Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 8074 deletions

diff --git a/57368-8.txt b/57368-8.txt
deleted file mode 100644
index 796d11d..0000000
--- a/57368-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8074 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Apotti Tigrane, by Ferdinand Fabre
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Apotti Tigrane
-
-Author: Ferdinand Fabre
-
-Translator: Ellida Järnefelt
-
-Release Date: June 21, 2018 [EBook #57368]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK APOTTI TIGRANE ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-APOTTI TIGRANE
-
-Kirj.
-
-Ferdinand Fabre
-
-
-Suomentanut E. J.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1894.
-
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Jumalinen kaupunki.
-    II. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun.
-   III. Rufin Capdepont.
-    IV. Hiippakunnan oikeusto.
-     V. Piispan puutarha.
-    VI. Papinvihkiäiset.
-   VII. Pimeyden ruhtinas.
-  VIII. Pyhänhengen messu.
-    IX. Kreivi de Castagnerte.
-     X. Rooma.
-    XI. Kirkollislain ministeerio.
-   XII. Ristiinnaulitun ääni.
-  XIII. Pyhän Ireneon tuomiokapituli.
-   XIV. Lavernède ja Ternisien.
-    XV. Mical.
-   XVI. Ruumiin saatto.
-  XVII. Paavi Formosus.
- XVIII. Munkit.
-   XIX. Herra Clamouse'n vistipeli.
-    XX. Ruumisalttari.
-   XXI. Pappien komedia.
-  XXII. Krypta.
- XXIII. Eläköön hänen ylhäisyytensä!
-  XXIV. Karku.
-   XXV. Kardinaali Maffei.
-  XXVI. Paavin ehdokas.
-
-
-
-
-I.
-
-Jumalinen kaupunki.
-
-
-Lormières on pieni kaupunki, jossa on lähes viisitoistatuhatta
-asukasta. Se piiloutuu Corbières'in vuoristoon, joka yhdistää
-Cevennein harjanteen ja Pyrenein vuoret toisiinsa. Maan asukkaat
-sanovatkin: Lormières'in täytyy olla nenän alla, ennenkuin
-sen näkee. Kapea _Arbouse_-virta, joka saa alkunsa ihanasta
-arpuusimetsästä, jakaa kaupungin kahteen osaan. Toisen, jota sanotaan
-_Paperitehdaskaupungiksi_, muodostavat nuo lukuisat, yhteen jonoon
-pitkin virran reunaa rakennetut paperitehtaat; toinen, ylempänä
-sijaitseva _Luostarikaupunki_, saapi nimensä kirkoista ja luostareista,
-joita siellä tapaa joka askeleella. Siellä kohoavat kaunis, gootilainen
-Pyhän Ireneon tuomiokirkko, Pyhän Frumention romaanilainen pääkirkko,
-myöhäisgootilaisella ruusukeakkunalla koristettu Barnabitein
-luostari ja hiippakunnan yliseminaarin raskasluontoiset, mahtavat
-rakennukset. Juuri tähän hengellisten rakennusten moninaisuuteen
-perusti valtioneuvosto vuonna 1801 tekemänsä päätöksen, asettaa piispan
-istuin Lormières'iin, vaikkei tämä ollutkaan läänin pääkaupunki. Koska
-siellä oli piispan hovikin täydessä kunnossa, miksei sinne piispaa
-olisi lähetetty? Sitä paitsi olivat kirkon tulolähteet köyhtyneet
-vallankumouksen jälkeen. Nämät olivat ne pätevät syyt, joiden nojalla
-paavi Pius VII julisti Roomassa pitämässään konsistorion kokouksessa
-3 p:nä Heinäkuuta v:na 1802 herra de la Ginaudie'n piispan virkaan
-kelvolliseksi.
-
-Lormières'in ahtaat, mutkikkaat ja pimeät kadut päättyvät melkein
-kaikki Arbouse-virtaan, jonka yli kulkee kaksi ikivanhaa siltaa. Ne
-ovat kenties hiukan kömpelöitä, mutta niitä, somistaa leveät kiviset
-kaidepuut, jotka käsien alituinen koskenta ja tuimat vuorituulet
-vuosisatojen kuluessa vähitellen ovat hioneet kiiltäviksi, niin että
-nyt välkkyvät kuin peili auringon paisteessa. Huolimatta näistä,
-liikkeeseen nähden ylen riittävistä kulkuväylistä, on kanssakäynti
-Luostarikaupungin ja Paperitehdaskaupungin välillä hyvin vähäinen.
-Tämän vaikuttaa tuo jyrkkä eroavaisuus ylä- ja alakaupungissa
-vallitsevien elämäntapojen välillä. Sillä aikaa kun alakaupungissa
-tehtaan työmiehet puuhaavat ja raatavat, taittavat kokoon paperia,
-naulaavat kiinni laatikoita, lastaavat kuormia ja ajavat ne rautatien
-asemalle kiivaasti piesten hikoilevia ja hengästyneitä hevosparkoja,
-jotka vimmastuneina kavahtavat pystyyn, vallitsee yläkaupungissa
-mykkä hiljaisuus. Ainoa melu minkä sieltä kuulee, on kellojen soitto
-kirkoista ja luostareista, joiden luku siellä päivä päivältä kasvaa.
-Niinpä on siellä jo edustettuna: Dominikaanit, Jesuiitat, Maristat,
-Carmeliitat, Visitandinit, Pyhän Perheen Sisaret, Maarian sydämen
-parantajat ja -- kukapa niitä kaikkia muistaakaan.
-
-Luonnollisesti ei tämmöinen pappien ja munkkien tulva voinut olla
-houkuttelematta maan korkeasukuisia tälle etuoikeutetulle alalle. Ja
-suuri onkin heidän lukunsa siellä.
-
-Niistä aatelismiehistä, jotka Lormières'in hyvä maine oli puoleensa
-vetänyt, on kreivi de Castagnerte erittäin mainittava.
-
-Tänne vetäytyi heinäkuun vallankumouksen jälkeen tuo
-restauratsioonikauden kiivas taistelija, harras ja toimelias asiamies,
-jonka nimen lukija ehkä tuntenee ruhtinas Polignac'in valtiotoimen
-historiasta. Kuninkaan kuoltua ei herra de Castagnerte enään ajatellut
-muuta kuin Jumalaa, ja hän poistui Pariisista hautautuakseen tuohon
-vuoristokaupunkiin, jonka Toulouse'n arkkipiispa, hänen ylhäisyytensä
-Astros, oli hänelle osoittanut jonkimmoisena Paratiisin etehisenä.
-
-Lormières'issä pyhitetään pienimmätkin juhlat; Lormières'issä
-uskaltavat uskovaiset -- muita ei siellä olekaan -- vapaasti vetää
-taskustaan rukousnauhan ja hartaasti lukea sitä keskellä katua;
-Lormières'issä on elämä hiljaista ja ankaraa; Lormières'issä ei
-ole teaatteria, eivätkä silmänkääntäjät, taikka ilvehtijät koskaan
-ole päässeet pirullisilla konsteillaan häiritsemään katuvaisten
-ihmisten mieltä. Mutta senpätähden kaikki nuo sielut, jotka, niin
-sanoakseni, liitelevät taivaan valtakunnassa, korvaavatkin vahinkonsa
-kolminaisuuden- tahi jouluaattona, kun hänen ylhäisyytensä piispa
-lähtee yliseminaariin toimittamaan papiksivihkiäisten liikuttavia
-juhlamenoja!
-
-Lormières'in yliseminaari on entinen Minimein luostari. Se on
-rakennettu kiinni vanhaan muuriin, joka vielä tänäkin päivänä
-ympäröi ylä-kaupunkia. Tämä suunnaton sakaraharjainen muuri, jonka
-sammaltuneita kiviseiniä ajanhammas järsimistään järsii, jatkuu sitten
-pitkin kahta pihaa, joita nuoret apotit käyttävät kävely-, kujeilu- ja
-leikkitantereenaan. Näille pihoille, joista toista sanotaan
-_ali-diakoonein_, toista _tonsuroittujen_ pihaksi -- on taajaan
-istutettu suuria jalavia, jotka kevään tultua levittävät tavattoman
-viileyden tähän synkkään ja yksinäiseen paikkaan. Muuten vallitsee
-täällä kauttaaltaan muinaisuuden, hurskauden ja rauhan henki.
-
-Eräänä päivänä toukokuun alussa vuonna 1866 kajahteli _ali-diakonein_
-pihalta, joka muuten on paljoa hiljaisempi kuin _tonsuroittujen_ piha,
-hilpeää naurua, jota tuon tuostakin pitkät kimeät huudot keskeyttivät.
-
-Palloleikki oli täydessä toimessa; kaaput sievästi polvien yli
-käärittynä, häärättiin siinä voimien takaa. Silloin tällöin vilahteli
-vaalea- ja ruskeatukkaisten joukosta harmaapäitäkin, joka oli
-julkinen todistus siitä, että monta johtajaakin oli tässä hirveässä
-sekamelskassa osallisena.
-
-Vähän matkan päässä leikkitantereelta, tuuheiden puitten siimeksessä,
-istui pappi muistoonpanokirja kädessä pylvään kappaleella, joka oli
-jäännös Minimein luostarista.
-
-Vähä väliä juoksi joku pelaajista hikisenä karkean näköisen papin
-luokse ja sanoi:
-
-"Herra ylijohtaja, kirjoittakaa kuusi meille!"
-
-Apotti Rufin Capdepont, varapiispa, Pyhän Ireneon tuomiokirkon
-nimituomioherra, hiippakunnan oikeuston jäsen, _kirkkohistorian_
-professori ja yliseminaarin ylijohtaja, tarttui kynään ja kirjoitti
-arvokkaasti.
-
-Mutta ikäänkuin olisi hän pelännyt joutuvansa kiinni toimesta, joka
-niin vähän soveltui hänen arvolleen, katsahti apotti Capdepont
-tuon tuostakin levottomasti porttiin päin. Voisihan jokin hänen
-virkaveljistään tulla; jopa saattaisi itse piispakin, joka juuri
-oli parantunut pitkällisestä taudista, yht'äkkiä ilmestyä. Mitä he
-sanoisivat ja mitä ajattelisivat?... Ikävystyneenä naurettavaan
-toimeensa, nousi ylijohtaja ylös, laskien kirjansa kivelle.
-
-Apotti Capdepont oli isokasvuinen, mutta laiha ja kuivan näköinen
-mies. Hän oli noin viidenkymmenen vuoden vanha. Silmät olivat
-syvällä päässä; nenä, pullea kuin Pascal'in, oli mahtavan kookas;
-terävähuulinen, kaareva suu oli ankaranilmeinen. Harmaa, tuuhea tukka,
-jossa ajeltu paikka loisti kuin pilvistä kumottava kuu, muodosti niin
-sanoaksemme verhon tälle veistokuvantapaiselle päälle, joka kellertävän
-norsunluuvärinsä kautta muistutti mainioita, kauniita, espanjalaisten
-neroniekkain luomia hurskasten askeettien muotokuvia.
-
-"Herra ylijohtaja, tehkää hyvin ja lisätkää kaksi meidän puolelle",
-soperteli läähättäen muuan apotti.
-
-"Merkitkää itse!" vastasi herra Capdepont ylenkatseellisesti kirjaansa
-osottaen.
-
-Hän astui pihan poikki pitkään ja jäykästi, pää pystyssä, arvokkaasti
-katsoen ympärilleen. Mutta äkkiä hän säpsähti. Kappelin ovi pihan
-perällä aukeni, ja kynnykselle ilmaantui pieni vanhus kuluneessa
-sinipunertavassa kaapussa, kultanuppinen keppi kädessä.
-
-"Piispa! Piispa!" huusivat apotit, silmänräpäyksessä keskeyttäen
-leikkinsä.
-
-Mutta vähääkään poikkeematta tasaisesta kävelytahdistaan, astui Rufin
-Capdepont suoraan piispaa kohti.
-
-"Ettepä te kiirehdi anteeksipyytämään, herra ylijohtaja", sanoi hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun, ärsytettynä siitä välinpitämättömyydestä,
-jolla hänen tuloansa vastaanotettiin.
-
-"En tiennyt laisinkaan että minulla oli anteeksi pyydettävää, teidän
-ylhäisyytenne", vastasi Capdepont röyhkeästi.
-
-"Kun teidän arvoasteellanne oleva pappi osottaa niin vähän
-kuuliaisuutta piispansa käskyille, on häneltä aina anteeksi
-pyydettävää. Tuhat kertaa olen jo kieltänyt pallopelin. Yhtä hyvin
-voitaisiin ryhtyä pukille hyppyyn!..." "Olenhan teidän ylhäisyydellenne
-monesti huomauttanut, että tämänlaiset huvitukset ammoisista ajoista
-Etelä Ranskan seminaareissa..."
-
--- Kylläksi, herra!... Jo pian kymmenen vuotta olette te kapinoineet
-piispaanne vastaan. Olihan minun vastikään mahdoton viihdyttää mieltäni
-hartaushetkeksi, kun melu ympärilläni oli niin suuri. Näitäkö nuoria
-miehiä ylöskäännettyine kaapuineen te aiotte ennen pitkää lähettää
-papiksi vihittäviksi? Todellakin kummastuttaa minua nuorukaisten
-häveliäisyyden puute, enkä voi muuta kuin soimata itseäni siitä, että
-olen tähän saakka jättänyt teidän huostaanne tämän laitoksen johdon.
--- "Ei se ole minulle kovinkaan kallis toimi; minun puolestani voi
-teidän ylhäisyytenne uskoa sen jollekin ansiokkaammalle." --
-"Ajatuksenne on selvä sille, joka teidät tuntee; te olette vakuutettu
-että meidän olisi mahdotonta hiippakunnastamme löytää pappia, joka
-kykenisi teidän sijaanne täyttämään!... Mikä ylpeys!" -- "Olen
-pahoillani, herra piispa, että selitätte ajatukseni tavalla, joka
-voisi näyttää olevan oikeutta ja rakkautta vailla."
-
-Tämä huomautus, joka tehtiin kaikkia sopivaisuuden vaatimuksia
-noudattaen ja taitavasti teeskennellyllä nöyryydellä, saattoi hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in kärsivällisyyden yli reunojensa. Varmaa
-on muuten, että vaikka herra Capdepont olisi puhunut kuinka kaunista
-ja nöyrää kieltä, olisi hän vihasta säihkyvällä, julmalla katseellaan
-kumminkin kukistanut piispan.
-
-"Herra apotti", sanoi vanhus, jonka kasvot olivat käyneet
-tulipunaisiksi, "ilmoittakaa yliseminaarin opettajille, että odotan
-heitä luentosalissa. Minulla on heille tärkeä asia ilmoitettavana. Niin
-vähän arvoa kuin panettekin piispallisten päätöstemme tuntemiseen,
-saatte te kumminkin luvan saapua muiden mukana."
-
-Ja palaten takaisin kappeliin, työnsi hänen ylhäisyytensä oven kiinni
-jälestään, niin että kajahti.
-
-
-
-
-II.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun.
-
-
-Luentosali oli Minimien entinen kapitulinsali. Kapeat suippokaariset
-akkunat, joita gootilainen läpikorusto ja suuret tuuheat jalavat
-pimittivät, päästivät ainoastaan heikon, himmeän valon tuohon avaraan
-suojaan, jonka korkeaa holvia kolme paksua pilaria kannatti. Rivissä
-pitkin seiniä oli tukevia tammisia kuoripenkkiä, jotka olivat
-koristetut tuntemattoman taiteilijan törkeillä, milloin kauniillakin
-leikkauksilla. Peräseinällä, vastapäätä pääovea, oli apotin istuin,
-jonkinmoinen, viisi askelta lattiaa ylempänä oleva valtaistuin, jonka
-takaa kohosi veljeskunnan perustajan, Franscis de Paule'n mustaan
-puuhun veistetty voimakas profiilikuva.
-
-Astuessaan luentosaliin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun suuntasi
-kulkunsa suoraan apotin istuimelle. Yliseminaarin opettajat saapuivat
-vitkaan toinen toisensa jälkeen. Piispa istui pitkän aikaa äänetönnä,
-joko hän sitten tahtoi Jumalan edessä valmistautua tärkeään
-tehtäväänsä, taikka ainoastaan halusi antaa herra Rufin Capdepont'ille,
-jota ei vieläkään näkynyt, tilaisuutta saapumaan.
-
-Vihdoin ylijohtaja ilmestyi. Alla päin, silmät maahan luotuina --
-epäilemättä hän pelkäsi joutuvansa kiusaukseen uudelleen kääntää
-katseensa piispaansa vastaan -- astui hän viimeistä tyhjää kuoripenkkiä
-kohden, jonka sulkupuun hän koneentapaisesti nosti nojataksensa
-siihen. Tämä liikunto, itsessään niin yksinkertainen, loukkasi hänen
-ylhäisyyttään de Roquebrunia. Epäluuloisuudessaan oli hän siinä selvään
-huomaavinaan jonkinlaista kunnioituksen puutetta häntä kohtaan.
-
-"Herra Capdepont", sanoi hän, voimatta itseään hillitä, "olen täällä
-isäntänä, enkä tietääkseni ole vielä käskenyt ketään istumaan."
-
-Ikäänkuin verille kannustettu hevonen nosti ylijohtaja rohkeasti päänsä
-pystyyn.
-
-"Teidän ylhäisyytenne", vastasi hän, "Kartagon neljännessä
-kirkolliskokouksessa säädettiin, että niin pian kuin piispa itse istuu,
-hän ei saa sallia yhdenkään papeistansa seisoa: _Episcopus, in qvolibet
-loco sedens, non patiatur stare presbyterum_..." -- "Herra, te olette
-oivallinen _kirkkohistorian_ professori; mutta mielestäni vaatisi
-kohteliaisuus kumminkin, että piispaanne puhutellessanne luopuisitte
-noista professori-tavoistanne. Tietonne kirkolliskokouksista
-ilahduttavat minua; mutta kaiken tuon sekasotkun ohessa sopisi teiltä
-ehkä odottaa hiukan elämäntapojenkin tuntemista."
-
-Viimeiset sanat, jotka pikemmin sopivat maallikon kuin piispan suuhun,
-lausuttiin pisteliään ilkeästi.
-
-"Hyvät herrat" lisäsi hän yhteen jatkoon lieventääkseen liian
-kiivaitten sanojensa vaikutusta, "pyydän teitä istumaan."
-
-Pitkä äänettömyys seurasi hänen puhettaan.
-
-"Hyvät herrat opettajat", lausui vihdoin hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun arvokkaalla ja rauhoittuneella äänellä, "kun kymmenen
-vuotta sitten otin vastaan Lormières'in piispan viran, oli minun
-ensimmäisenä pyrintönäni kaikessa seurata pyhäin edeltäjäin jälkiä.
-Muutaman kuukauden kuluttua huomasin kuitenkin, että hiippakunnassamme
-oli suuria muutoksia toimeenpantavana. Muutamia olenkin jo koittanut
-suorittaa. Epäilemättä muistaa jokainen teistä tuon täydellisen
-uudistuksen kirkollisten menojemme järjestyksessä. Jos en olekkaan
-ryhtynyt tärkeimpään muutokseen -- tarkoitan yliseminaariamme koskevaa
-parannusta -- niin on se ollut sentähden, että suunnattomat, melkeinpä
-voittamattomat esteet ovat minua kohdanneet. Ennenkuin kutsun
-munkkikunnan jäseniä tätä laitosta johtamaan, lienee velvollisuuteni
-hankkia jokaiselle teistä kunniallinen asema. Mutta mitenkä voisin näin
-köyhästä hiippakunnasta löytää kyllin arvokkaita paikkoja miehille,
-joiden mielipiteet tosin eroavat omistani, mutta joiden hengenlahjoja
-ja hurskautta tuhansin kerroin olen tunnustanut ja alati tulen
-tunnustamaan. Ja miks'en sitä myöntäisi, että minä, vaikkapa vanhastaan
-olen ollut vakuutettuna siitä, että munkit paremmin kuin vapaapapit,
-kykenevät nuoria leviittoja kasvattamaan, aina olen toivonut asioiden
-täällä kääntyvän parempaan pisin, niin etten olisi pakotettu ryhtymään
-niihin muutoksiin, jotka nyt haikealla mielellä olen toimeenpaneva..."
-
-Piispa keskeytti puheensa, ja hän katsoi tutkivasti salin ympäri,
-nähdäkseen minkä vaikutuksen lyhyet sanansa olivat tehneet.
-
-Vaikutus oli todellakin ollut masentava. Paitsi kahta tahi kolmea
-miestä, jotka vankkoina kestivät myrskyä, painoivat kaikki murtuneina
-päänsä alas. Se, joka on elänyt pappien parissa, tietää hyvin kuinka
-vähän siveellistä jäntevyyttä löytyy näissä, suurimmaksi osaksi
-pelokkaissa ihmisissä, kun vaara uhkaa heidän aineellista asemaansa.
-Moni heistä on valmis kuolemaan Jumalansa edestä, mutta hätääntyy
-tavallisen elämän jokapäiväisimmän vaikeuden sattuessa. Yksi
-opettajista, Mical apotti, _siveysopin_ professori, nousi ylös. Pieni
-hän oli ja kurjan näköinen, hoikka ja hontelo kuin korsi.
-
-"Aina siitä saakka, kun teidän ylhäisyytenne tänne saapui", lausui
-hän huilumaisella äänellä, "on munkkikuntain luku lisääntymistään
-lisääntynyt Lormières'issä ja kaikkialla hiippakunnassa. Suvaitsetteko
-kysyäkseni teidän ylhäisyydeltänne, kelle suodaan, jesuiitoille,
-Maristeille vai Dominikaaneille, tuo painava kunnia astua meidän
-sijaamme?"
-
-Ivallinen moite piili jokaisessa hänen sanassaan.
-
-"Rohkenisitteko todella vaatia minulta tilintekoa virkatoimistani,
-herra Mical?" vastasi piispa ylpeästi.
-
--- "Jumala varjelkoon teidän ylhäisyytenne!... Mutta palveluksemme
-tähden ansaitsisimme ehkä sentään tulla vähän lukuun otetuksi.
-Ennenkuin poistumme tästä laitoksesta, jonka hyväksi olemme niin
-kauan uhranneet voimamme, lienee meillä toki oikeus tietää kenelle
-vastaisuudessa uskotaan oppilaiden kohtalo, jotka niin odottamatta
-riistetään käsistämme. -- Teidän oikeutenne, herra, samoin kuin
-velvollisuutennekin on, totella piispaanne, jolle yksinään Jumala ja
-paavi ovat suoneet korkeimman vallan hiippakunnassa. Muuta oikeutta ei
-teillä ole, ymmärrättekö?"
-
--- "Ymmärrän varsin hyvin!" mutisi siveysopin professori istuen alas.
-
-Apotti Turlot, _pyhän raamatun_ professori, nousi vuorostaan. Hän oli
-kookas, tavattoman lihava mies. Liiallinen verivesi oli tehnyt hänen
-kasvonsa epäilyttävän kalpeiksi. "Herra, sallitteko minun tehdä nöyrän
-kysymyksen?" uskalsi hän lausua valittavalla, melkein itkunsekaisella
-äänellä?
-
--- Puhukaa, herra apotti.
-
--- Jollei hiippakunnassa toimeenpantavat muutokset vielä ole
-lopullisesti ratkaistut...
-
--- Valitettavasti ovat ne jo ratkaistut.
-
--- Kuinka, onko kaikki siis päätetty?...
-
--- Olisiko teidän neuvoanne pitänyt kysyä, herra Turlot?
-
--- Siinä tapauksessa pyytäisin teidän ylhäisyyttänne
-hyväntahtoisuutenne lisäksi ilmoittamaan, minkä paikan te olette
-minulle määrännyt?
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun otti nenälasinsa ja tarkasteli suurta
-paperia, joka koko ajan oli ollut levällään hänen edessään.
-
--- Herra apotti Turlot, sanoi hän, kohta papinvihkiäisten jälkeen,
-jotka olen määrännyt pyhän kolminaisuuden aatoksi, 26 p. tätä kuuta,
-tulee teidän astua vankilan saarnaajan virkaan, joka on avoinna herra
-apotti Vidal'in kuoleman jälkeen.
-
--- Minä vankilan saarnaajaksi! minä! soperteli professori parka
-säikähtyneenä, silmät vesissä. Mutta hyvä Jumala! Mistä saan minä
-rohkeutta seuraamaan kuolemaan tuomittuja mestauslavalle?
-
--- Rukoilkaa sitä Jumalalta.
-
--- Oi! teidän ylhäisyytenne, minä vakuutan etten sitä voi...
-
--- Sovittuamme asiasta hänen ylhäisyytensä kirkollis-asiain
-ministerin kanssa, jatkoi piispa sen enempää välittämättä herra
-Turlot'in voivotuksista, olemme me nimittäneet teidät, herra apotti
-Mical, vanhimmaksi kirkkoherraksi Bastide-sur-Mont'iin, kolmannen
-luokan seurakuntaan.
-
-Ilkeäsisuinen siveysopin professori ei rypistänyt kulmiansakaan, vaan
-leikitteli yhä komean silkkivyönsä tupsuilla, joka huvitus oli hänelle
-tullut tavaksi.
-
--- Herra apotti Lavernède, jatkoi piispa, teidät olemme nimittäneet
-perustamamme orpolaitoksen saarnaajaksi, Bastide-sur-Mont'iin. -- Uusi
-virka.
-
--- Äiti parka! huudahti apotti Lavernède, tukahutetulla äänellä.
-
-Piispa, sydämeen koskettuna, katsoi häneen.
-
-Oletteko pahoin voipa, herra apotti --, kysyi hän hienotunteisella
-osanottavaisuudella.
-
-Apotti Lavernède, hengellisen kaunopuheliaisuuden professori,
-yliseminaarin etevin opettaja apotti Capdepont'in jälkeen, oli kuoleman
-kalpea.
-
--- Ei se ole mitään, teidän ylhäisyytenne, sopersi hän. Äitini...
-
-Enempää hän ei saanut sanotuksi.
-
--- Äitinne?... kysyi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, hätääntyneenä.
-
--- Hän on kahdeksankymmentä vuotta vanha. Hän on kivuloinen, eikä kestä
-matkaa Lormières'istä Bastide-sur-Mont'iin... Ja kuinka voisin hänet
-tännekkään jättää? Minä olen hänen ainoa omaisensa... Mutta mitä sille
-mahtaa! lisäsi hän vakaantuneemmalla äänellä, olenhan pappi, enkä minä
-ainakaan aio koskaan lausua Raamatun pelottavia sanoja: Non serviam,
-minä en tottele!... Minä olen Jumalan ja piispani vallassa.
-
--- Nuo sananne ovat teille kunniaksi, herra apotti, sanoi hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun, jonka pienet harmaat silmät vettyivät
-äkillisestä liikutuksesta. Mieltäni pahoittaa ettei kotisihteerini,
-joka teitä kunnioittaa ja rakastaa, ole minua huomauttanut niistä
-liikuttavista velvollisuuksista, jotka teitä Lormières'iin sitovat.
-
--- Sihteerinne on muukalainen ja semmoisena ei hänen pitäisi saada
-ottaa osaa hiippakunnan pappien asioihin, väitti Rufin Capdepont, äkkiä
-luopuen välinpitämättömyydestään.
-
-Ällistyneenä moisesta röyhkeydestä, jäi piispa hämmästyneenä
-tuijottamaan yliseminaarin ylijohtajaan, ja sanoi sitten surmaavan
-ivallisesti:
-
--- Jörömäinen, melkeinpä raakaluontoinen kun olette, on teidän ehkä
-mahdoton käsittää kuinka hävytön käytöksenne on; jos niin on laita,
-tahdon sen teille kohta ilmoittaa.
-
-Capdepont puri huultaan, pysyen sanatonna.
-
--- Herra Lavernède, jatkoi hänen ylhäisyytensä, lukuun ottaen
-niitä perhevelvollisuuksia, jotka pidättävät teitä piispallisessa
-kaupungissamme, suostumme varsin mielellämme virkavaihtoon
-teidän ja apotti Turlot'in välillä. Herra Turlot saapi lähteä
-Bastide-sur-Mont'iin, te otatte vankilan saarnaajan viran, joka häntä
-pelottaa.
-
-Hän asetti paperinsa ja nenälasinsa penkkinsä leveälle nojapuulle, ja
-piti hetken loman.
-
-Vaikka piispa muutamalla ankaralla sanalla olikin saanut apotti
-Capdepont'in vaikenemaan, oli tuommoinen röyhkeä tungettelevaisuus
-kumminkin syvästi häntä loukannut. Ja liiaksikin usein oli tuo mies
-matkaansaattanut häiriöitä asioissa, jotka eivät häneen kuuluneet.
-Ja sitä paitsi, olihan tässä tehty hyökkäys hänen koti-sihteeriänsä
-vastaan, mallikelpoista, pyhää Ternisien apottia vastaan, jota hän
-piti ystävänään, melkein lapsenaan! Selvää on, ettei hän olisi voinut
-loukkaamatta heidän ystävyyttänsä ja Jumalaakin, jättää tuollaista
-solvausta sillensä.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kiivas ja riitainen luonne oli
-mahdoton sovinnon ja rauhan toimiin. Hän ei voinut hillitä ärsytettyjä
-hermojaan, vaan lausui, kiivaasti tarkastellen yliseminaarin
-ylijohtajaa kiireestä kantapäähän.
-
--- Hyvä herra, te rohkenitte äsken lausua jotakin apotti
-Ternisien'istä. Mikä oli tarkoituksenne, tahtoisin tietää?
-
--- Tahdon ainoastaan huomauttaa teidän ylhäisyydellenne, vastasi apotti
-Capdepont, jota apotti Mical oli hihasta nykien koittanut rauhoittaa,
-että herra Ternisien, kieltäytyessään puhumasta herra de Lavernède'n
-eduksi, oli täydellisesti käsittänyt muukalaisen rajoitetut oikeudet.
-
--- Minäkö siis en ole käsittänyt piispan velvollisuuttani tuodessani
-herra Ternisien'in mukanani hiippakuntaan?
-
--- Ehkette ole.
-
--- Suoraan sanoen minua ilahduttaa, että te siis minua, ainoastaan
-minua olette hyökkäyksillänne kunnioittaneet... No, antakaahan kuulla,
-mistä te sitten minua syytätte?
-
--- Mistäkö teitä syytän? huudahti apotti Capdepont kimakalla äänellä,
-astuen askeleen ulos penkistään, siitä, että uudistuspuuhienne
-innossa estätte meitä viettämästä pyhimyksiemme juhlia, että olette
-niin sanoakseni hävittänyt Lormières'in hiippakunnan Propre'n,
-joka on vanhin ja mainehikkain Ranskan kirkon martyrihistoriassa.
-[Propre, pieni kirja, joka sisältää kussakin hiippakunnassa erittäin
-kunnioitettujen pyhimysten rukouksia.]
-
-Syytän teitä tyhjänpäiväisestä, eripuraisuutta aikaansaavasta
-hallinnostanne, joka varsinkin sortaa apulaispappeja, joita
-vähäpätöisimmistä syistä muuttelette paikasta toiseen... Syytän teitä
-ylpeästä puheestanne ja esiintymisestänne, joka ehkä on sopusoinnussa
-korkean säätynne kanssa, josta ylpeilette, mutta ei sovi kirkolle,
-missä Mestari on julistanut kaikkien yhdenvertaisuuden. Tuskin on pari
-päivää siitä kuin te erään Meutiers'in papin nöyrään kysymykseen,
-kuinka kauan hänen tulisi jäädä uuteen pitäjäänsä, vastasitte:
-Quamdi nobis placuerit, niin kauan kuin meitä haluttaa. -- Lopuksi
-syytän teitä siitä että olette luovuttaneet hiippakuntamme niinkuin
-minkäkin saaliin munkkien ruuanhalun tyydyttämiseksi. Eihän enään
-koko läänissä ole yhtäkään kaupunkia tahi kylää, jossa eivät pitäjän
-papit saisi taistella munkkikuntien sortoa vastaan? Kaikkialla,
-vuoristomme syrjäisempiinkin seutuihin rakentavat Maristit, Toivon
-isät ja Kärsimyksen veljet kirkkojaan ja rukoushuoneitaan, näännyttäen
-siten pappianne, jotka aseettomina väistyvät ylivoimaa. Oi! kyllä
-tiedän, että Roomassa ollaan teille kiitollisia tuommoisesta
-suvaitsevaisuudesta, ja että palkinnoksi jalomielisestä uhrauksestanne
-saitte oikeuden pukeutua piispankaapuun ja kantaa Gregorius Suuren
-ristiä. Näillä kunniamerkeillä on kyllä arvonsa, mutta papistonne pitää
-niitä liian kalliisti maksettuna.
-
--- Varokaa itseänne, herra, sanoi piispa pilkallisen armeliaasti,
-varta vasten suututtaakseen apotti Capdepont'ia, näin meidän kesken
-sanoen, luulen teidän menneen vähän liian pitkälle. Niinkauan kuin
-olenkin teitä tuntenut, on minun ollut mahdotonta huomata minkäänlaista
-johdonmukaisuutta vihanpurkauksissanne minua kohtaan, -- te olette
-minut siihen totuttaneet -- mutta jos hävyttömyytenne menee niin
-pitkälle, että hyökkäätte itse paavin määräyksiä vastaan...
-
--- Kunniamerkin ja silkkikaapun myöntäminen ei varmaankaan ole
-mikään dogmaatillinen määräys, ja mitä noista turhista, papillisista
-koristuksista olen sanonut, ei voitane käsittää hyökkäyksenä Pyhää Isää
-kohtaan, jota pidän arvossa ja kunniassa.
-
--- No, johan alkaa kuulua vähän malttiakin, toivotan onnea...
-Jatkakaa...
-
-Piispan ivallinen kehoitus saattoi julmistuneen ylijohtajan hämilleen.
-Hän jäi seisomaan liikkumattomana keskelle salia, jonne tietämättään
-oli astunut. Epämääräisesti tuijottaen eteensä, pyyhki hän kirkkaita
-hikipisaroita otsaltaan. Kun ei hän vihansa vimmassa enään voinut
-löytää ajatustensa juonta, täytyi hänen jättää sikseen solvaukset,
-joita hänellä vielä olisi ollut tehtävänä hänen ylhäisyyttään de
-Roquebrun'iä vastaan, ja kunnialla peräytyäkseen tuosta kuumasta
-ottelusta, uudistaa apotti Micalin kysymys.
-
--- Saisinko vuorostani luvan kysyä, teidän ylhäisyytenne, sanoi hän,
-ketkä, Maristat, Dominikaanitko vai Latsaristat tulevat meidän jälkeen
-ottamaan laitoksen johdon käsiinsä?
-
--- Tämä on siis teille hyvin tärkeää tietää?
-
--- Kumma olisi, jollei niin olisi laita, kun olemme pakotetut
-luovuttamaan sijaamme tuleville mitä kalleimman perinnön, joukon
-lahjakkaita oppilaita, vilpittömiä ja hurskaita sydämiä.
-
--- Olkaa tyydytetty. Teidän sijaanne tulevat _Katolisen Opetuksen Isät_
-Arras'in hiippakunnasta.
-
--- _Katolisen Opetuksen Isät!_ huusi apotti Capdepont, uudestaan
-kiihoittuen. Mutta onhan se veljeskunta aivan tuntematon. Ja semmoisten
-herrojen tähden te karkoitatte meidät?
-
--- Tämä menee liian pitkälle! vastasi piispa, joka jo vihdoinkin oli
-ikävystynyt vastustajaansa ja tahtoi päästä hänestä. Minä olen teidän
-piispanne, herra, lausui hän arvokkaalla totisuudella, ja käsken teidät
-astumaan nimituomioherran virkaanne Pyhän Ireneon kapitulissa 27 p:nä
-tätä kuuta, jollette tahdo tulla poisajetuksi sieltä, samoin kuin
-täältäkin.
-
--- Valta on teillä! sanoi Capdepont synkällä äänellä, astuen hitain
-askelin penkkiinsä.
-
-Harmistuneena kavahti vanha piispa äkkiä pystyyn.
-
--- Herra apotti, sanoi hän, teidän sananne ilmaisevat vihaa ja
-kenties kostonhimoakin. Muistan hyvin että minun tullessani paavin
-vapaaehtoisen vaalin kautta nimitetyksi Lormières'in piispaksi, olitte
-te itse vähällä tulla nykyiselle sijalleni. Tarpeetonta oli teidän siis
-solvauksillanne sitä minulle muistuttaa. Teidän on kiittäminen lukuisia
-suosijoitanne Pariisissa, -- en tahdo sanoa Roomassa, -- että teillä
-vielä on mahdollisuus kohota piispan arvoon; mutta sitä odottaessanne,
-täytyy teidän alistua hiippakunnan korkeimman vallan alle, taikka
-joudutte te sen muserrettavaksi.
-
-Huolimatta apotti Mical'in viittauksista, teki apotti Rufin Capdepont,
-veri kuohuksissa kumarruksen ja lähti tiehensä.
-
-Apotti Lavernède nousi seisoalle.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, olen pahoillani siitä, että minä olen antanut
-aihetta surkuteltavaan kohtaukseen. Olkaa vakuutettu etten minä
-sanallakaan ole pyytänyt herra ylijohtajaa puolustamaan itseäni teidän
-ylhäisyytenne edessä. Moneen vuoteen ei apotti Capdepont'in ja minun
-välillä ole muuta yhteyttä ollut, kuin mihin papinvirkamme meidät
-velvoittaa.
-
--- Herrat opettajat, lausui piispa vähän rauhoittuneena, ensi tilassa
-tulen ilmoittamaan muillekin heidän paikkansa.
-
-Ja käteltyään apotti Lavernède'ä -- kunnianosotus, jota hän ei turhaan
-tuhlannut, -- otti hän hattunsa ja keppinsä ja poistui yliseminaarista,
-taakseen katsomatta.
-
-
-
-
-III.
-
-Rufin Capdepont.
-
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei antautunut harhaluulon valtaan:
-isku, jonka hän vastikään oli tehnyt, oli kamala, ja hän tiesi hyvin
-ettei Capdepont'in kiihottaman papiston äänetön sota häntä vastaan
-voinut olla ilmileimahtamatta.
-
-Huolimatta näistä päivän polttavista kysymyksistä, asteli pieni vanhus
-yksinään pitkin luostarikaupungin mutkaisia katuja, kolahuttaen
-keppiään tasaista kivikatua vasten. Hän pysähtyi tapansa mukaan
-porttikäytäviin siunaamaan ja hyväilemään pieniä lapsia. Ilma oli
-kaunis, ja koska hän myrskyisestä kokouksesta uupuneena tarvitsi
-ulkoilman virkistystä, jatkoi hän kävelyänsä aina tehdaskaupunkiin asti.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun rakasti tehdaskaupunkia. Hän kävi
-siellä usein, pistäytyäkseen tehtaisiin, jossa häntä kohdeltiin
-kunnioittavimmalla myötätuntoisuudella, ja hiipiäkseen alhaisimpiin
-mökkeihin jakelemaan almuja.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, tulkaa meille, tulkaa meille! huusivat vaimot
-jo kaukaa nähdessään hänet poikkeavan heidän kadulleen.
-
-Nöyränä kuin apostoli, osoittamatta vähääkään sitä ylpeyttä, josta
-herra Capdepont oli häntä syyttänyt, kapusi hän ylös horjuvia
-rappuja, otti tuolin ja istuutui alas. Ja silloinkos sitä alkoi
-sadella ijankaikkisia valituksia: -- Leipä on kallistunut... mies on
-sairaana..., pienokaiset ovat ilman vaatteita... -- Ja kunnon piispa
-antoi, antoi ja antoi antamistaan.
-
-Kaikki ihmiset tiesivät, että hän hiippakuntaan tullessaan oli ollut
-rikas, vaan että hän nyt oli köyhä. Olihan hän äskettäin myönyt
-vaununsa ja hevosensakin auttaakseen erästä varatonta tehtailijaparkaa
-uudestaan rakentamaan tehtaansa, jonka Arbouse virran äkillinen tulva
-oli hävittänyt. Siitä saakka oli hän kulkenut jalkasin, nauttien
-sanomattomasti tästä uudesta asemastaan.
-
-"Olen siten lähempänä köyhiäni" sanoi hän apotti Ternisienille, joka,
-rikas kun oli ja peljäten että vanhus, jota hän jumaloitsi, vaivaisi
-itseään liiaksi, tahtoi lahjoittaa hänelle uuden tiuhtiparin.
-
-Jos Lormières'in piispalla, olisi ollut itsensä hillitsemisen kykyä, ja
-jos hän olisi enemmän punninnut sanojaan, niin olisi hän epäilemättä
-tullut kansassa pyhäksi tunnustetuksi, niin kuin esim. Cheverus ja
-Miollis. Mitä armeliaisuuteen ja laupeuden töihin tulee, ei hänellä
-suinkaan ollut mitään kadehdittavaa näiden korkeiden piispallisten
-esikuvain uhraavaisen ja jalon elämän suhteen.
-
-Kumminkin kiiruhdamme huomauttamaan, että hänen ylhäisyytensä
-de Roquebrunin vääryydet, mitä tulee hänen tarkastustoimeensa
-yliseminaarissa, olivat enemmän näennäisiä kuin todellisia. Aina siitä
-saakka kuin hän Lormières'iin tuli, oli hän koittanut hienotuntoisella
-kohtelulla voittaa herra Rufin Capdepontin sydämen. Mutta ei
-mikään voinut herättää myötätuntoisuutta tuossa taipumattomassa ja
-kovassa luonteessa. Turhaan oli piispa, joka jo kauan sitten oli
-huomannut ylijohtajan kunnianhimon, toimittanut hänelle hallitukselta
-Kunnialegionan ristin; turhaan oli hän, lisätäkseen hänen tulojaan,
-nimittänyt hänen Pyhän Ireneon nimituomioherraksi. Apotti Capdepont
-kiitti vaan kohteliaisuustapojen mukaan, lausumatta sanaakaan, joka
-olisi antanut aihetta toivoon että hänen sydämensä oli heltynyt.
-Sanalla sanoen, herra ylijohtaja ei voinut unohtaa, että hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun omisti paikan, jota hän oli himonnut ja
-jota hän piti itselleen puoleksi luvattuna; sitä hän ei koskaan tulisi
-hänelle anteeksi antamaan. Tämän kukistamattoman ja hurjaluontoisen
-ihmisen silmissä oli Lormières'in nykyinen piispa ainoastaan vallan
-anastaja, eikä mitään muuta.
-
-Mutta pysähtykäämme tarkastelemaan tuota omituista ja harvinaista
-luonnetta.
-
-Rufin Capdepont oli syntynyt vuonna 1815 pienessä Harros'in kylässä
-hiippakunnan äärimmäisessä osassa Espanjan rajalla. Lormières'in
-yliseminaariin tuli hän jo kahdenkymmenen vuotiaana. Hänen klassillisia
-opintojansa oli kotikylässä suurella leväperäisyydellä hoitanut
-pitäjän vanha pastori, joka oli enemmän huvitettu rautujen onkimisesta
-vuoriston kalarikkaista vesistä, kuin nuoren Rufin'in ymmärryksen
-kehittämisestä. Mutta onneksi oli maaperä hedelmällinen, ja, huonosta
-kylvöstä huolimatta, nuo harvat siemenet, jotka silloin tällöin
-sattuivat vakoon putoamaan, kasvoivat semmoisella nopeudella, että
-oppilas itse pian alkoi vaatia uusia opettajia ja halusi jättää
-kotiseutunsa.
-
-Ensi ajat yliseminaarissa, jonne hän tuli hiippakunnan
-rahastonhoitajaksi, tuottivat hänelle harmia ja kärsimyksiä.
-Nuorukaisilla, jopa ankarimmankin kurinpidon alaisina, on heidän ikänsä
-ominaiset mieliteot: he ovat pilkkaajia, härnääjiä ja kiusantekijöitä.
-Seminaarissa, niinkuin kaikkialla muuallakin, on nuoruudella aikansa.
-
-Capdepontin säännöttömät piirteet olivat vuosien kuluessa
-sopusointuisiksi kehittyneet, hänen kasvonsa, jotka aikaa myöten olivat
-saaneet ankaran ja tylyn luonteen, vaikkei ne sentään olleet hienoutta
-ja jaloutta vailla, olivat silloin, hänen kahdennellakymmenellä
-ikävuodellaan, kulmikkaat ja kalpeat, kellertävät silmät olivat kuin
-näverin pistämät, nenä oli pitkä ja rehevä ja sen päästä ikäänkuin
-halkeama, tukka takkuinen kuin tappurapensas.
-
-"Katso turpaa! katso turpaa!" huusivat toverit kuhisten hänen
-ympärillään.
-
-Hänen olisi pitänyt nauraa heille; mutta nyrkit puristautuivat ja hän
-olisi mielellään rynnännyt vihollistensa päälle.
-
-Eräänä päivänä Mical'in, tuon ilkeäsisuisen apinan nauraessa sitä
-ylenmääräistä kömpelyyttä ja mauttomuutta, jolla Harros'ilainen sitoi
-leveätä papinkaulustaan pitkään haikara-kaulaansa, hyökkäsi tämä nyrkit
-kohollaan häntä vastaan; sitten, hilliten rajua luonnettansa, hän
-poistui yksinäiseen nurkkaan, missä viha ja raivo purkautui haikeisiin
-kyyneleihin.
-
-Ikävä ominaisuus etelämaalaisissa on heidän kiihkonsa jaella lisänimiä.
-Mikä haukkumanimi annettaisiin uudelle tulokkaalle? Nuoret päät olivat
-työssä.
-
-Eräänä aamuna, _kirkkohistorian tunnilla_, teki professori seuraavan
-kysymyksen nuorelle Capdepont'ille: "Mikä kuningas oli Cyruksen kanssa
-osallisena Babylonian valloituksessa?"
-
-"Tigrane, Armeenian kuningas", vastasi Rufin Capdepont.
-
-Kaikki toverit katsoivat häneen. Kauan etsitty nimi oli löydetty. "Hoo,
-_Tigrane! Tigrane_!" huudettiin hänelle joka haaralta, tunnin loputtua.
-
-Tällä kertaa ei voimakas Harros'in talonpoika voinut itseään pidättää,
-vaan hyökäten kiinni Lavernède'iin, ensimäiseen, joka hänen eteensä
-sattui, survasi hän hänet yhdellä sysäyksellä maahan.
-
-"Voi! tiikeri!... tiikeri sinä olet!" valitteli onneton Lavernède,
-jonka haavoittuneesta polvesta veri vuosi teräville pihakiville.
-
-Mutta Capdepont'in nyrkit eivät enään auttaneet; toiset olivat
-oivaltaneet hänen luontonsa laadun, eikä häntä tästälähin toisin
-nimitetty kuin _apotti Tigrane'ksi_.
-
-Mutta mitä oli tekeminen? Kuinka oli tuo sietämättömäksi käynyt vaino
-lakkautettava? Capdepontin kunnianhimo ei löytänyt siihen kuin yhden
-ainoan keinon: hänen täytyi kohota kaikkia heitä ylemmäksi säännöllisen
-käytöksen ja ahkeruuden kautta. Kun hän kerran pääsisi luokan
-ensimmäiseksi oppilaaksi, ja opettajat julkisesti tunnustaisivat hänen
-etevämmyytensä -- ken uskaltaisi silloin häntä ahdistaa.
-
-Ja niin kävikin kuin hän oli tahtonut. Kahdeksan kuukauden perästä
-seminaariin tultuaan, oli hän yhtämittaisella edistymisellään voittanut
-opettajainsa suosion ja pakoittanut toverinsa vaikenemaan, jotka
-hämmästyneinä ja noloina huomasivat suuresti erehtyneensä.
-
-Lupa-aikoina, jolloin kaikki ilomielin riensivät omaistensa luokse,
-pyysi nuori pappimme lukujensa kiihkossa jäädä yliseminaariin.
-
-Minkätähden olisikaan hän lähtenyt tuonne vuoristoon? Äitiänsäkö
-tervehtimään? olihan äiti terve; hän tiesi sen. Vanhaa pastoriako
-tapaamaan? Mitä henkistä hyötyä olisi hänellä siitäkään ollut? Kunpa
-siellä Harros'issa edes olisi ollut sellainen pohjaton kirjasto kuin
-se, jota hän täällä sai käyttää mielinmäärin. Hän istui päiväkaudet
-kirjainsa ääressä, ja oleskeli iltasin opettajainsa seurassa, joiden
-kanssa hän oli tullut yhä tuttavallisempaan ja sydämellisempään
-suhteeseen.
-
-Oi, niitä keskusteluja, väittelyitä ja esitelmiä, joita silloin
-pidettiin _ali-diakonien_ ja _tonsuroittujen_ pihoilla tähtien
-valossa! Kuunnellessa näitä professorien väittelyitä, joihin hän ei
-sanallakaan rohjennut puuttua, teroittui hänen aina valveilla oleva
-järkensä erinomaisesti skolastiseen perustelutaitoon. Milloin kykenisi
-hänkin lausumaan ajatuksensa samalla luontevuudella, samalla sanojen
-runsaudella ja samalla pontevuudella kuin hänen opettajansa?...
-
-Kuumimpien _dogmaatillisia, siveysopillisia ja kirkkohistoriallisia_
-kysymyksiä koskevien keskustelujen jälkeen, kun innostuneimmatkin
-professorit olivat jo kauan sitte levolle menneet, hiipi nuori Rufin
-hiljaan alas kirjastoon, ja saadakseen itsenäistä mielipidettä riidan
-alaisina olleista kysymyksistä, kaiveli hän esille puheina olleet
-kohdat, viettäen siten suurimman osan yötä.
-
-Pian oli Rufin Capdepont suorittanut alimmat arvo asteet ja tuli vuoden
-perästä ali-diakoniksi.
-
-Juuri tähän aikaan, huomatessaan itsensä peruuttamattomasti sidotuksi
-hengelliseen säätyyn, heräsi hänessä ensikerran ajatus suorittaa
-semmoisiakin opintoja, jotka erityisesti voisivat olla hänelle eduksi
-virkauraan nähden. Kasuistiikka [Omantunnon-asiain selitys-oppi] ei
-lainkaan sopinut hänelle. Kiivas ja tulinen luonteensa halusi pikemmin
-taistella ihmisten kuin joutavien omantunnon kysymysten kanssa,
-ja hänestä tuntui kuin olisi _historia_ ollut hänen oikea alansa.
-Ja mikäpä historia onkaan viehättävämpi ja suurenmoisempi, kuin
-kirkkohistoria, joka pääkohdittain kertoo vuosisatojen halki maailman
-historialliset tapahtumat?...
-
-Mikä viehätys! Paavit oppisääntöjen yhteyden perustajina, paavit,
-maailman todelliset kuninkaat, kuningaskuntain yliherroina ja
-paavit, joihin tavallansa koko Euroopa keskittyy, kirkon hallituksen
-jumalallisen perikuvan mukaan muodostaen kaikki maalliset valtakunnat.
-Ja sitten mikä unelma! Että Sixtus viides alhaisesta sikopaimenesta oli
-voinut nousta paavin valtaistuimelle, jonka vertaista ei ole olemassa
-korkeuteen ja loistoon nähden...
-
-Noista häikäisevistä näyistä lumottuna, ajatteli hän ehdottomasti
-lapsuutensa aikoja, jolloin hänkin Harros'in tammimetsiköissä oli
-monet kerrat ajanut sikoja laitumelle. Sitä paitse ohjasi hänen
-suojelijapyhimyksensä _Tyrannius Rufin_ häntä kääntymään tälle uralle:
-olipahan itse viidennen vuosisadan alkupuolella kääntänyt latinan
-kielelle Eusebius Cesarealaisen _kirkkohistorian_.
-
-Kahdenkymmenenviiden vuoden vanhana vihittiin Capdepont papiksi ja sai
-vikaarion paikan Pyhän Frumention seurakunnassa Lormières'issä. Piispa,
-joka oli kuullut kerrottavan hänen erinomaisesta etevyydestään, tahtoi
-pitää hänet läheisyydessään merkillisenä kykynä.
-
-Mutta huolimatta suosiosta, jota herra Grandin, hänen ylhäisyytensä de
-la Guinaudie'n kolmas seuraaja, oli hänelle yhä edelleen osoittanut,
-oli Capdepont kahdessa vuodessa sanomattomasti ikävystynyt tähän
-toimeensa, ensin Pyhän Frumention, sitten Pyhän Irenen seurakunnassa.
-Herran ehtoollisen jakaminen sairaille, kuolleitten hautaaminen,
-parantumattomain ulkokullattujen ripittäminen, nämä toimitukset, jotka
-hän suoritti nurkumatta, kiusasivat häntä itse asiassa äärettömästi.
-Ja kuinka pitkälle tämä velvollisuuksien täsmällinen noudattaminen
-häntä sitten saattaisi? Mahdollisesti tulisi hän kahdenkymmenen vuoden
-perästä nimitetyksi rovastiksi johonkin köyhään vuoristoseurakuntaan.
-Senkö tähden hän oli niin uupumattomasti lukenut ja senkö tähden hän
-yhä vieläkin niin intohimollisesti työskenteli, valmistaen yhdelle
-Pariisin kuuluisimmista kustantajista uutta, selityksillä varustettua
-käännöstä pyhän Thomas d'Aquinon teoksista? Hänen täytyi tavalla tai
-toisella päästä pois tästä elämästä, joka tuhlattuna halpaan toimintaan
-ja niin sanoaksemme vajoutuneena viralliseen jokapäiväisyyteen, ei
-mitenkään saattanut häntä tyydyttää.
-
-Vaan kuinka pääsisi hän irti tuosta ikeestä? Kuinka saavuttaisi hän
-vapautensa?...
-
-Hänellä oli oma suunnitelmansa.
-
-Joka kahdeksas päivä otti piispa salongeissaan vastaan Lormières'in
-ylimykset, jotka kreivi de Castagnerte'n esimerkki oli saanut tänne
-asettumaan. Siellä oli Rufin Capdepont toisinaan hiippakunnan korkeiden
-vallikkojen mukana seuraan kutsuttuna tehnyt tuttavuutta parooni
-Thévenot'in kanssa. Thévenot, yksi paikkakunnan vanhoja teollisuuden
-harjoittajia, oli paperitehtaittensa kautta rikastunut ja oli vuodesta
-1830 herra de Castagnerte'n jälkeen jäsenenä edustajain kamarissa.
-Parooninarvonsa oli hän ansainnut vaatimattomalla olennollaan
-ja nöyrällä käytöksellään ministeristöä kohtaan. Muuten oli hän
-rakastettava ja oppinut mies; raha- ja teollisuuskysymyksissä sangen
-taitava sekä erittäin kykenevä valiokunta-toimissa.
-
-Vuonna 1832 oli Thévenot mennyt naimisiin Pariisissa erään neiti
-Baladier'in kanssa, joka oli nuori, kaunis sekä hiukan kevytmielinen,
-luostarikaupungin hienon maailman arvostelun mukaan, ja tarpeellisen
-ajan kuluttua lahjoitti hänelle terveen ja punakan pojan, oikean
-pulskan saksalaisen nuken.
-
-Miksi olisi nuori tulokas kasvatettava? Minkälainen kasvatus olisi
-vastaiselle paroonille sopivin?
-
-Tästä asiasta ei lapsen oma isä nostanut kysymystä, vaan sen
-teki Capdepont ensi kertaa tavatessaan Lormières'in edusmiehen
-pienen Edmondinsa seurassa. Mikä oiva keksintö todellakin! Erota
-hiippakunnasta ja seurata paroni Thévenot'ia Pariisiin hänen poikansa
-opettajana!...
-
-Pariisiin!...
-
-Semmoinen voimakas luonne, kuin oli tuima Harros'in vuoristolaisemme,
-voittaa kaikki vastukset. Lymyten paroonittaren taakse, jonka hän
-oli hehkuvalla kaunopuheliaisuudellaan saanut puolelleen, voitti
-hän piispan vastahakoisuuden, joka itsepäisesti tahtoi pitää häntä
-luonansa, taivutti mielensä mukaan edusmiehen tahdon, joka oli
-päättänyt panna poikansa Saint-Louis'in lyseehen, ja kun istuntokausi
-alkoi, läksi hän Lormières'istä lujana siinä asemassa, jota oli
-itselleen himonnut.
-
-Oltiin alussa vuotta 1843.
-
-Thévenot'in perhe oli löytänyt valtiaansa.
-
-On olemassa luonteita, joita kohtalo ei voi pakoittaa ala-arvoiseen
-asemaan. Ne murtavat ahtaat kehykset, joihinka heitä tahdotaan sulkea
-ja ulottavat vaikutuksensa kauas ympäristöönsä. Aluksi näyttivät
-Rufin Capdepont'in tehtävät rajoittuvan yksinomaisesti hänen
-opettajavelvollisuuksiinsa; mutta kun hän kolmen kuukauden kuluttua
-läksi muutamaksi päiväksi Saint-Germain'iin tervehtimään erästä
-ystäväänsä, herra Jérôme Bonnardot'ia, kirkollisasiain ministerin
-kaukaista sukulaista, oli Lormières'in edusmiehen hotellissa Lillen
-kadun varrella äkkiä syntynyt ääretön tyhjyys. Sitä eivät tunteneet
-ainoastaan Edmond, joka kaipasi opettajaansa, ja paroonitar, joka
-kykenemättä enään pitsinpäätäkään ostamaan ilman apotin neuvoa, vaati
-häntä kaikin mokomin palaamaan, vaan paroonikin, tottuneena istunnosta
-palatessaan kuuntelemaan hänen mielipiteitään, ehkäpä määräyksiäänkin,
-ilmoitti, ettei hän enään tulisi toimeen ilman apottia, ja oli kylliksi
-lapsellinen sanomaan se hänelle itselleen.
