diff options
Diffstat (limited to '57552-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57552-8.txt | 6568 |
1 files changed, 0 insertions, 6568 deletions
diff --git a/57552-8.txt b/57552-8.txt deleted file mode 100644 index 51c2e6d..0000000 --- a/57552-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6568 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Dyre Rein, by Jonas Lie - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Dyre Rein - Kertomus isoisän isän talosta - -Author: Jonas Lie - -Translator: Anton Helve - -Release Date: July 20, 2018 [EBook #57552] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DYRE REIN *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -DYRE REIN - -Kertomus isoisän isän talosta - - -Kirj. - -JONAS LIE - - -Norjankielestä suomentanut - -Anton Helve - - - - - - -Helsingissä, -Suomal. Kirjallis. Seuran Kirjap. Osakeyhtiö, -1907. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Lepokuva. - II. Dyre Aakisen Rein. - III. Syksy. - IV. Joulu. - V. Tuomari ja hänen rouvansa. - VI. Rein ja Merete. - Epiloogi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin. - - - - -I. - -Lepokuva. - - -Mahtava joki, joka muina vuodenaikoina kohisi vuolaana virtana -metsäseudun läpi, -- välkkyen kuin vielä käyttämätön sahanterä sankassa -tukkimetsässä, -- virtasi nyt pitkällisen kesäkuivan jälkeen painuneena -korkeiden hiekkariuttojen väliin. Kuuset ja männyt tihkuivat pihkaa -tukahduttavassa kuumuudessa, eikä lehtipuissa värähtänyt ainoakaan -lehti. Pölyinen maantie, jonka peninkulmakivissä oli kuningas Kristian -V:n kuva, kimalteli kullankeltaisena juovana aitojen välissä... - -Vanha tuomarintalo, jonka suuri, punainen taittokatto kohosi korkeiden -vaahterain ja poppelien välistä, komeili arvokkaana kesäisessä -autereessa harjun rinteellä. - -Näin päivällisaikaan näytti talo kuin kuolleelta, -- niin oli siellä -autiota ja hiljaista -- - -Riihen vieressä seisoivat kahdet tuolirattaat, ja niiden vieressä -söivät heinää valjaista riisutut ja liekaan pannut hevoset. Koirankopin -varjoisalla puolella loikoi muhkeaturkkinen Ajax huohottaen. Se koetti -vähän aikaa seurata silmillään paria kanaa, jotka rohkeanlaisesti -näyttivät lähestyvän suljetun puutarhan portin vieressä kasvavia -nokkosia, mutta painoi sitten unisena syvästi haukotellen suuren päänsä -käpäliensä väliin... - -Eräästä punaiseksi maalatun konttorirakennuksen ikkunasta, joka -rakennus toiselta puolen rajoitti avaraa talonpihaa, näkyi erään -konttoristin yläruumis. Konttoristi poltteli paitahihasillaan -miettivästi piippuaan. Äkkiä näytti hän keksivän esineen, johon saattoi -kiinnittää joutilaan huomionsa. - -"Joudu, joudu, Malene! Pentusi odottavat", -- huusi hän kyökkipiialle, -joka avojaloin ja ruumis vinossa tuli keittiöstä, kantaen täysinäistä -sianruokapyttyä porsaille. - -"Ehkäpä _hän_ tahtoo ruveta kummiksi?" vastasi tyttö samalla mitalla, -kadotessaan ulkohuonerivin taakse... - -Aurinko paahtoi leveitä, käyrillä käsipuilla varustettuja päärappusia... - -Avarassa rakennuksessa vallitsevan päivällishiljaisuuden rikkoi vain -välistä hiljaa kuuluva oven sulkeminen, ja keittiön puolelta kuului -rukin yksitoikkoinen hyrinä. - -Eräästä avonaisesta ullakkokamarin ikkunasta kuului parin nuoren tytön -hillityn iloinen ääni... - -Merete, talon tyttäristä nuorin, seisoi kammarissa sylissä -liinavaatteita, joita hänen muutamia vuosia vanhempi sisarensa Alida -otti häneltä ja levitti sänkyyn, joka oli pantava kuntoon. - -"Autapa minua panemaan päällinen pieluksen päälle, Merete! Hänhän -voi tulla tänään, enkä minä missään nimessä tahtoisi hänen näkevän, -että me valmistamme ja siistimme hänen korkea-arvoisen persoonansa -vastaanottamiseksi." - -"Kuulehan, Alida", -- virkkoi Merete hänelle, -- "Femia pyysi Mariannen -vaihtamaan viikkoa kanssaan. Minkä tähden arvelet hänen niin tehneen?" -Hänen silmistään loisti veitikkamaisuus, kun hän omalla puolellaan veti -pieluksen päällistä. "Femia tahtoo esiintyä komeasti, -- vaikuttaa -apulaiseen jo ensi päivinä, kun hän on täällä. Oo, kyllä kannattaa -häntä sitten katsoa... Hän kävelee vain ja peilailee juhlallisesti ja -vilkuu seinäpeiliin! 'Hän on vanhaa sukua ja hänellä on suhteita' -- -lausuu Femia juhlallisesti ja suuttuu ihan silmittömästi, kun minä -hiukan matkin häntä... - -"Luuletko, että hän on pitkä ja tumma, -- sellainen intressantti? -- -Tahi entä jos se onkin pieni vaaleaverinen, -- silloin Femia varmaankin -nolostuu!"... Hän heitti nyt pieluksen, jonka nauhat juuri oli saanut -solminneeksi, vuoteen päänalukselle. - -Alida oikasi kumartunutta hoikkaa vartaloaan. Hänen kasvonsa olivat -varmapiirteiset karakterikasvot, joista päättäen hän näytti 25 -vuottansa melkoista vanhemmalta ja jotka osottivat hänen kuuluvan -vanhaan sukuun. - -"Se johtuu _nimestä_", -- virkkoi hän, -- "Dyre Rein... Se kuulostaa -vanhalta herrastilan nimeltä. Ja kun Claes kirjoitti, että hän -todellakin saa periä pohjoisessa olevat suuret Moldewigin maatilat, ja -että täällä löytyvät suuret metsät ja metsästysmaat olivat oikeastaan -syynä siihen, että hän haki tuomarinapulaisen virkaa isältä Arentzin -jälkeen, niin näytti se Femiasta erittäin komealta ja houkuttelevalta!" - -"Kuulehan, hän on matkustellut paljon, ollut Ranskassa ja Tanskassa", --- huomautti Merete. - -"Pyh, onhan isäkin matkustellut, -- joten meidän ei lainkaan tarvitse -kainostella sitä. Voimmepa, jos niin tarvitaan, vastaanottaa hänet -ranskaksi; suokoon hän anteeksi ettemme osaa espanjaa." - -"Kuule, Alida", -- kuiskasi sisar salaperäisesti, -- "luuletko, että -Arentz sai rukkaset Mariannelta ja että hän _sentähden_ matkusti -tiehensä niin äkkiä? Olen ajatellut nyt, että hän olisi tahtonut -hänet. Hehän olivat aina hyviä ystäviä; mutta se Marianne on aina niin -käsittämätön..." - -Alida veti vain hiukan halveksivasti huultaan. - -"Nyt et taaskaan sano mitään, Alida! Eikä hän suinkaan voi sille -mitään, että joku rakastuu häneen", jatkoi Merete kiivastuen. - -"Hm-m --" - -... "Ja että hän _sitten_ antaa rukkaset, siihen kai hänellä lienee -lupa, tiedän mä." - -6 - -"Niin _sitten_, niin --" - -"Mitä _sitten_, mitä; ole hyvä ja sano se... Sinä syytät aina -Mariannea!" - -"Ohoo, -- totta tosiaan ketään ei kosita, jollei asianomainen itse anna -ensin vähän aihetta siihen... jolleivät toiset hyväntahtoiset sielut -järjestä sitä", sanoi hän tuskin kuuluvasti. - -"Hyi sinua, -- hyi, sanon minä." - -"Kosiiko kukaan minua?" - -"Ei tietysti, koska olet jo kihloissa." - -"Mutta kosiko minua kukaan ennen kun -- ennenkun tämä sitten tapahtui -Grothin kanssa?" - -Merete katsoi neuvottomana vanhempaan sisareensa. - -... "Tahi olinko minä ehkä häijympi kuin Marianne? Ethän kai voine -sitä sanoa... Ei, näes; mutta he tiesivät aina, missä minä olin -tavattavissa." - -"Tuo suuri piironki on vinosti peilin alla", keskeytti Merete. "Minä -työnnän ja sinä vedät..." - -He tarttuivat vanhanaikuisen pyöreäkylkisen piirongin vankkoihin -kädensijoihin. - -"Hu -- ip... Meni jo liiaksi... Huip... Kas niin!" - -Alida nousi piirongille, pyyhki huolellisesti vanhan peilin, jonka -hijottu paksu lasi oli vähän rikki, ja asetti sen suoralleen -vedensinisellä paneeliseinällä... - -"Ojennapas minulle vasara, Merete!... Toiselle puolelle saa hän -marsalkka Neyn ja toiselle Muratin kivipainokuvan." - -"Mitä... eihän, -- eikös äiti tahdo sitä pois otettavaksi?" - -"Hoh, jokin herra Dyre, Dyre Rein", -- veti Alida pitkään. "Äiti sanoi, -että hänen käytettäväkseen asetetaan vielä eräs suurista vaatekaapeista -oven ulkopuolelle. Hänellähän voi olla kiväärejä ja metsästystarpeita -ja muuta sellaista säilytettävänä..." - -"Näyttepä saaneen täällä kaikki hyvin sieväksi", kuului äkkiä kolmannen -sisaren ääni. - -"Ei, mutta sinäkö siinä olet..." -- huudahti Merete hämillään. -- "Sait -minut aivan pelästymään, Marianne! Sinun teitäsi ei koskaan huomaa." - -"Olen ajatellut sitä pientä tupakkapöytää, joka on mankelihuoneen -vieressä olevassa kopissa vanhojen rukkien joukossa. Luulisinpä sen -hauskentavan täällä vähän", huomautti Marianne, silmäiltyään huonetta. - -"Mutta eihän hän polta lainkaan tupakkaa", sanoi Merete. - -"Mistä sen tiedät?" - -"Hänen isälle lähettämistä kirjeistään. Tunnen aina tupakkamiesten -kirjeet hajusta." - -"Ohoo! -- Oletpa totta tosiaan ollut utelias", -- virkkoi Marianne ja -katsoi tutkivasti häneen. Hänen omituisen värittömien, rokonarpisten -kasvojensa silmät pienenivät tällöin kapeiksi viiruiksi. -- "Kunhan -kerran tulee järkeä tuohon nenään, joka ei jätä mitään nuuskimatta, -niin voi lapsesta tulla sangen vaarallinen, Alida!" -- sanoi hän -leikillisesti. - -"Mutta minäpä tiedän muuta, joka voidaan asettaa tänne", sanoi Merete -riemuitsevasti ja oli samassa jo poissa huoneesta. - -Hän riensi kiiruusti rappusia myöten kuumalle, avaralle ja hämärälle -ullakolle, jonka korkean taittokaton muutamista raoista tunki -joitakuita auringon säteitä puolipimeälle lattialle. Vankkojen -poikki- ja tukiparrujen sekä parin savutorven viereen oli läjätty -käytettyjä huonekaluja, vanhoja väliverhokehiä ja suuria paperikasoja. - -Siellä oli sekaisin naisensatuloita ja nojatuoleja, valokuvankehyksiä -ja hyljättyjä teräväkärkisiä luistimia, ja kaikkialla nuorille -ripustetut peitteet ja matka-vaatteet jakoivat ullakon osastoihin. - -Kaulasta katkennut selloviulu ja muutamia rullauudinten puita ajaa -körötteli ylinnä ullakon salaisuuksien päällä punaseksi maalatussa, -kullatussa ja omituisilla leikkauksilla koristellussa kirkkoreessä, -joka oli peräisin paikkakunnan "vanhalta ajalta." - -Merete kohotti hameensa ylös ja kapusi parrun poikki ja riviin -asetettujen lastensänkyjen ohi katon reunan vieressä olevan pitkän, -risaisen matka-arkun luokse, jonka rikkein kansi oli raollaan. - -Vanha nahka natisi ja ruostuneet, jäykistyneet saranat valittivat hänen -avatessaan arkun, kun hän oli ensin vetänyt sitä vähän näkösälle. Hänen -ponnistaessaan ilmeni hänen hienossa, hennossa olennossaan jotakin -omituisen heikkoa. Hänen suuri, vaaleanruskea tukkansa laskeusi hiukan -vinosti olkapäille. - -Hän kaiveli innokkaasti arkun monilajista sisältöä. Siellä oli -vanhoja naskalikärkisiä tanssikenkiä, pari olkalappua kierrettyine -kultarimsuineen, heloilla varustettu pistoolinperä piilukkoineen ja -vanha käytännöstä hyljätty Tanskan valtakunnanlippu. - -Sitten löysi hän etsittävänsä, läjäsi taas kaikki paikoilleen ja -paiskasi arkun kannen kiinni. - -"Katsokaapas, mitä olen löytänyt!" sanoi hän vähän myöhemmin -ullakkokammarissa. Hän näytti mahonkipuista messinkisärmäistä esinettä. --- "Äidinisä Reichweinin saapaspihdit... Sitä voi tällä ruuvilla -suurentaa ja pienentää aina jalan suuruuden mukaan. Se näyttää olevan -aiottu ratsastussaappaita varten, koska, huomaatteko, sen voi levittää -perästä niin leveäksi." - -"Luuletko todellakin maksavan vaivaa asettaa mokomaa vanhaa kapinetta -tänne", -- epäili Alida. - -"Pistä se vain sängyn viereen. Tuntee itsensä imarretuksi, kun -kohdellaan ratsastajana", arveli Marianne tyynesti. - -Merete laskeusi pitkälle pituuttaan yksinkertaiselle kuluneelle -nahkasohvalle. Hänellä oli kasvuaikana ollut vähän taipumusta vartalon -kierouteen, ja tuntui niin hyvältä loikoa seljällään. Hän katseli -jalkojaan, joita verhosivat pumpuliset siniset sukat, ja nosteli ja -taivutteli niitä nilkasta; luultavasti olivat saapaspihdit vaikuttaneet -häneen. - -Hän hymyili äkkiä... "Johtuu mieleeni: paneekohan Femia -talousviikollaan suolalihaa ja kääresylttyä hänen voileivilleen, tahi -vain pallo- ja herajuustoa --" - -"Mitä _sinä_ sitten tahtoisit hänelle antaa, Merete?" kysyi Marianne. - -"Tahdon nähdä hänet ensin, -- sitten vasta päätän..." - -Hän hymyili ja katsoi kattoon -- - -"Kuules Alida, tiedätkö, kuinka monesti minä olen ollut rakastunut? --- Kaksi kertaa --. Ensi kerran rakastuin pastori Bungeen, kun pääsin -Herran Ehtoolliselle. Kaikki, mitä hän puhui, oli niin kaunista, ja -hänen silmänsä olivat niin lempeät, ja kun hän sitten messusi syvällä -bassollaan, jotta koko kirkko jyrisi!... Uneksin sitten hänen seisovan -kiiltävässä messukaapussa omenapuun luona puutarhassa omena korkealle -kohotetussa kädessä ja sanovan, ettei naisen tule syödä siitä! Se -omena, jota hän piti kädessään, oli niin komean keltainen. Ja sitten -näytti minusta melkein kuin hän itse olisi puraissut siitä, kun hän -katosi puutarhanaidan vierustalle." - -"Se merkitsee, että olit varastanut omenia ja sinulla oli paha -omatunto", arveli Alida. - -"Ei, en ollut -- _sillä kerralla_!... Mutta sitten johtui mieleeni, -että tottapa niitä oli joitakuita pudonnut puusta, koska kerran olin -nähnyt niistä unta, ja aivan oikein, löysin maasta kaksi omenaa. Eikä -ole mitään, vaikka sellaisia vahingoittuneita omenia puhalsinkin... - -"Mutta rakastumiseni Bungeen -- -- niin, jospa olisit tietänyt, miltä -tuntui, kun olin olevinani taivaallinen morsian. Mutta sitten, kun hän -syksyllä suurissa kutsuissa isän nimipäivänä opetti minulle menuetin -askelia. -- Oo, mikä kauhea pettymys, -- koko rakkaus loppui!..." - -"Entä toinen?" kysyi Alida. - -"Se -- niin se toinen! Toisen kerran rakastuin majuri Witteen -harjoituskentällä. Hänellä oli näet niin suuret, harmaat viikset -ja hän oli niin miehevä ja komea... Ja sitten hänen hartiansa, -jossa oli luoti, jonka hän oli saanut Onstadsundin luona!... -Erityisesti vaikuttava oli hän eräänä päivänä, kun hän nummella -pidetyssä paraatissa ratsasti neljä rummunlyöjää edellään. Hän näytti -minusta maailman suurimmalta sankarilta, ja silloin sain hänet -upseeripäivällisten jälkeen täällä meillä lupaamaan pelastamaan Puolan, -josta, kuten tiedät, Sankowitz aina puhuu niin paljon. Hän oli niin -herttainen ja sydämellisen hyvä, että minusta tuntui aina, kuin hän -voisi tarinoida hevostensakin kanssa. Kun hänet sitten siirrettiin -täältä, lahjoitin minä hänelle häkin lintuineni, -- jota en olisi -voinut uskoa kenenkään muun ihmisen huostaan kuin hänen! Ja hän lupasi -kirjoittaa minulle siitä; mutta sen on hän unhottanut. Ja nyttemmin -muistelen minä oikeastaan vain Peteriä, varpusta." - -"Oo, olet kai ollut useammin rakastunut, luulen", -- sanoi Marianne. - -"En ole... Joka kerran, kun tänne on tullut joku, josta olen hiukan -pitänyt, on joku teistä toisista näyttänyt niin ihastuneelta. Ja -silloin, kiitos, -- niinpä olen valmis..." - -"Rakkaus on intohimo, joka on suurempi kuin kaikki muut intohimot", -toisti hän nauraen isän lempikirjailijan, Holbergin mukaan. - -"Tyttärelläni oli häät eikä minua oltu kutsuttu", laski hän leikkiä -mennessään -- - -"Mutta katso, -- katso vain Femiaa"... huusi hän äkkiä tälle ullakon -ikkunasta. -- "Tuolla hän tulee huvimajasta pitkät nankinihansikkaat -kädessä. Hän on istunut siellä ja ommellut ne valmiiksi. Nyt tulee hän -kävelemään hansikkaat kädessä, kun 'peto' saapuu." [Naar 'Dyret' kommer -= kun 'peto' saapuu. Sanaleikki Dyre Reinin nimestä. Suoment. huom.] - -"Femian näyttäisi pitävän saada lupa mennä Kristianiaan talveksi -översti Gjeddelle katsastamaan hiukan maailmaa", arveli Marianne -rauhallisella armollisella tavallaan. - -"Nytkö? -- Nytkö juuri", -- huudahti Merete, -- "kun... No, kylläpä -olisi hauska nähdä hänen kasvojansa, jos hän kuulisi, että hänen tulee -nyt lähteä!" - -"Mutta johan Maren alkaa pestä rappusia", -- keskeytti Marianne. -- -"Isä ja äiti ovat siis jo heränneet." - -Hän läksi alakertaan lopettamaan sen puolen kyynärää drellikangasta, -joka hänen oli kudottava päivässä, ja Merete riensi ranskankielioppinsa -ääreen. - -Kovasinten karskuva ääni, joilla työväestö terotti viitakkeitaan -iltapäiväniittoon, levisi äkkiä ympäri pihamaata. Nyt syntyi alhaalla -liikettä. - -Tavanmukaisin reippain ja kevein askelin näkyi tuomari kulkevan -konttorirakennusta kohden, heiluttaen kädessään heloilla koristeltua -merenvahapiippuaan. Hänen yllään oli pitkäliepeinen, pystykauluksinen -sortuuki ja jalassa pitkävartiset saappaat. Pari henkilöä, -- -rahvaanmiehiä -- jotka olivat loikoneet nurmikolla odottamassa -konttoriaikaa, nousivat nyt ja seurasivat perästä sopivan matkan päässä -hatut kädessä. - -Hetkisen kuluttua tuli rappusille rouva puutarhahattu päässä ja -nankini-puolihansikkaat kädessä. - -Hän meni Alidan kera puutarhaan. - -"Mielestäni olette hyvin järjestäneet ullakkokamarin, -- minkälaisen -ihmisen nyt sitten saamme taloomme taas", -- virkkoi hän... "Sivistynyt -ihminen hän kuitenkin lienee... Hän on matkustellut ulkomailla. Ehkäpä -hän tulee puhumaan ranskaa teidän kanssanne. Sepä olisi koko onni." - -"Mutta, äiti, mitä sanoo kapteeni Buchwald tullessaan syrjäytetyksi; -hänhän pitää itseään niin taitavana ranskalaisena." - -"Ei sillä ole väliä. Emmehän me voi sallia kapteenin pitävän vuokralla -meitä", -- sanoi hän sitoessaan erästä pensasta... - -"Neilikat ovat kerrassaan komeita tänä vuonna lämpimän tähden... Ja -katsos kiertoja, jotka ovat melkoisesti virkistyneet tänä aamuna..." - -"Kun hän nyt ei vain olisi liian pilattu", -- sanoi hän sitten, -siirtyen aivan toiseen asiaan... "Tarkotan metsästystä!... Oltiinhan -niin välinpitämättömiä Arentz-raukasta. Ei hänestä tehty ainoatakaan -kysymystä niinä kahtena vuotena, jotka hän oli täällä. Mutta hän -katosikin tosiaan kuin arvoitus, -- niin äkkiä -- ja eri syyllä joka -päivä, mikä on samaa kuin _ei mikään_ syy... Hän ei ollut erittäin -hauska hän; -- mutta oikea työhevonen hän sen sijaan oli. Kunpa nyt -vain isä saisi hyvän apulaisen tästä uudesta!"... - -He tulivat nyt sammaltuneelle, rappeutuneelle suihkukaivolle, jonka -keskellä oli puupatsas, josta vesisuihku hiljalleen pursui esiin. -Altaan ympärillä olevat puusäleet olivat vihreässä limassa. - -Rouva pysähtyi, menemättä lähemmäksi kostean maan tähden: - -"Tästä voitaisiin tehdä jotakin, jollei pelättäisi pieniä -kustannuksia"... tuumi hän. - -Mahtava harmaa pää takakenossa silmäili hän tutkivasti pitkin -mäenvierua ja jatkoi sitten, tehden kuvaavia liikkeitä kädellään: - -"Vihreitä kenttiä kukkapenkereineen ja pienine pensasryhmineen, ja -tuonne vierulle mahtavan runsaudensarven muotoinen laite... Sitten -puna- ja valkoruusupensasrivejä yhdensuuntaisesti käytävän kanssa aina -portille asti. Taimitarhani tuolla nurkassa alkaa jo kasvaa liian -sankaksi. Siellä riittää kyllä ottamista... Karviaismarjapensaita, -punaisia ja mustia viinimarja- sekä keltaisia vattupensaita riveihin... -Ja hedelmäpuita", -- puheli hän, -- "mistä niille vain saisi paikan... -Olen jo ajatuksissani olevinani siinä ajassa, kun ne ovat kasvamassa ja -minä voin oksastaa niitä ja näen niiden kantavan hedelmiä"... - -"Mutta että sinä yhä vain mietit puutarhanlaatimistasi, äiti, vaikka -isä pitää sitä aivan mahdottomana suurten kustannusten tähden!" - -"Kun se kerran vain saadaan tekeille ja valmiiksi, niin kyllä hän -siitä pitää. Miehet eivät tahdo koskaan ajatella, että jotakin _on_ -tehtävä tahi että rahaa on suoritettava... Talo tulee aivan toisen -näköiseksi... Se päättyisi puistona tuolla lehdossa ja ulottuisi aina -jokeen asti... Piirustukset ja suunnitelmat ovat jo aikoja sitten -olleet valmiit", -- lisäsi hän, nyykäyttäen varmasti päätään. - -Alida hymyili --. Se tuli näet yhä suuremmaksi... - -Rouva seisoi hiukan hajamielisen näköisenä ja jatkoi: - -"Neljäntoista päivän kuluttua alkavat syyskäräjät... Kunpa nyt väki -saisi viljan korjatuksi siksi, sillä minä tarvitsen kaikki työvoimat -niinä kolmena neljänä viikkona, joina miesväki on käräjillä... Käypä -huvimajasta noutamassa mittanauha, Alida", -- jatkoi hän yhä enemmän -innostuen. -- "Katsokaamme, kuinka pitkälle parsalavakkeet voisivat -ulottua, jos alamme tuosta koivusta tuolla. Jos kerran talo tahtoo -voida esittää parsaa, niin täytyy sitä olla runsaasti... viisi -lavaketta ja kaksi riviä kussakin... Ja kaikki se sääntöjen mukaisesti -valmistettu lannoitusaine, joka on määrätty ruispeltoon, se... niin, se -ei nyt tule _sinne_ tänä vuonna!"... lisäsi hän nauraen. - -"Muistatko viime ja toissa vuonna -- ja joka kerran sitä ennen, kun -olemme aina mitanneet vain tästä puutarhapylväästä", muistutti Alida -veitikkamaisen näköisenä. - -"Nyt tuonne", -- sanoi rouva jyrkästi, -- "niin saamme nähdä, vastaako -tämä pala tässä toisella puolella olevaa. Neljätoista kyynärääkö -sanoit?" - -"Kas vain, te mittaatte äidin tulevaa puutarhaa?"... sanoi Marianne, -hyväntahtoisesti leikkiä laskien, lähestyen heitä. "Tässä on sinulle -kirje, Alida, Ra-tädiltä..." Hän antoi siskolleen pienen, suulakalla -suljetun kirjelipun. - -Merete tuli juosten hänen jäljissään: - -"Minkä kirjeen toi Jens?" - -Femia taas tuli paljon hitaammin puutarhaan kuulemaan, kuinka Rafosilla -voitiin. - -"Ra-täti kutsuu meidät tytöt ensi sunnuntaina illalliselle, äiti", -- -sanoi Alida... "Vastaleivottuja kermakakkuja"... luki hän... - -Rouva otti kirjeen ja piti sitä hiukan loitolla... - -"Kas vain, jälkikirjoitus!... Uusi apulainen on sydämellisesti -tervetullut, jos häntä haluttaa käydä tervehtimässä vanhaa yksinäistä -naista ja katsomassa luonnonmerkillisyyttämme Rafosia", -- luki hän. - -"Oo, hän ei malta odottaa kauemmin kuin sunnuntaihin!" huudahti Merete. -"Saat olla varma, että hän on hyvin utelias näkemään hänet ja saamaan -tietää, kenelle teistä hän määrää hänet... kuka teistä paraiten -'sopii' hänelle", -- virkkoi hän sitten, vilkaisten Marianneen, -- "ei -kenellekään muulle kuin Barbaralle, ja hänestä taas Arentz ei huolinut." - -"Ra-tädillä on oma tapansa onnellistuttaa perhettä!" -- mutisi Alida. - -"Niin, niin", keskeytti rouva, -- "Ra-täti voi olla suurisuuntainen -kaikista omituisuuksistaan ja päähänpistoistaan huolimatta. Antoihan -hän tuhannen taalaria, jotta Marianne voi olla Christiansfeldissä -kolmena vuotena ankaran rokon jälkeen... Mutta joudu nyt, jotta -Jens saa mukaansa vastauksen, Alida! Te menette tietysti kaikki. Ja -kirjoita, että herra Dyre epäilemättä mielihyvällä käyttää hyväkseen -hänen ystävällistä kutsuaan saada tulla tervehtimään rakasta Ra-tätiä. --- Kerro, että olemme panneet kuntoon Jessin huoneen hänelle, -- ja -kerro, -- tiedäthän, että hän tahtoo kuulla kaikesta, -- että Rödsi on -poikinut" -- - -"Enkö minä saa lähettää hänelle vähäisen uunijuustoa", ehdotti -Marianne, -- "matalassa vadissa valmiiksi kaneloituna ja sokeroituna? -- -Sitä jää kyllä tähteelle riittävästi huomispäivän päivälliseksi." - -"Kyllä; sano, Alida, että Marianne, jonka viikko nyt on, lähettää sen", --- vastasi rouva... "Merete, Merete", huusi hän sitten äkkiä, "pari -kanaa on tuolla tullut puutarhaan. Aja ne pian pois!" - -Hän läksi kulkemaan lehtoon päin, ryhtyen taas keskeytyneitä -puutarhasuunnitelmiaan jatkamaan. -- -- -- - --- Ruokakello soida helisi aitan katolla illalliselle kyökkipiian -soittaessa kaikin voimin, ja ääntä jatkettiin joen rannalla olevissa -taloissa... - -Väki läksi heinänteosta kotiin asettuakseen pitkän keittiönpöydän -ympärille, ja rouva tuli puutarhasta, seisahtuen tuontuostakin toinen -käsi puuskassa ja nojaten kevyesti hienoon punasensinerväksi maalattuun -haravaan, joka hänellä oli toisessa kädessä. - -Tuomari oli jo salissa. Hän käveli kuumeinen puna poskillaan -edestakaisin lattialla. - -"Käske viedä Kvigstadin illallinen konttoriin!" -- huusi hän Mariannen -tullessa huoneeseen teetä tuomaan. "En tahdo nähdä häntä täällä -salissa." - -Rouva seurasi häntä silmillään ennenkuin sijottui vankkoine ruumiineen -nahkapeitteiseen nojatuoliin. - -"Mitä nyt, Orning, -- mitä on tapahtunut?" - -"Mitättömyyksiä... mitättömyyksiä... pieni skandaali vain." - -"Taasko Kvigstad?" -- kysyi rouva, nyökäyttäen päätään. - -"Parantumaton lurjus... Parantumaton lurjus... Siellä se nyt istuu -kalpeana ja kohmelossa avaamassa asiakirjapinkkaa, johon hänen on -käytävä käsiksi; näin paksua --" - -Tuomari näytti peukalon ja etusormen välisellä asiakirjapinkan -paksuutta, rykien toivottomasti. - -... "Pöytäkirja on käsin koskematta, ja minä kun luulin, että kaikki -oli valmiina ja järjestyksessään!" - -"Kvigstad saa paljon aikaan yhdessä yössä, kun hän oikein panee -parastaan", -- lohdutti rouva. - -"Hän on nyt huilannut jo kaksi yötä", -- keskeytti tuomari ärtyisestä --- "juopotellut, tanssinut ja ollut häissä Nordsaetissa." - -"Huono maku!"... mutisi Eufemia nyrpistäen nenäänsä ja maistellen -teetään. - -"Siellä on Martin Haug-vainajan suuri pesä, jonka tulee olla -järjestyksessään huomenna kello 3 iltapäivällä, kirkonmäiltä -kuulutettuna ja ilmoitettuna -- perilliset tulevat pitkien matkojen -takaa" -- - -Tuomari lykkäsi teekupin kiivaasti luotaan pöydän toiselle puolelle... - -"Polttavan kuumaa!" - -Marianne kaatoi tyynesti teen toiseen kuppiin, ja sitten takaisin -isänsä suureen kullattuun konttorikuppiin. - -"Ei olisi ensi kertaa, että hän tekisi ihmeitä, Orning", -- sanoi taas -rouva, syöden rauhallisesti voileipäänsä. - -Tuomari ryki muutaman kerran ääneti synkän näköisenä, perheen -tarttuessa hiljaa teekuppeihin. - -... "Ja lisäksi sellaiseen aikaan, kun olen apulaisetta!" -- - -"Saathan nähdä, että Kvigstad varmaan korjaa huomiseksi -laiminlyöntinsä," -- sanoi rouva taas, laskien kädestään tyhjän -teekuppinsa. - -"Mutta isä, ethän ole syönyt mitään... Ehkä tahdot näitä voileipiä -- -syltyn kera"... ehdotti Marianne, järjestellessään pöydällä olevia -astioita. - -Tuomari heilautti kieltävästi kättään... - -"Pelkäänpä tällä kerralla kielten katkeavan, rakas Kvigstadini!" -- -mumisi hän kumeasti ja nousi pöydästä mennäkseen konttoriin. - -"Mikä _se_ on, Alida... Mikä piru se on?" -- Hän kääntyi äkkiä ympäri. -"_Sitä_ en ole kuullut kahteenkymmeneen vuoteen... tuota Haydnin -kaunista pikku menuettia..." - -"Sitä juuri tahdoin kysyä sinulta, isä", -- sanoi Alida, joka seisoalta -löi muutamia ääniä vanhan nuottilehden mukaan. -- "Mitä sitten -tulee?... Tästä on kokonainen kulma reväisty pois." - -"Niin, katsos." -- Tuomari istahti pianon ääreen ja antoi sormiensa -lipua etsien koskettimilla. -- "Tämä on kaunis -- jumalallisen -kaunis"... - -Hän soitti ja syventyi kappaleeseen yhä enemmän Alidan ja Mereten -seisoessa kumartuneena hänen vieressään. - -"Niin, niin se on!" sanoi Alida. "Minusta tuntuu kuin tuntisin sen niin -hyvin; -- olen kai kuullut sen hyvin pienenä ollessani." - -"Olet kyllä; -- se oli Falben aikaan, jolloin meillä oli kvartetti. -Soitamme sen tänä iltana viululla ja pianolla, sinä ja minä --" - -Hän rimputti vielä kerran revityn kohdan -- - -"Kas näin! -- näin -- _Tässä_ se on -- se pieni hauska käänne..." - -Hän käänsi päätänsä kasvot loistaen... - -"No, Marianne, et kai ole vielä vienyt pois voileipiäni... - -"Kyllä kai hän suoriutuu siitä huomiseksi", -- virkkoi hän, nousten -pianon äärestä. "Menen konttoriin rohkaisemaan häntä vähän, -- saamaan -hänet innostumaan. Totta tosiaan, mitään ei ihminen tee haluttomasti... -Hänellä on tietysti koko pesä päässä... Onhan hänellä rajaton -kyky! Ja olisihan liikaa vaatia hänenluonteistansa miestä istumaan -kiinnimuurattuna konttorituoliin vuosi läpeensä pääsemättä välillä -jaloittelemaan" -- -- - -Rouva seisoi ikkunassa ja katsoi miehensä jälkeen, kun tämä kevyesti -juosten kiiruhti pihan poikki konttorirakennukseen. Hän pudisti päätään: - -"Orning sinä, Orning", -- mutisi hän... - -"Kuinka sinä keksit sen vanhan laulunpätkän?"-- sanoi hän äkkiä, -kääntyen tutkivasti katsomaan Alidaa. - -"Mutta sehän on eräs Haydnin menuetti, äiti!" - -"Niin, mistä minä tiedän, mikä se on, lapseni. -- No, lähdetään nyt -katsomaan miltä malli kankaassasi näyttää, Eufemia..." - - * * * * * - -Viimeinen auringonsäde oli sammunut erääseen suuren, harmaan -tuomarintalon yläkerroksen ikkunoista. Dian varjot lankesivat mustina -ja pitkinä rakennuksista ja heinäru'oista niitylle, kun heinäväki -tuli illalliselta kyökistä ja läksi menemään eri polkuja pitkin kukin -kotiinsa torppaansa. - -Pari tyttöä väänsi vettä kaivosta ja kaatoi kapallisen toisensa -jälkeen saaviin, jonka sitten kantoivat korennolla kyökissä ja -navetassa oleviin vesiammeisiin; ja halkovajassa alkoi uuttera halkojen -hakkaaminen seuraavaksi päiväksi. - -Pari konttoristia asteli piippuineen puolihämärässä tiellä... - -Etehisen ovesta tulivat Alida ja Merete, juosten nopeasti perätysten -rappusia alas. He olivat kumpikin taholtaan ikkunasta huomanneet -kasvattisisarensa Barbaran mäessä lautturintuvan luona. Hän oli ollut -joen takana Opsaetissa asialla. - -Alida saapui ensimäisenä hänen luoksensa, koska hän oikasi suoraan -vasta niitetyn niityn poikki, mutta hetken kuluttua oli jo Meretekin -kasvattisisarensa toisessa käsivarressa. - -"No, kuinka Randi voi?" sanoi Alida, nykien innokkaasti -kasvattisisartaan. - -"Saammeko viinimarjoja, Barbara?" -- kysyi Merete ja nyki häntä -toisesta käsivarresta. - -Barbara kääntelihe hänelle tehtyjen kysymysten johdosta neuvottomana -vuoroin toiseen, vuoroin toiseen päin. Hän oli paksu, lihava ja -pyöreä, aivan toisellaista perherotua. Hän näytti hyväntahtoiselta ja -käytännölliseltä. Silmät olivat hänellä pienet, siniset ja vilkkaat. - -"Tietysti, tietysti, niin paljon kuin äiti tahtoi saadakin vieläpä -enemmänkin, jos hän vain tahtoo? Olihan luonnollista, että meidän -lukuisat kesävieraamme olivat tyhjentäneet puutarhamme, arveli Opsaetin -muori... Mutta maksaa niitä emme suinkaan saa. Tietysti saa äiti antaa -hänelle siitä jonkin lahjan, -- muutamia pullollisia marjaviiniä -tahi muuta sellaista. -- Minulle tarjottiin illalliseksi kahvia ja -leivoksia, joita oli jäänyt tähteelle häistä." - -"Entä Randi? -- kuinka hän voi, -- oliko hän tyytyväinen?" -- uteli -Alida. - -"Kysyin häneltä", -- uskoi Barbara heille -- "kun Opsaetin muori -oli mennyt puuroa keittämään illaksi, millainen hänen Torsteninsa -oli, oliko hän kiltti?" -- "Oh, hän on samallainen kuin muutkin", -vastasi Randi. "-- Miehet eivät kai ole parempia"... kertasi Barbara -veitikkamaisesti. - -"Sanoiko hän niin?" huudahti Alida erittäin mielenkiintoisesti, -- -"hänet kun houkuteltiin ja pakotettiin ottamaan tuo äytäri! -- Tiedän -Randin pitäneen Knut Raalienista aina siitä asti, kun pääsimme yhdessä -Herran Ehtoolliselle... Mutta ne rahat!" -- huusi hän hillityllä -kiivaudella. - -"Ja voitteko uskoa, kuinka uteliaita ne olivat kuulemaan uudesta -apulaisesta, -- kenen hän saa, -- Mariannen vaiko Femian..." - -"_Eu_-femian", puuttui tämä puheeseen rappusilta, jossa hän istui -saaliinsa kääriytyneenä. "Tiedäthän etten minä pidä siitä, että minua -kutsutaan Femiaksi!" - -"Jos hänellä on kuin majuri Howardilla Mohikaanissa kivääri riippumassa -olalla ja uhkaava katse, niin on hän saapa _Eu_-femian ", -- lausui -juhlallisella äänellä Merete. - --- "Ja jos hän on niitä, jotka kuljeksivat hiljaa kuutamossa ja -kohtaavat neitosen lehdossa, niin tulee se olemaan Marianne... Mutta -jos se on hauska ja kiltti paksu miehenpalkero, joka tahtoo hyvää -ruokaa, niin saa hän sinut, Barbara... Hiljaa", -- keskeytti hän -itsensä, -- "isä virittää viulua. Joudu nyt sisään, Alida..." - -Vähän myöhemmin kuului sisältä useat kohdat toistamalla Haydnin -menuetti. - -Eufemia jäi istumaan rappusille saaliinsa kietoutuneena ajatukset -liidellen iltahämyn vaikutuksesta korkeissa unelmissa, samalla kun -Marianne näkyi kävelevän edestakaisin pihamaalla rauhallisesti -keskustellen konttoristi Schmidtin ja Augustinusenin kanssa, jotka -olivat palanneet tieltä. - -Aitan rappusilla istui vanha Henschien, konttorin monivuotinen -yksinuskottu holhoojantoimen hoitaja, kumaroilla hartioilla palttoo, -nauttien iltapiipustaan. - -Suuressa puolipimeässä arkihuoneessa neuloi rouva kudintaan, -nojaten unisena sohvan selkämykseen. Merete taas oli istuutunut -ompeluksineen toisen ääreen niistä kahdesta talikynttilästä, -jotka messinkijalustoissaan paloivat pianolla, ja Barbara istui -lankavyyhteään kerien ikkunan luona. - -Tuomari käveli edestakaisin lattialla viulu riipuksissa kädessä, -tuontuostakin ajatuksissaan näppäillen kieliä, Alidan harjotellessa -menuettia pianolla. - -"Nyt se menee! -- nyt soitamme sen yhdessä -- viimeisen kerran..." - -Hän painoi viulun korkeata, jäykkää kaulahuivia ja leuan kauluksen -nipukoita vasten sekä veti tulisesti jousta, huojuttaen ruumistaan ja -joutuen kokonaan innostuksen valtaan. - -"Tämä on suloista -- -- -- Ja nyt otamme toisen... Tänä iltana -soitamme Haydnia... Verratonta..." - -Heidän soittaessaan, -- tuomari istui pianon ääressä Alidan vieressä, --- torkahti rouva useita kertoja. Vihdoin tarttui hän päättävästi -neuleeseensa, joka oli valahtanut hänen syliinsä, avasi hopeaisen -keränpitimen ja pani työnsä kokoon. Ja ettei häiritsisi, nyökäytti hän -päätään vain Barbaralle ja poistui huoneesta. -- -- -- - --- Merete oli pannut pois ompeluksensa ja siirtynyt siihen sohvan -nurkkaan, jossa äiti oli istunut, ja Eufemia ja Marianne olivat toinen -toisensa jälkeen hiipineet huoneen pimeään... - -Seinäkellon viisarit näyttivät osottavan muutamia minutteja vailla -puoli yksitoista -- perheen määrättyä makuullemenoaikaa. - -He olivat sinfonian viimeisessä osassa, jossa sävel nousi nousemistaan -kuin syvältä äärettömän meren pohjalta... - -Mereten johtui juuri mieleen kumartua eteenpäin ja kuiskata -Mariannelle: -- "Ajattele, huomisiltana istuu hän ehkä täällä -kuuntelemassa!" -- kun hän äkkiä, kesken kumartumistaan, pysähtyi ja -rupesi katsoa tuijottamaan... - -Tuolilla seinäkellon ja uunin välillä istui mies kädet toisella -polvella ja katsoi häneen. Miehellä oli niin kaunis otsa ja pystytukka. -Näytti siltä kuin mies olisi tietänyt kaikki hänen ajatuksensa ja -hymyillyt niille sekä ilvehtinyt hiukan hänen kanssaan... - -Sitten katosi olento, kumarrettuaan syvään päätään, ja samassa saivat -hänen kasvonsa niin tuskallisen, kärsivän ilmeen... - -Merete istui hämmästyksestä mykkänä, kauhistuneena, sävelten kaikuessa -huoneessa ja vaimetessa loppuakordeihin. - -Kello löi puolentunnin lyönnin... - -Piano suljettiin ja kukin korjasi hiljalleen tavaransa kokoon... - -Tuomari pani viulun laatikkoon, sytytti kynttilän, joka oli häntä -varten valmiiksi asetettu pöydälle, ja meni hyräillen ja "hyvää yötä, -lapset" sanoen makuusuojaan... - --- Elokuunkuu pistihe näkyviin metsänreunan takaa, heittäen -varmapiirteisiä, mustia varjoja rakennusten väliin, ja kun Marianne ja -Merete tulivat rappusille sulkemaan etehisen ovea, näkivät he vanhan -Henschienin seisovan rappusten edessä. - -"Tsss-s..." varoitti tämä hiljaa, kohottaen kättään heihin päin, --- "eikö kuulunut kuin paimentorven kaiku tuolta harjun takaa?... -ikäänkuin joku olisi puhaltanut", -- mutisi hän. - -He seisoivat kuunnellen -- -- - -Rafosin kohahdus häiritsi äkkiä hiljaisuutta... - -"Se _oli_ jotakin... Se _oli_ jotakin..." mutisi Henschien itsekseen -mennessään. - -"Hyvää yötä, Marianne-neito. Hyvää yötä, Merete-neito..." - -Merete jäi seisomaan kuin maahan naulittuna, kunnes Marianne -kärsimättömästi huusi hänet sisään, ja hän nousi rappusia sisarensa -jäljissä kuin ihmeellisen, kamalan unelman vallassa, -- ikäänkuin olisi -kokenut jotakin jota ei voinut kertoa... - - - - -II - -Dyre Aakisen Rein. - - -Rouva ja pari tyttäristä seisoi silityskammarissa tarkastamassa ja -mittaamassa erästä villakangaspakkaa, joka juuri oli tuotu värjääjästä. -Mutta Alida ei saanut sitä pitemmäksi kuin kahdeksikymmeneksineljäksi -ja puoleksi kyynäräksi, vaikka kaksikymmentäviisi ja neljännes oli -lähetetty. Se oli kutistunut kauheasti... - -"Nyt alkavat tulla perinnönjaolle", sanoi Marianne ikkunan luota. - -"Tuo tuossa on Ole Nordsaethagen -- pojannulikka, joksi häntä kyllä -voi kutsua, -- tuo tuolla, jolla on hopeanapit nutussa ja joka vetää -hevosta perästään tallinseinukselle", -- kuului vanha karjakko Randi -lörpöttelevän kyökkipiialle kyökissä. -- "Äh... rahaa kuin roskaa; -hän ei tiedä itsekään, kuinka rikas on, sanotaan, -- voi kulkea -peninkulmittaan, pääsemättä omasta metsästään. Ja nyt aikoo hän naida -Haugilta." - -"Ajattele, Alida", jatkoi Marianne, -- "se on sen vanhan kelpo Lars -Aaserudin poika, joka puhua jyrisi niin, ettemme häntä koskaan -ymmärtäneet." - -"Vai hän se on!