänen rouvansa vaihtoivat keskenään surullisia
-silmäyksiä, -- täytyihän heidän yhdessä koettaa valmistaa
-lapsiraukkaansa.
-
-He tapasivat Mereten seisomassa etehisen ikkunassa kuin kivettyneenä,
--- hän oli nähnyt sanantuojan tulevan läpimärällä hevosella ja
-ymmärtänyt kaikki. -- Hän pyysi vain tyynesti ja hiljaa saada tietää
-kaikki yksityiskohdat, -- kaikki, mitä he tiesivät.
-
-Hän ei välittänyt lohdutuksesta, -- otti kynttilän ja meni Reinin
-huoneeseen. Hän näytti tahtovan olla yksin...
-
-Vapisevin käsin etsi hän siellä, olisiko jotakin kirjettä hänelle.
-
-Aavistus heräsi --
-
-Ja kasvavalla levottomuudella etsi hän sitten hyllyllä ja
-kirjoituspöydällä olevien paperien joukosta...
-
-Hän avasi varovasti piirongin laatikon... Siellä, pikku osastossa oli
-useita vihkoja ja asiakirjoja. -- Hän otti ne esiin toisen toisensa
-perästä...
-
-Aivan oikein, tuohon oli kirjoitettu: -- "Meretelle!" --
-
-Oo, hyvä jumala! Hyvä jumala!
-
-Ei, se olikin kirjoitettu jo kauan sitten, -- nimenomaan päivätty
-"heidän kihlauksensa jälkeisenä yönä".
-
-Hän rikkoi jäätävän tyynenä sinetin, -- hänen täytyi, -- täytyi saada
-selvyyttä!
-
-Se oli jonkinlainen viimeinen tahto, jonkinlainen testamentti, mikäli
-hän ymmärsi, jossa Rein, siltä varalta, että kuolisi, nimenomaan
-luovutti hänelle asiakirjansa ja paperinsa ja kaikki mitä omisti.
-Kukaan ei tekisi vastaväitteitä; ei tarvitsisi mitään muodollisuuksia.
-Hänen perintöoikeutensa Moldewigin tiloihin lakkasi hänen kanssaan.
-
-Merete puri hampaansa yhteen tukahduttaakseen kaikki tunteet.
-
-Hän laski kuin unessa testamentin luotaan, -- avasi paperin toisensa
-jälkeen, -- etsi etsimistään jotakin selvitystä.
-
-Eräästä hienosta vanhasta lompakosta löysi hän muutamia kirjoitettuja
-lehtiä...
-
-Hän siirsi kynttilän ihan viereensä, -- luki tarkasti epäselvää
-käsialaa, -- painoi mitä syvimmin jännitettynä joka sanan sieluunsa
-samalla kun värittömien kasvojen silmiin tuli outo hehku...
-
--- "Ei siitä ollut mitään apua. -- Ei ollut mitään apua", -- alkoi
-ensimäinen lehti. -- "Luulin voivani paeta sitä lähtemällä kaupunkiin
--- tekemällä ulkomaamatkan!... Mutta _minut_ voi olemuksen yksinäisyys
-vallata keskellä ihmishyörinääkin -- pahimmin juuri silloin!..." --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Muistan selvästi aikaisimman vaikutuksen: Istuin lattialla ja leikin ja
-kuulin äitini hillitysti keskustelevan kätilön kanssa, että jokin, joka
-oli ollut kynsi, ja jokin sormentapainen oli leikattu selästäni kun
-olin vuoden vanha...
-
-Se _oli_ kynsi eikä kynnen nenä, vakuutti matami.
-
-Äiti kuunteli tarkkaavasti ja sanoi jyrkästi, että se _täytyy_ salata...
-
--- Minä en voinut sitten ajatella muuta. Se oli aina mielessäni --
-tunsin kuin otteen selässäni, -- kuin takanani olisi ollut jokin, jota
-en kuitenkaan nähnyt.
-
-Ja sitten tuo suvussa kulkeva tarina epäsikiöistä... jostakin pahasta,
-joka oli sovitettava joka seitsemännessä polvessa! --
-
-Kun olin kymmen- tahi yksitoistavuotias, huomasin minä kuin kynnen ihon
-alla kehräsluun yläpuolella, ja olin tuntevinani ikäänkuin varpaan...