-
-Rufin Capdepont palasi voittajana Lillen kadulle. Hän tarttui
-innokkaasti Thévenot'in talon hallituksen ohjaksiin, joita hän oli
-kärsivällisyydellä selvitellyt, aikoen käyttää niitä kunnianhimonsa
-nöyrinä palvelijoina. Kolmenkymmenen vuotiaana ei hänellä voinut olla
-toivoa piispan virkaan pääsemisestä; mutta piispan arvo oli tullut
-hänen pysyväiseksi ja tirannimaiseksi unelmakseen, ja sentähden
-täytyi hänen ahkeroida, työskennellä lakkaamatta tasoittaakseen
-siihen päämäärään vievät tiet. Ja semmoisen päämäärän saavuttamiseksi
-osaisi hän kyllä käyttää kaikkia vallassaan olevia keinoja: herra
-de Thévenot'in varallisuutta, hänen lukuisia tuttavuuksiaan ja
-suuremmoista elämäntapaa; erittäinkin hän ei laiminlöisi hyväkseen
-kääntää virallisessa maailmassa perehtyneen paroonittaren viehättävää
-ja sukkelaa kevytmielisyyttä; sillä jos hän kerran saisi sen päähänsä,
-niin saattaisi hän helposti lumota kirkollisasiain ministerin ja
-sopivassa tilaisuudessa viekotella hänet ratkaiseviin lupauksiin.
-
-Jos _tottumus siveellisyyteen_, pyhän Clemens Alexandrialaisen lauseen
-mukaan, _koventaa sydäntä_, niin tottumus kunnianhimoon sen sijaan
-kuihduttaa sitä. Kuvauksemme Capdepont'in luonteesta olisi huonosti
-onnistunut, jos lukija olisi vähääkään tullut epäilleeksi hänen
-suhdettaan rouva Thévenot'iin. Tämä ankarannäköinen, lyhytpuheinen
-pappi ei ollut mikään salonkimies. Hänessä ei ollut vähääkään tuota
-hienoutta, liukkautta ja irstaisuutta, joka oli omituista viime
-vuosisadan apoteille.
-
-Tunnustaa näet täytyy, että Capdepont'illa oli hyvin tarkka
-velvollisuuden tunto, että hän oli hurskas, uskollinen kaikissa
-hartauden harjoituksissa ja mahdollinen mitä ankarimpaan
-rehellisyyteen. Syntyään yhteiskunnan alimmista kerroksista ja kantaen
--- todella kova kohtalo! -- etevän neron taakkaa, pyrki hän kohoamaan
-alhaisen syntyperänsä alangosta tavoitellakseen piispan istuinta; mutta
-pappiuden arvontunto oli hänessä puhtaana säilynyt, eivätkä mitkään
-seikat olisi saaneet häntä sitä loukkaamaan. Hän kunnioitti suuresti
-paroonitar Thévenot'ia; mutta tämä nainen saattoi olla hänelle hyödyksi
-hänen pyrintönsä toteuttamisessa ja kiihkeän aikeensa yllyttämänä
-käytti hän häntä sokeasti tarkoituksiinsa. Intohimonsa vallassa hän ei
-kyennyt käsittämään ja arvostelemaan kuinka vähän sopivata tämä kaikki
-oli, vaan päinvastoin tuntui se hänestä ihan luonnolliselta. Se ei
-ollut julkeutta, vielä vähemmin turmelusta, vaan naiivisuutta.
-
-Ennen aikaan oli Thévenot'in perheellä kerran kuukaudessa
-vastaanottopäivä; mutta tätä nykyä pidettiin siellä Capdepontin
-vaatimuksesta kerran viikossa päivälliskutsumuksia ja hotellin ovet
-Lillen kadun varrella olivat joka tiistai vieraille avoinna.
-
-Suurta hämmästystä herätti talon jokapäiväisissä vieraissa, pääreissä,
-edusmiehissä, ja korkeissa virkamiehissä, kun seuraan alkoi vähitellen
-imeytyä hengellisen säädyn jäseniä. Alussa ei pöydässä näkynyt kuin
-yksi ainoa, apotti Capdepont'in suuri silkkinen papinkaulus; sittemmin
-ilmestyi sinne kaksi, kolme, neljä... Vihdoin, eräänä iltana,
-keskustelun ollessa kuumimmillaan muutamain kiivaiden voltairelaisten
-ja Edmond'in ylpeän opettajan välillä, joka yritti olemaan kaikkena
-kaikille, ilmoitti ovenvartija yhtäkkiä hänen ylhäisyytensä Pariisin
-arkkipiispan.
-
-"Ohoh! Thévenot käypi siis ripillä?" ilkkuivat muutamat kaljupäät
-herrat korjaten luunsa kiireimmän kautta.
-
-Hämillään ja neuvottomana aikoi Lormières'in edusmies kenties nuhdella
-Capdepont'ia hänen tuottamastaan harmista, kun hän samassa tunsi jonkun
-puristavan kättään.
-
-"Olette rohkea, herra parooni", sanoi ilkeäsisuinen markiisi de Boissy,
-"te otatte vastaan papistoa, jota hovissa katsotaan karsain silmin!"
-
-Ja kääntyen sitten erään kauniin naisen puoleen jatkoi hän:
-
-"Hyvästi, rakas ystävättäreni, palaan takaisin niin pian kuin haluan
-tulla käännetyksi."
-
-Ja niin poistui hänkin vuorostaan.
-
-V. 1847 Joulukuun 21 p:nä parooni Thévenot, joka ei koskaan ollut
-lähestynyt puhujalavaa, kapusi yhtäkkiä portaita ylös. Hämmästys oli
-yleinen, arvaahan sen.
-
-"Minnekkäs sitä nyt mennään?" kysyi presidentti Dupin, joka tunsi hänet
-aina vuodesta 1830 ja oli toisinaan hänen luonaan vieraillutkin.
-
-Vähääkään hätääntymättä alkoi Lormières'in edusmies pitkän esitelmän
-_Kirkollisista eläkkeistä_.
-
-"Riittää jo! riittää jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen.
-
-Mutta herra Thévenot jatkoi vaan. Ja lopettaen saarnansa muutamilla
-pyhän Augustinon sanoilla astui hän ylpeänä alas.
-
-"Mutta sehän oli oikea kapusiinilainen!" huudahti marsalkka Soult. --
-"Anteeksi, ettepä osuneetkaan oikein", vastasi Dupin vanhempi, pikemmin
-"_cap... deponilainen_."
-
-Sille naurettiin, ja pikkulehdille piisasi siitä iloa koko viikoksi.
-
-Mutta Capdepont pääsi kuin pääsikin tarkoituksensa perille. Joulukuuta
-31 p:nä, pari päivää sen jälkeen kun hyväluontoinen Thévenot oli hänen
-käskystään pitänyt tuon pitkäpiimäisen puheensa, kertoi herra Jérôme
-Bonnardot kirkollisasiain ministeriltä kuulleensa, että hänen nimensä
-oli piispan ehdokas-listaan merkitty.
-
-Mikä ilo!...
-
-Mutta pahaksi onneksi alkoi kuulua huhuja uudistuspuuhaajien
-juhlapidoista, ja valtiollisen taivaan ranta synkkeni synkkenemistään.
-
-Helmikuun vallankumous puhkesi ilmi.
-
-Kauhistus oli suunnaton Thévenot'in hotellissa Lillen kadun varrella.
-Parooni, jolle pelko oli antanut voimaa, kokosi kiireimmän kautta
-tavaransa ja huolimatta paroonittaren vastustuksista lähdettiin
-Lormières'iin.
-
-Rufin Capdepont oli huolestunut. Nuo odottamattomat tapaukset, jotka
-sotivat niin kokonaan hänen suunnitelmaansa vastaan ja tekivät sen
-toteuttamisen milt'ei mahdottomaksi, olivat kovasti säikähyttäneet
-häntä. Mutta hän virkosi kumminkin tuosta puutumuksen tilasta ja tuskin
-pari viikkoa oli etelässä eletty kun hän oli jälleen tointunut ja
-saanut takaisin entisen kunnianhimonsa ja toimintakykynsä.
-
-Tänä levottomana aikana oli yksi ainoa kysymys jokaisen huulilla:
-se oli jäsenten vaali perustuslainsäätäjäkokoukseen. Capdepont
-yllytti parooni parkaa, joka oli yhä vieläkin masentuneena suuresta
-onnettomuudestaan, pitämään itseään esillä, selittäen sitä hänen
-velvollisuudekseen. Kun hänen ylhäisyytensä Grandin lähettää
-ehdokkaansa puoltamiseksi kiertokirjeen hiippakunnan papistolle, olisi
-menestys varma.
-
-Mitä vielä! tapahtuikin päinvastoin kuin mitä väsymätön apotti oli
-otaksunut. Liiallisen katolismielisyytensä tähden tuli parooni
-kärsimään nöyryyttävän tappion; hän olisi tarvinnut vähintäin neljä
-tuhatta ääntä, mutta sai tuskin kolmea tuhatta viittä sataa.
-
-Rufin Capdepont harkitsi tyystin asemaansa. Laiva, jolle hän oli
-uskonut henkensä ja tavaransa, vuosi ylt'ympärinsä eikä koskaan
-lähestyisi piispan istuinta. Hänen etunsa vaati -- ja niin oli ehkä
-Jumalankin tahto -- jättämään Thévenot'in perhe ennen sen täydellistä
-haaksirikkoa. Koska entinen edusmies Thévenot oli saanut kuulla niin
-paljon moitetta tasavaltalaisilta, antaessaan poikansa pappismiehen
-kasvatettavaksi, olisi ehkä hyvinkin viisasta panna Edmond lyseehen.
-Tämä mies, älykäs ja sitkeä tavoituksissaan, sai Thévenot'in
-uskomaan mitä tahtoi; onneton edusmies, masentuneena sekä surkeasta
-vaalitappiosta että taloudellisista vahingoista, joita Pariisin
-ylellinen elämä oli hänelle tuottanut, päätti viipymättä lähettää
-poikansa Toulose'n lyseehen.
-
-Seuraavana aamuna oppilaansa lähtöpäivän jälkeen läksi Rufin Capdepont
-Thévenot'in kauniista kartanosta, joka sijaitsi Arbousevirran
-rannalla vähän matkan päässä paperitehdaskaupungista, sulkeutuakseen
-yliseminaariin, jossa hän hänen ylhäisyytensä Grandin'in suosiollisella
-luvalla sai yksinäisyydessä viettää muutaman päivän.
-
-Tämä pappi, jonka elämä oli tähän asti ollut ainoastaan kuumeentapaista
-tavoittelemista, kaipasi vihdoinkin rauhaa. Käsissä oleva hetki oli
-hänelle juhlallisista juhlallisin. Tehtävästä päätöksestä riippui näet
-koko hänen tulevaisuutensa.
-
-Tavatessaan entisen toverinsa apotti Mical'in, tätä nykyä _siveysopin_
-professorin yliseminaarissa, uskoi hän hänelle salaisimmat aikeensa,
-pyytäen hänen neuvoaan tänä tuskan ja ahdistuksen hetkenä. Omasta
-puolestaan oli hän taipuvainen viipymättä palaamaan Pariisiin. Hän
-uudistaisi siellä entiset tuttavuutensa, tapaisi moniaita kansan
-edustajiksi päässeitä entisiä päärejä, sekä ystävänsä Jérôme
-Bonnardot'in, joka oli aina valmis häntä auttamaan. Ja lopuksi
-suorittamalla jumaluusopilliset tutkinnot hankkisi hän itselleen
-professorin arvon; sillä olihan Sorbonne kaikkina aikoina ollut
-piispojen taimitarha?
-
-Pilkallinen Mical pudisti epäilevästi päätänsä ja kehoitti ystäväänsä
-kaikin mokomin pysymään Lormières'issa.
-
--- Ja mitä täällä tekisin? kysyi Capdepont.
-
--- Täälläkö! mitä ikänä vaan tahdot. Voit päästä yliseminaarin
-ylijohtajaksi ja samalla _kirkkohistorian_ professoriksikin, jos vaan
-haluat.
-
--- Ovathan nuo virat täytetyt tietääkseni.
-
--- Kyllä; mutta vanha, kivuloinen Gaudron tahtoo erota virastaan.
-
--- Entäs piispanistuimeni?
-
--- Totta tosiaan! sinä tulet Lormières'in piispaksi...
-
--- Onko sinulla siis keino vapauttaa hiippakunta.
-
--- Hänen ylhäisyytensä Grandin'in käsistäkö?... Velikulta, hänellähän
-on hivuttava keuhkotauti, sen on veljeni, tohtori Micael, minulle
-sanonut. Tauti on pitkällinen mutta varmaan kuolettava. Voithan
-keskustella siitä salaa veljeni kanssa...
-
--- Minä jään, huudahti Capdepont, puristaen ystävänsä kättä, minä jään!
-
-Kerran yliseminaarin ylijohtajaksi tultuaan, piti hänen päästä
-Lormières'in hiippakunnassa yhtä itsevaltiaaksi kuin hän oli ollut
-Thévenot'in perheessä: hänen täytyi saada kaikki tahtonsa alaiseksi.
-Piispaa, joka eli sulkeutuneena palatsiinsa, piti hän vallassaan;
-hän hoiti pienimmätkin hallinto-asiat, eikä laiminlyönyt ainoatakaan
-tilaisuutta, missä suinkin sopi käyttää varapiispan virkavaltaa, sillä
-tämänkin arvonimen oli hän vaatinut itselleen heikolta piispalta.
-Pitäen hyödyllisenä tarkoituksilleen tutustua hiippakunnan pappeihin,
-kehoitti hän piispaa rauhassa hoitamaan itseään lämpimässä kamarissaan,
-kutsui Pariisista erään piispan _in partibus_ [nimipiispa uskottomien
-maassa], nimittäin ystävänsä Jerichon piispan, ja läksi hänen
-kanssaan matkustamaan ympäri hiippakuntaa, käyden kaikkialla, läänin
-pääkaupungista kurjimpaan kylään saakka.
-
--- Kas tässä, hyvät herrat, on teidän vastainen piispanne, lausui
-tavantakaa hiippakunnan papeille hänen ystävänsä Capdepont'ia osoittaen.
-
-Vihdoin, kesäkuulla 1855, päätti hänen ylhäisyytensä Grandin erota
-tästä elämästä ja kuoli.
-
-Rufin Capdepont riensi Pariisiin, valmistaakseen itselleen
-asianomaisten suosiota. Hän tapasi siellä arkkipiispan, ministerin,
-muutamia senaattoreja, kaksitoista edusmiestä ja saipa vielä
-tilaisuuden tulla esitetyksi keisarinnallekin, joka suvaitsi osoittaa
-hänelle suurta huomiota.
-
-Mutta _Hôtel du bon La Fontaine'en_, johon oli asettunut, ei kuulunut
-mitään uutista.
-
-Vihdoin ilmestyi herra Jérôme Bonnardot eräänä iltana.
-
--- No, mitä kuuluu? kysyi Capdepont tulisessa tuskassa.
-
--- Rakas ystäväni, vastasi herra Bonnardot, joka huolimatta serkkunsa,
-kuningas Ludvig Filipin ministerin kukistumisesta oli osannut ylläpitää
-läheistä tuttavuutta kirkollisasiain toimiston kanssa, -- senaattori,
-kenraali ja kreivi de Roquebrun on käynyt Compiegne'ssä ja aikaansaanut
-veljensä apotti Armand' de Roquebrun'in, Arras'in tuomioherran
-nimityksen.
-
-Capdepont oli kuin puusta pudonnut, hän ei saanut sanaa suustaan.
-
-... Apotti de Roquebrun ei sitäpaitsi näytä olleen mikään uusi
-ehdokas. Jo vuonna 1843 oli La Tour d'Auvergne'n kardinaali ehdotellut
-häntä kuninkaalle, ja hurskas kuningatar Marie Amalie oli häntä
-lämpimästi puolustanut... Mutta malttakaahan, -- rohkeutta vaan!
-Palatkaa takaisin Lormières'iin; sikäläisen korkean asemanne kautta,
-tulette te varmaan... Ja sitten olettehan te vielä nuori...
-
--- Nuori! olen jo neljänkymmenen yhden vuoden vanha, hyvä herra.
-
--- No, mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on jo kuudenkymmenen
-täyttänyt.
-
--- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrunkö, sanoitte? huudahti Capdepont
-vihanvimmassa... Älkää puhuko minulle tuosta miehestä, minä vihaan
-häntä!
-
-
-
-
-IV.
-
-Hiippakunnan oikeusto.
-
-
-Huomattuaan kuinka turhaa kaikki hänen ystävällisyytensä ja
-kohteliaisuutensa Rufin Capdepont'ia kohtaan oli ollut, tunsi hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun sydämmessään suurta surua. Nähtävästi
-oli hänellä vastustajana leppymätön vihollinen, eikä hänen arvonsa
-enään sallinut hänen ottaa askeltakaan häntä kohti. Enintäin
-kaikesta huolestutti häntä se, että yliseminaari oli joutunut miehen
-käsiin, jonka oppisäännöt hänen mielestään olivat kaikkea muuta kuin
-oikeauskoisia.
-
-Rufin Capdepont oli todellakin yhtynyt liikkeeseen, joka aina
-keisarikunnan ensiajoista asti oli taivuttanut melkoisen osan papistoa
-gallikanilaisiin harrastuksiin. Saattaahan olla, etteivät nuo papit,
-jotka kiivaasti vaativat takaisin Ranskan kirkon etuoikeuksia,
-semmoisina kuin ensimäinen konsuli oli ne määrännyt konkordatin
-kuuluisissa lakipykälissä, olleet erinomaisempia siveellisyyteen ja
-hurskauteen nähden; mutta kieltämättä olivat ne levottomampia kuin muut
-eikä Capdepont sentähden voinut olla heihin liittymättä.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun vimmastui siitä, että juuri tällä
-hetkellä, jolloin paavilla oli muutenkin vaikeat ajat, yritettiin
-vähentämään hänen valtaansa.
-
--- Se on raukkamaista! se on kehnoa! lausui hän moneen kertaan
-sihteerilleen, Ternisien'ille.
-
-Tämä kaikki tuskastutti Lormières'in piispaa. Mutta miten pääsisi
-hän apotti Capdepont'ista, hän, joka piispakautensa alkuaikoina
-häikäistyneenä ylijohtajan tiedoista ja ihastuneena hänen ankaraan
-hurskauteensa, oli sekä Roomassa että Pariisissa niin ehdottomasti
-ylistellyt häntä! Oi! minkätähden oli hän jälleen enemmän noudattanut
-sydämmensä kuin järkensä ääntä?
-
-Varmaa on, että vanhuksesta oli kovin vastenmielistä peräytyä
-mielipiteestään. Jos hän erottaisi Capdepont'in pois yliseminaarista,
-ja määräisi hänet johonkin vähemmin tärkeään toimeen, niin tapahtuisi
-kenties, että tuo hurja tuomioherra julkisesti kieltäisi totella
-häntä ja matkustaisi suoraa päätä Pariisiin. Ja miten voisi silloin
-käydä? Mahdollista kyllä, että vimmastunut mies yllyttäisi kaikki
-puoluelaisensa vihollistaan vastaan. Ketäpä ei hän erinomaisella
-taitavuudellaan ja voimakkaalla, viehättävällä kaunopuheliaisuudellaan
-voisi voittaa.
-
-Jos asia olisi koskenut yksin häntä, olisi piispa tietysti rohkeasti
-antautunut taisteluun hänen kanssaan. Mutta eikö hän siten
-huolestuttaisi muutenkin onnetonta Pyhää Isää, aikaan saaden uusia
-häväistysjuttuja kirkossa? Muistaen Pamiers'in piispaa, jonka santarmit
-papiston vehkeiden johdosta väkivallalla karkoittivat melkein hänen
-istuimeltaan, päätti Lormières'in piispa kärsiä Capdepont'in vainoa
-omien syntiensä vitsauksena.
-
-Mutta valheelliset suhteet synnyttävät ainoastaan valheellista rauhaa;
-ja huolimatta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in vakaasta päätöksestä
-karttaa yliseminaarin ylijohtajaa, ei kauvan viipynyt ennenkuin piispa
-ja tuomioherra jälleen kohtasivat toisensa silmä silmää vastaan. Heillä
-näytti olevan vastustamaton tarve törmätä yhteen.
-
-Capdepont'illa oli todellakin kummallinen into aina asettautua
-vihollisensa tielle. Piispa ei voinut vähäpätöisintäkään toimitusta
-varten ilmestyä Dominikaanein tahi Latsaristain kappeliin, ilman että
-Capdepont, joka kumminkin vihasi munkkikuntia eikä sitä mitenkään
-salannut, oli siellä vihasella katseellaan ja uhkamielisellä
-käytöksellään ärsyttämässä häntä taisteluun. _Tigrane_ oli väijyksissä,
-valmiina minä hetkenä hyvänsä hyökkäämään saaliinsa kimppuun.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kunnianhimon synnyttämä pitkällinen sieluntuska oli tuimaluontoisessa
-vuoristolaisessa kehittänyt tämän julman vainokiihkon. -- "_Pysyä
-hyvänä kärsiessäkin, se vaatii yliluonnollisia voimia_", on Lamennais
-lausunut. -- Turhaan oli hän viimeisinä kymmeninä vuosina joka kerta
-kun joku piispanvirka oli tullut avonaiseksi matkustanut Pariisiin;
-turhaan oli hän välttääkseen pienintäkin epäluuloa valtiollisten
-mielipiteittensä suhteen toimittanut uuden asianmukaisella esipuheella
-varustetun painoksen Bossuet'in kuuluisasta _Déclaration'ista_
-pappein kokouksessa v:na 1682; turhaan oli hän vihdoin viimein mennyt
-Tuileries-palatsiin näyttääkseen Sorbonne'n kuuluisalle professorille,
-joka piti luentoja hengellisessä frenologiassa, suunnatonta
-gallikaanilaista kuhmua otsassaan. Piispanistuimet täytettiin, mutta
-hän unohdettiin Lormières'iin. Eikö siis hänen vuoronsa koskaan tulisi?
-Viimein hän väsyi odottamaan. Epätoivossaan syytti Capdepont, jonka
-intohimolla ei enään ollut mitään rajoja, jokaista elävää olentoa
-ympärillään. Apotti Mical'ia kiusasi hän lakkaamatta, löipä häntä
-kerran korvalle, niin että miesparka makasi tunnottomana neljänneksen
-tuntia; mutta erittäinkin kuohui hänen vihansa hänen ylhäisyyttään de
-Roquebrun'iä vastaan, joka oli varastanut häneltä hänen omaisuutensa:
-piispan lakin, sauvan ja sormuksen. Sillä olihan keisarinna
-Marraskuulla v:na 1855 Compiegnessä sanonut hänelle: "Te tulette
-piispaksi!"
-
-Maallikot eivät voi täysin käsittää mitä piispanistuin merkitsee
-papille. Ajattele että eilen olit halpa sotamies kahdeksankymmenen
-tuhannen suuruisessa armeijassa, -- Ranskassa on lähes
-kahdeksankymmentätuhatta pappia, -- ja tänään tulet yhtäkkiä
-kenraaliksi. Sen pitempiä mutkia ei muutokseen tarvita. Alipapilla,
-rovastilla, tuomioherralla ja suur-vikaariolla, on kaikilla samat
-rajoitetut kirkolliset oikeutensa; ainoastaan piispa omistaa
-täydelliset papilliset oikeudet. Ja sitten, mikä asema muuten
-maailmassa! Sinä olet pyhän roomalaisen kirkon ruhtinas; sinua
-nimitetään _ylhäisyydeksi_ (Monseigneur); paavi puhuttelee sinua
-yksistään _kunnianarvoiseksi veljeksi_; eikä hän saa julistaa mitään
-muutosta uskonkappaleissa taikka muissa kirkollisissa asetuksissa
-kuulustelematta sinun mielipidettäsi; sinä matkustat Roomaan, _ad
-limina Apostolorum_ [apostolien rajamaille], kuten sanotaan, ja
-sinua vastaanotetaan Vatikaanissa samoilla arvonosoituksilla kuin
-hallitsijaa. Ja kuka tietää etkö sinä kerran saatuasi piispan lakin
-vielä tule omistamaan kardinaalinkin hattua? Mahdotonta ei liene
-sekään, että sinä mullistuksien kautta, jotka nykyään eivät suinkaan
-ole harvinaisia, kerran saat paavin tiaaran päähäsi! Olihan Urbanus IV
-rajasuutarin poika Troyes'ista? Ja eikö Juhani XXII ollut ensikerran
-nähnyt päivän valon Cahors'issa?
-
-Rufin Capdepont hemmotteli palavassa mielikuvituksessaan noita
-hurjia unelmia. Kuinka monesti oli tuo hallitsijaksi luotu mies
-Minimien luostarin hiljaisuudessa, ajatuksissaan nuhdellut pappejansa
-ja toimeenpannut perinpohjaisia uudistuksia haaveksimassaan
-hiippakunnassa. Ja nyt niin monien lupausten jälkeen hän kuitenkin
-unohdettiin! Ja hänen pitkän tuskallisen elämänsä toiveet raukesivat
-auttamattomasti tyhjiin! Pariisissa ei siis muistettu, että hän
-lähestyi viidettäkymmenettä ikävuottaan. Oi, kunpa hänelle vaan
-annettaisiin piispansauva käteen, niin kyllä nähtäisiin mihinkä hän
-kelpaa! Kostaakseen hallitukselle anteeksi antamatonta velttoutta
-oli hän valmis tekemään mitä hyvänsä, vaikkapa kääntymään Rooman
-puolelle ja esiintymään yhtä kiihkoisena ultramontaanina kuin hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun.
-
-Huolimatta ärsyttävästä itsepäisyydestä, jolla Capdepont seurasi häntä
-kaikkialla, oli Lormières'in piispan kumminkin onnistunut karttaa
-kaikkia sananvaihtoa hänen kanssaan. Hän ei ollut näkevinäänkään
-Capdepont'ia, vaan kulki aina arvokkaana ja totisena hänen ohitsensa.
-Mutta muutamat itsetiedottomat liikkeet ja kasvojen väreet ilmaisivat
-kumminkin että vanhuksen kärsivällisyys oli lopussa, ja ettei
-varovainen Ternisienkään, tuo sovinnon ja rauhan mies, enään voisi
-häntä hillitä.
-
-Myrsky, joka vuosien kuluessa oli valmistautunut, puhkesi vihdoin
-hirvittävällä tavalla ilmi hiippakunnan Oikeuston istunnossa.
-
-Vaikka Rufin Capdepont oli oikeuston varsinainen jäsen, ei hän
-tärkeiden ylijohtaja- ja professoritoimiensa tähden kumminkaan
-koskaan ollut käynyt sen istunnoissa. Mutta 5 p:nä Elokuuta 1865, kun
-käsiteltiin yhtä hyvin mitätöntä asiaa -- muuan alipappi raukka oli
-syytetty sopimattomasta käytöksestä läänin prefektiä kohtaan -- pisti
-hänen päähänsä yhtäkkiä tulla saapuville.
-
--- Herra Capdepont, sanoi piispa, oikeuston varsinainen puheenjohtaja,
-te tulette liian myöhään, asia on tutkittu ja ratkaistu.
-
--- Haluaisin kumminkin lausua muutaman sanan.
-
--- Se osottaa kaunista harrastusta, mutta päätös on tehty, eikä teidän
-kaunopuheliaisuutenne enään mitenkään voisi auttaa suosittuanne.
-
--- Koska en ole ollut tilaisuudessa ennen puhumaan, niin on minulla nyt
-täysi oikeus.
-
-Piispa alkoi tehdä lähtöä.
-
--- Kunniani kautta, herra Lavernède, sanoi tohtori Mical, jolla ei
-ollut veljensä ilkeyttä eikä älyä, tulin juuri sairaskäynneilläni
-ollen yliseminaariin; siellä tapasin Capdepont'in, joka käski minun
-kiireimmän kautta rientämään tänne.
-
--- Ilmoittakaa sitten herra Capdepont'ille, ettei hänen ylhäisyytensä
-suhteen enään ole mitään peljättävänä. Luulen tämän uutisen häntä
-suuresti ilahuttavan.
-
-Tohtori Mical'in astuessa portaita alas, mutisi apotti Lavernède
-itsekseen:
-
--- Mikä konna se on, tuo Capdepont. Hän tahtoi tietää oliko hänen
-murhayrityksensä onnistunut. Voi! _Tigrane, Tigrane!_
-
-Huhu tästä surullisesta tapauksesta oli levinnyt ympäri Lormières'iä,
-ja pian oli koko luostarikaupunki levottomana kiiruhtanut piispan
-palatsin edustalle. Tuo säädyllinen, hiljainen puoliääneen puhuva
-ihmisjoukko, anoi suosiollista lupaa päästä hänen ylhäisyytensä
-puheille; kaikki tahtoivat kuulla uutisia häneltä itseltään, jota he
-niin suuresti kunnioittivat ja rakastivat.
-
-Mutta hänen ylhäisyytensä, joka tuskin oli hengenvaarastaan pelastunut,
-teki kädellään kieltävän liikkeen, ja apotti Ternisien'in täytyi
-pyytää luostarikaupungin aatelisia ja hurskaita poistumaan, jonka he
-tekivätkin yhtä äänettöminä kuin olivat saapuneetkin.
-
-Mutta näin vähällä ei onneton kotisihteeri vielä päässyt päivän
-hirveistä mielenliikunnoista. Illalla kello seitsemän aikaan, auringon
-laskiessa, alkoi kuulua suurta melua tuomiokirkolta päin. Palatsin
-isoportti rämähti, samassa auki, ja pihalle tulvasi suunnaton
-väkijoukko. Ne olivat tehdaskaupunkilaisia, jotka raskaan päivätyön
-jälkeen tulivat kuulustelemaan rakkaan piispansa terveyden tilaa.
-
-Apotti Ternisien riensi noita kelpo työmiehiä vastaan, jotka
-vaimoineen, lapsineen, olivat paikalle kiiruhtaneet, kun piispa äkkiä
-viittasi hänet pysähtymään.
-
--- Minä panen vastalauseen tehtyä päätöstä vastaan! huusi Capdepont,
-julmistuneena nyrkillään jymähyttäen pöytään, niin että se oli vähällä
-haljeta.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, joka muutenkin oli kesäpäivän
-helteestä vaivaantuneena, tuli tuosta odottamattomasta loukkauksesta
-tulipunaiseksi.
-
--- Herra, sanoi hän, pitkänä hengellisen elämäni aikana olen nähnyt
-paljon kovaluontoisia, kiittämättömiä ja epäsiveellisiä pappeja, mutta
-mitään tämänkaltaista en ole vielä tavannut. Olen osoittanut teille
-ylenmääräistä suosiota, vaan te olette sen pahaksi kääntäneet, olette
-tehneet siitä murha-aseen minua iskeäksenne. Ketä tulee teidän kiittää
-jäsenyydestänne Oikeustossa, jollei omaa piispaanne? Vaan te käytätte
-itseänne ikäänkuin eivät Lormières'in hiippakunnan hyvänluontoiset
-ihmiset olisi mitään teidän hyväksenne tehneet, menettelette niin
-kuin olisitte vielä törkeä ja raaka Harros'in talonpoika ja yhä
-paimentaisitte saastaisia eläimiä metsissä.
-
--- Olen valmis luovuttamaan viiden vuoden palkkani yliseminaarissa
-hiippakunnan rahastoon, huudahti _Tigrane_ loukkauksesta julmistuneena.
-
--- Hiippakunnan rahastoon ei teiltä oteta mitään; mutta rangaistakseni
-teitä rajattomasta ylpeydestänne tuomitsen minä teidät elämään saamanne
-almun painon alla.
-
--- Almu! almu!
-
--- Nöyryyttääkö se teitä? teitä, joka olette olleet kyllin sukkela
-pujahtaaksenne hengelliseen säätyyn, luopumatta vähääkään alhaisista
-inhimillisistä intohimoistanne. Toivoisimpa vaan että hiippakuntalaiset
-tällä hetkellä näkisivät teidät tässä salissa, silloin he varmaan
-huomaisivat mihinkä määrään olette ansainneet tulla heidän rahaston
-hoitajakseen.
-
--- Ehkä huomaisivat myös mihinkä määrin te olette ansainneet tulla
-heidän piispakseen! vastasi Capdepont uhaten kohottaen kättänsä.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun seisoi äänettömänä. Hänen huulensa
-liikkuivat, mutta hän ei saanut sanaakaan sanotuksi. Samassa muuttuivat
-hänen kasvonsa sinipunaisiksi, ja hän vaipui tunnottomana tuoliinsa.
-Halvaus oli häntä kohdannut.
-
-Sillä aikaa kun muut hätääntyneinä hyörivät piispan ympärillä, ja
-Ternisien vaikeroitsi tuskastuneena, kokoili Capdepont rauhallisesti
-irtonaisia papereita pulpetiltaan, taittoi ne huolellisesti kokoon ja
-poistui hitain askelin oikeussalista.
-
-Mutta kun ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottanut tointuakseen,
-kannettiin hän piispan palatsiin ja käytiin kiireesti hakemaan
-lääkäriä. Apotti Lavernède juoksi ympäri kaupunkia, kolkuttaen joka
-ovelle. Useampia lääkäriä saapuikin pian, ja onneton kuolevainen
-saatiin jälleen vähän virkoamaan.
-
-Levottomuutta kesti monet tunnit. Vihdoin viimein ilmoitti piispan
-kotilääkäri, tohtori Leblanc, sairaan toipuvan ja sanoi hänen varmaan
-parantuvan.
-
-Tämän uutisen kuultuaan kirkastuivat apotti Ternisien'in itkusta
-vetiset kasvot.
-
-Juuri hänen hellästi puristaessaan Leblanc'in kättä, hyökkäsi tohtori
-Mical, professori Mical'in veli ja Capdepont'in uskollinen ystävä,
-piispan makuuhuoneen ovelle.
-
-Lavernède kiiruhti häntä vastaan.
-
--- Hyvä herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä on kiitollinen
-avuliaisuudestanne; mutta hän ei tahdo vuoteensa ääreen muita kuin
-kotilääkäriään, herra de Leblanc'ia.
-
--- Näkyypä tuossa kumminkin olevan herra tohtori Barbastekin, vastasi
-Mical hiukan epäilevästi.
-
--- Se on totta, mutta hän kuuluu myöskin huonekuntaan, niinkuin herra
-Leblanc.
-
--- Mitä! tahdotteko nähdä heitä? Hän teki myöntävän liikunnon.
-
--- Minä en suvaitse sitä! kiiruhti tohtori Leblanc sanomaan.
-
--- Se on mahdotonta, väitti kreivi de Castagnerte, joka oli kuin
-kotonaan piispan palatsissa ja oli ensimäisenä sinne rientänyt.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ravisti itseään kiivaasti, ja sitten
-yli-inhimillisellä voimalla irroittaen kielensä halvauksen kahleista
-lausui hän selvin sanoin:
-
--- He ovat minun köyhiäni; päästäkää sisään!
-
-Suuremmoista ja liikuttavaa oli nähdä noita karkeita, kömpelöitä
-työmiehiä Lormières'in piispan suuressa makuuhuoneessa. Miehet
-seisoivat lakki kädessä, hartaan ja kunnioittavan näköisinä, vaimot
-polvillaan kuin kirkossa nyyhkien ja rukoillen; lapset uteliaina
-katsellen ympärilleen.
-
-Piispa kohotti kätensä ja siunasi heitä,
-
--- Sanokaapas, herra Ternisien, kysyi eräs työmies kun suuri väkijoukko
-hajosi Pyhän Ireneon kadulle, onko totta että Capdepont oli tähän
-halvauskohtaukseen syypää?
-
--- Kas, hyvä ystävä, kuka on teille semmoista kertonut?
-
--- Herra Leblanc'in palvelijatar oli kuullut herransa juttelevan sitä
-tohtorille.
-
--- Vaimo on erehtynyt, kuumuus, yksistään kuumuus oli siihen syynä.
-
--- Sitä parempi herra Capdepontille, sillä me emme ainakaan häntä
-rakasta. Tiedättekö, se on suuri _narri_ tuo ylirovasti.
-
-Noitten kelpo ihmisten silmissä ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun,
-eikä hänen sihteerinsä suinkaan olleet _narreja_.
-
-Mutta tehtyämme tämän pitkän, henkilöimme luonteiden täydellistä
-tutustumista varten välttämättömän jälkikatsauksen, kiiruhtakaamme
-takaisin seuraamaan hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. Hän on
-juuri paluumatkalla paperitehdaskaupungista ja astuu hitain askelin
-yläkaupunkia kohti.
-
-
-
-
-V.
-
-Piispan puutarha.
-
-
-Kääntyessään Pyhän Ireneon kadulle, jonka päässä piispan palatsi
-sijaitsi, riensi eräs pappi kiirein askelin häntä vastaan.
-
--- No vihdoin löysin teidän ylhäisyytenne! sanoi hän iloisesti... Te
-teette varomattomasti kun lähdette kävelylle niin heikkona kuin vielä
-olette.
-
--- Kas vaan, Ternisien, tahtoisitte kai pitää minua ijäti holhouksenne
-alaisena, vastasi vanhus ystävällisellä äänellä.
-
--- En tahdo että kuljette yksin pitkin katuja, sanoi sihteeri
-todellisen rakkauden liikuttavalla käskeväisyydellä.
-
--- _Ettekö tahdo?_... Oh sepä kaunista, sepä kaunista!
-
--- Tosin ovat lääkärit julistaneet teidät terveeksi...
-
--- No, mitä te sitten?
-
--- Mutta minä...
-
--- Mutta te, te julma tiranni, tahtoisitte pitää minut yksityisessä
-vankeudessa.
-
--- Minä rakastan teitä! mutisi apotti Ternisien, jonka koko sydän
-ilmeni näissä sanoissa.
-
--- Rakas lapsi!
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tarttui hänen käteensä ja niin he
-astuivat äänettöminä muutamia askeleita.
-
--- Mutta sanokaa nyt, teidän ylhäisyytenne, alkoi jälleen apotti
-Ternisien, sanokaa mistä te nyt tulette?
-
--- Käytökseni on siis tutkinnon alaisena!
-
--- Minun täytyy todellakin torua teitä, jollette ole noudattanut kyllin
-suurta varovaisuutta.
-
--- Siinä tapauksessa on teidän kovasti minua toruminen; minä olen ollut
-julma...
-
--- Julma!... Missä olette siis ollut, kysyi nuori pappi säikähtäen.
-
--- Rakas lapseni, lausui piispa vakavasti, oikeus on ontuva, se kulkee
-kilpikonnan askelin, mutta se saapuu kuitenkin.
-
--- Olette aivan varmaan käynyt yliseminaarissa.
-
--- Olen tulossa sieltä.
-
--- Ettekä ottanut minua mukaanne?
-
--- Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Paitsi herra Lavernède'ä vihaavat
-teitä kaikki siellä, ja loukkaus teitä kohtaan olisi minulle kuolemaksi.
-
--- Epäilemättä tuo hirveä Capdepont...
-
--- Capdepontko? voitte olla vakuutettu, että hän pysyy aina samana.
-Hän ei ole mikään pappi, hän on Puna-Nahka, jommoisia nuorena tapasin
-paljon, matkustaessani lähetyssaarnaajana Amerikassa.
-
--- Mutta minkä tähden te sitten niin itsepintaisesti tahdotte aina
-tavata tuota ilkeätä ihmistä?
-
--- Minkätähden? huudahti piispa, jonka lauhtunut viha oli samassa
-uudestaan sytytetty. Kysyttekö minulta minkätähden, Ternisien? Sen
-tähden, että samalla kun hän on huono ihminen, on hän myöskin huono
-pappi, jommoista en voi hiippakunnassani kärsiä; ja sentähden etten
-voi kauvemmin suvaita hänen tehdä pappejani kaltaisekseen; ja vihdoin
-senkin tähden, että olen kunniani kautta päättänyt murtaa tuon
-todellakin pirullisen olennon ylpeyden sekä pakottaa hänet nöyrtymään
-edessäni.
-
--- Tehtävä on vaikea.
-
--- Mistä sen tiedätte? Ensi työkseni olen palauttanut hänet virkaansa
-Pyhän Ireneon tuomioherrana. Oi, kirjoittakoon vaan Pariisiin,
-jos haluaa; olen päättänyt olla vähääkään säälimättä häntä, sillä
-olen jo liiaksikin saanut kärsiä hänen tähtensä. Sitä paitsi on se
-Jumalan tahto, että näytän valtani... Olen jo ilmoittanut tuolle
-kapinoitsijalle, samoin kuin muillekin opettajille, että Katolisen
-Opetuksen Isät ottavat yliseminaarin haltuunsa Lokakuun alusta, kun
-lukukausi alkaa.
-
--- Se on kauhea vallankeikkaus, teidän ylhäisyytenne.
-
--- Mutta en ai'o vielä siihenkään pysähtyä; olen väsymättä vainoova
-hänen kunnianhimoisia pyrintöjään ja estävä tavalla tai toisella
-niiden toteutumisen. Tiedättehän sen, että pari kuukautta sitten,
-kun henkeni vielä oli vaaranalaisena, levitteli Capdepont kaikkialla
-huhun, että hän minun jälkeeni nimitetään Lormières'in piispaksi. Tätä
-samaa hävytöntä peliä oli hän pitänyt edeltäjäni, herra Grandin'in
-kuollessa ja olipa silloin melkein onnistumaisillaan. En voi sallia
-saman häväistysjutun uudistuvan minun kuoltuani... ja sen ehkäiseminen
-riippuu nyt teistä, herra Ternisien.
-
--- Minustako, teidän ylhäisyytenne?
-
--- Astukaamme sisään, niin kerron teille salaisimmat aikomukseni.
-
-Lormières'in piispan palatsi on vanhan linnan kaltainen. Korkeat
-sakaraharjatornit itä- ja länsipäissä kohoaa suunnaton rakennus;
-portaalit ovat matalat, akkunat kapeat kuin ampumareijät ja
-katonreunassa ammottaa eläimen kidan muotoon veistetyt vesikuurun
-torvet. Vaikka fasaadi antoi eteläänpäin, ei aurinko päässyt sitä
-valaisemaan; palatsi seisoi näet pyhän Ireneon jättiläisrakennuksen
-varjossa, ikuisessa puolihämärässä. Huomattava oli suuri eroavaisuus
-säilymisen ja värin puolesta auringon paistamain uljain tornien ja
-emärakennuksen rakennustaiteellisten ovi- ja ikkunakoristeiden välillä.
-Ylhäällä pilvien tasalla ovat kivet säilyneet teräväsärmäisinä ja
-pysyttäneet melkein alkuperäisen kiiltonsa; alhaalla taas kosteus
-alituisesti irroittaa muurista sorahiutaleita, niin ettei ainoakaan
-koristus ole jäänyt vahingoittumattomaksi. Täten varjo vähitellen syöpi
-tuota suurta mahtavata rakennusta.
-
-Tultuaan palatsin avaraan pihaan jatkoivat hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun ja Ternisien kulkuansa rakennuksen keskellä olevata leveää,
-lasista pääovea kohti. Aseellinen porttivahti avasi oven ja he astuivat
-suureen huoneesen, joka oli täynnä kirjoja ja papereita.
-
-Väsyneenä pitkästä kävelystään, heittäytyi piispa leveään nojatuoliin,
-jossa lepäsi hetkisen äänettömänä.
-
-Herra Ternisien katseli häntä levottoman näköisenä.
-
-"Emmeköhän piiloutuisi puutarhaan; siellä saamme olla yksin puiden
-suojassa, jota vastoin täällä voimme milloin tahansa tulla häirityksi."
-
-Hyvin miettiväisenä, sanaakaan lausumatta tarjosi sihteeri käsivartensa
-hänelle.
-
-He astuivat alas kuusiastuimisia portaita, ja jatkoivat kulkuaan
-ihanaan puutarhaan, joka ympäröi palatsin länsipuolta.
-
-Herra Ternisien aavisti oikein: hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'illa
-oli erittäin tärkeitä asioita hänelle uskottavana.
-
-Mitä aikoi hän sanoa?
-
-Sihteeriparka melkein vapisi, siihen määrin pelkäsi hän tulevansa
-riistetyksi pois tuosta onnellisesta ja rauhallisesta asemastaan, jota
-hän kymmenen vuoden kuluessa oli saanut nauttia arvokkaan ystävänsä
-rinnalla.
-
-Uteliaana kuulemaan asian selvitystä, pyysi hän kolmasti piispaa
-istumaan kastanjapuiden suojaan. Mutta ikäänkuin asian ratkaiseva
-hetki, jota itse oli juuri halunnut, olisi nyt häntäkin pelottanut,
-viivytteli vanhus tahallaan, huolettomasti astellen pitkin käytäviä.
-
-He tulivat pienen kirkkaan puron luo, joka eroitti puutarhan
-kaupungista.
-
--- Vieläkö astutaan yli, teidän ylhäisyytenne, kysyi Ternisien
-leikillisesti.
-
--- Ei, ei! vastasi vanhus seisahtuen.
-
-Suurien puiden siimeksessä oli penkki. Siihen he istuutuivat.
-
--- Rakas lapseni, sanoi piispa, tänä aamuna teidän ollessanne
-messuamassa tuomiokirkossa, sain minä Pariisista kirjeen, joka sisälsi
-erittäin ikäviä uutisia.
-
--- Onko kenraali?...
-
--- Ei, veljeni voi hyvin, Jumalan kiitos! Hän se juuri minulle
-kirjoittaakin.
-
--- Mitä hän sitten kirjoittaa, herra piispa?
-
--- Hän kirjoittaa että jollemme heti ryhdy asiaan, tulee tuomioherra
-Capdepont varmaan piispaksi nimitettäväksi.
-
--- Kuinka! uskallettaisiinko siten loukata pyhää Isää?
-
--- Uskalletaan kyllä... Yhdellä hyppäyksellä olin minä yliseminaarissa.
-Minun täytyy saada tuo ihminen panemaan kunniansa alttiiksi, ja siinä
-tulee hänen liioitteleva luontonsa varmaan olemaan minulle suureksi
-avuksi. Eikä tämä koske teitä sen enempää kuin minuakaan, vaan se
-koskee kirkkoa... Olin vakavasti päättänyt ennen papin vihkiäispäivää
-olla mainitsematta katolisen Opetuksen Isien tulosta Lormières'iin;
-mutta nyt niinkuin ainakin suututti Capdepont minut suunniltani, enkä
-voinut olla ilmoittamatta kaikkia, jopa määräsin muutamille uudet
-viratkin.
-
--- Se tulee herättämään levottomuuksia hiippakunnassa, teidän
-ylhäisyytenne.
-
--- Sitä parempi! sitä juuri toivonkin. Jos kapina syntyy ja Capdepont
-huomataan osalliseksi, niin on hän kadotettu.
-
--- Kapina saattaa kyllä syttyä, mutta ette te sittenkään saa
-vihollistanne kiinni.
-
--- Luuletteko häntä todellakin niin taitavaksi.
-
--- En häntä; hän on siksi liian tuittupää. Mutta yliseminaarissa löytyy
-muita liukkaita miehiä.
-
--- Ketä sitten?
-
--- Mical, teidän ylhäisyytenne, professori Mical, Capdepontin
-hillitsijä ja opas... Kas siinä todella terävä mies, jota teidän tulee
-varoa.
-
-Piispa vaipui hetkeksi ajatuksiin ja sanoi sitten.
-
-Capdepont ei varmaankaan tiedä olevansa niin lähellä elämän
-toiveittensa päämäärää. Kymmenen vuotta turhaan taisteltuaan ja
-ponnistettuaan hiipan saavuttamiseksi, on hän vihdoin masentunut ja
-vaipunut epätoivoon. Siinä syy hänen yhä kasvavaan raivoonsa... Kunpa
-hän edes joskus pirullisen vihansa kiihkossa matkaansaisi jonkun
-häväistysjutun, joka kuuluisi aina Pariisiin asti!
-
--- Mihinkä hiippakuntaan tulisi hän sitten määrättäväksi. En minä tätä
-nykyä tiedä ainoatakaan avonaista.
-
--- Kauheata on sanoakin: tänne Lormières'iin häntä aiotaan.
-
--- Odottavatko he siis teitä kuolevaksi? huudahti Ternisien suutuksissa.
-
--- No, enkö minä jo olekin puoleksi kuollut? Ensimmäisen
-halvauskohtauksen jälkeen on toinen tuleva ja sitten... hauta.
-
--- Oi, teidän ylhäisyytenne!
-
--- Kenraali de Roquebrun kun oli kertonut terveyden tilastani
-kirkollisasiain ministeriössä, oli eräs hyvinkin merkitsevä henkilö
-siellä kyllin sydämetön huudahtamaan: no siis vihdoinkin on paikka
-tiedossa Capdepontille!
-
--- Mikä hävyttömyys!
-
--- Veljeni antaa sitten vielä muutamia erityistietoja. Hän kirjoittaa
-että Pariisissa tiedetään Capdepontilta kokonaan puuttuvan taipumuksia
-hallinnollisiin toimiin ja että se oli juuri ollut ratkaisevana syynä
-siihen, ettei häntä huolimatta keisarinnan vaikuttavasta lupauksesta
-ja herra Jérôme Bonnardot'in lämpimistä puoltolauseista nimitetty
-Saint-Claude'n piispaksi. Sitä vastoin luullaan hänen kykenevän
-hallitsemaan Lormières'in hiippakuntaa, jossa hänellä on tukenaan
-tuomiokapituli kokeneine miehineen ja koko papisto, johon hän
-kolmenkymmenen vuoden ajalla on täysin tutustunut. Asian laita on siis
-se, että Capdepont tulee Lormières'in piispaksi hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrunin jälkeen.
-
-Apotti Ternisien jäi sanattomaksi. Mutta liikutettuna tarttui piispa
-hellästi hänen molempiin käsiinsä.
-
--- Lapseni, sanoi hän, pyydän teiltä suurta palvelusta.
-
--- Palvelusta, teidän ylhäisyytenne! Puhukaa, puhukaa, minä pyydän.
-
--- Varokaa itseänne, Ternisien! Minä tunnen teidän peräti nöyrän
-luonteenne, ja pelkään sentähden teidän vastustavan pyyntöäni.
-
--- Oi, isäni!...
-
--- Tahdotteko ottaa hartioillenne piispanviran raskaan taakan?
-
--- Minäkö piispaksi!
-
--- Voi olla, että herra Bonnardot on antanut Capdepontille tiedon
-ministeriön suosiollisista aikomuksista hänen suhteensa, ja siinä
-tapauksessa tulee hän tietysti olemaan varoillansa. Ja muutenkin,
-niinkuin syystä huomautitte, voipi herra Mical kyllä saada hänet
-hillityksi, jos hänessä heräisi halu johonkin sopimattomaan
-tekoon. Hänen pikainen luonteensa ei siis voi meille enään mitään
-hyötyä tuottaa, vaan täytyy meidän ryhtyä johonkin toiseen keinoon
-saattaaksemme mahdottomaksi hänen piispan istuimelle pääsemisensä...
-Kuulkaapas nyt... Käydessäni virkanimitykseni jälkeen Roomassa,
-jonka kieli oli minulle tuntematonta, pyysin kardinaali Maffeita
-suosittelemaan jotain pappia, joka kykenisi minua johtamaan
-katsellessani ijankaikkisen kaupungin ihanuuksia. Te tulitte, ja
-voititte heti mieltymyksenä. Kun te sitten puhuitte palaamisesta
-Tivolin Fransiskaanein luokse, kerroin minä teille hiippakunnastani,
-ja vein kuin veinkin teidät mukanani. Mutta viisaasti kyllä ette te
-ole kumminkaan Italiasta lähdettyänne katkaissut yhteyttä entisten
-maamiestenne kanssa. Tämän yhteyden, sekä minun vaikutukseni kautta
-olisi helppo toimittaa Vatikaanista teidän nimityksenne Lormières'in
-hiippakunnan apupiispaksi minun kivulloisena ollessa. Roomassa eivät
-meitä siis mitkään vaikeudet kohtaa.
-
--- Entäs Pariisissa?
-
--- Siellä on meillä monta seikkaa vastassa: ensiksikin kulunkiarvio,
-toiseksi hallituksen, järkähtämätön päätös lakkauttaa apupiispain
-nimittämisen, ja vihdoin Pariisin ja Rooman nykyinen huono väli...
-Mutta kyllä nuo pikku vastukset pian voitetaan. Kenraali de Roquebrun
-on luonut itselleen senaatissa aseman, jonka koko painon hän laskee
-vaakaan. Hän lähtee Tuileries'iin, tapaa keisarin, varoittelee
-keisarinnaa ja voittaa ministerin puolelleen. Uskonnollisesta
-harrastuksesta ja ystävyydestä minua kohtaan voi hänet saada ryhtymään
-mihin tahansa. Hänen kauttaan tulevat he tuntemaan Capdepont'in ja
-teihin saavat he välittömästi tutustua. Muuten on minulla täysi syy
-luottaa vanhan ystäväni, Lyonin kardinaali-arkkipiispan hartaaseen
-myötävaikutukseen.
-
--- Olen todellakin hämilläni teidän ylhäisyytenne hyväntahtoisuudesta,
-mutta rukoilen teitä sittenkin vapauttamaan minua noin
-pelottavasta kohtalosta. Te muistutitte minua vastikään Tivolin
-Fransiskaaniluostarista, jossa minut ensikerran tapasitte. Unelmani,
-jos sellaisesta voin puhua nykyisessä onnellisessa asemassani, ei ole
-päästä piispan istuimelle, vaan vetäytyä jälleen entiseen hiljaiseen
-tyyssijaani, niin pian kuin Herra minulta riistää sen suojelijan,
-jonka hän on minulle antanut. Maallisen vallan loisto, joka kiihoittaa
-joitakuita pappeja mielettömyyteen saakka, ei ole koskaan minua
-viehättävä. En ole minä sitä varten luotu, -- Olenhan sanonut,
-poikaseni, ettei tässä ole kysymys teistä, vaan kirkosta.
-
--- Ja luuletteko, että kirkko saisi minussa kelvollisen piispan,
-jommoista se välttämättömästi tarvitsee tällä kauhealla aikakaudella?
-Koska olen minä teille osottanut omaavani semmoisia korkeita avuja,
-jotka voisivat olla esimerkkinä papistolle ja koko hiippakunnalle?
-Mistä te tiedätte onko minussa riittävästi lujuutta johtamaan
-neljää- viittäsataa pappia? Ettekö te kymmenvuotisen hallituksenne
-aikana ole huomannut, että kapinallinen henki vallitsee kaikkialla?
-Vallankumous on murtaunut kirkkoonkin, eikä minussa ole miestä sen
-kanssa taistelemaan. Jos haluatte rohkealuonteista miestä, niin
-valitkaa apotti Lavernède.
-
--- Vastaan teille Raamatun sanoilla: "_Te olette heikkouskoinen_".
-Lavernède'ä en paljo tunne, vaan teitä minä rakastan!
-
--- Mutta mitä pitää minun tekemän? huudahti sihteeri kauhistuneena.
-
--- Teidän tulee antautua minun, tahi oikeimmin Jumalan johdettavaksi;
-hän valitsee usein heikoimman masentamaan vahvinta... "_Elegit Deus
-ignobilia ut confundet fortia_..." Enkelimäisessä vilpittömyydessänne
-ajattelette vaan mitä hyvää te ette piispana kykenisi aikaansaamaan,
-mutta unohdatte kokonaan mitä pahaa Capdepont epäilemättä siinä
-asemassa toimittaisi. Ajatelkaa miten olemme saaneet ahkeroida
-tämän onnettoman hiippakunnan tilan parantamiseksi. Luuletteko että
-Capdepont Lormières'in piispana tulisi antamaan vähääkään arvoa
-meidän työllemme. Mihinkä joutuisivat Capdepont'in hallitessa kaikki
-nuo munkit, jotka ovat tänne kutsutut sivistämään tasangon raakoja
-ja vuoristoseutujen puolivilliä asukkaita; mihinkä nuo nunnat, jotka
-ovat lähetetyt hiippakunnan eri osiin sairaita hoitamaan, lapsia
-kasvattamaan ja köyhiä auttamaan -- kaikki nuo urhoolliset rukouksen
-ja itsensä kieltäymyksen sankarit, jotka tuottavat Jumalan siunauksen
-kansalleni. Oi, jos he tietäisivät, mitä te ja minä olemme tehneet
-tämän viheliäisen maakunnan hyväksi! Jos he tietäisivät kuinka paljon
-me olemme uhranneet, te yli kahdensadantuhannen, minä koko yksityisen
-omaisuuteni, -- puoli miljoonaa, lahjoittaaksemme tälle osattomalle
-maalle vaivais- ja lastenkoteja, kouluja, turvalaitoksia!... Heidän
-täytyy saada se tietää, Ternisien; minä lähden Pariisiin sitä
-ilmoittamaan.
-
--- Tekö Pariisiin, teidän ylhäisyytenne?
-
--- Eikö asia mielestänne ansaitse sitä?
-
--- Entäs terveytenne, joka on niin kallisarvoinen hiippakunnalle ja
-minulle?...
-
-Kyyneleet olivat nousseet Ternisien'in silmiin.
-
--- Elkää itkekö, lapseni, sanoi piispa hätääntyneenä.
-
--- Mutta jos matka teitä väsyttäisi?...
-
--- Se tulee tekemään minulle hyvää, jos te vaan suostutte minua
-seuraamaan.
-
--- Minä seuraan teitä kaikkialle! huudahti sihteeri.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun syleili häntä niin kuin isä lastaan,
-kauvan ja hellästi.
-
-Äänettöminä astuivat he palatsia kohti.
-
-
-
-
-VI.
-
-Papinvihkiäiset.
-
-
-Mutta papeista, jotka huolestuneen ja hätääntyneen näköisinä juoksivat
-milloin missäkin asioissa piispan virastossa, saattoi helposti huomata
-että heitä oli yllytetty hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia vastaan,
-ja että ilmeinen kapina oli puhkeamaisillaan. Mitähän siitä tulisi,
-tästä myrskystä vesilasissa?