--joka pienenä ollessamme veti lompakon matkasaapastensa -varresta ja kiersi paperista kirkkaan hopeataalarin meille kullekin." - -... "Ja tuo taas tuolla rattailla, -- tuo pitkä ja vankka, hän on -Anders Aarlid, joka tahtoo ottaa talon oikeuksineen Haugin leskeltä", --- kuului Randi parpattavan. - -... "Nuo tuolla loitompana, äiti, -- jotka juuri laskeutuvat -rattailta", -- he olivat nyt kaikki tulleet ikkunaan -- "ne ovat -varmaankin aina Aardalista asti... Sen näkee puvuista -- hauskoja, -vanhanaikuisia, -- ja koristelluista kirkkosiloista. Katsokaa vain, -kuinka juhlallisesti ne nousevat konttorin rappusia." - -"Yksinpä herra Tron Hersaet", -- huudahti rouva, -- "rauhanrikkoja ja -käräjöitsijä... hyi kuitenkin, -- tallustaa konttoria kohden hattu -silmillä, ikäänkuin olisi menossa suoraan vastalausetta panemaan! Ja -sitten valittaa hän kuninkaalle... - -"Ja tuossa tulee itse Gudbjör, Haugin leski, -- yksinään rattailla... -ajaa itse hevosta. -- -- Niin, kääri sinä vain villakangas kokoon, -Alida. Isä lähettää hänet varmaan tänne..." - -Hetkistä myöhemmin tuli rouva kyökinovelle ja käski Mariannen ruveta -valmistamaan kahvia sekä panna järjestykseen tarjottimen kakkuineen ja -hiekkaleivoksineen... "Lähetä sitten tänne tytöt auttamaan minua hänen -kanssaan seurusteltaessa. Hänen täytyy saada puhella teidän jokaisen -kanssa..." - -Haugin leskelle näytettiin puutarhaa. He katselivat kukkalavoja, -marjapensaita ja hedelmäpuita sekä vavahtelivat nauris- ja kaalimaan -luona, ollen yhtä mieltä siitä, että tämä vuosi kesäkuivan tähden oli -ollut sangen vaikea... Entä sitten lehtimadot!... - -Niin, Alida-neito oli kyllä siinä oikeassa, sillä Haugilla olivat -madot syöneet viini- ja karviaismarjapensasten lehdet vartta myöten, -eikä kaalipenkeissäkään juuri paljon vihreää näkynyt. Mutta heillä ei -ollutkaan aikaa hoitaa ja kastella ja puhdistaa puutarhaa niin hienoksi -kuin tuomarilla, ei... - -Sitten täytyi Gudbjörin tulla sisään katsomaan ja ihailemaan Mariannen -kudosta sekä saada selitys mallista, jossa pohja oli laadittu -hedelmäkoria esittävän piirustuksen mukaan. - -Ja tietysti katseltiin myös vuoden muut liinavaatekaappia varten tehdyt -työt. Siellä ne olivat hyllyillä -- vielä valkaisemattomat alimpana, -- -kaikki malille ja lavendelille tuoksuvat häikäisevän valkoiset drellit -ja hurstikankaat, ja niiden liina oli kylvetty ja korjattu ja häkilöity -tuomarintalossa, ja jokainoan säikeen olivat talon omat tyttäret -kehränneet, kartanneet ja kutoneet. - -Tarkastusmatka ei loppunut tähän, sillä nyt tuli Barbara, mukanaan -Taugbölin emäntä, joka hänkin oli lähetetty konttorista. Niinpä -otettiin esiin sen ruokasuojan takana olevan puolipimeän huoneen -avaimet, jossa talon alituisesti surisevien rukkien työn tulokset -olivat nähtävänä. Siellä riippui seinillä kierrettyjä villalankavyyhtiä -ja liinalankaa vuoden ompelutarpeiksi, ohutta ja paksua, valkoista ja -mustaa, vielä kerimätöntä. Lattialla oli rukkia, viipsinpuita ja koria -täynnä vasta kerittyä, karttaamatonta villaa. - -Ja nyt istuivat Gudbjör ja Langsaetin muori ja Taugbölin muori, -päässä komeat silkkihuivit, jotka muodostivat korkean huipun -päälaella, kahvipöydässä kammarissa. Alituisia kehotuksia "ottaa -lisää" noudattivat he vain hitaasti, niin sanoaksemme tuuma tuumalta, -alituisesti kursaillen ja kehuen. Perinnönjakokokous näytti aiheuttavan -jonkinlaisen poltteen kasvoihin, ja välistä teki Gudbjör muutamia -viittauksia vävynsä Nordsettenin ahneudesta, joita huomautuksia -molemmat toiset kuuntelivat hillityllä uteliaisuudella. Häneltä oli -juuri pääsemäisillään syvä, salaperäinen huokaus "ahneudesta", kun -samassa kuului ajoneuvojen jyrinää... - -"Se ei ole perinnönjakokokoukseen tulemassa!" -- sanoi Marianne, -katsoen tarkkaavasti portille, silmät kirtistyen kahdeksi kapeaksi -viiruksi. - -"Olkihattu rattailla -- matkanuttu ja suuri matka-arkku kiinnitettynä -taakse"... sanoi Barbara. - -Eufemia oikaisihe nyt äkkiä rakastettavan alentuvaisesta asennostaan, -jossa hän oli katsonut hyväksi ihailla Langsaetin muorin -vanhanaikuista, paksua ja lujatekoista silkkiesiliinaa. Hän sipasi -hamettaan alaspäin, järjesti nopeasti pukunsa ja kurkisti peilistä -yläosaa ruumiistaan. Sitten nojausi hän taaksepäin tuolissa kylmä, -ylhäinen ilme kasvoilla... - -"Hän ajaa rappusten eteen. Saattepas nähdä, että se on apulainen, -- -Rein!" huudahti Barbara. - -Äiti ja tyttäret vaihtoivat keskenään hetkisen neuvottomina katseita. -Tässä he nyt istuivat perinnönjakokokouksen eukkojen seurassa, -- ja -isä oli konttorissa! - -Samassa päästi Ajax hurjan haukunnan ja riuhtoi vitjojaan, jatkaen -sitten pitkäveteisenä ulvontana, välistä aina haukahtaen. - -"Hyi sentään, kuinka inhottavaa -- onhan tämä ihan kamalaa "... -arveli Barbara. -- "No, nyt hän laskeutuu rattailta ja puhelee sille --- taputtaa ja silittää sen päätä, -- antaa sen nuuskia kättään... -Ja eikö vaan Ajax hiivi koppiinsa ikäänkuin häpeissään huonosta -käytöksestään... Onko mokomaa ennen nähty!" - -Rouva nousi sohvalta: - -"Käske Inger-kyökkipiian mennä viemään hänet huoneeseensa, Barbara. -Minä menen rappusille häntä vastaan. -- Pidä sinä, Marianne, huolta -kahvikupeista --" - -"Mutta mikä sinua vaivaa, Merete?" -- Rouva pysähtyi hämmästyneenä. -Tytär seisoi pitäen kiinni tuolista kalpeana ja läähättäen -- - -"Olet juonut liian väkevää kahvia, lapsi", -- sanoi hän ja silitti -hänen tukkaansa. "Mene heti juomaan vähän kylmää vettä." - -Rouva työnsi Mereten kyökinovelle päin, lähtien itse etehiseen... - -Siellä seisoi vieras jo rappusilla, kun rouva tuli, ja kuivasi hikeä -otsaltaan. Hän näytti aivan hajamieliseltä, -- ikään kuin hän olisi -maannut istuallaan rattailla, -- kun rouva toivotti hänet parilla -sanalla tervetulleeksi ja ilmoitti tuomarin olevan tärkeissä hommissa. -Ja rouvan kohteliaaseen kysymykseen hänen matkastaan huudahti hän aivan -häikäilemättä: - -"Kuuden tunnin ajo joen vartta pitkin auringon paahteessa. -- Se on -kauheata!" -- - -Hän seisoi siinä hattu kädessä sankkatukkaisena. Hänellä olivat tummat -kulmakarvat ja terävät petolinnun kasvot, ja hän sanoi sen niin -töykeästi, -- näyttämättä olevan millään tavalla hämillään mielialansa -purkauksesta, tuo nuori herra!... Hän luuli kai tulleensa niin kauas -maaseudulle, että sellainen käytös kävi päinsä... - -Lähtiessään palvelijattaren ja renkipojan jäljissä, jotka kantoivat -hänen matka-arkkunsa, kapsäkkinsä ja kaksi kivääriänsä yläkerroksessa -olevaan huoneeseen, pyysi hän, -- nyt aivan kohteliaasti, -- saada -luvan tulla alakertaan esitteleimään vähän myöhemmin. - -Ei missään tapauksessa... mietti rouva, ollut vahingoksi ryhtyä heti -vastarintaan, jos tässä oli jotakin tarpeettoman vaateliasta... Hänessä -oli jotakin, joka ärsytti rouvan itsetuntoa. Pitäisipä toki nuoren -miehen vähän hillitä itseään tervehtiessään ensi kertaa talon rouvaa. - -"Puuroa ja vähän yhtä ja toista", -- sanoi hän myöhemmin Mariannelle, --- "aivan kuin tavallisesti"... -- - --- Perinnönjakokokous näytti kestävänkin melko kauan ja salissa -niin hartaasti odotettu vapautumisen hetki viipyi pitkään. Aikaa -kulutettiin mikäli mahdollista keskustelemalla eri aineista, kuten --- kevytmielisesti solmituista avioliitoista ja niiden surullisista -seurauksista. Keskustelun keskeyttivät aina välistä uudet -kahvintarjoilemiset... - -Muutamat pesän osakkaat kävelivät ikävystyneinä talon pihalla, -valjastipa jo jokunen hevostaankin. - -Niin että alkoi jo näyttää siltä, kuin sekin voisi loppua! - -Vihdoin ilmestyi konttoristi Schmidt ovelle ja toi sanan tuomarilta, -että nyt olisi talon kolmen vieraan aika tulla konttoriin ja olla -saapuvilla pesänjakokirjoja julkiluettaessa. -- -- - --- -- -- Levoton iltapäivä oli ohi, ja viimeiset rattaat kadonneet -portista. - -Tuomari tuli konttorista vinhaa vauhtia, jotta nutun liepeet liehuivat -jalkojen ympärillä. Hän hykerteli tyytyväisenä käsiään ikäänkuin -vaikean tehtävän suoritettuaan. - -"Saakelin ihminen... Saakeli miehekseen tuo Kvigstad!... Eikö vain -ollutkin koko tuo laaja juttu siellä valmiina ja sellaisessa kunnossa -kuin --. Hän on totisesti peuhannut kolmannen yön pesässä, ja sen yhtä -ankarasti kuin molemmat edelliset... Ja sitten huomaan minä hänen -välistä vilkaisevan minuun, ikään kuin hän tahtoisi tulla vakuutetuksi, -että minäkin täydellisesti käsitän hänen mestariteoksensa. - -"... Niin, niin, myönnän, että minulle on arvoitus, kuinka ihminen voi -niin omistaa ja pitää mielessään kaikki sellaiset ikävät yksityisseikat -ja asianhaarat lähimäisensä omaisuudesta, -- sanalla sanoen säilyttää -ne sydämellään..." - -"Mutta nyt meillä on muuta ajattelemista kuin se, Orning", -- keskeytti -rouva hänet. -- "Uusi apulaisesi on tullut." - --- "Mitä? -- Mitä sanot, Bolette?" - --- "Hän on mennyt suoraa päätä huoneeseensa kaikkine matkatavaroineen -ja kaikenlaisine metsästystarpeineen... Tee minulle nyt se palvelus, -Orning, ettet liian innokkaasti utele hänen soitannollisesta kyvystään, -kun hän tulee alakertaan, tahi heti ryhdy korkeampiin aineisiin. -Hän näyttää minusta olevan sellainen, että meidän on ensin hiukan -katsastettava häntä. Ensi kerrasta riippuu niin paljon --" - -Tuomari kakisteli vähän kurkkuaan kävellen edestakaisin lattialla kädet -pitkän lievenutun takana. - -"Minkälaisen apulaisen kohtalo suo, se on todellakin yhtä epävarmaa -kuin sää!" huudahti hän. - -"Paras on varmaan se, joka on vähimmin musikaalinen", virkkoi rouva -poistuessaan huoneesta. - -Tuomari jatkoi hyräillen lattialla kävelemistään, hymyillen itsekseen -ja katsoen hänen jälkeensä... - -"Milteipä sukkelasti... Mutta -- mutta vain vähän sopimattomasti... -hrr..." - -Hän hämmästyi vähän, nähdessään Femian avaavan oven, mutta vetäytyvän -heti takaisin, vilkaistuaan nopeasti huoneeseen. Hänen päässään oli -olkihattu ja kädessä pitkät nankinihansikkaat sekä käsivarrella kori. - --- Vähän myöhemmin oli apulainen, Dyre Rein, asetettu illallispöytään -Alidan ja Henschienin väliin, joka juuri oli esitelty hänelle. Vanha -konttoristi istui kumaraselkäisenä, hillitysti räpytellen pieniä -pyöreitä linnunsilmiään ja heittäen välistä epäluuloisen syrjäkatseen -uuteen esimieheensä, ikäänkuin varuillaan mahdollisilta sekaantumisilta -toimivaltaansa. - -Hänen alapuolellaan istui Kvigstad, jonka terävät harmaat silmät -ehtivät joka paikkaan, varovasti mitaten uuden apulaisen sanojen ja -liikkeiden syvyyttä. Hänen kasvoillaan oli tänä iltana omituinen -ilme -- kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut, -- ja hän sormieli -Alida-neidon helmikorko-ompeleista serviettirengasta, joka sattumalta -oli kierinyt pöytäliinan yli. Ja hänen alapuolellaan taas istui pikku -Schmidt silmät tähdättyinä puuroon ja huomio jakaantuneena kahden -ihanteensa, tuomarin ja Kvigstadin välille, -- kuinka vastatullut -vaikutti edellinen, ja mitä jälkimäinen hänestä arveli. Sitä paitsi oli -nuori konttoristi syvästi rakastunut kaksikymmenkahdeksanvuotiaaseen -Marianneen, joka istui häntä vastapäätä pöydässä, ja oli tätä nykyä -kauhean mustasukkainen tämän naapuriin Augustinuseniin, jota Marianne -oli kunnioittanut seurallaan kävelyretkellä kahtena iltana perätysten. -Marianne ei juuri ollut kaunis, mutta sellainen vartalo! -- ja hänellä -oli niin ihastuttava käynti, -- hän oli niin lempeä ja osanottavainen -ja hauska... - -Barbara oli hyvin kiintynyt apulaiseen. Hän silmäili häntä uteliaana -vilkkailla, käytännöllisillä silmillään ja teki huomioitaan... -Apulaisella oli niin suuret kauniit sarvinapit kiinninapitetussa -nutussa -- ja suuri silkkiliina solmittuna taiteelliseen solmuun -paidankauluksen alle... Mustat kulmakarvat olivat vinossa nenää -vasten... Hänellä ei ollut sormusta kädessä, -- ei ollut kai kihloissa. -Nyt teki hän voisilmän puuroon ennenkuin kukaan hänelle tarjosi!... - --- "Ja tässä on meidän nuorin tyttäremme..." sanoi rouva, kun Merete -tuli sisään ja asettui nopeasti kumartaen äidin viereen pöydän päähän. - -"Tulet myöhään, lapsi!" - -"Minun täytyi lopettaa marjain puhdistaminen", -- sanoi hän -puolustellen, saaden vaikeasti sanat suustaan. - -"Ja nyt saat ottaa kiinni meidät muut... Kas tässä, tyttöseni;" -- -rouva ojensi hänelle lautasen, jossa oli vain pieni annos ruokaa; hän -oli huomannut, kuinka kalpea ja raukea tytär oli. - -"Ja meidän puolella maata ette siis ole koskaan ennen ollut?" -- sanoi -hän sitten Reinille, kääntääkseen hänen huomiotansa toisaanne. - -"En, kotini on melkein meren rannalla... Mutta eikö rouva tahtoisi -antaa minulle vielä annoksen puuroa?" keskeytti hän. Hän oli -ihmeteltävän nopeasti tyhjentänyt lautasensa. - -"Minua ilahuttaa, että teillä on niin taloudellisia ominaisuuksia. Te -pidätte siis puurosta?" kysyi rouva hymyillen. - -"Kyllä, rouva, -- lähinnä kaikkea muuta ruokaa", selitti hän tyynesti --- "ja kun ei ole syönyt sitten aamun, niin esiintyy ruokahalu -parhaassa valossaan." - -Merete avasi silmänsä selkosen selälleen ja häneltä pääsi miltei -kuuluva helpotuksen huokaus. - -Hämmästyessään puhkesi hän äkkiä hillittömään nauruun. E-e-e-i, mietti -hän hämmästyneenä, -- se oli taaskin aaveiden näkemistä!... - -Rouva katsoi hämmästyneenä häneen. Mikä vaivasi tyttöä, joka muuten oli -niin luonnollinen ja tasainen?... - -"Niin, katsos Merete", -- puuttui puheeseen tuomari, -- "äiti rupesi jo -iloitsemaan luullessaan saaneensa mahtavan tilaajan puurovadille." - -Merete ei voinut hillitä itseään; helähti vielä kerran pidätetty nauru: --- kyömynenäiset kasvot! ja pilkallinen sointi äänessä... ja nyt ryhtyi -hän reippaasti ja ruokahalulla toiseen puuroannokseen... - -Oh, -- ja kuinka hän oli esiintynyt hänelle oikeana kauhistuksen -henkenä!... - -Mutta nyt täytyi hänen tuontuostakin salaa katsoa häneen hänen siinä -istuessaan, kastaessaan puuroa maitoon ja niellessään, -- tukka -riippuen aina käsiselälle asti hänen viedessään lusikkaa suuhun... Hän -pyöräytti joka kerran pyöreätä mustaa päätään jyrkästi puhuttelemaansa -henkilöä kohden, ja Merete huomasi hänen vilkaisevan nopeasti -Eufemiaan, joka oli alkanut silloin tällöin lausua jonkin sanan -keskusteluun, nojautuen huolettomasti tuolin selkänojaan. - -Ja ainakin pari kertaa suuntautuivat apulaisen silmät, valon välähdys -silmäripsien alla, Marianneen, kun tämä tyttären lailla leikillä -ilmoitti isälleen, että saadaan sitä vielä jotakin puuronkin jälkeen. -Näytti siltä kuin apulainen olisi hämmästynyt hänen ulkonäöstään... - -Pienet lautaset, joilla oli leikattua lihaa, sylttyä ja lohta, -lähetettiin nyt kiertämään pöytää, ja pikku Schmidt tiesi, että rouvan -silmät valvoivat häntä, katsoen unhottiko hän käyttää voi- tahi -juustoveistä, jotka olivat vieressä. - -Uusille konttoristeille oli rouvan tarkka kasvatusmenettely hyvin kuuma -kiirastuli, ja hän katsoi arastellen, kuinka uusi apulainen, ikäänkuin -rouvaa ei olisi ollutkaan, varusti itsensä suolalihalla, niin että -lautanen puoliksi tyhjentyi, sekä teki sitten ankaroita hyökkäyksiä -juustoa vastaan, joka oli vielä käsin koskematta. - -Inger-kyökkipiika tuli ovesta ja Ajax tunkeutui kuten sen tapa oli irti -ollessaan, hänen jäljissään. Se meni suoraan Reinin luo ja nuuski ja -nuoli hänen kättään, jota hän puhuessaan piti riipuksissa sen kuonon -edessä, kiinnittämättä koiraan sen enempää huomiota. - -Vähitellen alkoi hän hymyillä Barbaralle, jonka tutkiva ja ihmettelevä -katse herkeämättä oli kiinnitetty häneen. Tuo Ajaxin kohteleminen oli -suuresti huvittanut häntä aina apulaisen tulosta asti. - -Eufemia virkkoi takakenossa istuen muutamia sanoja Ajaxin -epäkohteliaasta vastaanotosta... - -"Mutta että te rohkenitte mennä sen luokse!" -- sanoi Barbara -innokkaasti. "Se on todellakin purrut kerran. Me pidämme sitä aina -vitjoissa mätäkuussa." - -"Ajax on rehellinen koira, huomasin sen heti. Päästin sen vitjoista, ja -sitä se häpesi", selitti Rein... "Teidän poikanne Claes, meriupseeri, -näytti minulle mainion jahtikoiran täältä", -- sanoi hän kääntyen -tuomariin. -- "Suomalaisrotuinenko?"... - -"Vai niin, tunnetteko Claesin?" puuttui rouva puheeseen. - -"Olemme matkustelleet yhdessä meidän puolen vuonoseuduissa -mittausmatkoilla." - -"Oliko hänellä viulu mukanaan?" kysyi tuomari. - -"Tietysti, tietysti, hän soitti aina myöhään yöhön. Soitto on minulle -suloista kieltä, josta minä kuitenkin ymmärrän vain muutamia sanoja. -Mutta mitä _hän_ sanoi viululla, sen minä ymmärsin!" - -"Vai niin, -- todellakin?"... Tuomari ojensi innostuneena päätään -kankeasta kauluksesta. - -"Viulunkielet valittivat ja huusivat, koska hänen täytyi tehdä karttoja -ja mittailla ja luodata kuninkaan palveluksessa, sen sijaan että hän -saisi kohottautua ilmaan vapaana kuin leivonen ja soittaa." - -Tuomari nojausi miettivästi taaksepäin tuolissa... - -"Niin, niin! täytyyhän sitä tässä maailmassa olla jotakin", virkkoi hän -surullisesti, -- "Se on kova välttämättömyys!" - -"Ei sitä nyt kuitenkaan voi antautua viulunvinguttajaksi", -- sanoi -rouva. "Katsokaa nyt tuota Sankowitz-raukkaa, joka kuleksii ympäri ja -antaa opetusta paikkakunnalla ja saa niukan toimeentulonsa ja muutamia -markkoja puhdasta rahaa kustakin paikasta." - -"Ole vaiti, Bolette", keskeytti hänet tuomari jyrkästi, -- "_häntä_ -ei saataisi luotaamaan eikä mittaamaan... Hän on harhaileva -taiteilijasielu, josta olisi voinut tulla jotakin etevää suuressa -kotimaassaan." - -Tuomari työnsi nopeasti tuolin taaksepäin, lopettaen aterian sanomalla: -"tervetuloa!" - -Ja Merete huomasi, kuinka apulaisen silmät siirtyivät äidistä isään -ja sitten taas takaisin, ikäänkuin hän olisi aavistanut, että talossa -puhalsi kaksi erilaista tuulta. - -Tyttärille tuli jonkinmoinen kiire ryhtyä kukin puolestaan toimittamaan -ruoan viemistä pöydästä, kun rouva ensin hitaasti ja arvokkaasti oli -noussut pöydästä sanottuaan pari sanaa Mariannelle. Hän astui varmalla -arvokkaalla tavallaan, harmaa pää takakenossa, tuomarin luokse ja -sanoi jotakin, jota tuomari kuunteli hajamielisen ja hiukan ärtyisen -näköisenä. - -"Minun mielestäni ei lainkaan sovi, että te soitatte heti ensimäisenä -iltana, kun uusi apulaisesi on täällä, Orning", -- sanoi hän. -- "Eikö -sinunkin mielestäsi olisi paras viedä hänet heti konttoriin ja näyttää -hänelle se niin kauan kun on valoisaa, niin tietää hän, mihin hänen on -huomenna mentävä." - -Tuomari otti nuuskarasian liivintaskusta ja napautti pari kertaa -kiivaasti sen kanteen. Hän näytti olevan kaikkea muuta kuin huvitettu -ajatellessaan täytyvänsä taas mennä konttoriin erittäin ankaran päivän -jälkeen ja saada "hyvä ilta", jonka hän oli luullut varanneensa -itsellensä, turmelluksi. - -Hänen mielialansa ilmeni murinana "hm -- rrr...", jolla hän äkkiä -keskeytti vaimonsa, ja hän pyysi kevyen kohteliaasti Reinin seuraamaan -mukanaan katsomaan konttoria... - --- Tuossa käveli Augustinusen ja tuolla oli Schmidt pihalla. Edellinen -käveli edestakaisin tien yläosassa portin luona, toinen taas oli -vaatimattomammin valinnut itselleen navetan ajosillan ja heinävaunujen -välisen paikan. Kvigstad taas oli katsonut hyväksi kolmen rasittavan -vuorokauden perästä kaivaa väsyneet jäsenensä heinävaunujen syvyyteen -odottamaan tähtiä. - -Kumpikin näytti ikävystyneeltä ja tyhjältä. Marianne-neidolla oli -talousviikko, sen he tiesivät, eikä näyttänyt lainkaan siltä kuin hän -tulisi ulos tänä iltana. Omituisen sielun magnetismin vaikutuksesta, -ehkäpä saman ajatuksen vetäminä lähenivät nämä molemmat kilpailijat -toisiaan samassa määrässä kuin toivo sammui... - -Tuolla istui Eufemia saalissaan rappusilla, leikkien sulkapallolla -- -viskasi sen ilmaan ja tapasi kiinni joko raketilla tahi kädellä. - -Rappusten juurella jutteli ja vitsaili Barbara vanhan Henschienin -kanssa, joka oli istunut tikapuiden puolapuulle. Merete taas puuhasi -edestakaisin puutarhanportista, kantaen aina täysinäisen ruiskukannun -äidille, joka kasteli kukkaislavoja. - -Eräässä toisen kerroksen etehisen ikkunoista näkyi Alida mietteissään -lukevan sulhaseltaan Grothilta tullutta kirjettä... - -... Konttorin rappusilla puheltiin innokkaasti, ja ikäänkuin -vapautuneena raskaasta taakasta tuli tuomari Reinin seurassa pihalle. - -Hän pysähtyi ja näytti virkistyneen, -- katsoi ympärilleen ja hengitti -heinän tuoksua kasvavalla mielihyvällä... - -"Lars!" -- huusi hän sitten tallille päin, jossa näki rengin ripustavan -silavaljaita naulaan, -- "Figaro on kai saanut tänään kuusi mittaansa -kauroja?... Tuo se esille että saamme sitä vähän katsella..." - -Lars talutti tallista vilkkaan eläimen, joka äkkiä hirnahti valoon -tultuaan. - -Tuomari kulki hevosen ympäri, taputteli sitä tarkastellen ja veti sitä -kämmenellä pitkin selkää... "Et saa antaa sille liian paljon tätä -voimakasta nurmiheinää, se on lehmien eikä ratsuhevosten rehua..." - -"Me emme ole saaneet tänään aamuratsastustamme", -- puheli hän -ystävällisesti hevoselle... - -"Taluta sitä vähän, Lars, jotta se saa jalkansa hiukan vetreiksi", -käski hän ja seurasi tarkasti, kun hevonen marhaminnasta talutettuna -asteli notkeasti juomaan kaivolle. - -"Kaunis eläin!..." - -"Antakaamme sille tarpeeksi liikuntaa niin että riittää", kuului sitten -innostuneen intohimoisesti. - -Ja pian seisoi hän röyhyävin piipuin katsellen ja kääntyen aina sitä -mukaa kuin Lars juoksutti Figaroa nuorasta ympäri pihamaata... - -Rein oli sillä välin mennyt rappusten luokse, jossa Eufemia istui -leikitellen sulkapallolla. - -Hän seurasi tarkasti pallon lentoa ilmassa näyttämättä merkkiäkään -siitä, että huomasi pallonheittäjän. - -Sulkapallo putosi rappusille ja Rein otti sen ja antoi Eufemialle. - -"Sulkapalloa en ole pelannut koskaan", sanoi hän ja otti toisen raketin -penkiltä. - -Hän otti Eufemian hiljaa heittämän pallon rakettinsa lyönnillä vastaan. - -Välipitämättömästi antoi Eufemia pallolle iskun takaisin häntä kohden. - -Parin yrityksen perästä onnistui Reinin alhaalta antaa pallolle -niin sopiva vauhti, että Eufemia istualtaan penkiltä voi sen tavata -ja lennättää hymyillen takaisin hänelle yhä kauemmaksi pihalle. -Vaihtelevalla onnella kehittyi sulkapallonvaihto molempain ollessa -äänettöminä -- Reinin innokkaasti koettaessa oppia tätä uutta -taitoa. Hänen sulkapallonsa lensi yhä ylemmäksi ja sattui yhä -varmemmin Eufemian kasvoihin ja syliin. Eufemian annettua kelpo -iskun, lensi sulkapallo aina kaivolle asti, jonne Merete juuri riensi -ruiskukannuineen. - -"Oh, te 'nuorin'... ja naurava... heittäkää tänne sulkapallo!" -- huusi -Rein innoissaan. - -Merete otti pallon nopeasti maasta ja lennätti sen häntä kohden. Mutta -äkkiä tuli hän hehkuvan punaiseksi ja kääntyi kyökkipiian puoleen, joka -juuri nosti vettä kaivosta. - -"Täyttäkää ruiskukannu, Malene, ja viekää se äidille!" Hän pudisti -vesipisarat esiliinastaan, ja astui arvokkaasti pihan poikki -rappusille, jossa Rein seisoi kuivaten otsaansa ponnistelun jälkeen, -ja sanoi miltei alentuvasti: "Nimeni on Merete, -- Merete Orning, -- -Merete-neito!" - -"Mitä ihmeitä, -- Merete!... Oli kerran kuningatar, jonka nimi oli -Merete", -- sanoi hän kumartaen. -- "Harvinainen nimi... nimi, jota ei -helposti unhota. Sitä tulee kantaa arvokkaasti!"... - -"Nyt olemme kastelleet kaikki kukkaislavat, Eufemia", -- keskeytti -Merete, näyttäen kosteata esiliinaansa... - -"Täälläkö te istuttekin?" sanoi Marianne, tullen eteisestä iso -avainkimppu kädessä. - -Hän istui penkille. -- - -"Tämä on minun viikkoni, herra Rein, ja minun täytyy tutustuttaa teitä -vähän talon tapoihin", sanoi hän leikillisesti. -- "Minä lähetän -aamiaisen huoneeseenne kello seitsemän aamulla -- tai onko se kenties -liian aikaista näin matkan perästä? -- Kahvia ja voileipiä... Talossa -on määrätty järjestyksensä, mutta voidaanhan sitä soveltaa kunkin maun -ja mielen mukaan", lisäsi hän tyynesti hymyillen. - -"Kiitos, neiti, -- niin, tehän olette kai Marianne-neito, -- jollen -vain erehdy, -- olen aivan peloissani!" - -... "Ja jos tahdotte maitoa, niin... Maitoa on tosin nykyisin -vähänlaisesti. Kuten näette, näyttää navetassa miltei kuolleelta. -Melkein kaikki lehmät -- ja karjakot ja yksi rengeistä ovat -karjatalolla." - -"Meillä on yhdeksäntoista lypsylehmää", -- puuttui Barbara innokkaasti -puheeseen tikapuilta. - -"Miksei kaksikymmentä?" kysyi Rein. - -"Ei, Svartsi katkaisi jalkansa juuri juhannusaattona; se oli tarttunut -suohon." - -"Tämä on siis tuomarin tila?" -- virkkoi Rein kuin itsekseen... -Puuttuen keskusteluun tuli Barbara huvitettuna tikapuilta ja istuutui -rappusille. Merete kuunteli puoliksi riippuen kaidepuusta. - -"Augustinusen!" -- huusi Marianne äkkiä hänelle säleaidan yli, "tulkaa -kanssani sulkemaan aitanovi! Tehän osaatte sen tempun. Avainta tuskin -enää voi kiertää, meidän täytyy pian saada seppä tänne..." - -Augustinusen seurasi häntä onnellisena ja suuresti mielissään, -ollessaan valittu, uudesta apulaisesta ja illan synkistä toiveista -huolimatta. - -Pihalla hätisteli tuomari ja taputti käsiään Figarolle, joka nyt taas -ajettiin talliin. - -Hän tuli tyytyväisenä ja vilkkaana rappusia kohden, samalla kun rouva -omalta taholtaan suuntasi kulkunsa sinne kintereillään Malene, joka -kantoi kahta tyhjää ruiskukannua. - -"Nyt on kai maatamenon aika, lapset", -- sanoi hän sekä otti päähineen -päästänsä ja ripusti sen eteisen naulaan. "Hyvää yötä, kaikki!... Ja -nyt täytyy teidän muistaa lukea ikkunalasit kammarissanne, Rein, ja -muistaa mitä unia näette ensimäisenä yönä. Se näet tapahtuu, kuten -tiedätte", laski hän leikkiä... - -Erottiin, ja kukin meni omalle taholleen. -- Schmidt meni -heinärattaille ja pudisti Kvigstadia, joka iltahämyssä oli ottanut -valmistavan levon syvällä heinissä. Ja Marianne ja Augustinusen -palasivat puhellen taidetemppua tekemästä aitanavain mukanaan... - - * * * * * - -Ylhäällä molemmissa tyttöjen huoneissa, jotka olivat vieretysten, -pidettiin nyt neuvottelua ja tehtiin tuomioita. -- - -Merete ja Barbara olivat kumpikin istuneet sänkynsä reunalle, toisten -kävellessä lattialla ja avatessa tukkaansa ja pukeutuessa yöksi. - -"No?" -- kysyi Barbara odottavasti. - -"No?" -- virkkoi Eufemia. - -"Niin, mitä sinä arvelet, Marianne? -- Nyt saisit sinä kerran sanoa -mielipiteesi ensin", arveli Merete. - -"No miksei, tuollainen 'joltisenkin'... tahi pikemmin 'erittäin'", -tuomitsi Marianne. Oli vanha tapa käyttää kapteeni Buchwaldtin -mittakaavaa arvostelun pohjana. - -"Miksei kaksikymmentä lehmää yhdeksäntoista sijasta!" matki Eufemia -pannessaan hiusneula suussa tukkaansa nutturalle yöksi... "Se maistuu -hieman arkiruoalta..." - -"Henschien arveli, ettei hän ole mikään konttorimies", sanoi Barbara. -"Hän ei kysynyt yhtään kertaa asioista -- tiedustelihan vain -koiraroduista ja muusta sellaisesta!" - -"Hän ei juuri näytä lukeneelta mieheltä", arveli Alida. "Mutta varma -hän on käytöksessään. Se on tilanomistajanpoikaa se... Sen kuulee jo -äänestä -- niin komean jyrisevä R." - -"Liiotellun hienoa kasvatusta ei hänen voi syyttää saaneen", puuttui -Eufemia kostonhaluisena puheeseen. Rein ei ollut kääntänyt häneen -kylliksi huomiota sulkapallopelissä. - -"Hänestä ei näytä tulevan utuisen romantillinen ritari sinulle, -Eufemia", ilveili Merete. "Puuronsyöjä -- ja niin musta, kuin olisi -'suuri Bastian' kastanut hänet mustepullossa hänen piennä ollessaan." - -"Luulisipa miltei, ettei hän ole suurin seurustellut naisten kanssa -ennen!" -- virkkoi Marianne miettivästi. - -Näytti siltä kuin tämä huomautus olisi pannut heidät kaikki -ajattelemaan, ja syntyi äänettömyys, jonka kestäessä uutta näkökohtaa -harkittiin. - -Kukaan heistä ei todellakaan ollut huomannut hänessä merkkiäkään -käsittämyksestä tahi kohteliaisuuden tai mairittelun vivahdustakaan, -- -ei silmäniskua eikä hymyilyä yhdellekään heistä muista kuin tuomarille -ja konttoristeille. - -"Tietysti on hänet kasvattanut kotiopettaja yksinäisyydessä siellä -pohjoisessa maatilalla", -- tuumi Eufemia innokkaasti, "ja sitten -täysikasvuisena lähettänyt valmiina suorittamaan tutkintojansa. Sillä -tavalla ei hän ole voinut saada mitään maailmantapoja." - -"Siis aivan kuin vastasyntynyt lapsi siinä suhteessa." - -Sitä harkittiin... - -"Ole vaiti, Merete!" - -Merete asteli ympäri hyräillen menuettia pitkä yöpaita kädessään, ja -kohottelihe varpailleen... - -"Hän kumartaa muuten kauniisti niskaansa ja päätänsä, kun hän kääntyy -jonkun puoleen", virkkoi hän sitten. - -"Panitko senkin merkille!" virkkoi Marianne. - - * * * * * - -Tuomarin talon seurue -- viisi Vangenin neitosta, Kvigstad ja Rein -- -oli jo kulkenut tunnin ajan sunnuntai-iltapäivällä matkalla Ra-tädin -luokse. - -Mitään erityisen hauskaa seuraa ei voinut odottaakaan uudesta -apulaisesta, siitä olivat sisarukset selvillä. - -Määrättyjen konttorituntien jälkeen aamu- ja iltapäivällä retkeili hän -ympäri seutua. Anders-torppari oli tavannut hänet jopa tukkilautoilla -asti, ja illallispöydässä istui hän väsyneenä ja harvasanaisena -nieleskellen ruokaa. Ja heti illallisen jälkeen oli hän mennyt -huoneeseensa nukkumaan. - -Eräänä iltana oli hän istunut perheen luona hetkisen kuuntelemassa -soittoa. Mutta hän oli joko vaipunut synkkämielisyyden tai unen -valtaan. Sillä äkkiä hätkähti hän, tarttui molemmin käsin päähänsä ja -syöksyi ulos ovesta sanomatta edes hyvää yötä. Soitto ei ollut kai -sinä iltana hänelle "suloista kieltä", kuten hän aikaisemmin oli siitä -sanonut. - -Nyt tällä matkalla oli hän välistä kulkenut yhden, välistä toisen -sisaruksen rinnalla yhtä ja toista jutellen, ja olivat nämä näyttäneet -hänelle eri teitä ja näköpaikkoja. Oli tuntunut miltei kummalliselta, --- jota sisarusten keskenään vaihtamat silmäykset kylläkin osoittivat, --- kun äänetön, tumma ritarimme äkkiä aivan kohteliaasti tarjoutui -kantamaan Mariannen koria, joka oli täynnä vastakypsyneitä hedelmiä -maistiaisiksi tuomarin puutarhan eri puista... - -Ja Marianne näytti todellakin komealta kävellessään siinä päässä suuri -hattu, jota piti kiinni leuan alla oleva solmu, yllä lyhyt liivi ja vyö -melkein rinnan alla ja päällä pehmeissä poimuissa laskeutuva hame, joka -ei peittänyt hänen kauniita jalanliikkeitään ja korkeita nilkkojaan. -Hänellä oli aivan yhtä täydellinen vartalo kuin Alidalla, ja sitä -paitsi oli hänessä jotakin tyynennotkeaa, mikä ikäänkuin sopi paremmin -ystävällisiin, mutta ei suinkaan kauniisiin kasvoihin. - -He olivat tulleet jo Rafos-metsän ulkoreunalle, josta voivat lähteä -oikotielle, kun Rein äkkiä ojentautui ja katsoi ympärilleen. Hän veti -ilmaa keuhkoihinsa, ikäänkuin vainuaisi jotakin uutta... - -"Mikä suurenmoinen yksinäisyys!" huudahti hän. "Vain auringonpaahdetta -ja huminaa..." - -Tuolla laaksossa oli Rafos tiheine kuusimetsineen ja raivokkaasti -kohisevine koskineen. - -Rein veti yhä ilmaa keuhkoihinsa syvin henkäyksin... "ihana matka!..." - -"Nytkö vasta sen huomaatte?" -- kysyi Alida iloisesti. - -... "Ja täällä asuu siis 'Ra-täti?'