-
-Tunnustelin sitä alituisesti... kauhistuin hirveästi, -- välistä tunsin
-sanomatonta epätoivoa, -- en rohjennut uida toisten poikien kanssa, --
-pysyttelin arkana itsekseni.
-
-Aloin kaihtaa ihmisiä, -- voin kauhistuksissani tuntea pitäväni
-ruumiissani, -- kantavani -- toista henkilöä, jonka varpaat ja
-kädet pistivät esiin minusta. -- Kasvavana ollessani heräsin öisin
-kauhunhuutoon. -- Nyt musertaisi se minut!...
-
--- Vahva tukankasvuni! -- Minua ilahutti, että isällänikin oli ollut
-vahva tukka, -- että se oli suvussa. -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- -- Makaan kuin vangittu silmä järven pohjassa ja katson sen läpi
-valoisaan päivään, ikäänkuin ylempään kerrokseen, -- erotan tähdet...
-Tiedän, että on olemassa sielu, -- niin etten rohkene päästää
-valloilleen syyntakeetonta hiittä itsestäni. -- Luomakunnalla on myös
-henkensä kaukaiset raja-asukkaat, jotka voivat olla kahlehdittuna
-tuskaan, -- ottaakseen osaa elämään, -- peläten auringonpaisteesta taas
-vaipuvansa takaisin syvään varjoon. -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Se maailma, jossa ihmiset vain muutamia sukupolvia sitten ovat
-päässeet toistensa syömisen kannasta ja korvanneet sen vain hienommalla
-samallaisella tavalla... Hämähäkki ja kärpänen!...
-
-Kuvittelen olevamme suljetut kauheaan huoneeseen ja täytyvämme
-jäädä sinne, kunnes olemme laatineet lain syystä ja vaikutuksesta
-luonteessamme. Ja sitten siirrymme me vähitellen siihen, jota kutsutaan
-hengeksi. -- --
-
-Tiedetään varmasti, että kaksi lisättynä kahteen on neljä... Ja niin
-voi kahdesta siemenestä kahteen lisättynä hengen laskuesimerkissä tulla
-neljä kokonaista metsää! -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- -- Välistä tunnen minä tuskallisesti ja vapisten, että olemuksella
-on tämä lanka minussa, -- jokin kostolasku suvulleni, jonka se voi
-tempaista --
-
-Lasken laskemistani: -- isäni, isoisäni, isoisänisäni, laivuri, joka
-tuli rikkaaksi Englannin-matkoillaan... _Minä_ olen viides... Mutta
-sitten? -- onko yksi tahi kaksi polvea seitsemänteen?
-
--- Mennään naimisiin ja vedetään muita samaan kiroukseen. -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tänä iltana ollessani ulkona yksin... kuului taas se ääni, --
-ikäänkuin, olisi jotakin jyrähtäen vyörähtänyt syvällä maan uumenissa
--- tahi minussa itsessäni... Tunne oli samanlainen kuin maanjäristyksen
-tapahtuessa kuuluu olevan, -- kaikki epävarmaa, horjuvaa, irtonaista...
-
-Ja säikäyksissään rupesi kuu luomaan irvikuvia...
-
-Maaperä huutaa salaperäisin äänin ikäänkuin jostakin salaperäisestä
-maailmasta... Nimi kaikuu syvällä alhaalla...
-
-Tuossa nousee ikäänkuin varjo, joka tahtoo tarttua minuun. -- Hän, se
-toinen, kynsiniekka...
-
-Kosto on kypsä ja on taas päässyt valloilleen!
-
-Kenties on syvällä _minussa_ hänen oma sykkivä sydämensä, -- hänen omat
-viettinsä...
-
-Pimeänpelko nousee kuin suuret, äärettömät ruumisvaunut
-yöstä... -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- "Elämän juhla", -- niinhän sitä kutsutaan... _mutta ei vain
-minulle!_ -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Merete istui tuolilla ajatuksiinsa vaipuneena nojaten kolmen neljän
-paperilehden yli.