-
-Piispa, joka oli lujasti päättänyt ylenkatseellisella tyyneydellä
-kohdella Capdepont'ia, pitäen sitä tehokkaimpana keinona saattaa
-Harros'in vuorelaista äärimmäiseen mielenkiihkoon, ei peljännyt
-vähääkään noita salavehkeitä, vaan piti niitä purevan pilkkanssa
-esineenä.
-
-Apotti Ternisien'in mielestä, joka liikkui paljon kaupungilla,
-käyden milloin paronitar Thévenot'in salongissa, missä Capdepont oli
-ainaisen ylistyksen esineenä, milloin kreivi de Castagnerte'n luona
-luostarikaupungissa, jossa taas hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä
-kunnioitettiin ja kiitettiin, hänen mielestään näyttivät asiat paljon
-uhkaavammilta.
-
-Muutamat sattumalta kuullut sanat, eräs varsin diplomaattinen
-keskustelu iäkkään Clamouse'n, Pyhän Ireneon tuomiorovastin ja
-kapitulin vanhimman kanssa, joka myöskin viime aikoina oli liittynyt
-Capdepont'in puolueesen, ilmaisivat hänelle, että taistelu tulisi
-olemaan vakavaa laatua.
-
-Muuten oli tuhansia huhuja liikkeellä:
-
-"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun sairauden tähden kykenemättömänä
-hallitusta johtamaan, oli pyytänyt virkaeroa...
-
-"Senaattori, kenraali ja kreivi de Roquebrun'in hartaasta pyynnöstä oli
-keisari nimittänyt Lormières'in piispan piispakunnan tuomioherraksi
-Saint-Denis'in keisarilliseen kapituliin...
-
-"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottaa jäähyvästit papistoltaan
-papinvihkiäispäivänä, yliseminaarin kappelissa...
-
-"Luultavana pidettiin, että Apotti Rufin Capdepont, jolle keisarinna
-jo kauan oli suurta huomiota osottanut, nimitettäisiin Lormières'in
-piispaksi..."
-
-Tuommoinen kavala vihamielisyys masensi Apotti Ternisien'iä, ja teki
-hänen elämänsä tuskallisen levottomaksi. Itsestänsä selvää oli, että
-jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun olisi vähääkään saanut vihiä
-noista ilkeistä salaviittauksista, ei hän päätöksestään huolimatta
-olisi voinut pysyä rauhallisena. Ja mikä olisi ollut seuraus uudesta
-hyökkäyksestä tätä vanhusta vastaan, joka juuri oli halvauksestaan
-parantunut? Kuolema hänet varmaan korjaisi.
-
-Kamala, hirveä ajatus heräsi äkkiä sihteerissä.
-
--- Kuka tietää, eikö Capdepont tahallaan tahtoisi murhata piispaansa?
-
-Kauhusta vavisten teki Ternisien ristinmerkin ja luki rukouksen.
-
-Toukokuun 26:des aamu ennusti ihanaa päivää. Kello seitsemältä alkoi
-aurinko kirkkaasti valaista säteillään Barnabitein ruusukeakkunaa,
-jonka heijastus muodosti tulipunaisia säteitä. Ovet avautuivat toinen
-toisensa perästä luostarikaupungin hiljaisissa taloissa, ja sieltä
-täältä nähtiin mustiin puetuita vaimoja salaperäisesti pujahtavan ulos
-kadulle.
-
-Mutta liike kasvoi kasvamistaan, kunnes vihdoin kahdeksan aikana oli
-miltei mahdotonta päästä kulkemaan Saint-Macaire'n verraten ahtaissa
-lehtokäytävissä, joiden perällä yliseminaarin korkeat muurit kohosivat.
-Tänne olivat kokoontuneet ei ainoastaan luostarikaupungin hurskaat
-miehet ja naiset, vaan myöskin paperitehdaskaupungista melkoinen joukko
-tehtaan miehiä vaimoineen, lapsineen.
-
-"Kas! tuletteko tekin papinvihkiäisiin, te, paroni Thévenot?" huudahti
-kreivi de Castagnerte, huomattuaan entisen edusmiehen töykkivän
-tungoksessa.
-
--- Teen samoin kuin muutkin, tulen uutisia kuulemaan... Mutta totta
-tosiaan ystäväni, te joka seurustelette piispan talossa, tiedätte
-varmaan jotakin kertoa?
-
--- Vakuutan, herra paroni, etten tiedä mitään... Mutta mitä tiedätte
-te, joka olette Capdepont'in tuttavia?
-
--- "En toden totta enempää kuin tekään."
-
-Hetken hiljaisuus seurasi tätä keskustelua.
-
-Eikö rouva Thévenot ole seurannut mukananne? kysyi herra de Castagnerte.
-
--- Me olemme eksyneet toisistamme. Hän kulkee jossain Edmondin kanssa.
-
--- Mitä arvelee paronitar asiasta?
-
--- Hän arvelee että Rufin Capdepont'ista tulee mainio piispa, ja samaa
-mieltä olen minäkin. Katsokaas, se on mahtava mies, tuo pappi: minä
-olen häntä tunnustellut.
-
--- Ja hän on hyvin teidät palkinnut, vastasi kreivi pisteliäästi.
-
-Yliseminaarin, Saint-Macaire'n lehtokäytävälle antavat kappelin ovet
-avautuivat samassa selkoselälleen.
-
-Syösten tunkeutui koko tuo ihmisjoukko ovesta sisään.
-
-Minimien entisen kappelin avara laiva eli päähuone oli korkealla
-puuaitauksella jaettu kahteen osaan. Lormières'in uskolaiset, jotka
-olivat tottuneita kirkossa kävijöitä, pysähtyivät nöyrästi aitauksen
-ulkopuolelle ja istuutuivat hiljaa ja rykimättä pitkin tuoliriviä,
-jotka olivat heitä varten siihen asetetut.
-
-Kello soi.
-
-Vihittävät astuivat sisään, mitkä kaapuissa, mitkä valkeissa
-messupaidoissa ja valloittivat koko kuorin. Kaksittain astuivat he
-tahdikkaasti läpi kirkon määrätylle paikalleen. Etupäässä nähtiin
-nuoret apotit, jotka olivat tonsuroittavat, heidän jälkeensä
-seurasivat vastaiset minoriitimunkit, sitten tulivat ne, jotka olivat
-ottamaisillaan tuon peloittavan askeleen ali-diakoniarvoon, sitten
-diakoni kokelaat ja vihdoin papiksi pyrkivät.
-
-He laskeutuivat polvilleen.
-
-Kellon ääni kuului toisen kerran.
-
-Samassa hetkessä tulvasi sakastin selko selällään olevista ovista
-kokonainen lauma kaiken ikäisiä ja kaiken näköisiä pappismiehiä. Siinä
-oli lempeitä ja lapsellisia, ankaroita ja kurttunaamaisia, tumma- ja
-vaaleaverisiä. Kuin mikä lauma suuntasivat he kulkunsa vasemmalle
-puolelle, yksinkertaisiin oppilaspenkkeihin, joihin sijoittuivat niin
-hyvin kuin sija myöten antoi.
-
-Armahtakoon! mitä tuommoinen pappien tulva merkitsee? sanoi herra de
-Castagnerte. Hiippakunnan papit näkyivät päättäneen kaikki saapua tänne?
-
--- Sanoinhan teille, herra kreivi, että täällä olisi jotain erinomaista
-tapahtuva, virkkoi paroni Thévenot, tyytyväisenä käsiään hieroen.
-
--- Vaijetkaa hyvät herrat, sanoi paronitar kääntyen taakseen,
-häiritsette rukoustani...
-
--- Capdepont'inko edestä? kysäsi herra de Castagnerte pahansisuisesti.
-
-Kello kajahti kolmannen kerran.
-
-Yliseminaarin opettajat astuivat sisään; heidän takanaan, parin
-askeleen päässä kulki herra ylijohtaja yksin ja vakavana.
-
-Muiden jatkaessa kulkuansa asettuakseen kauniisiin tammisiin
-penkkeihin, jotka sijaitsivat oikealla puolella kuorin pidennyksessä,
-pysähtyi apotti Capdepont pääalttarin juureen ja teki lyhyen rukouksen.
-Hänen ryhtinsä oli ylhäinen, harras ja juhlallinen. Tehtyään hartaan
-ristinmerkin meni hänkin penkkiinsä. Astuessaan papiston ohitse, joka
-istui taajaan sullottuna yksinkertaisissa penkeissään, nyökäytti hän
-tuskin huomattavasti päätään. Toiset taasen kumarsivat vastaukseksi
-selkäranka kaarena; mutta hän ei ollut sitä näkevinäänkään.
-
--- Eikö hän ole kaunis! huudahti paroni Thévenot.
-
--- Mielestäni on hän jotenkin röyhkeän näköinen, vastasi herra de
-Castagnerte... Malttakaapas! lisäsi hän, kuulen vaununi tulevan.
-
-Kreivin vaakunakilvellä koristetut, vanhanaikaiset vaunut, joita
-kaksi baskilaista hevosta vaivoin sai liikkumaan, pysähtyivät todella
-kappelin oven edustalle.
-
--- Hänen ylhäisyytensä, huusi ovenvartija.
-
-Pää alaspäin, kädet ristissä rinnalla, astuivat vihittävät
-juhlasaatossa kirkon perälle.
-
-Muutamat papit aikoivat nousta nähtävästi lähteäkseen vastaanottamaan
-piispaa, mutta kun Capdepont katsoa tuijotti heihin, eivät he
-uskaltaneet yrittää askeltakaan, vaan istuutuivat hämillään jälleen
-paikoilleen.
-
-Sillä aikaa oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astunut alas vaunuista
-ja, kahden varapiispan sekä kotisihteerinsä seurassa, jäänyt kirkon
-kynnykselle odottamaan, että yliseminaarin ylijohtaja tavan mukaan
-tulisi tarjoomaan hänelle vihkivettä; mutta ei kukaan liikahtanut.
-Suuttuneena moisesta verrattomasta häveliäisyyden puutteesta, lähti
-apotti Lavernède rohkeasti penkistään.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän, lähestyen pappia, joita Capdepont oli
-katseillaan lumonnut, me olemme pappeja, ja virkamme puolesta tulee
-meidän osoittaa kunnioitusta piispaamme kohtaan. Minä astun etupäässä.
-Tulkaa!
-
-Tottuneina kuuliaisuuteen noudattivat papit paikalla kehoitusta ja
-seurasivat _pyhää kaunopuheliaisuuden_ professoria hänen kintereillään.
-
-Apotti Mical'in pieni vilkkuva silmä oli syrjästäpäin seurannut
-asiain menoa. Kauhistuneena mokomasta häväistyksestä, ja peläten
-hälinää syntyvän itse kappelissa, -- sillä piispan kärsivällisyyteen
-ei suinkaan ollut luottaminen, -- työnsi hän väkisten Capdepont'in
-ulos penkistä; mutta ennenkuin he ehtivät vihkivesimaljan luo, oli
-hänen ylhäisyytensä kaikeksi onnettomuudeksi jo ehtinyt aloittaa _Veni
-Creator'in_ laulamisen, ja juhla-saatto kulki kahdessa rivissä kuoria
-kohti.
-
-Juhlamenot toimitettiin yhteen menoon toinen toisensa perästä.
-
-Tämä kiirehtiminen oudostutti papistoa, mutta erittäinkin hämmästytti
-se uskovaisia, jotka olivat tottuneet näissä tiloissa kuulemaan piispan
-lausuvan onnentoivotus- ja kehoitus-sanoja nuorille tonsuroittuille. --
-No, hän puhuu varmaankin tuleville ali-diakooneille...
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun toimitti alempain arvoluokkain
-vihkimisen katsahtamatta kertaakaan ylös messukirjasta, jota hän piti
-edessään avattuna, ja kun ali-diakoonit, jotka koko elämäkseen olivat
-sitoutumaisillaan hengelliseen säätyyn, sykkivin sydämmin ja vesissä
-silmin odottivat lohdutuksen sanaa, huusi hän vaan lyhyesti alttarin
-asteelta: "_Huc accedite!_ Tulkaa tänne!"
-
-Loukkaantuneena siitä solvauksesta, joka hänelle kappelin ovella
-tehtiin, tahtoi hän nähtävästi kiireimmän kautta saattaa juhlamenot
-loppuun. Mutta ei hurskainkaan mies voi pitää mieltänsä alati tyyneenä,
-ja ne katseet, joilla hän tuon tuostakin tarkasteli pappijoukkoa
-vasemmalla puolen kuoria, osottivat selvästi että heidän tavattoman
-lukuisa läsnäolonsa oli häntä loukannut.
-
--- Oliko tämä salavehkeiden aikaansaama? Mitä he häneltä tahtoivat?
-
-Kaksi kertaa heräsi hänessä vastustamaton halu keskellä toimitusta
-kysyä yliseminaarin ylijohtajalta mitä tämä pappien paljous merkitsi.
-Ja mitä! melkein rampaantunut Clamouse vanhuskin, jota ei pitkiin
-aikoihin oltu virkatoimissaan nähty, oli nyt tänne saakka kömpinyt!
-Tämä oli uskomatonta.
-
-Mutta apotti Ternisien, joka seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-oikealla puolella, rauhoitti, pidätti ja hallitsi häntä.
-
--- Katsokaa Kristusta tuolla alttarilla, hän on valmiina uhrautumaan
-meidän edestämme, kuiskasi pyhä pappi hänen korvaansa, kärsikäämme
-samoin kuin hänkin on kärsinyt...
-
-Ja vielä hän lisäsi:
-
--- Ajatelkaa terveyttänne, teidän ylhäisyytenne, terveyttänne!...
-Muistakaahan toki että meidän on huomenna matkustaminen Pariisiin...
-
-Piispa hymyili hilliten vihaansa, järkevästi malttaen mieltänsä.
-
-Vihkiäisten päätyttyä astui hänen ylhäisyytensä de Roquebrun
-varapiispain, kotisihteerinsä ja apotti Lavernède'n jälestä sakastiin.
-Siellä puki hän kiireesti piispalliset kunniamerkit päähänsä.
-
--- Minä riennän jouduttamaan vaunuja, teidän ylhäisyytenne, sanoi
-apotti Ternisien.
-
--- Vaunuja! ei vielä. Tapa vaatii, että minä vihkiäispäivänä määrään
-muutamia virkoja vasta vihityille papeille. Minkä tähden en noudattaisi
-vanhaa tapaa? Luuletteko minun pelkäävän tuota pappisjoukkoa, joka
-on käskemättäni tänne kokoontunut? Sitä paitsi olen minä luvannut
-tänä päivänä ilmoittaa paikat niille opettajille, jotka eivät viimein
-saaneet sitä tietää.
-
--- Eiköhän teidän ylhäisyytenne voisi vähän odottaa? rohkeni apotti
-Lavernède kysyä.
-
--- Odottaako että papisto asettaa jalkansa rinnalleni ja tukahuttaa
-minut, vai mitä? Herra Lavernède, te tiedätte paremmin kuin minä, että
-tässä on taistelu elämästä ja kuolemasta. Hirveätä on tosin ajatella,
-että tuommoinen kamala ottelu on tapahtuva tässä pyhässä paikassa,
-Jumalan läheisyydessä. Taidanko minä peräytyä?... Kiitostoimituksen
-jälkeen kokoontukoot kaikki luentosaliin. Ilmoittakaa se heille, olkaa
-niin hyvä.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, mitä aiottekaan! soperti sihteeri.
-
--- Lapseni, ei ole helppoa olla piispana, mutta kun Jumala meidät siksi
-on valinnut, täytyy meidän kunnialla täyttää velvollisuutemme loppuun
-saakka.
-
-Hän lankesi polvilleen rukous-istuimelle. Muut poistuivat kunnioitusta
-täynnä.
-
-
-
-
-VII.
-
-Pimeyden ruhtinas.
-
-
-Sillä aikaa kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun luki rukousta, jonka
-piispan yhtä hyvin kuin yksinkertaisen papin tulee tehdä messun
-jälkeen, kulki Capdepont yliseminaarin opettajien ja vihkiäisiin
-kokoontuneen papiston etunenässä luentosalia kohti. Suurella melulla
-ja melkein toisiaan työkkien koittivat he kukin anastaa sijan Minimien
-kuoripenkeissä.
-
--- Hyvä herrat, huusi Capdepont nousten apotti-istuimen toiselle
-portaalle, kunnioittakaa arvojärjestystä: herroilla tuomiorovasteilla
-yksistään on oikeus istuutua kuoripenkkeihin; muut asettukoot
-takapenkkeihin.
-
-Ylijohtaja oli puhunut, ja papit luopuivat paikoistaan, jotka he olivat
-oikeudettomasti itselleen omistaneet.
-
--- Hyvät herrat, sanoi Capdepont, koittaen hillitä ääntään, joka
-kumminkin vasten hänen tahtoaan vihasta värähteli, en ole ensinkään
-tyytyväinen teidän käytökseenne kappelissa.
-
-Herra arkkipappi Clamouse'lla, joka sekä tietonsa että kykynsä puolesta
-on muita hiippakunnan pappeja etevämpi, on teidän kaikkien vahvistama
-kirjoitus, jossa ilmoitetaan piispalle tyytymättömyytemme sitä
-omituista tapaa vastaan, jolla hän papistoansa kohtelee. Oletteko te
-unohtaneet, että munkit sirkkasateen tavalla ovat levinneet pitäjiimme
-ja että Katolisen Opetuksen isät tulevat täältä karkoittamaan
-entiset, uskolliset ja hyvät opettajanne? Jos olette sen unohtaneet,
-mitä merkitsee silloin teidän läsnäolonne täällä? Jos taasen sen
-muistatte, kuinka on selitettävä se seikka, että te apotti Lavernède'n
-käskystä, jota piispan julkinen suosio on saattanut laiminlyömään
-velvollisuuksiaan ylijohtajaa kohtaan, läksitte vastaanottamaan sitä
-samaa miestä, jota te tänä aamuna ennen vihkiäisiä uhkasitte polkea
-jalkojenne alle, ja jolle päätitte antaa aika läksytyksen? Hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in olisi heti kappeliin astuttuaan pitänyt
-saada tietää, että papisto on eroamaisillaan hänestä, sekä että me,
-valtiollista kieltä käyttääksemme, jos hän tekee vallankeikauksen,
-olemme valmiit kapinaan.
-
--- Hän on sen tietävä, keskeytti Clamouse käheällä äänellään.
-
--- Niin, niin, hän on sen tietävä, huusivat he kaikki yhteen ääneen
-nyrkkiään puiden.
-
--- Mutta ajatelkaa sitäpaitse, että me olemme kaikki yhtä syylliset
-piispamme silmissä. Ellemme tuntisi piispan tulista luonnetta,
-riittäisi hänen sanattomuutensa vihkiäismenojen aikana todistamaan
-niitä kostontuumia, jotka hänen mielessään liikkuvat. Ei siis
-minkäänlaista heikkoutta, kun hän tulee. Sen sijaan että alistutte
-hänen ikeensä alle, kohottautukaa arvossanne ja mahtavuudessanne. Ja
-mitäpä voitaisiin teitä vastaan tehdä? Ei niin mitään. Yksityinen
-pappi, joka kapinoitsee -- olkoonpa vääryyttäkin vastaan -- voi tulla
-pannaan julistetuksi, mutta kahdelle sadalle papille ei niin tehdä. Jos
-te vaan pysytte lujina, tulee hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tämän
-ankaran vastalauseen johdosta luopumaan hiippakunnastaan, ja jos taivas
-meitä suosii, on se lähettävä meille sen, joka kaikki korvaa.
-
--- Luottakaa meihin herra ylijohtaja! huusivat kaikki papit yhteen
-ääneen.
-
-Luentosalin ovi aukeni ja raosta pilkisteli apotti Mical'in ilkeä naama.
-
--- Hiljaa! kuiskasi hän, piispa tulee!
-
-Se, joka ei ole ollut tilaisuudessa pappeihin tutustumaan, luulisi
-varmaan tämmöisen vihanpurkauksen jälkeen, Lormières'in kapinallisen
-papiston, hätääntyneenä, taikka jonkinmoisella arastelevalla
-kylmäkiskoisuudella vastaan ottaneen piispansa. Ei sinne päinkään. Kun
-papit näkivät hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, suorenivat rypyt
-heidän kasvoissaan jonkinlaisesta lumouksesta, ja nöyrä, ulkokullattu
-palvelijan hymy kirkasti useimpien muodot.
-
-Kummallista on, ettei Rufin Capdepont, jolle historiallisten
-tutkimusten olisi pitänyt opettaa ihmistuntemusta, ennen tätä
-jumalatonta, kapinallista yritystään laillista oikeutta vastaan, tullut
-ajatelluksi että vapauden käyttämiseen vaaditaan harjaantumista ja
-ettei orjan tavoista päästä sillä, että nimi kirjoitetaan paperille.
-Mutta nyt, kuten aina, kun asia koski häntä itseään, menetteli hän
-intohimon sokaisemana. Hänen alkuperäinen talonpoikais-luonteensa
-turmeli kaikki hänen suurenmoiset, rohkeat suunnitelmansa.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kulki kotisihteerinsä taluttamana
-ja astui apotti-istuimen portaita ylös. Pitkälliset vihkiäismenot
-olivat luultavasti väsyttäneet häntä, koska hän jäi liikkumattomana ja
-raukeana paikalleen istumaan.
-
-Vanha apotti Clamouse, jolle Rufin Capdepont oli iskenyt silmää, nousi
-vaivaloisesti paikaltaan ja kulki Mical'in taluttamana keskelle salia.
-
--- Teidän ylhäisyytenne, sanoi hän huohottaen, suvaitsetteko minun
-lausua muutaman sanan?
-
--- Tehkää hyvin, herra arkkipappi.
-
-Herra Clamouse yski, asetteli lasisilmiään koukkuiselle
-tupakkitahraiselle nenälleen, ja aukaisten suurta paperikäärettään
-lukea soperteli:
-
--- Teidän ylhäisyytenne, hiippakuntamme papisto kärsii sanomattomasti
-veljeskuntien päiväpäivältä enenevästä sorrosta...
-
-Piispa nousi äkkiä ylös.
-
--- Malttakaa! hyvä herra. Te ette puhu, vaan luette minulle näen mä.
-
--- Niin tietysti; änkytti arkkipappi hämmästyneenä.
-
--- Ja mikä se oikeuttaa teitä antamaan nuhteita piispallenne.
-
--- Mutta, teidän ylhäisyytenne...
-
--- Kirkkokuri-säännöt vaiko kirkkolaki? Muistaakseni Thomassin
-päinvastoin kieltää kaikki tuonlaiset sopimattomat julistukset.
-
--- Tämä olisi ainoastaan anomuskirja veljeskuntalaisten suhteen...
-
--- En tahdo sitä kuulla. Jos teillä on jotain muistutettavaa
-hallinnollisia toimenpiteitäni vastaan, niin vaivatkaa itseänne
-asuntooni. Olenhan teitä siellä satoja kertoja vastaanottanut. Olenko
-koskaan kieltänyt tunnustustani teidän pitkästä palveluksestanne,
-jonka monesti olen vetänyt esimerkiksi nuorille oppilaille? Aina
-siitä saakka kun Lormières'in piispan-istuimelle tulin, ovat oveni
-olleet avoinna, ei ainoastaan teille, herra, vaan kaikille papeilleni,
-alhaisimmasta korkeimpaan asti. Jos täällä on yhtäkään, jota koskaan
-olen kieltäytynyt vastaan ottamasta, niin nouskoon ja syyttäköön minua.
-
--- Olen kovin pahoillani, teidän ylhäisyytenne, sopersi herra Clamouse
-vavisten, suokaa minulle anteeksi...
-
--- Te olette synnistänne päästetty, herra arkkipappi. Vaeltaessanne
-tänne asti kotoanne, josta ei teidän kivuloisuutenne tähden olisi
-pitänyt liikahtaa, ette arvatakseni itsekään oikein tietänyt mitä
-teidän oli täällä tekeminen. Mutta _eräs toinen_ sen sijaan tiesi
-sen. Piispalle oli annettava kova isku ja tätä antamaan oli valittu
-hiippakunnan arvokkain pappi. Ajatelkaapas! Herra arkkipappi nuhtelee
-hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia lukuisan papiston läsnäollessa.
-Mikä suuremmoinen ja kaunis näytelmä! Mutta onneksi valvoo Jumala
-niiden ylitse, joiden käsiin hän on asettanut kirkon johdon, huolimatta
-heidän vioistaan, puutteellisuuksistaan ja ansaitsemattomuudestaan.
-Hän ei ole sallinut että tämä saatanallinen yritys, johon teidät on
-tietämättänne sekoitettu, teidän välityksenne kautta onnistuisi.
-
-Jumala säälii teidän korkeata ikäänne, jonka olette uhranneet hyviin
-töihin ja hänen nimensä kunnioittamiseen; hän on itse riistänyt teidät
-viettelijän käsistä.
-
-Pienet kirkkaat kyynelhelmet vierähtivät vanhan arkkipapin kuihtuneille
-poskille. Hän astui piispanistuimen juurelle ja sanaakaan sanomatta
-laskeutui hän polvilleen ensimmäiselle portaalle.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astui hänen luokseen ja koetti nostaa
-hänet seisomaan.
-
--- Ei, ei! mutisi herra Clamouse, siunatkaa minua teidän ylhäisyytenne,
-siunatkaa minua, minä olen tehnyt syntiä.
-
-Piispa kohotti juhlallisesti kätensä.
-
-Arkkipapin noustessa ylös, seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun
-vielä hänen edessään liikutettuna katsellen häntä.
-
-Äkkiä, jalomielisten tunteiden valtaamina, heittäytyivät vanhukset
-toistensa syliin ja suutelivat toisiansa hellästi.
-
-Vavistus valtasi läsnäolijat. Useilta haaroilta kuului tukahdettuja
-itkun nyyhkytyksiä. Apotti Mical'in kasvot vääntyivät irviin.
-Mutta apotti Capdepont jäykistyi. Hän seisoi paikallaan kylmänä ja
-liikkumattomana kuin kuvapatsas.
-
-Piispa palasi istuimelleen, hänen kasvoistaan loisti autuaallinen ilo.
-
--- Herra arkkipappi, sanoi hän syvästi liikutettuna, tämän päivän,
-joka uhattiin tehdä minulle niin surulliseksi, olette te tehneet
-hallitusaikani onnellisimmaksi päiväksi. Teitä syleillessäni tuntui
-kuin olisin syleillyt koko hiippakuntaani, ja se saattoi minut
-vapisemaan ilosta!... Jumalani, sanoi hän, vuodattaen kyyneleitä
-hänkin, sanokaa, mitä minun pitää tekemän, että minua rakastettaisiin?
-On niin ihanata olla rakastettuna!...
-
--- Teitä rakastetaan, teidän ylhäisyytenne, teitä rakastetaan! huusivat
-kaikki läsnäolijat vastustamattoman liikutuksen valtaamina.
-
--- Tulkaa kaikki luokseni asuntooni; sanokaa minulle vikani ja
-erehdykseni, joihinka mahdollisesti olen ollut syypää, ja vastedes
-tulemme elämään yhtenä ainoana perheenä...
-
--- Me tulemme, me tulemme kaikki!
-
--- Minä tahdon olla kuolemaani asti lapsilleni uskollisena isänä,
-jatkoi piispa, ikäänkuin paljastaen rakkautta janoovan sydämensä.
-En aijo veljeskunta-kysymyksessäkään olla taipumaton ratkaisemaan
-asiaa teidän eduksenne, jos vaan voitte todeksi näyttää että heidän
-täällä olonsa jollakin tavalla papistoani vahingoittaa. Mutta minkä
-tähden olen heitä tänne kutsunut, ja minkätähden asettanut heidät
-vuoristomme kaukaisimpiin seutuihin, jollei juuri sentähden, että
-he auttaisivat pappiani saarnatoimessa, lasten opetuksessa y.m.
-kirkollisissa tehtävissä. Enhän ole tahtonut teille vihollisia hankkia,
-vaan uskollisia ystäviä, jotka ovat valmiit minä hetkenä hyvänsä
-auttamaan teitä kaikissa pyhän uskontomme toimissa. Seurakunnan
-papisto on epäilemättä osottanut suurta intoa ja harrastusta, mutta
-monta paikkakuntaa on kumminkin olemassa, joissa eivät heidän voimansa
-olisi yksin riittäneet. Tahdotteko esimerkin? Harros'issa, etevän
-apotti Capdepont'in kotipaikassa on jumalallinen siemen monien vuosien
-kuluessa pudonnut kalliolle. Maristit saapuivat sinne kuokkivat
-hedelmättömän maan ja kantavat siitä nyt runsaan sadon, _messis
-multa_. Ja pappeina pitäisi meidän toki muistaa, että uskonnollisissa
-yhteiskunnisssa on helpointa toimittaa pyhien kirkolliskokousten
-säätämiä harjoituksia ja siten saavuttaa kristillistä täydellisyyttä...
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun huoahti hetkisen.
-
-Apotti Ternisien kumartui piispan puoleen ja vaihdettuansa pari sanaa
-hänen kanssaan, lausui kotisihteeri:
-
--- Herrat, vihittävät, jotka juurikaan olette vastaan ottaneet
-pappisarvon, hänen ylhäisyytensä tarvitsee hetken lepoa, ja käskee
-minua luettelemaan virat, jotka hän on suvainnut teille määrätä.
-
-Hän luki ääneen pitkän luettelon. Tuskin oi hän ehtinyt lopettaa, kun
-piispa päättäväisen voimakkaana nousi ja sanoi:
-
-"Aikomukseni oli tänäpäivänä määrätä uusia virkoja muutamille
-seminaarin opettajista, mutta äskeisen tapahtuman jälkeen olen minä
-joutunut epäilevälle kannalle. Koska mielet täällä ovat lauhtuneet,
-niin teen ehkä minäkin paraiten rikkoessani välipuheen Katolisen
-Opetuksen isien kanssa?"
-
-Ja kääntyen äkkiä apotti Capdepont'in puoleen, kysyi hän:
-
-"Mitä arvelette te tästä peruutuksesta, herra ylijohtaja?"
-
--- Arvelen, että jos sopimus kerran on tehty, niin on se myöskin
-pidettävä.
-
--- Mutta jos asia ei ole ollut lopullisesti ratkaistu?
-
--- Siinä tapauksessa olette te vapaa Katolisen Opetuksen Isiin nähden,
-mutta ette meidän, tämän laitoksen opettajien suhteen.
-
--- Minkätähden en?
-
--- Olettehan te määrännyt paikat herra Mical'ille, herra Turlot'ille ja
-herra Lavernède'ile. Ja ettekö ole käskenyt minua lähtemään paikkaani
-pyhän Ireneon kapituliin?
-
--- Eikö teitä siis haluttaisi jäädä opettajatoimeenne yliseminaariin?
-
-Itse erottaessanne minut virastani, oli teillä varmaan päteviä syitä
-siihen...
-
--- Mutta jospa nyt mielisin pidättää teidät siinä toimessa, jota olette
-niin kauvan hoitaneet.
-
--- Ikäväkseni pitäisin itseni silloin pakoitettuna kieltäytymään siitä
-suosiosta.
-
--- Sepä on omituinen päätös: kun piispanne ottaa kaksi askelta
-lähestyäkseen teitä, kieltäydytte te ottamasta yhtäkään lähestyäksenne
-häntä?
-
--- Minä kunnioitan piispaani. Siinä oli tarpeeksi suosionosotusta.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun oli vielä kerran yrittänyt
-koskettamaan tuota taipumatonta luonnetta: se oli kivenkova ja jääkylmä.
-
-No, herra Capdepont!... No, herra ylijohtaja!... huusivat kaikki
-läsnäolevat, yksimielisesti kehoittaen häntä myöntymään.
-
--- Mitä te muut minusta tahdotte, huusi tuo julmistunut mies ja
-kohottautuen koko pituudelleen loi ylpeän ja halveksivan katseen
-ympärillä seisoviin.
-
-_Beati pacifici_ [autuaat ovat rauhan tekijät], herra ylijohtaja,
-lausui vanha Clamouse.
-
--- _Beati pauperes spiritu_ [autuaat ovat hengellisesti vaivaiset],
-herra arkkipappi! vastasi Capdepont, valmiina vaikka mihinkä.
-
--- Hyvät herrat, sanoi piispa, taistellen vihaa vasaan, joka uudelleen
-alkoi hänen suonissaan kiehua, suurin rangaistus minkä Jumala langetti
-_pimeyden ruhtinaan_ päälle, oli pyhän Therese'n sanojen mukaan se,
-että hän kielsi häntä rakastamasta.
-
--- Teidän ylhäisyytenne!... huudahti Capdepont säihkyvin silmin.
-
-Piispa kohotti kätensä, ikäänkuin pahaa henkeä manataksensa
-poistui sanaakaan sanomatta luentosalista. Kaikki papit, alipapit
-ja kirkkoherrat seurasivat juhlasaatossa hänen ylhäisyyttään de
-Roquebrun'ia.
-
-Apotti Capdepont ja apotti Mical olivat ainoat, jotka eivät astuneet
-hänen jälessään Minimien luostarin avaria käytäviä. Liikkumattomina,
-ikäänkuin kivettyneinä jäivät he penkkeihinsä.
-
--- Meille on tapahtunut petoskauppa! sanoi Mical vihdoin toinnuttuaan
-hämmennyksestä.
-
--- Houkkia! pelkureita! huusi Capdepont epätoivoisesti... Oi! jospa
-minä kerran pääsisin heidän piispakseen...
-
--- Kostaisit tietysti, eikö niin?
-
--- Tule, mennään ulos... Minä tukehdun!...
-
--- Ja he läksivät puistoon hengittämään raitista ilmaa jalavien
-siimeksessä.
-
-
-
-
-VIII.
-
-Pyhänhengen messu.
-
-
-Ennen lähtöänsä yliseminaarista, missä heidän toimensa nyt oli
-lopullisesti päättynyt, tekivät herrat opettajat keskenään sopimuksen
-viettää pyhänhengen messua. Tämä laulumessu, johonka kutsuttaisiin
-kaikki heidän liittolaisensa Lormières'istä ja hiippakunnasta, tulisi
-olemaan viimeinen mielenosotus piispallisen esivallan toimia vastaan.
-
-Paitsi herra Lavernèd'eä, joka heti seuraavana päivänä papinvihkiäisten
-jälkeen oli kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt liikkeelle astuakseen
-vankilan saarnaajan virkaan, olivat kaikki opettajat saapuneet tähän
-salaperäiseen kokoukseen. He huusivat ja korottivat jokainen äänensä
-piispaa vastaan, joka oli pari päivää sitten lähtenyt Lyon'iin apotti
-Ternisien'in kanssa, ja yksimielisesti päätettiin ennen eroamista
-yhteisessä hartaushetkessä rukouksella kääntyä pyhänhengen puoleen.
-
-Neljäntenä päivänä Heinäkuuta, viikko papinvihkiäisten jälkeen,
-kello kymmenen aikaan aamulla, tulisi apotti Rufin Capdepont'in
-astua alttarin eteen, jonne häntä seurasivat, juhlamenojen prameutta
-lisätäkseen, apotit Mical ja Turlot, toinen diakonin ja toinen
-ali-diakonin puvussa.
-
-Samana päivänä kun piispan loukkaamista varten taitavasti harkittu
-jäähyväisjuhla oli vietettävä, tapasi apotti Capdepont, juuri
-yhtymäisillään kokoontuneihin virkaveljiin, parooni Thévenot'in
-luentosalin ovella.
-
--- Mikäs nyt? kysyi tuomioherra jyrkästi.
-
--- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, ei olekaan Lyon'issa.
-
--- Missäs sitten?
-
--- Pariisissa, ja on jo siellä ollut neljä päivää.
-
--- Pariisissako?
-
--- Sain sen juuri tietää kreivi de Castagnerteltä. Niin lujatahtoinen
-ja voimakas mies kuin apotti Capdepont olikin, saattoi tämä odottamaton
-uutinen hänet hämmästyksestä horjumaan ja hänen täytyi nojautua parooni
-Thévenot'in ja apotti Mical'in käsivarsiin. Hän saatettiin asuntoonsa.
-
--- Minua vastustaakseen on hän lähtenyt Pariisiin, minua
-vastustaakseen! huusi hän kiihkoisasti, intohimoisten varmalla
-aavistuksella.
-
-Ja kun minä ajattelen, että minä huvittelen itseäni toimeenpanemalla
-turhanpäiväisiä kiusantekoja samalla aikaa kuin hän toimii tosityössä!
-Kuinka surkeata!...
-
-Hän käänsi äkkiä äkäiset kasvonsa apotti Mical'iin.
-
--- Kas siinä seuraus sinun neuvoistasi, sinä, joka aina olet niin
-varovainen. Koska lopetat antamasta minulle neuvoja ja koska aijot
-minun suureksi ilokseni lakata sekaantumasta asioihini, jotka eivät
-sinuun kuulu. Jollen olisi sinua kuunnellut, olisin nyt ollut
-Pariisissa jo kahdeksatta päivää ja kukaties kuinka paljon toimittanut!
-Mutta ei; juuri silloin kuin etuni olisivat vaatineet minut sinne
-lähtemään, otin heikkoudessani vielä kerran kuullakseni sinun neuvojasi
-ja sotkeutuneena hienon hienoihin mietteihisi minä tietysti jäin tänne.
-Nyt näet, mitenkä minun on käynyt. Piispa de Roquebrun on jo tavannut
-veljensä kenraalin, he ovat käyneet yhdessä Tuilleriesissä... Ja Jumala
-ties mitä kaikkea he ovat minusta puhuneet keisarille, ja erittäinkin
-keisarinnalle!
-
-Hän astui apotti Mical'ia kohti ja tarttui häneen kiinni, taivuttaen
-heikkoa miestä käsissään kuin ruokoa.
-
--- Varo itseäsi! huusi hän tuijottaen häneen palavilla katseillaan.
-
-Herra Thévenot meni säikähtyneenä väliin. Mutta apotti Mical väisteli
-kädellään ja mutisi:
-
--- Elkää pelätkö, herra parooni; ei hän minua tapa.
-
--- Minkätähden en sinua tappaisi sitten? huusi Capdepont, joka
-tajuntansa menettäneenä antoi peittämättä ilkeän luontonsa tulla ilmi.
-
--- Sentähden että tahdot tulla piispaksi, sekä että, jos minut surmaat,
-maalliset jäännökseni voisivat tuottaa sinulle hankaluutta.
-
-Apotti Capdepont ei osannut vastata, vaan nauroi väkinäistä naurua,
-joka muutti hänen muotonsa kauhistuttavan näköiseksi. Herra Thévenot
-katseli häntä levottomalla uteliaisuudella; hän luuli hänen tulleen
-hulluksi ja hiipi hiljaa tiehensä.
-
-Julma pappi, joka oli kokonaan synkkiin ajatuksiinsa vaipuneena, ei
-huomannut paroonin poistumista. Terävä leuka käden nojassa, istui hän
-ja mietti.
-
-Äkkiä kavahti hän pystyyn. Hänen katseessaan oli omituinen loiste,
-joka teki hänet mielipuolen näköiseksi. Hän kulki kaksi kertaa lattian
-poikki... pysähtyi... ja jäi taas seisomaan suorana ja liikkumattomana
-kuin patsas. Kasvojen piirteet, joihin hänen luja tahtonsa oli
-saanut istutetuksi ankaran rauhallisuuden leiman, papillisen arvon
-mukaisen, olivat nyt sielun tuskissa vääntyneet ja muuttaneet kokonaan
-hänen muotonsa. Laaja otsansa, jossa voimakas ajatus kuvastui,
-oli omituisesti kurttuihin vetäytynyt, täynnä ryppyjä, kuoppia ja
-juovia. Capdepont'in pää, tuo ihmissielun taivaallinen asunto, näytti
-hänen kärsiessään hurjan kunniahimon tuskia, ikään kuin kauhean
-maanjäristyksen jälkiä.
-
--- Vaikka hyvin tunsin ystävällisen suhteen piispan ja Lyon'in
-arkkipiispan välillä, sanoi hän hitaasti, ikäänkuin itsekseen puhuen,
-syntyi minulla sentään heti kohta kuultuani hänen sinne lähteneen,
-pahoja aavistuksia. Tuommoisen taudin jälkeen, josta hän tuskin
-hengissä pääsi, tuntui tämä matka hyvin oudolta... Mutta kaikki on nyt
-selvinnyt: piispa on lähtenyt Pariisiin, mutta sen sijaan että hän
-olisi matkustanut Bordeauxin tietä, on hän kulkenut Lyon'in kautta,
-siinä kaikki... Mutta minkätähden ilmoitti tuo pikku apotti Ternisien
-varapiispalle, jolla oli välttämätöntä tietää piispan olopaikka, matkan
-tarkoittavan ainoastaan Lyon'ia?
-
--- Eivätkö he ole pysähtyneet Lyon'iin? keskeytti apotti Mical.
-
--- Entäs sitten! Matkan päämäärä oli kumminkin Pariisi... Apotti
-Ternisien on tutkinut diplomatiaa Roomassa, joka on tämän varsin
-vähäisessä määrässä kristillisen mutta perin katolisen tieteen
-mestarien kotipaikka; apotti Ternisien on vetänyt meitä nenästä.
-Hän ei ole valehdellut, oho, vielä mitä; mutta hän ei ole sanonut
-totuutta... Mical, minä en kärsi tuota pientä itaalialaista, kokonaan
-sokeria ja hunajaa kun on. Pariisissa ollessani tapasin paljon pappia,
-jotka olivat kauan aikaa oleskelleet Alppien toisella puolella; ja
-totta tosiaan en tuntenut yhtäkään, johonka ei Machiavellin henki
-olisi tehnyt vaikutustaan. Machiavelli, se on koko Itaalia, ja tämä on
-Ternisien'iinkin leimansa painanut.
-
--- No, mihinkä toimiin aijot ryhtyä?
-
--- Se on hyvin yksinkertaista: lähden Pariisiin tänä iltana.
-
--- Mitä tuhmuuksia?
-
--- Niin todellakin, se sinulle kuoleman toisi...
-
--- Kunniani kautta: sinulla on taaskin joku naurettava neuvo minulle
-annettavana.
-
--- Älä sitä pelkää, vastasi Mical kylmästi... Sillä aikaa kun sinä
-matkustat Pariisiin, lähden minä uuteen virkaani Bastide-sur-Mont'iin.
-Minä voin kernaasti luopua vaatimuksistani varapiispan viran suhteen,
-koska sinä luovut piispanistuimesta.
-
-Hän astui vakavasti ovea kohti ja oli juuri avaamaisillaan sen, kun
-Rufin Capdepont äkillisen säikähdyksen valtaamana riensi hänen eteensä
-ja lukitsi oven avaimella.
-
--- Selitä tarkoituksesi... Nähdäänpä, etkö selitä?
-
--- Mitä hyötyä siitä olisi?... Mieluummin lähden tieheni.
-
--- Sinä et lähde täältä, ennenkuin olen nähnyt ajatuksesi läpi.
-
--- Tahdotko sen siis välttämättömästi tietää?
-
--- Minä vaadin sen.
-
--- No hyvä, jos apotti Ternisien on liiaksi valtioviisas, niin
-puuttuu se ominaisuus sinulta kokonaan. Minun neuvoni, joita sinä
-säälimättömästi olet soimannut, ovat tehneet sinut yliseminaarin
-ylijohtajaksi, varapiispaksi ja selväksi piispan ehdokkaaksikin; ne
-ovat tekevät sinut myöskin piispaksi, jos niitä loppuun asti seuraat.
-Sanon sen pikemmin surkutellen kuin ylpeillen, että ei sitä tiedä miksi
-olisit ilman minua tullut. Kuka tietää jollet sinä kiivaudellasi,
-väkivaltaisella käytökselläsi ja kaikilla hullutuksilla, joista minä
-olen sinua estänyt, olisi hankkinut itsellesi virkaeron vieläpä pannaan
-julistuksenkin!
-
--- Kylläksi! kylläksi!
-
--- Olisin minäkin oikeutettu vaatimaan sinulta jonkinmoista
-kiitollisuutta kaikesta siitä taitavuudesta, jolla olen pelastanut
-sinut heikkoina hetkinäsi. Mutta sinä olit järjen puolesta minua
-etevämpi, minä ihailin sinua; sinä olit ystäväni, minä ylpeilin
-sinusta, minä rakastin sinua!...
-
-Apotti Mical pysähtyi. Hän ei kyennyt liikutukseltaan jatkamaan.
-
-Rufin Capdepont peräytyi, hänen syvä luontonsa oli saanut iskun. Hän
-astui ystävänsä luo, ja tämä kova ihminen, jossa hillitsemättömät himot
-olivat kuivanneet tunteiden lähteen, joutui hetkellisen liikutuksen
-valtaan.
-
-"Mical, sanoi hän vapisevalla äänellä, minä olen monasti tehnyt
-vääryyttä sinua kohtaan; anna minulle anteeksi."
-
-He syleilivät toisiaan veljellisesti.
-
-Kuivattuaan kyyneleensä istuutuivat papit vieretysten sohvalle.
-
--- Kuuleppas nyt, sanoi tuomioherra liehakoivalla äänellä, yhäti
-intohimonsa valtaamana, mihinkä neuvot minut ryhtymään?
-
--- Sinun täytyy jäädä Lormières'iin... Otaksukaamme että piispa, niinkuin
-hyvin luultavaa onkin, tuon vaarallisen tautikohtauksen jälkeen on
-lähtenyt Pariisiin lepäämään ja voimistumaan perheensä keskuudessa,
-silloin olisi sinun matkasi sinne aivan turha. Ja etenkin tuon
-selvästi ymmärrettävän kirjeen jälkeen, jonka Bonnardot kirjoitti
-sinulle elokuussa, saatuaan kuulla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-sairauden tilasta, olisi tämä matka sinulle pelkäksi vahingoksi. Oletko
-unohtanut miten hän asiasta kirjoittaa pitkässä kirjeessään?
-
--- Ei pidä turhia toivoa, sanoi herra Bonnardot: Jos kerran tulette
-piispaksi nimitetyksi, niin ette koskaan muualle kuin Lormières'iin.
-Teidän todelliset oikeutenne tähän istuimeen ovat täällä ennestään
-tunnetut; mutta muusta ei voi olla kysymystäkään. Teidän hallinnollisia
-taipumuksianne epäillään, eikä hallitus menettelisikään viisaasti,
-asettamalla teidät hiippakuntaan, jossa ei teitä laisinkaan tunneta, ja
-jossa teitä siis ensipäivästä asti tulisi suuret vaikeudet kohtaamaan.
-Minkä tähden te muuten osoitatte sellaista kärsimättömyyttä? Eikö hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in arveluttava sairauden tila anna toiveita
-teidän aikanne lähestymisestä?...
-
--- Se on kyllä hyvä... Mutta jos piispa de Roquebrun, jota minä en
-suinkaan ole kohtelullani mielitellyt, olisi lähtenyt Pariisiin minua
-vahingoittaakseen? Eikö se salaperäisyys, jolla hän on peittänyt
-matkansa tarkoitusperää, ole omiaan herättämään pahoja aavistuksia.
-
--- Tässäkään tapauksessa, sanoi Mical vakuuttavalla äänellä, ei sinun
-pidä täältä poistua. Oletko ajatellut, mihinkä vaikeaan tilaan voisit
-joutua, jos tullessasi ministeriöön, tahi Tuileries'iin, missä sinut
-epäilemättä vastaan otetaan, sattuisitte yhteen vihollismielisen
-piispan kanssa? Oletko todellakin niin lapsellinen, että luulet voivasi
-palata voittajana virkamaailman liukkaalta taistelutantereelta. Siinä
-kohden ei minulla hillitsemättömän luonteesi tähden voi olla vähääkään
-epäilystä. Salli minun toistaa sitä mitä olen jo tuhannet kerrat
-ennen sanonut: huolimatta sinun erinomaisesta kyvystäsi, ylevästä
-puhelahjastasi, jalosta ja komeasta ryhdistäsi, olet sinä kokonaan
-mahdoton kunnialla pelastautumaan tukalasta asemasta. Sinulta puuttuu
-kokonaan taipuvaisuutta ja kekseliäisyyttä. Sinä kiivastut, tulet
-kaunopuheliaaksi ja kopeaksi pelkästä harmista, mutta sinä häviät.
-Minä en vedä vertoja sinulle, kaukana siitä, mutta sittenkin ehdin
-minä tulla piispaksi, sillä välin kuin sinä odottelet suurten herrain
-etehisissä. Kysy muuten Machiavel-Ternisien'iltä.
-
--- Pitäisikö minun siis sallia piispa de Roquebrun'in esittää minun
-tekoni ja luonteeni väärässä valossa?...
-
--- Noh, vielä mitä! Näin meidän kesken sanoen, luuletko todellakin,
-että meidän piispa parkamme on mikään ilkeä mies?
-
--- Saavuttiko hän ehkä suosiosi, määrätessään sinut Bastide-sur-Mont'in
-pastoriksi? kysyi Capdepont ilkeän ivallisesti.
-
--- Ei suinkaan. Hän on aina ollut minulle hyvin vastenmielinen. Mutta
-myöntäkäämme nyt, koska kerran olemme kahden kesken, että me suureksi
-osaksi sinun hyväksesi aina maalaamme hänet niin mustaksi.
-
-Apotti Capdepont kavahti hermostuneena pystyyn.
-
--- Minä lähden tänä iltana pikajunalla.
-
-Kuules viimeinen neuvo: odota ainakin siksi kuin hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun on palannut Pariisista, ennenkuin sinne lähdet.
-
-Minä lähden tänä iltana.
-
--- Olkoon menneeksi. Meillä on sama matka Bastide-sur-Mont'iin asti...
-Hyvästi siis kaikki arvopaikat!
-
-Kamarin ovea kolkutettiin kovasti. Capdepont meni avaamaan.
-
--- Mitä te häiritsette minua?
-
--- Herra ylijohtaja, soperti apotti Turlot, alhaalla on mies, jolla on
-sähkösanoma teille Pariisista.
-
-Unohtaen kokonaan arvokkaan majesteetillisen käytöstapansa, syöksi
-Capdepont alas portaita.
-
-Hän otti sinisen paperin kirjeenkantajan kädestä ja kiskasi sinetin
-auki. Hänen kasvonsa kirkastuivat.
-
--- Hyvät herrat! -- Hän ei saanut liikutukseltaan enempää sanotuksi.
-
--- No mikä nyt? kysyivät opettajat kiiruhtaen ulos luentosalista.
-
-Apotti Rufin Capdepont astui sisään. Hänen onnistui vihdoin saavuttaa
-tasapainonsa, jonka hän oli vähällä kadottaa, ja vakavilla askeleilla
-nousi hän ylös piispanistuimen portaita.
-
--- Ystäväni, sanoi hän, taivas on langettanut iskunsa. Olen saanut
-kauhistuttavan uutisen Pariisista. Kuulkaa sähkösanoma:
-
-    "Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuoli eilen uuteen
-    halvauskohtaukseen. Te olette nimitetty hiippakunnan
-    varapiispaksi. Huomenna saatte hallitukselta kirjeen. Älkää
-    missään tapauksessa poistuko hiippakunnasta. Onnellista jatkoa.
-
-                                          _Jérôme Bonnadot_."
-
--- _Jatko_, se kai tarkoittaa piispanistuinta teille, herra ylijohtaja?
-kysyi apotti Turlot.
-
--- Me saamme itse valitsemamme piispani huudahti apotti Mical.
-
--- Eikä meidän tarvitse lähteä pois yliseminaarista, sanoi Turlot
-käsiään hieroen.
-
--- Hyvät herrat, älkäämme antautuko turhiin keskusteluihin, sanoi
-apotti Capdepont, halliten mahtavalla äänellään ja liikunnoillaan
-kaikkia läsnäolevia. Toiminnan hetki on tullut. Herra apotti Mical'in
-huomautus oli paikallaan. Jos papit, kaikki hiippakunnan papit,
-ilmoittaen mielensä, ehdottavat minut hallitukselle valittavaksi,
-niin ei voi olla vähintäkään epäilystä siitä, ettei hallitus tulisi
-minua valitsemaan. Kymmenen vuotta sitten allekirjoitettiin täällä
-pyyntöesitys minun edukseni; mutta kun yksimielisyyttä puuttui, raukesi
-koko yritys tyhjiin. Olkoon se tapaus teille opetukseksi, sillä teitä
-tämä asia koskee enemmän kun minua...
-
--- Hänen rintansa kohoili raskaasti. Hänen täytyi hengähtää hetkisen.
-
--- Nyt minun täytyy tunnustaa teille, rakkaat virkaveljeni, lausui
-hän sitten edelleen imartelevalla äänellä, joka oli aivan vierasta
-hänelle, että tulen suurella pelolla ja vavistuksella vastaanottamaan
-hiippakunnan hallituksen. Ajatelkaas mikä painava edesvastaus tänä
-murrosaikana! Ja jos koskaan tulen sitä vastaanottamaan, niin teen sen
-ainoastaan siinä toivossa, että tässä hiippakunnassa, joka on saanut
-käydä niin monenlaisen vaiheen läpi, saisin ryhtyä perinpohjaisiin
-parannuksiin ja uudistuspuuhiin, _et eaquae corruerant instaurabo_
-[minä tahdon parata jälleen mitä särjetty on (Amos IX. 11)], sanoo
-profeeta Amos. Mutta kaikessa tapauksessa on se Jumalan tahtoa vastaan,
-että meille vielä kerran lähetetään piispa Pohjois-Ranskasta!
-
--- Me suostumme teihin, herra ylijohtaja, teidän täytyy tulla
-piispaksemme! huusi apotti Mical kovalla äänellä.
-
--- Teidän täytyy tulla piispaksemme, huusivat kaikki opettajat.
-
-Rufin Capdepont seisoi silmät taivasta kohti.
-
--- Tapahtukoon Jumalan tahto! lausui hän hurskaasti.
-
-Sitten sanoi hän äkkiä ja päättäväisesti:
-
--- Minä lähden suoraa päätä piispan palatsiin ottaakseni hiippakunnan
-asiat käsiini.
-
--- Entäs Pyhänhengen messu? kysyi Turlot.
-
--- Sitä ei vietetä, koska ette kumminkaan tule yliseminaarista
-poistumaan.
-
-Hän astui alas apotin istuimelta.
-
-Opettajat kumarsivat häntä melkein häpiällisen nöyrästi. He näkivät
-jo edessään tulevan piispansa. Mical'in taluttamana kulki hän ylpeänä
-heidän ohitsensa ja poistui katsomatta heihin.
-
-
-
-
-IX.
-
-Kreivi de Castagnerte.
-
-
-Sanoma piispa de Roquebrun'in kuolemasta herätti yleistä surua
-Lormières'in asukkaissa. Luostarikaupungissa kokoontuivat uskovaiset
-kirkkoihin rukoilemaan piispa-vainajan edestä. Näillä jumalisilla,
-joista jo moni tunsi Capdepont'in ikeen hartioillaan painavan,
-oli rukous kaiken surun ja huolen luonnollisena seurauksena.
-Paperitehdaskaupungissa ei suru ollut niin uskonnollista laatua, mutta
-se oli sitä sydämellisempää. Heti kun tieto piispa de Roquebrun'in
-kuolemasta oli saapunut, pysähtyi liike, tehtaat suljettiin, ja vaimot,
-miehet ja lapset kuleksivat levottomina ja murheellisina pitkin katuja.
-
--- Kuka on nyt minun vanhoja kivuloisia vanhempiani elättävä? valitteli
-muuan vanha työmiesparka katkeria kyyneleitä vuodattaen. Oi kuinka
-paljon hän on meitäkin auttanut, tuo piispa vainaja, maksanut lääkärit
-ja lääkkeet vaimoni ja lapseni sairastaessa, ja sitä paitse on hän
-antanut paljon puhdasta rahaakin, kertoi eräs paperinkauppias, syvästi
-liikutettuna.
-
--- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huusivat pienet lapset, käsittämättä
-vähääkään mitä oli tapahtunut.
-
-Seuraavana päivänä, kello kymmenen aikaan, tulvasi Pyhän Ireneon
-edustalle suuri ihmisjoukko.
-
-Kreivi de Castagnerte oli myöhään edellisenä iltana lähtenyt
-Paperitehdaskaupunkiin, jossa ei hänen juuri ollut tapana käydä,
-ilmoittamaan että suuri sielumessu oli tuomiokirkossa vietettävä hänen
-ylhäisyytensä piispa de Roquebrun vainajan muistoksi.
-
-Väkijoukko oli levoton ja piti kovaa ääntä. Jaksamatta kauemmin
-odottaa, tunkeutui kansa sisälle kirkkoon. Mutta sen hämmästys kävi
-suureksi, kun näkyi, ettei minkäänlaisia valmistuksia oltu tehty
-juhlamenoja varten. Ei mitään ruumislavaa kirkon lattialla, eikä
-minkäänlaisia suruverhoja seinillä.
-
-Tunkeutuen ihmisjoukon läpi, kiiruhti kreivi de Castagnerte sakastia
-kohden.
-
-Vanha Clamouse seisoi siellä, päätettyään jokapäiväisen messunsa,
-riisuen rauhallisesti päältään messupaitaa. Vanhuudesta kangistuneilla
-jäsenillään ei hän tahtonut tehtävässään onnistua, jonka tähden häntä
-tässä vaivaloisessa työssä auttoivat lukkari ja kelpo apotti Lavernède,
-joka sattumalta oli Pyhään Ireneoon saapunut.
-
--- No, herra arkkipappi, sanoi hra de Castagnerte, kansa on kokoontunut
-ja alkaa jo käydä kärsimättömäksi.
-
--- Rakas herra kreivi, näettehän että olen toimessa... Mitä te
-tahdotte? enhän minä ole määrääjänä... Kansa on palautettava kotiinsa.