... Nimi kuulostaa niin omituiselta, -aivan kuin egyptiläiseltä tahi intialaiselta. -- Se on kuin -jonkinlainen yksinäinen petolinnun kirkaisu ilmasta." - -Siinä oli jotakin, joka sai heidät hymyilemään... - -"Puuttuisi vain, että hän tekisi saman huomautuksen Rafosilla, -- -imartelisi vanhaa rouvaa kutsumalla häntä haukaksi tahi kotkaksi", -- -huudahti Kvigstad puoliääneen. - -"Hiljaa, hiljaa", -- sanoi Rein, kohottaen varottaen kätensä ja -kurottautuen yhä innokkaammin eteenpäin silmäillessään yhä tarkemmin -metsäistä rinnettä. - -Hän päästi hiljaisen vihellyksen ja vähän sen jälkeen muutamia -hiljaisia, lyhyitä, nauravia kirkaisuja. - -"Katsokaa", kuiskasi hän ja tarttui, ympärilleen katsomatta, lähimmän -naisen käsivarteen ja veti hänet tienreunan ulkopuolelle. -- - -"Katsokaa, -- näettekö tuolla kiven takana puun luona harmaata -korvaparia. Siellä on jänis, joka on tullut uteliaaksi... Tuossa se nyt -könkkäsi tiehensä!" - -Hän nauroi... "Metsässä vartioi meitä monta silmää, joita emme näe." - -"Ho-ho-ho-hoo!" -- huusi hän jotta metsä raikui ja taputti käsiään -ikäänkuin olisi tahtonut säikäyttää koko eläinmaailman... "Täällä -istuu varmaan sekä ukkometsoja että koppeloita joukottain puissa ja -pensaissa." - -"Halloo -- halloo-o! -- Syntyisipä näillä harjuilla komea metsästys! -Kunpa olisi ollut pyssy mukana!" Hän pidättyi äkkiä... - -"Huu! -- eikö ole merkillistä, että ihmisen valtaa halu murhata -ja juoda verta juuri silloin, kun on tullut tällaiseen siunattuun -hiljaisuuteen? -- Kurja ihmisluonne, joka seuraa kaikkialle!..." - -"Tiedättekö, milloin jänis maistuu parhaalta, neiti?" sanoi hän, -kääntyen Alidan puoleen. "Silloin kun sitä on ajettu niin ankarasti, -että tuska on ajanut veren aina sen nahkaan asti." - -"Hyi!" huudahti Alida vastenmielisesti. - -"Aivan niin! -- Me saamme sen kyökkitietä, nyljemme ja puhdistamme sen -kaikista kuudesta nahkasta, jotka sen esihistoriasta -- ja syömme sen -sitten ja nautimme siitä..." - -Se kuulosti niin loukkaavan inhoittavalta ja hänessä oli jotakin -vastenmielistä, niin että he kiiruhtivat kulkuaan metsäpolulla. - -Se kulki jyrkkiä rinteitä pitkin joki alapuolella, kunnes metsä äkkiä -avautui Rafosin talon edessä, jossa oli punaiseksi maalattu päärakennus -ja sen vieressä pieni puutarha. - -Kun he kiersivät kellahtavien ruispeltojen ohi, näkivät he Bie-neidin, -Ra-tädin monivuotisen seuranaisen, kiiruhtavan sisään rappusilta -ilmoittamaan heidän tulostaan, ja pihalla tervehti heitä sähisevä -ukkohanhi naaraksien räkättäen säestäessä. - -Suuressa, vanhoilla huonekaluilla kalustetussa arkihuoneessa -istui Ra-täti nojatuolissa yllä kukikas silkkipuku kalanluisine -kureliiveineen ja pitsikalvostimineen, pelaamassa pikettiä talon -ystävän ja naapurin vanhan Oppenin, Kööpenhaminan yliopiston -kandidaatin non contemnendus kanssa, joka myös oli laaksossa -sijaitsevan Oppidalin sahan osakas. - -"Peli on teidän, Oppen", -- muistutti hän ja työnsi kortit syrjään. - -"Hyvää päivää, rakkaat lapset", -- kuului sitten, samalla kun terävä, -nuolennopea katse lensi Reiniin, joka näyttäytyi ovessa naisten takana. --- "Voidaanko kotona hyvin?" -- - -"Vai niin, -- kaikki hyvin!" - -Vierasvarainen ilme tuli ankarammaksi, ja hän naputteli pelipöytää -hoikilla keltaisilla sormillaan, joissa säteili jalokivisormuksia. - -"Isä ja äiti olivat sangen ystävällisiä salliessaan teidän tulla -tervehtimään vanhaa tätiä", kuului sitten. "Viime käynnistänne onkin -totta tosiaan niin pitkä aika, että minä sen jälkeen voisin olla sekä -kuollut että haudattu!" - -"Siitähän ei ole kuin kolme sunnuntaita", väitti Merete. - -"Entä isä? -- eikö hän maininnut mitään tännetulostaan?... Hänellä on -kai esteitä", kuului terävästi. - -"Hän puhui jotakin, että hän aikoo tehdä tänne ratsastusretken tänään -iltapäivällä", -- selitti Alida, -- "mutta minä en tiedä varmasti" -- - -"Vai niin, -- et tiedä varmasti, et vainen..." kuului terävästi. -- -"Entä Groth... oletko kuullut mitään hänestä?... Hän puuhaa kai tehtaan -ottamista huostaansa? Eikä häiden aikaa vielä ole määrätty? -- Vai -niin!... Ukko tekee verukkeita minkä voi päästäkseen luovuttamasta -valtaa", -- sanoi hän nyökäyttäen päätään. - -"Ja tämä on uusi apulainen, herra Rein", -- keskeytti hän puheensa, -nousten puoliksi ylös ja ojentaen kätensä. -- - -"Niin, ota nyt paikka... tuolla sohvassa, Marianne!" -- sanoi hän -määräävästi, "ja sinä, Alida, toisessa nurkassa... Eufemia tässä -nojatuolissa. Ja te, Kvigstad, muutatte kyllä tämän tuolin pöydän -ääreen... Tuo paikka tuolla on teille, herra Rein -- niin tiedän, missä -te kukin olette", -- sanoi hän nauraen... "Niin, pikku Mereteä ei maksa -vaivaa kiinnittää mihinkään, hänenhän täytyy juosta ympäri katsomassa -kaikkea ja olla tädin sanansaattajana." - -"Kiitos, rouva", sanoi Rein. -- "Mutta saanko luvan istua täällä -ikkunan luona?" - -"Saatte kyllä! Älkää toki luulko joutuneenne minkään vallanhimoisen -metsännoidan luo", sanoi hän leikillisesti. - -"Olette pitänyt yksinäisyyttä parempana ja asettunut asumaan tänne -luontoon, rouva", sanoi Rein. -- "Kaikkialla vain metsää --" - -"Ei, en minä ymmärrä luontoa, minä välitän vain ihmisistä. -- Me emme -kuitenkaan ole puita, -- emmekä myöskään luodut hautautumaan pöllöjen -ja kaikenlaisten petojen joukkoon", vastasi Ra-täti tuimasti, murtaen -hiukan tanskaksi... "Mutta sitä asetutaan asumaan omiensa joukkoon, -onko se sitten maun mukaista tahi ei." - -"Onpa siinä kaunis, vankka vanhanaikuinen tuoli", huomautti Rein, -vetäessään tuolin ikkunan eteen. - -Hän tarkasteli mielenkiintoisesti huonetta... - -"Omituisilla leikkeleillä varustettu seinäkello!... Ja lipas tuossa... -se näyttää niin synkältä ja perhesalaperäiseltä, aivan kuin siinä olisi -vielä löytymätön salalaatikko... Perintöomaisuutta kai, rouva?" -- -kysyi hän. - -"Niin, se ei ole tehty tällä paikkakunnalla", vastasi hän hymyillen. -"Muistan vielä, kuinka ollessani pieni tyttö alus vihdoinkin saapui -Aalborgista, tuoden huonekaluston isälleni, joka oli siirretty -Christiansandiin. Alus oli kärsinyt haaksirikon, ja huonekalut pantiin -vajaan kuivamaan --" - -"Niin", huudahti Oppen, vanhoista muistoista innostuen, -- "mitäpä sitä -voisi luottaa moiseen lastialukseen!... Keikuimme kokonaista kuusi -viikkoa, -- pidimme säätä jos jonkinlaisissa satamissa, ennenkuin -saavuimme Kööpenhaminaan; -- minusta tuli merimies sillä matkalla", -sanoi hän hymyillen. - -"Kesti koko kevään", jatkoi rouva, -- "ja pitkälle kesään ennenkuin -saimme Odenseeltä sellaisen taidepuusepän, joka voi korjata -huonekaluston... Ja sen jälkeen ovat ne saaneet monenlaisia kalliita -matkakokemuksia sekä minun isäni että mies-vainajani, presidentin, -eläessä, kun meitä muuteltiin. Milloin kuljetettiin niitä rahtitavarana -pitkin rannikkoa, milloin taas täryteltiin rattaille kuormitettuina -huonoja kivikkoisia maanteitä pitkin. -- Paras keino raihnautta vastaan -on vahva terveys, -- eikö niin, Oppen?" - -"Aivan niin, aivan niin", -- jyrisi kandidaatti piippunsa takaa. -- "Se -on isäin perintö, jonka omistajana pitäisi syntyä." - -"Niin, ja sitten pitää huolta sen säilymisestä, Oppen!" virkkoi rouva -tarkoittavasti. - -"Mutta ryhtykää nyt käsiksi illalliseen", kehotti hän, kun teevehkeet -kauniine kullattuine vanhanaikuisine posliineineen tuotiin pöydälle, ja -Bie-neiti pani teelehtiä ja kanelinkuorta surisevaan teekeittiöön. - -"Tuoretta leipää, tytöt..." sanoi hän, kääntäen korissa -leipäviipaletta. -- "Taikina on tällä kerralla kohonnut hyvin, -Bie! -- ei merkkiäkään litskasta... munat ovat vastamunittuja -- -tämänpäiväisiä, jollette pidä sapatin rikkomisena syödä sunnuntaina -munittuja munia. Vakuutan kuitenkin, ettei kana sille mitään voi!" -laski hän leikkiä armottomasti, niin että tyttöjen täytyi luoda -katseensa maahan... "Ja sinä Marianne, valmista onnekkaalla kädelläsi -kandidaatin teenorri. Rommia on tuolla kaapissa..." - -"Teidän täytyy myös maistaa hänen valmistettaan, Rein", sanoi Ra-täti, -nyökyttäen päätään. "Saatte olla varma, että se tyttö ymmärtää sen -asian!" - -"Eikö koko konsti ole siinä, että kaadetaan _vähän_ teetä ja _paljon_ -rommia, Oppen?" sanoi Marianne leikillisesti. - -"Ja tarjotaan Marianne-neidon kädestä!" -- lisäsi kandidaatti -vilkkaasti. - -... "Mutta te, Rein, luulen minä, haluatte mieluummin teen -sekottamatta", sanoi hän, pitäen kysyvästi karahvia häntä kohden. "Olen -huomannut teidän pitävän maidosta, ja silloin on tavallisesti puhdas -maku!" - -"Siinä olette huomannut oikein, neiti, juon vastenmielisesti väkeviä", -vakuutti Rein. - -"Siinä on tyttö", -- huudahti Ra-täti, -- "onkohan mitään, jota hän ei -näe eikä huomaa!..." - -"Ja Bien kermakakut, Marianne! niitä täytyy sinun maistaa. Ne ovat tällä -kerralla yhtä kuohkoisia kuin jos sinä itse olisit ne paistanut." - -... "Kas, kas, Rein 'sopii' siis Mariannelle", -- sanoi Merete, -nykäisten tarkoittavasti Alidaa... - -Eufemia, joka oli istuutunut nojatuoliin ja näytteli profiliansa, -veti pahantuulisen näköisenä pitkiä nankinipuolihansikkaitaan -kyynärpäittensä yläpuolelle. - -... "Ja sitten tarjoat kai myös Kvigstadille karahvistasi, Marianne", -jatkoi Ra-täti, -- "niin pääsee hänen kielensä kahleistaan ja hän -voi huvittaa meitä paikkakunnan uutisilla, joita hänellä lienee koko -varasto." - -"Ei ole enää uutisia", murisi Kvigstad, -- "sillä kaikki on jo -märehditty... Mutta malttakaapas... kukaan ei ole surmannut itseään sen -jälkeen kun löydettiin Anders Saeter aitastaan riippumasta vanhojen -sianliikkiöiden rinnalla. Ei, odottakaapas, -- vanhalla rikkaalla -maakauppias Simonsenilla on taas juoppohulluuskohtaus. Hänen luonaan -on ollut sekä lääkärit että papit. Hän istuu paljaassa -- anteeksi -- -paidassa raha-arkullaan, hänen täytyy näet puolustaa sitä perkeleeltä, -väittää hän, koska se on väärin hankittua omaisuutta... Muuten pelataan -korttia tänäiltana majurissa. -- Olen nähnyt jo kaksien ajoneuvojen -olevan maantiellä menossa sinne -- tohtorin ja asianajaja Poppen..." - -"Ahaa", -- huudahti Bie-neiti, -- "eilinen paistiporsas!... Kristian -Dale oli ensin täällä meillä tarjoamassa sitä, mutta kun rouva ei -tahtonut sitä ostaa, meni hän majurille." - -"Niin, se oli todellakin liian kallis minulle", vakuutti Ra-täti, --- "mutta majurilla on varaa kaikkeen, kun siellä tahdotaan saada -syntymään jotakin herkullista." - -"Tuossa ratsastaa isä pihalle", huusi Merete innokkaasti ikkunan luota -ja hänen pienet terävät silmänsä suuntausivat tarkasti oveen. - -"Täti näyttää reippaalta", -- tervehti tuomari ja heitti -ratsastushansikkaat kädestään. -- "Iloisissa kesteissä, näen minä." - -"Niinpä niin, -- vielä minä kestän, Thomas, unhotettuna ja yksinäisenä -istuessani täällä pesässäni... Kun muistaa sinun monet toimesi, ei voi -odottaakaan, että muistaisit vanhaa tätiä, jonka luona sitä paitsi ei -ole mitään hauskaa --" - -"Oletpa mielestäni totta tosiaan kylläkin hauska", virkkoi tuomari, --- "siinä suhteessa ei mitään puutu... Mutta nyt maistuu kupillinen -teetä erinomaiselta!" huudahti hän heittäytyen tuolille. -- "Herttainen -iltapäivä -- hiukan kuuma vain. Ja Figaro kantaa keveästi kuin höyhenen ---" - -"Olla joutilaana ja harrastaa soitantoa -- ja antaa viulun surra"... -mutisi Ra-täti ärtyisesti. - -"No, no, täti", rauhoitti tuomari häntä hyväntahtoisesti, -- "meille -ei ole kaikille suotu samallaista luonnetta... Kiitos, Bie-neiti, -tee saisi olla mieluummin vähän väkevämpää, -- ja sitten vähän tuota -mainiota härän kieltä. --" - -"Luonne, sanot, luonne"... toisti Ra-täti hermostuneesti; -- "jos -ihmiset saisivat seurata luonnettaan, niin saataisipa nähdä kauniita -asioita!" - -"Niinpä kyllä, -- _meidän_ tulee soveltua saappaisiin, eikä saapasten -_meille_, -- ja sitten iloita känsistä ja hyvästä omastatunnosta", -- -sanoi tuomari laittaessaan itselleen herkullista voileipää. "Mutta -tädin on helppo puhua", sanoi hän silmää iskien, -- "tädin, joka on -aina ymmärtänyt hillitä luonteensa." - -Ra-täti otti kelpo hyppysellisen nuuskaa. "Poikasi Jessin sallit -sinä yhä vielä seurata luonnettaan", huudahti hän sitten, -- "johtaa -dramaattista seuraa vielä tänäkin talvena sen sijaan että hän kerrankin -suorittaisi tutkintonsa!" - -Alkoi tuntua ukkosta ilmassa, ja Marianne nousi sohvasta: - -"Puutarhan puut ovat vielä aivan mustanaan kirsikoita", sanoi hän -ikkunan luota. "Saammeko mennä niitä vähän ryöstämään, täti? Tule -Eufemia... Tule Alida! -- Eikö kukaan herroista tahdo jälkiruokaa?" -kutsui hän ystävällisesti hymyillen kohteliasta hymyään. "Minä poimin -teille, Oppen"... - -Tuomari jäi istumaan yksin huoneeseen teekuppi kädessä. Hän tiesi -että myrsky puhkeaisi valloilleen Jessin viime kirjeen johdosta, ja -sentähden oli hän viivyttänyt käyntiään mahdollisimman kauan. - -Bie-neiti korjasi teevehkeet pöydältä kuulematta ja näkemättä mitään, -kuten tavallisesti. - -Seinäkellon käki pistihe näkyviin ja kukkui kuusi kertaa -- - -"Joka kerran kun tuo kello lyö, ajattelen minä, että se on ollut -lääninamtmannin ja valtioneuvos Orningin salissa", muisteli Ra-täti -jäykästi. -- "Ja nyt istutaan vanhoilla päivillä allikossa ja mitä -kauemmin istutaan, sitä syvemmälle vaivutaan..." - -"Onni ei asusta aina korkeimmilla kukkuloilla, täti! -- Ei, ei se -asusta", kuului jonkunverran surumielisesti... "Minä olen jo kauan -sitten tottunut siihen asemaan, joka minulla on. Se on itsenäinen ja -riippumaton -- suhteellisen riippumaton, kuten laita kerran on tässä -maailmassa..." - -"Onni, -- onni!"... Ra-täti löi kiivaasti keppinsä lattiaan. "Mutta -onhan kuitenkin verta suonissa, tahtoo päästä eteenpäin itse -perheineen! Sinun suhteillasi ja niillä suosituksilla, joita sinulla -olisi käytettävänä, olisit sinä kohonnut maan korkeimpiin paikkoihin. -Sinun tyttäriesi olisi vain tarvinnut ojentaa kättänsä, saadaksensa -kenen he vain toivoivat. Ja nyt alkaa Jess isänsä radan alusta." - -"Maailma on merkillinen... Maailma on merkillinen", virkkoi tuomari -ajatuksiinsa vaipuneena, -- "ja täynnä kiipeemätankoja, joissa -apinoiden lailla kilpaillaan kuka ennen latvaan pääsee..." - -"Mitä, -- mitä" -- sähisi Ra-täti. - -"Hm, -- hm! Sanon vain, että tätiin on kokoontunut koko perheen -kunnianhimo." - -"Niin, mitäpä välittää perheestään kun vain saa soittaa viulua... -viulua, -- soittaa -- luonnetta!" kivahti Ra-täti. "Olet joutunut tänne -maalle viisine tyttärinesi, joiden tulevaisuus ei ole turvattu ja -joilla ei ole muita toiveita kuin joutua joidenkin maaseutusuuruuksien -syliin!" - -Tuomari laski kädestään puoliksi syödyn voileivän ja työnsi luotaan -mielipahoissaan veitsen. "Niin niin, -- olet kyllä oikeassa, täti -- -mihin he kaikki joutuvat!" -- Ja hän vaipui surullisiin ajatuksiin. - -"Sinun täytyy kirjoittaa ankara kirje Jessille, sitä minä tahdon --- --. No, katsos nyt -- eikö hän enää syö... Bie, Bie! -- tuokaa -enemmän teetä -- ja kermakakkuja -- -- Noh, kyllähän tyttärille aina -jonkin keinon keksimme! -- Katsos nyt -- katsos nyt --" - -"Ei; ei, täti... Elämä ei ole niin kevyttä", sanoi tuomari; hän katsoi -kattoon, tarkastellen valkoiseksi maalattuja parruja... - -"Tyttö-rukat, jotka ehkä kukin odottavat prinssiänsä!" huudahti tuomari -huoaten. - -"Ei toki, Thomas, siihen he ovat liian järkeviä. Pikku Merete -mahdollisesti voisi niin tehdä vielä. -- Syö nyt -- syö nyt!..." - -Tuomari tyhjensi ajatuksissaan teekuppinsa ja söi kermakakkunsa. - -"Niin, nyt täytyy minun lähteä!" sanoi hän, keskeyttäen -hajamielisyytensä, ja nousi ylös. - -"Sinä olet aina ollut kuin mikäkin mätämuna, Thomas", -- mutisi -Ra-täti. -- "Tervehdi Bolettea... ja varo Figarota. Tiedäthän, että se -on vauhko." -- - -Tuomari nyökäytti päätään. Hän ymmärsi aseman, -- kuinka hänen vaimonsa -ja Ra-täti haetuimmalla tavalla koettivat pysyä loitolla toisistaan -kaikenlaisilla mahdollisilla kohteliaisuuksilla. He tunsivat molemmat, -että heidän pyöränsä takertuisivat toisiinsa heti kun joutuisivat -samaan huoneeseen. Ra-täti oli jo monet vuodet korkean ikänsä tähden -ollut estetty matkustamasta Vangenille, samalla kuin Bolette teki -tavanmukaisen vuosikäyntinsä Ra-tädin luokse neuvottelemaan perheen eri -asioista hänen nimipäivänään kevätpuolella. -- -- -- - -Renki talutti Figaron rappusten eteen, ja tuomari helpotti satulavyötä -sekä tarkasti että mahahihna oli kyllin kireällä... "Puhhuh"... puhkui -hän, päästyään satulaan... "Tässähän istuu erinomaisen hyvin!" - -"No, no, no, Figaro, -- eikö äksyys vielä ole lähtenyt!" kuului -sitten, kun hän näpäyttäen ruoskalla vikuroivaa hevosta ajoi portista, -nyökäyttäen päätään aidan yli puutarhassa olevalle seurueelle... - --- -- -- Merete tiesi, että metsässä aidan toisella puolella oli kypsiä -taikinamarjoja, ja hän oli katsonut hyväksi lähteä harhailemaan omin -päin. - -Niitä kasvoi halkeamissa ja louhikoissa ja ne houkuttelivat. - -Ja yhä useampia hän löysi mitä pitemmälle tunkeutui syvennyksiin. - -Hän oli jo tullut toiselle puolelle, jossa Ra-koski äkkiä kohinallaan -teki kuuroksi, kun huomasi Reinin. - -"Se on väärä tie... se on väärä tie!"... huusi hän päätään pudistaen -ja käsi kouruna suun edessä, jotta hänen äänensä olisi kuulunut -kohinalta ja jyrinältä. -- "Se loppuu tuonne kiviröykkiöön, -- ei -vie pitemmälle... kuuletteko, -- e-ei vie pitemmälle!" huusi hän -viittilöiden Reinille. Merete kapusi sitten alas polulle, jääden -odottamaan... - -"Teidän täytyy kiertää tunturiharjun ympäri", -- selitti hän ja riensi -edellä tietä näyttämään. - -Vähän ajan kuluttua avautui suuremmoinen, huimaava näköala!... - -Rämeiltä ja soilta peninkulmien päästä tunturin autioilta alueilta -tulevine lisävesineen katosi Ra-joki kristallikirkkaana virran -synnyttämine vaahtojuovineen äkkijyrkästi märkien harmaakiviseinien -väliin. Se murtui putouksessa kallionlohkareiden muodostamaan -poikkimuuriin, mikä sai sen jättiläisvoiman kehittymään mahtavaksi -valkoiseksi majesteetilliseksi kauneudeksi, savun noustessa pilvenään -rotkosta. - -Ilta-aurinko paistoi syvyyteen koivunlehvistön läpi, jossa oli rivi -punaisia läiskiä... - --- "Eikö näytä siltä kuin se olisi jonkin elävän olennon verta, joka -on heitetty tänne ja tippunut tunturinkukkulalta tunturinkukkulalle." -sanoi Rein äkkiä. - -"Kums... kums... ja... piste ja loppu!... Piste ja loppu!"... Hän -seisoi tuijottaen ammottavaan syvyyteen. -- "Sitten nukkuu niin -tuskatonna patjoilla..." - -"Teidän pitäisi varoa ja astua askel taaksepäin", varoitti Merete -väristen. Rein seisoi miltei pelottavan lähellä reunaa. - -"Sellaiset vastapuhjenneet neidot", -- sanoi hän kääntyen äkkiä Mereten -puoleen, -- "ne näkevät vaahdossa ja saippuakuplissa -- -- morsiuspuvun -ja pitsiharson... tuossa hienossa, valkoisessa kosken savussa, eikö -totta? -- - -"... Ja sitten täysin luottavasti morsiussänkyyn..." mutisi hän. - -"Minun täytyy rientää takaisin", -- huudahti Merete. -- "Alkaa -hämärtää. -- Uh, kuinka kamala olette!..." - -"Teillä ei kai liene sydäntä jättää minua yksin tänne pimeään, -Merete-neito, -- eikä antaa minun yksin pyrkiä takaisin monimutkaista -tietä", sanoi hän nyt totisen rauhallisesti, niin että Mereten täytyi -katsoa häneen. - -Hän oli kirkaisemaisillaan nähdessään Reinin kasvojen ilmeen... sama -raskasmielinen, surullinen katse, jonka hän oli nähnyt edessään -arkihuoneessa silloin illalla! - -Hän pakotti itseään ja riensi edellä; -- hän ei tietänyt, kuinka oli -kulkenut tien heidän tultuaan Ra-tädin rappusten luokse, jossa toiset -olivat ja valmiina lähtemään kotimatkalle -- - - - - -III. - -Syksy. - - -He kulkivat miettivänlevottoman näköisinä, nuo Vangenin neitoset, -odottaessaan nyt isää ja konttoristeja kotiin. - -Tuomari, apulainen ja koko konttorihenkilökunta oli ollut -syyskäräjillä, joita pidettiin laakson yhdeksässä käräjäkunnassa useita -päiviä kussakin paikassa. - -Näinä neljänä viikkona oli kotona ollut ainoastaan naisväki, mutta -aikaa ei käytetty tällä kerralla, kuten muulloin, taloustöihin... Ei -toimeenpantu mitään höyhenten riivintää hurstit ympärillä ja suu ja -sieraimet täynnä untuvia pitkälle kurkkuun asti. Vuoden patjoiksi -ja pieluksiksi kootut höyhenet ja untuvat saivat olla vasuissaan ja -säkeissään... - -Kangaspuut saivat seisoa keskentekoisine palttina-, drelli- ja -villakankaineen. Päällysvaatteiden ja turkkien korjaukset talven -varalta oli lykätty, ja ovien ja kattojen maalaus ja valkaiseminen -jätettiin tänä vuonna kokonaan tekemättä. Kaikki ulkoiset hommat -talossa ja karjatalolta kotiutuneiden hoidon sai Marianne tehtäväkseen -sekä parhaansa mukaan hoitaa tilit, kysymällä rouvalta neuvoja -mahdollisimman vähän! - -Rouva Orningin ja hänen tyttäriensä aika oli kokonaan käytetty. - -Kaikki miehiset ja naisvoimat, joita oli Vangenin talossa ja torpissa, -sekä sitäpaitsi niin paljon palkkalaisia, kuin oli saatavissa, oli -samana päivänä kun tuomari läksi käräjille, kutsuttu laittamaan niin -kauan suunniteltua uutta puutarhaa ja puistoa, jotta kaikki olisi -valmiina tuomarin palattua käräjämatkalta. - -Aamusta varhain pimeän tuloon asti oli rouva liikkunut mittakeppi ja --nauha kädessä kuumissaan auringonpaahteessa ja läpimärkänä sateessa -asettelemassa keppejä ja mittaamassa ja valvomassa työtä maata kuokalla -ja lapiolla käännettäessä ja lannoitusaineita tuotaessa. - -Siellä järjestettiin laajoja nurmikenttiä puuryhmineen, jotka otettiin -taimitarhasta, sekä sinne tänne kukkasarkoja. - -Kukkaislavoja pensaskasvineen ja ruusuineen, reunustettuina -helmihyasinteillä syntyi puutarhaan rivittäin. Marjapehkojen ja -hedelmäpuiden taimia istutettiin suuret määrät, niin että taimitarha, -rouvan monivuotinen reservi, tyhjeni viimeiseen vesaan! - -Vanha lammikko, joka tähän asti oli ollut vihreän liman peitossa, -puhdistettiin nyt kokonaan; pieni suihkukaivo pantiin käyntiin ja tiet -lapioitiin ja täytettiin soralla. - -Alhaalla lehdossa ja joen rannalla olivat kirveet raivanneet puiston, -ja sinne rakennettiin huvimajaa ja asetettiin sinne tänne penkkejä -puuryhmien väliin. - -Ensi päivästä alkaen oli seudun kaksi puuseppää hakannut ja -kiinnittänyt pitkiä lautoja, joista piti tuleman säleaita ja joita -kuorma toisensa perästä ajettiin talon pihalle eteläpuolella olevalta -erioikeutetulta sahalta. - --- Tänään odotettaessa tuomaria kotiin oli milloin yksi milloin toinen -sisaruksista pitämässä vahtia jossakin salin ikkunoista, silmäillen -usvaiseen ilmaan... - -He katsoivat miettivästi toisiinsa... Mitä isä arvelisi siitä? -- Niin -jyrkästi kuin hän oli aina ollut puutarhahommaa vastaan! - -Alhaalta kuului navakoita, lyhyitä ja nopeita vasaraniskuja. Siellä -naulattiin säle säleen jälkeen suureen puutarhanaitaan, joka ulottui -alaspäin, -- osa vielä puolivalmiina, pylväät vain pystyssä, -- niin -pitkälle kunnes katosi mäen alle... Tuossa tuli vanha Henschien -Blackenin vetämässä kariolissa yliholhoojantoimi arkussa, joka oli -sidottu kariolin taakse. -- - -Ja sitten Augustinusen, Schmidt ja Kvigstad kaksi-istuimisilla -kyytirattailla... - -He katosivat kapsäkkeineen ja matkatavaroineen konttorirakennukseen... - -Vähän myöhemmin, miltei hämärissä, ajoi tuomari apulaisensa Reinin -kanssa pihalle. Hän oli haetuttanut itsensä viimeisestä käräjäpaikasta -omilla vaunuillaan. - -Astuttuaan alas vaunuista, jäi hän seisomaan hetkiseksi palttoo auki ja -tuijotti puuaineensa uutuudesta hohtavaan säleaitaan. - -Suu puristui yhä tiukemmin yhteen... Hän käsitti heti sen omavaltaisen -teon, joka tässä oli tapahtunut, -- mikä oli pantu alkuun ja -loppuunsuoritettu hänen poissa ollessaan! - -Kasvot punaisina pyörähti hän tyytymättömänä ympäri ja meni suoraa -tietä huoneeseensa... - --- Hän ei näyttäytynyt ennenkuin illallispöydässä. -- - -Rouva tarjosi tuoretta kalaa... Vähän kevyttä ruokaa mahtoi maistua -kaikkien juottovasikka- ja porsaspaistien jälkeen, joilla heitä nyt -koko kuukauden ajan oli kestitetty käräjäpaikoissa, arveli rouva. - -Talon naisväki tarjoili ja lähetti kiertämään ruokia pöydässä -jonkinmoisella jännityksellä... - --- "Elkää ottako päätä, Rein", sanoi Marianne leikillisesti, --- "jättäkää se isän toiseen annokseen. Kalanpäät ovat hänen -etuoikeutensa, tietäkää se." - -Tuomari istui totisena syöden kalaansa. - -"Millaista on ollut käräjillä? Olette tietysti pelanneet korttia -kruununvoudin ja asianajajan ja pappien kanssa joka ilta?"... kysyi -rouva, kääntyen pöydänpäähän päin ja huolellisesti valiten kalapalasia. - -"Te saatte ryhtyä huomenna käsiksi luvatonta tukinhakkuuta yhteismaalla -koskevaan juttuun, Rein!" virkkoi tuomari kiinnittämättä huomiota -rouvansa kysymykseen. - --- "Nimismies ilmoitti jutun jo ennen meidän käräjille menoamme." - -"Tuota noin"... virkkoi Henschien miettivästä, -- "jos Graabergin poika -saa sakkoja, tulee pitää varansa ettei hän saa nostaa äidinperintöään -yliholhoojalaitoksesta." - -"Hän syntinen se juuri on joutunut satimeen!" -- virkkoi Kvigstad. "On -yleisesti tunnettu asia, että koko paikkakunta hakkaa puita ja rosvoaa -valtion maalla." - -"Kuulustelussa ja todistuksissa tulee olemaan paljon työtä", huomautti -tuomari. - -"Täällä meillä on myös ollut suuri ja laaja työ suoritettavana", -puuttui rouva puheeseen, puhdistaen ja leikaten toisen sydäntä -niistä kahdesta talikynttilästä, jotka olivat pöydällä, -- "olemme -perkanneet ja järjestäneet ja saaneet valmiiksi niin kauan suunnitellun -puutarhan... niin että te nyt pääsette rauhaan työmiesten olosta -talossa sen puuhan tähden", sanoi hän leikillisesti. - -"Kutsukaa todistajat huomenna! -- Pankaa tutkimus alkuun", jatkoi -tuomari lainkaan välittämättä puutarhauutisesta. - -"Minä olen harjoitellut poissaollessasi kaksi Mozartin sonaattia -pianolle ja viululle", yritti Alida hetkisen kuluttua, keskeyttääkseen -syntyneen äänettömyyden. - -Tuomari vilkasi salin oveen, jonka takana piano oli: - -"Ei, ei, lapsi, -- olen väsynyt, menen suoraan sänkyyn!"... Totta -totisesti vetivät ne kaikki yhtä köyttä... - -Mennessään Mereten ohi, joka katsoi alakuloisena häneen, silitti -tuomari kevyesti hänen hiuksiaan ja poistui loukkaantuneen näköisenä -makuuhuoneeseensa. -- - --- -- Kolakkana puolipimeänä syysiltana tekivät kotiintulleet, käytyään -ensin hakemassa piippunsa, kukin oman tarkastusmatkansa korkean -ja komean puutarhanaidan sisä- ja ulkopuolelle saadakseen mikäli -mahdollista tarkan käsityksen taloon niin äkkiä tulleesta suuresta -uutuudesta. - -Kun naisväki sitten tuli ulos saalit ja liinat ympärillään, syntyi -kysely ja tarkka tiedustelu. - --- "Täytyy tuntua omituiselta tavata kotiin tullessaan niin sanoakseni -uuden talon vanhan sijasta!" -- sanoi Rein terävänpuoleisesti. - -"Niin, luuletteko että se olisi miellyttävä tahi vastenmielinen -hämmästys?" puuttui Marianne hyväntahtoisesti puheeseen. -- "Sanon -teille, Rein, -- naisen luonne on kuin silkkilanka. Riippuu vain -miehestä ymmärtääkö hän kietoa sen sormensa ympärille. Sellainen kuin -te, joka aina tiedätte mitä tahdotte"... lisäsi hän hiljemmin. - -Tuolla alhaalla seisoi Barbara ja kertoi innokkaasti, kuinka Anders- ja -Lars-torppari olivat kaivaneet parsalavoja, niin ja niin monen jalan -syvyydeltä, ja kuinka runsaasti lavat oli lannoitettu -- kerroksittain -maata ja lantaa. Kyllä tulisi paljon parsaa! mutta vasta kolmen vuoden -kuluttua voitaisiin sitä leikata syötäväksi. - -Eufemia nyrpisti nenäänsä Barbaran lannoituspuheille ja eristi itsensä, -kietoen tiukasti saalin ympärilleen --. Tietysti aiheutti puistohomma -sen että koko yritys tuli suuremmoisemmaksi kuin oli aiottu, virkkoi -hän jäykästi. - -Epäilyksen vaivaamana lähestyi vanha Henschien joukkoa ja kosketti -hiljaa ja varovasti Alidan käsivartta... - -"Tätä suurta työtä ei kai kuitenkaan liene tehty aivan ilman -tuomarin käskyä, neiti?" kysyi hän vanhan palvelijan levottomalla -tutunomaisuudella. - -"Kylmät ovat naisten neuvot! niinkö arvelette Henschien?" sanoi Rein -äkkiä kovaäänisesti, kävellessään Mariannen kanssa... "Aviomies on -tietysti onnellinen saadessaan kävellä siinä paratiisin puutarhassa, -jonka hänen naisensa ovat valmistaneet hänelle, -- syödessään hedelmiä -ja nauriita ja kaalinpäitä, aina sikäli kuin sopii... - - "Pigens Kind er rød og rund, - og Røsten er saa linde. - Aeblet vinker sødt en Stund; - men Ormen bor derinde! --" - -("Tytön poski on punainen ja pyöreä, ja ääni on niin lempeä. Omena -viittoo makeana hetken; mutta käärme siinä asuu! --") lausui hän -puoliksi kääntyneenä Marianneen. - -Nuoret naiset vetäytyvät vähitellen syrjään. -- Ilkeä raakalainen, jota -täytyy varoa... - -He ottivat pienen iltakävelyn, -- Barbara kertoen ja tutustuttaen -Henschieniä koko puutarhalaitokseen. Ja Marianne oli antanut -Augustinusenin ja Schmidtin tavata itsensä, -- nämä kun yhä kasvavalla -mustasukkaisuudella olivat seuranneet hänen tuttavallista käytöstään -Reiniä kohtaan. - -Ystävällisesti kuunteli hän nyt mitä heillä molemmilla oli sydämellä -matkalta, silmiensä miettivästä seuratessa Reiniä ja muuttuessa yhä -enemmän kapeiden viirujen kaltaisiksi -- - -Kvigstadilla oli tänä iltana onni voida kiinnittää Alidan huomiota. Hän -kuvaili sukkelasti neljän viikon helvettiä käräjillä juopotteluineen, -huonoine unineen ja ankaroine töineen. -- Ja nyt oltiin taas kotona -Vangenilla! -- mikä tuntui kuin olisi tullut taas kirkon helmaan. - -"Kunpa nyt vain isä voisi antaa anteeksi puutarhan, Kvigstad!" avasi -hän vihdoin huolestuneen sydämensä Kvigstadille. "On niin ikävää, kun -hän jostakin pahastuu... Näyttää aivan siltä kuin se olisi kokonaan -hänen luonnettaan vastaan, -- hän, joka muuten voi ihastua kaikkeen." - -"Niin, jospa olisi minun vallassani keventää jotakin teidän -huolistanne, Alida-neito, niin!"... - -Hän tunsi, että se suoraan ilmeni hänen äänensävystään ja sentähden -toivotti hän hyvää yötä. - -Tuo tuttavallisuuden purkaus Alidan puolelta -- -- - -Alida-neito oli hänen naisellisen puhtauden ja täydellisyyden -ihanteensa, -- joka suhteessa tavalliselle konttoristille -saavuttamaton; -- ja melkein puomilla erotettu kaikista hänen -kunnianhimonsa ilmalinnoista, kun Ra-täti oli saanut hänet -kahlehdituksi Grothiin, tuohon rikkaaseen, mutta joka suhteessa häntä -mitättömämpään tehtaanomistajan poikaan... - --- Merete oli kävellyt vihaisena, kunnes hän äkkiä huusi Reinille: - -"Hyi, -- te olette ilkeä ihminen... en voinut mennä nukkumaan ennenkuin -sain sen teille sanotuksi! - -"Hyi"... kuului hänen liikutettu äänensä, kun hän katosi eteisen ovesta. - - * * * * * - -Tuomari seisoi seuraavana aamuna neuvottomana rappusilla... - -"Lars, missä on Lars", huusi hän pahantuulisesti, -- "tallinovi on -seposen selällään... - -"Lars, Lars," -- huusi hän, "tuo Figaro tänne!" - -Hän aikoo kai lähteä tavalliselle aamuratsastukselleen, ajatteli -Merete, joka seisoi lähellä. - -"Olet kai teettänyt sillä kevyttä työtä poissaollessani, Lars, --- ajanut lantaa ruispellolle?" -- kysyi tuomari, tarkastellen -lemmikkihevostaan. - -"Olen kyllä; -- mutta sitä ei viety ruispellolle. Rouva käski ajaa -kaikki uuteen puutarhaan." - -"Parsalavoihin", -- selitti Merete hämillään. - -"Lanta-aineet?... Minun lanta-aineeni!" ärjäsi tuomari kasvot -tulipunasina. - -Rein, joka oli tullut paikalle, seisoi kumartuneena, tunnustellen -kädellään Figaron toista takajalkaa. - -"Tässä tuntuu olevan jotain pehmeää, ikäänkuin suonisolmu", arveli hän. -"Minä näen sen seisoessaan nostavan jalkaa. Sitä on pidetty liikkeessä -liian vähän -- on saanut seisoa liian kauan paikoillaan." - -Tuomari kumartui tunnustelemaan hevosen jalkaa. - -"Se paranee kyllä pian, kun se saa kelpo liikuntaa", arveli Rein. -"Tuomari saa nyt ratsastaa kelpo lailla sillä... Kaunis eläin -muuten, lautaset ovat tosin vähän liian jyrkät, kuten kaikilla -tunturihevosilla." - -"Se onkin sieltä kotoisin... Te näytätte olevan hevostuntija, kuulen -minä", tunnusti tuomari. - -"Ymmärrän niitä ainakin paremmin kuin ihmisiä", sanoi Rein lyhyesti. --- "Mutta katsokaa, kuinka se luimistaa korviaan taaksepäin ikäänkuin -kuullakseen, mitä me puhumme. Se on arka... Se voi tulla pahaksi -tavaksi, se, -- voi tehdä sen vauhkoksi. Sillä on tallissa liian -pimeä, kun se saa seisoa pää seinän nurkassa." - -"Se on korjattava -- hevoselle on annettava toinen paikka... Mutta -voitteko sanoa minulle, minkätähden kaikki on niin nurinkurisesti -laitettu: -- kaikki hännät valoon päin päiden sijasta!... Eikö -tunnu siltä kuin maailmasta olisi luotu ensin väärä pää?" huudahti -tuomari ärtyisenä ja läksi astumaan suoraan konttorinovea kohti selkä -päättävästi käännettynä uutta puutarhanaitaa kohden --. - --- "Kiitos eilisestä läksytyksestä, Merete-neito," -- sanoi Rein, -aikoessaan lähteä hänkin konttoriin. "Ette usko, kuinka hyvää tekee -saada rapsauksia lähimäiseltä... että joku valittaakin niin paljon -toisesta!" - -Vai niin? -- hän kiitti... mietti Merete. Tahtoiko hän ilveillä hänen -kanssaan? -- Mutta näyttihän hän nyt oikein kiltiltä ja -- silmien ilme -oli ihan kaunis... E-e-i, -- ei hän käsittänyt tuota ihmistä... - - * * * * * - -"Alida! -- Femia! -- Marianne! -- Barbara!" -- kuului Merete huutavan -illalla arkihuoneen ikkunasta. -- "Peittäkää silmänne ja arvatkaa!... -Kuka nousee mäkeä?" - -"Tietysti Groth"... sanoi Alida lyhyesti. - -"Ei, kiitos, katsopas itse --" - -"Sankowitz!" -- huusivat kaikki yhteen suuhun. - -"Mutta voitteko ajatella, kuinka onnellinen sattuma, -- ajatelkaa -isää!"... - -He kiitivät kaikki ulos. - -Tomuisena matkasta ja parroittuneena näytti Sankowitz väsyneeltä ja -nääntyneeltä heiluttaessaan auringon laskiessa pehmeää hattuaan. -- - -"Siinä ne seisovat rappusilla kaikki Vangenin neitoset!" tervehti hän -iloisen vilkkaasti. - -Kaikki kokoontuivat hänen ympärilleen. -- - -"Ja mistä tulette nyt Sankowitz?" kysyi Marianne. - -"Kruunufoudin rouvan luota, niin!" Hän huokasi ja vaipui nääntyneenä -penkille. -- "Olen kierrellyt ympäri laaksoissa viidessä pappilassa -ja stämmanut joka paikassa. Mutta se kruunufoudin rouva, hän on niin -ei-musikalisch kuin yksi lehmä... ja tahto että tyttärensä soittaisivat -kuitenkin vaikeimpi kappaleet. Fürchterlich piina siinä talossa! -- -Ja sitten mine läksi tieheni heti tänäpäivänä heti kun olin stämmanut -klaverin." - -Hän kuivasi otsansa siniruutuisella nenäliinalla. - -"Ach niin! Sanon teille, Vangenin neitoset, olen kovin surullinen. -- -Puolalaiset ovat suuren Schlagin verloren Ostrolenkan luona... Ja minun -sydämeni on Puolassa... Ja minä toivoisin että ruumiini olisi siellä... -Ja että minulla olisi vaimo ja poikia ja tyttäriä ja pieniä lapsia, ja -ne kaikki tulisivat schlahtatuiksi Puolan tähden, -- kunnes tulisi niin -korkealta Ansichtia, jotka valittaisivat, että he ylettäisivät den Gott -im Himmel ja vaatisivat vapauttaan!" - -"Mutta mistä tiedätte tuon kaiken, Sankowitz?" huudahti Alida. - -Sankowitz otti liivintaskustaan kirjeen; - -"Mine sain sen postikonttorista eräältä ystävältä in Danzig. -Tässä seisoo se kaikki. Ja nyt he ovat ryhtyneet sirppeihin ja -viikatteisiin!"