-
-Hän piti niitä edessään vielä kauan sittenkin, kun oli ne läpilukenut,
--- elänyt niiden sisällön...
-
-Ihmeellisen selvästi kehiytyi mielikuvana hänen eteensä hänen
-yhteiselämänsä Reinin kanssa, päivä päivältä, ensi illasta lähtien, kun
-hän oli nähnyt Reinin haavenäyssä. Niin moni sana, niin moni viittaus,
-jotka olivat jääneet puoliksi ymmärrettyinä mieleen, olivat nyt hänelle
-selkosen selvät.
-
-Hän istui liikahtamatta, katseessa kuvastuen sisälliset näyt. --
-
-Hänen ruumiinsa alkoi nytkähdellä ja hänen silmälautasensa vapisivat
-ikäänkuin hän olisi ponnistellut taas herätäkseen.
-
-Äkkiä virtasi veri kasvoihin, ja hän tarttui otsaansa -- Rein, -- Rein,
--- hän ei saisi enää koskaan nähdä häntä...
-
-Ei koskaan! -- Ei koskaan!
-
-Hän kaatui takaperin tuoliin hurjasti kirkaisten. -- -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
--- Tuomari ja hänen rouvansa olivat kävelleet edestakaisin koko illan
-kuulostaen ja pitäen silmällä oven raosta näkyvää valoviirua.
-
-Portaita ylös kohosi säveliä, -- etäisiä, tukahdutettuja pitkäveteisiä
-akordeja pianosta, jonka ääressä Sankowitz istui yksin soittaen
-koraalia, hiljaisten pikasananviejien kiitäessä ääneti pimeässä ympäri
-paikkakuntaa.
-
-Äkkiä kuului Mereten valitushuuto.
-
-He löysivät hänet tunnottomana, ja tuomari kantoi hänet hänen
-makuuhuoneeseensa. --
-
-Seuraavana päivänä oli Meretellä kova aivokuume. --
-
-
-
-
-Epiloogi.
-
-Kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
-
-
-Kolmekymmentä vuotta oli kulunut valkolumineen ja kesävihervineen.
-
-Mahtava virta ei enää tullut tuntemattomilta tunturimailta ja
-"mustista" metsistä, joihin kirves oli vielä tuskin koskenut, eikä
-se virrannut enää seutujen kautta, joiden asukkaat olivat hiljaista,
-ajanhengen koskettamatonta väkeä.
-
-Tuomari Orning ja hänen suuriaikeinen rouvansa uinuivat toistensa
-rinnalla sen kirkon vieressä, jonka edessä väki oli ottanut hatut
-ja lakit päästä heidän astuessaan alas vaunuistaan tahi noustessaan
-reestään.
-
-Vangenia hallitsi nyt vanha kruununvouti ja valtiopäivämies Kvigstad,
--- piirikuntansa kunnioitettavimpia ja mahtavimpia miehiä.
-
-Hän oli asianajajana ollessaan lunastanut vaimonsa Alidan sukutalon ja
-asui nyt siellä lukuisan lapsilaumansa tähteiden kanssa, kun vanhimmat
-jo olivat lentäneet pesästä ja hankkineet itselleen yhteiskunnallisen
-aseman.
-
-Iso päärakennus vanhoine merkillisine hedelmäpuutarhoineen ja
-puistoineen loisti valkoiseksi maalattuna uusine kattoineen ja suurine
-ikkunoineen vaahteroiden ja poppelien välistä harjun rinteellä.
-
-Molemmat tuomarinaikuiset "neitsytkammiot" toisessa kerroksessa olivat
-nyt neiti Merete Orningin hallussa.
-
-Hän makasi aina vuoteessa, ja nuoremman polven keskuudessa kulki
-hänestä seuraava tarina:
-
-Kun hänen sulhasensa tapaturmaisesti syöksyi Rafosiin itse hääpäivän
-aattoiltana, -- kun kaikki jo oli valmista, kirkko koristettu ja koko
-paikkakunta kutsuttu vieraaksi, -- oli hän sairastunut vaaralliseen
-tautiin.