-
--- Eikös messua sitten toimitetakaan, niinkuin eilen minulle lupasitte?
-
--- Eilen kyllä lupasin, se on totta; mutta sen jälkeen on minulle
-ilmoitettu ettei minulla olekaan oikeutta siihen.
-
--- Kuinka! huusi vanha kreivi, voimatta hillitä harmiaan, te olette
-tämän seurakunnan kirkkoherra, eikä teillä ole oikeutta vapaasti
-toimittaa sielumessua?
-
--- Kyllä... tietysti... Mutta katsokaas, herra kreivi, tämä messu ei
-ole aivan tavallinen...
-
--- Todellakin, vastasi herra de Castagnerte, hammasta purren, se on
-hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, teidän hyväntekiänne kunniaksi.
-Eikö se ollut muistaakseni hän, joka teidät nimitti Pyhän Ireneon
-arkkipapiksi, tämän tuomiokirkon kapitulin vanhimmaksi...?
-
-Herra Clamouse ei vastannut mitään, vaan kääri hitaasti kokoon
-messupaitaansa, jonka oli päältään riisunut.
-
--- No mitä siis on sanottava ihmisparoille, jotka ovat tänä päivänä
-työnsä jättäneet saadakseen osoittaa viimeistä kunnioitustaan
-hyväntekijälleen?
-
--- Se on hyvin yksinkertainen asia, vastasi herra Clamouse, käskekää
-heidät menemään. Ja jos apotti Capdepont, hiippakunnan varapiispa,
-myöntyisikin teidän hartaisiin pyyntöihinne, niin ette kumminkaan kello
-yhdentoista jälkeen löytäisi koko Lormières'issä pappia, joka ei olisi
-messuansa toimittanut.
-
--- Suokaa anteeksi, herra arkkipappi, sanoi apotti Lavernède, tässä on
-ainakin yksi, minä itse.
-
-Vanha Clamouse katseli ilkeyttä säihkyvillä silmillään vankilan
-saarnaajaan.
-
--- Te olette kettu! sanoi hän.
-
--- Jos sillä tarkoitatte että hänellä on sydän oikealla paikalla,
-niin olette aivan oikeassa hyvä herra, vastasi herra de Cartagnerte
-pilkallisesti hymyillen.
-
-Arkkipappi astui rukousistuimelleen, tammisen vaatekaapin vieressä, ja
-alotti kiitosrukouksensa.
-
--- Juoskaa pian piispan virastoon, sanoi apotti Lavernède kreiville;
-siellä tapaatte herra Capdepont'in. Te olitte siksi hyvä ystävä hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in kanssa, ettei hän voi olla teille
-lupaamatta, että suuri sielumessu toimitetaan vainajan kunniaksi.
-
--- Mielestäni voisimme olla kokonaan kysymättä tuon ijankaikkisen
-Capdepont'in mieltä?...
-
--- Ehkäpä kyllä. Mutta minkätähden turhanpäiväisesti loukkaisimme
-miestä, joka suuttuu kun tikulla silmään pistää. Kuka tietää muuten,
-jollei hän itse tahdo toimittaa messua.
-
--- Se olisi minulle hyvin vastenmielistä!...
-
--- Menkää, ystäväni... Koitan sillä aikaa rauhoittaa närkästynyttä
-kansaa ja teen kaikki valmistukset juhlamenoja varten.
-
-Juuri kun herra de Castagnerte oli saapunut piispan palatsin portille,
-tuli parooni Thévenot häntä vastaan.
-
--- Kas, siinähän te olette,, kreivi! sanoi tämä. Mihinkäs te lennätte
-tuollaisella kiireellä?
-
--- Onko herra Capdepont virastossa?
-
--- On kyllä! Hän oleskelee siellä eilisestä asti. Mutta ette suinkaan
-te hänen luokseen mene?
-
--- Miksen sinne menisi?
-
--- Oi, rakas ystäväni, hän on kamalalla tuulella...
-
--- Tiedän kyllä, että peto on julma, mutta koskei hän ole teitä
-raadellut...
-
-Hän aikoi lähteä, mutta herra Thévenot pidätti häntä:
-
--- En todellakaan kummastele herra Capdepont'in vihaa. Tiedättehän
-ettei piispa de Roquebrun ole menetellyt rehellisesti häntä kohtaan?...
-
--- Rakas herra parooni, keskeytti herra de Castagnerte, jonkinmoisella
-ylpeydellä, sanokaa Capdepont'ista, jonka te ja teidän rouvanne niin
-perinpohjin tunnette, mitä ikänä tahdotte; mutta hänen ylhäisyydestään
-de Roquebrun'ista pyydän teitä puhumaan suuremmalla kunnioituksella.
-Häntä oli minulla kunnia tuntea, ja hän oli pyhä mies!
-
-Ja tervehdittyään kädellään, kiiruhti hän pientä piharakennusta kohden,
-jossa piispan virasto sijaitsi.
-
-Herra de Castagnerte koputti maakerrokseen vievää ovea.
-
--- Astukaa sisään! lausui Mical'in hyvin tunnettu kimakka ääni.
-
-Vanha aatelismies nosti raskaan rautalinkun ylös.
-
--- "Onko herra apotti Capdepont täällä?" kysyi hän kääntyen herra
-Mical'in puoleen.
-
--- Mitä te tahdotte, huusi herra varapiispa itse, nousten ylös matalan
-ja pimeän huoneen puolihämärässä, johon ei auringon säde koskaan
-tunkeunut.
-
-Tämä röyhkeä vastaanotto hämmästytti vähän kreivi de Castagnerte'ä,
-joka oli tottunut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ylhäisiin
-tapoihin, jotka muistuttivat häntä entisestä hovielämästään.
-
--- Jos herra apotti Capdepont on täällä, sanoi hän hienosti, niin
-pyytäisin saada kunnian puhutella häntä.
-
--- Tässä hän on, herra kreivi, sanoi Mical, joka oli yskän ymmärtänyt.
-
-Ja kohteliaasti osoitti hän hänelle julmistunutta apottia.
-
--- Suokaa anteeksi, herra varapiispa, sanoi vanhus, täällä on
-niin pimeä, etten huomannut teitä... Koska olette toistaiseksi
-hallituksen päämiehenä, niin tulen teiltä pyytämään lupaa sielumessun
-toimittamiseen.
-
--- Ystävänne piispa de Roquebrun'in kunniaksiko? kiiruhti Rufin
-Capdepont lisäämään.
-
--- Aivan oikein, hyvä herra, jalon ystäväni, hänen ylhäisyytensä
-markiisi Gabriel Armand de Roquebrun'in, Lormières'in piispan kunniaksi.
-
--- Tämä juhlameno on ennenaikainen. Saadaanhan myöhemmin nähdä.
-
--- Mutta huomatkaapa, hyvä herra, että kaikki paperitehtaan työmiehet...
-
--- Se, joka on kutsunut työmiehet Pyhän Ireneoon, ajakoon ne myöskin
-pois meidän kirkostamme.
-
--- Meidän kirkostamme! Tuhat tulimmaista, näyttepä pian omistavan
-piispan puhetapoja.
-
--- Tahtoisitteko sillä lausua, ettei minusta ole hiippakunnan
-hallitsijaksi?
-
--- Jumala minua siitä varjelkoon! Mutta jos piispaksemme tulette,
-niin toivon vaan, ettette saattaisi hiippakuntaa liijaksi kaipaamaan
-edeltäjäänne.
-
--- Piispa de Roquebrun on minun viholliseni! huusi Harros'in talonpoika
-vihasta kiehuen.
-
--- Te erehdytte, herra apotti: te olitte hänen vihollisensa! vastasi
-herra de Castagnerte ylevän arvokkaasti.
-
--- Tahdotteko todistuksia?
-
--- Varotan teitä, minä vaadin kumoomattomia!
-
--- Kuulkaa siis.
-
-Hän astui pöydän luo, otti sieltä papereiden seasta erään vasta avatun
-kirjeen, ja palasi kreivin luo.
-
--- Jätän alun lukematta, koska se koskee nimen omaan minua, mutta tässä
-seuraa jotain herra de Roquebrun'istä.
-
-"... Hänen ensimmäinen käyntinsä ministeriössä riisti teiltä kaiken
-mahdollisuuden päästä piispaksi. Kuinka oltaisikaan voitu olla
-nimittämättä hänen sihteeriään piispan jälkeläiseksi, kun kenraali
-de Roquebrun, saatuaan hyvissä ajoin tiedon asiasta, oli puuhannut
-useampia päiviä sen eduksi ja oli jo edellisenä iltana saanut melkein
-varman lupauksen keisarilta; koska apotti Ternisien oli kylläksi rikas
-voidakseen kunnialla astua uuteen asemaansa, niin ei hänen vaalinsa
-tuottaisi minkäänlaisia menoja valtiolle; ja olihan Lornières'in vanhan
-piispan terveyden tila sitäpaitsi arveluttavan huonolla kannalla?
-
-"Onneksi oli toinen keskustelu turmiollinen apotti Ternisien'ille,
-samalla se jälleen nosti teidät vedenpinnalle.
-
-"Pitkässä keskustelussa ministerin kanssa, tuli hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun'in antaa tarkka selitys hänen suosittunsa uskonnollisesta
-ja valtiollisesta kannasta. Hän tekikin sen niin seikkaperäisesti
-ja niin taitamattoman suorasti, ettei ministerillä voinut enään
-olla minkäänlaista epäilystä: hänelle ehdotettiin piispan virkaan
-asetettavaksi valtion vihollista. Tästä hetkestä saakka oli
-Ternisien'in kohtalo ratkaistu; nyt oli voitto meidän. Hallitus on
-saanut kokea niin paljon ikävyyksiä muutamain, erittäinkin Moulias'in
-ja Nimes'in, piispain tähden, ettei se mielellään enään antaudu uusiin
-uskonnollisiin seikkailuihin. Kaikki yksinkertaisimmatkin asiat
-kohtaavat Rooman puolelta kaikenlaisia vastuksia."
-
--- Mitä teihin tulee, rakas ystäväni...
-
--- Mutta herra varapiispa, se mikä koskee yksityisesti teitä, ei
-millään muotoa voi huvittaa kreivi de Castagnerte'ä, keskeytti apotti
-Mical, joka ei ollenkaan pitänyt tuosta vähintäin hyödyttömästä
-avomielisyydestä.
-
-Capdepont totteli ensi kerran, ja heitti herra Jérôme Bonnardot'in
-kirjeen pöydälle.
-
--- No! hyvä herra, kysyi hän vavisten yhä kirjeen herättämästä
-kiihkosta, mitä arvelette näistä salahankkeista minua vastaan?
-
--- Arvelen että kun hänen ylhäisyydellään de Roquebrun'illa oli ihan
-läheisyydessään erinomaisen ansiokas ja harvinaisen hurskas pappi, niin
-oli hän ei ainoastaan oikeutettu, vaan velvollinenkin helpoittamaan
-hänelle piispan istuimelle pääsemistä.
-
--- Kuinka! piispa de Roquebrun tiesi varsin hyvin, että minä olin
-saavuttanut ministerin huomion ja että nimeni oli ensimmäisten piispan
-ehdokkaitten joukossa, ja hänen salainen matkansa Pariisiin, hänen
-yrityksensä minun vahingoittamiseksi, kaiken tuon te hyväksytte.
-
--- Pidän sitä hurskaana tekona. Tehdessään tämän matkan, joka tuotti
-hänelle kuoleman, ei hän ole ajatellut teitä, vaan harrastanut kirkon
-parasta.
-
--- Jolla epäilemättä tarkoitatte että minä en ajattele kirkon parasta,
-huusi Capdepont astuen rohkeasti herra de Castagnerte'ä vastaan.
-
-Kreivi ei peräytynyt askeltakaan.
-
--- Tekö, teillä on kylläksi ajattelemista omassa itsessänne, vastasi
-hän ylenkatseellisella ja pistävällä äänellä.
-
-Miehet, joita niin perin vastakkaiset tunteet kiihottivat, seisoivat
-hetken vastatusten liikkumattomina, tähystellen toisiaan kuin
-hyökkäykseen valmiit viholliset.
-
--- Pelästynyt Mical pistäytyi kuin ankerias heidän väliinsä.
-
--- Herra kreivi, sanoi hän imelällä äänellä, on jo myöhäistä, ja jos
-vielä hetkeäkään viivytte, niin ette enään saa ketään pappia messuanne
-toimittamaan.
-
-Herra de Castagnerte ei voinut olla olkapäitään kohottamatta.
-
-Hän läksi ulos.
-
--- No miten kävi? kysyi apotti Lavernède, nähdessään hänen vihdoinkin
-palaavan sakastiaan.
-
--- Rakas ystäväni, vastasi kreivi hengästyneenä, pyhä Paavali puhuu
-_ristin kiihkosta_, mutta minä olen nähnyt _hiipan kiihkon_.
-
--- Herra Capdepont?...
-
--- Tiedättekö, jollen olisi kunnioittanut hänen virkapukuaan, olisin
-vanhuudestani huolimatta lyönyt tuota hävytöntä hansikallani vasten
-kasvoja.
-
--- Onko Tigrane purrut teitä?
-
--- Ei juuri, mutta näyttänyt hampaitaan.
-
--- Entäs messu?
-
--- Saatte toimittaa sen nyt heti.
-
-Apotti Lavernède, joka oli jo messupaita päällään, ja risti rinnalla,
-puki ylleen mustan messukasukan ja läksi astumaan pääalttaria kohti.
-
-Kuori alkoi laulaa _Requiem'iä_.
-
-Samalla hetkellä soi kello kahtatoista Pyhän Ireneon suuressa tornissa.
-
-
-
-
-X.
-
-Rooma.
-
-
-Surullisen uutisen johdosta, joka pani koko Lormières'in liikkeelle
-ja joka pian levisi ympäri koko hiippakunnan, tulvasi mainittuun
-kaupunkiin joka päivä laumottain levottomia pappeja, kirkkoherroja ja
-alipappeja, almupappeja ja kappalaisia. Niinkuin musta korppiparvi
-laskeutuivat he kaupunkiin, jonne saaliinhimo oli heidät pitkien
-matkojen päästä houkutellut. Puhumattakaan niistä, jotka hiippakunnan
-korkeita virkoja himoiten, säälimättä kolhivat toisiaan, oli niitä jos
-minkälaisia: tämä esim. on joskus saanut kirkollisen nuhteen ja tahtoo
-nyt ilmoittaa vastalauseensa hänelle tehtyä vääryyttä vastaan; ja tuo
-toinen, joka on parikymmentä vuotta elänyt unohdettuna syrjäisessä
-vuoriseudussa, on rientänyt pyytämään päästä toiseen paikkaan; tuo
-kolmas taasen, virassa harmaantunut vanhus, joka tuskin pääsee
-liikkumaan Corbières'in kivisillä poluilla, anoo virkaeroa ja vuotuista
-eläkettä...
-
-Harvat olivat ne, jotka anomuksiaan ja valituksiaan ladellessaan
-ohimennen muistelivat hänen ylhäisyyttään de Roquebrun vainajaa.
-Useimmat näistä viheliäisistä kerjäläisistä olivat epäilemättä saaneet
-kokea piispa vainajan hyvyyttä, lempeyttä ja armeliaisuutta; mutta
-kun hän oli tehnyt itsensä syypääksi siihen anteeksiantamattomaan
-erehdykseen, että oli kuollut, niin hän unohdettiin.
-
-Tuossa unohduksessa oli jonkinlaista uskonnollista antautumista,
-seurata kurjuutta ja häpeällistä velttoutta: kaikki pelkäsivät
-apotti Capdepont'ia, jokainen näki hänet edessään hiippa päässä
-ja sauva kädessä. Tuon miehen käsiin, jonka vihamielisyyden ja
-kostonhimon kaikki tunsivat, oli pian joutua joka miehen kunnia
-ja leipä, ja tuskinpa oli yhtäkään, joka ei olisi hänen edessään
-nöyrästi kumarrellut. Hyvähän on pappien nöyryyttä moittia, kun
-ei tiedetä minkä mielivallan alle he ovat asetetut. Piispan
-rajaton valta on vastustamattomasti koko papistossa kehittänyt
-orjan hengen. Muistettakoon vaan tuo kopea sana, minkä Rouen'in
-kardinaali-arkkipiispa lausui senaatissa 11 p:nä Maaliskuuta v. 1865:
-
-"Papistoni on rykmentti, kun komennan sen marssimaan, niin se marssii!"
-
-Majautuneena matalaan saliin, jossa juuri ikään olemme hänet
-nähneet, vastaan otti apotti Capdepont suurella ystävyydellä tätä
-toivioretkeläisten paljoutta. Kunniahimon katkerat tuskat olivat nyt
-ensi kerran pehmittäneet hänen luontonsa, ja hän esiintyi avuliaana,
-hilpeänä ja rakastettavana. Milloin sai joku vanhus osakseen
-ystävällisen käden puristuksen, milloin taas pisti hän sukkelan
-sutkauksen lihaansa pakahtuvalle rovastille parannuksen ankaruudesta,
-tahi näpsäytti poskelle siroa kiiltotukkaista apulaispappia.
-
-Hän otti huomioon kaikki anomukset, olivatpa ne sitten mitä tahansa,
-lupasi hoitaa heidän asioitansa kuin omiansa, ja vihdoin luetteli ne
-toinen toisensa jälkeen apotti Mical'ille, sokealle ihailijalleen,
-joka istuen väijyksissä pimeässä nurkassa viekotteli heidät yhtymään
-anomukseen hallitukselle, ja sitten lähetti heidät tyydytettyinä
-takaisin.
-
-Mutta vaikka asiat kääntyivät parempaan päin, niin että kolmen päivän
-kuluessa oli jo sataviisikymmentä allekirjoitusta listassa, näytti
-apotti Capdepont kumminkin huolestuneelta. Tämän lukuisan pappisjoukon
-hajottua, jonka edessä hänen tuli esiintyä milloin liehakoitsevana,
-milloin hyvittelevänä, joutui hän usein käsittämättömään uupumustilaan.
-Hänen heikkoutensa oli sitä kummastuttavampi, kun ne tiedot asioiden
-menosta, jotka herra Jérôme Bounardot joka päivä lähetti hänelle
-Pariisista, eivät antaneet minkäänlaista aihetta pelkoon.
-
-Mitähän tapahtuikaan hänen mielessään, joka oli levoton kuin meri, kun
-vähäisinkin vastatuuli puhalsi?
-
-Apotti Mical ei voinut käsittää tuota tilaa, joka oli kuin tainnuksiin
-vaipumista, ja joka saattoi hänet monesti itseltään kysymään, oliko
-Capdepont vieläkin tuo sama tarmokas, vakava ja lujaluontoinen mies,
-jommoiseksi hän oli oppinut häntä tuntemaan. Mitä tiesi tämä voimain
-lannistus, silloin kun hän lähestyi elämänpyrintöjensä päämaalia?
-
-_Siveysopin professori_ pelkäsi Capdepont'in yhtäkkiä vanhentuneen.
-
--- Vanhuus tuopi mukanaan henkisen ja ruumiillisen taantumisen!
-ajatteli hän itsekseen.
-
-Hän seurasi levottomuudella tuota miestä, joka milloin käveli
-edestakaisin suuressa huoneessa, mihin he olivat vetäytyneet kuin
-pyhäkköön, milloin taas tuntemattoman mielialan masentamana, hengitti
-raskaasti nojatuolissaan, suu puoli avoinna, huohottaen kuin uuvuksissa
-oleva.
-
--- Hän kärsii! sanoi Mical itsekseen; mutta hän ei uskaltanut mitään
-kysyä.
-
-Eräänä aamuna apotti Capdepont, joka ei ollut kahteen tuntiin suutansa
-avannut, nousi äkkiä ylös tuoliltaan epätoivoisesti huutaen:
-
--- Ei, Mical, ei, Mical, siksi en minä pääse, en koskaan!
-
--- Mitä, tarkoitatko piispaksi?
-
-Vimmastuneena otti Capdepont pöydältä paperien joukosta avatun
-kirjekuoren, josta veti esille kirjeen.
-
-Herra Bonnardot on viisas mies, sanoi hän, hän ei sano mitään, jota
-ei hän varmaan tiedä. Oletko miettinyt sitä lausetta, jonka hän
-tänäpäivänä kirjoitti minulle Pariisista? Minuun on se ainakin koskenut
-kuin tikarin pisto. Hän luki:
-
-"... Täällä en näe mitään esteitä teidän nimitykseenne. Jos
-ratkaisevana hetkenä sellaisia ilmaantuisi, niin tulevat ne Roomasta.
-Olen näet kuullut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in jo, ennen kuin
-hän lähti Lormières'ista, siellä päin toimineen suosittunsa eduksi,
-ja yksi ystävistäni, paavillisen lähettiläskunnan jäsen, on minulle
-tunnustanut, että ehtoolla ennen kuolemaansa piispavainaja oli tavannut
-paavin lähettilään, sekä hänelle esittänyt herra apotti Ternisienen..."
-
-Tuo se minut häviöön viepi; tuolla hävyttömällä menettelyllään on
-piispa de Roquebrun'in onnistunut antaa minulle viimeisen iskun.
-
--- Rauhoitu, et sinä ole vielä kuollut. Ei hallitus mene piispojaan
-hakemaan paavillisesta lähetystöstä. Kunpa vaan sinun nimityksesi tulee
-_Moniteur'iin_ [virallinen lehti Pariisissa], niin Rooma taipuu.
-
-Rufin Capdepont alkoi taas kävellä edestakaisin.
-
--- Pari päivää sitten oli minulla pahoja aavistuksia, mutisi hän.
-Koko viime yön vaivasi minua kamala unennäkö. Olin läsnä omassa
-haaksirikossani. Tällaiset yölliset kuvailut vavistuttavat mieltä
-niinkuin julma todellisuus... Vapisen vieläkin muistaessani sitä.
-Olin kapuavinani ylös kiertoportaita keskellä avaraa tornia, joka oli
-aivan Pyhän Irinoon tornin rakennusten kaltaisien. Tornin huipulla
-loistivat ja välkkyivät kirkkaassa valossa kultalevylle asetetut
-piispan virkamerkit: hiippa, sauva ja sormus... Näin ne aivan
-selvästi... ja nousin nousemistani yhä ylemmäs ja ylemmäs... Vihdoin
-pääsin viimeiselle asteelle. Voi, epätoivoa! Se oli saavuttamatonta...
-Ajattelepas, Mical, edessäni oli kymmenen meetrin korkuinen
-graniittikuutio, jonka pinta oli sileä ja tasainen kuin peili.
-Semmoista möhkälettä löytäisi tuskin kotikylästä Harros'in vuoristosta
-Pyrenee'n jättiläiskivien joukosta. Mitenkä oli kiipeäminen mahdollinen
-tuota sileätä kovaa pintaa pitkin? Mihinkä olisi jalka nojaunut,
-mihinkä käsi tarttunut?... Kylmä hiki valui pitkin kasvojani; minun
-piti tuon tuostakin luoda katseeni huikaisevaan hiippaan säilyttääkseni
-vähääkään rohkeutta... Hapuillessani suunnatonta kiveä joka taholta,
-löysin siinä pieniä halkeamia. Ajan hammas jättää jäljen myös
-graniittikiveen. Kynsilläni, jotka raivo teki tavallista vahvemmiksi
-ja terävämmiksi, sain minä irroitetuksi muutamia pieniä sirpaleita...
-En voi kielin kertoa mitä iloa tunsin, nähdessäni kiven vähitellen
-murenevan. Mahdollisesti pääsen ylös asti, rintani paisui ja henkeäni
-ahdisti...
-
-Vihdoin monta tuntia kestäneen työn ja ponnistuksen perästä, olin
-valmiina rupeamaan ryntäykseen ilman vähintäkään epäilystä. Käteni
-ja jalkani olivat äkkiä muuttuneet eläimen käpäliksi. Pusertauduin
-tiiviisti kiinni kiveen, kuin matelija, ja pääsin helposti liikkumaan.
-Muistan selvään kuinka kylmä kivi jäähdytti rintaani ja kuinka tässä
-asennossa liikuin hitaasti ja varmaan kultalevyä kohden, johonka kaikki
-himoni ja haluni olivat kiinnitetyt. Se kysyi voimia ja ponnistusta,
-mutta mikä vavahdus koko ruumiissani, huomatessani että pääsin
-päämaalia yhä likemmäksi...
-
-Hiippa ja sauva säteilivät ristissä päällekkäin, ja melkein uletuin jo
-niihin koskemaan... Häikäistyneenä, hurmaantuneena, ja voimatta enään
-hillitä itseäni, irroitin minä molemmat käteni yhtaikaa, tarttuakseni
-saaliiseen. Oi, mikä kamala loppu! Tuki oli äkkiä jalkojeni alta
-kadonnut, ja minä putosin Pyhän Ireneon tornin korkeudesta alas
-syvyyteen. Tärähdyksestä, jonka sain kolahuttaessani pääni kivikatua
-vastaan, heräsin kavahtaen. En voi olla tunnustamatta sinulle, Mical,
-että otsani on vieläkin hellä ja että tunnustellessani sitä useampia
-kertoja tänäpäivänä olen epäillyt, enkö sitä ole todellakin loukannut!
-
-Koko hänen olentonsa vapisi ja katseessa oli hurja loiste.
-
-"Se on lapsellista, keskeytti _siveysopin_ professori. Olkaamme
-vakavia."
-
--- Vakavia! sitä olen aina ollut. Ethän voi kieltää, että Jumala on
-useita kertoja pyhässä Raamatussa unien kautta tehnyt ilmoituksia. Ja
-eikö Pariisista tulleessa kirjeessä tuoda esille esteitä, joista meillä
-ei ole ollut aavistustakaan?... Rooma, se on tuo suuri graniittimöhkäle.
-
--- Mutta eihän se ole sanottu että paavi vastustaa sinun nimittämistä,
-jos nimittäin häneltä kysytään, jota minä puolestani epäilen? Ja jos
-kerran olet nimitetty, niin mikä estäisi häntä julistamasta sinut
-piispaksi. Etkä sinä minun tietääkseni, lukuun ottamatta kirjoitustasi
-pappien kokouksesta 1682, koskaan ole lausunut mielipiteitä, jotka
-mitenkään sotisivat oikeaa oppia vastaan.
-
--- Jumala varjelkoon!... Samassa kuin moitin muutamia paavin
-etuoikeuksia, puolustan minä ehdottomasti hänen valtaansa; eikä minulla
-ole koskaan ollut vähintäkään aikomusta vastustaa pyhää kirkkoa,
-äitiäni.
-
--- No, niin! Toivoakseni ei kellään ole mitään sanottavaa
-elämän-tapojani vastaan.
-
--- Olen elänyt puhtaana, sanoi hän liikuttavalla yksinkertaisuudella,
-joka ei antanut pienintäkään aihetta epäilemään tätä arkaa puolta hänen
-sisällisessä elämässään.
-
--- Näet siis...
-
-
-
-
-XI.
-
-Kirkollisasiain ministeerio.
-
-
-Apotti Mical istui suuressa olkituolissaan, pöytään nojaten. Hän oli
-syviin mietteisiin vaipuneena.
-
-Capdepont, joka seisoi vähän matkan päässä, työnsi nojatuolin ystävänsä
-luo ja istuutui hänen viereensä.
-
--- Rakas ystäväni, sanoi hän, tarttuen Mical'in käteen...
-
--- Mutta onhan sinulla kuume! keskeytti tämä, tuntiessaan hänen
-tulikuuman kätensä.
-
--- Rakas ystäväni, jatkoi Capdepont antamatta häiritä omia ajatuksiaan,
-turhaan koitat sinä minua rauhoittaa: minä pelkään ja vapisen kuin
-pieni lapsi. Voitko selittää minulle, mistä tulee tuo kauhea lamauttava
-pelko, nyt, kun kohtaloni ratkaiseva hetki on käsissä? Muuten ei tässä
-enään ole kysymys Pariisista, eikä Roomastakaan, vaan Korkeudesta.
-
-Hän osotti sormellaan taivasta kohti.
-
-Mical, koko tässä asiassa, josta kuitenkin elämäni riippuu, olen liian
-vähän turvannut Jumalaan... Minä vapisen pelosta... Kun ajatus pyrkiä
-piispan istuimelle saakka ensikerran heräsi minussa, niin oli minulla
-ainoastaan Kirkon etu päämääränä. Ainoastaan kirkon kunniaksi tahdoin
-minä nousta korkeammille arvoasteille. Olla kirkon pylväänä, oi, kuinka
-se oli ihana ajatus! Olin silloin vielä nuori, ja vaikka minussa jo
-silloin oli herännyt voittamattoman kunniahimon oireita, eivät kovat
-taistelut kumminkaan olleet tukehuttaneet innostustani ja viatonta
-luonnollisuuttani. Voi noita onnellisia aikoja, jolloin vaatimattomana
-sijaispappina palvelin Pyhän Frume'n ja Pyhän Ireneon seurakunnissa!
-Mutta kuinka olen sittemmin langennut!...
-
-Olen pyrkinyt piispaksi, ja kentiesi siksi vielä pääsenkin; mutta
-kuka aavistaa mitä tuskia se on minulle tuottanut ja mitä nöyryytystä
-kysynyt?...
-
-Oi, jotakin raivostuttavaa on tuossa nöyryyttävässä asemassa,
-jonka maallinen laki on määrännyt papeille, joitten lahjat ja avut
-oikeuttavat heitä tavoittelemaan kirkollisia arvoasteita. Jollei
-todellakaan voida päästä siihen, että uskovaiset itse valitsevat
-piispansa, niinkuin oli pyhänä lapana kristikunnan ensiaikoina, niin
-miksi ei voitaisi järjestää jokaisen hiippakunnan papistoa erityiseksi
-vaalikunnaksi, ja sallia sen ylimmän kaitsijansa kuoltua itse valita
-toinen avonaiselle istuimelle? Siten olisi papinarvo ja kunnia
-ylimalkaan turvattu, sekä samalla myöskin paavin arvo ja kunnia, jota
-joka päivä vaaditaan, jopa usein vastoin tahtoansakin, vahvistamaan
-hallituksen esittämiä vaaleja. Mutta mitä vielä? Asetettuansa kaikki
-laitokset tahtonsa alle, teki Ensimmäinen Konsuli kirkonkin valtansa
-alaiseksi. Koska piispat olivat mukavia omaintuntojen hallitsijoita,
-niin piti hän tärkeänä saada nämätkin uudenlaiset valtansa toimimiehet
-käskettäväkseen. Siinä oli uusi herruuden välikappale, _instrumentum
-regni_...
-
-Ja miten on sitten käynyt? Kun kirkko oli hyväksynyt ja alistunut
-konkordaatein alle, jotka ikäänkuin rautakahleilla kiinnittävät
-sen kansojen valtiolliseen elämään, on sen täytynyt kärsiä osansa
-kaikista valtiollisista tapauksista ja muutoksista. Luotuna
-liitelemään pilvissä, kansoja ja kuninkaita ylempänä, on se nyt nähty
-riippuvaisena viheliäisimmistä maallisista pyrinnöistä ja sen kautta
-joutunut vihan ja ylenkatseen alaiseksi. Kun kirkko, sen sijaan että
-se olisi säilyttänyt jumalallisen itsenäisyytensä, on antautunut
-ruhtinaitten alamaiseksi, niin onhan ihan luonnollista että tähän
-kapinalliseen aikaan vihamielinen ja sokea kansa pitää sitäkin osaltaan
-edesvastauksen alaisena...
-
--- Oi, Mical, jatkoi hän sydäntä särkevällä surumielisyydellä,
-kuinka usein olen tuntenut inhoa ja vastenmielisyyttä, vaeltaessani
-kunnianhimon vaarallista tietä ja eksyessäni Thévenot'in perheen
-seuraan, joka on yhdistetty toimintaani keinottelujen halpamaisissa
-puuhissa. Ensimäkien käyntini kirkollisasiain ministerin luona oli
-tuskan ja kauhistuksen hetki. Herra Bonnardot, joka oli seurannut
-mukanani, koitti tietysti kaikin tavoin lieventää tehtäväni ikävyyttä.
-Mutta minun täytyi istua etehisessä kahdenkymmenen muun hakijan
-seurassa, ja siinä tulin minä tuntemaan koko kurjuuteni syvyyden.
-Kuvaileppas että kohtalo oli asettanut minut vastapäätä suurta peiliä,
-niin että kun vähääkään päätäni kohotin, näin minä edessäni viheliäisen
-olennon, joka hätääntyneenä pyöritteli hattua sormiensa välissä,
-tietämättä miten olla ja menetellä. En voi sanoin kuvata mitä inhoa
-papin takkini, vyöni ja kaulukseni minussa herättivät. Mitä! olinhan
-minä pappi, Jumalan valitsema sielujen hallitsija, rauhoittaja ja
-puhdistaja, ja nyt istuin minä etehisen kuluneella penkillä, kädet
-polvilla, katse sammunut, selkä kumarassa, niinkuin orja, joka odottaa
-selkäsaunaa! Mical, minä olen kärsinyt tämän häpeän...
-
-Tätä muistaessaan ei hän voinut pysyä paikallaan; hän nousi ylös, ja
-tehden raivoisia liikunnoita alkoi hän uudelleen kulkea edestakasin
-huoneessa.
-
--- Suoraan puhuen, sanoi siveysopin professori, olisin toki luullut
-sinua enemmän karaistuneeksi.
-
--- Karaistuneeksi! huusi hän.
-
-Hän pysähtyi. Ja tuijottaen ystäväänsä palavilla silmillään huusi hän:
-
--- Mitä? luuletko sinä todellakin, että kaikki nuo ministerin etehiseen
-läjäytyneet ihmiset, tahi että itse ministerikään olisivat minua
-peloittaneet? Minä pelkäsin itseäni, houkkio! siinä kaikki. Tiedätkö
-mikä minut saattoi araksi ja hätääntyneeksi? Se oli ylenmääräinen
-voimani. Sellainen saattaa tapahtua minun luontoisille miehille. Muuten
-papillinen arvoni, jota en koskaan ole niin elävästi tuntenut, painoi
-ja musersi minua koko voimallaan, jonka Jumala on siihen liittänyt...
-_Tu es sacerdos in aeternum_! [Sinä olet pappi ijankaikkisesti.] Nuo
-kauheat sanat kaikuivat korvissani... Jos olisin ollut maallikko,
-niin olisin ylpeänä istunut tuolla häväistyksen penkillä, mutta minä
-olin pappi, ja koska papin ei milloinkaan sovi tunnustaa hyväksyvänsä
-häpeällisiä vaikuttimia, ja koska läsnäoloni tässä huoneessa sisälsi
-semmoisen tunnustuksen, niin painoi häpeä päätäni alas. Astuessaan
-piispan, kardinaalin, tahi itse paavin eteen, saattaa yksinkertaisinkin
-pappi täysin ylläpitää oman arvokkuutensa, mutta ministerin edessä
-on jokainen tunteva itsensä halpamaiseksi, jollei hän ole hävytön.
-Kummallista! kun vuoroni tuli astua tuon korkean herran eteen,
-jota olin tullut kumartelemaan, kuohahti minussa vihan vimma. Olin
-nöyrä, mutta mieleni oli täynnä kapinanintoa. Jos ministeri, jäykkä,
-juhlallinen mies, olisi yhdenkään sopimattoman sanan lausunut, olisin
-minä hyökännyt esiin... Mistä tuo suunnaton kätketty viha? kysynet sinä
-varmaan. Siitä että ulkopuolella kirkon pyhää arvojärjestystä ei sovi
-olla mitään valtaa yläpuolella meitä. Me emme ole luodut kumartamaan
-maallikoita, vaan maallikot ovat luodut lankeamaan polvilleen meidän
-jalkaimme juureen. Meille ovat nämä sanat sanotut: "_Te olette maan
-suola_."
-
--- Noiden periaatteiden mukaan olisi sinun pitänyt yliseminaarista
-päästyäsi hakea itsesi Harros'in pastoriksi, ja pysyä siellä elämäsi
-loppuun.
-
--- Mistä tiedät etten sitä pitkänä taisteluni aikana ole monesti
-katunut?
-
-Mical vastasi ivallisesti hymyillen:
-
--- No, voithan sinä tuon halusi tyydyttää vielä nytkin. Olethan nyt
-hiippakunnan päämies, minkätähden et nimitä itseäsi pastoriksi kylään,
-joka sinua enintäin viehättää?
-
--- Sinä pilkkaat, etkä näe mitä hirveitä tuskia minä kärsin! sanoi
-Capdepont vakavalla äänellä.
-
-Mical nousi ylös, ja liikutettuna tarttui hän ystävänsä käteen:
-
--- No niin, sanoi hän leikki äänellä, liioittelu sikseen. Nyt on jo
-aika katsoa asiaa terveillä silmillä, eikä antautua mielikuvituksen ja
-harhanäköjen johdatettavaksi. Oi! syytä on todellakin moittia sinua
-epäkäytännölliseksi! Neroa sinulla lienee, mutta selvää järkeä sinulta
-usein puuttuu...
-
--- Jatka.
-
--- Mistä tässä oikeastaan on kysymys? Pelkäätkö sinä, että jos keisari
-nimittää sinut Lormières'in piispaksi, paavi, jossa on edeltäpäin
-herätetty epäluuloa sinua kohtaan, kieltäisi vahvistustaan. Tämä seikka
-tosin minuakin huolestuttaa, mutta en minä liiallisuuteen mene. Jos
-hänen ylhäisyytensä de Roquebrun nauttikin siksi paljon luottamusta
-Vatikaanissa, että on saanut valituksensa kuulluiksi, niin ei Rooma
-muistaakseni ole siinä asemassa, että se uskaltaisi liiallisella
-vihamielisyydellä kohdella hallituksen päätöksiä. Paavi elää Ranskan
-armeijan suojeluksessa.
-
--- Mutta tiedätkö mitä hra de Roquebrun'in viha on voinut keksiä minun
-turmiokseni? Etkö enään muista, kuinka tuo mies, kokonaan piispallista
-arvoa vailla, alhaisten keinottelujen kiihottamana, rohkeni täydessä
-istunnossa, koko hiippakunnan papiston edessä julkeasti kohottaa
-kättänsä minua vastaan ja mutista manauksen sanoja?
-
--- Tuo kohtaus on vielä silmieni edessä. Hän vertaili sinua
-_Luciferiin_, pimeyden ruhtinaaseen... Mutta älkäämme nyt kiihottako
-itseämme turhaan.
-
--- No, ole sitten mainitsematta de Roquebrun'in nimeä! huudahti Rufin
-Capdepont, jonka raju luonto, hetken masentumisen jälkeen pääsi
-valloilleen.
-
-Apotti Mical vaipui hetkeksi mietteisiin. Äkkiä tarttui Capdepont
-leveillä käsillään ystävänsä laihoihin olkapäihin, ja ravisti hänet
-melkein kumoon.
-
--- Mitä sinä ajattelet? kysyi hän, tuijottaen kirkkailla,
-fosforikiiluisilla silmillään Mical'iin, joka säikähtyneenä painoi
-päänsä alas.
-
-Kuitenkin seisoi professori, yhä vaan miettien, hiiskumatta sanaakaan.
-
--- Armahda minua! mutisi Capdepont melkein rukoilevalla äänellä.
-
--- Ajattelen vaan, sanoi Mical hitaasti, että mitä syytöksiä sinua
-vastaan Roomassa lieneekään tehty, löytyy kuitenkin keino saada ne
-kumotuksi.
-
--- Keino?
-
-Varapiispan kasvot selvenivät hirveästä jännityksestä.
-
--- Ei meidän tarvitsisi muuta kuin Roomassa yrittää mitä olemme
-Pariisissa yrittäneet.
-
--- Anomusesityskö?
-
--- Ei, vaan pitkä kirjoitus paaville, jossa esitettäisiin sinun
-täydellinen oikeauskoisuutesi, ja sinun muuttumaton kunnioituksesi
-pyhää istuinta kohtaan.
-
--- Ja kuka todistaisi noiden mielipiteiden todenperäisyyden? Oikeastaan
-ovat ne kyllä minun omiani; mutta enkös minä toimillani Pariisissa tuon
-hallituksen luona, joka kaiken mokomin etsii gallikaanilaisia, ole
-näyttänyt luopuneeni niistä.
-
--- Ensiksikin lukuisia otteita teoksistasi, ja toiseksi
-allekirjoitukset...
-
--- Allekirjoitukset?... Melkein kaikki tänne kutsutut papit ovat
-palanneet takasin seurakuntiinsa. Pitäisikö heidät kaikki uudestaan
-kutsua kokoon?...
-
--- Mitä me heitä kaikkia tarvitsisimme!... Kunhan vaan tuomiokapituli
-antaa sinulle puoltolauseensa. Yksitoista nimeä, siinä on jo kylliksi.
-
--- Tuomiokapituli! huudahti Rufin Capdepont. Oi, Mical, sinulla on
-tavasta oivallisia päähänpistoja...
-
--- Ranskassa supistuvat tuomiokapitulin etuoikeudet niin mitättömiin,
-että sen olemassaolo piispan rinnalla on tarpeetonta turhuutta.
-Roomassa on toisin: siellä ovat kapitulit säilyttäneet muinaisten
-kirkollisten laitosten koko arvon, ja sinä arvaat mitä se merkitsee...
-
--- Tietysti... Mutta oletko varma tuomiokapitulin suhteen? Minulla on
-tiedossa ainakin kolme tahi neljä vastahakoista...
-
--- Tuomioherrat tottelevat arkkipappiansa, ja vanha Clamouse,
-huolimatta äskeisestä heikkoudestaan, tulee meitä seuraamaan. Ja mitä
-muuten vastahakoisiin tulee, olen minä käyttävä sotataitoani heitä
-vastaan.
-
-Vikkelästi kuin orava kävi hän hattuunsa kiini. Capdepont katseli
-häneen hämmästyneenä ja uteliaana.
-
--- Tänä iltana tuon uutisia! sanoi siveysopin professori poistuen ovea
-kohti.
-
-Capdepont riensi hänen jälkeensä, ja pysähdyttäen hänet äkkiä, lausui
-hän:
-
--- Ystäväni, vastikään valittelin, että -- tässä tärkeässä asiassa,
-minun piispaksi pääsemisen asiassa -- olen laiminlyönyt Herran nimen
-avuksi huutamista. Eikö olisi syytä, nyt kun ryhdytään viimeisiin
-yrityksiin, langeta polvillemme hänen eteensä?...
-
-Hänen äänensä vapisi.
-
-Mical oli pysähtynyt, ja antoi nyt kulettaa itsensä pöydän luokse.
-Suuren paperikasan päällä makasi kaunis norsunluinen ristiinnaulitun
-kuva kellastuneet käsivarret ojennettuina.
-
-He laskeutuivat polvilleen paljaalle kivilattialle.
-
-
-
-
-XII.
-
-Ristiin naulitun ääni.
-
-
-Seuraavana aamuna hyvin aikaiseen poistui apotti Capdepont
-yliseminaarista, sulkeutuakseen yksinäisyyteen piispanviraston suureen
-saliin. Suuri kirjekasa odotti häntä pöydän kulmalla, jonka tuntematon
-käsi oli puhdistanut tarpeettomista papereista. Herra varapiispa
-selaili kiireisesti kirjeitään, ja säihkyvin silmin tarttui hän äkkiä
-pieneen neliskulmaiseen kirjeeseen, jonka kuoren karkea kirjoitus
-melkein kokonaan peitti. Capdepont luki alun kirjettä... Kasvonsa
-kirkastuivat ja huulet vetäytyivät hymyyn... Hän käänsi lehden ja
-jatkoi... Samassa oli hänen muotonsa jälleen synkistynyt, ja sileä otsa
-vetäytynyt syviin kurttuihin.
-
--- Siihen se päättyi! mutisi hän. Irvissä hampain rutisti hän kirjettä
-luisien sormiensa väliin. Hän vaipui tuolilleen, voimatonna ja
-masentuneena ikäänkuin olisi voimallinen isku häntä kohdannut.
-
-Tuo kirje, jonka ensi rivit olivat saaneet julman papin hymyilemään,
-mutta jonka loppusanat näyttivät hänen kukistaneen, oli parooni
-Thévenot'ilta.
-
-Lähetettynä Pariisiin ajamaan asiata, jota hän vuosia sitten oli saanut
-harrastamaan niinkuin omaansa, antoi hän nyt sieltä tarkan kertomuksen
-toimistaan.
-
--- Hän oli onnistunut saada vanhan ystävänsä, Dupin vanhemman,
-tätä nykyä senaattori ja kassatsioni-oikeuden kenraali-prokuraattori,
-puolustamaan Capdepont'in vaalia. Eikä hän voinut sitä epäilläkään,
-ettei "Kirkko-oikeuden" käsikirjan tekijän hyväntahtoinen välitys olisi
-tehnyt lopun keisarin epäilyksistä...
-
-Mutta suureksi onnettomuudeksi oli kuitenkin varma, että huolimatta
-keisarinnan hartaista pyynnöistä, joka yhä vieläkin suurella
-kiintymyksellä seurasi suosittunsa menestystä, oli kenraali de
-Roquebrun'in onnistunut veljeltänsä perityn vihan kiihottamana, saattaa
-keisari häilymään apotti Capdeponi'in ja apotti Ternisien'in välillä.
-Apotti Ternisien'illä oli suuri omaisuus, ja tämä seikka oli suuresta
-merkityksestä hallitukseen katsoen. Rikas piispa on hyödyksi sekä
-kirkolle että valtiolle...
-
-Muutoin oli valtakirja jo tehty. Oli vaan tietämätöntä kummanko nimi
-oli siihen kirjoitettu...
-
-Mitä tulee apotti Ternisien'iin, jota hän mielellään olisi tahtonut
-tavata kuulustellakseen hänen mielipiteitään, niin ei hän ollut
-nähtävänä Pariisissa. Toimitettuaan suosijansa ruumiin huolellisesti
-balsamoiduksi, oli hän kadonnut tietämättömiin. Arveltiin hänen
-matkustaneen Arras'iin, de Roquebrun'in omaisten luokse, juhlallisesti
-hautaan saattaakseen Lormières'in piispavainajaa.
-
-Apotti Ternisien'in toimia oli valvominen, ja niitä hän valvoisikin
-tarkkaan...
-
-Tuo Ternisien, joka asettui hänen kunnianhimonsa tielle, syöksi Rufin
-Capdepont'in alakuloisuuden ja epätoivon tuskalliseen taisteluun.
-Uskallettiinko todellakin hänen rinnallensa asettaa miestä, joka
-tuskin oli neljääkymmentä vuotta täyttänyt, ja joka oli kirkolle
-aivan tuntematon, eikä sanalla taikka kynällä koskaan pienintäkään
-palvelusta sille tehnyt. Mikä olikaan tuo Tivolin Fransiskaanein
-luostarista äskettäin päässyt nuori, kaikkia todellisia ansioita
-kaipaava pappi hänen rinnallaan, joka kahdenkymmenen vuoden kuluessa
-ei ollut päiväksikään lakannut puhumasta eikä kirjoittamasta; joka
-oli kirkolle lahjoittanut useita polvikuntia eteviä ja hyväavuisia
-pappeja; joka oli toimittanut uuden painoksen pyhän Thomas Aqvinolaisen
-teoksista, julaissut useampia tieteellisiä tutkimuksia, joista yhtä
-"_De Auctoritate_", luettiin useammassa kuin kolmessakymmenessä
-seminaarissa; joka oli selityksillä varustanut pyhän Augustinon ihanat
-"_Solilogues_"; joka paraikaa valmisteli teosta, missä selitettäisiin
-hämäräksi jäänyttä historiallista seikkaa: _Paavi Sixtus V:n ja
-Espanjan kuninkaan Fiilip II:n väliset suhteet_?
-
-Tuntien kieltämättömän etevämmyytensä ajatteli hän tavasta säälien
-kilpailijaansa.
-
--- Mitä vielä! sanoi hän itsekseen ylenkatseellisesti olkapäitään
-kohottaen, me emme ole luodut yhteen törmäämään samalla tiellä.
-
-Mutta kumminkaan hän ei voinut epäillä, että se juuri oli herra de
-Roquebrun'in entinen sihteeri, joka seisoi häntä vastaan.
-
-Capdepont jäi liikkumattomana seisomaan, tuijottaen asiamiehensä
-parooni Thévenot'in kirjeeseen. Tuo onneton paperilappu käpertyi
-yhdeksi mytyksi hänen kangistuneissa sormissaan.
-
-Mitä aikoi hän?
-
-Hän näytti miettivältä...
-
-Yhtäkkiä kohotti hän molemmat kätensä ylös ja laski ne sitten pöydälle.
-Paperit kahisivat hänen käsissään, vihot irtautuivat ompeleistaan ja
-hajosivat pitkin lattiaa. Viha kuohui korkeammilleen, ja jos Seneca'n
-sanoissa todellakin on perää, että _ihmisessä ovat Jumala ja eläin
-toisiinsa sidotut_, niin voidaan sanoa, että meidän raivopäässä
-tiikeri, jonka toverit olivat hänessä nähneet, nyt oli murtanut
-kahleensa ja alkoi kiljua.
-
-Tapansa mukaan, kun myrskyiset ajatukset häntä vaivasivat, rupesi
-hän tietämättään kulkemaan edestakasin huoneessa. Hän kulki seinästä
-toiseen, otsa rypyssä ja tukka pystyssä kuin jalopeuran harja, milloin
-liikuntoihin, milloin sanoihin vihaansa purkaen. Hän, joka oli
-selittänyt Augustinon yksinpuhelot _(Soliloques)_, tuon suuren miehen,
-jolla myöskin oli intohimoinen, vaikka rakkauden kautta (_caritate_,
-niinkuin hän itse sanoo) kukistettu luonto, hän antautui nyt vuorostaan
-katkeran suloiseen nautintoon antaa ajatuksensa vapaasti vieriä
-yksinäisyydessä.
-
-Tuossa hurjasti kävellessään tulkitsi hän itsekseen suurella
-tarkkuudella elämänsä pitkälliset kärsimykset.
-
-Noin kaksikymmentä vuotta sitten oli hänen tautinsa alkanut.
-Mielihyvällä hän muisteli oloansa Pariisissa. Kaikki näytti hänestä
-silloin niin kauniilta; tulevaisuus avautui suuremmoisena ja
-loistavana hänen edessään; olihan hän silloin niin nuori! Oi! sitä
-nuoruutta!... Mutta äkkiä olivat hänen ajatuksensa siirtyneet piispa
-de Roquebrun'iin. Hän pysähtyi. Pimennosta näki hän leppymättömän
-vihollisensa ilmestyvän, hän seisoi siinä, aivan lähellä häntä...
-
-Capdepont seisoi paikallaan, eikä uskaltanut hievahtaakaan. Liiallinen
-vihansa oli tehnyt hänet tunnottomaksi, mykäksi, jähmettyneeksi.
-Silmät loistivat päässä kuin hehkuvat hiilet, tuijottaen olentoon,
-jonka hän oli edessään näkevinään. Vaivalla saatuaan jalkansa maasta
-irroitetuksi, astui hän askeleen eteenpäin, ja samalla irtautui
-hervoton kielensäkin suussa.
-
-Jonkinmoinen kiihkeä mielenhäiriö kohotti hänen raivonsa
-ylinamilleen. Vast'ikään oli hän syyttänyt herra Jérôme Bonnardot'a
-välinpitämättömyydestä, Thévenot'in perhettä yksinkertaisuudesta,
-Pariisin arkkipiispaa, jonka hän oli saanut apuansa lupaamaan,
-itsekkäisyydestä, ja kaikkia ystäviänsä typeryydestä; mutta mitä
-olikaan, josta hän ei syyttänyt hänen ylhäisyyttään de Roquebrunia?
-
-Hänen mielestään oli Lormières'in piispa vainaja todellinen, ehkäpä
-ainoakin syyllinen. Syydettyään häntä vastaan hävyttömimpiä herjauksia,
-meni hän ilkeydessään niin pitkälle, että kielsi vainajaparalta
-yksinkertaisimman rehellisyyden käsitteenkin. Saatuaan tilaisuuden
-todeksinäyttää erään kolmentuhannen frangin vaillingin hiippakunnan
-kassassa, vaillingin, joka piispavainajan runsaisiin almunantoihin
-katsoen oli varsin oikeutettu, syytti hän häntä nyt rahan varkaudesta,
-samoin kuin ennen oli häntä piispansauvan varkaudesta syyttänyt.
-
-Onko ihmislapsi todellakin semmoiseksi luotu, että hän, himojen valtaan
-jouduttuaan, saattaa siihen määrin alentua? Oh! semmoiseksi hän on
-luotu. Heikompana luonteena, olisi Capdepont kenties ollut hillitympi;
-mutta tuon voimakkaan, riippumattoman, hallitsemaan luodun luonteen
-täytyy jo verensä ja hermostonsakin määräämänä esiintyä liiallisena.
-Muutamissa luonteissa, kuulukootpa ne sitten mihin yhteiskuntaluokkaan
-tahansa, on olemassa vastustamaton taipumus julmuuteen.
-
-Äkkiä kuului liikettä ja ihmisääni oli lausunut jotakin suuressa
-huoneessa...
-
-Herra varapiispa, joka juuri paraillaan oli pahasti parjaamassa apotti
-Ternisien'iä, tuota loukkauskiveä, jonka piispa de Roquebrun hautansa
-syvyydestä heitti häntä vastaan, jäi äkillisen kauhun valtaamana
-äänettömänä seisomaan...
-
-Mistä tuli tuo ääni, jonka hän niin selvään oli kuullut?
-
-Kauhistuneena katseli hän joka nurkkaan ja pitkin paljaita seiniä. Ei
-mitään. Hän käänsi katseensa pöytään. Oi kauhistusta! Oi ihmettä! Eikö
-ristiinnaulitun pää liikkunut? Kenties hän se oli puhunut. Mitä oli hän
-sanonut?
-
-Hän kuunteli...
-
-Rufin Capdepont vapisi koko ruumiistaan, sillä eivät pitkälliset
-opinnot, eikä seurustelu yksistään miesten kanssa ollut poistanut tästä
-kokonaisesta luonteesta taikauskoisuutta. Pappina ja talonpoikana uskoi
-hän aina ihmeitä... Jumala oli astunut väliin... Jumala oli tullut
-häntä tuomitsemaan... Ehkä hän uhkasi häntä!
-
-Hän lähestyi kunnioituksella pöytää, ja notkistaen polvensa pyhän
-ristiinnaulitun eteen, niinkuin hän oli edellisenäkin iltana Mical'in
-kanssa tehnyt, antautui hän hartaaseen rukoukseen.
-
-
-
-
-XIII.
-
-Pyhän Ireneon tuomiokapituli.
-
-
-Tässä papille niin luonnollisessa asemassa tapasi tuomiokapituli Rufin
-Capdepont'in, astuessaan sisään apotti Mical'in johdolla. Arkkipappi
-Clamouse lähestyi häntä ja kosketti vapisevalla kädellä polvistuneen
-virkaveljensä olkapäätä. Tämä katsahti äkkiä ylös: kasvot olivat
-kalpeat ja hehkuvilla poskipäillä saattoi eroittaa paikkapaikoin
-kosteita kyyneleen jälkiä. Rukous, tuo ihmisen käsillä oleva, pyhä
-uhrikirves, oliko se avannut hänen sydämensä? Oliko hän itkenyt?...
-
-Hän nousi ylös ja tervehti tuomiokapitulin jäseniä.
-
--- Herra varapiispa, alkoi arkkipappi Clamouse puhua, tuomiokapitulin
-ja koko hiippakunnan papiston paraillaan riemuitessa teidän läheisestä
-piispanistuimelle nousemisestanne, on ikäviä ja huolestuttavia
-huhuja alkanut liikkua. Toivossa saada kotisihteerinsä korotetuksi
-piispanistuimelle saakka, oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun
-kuolemansa edellisenä iltana ilmiantanut teidät paaville harhaoppisten
-mielipiteiden kannattajana. Pyhän Ireneon tuomiokapituli ei ole voinut
-jäädä välinpitämättömäksi tällaisen loukkauksen suhteen, joka sitä
-kohtaa sen etevimmän jäsenen persoonassa, ja tuntien teidän oppinne
-puhtauden, sekä luettuaan teidän teoksenne, on se laatinut seuraavan
-vastalauseen, jonka se jo tänäpäivänä lähettää Vatikaaniin.
-
-Silloin alkoi arkkipappi lukea, niin suurella tarmolla ja
-juhlallisuudella kuin hänen korkea ikänsä suinkin salli, kuuden
-sivun pituista kirjoitusta, johon oli sekoitettu koko joukko otteita
-yliseminaarin ylijohtajan teoksista. Tämä kaikki oli kirjoitettu
-sillä yksinkertaisella ja raa'alla latinan kielellä, jota ei tunnettu
-keisarikunnan Roomassa, mutta jonka paavikunnan Rooma on levittänyt
-ympäri maailmaa.
-
-Apotti Capdepont oli kuunnellut vakavasti silmäkulmiaan rypistämättä.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän vihdoin, en voi olla lausumatta syvää
-liikutusta, jonka teidän kaunis ja hyväntahtoinen yrityksenne minun
-maineeni puhdistamiseksi pyhän isän luona, on minussa herättänyt; minä
-kiitän teitä. Kiitän erittäinkin teitä, herra arkkipappi, joka olette
-aina ollut ensimmäinen ryhtymään aseisiin, kun minun puolustuksestani
-on ollut kysymys, ja väsymättömästi olette edestäni taistelleet
-vihollisiani vastaan. En tiedä mikä kohtalo tulee tuon tärkeän Roomaan
-lähetettävän paperin osaksi, mutta en voi epäilläkään ettei se, paavin
-käsiin jouduttuaan, tulisi tekemään tyhjäksi piispa de Roquebrun'in
-valheelliset syytökset. Olen kirjoittanut esipuheen Bossuet'in
-"_Déclaration'iin_" (Julistukseen). Mutta mitäpä se merkitsee?