... - -Hän vaipui surullisiin mietteisiin... - -"Mutta nyt täytyy teidän tulla sisään, Sankowitz!" kutsui Alida. -"Tarvitsette hyvinkin lepoa pitkän matkan perästä." - -"Niin, niin, -- kaksi peninkulmaa... en ole huomannut tietä jalan alla -tämän kirjeen tähden Puolasta -- kaiken sen Menschennothin tähden..." - -Soitannollisessa tuomarinperheessä tuntui aina kuin juhlalta niinä -kahtena kertana vuodessa kun maanpakolainen saksalainen tuli taloon -ja viipyi siellä muutamia viikkoja kiertomatkallaan paikkakunnalla, -jossa hän eli pianoja virittämällä ja antamalla opetusta soitannossa ja -laulussa. - -Kun tuomari tuli arkihuoneeseen, oli Sankowitz jo avannut pianon ja -irroittanut puupohjan. - -"Tällä on hyvä luonto tällä pianolla", -- tervehti hän tuomaria, -- -"pysyy hyvin stämmissä... Se ei kai saa levätä muulloin kuin yöllä -tässä talossa." - -Hän juoksutti sormiaan koskettimilla lääkärin tottumuksella, oikaisi -viritysavaimella sivumennen pari ääntä ja jäi sitten istumaan ja -virittämään ja linkuttamaan, kunnes kutsuttiin illalliselle. -- - --- -- Painostavan harvasanaisuuden vallitessa kun oli nopeasti syöty -ateria, korjasivat sisarukset ruokaa pöydästä päät yhdessä... - -"... En ole koskaan nähnyt äitiä niin kohteliaana Sankowitzia kohtaan, -Alida!" kuiskasi Merete. "Hän tarjosi hänelle ruokaa ja kehotti häntä -syömään ja pyysi Ingerin panemaan kuntoon keltaisen kammarin sen sijaan -että olisi makuuttanut häntä Schmidtin ja Augustinusenin huoneessa -kuten tavallisesti. Isä kääntelihe ja vääntelihe ja katsoi toisaalle; -hän ymmärsi että nyt hyvitetään... Mutta kun isä sitten äkkiä pyysi -Sankowitzin jäämään taloon jouluun asti, niin kääntelihe ja vääntelihe -myös äiti" -- nauroi Merete, -- "ja näytti kovin nolostuneelta. Sitä ei -ole isä koskaan ennen tehnyt ensin puhumatta äidin kanssa asiasta --" - -"Ja että konttoristien sitten pitää istua pöydässä ja huomata että -jotakin on nurinkurisesti", lisäsi Eufemia, -- "ja tuo sietämätön Rein -rohkenee tehdä häpeämättömiä huomautuksiaan... Tästä puoleen en aio -enää katsoakaan häneen, -- enkä olla kuulevinanikaan mitä hän sanoo!" --- purki hän pahaa tuultaan. - -"Sitten täällä tulee oikein hauskaa", arveli Merete. "Isä ei kuule -mitä äiti sanoo, emmekä me taas kuule mitä toiset sanovat, -- jokainen -puhuu itsekseen! -- Kerran ei isä koskenut viuluun kuuteen viikkoon, -muistatteko, kuinka kauheata täällä silloin oli -- aivan kuin -kuollutta." - -"Tuolla seisoo äiti yhtä tyynenä tarkastellen puutarhanaitaa, kuinka -pitkälle se on edistynyt tänään", sanoi Marianne hymyillen. "Hän ei -tahdo jättää sitä kuitenkaan keskentekoiseksi..." - -Arkihuoneesta kuulivat he jo Sankowitzin soittavan muutamia -juoksutuksia pianolla ja rupeavan haaveilemaan... - -He hiipivät huoneeseen toinen toisensa perästä. - -Tuomari oli vetänyt nojatuolin huoneen pimeimpään nurkkaan, ja välistä -hehkui lähellä lattiaa pitkä merenvahapiippu, kun hän vaivuttuaan -unhotuksen helmoihin, taas muutamilla syvillä vedoilla antoi eloa -siihen. - -Sankowitz oli omituinen tänä iltana. - -Pianosta läksi ihmeellisiä fantasioja tänään. Hän oli aivan -unhottumaton istuessaan siinä ja hyräillessään mahdottomalla -äänellään ja säestäessään hyräilyään -- -- surullisia, slaavilaisia -luonnonsäveliä, valittavia, kaihoavia... - -Sävel nousi ja laski milloin sanomattoman vienona ja hentona, -milloin taas tuulen suhinana ja huokailuna ja voihkavana itkusateena -äärettömillä avaroilla tasangoilla... Sankowitzin mielessä leikkivät -kotimaan mielialat... Hän puhui kuin vierasta kieltä... - -Hän istui nyt takakenossa tuolilla, ikäänkuin yhä katsoen johonkin, ja -huoneessa syntyi hiljaisuus. - -Marianne seisoi pöydän luona niistäen kynttilöitä. Ja vähitellen -ruvettiin jo puhelemaan ääneen... - ---"Sellainen soittotaiteilija on onnellinen, joka voi puhua ja vaihtaa -ajatuksia koko maailman kanssa; hänen täytyy aina sisällisesti olla -kuin tuuletettu huone!" -- virkkoi Rein kääntyen puoliksi Mereten -puoleen. Merete istui jakkaralla ja poimutteli veitsellä paperia -kynttilärannikoiksi. - -Rein hymyili hänen hämmästyneelle kasvojensa ilmeelle... Taas -lörpötteli hän käsittämättömiä! - -"Voitteko kuvitella mielessänne jotakin henkilöä, jolla ei ole koskaan -ollut ketään puhetoveria ja joka ei myöskään koskaan _voi saada_ -ketään?" kysyi hän äkkiä synkästi. - -"Näytätte niin pelästyneeltä? En ole varastanut enkä pistänyt tuleen -toisen taloa enkä murhannut", sanoi Rein hymyillen. - -"Minulla kuuluu kerran olleen pikku sisko"... virkkoi hän mietteissään, --- "ja olen aina ajatellut, että jos minulla olisi ollut hän -puhetoverina, niin --. Moinen häikäilemätön henkilö, -- joka sanoi -'hyi' toiselle ja pani silmänsä niin ankaran näköisiksi, -- ja voi -uhata petoa toisessa... Se ei ole nojautunut viisaisiin ja kauniisiin -perusteihin, sanon teille, Merete-neito..." - -Merete ei tietänyt kuinka se tapahtui... Mutta tuntui siltä kuin hänet -lempeästi ja hänen pelkäämättään olisi vedetty keskusteluun tuon -hiljaisen surullisen miehen kanssa, jonka hän oli nähnyt edessään juuri -tuolla tuolilla sinä iltana... Ja nyt oli samoin laita kuin silloin, -että hän ikäänkuin ymmärsi Mereten ajatukset --. - - * * * * * - -Vaikka Sankowitz itse tuon tuostakin oli jonkin verran "scbrechlich" -perusteettomien mielenpurkaustensa ja Puolaa koskevien jankutustensa -tähden, -- niin oli hän kuitenkin erittäin sopiva mies olemaan talossa -juuri nyt tähän pahanilmanaikaan. - -Niinä soittotunteina, joita hän antoi tyttärille aamupäivisin, tiesivät -he yhtä varmasti kuin että kello löi yksitoista, että nyt tulisi -tuomari ovesta ja pysähtyisi vähäksi aikaa pianon ääreen kuuntelemaan -mitä he soittivat. Ja sitten johtui hänen mieleensä soittokappaleita, -joista hänen täytyi tehdä vähän selvää muutamia kertoja näppäimiä -koskettamalla. Kellon lyödessä puoli kaksitoista hätkähti hän ikäänkuin -olisi kaikki katkaistu veitsellä, ja hän astui nahkakalosseissaan -varovasti tunnustellen lokaisen ja rapakkoisen pihamaan poikki. - -Ilma oli sateinen ja kolakka; herkeämätön syyssade rapisi lakkaamatta -maahan. Tynnyrit olivat sadevettä täpösen täynnä kattokourujen alla, -ja vesi nousi korkealle ojissa. Purot tulvivat koskenaan, niin että -myllynpyörät pääsivät liikkeelle ja hautautuivat valkeaan vaahtoon. - -Halkokuorma toisensa jälkeen ajaa jyrisi metsästä pihalle lyhyinä, -hämärinä päivinä, ja halkopinot kasvoivat kasvamistaan vajassa talven -tarpeeksi. Harmaana roiskuneesta tieloasta pysähtyivät ajoneuvot -konttorinoven eteen, ja jaloista siirtyi loka edelleen rappusille. - -Tuomari jatkoi yhä aamuratsastuksiaan Figarolla, -- nyt kuitenkin paksu -nuttu yllä ja jalassa pitkät ratsastussaappaat. Puutarhanaita oli -yhä edelleen ilmaa hänelle, samoin kuin hänen korvansa olivat kuurot -rouvan huomautuksille ja lausunnoille. Kun välttämättömästi tarvittiin -rahaa, sai se tyttäristä, jolla oli talousviikko, mennä hänen luoksensa -konttoriin sitä pyytämään. Tänä sateisena aikana saattoi Rein tulla -kotiin läpimärkänä öisin kello kahden kolmen aikaan mukanaan forelleja, -joita hän oli pyydystänyt jostakin etäisestä metsäjoesta, ja toisina -aamuina toi hän ennen konttoriaikaa lintuja tahi jäniksiä keittiöön. -Silloin sitä mentiin aika kyytiä pyssy kädessä ja koira mukana mäkien -ja harjujen poikki. Niin että milloin hän oikeastaan nukkui, sitä --. -Millainen ruumis hänellä mahtoikaan olla!... - -Mutta konttoriajasta piti hän tuiki tarkasti huolen, kilpaillen siinä -suhteessa Henschienin kanssa. Ja kuitenkin, -- Henschien väitti yhä -vain, ettei Rein ollut toimimies, -- se oli tunneasia se! Mutta hänellä -oli todellakin hyvä pää, niin että hän _voi_ suoriutua myös siitä, niin -että hän välistä saattoi kiihottaa Kvigstadin kunnianhimon tekemään -ihmeitä. Mutta hänen ajatuksensa _eivät_ oikeastaan olleet siellä, vaan -metsissä ja joissa. Niin että kun hän istui mietteissään, ajatteli hän -kyllä enemmän metsoja ja forelleja kuin lakikirjaa, -- ajatteli minne -lähtisi, kun hän illalla illalliselle tulematta meni ruokahuoneeseen ja -sai voileipäkäärön mukaansa. - - * * * * * - --- Näin syksymyöhällä oli rouvalla ja tyttärillä yllin kyllin tehtävää -ja järjestettävää ja valmistettavaa ennen joulun ja talven tuloa. - -Pitkä punaiseksi maalattu kyökinpöytä oli täpösen täynnä monina ruoka -veroina talon torppari väkeä, suuria ja pieniä. Liina oli kuivattu -ja häkilöity, vilja oli puitu riihessä. Ja nyt kuului päivät pitkät -jyrinää, kun perunoita ajettiin kotiin ja kaadettiin kellariin. - -Yhden tyttäristä hoitaessa talousviikkoa, istui kaksi toista -vuorotellen kangaspuissa valmistamassa ristikkoista kaunista -puolivillaista talvileningeiksi. Toiset saivat huolekseen kaikki -ulkotyöt sekä kynttilänsydänten valmistamisen -- paksut käytettäväksi -huoneissa ja ohuet lyhtyihin ja ulkotarpeisiin -- lähellä olevaa suurta -kynttilänkastamista varten. - -Pitkinä pimeinä iltapäivinä, kun ainoastaan palava päre valaisi -keittiön uuninraosta palveljain töitä, istuivat rouva ja tyttäret -talikynttilän ympärillä ja ompelivat ja kerivät lankaa ja kehräsivät. -Samalla neuvoteltiin mitä ja kuinka paljon pitäisi teurastaa, mitä -leipoa, mitä juomia panna jouluksi. - -Ja sitten seurasi jouluvieraita koskeva luku, -- ketä vieraita -käskettäisiin Jessin kutsua... Ehkäpä tulisi myös Christiane Gjedde -jouluvierailulle, jos äiti antaisi Jessin varta vasten mennä överstille -kutsua viemään... Groth olisi tietysti jouluvieras -- -- -- - - * * * * * - --- Eräänä harmaankylmänä aamuna tuli Rein talon yläpuolella olevasta -metsiköstä. Hän piti kädessään pihlajanmarjaterttua ja näytti -pikkulintunippua Meretelle. - -"Katsokaas, mitä minä olen toimittanut tänä aamuna", huusi hän, -"ennenkuin nyt lähden tekemään suurempia pahoja töitä ihmisten -joukossa." - -"Katsokaapas"... hän piti pihlajanmarjaterttua hänen kasvojensa edessä, -"tämä... ja pari kolme samanlaista punaista terttua ovat houkutelleet -näitä seitsemää linturaukkaa... - -"Minä seisoin ja pidin silmällä, kuinka viimeinen niistä meni loukkuun. -Se hypähti ensin ja siirtyi sitten etemmäksi oksalla, -- pyrähti sitten -lentoon, teki lyhyen kierroksen ilmassa ja katsoa tirrotti noita -kosteita punaisia marjoja. Se ihan taisteli itsensä kanssa, -- kärsi -lopulta niin että silmät tulivat pieniksi ja suu jäi ammolleen, kunnes -se äkkiä sokeasti syöksyi satimeen, -- aivan samoin kuin me ihmiset!... -Minussa on vähän luonnontutkijaa, huomaatteko!" - -"Inhoittavaa!" -- torui Merete. "Viekää ne heti keittiöön, kuuletteko! -Tekee ihan pahaa katsoa noita pikkueläin-raukkoja, jotka vielä ovat -aivan lämpimiä." - -"Viekää pois ne vain, niin, niin!" -- jäljitteli Rein, -- "niin voidaan -sitten syödä rapostella ne -- hyvin paistettuina..." - -"Onko sitten parempi minun lähteä nyt kiusaamaan miesraukkaa, joka -auttaakseen hiukan vaimoaan ja lapsiaan on kirjoittanut vähän väärin, -tunnustamaan itsensä kuritushuoneeseen", sanoi hän, kun kiesit, joilla -hänen ja Augustinusenin piti lähteä, ajoivat rappusten eteen. -- "Minun -täytyy pitää hänen edessään aivan toisenlaisia pihlajanmarjoja... -kysellä, jotta hän sekaantuu, -- asetella hänelle satimia niin hienon -hienoja kuin konsanaan kellään metsästäjällä on... Ajatelkaa nyt, -Merete", sanoi hän, "olen harjoitellut ja koettanut totuttaa itseäni -tähän pahaan työhön koko kostean aamuhetken" --. Kun kiessit vierivät -pihalta, seisoi Merete ruoka-aitan luona ja katsoi hänen jälkeensä... - -Yhtenä hetkenä saattoi hän kiivastua ja raivostua häneen niin, että --. -Ja seuraavana hetkenä taas -- --. - --- -- Illallisen jälkeen oli perhe ja konttoristit koolla ruokasalissa. -Tuomari ja Sankowitz kuuluivat soittavan laajoja sonaatteja viululla ja -pianolla arkihuoneessa. Oli ruvettu jo lämmittämään uunia, ja tuntui -herttaisen lämpimältä syyspäivän kylmästä värisemisen jälkeen. - -Rouva oli tuottanut sisään pähkinöitä ja omenoita, joista tänä vuonna -oli saatu sangen runsas sato. Maistettuaan paria eri lajia, rupesi hän -kävelemään edestakaisin lattialla sukankutimineen, ennenkuin väsyneenä -päivän toimista läksi makuuhuoneeseensa. - -Nuoret asettuivat suuren ruokapöydän ympärille, ja pian oli "Musta -Pekka" täydessä käynnissä. Herrat istuivat parroittuneina ja kasvoissa -kaikenlaisia mustia viivoja, jotka oli tehty poltetulla korkilla, -samalla kun naisia rangaistiin ainoastaan tehtävillä ja pienillä -kauneuspilkuilla... - -Kvigstadin kulmakarvat oli muutettu mahtaviksi viiksiksi, ja -pieni punaposkinen Schmidt tuli pian sangen pelottavan näköiseksi -kokopartoineen ja tuuheine viiksineen. - -Huvittavan salaperäinen pistosana oli, ettei itse Musta Pekka, -- Rein, --- ollut mukana tänä iltana. Hän oli mennyt suoraan kuulustelusta -palattuaan huoneeseensa, -- -- ja oli oikeastaan kyseessä, kuka -esiintyisi hänenä in effigie, josta oli aina kysymys... - -"Olkaa varuillanne, Barbara-neito", sanoi Henschien, -- "musta on -vanavedessä -- vainoamassa... varokaa!"... Hän piti kortteja, joista -Barbaran piti ottaa yksi, ovelasti hänen edessään. - -"Huh, huu", huudahti Barbara ja tempasi yhden kortin. -- "Ei, mutta -totta tosiaan, enkö jäänytkin hänen saaliiksensa!" riemuitsi hän. - -Schmidt, jonka vuoro oli nyt, tähtäsi tarkasti, välttääksensä huonon -kortin... "Tämä näyttää kuitenkin vaaralliselta." -- Hän veti yhden -kortin ja oli polttavinaan sormensa. - -"Ei, ei, sitä kuitenkaan tiedä saako kalan vai linnun", -- sanoi -Marianne miettivästi nyökyttäen päätään, kun piti ottaa kortti -Schmidtiltä. - -"Forellin tahi metson, tarkoitatte kai", huomautti Schmidt sukkelasti. -Hänellä oli onni istua lähellä Marianne-neitoa tänä iltana. - -... "Tahi nokikolarin, joka nokee ja mustaa toiselta koko maailman", -murisi Kvigstad. - -"Ei hän ole juuri talon seuraelämää kohottava", virkkoi Eufemia. - -"Uh, emmeköhän voisi pian lopettaa tätä sukkelaa Mustaa Pekkaa!" -huudahti Merete. "Minun mielestäni se on sekä tyhmää että ikävää..." - -"Mutta vakavasti puhuen, hän on sangen omituinen, perin merkillinen, -tuo herra Dyre Aakisen Rein", virkkoi Marianne ajatuksissaan. - -"On muutamia, jotka pitävät etuoikeutenaan sanoa sukkelia -epäkohteliaisuuksia", virkkoi Alida. "Kaikkien tulee ikäänkuin taipua -heidän mielialansa mukaan!" - -"Niin, yksinpä Ajaxkin kopissaan ottaa selvän, pitääkö sen olla -tyytyväinen ja haukkua vaiko antaa päänsä riippua ja katsoa murjottaa", -vakuutti Kvigstad. - -"No, Augustinusen!" sanoi Kvigstad. "Nyt on teidän vuoronne jakaa -kortit." - -Augustinusen istui yhdellä viiksenpuoliskolla koristettuna jotenkin -haluttoman näköisenä. Hän ei ollut oikein seurustelupäällä tänä iltana. - -Schmidt vilkasi epäluuloisesti häneen mahtavasta parrastaan, nähdäkseen -oliko jotakin tapahtunut hänen ja Marianne-neidon välillä. - -"Tämä oli sangen omituinen päivä, tämä päivä!"... puhkesi Augustinusen -puhumaan. Hän laski äkkiä kortit kädestään ikäänkuin olisi päättänyt -ruveta jotakin kertomaan. -- "Kerrassaan merkillinen tapaus!" - -"Niinkö -- mikä sitten?" Kaikkien kasvot kääntyivät häneen. - -"Niin, mikä Reinille sattui tänään -- niin -- sangen -- tuota noin -- -sangen omituinen..." - -"Mutta mitä sitten on tapahtunut?" udeltiin jännittyneinä. - -"No niin, -- olimme juuri lopettaneet kuulustelun Röslandilla ja -allekirjoittaneet kuulustelupöytäkirjan, kun näimme todistajain ja -talonväen syöksevän yhdessä rykelmässä navettaan. - -"Minä tietysti perässä -- - -"Niin, siellä seisoi karjakko ja itki ja näytti jotakin tavatonta. Minun -täytyy valmistaa teitä edeltäkäsin kuulemaan, että se oli kamalaa! --- Vasikalla, jonka lehmä oli poikinut, oli kaksi päätä, täysin -kehittyneitä molemmat -- se katsoi neljällä silmällä ja ammotteli -suutaan, jossa oli kaksi kieltä, maitoa saadakseen. Inhottava näky!... -Ja kääntyessäni ympäri näin Reinin seisovan takanani silmät suurina ja -kasvot aivan harmaina. Hän ei saanut suustaan äännähdystäkään... ja -äkkiä makasi hän pitkällä pituuttaan navetan ovella... - -"Luulin hänen saaneen halvauksen, -- syöksyin hänen luoksensa, avasin -hänen vaatteensa, repäsin rikki paidankauluksen ajan voittamisen tähden -ja huusin kylmää vettä. - -"Mutta minun vielä tempoessani, avatessani ja riistäessäni vaatteita -hänen yltään avasi hän äkkiä silmänsä ja hätkähti. Hän syöksyi sitten -kuin mielipuoli väkijoukon läpi huoneeseen. Siellä kuulimme hänen -panevan oven perässään hakaan. - -"Vähän ajan kuluttua tuli hän ulos aivan tyynenä matkapukimissa, palttoo -yllä. - -"'Meidän täytyy heti valjastaa hevonen, Augustinusen!' -- hoputti hän. -Minä rupesin pahoinvoimaan, mutta se menee kyllä ohi, kun pääsen -raittiiseen ilmaan.'" - -He istuivat kaikki hämmästyneinä. -- - -"Uh -- kuinka kauheata"... huudahti Merete väristen. - -Marianne istui kädet polven ympäri kiedottuina ja heilutteli ruumistaan -sangen mielenkiintoisena -- - -"Mies ei saa pyörtyä kuin nainen", katkaisi Eufemia äänettömyyden. - -"Hän -- metsästäjä? -- joka murhaa kaikki mitä vain voi", sanoi -Henschien, pudistaen päätään. -- "Käsittämätöntä!" - -"Ja sitten, -- että hän tuolla tavalla sulki oven perästään"... tuumi -Augustinusen. - -"Ettekö sitä käsitä?" sanoi Kvigstad ilveillen. -- "Hän sulkeutui -varmuuden vuoksi talliin ikäänkuin itsetietoinen vauhko hevonen. -- -Muuten pidätän itselläni oikeuden tehdä sen huomautuksen, että vauhkot -hevoset ovat parhaita." - -"Äiti oli kyllä oikeassa", huudahti Barbara, "sanoessaan heti, että -Rein on omituinen ja vaativainen... Hän kirjoitti ensin ja pyysi -omaa huonetta. Ja siellä hallitsee hän nyt ikäänkuin koko talon -ulkopuolella, ei kukaan tiedä, missä hän on aamuin ja illoin! -- -Välistä ei hän ole vielä tullut kotiin retkiltään Ingerin viedessä -aamiaista hänen huoneeseensa", arvosteli hän. - -"Vaatimuksia, niin!" -- purki vanha Henschien sappeaan. "Käräjillä ei -hän mitenkään voinut tulla toimeen ilman omaa huonetta, samoin kuin -itse tuomari. -- Hän ei muka saanut unta silmiinsä, jos tiesi, että -joku toinenkin ihminen hengitti ja makasi ja uneksi samassa huoneessa -kuin hän, sanoi hän. Jokaisessa käräjäpaikassa täytyi tehdä muutoksia -vakiintuneisiin vanhoihin tapoihin!"... - -"Eikö teidän pitäisi ilmoittaa isälle kaikista niistä vaikeuksista, -jotka hän aiheuttaa, Henschien?" virkkoi Eufemia vihoissaan, kun -pianonsoitto oli loppunut ja tuomari tuli tyytyväisenä heidän luokseen -ja huusi käsiään taputtaen: - -"Makaamaan, makaamaan!"... -- -- Sisarusten järjestäessä huonetta -mutisi Marianne vielä: - -"Hän on muuten vähän _enemmän_ kuin omituinen, arvelen"... - -"Niinpä tosiaan, ja vähän _enemmän_ kuin vaativainen", vahvisti -Eufemia, -- "kun hän aivan häikäilemättä kaalaa metsästys- ja -kalastussaappaissaan joka paikassa talossa!" - -"Ni-in, ni-in -- se ei ehkä -- ehkä -- sovi se"... lisäsi Marianne. - -"Asiat on nyt kuitenkin niin hullusti ettei maksa vaivaa puhua siitä -äidille, jotta hän voisi vaikuttaa isään", sanoi Eufemia, -- "ja kaikki -on joutunut tavallisilta raiteiltaan tuon puutarhan tähden." - -"Minä luulin, että apulaista tarvitsisi isä ettekä te!" -- huudahti -Merete. Hän oli heittäytynyt tuolille ja istui nyt uhmailevasti -heilutellen jalkojaan. - -"Sinun nenääsi ei vielä kiinnitetä huomiota", sai hän vastaukseksi -Eufemialta. - -"Ei. Jumala paratkoon... Luonnollisesti isän edut huolestuttavat teitä -niin suuresti!" jatkoi Merete. "Isä itse sanoo muuten olevansa niin -äärettömän tyytyväinen häneen." - -"Etkä sinä yhtään vähemmän, näyttää siltä", -- virkkoi Marianne. -"Hänhän on viime aikoina ruvennut kunnioittamaan lasta luottamuksellaan -ja monilla syvämietteisillä mietteillään." - -"Minusta näyttää todellakin että te puututte liian paljon -konttoriasioihin!" kuului tulistuneesti. - -"Kuulepas vaan häntä... Luulenpa tosiaan, että tytöntypykkä on saanut -maistaa vähän rakastumisesta!" sanoi Eufemia lopuksi. Mereten valtasi -äkkiä valtava itku ja hän syöksyi ulos ovesta ja juoksi yläkertaan. -- - -"Katsopas vaan!" -- sanoi Marianne ja katsoi hänen jälkeensä. Näytti -kuin hänen rokonarpisen ihonsa alla olisi tapahtunut värin muutos... -"Olisipa sitten aika saada tuo herra Dyre pois talosta", sanoi hän -nyökyttäen päätään, ja hänen silmäviiruistaan välähti kuin valo. -- -"Luulenpa, että pistäydyn huomisaamuna Ra-tädin luona, -- teen jotakin -asiaa sinne... niin _hän_ puhuu kyllä isälle." - - * * * * * - -Tuomari tuli eräänä iltapäivänä kotiin pitkältä ratsastusmatkalta, -jonka oli tehnyt Ra-tädin luokse. - -Figaro oli tien loasta harmaa lautasia myöten. Ilma oli harmaa ja -mieliala oli harmaa. - -Hän viskasi ohjakset Larsille ja heittäysi ääneti ja pahantuulisena -istumaan tuolille eteisessä riisuakseen jalastaan ratsastussaappaat, -samalla kun Inger asetti toiset varrensuita myöten kiillotetut saappaat -hänen viereensä. - -Hän seisoi jo ajatuksissaan arkihuoneen ikkunassa vastaamatta Alidan -Ra-tädistä tekemään kysymykseen... - --- Ikävä ja vaikea asema... Ja tässä hän nyt oli oikeastaan ymmällä --- -- hänen pitäisi toimia syistä, jotka vähimmin kaikista koskivat -häntä ja konttoripuolta! -- Päinvastoin, aivan yksityisiä perheasioita, --- järkevyysnäkökohtia -- ja mikä voisi olla tarkoituksenmukaista ja -hyödyllistä hänen taloudellisille oloilleen... - -Häntä oikeastaan halutti suuresti puhua vaimonsa kanssa, punnita -asiaa hänen kanssaan ja saada tietää hänen mielipiteensä. Mennä noin -vain ilman muuta irtisanomaan Reinin kaltainen apulainen -- kelpo -mies ja sitä paitsi sellainen, jolla on koko joukko maanviljelystä ja -luontoa ja eläimiä koskevia harrastuksia, joiden kanssa hän voisi olla -sopusoinnussa, -- kaikkea muuta kuin tavallinen kuiva konttorimies! --- ja lisäksi nyt, kun Henschien luultavasti saa sen avonaisen -nimismiesviran, jota hän on sanonut hakevansa... - -Ja syy... syy... Niin, että tytöt tarvitsivat hauskaa, sivistynyttä -seuraa täällä yksinäisyydessä maalla... Tjaa -- siinäpä oikeastaan koko -asia... - -Kuka saakeli voisi sanoa hänelle, mikä nyt olisi järkevintä, kuka muu -kuin Bolette! - -... Hän rupesi kävelemään edestakaisin arkihuoneen ja ruokasalin väliä, -jossa rouva seisoi hametta leikaten. - -"Levitä vaate niin, että se on tasaisesti, Merete, niin leikkaamme -toisen selkäkappaleen tämän mukaan", kuului huoneesta, ja saksit -kulkivat jarskuen pöydän yli. - -Tuomari pysähtyi hetkiseksi, ikäänkuin miettimään ja katsoi rouvaansa. -Mutta sitten jatkoi hän taas edestakaisin kulkemistaan kynnyksen yli -yhä hitaammin, tuon tuostakin karistellen kurkkuaan... - -"Kuules, Alida", -- sanoi rouva, koettaen saada ääneensä ystävällisen -sävyn, halaistessaan kangasta ja leikellessään. "Meidän tulee muistaa -nuo keitetyt ja kylmäksi jäähdytetyt pikkulinnut, jotka Marianne eilen -valmisti Ra-tädille... Jollei ilma ja keli olisi niin huono, niin -saisitte sinä ja Merete mennä sinne huomenna niitä viemään, -- tahi -kenties saa Blacken lähteä, jollei sitä tarvita täällä", -- kuului -ja tuomari sai puoli katsetta. -- "Meillä ei ole syksymmällä aikaa -kohteliaisuuksiin, tiedäthän sen hyvin." - -Tuomari katsoi hätäisesti pöytään päin. Hänen johtui jo mieleensä iskeä -reikä pitkäaikaisen äänettömyyden muuriin -- - -"Hm -- hm" -- kakisteli hän ja pysähtyi vähän... Sakset leikkasivat -terävästi pitkin pöytää, ja hänestä näytti rouvan suun seudussa olevan -pienen leikillisen hymyn oireita. - -Kun hän taas kulki kynnyksen poikki, pisti hänen silmäänsä palanen -kostean kimaltelevaa puutarhanaitaa. - -Vielä kerran kakistaen kurkkuaan kääntyi hän ympäri, ikäänkuin olisi -tehnyt päätöksen, ja poistui ruokasalista. - -"Tiedätkö, Marianne", -- sanoi hän eteisessä niin kovasti, että sen -saattoi kuulla hänen rouvansakin, -- "minä olen monesta syystä aikonut -irtisanoa Reinin." -- - -Hän läksi menemään konttoriin. -- - -"Isä... isä!"... kuuli hän äkkiä huudettavan takanaan -- -- Merete -siellä tuli nopein askelin hänen jäljissään rappusissa... - -"Sinä et _saa_, sinä et saa, isä, sinä et _saa_ irtisanoa Reiniä..." -kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. - -Tuomari katsoi hämmästyneenä Mereteen ja hänen kasvoilleen tuli tutkiva -ilme. - -Mutta hän ei kysynyt... Ja Merete juoksi ihastuneena takaisin, mennen -sisään kyökin ovesta. - -Tuomari nousi hyvin hitaasti, pysähdellen, rappusia ylös ja mietti... - -Hän oli saanut kuulla kuin sävelen lempityttärensä sisimmästä -sydämenpurkauksesta. - - - - -IV. - -Joulu. - - -Lunta satoi kosteahkoina raskaina akanpaloina hämäränä -jouluaatto-iltapäivänä. - -Ajotie oli lapioitu leveäksi, ja Vangenin talossa oli viljalyhteitä -asetettu aitan katolle. - -Lattiat ja rappuset olivat vastapestyt, kupari- ja messinkiastiat -hohtivat kyökissä. Ja tallissa ja navetassa, renkituvassa ja -leivintuvassa oli kaikki järjestyksessään paikallaan. Valjaat -olivat vastarasvatut ja puhdistetut, ja reet ja kelkat suden- ja -karhunnahkavällyineen olivat valmiina käytettäväksi. - -Ylhäällä vierashuoneessa paloivat koivuhalot kaakeliuuneissa, ja sängyt -hienoine, loistavanvalkoisine lakanoineen olivat auki lämpiämässä. - -Paal ja Lars, renki, olivat jo aikaisin aamulla lähteneet Figarolla -ja isolla Ruskolla kumpikin isoreellään vastaanottamaan Jessiä ja -jouluvieraita kolmen penikulman päässä olevaan kievariin. - -Nuori Groth oli päivällisaikaan ajaa sujahuttanut rappusten eteen -kauniilla mustalla hevosellaan kulkuset kilisten. Hän oli saanut -käytettäväkseen hienon vierashuoneen salin päässä. - -Tuossa tuli pikku Blacken pukkirekineen kotiin Ra-tädin luota, -- -Marianne reessä ja Merete takana pukilla. He olivat vieneet sinne -tuomisia, -- makupaloja kaikista joulun herkuista, -- sekä Mariannen -koruommellun tyynyn Ra-tädin nojatuolin selkänojaan. He palasivat nyt -tuoden tädin tavallisen joulutervehdyksen: suljetun kirjekuoren, jossa -oli viisi taalaria kullekin tyttärelle. - -Ja nyt tuli Rein kotiin -- kuten musta piru lumisateesta, kuten -Kvigstad sanoo. - -Hän oli ollut huonolla tuulella konttorissa nyt joulun aikaan, oli -ollut niin kiukkuinen, että hänen kanssaan oli ollut vaikea tulla -toimeen, -- tehnyt työtä kuin seppä, vastannut hajamielisesti kun -joku oli häneltä jotakin tiedustellut, ja sitten oli hän kiirehtinyt -metsään olipa sitten varhainen tahi myöhä. Väki kertoi nähneensä tulen -loistavan myllyrakennuksesta. Hän otti sen metsästysasemakseen ja teki -sinne tulen. - -Ja lunta yhä raskaammin ja sankemmin sataessa alettiin kuulostaa yhä -innokkaammin ja katsoa tielle vierasten tuloa odottaen, ja kuumeen -tapaisella levottomuudella viimeisteltiin valmistuksia. - -Joulukakkuja leikattiin palasiksi teen kera tarjottavaksi. Lasilautaset -ja maljakot täytettiin kermahyytelöllä ja kohomunkeilla; kermakakkuja, -juutalaiskakkuja, Berlinin leivoksia ja "Fire Species" nimisiä herkkuja -asetettiin pöydälle, ja olutta ja maitoa tuotiin kellarista. - -Puolipimeässä huoneessa valaisi ainoastaan tulennos uunissa ja -joulupöytä odotti kolmine kotona valettuine haarakynttilöineen, jotka -olivat valmiit sytytettäviksi... - --- Teekeittiö oli jo kauvan kiehua porissut. -- - -Ja Marianne seisoi kyökissä ja valvoi poron kyljyksen ja hanhen -paistumista, -- viimemainittu oli lahja Ra-tädiltä, jonka mielestä -vanhan tanskalaisen tavan mukaan jouluaattoiltana piti olla hanhi -pöydässä. - -Nyt tuli Schmidt hengästyneenä ja lumesta märkänä kyökkiin ja ilmoitti -kuulleensa kulkusten kilinää joelta. - -Kynttilät ja lyhdyt sytytettiin ja riennettiin ulos. -- - -Ja siinä ne tulivat!... - -Ensin Figaro Christiane Gjedde ja Jess reessä, joka viimemainittu -huusi tervehdyksen reestä, samalla kun neiti lyhdyn valossa autettiin -jalkapussista ja karhunnahkavällyistä, kannettiin rappusille ja -jätettiin naisväen tervehdittäväksi ja hoitoon eteiseen. - -Ja Christiane toi terveisiä isältä ja äidiltä. - -Ja tuossa tuli portista iso Rusko kaula komealla kaarella ja kulkuset -soiden Jessin ottaessa perheen poikana ja isäntänä molemmat toverinsa -vastaan rappusilla. - -"Tämä tässä on lääketieteen ylioppilas Gaarder, isä! -- taitava -tanssija, -- ja hänellä on erinomainen ääni, vakuutan sinulle... - -"Ja tämä on Anders Nergaard, joka on tehnyt sen ihmeen, että on -suorittanut lainopillisen tutkinnon parhailla arvolauseilla lukematta -enempää kuin silloin tällöin öisin!..." - -Tutkivia katseita sai veli osakseen, ja muutamia nopeita keskinäistä -ymmärtämistä osottavia silmäyksiä vaihdettiin Jessin ja hänen -sisariensa välillä siinä määrin kuin he tunsivat hänen asiansa. -- -Lähinnä koskivat ne sitä, uhkasiko taas jouluilma pimetä nousevista -pilvistä velkojen ja maksamattomien laskujen muodossa. Muistettiin -vielä sangen hyvin ne satayksitoista taalaria ja kahdeksantoista -killinkiä, jotka syöksyivät isän niskaan itse uudenvuodenpäivänä viime -vuonna. - -Sittenkuin kaikki tervehdykset ja esittelyt oli suoritettu ja -valmistavasti kerrottu myötä- ja vastoinkäymiset matkalla, nousivat -he iloisesti puhellen rappusista talon asianomaisten saattamina eri -vierashuoneisiin riisumaan matkavaatteet ja purkamaan matka-arkut. - -Eikä kauan sen jälkeen olivat he kaikki koolla alakerrassa puhellen ja -lörpötellen kilpaa tuttavuutta toistensa kanssa tehdessään. - -Lämmin tee maistui erinomaiselta, ja joulumieliala oli syntymässä... - -Nyt ilmoitettiin, että karjakko-Randi odotti eteisessä päreineen ja -lyhtyineen. - -"No niin, nyt lähdemme ulos katsastamaan joulutonttua, ennen kun ruoka -tuodaan pöytään!" huusi tuomari. -- "Ken tahtoo, hän seuratkoon!" - -"Minun täytyy päästä mukaan... Minun täytyy päästä mukaan!"... -vastattiin innokkaasti. - -"Ei tule joulua ennenkuin olemme käyneet tallissa ja navetassa!" -selitti Jess kotimuistojen valtaamana. - -Mutta rouva, kodin raskas järjestyspyörä, määräsi että Christiane -ja pari tytöistä jäisi sisään eikä menisi kastelemaan ja likaamaan -jalkojaan. Hän vei Christianen kanssaan sohvaan ja kyseli, kuinka -voitiin kotona överstissä, tiedusteli isästä ja äidistä ja -sisaruksista... - -Randi etunenässä mentiin sitten kulkueessa pihamaan poikki. - -Navetan luona seisoi nuorempi karjakko ja Anders-vanhus odottamassa, ja -siellä sytytti Randi päreensä lyhdyn kynttilästä. - -Hän teki kolme tuliristiä oven edessä ja sammutti sitten varovasti -päreen lumeen. - -Navetassa kiersi hän sitten ympäri ja antoi elukoille niiden -joulujuoman, johon oli sekotettu jauhoja ja suolaa. Kaksi lyhtyä heitti -heikon valonsa pilttuuriviin, jossa lehmät märehtivät ja purivat tuon -tuostakin odottavasti ynähdellen syvimmästä pimeästä Tuomari taputteli -ja silitteli "Rödsiä" ja "Svartsia", "Brandrosia" ja "Guldbringeä", -"Veneblomia" ja "Drivaa" ja toisti kullekin lauseen: - -"Syö hyvin ja loista hyvin, tänäiltana on jouluaattoilta!" - -Ja Randi teki selkoa ja kertoi navetan yksityiskohdista... - -Nyt oli ainoastaan viisitoista kytkyessä, -- yksi härkä ja viisi lehmää -oli teurastettu... - -Ja tuossa seisoi itse kellokas... lypsi viisi tuoppia kerrallaan... -ja Rödsin kurkkuun oli tässä eräänä päivänä tarttunut peruna ja se -oli ollut menettämäisillään henkensä... Ja tuo kaunis vasikka tuolla -karsinassa oli Brandrosin. -- -- -- - -Joulumenojen seuraava osa, katsominen, että pantiin puuroa -joulutontulle luuvaan, oli uskottu Anders-vanhuksen, navettamiehen ja -Randin salaiseen huolenpitoon, -- selitti Jess paluumatkalla. "Me emme -saaneet koskaan selvää siitä salaisuudesta, me pojat, vaikka koetimme -vakoilla jos jollakin tavalla." - -"Niin kukapa tuntee kaikkia elämän salaisia voimia", sanoi tuomari. - -"Katsokaa tuonne"... Rein laski äkkiä kätensä Jessin olkapäälle, -- -"tuota harmaata tuolla!... Näettekö, -- tuolla luuvan ovella... nyt -se liikkuu. -- Eikö näytä siltä kuin siellä kävellä tassuttelisi -pikkuinen ukko?... Näettekö, -- on kuin sinervä hohde ympäröisi sitä -lumisateessa... Katsokaa nyt", kuului innokkaasti... "nyt se hiipii -pois -- pimeään --" - -"Niin, mutta mikä se oli?"