-
-Sen jälkeen pysyi hän aina sängynomana eikä poistunut koskaan
-huoneistaan.
-
-Näytettiin vieläkin sitä paikkaa, josta sulhanen oli luiskahtanut
-koskeen. Hänen ruumistaan ei löydetty, ja sanottiin, että kun Lovandet
-oli jäässä, hänet saattoi nähdä kuuvalossa leijuvan kuin varjo.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Merete oli ollut ylhäällä ja pukeutunut huolellisesti.
-
-Hän piti erittäin hienoista liinavaatteista pitseineen ja
-koruompeleineen, ja Alidan tyttärillä oli tapana usein juhla- ja
-syntymäpäivinä hämmästyttää häntä jollakin hienosti tehdyllä
-vaatekappaleella.
-
-Kruununvouti oli periaatteellisista syistä lähettänyt poikansa aikaisin
-maailmaan koettamaan sitä; mutta "tyttäriä oli suojeltava", -- heidän
-luonteensa puhtautta, heidän ruumiillista ja henkistä terveyttään
-varjeltava ja kauneudentunnettaan kehitettävä. Heistä pitäisi tulla
-miehiänsä kasvattavia vaimoja, ja äiteinä tulisi heidän kehittää
-tulevaa sukupolvea, -- yleensä tulla sellaisiksi kuin Alida ja Vangenin
-neitoset, -- arveli Kvigstad.
-
-Mereten huoneessa näytti tänään hienolta ja komealta -- tuoreita kukkia
-kaikkialla ja pieni vihko "neitsyt Marian kultakenkiä" lasissa sängyn
-vieressä olevalla pöydällä.
-
-Mariannea kahden tyttärensä kanssa odotettiin tehtaalta kesäkäynnille
-vanhalle Vangenille.
-
--- Merete oli taas mennyt sänkyyn.
-
-Hän makasi siinä hiukan väsyneenä, nauttien aamupäivän hiljaisuudesta,
-jota häiritsi vain jokin silloin tällöin pihalta kuuluva ääni...
-
-Hän nojasi kyynärvarteensa äkkiä vilkastuen ja kuunteli. --
-
-Siinä ne tulivat... hienoissa neljän istuttavissa, kahden uljaan,
-ruskean hevosen vetämissä vaunuissa. Nämä ranskalaiset parihevoset oli
-Groth ostanut viime vuonna... Merete näki kaiken sen ajatuksissaan. --
-
-Onpa hyvä, ettei Groth itse ole mukana! -- Sillä silloin on Marianne
-yhtä järkevä ja hauska olento kuin ennen, eikä kiusallinen, huolehtiva
-nainen, joka lakkaamatta pitää miestään silmällä ikäänkuin hänen
-itsensä täytyisi alituisesti niellä jotakin...
-
-Merete veti kellonnauhasta.
-
-"Sanokaa siellä alakerroksessa, että syököön sisareni ja juokoon kahvia
-ennenkuin tulee luokseni, mutta että molemmat pikku tytöt tulkoot heti
-näyttäytymään tädille", -- sanoi hän palvelijattarelle.
-
-Mariannen kaksi tyttöä ja Alidan nuorin tytär riensivät portaita ylös
-sekä syöksyivät huoneeseen tervehtimään omituista tätiä, joka makasi
-aina sängyssä eikä voinut koskaan voittaa suurta suruaan, -- kuten äiti
-sanoi.
-
-"Ra-täti!" -- sanoi Merete hymyillen, kun vanhin tytöistä,
-vilkasliikkeinen, päättävästi anasti paikan sängyn edessä... "Hän on
-kai tulinen ja kiivas, Bolette?" kysyi hän toiselta sisarelta. "Mutta
-yhtä hyvä silti!"
-
-"Ja sinä, Bolette... Luulenpa, että olet isääni, -- hänen lempeät
-ja ystävällisesti hymyilevät silmänsä. -- Sinä kuulut olevan
-musikaalinen... Niin, kunpa saisit siitä yhtä paljon iloa kuin hän,
-niin -- kunpa voisi pitää ilonsa itsessään -- ettei sitä kukaan voisi
-ryöstää! --
-
-"... Niin, eikö sinusta ole ihmeellistä, 'Ra-täti', pitää _yhtä_
-sormusta kahdessa sormessa?" sanoi Merete hymyillen, kun vanhin
-tytöistä tarttui hänen käteensä ja tarkasti siinä olevaa
-eriskummallisuutta, joka aina pysyi heistä yhtä uutena.
-
-Sitten täytyi tietysti serkun kuljettaa heitä ympäri ja näyttää, mitä
-kaikkea tädin kahdessa kodikkaassa, vanhanaikuisessa, valkoiseksi
-maalatussa huoneessa oli... kirjahylly jossa oli monenlaisia
-historiallisia teoksia, kielioppeja ja oppikirjoja... Merete-täti oli
-opettanut kaikille Alidan lapsille niitä aineita, joihin hän itse oli
-perehtynyt ja jotka huvittivat häntä.
-
-Ja vanha lasten lipas, joka oli niin lähellä sänkyä, että siihen
-ulottui kädellä, täytyi tutkia. Se oli täynnä kanavakangasta ja
-silkkiä, joita käytettiin, kun hän välistä istui sängyssä ja
-huvittelihe ompelemalla kuvioita oman mielikuvituksensa mukaan. Vuosien
-kuluessa valmistui yhtä ja toista ja lähetettiin lahjaksi sisarille,
-jotka säilyttivät niitä miltei kunnioituksella.
-
-Ja sitten suuri, kupeva, messinkihelainen piironki, jonka päällä oli
-vanha hijolasinen peili ja jonka ylintä lukittua laatikkoa he eivät
-koskaan saaneet avata... --
-
--- Iltapäivällä istui Marianne yksin hänen luonaan. Rouva Groth
-oli komea, vanhahko nainen, jonka kiharat olivat jo harmaat. Hänen
-rokonarpisissa, hiukan luisevissa kasvoissaan pieni vilkas silmäpari
-välistä siristyi tirrottaen ikäänkuin hän olisi tutkinut, mitä oli
-pohjalla...
-
-He keskustelivat hillitysti, tuttavallisesti. Välistä nousi Marianne
-paikaltaan ojentaakseen Meretelle lasin tahi mitä hän näytti
-tarvitsevan.
-
-"On ihmeellistä, että voit seurata kaikkea, Merete! -- ikäänkuin
-näkisit sängystäsi kautta koko seudun, -- vieläpä etemmäksikin..."
-virkkoi Marianne. "Istuessani näin luonasi, rupeaa minusta tuntumaan
-kuin tyttöaikoinamme Vangenilla."
-
-"Niin," -- sanoi Merete, nyökäyttäen kaunista päätään; hän muistutti
-vielä nuoresta tytöstä. -- "Meidän aikanamme ei ollut sellaista
-kiirettä ja vauhtia kuin nyt. Ei myöskään tapahtunut niin paljon. Posti
-tuli kerran viikossa tuoden yhden ainoan pikku sanomalehden... oli
-aikaa hautoa saamiansa vaikutuksia, -- ja siksi ne olivat ehkä sitä
-syvempiä..."
-
-Marianne katsoa tirrotti omituisen miettivän näköisenä sisareensa: --
-
-"Oli aina niin raskasta ajatella, että sinä makaat täällä, Merete. --
-Mutta nyt olen alkanut tyytyä siihen. Kun on niin luonteva ja eheä,
-murtuu myös kokonaan! -- Sinä et voinut enää soveltua maailmaan --"
-
--- Nyt koputti palvelustyttö oveen ja pyysi rouva Grothin tulemaan
-alakerrokseen teelle...
-
-Marianne seisoi hetkisen ikäänkuin hänen mielessään olisi liikkunut
-jotakin. --
-
-Sitten kumartui hän äkkiä sisarensa yli ja kuiskasi liikutettuna: --
-
-"Jos minulle olisi suotu suuri rakkaus, -- makaisin minä mielelläni
-sinun sijallasi, Merete!" --
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Dyre Rein, by Jonas Lie
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DYRE REIN ***
-
-***** This file should be named 57552-8.txt or 57552-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/5/5/57552/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.