-Sentähden, että olen suuren Meaux'in piispan esimerkkiä noudattaen
-puolustanut muutamia Ranskan kirkon vanhoja oikeuksia, tahdotaan minua
-syyttää kapinallisuudesta paavia kohtaan. Pius IX, kaikkia edeltäjiänsä
-kokeneempi, tietää liiankin hyvin, mihinkä pakkotilaan meidät asettaa
-maallinen laki, joka kahlehtii kirkkoammekin, voidakseen uskoa niitä
-syytöksiä, joita on uskallettu heittää minua kohtaan. Hyvät herrat,
-te, joidenka katseet ja sydämmet aina ovat olleet käännetyt Roomaa
-kohti, tuota taivaan valoa, _lunea in coelo_, kohti, tahdotteko
-kuulla tunnustukseni? Konkordaatin pakotuksesta olen minä gallikaani,
-ranskalaiskirkollinen, syystä kun en taida olla ultramontaani,
-roomalaiskirkollinen. Ymmärrättekö minua?... Kunpa hallitus, joka
-niin hävyttömästi on anastanut itselleen oikeuden nimittää piispoja,
--- _nimittää_, kuuletteko te? -- kunpa hallitus vaan on valinnut
-Rufin Capdepont'in, niin tulee Rufin Capdepont loistavalla tavalla
-todistamaan, että hän, samoin kuin kaikki tekin, rakastaa Roomaa ja
-halveksii Pariisia.
-
--- Eläköön Pius IX! huusi apotti Mical, kohottaen kätensä paavin kuvaa
-kohden seinällä.
-
--- Eläköön Pius IX, uudisti Capdepont innokkaasti.
-
--- Eläköön Pius IX! huusivat kaikki tuomioherrat yhteen ääneen.
-
-Ovelta kuului kumea kolkutus.
-
-Apotti Mical meni aukasemaan.
-
-Oi hämmästystä! Kynnyksellä seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-entinen kotisihteeri apotti Ternisien kalpeana, väsyneenä ja pölystä
-harmaana.
-
-Mitä, tekö täällä! muukalainen meidän hiippakunnassamme, kuinka te
-uskallatte!... huusi Rufin Capdepont ja hyökkäsi eteenpäin sulkeakseen
-häneltä tien.
-
--- Herra varapiispa, sanoi apotti Ternisien erinomaisella lempeydellä,
-tulen juuri Pariisista, josta tuon hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun-vainajan ruumiin.
-
--- Eikö Arras'in hautausmaassa ollut sijaa hänen ruumiilleen?
-
--- Ettekö tiedä, herra, että vuosisatojen kuluessa, Lormières'in
-piispat ovat haudatut tuomiokirkon hautaholviin?
-
--- Pyhän Ireneon holviinko, piispa de Roquebrun?
-
--- Vanha tapa...
-
--- Ja oletteko otaksunut minun rupeavan hautausta toimittamaan?
-
--- Olen, hyvä herra... Mutta jos te kieltäydytte, niin luotan
-Lormières'in kaupunkiin, joka on piispavainajalleen varmaan toimittava
-kunnialliset hautajaiset.
-
--- Se on häväistys!
-
--- Itsehän niin tahdotte... Kansa kokoontuu jo lukuisasti asemalle,
-ja tehdaskaupungin naiset, jotka eivät voi hyväntekijäänsä unhoittaa,
-ripottelevat sypressin oksia kaduille, joita myöten juhlasaatto tulee
-kulkemaan.
-
--- Juhlasaatto!... Mistä juhlasaatosta te puhutte, jos saan luvan
-kysyä? virkkoi apotti Capdepont ivailevalla kummastuksella.
-
--- Siitä, jonka etupäähän te, varapiispan arvonne tähden, olette
-velvollinen asettumaan.
-
--- Minäkö velvollinen! Uskallatteko te puhua minun velvollisuuksistani?
-Minä en ole niitä koskaan laiminlyönyt, ja suokoon taivas että piispa
-de Roquebrun'kin olisi ollut omilleen yhtä kuuliainen. Hiippakunta
-ei ole missään kiitollisuuden velassa tuolle miehelle, joka on sen
-saattanut onnettomuuteen ja perikatoon. Eikö hän ollut se, joka muka
-parantaakseen liturgiiaamme (käsikirjaamme), mullisti sen perin
-pohjin. Eikö se ollut hän, joka aina säälimättömyydellä kohteli
-maaseutumme pappiparkoja. Eikö se ollut sama mies, joka tuonoin
-karkoitti yliseminaarista kaikki sen etevimmät ja kunnioitettavimmat
-opettajat? Ja eikö se vihdoin ollut hän, joka vasten koko hiippakunnan
-toivoa saada nähdä minut kerran Lormières'in piispanistuimella, lähti
-salaisesti Pariisiin tehdäksensä minulle mahdottomaksi tulla piispaksi
-nimitetyksi?
-
--- Rauhoittukaa, hyvä herra, teidän asianne eivät ole niin huonolla
-kannalla kuin näytte luulevan.
-
--- Mistä te sen tiedätte?
-
--- Jos olette pelänneet minun nimeni olevan teidän tiellänne, niin
-saatte olla aivan huoletta, sillä minä en koskaan tule piispaksi.
-
-Tämä odottamattoman suora tunnustus saattoi Capdepont'in hämilleen.
-Mutta muistaen Machiavel'iä, pelkäsi hän herkkäuskoisuudessaan,
-tulevansa petetyksi.
-
-"Itaalialainen!" mutisi hän hampaittensa välissä. Ja korotetulla
-äänellä tiukasti aukonaisilla suurilla silmillään tähystäen
-Ternisien'iä jatkoi hän:
-
--- Ja kumminkaan ette voi valheeksi väittää, että olette Pariisissa
-ollessanne tavannut paavin lähettilään, ministerin ja ehkäpä
-keisarinkin...
-
--- Olen tuntenut hänen ylhäisyytensä paavillisen lähettilään jo Rooman
-ajoiltani asti, kaksitoista vuotta sitten.
-
--- Entäs ministerin?
-
--- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in terveyden tila oli niin huono,
-että pidin velvollisuutenani seurata häntä kaikkialla.
-
--- Tuileries'iinkin?
-
--- Sinnekin, kun hänen asiansa niin vaativat.
-
--- Hänen asiansa! huudahti apotti Capdepont kiihtyvällä vihalla.
-Tarkoitatte epäilemättä omia asioitanne?
-
--- Teidän ansanne eivät ole erittäin hyvästi kätketyt, hyvä herra, enkä
-minä niihin mene. Koska minulla ei ole tapana kiivastua, niin puhun
-ainoastaan sen, minkä pidän tarpeellisena.
-
-Tämä kylmäverinen hillitty vastaus koski Rufin Capdepont'ia niin kuin
-ruoskan isku kasvoihin.
-
--- Kuuletteko, hyvät herrat, kuuletteko! huusi hän vihan vimmassa.
-Olenhan teille sanonut, että apotti Ternisien on tarkkaan tutkinut
-kirjaa _Ruhtinaasta_! [Machiavel'in kuuluisa teos]. Hän osaa vaieta
-ja puhua asianhaarain mukaan. Siinä se on valtioviisauden ydin.
-Minkälainen piispa hänestä tulisi, jos hänen suosijansa puoltosanaa
-todellakin kuultaisiin!...
-
-Apotti Ternisien astui tyynenä askeleen eteenpäin.
-
--- Kieltäydyttekö siis lopullisesti toimittamasta hänen ylhäisyytensä
-de Roquebrun'in juhlallisia hautajaismenoja?
-
--- Kieltäydyn. Jos haluatte haudata Pariisista tuomanne ruumiin, niin
-on se vapaassa vallassanne; mutta älkää toivoko että kukaan meistä
-tulee ottamaan osaa niihin juhlamenoihin.
-
--- Hyvä! Iltapäivällä, kello neljän aikaan, pukeudun messupaitaani ja
-toimitan itse ruumiin muuttamisen asemalta. Uskollisen kansan läsnäolo
-lohduttaa minua siitä että valansarikkonut papisto pysyy etäällä.
-
-Hän poistui kumartaen.
-
-Papit, jotka olivat ällistyneenä katsoneet tätä kauhistavaa kohtausta,
-kuiskailivat keskenään.
-
-Äkkiä riensi apotti Mical ovea kohti, mutta varoillaan oleva Capdepont
-kävi tiukasti kiinni hänen käsivarteensa.
-
--- Minnekkä aiotte semmoisella kiireellä? kysyi hän.
-
--- Menen ilmoittamaan apotti Ternisien'ille, että te itse tahdotte
-toimittaa juhlamenot.
-
--- Kiellän sen; se olisi petos teidän puoleltanne!
-
--- Tahdotteko te siis ehdottomasti joutua perikatoon?
-
--- Tahdon!
-
-Tämä raju huudahdus valaisi uuden piirteen tämän papin luonteessa;
-vihalla oli hänessä vielä syvemmät juuret kuin kunnianhimolla.
-
-
-
-
-XIV.
-
-Lavernède ja Ternisien,
-
-
-Poistuttuaan piispan virastosta läksi apotti Ternisien kulkemaan pitkin
-Saint-Frumence'n yksinäistä katua, Castagnerte'n taloa kohti. Siellä
-odotti häntä malttamattomuudella kreivi de Castagnerte, sekä kenraali
-de Roquebrun, joka oli saapunut Pariisista velivainajaansa hautaamaan.
-
-Syvästi liikutettuna Capdepont'in kiivaasta päätöksestä ja huolimatta
-kiireisestä asiastaan, astui apotti Ternisien verkalleen pitkin katua.
-Mitä hän sanoisi kreivi de Castagnerte'lle ja mitä erittäinkin kenraali
-de Roquebrun'ille? Ei mikään loukkaa ja nöyryytä pappia niin kuin
-täytymys tunnustaa maallikolle kirkon taikka virkaveljien heikkoja
-kohtia. Hänen mielestään olisi uskonnolle suuri vahinko siitä, jos
-uskovaiset oppisivat tuntemaan papiston keskinäisiä riitoja. Jumala
-näkee nämä häpeäpilkut, ja siinä on kyllä.
-
-Hän oli jo lähellä Castagnerte'n ovea, eikä vieläkään tiennyt miten
-asian selittäisi.
-
-Kreivi de Castagnerte'lle olisi hän kyllä voinut kertoa asianlaidan
-semmoisenaan, sillä hän oli uskonnollinen mies ja tunsi vanhastaan
-Rufin Capdepont'in luonteen; mutta vainajan veljelle hän ei tahtonut
-mitään ilmaista koko tapauksesta.
-
-Jos herra de Roquebrun, vanha kiivas soturi, saisi kuulla, että
-hiippakunnan varapiispa kieltäytyy toimittamasta juhlamenoja, joita
-varten hän oli tullut Lormières'iin, ja että koko kaupungin papisto
-pelkurimaisesti on päättänyt seurata hänen esimerkkiään, olisi hän
-valmis ryhtymään vaikka mihinkä väkivaltaan. Hän rientäisi epäilemättä
-heti Capdepont'in luo vaatimaan selitystä hänen käytöksestään.
-Mikä kahakka silloin syntyisikään tuon vihasta kiehuvan papin ja
-raivostuneen sotilaan välillä. Mutta vaikka herra de Castagnerte'n ja
-hänen onnistuisikin rukouksillaan saada hänet ylenkatseella kohtelemaan
-varapiispan loukkaavaa menettelyä, ei missään tapauksessa olisi
-epäilemistäkään, ettei hän, lähettäen sähkösanoman Pariisiin, antaisi
-tietoa ministerille, kuka ties Tuileries'iinkin tapahtumasta, joka
-häneen niin syvästi oli koskenut. Mitenkä silloin kävisi?...
-
-Apotti Ternisien säpsähti. Kuin kirkas leimaus välähti äkkiä ajatus
-hänen synkissä mietteissään. Kenties oli hirveä Capdepont juuri
-tekemäisillään suunnattoman rikoksen, joka tulisi syöksemään hänet
-alas piispan istuimen korkeudesta, jonne hän oli pääsemäisillään.
-Ehkä Jumala salli tuommoisen sokean julmuuden tapahtua, niin että
-kaikki näkisivät tuon kunnianhimoisen miehen arvottomuuden? Sen sijaan
-että koetettaisiin estää hänen raivokkaita vihanpurkauksiaan, oli
-hänen ärsytetty intohimonsa päin vastoin kiihoitettava ylimmilleen ja
-hänen kunnianhimonsa, jos mahdollista, yhä yllytettävä, niin että hän
-vastustamattomasti syöksyisi perikatoon.
-
-Innostuneena tuosta ajatellusta suuresta palveluksesta, joka täten
-voitaisiin tehdä kirkolle, ja jättäen Capdepont'in oman onnensa
-nojaan, tunsi apotti Ternisien mielensä vähitellen vapautuvan niistä
-epäilyksistä, jotka olivat häntä kiusanneet...
-
-Niin, hän tahtoo puhua, hän on sanova kaikki sekä kreiville että
-kenraalille...
-
-Apotti Ternisien seisoi Castagnerten talon vankan portin edessä. Hänen
-kätensä tarttui jo tukevaan, vaskiseen portinkolkuttimeen; mutta
-äkkiä veti hän sen jälleen takaisin. Apotti Ternisien parka oli aina
-heikko ja epäröivä! Kummako se! Asian vakava laatu herätti hänessä
-pelkoa. Hän peräytyi pari askelta ja jäi sitten liikkumattomana
-seisomaan... Äkkiä poikkesi hän Saint-Frumencen kadulta, ja kääntyi
-pienelle Bernardiniläisten kadulle. Tämän pienen kadun keskivaiheilla
-asui apotti Lavernède ja hänen luokseen kiiruhti apotti Ternisien
-epätoivoissaan, huojuen raskaan taakkansa alla, hakemaan neuvoa ja
-tukea ennenkuin mihinkään toimeen ryhtyi.
-
--- No! mihinkä aikaan tapahtuu ruumiinsaatto, kysyi vankilan saarnaaja
-hänet nähdessään.
-
--- Kello neljän aikaan... me tulemme sen yksin toimittamaan.
-
--- Yksin! mitä tarkoitatte? Apotti Ternisien kertoi nyt kohtauksensa
-Rufin Capdepont'in kanssa.
-
--- No sepä mainiota! huudahti apotti Lavernède, ilosta kiiluvin silmin,
-kas, se mies ei ole kavala teitä kohtaan, ja jos kohta se julkeus,
-jolla hän näitä juhlamenoja vastustaa, loukkaa minua sydämen pohjaan
-saakka, niin olen ainakin hänelle kiitollinen moisesta suoruudesta.
-Mutta missä oli sitten Mical, tuo Capdepont'in ainainen hullun vartija?
-
--- Hän oli siellä, samoin kuin arkkipappi Clamouse, sekä koko Pyhän
-Ireneon tuomiokapituli.
-
--- Eikö kukaan uskaltanut puhua pyhän piispavainajan puolesta?
-
--- Ei kukaan.
-
-Lavernède tarttui kiivaasti apotti Ternisien'in käteen.
-
--- Toivokaamme, ystäväni, sanoi hän, että Capdepont pysyisi
-itsepäisesti kauheassa päätöksessään. Koska ei Jumala ole sallinut
-Mical'in tällä kertaa pelastaa häntä, on hän selvästi hyljännyt
-hänet. Hetki lähestyy, jolloin tuo kapinoitsija, tuo _Pimeyden
-Ruhtinas_, niinkuin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun häntä nimitti koko
-pappiskokouksen kuullen, vuorostaan työnnetään alas taivaasta. Ei, ei
-hän koskaan pääse Lormières'in piispaksi!
-
--- No mutta, kerroinhan minä jo aamulla, että Pariisista lähtiessäni,
-oli valtakirja keisarin allekirjotettavana.
-
--- Oletteko varma että Capdepont'in nimi oli siihen kirjoitettu?
-
--- Niin luultiin.
-
--- Sitä enemmän syytä on käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta, ja saattaa
-vihollisemme, Jumalan vihollisen, syöksemään suinpäin perikatoon.
-Ettekö ole itse myöntänyt, että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun,
-huomattuaan etteivät mitkään hyväilyt voineet pehmittää yliseminaarin
-ylijohtajaa, oli toivonut että nuo rajut puuskat, joihinka hänen
-hillitsemätön luontonsa viettelee hänet, tuottaisi pätevän aiheen
-vapauttaa sekä hiippakunta että kirkko moisesta hirviöstä.
-
--- Se on totta. Mutta hellällä huolenpidolla onnistui minun hillitä
-hänen ylhäisyyttään ja estää riitaa.
-
--- Kenties teitte väärin.
-
--- Suokaa anteeksi, ystäväni, yksistään ajatus riidasta kahden papin
-välillä saa minut vapisemaan. Ajatelkaapa kuinka paljon olen saanut
-kärsiä Capdepont'in ja hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in huonon sovun
-tähden... Juur'ikään virastossa vastustin varapiispaa ja vakuutan ettei
-hänen kiivaat puheensa vähääkään minua pelottaneet... Mutta ette voi
-kuvailla mitä sisässäni tunsin? Vaikka vastaus oli heti huulillani,
-tuntui sydämeni raskaalta kuin vuori ja minun teki mieli itkeä.
-
--- Lapsi raukka! mutisi apotti Lavernède, syvästi liikutettuna ja
-syleillen hellästi ystäväänsä.
-
--- En tiedä mihinkä ryhtyä, sopersi apotti Ternisien, koittaen
-tukehuttaa valtavaa liikutustaan. Kulkiessani Saint-Frumence'n katua
-pitkin tunsin jo mieleni käyvän rohkeaksi. Koska Rufin Capdepont vaati
-minua taisteluun, niin päätin suostua siihen ja kerätä ympärilleni
-kaikki, jotka tahtovat oikeuden puolesta taistella: kenraali de
-Roquebrun'in, kreivi de Castagnerte'n ja teidätkin... Mutta sitten
-rupesivat taistelun seuraukset minua peloittamaan. Capdepont'in
-saisimme kyllä ehkä viekotelluksi paulaan, jonka hän on itselleen
-virittänyt, mutta millä saamme ehkä tämän voiton maksaa! Asia tulisi
-tunnetuksi Lormières'issä, katolisessa maailmassa; mutta parempi olisi
-että semmoiset pysyisivät salassa.
-
--- Miksi niin!
-
--- Miksikö niin?... Oletteko te ajatellut, Lavernède, mitä surua
-moinen julkinen häväistys saattaisi herättää todellisesti hurskaissa
-maallikoissa; -- ja mitä iloa taas niissä, jotka käyttävät hyväkseen
-pienintäkin veruketta vainotakseen uskontoa? Sillä aikaa kuin toiset
-surusta raskautettuna painaisivat päänsä alas, huutaisivat toiset
-riemuiten pää kohollaan: "_Katsokaa mitenkä papit keskenään elävät_!"
-Sillä olkaa vakuutettu, että kerran sotaan ryhdyttyään, Capdepont
-ei tule koskaan peräytymään. Vaikka hänen itsepäisyytensä olisi
-kuinka turmiollinen tahansa kirkolliselle arvollemme, niin ei mikään
-voisi häntä pidättää; hän on menevä äärimmäisyyteen asti kurjassa
-mielettömyydessään, ja tästä kauheasta sisällisestä rikkoutumisesta
-seuraa kirkollisen virkakunnan arvon häviö.
-
--- Mutta tässä kaikessa, rakas Ternisien, tuntuu minusta kuin
-huolehtisitte enemmän Capdepont'in tähden kuin kirkon.
-
--- Juuri kirkon parasta ajatellen pelkään minä joutua kahakkaan miehen
-kanssa, joka on pappi, niinkuin te ja minä.
-
--- Mutta se on kumminkin velvollisuutenne.
-
--- Entäs jos se olisi jumalattomuutta?
-
--- Siis, jatkoi Lavernède kiivastuen yhä enemmän, ennemmin kuin
-käyttäisitte hyväksenne tilaisuutta, jonka kautta Capdepont tulisi
-julkisesti julistamaan itsensä kelvottomaksi piispan virkaan,
-tahtoisitte te nähdä hänet Lormières'in piispaksi nimitettynä? Olkaa
-varoillanne, Ternisien! Olette tekemäisillänne itsenne syypääksi
-heikkouteen, josta eivät kokonaisen elinajan kyyneleet ja katumukset
-tuottaisi teille anteeksi antoa. Mitä! Monen pyhän piispansa kautta
-kuuluisaksi tullut Lormières'in istuin, on joutunut julmurin himojen
-esineeksi ja on tulemaisillaan hänen omakseen; mutta Jumala, joka ei
-tahdo jättää hiippakuntaansa ilkiön valtaan, kehoittaa teitä, ja te
-kieltäydytte rupeamasta hänen vihansa ja oikeutensa välikappaleeksi!
-Vielä kerran, varokaa itseänne!... Enemmän kuin taistelu Capdepont'in
-kanssa, peloittakoon teitä se edesvastaus, joka muuten tulisi teitä
-painamaan. Ketä Jumala todellakin syyttäisi kaikesta siitä pahasta,
-jonka Capdepont epäilemättä aikaansaisi kirkossa, jollei sitä,
-jonka asiana olisi ollut leikata paha juurineen pois, mutta jolla
-ei ollut voimaa siihen ryhtyä?... Älkää epäilkökään, Ternisien,
-Capdepont, Lormières'in piispana, olisi saatana, joka mullistaisi
-hiippakunnan, tehden onnettoman papistomme, joka nyt jo on niin
-vailla päättäväisyyttä, itsetuntoa ja rohkeutta, oikkujensa nöyräksi
-palveliaksi, merkiten joka papin häpeällisen orjuuden leimalla. Oi!
-hän puhui pappisparoille piispa de Roquebrun'in tiranniudesta! Joudun
-raivoihini, ajatellessani minkälainen tiranni hän itse tulisi olemaan.
-Kas siinä Capdepont'in virkauran alku. Mutta kuinka pitkälle ei tuo
-mies voisi mennä? Minnekkä saakka ei hänen hävityksensä voisi ulottua?
-Jos luulette hänen kauan tyytyvän Lormières'in pieneen hiippakuntaan,
-yksi pienimpiä katolikunnassa, niin tunnette hänet huonosti. Pian
-saatte kuulla hänen tavoittelevan arkkipiispan viittaa, ja muutaman
-vuoden perästä himoitsee hän kardinaalin hattua. Katsokaas, _Pimeyden
-Ruhtinas_ purppuraan puettuna! Siinä valepuvussa liikkuen levittää hän
-kapinan henkeä kirkkoon!
-
--- Ei koskaan Rooma...
-
--- Roomako? Meidän Harros'in vuorelainen on ollut Pariisia
-voimakkaampi, hän on oleva voimakkaampi Roomaakin. Kyllä tiedän
-että Vatikaanissa on erinomaisen teräviä miehiä; mutta minä en
-epäile vähääkään, suokaa anteeksi jokapäiväinen lauseeni, että hän
-vetäisi heitä nenästä. Vara-piispamme pitkä, luinen ruumis ei näytä
-taiturivoimistelijan hyppyjä varten luodulta ja hänen isot kätensä
-tuntuvat mahdottomilta silmänkääntäjätemppuihin. Älkää erehtykö!
-Jos _Tigran'ella_ on pedon julmuutta, niin on hänessä samalla sen
-notkeuttakin. Enkä voi olla tunnustamatta teille että tuo mies on
-ihmeteltävän älykäs, ja että Jumala, jonka syyt ovat tutkimattomat, on
-sijoittanut hänen kovaan uppiniskaiseen kalloonsa jumalalliset aivot...
-Muistattehan, että apotti Mical rohkeni kerran hänen ylhäisyytensä ja
-Pyhän Ireneon tuomiokapitulin läsnä ollessa kutsua häntä "_suureksi
-mieheksi_?" Tuomiokapituli ja sen arkkipappi Clamouse ensimmäisenä
-purskahtivat nauruun; ja hänen ylhäisyytensä huulilla nähtiin hieno
-hymy. Minä yksin pysyin totisena, ajatellen, että jos kohta ystävyys
-oli saanut Mical'in liioittelemaan, oli Capdepont kumminkin aivan
-harvinaisen etevä mies. Ei yksikään Ranskan papeista, siitä olen
-vakuutettu, vedä vertoja hänelle oppiin nähden. Entäs hänen puheensa
-sitten, kuinka täyteläistä, väririkasta ja voimakasta; kuinka syvää, ja
-toisinaan kuinka loistavasti ylenevää korkeutta kohti; voisi melkein
-verrata sitä arkkienkelin siiven lyöntiin! Niinä kahtenatoista vuotena,
-jolloin olin tuon mahtavan herran läheisyydessä, ovat hänen olentonsa
-ja liiallinen ylpeytensä, joka painoi leimansa jokaiseen hänen
-sanaansa, usein minulta pilanneet hänen oppineet raamatunselityksensä
-ja hänen loistavat, suurissa piirteissä esitellyt yleiskatsauksensa
-kirkkohistorian alalla. Mutta miksi en voisi tunnustaa että, huolimatta
-siitä pienestä helvetillisestä liekistä, jonka selvästi näin väikkyvän
-hänen otsansa yllä, hänen ihana kaunopuheliaisuutensa ja hänen
-verraton, lumoava henkensä usein saattoi minutkin haltioihini...
-
--- Lavernède, olkaa huoletta, Pyhää Isää ei ympäröitse ainoastaan
-etevät miehet, vaan itse Jumala!
-
--- Sen tiedän...
-
--- Ja kun Capdepont lähtee Roomaan...
-
--- Olkaa ainakin päästämättä hänet sinne, kaikessa
-varomattomuudessanne, sillä jos hän lähtee sinne, niin häntä
-kuunnellaan, ja kaikki on menetetty. Oletteko todellakin niin
-lapsellinen, että luulette hänen kerran tultuaan Pariisissa piispaksi
-nimitetyksi, esiintyvän Roomassa yhtä jyrkkänä ja kiivaana kuin täällä?
-Rauhoittuneena, rakkaitten toivojensa toteutumisesta, jättää hän kaikki
-kiukkunsa ja vihansa tänne Lormières'in seminaariin, joka on ollut
-niiden äänettömänä todistajana, ja ilmestyy Vatikaaniin suloisena,
-lempeänä ja teeskentelemättömänä kuin lapsi. Ja pian ovat varmat
-todistukset kuuliaisuudesta ja kunnioituksesta annettuna. Miksi hän
-enään kiivastuisi? Mitä syytä olisi hänellä hurjasti huutaa ihmisiä ja
-Jumalaa vastaan, niinkuin hän teki tuskitellessaan entisen asemansa
-mitättömyydessä. Onpahan nyt piispa, pyhän katolisen kirkon ruhtinas!...
-
--- Kylläksi, Lavernède, kylläksi minä rukoilen! Olette johtanut minut
-syvyyden partaalle, minä en kestä enempää.
-
--- Olette pappi, se on uhri-ihminen. Sen sijaan että uhkaava vaara
-teitä masentaisi, antakoon se teille voimaa!
-
--- Minkätähden poistuin minä Tivol'in yksinäisyydestä!...
-
--- Jumala tarvitsi teitä Lormières'issä ja kutsui teidät sinne! vastasi
-Lavernède vakavasti.
-
-Hänen puheensa liikuttamana kavahti apotti Ternis'ien ylös istuimeltaan.
-
--- Ystäväni, sanoi hän päättäväisellä äänellä, hänen ylhäisyytensä,
-joka liian myöhään oppi teitä arvostelemaan, alkoi teitä rakastaa: mitä
-pitää minun tekemän?
-
--- Se on hyvin yksinkertaista: sill'aikaa kun minä juoksen käskemässä
-kaikkia kaupungin yhdistysten päämiehiä tulemaan kirkkoon kuoripuvussa,
-menette te paperitehdaskaupunkiin, jossa teidän nimenne on enemmän
-tunnettu kuin minun, ja kutsutte työmiehiä, vaimoineen, lapsineen,
-saapumaan juhlamenoihin...
-
--- En ilmoita siis mitään kenraali de Roquebrun'ille keskustelustani
-Capdepont'in kanssa?
-
--- Ei sanallakaan. Älkäämme salliko kirkon vihollisen peruuttaa julmaa
-päätöstänsä, ja kenraalin käynti piispan virastossa tulisi varmaankin
-olemaan hänelle onneksi. Sillä mitä hän on uskaltanut teiltä kieltää,
-sitä ei hän rohkene kieltää herra de Roquebrun'iltä. Sitä en ainakaan
-luule, sillä tällä kertaa tulisi Mical varmaankin sitä estämään. Koska
-Capdepont on kerran miekkaan tarttunut, niin kaatukoon hän itse sen
-lävistämänä.
-
--- Mutta pitäähän herra de Roquebrun'in kumminkin saaman se tietää?...
-
--- Tietysti, mutta vasta silloin kun ei enään ole aikaa mihinkään
-yritykseen Capdepont'in luona... ymmärtäkää minut oikein... Kenraali
-on läsnä hautajaisissa. Hän huomaa, -- taikka jos tarvitaan hänelle
-huomautetaan -- että varapiispa ja koko kaupungin papisto ovat poissa.
-Luonnollisesti tulee herra de Roquebrun loukatuksi... Kun kerran
-piispamme ruumis on saatettu asemalta, on paperitehdaskaupungin väestö
-napiseva ja huutava: _kukistukoon Capdepont!_ -- Siihen on herra de
-Cartagnerte kyllä heitä kehoittava. -- Ja niinkauan kuin te järjestätte
-ruumiskappelia piispan palatsin alakerrassa, seuraan minä suuttunutta
-kenraalia sähkösanomatoimistoon ja sepitän itse asianmukaisen sanoman,
-jonka ministeri ja ehkäpä itse keisarikin jo tänä iltana lukevat. Tämä
-sanoma on muuten minun toimestani jo huomis-aamuna oleva painettuna
-Lormières'in ja ylihuomenna Toulous'in sanomissa ja pian kaikissa
-Pariisinkin lehdissä. Saadaanpa nähdä, tuleeko Capdepont senkin jälkeen
-pysymään piispan ehdokkaana!
-
--- Hyvä Jumala! hyvä Jumala! sopersi Ternisien kauhistuneena.
-
--- Menkää paperitehdaskaupunkiin, ja muistuttakaa kelpo kansalle
-Arbousen rannoilla mitä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on sen hyväksi
-tehnyt... Älkää missään tapauksessa huolehtiko kenraalin suhteen; minä
-seuraan mukananne ja lähden suoraa päätä Castagnerte'lle.
-
-Sitten, katsottuaan vakavasti vapisevaan Ternisien parkaan, lausui hän:
-
-"Ystäväni, Jumalan ja ihmisten edessä otan minä edesvastuulleni teidän
-ja omat toimeni!"
-
-Sanat soivat niin juhlallisesti että sydäntä kouristi.
-
-Apotti Ternisien kumarsi.
-
-Lavernède tarttui häntä käsipuoleen ja veti hänet portaita alas.
-
-
-
-
-XV.
-
-Mical.
-
-
-He olivat tuskin astuneet kolmekymmentä askelta Bernardin kadulla
-ennenkun törmäsivät yhteen apotti Mical'in kanssa, joka ilmestyi
-väkitungoksesta Saint Frumense'n kadulta.
-
--- No vihdoinkin tapasin teidät, herra Ternisien! sanoi siveysopin
-professori.
-
-Hän levitteli käsissään suuren punaruutuisen nenäliinan ja kuivasi
-sillä hikistä otsaansa.
-
--- Mikä tukahduttava kuumuus!... jatkoi hän. -- Lavernède, emmeköhän
-menisi vähän sinun luoksesi?
-
--- Pitäisihän teidän ymmärtää, Mical, vastasi vankilan saarnaaja
-tylysti, ettei tämmöisenä päivänä Ternisien'illä, eikä minulla ole
-aikaa turhiin. Voittehan sanoa sanottavanne heti paikalla.
-
--- Mitä! Teititteletkö minua nyt? Mistä ajasta se tapahtuu?
-
--- Hänen ylhäisyytensä herra de Roquebrun'in kuolemasta asti.
-
--- Luuletko sinä että minä olen jotenkin mukana Capdepont'in
-hullutuksissa... tahi oikuissa?
-
--- Te myönnätte siis vihdoin että se mies on hullu?
-
--- Malttakaamme, hyvä ystävä, älkäämme kiivastuko... Tämän vilkkaan
-keskustelun kestäessä olivat he vähitellen peräytyneet apotti
-Lavernède'n pienelle asunnolle saakka. Avattuaan oven jokapäiväisen
-vieraan tottumuksella, hyppäsi hän reippaasti etehiseen, jonne toiset
-myreissään häntä seurasivat.
-
--- No, mitä tahdotte? kysyi apotti Lavernède.
-
-Tämä kysymys sai Mical'in pienet silmät vihasta välähtämään, mutta
-hilliten suuttumustaan sanoi hän:
-
--- Toden totta, Lavernède, puhuttelet minua niin kuin olisin oikeuden
-eteen astunut. Olisiko ehkä aikomuksesi langettaa tuomio minun
-ylitseni. Jos voisin tänään nauraa, kun koko kaupunki murehtii, niin
-antaisi sanojesi juhlallisuus ja olentosi teeskennelty majesteettisyys
-minulle runsaasti huvin aihetta.
-
--- Älkää ujostelko Mical, naurakaa vaan; ei se tule herättämään
-apotti Ternisienin enemmän kuin minunkaan kummastusta, vastasi vanhin
-saarnaaja, joka peljäten aikeittensa Capdepont'ia vastaan raukeavan
-tyhjiin, koitti suututtaa Mical'ia, saattaakseen siten taistelun
-välttämättömäksi.
-
-_Siveysopin_ professori oli viisas kuin kettu. Hän vainusi paulan, ja
-kääntyi piispavainajan sihteerin puoleen.
-
--- Herra apotti, sanoi hän, minä tulen herra varapiispan puolesta
-ilmoittamaan hänen mielipahansa siitä, sekä teidän että omaa arvoansa
-alentavasta kohtelusta, jolla hän teidät tänä aamuna vastaan otti.
-Viime päivien tuhannet huolet ja rasittavat toimet ovat tehneet
-hänen niin hermostuneeksi, että häntä toisinaan kaikki väsyttää,
-kiusaa ja kiihoittaa. Onnettomuudeksi te juuri semmoisella hetkellä
-satuitte tulemaan virastoon. Ja miksi en sitä myöntäisi, että muutamat
-ilkeät, Lormières'issä ja koko hiippakunnassa levitetyt paheet, joita
-petollisesti on sanottu hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in lausumiksi,
-ovat vaikuttaneet kiihottavaisesti apotti Capdepont'iin? Mutta
-tavallinen tyyneytensä sai pian taas vallan tuossa suuressa sielussa;
-ja nyt, samalla kun hän tahtoo minun kauttani pyytää teiltä anteeksi,
-ilmoittaa hän varmaan lupaavansa koko seurakunnan papiston seuraamana
-kulkea hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in hautajaissaaton etupäässä.
-Kumminkin pyytää hän, että juhlamenot tukehduttavan kuumuuden tähden
-lykättäisiin kello kuuteen. Päivää riittää nykyään yhdeksään asti
-illalla.
-
-Hyvä ja lapsellinen Ternisien, huomattuaan kaikki hankaluudet
-poistetuksi ja kaiken riidan mahdottomaksi, ei voinut olla puristamatta
-Mical'in kättä, ja liikutettuna sanoi hän:
-
--- Kiittäkää herra varapiispaa puolestani. Kertokaa hänelle kuinka
-liikutettu olen tästä hänen muutoksestaan, joka tuottaa kunniaa hänen
-papilliselle säädylleen.
-
-_Siveysopin_ professori katsahti salavihkaa Lavernèdea. Hänen
-apinanaamansa värähteli ilkeyttä, kaikki hänessä nauroi, hänen
-silmänsä, nenänsä, huulensa, leukansa, nauroi julmaa naurua.
-
--- No mitä! Sinä et näytä tyytyväiseltä, kunnon Lavernède? virkkoi
-hän samalla kuin nuuskasi paremmin peittääkseen kasvojensa liiaksi
-loukkaavaa ilmettä.
-
--- Olisimpa todellakin toivonut, ettei Capdepont olisi noin kurjasti
-peräytynyt, vaan uskaltanut pitää päätänsä loppuun saakka.
-
--- Mutta ei varapiispa olekaan todenteolla tahtonut kieltää
-piispavainajaltamme sitä kunnioitusta, jota ei hän hänen eläessäänkään
-häneltä kieltänyt.
-
--- Varapiispa... varapiispa...
-
--- Aivan niin, ystäväni, aivan niin!... Sitä paitsi, ei herra
-Capdepont'in entisyydestä voi mitään...
-
--- Älkäämme koskeko entisyyteen! keskeytti Lavernède kiihkeästi, ja jos
-teidän asianne, jonka olisitte voineet yhtähyvin toimittaa kadullakin,
-on päättynyt niin...
-
-Mical ei ollut huomaavinaan, että vankilan saarnaaja osotti hänelle
-ovea.
-
--- Oliko sinulla ehkä aikomus käyttää hyväksesi varapiispan poissa oloa
-hautajaisista? sanoi hän ikäänkuin sattumalta.
-
--- Vaadin hänet uhallakin pysymään päätöksessään.
-
--- Älä kopeile, Lavernède parka; hän on sinua voimakkaampi, sen tiedät
-hyvin.
-
--- Sitä hän tietysti on, jos papillisella voimalla ymmärretään
-velvollisuuksiensa täydellistä ylenkatsomista.
-
--- Varo itseäsi! jos hän tulee Lormièresin piispaksi saattaa hän olla
-antamatta sinulle takasin _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin
-viran.
-
--- Kukas on teille sanonut että suostuisin sitä hänen kädestään
-ottamaan?
-
--- Entä jos hän riistää sinulta vankilan saarnaajan virankin, minnekkäs
-silloin joudut vanhan kivuloisen äitisi kanssa?
-
--- Onneton! huusi Lavernède raivoissaan, te uskallatte tulla luokseni
-uhkaamaan minua!
-
-Apotti Ternisien kiiruhti välittämään.
-
--- Hyvät herrat, rauhoittukaa.
-
--- Rakas Lavernède, kuinka sinä kiivastut! sanoi Mical pyrkien ovea
-kohti.
-
--- Mielestäni te ette kiivastu kylläksi! _Siveysopin_ professori
-pysähtyi ja kääntäen pienet laihat kasvonsa riitaveljeänsä kohti sanoi
-hän irvistäen viekkaalla äänellä:
-
--- Saatan minäkin ehkä joskus suuttua, mutta se aika ei vielä ole
-tullut.
-
-Sen sanottuaan hän katosi.
-
-
-
-
-XVI.
-
-Ruumiin saatto.
-
-
-Kello viiden aikana, kun päivä suurten punaisten pilvien rakentamassa
-loistokehässä laski Hautes-Corbieres'in hehkuvia vuorihuippuja kohti,
-kaikki kaupungin kirkonkellot äkkiä kuin unesta heräten helähtivät
-soimaan. Pyhän Ireneon suuren kellon vakavaan ääneen vastasivat toinen
-toisensa jälkeen eri seurakuntain pienemmät kellot ja yhtyivätpä
-vähitellen luostarien pikkukellotkin kulkusina kilisemään näissä
-pronssin suuremmoisissa juhlasoittajaisissa.
-
-Laskevan auringon valaisema Lormières, oli yhtenä mahtavana huminana,
-jonka kaiku tavantakaa pitkältä kajahteli läheisestä vuoristosta. Pauhu
-yltyi välistä niin kovaksi, että olisi luullut ukkosen jylinän yhtyneen
-tuohon joka taholta täysvoimaisesti kaikuvaan kellojen soittoon.
-
-Kuumuus oli tavaton, ja suunnattoman suuria, ruskean graniitin
-karvaisia pilvimöhkäleitä keräytyi itäiselle taivaan rannalle; ne
-kasvoivat kasvamistaan kunnes vihdoin kokonaan peittivät taivaan laajat
-tantereet.
-
-Vaellus tuomiokirkolle päin alkoi vasta kello kuuden vaiheilla.
-
-Kapusiinimunkit, päällikkönsä johtamina, astuivat ensiksi ulos
-luostaristaan; heidän jälkeensä ilmestyivät Barnabiitit, sitten
-Dominikaanit, sitten Maristit, ja vihdoin Pyhän Stanislaus Kotzkan
-opiston jesuiitat. Jokaisella papilla oli palava kynttilä kädessä.
-
-Naisluostarikunnat tulivat myöskin vuorostaan, niin että mitä
-vaihtelevammat puvut kirjasivat katuja.
-
-Mutta näytelmä kävi yhä omituisemmaksi, kun kaupungin seurakunnat
-ammattikuntalippuineen, puunkorkuisine ristineen ja pitkäin maalattujen
-tankojen päähän kiinnitettyine lippuineen ilmestyivät kaupungin
-kaduille.
-
-Munkit ja nunnat olivat hiipineet esille hiljaan kun varjot; melkeimpä
-olisi voinut kuulla heidän rukouksensa hiljaisen myrinän. Nyt oli
-toisellainen elämä! Naurua, puhetta ja kovaäänistä keskustelua kuului
-kaikkialta. Koko Etelä-Ranskassa on uskonto alituista näytelmää.
-
--- No! kuulkaapas, herra Fourfigou, huusi "_Sinisten katuvaisten_"
-(veljeskunta, johon kuului työmiehiä ja maanviljelijöitä) priiori
-"_Valkoisten katuvaisten_" (toinen kilpaileva veljeskunta, johon
-ei vastaanotettu muita kuin porvaria ja varakkaita käsityöläisiä)
-priiorille, kuulkaapas, herra Fourfigou, teidän sanotaan teettäneen
-itsellenne valkoisen silkkitaskun. Milloin panette päällenne tuon
-korean kalun, että saisimme mekin sitä nähdä?
-
--- Entäs sinä, Chambournac, milloin panetat sinä suruharsot
-miestesi käsivarrelle? Luuletko kenties meidän menevän
-Notre-Dame-des-Sept-Sabres'in kedoille pulloja availemaan? Ei tämä ole
-mikään huviretki, vaan nyt on hautajaiset kysymyksessä...
-
-Tämä meluava joukko, jossa siellä täällä näkyi joitakuita hartaita,
-huokailevia hurskaita, keräytyi vihdoin joka haaralta taajaksi
-ihmisjoukoksi Pyhän Ireneon edustalle.
-
--- Jumala minua armahtakoon! päästäkää minut eteenpäin, muuten putoaa
-hyvä Jumalamme maahan! huusi "sinisten katuvaisten" ristinkantaja,
-voihkien raskaan taakkansa alla.
-
-Viiden minuutin kuluttua oli kansantulva täyttänyt tuomiokirkon aina
-pääalttarin portaille saakka.
-
-Onnellisesti päästyään erilleen tuosta pauhaavasta väkijoukosta kulki
-papisto, jonka joukossa myöskin Lavernède'n ja Ternesien olivat,
-sakastia kohti, yhtyäkseen hautajaisten toimitusmieheen, joka oli sen
-saaton etupäässä astuva.
-
-Mutta ikäänkuin salatarkoituksella viivyttäen juhlamenoja ei Capdepont
-vielä ollut pukeutunut. Hän seisoi vaan yhä vaatehuoneen ovella
-vilkkaasti keskustellen Mical'in ja muutamien muiden tuomioherrain
-kanssa.
-
--- Siellä puhutaan minusta varmaankin, -- tuumi Lavernède.
-
-Eikä hänen sitä enään tarvinnut epäilläkään, sillä samassa kääntyi
-Capdepont häneen päin, ja viha, joka oli koko hänen sielunsa vallannut,
-säteili uhkaavasti hänen silmistään.
-
-Aina varoillaan oleva apotti Ternisien lähestyi häntä ja sanoi:
-
--- Herra varapiispa, herra kenraali de Roquebrun on juuri saapunut
-tuomiokirkkoon; etteköhän suvaitsisi antaa lähtömerkkiä...
-
-Capdepont ei vastannut mitään. Mical tarjosi hänelle viitan ja lakin,
-jotka hän kiroten otti vastaan.
-
--- Lähtekää, hyvät herrat! huusi Mical.
-
-Apotti Capdepont ilmestyi nyt kirkon laivaan, lukuisan papiston
-ympäröimänä. Hänen luiseviin, kellertäviin kasvoihin oli samassa
-levinnyt kummastuttava tyyneys ja rauhallisuus. Hän kohotti kätensä
-juhlallisen majesteetillisesti, ja kulkue lähti liikkeelle.
-
-Asemalla seisottiin sen verran kuin tarvittiin arkun nostamiseen
-ruumisvaunuihin, jotka olivat koristetut mahtavilla, vainajan
-vaakunakilvellä varustetuilla, mustilla verhoilla. Uhkaava taivas
-kuuman päivän jälkeen, synkistyi synkistymistään, ja nyt kellojen
-vaijetessa olivat ukkosen kumeat kaukaiset jyrähdykset selvään
-erotettavat. Jyrinä ei kuulunut Corbieres'in vuoristosta, vaan kaukaa
-Pyreneiden selänteeltä, jonka huiput tuontuostakin salaman valaisemina
-loistivat kuin majakkatulet.
-
-Mutta ymmärrettäväähän on, että Capdepont, joka olojen pakosta oli
-ryhtynyt tähän tehtävään, toivoi koko toimen pian loppuvan, eikä
-hän suinkaan myrskyn pelosta pitänyt semmoista kiirettä. Viimeisenä
-murhesaaton päässä kulki hän pitkin askelin totisena ja synkkänä,
-syvät, kirkkaat silmät kiinnitettynä ruumisvaunuihin, joille vaimot,
-vanhukset ja lapset kilvan heittelivät kukkia. Jokainen uusi arkulle
-laskettu seppele enensi varapiispan rinnassa vihan ja kostonhimon
-kiihkoa. Ja joka hetki kuului hänen kalpeilta huuliltaan kiiruhtava
-yksi ja sama sana: -- Eteenpäin! Eteenpäin!
-
-Vihdoin oli hänen kärsimyksensä loppumaisillaan: monen mutkan perästä,
-jotka hänestä tuntuivat loppumattomilta, oli viimein saavuttu
-tuomiokirkon edustalle.
-
--- Hiljaa! huusi hän. _De profundis_ virsi, jota oli laulettu aina
-asemalta lähdettyä, taukosi.
-
-Mical'in kiiruhtamana astui Rufin Capdepont nopeasti piispanpalatsin
-porrassillalle. Tältä korkealta puhujalavalta hän muutamilla kauniilla
-sanoilla kiitti Lormières'in kansaa siitä suuresta rakkaudesta,
-jota aina oli osoittanut piispojansa kohtaan, ja pyysi läsnäolevia
-seuraavana päivänä saapumaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-maahanpaniaisiin.
-
--- Mutta, hyvä herra, ei maahanpaniaisia voi pitää huomenna, sanoi
-Lavernède hätääntyneenä.
-
--- Minkätähden ei, saanko luvan kysyä?
-
--- Ajatelkaahan toki, herra varapiispa, vastasi apotti Ternisien, ettei
-ole vielä mitään valmistuksia tehty Pyhän Ireneon hautaholveissa. Sitä
-varten tarvitsee arkkitehti ainakin yhden tai kaksi päivää...
-
--- Se on tahtoni! uudisti taipumaton Capdepont.
-
-Äkkiä tuli pilkkosen pimeä. Ääretön pilvi oli irtautunut, niinkuin
-lohkare suuresta vuoriharjanteesta, joka oli noussut tummansiniselle
-taivaan rannalle, ja vyörinyt auringon eteen, pimittäen sen viimeiset
-valonsäteet. Pelästynyt ihmisjoukko, joka luuli jo tuntevansa
-sadepisaroita olkapäillään, hajosi joka haaralle.
-
-Itse kenraali de Roquebrun'kin poistui kreivi de Castagnerte'n
-taluttamana.
-
-Pyhän Ireneon edustalle oli lopullisesti jäänyt ainoastaan
-kuoripukuisia pappeja.
-
-He seisoivat odottaen kauhean tuskan vallassa. Mitä odotettiin? Sitä
-ei kukaan tiennyt. Apotti Capdepont'in ankarasta melkeinpä synkeästä
-olennosta ja hänen uskollisen palvelijansa Mical'in säikähtyneestä
-katseesta päättäen, aavistettiin vaan jotain erinomaista olevan tulossa.
-
-Apotit Ternisien ja Lavernède olivat pelokkaasti ja tuskallisen
-näköisinä lähestyneet ruumisvaunuja, kiinnittäen katseensa arkkuun,
-joka sisälsi heille niin rakkaan olennon. Pelkäsivätkö he, että se
-heiltä ryöstettäisiin? Kaikenmoisia hulluja ajatuksia vilahti heidän
-mielessään... Eivätkä he voineet itsekkään ymmärtää minkä tähden eivät
-heidän jalkansa tahtoneet heitä kannattaa...
-
-Mitä oli tapahtuva?
-
-
-
-
-XVII.
-
-Paavi Formosus.
-
-
-Mutta Rufin Capdepont seisoi jäykkänä ja liikahtamattomana hakatulla
-kivisillalla ja viittasi kädellään arkunkantajille.
-
--- Laskekaa arkku vaunuilta ja kantakaa se tänne, sanoi hän.
-
-Miehet tottelivat.
-
-Uteliaisuudesta kiihoitettuina riensivät papit piispanpalatsin pihalle,
-jonka portin varovainen Mical hiljaan sulki.
-
-Ruumisarkku oli asetettu maahan; apotit Ternisien ja Lavernède, vetäen
-mukanaan muutamia munkkikunnan jäseniä, niiden muassa Kapusiinien
-päällikön, pienen harmaaparta vanhuksen, muodostivat piispavainajan
-ympärillä ikäänkuin elävän suojeluskehän. En tiedä mikä kummallinen
-kauhistus heitä ahdisti.
-
--- Pelkäättekö että ruumis teiltä varastetaan? ilkkui Capdepont,
-leveällä kädellään pyyhkäisten edestään viisi kuusi Barnabiittaa, jotka
-olivat varomattomasti asettuneet hänen tielleen.
-
-Sitten ylpein askelin kiertäen ruumisarkkua työnsi hän etäämmälle sen
-ympärille keräytyneet munkit.
-
--- Antakaa sijaa hiippakunnan papeille, hyvät herrat! lausui hän.
-
-Paksun pilvikerroksen lomitse pilkistelevät auringon säteet valaisivat
-mustan parvivaatteen.
-
-Pyhän Ireneon suuri kello löi kahdeksatta hetkeä.
-
-Ukkonen taukosi.
-
--- Hyvät herrat, alkoi varapiispa, kääntyen harvalukuisten
-tuomioherrain puoleen, joiden joukossa tuomioprovasti vanha
-Clamouse'kin oli, meille on Pariisista tuotu piispa de Roquebrun'in
-ruumis, jota pyydetään saada haudata tuomiokirkkomme holveihin, tähän
-saakka ainoastaan pyhimyksille suotu kunnia...
-
--- Aina hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie'n ajoilta asti ei tätä
-kunniaa ole ainoaltakaan Lormières'in piispalta kielletty, väitti
-Lavernède kiihkeästi.
-
--- Mahdollista on, herra apotti, että te pian tulette tekemään tiliä
-käytöksestänne hiippakunnan oikeuston edessä. Mutta sitä ennen kiellän
-teitä keskeyttämästä puhettani.
-
--- Keskeytän teitä joka kerran, kun annatte vihanne puhua oikeuden
-asemasta.
-
--- Vihani?
-
--- Niin vihanne. Kieltäessänne tässä arkussa lepäävältä piispalta sijaa
-Pyhän Ireneon holvissa, on teillä kosto mielessä.
-
--- Entä jos niin olisi! huusi Rufin Capdepont julmistuneena tästä
-uhkamielisyydestä, kenties liiaksi luottaen arvoonsa ja oikeuteensa.
-
-Kapusiinein päällikkö astui häntä kohti.
-
--- Jos niin olisi, herra varapiispa, sanoi hän vanhuudesta
-vapisevalla äänellä, jos niin olisi, niin en minä, vaikka olen
-kahdeksankymmenenneljän vuoden vanha, vanhempi kuin läsnäoleva
-arkkipappi Clamouse, voisi olla tuomitsematta teitä. Kosto papin
-puolelta on aina inhoittava, mutta tässä tilaisuudessa, jota varten nyt
-olemme yhtyneet, olisi se häpeällistä.
-
--- Te ette tiedä, hyvä isä, että piispa de Roquebrun on kerran vihansa
-vimmassa vertaillut minua _Pimeyden Ruhtinaasen_, Lucifer'iin, jota
-Jumalan isku kohtasi.
-
--- Ettekö uppiniskaisen enkelin tavoin ollut yllyttänyt jotakin kapinaa?
-
--- Minusta tuntuu, herra...
-
--- Jumalallinen Mestari on sanonut: "Joka miekkaan rupee, se miekkaan
-lankee..." -- _Qui gladio_...
-
--- Herrani!
-
-Vanhus kumartui ja vetäytyi takaisin riviin. Apotti Ternisien ei voinut
-pidättää kyyneleitään.
-
--- Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys, toisti hän hämmentyneenä moneen
-kertaan... Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys! Herrat tuomioherrat, minä
-rukoilen... herra Clamouse, te, joka tunsitte hänen ylhäisyytensä,
-te, joka saitte häneltä nauttia niin paljon hyvyyttä... Te kaikki
-Lormières'in papit...
-
-Jähmittävä hiljaisuus seurasi tätä repivää rukousta.
-
-Apotti Ternisien, joka oli kumarruksissa seurakunnan papiston edessä,
-ojensi itsensä ja kiireesti kuivaten kyyneleensä astui Capdepont'in luo:
-
--- Herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä ruumis ei enään voi jäädä
-tänne pihaan. Sallikaa meidän nostaa se piispan viraston saliin. Minä
-rupean kohta pukemaan salia ruumiskappeliksi.
-
-Ei kukaan näyttänyt häntä kuulevan.
-
-Onneton nuori pappi oli surusta hulluna. Äkkiä syvän tunteen
-liikuttamana heittäytyi hän herransa arkun päälle ja tarttuen siihen
-kiinni molemmin käsin koitti sitä nostaa.
-
--- Jumala! Jumala! anna ihmeen tapahtua! huusi hän.
-
-Kumahtaen kolahti raskas kirstu jälleen maahan.
-
-Papit katselivat hämmästyneinä, ollen liian pelkureita uskaltaakseen
-auttaa.
-
-Apotti Lavernède ja muutamat maristilaiset munkit yrittivät auttamaan
-apotti Ternisieniä, mutta apotti Capdepont esti heidät yhdellä
-liikunnolla, sanoen:
-
--- Hyvät herrat, elkää ajatelkokaan viedä ruumisarkkua
-piispanvirastoon. Herra de Roquebrun on jättänyt jälkeensä paljon
-velkoja ja sen tähden on minun täytynyt antaa asianomaisten
-virkamiesten sinetillä sulkea kaikki palatsin ovet. Lormières'in
-entinen piispa oli aina antelias toisten rahoilla. Onhan kirkollisten
-eläkkeiden rahastossa toteennäytetty suunnaton vaillinki...
-
--- Herrani, vastasi apotti Ternisien, muistakaahan toki, että hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun on pannut koko omaisuutensa, lähes
-viisisataatuhatta franc'ia _Vanhojen hoivalaitoksen_ perustamiseen,
-että hän sitä paitse on perustanut _Nuorten sairaiden hoitohuoneen_,
-että hän koko hiippakunnan alalla on antanut apua, useammalle kuin
-kolmellesadalle perheelle...
-
--- Mitä tulee ruumiskappeliin, niin lienee parasta jättää se
-siksensä. Kävisikö todellakin laatuun asettaa uskovaisten nähtäväksi
-kasvoja, jotka halvaus on tehnyt inhoittaviksi. "_Piispan on
-saarnaaminen kuolemansakin jälkeen_", sanoo pyhä Gregorius suuri. Mutta
-sanokaa, minä kysyn kaikilta, mitä voisivat piispa de Roquebrun'in
-vääristyneet kasvot saarnata kansalle, muuta kuin väkivaltaa, vihaa ja
-kaikkia niitä huonoja intohimoja, jotka täyttivät hänen sielunsa?
-
--- Te valehtelette, herra! te valehtelette! huusi apotti Ternisien
-kauhun valtaamana.
-
-Ja kumartuen alas irroitti hän kiireesti kuusi hakaa, jotka sulkivat
-arkun kannen ja avasi sen.
-
-Säikähtyen nähdessään piispansa, vetäytyivät papit kauhistuneina
-loitommalle.
-
-Itse apotti Capdepont'kin peräytyi pari askelta.
-
-Hopeajuovaisella ja sinipunaisilla koristeilla kirjaillulla silkki
-vuoteella lepäsi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuin nukkuva.
-Hänen rauhallisissa, levollisissa kasvoissaan kuvautui enkelimoinen
-lempeys. Posket olivat hiukan turvonneet ja käyneet harmahtavan
-kellertäviksi, norsunluun värisiksi. Päässä oli hänellä valkoinen
-piispanhiippa ja hänen oikea kätensä oli hellästi asetettu pitkin
-hänen viereensä laskettua, kultaista piispansauvaa. Rintaristi
-lepäsi saastuttamattomalla messukasukalla; jalkoja verhosi loistava
-rikaspoimuinen messupaita, jonka alitse pienet mustareunuksiset
-silkkitohvelit pilkistelivät esille.
-
-Näky oli suuremmoinen ja liikuttava.
-
--- Älkää peljätkö, hyvät herrat, sanoi Lavernède purevalla äänellä, hän
-on kuollut, aivan kuollut.
-
-Hölmistyneenä lähestyivät papit arkkua uteliaasti vainajaa katsoen.