... sanoi Jess hätkähtäen. "Se _oli_ -todellakin jotakin!" - -"Niin, kyllä se oli varmasti itse joulutonttu!" -- huudahti Barbara -vakuuttavasti. - -"Oh, se ei ollut kerrassaan mitään!" sanoi Merete halveksivasti. - -"Ei, se ei ollutkaan mitään -- tällä kerralla", -- virkkoi -Rein kuivasti. "Minua halutti vain tehdä pieni koe, -- tutkia -kaupunkilaisten verta." - -"Saakeli vieköön", pääsi Jessiltä puolikiukkuisesti -- "luulenpa totta -tosiaan, että nuo vanhat renkitupajutut voivat hämmästyttää!" - -"Siinä nyt näette, ettei se vaikuta yksin Randiin ja Andersiin", -- -arveli Rein. - -Naurettiin ja laskettiin leikkiä siitä, että oli nähty joulutonttu, ja -sitten pistäydyttiin tallissa, jossa Figaro ja Iso-Rusko tömistelivät -ja hirnuivat ilosta hinkalon ääressä päivällä suorittamansa kuuden -peninkulman juoksun jälkeen syvässä lumessa. - -Ruokasalissa oli jo riisiryynipuuro juhlakatteisella pöydällä. - -Asetuttiin istumaan jonkinverran valikoiden, -- niin istuttaisiin -"kahdenteenkymmenenteen päivään" asti. - -Puuro syötiin haarakynttilöiden alla varovasti, sillä tiedettiin nyt -alotettavan joulun ruokavuori. - -Hanhi, poronkyljykset ja makkarat kannettiin sisään... Rouva ja -Marianne leikkasivat viipaleihin. Omena-, luumu- ja sylttivadit -kiersivät pöytää. - -Jess otti haltuunsa viinapullon, -- kulki ympäri ja kaatoi, -- joi -vanhan Henschienin terveydeksi... Jos hän oikein muisti, olivat he -kuutenatoista tai seitsemänätoista vuotena viettäneet joulua yhdessä. -- - -Ja tuossa istui Sankowitz ja joi Puolan maljan... "Liikuttava tila -siellä", -- sanoi hän päätään nyökyttäen. Ja nyt kuohui voimakas -kotitekoinen olut laseissa, ja tuomari joi joulun tulleeksi -täysinäisestä hopeahaarikasta, jonka kannessa oli Fredrik IV:nen -rintakuva ja joka muuten oli pöydässä ainoastaan koristuksena, mutta -tänä iltana kiersi se ympäri. - -"Erinomaista olutta, äiti!" selitti Jess... - -"1 -- aamusella hyvin maistaa, - -"2 -- terveyden tämä vie, - -"3 -- miehen houkkioksi saattaa, - -"4 -- ojaan päättää päivän tien --" - -luki hän juhlallisesti kirjoituksen haarikan kustakin juovasta. "Se on -vanha perintökalu... Isät ovat alkaneet aikaisin tirkistää haarikkaan, -ymmärrätkö, Gaarder." - -"Niin", -- nauroi tuomari; -- "voidaan periä vaikka mitä muuta, mutta -ei kokemusta." - -"Entä mitä toiveita meillä on joulutanssiaisista, vierailuista ja -muusta sellaisesta, Eufemia, -- Merete, -- Barbara, -- Alida?" kysyi -Jess. -- "Niin, sinähän olet kihloissa etkä siis ole huvitettu -siitä... Lankoni Groth, -- Nergaard!"... esitteli hän, -- "joka on -hylännyt opinnot uhrautuaksensa Mammonalle, -- hoitaa isänsä suurta -rautatehdasta." - -Nuori vaaleaverinen herra, hienoine kauluksineen ja pitkine keltaisine -liiveineen vastasi esittelyyn nopealla päännyökkäyksellä, josta voi -huomata itsetietoisen ainoan pojan ja perillisen. Varmana ja kopeana -istui Alida jonkinverran huonotuulisen näköisenä hänen rinnallaan. - -... "Ja täällä kotona, äiti!... Emmekö pidä joulutanssiaisia? -- Jos -nyt Christiane-neito ja me muut matkustajat jätämme yhteisen anomuksen -tuomarille! -- Mitä arvelette, isä? -- Tanssiaiset täällä Vangenilla -kolmantena joulupäivänä? -- Ajatella, että Sankowitz istuu pianon -ääressä!"... - -"Mitä sanotte te siitä aikeesta, tytöt?" kysyi tuomari vilkkaasti... -"Minun asiani on avata viinikellari ja teidän tulee pitää huolta -lopusta." - -Polttava puna nousi rouvan arvokkaille kasvoille; mutta hän tarttui -heti ohjaksiin: - -"Viidentenä joulupäivänä", määräsi hän, -- "meidän täytyy saada vähän -hengähtämisaikaa. Huomenna kirkkoajan jälkeen lähtee nuori miesväkemme -hevosilla joulutervehdyksille paikkakunnalle ja kutsuu vieraita teelle -ja tanssimaan", määräsi hän. - -"Totta totisesti on tämä mainio hanhi, joka on lentänyt tänne Ra-tädin -luota... Se ansaitsee ryypyn lisää, Jess!" huudahti tuomari ojentaen -lasinsa... - --- "Mikäli minä ymmärrän, olemme me nyt päässeet ruokalajien pääosan -loppuun ja voimme siirtyä torttuihin ja joulunamusiin", arveli hän, -käärien serviettinsä kokoon. - -"Mutta siirron aikana sopii erinomaisesti pistäytyä toivottamassa -väelle iloista joulua"... - -Ja tuomari seurueen saattamana meni kyökkiin. - -Siellä istuivat talon miehiset ja naispalvelijat, yhdeksän luvultaan, -pitkän pöydän ympärillä, syöden puuroa ja lipeäkalaa. Olutkannuja ja -viinapullo oli myös vapaasti käytettävissä, ja kaksi vastasytytettyä -talikynttilää valaisi heikosti mahtavan suurta voikimpaletta. Pino -pehmeätä leipää ja juusto, tornin korkuinen, joka oli aiottu kestämään -koko pyhiksi, komeilivat vielä juhlallisesti koskemattomina. Uunissa -räiski ja rätisi -- välistä oikein paukahdellen -- kuusihalkotulennos, -ja uuninrakoon pistetty palava päre heitti synkkää tulipunaista -kajastusta pitkin kyökin seiniä asetetuille vastapuhdistetuille -kupari- ja messinkiastioille. - -"Tuntuu kuin olisi muuttanut itse kirkkaaseen tunturiseinään -maanalaisten voimien luokse!" huudahti Rein. - -"Tulkaa, neiti", -- huusi hän vallattomasti ja tarttui Mereten -käteen, -- "niin tanssitaan keijukaistanssi!"... Polkien jalkojaan -kuin hyppypolskassa veti hän Mereten perästään lattialle ja pyöritti -häntä sitten ympäri kuin pyörää kätensä alla. -- Kumaraselkäinen -ja suurikasvoinen Randi näpäytti lieden luona päreestä hiiltyneen -karstan ja katsoi epäluuloisesti mustaan apulaiseen, joka ilveili -yliluonnollisilla asioilla itse jouluaattoiltana. - -"Sanon kuin noita, että minä mielelläni tahtoisin nuolla -auringonpaistetta", -- huudahti Rein, -- "kun vain siitä ei -menehtyisi", -- tuli sitten hiljempaa... - -Simaa kaadettiin laseihin kaikille, ja tuomari joi väen kanssa, kunkin -kanssa erikseen sekä toivotti "iloista joulua!"... - -Ja nyt täytyi heidän ruveta syömään! - Anders-vanhuksen piti olla -kyökkimestarina eikä unhottaa olutkannua ja viinapulloa. -- Eihän -joulu ollut useammin kuin kerran vuodessa! -- muistutti tuomari heitä -kaikkien seisoessa pöydän ympärillä tyytyväisen näköisinä, valmiina -ryhtymään ruokaan käsiksi heti kun juhlallinen tervehdys oli loppunut. - -Ruokasalissa jatkettiin sitten siman ja oluen juontia, torttujen ja -josjonkinlaisten joulunamusten syöntiä. - -Mieliala oli mainio. Tunnettiin oltavan kuin läheisempi piiri, jolla -oli yhteiset kutsu-, tanssiais-, rekiretki- ja luistelusuunnitelmat -sekä niiden välillä jouluhauskuus kodissa. - -Illallisen päätyttyä siirryttiin arkihuoneeseen juomaan lämmintä -punssia. - -Mutta kahtena päivänä oli ajettu kuusitoista peninkulmaa ja väsymys -vaati omansa. - -Pehmeät untuvapatjat kutsuivat, ja raskaat silmäluomet odottivat -huomispäivän mukavaa myöhäistä heräämistä, jolloin päästäisiin -kahvitarjottimen, joulukakun ja räiskyvän tulennoksen ääreen... - - * * * * * - -Kaikki nuoret herrat olivat olleet uutterasti liikkeellä, ajaneet -hevosella joulutervehdyksillä ja kutsuneet vieraita sekä joen tältä -että tuolta puolelta aina kruununvoutiin asti. - -Matkan, portviinin ja madeiran vilkastuttamina istuivat he nyt -hämärässä tulennoksen ääressä arkihuoneessa talon naisten seurassa. - -Uunista lähtevä milloin vaalea milloin tummanpunainen kajastus värisi -ja lipui ja pisti välistä esiin pitkän käärmeenkielen avonaisesta -uuninluukusta. - -Se valaisi Alidan kyynärpäätä ja leukaa hänen istuessaan jakkaralla -ja tuijottaessaan tuleen sekä silloin tällöin vastatessaan vieressään -istuvalle Grothille. - -Ja etempänä heilutteli Eufemia hiljaa korkeanilkkaista jalkaansa -keskustellen Gaarderin kanssa seudun säätyläisistä ja laskien pientä -leikkiä milloin mistäkin heistä ja mitaten heitä ylimielisellä -mittapuullaan. - -Barbara keskusteli kauempana huoneessa Henschienin kanssa -tuttavallisesti kuiskaillen, ja sohvassa istuivat Jess ja Christiane -innokkaasti puhellen uusista kotiljonkivuoroista, joita he nyt -tulisivat käyttämään tanssiaisissa täällä. Sitä johtaisi luonnollisesti -hän Jessin kanssa. - -Kvigstad istui pahantuulisena huoneen pimeimmässä osassa, tuijottaen -Alidaan ja tuskallisesti tarkaten hänen jokaista liikettään ja hänen -jokaista sulhaselleen lausumaansa sanaa. - -Nergaard ärsytti Mereteä ja vitsaili hänen kanssaan. -- - -Ja Marianne istui Augustinusenin ja Schmidtin ympäröimänä, kerrotuttaen -heillä kokemuksistaan sinä päivänä ja jouluhuveissa. - -Uunissa alkoi tummeta, ja Marianne meni uunin ääreen, laskeusi -polvilleen ja kohensi tulta ennenkuin pisti uusia halkoja uuniin, -jolloin tulennos taas leimahti tuleen ja rupesi valaisemaan... - -Mutta nyt tuli Alidalle liian kuuma, niin että hän siirtyi kauemmaksi -huoneeseen. - -Huoneessa oli syntynyt kuiskaava tuttavallinen hämymieliala ikäänkuin -siellä olisi ollut ainoastaan pareja. - -"Tällainen hämäränvietto maalla joulunaikaan on hyvin hauskaa!"... -virkkoi Gaarder. - -"On muuten yhtä ja toista ulkona pimeässä ja lumessa, joka painaa -valkoisia kasvoja sellaista 'hauskaa' ikkunalasia vasten ja katsoo -sisään", tokasi Rein äkkiä. - -"Niin", myönsi Nergaard, -- "kulkea tassutteleehan kummituksia -ja kaikenlaisia muita aaveita lumessa ulkona näin joulupimeässä. -Kaupungissa tekevät niiden olemassa olosta lopun poliisit ja vartijat. -Ja piru itse on muuttanut Vardöhusiin, tiedätte kai; ihmiset eivät -tahdo enää uskoa siihen täällä alhaalla." - -"Uskoa?" -- toisti Rein. -- "Usko on vakuutus siitä, jota ei näe, -sanotaanhan raamatussa niin... ilmahinen kappale!... sanoa uskovansa, -on utua, ja sanoa ei uskovansa on myös utua!... Juuri kun on saanut sen -kiinni, katoaa se kuin savu kädestä. -- Ja kuitenkin --!" - -"Usko on kai kuitenkin jotakin muuta kuin sivistymätön pimeän pelko? -Siihen on -- tahi ainakin aavistetaan olevan -- järkisyyt", -- virkkoi -Nergaard. - -"Niin, mutta selittäkää"... yllytti Rein; -- "on perheitä, jotka ovat -kylläkin sivistyneitä, mutta joissa yhtäkaikki pimeät onnettomuutta -ennustavat tarinat elävät. - -"Ne voivat siirtyä miehestä mieheen ja naisesta naiseen. Kamala -rikos tahi jokin muu salainen seikka voi käärmeen lailla tunkeutua -tietoisuuteen kautta koko suvun Kaikki suvun jäsenet luulevat kai ei -uskovansa sitä, mutta kaikki he kuitenkin ehkä kantavat sitä kuin -kysymystä veressään: lyökö Nemesis minua vai eikö lyö?" - -"Luku perinnöllisestä mielipuolisuudesta!" mutisi Gaarder -välinpitämättömästi. - -"On kuin olisi jotakin tapahtunut esi-isien valtakunnassa", jatkoi Rein -kokonaan syventyneenä aineeseensa, -- "himo on joutunut harhateille, --- aikaansaanut yhden tapauksen. Pyhän rajalain poikki, jonka mukaan -luonto rakentaa, on menty, ja väärien johtopäätösten hiljaisen virran -sulku on murtunut jossakin taka-ajan pimeässä." - -"Jumaliste -- sehän on samaa kuin olla perkeleen vallassa!" virkkoi -Nergaard. - -"Ja sitten rangaistaan se, tahi jos tahdotte mieluumin, punnitaan -se", sanoi Rein innokkaasti. -- "Synnin psykologia se on maailman -mysteriaa... Jossakin polvessa, seitsemännessä, kuten tavallisesti -sanotaan, näyttäytyy laki epäsikiönä, ruumiillisena tai henkisenä. -Henkilö syntyy karvapilkkuisena, jotka pilkut ovat ikäänkuin -eläinolemuksen jätteitä. Toinen taas 'haamun kynnet vielä selässä, -ikäänkuin otteen jäleltä.' -- Kolmas arkana ja henkien näkijänä eikä -voi sietää nähdä verta..." - -"Lopuksi syntyy puhtaasti lääkeopillinen kysymys", ratkaisi Gaarder. -- -"Sekottuneena vereen sukupolvesta sukupolveen..." - -"Ja pitäisi se voida karkoittaa taas, arvelette? -- jossakin -houruinhoitolassa, jossa hengen voimistelua harjoitetaan -järkiperäisesti? -- Hm! on kyllä perusseikkoja, jotka -- -- --" - -Syntyi kaamea hiljaisuus. - -"Onpa miltei inhottavaa"... kuiskasi Eufemia Gaarderille. "Alanpa -vähitellen epäillä, että hän itse on sekä karvainen että kynsinen." - -"Huh-huh, kukahan hänetkin saa!" -- huudahti Barbara pudistaen päätään -Henschienille. - -"Saakeli tietäköön, kuinka isä on tullut hankkineeksi mokoman mystikon -apulaisekseen!" kuiskasi Jess Christianen korvaan. -- "Muuten oli hän -hauska ja taitava seurustelija vierailulla tänään, puhui ja johti -keskustelua." - -"Ehdotan, että sytytämme kynttilät", -- sanoi Alida, -- "täällä on -tullut vallan kammottavaa." -- -- -- - --- "Miksi tuijotatte hiillokseen, Merete-neito?" kysyi Rein hillitysti. --- "Teenkö minä maailman pimeäksi ja syväksi kuiluksi teille?"... - -Rein seisoi mietteisiinsä vaipuneena, ja tulennoksen kajastus sattui -hänen voimakkaalle kädelleen. - -... "Kamotanko minä teitä?" -- sanoi hän äkkiä ja kääntyi jyrkästi -häntä kohden. - -Vastauksen sijasta silitti Merete hellästi hänen karvaista kättään. - -Hänen täytyi tehdä se; -- hän ei voinut olla sitä tekemättä -- ja -sitten hiipi hän huoneesta. -- - - * * * * * - -Tehtiin suuria valmistuksia tanssiaisten varalta. - -Kyökissä hallitsi ja vallitsi Teian-muori, paikkakunnan taitava -keittäjätär, joka oli ollut taloudenhoitajattarena suuremmissa -taloissa, ja oli sitten naitu erääseen Teian-taloon. Kaikenlaiset -hienot ruokalajit ja hyytelöt alkoivat täyttää ruokasalin ja -ruokakonttorin hyllyt. - -Ja sitten oli lähetetty hevosella hakemaan neiti Lindiä, joka oli -seudun ja koko piirikunnan taitavin hiustenhoitaja. Kun hän koetteeksi -kiersi kiharoita sormiensa ympäri ja suunnitteli tukkalaitetta, olivat -hänen silmänsä ja otteensa verrattomat. Hän oli parempaa väkeä, -- sai -seurustella useimmissa taloissa ja tunsi heidän salaisimmatkin asiansa --- ja oli äänetön kuin hauta! Kun apulainen Kraft oli lähettänyt -purkukirjeen Olivia Seierstedlille, vapisi hänen kätensä niin, että -hänen täytyi alkaa kolmasti alusta. Mutta hän ei sanonut sanaakaan, ja -samana iltana tanssiaisissa sai Olivia kirjeen. - -Oli itsestään selvää, että hän tulisi tuomarille. Mutta työtä kun -hänellä oli yllin kyllin -- hän sai sanoja seudun kaikilta kulmilta, -- -ei hänellä ollut aikaa jälellä muuta kuin ne pari tuntia, jotka olivat -kello kuuden illalla ja tanssiaisten alkamisen välillä. Aamulla, -- -juuri viidentenä joulupäivänä, -- oli laitettava kuntoon koko pappilan -nuori väki ja sitten jouduttava kahden peninkulman päähän kruununvoudin -Kajan ja Lettan luo. - -Se oli pettymys laskuissa, sillä nyt täytyi heidän hiuslaitteen takia -istuallaan nukkua tuolilla koko yö Muttta eihän se ollut niin kovin -vaarallista pari yötä ennen tanssiaisia!... - -Piano oli siirretty saliin. Kynttilöitä oli pantu kattokruunuun, -jalustoihin ja lampetteihin korkeiden peilien sivulla. Vanhat -perhevalokuvat valkoisine tekotukkineen hämärsivät seinillä. Leveistä -lankuista tehty lattia oli valkoiseksi pesty ja luistavaksi tanssittu -monena jouluna, ja hienot kotikutoiset uutimet koristivat ikkunoita. -- -Viidennen joulupäivän iltana ajoi portista ajoneuvoja toinen toisensa -perästä, leveitä ja kapeita rekiä väkeä täynnä, ja vieraat katosivat -pukuhuoneisiin, herrat alakerrokseen ja naiset yläkerrokseen. - -Tuossa päästeli myös itse Bie-neiti jalkojaan jalkapussista. - -Täytyihän hänenkin saada huvitella joulun aikana, oli Ra-täti arvellut. -Sitä paitsi oli hänellä salaisena tehtävänä katsoa ja pitää silmällä -mitä tanssiaisissa tapahtui antamatta minkään jäädä huomaamatta. -Lyhyesti sanoen, hänen tuli tehdä katsaus koko seutuun, ja sitten -riittäisi keskusteluainetta Rafosilla pitkiksi ajoiksi. - -Siinä kirjelipussa, jonka hän toi Mariannelle, antoi Ra-täti muutamia -pieniä neuvoja: Jessin tulisi tietysti johtaa poloneesi Christiane -Gjedden kanssa, ja isän ei tulisi unhottaa parilla sanalla mainita -överstistä illallispöydässä... Katsottakoon, että Bie-neiti saa -pikkuisen pyörähtää Augustinusenin tahi Schmidtin kanssa, muuten -nukahtaa hän, Jumala paratkoon, myöhemmin yöllä!... "Sinusta itsestäsi, -lapsi, en nykyisin tiedä, miten laitasi on, -- Bie saa sitten kertoa -minulle mistäpäin tuuli käy"... -- -- Vanhempi väki oli mennyt saliin -ja istui nyt pitkin seinävierustoja teekuppeineen. Nuoremmat tuon -tuostakin, yksi tai useampia kerrallaan, tulivat sisään ja kulkivat -salin läpi tuntien kuin juoksevansa kujanjuoksua. Syntyi kuin muuri -kummallekin puolelle, naisia ja herroja, -- valoisa ja ilmava, ja pimeä. - -Ensi hetket kuluivat katsasteluun ja tarkasteluun. - -Näkyi heti että neiti Lind oli ollut kaikkialla, -- oikeita -taideteoksia nuo tukkalaitteet!... Inger-kyökkipiika oli alituisesti -raivaamassa itselleen tietä teetarjottimineen, ja hänen vanavedessään -seurasivat Barbara ja Merete vehnäleipineen ja kaikenlaisine -joululeivoksineen. - -... "Tuo tuolla, -- jolla on ohut tukka?" Thea Grönbeck nykäsi -kiihkeästi Mariannea, -- "sehän on kai kandidaatti Nergaard, jolla -pitäisi olla niin erinomainen pää. -- Hän näyttää todellakin -sellaiselta, -- pelkästä ajattelemisesta menettävät ne tukkansa... Oo, -kunpa vain tietäisi edeltäpäin, mitä hän sanoisi, _jos_ hän" -- sanoa -töksäytti hän -- -- -- - -... "Ja tuo pieni ruskeaverinen tuolla?" kysyi hän taas häneltä -hetkisen kuluttua, -- "hän on siis Gaarder? -- medisiinari. -- Kysyn -sentähden, etten erehtyisi henkilöstä"... virkkoi hän hämillään. Hän -oli menehtymäisillään tanssiaiskuumeesta. - -"Mutta hän on miltei komea mies, Eufemia, tuo teidän apulaisenne, -en ole häntä ennen nähnyt", sanoi Johanne Sommerfeldt, seisottuaan -hetkisen vaipuneena katsomaan Reiniä. - -"Niin näköjään kyllä ja etenkin kun hän on hyvästi puettuna", -vastasi Eufemia. "Mutta pidä varasi, hän voi päästää suustaan aivan -häikäilemättömiä sanoja, niin että koko talo melkein pelkää häntä... -Vai kuinka, Marianne?" - -"Kenenkään seurassa en tunne itseäni niin turvalliseksi!" -- Merete -seisoi itsekseen miettien ja hymyillen tarjotessaan kakkuja vieraille. - -"Hän kuuluu olevan niin omituinen", jatkoi Johanne, -- "sellainen -kiertelijä ja kulkuri, sanotaan... Ehkäpä hänelle on sattunut -rakkaussuruja?"... - -Merete katsahti äkkiä ympärilleen... - -Hän jäi seisomaan tarjotin kädessä hajamielisesti tuijottaen. - -Hän tunsi pahoinvointia koko ruumiissaan, -- oli kuin seinä olisi -luhistunut ja salissa tuli niin kiillotonta. -- - -Hän heräsi vasta sitten kun Marianne rupesi katsomaan häneen. Sisaren -pienet silmät näyttivät tutkivan häntä... - -... Ja tuossa seisoi Cristiane Gjedde hoikkana ja pitkänä, puolta -päätä muita ylempänä, sinisissä, ja veti itsetietoisesti kuin -pääkaupunkilaisdaami konsanaan pitkiä silkkihansikkaita kyynärpäiden -yläpuolelle, varustautuen siihen hetkeen, kun hän talon pojan kanssa -alkaisi tanssiaiset. - -Nyt avattiin piano, jonkinmoisella jäykkyydellä tanssittiin poloneesi, -sillä tanssiaiskuume jäykisti verta, -- kunnes Sankowitz rupesi -soittamaan tulista valssia, jolloin pari toisensa jälkeen läksi -pyörimään lattialle. Hetkisen kuluttua oli lattia kuin lainehtiva -kehä paikkakunnan jouluvierasten tanssiessa velvollisuustanssia eri -perheiden naisten kanssa. - -Rouva teki yleiskatsauksen tanssiviin. Hän oli kehottanut Kvigstadia -ja Schmidtiä ja Augustinusenia viemään tanssiin kaikki ne naiset, -jotka jäivät istumaan. Mutta Rein! -- näytti kuuluvan hänen moniin -häikäilemättömyyksiinsä, ettei hän kertaakaan suvainnut tanssia, -vaikka varmasti osasi. Hän näytti kuitenkin tekevän edes jotakin -hyötyä siirtymällä milloin minkin vanhemman naisen viereen... Hm, -- -rouva muisti kyllä häneltä saamansa imartelun: -- "Vanhat vain minua -oikeastaan huvittavat", sanoi hän, -- "he _ovat_ eläneet ja he _voivat_ -antaa oikeat tiedot!" -- - -Tuomari näkyi tuon tuostakin käyvän pianon luona; pian soitti hän -itsekin muutaman vanhan tanssinpätkän, joka antoi vauhtia salissa. - -Sitten seisoi hän vähän aikaa katselemassa... - -Kvigstad herätti ihan ihmettelyä tänä iltana, -- tanssi -aivan erinomaisesti -- oli kai harjautunut kaikissa niissä -talonpoikaishäissä, joissa oli käynyt. Hän ei myöskään näyttänyt -haikailevan käydä pyytämässä tanssiin... Kuten esimerkiksi nyt juuri -tuon kauniin Valeria Bornemannin, joka oli majurissa vieraissa, -- vei -häntä lattiaa pitkin ja pyöritteli kuin mikähän!... Nyt kierteli hän -taas selvästi Alidan ympärillä, joka johti tyrolilaisvalssia Grothin -kanssa. Tuossa miehessä oli muuten jotakin ihmeteltävän rajua, -- -ikään kuin hän olisi juonut... Mutta katso vain, kuinka tottuneen -kohteliaasti hän saattoi naisensa paikoilleen... Se oli kyllä jotenkin -liikanaista se, kun hän oli vain talon konttoristi, mutta kun se -suoritettiin niin saakelin sirosti! -- -- - -Siinä pyöri ja aaltoili tanssissa naisten päitä tukka tornitettuna ja -korkeilla niskakammoilla tuettuna korkealle päälaelle. - -Tanssiaiset oli nyt niin sanoaksemme tanssittu vauhtiin. Kasvoihin oli -tullut eloa ja väriä... Sydämet löivät ja haavekuvien verho liiteli -silmäin edessä. -- - -Seinustalla puheltiin vilkkaasti tanssin seuratessa toistaan. - -Mutta nyt tulivat Marianne ja Alida hiljaa ilmoittamaan äidille, että -pöytä oli katettu. - -Ja nuorten mieliharmiksi, mutta vanhempien sitä suuremmaksi iloksi -keskeytettiin tanssi ja mentiin illallispöytään --. - -Se oli kuin jännittävän romaanin ensimäinen osa, jonka jatkoa -odotettiin. -- - --- Ruokasalin uhkean hyvin varustetussa hevosenkengänmuotoisessa -pöydässä oli meno vilkasta. - -Puheita pidettiin ja maljoja juotiin mielialan yhä kohotessa ja -tavanmukaisia seuralauluja laulettiin. - -Inger-kyökkärin ja parin muun kantaessa kyökistä ruokia -tarjottimellisen toisensa perästä tarjoilivat talon naiset pöydässä, -tarjosivat ja leikkiä laskien tyrkyttivät, suosittelivat kapteeni -Buchwaldille, joka oli oikea herkkusuu, maukkaimpia paloja, valitsivat -palasia rovasti-vanhukselle, kilistelivät lasia ja joivat milloin -kenenkin kanssa - - "Menee joulu, - niin tulee sitten - vanha touhu!" - -kaikuessa ympärillä -- --. - -Kun Marianne tuli hetkiseksi istumaan paikalleen lisäpöydässä, sanoi -hän leikillisesti Reinille: - -"Tiedättekö, että te olette tehnyt valloituksia tänä iltana? -- Rouva -Paus ja majurin rouva ovat aivan ihastuneet teihin... onnittelevat -äitiä meidän herttaisesta uudesta apulaisestamme... Ajattelen", -- tuli -sitten hiljaa, -- "mikä monipuolinen sielu te olettekaan, -- juuri -sellainen, joka voi panna ihmisten päät pyörälle. -- -- Tunnustan -ajatelleeni teitä suuresti"... - -"Mutta teidän mielestänne ankkuri painuu aina mutaan", laski Rein -leikkiä. - -"Ankeriashan kai siellä liikkuu?" vastasi Marianne samalla mitalla, -- -"ankerias, jota ei koskaan saa kynsiinsä... Tänä iltana on teidän myös -onnistunut kiemurrella vapaaksi tanssista, vaikka varmasti olette sekä -harjaantunut että tottunut kavaljeeri." - -"Mistä sen tiedätte, neiti?" - -"Oo, tarvitsee vain nähdä teidän kulkevan lattian poikki ja asettuvan -istumaan keskustelemaan jonkin kanssa, tietääkseen sen. -- -- No, nyt -saitte kai minut taas kiinni tyhmyydestä. Luulette kai minun istuvan -tässä kehottamassa teitä tanssimaan velvollisuustanssin talon tyttärien -kanssa?" sanoi Marianne nauraen... "Oo, te olette vaarallinen! -- ette -ole koskaan siellä missä teidän luulisi olevan" -- - -"Sanonpa teille, Marianne-neito", -- vastasi Rein nauraen, -- "että -meistä pistää näkyviin kaksi eri eläinlajia. -- Teissä on kissa, -minussa taas koira, -- ja silloinhan voi käsittää." -- Hän teki -omituisen liikkeen. - -"Sangen kohteliasta!" - -"Mutta käynee kai laatuun asua saman katon alla", -- sanoi Rein -ystävällisesti kohottaen lasiansa, -- "antamalla tunnustuksensa -toistensa erilaisille luonteille -- vaikkakin välistä hiukan sähähtäen." - -"Kuten Ajax ja Miss, tarkoitatte kai?" Pila tuntui hiukan -jäykältä. Marianne nyökäytti päätään ja läksi ottamaan huostaansa -viilihyytelö-astian, joka saattoi Ingerin neuvottomaksi. - -Juotiin ja laulettiin, siirreltiin ja käänneltiin tuoleja puoliksi -ulospäin pöydästä keskusteltaessa ja poistuttiin paikoiltaan juomaan -toistensa maljoja... - -Eufemia antoi nyt jälkiruoan aikana pitää itselleen kokonaisen kolmen -kavaljeerin seuraa, joista tahtoi olla hiukan vastusta, kun hänen -välistä täytyi käydä hoitamassa talousvelvollisuuksiaan. - -Ja tuossa istui Barbara pöytään... Hänen täytyi nyt saada hänenkin -vähän herkuista toisten alkaessa nousta pöydästä ja vetäytyessä syrjään. - -"Teidän täytyy myös ottaa vähän tätä hanhea Valkosessa kastikkeessa, -Henschien, -- sen hyvyydestä menen takuuseen", sanoi hän ja varusti -emäntämäisesti Henschienin lautasen ruoalla. -- "Voimme istua täällä -rauhassa ja syödä hetkisen; olen totta totisesti yhtä iloinen, jos pari -tanssia tanssitaankin sillä aikaa --" - -Hän veti tuolin lähemmäksi pöytää niiden tieltä, jotka poistuivat -ruokasalista, ja heillä oli sangen hauskaa... - -Majuri ja kapteeni Buchwald istuivat vielä jälellä pöydän toisessa -päässä tuolit vastakkain ja väittelivät Haxthausenin petoksesta vuonna -1814. - -Merete oli liikkunut koko illan hajamielisenä; hän ei ollut saanut -mielestään Johanne Sommerfeldtin lausetta: Ehkäpä hänelle on sattunut -rakkaussuruja?... - -Hän muisti kaikki, mitä Rein oli sanonut: "Koskaan ei hänellä ole ollut -ketään puhekumppania eikä hän koskaan sellaista saisikaan!"... - -Ja paljon -- paljon muutakin merkillistä johtui hänen mieleensä nyt... - -Aina oli hänen ilmeensä puoliksi surullinen. - --- Ja tuossa hän äkkiä näkyi seisovan käytävässä ikäänkuin häntä -odottamassa, -- ja katsoi niin merkillisesti häneen! - -Sydän löi ja tykytti äkkiä niin huimaavasti... - -Hyvä Jumala, jospa kuitenkin olisin... - -Rein tarttui hänen molempiin käsiinsä ja piti häntä loitolla edessään -- - -"Olette niin ihastuttava tänä iltana, Merete, -- niin kummallisesti -ajatuksissanne... Olen pitänyt silmällä teitä koko ajan... - -"Janoavalle sielulle on jotakin saada _maistella_ elämästä!" kuului -sitten alakuloisesti. -- "Sitä kuvittelee mielessään... Kuvittelee -mielessään... Uneksivathan ihmiset... - -"Tahdotteko laskea pienen valkoisen kätenne hetkeksi otsalleni, -Merete-neito", -- huudahti hän äkkiä intohimoisesti heidän seisoessaan -siinä puolipimeässä, -- "niin tunnen sen koko ikäni!... Teidän yhdessä -pikkukengässänne on enemmän onnea kuin --. Ja minä olen niin köyhä, -- -niin köyhä" -- -- - -Kun majuri ja kapteeni tulivat nyt äänekkäästi jutellen käytävään, -keskeytti hän: - -"Niin, nyt täytyy prinsessan mennä taas omaan valtakuntaansa!"... - --- -- Salissa astui nyt tuomari otsa hiukan punaisena kevyin askelin -lattian poikki. - -"Meidän täytyy saada nyt menuetti, Sankowitz!" sanoi hän innokkaasti. - -"Menuetti! Menuetti!" huusi hän. "Minä johdan sen. Ja nyt täytyy minun -lainata Alidaa, Groth, -- hän osaa..." - -Ja pianosta kaikui tunnelmarikas menuetti Sankowitzin sormien alta. - -Järjestyttiin parittain. - -Ja juhlallisesti liikuttiin soiton jälkeen vastakkain, kohottautuen -ja laskeutuen kimmoisin, valituin askelin, kumarrellen ja niiaillen -hameita levitellen, liidellen tanssin tahdissa kuvitteluiden maailmaan. - -Ylinnä aaltoilevissa riveissä seisoi tuomari korkeine valkoisine -kaulaliinoineen ja liiveihin kiinnitettyine säihkyvine neuloineen, -ja Alida ja Mariannen hento hyvinmuodostunut vartalo sinisessä -ja punaisessa silkkipuvussa mustine riippuvine reunuksineen a la -grec, puhvihihoineen ja vyönsolki korkealla rinnan alla. Sulavasti -oli hame ryhmittynyt laskoksiin niin että jalat korkeakantaisine, -teräväkärkisine ristinauhakenkineen jäivät näkyviin. - -Rouva, ruustinna ja majurinrouva näkivät nuoruutensa muistorikasten -silkki- ja juhlapukujensa aaltoilevan tämän uuden suvun joukossa, -jonka sydämet sykkivät samalla tavalla, jos kohta kieli kuului hiukan -toisellaiselta. - -Talon nuoremmat tyttäret, -- kuten nuoriso yleensä -- liikkui kevyissä -vaaleissa musliineissaan... - --- Merete kulki kuin juhlallisessa unessa --. Tuntui kuin soitto olisi -tulkinnut hänen tämäniltaiset kokemuksensa, -- laulanut ne julki... - -Hän tunsi Reinin katseen olevan kiintyneenä häneen polttavana, -kiehtovana... - -Oviaukon ja pelipöytien päällä leijailevan tupakansavun väliltä näkyi -rovastin ja majurin ja vanhan asianajaja Poppen ja kruununvoudin -enemmän tahi vähemmän kaljut, harmaat ja valkoiset päät. He olivat -heittäneet kortit kädestään, kun kuulivat Sankowitzin rupeavan -soittamaan menuettia, ja vanhat muistot johtuivat heidän mieleensä. - -Ja nyt kun menuetti loppui, alotti hän huiman galoppaadin. - -Ja silloin täytyi rovastin, majurin, asianajajan, kruununvoudin ja -kaikkien muidenkin päästä mukaan. He veivät tanssiin talonemännän, -ruustinnan, majurinrouvan, kruununvoudinrouvan ja muita rouvia. - -Sitten seurasi fandango, katrilli, Böhmin valssi käsientaputuksineen, -anglaise, warsovienne ja "Kehraus". -- - -Ja päästyään alkuun pysyivät vanhat innokkaasti lattialla samalla kun -emännän punasta sokeriviiniä ja tuomarin paljon kehuttua verratonta -punssia ahkerasti tarjoiltiin ympäri. -- -- - --- Myöhemmin yöllä istuivat sitten nuoret kaksittain, jotka olivat -löytäneet toisensa, kotiljongissa ympäri salia, vuorojen moninaisesti -vaihdellen viedessä heitä lattialle ja taas yhä uudestaan yhteen. - -Tällöin johtivat Jess ja Christiane Gjedde uusine pääkaupungin -tanssiaisista tuomine keksintöineen! - -Siinä loisti Eufemia keskellä lattiaa kukkaisvuorossa paksu lyhyt -silmälasipäinen Gaarder ja pitkä, ohuttukkainen Nergaard edessään, --- antoi kuningattarenomaisella kasvojenilmeellä edellisen saada -sormuksen, toisen -- kukan, kun sitä vastoin Fossumin Paussin kadetti -sai tyytyä nenäliinaan. Hän näki toisessa tulevan professorin ja -toisessa korkeimman tuomioistuimen jäsenen tahi mahdollisesti jopa -valtioneuvoksen. - -Siinä kumartelivat naiset herroille tässä ylösalaisin käännetyssä -maailmassa. - -Ja Marianne Grothille... Hän jäi tanssin loputtua istumaan hänen -viereensä, Alidan ollessa muissa hommissa, ja syventyi innolla -keskustelemaan aiotuista uusista töistä tehtaalla ja Grothin muista -tulevaisuussuunnitelmista. - --- Pianon ääressä istui Sankowitz vielä nyt aamupuolella yötä väsymättä -soittaen, silloin tällöin vilkastuttaen unen kaltaista tilaansa -koneenomaisesti tarttumalla alituisesti täysinäiseen lasiin. Hän heräsi -vain joka kerran kun uusi vuoro taputettiin ja huudettiin valssia tai -sottista. - -Ja salin alanurkassa nieli Bie-neiti haukotuksen toisensa perästä, -painui nyykälleen, mutta oikaisihe taas yhä uudestaan. Mariannen -toimesta oli hän saanut kolme neljä kertaa pyörähtää kotiljongissa, -ja nyt oli hänellä hyvä omatunto senkin tähden, että oli saanut -tyhjennetyksi neiti Mögeltönderin tiedot... - -Hän oikaisihe reippaasti ja vilkastuneena, kun tuoksuava kahvitarjotin -purjehti ovesta sisään joulukakkutarjotin perästä, -- ja sitten vielä -toinen tarjotin seurueineen salin toiselle seinämälle. - -Se oli viimeinen leimahdus! - -Ja sitten kun kahvi oli juotu, sekä ensimäinen että toinen kuppi, astui -rouva Paus, -- heillä oli pisin matka, -- lattian poikki Kajan ja -Lettan luokse ja ilmoitti heille, että nyt täytyy lopettaa; kello oli -puoli kuusi, eivätkä he joutuisi kotiin Fossumille ennen kello yhdeksää. - -Siihen vastattiin vain äänettömän ja rukoilevan näköisinä tanssiin -vilkuen, joka vielä oli täydessä menossa Sankowitzin hillittömien, -vaikkakin jonkin verran laimentuneiden sävelten tahdissa. - -Mutta nyt puuttui ruustinna asiaan ja meni tanssin johtajien luokse... -Jessin täytyi taputtaa käsiään ja lopettaa kotiljongi... - -"Eikö totta, neiti Gjedde, kaupungissa ette kai ole tottunut -lopettamaan tanssiaisia tähän aikaan vuorokaudesta?" -- sanoi hän -leikillisesti. - -Kuu heitti heikkoa valoaan lumeen ulkona, ja reet ajoivat kilisevin -kulkusin rappusten eteen toinen toisensa perästä kyytimiesten -vilkkaasti huudellessa varotushuutoja. He olivat saaneet hekin -renkituvassa runsaasti joulukestitystä ja lopuksi aamutuikun matkalle. - -Huoneet olivat täynnä matkapukuisia ihmisiä ja ovet olivat auki. - -Herrojen odottaessa naistensa pukeutumista täytyi heidän tietysti -pistäytyä vielä kerran ruokasalissa ottamassa pieni matkaryyppy ja -tarinoimassa vähän ja purkamassa viimeiset sydämellä olevat asiat. - -Kalpeana ja hiukan horjuen ja ääni käheänä seisoi joukossa Kvigstad -sinkautellen ympärilleen sukkelia ja jonkinverran loukkaaviakin -huomautuksia... - -"Nyt sitä on juotu omattunnot lepoon ainakin kolmeksi vuorokaudeksi", --- sanoi hän häpeämättömän tuttavallisesti asianajaja Poppelle, -- "ja -voidaan nukkua rauhassa kuulematta noita kirottuja ääniä seinästä, -- -tai mitä arvelette, asianajaja?" - -... Kun Kaja Paus pisti päänsä ovesta ja nyökäytti sitä rakastetulleen -Oppegaardin pienelle pihtipolviselle sahanhoitajalle, teki Kvigstad -äänekkäästi myrkyllisen huomautuksen. - -Äkkiä huomasi hän Alidan katsovan totisesti häneen. - -Kvigstad laski juuri täytetyn lasinsa päättävästi pöydälle... - -"Ei, ei, -- en juo enää... antakaa anteeksi... anteeksi Alida-neito! -- -Mutta kun on koko yön ollut poljettuna ja ylitanssittuna"... sammalsi -hän. -- - --- -- Alkoi jo koittaa harmaa päivä, kun viimeiset kulkuset soivat ulos -portista. - - * * * * * - -Joulua oli vietetty ja vietettiin yhä edelleen, niin ettei Gaarder -enää voinut seurata aikaa. Hänen täytyi laskea aikaa päivällisten ja -tanssiaisten mukaan, sanoi hän, ja hän unohti kokonaan vetää kellonsa, -kun tuli kotiin tavallisesti vasta myöhään aamulla. - -Vierasvaraisuuden ovet oli avattu, ja hän oli nyt maistanut sen -runsautta miltei paikkakunnan joka perheessä; -- päivällisiä -voitettuine urhoineen, jotka lauloivat ja puhuivat viimeiseen -hengenvetoonsa asti. Ja sattuipa Jessin milloin millekin -pääkaupunkilaisystävälle, etteivät he muistaneet, kuinka olivat tulleet -siitäkin päivällistilaisuudesta ennenkun heräsivät reessä jäällä -tähtien kimallukseen tahi Vangenin vierassängyssä. - -Loppiainen oli mennyt miltei hiipimällä heidän ohitsensa. -Kahdentenakymmenentenä päivänä loppui joulu, ja silloin oli lähdettävä -matkalle. - -Kun oli vain muutamia päiviä jälellä, ei enää voitu lykätä paljon -puhuttua vierailua Ra-tädin luokse. - -Aamulla oli Jess tullut sisään vanha krinuliinihame yllä, jonka hän -oli löytänyt eräästä ullakon kaapista. Hän ehdotti, että mentäisiin -Ra-tädin luokse joulupukkeina. - -Ja sana lähetettiin kirjallisen ilmoituksen seuraamana, että -korkeanylhäinen herrasväki aikoi tulla osottamaan hänelle -kohteliaisuuttaan iltapäivällä. - -Syntyi aikamoinen etsintä ja laatikoiden, kaappien, arkkujen ja -kapsäkkien kaiveleminen ullakolla, jotta saataisiin käsiin tarvittavia -vanhoja vaatteita ja pukuja. - -Oli siinä puuhaa, mutta hyvin se myös onnistui. Päivemmällä -kuleksittiin ympäri sangen erilaisissa puvuissa. -- Groth punasessa -tanskalaisen ratsuväkiöverstin univormussa pitkävartisine saappaineen -ja sapelineen, päässä tekotukka, jossa niskapuolella oli rusetti; -Nergaard polvihousuissa ja solkikengissä, röyhys ja sortuuki à la -Robespierre vallankumouksen ajoilta; Gaarder taas oli kuuluisana -ryövärinä Rinaldo Rinaldinina, isopartaisena, kauhtana yllä ja päässä -leveälierinen hattu. - -Henschien ja Schmidt esittivät vanhaa ja uutta vuotta, -- edellinen oli -kokonaan harmaan sammal- ja naavaparran peitossa, toisen kasvoilla taas -oli nuorekas, punertava naamio pitkine uteliaine nokkineen. - -Jess taas oli olevinaan paikkakunnan hyvinvoipa "kerjäläisvouti" yllä -vanha kiiltonappinen laahusnuttu, kädessä pitkä virkamiehensauva ja -niskassa kankea hattu. Ja Rein oli nokikolarina, kokonaan mustissaan, -tikapuut, vasta ja suti olalla. - -Naisten päässä oli enemmän tahi vähemmän puuteroidut korkeat tekotukat, -yllä isoäidin aikuiset suippoliivit ja pönkkähame, toisilla taas oli -adrienit ja suuret lannetyynyt. - -Kvigstad ei ollut kotona viidentenä joulupäivänä olleiden tanssiaisten -jälkeen. Tiedettiin hänen taas lähteneen ryyppyretkille paikkakunnalle. - -Vähän jälkeen päivällisen läksi seurue liikkeelle, -- Groth kyyditen -Mariannea mustan oriinsa reessä... Grothin ollessa ohjaksissa oli -Marianne levollinen. Varjelkoon, että hän olisi antanut kenenkään -kaupunkilaisherran olla ohjaksissa... - -Alida oli päättänyt jäädä kotiin soittelemaan isän kanssa. Nyt kun -Sankowitz oli lähtenyt, oli musiikkia isän mielestä liian vähän -joulujuhlallisuuksien aikana. - -Sankowitz oli sanonut, että aika Vangenilla oli kadonnut kuin "selig -Traum". Hän poistui talosta täydellisesti puettuna niihin vaatteisiin, -joita tuomari ja Jess olivat hänelle antaneet. Ja viimeisenä aamuna oli -hän makuuhuoneessa saanut tuomarilta, kuten tavallisesti, rahasumman, -jonka suuruutta ei koskaan tiedetty. - -Jess ja Christiane ajoivat isossa reessä, ja Gaarder ja Eufemia -seuraavassa, jota vastoin muu seurue, kuusi luvultaan, oli sijoittunut -suureen neli-istuimiseen rekeen... Rein näytti notkealta ja iloiselta -nokikolarilta lumisella tiellä... - -Sitten piti olla tilaa vielä tikapuille ja vastalle; -- ja ainoastaan -Merete-neito, joka oli vähintäin puolta kapeampi kuin Barbara -lannetyynyineen, -- voi mahtua hänen viereensä, väitti Rein. - --- Alida seisoi mietteissään etehisen ikkunassa yläkerrassa silmäillen -rekiretkeläisten jälkeen. Hänen kasvonsa saivat yhä ankaramman ilmeen. - -Hän seisoi paikallaan vielä koneenomaisesti hengittäen jäätyneeseen -ikkunalasiin, vaikka reet jo kauan sitten olivat kadonneet näkyvistä. - --- Tuomari oli käyttänyt iltapäivän hiljaisuutta ja vierasten -poissaoloa hyväkseen ryhtyäkseen vähän arkipäivätouhuihinsa. Hän -liikkui hyräillen oljenkorsi suussa, pistäysi tallissa ja navetassa, -halko- ja vaunuvajassa ja ryhtyi syviin neuvotteluihin Lars-rengin -kanssa hakattujen tukkien ajamisesta metsästä Oppegaardin sahalle. Oli -paras käyttää hyväkseen hyvää keliä heti kun kahdeskymmenes päivä ja -joulu olivat ohitse. - -Arkihuoneessa oli rouva istuutunut nojatuoliin eräs Walter Scottin -romaaneista avonaisena edessään pöydällä ja kynttilä sen vieressä. Hän -käänsi tavantakaa lehteä sukkapuikolla, lukien ja ommellen, ja Alida -soitti pimeässä pianoa. - -Nyt kuului tuomari tulevan etehisessä, ja Alida sytytti pianon -kynttilät. - -"Huh -- huu, -- Alida!" Hän hieroi käsistään kylmän. -- "Tuntuupa -suloiselta tällainen rauhallinen iltapäivä... Sinä soitit Oberonia!... -Kuulee yksinkertaisen torven äänen kappaleen uudessa asussakin... Monet -vanhat kauniit sävelmät on varmaankin alkuaan sävelletty torvelle, -- -puhallettavaksi metsästysretkellä tahi linnanmuureilta... Meillä ei ole -iloista torvea, vaan syvä, raskas paimentorvi perussävelenä... Eiköhän -oteta vähän Oberonista nyt --" - -Ja moni nuottilehti käännettiin illan kuluessa. Tuomari laski kädestään -viulun ainoastaan teenjuontiajaksi. - -Alida lakkasi äkkiä soittamasta ja hätkähti. - -"Kvigstad tahtoo puhua tuomarin kanssa", ilmoitettiin ovelta. - -"Kvigstad!" -- huudahti tuomari ja huokasi muutamia kertoja... "Huh, -huh, -- nyt menen ulos sanomaan sille miehelle kaiken sen, minkä hän -tietää paremmin kuin minä." - -Alida oli nopeasti noussut pianon äärestä ja seisoi tuoliin nojaten -levottomasti kuunnellen isän ollessa ulkona. -- - --- "Saakelin mies!" sanoi tuomari tullessaan hetkisen kuluttua sisään; --- "hän koettelee totta totisesti vihastuneita jumalia! Rymyttyään -tarpeekseen, saapuu hän juuri loppiaispäivänä ja tahtoo tarkastaa -konttorin, tehdä kaikki uudenvuoden suoritukset nimismiehille -kahdenneksikymmenenneksi päiväksi ja niin edespäin, pelkkiä ihmeitä..." - -Alida katosi nopeasti. - --- Kvigstad oli jo tullut rappusille mennäkseen konttorirakennukseen, -kun etehisen ovi hänen takanaan avattiin... - -"Kvigstad!" huudettiin hiljaa. - -Hän kääntyi nopeasti, -- se oli Alidan ääni. - -"Kvigstad!" huudettiin taas. Ja Alida seisoi silmät aivan hänen -kasvojensa lähellä pimeässä. -- - -"Minä -- minä uskon teidän ihmeisiinne!" kuiskasi hän tulisesti. - -"Alida-neito!"... Kvigstad levitti käsiään ikäänkuin olisi tahtonut -estää itseänsä putoamasta rappusista -- "Ei, ei, ymmärränkö teitä -oikein! -- Te -- te puhutte kai konttorista. -- Niin, minä parannan -itseni." - -"Ei, Kvigstad, -- minä se odotan -- -- ihmettä!" tuli tuskin kuuluvasti -ennenkuin hän kiivaasti tempasi etehisen oven auki ja pakeni sisään. - --- -- Myöhään illalla ilmoitti kulkusten kilinä seurueen paluun, ja -matkue saapui äänekkäästi nauraen ja iloisesti jutellen... - -Jess oli mitä parhaalla tuulella ja yritti kahdesti kantaa Christianen -reestä rappusia ylös, ennenkuin hän talutti hänet puoliksi kannatellen -matkapalttoossa ja päällyskengissä sisään. Hyväntuulisuudessaan oli hän -ollut vähällä kosia Christianea reessä. - -Ra-täti oli kutsunut hänet tuttavalliseen neuvotteluun makuukamariin ja -oli siellä selittänyt hänelle, kuinka helppo hänen olisi, miellyttävä -ja kyvykäs kun oli ja kun hänellä oli sellaiset sukulaisuussuhteet, -jos hän vain päättäisi pikkuisen ponnistaa ja suorittaa tutkintonsa! -Ra-täti oli sitten nimenomaan velvoittanut hänet menemään översti -Gjeddelle viemään hänen tervehdyksensä ja sanomaan, kuinka ihastunut -hän oli heidän tyttäreensä Christianeen, -- mikä daami hän oli ja -kuinka hieno ja tahdikas hänen käytöksensä! - -Mutta yhteisvedoksi tuli sadan taalarin seteli, jolla hän saisi maksaa -otaksutut velkansa päästäkseen taas takaisin raiteisiinsa. - -... Muuten oli Ra-täti yleensä ollut parhaalla tuulellaan ja sangen -ihastunut 'korkeanylhäisestä' vierailusta, -- hän oli mielenkiinnolla -tarkastanut ja tuntenut eri vaatekappaleet -- _tämä_ oli äidinisä -Reichweinin ajalta ja _tämä_ taas erään isoisänäidin... - -Christiane oli tuossa tuokiossa voittanut hänen suosionsa, -- niin -että hän näytätti hänelle sen safraninkeltaisen pukunsa, jota hän oli -kantanut seuratessaan miestään, presidenttiä, kruunausjuhlaan... - -Samalla oli hän kerran toisensa jälkeen nipistänyt Mariannea -käsivarresta ja kuiskannut: -- "Tämä vasta olisi jotakin Jessille... -Hänen kanssaan olisi hän hyvällä tiellä, -- ja keskellä kaikkea sitä, -mitä maa voi tarjota tulevaisuuden toiveita!"... - -Bie oli kattanut pöydän mitä runsaimmilla jouluherkuilla, ja oli jo -myöhäinen kun nuoret taas istuivat reessä... - --- Punasessa överstinvormussaan seisoi nyt Groth auttaen Mariannea -riisumaan kappaa; -- Marianne tuskin käsitti, että he jo olivat -taas kotona! He olivat vallan lörpötelleet ajan kulun, arveli hän, -niiatessaan juhlallisesti pukunsa mukaisesti. - -Pimeän etehisen nurkassa auttoi Barbara adriennessään ja -lannetyynyissään väsyneeltä "vanhalta vuodelta" naavaparran -irroittamista, jonka hän sitten viskasi puulaatikkoon. - - * * * * * - -Varhain aamulla paljon ennen päivän sarastusta olivat jouluvieraat -poistuneet talosta helisevään pakkaseen. - -Matkaeväistä oli pidetty sangen suurta huolta; matkalaukku oli täytetty -monenlaisilla herkullisilla voileivillä, taskumatit kaksi kertaa -puhdistetulla ja koiruohoviinalla. Tietysti oli mukana lahjoja sekä -översti Gjedden perheelle että Jessin isäntäväelle, ja oli siinä myös -komeita juustoja. - -Jäähyväiset tapahtuivat puoliksi itkien puoliksi leikkiä laskien ja -nauraen, kunnes kaikki oli onnellisesti peitetty rekeen ja Lars, joka -ajoi etunenässä, näpäyttänyt ruoskallaan isoa Ruskoa. - -Nyt seisoivat he kaikki siinä katsoen ja kuunnellen kunnes kulkusten -viimeinenkin ääni oli lakannut kuulumasta. -- -- - --- "Niin, nyt sitä on eletty pyörteessä", sanoi Rein Meretelle... -"Ja nyt täytyy pitää varansa, ettei synny noidantanssia", lisäsi hän -synkästi. - -"Ja minä iloitsen suuresti arkipäivistä ja _joka_ päivästä!" huudahti -Merete tulisesti. - -"Niin, -- siitä _täytyykin_ tulla loppu!" -- mutisi Rein itsekseen... -"Pikku _neitosten_ onnea ja iloa ei saa samentaa" -- -- - -"Minä en ole sellainen pikku _neito_, joka tahtoo leikkiä ja tanssia", -vastasi Merete kiivaasti. - -"Ei, ei, senpä minä, senpä juuri -- olen huomannut"... sanoi Rein -itsekseen. - -"Voi teitä, Merete-raukkaa, kun olette saanut minusta ystävän!" -- -- -- - - * * * * * - --- -- -- Arkipäivän piikkopaitoineen ja kaurakakkuineen, kuten -sanotaan, piti nyt taas alkaa. - -Myöhäinen aamiainen sylttyineen, sianliikkiöineen ja erilaisine -leikkeleruokineen ja oluineen ja viinaryyppyineen oli tänään -lakkautettu ja tavanmukainen kahvitarjotin voileipineen oli taas kello -kahdeksan aikaan ilmestynyt makuuhuoneisiin. - -Schmidt oli taas ryhtynyt toimeensa nuorimpana miehenä puhdistamaan -ja täyttämään mustepulloja. Ulkokonttorissa rapisivat sulkakynät ja -natisivat konttorituolit. - -Tuntui jonkinlaiselta johtavalta juhlallisuudelta, ja hiljaisuutta -häiritsi vain tuon tuostakin yskähteleminen. - -Kello yhdentoista aikaan käveli tuomari mietteissään edestakaisin -sisemmässä konttorihuoneessa. - -Oli todellakin tapahtunut yhtä ja toista. Tuli niin sanoaksemme isku -iskun jälkeen. - -Heti aamulla oli Rein ilmoittanut hänelle odottamattomien tietojen -pakottavan hänet niin pian kuin mahdollista jättämään paikkansa. - -Se oli niin sopimatonta kuin suinkin, kun hän nyt oli jonkinverran -perehtynyt konttorin asioihin! -- Ja nyt oli taas uusi etsittävä ja -harjoitettava! -- - -Ja sitten oli Henschien tullut sisään hiljaa ja varovasti, -- oli -katsonut lattiaan päätänsä hiljaa nyykyttäen ja hengittänyt raskaasti, -ennenkuin esitti sanottavansa. Suu tarmokkaasti yhteenpuristettuna, -niin että leukapielet näyttivät suuremmilta ja iho parran alla -tummanpunaselta, sanoi hän vihdoin tulleensa nimitetyksi nimismieheksi -ja uskaltavansa syvimmässä alamaisuudessa pyytää tuomarin ja -hänen rouvansa suostumusta siihen, että heidän kasvattityttärensä -Barbara-neito saisi tulla hänen vaimokseen. Hänen asemassaan ja hänen -iällään, joka läheni viittäkymmentä, voi ehkä näyttää siltä kuin hän -tähtäisi jotenkin korkealle, mutta sydämen kieli -- -- - -... "Kovaa... Jotakin luonnonvastaista"... mutisi tuomari pysähtyessään -tuon tuostakin katsomaan ikkunasta talvihämärään, ikäänkuin löytäisi -sieltä elämän ikävän varmuuden... "Tuskin täyttänyt kolmekymmentä -vuotta ja annapa kun heittäytyy kahtakymmentä vuotta vanhemman miehen -syliin, miehen, joka on miltei originaali -- - -"Pelottavan päättävästi menetelty!... - -"... Luulenpa, että Ra-täti lopultakin on oikeassa." Hän heittäytyi -kiihottuneena nahkatuolille. -- "Kaikki tulee lopulta minun viakseni, -koska minulla ei ole suurempaa kunnianhimoa ja makua tälle maailmalle... - -"Kirottu viulu pirullisine iloineen! -- - -"Mieluummin onnettomin avioliitto kuin jäädä naimattomaksi! on kai -Barbara arvellut... Mieluummin se kuin antaa nuoruutensa kuihtua... -Mieluummin se kuin ei mitään! -- -- Tämän elämän kaikki runsaat -mahdollisuudet, joista hän on uneksinut, on hän raukka tinkinyt -vanhaksi kumaraselkäiseksi kaljupääksi Henschieniksi! - -"Tinkimistä! -- Tinkimistä, sellaista _on_ elämä! - -"-- Mutta tämä täytyy Boletten" -- -- - -Naputettiin reippaasti oveen. - -Huoneeseen astui Kvigstad hermostuneen nopeasti. Vaaleilla tarmokkailla -kasvoilla oli miltei juhlallinen ilme, ja hän heitti teräviä katseita -tuomariin. - -"Irtisanomaanko, Kvigstad!" -- sanoi tuomari ivaten. "Te näytätte -siltä, kuin teillä olisi jotakin erityistä sanottavaa." - -"Niin, minulla on tuomarille pyyntö, ja minä voin vain luottaa -vanhaan, monesti kovasti koeteltuun hyväntahtoisuuteenne", -- lausui -hän liikutettuna. "Tuomari tietää, että minun täytyi luopua lukemasta -norjalaista lainopillista tutkintoa varten, työskenneltyäni ensin -puolitoista vuotta. Se on nyt taas käynyt minulle mahdolliseksi ja -minulle on mitä tärkeintä suorittaa tämä tutkinto. Ja sentähden minun -täytyy pyytää saada erota konttorista niin pian kuin mahdollista, niin -pian kuin tuomari on saanut toisen miehen minun sijaani." - -"Vai niin -- todellakin? Myöskin te!" huudahti tuomari. - -"Niin, -- niin, -- luonnollisesti... - -"Niin pian kuin se vain käy päinsä... Se ei satu juuri sopivaan -aikaan. -- Henschien jättää myös konttorin, -- ja ottaa hoitoonsa -nimismiespiirinsä keväällä. Ja Rein lähtee myös tiehensä 'niin pian -kuin mahdollista!' -- Niin että tässä tulee uutta väkeä joka taholle... - -"Niin, niin Kvigstad!" hän nyökäytti hillitysti päätään. "Niin pian kuin -mahdollista. Kirjoitan heti ja tiedustan uutta väkeä." - -Tuomari astui tuimasti edestakaisin lattialla, kun Kvigstad oli -poistunut. - -"Onko mokomaa ennen kuultu... Todellakin kelpo annos näin aamutuimaan! - -"Tjaa, -- olen ollut monesti irtisanomaisillani Kvigstadin, -- pitänyt -häntä niin sanoakseni vain armosta, -- joten tämän pitäisi olla vain -miellyttävä apuaskel hänen puoleltaan", tuumi hän jonkinlaisella -hirtehisen huumorilla... - -"Olin oikeastaan arvellut, että hänestä tulisi konttorin enfant -terrible ainaiseksi... - -"No niin, hänen vertaistaan ei otetakaan noin vain käden käänteessä!" -- - --- Uudenvuoden alettua näin rohkaisevasti meni tuomari pihan poikki -päärakennukseen miettien mielessään, että kenties olisi tällä kerralla -tarkoituksenmukaista jakaa hiukan tämän maailman suruja ja iloja -aviopuolisonsa kanssa. - -Päärakennuksessa järjesteltiin ja siistittiin, -- pestiin joulu -loppuneeksi samoin kuin se oli pesty alkaneeksi. Pölyhuiska ja -lakaisuvastoja oli ovipielissä, ja vesiämpäri ja pesurätit vallitsivat -vierashuoneissa, ja kaksi torpparinvaimoa oli kutsuttu pesemään -hiekalla salin lattiaa. Kaapit ja laatikot olivat jo ottaneet vastaan -luetut posliinit, lasit ja hopeat lukkojensa taakse. - -Arkihuone oli tullut tavalliseen asuunsa, ja kaksi rukkia ja yksi -kerinkakko oli saanut vanhan paikkansa ikkunoiden alla. - -Rouva istui laskien ja asettaen värjättyä lankaa kortille uuden -pumpulikankaan malliksi, jota kudottaisiin kesäpuvuiksi, tyttärien -puuhatessa edestakaisin ja pistäessä tuon tuostakin sanansa mallin -valitsemiseen. - -Välistä kuiskailtiin päivän suuresta tapahtumasta. -- Mutta mitä isä -nyt siitä sanoisi -- - -Sisarukset olivat jo kauan hymyilleet ja huomautelleet toisilleen -Barbaran ja Henschienin tuttavallisuudesta ja ystävyydestä; -- mutta -äsken juuri oli Barbara tullut ruokasuojaan ja ilmoittanut kaikki -Mariannelle ja pyytänyt häntä puoltajakseen äidille... - -... Se oli nyt ratkaistu hänen ja Henschienin kesken, ilmoitti -Barbara. Ja keväällä olisi hän nimismiehen rouva Vestdalenissa. Se -oli paras piiri koko amtissa, ja olihan hän tuntenut Henschienin -kolmetoistavuotiaasta asti. - -Kunpa nyt vain isä ja äiti olisivat tyytyväisiä. -- Hän oli niin -levoton, niin levoton! - -Kun tuomari sitten astui sisään, heitti rouva nopean tutkivan -silmäyksen häneen, mutta ei näyttänyt muuten häiriytyvän; -- hän jatkoi -vain laskemistaan ja langan kerimistään korteille eri malleiksi. - -Tuomari vilkasi ympäri huonetta heidän puuhiaan, ja tässä keksi hän -johdannon niille jotenkin suurille uutisille, joita hän toi tullessaan. - -"Niin, olemme taas arkielämässä, Merete", virkkoi rouva jotakin -sanoakseen, ojentautuen hiukan. "Äkillinen muutos eilisestä! -- Mitähän -tämäkin uusi vuosi tuo tullessaan"... tuli sitten hetkisen kuluttua, -ja hän vilkasi tuomariin tehdäkseen otettavan askeleen helpommaksi -hänelle. "Voihan tapahtua niin paljon" -- - -"Missä on Barbara, Alida?" -- kysyi tuomari sitten; ääni vapisi -lähestymisen halusta. "Minulla on hänelle vähän puhumista, -- jotakin -sangen tärkeätä!" - -"Barbara on aitassa panemassa evästä Larsille, joka lähtee tukinajoon", -ilmoitti rouva. "Pian kai hän sieltä joutuu." - -"Katsokaapas, mitä olemme löytäneet vierashuoneesta, jossa Nergaard -asui", sanoi Marianne, joka samassa tuli huoneeseen. -- "Katso -ja ihaile, Eufemia! -- näitä hienoja tohveleita, jotka hän on -unhottanut... Kirjava silkkivuori ja korko-ommeltuja perhosia, -- -tämähän on oikein hienon hienoa, kuten Nergaard itsekin!" - -Tohveleita tarkastettiin -- - -"Kiltti ja hauska herra, erittäin huvitettu omasta persoonastaan!" -sanoi rouva hymyillen. "Pidä sinä ennemmin kiinni Gaarderista, -Eufemia", ilveili hän. "Hänestä näyttää tulevan mies! -- Hän ei -ainakaan loukkaannu kaikista pikkuasioista..." - -"Hm, hm" hymähteli tuomari. Hänen kasvonsa olivat ankarat ja katseessa -oli katkera ilme. - -"Barbaraa minä tarvitsin"... muistutti hän hiukan käheästi. "No, tuossa -hän tulee." - -Hän viittasi ikkunasta kädellään hänelle. - -"Niin, rakas Barbarani!" -- virkkoi hän, kun Barbara tuli huoneeseen -kyyneleet silmissä, tietäen mistä oli kysymys. "Olen tänään kuullut -suuren uutisen. -- Henschien pyytää sinun kättäsi, ja sinä näytät -tehneen jo päätöksesi. -- Olen oppinut pitämään häntä perin rehellisenä -ja kelpo miehenä, -- ja kun sinä kerran pidät hänestä, niin --. _Sinä_ -et todellakaan tule tekemään ketään onnettomaksi, rakas Barbarani!" -- -lisäsi hän omituisella äänenpainolla. - -"Ja jo keväällä aikoo hän perustaa kodin... - -"Niin, ja mitä kapioihin tulee", -- sanoi hän tarkoittavasti -vilaisten sinne päin, missä rouva istui, -- "niin sehän kuuluu -naisdepartementtiin ja on ratkaistava siellä. Minulta saat -kahdeksansataa taalaria sisältävän pankkikirjan. Se on sinun perintösi. -Ja sitten tiedät kyllä, että minä olen aina auttava ja tukeva sinua -tarvittaessa." - -Hän taputti Barbaraa lempeästi olalle... - -"Niin, lapseni, -- minun täytyy nyt mennä kirjoittamaan pari kirjettä, -jotka täytyy erityisen lähetin lähteä heti viemään postikonttoriin. -Paitsi Henschieniä ovat tänään myös sekä Rein että Kvigstad, -- joka -aikoo suorittaa tutkintonsa, -- ilmoittaneet minulle erinäisistä -syistä olevansa pakoitetut jättämään konttorin, joten minä tulen -työskentelemään aivan uudella henkilökunnalla." - -Rouva hätkähti ja oli sanomaisillaan jotakin, mutta hillitsi itsensä. - -Alida liikahti äkkiä, niin että kerinkakko kaatui, -- ja Marianne -katsahti terävästi ja tutkivasti Mereteen, joka äkkiä oli tullut -harmaankalpeaksi. -- - -Tuomari läksi taas takaisin konttoriin... - -Mies... mutisi hän -- Mies... Boletten ilkeä käsitys ihmisistä!... - - * * * * * - -Rein otti iltapäivällä tuon tuostakin esiin ja syventyi lukemaan -pientä nopeasti kirjoitettua kirjelippua, jonka suulakka oli painettu -sormustimella ja jonka Merete ohimennessään oli pistänyt hänen -käteensä. "Lukekaa!" oli hän kuiskannut miltei käskevän totisesti. -Siihen oli kirjoitettu: - -"Elkää matkustako, elkää matkustako, Rein --. Isä ei _voi_ olla ilman -teitä. -- Te ette saa... Jollei minulla sitten saa olla ketään -- -mitään enää maailmassa, jota ajattelisin, niin voi kyllä sanoa kuten -sanoitte aamulla, 'minua raukkaa, joka olen saanut teidät ystäväksi!'" - -Myöhemmin läksi Rein kuljeksimaan pakkaseen. - -Hän ei nähnyt enää lyijykynäkirjoitusta; mutta hän tiesi, mitä se -sisälsi, ja kuvitteli mielessään lukevansa sanat yhä uudestaan. - - - - -V. - -Tuomari ja hänen rouvansa. - - -Hän jäi... Hän jäi!... - -Merete oli kuullut isänsä ilmoittavan sen arkihuoneessa eilen, kuten -hänen tapansa oli, kun hän tahtoi että äitikin saisi tietää jotakin. - -"Kuulkaapas, Merete-neito!" sanoi Rein seuraavana aamuna rauhallisesti, -joskin hiukan äänekkäästi, tullessaan aittaan, sillä nyt oli Mereten -talousviikko. -- "Kuulkaapas, voitteko antaa minulle jotakin rasvaa -tahi laastaria... Katsokaa näitä!" -- hän ojensi kättänsä, -- "kaikkia -näitä naarmuja ranteessa. Upposin eilen hankiaisella erääseen -orjantappurapensaaseen, otin kädelläni vastaan, ja tämä oli siitä -seurauksena... Vähän Riian-palsamia tahi hylkeenrasvaa?" - -Merete hätkähti -- ja riensi hakemaan palttinalapun ja vähän öljyä. - -"Ja sitten", selitti Rein, kun Merete tuli takaisin ja auttoi häntä -sitomaan kääreen ranteen ympärille, -- "oli saakelin sopimaton hetki, --- olin suoraan sanoen jättämäisilläni tuomarin pulaan... Eihän sitä -juuri voi sopivasti matkustaa tiehensä ja jättää häntä yksin, suoraan -sanoen, tyhjään konttoriin. - -"Ja kiitos kirjelipusta! -- se tuli vilpittömänä muistutuksena nuorelta -kelpo ystävättäreltä. -- Niin että me yhä edelleen saamme tarinoida -keskenämme. Mehän ihmettelemme vähän kumpikin tätä maailmaa? -- -- -tahtoo sanoa, minulle tulee kauhean kiire. Meidän täytyy tehdä -Schmidtistä Augustinusen, Augustinusenista Kvigstad, ja minun -täytyy koettaa ottaa huostaani Henschienin työt, kunnes uudet -voimat saapuvat... Ja sitten saan minä luvan suorittaa matkat -keväämmällä." -- -- - -Merete kuunteli hajamielisenä näitä hänen kertomuksiaan ja -selostuksiaan. Tiesihän hän niin hyvin, että Rein oli jäänyt, koska -_hän_ oli pyytänyt häntä, -- hänen tähtensä -- -- -- - - * * * * * - -Jo kuun lopussa läksi Kvigstad pääkaupunkiin, jättäen kaikki työt, -jotka kuuluivat hänen konttoritehtäviinsä, järjestykseensä ja -erinomaiseen kuntoon. - -Kun hän ajoi reessä tietä pitkin, tiesi hän, että Alida-neito katsoi -hänen jälkeensä eräästä ullakon ikkunasta. Hän kohottihe ylös, -päästyään eräälle mäelle, otti lakin päästään ja heilutti sitä kuin -voittaja... - -Seurasi rasittava aika monine matkoineen. Työtä tehtiin myöhään iltaan -laajassa konttorissa. - -Rein auttoi tunnollisesti tuomaria kantamaan työtaakkaa. Ja yleiseksi -hämmästykseksi näytti hän voivan sangen hyvin ollessaan innokkaassa -työssä. Hän oli tasaisempi ja sävyisämpi, -- laskipa leikkiäkin -'luonteensa vihollisen kanssa', kuten hän Mariannea kutsui... - -Ja vastuunalaisuus! -- sanoi hän nauraen. Hän ei nukkunut koskaan niin -hyvin kuin milloin hänellä oli todellinen vastuu kannettavana. -- -- - -Perheellä ei ollut sen vähemmän työtä ja touhua. Se koski Barbaran -kapioita. - -Liinakankaita, drelliä ja damastia oli runsaasti varattu tyttärien -tarpeeksi, ja niistä mitattiin nyt osia, ommeltiin, päärmettiin ja -merkattiin kaikenlaisia vaatekappaleita, -- kaksi tusinaa sitä, neljä -tusinaa tätä, viisi tusinaa tuota... - -Tyynyjä täytettiin ja pakattiin arkkuihin, joiden välipaikat täytettiin -ompelurihmalla ja kaikenlaisella muulla tavaralla, joita taloudellinen -huolenpito arvasi hyvin tarvittavan. Kaikenlaisia alusvaatteita, -nyplättyjä, kudottuja ja ommeltuja pitkinä yksitoikkoisina talvina, -oli valmiina tusinoittain. Muuan ompeliatar oli tuotu auttamaan. -Paitsi niitä kahta pukua, jotka olivat tekeillä, oli kolmas vielä -kangaspuissa... Kyllä oli työtä yllin kyllin! - -Henschienin toivomuksen mukaan piti häät pidettämän kaikessa -hiljaisuudessa aikaisin keväällä -- -- -- - - * * * * * - -Tänä kiireellisenä aikana oli Reinillä ainoastaan sunnuntait -käytettävänä metsästysmatkoihinsa. - -Jo lauantai-iltana tuli hän tällä kerralla ruokasaliin, jossa Merete -seisoi kangaspuista juuri otettu palttinapakka sylissä odottaen Alidaa -kyökistä auttamaan sitä kokoontaitettaessa. - -"Siinä työssä voin kyllä auttaa teitä", sanoi Rein, "jos te sitten -tahdotte hankkia minulle vähän matkaevästä; lähden liikkeelle jo tänä -yönä... Pitäkää vain kiinni siitä, niin minä taitan kokoon... kuinka -pitkältä? -- kyynäräkö? -- Viisi korttelia? -- Kuusi korttelia? -- -Niinkuin kuulette, ymmärrän minä näitä asioita." Merete mittasi, ja -Rein taittoi viiden korttelin pituudelta hänen sormiensa väliin... - -"Pidättekö kiinni?" - -He hätääntyivät ja rupesivat kiirehtimään, kun Reinin käsi koski -Mereten käteen, ja seuraavaa taitetta tehtäessä näytti siltä kuin -olisivat sormet tempautuneet palaneina takaisin. - -Mutta sitten laski Rein taitteen toisensa jälkeen Mereten käteen... - -Rein seisoi ääneti ja Merete punasena, niin että veri suhisi, silmät -luotuina kankaaseen... Kumpaisenkin kädet vapisivat. - -Sitten oli kaikki kokoontaitettu. - -Viimeistä taitetta tehtäessä tarttui Rein Mereten käteen, mutta -päästi sen sitten äkkiä, ikäänkuin olisi tyrkännyt sen luotaan, ja -jäi seisomaan huoneeseen tuijottaen, Mereten hämillään tasotellessa -vaatetta pöydällä. - -"Niin", kuului sitten tavallista innokkaammin vähän myöhemmin, kun -Alida tuli huoneeseen, -- "aion lähteä kuutamoon jo tänä yönä, -- -luistimilla kokonaisen peninkulman Lovandetin poikki, -- aivan -yksin erämaahan -- ainoastaan pitkä varjo seuralaisena. Hah, hah, -haa!" -- nauroi hän omituisen tarkotuksettomasti -- --. "Kiitos, -- -lähettäkää minulle sitten vähän matkaevästä huoneeseeni", pyysi hän, -pyörähtäessään äkkiä ympäri ja poistuessaan huoneesta. - --- -- Merete liikkui koko sunnuntaipäivän kuin kuumeessa... Oli kuin -lumen sulaessa syntyvä vahva valo olisi saanut silmät vettymään ja koko -maiseman siten vavahtelemaan... - -Hän tapasi itsensä milloin minkäkin ikkunan äärestä toisessa -kerroksessa... - -Muutamia talonväestä ajoi kotiin kirkosta ja vähän sen jälkeen tuli -astumalla pari palvelijaa... - -Paistin haju tuoksui kyökistä etehiseen, ja konttoristit kävelivät -joutilaina alakerroksessa odotellen päivälliskutsua. -- -- -- - --- Pitkän sunnuntai-päivällislevon jälkeen, joka käsitti renkituvan, -konttorin ja päärakennuksen, heräsi ikäänkuin uusi toiminnanhalu -suunnitelmineen päivän loppuosan viettämiseksi... - -Sovittiin mennä kävelemään sinne ja tänne, ja muutamat naisväestä -pukivat päällysvaatteet yllensä. Pari konttoristeista meni joen poikki -lukkarille juomaan kahvia ja pelaamaan vähän korttia... - -Barbara oli vetäytynyt makuuhuoneeseen, jossa hän käytti hyväkseen -aikaa siistiäksensä ja järjestääkseen ja pakatakseen tavaroita -laatikkoihin ja arkkuihin, jotta kaikki olisi valmiina ratkaisevaksi -päiväksi ja häiksi. - --- Hiljaisena iltapäivänä hipui kevätauringon kalpea kajastus vielä -siellä täällä lumisia kukkuloita, ja välistä kaikui omituisia etäisiä -jyrähdyksiä ilmassa Lovandetilta harjun takaa, jossa pakkanen ukkosen -jyrinän kaltaisella jyskeellä repi pitkiä halkeamia jäähän. - -Merete kuljeksi pihalla ja katsoi ja kuunteli... - -Hän silitti ja taputti Ajaxia, joka nuuski häntä ja juoksi häntä -kypäräntöyhtönä heiluen edestakaisin tiellä, ikäänkuin jotakin -odottaen... - -Nyt hämärissä tuli muutamia toisista kotiin vilkkaasti puhellen, -- -Augustinusen ja Yarmann -- uusi konttoristi, joka tulisi Henschienin -paikalle, käynniltään lukkarilta. - -Ajax juoksi äkkiä kovasti haukkuen porttia kohden, jossa Rein -näyttäytyi puolipimeässä. - -Hän käski koiran olla vaiti, tervehti lyhyesti ja heitti suuren ammutun -metson rappusille. - -"Ette voi uskoa, kuinka komealta se näytti auringon noustessa aamulla", --- huudahti hän omituisen innostuneella äänellä, -- "kun se äkkiä -rupesi soimaan hongassa! - -"-- Minä tähtäsin sen leikkiessä ja soittaessa itsensä sokeaksi ja -pyörälle päästä silmät kiinni vasten aurinkoa. - -"-- Se lausui värssyn toisensa jälkeen Korkeasta veisusta niin että, -tunnustan, se oli vähällä riisua minulta aseet. Mutta kun se sitten -rupesi koukkuilemaan siinä oksalla kuin itse Salomo-kuningas, -- -silloin pamahti!"... Seurasi käheä pilkkanauru. - -Kun hän huomasi Mereten katsovan liikutettuna ja kiusaantuneena, -huudahti hän räikeästi: - -"Niin, sitä saa niin paljon onnen etumakua tässä elämässä, että -käsittää kyllä, kun sen menettää!" - - * * * * * - -Maaliskuu oli vilahtanut Vangenin ikkunoiden ohi räikeine lumikenttien -synnyttämine kevätvaloineen, jolloin maa oli jääkovassa kirressä ja -tuulet tuiki levottomia. Huhtikuu oli roiskuttanut kattotiiliä ja -seiniä lumirännällä ja ähkysateilla. Ja jo toukokuun alussa oli rouva -Orning, heti kun mäki lumen sulamisaikaan oli paljastunut, ryhtynyt -puutarhatyöhön. - -Hän jatkoi työtään väsymättä, vaikka kevätlumi auringonpaahteesta -huolimatta jääti ja kirpakka ilma sieretti hänen kätensä ja kasvonsa -päähineen alapuolelta. - -Siellä lajiteltiin paperitötteröitä ja pusseja, joissa oli erilajisia -siemeniä ja tarkat otsikkokirjoitukset, ja sikäli kuin lämpö kasvoi, -kylvettiin siemenet ja istutettiin taimet. - -Ja juhannuksen aikaan saattoi rouva Orning puutarhan kentältä, -- -siltä, joka muodosti suuren runsaudensarven, -- silmäillä laitoksen yli -puineen ja puistoineen virralle asti ja sanoa itsekseen, että on siinä -kaunis työn tulos! - -Mutta tätä rasittavaa ulkoilmaelämää seurasi taantumus, ja rouva -sai vanhan vaivansa, ruusukohtauksen, niin ettei hän voinut poistua -huoneestaan 6-8 viikkoon. - -Romaani ja neulos olivat pöydällä, jotta niihin voi turvautua -taloushuolien välillä, kun hän oli yksin eikä hänellä ollut mitään -ohjeita annettavana. - -Siltä paikalta, jonka hän oli valinnut kukikaspeitteiselle -mahonkituolilleen, voi hän nähdä osan puutarhasta, joka päättyi -nurkkahuvihuoneen luona. - -Lämmin aamupäivän aurinko paistoi vinosti sisään, ja sen paahdetta -hillitsivät kokoonvedetyt punaset uutimet. Nytkin, vaikka aurinko oli -korkeimmillaan, ei se paistanut edes niin pitkälle syvään huoneeseen -kuin sen mahtavan sängyn edessä olevalle matolle, joka valkoisine -tupsu-uutimineen täytti koko takaliston. - -Rouva istui yksin, ja hänen silmänsä seurasivat pienten vihertävien -ikkunalasien läpi päärakennuksen terävää varjoa, joka yhä enemmän -vetäytyi takaisin puutarhakentältä. Siellä voisi tulla hyvinkin kuivaa, -jos aurinko paistaisi samalla lailla kuin tänään; -- maa oli sellaista, -että sitä tarvitsi kastella sekä aamuin että illoin -- - -Hän aikoi soittaa kelloa kutsuaksensa Barbaran. - -Sitten pudisti hän päätään... Ei ollut ensikerta, että hän huomasi -olevansa niin hajamielinen! - -Hän kaipasi Barbaraa joka suhteessa. Hänen aina sukkelaa -avuliaisuuttansa, -- kaipasi häntä kaksinkertaisesti, kun talo sai -nyttemmin olla ilman Marianneakin, joka toista kuukautta sitten oli -matkustanut Grothien luokse tehtaalle, jonne hän oli tarjoutunut -oksastamaan hedelmäpuita, minkä taidon hän oli oppinut äidiltään. Sinne -näytiin saadun tartunta täältä. Iso, vanha puutarha aiottiin panna -kuntoon ja perkata -- luultavasti nuoria varten... - -... Niin, nyt oli pikku Barbara rouva Henschieninä kaukana -Vestdalenissa, ja hänellä oli oma puutarhansa hoidettavana. Hän kyllä -kirjoitti ikävöivänsä päästä käymään kotona. Hänen täytyi saada tietää -kaikista talon asioista: kuinka oli karjan ja kuinka Randin laita, -kuinka monta elikkoa tänä vuonna lähetettäisiin karjatalolle... No, -se kai kyllä menisi vähitellen ohi. Vangen oli niin sanoaksemme ollut -hänen maailmansa, hänen näköalansa ei ollutkaan ulottunut laajemmalle. - -Oli todellakin ollut kyyneleiden päivä silloin kun hänet ja Henschien -eräänä arkipäivänä keväällä kaikessa hiljaisuudessa vihittiin kirkossa -ja kun he sitten läksivät matkaan Brunten ja Borkenin vetämissä -vaunuissa. - -Ja lahjoja saatiin myös, -- liemikauha, kahdeksantoista ruokalusikkaa -ja kaksi tusinaa teelusikoita, jotka kaikki oli tilattu pääkaupungin -kultasepältä. Mutta oli siinä ollut puuhaa saada asia päätetyksi isän -kanssa monia kiertoteitä... Oli se kiusallista aikaa...! - -Mutta nyt sanoivat pikkutytöt nähneensä isän kävelevän itse puistossa -sitä katselemassa, -- tarkastelevan sitä joka paikasta. Hän poikkesi -aina sinne palatessaan iltapäivisin kotiin pelloille tekemiltään -kävelymatkoilta katsomasta väen kyntämistä ja kylvämistä. - -Rouva pudisti voimakasta päätään hymyn vivahdus huulilla. - -Niin, ne miehet -- ne miehet!... - -Levoton kevät monine muutoksineen heidän kodissaan, -- rasittavia -kuukausia, vaivaloisia ja edesvastuullisia isälle konttorissa! - -Ja ei niin sanaakaan mistään!... - -Merete ja Rein alkoivat huolestuttaa häntä. - -Merete oli ilmeisesti menettänyt kaiken arvostelukykynsä. Rein saattoi -esiintyä kuinka häikäilemättömästi ja tylysti tahansa, -- se teki vain -hänet yhä miellyttävämmäksi ja hauskemmaksi, sanottiin! Oli todellakin -menty jo niin pitkälle, että oli vapaaehtoisesti totuttu olemaan -sanomatta sanaakaan Reinistä Mereten läsnäollessa; voi huomata kuinka -hän kärsi siitä ja kuinka se vaivasi häntä... - -Omituinen oikullinen luonne oli tuo Rein. Niin itsensäkieltävä, kun oli -kyseessä isän auttaminen konttorissa, -- mutta muuten niin oikullinen -ja -- häijy, voi miltei sanoa. -- - -Ei lainkaan toivottava vävypoika, ei -- - -Rouva istui vielä takakenossa tuolilla -- mietteisiinsä vaipuneena, kun -Alida nopeasti astui, sisään sulkien oven jäljissään. - -Hän astui kiihottuneen näköisenä pari kertaa lattian poikki, ennen kun -huohottaen pysähtyi äitinsä nojatuolin eteen. - -"Niin, -- sinä ehkä pidät sitä suruna, äiti. -- Mutta se on tarkoin -harkittua eikä sitä voi muuttaa!" - -Kasvot olivat kalpeat ja päättäväiset, pää kuin leimattu mitalli. - -"Kangaspuissa oleva hieno villaleninkikankaani kyllä tulee käytäntöön. -Mutta Hambrolla oleva silkkikangas, jonka eilen sanoit minun -välttämättömästi tarvitsevan, siitä ei tule mitään. -- - -"En koskaan, en koskaan ota minä Grothia, -- en koskaan! Oli Ra-tädin -viisasta huolenpitoa", -- nauroi hän ivallisesti, -- "saada minut -kiinnitetyksi tuohon rautatehtaaseen... Olen nyt laahannut tuota -raskasta uunia kaksi vuotta, kunnes se lopulta rupesi tuntumaan liian -polttavalta, -- liian polttavalta -- - -"Ja sitten on minulla vieläkin sanomista sinulle, äiti!" - -"Mielestäni olet jo tarpeeksi sanonut", sanoi rouva aivan -hämmästyksissään. - -Alida heittäytyi äkkiä hänen syliinsä, itkien ilmoille vuosia pitkän -epätoivonsa. - -"No, no, Alida --" - -"Olen sanonut Kvigstadille, äiti, että _jos_ hän palaa tutkintonsa -suorittaneena, niin --" - -"Niin -- niin? -- sano pois, lapseni!" - -"Niin ei hän saa kieltävää vastausta --" - -Syntyi äänettömyys, -- -- -- kuului vain läiskäys äidin lyödessä -kätensä yhteen. -- - -"Minä otan hänet -- ilman tutkintoakin", -- huudahti Merete -uhmailevasti säkenöivin silmin. - -"Vai niin. -- Niitä nykyajan tyttäriä! -- Kapinahenkeä!" -- sanoi -rouva, koettaen koota ajatuksiaan -- - -"Niin, niin... vai niin"... Sorminivelet naksoivat ja hän hengitti -raskaasti... - -"No niin!" lisäsi hän sitten äkkiä tyyntyen, -- "Saamme kai tottua -katsomaan pienistä ikkunalaseista tyttäriämme... - -"Arvelet siis voivasi tulla onnelliseksi hänen kanssaan, Alida!"