-
-Varapiispa ei liikahtanut paikaltaan. Pää pystyssä, pilkallinen ja
-katkera hymy huulilla, tähysteli hän hehkuvin silmin läsnäolevia,
-antaen katseensa viivähtää milloin piispan kalpeilla kasvoilla,
-milloin keskenään kuiskailevien tuomioherrain päällä, joiden joukossa
-erittäinkin verevä Turlot oli suuressa puuhassa.
-
-Mutta Mical oli tuumivan näköinen, ja syvät rypyt hänen otsallaan
-ilmaisivat huolestumista.
-
-Äkkiä hän oikaisi itsensä ja lähestyen pitkällä kuonollaan Capdepont'ia
-kuiskasi jotain hänen korvaansa. Heräten synkistä ajatuksistaan palasi
-tämä todellisuuteen.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän, hiippakunnan varapiispana olisi minulla
-oikeus ratkaista esillä oleva kysymys ja antaa huomenna haudata
-piispa-vainajan ruumis kaupungin hautausmaahan. Olen kuitenkin pitänyt
-velvollisuutenani kysyä teidän mieltänne näin tärkeässä asiassa. Te
-kaikki, samoin kuin minäkin, olette kymmenen vuoden kuluessa olleet
-tilaisuudessa arvostelemaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimia,
-ja tiedätte myöskin missä määrin hänen myrskyinen, hiippakunnalle ja
-kirkolle turmiollinen hallituksensa, ansaitsee sitä kunnianosoitusta,
-jota hänelle meiltä vaatimalla vaaditaan. Muistakaa rakkaat
-virkaveljeni...
-
--- Muistakaa, hyvät herrat, keskeytti Lavernède, että hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in tänne tullessa ei kaupungissamme ollut
-ainoatakaan armeliaisuuden laitosta, vaan että niitä nyt, kiitos olkoon
-hänen laimentumattomalle rakkaudelleen, on täällä kolme...
-
--- Muistakaa, jatkoi Capdepont vihasta vapisevalla äänellä...
-
--- Muistakaa, keskeytti rohkea vankilan saarnaaja, että hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimesta kaksisataa laupeuden sisarta on
-täältä lähtenyt ulos maakuntaan sairaita hoitamaan, lapsia opettamaan
-ja orpoja kasvattamaan...
-
--- Herra apotti Lavernède, teidän kirkollisena esimiehenänne käsken
-teidät vielä kerran vaikenemaan. Muistakaahan, että minulla on valta
-antaa teille virallisia nuhteita ja, jos mieleni tekee, erottaa teidät
-virastanne, jopa pannaankin julistaa...
-
--- Minuako pannaan... Olen tunnettu koko Lormières'sä ja koko
-hiippakunnassakin, hyvä herra; koettakaa, jos uskallatte, loukata
-papillista arvoani.
-
--- Varokaa itseänne!
-
--- Minä en pelkää, enkä tule koskaan teitä pelkäämään!
-
--- Minä haastan teidät huomispäivänä hiippakunnan oikeuston eteen. --
-Sinne saavun, ja Jumala armahtakoon sekä teitä että minua!
-
-Paheksivaa nurinaa kuului pappien keskeltä.
-
--- Herra Lavernède, lausui vihdoin herra Clamouse, tuomiokapituli
-paheksuu sitä kiivautta, jolla olette kohdelleet yhtä sen jäsenistä ja
-kehoittaa teitä tyyneyteen ja mielenmalttiin.
-
--- Ja minä kehoitan teitä kaikkia, myöskin teitä herra arkkipappi,
-osoittamaan pyhää kunnioitusta kuolemalle.
-
-Muutamat munkit ja muutamat harvat vapaapapit, jotka epäilemättä
-tunsivat itsensä loukatuksi, hajosivat eri ryhmiin ja näyttivät aikovan
-lähteä pois.
-
--- Hetkinen vielä, hyvät herrat, sanoi Rufin Capdepont pidättäen heitä.
-
-Ja jälleen asettautuen arvokkaasen asemaansa jatkoi hän:
-
--- Tämä edessämme avattu piispan ruumisarkku, lausui hän juhlallisella
-äänellä, muistuttaa minua eräästä kirkkohistoriamme surkeimmista
-tapahtumista. Tämä todellakin kauhistava tapaus on se, kun paavi
-Formosus Stefanus VI:nen käskystä kaivettiin ylös haudasta ja
-haastettiin kirkolliskokouksen eteen. Stefanus VI syytti Formosus'ta
-paavin istuimen väkivaltaisesta anastamisesta, ja kokous piti syytöksen
-oikeutettuna. Ruumiilta leikattiin pää ja sormi, jossa hänellä oli
-ollut papin sormus, ja sitten se syöstiin Tiberin virtaan... Minä, joka
-tiedän minkä maallisten keinottelujen kautta apotti de Roquebrun'in,
-Arros'in tuomioherran on onnistunut ryöstää itselleen piispanistuin,
-lienen oikeutettu rupeamaan oikeuden valvojaksi, ja kun rohjetaan
-minulta vaatia lupausta ruumiin hautaamiseen kirkon alaisiin holveihin,
-määrään minä sen sysättäväksi yhteiseen hautakuoppaan! Eikö tämä mies
-ole ansainnut sitä häväistystä?
-
--- Ei ole! huusi apotti Ternisien... Herrat kapituulin jäsenet, teitä
-petetään, teitä petetään, uskokaa minua...
-
--- Jos kosketatte sormellannekaan tähän arkkuun viedäksenne sitä
-kaupungin hautuumaalle, sanoi Lavernède asettuen Capdepont'in eteen,
-riistämme me muut sen teidän käsistänne ja viemme kuin viemmekin hänet
-Pyhän Ireneon holveihin.
-
--- Kutka muut? kysyi varapiispa hävyttömän ylenkatseellisesti.
-
--- Minä, herra apotti Ternisien, nämä munkit ja kaikki hiippakunnan
-papit, jotka eivät vielä ole alistuneet teidän ikeenne alle.
-
--- Kaunis sotajoukko, joka vastustaa laillista oikeuttani!
-
--- Puhutte sotajoukosta? Varokaa itseänne! Lormières'in kansa ei ole
-vielä unohtanut hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä.
-
--- Lormières'in kansa?
-
--- Se vihaa teitä ja Ternisien'in ei tarvitsisi sanoa kuin sanan, niin
-ruhjoisi se teidät murskaksi.
-
--- Kapinaako?
-
--- Eikös kapina noussut silloinkin kun Stefanus syöksi Formosuksen
-Tiberiin? Koska teidän on tehnyt mieli meille kertoa raakamaisen
-aikakauden julmuuksia, niin olisi teidän pitänyt jatkaa kertomus
-loppuun saakka, eikä jättää ilmoittamatta, että Stefanuksen
-julmuuksista raivostunut kansa nousi kapinaan kelvotonta paaviansa
-vastaan, syöksi hänet vankikoppiin ja kuristi hänet armotta.
-
--- Se on kauheata! se on kauheata! mutisi Kapusiinein päällikkö.
-
-Capdepont ei vastannut mitään. Lavernède'n puhuessa oli hän katsoa
-tuijottanut täydessä loistopuvussaan lepäävään piispaan ja lumottuna
-tuosta todellakin suuremmoisesta näystä oli hän vähitellen lähestynyt
-arkkua, lähempää nähdäksensä noita häikäiseviä koruja...
-
-... Oi, Jumalani! kuinka tuo hiippa oli kaunis! Hän katsoi siihen
-kauvan, silmäluomet kummallisesti kohollaan... Entäs sauva sitten! Oi,
-sitä loistoa! Kuinka ihanata olisi siihen nojautua ja kuinka mainiosti
-se soveltuisi hänen vakavaan majesteetilliseen astuntaansa!...
-Kultasormukseen kiinnitetty suuri ametisti lumosi hänet vihdoin
-hohdollaan. Hänessä syntyi päätös. Oi! -- Kumpa saisi kantaa tuota
-säteilevää sormusta sormessaan!... Hän ei voinut kauvemmin vastustaa
-himoaan, vaan kiireesti selvittäen käsivartensa mustan kaapunsa
-poimuista iski hän palavan kätensä, niinkuin kotka kyntensä, vainajan
-jäiseen käteen.
-
--- Jumalan tähden! huusi Ternisien. Ja ryntäen esiin työnsi hän rajusti
-Capdepont'in pois. Lammas oli osottanut härjän voimaa.
-
--- Mitä! mitä! sopersi varapiispa pelottavan tyynesti, mitä on
-tapahtunut?
-
--- Mitäkö on tapahtunut? Ei muuta kuin että olette tehnyt kauheimman
-rikoksen minkä voi ajatella, pyhänryöstön! vastasi Lavernède uhaten
-häntä käsi kohotettuna.
-
--- Minäkö? minäkö? kysyi hän hämmästyneenä.
-
-Silminnähtävää oli, ettei Capdepont'illa ollut vähääkään tuntoa siitä
-rikoksesta, josta häntä syytettiin. Kun intohimo kehittyy määrättyyn
-asteesen, saattaa se muutamat ihmiset kokonaan edesvastuuttomaksi
-teoistaan. Kunnianhimonsa ainoisraivon valtaamana, niinkuin hullujen
-lääkärit sanovat, oli Capdepont'illa ollut todellisen mielipuolisuuden
-kohtaus.
-
-Mutta piispan palatsin pihalla oli yleinen melu syntynyt. Apotti Mical,
-arkkipappi Clamouse, ja tuomiokapitulin jäsenet häärivät kauhistuneina
-Capdepont'in ympärillä yhteen ääneen vaatien häneltä selitystä.
-
--- Viekää hänet pois, hyvät herrat! viekää hänet pois! kuului Kapusiini
-päällikön ääni huutavan keskellä mellakkaa. Ei se ole pappi tuo mies,
-vaan paha henki: minä näin helvetin tulen palavan hänen silmissään.
-
-Rufin Capdepont koitti vielä vastustella huutaen ja hosuen, mutta
-Mical, herra Clamouse, tuomioherrat ja melkein koko papisto yrittivät
-yksissä voimin häntä hillitsemään ja laahasivat hänet väkisten pois.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-Munkit.
-
-
-Tätä kauhistavaa kohtausta seurasi pitkä ällistyksen hetki.
-
-Apotti Lavernède tointui ensiksi huumauksestaan. Apotti Ternisien'in
-vielä ollessa liikkumattomana, kauhun jähmettämänä, nouti hän
-hiljaa ruumisarkun kannen ja sulki arkun. Olihan mahdollista, että
-Capdepont riistäisi itsensä irti ystäväinsä käsistä ja ilmestyisi taas
-äkkiarvaamatta.
-
--- Rukoilkaamme, hyvät herrat! sanoi Kapusiini munkkien päällikkö
-sortuneella äänellä. Paikalla polvistuivat kaikki.
-
-Hiukan tyyntyneenä rukouksesta, alkoi apotti Lavernède muistutella
-mielessään äskeisiä tapahtumia ja nousi äkkiä seisaalleen. Tietämättä
-miksi, kaikki papit hänen esimerkkiään noudattaen tekivät samoin.
-
--- Hyvät herrat! sanoi vankilan saarnaaja, kirkon etu vaatii, että
-herra Rufin Capdepont'in rikoksellinen käytös tulee ylhäisessä paikassa
-tiedoksi. Minä juoksen ilmoittamaan asian kenraali de Roquebrun'ille,
-että hän tietää lähettää sähkösanoman Pariisiin.
-
--- Mitä! tahdotteko saattaa maallikkojen tietoon mitä täällä on
-tapahtunut? kysyi Kapusiinein päällikkö.
-
-Vanhus parka vapisi mielenliikutuksesta.
-
--- Tämän asian täytyy saada mitä suurimman julkisuuden, vastasi apotti
-Lavernède.
-
--- Lopettakaa, hyvä herra! Näyttää siltä kuin tällä hetkellä olisitte
-unohtaneet papillisen kutsumuksenne.
-
--- Mutta, arvoisa isä, jos tahdomme estää Capdepont'in nimitystä
-Lormières'in piispaksi, on velvollisuutemme tehdä hänet tunnetuksi
-maailmalle...
-
--- Jumala on kironnut maailman, meillä on ainoastaan yksi velvollisuus,
-se on: pelastaa se.
-
--- No mutta, ei! huusi kiivas vankilan saarnaaja päättäväisesti
-työntäen ympäriltään munkit siten raivatakseen itselleen tien portille.
-Ei, ei, teistä huolimatta vapautan kirkon piispasta, jolla sitä uhataan.
-
-Hän irtautui väkisten ympärillä seisovista ja oli juuri lähtemäisillään
-tiehensä, kun apotti Ternisien tarttui hänen käteensä.
-
--- Ystäväni, lausui hän, rukoilevalla äänellä, jääkää meidän kanssa,
-Jumalan nimessä, ei hiiskaustakaan tästä kenraali de Roquebrun'ille.
-Oletteko varma siitä, ettei sanoma hänen velivainajalleen ja koko hänen
-perheelleen tehdystä häväistyksestä tappaisi tuota vanhaa miestä?
-
--- Tahdotteko siis, että häväistys kohtaa häntä julkisesti? Huomenna
-kello kymmenen aikana, Capdepont, joka varmaan siksi on saanut
-tuomiokapitulin puolelleen, kieltäytyy julkisesti hautaamasta piispaa
-Pyhän Ireneon hautaholviin.
-
--- Hän ei uskalla! mutistiin joka taholta.
-
--- Hänkö ei uskalla? Hän, joka äsken historiaan vedoten kehoitti meitä
-tuomitsemaan hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'iä katkaisemaan häneltä
-kaulan, leikkaamaan hänen oikean kätensä poikki ja syöksemään hänen
-häpeällisesti silvottu ruumiinsa Arbouse virtaan!...
-
--- Tyyntykää, herra Lavernède, tyyntykää! keskeytti arvokas ja
-kunnioitettu Dominikaanimunkkien priiori.
-
--- Kuulkaa minua kaikki! Onko meillä aseita puolustaaksemme
-rakastettua piispaamme Rufin Capdepont'in hyökkäyksiä vastaan? Ei.
-Päätämmekö kuitenkin kunnioittaa tätä ruumista, puhtaan, rakkautta
-ja armeliaisuutta uhkuvan sielun autiota majaa? Päätämme, eikö
-niin? Minkä vuoksi siis tässä suurimmassa ahdingossamme epäilisimme
-pyytää avuksemme maallista valtaa, joka yhdellä sanalla voi tehdä
-lopun röyhkeimmästä häväistyksestä, mitä milloinkaan on kuultu? Te
-pelkäätte iskun olevan liian kovan kenraali de Roquebrun'ille. No niin,
-jätetään hän sitten rauhaan. Mutta sallikaa minun sitte heti lähettää
-omalla edesvastauksellani sähkösanoma Pariisiin. Vielä tänä iltana
-saa kirkollisasiain ministeri asiasta tiedon, ja hän kerkiää hyvästi
-antamaan Capdepont'ille käskyjä huomisista juhlamenoista.
-
--- Kirkon arvo vaatii ennemmin että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun
-haudataan tämän kaupungin kirkkotarhaan kuin että maallinen valta
-sekaantuu onnettomiin riitoihimme, virkkoi taas Dominikaanimunkkien
-päämies... Herra Lavernède, pappi ei ole vapaa, papin vihkimys sitoo
-hänet erottamattomasti hengelliseen säätyyn. Herra Capdepont on
-syyllinen, hyvinkin syyllinen. Mutta mitä me hyödymme hänen rikostaan
-levittämällä.
-
--- Me hyödymme siinä, että olemme täyttäneet tuon ylevän taivaallisen
-työn, jota sanotaan velvollisuudeksi.
-
--- Maallikot ovat meidän vihollisiamme.
-
--- Minä en tunne muuta vihollista kuin pahetta.
-
--- Pahe ei ole papeissa, se on ihmisissä. Hengellinen sääty on pyhä
-arkki ajan levottomien kiihoitusten yläpuolella; meidän tulee jättää se
-ylhäälle, mihin Jumalan käsi sen on asettanut.
-
--- Miksi estätte minua kukistamasta Rufin Capdepont'in ylpeyttä? huusi
-Lavernède vihan vimmoissa.
-
-Eikö Jumalan viha ruhjonut ihaninta enkeleistäänkin?
-
--- Odottakaa siis Jumalan käden näyttäytyvän selvästi.
-
--- Näyttäytyköön se sitten tuo kostajan käsi, näyttäytyköön ja
-pelastakoon kirkon perikadosta!
-
-Samassa valaisi punertava salama piispan palatsin pihaa, häikäisten
-silmiä, ja hirvittävä ukkosen jylinä kuului. Lormières'in
-vanha tuomiokirkko, jonka kaikki nurkat kajahtivat, vapisi
-graniitti-perustuksillaan. Kaksikymmentä kauhistunutta pappia suistui
-polvilleen; muut notkistivat päätään. Dominikanimunkkien priiori yksin
-jäi suorana ja liikkumattomana paikalleen seisomaan. Vahakynttilä, jota
-hän piti kädessään, valaisi kalpealla heijastusvalolla hänen jäykkää
-ja ankaraa haamuansa. Olisi luullut jonkun Pyhän Ireneon kuvapatsaista
-äkkiarvaamatta astuneen alas komerostaan,
-
--- Herra Lavernède, Jumala, jota pyysitte avuksi, on kuullut teitä,
-lausui hitaasti valkeapukuinen munkki.
-
-Tämän sanottuaan hänkin vuorostaan lankesi polvilleen.
-
-Herran ilma, jonka kaukaista ääntä jo kello viiden aikana oli huomattu,
-oli tullut yhä lähemmäs paksujen pilvien muassa ja uhkasi nyt koko
-voimalla kaupunkia. Kaikkialla taivaan rannalla irtautui toisistaan,
-ukkosen alinomaa jylistessä, suunnattomia pilvijoukkoja, toiset
-läpinäkemättömiä, mustia, toiset osittain kuulakoita, ja liikkuivat
-raskaasti Lormières'iä kohti. Pyhän Ireneon korkean tornin kohdalla ne
-yhtyivät. Siellä levottomat pilvet pysähtyivät, töyttäsivät toisiaan
-vastaan, asettuivat vaivaloisesti toinen toisensa päälle ja muodostivat
-hirvittäviä, korkeita vuoria, ikäänkuin sata Himalajaa olisi läjitetty
-päällekkäin taivaan äärettömillä kentillä.
-
-Vasemmalla puolella näitä kykloopivuoria, joissa runoilijan silmä
-olisi voinut nähdä Jumalan kaupungin pelottavia vallituksia, oli kuu
-anastanut itselleen pienen tilan loistaakseen. Tästä tähtitornista,
-joka supistumistaan supistui, lankesi muutamia säteitä Lormières'in
-huoneille, joista ei pienintäkään ääntä kuulunut; toisin hiukan
-epätasaisille pilville, valaisten täällä syviä aukkoja, tuolla
-hirvittäviä äkkisyvänteitä, kuvaten edempänä kokonaisen armeijan
-teräskypärineen, välkkyvine haarniskoineen ja terävine, kiiltävine
-miekkoineen.
-
-Uusi ukkosen tuli viilsi näitä liikkuvia vuorenhuippuja. Maisema
-muuttui. Loistavat armeijat, omituiset äkkisyvänteet, lumoavat luolat
-katosivat. Kaikki oli nyt vaan sekasortoa, ammottava kolo keskellä.
-Tuohon mustaan kitaan oli kuukin kadonnut. Äkkiä alkoi suuria, pyöreitä
-sadepisaroita tipahdella piispan palatsin pihalla olevien pappien
-käsille.
-
-Sanaakaan lausumatta otti Kapusiinimunkkien päällikkö, jonka paljaita,
-aukinaisten sandaalien huonosti suojaamia jalkoja sade kasteli,
-villaisen viittansa ja levitti sen hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-ruumisarkun päälle.
-
-Samassa hetkessä oli kymmenen muuta viittaa samassa hurskaassa
-tarkoituksessa irroitettu hartioilta.
-
-Apotti Ternisien syöksyi yhdellä hyppäyksellä piispan asunnon suurelle
-ovelle. Hän ravisti sitä voimiensa takaa. "Mahdotonta!" mutisi hän
-epätoivoissaan.
-
-Apotti Lavernède juoksi hiippakunnan virkahuoneen pienelle
-rakennukselle. Hän koputteli sielläkin turhaan.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän palaten toisten luo, tuomiokirkko suljetaan
-vasta kello yhdeksän eikä kello vielä ole niin paljon. Kantakaamme
-hänen ylhäisyytensä tuomiokirkkoon.
-
-Sade yltyi, sammuttaen yksitellen pappein käsissä olevat kynttilät.
-
--- Joutukaamme! virkkoi taas Lavernède mahtavalla äänellä.
-
-Viisikymmentä käsivartta hapuili pimeässä piispan ruumisarkkua ja nosti
-sen yhteisellä voimainponnistuksella. -- Lähtekäämme, komensi apotti
-Ternisien. Ainoastaan yksi, Dominikaanimunkkien priiorin kynttilä paloi
-vielä. Tämä ankara munkki astui kulkueen etupäähän.
-
-Kulkue saapui esteettömästi Pyhän Ireneon katettuun eteiseen.
-
-Apotti Ternisien riensi porttaalille ja kohotti suurta rautasta säppiä.
-Tuomiokirkko oli suljettu, vaikkei määrätunti vielä ollut lyönyt.
-
--- Oi! Jumala, huudahti nuori pappi raukka menehtymäisillään.
-
-Ähkien ja hikoillen laskivat kantajat kuormansa kirkon kynnykselle,
-paraiten suojattuun paikkaan.
-
--- Tämä on häpeällistä! ei Dominikaanimunkkien priiori voinut olla
-sanomatta.
-
--- Se on pirullista äänsi Kapusiinein päällikkö.
-
--- Hyvät herrat, huusi Lavernède, minun täytyy saada tuomiokirkon
-avaimet, muuten herätän paperitehdaskaupungin murtamaan portit.
-
-Kaikki kertyivät hänen ympärilleen.
-
--- Päästäkää minut! sanoi hän kokien irtautua, päästäkää!...
-
-Tahdotte siis palauttaa tänne herra Capdepont'in? kysyi Dominikaanein
-priiori.
-
--- Pelkäättekö häntä?
-
--- Ainakin on turha aikaansaada uusia häväistyksiä.
-
--- Kaikessa tapauksessa ei piispamme ruumis saa jäädä sateesen. Ettehän
-sitä tahdo, isä priiori, te, joka kaikista papeista nautitte suurinta
-huomiota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in puolelta ja joka niin
-usein saitte tuntea hänen isällistä hellyyttänsä!
-
-Dominikaanimunkin kulmikkaat, kuivettuneet kasvot kalpenivat
-vahakynttilän valossa, joita taas oli sytytetty. Muisto piispan hyvistä
-teoista oli kukistanut tämän tylyn munkin.
-
--- Mitä valitatte, herra Lavernède? sanoi hän. Teidän, tämän onnettoman
-hiippakunnan papin, teidän tulisi iloita siitä, että piispamme
-ruumisarkku kärsii tämän kammottavan rujuilman rääkkäystä. Minä
-puolestani toivon, että virtana valuva sade valtaisi tämän viimeisenkin
-pakopaikan, niin että meidän täytyisi polviin asti vedessä kahlaten
-pitää täällä vahtia.
-
--- En käsitä teitä, isä priiori.
-
--- Otaksukaa että maallinen valta, joka on niin välinpitämätön pyhän
-uskontomme edusta, nimittää herra Capdepont'in Lormières'in piispaksi,
-luuletteko pyhän isän vahvistavan piispaa, joka ei pelkää solvaista
-kuolemata.
-
--- Aijotteko siis, isä priiori, kirjoittaa Roomaan? sai apotti
-Lavernède äkkinäiseltä ilolta vaivoin lausutuksi.
-
--- Minä aijon ilmoittaa kenraalilleni, mitä olen nähnyt. Hän on tietävä
-tämän kamalan illan kaikki erityiskohdat. Ja jos myöhemmin on pakko
-ryhtyä kirkkosääntöjen mukaan herra Capdepont'ia kuulustelemaan,
-tulevat esimieheni jättämään yhden jäljennöksen kirjeestäni
-paavilliseen kansliaan.
-
--- Minä puolestani teen samoin, isä priiori, lisäsi Kapusiinimunkkien
-päällikkö.
-
--- Oi, kunnianarvoisat isät! oi, kunnianarvoisat isät! änkytti
-Lavernède liikutettuna.
-
-Sitten juosten ryhmästä ryhmään:
-
--- Missä on isä Trézel? missä on isä Trézel? toisti hän, hänenkin
-täytyy kirjoittaa Romaan...
-
-Isä Trézel, pyhän Stanislaus Kotskan opiston johtaja, oli aikoja sitten
-lähtenyt tiehensä.
-
--- Oh! Jesuiitat ovat aina älykkäitä! ilkkui Lavernède. Capdepont
-saattaa tulla piispaksi, ja he ovat seuranneet Capdepont'ia.
-Sanotaanhan: kumartakaamme mahtavia, elääksemme rauhassa... Hyvä
-Jumala! Hyvä Jumala!
-
-Hän lähestyi ruumisarkkua... Hän tarkasteli huolellisesti viittoja,
-jotka sitä peittivät... Hän kohotti kevyesti niitä yksitellen, ja
-näytti niitä lukevan... Hän levitti ne uudelleen tammiselle arkulle...
-Hänen käytöksensä ilmaisi selittämättömän katkeraa ja rajua surua.
-Toiset katsoivat häntä kauhunsekaisella hämmästyksellä.
-
--- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun raukka! huokaili apotti Ternisien.
-
-Apotti Lavernède kohotti kyyneleistä kimaltelevat silmänsä uskolliseen
-sihteeriin. Voimattomuuden raivo kuohui hänessä, ja sai tuon katseen
-nousemaan.
-
--- Ystäväni, huusi hän vihdoin, älkää enään itkekö. Hänen ylhäisyytensä
-on pääsevä tuomiokirkkoonsa!
-
-Ja ennenkuin yksikään ennätti häntä estämään, syöksyi hän pimeyteen
-rajuilmaan ja katosi.
-
-
-
-
-XIX.
-
-Herra Clamouse'n vistipeli.
-
-
-Tuomiokirkko purskui vettä kaikista räystäskouruistaan ja täydellisiä
-koskia kohisi katoilta saaden kaupungin tulvan vaaitaan.
-
-Apotti Lavernède riensi juoksujalassa vedestä virtailevan Pyhän Ireneon
-torin poikki. Hän saapui Saint-Frumence'n kadun kulmaan. Rautaisen
-pylvään päähän ripustettu lyhty levitti himmeää, häilyvää valoaan
-korkean, tumman, ristikkoikkunaisen talon ylitse. Tämä synkännäköinen
-talo oli erään muinaisen Benediktiläisluostarin jäännöksiä.
-
-Vankilan saarnaaja seisahtui matalalle, isoilla kiiltopäisillä
-nauloilla koristetulle ovelle ja kohotti raskasta, särmiin taottua
-vasaraa. Kumea ääni kajahti. Matala ovi avautui puoleksi.
-
--- Taivas! olettehan aivan likomärkä, herra Lavernède! huudahti vaimo,
-joka porttia avasi.
-
--- Ovatko tuomiokirkon avaimet täällä?
-
--- Luultavasti: lukkari tuo ne tänne joka ilta. Palvelija nosti
-lyhtyään, jossa paloi Pyhästä Ireneosta korjattu keltainen
-vahakynttilän pätkä, ja katsoi paksun oven sisäpuolelle.
-
--- Kah! sanoi hän, kummallisia, ne eivät ole tavallisuuden mukaan
-ripustetut naulaan. Apotti Lavernède tarkasteli itse.
-
--- Jesus Maria! herra apotti, toimittakaa kuivat vaatteet päällenne,
-voitte sairastua.
-
--- Onko herra Clamouse salongissaan?
-
--- On kaiketi! hän pelaa korttia toisten herrain kanssa.
-
-Vankilan saarnaaja tunsi kauhun pöyristystä. Mitä! Lormières'in entinen
-piispa oli rajuilman vallassa, sade huuhteli toista sataa hengellistä,
-joista muutamat olivat sangen vanhojakin, ja parin askeleen päässä
-tuulelle ja rankkasateelle alttiista kirkon eteisessä pelasivat toiset
-papit korttia!
-
-Hän juoksi pappilan pitkän käytävän läpi, vihan, raivon ja ylenkatseen
-sekaisten tunteiden raastaessa häntä.
-
-Koputtamatta ennakolta tempasi hän äkkiä salongin lasioven auki. Neljä
-toimeensa hartaasti kiinnitettyä herraa kohotti nopeasti päänsä. Ne
-olivat arkkipappi, professori Turlot, sekä ensimäinen ja toinen Pyhän
-Ireneon varapappi.
-
--- Rakas Lavernède, sanoi herra Clamouse, jonka pergamentin karvaiset
-kasvot loistivat sanomattomasta mielihyvästä, chelem, mainio chelem!...
-Paikalla juttelemme. -- Tarkatkaa, tarkatkaa, Turlot.
-
--- Olen kovin pahoillani, herra arkkipappi, että minun täytyy
-keskeyttää peliänne näin juhlallisella hetkellä, mutta...
-
--- Ei tuhmuuksia, Turlot, virkkoi taas herra Clamouse, joka ei ollut
-kuullut vankilan saarnaajan sanoja. -- Piketti!...
-
--- Mutta, herra Lavernède, olettehan märkä kuin vesirotta, sanoi
-ensimäinen varapappi, sääliväisen näköisenä, unohtaen heittää korttinsa
-pöydälle.
-
--- Mitä se teihin koskee? virkkoi arkkipappi tuimasti... Pelatkaa herra!
-
-Ensimäinen varapapin kortti luikui pöydälle. Apotti Lavernède lähestyi
-herra Clamous'ia.
-
--- Herra arkkipappi, lausui hän hillitystä harmista vapisevalla
-äänellä, on kammottava rajuilma. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-ruumisarkun päälle sataa.
-
-Herra Clamouse teki kärsimättömän liikunnon.
-
--- Ruumisarkku sisältää vain ruumiin, sanoi hän, ja se on yhden tekevä
-sataako vai paistaako aurinko siihen.
-
--- Vieläkin piketti!
-
--- Tämä ruumis oli teidän piispanne.
-
--- Mutta hän ei ole enään. -- Vieläkin piketti.
-
--- Senpä vuoksi kait uskallattekin häntä vastustaa. Muistan, ett'ette
-näin rohkea ollut luentosalissa papin vihkiäispäivänä.
-
-Pienellä äkäisellä liikunnolla kokosi arkkipappi kaikki korttinsa
-oikeaan käteensä. Mahdotonta oli nyt heti jatkaa peliä. Pieninkin
-hajamielisyys voisi hävittää hänen mainion cheleminsä.
-
--- Herra Lavernède, ette kunnioita mitään, sanoi hän naurettavan
-totisesti. Näkee kyllä, ett'ette osaa vistiä pelata!... Koska minun
-täytyy teitä kuunnella, puhukaa! Mitä tahdotte?
-
--- Minä tahdon tuomiokirkon avaimia.
-
--- Noiden avainten takiako olette semmoista melua nostaneet? Olenko
-minä kieltänyt teidän niitä ottamasta? Ottakaa ne ja jättäkää minut
-rauhaan. -- Turlot, jatkakaamme!
-
--- Avaimet eivät ole ripustetut tavalliselle paikalleen, herra
-arkkipappi.
-
--- Sitten ei lukkari vielä ole niitä tuonut. -- No, Turlot...
-
--- Mutta minkätähden lukkari juuri tänä iltana, jolloin tuomiokirkon
-tulisi tarjota suojaa hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-ruumisarkulle, on sulkenut ovet ennen määrättyä aikaa, sillä kello ei
-vielä ole yhdeksän. Ettehän suinkaan te, herra arkkipappi, ole sitä
-käskenyt?
-
--- Minäkö? huudahti herra Clamouse, joka tällä kertaa tuli
-tummanpunaiseksi ja hämmästyksessään pudotti korttinsa pöydälle.
-
--- Sitten, pyydän anteeksi teiltä...
-
--- Kuinka! herra apotti, jatkoi vanhus suuttuneena, te luulitte minua
-syylliseksi?...
-
-Lavernède tarttui liikutettuna ja kunnioittavasti hänen käteensä.
-
--- Herra arkkipappi, sanoi hän, ette todellakaan ole syyllinen Rufin
-Capdepont'in ilkeisiin solvauksiin piispavainajatamme kohtaan. Ei,
-vaikka joskus papillisen arvojärjestyksen tähden olettekin antanut
-myöden varapiispalle, ette kumminkaan ole voinut valheeksi tehdä
-pappiselämäänne, jota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -- hän tunnusti
-sen viimeksi teille itsellennekin -- niin monta kertaa on maininnut
-hyvänä esimerkkinä. Rukoilemalla siis pyydän teitä minulle anteeksi
-suomaan surulliset epäluuloni, jotka silmänräpäykseksi valtasivat
-mieleni... Pääni on tänä päivänä aivan sekasin...
-
-Samoin kuin kokous päivänä, jolloin hän vastoin tahtoansa oli tehty
-salaliiton johtajaksi, itki vanha Clamouse.
-
--- Rakas Lavernède, änkytti hän, menkää minun puolestani vaatimaan
-lukkarilta Pyhän Ireneon avaimet, ja ell'ette tapaa tuota miestä,
-jonka minä tulen erottamaan hänen virastaan velvollisuutensa
-laiminlyömisestä, antakaa kantaa tänne pyhän piispanne ruumis.
-Minun talolleni tapahtuu suuri kunnia, jos se saa tehdä hänelle
-ruumiskappelin virkaa.
-
-Molemmat varapapit, joiden nuoria, vapaita sydämiä ei Capdepont vielä
-ollut ennättänyt turmella, nousivat istuimeltaan ja ympäröivät herra
-Clamousea.
-
--- Hyvä, herra arkkipappi, hyvä! toistivat he. Ainoastaan apotti Turlot
-jäi äänettömäksi, liikkumattomaksi istumaan; kalpeat, leveät kasvonsa
-viuhkaksi levitettyjen korttien peitossa.
-
--- Herra arkkipappi, sanoi vankilan saarnaaja, tarjootte katon
-piispanne suojattomalle ruumiille. Jumala tutkii sydämenne, ja vaikka
-hetkisen kuulitte pahan hengen ääntä, olette te saava armoa. Mutta
-ei tämä huone, vaan tuomiokirkko, on tehtävä kuolinkappeliksi. Minä
-riennän lukkarin luo...
-
-Kun Lavernède jo oli avannut oven, pidätti hänet ensimäinen varapappi.
-
--- Herra apotti, virkkoi hän, älkää menkö lukkarin luo, se on
-hyödytöntä: tuomiokirkon avaimet ovat täällä.
-
--- Täälläkö?
-
--- Täällä.
-
--- Minunko luonani? keskeytti herra Clamouse kiivastuneena.
-
--- Olen suuresti pahoillani, että herra Turlot käsittämättömällä
-äänettömyydellään pakottaa minua häntä ilmiantamaan. Hän se tänä iltana
-sulki tuomiokirkon ovet ja pisti avaimet taskuunsa. Minä näin kaikki.
-
--- Kuinka! huusi vanha Clamouse kääntyen harmistuneena pyhän raamatun
-professorin puoleen, ja te olette antaneet meidän näin kiistellä.
-
--- No, herra arkkipappi, tahdotteko vai ei, että lopetamme
-vistipelimme? kysyi herra Turlot.
-
-Hän oli olevinaan aivan väliäpitämätön siitä mitä tapahtui.
-
-Apotti Lavernède'n kiukku nousi rajojensa ylitse. Kun ei apotti
-Turlot'in ikä eikä asema velvoittanut häntä kunnioitukseen, tempasi hän
-raivokkaasti kortit hänen käsistään ja viskasi ne menemään salongin
-lattialle.
-
--- Peli on lopetettu, herra, se on lopetettu! sanoi hän.
-
-Sitten huusi hän ahmaten häntä raivosta leimuavilla silmillään:
-
--- Avaimet! avaimet!
-
-Nyt iso Turlot'kin puolestaan nousi pystyyn.
-
--- Sulkiessani tuomiokirkon, sopotti hän, olen totellut hiippakunnan
-varapiispan käskyä. Herra apotti Capdepont'ille minä siis jätän Pyhän
-Ireneon avaimet, enkä teille.
-
-Hän sieppasi tuolille heitetyn hattunsa ja koitti pötkiä pakoon. Mutta
-apotti Lavernède sulki oven ja asettui päättäväisesti vastustajansa
-eteen. Hänen ennestään jo häiriintyneillä kasvoilla oli nyt
-surunsekainen sävy.
-
--- En päästä teitä pakenemaan, herra! sanoi hän.
-
--- Aiotteko tehdä väkivaltaa minulle?
-
--- Jos minä tässä jumalattomassa taistelussa, johon te olette syypää,
-unohdan että kumpikin olemme pappeja, niin tapahtuu se teidän
-tahdostanne.
-
-Apotti Turlot hoiperteli kauhistuneena, tavallistaan vielä kalpeampana
-pari askelta herra Clamouse'a kohti.
-
--- Herra arkkipappi, sanoi hän, kun en enään turvallisesti voi
-säilyttää avaimia, jotka apotti Capdepont on minulle uskonut, niin
-jätän ne teidän haltuun. Otaksun, ett'ei niitä rohjeta riistää
-teidän käsistänne. Jos teitä haluttaisi myöntyä herra Lavernède'n
-vaatimuksiin, huomautan että hiippakunnan varapiispa itse on käskenyt
-sulkemaan tuomiokirkon ovet, välttääkseen loukkaavia kohtauksia, joita
-siellä saattaisi tänä yönä tapahtua, ja että hän myöskin on pidättänyt
-itselleen oikeuden avata ovet, milloin sen hyväksi näkee.
-
--- Mutta minäpä olen Pyhän Ireneon kirkkoherra, uskalsi Clamouse vanhus
-väittää, vastaanottaessaan avaimet apotti Turlot'ilta.
-
--- Niinpä kyllä, herra arkkipappi on kirkkonsa isäntä, sekaantuivat
-molemmat varapapit puheeseen.
-
--- Koko hiippakunnassa on ainoastaan yksi isäntä, ja se on herra
-varapiispa.
-
--- Mutta kirkkolaki... rohkeni herra Clamouse inttää.
-
--- Herra varapiispa -- ei kukaan sitä enään epäile, -- tulee piakkoin
-koroitetuksi Lormières'in piispalliselle istuimelle, ja kun hänellä on
-hyvä muisti, ei hän unohda niitä, jotka ovat olleet tottelemattomia
-hänelle.
-
--- Luulette siis täydellä todella, rakas Turlot, että herra varapiispa
-pitäisi sen loukkauksena, jos... jos...
-
--- Luulen, herra arkkipappi, että joudutte hänen vihoihinsa ja
-tiedätte, että hänen vihansa on hirmuinen.
-
-Vanha Clamouse raukka vaipui nojatuoliinsa sortuneena, masennettuna,
-sanaakaan virkkamatta ja silmäili tylsän näköisenä hänen kädessään
-kilisevää avainkimppua.
-
-Apotti Lavernède, joka ei epäillyt voittavansa kaikkia vastuksia,
-minkälaisia olivatkaan, seisoi sekä tyynen että huolestuneen näköisenä
-tätä kohtausta katsellen. Käsivarret ristissä rinnalla, ikäänkuin
-masentaakseen kuohuvia tunteitaan, tarkasteli hän katkeralla
-ylenkatseella vanhan arkkipapin surkeata muotoa. Tämä uljas, luja pappi
-häpesi papillisen virkansa puolesta, nähdessään semmoista heikkoutta,
-pelkurimaisuutta ja kunniantunnon puutetta virkaveljissään. Nyt ei
-asia enään koskenut hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia, vaan herra
-Clamouse'a ja herra Turlot'ia, ja se häpeällinen kohtaus, jota nuo
-molemmat näyttelivät hänen edessään, vaikutti häneen masentavaisesti.
-Miten suuri olikaan Rufin Capdepont'in vaikutusvalta! Niin! Rufin
-Capdepont saattoi siis mielivaltaisesti alentaa pappeja, joita
-vihkimyksen olisi pitänyt tehdä "_rohkeiksi kuin David ja viisaiksi
-kuin Salomon_." Hänen mieleensä johtui _Pimeyden Ruhtinas_ ja ne
-sotajoukot, jotka hän oli viekotellut mukanaan kadotukseen.
-
-Mutta asian täytyi päättyä. Vankilan saarnaajaa iletti nähdä kirkon
-korkeata edustajaa tuossa alennuksen tilassa. Tarmokkaasti kääntyi hän
-herra Clamouse'n puoleen, näyttäen apotti Turlot'ille selkänsä. Sitten,
-tarkastaen masentunutta vanhusta, puhutteli hän häntä hiljaan:
-
--- Koska avaimet nyt ovat hallussanne, lausui hän, toivon teidän, herra
-arkkipappi, estelemättä jättävän ne minulle.
-
--- Kuulittehan, ystäväiseni, minä en olekaan isäntä.
-
--- Ja te tottelette herra Turlot'ia, te, herra Clamouse?
-
--- Minä en tahdo tulla apotti Capdepont'in viholliseksi. Minä olen
-vanha ja tahdon kuolla rauhassa.
-
--- Siis jää hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkku rajuilman
-valtaan?
-
--- Eihän se ole minun syyni... Käsitättehän tilani, Lavernède rakas,
-olen hiippakunnan varapiispan alamainen, enkä siis voi vastaanottaa
-ruumisarkkua talooni.
-
--- Mutta äsken...
-
--- Oh, niin! äsken... Mutta en tietänyt, että herra apotti Capdepont...
-
--- Siis: pelkäätte Rufin Capdepont'ia enemmän kuin itse Jumalaa;
-sillä te tiedätte hyvin, herra arkkipappi, että kieltäessänne
-vieraanvaraisuuttanne piispavainajaltanne, loukkaatte kovasti
-Jumalaa... Oh! minä pyydän, älkää vapisko noin surkeasti
-nojatuolissanne; en minä ensinkään tahdo saattaa teitä rettelöihin...
-Antakaa minulle tuomiokirkon avaimet ja jatkakaa sitte vistiänne, jos
-teitä haluttaa.
-
--- Vanha Clamouse, häveten omaa heikkouttansa, mutta kykenemättä
-vapautumaan Capdepont'in vallasta, yritti puhumaan. Mutta hänen ei
-onnistunut.!
-
-Apotti Lavernède'n valtasi ylenkatseensekainen säälin tunne.
-
--- Herra arkkipappi, lausui hän, lieventäen tuimaa, ankaraa ääntään,
-minä käsitän asemanne, se on mitä tukalin. Asia on selvä: tiedän
-ett'ette voi itse antaa minulle Pyhän Ireneon avaimia. Mutta jos minä
-ottaisin ne teiltä?...
-
--- Jos ottaisitte ne minulta?...
-
--- Minä tulisin siten yksinäni edesvastauksen alaiseksi. Etevänä
-kasuistina te kyllä ymmärrätte miten asia silloin on muuttunut.
-
-Vanhuksen sammunut katse kirkastui.
-
--- Ah! niinkö? mutisi hän, se on toista. Se on varma, että jos jollain
-tavalla onnistuisitte riistämään minulta avaimet, minä...
-
--- Jo se on tehty! huudahti Lavernède, joka tähdäten avainkimppua
-kuin saalista, sieppasi sen taitavalla ja kokonaan odottamattomalla
-kädenliikunnolla.
-
--- Hyvät herrat, minä panen julkisen vastalauseen tämmöistä ryöstöä
-vastaan, sopotti Clamouse, jonka raskaan painon musertama rinta
-vihdoinkin alkoi vapaammin hengittää.
-
--- Herra Lavernède, huusi Turlot, herra Capdepont on paikalla saava
-tietää tästä...
-
-Ylpeä, halveksiva katse, jonka vankilan saarnaaja voitonriemuissaan loi
-pyhän raamatun professoriin, sammutti sanat hänen huulillaan.
-
--- Juoskaa syyttämään minua herra Rufin Capdepont'ille, herra, juoskaa
-sukkelaan. Panettelijan virka sopii mainiosti teille.
-
-Hän tervehti nuorta varapappia ja riensi kiireesti pois.
-
-
-
-
-XX
-
-Ruumisalttari.
-
-
-Hirvittävä rajuilma kesti yhä. Tuima tuuli oli noussut ja sammuttanut
-lyhdyt, jotka vihurin ravistamina vinguttivat väkipyöriään. Yö oli
-kolkko, sakea, kammottava. Taivas oli yhtä pimeä kuin kadutkin. Ukkonen
-vaikeni hetkeksi; mutta kaduilla virtaavan veden pauhu oli sitä
-seurannut ikäänkuin pitkittääkseen jymyä. Etäämpänä kuultiin Arbousen
-kohisten syöksevän tulvavettä särkyneistä suluistaan.
-
-Satoi yhä.
-
-Sillä välin hohde, joka alussa oli himmeä, mutta sitten yhä selvempi
-ja kirkkaampi, valaisi pimeätä seutua. Äkkiä valaistiin ne seitsemän
-suurta, kapeaa ja keveää ikkunaa, jotka tekivät Pyhän Ireneon kuorista
-mitä ihanimman gootilaisen rakennustaiteen mestariteoksen. Toinen
-toisensa perästä alkoivat sivukappelein sirot ruusukeakkunat punottaa.
-Ja pian avaran tuomiokirkon suunnaton päähuone, jonka kaikki akkunat
-päästivät valoa ulos, kohosi pimeyden keskellä valoisana, säteilevänä,
-loistavana.
-
-Asetettuaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkun pääalttarin
-portaalle, oli apotti Lavernède tahtonut valmistaa piispavainajalle
-juhlallisen ruumiskappelin, joka korvaisi kaikki häntä kohtaan
-tehdyt solvaukset. Avaimet aukasivat sakastin kaikki laatikot, jotka
-sisälsivät kaikennäköisiä kynttilöitä, ja niitä ammensi hän täysin
-kourin. Ei ollut kynttiläjalkaa, ei kruunua, johon ei olisi kynttilöitä
-sytytetty. Yhden tunnin ahkerimman toimeliaisuuden perästä olisi voinut
-luulla Pyhän Ireneon tuomiokirkon syttyneen tuleen sisäpuolelta.
-
-Tässä komeassa valaistuksessa, joka oli jyrkkänä vastakohtana
-kammottavan yön sakeaan pimeyteen, astuivat papit, Kapusiini-,
-Barnabiitta-, Dominikaani- ja Maristamunkit sekä muutamat hänen
-ylhäisyydellensä de Roquebrun'ille uskollisiksi jääneet hiippakunnan
-papit sakastista, kulkien rivittäin, tuomiokirkon kuoriin. Jokainen
-oli puolestaan koettanut parannella epäjärjestykseen joutunutta
-pukuaan: mikä oli kääriytynyt surukaapuun peittääkseen polviin
-asti pirskoittunutta lokaa, mikä taas oli vaihtanut läpikastuneen
-messupaitansa kapeahihaiseen kuoriviittaan.
-
-Juhlallisena ja kauniina astui Kapusiinimunkkien valkeapartanen
-päällikkö juhlasaaton perässä. Koko kulkue astui piispan ruumisarkun
-eteen, notkisti, yhden polven maahan ja jakaantui sitten kahtia, niin
-että toinen osa valtasi pääalttarin oikeanpuoliset kuoripenkit samalla
-kuin toinen osa asettui vasemmanpuolisiin.
-
-Kaikki tapahtui syvimmässä hiljaisuudessa, tuolla ylevällä
-arvokkaisuudella, jota katolilaisuus on osannut leimata
-juhlamenoihinsa. Ruumisvirret alkoivat.
-
-Oli samalla sekä suuremmoista että kauheaa nähdä miten nämät satakunta
-pappia sydänyöllä toimittivat ruumismessua, joka hetki peljäten,
-että apotti Capdepont tulisi keskeyttämään heitä. Siinä valossa,
-joka tulvasi alas seiniltä ja holveista, joissa lukuisat kynttilät
-paloivat, näyttivät muutamat kasvot kovin levottomilta. Mitähän
-tapahtuisi, jos varapiispa äkkiä ilmaantuisi keskelle kirkkoa? Tästä
-hartautta häiritsevästä pelosta huolimatta jatkettiin kuitenkin veisua
-taukoamatta.
-
-Kerran tärisytti kauhistava turmiota ennustava jylinä rakennuksen
-seiniä. Pylväät tutisivat, monihaaraiset kynttiläjalat tärisivät
-pääalttarin asteilla, pähkinäpuiset kuoripenkit valittivat äänekkäästi.
-Kaunistuneina käänsivät kakki silmänsä tuomiokirkon avoimeen oveen
-päin. Hyökkäsikö saatana Pyhään Ireneoon. Mielet rauhoittuivat: se oli
-ukkonen, joka ennen päivän koittoa laukaisi viimeiset tykkinsä pilvissä.
-
-"_Miserere mei_!..." [Armahda minua -- -- --] alkoi Kapusiinimunkkien
-päällikkö messuta.
-
-Vihdoinkin kuorin isot ikkunat näyttivät rautaisia kiskojaan, ikäänkuin
-aamuruskon vaalean valon kostuttamina. Samassa alkoi siellä täällä
-uiskennella utuisia, punaisia, viheriäisiä, sinisiä valo-aaltoja...
-Päivä koitti. Apotti Lavernède kääntyi apotti Ternisienin puoleen, joka
-istui kuoripenkkiin kyykistyneenä, ja kuiskutteli muutamia sanoja hänen
-korvaansa. Molemmat papit nousivat paikoiltaan. He astuivat sakastiin
-päin.
-
--- Ystäväni, sanoi vankilan saarnaaja, heittäen leveän kaapun yltään,
-riisukaa viitta päältänne ja lähtekäämme. Aurinko on noussut. Nyt
-ei meidän enään tarvitse pelätä Capdepont'in ilmaantumista. Kuka
-tietää? Kenties tuo kurja Turlot viimeisessä hetkessä peräytyi häveten
-käytöstään. Muuten tulee meidän olla varuillamme: Capdepont saattaa
-kyllä säästää aseensa hautajaisiin...
-
-He lähtivät tuomiokirkosta ja kulkivat Arbousea kohti.
-
-He saapuivat toiselle hakatuista kivistä tehdylle sillalle. Paisunut
-virta kuletti pauhaten rutaisen ja punertavan vetensä siltakaarten alle.
-
-Kaikkialla näkyi jälkiä rajuilman riehunasta. Mutta uusi päivä lupasi
-mitä parasta. Myrskyn ja sateen huuhtelema ja puhdistama Lormières'in
-laakso rehoitti raittiina ja virkistyneenä auringon paisteessa, joka
-läpäisten säteillään, kuni terävillä vasamoilla, taivaalla vielä
-liiteleviä pilvenhattaroita, vuodatti siihen kultasadetta korottaakseen
-komeaa ja viehättävää luontoa, Corbières'in uhkeat puut kopeilivat
-somalla rungollaan, loistavilla oksillaan ja aivan tuoreilla lehdillään.
-
-Tultuaan paperitehdaskaupunkiin pysähtyivät pappimme.
-
--- Täällä eroan teistä, rakas Ternisien, sanoi Lavernède.
-Ymmärrättehän, eikö niin, miten tärkeätä on, että hänen ylhäisyytensä
-kaikki köyhät saapuvat tuomiokirkkoon kello yhdeksän ajoissa. Tämä
-joukko auttaa meitä estäessämme Capdepont'ia toteuttamasta aikeitaan,
-jos hän yrittäisi kuljettaa piispamme ruumisarkkua kaupungin
-hautausmaalle. Otaksun, ettei hän uskalla yllyttää taistelua. Kaikessa
-tapauksessa olemme valmiit puolustautumaan... Menkää sukkelaan!
-
--- Te ette siis tule mukana?
-
--- Minä juoksen Bernardin kadulle, Pyhän Ireneon arkkitehdin luo,
-pyytääkseni häntä avaamaan yhtä alikirkon hautaa... Sieltä lähden
-hautajaismeno-toimistoon. Meidän täytyy saada ruumisalttari, jommoista
-ei milloinkaan ennen ole nähty Lormières'issä ja niin paljon
-seinäverhoja, että riittävät peittämään kaikki muurit...
-
-He erosivat.
-
-Vaikka sata kättä työskenteli köysien kiinnittämisessä ja leveiden
-tummien verhojen ripustamisessa pitkin tuomiokirkon pylväitä, kesti
-kuusi tuntia, ennenkuin häikäisevästi valaistu kirkon sisusta oli saatu
-siihen juhlalliseen ja hartautta herättävään asuun, jota tilaisuus
-vaati.
-
-Ruumisalttari yksin, joka oli rakennettu keskelle kuoria, pidätti
-työmiehiä kolmatta tuntia toimessa, vaikka puusepän työ oli alotettu jo
-aikasin aamulla.
-
-Se oli todellinen muistopatsas. Leveitä ympyräasteita nousi lattiasta
-saakka ylös holvikaton lähelle, kaveten korkeuden mukaan. Koko
-laitos, jota varjosti valkoinen ripsukatos, oli peitetty tummalla,
-hopealla kirjaillulla sametilla. Kulmia koristi sinipunertavat
-silkkitupsut, joiden väri muistutti vainajan pukua. Tämän korkean
-pyramiidin etupuolella, jolle muuten oli järjestetty sadottain
-säteileviä vahakynttilöitä, nähtiin kahden piispansauvan välissä
-hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kullasta ja jalokivistä säkenöivä
-hiippa. Hiukan yläpuolella häikäisevää hiippaa näkyi vahakynttiläin
-keskeltä korukilpi, johon suurilla kirjaimilla oli piirretty seuraavat
-kuninkaallisen psalmistan sanat:
-
-    In memoria aeterna erit justus,
-    Ab auditione mala non timebit.
-
-_Vanhurskaan muisto pysyy iankaikkisesti, eikä hän pelkää häijyä
-puhetta_.
-
-Apotti Lavernède, tuo uljas ja tulinen sielu, oli painattanut nämät
-kauniit sanat sekä osoittaakseen syvää kunnioitustaan rakastetulle
-ylimmäiselle papilleen että antaakseen viimeisen pistoksen Rufin
-Capdepont'in vihalle.
-
-Kello löi yksitoista.
-
-Vankilan saarnaaja, joka oli valvonut juhlan viimeisiä varustuksia,
-viittaili apotti Ternisien'ille, astuessaan sakastiin, mihin kellojen
-ääni oli kutsunut koko kaupungin papiston kokoon. Tämä, johon
-Lavernède'n oli onnistunut vuodattaa hiukan omaa tulista intoaan,
-asettui tuomiokirkon peräpuolelle ryhmittyneiden työmiesten etupäähän
-ja johti heitä tuon jättiläisruumisalttarin ympäri. Siellä oli ainakin
-kymmenen riviä istuimia asetettu paperitehtaalaisille. Tämä joukko,
-kenties armeijakin, istuutui suurella kolinalla.
-
--- Ystäväni, sanoi entinen sihteeri, tuolla lepää hyväntekijänne. Me
-uskomme teidän vartioittavaksenne sen, joka teitä viimeiseen asti
-rakasti.
-
--- Olkaa huoleti, herra Ternisien, emme salli, että hänen ylhäisyytensä
-jäännökset viedään Pyhästä Ireneosta kaupungin kirkkomaahan
-haudattaviksi, vastasi kreivi de Castagnerte'n ääni. Hän oli hetkeksi
-jättänyt kenraali de Roquebrun'in Barbaste ja Leblanc tohtorien
-huostaan ja ilmaantui nyt äkisti paperitehtaalaisten joukkoon.
-
-Sakasti vilisi tuskaantuneista, levottomista papeista. Miksei
-hiippakunnan varapiispa ollut vielä saapunut? Itse oli hän määrännyt
-hänen ylhäisyytensä hautajaisten tunnin, ja tuo määrätty tunti
-oli jo aikoja sitten lyönyt. Mitä merkitsi tämä yksinkertaisimman
-häveliäisyyden laiminlyönti? Ne, jotka olivat tulleet toivossa
-nähdä jonkun uuden jännittävän kohtauksen, sallivat hermostuneen
-uteliaisuuden vaivaamissa kasvoissaan havaita heidän täydellisen
-pettymyksensä. Toiset, joita jalommat ja hartaammat tunteet
-hallitsivat, iloitsivat tästä Capdepont'in viipymisestä. Kuka tietää,
-ehkä tämä kauhea ihminen ei uskaltanutkaan näyttäytyä, peläten
-joutuvansa kiusaukseen uudistaa häpeällistä käytöstään. Nämät
-yksinkertaiset, hurskaat papit, joita jokainen ohi mennyt minuutti yhä
-enemmän rauhoitti, olivat ryhmittyneet apotti Ternisien'in ympärille
-puhellen matalalla äänellä.
-
-Pyhän Ireneon korkean tornin kello lyödä kumahutti kerran.
-
--- Nyt on kello puolikaksitoista, rakas Lavernède, sanoi entinen
-sihteeri.
-
--- Kenties alamme messuta? kysyi Kapusiinimunkkien päällikkö.
-
--- Niin kyllä, herra Capdepont ei näy tahtovan olla juhlamenojen
-esimiehenä, lisäsi Maristain päämies.
-
--- Minustakaan ei tarvitse häntä kauvemmin odottaa, virkahti
-Dominikaaneinkin piiriori.
-
--- Pelkuri! murisi vankilan saarnaaja, nähdessään vihollisensa
-pujahtavan piiloon.
-
-Sitten, kääntyen herra Clamouse'n puoleen, jonka levottomat silmäykset
-tiedustelivat läsnäolijain mieltä:
-
--- Suvaitsetteko toimittaa messun, herra arkkipappi, sanoi hän; te
-olette herra Capdepont'in jälkeen hiippakunnan korkein pappi.
-
--- En tiedä, änkytti vanhus, minä olen jo toimittanut messuni, ja...