... -rupesi hän puhumaan kuiskaten, silitellen hänen hiuksiaan... - -"Kyllä, kyllä -- kyllä, kyllä, -- hän on lahjakas mies... ja sinä kyllä -voit johtaa häntä, -- kääriä hänet vaikka sormesi ympärille, niin -järkevä, hyvä ja lujaluonteinen kun olet..." - -"No, no!"... - -Alida oli taas saanut itkunkohtauksen. - -"No, no, lapsi... miehen tahto on miehen kunnia, sanotaan. Mutta se on -myös naisen!" -- -- -- - --- Auringonpaisteen viirun kasvaessa yhä pitemmälle lattian poikki -huoneessa, niin että rouva Orningin lopulta täytyi varjostaa -kasvojaan nenäliinalla, oli Alida saanut itkeä sydämensä tyhjäksi -- -perusteellisesti ja kauan. - -Se taistelu oli ollut liian kova ja pitkällinen, jota hän oli -taistellut yksinään hiljaisuudessa, mutta nyt! -- kun kaikki oli -uskottu äidille, tuntui hänestä kuin onnen tunne olisi lamauttanut -hänet -- -- -- - -Rouva istui taas yksin, kuunnellen hänen keveitä nopeita askeliaan, -jotka poistuivat eteisen poikki... - -He olivat sopineet, että Alidan asiain ollessa nykyisellä kannalla, -täytyi hänen itsensä ottaa puhuaksensa isälle asiasta -- sopivan -tilaisuuden sattuessa. - -Mutta -- mutta -- rouvan kasvot synkistyivät äkkiä -- - -Ra-täti! Mitä sanoo Ra-täti?... Hänen oma sellaisella innolla -aikaansaamansa kauppa... Tämä naimiskauppa, 'joka johtaisi perheen -arvoa vastaavaan positsioniin'... - -Sivuuttaa hänen tahtonsa! - -Rouva teki uhkaavan näköisenä äkillisen liikkeen ikäänkuin noustakseen -ylös, mutta vaipui taas takaisin tuolille mutisten: - -Ne rahat!... Ne rahat!... - -Ra-täti tekee varmasti Alidan perinnöttömäksi! -- ja ehkä toisetkin. - --- Ja kuka, -- hän tarttui tuolin käsinojaan, katsoen neuvottomana -ympärilleen, -- kuka on sanova hänelle tämän? - -Niin, kuka?... siitä syntyy viho viimeinen meteli! -- -- -- - - * * * * * - -Kesäpäivät tulivat ja menivät auringonpaisteineen ja varjoineen rouvan -kahden ikkunan editse. - -Romaani oli pöydällä sukkapuikko pistettynä miltei samojen sivujen -väliin... - -Ikkunoiden alla olevassa puutarhassa kasvoi ja nousi taimelle -- yhtenä -päivänä yhdet, toisena toiset kukat. Välistä tulivat tytöt hänen -luokseen näyttämään salaattia ja krassia, välistä redisejä, pieniä -keltajuuria, kirsikan- ja omenankukkia... - -Olisipa ollut hauskaa saada kävellä puutarhassa seuraamassa tuota -kaikkea. Kesähän meni häneltä miltei kokonaan hukkaan... - -... Vaikeata ja raskasta kaikin puolin... ja kun sitä paitsi tällä -tavoin oli suljettu huoneeseensa, olivat ajatukset niin usein -liioteltuja -- --. - -Kun hän eräänä aamuna istui vaipuneena synkkiin ajatuksiinsa, ovi -miltei tempaamalla avattiin... - -Merete se syöksyi huoneeseen sillä tavalla! - -Hän ei kuullut varotusta, vaan juoksi äidin luokse ja ojensi häntä -kohden ruusun. Tyttö säteili ikäänkuin hän ei koskaan ennen olisi -nähnyt kukkaa. - -"Näetkö, äiti, tätä!" - -"Kyllä, kun et vain pidä sitä niin lähellä kasvojani." - -"Se on isältä!" -- tuli riemuiten, niin että hän tuskin sai sanat -suustaan. - -"Isältä!" -- -- Rouva otti ruusun ja katsoi sitä tarkasti. - -"Minun piti jättää se sinulle ja sanoa että se on ensimäinen uudesta -puutarhastasi! Isä tulee luoksesi iltapäivällä tiedustelemaan -vointiasi", -- päätti hän hengästyksissään. - -Rouva istui ääneti hetken. Sitten nousi hän ylös ja meni ikkunaan -ikäänkuin tutkiaksensa ruusua, pyyhkien kuitenkin salaa kyyneleen -toisensa jälkeen silmistään... - -"Missä on nenäliinani?" kuului kärsimättömästi. - -"Sanoiko hän todellakin niin? -- Sinusta siis näytti, että hän piti -puutarhasta?... - -"Tämä ruusu on ylemmästä pensasaidasta, -- hän on siis käynyt -sielläkin... - -"Tiesinhän minä, että se kerran tapahtuisi, -- että hän pitäisi siitä... - -"Totta totisesti on hänellä parempi maku minun puutarhani kuin minulla -hänen musiikkinsa suhteen", sanoi rouva hymyillen viillyttäessään ja -kuivatessaan kasvojaan nenäliinalla. - -Hetkisen kuluttua istui hän tyynesti takaisin tuoliin, katsellen -tyytyväisenä auringonpaistetta ja ikkunaa. - -"Sen minä sanon, että hän saa antaa aivan toisessa suhteessa kalliin -sovintolahjan", huudahti hän äkkiä, -- "Kaikki puutarhanaidan laudat! --- Tuolla laatikossa on sahalta tullut lasku -- kaksikymmentäviisi -taalaria. Ne hän nyt mielellään maksaa", -- sanoi hän tyytyväisenä. - -"Kyllä tuntuu ihan helpotukselta kun saa ne maksetuksi!"... - -Hän katsoi ympärilleen --. - -"Kuule, Merete, meidän täytyy saada Inger tänne pesemään ikkunoita -ja peiliä ja ovea, -- ja hieman siistimään joka paikasta, koska minä -kuulun saavan niin harvinaisen vieraan!" ilveili hän -- -- - --- Uutinen levisi kulovalkean tavoin sisaruksille ja synnytti -koko päiväksi oikean juhlatunnelman taloon. Katsottiin iloisina -tarkoittavasti toisiinsa, kuiskittiin vilkkaasti, ja jokainen isän tahi -äidin sana sai entisen varman arvonsa taas. - -Vallitsi ikäänkuin vapautumisen tunne koko talossa, -- se tuntui -konttorissa, ja aavistettiin kenties kyökissäkin, että sovinto oli -syntynyt jumalten valtakunnassa. - --- -- "Eikö ole ollut suloinen päivä tänään?" -- sanoi Merete -Reinille tämän tullessa hänen luoksensa hänen iltapuolella ollessaan -mullittamassa leukoijia, jotka alkoivat avata nuppujaan ja näyttää -värejään. Puutarha oli näet pidettävä mahdollisimman hyvässä kunnossa, -kunnes äiti taas voisi itse ryhtyä siellä työhön... "Tiesin, aamulla -herätessäni että jotakin hauskaa tapahtuisi", -- jatkoi Merete -vilkkaasti. "Aina kun uneksin suurista viheriöistä nurmikentistä, -tapahtuu jotakin oikein hämmästyttävän onnellista!" - -"Vai niin, te olette siis tosi-unien näkijä, Merete neito?" - -"Niin, se on varmaa! -- Kun näen unta vedestä ja kukista ja -pikku-rahoista, -- huu, silloin tiedän tapahtuvan jotakin -vastenmielistä." - -"Se johtuu siitä että olette pannut sen merkille -- ja tapahtuuhan aina -jotakin, johon sitä voi soveltaa... Noin nuori tyttö ei kai voine olla -taikauskoinen?" sanoi Rein tutkivasti. - -"Taikauskoinen, ei, -- en usko kummituksiin, mutta muuten --" - -"Mitä muuten?" - -"Niin, on niin paljon, mikä on kauhean ihmeellistä -- jota ei käsitä" -- - -"Mitä se on, Merete-neito?" kysyi Rein. Hänen silmissään kuvastui -jonkinverran pelkoa. - -"Niin, sitä en _voi_ sanoa, -- enkä myöskään tahdo. Mutta on olemassa -asioita, jotka ovat määrääviä minun elämälleni!" sanoi hän hiljaa, -mutta päättävästi: hän oli tullut hyvin kalpeaksi, -- "ja joita en voi -itselleni selittää." - -"Vai niin, teillä on siis jotakin, joka on _ratkaisevaa kohtalollenne_, -Merete", -- kysyi Rein ja hänen kasvoillaan leikki hymyily. "Eikö ole -ihmeellistä", keskeytti hän äkkiä, -- "että me kenties kaikki liikumme -omine uskoinemme ja taikauskoinemme... Katsokaa nyt vaikka tuota vanhaa -kuivaa Henschieniä! Hänen täytyi aina räiskäyttää kolme musteläiskää -pulpetille ennenkuin hän alkoi laskea yhteen. Sitten rupesi hän -aavistamaan, että minä pidin häntä silmällä, ja hän vilkui alituisesti -minuun. Välistä pisti päähäni kiusata häntä. Mutta silloin kakisteli -hän kurkkuaan ja rupesi miettimään ja muodostelemaan kynäänsä, kunnes -sai rauhassa räiskäyttää kolme musteläiskäänsä... - -"No, se nyt oli vain sellaista pientä konttorilevottomuutta, -- -pöytäkirjojen kaapimisen pelkoa... - -"Eikä Bie-neiti tunne itseänsä rauhalliseksi olemuksen räjähtämiseltä --- Ra-tädin hyväntuulen muodossa, -- ennenkuin hän on huolellisesti -kuivannut jalkansa seitsemän kertaa portaiden edessä oleviin -kuusenhavuihin ennen sisään menemistään" -- -- - -"Mutta että te voittekin huomata tuollaisia pikkuseikkoja!" huudahti -Merete kuin pilvistä pudonneena. - -"Mihinkäpä minä silmäni panisin, Merete-neito", nauroi Rein... - -"Ja ajatelkaapa nyt kapteeni Buchwaldianne! -- Ettekö ole koskaan -ranskantunneillanne huomannut, että hän ei istuudu tuolille ennenkun on -kulkenut kerran sen ympäri? Huomasin sen jo ensi kerroilla nähdessäni -hänet arkihuoneessa. Ja mitä merkkejä hän samalla tekee sormillaan -nutunliepeittensä alla tahi taskussa, sitä en minä voi sanoa. Mutta -hän ei vain istu ennenkuin nuo menot on suoritettu. Pitäkää varanne -vain!... Se voi olla vain viaton suojelustoimenpide tavallista -vastoinkäymistä vastaan... Tahi ken tietää mitä kaikkea on syntynyt -tuon hiljaisen miehen mielikuvituksessa. -- Ehkä hän tahtoo ehkäistä -jonkin hengen tahi kummituksen istuutumasta siihen ja kiertämästä -käsiään hänen ympärilleen. Ehkäpä vaivaa häntä hänen toinen minänsä ja -hän näkee itsensä." - -"Näkee itsensä... Olen kuullut, että silloin täytyy kuolla!" sanoi -Merete. - -"Hm, -- olemuksen pelolla on niin monta muotoa, -- niin monta kauhun -huutoa ihmisessä, kun on kerran saanut korvansa auki... Luonnonvoimat -iskevät ihmisiin. -- Tuntee soittimen kieliä ulkopuolella itseään... -Täysi kuu vetää, samoin kuin se imee luodetta ja vuoksea... Kuka -tietää, jos me kaikki olisimmekin lasista ja läpikuultavia! - -"... On sellaisia", tuli sitten varovasti, -- "jotka tulevat niihin -aikoihin äärettömän tuskallisiksi... Heidät valtaa sellainen -levottomuus... tuntevat ikäänkuin heidän täytyisi lähteä maita -mantereita kiertämään loitolle ihmisistä suorittamaan kamppailun sen -kanssa, joka muodostaa pelon heissä! -- - -"Niin, Merete-neito, -- sellaisessa tapauksessa ei toinen voi auttaa -toista!" - -"Voi kyllä", -- sanoi Merete hiljaa, -- "juuri sellaisen -- -yksinäisyystunteen sattuessa"... - -"Niinkö? -- Tarkoitatteko, että juuri sentähden Aatami sai Eevan? -- -Niin, siinä on paljon siinä", sanoi hän äkkiä hymyillen. -- "Saanko nyt -tuoda teille vettä, jotta saisitte täyttää kaikki nuo pienet kuopat, -joita olette kaivanut leukoijien ympärille?"... - -Ilta-auringon säteiden kimallellen hypähdellessä puutarhanaidan -läpi, tulivat toiset ulos toinen toisensa jälkeen arkihuoneesta ja -konttorista jutellen ja tarinoiden auttamaan puutarhassa. - -Tuomari käveli siellä merenvahapiippuineen. Sen sininen savu näkyi -pensasaitojen ja kukkalavojen läpi... - -Oli kuin kaikki olisi loistanut uudessa -- sovituksen valossa! - - * * * * * - -Niin, kuka? - -Tuomarin itsensä oli täytynyt ottaa huolekseen surullinen tehtävä -ilmoittaa Ra-tädille, että Alidan liitto Grothin kanssa purkautuisi. - -Rouva seisoi ikkunassa katsoen kuinka tuomari nousi hevosen selkään ja -kannusti Figaroa happamen näköisenä... - -Hän ei ollut erittäin ihastunut tehtävästään. Mutta kukapa muukaan voi -sen suorittaa? Ja sitten hänellä oli oma tapansa katsoa asioita... -Hän ei huolehtinut edeltäpäin, eikä juuri ajatellut erityisesti niitä -jälestäpäinkään. -- - -Tuomari ratsasti herttaisena alkukesän iltapäivänä maantietä pitkin... - -Aitojen molemmin puolin kylvettiin, kynnettiin ja äestettiin, ja -työväki nosti hattua ja juoksi avaamaan porttia nähdessään tuomarin -tulevan. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt, kuten tavallisesti, siellä -täällä vaihtamaan muutamia sanoja, vaan rajoittui, vaipuneena kun oli -omiin ajatuksiinsa, ainoastaan hajamielisiin päännyökäyksiin... - -... On luonteita, jotka suoriutuvat kaikissa oloissa, ja toisia, -jotka takertuvat niihin kiinni... Alidaan olivat hänen ajatuksensa -keskittyneet... Yhtä lujaluonteinen ja avomielinen ja rehellinen kuin -äitikin... Mutta onneksi oli hänessä tunteellisuutta ja naisellista -norjuutta, jota Bolettessa... Hm, -- hän pani Figaron taas -ravaamaan -- -- - -Hetken kuluttua kulki hevonen taas käyden. Figaron korvat näyttivät -tuontuostakin kuulevan monia hymähdyksiä ja puoliksi tukahdutettuja -mielenpurkauksia, jotka näyttivät koskevan aivan etäisiä asioita... - -Ja sitten Kvigstadista vävypoika!... Se on totta totisesti hänen -ihmetöidensä huippu! Originelli mies -- loistava pää... - -... On niin satunnaista, että sovitaan yhteen tässä maailmassa... Hän -huokasi kevyesti. - -Tahi loppujen lopuksi, jos on joku, josta pitää... Silloin ei riitä -kokonainen tehdaskaan ikävine Grotheineen Kvigstadia vastaan, joka on -vallannut toisen mielen! -- Hyvä, Alida! -- Hän käänsi hevosensa sille -varjoisalle metsäpolulle, joka vei Rafosille, ja kiirehti -hevostaan. -- -- - --- Ra-täti istui auringonpaisteessa rappusilla jakkara jalkojen alla ja -tyynyjä ja saaleja varmuuden vuoksi lähellä. Hän hätkähti, kun hänen -terävät mustat silmänsä keksivät ratsastajan metsätiellä. - -"Bie -- Bie!" komensi hän eteiseen. "Pane paras viilikehlo arkihuoneen -pöydälle ja rommia mukaan. -- Se on Thomaksen lempiruokaa kesällä, kun -hän on kuumissaan." - -Hän kompuroi keppinsä nojassa sisään ja rupesi huolellisesti -järjestämään nojatuolinsa ympäristöä. - -Tuomarin ajaessa pihaan juoksi renki ottamaan huostaansa hevosen... - -"Näin sinun olevan rappusilla, täti; sitten kai lienee terveytesi -hyvä", -- tervehti tuomari. "Niin, sinulla on hyvät voimat -- hoitaa -taloa. -- Näin, millaiset ovat viljelyksesi: niiden veroisia saa etsiä --- ja sinun veroistasi myöskin!" laski hän leikkiä. - -"Moiset kohteliaisuudet ovat minusta kuin liian vanhoja kuivaneita -hunajakakkuja. Onko sinulla jotakin asiaa?" - -"Hm"... kakisteli tuomari kurkkuaan -- - -"Ja Bolette-raukan täytyy yhä vain pysytellä makuuhuoneessa, vaikka on -niin kaunis kesä", jatkoi tuomari. - -Ra-tädin syvälle painunut suu puristui kokoon; hän nojautui takakenoon -tuolissa ja rupesi katsoa tuijottamaan häneen. -- - -"Näytät minusta niin mielistelevältä ja puheliaalta tänään. On siis -jotain,--joka minun on sulatettava?"... - -"Niin -- niin, -- katsos, täti, maailmassa ei saa aina mitä tahtoo", -alotti hän varovasti. "Ja eihän sitä voi vaariakaan, että saattaisi -kaikki järjestää mielensä mukaisesti... ja nuoriso, tiedäthän, täti! -- -Onhan sinullakin ollut verta suonissasi." - -"Lörpötystä -- lörpötystä! -- Mistä on kysymys? Puhu" -- keskeytti -Ra-täti hänet ja jysäytti kärsimättömästi keppiänsä lattiaan. -- "Ensin -voitelee suuni hunajalla." -- Hän teki pelottavan irvistyksen. - -"Meidän täytyy koettaa katsoa ymmärtävillä silmillä, täti!" huomautti -tuomari, -- "niin hyvin kuin voimme." - -Ra-täti pani päänsä kallelleen ja katsoi häneen. - -"Puhu sinä vain, Thomas! Olen valmistautunut, odotan -- vaikka mitä!-- -vieläpä sitäkin, että sinulla on kassanvajaus", pisti hän myrkyllisesti. - -"Bie-neiti, olisin kiitollinen, jos antaisitte minulle vähän vettä", -sanoi tuomari, varovasti valmistautuen kaikkien mahdollisuuksien -varalta, kun Bie näyttäytyi ovessa viilikehloineen, mutta nopeasti -vetäytyi taas takaisin. - -"Niin, niin, täti! -- On sitä nähty pahempiakin asioita kuin että -kihlauksesta ei ole tullut mitään" -- - -"Alida!" -- huusi Ra-täti ja heitti päätään kiivaasti taaksepäin. - -"Niin, juuri hän. Alida on tunnustanut mielentilansa Bolettelle ja -minulle. Hän tahtoo rikkoa kihlauksensa Grothin kanssa." - -"Rikkoa!" miltei ulvahti Ra-täti. -- "Kuinka hän uskaltaa!" -- - -"Sille ei voi mitään! -- Groth on hänestä suorastaan vastenmielinen." - -"Ei voi mitään!" -- matki Ra-täti... "Se on sinun tapaistasi, Thomas! --- Vastenmielinen -- koko tulevaisuutta vastaan... On sekin puhetta! --- Jotakin on tehtävä! -- Uppiniskainen lapsi!... Kuinka monen luulet -saavan seurata omaa päätään siinä suhteessa! -- Tulisipa siitä -kaunista!" - -Ra-täti uhkasi häntä etusormella: - -"Käske sinä vaan Boletten sanomaan hänelle suorat sanat!... Tahi onko -myös Bolette tullut romantilliseksi, -- sentimentaaliksi -- -- höö, -hörrr" -- hänen rintansa korahti, -- hänen oli vaikea hengittää. - -"Sille ei voi mitään, täti! -- Ja sitte vielä lisää. -- Sinun täytyy -kuulla kaikki"... - -"Vieläkö enemmän? -- Jospa tietäisit, kuinka vastenmielinen olet, -Thomas!" -- Ra-tädin kasvoilla oli ihan tuskan ilme. - -"Tiedäthän, että Kvigstad on lähtenyt luotani suorittamaan -tutkintoansa"... - -"Mitä?" Ra-täti katsahti nopeasti tuomariin. "Juuri häneen on Alida -kiintynyt, hänestä hän on koko ajan pitänyt -- Sille ei voi mitään, -täti." - -"Sinun ei mitääsi!" huusi Ra-täti; hän kohottihe nuolen nopeudella -tuolista ja antoi tuomarille korvapuustin, kepin kaatuessa kolisten -lattialle. Sitten vaipui hän takaisin tuoliin myssy vinossa ja voihki... - -Ei ollut suinkaan kevyt se käsi, jota tuomari oli saanut maistaa, ja -hänen kasvojensa toinen puoli oli aivan punainen, kun hän nopeasti -nousi, tarttui poskeensa ja katsoi käteensä, ikäänkuin tullakseen -vakuutetuksi siitä, mitä oli tapahtunut. Hän kääntyi ottamaan lakkinsa, -ja hänen suupielissään näkyi hymyntapaista... - -"Thomas! Thomas!" -- voihki Ra-täti avuttomana... "Älä mene... Älä -mene... Oma rakas poikani! -- -- Niin, jätä sinä vain vanha tätisi", --- huoahti hän vielä kerran, "niin hänelle ei jää ketään jälelle... -Ei, tule nyt tänne, Thomas, oma poikani! Tule nyt tänne ja istu tähän -tuolille... niin saadaan puhua siitä" -- houkutteli hän. - -"Kun viimeksi annoit minulle korvapuustin, olin nelitoistavuotias. -Samana päivänä tulin kotiin kesälomalle... Ja kun se tapahtuu niin -harvoin..." -- kuului puoliksi vihaisesti, puoliksi leikillisesti. - -"Sinä olet ollut aina lempipoikani", voihki Ra-täti... "Et kai ole aivan -suuttunut minuun", -- alkoi hän levottomasti pyytää... "Istu nyt, istu -nyt, Thomas, että saan nähdä, ettet enää ole vihoissasi", pyyteli -hän vapisevalla äänellä... "Istu nyt tähän!" -- Ra-täti tarttui hänen -molempiin käsiinsä ja taputteli ja suuteli niitä nöyrästi -- - -"Myssyni... myssyni..." -- Hän tarttui päähänsä ja asetteli ja oikoi -myssyään... - -"Kvigstad, niinkö sanoit?... Meidän täytyy hankkia hänelle -kruununvoudinvirka!" huudahti hän äkkiä vilkastuen... - -"Bie! Bie! missä hän viipyy viilikehloineen! Tahi ehkä tahdot ennemmin -lasillisen madeiraa? Bie!" -- -- -- - - * * * * * - --- Kotimatkalla hymyili tuomari... asema oli yhtäkkiä pelastettu... - -... Ja että häntä oli kohdeltu kuin poikaa -- se maistui niin -ihmeellisen hyvältä... - - - - -VI. - -Rein ja Merete. - - -Harjujen yläpuolella Vangenin takana kohosi vuorijono harjanteeksi, -joka muistutti tuntureista. - -Kaksi peninkulmaa sieltä sisämaahan päin oli tuomarintalon karjakartano. - -Sieltä juuri oli koko Vangenin nuoriso eräänä lämpimänä -kesäpäiväniltana palaamassa alaspäin kaksipäiväiseltä retkeltä -karjakartanolle. - -Alkoi kohota pilviä, jotka kokoontuivat mustiksi, uhkaaviksi -rykelmiksi. -- - -Näytti uhkaavalta; rajusäätä peläten riennettiin kotiinpäin vuolasta, -koskista Ra-joen vartta pitkin kulkevaa metsäpolkua. - -Lovandetin rantaan päästyä päätettiin matkan jouduttamiseksi mennä -venheellä järven poikki. Eufemia ja Alida menivät toiseen venheeseen, -jossa pari konttoristia hoiti airoja, Reinin tarjoutuessa soutamaan -Mereten järven poikki pienellä ruuhella. Muut kiertäisivät jalkaisin -järven ympäri. - -Kiiruhdettiin matkallelähtöä -- - -Reinin täytyi ensin tyhjentää venhe, joka oli vettä puolillaan, -tarkastaa, oliko tappi lujasti kiinni sekä kääntää ja kuivata -tuhtolaudat. - -"Tulkaa nyt venheeseen, Merete-neito!" -- - -Hän kallisti venhettä syrjälleen, jotta Merete saisi jalansijan, ja -auttoi hänet venheeseen. Sitten heitti hän matkalaukun keulaan ja -vihkon tuoreita tunturikukkia Mereten syliin. - -Työnnettyään venhettä kivien lomitse, istuutui Rein rauhallisen -tyytyväisenä ja rupesi uutterasti soutamaan... - -"'Neitsyt Marian kultakenkiä'"... sanoi Rein, nyökäyttäen päätään -kukkia kohden, joita Merete järjesteli... "Ne muistuttavat minua -aina äidistäni... Se oli hänen lempikukkansa", -- sanoi hän soutaen. --- "Äitini oli niin raskasmielinen, ja teki minuun niin omituisen -vaikutuksen lapsena, kun hän kerran sanoi: -- 'Nuo... nuo loistavan -keltaiset, -- ne ovat viimeiset aurinkoiset jäljet neitsyt Marian -olosta tässä maassa!' -- Hän oli mieleltään ikäänkuin jonkin verran -katolinen, ja hänellä olivat omat kuvittelunsa"... - -Merete istui katsellen hienoja, kengänmuotoisia kukkia -- - -"Että tekin olette kerran ollut pieni", -- puheli hän mietteissään, --- "ja puhellut äidin kanssa! -- Aivan toisin kuin kaikki muut pojat, -voisi ajatella... Te olette kai myös istunut lukemassa opettajan -johdolla. -- Mutta minä en voi kuvitellakaan, ettette te olisi tietänyt -kaikkea ennakolta." - -"Muistan vain, kuinka seisoin katsoen äitiäni, kun hän ikäänkuin -loittoni, -- ja ihmettelin, mihin hänen ajatuksensa voivat mennä, -kun ne tuolla tavalla häipyivät etäisyyteen, kuin linnut -- jonnekin -salaperäiseen maailmaan. -- Jossa ei koskaan olisi pitänyt olla!" -- -lisäsi hän synkästi. "Rajojen yli meneminen kostaa itsensä... Rajat -ovat ne muodot, joihin maailma valautuu... - -"Ei, olin kylläkin tiedonhaluinen ja opinjanoinen", jatkoi hän -vilkkaasti. "Mutta sisäisille silmilleni eivät he kuitenkaan voineet -pistää sivistyksen silmälaseja." - -"Minä kuvittelen mielessäni teidän ikäänkuin kulkevan tunturin -juurella, joka näyttää uhkaavan vieremällä" -- sanoi Merete miettivästi. - -"Ettekö koskaan pelkää, että jokin vieremä voisi sattua _teidän_ -elämässänne, Merete?" -- kysyi Rein tutkivasti. - -"Oh -- en"... - -Merete pudisti päätään, ja hänen kasvoilleen tuli onnenilme. - --- Nyt rupesi käymään pieniä, lyhyitä tuulenpuuskia, ja aallot löivät -ja loiskivat venheen keulaan ja vesi tummeni nousevista pilvistä. - -"Ottakaa saali hartioillenne... Ette kai pelkää vähäistä myrskyä? --- Te, joka ette edes pelkää kokonaista vuorenvieremää!" sanoi Rein -rohkaisevasti. - -"Ei", -- huudahti Merete miltei riemuiten, -- "en ole koskaan tuntenut -itseäni turvallisemmaksi." - -Alkoi putoilla harvakseen suuria sadepisaroita; Rein souti lujasti, -vetäen voimakkaita vetoja vastatuulessa. -- Näytti kuin hänen -ajatuksensa olisivat olleet kuohuksissa... - -Äkkiä välähti salama puolipimeässä ja kuului ukkosenjyrähdys. - -Rein pysäytti airot ja katsoi ympärilleen -- - -"Kunpa saisi elää näin, kunnes susi tahi kotka korjaisi, -- eikä -maailmaa enää olisi!" -- virkkoi hän. - -Ukkonen jyskää ja jyrisee tunturien välisessä ahtaassa laaksossa ja -salama seuraa toistaan. - -Merete istui ajatuksiinsa vaipuneena, hiljaa ja tyynenä... - -Äkkiä kuului ankara räjähdys, ikäänkuin salama olisi iskenyt maahan -jossakin metsän sisässä. - -Merete hätkähti. -- - -"Entäpä jos se nyt olisi iskenyt tänne venheeseen!" -- kuiskasi Rein -ikäänkuin ilmaisten salaisimmat ajatuksensa -- -- -- "Ja me molemmat -olisimme saaneet asuntomme täällä aaltojen alla" -- -- - -Ukkonen jyrisi, sade valui virtanaan. - -Tuuli kiihtyi, -- ja vaimeni taas, ja ilma seestyi -- - -Ja he istuivat siinä omituinen tunne mielessään, että heidät oli -jätetty ainoastaan toisilleen, -- keskellä luonnon ylivoimia... - --- Ilta-aurinko paistaa hellitti taas kaksinkertaisen kirkkaasti pikku -ruuhen saapuessa rantaan. - -Rein veti venheen voimakkaasti pitkältä rannalle ja puuhasi sitten -aiheettoman kauan sen kiinni sitomisessa -- - -Sitten juoksi hän äkkiä venheen ääreen ja tempasi Mereten syliinsä... - -"Tulkoon siitä vuorenvieremä tahi ei, onni tai onnettomuus, -- -tahdotteko uskaltaa elämänne minulle, Merete?"... kuiskasi hän -tulisesti kantaessaan hänet maihin. - -Ja Merete painautui säteilevänä häntä vasten... - -Tiesihän hän sen, tiesihän hän sen!... -- -- -- - - * * * * * - --- Ja he puhelivat ja he kertoivat ja he sulkivat toisensa syliinsä... - -... Olihan Rein tullut hänen luokseen sisimpine sieluineen jo _ennen_ -kun hän ensi kerran ajoi rattailla pihaan, -- tunnusti Merete... - -Ja he saapuivat kotiin kokonaista kaksi tuntia myöhemmin kuin muut -- -ja myöhästyivät illalliselta -- - - * * * * * - -Elämä Vangenilla oli tullut omituiseksi pitkinä lämpiminä elokuun -päivinä. Aamiaisen aikaan olivat nuo kaksi jo olleet aamukävelyllään -kasteen vielä ollessa maassa. - -Heillä olivat omat merkkinsä, Reinillä konttorinikkunasta, Meretellä -arkihuoneesta tahi keittiöstä, siitä, oliko aikaa kohtaukseen -puutarhassa marjapensasten luona. He kohtasivat toisensa kello 5:n -aikaan iltapäiväauringon paisteessa ja kävelivät illemmalla virralle -päin. - -Joka aamu oli ikäänkuin heräämistä uuteen taivaaseen ja uuteen maahan, --- maahan, jonka päivän täytti ennen aavistamaton sulo, jota ei oltu -ennen koettu! - -... Ja he tekivät kävelyretken Ra-tädin luokse, jolle Merete esitti -"nokikolarin". -- Ja Ra-tädin kasvot ihan säteilivät, ja hän kyseli -Reiniltä salavihkaa niistä moldewigilaisista tiluksista... - -Ja he kulkivat taas yhdessä Rafosia kohti, Merete ja Rein, -- -muistelivat, kuinka he silloin olivat nähneet ja kohdanneet toisensa -siellä, mitä he olivat ajatelleet ja mitä sanoneet -- - -Heidän siinä illalla kävellessään tuntui kuin kosken kohina olisi äkkiä -tauonnut -- - -Rein pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja tarttui sitten -suonenvedontapaisesti Mereten käsivarteen... - -"Tulee niin hiljaista, aivan kuin kuolonhiljaista elämänmelun -perästä"... huudahti Rein omituisen kalpeana, -- "ikäänkuin totuuden -alaston kallio kohoisi kaukaa näkyviin... - -"Käsittämätöntä, kuinka melu ja pauhina voivat turruttaa ihmisen niin, -että hän esimerkiksi luulee voivansa elää tässä maailmassa -- -- -- -Eevatta!" -- käänsi hän äkkiä puheensa leikiksi, huomatessaan Mereten -tulevan levottomaksi. -- -- - -Rein saattoi välistä seisoa ja tuijottaa häneen niin että hän ihan -pelästyi -- - -"Ei mitään, -- ei mitään, Merete!... Nähdessäni, kuinka lujasti sinä -uskot onneen, -- uskon minäkin. Minun täytyy vain välistä muistuttaa -itseäni siitä, ikäänkuin näpistää käsivarrestani. Minäkö todellakin -kuljen tässä ja voin koska tahansa koskettaa sinua ja saada varmuutta? --- Minun on niin vaikeata käsittää, että kimalainen surisee ja -leppäkerttu kiiltää ja vattu riippuu kypsänä ja aurinko paistaa ja -että sinä seisot tässä luonani, -- vain sentähden, että _minä_ olisin -onnellinen! -- Rakkaani, jos maa häviäisi tahi avautuisi, -- niin ei -se olisi sen pahempaa, kuin että me aivan luonnollisesti solahtaisimme -yhteisine onninemme säilöön"... - - * * * * * - -Tuomaria ja hänen rouvaansa ei kiinnittänyt yksistään Mereten ja Reinin -kihlaus. Katsoipa asiaa kuinka tahansa, -- ja olihan Rein omituinen -luonne, josta ei ollut helppo päästä selville, -- oli kuitenkin selvää, -että _Merete_ tunsi itsensä onnelliseksi hänen kanssaan, arvelivat -tuomari ja hänen rouvansa. Rein oli siksi varakas, että hän voi täyttää -ehdottoman toivomuksensa mennä naimisiin jo syksyllä ja muuttaa -perintötilalleen kunnes saisi sopivan viran. - -Niin että nyt samana vuonna saatiin uudella kiireellä ja uusilla -voimainponnistuksilla luoda morsiuskapiot. - -Olihan se vähän raskasta rouvalle, joka juuri oli päässyt vankeudestaan -ja jonka nyt olisi pitänyt kaikessa rauhassa saada koota voimia ja -virkistyä puutarhatyössä. - -Ja kaiken lisäksi Mariannen suuri tapaus! - -He olivat suuresti hämmästyneet, kun hän ei palannut heti tehtaalta -kun Alida lähetti sen kirjeen, jossa purki kihlauksen, ja isän samalla -kirjoitettua ja kutsuttua Marianne kotiin. - -Ja oli kuin olisi pommi iskenyt Vangenin perheeseen, kun Groth ja -Marianne sitten julkaisivat kihlauksensa. - -Mutta kun he olivat lukeneet kirjeen loppuun, tuntui kaikki -ymmärrettävältä ja miltei luonnolliselta. Groth kirjoitti, että hän -puolestaan yhä enemmän oli tuntenut ja tullut huomaamaan, että juuri -Marianne kiinnitti häntä ja että he olivat kuin luodut toisilleen. - -Grothin vanhemmat toivoivat nyt, että häät pidettäisiin mahdollisimman -pian ja lykkäämättä, lunastamalla kuninkaankirje. - -... Niin, että tässä päästiin ainakin kapioiden valmistamispuuhista, -vaikkakin isän täytyi ostella hopeakaluja ja kallisarvoisia -morsiuslahjoja. - -Ja kun sitten lähetti toi Vangenilta Rafosille Grothin kirjeen uuteen -kuoreen suljettuna, istui Ra-täti kauan ruumistaan heilutellen ja -päätään nyökytellen ja mietti... Sitä tyttöä!... Arvasihan hän, että -hän se viimeisen piston ottaisi... Hän pelasi aina niin erinomaisesti. -Hänellä, tyttörukalla oli vain niin huonot kortit! -- rokonarpiset, -kalpeat kasvot -- ja pienet, viisaat -- mutta tirrottavat silmät... - - * * * * * - -Tuomarin apulaisineen ja konttorihenkilökuntineen taas kierrellessä -syyskäräjillä, jossa asiakirjoja luettiin ja "Christian Quint" -vallitsi, ja kansa seisoi paljastetut päät kattona, täyttäen koko -pihamaan, kun hän ja kruununvouti Paus menivät käräjäsaliin tahi -tulivat sieltä, -- pantiin Vangenilla kaikki voimat liikkeelle, jotta -Mereten kapiot saataisiin valmiiksi siinä lyhyessä ajassa, joka oli -jälellä häihin. - -He huomasivat nyt, mitä merkitsi Mariannen ja Barbaran poissaolo nyt -kun oli muitakin syyskiireitä. Alida sai tehdä työtä heidän molempien -puolesta, ja rouvasta näytti hänellä välistä olevan työtä yli voimien. - -Helpotti ihan suuresti, kun Marianne sangen järkevästi lähetti heille -ompelijattaren tehtaalta ja Barbara odottamatta saapui kotiin auttamaan -kokonaiseksi kolmeksi viikoksi. - -Hän puikkelehti ympäri vanha palttinaesiliina edessään kuin kala -vedessä, järjestäen ja hoitaen ulkoista taloutta muiden istuessa -kangastensa ja ompeluksiensa ääressä. - -Silloin tällöin "sopivan tilaisuuden sattuessa" sai rouva tietoja -tuomarilta, tavallisesti hänen siirtyessään uuteen käräjäpaikkaan, ja -pieniä lippusia vaihtoivat keskenään yhä useammin Rein ja Merete. - -Merete piti myös innokkaasti silmällä jokaista sekä hevosella että -jalkaisin kulkevaa matkustajaa, jonka hän äkkäsi maantiellä ja jota -voi epäillä kirjeentuojaksi ja joka mahdollisesti poikkeaisi sisään -Vangenin portista, tahi myös niitä, jotka tulivat toiselta taholta ja -joita ehkä voisi käyttää hänen omien pikku kirjeittensä viemiseen... - -Reinin rakkautta uhkuvassa, ikävöivässä viime kirjeessä oli ollut -omituinen, masentava lisäys... - -Siihen oli kirjoitettu lyijykynällä: - -"Minut valtasi tuska tänään. Tuli mieleeni odottamatta, että minun -täytyisi _nyt_ matkustaa kotiin Dalilani, sorean, nuoren, viattoman -Dalilani luokse ja -- tulla houkutelluksi omantunnontuskiin ja -edesvastuuseen ja naimisiin sen kaikkine moniin sukupolviin ulottuvine -seurauksineen... Vihantunne heräsi minussa. Minusta rupesi äkkiä -tuntumaan kuin näkisin sinussa luonnon kiusauksen, -- viattomissa -uskollisissa silmissäsi luonnon petoksen! -- Se täyttää ensin oman -välikappaleensa mielikuvituksilla tehdäkseen vaikutuksen pohjattoman -käsittämättömäksi uhrille. - -"... Luonto! -- kunpa se olisikin vain välinpitämätön, tunteeton, -tilapäinen, -- vain eloton... Mutta se onkin ovela, -- käyttää meitä -hyväkseen ovelasti, viekkaasti, pusertaa meistä mehun kuin sienistä, -- -käyttää meitä niin kauan kun sydänverestämme on pisarakaan jälellä, ja -heittää meidät sitten luotaan kulutettuina, murtuneina. -- Mitäpä hän -välittää siitä, että jälelle jäänyt värisevä, katuva sydän huutaa -- - -"Puhalla sitä, niin se katoo!" -- päättyi se. -- - --- Puhaltaa sitä... Merete tunsi olevansa hämillään, kiusautunut... - -Sitten rupesi hän miettimään "kiusaus"-sanaa. -- - -Hän ei voinut olla yhä uudestaan tuijottamatta siihen -- - -"Kyllä, hän kyllä -- -- -- puhaltaisi siihen!" kirjoitti Merete sitten. -Rein ei vain kärsinyt olla kauan yksin... - -Ja tuota kaikkein herttaisinta, mustinta, rakkainta tukkaa ei hän -suinkaan leikkaisi, nykäisisihän vain sitä, tukistaisi siitä, joka -kerran kun Rein alkaisi katsoa "pimeään"! -- -- -- - - * * * * * - -Kuinka tunnit kuluivatkaan hitaasti sinä päivänä, kun heidän piti -tulla kotiin, -- kuinka seinäkellon minutit olivat sitkeässä tuloajan -lähestyessä! - -Vihdoin, vihdoin näkyivät tuomarin vaunut, ja niissä oli myös Rein. - -Merete oli monen monta kertaa pieni kirsikanpunainen huivi päässä -rientänyt mäelle, josta näkyi kauimmaksi maantielle. - -Hän tiesi, ettei Rein pitänyt vastaanottokohtauksesta kaikkien nähden, -ja sentähden hiipi hän sykkivin sydämin ullakon rappusille ja yllätti -Reinin, kun tämä pettyneenä ja ympärilleen katsellen läksi niitä -nousemaan huoneeseensa. - -"Merete!"