-
-Apotti Lavernède otti vaatekaapista messukaapun ja tarjoten sen tavan
-mukaan Kapusiinien päällikön suudeltavaksi, sanoi hän:
-
--- Teille, arvoisa Isä, tulee siis kunnia suorittaa pyhä toimitus...
-
-Suuri melu, jonka istuimien siirtäminen matkaan sai, kuului
-tuomiokirkon perältä. Kaikkein silmät kääntyivät sinnepäin.
-
--- Herra Mical, hyvät herrat, huusi apotti Turlot, tuolla tulee herra
-Mical!
-
-Siveysopin professori astui todellakin sakastiin surkean näköisenä,
-kasvot sisällisen liikutuksen muuttamina.
-
--- Entä herra varapiispa? kysyttiin joka taholta. -- Hyvät herrat,
-vastasi apotti Mical, herra Capdepont on sairas, kovin sairas...
-Hän on pahoillaan, ettei hän voi saapua tuomiokirkkoon... Hän
-olisi halukkaasti kunnioittanut tätä juhlallista toimitusta hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in muistoksi ja antanut hänelle julkisen
-synninpäästön, mutta...
-
-Hän huoahti hengästyneenä.
-
--- Herra varapiispa oli jo eilen illalla sairas, jatkoi hän; kyllä kai
-te sen huomasittekin, hyvät herrat, hänen kiihoittuneista sanoistaan,
-sanoisimpa melkein hänen ajatustensa epäjärjestyksestä... Kuka meistä
-ei tiedä, mitä kuume saa aikaan ihmisessä... Se voittaa vahvimmankin
-järjen...
-
--- Jos teitä, herra, on pyydetty, keskeytti häntä apotti Lavernède
-tulistuen, lieventämään herra Capdepont'in edesvastausta eilisestä
-julkeasta kohtauksesta, täytyy minun ilmoittaa teille, että sananne
-ovat turhat. Sillä kaikilla, täällä läsnäolevilla hengellisillä on jo
-vakaantunut mielipide asiasta, ja jos herra Rufin Capdepont, nuora
-kaulassa, tulisi rukoilemaan meiltä anteeksi, ei hän sittenkään voisi
-sovittaa rikostaan...
-
--- Rikostaan!... Mitä tarkoitatte?
-
--- Tarkoitan, ettei ennen ole kuultu semmoista ilkityötä.
-
--- Mutta teidän tuomionne, herra Lavernède...
-
--- Tuomio, niin juuri! huudahti vankilan saarnaaja.
-
-Sitten katkerasti ja purevasti:
-
--- Tuomion antaa paavi, kun asia on ennättänyt tulla hänen oikeuteensa.
-
--- Olette siis kirjoittaneet Romaan? sopotti Mical kauhistuneena.
-
--- Ei vielä, mutta kirjoitetaan.
-
-Apotti Lavernède viittaili mahtipontisesti kädellään komeammassa
-surupuvussaan ylpeilevälle ovenvartijalle. Tämä ihminen, ylpeä kuin
-Ranskan marsalkki koruompeluksineen ja hopeaisine olkalippuineen, lähti
-majesteetillisesti liikkeelle antaen raudoitetun sauvansa kolahtaa
-kaikuvaan kivilaattiaan.
-
-Kaikki papit järjestäytyivät seuraamaan Kapusiinien päällikköä, joka
-oli puettu valkoisilla nauhoilla reunustettuun messukasukkaan, ja hänen
-johtaessa astuttiin lyhyin askelin kuoria kohti.
-
-
-
-
-XXI.
-
-Pappien komedia.
-
-
-Sillä välin kuin tuomiokirkossa, joka surisi kuin suuri mehiläispesä,
-messuttiin suurimmalla prameudella vainajan edestä, olivat herrat
-Clamouse, Turlot ja Mical, Lavernède'n mahtavasta käytöksestä
-ällistyneinä, vetäytyneet sakastin nurkkaan ja keskustelivat
-innokkaasti.
-
--- Luulisipa häntä totta tosiaan tämän talon isännäksi! pauhasi
-arkkipappi.
-
--- Tuo harmittaa! huusi apotti Turlot. -- Hiljaan, hyvät herrat!
-keskeytti Mical surunvoittoisella tyyneydellä, älkää puhuko niin
-kovasti. Mitä niin suuresti pelkäätte, saattaa kylläkin tapahtua. Minä
-puolestani en todellakaan paljo kummastelisi, jos Lavernède tulisi
-herraksemme.
-
--- Hän! lausui Turlot ylenkatseellisella, epäilevällä liikkeellä.
-
--- Eikö hän ole apotti Ternisien'in ystävä, hänen paras ja uskollisin
-ystävänsä?
-
--- Mitä se meihin kuuluu!
-
--- Entä jos herra Ternisien tulee Lormières'in piispaksi?
-
-Herrat Clamouse ja Turlot tuijottivat ällistyneinä Mical'iin.
-
--- Mitä? mitä?... sopotti arkkipappi, jonka rohkeus paikalla
-lannistui... Mitä sanotte, ystäväni? Tuo ei ole vakavaa puhetta, eihän
-toki? -- Se on päinvastoin hyvinkin vakavaa, mitä vakavinta voi olla.
-
--- Oi, hyvä Jumala! te saatte minut vapisemaan, Mical. Selittäkää
-sananne, minä rukoilen teitä.
-
--- Mitä loruja te meille uskottelette, murisi Turlot.
-
-Samassa, urkujen vaietessa, syvä mahtava, täysinäinen ääni kaikui Pyhän
-Ireneon holvien alla.
-
-    Dies irae dies illa,
-    Solvet saeclum in favilla,
-    Teste David cum Sibylla.
-
-    [Koston päiv' on julma, suuri,
-    Silloin muutuu luonnon muuri,
-    Tietäjät näin lausuu juuri.
-
-        A. Oksasen käännös (Säkeniä).]
-
-Puhekumppanuksia sakastissa eivät nämät juhlalliset sanat vähääkään
-liikuttaneet, he olivat tottuneet niihin.
-
--- No niin! jatkoi Clamouse ravistaen Mical'ia, joka oli käynyt hiukan
-hajamieliseksi.
-
--- No niin, tietäkää ettei Capdepont ole saanut mitään uutisia
-Pariisista tänäpäivänä. Eilen illalla kymmenen aikaan saapui herra
-Bonuardot'ilta näin kuuluva sähkösanoma:
-
--- Keisari allekirjoittaa määräyksen tänä iltana. Me ilmoitamme teille
-paikalla, jos tulette nimitetyksi.
-
--- Kolme kertaa olen käynyt sananlennätin konttorissa tänä aamuna.
-Mutta ei mitään, ei mitään, ei mitään. Voittehan aavistaa Capdepont'in
-tilan. Äsken juuri kun hän näki minun palaavan tyhjin käsin, luulin
-hänen menettävän järkensä. Oh! kylläpäs oli työtä saada häntä pysymään
-piispan toimistossa. Taistelu oli kauhea. Nähkääs! Minulla on jälkiäkin
-siitä. Katsokaa!
-
-Siveysopin professori näytti suurta sinelmää kaulassaan. Hän jatkoi:
-
--- Kun minä heittäysin ovea vastaan estääkseni häntä lähtemästä ulos
-ja häiritsemästä näitä juhlamenoja, sieppasi hän minut äkisti kiinni
-ja oli vähällä kuristaa minut. Lavernède ei erehtynyt sanoessaan
-Capdepont'ia _Tigrane'ksi_. Meidän kesken sanoen, on siinä miehessä
-tiikerin luontoa. Viimein, ikäänkuin kauhistuen omaa itseään, peräytyi
-hän pari askelta ja vaipui nojatuoliin... Hyvät herrat, silloin näin
-minä, mitä ei kukaan vielä ole nähnyt, minä näin Rufin Capdepont'in
-itkevän.
-
--- Ja pelkäättekö apotti Ternisien'in tulevan nimitetyksi? urkki herra
-Clamouse, jonka ääni alkoi kuulua yhä tuskallisemmalta.
-
--- Hänen äkkinäinen mielenliikutuksensa tarjosi mielestäni mukavan
-tilaisuuden antaa varapiispan kuulla totuutta. Hyvä Jumalani, mitä
-kaikkea hänelle sanoinkaan! Täytyihän kaikin mokomin estää häntä
-hyökkäämästä Pyhään Ireneohon, purkamaan onnellisen kilpailijansa
-läsnäolosta yltynyttä vihaansa. Vakuutan, että olin kaunopuhelias. Jos
-hän olisi näyttäytynyt täällä, olisi syntynyt mellakka, tappelu. On
-hetkiä, jolloin Capdepont'issa on sellainen sokea voima, ettei mikään,
-eikä kukaan voi sitä hillitä eikä hallita... Minä toivoin tämän voiman
-tulevan käytetyksi kirkon hyödyksi. Ystävyyteni tätä kukistamatonta
-kohtaan sisälsi tämän salaisen kunnianhimon... Mutta minä luovun
-siitä... Minä en jaksa enään... Kaikki on lopussa... Oh! tahtoisin
-kuolla... Köörin ylimmäinen ääni lauloi:
-
-    Mors stupebit et natura,
-    Cum resurget creatura
-    Judicanti responsura.
-
-    [Luonto, kuolo kauhistuvi,
-    Syntis-parka surkastuvi,
-    Tuomari kuin julmistuvi.]
-
--- Sanalla sanoen, teidän vakuutuksenne on, että apotti Ternisien?...
-uudisti arkkipappi.
-
--- Kuinka monta kertaa olen pelastanut Capdepont'in perikatoon
-joutumasta. Mutta piispanpalatsin pihalla en mahtanut mitään...
-
--- Kuulkaa, hyvä Mical, jättäkäämme Capdepont ja puhelkaamme herra
-Ternisien'istä... Varmaanko otaksutte, että hänen nimityksensä
-Lormières'in piispaksi?...
-
--- Siinä ei ole epäilyksen sijaa. Eikö Lavernède'n julkeus puhu
-kylläksi selvää kieltä? Olisiko hän eilen illalla anastanut
-tuomiokirkon avaimet teidän käsistänne, ja äsken komentanut teitä tässä
-kirkossa, ellei hän tietäisi voivansa, ystävänsä tullessa piispaksi,
-rankaisematta tallata meitä jalkainsa alle?... Oh, tuota pappisvaltaa!
-Löytyykö raskaimpia, musertavimpia kahleita tässä maailmassa? Tunnen
-renkaiden jo rusentavan lihaani... Hyvät herrat, meillä ei ole uutisia
-Pariisista, meillä; mutta Ternisien ja Lavernède herroilla on, olkaa
-varmat siitä.
-
--- Kas niin, nyt koittaa minulle kauniit päivät! jupisi herra Clamouse
-ikäänkuin itsekseen puhuen.
-
--- Entäs minulle sitten? huokaili apotti Turlot, jonka ihraa kylmät
-väreet alkoivat karmia.
-
--- Minulla taas, lisäsi Mical, jos hänen ylhäisyytensä Ternisien
-täyttää herra de Roquebrun'in paikan, ei ole muuta tehtävää kuin pyytää
-erokirjan ja lähteä hiippakunnasta. Minun elämäni on turmeltu, ja se on
-Capdepont'in syy.
-
--- Älkää puhuko enään tuosta ihmisestä... huusi vanha Clamouse.
-
-Hänen puoleksi sammuneet silmänsä leimahtivat.
-
--- Tunnustan teille, jatkoi hän, että olen vallan kauhistunut...
-Minkälainen pappi tuo Capdepont! minkälainen pappi!...
-
--- Hänen kunnianhimonsa on saattanut meidät perikatoon, mutisi Turlot.
-
--- Meissä syy on: minkävuoksi me hupsut luotimme tuohon mielettömään
-kunnianhimoon? huusi Mical.
-
-Sitten epätoivoa ja tuskaa ilmaisevalla liikunnolla:
-
--- Hyvät herrat, me olemme rikkoneet luonnettamme, kutsumustamme
-vastaan ja olemme nyt rangaistut.
-
-Apotti Turlot'in silmistä tulvi kyyneleitä, joita oli hetkisen
-koittanut pidättää.
-
-Vanhan arkkipapin taas täytyi nojautua vaatekaappiin: hänen jalkansa
-eivät tahtoneet häntä kannattaa.
-
-Ystäväni, jatkoi apotti Mical pitkän äänettömyyden jälestä,
-tunnustakaamme että Jumala, joka meitä kurittaa, on aina vanhurskas
-Jumala. Kuka Capdepont'ko vai me, on tämän kuukauden tapauksissa
-antanut loistavimpia siveellisen turmeluksen näytteitä.
-
--- Tähän tunnustukseen jonka tekemiseen ainoastaan papilla, joka ripin
-kautta on tottunut tutkimaan omia ja toisten syntiä, saattaa olla
-riittävää rohkeutta taikka naivisuutta -- ei toiset lausuneet mitään.
-Clamouse vanhus ja Turlot tyytyivät häveten painamaan päänsä alas.
-
-Kööri lauloi hitaasti ja valittaen:
-
-    Ingemisco tamquam reus,
-    Culpa rubet vultus meus:
-    Supplicanti parce, Deus!
-
-    [Herra suuri, voimallinen,
-    Ole mulle armollinen,
-    Tuomarini turvallinen!]
-
--- Minä tulen tietysti menettämään asemani, voivotteli herra Clamouse.
-
--- Tietysti, vastasi Mical.
-
--- Kuinkahan aijotaan minun kanssani menetellä, sillä olenhan kumminkin
-ensimäisen luokan kirkkoherra?
-
--- Olette oikeassa, te olette kirkkoherra, eikä teitä siis
-saa mielivaltaisesti virasta eroittaa. Mutta kivuloisuutenne
-pakoittaa teitä laiminlyömään tuomiokirkon raskasta palvelusta, ja
-kirkollisasiain ministeriltä toimitetaan teille ero ja eläke.
-
--- Ah! Hyvä Jumala! kirkko raukkani, jota niin rakastan!...
-
--- Oh! herra arkkipappi, te ette kumminkaan vielä ole kovin
-onneton, te! sopatti Turlot. Te olette nimituomioherra ja teidän
-tuomioherra-arvonne jää teille; mutta minä, minä... Kunhan edes saisin
-pitää saarnaajan viran, jonka hänen ylhäisyytensä de Roquebrun minulle
-määräsi Hautes-Corbières'issä.
-
--- Minä en vastaa mistään, sanoi Mical; te ette tahtoneet seurata
-Lavernède'ä, ja se on harmillista teille. Minkä vuoksi kielsittekään
-häneltä noita onnettomia avaimia?...
-
--- Mutta tehän juuri käskitte minua sulkemaan tuomiokirkon ovet ennen
-määrättyä aikaa, valitti Turlot.
-
--- Minä, se on kyllä mahdollista. Mitä tehdä? Capdepont oli puhunut,
-häntä täytyi totella. Muuten, lisäsi hän, kohottaen älykästä ketun
-kuonoansa ja silmäillen ystävyksiä itseluottamuksella, joka häneltä
-tähän asti oli puuttunut, olen minä tehnyt päätökseni. Koska olen
-menettänyt elämäni päämäärän, on minusta melkein yhdentekevä
-mitä minun suhteeni päätetään. Samantekevä, uskotaanko minulle
-alempi kirkkoherranvirka Bastide-sur-Mont'issa, lähetetäänkö minua
-alipappina Harros'iin, kaikkein kurjinpaan vuoriseutuun, tahi muutanko
-naapurihiippakuntaan. Jos Capdepont hukuttaessaan itsensä on hukuttanut
-minunkin, niin olenhan sen tahtonut.
-
--- Syödä täytyy kumminkin, elää täytyy! murisi Turlot surkeana.
-
--- Elääkö?... Miten se on välttämätöntä että elämme? tokasi Mical
-katkerasti.
-
--- Piru!...
-
--- Älkää peljätkö, Turlot, kuollessanne jää teiltä vielä kannikka
-leipävakkaan. Yksi seikka on kaikkia muita tärkeämpi: harrastaa, ja
-meistä täytyy jälleen tulla kunnon pappia, niinkuin ennen olimme.
-Muistatteko papiksivihkiäisiämme, Turlot? Mikä päivä! maailma ei ollut
-mitään meille, Jumala kaikki.
-
-Siveysopin professori heltyi nyyhkimään.
-
-Vanha Clamouse kyllästyen jätti Mical'in ja Turlot'in, jotka
-tietämättänsä olivat vaipuneet polvilleen, ja kompuroi sakastin
-päässä olevalle toiselle vaatekaapille. Hän avasi laatikon, veti
-siitä hiljakseen kauniin, kirjaellun kuoriviitan ja punanauhaisen
-silkkivaatteen. Vaivoin sai hän ne ylleen. Hiipivin askelin astui hän
-sakastin ovelle.
-
--- Mihin nyt juoksette, arkkipappi! kysyi Mical, nousten nopeasti ylös.
-
--- Kuoriin.
-
--- Kuoriin, vaikka juhlamenot jo ovat lopussa.
-
--- Parempi myöhään kuin ei koskaan.
-
--- Ette varmaankaan ajattele mitä teette!
-
--- Päinvastoin, ajattelen viisaastikin.
-
--- Mutta te olette liian syyllinen Lavernèden silmissä...
-
--- Syyllinen... syyllinen...
-
--- Herra Clamouse, teidän arvonne...
-
--- Minun arvoniko?... Oh! Papin arvo ei ole sama kuin maallikon. Niillä
-ei ole mitään yhteistä.
-
-Turlot kaappasi ketterästi kuoriviittansa ylleen.
-
--- Tekin, tekin menette kuoriin? huudahti siveysopin professori
-tykkänään suunniltaan.
-
--- Kun herra arkkipappikin menee...
-
--- Teette oikein, herra Turlot, sanoi herra Clamouse.
-
--- Kuulkaahan toki, herra arkkipappi, oletteko Pyhän Ireneon
-kirkkoherra?
-
--- Olen kyllä, herra Mical.
-
--- Ja alennutte yhtymään apotti Lavernède'n johtamaan saattoseuraan,
-miehen, joka tunti sitten väkivallalla anasti teiltä tehtävänne.
-
-Vanhus aukoi silmänsä selkoselälleen pelkästä kummastuksesta.
-
--- Kuuleppas, Mical, sanoi hän koettaen lujentaa ääntänsä, Turlot ja
-minä olemme tulleet tuomiokirkkoon ollaksemme läsnä hänen ylhäisyytensä
-de Roquebrun'in hautajaisissa, emmekä vähääkään huoli Capdepont'istä,
-jospa hän tahtoisikin estää meitä pyhää velvollisuuttamme täyttämästä.
-Te ja julma ystävänne sorratte liiaksi tämän onnettoman hiippakunnan
-pappeja. Mutta tuhmuuksia on jo kyllin lörpötelty. Jumala suo minulle
-viimeinkin voimaa heittää päältäni häpeällisen ikeenne ja minä teenkin
-sen... En salaa, että kunnon apotti Lavernède'n ja minun välille on
-syntynyt pientä kinaa, ihmisten tähden, jotka huvikseen kylvävät
-vihaa. Mutta silmäni ovat auvenneet, ja nyt odotan ainoastaan mukavaa
-tilaisuutta sopiakseni papin kanssa, joka ei milloinkaan ole menettänyt
-paikkaansa sydämmessäni. Ja herra apotti Turlot taas...
-
--- Niin! minä, keskeytti paksu pappi, en ole herra Lavernède'n
-vihollinen; sanompa vielä senkin, että...
-
-Mical, joka oli asettunut sakastin oven eteen, jätti heille tien
-avoimeksi. Hän ei voinut kauvemmin heitä kuunnella. Tuommoinen
-halpamaisuus ei saattanut olla häntä iljettämättä. Hänestä tuntui kuin
-hän ei koskaan, koko sillä ajalla, kun hän oli Capdepont'ia palvellut,
-olisi alentunut näin syvästi omissa silmissään. Kuinka monesti olikaan
-hän rohjennut asettua hirmuvaltiaansa rautatahtoa vastaan ja murtaa se!
-
-Mical seurasi katseellaan Clamouse'a ja Turlot'ia, jotka töin tuskin
-raivasivat itselleen tietä ihmisjoukon läpi. Kun ei hän enään nähnyt
-noita kahta, neliskulmaista kirkon vahakynttiläin ja suitsutuksen
-sakeuttamaan ilmaan katoavaa lakkia, kääntyi hän takasin sakastiin.
-Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä. Hän istahti.
-
-Tämä mies, joka oli myöntänyt apuansa niin moneen väärään yritykseen,
-tunsi tällä hetkellä ylenkatsetta itseänsä kohtaan. Hän istui hetken
-syviin katkeriin ajatuksiin vaipuneena. Hänen lannistunut mielensä
-ohjasi häntä paremmin arvostelemaan muita ja itseään. Hän ajatteli
-pappien puuttuvaisuutta ja kurjuutta. Äkkiä pääsi hänen huuliltaan,
-ikäänkuin tapaturmasta, nämä ankarat sanat:
-
--- Oi, pyhä katolinen kirkko! jotain jumalallista mahtaa sinussa
-kumminkin olla, koska sinun pappisi eivät ole onnistuneet syöstä sinua
-perikatoon.
-
-
-
-
-XXII.
-
-Krypta.
-
-
-Pyhän Ireneon torni, joka, piispan palatsin pyöreihin torneihin
-verrattuna, seisoo kuin jättiläinen kääpiöiden keskellä, on mahtava
-kuusikulmainen rakennus ja paljas ulkonäöltään. Samassa määrässä
-kuin itse kirkko, rakennukseltaan läpikuultava kuin pitsikutomus,
-viehättää silmää gotilaistyylisten koristustensa paljoudella, tekee
-torni synkän vaikutuksen jylhillä muureillaan, joilta tykkänään puuttuu
-rakennustaiteellista kauneutta. Kymmenen ikkunaa läpäisee siellä täällä
-paksua muuria päästäen hiukan valoa kivisille kiertoportaille, joita
-kellonsoittaja sunnuntaisin kapuaa, noustessaan kellojen soitolla
-kutsumaan Lomieres'ia jumalanpalvelukseen. Nämä pyöräkaari-ikkunat ja
-raskasläntäisen rakennuksen juurella oleva yhdestä kivilohkareesta
-veistetty portaali muistuttavat romaanilaista aikakautta, ja osoittavat
-selvästi, että Pyhän Ireneon torni on rakenteeltaan paljoa vanhempi
-kuin tuomiokirkko, jossa suippokaan, kapeana, rohkeana, siromuotoisena
-esiintyy kaikkialla.
-
-Tätä romaanilaista portaalia kohti, jonka ohelle kokematon käsi oli
-veistänyt kömpelöitä ilmestyskirjassa mainittujen elävien kuvia, ja
-joka ahtaana avautuu kirkon perällä, käänsi pappien ja uskovaisten
-kulkue askeleensa, sitten kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-ruumisarkku oli alas otettu komean ruumisalttarin verhojen keskeltä.
-Sieltä astuttiin alas kryptaan eli maanalaiseen alikirkkoon, missä
-olivat rivihin tehdyt Lormières'in piispain, vahvoilla Pyreneiden
-vuoristosta tuoduilla graniittipaasilla suljetut haudat.
-
-Pyhän Ireneon piispalliset haudat olivat samoin kuin Pyhän Denis'in
-kuninkaallisetkin kärsineet 1793 vuoden hurjasta hävitysraivosta.
-Mutta kun hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie vuosisadan alussa nousi
-piispanistuimelle, korjuutti hän kohta vallankumouksen jäljet kryptassa
-ja teetti sinne viisi tahi kuusi uutta hautaa. Uudistaessaan nämä
-hautapatsaat näytti tämä ylhäinen pappi, joka töintuskin oli pelastunut
-mestauslavalta, sanovan hiippakuntansa kansalle:
-
--- Moni piispa on vielä kuoleva luonanne. Uskonto on ijankaikkinen.
-
--- Munkit, tuomioherrat ja muut papit sekä muutamat aniharvat maallikot
-alkoivat kömpiä kapeita portaita alaspäin. Apotit Lavernède ja
-Ternisien pysyivät ruumisarkun vieressä, johtaen kantomiehiä ja varoen
-arkkua seiniin kolahtamasta, sillä vahakynttilät eivät voineet täysin
-valaista pimeitä kierreportaita.
-
-Vihdoin saavuttiin kryptaan. Se oli pieni kirkko, jonka pilarit olivat
-paksuja ja törkötekoisia ja holvit matalia. Se oli kaksilaivainen.
-Muuriseinät olivat paljaat, ilman minkäänlaisia maalauksia. Ainoastaan
-siellä täällä saattoi silmä eroittaa raamatunlauseen, jonka sanat
-alituisesta kosteudesta olivat käyneet epäselviksi. Edempänä oli
-luettavana viimeisen tänne haudatun piispan, hänen ylhäisyytensä
-Grandin'in, hautakiven yläpuolella maalattu _Hic jacet_ [_Tässä lepää_
-s.o. hautakirjoitus], joka vielä oli aivan tuoreena ja hyvin säilyneenä.
-
-Ruumisarkku laskettiin avonaisen kuopan reunalle.
-
-Hiljaisuus vallitsi, kolkko kuoleman hiljaisuus.
-
-Kalpeana, mutta uskaliaan näköisenä nousi apotti Lavernède pääalttarin
-kolmannelle portaalle ja sieltä alkoi hän puhua kovalla äänellä, jonka
-rukoilevat uskovaiset ylhäällä tuomiokirkossakin taisivat kuulla:
-
-"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä
-puhetta_."
-
-Sitten entinen kaunopuheliaisuuden professori kuvaili hehkuvalla
-innolla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in rakkaudelle ja
-hyväntekeväisyydelle omistettua elämää. Hän riisui vaikka vaatteet
-yltään auttaakseen köyhiä, ja jalkasin, yksinkertaisena kuin ensimäisen
-kirkon apostolit, kulki hän paperitehtaalaisten luona jakamassa almuja
-täysin kourin.
-
--- Jos täällä on puutteen alainen työmies, huusi hän, jonka luona pyhä
-piispamme ei ole käynyt, ja jolle tämä käynti ei ole tuottanut hyvää,
-nouskoon hän ylös ja vastustakoon ääneen sanojani.
-
-Mutta kun puhuja arvostellessaan vainajata hänen piispan toimissaan
-kosketteli hänen jokapäiväisiä suhteitaan hiippakunnan papistoon,
-silloin saavutti hänen sanansa, samassa kuin säilyttivät entisen
-lämmön, harvinaisen ylevyyden, joka oli omiansa syvästi liikuttamaan
-tätä kuulijakuntaa, joista useimmat olivat pappeja.
-
-Kaikille oli hän armelias, sanoi hän. Onko joukossamme ketään, jolla
-ei ole muistossa jokin liikuttava todistus hänen hyvyydestään? Minä
-puolestani en ole unohtanut että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun,
-kun luuli voivansa uskoa minulle viran Bastide-sur-Mont'issa, ja minä
-ainoastaan äännähdin nämä sanat: -- "Mihin joutuu kivulloinen äitini?"
-paikalla luopui tuumastaan. Oh! olisittepa olleet kokoussalissa!
-olisittepa nähneet kyyneleet hänen silmissään!... Siihen saakka olin
-ihaillut piispamme ylevätä käytöstapaa, hänen hurskasta ja jaloa
-luonnettaan, hänen loppumatonta hyväntekeväisyyttään, hänen uskoaan,
-joka raamatun sanojen mukaan, olisi voinut _siirtää vuoria_; mutta
-nyt ymmärsin, etten ollut käsittänyt parasta osaa hänessä; hänen
-sydäntään! Ihminen on viheliäinen olento, sillä on välttämätöntä
-että häntä kosketetaan sisälmyksiin saakka, ennenkuin hän kokonaan
-antautuu toiselle. Minä julistankin sen hiippakunnan edessä, että
-hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in liikutus turvattomasta äidistäni
-kuullessaan vaikutti kuin valo, joka minua häikäisi, ja siitä päivästä
-asti kiinnyin hänen elämäänsä samoin kuin aina olen oleva kiintyneenä
-hänen muistoonsa.
-
-Vankilan saarnaajan alussa värähtelevä ääni oli vähitellen alennut
-näitä yksityisiä muistoja kertoessa. Hänen täytyi vaijeta hetkeksi.
-
-Hän jatkoi:
-
--- Mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei ollut ainoastaan hyvä, hän
-oli myöskin voimakas. Jumala, suodessaan hänelle ylhäisen piispanviran,
-soi hänelle samassa tarpeeksi pontevuutta täyttämään sen raskaita
-tehtäviä. _Omnia possum in eo, qui me confortat_, minä voin kaikki
-Hänessä, joka minua vahvistaa, oli hänellä tapa sanoa, kun hän kuria
-ylläpitääkseen oli pakoitettu kohottamaan kätensä rangaistukseen.
-
--- Jotkut moittivat hänen ankaruuttaan. Mutta ne, jotka näkivät
-hänen johtavan hiippakunnan hengellisen oikeuden kokouksia, missä
-kuolema, _joka tulee kuin varas_, antoi hänelle iskun, josta hän ei
-milloinkaan enään tointunut, tietävät kuinka hyväntahtoisesti, kuinka
-ihmisrakkaasti, kuinka lempeästi hän aina kuunteli syytetyitä. Ei
-väsymys, ei suuttumus voineet horjuttaa tämän vahvan ja pyhän sielun
-päätöstä saapua totuuteen; ja oppiakseen tuntemaan tätä säteilevää
-totuutta, tutki hän kärsivällisesti kaikki asianhaarat, keräten
-todistajia, kuulustellen tuomarein mieltä ja turvautuen ennen kaikkea
-Jumalaan rukouksillaan. Ja on uskallettu väittää, että tämä suora,
-sankarillisen oikeatuntoinen luonne kiivaudessaan liian hätäisesti teki
-päätöksensä!
-
-Kiihtyessä oli Lavernède'n ääni käynyt yhä vahvemmaksi.
-
--- Hyvät veljet, jatkoi hän, piispa vainajamme eloisa, rohkea, luja
-luonne on ollut toisillakin kirkon miehillä. Pyhä Paavali, pyhä
-Bernhard, pyhä Frans Salesilainen, hekin olivat kiivaita apostoleita.
-Hekin tiesivät käyttää ankaruutta joko harhauskon kukistamiseksi tahi
-heidän vaikutusvoimaansa uhkaavien metelien masentamiseksi. Kenessä
-syy, jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in useinkin täytyi seurata
-näiden suurten pyhimysten esimerkkiä? Eikö tässä hiippakunnassa ole
-puhjennut useita kapinoita? Emmekö me eräänä päivänä, jolloin vihan ja
-kostonhimon viimat olivat puhaltaneet meihin, olleet yhtyneet hyvin
-harkitun tuuman mukaan loukataksemme sen valtaa, jonka Jesus Kristus,
-niinkuin pyhä Tuomas kauniisti lausuu, oli asettanut keskellemme, kuten
-kilven Israeliin, _Christus posuit episcopum super omnes veluti scutum
-in Israël_?
-
--- Oi synnin, pimeyden päivää, oi päivää mustempaa kuin helvetin yö,
-olkoon se unohdettu! Suokoon Jumala meille anteeksi tuon suunnattoman
-rikoksen, johon tuona mielettömyyden hetkenä itseämme kiihoitimme.
-Suokoon hän etenkin anteeksi _sille_ onnettomalle, jossa ensimäinen
-ajatus siihen syntyi, ja tunnustaen, että hänen ylhäisyytensä Armand
-de Roquebrun, jota kuolema kohtasi itse oikeuden istuimella, oli
-vanhurskas, että hänen nimensä, joka tästä lähin on panetukselta
-turvassa, on aina elävä meissä, toistakaamme psalmistan sanat:
-"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä
-puhetta_."
-
-Puhuja keskeytyi hetkeksi.
-
-Mutta apotti Lavernède, kun kerran oli hyökännyt Capdepont'in kimppuun,
-oli kuin peto, joka iskettyään lihaan julmat hampaansa, ei enään taida
-hillitä itseänsä; hän tahtoi jatkaa. Silloin Kapusiinimunkkien priiori,
-varovainen ja viisas vanhus, korotti äkisti äänensä, alkaen lukea
-käsikirjan viimeisiä rukouksia, ja tarttui pirskotushuiskuun.
-
-Hämmästyksestä melkein kivettyneenä jäi vankilan saarnaaja seisomaan,
-suu puoliavoimena, katse täynnä hämmennystä ja kummastusta...
-
--- Kuinka! häntä estettiin päättämästä hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun'in ruumispuhetta!... Mitä oli tehtävä?... Kärsisikö hän,
-tuskin päästyään puheensa todelliseen esineeseen, että häntä näin
-loukkaavalla tavalla tuomittiin vaikenemaan?... Oliko Kapusiinimunkkien
-päällikkö liitossa Rufin Capdepont'in kanssa.
-
-Hämmentyneessä mielentilassaan alkoi hän epäillä jos jotain: häntä
-vihattiin, halveksittiin, tuumittiin kenties jättää hänet kädet ja
-jalat sidottuina vihollisensa kostolle alttiiksi... Hän värisi vihasta,
-hänen järeät, harmahtavat hiuksensa nousivat pystyyn hänen niskassaan,
-ja kohottaen ylpeät, hienot kasvonsa aikoi hän uudelleen ryhtyä
-Capdepont'iin kiinni, kun läpitunkeva parahdus, ikäänkuin ahdistetun
-sielun epätoivoinen valitus, kajahutti alikirkon holveja.
-
--- Ternisien! huusi apotti Lavernède, joka äkisti palasi järkiinsä,
-Ternisien!
-
-Samassa kun Kapusiinimunkkien päällikkö, otettuaan pivollisen multaa,
-heitti ristin muotoon sen hautaan lasketun hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun'in ruumisarkulle, oli entinen kotisihteeri, suruunsa nääntyen
-avannut suunsa ja sitten, vajoten kokoon, pyörtynyt.
-
--- Ilmaa, ilmaa! joudutti vankilan saarnaaja, hajottaen tyrmistyneet
-virkaveljensä.
-
-Suurimmassa sekasorrossa papit, muistuttaen epäjärjestykseen joutunutta
-karjaa, syöksyivät suuren tornin kiertoportaille.
-
-Nojautuneena apotti Lavernède'en ja apotti Turlot'iin, joka osoitti
-varsin odottamatonta avuliaisuutta, seurasi apotti Ternisien lyhyin
-askelin kaikkia näitä hämmentyneitä pappeja.
-
-Minuutti tämän draamallisen tapauksen jälkeen oli Pyhän Ireneon
-tuomiokirkon kryptassa ainoastaan yksi ihminen: Lormières'in
-haudankaivaja. Tämä mies teki työtä...
-
-Kun oli tultu sakastiin, asetettiin hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin
-entinen sihteeri istumaan nojatuoliin avonaisen ikkunan eteen. Sillä
-aikaa kun vankilan saarnaaja löyhytteli häntä pahvisella koppilolla,
-koitti arkkipappi Clamouse vapisevilla sormillaan irroittaa hänen
-kaulustaan, ja helpoittaakseen hänen hengitystään aukasi hän vaivoin
-hänen nappinsa.
-
-Sietipäs nähdä, miten ystävälliselle ja osaa-ottavaiselle tuulelle
-apotti Turlot äkisti oli joutunut, hääriessään siinä edes takasin
-sakastissa! Tämä suuri halvausta ennustava mies oli yht'äkkiä
-saavuttanut perhosen ketteryyden, juostessaan kaapista kaapille milloin
-noutaen pullon valkoista, alttarinpalveluksessa käytettyä viiniä ja
-laskien siitä lasin _rakkaalle_ apotti Ternisien'ille, milloin etsien
-liinoja, joita hän kastoi kylmään veteen ja nöyrästi ojensi apotti
-Lavernède'lle tämän kostuttaaksensa ystävänsä otsaa ja ohimoita.
-
--- Mikä into! ilkkui Mical katsellen tuota kaikkea siitä sakastin
-pimeästä nurkasta, mihin hänet tuonnoin jätimme.
-
-Kaupungin kirkkoherrat ja etupäässä Pyhän Frumencen pastori, kuultuaan
-siveysopin professorin äänen, keräytyivät hänen ympärilleen.
-
--- Herra Turlot väittää, että herra Ternisien tulee meidän
-piispaksemme; onko siinä perää, herra Mical, kysyivät he tuskallisina.
-
--- Ettekö siis näe sitä? vastasi hän heille.
-
-Ja ylenkatseellisella liikunnolla osoitti hän arkkipappia ja Turlotia,
-jotka melkein näyttivät makaavan polvillaan nyt täydelleen tointuneen
-apotti Ternisien'in edessä.
-
--- Kiitos, hyvät herrat, kiitos, mutisi entinen piispan kotisihteeri.
-
--- Kuinka meitä peloititte! sanoi ukko Clamouse, jonka kuivaneita
-kasvoja hymyily elähdytti... Hetkisen luulimme jo että kuolisitte,
-niinkuin pyhä piispammekin... jonka äsken hautasimme... Ah! jos teidät
-olisimme kadottaneet! Ajatelkaapas, mikä vahinko meille... ja koko
-hiippakunnalle.
-
--- Hiippakunnalleko! keskeytti apotti Ternisien.
-
--- Niin juuri, hiippakunnalle, toisti arkkipappi imartelevaisesti...
-Katsokaas, minä en vie mitään edemmäksi, josta en ole ihan varma...
-Luonnollistahan on että niin kykenevä mies kuin te!... Muuten, jos syvä
-nöyryytenne estää teitä minua ymmärtämästä, olen vakuutettu, että herra
-Lavernède ja herra Turlot...
-
--- Minä puolestani, keskeytti vankilan saarnaaja, olen pahoillani,
-herra arkkipappi, etten ollenkaan ymmärrä ongelmoitanne.
-
--- Entäs te, Turlot?
-
--- Minä luulen arvanneeni ajatuksenne...
-
--- No, ystäväni.
-
--- Tahdotte sanoa, herra arkkipappi, että koko Lormières'in hiippakunta
-toivoo herra apotti Ternisien'iä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-seuraajaksi.
-
--- No niin! virkahti herra Clamouse tyytyväisen näköisenä.
-
--- Minäkö, teidän piispaksenne! huudahti apotti Ternisien.
-
-Hän hypähti kauhistuneena pystyyn ja etsi silmillään ovea ihmisjoukon
-takaa, paetakseen.
-
--- Te tulette piispaksemme! toisti ukko Clamouse päättävästi.
-
--- Te tulette! lisäsivät kaikki läsnäolevat papit, äkillisen
-innostuksen valtaamina.
-
-Samassa kun kaikkein sydämet sykähti, kaikkein rinnat huohotti, hypähti
-Mical, jota ei oltu muistettu, kuten apina lymypaikastaan ja ilmaantui
-kohossa käsin, keskelle sakastia, huutaen kaikin voimin:
-
--- Varapiispa, hyvät herrat, varapiispa!
-
-
-
-
-XXIII.
-
-Eläköön hänen ylhäisyytensä!
-
-
-Tuomiokirkon poikki, joka vähitellen alkoi tyhjentyä, lähestyi
-todellakin apotti Capdepont hitain, majesteetillisin askelin.
-
-Hän astui sakastiin. Päänsä piti hän pystyssä, vaikk'ei mitenkään
-uhkamielisesti. Hänen katseensa oli tyyni, hänen kasvonsa rauhalliset.
-Koko hänen olentonsa uhkui mahtavaa levollisuutta, joka oli joko
-syvästi nöyryytetyn tahi täydelleen tyydytetyn sielun hedelmä.
-
-Pappisjoukossa vaikutti tämän pelätyn miehen tulo kauhunsekaista
-kummastusta.
-
-Polttavan uteliaisuuden raastamana juoksi Mical ensimäisenä Capdepontia
-vastaan.
-
--- Pariisista on siis tullut uutisia! kysyi hän. Hiippakunnan
-varapiispa, kiintyneenä tykkänään omiin mietteisiinsä, jotka hänen
-läpinäkymätön naamarinsa tarkasti salasi, ei vastannut sanaakaan
-siveysopin professorille eikä edes suvainnut heittää häneen
-silmäystäkään.
-
--- Onko herra apotti Ternisien täällä? kysyi hän ja hänen äänessään
-kuului lempeyttä, joka oli aivan outoa hänessä.
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri kiskoi itsensä
-irti Lavernède'stä, joka koitti häntä pidättää, ja astui askeleen Rufin
-Capdepontia kohti.
-
--- Herra apotti, sanoi tämä, sairauttani, joka minua on jo muutamia
-päiviä vaivannut, ja joka tänä aamuna kohosi pahimmilleen, on tohtori
-Mical'in taitava ja uuttera hoito niin paljon lieventänyt, että kykenin
-raahaamaan itseni tänne, uudistamaan anteeksipyyntöäni, joka jo
-varmaankin on tehty nimessäni. Toivoin, etteivät hänen ylhäisyytensä
-de Roquebrun'in hautajaiset vielä olisi päättyneet, ja että minä
-hiippakunnan varapiispana olisin saanut antaa hänelle synninpäästön...
-Valitettavaa kyllä, herra apotti, olisi minulle ollut tuskallista
-täyttää tämä pyhä velvollisuus semmoisen ylimmäisen papin jäännöksen
-edessä, kuin Lormières'in viimeinen piispa oli, kun en olisi voinut
-sitä tehdä muun perustuksen kuin papillisen arvoni nojassa. Jumala,
-joka on sekä vanhurskas että laupias, onkin pitänyt huolen siitä,
-ett'en päässyt tähän hautajaisjuhlallisuuteen, joiden johtajaksi
-entiset kireät suhteet vainajan ja minun välillä ovat tehneet minut
-arvottomaksi.
-
-Nämät Rufin Capdepont'ille tähän asti tuntemattomalla sävyisyydellä
-lausutut sanat vahvistivat Lormières'in papistoa siinä luulossa, että
-peloittava varapiispa oli hukassa. Tappio yksin taisi pakoittaa tuota
-taipumatonta ja ylpeää miestä änkyttämään julkisen anteeksipyyntönsä.
-
-Tyytymätön murina kuului läsnäolevilta, ja muutamat papit, joita pelko
-ensin oli työntänyt Capdepontia kohti, peräytyivät sukkelasti Lavernède
-ja Ternisien spottien puolelle, kun eivät enään tarvinneet peljätä
-hänen epäsuosiotaan. Mical yksin jäi seisomaan sen viereen, johon hän
-oli luottanut, ja jota hän rakasti. Tuo viekas valtiomies oli siksi
-jalomielinen.
-
--- Kyllä on totta, herra, että eilen illalla... mutisi Clamouse-vanhus,
-joka uskalsi kohottaa rankaisevan katseen apotti Capdepontiin.
-
--- Totta on, lisäsi paksu Turlot, totta on että eilen illalla tykkänään
-unohditte kaikki rajat.
-
--- Syyttäkää minua, hyvät herrat, syyttäkää minua kaikki! vastasi
-varapiispa nöyrästi. Minä olen syyllinen, olen syyllisin kaikista
-ihmisistä. Ja kuitenkin huolimatta kaikista hairahduksistani, jotka
-lähtivät aivoistani eikä koskaan sydämestäni, kuka tiesi panna
-suurempaa arvoa piispamme kaikkiin oivallisiin ominaisuuksiin kuin
-minä!... Mikä kuri! Miten ylevä elämässään! Niin, tällä hetkellä, joka
-on minulle paljon juhlallisempi kuin voitte aavistaakaan, en salaa
-pienintäkään rikostani hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia kohtaan. En
-unohda, miten itsepintaisesti vastustin muutamia parannuksia, joita
-hän koitti saada aikaan; en unohda taisteluamme, kun pari vuotta
-sitten oli kysymys vanhan liturgiiamme muuttamisesta, ja kun hän
-tahtoi asettaa yliseminaariin munkkeja hiippakunnan pappien sijaan.
-Myöntäkää kumminkin, että vaadittiin rohkeutta taistelemaan niin
-uljaasti asian puolesta, jota pidin oikeana... Epäilemättä olin minä
-liiaksi itsepäinen. Mutta kuka voi kerskata olevansa joka tapauksessa
-intohimojensa herra? Minä puolestani, vaikka olen kolkkoa elämää
-viettänyt yksinäisyydessä ja työssä, en ole aina jaksanut musertaa
-vaimosta syntynyttä ja syntiin tuomittua ihmistä vallassaan pitävän
-kirouksen tuhatpäisiä käärmeitä. Jos papiksivihkimys, tuo taivaallinen
-armo, masentaa meissä ihmisluontoa, niin olisi röyhkeätä olettaa,
-että se sen täydelleen kukistaisi. Olettehan useinkin kuulleet
-pahojen henkien, jotka jokaisessa piilevät, sähisevän suustani, se
-tietää, ett'en vielä ole niitä uuvuttanut, ett'en ole sankarimaisesti
-ponnistanut antautuakseni kokonaan Jumalalle. Perisynti ylläpitää
-meissä pirullista vastustushenkeä hyvää kohtaan, ja tutkittuamme
-inhimillisen luonteen salaisimmat sopukat, täytyy meidän myöntää,
-että tämä vastustushenki ei ole meissä kaikissa samanlainen. On
-ihmisiä, joita, Luojan käsittämättömän määräyksen mukaan, taipumus
-pahaan viekoittelee suurempiin onnettomuuksiin kuin toista. Kiivaasta
-ja tulisesta, mutta myöskin perin katolismielisestä espanjalaisesta
-rodusta syntyneenä, olen minä kenties yksi noita ihmisiä. Äitini,
-älkää sitä unohtako, näki päivän valon Varlassa, pienessä kylässä
-Biscayan maakunnassa, ja minä olen äitini kaltainen, jonka luonteessa
-oli rautaa maan ja tulta taivaan varalle... Hyvät herrat, säälikää
-niitä onnettomia raukkoja, jotka ovat alituisten kohtausten alaisina,
-tuomittuina aina elämään puolustusasussa, saavuttaakseen kuoleman
-ylevää tyvenyyttä elämän kautta, joka ei koskaan näe rauhaa taikka
-lepoa.
-
--- Ei synnin turmelemat vaistomme, eikä syntymäpaikkammekaan saata
-puolustaa huonoa käytöstämme! huudahti Lavernède.
-
--- Herra apotti, vastasi Capdepont täysin tyveneesti, luulen
-lempeimpien aikojen koittavan. Kun minä haluan rauhaa rakentaa, niin
-mitä voitatte sillä, että palautatte minun niihin intohimoihin,
-joista tästä lähtien tahdon pysyä erilläni? Pyhä Augustinus sanoi:
-"_Minä olen viskannut vanhan ihmisen luotani kuin rievun, enkä siihen
-enään pukeudu_, non induam". Minä olen tehnyt saman valan kuin pyhä
-Augustinus... Rikokseni, joista minua muistutatte, herra apotti, ja
-joita minä tuomitsen yhtä ankarasti kuin tekin, toimitin minä -- Jumala
-olkoon todistajani! taudin kohtauksessa, kuumeessa, houreissa. Tuskin
-tuota enään muistankaan. Muistuu kuitenkin mieleeni, että haastoin
-teitä hengellisen oikeuston eteen. Unohtakaa se hyvä veli ja suokaa
-minulle anteeksi, niinkuin minäkin teille anteeksi annan.
-
-Sitten mutisi hän, kohottaen silmänsä taivasta kohti:
-
-"_Cor contritum et humiliatum, Deus, non despicies:_ Särjettyä ja
-nöyryytettyä sydäntä et sinä hyljää, Jumala."
-
-Tätä syvää katumusta, ylevää nöyrtymistä nähdessään jäi vankilan
-saarnaaja aivan ällistyneenä seisomaan. Hän epäili Rufin Capdepont'ia
-ja kumminkin oli hän puoleksi voitettu... Mikä muutos!... Kenties
-varapiispan musertava tappio oli samassa sekä kukistanut että
-kohottanut häntä, joten hän viimeinkin, viidenkymmenen vuoden vanhana,
-löysi oikean hengellisen ja kristillisen rakkauden tien. Miten
-kaunopuheliaasti kuvaili hän tuskallista ja hirvittävää taisteluaan
-paholaisten kanssa! Entä hänen äitinsä, tuo pyhä maalaiseukko Terese!...
-
-Jalosydäminen, rehellinen ja itsenäinen Lavernède unohti kaikki menneet
-riidat ja halusi heittäytyä vihollisensa syliin. Hän oli lumottu. Hän
-astui askeleen. Sitten tarkasti tutkien, hän pysähtyi äkisti. Hän alkoi
-uudelleen epäillä Capdepont'in ylenluonnollista tyyneyttä.
-
--- En voi kylläksi ylistää, jatkoi hiippakunnan varapiispa,
-piispavainajamme asemaa pyhään istuimeen nähden. Ei koskaan
-Lormières'in hiippakunnalla ole ollut enemmän roomalaista ylimäistä
-pappia. Tietäen mitä harmia apostolien seuraaja saa joka päivä
-kärsiä, ei hän laiminlyönyt ainoatakaan tilaisuutta osoittaa hänelle
-alamaisuuttaan, kuuliaisuuttaan ja muuttumatonta rakkauttaan. Koko
-kirkko oli hänen ylhäisyydelleen de Roquebrun'ille myrskyn ahdistama
-Pietarin alus, ja olemme nähneet hänen itkevän, kun hän pelkäsi
-näkevänsä pyhän arkin hukkuvan ajan valtiollisiin myrskyihin. Tämä
-hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in palava rakkaus on jäävä esimerkiksi
-hänen sille seuraajalleen, jonka Jumala suvaitsee määrätä...
-
--- Hänen seuraajansa... hänen seuraajansa... keskeytti rovasti Clamouse
-yhä rohkeampana, me tunnemme jo hänen seuraajansa.
-
--- Suokoon Jumala hänelle armoansa täyttämään vastuunalaista
-kutsumustaan!...
-
--- Jumala on hänen kanssaan, herra Capdepont, älkää siitä huolehtiko.
-
-Tämän kiihkoisen ilmoituksen kuultuaan, jossa silminnähtävästi piili
-jokin salainen tarkoitus, kääntyi varapiispa hitaasti ja astui muutamia
-askeleita suureen tammiseen vaatekaappiin päin. Mutta kun ei kukaan
-enään välittänyt hänen toimistaan, kääntyivät papit, ruoka-aikansa
-jouduttamina, sakastin ovelle.
-
-Herra Clamouse oli pistänyt käsivartensa apotti Ternisienin kainaloon.
-
--- No, ystäväni, sanoi hän, rohkeutta!... Tulkaa luokseni nauttimaan
-jotakin. Mitä? Kenties haluatte haukata suurusta.
-
--- Hetki vielä, hyvät herrat, minulla on pari sanaa lisättävänä, sanoi
-Rufin Capdepont.
-
--- Toisen kerran kuuntelemme teitä! vinkasi Turlot kirkuvalla äänellään.
-
--- Toisen kerran... toisen kerran... toisti herra Clamouse.
-
--- Pysähtykää! huusi varapiispa tuolla käskevällä, ylpeällä äänellä,
-jonka kaikki hyvin tunsivat.
-
-Jokainen jäi liikkumattomaksi paikoilleen, silmät levottoman
-hämmästyneinä Capdepont'iin luotuina.
-
-Hän yksin seisoi ylpeän näköisenä. Ojentaen vartaloansa, sillä äsken
-seisoi hän apotti Ternisien'in edessä puoleksi kumartuneena, näytti
-hän saavuttaneen koko entisen mahtavan ryhtinsä. Hänen vapaammasta
-käytöksestään päättäen näytti kuitenkin, että joku tuntematon käsi --
-lieneekö se sitten ollut Jumalan vai paholaisen -- oli kosketellut
-tuota taipumatonta kiviluontoa ja että se tästedes olisi oleva notkea
-ja taipuvainen kuin kaislaruoko. Seisoessaan siinä pitkine, lujine
-säärineen ja papinviittoineen, joka jäykissä, säännöllisissä poimuissa
-verhosi häntä, muistutti hän marmorista kuvapatsasta. Mutta tällä
-kuvapatsaalla oli epäilemättä sisälmyksiä ja sydän.
-
-Apotti Capdepont'in heikolta näyttävä rinta oli äkkiä laajennut
-ikäänkuin vetääkseen enemmän ilmaa itseensä ja vapaammin
-hengittääkseen. Hänen kasvonsa olivat ikäänkuin uudistuneet. Hienot,
-kaunispiirteiset olivat ne tosin aina olleet, mutta katkeruus, tuska
-ja röyhkeä ylenkatseen ilme noissa ennen suonenvedontapaisesti
-vääntyneissä kasvoissa oli nyt vaihtunut pehmeyteen, lempeyteen,
-melkeinpä hyvyyteen. Nuo hehkuvat tulisijat, hänen silmänsä, joista
-leimusi niin turmiollista tulta, välkkyivät aina kuin tulimajakat hänen
-tuuheitten silmäkulmainsa takaa, mutta nyt olivat ne merkillisesti
-jäähtyneet; kadonneet olivat uhkaavat liekit, jotain arkaa,
-surumielistä, melkein hellää, hyvänsuopaa hohdetta oli niissä nyt
-nähtävänä. Hänen hopeanharmaat hiuksensa ympäröivät hänen hienoa,
-nerokasta otsaansa, muistuttaen pyhimyksen sädekehää tahi kuninkaan
-kruunua.
-
--- Hyvät herrat, sanoi Capdopont kykenemättä salaamaan liikutustaan,
-joka saattoi läsnäolevia pöyristymään, on toinenkin syy miksi olen
-Saint-Irenéehen tullut, kuin pyytää anteeksi herra apotti Ternisieniltä
-ja paheksua hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ja yliseminaarin
-ylijohtajan keskinäisiä, ikäviä rettelöltä...
-
-Hän vaikeni hetkeksi.
-
--- Ja mikä sitten? kysyi Mical vilkkaasti.
-
-Apotti Capdepont kohotti pitkät, mustat silmäripsensä, joiden alla
-silmät paloivat kuin kotkalla, ja näytti kokoavan ajatuksiaan.
-
--- Rukoilemme teitä puhumaan, herra varapiispa, jatkoi siveysopin
-professori, jonka selkää kylmät väreet karmivat.
-
--- Puhukaa! puhukaa! lausuivat kaikki suut, jotka samoin kuin kaikki
-silmätkin olivat Rufin Capdepont'iin tähdättyinä.
-
-Silloin hiippakunnan varapiispa, niin hitaasti kuin olisi hän tahtonut
-lukea jokaisen luvun, lausui seuraavat sanat:
-
--- Hyvät herrat, toinen syy, joka minun on johdattanut tuomiokirkkoon,
-perustuu samoin kuin ensimäinenkin parannuksen haluun... Olenko
-todellakin arvollinen siihen korkeaan toimeen, johon Jumala on minun
-kutsunut?... _Domine, non sum dignus_... [Herra, en ole arvollinen...]
-Veljeni, ystäväni, lapseni, sillä joukossanne on muutamia nuoria, joita
-rakastan kuin isä, saadessani tänä aamuna tietää, että olen nimitetty
-tämän hiippakunnan piispaksi...
-
--- Sinä siis olet! keskeytti Mical, joka ei voinut pidättää tätä
-huudahdusta.
-
--- Minä en ajatellut kuin yhtä asiaa, tulla itkemään virheitäni, tulla
-nöyryyttämään itseni alttarien juurella.
-
--- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huudahti Mical innostuneena.
-
--- Eläköön hänen ylhäisyytensä! toistivat kaikki hiippakunnan papit.
-
-Arkkipappi Clamouse oli samassa hetkessä vapautunut apotti Ternisien'in
-käsivarresta ja esteettä saapunut Capdepont'in luokse.
-
--- Eläköön hänen ylhäisyytensä! änkytti hän voimainsa viimeisillä
-jätteillä... Mitä jos laulaisimme _Te Deum_ [Kiitosvirren], lisäsi hän.
-
--- Ei vielä, hyvät herrat, keskeytti apotti Lavernède, jonka myrskyä
-ennustava ääni kaikui sakastissa torven tavalla.
-
-Lormières'in uusi piispa heitti viholliseensa syvän katseen. Tuntien
-että taistelu oli tulossa, ajatteli hän vaan varustautua tuolla
-järkähtämättömällä tyyneydellä, johon hän niin taitavasti oli
-pukeutunut, ja jossa hän päätti pysyä.
-
-Kenties apotti Capdepont, huolimatta kaikista suurista varustuksistaan
-ja voimainsa ponnistuksista, katui lähteneensä piispanpalatsin suojista
-ja antautuneensa tähän uuteen seikkailuun. Asia oli se, että saadessaan
-Bonnardot'in allekirjoittaman sähkösanoman Parisista, oli hän ikäänkuin
-hurmaantunut ja rientänyt Pyhää Irenéetä kohti ilman päämäärää,
-ilman tarkoitusta, tietämättänsä, tuon ihmisluonteen itsekkään
-tunteen työntämänä, joka vaatii meitä huutamaan onneamme muille,
-masentaaksemme, nöyryyttääksemme heitä. Eikö voittomme ole ympäristömme
-nöyryyttämistä? Onhan niin suloista, kun onni suo meidän näyttäytyä
-julmana ja herättää kateutta!
-
-Vasta tunkeutuessaan tuomiokirkkoon kokoontuneen ihmisjoukon läpi,
-selvesi hän huumauksestaan ja palasi järkiinsä. Häntä halutti paeta.
-Mutta se oli mahdotonta, hänet oli jo varmaankin huomattu.
-
--- Minä menen sinne, arveli hän, kiinnittäen silmänsä sakastin ovelle,
-mutta minä käyttäydyn piispana.
-
-Ja nyt, vankilan saarnaajan ryntäessä taistelukentälle vihoittamaan,
-puremaan häntä, rauhoitti hän tuimistuvaa luonnettaan tällä suloisesti
-kutkuttavalla ajatuksella:
-
--- En ole enään apotti Capdepont, olen hänen ylhäisyytensä Rufin.
-
--- Hyvät herrat, apotti Lavernède on oikeassa: en ole vielä piispa.
-Mitätön maallinen valta on minut nimittänyt, mutta pyhä isä, jolla on
-kaikki valta, ei vielä ole minua valinnut. Minä rukoilenkin siis teitä
-yhdistämään rukouksenne minun rukouksiini, jotta Jumala valaisisi
-paavia piispanne valitsemisessa.
-
--- Paavi, olkaa siitä varma, on tietävä elämänne vähäpätöisimmätkin
-yksityiskohdat, keskeytti vankilan saarnaaja.
-
--- Aijotteko ruveta syyttäjäkseni, herra Lavernède?
-
--- Minä ilmoitan teille ennakolta, että yksi ääni on kohoova teitä
-vastaan Israelissa.
-
--- Te olette siis leppymätön?
-
--- Ettekö tekin ole sitä ollut, kymmenen vuotta hänen ylhäisyyttään
-de Roquebrun'ia -- _piispa Roquebrun'ia_ kohtaan, miksi häntä
-ylenkatseellisesti sanoitte.
-
--- Herra! huudahti Capdepont, jonka tyyneys äkisti alkoi horjua.
-
--- Eilen jo sanoin, ett'en teitä vähääkään pelkää, vastasi vankilan
-saarnaaja, tempaisten itsensä irti papeista, jotka koittivat häntä
-pidättää, ja astui suorana varapiispaa vastaan.
-
-Tämä, jonka paha luonto uudelleen virkosi, painoi silmänsä alas,
-ett'ei hänen tarvitsisi nähdä vihollistaan. Ei tiedä, ehkä hän pelkäsi
-olevansa liian heikko vastustamaan julmaa haluansa heittäytymään hänen
-päälleen ja pieksemään häntä. Olihan Mical väittänyt Capdepont'in
-toisinaan ryntäävän esiin kuin sokea voima. Mikä taistelu siitä
-syntyisikään, jos Harris'in vuorelainen, jota tyydytetty kunnianhimo
-hetkeksi oli rauhoittanut, ei enään voisi pitää ohjaksissa
-intohimojansa, vaan ne pääsisivät irti kuin raivoisat metsäeläimet,
-kita ammollaan ja kynnet leveällä!
-
-Tällä hetkellä Rufin Capdepont silminnähtävästi taisteli elämänsä
-raivokkaimman taistelun kapinoivia himojansa vastaan. Hänen vankat
-polvensa nytkähtivät suonenvedontapaisesti viitan alla. Hänen kätensä
-pusertuivat voimakkaasti nyrkkiin, ikäänkuin vahvaksi nuijaksi.
-Raivon tuli vääristeli kuvapatsasta, jonka sopusuhtaisia piirteitä
-äsken ihailimme, ja näytti nyrjähyttäneen sitä. Urhomme ylpeä pää
-painui hänen rinnoilleen, joten ei kukaan voinut heittää silmäystä
-vallankumoukseen hänen kasvoissaan. Mitä liikkui hänessä?
-
-Viimein varapiispa kohotti kauniin otsansa ja näytti kaikkein
-kummastukseksi tyynet, melkeinpä hymyilevät kasvot. La Bruyère on
-kirjoittanut: _Ei mikään niin virkistä mieltä kuin tieto, että olemme
-välttäneet tuhmuuden_. Rufin Capdepont'in rauhalliset kasvot näyttivät
-todellakin virkistyneiltä. Hän oli voittanut oman itsensä.
-
--- Herra Lavernède, mitä olen teille tehnyt, kun niin minua vainootte?
-kysyi hän kyynelten tukahuttamalla äänellä.
-
--- Minulle ette mitään; mutta te uhkaatte kirkkoa.
-
--- Kirkkoa, jonka eteen, olen valmis kuolemaan!
-
--- Ja elämään, lisäsi vankilan saarnaaja pisteliäästi. Capdepont
-kalpeni ja ikäänkuin pyörtymäisillään nojausi hän äkisti Micalin
-käsivarteen, jota hän voimakkaasti pusersi. Hän oli neuvotonna. Hän
-oli tuhlannut kaiken tarmonsa ja, tuntien olevansa voimaton kauvemmin
-näyttelemään nöyrän uhrin osaa, tahtoi hän apua. Hänen verensä kuohui
-meren tavalla hänen rinnassaan. Aallot uhkasivat temmata hänet
-mukanaan. Mical, taitava, kavala, kekseliäs Mical käsitti sen tulisen
-tavan, jolla hän oli häneen tarttunut. Häntä täytyi pelastaa.
-
--- Hyvät herrat, lausui hän, hänen ylhäisyytensä Capdepont on sairas...
-Minä tunnen lähestyvän taudin kohtauksen oireet, jonka alaisena
-hän on ollut jo pari päivää... Hänen ylhäisyytensä kaipaa lepoa...
-Hänen ylhäisyytensä on vastaanottava teidät aivan pian... -- Herra
-apotti Turlot, juoskaa ilmoittamaan veljelleni, tohtorille, että
-hän viipymättä saapuu piispanpalatsiin. Pahoin pelkään, että hänen
-ylhäisyytensä tarvitsee hänen hoitoaan. Menkää sukkelaan...
-
-Hän tarjosi käsivartensa apotti Capdepont'ille, joka siihen nojautui
-mitä arvokkaammalla tavalla.
-
--- Ystäväni, rukoilkaa puolestani, rukoilkaa puolestani, toisti
-Lormières'in uusi piispa, kulkiessaan pappien ohi, jotka häntä
-silmäilivät liikutettuina ja osanottavaisina.
-
--- Mikä ilveily! ei Lavernède voinut olla mutisematta.
-
-Capdepont kuuli sen, mutta hänen kumartunut asentonsa ei sitä ilmaissut.
-
--- Arvoisat isäni, sanoi hän matalalla äänellä, kääntyen munkkien
-päällikköjen puoleen, jos kirjoitatte Roomaan, rukoilkaa
-kunnioitettavia kenraalejanne ilmoittamaan pyhälle isälle, että
-terveyteni on mitä huonoin ja että epäilen jaksavani kantaa
-piispanviran raskasta taakkaa, Katsokaas! sairaus ahdistaa henkeäni;
-mutta minä olen kuoleva katse kääntyneenä Pietarin istuinta kohti,
-jolle aina uhraan sydämeni rakkauden ja mieleni nöyryyden.
-
-Sillä välin suuri osa kaupungin pappeja, jotka eivät tarvinneet
-arkkipappi Clamousen yllytystä, seurasivat tuomiokirkon poikki kipeätä
-piispa raukkaa, joka pakeni vankilan saarnaajan hyökkäyksiä.
-
-Tullessaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisalttarin eteen,
-missä muutamat vahakynttilän pätkät, levittäen värähtävää valoa,
-olivat sammumaisillaan hopeaisiin kynttilänpiippuihin, Rufin Capdepont
-pysähtyi. Hän kumarsihe ja sitten teki hän arvokkaasti ristimerkin.
-Tämä teeskentely piispansauvan ja hiipan edessä, joita hän niin
-suuresti oli himoinnut, oli Lavernède'n mielestä häväistystä. Hän ei
-enään sitä kestänyt, ja tämä huuto pääsi hänen huuliltaan:
-
--- Kain, kussa on Habel sinun veljes?
-
-Mutta Rufin Capdepont, jota Mical likisti yhä lujemmin, ei vastannut
-mitään tähän julmaan syytökseen. Hän nojautui vaan hiukan paremmin
-uskollisen palvelijansa käsivarteen, ja poistui Pyhästä Irenée'stä
-hoiperrellen. Kun ei Rooma vielä ollut ryhtynyt mihinkään toimeen eikä
-hallituksen nimitys vielä ollut varma, ei tämän uuden Sixtus viidennen
-aika vielä ollut tullut heittää kainalosauvaansa, oikaista itseään koko
-pituudeltaan ja pakoittaa vihollisiansa kunnioitukseen ja pelkoon.
-
-
-
-
-XXIV.
-
-Karku.
-
-
-Pienessä Corbières-vuorten kaupungissa syntyi suunnaton melu. Hurskaat
-ihmiset, joita varapiispa aikoja sitten ylhäisellä, yksinvaltaisella
-käytöstavallaan oli painanut tahtonsa alle, kulkivat ovelta ovelle
-laulaen puoliääneen kuten pääsiäisaattona:
-
--- Halleluja! herra apotti Capdepont on Lormières'in piispa. Halleluja!
-halleluja!
-
-Mutta häntä itseään ei missään näkynyt. Mical, joka piti vahtia
-viraston ovella, antoi aina saman vastauksen uteliaille papeille ja
-maallikoille, jotka joka päivä täyttivät piispan-palatsin pihan,
-pyytäen onnitella hänen ylhäisyyttään:
-
--- Hänen ylhäisyytensä on sairas; lääkäri on kieltänyt häntä
-vastaanottamasta ketään.
-
-Tuskin tämä lahjomaton vanginvartija, joka odotti varapiispan virkaa
-itselleen samalla kuin piispan hiippaa ystävälleen ja puolusti toisen
-etua valmistaakseen omaansa, tuskin hän salli Capdepont'in esiintyä
-juhlassa, jonka paroni Thévenot, Pariisista palattuaan, antoi Arbouse'n
-varrella olevassa palatsissaan poikansa entisen opettajan kunniaksi.
-Uusi piispa käyttäytyi muuten siellä erinomaisen varovaisesti.
-Turhaan paronitar ja parooni, riemuissaan siitä, että olivat _tehneet
-piispan_, yllyttivät häntä kaikin tavoin pitämään jonkinlaista puhetta,
-joka olisi tuottanut kunniaa tälle talolle, johon hän muinoin oli
-tullut niin köyhänä, nöyränä ja alastomana. Capdepont ei sekaantunut
-maallikkovieraiden joukkoon, jossa rouva Thévenot turhamaisuudessaan
-toivoi näkevänsä hänen loistavan, vaan heitettyään salaisen silmäyksen
-valkorintaiseen joukkoon ja huomattuaan kreivi Castagnerte'n ylpeät
-ja ivailevat kasvot, vetäytyi hän arkkipappi Clamouse'n, apotti
-Turlot'in, Mical'in ja muutamain muitten hengellisten seuraan, jotka
-olivat tulleet hänen mukanaan, päättäen olla erkanematta heistä. Tässä
-ystäväparvessakin puhui hän ainoastaan vähän: pari sanaa kurjasta
-terveydestään ja yhden lauseen pyhästä isästä, jota hän kunnioitti ja
-ihaili... Siinä kaikki.
-
-Näin käyttäytyessään Capdepont ajoi oman etunsa asiaa. Ei hän
-todellakaan ollut milloinkaan ennen ollut niin monien paulojen
-ympäröimänä eikä milloinkaan hänen vihollisensa olleet vimmatuimmin
-häntä vastaan taistelleet, kuin nyt. Apotti Lavernède, jonka viha
-johtui hänen syvästi loukatuista luonnollisista tunteistaan, ei ollut
-ainoastaan kiihoittanut koko paperitehdaskaupungin herra Bonnardot'in
-suosikkia vastaan, vaan joka päivä hän yhä enemmin vierotti hänestä
-luostarikaupunginkin. Kreivi de Castagnerte hallitsi siellä rajattomana
-valtijana ja piti huolta kapina-hengen leviämisestä.
-
-Pian kaupungin vihamielisyys kävi niin ilmeiseksi, ettei Capdepont,
-joka pelkäsi kohdata vaikka minkälaisiin mielenosotuksiin kykeneviä
-paperitehtaan työmiehiä, enään uskaltanut lähteä yliseminaarista
-piispanpalatsiin, mihin hiippakunnan asiat joka aamu hänet kutsuivat.
-
-Helposti ei Harros'in raivostunut vuorelainen suinkaan tyytynyt
-tähän erakkoelämään ja monta kertaa kajahti Minimein luostari,
-jonka yksinäisissä suojissa hän Mical'in seurassa synkkämielisenä
-astui, huudoista, joihin loukkaukset hänen luonnettaan, arvoaan ja
-korkeata asemataan kohtaan hänet pakoittivat. Mutta miksi kiusata
-yleistä yllytettyä mielipidettä? Jottei kadottaisi hiippaa, jonka hän
-oli päähänsä laskemaisillaan, täytyi tämän kesyttömän miehen oppia
-voittamaan oman itsensä, odotellen sitä aikaa, jolloin hän saisi
-ankaralla kädellään masentaa vihollisiaan, ja pakoittaa heitä armoa
-rukoilemaan.
-
-Mutta jos apotti Lavernède'n oli onnistunut laskea kauhean
-Capdepont'in ohdakevuoteelle, ei hän itsekään levännyt ruusuilla.
-Lormières'issä sujui kaikki parhaaksi; mutta Roomassa?... Sieltä ei
-ollut tullut minkäänlaista tietoa. Melkein kuukausi sitten olivat
-Dominikaanimunkkien priiori ja Kapusiini- sekä Maristomunkkien
-päälliköt lähettäneet kirjoituksensa, mutta vastausta ei kuulunut.
-Eikö aijottu ensinkään ottaa huomioon niin mahtavain ja arvokkaiden
-henkilöiden allekirjoittamia asiakirjoja.
-
-Onnettomuuden lisäksi herkkäluontoinen apotti Ternisien, vaikka hän
-oli päättänyt palata Tivolin luostariin, viivytteli milloin milläkin
-verukkeella lähtöänsä Roomaan. Vihaten kaikkia riitoja ja taisteluja,
-ajatteli nuori pappi vavisten raskasta tointa, joka hänelle varmaan
-annettaisiin ja toivoen jotenkin siitä pelastuvansa, odotti hän.
-Tosin hän sielussaan ja omassatunnossaan ei pitänyt Capdepont'ia
-piispanvirkaan kelvollisena. Hän olisi toivonut kirkon kunnian tähden,
-että voimakas käsi olisi tarttunut häntä kaulukseen ja säälittä
-työntänyt hänet kauvas siltä arvoasteelta, jolle hän pyrki. Mutta
-itsessään hän ei tuntenut tarmoa eikä tahtoa ruveta tuoksi kädeksi,
-joka ajaisi temppelistä viekkaan, ylpeän, kostonhimoisen varapiispan...
-
--- Lähteä täytyy! sanoi hänelle eräänä aamuna vankilan saarnaaja, joka
-äkkiarvaamatta tuli hänen luokseen kasvot vihan punoittamina.
-
--- Hyvä Jumala, mitä on tekeillä?
-
-Minä tulen isä Trézel'in luota. Vaikk'en tuota jesuiittaa kärsi,
-enkä suuresti toivo häntä puolellemme, kävin kumminkin hänen luonaan
-pyytämässä häntäkin jotakin yrittämään, jotakin kenraalinsa avulla.
--- Varmaa on, sanoin itsekseni, saadakseni rohkeutta astumaan Pyhän
-Stanislaus Kotska'n opistoon, että Capdepont sortuisi, jos minun
-onnistuu nostaa kristikunnan mahtavimman veljeskunnan häntä vastaan...
-
--- Ja jouduitte karille?
-
--- En ainoastaan joutanut karille tämän viekkaan isän luona, mutta
-kun olin onnistunut aika viekkaasti -- häpeäkseni tunnustan sen --
-vetää häntä nenästä, niin luulen käsittäneeni hänen salavihkaisesta
-puheestaan, ettei Rufin Capdepont'in asiaa Roomassa tutkitakaan...
-
--- Kenen siis?
-
--- Minun ja varsinkin teidän, rakas ystäväni.
-
--- Minun asiaani! huudahti apotti Ternisien kalveten.
-
--- Paavillisessa virastossa on hämmästyksellä nähty erään nuoren papin
-nimen sekaantuneena Lormières'in surkuteltaviin riitajuttuihin, papin,
-joka oli jättänyt kauniin muiston Roomaan, jota hänen ylhäisyytensä
-kardinaali Maffeï oli kunnioittanut ystävyydellään ja jota itse pyhä
-isä suvaitsi kunnioittaa muutamilla suosionosotuksilla. -- Siihen
-tapaan puhuu isä Trézel, tietysti kertaakaan katsoen teitä silmiin!
-
-Apotti Ternisien raukka ei voinut tointua hämmästyksestään.
-
--- Se on liikaa! äännähti hän, tehden tuiman liikunnon.
-
--- Kas siinä käännös, jonka ovat aikaansaaneet nuo kolme eroomatonta,
-Capdepont, Mical ja pyhän Stanislaus Kotskan ylijohtaja, sillä noita
-kolmea nimeä ei enään saa eroittaa... Onpa tämä mainiota, varapiispa on
-muuttunut uhriksi, ja herrat Lavernède ja Ternisien tämän onnettoman ja
-itseään puolustamaan kykenemättömän panettelijoiksi! Säälittäähän minua
-toki!... Oh! katolinen kirkkoraukka!... Ellen uskoisi vanhurskasta
-Jumalaa olevan!...
-
-Vankilan saarnaaja loi taivaaseen katseen, joka puhui hänen sielunsa
-syvästä ahdistuksesta.
-
--- Jumalalla ei ole mitään osaa paholaisen keksimissä vehkeissä, arveli
-Ternisien, jolla oli pyhimysten yksinkertainen, vahva usko.
-
-Seurasi hetken hiljaisuus.
-
--- Älkäämme lannistuko, ystäväni, jatkoi Lovernède päättävän
-näköisenä. Jumalan ja hänen kirkkonsa tähden tulee meidän loppuun asti
-taistella... Lähtekää... Roomassa tapaatte kardinaali Maffeïn, joka
-odottamattomaksi onneksemme on määrätty Capdepont'in asiaa tutkimaan.
-Kardinaali tuntee teidät, hän kuuntelee teitä, ja te selitätte
-hänelle kaikki. Te tiedätte mitkä hellät siteet pidättävät minua
-Lormierès'issa; no niin! jos minulla olisi Italiassa tuttavuuksia,
-joista riippuisi ratkaiseva päätös, jättäisin äitini, ja lentäisin
-auttamaan kirkkoa, tuota toista äitiä, jota rakastamme uskollisina ja
-mustasukkaisina poikina...
-
--- Minä lähden huomenna.
-
--- Kiiruhtakaamme. Herra de Castagnerte, jonka tapasin Saint-Frumensen
-kadulla, luulee, että Capdepont on aikoja sitten lähtenyt
-Lornières'ista. Mical yhä vaan vartioi yliseminaarin ovea, eikä hänen
-veljensä, lääkäri unohda käydä joka päivä Minimein luostarissa. Mutta
-se on Capdepont'in poissaolon salaamiseksi keksitty ilveily... Useita
-viikkoja sitten kohtasi muuan talonpoika lähiseuduilta, kulkiessaan
-yöllä vuoripolkua, korkeakasvuisen papin, joka astui kiireesti, puhuen
-itsekseen ja hurjasti liikutellen käsiään. Se oli varmaan Capdepont.
-Tahtoen salata lähtöään, on hän Jalkasin mennyt jollekin etäämmälle
-asemalle. Minne lähti hän? Epäilemättä Pariisiin kiusaamaan paavin
-lähettilästä, yllyttämään kaikkia ystäviään toimimaan...
-
--- Minä lähden tänä iltana, lausui Ternisien tarmokkaasti.
-
-
-
-
-XXV.
-
-Kardinaali Maffeï.
-
-
-Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri saapui Roomaan
-elokuun keskivaiheilla, Neitsyt Marian taivaaseen astumisen juhlan
-aattona. Hän otti asunnon pyhän Andrean della Vallen luostarissa,
-jossa hänellä oli monta ystävää, ja levähti siellä muutamia päiviä.
-Toinnuttuaan hiukkasen matkansa vaivoista ja kerättyään itselleen
-kylläksi rohkeutta, ohjasi hän viimein, eräänä iltapuolena, askeleensa
-Leoniiniseen kaupungin-osaan ja kolkutti kardinaali Maffeïn asunnon,
-Candiapalatsin portille.
-
-Apotti Ternisien ei kauvan odottanut.
-
-Rikkoen seuraelämän sääntöjä vastaan, joita muuten tarkasti noudatetaan
-näiden ylhäisten prelaattien luona, missä kaikki tapahtuu juhlallisesti
-kuin kirkossa, tuli hänen eminensinsä itse noutamaan häntä etehisen
-penkiltä.
-
--- Rakas lapseni, rakas lapseni! sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï,
-syleillen häntä hellästi.
-
-Nuori pappi seurasi tykyttävin sydämin kardinaalia avaraan suojaan,
-jota hän piti työhuoneenaan.
-
-Hänen eminensinsä kardinaali Maffeï oli noin seitsemänkymmenen viiden
-vuoden vaiheilla oleva vanhus. Hän oli hieman köyryssä, mutta kumminkin
-saattoi huomata hänen olleen pitkäkasvuisen miehen. Hänen melkein
-täydellisesti kalju päänsä oli väriltään kuin sileää, kiiltävää
-norsunluuta. Muutamat harvat karvat korvien ja niskan kohdalla,
-muistuttivat hänen entistä luostarillista tointaan, sillä hän oli ollut
-Tivolin fransiskaanimunkkien apotti. Hänen teräväkulmaiset kasvonsa,
-joita hallitsi nenä, isohko ja pitkä kuin pyhällä Kaarle Borromee'lla,
-olivat kalpeat, ja ilme niissä oli askeetillisen kylmä, mahtavan
-arvokas. Hän astui verkalleen, kuten purppuran kantajain tulee.
-
-Kardinaali osoitti Ternisien'ille istuinta ja istuutui.
-
--- Viimeinkin palaatte meille takasin, sanoi hän hyväntahtoisesti.
-
--- Ja ainiaaksi, Eminensi.
-
--- Sen parempi. Teitä on paljon kaivattu Tivolissa. Kun tänä aamuna
-kerroin tulostanne Fransiskaanimunkkien kenraalille, joka kävi minua
-tervehtimässä, näytti hän tuosta oikein ilostuvan.
-
--- Teidän Eminensinne oli siis ennakolta saanut tietää tulostani tänne?
-kysyi Ternisien, joka oli liian vilpitön salaamaan hämmästystään.
-
--- Enkö minä siis tiedä kaikki, mitä kristikunnassa tapahtuu? vastasi
-kardinaali hymyillen.
-
--- Mutta minä en ollut kirjoittanut kellekään...
-
--- Entä sakarisormeni? sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, kohottaen
-kaunista, valkoista papinkättään... Ei! eilen vasta sain jesuiittain
-luona _Gesù_-kirkossa tietää, että olitte saapunut tahi olitte
-saapumaisillaan Roomaan.
-
--- _Gesùssa!_... Ah! ymmärrän, itse Trézel...
-
--- Sen niminen se Isä todellakin oli, jonka pitkää kertomusta
-Lormières'in pappien otteluista minulle luettiin... Mutta, rakas
-lapseni, teidänkin nimenne mainittiin usein tässä käsittämättömässä
-kirjoituksessa... Näyttää siltä kuin olisitte nostaneet kapinaa
-ystävänne... ystävänne... Auttakaapas minua...
-
-Apotti Lavernèdeko?
-
-Niin juuri, apotti Lavernède'n kanssa... Mikä tulinen mies tuo apotti
-Lavernède on!...
-
--- Ette erehdy, teidän ylhäisyytenne, ystäväni apotti Lavernède vihaa
-kiivaasti syntiä, eikä hän siinä kohden voi hillitä itseään. Minä,
-jolla ei ole hänen rohkeuttaan, olen usein nuhdellut häntä, että hän
-liian kiihkoisesti ajaa takaa pahuutta. "_Saatatte vielä itsellenne
-jonkin ikävän selkkauksen_", sanoin hänelle satakertaa. -- Totta
-puhuen, en luullut itseäni niin hyväksi ennustajaksi.
-
-Kardinaali silmäili apotti Ternisien'iä tämän tulisesti puhuessa. Kun
-hän oli päättänyt, katseli hän häntä yhäti tarkasti.
-
--- Olkaa varoillanne, apotti hyvä, sanoi hän, minulla on tarkat tiedot
-siitä mitä Lormières'issä on tapahtunut. Ystävänne väärän käytöksen
-kaunistamiseksi ei tarvita...
-
--- Jos Teidän Eminensinne suvaitsee minun tosiperäisesti kuvailla...
-
-Onnettoman Ternisien'in ääni tukkeutui ja suuria kyyneliä vierähti
-hänen poskilleen.
-
-Kardinaaliin, vanhaan valtiomieheen, jonka sydän ajanpitkään oli
-kuivettunut valtiotoimien käsittelyssä, ei tämän nuoren sydämen
-liikutus mitään vaikuttanut. Hän viittasi kohteliaasti hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in entistä sihteeriä puhumaan, eikä lausunut
-sanaakaan.
-
-Silloin apotti Ternisien alkoi kertoa hänen ylhäisyytensä de
-Roquebrun'in vaikutuksesta piispana ja apotti Rufin Capdepontin
-uppiniskaisesta vastuksesta. Hän ei unohtanut mitään kuvaillessaan
-suojelijansa, ystävänsä pitkää martyyriaikaa. Vieläpä hän monta
-kertaa sanasta sanaan toisti Capdepont'in tuimia ja röyhkeitä
-puheita. Uskalsipa hän sanoa häntä Lormières'in viimeisen piispan
-teloittajaksikin.
-
-Kardinaali kuunteli liikkumattomana, puhekumppaniinsa kääntyneenä,
-ettei sanaakaan joutuisi hukkaan.
-
-Turhaan tämä tuon tuostakin vaikeni, koittaen lukea hänen Eminensinsä
-piirteissä jotain jälkeä siitä liikutuksesta, jonka vallassa hän
-itse oli; mutta tämän tarkkaavaisen ja maltillisen vanhuksen
-läpitunkemattomat, ikäänkuin jähmettyneet kasvot eivät puhuneet mitään
-hänen syvemmistä tunteistaan.
-
-Vaikka tämä pahaa ennustava äänettömyys vaivasi nuorta pappiamme,
-jatkoi hän rohkeasti, sillä hänen kunniansa samoin kuin myöskin apotti
-Lavernède'nkin kunnia oli vaarassa. Pian joutui hän kertomuksessaan
-hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin'in ruumisarkkuun ja kauhistuttavaan
-kohtaukseen piispanpalatsin pihalla tuomiokapitulin ja Lormières'in
-papiston läsnäollessa. Tällä kertaa kohotti kardinaali hiukan päätään
-ja tarkasti terävästi Ternisien'iä.
-
--- Onko asia todellakin niin, kuin minulle sen olette kertoneet? kysyi
-hän vakavasti.
-
--- Vakuutan sen Jumalan edessä!
-
--- Hyvä, minä uskon teitä... Jatkakaa.
-
--- Minulla ei ole enään mitään lisättävänä, teidän ylhäisyytenne.
-
--- Anteeksi... Te ette kerro minulle viimeistä kohtausta tässä pienessä
-näytelmässä, joka, sen myönnän, ei ole kaunis, mutta ei kumminkaan
-niin kauhea kuin te Lormièresissä kuvittelette. Se kohtaus, jonka
-tahdon saattaa teidän muistoonne on se, missä apotti Lavernède keskellä
-Pyhän-Irenéon tuomiokirkkoa rohkeni vasten varapiispan kasvoja heittää
-hyvin vaikeasti todistettavan syytöksen, että hän on murhannut hänen
-ylhäisyytensä de Roquebrun'in.
-
-Piispavainajan ruumis-alttarin ääressä tuli apotti Lavernède
-huutaneeksi. "Kain, kussa on Habel sinun veljes?"
-
--- Se näyttää minusta riittävän, enkä minä muuta sano.
-
--- Taistelun kiihko voinee kenties selittää...
-
--- Ei... Muistakaa muuten, että kun apotti Lavernède siihen määrään
-solvaisi hiippakunnan varapiispaa, oli tämä jo nimitetty piispaksi,
-seikka, jonka olisi pitänyt tehdä hänet pyhäksi jokaisen silmissä.
-Papillisen arvojärjestyksen kunnioitus tulee aina olemaan yhtenä kirkon
-pylväänä.
-
--- Teidän Eminensinne sallinee minun huomauttaa, ettei apotti
-Lavernède'n eikä muittenkaan mielestä maallisen vallan määräys
-ilman minkäänlaista hengellistä valtuutta, tee piispaa, vaan että
-sen tekee kanooninen nimitys. Ystäväni ei siis luullut, että samana
-aamuna Pariisista tullut sähkösanoma vapauttaisi apotti Capdepontia
-vastaamasta siitä, mitä ennen oli tehnyt.
-
--- Ystävänne oli väärässä. Me, jotka allekirjoitamme konkordaatteja,
-sopimuksia, maan kaikkein hallitsijain kanssa, tiedämme mitä meidän
-tulee ajatella maallisesta vallasta; mutta me olemme kaukana
-osoittamasta sille pienen Lormières'in papin ylpeää ylenkatsetta.
-Epäilemättä eivät pohjoisesta ja etelästä tulevat piispanehdokkaat ole
-kaikki yhtä otollisia pyhälle isälle. Kuitenkin tuntee hänen pyhyytensä
-hyvin tarkasti kirkon aseman ja ani harvoin on hän hyväksymättä
-hallitsijain vaalia... Herra Lavernède on älykäs; hän tietää siis
-kyllä, että pyhän istuimen täytyy olla erityisesti varovainen Ranskan
-suhteen ja sittenkin on hän uskaltanut panna alkuun häväistysjutun,
-joka, ellei apotti Capdepont'in viisaus olisi tullut avuksi, olisi
-johtanut mitä ikävimpään riitaan Pariisin ja Rooman välillä.
-
-Nämät viimeiset sanat lausuttiin hiukan tuimalla äänellä, joka sisälsi
-nuhteen apotti Ternisienille. Nuori pappi käsitti sen ja tunsi äkkiä
-jähmettyvänsä.
-
-Sanomme vielä kerran, ettei hänen ylhäisyytensä Roquebrun'in entinen
-sihteeri ollut luotu taistelua varten. Kun hänestä itsestään, hänen
-ystävästään, jonka asiaa hän jalomielisesti piti omanaan, keksittiin
-häpeällisiä syytöksiä, joutui hänen oikeudentuntonsa kapinaan ja hän
-olisi saattanut lausua muutamia hyvinkin teräviä sanoja. Mutta kun
-kaikki ponnisteleminen oli turhaa, kun vääryys riemuitsi, ei hänelle
-jäänyt muuta neuvoksi kuin tyytyä. Näin arat tahi liiaksi rauhaa
-rakastavat luonteet luopuvat jaloimmistakin asioista ja jättävät
-helpon voiton pahojen käsiin. Kun rajattomasti ihailemme itseämme tahi
-Jumalaa, syntyy siitä usein samanpitävät johtopäätteet.
-
-Kauhistuneena kardinaalin käsitystavasta väjyi Ternisien nyt vaan
-ensimäistä tekosyytä, joka sallisi hänen kunnialla peräytyä. Oh! kuinka
-mielellään jättikään hän tämän häijyn maailman ja pakeni Tivolin
-yksinäisyyteen! Tätä ajatellessaan, nuori fransiskaanimunkki, jolta
-tutustuminen inhimillisten intohimojen katkeruuteen oli vienyt kaiken
-rohkeuden, jo mielessään nautti uskonnollisen elämän kaikkia suloja
-yksinäisestä luostarikammiossa, keskellä erämaata. Oh! olemattomaksi
-tuleminen!...
-
-Hänen ylhäisyyttänsä Maffeïta, jonka tutkiva silmä seurasi tuon häntä
-vastapäätä istuvan heikon miehen vaihtelevia mielentiloja, liikutti
-säälintunne. Hellästi tarttui hän hänen käsiinsä ja pudisti niitä.
-Tästä kosketuksesta katkeraan tuskaan sortunut Ternisien kavahti
-ikäänkuin unesta, ja hämillään pitkästä äänettömyydestään änkytti hän:
-
--- Luulette siis, teidän ylhäisyytenne, että hänen pyhyytensä vahvistaa
-apotti Capdepont'in piispannimityksen?
-
-Kardinaali nousi vilkkaasti.
-
--- Vai niin! huudahti hän ivansekaisella suuttumuksella, jos
-Lormières'issä, viheliäisessä kauppalassa maailman rajamailla,
-muutamien hiippakunnan pappien ja munkkien on onnistunut omaksi
-tyydytyksekseen saada apotti Capdepont'in tulisen, kenties liiankin
-tulisen luonteen hurjistumaan, pitäisi kirkon sentähden menettää
-ne suuret edut, mitkä tämä sama, sen kasvattama, muodostama ja
-hillitsemä luonne voipi sille tuottaa? Joudun todellakin, hyvä herra,
-aivan ymmälle niiden ihmisten vaateliaisuudesta, jotka teidät ovat
-lähettäneet. Kylläpä ollaan merkillisen julkeat!... Ja mistä ajasta
-alkaen ovat yksinkertaiset papit ruvenneet sekaantumaan asioihin, jotka
-kuuluvat yksinomaan pyhälle isälle tahi niille, joille hän on uskonut
-niiden suorittamisen? Se on pappisvallan täydellinen mullistus...
-Jos te, ranskalaiset, rakastatte vallankumousta, niin me roomalaiset
-vihaamme sitä kaikesta sydämestämme, me emme antaudu selkkailuksiin,
-vaan tahdomme itsepintaisesti jäädä liikkumattomina kivelle, _super
-petram_, jonne Jumalan käsi meidät on asettanut... Tietäkää, herra
-apotti, että hallituksenne ehdokas Lormières'in istuimelle tulee
-kirkkosääntöjen mukaan virkaansa vahvistetuksi. Ei sen vuoksi, että
-tahtoisimme olla myöntyväisemmät keisarillenne, kuin meille sopii,
-keisarille, jonka tarkoituksena, niinkuin hyvin tiedämme, ei ole mikään
-muu kuin alentaa piispanvallan merkitystä Ranskassa, toivoen voivansa
-sitä helpommin hallita, kun se on laskettu kelvottomien miesten
-käsiin; vaan sen vuoksi, että paavin lähettiläs Pariisissa ja muutkin
-ovat esitelleet meille herra apotti Capdepont'ia erinomaisen etevänä
-ja jaloavuisena pappina. Hänellä on ennen kaikkea avu, johon kirkon
-täytyy panna arvoa näinä aikoina, jolloin maallinen valta on noussut
-rohkeutensa, kavaluutensa ja ilkeytensä kukkulalle, hän on rohkea tuo
-Capdepont, siinä on viimeinkin oikea _luonne_. Suokoon taivas, että
-piispansauva aina joutuisi yhtä voimakkaisiin ja uskollisiin käsiin!
-
--- Uskallanko huomauttaa, Teidän Eminensinne, että tämä uskollisuus
-pyhää istuinta kohtaan on hyvinkin uutta, sillä ennen...
-
--- Se on erehdys, Lormières'in varapiispa on alistunut maallisen
-vallan alle, mutta hän ei ole milloinkaan siitä pitänyt. Hänen
-täytyi tulla piispaksi, Jumala, joka hänelle oli säätänyt tehtävän
-kirkossaan, oli aikoja sitten pannut "_hänen lihaansa ja luihinsa_",
-raamatun kuvaavien sanain mukaan, tiedon omasta voimastaan, ja jos
-hän, edistääkseen taivaalle otollista kunnianhimoaan, oli pakoitettu
-teeskentelemään taikka hiukan imartelemaan kirkollisasiain ministeriä,
-niin hän sydämessään tuomitsi ja ylenkatsoi sitä, jota valtiollisessa
-rengonkielessä, sanotaan _perustuslailliseksi vallaksi_. Hän näytti
-todellakin taipuneen Pariisin vallan alle, mutta todellisuudessa
-nöyrtyi Rooman edessä; se oli Rooman hyväksi kuin hän nöyrtyi
-viekastelemaan, jopa... valehtelemaankin.
-
--- Valehtelemaan, teidän ylhäisyytenne, valehtelemaan! huudahti
-Ternisien kokonaan suunniltaan.
-
--- No niin! mikä teidän on ja missä ahtaassa, naurettavassa
-merkityksessä käsitätte tämän sanan? Oh! kyllä näkyy, että olette
-ollut poissa tyköämme toistakymmentä vuotta! Ette siis enään ymmärrä
-puhettamme? Kirkko ei milloinkaan valehtele, herra apotti. Kirkko, joka
-on totuus itse, ei voi valehdella. Mutta taistellessaan ensimäisinä
-aikoina viimeisiä pakanallisia ruhtinaita, keskiaikana puoleksi
-raakalaisia kuninkaita ja meidän aikanamme koko maailmaa vastaan,
-tarvitsee, suorittaakseen jumalallista kutsumustaan, lakkaamatta
-ketteryyttä ja taitavuutta... Kardinaalit Caprara ja Consalvi, joita
-Ranskan eroittamista miettivä kenraali Bonaparte ahdisti, olivat
-pakoitetut valehtelemaan hänelle useinkin, samoinkuin Napoleon III:n
-juonitteluihin takertunut Capdepont on hänelle valehdellut... Mutta
-minä kysyn, hyvä herra, valehdellaanko silloin, kun pelastetaan kirkko?
-valehdellaanko silloin kun huolimatta ihmisistä, jotka ovat yltyneet
-karkoittamaan Jumalaa maailmasta, käytetään apukeinoja, viekkautta ja
-verukkeita, vahvistamaan täällä maanpäällä Sen valtaa, joka on tie,
-totuus ja elämä, "_Ego sum via, veritas et vita_?"
-
-Apotti Ternisien oli tykkänään ymmällä. Kauhistuneen näköisenä katseli
-hän kardinaali Maffeïta, joka taas istahti.
-
--- Ja miten onkaan tämä apotti Capdepont lahjakas! jatkoi vanha pappi
-kokonaan innostuneena. Jospa olisitte olleet Ranskalaisten Pyhän
-Ludvigin kirkossa neitsyt Maarian taivaasen astumisen juhlassa,
-kuulemassa häntä!
-
--- Mitä? Onko herra Capdepont Roomassa?
-
--- Hän sai suuren kunnian pitää kiitospuheen neitsyt Maarialle
-pyhän isän, ja koko pyhän virkakunnan läsnäollessa. Mikä ylevyys!
-mikä voima! ja mikä into hänen sanoissaan! "_On kuin kuulisin pyhän
-Bernhardin puhuvan_", kuultiin kardinaali-vikaarion useat kerrat
-mutisevan... Tämän suuren päivän iltapuolella tahtoi hänen pyhyytensä
-itse vastaanottaa apotti Capdepont'in lausuakseen itse hänelle
-onnentoivotuksensa... Hyvä Ternisien, olisittepa nähnyt tuon miehen,
-josta niin vähän pidätte, Vatikaanin saleissa, miten luontevasti
-hän liikkui, miten hänen ryhtinsä oli sekä ylimyksen omainen että
-vaatimatoin, niin olisitte ollut samaa mieltä kuin minäkin, ettei
-näet Jumala ole suonut tälle miehelle niin hämmästyttävää ulkonaista
-arvollisuutta, ellei hän olisi määrännyt hänelle jonkun korkean
-tehtävän. -- "_Hiippa soveltuu hyvin tähän päähän_" -- kuuluu pyhä
-isä sanoneen Jesuiittain kenraalille, joka seurasi vasta valittua. --
-Sitten syleillen hänen jalkoihinsa polvistunutta apotti Capdepont'ia
-suvaitsi Pius IX sanoa: "_Veljeni_!"
-
--- Siinä tapauksessa on kaikki lopussa?
-
--- Kaikki on lopussa, lapseni. Herra apotti Capdepont -- valtuutan
-teitä antamaan siitä edeltäpäin tiedon Lormières'iin -- on saava
-vahvistuksensa konsistorissa, joka kokoontuu kahdeksantena päivänä ensi
-kuuta, pyhän neitsyen syntymäpäivänä.
-
-Apotti Ternisien nousi, kumarsi syvästi hänen Eminensillensä ja kääntyi
-sanaakaan virkkamatta työhuoneen ovelle.
-
--- Ja noinko menette, lausumatta jäähyväissanaakaan minulle? kysyi
-kardinaali.
-
-Nuori pappi kääntyi, astui pari askelta hänen ylhäisyyttään Maffeïtä
-kohti ja laskeutui sitte äkisti polvilleen hänen eteensä.
-
-Vanha pappi nousi, kohotti juhlallisesti kätensä ja siunasi häntä.
-
--- No niin, lapseni, sanoi hän Ternisien'ille, nostaen hänet lempeästi
-ylös, olkoon pieni syntinne teille anteeksi annettu ja älkää enää
-siihen langetko. Jättäkää kirkon asiat niille, joille Jumala ne on
-uskonut. Kohta tulette te löytämään rauhaa ja tyydytystä Tivolin
-ihanassa yksinäisyydessä, missä veljet teitä odottavat. Jospa saisin
-teitä sinne seurata! Ettekö ole paljon onnellisempi minua?...
-
-Miksi ei pyhä isä sallinut minun jäädä sinne teidän keskellenne! Ah,
-mielelläni vaihtaisin purppurani entiseen karkeaan villapukuuni!... Jos
-tietäisitte, mitä valtiotoimet ovat ja kuinka vähän ihmiset rakastavat
-oikeutta!... Mitä on kardinaalin arvo verrattuna entiseen rauhaani.
-Tivolissa olin ensin noviisi, sitten munkki, sitten apotti... Mitkä
-suloiset muistot!
-
-Vaatimattoman, hurskaan nuoruutensa muistojen liikuttamana, vaikeni
-Monseigneur Maffeï.
-
-Pian jatkoi hän pontevasti:
-
--- Mutta muistakaa, rakas Ternisien, että jos tarvitaan munkkeja
-ja muita hengellisiä kirkon taivaalliseksi voitoksi ja loistoksi,
-tarvitaan myöskin rohkeita piispoja sitä puolustamaan. Semmoinen on
-apotti Capdepont'kin, ja minä pidän velvollisuutenani muistuttaa
-teitä, että tässä Lormières'in ikävässä jutussa olette te, teidän
-ystävänne Lavernède ja munkkikuntain päälliköt, jotka lähettivät
-kirjoituksia asiasta Roomaan, sekoittaneet kaksi seikkaa, joilla ei
-millään kirkkohistorian aikakaudella ole ollut mitään yhteyttä: kirkon
-ja kirkon hallituksen. Kirkko on kaikkina aitoina sama: jumalallinen,
-erehtymätön, koroitettu inhimillisten vaiheiden yli. Mitä tulee
-hallitukseen, joka aina on ollut pakoitettu taistelemaan kaikenmoisia
-vehkeitä vastaan, ja etenkin nykyään niin tavallisia ruhtinaitten
-juonia, turmelusta ja pahuutta vastaan, täytyy sen useinkin asettaa
-johtajakseen päälliköitä, jotka ovat enemmän lujat kuin nöyrät, enemmän
-pontevat kuin sävyisät ja enemmän maalliseen elämään kiintyneet kuin
-taivaalliseen. Sillä olisiko kirkko enään olemassa ellei Jumala olisi
-lähettänyt sille nämä suuret paavit: Gregorius VII, Innocentius III,
-Bonifacius VIII, Sixtus V ja Pius IX? Epäilemättä tekin ihailette
-tuota suurta Hildebrand'ia, tuota sankarillista taistelijaa, katolisen
-yksinvallan todellista perustajaa. No niin, tiedättekö miksi häntä
-sanoi kardinaali Pietro Damiani, usein ällistyneenä hänen rohkeasta
-nerostaan, hänen ihmeellisistä valtiollisista aatteistaan ja hänen
-kunnianhimonsa sammumattomuudesta? Hän sanoi häntä "_pyhäksi
-Saatanaksi_!"
-
-Apotti Ternisien'iä pöyristytti. Hän kumarsihe uudelleen jäähyväisiksi
-ja astui ovelle.
-
-Kardinaali Maffeï kohotti tuskin huomattavasti olkapäitään.
-Välinpitämättömästi näki hän hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in
-entisen kotisihteerin poistuvan ja tällä kertaa hän ei katsonut syytä
-olevan kutsua häntä takaisin.
-
-
-
-
-XXVI.
-
-Paavin ehdokas.
-
-
-Apotti Ternisien kuoli 1869 vuoden alussa. Apotti Lavernéde, jonka
-äiti oli ollut kuolleena vuoden ajan ja joka nyt oli vapaana hellistä
-siteistä, jotka olivat pidättäneet häntä Lormières'issä, sai ajoissa
-tietää hänen sairaudestaan ja riensi kiireimmän kautta Tivolin
-fransiskaanimunkkien luostariin. Hän sai surulliseksi lohdutuksekseen
-vastaanottaa ystävänsä viimeisen huokauksen ja sulkea hänen silmänsä.
-
-Niinkuin edeltäkäsin olisi voinut arvata, Rooma hurmasi apotti,
-Lavernède'n syvää kristillistä mieltä. Sekä liikutettuna että
-ihastuneena uneksi hänkin päättää päivänsä tässä ylevässä
-turvapaikassa, _rakastavien ja syvästi haavoitettujen sielujen
-yhtymäpaikassa_, joksi Chateaubriand sitä sanoo. Hän oli juuri
-pyytämäisillään piispaltaan virkaeroa Lormières'in vankilan saarnaajan
-toimesta, sillä pitkävihaisemmasta Mical'ista huolimatta oli hänen
-ylhäisyytensä Capdepont suvainnut vihollisensa pitää toimensa, kun
-hän sähkösanoman kautta sai kutsumuksen palata hiippakuntaansa
-vastaanottamaan _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin viran
-seminaarissa, joka hänellä oli ennenkin ollut. Mitä oli tapahtunut?...
-
-Ei mitään erinomaista.
-
-Monseigneur Rufin Capdepont oli, kuten apotti Lavernède oli
-ennustanutkin, kohonnut vielä ylemmäksi kirkon palveluksessa, ja
-tullut arkkipiispaksi nimitetyksi Lormières'in uusi piispa, hänen
-ylhäisyytensä Tissandier, pyysi taasen saavuttaa papistonsa suosion ja
-kutsui hiippakunnan papit takaisin yliseminaariin, ensin karkoitettuaan
-sieltä jesuiitat, jotka hänen ylhäisyytensä Capdepont _Gesù'a_
-mielitelläkseen, oli sinne asettanut heti piispaksi tultuaan.
-
-Hänen ylhäisyydestään Capdepont'ista ei paljon puhuta; hän näet viettää
-hyvin yksinäistä elämää hiippakunnassaan. Tuskin hän toimittaakseen
-Herran ehtoollisen jakamista, kasteen vahvistuksessa, lähtee
-arkkipiispallisesta palatsistaan, missä häntä pidättävät tekeillä
-olevat teokset, jotka hän piakkoin julkaisee. Puhutaan salavihkaa _Pius
-IV:n hallitusajan historiasta_, johon on liitetty sangen huomattavia
-asiapapereita kreivi Cavour'in ja häntä seuraavien ministerien,
-Ricasolin, Ratuzzi'n ja Menabrea'n valtiollisista toimista.
-
-Tämä kirja, jonka mottona on nuo kolme latinalaista sanaa: "_Crux de
-cruce_" [Risti rististä] (jos saa niihin luottaa, joiden on sallittu
-käsikirjoitukseen vilkaista) on herättävä suurta huomiota. Kaikki
-ne kysymykset, joita uskonnollinen ja valtiollinen maailma pohtii,
-ovat siinä tulleet rohkean neron tarkastuksen alle ja myöskin -- niin
-väitetään -- ratkaistuksi. _Syllabuksen_ absolutistiset teoriiat,
-erehtymättömyyden uusi uskonkappale, jonka hartaimpia puolustajia
-hänen ylhäisyytensä Capdepont oli viimeisessä kirkolliskokouksessa,
-ovat siinä niin syvämietteisesti ja perusteellisesti käsitelty, että
-lukija, jollei tule vakuutetuksi, kumminkin ihmettelee tekijän taitoa
-ja henkistä kykyä.
-
-Paraikaa kirjoittaa hänen ylhäisyytensä Capdepont tämän nimistä lukua:
-
-_Kuka on tuleva Pius IX:n seuraajaksi?_
-
-Hänen ylhäisyytensä Capdepont ei milloinkaan enään käy Pariisissa,
-jossa hän nähtiin niin usein ennen. Joka vuosi matkustaa hän Roomaan
-toukokuun alussa. Usein palaa hän sinne taas syyskuulla. Pyhä isä
-kohtelee häntä tavalla, joka herättää kateutta, ja huhu käy, että Pius
-IX panee niin suurta arvoa niihin palveluksiin, joita arkkipiispa Rufin
-päivittäin tekee kirkolle, että hän on nimittänyt hänet kardinaaliksi,
-vaikk'ei nimitystä vielä ole julistettu. Lieneekö tuo totta?...
-Hiljakkoin käveli hänen ylhäisyytensä Capdepont uskottunsa varapiispa
-Mical'in seurassa -- sillä Mical, hänkin, on saanut kunniahimonsa
-tyydytetyksi -- avarassa kauniissa puutarhassa, joka vihertävän vyön
-tavalla ympäröitsee arkkipiispan palatsia.
-
--- Totta tosiaan, teidän ylhäisyytenne, asiat Italiassa ja Euroopassa
-kääntyvät siihen suuntaan, että minä näen teissä tulevan paavin, sanoi
-äkkiä Lormières'in yliseminaarin entinen _siveysopin_ professori.
-
--- Niinkö ajattelette, Mical!
-
--- Juuri niin. Ranska on jo pyhälle Pietarille antanut kuusitoista
-seuraajaa. Miksi ette te olisi seitsemästoista?
-
--- Suokoon Jumala Pius IX:lle vielä monta päivää elääkseen!... Muuten
-jos pyhä isä kuolisi, niin kyllä italialainen puolue pääsee voitolle.
-
--- Mutta, teidän ylhäisyytenne, teillä on pelkkiä ystäviä pyhässä
-Kollegiossa, ja äänestys voisi helposti ratkaista vaalin teidän
-Eminensinne eduksi.
-
--- Minun Eminensini!... Mical, monta kertaa olen jo kieltänyt teitä
-nimittämästä minua sillä arvonimellä.
-
-Varapiispa, jonka kuono vuosien kuluessa oli yhä pidentynyt, irvisteli.
-Sitten heitettyään käytävään urkkivan katseen:
-
--- Mitä se tekee! mutisi hän, me olemme kahdenkesken.
-
-Lehmusten varjossa oli rahi. Arkkipiispa istahti siihen... Hän näytti
-hengästyneeltä. Äkkiä painui hänen ajatuksien raskauttama päänsä hänen
-rinnalleen... Kauvan istui hän näin ajatuksiin vaipuneena.
-
-Yhäti yhtä valppaana ja vikkelänä kuin ennenkin, jatkoi Mical:
-
--- Tiedän kyllä että Pius IX pitää paljon kardinaali de Angelis'ta
-Fermon arkkipiispasta...
-
--- Sixtus V oli Fermon arkkipiispa... sopersi Capdepont vastaten
-paremmin omiin salaisiin mietteisiinsä kuin Mical'ille.
-
--- Niin, jatkoi varapiispa, kardinaali de Angelis voisi tulla
-valituksi, jos vaali tapahtuisi paavi vainajan ruumiin vieressä
-_ante_...
-
--- Ei! ei! huudahti arkkipiispa tulisesti. Seurasi hetken hiljaisuus.
-
-Mical jatkoi:
-
--- Preussi, joka meidän onnettomuudeksemme on kohonnut niin mahtavaksi,
-voisi kenties väärin käyttää asemaansa puolustaakseen kardinaali
-Hohenlohe'a.
-
--- Saksalainen paavi!... Papiston ja keisarivallan pitkät sodat ovat
-vielä kirkon tuoreessa muistossa... Se on mahdotonta... Jos saisimme
-saksalaisen paavin, täytyisi Ranska pyyhkiä pois maailman kartasta, ja
-sitä ei Jumala salli. Mitä! Ranskako katoaisi? Yhtä hyvin saisi aurinko
-pudota taivaalta ja maan kaikki kansat hävitä pimeyteen.
-
--- Mutta, teidän ylhäisyytenne, mitä arvelette kardinaali Bonapartesta?
-
--- Tämä nimi on epäluulonalainen sekä valtiollisessa että
-uskonnollisessa maailmassa. Vaikka kardinaali Bonaparte'lla on montakin
-suurta avua, ei hän saisi kahtakaan ääntä, jos hän rohkenisi pyrkiä
-paavin istuimelle.
-
-Entä Westminsterin arkkipiispa?
-
--- Kardinaali Manningko?... Jos pyhä isä, jonka Savoian rosvot
-ryöstivät, olisi vastaanottanut Maltassa Englannin tarjoomaa
-vieraanvaraisuutta, olisi pyhän Kollegion kiitollisuus kenties
-antanut hiukan toivoa Westminsterin arkkipiispalle. Mutta Pius IX jäi
-ylevän itsepintaisena Roomaan, jonka Pohjan raakalaiset vielä kerran
-valtasivat, ja siten englantilaisella ehdokkaalla ei ole mitään toivoa.
-
-Näiden mietteiden kiusaamana, jotka pistivät häntä tikarin tavalla,
-arkkipiispa nousi, ja kuljettaen varapiispaa mukanaan, astui hän
-hurjin askelin puutarhan pimeimpiä käytäviä. Hänen kätensä, joilla hän
-piti Mical'ista kiinni, samoin kuin kynnetkin polttivat tämän ihoa.
-Capdepont'illa oli silminnähtävästi kuume. Hänen silmänsä, joissa
-säkenöitsi koko hänen sielunsa, hehkuivat varjossa punaisen hiiloksen
-tavalla. Hän sopotti katkonaisia sanoja.
-
--- Tiaari! [Kolmikertainen paavin kruunu. Suom. muist.] toisti hän
-useat kerrat, tiaari!
-
--- Teidän päänne, jonka Jumalan käsi on varustanut semmoisella uskolla
-ja nerolla, olisi kylläksi voimakas sitä kantamaan.
-
-Rufin Capdepont seisahtui äkisti. Hän katsoi pitkään varapiispaa.
-Sitten painaen oikean kätensä sormet kovasti otsaansa, jossa raivokas
-kunnianhimo oli virittänyt hurjan tulipalon:
-
--- Ah! Mical, tahdotko tehdä minut hulluksi? änkytti hän ihan
-sekaantuneena.
-
-Ja järkiinsä palaten lisäsi hän syvällä nöyryydellä:
-
--- Minäkö, joka olen syntynyt pienessä Harros'in kylän töllissä, minäkö
-voisin kiivetä aina paavilliselle istuimelle!... Minäkö, syntinen,
--- sinä sen kyllä tiedät, minä tein usein syntiä sinun tieten _malum
-coram te feci_, kuten kuningas David sanoo, -- minäkö voisin tulla
-Jesuksen Kristuksen sijaiseksi maan päällä!... Miten minä sen olisin
-ansainnut?...
-
-Hän vaikeni.
-
-Hän jatkoi:
-
--- Minua kiusaa hirmuinen unennäkö... Jos kuitenkin... Ah!... Silloinpa
-katolinen maailma näkisi paavin!...
-
--- Jumala valitsee teidät kaikkien onneksi.
-
--- Mical, minusta tuntuu ikäänkuin kuolisin... Minä rukoilen, vaikene,
-vaikene!...
-
-Tämä itkunsekainen rukous hämmästytti niin entistä siveysopin
-professoria, ettei hän uskaltanut sanaakaan lisätä.
-
-He ohjasivat askeleensa arkkipiispan palatsiin, mutta astuivat nyt
-varsin verkalleen. Tuontuostakin pysähtyi Capdepont kiduttavan tuskansa
-kukistamana.
-
--- Ei ole enään epäilemistäkään, jupisi hän, jääden vielä kerran
-liikkumattomana seisomaan keskelle käytävää, ei ole enään
-epäilemistäkään ettei Saksanmaa ja Italia ole liittoutuneet anastamaan
-ratkaisevaa vaikutusvaltaa tulevassa paavinvaalissa. Tässä Pius
-IX:n seuraajan vaalissa on tuon kurjan paljastetun, kehnon Italian
-kuningaskunnan henki kysymyksessä... Tuo kreivi Cavour'in teos on
-ainoastaan kuusilaudoista kyhätty markkinakoju, ja ruhtinas Bismarckin
-voimakasta kättä tarvittaisiin rakennuksen peruskiveä asettamaan...
-Bismarck, kas siinä mies, jonka kanssa tahtoisin koettaa voimiani.
-Esitelmässään Titus Liviuksen ensimmäisestä dekaadista sanoo
-Machiavelli, että kirkko on kaikkina aikoina ollut Italian valtiollisen
-yhteyden esteenä. Samana esteenä tulee se vieläkin olemaan!... Mutta
-mitä arvelee Ranska Saksan ja Italian vehkeistä?... No niin, jos
-valtiolliset rettelöt taikka Euroopaa aina uhkaava vallankumous
-pakoittaisi pyhää Kollegiota tulemaan Alppien yli, etsimään turvaa
-meidän tykönämme?... Silloin... silloin Ranskan vaikutusvoima saisi
-uutta virikettä, ja minä voisin tulla ehdokkaaksi...
-
--- Ja te tulisitte valituksi, teidän ylhäisyytenne.
-
--- Valituksi, valituksi!...
-
--- Ja jos näin kävisi, kirkon onneksi, Ranskan kunniaksi, ei teidän
-pyhyytenne, toivoakseni, kieltäisi minulta hiippaa?
-
-Hän ei vastannut mitään.
-
-He lähtivät taas liikkeelle.
-
-Kun Rufin Capdepont oli saapumaisillaan palatsinsa ovelle, pysähtyi
-hän uudestaan. Sitten, vaipuen jälleen vastustamattoman unelmansa
-lumoukseen, mutisi hän, nostaen kätensä taivasta kohti:
-
--- Kuka tietää? Kuka tietää?
-
-Montgauchin linnassa, syyskuulla 1871. -- Parisissa, kesäkuulla 1872.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Apotti Tigrane, by Ferdinand Fabre
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK APOTTI TIGRANE ***
-
-***** This file should be named 57368-8.txt or 57368-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/7/3/6/57368/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-