... Rein tuijotti häneen ennenkun kietoi hänet syliinsä, piti -häntä vähän loitolla itsestään ja syleili häntä sitten taas. - -Heidän viime näkemästään oli kulunut kokonainen ijäisyys!... - -Ja sitten puhalsi Merete häntä -- ja hän taas Mereteä -- - -"Merete -- Merete..." - -Ilo oli niin raju, kuin se olisi ollut kauan lujasti suljettuna... Rein -ei saanut sanaa suustaan, -- mielenliikutus voitti hänet ja hän puhkesi -itkuun, -- puristi vain Mereten rintaansa vasten. - -Merete katsoi häneen miltei peläten, sillä hän ei ollut luullut Reinin -_voivan_ itkeä... - -Ja sitten -- illalla -- sanoivat he toisilleen yhä uudestaan hyvää -yötä, -- ja yhä uudestaan oli heillä jotakin sanomista toisilleen -eivätkä he olleet voida antaa _sen_ tapahtua viimeisen kerran. - --- Seuraavana aamuna kohtasivat he taas toisensa heille kumpaisellekin -ilmestyneessä maailmassa, jossa kaikki oli ensikerran-hohteessa, -kasteenraitista, koskematonta -- -- -- - --- Ja sitten saapui Ra-tädin renki hevosella. Hän tuli sisään -etehisestä sangen uteliasten Eufemian ja Barbaran saattamana. - -Ja huomattiin, kun hyvin kääritty ja sinetitöitty laatikko rouvan läsnä -ollessa arkihuoneessa avattiin että se sisälsi ei enemmän eikä vähemmän -kuin kaunista paksua mainiota silkkikangasta, jonka Ra-täti, moisen -tuhlaavan päähänpiston saatuaan, oli tilannut Kööpenhaminasta lahjaksi -Meretelle, -- "tulevalle nuorelle rouvalle, joka saisi hyvän aseman -yhteiskunnassa". - -Barbara, jonka mielestä Rein ei osannut pitää sitä tarpeeksi -suuressa arvossa, piti kangasta innostuneena hänen edessään, alkaen -lörpötellä ja tehdä selkoa siitä, mitä vielä valmistettiin kapioiksi. -Hänen puheliaisuutensa keskeytti kuitenkin rouva Orning kertomalla -Reinille ja Meretelle, että isä tilaa tänäpäivänä uuden suuren reen -karhunnahkavällyineen heidän talvimatkojaan varten... - -Mutta _silloin_ ei Eufemiakaan voinut enää pidättyä ilmoittamasta, että -Merete saisi turkiskapan tehtaalta... - -Tämä viimeinen uutinen livahti miltei huomaamatta ohi. Rein oli äkkiä -poistunut huoneesta. -- - -Päivällisen aikaan lienee hänen ajatuksiaan kiinnittänyt jokin. Hän -näytti hajamieliseltä, ja,heti kun noustiin pöydästä, riensi hän -konttoriin nyökäyttäen vain päätään vastaukseksi Mereten kysyvään -katseeseen. - -Ruokasalissa istuivat Eufemia ja ompelijatar uutterasti valmistaen -Mereten morsiushametta. Valkonen harsomainen kangas oli levällään, ja -Merete kävi tuontuostakin sitä tarkastelemassa. Varottiin antamasta -hänen pistää ommeltakaan siihen. Se tuottaisi näet onnettomuutta. -- - -Sitä uutterammin ompeli hän huoneessaan muuta. _Siellä_ voi hän -olla rauhassa ja rakennella yksinään ajatuksissaan tuulentupia -neulaa käytellessään... Hän oli Reinin mukana pitkillä retkillä ja -kävelymatkoilla. -- Rein souti häntä, kantoi hänet maihin... Hän istui -heidän kodissaan suuren pohjoisessa olevan vuonon rannalla katsellen -ikkunasta ja odottaen häntä... - -Hänen edessään oli kuin puolivalveilla nähtyjen unien sumussa se aika, -kun hän jäisi kahden hänen kanssaan! -- - -Hän työskenteli innokkaasti saadakseen ajan kulumaan, jotta tulisi -ilta, -- ratkoi ompeleen sillä moniteräisellä kynäveitsellä, jonka Rein -oli lainannut hänelle, laski sen pois kädestään, -- mutta hänen täytyi -ottaa se taas, -- kosketella sitä, -- katsella ja käännellä sitä -- - -Tuontuostakin saivat ajatukset hänen silmänsä loistamaan, kunnes hänen -notkea vartalonsa vähitellen ikäänkuin vaipui niihin -- -- -- -- -- - --- Ja illalla, kun Rein tuli sisään etehisen ovesta himmeässä -lyhdynvalossa, yllätti Merete hänet kietoen käsivartensa hänen -ympärilleen. - -Mutta Rein miltei tyrkkäsi hänet luotaan... "Mokomat valmistukset ja -puuhat ja sopimukset!" -- huudahti Rein. - --- "Minusta tuntuu kuin vä'ät ja pihdit pitäisivät minua kiinni... -Tuntuu kuin ovi lyötäisiin lukkoon takanani!" - -Merete katsoi kauhistumistaan kauhistuen, kuinka hän seisoi tuijottaen -kalpeana, raivoissaan silmät kamalasti palaen. - -... "Ne ompelevat ja ompelevat pakkoröijyä ylleni", -- ilkkui hän, ja -hänen kasvonsa olivat kuin terävät petolinnunkasvot. -- "Ja sitten -ajavat he ruumiin pois isossa reessä!"... - -Mereten mieleen välähti kuin salama, että sen täytyy olla hänen -salaisen tuskansa, tuon mielentilan, joka nyt niin äkkiä on vallannut -hänet, ja _sen_ kanssa juuri hän saisi taistella koko elämänsä. - -Merete hillitsi itsensä, hymyili lämpimästi ja laski kätensä hänen -olalleen, samalla kun hänen silmänsä miltei uhmailevasti katsoivat -Reinin silmiin. - -"Minun täytyy, -- täytyy tuntea vapauteni, -- että voin vapaasti valita -viimeiseen asti", -- huudahti Rein miltei karkeasti. - -"Et kai tarkoittane" -- -- kuiskasi Merete... - -"Tietysti tahdon sinut vangita, -- koko sydämestäni tahdon sinut -vangita!... Mutta älä näytä niin kovalta ja ankaralta", -- pyysi -Merete. -- -- - -Rein vastasi niin väsyneesti, raukeasti, jonkinlaisella sairaan -ystävällisellä hymyllä. - --- Hän puhui vain muutamia sanoja sinä iltana. - -Hän piti Mereten hyväilyjä lohdutuksena, joka kuitenkin voi puolittain -lieventää tuskia. Hänen katseensa oli kuin kuollut, ja hän hymyili, -kun Merete vakuuttavasti arveli, että se oli vain huonoa tuulta, ja -hän lupasi mennä huoneeseensa levolle, -- ja suuteli sitten kevyesti -Mereten otsaa -- -- - -Seuraavana aamuna pisti Rein varovasti päänsä sekä ruokasaliin että -arkihuoneeseen ja katsoi ympäriinsä. - -... "Ei hän ole täällä", nauroi Eufemia Reinin vetäytyessä nopeasti -takaisin. - -Rein ei löytänyt häntä ruokahuoneesta eikä myöskään aitasta. Mutta -Merete oli kuullut ja tuntenut hänen askeleensa seisoessaan äitinsä -vieressä vaatekaapin luona, ja hän juoksi Reiniä vastaan tämän tullessa -keittiöstä. - -Rein ojensi hänelle molemmat kätensä -- - -"_Omistanko_ sinut vielä tänään, --?"... kuului miltei tuskallisesti. - -Merete heittäytyi iloisesti hymyillen hänen syliinsä. - -Rein painoi hänen molemmat kätensä otsalleen: - -"Olen loikonut valveilla koko yön, kuunnellen, kuinka ilkeästi ja -rumasti sinulle puhuttiin eilen. -- Omalle, rakkaalle, ihanalle -Meretelleni!" - -"Minä en sitä muista", -- kuiskasi Merete, -- "kun näen sinut taas, --- kun olet tässä luonani... Pidä vain mielialasi, -- osaanhan minä -puhaltaa, tiedäthän." -- - -Hetkisen kuluttua oli kaikki kuin poispyyhittyä ja unhotettua. Rein -laski leikkiä ja nauroi Mereten kanssa ja nosti hänet korkealle -ennenkuin riensi konttoriin. - -Mutta nyt tiesi Merete saavansa varmasti itkeä monta kertaa. Mutta -mitäpä siitä... - - * * * * * - -Sankowitz seisoi taas Vangenilla vanha, kuhmuinen hattu päässä, yllä -kosteat vaatteet ja jalassa lokaiset saappaat, joita hän kuivasi -etehisessä oleviin havuihin. Hän asetti märän, vuotavan pumpulisen -sateenvarjon varovasti seinää vasten tervehtiessään Alidaa. - -"Yksi kauhistava ilma tänä syksynä, -- sataa niin paljon... - -"Jaa! -- ei olla monta jälellä jaloista Vangenin neitosista... Ei -niin kuin viime jouluna, jolloin ne kaikki tanssivat siinä suuressa -salissa. -- Nyt on ommeltu morsiuslahjoja ja kerrottu on niistä -kaikista uutisista, missä vain olen kulkenut, -- joka paikassa. -- -Marianne-neito on niin plötzlich armollinen rouva suurella bruukilla!... - -"Ja nuori Merete-neito, joka oli näin pieni," -- hän näytti kädellään -matalalle, -- "kun ensi kerta näin hänet, on kihloissa ja menee pian -naimisiin herra apulaisen Reinin kanssa... - -"Barbara-neito -- - -"Ja Alida-neito itse -- - -"Jaa, se on paljon, kun kaikki linnut lentävät matkaansa pesästä! - -"Ja tuomari? -- Ja rouva?... - -"Ja klaveeri"... - --- Sankowitz oli tervetullut nyt samoin kuin viime vuonnakin. Hän tuli -sopivaan aikaan oikeana miehenä hankkimaan tuomarille soitannollista -huvia. - -Tuomari kuljeksi yksin, ikään kuin talossa, jossa pantiin tavaroita -kokoon muuttoa varten. Hän turvautui piippuun, tarttui viuluun, kävi -katsomassa Figaroa, hän hoiti maanviljelystä. - -Mutta iltaisin... - -Säälitti pyytää Alidaa pianoa soittamaan niinä ainoina joutohetkinä, -jotka hänellä oli päivän ankaran työn jälkeen kirjoittaakseen -sulhaselleen! - -Nämä suurille, nelikulmaisille sinisille postipaperiarkeille -kirjoitetut kirjeet voi hän lähettää vain joka kolmantena postipäivänä. -Sitäpaitsi täytyi paperiarkit kirjoittaa pitkin ja poikki, sillä -postimaksu oli kallis -- kokonaista 16 killinkiä. - -Ja pehmeitä, hänen makunsa mukaisesti leveiksi vuoltuja sulkakyniä -oli aina runsaasti hänen käytettävänään salin pöydällä. Augustinusen -ja Schmidt osottivat siten toverillista intoaan. He olivat mielestään -jonkinlaisessa yhteydessä Alidan ja Kvigstadin suhteen kanssa -- heidän -itsetuntonsa oli niin sanoaksemme noussut virkaveljen päästyä tuomarin -perheeseen... - -Alida istui sinä iltana onnesta kuohuvin tuntein ja vastasi -- -tällä kerralla tehden poikkeuksen -- ensi postissa Kvigstadin viime -kirjeeseen, jossa tämä hämmästytti häntä ja koko taloa ilmoittamalla -suorittaneensa loistavasti lainopillisen tutkinnon. - --- Täten oli yht'äkkiä avautunut koko toiveikas tulevaisuus -- päästä -hänen isänsä apulaiseksi Reinin jälkeen, -- mennä naimisiin ja asua -kotona Vangenilla kahdessa hauskassa päivän puoleisessa huoneessa, -kuten isä ja äiti olivat ehdottaneet, kunnes hän voisi päästä -valtionvirkaan... - -... Alida ajatteli viime ja tämän vuoden tapahtumia, -- -- -- ja tunsi -olevansa hämmästynyt -- ihmeestä! -- -- - - * * * * * - -Tuomari ja hänen rouvansa tahtoivat, että Reinille ja Meretelle -pidettäisiin suuret häät, joihin heidän kaikki tuttavansa koko piiristä -kutsuttaisiin. He olivat nyt saaneet kyllänsä "hiljaisista" häistä. - -Välteltiin niin paljon kuin mahdollista puhua tahi keskustella näistä -asioista Reinin läsnäollessa. He olivat huomanneet, ettei hän "samoin -kuin muutkaan miehet pitänyt touhusta", kuten rouvalla oli tapana -sanoa. Hän tuli aina hajamieliseksi ja pujahti tiehensä, kun vain -satuttiin koskemaankaan niihin asioihin. - -Monissa puuhissa tuskin huomattiin, että syyspäivät pimenemistään -pimenivät ja lyhenemistään lyhenivät, niin että jo aikaisin -iltapäivällä voitiin nähdä siellä täällä tulia tuikkavan alamaan -taloista. - -Ensi rekikeli oli jo mennyt, kun ylimääräinen kuorma kaikenlaisia -häiksi tilattuja tavaroita saapui kaupungista eräänä rämyisenä päivänä. - -Kun Rein välistä täydessä rauhassa sai tavata Mereten yksin -ompelupöydän ääressä arkihuoneessa, istuutui hän hänen luokseen -puhelemaan. - -Reinin täytyi aina tarttua Mereten kauniisiin käsiin ja katsella niitä -ja ranteita, "joita hän juuri nyt itse tarvitsi niin välttämättömästi -pikku ompelukseensa", kuten Merete sanoi aina nauraen. - -Ja kun hän eräänä päivänä taas otti ne, koetti hän sormustaan, jonka -onyksikivessä oli pieni vaakuna, hänen sormeensa. - -Se oli tietysti liian suuri, mutta sen voi kyllä kultaseppä pienentää, --- ja "se kyllä sopisi... kyllä sopisi" toisti Rein -- --. - -Rein painoi sen Mereten kahdelle sormelle, niin että se puristi ne -yhteen. - -"Se on sinun, Merete!" - -Merete katsoi sormusta ja suuteli sitä kyyneleet silmissä. - -"Pidä se! -- Pidä se toistaiseksi," -- huudahti hän hermostuneesti. -- - -Hän hypähti ylös ja poistui äkkiä ovesta. -- -- - - * * * * * - -Merete tiesi, kuinka mielellään Rein olisi tahtonut, että hän olisi -seurannut mukana hänen retkillään, ja kuinka pettyneeksi hän tunsi -itsensä, kun hänen täytyi mennä yksin. - -Lauhkeassa suojailmassa kosteassa harmaassa sumussa kulki matka sitten -lauttauspaikalle ja joelle, joka oli täynnä harmaanvalkoista sohjua -ylempänä laaksossa sataneesta lumesta, tahi kulki matka lähinnä -seuraavina päivinä huurteisen, tyynen kuusimetsän läpi Lovandetille, -jonka kirkkaalla peilillä oli muutamia pudonneita punasia ja keltasia -syyslehtiä... - -He saattoivat kulkea kauan ääneti, vaihtamatta tuskin sanaakaan -keskenään. - -Sitten alkoi Rein: - -"Tästä olet kulkenut, Merete! -- ei, et ole kulkenut... Lapsena -ja myöhemminkin olet aina juossut ja hyräillyt, -- kuvittelen -mielessäni, -- monta kertaa koko matkan Ra-tädin luokse... Silloin -olet kai ajatellut monia asioita, -- niihin aikoihin, kun aloit tulla -täysikasvuiseksi, -- että tulisi jokin ihmeellinen seikkailu vieraasta -maasta -- tahi hyvin kaukaa, -- niinhän?" -- - -"En juuri voi sanoa ajatelleeni mitään ennenkuin sinä iltana, kun näin -sinut sillä tavalla --. _Silloin_ se alkoi. Sitä ennen olin vain pieni, -tyhmä tytöntypykkä." - -Ja sitten täytyi Mereten -- Rein pakotti hänet siihen -- kertoa -kaikesta niiltä ajoilta, kun hän oli tyhmä tytöntypykkä, -- kaikesta, -joka Mereten mielestä oli niin kauhean lystikästä, ja kaikista -kirjeistään... - -Ja sitten alkoi Rein kertoa itsestään ja ihmeellisestä elämästä meren -rannalla, -- lapsuudestaan, kotioloistaan. Hän ei maininnut koskaan -isästään -- ainoastaan äidistään. Oli kuin häntä olisi huvittanut -juoksuttaa itseään ja Mereteä ajatuksissa ympäri kuin lapsia, jotka -miltei ovat leikkineet yhdessä. - -"Jospa me molemmat olisimme tunteneet toisemme silloin, -- olisihan se -edes ollut palanen yhdessä vietettyä elämää!"... - -Kuinka se oli hänen itsensä tapaista, mietti Merete, -- ja "hänellä -itsellään" tarkoitti hän aina häntä sellaisena kuin oli nähnyt hänet -ensi kerran näyssään. - -Rein seisoi ja katsoi häneen silmissä outo hehku, syleili häntä -intohimoisesti ja puristi hänet yhä uudestaan kiihkeästi rintaansa -vasten. Mutta sitten päästi hän äkkiä hänet. - -"Rientäkäämme!" sanoi hän ja läksi kulkemaan nopeasti, -- ja hiljensi -kulkuaan vasta heidän päästyään suurelle maantielle... - -Siellä hengitti hän syvään -- - -"Siunattu olkoon lapsuutesi, jonka olen jakanut kanssasi, Merete! -- -Lovandet olkoon todistajamme!" - -Merete ei käsittänyt häntä -- täydellisesti. Mutta olihan niin paljon, -jota hän ei käsittänyt... Ja ne kysymykset, jotka hän aikoi tehdä, -kuolivat aina sydämentykytykseen, jonka hän sai ajatellessaan että he -pian, hyvin pian kuuluisivat toisilleen, -- ja silloin -- silloin hän -kyllä -- -- - -Sitten kohtasivat he puujalka-Larsraukan, joka nilkutti heitä vastaan -kainalosauvoineen -- - -"Hän ei ole _menettänyt_ jalkaansa, hänen toinen jalkansa on -synnynnältään liian lyhyt", selitti Merete. - -Reinin kasvoilta näytti väri katoovan. Hän ei vastannut, kulkihan vain -ääneti tiehen tuijottaen... - -Äkkiä pudisti hän nyrkkiä taivasta kohden -- - -"Pitäisihän tuolla ylhäällä löytyä sydän! -- Mutta mitä voi sanoa -siitä, joka lähettää maailmaan keskentekoisia, rujoja olentoja! - -"Hän vaatii rakkautta!?" - -Rein kulki kuohuksissaan tietä, ja kesti melko kauan ennenkuin Mereten -taas onnistui saada huostaansa hänen kätensä ja saada häneltä silmäys. - -"Niin, niin", -- sanoi Rein sitten hymyillen hänelle... "Pakkanen antaa -poskillesi niin hienon värin, -- tekee sinut kahta vertaa kauniimmaksi!" - -... Huurreaika on yleensä vuoden kaunein aika, arveli hän... - - * * * * * - -Häävalmistuksia tehtiin suurisuuntaisesti. - -Keittäjätär, Teianin matami, oli saapunut ja saanut heti ohjeet -rouvalta sekä käytettäväkseen tarveaineita, -- juottovasikan, hanhia ja -kanoja; -- kaloja oli tilattu parilta kolmelta kalastajalta... - -Keitettiin, valmistettiin, leivottiin ja paistettiin, ja Vangenin -suuressa uunissa räiskyi tuli aamusta iltaan. - -Ja kutsuja lähetettiin jo kahdeksan päivää ennen. - --- -- Jos piirikunnan perheet Barbara-neidon ja Marianne-neidon -häissä niin sanoaksemme olivat olleet estetyt ilmaisemasta lämmintä, -sydämellistä tahi kunnioittavaa osanottoaan tärkeisiin tapahtumiin -Orningin perheessä, niin nyt oli sitä lujemmin päätetty ottaa vahinko -takaisin. - -Kaikki ikkunoilla olevat kukat saivat nyt kaatua saksien tiellä. -Seppeleitä sidottiin, ja kokoonnuttiin yhteen punomaan pitkiä -köynnöksiä kirkon alttarin ja vihkipallien ympärille. - -Ja nyt, kun vihkiäisten piti tapahtua ylihuomenna, ajoivat ajoneuvot -toistensa jälkeen seudun kaikilta tahoilta kirkonoven eteen tuoden -suuret määrät kukkia ja vihreää koristeiksi ja mattoja lattialle. - -Jännitys ja odotus oli suuri... - -Kirkossa harjoiteltaisiin laulamaan erästä juhlatilaisuuteen sepitettyä -ja monistettua häälaulua toimeliasten käsien koristellessa kirkkoa... - -Koko seudun ajatukset ja silmät olivat kohdistetut suippoon -kirkontorniin, jonka tuuliviiri kääntelihe sinne tänne varisten aina -silloin tällöin kohotessa pakoon usvaiseen ilmaan. - - * * * * * - --- Vanhan tavan mukaisesti eivät sulhanen ja morsian saisi enää nähdä -toisiaan ennenkun huomenna kirkossa, sen sai Rein kuulla yläeteisessä -aikaisin aamupäivällä kävellessään levottomasti edestakaisin Mereteä -odottaen. - -Tieto näytti saavan hänet hämmästymään, ja hän jäi ajatuksissaan -seisomaan... - -Sitten, ikäänkuin olisi tehnyt äkkipäätöksen, riensi hän ullakolle, -jossa tiesi Mereten olevan jotakin etsimässä. - -Merete seisoi etäällä erään vanhan kaapin luona tarkastaen rasiaa -toisensa jälkeen kattoluukusta tulevassa harmaassa valojuovassa. -"Tahdon ainakin sanoa jäähyväiset _nuorelle tytölle_", -- sanoi Rein -ullakolle tullessaan. Merete huomasi hänen katseensa olevan niin -ihmeellisen tuskaisen. - -"Tuonnäköinen on siis nuori neiti Merete Orning! jota ilman en voi -elää..." -- - -Hän seisoi, tuijottaen Mereteen kädet hänen olkapäillään... "Jos olisin -voinut, olisin paennut monesti, -- aikoja sitten... Älä ihmettele niin! --- Älä näytä niin kysyvältä" -- - -Hän sipasi hermostuneesti kädellään otsaansa... - --- "Tuosta vanhasta leikkauksilla ja kultauksilla koristellusta -kirkkoreestä tuolla olen nähnyt unta koko yön"... sanoi Rein -raskasmielisesti hymyillen. - -"Sinä istuit siinä, Merete. Mutta minun oli kaikista ponnistuksistani -huolimatta mahdoton päästä mukaan selloviulun takia, joka -poikkikaulaisena kökötti rinnallasi! Välistä koetin nousta rekeen -sivulta, välistä taas seisoa kannoilla -- ja alituisesti kuulin äänen, -joka koveni kovenemistaan joka kerran kun yritin rekeen. Ja lopulta -kuului pitkä, kauhea ulvonta seudun yli _minua_ vastaan, ja se halveksi -minua! -- - -"Olin sinua niin lähellä, että miltei voin koskettaa sinuun; -- mutta -sinä, sinä olit kuin toisessa maailmassa -- - -"Kun reki kääntyi, jäin minä seisomaan ja katsomaan sen lumeen tekemiä -jälkiä -- ja heräsin siitä, että kuulin huutavani sinun jälkeesi -- -Merete! -- Merete! -- - -"Niinhän?" -- Hänen äänensä vapisi ja hän itse värisi. -- "Pianhan -pääsen huutamasta jälkeesi? -- Sano, lupaa minulle se, -- suutele minua -vakuudeksi... Nyt ei saa tulla mitään meidän molempien väliimme." - -Hän rupesi äkkiä tuijottamaan rekeen. - -"Mikä sinua vaivaa?" -- huudahti Merete. -- "Minkätähden olet niin -kiihtynyt tänään?" - -"Minusta näytti, kuin olisin nähnyt itseni istumassa reessä"... -kuiskasi hän tuskin kuuluvasti. -- - -"Ja se, joka näkee itsensä, tiedäthän"... - -"Oo, Rein! -- emmehän enää tarvitse odottaa kuin huomiseen!" - - * * * * * - -Samana iltana syntyi kuolonhiljaisuus Vangenilla kesken monia kiireitä. - -Rafosin renki tuli taloon märäksi ajetulla hevosella paimenpoika -mukanaan ja pyysi saada puhutella tuomaria ja rouvaa -- kahden kesken. --- - -Renki seisoi kalpeana ja säikähtyneenä oven sisäpuolella ikäänkuin hän -olisi pelännyt sanoa sanottavaansa: - -Paimenpoika oli tullut hurjasti juosten Rafosille ja kertonut nähneensä -herra Reinin syöksyvän koskeen juuri putouksen kohdalla, missä kuohui -kovimmin!... Hän oli kai luiskahtanut näköalapaikan jäätiköltä. -Talonväki lähetettiin heti kiireen kaupalla koskelle tutkimaan ennen -kuin rupesi hämärtämään, -- ja he löysivät hänen lakkinsa riippumassa -eräässä pensaassa juuri sen paikan alapuolella, jossa hän oli seisonut. -Se oli kai pudotessa tempautunut hänen päästään. - -Seuraavana aamuna lähetettäisiin väkeä etsimään. Mutta koskesta ei -maksanut vaivaa etsiä. -- Se ei antanut koskaan mitään takaisin! - -Sanoma levisi kuiskauksin kaikki masentaen ympäri talon. - -Ja tuomari ja hänen rouvansa vaihtoivat keskenään surullisia -silmäyksiä, -- täytyihän heidän yhdessä koettaa valmistaa -lapsiraukkaansa. - -He tapasivat Mereten seisomassa etehisen ikkunassa kuin kivettyneenä, --- hän oli nähnyt sanantuojan tulevan läpimärällä hevosella ja -ymmärtänyt kaikki. -- Hän pyysi vain tyynesti ja hiljaa saada tietää -kaikki yksityiskohdat, -- kaikki, mitä he tiesivät. - -Hän ei välittänyt lohdutuksesta, -- otti kynttilän ja meni Reinin -huoneeseen. Hän näytti tahtovan olla yksin... - -Vapisevin käsin etsi hän siellä, olisiko jotakin kirjettä hänelle. - -Aavistus heräsi -- - -Ja kasvavalla levottomuudella etsi hän sitten hyllyllä ja -kirjoituspöydällä olevien paperien joukosta... - -Hän avasi varovasti piirongin laatikon... Siellä, pikku osastossa oli -useita vihkoja ja asiakirjoja. -- Hän otti ne esiin toisen toisensa -perästä... - -Aivan oikein, tuohon oli kirjoitettu: -- "Meretelle!" -- - -Oo, hyvä jumala! Hyvä jumala! - -Ei, se olikin kirjoitettu jo kauan sitten, -- nimenomaan päivätty -"heidän kihlauksensa jälkeisenä yönä". - -Hän rikkoi jäätävän tyynenä sinetin, -- hänen täytyi, -- täytyi saada -selvyyttä! - -Se oli jonkinlainen viimeinen tahto, jonkinlainen testamentti, mikäli -hän ymmärsi, jossa Rein, siltä varalta, että kuolisi, nimenomaan -luovutti hänelle asiakirjansa ja paperinsa ja kaikki mitä omisti. -Kukaan ei tekisi vastaväitteitä; ei tarvitsisi mitään muodollisuuksia. -Hänen perintöoikeutensa Moldewigin tiloihin lakkasi hänen kanssaan. - -Merete puri hampaansa yhteen tukahduttaakseen kaikki tunteet. - -Hän laski kuin unessa testamentin luotaan, -- avasi paperin toisensa -jälkeen, -- etsi etsimistään jotakin selvitystä. - -Eräästä hienosta vanhasta lompakosta löysi hän muutamia kirjoitettuja -lehtiä... - -Hän siirsi kynttilän ihan viereensä, -- luki tarkasti epäselvää -käsialaa, -- painoi mitä syvimmin jännitettynä joka sanan sieluunsa -samalla kun värittömien kasvojen silmiin tuli outo hehku... - --- "Ei siitä ollut mitään apua. -- Ei ollut mitään apua", -- alkoi -ensimäinen lehti. -- "Luulin voivani paeta sitä lähtemällä kaupunkiin --- tekemällä ulkomaamatkan!... Mutta _minut_ voi olemuksen yksinäisyys -vallata keskellä ihmishyörinääkin -- pahimmin juuri silloin!..." -- - - * * * * * - -Muistan selvästi aikaisimman vaikutuksen: Istuin lattialla ja leikin ja -kuulin äitini hillitysti keskustelevan kätilön kanssa, että jokin, joka -oli ollut kynsi, ja jokin sormentapainen oli leikattu selästäni kun -olin vuoden vanha... - -Se _oli_ kynsi eikä kynnen nenä, vakuutti matami. - -Äiti kuunteli tarkkaavasti ja sanoi jyrkästi, että se _täytyy_ salata... - --- Minä en voinut sitten ajatella muuta. Se oli aina mielessäni -- -tunsin kuin otteen selässäni, -- kuin takanani olisi ollut jokin, jota -en kuitenkaan nähnyt. - -Ja sitten tuo suvussa kulkeva tarina epäsikiöistä... jostakin pahasta, -joka oli sovitettava joka seitsemännessä polvessa! -- - -Kun olin kymmen- tahi yksitoistavuotias, huomasin minä kuin kynnen ihon -alla kehräsluun yläpuolella, ja olin tuntevinani ikäänkuin varpaan... - -Tunnustelin sitä alituisesti... kauhistuin hirveästi, -- välistä tunsin -sanomatonta epätoivoa, -- en rohjennut uida toisten poikien kanssa, -- -pysyttelin arkana itsekseni. - -Aloin kaihtaa ihmisiä, -- voin kauhistuksissani tuntea pitäväni -ruumiissani, -- kantavani -- toista henkilöä, jonka varpaat ja -kädet pistivät esiin minusta. -- Kasvavana ollessani heräsin öisin -kauhunhuutoon. -- Nyt musertaisi se minut!... - --- Vahva tukankasvuni! -- Minua ilahutti, että isällänikin oli ollut -vahva tukka, -- että se oli suvussa. -- -- -- - - * * * * * - --- -- Makaan kuin vangittu silmä järven pohjassa ja katson sen läpi -valoisaan päivään, ikäänkuin ylempään kerrokseen, -- erotan tähdet... -Tiedän, että on olemassa sielu, -- niin etten rohkene päästää -valloilleen syyntakeetonta hiittä itsestäni. -- Luomakunnalla on myös -henkensä kaukaiset raja-asukkaat, jotka voivat olla kahlehdittuna -tuskaan, -- ottaakseen osaa elämään, -- peläten auringonpaisteesta taas -vaipuvansa takaisin syvään varjoon. -- -- -- - - * * * * * - --- Se maailma, jossa ihmiset vain muutamia sukupolvia sitten ovat -päässeet toistensa syömisen kannasta ja korvanneet sen vain hienommalla -samallaisella tavalla... Hämähäkki ja kärpänen!... - -Kuvittelen olevamme suljetut kauheaan huoneeseen ja täytyvämme -jäädä sinne, kunnes olemme laatineet lain syystä ja vaikutuksesta -luonteessamme. Ja sitten siirrymme me vähitellen siihen, jota kutsutaan -hengeksi. -- -- - -Tiedetään varmasti, että kaksi lisättynä kahteen on neljä... Ja niin -voi kahdesta siemenestä kahteen lisättynä hengen laskuesimerkissä tulla -neljä kokonaista metsää! -- -- -- - - * * * * * - --- -- Välistä tunnen minä tuskallisesti ja vapisten, että olemuksella -on tämä lanka minussa, -- jokin kostolasku suvulleni, jonka se voi -tempaista -- - -Lasken laskemistani: -- isäni, isoisäni, isoisänisäni, laivuri, joka -tuli rikkaaksi Englannin-matkoillaan... _Minä_ olen viides... Mutta -sitten? -- onko yksi tahi kaksi polvea seitsemänteen? - --- Mennään naimisiin ja vedetään muita samaan kiroukseen. -- -- -- - - * * * * * - -Tänä iltana ollessani ulkona yksin... kuului taas se ääni, -- -ikäänkuin, olisi jotakin jyrähtäen vyörähtänyt syvällä maan uumenissa --- tahi minussa itsessäni... Tunne oli samanlainen kuin maanjäristyksen -tapahtuessa kuuluu olevan, -- kaikki epävarmaa, horjuvaa, irtonaista... - -Ja säikäyksissään rupesi kuu luomaan irvikuvia... - -Maaperä huutaa salaperäisin äänin ikäänkuin jostakin salaperäisestä -maailmasta... Nimi kaikuu syvällä alhaalla... - -Tuossa nousee ikäänkuin varjo, joka tahtoo tarttua minuun. -- Hän, se -toinen, kynsiniekka... - -Kosto on kypsä ja on taas päässyt valloilleen! - -Kenties on syvällä _minussa_ hänen oma sykkivä sydämensä, -- hänen omat -viettinsä... - -Pimeänpelko nousee kuin suuret, äärettömät ruumisvaunut -yöstä... -- -- -- - - * * * * * - --- "Elämän juhla", -- niinhän sitä kutsutaan... _mutta ei vain -minulle!_ -- -- -- - - * * * * * - --- Merete istui tuolilla ajatuksiinsa vaipuneena nojaten kolmen neljän -paperilehden yli. - -Hän piti niitä edessään vielä kauan sittenkin, kun oli ne läpilukenut, --- elänyt niiden sisällön... - -Ihmeellisen selvästi kehiytyi mielikuvana hänen eteensä hänen -yhteiselämänsä Reinin kanssa, päivä päivältä, ensi illasta lähtien, kun -hän oli nähnyt Reinin haavenäyssä. Niin moni sana, niin moni viittaus, -jotka olivat jääneet puoliksi ymmärrettyinä mieleen, olivat nyt hänelle -selkosen selvät. - -Hän istui liikahtamatta, katseessa kuvastuen sisälliset näyt. -- - -Hänen ruumiinsa alkoi nytkähdellä ja hänen silmälautasensa vapisivat -ikäänkuin hän olisi ponnistellut taas herätäkseen. - -Äkkiä virtasi veri kasvoihin, ja hän tarttui otsaansa -- Rein, -- Rein, --- hän ei saisi enää koskaan nähdä häntä... - -Ei koskaan! -- Ei koskaan! - -Hän kaatui takaperin tuoliin hurjasti kirkaisten. -- -- -- - - * * * * * - --- Tuomari ja hänen rouvansa olivat kävelleet edestakaisin koko illan -kuulostaen ja pitäen silmällä oven raosta näkyvää valoviirua. - -Portaita ylös kohosi säveliä, -- etäisiä, tukahdutettuja pitkäveteisiä -akordeja pianosta, jonka ääressä Sankowitz istui yksin soittaen -koraalia, hiljaisten pikasananviejien kiitäessä ääneti pimeässä ympäri -paikkakuntaa. - -Äkkiä kuului Mereten valitushuuto. - -He löysivät hänet tunnottomana, ja tuomari kantoi hänet hänen -makuuhuoneeseensa. -- - -Seuraavana päivänä oli Meretellä kova aivokuume. -- - - - - -Epiloogi. - -Kolmekymmentä vuotta myöhemmin. - - -Kolmekymmentä vuotta oli kulunut valkolumineen ja kesävihervineen. - -Mahtava virta ei enää tullut tuntemattomilta tunturimailta ja -"mustista" metsistä, joihin kirves oli vielä tuskin koskenut, eikä -se virrannut enää seutujen kautta, joiden asukkaat olivat hiljaista, -ajanhengen koskettamatonta väkeä. - -Tuomari Orning ja hänen suuriaikeinen rouvansa uinuivat toistensa -rinnalla sen kirkon vieressä, jonka edessä väki oli ottanut hatut -ja lakit päästä heidän astuessaan alas vaunuistaan tahi noustessaan -reestään. - -Vangenia hallitsi nyt vanha kruununvouti ja valtiopäivämies Kvigstad, --- piirikuntansa kunnioitettavimpia ja mahtavimpia miehiä. - -Hän oli asianajajana ollessaan lunastanut vaimonsa Alidan sukutalon ja -asui nyt siellä lukuisan lapsilaumansa tähteiden kanssa, kun vanhimmat -jo olivat lentäneet pesästä ja hankkineet itselleen yhteiskunnallisen -aseman. - -Iso päärakennus vanhoine merkillisine hedelmäpuutarhoineen ja -puistoineen loisti valkoiseksi maalattuna uusine kattoineen ja suurine -ikkunoineen vaahteroiden ja poppelien välistä harjun rinteellä. - -Molemmat tuomarinaikuiset "neitsytkammiot" toisessa kerroksessa olivat -nyt neiti Merete Orningin hallussa. - -Hän makasi aina vuoteessa, ja nuoremman polven keskuudessa kulki -hänestä seuraava tarina: - -Kun hänen sulhasensa tapaturmaisesti syöksyi Rafosiin itse hääpäivän -aattoiltana, -- kun kaikki jo oli valmista, kirkko koristettu ja koko -paikkakunta kutsuttu vieraaksi, -- oli hän sairastunut vaaralliseen -tautiin. - -Sen jälkeen pysyi hän aina sängynomana eikä poistunut koskaan -huoneistaan. - -Näytettiin vieläkin sitä paikkaa, josta sulhanen oli luiskahtanut -koskeen. Hänen ruumistaan ei löydetty, ja sanottiin, että kun Lovandet -oli jäässä, hänet saattoi nähdä kuuvalossa leijuvan kuin varjo. - - * * * * * - -Merete oli ollut ylhäällä ja pukeutunut huolellisesti. - -Hän piti erittäin hienoista liinavaatteista pitseineen ja -koruompeleineen, ja Alidan tyttärillä oli tapana usein juhla- ja -syntymäpäivinä hämmästyttää häntä jollakin hienosti tehdyllä -vaatekappaleella. - -Kruununvouti oli periaatteellisista syistä lähettänyt poikansa aikaisin -maailmaan koettamaan sitä; mutta "tyttäriä oli suojeltava", -- heidän -luonteensa puhtautta, heidän ruumiillista ja henkistä terveyttään -varjeltava ja kauneudentunnettaan kehitettävä. Heistä pitäisi tulla -miehiänsä kasvattavia vaimoja, ja äiteinä tulisi heidän kehittää -tulevaa sukupolvea, -- yleensä tulla sellaisiksi kuin Alida ja Vangenin -neitoset, -- arveli Kvigstad. - -Mereten huoneessa näytti tänään hienolta ja komealta -- tuoreita kukkia -kaikkialla ja pieni vihko "neitsyt Marian kultakenkiä" lasissa sängyn -vieressä olevalla pöydällä. - -Mariannea kahden tyttärensä kanssa odotettiin tehtaalta kesäkäynnille -vanhalle Vangenille. - --- Merete oli taas mennyt sänkyyn. - -Hän makasi siinä hiukan väsyneenä, nauttien aamupäivän hiljaisuudesta, -jota häiritsi vain jokin silloin tällöin pihalta kuuluva ääni... - -Hän nojasi kyynärvarteensa äkkiä vilkastuen ja kuunteli. -- - -Siinä ne tulivat... hienoissa neljän istuttavissa, kahden uljaan, -ruskean hevosen vetämissä vaunuissa. Nämä ranskalaiset parihevoset oli -Groth ostanut viime vuonna... Merete näki kaiken sen ajatuksissaan. -- - -Onpa hyvä, ettei Groth itse ole mukana! -- Sillä silloin on Marianne -yhtä järkevä ja hauska olento kuin ennen, eikä kiusallinen, huolehtiva -nainen, joka lakkaamatta pitää miestään silmällä ikäänkuin hänen -itsensä täytyisi alituisesti niellä jotakin... - -Merete veti kellonnauhasta. - -"Sanokaa siellä alakerroksessa, että syököön sisareni ja juokoon kahvia -ennenkuin tulee luokseni, mutta että molemmat pikku tytöt tulkoot heti -näyttäytymään tädille", -- sanoi hän palvelijattarelle. - -Mariannen kaksi tyttöä ja Alidan nuorin tytär riensivät portaita ylös -sekä syöksyivät huoneeseen tervehtimään omituista tätiä, joka makasi -aina sängyssä eikä voinut koskaan voittaa suurta suruaan, -- kuten äiti -sanoi. - -"Ra-täti!" -- sanoi Merete hymyillen, kun vanhin tytöistä, -vilkasliikkeinen, päättävästi anasti paikan sängyn edessä... "Hän on -kai tulinen ja kiivas, Bolette?" kysyi hän toiselta sisarelta. "Mutta -yhtä hyvä silti!" - -"Ja sinä, Bolette... Luulenpa, että olet isääni, -- hänen lempeät -ja ystävällisesti hymyilevät silmänsä. -- Sinä kuulut olevan -musikaalinen... Niin, kunpa saisit siitä yhtä paljon iloa kuin hän, -niin -- kunpa voisi pitää ilonsa itsessään -- ettei sitä kukaan voisi -ryöstää! -- - -"... Niin, eikö sinusta ole ihmeellistä, 'Ra-täti', pitää _yhtä_ -sormusta kahdessa sormessa?" sanoi Merete hymyillen, kun vanhin -tytöistä tarttui hänen käteensä ja tarkasti siinä olevaa -eriskummallisuutta, joka aina pysyi heistä yhtä uutena. - -Sitten täytyi tietysti serkun kuljettaa heitä ympäri ja näyttää, mitä -kaikkea tädin kahdessa kodikkaassa, vanhanaikuisessa, valkoiseksi -maalatussa huoneessa oli... kirjahylly jossa oli monenlaisia -historiallisia teoksia, kielioppeja ja oppikirjoja... Merete-täti oli -opettanut kaikille Alidan lapsille niitä aineita, joihin hän itse oli -perehtynyt ja jotka huvittivat häntä. - -Ja vanha lasten lipas, joka oli niin lähellä sänkyä, että siihen -ulottui kädellä, täytyi tutkia. Se oli täynnä kanavakangasta ja -silkkiä, joita käytettiin, kun hän välistä istui sängyssä ja -huvittelihe ompelemalla kuvioita oman mielikuvituksensa mukaan. Vuosien -kuluessa valmistui yhtä ja toista ja lähetettiin lahjaksi sisarille, -jotka säilyttivät niitä miltei kunnioituksella. - -Ja sitten suuri, kupeva, messinkihelainen piironki, jonka päällä oli -vanha hijolasinen peili ja jonka ylintä lukittua laatikkoa he eivät -koskaan saaneet avata... -- - --- Iltapäivällä istui Marianne yksin hänen luonaan. Rouva Groth -oli komea, vanhahko nainen, jonka kiharat olivat jo harmaat. Hänen -rokonarpisissa, hiukan luisevissa kasvoissaan pieni vilkas silmäpari -välistä siristyi tirrottaen ikäänkuin hän olisi tutkinut, mitä oli -pohjalla... - -He keskustelivat hillitysti, tuttavallisesti. Välistä nousi Marianne -paikaltaan ojentaakseen Meretelle lasin tahi mitä hän näytti -tarvitsevan. - -"On ihmeellistä, että voit seurata kaikkea, Merete! -- ikäänkuin -näkisit sängystäsi kautta koko seudun, -- vieläpä etemmäksikin..." -virkkoi Marianne. "Istuessani näin luonasi, rupeaa minusta tuntumaan -kuin tyttöaikoinamme Vangenilla." - -"Niin," -- sanoi Merete, nyökäyttäen kaunista päätään; hän muistutti -vielä nuoresta tytöstä. -- "Meidän aikanamme ei ollut sellaista -kiirettä ja vauhtia kuin nyt. Ei myöskään tapahtunut niin paljon. Posti -tuli kerran viikossa tuoden yhden ainoan pikku sanomalehden... oli -aikaa hautoa saamiansa vaikutuksia, -- ja siksi ne olivat ehkä sitä -syvempiä..." - -Marianne katsoa tirrotti omituisen miettivän näköisenä sisareensa: -- - -"Oli aina niin raskasta ajatella, että sinä makaat täällä, Merete. -- -Mutta nyt olen alkanut tyytyä siihen. Kun on niin luonteva ja eheä, -murtuu myös kokonaan! -- Sinä et voinut enää soveltua maailmaan --" - --- Nyt koputti palvelustyttö oveen ja pyysi rouva Grothin tulemaan -alakerrokseen teelle... - -Marianne seisoi hetkisen ikäänkuin hänen mielessään olisi liikkunut -jotakin. -- - -Sitten kumartui hän äkkiä sisarensa yli ja kuiskasi liikutettuna: -- - -"Jos minulle olisi suotu suuri rakkaus, -- makaisin minä mielelläni -sinun sijallasi, Merete!" -- - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Dyre Rein, by Jonas Lie - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK DYRE REIN *** - -***** This file should be named 57552-8.txt or 57552-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/5/5/57552/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |