Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 5236 insertions, 5622 deletions

diff --git a/57285-0.txt b/57285-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..576be4a
--- /dev/null
+++ b/57285-0.txt
@@ -0,0 +1,5236 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57285 ***
+
+
+
+E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
+
+
+
+UROITA
+
+Kreikkalaisia sankaritaruja nuorisolle
+
+Kirj.
+
+CHARLES KINGSLEY
+
+Suomennos englanninkielestä.
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Oy,
+1904.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ENSIMMÄINEN TARINA. -- PERSEUS.
+
+   I. Kuinka Perseus ja hänen äitinsä tulivat Seriphos-saarelle.
+  II. Kuinka Perseus äkkipäätä teki pyhän lupauksen.
+ III. Kuinka Perseus surmasi Gorgon.
+  IV. Kuinka Perseus tuli aitiopien luo.
+   V. Kuinka Perseus palasi kotiinsa.
+
+TOINEN TARINA. -- ARGONAUTIT.
+
+   I. Kuinka kentauri kasvatti uroita Pelionilla.
+  II. Kuinka Iason pudotti sandaalinsa Anauros-virtaan.
+ III. Kuinka Argo-laiva rakennettiin Iolkoksessa.
+  IV. Kuinka Argonautit purjehtivat Kolkhiiseen.
+   V. Kuinka Argonautit ajautuivat Tuntemattomalle merelle.
+  VI. Kuinka uroiden lopuksi kävi.
+
+KOLMAS TARINA. -- THESEUS.
+
+   I. Kuinka Theseus nosti kiven.
+  II. Kuinka Theseus surmasi ihmissyöjät.
+ III. Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
+  IV. Kuinka Theseus sortui ylpeytensä tähden.
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN TARINA.
+
+PERSEUS.
+
+
+
+
+I.
+
+Kuinka Perseus ja hänen äitinsä tulivat Seriphos-saarelle.
+
+
+Oli kerran kaksi kuninkaan poikaa, jotka olivat kaksoset. Heidän
+nimensä olivat Akrisios ja Proitos, ja he elivät kaukana Hellaassa,
+Argoksen lempeässä laaksossa. Heillä oli hedelmällisiä niittyjä
+ja viinitarhoja, lampaita ja härkiä, suuria hevoslaumoja Lernan
+rämeillä ja kaikkea, mitä ihminen: tarvitsee ollakseen onnellinen.
+Mutta he olivat sittenkin onnettomia, sillä he kadehtivat toisiaan.
+Syntymähetkestään asti he olivat riidelleet, ja kun he kasvoivat
+suuriksi, niin he koettivat kumpikin anastaa toiselle kuuluvan osan
+valtakuntaa ja ottaa kaikki itselleen. Niinpä Akrisios ensiksi
+karkoitti Proitoksen. Proitos kulki maita ja meriä ja toi kotiin
+ulkomaalaisen kuninkaantyttären puolisokseen ja avukseen ulkomaalaisia
+sotureita, joita nimitettiin kykloopeiksi, ja hän karkoitti nyt
+vuorostaan Akrisioksen, ja sitten he taistelivat kauan aikaa
+kotimaassaan, kunnes riita saatiin ratkaistuksi, ja Akrisios otti
+Argoksen ja puolen valtakuntaa ja Proitos otti Tirynsin ja toisen
+puolen valtakuntaa. Ja Proitos rakennutti kykloopeillaan Tirynsin
+ympärille hakkaamattomasta kivestä korkeat muurit, jotka vielä tänäkin
+päivänä ovat pystyssä.
+
+Mutta tuon kovasydämisen Akrisioksen luo tuli ennustaja ja ennusti
+hänelle pahaa ja sanoi: "Koska sinä olet noussut omaa vertasi vastaan,
+niin sinun oma veresi on nouseva sinua vastaan; koska sinä olet tehnyt
+syntiä sukuasi vastaan, niin sukusi kautta sinä saat rangaistuksen.
+Sinun tyttärellesi Danaelle on syntyvä poika, ja sen pojan kädestä olet
+sinä surmasi saava. Niin ovat jumalat päättäneet, ja niin on tapahtuva."
+
+Siitä Akrisios kovin pelästyi; mutta hän ei parantanut tapojaan. Hän
+oli ollut julma omaa perhettään kohtaan, ja sensijaan että hän olisi
+katunut ja muuttunut hyväksi, hän kävi vain entistään julmemmaksi.
+Hän heitätti ihanan tyttärensä Danaen maanalaiseen kuoppaan, joka
+muurattiin umpeen, ettei kukaan päässyt lähestymään tyttöparkaa.
+Akrisios luuli olevansa viisaampi kuin jumalat. Mutta saatte nähdä,
+kykenikö hän välttämään heidän tuomiotaan.
+
+Tapahtuipa, että Danaelle syntyi poika, niin kaunis lapsi, että sitä
+olisi jokainen muu paitsi Akrisios-kuningas säälinyt. Mutta hän ei
+tuntenut sääliä; hän vei Danaen ja lapsen meren rannalle ja pani heidät
+isoon arkkuun ja työnsi heidät vesille tuulten ja aaltojen ajeltaviksi.
+
+Raitis luodetuuli puhalsi siintäviltä vuorilta Argoksen lempeään
+laaksoon ja kauas kauas merelle. Ja kauas kauas merelle ajelehtivat
+sen mukana äiti ja lapsi, sillävälin kuin kaikki, jotka heitä rannalla
+katselivat, itkivät, paitsi tuo julma isä, Akrisios-kuningas.
+
+Niin he ajelehtivat eteenpäin, ja arkku keinui aalloilla, ja
+lapsukainen nukkui äitinsä polvella. Mutta äitiparka ei saattanut
+nukkua, hän vain valvoi ja itki ja lauloi lapselleen heidän
+kiikkuessaan laineilla. Ja sen laulun, jota hän lauloi, te saatte
+kerran itsekin oppia.
+
+Nyt he olivat jo kulkeneet viimeisen siintävän niemekkeen ohi aavalle
+meren selälle. Aallot ja taivas ja tuuli heitä vain nyt ympäröivät.
+Mutta aallot ovat lempeitä, ja taivas on kirkas, ja tuuli on lauha ja
+hiljainen. Sillä nyt on se aika, jolloin Halkyone ja Keyks rakentavat
+pesiään, eivätkä silloin koskaan myrskyt myllerrä kesän leppeää merta.
+
+Keitä olivat sitten Halkyone ja Keyks? Kerronpa sen teille arkun
+ajelehtiessa eteenpäin. Halkyone oli ihana impi, merenrannan ja tuulen
+tytär. Ja hän rakasti merimiespoikaa ja meni hänen puolisokseen; eikä
+kukaan maan päällä ollut niin onnellinen kuin he. Mutta viimein Keyks
+joutui haaksirikkoon; ja ennenkuin hän ennätti uida rannalle, aallot
+hänet nielivät. Ja Halkyone näki hänen hukkuvan ja juoksi veteen hänen
+luokseen; mutta turhaan. Silloin Taivahiset säälivät heitä kumpaakin
+ja muuttivat heidät kauniiksi vesilinnuiksi. Ja nyt he rakentavat joka
+vuosi laineille pesänsä ja purjehtivat iäti onnellisina kesän leppeää
+merta.
+
+Niin kului yö, ja niin kului päivä, ja pitkältä se päivä Danaesta
+tuntuikin. Ja sitten kului vielä toinen yö ja toinen päivä, kunnes
+Danae oli aivan nääntynyt nälästä ja itkusta, eikä vieläkään maata
+näkynyt. Mutta koko ajan lapsi nukkui levollisesti; ja viimein
+Danae-parankin pää painui ja hänkin vaipui uneen poski vasten lapsen
+poskea.
+
+Mutta hetken kuluttua hän yht'äkkiä heräsi. Arkku ritisi ja ratisi,
+ja ilma oli täynnä ääniä. Hän katsoi ylös, ja hänen päänsä päällä oli
+mahtavia kallion kielekkeitä, jotka hohtivat aivan punaisina laskevan
+auringon valossa, ja hänen ympärillään oli kareja ja hyrskyjä ja
+vaahdon pärskettä. Hän löi käsiänsä yhteen ja huusi apua kaikin voimin.
+Ja hänen huutaessaan apu tulikin. Kalliolle ilmestyi pitkä ja komea
+mies, joka kummastellen katseli aallokossa kiikkuvaa Danae-parkaa.
+
+Miehellä oli karkea verkavaippa yllä ja päässä leveä hattu, joka
+varjosti hänen kasvojaan. Kädessään hän kantoi kolmihaaraista piikkiä,
+jolla tapettiin kaloja, ja olalleen hän oli heittänyt käsiverkon.
+Mutta Danae saattoi hänen olennostaan ja hänen käynnistään ja hänen
+liehuvista kultahapsistaan ja parrastaan nähdä, ettei hän ollut
+mikään tavallinen ihminen; sitä todisti kaksi palvelijaakin, jotka
+kulkivat hänen takanaan kantaen hänen kalakoppasiaan. Mutta Danae
+oli tuskin ehtinyt vilkaista mieheen, ennenkuin tämä laski syrjään
+kolmihaaransa ja juoksi kalliota alas ja heitti käsiverkkonsa niin
+taitavasti Danaen ja arkun yli, että veti sen ja Danaen ja lapsen aivan
+vahingoittumattomina rantariutoille.
+
+Sitten kalastaja otti Danaeta kädestä ja nosti hänet arkusta ja sanoi:
+
+"Oi, ihana neito, mikä kumma kohtalo sinut on tuonut tälle saarelle
+noin heikossa purressa? Kuka sinä olet ja mistä tulet? Varmaankin olet
+jonkun kuninkaan tytär; ja tuo poika ei ole tavallinen kuolevainen."
+
+Puhuessaan hän osoitti lasta, sillä sen kasvot paistoivat kuin
+aamutähti.
+
+Mutta Danae vain pää kumarassa nyyhkytti:
+
+"Sano minulle, mihin maahan minä raukka olen tullut; ja minkälaisten
+ihmisten seuraan olen joutunut!"
+
+Kalastaja sanoi: "Tämä saari on Seriphos nimeltään, ja minä olen
+helleeni ja asun siinä. Minä olen Polydektes-kuninkaan veli, ja ihmiset
+kutsuvat minua Diktys-kalastajaksi, siksi että pyydystän rannan kaloja."
+
+Silloin Danae lankesi hänen jalkoihinsa, syleili hänen polviansa ja
+huusi:
+
+"Voi, herra, sääli muukalaista, jonka julma kohtalo on ajanut maasi
+rannoille. Anna minun elää talossasi palvelijana, mutta älä kohtele
+minua pahoin, sillä minä olin kerran kuninkaan tytär ja tämä minun
+poikani, kuten sinä oikein sanoit, ei ole tavallista sukua. En tahdo
+olla sinulle rasitukseksi enkä syödä leipääsi laiskana, sillä minä
+olen kutomisessa ja koruompelussa taitavampi kuin kaikki tämän maan
+tyttäret."
+
+Ja hän aikoi jatkaa, mutta Diktys keskeytti hänet ja nosti hänet ylös
+ja sanoi:
+
+"Tyttäreni, minä olen vanha, ja hiukseni harmaantuvat. Mutta minulla ei
+ole lapsia kotiani sulostuttamassa. Tule siis kanssani, sinä olet oleva
+minun ja vaimoni tytär, ja tämä lapsi on oleva meidän lapsenlapsemme.
+Minä pelkään jumalia ja olen vieraanvarainen kaikille muukalaisille,
+sillä minä tiedän, että hyvät teot niinkuin pahatkin kostetaan niille,
+jotka niitä tekevät."
+
+Niin Danae sai suojan ja hoivan. Hän meni tuon hyvän Diktys-kalastajan
+kanssa hänen kotiinsa ja oli hänen ja hänen vaimonsa tyttärenä
+viisitoista vuotta.
+
+
+
+
+II.
+
+Kuinka Perseus äkkipäätä teki pyhän lupauksen.
+
+
+Viisitoista vuotta oli kulunut, ja lapsesta oli tullut solakka
+nuorukainen ja merimies, ja hän teki usein kauppamatkoja saaristoon.
+Hänen äitinsä nimitti häntä Perseukseksi; mutta kaikki Seriphoksen
+asukkaat sanoivat, ettei hän ollut kuolevaisen miehen poika, ja
+kutsuivat häntä Taivahisten kuninkaan Zeuksen pojaksi. Sillä vaikka hän
+oli vasta viisitoistavuotias, oli hän sentään päätänsä pitempi kaikkea
+saaren kansaa. Ja hän oli taitavampi kuin muut juoksussa ja painissa ja
+nyrkkitaistelussa ja kiekon ja keihään heitossa ja soudussa ja harpun
+soitossa ja kaikessa, mikä miestä kaunistaa. Ja hän oli rohkea ja
+totuutta rakastava, lempeä ja ystävällinen, sillä vanha kunnon Diktys
+oli kasvattanut hänet hyvin. Ja oli hyvä, että Diktys niin oli tehnyt,
+sillä nyt Danae ja hänen poikansa joutuivat suureen vaaraan, ja Perseus
+tarvitsi kaiken viisautensa puolustaakseen äitiänsä ja itseään.
+
+Sanoin jo, että Diktyksen veli oli Polydektes, saaren kuningas. Hän
+ei ollut kunnon mies niinkuin Diktys, vaan kiivas, julma ja kavala,
+ja kun hän näki kauniin Danaen, niin hän tahtoi naida hänet. Mutta
+Danae ei tahtonut, sillä hän ei rakastanut Polydektestä. Danae ei
+välittänyt kenestäkään muusta kuin pojastansa ja poikansa isästä, jota
+hän ei uskaltanut toivoa enää koskaan näkevänsä. Viimein Polydektes
+aivan julmistui, ja sillä aikaa kuin Perseus oli merellä, hän vei
+Danae-raukan Diktyksen luota sanoen: "Jollet sinä tahdo olla minun
+puolisoni, niin sinun pitää olla minun orjani". Niin Danaesta tehtiin
+orja ja hänen täytyi kantaa vettä kaivosta ja vääntää myllynkiviä ja
+kärsiä pahaa kohtelua -- kai häntä lyötiinkin -- ja kantaa raskaita
+kahleita, kun hän ei tahtonut ruveta tuon julman kuninkaan puolisoksi.
+Mutta Perseus oli kaukana merten takana, Samos-saarella, eikä voinut
+aavistaakaan, kuinka hänen äitinsä oli suruun sortumaisillaan.
+
+Silloin eräänä päivänä Samos-saarella, kun laivaa lastattiin, Perseus
+haki siimestä ja joutui kauniiseen metsään. Siellä hän istahti
+mättäälle ja vaipui uneen ja nukkuessaan hän näki kummallisemman unen
+kuin koskaan elämässään oli nähnyt.
+
+Hänen luokseen tuli metsästä nainen, pitempi kuin hän tai kukaan
+kuolevainen, mutta äärettömän ihana; naisella oli suuret harmaat
+silmät, joiden katse oli kirkas ja läpitunkeva, mutta samalla
+ihmeellisen lempeä. Hänen päässään oli kypärä ja keihäs oli hänen
+kädessään, ja olkapäältä riippui hänen pitkälle siniselle hameelleen
+vuohennahka, ja sillä kiilsi mahtava kuparikilpi, joka välkähteli kuin
+peili. Hän seisoi ja katsoi Perseusta kirkkain harmain silmin; ja
+Perseus huomasi, etteivät hänen silmäluomensa kertaakaan liikahtaneet
+eivätkä hänen silmäteränsäkään, vaan katsoivat suoraan hänen lävitsensä
+aina hänen sydämensä pohjaan asti, ikäänkuin ne olisivat saattaneet
+nähdä kaikki hänen sielunsa salaisuudet ja tietää ja tuntea kaikki,
+mitä hän ikinä oli ajatellut tai toivonut siitä päivästä asti kuin hän
+oli syntynyt. Ja Perseus loi katseensa alas vapisten ja punastuen, kun
+tuo ihmeellinen nainen puhui.
+
+"Perseus, sinun täytyy toimittaa minulle eräs asia."
+
+"Kuka sinä olet, jalo neiti, ja kuinka sinä tunnet minun nimeni?"
+
+"Minä olen Pallas Athene; ja minä tiedän kaikkien ihmisten sisimmät
+ajatukset ja tunnen heidän kuntonsa tai kunnottomuutensa. Ja
+tomusieluista minä käännyn pois, ja he tulevat onnellisiksi, mutta
+eivät minun auttaminani. He lihovat levossa kuten lampaat laitumella ja
+he syövät sitä, mitä eivät ole kylväneet, niinkuin härät pilttuussa.
+He kasvavat ja leviävät niinkuin kurkut maassa. Mutta yhtä vähän kuin
+kurkku he siimestävät kulkijaa, ja kun he ovat kypsiä, niin kuolema
+heidät korjaa, ja he menevät kenenkään surematta manalaan, ja heidän
+nimensä unohtuvat.
+
+"Mutta tulisieluille minä annan enemmän tulta, ja niille, joissa
+on miehuutta, minä annan paljon enemmän kuin miehuutta. He ovat
+sankareita, Taivahisten poikia, ja hekin tulevat onnellisiksi, mutta
+eivät tomusielujen tavalla. Sillä minä ajan heitä eteenpäin outoja
+polkuja, jotta he löisivät titaanit ja hirviöt, jumalien ja ihmisten
+viholliset. Vaivojen ja ahdistusten, vaarojen ja taistelujen läpi
+minä ajan heitä. Ja toiset heistä kaatuvat nuoruutensa kukassa, missä
+tai milloin ei tiedä kenkään; ja toiset taas saavuttavat mainetta ja
+ihanan ja voimakkaan vanhuuden. Mutta millainen on heidän lopullinen
+kohtalonsa, sitä en tiedä, eikä kukaan paitsi Zeus, jumalien ja
+ihmisten isä. Sano nyt minulle, Perseus, kumpi ihmislaji sinun
+mielestäsi on onnellisempi?"
+
+Perseus vastasi rohkeasti: "Parempi kuolla nuoruutensa kukassa
+tavoitellessa kuuluisaa nimeä, kuin elää levossa lammasten lailla ja
+kuolla kenenkään surematta ja maineetonna!"
+
+Silloin tuo kummallinen nainen naurahti ja nosti kuparikilpensä ja
+huusi: "Katso tänne, Perseus; uskallatko katsoa tämänlaista hirviötä
+kasvoista kasvoihin ja tappaa sen, niin että minä saisin asettaa sen
+pään tälle kilvelle?"
+
+Kilven peilissä näkyivät kasvot, ja kun Perseus katsoi niitä, niin
+hänen verensä jähmettyi. Ne olivat kauniin naisen kasvot, mutta
+posket olivat kalmankalpeat ja otsa oli iäti kalvavan tuskan uurtama
+ja huulet olivat ohuet ja yhteenpuristetut kuin käärmeen. Ja hiusten
+asemesta hänen ohimoillaan kiemurteli kyykäärmeitä, jotka ojentelivat
+kaksihaaraisia kieliään. Ja hänen päätään ympäröivät poimukkaat siivet,
+niinkuin kotkan siivet, ja rinnassa hänellä oli rautaiset kynnet.
+
+Perseus katsoi hetken ja sanoi sitten: "Jos maan päällä on jotakin niin
+rumaa ja hirmuista, niin sen hävittäminen on jalo teko. Mistä löydän
+tuon hirviön?"
+
+Silloin tuo kummallinen nainen hymyili jälleen ja sanoi:
+
+"Vielä et sitä saata löytää; olet liian nuori ja liian kokematon;
+sillä tämä Gorgo on nimeltä Medusa, hirvittävien sikiöiden äiti. Palaa
+kotiisi ja tee se teko, joka sinua siellä odottaa. Sinun tulee näyttää
+olevasi mies, ennenkuin saatan pitää sinua kelvollisena Gorgo-hirviön
+etsintään."
+
+Perseus olisi tahtonut puhua, mutta tuo kummallinen nainen katosi, ja
+Perseus heräsi ja huomasi uneksineensa. Mutta yöt ja päivät Perseus
+näki edessään tuon kauhean naisen kasvot ja sen pään ympärillä
+kiemurtelevat kyyt.
+
+Hän palasi kotiinsa, ja ensimmäinen asia, minkä hän kuuli, oli, että
+hänen äitinsä oli orjana Polydekteen talossa.
+
+Kiristellen raivosta hampaitaan Perseus riensi kuninkaan palatsiin ja
+juoksi miesten huoneiden läpi ja naisten huoneiden läpi, ja niin koko
+talon läpi -- sillä kukaan ei uskaltanut pidättää häntä, niin hirmuinen
+ja kaunis hän oli -- kunnes hän löysi äitinsä, joka istui kynnyksellä
+ja itkien väänsi kivistä käsimyllyä. Ja Perseus nosti hänet ylös ja
+suuteli häntä ja pyysi häntä tulemaan kanssansa pois. Mutta ennenkuin
+he ennättivät huoneista ulos, Polydektes tuli raivostuneena sisään.
+Kun Perseus näki Polydekteen, niin hän syöksi tämän päälle niinkuin
+verikoira karjun päälle. "Konna ja tyranni!" hän huusi, "näinkö sinä
+kunnioitat jumalia ja osoitat armeliaisuutta muukalaisille ja leskille?
+Sinun pitää kuoleman!" Kun hänellä ei ollut miekkaa, niin hän sieppasi
+kivisen käsimyllyn ja heilautti sitä musertaakseen Polydekteen pään.
+
+Mutta hänen äitinsä tarttui häneen ja kirkaisi: "Voi, poikani, me
+olemme muukalaisia ja avuttomia tässä maassa, jos sinä tapat kuninkaan,
+niin kaikki kansa hyökkää meidän päällemme, ja me olemme molemmat
+kuoleman omat."
+
+Kunnon Diktyskin, joka oli tullut sisään, koetti pidättää Perseusta.
+"Muista, että hän on minun veljeni. Muista, kuinka minä olen sinua
+kasvattanut ja kohdellut kuin omaa lastani, säästä häntä minun tähteni!"
+
+Silloin Perseuksen käsi vaipui. Ja Polydektes, joka oli koko ajan
+vapissut kuin mikäkin pelkuri, sillä hän tiesi olevansa väärässä,
+päästi Perseuksen ja hänen äitinsä menemään.
+
+Perseus vei äitinsä Pallas Athenen temppeliin, ja siellä papitar
+teki hänestä temppelin lakaisijan, sillä siellä he tiesivät olevansa
+turvassa, ei Polydekteskään uskaltaisi ryöstää häntä alttarin äärestä.
+Ja sinne Perseus ja kunnon Diktys ja hänen vaimonsa tulivat joka päivä
+häntä tervehtimään. Mutta Polydektes, nähtyään, ettei hän väkivallalla
+saisi mitään aikaan, mietiskeli ilkeässä sydämessään, kuinka hän
+kavaluudella pääsisi tarkoitustensa perille.
+
+Siitä hän oli varma, ettei hän ikinä saisi takaisin Danaeta, niin
+kauan kuin Perseus oli saaressa. Niinpä hän keksi juonen päästäkseen
+hänestä. Ensiksi hän teeskenteli antaneensa anteeksi Perseukselle
+ja unohtaneensa Danaen, niin että jonkin aikaa kaikki kävi entistä
+tasaista kulkuaan.
+
+Sitten hän julisti suuren juhlan ja kutsui siihen kaikki päälliköt ja
+maanomistajat ja saaren nuorukaiset ja niiden joukossa Perseuksenkin,
+jotta he kunnioittaisivat häntä kuninkaanaan ja söisivät juhla-aterian
+hänen salissaan.
+
+Määräpäivänä he kaikki saapuivat; ja jokainen vieras toi tullessaan
+lahjan kuninkaalle, niinkuin tapa oli: mikä toi hevosen, mikä
+päällyshuivin, mikä sormuksen, mikä miekan, ja se jolla ei ollut mitään
+parempaa toi korillisen viinirypäleitä tai metsän riistaa. Mutta
+Perseus ei tuonut mitään, sillä hänellä ei ollut mitä tuoda, hän kun
+oli vain köyhä merimiespoika.
+
+Häntä hävetti mennä lahjatta kuninkaan eteen; mutta hän oli liian
+ylpeä pyytääkseen Diktykseltä jotakin. Niin hän seisoi ovella apein
+mielin katsellen, kuinka rikkaat menivät sisään. Ja hänen poskensa
+punastuivat, kun he osoittivat häntä ja hymyilivät ja kuiskuttelivat:
+"Mitähän tuollakin löytöläisellä on annettavana?"
+
+Sitä Polydektes oli toivonutkin; ja heti kun hän kuuli, että Perseus
+seisoi ulkona, hän käski tuoda hänet sisään ja kysyi häneltä
+pilkallisesti kaikkien kuullen: "No, enkö minä ole sinun kuninkaasi,
+Perseus, ja enkö ole kutsunut sinua juhlaan? Missä sinun lahjasi on?"
+
+Perseus tuli hämilleen ja änkytti, ja kaikki nuo kopeat miehet, jotka
+olivat hänen ympärillään, nauroivat, alkoivatpa muutamat heistä häntä
+julkisesti piikatakin. "Tuo nulikka ajautui rannallemme kuin mikäkin
+rikkaruohon korsi tai puupalikka ja sittenkin on liian ylpeä antaakseen
+lahjaa kuninkaalle."
+
+"Ja vaikka hän ei tiedä kuka hänen isänsä on, niin hän on sentään
+kyllin turhamainen ja sallii vanhojen akkojen kutsua itseään Zeuksen
+pojaksi."
+
+Ja niin edespäin, kunnes Perseus-parka aivan joutui pois suunniltaan
+häpeästä ja tuskin tietäen, mitä sanoi, huusi: "Lahjaako! Katsokaahan,
+etten tuo lahjaa jalompaa, kuin kaikki teidän lahjanne yhteensä!"
+
+Niin hän kerskaillen sanoi; ja hän tunsi sydämessään, että hän oli
+uljaampi kuin kaikki nuo pilkkaajat ja kykenevämpi tekemään jonkin
+kunniakkaan teon.
+
+"Kuulkaa, mitä hän sanoo! Kuulkaa kerskaajaa! Mitähän hän enää
+tuokaan!" huusivat kaikki ja nauraa hohottivat minkä jaksoivat.
+
+Silloin Perseuksen mieleen muistui uni, jonka hän oli nähnyt
+Samos-saarella, ja hän huusi, niin että sali kaikui: "Minä tuon Gorgon
+pään!"
+
+Hän melkein pelästyi sanottuaan nuo sanat, sillä kaikki nauraa
+hohottivat vielä kovemmin ja Polydektes kovimmin kaikista.
+
+"Sinä olet luvannut tuoda minulle Gorgon pään. Älä siis ikinä palaa
+tälle saarelle ilman sitä. Mene!"
+
+Perseus kiristeli hampaitansa raivosta, sillä hän huomasi joutuneensa
+ansaan. Mutta hän oli luvannut, ja hän meni ulos sanaakaan sanomatta.
+
+Rantakalliolle hän meni ja katseli aavaa sinistä merta; ja hän mietti
+mielessään, mahtoiko hänen unensa olla totta, ja hän rukoili sielunsa
+tuskassa.
+
+"Pallas Athene, oliko minun uneni totta? Ja olenko minä lyövä Gorgon?
+Jos sinä todellakin minulle näytit hänen kasvonsa, niin älä anna minun
+tulla häpeään valehtelijana ja kerskurina. Äkkipäätä ja vihan vimmassa
+minä tein lupaukseni, mutta viisaasti ja kärsivällisesti minä tahdon
+sen täyttää."
+
+Mutta vastausta ei kuulunut, ei näkynyt mitään merkkiä; ei ukkosen
+jyrähdystä, eikä minkäänlaista näkyä, ei pilvenhattaraakaan taivaalla.
+
+Kolme tuntia Perseus itkien huusi: "Äkkipäätä ja vihan vimmassa minä
+tein lupaukseni, mutta viisaasti ja kärsivällisesti minä tahdon sen
+täyttää".
+
+Silloin hän näki kaukana meren yllä leijailevan pienen valkoisen
+pilven, joka hohti kuin hopea. Ja se läheni lähenemistään, kunnes sen
+hohto aivan huikaisi hänen silmiään.
+
+Perseus ihmetteli tuota kummaa pilveä, sillä mitään muuta pilveä ei
+näkynyt koko taivaan laella; ja hän vapisi, kun se laskeutui hänen
+alapuolellaan olevalle rantakalliolle. Ja kun se kosketti kalliota,
+niin se hajaantui ja hälveni, ja sen keskestä ilmaantui Pallas Athene
+sellaisena kuin Perseus oli nähnyt hänet unessaan Samos-saarella, ja
+hänen vieressään seisoi nuori mies, jonka jäsenet olivat kuin hirven
+ja silmät loistavat kuin tulikipinät. Hänellä oli yhdestä ainoasta
+hohtavasta timantista tehty käyrä miekka vyöllä ja jalassa hänellä oli
+kultaiset sandaalit, joiden kantapäässä oli elävät siivet.
+
+He katsoivat terävästi Perseusta, eivätkä kertaakaan räpäyttäneet
+silmiänsä; ja he tulivat ylös kallioita häntä kohden nopeammin kuin
+kalalokki, eivätkä kuitenkaan liikuttanet jalkojansa, eikä tuulikaan
+heiluttanut heidän vaatteitaan. Vain nuorukaisen sandaalien siivet
+värisivät kuin haukan siivet, kun se leijailee kallion yllä. Ja Perseus
+lankesi maahan ja kunnioitti heitä, sillä hän näki, että he eivät
+olleet tavallisia ihmisiä.
+
+Mutta Pallas Athene seisahtui hänen eteensä ja puhui hänelle lempeästi
+ja sanoi, ettei hänen tarvinnut pelätä.
+
+"Perseus", hän sitten sanoi, "se jolle yksi koetus onnistuu, ansaitsee
+vielä vaikeamman koetuksen. Sinä olet uhmannut Polydektestä ja
+käyttäytynyt miehuullisesti. Rohkenetko myöskin käydä Medusa Gorgoa
+vastaan?"
+
+Perseus vastasi: "Koettele minua; sillä siitä asti kuin sinä puhuit
+minulle Samos-saarella tunnen sieluni syttyneen uuteen eloon ja minä
+häpeäisin, jollen uskaltaisi tehdä jotakin, jonka voin tehdä. Ilmoita
+siis minulle, kuinka minun on meneteltävä!"
+
+"Perseus", Athene sanoi, "mieti tarkoin, ennenkuin yrität: sillä tämä
+teko vaatii seitsemän vuoden matkan, etkä sinä saata kesken palata
+etkä paeta. Vaan jos rohkeutesi lannistuu, niin sinun täytyy kuolla
+Muodottomassa maassa, eikä kenkään ole milloinkaan löytävä sinun
+luitasi."
+
+"Parempi sekin, kuin elää täällä hyödyttömänä;ja halveksittuna",
+Perseus huudahti. "Sano siis minulle, ihana ja viisas jumalatar, oi,
+sano minulle suuresta hyvyydestäsi ja laupeudestasi, kuinka minä saatan
+tehdä tämän ainoan teon, vaikka se vaatisikin minun henkeni!"
+
+Silloin hymyili Athene ja sanoi: "Ole kärsivällinen ja kuuntele;
+sillä jos sinä unohdat minun sanani, niin sinä varmasti olet kuoleva.
+Sinun täytyy mennä kauas Pohjolaan peräpohjolaisten maahan, tuolle
+puolen pohjoisnavan aina kylmän pohjatuulen lähteille saakka, kunnes
+tapaat kolme Harmaata sisarta, joilla on yhteisesti vain yksi silmä ja
+yksi hammas. Heiltä sinun täytyy kysyä tietä Hesperidien, Iltatähden
+tyttärien luo, jotka tanssivat kultaisen puun ympärillä Länsimeren
+saaressa. He ilmoittavat sinulle, missä Gorgo asuu, jotta sinä saatat
+tappaa hänet, minun viholliseni, hirvittävien petojen äidin. Kerran
+hänkin oli neito, kaunis kuin kevätaamu, kunnes hän ylpeydessään teki
+synnin niin kauhean, että aurinkokin senvuoksi peitti kasvonsa. Ja
+sinä päivänä hänen hiuksensa muuttuivat kyykäärmeiksi ja hänen kätensä
+kotkan kynsiksi; ja häpeä ja viha täyttivät hänen sydämensä ja katkera
+myrkky hänen suunsa; ja hänen silmänsä tulivat niin hirmuisiksi,
+että kuka ikinä niihin katsoo, muuttuu kiveksi; ja hänen lapsensa
+ovat siivekäs hevonen ja kultaisen miekan jättiläinen; ja hänen
+lapsenlapsensa ovat velhokäärme, Ekhidna, ja Geryon, tuo kolmipäinen
+tyranni, joka paimentaa karjalaumojansa ja Manalan karjaa. Niin hänestä
+tuli gorgonein Stheinon ja hirvittävän Euryteen, meren kuningattaren
+tyttärien, sisar. Älä koske heihin, sillä he ovat kuolemattomia; mutta
+tuo minulle vain Medusan pää."
+
+"Minä tahdon tuoda sen!" Perseus sanoi. "Mutta kuinka saatan välttää
+hänen katsettansa? Eikö hän jähmetytä minuakin kiveksi?"
+
+"Sinä saat tämän kiilloitetun kilven", Athene sanoi, "ja kun lähestyt
+häntä, niin älä katso häntä itseään, vaan hänen kuvaansa kilvessä;
+silloin hänet turmioon joutumatta saat tapetuksi. Ja kun olet lyönyt
+hänen päänsä poikki, niin kääri se, kasvosi pois käännettyinä, tuon
+vuohennahan poimuihin, jolla kilpi riippuu -- se on Amaltheia-vuohen,
+Zeuksen imettäjän nahka. Niin sinä vaaratta saatat tuoda minulle
+Medusan pään ja voitat itsellesi kuuluisan nimen ja paikan uroiden
+joukossa, jotka viettävät autuasta elämää Taivahisten kera sillä
+kukkulalla, jossa eivät mitkään tuulet puhalla."
+
+Perseus sanoi: "Minä tahdon lähteä, vaikka henkeni sillä matkalla
+menettäisin. Mutta kuinka pääsen purretta merien yli? Ja kuka näyttää
+minulle tien? Ja kun minä olen löytänyt Medusan, niin kuinka saatan
+lyödä hänet kuoliaaksi, jos hänen suomuspeitteensä on kuparista ja
+raudasta."
+
+Silloin nuori mies puhui: "Nämät minun sandaalini kantavat sinut kuin
+linnun merien poikki ja vuorten ja laaksojen yli, niinkuin ne kantavat
+minua matkoillani; sillä minä olen Hermes, maankuulu Argoksen surmaaja,
+Olympoksessa asuvien Taivahisten sanansaattaja."
+
+Perseus lankesi kunnioittaen maahan, ja nuori mies puhui edelleen:
+
+"Sandaalit johtavat sinua matkallasi, sillä niissä on jumalallinen
+voima, eivätkä ne voi viedä harhaan; ja tämä miekka, Argoksen surmaaja,
+on itsestään lyövä Gorgon, sillä siinä on jumalallinen voima, eikä
+toista iskua tarvita. Nouse siis, sido miekka vyöllesi ja sandaalit
+jalkaasi ja lähde."
+
+Perseus nousi ja sitoi miekan vyöllensä ja sandaalit jalkaansa.
+
+Ja Athene huusi: "Hyppää kalliolta ja ala matkasi!"
+
+Mutta Perseus viivytteli:
+
+"Enkö saa sanoa hyvästi äidilleni ja Diktykselle? Ja enkö saa uhrata
+polttouhria sinulle ja Hermeelle, maankululle Argoksen surmaajalle, ja
+Zeus-isälle korkeudessa?"
+
+"Sinun ei pidä sanoa hyvästi äidillesi, jottei rohkeutesi lannistuisi
+hänen kyyneleistään. Minä tahdon lohduttaa häntä ja Diktystä, kunnes
+sinä palaat. Eikä sinun tarvitse uhrata polttouhria Olympolaisille,
+sillä Medusan pää on oleva sinun uhrisi. Hyppää ja luota Taivahisten
+suojelukseen!"
+
+Perseus katsoi alas kalliolta ja värisi; mutta hän häpesi näyttää
+pelkoansa ja ajatellen Medusaa ja sitä kunniaa, joka häntä odotti, hän
+hyppäsi tyhjään ilmaan.
+
+Mutta hän huomasi, ettei hän pudonnutkaan, vaan leijaili ilmassa ja
+kiiti eteenpäin pilviä pitkin. Hän katsoi taakseen, mutta Athene
+ja Hermes olivat kadonneet. Ja sandaalit veivät häntä yhä edemmäs
+pohjoista kohden, kuten kevät kuljettaa kurkea Istron [Tonavan]
+rämeille.
+
+
+
+
+III.
+
+Kuinka Perseus surmasi Gorgon.
+
+
+Niin Perseus lähti matkalleen ja kulki kuivin jaloin maiden ja merien
+yli; ja hänen mielensä oli rohkea ja iloinen, sillä siivekkäät
+sandaalit kantoivat häntä joka päivä seitsemän päivän matkan.
+
+Hän kulki Kythnos- ja Keos-saarten ja kauniiden Kyklaadien ohi ja
+tuli Attikaan; ja hän kulki Atenan ja Theban ja Kopais-järven ohi,
+ja Kefisos-joen laakson ja Oite- ja Pindos-vuorten yli Thessalian
+hedelmällisen tasangon poikki, kunnes Kreikan päivänpaisteiset kukkulat
+jäivät hänen taakseen ja hänen eteensä aukeni Pohjan jylhät seudut.
+Sitten hän sivuutti Traakian vuoret ja monet muukalaiset heimot,
+paionit ja dardanit ja triballit, kunnes hän tuli Istros-virralle,
+ja Skythian autioille lakeuksille. Ja hän kulki kuivin jaloin
+Istros-virran poikki ja soiden ja rämeiden halki yötä ja päivää kylmää,
+kalpeata luodetta kohti, kääntymättä oikealle tai vasemmalle, kunnes
+hän saapui Muodottomaan maahan ja siihen paikkaan, jolla ei ole nimeä.
+
+Seitsemän päivää kesti hänen matkansa sen maan läpi ja hänen täytyi
+kulkea tietä sellaista, että vain harvat voivat siitä kertoa, -- sillä
+ne, jotka ovat sitä tietä kulkeneet, ovat mieluimmin siitä puhumatta,
+ja ne taas, jotka unissaan sitä vaeltavat, ovat iloisia kun heräävät --
+kunnes hän saapui ikuisen yön rajalle, jossa ilma oli täynnä suhinaa
+ja maaperä kovana jäästä. Ja sieltä hän viimeinkin löysi nuo kolme
+Harmaata sisarta. Siellä ne istuivat melkein umpeen jäätyneen järven
+rannalla valkoisella ajohirren pölkyllä talven kylmässä, valkoisessa
+kuutamossa ja hyräilivät hiljaa päitään nyökytellen: "Miksi olivatkaan
+muinaiset ajat paremmat kuin nykyinen?"
+
+Ei ainoatakaan elämän merkkiä näkynyt heidän ympärillään, ei yhtään
+kärpästäkään, ei sammalta kallioilla. Ei hylje eikä lokki uskaltanut
+heitä lähestyä, sillä jää olisi ne jähmetyttänyt kouriinsa. Aaltojen
+hyrsky syöksähti vaahtona ilmaan, mutta lumihiutaleina se putosi
+takaisin ja peitti valkoiseen härmään Harmaiden sisarten hiukset ja
+jääkallion, jonka juurella he istuivat. Ja silmä kulki kädestä käteen,
+mutta siitä huolimatta he eivät voineet nähdä; ja hammas kulki kädestä
+käteen, mutta siitä huolimatta he eivät voineet syödä; ja he istuivat
+keskellä kirkkainta kuuvaloa, mutta ei heidän silti ollut lämpimämpi.
+Ja Perseus sääli noita Harmaita sisaria; mutta he eivät suinkaan
+pitäneet itseään säälittävinä.
+
+Niin Perseus sanoi: "Oi, kunnianarvoiset mummot, viisaus on vanhuuden
+tytär. Siksipä te varmaankin tiedätte paljon asioita. Neuvokaa siis
+minulle, jos voitte, tie Gorgon luo."
+
+Silloin yksi heistä huusi: "Kuka meitä vanhoiksi soimaa?" Ja toinen:
+"Tuo ääni on ihmislapsen ääni."
+
+Ja Perseus sanoi: "Enhän minä teitä soimaa, vaan kunnioitan teidän
+vanhuuttanne. Minä olen yksi ihmisten lapsista ja uroista. Olympoksen
+hallitsijat ovat minut lähettäneet teidän luoksenne kysymään tietä
+Gorgon luo."
+
+Silloin yksi heistä sanoi': "Olympoksessa on uudet hallitsijat,
+ja kaikki mikä on uutta on pahaa." Ja toinen: "Me vihaamme sinun
+hallitsijoitasi ja uroita ja kaikkia ihmislapsia. Me olemme titaanien
+ja gigantien sukua ja gorgonein ja muinaisten syvyyden hirviöiden
+heimoa." Ja kolmas: "Kuka on tuo uhkarohkea ja hävytön mies, joka
+kutsumatta tunkeutuu meidän maailmaamme?" Ja ensimmäinen sanoi:
+"Milloinkaan ei ole ollut sellaista maailmaa kuin meidän eikä tule
+olemaankaan: jos me annamme hänen nähdä sen, niin hän hävittää
+kaikki." Silloin yksi huusi: "Anna minulle silmä, että näkisin hänet";
+ja toinen: "Anna minulle hammas, että purisin häntä." Mutta kun
+Perseus näki, että he olivat hupsuja ja kopeita ja että he vihasivat
+ihmislapsia, niin hän jätti säälimisen sikseen ja sanoi itsekseen: "Ei
+hätä lakia lue; jos tässä pidän pitkiä puheita, niin joudun surman
+suuhun." Sitten hän hiipi aivan heidän lähelleen ja odotti siksi kunnes
+he alkoivat kuljettaa silmää kädestä käteen. Ja kun he haparoivat ja
+kopeloivat käsillään, niin hän kurkotti varovaisesti kättään, kunnes
+yksi heistä pisti silmän siihen, luullen sitä sisaren kädeksi. Sitten
+Perseus juoksi pois ja nauroi ja huusi:
+
+"Julmat ja kopeat eukot, teidän silmänne on minulla; ja minä heitän
+sen järveen, jollette neuvo minulle tietä Gorgon luo ja vanno,
+että neuvotte oikein." Silloin Harmaat sisaret itkivät ja ulisivat
+ja toruivat; mutta turhaan. Heidän täytyi sanoa totuus, vaikk'ei
+Perseus paljoa viisastunutkaan siitä, mitä he sanoivat. "Sinun täytyy
+mennä, hupsu poika", he sanoivat, "etelää kohden, auringon ilkeään,
+häikäisevään paisteeseen, kunnes sinä tapaat Atlas-jättiläisen,
+joka kannattelee taivaan kantta. Ja sinun täytyy kysyä hänen
+veljentyttäriään Hesperidejä, jotka ovat yhtä nuoria ja hupsuja kuin
+sinä itsekin. Ja anna nyt meille takaisin silmämme, sillä me olemme
+unohtaneet kaiken muun."
+
+Perseus antoi heille silmän takaisin, mutta he eivät käyttäneetkään
+sitä, vaan rupesivat torkkumaan ja vaipuivat sikeään uneen ja
+muuttuivat jäämöhkäleiksi; ja jonkin ajan kuluttua vuoksi tuli ja
+pyyhkäsi heidät pois. Ja nyt he jäävuorten näköisinä ajelehtivat
+ikuisesti vesiä ja itkevät kohdatessaan auringonpaisteen ja
+hedelmällisen kesän ja lämpimän etelätuulen, joka täyttää nuoret
+sydämet ilolla.
+
+Mutta Perseus riensi etelää kohden jättäen taakseen lumen ja jään,
+Peräpohjolaisten saaren ja Tinasaarten ja pitkän Iberian rannikon
+ohi, ja aurinko nousi yhä korkeammalle päivä päivältä kesän
+kirkkaan, sinisen meren ylle. Ja tiirat ja lokit lentelivät nauraen
+hänen ympärillään ja kutsuivat häntä leikkimään kanssansa, ja
+delfiinit hypähtelivät ilosta hänen ohi kulkiessaan ja tarjoutuivat
+kantamaan häntä selässänsä. Ja kaiken yötä vedenneidot lauloivat
+ihanasti ja tritonit puhalsivat simpukkatorviaan ja leikkivät
+kuningattarensa Galateian ympärillä, kun hän ajoi helmikoristeisissa
+näkinkenkävaunuissaan. Päivä päivältä aurinko nousi yhä korkeammalle ja
+pulpahti yhä nopeammin mereen yöksi, vielä nopeammin taas noustakseen
+sieltä aamunkoitteessa. Ja Perseus liiteli laineiden yli kuin lokki,
+eivätkä hänen jalkansa ensinkään kastuneet; ja hän hyppäsi aallolta
+aallolle, eivätkä hänen jäsenensä ensinkään väsyneet, ja viimein hän
+näki kaukana mahtavan vuoren, joka hohti aivan ruusunpunaisena laskevan
+auringon valossa. Vuoren juuri oli metsien peitossa ja sen huippua
+ympäröivät pilvenhattarat; ja Perseus arvasi, että siellä oli Atlas,
+joka kannattelee taivaan kantta.
+
+Hän lähestyi vuorta ja hyppäsi rannalle ja kulki kukkulaa kohden.
+Ja hän näki lempeitä laaksoja ja vesiputouksia ja korkeita puita ja
+kummallisia sananjalkoja ja kukkasia, mutta ei yhdestäkään notkosta
+noussut savua, ei näkynyt taloa eikä mitään ihmisen merkkiä.
+
+Viimein hän kuuli suloisten äänten laulua; ja hän arvasi, että hän oli
+tullut Iltatähden tyttärien, Hesperidien puutarhaan.
+
+Heidän laulunsa oli kuin satakielten liverrys lehdossa, ja Perseus
+pysähtyi kuuntelemaan heidän lauluaan; mutta mitä he lauloivat, sitä
+hän ei saattanut ymmärtää; ei hän eikä yksikään ihminen moneen sataan
+vuoteen hänen jälkeensäkään. Sitten hän astui vähän lähemmäksi ja näki
+heidän tanssivan käsi kädessä lumotun puun ympärillä, jonka oksat
+taipuivat kultahedelmien painosta. Kiemurassa kolmijalan ympärillä
+oli lohikäärme vanha Ladon, tuo uneton käärme, joka iäti siellä makaa
+kuunnellen impien laulua ja pitäen vahtia vaanivin silmin.
+
+Perseus pysähtyi, ei senvuoksi, että hän olisi pelännyt lohikäärmettä,
+vaan senvuoksi että hän kainosteli noita ihania impiä; mutta kun he
+näkivät hänet, niin hekin pysähtyivät ja huusivat hänelle vapisevin
+äänin:
+
+"Ken sinä olet? Oletko mahtava Herakles, joka tulet ryöstämään meidän
+puutarhaamme ja viemään pois kultaiset hedelmämme?" Ja Perseus vastasi:
+
+"En ole mahtava Herakles, enkä halua teidän kultaisia hedelmiänne.
+Sanokaa vain minulle, ihanat nymfit, mistä tie kulkee Gorgon luo, jotta
+voisin jatkaa matkaani ja surmata hänet."
+
+"Älähän toki, älähän töki, kaunis poika; tule tänne puutarhaan
+kanssamme tanssimaan ihmepuun ympärillä, tänne etelätuulen ja auringon
+kotiin, jossa ei talvea tunneta. Tule leikkimään kanssamme hetkinen; me
+olemme tanssineet täällä jo tuhannen vuotta, ja meidän sydämemme ikävöi
+leikkikumppania. Oi, tule, tule, tule!"
+
+"En saata tanssia kanssanne ihanat immet; sillä minun täytyy tehdä
+Taivahisten määräämä teko. Neuvokaa siis minulle tie Gorgon luo,
+muutoin minun täytyy harhailla ja hukkua aaltoihin."
+
+Silloin immet huokailivat ja itkivät; ja vastasivat:
+
+"Gorgon luo! Hän on jähmetyttävä sinut kiveksi."
+
+"Parempi kuolla sankarina kuin elää härän lailla pilttuussa. Taivahiset
+ovat antaneet minulle aseet ja he antanevat minulle myöskin viisautta
+käyttää niitä."
+
+Silloin immet taas huokailivat ja vastasivat: "Kaunis poika, jos sinä
+tahdot mennä omaan perikatoosi, niin mene. Me emme tiedä tietä Gorgon
+luo; muitta me tahdomme kysyä Atlas-jättiläiseltä, isämme, hopeaisen
+Iltatähden, veljeltä, joka on tuolla vuoren kukkulalla. Hän näkee
+sieltä korkeudesta kauas valtameren yli Muodottomaan maahan."
+
+He kiipesivät vuorelle setänsä Atlaan luo, ja Perseus meni heidän
+kanssaan. Ja he löysivät jättiläisen, joka polvistuneena kannatteli
+taivaan kantta.
+
+He kysyivät häneltä, ja hän vastasi lempeästi, osoittaen jykevällä
+kädellään meren rantaa:
+
+"Minä näen gorgonein makaavan saarella kaukana, kaukana täältä, mutta
+tämä nuorukainen ei saata mitenkään heitä lähestyä, jollei hänellä ole
+pimeyden hattua, sillä se tekee näkymättömäksi jokaisen, joka sitä
+kantaa."
+
+Silloin Perseus huusi: "Mistä sen hatun voin hankkia?"
+
+Mutta jättiläinen hymyili. "Ei kukaan elävä kuolevainen voi sitä hattua
+löytää, sillä se on Hadeen syvyyksissä, kuoleman valtakunnassa. Mutta
+veljentyttäreni ovat kuolemattomia ja he noutavat sen sinulle, jos sinä
+lupaat yhden asian ja pidät lupauksesi."
+
+Perseus lupasi, ja jättiläinen sanoi:
+
+"Kun sinä palaat Medusan pään saatuasi, niin sinun pitää näyttää
+minulle sitä kaunista hirviötä, että minä kadottaisin tuntoni ja
+henkeni ja kivettyisin ainiaaksi; sillä ylen raskasta työtä on tämä
+taivaankannen kannattaminen."
+
+Perseus lupasi; ja vanhin nymfi laskeutui kallioiden välissä olevaan
+pimeään rotkoon, josta nousi savua ja kuului jyrinää, sillä se oli yksi
+Helvetin kidoista.
+
+Perseus ja nymfit istuivat ja odottivat vapisten seitsemän päivää
+ja viimein vanhin nymfi palasi ja hänen kasvonsa olivat kalpeat,
+ja päivänvalo häikäisi hänen silmiänsä, sillä hän oli ollut kauan
+kammottavassa pimeydessä; mutta hänen kädessään oli taikahattu.
+
+Nymfit suutelivat Perseusta ja itkivät häntä kauan aikaa; mutta Perseus
+vain kärsimättömänä odotti, että pääsisi lähtemään. Ja viimein he
+panivatkin hatun hänen päähänsä, ja hän katosi heidän näkyvistänsä.
+
+Mutta Perseus jatkoi rohkeana matkaansa monen innoittavan näyn ohi
+kauas Muodottoman maan sydämeen asti, Okeanoksen virtojen tuolle
+puolen, saarille, joihin ei mikään laiva laske, joilla ei ole yötä eikä
+päivää, joilla ei mikään ole oikealla paikallaan, eikä millään ole
+nimeä; ja viimein hän kuuli gorgonein siipien suhinan ja näki heidän
+kuparisten kynsiensä kimaltelevan; ja silloin hän tiesi että oli aika
+pysähtyä, tai Medusa jähmetyttäisi hänet kiveksi.
+
+Hän mietti hetken itsekseen ja muistutteli Athenen sanoja. Hän nousi
+korkealle ilmaan ja piti kilven peiliä päänsä päällä ja katsoi siihen,
+niin että hän näki kaikki, mitä oli hänen alapuolellaan.
+
+Hän näki, että nuo kolme gorgonia nukkuivat ja että ne olivat
+suuret kuin elefantit. Hän tiesi, etteivät ne voineet nähdä häntä,
+sillä pimeyden hattu teki hänet näkymättömäksi; mutta silti hän
+vapisi laskeutuessaan heidän luokseen, niin hirmuiset olivat heidän
+kuparikyntensä.
+
+Kaksi heistä oli rumia kuin sika ja he nukkuivat, hirveän suuret
+siivet levällään, sikeästi ja raskaasti, niinkuin siat; mutta Medusa
+väänteli ja käänteli itseään levottomasti; ja kun hän heitteli itseään,
+niin Perseus tunsi sääliä häntä kohtaan, hän näytti niin kauniilta ja
+surulliselta. Hänen siipensä hohtivat sateenkaaren värisinä ja hänen
+kasvonsa olivat kuin nymfin kasvot, hänen huulensa vain olivat yhteen
+puristetut ja hänen otsansa oli ikuisen surun ja tuskan uurtama; ja
+hänen pitkä kaulansa hohti niin valkoisena peilistä, ettei Perseuksella
+ollut sydäntä iskeä miekallaan. Ja hän sanoi: "Voi, jospa minun olisi
+määrä tappaa jompikumpi hänen sisaristaan!"
+
+Mutta hänen katsellessaan kyykäärmeiden päät Medusan hiuksissa
+heräsivät ja alkoivat kurkistella kiiltävin, kavalin silmin ja
+näyttivät sihisten myrkkyhampaitaan; ja käännellessään Medusa veti
+kokoon siipensä ja näytti kupariset kyntensä; ja Perseus näki, että
+hän kaikesta kauneudestaan huolimatta oli yhtä häijy ja ilkeä kuin nuo
+toisetkin.
+
+Silloin Perseus laskeutui alas ja astui rohkeasti hänen luokseen ja
+katsoi kiinteästi peiliinsä ja iski kerran voimakkaasti Harpe-miekalla;
+eikä toista iskua tarvittukaan.
+
+Sitten hän kääri pään vuohennahkaan pitäen kasvonsa pois käännettyinä
+ja syöksyi korkealle ilmaan nopeammin, kuin hän koskaan ennen oli
+syöksynyt.
+
+Medusan siivet ja kynnet rapisivat, kun hän kaatui kuolleena kalliolle;
+ja hänen rumat sisarensa heräsivät ja näkivät hänen makaavan verissään.
+
+Kirkuen ja parkuen he lensivät ilmaan ja etsivät hänen surmaajaansa.
+Kolmasti he lensivät ristiin ja rastiin kuten haukat, jotka ahdistavat
+peltopyytä; ja kolmasti he nuuskivat ristiin ja rastiin niinkuin
+koirat, jotka ajavat peuraa. Viimein he haistoivat veren hajun ja
+pysähtyivät hetkeksi siitä varmistuakseen ja sitten he taas syöksyivät
+eteenpäin hirveästi ulisten ja rääkyen, ja koleasti kumisi tuuli heidän
+siivissään.
+
+Eteenpäin he lensivät räpytellen ja rapsuttaen siipiään, niinkuin
+kotkat jäniksen perästä; ja rohkeudestaan huolimatta Perseus tunsi
+verensä hyytyvän, kun hän kuuli niiden ulisten tulevan takanaan; ja
+hän huusi: "Kantakaa minua nyt hyvin, kelpo sandaalit, sillä kuoleman
+koirat ovat kintereilläni!"
+
+Ja hyvin ne oivalliset sandaalit häntä kantoivatkin pilvien ja auringon
+paisteen halki ja rannattoman meren poikki; ja hänen kintereillään
+seurasivat kuoleman koirat ja niiden siipien kohina voitti tuulen
+pauhun. Mutta kohina heikkeni heikkenemistään, ja äänten ulina kuoli
+pois, sillä sandaalit olivat gorgoneitakin nopeammat. Ja illan
+tullen gorgonit olivat kaukana jäljessä, kaksi mustaa pilkkua etelän
+taivaalla, kunnes viimein aurinko laski, eikä Perseus nähnyt heitä enää.
+
+Silloin hän tuli takaisin Atlaan luo ja nymfien puutarhaan; ja
+kun jättiläinen kuuli hänen tulevan, niin hän huokasi syvään ja
+sanoi: "Täytä lupauksesi". Silloin Perseus piti Gorgon päätä hänen
+edessään, ja hän pääsi lepoon kaikista vaivoistaan, sillä hän muuttui
+kallionkärjeksi, joka iäti nukkuu korkealla pilvien yläpuolella.
+
+Sitten Perseus kiitti nymfejä ja kysyi heiltä: "Mitä tietä minun on
+palattava kotiini, sillä minä tulin tänne kaukaisia kiertoteitä?"
+
+"Älä mene enää ikinä kotiisi, vaan jää tänne ja leiki meidän
+yksinäisten tyttöjen kanssa, meidän kun iäti täytyy oleskella kaukana
+jumalista ja ihmisistä."
+
+Mutta hän kieltäytyi, ja he neuvoivat hänelle tien ja sanoivat: "Ota
+tämä taikahedelmä; jos kerran siitä syöt, et tunne nälkää seitsemään
+päivään. Sillä sinun täytyy mennä itäänpäin, surullisen Libyan rannikon
+yli, jonka Poseidon antoi Zeus-isälle, kun hän puhkaisi Bosporoksen
+ja Hellespontoksen ja upotti kauniin Lektonian maan. Ja Zeus otti
+sen sijaan tuon maan -- kaunis kauppa tosiaan; paljon huonoa maata
+vähän hyvän sijaan -- ja tähän päivään asti se on ollut autio ja
+asumaton, pelkkiä kallioita ja hiekka-aavikoita." Sitten he suutelivat
+Perseusta ja itkivät; ja hän hyppäsi vuorelta ja jatkoi matkaansa ja
+pienenemistään pieneten heidän silmissään kuin lokki hän eteni kauas
+merelle.
+
+
+
+
+IV.
+
+Kuinka Perseus tuli aitiopien luo.
+
+
+Perseus samosi yhä koillista kohden ja kulki monen vesistön yli, kunnes
+hän saapui vieriville hietatöyräille ja synkälle Libyan rannikolle.
+
+Hän jatkoi matkaansa erämaan poikki: kiviröykkiöiden ja somerikkojen ja
+tasaisten hieta-aavikkojen yli, auringon vaalistamien näkinkenkäkasojen
+ja suurten merihirviöiden luurankojen ja muinaisten jättiläisten luiden
+yli, joita oli hajallaan siellä täällä pitkin vanhaa merenpohjaa. Ja
+hänen kulkiessaan tipahteli veripisaroita maahan Gorgon päästä ja
+muuttui myrkyllisiksi kyykäärmeiksi, joita vielä tänäkin päivänä sikiää
+tuossa erämaassa.
+
+Hietikkojen yli hän kulki -- kuinka pitkälti ja kuinka kauan, sitä hän
+ei tietänyt lainkaan -- syöden hedelmää, jonka nymfit olivat hänelle
+antaneet, ja viimein hän näki lintukotolaisten kukkulat, joilla he
+käyvät sotaa kurkia vastaan. Heidän keihäänsä olivat ruovoista ja
+kaisloista ja heidän asuntonsa olivat rakennetut kurjenmunien kuorista;
+ja Perseus nauroi ja jatkoi matkaansa koillista kohden koko päivän
+odotellen, että saisi näkyviinsä sinisen kimaltelevan Välimeren, jotta
+hän sen yli voisi lentää kotiinsa.
+
+Mutta silloin tuli ankara tuulenpuuska ja heitti hänet takaisin etelään
+erämaata kohden. Koko päivän hän tappeli sitä vastaan, mutta siivekkäät
+sandaalitkaan eivät sitä voittaneet. Ja niin hänen täytyi lentää koko
+yö tuulen edellä; ja kun aamu sarasti, ei ollut muuta näkyvissä kuin
+tuo äskeinen inhoittava hieta-aavikko.
+
+Ja pohjoisesta päin syöksyivät hietamyrskyt hänen päälleen,
+veripunaiset patsaat ja hieta-aallot, jotka kokonaan pimittivät
+keskipäivän auringon; ja Perseus pakeni niiden edellä minkä jaksoi,
+ettei polttava tomu olisi häntä tukehduttanut. Viimein myrsky tyyntyi,
+ja hän koetti taas suunnata kulkuansa pohjoiseen, mutta silloin
+hietamyrsky nousi uudelleen ja työnsi hänet takaisin aavikolle, ja
+sitten taas kaikki oli tyyntä ja kirkasta niinkuin ennen. Seitsemän
+päivää hän taisteli myrskyä vastaan ja seitsemänä päivänä myrsky ajoi
+hänet takaisin, kunnes hän oli nälkään ja janoon nääntymäisillään, ja
+hänen kielensä takertui kitalakeen. Silloin tällöin hän luuli näkevänsä
+kauniita järviä ja auringon säteiden leikkivän veden pinnalla; mutta
+kun hän saapui järven luo, niin se katosi hänen jalkojensa juuresta,
+eikä hän nähnyt enää muuta kuin polttavaa hiekkaa. Ja jollei hän olisi
+ollut Taivahisten sukua, niin hän olisi menehtynyt tuolla aavikolla;
+mutta hänen henkensä oli lujassa, sillä hän oli enempi kuin ihminen.
+
+Hän huusi avuiksi Athenea ja sanoi:
+
+"Oi, puhdas ja ihana, kuule minua, tahdotko jättää minut tänne
+nääntymään? Minä olen tuonut sinulle pyytämäsi Gorgon pään, ja tähän
+asti sinä olet antanut matkani menestyä; jätätkö minut nyt lopuksi
+oman onneni nojaan? Vai minkätähden nämä jumalaiset sandaalitkin ovat
+voimattomat erämaan myrskyjä vastaan? Enkö milloinkaan enää saa nähdä
+äitiäni enkä sinisten laineiden loiskinaa Seriphoksen rannoilla enkä
+Hellaan päivänpaisteisia kukkuloita?"
+
+Niin hän rukoili, ja kun hän oli rukoillut, vallitsi syvä hiljaisuus.
+
+Hiljaisena kaareili taivas hänen päänsä päällä ja äänettömänä levisi
+hieta-aavikko hänen allaan; ja Perseus katsoi ylös, mutta muuta ei
+näkynyt kuin häikäisevä aurinko häikäisevässä sinessä; ja hän katsoi
+ympärilleen, mutta ei nähnyt muuta kuin häikäisevää hiekkaa.
+
+Perseus seisoi hetkisen liikkumatonna ja odotti ja sanoi: "Varmaankin
+olen täällä Taivahisten tahdosta, sillä Athene ei minua petä. Eikö
+näiden sandaalien juuri pitänyt johdattaa minua oikealle tielle? Siis
+se tie, jota minä olen koettanut kulkea, on ollut väärä tie."
+
+Silloin hänen korvansa yht'äkkiä aukenivat, ja hän kuuli juoksevan
+veden solinaa.
+
+Siitä hänen mielensä rohkaistui, vaikka hän tuskin uskalsi uskoa
+korviaan; ja hän kiiruhti eteenpäin, vaikka oli niin uupunut, että
+tuskin saattoi pystyssä pysyä; ja kivenheiton matkan päässä hänestä oli
+hiekassa notkelma ja marmorikallioita ja taatelipuita ja iloinen vihreä
+nurmikko. Ja nurmikon poikki lirisi kimalteleva puro, jotka kierteli
+puiden lomitse ja katosi hiekkaan.
+
+Vesi lirisi kallioiden keskellä, ja lempeä tuuli kallisteli
+taatelipuiden kuivia oksia, ja Perseus nauroi ilosta ja hyppäsi alas
+kallion kielekkeeltä ja joi raikasta vettä ja söi taateleita ja nukkui
+nurmella; ja sitten hän taas hypähti ylös ja jatkoi matkaansa, mutta
+ei enää pohjoista kohden; sillä hän sanoi: "Athene minut varmaan tänne
+lähetti eikä tahdo että menisin kotiin. Entäpä jos vielä on tehtävänä
+jokin jalo teko, ennenkuin saan nähdä Hellaan päivänpaisteiset
+kukkulat?"
+
+Hän samosi etelää kohden, yhä etelää kohden, kukoistavien kosteikkojen
+ja lähteiden, taatelipalmujen ja ruohikkojen ohi, kunnes hän näki
+edessään mahtavan vuorenseinän, joka hohti aivan ruusunpunaisena
+laskevan auringon valossa.
+
+Hän kohosi ilmaan kuin kotka, sillä hänen jäsenensä olivat taas
+voimistuneet, ja hän lenteli koko yön vuoren yläpuolella, kunnes päivä
+alkoi sarastaa ja rusosorminen Eeos saapui ja punasi taivaan. Silloin
+Perseus huomasi, että hänen allansa oli Egyptin pitkä viheriöivä
+puutarha ja Niilin kimalteleva virta.
+
+Hän näki kaupunkeja, joiden muurit piirsivät pilviä, ja temppeleitä
+ja obeliskeja ja pyramideja ja jättiläismäisiä kivijumalia. Ja hän
+laskeutui keskelle ohra- ja hirssivainioita ja pellavapeltoja ja maata
+pitkin rönsyileviä kurkkuja; ja hän näki kansaa tulevan ulos erään
+suuren kaupungin porteista ja menevän työhön, kunkin paikalleen,
+joen juoksun varrelle ja johdattavan taitavasti vettä viljelyksiin
+-- niinkuin sopi odottaakin viisaudestaan kuulujen egyptiläisten
+tekevän. Mutta kun he näkivät hänet, niin kaikki lakkasivat työstään ja
+kokoontuivat hänen ympärilleen ja huusivat:
+
+"Ken olet kaunis nuorukainen? Ja mitä kannat vuohennahassasi?
+Varmaankin olet Taivahisia, sillä sinun ihosi on valkoinen kuin
+norsunluu, ja meidän ihomme on punainen kuin tiilikivi. Sinun hiuksesi
+ovat kuin kultalangat ja meidän ovat mustat ja kiharat. Olet varmaankin
+Taivahisia?" Ja he tahtoivat osoittaa hänelle kunnioitustansa; mutta
+Perseus sanoi:
+
+"En ole Taivahisia; olen helleeniläinen urho. Olen surmannut Gorgon
+erämaassa ja kannan hänen päätään vuohennahassa. Antakaa minulle hiukan
+ruokaa, että voisin jatkaa matkaani ja päättää työni."
+
+He antoivat hänelle ruokaa ja hedelmiä ja viiniä; mutta he eivät
+tahtoneet laskea häntä lähtemään. Kun kaupunkiin saapui sanoma, että
+Gorgo oli tapettu, niin papit tulivat häntä vastaan ja immet, laulaen
+ja tanssien ja soittaen harppuja ja käsirumpuja; ja he tahtoivat viedä
+hänet temppeliinsä ja tehdä hänet kuninkaaksensa; mutta Perseus pisti
+pimeyden hatun päähänsä ja katosi heidän näkyvistään.
+
+Egyptiläiset odottivat kauan hänen palaamistaan, mutta turhaan,
+ja palvelivat häntä uroona ja tekivät hänestä Khemmis-saarelle
+kuvapatsaan, joka seisoi paikallaan monta sataa vuotta; ja he sanoivat,
+että hän ilmestyi heille aika ajoin, jalassaan kyynärän pituiset
+sandaalit ja että aina kun hän ilmestyi, tuli hyvä sato ja Niili paisui
+korkealle sinä vuonna.
+
+Perseus kulki itään päin Punaisen meren rannikkoa pitkin; ja kun
+häntä peloitti mennä Arabian erämaahan, niin hän kääntyi vielä kerran
+pohjoista kohden, eikä sillä kertaa myrsky häntä estänytkään.
+
+Hän kulki Isthmoksen ja Kasios-vuoren ja lakean Serbonian rämeikön ohi,
+Palestinan rannikkoa pitkin sinne, missä tummaihoiset aitiopit asuvat.
+
+Hän lensi lempeiden laaksojen ja vaarojen ohi, jotka kauneudessa
+vetivät vertoja itse Argokselle tai Lakedaimonille tai Tempen ihanalle
+laaksolle. Mutta alangot olivat veden vallassa ja ylämaat tulen
+korventamia ja vuoret vohkuivat kuin kiehuva kattila maan järistäjän,
+Poseidon-kuinkaan, vihan tähden.
+
+Perseusta kammotti mennä sisämaahan ja hän lensi meren rantaa pitkin,
+ja hän kulki koko päivän, ja taivas oli tummana savusta; ja hän kulki
+koko yön, ja taivas punoitti liekeistä.
+
+Päivän koittaessa hän katsahti rannan kallioille; ja veden reunassa
+mustan kallion kielekkeen alla hän näki valkoisen kuvan seisovan.
+
+"Se on varmaankin jonkin meren jumalan kuvapatsas", hän ajatteli;
+"menenpä sinne katsomaan, minkälaisia jumalia nämä barbaarit
+palvelevat."
+
+Hän lähestyi kuvaa; mutta se ei ollutkaan kuvapatsas, vaan ilmielävä
+tyttö; sillä Perseus saattoi nähdä kuinka hänen kiharansa liehuivat
+tuulessa; ja kun hän tuli vielä lähemmäksi, niin hän näki, kuinka tyttö
+värisi ja hytkähteli, kun aallot roiskuttivat hänen päälleen kylmää
+suolaista pärskettään. Hänen käsivartensa olivat ojennetut pään yli ja
+kytketyt kallioon kuparisin ketjuin; ja hänen päänsä oli painuneena
+rinnalle, väsymyksestäkö lie painunut vai surusta. Mutta silloin
+tällöin ihan katsahti ylös ja valitti ja huusi äitiään; mutta hän ei
+nähnyt Perseusta, sillä pimeyden hattu oli tämän päässä.
+
+Säälien ja suuttuen Perseus kävi lähemmäksi ja katsoi tyttöä. Hänen
+poskensa olivat tummemmat kuin Perseuksen, ja hänen tukkansa oli
+sinertävän musta kuin hyasintti; mutta Perseus ajatteli: "Enpä ole
+vielä koskaan nähnyt noin ihanaa impeä, en yhdelläkään Kreikan
+saarella. Varmasti hän on kuninkaan tytär. Näinkö barbaarit kohtelevat
+kuninkaittensa tyttäriä? Kuinka lieneekin, hän on liian kaunis
+voidakseen olla syypää mihinkään pahaan. Menenpä häntä puhuttelemaan."
+
+Ja otettuaan hatun päästään hän liiteli tytön näkyviin. Tyttö kirkaisi
+kauhusta ja koetti peittää kasvonsa pitkiin hiuksiinsa, sillä hän ei
+voinut käyttää käsiään; mutta Perseus huudahti:
+
+"Älä pelkää minua, ihana impi; minä olen helleeni enkä mikään
+raakalainen. Ketkä julmurit ovat sinut sitoneet? Mutta ensiksi minä
+vapautan sinut kahleistasi."
+
+Perseus riuhtaisi kahleita, mutta ne olivat liian vahvat; ja tyttö
+huusi:
+
+"Älä koske minuun, minä olen kirottu, uhrattu meren jumalille. He
+tappavat sinut, jos sinä vain uskallat minut vapauttaa."
+
+"Koettakoot!" Perseus sanoi; ja vetäisten Harpeen kupeeltaan hän
+katkaisi kahleet, ikäänkuin ne olisivat olleet pellavarihmaa.
+
+"Nyt", hän sanoi, "sinä olet minun, etkä enää noiden meren jumalien,
+keitä hyvänsä he lienevätkin!" Mutta tyttö vain yhä kiihkeämmin huusi
+äitiään.
+
+"Miksi sinä huudat äitiäsi? Mikä äiti se sellainen on, joka sinut näin
+on jättänyt? Kun lintu putoaa pesästä, niin se on sen miehen, joka
+sen korjaa. Kun jalokivi heitetään tien viereen, niin se on sen, joka
+uskaltaa sen voittaa ja sitä kantaa, niinkuin minä tahdon voittaa sinut
+ja kantaa sinua. Nyt tiedän miksi Pallas Athene minut tänne lähetti.
+Hän lähetti minut tänne, jotta saisin vaivojeni arvoisen palkinnon, ja
+enemmänkin."
+
+Perseus sulki tytön syliinsä ja huusi: "Missä ovat nuo julmat ja
+vääryyttä harjoittavat meren jumalat, jotka tuomitsevat kauniita
+tyttöjä kuolemaan? Minä kannan Taivahisten aseita. Koetelkoot he
+voimiaan minua vastaan! Mutta sanopa minulle, ihana impi, kuka olet ja
+mikä katala kohtalo sinut tänne toi?"
+
+Tyttö vastasi itkien: "Minä olen Iopen kuninkaan Kefeuksen tytär
+ja minun äitini on kaunis-kutrinen Kassiopeia, ja minua kutsuttiin
+Andromedaksi niin kauan kuin kuuluin elävien joukkoon. Ja minä
+kovaosainen sidottiin tähän kallioon ruoaksi merihirviölle, jotta
+sovittaisin äitini synnin. Sillä äitini kerskasi kerran, että minä olin
+kauniimpi kuin kalojen kuningatar Atergatis; ja silloin tämä vihassaan
+lähetti suuret tulvat, ja hänen veljensä tulen kuningas lähetti
+maanjäristykset ja hävitti kaiken maan, ja tulvien jälkeen syntyi
+liejusta hirviö, joka nielee kitaansa kaikki elävät olennot. Ja nyt
+hänen täytyy niellä minutkin, vaikka olenkin syytön -- minut, joka en
+koskaan tehnyt pahaa pienimmälle hyttysellekään, ja aina kun näin kalan
+rannalla, heitin sen veteen, että se virkoaisi ja elpyisi elämään;
+sillä meidän maassamme ei syödä ollenkaan kaloja siksi, että pelkäämme
+niiden kuningatarta, Atergatista. Mutta kuitenkin papit sanovat, että
+vain minun vereni voi sovittaa sen synnin, jota minä en ole tehnyt."
+
+Mutta Perseus nauroi ja sanoi: "Vai merihirviö! Pahimpiakin vastaan
+minä olen taistellut. Sinun tähtesi olisin käynyt Taivahisiakin
+vastaan, saati sitten meren petoa!"
+
+Silloin Andromeda katsahti häneen, ja uusi toivo syttyi hänen
+rintaansa, niin uljaana ja kauniina Perseus seisoi toinen käsi hänen
+vyötäisillään ja säihkyvä säilä toisessa. Mutta kuitenkin Andromeda
+valitti ja itki vielä kiihkeämmin ja huusi:
+
+"Miksi sinä noin nuorena menisit surman suuhun? Onhan maailmassa
+jo ilmankin kylliksi surua ja kuolemaa. Teen jalon teon menemällä
+kuolemaan, sillä siten pelastan kokonaisen kansan hengen; mutta sinä,
+joka olet parempi heitä kaikkia, miksi sinä minun tähteni joutuisit
+turmioon. Kulje sinä tietäsi, minun täytyy kulkea omaani."
+
+Mutta Perseus huusi: "Ei, ei; Olympoksen hallitsijat, joita minä
+palvelen, ovat uroiden ystäviä ja auttavat heitä jaloihin tekoihin.
+Heidän johtamanaan minä tapoin Gorgon, tuon kauniin kummituksen;
+ja heidän tahdostaan minä tulin tänne tappaakseni sen päällä
+tämän hirviön. Mutta peitä silmäsi, kun lähden luotasi, jottei se
+jähmetyttäisi sinuakin."
+
+Mutta tyttö ei virkkanut mitään, sillä hän ei voinut uskoa Perseuksen
+sanoja. Ja sitten hän yht'äkkiä katsahti ylös ja kirkaisi osoittaen
+merelle:
+
+"Tuolla se tulee, tuolla se tulee auringon nousun mukana, niinkuin he
+sanoivat. Nyt minun täytyy kuolla. Kuinka saatan sen kestää? Voi, mene,
+mene! Kyllin kauheaa on tulla revityksi palasiksi sinua näkemättäkin!"
+Ja hän koetti työntää Perseuksen pois kalliolta.
+
+"Minä menen", Perseus sanoi, "mutta lupaa minulle yksi asia, ennenkuin
+menen: jos minä tuon pedon tapan, niin sinä tulet vaimokseni ja seuraat
+minua kuningaskuntaani, hedelmälliseen Argoksen laaksoon, sillä minä
+olen kuninkaan perillinen. Lupaa se minulle ja vahvista lupauksesi
+suudelmalla."
+
+Silloin tyttö kohotti kasvonsa ja suuteli häntä; ja Perseus nauroi
+ilosta ja lensi ylös, ja Andromeda kyyristyi vapisten kalliolle
+odottamaan, mitä tapahtuisi.
+
+Lähestymistään lähestyi tuo suuri merihirviö meloen pitkin rannikkoa
+kuin ruma musta kaljaasi, halkoen laiskasti laineita ja pysähtyen
+silloin tällöin lahden poukamaan tai niemen kärkeen kuuntelemaan
+vaatteita valkaisevien tyttöjen naurua tai katselemaan rannalla
+pulikoivia poikia ja hietatöyräillä kuljeskelevaa karjaa. Sen isoissa
+kupeissa riippui ryhmittäin simpukoita ja meriruohoja, ja vesi pärskyi
+sen leveistä sieraimista, kun se hiljakseen vieri eteenpäin, vettä
+valuen ja kimallellen aamuauringon paisteessa.
+
+Viimein se huomasi Andromedan ja kuin nuoli se kiiti eteenpäin ottamaan
+saalistansa, ja aallot vaahtosivat valkoisina sen ympärillä, ja kala
+pakeni hypähdellen sen tieltä.
+
+Korkealta taivaalta syöksyi silloin Perseus kuin tähdenlento alas
+aaltojen harjalle, ja Andromeda peitti kasvonsa, kun Perseus kiljaisi;
+ja sitten oli hetken aikaa kaikki hiljaa.
+
+Viimein Andromeda katsahti vapisten ylös ja näki Perseuksen juoksevan
+luokseen; ja siinä, missä hirviö oli ollut, oli nyt pitkä, musta kari,
+jonka ympärillä laineet levollisina loiskivat.
+
+Kuka silloin oli niin ylpeä kuin Perseus ja kuka niin riemuitsi kuin
+koko Aithiopian kansa? Sillä se oli seisonut kallioilla odottamassa
+hirviötä ja itkemässä tytön kohtaloa. Ja jo oli sanansaattaja lähetetty
+Kefeuksen ja Kassiopeian luo, jotka istuivat säkkiin pukeutuneina ja
+tuhkaa päähänsä ripotellen palatsin sisimmässä huoneessa odottaen
+tyttärensä kuolemaa. Ja he tulivat tuota, ihmettä katsomaan ja koko
+kaupunki heidän kanssaan, laulaen ja tanssien ja soittaen harppuja
+ja symbaaleja, ja he ottivat vastaan tyttärensä niinkuin kuolleista
+nousseen.
+
+Silloin Kefeus sanoi: "Helleenien urho, jää tänne luokseni ja rupea
+vävypojakseni; saat minulta puolen valtakuntaani."
+
+"Vävypojaksesi kyllä rupean", Perseus sanoi, "mutta valtakunnastasi en
+huoli, sillä minä ikävöin Kreikan lempeitä laaksoja ja äitiäni, joka
+minua odottaa kotona."
+
+Silloin Kefeus sanoi: "Ethän sentään heti viene pois tytärtäni, sillä
+hän on meille kuin kuolleista noussut. Jää vuodeksi luoksemme, ja sen
+perästä saat palata kunniakkaasti maahasi." Ja Perseus suostui; mutta
+ennenkuin hän meni kuninkaan palatsiin, hän käski kansan tuoda kiviä ja
+puita ja rakensi kolme alttaria, yhden Athenelle, yhden Hermeelle ja
+yhden Zeus-isälle, ja uhrasi nuoria hevosia ja oinaita.
+
+Ja muutamat sanoivat: "Hän on hurskas mies". Mutta papit sanoivat:
+"Meren kuningatar käy vielä julmemmaksi meitä kohtaan nyt kun hänen
+hirviönsä on tapettu". Mutta he eivät uskaltaneet puhua ääneen, sillä
+he pelkäsivät Gorgon päätä. Niin he menivät palatsiin; ja kun he
+tulivat saliin, niin siellä seisoi Kefeuksen veli, Fineus, raivoten
+kuin karhu, jolta poikaset on viety, ja hänen kanssaan olivat hänen
+poikansa ja monta aseellista miestä; ja hän huusi Kefeukselle:
+
+"Sinä et saa naittaa tytärtäsi tuolle muukalaiselle, jonka nimeäkään
+ei kenkään tiedä! Eikö Andromeda ollut kihlattu minun pojalleni? Ja
+eikö pojallani ole oikeus häntä vaatia nyt, kun hän taas on elävien
+joukossa?"
+
+Mutta Perseus nauroi ja vastasi: "Jos poikasi on morsiamen tarpeessa,
+niin pelastakoon hän tytön itselleen. Mutta tähän asti hän on näyttänyt
+olevansa avuton sulhanen. Hän jätti tytön kuolemaan, ja kuollut tyttö
+onkin hänelle. Minä pelastin tytön ja minua varten hän elää, minua,
+eikä ketään muuta varten. Kiittämätön mies! Enkö minä pelastanut
+maatasi ja poikiesi ja tyttäriesi henkeä, ja näinkö sinä tahdot sen
+minulle palkita? Mene, tai sinun käy vielä huonommin!" Mutta kaikki
+aseelliset miehet vetivät miekkansa ja hyökkäsivät Perseuksen päälle
+kuin villipedot.
+
+Silloin Perseus paljasti Gorgon pään ja sanoi: "Tämä on pelastanut
+morsiameni yhden villipedon kynsistä, se on pelastava hänet
+useammistakin". Ja hänen puhuessaan Fineus ja kaikki aseelliset miehet
+pysähtyivät yht'äkkiä ja jäykistyivät kukin paikalleen; ja ennenkuin
+Perseus ennätti vetäistä vuohennahan takaisin Gorgon kasvojen eteen, he
+olivat kaikki muuttuneet kiviksi.
+
+Silloin Perseus käski kansan tuoda kankia ja vierittää heidät ulos; ja
+mitä heille sitten tehtiin, sitä en tiedä.
+
+Sitten pidettiin suuret häät, jotka kestivät kokonaista seitsemän
+päivää, ja ketkäpä olivat niin onnellisia kuin Perseus ja Andromeda?
+
+Mutta kahdeksantena yönä Perseus näki unta, että Pallas Athene seisoi
+hänen vieressään, niinkuin hän oli hänet nähnyt Seriphos-saarellakin
+seitsemän pitkää vuotta sitten; ja Athene kutsui häntä nimeltä ja sanoi:
+
+"Perseus, sinä olet käyttäytynyt kuin mies, ja katso, sinä olet saanut
+palkintosi. Sinä olet saanut kokea, että jumalat ovat oikeudenmukaisia
+ja auttavat sitä, joka auttaa itseään. Anna nyt minulle Harpe-miekka
+ja sandaalit ja pimeyden hattu, että saattaisin antaa ne takaisin
+niiden omistajalle; mutta Gorgon pään saat vielä pitää jonkin aikaa,
+sillä sinä tarvitset sitä kotimaassasi Kreikassa. Sitten sinun pitää
+asettaa se minun Seriphoksessa olevaan temppeliini, jotta saattaisin
+sitä kantaa kilvelläni, titaanien ja hirviöiden ja kaikkien jumalten ja
+ihmisten vihollisten kauhistukseksi. Ja mitä tähän maahan tulee, niin
+minä olen rauhoittanut meren ja tulen, eikä enää ole tuleva tulvia eikä
+maanjäristyksiä. Mutta pane kansa rakentamaan alttareita Zeus-isälle
+ja minulle ja opeta heitä palvelemaan Taivahisia, maan ja taivaan
+hallitsijoita."
+
+Perseus nousi antaakseen hänelle miekan ja hatun ja sandaalit; mutta
+hän heräsi ja hänen unensa katosi. Mutta se ei kuitenkaan ollut pelkkää
+unta; sillä vuohennahka ja Gorgon pää olivat paikallaan, mutta miekka
+ja hattu ja sandaalit olivat poissa, eikä Perseus nähnyt niitä koskaan
+enää.
+
+Silloin valtasi Perseuksen suuri pelko ja vapistus; ja hän meni varhain
+aamulla ulos kansan luo ja kertoi unensa ja käski kansan rakentaa
+alttareita Zeukselle, jumalien ja ihmisten isälle, ja Athenelle, joka
+antaa uroille viisautta, ja sanoi, ettei kansan enää tarvinnut pelätä
+maanjäristyksiä ja tulvia, vaan sai kylvää ja rakentaa rauhassa.
+Kansa teki niin jonkin aikaa ja menestyi; mutta Perseuksen lähdettyä
+se unohti Zeuksen ja Athenen ja palveli taas Atergatis-kuningatarta
+ja sen pyhän järven kuolematonta kalaa, joka syvyyksiinsä nieli
+Deukalionin tulvan, ja lapsia poltettiin Tulen kuninkaan edessä, kunnes
+Zeus vihastui tuohon hulluun kansaan ja lähetti Egyptistä vieraan
+kansan, joka soti sitä vastaan ja hävitti sen perinjuurin ja asui sen
+kaupungeissa monta sataa vuotta.
+
+
+
+
+V.
+
+Kuinka Perseus palasi kotiinsa.
+
+
+Kun vuosi oli loppuun kulunut, niin Perseus palkkasi foinikialaisia
+Tyrosta ja kaatoi seetripuita ja rakensi itselleen komean soutulaivan;
+ja hän maalasi sen saalinkipönkät tulipunaisiksi ja tervasi sen kyljet;
+ja pani laivaan Andromedan ja kaikki hänen myötäjäisensä; jalokivet ja
+kalliit saaliit ja Idän mausteet; ja suuri oli itku ja parku, kun he
+soutivat pois. Mutta hänen uskaliaan tekonsa muisto jäi jäljelle, ja
+Andromedan karia näytettiin Iopen rannalla Palestiinassa vielä enemmän
+kuin tuhat vuotta sen jälkeen.
+
+Perseus souti foinikialaisineen länttä kohden ja Kreetan meren poikki,
+kunnes he tulivat siniselle Aigeianmerelle ja Hellaan hymyileville
+saarille ja Seriphokseen, Perseuksen muinoiseen kotiin.
+
+Hän jätti laivansa rannalle ja kiipesi ylös niinkuin entisinä aikoina;
+ja hän syleili äitiänsä ja Diktystä, hyvää kasvatusisäänsä, ja he
+itkivät kaikki kauan aikaa, sillä siitä oli seitsemän vuotta ja
+enemmänkin, kuin he viimeksi olivat tavanneet toisensa.
+
+Sitten Perseus lähti Polydekteen palatsiin; ja vuohennahassa hän kantoi
+Gorgon päätä.
+
+Kun hän astui saliin, niin Polydektes istui pöydän päässä ja kaikki
+hänen ylimyksensä ja maanomistajansa molemmin puolin kukin arvonsa
+mukaan, ahmien kalaa ja vuohen lihaa ja juoden veripunaista viiniä.
+Harpunsoittajat soittivat ja kemuilijat huusivat ja viinipikarit
+kilahtelivat iloisesti, kun ne kulkivat kädestä käteen, ja kova oli
+melu Polydekteen salissa.
+
+Perseus seisahtui kynnykselle ja huusi kuningasta nimeltä. Mutta kukaan
+vieraista ei tuntenut Perseusta, sillä niin hän oli muuttunut pitkällä
+matkallaan. Hän oli lähtenyt poikana ja palasi kotiin uroona; hänen
+silmänsä loistivat kuin kotkan silmät, ja hänen partansa oli kuin
+leijonan harja ja hän seisoi siinä komeana kuin villi härkä.
+
+Mutta häijy Polydektes tunsi hänet ja paadutti sydäntänsä vielä enemmän
+ja huusi pilkaten:
+
+"Kas, löytöläistä! Onko mielestäsi ollut mukavampi luvata kuin täyttää
+lupauksesi?"
+
+"Ne, joita jumalat auttavat, ne täyttävät lupauksensa; ja ne, jotka
+heitä halveksivat, niittävät, mitä ovat kylväneet. Kas, tässä saat
+Gorgon pään!"
+
+Perseus veti pois vuohennahan ja piti ylhäällä Gorgon päätä.
+
+Kalpeaksi kävivät silloin Polydektes ja hänen vieraansa, kun he
+katsoivat noihin kauneihin kasvoihin. He koettivat nousta istuimiltaan;
+mutta he eivät koskaan niiltä nousseet, vaan jäykistyivät kukin
+paikalleen ja muuttuivat kylmiksi harmaiksi kiviksi, jotka seisoivat
+ympyrässä pöydän ympärillä.
+
+Silloin Perseus kääntyi ja jätti heidät ja meni lahdessa odottavalle
+laivalleen; ja hän antoi valtakunnan kunnon Diktykselle, ja purjehti
+pois äitinsä ja puolisonsa kanssa.
+
+Polydektes ja hänen vieraansa istuivat hiljaa viinipikarit edessään
+pöydällä, ja vuotten vieriessä kattohirret romahtivat heidän päittensä
+päältä ja seinät sortuivat heidän takaansa ja pöytä luhistui heidän
+keskeltään ja ruoho alkoi rehottaa heidän jalkojensa ympärillä; mutta
+Polydektes ja hänen vieraansa törröttävät vielä tänäkin päivänä
+mäenrinteessä.
+
+Mutta Perseus souti länteenpäin Argosta kohden ja laski maihin ja meni
+kaupunkiin. Kun hän sinne saapui, niin hän sai tietää, että hänen
+isoisänsä Akrisios oli paennut. Sillä hänen ilkeä veljensä Proitos
+oli uudestaan noussut sotaan häntä vastaan ja oli tullut joen yli
+Tirynsistä ja valloittanut Argoksen, ja Akrisios oli paennut Larissaan
+hurjien pelasgien maahan.
+
+Perseus kutsui Argoksen kansan kokoon ja sanoi heille, kuka hän oli,
+ja kertoi kaikista niistä jaloista teoista, joita hän oli tehnyt. Ja
+kaikki ylimykset ja vapaat maanomistajat tekivät hänet kuninkaakseen,
+sillä he näkivät, että hänellä oli kuninkaallinen sydän. He taistelivat
+hänen kanssaan Argosta vastaan ja valloittivat sen ja tappoivat
+Proitoksen ja tekivät kykloopit palvelijoiksensa ja panivat heidät
+rakentamaan muuria Argoksen ympärille, samanlaista kuin ne muurit,
+joita kykloopit olivat rakentaneet Tirynsiin; ja suuresti iloittiin ja
+riemuittiin nyt Argoksen laaksossa, kun oli saatu kuningas Zeus-isältä.
+
+Mutta Perseus ikävöi sydämessään isoisäänsä ja hän sanoi: "Onhan hän
+minun lihaani ja vertani, ja varmasti hän on rakastava minua nyt, kun
+olen tullut kotiin kunniaa ja mainetta saavuttaneena. Menenpä häntä
+hakemaan ja tuon hänet kotiin ja sitten hallitsemme sovinnossa yhdessä."
+
+Perseus lähti matkaan foinikialaistensa kanssa ja purjehti
+Hydrea-saaren ja Sunionin, Marathonin ja Attikan rannikon ohi ja
+Euripoksen ja pitkän Euboian meren poikki, kunnes hän tuli Larissan
+kaupunkiin, jossa hurjat pelasgit asuivat.
+
+Kun hän tuli sinne, niin kaikki kansa oli kedoilla, ja siellä oli
+suuret juhlat ja kaikenlaisia kilpaleikkejä; sillä heidän kuninkaansa,
+Teutamenes, tahtoi kunnioittaa Akrisiosta, koska tämä oli mahtavan maan
+kuningas.
+
+Perseus ei ilmaissut nimeänsä, vaan meni tuntemattomana leikkeihin;
+sillä hän sanoi itsekseen: "Jos minä saan palkinnon kilpaleikeissä,
+niin varmaan heltyy isoisäni sydän minua kohtaan."
+
+Hän riisui kypärinsä ja rautapaitansa ja kaikki vaatteensa ja seisoi
+Larissan nuorukaisten joukossa; ja kaikki ihmettelivät häntä ja
+sanoivat: "Kukahan on tuo nuori muukalainen, joka tuolla seisoo kuin
+komea villihärkä? Varmaankin hän on uroita, Olympoksen Taivahisten
+poikia."
+
+Kun leikit alkoivat, niin he ihmettelivät vielä enemmän; sillä Perseus
+oli paras juoksija ja hyppääjä ja paininlyöjä ja keihäänheittäjä;
+ja voitti neljä seppelettä ja otti ne ja sanoi itsekseen: "Vielä on
+viides seppele voitettavana. Tahdon voittaa senkin ja laskea ne kaikki
+isoisäni polville."
+
+Niin sanoessaan hän katsoi sinne, missä Akrisios istui
+Teutamenes-kuninkaan vieressä, ja näki kuinka hänen valkoinen,
+aaltoileva partansa ulottui polviin asti ja että hän piti
+kuninkaansauvaa kädessään; ja Perseus itki häntä katsellessaan,
+sillä hän ikävöitsi sydämessään isoisäänsä. Ja hän sanoi: "Hän on
+todellakin kuninkaallinen vanhus, mutta eipä hänen tarvitse hävetä
+tyttärenpoikaansakaan."
+
+Sitten hän otti kiekot ja singautti ne viittä syltä edemmäksi kaikkia
+muita, ja kansa huusi: "Vielä edemmäksi, uljas muukalainen! Ei koskaan
+ennen ole ollut sellaista heittäjää tässä maassa."
+
+Siiloin Perseus kokosi kaikki voimansa ja heitti. Mutta tuulenpuuska
+tuli mereltä ja kantoi kiekon syrjään ja kauas kaikkien muiden edelle,
+ja se sattui Akrisioksen jalkaan, ja hän pyörtyi tuskasta.
+
+Perseus kirkaisi ja juoksi hänen luokseen; mutta kun vanhus nostettiin
+ylös, niin hän oli kuollut, sillä hänen henkensä oli heikko ja hauras.
+
+Silloin Perseus repäisi vaatteensa ja heitti tuhkaa päänsä päälle ja
+itki kauan aikaa isoisäänsä. Viimein hän nousi ja huusi kansan kokoon
+ja sanoi:
+
+"Jumalat ovat vanhurskaita, ja sen täytyy tapahtua, mitä he ovat
+säätäneet. Minä olen Perseus, tämän vainajan tyttärenpoika, maankuulu
+Gorgon surmaaja."
+
+Sitten hän sanoi, kuinka oli ennustettu, että hän tappaisi isoisänsä,
+ja kertoi heille koko elämänsä tarinan.
+
+Akrisiokselle pidettiin suuret hautajaiset ja hänet poltettiin
+kalliisti koristellulla roviolla; ja Perseus meni temppeliin, ja hänet
+julistettiin syyttömäksi Akrisioksen kuolemaan, koska hän oli sen
+tahtomattaan aiheuttanut.
+
+Sitten hän palasi Argokseen ja hallitsi sitä hyvästi kauniin
+Andromedansa kanssa; ja heillä oli neljä poikaa ja kolme tytärtä, ja he
+elivät vanhoiksi.
+
+Ja kerrotaan, että heidän kuoltuaan Athene otti heidät taivaaseen
+Kefeuksen ja Kassiopeian kera. Ja tähtikirkkaina öinä saatatte
+nähdä heidän siellä vieläkin loistavan; Kefeuksen kuninkaallisine
+kruunuineen ja Kassiopeian norsunluisissa vaunuissaan palmikoiden
+tähdillä koristettuja kutrejaan, Perseuksen Gorgon pää kädessään
+ja hänen vieressään kauniin Andromedan, joka kurottaa pitkiä
+valkoisia käsivarsiaan yli taivaan kannen, kuten silloin kuin hän oli
+kahlehdittuna kallioon merihirviön ruoaksi. Koko yön he loistavat
+purjehtivien merimiesten majakkana; mutta päivät he viettävät jumalten
+iloissa Olympoksen rauhaisilla, sinisillä kukkuloilla.
+
+
+
+
+
+
+TOINEN TARINA.
+
+ARGONAUTIT.
+
+
+
+
+I.
+
+Kuinka kentauri kasvatti uroita Pelionilla.
+
+
+Olen kertonut teille uroosta, joka taisteli petoja ja raivoisia ihmisiä
+vastaan; mutta nyt saatte kuulla tarinan uroista, jotka purjehtivat
+kaukaiseen maahan Kultaisen taljan etsintään, voittaen itselleen
+ikuista mainetta.
+
+Kuinka kauas he purjehtivat, lapsukaiseni, sitä en saata tarkalleen
+sanoa. Se kaikki tapahtui kauan, kauan sitten; niin kauan, että
+kaikki on käynyt hämäräksi, niinkuin uni, jonka näitte viime vuonna.
+Ja minkätähden he lähtivät, en sitäkään saata sanoa. Jotkut sanovat,
+että he tahtoivat voittaa kultaa. Saattoi olla niin; mutta jaloimpia
+tekoja, mitä on tehty maan päällä, ei ole tehty kullan vuoksi. Kullan
+tähden Herra ei tullut maan päälle ja kuollut, eivätkä apostolit
+menneet kaikkiin maihin saarnaamaan hyvää sanomaa. Spartalaiset eivät
+katsoneet rahan ansiota, kun he taistelivat ja kuolivat Thermopylain
+luona; eikä viisas Sokrates pyytänyt palkkaa kansalaisiltaan, vaan eli
+koko elämänsä ajan köyhänä ja paljasjalkaisena, koettaen vain tehdä
+ihmisiä hyviksi. Ja meidän päivinämmekin elää sankareita, jotka tekevät
+jaloja tekoja, mutta eivät kullan vuoksi. Löytöretkeilijämme, jotka
+toinen toisensa perästä purjehtivat kauheille jäämerille, eivät mene
+sinne rikastuakseen; eivätkä liioin ne naiset, jotka menevät kauas
+sotatantereille sairaanhoitajattariksi ja tekevät itsensä köyhiksi,
+jotta saattaisivat tulla rikkaiksi jaloista teoista. Ja tokkopa nekään
+nuoret miehet, jotka jättävät hyvinvoinnin ja mukavuuden ja hauskan
+kodin ja kaiken, mitä rahalla voi saada, ja menevät sotaan taistelemaan
+isänmaansa edestä ja kärsimään nälkää ja janoa ja haavoja ja kuoleman,
+tokkopa nekään silloin sanovat itsekseen: "Kuinkahan paljon rahaa
+saan ansaituksi?" Ei, lapsukaiseni, on jotakin, joka on parempi kuin
+rikkaus, parempi kuin henkikin, ja se on, että ennenkuin kuolette,
+olette tehneet jotakin, josta hyvät ihmiset saattavat teitä kunnioittaa
+ja teidän Taivaallinen isänne iloita.
+
+Siksipä tahdomme uskoa -- ja miksipä emme uskoisi -- että nuo
+muinoiset Argonautitkin olivat jaloja miehiä, jotka suunnittelivat ja
+tekivät jalon teon; ja että heidän maineensa sentähden on elänyt ja
+kulkenut lauluissa ja tarinoissa, sekoittuneena kyllä, siitä ei ole
+epäilemistäkään, haavekuviin ja satuihin, mutta kuitenkin pohjaltaan
+totena ja oikeana. Me tahdomme kunnioittaa noita vanhoja Argonautteja
+ja kuunnella heidän tarinaansa semmoisena kuin se kerrotaan; ja me
+tahdomme koettaa tulla heidän kaltaisiksensa kukin asemassamme;
+sillä meillä on kullakin Kultainen talja etsittävänä ja myrskyävä
+meri purjehdittavana, ennenkuin sen saavutamme, ja lohikäärmeitä
+voitettavana, ennenkuin se on meidän.
+
+Entä mikä oli sitten tuo ensimmäinen Kultainen talja? En tiedä,
+enkä siitä välitäkään. Vanhat helleenit sanoivat, että se riippui
+Kolkhiissa, -- jota me nimitämme Sirkassian rannikoksi -- sodanjumalan
+metsässä, naulattuna pyökkipuuhun; ja että se oli sen ihmeellisen
+oinaan talja, joka kantoi Phriksoksen ja Helleen Mustanmeren ylitse.
+Sillä Phriksos ja Helle olivat Pilvinymfin ja Minyain kuninkaan
+Athamaan lapsia. Ja kun nälänhätä tuli maahan, niin heidän julma
+äitipuolensa Ino tahtoi tappaa heidät, jotta hänen omat lapsensa
+saisivat hallita, ja sanoi, että heidät täytyi uhrata alttarilla
+jumalien vihan lepyttämiseksi. Nuo lapsiraukat vietiin silloin
+alttarille, ja pappi seisoi jo valmiina veitsi kädessä, kun pilvistä
+lentää lehahti Kultainen oinas ja otti lapset selkäänsä ja katosi.
+Silloin tuo, jumalaton Athamas-kuningas tuli hulluksi, ja tuhon
+omiksi joutuivat Ino ja hänen lapsensa. Sillä raivoissaan Athamas
+tappoi toisen niistä, ja Ino pakeni toinen lapsi sylissään ja hyppäsi
+kalliolta mereen ja muuttui delfiiniksi -- olettehan nähneetkin
+sellaisen -- joka iäti huokaillen vaeltaa laineilla puristaen
+pienokaistaan rintaansa vastaan.
+
+Mutta kansa karkoitti Athamas-kuninkaan, koska hän oli tappanut
+lapsensa. Ja hän kierteli maita ja mantereita ja tuli viimein Delfoin
+oraakkelin luo. Ja oraakkeli sanoi, että hänen täytyi kuljeskella
+syntinsä tähden, kunnes metsän pedot kestitsisivät häntä vieraanaan.
+Niin hän kulki nälissään ja suruissaan monta raskasta päivää, kunnes
+hän näki susilauman. Sudet repivät parhaillaan lammasta, mutta kun ne
+näkivät Athamaan, niin ne pakenivat ja jättivät lampaan hänelle, ja
+hän söi. Ja silloin hän ymmärsi, että ennustus viimein oli toteutunut.
+Sitten hän ei enää kuljeskellut, vaan asettui asumaan ja rakensi
+kaupungin ja tuli uudestaan kuninkaaksi.
+
+Mutta oinas kantoi molempia lapsia kauas yli maiden ja merien,
+kunnes he tulivat Thraakian Khersonesokseen, ja siellä Helle putosi
+mereen. Ja tuo kapea salmi nimitettiin hänen mukaansa Hellespontoksi,
+Helleen mereksi, ja se nimi sillä on ollut tähän päivään asti. Sitten
+oinas lensi Phriksos selässään koillista kohden sen meren yli, jota
+me nyt nimitämme Mustaksimereksi; mutta helleenit nimittävät sitä
+Eukseinokseksi, vieraanvaraiseksi mereksi. Ja viimein, niin kerrotaan,
+he pysähtyivät Kolkhiiseen jyrkälle Sirkassian rannikolle; ja siellä
+Phriksos sai Aietes-kuninkaan tyttären, Khalkiopeen, puolisoksensa; ja
+hän uhrasi oinaan jumalille; ja Aietes naulasi sen taljan pyökkipuuhun
+Areen, sodanjumalan lehtoon.
+
+Ja jonkin ajan kuluttua Phriksos kuoli, ja hänet poltettiin, mutta
+hänen henkensä ei saanut lepoa; sillä hänet oli poltettu kaukana
+syntymämaastaan ja Hellaan päivänpaisteisilta kukkuloilta. Hän ilmestyi
+unessa Minyain uroille ja huusi surullisesti heidän vuoteittensa
+vieressä: "Tulkaa vapauttamaan minun henkeäni, jotta pääsisin kotiini
+isieni ja heimoni luo ja Minyain suloiseen maahan!"
+
+Ja he kysyivät: "Kuinka me saatamme vapauttaa sinun henkesi?"
+
+"Teidän täytyy purjehtia meren yli Kolkhiiseen ja tuoda kotiin
+Kultainen talja; silloin minun henkeni seuraa sitä, ja minä pääsen
+nukkumaan isieni luokse ja saan levon."
+
+Sillä tapaa hän usein tuli ja huusi heille; mutta kun he heräsivät,
+niin he katselivat toinen toistaan ja sanoivat: "Kuka uskaltaa edes
+purjehtia Kolkhiiseen, saati sitten tuoda kotiin Kultaisen taljan?"
+Eikä koko maassa ollut ketään, joka olisi ollut kyllin rohkea sitä
+koettamaan; sillä oikea mies ja oikea aika ei ollut vielä tullut.
+
+Phriksoksella oli serkku nimeltä Aison ja tämä oli kuninkaana
+Iolkoksessa, jonka rantoja meri huuhtelee. Siellä hän hallitsi rikkaita
+Minyain uroita samaan aikaan, kuin hänen setänsä Athamas hallitsi
+Boiotiassa; ja samoin kuin Athamaskin niin hänkin oli onneton mies.
+Sillä hänellä oli Pelias-niminen velipuoli, josta jotkut sanoivat,
+että hän oli erään nymfin poika, ja kaikenmoisia hämäriä ja ikäviä
+juttuja kerrottiin hänen syntymästään. Kun Pelias oli pieni lapsi,
+niin hänet heitettiin vuorille ja kesyttämätön tamma tuli ja potkaisi
+häntä. Mutta muuan ohikulkeva paimen; löysi lapsen, jonka kasvot olivat
+potkitut mustelmille, ja hän vei sen kotiinsa ja antoi sille nimeksi
+Pelias, koska sen kasvot olivat kolhitut ja mustuneet. Ja lapsi kasvoi
+ja hänestä tuli ylpeä ja lakeja halveksiva, ja hän teki monta kauheaa
+tekoa; ja viimein hän karkoitti velipuolensa Aisonin ja sitten oman
+veljensä Neleuksen ja otti itselleen valtakunnan ja hallitsi rikkaita
+Minyain uroita Iolkoksessa, jonka rantoja meri huuhtelee.
+
+Ja kun Aison karkoitettiin, niin hän lähti surullisena pois kaupungista
+taluttaen kädestä pientä poikaansa; ja ihan sanoi itsekseen: "Minun
+täytyy piilottaa lapsi vuoristoon, muutoin Pelias sen varmasti tappaa,
+koska se on valtakunnan perillinen."
+
+Hän kulki merenrannalta sisämaahan päin, Minyain laakson ja
+viinitarhojen ja oliivilehtojen halki ja Anauros-virran poikki
+Pelionia, tuota ikivanhaa vuorta kohden, jonka ohimot ovat valkoiset
+lumesta.
+
+Hän nousi nousemistaan vuoristoon rämeiden ja somerikkojen ja mäkien
+yli, kunnes poika oli väsynyt ja arasteli jalkojaan, niin että Aisonin
+täytyi kantaa häntä käsivarsillaan, ja viimein he tulivat yksinäisen
+luolan suulle mahtavan kallion juurelle.
+
+Kallion huipulle lumi oli kasaantunut aaltomaisiin röykkiöihin,
+jotka tippuivat ja rytisivät auringon paisteessa, mutta sen juurella
+luolan suun ympärillä kasvoi kaikenlaisia kauniita kukkia ja kasveja
+järjestettyinä riveihin kukin laji erikseen, ikäänkuin jossakin
+puutarhassa. Siinä ne kasvaa rehottivat auringon paisteessa ylhäältä
+tulevan vuorivirran pirskottamina. Ja luolasta kuului harpun soittoa ja
+miehen ääni, joka lauloi.
+
+Silloin Aison laski pojan maahan ja kuiskasi: "Älä pelkää, vaan mene
+sisään ja kenen ikinä tapaatkin, laske kätesi hänen polvilleen ja sano:
+'Jumalien ja ihmisten isän, Zeuksen nimessä minä olen sinun vieraasi
+tästä päivästä lähtien'."
+
+Poika meni sisälle pelkäämättä, sillä hänkin oli uroon poika; mutta
+sisälle tultuaan hän pysähtyi ihmeissään kuuntelemaan lumoavaa laulua.
+
+Ja siellä hän näki laulajan makaavan karhuntaljoilla ja tuoksuvilla
+havuilla: se oli Kheiron, tuo ikivanha kentauri, viisain kaikista
+taivaan alla. Vyötäröille asti hän oli mies, mutta siitä alaspäin
+hän oli jalo hevonen; hänen valkeat hapsensa valuivat alas leveille
+hartioille ja hänen valkoinen partansa aaltoili leveällä ruskealla
+rinnalla; ja hänen silmänsä olivat viisaat ja lempeät, ja hänen otsansa
+kuin vuorenseinä.
+
+Ja kädessään hän piti kultaista harppua ja soitti sitä kultaisella
+avaimella; ja soittaessaan hän lauloi, niin että hänen silmänsä
+loistivat ja valaisivat koko luolan.
+
+Ja hän lauloi Ajan synnystä ja taivaasta ja tanssivista tähdistä; ja
+valtamerestä ja yläilmoista ja tulesta ja tämän ihmeellisen maailman
+luomisesta. Ja hän lauloi vuorten aarteista ja vuorikaivoksien
+kätkemistä jalokivistä ja tuli- ja metallisuonista ja kasvien
+parantavasta voimasta ja lintujen kielestä ja ennustuksesta ja
+vast'edes tapahtuvista, salatuista asioista.
+
+Sitten hän lauloi terveydestä ja voimasta ja miehuudesta ja uljaasta
+sydämestä; ja soitosta ja metsästyksestä ja painin lyönnistä ja
+kaikista leikeistä, joista uroot pitävät; ja hän lauloi sodista ja
+taisteluista ja piirityksistä ja kauniista kuolemasta tappotantereella;
+ja sitten hän, lauloi rauhasta ja varallisuudesta ja hyvistä vuosista
+ja yhtäläisestä oikeudesta maassa; ja hänen laulaessaan poika kuunteli
+silmät selällään ja unohti asiansa laulun tähden.
+
+Viimein vanha Kheiron vaikeni ja kutsui lasta lempein äänin luokseen.
+
+Poika juoksi vapisten hänen luokseen ja tahtoi asettaa kätensä hänen
+polvilleen; mutta Kheiron hymyili ja sanoi: "Kutsu tänne isäsi Aison,
+sillä minä tunnen teidät ja tiedän kaikki, mitä on tapahtunut ja minä
+näin teidät molemmat kaukana laaksossa jo ennenkuin te olitte lähteneet
+kaupungista."
+
+Silloin Aison tuli alakuloisena sisälle ja Kheiron kysyi häneltä:
+"Miksi sinä et tule itse minun luokseni, Aison Aiolialainen?"
+
+Aison sanoi:
+
+"Minä ajattelin, että Kheiron säälisi poikaa, jos näkisi hänen tulevan
+yksinään; ja minä tahdoin koetella, oliko poikani pelkäämätön ja
+uskalias, niinkuin uroon pojan tulee olla. Mutta nyt minä pyydän ja
+rukoilen sinua Zeus-isän nimessä, anna pojan olla vieraanasi, kunnes
+paremmat ajat koittavat, ja kasvata häntä uroiden poikien kera, jotta
+hän kerran saattaisi kostaa isänsä huoneen sortajalle."
+
+Silloin Kheiron hymyili ja veti pojan luokseen ja laski kätensä
+hänen kultakutreilleen ja sanoi: "Pelkäätkö minun hevosenkavioitani,
+poikaseni, vai tahdotko ruveta minun holhokikseni tästä päivästä
+lähtien?"
+
+"Minä ottaisin mielelläni hevosen kaviot, niinkuin sinullakin on, jos
+vain voisin laulaa sellaisia lauluja kuin sinä."
+
+Kheiron nauroi ja sanoi: "Istu täällä luonani, kunnes aurinko laskee,
+silloin sinun leikkikumppanisi palaavat kotia ja sinä saat oppia
+tulemaan kuninkaaksi, niinkuin hekin, ja arvokkaasti hallitsemaan
+jaloja ja uljaita miehiä."
+
+Sitten hän kääntyi Aisoniin ja sanoi: "Mene takaisin rauhallisena ja
+taivu tuulessa viisaan miehen lailla. Tämä poika ei ole kulkeva yli
+Anauros-virran, ennenkuin hänestä on tullut sinun ja Aioloksen huoneen
+kunnia."
+
+Aison itki poikaansa ja lähti, mutta poika ei itkenyt, niin tuo
+ihmeellinen luola ja kentauri ja hänen laulunsa ja ne leikkitoverit,
+jotka hän kohta saisi nähdä, täyttivät hänen mielensä.
+
+Sitten Kheiron otti taas lyyran käteensä ja opetti häntä soittamaan
+sitä, kunnes aurinko laski kallion taa ja huutoa kuului ulkoa.
+
+Silloin tulivat sisälle uroiden pojat Aineias ja Herakles ja Peleus ja
+moni muu kuuluisan nimen kantaja.
+
+Suuri Kheiron hypähti iloisena pystyyn ja hänen kavionsa tömisyttivät
+luolaa, kun pojat huusivat: "Tule ulos, Kheiron-isä, tule ulos
+katsomaan meidän leikkiämme." Ja yksi huusi: "Minä olen tappanut kaksi
+hirveä!" Ja toinen: "Minä otin kiinni villikissan kallionkielekkeeltä!"
+Ja Herakles laahasi sarvista perässään villiä vuohta, sillä se oli niin
+iso kuin tunturivuori; ja Kaineus kantoi karhunpoikasta kummassakin
+kainalossaan ja nauroi, kun ne raapivat ja purivat häntä, sillä ei
+hammas eikä teräs voinut häntä haavoittaa.
+
+Kheiron kiitti heitä kaikkia kutakin ansionsa mukaan.
+
+Yksi vain kulki yksinään ja vaieten, Asklepios, tuo ylen viisas
+lapsi. Hänellä oli helma täynnä kasveja ja kukkia ja nilkan ympärillä
+pilkullinen käärme, ja katse maahan luotuna hän tuli Kheironin luo
+ja kuiskasi, kuinka hän oli nähnyt käärmeen luovan vanhan nahkansa
+ja nuortuvan jälleen hänen silmiensä edessä ja kuinka hän oli mennyt
+laaksoon erääseen kylään ja parantanut kuolemaisillaan olevan miehen
+yrteillä, joita sairaan vuohen oli nähnyt syövän.
+
+Kheiron hymyili ja sanoi: "Itse kullekin Athene ja Apollon antaa jonkin
+lahjan ja kukin on arvokas paikallaan. Mutta tälle lapselle he ovat
+antaneet kunnian ylitse kaikkien muiden, taidon parantaa, sillä välin
+kuin muut tappavat."
+
+Sitten pojat kantoivat sisään puita ja pilkkoivat ne ja sytyttivät
+loimuavan valkean; ja toiset nylkivät hirvet ja paloittelivat ne ja
+panivat ne paahtumaan tulen ääreen. Ja sillä aikaa kuin ruoka kypsyi,
+he kylpivät jäätikkövirrassa ja pesivät pois tomun ja hien.
+
+Sitten he söivät, kunnes eivät enää jaksaneet syödä enempää -- sillä
+he eivät olleet mitään maistaneet sittekuin aamun koittaessa -- ja
+joivat kirkasta lähdevettä, sillä viini ei ole terveellistä kasvaville
+pojille. Ja korjattuaan ruoan tähteet he kaikki paneutuivat pitkäkseen
+taljoille ja lehdille valkean ympärille, ja kukin vuorostaan otti
+lyyran ja soitti ja lauloi sydämensä pohjasta.
+
+Vähän ajan perästä he menivät kaikki ulos luolan suulla olevalle
+ruohikolle, ja siinä he juoksentelivat ja painivat ja tappelivat ja
+nauroivat, niin että kivet putoilivat kalliosta.
+
+Silloin Kheiron otti lyyransa, ja pojat liittivät kätensä yhteen ja
+tanssivat hänen tahtinsa mukaan, hyppelivät edes takaisin ja pyörivät
+ympäri. Siellä he tanssivat käsi kädessä, kunnes pimeä peitti maan ja
+meren, ja heidän vahvat valkoiset jäsenensä ja kiiltävät kultakutrinsa
+hohtivat tummassa laaksossa.
+
+Vastatullut poikanen tanssi heidän kanssaan ja oli iloissaan ja nukkui
+virkistävää unta laakerin ja myrtin ja meiramin lehdillä ja ajuruohon
+tuoksuvilla kukkasilla; ja hän nousi aamun sarastaessa ja kylpi
+virrassa ja hänestä tuli noiden sankaripoikien koulutoveri, ja hän
+unohti Iolkoksen ja isänsä ja kaiken entisen elämänsä. Mutta hänestä
+tuli vahva ja viisas tuolla Pelionin kauniilla kukkulalla vuoriston
+kylmässä, karkaisevassa ilmastossa. Hän oppi painimaan ja taistelemaan
+nyrkkitaistelua ja metsästämään ja soittamaan harppua; ja sitten hän
+oppi ratsastamaan, sillä vanhan Kheironin oli tapana antaa hänen
+nousta selkäänsä; ja hän oppi tuntemaan kasvien voiman ja parantamaan
+kaikenlaisia haavoja. Kheiron kutsui häntä Iasoniksi, parantajaksi, ja
+se on ollut hänen nimensä tähän päivään asti.
+
+
+
+
+II.
+
+Kuinka Iason pudotti sandaalinsa Anauros-virtaan.
+
+
+Kuluipa kymmenen vuotta, ja Iasonista kasvoi komea mies. Muutamat
+hänen tovereistaan olivat jo lähteneet, toiset taas olivat parhaillaan
+kasvamassa hänen rinnallansa. Asklepios oli mennyt Peloponnesokseen
+harjoittamaan ihmeellistä parannustointaan; ja jotkut sanovat, että
+hän saattoi herättää kuolleetkin henkiin. Ja Herakles oli mennyt
+Thebeen tekemään ihmeellisiä tekoja, jotka ihmisten kesken ovat
+tulleet sananparreksi. Ja Peleus oli nainut merinymfin ja hänen
+häistään puhutaan vielä tänäkin päivänä. Ja Aineias oli mennyt kotiinsa
+Troiaan, ja monta jaloa tarinaa saatte lukea hänestä ja kaikista niistä
+muistakin uroista, jotka olivat tuon hurskaan Kheironin oppilaita.
+Ja eräänä päivänä tapahtui, että Iason seisoi vuorella ja katseli
+pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen; ja Kheiron seisoi hänen
+vieressänsä ja tarkkasi häntä, sillä hän tiesi, että aika oli tullut.
+
+Iason katseli ja näki Thessalian lakeudet, joilla lapithit syöttävät
+hevosiaan; ja Boibeis-järven ja sen joen, joka juoksee pohjoiseen päin
+Peneios-jokeen ja Tempen laaksoa kohden; ja hän katsoi pohjoiseen ja
+näki vuorenseinämän, joka suojelee Magnesian rannikkoa ja Olympoksen,
+Taivahisten asuinpaikan ja Ossan ja Pelionin, jolla hän seisoi. Sitten
+hän katsoi itään ja näki sinisen, kimaltelevan meren, joka ulottui
+kauas päivän koittoa kohden. Sitten hän katsoi eteläänpäin ja näki
+kauniin maan ja leveän, syvälle mantereeseen pistävän merenpoukaman
+rannoilla valkomuurisia kaupunkeja ja maataloja, joista savu sinisenä
+kohosi puiden lomitse; ja hän arvasi, että siinä oli Pagasain lahti ja
+Haimonian hedelmällinen alanko ja meren rannan Iolkos.
+
+Sitten hän huokasi ja kysyi: "Onko totta, mitä uroot minulle ovat
+kertoneet, että minä olen tuon ihanan maan perillinen?"
+
+"No, mitäpä hyvää siitä sinulle olisi, Iason, vaikka olisitkin tuon
+ihanan maan perillinen?"
+
+"Minä ottaisin sen ja hallitsisin sitä."
+
+"Mahtava mies on ottanut sen ja hallinnut sitä kauan. Oletko sinä
+voimakkaampi kuin hirmuinen Pelias?"
+
+"Voin koettaa voimiani hänen kanssaan", Iason arveli; mutta Kheiron
+huokasi ja sanoi:
+
+"Sinulla on monta vaaraa kestettävänä, ennenkuin hallitset meren rannan
+Iolkosta, monta vaaraa ja monta vastusta, paljon kurjuutta ja niin
+kummallisia seikkailuja vieraissa maissa, ettei sellaisia kukaan ennen
+ole kokenut."
+
+"Sitä onnellisempi olen", Iason sanoi, "kun saan kokea sellaista, mitä
+kukaan ei ennen ole kokenut."
+
+Ja Kheiron huokasi taas ja sanoi: "Kun siivet ovat kasvaneet, niin
+kotkanpojan täytyy jättää pesä. Tahdotko lähteä tuonne Iolkokseen,
+meren rannan kaupunkiin? Lupaa silloin minulle kaksi asiaa, ennenkuin
+menet."
+
+Iason lupasi, ja Kheiron sanoi: "Kenen tavannetkin, niin älä puhuttele
+häntä tylysti ja pysy kerran antamassasi sanassa".
+
+Iason ihmetteli, miksi Kheiron häneltä sellaista pyysi; mutta hän
+tiesi, että Kheiron oli ennustaja ja näki asiat, kauan ennenkuin ne
+olivat tapahtuneet. Hän siis lupasi ja juoksi vuorta alas ja lähti
+kohtaloansa kohden kuin mies.
+
+Hän vaelsi vuorta alas pensaikkojen läpi ja ajuruohotöyräiden
+poikki, kunnes hän tuli viinitarhojen muureille ja laakson omena- ja
+oliivilehtoihin; ja oliivipuiden lomitse kohisi vaahdoten kevättulvien
+paisuttama Anauros.
+
+Joen äyräällä istui nainen, aivan ryppyinen, vanha ja harmaa; hänen
+päänsä retkahteli hervottomana rinnoille ja hänen kätensä vapisivat
+voimattomina hänen helmassaan. Kun hän näki Iasonin, niin hän vikisi:
+"Kukahan kantaa minut joen poikki?"
+
+Iason oli rohkea ja uskalias ja oli juuri hyppäämäisillään jokeen;
+mutta nyt hän epäröi hetkisen ennenkuin hyppäsi, niin kovasti kohisten
+ja kuohuen virta vyöryi eteenpäin, aivan ruskeana sateen liottamasta
+sorasta ja hopeajuovaisena sulavasta lumesta; ja hän kuuli, kuinka
+piikivet kumahtelivat virran pohjassa ja tärisyttivät kallioita,
+joilla hän seisoi, niinkuin sotajoukkojen kulkiessa yli kapean salmen
+ratsumiehet tömistävät ja pyörät jyrisevät.
+
+Mutta eukko vikisi vikisemistään: "Minä olen vanha ja heikko, kaunis
+nuorukainen. Heran nimessä, kanna minut virran yli!"
+
+Iason oli vastaamaisillaan hänelle tuimasti, mutta Kheironin sanat
+muistuivat hänen mieleensä.
+
+Ja hän sanoi: "Heran, Taivahisten kuningattaren tähden, tahdon kantaa
+sinut virran yli, jollemme kumpikin huku puolitiehen".
+
+Silloin eukko hyppäsi hänen selkäänsä niin ketterästi kuin vuorikauris;
+ja Iason hoippuroi jokeen ja oli ihmeissään; ja ensimmäisellä
+askeleella vesi ulottui hänen polviinsa asti.
+
+Ensimmäisellä askeleella vesi ulottui hänen polviinsa ja toisella
+askeleella se ulottui hänen vyötäröilleen, ja kivet vyöryivät hänen
+jalkojensa ylitse ja ohitse ja luiskahtelivat hänen jalkojensa
+alta. Hän kahlasi hoiperrellen ja huohottaen, ja eukko kirkui hänen
+selässänsä:
+
+"Pöllö, kun kastelit vaippani! Vai pilkkanasiko pidät minunlaistani
+eukkoparkaa?"
+
+Iasonin teki mieli pudottaa eukko selästään veteen ja antaa hänen
+kulkea virran poikki omin neuvoin; mutta hän muisteli Kheironin sanoja
+ja sanoi vain: "Älähän hätäile, mummoseni, paraskin hevonen astuu
+toisinaan harhaan."
+
+Viimein hän kompuroi rannalle ja laski eukon selästään virran äyräälle;
+ja vahva mies hänen täytyi ollakin, muutoin hän ei ikinä olisi päässyt
+tuon rajun veden yli.
+
+Hän loikoi hetken aikaa huohottaen joen äyräällä ja hypähti sitten ylös
+jatkaakseen matkaansa, mutta hän katsahti sivumennen eukkoon, sillä hän
+ajatteli: "Kyllä hän sentään saisi hiukan kiittää minua".
+
+Ja kun hän katsoi, niin eukko muuttui kauniimmaksi kuin kaikki naiset
+ja pitemmäksi kuin kaikki miehet maan päällä; ja hänen pukunsa
+kimalteli kuin kesäinen meri ja hänen jalokivensä loistivat kuin
+taivaan tähdet; ja hänen päätään verhosi huntu, joka oli kudottu
+auringonlaskun kultahattaroista; ja hunnun läpi hän katsoi Iasoniin
+suurin, lempein hiehonsilmin, suurin, lempein ja majesteetillisin
+silmin, jotka valaisivat koko laakson.
+
+Iason lankesi polvilleen ja peitti kasvonsa käsiinsä. Ja nainen puhui:
+"Minä olen Olympoksen kuningatar, Zeuksen puoliso Hera. Niinkuin sinä
+kohtelit minua, niin minäkin tahdon kohdella sinua. Huuda minua hädän
+hetkellä ja koettele, voivatko Taivahiset unohtaa."
+
+Kun Iason katsahti ylös, niin jumalatar kohosi maasta kuin hoikka
+valkoinen pilvenpatsas ja leijaili yli vuorten huippujen Olympoksen
+pyhää kukkulaa kohti.
+
+Suuri pelko silloin valtasi Iasonin; mutta hetken perästä hänen
+mielensä keventyi; ja hän siunasi vanhaa Kheironia ja sanoi:
+"Todellakin kentauri on ennustaja ja tiesi, mitä tuleman piti, kun hän
+kielsi minua ketään tylysti puhuttelemasta, kenen hyvänsä kohtaisinkin."
+
+Sitten hän lähti kulkemaan Iolkosta kohden; ja kulkiessaan hän huomasi
+pudottaneensa toisen sandaalinsa jokeen.
+
+Kun hän kulki kadulla, niin kansa tuli ulos katsomaan häntä, niin
+korkeavartaloinen ja kaunis hän oli; mutta muutamat iäkkäämmät
+kuiskuttelivat keskenään, ja viimein yksi heistä pysähdytti Iasonin ja
+huusi hänelle: "Kaunis nuorukainen, ken olet ja mistä tulet; ja mitä
+asiaa sinulla on kaupunkiin?"
+
+"Nimeni, ukkoseni, on Iason, ja minä tulen Pelionvuorelta, ja minulla
+on asiaa teidän kuninkaallenne Peliaalle; sanoppa siis minulle, missä
+hänen palatsinsa on."
+
+Mutta vanhus hätkähti ja kalpeni ja sanoi: "Etkö sinä tunne oraakkelin
+ennustusta, poikani, kun noin rohkeasti kuljet läpi kaupungin, vaikka
+sinulla on sandaali vain toisessa jalassasi?"
+
+"Minä olen muukalainen täällä enkä ole kuullut mitään oraakkelin
+ennustuksesta; mutta mitä sitten, vaikka minulla onkin vain yksi
+sandaali? Kadotin toisen Anaurokseen, virtaa vastaan taistellessani?"
+
+Silloin vanhus katsahti kumppaneihinsa; ja yksi huokasi, ja toinen
+hymähti; viimein hän sanoi: "Tahdonpa selittää sinulle asian, muutoin
+sinä tietämättäsi syöksyt perikatoosi. Delfoin oraakkeli on sanonut,
+että mies, jolla on vain yksi sandaali, on ottava kuningaskunnan
+Peliaalta ja hallitseva sitä itse. Ole sentähden varuillasi, kun
+menet hänen palatsiinsa, sillä hän on julmin ja viekkain kaikista
+kuninkaista."
+
+Silloin Iason nauroi kovasti kuin korskuva sotaori. "Hyviä uutisia,
+ukkoseni, sekä sinulle että minulle. Sillä siksi juuri olen tullutkin
+kaupunkiin."
+
+Sitten hän astui pitkin askelin Peliaan palatsia kohden kaiken kansan
+ihmetellessä hänen ryhtiään.
+
+Hän seisahtui ovikäytävään ja huusi: "Tule ulos, tule ulos, uljas
+Pelias ja taistele kuningaskunnastasi kuin mies!"
+
+Pelias tuli ulos hämmästyneenä ja huusi: "Ken olet, sinä uskalikko?"
+
+"Minä olen Iason, Aisonin poika, kaiken tämän maan perillinen."
+
+Silloin Pelias kohotti kätensä ja katseensa ja itki tai oli itkevinään;
+ja siunasi taivasta, joka oli tuonut hänelle takaisin hänen
+veljenpoikansa, jottei tämä häntä enää milloinkaan jättäisi. "Sillä",
+hän sanoi, "minulla on vain kolme tytärtä eikä yhtään poikaa, joka
+minut perisi. Sinä olet oleva minun perilliseni ja sinä saat hallita
+valtakuntaa minun jälkeeni ja naida tyttäristäni kenen itse tahdot;
+vaikka kurja on kuningaskunta, jonka sinä saat ja sen hallitsija,
+olkoon kuka hyvänsä, on surkuteltava mies. Mutta tule toki sisään, tule
+sisään saamaan kestitystä."
+
+Hän veti Iasonin sisään, huolimatta tämän vastustelemisista, ja puheli
+hänelle niin rakkaasti ja kestitsi häntä niin hyvin, että hänen vihansa
+lauhtui. Iltasen jälkeen Iasonin kolme serkkua tuli saliin, ja hän
+ajatteli, että hän aivan mielihyvin ottaisi yhden heistä vaimoksensa.
+
+Mutta viimein hän sanoi Peliaalle: "Minkätähden sinä näytät niin
+surulliselta, hyvä setä? Ja mitä sinä tarkoitit, kun sanoit, että tämä
+on kurja kuningaskunta ja sen hallitsija surkuteltava mies?"
+
+Silloin Pelias taas huokasi raskaasti ja huokasi toisen ja huokasi
+kolmannenkin kerran, ikään kuin hänellä olisi ollut kerrottavana jokin
+kauhea kertomus ja häntä peloittaisi aloittaa; mutta viimein hän sanoi:
+
+"Seitsemään pitkään vuoteen en ole viettänyt ainoatakaan rauhallista
+yötä; eikä saa viettää sekään, joka tulee minun jälkeeni, ennenkuin
+Kultainen talja on tuotu kotiin."
+
+Sitten hän kertoi Iasonille tarun Phriksoksesta ja Kultaisesta
+taljasta; ja hän kertoi myöskin, vaikka se oli valhetta, että
+Phriksoksen henki kiusasi häntä, huutaen häntä yötä ja päivää. Ja hänen
+tyttärensä tulivat ja kertoivat samaa, sillä heidän isänsä oli heille
+opettanut osansa kullekin ja itkivät ja sanoivat: "Voi, ken tuonee
+kotiin Kultaisen taljan, että meidän setämme henki pääsisi lepoon; ja
+että saisimme levon mekin, joiden hän ei koskaan anna nukkua rauhassa!"
+
+Iason istui hetken vaiti ja allapäin; sillä hän oli usein kuullut
+puhuttavan tuosta Kultaisesta taljasta, mutta hän piti sen takaisin
+tuomista toivottomana yrityksenä ja mahdottomana kenenkään kuolevaisen
+suorittaa.
+
+Mutta kun Pelias näki hänen istuvan vaiti, niin hän alkoi puhella
+hänelle muista asioista ja mielisteli Iasonia yhä enemmän ja enemmän,
+puhuen hänelle ikäänkuin hän varmasti tulisi hänen seuraajakseen ja
+kysyen häneltä neuvoa valtakunnan asioissa, kunnes Iason, joka oli
+nuori ja suoraluontoinen, ei saattanut olla itsekseen sanomatta: "Eihän
+hän olekaan sellainen katala mies, jollaiseksi kansa häntä sanoo.
+Mutta minkätähden hän karkoitti minun isäni?" Ja hän kysyi rohkeasti
+Peliaalta: "Ihmiset sanovat sinua julmaksi ja verenhimoiseksi, mutta
+minun mielestäni sinä olet ystävällinen ja vieraanvarainen, ja
+sellainen kuin sinä olet minua kohtaan, tahdon minäkin olla sinua
+kohtaan. Mutta minkätähden sinä karkoitit minun isäni?"
+
+Pelias hymyili ja huokasi. "Ihmiset ovat panetelleet minua siinä
+niinkuin kaikessa muussakin. Sinun isäsi oli tulossa vanhaksi ja
+väsyneeksi ja hän antoi valtakunnan minulle omasta vapaasta tahdostaan.
+Sinä saat nähdä hänet huomenna ja kysyä häneltä; ja hän on sanova
+sinulle samaa."
+
+Iasonin sydän hytkähti, kun hän kuuli, että hän saisi nähdä isänsä; ja
+hän uskoi kaikki, mitä Pelias sanoi, unohtaen, ettei hänen isänsä ehkä
+uskaltaisi sanoa totuutta.
+
+"On vielä yksi asia, johon tahtoisin kysyä sinulta neuvoa", Pelias
+sanoi; "sillä vaikka sinä olet nuori, näen sinulla kuitenkin olevan
+viisautta yli ikäsi. Minulla on naapuri, jota pelkään enemmän kuin
+ketään ihmistä maan päällä. Minä olen nyt mahtavampi kuin hän ja
+saatan käskeä häntä; mutta minä tiedän, että jos hän saa jäädä meidän
+keskuuteemme, hän viimein syöksee minut perikatoon. Voitko sinä neuvoa
+minulle jonkin keinon, Iason, jolla voisin päästä tuosta miehestä?"
+
+Hetken perästä Iason naurahtaen vastasi: "Jos olisin sinun sijassasi,
+niin lähettäisin hänet hakemaan tuota Kultaista taljaa; sillä jos hän
+kerran lähtee sitä hakemaan, niin ei sinun tarvitse pelätä hänen enää
+sinua vaivaavan?"
+
+Silloin Peliaan suu vetäytyi pilkalliseen hymyyn ja hänen silmänsä
+välähtivät ilkeästä ilosta; Iason huomasi sen ja hätkähti. Hänen
+mieleensä muistui tuon vanhan ukon varoitus, oma pariton sandaalinsa ja
+oraakkelin ennustus, ja hän huomasi joutuneensa ansaan.
+
+Mutta Pelias vastasi tyynesti: "Poikani, niinpä teenkin."
+
+"Sinä tarkoitat minua?" Iason huusi hypähtäen pystyyn, "siksi että
+minulla tänne tullessani on vain toisessa jalassa sandaali?" Ja hän
+kohotti nyrkkinsä kiukuissaan, mutta Pelias asettautui vastarintaan
+kuin susi; ja vaikea olisi ollut sanoa, kumpi heistä oli väkevämpi ja
+rajumpi.
+
+Mutta hetken perästä Pelias puhui tyynesti: "Miksi olet niin
+äkkipikainen, poikani? Sinä, enkä minä, olet sanonut, mitä samottu on;
+miksi soimaat minua siitä, mitä en ole tehnyt? Jos sinä olisit käskenyt
+minua rakastamaan tuota miestä, josta puhuin, ja tekemään hänet
+vävypojakseni, niin olisin sinua totellut; entäpä jos minä tottelen
+sinua nytkin ja lähetän tuon miehen tavoittelemaan kuolematonta
+kunniaa. Enhän sillä tee pahaa sinulle enkä hänellekään. Yhden asian
+kuitenkin tiedän varmaan, sen, että hän lähtee, ja lähtee ilomielin;
+sillä hänen rinnassaan sykkii urhon sydän, joka rakastaa kunniaa ja
+häpeää sanansa rikkomista."
+
+Iason näki joutuneensa ansaan, mutta hänen mieleensä muistui se toinen
+lupaus, jonka hän oli antanut Kheironille, ja hän mietti: "Entäpä jos
+kentauri olisi siinäkin ennustanut oikein ja tarkoittanut, että minun
+onnistuisi tuoda tuo talja takaisin!" Sitten hän huusi ääneen:
+
+"Sinä olet hyvin puhunut, kavala setäni! Minä rakastan kunniaa ja
+uskallan pitää sanani. Tahdon mennä hakemaan tuota Kultaista taljaa.
+Lupaa minulle vain palkaksi, mitä sinulta nyt pyydän, ja pidä sanasi,
+niinkuin minäkin pidän sanani. Lupaa, että kohtelet lempeästi isääni
+minun poissaollessani kaikkinäkevän Zeuksen tähden ja annat minulle
+valtakunnan omakseni sinä päivänä, jolloin tuon takaisin Kultaisen
+taljan."
+
+Silloin Pelias katsoi häneen ja tunsi melkein rakkautta häntä kohtaan
+kesken kaikkea vihaansa ja sanoi: "Minä lupaan ja tahdon täyttää
+lupaukseni. Eikä olekaan mikään häpeä antaa valtakuntaani sille
+miehelle, joka tuon taljan tuo."
+
+Sitten he vannoivat lujat valat toisillensa; ja senjälkeen he menivät
+kumpikin sisään ja heittäytyivät nukkumaan.
+
+Mutta Iason ei voinut nukkua, kun hän ajatteli ankaraa valaansa
+ja kuinka hänen täytyi se täyttää ypö yksinään ja varattomana ja
+ystävittä. Hän käänteli ja väänteli itseään vuoteessansa ja mietti
+milloin sitä milloin tätä keinoa; ja toisinaan tuntui kuin Phriksos
+olisi huutanut hänelle heikoin ja matalin äänin, ikäänkuin jostakin
+kaukaa meren takaa: "Anna minun tulla kotiin isieni luo ja päästä
+lepoon". Ja toisinaan hän oli näkevinään Heran silmät ja kuulevinaan
+uudestaan hänen sanansa: "Huuda minua hädän hetkellä ja koettele,
+voivatko Taivahiset unohtaa".
+
+Ja aamulla hän meni Peliaan luo ja sanoi: "Anna minulle uhri, jotta
+uhraisin Heralle". Ja hän meni ja uhrasi uhrinsa; ja kun hän seisoi
+alttarin ääressä, niin Hera lähetti hänen mieleensä onnellisen
+ajatuksen, ja hän meni takaisin Peliaan luo ja sanoi:
+
+"Jos sinä tarkoitat täyttä totta, niin anna minulle kaksi airutta,
+jotta he kävisivät kaikkien niiden Minyain ruhtinaitten luona,
+jotka olivat kentaurin kasvatteina minun tovereitani, niin että me
+varustaisimme yhdessä laivan ja lähtisimme kohden kohtaloamme."
+
+Silloin Pelias kiitti hänen viisauttansa ja kiirehti lähettämään
+airueet matkalle; sillä hän sanoi itsekseen: "Menkööt vain kaikki
+ruhtinaat hänen kanssansa ja jääkööt sille matkalle niinkuin hänkin;
+sillä silloin minusta tulee koko Minyain valtias ja koko Hellaan
+mahtavin kuningas."
+
+
+
+
+III.
+
+Kuinka Argo-laiva rakennettiin Iolkoksessa.
+
+
+Airueet lähtivät liikkeelle ja huusivat kaikille Minyain urhoille:
+"Kuka uskaltaa lähteä hakemaan Kultaista taljaa?"
+
+Ja Hera käänsi kaikkien ruhtinaiden mielet ja he tulivat miehissä
+laaksoistansa Pagasain keltaisille hietikoille. Ja ensinnä tuli mahtava
+Herakles leijonannahkoineen ja nuijineen ja hänen takanaan Hylas,
+hänen nuori aseenkantajansa, joka kantoi hänen nuoliaan ja joustaan,
+ja Tifys, tuo taitava perämies; ja Butes kaikista miehistä kaunein; ja
+Kastor ja Polydeukes kaksoset, lumotun joutsenen pojat, ja Kaineus,
+väkevin kuolevaisista, jota kentaurit turhaan koettivat tappaa ja
+latoivat hänen päälleen suuria honkia, mutta ei hän sittenkään ottanut
+kuollakseen; ja lisäksi tuli Zetes ja Kalais, Pohjatuulen siivekkäät
+pojat; ja Akhilleuksen isä, Peleus, jonka puoliso oli hopeajalkainen
+Thetis, meren jumalatar. Ja lisäksi tuli Telamon ja Oileus, joiden
+pojat, molemmat Aiaat, sittemmin taistelivat Troian lakeuksilla; ja
+Mopsos, tuo viisas tietäjä, joka osasi lintujen kieltä; ja Idmon, jolle
+Phoibos oli antanut taidon ennustaa tulevia asioita; ja Ankaios, joka
+osasi lukea tähdistä ja tunsi kaikki taivaiden piirit, ja Argos, tuo
+kuuluisa laivanrakentaja, ja vielä monta muuta urosta. Ja heillä oli
+kaikilla päässään kupariset ja kultaiset kypärit, joissa oli pitkät
+värjätyt jouhitöyhdöt ja yllä kirjaillut palttinapaidat panssaritakkien
+alla, ja jalassa kiillotetuista läkkilevyistä tehdyt säärystimet
+suojelemassa heidän polviaan taistelussa; ja kullakin miehellä oli
+olalla kilpi, joka oli tehty monesta päällekkäin asetetusta, paksusta
+härännahasta, ja hopeahelaisessa vyössä karaistusta pronssista taottu
+miekka; ja oikeassa kädessä pari keihästä, joiden varret olivat kovaa
+valkoista saarnipuuta.
+
+Niin he tulivat Iolkokseen, ja koko kaupunki riensi heitä katsomaan
+eikä väsynyt ihailemasta heidän korkeaa vartaloaan ja heidän
+kauneuttaan ja heidän uljasta ryhtiänsä ja heidän panssaroitujen
+käsivarsiensa kimaltelua. Ja muutamat sanoivat: "Ei koskaan ole nähty
+sellaista urhojen paljoutta senjälkeen kuin helleenit valloittivat
+maani". Mutta naiset huokailivat heidän tähtensä ja kuiskailivat: "Voi,
+he menevät kaikki kuolemaansa kohden!"
+
+Sitten he kaatoivat honkia Pelion-vuorelta ja veistelivät niitä
+kirveellä, ja Argos opetti heitä rakentamaan laivan, ensimmäisen
+sotalaivan, joka koskaan on purjehtinut meriä. He puhkaisivat siihen
+viidenkymmenen airon reiät -- airon kullekin miehistön urholle
+-- ja pikesivät sen sysimustalla piellä ja maalasivat sen kyljet
+tulipunaisiksi; ja he nimittivät sen Argolaivaksi Argoksen mukaan ja
+rakensivat sitä koko päivän. Ja illalla Pelias kestitsi heitä kuin
+kuningas ainakin, ja he nukkuivat hänen palatsinsa pylväskäytävässä.
+
+Mutta Iason kulki pohjoiseen päin Traakian maahan, kunnes hän
+löysi Orpheuksen, tuon laulajaruhtinaan, joka oleskeli luolassaan
+Rhodope-vuoren juurella hurjien Kikoni-heimojen keskuudessa. Ja
+Iason kysyi häneltä: "Tahdotko jättää vuoresi, Orpheus, muinainen
+koulukumppanini, ja kulkea vielä kerran Strymon-virran poikki minun
+kanssani ja purjehtia Minyain urhojen kera Kultaista taljaa hakemaan ja
+lumota kaikki ihmiset ja hirviöt laulusi ja soittosi tenholla?"
+
+Silloin Orpheus huokasi: "Olenhan jo kylliksi kovia kokenut ja
+väsyksiin asti kiertänyt maita ja mantereita senjälkeen kuin olin
+Kheironin luolassa merenrannan Iolkoksen äärillä! Turhia ovat
+laulutaito ja ääni, jotka jumalataräitini minulle antoi; turhaan
+olen minä laulanut ja vaivaa nähnyt; turhaan menin minä Tuonelaan
+ja lumosin kaikki Hadeen kuninkaat voittaakseni takaisin vaimoni
+Eurydikeen. Sillä minä voitin hänet, rakastettuni, mutta menetin hänet
+jälleen samana päivänä ja vaelsin mielettömänä aina Egyptiin ja Libyan
+hietikoille asti ja kaikkien merien saarille kauhean paarman ajamana,
+ja turhaan minä lumosin ihmisten sydämet ja villit metsän pedot ja
+puut ja hengettömät kivet lauluni ja soittoni tenholla, minä annoin
+rauhaa, mutta en löytänyt sitä itse. Mutta viimein äitini, Kalliope
+vapahti minut ja toi minut lepoon kotia; ja minä asun nyt yksin tässä
+luolassa hurjien Kikoni-heimojen keskuudessa ja lauhdutan heidän
+rajuja sydämiään soitolla ja Zeuksen lempeillä laeilla. Ja nyt minun
+taas täytyy lähteä kulkemaan ja vaeltaa kaiken maailman ääriin saakka,
+kauas tuntemattomaan pimeyteen, Itäisen meren äärimmäisille aalloille
+asti. Mutta mitä on säädetty, sen täytyy tapahtua, ja ystävän pyyntöä
+tulee totella, sillä anojia auttavat Zeuksen tyttäret, ja se, joka
+kunnioittaa heitä, kunnioittaa häntäkin."
+
+Sitten Orpheus nousi ylös huoaten ja otti harppunsa ja meni Strymonin
+yli. Hän vei Iasonin lounatta kohden ylös Haliakmonin rantoja ja poikki
+Pindoksen sivuhaarojen Zeuksen kaupunkiin, Dodonaan, joka sijaitsi
+pyhän järven ja tulta huokuvan lähteen rannalla. Ja Orpheus vei Iasonin
+tuon pyhän tammen luo, johon ennen muinoin musta kyyhkynen istahti ja
+muuttui Zeuksen papittareksi ja antoi oraakkelivastauksia kaikille
+ympäröiville kansoille. Ja hän käski Iasonia katkaisemaan tammesta
+oksan ja uhraamaan Zeukselle ja Heralle; ja Iason otti oksan, ja he
+palasivat Iolkokseen ja naulasivat sen laivan kokkaan.
+
+Viimein laiva saatiin valmiiksi, ja urhot koettivat työntää sitä
+vesille; mutta se oli liian raskas heidän saada liikkeelle, ja sen köli
+vaipui syvälle hietaan. Urhot katselivat neuvottomina toisiaan, mutta
+Iason puhui ja sanoi: "Kysykäämme neuvoa taikaoksalta; ehkä se voi
+meitä auttaa pulastamme".
+
+Silloin tuli ääni oksasta, ja Iason kuuli ne sanat, jotka se sanoi,
+ja käski Orpheusta soittamaan harppua ja urhoja sillä aikaa seisomaan
+laivan ympärillä honkaiset telat kädessä auttaakseen laivaa merta
+kohden.
+
+Orpheus otti harppunsa ja aloitti tenholaulunsa: "Kuinka suloista
+on keinua, laineilla ja hypellä aallolta aallolle, kun tuuli laulaa
+iloisesti köysissä ja airot kimaltelevat vaahdossa! Kuinka ihanaa on
+purjehtia valtamerta ja nähdä uusia kaupunkeja ja ihmeellisiä maita ja
+tulla kotiin lastattuna aarteilla ja voittaa ikuista mainetta!"
+
+Kun Argo-laiva kuuli hänen sanansa, alkoi se ikävöidä merelle; ja sen
+jokainen hirsi alkoi väristä ja hytkähdellä aina kokasta peräkeulaan
+asti, ja laiva hypähti teloille ja syöksi eteenpäin kuin uljas hevonen;
+ja urhot peittivät tien männynrungoilla, kunnes se syöksähti kohisevaan
+mereen.
+
+Sitten he lastasivat laivaan ruokaa ja juomaa ja vetivät köysiastuimet
+laivaan ja asettuivat kukin airolleen ja soutivat Orpheuksen soiton
+tahdissa; pois etelää kohden he soutivat lahden poikki; ja rantakalliot
+olivat aivan mustana katselevaa kansaa, ja naiset itkivät ja miehet
+hurrasivat noiden jalojen urhojen lähtiessä.
+
+
+
+
+IV.
+
+Kuinka Argonautit purjehtivat Kolkhiiseen.
+
+
+Mitä sitten tapahtui, lapsukaiseni, on kerrottu -- jos se sitten on
+totta tai ei -- vanhoissa runoissa, joita te joskus saatte itsekin
+lukea. Ne ovat pitkiä vanhanaikaisia runoja, pitkiä vanhanaikaisia
+vieriviä runosäkeitä; ja niitä on nimitetty Orpheuksen lauluiksi eli
+Orphikoiksi tähän päivään asti. Ja niissä kerrotaan kuinka urhot
+tulivat Aphetain lahden tuolle puolen ja odottivat lounastuulta
+ja valitsivat itselleen kapteenin miehistöstään, ja kuinka kaikki
+äänestivät Heraklesta, koska hän oli isoin ja väkevin; mutta Herakles
+kieltäytyi ja ehdotti Iasonia, koska tämä oli heistä kaikista viisain.
+Niin Iason valittiin kapteeniksi; ja Orpheus teki rovion ja tappoi
+härän ja uhrasi sen Herralle ja kutsui kaikki uroot piiriin sen
+ympärille, kunkin miehen oliiviseppele päässään, ja käski heidän pistää
+miekkansa härkään. Sitten hän täytti kultaisen maljan härän verellä
+ja vehnäjauhoilla ja hunajalla ja viinillä ja kitkerällä, suolaisella
+merivedellä ja käski urhojen maistaa sitä.
+
+Jokainen maistoi maljasta ja antoi sen käydä kädestä käteen, ja
+he vannoivat lujan valan ja ottivat todistajiksi päivän ja yön ja
+siniharjaisen meren, joka elähdyttää maata, ja lupasivat, että
+uskollisesti auttaisivat Iasonia Kultaisen taljan etsinnässä; että
+jokaisen, joka peräytyisi tai olisi tottelematon tai rikkoisi
+lupauksensa, saavuttaisivat rangaistus ja Erinnyit, jotka vainoavat
+syyllisiä.
+
+Sitten Iason sytytti rovion ja poltti härän raadon; ja he palasivat
+laivaansa ja purjehtivat itää kohden, kuten miehet, jotka menevät
+suorittamaan tärkeätä työtä; ja se paikka, josta he lähtivät, sai
+siitä päivästä nimekseen Aphetai, purjehduspaikka. Kolme tuhatta
+vuotta ja enemmänkin on kulunut siitä kuin he purjehtivat noille Idän
+tuntemattomille merille; ja suuria kansoja on noussut ja kadonnut
+sen jälkeen, ja moni myrsky on riehunut yli maan, ja moni mahtava
+sotalaiva, jonka rinnalla Argo oli vain pieni vene, on kyntänyt meriä;
+englantilaiset ja ranskalaiset, turkkilaiset ja venäläiset ovat
+sittemmin purjehtineet noita vesiä; mutta tuon pienen Argo-laivan maine
+elää iäti, ja sen nimi on tullut sananparreksi ihmisten kesken.
+
+Niin he purjehtivat Skiathos-saaren ja Sepias-niemen ohi ja kääntyivät
+pohjoiseen Pelionia kohden. Niin he kulkivat pitkin Magnesian
+pitkää rannikkoa, oikealla puolellaan aava meri ja vasemmalla vanha
+Pelion, jonka tummia hongikoita ja lumipeitteisiä huippuja pilvet
+kiertelivät. Ja heidän sydämensä ikävöi tuota vanhaa rakasta vuorta
+ja he muistelivat muinoisia hauskoja päiviä ja lapsuutensa leikkejä
+ja metsästystään ja opiskeluaan vuorenjuurella olevassa luolassa. Ja
+viimein Peleus puhui: "Laskekaamme maihin tälle rannalle, ystäväni, ja
+kiivetkäämme vielä kerran vanhalle rakkaalle kukkulalle. Olemme menossa
+vaaralliselle matkalle; ja ken tietää, tokko enää milloinkaan saamme
+Pelionia nähdä? Menkäämme opettajamme Kheironin luo ja pyytäkäämme
+hänen siunaustaan matkallemme. Ja minulla on poikakin hänen luonaan,
+jota hän kasvattaa niinkuin hän kerran minuakin kasvatti -- se poika,
+jonka minulle antoi Thetis, tuo hopeajalkainen merenjumalatar. Hänet
+minä sain kiinni luolasta ja kesytin, vaikka hän seitsemän kertaa
+muutti muotoansa. Pidellessäni häntä käsissäni hän muuttui vedeksi
+ja höyryksi ja leiskuvaksi liekiksi ja kallioksi ja mustaharjaiseksi
+leijonaksi ja pitkäksi, komeaksi puuksi. Mutta minä pidin yhä häntä
+käsissäni enkä päästänyt, kunnes hän otti jälleen oman muotonsa, ja
+sitten minä vein hänet isäni taloon ja voitin hänet puolisokseni. Ja
+kaikki Olympoksen hallitsijat tulivat meidän häihimme, ja taivas ja
+maa iloitsi, kun Taivahinen otti puolisokseen kuolevaisen miehen. Ja
+sallikaa minun nyt nähdä poikani; sillä usein en häntä saa nähdä täällä
+maan päällä; maineikas hänestä tulee, mutta lyhytikäinen ja hän on
+kuoleva nuoruutensa kukoistuksessa."
+
+Silloin Tifys, perämies, laski heidät rantaan Pelionin kallioiden alle;
+ja he kulkivat vuorta ylös jylhien hongikkojen läpi kentaurin luolaa
+kohden.
+
+He saapuivat lumipeitteisen kukkulan juurelle ja astuivat luolan
+hämärään saliin; ja näkivät ison kentaurin makaavan ja oikovan jykeviä
+jäseniään kalliolla; ja hänen vieressään seisoi Akhilleus, tuo lapsi,
+jota ei mikään teräase voinut haavoittaa, ja soitti perin ihanasti
+harppuansa, sillävälin kuin Kheiron häntä hymyillen kuunteli.
+
+Kheiron hypähti ylös ja lausui heidät tervetulleiksi ja suuteli
+heitä kutakin ja asetti heidän eteensä juhla-aterian, sianlihaa,
+hirvenpaistia ja hyvää viiniä; ja nuori Akhilleus palveli heiltä ja
+kantoi kultaista maljaa ympäri. Illallisen jälkeen urhot taputtivat
+käsiänsä ja pyysivät Orpheusta laulamaan; mutta hän kieltäytyi ja
+sanoi: "Kuinka minä, joka olen nuorempi, laulaisin; ennen kuin meidän
+iäkäs isäntämme?" Silloin he pyysivät Kheironia laulamaan ja Akhilleus
+toi hänelle harpun. Ja Kheiron aloitti ihmeellisen laulun; kuuluisan
+tarinan muinaisista ajoista, kentaurien ja lapithien taistelusta,
+jonka ehkä vielä saatte nähdä marmoriin hakattuna. Hän lauloi, kuinka
+hänen veljensä joutuivat hulluudessaan perikatoon, kun he olivat
+päihtyneet viinistä; ja kuinka he ja urhot tappelivat kynsin ja hampain
+ja viinipikarein; ja kuinka he raivoissaan kiskoivat honkia maasta ja
+viskoivat suuria kivilohkareita, niin että vuoret kumisivat tappeluista
+ja laajat maa-alueet hävitettiin; ja kuinka viimein lapithit
+karkoittivat heidät asuinpaikoiltaan, Thessalian hedelmällisiltä
+lakeuksilta, Pindos-vuoren yksinäisiin rotkoihin, niin että Kheiron
+jäi ypö yksikseen. Ja urhot ylistivät hänen lauluansa oikein sydämensä
+pohjasta, sillä muutamat heistä olivat olleet mukana tuossa suuressa
+taistelussa.
+
+Sitten Orpheus otti lyyransa ja lauloi Kaaoksesta ja tämän ihmeellisen
+maailman luomisesta ja kuinka kaiken alkuna oli Rakkaus, joka ei voinut
+elää yksin syvyyksissä. Ja kuin hän lauloi, niin hänen äänensä kohosi
+luolasta kallioiden ja puiden latvojen ja tammi- ja honkanotkojen
+yli. Ja puut kumarsivat päänsä, kun ne kuulivat hänen laulunsa, ja
+harmaat kalliot halkeilivat ja kaikuivat ja metsän pedot hiipivät
+lähelle kuuntelemaan; ja linnut jättivät pesänsä ja leijailivat luolan
+ympärillä. Ja vanha Kheiron taputti käsiänsä ja tömisti kavioillaan
+tannerta tuon ihmeellisen laulun tenhoamana.
+
+Sitten Peleus suuteli poikaansa ja itki, ja urhot menivät laivalleen;
+ja Kheiron tuli heitä saattamaan ja itki ja suuteli heitä kutakin
+erikseen ja siunasi heitä ja lupasi heille suurta mainetta. Ja urhot
+itkivät, kun he jättivät Kheironin, siksi kunnes heidän jalot sydämensä
+eivät jaksaneet itkeä enempää; sillä hän oli ystävällinen ja oikeutta
+harrastava ja hurskas ja viisaampi kuin kaikki eläimet ja ihmiset.
+Sitten kentauri nousi eräälle kukkulalle ja rukoili heidän edestään,
+että he saisivat terveinä ja reippaina palata kotiin; ja uroot soutivat
+poispäin ja katselivat häntä, kun hän seisoi rantakalliolla isot kädet
+kohotettuina taivasta kohden ja valkeat hapset liehuen tuulessa; ja he
+jännittivät silmiänsä ja katselivat häntä, niin kauan kuin vähänkin
+saattoivat nähdä, sillä he tunsivat sydämissään, etteivät saisi häntä
+enää milloinkaan nähdä.
+
+Senjälkeen he soutivat pitkää, hyrskyistä merta, Olympoksen,
+Taivahisten asuinpaikan, ja Athoksen metsärantaisten lahtien ja
+Samothrakeen pyhän saaren ohi; ja he purjehtivat Lemnos-saaren ohi
+Hellespontoksen ja Abydoksen kaidan salmen läpi ja niin eteenpäin
+Propontiiseen asti, jota me nyt nimitämme Marmaran mereksi. Ja siellä
+ne tapasivat Kytsikoksen, Dolioonien hallitsijan, ja -- niin runot
+kertovat -- oli Aineiaan poika, tuon jalon urhon, josta vielä joskus
+saatte kuulla monta tarinaa, sillä Homeros kertoo meille, kuinka
+Aineias taisteli Troian luona, ja Vergilius kuinka hän purjehti pois
+ja perusti Rooman; ja viime aikoihin asti on luultu, että hänestä
+vanhat brittiläiset kuninkaatkin polveutuivat. Kytsikos lausui uroot
+tervetulleiksi, sillä hänen isänsä oli ollut Kheironin oppilaita.
+Hän lausui heidät tervetulleiksi ja kestitsi heitä ja varusti heidän
+laivaansa viljaa ja viiniä ja vaippoja ja peitteitä -- niin runot
+kertovat -- ja paitoja, joiden tarpeessa uroot epäilemättä olivatkin.
+
+Mutta yöllä, kun uroot makasivat, heidän päälleen karkasi hirmuisia
+miehiä, jotka elivät vuorilla karhujen kanssa. He olivat näöltään kuin
+titaanit tai gigantit, sillä heillä oli kuusi käsivartta kullakin ja he
+käyttivät aseinaan nuoria mäntypuita. Mutta ennen aamua Herakles tappoi
+heidät kaikki kuolettavilla myrkkynuolillaan; mutta heidän joukossaan
+hän pimeässä surmasi Kytsikoksenkin, tuon vieraanvaraisen ruhtinaan.
+
+Sitten uroot menivät laivaansa ja asettuivat airoilleen, ja Tifys käski
+heidän heittää maalle varppiköydet ja lähteä rannasta. Mutta hänen
+puhuessaan tuulenpuuska tuli ja riehui Argon ympärillä ja sekoitti
+köydet, niin ettei kukaan voinut niitä irroittaa. Silloin Tifys heitti
+peräsimen kädestään ja huusi: "Tämän ovat jumalat lähettäneet." Mutta
+Iason meni kokkaan ja kysyi neuvoa taikaoksalta.
+
+Taikaoksa puhui ja vastasi: "Tämä tapahtuu senvuoksi, että olette
+surmanneet ystävänne Kytsikoksen. Teidän täytyy lepyttää hänen henkensä
+tai ette milloinkaan pääse lähtemään tältä rannikolta."
+
+Iason palasi murheissaan kokasta ja kertoi uroille, mitä oli kuullut.
+He hyppäsivät rannalle ja etsivät aamuun asti; ja aamun koittaessa
+he löysivät noiden hirveitten petojen ruumiiden keskeltä Kytsikoksen
+ruumiin yltä yleensä vereen ja tomuun tahraantuneena. Ja he itkivät
+vieraanvaraista isäntäänsä ja panivat hänet kauniille vuoteelle ja
+loivat korkean kummun hänen yllensä ja uhrasivat mustia lampaita hänen
+haudallaan, ja Orpheus lauloi hänelle lumoavan tenholaulun, jotta hänen
+henkensä olisi saanut rauhan. Sitten he pitivät kilpaleikkejä haudalla
+sen ajan tavan mukaan, ja Iason antoi palkinnon jokaiselle voittajalle.
+Ankaiokselle hän antoi kultaisen pikarin, sillä hän paini parhaiten,
+ja Herakles sai hopeaisen maljan, sillä hän oli kaikista väkevin; ja
+Kastor, joka ratsasti parhaiten, sai kultaisen kypärin; ja Polydeukes,
+paras nyrkkitaistelija, sai kauniisti kirjotun maton ja Orpheus sai
+palkaksi laulustansa kultasiipisen sandaalin. Mutta Iason oli itse
+paras jousimies, ja Minyain uroot seppelöivät hänet oliiviseppeleellä;
+ja sitten -- niin runot kertovat -- kunnon Kytsikoksen henki leppyi, ja
+uroot saattoivat jatkaa rauhassa matkaansa.
+
+Mutta kun Kytsikoksen vaimo kuuli, että hänen miehensä oli kuollut,
+niin hänkin kuoli surusta; ja hänen kyyneleistään syntyi kirkasvetinen
+lähde, joka kumpusi koko vuoden umpeensa.
+
+Sitten uroot soutivat pois -- niin runot kertovat -- pitkin Mysian
+rannikkoa, ja ohi Rhyndakos-joen suun, kunnes he saapuivat samaan
+lahteen, jota Arganthonion pitkät harjanteet ja korkeat basalttikalliot
+suojelevat. Ja siellä he laskivat laivansa rantaan keltaiselle hiekalle
+ja käärivät kokoon purjeet ja ottivat maston alas ja sitoivat sen
+kiinni tukipuuhun. Sitten he laskivat köysiportaat ja menivät maihin
+urheilemaan ja lepäämään.
+
+Herakles meni jousi kädessä metsään ajamaan peuroja. Ja Hylas, tuo
+kaunis poika, hiipi hänen perästään ja seurasi häntä salaa, kunnes hän
+eksyi rotkoihin ja istahti väsyneenä lepäämään metsälammen partaalle.
+Vesinymfit tulivat häntä katselemaan ja rakastuivat häneen ja veivät
+hänet syvälle lammen pohjaan leikkikumppanikseen, elämään iäti nuorena
+ja onnellisena. Herakles haki häntä turhaan ja huusi hänen nimeänsä,
+niin että vuoret kaikuivat. Mutta Hylas, syvällä läikkyvän lammen
+pohjassa, ei kuullut hänen ääntänsä. Ja sillä aikaa kuin Herakles
+samoili metsiä häntä hakien, nousi hyvä purjetuuli, eikä Heraklesta
+löydetty mistään; ja Argo purjehti pois ja jätti Herakleen, eikä hän
+saanut koskaan nähdä jaloa Phasis-virtaa.
+
+Sitten minyalaiset tulivat kurjaan maahan, jossa Amykos-jättiläinen
+hallitsi eikä pitänyt ensinkään lukua Zeuksen laeista, vaan vaati
+kaikki muukalaiset kanssaan nyrkkitaisteluun ja surmasi kaikki, jotka
+hän voitti. Mutta Polydeukes, tuo suuri nyrkkitaistelija, antoi
+hänelle niin ankaran iskun, ettei hän koskaan ennen ollut sellaista
+saanut, ja surmasi hänet; ja sitten minyalaiset purjehtivat edelleen
+Bosporos-salmea, kunnes saapuivat Fineuksen, tuon julman Bithynian
+kuninkaan kaupunkiin. Zetes ja Kalais olivat pyytäneet Iasonia
+laskemaan maihin sinne, siksi että heillä oli siellä työ tehtävänä.
+
+Ja he laskivat rantaan ja kulkivat kaupunkia kohden metsien läpi, jotka
+olivat aivan valkoisina lumesta; ja Fineus tuli heitä vastaan laihan
+ja surkean näköisenä ja sanoi: "Tervetultuanne, jalot urhot, tänne
+kurjuuden pesään, tänne rajujen tuulten ja pakkasen maahan; koetan
+kestitä teitä, minkä parhaiten voin". Ja hän vei heidät sisään ja
+asetti ruokaa heidän eteensä; mutta ennenkuin he ennättivät koskeakaan
+ruokaan, tuli lentäen kaksi kauheata hirviötä, joiden kaltaisia he
+eivät koskaan ennen olleet nähneet. Niillä oli kauniiden neitojen
+kasvot ja hiukset, mutta haukkojen, siivet ja kynnet; ja ne kaappasivat
+ruoan pöydältä ja lensivät rääkyen pois kattojen yli.
+
+Silloin Fineus löi rintaansa ja huusi: "Ne ovat harpyioita, nimeltään
+Tuuliaispää ja Nopsajalka, Thaumaan ja Elektra-nymfin tyttäriä, ja ne
+ryöstävät meitä yötä ja päivää. Ne veivät pois Pandareonin tyttäret,
+joita kaikki jumalat ovat siunanneet; sillä Afrodite ruokki heitä
+Olympoksen hunajalla ja maidolla ja viinillä; Hera antoi heille
+kauneutta ja viisautta, ja Athene opetti heille kaikkia taiteita;
+mutta kun he tulivat omiin häihinsä, niin harpyiat sieppasivat heidät
+molemmat ja veivät heidät Erinnyoiden orjiksi, kurjuudessa elämään
+koko ikänsä. Ja nyt nuo harpyiat vainoavat minua ja minun kansaani ja
+Bosporosta kauheilla myrskyillä, ja sieppaavat pois meidän ruokamme
+pöydiltämme, niin että me näännymme nälkään kaiken rikkautemme keskellä."
+
+Silloin nousivat Zetes ja Kalais, Pohjatuulen siivekkäät pojat, ja
+sanoivat: "Etkö tunne meitä, Fineus, ja näitä siipiä, jotka kasvavat
+selästämme?" Ja Fineus peitti kauhuissaan kasvonsa; mutta hän ei
+vastannut sanaakaan.
+
+"Koska sinä olet petturi, Fineus, niin harpyiat sinua yötä ja päivää
+vainoavat. Missä on meidän sisaremme Kleopatra, sinun vaimosi, jota
+sinä pidit vankeudessa? Ja missä ovat hänen molemmat lapsensa, jotka
+siinä raivoissasi teit sokeiksi häijyn naisen pyynnöstä ja heitit
+kallioille kuolemaan? Vanno meille, että teet oikeutta sisarellemme, ja
+heität huoneestasi tuon ilkeän naisen; silloin me tahdomme vapauttaa
+sinut kiusaajistasi ja karkoittaa nuo vihuri-immet etelään; mutta
+jollet lupaa, niin me puhkaisemme sinulta silmät, niinkuin sinä
+puhkaisit omilta pojiltasi."
+
+Silloin Fineus vannoi heille ankaran valan ja ajoi pois tuon ilkeän
+naisen; ja Iason otti nuo molemmat lapsiraukat ja paransi heidän
+silmänsä taikayrteillä.
+
+Mutta Zetes ja Kalais nousivat surullisina seisomaan ja sanoivat:
+"Hyvästi jääkää nyt, urhot kaikki; hyvästi jääkää rakkaat kumppanimme,
+joiden kera ennen muinoin leikimme Pelionin päivänpaisteisina
+rinteillä; sillä kova kohtalo on meille annettu, ja se päivä on viimein
+tullut, jolloin meidän täytyy ruveta ajamaan takaa vihuri-impiä yli
+maiden ja merien; ja jos me saamme ne kiinni; niin ne kuolevat, mutta
+muutoin pitää meidän itse kuolla."
+
+Silloin kaikki uroot itkivät; mutta nuo molemmat nuorukaiset lehahtivat
+lentoon ja kohosivat korkealle ilmaan harpyioita takaa ajamaan, ja
+tuulien taistelu alkoi.
+
+Ja uroot olivat ääneti ja vapisivat, kun he kuulivat vihurien
+kiljunnan, ja palatsin perustukset ja koko kaupunki horjuivat, ja
+suuria kiviä lohkeili kallioista ja metsien hongat kallistuivat maahan,
+pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen, ja Bosporos vaahtosi
+valkoisena, ja pilvet musertuivat kallioihin.
+
+Viimein taistelu taukosi, ja harpyiat pakenivat rääkyen etelää kohden,
+ja Pohjatuulen pojat syöksyivät heidän jälkeensä ja toivat kirkasta
+päivänpaistetta kaikkialle, mistä kulkivat. Monta monituista penikulmaa
+he kulkivat: yli kaikkien Kykladien ja kauas lounaiseen poikki Hellaan,
+kunnes he tulivat Ionian merelle. Siellä he hyökkäsivät Akheloos-joen
+laskusuulla olevien Ekhinades-saarten kimppuun, ja noita saaria
+nimitettiin monta sataa vuotta Vihurisaariksi. Mutta minne Zetes ja
+Kalais lopulta joutuivat, sitä en tiedä, sillä uroot eivät nähneet
+heitä koskaan enää. Toiset sanovat, että Herakles kohtasi heidät ja
+joutui riitaan heidän kanssansa ja surmasi heidät nuolillaan; toiset
+taas sanovat, että he nääntyivät kesäauringon helteeseen ja että
+Auringonjumala hautasi heidät Kykladeille, kauniille Tenos-saarelle,
+ja heidän hautansa oli siellä nähtävänä monta sataa vuotta ja sillä
+haudalla oli patsas, joka kääntyi jokaisen tuulen mukana. Mutta
+raivoisat myrskyt ja vihurit ovat vainonneet Bosporosta tähän päivään
+asti.
+
+Mutta Argonautit purjehtivat itään päin ja ulos aavalle merelle, jota
+me nyt nimitämme Mustaksimereksi, mutta silloin sitä nimitettiin
+Eukseinokseksi. Eikä yksikään helleeni ollut silloin vielä sen vesiä
+purjehtinut, ja kaikki pelkäsivät sitä kammottavaa merta ja sen kareja
+ja matalikkoja ja sumuja ja purevia, jäädyttävän kylmiä myrskytuulia;
+ja siitä kerrottiin kummia juttuja, kokonaan perättömiä tai puoleksi
+tosia, kuinka se pohjoisessa ulottui aina maailman loppuun ja sakeaan
+Mädänneeseen mereen ja ikuiseen yöhön ja kuoleman valtakuntaan asti.
+Senvuoksi urhot vapisivat kaikesta uljuudestaan huolimatta saapuessaan
+tuolle myrskyävälle Mustallemerelle ja nähdessään sen ääretönnä
+leviävän edessään, niin kauas kuin silmä kantoi.
+
+Ensiksi puhui Orpheus ja varoitti heitä: "Nyt me tulemme niille
+liikkuville sinisille kallioille, joista minua varoitti äitini,
+Kalliope, tuo kuolematon Muusa."
+
+Pian he näkivätkin sinisten kallioiden loistavan kuin lasisten
+linnojen ja tornien, ja niistä lähti jääkylmä viima, joka värisytti
+kaikkien uroiden sydämiä. Kun he lähenivät, niin he saattoivat nähdä,
+kuinka kalliot keikkuivat halkoessaan meren pitkiä aaltoja ja kuinka
+ne rytisten iskivät yhteen, niin että jyrinä kuului kauas kaikille
+suunnille. Meri ryöpsähti korkeaksi patsaaksi niiden välissä ja kihisi
+ja kuohui valkoisena vaahtona niiden ympärillä; ja niiden huiput
+heilahtivat korkealle ilmaan tuulen kiitäessä vinkuen niiden lomitse.
+
+Pelko valtasi uroiden mielet, ja sydän kurkussa he nojasivat
+airoihinsa; mutta Orpheus huusi Tifys-perämiehelle: "Niiden välistä
+meidän täytyy kulkea; katso eikö siellä näy mitään aukkoa, josta
+pääsisi kulkemaan, ja ole rohkea, sillä Hera on meidän kanssamme."
+Mutta Tifys, tuo taitava perämies seisoi ääneti, suu tiiviisti
+suljettuna, kunnes hän näki haikaran lentävän maston tasalla kallioita
+kohden ja leijailevan hetkisen niiden edessä ikäänkuin hakien
+läpimenopaikkaa. Silloin hän huusi: "Hera on lähettänyt meille luotsin;
+seuratkaamme tuota viisasta lintua".
+
+Haikara räpytteli hetken aikaa edes takaisin, kunnes se huomasi
+piilossa olevan aukon, ja syöksähti siihen kuin nuoli, uroiden
+odottaessa, mitä tapahtuisi.
+
+Siniset vuoret jysähtivät yhteen, kun lintu nopeasti lensi niiden
+lävitse; mutta ne repäisivät vain yhden höyhenen sen pyrstöstä ja
+törmättyään yhteen ne taas ponnahtivat kauas erilleen toisistansa.
+
+Silloin Tifys rohkaisi uroita, ja he hurrasivat; ja airot taipuivat
+kuin pajunvitsat heidän käsissään, kun he syöksyivät noiden yhteen
+iskeytyvien jäävuorien kuoleman kylmien, sinisten huulten väliin. Mutta
+ennenkuin vuoret taas ennättivät törmätä yhteen, he olivat päässeet
+niiden lävitse ja soutivat vahinkoa kärsimättä aukeaa merta.
+
+Sen jälkeen he purjehtivat monta vaivaa ja vastusta kokien pitkin
+Aasian rannikkoa Mustanniemen ja thynojen maan sivuitse, jossa vuolas
+Thymbrios ja kalarikas Sangarios-virta purkavat vetensä Eukseinokseen,
+ja viimein he tulivat Susi-virralle ja vieraanvaraisen Susi-kuninkaan
+luo. Siellä kuoli kaksi uljasta urosta, Idmon ja Tifys, tuo viisas
+perämies. Toinen kuoli ilkeään tautiin, ja toisen tappoi villisika.
+Uroot loivat kummun heidän ruumiittensa ylle ja pystyttivät airon
+kummun huipulle ja jättivät heidät sinne yhdessä nukkumaan kaukaiselle
+Lykian rannikolle. Mutta Idas tappoi villisian ja kosti Tifyksen
+kuoleman; ja Ankaios tarttui peräsimeen, ja asettui Tifyksen sijalle ja
+ohjasi itää kohden.
+
+Ja he purjehtivat Sinopen ja monen mahtavan virran suun ohi ja monen
+barbaariheimon ja amatsoonien, noiden Idän sotaisten naisten, alueiden
+ohi, kunnes he kuulivat alasinten kalketta ja palkeiden puhkunaa, jota
+jatkui kaiken yötä, ja näkivät kuinka pajan tulet säihkyivät säkeniä
+lennätellen vuoren rotkojen pimeydessä; sillä he olivat saapuneet
+khalybien asuinpaikoille, noiden iäti väsymättömien seppien, jotka
+palvelevat julmaa sodanjumalaa, Aresta, takoen aseita yötä ja päivää.
+
+Päivän koittaessa he katsoivat itään ja puolitiessä meren ja taivaan
+välillä he näkivät lumipeitteisten vuorenhuippujen törröttävän ja
+hohtavan huikaisevan valkoisina pilvien yläpuolella. Ja he ymmärsivät
+tulleensa Kaukasokseen, kaiken maailman loppuun, Kaukasokseen,
+joka on korkein kaikista vuorista ja kaikkien Idän jokien isä.
+Sen huipuilla makaa kallioon kahlehdittuna titaani, jonka sydäntä
+korppikotka raatelee, ja sen juurella jylhät metsät ympäröivät Kolkhiin
+salaperäistä maata.
+
+He soutivat kolme päivää itää kohden, ja yhä korkeammalle kohosi
+Kaukasos heidän edessänsä, ja viimein he näkivät tumman Phasis-virran
+syöksyvän päistikkaa mereen ja Aietes-kuninkaan, Auringon pojan,
+kultaisten kattojen kimaltelevan puiden yllä.
+
+Silloin Ankaios, perämies, puhui ja sanoi: "Me olemme nyt viimeinkin
+päässeet matkamme päähän, sillä tuolla näkyvät Aieteen katot ja ne
+metsät, joissa kaikki myrkyt kasvavat; mutta kuka saattaa meille sanoa,
+mihin niistä Kultainen talja on kätketty? Monta vaivaa ja vastusta
+meidän täytyy vielä kokea, ennenkuin sen löydämme ja saamme viedyksi
+kotiin Kreikkaan."
+
+Mutta Iason rohkaisi uroita, sillä hänen mielensä oli uljas ja
+miehuullinen; ja hän sanoi: "Tahdonpa mennä yksin Aieteen luokse,
+niin Auringon poika kuin hän onkin, ja koetan taivuttaa hänet kauniin
+sanoin. Se on viisaampaa, kuin että menemme sinne yhdessä ja joudumme
+heti kahakkaan." Mutta minyalaiset eivät tahtoneet jäädä jälkeen, ja
+niin he soutivat rohkeasti jokea ylös.
+
+Ja Aietes näki unen, ja se täytti hänen sydämensä pelolla. Hän näki
+unessa loistavan tähden, joka putosi hänen tyttärensä helmaan; ja
+hänen tyttärensä, Medeia, otti sen iloiten vastaan ja vei sen virran
+rannalle ja heitti sen veteen, ja vuolas virta vei sen mukanaan kauas
+Eukseinos-mereen.
+
+Silloin hän hypähti ylös peloissaan ja käski palvelijoittensa tuoda
+hänen vaununsa, jotta hän ajaisi joen rannalle ja lepyttäisi nymfit ja
+uroot, joiden henget kummittelivat virran äyräillä. Hän meni joelle
+kultaisissa vaunuissaan, ja hänen rinnallaan istuivat hänen tyttärensä,
+Medeia, tuo kaunis velhotyttö, ja Khalkiope, joka oli ollut Phirksoksen
+puolisona, ja hänen perästään tuli suuri joukko palvelijoita ja
+sotamiehiä, sillä hän oli rikas ja mahtava ruhtinas.
+
+Kun hän ajoi ruokoiselle rannalle, niin hän näki Argon liukuvan
+jokivartta ja siinä joukon uroita, kauniita ja voimakkaan näköisiä
+kuin Taivahiset aseineen ja panssaripaitoineen, jotka kiilsivät ja
+kimaltelivat joen valkoisessa usvassa nousevan auringon valossa. Mutta
+komein kaikista oli Iason; sillä Hera rakasti häntä ja oli antanut
+hänelle kauneutta ja pituutta ja peloittavaa miehuutta.
+
+Kun he lähestyivät toisiaan ja katsoivat toisiansa silmästä silmään,
+niin uroot pelkäsivät Aietesta, joka tuli vaunuissaan hohtaen kuin
+itse isänsä, loistava Aurinko; sillä hänen vaatteensa olivat kalliista
+kultakankaasta ja hänen diadeemansa säihkyi kuin tuli; ja kädessään
+hän piti jalokivin koristettua valtikkaa, joka tuikahteli kuin tähdet;
+ja kopeasti hän heitä katseli kulmainsa alta, ja kopeasti ja kovalla
+äänellä hän puhui:
+
+"Keitä te olette ja mitä varten te olette tulleet tänne Kytaian
+rannoille? Ettekö ensinkään välitä minun vallastani ja kansastani,
+kolkhilaisista, jotka minua palvelevat eivätkä koskaan ole uupuneet
+taistelussa ja jotka kyllä tietävät, kuinka hyökkääjät on vastaan
+otettava?"
+
+Ja uroot olivat hetken vaiti tuon iäkkään kuninkaan kasvojen edessä.
+Mutta Hera, tuo kunnianarvoisa jumalatar, antoi Iasonille rohkeutta, ja
+tämä nousi seisomaan ja huusi vastaukseksi: "Me emme ole merirosvoja
+emmekä laittomia miehiä. Me emme ole tulleet ryöstämään emmekä ottamaan
+orjia sinun maastasi. Minun setäni, Poseidonin poika, Minyain kuningas
+Pelias on lähettänyt minut hakemaan Kultaista taljaa ja tuomaan sen
+kotia. Eivätkä nämä toisetkaan, minun uljaat kumppanini, ole mitään
+maineettomia miehiä; sillä toiset heistä ovat Taivahisten poikia
+ja toiset maankuuluja uroita. Emmekä mekään konsanaan uuvu kesken
+taistelun ja osaamme mekin antaa iskuja ja ottaa niitä vastaan. Mutta
+nyt me haluamme olla vieraina sinun pöydässäsi, sillä se on parasta
+molemmin puolin."
+
+Silloin Aieteen viha kuohahti kuin rajutuuli. Hänen silmänsä iskivät
+tulta, kun hän kuunteli Iasonin puhetta; mutta hän painoi kiukkunsa
+syvälle sydämensä pohjaan ja puhui lempeästi ja viekkaasti:
+
+"Jos te tahdotte kolkhilaisteni kanssa tapella taljasta, niin silloin
+on monen miehen kuoltava. Mutta tahtoisitteko tosiaankin tappelemalla
+voittaa tuon taljan minulta? Niin vähän kuin teitä on, että helposti
+teidät saatan voittaa ja lastata laivanne teidän ruumiillanne! Jos
+tahtoisitte kuulla minun neuvoani, niin huomaisitte paljon paremmaksi
+valita parhaimman miehen joukostanne tekemään ne työt, jotka minä
+hänelle määrään. Silloin minä annan hänelle Kultaisen taljan palkaksi
+ja te saatte kaikki suurta kunniaa osaksenne."
+
+Niin sanottuaan hän käänsi hevosensa ja ajoi ääneti takaisin
+kaupunkiinsa. Ja Minyain uroot istuivat vaiteliaina ja murheellisina
+ja kaipasivat Heraklesta ja hänen voimaansa; sillä ei ollut hyvä mennä
+noita tuhansia kolkhilaisia vastaan koettelemaan peloittavaa sotaonnea.
+
+Mutta Khalkiope, Phriksoksen leski, palasi itkien kaupunkiin; sillä
+hänen mieleensä muistuivat hänen minyalainen puolisonsa ja kaikki
+nuoruuden ilot, kun hän katseli puolisonsa heimolaisten kauniita
+kasvoja ja heidän pitkiä kultakiharoitaan. Ja hän kuiskasi sisarelleen
+Medeialle: "Miksi pitäisi noiden kaikkien uljaiden miesten kuoleman?
+Minkätähden isäni ei anna heille taljaa, niin että puolisoni henki
+pääsisi rauhaan?"
+
+Ja Medeia sääli sydämessään uroita, ja Iasonia enin kaikista; ja hän
+vastasi: "Meidän isämme on julma ja hirmuinen; kukapa saattaa voittaa
+Kultaisen taljan?" Mutta Khalkiope sanoi: "Nuo miehet eivät ole meidän
+miestemme kaltaisia; ei ole olemassa mitään, jota he eivät uskaltaisi
+tai tekisi".
+
+Ja Medeia ajatteli Iasonia ja hänen uljasta ryhtiänsä ja sanoi: "Jos
+heidän joukossaan olisi edes yksikin uskalias mies, niin näyttäisin
+hänelle, kuinka talja olisi voitettavissa."
+
+Iltahämyssä he menivät jokivarrelle, Khalkiope ja noitatyttö Medeia ja
+Argos, Phriksoksen poika. Ja Argos-poikanen hiipi edellä kaislikkoa
+pitkin, kunnes hän löysi uroot, jotka nukkuivat laivansa tuhdoilla
+jokiäyrään kyljessä, sillävälin kuin Iason piti vahtia ja nojasi
+mietiskellen keihääseensä. Ja silloin poika meni Iasonin luo ja sanoi:
+
+"Minä olen sinun serkkusi Phriksoksen poika; ja äitini Khalkiope
+odottaa sinua puhuakseen kanssasi Kultaisesta taljasta."
+
+Silloin Iason meni rohkeasti pojan mukana ja tapasi molemmat
+kuninkaantyttäret odottamassa rannalla; ja kun Khalkiope näki Iasonin,
+niin hän itki ja huusi:
+
+"Voi, rakastetun puolisoni serkku, lähde kotiisi, ennenkuin joudut
+surman suuhun!"
+
+"Huonoa olisi nyt lähteä kotiin, ihana prinsessa, turhaanhan olisimme
+silloin purjehtineet kaikki nämät meret." Silloin molemmat prinsessat
+pyysivät ja rukoilivat häntä lähtemään; mutta Iason sanoi: "Liian
+myöhäistä on enää lähteä!"
+
+"Sinä et tiedä", Medeia sanoi, "mitä kaikkea sen täytyy tehdä, joka
+tahtoo taljan voittaa. Hänen täytyy kesyttää kaksi vaskisorkkaista
+härkää, jotka syöksevät tulta kidoistaan, ja niillä hänen täytyy
+ennen iltaa kyntää neljä auranalaa Ares-jumalan peltoa; ja vakoihin
+hänen täytyy kylvää käärmeen hampaita, ja niistä putkahtaa aseellinen
+mies jokaisesta hampaasta. Sitten hänen täytyy taistella kaikkia
+noita sotilaita vastaan; ja vähän se häntä hyödyttää, vaikka hän ne
+voittaisikin, sillä taljaa vartioitsee lohikäärme, paljon suurempi
+kuin suurin vuoriston honka; ja sen käärmeen ruumiin yli sinun täytyy
+kulkea, jos mielit Kultaisen taljan anastaa."
+
+Mutta Iason nauroi katkerasti: "Väärin on ollut pitää tuota taljaa
+täällä, ja vääryyttä harjoittava ja laiton kuningas sitä on pitänyt; ja
+väärin on, että minun täytyy kuolla nuoruuteni kukoistuksessa, sillä
+ennenkuin aurinko toistamiseen laskee, tahdon ryhtyä tuohon yritykseen."
+
+Silloin Medeia vapisi ja sanoi: "Kukaan kuolevainen ei voi sitä taljaa
+saada käsiinsä, jollen minä opasta häntä. Sillä sen ympärillä, joen
+tuolla puolen on täyttä yhdeksää kyynärää korkea muuri torneineen ja
+pylväineen ja jykevine kolminkertaisine vaskiportteineen; ja porttien
+yläpuolella on holvattu muuri, ja holvin päällä on kultaiset sakarat.
+Ja porttikäytävän päällä istuu Brimo-velho, tuo metsien hurja valtiatar
+heiluttaen männynrunkoa kädessään, ja hänen häijyt koiransa ulvovat
+muurin ympärillä. Kukaan ei uskalla häntä lähestyä, eikä katsoa häneen,
+paitsi minä, hänen papittarensa, ja hän vartioitsee maata laajalti,
+niin ettei yksikään muukalainen pääse lähestymään."
+
+"Ei ole muuria niin korkeata, ettei sen yli viimein kiivetä, eikä
+metsää niin tiheätä, ettei sen läpi saata ryömiä; ei käärmettä niin
+kavalaa, ettei sitä saa lumotuksi eikä velhonaista niin julmaa, ettei
+sitä saa kauniin sanoin kiehdotuksi; ja minä olen voittava Kultaisen
+taljan, jos vain muuan viisas neito antaa apuansa uljaille miehille."
+
+Ja hän katsoi viekkaasti Medeiaan ja kiinnitti häneen loistavat
+silmänsä, kunnes tyttö punastui ja värisi ja sanoi:
+
+"Kuka uskaltaa uhmata härkien tulista hengitystä ja taistella kymmentä
+tuhatta aseellista miestä vastaan?"
+
+"Se, jota sinä autat", Iason sanoi imarrellen, "sillä sinun maineesi
+on levinnyt yli kaiken maan piirin. Sinähän olet velhojen kuningatar,
+vielä viisaampi, kuin sisaresi Kirke, joka asuu ihanalla saarellaan
+kaukana Lännessä."
+
+"Jospa olisinkin Kirke-sisareni luona tuolla hänen kauniilla
+Länsimeren saarellaan, kaukana vaikeista kiusauksista ja ajatuksista,
+jotka raatelevat sydäntäni! Mutta jos niin täytyy tapahtua -- sillä
+minkätähden sinun pitäisi kuolla -- niin minulla on tässä voidetta;
+olen valmistanut sen taikavoimaisista jääkukkasista, jotka puhkesivat
+Prometheuksen haavoista ylhäällä Kaukasos-vuoren autioilla lumikentillä
+pilvien tuolla puolen. Voitele itsesi sillä, niin sinä saat seitsemän
+miehen voiman; ja voitele sillä kilpesi, niin ei tuli eikä vesi saata
+sinua vahingoittaa. Mutta mitä alat, se sinun pitää lopettaa ennen
+auringonlaskua, sillä sen voima kestää vain yhden päivän. Ja voitele
+sillä kypäräsi, ennenkuin kylvät käärmeen hampaat; ja kun nuo Maaemon
+pojat hyppäävät pystyyn, niin heitä kypäräsi heidän keskellensä, ja
+silloin nuo sodanjumalan vainion kuolevaiset sikiöt karkaavat toistensa
+kimppuun ja tuhoavat toinen toisensa."
+
+Silloin Iason lankesi polvilleen hänen eteensä ja kiitti häntä ja
+suuteli hänen käsiään; ja tyttö antoi hänelle voideastian ja kiiruhti
+vapisten pois kaislikon läpi. Ja Iason kertoi kumppaneilleen, mitä oli
+tapahtunut, ja näytti heille voirasian; ja kaikki iloitsivat paitsi
+Idas, joka joutui aivan pois suunniltaan kateudesta.
+
+Auringon noustessa Iason meni ja kylpi joessa ja voiteli itsensä
+kiireestä kantapäähän voiteella ja kilpensä ja kypäränsä ja aseensa
+ja pyysi tovereitansa koettelemaan taikakeinon vaikutusta. Uroot
+koettivat katkaista hänen keihäänsä, mutta se oli kova ja jäykkä kuin
+rautatanko, Idas iski häntä kiukkuisesti miekallaan, mutta miekan terä
+kalskahti kappaleiksi ja lensi vasten hänen omia kasvojansa. Sitten
+uroot heittivät keihäänsä hänen kilpeensä, mutta keihäiden kärjet
+käpristyivät kuin lyijy; ja Kaineus koetti työntää häntä, mutta hän ei
+liikahtanutkaan paikaltansa; ja Polydeukes antoi hänelle nyrkillään
+iskun, joka olisi tappanut häränkin, mutta Iason vain naurahti, ja
+uroot tanssivat iloissaan hänen ympärillään; itse hän hyppi ja juoksi
+ja huusi ihastuksissaan äärettömästä voimastansa, kunnes aurinko nousi,
+ja oli aika mennä kaupunkiin ja vaatia Aietesta täyttämään lupauksensa.
+
+Iason lähetti Telamonin ja Aithalideen sanomaan Aieteelle, että hän oli
+valmis taisteluun; ja he menivät marmorimuurien sivuitse ja kultaisten
+kattojen alitse ja astuivat Aietes-kuninkaan saliin, ja Aietes kalpeni
+kiukusta.
+
+"Täytä lupauksesi, loistavan Auringon poika. Anna meille käärmeen
+hampaat ja päästä irti tulikitaiset härkäsi; sillä me olemme löytäneet
+keskuudestamme sankarin, joka saattaa voittaa Kultaisen taljan."
+
+Aietes puri huuliaan, sillä hän oli kuvitellut mielessänsä, että uroot
+olisivat paenneet yöllä; mutta hän ei saattanut peruuttaa antamaansa
+lupausta ja niin hän antoi heille käärmeen hampaat.
+
+Sitten hän käski tuoda vaununsa ja hevosensa ja lähetti airueita
+kuuluttamaan koko kaupungille, ja kaikki kansa tuli hänen kerallaan
+kauhean sodanjumalan kentälle.
+
+Siellä Aietes istuutui valtaistuimelleen ja hänen soturinsa asettuivat
+molemmin puolin, ja niitä oli monta kymmentä tuhatta miestä, jotka
+olivat kiireestä kantapäähän pukeutuneet teräksisiin panssaripaitoihin.
+Ja kaikki kansa ja naiset kiipesivät kaikkiin ikkunoihin ja muureille
+ja valleille; ja Minyain uroot seisoivat yhdessä, kuin pieni
+kourallinen tuon suuren vihollisjoukon keskellä.
+
+Khalkiope oli siellä ja vapiseva Argos-poika ja Medeia, tarkasti
+huntuunsa kääriytyneenä; mutta Aietes ei tietänyt, että hän mutisi
+voimakkaita loitsuja huuliensa välistä. Silloin Iason huusi: "Täytä
+lupauksesi ja anna tulikitaisten härkiesi tulla esille."
+
+Aietes kaski avata portit, ja taikahärät juoksivat esiin. Ja niiden
+vaskiset sorkat kalisivat maata vasten ja tulenliekkejä leiskui
+niiden sieraimista, kun ne sarvet sojossa ryntäsivät Iasonia kohden;
+mutta Iason ei väistynyt askeltakaan. Niiden tulinen hengitys peitti
+hänet, mutta se ei kärventänyt hiuskarvaakaan hänen päästään, ja härät
+pysähtyivät äkkiä ja värisivät, kun Medeia aloitti loitsunsa.
+
+Iason hyökkäsi lähimmän kimppuun ja tarttui sen sarviin; ja he painivat
+ja tappelivat, kunnes härkä vaipui nöyränä polvilleen: sillä elukan
+rohkeus lannistui ja sen jykevät jäsenet kävivät hervottomiksi tuon
+tumman velhotytön kiinteän katseen ja hänen huultensa loitsumuminan
+vaikutuksesta.
+
+Sitten Iason kesytti molemmat härät ja pani ne ikeen alle ja sitoi ne
+auraan ja hoputti niitä keihäällään, kunnes hän sai kynnetyksi koko
+pyhän pellon.
+
+Kaikki Minyain uroot hurrasivat; mutta Aietes puri vimmoissaan
+huuliansa, sillä puolet Iasonin työstä oli jo tehty, ja aurinko oli
+vielä korkealla taivaalla.
+
+Sitten Iason otti käärmeen hampaat ja kylvi ne ja odotti, mitä
+tapahtuisi. Mutta Medeia katsoi hänen kypäräänsä, ettei hän vain
+unohtaisi saamaansa opetusta. Ja jokainen vako kohosi ja paisui, ja
+jokaisesta mullanmukulasta putkahti mies. Tuhansittain niitä nousi
+maan povesta, ja jok'ikinen oli kiireestä kantapäähän asti teräkseen
+pukeutunut. He vetivät miekkansa ja syöksyivät Iasonin päälle, joka
+seisoi yksinään heidän keskellänsä.
+
+Silloin minyalaiset kalpenivat pelosta; mutta Aietes nauroi katkeraa
+naurua: "Katsokaapa, jollei minulla jo olisi kylliksi sotureita
+ympärilläni, saattaisin manata niitä esiin maan povesta!"
+
+Mutta Iason otti kypärän päästänsä ja nakkasi sen tiheimpään parveen.
+Ja sokea raivo valtasi heidät, ja epäluulo ja viha ja pelko; ja
+toinen huusi toiselle: "Sinä löit minua" ja "Sinä olet Iason, sinun
+pitää kuoleman!" Nuo maasta nousseet peikot joutuivat vimmoihinsa ja
+käänsivät kätensä toinen toistansa vastaan; ja he tappelivat väsymättä,
+kunnes he makasivat kaikki maassa kuolleina. Silloin taikavaot
+aukenivat, ja lempeä maa otti heidät takaisin helmaansa; ja ruoho
+kasvoi taas vihreänä heidän ylitsensä, ja Iasonin työ oli tehty.
+
+Minyalaiset nousivat ja hurrasivat, niin että Prometheuskin kuuli
+heidän huutonsa kalliolleen. Ja Iason huusi: "Vie minut nyt heti taljan
+luo, ennenkuin aurinko laskee".
+
+Mutta Aietes ajatteli: "Hän on voittanut härät ja kylvänyt ja
+korjannut tuon hirveän viljan. Ken onkaan tuo mies, joka on taikojakin
+voimakkaampi? Ehkäpä ihan vielä tappaa käärmeenkin." Niin hän ajatteli
+ja vitkasteli ja neuvotteli ruhtinaittensa kanssa, kunnes aurinko
+laski ja kaikki pimeni. Sitten hän käski airueen huutaa: "Jokainen
+mies menköön yöksi kotiinsa. Huomenna mennään tapaamaan uroita ja
+keskustellaan Kultaisesta taljasta".
+
+Sitten hän kääntyi ja katsoi Medeiaan. "Tämä on sinun työtäsi, sinä
+kavala velho! Sinä olet auttanut noita keltahapsisia muukalaisia ja
+tuottanut häpeää isällesi ja itsellesi!"
+
+Medeia pelästyi ja vapisi ja hänen kasvonsa kalpenivat. Aietes näki,
+että hän oli syyllinen ja kuiskasi: "Jos he voittavat taljan, niin sinä
+olet kuoleva!"
+
+Mutta minyalaiset menivät laivoilleen möristen kuin karhut, joilta
+saalis on viety: sillä he ymmärsivät, että Aietes aikoi pitää
+heitä vain pilkkanansa ja kavalasti pidättää heiltä kaiken heidän
+vaivannäkönsä hedelmät. Oileus sanoi: "Menkäämme miehissä lehtoon ja
+ottakaamme talja väkivalloin".
+
+Mutta äkkipikainen Idas sanoi: "Heittäkäämme arpaa, kenen meistä tulee
+mennä ensiksi; sillä sillä aikaa kuin lohikäärme repii yhtä meistä,
+muut voivat sen tappaa ja viedä rauhassa pois taljan". Mutta Iason
+pidätti heitä, vaikka hän heitä ylistikin; sillä hän toivoi apua
+Medeialta.
+
+Hetken perästä Medeia tulikin vapisten ja itki ison aikaa, ennenkuin
+sai puhutuksi. Ja viimein hän sanoi:
+
+"Minun loppuni on tullut, ja minun täytyy kuolla; sillä isäni on
+oivaltanut, että minä olen teitä auttanut. Teidät hän tappaisi, jos
+uskaltaisi; mutta hän ei ole tekevä teille pahaa, koska olette olleet
+hänen vieraitansa. Lähtekää siis, oi lähtekää näiltä rannoilta ja
+muistelkaa Medeia-raukkaa, kun olette kaukana meren tuolla puolen!"
+Mutta uroot huusivat:
+
+"Jos sinä kuolet, niin mekin kuolemme sinun kanssasi; sillä ilman sinua
+emme saata taljaa voittaa, emmekä ilman sitä tahdo mennä kotiin, vaan
+kaadumme täällä kaikki viimeiseen mieheen asti taistellen."
+
+"Sinä et saa kuolla", Iason sanoi. "Pakene meidän kanssamme meren
+tuolle puolen. Näytä meille vain ensin, kuinka saisimme Kultaisen
+taljan; sillä sen sinä saatat tehdä. Olethan sinä lehdon papitar. Näytä
+meille vain, kuinka saamme käsiimme taljan, ja pakene sitten meidän
+kanssamme, ja sinusta on tuleva minun kuningattareni ja sinä saat
+hallita Minyain rikkaita ruhtinaita meren rannan Iolkoksessa."
+
+Ja kaikki uroot tunkeutuivat lähelle ja lupasivat pyhästi, että hänestä
+tulisi heidän kuningattarensa.
+
+Medeia itki ja vapisi ja peitti kasvonsa käsiinsä: sillä hän ikävöitsi
+sydämessään sisariansa ja leikkikumppaneitansa ja kotiaan, jossa hän
+oli viettänyt lapsuutensa päivät. Mutta viimein hän katsahti Iasoniin
+ja sanoi kesken nyyhkytyksiänsä:
+
+"Minun täytyy siis jättää kotini ja kansani ja lähteä muukalaisten kera
+merten taakse? Arpa on heitetty, ja minun täytyy kestää kohtaloni.
+Tahdon näyttää teille, kuinka saatte Kultaisen taljan käsiinne. Viekää
+laivanne metsän kylkeen ja pankaa se sinne ankkuriin rantatöyrästä
+vastaan; ja Iason ottakoon jonkun urhean toverin mukaansa ja tulkoon
+keskiyön aikana tapaamaan minua muurin juurelle."
+
+Silloin kaikki uroot huusivat yhdestä suusta: "Minä tahdon tulla
+mukaan!" "Ja minä!" "Ja minä!" Äkkipikainen Idas joutui kateudesta
+aivan suunniltaan; sillä hän olisi tahtonut olla ensimmäisenä kaikessa.
+Mutta Medeia tyynnytti heitä ja sanoi: "Orpheus tulkoon Iasonin kanssa
+ja tuokoon mukanaan taikaharppunsa; sillä minä olen kuullut hänestä,
+että hän on kaikkien laulajien kuningas ja saattaa lumota kaikki maan
+päällä."
+
+Orpheus nauroi ilosta ja taputti käsiänsä, kun hänet valittiin; sillä
+siihen aikaan runoilijat ja laulajat olivat yhtä urheita taistelijoita
+kuin kaikkein parhaimmatkin soturit.
+
+Niin he menivät keskiyön aikaan rantaan ja kohtasivat Medeian; ja hänen
+mukanaan tuli hänen nuori veljensä, Absyrtos, taluttaen vuoden vanhaa
+lammasta.
+
+Medeia vei heidät tiheikköön, joka oli sodanjumalan portin vieressä;
+ja hän käski Iasonin kaivaa kuopan ja teurastaa lampaan ja jättää sen
+sinne ja sirottaa sen päälle taikayrttejä ja hunajaa.
+
+Silloin syöksyi maan sisästä punaisten tulenliekkien leiskunnassa
+Brimo, metsien hurja velho, ja hänen häijyt koiransa ulvoivat hänen
+ympärillänsä. Hänellä oli kolme päätä, yksi kuin hevosen ja toinen
+kuin verikoiran ja kolmas kuin sihisevän käärmeen, ja hänellä oli
+miekka kummassakin kädessään. Hän ryntäsi kuopalle koirinensa ja he
+söivät ja joivat niin paljon kuin jaksoivat, ja Iason ja Orpheus
+vapisivat, ja Medeia peitti silmänsä. Viimein velho kiiti koirinensa
+metsään ja katosi; ja salvat kolahtivat alas ja portin puoliskot
+aukenivat selko selälleen, ja Medeia ja uroot riensivät portista sisään
+ja kiiruhtivat tuon myrkyllisen metsän läpi, mahtavien tammipuiden
+tummien runkojen lomitse Kultaisen taljan hohtoa kohden ja viimein
+he näkivät taljan riippuvan suuressa puussa lehdon keskellä. Iason
+olisi tahtonut juosta ja temmata taljan puusta; mutta Medeia pidätti
+häntä ja osoitti väristen mahtavaa käärmettä, joka makasi kiemurassa
+puiden runkojen keskellä. Sen ruumis oli kuin roteva vuoriston honka,
+ja sen kiemuroitten väliä oli monta syltä ja se kimalteli pronssilta
+ja kullalta. Puolet he vain saattoivat siitä nähdä, mutta ei enempää,
+sillä toinen puoli peittyi kauas pimeään.
+
+Kun käärme näki heidän tulevan, niin se nosti päänsä ja katsoi heitä
+vaanien pienin kiiluvin silmin ja väläytti kaksihaaraista kieltään
+ja sähisi kuin metsiä kiertävä kulo, niin että koko metsä vavahti ja
+ähkyi. Sen sähinä värisytti puita lehdennenistä aina juuriin saakka
+ja kiiti yli virran pitkien rantojen ja Aieten pylvässalin ja herätti
+kaikki nukkujat kaupungissa, niin että äidit peloissaan painoivat
+lapsiansa rintaansa vastaan.
+
+Mutta Medeia puhutteli sitä ystävällisesti ja se kurkotti pitkän,
+pilkullisen kaulansa ja nuoli hänen kättään ja katsoi häntä silmiin,
+ikäänkuin ruokaa pyytäen. Silloin Medeia antoi merkin Orpheukselle ja
+tämä aloitti tenholaulunsa.
+
+Hänen laulaessaan metsä taas tyyntyi ja puiden lehdet riippuivat
+hiljaa; ja käärmeen pää painui alas ja sen vaskinen ruumis kävi
+hervottomaksi ja sen kiiluvat silmät sulkeutuivat hitaasti. Hetken
+perästä se hengitti tasaisesti kuin nukkuva lapsi, kun Orpheus kutsui
+sen luokse leppeätä Unen jumalaa, joka antaa rauhan ihmisille ja
+eläimille ja meren läikkyville laineille.
+
+Silloin Iason juoksi varovaisesti eteenpäin, astui tuon mahtavan
+käärmeen yli ja tempasi taljan puun rungosta. Sitten he kaikki neljä
+syöksyivät pois puutarhasta joen äyräälle, jossa Argo odotti.
+
+Hetkisen vallitsi rannassa syvä hiljaisuus, kun Iason piti Kultaista
+taljaa korkealla. Sitten hän huusi: "Kynnä nyt, kunnon Argo, nopeasti
+laineita, jos enää milloinkaan tahdot nähdä Pelionin harjanteita!"
+
+Ja Argo totteli. Vakavina ja vaieten uroot sitä auttoivat airoillansa,
+ja honkainen puu taipui kuin pajunvitsa heidän käsissänsä, ja uljas
+Argo ulvahteli heidän aironvetojensa alla.
+
+Yhä kauemmas he pakenivat syvän pimeyden turvissa, alas ryöppyävää
+virtaa he kiitivät ohi mustien muuriseinien ja temppelien ja Idän
+ruhtinaan linnojen, ohi kanavan suiden ja tuoksuvien puutarhojen ja
+outoja hedelmiä kasvavien lehtojen, ohi rämeiden, joilla lihavat lehmät
+makasivat, ja pitkien, suhisevien kaislikkojen; ja viimein he kuulivat
+meren aaltojen; kohisevan hietasärkkää vastaan, joka yksinään törrötti
+kuutamossa.
+
+Meren kohinaa kahden he kiitivät, ja kuin raisu ratsu Argo hyppäsi
+aallolta aallolle, sillä se tiesi, että aika oli tullut, jolloin se
+saisi näyttää, mihin kelpaisi, ja voittaa kunniaa uroille ja itsellensä.
+
+Meren kohinaa kohden he kiitivät, ja kuin raisu ratsu Argo hyppäsi
+aallolta aallolle, ja henkeään pidätellen uroot katselivat, kukin
+airollaan, kuinka se soljui tyynelle aavalle ulapalle.
+
+Silloin Orpheus otti harppunsa ja lauloi paianin, [kiitoslaulu
+Apollonin kunniaksi] ja korkealle kohosi jälleen uroiden rohkeus.
+Uljaasti ja voimakkaasti he soutivat eteenpäin kauas lännen pimeyteen.
+
+
+
+
+V.
+
+Kuinka Argonautit ajautuivat Tuntemattomalle merelle.
+
+
+He pakenivat länttä kohden minkä ennättivät; mutta Aietes varusti
+laivastonsa ja lähti ajamaan heitä takaa. Ja teräväsilmäinen Lynkeus
+näki hänen tulevan, kun hän vielä oli monen penikulman päässä, ja
+huusi: "Minä mäen kaukana idässä satoja laivoja ikäänkuin parven
+valkoisia joutsenia!" Ja sen kuultuaan uroot soutivat vielä entistä
+rivakammin, mutta laivat lähenivät kuitenkin joka hetki.
+
+Silloin Medeia, tuo tumma velhotyttö, keksi julman ja viekkaan keinon.
+Hän tappoi nuoren veljensä Absyrtoksen ja heitti hänet mereen ja sanoi:
+"Kestää kauan ennenkuin isäni ennättää saada ylös hänen ruumiinsa ja
+polttaa sen, ja sillä aikaa me pääsemme kauas edelle."
+
+Kaikki uroot kauhistuivat ja katsoivat häpeissään toinen toiseensa;
+mutta he eivät sentään rangaisseet tuota tummaa velhonaista, sillä
+olihan hän hankkinut heille Kultaisen taljan.
+
+Kun Aietes tuli paikalle, niin hän näki poikansa ajelehtivan ruumiin.
+Hän pysähtyi pitkäksi aikaa, itki poikaansa ja otti hänet ylös
+vedestä ja palasi kotiin. Mutta hän lähetti uudelleen merimiehensä
+länttä kohden ja velvoitti heidät, uhaten hirmukuolemalla, täyttämään
+tehtävänsä. "Tuokaa takaisin minun luokseni tumma velhonainen, jotta
+hän kuolisi kauhean kuoleman. Mutta jos te palaatte ilman häntä, niin
+teidän on itse kuoltava sama kuolema."
+
+Siten Argonautit sillä kertaa pelastuivat. Mutta Zeus-isä näki tuon
+törkeän rikoksen, ja hän lähetti taivaasta ankaran myrskyn ja paiskasi
+laivan kauas pois oikealta suunnalta. Päivän toisensa jälkeen myrsky
+sitä ajeli aallokossa ja sankassa sumussa, kunnes uroot eivät lopulta
+enää tietäneet, missä olivat, sillä aurinkokin oli kätkeytynyt
+taivaalta. Viimein laiva törmäsi matalikolle keskelle laakeita muta- ja
+hietasaaria, ja aallot vyöryivät sen yli pitkin ja poikin, ja uroot
+kadottivat kaiken pelastumisen toivon.
+
+Silloin Iason huusi Heraa avuksi: "Taivasten ihana kuningatar, joka
+meitä tähän asti olet suosinut, miksi hylkäsit meidät kurjuudessamme ja
+jätit meidät kuolemaan tänne tuntemattomille merille? Kovaa on kadottaa
+kunnia, jonka sellaisella tuskalla ja vaarallisella työllä olemme
+saavuttaneet, ja kovaa enää koskaan olla näkemättä Hellaata ja Pagasain
+lempeää lahtea."
+
+Silloin tuo keulaan kiinnitetty taikaoksa puhui: "Zeus-isän vihan
+tähden tämä kaikki teille on tapahtunut; sillä kauhea rikos on tehty
+laivallanne, ja pyhä pursi on veren tahraama."
+
+Sen kuultuaan kaikki uroot huusivat: "Medeia on murhaaja. Kärsiköön
+tuo velhonainen syntinsä seuraukset ja kuolkoon!" He tarttuivat
+Medeiaan heittääkseen hänet mereen, jotta tuon pojan kuolema tulisi
+sovitetuksi; mutta taikaoksa puhui taas: "Saakoon hän elää, kunnes
+hänen rikostensa mitta on täysi. Kosto häntä lähestyy, verkkaan mutta
+varmasti; nyt hänen täytyy vielä jäädä eloon, sillä te tarvitsette
+häntä vielä. Hänen täytyy näyttää teille tie Kirke-sisarensa luo, joka
+asuu Lännen saarilla. Hänen luokseen teidän täytyy purjehtia vaikeaa ja
+vaivalloista tietä, ja hän on puhdistava teidät rikoksestanne."
+
+Urhot itkivät ääneensä, kun he kuulivat tammen tuomion; sillä he
+tiesivät, että heillä oli edessään tuskallinen taival ja vuosikausien
+katkera kärsimys. Toiset syyttivät tummaa velhonaista ja toiset
+sanoivat: "Ei, me olemme kuitenkin hänelle kiitollisuuden velassa;
+ilman häntä emme olisi voittaneet Kultaista taljaa". Mutta useimmat
+heistä purivat ääneti huuliansa, sillä he pelkäsivät velhon vehkeitä.
+
+Meri tyveni ja aurinko pilkisti jälleen pilvien lomasta, ja uroot
+työnsivät laivansa matalikolta ja soutivat tumman velhotytön opastamina
+eteenpäin vaivalloista tietään tuntemattoman meren ulapoille.
+
+Mitä teitä he kulkivat, en tiedä, enkä sitäkään kuinka he tulivat
+Kirken saarelle. Toiset sanovat heidän kulkeneen länttä kohden ja
+Istros-virtaa ylös ja että he sitten saapuivat Adrian merelle laahaten
+laivaansa lumipeitteisten Alppien yli. Toiset sanovat heidän menneen
+etelään päin punaiselle Intian merelle ja päivänpaisteisten maiden
+ohi, joissa kaikenlaiset mausteet kasvavat, ja sitten Aitiopian ympäri
+länttä kohden ja viimein tulleen Libyaan. Siellä he vetivät laivansa
+polttavan hietikon poikki ja mäkien ja töyräiden yli aina Syrteihin
+asti, joiden rannoilla lentohieta-aavikoita leveni monen penikulman
+laajuudelta rikkaan Kyrenen ja lootophagien, lootoksen syöjien,
+alueiden välillä. Tämä on kuitenkin kaikki vain mielikuvituksen
+tuotetta ja taruja ja hämäriä viittauksia tuntemattomiin maihin.
+
+Mutta kaikki tietävät, että he tulivat erääseen paikkaan, jossa he
+yhdeksän päivää saivat köysien ja kierikoiden avulla laahata laivaansa
+maata pitkin, ennenkuin tulivat Tuntemattomalle merelle. Ja paras
+kaikista noista vanhoista lauluista kertoo meille, kuinka he kulkivat
+kauas pohjoiseen, kunnes tulivat Kaukasoksen rinteille, siihen
+paikkaan, missä se pistäiksen kauas mereen; ja kaidalle Kimmerian
+[Krimin ja Sirkassian välillä] Bosporokselle, jonka poikki titaani ui
+härän selässä, ja sieltä tyynen Maiotis-meren [Asovan meri] hiljaisille
+vesille. Ja sieltä he kulkivat yhä pohjoiseen, ylös Tanais-jokea, jota
+me nimitämme Doniksi, geloonien ja sauromatain ja monien vaeltavien
+paimentolaisheimojen ja yksisilmäisten arimaspien ohi, joista vanhat
+Kreikan runoilijat kertovat, että he ryöstivät kultaa kylmillä Rhipaian
+[Uralin vuoret] vuorilla asuvilta grypseilta.
+
+Ja he kulkivat ohi Skythian jousimiesten ja ihmisiä syövien
+taurilaisten ja ohi vaeltavien hyperboreialaisten eli peräpohjolaisten,
+jotka syöttävät karjalaumojansa Pohjantähden alla, ja viimein he
+tulivat pohjoiselle valtamerelle, tuolle kolealle, kuolleelle
+Kronoksen [Itämeri] merelle. Mutta siellä Argo ei enää tahtonut
+liikkua eteenpäin; ja jok'ainoa mies laski kyynärpäänsä polvelleen ja
+nojasi päätänsä käsiinsä nälän ja ponnistusten murtamana ja heittäytyi
+kuolemaan. Mutta perämies, uljas Ankaios, sai vielä kerran heidän
+mielensä rohkaistuksi ja käski heidän hypätä maihin ja hinata köysien
+ja kierikoiden avulla laivaa monta raskasta päivää, maidenko yli, vai
+lietteiden vai jäiden en oikein tiedä, sillä runo on hämmentynyt ja
+katkonainen kuin uni. Se kertoo sitten, kuinka he tulivat kuuluisien
+pitkä-ikäisten ihmisten asuinsijoille ja kimmerien luo, jotka eivät
+koskaan nähneet aurinkoa, he kun asuivat syvällä lumipeitteisten
+vuorten rotkoissa, ja Hemionian ihanaan maahan, jossa asui kaikista
+kansoista hurskaimmat, ja Manalan porteille ja unten asuinsijoille
+saakka.
+
+Viimein Ankaios huusi: "Kestäkää vielä hetkinen, kunnon kumppanit,
+pahin on kuin onkin jo ohitse; sillä minä saatan jo nähdä, kuinka
+länsituulen lauha henkäys panee veden väreilemään ja kuulen valtameren
+loiskuvan rantariuttoja vastaan. Masto pystyyn siis ja ylös purjeet, ja
+kuin miehet ottakaa vastaan, mitä tuleva on!"
+
+Silloin puhui taikaoksa: "Voi, jospa olisin jo aikoja sitten
+kadonnut, musertunut noiden kauheiden kallioiden väliin ja vaipunut
+Eukseinos-meren hyrskyjen alle! Parempi olisi ollut sekin, kuin kulkea
+iäti ruhtinaitteni rikoksen tahraamana; sillä Absyrtoksen veri vainoaa
+minua ja onnettomuus seuraa onnettomuutta. Niinpä joudun nytkin
+jonkin salaperäisen hirviön valtaan, jos tulen liian lähelle Ierneen
+[Britannian] saarta. Jollette laske niin läheltä mannerta kuin suinkin
+ja purjehdi etelää kohden, aina vain etelää kohden, niin minun täytyy
+kulkea Atlantin meren tuolle puolen, valtamerelle, jolla ei ole ääriä."
+
+Silloin he siunasivat taikaoksaa ja purjehtivat eteläänpäin, mantereen
+rantaa pitkin. Mutta ennenkuin he sivuuttivat Ierneen, tuon sumujen ja
+myrskyjen maan, tuli musta, vonkuva vihuri ja tarttui purjeisiin ja
+sekoitti köydet. Kaksitoista yötä he ajelivat aavalla, myrskyävällä
+Lännen merellä keskellä hyrskyjä ja hyökyaaltoja, eivätkä nähneet
+tähtiä eivätkä aurinkoa. Ja taas he huusivat: "Me hukumme, sillä me
+emme tiedä, missä olemme. Me olemme eksyneet tässä kauheassa pimeydessä
+ja usvassa, emmekä tiedä missä on itä, missä länsi."
+
+Mutta kaukonäköinen Lynkeus huusi iloisesti keulan kyljestä: "Rohkeutta
+vielä, oivat purjehtijat; minä näen mäntypuita kasvavan saaren ja
+lempeän Maaemon esikartanot, joita pilvet seppelöivät".
+
+Mutta Orpheus sanoi: "Älä ohjaa sinne, ei yksikään elävä olento voi
+siellä maihin laskea; sillä tuolla rannikolla ei ole ainoatakaan
+valkamaa, äkkijyrkkiä kallioita vain ylt'ympäri".
+
+Niin Ankaios käänsi laivan poispäin; ja enemmän kuin kolme päivää he
+vielä saivat purjehtia, ennenkuin tulivat Aiaan, Kirken asunnolle ja
+ihanalle Lännen saarelle [Azorit?].
+
+Sinne Iason käski heidän laskea laivansa ja etsiä joitakin elollisen
+olennon merkkejä. Kun he kulkivat sisämaahan päin, niin he kohtasivat
+Kirken, joka oli tulossa laivalle; ja he vapisivat, kun he näkivät
+hänet, sillä hänen hiuksensa ja kasvonsa ja vaatteensa loistivat kuin
+tulenliekki.
+
+Ja hän tuli ja katsoi Medeiaan; ja Medeia kätki kasvonsa huntunsa
+taakse.
+
+Ja Kirke huusi: "Oi sinä katala tyttö, oletko kadottanut järkesi, kun
+uskallat tulla tänne minun saarelleni, jossa kukkaset läpi vuoden
+kukkivat? Missä on sinun vanha isäsi ja veljesi, jonka tapoit? Vähänpä
+minä siitä välitän, minne sinä joudut noine muukalaisinesi, joita
+rakastat. Ruokaa ja viiniä tahdon teille lähettää, mutta teidän
+laivanne ei saa jäädä tänne, sillä se on synnin saastuttama, ja synnin
+saastuttama on sen miehistökin."
+
+Uroot rukoilivat häntä, mutta turhaan, ja huusivat: "Puhdista meidät
+rikoksestamme!" Mutta hän lähetti heidät pois ja sanoi: "Menkää
+Maleaan, siellä teidät puhdistetaan synnistänne, ja saatte palata
+kotiinne".
+
+Silloin nousi suotuisa tuuli ja he purjehtivat itää kohden Iberian
+rannalla olevan Tartesos-kaupungin ohi ja tulivat viimein Herakleen
+patsaille ja Välimeren kirkkaille vesille. Sitten he purjehtivat
+eteenpäin ja kulkivat Sardinian meren poikki ja Ausonien saarien
+ja niemirikkaan Tyrrhenian rannikon ohi, kunnes he eräänä tyynenä
+kesäiltana näkivät edessänsä kauniin, kukkaisan saaren. Kun he väsynein
+voimin sitä hitaasti lähestyivät, niin he kuulivat rannalta suloista
+laulua. Mutta kun Medeia sen kuuli, niin hän hypähti pystyyn ja huusi:
+"Taivas varjelkoon, uroot, nuo ovat seireenien saaret. Teidän on
+purjehdittava läheltä niiden ohitse, sillä muuta kulkuväylää ei ole;
+mutta ne, jotka kuuntelevat tuota laulua, ovat hukassa."
+
+Silloin Orpheus, tuo kaikkien laulajien kuningas puhui: "Antaa heidän
+koetella voimiaan minun kanssani. Olenhan minä laulullani lumonnut
+kiviä ja puita ja lohikäärmeitä, saatikka sitten ihmisten sydämiä!"
+Ja hän otti harppunsa ja nousi seisomaan peräkannelle ja aloitti
+tenholaulunsa.
+
+Ja nyt uroot saattoivat nähdä Anthemussan, tuon kukkaisan
+saaren seireenit, kolme ihanaa impeä, jotka istuivat rannalla
+ilta-auringon punaaman kallion kyljessä tummanpunaisten unikukkien ja
+kullankeltaisten liljojen keskellä. Hitaasti ja uneliaasti he lauloivat
+lempein, hopeankirkkain äänin, ja säveleet hiipivät yli kullaita
+kimmeltävien vesien, ja aina uroiden sydämiin asti Orpheuksen laulusta
+huolimatta.
+
+Ja kaikki olivat tulleet kuuntelemaan heidän lumoavaa lauluansa. Lokit
+istuivat valkeissa jonoissa pitkin kallioiden kylkiä ja kuuntelivat;
+ja rannalla suuret hylkeet viruivat auringon paisteessa ja nyökkivät
+tahtia unisilla päillään ja hopealta hohtavat kalaparvet hypähtelivät
+korkealle paremmin kuullaksensa ja särkivät ailakoiden veden kiiltävän,
+tyynen kalvon. Tuuli hiljensi huminaansa ajellessaan pilviparviansa
+länttä kohden; ja pilvet leijailivat taivaan sinessä kuin kullan
+kellertävä lammaslauma ja kuuntelivat uneksien seireenien laulua.
+
+Kun uroot kuuntelivat, niin airot heltisivät heidän käsistänsä
+ja heidän päänsä painuivat rinnoille ja heidän raskaat silmänsä
+sulkeutuivat. He uneksivat hiljaisista hohtavista puutarhoista
+ja humisevien honkien siimeksestä, ja kaikki heidän vaivansa ja
+ponnistuksensa tuntui heistä hulluudelta, eivätkä he muistaneet enää
+mainettansa.
+
+Silloin yksi nosti äkkiä päänsä ja huusi: "Mitä tämä ikuinen
+vaeltaminen meitä hyödyttää? Jääkäämme tänne ja levätkäämme hetkinen!"
+Ja toinen sanoi: "Soutakaamme tuonne saarelle ja kuunnelkaamme, mitä
+he laulavat", ja kolmas: "Minä en välitä sanoista, vaan säveleestä. He
+saavat laulaa minut uneen, että saan levon."
+
+Ja Butes, Pandionin poika, kaunein kaikista kuolevaisista, hyppäsi
+veteen ja ui saarta kohden huutaen: "Minä tulen, minä tulen, ihanat
+immet, kuuntelemaan lumoavaa lauluanne ja elämään ja kuolemaan
+luonanne!"
+
+Mutta Medeia väänteli käsiänsä ja huusi: "Laula kovemmin Orpheus,
+viritä voimakkaampi sävel; herätä nuo onnettomat unikeot, tai yksikään
+heistä ei saa enää nähdä Hellaan lempeitä laaksoja!"
+
+Silloin Orpheus nosti harppunsa ja antoi taitavan kätensä kulkea
+kielien yli; ja hänen soittonsa ja laulunsa kohosi kuin pasuunan ääni
+illan hiljaiselle taivaalle. Kuin ukkosen jyrinä se syöksyi ilmaan,
+niin että kalliot ja meri kaikuivat; ja se tunki uroiden sydämiin kuin
+tulinen viini, kunnes kaikkien sydämet alkoivat rajusti sykkiä heidän
+rinnoissansa.
+
+Ja hän lauloi laulun Perseuksesta, kuinka jumalat häntä johdattivat
+yli maiden ja merien, kuinka hän surmasi kauhean Gorgon ja voitti
+itselleen verrattoman morsiamen ja kuinka hän nyt istuu jumalten
+luona Olympoksessa, loistaen tähtenä taivaalla, kuolematonna kera
+kuolemattoman puolisonsa ja kaikkien ihmisten kunnioittamana.
+
+Niin Orpheus lauloi, ja seireenit vastasivat yli kullalta kimmeltävän
+meren. Mutta viimein Orpheuksen ääni voitti seireenien äänen, ja uroot
+tarttuivat taas airoihinsa.
+
+Ja he huusivat: "Mekin tahdomme olla miehiä kuin Perseus, ja me
+tahdomme uskaltaa ja kärsiä viimeiseen asti. Laulaos meille vielä
+kerran hänen laulunsa, kunnon Orpheus, että unohtaisimme seireenit ja
+heidän loitsunsa."
+
+Ja kun Orpheus alkoi laulaa, niin uroot pistivät aironsa mereen ja
+soutivat hänen soittonsa mukaan ja pakenivat kauas pois; ja seireenien
+laulu kaikui yhä heikommin ja sekoittui laivan vanaveden vaahdon
+kohinaan ja kuoli vähitellen pois.
+
+Mutta Butes ui rannalle ja polvistui seireenien eteen ja huusi:
+"Laulakaa vielä! Laulakaa vielä!" Hän ei kuitenkaan ennättänyt sanoa
+enempää, sillä hänen korvansa alkoivat kummasti humista ja hän vajosi
+taikauneen ja vaipui pitkäkseen rannan kiville ja unohti taivaan ja
+maan, eikä ennättänyt nähdä tuota rumaa rantaakaan, jolla oli ihmisten
+luita huiskin haiskin.
+
+Silloin nuo kolme siroa sisarta nousivat hitaasti julma hymy
+huulillaan; ja hitaasti he hiipivät häntä kohden kuten tiikerit
+saaliinsa kimppuun; ja heidän kätensä olivat kuin kotkan kynnet, kun he
+kulkivat yli uhriensa luiden kauheaa juhla-ateriaansa nauttimaan.
+
+Mutta ihana Afrodite näki nuorukaisen Ida-vuoren korkealta kukkulalta,
+sääli hänen nuoruuttansa ja hänen kauneuttansa, hypähti kultaiselta
+valtaistuimeltaan, ja kuin tähdenlento hän lennähti alas taivaalta
+jättäen jälkeensä kimaltelevan valojuovan. Hän pysähtyi seireenien
+saarelle, sieppasi saaliin heidän kynsistänsä ja nosti ylös nukkuvan
+Buteen, kääri hänet kultaiseen usvaan ja kantoi hänet Lilybaionin
+kukkulalle. Siellä Butes vietti nukkuen monta hauskaa vuotta.
+
+Kun seireenit huomasivat joutuneensa tappiolle, niin he kirkuivat
+kiukusta ja raivosta, syöksyivät rannalta mereen ja muuttuivat mustiksi
+kalliomöhkäleiksi, jotka siellä vielä tänäkin päivänä törröttävät.
+
+Sitten uroot tulivat Lilybaionin kapeaan salmeen ja näkivät Sisilian,
+tuon kolmikulmaisen saaren, jonka alla makaa Enkelados-jättiläinen
+kuorsaten yötä ja päivää; ja kun hän kääntyy, niin maa järisee, ja
+ärjyviä tulenliekkejä syöksyy hänen rinnastaan ja tunkee esiin Ainteen
+[Etnan] keilahuipusta, joka kohoaa korkealle yli kastanjanruskeiden
+metsien. Ja siellä Karybis tempasi heidät hirvittävään hyrskyynsä ja
+vyöryi maston korkuisena heidän ympärillään; eivätkä he päässeet
+eteen- eivätkä taaksepäin, sillä pyörre pyöritti heitä ympäri.
+
+Siinä pyörrettä vastaan ponnistellessaan he näkivät aivan lähellänsä
+salmen toisella puolen kallion törröttävän vedessä, huippu pilvien
+peitossa. Eikä sitä kalliota olisi voinut kukaan kiivetä, vaikka
+hänellä olisi ollut kaksikymmentä kättä ja jalkaa, sillä se oli niin
+sileä ja liukas, kuin ihmiskäden kiilloittama; ja puolitiessä ylöspäin
+synkkä luola ammotti länttä kohden.
+
+Kun Orpheus näki sen, niin hän huokasi raskaasti ja väänteli käsiänsä
+ja huusi: "Vähänpä meitä auttaa, vaikka pääsisimmekin pyörteen
+kynsistä, sillä tuossa luolassa asuu Skylla, noita, jolla on nuoren
+koiranpenikan ääni. Äitini varoitti minua tästä lähtiessämme Hellaasta.
+Noidalla on kuusi päätä ja kuusi pitkää kaulaa, ja hän väijyy tuossa
+pimeässä onkalossa. Luolastaan hän sieppaa kaikki ohikulkevat, hylkeet
+ja haikalat ja delfiinit ja kaiken Amphitriteen karjan. Eikä ainoankaan
+laivan miehistö saata kerskata eheänä päässeensä hänen kallionsa ohi,
+sillä hän ojentaa pitkät kaulansa ja jokainen suu sieppaa miehen.
+Kenpä meitä nyt auttaisi? Sillä Hera ja Zeus vihaavat meitä ja meidän
+laivamme on rikoksen tahraama. Niinpä meidän täytyy kuolla, kuinka
+hyvänsä käykin."
+
+Silloin Thetis, Peleuksen hopeajalkainen kuningatar, kohosi
+syvyyksistä, koska hän rakasti urheaa puolisoansa. Ja kaikki hänen
+nymfinsä seurasivat häntä, ja he leikkivät laivan ympärillä kuin
+lumivalkoiset delfiinit, sukelsivat aallolta aallolle laivan edessä
+ja sen vanavedessä ja sen kupeella, niinkuin delfiinit leikkivät. He
+tarttuivat laivaan ja ohjasivat sitä ja heittivät sitä kädestä käteen
+halki aaltojen, niinkuin tytöt heittävät palloa. Kun Skylla kurotti
+kaulaansa siepatakseen laivan, niin he työnsivät takaisin hänen ahnaat
+päänsä. Ja ilkeä Skylla vinkui kuin koiranpenikka heidän hentojen
+käsiensä koskiessa häneen ja vetäytyi pelästyneenä luolaansa -- sillä
+kaikki paha pelkää sitä, mikä on hyvää -- ja eheänä liukui Argo Skyllan
+ohitse myötätuulen alkaessa puhaltaa. Thetis palasi nymfeineen takaisin
+meren pohjaan koralliluoliinsa ja vihreältä ja purppuranpunaiselta
+hohtaviin puutarhoihinsa, joissa kukat läpi vuoden kukkivat; ja uroot
+jatkoivat matkaansa iloissansa, mutta samalla peläten, mitä vielä oli
+tuleva.
+
+Senjälkeen he soutivat navakasti monta raskasta päivää, kunnes näkivät
+pitkän korkean saaren ja sen takana vuorisen maan. He hakivat, kunnes
+löysivät sataman, ja soutivat rohkeasti sitä kohden. Mutta hetken
+perästä he pysähtyivät ja ihmettelivät, sillä rannalla kohosi suuri
+kaupunki ja temppeleitä ja muureja ja puutarhoja ja linnoja korkeilla
+kallioilla. Kaupungin kummallakin puolella he näkivät avaran sataman,
+joihin molempiin vei ahdas väylä; ja lukemattomia mustia laivoja oli
+kuivillaan rannalla.
+
+Silloin puhui Ankaios, tuo viisas perämies: "Mikä uusi ihme tämä on?
+Tunnenhan minä kaikki saaret ja satamat ja kaikki merten mutkat, ja
+tämän pitäisi olla Kerkyra, jossa asustaa vain kesyttömiä vuohilaumoja.
+Mutta mistä ovat kotoisin nuo uudet satamat ja nuo suuret hiotusta
+kivestä tehdyt rakennukset?"
+
+Mutta Iason sanoi: "Tämän saaren asukkaat eivät saata olla villiä
+kansaa. Soutakaamme vain satamaan ja koettakaamme onneamme."
+
+He soutivat satamaan, hiotusta kivestä tehtyä laivasiltaa kohden
+tuhansien mustakylkisten laivojen lomitse, joista jokainen oli paljon
+isompi kuin Argo. Ja he ihmettelivät tuota mahtavaa kaupunkia ja sen
+kiiltäviä kuparikattoja ja pitkiä, korkeita marmorimuureja, joiden
+päällä oli lujia paalutuksia. Ja laivasilloilla vilisi kaikenlaista
+kansaa, kauppiaita ja merimiehiä ja orjia, jotka tulivat ja menivät
+kantaen kauppatavaroita. Ja uroiden mieli nöyrtyi, ja he katsoivat
+toinen toiseensa ja sanoivat: "Me olimme mielestämme aika ylväitä
+lähtiessämme meren rannan Iolkoksesta, mutta kuinka vähäpätöisiltä
+me näytämmekään tämän kaupungin rinnalla, ikäänkuin muurahainen
+mehiläisparvessa."
+
+Merimiehet huusivat heille töykeästi sillalta: "Mitä miehiä te olette?
+Me emme huoli muukalaisista emmekä merirosvoista. Me tulemme kyllä omin
+neuvoin toimeen."
+
+Mutta Iason vastasi kohteliaasti, sovittaen sievästi sanansa ja kehuen
+heidän kaupunkiaan ja heidän satamaansa ja heidän upeata laivastoansa.
+"Toden totta, tepä olette oikeita Poseidonin poikia ja meren
+valtiaita! Me olemme vain merta kiertäviä merimiesparkoja, janosta ja
+ponnistuksista nääntyneitä. Antakaa meille vain ruokaa ja vettä, niin
+me jatkamme rauhassa matkaamme."
+
+Silloin merimiehet nauroivat ja vastasivat: "Etpä ole hullu,
+muukalainen. Sinä puhut kuin kelpo mies ja saatpa nähdä, ettemme mekään
+ole huonompia. Poseidonin poikia me olemme ja meren valtiaita; mutta
+tulkaahan maihin, niin saatte, mitä meillä parasta on."
+
+Uroot kömpivät rannalle väsyneinä ja kangistuneina, ja merimiehet
+nauroivat heidän pitkiä takkuisia partojaan ja päivän paahtamia
+poskiaan ja heidän rääsyisiä, meriveden turmelemia vaatteitaan ja
+suolaisen hyrskyn ruostuttamia aseitaan, -- sillä nuo merimiehet olivat
+karkeita kieleltään, vaikka he olivatkin hyväsydämisiä ja kunnon
+miehiä. -- Ja yksi heistä sanoi: "Nuopa ovat kehnoja merimiehiä; hehän
+ovat sen näköisiä kuin olisivat sairastaneet merikipua kaiken päivää?"
+Ja toinen virnuili: "Katsokaa, kuinka heidän koipensa ovat koukistuneet
+paljosta soutamisesta; hehän kävellä taapertavat kuin ankat!"
+
+Silloin tuittupäinen Idas aikoi lyödä heitä, mutta Iason pidätti
+häntä. Ja yksi kaupparuhtinaista, pitkä ja komea mies, tuli heitä
+puhuttelemaan.
+
+"Älkää panko pahaksenne, muukalaiset; meripojat eivät voi olla
+pieksämättä kieltänsä. Mutta me tahdomme kohdella teitä hyvin ja
+ystävällisesti, sillä muukalaiset ja köyhät ovat Jumalan lähettämiä.
+Ettekä te näytäkään miltään tavallisilta merenkulkijoilta, niin
+kookkaat ja voimakkaat ovat vartalonne ja komeat aseenne. Tulkaa
+kanssani Alkino'okseen, tuon rikkaan meren ruhtinaan, palatsiin ja me
+tahdomme kestitä teitä hyvin ja kaikesta sydämestämme; ja sitten te
+saatte sanoa meille nimenne."
+
+Mutta Medeia vetäytyi taaksepäin ja vapisi ja kuiskasi Iasonin korvaan:
+"Me olemme joutuneet ansaan ja olemme menossa perikatoomme, sillä minä
+näen miehistön joukossa maalaisiani, tummasilmäisiä kolkhilaisia, yllä
+teräksiset panssaripaidat, jollaisia käytetään minun isänmaassani."
+
+"Liian myöhäistä on kääntyä takaisin", Iason sanoi. Ja hän kysyi
+kaupparuhtinaalta: "Mikä maa tämä on, arvoisa herra; ja mikä on tuo
+hiljan rakennettu kaupunki?"
+
+"Tämä on Phaiekien maa, jota kaikki Taivahiset rakastavat; sillä he
+tulevat tänne ja syövät juhla-aterioita kanssamme kuin ystävät ainakin
+ja istuvat rinnallamme salissa. Tänne me tulimme Liburniasta häijyjä
+kykloopeja pakoon. He ryöstivät meiltä, rauhallisilta kauppiailta,
+vaivoin hankkimamme tavarat ja rikkaudet. Silloin Nausithos, Poseidonin
+poika, toi meidät tänne ja kuoli rauhassa. Ja nyt hänen poikansa,
+Alkino'os, ja Arete, viisain kaikista kuningattarista, hallitsevat
+meitä."
+
+He kulkivat läpi rantapuistikon ja mitä edemmäs he kulkivat, sitä
+enemmän he ihmettelivät. Sillä pitkin siltaa oli maassa hyvässä
+järjestyksessä paksuja ankkuriketjuja ja raakapuita ja mastoja
+Poseidonin, meren vihreähapsisen kuninkaan, temppelin edessä. Puistikon
+ympärillä kihisi laivanrakentajia kuin muurahaisia: mitkä punoivat
+köysiä, mitkä veistivät kaaripuita, mitkä höyläsivät pitkiä airoja
+ja raakoja. Minyalaiset kulkivat ääneti eteenpäin hohtavan valkoisia
+marmorikatuja pitkin, kunnes he saapuivat Alkino'ooksen palatsille ja
+silloin he ihmettelivät vielä enemmän. Pilviä tavoitteleva palatsi
+säteili ja loisti auringossa ja sen seinät eteisestä sisimpään
+huoneeseen asti olivat kullatusta kuparista ja ovet olivat hopeasta
+ja kullasta. Molemmin puolin sisäänkäytävää istui eläviä kultakoiria,
+jotka eivät koskaan vanhentuneet eivätkä kuolleet. Niin taitavasti
+Hefaistos ne oli takonut pajassaan savuavalla Lemnos-saarella. Hän
+oli antanut ne Alkino'okselle, jotta ne öisin vartioitsisivat hänen
+porttejaan. Palatsin salissa oli huoneen kummassakin päässä pitkin
+seinän koko pituutta suuria valtaistuimia, jotka olivat verhotut
+kalleilla kiiltävillä kankailla, ja niillä tuon mahtavan kauppakansan
+kuninkaat istuivat syömässä ja juomassa ja siellä he viettivät juhlia
+koko vuoden läpeensä. Sulatetusta kullasta valettuja poikia seisoi
+kiiltävillä alttareilla käsissään tulisoihdut, joilla he valaisivat
+vieraita kaiken yötä. Ja huoneen ulkopuolella istui ahkerassa työssä
+viisikymmentä palvelustyttöä: mitkä jauhoivat jyviä käsimyllyssä,
+mitkä pyörittivät rukkia, mitkä kutoivat kangasta, ja heidän kätensä
+välkähtelivät kuin lepattavat haavan lehdet, kun he heittivät sukkulaa.
+
+Palatsin edustalla oli suuri puutarha, jota ympäröivät korkeat muurit,
+ja se oli aivan täynnä komeita hedelmäpuita, harmahtavalehtisiä
+oliiveja ja suloisia viikuna-, päärynä- ja omenapuita, jotka kantoivat
+hedelmiä koko vuoden läpeensä, sillä lämmin lounastuuli hyväili niitä,
+ja päärynä kypsyi päärynän, viikuna viikunan ja rypäle rypäleen
+vieressä kaiken kesää ja talvea. Puutarhan toisessa päässä kukkivat
+loistavat kukkalavat läpi kaikkien vuodenaikojen. Siellä pulppusi
+kaksi kaunista lähdettä, joista toinen juoksi läpi puutarhan ja toinen
+palatsin kadun alitse ja antoi vettä kaikelle kaupungin kansalle.
+Sellaisia jaloja lahjoja taivas oli antanut viisaalle Alkino'okselle.
+
+Sitten uroot menivät sisään ja näkivät Alkino'oksen istuvan
+valtaistuimellaan, mahtavana kuin itse Poseidon kultakoristeiset,
+kankeat vaatteet yllä ja kultainen valtikka sivullaan ja kädessään
+kauniisti kaiverrettu pikari, josta hän joi kaupparuhtinaiden
+maljoja. Ja hänen vieressään seisoi Arete, hänen viisas ja suloinen
+kuningattarensa, ja nojasi pylvästä vastaan kehrätessään kultalankaansa.
+
+Alkino'os nousi ja lausui heidät tervetulleiksi ja pyysi heitä istumaan
+ja syömään. Ja palvelijat kantoivat heille pöytiä ja leipää ja lihaa ja
+viiniä.
+
+Mutta Medeia lähestyi vapisten Aretea, tuota ihanaa kuningatarta,
+ja lankesi hänen jalkojensa juureen, syleili niitä ja huusi itkien
+polvistuessaan:
+
+"Minä olen sinun vieraasi, ihana kuningatar, ja minä rukoilen sinua
+Zeuksen nimessä, joka on anojien suojelija. Älä lähetä minua takaisin
+isäni luo kauheaa kuolemaa kärsimään. Vaan salli minun mennä menojani
+ja kantaa kuormaani. Olenhan jo kylliksi saanut kärsiä rangaistusta ja
+häpeää!"
+
+"Kuka sinä olet, kummallinen neito? Ja mitä sinä tarkoitat pyynnölläsi?"
+
+"Minä olen Aieteen tytär Medeia ja minä näin täällä tänään
+maanmiehiäni. Ja minä tiedän, että he ovat tulleet minua hakemaan
+viedäkseen minut kotiini kärsimään kauhean kuoleman."
+
+Silloin Arete astui askeleen taaksepäin ja sanoi: "Viekää tämä tyttö
+sisään, neidot. Kuninkaat päättäkööt, mutta en minä."
+
+Ja Alkino'os hypähti ylös valtaistuimeltaan ja huusi: "Sanokaa,
+muukalaiset, keitä te olette ja kuka tuo neito on!"
+
+"Me olemme Minyain uroita", Iason sanoi, "ja tämä neito on puhunut
+totta. Me olemme niitä miehiä, joiden maine on kiertänyt maat ja
+mantereet. Me tulimme tänne kaukaa valtamereltä kärsittyämme ennen
+kuulumattomia vaivoja ja vastuksia. Meitä oli suuri joukko, kun
+lähdimme ja vain harvat palaavat takaisin, sillä monta jaloa toveria me
+olemme menettäneet. Anna siis meidän lähteä rauhassa, niinkuin antaisit
+vieraittesi lähteä, niin että maailma saattaisi sanoa: 'Alkino'os on
+hurskas kuningas'."
+
+Mutta Alkino'os vetäytyi synkkänä taaksepäin ja seisoi vakavana
+mietiskellen. Ja viimein hän puhui:
+
+"Jollei olisi tehty sitä tekoa, mikä tehty on, niin olisin tänä päivänä
+sanonut itsekseni: 'Suureksi kunniaksi on Alkino'okselle ja hänen
+jälkeläisilleen, että maankuulut Argonautit ovat hänen vierainansa'.
+Mutta nuo kolkhilaisetkin ovat minun vieraitani niinkuin tekin, ja koko
+tämän kuukauden he ovat täällä odottaneet laivoineen, sillä he ovat
+etsineet kaikki Hellaan meret, eivätkä ole teitä löytäneet. Eivätkä he
+ole uskaltaneet mennä edemmäksi, eivätkä palata kotiin."
+
+"Anna heidän valita taistelijoita joukostaan, ja me tahdomme taistella
+heidän kanssaan mies miestä vastaan."
+
+"Vieraamme eivät saa taistella meidän saarellamme. Ja jos te menette
+merelle, niin he voittavat teidät suuremmalla miesluvullaan. Tahdon
+tehdä oikeutta teille molemmin puolin, sillä minä tiedän, mikä on
+oikein ja teen oikeutta."
+
+Sitten hän kääntyi kuninkaittensa puoleen ja sanoi: "Jääköön tämä asia
+huomiseksi. Tänä iltana tahdomme juhlia vieraitamme ja kuunnella heidän
+kertovan kaikista vaiheistansa ja kuinka he tulivat tänne valtamereltä."
+
+Ja Alkino'os käski palvelijoittensa viedä uroot sisään, kylvettää heitä
+ja antaa heille vaatteita. Ja uroot ihastuivat, kun he näkivät lämmintä
+vettä, sillä siitä oli kauan kuin he olivat kylpeneet. He pesivät
+pois meren suolan jäsenistään, voitelivat itsensä öljyllä kiireestä
+kantapäähän ja sukivat kultakiharansa. Sitten he palasivat saliin, ja
+kaupparuhtinaat nousivat ylös istuimiltaan kunnioittaakseen heitä. Ja
+jokainen sanoi naapurilleen: "Eipä ole kumma, että nuo miehet ovat
+voittaneet mainetta. Tuossahan he seisovat kuin gigantit tai titaanit
+tai Olympoksesta tulleet Taivahiset, vaikka talvet ovat heitä pahoin
+pidelleet ja kauheat myrskyt runnelleet. Minkähänmoisia he olivatkaan
+lähtiessään Iolkoksesta kauan aikaa sitten, nuoruutensa kukoistuksessa?"
+
+He menivät puutarhaan, ja kaupparuhtinaat sanoivat: "Uroot, juoskaa
+kilpaa kanssamme. Koettakaamme keiden jalat ovat nopeimmat."
+
+"Emme me saata juosta kilpaa teidän kanssanne, sillä meidän jäsenemme
+on merelläolo kangistanut, ja me olemme kadottaneet molemmat
+nopsajalkaiset kumppanimme, Pohjatuulen siivekkäät pojat. Mutta älkää
+pitäkö meitä pelkureina. Jos te tahdotte koetella meidän voimiamme,
+niin me mielellämme ammumme ja painimme ja taistelemme nyrkkitaistelua
+kenen kanssa tahansa maan päällä."
+
+Alkino'os hymyili ja vastasi: "Uskon teitä, uljaat vieraat. Mutta te
+olette niin kookkaita ja hartevia, ettemme niissä ikinä vedä teille
+vertoja. Me emme välitä nyrkkitaistelusta emmekä jousella ampumisesta,
+me vain juhlimme ja laulamme ja soitamme harppua ja tanssimme ja
+juoksemme kilpaa ja loikoilemme rannan hietikolla."
+
+Niin he tanssivat ja juoksivat kilpaa, nuo hilpeät kaupparuhtinaat,
+kunnes ilta tuli ja kaikki menivät sisään.
+
+Sitten he söivät ja joivat ja virvoittivat väsyneitä mieliään.
+Alkino'os kutsui sanansaattajan ja käski hänen mennä noutamaan
+harpunsoittajaa.
+
+Sanansaattaja lähti ja toi harpunsoittajan ja talutti hänet sisään
+kädestä. Alkino'os leikkasi hänelle palan lihaa lihavimmasta
+kylkikappaleesta, lähetti sen hänelle ja sanoi: "Laula meille, jalo
+harpunsoittaja, ja ilahduta uroiden mieliä".
+
+Harpunsoittaja soitti ja lauloi ja tanssijat tanssivat kummallisia
+tansseja. Senjälkeen silmänkääntäjät näyttivät temppujaan, kunnes uroot
+taas nauroivat.
+
+Sitten sanoi Aikino'os: "Kertokaapa minulle, uroot, te, jotka olette
+purjehtineet valtameren ristiin rastiin ja tunnette kaikkien kansojen
+tavat, sanokaapa, oletteko nähneet ennen sellaisia tanssijoita kuin
+täällä ja oletteko kuulleet sellaista soittoa ja laulua? Meidän
+mielestämme tanssijamme ja laulajamme ovat parhaimmat maan päällä."
+
+"Sellaista tanssia emme ennen ole nähneet", Orpheus sanoi, "ja teidän
+laulajanne on onnen kantamoinen, sillä varmaankin joko itse Phoibos
+on ollut hänen opettajanaan tai on hän sitten jonkun Muusan poika,
+niinkuin minäkin olen, ja olenhan minäkin laulanut silloin tällöin,
+vaikka en niin hyvin kuin hän."
+
+"Laula siis meille, jalo muukalainen", Alkino'os sanoi, "niin me
+tahdomme antaa sinulle kalliita lahjoja."
+
+Silloin Orpheus otti taikaharppunsa ja lauloi heille liikuttavan laulun
+kuvaten uroiden lähtöä Iolkoksesta ja heidän vaaroistansa ja kuinka he
+voittivat Kultaisen taljan. Ja hän lauloi heille Medeian rakkaudesta,
+kuinka hän auttoi heitä ja seurasi heitä maiden ja merten taa, ja
+kaikista heidän kauheista kärsimyksistään ja hirviöstä ja kallioista ja
+myrskyistä, kunnes Areten sydän heltyi, ja kaikki naiset itkivät. Ja
+kaupparuhtinaat nousivat seisomaan kukin kultaiselta valtaistuimeltaan,
+taputtivat käsiänsä ja huusivat: "Terve teille, jalot Argonautit, jotka
+olette purjehtineet tuntemattomia meriä!"
+
+Sitten Orpheus jatkoi ja kertoi heidän matkastaan tuulettomalla
+Pohjanmerellä ja kuinka he kulkivat poikki rannattoman Okeanosmeren
+ihanalle Lännen saarelle, ja seireeneistä ja Skyllasta ja Karybdiistä
+ja kaikista niistä ihmeistä, joita he olivat nähneet. Keskiyö kului
+ja aamu alkoi sarastaa, mutta kuninkaat eivät ensinkään ajatelleet
+nukkumista. Jokainen istui hiljaa ja kuunteli, leuka käden nojassa.
+
+Viimein, kun Orpheus oli lopettanut, menivät he kaikki miettiväisinä
+ulos, ja uroot asettuivat levolle kaikuvan pylväskäytävän suuhun, jonne
+Arete oli levittänyt heille peittoja ja tyynyjä. Siinä he nukkuivat
+hiljaisena kauniina kesäyönä.
+
+Mutta Arete keskusteli miehensä kanssa Medeiasta ja puhui innokkaasti
+tytön puolesta, sillä hänen sydämensä oli heltynyt. Ja hän sanoi:
+"Jumalat häntä ajallaan rangaiskoot, mutta me emme. Onhan hän meidän
+vieraamme ja minun turviini paennut, ja avunanojat ovat Zeuksen
+turvatteja. Kukapa sitä paitsi uskaltaa erottaa miestä ja vaimoa kaiken
+sen jälkeen, mitä he yhdessä ovat kestäneet?"
+
+Alkino'os hymyili. "Laulajan laulu on sinut lumonnut. Mutta minun
+tulee vain ajatella, mikä on oikein, sillä laulut eivät saata oikeutta
+muuttaa. Minun tulee pysyä uskollisena nimelleni. Alkino'okseksi,
+teräväkärkiseksi minua sanotaan, ja Alkino'os minä tahdon olla".
+Mutta siitä huolimatta Arete häntä pyysi ja rukoili, kunnes sai hänet
+kokonaan puolellensa.
+
+Seuraavana aamuna Alkino'os lähetti sanansaattajan kutsumaan
+ruhtinaat puistikkoon ja sanoi: "Tämä on vaikea asia. Nuo minyalaiset
+asuvat aivan meidän lähellämme ja me saatamme usein kohdata heidät
+purjehtiessamme merellä. Mutta Aietes asuu kaukana, ja me olemme
+kuulleet vain hänen nimensä. Kumpia siis noista molemmista on parempi
+loukata -- niitäkö, jotka asuvat lähellämme vai niitä, jotka asuvat
+kaukana?"
+
+Ruhtinaat nauroivat ja ylistivät hänen viisauttansa. Ja Alkino'os
+kutsui uroot puistikkoon ja kolkhilaiset samoin. He tulivat ja
+asettuivat seisomaan vastapäätä toisiansa, mutta Medeia jäi palatsiin.
+Sitten Alkino'os puhui: "Kolkhiin uroot, mitä te tahdotte tästä
+neidosta?"
+
+"Meidän tulee viedä hänet kotiinsa, jotta hän kärsisi häpeällisen
+kuoleman. Jos me palaamme ilman häntä, niin meidän täytyy itse kärsiä
+se kuolema, jolla hänen piti kuoleman."
+
+"Mitä sinä sanot tähän, Iason Aiolialainen?" Alkino'os sanoi kääntyen
+minyalaisiin.
+
+"Minä sanon", ovela Iason vastasi, "että he ovat lähteneet
+hyödyttömälle retkelle. Kolkhiin uroot, luuletteko voivanne saada
+Medeian seuraamaan itseänne, hänet, joka tuntee kaikki loitsut ja
+taikakeinot? Hän ajaisi teidän laivanne salakarille tai ärsyttäisi
+teidän kimppuunne Brimon, tuon metsien hurjan kuningattaren;
+tai kahleet putoisivat hänen ranteistaan, ja hän pakenisi
+lohikäärmevaunuissansa; tai jollei siten, niin jollakin muulla tavalla,
+sillä hänellä on tuhansia keinoja ja neuvoja. Miksi te ollenkaan
+palaatte kotiin, uljaat uroot, ja uudestaan uhmaatte noita pitkiä
+meriä ja Bosporosta ja myrskyistä Eukseinosta, kaikki vaivanne vain
+tulevat kaksinkertaisiksi; onhan näillä rannoilla monta kaunista maata,
+jotka vain odottavat teidänlaisianne urheita miehiä. Parempihan olisi
+asettua asumaan näille seuduille, rakentaa kaupunki ja antaa Aieteen ja
+Kolkhiin tulla omin neuvoin toimeen."
+
+Silloin kävi hyminä läpi kolkhilaisten joukon ja muutamat huusivat:
+"Hyvin puhuttu!" ja toiset taas: "Olemme saaneet kylliksemme
+kuljeskelusta, emme tahdo enää lähteä meriä kiertelemään!" Viimein
+heidän päällikkönsä sanoi: "Olkoon sitten niin. Vaivaksi tyttö on ollut
+meille ja vaivaksi isänsä huoneelle ja kiusankappaleen saatte hänestä
+tekin. Mutta pitäkää hänet sitten, koska ette ole ymmärtäväisempiä. Me
+lähdemme purjehtimaan pohjoista kohden."
+
+Alkino'os antoi heille ruokaa ja juomaa ja vaatteita ja kaikenlaisia
+kalliita lahjoja. Samoin hän antoi minyalaisille ja lähetti heidät
+kaikki rauhassa matkalle.
+
+Siten tuo tumma noitatyttö jäi Iasonin luokse tuottamaan hänelle
+surua ja häpeää. Kolkhilaiset purjehtivat pohjoiseen Adrianmerelle,
+asettuivat sinne asumaan ja rakensivat kaupunkeja pitkin rannikkoa.
+
+Mutta uroot purjehtivat itäänpäin päästäkseen Hellaaseen, raikkaaseen
+kotimaahansa. Mutta myrsky yllätti heidät ja ajoi heidät kauaksi
+etelään. He soutivat sokaisevassa sateessa ja pimeässä, kunnes olivat
+aivan uupuneita ponnistuksista. Eivätkä he ensinkään tietäneet, minne
+olivat joutuneet, ja jättivät kaiken elämän toivon. Viimein laiva koski
+pohjaan, ja kun aamu koitti, niin he kahlasivat rantaan. Mutta he eivät
+nähneet ympärillään muuta kuin hietaa ja kuivuneita suolalätäköitä,
+sillä he olivat tulleet Syrtin hietasärkille ja niille autioille,
+puuttomille aavikoille, jotka ulottuvat Kyrenestä aina Numidiaan
+asti pitkin Afrikan polttavaa rannikkoa. Siellä he nääntymäisillään
+kiertelivät monta päivää, ennenkuin saattoivat lähteä rannasta ja
+päästä taas aavalle merelle. Ja siellä Kanthos, koettaessaan työntää
+laivaa rannasta, sai surmansa kivestä, jonka muuan paimen heitti.
+
+Siellä kuoli myöskin Mopsos, tuo tietäjä, joka tunsi kaikkien lintujen
+äänet. Mutta hän ei saattanut edeltäpäin tietää omaa loppuansa, sillä
+häntä pisti jalkaan kyykäärme, yksi niistä kyistä, jotka syntyivät
+Gorgon päästä tippuneista veripisaroista, kun Perseus kantoi sitä
+poikki hietikon.
+
+Viimein uroot alkoivat soutaa pohjoista kohden ja ponnistelivat
+monta raskasta päivää, kunnes vesi oli lopussa ja ruoka syöty ja
+he olivat aivan nääntymäisillään nälkään ja janoon. Mutta vihdoin
+he näkivät pitkän jyrkkärantaisen saaren ja siintävän vuorenhuipun
+korkealla pilvien keskellä ja tunsivat sen Idan huipuksi ja Kreetan
+kuuluisaksi maaksi. Ja he sanoivat: "Laskekaamme laivamme Kreetan
+rantaan ja menkäämme katsomaan Miinosta, kuuluisaa kuningasta, ja
+kaikkea hänen kunniaansa ja rikkauttansa. Tottapa hän meitä kohtelee
+vieraanvaraisesti ja antaa meidän täyttää vesiastiamme rannalla."
+
+Mutta kun he lähestyivät saarta, niin he näkivät kummallisen näyn
+rantakalliolla. Länteen viettävällä niemekkeellä seisoi jättiläinen,
+pitempi kuin vuoristonhongat, kimallellen korkealla taivasta vastaan
+kuin kiiltävä kuparitorni. Hän käänteli päätänsä ja katseli joka
+puolelle, kunnes hän näki Argon ja sen miehistön. Heidät nähdessään
+hän tuli heitä kohden nopeammin kuin nopein hevonen hypäten yhdellä
+ainoalla askeleella kalliolta kalliolle. Kun hän tuli heidän lähelleen,
+niin hän heilutti käsivarsiaan ylös ja alas niinkuin soutajat nostavat
+ja laskevat airojaan ja karjaisi kuparikurkullaan kuin pasuuna
+kalliolta: "Te olette merirosvoja ja ryöväreitä! Jos uskallatte laskea
+maihin, niin paha teidät perii!"
+
+Silloin uroot huusivat: "Emme me ole merirosvoja. Me olemme kaikki
+hyviä ja rehellisiä miehiä, emmekä muuta pyydä kuin ruokaa ja vettä."
+Mutta jättiläinen huusi vielä kovemmin:
+
+"Te olette ryöväreitä, te olette merirosvoja kaikki. Tunnen kyllä
+teidät. Jos te laskette maihin, niin teidän pitää kuolemalla kuoleman."
+
+Sitten hän taas heilutti käsivarsiaan ikäänkuin merkiksi, ja he
+näkivät, kuinka kaikki kansa pakeni sisämaahan päin ajaen edellään
+karjalaumojansa, ja he näkivät sakeaa savua ja liekkejä kohoavan
+kukkuloiden keskeltä. Silloin jättiläinen juoksi laaksoon ja katosi ja
+uroot nojasivat peloissaan airoihinsa.
+
+Mutta Medeia seisoi ja tarkasteli tuota kaikkea jyrkkien mustien
+kulmiensa alta, viekas hymy huulillaan ja viekas tuuma mielessänsä.
+Viimein hän puhui: "Minä tunnen tuon jättiläisen. Kuulin hänestä
+puhuttavan kotonani kaukana idässä. Tulen kuningas Hephaistos takoi
+hänet maanalaisessa pajassaan Aitne-vuoren [Etnan] alla ja antoi
+hänelle nimeksi Talos ja lähetti hänet Miinokselle palvelijaksi
+vartioimaan Kreetan rantoja. Kolmasti päivässä hän kiertää saaren
+ympäri eikä pysähdy kertaakaan lepäämään. Jos muukalaiset laskevat
+maihin, niin hän juoksee uunilleen, joka liekehtii tuolla kukkuloiden
+keskellä. Kun hän on tulipunainen, niin hän syöksyy heidän päälleen ja
+polttaa heidät kuoliaiksi kuparikourillaan."
+
+Silloin kaikki uroot huusivat: "Mitä meidän on tehtävä, viisas Medeia?
+Vettä meidän täytyy saada, muuten kuolemme janoon. Lihaa ja verta
+vastaan kyllä saattaisimme onnellisesti taistella, mutta kuka uskaltaa
+käydä tuota tulipunaista kuparia vastaan?"
+
+"Minä uskallan käydä tulipunaista kuparia vastaan, jos vain on totta,
+mitä olen kuullut kerrottavan. Sillä sanotaan, että hänellä on koko
+ruumiissaan vain yksi suoni, joka on täynnä tulinestettä, ja että sitä
+suonta pitelee kiinni vain yksi naula; mutta missä kohdassa tuo naula
+on, sitä en tiedä. Mutta jos sen vain saan käsiini, niin rauhassa
+saatte täyttää vesiastianne tällä rannalla."
+
+Sitten hän käski uroiden viedä hänet rannalle ja soutaa taas pois ja
+odottaa, mitä tapahtuisi.
+
+Uroot tottelivat häntä vastahakoisesti, sillä heitä hävetti jättää
+hänet yksin, rannalle. Mutta Iason sanoi: "Hän on rakkaampi minulle,
+kuin kenellekään teille, mutta kuitenkin minä jätän levollisena hänet
+rannalle, sillä hänellä on kauniin ja ovelan päänsä lokeroissa enemmän
+neuvoja kuin saatamme uneksiakaan."
+
+He jättivät velhotytön rannalle, ja hän seisoi siinä kauniina ja ypö
+yksin. Viimein jättiläinen tulla harppasi takaisin aivan hehkuvan
+punaisena kiireestä kantapäähän asti, niin että ruoho sihisi ja savusi
+hänen askeleittensa alla.
+
+Kun hän näki tytön yksinään, niin hän pysähtyi. Mutta Medeia
+katsoi häntä rohkeasti silmiin hievahtamatta vähääkään ja aloitti
+tenholaulunsa:
+
+"Elämä on lyhyt, vaikka elämä on suloinen; ja kupari- ja tulimiestenkin
+täytyy kuolla. Kupari ruostuu ja tuli jäähtyy, sillä ajan hammas
+kuluttaa kaikki vuorostaan. Elämä on lyhyt, vaikka elämä on suloinen;
+mutta suloisempaa on elää iäti; suloisempaa on elää iäti nuorena
+jumalten lailla, joilla on ikhoria suonissaan, ikhoria, joka antaa
+elämää ja nuoruutta ja iloa ja hehkuvan sydämen."
+
+Silloin Talos sanoi: "Kuka sinä olet, kumma neito, ja missä on tuota
+nuoruuden nestettä?"
+
+Medeia näytti hänelle kristallipullon ja sanoi: "Tässä on nuoruuden
+nestettä. Minä olen loitsijatyttö Medeia, ja minun sisareni, Kirke,
+antoi tämän pullon minulle ja sanoi: 'Mene ja vie palkinto Talokselle,
+tuolle uskolliselle palvelijalle, sillä hänen maineensa on kiertänyt
+maat ja mantereet'. Tule siis, niin minä kaadan tätä nestettä sinun
+suoniisi, että saisit elää iäti nuorena."
+
+Hän kuunteli tytön kavalia sanoja, tuo tyhmä Talos, ja tuli
+lähelle. Mutta Medeia sanoi: "Kasta itsesi ensin mereen ja jäähdytä
+kupariruumiisi, muuten sinä poltat minun hienot sormeni. Ja näytä
+sitten minulle, missä on naula, jotta voisin kaataa nestettä suoneesi."
+
+Silloin tuo tyhmä Talos hyppäsi mereen, ja vesi kihisi ja kiehui ja
+höyrysi hänen ympärillään. Sitten hän tuli, polvistui Medeian eteen ja
+näytti hänelle salaperäisen naulan.
+
+Medeia veti naulan varovaisesti ulos, mutta ei kaatanutkaan ikhoria
+suoneen. Nuoruuden nesteen sijasta tuli purskui ulos, kuin tulipunainen
+rautavirta. Ja Talos huusi: "Sinä petit minut, kavala velhotyttö!" ja
+koetti nousta pystyyn. Mutta Medeia kohotti kätensä hänen ylitsensä ja
+lauloi, kunnes Talos vaipui maahan hänen loitsunsa vaikutuksesta. Kun
+hän vaipui, niin hänen kupariset jäsenensä kalisivat raskaasti, ja maa
+ähkyi hänen painonsa alla. Tulineste purskui ulos hänen kantapäästään
+kuin hehkuva laavavirta ja syöksyi mereen. Medeia nauroi ja kutsui
+uroita ja huusi: "Tulkaa rannalle ja täyttäkää rauhassa vesiastianne!"
+
+He tulivat ja näkivät jättiläisen makaavan maassa kuolleena. Ja he
+lankesivat polvilleen Medeian eteen ja suutelivat hänen jalkojaan,
+täyttivät vesiastiansa ja ottivat härkiä ja lampaita ja purjehtivat
+sitten pois tuolta nurjalta rannalta.
+
+Viimein monen monituisen seikkailun jälkeen he saapuivat Melean
+niemelle, Peloponnesoksen lounaiseen kärkeen. Siellä he uhrasivat
+jumalille, ja Orpheus puhdisti heidät rikoksestaan. Sitten he taas
+kulkivat pohjoista kohden Lakoniken rannikon ohi ja tulivat aivan
+väsyneinä ja nääntyneinä Sunioniin. Ja sitten he purjehtivat Euboian
+pitkää salmea ylös, kunnes he kerran vielä näkivät Pelionin ja Aphetain
+ja merenrannan Iolkoksen.
+
+Ja uroot laskivat laivansa rantaan, mutta heillä ei ollut voimia vetää
+sitä maalle. He kiipesivät ulos laivasta ja istuutuivat rantakiville
+ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä enempää. Rakennukset
+ja puut olivat kaikki muuttuneet ja kaikki kasvot, jotka he näkivät,
+olivat outoja. Heidän ilonsa muuttui murheeksi, kun he muistelivat
+nuoruuttansa ja kaikkia kärsimyksiänsä ja niitä uljaita kumppaneita,
+jotka he olivat kadottaneet.
+
+Paljon kansaa kokoontui heidän ympärilleen ja kysyi heiltä: "Keitä te
+olette, jotka täällä istutte itkemässä?"
+
+"Me olemme teidän ruhtinaittenne poikia, jotka monta vuotta sitten
+purjehdimme pois. Kultaista taljaa me lähdimme hakemaan, ja sen olemme
+saaneetkin ja murhetta sen ohella. Kertokaa meille isistämme ja
+äideistämme, jos ketkään heistä enää ovat elossa."
+
+Silloinpa nousi suuri hälinä, itkettiin ja naurettiin, ja kaikki
+kuninkaat tulivat rannalle; ja he veivät uroot koteihinsa ja itkivät
+jaloja vainajia.
+
+Sitten Iason meni Medeian kera setänsä Peliaan palatsiin. Kun hän astui
+sisään, niin Pelias istui lieden ääressä halvaantuneena ja sokeana
+vanhuuttaan ja hänen vastapäätään istui Iasonin isä Aison, sokeana ja
+halvaantuneena hänkin. Noiden molempien vanhusten päät tutisivat, kun
+he koettivat lämmitellä itseään lieden ääressä.
+
+Ja Iason lankesi polvilleen isänsä eteen ja itki ja kutsui häntä
+nimeltä. Vanhus ojensi kätensä ja tunnusteli häntä ja sanoi: "Älä
+pilkkaa minua, nuori urho. Minun poikani Iason hukkui kauan kauan
+sitten meren aaltoihin."
+
+"Minä olen juuri sinun oma poikasi Iason, jonka sinä veit kentaurin
+kasvatettavaksi Pelion-vuorelle. Minä olen tuonut Kultaisen taljan ja
+Auringon jumalasta polveutuvan kuninkaantyttären puolisokseni. Anna
+siis nyt minulle kuningaskuntasi, Pelias-setäni, ja täytä lupauksesi,
+niinkuin minä olen lupaukseni täyttänyt."
+
+Silloin hänen isänsä painautui häneen kiinni kuin lapsi ja itki eikä
+tahtonut enää päästää häntä menemään. Ja hän huusi: "Nyt ei minun enää
+tarvitse yksin kulkea hautaani kohden. Lupaa, ettet enää koskaan jätä
+minua, niin kauan kuin elän."
+
+
+
+
+VI.
+
+Kuinka uroiden lopuksi kävi.
+
+
+Nyt minä mielelläni lopettaisin tarinani hauskasti. Mutta ei ole minun
+syyni, etten voi niin tehdä. Vanhat laulut lopettavat sen surullisesti
+ja minä uskon, että ne ovat tosia ja viisaita. Vaikka uroot
+puhdistettiinkin rikoksistaan Malean saarella, niin eivät uhrit sentään
+voi muuttaa häijyjä sydämiä hyviksi, ja Iason oli ottanut ilkeän vaimon
+ja hän sai kantaa kuormaansa loppuun asti.
+
+Ensiksi Medeia keksi keinon rangaistakseen tuota vanhaa Pelias-parkaa,
+sen sijaan, että hän olisi antanut hänen kuolla rauhassa.
+
+Hän kertoi Peliaan tyttärille: "Minä voin tehdä vanhat jälleen
+nuoriksi, ja saattepa nähdä kuinka helppoa se on." Hän otti vanhan
+oinaan ja tappoi sen ja pisti sen kattilaan, jossa kiehui taikayrttejä
+ja mumisi loitsuja kattilan, ääressä, ja silloin tuo vanha oinas
+hypähti kattilasta nuorena, kauniina karitsana. "Medeian kattila" on
+vieläkin sananpartena ja sillä tarkoitetaan sotien ja suurten muutosten
+aikoja, kun maailma on käynyt vanhaksi ja heikoksi ja nuortuu taas
+kovista kärsimyksistä.
+
+Sitten Medeia sanoi Peliaan tyttärille: "Tehkää te isällenne samoin
+kuin minä tälle oinaalle, niin hänestä taas tulee nuori ja voimakas".
+Mutta hän ilmaisi heille loitsut vain puoleksi, ja niin he eivät
+onnistuneetkaan, ja Medeia pilkkasi heitä. Vanha Pelias-parka kuoli,
+ja hänen tyttärensä joutuivat kurjuuteen. Mutta runot kertovat, että
+Medeia paransi Iasonin isän Aisonin, niin että hänestä taas tuli nuori
+ja voimakas.
+
+Mutta Iason ei voinut enää rakastaa Medeiaa kaikkien hänen julmien
+tekojensa jälkeen. Hän oli kiittämätön Medeialle ja teki hänelle
+vääryyttä, ja Medeia kosti hänelle. Ja kauheasti hän kostikin, niin
+kauheasti, etten siitä voi tässä kertoakaan. Mutta kun tulette
+suuremmiksi, niin saatte itse lukea, sillä siitä on laulettu jaloissa
+runoissa ja kauniissa sävelteoksissa. Ja olkoon se sitten totta tai ei,
+niin se on meille aina varoituksena, ettei tule hakea apua ilkeiltä
+ihmisiltä tai pyrkiä hyviin tarkoitusperiin ilkein keinoin. Jos me
+käytämme kyykäärmettä vihollisiamme vastaan, niin se kääntää päänsä
+ennenkuin aavistammekaan ja pistää meitä itseämme.
+
+Toisistakin uroista olisi monta mieltäkiinnittävää tarinaa
+kerrottavana, mutta tässä ei ole tilaa. Saatte niistä lukea itse:
+Kalydonin karjusta, jonka Meleagros surmasi, ja Heraklen kahdestatoista
+kuuluisasta urotyöstä, ja niistä seitsemästä sankarista, jotka
+taistelivat Theben luona, ja kaksoisveljesten Kastorin ja Polydeukeen
+jalosta rakkaudesta, kuinka toinen ei tahtonut jäädä eloon, kun toinen
+kuoli, niin että he jakoivat keskenään kuolemattomuutensa, ja Zeus
+muutti heidät kaksoistähdiksi, jotka eivät milloinkaan nouse yhdellä
+kertaa taivaalle.
+
+Entä kuinka kävi Kheironin, tuon hyvän, kuolemattoman kentaurin? Sekin
+on surullinen tarina. Sillä uroot eivät saaneet häntä enää koskaan
+nähdä. Hän haavoittui myrkytetystä nuolesta Pholoeen kukkuloilla,
+kun Herakles avasi sen turmiollisen viiniastian, johon Kheiron häntä
+oli kieltänyt koskemasta. Ja kentaurit tunsivat viinin hajun ja
+kokoontuivat sen ympärille ja tappelivat siitä Herakleen kanssa. Mutta
+Herakles surmasi heidät kaikki myrkytetyillä nuolillaan, ja Kheiron jäi
+yksikseen. Silloin Kheiron otti yhden nuolen ja pisti sen vahingossa
+jalkaansa. Myrkky virtasi kuin tuli hänen suonissaan, hän kaatui maahan
+ja halusi kuolla. Hän huusi: "Viini, tuo koko minun sukuni turma,
+minutkin perikatoon vei. Miksi tällaista kuolemantuskaa kärsien iäti
+eläisin! Ken tahtoo ottaa minun kuolemattomuuteni, jotta minä saisin
+kuolla?"
+
+Silloin vastasi Prometheus, tuo hyvä titaani, jonka Herakles oli
+vapauttanut Kaukasokselta: "Minä tahdon ottaa sinun kuolemattomuutesi
+ja elää iäti kuolevaisia ihmisparkoja auttaakseni." Kheiron antoi
+hänelle kuolemattomuutensa ja kuoli ja pääsi lepoon vaivoistansa.
+Ja Herakles ja Prometheus itkivät häntä ja menivät hautaamaan häntä
+Pelionin kukkulalle. Mutta Zeus otti hänet ylös tähtien joukkoon
+elämään iäti suurena ja lempeänä kaukana etelän taivaalla.
+
+Aikanansa uroot kuolivat kaikki, paitsi Nestor, tuo hopeakielinen
+vanhus, ja jättivät jälkeensä uljaita poikia, mutta ei niin suuria
+kuin itse olivat olleet. Mutta heidän poikiensakin maine on elänyt
+tähän päivään asti, sillä he taistelivat kaikki Troian kymmenvuotisessa
+sodassa ja heidän tarinansa on kerrottuna Homeroksen kirjassa, kahdessa
+maailman jaloimmassa laulussa: "Iliadissa", joka kertoo meille Troian
+piirityksestä ja Akhilleuksesta, joka riiteli kuninkaitten kanssa,
+ja "Odysseiassa", joka taas kertoo kuinka Odysseus harhaili maasta
+toiseen monta vuotta ja kuinka viimein Alkino'os lähetti hänet terveenä
+ja reippaana kotiin Ithalkeen, hänen rakkaalle saarellensa, ja
+kuinka Odysseus kohtasi uskollisen puolisonsa Penelopeen ja poikansa
+Telemakhoksen ja jalon sikopaimenen Eumaioksen ja vanhan koiransa, joka
+nuoli hänen kättään ja kuoli. Sen hauskan tarinan saatte, lapsukaiseni,
+lukea jonakin talvi-iltana takkavalkean ääressä. Mutta nyt minä lopetan
+kertomukseni ja aloitan toisen, vielä hauskemman, uroosta, josta tuli
+mahtava kuningas ja joka voitti kansansa rakkauden.
+
+
+
+
+
+
+KOLMAS TARINA.
+
+THESEUS.
+
+
+
+
+1.
+
+Kuinka Theseus nosti kiven.
+
+
+Oli kerran Troizeniassa Aithra-niminen prinsessa, Pittheus-kuninkaan
+tytär. Hänellä oli kaunis poika nimeltä Theseus, koko maan uljain
+nuorukainen. Eikä Aithra hymyillyt muulloin kuin poikaansa
+katsellessaan, sillä hänen puolisonsa oli unohtanut hänet ja eleli
+kaukana merten takana. Ja Aithran oli tapana mennä Troizenian yli
+kohoavalle vuorelle Poseidonin temppeliin ja istua siellä kaiken päivää
+katsellen meren lahden ja Methanan yli Aiginan purppuranpunertavia
+huippuja ja niiden juurella olevaa Attikan rantaa. Kun Theseus
+oli täyttänyt viisitoista vuotta, niin Aithra otti hänet mukaansa
+temppeliin ja vei hänet temppelin puutarhassa kasvavaan tiheään
+lehtoon. Hän näytti pojalle korkeaa plataanipuuta, jonka varjossa
+kasvoi sianpuoloja ja punaisia kanervapensaita, huokasi ja sanoi:
+"Theseus, poikani, mene tuohon varvikkoon. Siellä sinä tuon
+plataanipuun juurella näet ison, laakean kiven. Nosta se ja tuo
+minulle, mitä sen alla on."
+
+Theseus tunkeutui tiheän pensaikon läpi ja näki, ettei siihen oltu
+vuosikausiin koskettu. Kun hän kaivoi pensaiden juuria, niin hän löysi
+ison laakean kiven, joka oli kokonaan muratin ja karhunmarjojen ja
+sammalten peitossa. Hän koetti nostaa sitä, mutta ei jaksanut. Hän
+koetti koettamistaan, kunnes hänen tuli niin kuuma, että hiki valui
+virtana hänen otsaltaan ja hän itki häpeästä. Mutta mikään ei auttanut.
+Viimein hän palasi äitinsä luokse ja sanoi: "Minä olen löytänyt
+kiven, mutta en jaksa sitä nostaa enkä usko, että kukaan muukaan koko
+Troizeniassa siihen kykenee".
+
+Silloin hänen äitinsä huokasi ja sanoi: "Jumalat antavat odottaa
+kauan; mutta viimein he tekevät oikeutta. Jääköön tämä sitten vielä
+toistaiseksi. Sillä se päivä on tuleva, jolloin sinä olet Troizenian
+väkevin mies".
+
+Sitten hän otti Theseusta kädestä, meni temppeliin rukoilemaan ja
+palasi taas kotiinsa poikansa Theseuksen kanssa.
+
+Kun vuosi oli umpeen kulunut, niin hän vei taas Theseuksen
+temppelitarhaan ja käski hänen nostaa kiven. Mutta Theseus ei jaksanut.
+
+Silloin Aithra huokasi ja sanoi taas samat sanat ja meni pois ja
+palasi taas seuraavana vuonna. Mutta ei Theseus silloinkaan jaksanut
+nostaa kiveä, eikä seuraavanakaan vuonna. Ja hän olisi halunnut kysyä
+äidiltään, mikä tuo kivi oikeastaan oli ja mitä sen alla oli, mutta
+äidin kasvot olivat niin surulliset, ettei hän hennonut kysyä.
+
+Theseus ajatteli itsekseen: "Varmasti se päivä on tuleva, jolloin
+minä saatan nostaa tuon kiven, vaikkei kukaan muu koko Troizeniassa
+siihen pystyisi!" Ja jotta hän olisi tullut oikein vahvaksi, niin hän
+paini kaiket päivät, heitti kiekkoa ja keihästä ja kesytti hevosia ja
+metsästi villisikoja ja härkiä ja ajoi vuohia ja hirviä kallioilla,
+niin ettei lopulta koko vuoristossa ollut toista niin nopsaa
+metsästäjää kuin Theseus. Ja hän tappoi Krommyonin villisian Phaiaan,
+joka hävitti maata. Ja viimein kaikki kansa sanoi: "Totisesti jumalat
+ovat tuon nuorukaisen keralla".
+
+Kun hänen kahdeksastoista ikävuotensa oli kulunut, niin Aithra vei
+hänet taas temppelitarhaan ja sanoi: "Theseus, nosta kivi tänä päivänä
+tai et saa milloinkaan tietää, kuka olet".
+
+Theseus meni pensaikkoon, kumartui kiven yli ja sysäsi sitä rajusti, ja
+se liikahti. Silloin hänen rohkeutensa paisui ja hän huudahti: "Vaikka
+sydämeni halkeaisi, niin kiven on noustava!" Hän sysäsi sitä vielä
+toisen kerran ja sai sen nousemaan ja vieritti sen kiljaisten pois
+paikoiltaan.
+
+Kun hän katsoi paikkaan, jossa kivi oli ollut, niin hän näki maassa
+pronssisen miekan, jonka kahva oli kiiltävästä kullasta, ja sen
+vieressä parin kultaisia sandaaleja. Hän sieppasi ne ja syöksyi
+pensaiden läpi kuin villi karju ja juoksi äitinsä luo pitäen niitä
+korkealla päänsä päällä.
+
+Kun hänen äitinsä näki ne, niin hän itki kauan hiljaa peittäen kauniit
+kasvonsa päällyshuiviinsa. Theseus seisoi kummastellen hänen vieressään
+ja itki myöskin, miksi, sitä hän ei tietänyt. Kun Aithra oli itkenyt
+itsensä väsyksiin, niin hän nosti päänsä ja pani sormensa huulilleen ja
+sanoi: "Piilota ne poveesi, Theseus-poikani, ja tule kanssani jonnekin,
+josta voimme katsella meren yli."
+
+He menivät pyhien muurin ulkopuolelle ja katselivat yli kimaltelevan,
+sinisen meren. Ja Aithra sanoi: "Näetkö maan tässä jalkojesi juuressa?"
+Theseus vastasi: "Näen, se on Troizenia, jossa minä olen syntynyt ja
+kasvanut."
+
+Ja Aithra sanoi: "Se on vain pieni maa, karu ja kallioinen ja se on
+kohden kalpeata koillista. Mutta saatatko nähdä tuon maan meren tuolla
+puolen?"
+
+"Saatan kyllä, se on Attika, jossa ateenalaiset asuvat."
+
+"Se on ihana ja avara maa, Theseus-poikani, ja se on kohden
+päivänpaisteista etelää. Se on oliiviöljyn ja hunajan maa, jumalien
+ja ihmisten ilo, sillä jumalat ovat ympäröineet sen vuorilla, joiden
+suonet ovat puhdasta hopeaa ja luut lumivalkeaa marmoria. Siellä
+ajuruohot ja neilikat koristavat kukkuloita ja sulotuoksuiset orvokit
+ja liljat niittyjä, ja satakielet laulavat kaiket päivät lehdoissa
+alati juoksevien virtojen äyräillä. Siellä on kaksitoista väkirikasta
+kaupunkia, joissa asuu ikivanha heimo, käärmekuninkaan Kekropsin,
+Maaemon pojan jälkeläiset. Heillä on kultaisia heinäsirkkoja
+kultakutriensa koristeina, sillä heinäsirkkojen tavoin he putkahtivat
+maasta ja niinkuin heinäsirkat he laulavat kaiken päivää iloiten
+auringon elvyttävässä lempeässä paisteessa. Mitä sinä tekisit, poikani,
+jos olisit sellaisen maan kuningas?"
+
+Theseus katseli hämmästyneenä leveän kimaltelevan meren yli ja näki
+ihanan Attikan rannikon Sunionista aina Hymettos ja Brilettosvuoriin
+asti ja kaikki ne vuorten kukkulat, jotka ympäröivät Ateenaa. Mutta
+itse Ateenaa hän ei voinut nähdä, sillä purppuran punertava Aiginan
+saari oli sen edessä puolitiessä Attikan ja Argoliin välillä.
+
+Silloin Theseuksen sydän paisui hänen rinnassaan ja hän sanoi: "Jos
+minä olisin sellaisen maan kuningas, niin minä hallitsisin sitä hyvin
+ja viisaasti ja voimallisesti, niin että kuoltuani kaikki kansa itkisi
+haudallani ja huutaisi ja valittaisi kaitsijansa kadottamista."
+
+Aithra hymyili ja sanoi: "Ota sitten miekka ja sandaalit ja mene
+ateenalaisten kuninkaan Aigeuksen luo, joka asuu Pallaan kukkulalla, ja
+sano hänelle: 'Kivi on nostettu, mutta kenen on sen alla oleva pantti?'
+Näytä sitten hänelle miekka ja sandaalit ja ota vastaan, mitä jumalat
+sinulle lähettävät."
+
+Mutta Theseus sanoi itkien: "Pitääkö minun jättää sinut, oi äitini?"
+
+Äiti vastasi: "Älä minua itke. Mikä on sallittu, sen pitää tapahtua.
+Ja murehtiminen on helppoa niille, jotka eivät muuta tee kuin
+murehtivat. Pelkkää surua oli nuoruuteni ja pelkkää surua sain kokea
+aikuiseksi tultuani. Nuoruuteni oli pelkkää surua Bellerophonin,
+Khimairan surmaajan tähden, jonka isäni kavalasti karkoitti, ja
+aikuisena sain surra uskottoman isäsi ja sinun tähtesi. Ja pelkkää
+surua on oleva minun vanhuutenikin -- sillä minä näen kohtaloni
+unissa -- Joutsenen pojat vievät minut vankina Eurotaan laaksoon
+ja viimein minun on purjehdittava meren yli orjattarena, Kreikan
+vihollisten palveluspiikana. Kuitenkin minun puolestani kostetaan, kun
+kultahapsiset uroot purjehtivat Troiaa vastaan ja hävittävät Ilionin
+palatsit. Silloin minun poikani vapauttaa minut orjuudesta ja minä
+saan kuulla kerrottavan Theseuksen maineesta. Mutta sitä ennen saan
+kokea uusia suruja, mutta minä voin ne kestää, niinkuin olen kestänyt
+menneetkin suruni."
+
+Sitten hän suuteli Theseusta itkien ja meni temppeliin, eikä Theseus
+nähnyt häntä enää.
+
+
+
+
+II.
+
+Kuinka Theseus surmasi ihmissyöjät.
+
+
+Theseus jäi sinne yksinään seisomaan mieli toiveikkaana. Ensiksi hän
+aikoi mennä satamaan ja vuokrata nopeakulkuisen laivan ja purjehtia
+merenlahden yli Ateenaan. Mutta sekin tuntui hänestä liian hitaalta, ja
+hän toivoi, että hänellä olisi siivet, joilla hän voisi lentää meren
+yli isänsä luo. Mutta hetken perästä hänen rohkeutensa alkoi lannistua,
+ja hän huokasi ja sanoi itsekseen:
+
+"Entäpä jos isälläni on toisia poikia, joita hän rakastaa? Entäpä
+jollei hän otakaan minua vastaan? Mitä olen tehnyt, jotta hän minusta
+välittäisi? Syntymähetkestäni asti olen ollut unohduksissa, miksipä nyt
+sitten olisin tervetullut hänen luokseen?"
+
+Niin hän kauan aikaa mietiskeli suruissaan. Viimein hän huusi
+kovalla äänellä: "Tahdon saattaa hänet rakastamaan itseäni, sillä
+tahdon näyttää, että olen hänen rakkautensa arvoinen. Tahdon voittaa
+mainetta ja kunniaa ja tehdä sellaisia tekoja, että Aigeus on
+oleva ylpeä minusta, vaikka hänellä olisi viisikymmentäkin muuta
+poikaa! Saavuttihan Herakleskin kunniaa, vaikka hän oli sorrettu ja
+Eurystheuksen orja! Tappoihan hän kaikki rosvot ja kaikki ilkeät pedot
+ja kuivasi suuria järviä ja soita ja mursi kalliot nuijallaan. Ja
+kaikki ihmiset kunnioittivat häntä, kun hän pelasti heidät kurjuudesta
+ja teki elämän hauskaksi heille ja heidän jälkeläisilleen. Minnehän
+minä menisin tekemään sellaisia tekoja kuin Herakles? Missähän
+kohtaisin kummia seikkailuja, rosvoja ja hirviöitä ja helvetin
+sikiöitä, noita ihmisten vihollisia? Jospa lähtisin vaeltamaan maitse
+kauas vuoristoon ja kiertäisin Isthmokseen vievää tietä. Ehkäpä siellä
+joutuisin johonkin rohkeaan seikkailuun ja voisin tehdä jotakin, jolla
+voittaisin isäni rakkauden."
+
+Niin hän lähti vaeltamaan maitse kauas vuoristoon isänsä miekka
+kupeellaan. Viimein hän tuli Hämähäkkivuorille, jotka kohosivat yli
+Epidauroksen kaupungin ja meren, ja hän näki kuinka rotkot kulkivat
+alaspäin keskimmäisestä huipusta, niinkuin langat hämähäkin seitissä.
+
+Hän kiipesi ylös synkkiä rotkoja kuurnaisten marmoriseinien välitse,
+kunnes laakso siinsi sinisenä hänen jalkojensa alla ja pilvet tihkuivat
+sumuaan hänen päänsä ympärillä.
+
+Hän kulki yhä eteenpäin rotkoreittiä, kunnes hän saattoi nähdä kapeiden
+vuorenhalkeamien kiertelevän allaan pohjoiseen ja etelään ja itään ja
+länteen, ja mustia puoleksi usvaan peittyneitä onkaloita ja kaiken
+yläpuolella kammottavan näköisen kallioröykkiön.
+
+Sen röykkiön yli hänen täytyi kulkea, sillä ei ollut muuta tietä
+oikealla eikä vasemmalla, ja niin hän kapusi yli kivien ja kantojen ja
+tuli viimein kiviröykkiöille.
+
+Kivikolla istui mies, jolla oli yllä karhunnahkainen vaippa. Karhun pää
+oli hänen päähineenään ja sen hampaat irvistelivät valkoisina hänen
+otsansa ympärillä. Ja karhun käpälät oli väännetty hänen kaulansa
+ympäri, ja niiden kynnet hohtivat valkoisina hänen rinnallaan. Kun hän
+näki Theseuksen, niin hän nousi seisomaan ja nauroi, niin että rotkot
+rytkähtelivät.
+
+"Hohoo, ken sinä olet, kaunis kärpänen, joka olet lentänyt hämähäkin
+seittiin?" Mutta Theseus astui lujasti eteenpäin eikä vastannut; mutta
+hän mietti mielessään: "Onkohan tuo rosvo, ja jokohan olen joutunut
+seikkailuun?" Mutta tuo kummallinen mies nauroi vielä kovemmin ja sanoi:
+
+"Kopea kärpänen, etkö tiedä, että nämä rotkot muodostavat sellaisen
+seitin, josta ei yksikään kärpänen koskaan osaa takaisin. Tämä röykkiö
+on hämähäkin luola, ja minä olen hämähäkki, joka imen kärpäset
+kuoliaiksi. Tule vain tänne, niin saan sinusta maukkaan aterian! Sillä
+sinua ei lainkaan hyödytä pakoon juokseminen, niin mutkikkaan seitin
+isäni Hephaistos minulle valmisti, kun hän muodosti vuoristoon nämä
+rotkot, joista yksikään ihminen ei osaa palata kotiinsa."
+
+Mutta Theseus astui lujasti eteenpäin ja kysyi:
+
+"Entä miksi ihmiset sinua nimittävät, kopea hämähäkki, ja missä ovat
+sinun imusarvesi?"
+
+Silloin tuo kummallinen mies nauroi jälleen:
+
+"Minun nimeni on Periphetes, ja minä olen Hephaistoksen ja vuorinymfin,
+Antikleian, poika. Mutta ihmiset nimittävät minua Korynetes-nuijaksi,
+ja tässä on minun imusarveni."
+
+Hän nosti vierestään kiviröykkiöltä mahtavan pronssinuijan.
+
+"Tämän isäni minulle antoi ja takoi sen itse syvällä vuorten
+sisuksissa. Sillä minä nuijin kaikki kopeat kärpäset, niin että niistä
+lähtee lihat ja rasvat. Anna siis minulle tuo kiiltävä miekkasi ja
+vaippasi ja kultaiset sandaalisi, tai minä nuijin sinuakin, niin että
+henkesi menetät, jos huonosti käy!"
+
+Mutta Theseus kääri nopeasti vaippansa lujiin poimuihin vasemman
+käsivartensa ympärille olkapäästä aina kämmeneen asti ja veti miekkansa
+ja syöksyi nuijamiehen päälle, ja nuijamies syöksyi hänen päällensä.
+
+Kolmasti hän iski Theseusta, niin että tämä taipui kuin pajunvesa
+iskujen alla. Mutta Theseus suojeli päätään vasemmalla kädellänsä ja
+vaipalla, jonka hän oli käärinyt sen ympärille.
+
+Ja kolmasti Theseus kavahti pystyyn iskun jälkeen, kuten pajunvesa
+myrskyn tyynnyttyä, ja tavoitti nuijamiestä miekallaan, mutta väljänä
+riippuvan karhuntaljan poimut pelastivat tämän.
+
+Silloin Theseus suuttui ja karkasi hänen kimppuunsa ja tarttui hänen
+kurkkuunsa, ja he kaatuivat ja kieriskelivät maassa päällekkäin. Mutta
+kun Theseus nousi maasta, niin nuijamies jäi liikkumattomana makaamaan
+hänen jalkoihinsa.
+
+Silloin Theseus otti hänen nuijansa ja hänen karhuntaljansa ja jätti
+hänet haukoille ja variksille ja jatkoi matkaansa alas rotkoja,
+takimmaista rinnettä pitkin, kunnes hän tuli leveään vihreään laaksoon
+ja näki lammas- ja karjalaumoja makaamassa puiden alla.
+
+Lirisevän lähteen liepeellä kallioiden ja puiden varjossa oli nymfejä
+ja paimenia tanssimassa. Mutta kukaan ei puhaltanut heille huilua, kun
+he tanssivat.
+
+Kun he näkivät Theseuksen, niini he kirkaisivat ja paimenet juoksivat
+pakoon ja ajoivat pois karjalaumansa, ja nymfit sukelsivat lähteeseen
+kuin sorsat ja katosivat.
+
+Theseus oli ihmeissään ja nauroi: "Tämän seudun ihmisetpä kummallisia
+ovat, juoksevat pakoon, kun näkevät muukalaisia, eivätkä soita
+tanssiessaan!" Mutta hän oli väsynyt ja tomuinen ja janoissaan eikä
+ajatellut heitä sen enempää, vaan joi kirkkaasta lähteestä ja kylpi
+siinä ja heittäytyi sitten pitkäkseen plataanipuun varjoon. Ja vesi
+lauloi hänet nukuksiin liristessään kiveltä kivelle.
+
+Kun hän taas heräsi, niin hän kuuli kuiskuttelua ja supinaa ja näki
+nymfien kurkistelevan häntä lähteen toiselta puolen synkän luolan
+suusta, jossa he istuivat vihreillä sammaltyynyillä. Ja yksi sanoi: "Ei
+hän varmaankaan ole Periphetes"; ja toinen kuiskasi: "Ei ihan näytä
+ollenkaan rosvolta, vaan kauniilta ja kiltiltä nuorukaiselta."
+
+Silloin Theseus hymyili ja huusi heille: "Ihanat nymfit, en minä
+olekaan Periphetes. Hän nukkuu haukkojen ja variksien parissa ylhäällä
+röykkiöllään. Minä olen ottanut hänen karhuntaljansa ja hänen nuijansa."
+
+Silloin he hyppäsivät lähteen yli ja tulivat hänen luoksensa ja
+huusivat paimenia takaisin. Theseus kertoi heille, kuinka hän oli
+surmannut nuijamiehen. Paimenet suutelivat hänen jalkojaan ja
+lauloivat: "Nytpä saamme syöttää rauhassa karjalaumojamme ja soittaa
+tanssiessamme. Sillä tuo julma nuijamies on kohdannut voittajansa eikä
+kuule enää meidän huilujamme."
+
+Sitten he toivat hänelle vuonanlihaa ja viiniä, ja nymfit toivat
+hänelle hunajaa kalliolta, ja hän söi ja nukkui taas nymfien ja
+paimenten tanssiessa ja laulaessa. Kun hän heräsi, niin he pyysivät
+häntä jäämään, mutta hän ei suostunut. "Minulla on suuria tehtäviä",
+hän sanoi. "Minun täytyy lähteä kulkemaan Isthmokseen, että pääsisin
+Ateenaan".
+
+Mutta paimenet sanoivat: "Aiotko kulkea yksin Ateenaan? Ei kukaan kulje
+nykyään sitä tietä muuten kuin aseellisin joukoin!"
+
+"Mitä aseihin tulee, niin näettehän, että niitä minulla on kylliksi. Ja
+mitä joukkoihin tulee, niin kunniallisesta miehestä on kylliksi seuraa
+itselleen. Minkätähden en kulkisi yksin Ateenaan?"
+
+"Jos menet, niin sinun on oltava varuillasi Isthmoksen kannaksella,
+tai muuten joudut tekemisiin Sinis-rosvon kanssa, jota kutsutaan
+Pityokampteeksi, hongannotkistajaksi. Hän taivuttaa kaksi honkaa ja
+sitoo kaikki matkustajat käsistä ja jaloista niihin kiinni. Kun hän
+laskee puut irti, niin heidän ruumiinsa repeävät kahtia."
+
+"Ja sen jälkeen", toinen sanoi, "sinun täytyy mennä sisämaahan päin,
+jottet vain joudu Skeironin kallioille. Sillä oikealla puolella on
+meri ja vasemmalla vuoret, niin ettet mitenkään voi päästä pakoon,
+vaan sinun täytyy kohdata Skeiron-rosvo. Hän panee sinut pesemään
+jalkojansa, ja kun sinä peset niitä, niin hän työntää sinut alas
+kalliolta ruoaksi kilpikonnalle, joka asustaa kallion juurella ja syö
+kuolleiden ruumiita."
+
+Ja ennenkuin Theseus ennätti vastata, kolmas huusi: "Ja sen jälkeen
+odottaa sinua vielä suurempi vaara, jollet kulje yhä sisämaahan päin,
+niin että Eleusis jää kauas oikealle puolellesi. Sillä Eleusiissa
+hallitsee Kerkyon, julma kuningas, kaikkien kuolevaisten kauhu, joka
+tappoi oman tyttärensä Alopeen vankeudessa; mutta Alope muuttui
+ihanaksi lähteeksi. Tyttärensä lapsen tuo julma kuningas heitti
+vuorille, mutta villit tammat antoivat sille maitoa. Nyt hän vaatii
+painimaan kanssansa jokaisen, joka tulee hänen maahansa, sillä hän on
+koko Attikan paras painija ja hän lyö kaikki alleen. Ja ne, jotka hän
+lyö alleen, hän surkeasti surmaa, ja hänen palatsinsa piha on täynnä
+heidän luitansa."
+
+Silloin Theseus rypisti otsaansa ja sanoi: "Tämä näyttää tosiaankin
+olevan huonosti hallittu maa, ja seikkailuja saanen kokea
+kyllikseni. Mutta jos minä kerran olen tämän maan perillinen, niin
+minä tahdon sitä hyvin hallita ja parantaa olot, ja tässä on minun
+kuninkaan-valtikkani." Ja hän heilutti pronssinuijaansa, mutta nymfit
+ja paimenet tarttuivat häneen ja pyysivät ja rukoilivat häntä jäämään.
+
+Mutta hän jatkoi vain matkaansa heidän rukouksistaan huolimatta ja
+kulki kulkemistaan, kunnes hän näki molemmat meret ja Korinthoksen
+linnoituksen, joka kohosi korkealle maan yli. Hän kulki nopeasti poikki
+Isthmoksen kannaksen, sillä niin kiihkeästi hän halusi kohdata tuon
+julman Sinis-rosvon. Mäntymetsässä hän viimein tämän kohtasi, siellä,
+missä Isthmos oli kaikkein kapein ja tie johti korkeiden kallioiden
+keskitse. Siellä Sinis istui kivellä tien vieressä, nuori honkapuu
+nuijana poikkipäin polvillaan ja nuora valmiina vieressänsä. Hänen
+päänsä päällä riippui honkien latvoissa murhattujen ihmisten luurankoja.
+
+Theseus huusi hänelle: "Hohoi, sinä uljas hongannotkistaja, onko
+sinulla jäljellä pari honkapuuta minuakin varten?"
+
+Sinis hypähti hänen eteensä ja vastasi osoittaen päänsä päällä
+riippuvia luurankoja: "Minun ruoka-aittani on äskettäin tyhjentynyt,
+niin että minulla on kyllä valmiina pari puuta sinua varten". Ja hän
+syöksyi Theseuksen päälle nuijaansa heiluttaen, ja Theseus syöksyi
+hänen päällensä.
+
+Sitten he takoivat toisiaan, niin että kesäinen metsä kaikui. Mutta
+metalli oli lujempaa kuin honka, ja Sinis-rosvon nuija kalskahti
+keskeltä kahtia, kun pronssi siihen sattui. Silloin Theseus antoi
+Sinis-rosvolle muutamia voimakkaita iskuja, paiskasi hänet maahan,
+polvistui hänen päälleen ja sitoi hänet hänen omalla nuorallaan ja
+sanoi: "Niinkuin sinä olet tehnyt muille, niin pitää sinullekin
+tehtämän". Sitten hän taivutti kaksi nuorta honkapuuta ja sitoi
+Sinis-rosvon niiden väliin huolimatta hänen rukouksistaan ja
+vastustuksestaan. Ja hän päästi puut irralleen ja surmasi Sinis-rosvon
+ja jatkoi matkaansa jättäen hänet haukoille ja korpeille.
+
+Sitten hän kulki kukkuloiden yli Megaraa kohden pitkin Saronin meren
+rantaa, kunnes hän tuli Skeironin kallioille ja sille kaidalle polulle,
+joka kulki meren ja vuorten välitse.
+
+Siellä hän näki Skeironin istuvan lähteen reunalla, joka pulppusi
+kallion kyljestä. Hänellä oli jykevä nuija polvillaan ja hän oli
+sulkenut polun kivillä, niin että jokaisen kulkijan täytyi seisahtua.
+
+Theseus huusi hänelle ja sanoi: "Hohoi, sinä kilpikonnanruokkija,
+eivätkö jalkasi kaipaa tänään pesemistä?"
+
+Skeiron hypähti hänen eteensä ja vastasi:
+
+"Jalkani kaipaavat kyllä tänään pesemistä ja nälissään on
+kilpikonnakin". Ja hän seisoi linnoituksensa edessä ja nosti molemmin
+käsin nuijaansa.
+
+Theseus syöksyi hänen päälleen, ja kiivas oli ottelu kalliolla, sillä
+kun Skeiron tunsi pronssinuijan painon, niin hän antoi oman nuijansa
+vaipua ja kävi kiinni Theseukseen ja koetti sysätä hänet käsivoimin
+alas kalliolta. Mutta Theseus oli varovainen painija ja laski alas oman
+nuijansa ja tarttui Skeironia kurkkuun ja polveen ja pakotti hänet
+peräytymään kiviseinää kohden ja rutisti hänet sitä vastaan, niin että
+henki oli hänestä lähteä. Ja Skeiron huusi huohottaen: "Laske minut
+irti, niin saat mennä". Mutta Theseus vastasi: "Minä en saata jatkaa
+matkaani, ennenkuin olen tehnyt kivisen tien tasaiseksi". Ja hän
+rutisti häntä yhä kiviseinää vastaan, kunnes se romahti alas ja Skeiron
+vyöryi sen mukana suin päin maahan.
+
+Silloin Theseus nosti hänet ylös aivan runneltuna ja sanoi: "Tule
+pesemään jalkojani". Ja hän veti miekkansa ja istahti lähteen reunalle
+ja sanoi: "Pese jalkani, tai minä hakkaan sinut palasiksi."
+
+Vapisten Skeiron pesi hänen jalkansa; ja kun se oli tehty, niin Theseus
+nousi ylös ja huusi: "Niinkuin sinä olet tehnyt muille, niin pitää
+sinullekin tehtämän." Ja hän potkaisi Skeironin kalliolta mereen.
+
+Söikö kilpikonna hänet vai ei, sitä en tiedä; sillä muutamat sanovat
+sekä maan että meren hyljeksineen hänen ruumistansa, niin synnin
+saastuttama se oli. Meri heitti sen rannalle, ja ranta heitti sen
+takaisin mereen ja viimein aallot sen vihoissaan paiskasivat kallion
+kielekkeelle; ja sinne se jäi kauaksi aikaa riippumaan, kunnes se
+viimein muuttui synkäksi kariksi, joka siellä vielä tänäkin päivänä
+hyrskyn keskellä törröttää.
+
+Se on kumminkin totta, mitä Pausanias kertoo, että hän Ateenan
+kuninkaallisessa pylväskäytävässä näki Theseuksen kuvan saveen
+muovailtuna ja hänen vieressään Skeiron-rosvon päistikkaa putoamassa
+mereen.
+
+Sitten Theseus kulki päivämatkan Megaran ohi Attikan maahan, ja
+korkeina ja kylminä kohosivat hänen edessään Kithaironin lumihuiput
+yli tummien mäntymetsien, joissa Erinnyit, kostottaret, ja hurjat
+bakkhantit mellastavat, ja ajavat ihmisiä kauas kauheille vuorille,
+joilla myrskyt yötä ja päivää ulvovat. Hänen oikealla puolellaan oli
+jo aava meri ja kalliorantainen Salamis ja sen kuuluisan meritaistelun
+pyhä paikka, jossa myöhemmin kreikkalaiset löivät persialaiset pakoon.
+Hän kulki koko päivän iltaan asti, kunnes hän näki Thriasian tasangon
+ja Eleusiin pyhän kaupungin, jossa on Maaemon temppeli. Siellä Demeter,
+tuo lempeä Maaemo, joka pitää viljalyhdettä kädessään, kohtasi
+Triptolemoksen, kun kaikki maat vielä olivat autioina. Hän opetti
+Triptolemoksen kyntämään sarkoja ja valjastamaan laiskoja nautoja
+ikeen alle; hän opetti hänet kylvämään viljavainioita ja leikkaamaan
+kultaista viljaa. Hän lähetti Triptolemoksen opettamaan kaikkia kansoja
+ja antamaan jyviä työtätekeville ja ahkerille. Sen vuoksi Eleusiissa
+kaikki, jotka vain maata viljelevät, kunnioittavat Maaemoa ja hänen
+rakastettuansa Triptolemosta, joka antoi jyviä työtätekeville ja
+ahkerille.
+
+Ja Theseus kulki tasankoa pitkin Eleusiiseen ja seisahtui kaupungin
+torille ja huusi:
+
+"Missä on tämän kaupungin kuningas Kerkyon? Minun täytyy painia hänen
+kanssaan tänään vähän."
+
+Silloin kaikki kansa tungeskeli hänen ympärilleen ja huusi: "Kaunis
+nuorukainen, minkä vuoksi sinä tahdot kuolla? Riennä pian pois täältä,
+ennenkuin julma kuningas kuulee, että muukalainen on kaupungissa."
+
+Mutta Theseus kulki läpi kaupungin kansan itkiessä ja rukoillessa, ja
+läpi palatsin pihaan vievien porttien ja luuranko- ja pääkallokasojen
+keskitse, kunnes hän saapui tuon kaikkien kuolevaisten kauhistuksen,
+Kerkyonin, ovelle.
+
+Hän näki Kerkyonin istuvan yksinänsä salissaan ruokapöydän ääressä.
+Hänen edessään oli kokonainen lammas paistettuna ja hänen vieressään
+täysinäinen viinitynnyri. Theseus seisahtui ja huusi hänelle: "Hohoi,
+sinä uljas painija, tahdotko hiukan painia tänään kanssani?"
+
+Kerkyon katsahti ylös, nauroi ja vastasi: "Tahdonpa kyllä hiukan painia
+kanssasi tänään; mutta tulehan sisään, sillä minä olen yksin ja sinä
+olet väsynyt, ja syö ja juo ennenkuin kuolet."
+
+Theseus astui rohkeasti sisälle ja istuutui Kerkyonin eteen pöydän
+ääreen ja söi vatsansa täyteen lampaanlihaa ja joi vatsansa täyteen
+viiniä. Theseus söi kolmen miehen verosta, mutta Kerkyon söi kuin
+seitsemän miestä.
+
+Mutta kumpikaan ei sanonut sanaakaan toisillensa, vaikka he salaa
+silmäilivät pöydän yli toisiaan. Ja kumpikin sanoi itsekseen: "Hänellä
+on leveät hartiat; mutta luulenpa, että omani ovat yhtä leveät kuin
+hänenkin."
+
+Viimein, kun lammas oli syöty ja viiniankkuri juotu kuiviin, Kerkyon
+nousi pystyyn ja huusi: "Painikaamme sitten hiukan, ennekuin menemme
+maata."
+
+He heittivät yltään kaikki vaatteensa ja menivät palatsin pihalle.
+Kerkyon käski sirottaa tuoretta hiekkaa luiden keskellä olevalle
+avonaiselle paikalle. Ja sinne uroot asettuivat vastatusten, ja
+heidän silmänsä kiiluivat kuin raivostuneiden härkien silmät. Ja
+kaikki kansa kokoontui porteille katsomaan, mitä tapahtuisi. Niin he
+painivat, kunnes tähdet alkoivat tuikkia heidän päittensä päällä. Edes
+ja takaisin ja ympäri he pyörähtelivät, kunnes polkivat sannan aivan
+kovaksi jalkojensa alla. Heidän silmänsä leimahtelivat kuin tähdet
+pimeässä, ja heidän hengityksensä nousi kuin savu öiseen ilmaan.
+Mutta kumpainenkaan ei väistynyt paikaltaan, ja ääneti kansa katseli
+porteilla.
+
+Mutta viimein Kerkyon vihastui ja otti Theseusta niskasta ja pudisti
+häntä kuin verikoira rottaa; mutta hän ei voinut pudistaa häntä kumoon.
+
+Theseus oli nopea ja varovainen ja otti kiinni Kerkyonia vyötäröistä ja
+pujahdutti äkkiä lantionsa hänen alleen ja tarttui hänen ranteisiinsa.
+Ja semmoisella voimalla, että tammikin olisi irtautunut juuristansa,
+hän nosti Kerkyonin ilmaan ja paiskasi hänet suoraan olkapäänsä yli
+maahan.
+
+Sitten hän hyppäsi Kerkyonin päälle ja huusi: "Antaudu, tai minä tapan
+sinut!" Mutta Kerkyon ei sanonut sanaakaan; sillä hänen sydämensä oli
+särkynyt hänen rinnassaan, paljon ruoan ja viinin tähden silloin kuin
+hän putosi maahan.
+
+Silloin Theseus avasi portit ja kutsui kaiken kansan sisään. Ja he
+huusivat: "Sinä olet tappanut meidän ilkeän kuninkaamme. Rupea sinä nyt
+meidän kuninkaaksemme ja hallitse meitä hyvin!"
+
+"Tahdon ruveta teidän kuninkaaksenne ja tahdon teitä oikein ja hyvin
+hallita Eleusiissa, sillä sen vuoksi minä olen kaikki pahantekijät
+surmannut, Sinis-rosvon ja Skeironin ja viimeksi tämän miehen."
+
+Silloin muuan iäkäs mies astui esiin ja sanoi: "Nuori sankari, oletko
+surmannut Sinis-rosvon? Varo silloin Ateenan kuningasta Aigeusta, jonka
+luo olet menossa, sillä hän on Sinis-rosvon läheinen sukulainen."
+
+"Silloinhan minä olen surmannut oman heimolaiseni", Theseus sanoi,
+"vaikka hän hyvin ansaitsikin kuoleman. Kuka tahtoo minut puhdistaa
+hänen kuolemastaan, sillä rehellisesti minä hänet surmasin, niin rietas
+ja kavala kuin hän olikin?"
+
+Vanha mies vastasi:
+
+"Sen tekevät uroot, Fytalonin pojat, jotka asuvat Aphidnaissa jalavan
+juurella, hopeaisen Kephisos-joen rannalla, sillä he tuntevat jumalten
+salaisuudet. Sinne sinun on mentävä puhdistettavaksi ja sen jälkeen
+sinä olet oleva meidän kuninkaamme."
+
+Theseus vannotti Eleusiin kansaa, että se palvelisi häntä kuninkaanaan,
+ja lähti matikalle seuraavana aamuna Thriasain tasangon ja kukkuloiden
+yli Aphidnaita kohden etsimään Fytalonin poikia.
+
+Hänen kulkiessaan Kephisos-joen laaksoa pitkin korkean Parnes-vuoren
+juurta, tuli pitkä, komea ja kalliisiin vaatteisiin pukeutunut mies
+vuorta alas häntä tapaamaan. Hänen käsivarsissaan oli kultaisia
+rannerenkaita ja jalokivinauha oli hänen kaulassaan, ja hän tuli
+Theseusta vastaan kohteliaasti kumarrellen ja käsivarret levällään ja
+puhui:
+
+"Terve tuloa, kaunis nuorukainen, näille vuorille! Minua miekkoista,
+kun sinut tapasin! Mitäpä suurempaa iloa saattaisi olla kunnon
+miehellä, kuin ottaa vastaan ja kestitä vieraita luonansa? Mutta minä
+näen, että sinä olet väsynyt. Tule vuorelle linnaani ja lepää hetkinen."
+
+"Kiitän sinua", Theseus sanoi, "mutta minun täytyy kiiruhtaa laaksoa
+ylös päästäkseni Kephisos-joen rannalla olevaan Aphidnaihin."
+
+"Voi, sinä olet kulkenut kauas pois oikealta tieltä, etkä mitenkään
+enää tänä iltana ennätä Aphidnaihin, sillä sinun on kuljettava monta
+penikulmaa vuoria ja jyrkkiä solia ja yön pimeydessä vaarallisia
+kallioita, ennenkuin saavut sinne. Onneksi oli sinulle, että minä
+kohtasin sinut, sillä muuta iloa en tiedä kuin etsiä muukalaisia ja
+kestitä heitä linnassani ja kuunnella heidän kertomuksiaan vieraista
+maista. Tule kerallani linnaani ja syö parasta hirvenpaistia ja juo
+kallista punaviiniä ja nuku minun ihmeellisessä vuoteessani, josta
+kaikki matkustajat sanovat, etteivät ole nähneet sen vertaista. Sillä
+olkoot vieraani minkä kokoisia tahansa, olkoot pitkiä tai lyhyitä, niin
+vuode sopii kaikille, kuin heitä varten tehty, ja niinkuin he nukkuvat
+siinä, he eivät koskaan ennen ole nukkuneet." Ja hän piti Theseusta
+kiinni kädestä, eikä tahtonut laskea häntä menemään.
+
+Theseus olisi tahtonut jatkaa matkaansa, mutta häntä hävetti olla
+epäkohtelias niin vieraanvaraista miestä kohtaan, ja hän oli utelias
+näkemään tuota ihmeellistä vuodetta, ja sitä paitsi hän oli väsynyt ja
+nälissänsä. Mutta hän pelkäsi miestä, vaikka ei oikein tietänytkään
+minkä tähden, sillä miehen ääni, vaikka olikin mielistelevä ja
+lempeä, oli kuitenkin soinnuton ja käheä kuin sammakon kurnutus. Ja
+vaikka hänen silmänsä olivat ystävälliset, niin ne olivat kuitenkin
+välinpitämättömät ja kylmät kuin kivi. Mutta Theseus suostui
+kuitenkin ja meni miehen keralla ylös notkoa, joka johti valtatieltä
+Parnes-vuoren kukkuloita kohden ja jota kalliot tummina varjostivat.
+
+Heidän kulkiessaan notko kävi yhä kapeammaksi ja kalliot yhä
+korkeammiksi ja tummemmiksi, ja heidän allaan kohisi ryöppyävä virta,
+joka pilkahti silloin tällöin näkyviin paljaiden kalkkikivikielekkeiden
+välitse. Eikä ainoatakaan puuta eikä pensasta näkynyt heidän
+läheisyydessään. Parnes-vuoren lumihuipuilta puhalsi jäinen viima
+laaksoon tunkeutuen luihin ja ytimiin. Kauhu valtasi Theseuksen, ja hän
+katseli tuota autiota maisemaa ja sanoi: "Kolkossa seudussapa sinun
+linnasi näyttää olevankin."
+
+"Niin on, mutta kun kerran olemme päässeet sisälle, niin kyllä
+vieraanvaraisuuteni kaiken kolkkouden karkoittaa. Mutta keitä nuo
+ovat?" Hän katsoi taakseen ja Theseus samoin. Vuoren juurella sillä
+tiellä, jonka he olivat jättäneet, tuli jono lastattuja aaseja ja
+niiden vieressä kulki kauppiaita vahtien tavaroitaan.
+
+"Voi ihmisraukkoja", vieras sanoi. "Olipa hyvä heille, että katsoin
+taakseni ja näin heidät. Ja hyvä minullekin, sillä sitä enemmän
+vieraita saan juhlaani. Odotahan tässä hetkinen, niin käväisen tuolla
+alhaalla ja kutsun heidätkin. Sitten syömme ja juomme ja juhlimme koko
+pitkän yön. Minua miekkoista, jolle taivas lähettää niin monta vierasta
+yhdellä haavaa!"
+
+Hän juoksi takaisin vuorta alas heiluttaen kättään ja huutaen
+kauppiaille, ja Theseus kulki sill'aikaa hiljakseen jyrkkää solaa
+eteenpäin.
+
+Mutta kulkiessaan ylöspäin hän kohtasi vanhan miehen, joka oli ollut
+kokoamassa ajohirsiä virran uomasta. Hän oli laskenut taakkansa tielle
+ja koetti juuri nostaa sitä takaisin hartioilleen. Kun hän näki
+Theseuksen, niin hän huusi:
+
+"Kaunis nuorukainen, auta minua nostamaan taakkaani, sillä minun
+jäseneni ovat jäykät ja voimattomat vuosien painosta."
+
+Theseus nosti taakan hänen selkäänsä, ja vanhus siunasi häntä ja katsoi
+sitten vakavasti häneen ja sanoi:
+
+"Kuka sinä olet, kaunis nuorukainen, ja miksi sinä kuljet tätä kolkkoa
+tietä?"
+
+"Kuka minä olen, sen tietänevät vanhempani, mutta tätä kurjaa tietä
+kuljen siksi, että muuan vieraanvarainen mies on kutsunut minut
+luokseen kestitäkseen minua ja pannakseen minut nukkumaan johonkin
+ihmeelliseen vuoteeseen."
+
+Silloin tuo vanha mies väänteli käsiänsä ja huusi:
+
+"Voi sinä ihmissyöjä, Hadeen kartano, eikö ikinä täyty sinun kitasi?
+Tiedä, kaunis nuorukainen, että sinä kuljet kidutuksia ja kuolemaa
+kohden, sillä se mies, jonka sinä tiellä kohtasit -- tahdon palkita
+ystävyytesi samalla mitalla -- on rosvo ja ihmisten tappaja. Jok'ikisen
+muukalaisen, jonka hän tapaa, hän houkuttelee tänne kuolemaan; ja mitä
+siihen vuoteeseen tulee, josta hän puhui, niin se kyllä todellakin
+soveltuu jokaiselle, mutta ei kukaan siitä elävänä nouse, Jumala
+paratkoon."
+
+"Minkä tähden?" Theseus kysyi hämmästyneenä.
+
+"Sen tähden, että liian pitkät jäsenet hän katkoo, kunnes ne ovat
+kyllin lyhyet, ja liian lyhyet hän venyttää, kunnes ne tulevat kyllin
+pitkiksi. Ja minut vain hän säästi seitsemän raskasta vuotta sitten,
+sillä minä olin ainoa, joka sovin täydellisesti hänen vuoteeseensa,
+siksi hän säästi minut ja teki minut orjakseen. Ennen minä olin
+varakas kauppias ja asuin kupariporttisessa Thebassa, mutta nyt minä
+hakkaan puita ja kannan vettä hänelle, tuolle kaikkien kuolevaisten
+kiusaajalle."
+
+Theseus ei sanonut sanaakaan, mutta hän kiristeli hampaitaan raivosta.
+
+"Pakene siis", vanhus sanoi, "sillä hän ei sääli sinun nuoruuttasi.
+Eilen hän viimeksi toi tänne nuorukaisen ja neidon ja asetti heidät
+vuoteeseensa, ja nuorukaisen kädet ja jalat hän katkoi, mutta neidon
+jäseniä hän venytti, kunnes neito heitti henkensä, ja niin he molemmat
+surkeasti kuolivat. Mutta minä olen jo itkenyt itseni väsyksiin tuon
+teurastuksen tähden. Sen vuoksi häntä nimitetään Prokrusteeksi,
+venyttäjäksi, vaikka hänen isänsä antoi hänelle nimeksi Damastes.
+Pakene häntä, mutta minnepä pakenisit? Kalliot ovat jyrkät, niin ettei
+niitä kukaan voi kiivetä, eikä toista tietä ole."
+
+Mutta Theseus laski kätensä vanhuksen suulle ja sanoi: "Ei minun
+tarvitse paeta." Ja hän kääntyi kulkemaan alas solaa.
+
+"Älä vain kerro hänelle, että minä sinua varoitin, tai hän tappaa
+minutkin jollakin kauhealla tavalla", vanhus kirkui hänen jälkeensä
+notkoon. Mutta Theseus astui vihastuneena ääneti eteenpäin.
+
+Ja hän sanoi itsekseen: "Tämä on huonosti hallittu maa; milloinkahan
+sen saa hirviöistä puhdistetuksi?" Hänen sitä miettiessään Prokrustes
+kiipesi ylös kukkulaa ja hänen mukanaan tulivat kauppiaat nauraen ja
+jutellen iloisesti. Kun hän näki Theseuksen, niin hän huusi: "Ohoi,
+nuori vieraani, olenko antanut sinun liian kauan odottaa?"
+
+Mutta Theseus vastasi: "Mitä on tehtävä sille miehelle, joka venyttää
+vieraitansa vuoteellaan ja katkoo heiltä kädet ja jalat? Mitä on sille
+miehelle tehtävä, kun oikeutta käydään maassa?"
+
+Silloin Prokrusteen muoto muuttui ja hänen poskensa kävivät vihreiksi
+kuin sisiliskon ja hän tavoitti kiireesti miekkaansa. Mutta Theseus
+karkasi hänen päälleen ja huusi:
+
+"Tottako tämä on, arvoisa isäntä, vai valetta?" Ja hän tarttui
+Prokrustesta vyötäröön ja kyynärpäähän, niin ettei tämä voinut vetää
+miekkaansa.
+
+"Tottako on, arvoisa isäntä, vai valetta?" Mutta Prokrustes ei
+vastannut sanaakaan.
+
+Silloin Theseus sysäsi hänet luotaan ja kohotti kauhean nuijansa, ja
+ennekuin Prokrustes ennätti vetäistä miekkaansa, hän iski nuijallaan ja
+kaatoi hänet maahan.
+
+Ja vielä kerran Theseus iski häntä, ja hänen ilkeä sielunsa lensi pois
+ja vikisten kuin yösiippa se katosi pimeään kalliononkaloon ja meni
+alas Hadekseen.
+
+Sitten Theseus riisui hänen päältään hänen kultaiset koristuksensa ja
+meni hänen taloonsa ja löysi sieltä rikkautta ja kalliita aarteita,
+jotka Prokrustes oli ohikulkevilta ryöstänyt. Ja Theseus kutsui kokoon
+seudun kansan, jota Prokrustes oli kauan aikaa rosvonnut ja jakoi
+ryöstetyn tavaran heidän keskensä. Sitten hän meni alas vuoria ja
+jatkoi matkaansa.
+
+Hän vaelsi Parnes-vuoren rotkoja sateessa ja sumussa, alas rinteitä,
+joilla kasvoi tammia ja mastiksipuita:ja mansikkapensaita ja tuoksuvia
+laakeripuita, kunnes hän tuli Kephisos-joen laaksoon ja Aphidnain
+kauniiseen kaupunkiin ja sen mahtavan jalavan juurelle, jossa
+Fytaliidi-uroot asuivat.
+
+Sinne he rakensivat alttarin ja käskivät hänen kylpeä Kephisos-joessa
+ja uhrata vuoden vanhan oinaan, ja he puhdistivat hänet Sinis-rosvon
+verestä ja lähettivät hänet taas rauhassa matkaansa jatkamaan.
+
+Hän vaelsi alas Akharnin laaksoa ja hopeapyörteisen virran rantaa, ja
+kaikki kansa siunasi häntä, sillä hänen uljaiden tekojensa maine oli
+levinnyt yli maiden ja mannerten. Viimein hän näki Ateenan tasangon ja
+sen kukkulan, jolla ateenalaiset asuivat.
+
+Theseus kulki läpi Ateenan, ja kaikki kansa juoksi häntä katsomaan,
+sillä hänen maineensa oli kulkenut hänen edellään, ja jokainen tunsi
+hänen jalot tekonsa. Kaikki huusivat: "Tuossa tulee se sankari, joka
+löi Sinis-rosvon ja Phaian, Krommyonin villisian, ja voitti painissa
+Karkyonin ja surmasi Prokrustes-julmurin." Mutta Theseus kulki vakavana
+ja raskain askelin eteenpäin, sillä hän ikävöitsi sydämessään isäänsä
+ja sanoi: "Kuinka minä saatan hänet vapauttaa niistä verenimijöistä,
+jotka häntä kiusaavat?"
+
+Hän kulki pyhiä portaita Akropolin kukkulalle, jossa Aigeuksen palatsi
+oli, ja meni suoraan Aigeuksen saliin ja seisahtui kynnykselle ja
+katseli ympärilleen.
+
+Siellä hän näki serkkujensa, Pallaan poikien, istuvan juomapöydän
+ympärillä, ja heitä oli monta, mutta Aigeusta ei näkynyt heidän
+joukossaan. He istuivat ja pitivät juominkia ja nauroivat ja
+kuljettivat viinipikaria kädestä käteen; ja harpunsoittajat soittivat,
+ja orjattaret lauloivat, ja silmänkääntäjät tekivät temppujaan.
+
+Äänekkäästi nauraa hohottivat Pallaan pojat ja lakkaamatta viinipikari
+kiersi pöytää. Mutta Theseus rypisti otsaansa ja mutisi: "Eipä kumma,
+että maa on rosvoja täynnä, kun tuonkaltaiset hallitsevat."
+
+Silloin pallantiidit näkivät hänet ja puoleksi päihtyneinä viinistä he
+hänelle huutaa hoilasivat: "Hohoi, sinä kookas muukalainen siellä oven
+suussa, mitä sinä tällä kertaa haluat?"
+
+"Minä tulin tänne pyytämään kestiystävyyttä."
+
+"Sitä säätkin, ole tervetullut. Sinä näytät uroolta ja uljaalta
+soturilta ja sellainen on tervetullut juomaan meidän kanssamme."
+
+"Teiltä en pyydä vieraanvaraisuutta, pyydän sitä Aigeus-kuninkaalta,
+tämän talon isännältä."
+
+Silloin toiset murisivat ja toiset nauroivat ja kirkuivat: "Hehei,
+isäntiähän me kaikki olemme täällä."
+
+"Silloin minä olen isäntä yhtä hyvin kuin te muutkin", Theseus sanoi,
+ja hän meni pöydän sivuitse salin toiseen päähän hakien Aigeusta, mutta
+tätä ei näkynyt missään.
+
+Pallantiidit katsoivat häntä ja sitten toinen toistansa, ja jokainen
+kuiskasi vieruskumppanilleen: "Tuopa on röyhkeä nulikka, hänet pitäisi
+heittää ovesta ulos." Mutta vieruskumppani kuiskasi vastaan: "Hänellä
+on leveät hartiat; nouse sinä ja heitä hänet ulos." Ja niin he kaikki
+jäivät hiljaa paikoillensa istumaan.
+
+Silloin Theseus huusi palvelijoita ja sanoi: "Menkää sanomaan
+isännällenne, Aigeus-kuninkaalle, että Theseus Troizenilainen on täällä
+ja pyytää saada olla jonkin aikaa hänen vieraanansa."
+
+Muuan palvelija juoksi ja sanoi sen Aigeukselle, joka istui
+huoneessansa Medeian, tuon tumman noitanaisen, luona. Kun Aigeus kuuli
+Troizeniaa mainittavan, niin hän vuoroin punastui ja vuoroin vaaleni
+ja nousi vapisten istuimeltaan, mutta Medeia tarkasteli häntä kuin
+kyykäärme.
+
+"Mitä Troizenia sinuun koskee?" hän kysyi. Mutta Aigeus vastasi
+hätäisesti: "Etkö sinä tiedä, kuka Theseus on? Hän on sankari, joka
+on puhdistanut maan kaikista hirviöistä! Mutta että hän oli kotoisin
+Troizeniasta, sitä en ensinkään tietänyt. Minun täytyy mennä lausumaan
+hänet tervetulleeksi."
+
+Aigeus tuli saliin, ja kun Theseus näki hänet, niin hänen sydämensä
+paisui hellyydestä häntä kohtaan ja hän olisi tahtonut langeta
+Aigeuksen kaulaan ja iloiten tervehtiä häntä isänään, mutta hän
+hillitsi itsensä ja sanoi itsekseen: "Ehkei isäni lopulta välitäkään
+minusta. Tahdonpa koetella häntä, ennenkuin ilmaisen itseni." Ja hän
+kumarsi syvään Aigeuksen edessä ja sanoi: "Minä olen vapauttanut
+kuninkaan valtakunnan monesta hirviöstä, sen tähden olen tullut
+pyytämään palkkaa kuninkaalta."
+
+Vanha Aigeus katsoi häneen ja rakasti häntä; mikäpä hellä sydän ei
+olisi tehnyt samoin? Mutta hän huokasi syvään ja sanoi:
+
+"Vähänpä minä saatan antaa sinulle, jalo nuorukainen, ainakaan en
+mitään sellaista, joka olisi sinun arvoistasi, sillä varmaankaan sinä
+et ole kuolevainen tai et ainakaan kenenkään kuolevaisen poika."
+
+"Muuta en pyydä", Theseus sanoi, "kuin saada syödä ja juoda pöydässäsi."
+
+"Sen kyllä saatan sinulle antaa, jos minä lainkaan olen isäntä omassa
+talossani."
+
+Sitten hän käski heidän tuoda istuimen Theseukselle ja asettaa hänen
+eteensä, mitä parasta oli pöydällä. Ja Theseus istuutui ja söi ja joi
+niin paljon, että kaikki muut pöydässä istujat ihmettelivät; mutta hän
+piti yhä nuijaa vieressään.
+
+Mutta Medeia, tuo tumma noitanainen, tarkasteli häntä hetken aikaa.
+Hän näki kuinka Aigeus punastui ja vaaleni, kun nuorukainen sanoi
+tulevansa Troizeniasta. Ja hän näki myöskin, kuinka hän otti Theseuksen
+avosylin vastaan ja kuinka Theseus käyttäytyi Pallaan poikien
+edessä kuin jalopeura koiralauman keskellä. Ja hän sanoi itsekseen:
+"Tuosta nuorukaisesta tulee vielä tämän talon herra. Ehkä hän onkin
+läheisimmissä suhteissa Aigeukseen, kuin saattaa aavistaakaan. Eikä
+hänenlaisensa rinnalla pallantiideilla ole mitään menestystä."
+
+Sitten hän meni takaisin huoneeseensa, sillä aikaa kuin Theseus söi ja
+joi. Ja kaikki palvelijat kuiskuttelivat: "Tuo mies se siis surmasi
+hirviöt! Kuinka ylevä on hänen silmiensä katse ja kuinka suuri hän on!
+Voi, jospa hän olisi meidän isäntämme poika!"
+
+Mutta hetken perästä Medeia palasi, pukeutuneena kaikkiin jalokiviinsä
+ja kalliisiin itämaisiin vaatteisiinsa, ja hän oli kauniimpi nähdä kuin
+päivä, niin etteivät vieraat saattaneet hänestä kääntää katsettaan.
+Oikeassa kädessään hän kantoi kultaista pikaria ja vasemmassa kädessä
+hänellä oli kultainen pullo. Hän tuli Theseuksen luo ja puhui lempein
+ja helein äänin:
+
+"Terve sankari, voittaja voittamaton, kaiken pahan hävittäjä! Juo,
+sankari, taikamaljastani, joka antaa levon kaikkien vaivojen jälkeen,
+joka parantaa kaikki haavat ja valaa uutta elämää suoniin. Juo
+maljastani, sillä siinä kihelmöi Idän viini ja Suruttomuuden neste,
+Taivahisten virvoitusjuoma."
+
+Puhuessaan hän tyhjensi pullon maljaan, ja viinin haju levisi yli koko
+salin kuin ruusujen ja ajuruohon tuoksu.
+
+Theseus katsoi hänen kauniisiin kasvoihinsa ja hänen silmiensä tummaan
+syvyyteen. Kun hän katsoi, niin hän pelästyi ja vavahti, sillä tytön
+silmät kiiluivat kuin kyykäärmeen silmät. Ja hän nousi seisomaan ja
+sanoi: "Viini on kallista ja hyvänhajuista ja viinintuoja on kaunis
+kuin Taivahiset. Mutta juokoon hän ensin minun maljani pikarista, jotta
+hänen huulensa kosketus tekisi viinin vieläkin suloisemmaksi."
+
+Silloin Medeia kalpeni ja änkytti: "Suo anteeksi, uljas urho, mutta
+minä olen sairas enkä uskalla juoda viiniä."
+
+Theseus katsoi taas hänen silmiinsä ja huusi: "Sinun pitää juoda minun
+maljani tuosta pikarista tai kuolla!" Ja hän kohotti pronssinuijansa,
+sillä välin kuin kaikki vieraat katselivat kauhuissansa.
+
+Silloin Medeia parkaisi pahasti ja paiskasi pikarin permantoon ja
+pakeni. Kun viini vieri marmorilattialle, niin kivi kihisi ja kiehui ja
+mureni tuon voimakkaan myrkyn vaikutuksesta.
+
+Mutta Medeia kutsui lohikäärmevaununsa ja hyppäsi niihin ja pakeni
+korkealle ilmaan yli maiden ja merien, eikä kukaan nähnyt häntä enää.
+
+Ja Aigeus huusi: "Mitä sinä olet tehnyt?" Mutta Theseus osoitti lattian
+kiveä ja sanoi: "Minä olen vapauttanut maan lumouksesta; vapautanpa sen
+vielä toisestakin."
+
+Hän tuli aivan Aigeuksen eteen ja veti povestaan miekan ja sandaalit ja
+sanoi ne sanat, jotka hänen äitinsä oli hänen käskenyt sanoa.
+
+Aigeus astui askelen taaksepäin ja katseli nuorukaista, kunnes hänen
+silmänsä sumenivat. Hän heittäytyi Theseuksen kaulaan ja itki, ja
+Theseus itki hänen rinnallaan, kunnes he eivät enää jaksaneet itkeä
+enempää.
+
+Silloin Aigeus kääntyi kaiken kansan puoleen ja huusi:
+
+"Kas, tässä näette minun poikani, Kekropsin lapset, ja mies hän on
+parempi, kuin hänen isänsä oli ennen häntä."
+
+Mutta silloinpa vasta pallantiidit suuttuivat, vaikka he ennestäänkin
+olivat aika kiukkuisia. Muuan heistä kirkui: "Pitäisikö meidän
+väistyä tuon nousukkaan ja vallantavoittelijan tieltä, joka on ties
+mistä kotoisin?" Ja toinen: "Hän on yksin, mutta meitä on useita; ja
+väkevämpi voiton vie." Ja yksi huusi sitä ja toinen tätä, sillä he
+olivat kiihoittuneet ja villiintyneet viinistä. Ja he sieppasivat
+kaikki miekkansa ja keihäänsä seinältä, jolla aseet riippuivat, ja
+juoksivat Theseusta kohden, ja Theseus juoksi heitä kohden.
+
+Ja hän huusi: "Menkää rauhassa menojanne, serkkuni, jos tahdotte; mutta
+jollette tahdo, niin teidän verenne tulkoon teidän päällenne!" Mutta
+he syöksyivät häntä kohden kuin koirat ja pysähtyivät sitten äkkiä ja
+härnäsivät häntä, niinkuin koirat pysähtyvät ja haukkuvat ajaessaan
+leijonaa pesästä.
+
+Mutta eräs heitti takarivistä keihään, joka suhahti aivan läheltä
+Theseuksen pään ohitse. Silloin Theseus syöksyi eteenpäin, ja taistelu
+alkoi todella. Kaksikymmentä tappeli yhtä vastaan, ja kuitenkin
+Theseus löi heidät kaikki. Ne, jotka jäivät henkiin, ne pakenivat
+kaupunkiin, ja kansa ajoi heitä takaa ja karkoitti heidät. Theseus jäi
+yksinään palatsiin isänsä kanssa. Mutta ennen iltaa kaupungin väki
+tuli palatsiin tanssien ja soittaen ja tuoden uhreja. He uhrasivat
+Atheneelle ja iloitsivat kaiken yötä, kun heidän kuninkaansa oli
+löytänyt jalon pojan ja kuninkaallisen huoneensa perijän.
+
+Niin Theseus jäi koko talveksi isänsä luo. Kun kevätpäivän tasauksen
+aika läheni, niin ateenalaiset kävivät surullisiksi ja hiljaisiksi.
+Theseus näki sen ja tiedusteli sen syytä, mutta kukaan ei tahtonut
+hänelle vastata sanaakaan.
+
+Silloin hän meni isänsä luo ja kysyi häneltä, mutta Aigeus käänsi pois
+kasvonsa ja itki.
+
+"Älä tiedustele, poikani, edeltäpäin ikävyyksiä, joiden täytyy
+tapahtua. Onhan aikaa sittenkin, kun ne tulevat."
+
+Kun kevätpäivän tasaus tuli, niin airut saapui Ateenaan ja seisahtui
+kaupungin torille ja huusi: "Hohoi, Ateenan kansa ja kuningas, missä on
+teidän vuotuinen veronne?" Silloin kuului suuri valitus kaupungista.
+Mutta Theseus nousi ja meni airueen luokse ja huusi:
+
+"Kuka sinä olet, koirankuonolainen, joka uskallat tulla tänne veroa
+vaatimaan? Jollen kunnioittaisi sinun airueensauvaasi, niin tällä
+nuijallani sinut paikalla musertaisin."
+
+Airut vastasi kopeasti, sillä hän oli vanha ja arvokas mies:
+
+"Kaunis nuorukainen, en minä ole mikään koirankuonolainen enkä hävytön;
+minä teen vain, mitä on käskenyt isäntäni Minos, satakaupunkisen
+Kreetan kuningas, maailman kuninkaista viisain. Sinä olet varmaankin
+muukalainen täällä, sillä muutoin sinä tietäisit, minkä tähden minä
+tulen ja että minulla on oikeus tulla."
+
+"Niin olen, muukalainen olen täällä. Sano siis minulle, minkä tähden
+tulet!"
+
+"Noutamaan sitä veroa, jonka Aigeus-kuningas lupasi Minokselle ja
+vahvisti lupauksensa valalla. Minos valloitti näet kaiken tämän maan ja
+Megaran, joka on tästä maasta itäänpäin, kun hän tuli tänne suurella
+laivastolla, julmistuneena poikansa murhasta. Sillä hänen poikansa
+Androgeos tuli tänne Panathenaia-leikkeihin ja voitti kreikkalaiset
+urheilussa, niin että kansa kunnioitti häntä uroona. Mutta kun Aigeus
+näki hänen kuntonsa, niin hän kadehti häntä ja pelkäsi, että hän vielä
+liittoutuisi Pallaan poikien kanssa ja ottaisi häneltä valtikan.
+Hän alkoi juonitella Androgeoksen henkeä vastaan ja surmasi hänet
+kavalasti, kuinka tai missä ei tiedä kenkään. Toiset sanovat, että
+hän vietteli Androgeoksen Oinoeehen sille tielle, joka vie Thebeen,
+ja toiset, että hän lähetti hänet Marathoniin härkää vastaan, jotta
+se hänet tappaisi. Mutta Aigeus sanoo, että Ateenan nuorukaiset hänet
+tappoivat kateudesta, koska hän oli voittanut heidät leikeissä. Minos
+tuli tänne ja kosti poikansa kuoleman, eikä lähtenyt, ennenkuin tämä
+maa oli luvannut hänelle veroa -- joka vuosi seitsemän nuorukaista ja
+seitsemän neitosta, jotka lähtevät minun kanssani mustapurjeisessa
+laivassa ja purjehtivat satakaupunkiseen Kreetaan."
+
+Silloin Theseus kiristeli hampaitansa ja sanoi: "jollet sinä olisi
+airut, niin minä sinut heti tappaisin, kun julkenet puhua sellaista
+minun isästäni. Mutta menenpä hänen luokseen, että saan tietää
+totuuden."
+
+Theseus meni isänsä luo ja kysyi häneltä. Mutta Aigeus käänsi pois
+kasvonsa ja itki ja sanoi: "Verta vuodatettiin maassa vastoin oikeutta,
+ja verellä se kostetaan. Älä särje sydäntäni kysymyksilläsi; kyllin
+vaikeata on kärsiä surua siitä puhumattakin."
+
+Silloin Theseus huokasi sydämessään ja sanoi: "Minä tahdon itse
+mennä noiden nuorukaisten ja neitosten keralla ja tappaa Minoksen
+kuninkaalliselle valtaistuimelleen."
+
+Aigeus parahti ja huusi: "Sinä et saa sinne mennä, poikani, sinä
+minun vanhuuteni valo, sinä, josta olen toivonut tämän maan saavan
+hallitsijan, sen jälkeen kuin itse olen Manalaan muuttanut. Sinä et
+saa mennä sellaista kauheaa kuolemaa kärsimään kuin nuo nuorukaiset ja
+neitoset. Minos heittää heidät labyrinttiin, jonka Daidalos hänelle
+rakensi Kreetan kallioille -- Daidalos, tuo luopio ja kirottu, tämän
+synnyinmaansa turmio. Siitä labyrintistä ei kukaan pääse pakenemaan,
+vaan kaikki eksyvät sen mutkikkaisiin sokkeloihin ja kohtaavat viimein
+Minotauroksen, tuon kauhean hirviön, joka elää ihmisen lihasta. Siellä
+se heidät kauheasti raatelee, eivätkä he koskaan enää saa nähdä
+maatansa."
+
+Silloin Theseus punastui ja hänen silmänsä salamoivat ja hänen
+sydämensä tykytti kiivaasti. Hän seisoi hetken liikkumatta, niinkuin
+kalliolla seisova sankarin kivinen hautapatsas; ja viimein hän puhui:
+
+"Sitä suurempi syy minun on mennä heidän mukanaan ja tappaa tuo
+kirottu peto. Enkö minä ole surmannut pahantekijöitä ja hirviöitä,
+vapauttaakseni tämän maan? Missä on Periphetes ja Sinis ja Kerkyon
+ja Phaia, hirmuinen villisika? Ja missä ovat nuo viisikymmentä
+pallantiidia, nuo kurjat rauhanhäiritsijät? Samaa tietä kuin he,
+Minotauroskin saa kulkea ja Minos itsekin, jos hän uskaltaa minua
+vastustaa."
+
+"Mutta kuinka sinä saatat tuon hirviön surmata, poikani? Sinun täytyy
+antaa pois nuijasi ja kaikki aseesi ja sinut heitetään hirviölle
+ruoaksi avutonna ja alastomana kuten kaikki muutkin."
+
+Silloin Theseus sanoi: "Kaipa tuossa labyrintissä sentään on kiviä,
+ja onhan minulla nyrkit ja hampaat! Enhän minä tarvinnut nuijaani
+silloinkaan kun tapoin Kerkyonin, tuon kaikkein kuolevaisten kauhun!"
+
+Aigeus painautui hänen polviinsa, mutta Theseus ei tahtonut häntä
+kuulla. Viimein Aigeus antoi hänen mennä, itki katkerasti ja sanoi vain
+nämät sanat:
+
+"Lupaa minulle vain yksi asia, jos palaat takaisin onnellisena --
+vaikka niin tuskin tapahtuu -- lupaa, että otat alas mustan purjeen --
+sillä minä olen odottava sinun laivaasi kaiket päivät kalliolla -- ja
+nostat sen sijaan valkoisen, että jo kaukaa saan tietää, oletko sinä
+hengissä."
+
+Theseus lupasi ja meni ulos ja riensi torille, jossa airut seisoi.
+Siellä heitettiin parhaillaan arpaa, keiden nuorukaisten ja neitosten
+tuli lähteä tuossa turman purressa, ja kansa itki ja valitti, aina kun
+arpa lankesi jollekulle. Mutta Theseus astui joukon keskelle ja huusi:
+
+"Tässä on nuorukainen, joka ei tarvitse arpaa. Minä tarjoudun itse
+yhdeksi noista seitsemästä."
+
+Airut kysyi ihmeissään: "Kaunis nuorukainen, etkö tiedä minne joudut?"
+
+Theseus sanoi: "Tiedän kyllä. Menkäämme vain mustapurjeiseen laivaan."
+
+Ja nuo seitsemän neitoa ja seitsemän nuorukaista, Theseus ensimmäisenä,
+menivät mustapurjeiseen laivaan, ja kansa saattoi heitä itkien ja
+valittaen. Mutta Theseus kuiskasi kumppaneilleen: "Älkää menettäkö
+toivoanne, sillä tuo hirviö ei ole kuolematon. Missä on Periphetes
+ja Sinis ja Skeiron ja kaikki muut, jotka olen surmannut?" Silloin
+heidän mielensä hiukan keventyivät; mutta kuitenkin he itkivät laivaan
+astuessaan, ja Sunionin kalliot kaikuivat heidän valituksestaan ja
+kaikki Aigeianmeren saaret, kun he purjehtivat kohden Kreetaa ja
+kuolemaansa.
+
+
+
+
+III.
+
+Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
+
+
+Viimein he saapuivat Kreetaan ja Knosoksen kaupunkiin Idan kukkuloiden
+juurelle. Heidät vietiin mahtavan Minos-kuninkaan eteen, jolle Zeus
+itse opetti lakeja. Niin hänestä tuli viisain kaikista kuolevaisten
+kuninkaista ja hän valloitti kaikki Aigeianmeren saaret. Hänen
+laivansa olivat monilukuiset kuin kalalokit ja hänen palatsinsa
+kuin marmorivuori. Hän istui salinsa pilarien keskellä taotusta
+kullasta tehdyllä valtaistuimellaan, ja hänen ympärillään oli puhuvia
+kuvapatsaita, jotka Daidalos oli hänelle taidokkaasti valmistanut.
+Daidalos oli ovelin ateenalainen, ja hän ensiksi keksi vesivaa'an ja
+liiman ja kirveen ja monta muuta työasetta, joilla puuta muovaillaan.
+Ja hän oli ensimmäinen, joka pani laivoihin mastot ja airot, ja hänen
+poikansa teki niihin purjeet. Mutta hänen veljensä poika, Perdix, oli
+vieläkin etevämpi, sillä hän ensimmäiseksi keksi sahan ja sen hampaat
+jäljitellen kalan selkärangan alapäätä, ja hän keksi myöskin taltan
+ja kompassin ja savenvalajan laatan, jolla savea muovaillaan. Sen
+tähden Daidalos kadehti häntä ja heitti hänet päistikkaa alas Athenen
+temppelistä. Mutta jumalatar sääli häntä ja muutti hänet peltopyyksi,
+joka iäti lentelee temppelin kukkuloiden ympärillä. Ja Daidalos pakeni
+Minoksen luo Kreetaan ja teki hänelle työtä monta vuotta, kunnes hän
+teki teon niin häpeällisen, että taivaan aurinkokin siltä peitti
+kasvonsa.
+
+Silloin hän pakeni Minoksen vihaa, hän ja hänen poikansa, Ikaros. He
+tekivät itselleen siivet höyhenistä ja kiinnittivät höyhenet toisiinsa
+vahalla ja pakenivat meren yli Sisiliaa kohden. Mutta Ikaros lensi
+liian lähelle aurinkoa, ja hänen siipiensä vaha suli ja hän putosi
+Ikarian mereen. Mutta Daidalos tuli vahingoittumattomana Sisiliaan
+ja teki siellä monta ihmeellistä tekoa. Hän teki Kokalos-kuninkaalle
+vesisäiliön, josta juoksi suuri joki ja kasteli kaiken maan, ja hän
+rakensi vuorelle linnan ja aarreaitan, joita eivät jättiläisetkään
+olisi voineet valloittaa. Ja Selinuksessa hän kokosi sen höyryn,
+joka tuprusi Aitneen [Etnan] tulisijoista ja teki siitä lämpimiä
+höyrykylpyjä, joilla hän paransi kuolevaisten ihmisten kipuja. Hän
+teki myöskin kultaisen mehiläispesän, johon mehiläiset kokosivat
+hunajaansa, ja Egyptissä hän rakensi esipihan Hephaistoksen Memfiissä
+olevaan temppeliin ja asetti sinne oman kuvapatsaansa, ja monta
+muutakin ihmeellistä työtä hän siellä teki. Minokselle hän teki
+kuvapatsaita, jotka puhuivat ja liikkuivat, ja Britomartiin temppelin
+ja Ariadneen tanssisalin, jonka hän hakkasi kauniista valkoisesta
+kivestä. Sardiniassa hän teki työtä Iolaokselle ja kävi monessa muussa
+lähitienoon maassa, vaeltaen iäti paikasta toiseen taitoinensa ihmisten
+vihaamana ja kiroamana.
+
+Theseus seisahtui Minoksen eteen, ja he katsoivat toisiansa silmästä
+silmään. Ja Minos käski viedä nuorukaiset ja neitoset vankeuteen ja
+heittää heidät yksitellen pedolle ruoaksi, jotta Andrageoksen kuolema
+kostettaisiin. Silloin Theseus huusi:
+
+"Kuule minua, oi Minos! Salli, että minut ensimmäiseksi heitetään
+pedolle. Sillä juuri sen vuoksi minä tänne tulin omasta vapaasta
+tahdostani enkä arvan määräämänä."
+
+"Ken sinä sitten olet, uljas nuorukainen?"
+
+"Minä olen sen miehen poika, jota sinä vihaat enemmän kuin ketään muuta
+ihmistä maan päällä, minä olen Ateenan kuninkaan Aigeuksen poika ja
+olen tullut tänne tehdäkseni lopun tästä verotuksesta."
+
+Minos mietti hetkisen ja katsoi lujasti Theseusta kasvoihin; ja hän
+ajatteli: "Tuo nuorukainen tahtoo sovittaa omalla kuolemallaan isänsä
+synnin." Viimein hän vastasi lempeästi:
+
+"Palaa rauhassa kotiisi, poikani. Sääli olisi sinunlaistasi uljasta
+nuorukaista!"
+
+Mutta Theseus sanoi: "Minä olen vannonut, etten palaa takaisin,
+ennenkuin olen nähnyt tuon hirviön kasvoista kasvoihin."
+
+Silloin Minos vihastui ja sanoi: "Niinpä olet sen näkevä! Viekää pois
+tuo houkkio!"
+
+He veivät Theseuksen vankeuteen toisten nuorukaisten ja neitosten kera.
+
+Mutta Minoksen tytär Ariadne näki Theseuksen ja tuli ulos valkoisesta
+kivisalistaan. Hän rakastui Theseukseen tämän rohkeuden ja ylevyyden
+tähden ja sanoi itsekseen: "Häpeä olisi, jos tuollainen nuorukainen
+kuolisi!" Ja hän meni yöllä vankihuoneeseen ja ilmaisi Theseukselle
+kaikki ajatuksensa ja sanoi:
+
+"Pakene heti laivallesi, sillä minä olen lahjonut vartijat, jotka ovat
+ovella. Pakene, sinä ja sinun ystäväsi, ja palaa rauhassa Kreikkaan! Ja
+ota minut mukaasi, sillä en uskalla jäädä tänne sinun jälkeesi! Sillä
+isäni tappaa minut kauhealla tavalla, jos hän saa tietää, mitä minä
+olen tehnyt."
+
+Theseus seisoi hetkisen sanatonna, sillä niin tytön kauneus häntä
+hämmästytti ja hurmasi. Mutta viimein hän sanoi: "Minä en saata palata
+rauhassa kotiini, ennenkuin olen nähnyt Minotauroksen ja tappanut sen
+ja kostanut kaikkien nuorukaisten ja neitosten kuoleman ja tehnyt lopun
+maani kauheasta kirouksesta."
+
+"Aiotko tappaa Minotauroksen? Kuinka sitten?"
+
+"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta hirmuinen pitää sen pedon olla,
+joka on minua väkevämpi."
+
+Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi: "Mutta
+kun olet tappanut pedon, niin kuinka luulet löytäväsi tien ulos
+labyrintistä?"
+
+"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta kummallinenpa täytyy sen tien
+olla, jota en löytäisi, ennenkuin olen syönyt pedon raadon."
+
+Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi:
+
+"Sinä olet liian rohkea, kaunis nuorukainen; mutta minä voin auttaa
+sinua, vaikka olenkin vain heikko tyttö. Kas, tästä saat miekan, sillä
+ehkä saat tuon pedon tapetuksi, ja ota tämä lankakerä, sen avulla ehkä
+löydät tien ulos labyrintin sokkeloista. Lupaa minulle vain, että otat
+minut mukaasi ja viet kotiisi Kreikkaan, jos onnellisesti saat työsi
+suoritetuksi. Sillä isäni minut varmasti tappaa, jos hän saa tietää,
+mitä minä olen tehnyt."
+
+Theseus nauroi ja sanoi: "Mikäpä minua nyt estäisi onnistumasta!" Ja
+hän pisti miekan poveensa ja kätki lankakerän käteensä ja sitten hän
+vannoi valan Ariadneelle, lankesi polvilleen hänen eteensä ja suuteli
+hänen käsiänsä ja jalkojansa. Ariadne itki kauan hänen tähtensä ja meni
+sitten pois; ja Theseus heittäytyi levolle ja nukkui makeasti.
+
+Kun tuli seuraavan päivän aamu, niin vartijat tulivat ja veivät
+Theseuksen labyrinttiin.
+
+Hän astui tuohon kauheaan rotkoon ja kulki kallioilla kiemurtelevia
+polkuja ja läpi luolien ja holvien ja mutkikkaiden pylväskäytävien ja
+yli korkeiden kivikasojen. Hän kääntyi oikealle ja vasemmalle ja kulki
+eteen ja taaksepäin, kunnes hänen päänsä meni aivan sekaisin. Mutta
+koko ajan hän piti kerää kädessään, sillä sisään tullessaan hän oli
+kiinnittänyt langan pään kiveen ja kehitti lankaa kädestään kulkiessaan
+eteenpäin. Ja lankaa riitti, kunnes hän kohtasi Minotauroksen kapeassa
+solassa mustien kallioiden keskellä.
+
+Kun hän näki pedon, niin hän pysähtyi hetkeksi, sillä hän ei ollut
+koskaan nähnyt niin eriskummallista otusta. Sillä oli miehen ruumis,
+mutta sen pää oli härän pää, ja sillä oli leijonan hampaat, joilla se
+raateli saalistansa. Kun se näki Theseuksen, niin se mylvi ja hyökkäsi
+sarvet sojossa suoraan häntä kahden.
+
+Mutta Theseus hyppäsi ketterästi syrjään ja pedon mennessä ohi hän
+viilsi miekallaan sitä polveen, ja ennenkuin se ennätti kääntyä
+takaisin tuohon kapeaan solaan, niin hän rupesi ajamaan sitä takaa ja
+pisteli sitä takaapäin miekallaan tavan takaa, niin että hirviö pakeni
+kauheasti ulisten, sillä se ei ollut koskaan ennen haavoittunut. Ja
+Theseus ajoi sitä takaa minkä ennätti pitäen lankakerää vasemmassa
+kädessään.
+
+Niin he ryntäsivät eteenpäin läpi luolien ja kaikuvien kallioholvien
+ja poikki rosoisten rotkojen ja virranuomien pitkin Ida-vuoren juurta,
+jota ei aurinko koskaan pääse lämmittämään, ja aina ikuisen lumen
+rajoille asti he kiitivät, vainooja ja vainottu, ja kamalasti kalliot
+vastasivat pedon ulvontaan.
+
+Viimein Theseus saavutti pedon, kun se huohottaen kaatui lumelle, ja
+hän tarttui sen sarviin ja väänsi sen pään taaksepäin ja työnsi terävän
+miekan sen kurkun läpi.
+
+Sitten hän kääntyi ja astua laahusti tuiki uupuneena ja voimatonna
+takaisin, ja lankakerän avulla hän löysi tien ja saapui viimein tuon
+kauhean luolan suulle, ja kukas muu kuin Ariadne jo häntä siellä odotti.
+
+Theseus kuiskasi: "Se on tehty!" ja näytti veristä miekkaansa. Tyttö
+pani sormen suulleen ja vei hänet vankihuoneeseen, avasi ovet ja laski
+kaikki vangit vapaiksi. Mutta vartijat nukkuivat raskaasti, sillä
+Ariadne oli heidät juovuttanut viinillä.
+
+Sitten he pakenivat yhdessä rantaan ja astuivat laivaan ja nostivat
+purjeen. Yö ympäröi heitä tummana, niin että he pääsivät kulkemaan
+Minoksen laivojen lomitse ja saapuivat kaikki onnellisesti
+Naksos-saarelle. -- Ja siellä Ariadneesta tuli Theseuksen vaimo.
+
+
+
+
+IV.
+
+Kuinka Theseus sortui ylpeytensä tähden.
+
+
+Mutta tuo ihana Ariadne ei saapunut koskaan puolisonsa kanssa Ateenaan.
+Toiset sanovat, että Theseus jätti hänet nukkumaan Kykladeille
+Naksos-saarelle ja että viinin Jumala Dionysos löysi hänet ja otti
+hänet luokseen taivaaseen, niinkuin te vielä joskus saatte nähdä vanhan
+Tizianin taulusta, joka on maailman mainioimpia maalauksia. Toiset taas
+sanovat, että Dionysos ajoi pois Theseuksen ja otti Ariadneen häneltä
+väkivalloin. Kuinka lieneekään ollut sen asian laita, joka tapauksessa
+kiireissään tai suruissaan Theseus unohti nostaa valkoisen purjeen.
+Hänen isänsä, Aigeus, istui ja odotti Sunionilla päivän toisensa
+jälkeen ja tuijotti vanhoilla silmillään yli meren nähdäkseen jo kaukaa
+poikansa laivan. Kun hän näki mustan purjeen, eikä valkoista, niin hän
+luuli Theseuksen kuolleeksi ja syöksyi suruissaan mereen ja kuoli. Sen
+vuoksi sitä merta on kutsuttu Aigeianmereksi tähän päivään asti.
+
+Nyt Theseuksesta tuli Ateenan kuningas ja hän puolusti maataan ja
+hallitsi sitä hyvin.
+
+Hän surmasi Marathonin härän, joka oli tappanut Minoksen pojan
+Andrageoksen, ja hän karkoitti amatsonit, nuo Idän kuuluisat sotaiset
+naiset, kun he tulivat Aasiasta ja valloittivat Hellaan ja tunkeutuivat
+itse Ateenaan. Mutta Theseus pysäytti heidät ja voitti heidät ja
+otti heidän kuningattarensa Hippolyteen vaimoksensa. Sitten hän meni
+sotaan Lapithia ja heidän kuuluisaa kuningastansa, Peirithoosta,
+vastaan. Mutta kun nuo molemmat uroot näkivät toinen toisensa, niin he
+rakastivat toisiaan ja syleilivät ja heistä tuli jalot ystävät, niin
+että Theseuksen ja Peirithooksen ystävyys on vieläkin sananpartena.
+Theseus kokosi kaikki maan hajanaiset ja heikot pikkukaupungit valtansa
+alle -- niin ateenalaiset sanovat -- ja yhdisti niiden asukkaat
+yhtenäiseksi voimakkaaksi kansaksi. Ja monta muuta viisasta tekoa
+hän teki, niin että hänen kansansa kunnioitti häntä vapautensa ja
+lakiensa isänä vielä monta sataa vuotta sen jälkeen, kuin hän oli
+kuollut. Ja kuusisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Marathonin
+kuuluisassa taistelussa, ihmiset sanovat nähneensä Theseuksen hengen
+mahtavine kuparinuijineen taistelemassa joukkojen etunenässä sen maan
+edestä, jota hän rakasti, maahan hyökkääviä persialaisia vastaan.
+Ja kaksikymmentä vuotta Marathonin taistelun jälkeen hänen luunsa
+löydettiin -- niin kerrotaan -- merentakaiselta Skyros-saarelta;
+ja ne olivat suuremmat kuin kenenkään kuolevaisen miehen luut.
+Ateenalaiset veivät ne kotiin riemusaatossa ja kaikki kansa tuli niitä
+vastaanottamaan ja lausumaan tervetulleiksi; ja niille rakennettiin
+ylevä temppeli ja se koristettiin maalauksin ja veistokuvin, ja niissä
+on kuvattuna kaikki Theseuksen jalot teot ja kentaurien ja lapithien ja
+amatsonien rynnäköt; ja sen rauniot ovat vieläkin pystyssä.
+
+Mutta kuinka Theseuksen luut löydettiin Skyros-saarelta? Minkä tähden
+hän ei kuollut rauhassa Ateenassa ja nukkunut isiensä vieressä? Sen
+tähden, että menestyksensä jälkeen hän kävi ylpeäksi ja rikkoi Jumalan
+ja ihmisten lakeja vastaan. Hän teki erään teon, pahimman kaikista,
+joka hänet vei murheella hautaan. Hän meni Manalaan ystävänsä, ylpeän
+Peirithooksen kanssa ryöstämään Persefonesta, Manalan kuningatarta.
+Mutta Peirithoos sai surkeasti surmansa tuolla pimeässä, maanalaisessa
+tulen valtakunnassa. Ja Theseus kahlehdittiin kallioon ikuista tuskaa
+kärsimään. Siellä hän istui vuosikausia, kunnes mahtava Herakles tuli
+Manalaan hakemaan kolmipäistä koiraa, joka vahtii Plutonin portilla.
+Herakles vapautti hänet kahleistaan ja toi hänet maan päälle vielä
+kerran päivänvaloa näkemään.
+
+Mutta kun hän tuli takaisin, niin hänen kansansa oli unohtanut hänet ja
+Kastor ja Polydeukes, ihmeellisen Joutsenen pojat, olivat hyökänneet
+maahan ja vieneet hänen äitinsä, Aithran, orjattareksi, siten
+kostaakseen kärsimänsä kauhean vääryyden.
+
+Ateenalaisten ihana maa hävitettiin, ja toinen kuningas hallitsi
+sitä ja karkoitti häpeällisesti Theseuksen. Theseus pakeni meren
+poikki Skyros-saarelle ja eli siellä surullisena ja murheellisena
+Lykomedes-kuninkaan linnassa, kunnes Lykomedes hänet kavalasti surmasi,
+ja hän pääsi lepoon kaikista vaivoistansa.
+
+Niin on vieläkin, lapsukaiseni, ja niin on oleva maailman loppuun asti.
+Niinkuin noille muinoisille kreikkalaisille, niin meillekin kaiken
+voiman ja väkevyyden antaa Jumala. Mutta jos ihmiset käyvät ylpeiksi
+ja omavaltaisiksi ja käyttävät väärin Jumalan kauniita lahjoja, niin
+Hän antaa heidän kulkea omia teitään ja sortua surkeasti, jotta
+kunnia olisi Hänen yksin. Jumala auttaa meitä kaikkia ja antaa meille
+viisautta ja rohkeutta jaloihin tekoihin. Mutta Jumala ottaa meistä
+ylpeyden, kun olemme niitä tehneet, jottemme sortuisi ja tulisi häpeään.
+
+Loppu.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57285 ***
diff --git a/57285-8.txt b/57285-8.txt
deleted file mode 100644
index fa74c54..0000000
--- a/57285-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5622 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Uroita, by Charles Kingsley
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Uroita
-       Kreikkalaisia sankaritaruja
-
-
-Author: Charles Kingsley
-
-
-
-Release Date: June 7, 2018  [eBook #57285]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UROITA***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-UROITA
-
-Kreikkalaisia sankaritaruja nuorisolle
-
-Kirj.
-
-CHARLES KINGSLEY
-
-Suomennos englanninkielestä.
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Oy,
-1904.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-ENSIMMÄINEN TARINA. -- PERSEUS.
-
-   I. Kuinka Perseus ja hänen äitinsä tulivat Seriphos-saarelle.
-  II. Kuinka Perseus äkkipäätä teki pyhän lupauksen.
- III. Kuinka Perseus surmasi Gorgon.
-  IV. Kuinka Perseus tuli aitiopien luo.
-   V. Kuinka Perseus palasi kotiinsa.
-
-TOINEN TARINA. -- ARGONAUTIT.
-
-   I. Kuinka kentauri kasvatti uroita Pelionilla.
-  II. Kuinka Iason pudotti sandaalinsa Anauros-virtaan.
- III. Kuinka Argo-laiva rakennettiin Iolkoksessa.
-  IV. Kuinka Argonautit purjehtivat Kolkhiiseen.
-   V. Kuinka Argonautit ajautuivat Tuntemattomalle merelle.
-  VI. Kuinka uroiden lopuksi kävi.
-
-KOLMAS TARINA. -- THESEUS.
-
-   I. Kuinka Theseus nosti kiven.
-  II. Kuinka Theseus surmasi ihmissyöjät.
- III. Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
-  IV. Kuinka Theseus sortui ylpeytensä tähden.
-
-
-
-
-
-
-ENSIMMÄINEN TARINA.
-
-PERSEUS.
-
-
-
-
-I.
-
-Kuinka Perseus ja hänen äitinsä tulivat Seriphos-saarelle.
-
-
-Oli kerran kaksi kuninkaan poikaa, jotka olivat kaksoset. Heidän
-nimensä olivat Akrisios ja Proitos, ja he elivät kaukana Hellaassa,
-Argoksen lempeässä laaksossa. Heillä oli hedelmällisiä niittyjä
-ja viinitarhoja, lampaita ja härkiä, suuria hevoslaumoja Lernan
-rämeillä ja kaikkea, mitä ihminen: tarvitsee ollakseen onnellinen.
-Mutta he olivat sittenkin onnettomia, sillä he kadehtivat toisiaan.
-Syntymähetkestään asti he olivat riidelleet, ja kun he kasvoivat
-suuriksi, niin he koettivat kumpikin anastaa toiselle kuuluvan osan
-valtakuntaa ja ottaa kaikki itselleen. Niinpä Akrisios ensiksi
-karkoitti Proitoksen. Proitos kulki maita ja meriä ja toi kotiin
-ulkomaalaisen kuninkaantyttären puolisokseen ja avukseen ulkomaalaisia
-sotureita, joita nimitettiin kykloopeiksi, ja hän karkoitti nyt
-vuorostaan Akrisioksen, ja sitten he taistelivat kauan aikaa
-kotimaassaan, kunnes riita saatiin ratkaistuksi, ja Akrisios otti
-Argoksen ja puolen valtakuntaa ja Proitos otti Tirynsin ja toisen
-puolen valtakuntaa. Ja Proitos rakennutti kykloopeillaan Tirynsin
-ympärille hakkaamattomasta kivestä korkeat muurit, jotka vielä tänäkin
-päivänä ovat pystyssä.
-
-Mutta tuon kovasydämisen Akrisioksen luo tuli ennustaja ja ennusti
-hänelle pahaa ja sanoi: "Koska sinä olet noussut omaa vertasi vastaan,
-niin sinun oma veresi on nouseva sinua vastaan; koska sinä olet tehnyt
-syntiä sukuasi vastaan, niin sukusi kautta sinä saat rangaistuksen.
-Sinun tyttärellesi Danaelle on syntyvä poika, ja sen pojan kädestä olet
-sinä surmasi saava. Niin ovat jumalat päättäneet, ja niin on tapahtuva."
-
-Siitä Akrisios kovin pelästyi; mutta hän ei parantanut tapojaan. Hän
-oli ollut julma omaa perhettään kohtaan, ja sensijaan että hän olisi
-katunut ja muuttunut hyväksi, hän kävi vain entistään julmemmaksi.
-Hän heitätti ihanan tyttärensä Danaen maanalaiseen kuoppaan, joka
-muurattiin umpeen, ettei kukaan päässyt lähestymään tyttöparkaa.
-Akrisios luuli olevansa viisaampi kuin jumalat. Mutta saatte nähdä,
-kykenikö hän välttämään heidän tuomiotaan.
-
-Tapahtuipa, että Danaelle syntyi poika, niin kaunis lapsi, että sitä
-olisi jokainen muu paitsi Akrisios-kuningas säälinyt. Mutta hän ei
-tuntenut sääliä; hän vei Danaen ja lapsen meren rannalle ja pani heidät
-isoon arkkuun ja työnsi heidät vesille tuulten ja aaltojen ajeltaviksi.
-
-Raitis luodetuuli puhalsi siintäviltä vuorilta Argoksen lempeään
-laaksoon ja kauas kauas merelle. Ja kauas kauas merelle ajelehtivat
-sen mukana äiti ja lapsi, sillävälin kuin kaikki, jotka heitä rannalla
-katselivat, itkivät, paitsi tuo julma isä, Akrisios-kuningas.
-
-Niin he ajelehtivat eteenpäin, ja arkku keinui aalloilla, ja
-lapsukainen nukkui äitinsä polvella. Mutta äitiparka ei saattanut
-nukkua, hän vain valvoi ja itki ja lauloi lapselleen heidän
-kiikkuessaan laineilla. Ja sen laulun, jota hän lauloi, te saatte
-kerran itsekin oppia.
-
-Nyt he olivat jo kulkeneet viimeisen siintävän niemekkeen ohi aavalle
-meren selälle. Aallot ja taivas ja tuuli heitä vain nyt ympäröivät.
-Mutta aallot ovat lempeitä, ja taivas on kirkas, ja tuuli on lauha ja
-hiljainen. Sillä nyt on se aika, jolloin Halkyone ja Keyks rakentavat
-pesiään, eivätkä silloin koskaan myrskyt myllerrä kesän leppeää merta.
-
-Keitä olivat sitten Halkyone ja Keyks? Kerronpa sen teille arkun
-ajelehtiessa eteenpäin. Halkyone oli ihana impi, merenrannan ja tuulen
-tytär. Ja hän rakasti merimiespoikaa ja meni hänen puolisokseen; eikä
-kukaan maan päällä ollut niin onnellinen kuin he. Mutta viimein Keyks
-joutui haaksirikkoon; ja ennenkuin hän ennätti uida rannalle, aallot
-hänet nielivät. Ja Halkyone näki hänen hukkuvan ja juoksi veteen hänen
-luokseen; mutta turhaan. Silloin Taivahiset säälivät heitä kumpaakin
-ja muuttivat heidät kauniiksi vesilinnuiksi. Ja nyt he rakentavat joka
-vuosi laineille pesänsä ja purjehtivat iäti onnellisina kesän leppeää
-merta.
-
-Niin kului yö, ja niin kului päivä, ja pitkältä se päivä Danaesta
-tuntuikin. Ja sitten kului vielä toinen yö ja toinen päivä, kunnes
-Danae oli aivan nääntynyt nälästä ja itkusta, eikä vieläkään maata
-näkynyt. Mutta koko ajan lapsi nukkui levollisesti; ja viimein
-Danae-parankin pää painui ja hänkin vaipui uneen poski vasten lapsen
-poskea.
-
-Mutta hetken kuluttua hän yht'äkkiä heräsi. Arkku ritisi ja ratisi,
-ja ilma oli täynnä ääniä. Hän katsoi ylös, ja hänen päänsä päällä oli
-mahtavia kallion kielekkeitä, jotka hohtivat aivan punaisina laskevan
-auringon valossa, ja hänen ympärillään oli kareja ja hyrskyjä ja
-vaahdon pärskettä. Hän löi käsiänsä yhteen ja huusi apua kaikin voimin.
-Ja hänen huutaessaan apu tulikin. Kalliolle ilmestyi pitkä ja komea
-mies, joka kummastellen katseli aallokossa kiikkuvaa Danae-parkaa.
-
-Miehellä oli karkea verkavaippa yllä ja päässä leveä hattu, joka
-varjosti hänen kasvojaan. Kädessään hän kantoi kolmihaaraista piikkiä,
-jolla tapettiin kaloja, ja olalleen hän oli heittänyt käsiverkon.
-Mutta Danae saattoi hänen olennostaan ja hänen käynnistään ja hänen
-liehuvista kultahapsistaan ja parrastaan nähdä, ettei hän ollut
-mikään tavallinen ihminen; sitä todisti kaksi palvelijaakin, jotka
-kulkivat hänen takanaan kantaen hänen kalakoppasiaan. Mutta Danae
-oli tuskin ehtinyt vilkaista mieheen, ennenkuin tämä laski syrjään
-kolmihaaransa ja juoksi kalliota alas ja heitti käsiverkkonsa niin
-taitavasti Danaen ja arkun yli, että veti sen ja Danaen ja lapsen aivan
-vahingoittumattomina rantariutoille.
-
-Sitten kalastaja otti Danaeta kädestä ja nosti hänet arkusta ja sanoi:
-
-"Oi, ihana neito, mikä kumma kohtalo sinut on tuonut tälle saarelle
-noin heikossa purressa? Kuka sinä olet ja mistä tulet? Varmaankin olet
-jonkun kuninkaan tytär; ja tuo poika ei ole tavallinen kuolevainen."
-
-Puhuessaan hän osoitti lasta, sillä sen kasvot paistoivat kuin
-aamutähti.
-
-Mutta Danae vain pää kumarassa nyyhkytti:
-
-"Sano minulle, mihin maahan minä raukka olen tullut; ja minkälaisten
-ihmisten seuraan olen joutunut!"
-
-Kalastaja sanoi: "Tämä saari on Seriphos nimeltään, ja minä olen
-helleeni ja asun siinä. Minä olen Polydektes-kuninkaan veli, ja ihmiset
-kutsuvat minua Diktys-kalastajaksi, siksi että pyydystän rannan kaloja."
-
-Silloin Danae lankesi hänen jalkoihinsa, syleili hänen polviansa ja
-huusi:
-
-"Voi, herra, sääli muukalaista, jonka julma kohtalo on ajanut maasi
-rannoille. Anna minun elää talossasi palvelijana, mutta älä kohtele
-minua pahoin, sillä minä olin kerran kuninkaan tytär ja tämä minun
-poikani, kuten sinä oikein sanoit, ei ole tavallista sukua. En tahdo
-olla sinulle rasitukseksi enkä syödä leipääsi laiskana, sillä minä
-olen kutomisessa ja koruompelussa taitavampi kuin kaikki tämän maan
-tyttäret."
-
-Ja hän aikoi jatkaa, mutta Diktys keskeytti hänet ja nosti hänet ylös
-ja sanoi:
-
-"Tyttäreni, minä olen vanha, ja hiukseni harmaantuvat. Mutta minulla ei
-ole lapsia kotiani sulostuttamassa. Tule siis kanssani, sinä olet oleva
-minun ja vaimoni tytär, ja tämä lapsi on oleva meidän lapsenlapsemme.
-Minä pelkään jumalia ja olen vieraanvarainen kaikille muukalaisille,
-sillä minä tiedän, että hyvät teot niinkuin pahatkin kostetaan niille,
-jotka niitä tekevät."
-
-Niin Danae sai suojan ja hoivan. Hän meni tuon hyvän Diktys-kalastajan
-kanssa hänen kotiinsa ja oli hänen ja hänen vaimonsa tyttärenä
-viisitoista vuotta.
-
-
-
-
-II.
-
-Kuinka Perseus äkkipäätä teki pyhän lupauksen.
-
-
-Viisitoista vuotta oli kulunut, ja lapsesta oli tullut solakka
-nuorukainen ja merimies, ja hän teki usein kauppamatkoja saaristoon.
-Hänen äitinsä nimitti häntä Perseukseksi; mutta kaikki Seriphoksen
-asukkaat sanoivat, ettei hän ollut kuolevaisen miehen poika, ja
-kutsuivat häntä Taivahisten kuninkaan Zeuksen pojaksi. Sillä vaikka hän
-oli vasta viisitoistavuotias, oli hän sentään päätänsä pitempi kaikkea
-saaren kansaa. Ja hän oli taitavampi kuin muut juoksussa ja painissa ja
-nyrkkitaistelussa ja kiekon ja keihään heitossa ja soudussa ja harpun
-soitossa ja kaikessa, mikä miestä kaunistaa. Ja hän oli rohkea ja
-totuutta rakastava, lempeä ja ystävällinen, sillä vanha kunnon Diktys
-oli kasvattanut hänet hyvin. Ja oli hyvä, että Diktys niin oli tehnyt,
-sillä nyt Danae ja hänen poikansa joutuivat suureen vaaraan, ja Perseus
-tarvitsi kaiken viisautensa puolustaakseen äitiänsä ja itseään.
-
-Sanoin jo, että Diktyksen veli oli Polydektes, saaren kuningas. Hän
-ei ollut kunnon mies niinkuin Diktys, vaan kiivas, julma ja kavala,
-ja kun hän näki kauniin Danaen, niin hän tahtoi naida hänet. Mutta
-Danae ei tahtonut, sillä hän ei rakastanut Polydektestä. Danae ei
-välittänyt kenestäkään muusta kuin pojastansa ja poikansa isästä, jota
-hän ei uskaltanut toivoa enää koskaan näkevänsä. Viimein Polydektes
-aivan julmistui, ja sillä aikaa kuin Perseus oli merellä, hän vei
-Danae-raukan Diktyksen luota sanoen: "Jollet sinä tahdo olla minun
-puolisoni, niin sinun pitää olla minun orjani". Niin Danaesta tehtiin
-orja ja hänen täytyi kantaa vettä kaivosta ja vääntää myllynkiviä ja
-kärsiä pahaa kohtelua -- kai häntä lyötiinkin -- ja kantaa raskaita
-kahleita, kun hän ei tahtonut ruveta tuon julman kuninkaan puolisoksi.
-Mutta Perseus oli kaukana merten takana, Samos-saarella, eikä voinut
-aavistaakaan, kuinka hänen äitinsä oli suruun sortumaisillaan.
-
-Silloin eräänä päivänä Samos-saarella, kun laivaa lastattiin, Perseus
-haki siimestä ja joutui kauniiseen metsään. Siellä hän istahti
-mättäälle ja vaipui uneen ja nukkuessaan hän näki kummallisemman unen
-kuin koskaan elämässään oli nähnyt.
-
-Hänen luokseen tuli metsästä nainen, pitempi kuin hän tai kukaan
-kuolevainen, mutta äärettömän ihana; naisella oli suuret harmaat
-silmät, joiden katse oli kirkas ja läpitunkeva, mutta samalla
-ihmeellisen lempeä. Hänen päässään oli kypärä ja keihäs oli hänen
-kädessään, ja olkapäältä riippui hänen pitkälle siniselle hameelleen
-vuohennahka, ja sillä kiilsi mahtava kuparikilpi, joka välkähteli kuin
-peili. Hän seisoi ja katsoi Perseusta kirkkain harmain silmin; ja
-Perseus huomasi, etteivät hänen silmäluomensa kertaakaan liikahtaneet
-eivätkä hänen silmäteränsäkään, vaan katsoivat suoraan hänen lävitsensä
-aina hänen sydämensä pohjaan asti, ikäänkuin ne olisivat saattaneet
-nähdä kaikki hänen sielunsa salaisuudet ja tietää ja tuntea kaikki,
-mitä hän ikinä oli ajatellut tai toivonut siitä päivästä asti kuin hän
-oli syntynyt. Ja Perseus loi katseensa alas vapisten ja punastuen, kun
-tuo ihmeellinen nainen puhui.
-
-"Perseus, sinun täytyy toimittaa minulle eräs asia."
-
-"Kuka sinä olet, jalo neiti, ja kuinka sinä tunnet minun nimeni?"
-
-"Minä olen Pallas Athene; ja minä tiedän kaikkien ihmisten sisimmät
-ajatukset ja tunnen heidän kuntonsa tai kunnottomuutensa. Ja
-tomusieluista minä käännyn pois, ja he tulevat onnellisiksi, mutta
-eivät minun auttaminani. He lihovat levossa kuten lampaat laitumella ja
-he syövät sitä, mitä eivät ole kylväneet, niinkuin härät pilttuussa.
-He kasvavat ja leviävät niinkuin kurkut maassa. Mutta yhtä vähän kuin
-kurkku he siimestävät kulkijaa, ja kun he ovat kypsiä, niin kuolema
-heidät korjaa, ja he menevät kenenkään surematta manalaan, ja heidän
-nimensä unohtuvat.
-
-"Mutta tulisieluille minä annan enemmän tulta, ja niille, joissa
-on miehuutta, minä annan paljon enemmän kuin miehuutta. He ovat
-sankareita, Taivahisten poikia, ja hekin tulevat onnellisiksi, mutta
-eivät tomusielujen tavalla. Sillä minä ajan heitä eteenpäin outoja
-polkuja, jotta he löisivät titaanit ja hirviöt, jumalien ja ihmisten
-viholliset. Vaivojen ja ahdistusten, vaarojen ja taistelujen läpi
-minä ajan heitä. Ja toiset heistä kaatuvat nuoruutensa kukassa, missä
-tai milloin ei tiedä kenkään; ja toiset taas saavuttavat mainetta ja
-ihanan ja voimakkaan vanhuuden. Mutta millainen on heidän lopullinen
-kohtalonsa, sitä en tiedä, eikä kukaan paitsi Zeus, jumalien ja
-ihmisten isä. Sano nyt minulle, Perseus, kumpi ihmislaji sinun
-mielestäsi on onnellisempi?"
-
-Perseus vastasi rohkeasti: "Parempi kuolla nuoruutensa kukassa
-tavoitellessa kuuluisaa nimeä, kuin elää levossa lammasten lailla ja
-kuolla kenenkään surematta ja maineetonna!"
-
-Silloin tuo kummallinen nainen naurahti ja nosti kuparikilpensä ja
-huusi: "Katso tänne, Perseus; uskallatko katsoa tämänlaista hirviötä
-kasvoista kasvoihin ja tappaa sen, niin että minä saisin asettaa sen
-pään tälle kilvelle?"
-
-Kilven peilissä näkyivät kasvot, ja kun Perseus katsoi niitä, niin
-hänen verensä jähmettyi. Ne olivat kauniin naisen kasvot, mutta
-posket olivat kalmankalpeat ja otsa oli iäti kalvavan tuskan uurtama
-ja huulet olivat ohuet ja yhteenpuristetut kuin käärmeen. Ja hiusten
-asemesta hänen ohimoillaan kiemurteli kyykäärmeitä, jotka ojentelivat
-kaksihaaraisia kieliään. Ja hänen päätään ympäröivät poimukkaat siivet,
-niinkuin kotkan siivet, ja rinnassa hänellä oli rautaiset kynnet.
-
-Perseus katsoi hetken ja sanoi sitten: "Jos maan päällä on jotakin niin
-rumaa ja hirmuista, niin sen hävittäminen on jalo teko. Mistä löydän
-tuon hirviön?"
-
-Silloin tuo kummallinen nainen hymyili jälleen ja sanoi:
-
-"Vielä et sitä saata löytää; olet liian nuori ja liian kokematon;
-sillä tämä Gorgo on nimeltä Medusa, hirvittävien sikiöiden äiti. Palaa
-kotiisi ja tee se teko, joka sinua siellä odottaa. Sinun tulee näyttää
-olevasi mies, ennenkuin saatan pitää sinua kelvollisena Gorgo-hirviön
-etsintään."
-
-Perseus olisi tahtonut puhua, mutta tuo kummallinen nainen katosi, ja
-Perseus heräsi ja huomasi uneksineensa. Mutta yöt ja päivät Perseus
-näki edessään tuon kauhean naisen kasvot ja sen pään ympärillä
-kiemurtelevat kyyt.
-
-Hän palasi kotiinsa, ja ensimmäinen asia, minkä hän kuuli, oli, että
-hänen äitinsä oli orjana Polydekteen talossa.
-
-Kiristellen raivosta hampaitaan Perseus riensi kuninkaan palatsiin ja
-juoksi miesten huoneiden läpi ja naisten huoneiden läpi, ja niin koko
-talon läpi -- sillä kukaan ei uskaltanut pidättää häntä, niin hirmuinen
-ja kaunis hän oli -- kunnes hän löysi äitinsä, joka istui kynnyksellä
-ja itkien väänsi kivistä käsimyllyä. Ja Perseus nosti hänet ylös ja
-suuteli häntä ja pyysi häntä tulemaan kanssansa pois. Mutta ennenkuin
-he ennättivät huoneista ulos, Polydektes tuli raivostuneena sisään.
-Kun Perseus näki Polydekteen, niin hän syöksi tämän päälle niinkuin
-verikoira karjun päälle. "Konna ja tyranni!" hän huusi, "näinkö sinä
-kunnioitat jumalia ja osoitat armeliaisuutta muukalaisille ja leskille?
-Sinun pitää kuoleman!" Kun hänellä ei ollut miekkaa, niin hän sieppasi
-kivisen käsimyllyn ja heilautti sitä musertaakseen Polydekteen pään.
-
-Mutta hänen äitinsä tarttui häneen ja kirkaisi: "Voi, poikani, me
-olemme muukalaisia ja avuttomia tässä maassa, jos sinä tapat kuninkaan,
-niin kaikki kansa hyökkää meidän päällemme, ja me olemme molemmat
-kuoleman omat."
-
-Kunnon Diktyskin, joka oli tullut sisään, koetti pidättää Perseusta.
-"Muista, että hän on minun veljeni. Muista, kuinka minä olen sinua
-kasvattanut ja kohdellut kuin omaa lastani, säästä häntä minun tähteni!"
-
-Silloin Perseuksen käsi vaipui. Ja Polydektes, joka oli koko ajan
-vapissut kuin mikäkin pelkuri, sillä hän tiesi olevansa väärässä,
-päästi Perseuksen ja hänen äitinsä menemään.
-
-Perseus vei äitinsä Pallas Athenen temppeliin, ja siellä papitar
-teki hänestä temppelin lakaisijan, sillä siellä he tiesivät olevansa
-turvassa, ei Polydekteskään uskaltaisi ryöstää häntä alttarin äärestä.
-Ja sinne Perseus ja kunnon Diktys ja hänen vaimonsa tulivat joka päivä
-häntä tervehtimään. Mutta Polydektes, nähtyään, ettei hän väkivallalla
-saisi mitään aikaan, mietiskeli ilkeässä sydämessään, kuinka hän
-kavaluudella pääsisi tarkoitustensa perille.
-
-Siitä hän oli varma, ettei hän ikinä saisi takaisin Danaeta, niin
-kauan kuin Perseus oli saaressa. Niinpä hän keksi juonen päästäkseen
-hänestä. Ensiksi hän teeskenteli antaneensa anteeksi Perseukselle
-ja unohtaneensa Danaen, niin että jonkin aikaa kaikki kävi entistä
-tasaista kulkuaan.
-
-Sitten hän julisti suuren juhlan ja kutsui siihen kaikki päälliköt ja
-maanomistajat ja saaren nuorukaiset ja niiden joukossa Perseuksenkin,
-jotta he kunnioittaisivat häntä kuninkaanaan ja söisivät juhla-aterian
-hänen salissaan.
-
-Määräpäivänä he kaikki saapuivat; ja jokainen vieras toi tullessaan
-lahjan kuninkaalle, niinkuin tapa oli: mikä toi hevosen, mikä
-päällyshuivin, mikä sormuksen, mikä miekan, ja se jolla ei ollut mitään
-parempaa toi korillisen viinirypäleitä tai metsän riistaa. Mutta
-Perseus ei tuonut mitään, sillä hänellä ei ollut mitä tuoda, hän kun
-oli vain köyhä merimiespoika.
-
-Häntä hävetti mennä lahjatta kuninkaan eteen; mutta hän oli liian
-ylpeä pyytääkseen Diktykseltä jotakin. Niin hän seisoi ovella apein
-mielin katsellen, kuinka rikkaat menivät sisään. Ja hänen poskensa
-punastuivat, kun he osoittivat häntä ja hymyilivät ja kuiskuttelivat:
-"Mitähän tuollakin löytöläisellä on annettavana?"
-
-Sitä Polydektes oli toivonutkin; ja heti kun hän kuuli, että Perseus
-seisoi ulkona, hän käski tuoda hänet sisään ja kysyi häneltä
-pilkallisesti kaikkien kuullen: "No, enkö minä ole sinun kuninkaasi,
-Perseus, ja enkö ole kutsunut sinua juhlaan? Missä sinun lahjasi on?"
-
-Perseus tuli hämilleen ja änkytti, ja kaikki nuo kopeat miehet, jotka
-olivat hänen ympärillään, nauroivat, alkoivatpa muutamat heistä häntä
-julkisesti piikatakin. "Tuo nulikka ajautui rannallemme kuin mikäkin
-rikkaruohon korsi tai puupalikka ja sittenkin on liian ylpeä antaakseen
-lahjaa kuninkaalle."
-
-"Ja vaikka hän ei tiedä kuka hänen isänsä on, niin hän on sentään
-kyllin turhamainen ja sallii vanhojen akkojen kutsua itseään Zeuksen
-pojaksi."
-
-Ja niin edespäin, kunnes Perseus-parka aivan joutui pois suunniltaan
-häpeästä ja tuskin tietäen, mitä sanoi, huusi: "Lahjaako! Katsokaahan,
-etten tuo lahjaa jalompaa, kuin kaikki teidän lahjanne yhteensä!"
-
-Niin hän kerskaillen sanoi; ja hän tunsi sydämessään, että hän oli
-uljaampi kuin kaikki nuo pilkkaajat ja kykenevämpi tekemään jonkin
-kunniakkaan teon.
-
-"Kuulkaa, mitä hän sanoo! Kuulkaa kerskaajaa! Mitähän hän enää
-tuokaan!" huusivat kaikki ja nauraa hohottivat minkä jaksoivat.
-
-Silloin Perseuksen mieleen muistui uni, jonka hän oli nähnyt
-Samos-saarella, ja hän huusi, niin että sali kaikui: "Minä tuon Gorgon
-pään!"
-
-Hän melkein pelästyi sanottuaan nuo sanat, sillä kaikki nauraa
-hohottivat vielä kovemmin ja Polydektes kovimmin kaikista.
-
-"Sinä olet luvannut tuoda minulle Gorgon pään. Älä siis ikinä palaa
-tälle saarelle ilman sitä. Mene!"
-
-Perseus kiristeli hampaitansa raivosta, sillä hän huomasi joutuneensa
-ansaan. Mutta hän oli luvannut, ja hän meni ulos sanaakaan sanomatta.
-
-Rantakalliolle hän meni ja katseli aavaa sinistä merta; ja hän mietti
-mielessään, mahtoiko hänen unensa olla totta, ja hän rukoili sielunsa
-tuskassa.
-
-"Pallas Athene, oliko minun uneni totta? Ja olenko minä lyövä Gorgon?
-Jos sinä todellakin minulle näytit hänen kasvonsa, niin älä anna minun
-tulla häpeään valehtelijana ja kerskurina. Äkkipäätä ja vihan vimmassa
-minä tein lupaukseni, mutta viisaasti ja kärsivällisesti minä tahdon
-sen täyttää."
-
-Mutta vastausta ei kuulunut, ei näkynyt mitään merkkiä; ei ukkosen
-jyrähdystä, eikä minkäänlaista näkyä, ei pilvenhattaraakaan taivaalla.
-
-Kolme tuntia Perseus itkien huusi: "Äkkipäätä ja vihan vimmassa minä
-tein lupaukseni, mutta viisaasti ja kärsivällisesti minä tahdon sen
-täyttää".
-
-Silloin hän näki kaukana meren yllä leijailevan pienen valkoisen
-pilven, joka hohti kuin hopea. Ja se läheni lähenemistään, kunnes sen
-hohto aivan huikaisi hänen silmiään.
-
-Perseus ihmetteli tuota kummaa pilveä, sillä mitään muuta pilveä ei
-näkynyt koko taivaan laella; ja hän vapisi, kun se laskeutui hänen
-alapuolellaan olevalle rantakalliolle. Ja kun se kosketti kalliota,
-niin se hajaantui ja hälveni, ja sen keskestä ilmaantui Pallas Athene
-sellaisena kuin Perseus oli nähnyt hänet unessaan Samos-saarella, ja
-hänen vieressään seisoi nuori mies, jonka jäsenet olivat kuin hirven
-ja silmät loistavat kuin tulikipinät. Hänellä oli yhdestä ainoasta
-hohtavasta timantista tehty käyrä miekka vyöllä ja jalassa hänellä oli
-kultaiset sandaalit, joiden kantapäässä oli elävät siivet.
-
-He katsoivat terävästi Perseusta, eivätkä kertaakaan räpäyttäneet
-silmiänsä; ja he tulivat ylös kallioita häntä kohden nopeammin kuin
-kalalokki, eivätkä kuitenkaan liikuttanet jalkojansa, eikä tuulikaan
-heiluttanut heidän vaatteitaan. Vain nuorukaisen sandaalien siivet
-värisivät kuin haukan siivet, kun se leijailee kallion yllä. Ja Perseus
-lankesi maahan ja kunnioitti heitä, sillä hän näki, että he eivät
-olleet tavallisia ihmisiä.
-
-Mutta Pallas Athene seisahtui hänen eteensä ja puhui hänelle lempeästi
-ja sanoi, ettei hänen tarvinnut pelätä.
-
-"Perseus", hän sitten sanoi, "se jolle yksi koetus onnistuu, ansaitsee
-vielä vaikeamman koetuksen. Sinä olet uhmannut Polydektestä ja
-käyttäytynyt miehuullisesti. Rohkenetko myöskin käydä Medusa Gorgoa
-vastaan?"
-
-Perseus vastasi: "Koettele minua; sillä siitä asti kuin sinä puhuit
-minulle Samos-saarella tunnen sieluni syttyneen uuteen eloon ja minä
-häpeäisin, jollen uskaltaisi tehdä jotakin, jonka voin tehdä. Ilmoita
-siis minulle, kuinka minun on meneteltävä!"
-
-"Perseus", Athene sanoi, "mieti tarkoin, ennenkuin yrität: sillä tämä
-teko vaatii seitsemän vuoden matkan, etkä sinä saata kesken palata
-etkä paeta. Vaan jos rohkeutesi lannistuu, niin sinun täytyy kuolla
-Muodottomassa maassa, eikä kenkään ole milloinkaan löytävä sinun
-luitasi."
-
-"Parempi sekin, kuin elää täällä hyödyttömänä;ja halveksittuna",
-Perseus huudahti. "Sano siis minulle, ihana ja viisas jumalatar, oi,
-sano minulle suuresta hyvyydestäsi ja laupeudestasi, kuinka minä saatan
-tehdä tämän ainoan teon, vaikka se vaatisikin minun henkeni!"
-
-Silloin hymyili Athene ja sanoi: "Ole kärsivällinen ja kuuntele;
-sillä jos sinä unohdat minun sanani, niin sinä varmasti olet kuoleva.
-Sinun täytyy mennä kauas Pohjolaan peräpohjolaisten maahan, tuolle
-puolen pohjoisnavan aina kylmän pohjatuulen lähteille saakka, kunnes
-tapaat kolme Harmaata sisarta, joilla on yhteisesti vain yksi silmä ja
-yksi hammas. Heiltä sinun täytyy kysyä tietä Hesperidien, Iltatähden
-tyttärien luo, jotka tanssivat kultaisen puun ympärillä Länsimeren
-saaressa. He ilmoittavat sinulle, missä Gorgo asuu, jotta sinä saatat
-tappaa hänet, minun viholliseni, hirvittävien petojen äidin. Kerran
-hänkin oli neito, kaunis kuin kevätaamu, kunnes hän ylpeydessään teki
-synnin niin kauhean, että aurinkokin senvuoksi peitti kasvonsa. Ja
-sinä päivänä hänen hiuksensa muuttuivat kyykäärmeiksi ja hänen kätensä
-kotkan kynsiksi; ja häpeä ja viha täyttivät hänen sydämensä ja katkera
-myrkky hänen suunsa; ja hänen silmänsä tulivat niin hirmuisiksi,
-että kuka ikinä niihin katsoo, muuttuu kiveksi; ja hänen lapsensa
-ovat siivekäs hevonen ja kultaisen miekan jättiläinen; ja hänen
-lapsenlapsensa ovat velhokäärme, Ekhidna, ja Geryon, tuo kolmipäinen
-tyranni, joka paimentaa karjalaumojansa ja Manalan karjaa. Niin hänestä
-tuli gorgonein Stheinon ja hirvittävän Euryteen, meren kuningattaren
-tyttärien, sisar. Älä koske heihin, sillä he ovat kuolemattomia; mutta
-tuo minulle vain Medusan pää."
-
-"Minä tahdon tuoda sen!" Perseus sanoi. "Mutta kuinka saatan välttää
-hänen katsettansa? Eikö hän jähmetytä minuakin kiveksi?"
-
-"Sinä saat tämän kiilloitetun kilven", Athene sanoi, "ja kun lähestyt
-häntä, niin älä katso häntä itseään, vaan hänen kuvaansa kilvessä;
-silloin hänet turmioon joutumatta saat tapetuksi. Ja kun olet lyönyt
-hänen päänsä poikki, niin kääri se, kasvosi pois käännettyinä, tuon
-vuohennahan poimuihin, jolla kilpi riippuu -- se on Amaltheia-vuohen,
-Zeuksen imettäjän nahka. Niin sinä vaaratta saatat tuoda minulle
-Medusan pään ja voitat itsellesi kuuluisan nimen ja paikan uroiden
-joukossa, jotka viettävät autuasta elämää Taivahisten kera sillä
-kukkulalla, jossa eivät mitkään tuulet puhalla."
-
-Perseus sanoi: "Minä tahdon lähteä, vaikka henkeni sillä matkalla
-menettäisin. Mutta kuinka pääsen purretta merien yli? Ja kuka näyttää
-minulle tien? Ja kun minä olen löytänyt Medusan, niin kuinka saatan
-lyödä hänet kuoliaaksi, jos hänen suomuspeitteensä on kuparista ja
-raudasta."
-
-Silloin nuori mies puhui: "Nämät minun sandaalini kantavat sinut kuin
-linnun merien poikki ja vuorten ja laaksojen yli, niinkuin ne kantavat
-minua matkoillani; sillä minä olen Hermes, maankuulu Argoksen surmaaja,
-Olympoksessa asuvien Taivahisten sanansaattaja."
-
-Perseus lankesi kunnioittaen maahan, ja nuori mies puhui edelleen:
-
-"Sandaalit johtavat sinua matkallasi, sillä niissä on jumalallinen
-voima, eivätkä ne voi viedä harhaan; ja tämä miekka, Argoksen surmaaja,
-on itsestään lyövä Gorgon, sillä siinä on jumalallinen voima, eikä
-toista iskua tarvita. Nouse siis, sido miekka vyöllesi ja sandaalit
-jalkaasi ja lähde."
-
-Perseus nousi ja sitoi miekan vyöllensä ja sandaalit jalkaansa.
-
-Ja Athene huusi: "Hyppää kalliolta ja ala matkasi!"
-
-Mutta Perseus viivytteli:
-
-"Enkö saa sanoa hyvästi äidilleni ja Diktykselle? Ja enkö saa uhrata
-polttouhria sinulle ja Hermeelle, maankululle Argoksen surmaajalle, ja
-Zeus-isälle korkeudessa?"
-
-"Sinun ei pidä sanoa hyvästi äidillesi, jottei rohkeutesi lannistuisi
-hänen kyyneleistään. Minä tahdon lohduttaa häntä ja Diktystä, kunnes
-sinä palaat. Eikä sinun tarvitse uhrata polttouhria Olympolaisille,
-sillä Medusan pää on oleva sinun uhrisi. Hyppää ja luota Taivahisten
-suojelukseen!"
-
-Perseus katsoi alas kalliolta ja värisi; mutta hän häpesi näyttää
-pelkoansa ja ajatellen Medusaa ja sitä kunniaa, joka häntä odotti, hän
-hyppäsi tyhjään ilmaan.
-
-Mutta hän huomasi, ettei hän pudonnutkaan, vaan leijaili ilmassa ja
-kiiti eteenpäin pilviä pitkin. Hän katsoi taakseen, mutta Athene
-ja Hermes olivat kadonneet. Ja sandaalit veivät häntä yhä edemmäs
-pohjoista kohden, kuten kevät kuljettaa kurkea Istron [Tonavan]
-rämeille.
-
-
-
-
-III.
-
-Kuinka Perseus surmasi Gorgon.
-
-
-Niin Perseus lähti matkalleen ja kulki kuivin jaloin maiden ja merien
-yli; ja hänen mielensä oli rohkea ja iloinen, sillä siivekkäät
-sandaalit kantoivat häntä joka päivä seitsemän päivän matkan.
-
-Hän kulki Kythnos- ja Keos-saarten ja kauniiden Kyklaadien ohi ja
-tuli Attikaan; ja hän kulki Atenan ja Theban ja Kopais-järven ohi,
-ja Kefisos-joen laakson ja Oite- ja Pindos-vuorten yli Thessalian
-hedelmällisen tasangon poikki, kunnes Kreikan päivänpaisteiset kukkulat
-jäivät hänen taakseen ja hänen eteensä aukeni Pohjan jylhät seudut.
-Sitten hän sivuutti Traakian vuoret ja monet muukalaiset heimot,
-paionit ja dardanit ja triballit, kunnes hän tuli Istros-virralle,
-ja Skythian autioille lakeuksille. Ja hän kulki kuivin jaloin
-Istros-virran poikki ja soiden ja rämeiden halki yötä ja päivää kylmää,
-kalpeata luodetta kohti, kääntymättä oikealle tai vasemmalle, kunnes
-hän saapui Muodottomaan maahan ja siihen paikkaan, jolla ei ole nimeä.
-
-Seitsemän päivää kesti hänen matkansa sen maan läpi ja hänen täytyi
-kulkea tietä sellaista, että vain harvat voivat siitä kertoa, -- sillä
-ne, jotka ovat sitä tietä kulkeneet, ovat mieluimmin siitä puhumatta,
-ja ne taas, jotka unissaan sitä vaeltavat, ovat iloisia kun heräävät --
-kunnes hän saapui ikuisen yön rajalle, jossa ilma oli täynnä suhinaa
-ja maaperä kovana jäästä. Ja sieltä hän viimeinkin löysi nuo kolme
-Harmaata sisarta. Siellä ne istuivat melkein umpeen jäätyneen järven
-rannalla valkoisella ajohirren pölkyllä talven kylmässä, valkoisessa
-kuutamossa ja hyräilivät hiljaa päitään nyökytellen: "Miksi olivatkaan
-muinaiset ajat paremmat kuin nykyinen?"
-
-Ei ainoatakaan elämän merkkiä näkynyt heidän ympärillään, ei yhtään
-kärpästäkään, ei sammalta kallioilla. Ei hylje eikä lokki uskaltanut
-heitä lähestyä, sillä jää olisi ne jähmetyttänyt kouriinsa. Aaltojen
-hyrsky syöksähti vaahtona ilmaan, mutta lumihiutaleina se putosi
-takaisin ja peitti valkoiseen härmään Harmaiden sisarten hiukset ja
-jääkallion, jonka juurella he istuivat. Ja silmä kulki kädestä käteen,
-mutta siitä huolimatta he eivät voineet nähdä; ja hammas kulki kädestä
-käteen, mutta siitä huolimatta he eivät voineet syödä; ja he istuivat
-keskellä kirkkainta kuuvaloa, mutta ei heidän silti ollut lämpimämpi.
-Ja Perseus sääli noita Harmaita sisaria; mutta he eivät suinkaan
-pitäneet itseään säälittävinä.
-
-Niin Perseus sanoi: "Oi, kunnianarvoiset mummot, viisaus on vanhuuden
-tytär. Siksipä te varmaankin tiedätte paljon asioita. Neuvokaa siis
-minulle, jos voitte, tie Gorgon luo."
-
-Silloin yksi heistä huusi: "Kuka meitä vanhoiksi soimaa?" Ja toinen:
-"Tuo ääni on ihmislapsen ääni."
-
-Ja Perseus sanoi: "Enhän minä teitä soimaa, vaan kunnioitan teidän
-vanhuuttanne. Minä olen yksi ihmisten lapsista ja uroista. Olympoksen
-hallitsijat ovat minut lähettäneet teidän luoksenne kysymään tietä
-Gorgon luo."
-
-Silloin yksi heistä sanoi': "Olympoksessa on uudet hallitsijat,
-ja kaikki mikä on uutta on pahaa." Ja toinen: "Me vihaamme sinun
-hallitsijoitasi ja uroita ja kaikkia ihmislapsia. Me olemme titaanien
-ja gigantien sukua ja gorgonein ja muinaisten syvyyden hirviöiden
-heimoa." Ja kolmas: "Kuka on tuo uhkarohkea ja hävytön mies, joka
-kutsumatta tunkeutuu meidän maailmaamme?" Ja ensimmäinen sanoi:
-"Milloinkaan ei ole ollut sellaista maailmaa kuin meidän eikä tule
-olemaankaan: jos me annamme hänen nähdä sen, niin hän hävittää
-kaikki." Silloin yksi huusi: "Anna minulle silmä, että näkisin hänet";
-ja toinen: "Anna minulle hammas, että purisin häntä." Mutta kun
-Perseus näki, että he olivat hupsuja ja kopeita ja että he vihasivat
-ihmislapsia, niin hän jätti säälimisen sikseen ja sanoi itsekseen: "Ei
-hätä lakia lue; jos tässä pidän pitkiä puheita, niin joudun surman
-suuhun." Sitten hän hiipi aivan heidän lähelleen ja odotti siksi kunnes
-he alkoivat kuljettaa silmää kädestä käteen. Ja kun he haparoivat ja
-kopeloivat käsillään, niin hän kurkotti varovaisesti kättään, kunnes
-yksi heistä pisti silmän siihen, luullen sitä sisaren kädeksi. Sitten
-Perseus juoksi pois ja nauroi ja huusi:
-
-"Julmat ja kopeat eukot, teidän silmänne on minulla; ja minä heitän
-sen järveen, jollette neuvo minulle tietä Gorgon luo ja vanno,
-että neuvotte oikein." Silloin Harmaat sisaret itkivät ja ulisivat
-ja toruivat; mutta turhaan. Heidän täytyi sanoa totuus, vaikk'ei
-Perseus paljoa viisastunutkaan siitä, mitä he sanoivat. "Sinun täytyy
-mennä, hupsu poika", he sanoivat, "etelää kohden, auringon ilkeään,
-häikäisevään paisteeseen, kunnes sinä tapaat Atlas-jättiläisen,
-joka kannattelee taivaan kantta. Ja sinun täytyy kysyä hänen
-veljentyttäriään Hesperidejä, jotka ovat yhtä nuoria ja hupsuja kuin
-sinä itsekin. Ja anna nyt meille takaisin silmämme, sillä me olemme
-unohtaneet kaiken muun."
-
-Perseus antoi heille silmän takaisin, mutta he eivät käyttäneetkään
-sitä, vaan rupesivat torkkumaan ja vaipuivat sikeään uneen ja
-muuttuivat jäämöhkäleiksi; ja jonkin ajan kuluttua vuoksi tuli ja
-pyyhkäsi heidät pois. Ja nyt he jäävuorten näköisinä ajelehtivat
-ikuisesti vesiä ja itkevät kohdatessaan auringonpaisteen ja
-hedelmällisen kesän ja lämpimän etelätuulen, joka täyttää nuoret
-sydämet ilolla.
-
-Mutta Perseus riensi etelää kohden jättäen taakseen lumen ja jään,
-Peräpohjolaisten saaren ja Tinasaarten ja pitkän Iberian rannikon
-ohi, ja aurinko nousi yhä korkeammalle päivä päivältä kesän
-kirkkaan, sinisen meren ylle. Ja tiirat ja lokit lentelivät nauraen
-hänen ympärillään ja kutsuivat häntä leikkimään kanssansa, ja
-delfiinit hypähtelivät ilosta hänen ohi kulkiessaan ja tarjoutuivat
-kantamaan häntä selässänsä. Ja kaiken yötä vedenneidot lauloivat
-ihanasti ja tritonit puhalsivat simpukkatorviaan ja leikkivät
-kuningattarensa Galateian ympärillä, kun hän ajoi helmikoristeisissa
-näkinkenkävaunuissaan. Päivä päivältä aurinko nousi yhä korkeammalle ja
-pulpahti yhä nopeammin mereen yöksi, vielä nopeammin taas noustakseen
-sieltä aamunkoitteessa. Ja Perseus liiteli laineiden yli kuin lokki,
-eivätkä hänen jalkansa ensinkään kastuneet; ja hän hyppäsi aallolta
-aallolle, eivätkä hänen jäsenensä ensinkään väsyneet, ja viimein hän
-näki kaukana mahtavan vuoren, joka hohti aivan ruusunpunaisena laskevan
-auringon valossa. Vuoren juuri oli metsien peitossa ja sen huippua
-ympäröivät pilvenhattarat; ja Perseus arvasi, että siellä oli Atlas,
-joka kannattelee taivaan kantta.
-
-Hän lähestyi vuorta ja hyppäsi rannalle ja kulki kukkulaa kohden.
-Ja hän näki lempeitä laaksoja ja vesiputouksia ja korkeita puita ja
-kummallisia sananjalkoja ja kukkasia, mutta ei yhdestäkään notkosta
-noussut savua, ei näkynyt taloa eikä mitään ihmisen merkkiä.
-
-Viimein hän kuuli suloisten äänten laulua; ja hän arvasi, että hän oli
-tullut Iltatähden tyttärien, Hesperidien puutarhaan.
-
-Heidän laulunsa oli kuin satakielten liverrys lehdossa, ja Perseus
-pysähtyi kuuntelemaan heidän lauluaan; mutta mitä he lauloivat, sitä
-hän ei saattanut ymmärtää; ei hän eikä yksikään ihminen moneen sataan
-vuoteen hänen jälkeensäkään. Sitten hän astui vähän lähemmäksi ja näki
-heidän tanssivan käsi kädessä lumotun puun ympärillä, jonka oksat
-taipuivat kultahedelmien painosta. Kiemurassa kolmijalan ympärillä
-oli lohikäärme vanha Ladon, tuo uneton käärme, joka iäti siellä makaa
-kuunnellen impien laulua ja pitäen vahtia vaanivin silmin.
-
-Perseus pysähtyi, ei senvuoksi, että hän olisi pelännyt lohikäärmettä,
-vaan senvuoksi että hän kainosteli noita ihania impiä; mutta kun he
-näkivät hänet, niin hekin pysähtyivät ja huusivat hänelle vapisevin
-äänin:
-
-"Ken sinä olet? Oletko mahtava Herakles, joka tulet ryöstämään meidän
-puutarhaamme ja viemään pois kultaiset hedelmämme?" Ja Perseus vastasi:
-
-"En ole mahtava Herakles, enkä halua teidän kultaisia hedelmiänne.
-Sanokaa vain minulle, ihanat nymfit, mistä tie kulkee Gorgon luo, jotta
-voisin jatkaa matkaani ja surmata hänet."
-
-"Älähän toki, älähän töki, kaunis poika; tule tänne puutarhaan
-kanssamme tanssimaan ihmepuun ympärillä, tänne etelätuulen ja auringon
-kotiin, jossa ei talvea tunneta. Tule leikkimään kanssamme hetkinen; me
-olemme tanssineet täällä jo tuhannen vuotta, ja meidän sydämemme ikävöi
-leikkikumppania. Oi, tule, tule, tule!"
-
-"En saata tanssia kanssanne ihanat immet; sillä minun täytyy tehdä
-Taivahisten määräämä teko. Neuvokaa siis minulle tie Gorgon luo,
-muutoin minun täytyy harhailla ja hukkua aaltoihin."
-
-Silloin immet huokailivat ja itkivät; ja vastasivat:
-
-"Gorgon luo! Hän on jähmetyttävä sinut kiveksi."
-
-"Parempi kuolla sankarina kuin elää härän lailla pilttuussa. Taivahiset
-ovat antaneet minulle aseet ja he antanevat minulle myöskin viisautta
-käyttää niitä."
-
-Silloin immet taas huokailivat ja vastasivat: "Kaunis poika, jos sinä
-tahdot mennä omaan perikatoosi, niin mene. Me emme tiedä tietä Gorgon
-luo; muitta me tahdomme kysyä Atlas-jättiläiseltä, isämme, hopeaisen
-Iltatähden, veljeltä, joka on tuolla vuoren kukkulalla. Hän näkee
-sieltä korkeudesta kauas valtameren yli Muodottomaan maahan."
-
-He kiipesivät vuorelle setänsä Atlaan luo, ja Perseus meni heidän
-kanssaan. Ja he löysivät jättiläisen, joka polvistuneena kannatteli
-taivaan kantta.
-
-He kysyivät häneltä, ja hän vastasi lempeästi, osoittaen jykevällä
-kädellään meren rantaa:
-
-"Minä näen gorgonein makaavan saarella kaukana, kaukana täältä, mutta
-tämä nuorukainen ei saata mitenkään heitä lähestyä, jollei hänellä ole
-pimeyden hattua, sillä se tekee näkymättömäksi jokaisen, joka sitä
-kantaa."
-
-Silloin Perseus huusi: "Mistä sen hatun voin hankkia?"
-
-Mutta jättiläinen hymyili. "Ei kukaan elävä kuolevainen voi sitä hattua
-löytää, sillä se on Hadeen syvyyksissä, kuoleman valtakunnassa. Mutta
-veljentyttäreni ovat kuolemattomia ja he noutavat sen sinulle, jos sinä
-lupaat yhden asian ja pidät lupauksesi."
-
-Perseus lupasi, ja jättiläinen sanoi:
-
-"Kun sinä palaat Medusan pään saatuasi, niin sinun pitää näyttää
-minulle sitä kaunista hirviötä, että minä kadottaisin tuntoni ja
-henkeni ja kivettyisin ainiaaksi; sillä ylen raskasta työtä on tämä
-taivaankannen kannattaminen."
-
-Perseus lupasi; ja vanhin nymfi laskeutui kallioiden välissä olevaan
-pimeään rotkoon, josta nousi savua ja kuului jyrinää, sillä se oli yksi
-Helvetin kidoista.
-
-Perseus ja nymfit istuivat ja odottivat vapisten seitsemän päivää
-ja viimein vanhin nymfi palasi ja hänen kasvonsa olivat kalpeat,
-ja päivänvalo häikäisi hänen silmiänsä, sillä hän oli ollut kauan
-kammottavassa pimeydessä; mutta hänen kädessään oli taikahattu.
-
-Nymfit suutelivat Perseusta ja itkivät häntä kauan aikaa; mutta Perseus
-vain kärsimättömänä odotti, että pääsisi lähtemään. Ja viimein he
-panivatkin hatun hänen päähänsä, ja hän katosi heidän näkyvistänsä.
-
-Mutta Perseus jatkoi rohkeana matkaansa monen innoittavan näyn ohi
-kauas Muodottoman maan sydämeen asti, Okeanoksen virtojen tuolle
-puolen, saarille, joihin ei mikään laiva laske, joilla ei ole yötä eikä
-päivää, joilla ei mikään ole oikealla paikallaan, eikä millään ole
-nimeä; ja viimein hän kuuli gorgonein siipien suhinan ja näki heidän
-kuparisten kynsiensä kimaltelevan; ja silloin hän tiesi että oli aika
-pysähtyä, tai Medusa jähmetyttäisi hänet kiveksi.
-
-Hän mietti hetken itsekseen ja muistutteli Athenen sanoja. Hän nousi
-korkealle ilmaan ja piti kilven peiliä päänsä päällä ja katsoi siihen,
-niin että hän näki kaikki, mitä oli hänen alapuolellaan.
-
-Hän näki, että nuo kolme gorgonia nukkuivat ja että ne olivat
-suuret kuin elefantit. Hän tiesi, etteivät ne voineet nähdä häntä,
-sillä pimeyden hattu teki hänet näkymättömäksi; mutta silti hän
-vapisi laskeutuessaan heidän luokseen, niin hirmuiset olivat heidän
-kuparikyntensä.
-
-Kaksi heistä oli rumia kuin sika ja he nukkuivat, hirveän suuret
-siivet levällään, sikeästi ja raskaasti, niinkuin siat; mutta Medusa
-väänteli ja käänteli itseään levottomasti; ja kun hän heitteli itseään,
-niin Perseus tunsi sääliä häntä kohtaan, hän näytti niin kauniilta ja
-surulliselta. Hänen siipensä hohtivat sateenkaaren värisinä ja hänen
-kasvonsa olivat kuin nymfin kasvot, hänen huulensa vain olivat yhteen
-puristetut ja hänen otsansa oli ikuisen surun ja tuskan uurtama; ja
-hänen pitkä kaulansa hohti niin valkoisena peilistä, ettei Perseuksella
-ollut sydäntä iskeä miekallaan. Ja hän sanoi: "Voi, jospa minun olisi
-määrä tappaa jompikumpi hänen sisaristaan!"
-
-Mutta hänen katsellessaan kyykäärmeiden päät Medusan hiuksissa
-heräsivät ja alkoivat kurkistella kiiltävin, kavalin silmin ja
-näyttivät sihisten myrkkyhampaitaan; ja käännellessään Medusa veti
-kokoon siipensä ja näytti kupariset kyntensä; ja Perseus näki, että
-hän kaikesta kauneudestaan huolimatta oli yhtä häijy ja ilkeä kuin nuo
-toisetkin.
-
-Silloin Perseus laskeutui alas ja astui rohkeasti hänen luokseen ja
-katsoi kiinteästi peiliinsä ja iski kerran voimakkaasti Harpe-miekalla;
-eikä toista iskua tarvittukaan.
-
-Sitten hän kääri pään vuohennahkaan pitäen kasvonsa pois käännettyinä
-ja syöksyi korkealle ilmaan nopeammin, kuin hän koskaan ennen oli
-syöksynyt.
-
-Medusan siivet ja kynnet rapisivat, kun hän kaatui kuolleena kalliolle;
-ja hänen rumat sisarensa heräsivät ja näkivät hänen makaavan verissään.
-
-Kirkuen ja parkuen he lensivät ilmaan ja etsivät hänen surmaajaansa.
-Kolmasti he lensivät ristiin ja rastiin kuten haukat, jotka ahdistavat
-peltopyytä; ja kolmasti he nuuskivat ristiin ja rastiin niinkuin
-koirat, jotka ajavat peuraa. Viimein he haistoivat veren hajun ja
-pysähtyivät hetkeksi siitä varmistuakseen ja sitten he taas syöksyivät
-eteenpäin hirveästi ulisten ja rääkyen, ja koleasti kumisi tuuli heidän
-siivissään.
-
-Eteenpäin he lensivät räpytellen ja rapsuttaen siipiään, niinkuin
-kotkat jäniksen perästä; ja rohkeudestaan huolimatta Perseus tunsi
-verensä hyytyvän, kun hän kuuli niiden ulisten tulevan takanaan; ja
-hän huusi: "Kantakaa minua nyt hyvin, kelpo sandaalit, sillä kuoleman
-koirat ovat kintereilläni!"
-
-Ja hyvin ne oivalliset sandaalit häntä kantoivatkin pilvien ja auringon
-paisteen halki ja rannattoman meren poikki; ja hänen kintereillään
-seurasivat kuoleman koirat ja niiden siipien kohina voitti tuulen
-pauhun. Mutta kohina heikkeni heikkenemistään, ja äänten ulina kuoli
-pois, sillä sandaalit olivat gorgoneitakin nopeammat. Ja illan
-tullen gorgonit olivat kaukana jäljessä, kaksi mustaa pilkkua etelän
-taivaalla, kunnes viimein aurinko laski, eikä Perseus nähnyt heitä enää.
-
-Silloin hän tuli takaisin Atlaan luo ja nymfien puutarhaan; ja
-kun jättiläinen kuuli hänen tulevan, niin hän huokasi syvään ja
-sanoi: "Täytä lupauksesi". Silloin Perseus piti Gorgon päätä hänen
-edessään, ja hän pääsi lepoon kaikista vaivoistaan, sillä hän muuttui
-kallionkärjeksi, joka iäti nukkuu korkealla pilvien yläpuolella.
-
-Sitten Perseus kiitti nymfejä ja kysyi heiltä: "Mitä tietä minun on
-palattava kotiini, sillä minä tulin tänne kaukaisia kiertoteitä?"
-
-"Älä mene enää ikinä kotiisi, vaan jää tänne ja leiki meidän
-yksinäisten tyttöjen kanssa, meidän kun iäti täytyy oleskella kaukana
-jumalista ja ihmisistä."
-
-Mutta hän kieltäytyi, ja he neuvoivat hänelle tien ja sanoivat: "Ota
-tämä taikahedelmä; jos kerran siitä syöt, et tunne nälkää seitsemään
-päivään. Sillä sinun täytyy mennä itäänpäin, surullisen Libyan rannikon
-yli, jonka Poseidon antoi Zeus-isälle, kun hän puhkaisi Bosporoksen
-ja Hellespontoksen ja upotti kauniin Lektonian maan. Ja Zeus otti
-sen sijaan tuon maan -- kaunis kauppa tosiaan; paljon huonoa maata
-vähän hyvän sijaan -- ja tähän päivään asti se on ollut autio ja
-asumaton, pelkkiä kallioita ja hiekka-aavikoita." Sitten he suutelivat
-Perseusta ja itkivät; ja hän hyppäsi vuorelta ja jatkoi matkaansa ja
-pienenemistään pieneten heidän silmissään kuin lokki hän eteni kauas
-merelle.
-
-
-
-
-IV.
-
-Kuinka Perseus tuli aitiopien luo.
-
-
-Perseus samosi yhä koillista kohden ja kulki monen vesistön yli, kunnes
-hän saapui vieriville hietatöyräille ja synkälle Libyan rannikolle.
-
-Hän jatkoi matkaansa erämaan poikki: kiviröykkiöiden ja somerikkojen ja
-tasaisten hieta-aavikkojen yli, auringon vaalistamien näkinkenkäkasojen
-ja suurten merihirviöiden luurankojen ja muinaisten jättiläisten luiden
-yli, joita oli hajallaan siellä täällä pitkin vanhaa merenpohjaa. Ja
-hänen kulkiessaan tipahteli veripisaroita maahan Gorgon päästä ja
-muuttui myrkyllisiksi kyykäärmeiksi, joita vielä tänäkin päivänä sikiää
-tuossa erämaassa.
-
-Hietikkojen yli hän kulki -- kuinka pitkälti ja kuinka kauan, sitä hän
-ei tietänyt lainkaan -- syöden hedelmää, jonka nymfit olivat hänelle
-antaneet, ja viimein hän näki lintukotolaisten kukkulat, joilla he
-käyvät sotaa kurkia vastaan. Heidän keihäänsä olivat ruovoista ja
-kaisloista ja heidän asuntonsa olivat rakennetut kurjenmunien kuorista;
-ja Perseus nauroi ja jatkoi matkaansa koillista kohden koko päivän
-odotellen, että saisi näkyviinsä sinisen kimaltelevan Välimeren, jotta
-hän sen yli voisi lentää kotiinsa.
-
-Mutta silloin tuli ankara tuulenpuuska ja heitti hänet takaisin etelään
-erämaata kohden. Koko päivän hän tappeli sitä vastaan, mutta siivekkäät
-sandaalitkaan eivät sitä voittaneet. Ja niin hänen täytyi lentää koko
-yö tuulen edellä; ja kun aamu sarasti, ei ollut muuta näkyvissä kuin
-tuo äskeinen inhoittava hieta-aavikko.
-
-Ja pohjoisesta päin syöksyivät hietamyrskyt hänen päälleen,
-veripunaiset patsaat ja hieta-aallot, jotka kokonaan pimittivät
-keskipäivän auringon; ja Perseus pakeni niiden edellä minkä jaksoi,
-ettei polttava tomu olisi häntä tukehduttanut. Viimein myrsky tyyntyi,
-ja hän koetti taas suunnata kulkuansa pohjoiseen, mutta silloin
-hietamyrsky nousi uudelleen ja työnsi hänet takaisin aavikolle, ja
-sitten taas kaikki oli tyyntä ja kirkasta niinkuin ennen. Seitsemän
-päivää hän taisteli myrskyä vastaan ja seitsemänä päivänä myrsky ajoi
-hänet takaisin, kunnes hän oli nälkään ja janoon nääntymäisillään, ja
-hänen kielensä takertui kitalakeen. Silloin tällöin hän luuli näkevänsä
-kauniita järviä ja auringon säteiden leikkivän veden pinnalla; mutta
-kun hän saapui järven luo, niin se katosi hänen jalkojensa juuresta,
-eikä hän nähnyt enää muuta kuin polttavaa hiekkaa. Ja jollei hän olisi
-ollut Taivahisten sukua, niin hän olisi menehtynyt tuolla aavikolla;
-mutta hänen henkensä oli lujassa, sillä hän oli enempi kuin ihminen.
-
-Hän huusi avuiksi Athenea ja sanoi:
-
-"Oi, puhdas ja ihana, kuule minua, tahdotko jättää minut tänne
-nääntymään? Minä olen tuonut sinulle pyytämäsi Gorgon pään, ja tähän
-asti sinä olet antanut matkani menestyä; jätätkö minut nyt lopuksi
-oman onneni nojaan? Vai minkätähden nämä jumalaiset sandaalitkin ovat
-voimattomat erämaan myrskyjä vastaan? Enkö milloinkaan enää saa nähdä
-äitiäni enkä sinisten laineiden loiskinaa Seriphoksen rannoilla enkä
-Hellaan päivänpaisteisia kukkuloita?"
-
-Niin hän rukoili, ja kun hän oli rukoillut, vallitsi syvä hiljaisuus.
-
-Hiljaisena kaareili taivas hänen päänsä päällä ja äänettömänä levisi
-hieta-aavikko hänen allaan; ja Perseus katsoi ylös, mutta muuta ei
-näkynyt kuin häikäisevä aurinko häikäisevässä sinessä; ja hän katsoi
-ympärilleen, mutta ei nähnyt muuta kuin häikäisevää hiekkaa.
-
-Perseus seisoi hetkisen liikkumatonna ja odotti ja sanoi: "Varmaankin
-olen täällä Taivahisten tahdosta, sillä Athene ei minua petä. Eikö
-näiden sandaalien juuri pitänyt johdattaa minua oikealle tielle? Siis
-se tie, jota minä olen koettanut kulkea, on ollut väärä tie."
-
-Silloin hänen korvansa yht'äkkiä aukenivat, ja hän kuuli juoksevan
-veden solinaa.
-
-Siitä hänen mielensä rohkaistui, vaikka hän tuskin uskalsi uskoa
-korviaan; ja hän kiiruhti eteenpäin, vaikka oli niin uupunut, että
-tuskin saattoi pystyssä pysyä; ja kivenheiton matkan päässä hänestä oli
-hiekassa notkelma ja marmorikallioita ja taatelipuita ja iloinen vihreä
-nurmikko. Ja nurmikon poikki lirisi kimalteleva puro, jotka kierteli
-puiden lomitse ja katosi hiekkaan.
-
-Vesi lirisi kallioiden keskellä, ja lempeä tuuli kallisteli
-taatelipuiden kuivia oksia, ja Perseus nauroi ilosta ja hyppäsi alas
-kallion kielekkeeltä ja joi raikasta vettä ja söi taateleita ja nukkui
-nurmella; ja sitten hän taas hypähti ylös ja jatkoi matkaansa, mutta
-ei enää pohjoista kohden; sillä hän sanoi: "Athene minut varmaan tänne
-lähetti eikä tahdo että menisin kotiin. Entäpä jos vielä on tehtävänä
-jokin jalo teko, ennenkuin saan nähdä Hellaan päivänpaisteiset
-kukkulat?"
-
-Hän samosi etelää kohden, yhä etelää kohden, kukoistavien kosteikkojen
-ja lähteiden, taatelipalmujen ja ruohikkojen ohi, kunnes hän näki
-edessään mahtavan vuorenseinän, joka hohti aivan ruusunpunaisena
-laskevan auringon valossa.
-
-Hän kohosi ilmaan kuin kotka, sillä hänen jäsenensä olivat taas
-voimistuneet, ja hän lenteli koko yön vuoren yläpuolella, kunnes päivä
-alkoi sarastaa ja rusosorminen Eeos saapui ja punasi taivaan. Silloin
-Perseus huomasi, että hänen allansa oli Egyptin pitkä viheriöivä
-puutarha ja Niilin kimalteleva virta.
-
-Hän näki kaupunkeja, joiden muurit piirsivät pilviä, ja temppeleitä
-ja obeliskeja ja pyramideja ja jättiläismäisiä kivijumalia. Ja hän
-laskeutui keskelle ohra- ja hirssivainioita ja pellavapeltoja ja maata
-pitkin rönsyileviä kurkkuja; ja hän näki kansaa tulevan ulos erään
-suuren kaupungin porteista ja menevän työhön, kunkin paikalleen,
-joen juoksun varrelle ja johdattavan taitavasti vettä viljelyksiin
--- niinkuin sopi odottaakin viisaudestaan kuulujen egyptiläisten
-tekevän. Mutta kun he näkivät hänet, niin kaikki lakkasivat työstään ja
-kokoontuivat hänen ympärilleen ja huusivat:
-
-"Ken olet kaunis nuorukainen? Ja mitä kannat vuohennahassasi?
-Varmaankin olet Taivahisia, sillä sinun ihosi on valkoinen kuin
-norsunluu, ja meidän ihomme on punainen kuin tiilikivi. Sinun hiuksesi
-ovat kuin kultalangat ja meidän ovat mustat ja kiharat. Olet varmaankin
-Taivahisia?" Ja he tahtoivat osoittaa hänelle kunnioitustansa; mutta
-Perseus sanoi:
-
-"En ole Taivahisia; olen helleeniläinen urho. Olen surmannut Gorgon
-erämaassa ja kannan hänen päätään vuohennahassa. Antakaa minulle hiukan
-ruokaa, että voisin jatkaa matkaani ja päättää työni."
-
-He antoivat hänelle ruokaa ja hedelmiä ja viiniä; mutta he eivät
-tahtoneet laskea häntä lähtemään. Kun kaupunkiin saapui sanoma, että
-Gorgo oli tapettu, niin papit tulivat häntä vastaan ja immet, laulaen
-ja tanssien ja soittaen harppuja ja käsirumpuja; ja he tahtoivat viedä
-hänet temppeliinsä ja tehdä hänet kuninkaaksensa; mutta Perseus pisti
-pimeyden hatun päähänsä ja katosi heidän näkyvistään.
-
-Egyptiläiset odottivat kauan hänen palaamistaan, mutta turhaan,
-ja palvelivat häntä uroona ja tekivät hänestä Khemmis-saarelle
-kuvapatsaan, joka seisoi paikallaan monta sataa vuotta; ja he sanoivat,
-että hän ilmestyi heille aika ajoin, jalassaan kyynärän pituiset
-sandaalit ja että aina kun hän ilmestyi, tuli hyvä sato ja Niili paisui
-korkealle sinä vuonna.
-
-Perseus kulki itään päin Punaisen meren rannikkoa pitkin; ja kun
-häntä peloitti mennä Arabian erämaahan, niin hän kääntyi vielä kerran
-pohjoista kohden, eikä sillä kertaa myrsky häntä estänytkään.
-
-Hän kulki Isthmoksen ja Kasios-vuoren ja lakean Serbonian rämeikön ohi,
-Palestinan rannikkoa pitkin sinne, missä tummaihoiset aitiopit asuvat.
-
-Hän lensi lempeiden laaksojen ja vaarojen ohi, jotka kauneudessa
-vetivät vertoja itse Argokselle tai Lakedaimonille tai Tempen ihanalle
-laaksolle. Mutta alangot olivat veden vallassa ja ylämaat tulen
-korventamia ja vuoret vohkuivat kuin kiehuva kattila maan järistäjän,
-Poseidon-kuinkaan, vihan tähden.
-
-Perseusta kammotti mennä sisämaahan ja hän lensi meren rantaa pitkin,
-ja hän kulki koko päivän, ja taivas oli tummana savusta; ja hän kulki
-koko yön, ja taivas punoitti liekeistä.
-
-Päivän koittaessa hän katsahti rannan kallioille; ja veden reunassa
-mustan kallion kielekkeen alla hän näki valkoisen kuvan seisovan.
-
-"Se on varmaankin jonkin meren jumalan kuvapatsas", hän ajatteli;
-"menenpä sinne katsomaan, minkälaisia jumalia nämä barbaarit
-palvelevat."
-
-Hän lähestyi kuvaa; mutta se ei ollutkaan kuvapatsas, vaan ilmielävä
-tyttö; sillä Perseus saattoi nähdä kuinka hänen kiharansa liehuivat
-tuulessa; ja kun hän tuli vielä lähemmäksi, niin hän näki, kuinka tyttö
-värisi ja hytkähteli, kun aallot roiskuttivat hänen päälleen kylmää
-suolaista pärskettään. Hänen käsivartensa olivat ojennetut pään yli ja
-kytketyt kallioon kuparisin ketjuin; ja hänen päänsä oli painuneena
-rinnalle, väsymyksestäkö lie painunut vai surusta. Mutta silloin
-tällöin ihan katsahti ylös ja valitti ja huusi äitiään; mutta hän ei
-nähnyt Perseusta, sillä pimeyden hattu oli tämän päässä.
-
-Säälien ja suuttuen Perseus kävi lähemmäksi ja katsoi tyttöä. Hänen
-poskensa olivat tummemmat kuin Perseuksen, ja hänen tukkansa oli
-sinertävän musta kuin hyasintti; mutta Perseus ajatteli: "Enpä ole
-vielä koskaan nähnyt noin ihanaa impeä, en yhdelläkään Kreikan
-saarella. Varmasti hän on kuninkaan tytär. Näinkö barbaarit kohtelevat
-kuninkaittensa tyttäriä? Kuinka lieneekin, hän on liian kaunis
-voidakseen olla syypää mihinkään pahaan. Menenpä häntä puhuttelemaan."
-
-Ja otettuaan hatun päästään hän liiteli tytön näkyviin. Tyttö kirkaisi
-kauhusta ja koetti peittää kasvonsa pitkiin hiuksiinsa, sillä hän ei
-voinut käyttää käsiään; mutta Perseus huudahti:
-
-"Älä pelkää minua, ihana impi; minä olen helleeni enkä mikään
-raakalainen. Ketkä julmurit ovat sinut sitoneet? Mutta ensiksi minä
-vapautan sinut kahleistasi."
-
-Perseus riuhtaisi kahleita, mutta ne olivat liian vahvat; ja tyttö
-huusi:
-
-"Älä koske minuun, minä olen kirottu, uhrattu meren jumalille. He
-tappavat sinut, jos sinä vain uskallat minut vapauttaa."
-
-"Koettakoot!" Perseus sanoi; ja vetäisten Harpeen kupeeltaan hän
-katkaisi kahleet, ikäänkuin ne olisivat olleet pellavarihmaa.
-
-"Nyt", hän sanoi, "sinä olet minun, etkä enää noiden meren jumalien,
-keitä hyvänsä he lienevätkin!" Mutta tyttö vain yhä kiihkeämmin huusi
-äitiään.
-
-"Miksi sinä huudat äitiäsi? Mikä äiti se sellainen on, joka sinut näin
-on jättänyt? Kun lintu putoaa pesästä, niin se on sen miehen, joka
-sen korjaa. Kun jalokivi heitetään tien viereen, niin se on sen, joka
-uskaltaa sen voittaa ja sitä kantaa, niinkuin minä tahdon voittaa sinut
-ja kantaa sinua. Nyt tiedän miksi Pallas Athene minut tänne lähetti.
-Hän lähetti minut tänne, jotta saisin vaivojeni arvoisen palkinnon, ja
-enemmänkin."
-
-Perseus sulki tytön syliinsä ja huusi: "Missä ovat nuo julmat ja
-vääryyttä harjoittavat meren jumalat, jotka tuomitsevat kauniita
-tyttöjä kuolemaan? Minä kannan Taivahisten aseita. Koetelkoot he
-voimiaan minua vastaan! Mutta sanopa minulle, ihana impi, kuka olet ja
-mikä katala kohtalo sinut tänne toi?"
-
-Tyttö vastasi itkien: "Minä olen Iopen kuninkaan Kefeuksen tytär
-ja minun äitini on kaunis-kutrinen Kassiopeia, ja minua kutsuttiin
-Andromedaksi niin kauan kuin kuuluin elävien joukkoon. Ja minä
-kovaosainen sidottiin tähän kallioon ruoaksi merihirviölle, jotta
-sovittaisin äitini synnin. Sillä äitini kerskasi kerran, että minä olin
-kauniimpi kuin kalojen kuningatar Atergatis; ja silloin tämä vihassaan
-lähetti suuret tulvat, ja hänen veljensä tulen kuningas lähetti
-maanjäristykset ja hävitti kaiken maan, ja tulvien jälkeen syntyi
-liejusta hirviö, joka nielee kitaansa kaikki elävät olennot. Ja nyt
-hänen täytyy niellä minutkin, vaikka olenkin syytön -- minut, joka en
-koskaan tehnyt pahaa pienimmälle hyttysellekään, ja aina kun näin kalan
-rannalla, heitin sen veteen, että se virkoaisi ja elpyisi elämään;
-sillä meidän maassamme ei syödä ollenkaan kaloja siksi, että pelkäämme
-niiden kuningatarta, Atergatista. Mutta kuitenkin papit sanovat, että
-vain minun vereni voi sovittaa sen synnin, jota minä en ole tehnyt."
-
-Mutta Perseus nauroi ja sanoi: "Vai merihirviö! Pahimpiakin vastaan
-minä olen taistellut. Sinun tähtesi olisin käynyt Taivahisiakin
-vastaan, saati sitten meren petoa!"
-
-Silloin Andromeda katsahti häneen, ja uusi toivo syttyi hänen
-rintaansa, niin uljaana ja kauniina Perseus seisoi toinen käsi hänen
-vyötäisillään ja säihkyvä säilä toisessa. Mutta kuitenkin Andromeda
-valitti ja itki vielä kiihkeämmin ja huusi:
-
-"Miksi sinä noin nuorena menisit surman suuhun? Onhan maailmassa
-jo ilmankin kylliksi surua ja kuolemaa. Teen jalon teon menemällä
-kuolemaan, sillä siten pelastan kokonaisen kansan hengen; mutta sinä,
-joka olet parempi heitä kaikkia, miksi sinä minun tähteni joutuisit
-turmioon. Kulje sinä tietäsi, minun täytyy kulkea omaani."
-
-Mutta Perseus huusi: "Ei, ei; Olympoksen hallitsijat, joita minä
-palvelen, ovat uroiden ystäviä ja auttavat heitä jaloihin tekoihin.
-Heidän johtamanaan minä tapoin Gorgon, tuon kauniin kummituksen;
-ja heidän tahdostaan minä tulin tänne tappaakseni sen päällä
-tämän hirviön. Mutta peitä silmäsi, kun lähden luotasi, jottei se
-jähmetyttäisi sinuakin."
-
-Mutta tyttö ei virkkanut mitään, sillä hän ei voinut uskoa Perseuksen
-sanoja. Ja sitten hän yht'äkkiä katsahti ylös ja kirkaisi osoittaen
-merelle:
-
-"Tuolla se tulee, tuolla se tulee auringon nousun mukana, niinkuin he
-sanoivat. Nyt minun täytyy kuolla. Kuinka saatan sen kestää? Voi, mene,
-mene! Kyllin kauheaa on tulla revityksi palasiksi sinua näkemättäkin!"
-Ja hän koetti työntää Perseuksen pois kalliolta.
-
-"Minä menen", Perseus sanoi, "mutta lupaa minulle yksi asia, ennenkuin
-menen: jos minä tuon pedon tapan, niin sinä tulet vaimokseni ja seuraat
-minua kuningaskuntaani, hedelmälliseen Argoksen laaksoon, sillä minä
-olen kuninkaan perillinen. Lupaa se minulle ja vahvista lupauksesi
-suudelmalla."
-
-Silloin tyttö kohotti kasvonsa ja suuteli häntä; ja Perseus nauroi
-ilosta ja lensi ylös, ja Andromeda kyyristyi vapisten kalliolle
-odottamaan, mitä tapahtuisi.
-
-Lähestymistään lähestyi tuo suuri merihirviö meloen pitkin rannikkoa
-kuin ruma musta kaljaasi, halkoen laiskasti laineita ja pysähtyen
-silloin tällöin lahden poukamaan tai niemen kärkeen kuuntelemaan
-vaatteita valkaisevien tyttöjen naurua tai katselemaan rannalla
-pulikoivia poikia ja hietatöyräillä kuljeskelevaa karjaa. Sen isoissa
-kupeissa riippui ryhmittäin simpukoita ja meriruohoja, ja vesi pärskyi
-sen leveistä sieraimista, kun se hiljakseen vieri eteenpäin, vettä
-valuen ja kimallellen aamuauringon paisteessa.
-
-Viimein se huomasi Andromedan ja kuin nuoli se kiiti eteenpäin ottamaan
-saalistansa, ja aallot vaahtosivat valkoisina sen ympärillä, ja kala
-pakeni hypähdellen sen tieltä.
-
-Korkealta taivaalta syöksyi silloin Perseus kuin tähdenlento alas
-aaltojen harjalle, ja Andromeda peitti kasvonsa, kun Perseus kiljaisi;
-ja sitten oli hetken aikaa kaikki hiljaa.
-
-Viimein Andromeda katsahti vapisten ylös ja näki Perseuksen juoksevan
-luokseen; ja siinä, missä hirviö oli ollut, oli nyt pitkä, musta kari,
-jonka ympärillä laineet levollisina loiskivat.
-
-Kuka silloin oli niin ylpeä kuin Perseus ja kuka niin riemuitsi kuin
-koko Aithiopian kansa? Sillä se oli seisonut kallioilla odottamassa
-hirviötä ja itkemässä tytön kohtaloa. Ja jo oli sanansaattaja lähetetty
-Kefeuksen ja Kassiopeian luo, jotka istuivat säkkiin pukeutuneina ja
-tuhkaa päähänsä ripotellen palatsin sisimmässä huoneessa odottaen
-tyttärensä kuolemaa. Ja he tulivat tuota, ihmettä katsomaan ja koko
-kaupunki heidän kanssaan, laulaen ja tanssien ja soittaen harppuja
-ja symbaaleja, ja he ottivat vastaan tyttärensä niinkuin kuolleista
-nousseen.
-
-Silloin Kefeus sanoi: "Helleenien urho, jää tänne luokseni ja rupea
-vävypojakseni; saat minulta puolen valtakuntaani."
-
-"Vävypojaksesi kyllä rupean", Perseus sanoi, "mutta valtakunnastasi en
-huoli, sillä minä ikävöin Kreikan lempeitä laaksoja ja äitiäni, joka
-minua odottaa kotona."
-
-Silloin Kefeus sanoi: "Ethän sentään heti viene pois tytärtäni, sillä
-hän on meille kuin kuolleista noussut. Jää vuodeksi luoksemme, ja sen
-perästä saat palata kunniakkaasti maahasi." Ja Perseus suostui; mutta
-ennenkuin hän meni kuninkaan palatsiin, hän käski kansan tuoda kiviä ja
-puita ja rakensi kolme alttaria, yhden Athenelle, yhden Hermeelle ja
-yhden Zeus-isälle, ja uhrasi nuoria hevosia ja oinaita.
-
-Ja muutamat sanoivat: "Hän on hurskas mies". Mutta papit sanoivat:
-"Meren kuningatar käy vielä julmemmaksi meitä kohtaan nyt kun hänen
-hirviönsä on tapettu". Mutta he eivät uskaltaneet puhua ääneen, sillä
-he pelkäsivät Gorgon päätä. Niin he menivät palatsiin; ja kun he
-tulivat saliin, niin siellä seisoi Kefeuksen veli, Fineus, raivoten
-kuin karhu, jolta poikaset on viety, ja hänen kanssaan olivat hänen
-poikansa ja monta aseellista miestä; ja hän huusi Kefeukselle:
-
-"Sinä et saa naittaa tytärtäsi tuolle muukalaiselle, jonka nimeäkään
-ei kenkään tiedä! Eikö Andromeda ollut kihlattu minun pojalleni? Ja
-eikö pojallani ole oikeus häntä vaatia nyt, kun hän taas on elävien
-joukossa?"
-
-Mutta Perseus nauroi ja vastasi: "Jos poikasi on morsiamen tarpeessa,
-niin pelastakoon hän tytön itselleen. Mutta tähän asti hän on näyttänyt
-olevansa avuton sulhanen. Hän jätti tytön kuolemaan, ja kuollut tyttö
-onkin hänelle. Minä pelastin tytön ja minua varten hän elää, minua,
-eikä ketään muuta varten. Kiittämätön mies! Enkö minä pelastanut
-maatasi ja poikiesi ja tyttäriesi henkeä, ja näinkö sinä tahdot sen
-minulle palkita? Mene, tai sinun käy vielä huonommin!" Mutta kaikki
-aseelliset miehet vetivät miekkansa ja hyökkäsivät Perseuksen päälle
-kuin villipedot.
-
-Silloin Perseus paljasti Gorgon pään ja sanoi: "Tämä on pelastanut
-morsiameni yhden villipedon kynsistä, se on pelastava hänet
-useammistakin". Ja hänen puhuessaan Fineus ja kaikki aseelliset miehet
-pysähtyivät yht'äkkiä ja jäykistyivät kukin paikalleen; ja ennenkuin
-Perseus ennätti vetäistä vuohennahan takaisin Gorgon kasvojen eteen, he
-olivat kaikki muuttuneet kiviksi.
-
-Silloin Perseus käski kansan tuoda kankia ja vierittää heidät ulos; ja
-mitä heille sitten tehtiin, sitä en tiedä.
-
-Sitten pidettiin suuret häät, jotka kestivät kokonaista seitsemän
-päivää, ja ketkäpä olivat niin onnellisia kuin Perseus ja Andromeda?
-
-Mutta kahdeksantena yönä Perseus näki unta, että Pallas Athene seisoi
-hänen vieressään, niinkuin hän oli hänet nähnyt Seriphos-saarellakin
-seitsemän pitkää vuotta sitten; ja Athene kutsui häntä nimeltä ja sanoi:
-
-"Perseus, sinä olet käyttäytynyt kuin mies, ja katso, sinä olet saanut
-palkintosi. Sinä olet saanut kokea, että jumalat ovat oikeudenmukaisia
-ja auttavat sitä, joka auttaa itseään. Anna nyt minulle Harpe-miekka
-ja sandaalit ja pimeyden hattu, että saattaisin antaa ne takaisin
-niiden omistajalle; mutta Gorgon pään saat vielä pitää jonkin aikaa,
-sillä sinä tarvitset sitä kotimaassasi Kreikassa. Sitten sinun pitää
-asettaa se minun Seriphoksessa olevaan temppeliini, jotta saattaisin
-sitä kantaa kilvelläni, titaanien ja hirviöiden ja kaikkien jumalten ja
-ihmisten vihollisten kauhistukseksi. Ja mitä tähän maahan tulee, niin
-minä olen rauhoittanut meren ja tulen, eikä enää ole tuleva tulvia eikä
-maanjäristyksiä. Mutta pane kansa rakentamaan alttareita Zeus-isälle
-ja minulle ja opeta heitä palvelemaan Taivahisia, maan ja taivaan
-hallitsijoita."
-
-Perseus nousi antaakseen hänelle miekan ja hatun ja sandaalit; mutta
-hän heräsi ja hänen unensa katosi. Mutta se ei kuitenkaan ollut pelkkää
-unta; sillä vuohennahka ja Gorgon pää olivat paikallaan, mutta miekka
-ja hattu ja sandaalit olivat poissa, eikä Perseus nähnyt niitä koskaan
-enää.
-
-Silloin valtasi Perseuksen suuri pelko ja vapistus; ja hän meni varhain
-aamulla ulos kansan luo ja kertoi unensa ja käski kansan rakentaa
-alttareita Zeukselle, jumalien ja ihmisten isälle, ja Athenelle, joka
-antaa uroille viisautta, ja sanoi, ettei kansan enää tarvinnut pelätä
-maanjäristyksiä ja tulvia, vaan sai kylvää ja rakentaa rauhassa.
-Kansa teki niin jonkin aikaa ja menestyi; mutta Perseuksen lähdettyä
-se unohti Zeuksen ja Athenen ja palveli taas Atergatis-kuningatarta
-ja sen pyhän järven kuolematonta kalaa, joka syvyyksiinsä nieli
-Deukalionin tulvan, ja lapsia poltettiin Tulen kuninkaan edessä, kunnes
-Zeus vihastui tuohon hulluun kansaan ja lähetti Egyptistä vieraan
-kansan, joka soti sitä vastaan ja hävitti sen perinjuurin ja asui sen
-kaupungeissa monta sataa vuotta.
-
-
-
-
-V.
-
-Kuinka Perseus palasi kotiinsa.
-
-
-Kun vuosi oli loppuun kulunut, niin Perseus palkkasi foinikialaisia
-Tyrosta ja kaatoi seetripuita ja rakensi itselleen komean soutulaivan;
-ja hän maalasi sen saalinkipönkät tulipunaisiksi ja tervasi sen kyljet;
-ja pani laivaan Andromedan ja kaikki hänen myötäjäisensä; jalokivet ja
-kalliit saaliit ja Idän mausteet; ja suuri oli itku ja parku, kun he
-soutivat pois. Mutta hänen uskaliaan tekonsa muisto jäi jäljelle, ja
-Andromedan karia näytettiin Iopen rannalla Palestiinassa vielä enemmän
-kuin tuhat vuotta sen jälkeen.
-
-Perseus souti foinikialaisineen länttä kohden ja Kreetan meren poikki,
-kunnes he tulivat siniselle Aigeianmerelle ja Hellaan hymyileville
-saarille ja Seriphokseen, Perseuksen muinoiseen kotiin.
-
-Hän jätti laivansa rannalle ja kiipesi ylös niinkuin entisinä aikoina;
-ja hän syleili äitiänsä ja Diktystä, hyvää kasvatusisäänsä, ja he
-itkivät kaikki kauan aikaa, sillä siitä oli seitsemän vuotta ja
-enemmänkin, kuin he viimeksi olivat tavanneet toisensa.
-
-Sitten Perseus lähti Polydekteen palatsiin; ja vuohennahassa hän kantoi
-Gorgon päätä.
-
-Kun hän astui saliin, niin Polydektes istui pöydän päässä ja kaikki
-hänen ylimyksensä ja maanomistajansa molemmin puolin kukin arvonsa
-mukaan, ahmien kalaa ja vuohen lihaa ja juoden veripunaista viiniä.
-Harpunsoittajat soittivat ja kemuilijat huusivat ja viinipikarit
-kilahtelivat iloisesti, kun ne kulkivat kädestä käteen, ja kova oli
-melu Polydekteen salissa.
-
-Perseus seisahtui kynnykselle ja huusi kuningasta nimeltä. Mutta kukaan
-vieraista ei tuntenut Perseusta, sillä niin hän oli muuttunut pitkällä
-matkallaan. Hän oli lähtenyt poikana ja palasi kotiin uroona; hänen
-silmänsä loistivat kuin kotkan silmät, ja hänen partansa oli kuin
-leijonan harja ja hän seisoi siinä komeana kuin villi härkä.
-
-Mutta häijy Polydektes tunsi hänet ja paadutti sydäntänsä vielä enemmän
-ja huusi pilkaten:
-
-"Kas, löytöläistä! Onko mielestäsi ollut mukavampi luvata kuin täyttää
-lupauksesi?"
-
-"Ne, joita jumalat auttavat, ne täyttävät lupauksensa; ja ne, jotka
-heitä halveksivat, niittävät, mitä ovat kylväneet. Kas, tässä saat
-Gorgon pään!"
-
-Perseus veti pois vuohennahan ja piti ylhäällä Gorgon päätä.
-
-Kalpeaksi kävivät silloin Polydektes ja hänen vieraansa, kun he
-katsoivat noihin kauneihin kasvoihin. He koettivat nousta istuimiltaan;
-mutta he eivät koskaan niiltä nousseet, vaan jäykistyivät kukin
-paikalleen ja muuttuivat kylmiksi harmaiksi kiviksi, jotka seisoivat
-ympyrässä pöydän ympärillä.
-
-Silloin Perseus kääntyi ja jätti heidät ja meni lahdessa odottavalle
-laivalleen; ja hän antoi valtakunnan kunnon Diktykselle, ja purjehti
-pois äitinsä ja puolisonsa kanssa.
-
-Polydektes ja hänen vieraansa istuivat hiljaa viinipikarit edessään
-pöydällä, ja vuotten vieriessä kattohirret romahtivat heidän päittensä
-päältä ja seinät sortuivat heidän takaansa ja pöytä luhistui heidän
-keskeltään ja ruoho alkoi rehottaa heidän jalkojensa ympärillä; mutta
-Polydektes ja hänen vieraansa törröttävät vielä tänäkin päivänä
-mäenrinteessä.
-
-Mutta Perseus souti länteenpäin Argosta kohden ja laski maihin ja meni
-kaupunkiin. Kun hän sinne saapui, niin hän sai tietää, että hänen
-isoisänsä Akrisios oli paennut. Sillä hänen ilkeä veljensä Proitos
-oli uudestaan noussut sotaan häntä vastaan ja oli tullut joen yli
-Tirynsistä ja valloittanut Argoksen, ja Akrisios oli paennut Larissaan
-hurjien pelasgien maahan.
-
-Perseus kutsui Argoksen kansan kokoon ja sanoi heille, kuka hän oli,
-ja kertoi kaikista niistä jaloista teoista, joita hän oli tehnyt. Ja
-kaikki ylimykset ja vapaat maanomistajat tekivät hänet kuninkaakseen,
-sillä he näkivät, että hänellä oli kuninkaallinen sydän. He taistelivat
-hänen kanssaan Argosta vastaan ja valloittivat sen ja tappoivat
-Proitoksen ja tekivät kykloopit palvelijoiksensa ja panivat heidät
-rakentamaan muuria Argoksen ympärille, samanlaista kuin ne muurit,
-joita kykloopit olivat rakentaneet Tirynsiin; ja suuresti iloittiin ja
-riemuittiin nyt Argoksen laaksossa, kun oli saatu kuningas Zeus-isältä.
-
-Mutta Perseus ikävöi sydämessään isoisäänsä ja hän sanoi: "Onhan hän
-minun lihaani ja vertani, ja varmasti hän on rakastava minua nyt, kun
-olen tullut kotiin kunniaa ja mainetta saavuttaneena. Menenpä häntä
-hakemaan ja tuon hänet kotiin ja sitten hallitsemme sovinnossa yhdessä."
-
-Perseus lähti matkaan foinikialaistensa kanssa ja purjehti
-Hydrea-saaren ja Sunionin, Marathonin ja Attikan rannikon ohi ja
-Euripoksen ja pitkän Euboian meren poikki, kunnes hän tuli Larissan
-kaupunkiin, jossa hurjat pelasgit asuivat.
-
-Kun hän tuli sinne, niin kaikki kansa oli kedoilla, ja siellä oli
-suuret juhlat ja kaikenlaisia kilpaleikkejä; sillä heidän kuninkaansa,
-Teutamenes, tahtoi kunnioittaa Akrisiosta, koska tämä oli mahtavan maan
-kuningas.
-
-Perseus ei ilmaissut nimeänsä, vaan meni tuntemattomana leikkeihin;
-sillä hän sanoi itsekseen: "Jos minä saan palkinnon kilpaleikeissä,
-niin varmaan heltyy isoisäni sydän minua kohtaan."
-
-Hän riisui kypärinsä ja rautapaitansa ja kaikki vaatteensa ja seisoi
-Larissan nuorukaisten joukossa; ja kaikki ihmettelivät häntä ja
-sanoivat: "Kukahan on tuo nuori muukalainen, joka tuolla seisoo kuin
-komea villihärkä? Varmaankin hän on uroita, Olympoksen Taivahisten
-poikia."
-
-Kun leikit alkoivat, niin he ihmettelivät vielä enemmän; sillä Perseus
-oli paras juoksija ja hyppääjä ja paininlyöjä ja keihäänheittäjä;
-ja voitti neljä seppelettä ja otti ne ja sanoi itsekseen: "Vielä on
-viides seppele voitettavana. Tahdon voittaa senkin ja laskea ne kaikki
-isoisäni polville."
-
-Niin sanoessaan hän katsoi sinne, missä Akrisios istui
-Teutamenes-kuninkaan vieressä, ja näki kuinka hänen valkoinen,
-aaltoileva partansa ulottui polviin asti ja että hän piti
-kuninkaansauvaa kädessään; ja Perseus itki häntä katsellessaan,
-sillä hän ikävöitsi sydämessään isoisäänsä. Ja hän sanoi: "Hän on
-todellakin kuninkaallinen vanhus, mutta eipä hänen tarvitse hävetä
-tyttärenpoikaansakaan."
-
-Sitten hän otti kiekot ja singautti ne viittä syltä edemmäksi kaikkia
-muita, ja kansa huusi: "Vielä edemmäksi, uljas muukalainen! Ei koskaan
-ennen ole ollut sellaista heittäjää tässä maassa."
-
-Siiloin Perseus kokosi kaikki voimansa ja heitti. Mutta tuulenpuuska
-tuli mereltä ja kantoi kiekon syrjään ja kauas kaikkien muiden edelle,
-ja se sattui Akrisioksen jalkaan, ja hän pyörtyi tuskasta.
-
-Perseus kirkaisi ja juoksi hänen luokseen; mutta kun vanhus nostettiin
-ylös, niin hän oli kuollut, sillä hänen henkensä oli heikko ja hauras.
-
-Silloin Perseus repäisi vaatteensa ja heitti tuhkaa päänsä päälle ja
-itki kauan aikaa isoisäänsä. Viimein hän nousi ja huusi kansan kokoon
-ja sanoi:
-
-"Jumalat ovat vanhurskaita, ja sen täytyy tapahtua, mitä he ovat
-säätäneet. Minä olen Perseus, tämän vainajan tyttärenpoika, maankuulu
-Gorgon surmaaja."
-
-Sitten hän sanoi, kuinka oli ennustettu, että hän tappaisi isoisänsä,
-ja kertoi heille koko elämänsä tarinan.
-
-Akrisiokselle pidettiin suuret hautajaiset ja hänet poltettiin
-kalliisti koristellulla roviolla; ja Perseus meni temppeliin, ja hänet
-julistettiin syyttömäksi Akrisioksen kuolemaan, koska hän oli sen
-tahtomattaan aiheuttanut.
-
-Sitten hän palasi Argokseen ja hallitsi sitä hyvästi kauniin
-Andromedansa kanssa; ja heillä oli neljä poikaa ja kolme tytärtä, ja he
-elivät vanhoiksi.
-
-Ja kerrotaan, että heidän kuoltuaan Athene otti heidät taivaaseen
-Kefeuksen ja Kassiopeian kera. Ja tähtikirkkaina öinä saatatte
-nähdä heidän siellä vieläkin loistavan; Kefeuksen kuninkaallisine
-kruunuineen ja Kassiopeian norsunluisissa vaunuissaan palmikoiden
-tähdillä koristettuja kutrejaan, Perseuksen Gorgon pää kädessään
-ja hänen vieressään kauniin Andromedan, joka kurottaa pitkiä
-valkoisia käsivarsiaan yli taivaan kannen, kuten silloin kuin hän oli
-kahlehdittuna kallioon merihirviön ruoaksi. Koko yön he loistavat
-purjehtivien merimiesten majakkana; mutta päivät he viettävät jumalten
-iloissa Olympoksen rauhaisilla, sinisillä kukkuloilla.
-
-
-
-
-
-
-TOINEN TARINA.
-
-ARGONAUTIT.
-
-
-
-
-I.
-
-Kuinka kentauri kasvatti uroita Pelionilla.
-
-
-Olen kertonut teille uroosta, joka taisteli petoja ja raivoisia ihmisiä
-vastaan; mutta nyt saatte kuulla tarinan uroista, jotka purjehtivat
-kaukaiseen maahan Kultaisen taljan etsintään, voittaen itselleen
-ikuista mainetta.
-
-Kuinka kauas he purjehtivat, lapsukaiseni, sitä en saata tarkalleen
-sanoa. Se kaikki tapahtui kauan, kauan sitten; niin kauan, että
-kaikki on käynyt hämäräksi, niinkuin uni, jonka näitte viime vuonna.
-Ja minkätähden he lähtivät, en sitäkään saata sanoa. Jotkut sanovat,
-että he tahtoivat voittaa kultaa. Saattoi olla niin; mutta jaloimpia
-tekoja, mitä on tehty maan päällä, ei ole tehty kullan vuoksi. Kullan
-tähden Herra ei tullut maan päälle ja kuollut, eivätkä apostolit
-menneet kaikkiin maihin saarnaamaan hyvää sanomaa. Spartalaiset eivät
-katsoneet rahan ansiota, kun he taistelivat ja kuolivat Thermopylain
-luona; eikä viisas Sokrates pyytänyt palkkaa kansalaisiltaan, vaan eli
-koko elämänsä ajan köyhänä ja paljasjalkaisena, koettaen vain tehdä
-ihmisiä hyviksi. Ja meidän päivinämmekin elää sankareita, jotka tekevät
-jaloja tekoja, mutta eivät kullan vuoksi. Löytöretkeilijämme, jotka
-toinen toisensa perästä purjehtivat kauheille jäämerille, eivät mene
-sinne rikastuakseen; eivätkä liioin ne naiset, jotka menevät kauas
-sotatantereille sairaanhoitajattariksi ja tekevät itsensä köyhiksi,
-jotta saattaisivat tulla rikkaiksi jaloista teoista. Ja tokkopa nekään
-nuoret miehet, jotka jättävät hyvinvoinnin ja mukavuuden ja hauskan
-kodin ja kaiken, mitä rahalla voi saada, ja menevät sotaan taistelemaan
-isänmaansa edestä ja kärsimään nälkää ja janoa ja haavoja ja kuoleman,
-tokkopa nekään silloin sanovat itsekseen: "Kuinkahan paljon rahaa
-saan ansaituksi?" Ei, lapsukaiseni, on jotakin, joka on parempi kuin
-rikkaus, parempi kuin henkikin, ja se on, että ennenkuin kuolette,
-olette tehneet jotakin, josta hyvät ihmiset saattavat teitä kunnioittaa
-ja teidän Taivaallinen isänne iloita.
-
-Siksipä tahdomme uskoa -- ja miksipä emme uskoisi -- että nuo
-muinoiset Argonautitkin olivat jaloja miehiä, jotka suunnittelivat ja
-tekivät jalon teon; ja että heidän maineensa sentähden on elänyt ja
-kulkenut lauluissa ja tarinoissa, sekoittuneena kyllä, siitä ei ole
-epäilemistäkään, haavekuviin ja satuihin, mutta kuitenkin pohjaltaan
-totena ja oikeana. Me tahdomme kunnioittaa noita vanhoja Argonautteja
-ja kuunnella heidän tarinaansa semmoisena kuin se kerrotaan; ja me
-tahdomme koettaa tulla heidän kaltaisiksensa kukin asemassamme;
-sillä meillä on kullakin Kultainen talja etsittävänä ja myrskyävä
-meri purjehdittavana, ennenkuin sen saavutamme, ja lohikäärmeitä
-voitettavana, ennenkuin se on meidän.
-
-Entä mikä oli sitten tuo ensimmäinen Kultainen talja? En tiedä,
-enkä siitä välitäkään. Vanhat helleenit sanoivat, että se riippui
-Kolkhiissa, -- jota me nimitämme Sirkassian rannikoksi -- sodanjumalan
-metsässä, naulattuna pyökkipuuhun; ja että se oli sen ihmeellisen
-oinaan talja, joka kantoi Phriksoksen ja Helleen Mustanmeren ylitse.
-Sillä Phriksos ja Helle olivat Pilvinymfin ja Minyain kuninkaan
-Athamaan lapsia. Ja kun nälänhätä tuli maahan, niin heidän julma
-äitipuolensa Ino tahtoi tappaa heidät, jotta hänen omat lapsensa
-saisivat hallita, ja sanoi, että heidät täytyi uhrata alttarilla
-jumalien vihan lepyttämiseksi. Nuo lapsiraukat vietiin silloin
-alttarille, ja pappi seisoi jo valmiina veitsi kädessä, kun pilvistä
-lentää lehahti Kultainen oinas ja otti lapset selkäänsä ja katosi.
-Silloin tuo, jumalaton Athamas-kuningas tuli hulluksi, ja tuhon
-omiksi joutuivat Ino ja hänen lapsensa. Sillä raivoissaan Athamas
-tappoi toisen niistä, ja Ino pakeni toinen lapsi sylissään ja hyppäsi
-kalliolta mereen ja muuttui delfiiniksi -- olettehan nähneetkin
-sellaisen -- joka iäti huokaillen vaeltaa laineilla puristaen
-pienokaistaan rintaansa vastaan.
-
-Mutta kansa karkoitti Athamas-kuninkaan, koska hän oli tappanut
-lapsensa. Ja hän kierteli maita ja mantereita ja tuli viimein Delfoin
-oraakkelin luo. Ja oraakkeli sanoi, että hänen täytyi kuljeskella
-syntinsä tähden, kunnes metsän pedot kestitsisivät häntä vieraanaan.
-Niin hän kulki nälissään ja suruissaan monta raskasta päivää, kunnes
-hän näki susilauman. Sudet repivät parhaillaan lammasta, mutta kun ne
-näkivät Athamaan, niin ne pakenivat ja jättivät lampaan hänelle, ja
-hän söi. Ja silloin hän ymmärsi, että ennustus viimein oli toteutunut.
-Sitten hän ei enää kuljeskellut, vaan asettui asumaan ja rakensi
-kaupungin ja tuli uudestaan kuninkaaksi.
-
-Mutta oinas kantoi molempia lapsia kauas yli maiden ja merien,
-kunnes he tulivat Thraakian Khersonesokseen, ja siellä Helle putosi
-mereen. Ja tuo kapea salmi nimitettiin hänen mukaansa Hellespontoksi,
-Helleen mereksi, ja se nimi sillä on ollut tähän päivään asti. Sitten
-oinas lensi Phriksos selässään koillista kohden sen meren yli, jota
-me nyt nimitämme Mustaksimereksi; mutta helleenit nimittävät sitä
-Eukseinokseksi, vieraanvaraiseksi mereksi. Ja viimein, niin kerrotaan,
-he pysähtyivät Kolkhiiseen jyrkälle Sirkassian rannikolle; ja siellä
-Phriksos sai Aietes-kuninkaan tyttären, Khalkiopeen, puolisoksensa; ja
-hän uhrasi oinaan jumalille; ja Aietes naulasi sen taljan pyökkipuuhun
-Areen, sodanjumalan lehtoon.
-
-Ja jonkin ajan kuluttua Phriksos kuoli, ja hänet poltettiin, mutta
-hänen henkensä ei saanut lepoa; sillä hänet oli poltettu kaukana
-syntymämaastaan ja Hellaan päivänpaisteisilta kukkuloilta. Hän ilmestyi
-unessa Minyain uroille ja huusi surullisesti heidän vuoteittensa
-vieressä: "Tulkaa vapauttamaan minun henkeäni, jotta pääsisin kotiini
-isieni ja heimoni luo ja Minyain suloiseen maahan!"
-
-Ja he kysyivät: "Kuinka me saatamme vapauttaa sinun henkesi?"
-
-"Teidän täytyy purjehtia meren yli Kolkhiiseen ja tuoda kotiin
-Kultainen talja; silloin minun henkeni seuraa sitä, ja minä pääsen
-nukkumaan isieni luokse ja saan levon."
-
-Sillä tapaa hän usein tuli ja huusi heille; mutta kun he heräsivät,
-niin he katselivat toinen toistaan ja sanoivat: "Kuka uskaltaa edes
-purjehtia Kolkhiiseen, saati sitten tuoda kotiin Kultaisen taljan?"
-Eikä koko maassa ollut ketään, joka olisi ollut kyllin rohkea sitä
-koettamaan; sillä oikea mies ja oikea aika ei ollut vielä tullut.
-
-Phriksoksella oli serkku nimeltä Aison ja tämä oli kuninkaana
-Iolkoksessa, jonka rantoja meri huuhtelee. Siellä hän hallitsi rikkaita
-Minyain uroita samaan aikaan, kuin hänen setänsä Athamas hallitsi
-Boiotiassa; ja samoin kuin Athamaskin niin hänkin oli onneton mies.
-Sillä hänellä oli Pelias-niminen velipuoli, josta jotkut sanoivat,
-että hän oli erään nymfin poika, ja kaikenmoisia hämäriä ja ikäviä
-juttuja kerrottiin hänen syntymästään. Kun Pelias oli pieni lapsi,
-niin hänet heitettiin vuorille ja kesyttämätön tamma tuli ja potkaisi
-häntä. Mutta muuan ohikulkeva paimen; löysi lapsen, jonka kasvot olivat
-potkitut mustelmille, ja hän vei sen kotiinsa ja antoi sille nimeksi
-Pelias, koska sen kasvot olivat kolhitut ja mustuneet. Ja lapsi kasvoi
-ja hänestä tuli ylpeä ja lakeja halveksiva, ja hän teki monta kauheaa
-tekoa; ja viimein hän karkoitti velipuolensa Aisonin ja sitten oman
-veljensä Neleuksen ja otti itselleen valtakunnan ja hallitsi rikkaita
-Minyain uroita Iolkoksessa, jonka rantoja meri huuhtelee.
-
-Ja kun Aison karkoitettiin, niin hän lähti surullisena pois kaupungista
-taluttaen kädestä pientä poikaansa; ja ihan sanoi itsekseen: "Minun
-täytyy piilottaa lapsi vuoristoon, muutoin Pelias sen varmasti tappaa,
-koska se on valtakunnan perillinen."
-
-Hän kulki merenrannalta sisämaahan päin, Minyain laakson ja
-viinitarhojen ja oliivilehtojen halki ja Anauros-virran poikki
-Pelionia, tuota ikivanhaa vuorta kohden, jonka ohimot ovat valkoiset
-lumesta.
-
-Hän nousi nousemistaan vuoristoon rämeiden ja somerikkojen ja mäkien
-yli, kunnes poika oli väsynyt ja arasteli jalkojaan, niin että Aisonin
-täytyi kantaa häntä käsivarsillaan, ja viimein he tulivat yksinäisen
-luolan suulle mahtavan kallion juurelle.
-
-Kallion huipulle lumi oli kasaantunut aaltomaisiin röykkiöihin,
-jotka tippuivat ja rytisivät auringon paisteessa, mutta sen juurella
-luolan suun ympärillä kasvoi kaikenlaisia kauniita kukkia ja kasveja
-järjestettyinä riveihin kukin laji erikseen, ikäänkuin jossakin
-puutarhassa. Siinä ne kasvaa rehottivat auringon paisteessa ylhäältä
-tulevan vuorivirran pirskottamina. Ja luolasta kuului harpun soittoa ja
-miehen ääni, joka lauloi.
-
-Silloin Aison laski pojan maahan ja kuiskasi: "Älä pelkää, vaan mene
-sisään ja kenen ikinä tapaatkin, laske kätesi hänen polvilleen ja sano:
-'Jumalien ja ihmisten isän, Zeuksen nimessä minä olen sinun vieraasi
-tästä päivästä lähtien'."
-
-Poika meni sisälle pelkäämättä, sillä hänkin oli uroon poika; mutta
-sisälle tultuaan hän pysähtyi ihmeissään kuuntelemaan lumoavaa laulua.
-
-Ja siellä hän näki laulajan makaavan karhuntaljoilla ja tuoksuvilla
-havuilla: se oli Kheiron, tuo ikivanha kentauri, viisain kaikista
-taivaan alla. Vyötäröille asti hän oli mies, mutta siitä alaspäin
-hän oli jalo hevonen; hänen valkeat hapsensa valuivat alas leveille
-hartioille ja hänen valkoinen partansa aaltoili leveällä ruskealla
-rinnalla; ja hänen silmänsä olivat viisaat ja lempeät, ja hänen otsansa
-kuin vuorenseinä.
-
-Ja kädessään hän piti kultaista harppua ja soitti sitä kultaisella
-avaimella; ja soittaessaan hän lauloi, niin että hänen silmänsä
-loistivat ja valaisivat koko luolan.
-
-Ja hän lauloi Ajan synnystä ja taivaasta ja tanssivista tähdistä; ja
-valtamerestä ja yläilmoista ja tulesta ja tämän ihmeellisen maailman
-luomisesta. Ja hän lauloi vuorten aarteista ja vuorikaivoksien
-kätkemistä jalokivistä ja tuli- ja metallisuonista ja kasvien
-parantavasta voimasta ja lintujen kielestä ja ennustuksesta ja
-vast'edes tapahtuvista, salatuista asioista.
-
-Sitten hän lauloi terveydestä ja voimasta ja miehuudesta ja uljaasta
-sydämestä; ja soitosta ja metsästyksestä ja painin lyönnistä ja
-kaikista leikeistä, joista uroot pitävät; ja hän lauloi sodista ja
-taisteluista ja piirityksistä ja kauniista kuolemasta tappotantereella;
-ja sitten hän, lauloi rauhasta ja varallisuudesta ja hyvistä vuosista
-ja yhtäläisestä oikeudesta maassa; ja hänen laulaessaan poika kuunteli
-silmät selällään ja unohti asiansa laulun tähden.
-
-Viimein vanha Kheiron vaikeni ja kutsui lasta lempein äänin luokseen.
-
-Poika juoksi vapisten hänen luokseen ja tahtoi asettaa kätensä hänen
-polvilleen; mutta Kheiron hymyili ja sanoi: "Kutsu tänne isäsi Aison,
-sillä minä tunnen teidät ja tiedän kaikki, mitä on tapahtunut ja minä
-näin teidät molemmat kaukana laaksossa jo ennenkuin te olitte lähteneet
-kaupungista."
-
-Silloin Aison tuli alakuloisena sisälle ja Kheiron kysyi häneltä:
-"Miksi sinä et tule itse minun luokseni, Aison Aiolialainen?"
-
-Aison sanoi:
-
-"Minä ajattelin, että Kheiron säälisi poikaa, jos näkisi hänen tulevan
-yksinään; ja minä tahdoin koetella, oliko poikani pelkäämätön ja
-uskalias, niinkuin uroon pojan tulee olla. Mutta nyt minä pyydän ja
-rukoilen sinua Zeus-isän nimessä, anna pojan olla vieraanasi, kunnes
-paremmat ajat koittavat, ja kasvata häntä uroiden poikien kera, jotta
-hän kerran saattaisi kostaa isänsä huoneen sortajalle."
-
-Silloin Kheiron hymyili ja veti pojan luokseen ja laski kätensä
-hänen kultakutreilleen ja sanoi: "Pelkäätkö minun hevosenkavioitani,
-poikaseni, vai tahdotko ruveta minun holhokikseni tästä päivästä
-lähtien?"
-
-"Minä ottaisin mielelläni hevosen kaviot, niinkuin sinullakin on, jos
-vain voisin laulaa sellaisia lauluja kuin sinä."
-
-Kheiron nauroi ja sanoi: "Istu täällä luonani, kunnes aurinko laskee,
-silloin sinun leikkikumppanisi palaavat kotia ja sinä saat oppia
-tulemaan kuninkaaksi, niinkuin hekin, ja arvokkaasti hallitsemaan
-jaloja ja uljaita miehiä."
-
-Sitten hän kääntyi Aisoniin ja sanoi: "Mene takaisin rauhallisena ja
-taivu tuulessa viisaan miehen lailla. Tämä poika ei ole kulkeva yli
-Anauros-virran, ennenkuin hänestä on tullut sinun ja Aioloksen huoneen
-kunnia."
-
-Aison itki poikaansa ja lähti, mutta poika ei itkenyt, niin tuo
-ihmeellinen luola ja kentauri ja hänen laulunsa ja ne leikkitoverit,
-jotka hän kohta saisi nähdä, täyttivät hänen mielensä.
-
-Sitten Kheiron otti taas lyyran käteensä ja opetti häntä soittamaan
-sitä, kunnes aurinko laski kallion taa ja huutoa kuului ulkoa.
-
-Silloin tulivat sisälle uroiden pojat Aineias ja Herakles ja Peleus ja
-moni muu kuuluisan nimen kantaja.
-
-Suuri Kheiron hypähti iloisena pystyyn ja hänen kavionsa tömisyttivät
-luolaa, kun pojat huusivat: "Tule ulos, Kheiron-isä, tule ulos
-katsomaan meidän leikkiämme." Ja yksi huusi: "Minä olen tappanut kaksi
-hirveä!" Ja toinen: "Minä otin kiinni villikissan kallionkielekkeeltä!"
-Ja Herakles laahasi sarvista perässään villiä vuohta, sillä se oli niin
-iso kuin tunturivuori; ja Kaineus kantoi karhunpoikasta kummassakin
-kainalossaan ja nauroi, kun ne raapivat ja purivat häntä, sillä ei
-hammas eikä teräs voinut häntä haavoittaa.
-
-Kheiron kiitti heitä kaikkia kutakin ansionsa mukaan.
-
-Yksi vain kulki yksinään ja vaieten, Asklepios, tuo ylen viisas
-lapsi. Hänellä oli helma täynnä kasveja ja kukkia ja nilkan ympärillä
-pilkullinen käärme, ja katse maahan luotuna hän tuli Kheironin luo
-ja kuiskasi, kuinka hän oli nähnyt käärmeen luovan vanhan nahkansa
-ja nuortuvan jälleen hänen silmiensä edessä ja kuinka hän oli mennyt
-laaksoon erääseen kylään ja parantanut kuolemaisillaan olevan miehen
-yrteillä, joita sairaan vuohen oli nähnyt syövän.
-
-Kheiron hymyili ja sanoi: "Itse kullekin Athene ja Apollon antaa jonkin
-lahjan ja kukin on arvokas paikallaan. Mutta tälle lapselle he ovat
-antaneet kunnian ylitse kaikkien muiden, taidon parantaa, sillä välin
-kuin muut tappavat."
-
-Sitten pojat kantoivat sisään puita ja pilkkoivat ne ja sytyttivät
-loimuavan valkean; ja toiset nylkivät hirvet ja paloittelivat ne ja
-panivat ne paahtumaan tulen ääreen. Ja sillä aikaa kuin ruoka kypsyi,
-he kylpivät jäätikkövirrassa ja pesivät pois tomun ja hien.
-
-Sitten he söivät, kunnes eivät enää jaksaneet syödä enempää -- sillä
-he eivät olleet mitään maistaneet sittekuin aamun koittaessa -- ja
-joivat kirkasta lähdevettä, sillä viini ei ole terveellistä kasvaville
-pojille. Ja korjattuaan ruoan tähteet he kaikki paneutuivat pitkäkseen
-taljoille ja lehdille valkean ympärille, ja kukin vuorostaan otti
-lyyran ja soitti ja lauloi sydämensä pohjasta.
-
-Vähän ajan perästä he menivät kaikki ulos luolan suulla olevalle
-ruohikolle, ja siinä he juoksentelivat ja painivat ja tappelivat ja
-nauroivat, niin että kivet putoilivat kalliosta.
-
-Silloin Kheiron otti lyyransa, ja pojat liittivät kätensä yhteen ja
-tanssivat hänen tahtinsa mukaan, hyppelivät edes takaisin ja pyörivät
-ympäri. Siellä he tanssivat käsi kädessä, kunnes pimeä peitti maan ja
-meren, ja heidän vahvat valkoiset jäsenensä ja kiiltävät kultakutrinsa
-hohtivat tummassa laaksossa.
-
-Vastatullut poikanen tanssi heidän kanssaan ja oli iloissaan ja nukkui
-virkistävää unta laakerin ja myrtin ja meiramin lehdillä ja ajuruohon
-tuoksuvilla kukkasilla; ja hän nousi aamun sarastaessa ja kylpi
-virrassa ja hänestä tuli noiden sankaripoikien koulutoveri, ja hän
-unohti Iolkoksen ja isänsä ja kaiken entisen elämänsä. Mutta hänestä
-tuli vahva ja viisas tuolla Pelionin kauniilla kukkulalla vuoriston
-kylmässä, karkaisevassa ilmastossa. Hän oppi painimaan ja taistelemaan
-nyrkkitaistelua ja metsästämään ja soittamaan harppua; ja sitten hän
-oppi ratsastamaan, sillä vanhan Kheironin oli tapana antaa hänen
-nousta selkäänsä; ja hän oppi tuntemaan kasvien voiman ja parantamaan
-kaikenlaisia haavoja. Kheiron kutsui häntä Iasoniksi, parantajaksi, ja
-se on ollut hänen nimensä tähän päivään asti.
-
-
-
-
-II.
-
-Kuinka Iason pudotti sandaalinsa Anauros-virtaan.
-
-
-Kuluipa kymmenen vuotta, ja Iasonista kasvoi komea mies. Muutamat
-hänen tovereistaan olivat jo lähteneet, toiset taas olivat parhaillaan
-kasvamassa hänen rinnallansa. Asklepios oli mennyt Peloponnesokseen
-harjoittamaan ihmeellistä parannustointaan; ja jotkut sanovat, että
-hän saattoi herättää kuolleetkin henkiin. Ja Herakles oli mennyt
-Thebeen tekemään ihmeellisiä tekoja, jotka ihmisten kesken ovat
-tulleet sananparreksi. Ja Peleus oli nainut merinymfin ja hänen
-häistään puhutaan vielä tänäkin päivänä. Ja Aineias oli mennyt kotiinsa
-Troiaan, ja monta jaloa tarinaa saatte lukea hänestä ja kaikista niistä
-muistakin uroista, jotka olivat tuon hurskaan Kheironin oppilaita.
-Ja eräänä päivänä tapahtui, että Iason seisoi vuorella ja katseli
-pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen; ja Kheiron seisoi hänen
-vieressänsä ja tarkkasi häntä, sillä hän tiesi, että aika oli tullut.
-
-Iason katseli ja näki Thessalian lakeudet, joilla lapithit syöttävät
-hevosiaan; ja Boibeis-järven ja sen joen, joka juoksee pohjoiseen päin
-Peneios-jokeen ja Tempen laaksoa kohden; ja hän katsoi pohjoiseen ja
-näki vuorenseinämän, joka suojelee Magnesian rannikkoa ja Olympoksen,
-Taivahisten asuinpaikan ja Ossan ja Pelionin, jolla hän seisoi. Sitten
-hän katsoi itään ja näki sinisen, kimaltelevan meren, joka ulottui
-kauas päivän koittoa kohden. Sitten hän katsoi eteläänpäin ja näki
-kauniin maan ja leveän, syvälle mantereeseen pistävän merenpoukaman
-rannoilla valkomuurisia kaupunkeja ja maataloja, joista savu sinisenä
-kohosi puiden lomitse; ja hän arvasi, että siinä oli Pagasain lahti ja
-Haimonian hedelmällinen alanko ja meren rannan Iolkos.
-
-Sitten hän huokasi ja kysyi: "Onko totta, mitä uroot minulle ovat
-kertoneet, että minä olen tuon ihanan maan perillinen?"
-
-"No, mitäpä hyvää siitä sinulle olisi, Iason, vaikka olisitkin tuon
-ihanan maan perillinen?"
-
-"Minä ottaisin sen ja hallitsisin sitä."
-
-"Mahtava mies on ottanut sen ja hallinnut sitä kauan. Oletko sinä
-voimakkaampi kuin hirmuinen Pelias?"
-
-"Voin koettaa voimiani hänen kanssaan", Iason arveli; mutta Kheiron
-huokasi ja sanoi:
-
-"Sinulla on monta vaaraa kestettävänä, ennenkuin hallitset meren rannan
-Iolkosta, monta vaaraa ja monta vastusta, paljon kurjuutta ja niin
-kummallisia seikkailuja vieraissa maissa, ettei sellaisia kukaan ennen
-ole kokenut."
-
-"Sitä onnellisempi olen", Iason sanoi, "kun saan kokea sellaista, mitä
-kukaan ei ennen ole kokenut."
-
-Ja Kheiron huokasi taas ja sanoi: "Kun siivet ovat kasvaneet, niin
-kotkanpojan täytyy jättää pesä. Tahdotko lähteä tuonne Iolkokseen,
-meren rannan kaupunkiin? Lupaa silloin minulle kaksi asiaa, ennenkuin
-menet."
-
-Iason lupasi, ja Kheiron sanoi: "Kenen tavannetkin, niin älä puhuttele
-häntä tylysti ja pysy kerran antamassasi sanassa".
-
-Iason ihmetteli, miksi Kheiron häneltä sellaista pyysi; mutta hän
-tiesi, että Kheiron oli ennustaja ja näki asiat, kauan ennenkuin ne
-olivat tapahtuneet. Hän siis lupasi ja juoksi vuorta alas ja lähti
-kohtaloansa kohden kuin mies.
-
-Hän vaelsi vuorta alas pensaikkojen läpi ja ajuruohotöyräiden
-poikki, kunnes hän tuli viinitarhojen muureille ja laakson omena- ja
-oliivilehtoihin; ja oliivipuiden lomitse kohisi vaahdoten kevättulvien
-paisuttama Anauros.
-
-Joen äyräällä istui nainen, aivan ryppyinen, vanha ja harmaa; hänen
-päänsä retkahteli hervottomana rinnoille ja hänen kätensä vapisivat
-voimattomina hänen helmassaan. Kun hän näki Iasonin, niin hän vikisi:
-"Kukahan kantaa minut joen poikki?"
-
-Iason oli rohkea ja uskalias ja oli juuri hyppäämäisillään jokeen;
-mutta nyt hän epäröi hetkisen ennenkuin hyppäsi, niin kovasti kohisten
-ja kuohuen virta vyöryi eteenpäin, aivan ruskeana sateen liottamasta
-sorasta ja hopeajuovaisena sulavasta lumesta; ja hän kuuli, kuinka
-piikivet kumahtelivat virran pohjassa ja tärisyttivät kallioita,
-joilla hän seisoi, niinkuin sotajoukkojen kulkiessa yli kapean salmen
-ratsumiehet tömistävät ja pyörät jyrisevät.
-
-Mutta eukko vikisi vikisemistään: "Minä olen vanha ja heikko, kaunis
-nuorukainen. Heran nimessä, kanna minut virran yli!"
-
-Iason oli vastaamaisillaan hänelle tuimasti, mutta Kheironin sanat
-muistuivat hänen mieleensä.
-
-Ja hän sanoi: "Heran, Taivahisten kuningattaren tähden, tahdon kantaa
-sinut virran yli, jollemme kumpikin huku puolitiehen".
-
-Silloin eukko hyppäsi hänen selkäänsä niin ketterästi kuin vuorikauris;
-ja Iason hoippuroi jokeen ja oli ihmeissään; ja ensimmäisellä
-askeleella vesi ulottui hänen polviinsa asti.
-
-Ensimmäisellä askeleella vesi ulottui hänen polviinsa ja toisella
-askeleella se ulottui hänen vyötäröilleen, ja kivet vyöryivät hänen
-jalkojensa ylitse ja ohitse ja luiskahtelivat hänen jalkojensa
-alta. Hän kahlasi hoiperrellen ja huohottaen, ja eukko kirkui hänen
-selässänsä:
-
-"Pöllö, kun kastelit vaippani! Vai pilkkanasiko pidät minunlaistani
-eukkoparkaa?"
-
-Iasonin teki mieli pudottaa eukko selästään veteen ja antaa hänen
-kulkea virran poikki omin neuvoin; mutta hän muisteli Kheironin sanoja
-ja sanoi vain: "Älähän hätäile, mummoseni, paraskin hevonen astuu
-toisinaan harhaan."
-
-Viimein hän kompuroi rannalle ja laski eukon selästään virran äyräälle;
-ja vahva mies hänen täytyi ollakin, muutoin hän ei ikinä olisi päässyt
-tuon rajun veden yli.
-
-Hän loikoi hetken aikaa huohottaen joen äyräällä ja hypähti sitten ylös
-jatkaakseen matkaansa, mutta hän katsahti sivumennen eukkoon, sillä hän
-ajatteli: "Kyllä hän sentään saisi hiukan kiittää minua".
-
-Ja kun hän katsoi, niin eukko muuttui kauniimmaksi kuin kaikki naiset
-ja pitemmäksi kuin kaikki miehet maan päällä; ja hänen pukunsa
-kimalteli kuin kesäinen meri ja hänen jalokivensä loistivat kuin
-taivaan tähdet; ja hänen päätään verhosi huntu, joka oli kudottu
-auringonlaskun kultahattaroista; ja hunnun läpi hän katsoi Iasoniin
-suurin, lempein hiehonsilmin, suurin, lempein ja majesteetillisin
-silmin, jotka valaisivat koko laakson.
-
-Iason lankesi polvilleen ja peitti kasvonsa käsiinsä. Ja nainen puhui:
-"Minä olen Olympoksen kuningatar, Zeuksen puoliso Hera. Niinkuin sinä
-kohtelit minua, niin minäkin tahdon kohdella sinua. Huuda minua hädän
-hetkellä ja koettele, voivatko Taivahiset unohtaa."
-
-Kun Iason katsahti ylös, niin jumalatar kohosi maasta kuin hoikka
-valkoinen pilvenpatsas ja leijaili yli vuorten huippujen Olympoksen
-pyhää kukkulaa kohti.
-
-Suuri pelko silloin valtasi Iasonin; mutta hetken perästä hänen
-mielensä keventyi; ja hän siunasi vanhaa Kheironia ja sanoi:
-"Todellakin kentauri on ennustaja ja tiesi, mitä tuleman piti, kun hän
-kielsi minua ketään tylysti puhuttelemasta, kenen hyvänsä kohtaisinkin."
-
-Sitten hän lähti kulkemaan Iolkosta kohden; ja kulkiessaan hän huomasi
-pudottaneensa toisen sandaalinsa jokeen.
-
-Kun hän kulki kadulla, niin kansa tuli ulos katsomaan häntä, niin
-korkeavartaloinen ja kaunis hän oli; mutta muutamat iäkkäämmät
-kuiskuttelivat keskenään, ja viimein yksi heistä pysähdytti Iasonin ja
-huusi hänelle: "Kaunis nuorukainen, ken olet ja mistä tulet; ja mitä
-asiaa sinulla on kaupunkiin?"
-
-"Nimeni, ukkoseni, on Iason, ja minä tulen Pelionvuorelta, ja minulla
-on asiaa teidän kuninkaallenne Peliaalle; sanoppa siis minulle, missä
-hänen palatsinsa on."
-
-Mutta vanhus hätkähti ja kalpeni ja sanoi: "Etkö sinä tunne oraakkelin
-ennustusta, poikani, kun noin rohkeasti kuljet läpi kaupungin, vaikka
-sinulla on sandaali vain toisessa jalassasi?"
-
-"Minä olen muukalainen täällä enkä ole kuullut mitään oraakkelin
-ennustuksesta; mutta mitä sitten, vaikka minulla onkin vain yksi
-sandaali? Kadotin toisen Anaurokseen, virtaa vastaan taistellessani?"
-
-Silloin vanhus katsahti kumppaneihinsa; ja yksi huokasi, ja toinen
-hymähti; viimein hän sanoi: "Tahdonpa selittää sinulle asian, muutoin
-sinä tietämättäsi syöksyt perikatoosi. Delfoin oraakkeli on sanonut,
-että mies, jolla on vain yksi sandaali, on ottava kuningaskunnan
-Peliaalta ja hallitseva sitä itse. Ole sentähden varuillasi, kun
-menet hänen palatsiinsa, sillä hän on julmin ja viekkain kaikista
-kuninkaista."
-
-Silloin Iason nauroi kovasti kuin korskuva sotaori. "Hyviä uutisia,
-ukkoseni, sekä sinulle että minulle. Sillä siksi juuri olen tullutkin
-kaupunkiin."
-
-Sitten hän astui pitkin askelin Peliaan palatsia kohden kaiken kansan
-ihmetellessä hänen ryhtiään.
-
-Hän seisahtui ovikäytävään ja huusi: "Tule ulos, tule ulos, uljas
-Pelias ja taistele kuningaskunnastasi kuin mies!"
-
-Pelias tuli ulos hämmästyneenä ja huusi: "Ken olet, sinä uskalikko?"
-
-"Minä olen Iason, Aisonin poika, kaiken tämän maan perillinen."
-
-Silloin Pelias kohotti kätensä ja katseensa ja itki tai oli itkevinään;
-ja siunasi taivasta, joka oli tuonut hänelle takaisin hänen
-veljenpoikansa, jottei tämä häntä enää milloinkaan jättäisi. "Sillä",
-hän sanoi, "minulla on vain kolme tytärtä eikä yhtään poikaa, joka
-minut perisi. Sinä olet oleva minun perilliseni ja sinä saat hallita
-valtakuntaa minun jälkeeni ja naida tyttäristäni kenen itse tahdot;
-vaikka kurja on kuningaskunta, jonka sinä saat ja sen hallitsija,
-olkoon kuka hyvänsä, on surkuteltava mies. Mutta tule toki sisään, tule
-sisään saamaan kestitystä."
-
-Hän veti Iasonin sisään, huolimatta tämän vastustelemisista, ja puheli
-hänelle niin rakkaasti ja kestitsi häntä niin hyvin, että hänen vihansa
-lauhtui. Iltasen jälkeen Iasonin kolme serkkua tuli saliin, ja hän
-ajatteli, että hän aivan mielihyvin ottaisi yhden heistä vaimoksensa.
-
-Mutta viimein hän sanoi Peliaalle: "Minkätähden sinä näytät niin
-surulliselta, hyvä setä? Ja mitä sinä tarkoitit, kun sanoit, että tämä
-on kurja kuningaskunta ja sen hallitsija surkuteltava mies?"
-
-Silloin Pelias taas huokasi raskaasti ja huokasi toisen ja huokasi
-kolmannenkin kerran, ikään kuin hänellä olisi ollut kerrottavana jokin
-kauhea kertomus ja häntä peloittaisi aloittaa; mutta viimein hän sanoi:
-
-"Seitsemään pitkään vuoteen en ole viettänyt ainoatakaan rauhallista
-yötä; eikä saa viettää sekään, joka tulee minun jälkeeni, ennenkuin
-Kultainen talja on tuotu kotiin."
-
-Sitten hän kertoi Iasonille tarun Phriksoksesta ja Kultaisesta
-taljasta; ja hän kertoi myöskin, vaikka se oli valhetta, että
-Phriksoksen henki kiusasi häntä, huutaen häntä yötä ja päivää. Ja hänen
-tyttärensä tulivat ja kertoivat samaa, sillä heidän isänsä oli heille
-opettanut osansa kullekin ja itkivät ja sanoivat: "Voi, ken tuonee
-kotiin Kultaisen taljan, että meidän setämme henki pääsisi lepoon; ja
-että saisimme levon mekin, joiden hän ei koskaan anna nukkua rauhassa!"
-
-Iason istui hetken vaiti ja allapäin; sillä hän oli usein kuullut
-puhuttavan tuosta Kultaisesta taljasta, mutta hän piti sen takaisin
-tuomista toivottomana yrityksenä ja mahdottomana kenenkään kuolevaisen
-suorittaa.
-
-Mutta kun Pelias näki hänen istuvan vaiti, niin hän alkoi puhella
-hänelle muista asioista ja mielisteli Iasonia yhä enemmän ja enemmän,
-puhuen hänelle ikäänkuin hän varmasti tulisi hänen seuraajakseen ja
-kysyen häneltä neuvoa valtakunnan asioissa, kunnes Iason, joka oli
-nuori ja suoraluontoinen, ei saattanut olla itsekseen sanomatta: "Eihän
-hän olekaan sellainen katala mies, jollaiseksi kansa häntä sanoo.
-Mutta minkätähden hän karkoitti minun isäni?" Ja hän kysyi rohkeasti
-Peliaalta: "Ihmiset sanovat sinua julmaksi ja verenhimoiseksi, mutta
-minun mielestäni sinä olet ystävällinen ja vieraanvarainen, ja
-sellainen kuin sinä olet minua kohtaan, tahdon minäkin olla sinua
-kohtaan. Mutta minkätähden sinä karkoitit minun isäni?"
-
-Pelias hymyili ja huokasi. "Ihmiset ovat panetelleet minua siinä
-niinkuin kaikessa muussakin. Sinun isäsi oli tulossa vanhaksi ja
-väsyneeksi ja hän antoi valtakunnan minulle omasta vapaasta tahdostaan.
-Sinä saat nähdä hänet huomenna ja kysyä häneltä; ja hän on sanova
-sinulle samaa."
-
-Iasonin sydän hytkähti, kun hän kuuli, että hän saisi nähdä isänsä; ja
-hän uskoi kaikki, mitä Pelias sanoi, unohtaen, ettei hänen isänsä ehkä
-uskaltaisi sanoa totuutta.
-
-"On vielä yksi asia, johon tahtoisin kysyä sinulta neuvoa", Pelias
-sanoi; "sillä vaikka sinä olet nuori, näen sinulla kuitenkin olevan
-viisautta yli ikäsi. Minulla on naapuri, jota pelkään enemmän kuin
-ketään ihmistä maan päällä. Minä olen nyt mahtavampi kuin hän ja
-saatan käskeä häntä; mutta minä tiedän, että jos hän saa jäädä meidän
-keskuuteemme, hän viimein syöksee minut perikatoon. Voitko sinä neuvoa
-minulle jonkin keinon, Iason, jolla voisin päästä tuosta miehestä?"
-
-Hetken perästä Iason naurahtaen vastasi: "Jos olisin sinun sijassasi,
-niin lähettäisin hänet hakemaan tuota Kultaista taljaa; sillä jos hän
-kerran lähtee sitä hakemaan, niin ei sinun tarvitse pelätä hänen enää
-sinua vaivaavan?"
-
-Silloin Peliaan suu vetäytyi pilkalliseen hymyyn ja hänen silmänsä
-välähtivät ilkeästä ilosta; Iason huomasi sen ja hätkähti. Hänen
-mieleensä muistui tuon vanhan ukon varoitus, oma pariton sandaalinsa ja
-oraakkelin ennustus, ja hän huomasi joutuneensa ansaan.
-
-Mutta Pelias vastasi tyynesti: "Poikani, niinpä teenkin."
-
-"Sinä tarkoitat minua?" Iason huusi hypähtäen pystyyn, "siksi että
-minulla tänne tullessani on vain toisessa jalassa sandaali?" Ja hän
-kohotti nyrkkinsä kiukuissaan, mutta Pelias asettautui vastarintaan
-kuin susi; ja vaikea olisi ollut sanoa, kumpi heistä oli väkevämpi ja
-rajumpi.
-
-Mutta hetken perästä Pelias puhui tyynesti: "Miksi olet niin
-äkkipikainen, poikani? Sinä, enkä minä, olet sanonut, mitä samottu on;
-miksi soimaat minua siitä, mitä en ole tehnyt? Jos sinä olisit käskenyt
-minua rakastamaan tuota miestä, josta puhuin, ja tekemään hänet
-vävypojakseni, niin olisin sinua totellut; entäpä jos minä tottelen
-sinua nytkin ja lähetän tuon miehen tavoittelemaan kuolematonta
-kunniaa. Enhän sillä tee pahaa sinulle enkä hänellekään. Yhden asian
-kuitenkin tiedän varmaan, sen, että hän lähtee, ja lähtee ilomielin;
-sillä hänen rinnassaan sykkii urhon sydän, joka rakastaa kunniaa ja
-häpeää sanansa rikkomista."
-
-Iason näki joutuneensa ansaan, mutta hänen mieleensä muistui se toinen
-lupaus, jonka hän oli antanut Kheironille, ja hän mietti: "Entäpä jos
-kentauri olisi siinäkin ennustanut oikein ja tarkoittanut, että minun
-onnistuisi tuoda tuo talja takaisin!" Sitten hän huusi ääneen:
-
-"Sinä olet hyvin puhunut, kavala setäni! Minä rakastan kunniaa ja
-uskallan pitää sanani. Tahdon mennä hakemaan tuota Kultaista taljaa.
-Lupaa minulle vain palkaksi, mitä sinulta nyt pyydän, ja pidä sanasi,
-niinkuin minäkin pidän sanani. Lupaa, että kohtelet lempeästi isääni
-minun poissaollessani kaikkinäkevän Zeuksen tähden ja annat minulle
-valtakunnan omakseni sinä päivänä, jolloin tuon takaisin Kultaisen
-taljan."
-
-Silloin Pelias katsoi häneen ja tunsi melkein rakkautta häntä kohtaan
-kesken kaikkea vihaansa ja sanoi: "Minä lupaan ja tahdon täyttää
-lupaukseni. Eikä olekaan mikään häpeä antaa valtakuntaani sille
-miehelle, joka tuon taljan tuo."
-
-Sitten he vannoivat lujat valat toisillensa; ja senjälkeen he menivät
-kumpikin sisään ja heittäytyivät nukkumaan.
-
-Mutta Iason ei voinut nukkua, kun hän ajatteli ankaraa valaansa
-ja kuinka hänen täytyi se täyttää ypö yksinään ja varattomana ja
-ystävittä. Hän käänteli ja väänteli itseään vuoteessansa ja mietti
-milloin sitä milloin tätä keinoa; ja toisinaan tuntui kuin Phriksos
-olisi huutanut hänelle heikoin ja matalin äänin, ikäänkuin jostakin
-kaukaa meren takaa: "Anna minun tulla kotiin isieni luo ja päästä
-lepoon". Ja toisinaan hän oli näkevinään Heran silmät ja kuulevinaan
-uudestaan hänen sanansa: "Huuda minua hädän hetkellä ja koettele,
-voivatko Taivahiset unohtaa".
-
-Ja aamulla hän meni Peliaan luo ja sanoi: "Anna minulle uhri, jotta
-uhraisin Heralle". Ja hän meni ja uhrasi uhrinsa; ja kun hän seisoi
-alttarin ääressä, niin Hera lähetti hänen mieleensä onnellisen
-ajatuksen, ja hän meni takaisin Peliaan luo ja sanoi:
-
-"Jos sinä tarkoitat täyttä totta, niin anna minulle kaksi airutta,
-jotta he kävisivät kaikkien niiden Minyain ruhtinaitten luona,
-jotka olivat kentaurin kasvatteina minun tovereitani, niin että me
-varustaisimme yhdessä laivan ja lähtisimme kohden kohtaloamme."
-
-Silloin Pelias kiitti hänen viisauttansa ja kiirehti lähettämään
-airueet matkalle; sillä hän sanoi itsekseen: "Menkööt vain kaikki
-ruhtinaat hänen kanssansa ja jääkööt sille matkalle niinkuin hänkin;
-sillä silloin minusta tulee koko Minyain valtias ja koko Hellaan
-mahtavin kuningas."
-
-
-
-
-III.
-
-Kuinka Argo-laiva rakennettiin Iolkoksessa.
-
-
-Airueet lähtivät liikkeelle ja huusivat kaikille Minyain urhoille:
-"Kuka uskaltaa lähteä hakemaan Kultaista taljaa?"
-
-Ja Hera käänsi kaikkien ruhtinaiden mielet ja he tulivat miehissä
-laaksoistansa Pagasain keltaisille hietikoille. Ja ensinnä tuli mahtava
-Herakles leijonannahkoineen ja nuijineen ja hänen takanaan Hylas,
-hänen nuori aseenkantajansa, joka kantoi hänen nuoliaan ja joustaan,
-ja Tifys, tuo taitava perämies; ja Butes kaikista miehistä kaunein; ja
-Kastor ja Polydeukes kaksoset, lumotun joutsenen pojat, ja Kaineus,
-väkevin kuolevaisista, jota kentaurit turhaan koettivat tappaa ja
-latoivat hänen päälleen suuria honkia, mutta ei hän sittenkään ottanut
-kuollakseen; ja lisäksi tuli Zetes ja Kalais, Pohjatuulen siivekkäät
-pojat; ja Akhilleuksen isä, Peleus, jonka puoliso oli hopeajalkainen
-Thetis, meren jumalatar. Ja lisäksi tuli Telamon ja Oileus, joiden
-pojat, molemmat Aiaat, sittemmin taistelivat Troian lakeuksilla; ja
-Mopsos, tuo viisas tietäjä, joka osasi lintujen kieltä; ja Idmon, jolle
-Phoibos oli antanut taidon ennustaa tulevia asioita; ja Ankaios, joka
-osasi lukea tähdistä ja tunsi kaikki taivaiden piirit, ja Argos, tuo
-kuuluisa laivanrakentaja, ja vielä monta muuta urosta. Ja heillä oli
-kaikilla päässään kupariset ja kultaiset kypärit, joissa oli pitkät
-värjätyt jouhitöyhdöt ja yllä kirjaillut palttinapaidat panssaritakkien
-alla, ja jalassa kiillotetuista läkkilevyistä tehdyt säärystimet
-suojelemassa heidän polviaan taistelussa; ja kullakin miehellä oli
-olalla kilpi, joka oli tehty monesta päällekkäin asetetusta, paksusta
-härännahasta, ja hopeahelaisessa vyössä karaistusta pronssista taottu
-miekka; ja oikeassa kädessä pari keihästä, joiden varret olivat kovaa
-valkoista saarnipuuta.
-
-Niin he tulivat Iolkokseen, ja koko kaupunki riensi heitä katsomaan
-eikä väsynyt ihailemasta heidän korkeaa vartaloaan ja heidän
-kauneuttaan ja heidän uljasta ryhtiänsä ja heidän panssaroitujen
-käsivarsiensa kimaltelua. Ja muutamat sanoivat: "Ei koskaan ole nähty
-sellaista urhojen paljoutta senjälkeen kuin helleenit valloittivat
-maani". Mutta naiset huokailivat heidän tähtensä ja kuiskailivat: "Voi,
-he menevät kaikki kuolemaansa kohden!"
-
-Sitten he kaatoivat honkia Pelion-vuorelta ja veistelivät niitä
-kirveellä, ja Argos opetti heitä rakentamaan laivan, ensimmäisen
-sotalaivan, joka koskaan on purjehtinut meriä. He puhkaisivat siihen
-viidenkymmenen airon reiät -- airon kullekin miehistön urholle
--- ja pikesivät sen sysimustalla piellä ja maalasivat sen kyljet
-tulipunaisiksi; ja he nimittivät sen Argolaivaksi Argoksen mukaan ja
-rakensivat sitä koko päivän. Ja illalla Pelias kestitsi heitä kuin
-kuningas ainakin, ja he nukkuivat hänen palatsinsa pylväskäytävässä.
-
-Mutta Iason kulki pohjoiseen päin Traakian maahan, kunnes hän
-löysi Orpheuksen, tuon laulajaruhtinaan, joka oleskeli luolassaan
-Rhodope-vuoren juurella hurjien Kikoni-heimojen keskuudessa. Ja
-Iason kysyi häneltä: "Tahdotko jättää vuoresi, Orpheus, muinainen
-koulukumppanini, ja kulkea vielä kerran Strymon-virran poikki minun
-kanssani ja purjehtia Minyain urhojen kera Kultaista taljaa hakemaan ja
-lumota kaikki ihmiset ja hirviöt laulusi ja soittosi tenholla?"
-
-Silloin Orpheus huokasi: "Olenhan jo kylliksi kovia kokenut ja
-väsyksiin asti kiertänyt maita ja mantereita senjälkeen kuin olin
-Kheironin luolassa merenrannan Iolkoksen äärillä! Turhia ovat
-laulutaito ja ääni, jotka jumalataräitini minulle antoi; turhaan
-olen minä laulanut ja vaivaa nähnyt; turhaan menin minä Tuonelaan
-ja lumosin kaikki Hadeen kuninkaat voittaakseni takaisin vaimoni
-Eurydikeen. Sillä minä voitin hänet, rakastettuni, mutta menetin hänet
-jälleen samana päivänä ja vaelsin mielettömänä aina Egyptiin ja Libyan
-hietikoille asti ja kaikkien merien saarille kauhean paarman ajamana,
-ja turhaan minä lumosin ihmisten sydämet ja villit metsän pedot ja
-puut ja hengettömät kivet lauluni ja soittoni tenholla, minä annoin
-rauhaa, mutta en löytänyt sitä itse. Mutta viimein äitini, Kalliope
-vapahti minut ja toi minut lepoon kotia; ja minä asun nyt yksin tässä
-luolassa hurjien Kikoni-heimojen keskuudessa ja lauhdutan heidän
-rajuja sydämiään soitolla ja Zeuksen lempeillä laeilla. Ja nyt minun
-taas täytyy lähteä kulkemaan ja vaeltaa kaiken maailman ääriin saakka,
-kauas tuntemattomaan pimeyteen, Itäisen meren äärimmäisille aalloille
-asti. Mutta mitä on säädetty, sen täytyy tapahtua, ja ystävän pyyntöä
-tulee totella, sillä anojia auttavat Zeuksen tyttäret, ja se, joka
-kunnioittaa heitä, kunnioittaa häntäkin."
-
-Sitten Orpheus nousi ylös huoaten ja otti harppunsa ja meni Strymonin
-yli. Hän vei Iasonin lounatta kohden ylös Haliakmonin rantoja ja poikki
-Pindoksen sivuhaarojen Zeuksen kaupunkiin, Dodonaan, joka sijaitsi
-pyhän järven ja tulta huokuvan lähteen rannalla. Ja Orpheus vei Iasonin
-tuon pyhän tammen luo, johon ennen muinoin musta kyyhkynen istahti ja
-muuttui Zeuksen papittareksi ja antoi oraakkelivastauksia kaikille
-ympäröiville kansoille. Ja hän käski Iasonia katkaisemaan tammesta
-oksan ja uhraamaan Zeukselle ja Heralle; ja Iason otti oksan, ja he
-palasivat Iolkokseen ja naulasivat sen laivan kokkaan.
-
-Viimein laiva saatiin valmiiksi, ja urhot koettivat työntää sitä
-vesille; mutta se oli liian raskas heidän saada liikkeelle, ja sen köli
-vaipui syvälle hietaan. Urhot katselivat neuvottomina toisiaan, mutta
-Iason puhui ja sanoi: "Kysykäämme neuvoa taikaoksalta; ehkä se voi
-meitä auttaa pulastamme".
-
-Silloin tuli ääni oksasta, ja Iason kuuli ne sanat, jotka se sanoi,
-ja käski Orpheusta soittamaan harppua ja urhoja sillä aikaa seisomaan
-laivan ympärillä honkaiset telat kädessä auttaakseen laivaa merta
-kohden.
-
-Orpheus otti harppunsa ja aloitti tenholaulunsa: "Kuinka suloista
-on keinua, laineilla ja hypellä aallolta aallolle, kun tuuli laulaa
-iloisesti köysissä ja airot kimaltelevat vaahdossa! Kuinka ihanaa on
-purjehtia valtamerta ja nähdä uusia kaupunkeja ja ihmeellisiä maita ja
-tulla kotiin lastattuna aarteilla ja voittaa ikuista mainetta!"
-
-Kun Argo-laiva kuuli hänen sanansa, alkoi se ikävöidä merelle; ja sen
-jokainen hirsi alkoi väristä ja hytkähdellä aina kokasta peräkeulaan
-asti, ja laiva hypähti teloille ja syöksi eteenpäin kuin uljas hevonen;
-ja urhot peittivät tien männynrungoilla, kunnes se syöksähti kohisevaan
-mereen.
-
-Sitten he lastasivat laivaan ruokaa ja juomaa ja vetivät köysiastuimet
-laivaan ja asettuivat kukin airolleen ja soutivat Orpheuksen soiton
-tahdissa; pois etelää kohden he soutivat lahden poikki; ja rantakalliot
-olivat aivan mustana katselevaa kansaa, ja naiset itkivät ja miehet
-hurrasivat noiden jalojen urhojen lähtiessä.
-
-
-
-
-IV.
-
-Kuinka Argonautit purjehtivat Kolkhiiseen.
-
-
-Mitä sitten tapahtui, lapsukaiseni, on kerrottu -- jos se sitten on
-totta tai ei -- vanhoissa runoissa, joita te joskus saatte itsekin
-lukea. Ne ovat pitkiä vanhanaikaisia runoja, pitkiä vanhanaikaisia
-vieriviä runosäkeitä; ja niitä on nimitetty Orpheuksen lauluiksi eli
-Orphikoiksi tähän päivään asti. Ja niissä kerrotaan kuinka urhot
-tulivat Aphetain lahden tuolle puolen ja odottivat lounastuulta
-ja valitsivat itselleen kapteenin miehistöstään, ja kuinka kaikki
-äänestivät Heraklesta, koska hän oli isoin ja väkevin; mutta Herakles
-kieltäytyi ja ehdotti Iasonia, koska tämä oli heistä kaikista viisain.
-Niin Iason valittiin kapteeniksi; ja Orpheus teki rovion ja tappoi
-härän ja uhrasi sen Herralle ja kutsui kaikki uroot piiriin sen
-ympärille, kunkin miehen oliiviseppele päässään, ja käski heidän pistää
-miekkansa härkään. Sitten hän täytti kultaisen maljan härän verellä
-ja vehnäjauhoilla ja hunajalla ja viinillä ja kitkerällä, suolaisella
-merivedellä ja käski urhojen maistaa sitä.
-
-Jokainen maistoi maljasta ja antoi sen käydä kädestä käteen, ja
-he vannoivat lujan valan ja ottivat todistajiksi päivän ja yön ja
-siniharjaisen meren, joka elähdyttää maata, ja lupasivat, että
-uskollisesti auttaisivat Iasonia Kultaisen taljan etsinnässä; että
-jokaisen, joka peräytyisi tai olisi tottelematon tai rikkoisi
-lupauksensa, saavuttaisivat rangaistus ja Erinnyit, jotka vainoavat
-syyllisiä.
-
-Sitten Iason sytytti rovion ja poltti härän raadon; ja he palasivat
-laivaansa ja purjehtivat itää kohden, kuten miehet, jotka menevät
-suorittamaan tärkeätä työtä; ja se paikka, josta he lähtivät, sai
-siitä päivästä nimekseen Aphetai, purjehduspaikka. Kolme tuhatta
-vuotta ja enemmänkin on kulunut siitä kuin he purjehtivat noille Idän
-tuntemattomille merille; ja suuria kansoja on noussut ja kadonnut
-sen jälkeen, ja moni myrsky on riehunut yli maan, ja moni mahtava
-sotalaiva, jonka rinnalla Argo oli vain pieni vene, on kyntänyt meriä;
-englantilaiset ja ranskalaiset, turkkilaiset ja venäläiset ovat
-sittemmin purjehtineet noita vesiä; mutta tuon pienen Argo-laivan maine
-elää iäti, ja sen nimi on tullut sananparreksi ihmisten kesken.
-
-Niin he purjehtivat Skiathos-saaren ja Sepias-niemen ohi ja kääntyivät
-pohjoiseen Pelionia kohden. Niin he kulkivat pitkin Magnesian
-pitkää rannikkoa, oikealla puolellaan aava meri ja vasemmalla vanha
-Pelion, jonka tummia hongikoita ja lumipeitteisiä huippuja pilvet
-kiertelivät. Ja heidän sydämensä ikävöi tuota vanhaa rakasta vuorta
-ja he muistelivat muinoisia hauskoja päiviä ja lapsuutensa leikkejä
-ja metsästystään ja opiskeluaan vuorenjuurella olevassa luolassa. Ja
-viimein Peleus puhui: "Laskekaamme maihin tälle rannalle, ystäväni, ja
-kiivetkäämme vielä kerran vanhalle rakkaalle kukkulalle. Olemme menossa
-vaaralliselle matkalle; ja ken tietää, tokko enää milloinkaan saamme
-Pelionia nähdä? Menkäämme opettajamme Kheironin luo ja pyytäkäämme
-hänen siunaustaan matkallemme. Ja minulla on poikakin hänen luonaan,
-jota hän kasvattaa niinkuin hän kerran minuakin kasvatti -- se poika,
-jonka minulle antoi Thetis, tuo hopeajalkainen merenjumalatar. Hänet
-minä sain kiinni luolasta ja kesytin, vaikka hän seitsemän kertaa
-muutti muotoansa. Pidellessäni häntä käsissäni hän muuttui vedeksi
-ja höyryksi ja leiskuvaksi liekiksi ja kallioksi ja mustaharjaiseksi
-leijonaksi ja pitkäksi, komeaksi puuksi. Mutta minä pidin yhä häntä
-käsissäni enkä päästänyt, kunnes hän otti jälleen oman muotonsa, ja
-sitten minä vein hänet isäni taloon ja voitin hänet puolisokseni. Ja
-kaikki Olympoksen hallitsijat tulivat meidän häihimme, ja taivas ja
-maa iloitsi, kun Taivahinen otti puolisokseen kuolevaisen miehen. Ja
-sallikaa minun nyt nähdä poikani; sillä usein en häntä saa nähdä täällä
-maan päällä; maineikas hänestä tulee, mutta lyhytikäinen ja hän on
-kuoleva nuoruutensa kukoistuksessa."
-
-Silloin Tifys, perämies, laski heidät rantaan Pelionin kallioiden alle;
-ja he kulkivat vuorta ylös jylhien hongikkojen läpi kentaurin luolaa
-kohden.
-
-He saapuivat lumipeitteisen kukkulan juurelle ja astuivat luolan
-hämärään saliin; ja näkivät ison kentaurin makaavan ja oikovan jykeviä
-jäseniään kalliolla; ja hänen vieressään seisoi Akhilleus, tuo lapsi,
-jota ei mikään teräase voinut haavoittaa, ja soitti perin ihanasti
-harppuansa, sillävälin kuin Kheiron häntä hymyillen kuunteli.
-
-Kheiron hypähti ylös ja lausui heidät tervetulleiksi ja suuteli
-heitä kutakin ja asetti heidän eteensä juhla-aterian, sianlihaa,
-hirvenpaistia ja hyvää viiniä; ja nuori Akhilleus palveli heiltä ja
-kantoi kultaista maljaa ympäri. Illallisen jälkeen urhot taputtivat
-käsiänsä ja pyysivät Orpheusta laulamaan; mutta hän kieltäytyi ja
-sanoi: "Kuinka minä, joka olen nuorempi, laulaisin; ennen kuin meidän
-iäkäs isäntämme?" Silloin he pyysivät Kheironia laulamaan ja Akhilleus
-toi hänelle harpun. Ja Kheiron aloitti ihmeellisen laulun; kuuluisan
-tarinan muinaisista ajoista, kentaurien ja lapithien taistelusta,
-jonka ehkä vielä saatte nähdä marmoriin hakattuna. Hän lauloi, kuinka
-hänen veljensä joutuivat hulluudessaan perikatoon, kun he olivat
-päihtyneet viinistä; ja kuinka he ja urhot tappelivat kynsin ja hampain
-ja viinipikarein; ja kuinka he raivoissaan kiskoivat honkia maasta ja
-viskoivat suuria kivilohkareita, niin että vuoret kumisivat tappeluista
-ja laajat maa-alueet hävitettiin; ja kuinka viimein lapithit
-karkoittivat heidät asuinpaikoiltaan, Thessalian hedelmällisiltä
-lakeuksilta, Pindos-vuoren yksinäisiin rotkoihin, niin että Kheiron
-jäi ypö yksikseen. Ja urhot ylistivät hänen lauluansa oikein sydämensä
-pohjasta, sillä muutamat heistä olivat olleet mukana tuossa suuressa
-taistelussa.
-
-Sitten Orpheus otti lyyransa ja lauloi Kaaoksesta ja tämän ihmeellisen
-maailman luomisesta ja kuinka kaiken alkuna oli Rakkaus, joka ei voinut
-elää yksin syvyyksissä. Ja kuin hän lauloi, niin hänen äänensä kohosi
-luolasta kallioiden ja puiden latvojen ja tammi- ja honkanotkojen
-yli. Ja puut kumarsivat päänsä, kun ne kuulivat hänen laulunsa, ja
-harmaat kalliot halkeilivat ja kaikuivat ja metsän pedot hiipivät
-lähelle kuuntelemaan; ja linnut jättivät pesänsä ja leijailivat luolan
-ympärillä. Ja vanha Kheiron taputti käsiänsä ja tömisti kavioillaan
-tannerta tuon ihmeellisen laulun tenhoamana.
-
-Sitten Peleus suuteli poikaansa ja itki, ja urhot menivät laivalleen;
-ja Kheiron tuli heitä saattamaan ja itki ja suuteli heitä kutakin
-erikseen ja siunasi heitä ja lupasi heille suurta mainetta. Ja urhot
-itkivät, kun he jättivät Kheironin, siksi kunnes heidän jalot sydämensä
-eivät jaksaneet itkeä enempää; sillä hän oli ystävällinen ja oikeutta
-harrastava ja hurskas ja viisaampi kuin kaikki eläimet ja ihmiset.
-Sitten kentauri nousi eräälle kukkulalle ja rukoili heidän edestään,
-että he saisivat terveinä ja reippaina palata kotiin; ja uroot soutivat
-poispäin ja katselivat häntä, kun hän seisoi rantakalliolla isot kädet
-kohotettuina taivasta kohden ja valkeat hapset liehuen tuulessa; ja he
-jännittivät silmiänsä ja katselivat häntä, niin kauan kuin vähänkin
-saattoivat nähdä, sillä he tunsivat sydämissään, etteivät saisi häntä
-enää milloinkaan nähdä.
-
-Senjälkeen he soutivat pitkää, hyrskyistä merta, Olympoksen,
-Taivahisten asuinpaikan, ja Athoksen metsärantaisten lahtien ja
-Samothrakeen pyhän saaren ohi; ja he purjehtivat Lemnos-saaren ohi
-Hellespontoksen ja Abydoksen kaidan salmen läpi ja niin eteenpäin
-Propontiiseen asti, jota me nyt nimitämme Marmaran mereksi. Ja siellä
-ne tapasivat Kytsikoksen, Dolioonien hallitsijan, ja -- niin runot
-kertovat -- oli Aineiaan poika, tuon jalon urhon, josta vielä joskus
-saatte kuulla monta tarinaa, sillä Homeros kertoo meille, kuinka
-Aineias taisteli Troian luona, ja Vergilius kuinka hän purjehti pois
-ja perusti Rooman; ja viime aikoihin asti on luultu, että hänestä
-vanhat brittiläiset kuninkaatkin polveutuivat. Kytsikos lausui uroot
-tervetulleiksi, sillä hänen isänsä oli ollut Kheironin oppilaita.
-Hän lausui heidät tervetulleiksi ja kestitsi heitä ja varusti heidän
-laivaansa viljaa ja viiniä ja vaippoja ja peitteitä -- niin runot
-kertovat -- ja paitoja, joiden tarpeessa uroot epäilemättä olivatkin.
-
-Mutta yöllä, kun uroot makasivat, heidän päälleen karkasi hirmuisia
-miehiä, jotka elivät vuorilla karhujen kanssa. He olivat näöltään kuin
-titaanit tai gigantit, sillä heillä oli kuusi käsivartta kullakin ja he
-käyttivät aseinaan nuoria mäntypuita. Mutta ennen aamua Herakles tappoi
-heidät kaikki kuolettavilla myrkkynuolillaan; mutta heidän joukossaan
-hän pimeässä surmasi Kytsikoksenkin, tuon vieraanvaraisen ruhtinaan.
-
-Sitten uroot menivät laivaansa ja asettuivat airoilleen, ja Tifys käski
-heidän heittää maalle varppiköydet ja lähteä rannasta. Mutta hänen
-puhuessaan tuulenpuuska tuli ja riehui Argon ympärillä ja sekoitti
-köydet, niin ettei kukaan voinut niitä irroittaa. Silloin Tifys heitti
-peräsimen kädestään ja huusi: "Tämän ovat jumalat lähettäneet." Mutta
-Iason meni kokkaan ja kysyi neuvoa taikaoksalta.
-
-Taikaoksa puhui ja vastasi: "Tämä tapahtuu senvuoksi, että olette
-surmanneet ystävänne Kytsikoksen. Teidän täytyy lepyttää hänen henkensä
-tai ette milloinkaan pääse lähtemään tältä rannikolta."
-
-Iason palasi murheissaan kokasta ja kertoi uroille, mitä oli kuullut.
-He hyppäsivät rannalle ja etsivät aamuun asti; ja aamun koittaessa
-he löysivät noiden hirveitten petojen ruumiiden keskeltä Kytsikoksen
-ruumiin yltä yleensä vereen ja tomuun tahraantuneena. Ja he itkivät
-vieraanvaraista isäntäänsä ja panivat hänet kauniille vuoteelle ja
-loivat korkean kummun hänen yllensä ja uhrasivat mustia lampaita hänen
-haudallaan, ja Orpheus lauloi hänelle lumoavan tenholaulun, jotta hänen
-henkensä olisi saanut rauhan. Sitten he pitivät kilpaleikkejä haudalla
-sen ajan tavan mukaan, ja Iason antoi palkinnon jokaiselle voittajalle.
-Ankaiokselle hän antoi kultaisen pikarin, sillä hän paini parhaiten,
-ja Herakles sai hopeaisen maljan, sillä hän oli kaikista väkevin; ja
-Kastor, joka ratsasti parhaiten, sai kultaisen kypärin; ja Polydeukes,
-paras nyrkkitaistelija, sai kauniisti kirjotun maton ja Orpheus sai
-palkaksi laulustansa kultasiipisen sandaalin. Mutta Iason oli itse
-paras jousimies, ja Minyain uroot seppelöivät hänet oliiviseppeleellä;
-ja sitten -- niin runot kertovat -- kunnon Kytsikoksen henki leppyi, ja
-uroot saattoivat jatkaa rauhassa matkaansa.
-
-Mutta kun Kytsikoksen vaimo kuuli, että hänen miehensä oli kuollut,
-niin hänkin kuoli surusta; ja hänen kyyneleistään syntyi kirkasvetinen
-lähde, joka kumpusi koko vuoden umpeensa.
-
-Sitten uroot soutivat pois -- niin runot kertovat -- pitkin Mysian
-rannikkoa, ja ohi Rhyndakos-joen suun, kunnes he saapuivat samaan
-lahteen, jota Arganthonion pitkät harjanteet ja korkeat basalttikalliot
-suojelevat. Ja siellä he laskivat laivansa rantaan keltaiselle hiekalle
-ja käärivät kokoon purjeet ja ottivat maston alas ja sitoivat sen
-kiinni tukipuuhun. Sitten he laskivat köysiportaat ja menivät maihin
-urheilemaan ja lepäämään.
-
-Herakles meni jousi kädessä metsään ajamaan peuroja. Ja Hylas, tuo
-kaunis poika, hiipi hänen perästään ja seurasi häntä salaa, kunnes hän
-eksyi rotkoihin ja istahti väsyneenä lepäämään metsälammen partaalle.
-Vesinymfit tulivat häntä katselemaan ja rakastuivat häneen ja veivät
-hänet syvälle lammen pohjaan leikkikumppanikseen, elämään iäti nuorena
-ja onnellisena. Herakles haki häntä turhaan ja huusi hänen nimeänsä,
-niin että vuoret kaikuivat. Mutta Hylas, syvällä läikkyvän lammen
-pohjassa, ei kuullut hänen ääntänsä. Ja sillä aikaa kuin Herakles
-samoili metsiä häntä hakien, nousi hyvä purjetuuli, eikä Heraklesta
-löydetty mistään; ja Argo purjehti pois ja jätti Herakleen, eikä hän
-saanut koskaan nähdä jaloa Phasis-virtaa.
-
-Sitten minyalaiset tulivat kurjaan maahan, jossa Amykos-jättiläinen
-hallitsi eikä pitänyt ensinkään lukua Zeuksen laeista, vaan vaati
-kaikki muukalaiset kanssaan nyrkkitaisteluun ja surmasi kaikki, jotka
-hän voitti. Mutta Polydeukes, tuo suuri nyrkkitaistelija, antoi
-hänelle niin ankaran iskun, ettei hän koskaan ennen ollut sellaista
-saanut, ja surmasi hänet; ja sitten minyalaiset purjehtivat edelleen
-Bosporos-salmea, kunnes saapuivat Fineuksen, tuon julman Bithynian
-kuninkaan kaupunkiin. Zetes ja Kalais olivat pyytäneet Iasonia
-laskemaan maihin sinne, siksi että heillä oli siellä työ tehtävänä.
-
-Ja he laskivat rantaan ja kulkivat kaupunkia kohden metsien läpi, jotka
-olivat aivan valkoisina lumesta; ja Fineus tuli heitä vastaan laihan
-ja surkean näköisenä ja sanoi: "Tervetultuanne, jalot urhot, tänne
-kurjuuden pesään, tänne rajujen tuulten ja pakkasen maahan; koetan
-kestitä teitä, minkä parhaiten voin". Ja hän vei heidät sisään ja
-asetti ruokaa heidän eteensä; mutta ennenkuin he ennättivät koskeakaan
-ruokaan, tuli lentäen kaksi kauheata hirviötä, joiden kaltaisia he
-eivät koskaan ennen olleet nähneet. Niillä oli kauniiden neitojen
-kasvot ja hiukset, mutta haukkojen, siivet ja kynnet; ja ne kaappasivat
-ruoan pöydältä ja lensivät rääkyen pois kattojen yli.
-
-Silloin Fineus löi rintaansa ja huusi: "Ne ovat harpyioita, nimeltään
-Tuuliaispää ja Nopsajalka, Thaumaan ja Elektra-nymfin tyttäriä, ja ne
-ryöstävät meitä yötä ja päivää. Ne veivät pois Pandareonin tyttäret,
-joita kaikki jumalat ovat siunanneet; sillä Afrodite ruokki heitä
-Olympoksen hunajalla ja maidolla ja viinillä; Hera antoi heille
-kauneutta ja viisautta, ja Athene opetti heille kaikkia taiteita;
-mutta kun he tulivat omiin häihinsä, niin harpyiat sieppasivat heidät
-molemmat ja veivät heidät Erinnyoiden orjiksi, kurjuudessa elämään
-koko ikänsä. Ja nyt nuo harpyiat vainoavat minua ja minun kansaani ja
-Bosporosta kauheilla myrskyillä, ja sieppaavat pois meidän ruokamme
-pöydiltämme, niin että me näännymme nälkään kaiken rikkautemme keskellä."
-
-Silloin nousivat Zetes ja Kalais, Pohjatuulen siivekkäät pojat, ja
-sanoivat: "Etkö tunne meitä, Fineus, ja näitä siipiä, jotka kasvavat
-selästämme?" Ja Fineus peitti kauhuissaan kasvonsa; mutta hän ei
-vastannut sanaakaan.
-
-"Koska sinä olet petturi, Fineus, niin harpyiat sinua yötä ja päivää
-vainoavat. Missä on meidän sisaremme Kleopatra, sinun vaimosi, jota
-sinä pidit vankeudessa? Ja missä ovat hänen molemmat lapsensa, jotka
-siinä raivoissasi teit sokeiksi häijyn naisen pyynnöstä ja heitit
-kallioille kuolemaan? Vanno meille, että teet oikeutta sisarellemme, ja
-heität huoneestasi tuon ilkeän naisen; silloin me tahdomme vapauttaa
-sinut kiusaajistasi ja karkoittaa nuo vihuri-immet etelään; mutta
-jollet lupaa, niin me puhkaisemme sinulta silmät, niinkuin sinä
-puhkaisit omilta pojiltasi."
-
-Silloin Fineus vannoi heille ankaran valan ja ajoi pois tuon ilkeän
-naisen; ja Iason otti nuo molemmat lapsiraukat ja paransi heidän
-silmänsä taikayrteillä.
-
-Mutta Zetes ja Kalais nousivat surullisina seisomaan ja sanoivat:
-"Hyvästi jääkää nyt, urhot kaikki; hyvästi jääkää rakkaat kumppanimme,
-joiden kera ennen muinoin leikimme Pelionin päivänpaisteisina
-rinteillä; sillä kova kohtalo on meille annettu, ja se päivä on viimein
-tullut, jolloin meidän täytyy ruveta ajamaan takaa vihuri-impiä yli
-maiden ja merien; ja jos me saamme ne kiinni; niin ne kuolevat, mutta
-muutoin pitää meidän itse kuolla."
-
-Silloin kaikki uroot itkivät; mutta nuo molemmat nuorukaiset lehahtivat
-lentoon ja kohosivat korkealle ilmaan harpyioita takaa ajamaan, ja
-tuulien taistelu alkoi.
-
-Ja uroot olivat ääneti ja vapisivat, kun he kuulivat vihurien
-kiljunnan, ja palatsin perustukset ja koko kaupunki horjuivat, ja
-suuria kiviä lohkeili kallioista ja metsien hongat kallistuivat maahan,
-pohjoiseen ja etelään ja itään ja länteen, ja Bosporos vaahtosi
-valkoisena, ja pilvet musertuivat kallioihin.
-
-Viimein taistelu taukosi, ja harpyiat pakenivat rääkyen etelää kohden,
-ja Pohjatuulen pojat syöksyivät heidän jälkeensä ja toivat kirkasta
-päivänpaistetta kaikkialle, mistä kulkivat. Monta monituista penikulmaa
-he kulkivat: yli kaikkien Kykladien ja kauas lounaiseen poikki Hellaan,
-kunnes he tulivat Ionian merelle. Siellä he hyökkäsivät Akheloos-joen
-laskusuulla olevien Ekhinades-saarten kimppuun, ja noita saaria
-nimitettiin monta sataa vuotta Vihurisaariksi. Mutta minne Zetes ja
-Kalais lopulta joutuivat, sitä en tiedä, sillä uroot eivät nähneet
-heitä koskaan enää. Toiset sanovat, että Herakles kohtasi heidät ja
-joutui riitaan heidän kanssansa ja surmasi heidät nuolillaan; toiset
-taas sanovat, että he nääntyivät kesäauringon helteeseen ja että
-Auringonjumala hautasi heidät Kykladeille, kauniille Tenos-saarelle,
-ja heidän hautansa oli siellä nähtävänä monta sataa vuotta ja sillä
-haudalla oli patsas, joka kääntyi jokaisen tuulen mukana. Mutta
-raivoisat myrskyt ja vihurit ovat vainonneet Bosporosta tähän päivään
-asti.
-
-Mutta Argonautit purjehtivat itään päin ja ulos aavalle merelle, jota
-me nyt nimitämme Mustaksimereksi, mutta silloin sitä nimitettiin
-Eukseinokseksi. Eikä yksikään helleeni ollut silloin vielä sen vesiä
-purjehtinut, ja kaikki pelkäsivät sitä kammottavaa merta ja sen kareja
-ja matalikkoja ja sumuja ja purevia, jäädyttävän kylmiä myrskytuulia;
-ja siitä kerrottiin kummia juttuja, kokonaan perättömiä tai puoleksi
-tosia, kuinka se pohjoisessa ulottui aina maailman loppuun ja sakeaan
-Mädänneeseen mereen ja ikuiseen yöhön ja kuoleman valtakuntaan asti.
-Senvuoksi urhot vapisivat kaikesta uljuudestaan huolimatta saapuessaan
-tuolle myrskyävälle Mustallemerelle ja nähdessään sen ääretönnä
-leviävän edessään, niin kauas kuin silmä kantoi.
-
-Ensiksi puhui Orpheus ja varoitti heitä: "Nyt me tulemme niille
-liikkuville sinisille kallioille, joista minua varoitti äitini,
-Kalliope, tuo kuolematon Muusa."
-
-Pian he näkivätkin sinisten kallioiden loistavan kuin lasisten
-linnojen ja tornien, ja niistä lähti jääkylmä viima, joka värisytti
-kaikkien uroiden sydämiä. Kun he lähenivät, niin he saattoivat nähdä,
-kuinka kalliot keikkuivat halkoessaan meren pitkiä aaltoja ja kuinka
-ne rytisten iskivät yhteen, niin että jyrinä kuului kauas kaikille
-suunnille. Meri ryöpsähti korkeaksi patsaaksi niiden välissä ja kihisi
-ja kuohui valkoisena vaahtona niiden ympärillä; ja niiden huiput
-heilahtivat korkealle ilmaan tuulen kiitäessä vinkuen niiden lomitse.
-
-Pelko valtasi uroiden mielet, ja sydän kurkussa he nojasivat
-airoihinsa; mutta Orpheus huusi Tifys-perämiehelle: "Niiden välistä
-meidän täytyy kulkea; katso eikö siellä näy mitään aukkoa, josta
-pääsisi kulkemaan, ja ole rohkea, sillä Hera on meidän kanssamme."
-Mutta Tifys, tuo taitava perämies seisoi ääneti, suu tiiviisti
-suljettuna, kunnes hän näki haikaran lentävän maston tasalla kallioita
-kohden ja leijailevan hetkisen niiden edessä ikäänkuin hakien
-läpimenopaikkaa. Silloin hän huusi: "Hera on lähettänyt meille luotsin;
-seuratkaamme tuota viisasta lintua".
-
-Haikara räpytteli hetken aikaa edes takaisin, kunnes se huomasi
-piilossa olevan aukon, ja syöksähti siihen kuin nuoli, uroiden
-odottaessa, mitä tapahtuisi.
-
-Siniset vuoret jysähtivät yhteen, kun lintu nopeasti lensi niiden
-lävitse; mutta ne repäisivät vain yhden höyhenen sen pyrstöstä ja
-törmättyään yhteen ne taas ponnahtivat kauas erilleen toisistansa.
-
-Silloin Tifys rohkaisi uroita, ja he hurrasivat; ja airot taipuivat
-kuin pajunvitsat heidän käsissään, kun he syöksyivät noiden yhteen
-iskeytyvien jäävuorien kuoleman kylmien, sinisten huulten väliin. Mutta
-ennenkuin vuoret taas ennättivät törmätä yhteen, he olivat päässeet
-niiden lävitse ja soutivat vahinkoa kärsimättä aukeaa merta.
-
-Sen jälkeen he purjehtivat monta vaivaa ja vastusta kokien pitkin
-Aasian rannikkoa Mustanniemen ja thynojen maan sivuitse, jossa vuolas
-Thymbrios ja kalarikas Sangarios-virta purkavat vetensä Eukseinokseen,
-ja viimein he tulivat Susi-virralle ja vieraanvaraisen Susi-kuninkaan
-luo. Siellä kuoli kaksi uljasta urosta, Idmon ja Tifys, tuo viisas
-perämies. Toinen kuoli ilkeään tautiin, ja toisen tappoi villisika.
-Uroot loivat kummun heidän ruumiittensa ylle ja pystyttivät airon
-kummun huipulle ja jättivät heidät sinne yhdessä nukkumaan kaukaiselle
-Lykian rannikolle. Mutta Idas tappoi villisian ja kosti Tifyksen
-kuoleman; ja Ankaios tarttui peräsimeen, ja asettui Tifyksen sijalle ja
-ohjasi itää kohden.
-
-Ja he purjehtivat Sinopen ja monen mahtavan virran suun ohi ja monen
-barbaariheimon ja amatsoonien, noiden Idän sotaisten naisten, alueiden
-ohi, kunnes he kuulivat alasinten kalketta ja palkeiden puhkunaa, jota
-jatkui kaiken yötä, ja näkivät kuinka pajan tulet säihkyivät säkeniä
-lennätellen vuoren rotkojen pimeydessä; sillä he olivat saapuneet
-khalybien asuinpaikoille, noiden iäti väsymättömien seppien, jotka
-palvelevat julmaa sodanjumalaa, Aresta, takoen aseita yötä ja päivää.
-
-Päivän koittaessa he katsoivat itään ja puolitiessä meren ja taivaan
-välillä he näkivät lumipeitteisten vuorenhuippujen törröttävän ja
-hohtavan huikaisevan valkoisina pilvien yläpuolella. Ja he ymmärsivät
-tulleensa Kaukasokseen, kaiken maailman loppuun, Kaukasokseen,
-joka on korkein kaikista vuorista ja kaikkien Idän jokien isä.
-Sen huipuilla makaa kallioon kahlehdittuna titaani, jonka sydäntä
-korppikotka raatelee, ja sen juurella jylhät metsät ympäröivät Kolkhiin
-salaperäistä maata.
-
-He soutivat kolme päivää itää kohden, ja yhä korkeammalle kohosi
-Kaukasos heidän edessänsä, ja viimein he näkivät tumman Phasis-virran
-syöksyvän päistikkaa mereen ja Aietes-kuninkaan, Auringon pojan,
-kultaisten kattojen kimaltelevan puiden yllä.
-
-Silloin Ankaios, perämies, puhui ja sanoi: "Me olemme nyt viimeinkin
-päässeet matkamme päähän, sillä tuolla näkyvät Aieteen katot ja ne
-metsät, joissa kaikki myrkyt kasvavat; mutta kuka saattaa meille sanoa,
-mihin niistä Kultainen talja on kätketty? Monta vaivaa ja vastusta
-meidän täytyy vielä kokea, ennenkuin sen löydämme ja saamme viedyksi
-kotiin Kreikkaan."
-
-Mutta Iason rohkaisi uroita, sillä hänen mielensä oli uljas ja
-miehuullinen; ja hän sanoi: "Tahdonpa mennä yksin Aieteen luokse,
-niin Auringon poika kuin hän onkin, ja koetan taivuttaa hänet kauniin
-sanoin. Se on viisaampaa, kuin että menemme sinne yhdessä ja joudumme
-heti kahakkaan." Mutta minyalaiset eivät tahtoneet jäädä jälkeen, ja
-niin he soutivat rohkeasti jokea ylös.
-
-Ja Aietes näki unen, ja se täytti hänen sydämensä pelolla. Hän näki
-unessa loistavan tähden, joka putosi hänen tyttärensä helmaan; ja
-hänen tyttärensä, Medeia, otti sen iloiten vastaan ja vei sen virran
-rannalle ja heitti sen veteen, ja vuolas virta vei sen mukanaan kauas
-Eukseinos-mereen.
-
-Silloin hän hypähti ylös peloissaan ja käski palvelijoittensa tuoda
-hänen vaununsa, jotta hän ajaisi joen rannalle ja lepyttäisi nymfit ja
-uroot, joiden henget kummittelivat virran äyräillä. Hän meni joelle
-kultaisissa vaunuissaan, ja hänen rinnallaan istuivat hänen tyttärensä,
-Medeia, tuo kaunis velhotyttö, ja Khalkiope, joka oli ollut Phirksoksen
-puolisona, ja hänen perästään tuli suuri joukko palvelijoita ja
-sotamiehiä, sillä hän oli rikas ja mahtava ruhtinas.
-
-Kun hän ajoi ruokoiselle rannalle, niin hän näki Argon liukuvan
-jokivartta ja siinä joukon uroita, kauniita ja voimakkaan näköisiä
-kuin Taivahiset aseineen ja panssaripaitoineen, jotka kiilsivät ja
-kimaltelivat joen valkoisessa usvassa nousevan auringon valossa. Mutta
-komein kaikista oli Iason; sillä Hera rakasti häntä ja oli antanut
-hänelle kauneutta ja pituutta ja peloittavaa miehuutta.
-
-Kun he lähestyivät toisiaan ja katsoivat toisiansa silmästä silmään,
-niin uroot pelkäsivät Aietesta, joka tuli vaunuissaan hohtaen kuin
-itse isänsä, loistava Aurinko; sillä hänen vaatteensa olivat kalliista
-kultakankaasta ja hänen diadeemansa säihkyi kuin tuli; ja kädessään
-hän piti jalokivin koristettua valtikkaa, joka tuikahteli kuin tähdet;
-ja kopeasti hän heitä katseli kulmainsa alta, ja kopeasti ja kovalla
-äänellä hän puhui:
-
-"Keitä te olette ja mitä varten te olette tulleet tänne Kytaian
-rannoille? Ettekö ensinkään välitä minun vallastani ja kansastani,
-kolkhilaisista, jotka minua palvelevat eivätkä koskaan ole uupuneet
-taistelussa ja jotka kyllä tietävät, kuinka hyökkääjät on vastaan
-otettava?"
-
-Ja uroot olivat hetken vaiti tuon iäkkään kuninkaan kasvojen edessä.
-Mutta Hera, tuo kunnianarvoisa jumalatar, antoi Iasonille rohkeutta, ja
-tämä nousi seisomaan ja huusi vastaukseksi: "Me emme ole merirosvoja
-emmekä laittomia miehiä. Me emme ole tulleet ryöstämään emmekä ottamaan
-orjia sinun maastasi. Minun setäni, Poseidonin poika, Minyain kuningas
-Pelias on lähettänyt minut hakemaan Kultaista taljaa ja tuomaan sen
-kotia. Eivätkä nämä toisetkaan, minun uljaat kumppanini, ole mitään
-maineettomia miehiä; sillä toiset heistä ovat Taivahisten poikia
-ja toiset maankuuluja uroita. Emmekä mekään konsanaan uuvu kesken
-taistelun ja osaamme mekin antaa iskuja ja ottaa niitä vastaan. Mutta
-nyt me haluamme olla vieraina sinun pöydässäsi, sillä se on parasta
-molemmin puolin."
-
-Silloin Aieteen viha kuohahti kuin rajutuuli. Hänen silmänsä iskivät
-tulta, kun hän kuunteli Iasonin puhetta; mutta hän painoi kiukkunsa
-syvälle sydämensä pohjaan ja puhui lempeästi ja viekkaasti:
-
-"Jos te tahdotte kolkhilaisteni kanssa tapella taljasta, niin silloin
-on monen miehen kuoltava. Mutta tahtoisitteko tosiaankin tappelemalla
-voittaa tuon taljan minulta? Niin vähän kuin teitä on, että helposti
-teidät saatan voittaa ja lastata laivanne teidän ruumiillanne! Jos
-tahtoisitte kuulla minun neuvoani, niin huomaisitte paljon paremmaksi
-valita parhaimman miehen joukostanne tekemään ne työt, jotka minä
-hänelle määrään. Silloin minä annan hänelle Kultaisen taljan palkaksi
-ja te saatte kaikki suurta kunniaa osaksenne."
-
-Niin sanottuaan hän käänsi hevosensa ja ajoi ääneti takaisin
-kaupunkiinsa. Ja Minyain uroot istuivat vaiteliaina ja murheellisina
-ja kaipasivat Heraklesta ja hänen voimaansa; sillä ei ollut hyvä mennä
-noita tuhansia kolkhilaisia vastaan koettelemaan peloittavaa sotaonnea.
-
-Mutta Khalkiope, Phriksoksen leski, palasi itkien kaupunkiin; sillä
-hänen mieleensä muistuivat hänen minyalainen puolisonsa ja kaikki
-nuoruuden ilot, kun hän katseli puolisonsa heimolaisten kauniita
-kasvoja ja heidän pitkiä kultakiharoitaan. Ja hän kuiskasi sisarelleen
-Medeialle: "Miksi pitäisi noiden kaikkien uljaiden miesten kuoleman?
-Minkätähden isäni ei anna heille taljaa, niin että puolisoni henki
-pääsisi rauhaan?"
-
-Ja Medeia sääli sydämessään uroita, ja Iasonia enin kaikista; ja hän
-vastasi: "Meidän isämme on julma ja hirmuinen; kukapa saattaa voittaa
-Kultaisen taljan?" Mutta Khalkiope sanoi: "Nuo miehet eivät ole meidän
-miestemme kaltaisia; ei ole olemassa mitään, jota he eivät uskaltaisi
-tai tekisi".
-
-Ja Medeia ajatteli Iasonia ja hänen uljasta ryhtiänsä ja sanoi: "Jos
-heidän joukossaan olisi edes yksikin uskalias mies, niin näyttäisin
-hänelle, kuinka talja olisi voitettavissa."
-
-Iltahämyssä he menivät jokivarrelle, Khalkiope ja noitatyttö Medeia ja
-Argos, Phriksoksen poika. Ja Argos-poikanen hiipi edellä kaislikkoa
-pitkin, kunnes hän löysi uroot, jotka nukkuivat laivansa tuhdoilla
-jokiäyrään kyljessä, sillävälin kuin Iason piti vahtia ja nojasi
-mietiskellen keihääseensä. Ja silloin poika meni Iasonin luo ja sanoi:
-
-"Minä olen sinun serkkusi Phriksoksen poika; ja äitini Khalkiope
-odottaa sinua puhuakseen kanssasi Kultaisesta taljasta."
-
-Silloin Iason meni rohkeasti pojan mukana ja tapasi molemmat
-kuninkaantyttäret odottamassa rannalla; ja kun Khalkiope näki Iasonin,
-niin hän itki ja huusi:
-
-"Voi, rakastetun puolisoni serkku, lähde kotiisi, ennenkuin joudut
-surman suuhun!"
-
-"Huonoa olisi nyt lähteä kotiin, ihana prinsessa, turhaanhan olisimme
-silloin purjehtineet kaikki nämät meret." Silloin molemmat prinsessat
-pyysivät ja rukoilivat häntä lähtemään; mutta Iason sanoi: "Liian
-myöhäistä on enää lähteä!"
-
-"Sinä et tiedä", Medeia sanoi, "mitä kaikkea sen täytyy tehdä, joka
-tahtoo taljan voittaa. Hänen täytyy kesyttää kaksi vaskisorkkaista
-härkää, jotka syöksevät tulta kidoistaan, ja niillä hänen täytyy
-ennen iltaa kyntää neljä auranalaa Ares-jumalan peltoa; ja vakoihin
-hänen täytyy kylvää käärmeen hampaita, ja niistä putkahtaa aseellinen
-mies jokaisesta hampaasta. Sitten hänen täytyy taistella kaikkia
-noita sotilaita vastaan; ja vähän se häntä hyödyttää, vaikka hän ne
-voittaisikin, sillä taljaa vartioitsee lohikäärme, paljon suurempi
-kuin suurin vuoriston honka; ja sen käärmeen ruumiin yli sinun täytyy
-kulkea, jos mielit Kultaisen taljan anastaa."
-
-Mutta Iason nauroi katkerasti: "Väärin on ollut pitää tuota taljaa
-täällä, ja vääryyttä harjoittava ja laiton kuningas sitä on pitänyt; ja
-väärin on, että minun täytyy kuolla nuoruuteni kukoistuksessa, sillä
-ennenkuin aurinko toistamiseen laskee, tahdon ryhtyä tuohon yritykseen."
-
-Silloin Medeia vapisi ja sanoi: "Kukaan kuolevainen ei voi sitä taljaa
-saada käsiinsä, jollen minä opasta häntä. Sillä sen ympärillä, joen
-tuolla puolen on täyttä yhdeksää kyynärää korkea muuri torneineen ja
-pylväineen ja jykevine kolminkertaisine vaskiportteineen; ja porttien
-yläpuolella on holvattu muuri, ja holvin päällä on kultaiset sakarat.
-Ja porttikäytävän päällä istuu Brimo-velho, tuo metsien hurja valtiatar
-heiluttaen männynrunkoa kädessään, ja hänen häijyt koiransa ulvovat
-muurin ympärillä. Kukaan ei uskalla häntä lähestyä, eikä katsoa häneen,
-paitsi minä, hänen papittarensa, ja hän vartioitsee maata laajalti,
-niin ettei yksikään muukalainen pääse lähestymään."
-
-"Ei ole muuria niin korkeata, ettei sen yli viimein kiivetä, eikä
-metsää niin tiheätä, ettei sen läpi saata ryömiä; ei käärmettä niin
-kavalaa, ettei sitä saa lumotuksi eikä velhonaista niin julmaa, ettei
-sitä saa kauniin sanoin kiehdotuksi; ja minä olen voittava Kultaisen
-taljan, jos vain muuan viisas neito antaa apuansa uljaille miehille."
-
-Ja hän katsoi viekkaasti Medeiaan ja kiinnitti häneen loistavat
-silmänsä, kunnes tyttö punastui ja värisi ja sanoi:
-
-"Kuka uskaltaa uhmata härkien tulista hengitystä ja taistella kymmentä
-tuhatta aseellista miestä vastaan?"
-
-"Se, jota sinä autat", Iason sanoi imarrellen, "sillä sinun maineesi
-on levinnyt yli kaiken maan piirin. Sinähän olet velhojen kuningatar,
-vielä viisaampi, kuin sisaresi Kirke, joka asuu ihanalla saarellaan
-kaukana Lännessä."
-
-"Jospa olisinkin Kirke-sisareni luona tuolla hänen kauniilla
-Länsimeren saarellaan, kaukana vaikeista kiusauksista ja ajatuksista,
-jotka raatelevat sydäntäni! Mutta jos niin täytyy tapahtua -- sillä
-minkätähden sinun pitäisi kuolla -- niin minulla on tässä voidetta;
-olen valmistanut sen taikavoimaisista jääkukkasista, jotka puhkesivat
-Prometheuksen haavoista ylhäällä Kaukasos-vuoren autioilla lumikentillä
-pilvien tuolla puolen. Voitele itsesi sillä, niin sinä saat seitsemän
-miehen voiman; ja voitele sillä kilpesi, niin ei tuli eikä vesi saata
-sinua vahingoittaa. Mutta mitä alat, se sinun pitää lopettaa ennen
-auringonlaskua, sillä sen voima kestää vain yhden päivän. Ja voitele
-sillä kypäräsi, ennenkuin kylvät käärmeen hampaat; ja kun nuo Maaemon
-pojat hyppäävät pystyyn, niin heitä kypäräsi heidän keskellensä, ja
-silloin nuo sodanjumalan vainion kuolevaiset sikiöt karkaavat toistensa
-kimppuun ja tuhoavat toinen toisensa."
-
-Silloin Iason lankesi polvilleen hänen eteensä ja kiitti häntä ja
-suuteli hänen käsiään; ja tyttö antoi hänelle voideastian ja kiiruhti
-vapisten pois kaislikon läpi. Ja Iason kertoi kumppaneilleen, mitä oli
-tapahtunut, ja näytti heille voirasian; ja kaikki iloitsivat paitsi
-Idas, joka joutui aivan pois suunniltaan kateudesta.
-
-Auringon noustessa Iason meni ja kylpi joessa ja voiteli itsensä
-kiireestä kantapäähän voiteella ja kilpensä ja kypäränsä ja aseensa
-ja pyysi tovereitansa koettelemaan taikakeinon vaikutusta. Uroot
-koettivat katkaista hänen keihäänsä, mutta se oli kova ja jäykkä kuin
-rautatanko, Idas iski häntä kiukkuisesti miekallaan, mutta miekan terä
-kalskahti kappaleiksi ja lensi vasten hänen omia kasvojansa. Sitten
-uroot heittivät keihäänsä hänen kilpeensä, mutta keihäiden kärjet
-käpristyivät kuin lyijy; ja Kaineus koetti työntää häntä, mutta hän ei
-liikahtanutkaan paikaltansa; ja Polydeukes antoi hänelle nyrkillään
-iskun, joka olisi tappanut häränkin, mutta Iason vain naurahti, ja
-uroot tanssivat iloissaan hänen ympärillään; itse hän hyppi ja juoksi
-ja huusi ihastuksissaan äärettömästä voimastansa, kunnes aurinko nousi,
-ja oli aika mennä kaupunkiin ja vaatia Aietesta täyttämään lupauksensa.
-
-Iason lähetti Telamonin ja Aithalideen sanomaan Aieteelle, että hän oli
-valmis taisteluun; ja he menivät marmorimuurien sivuitse ja kultaisten
-kattojen alitse ja astuivat Aietes-kuninkaan saliin, ja Aietes kalpeni
-kiukusta.
-
-"Täytä lupauksesi, loistavan Auringon poika. Anna meille käärmeen
-hampaat ja päästä irti tulikitaiset härkäsi; sillä me olemme löytäneet
-keskuudestamme sankarin, joka saattaa voittaa Kultaisen taljan."
-
-Aietes puri huuliaan, sillä hän oli kuvitellut mielessänsä, että uroot
-olisivat paenneet yöllä; mutta hän ei saattanut peruuttaa antamaansa
-lupausta ja niin hän antoi heille käärmeen hampaat.
-
-Sitten hän käski tuoda vaununsa ja hevosensa ja lähetti airueita
-kuuluttamaan koko kaupungille, ja kaikki kansa tuli hänen kerallaan
-kauhean sodanjumalan kentälle.
-
-Siellä Aietes istuutui valtaistuimelleen ja hänen soturinsa asettuivat
-molemmin puolin, ja niitä oli monta kymmentä tuhatta miestä, jotka
-olivat kiireestä kantapäähän pukeutuneet teräksisiin panssaripaitoihin.
-Ja kaikki kansa ja naiset kiipesivät kaikkiin ikkunoihin ja muureille
-ja valleille; ja Minyain uroot seisoivat yhdessä, kuin pieni
-kourallinen tuon suuren vihollisjoukon keskellä.
-
-Khalkiope oli siellä ja vapiseva Argos-poika ja Medeia, tarkasti
-huntuunsa kääriytyneenä; mutta Aietes ei tietänyt, että hän mutisi
-voimakkaita loitsuja huuliensa välistä. Silloin Iason huusi: "Täytä
-lupauksesi ja anna tulikitaisten härkiesi tulla esille."
-
-Aietes kaski avata portit, ja taikahärät juoksivat esiin. Ja niiden
-vaskiset sorkat kalisivat maata vasten ja tulenliekkejä leiskui
-niiden sieraimista, kun ne sarvet sojossa ryntäsivät Iasonia kohden;
-mutta Iason ei väistynyt askeltakaan. Niiden tulinen hengitys peitti
-hänet, mutta se ei kärventänyt hiuskarvaakaan hänen päästään, ja härät
-pysähtyivät äkkiä ja värisivät, kun Medeia aloitti loitsunsa.
-
-Iason hyökkäsi lähimmän kimppuun ja tarttui sen sarviin; ja he painivat
-ja tappelivat, kunnes härkä vaipui nöyränä polvilleen: sillä elukan
-rohkeus lannistui ja sen jykevät jäsenet kävivät hervottomiksi tuon
-tumman velhotytön kiinteän katseen ja hänen huultensa loitsumuminan
-vaikutuksesta.
-
-Sitten Iason kesytti molemmat härät ja pani ne ikeen alle ja sitoi ne
-auraan ja hoputti niitä keihäällään, kunnes hän sai kynnetyksi koko
-pyhän pellon.
-
-Kaikki Minyain uroot hurrasivat; mutta Aietes puri vimmoissaan
-huuliansa, sillä puolet Iasonin työstä oli jo tehty, ja aurinko oli
-vielä korkealla taivaalla.
-
-Sitten Iason otti käärmeen hampaat ja kylvi ne ja odotti, mitä
-tapahtuisi. Mutta Medeia katsoi hänen kypäräänsä, ettei hän vain
-unohtaisi saamaansa opetusta. Ja jokainen vako kohosi ja paisui, ja
-jokaisesta mullanmukulasta putkahti mies. Tuhansittain niitä nousi
-maan povesta, ja jok'ikinen oli kiireestä kantapäähän asti teräkseen
-pukeutunut. He vetivät miekkansa ja syöksyivät Iasonin päälle, joka
-seisoi yksinään heidän keskellänsä.
-
-Silloin minyalaiset kalpenivat pelosta; mutta Aietes nauroi katkeraa
-naurua: "Katsokaapa, jollei minulla jo olisi kylliksi sotureita
-ympärilläni, saattaisin manata niitä esiin maan povesta!"
-
-Mutta Iason otti kypärän päästänsä ja nakkasi sen tiheimpään parveen.
-Ja sokea raivo valtasi heidät, ja epäluulo ja viha ja pelko; ja
-toinen huusi toiselle: "Sinä löit minua" ja "Sinä olet Iason, sinun
-pitää kuoleman!" Nuo maasta nousseet peikot joutuivat vimmoihinsa ja
-käänsivät kätensä toinen toistansa vastaan; ja he tappelivat väsymättä,
-kunnes he makasivat kaikki maassa kuolleina. Silloin taikavaot
-aukenivat, ja lempeä maa otti heidät takaisin helmaansa; ja ruoho
-kasvoi taas vihreänä heidän ylitsensä, ja Iasonin työ oli tehty.
-
-Minyalaiset nousivat ja hurrasivat, niin että Prometheuskin kuuli
-heidän huutonsa kalliolleen. Ja Iason huusi: "Vie minut nyt heti taljan
-luo, ennenkuin aurinko laskee".
-
-Mutta Aietes ajatteli: "Hän on voittanut härät ja kylvänyt ja
-korjannut tuon hirveän viljan. Ken onkaan tuo mies, joka on taikojakin
-voimakkaampi? Ehkäpä ihan vielä tappaa käärmeenkin." Niin hän ajatteli
-ja vitkasteli ja neuvotteli ruhtinaittensa kanssa, kunnes aurinko
-laski ja kaikki pimeni. Sitten hän käski airueen huutaa: "Jokainen
-mies menköön yöksi kotiinsa. Huomenna mennään tapaamaan uroita ja
-keskustellaan Kultaisesta taljasta".
-
-Sitten hän kääntyi ja katsoi Medeiaan. "Tämä on sinun työtäsi, sinä
-kavala velho! Sinä olet auttanut noita keltahapsisia muukalaisia ja
-tuottanut häpeää isällesi ja itsellesi!"
-
-Medeia pelästyi ja vapisi ja hänen kasvonsa kalpenivat. Aietes näki,
-että hän oli syyllinen ja kuiskasi: "Jos he voittavat taljan, niin sinä
-olet kuoleva!"
-
-Mutta minyalaiset menivät laivoilleen möristen kuin karhut, joilta
-saalis on viety: sillä he ymmärsivät, että Aietes aikoi pitää
-heitä vain pilkkanansa ja kavalasti pidättää heiltä kaiken heidän
-vaivannäkönsä hedelmät. Oileus sanoi: "Menkäämme miehissä lehtoon ja
-ottakaamme talja väkivalloin".
-
-Mutta äkkipikainen Idas sanoi: "Heittäkäämme arpaa, kenen meistä tulee
-mennä ensiksi; sillä sillä aikaa kuin lohikäärme repii yhtä meistä,
-muut voivat sen tappaa ja viedä rauhassa pois taljan". Mutta Iason
-pidätti heitä, vaikka hän heitä ylistikin; sillä hän toivoi apua
-Medeialta.
-
-Hetken perästä Medeia tulikin vapisten ja itki ison aikaa, ennenkuin
-sai puhutuksi. Ja viimein hän sanoi:
-
-"Minun loppuni on tullut, ja minun täytyy kuolla; sillä isäni on
-oivaltanut, että minä olen teitä auttanut. Teidät hän tappaisi, jos
-uskaltaisi; mutta hän ei ole tekevä teille pahaa, koska olette olleet
-hänen vieraitansa. Lähtekää siis, oi lähtekää näiltä rannoilta ja
-muistelkaa Medeia-raukkaa, kun olette kaukana meren tuolla puolen!"
-Mutta uroot huusivat:
-
-"Jos sinä kuolet, niin mekin kuolemme sinun kanssasi; sillä ilman sinua
-emme saata taljaa voittaa, emmekä ilman sitä tahdo mennä kotiin, vaan
-kaadumme täällä kaikki viimeiseen mieheen asti taistellen."
-
-"Sinä et saa kuolla", Iason sanoi. "Pakene meidän kanssamme meren
-tuolle puolen. Näytä meille vain ensin, kuinka saisimme Kultaisen
-taljan; sillä sen sinä saatat tehdä. Olethan sinä lehdon papitar. Näytä
-meille vain, kuinka saamme käsiimme taljan, ja pakene sitten meidän
-kanssamme, ja sinusta on tuleva minun kuningattareni ja sinä saat
-hallita Minyain rikkaita ruhtinaita meren rannan Iolkoksessa."
-
-Ja kaikki uroot tunkeutuivat lähelle ja lupasivat pyhästi, että hänestä
-tulisi heidän kuningattarensa.
-
-Medeia itki ja vapisi ja peitti kasvonsa käsiinsä: sillä hän ikävöitsi
-sydämessään sisariansa ja leikkikumppaneitansa ja kotiaan, jossa hän
-oli viettänyt lapsuutensa päivät. Mutta viimein hän katsahti Iasoniin
-ja sanoi kesken nyyhkytyksiänsä:
-
-"Minun täytyy siis jättää kotini ja kansani ja lähteä muukalaisten kera
-merten taakse? Arpa on heitetty, ja minun täytyy kestää kohtaloni.
-Tahdon näyttää teille, kuinka saatte Kultaisen taljan käsiinne. Viekää
-laivanne metsän kylkeen ja pankaa se sinne ankkuriin rantatöyrästä
-vastaan; ja Iason ottakoon jonkun urhean toverin mukaansa ja tulkoon
-keskiyön aikana tapaamaan minua muurin juurelle."
-
-Silloin kaikki uroot huusivat yhdestä suusta: "Minä tahdon tulla
-mukaan!" "Ja minä!" "Ja minä!" Äkkipikainen Idas joutui kateudesta
-aivan suunniltaan; sillä hän olisi tahtonut olla ensimmäisenä kaikessa.
-Mutta Medeia tyynnytti heitä ja sanoi: "Orpheus tulkoon Iasonin kanssa
-ja tuokoon mukanaan taikaharppunsa; sillä minä olen kuullut hänestä,
-että hän on kaikkien laulajien kuningas ja saattaa lumota kaikki maan
-päällä."
-
-Orpheus nauroi ilosta ja taputti käsiänsä, kun hänet valittiin; sillä
-siihen aikaan runoilijat ja laulajat olivat yhtä urheita taistelijoita
-kuin kaikkein parhaimmatkin soturit.
-
-Niin he menivät keskiyön aikaan rantaan ja kohtasivat Medeian; ja hänen
-mukanaan tuli hänen nuori veljensä, Absyrtos, taluttaen vuoden vanhaa
-lammasta.
-
-Medeia vei heidät tiheikköön, joka oli sodanjumalan portin vieressä;
-ja hän käski Iasonin kaivaa kuopan ja teurastaa lampaan ja jättää sen
-sinne ja sirottaa sen päälle taikayrttejä ja hunajaa.
-
-Silloin syöksyi maan sisästä punaisten tulenliekkien leiskunnassa
-Brimo, metsien hurja velho, ja hänen häijyt koiransa ulvoivat hänen
-ympärillänsä. Hänellä oli kolme päätä, yksi kuin hevosen ja toinen
-kuin verikoiran ja kolmas kuin sihisevän käärmeen, ja hänellä oli
-miekka kummassakin kädessään. Hän ryntäsi kuopalle koirinensa ja he
-söivät ja joivat niin paljon kuin jaksoivat, ja Iason ja Orpheus
-vapisivat, ja Medeia peitti silmänsä. Viimein velho kiiti koirinensa
-metsään ja katosi; ja salvat kolahtivat alas ja portin puoliskot
-aukenivat selko selälleen, ja Medeia ja uroot riensivät portista sisään
-ja kiiruhtivat tuon myrkyllisen metsän läpi, mahtavien tammipuiden
-tummien runkojen lomitse Kultaisen taljan hohtoa kohden ja viimein
-he näkivät taljan riippuvan suuressa puussa lehdon keskellä. Iason
-olisi tahtonut juosta ja temmata taljan puusta; mutta Medeia pidätti
-häntä ja osoitti väristen mahtavaa käärmettä, joka makasi kiemurassa
-puiden runkojen keskellä. Sen ruumis oli kuin roteva vuoriston honka,
-ja sen kiemuroitten väliä oli monta syltä ja se kimalteli pronssilta
-ja kullalta. Puolet he vain saattoivat siitä nähdä, mutta ei enempää,
-sillä toinen puoli peittyi kauas pimeään.
-
-Kun käärme näki heidän tulevan, niin se nosti päänsä ja katsoi heitä
-vaanien pienin kiiluvin silmin ja väläytti kaksihaaraista kieltään
-ja sähisi kuin metsiä kiertävä kulo, niin että koko metsä vavahti ja
-ähkyi. Sen sähinä värisytti puita lehdennenistä aina juuriin saakka
-ja kiiti yli virran pitkien rantojen ja Aieten pylvässalin ja herätti
-kaikki nukkujat kaupungissa, niin että äidit peloissaan painoivat
-lapsiansa rintaansa vastaan.
-
-Mutta Medeia puhutteli sitä ystävällisesti ja se kurkotti pitkän,
-pilkullisen kaulansa ja nuoli hänen kättään ja katsoi häntä silmiin,
-ikäänkuin ruokaa pyytäen. Silloin Medeia antoi merkin Orpheukselle ja
-tämä aloitti tenholaulunsa.
-
-Hänen laulaessaan metsä taas tyyntyi ja puiden lehdet riippuivat
-hiljaa; ja käärmeen pää painui alas ja sen vaskinen ruumis kävi
-hervottomaksi ja sen kiiluvat silmät sulkeutuivat hitaasti. Hetken
-perästä se hengitti tasaisesti kuin nukkuva lapsi, kun Orpheus kutsui
-sen luokse leppeätä Unen jumalaa, joka antaa rauhan ihmisille ja
-eläimille ja meren läikkyville laineille.
-
-Silloin Iason juoksi varovaisesti eteenpäin, astui tuon mahtavan
-käärmeen yli ja tempasi taljan puun rungosta. Sitten he kaikki neljä
-syöksyivät pois puutarhasta joen äyräälle, jossa Argo odotti.
-
-Hetkisen vallitsi rannassa syvä hiljaisuus, kun Iason piti Kultaista
-taljaa korkealla. Sitten hän huusi: "Kynnä nyt, kunnon Argo, nopeasti
-laineita, jos enää milloinkaan tahdot nähdä Pelionin harjanteita!"
-
-Ja Argo totteli. Vakavina ja vaieten uroot sitä auttoivat airoillansa,
-ja honkainen puu taipui kuin pajunvitsa heidän käsissänsä, ja uljas
-Argo ulvahteli heidän aironvetojensa alla.
-
-Yhä kauemmas he pakenivat syvän pimeyden turvissa, alas ryöppyävää
-virtaa he kiitivät ohi mustien muuriseinien ja temppelien ja Idän
-ruhtinaan linnojen, ohi kanavan suiden ja tuoksuvien puutarhojen ja
-outoja hedelmiä kasvavien lehtojen, ohi rämeiden, joilla lihavat lehmät
-makasivat, ja pitkien, suhisevien kaislikkojen; ja viimein he kuulivat
-meren aaltojen; kohisevan hietasärkkää vastaan, joka yksinään törrötti
-kuutamossa.
-
-Meren kohinaa kahden he kiitivät, ja kuin raisu ratsu Argo hyppäsi
-aallolta aallolle, sillä se tiesi, että aika oli tullut, jolloin se
-saisi näyttää, mihin kelpaisi, ja voittaa kunniaa uroille ja itsellensä.
-
-Meren kohinaa kohden he kiitivät, ja kuin raisu ratsu Argo hyppäsi
-aallolta aallolle, ja henkeään pidätellen uroot katselivat, kukin
-airollaan, kuinka se soljui tyynelle aavalle ulapalle.
-
-Silloin Orpheus otti harppunsa ja lauloi paianin, [kiitoslaulu
-Apollonin kunniaksi] ja korkealle kohosi jälleen uroiden rohkeus.
-Uljaasti ja voimakkaasti he soutivat eteenpäin kauas lännen pimeyteen.
-
-
-
-
-V.
-
-Kuinka Argonautit ajautuivat Tuntemattomalle merelle.
-
-
-He pakenivat länttä kohden minkä ennättivät; mutta Aietes varusti
-laivastonsa ja lähti ajamaan heitä takaa. Ja teräväsilmäinen Lynkeus
-näki hänen tulevan, kun hän vielä oli monen penikulman päässä, ja
-huusi: "Minä mäen kaukana idässä satoja laivoja ikäänkuin parven
-valkoisia joutsenia!" Ja sen kuultuaan uroot soutivat vielä entistä
-rivakammin, mutta laivat lähenivät kuitenkin joka hetki.
-
-Silloin Medeia, tuo tumma velhotyttö, keksi julman ja viekkaan keinon.
-Hän tappoi nuoren veljensä Absyrtoksen ja heitti hänet mereen ja sanoi:
-"Kestää kauan ennenkuin isäni ennättää saada ylös hänen ruumiinsa ja
-polttaa sen, ja sillä aikaa me pääsemme kauas edelle."
-
-Kaikki uroot kauhistuivat ja katsoivat häpeissään toinen toiseensa;
-mutta he eivät sentään rangaisseet tuota tummaa velhonaista, sillä
-olihan hän hankkinut heille Kultaisen taljan.
-
-Kun Aietes tuli paikalle, niin hän näki poikansa ajelehtivan ruumiin.
-Hän pysähtyi pitkäksi aikaa, itki poikaansa ja otti hänet ylös
-vedestä ja palasi kotiin. Mutta hän lähetti uudelleen merimiehensä
-länttä kohden ja velvoitti heidät, uhaten hirmukuolemalla, täyttämään
-tehtävänsä. "Tuokaa takaisin minun luokseni tumma velhonainen, jotta
-hän kuolisi kauhean kuoleman. Mutta jos te palaatte ilman häntä, niin
-teidän on itse kuoltava sama kuolema."
-
-Siten Argonautit sillä kertaa pelastuivat. Mutta Zeus-isä näki tuon
-törkeän rikoksen, ja hän lähetti taivaasta ankaran myrskyn ja paiskasi
-laivan kauas pois oikealta suunnalta. Päivän toisensa jälkeen myrsky
-sitä ajeli aallokossa ja sankassa sumussa, kunnes uroot eivät lopulta
-enää tietäneet, missä olivat, sillä aurinkokin oli kätkeytynyt
-taivaalta. Viimein laiva törmäsi matalikolle keskelle laakeita muta- ja
-hietasaaria, ja aallot vyöryivät sen yli pitkin ja poikin, ja uroot
-kadottivat kaiken pelastumisen toivon.
-
-Silloin Iason huusi Heraa avuksi: "Taivasten ihana kuningatar, joka
-meitä tähän asti olet suosinut, miksi hylkäsit meidät kurjuudessamme ja
-jätit meidät kuolemaan tänne tuntemattomille merille? Kovaa on kadottaa
-kunnia, jonka sellaisella tuskalla ja vaarallisella työllä olemme
-saavuttaneet, ja kovaa enää koskaan olla näkemättä Hellaata ja Pagasain
-lempeää lahtea."
-
-Silloin tuo keulaan kiinnitetty taikaoksa puhui: "Zeus-isän vihan
-tähden tämä kaikki teille on tapahtunut; sillä kauhea rikos on tehty
-laivallanne, ja pyhä pursi on veren tahraama."
-
-Sen kuultuaan kaikki uroot huusivat: "Medeia on murhaaja. Kärsiköön
-tuo velhonainen syntinsä seuraukset ja kuolkoon!" He tarttuivat
-Medeiaan heittääkseen hänet mereen, jotta tuon pojan kuolema tulisi
-sovitetuksi; mutta taikaoksa puhui taas: "Saakoon hän elää, kunnes
-hänen rikostensa mitta on täysi. Kosto häntä lähestyy, verkkaan mutta
-varmasti; nyt hänen täytyy vielä jäädä eloon, sillä te tarvitsette
-häntä vielä. Hänen täytyy näyttää teille tie Kirke-sisarensa luo, joka
-asuu Lännen saarilla. Hänen luokseen teidän täytyy purjehtia vaikeaa ja
-vaivalloista tietä, ja hän on puhdistava teidät rikoksestanne."
-
-Urhot itkivät ääneensä, kun he kuulivat tammen tuomion; sillä he
-tiesivät, että heillä oli edessään tuskallinen taival ja vuosikausien
-katkera kärsimys. Toiset syyttivät tummaa velhonaista ja toiset
-sanoivat: "Ei, me olemme kuitenkin hänelle kiitollisuuden velassa;
-ilman häntä emme olisi voittaneet Kultaista taljaa". Mutta useimmat
-heistä purivat ääneti huuliansa, sillä he pelkäsivät velhon vehkeitä.
-
-Meri tyveni ja aurinko pilkisti jälleen pilvien lomasta, ja uroot
-työnsivät laivansa matalikolta ja soutivat tumman velhotytön opastamina
-eteenpäin vaivalloista tietään tuntemattoman meren ulapoille.
-
-Mitä teitä he kulkivat, en tiedä, enkä sitäkään kuinka he tulivat
-Kirken saarelle. Toiset sanovat heidän kulkeneen länttä kohden ja
-Istros-virtaa ylös ja että he sitten saapuivat Adrian merelle laahaten
-laivaansa lumipeitteisten Alppien yli. Toiset sanovat heidän menneen
-etelään päin punaiselle Intian merelle ja päivänpaisteisten maiden
-ohi, joissa kaikenlaiset mausteet kasvavat, ja sitten Aitiopian ympäri
-länttä kohden ja viimein tulleen Libyaan. Siellä he vetivät laivansa
-polttavan hietikon poikki ja mäkien ja töyräiden yli aina Syrteihin
-asti, joiden rannoilla lentohieta-aavikoita leveni monen penikulman
-laajuudelta rikkaan Kyrenen ja lootophagien, lootoksen syöjien,
-alueiden välillä. Tämä on kuitenkin kaikki vain mielikuvituksen
-tuotetta ja taruja ja hämäriä viittauksia tuntemattomiin maihin.
-
-Mutta kaikki tietävät, että he tulivat erääseen paikkaan, jossa he
-yhdeksän päivää saivat köysien ja kierikoiden avulla laahata laivaansa
-maata pitkin, ennenkuin tulivat Tuntemattomalle merelle. Ja paras
-kaikista noista vanhoista lauluista kertoo meille, kuinka he kulkivat
-kauas pohjoiseen, kunnes tulivat Kaukasoksen rinteille, siihen
-paikkaan, missä se pistäiksen kauas mereen; ja kaidalle Kimmerian
-[Krimin ja Sirkassian välillä] Bosporokselle, jonka poikki titaani ui
-härän selässä, ja sieltä tyynen Maiotis-meren [Asovan meri] hiljaisille
-vesille. Ja sieltä he kulkivat yhä pohjoiseen, ylös Tanais-jokea, jota
-me nimitämme Doniksi, geloonien ja sauromatain ja monien vaeltavien
-paimentolaisheimojen ja yksisilmäisten arimaspien ohi, joista vanhat
-Kreikan runoilijat kertovat, että he ryöstivät kultaa kylmillä Rhipaian
-[Uralin vuoret] vuorilla asuvilta grypseilta.
-
-Ja he kulkivat ohi Skythian jousimiesten ja ihmisiä syövien
-taurilaisten ja ohi vaeltavien hyperboreialaisten eli peräpohjolaisten,
-jotka syöttävät karjalaumojansa Pohjantähden alla, ja viimein he
-tulivat pohjoiselle valtamerelle, tuolle kolealle, kuolleelle
-Kronoksen [Itämeri] merelle. Mutta siellä Argo ei enää tahtonut
-liikkua eteenpäin; ja jok'ainoa mies laski kyynärpäänsä polvelleen ja
-nojasi päätänsä käsiinsä nälän ja ponnistusten murtamana ja heittäytyi
-kuolemaan. Mutta perämies, uljas Ankaios, sai vielä kerran heidän
-mielensä rohkaistuksi ja käski heidän hypätä maihin ja hinata köysien
-ja kierikoiden avulla laivaa monta raskasta päivää, maidenko yli, vai
-lietteiden vai jäiden en oikein tiedä, sillä runo on hämmentynyt ja
-katkonainen kuin uni. Se kertoo sitten, kuinka he tulivat kuuluisien
-pitkä-ikäisten ihmisten asuinsijoille ja kimmerien luo, jotka eivät
-koskaan nähneet aurinkoa, he kun asuivat syvällä lumipeitteisten
-vuorten rotkoissa, ja Hemionian ihanaan maahan, jossa asui kaikista
-kansoista hurskaimmat, ja Manalan porteille ja unten asuinsijoille
-saakka.
-
-Viimein Ankaios huusi: "Kestäkää vielä hetkinen, kunnon kumppanit,
-pahin on kuin onkin jo ohitse; sillä minä saatan jo nähdä, kuinka
-länsituulen lauha henkäys panee veden väreilemään ja kuulen valtameren
-loiskuvan rantariuttoja vastaan. Masto pystyyn siis ja ylös purjeet, ja
-kuin miehet ottakaa vastaan, mitä tuleva on!"
-
-Silloin puhui taikaoksa: "Voi, jospa olisin jo aikoja sitten
-kadonnut, musertunut noiden kauheiden kallioiden väliin ja vaipunut
-Eukseinos-meren hyrskyjen alle! Parempi olisi ollut sekin, kuin kulkea
-iäti ruhtinaitteni rikoksen tahraamana; sillä Absyrtoksen veri vainoaa
-minua ja onnettomuus seuraa onnettomuutta. Niinpä joudun nytkin
-jonkin salaperäisen hirviön valtaan, jos tulen liian lähelle Ierneen
-[Britannian] saarta. Jollette laske niin läheltä mannerta kuin suinkin
-ja purjehdi etelää kohden, aina vain etelää kohden, niin minun täytyy
-kulkea Atlantin meren tuolle puolen, valtamerelle, jolla ei ole ääriä."
-
-Silloin he siunasivat taikaoksaa ja purjehtivat eteläänpäin, mantereen
-rantaa pitkin. Mutta ennenkuin he sivuuttivat Ierneen, tuon sumujen ja
-myrskyjen maan, tuli musta, vonkuva vihuri ja tarttui purjeisiin ja
-sekoitti köydet. Kaksitoista yötä he ajelivat aavalla, myrskyävällä
-Lännen merellä keskellä hyrskyjä ja hyökyaaltoja, eivätkä nähneet
-tähtiä eivätkä aurinkoa. Ja taas he huusivat: "Me hukumme, sillä me
-emme tiedä, missä olemme. Me olemme eksyneet tässä kauheassa pimeydessä
-ja usvassa, emmekä tiedä missä on itä, missä länsi."
-
-Mutta kaukonäköinen Lynkeus huusi iloisesti keulan kyljestä: "Rohkeutta
-vielä, oivat purjehtijat; minä näen mäntypuita kasvavan saaren ja
-lempeän Maaemon esikartanot, joita pilvet seppelöivät".
-
-Mutta Orpheus sanoi: "Älä ohjaa sinne, ei yksikään elävä olento voi
-siellä maihin laskea; sillä tuolla rannikolla ei ole ainoatakaan
-valkamaa, äkkijyrkkiä kallioita vain ylt'ympäri".
-
-Niin Ankaios käänsi laivan poispäin; ja enemmän kuin kolme päivää he
-vielä saivat purjehtia, ennenkuin tulivat Aiaan, Kirken asunnolle ja
-ihanalle Lännen saarelle [Azorit?].
-
-Sinne Iason käski heidän laskea laivansa ja etsiä joitakin elollisen
-olennon merkkejä. Kun he kulkivat sisämaahan päin, niin he kohtasivat
-Kirken, joka oli tulossa laivalle; ja he vapisivat, kun he näkivät
-hänet, sillä hänen hiuksensa ja kasvonsa ja vaatteensa loistivat kuin
-tulenliekki.
-
-Ja hän tuli ja katsoi Medeiaan; ja Medeia kätki kasvonsa huntunsa
-taakse.
-
-Ja Kirke huusi: "Oi sinä katala tyttö, oletko kadottanut järkesi, kun
-uskallat tulla tänne minun saarelleni, jossa kukkaset läpi vuoden
-kukkivat? Missä on sinun vanha isäsi ja veljesi, jonka tapoit? Vähänpä
-minä siitä välitän, minne sinä joudut noine muukalaisinesi, joita
-rakastat. Ruokaa ja viiniä tahdon teille lähettää, mutta teidän
-laivanne ei saa jäädä tänne, sillä se on synnin saastuttama, ja synnin
-saastuttama on sen miehistökin."
-
-Uroot rukoilivat häntä, mutta turhaan, ja huusivat: "Puhdista meidät
-rikoksestamme!" Mutta hän lähetti heidät pois ja sanoi: "Menkää
-Maleaan, siellä teidät puhdistetaan synnistänne, ja saatte palata
-kotiinne".
-
-Silloin nousi suotuisa tuuli ja he purjehtivat itää kohden Iberian
-rannalla olevan Tartesos-kaupungin ohi ja tulivat viimein Herakleen
-patsaille ja Välimeren kirkkaille vesille. Sitten he purjehtivat
-eteenpäin ja kulkivat Sardinian meren poikki ja Ausonien saarien
-ja niemirikkaan Tyrrhenian rannikon ohi, kunnes he eräänä tyynenä
-kesäiltana näkivät edessänsä kauniin, kukkaisan saaren. Kun he väsynein
-voimin sitä hitaasti lähestyivät, niin he kuulivat rannalta suloista
-laulua. Mutta kun Medeia sen kuuli, niin hän hypähti pystyyn ja huusi:
-"Taivas varjelkoon, uroot, nuo ovat seireenien saaret. Teidän on
-purjehdittava läheltä niiden ohitse, sillä muuta kulkuväylää ei ole;
-mutta ne, jotka kuuntelevat tuota laulua, ovat hukassa."
-
-Silloin Orpheus, tuo kaikkien laulajien kuningas puhui: "Antaa heidän
-koetella voimiaan minun kanssani. Olenhan minä laulullani lumonnut
-kiviä ja puita ja lohikäärmeitä, saatikka sitten ihmisten sydämiä!"
-Ja hän otti harppunsa ja nousi seisomaan peräkannelle ja aloitti
-tenholaulunsa.
-
-Ja nyt uroot saattoivat nähdä Anthemussan, tuon kukkaisan
-saaren seireenit, kolme ihanaa impeä, jotka istuivat rannalla
-ilta-auringon punaaman kallion kyljessä tummanpunaisten unikukkien ja
-kullankeltaisten liljojen keskellä. Hitaasti ja uneliaasti he lauloivat
-lempein, hopeankirkkain äänin, ja säveleet hiipivät yli kullaita
-kimmeltävien vesien, ja aina uroiden sydämiin asti Orpheuksen laulusta
-huolimatta.
-
-Ja kaikki olivat tulleet kuuntelemaan heidän lumoavaa lauluansa. Lokit
-istuivat valkeissa jonoissa pitkin kallioiden kylkiä ja kuuntelivat;
-ja rannalla suuret hylkeet viruivat auringon paisteessa ja nyökkivät
-tahtia unisilla päillään ja hopealta hohtavat kalaparvet hypähtelivät
-korkealle paremmin kuullaksensa ja särkivät ailakoiden veden kiiltävän,
-tyynen kalvon. Tuuli hiljensi huminaansa ajellessaan pilviparviansa
-länttä kohden; ja pilvet leijailivat taivaan sinessä kuin kullan
-kellertävä lammaslauma ja kuuntelivat uneksien seireenien laulua.
-
-Kun uroot kuuntelivat, niin airot heltisivät heidän käsistänsä
-ja heidän päänsä painuivat rinnoille ja heidän raskaat silmänsä
-sulkeutuivat. He uneksivat hiljaisista hohtavista puutarhoista
-ja humisevien honkien siimeksestä, ja kaikki heidän vaivansa ja
-ponnistuksensa tuntui heistä hulluudelta, eivätkä he muistaneet enää
-mainettansa.
-
-Silloin yksi nosti äkkiä päänsä ja huusi: "Mitä tämä ikuinen
-vaeltaminen meitä hyödyttää? Jääkäämme tänne ja levätkäämme hetkinen!"
-Ja toinen sanoi: "Soutakaamme tuonne saarelle ja kuunnelkaamme, mitä
-he laulavat", ja kolmas: "Minä en välitä sanoista, vaan säveleestä. He
-saavat laulaa minut uneen, että saan levon."
-
-Ja Butes, Pandionin poika, kaunein kaikista kuolevaisista, hyppäsi
-veteen ja ui saarta kohden huutaen: "Minä tulen, minä tulen, ihanat
-immet, kuuntelemaan lumoavaa lauluanne ja elämään ja kuolemaan
-luonanne!"
-
-Mutta Medeia väänteli käsiänsä ja huusi: "Laula kovemmin Orpheus,
-viritä voimakkaampi sävel; herätä nuo onnettomat unikeot, tai yksikään
-heistä ei saa enää nähdä Hellaan lempeitä laaksoja!"
-
-Silloin Orpheus nosti harppunsa ja antoi taitavan kätensä kulkea
-kielien yli; ja hänen soittonsa ja laulunsa kohosi kuin pasuunan ääni
-illan hiljaiselle taivaalle. Kuin ukkosen jyrinä se syöksyi ilmaan,
-niin että kalliot ja meri kaikuivat; ja se tunki uroiden sydämiin kuin
-tulinen viini, kunnes kaikkien sydämet alkoivat rajusti sykkiä heidän
-rinnoissansa.
-
-Ja hän lauloi laulun Perseuksesta, kuinka jumalat häntä johdattivat
-yli maiden ja merien, kuinka hän surmasi kauhean Gorgon ja voitti
-itselleen verrattoman morsiamen ja kuinka hän nyt istuu jumalten
-luona Olympoksessa, loistaen tähtenä taivaalla, kuolematonna kera
-kuolemattoman puolisonsa ja kaikkien ihmisten kunnioittamana.
-
-Niin Orpheus lauloi, ja seireenit vastasivat yli kullalta kimmeltävän
-meren. Mutta viimein Orpheuksen ääni voitti seireenien äänen, ja uroot
-tarttuivat taas airoihinsa.
-
-Ja he huusivat: "Mekin tahdomme olla miehiä kuin Perseus, ja me
-tahdomme uskaltaa ja kärsiä viimeiseen asti. Laulaos meille vielä
-kerran hänen laulunsa, kunnon Orpheus, että unohtaisimme seireenit ja
-heidän loitsunsa."
-
-Ja kun Orpheus alkoi laulaa, niin uroot pistivät aironsa mereen ja
-soutivat hänen soittonsa mukaan ja pakenivat kauas pois; ja seireenien
-laulu kaikui yhä heikommin ja sekoittui laivan vanaveden vaahdon
-kohinaan ja kuoli vähitellen pois.
-
-Mutta Butes ui rannalle ja polvistui seireenien eteen ja huusi:
-"Laulakaa vielä! Laulakaa vielä!" Hän ei kuitenkaan ennättänyt sanoa
-enempää, sillä hänen korvansa alkoivat kummasti humista ja hän vajosi
-taikauneen ja vaipui pitkäkseen rannan kiville ja unohti taivaan ja
-maan, eikä ennättänyt nähdä tuota rumaa rantaakaan, jolla oli ihmisten
-luita huiskin haiskin.
-
-Silloin nuo kolme siroa sisarta nousivat hitaasti julma hymy
-huulillaan; ja hitaasti he hiipivät häntä kohden kuten tiikerit
-saaliinsa kimppuun; ja heidän kätensä olivat kuin kotkan kynnet, kun he
-kulkivat yli uhriensa luiden kauheaa juhla-ateriaansa nauttimaan.
-
-Mutta ihana Afrodite näki nuorukaisen Ida-vuoren korkealta kukkulalta,
-sääli hänen nuoruuttansa ja hänen kauneuttansa, hypähti kultaiselta
-valtaistuimeltaan, ja kuin tähdenlento hän lennähti alas taivaalta
-jättäen jälkeensä kimaltelevan valojuovan. Hän pysähtyi seireenien
-saarelle, sieppasi saaliin heidän kynsistänsä ja nosti ylös nukkuvan
-Buteen, kääri hänet kultaiseen usvaan ja kantoi hänet Lilybaionin
-kukkulalle. Siellä Butes vietti nukkuen monta hauskaa vuotta.
-
-Kun seireenit huomasivat joutuneensa tappiolle, niin he kirkuivat
-kiukusta ja raivosta, syöksyivät rannalta mereen ja muuttuivat mustiksi
-kalliomöhkäleiksi, jotka siellä vielä tänäkin päivänä törröttävät.
-
-Sitten uroot tulivat Lilybaionin kapeaan salmeen ja näkivät Sisilian,
-tuon kolmikulmaisen saaren, jonka alla makaa Enkelados-jättiläinen
-kuorsaten yötä ja päivää; ja kun hän kääntyy, niin maa järisee, ja
-ärjyviä tulenliekkejä syöksyy hänen rinnastaan ja tunkee esiin Ainteen
-[Etnan] keilahuipusta, joka kohoaa korkealle yli kastanjanruskeiden
-metsien. Ja siellä Karybis tempasi heidät hirvittävään hyrskyynsä ja
-vyöryi maston korkuisena heidän ympärillään; eivätkä he päässeet
-eteen- eivätkä taaksepäin, sillä pyörre pyöritti heitä ympäri.
-
-Siinä pyörrettä vastaan ponnistellessaan he näkivät aivan lähellänsä
-salmen toisella puolen kallion törröttävän vedessä, huippu pilvien
-peitossa. Eikä sitä kalliota olisi voinut kukaan kiivetä, vaikka
-hänellä olisi ollut kaksikymmentä kättä ja jalkaa, sillä se oli niin
-sileä ja liukas, kuin ihmiskäden kiilloittama; ja puolitiessä ylöspäin
-synkkä luola ammotti länttä kohden.
-
-Kun Orpheus näki sen, niin hän huokasi raskaasti ja väänteli käsiänsä
-ja huusi: "Vähänpä meitä auttaa, vaikka pääsisimmekin pyörteen
-kynsistä, sillä tuossa luolassa asuu Skylla, noita, jolla on nuoren
-koiranpenikan ääni. Äitini varoitti minua tästä lähtiessämme Hellaasta.
-Noidalla on kuusi päätä ja kuusi pitkää kaulaa, ja hän väijyy tuossa
-pimeässä onkalossa. Luolastaan hän sieppaa kaikki ohikulkevat, hylkeet
-ja haikalat ja delfiinit ja kaiken Amphitriteen karjan. Eikä ainoankaan
-laivan miehistö saata kerskata eheänä päässeensä hänen kallionsa ohi,
-sillä hän ojentaa pitkät kaulansa ja jokainen suu sieppaa miehen.
-Kenpä meitä nyt auttaisi? Sillä Hera ja Zeus vihaavat meitä ja meidän
-laivamme on rikoksen tahraama. Niinpä meidän täytyy kuolla, kuinka
-hyvänsä käykin."
-
-Silloin Thetis, Peleuksen hopeajalkainen kuningatar, kohosi
-syvyyksistä, koska hän rakasti urheaa puolisoansa. Ja kaikki hänen
-nymfinsä seurasivat häntä, ja he leikkivät laivan ympärillä kuin
-lumivalkoiset delfiinit, sukelsivat aallolta aallolle laivan edessä
-ja sen vanavedessä ja sen kupeella, niinkuin delfiinit leikkivät. He
-tarttuivat laivaan ja ohjasivat sitä ja heittivät sitä kädestä käteen
-halki aaltojen, niinkuin tytöt heittävät palloa. Kun Skylla kurotti
-kaulaansa siepatakseen laivan, niin he työnsivät takaisin hänen ahnaat
-päänsä. Ja ilkeä Skylla vinkui kuin koiranpenikka heidän hentojen
-käsiensä koskiessa häneen ja vetäytyi pelästyneenä luolaansa -- sillä
-kaikki paha pelkää sitä, mikä on hyvää -- ja eheänä liukui Argo Skyllan
-ohitse myötätuulen alkaessa puhaltaa. Thetis palasi nymfeineen takaisin
-meren pohjaan koralliluoliinsa ja vihreältä ja purppuranpunaiselta
-hohtaviin puutarhoihinsa, joissa kukat läpi vuoden kukkivat; ja uroot
-jatkoivat matkaansa iloissansa, mutta samalla peläten, mitä vielä oli
-tuleva.
-
-Senjälkeen he soutivat navakasti monta raskasta päivää, kunnes näkivät
-pitkän korkean saaren ja sen takana vuorisen maan. He hakivat, kunnes
-löysivät sataman, ja soutivat rohkeasti sitä kohden. Mutta hetken
-perästä he pysähtyivät ja ihmettelivät, sillä rannalla kohosi suuri
-kaupunki ja temppeleitä ja muureja ja puutarhoja ja linnoja korkeilla
-kallioilla. Kaupungin kummallakin puolella he näkivät avaran sataman,
-joihin molempiin vei ahdas väylä; ja lukemattomia mustia laivoja oli
-kuivillaan rannalla.
-
-Silloin puhui Ankaios, tuo viisas perämies: "Mikä uusi ihme tämä on?
-Tunnenhan minä kaikki saaret ja satamat ja kaikki merten mutkat, ja
-tämän pitäisi olla Kerkyra, jossa asustaa vain kesyttömiä vuohilaumoja.
-Mutta mistä ovat kotoisin nuo uudet satamat ja nuo suuret hiotusta
-kivestä tehdyt rakennukset?"
-
-Mutta Iason sanoi: "Tämän saaren asukkaat eivät saata olla villiä
-kansaa. Soutakaamme vain satamaan ja koettakaamme onneamme."
-
-He soutivat satamaan, hiotusta kivestä tehtyä laivasiltaa kohden
-tuhansien mustakylkisten laivojen lomitse, joista jokainen oli paljon
-isompi kuin Argo. Ja he ihmettelivät tuota mahtavaa kaupunkia ja sen
-kiiltäviä kuparikattoja ja pitkiä, korkeita marmorimuureja, joiden
-päällä oli lujia paalutuksia. Ja laivasilloilla vilisi kaikenlaista
-kansaa, kauppiaita ja merimiehiä ja orjia, jotka tulivat ja menivät
-kantaen kauppatavaroita. Ja uroiden mieli nöyrtyi, ja he katsoivat
-toinen toiseensa ja sanoivat: "Me olimme mielestämme aika ylväitä
-lähtiessämme meren rannan Iolkoksesta, mutta kuinka vähäpätöisiltä
-me näytämmekään tämän kaupungin rinnalla, ikäänkuin muurahainen
-mehiläisparvessa."
-
-Merimiehet huusivat heille töykeästi sillalta: "Mitä miehiä te olette?
-Me emme huoli muukalaisista emmekä merirosvoista. Me tulemme kyllä omin
-neuvoin toimeen."
-
-Mutta Iason vastasi kohteliaasti, sovittaen sievästi sanansa ja kehuen
-heidän kaupunkiaan ja heidän satamaansa ja heidän upeata laivastoansa.
-"Toden totta, tepä olette oikeita Poseidonin poikia ja meren
-valtiaita! Me olemme vain merta kiertäviä merimiesparkoja, janosta ja
-ponnistuksista nääntyneitä. Antakaa meille vain ruokaa ja vettä, niin
-me jatkamme rauhassa matkaamme."
-
-Silloin merimiehet nauroivat ja vastasivat: "Etpä ole hullu,
-muukalainen. Sinä puhut kuin kelpo mies ja saatpa nähdä, ettemme mekään
-ole huonompia. Poseidonin poikia me olemme ja meren valtiaita; mutta
-tulkaahan maihin, niin saatte, mitä meillä parasta on."
-
-Uroot kömpivät rannalle väsyneinä ja kangistuneina, ja merimiehet
-nauroivat heidän pitkiä takkuisia partojaan ja päivän paahtamia
-poskiaan ja heidän rääsyisiä, meriveden turmelemia vaatteitaan ja
-suolaisen hyrskyn ruostuttamia aseitaan, -- sillä nuo merimiehet olivat
-karkeita kieleltään, vaikka he olivatkin hyväsydämisiä ja kunnon
-miehiä. -- Ja yksi heistä sanoi: "Nuopa ovat kehnoja merimiehiä; hehän
-ovat sen näköisiä kuin olisivat sairastaneet merikipua kaiken päivää?"
-Ja toinen virnuili: "Katsokaa, kuinka heidän koipensa ovat koukistuneet
-paljosta soutamisesta; hehän kävellä taapertavat kuin ankat!"
-
-Silloin tuittupäinen Idas aikoi lyödä heitä, mutta Iason pidätti
-häntä. Ja yksi kaupparuhtinaista, pitkä ja komea mies, tuli heitä
-puhuttelemaan.
-
-"Älkää panko pahaksenne, muukalaiset; meripojat eivät voi olla
-pieksämättä kieltänsä. Mutta me tahdomme kohdella teitä hyvin ja
-ystävällisesti, sillä muukalaiset ja köyhät ovat Jumalan lähettämiä.
-Ettekä te näytäkään miltään tavallisilta merenkulkijoilta, niin
-kookkaat ja voimakkaat ovat vartalonne ja komeat aseenne. Tulkaa
-kanssani Alkino'okseen, tuon rikkaan meren ruhtinaan, palatsiin ja me
-tahdomme kestitä teitä hyvin ja kaikesta sydämestämme; ja sitten te
-saatte sanoa meille nimenne."
-
-Mutta Medeia vetäytyi taaksepäin ja vapisi ja kuiskasi Iasonin korvaan:
-"Me olemme joutuneet ansaan ja olemme menossa perikatoomme, sillä minä
-näen miehistön joukossa maalaisiani, tummasilmäisiä kolkhilaisia, yllä
-teräksiset panssaripaidat, jollaisia käytetään minun isänmaassani."
-
-"Liian myöhäistä on kääntyä takaisin", Iason sanoi. Ja hän kysyi
-kaupparuhtinaalta: "Mikä maa tämä on, arvoisa herra; ja mikä on tuo
-hiljan rakennettu kaupunki?"
-
-"Tämä on Phaiekien maa, jota kaikki Taivahiset rakastavat; sillä he
-tulevat tänne ja syövät juhla-aterioita kanssamme kuin ystävät ainakin
-ja istuvat rinnallamme salissa. Tänne me tulimme Liburniasta häijyjä
-kykloopeja pakoon. He ryöstivät meiltä, rauhallisilta kauppiailta,
-vaivoin hankkimamme tavarat ja rikkaudet. Silloin Nausithos, Poseidonin
-poika, toi meidät tänne ja kuoli rauhassa. Ja nyt hänen poikansa,
-Alkino'os, ja Arete, viisain kaikista kuningattarista, hallitsevat
-meitä."
-
-He kulkivat läpi rantapuistikon ja mitä edemmäs he kulkivat, sitä
-enemmän he ihmettelivät. Sillä pitkin siltaa oli maassa hyvässä
-järjestyksessä paksuja ankkuriketjuja ja raakapuita ja mastoja
-Poseidonin, meren vihreähapsisen kuninkaan, temppelin edessä. Puistikon
-ympärillä kihisi laivanrakentajia kuin muurahaisia: mitkä punoivat
-köysiä, mitkä veistivät kaaripuita, mitkä höyläsivät pitkiä airoja
-ja raakoja. Minyalaiset kulkivat ääneti eteenpäin hohtavan valkoisia
-marmorikatuja pitkin, kunnes he saapuivat Alkino'ooksen palatsille ja
-silloin he ihmettelivät vielä enemmän. Pilviä tavoitteleva palatsi
-säteili ja loisti auringossa ja sen seinät eteisestä sisimpään
-huoneeseen asti olivat kullatusta kuparista ja ovet olivat hopeasta
-ja kullasta. Molemmin puolin sisäänkäytävää istui eläviä kultakoiria,
-jotka eivät koskaan vanhentuneet eivätkä kuolleet. Niin taitavasti
-Hefaistos ne oli takonut pajassaan savuavalla Lemnos-saarella. Hän
-oli antanut ne Alkino'okselle, jotta ne öisin vartioitsisivat hänen
-porttejaan. Palatsin salissa oli huoneen kummassakin päässä pitkin
-seinän koko pituutta suuria valtaistuimia, jotka olivat verhotut
-kalleilla kiiltävillä kankailla, ja niillä tuon mahtavan kauppakansan
-kuninkaat istuivat syömässä ja juomassa ja siellä he viettivät juhlia
-koko vuoden läpeensä. Sulatetusta kullasta valettuja poikia seisoi
-kiiltävillä alttareilla käsissään tulisoihdut, joilla he valaisivat
-vieraita kaiken yötä. Ja huoneen ulkopuolella istui ahkerassa työssä
-viisikymmentä palvelustyttöä: mitkä jauhoivat jyviä käsimyllyssä,
-mitkä pyörittivät rukkia, mitkä kutoivat kangasta, ja heidän kätensä
-välkähtelivät kuin lepattavat haavan lehdet, kun he heittivät sukkulaa.
-
-Palatsin edustalla oli suuri puutarha, jota ympäröivät korkeat muurit,
-ja se oli aivan täynnä komeita hedelmäpuita, harmahtavalehtisiä
-oliiveja ja suloisia viikuna-, päärynä- ja omenapuita, jotka kantoivat
-hedelmiä koko vuoden läpeensä, sillä lämmin lounastuuli hyväili niitä,
-ja päärynä kypsyi päärynän, viikuna viikunan ja rypäle rypäleen
-vieressä kaiken kesää ja talvea. Puutarhan toisessa päässä kukkivat
-loistavat kukkalavat läpi kaikkien vuodenaikojen. Siellä pulppusi
-kaksi kaunista lähdettä, joista toinen juoksi läpi puutarhan ja toinen
-palatsin kadun alitse ja antoi vettä kaikelle kaupungin kansalle.
-Sellaisia jaloja lahjoja taivas oli antanut viisaalle Alkino'okselle.
-
-Sitten uroot menivät sisään ja näkivät Alkino'oksen istuvan
-valtaistuimellaan, mahtavana kuin itse Poseidon kultakoristeiset,
-kankeat vaatteet yllä ja kultainen valtikka sivullaan ja kädessään
-kauniisti kaiverrettu pikari, josta hän joi kaupparuhtinaiden
-maljoja. Ja hänen vieressään seisoi Arete, hänen viisas ja suloinen
-kuningattarensa, ja nojasi pylvästä vastaan kehrätessään kultalankaansa.
-
-Alkino'os nousi ja lausui heidät tervetulleiksi ja pyysi heitä istumaan
-ja syömään. Ja palvelijat kantoivat heille pöytiä ja leipää ja lihaa ja
-viiniä.
-
-Mutta Medeia lähestyi vapisten Aretea, tuota ihanaa kuningatarta,
-ja lankesi hänen jalkojensa juureen, syleili niitä ja huusi itkien
-polvistuessaan:
-
-"Minä olen sinun vieraasi, ihana kuningatar, ja minä rukoilen sinua
-Zeuksen nimessä, joka on anojien suojelija. Älä lähetä minua takaisin
-isäni luo kauheaa kuolemaa kärsimään. Vaan salli minun mennä menojani
-ja kantaa kuormaani. Olenhan jo kylliksi saanut kärsiä rangaistusta ja
-häpeää!"
-
-"Kuka sinä olet, kummallinen neito? Ja mitä sinä tarkoitat pyynnölläsi?"
-
-"Minä olen Aieteen tytär Medeia ja minä näin täällä tänään
-maanmiehiäni. Ja minä tiedän, että he ovat tulleet minua hakemaan
-viedäkseen minut kotiini kärsimään kauhean kuoleman."
-
-Silloin Arete astui askeleen taaksepäin ja sanoi: "Viekää tämä tyttö
-sisään, neidot. Kuninkaat päättäkööt, mutta en minä."
-
-Ja Alkino'os hypähti ylös valtaistuimeltaan ja huusi: "Sanokaa,
-muukalaiset, keitä te olette ja kuka tuo neito on!"
-
-"Me olemme Minyain uroita", Iason sanoi, "ja tämä neito on puhunut
-totta. Me olemme niitä miehiä, joiden maine on kiertänyt maat ja
-mantereet. Me tulimme tänne kaukaa valtamereltä kärsittyämme ennen
-kuulumattomia vaivoja ja vastuksia. Meitä oli suuri joukko, kun
-lähdimme ja vain harvat palaavat takaisin, sillä monta jaloa toveria me
-olemme menettäneet. Anna siis meidän lähteä rauhassa, niinkuin antaisit
-vieraittesi lähteä, niin että maailma saattaisi sanoa: 'Alkino'os on
-hurskas kuningas'."
-
-Mutta Alkino'os vetäytyi synkkänä taaksepäin ja seisoi vakavana
-mietiskellen. Ja viimein hän puhui:
-
-"Jollei olisi tehty sitä tekoa, mikä tehty on, niin olisin tänä päivänä
-sanonut itsekseni: 'Suureksi kunniaksi on Alkino'okselle ja hänen
-jälkeläisilleen, että maankuulut Argonautit ovat hänen vierainansa'.
-Mutta nuo kolkhilaisetkin ovat minun vieraitani niinkuin tekin, ja koko
-tämän kuukauden he ovat täällä odottaneet laivoineen, sillä he ovat
-etsineet kaikki Hellaan meret, eivätkä ole teitä löytäneet. Eivätkä he
-ole uskaltaneet mennä edemmäksi, eivätkä palata kotiin."
-
-"Anna heidän valita taistelijoita joukostaan, ja me tahdomme taistella
-heidän kanssaan mies miestä vastaan."
-
-"Vieraamme eivät saa taistella meidän saarellamme. Ja jos te menette
-merelle, niin he voittavat teidät suuremmalla miesluvullaan. Tahdon
-tehdä oikeutta teille molemmin puolin, sillä minä tiedän, mikä on
-oikein ja teen oikeutta."
-
-Sitten hän kääntyi kuninkaittensa puoleen ja sanoi: "Jääköön tämä asia
-huomiseksi. Tänä iltana tahdomme juhlia vieraitamme ja kuunnella heidän
-kertovan kaikista vaiheistansa ja kuinka he tulivat tänne valtamereltä."
-
-Ja Alkino'os käski palvelijoittensa viedä uroot sisään, kylvettää heitä
-ja antaa heille vaatteita. Ja uroot ihastuivat, kun he näkivät lämmintä
-vettä, sillä siitä oli kauan kuin he olivat kylpeneet. He pesivät
-pois meren suolan jäsenistään, voitelivat itsensä öljyllä kiireestä
-kantapäähän ja sukivat kultakiharansa. Sitten he palasivat saliin, ja
-kaupparuhtinaat nousivat ylös istuimiltaan kunnioittaakseen heitä. Ja
-jokainen sanoi naapurilleen: "Eipä ole kumma, että nuo miehet ovat
-voittaneet mainetta. Tuossahan he seisovat kuin gigantit tai titaanit
-tai Olympoksesta tulleet Taivahiset, vaikka talvet ovat heitä pahoin
-pidelleet ja kauheat myrskyt runnelleet. Minkähänmoisia he olivatkaan
-lähtiessään Iolkoksesta kauan aikaa sitten, nuoruutensa kukoistuksessa?"
-
-He menivät puutarhaan, ja kaupparuhtinaat sanoivat: "Uroot, juoskaa
-kilpaa kanssamme. Koettakaamme keiden jalat ovat nopeimmat."
-
-"Emme me saata juosta kilpaa teidän kanssanne, sillä meidän jäsenemme
-on merelläolo kangistanut, ja me olemme kadottaneet molemmat
-nopsajalkaiset kumppanimme, Pohjatuulen siivekkäät pojat. Mutta älkää
-pitäkö meitä pelkureina. Jos te tahdotte koetella meidän voimiamme,
-niin me mielellämme ammumme ja painimme ja taistelemme nyrkkitaistelua
-kenen kanssa tahansa maan päällä."
-
-Alkino'os hymyili ja vastasi: "Uskon teitä, uljaat vieraat. Mutta te
-olette niin kookkaita ja hartevia, ettemme niissä ikinä vedä teille
-vertoja. Me emme välitä nyrkkitaistelusta emmekä jousella ampumisesta,
-me vain juhlimme ja laulamme ja soitamme harppua ja tanssimme ja
-juoksemme kilpaa ja loikoilemme rannan hietikolla."
-
-Niin he tanssivat ja juoksivat kilpaa, nuo hilpeät kaupparuhtinaat,
-kunnes ilta tuli ja kaikki menivät sisään.
-
-Sitten he söivät ja joivat ja virvoittivat väsyneitä mieliään.
-Alkino'os kutsui sanansaattajan ja käski hänen mennä noutamaan
-harpunsoittajaa.
-
-Sanansaattaja lähti ja toi harpunsoittajan ja talutti hänet sisään
-kädestä. Alkino'os leikkasi hänelle palan lihaa lihavimmasta
-kylkikappaleesta, lähetti sen hänelle ja sanoi: "Laula meille, jalo
-harpunsoittaja, ja ilahduta uroiden mieliä".
-
-Harpunsoittaja soitti ja lauloi ja tanssijat tanssivat kummallisia
-tansseja. Senjälkeen silmänkääntäjät näyttivät temppujaan, kunnes uroot
-taas nauroivat.
-
-Sitten sanoi Aikino'os: "Kertokaapa minulle, uroot, te, jotka olette
-purjehtineet valtameren ristiin rastiin ja tunnette kaikkien kansojen
-tavat, sanokaapa, oletteko nähneet ennen sellaisia tanssijoita kuin
-täällä ja oletteko kuulleet sellaista soittoa ja laulua? Meidän
-mielestämme tanssijamme ja laulajamme ovat parhaimmat maan päällä."
-
-"Sellaista tanssia emme ennen ole nähneet", Orpheus sanoi, "ja teidän
-laulajanne on onnen kantamoinen, sillä varmaankin joko itse Phoibos
-on ollut hänen opettajanaan tai on hän sitten jonkun Muusan poika,
-niinkuin minäkin olen, ja olenhan minäkin laulanut silloin tällöin,
-vaikka en niin hyvin kuin hän."
-
-"Laula siis meille, jalo muukalainen", Alkino'os sanoi, "niin me
-tahdomme antaa sinulle kalliita lahjoja."
-
-Silloin Orpheus otti taikaharppunsa ja lauloi heille liikuttavan laulun
-kuvaten uroiden lähtöä Iolkoksesta ja heidän vaaroistansa ja kuinka he
-voittivat Kultaisen taljan. Ja hän lauloi heille Medeian rakkaudesta,
-kuinka hän auttoi heitä ja seurasi heitä maiden ja merten taa, ja
-kaikista heidän kauheista kärsimyksistään ja hirviöstä ja kallioista ja
-myrskyistä, kunnes Areten sydän heltyi, ja kaikki naiset itkivät. Ja
-kaupparuhtinaat nousivat seisomaan kukin kultaiselta valtaistuimeltaan,
-taputtivat käsiänsä ja huusivat: "Terve teille, jalot Argonautit, jotka
-olette purjehtineet tuntemattomia meriä!"
-
-Sitten Orpheus jatkoi ja kertoi heidän matkastaan tuulettomalla
-Pohjanmerellä ja kuinka he kulkivat poikki rannattoman Okeanosmeren
-ihanalle Lännen saarelle, ja seireeneistä ja Skyllasta ja Karybdiistä
-ja kaikista niistä ihmeistä, joita he olivat nähneet. Keskiyö kului
-ja aamu alkoi sarastaa, mutta kuninkaat eivät ensinkään ajatelleet
-nukkumista. Jokainen istui hiljaa ja kuunteli, leuka käden nojassa.
-
-Viimein, kun Orpheus oli lopettanut, menivät he kaikki miettiväisinä
-ulos, ja uroot asettuivat levolle kaikuvan pylväskäytävän suuhun, jonne
-Arete oli levittänyt heille peittoja ja tyynyjä. Siinä he nukkuivat
-hiljaisena kauniina kesäyönä.
-
-Mutta Arete keskusteli miehensä kanssa Medeiasta ja puhui innokkaasti
-tytön puolesta, sillä hänen sydämensä oli heltynyt. Ja hän sanoi:
-"Jumalat häntä ajallaan rangaiskoot, mutta me emme. Onhan hän meidän
-vieraamme ja minun turviini paennut, ja avunanojat ovat Zeuksen
-turvatteja. Kukapa sitä paitsi uskaltaa erottaa miestä ja vaimoa kaiken
-sen jälkeen, mitä he yhdessä ovat kestäneet?"
-
-Alkino'os hymyili. "Laulajan laulu on sinut lumonnut. Mutta minun
-tulee vain ajatella, mikä on oikein, sillä laulut eivät saata oikeutta
-muuttaa. Minun tulee pysyä uskollisena nimelleni. Alkino'okseksi,
-teräväkärkiseksi minua sanotaan, ja Alkino'os minä tahdon olla".
-Mutta siitä huolimatta Arete häntä pyysi ja rukoili, kunnes sai hänet
-kokonaan puolellensa.
-
-Seuraavana aamuna Alkino'os lähetti sanansaattajan kutsumaan
-ruhtinaat puistikkoon ja sanoi: "Tämä on vaikea asia. Nuo minyalaiset
-asuvat aivan meidän lähellämme ja me saatamme usein kohdata heidät
-purjehtiessamme merellä. Mutta Aietes asuu kaukana, ja me olemme
-kuulleet vain hänen nimensä. Kumpia siis noista molemmista on parempi
-loukata -- niitäkö, jotka asuvat lähellämme vai niitä, jotka asuvat
-kaukana?"
-
-Ruhtinaat nauroivat ja ylistivät hänen viisauttansa. Ja Alkino'os
-kutsui uroot puistikkoon ja kolkhilaiset samoin. He tulivat ja
-asettuivat seisomaan vastapäätä toisiansa, mutta Medeia jäi palatsiin.
-Sitten Alkino'os puhui: "Kolkhiin uroot, mitä te tahdotte tästä
-neidosta?"
-
-"Meidän tulee viedä hänet kotiinsa, jotta hän kärsisi häpeällisen
-kuoleman. Jos me palaamme ilman häntä, niin meidän täytyy itse kärsiä
-se kuolema, jolla hänen piti kuoleman."
-
-"Mitä sinä sanot tähän, Iason Aiolialainen?" Alkino'os sanoi kääntyen
-minyalaisiin.
-
-"Minä sanon", ovela Iason vastasi, "että he ovat lähteneet
-hyödyttömälle retkelle. Kolkhiin uroot, luuletteko voivanne saada
-Medeian seuraamaan itseänne, hänet, joka tuntee kaikki loitsut ja
-taikakeinot? Hän ajaisi teidän laivanne salakarille tai ärsyttäisi
-teidän kimppuunne Brimon, tuon metsien hurjan kuningattaren;
-tai kahleet putoisivat hänen ranteistaan, ja hän pakenisi
-lohikäärmevaunuissansa; tai jollei siten, niin jollakin muulla tavalla,
-sillä hänellä on tuhansia keinoja ja neuvoja. Miksi te ollenkaan
-palaatte kotiin, uljaat uroot, ja uudestaan uhmaatte noita pitkiä
-meriä ja Bosporosta ja myrskyistä Eukseinosta, kaikki vaivanne vain
-tulevat kaksinkertaisiksi; onhan näillä rannoilla monta kaunista maata,
-jotka vain odottavat teidänlaisianne urheita miehiä. Parempihan olisi
-asettua asumaan näille seuduille, rakentaa kaupunki ja antaa Aieteen ja
-Kolkhiin tulla omin neuvoin toimeen."
-
-Silloin kävi hyminä läpi kolkhilaisten joukon ja muutamat huusivat:
-"Hyvin puhuttu!" ja toiset taas: "Olemme saaneet kylliksemme
-kuljeskelusta, emme tahdo enää lähteä meriä kiertelemään!" Viimein
-heidän päällikkönsä sanoi: "Olkoon sitten niin. Vaivaksi tyttö on ollut
-meille ja vaivaksi isänsä huoneelle ja kiusankappaleen saatte hänestä
-tekin. Mutta pitäkää hänet sitten, koska ette ole ymmärtäväisempiä. Me
-lähdemme purjehtimaan pohjoista kohden."
-
-Alkino'os antoi heille ruokaa ja juomaa ja vaatteita ja kaikenlaisia
-kalliita lahjoja. Samoin hän antoi minyalaisille ja lähetti heidät
-kaikki rauhassa matkalle.
-
-Siten tuo tumma noitatyttö jäi Iasonin luokse tuottamaan hänelle
-surua ja häpeää. Kolkhilaiset purjehtivat pohjoiseen Adrianmerelle,
-asettuivat sinne asumaan ja rakensivat kaupunkeja pitkin rannikkoa.
-
-Mutta uroot purjehtivat itäänpäin päästäkseen Hellaaseen, raikkaaseen
-kotimaahansa. Mutta myrsky yllätti heidät ja ajoi heidät kauaksi
-etelään. He soutivat sokaisevassa sateessa ja pimeässä, kunnes olivat
-aivan uupuneita ponnistuksista. Eivätkä he ensinkään tietäneet, minne
-olivat joutuneet, ja jättivät kaiken elämän toivon. Viimein laiva koski
-pohjaan, ja kun aamu koitti, niin he kahlasivat rantaan. Mutta he eivät
-nähneet ympärillään muuta kuin hietaa ja kuivuneita suolalätäköitä,
-sillä he olivat tulleet Syrtin hietasärkille ja niille autioille,
-puuttomille aavikoille, jotka ulottuvat Kyrenestä aina Numidiaan
-asti pitkin Afrikan polttavaa rannikkoa. Siellä he nääntymäisillään
-kiertelivät monta päivää, ennenkuin saattoivat lähteä rannasta ja
-päästä taas aavalle merelle. Ja siellä Kanthos, koettaessaan työntää
-laivaa rannasta, sai surmansa kivestä, jonka muuan paimen heitti.
-
-Siellä kuoli myöskin Mopsos, tuo tietäjä, joka tunsi kaikkien lintujen
-äänet. Mutta hän ei saattanut edeltäpäin tietää omaa loppuansa, sillä
-häntä pisti jalkaan kyykäärme, yksi niistä kyistä, jotka syntyivät
-Gorgon päästä tippuneista veripisaroista, kun Perseus kantoi sitä
-poikki hietikon.
-
-Viimein uroot alkoivat soutaa pohjoista kohden ja ponnistelivat
-monta raskasta päivää, kunnes vesi oli lopussa ja ruoka syöty ja
-he olivat aivan nääntymäisillään nälkään ja janoon. Mutta vihdoin
-he näkivät pitkän jyrkkärantaisen saaren ja siintävän vuorenhuipun
-korkealla pilvien keskellä ja tunsivat sen Idan huipuksi ja Kreetan
-kuuluisaksi maaksi. Ja he sanoivat: "Laskekaamme laivamme Kreetan
-rantaan ja menkäämme katsomaan Miinosta, kuuluisaa kuningasta, ja
-kaikkea hänen kunniaansa ja rikkauttansa. Tottapa hän meitä kohtelee
-vieraanvaraisesti ja antaa meidän täyttää vesiastiamme rannalla."
-
-Mutta kun he lähestyivät saarta, niin he näkivät kummallisen näyn
-rantakalliolla. Länteen viettävällä niemekkeellä seisoi jättiläinen,
-pitempi kuin vuoristonhongat, kimallellen korkealla taivasta vastaan
-kuin kiiltävä kuparitorni. Hän käänteli päätänsä ja katseli joka
-puolelle, kunnes hän näki Argon ja sen miehistön. Heidät nähdessään
-hän tuli heitä kohden nopeammin kuin nopein hevonen hypäten yhdellä
-ainoalla askeleella kalliolta kalliolle. Kun hän tuli heidän lähelleen,
-niin hän heilutti käsivarsiaan ylös ja alas niinkuin soutajat nostavat
-ja laskevat airojaan ja karjaisi kuparikurkullaan kuin pasuuna
-kalliolta: "Te olette merirosvoja ja ryöväreitä! Jos uskallatte laskea
-maihin, niin paha teidät perii!"
-
-Silloin uroot huusivat: "Emme me ole merirosvoja. Me olemme kaikki
-hyviä ja rehellisiä miehiä, emmekä muuta pyydä kuin ruokaa ja vettä."
-Mutta jättiläinen huusi vielä kovemmin:
-
-"Te olette ryöväreitä, te olette merirosvoja kaikki. Tunnen kyllä
-teidät. Jos te laskette maihin, niin teidän pitää kuolemalla kuoleman."
-
-Sitten hän taas heilutti käsivarsiaan ikäänkuin merkiksi, ja he
-näkivät, kuinka kaikki kansa pakeni sisämaahan päin ajaen edellään
-karjalaumojansa, ja he näkivät sakeaa savua ja liekkejä kohoavan
-kukkuloiden keskeltä. Silloin jättiläinen juoksi laaksoon ja katosi ja
-uroot nojasivat peloissaan airoihinsa.
-
-Mutta Medeia seisoi ja tarkasteli tuota kaikkea jyrkkien mustien
-kulmiensa alta, viekas hymy huulillaan ja viekas tuuma mielessänsä.
-Viimein hän puhui: "Minä tunnen tuon jättiläisen. Kuulin hänestä
-puhuttavan kotonani kaukana idässä. Tulen kuningas Hephaistos takoi
-hänet maanalaisessa pajassaan Aitne-vuoren [Etnan] alla ja antoi
-hänelle nimeksi Talos ja lähetti hänet Miinokselle palvelijaksi
-vartioimaan Kreetan rantoja. Kolmasti päivässä hän kiertää saaren
-ympäri eikä pysähdy kertaakaan lepäämään. Jos muukalaiset laskevat
-maihin, niin hän juoksee uunilleen, joka liekehtii tuolla kukkuloiden
-keskellä. Kun hän on tulipunainen, niin hän syöksyy heidän päälleen ja
-polttaa heidät kuoliaiksi kuparikourillaan."
-
-Silloin kaikki uroot huusivat: "Mitä meidän on tehtävä, viisas Medeia?
-Vettä meidän täytyy saada, muuten kuolemme janoon. Lihaa ja verta
-vastaan kyllä saattaisimme onnellisesti taistella, mutta kuka uskaltaa
-käydä tuota tulipunaista kuparia vastaan?"
-
-"Minä uskallan käydä tulipunaista kuparia vastaan, jos vain on totta,
-mitä olen kuullut kerrottavan. Sillä sanotaan, että hänellä on koko
-ruumiissaan vain yksi suoni, joka on täynnä tulinestettä, ja että sitä
-suonta pitelee kiinni vain yksi naula; mutta missä kohdassa tuo naula
-on, sitä en tiedä. Mutta jos sen vain saan käsiini, niin rauhassa
-saatte täyttää vesiastianne tällä rannalla."
-
-Sitten hän käski uroiden viedä hänet rannalle ja soutaa taas pois ja
-odottaa, mitä tapahtuisi.
-
-Uroot tottelivat häntä vastahakoisesti, sillä heitä hävetti jättää
-hänet yksin, rannalle. Mutta Iason sanoi: "Hän on rakkaampi minulle,
-kuin kenellekään teille, mutta kuitenkin minä jätän levollisena hänet
-rannalle, sillä hänellä on kauniin ja ovelan päänsä lokeroissa enemmän
-neuvoja kuin saatamme uneksiakaan."
-
-He jättivät velhotytön rannalle, ja hän seisoi siinä kauniina ja ypö
-yksin. Viimein jättiläinen tulla harppasi takaisin aivan hehkuvan
-punaisena kiireestä kantapäähän asti, niin että ruoho sihisi ja savusi
-hänen askeleittensa alla.
-
-Kun hän näki tytön yksinään, niin hän pysähtyi. Mutta Medeia
-katsoi häntä rohkeasti silmiin hievahtamatta vähääkään ja aloitti
-tenholaulunsa:
-
-"Elämä on lyhyt, vaikka elämä on suloinen; ja kupari- ja tulimiestenkin
-täytyy kuolla. Kupari ruostuu ja tuli jäähtyy, sillä ajan hammas
-kuluttaa kaikki vuorostaan. Elämä on lyhyt, vaikka elämä on suloinen;
-mutta suloisempaa on elää iäti; suloisempaa on elää iäti nuorena
-jumalten lailla, joilla on ikhoria suonissaan, ikhoria, joka antaa
-elämää ja nuoruutta ja iloa ja hehkuvan sydämen."
-
-Silloin Talos sanoi: "Kuka sinä olet, kumma neito, ja missä on tuota
-nuoruuden nestettä?"
-
-Medeia näytti hänelle kristallipullon ja sanoi: "Tässä on nuoruuden
-nestettä. Minä olen loitsijatyttö Medeia, ja minun sisareni, Kirke,
-antoi tämän pullon minulle ja sanoi: 'Mene ja vie palkinto Talokselle,
-tuolle uskolliselle palvelijalle, sillä hänen maineensa on kiertänyt
-maat ja mantereet'. Tule siis, niin minä kaadan tätä nestettä sinun
-suoniisi, että saisit elää iäti nuorena."
-
-Hän kuunteli tytön kavalia sanoja, tuo tyhmä Talos, ja tuli
-lähelle. Mutta Medeia sanoi: "Kasta itsesi ensin mereen ja jäähdytä
-kupariruumiisi, muuten sinä poltat minun hienot sormeni. Ja näytä
-sitten minulle, missä on naula, jotta voisin kaataa nestettä suoneesi."
-
-Silloin tuo tyhmä Talos hyppäsi mereen, ja vesi kihisi ja kiehui ja
-höyrysi hänen ympärillään. Sitten hän tuli, polvistui Medeian eteen ja
-näytti hänelle salaperäisen naulan.
-
-Medeia veti naulan varovaisesti ulos, mutta ei kaatanutkaan ikhoria
-suoneen. Nuoruuden nesteen sijasta tuli purskui ulos, kuin tulipunainen
-rautavirta. Ja Talos huusi: "Sinä petit minut, kavala velhotyttö!" ja
-koetti nousta pystyyn. Mutta Medeia kohotti kätensä hänen ylitsensä ja
-lauloi, kunnes Talos vaipui maahan hänen loitsunsa vaikutuksesta. Kun
-hän vaipui, niin hänen kupariset jäsenensä kalisivat raskaasti, ja maa
-ähkyi hänen painonsa alla. Tulineste purskui ulos hänen kantapäästään
-kuin hehkuva laavavirta ja syöksyi mereen. Medeia nauroi ja kutsui
-uroita ja huusi: "Tulkaa rannalle ja täyttäkää rauhassa vesiastianne!"
-
-He tulivat ja näkivät jättiläisen makaavan maassa kuolleena. Ja he
-lankesivat polvilleen Medeian eteen ja suutelivat hänen jalkojaan,
-täyttivät vesiastiansa ja ottivat härkiä ja lampaita ja purjehtivat
-sitten pois tuolta nurjalta rannalta.
-
-Viimein monen monituisen seikkailun jälkeen he saapuivat Melean
-niemelle, Peloponnesoksen lounaiseen kärkeen. Siellä he uhrasivat
-jumalille, ja Orpheus puhdisti heidät rikoksestaan. Sitten he taas
-kulkivat pohjoista kohden Lakoniken rannikon ohi ja tulivat aivan
-väsyneinä ja nääntyneinä Sunioniin. Ja sitten he purjehtivat Euboian
-pitkää salmea ylös, kunnes he kerran vielä näkivät Pelionin ja Aphetain
-ja merenrannan Iolkoksen.
-
-Ja uroot laskivat laivansa rantaan, mutta heillä ei ollut voimia vetää
-sitä maalle. He kiipesivät ulos laivasta ja istuutuivat rantakiville
-ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä enempää. Rakennukset
-ja puut olivat kaikki muuttuneet ja kaikki kasvot, jotka he näkivät,
-olivat outoja. Heidän ilonsa muuttui murheeksi, kun he muistelivat
-nuoruuttansa ja kaikkia kärsimyksiänsä ja niitä uljaita kumppaneita,
-jotka he olivat kadottaneet.
-
-Paljon kansaa kokoontui heidän ympärilleen ja kysyi heiltä: "Keitä te
-olette, jotka täällä istutte itkemässä?"
-
-"Me olemme teidän ruhtinaittenne poikia, jotka monta vuotta sitten
-purjehdimme pois. Kultaista taljaa me lähdimme hakemaan, ja sen olemme
-saaneetkin ja murhetta sen ohella. Kertokaa meille isistämme ja
-äideistämme, jos ketkään heistä enää ovat elossa."
-
-Silloinpa nousi suuri hälinä, itkettiin ja naurettiin, ja kaikki
-kuninkaat tulivat rannalle; ja he veivät uroot koteihinsa ja itkivät
-jaloja vainajia.
-
-Sitten Iason meni Medeian kera setänsä Peliaan palatsiin. Kun hän astui
-sisään, niin Pelias istui lieden ääressä halvaantuneena ja sokeana
-vanhuuttaan ja hänen vastapäätään istui Iasonin isä Aison, sokeana ja
-halvaantuneena hänkin. Noiden molempien vanhusten päät tutisivat, kun
-he koettivat lämmitellä itseään lieden ääressä.
-
-Ja Iason lankesi polvilleen isänsä eteen ja itki ja kutsui häntä
-nimeltä. Vanhus ojensi kätensä ja tunnusteli häntä ja sanoi: "Älä
-pilkkaa minua, nuori urho. Minun poikani Iason hukkui kauan kauan
-sitten meren aaltoihin."
-
-"Minä olen juuri sinun oma poikasi Iason, jonka sinä veit kentaurin
-kasvatettavaksi Pelion-vuorelle. Minä olen tuonut Kultaisen taljan ja
-Auringon jumalasta polveutuvan kuninkaantyttären puolisokseni. Anna
-siis nyt minulle kuningaskuntasi, Pelias-setäni, ja täytä lupauksesi,
-niinkuin minä olen lupaukseni täyttänyt."
-
-Silloin hänen isänsä painautui häneen kiinni kuin lapsi ja itki eikä
-tahtonut enää päästää häntä menemään. Ja hän huusi: "Nyt ei minun enää
-tarvitse yksin kulkea hautaani kohden. Lupaa, ettet enää koskaan jätä
-minua, niin kauan kuin elän."
-
-
-
-
-VI.
-
-Kuinka uroiden lopuksi kävi.
-
-
-Nyt minä mielelläni lopettaisin tarinani hauskasti. Mutta ei ole minun
-syyni, etten voi niin tehdä. Vanhat laulut lopettavat sen surullisesti
-ja minä uskon, että ne ovat tosia ja viisaita. Vaikka uroot
-puhdistettiinkin rikoksistaan Malean saarella, niin eivät uhrit sentään
-voi muuttaa häijyjä sydämiä hyviksi, ja Iason oli ottanut ilkeän vaimon
-ja hän sai kantaa kuormaansa loppuun asti.
-
-Ensiksi Medeia keksi keinon rangaistakseen tuota vanhaa Pelias-parkaa,
-sen sijaan, että hän olisi antanut hänen kuolla rauhassa.
-
-Hän kertoi Peliaan tyttärille: "Minä voin tehdä vanhat jälleen
-nuoriksi, ja saattepa nähdä kuinka helppoa se on." Hän otti vanhan
-oinaan ja tappoi sen ja pisti sen kattilaan, jossa kiehui taikayrttejä
-ja mumisi loitsuja kattilan, ääressä, ja silloin tuo vanha oinas
-hypähti kattilasta nuorena, kauniina karitsana. "Medeian kattila" on
-vieläkin sananpartena ja sillä tarkoitetaan sotien ja suurten muutosten
-aikoja, kun maailma on käynyt vanhaksi ja heikoksi ja nuortuu taas
-kovista kärsimyksistä.
-
-Sitten Medeia sanoi Peliaan tyttärille: "Tehkää te isällenne samoin
-kuin minä tälle oinaalle, niin hänestä taas tulee nuori ja voimakas".
-Mutta hän ilmaisi heille loitsut vain puoleksi, ja niin he eivät
-onnistuneetkaan, ja Medeia pilkkasi heitä. Vanha Pelias-parka kuoli,
-ja hänen tyttärensä joutuivat kurjuuteen. Mutta runot kertovat, että
-Medeia paransi Iasonin isän Aisonin, niin että hänestä taas tuli nuori
-ja voimakas.
-
-Mutta Iason ei voinut enää rakastaa Medeiaa kaikkien hänen julmien
-tekojensa jälkeen. Hän oli kiittämätön Medeialle ja teki hänelle
-vääryyttä, ja Medeia kosti hänelle. Ja kauheasti hän kostikin, niin
-kauheasti, etten siitä voi tässä kertoakaan. Mutta kun tulette
-suuremmiksi, niin saatte itse lukea, sillä siitä on laulettu jaloissa
-runoissa ja kauniissa sävelteoksissa. Ja olkoon se sitten totta tai ei,
-niin se on meille aina varoituksena, ettei tule hakea apua ilkeiltä
-ihmisiltä tai pyrkiä hyviin tarkoitusperiin ilkein keinoin. Jos me
-käytämme kyykäärmettä vihollisiamme vastaan, niin se kääntää päänsä
-ennenkuin aavistammekaan ja pistää meitä itseämme.
-
-Toisistakin uroista olisi monta mieltäkiinnittävää tarinaa
-kerrottavana, mutta tässä ei ole tilaa. Saatte niistä lukea itse:
-Kalydonin karjusta, jonka Meleagros surmasi, ja Heraklen kahdestatoista
-kuuluisasta urotyöstä, ja niistä seitsemästä sankarista, jotka
-taistelivat Theben luona, ja kaksoisveljesten Kastorin ja Polydeukeen
-jalosta rakkaudesta, kuinka toinen ei tahtonut jäädä eloon, kun toinen
-kuoli, niin että he jakoivat keskenään kuolemattomuutensa, ja Zeus
-muutti heidät kaksoistähdiksi, jotka eivät milloinkaan nouse yhdellä
-kertaa taivaalle.
-
-Entä kuinka kävi Kheironin, tuon hyvän, kuolemattoman kentaurin? Sekin
-on surullinen tarina. Sillä uroot eivät saaneet häntä enää koskaan
-nähdä. Hän haavoittui myrkytetystä nuolesta Pholoeen kukkuloilla,
-kun Herakles avasi sen turmiollisen viiniastian, johon Kheiron häntä
-oli kieltänyt koskemasta. Ja kentaurit tunsivat viinin hajun ja
-kokoontuivat sen ympärille ja tappelivat siitä Herakleen kanssa. Mutta
-Herakles surmasi heidät kaikki myrkytetyillä nuolillaan, ja Kheiron jäi
-yksikseen. Silloin Kheiron otti yhden nuolen ja pisti sen vahingossa
-jalkaansa. Myrkky virtasi kuin tuli hänen suonissaan, hän kaatui maahan
-ja halusi kuolla. Hän huusi: "Viini, tuo koko minun sukuni turma,
-minutkin perikatoon vei. Miksi tällaista kuolemantuskaa kärsien iäti
-eläisin! Ken tahtoo ottaa minun kuolemattomuuteni, jotta minä saisin
-kuolla?"
-
-Silloin vastasi Prometheus, tuo hyvä titaani, jonka Herakles oli
-vapauttanut Kaukasokselta: "Minä tahdon ottaa sinun kuolemattomuutesi
-ja elää iäti kuolevaisia ihmisparkoja auttaakseni." Kheiron antoi
-hänelle kuolemattomuutensa ja kuoli ja pääsi lepoon vaivoistansa.
-Ja Herakles ja Prometheus itkivät häntä ja menivät hautaamaan häntä
-Pelionin kukkulalle. Mutta Zeus otti hänet ylös tähtien joukkoon
-elämään iäti suurena ja lempeänä kaukana etelän taivaalla.
-
-Aikanansa uroot kuolivat kaikki, paitsi Nestor, tuo hopeakielinen
-vanhus, ja jättivät jälkeensä uljaita poikia, mutta ei niin suuria
-kuin itse olivat olleet. Mutta heidän poikiensakin maine on elänyt
-tähän päivään asti, sillä he taistelivat kaikki Troian kymmenvuotisessa
-sodassa ja heidän tarinansa on kerrottuna Homeroksen kirjassa, kahdessa
-maailman jaloimmassa laulussa: "Iliadissa", joka kertoo meille Troian
-piirityksestä ja Akhilleuksesta, joka riiteli kuninkaitten kanssa,
-ja "Odysseiassa", joka taas kertoo kuinka Odysseus harhaili maasta
-toiseen monta vuotta ja kuinka viimein Alkino'os lähetti hänet terveenä
-ja reippaana kotiin Ithalkeen, hänen rakkaalle saarellensa, ja
-kuinka Odysseus kohtasi uskollisen puolisonsa Penelopeen ja poikansa
-Telemakhoksen ja jalon sikopaimenen Eumaioksen ja vanhan koiransa, joka
-nuoli hänen kättään ja kuoli. Sen hauskan tarinan saatte, lapsukaiseni,
-lukea jonakin talvi-iltana takkavalkean ääressä. Mutta nyt minä lopetan
-kertomukseni ja aloitan toisen, vielä hauskemman, uroosta, josta tuli
-mahtava kuningas ja joka voitti kansansa rakkauden.
-
-
-
-
-
-
-KOLMAS TARINA.
-
-THESEUS.
-
-
-
-
-1.
-
-Kuinka Theseus nosti kiven.
-
-
-Oli kerran Troizeniassa Aithra-niminen prinsessa, Pittheus-kuninkaan
-tytär. Hänellä oli kaunis poika nimeltä Theseus, koko maan uljain
-nuorukainen. Eikä Aithra hymyillyt muulloin kuin poikaansa
-katsellessaan, sillä hänen puolisonsa oli unohtanut hänet ja eleli
-kaukana merten takana. Ja Aithran oli tapana mennä Troizenian yli
-kohoavalle vuorelle Poseidonin temppeliin ja istua siellä kaiken päivää
-katsellen meren lahden ja Methanan yli Aiginan purppuranpunertavia
-huippuja ja niiden juurella olevaa Attikan rantaa. Kun Theseus
-oli täyttänyt viisitoista vuotta, niin Aithra otti hänet mukaansa
-temppeliin ja vei hänet temppelin puutarhassa kasvavaan tiheään
-lehtoon. Hän näytti pojalle korkeaa plataanipuuta, jonka varjossa
-kasvoi sianpuoloja ja punaisia kanervapensaita, huokasi ja sanoi:
-"Theseus, poikani, mene tuohon varvikkoon. Siellä sinä tuon
-plataanipuun juurella näet ison, laakean kiven. Nosta se ja tuo
-minulle, mitä sen alla on."
-
-Theseus tunkeutui tiheän pensaikon läpi ja näki, ettei siihen oltu
-vuosikausiin koskettu. Kun hän kaivoi pensaiden juuria, niin hän löysi
-ison laakean kiven, joka oli kokonaan muratin ja karhunmarjojen ja
-sammalten peitossa. Hän koetti nostaa sitä, mutta ei jaksanut. Hän
-koetti koettamistaan, kunnes hänen tuli niin kuuma, että hiki valui
-virtana hänen otsaltaan ja hän itki häpeästä. Mutta mikään ei auttanut.
-Viimein hän palasi äitinsä luokse ja sanoi: "Minä olen löytänyt
-kiven, mutta en jaksa sitä nostaa enkä usko, että kukaan muukaan koko
-Troizeniassa siihen kykenee".
-
-Silloin hänen äitinsä huokasi ja sanoi: "Jumalat antavat odottaa
-kauan; mutta viimein he tekevät oikeutta. Jääköön tämä sitten vielä
-toistaiseksi. Sillä se päivä on tuleva, jolloin sinä olet Troizenian
-väkevin mies".
-
-Sitten hän otti Theseusta kädestä, meni temppeliin rukoilemaan ja
-palasi taas kotiinsa poikansa Theseuksen kanssa.
-
-Kun vuosi oli umpeen kulunut, niin hän vei taas Theseuksen
-temppelitarhaan ja käski hänen nostaa kiven. Mutta Theseus ei jaksanut.
-
-Silloin Aithra huokasi ja sanoi taas samat sanat ja meni pois ja
-palasi taas seuraavana vuonna. Mutta ei Theseus silloinkaan jaksanut
-nostaa kiveä, eikä seuraavanakaan vuonna. Ja hän olisi halunnut kysyä
-äidiltään, mikä tuo kivi oikeastaan oli ja mitä sen alla oli, mutta
-äidin kasvot olivat niin surulliset, ettei hän hennonut kysyä.
-
-Theseus ajatteli itsekseen: "Varmasti se päivä on tuleva, jolloin
-minä saatan nostaa tuon kiven, vaikkei kukaan muu koko Troizeniassa
-siihen pystyisi!" Ja jotta hän olisi tullut oikein vahvaksi, niin hän
-paini kaiket päivät, heitti kiekkoa ja keihästä ja kesytti hevosia ja
-metsästi villisikoja ja härkiä ja ajoi vuohia ja hirviä kallioilla,
-niin ettei lopulta koko vuoristossa ollut toista niin nopsaa
-metsästäjää kuin Theseus. Ja hän tappoi Krommyonin villisian Phaiaan,
-joka hävitti maata. Ja viimein kaikki kansa sanoi: "Totisesti jumalat
-ovat tuon nuorukaisen keralla".
-
-Kun hänen kahdeksastoista ikävuotensa oli kulunut, niin Aithra vei
-hänet taas temppelitarhaan ja sanoi: "Theseus, nosta kivi tänä päivänä
-tai et saa milloinkaan tietää, kuka olet".
-
-Theseus meni pensaikkoon, kumartui kiven yli ja sysäsi sitä rajusti, ja
-se liikahti. Silloin hänen rohkeutensa paisui ja hän huudahti: "Vaikka
-sydämeni halkeaisi, niin kiven on noustava!" Hän sysäsi sitä vielä
-toisen kerran ja sai sen nousemaan ja vieritti sen kiljaisten pois
-paikoiltaan.
-
-Kun hän katsoi paikkaan, jossa kivi oli ollut, niin hän näki maassa
-pronssisen miekan, jonka kahva oli kiiltävästä kullasta, ja sen
-vieressä parin kultaisia sandaaleja. Hän sieppasi ne ja syöksyi
-pensaiden läpi kuin villi karju ja juoksi äitinsä luo pitäen niitä
-korkealla päänsä päällä.
-
-Kun hänen äitinsä näki ne, niin hän itki kauan hiljaa peittäen kauniit
-kasvonsa päällyshuiviinsa. Theseus seisoi kummastellen hänen vieressään
-ja itki myöskin, miksi, sitä hän ei tietänyt. Kun Aithra oli itkenyt
-itsensä väsyksiin, niin hän nosti päänsä ja pani sormensa huulilleen ja
-sanoi: "Piilota ne poveesi, Theseus-poikani, ja tule kanssani jonnekin,
-josta voimme katsella meren yli."
-
-He menivät pyhien muurin ulkopuolelle ja katselivat yli kimaltelevan,
-sinisen meren. Ja Aithra sanoi: "Näetkö maan tässä jalkojesi juuressa?"
-Theseus vastasi: "Näen, se on Troizenia, jossa minä olen syntynyt ja
-kasvanut."
-
-Ja Aithra sanoi: "Se on vain pieni maa, karu ja kallioinen ja se on
-kohden kalpeata koillista. Mutta saatatko nähdä tuon maan meren tuolla
-puolen?"
-
-"Saatan kyllä, se on Attika, jossa ateenalaiset asuvat."
-
-"Se on ihana ja avara maa, Theseus-poikani, ja se on kohden
-päivänpaisteista etelää. Se on oliiviöljyn ja hunajan maa, jumalien
-ja ihmisten ilo, sillä jumalat ovat ympäröineet sen vuorilla, joiden
-suonet ovat puhdasta hopeaa ja luut lumivalkeaa marmoria. Siellä
-ajuruohot ja neilikat koristavat kukkuloita ja sulotuoksuiset orvokit
-ja liljat niittyjä, ja satakielet laulavat kaiket päivät lehdoissa
-alati juoksevien virtojen äyräillä. Siellä on kaksitoista väkirikasta
-kaupunkia, joissa asuu ikivanha heimo, käärmekuninkaan Kekropsin,
-Maaemon pojan jälkeläiset. Heillä on kultaisia heinäsirkkoja
-kultakutriensa koristeina, sillä heinäsirkkojen tavoin he putkahtivat
-maasta ja niinkuin heinäsirkat he laulavat kaiken päivää iloiten
-auringon elvyttävässä lempeässä paisteessa. Mitä sinä tekisit, poikani,
-jos olisit sellaisen maan kuningas?"
-
-Theseus katseli hämmästyneenä leveän kimaltelevan meren yli ja näki
-ihanan Attikan rannikon Sunionista aina Hymettos ja Brilettosvuoriin
-asti ja kaikki ne vuorten kukkulat, jotka ympäröivät Ateenaa. Mutta
-itse Ateenaa hän ei voinut nähdä, sillä purppuran punertava Aiginan
-saari oli sen edessä puolitiessä Attikan ja Argoliin välillä.
-
-Silloin Theseuksen sydän paisui hänen rinnassaan ja hän sanoi: "Jos
-minä olisin sellaisen maan kuningas, niin minä hallitsisin sitä hyvin
-ja viisaasti ja voimallisesti, niin että kuoltuani kaikki kansa itkisi
-haudallani ja huutaisi ja valittaisi kaitsijansa kadottamista."
-
-Aithra hymyili ja sanoi: "Ota sitten miekka ja sandaalit ja mene
-ateenalaisten kuninkaan Aigeuksen luo, joka asuu Pallaan kukkulalla, ja
-sano hänelle: 'Kivi on nostettu, mutta kenen on sen alla oleva pantti?'
-Näytä sitten hänelle miekka ja sandaalit ja ota vastaan, mitä jumalat
-sinulle lähettävät."
-
-Mutta Theseus sanoi itkien: "Pitääkö minun jättää sinut, oi äitini?"
-
-Äiti vastasi: "Älä minua itke. Mikä on sallittu, sen pitää tapahtua.
-Ja murehtiminen on helppoa niille, jotka eivät muuta tee kuin
-murehtivat. Pelkkää surua oli nuoruuteni ja pelkkää surua sain kokea
-aikuiseksi tultuani. Nuoruuteni oli pelkkää surua Bellerophonin,
-Khimairan surmaajan tähden, jonka isäni kavalasti karkoitti, ja
-aikuisena sain surra uskottoman isäsi ja sinun tähtesi. Ja pelkkää
-surua on oleva minun vanhuutenikin -- sillä minä näen kohtaloni
-unissa -- Joutsenen pojat vievät minut vankina Eurotaan laaksoon
-ja viimein minun on purjehdittava meren yli orjattarena, Kreikan
-vihollisten palveluspiikana. Kuitenkin minun puolestani kostetaan, kun
-kultahapsiset uroot purjehtivat Troiaa vastaan ja hävittävät Ilionin
-palatsit. Silloin minun poikani vapauttaa minut orjuudesta ja minä
-saan kuulla kerrottavan Theseuksen maineesta. Mutta sitä ennen saan
-kokea uusia suruja, mutta minä voin ne kestää, niinkuin olen kestänyt
-menneetkin suruni."
-
-Sitten hän suuteli Theseusta itkien ja meni temppeliin, eikä Theseus
-nähnyt häntä enää.
-
-
-
-
-II.
-
-Kuinka Theseus surmasi ihmissyöjät.
-
-
-Theseus jäi sinne yksinään seisomaan mieli toiveikkaana. Ensiksi hän
-aikoi mennä satamaan ja vuokrata nopeakulkuisen laivan ja purjehtia
-merenlahden yli Ateenaan. Mutta sekin tuntui hänestä liian hitaalta, ja
-hän toivoi, että hänellä olisi siivet, joilla hän voisi lentää meren
-yli isänsä luo. Mutta hetken perästä hänen rohkeutensa alkoi lannistua,
-ja hän huokasi ja sanoi itsekseen:
-
-"Entäpä jos isälläni on toisia poikia, joita hän rakastaa? Entäpä
-jollei hän otakaan minua vastaan? Mitä olen tehnyt, jotta hän minusta
-välittäisi? Syntymähetkestäni asti olen ollut unohduksissa, miksipä nyt
-sitten olisin tervetullut hänen luokseen?"
-
-Niin hän kauan aikaa mietiskeli suruissaan. Viimein hän huusi
-kovalla äänellä: "Tahdon saattaa hänet rakastamaan itseäni, sillä
-tahdon näyttää, että olen hänen rakkautensa arvoinen. Tahdon voittaa
-mainetta ja kunniaa ja tehdä sellaisia tekoja, että Aigeus on
-oleva ylpeä minusta, vaikka hänellä olisi viisikymmentäkin muuta
-poikaa! Saavuttihan Herakleskin kunniaa, vaikka hän oli sorrettu ja
-Eurystheuksen orja! Tappoihan hän kaikki rosvot ja kaikki ilkeät pedot
-ja kuivasi suuria järviä ja soita ja mursi kalliot nuijallaan. Ja
-kaikki ihmiset kunnioittivat häntä, kun hän pelasti heidät kurjuudesta
-ja teki elämän hauskaksi heille ja heidän jälkeläisilleen. Minnehän
-minä menisin tekemään sellaisia tekoja kuin Herakles? Missähän
-kohtaisin kummia seikkailuja, rosvoja ja hirviöitä ja helvetin
-sikiöitä, noita ihmisten vihollisia? Jospa lähtisin vaeltamaan maitse
-kauas vuoristoon ja kiertäisin Isthmokseen vievää tietä. Ehkäpä siellä
-joutuisin johonkin rohkeaan seikkailuun ja voisin tehdä jotakin, jolla
-voittaisin isäni rakkauden."
-
-Niin hän lähti vaeltamaan maitse kauas vuoristoon isänsä miekka
-kupeellaan. Viimein hän tuli Hämähäkkivuorille, jotka kohosivat yli
-Epidauroksen kaupungin ja meren, ja hän näki kuinka rotkot kulkivat
-alaspäin keskimmäisestä huipusta, niinkuin langat hämähäkin seitissä.
-
-Hän kiipesi ylös synkkiä rotkoja kuurnaisten marmoriseinien välitse,
-kunnes laakso siinsi sinisenä hänen jalkojensa alla ja pilvet tihkuivat
-sumuaan hänen päänsä ympärillä.
-
-Hän kulki yhä eteenpäin rotkoreittiä, kunnes hän saattoi nähdä kapeiden
-vuorenhalkeamien kiertelevän allaan pohjoiseen ja etelään ja itään ja
-länteen, ja mustia puoleksi usvaan peittyneitä onkaloita ja kaiken
-yläpuolella kammottavan näköisen kallioröykkiön.
-
-Sen röykkiön yli hänen täytyi kulkea, sillä ei ollut muuta tietä
-oikealla eikä vasemmalla, ja niin hän kapusi yli kivien ja kantojen ja
-tuli viimein kiviröykkiöille.
-
-Kivikolla istui mies, jolla oli yllä karhunnahkainen vaippa. Karhun pää
-oli hänen päähineenään ja sen hampaat irvistelivät valkoisina hänen
-otsansa ympärillä. Ja karhun käpälät oli väännetty hänen kaulansa
-ympäri, ja niiden kynnet hohtivat valkoisina hänen rinnallaan. Kun hän
-näki Theseuksen, niin hän nousi seisomaan ja nauroi, niin että rotkot
-rytkähtelivät.
-
-"Hohoo, ken sinä olet, kaunis kärpänen, joka olet lentänyt hämähäkin
-seittiin?" Mutta Theseus astui lujasti eteenpäin eikä vastannut; mutta
-hän mietti mielessään: "Onkohan tuo rosvo, ja jokohan olen joutunut
-seikkailuun?" Mutta tuo kummallinen mies nauroi vielä kovemmin ja sanoi:
-
-"Kopea kärpänen, etkö tiedä, että nämä rotkot muodostavat sellaisen
-seitin, josta ei yksikään kärpänen koskaan osaa takaisin. Tämä röykkiö
-on hämähäkin luola, ja minä olen hämähäkki, joka imen kärpäset
-kuoliaiksi. Tule vain tänne, niin saan sinusta maukkaan aterian! Sillä
-sinua ei lainkaan hyödytä pakoon juokseminen, niin mutkikkaan seitin
-isäni Hephaistos minulle valmisti, kun hän muodosti vuoristoon nämä
-rotkot, joista yksikään ihminen ei osaa palata kotiinsa."
-
-Mutta Theseus astui lujasti eteenpäin ja kysyi:
-
-"Entä miksi ihmiset sinua nimittävät, kopea hämähäkki, ja missä ovat
-sinun imusarvesi?"
-
-Silloin tuo kummallinen mies nauroi jälleen:
-
-"Minun nimeni on Periphetes, ja minä olen Hephaistoksen ja vuorinymfin,
-Antikleian, poika. Mutta ihmiset nimittävät minua Korynetes-nuijaksi,
-ja tässä on minun imusarveni."
-
-Hän nosti vierestään kiviröykkiöltä mahtavan pronssinuijan.
-
-"Tämän isäni minulle antoi ja takoi sen itse syvällä vuorten
-sisuksissa. Sillä minä nuijin kaikki kopeat kärpäset, niin että niistä
-lähtee lihat ja rasvat. Anna siis minulle tuo kiiltävä miekkasi ja
-vaippasi ja kultaiset sandaalisi, tai minä nuijin sinuakin, niin että
-henkesi menetät, jos huonosti käy!"
-
-Mutta Theseus kääri nopeasti vaippansa lujiin poimuihin vasemman
-käsivartensa ympärille olkapäästä aina kämmeneen asti ja veti miekkansa
-ja syöksyi nuijamiehen päälle, ja nuijamies syöksyi hänen päällensä.
-
-Kolmasti hän iski Theseusta, niin että tämä taipui kuin pajunvesa
-iskujen alla. Mutta Theseus suojeli päätään vasemmalla kädellänsä ja
-vaipalla, jonka hän oli käärinyt sen ympärille.
-
-Ja kolmasti Theseus kavahti pystyyn iskun jälkeen, kuten pajunvesa
-myrskyn tyynnyttyä, ja tavoitti nuijamiestä miekallaan, mutta väljänä
-riippuvan karhuntaljan poimut pelastivat tämän.
-
-Silloin Theseus suuttui ja karkasi hänen kimppuunsa ja tarttui hänen
-kurkkuunsa, ja he kaatuivat ja kieriskelivät maassa päällekkäin. Mutta
-kun Theseus nousi maasta, niin nuijamies jäi liikkumattomana makaamaan
-hänen jalkoihinsa.
-
-Silloin Theseus otti hänen nuijansa ja hänen karhuntaljansa ja jätti
-hänet haukoille ja variksille ja jatkoi matkaansa alas rotkoja,
-takimmaista rinnettä pitkin, kunnes hän tuli leveään vihreään laaksoon
-ja näki lammas- ja karjalaumoja makaamassa puiden alla.
-
-Lirisevän lähteen liepeellä kallioiden ja puiden varjossa oli nymfejä
-ja paimenia tanssimassa. Mutta kukaan ei puhaltanut heille huilua, kun
-he tanssivat.
-
-Kun he näkivät Theseuksen, niini he kirkaisivat ja paimenet juoksivat
-pakoon ja ajoivat pois karjalaumansa, ja nymfit sukelsivat lähteeseen
-kuin sorsat ja katosivat.
-
-Theseus oli ihmeissään ja nauroi: "Tämän seudun ihmisetpä kummallisia
-ovat, juoksevat pakoon, kun näkevät muukalaisia, eivätkä soita
-tanssiessaan!" Mutta hän oli väsynyt ja tomuinen ja janoissaan eikä
-ajatellut heitä sen enempää, vaan joi kirkkaasta lähteestä ja kylpi
-siinä ja heittäytyi sitten pitkäkseen plataanipuun varjoon. Ja vesi
-lauloi hänet nukuksiin liristessään kiveltä kivelle.
-
-Kun hän taas heräsi, niin hän kuuli kuiskuttelua ja supinaa ja näki
-nymfien kurkistelevan häntä lähteen toiselta puolen synkän luolan
-suusta, jossa he istuivat vihreillä sammaltyynyillä. Ja yksi sanoi: "Ei
-hän varmaankaan ole Periphetes"; ja toinen kuiskasi: "Ei ihan näytä
-ollenkaan rosvolta, vaan kauniilta ja kiltiltä nuorukaiselta."
-
-Silloin Theseus hymyili ja huusi heille: "Ihanat nymfit, en minä
-olekaan Periphetes. Hän nukkuu haukkojen ja variksien parissa ylhäällä
-röykkiöllään. Minä olen ottanut hänen karhuntaljansa ja hänen nuijansa."
-
-Silloin he hyppäsivät lähteen yli ja tulivat hänen luoksensa ja
-huusivat paimenia takaisin. Theseus kertoi heille, kuinka hän oli
-surmannut nuijamiehen. Paimenet suutelivat hänen jalkojaan ja
-lauloivat: "Nytpä saamme syöttää rauhassa karjalaumojamme ja soittaa
-tanssiessamme. Sillä tuo julma nuijamies on kohdannut voittajansa eikä
-kuule enää meidän huilujamme."
-
-Sitten he toivat hänelle vuonanlihaa ja viiniä, ja nymfit toivat
-hänelle hunajaa kalliolta, ja hän söi ja nukkui taas nymfien ja
-paimenten tanssiessa ja laulaessa. Kun hän heräsi, niin he pyysivät
-häntä jäämään, mutta hän ei suostunut. "Minulla on suuria tehtäviä",
-hän sanoi. "Minun täytyy lähteä kulkemaan Isthmokseen, että pääsisin
-Ateenaan".
-
-Mutta paimenet sanoivat: "Aiotko kulkea yksin Ateenaan? Ei kukaan kulje
-nykyään sitä tietä muuten kuin aseellisin joukoin!"
-
-"Mitä aseihin tulee, niin näettehän, että niitä minulla on kylliksi. Ja
-mitä joukkoihin tulee, niin kunniallisesta miehestä on kylliksi seuraa
-itselleen. Minkätähden en kulkisi yksin Ateenaan?"
-
-"Jos menet, niin sinun on oltava varuillasi Isthmoksen kannaksella,
-tai muuten joudut tekemisiin Sinis-rosvon kanssa, jota kutsutaan
-Pityokampteeksi, hongannotkistajaksi. Hän taivuttaa kaksi honkaa ja
-sitoo kaikki matkustajat käsistä ja jaloista niihin kiinni. Kun hän
-laskee puut irti, niin heidän ruumiinsa repeävät kahtia."
-
-"Ja sen jälkeen", toinen sanoi, "sinun täytyy mennä sisämaahan päin,
-jottet vain joudu Skeironin kallioille. Sillä oikealla puolella on
-meri ja vasemmalla vuoret, niin ettet mitenkään voi päästä pakoon,
-vaan sinun täytyy kohdata Skeiron-rosvo. Hän panee sinut pesemään
-jalkojansa, ja kun sinä peset niitä, niin hän työntää sinut alas
-kalliolta ruoaksi kilpikonnalle, joka asustaa kallion juurella ja syö
-kuolleiden ruumiita."
-
-Ja ennenkuin Theseus ennätti vastata, kolmas huusi: "Ja sen jälkeen
-odottaa sinua vielä suurempi vaara, jollet kulje yhä sisämaahan päin,
-niin että Eleusis jää kauas oikealle puolellesi. Sillä Eleusiissa
-hallitsee Kerkyon, julma kuningas, kaikkien kuolevaisten kauhu, joka
-tappoi oman tyttärensä Alopeen vankeudessa; mutta Alope muuttui
-ihanaksi lähteeksi. Tyttärensä lapsen tuo julma kuningas heitti
-vuorille, mutta villit tammat antoivat sille maitoa. Nyt hän vaatii
-painimaan kanssansa jokaisen, joka tulee hänen maahansa, sillä hän on
-koko Attikan paras painija ja hän lyö kaikki alleen. Ja ne, jotka hän
-lyö alleen, hän surkeasti surmaa, ja hänen palatsinsa piha on täynnä
-heidän luitansa."
-
-Silloin Theseus rypisti otsaansa ja sanoi: "Tämä näyttää tosiaankin
-olevan huonosti hallittu maa, ja seikkailuja saanen kokea
-kyllikseni. Mutta jos minä kerran olen tämän maan perillinen, niin
-minä tahdon sitä hyvin hallita ja parantaa olot, ja tässä on minun
-kuninkaan-valtikkani." Ja hän heilutti pronssinuijaansa, mutta nymfit
-ja paimenet tarttuivat häneen ja pyysivät ja rukoilivat häntä jäämään.
-
-Mutta hän jatkoi vain matkaansa heidän rukouksistaan huolimatta ja
-kulki kulkemistaan, kunnes hän näki molemmat meret ja Korinthoksen
-linnoituksen, joka kohosi korkealle maan yli. Hän kulki nopeasti poikki
-Isthmoksen kannaksen, sillä niin kiihkeästi hän halusi kohdata tuon
-julman Sinis-rosvon. Mäntymetsässä hän viimein tämän kohtasi, siellä,
-missä Isthmos oli kaikkein kapein ja tie johti korkeiden kallioiden
-keskitse. Siellä Sinis istui kivellä tien vieressä, nuori honkapuu
-nuijana poikkipäin polvillaan ja nuora valmiina vieressänsä. Hänen
-päänsä päällä riippui honkien latvoissa murhattujen ihmisten luurankoja.
-
-Theseus huusi hänelle: "Hohoi, sinä uljas hongannotkistaja, onko
-sinulla jäljellä pari honkapuuta minuakin varten?"
-
-Sinis hypähti hänen eteensä ja vastasi osoittaen päänsä päällä
-riippuvia luurankoja: "Minun ruoka-aittani on äskettäin tyhjentynyt,
-niin että minulla on kyllä valmiina pari puuta sinua varten". Ja hän
-syöksyi Theseuksen päälle nuijaansa heiluttaen, ja Theseus syöksyi
-hänen päällensä.
-
-Sitten he takoivat toisiaan, niin että kesäinen metsä kaikui. Mutta
-metalli oli lujempaa kuin honka, ja Sinis-rosvon nuija kalskahti
-keskeltä kahtia, kun pronssi siihen sattui. Silloin Theseus antoi
-Sinis-rosvolle muutamia voimakkaita iskuja, paiskasi hänet maahan,
-polvistui hänen päälleen ja sitoi hänet hänen omalla nuorallaan ja
-sanoi: "Niinkuin sinä olet tehnyt muille, niin pitää sinullekin
-tehtämän". Sitten hän taivutti kaksi nuorta honkapuuta ja sitoi
-Sinis-rosvon niiden väliin huolimatta hänen rukouksistaan ja
-vastustuksestaan. Ja hän päästi puut irralleen ja surmasi Sinis-rosvon
-ja jatkoi matkaansa jättäen hänet haukoille ja korpeille.
-
-Sitten hän kulki kukkuloiden yli Megaraa kohden pitkin Saronin meren
-rantaa, kunnes hän tuli Skeironin kallioille ja sille kaidalle polulle,
-joka kulki meren ja vuorten välitse.
-
-Siellä hän näki Skeironin istuvan lähteen reunalla, joka pulppusi
-kallion kyljestä. Hänellä oli jykevä nuija polvillaan ja hän oli
-sulkenut polun kivillä, niin että jokaisen kulkijan täytyi seisahtua.
-
-Theseus huusi hänelle ja sanoi: "Hohoi, sinä kilpikonnanruokkija,
-eivätkö jalkasi kaipaa tänään pesemistä?"
-
-Skeiron hypähti hänen eteensä ja vastasi:
-
-"Jalkani kaipaavat kyllä tänään pesemistä ja nälissään on
-kilpikonnakin". Ja hän seisoi linnoituksensa edessä ja nosti molemmin
-käsin nuijaansa.
-
-Theseus syöksyi hänen päälleen, ja kiivas oli ottelu kalliolla, sillä
-kun Skeiron tunsi pronssinuijan painon, niin hän antoi oman nuijansa
-vaipua ja kävi kiinni Theseukseen ja koetti sysätä hänet käsivoimin
-alas kalliolta. Mutta Theseus oli varovainen painija ja laski alas oman
-nuijansa ja tarttui Skeironia kurkkuun ja polveen ja pakotti hänet
-peräytymään kiviseinää kohden ja rutisti hänet sitä vastaan, niin että
-henki oli hänestä lähteä. Ja Skeiron huusi huohottaen: "Laske minut
-irti, niin saat mennä". Mutta Theseus vastasi: "Minä en saata jatkaa
-matkaani, ennenkuin olen tehnyt kivisen tien tasaiseksi". Ja hän
-rutisti häntä yhä kiviseinää vastaan, kunnes se romahti alas ja Skeiron
-vyöryi sen mukana suin päin maahan.
-
-Silloin Theseus nosti hänet ylös aivan runneltuna ja sanoi: "Tule
-pesemään jalkojani". Ja hän veti miekkansa ja istahti lähteen reunalle
-ja sanoi: "Pese jalkani, tai minä hakkaan sinut palasiksi."
-
-Vapisten Skeiron pesi hänen jalkansa; ja kun se oli tehty, niin Theseus
-nousi ylös ja huusi: "Niinkuin sinä olet tehnyt muille, niin pitää
-sinullekin tehtämän." Ja hän potkaisi Skeironin kalliolta mereen.
-
-Söikö kilpikonna hänet vai ei, sitä en tiedä; sillä muutamat sanovat
-sekä maan että meren hyljeksineen hänen ruumistansa, niin synnin
-saastuttama se oli. Meri heitti sen rannalle, ja ranta heitti sen
-takaisin mereen ja viimein aallot sen vihoissaan paiskasivat kallion
-kielekkeelle; ja sinne se jäi kauaksi aikaa riippumaan, kunnes se
-viimein muuttui synkäksi kariksi, joka siellä vielä tänäkin päivänä
-hyrskyn keskellä törröttää.
-
-Se on kumminkin totta, mitä Pausanias kertoo, että hän Ateenan
-kuninkaallisessa pylväskäytävässä näki Theseuksen kuvan saveen
-muovailtuna ja hänen vieressään Skeiron-rosvon päistikkaa putoamassa
-mereen.
-
-Sitten Theseus kulki päivämatkan Megaran ohi Attikan maahan, ja
-korkeina ja kylminä kohosivat hänen edessään Kithaironin lumihuiput
-yli tummien mäntymetsien, joissa Erinnyit, kostottaret, ja hurjat
-bakkhantit mellastavat, ja ajavat ihmisiä kauas kauheille vuorille,
-joilla myrskyt yötä ja päivää ulvovat. Hänen oikealla puolellaan oli
-jo aava meri ja kalliorantainen Salamis ja sen kuuluisan meritaistelun
-pyhä paikka, jossa myöhemmin kreikkalaiset löivät persialaiset pakoon.
-Hän kulki koko päivän iltaan asti, kunnes hän näki Thriasian tasangon
-ja Eleusiin pyhän kaupungin, jossa on Maaemon temppeli. Siellä Demeter,
-tuo lempeä Maaemo, joka pitää viljalyhdettä kädessään, kohtasi
-Triptolemoksen, kun kaikki maat vielä olivat autioina. Hän opetti
-Triptolemoksen kyntämään sarkoja ja valjastamaan laiskoja nautoja
-ikeen alle; hän opetti hänet kylvämään viljavainioita ja leikkaamaan
-kultaista viljaa. Hän lähetti Triptolemoksen opettamaan kaikkia kansoja
-ja antamaan jyviä työtätekeville ja ahkerille. Sen vuoksi Eleusiissa
-kaikki, jotka vain maata viljelevät, kunnioittavat Maaemoa ja hänen
-rakastettuansa Triptolemosta, joka antoi jyviä työtätekeville ja
-ahkerille.
-
-Ja Theseus kulki tasankoa pitkin Eleusiiseen ja seisahtui kaupungin
-torille ja huusi:
-
-"Missä on tämän kaupungin kuningas Kerkyon? Minun täytyy painia hänen
-kanssaan tänään vähän."
-
-Silloin kaikki kansa tungeskeli hänen ympärilleen ja huusi: "Kaunis
-nuorukainen, minkä vuoksi sinä tahdot kuolla? Riennä pian pois täältä,
-ennenkuin julma kuningas kuulee, että muukalainen on kaupungissa."
-
-Mutta Theseus kulki läpi kaupungin kansan itkiessä ja rukoillessa, ja
-läpi palatsin pihaan vievien porttien ja luuranko- ja pääkallokasojen
-keskitse, kunnes hän saapui tuon kaikkien kuolevaisten kauhistuksen,
-Kerkyonin, ovelle.
-
-Hän näki Kerkyonin istuvan yksinänsä salissaan ruokapöydän ääressä.
-Hänen edessään oli kokonainen lammas paistettuna ja hänen vieressään
-täysinäinen viinitynnyri. Theseus seisahtui ja huusi hänelle: "Hohoi,
-sinä uljas painija, tahdotko hiukan painia tänään kanssani?"
-
-Kerkyon katsahti ylös, nauroi ja vastasi: "Tahdonpa kyllä hiukan painia
-kanssasi tänään; mutta tulehan sisään, sillä minä olen yksin ja sinä
-olet väsynyt, ja syö ja juo ennenkuin kuolet."
-
-Theseus astui rohkeasti sisälle ja istuutui Kerkyonin eteen pöydän
-ääreen ja söi vatsansa täyteen lampaanlihaa ja joi vatsansa täyteen
-viiniä. Theseus söi kolmen miehen verosta, mutta Kerkyon söi kuin
-seitsemän miestä.
-
-Mutta kumpikaan ei sanonut sanaakaan toisillensa, vaikka he salaa
-silmäilivät pöydän yli toisiaan. Ja kumpikin sanoi itsekseen: "Hänellä
-on leveät hartiat; mutta luulenpa, että omani ovat yhtä leveät kuin
-hänenkin."
-
-Viimein, kun lammas oli syöty ja viiniankkuri juotu kuiviin, Kerkyon
-nousi pystyyn ja huusi: "Painikaamme sitten hiukan, ennekuin menemme
-maata."
-
-He heittivät yltään kaikki vaatteensa ja menivät palatsin pihalle.
-Kerkyon käski sirottaa tuoretta hiekkaa luiden keskellä olevalle
-avonaiselle paikalle. Ja sinne uroot asettuivat vastatusten, ja
-heidän silmänsä kiiluivat kuin raivostuneiden härkien silmät. Ja
-kaikki kansa kokoontui porteille katsomaan, mitä tapahtuisi. Niin he
-painivat, kunnes tähdet alkoivat tuikkia heidän päittensä päällä. Edes
-ja takaisin ja ympäri he pyörähtelivät, kunnes polkivat sannan aivan
-kovaksi jalkojensa alla. Heidän silmänsä leimahtelivat kuin tähdet
-pimeässä, ja heidän hengityksensä nousi kuin savu öiseen ilmaan.
-Mutta kumpainenkaan ei väistynyt paikaltaan, ja ääneti kansa katseli
-porteilla.
-
-Mutta viimein Kerkyon vihastui ja otti Theseusta niskasta ja pudisti
-häntä kuin verikoira rottaa; mutta hän ei voinut pudistaa häntä kumoon.
-
-Theseus oli nopea ja varovainen ja otti kiinni Kerkyonia vyötäröistä ja
-pujahdutti äkkiä lantionsa hänen alleen ja tarttui hänen ranteisiinsa.
-Ja semmoisella voimalla, että tammikin olisi irtautunut juuristansa,
-hän nosti Kerkyonin ilmaan ja paiskasi hänet suoraan olkapäänsä yli
-maahan.
-
-Sitten hän hyppäsi Kerkyonin päälle ja huusi: "Antaudu, tai minä tapan
-sinut!" Mutta Kerkyon ei sanonut sanaakaan; sillä hänen sydämensä oli
-särkynyt hänen rinnassaan, paljon ruoan ja viinin tähden silloin kuin
-hän putosi maahan.
-
-Silloin Theseus avasi portit ja kutsui kaiken kansan sisään. Ja he
-huusivat: "Sinä olet tappanut meidän ilkeän kuninkaamme. Rupea sinä nyt
-meidän kuninkaaksemme ja hallitse meitä hyvin!"
-
-"Tahdon ruveta teidän kuninkaaksenne ja tahdon teitä oikein ja hyvin
-hallita Eleusiissa, sillä sen vuoksi minä olen kaikki pahantekijät
-surmannut, Sinis-rosvon ja Skeironin ja viimeksi tämän miehen."
-
-Silloin muuan iäkäs mies astui esiin ja sanoi: "Nuori sankari, oletko
-surmannut Sinis-rosvon? Varo silloin Ateenan kuningasta Aigeusta, jonka
-luo olet menossa, sillä hän on Sinis-rosvon läheinen sukulainen."
-
-"Silloinhan minä olen surmannut oman heimolaiseni", Theseus sanoi,
-"vaikka hän hyvin ansaitsikin kuoleman. Kuka tahtoo minut puhdistaa
-hänen kuolemastaan, sillä rehellisesti minä hänet surmasin, niin rietas
-ja kavala kuin hän olikin?"
-
-Vanha mies vastasi:
-
-"Sen tekevät uroot, Fytalonin pojat, jotka asuvat Aphidnaissa jalavan
-juurella, hopeaisen Kephisos-joen rannalla, sillä he tuntevat jumalten
-salaisuudet. Sinne sinun on mentävä puhdistettavaksi ja sen jälkeen
-sinä olet oleva meidän kuninkaamme."
-
-Theseus vannotti Eleusiin kansaa, että se palvelisi häntä kuninkaanaan,
-ja lähti matikalle seuraavana aamuna Thriasain tasangon ja kukkuloiden
-yli Aphidnaita kohden etsimään Fytalonin poikia.
-
-Hänen kulkiessaan Kephisos-joen laaksoa pitkin korkean Parnes-vuoren
-juurta, tuli pitkä, komea ja kalliisiin vaatteisiin pukeutunut mies
-vuorta alas häntä tapaamaan. Hänen käsivarsissaan oli kultaisia
-rannerenkaita ja jalokivinauha oli hänen kaulassaan, ja hän tuli
-Theseusta vastaan kohteliaasti kumarrellen ja käsivarret levällään ja
-puhui:
-
-"Terve tuloa, kaunis nuorukainen, näille vuorille! Minua miekkoista,
-kun sinut tapasin! Mitäpä suurempaa iloa saattaisi olla kunnon
-miehellä, kuin ottaa vastaan ja kestitä vieraita luonansa? Mutta minä
-näen, että sinä olet väsynyt. Tule vuorelle linnaani ja lepää hetkinen."
-
-"Kiitän sinua", Theseus sanoi, "mutta minun täytyy kiiruhtaa laaksoa
-ylös päästäkseni Kephisos-joen rannalla olevaan Aphidnaihin."
-
-"Voi, sinä olet kulkenut kauas pois oikealta tieltä, etkä mitenkään
-enää tänä iltana ennätä Aphidnaihin, sillä sinun on kuljettava monta
-penikulmaa vuoria ja jyrkkiä solia ja yön pimeydessä vaarallisia
-kallioita, ennenkuin saavut sinne. Onneksi oli sinulle, että minä
-kohtasin sinut, sillä muuta iloa en tiedä kuin etsiä muukalaisia ja
-kestitä heitä linnassani ja kuunnella heidän kertomuksiaan vieraista
-maista. Tule kerallani linnaani ja syö parasta hirvenpaistia ja juo
-kallista punaviiniä ja nuku minun ihmeellisessä vuoteessani, josta
-kaikki matkustajat sanovat, etteivät ole nähneet sen vertaista. Sillä
-olkoot vieraani minkä kokoisia tahansa, olkoot pitkiä tai lyhyitä, niin
-vuode sopii kaikille, kuin heitä varten tehty, ja niinkuin he nukkuvat
-siinä, he eivät koskaan ennen ole nukkuneet." Ja hän piti Theseusta
-kiinni kädestä, eikä tahtonut laskea häntä menemään.
-
-Theseus olisi tahtonut jatkaa matkaansa, mutta häntä hävetti olla
-epäkohtelias niin vieraanvaraista miestä kohtaan, ja hän oli utelias
-näkemään tuota ihmeellistä vuodetta, ja sitä paitsi hän oli väsynyt ja
-nälissänsä. Mutta hän pelkäsi miestä, vaikka ei oikein tietänytkään
-minkä tähden, sillä miehen ääni, vaikka olikin mielistelevä ja
-lempeä, oli kuitenkin soinnuton ja käheä kuin sammakon kurnutus. Ja
-vaikka hänen silmänsä olivat ystävälliset, niin ne olivat kuitenkin
-välinpitämättömät ja kylmät kuin kivi. Mutta Theseus suostui
-kuitenkin ja meni miehen keralla ylös notkoa, joka johti valtatieltä
-Parnes-vuoren kukkuloita kohden ja jota kalliot tummina varjostivat.
-
-Heidän kulkiessaan notko kävi yhä kapeammaksi ja kalliot yhä
-korkeammiksi ja tummemmiksi, ja heidän allaan kohisi ryöppyävä virta,
-joka pilkahti silloin tällöin näkyviin paljaiden kalkkikivikielekkeiden
-välitse. Eikä ainoatakaan puuta eikä pensasta näkynyt heidän
-läheisyydessään. Parnes-vuoren lumihuipuilta puhalsi jäinen viima
-laaksoon tunkeutuen luihin ja ytimiin. Kauhu valtasi Theseuksen, ja hän
-katseli tuota autiota maisemaa ja sanoi: "Kolkossa seudussapa sinun
-linnasi näyttää olevankin."
-
-"Niin on, mutta kun kerran olemme päässeet sisälle, niin kyllä
-vieraanvaraisuuteni kaiken kolkkouden karkoittaa. Mutta keitä nuo
-ovat?" Hän katsoi taakseen ja Theseus samoin. Vuoren juurella sillä
-tiellä, jonka he olivat jättäneet, tuli jono lastattuja aaseja ja
-niiden vieressä kulki kauppiaita vahtien tavaroitaan.
-
-"Voi ihmisraukkoja", vieras sanoi. "Olipa hyvä heille, että katsoin
-taakseni ja näin heidät. Ja hyvä minullekin, sillä sitä enemmän
-vieraita saan juhlaani. Odotahan tässä hetkinen, niin käväisen tuolla
-alhaalla ja kutsun heidätkin. Sitten syömme ja juomme ja juhlimme koko
-pitkän yön. Minua miekkoista, jolle taivas lähettää niin monta vierasta
-yhdellä haavaa!"
-
-Hän juoksi takaisin vuorta alas heiluttaen kättään ja huutaen
-kauppiaille, ja Theseus kulki sill'aikaa hiljakseen jyrkkää solaa
-eteenpäin.
-
-Mutta kulkiessaan ylöspäin hän kohtasi vanhan miehen, joka oli ollut
-kokoamassa ajohirsiä virran uomasta. Hän oli laskenut taakkansa tielle
-ja koetti juuri nostaa sitä takaisin hartioilleen. Kun hän näki
-Theseuksen, niin hän huusi:
-
-"Kaunis nuorukainen, auta minua nostamaan taakkaani, sillä minun
-jäseneni ovat jäykät ja voimattomat vuosien painosta."
-
-Theseus nosti taakan hänen selkäänsä, ja vanhus siunasi häntä ja katsoi
-sitten vakavasti häneen ja sanoi:
-
-"Kuka sinä olet, kaunis nuorukainen, ja miksi sinä kuljet tätä kolkkoa
-tietä?"
-
-"Kuka minä olen, sen tietänevät vanhempani, mutta tätä kurjaa tietä
-kuljen siksi, että muuan vieraanvarainen mies on kutsunut minut
-luokseen kestitäkseen minua ja pannakseen minut nukkumaan johonkin
-ihmeelliseen vuoteeseen."
-
-Silloin tuo vanha mies väänteli käsiänsä ja huusi:
-
-"Voi sinä ihmissyöjä, Hadeen kartano, eikö ikinä täyty sinun kitasi?
-Tiedä, kaunis nuorukainen, että sinä kuljet kidutuksia ja kuolemaa
-kohden, sillä se mies, jonka sinä tiellä kohtasit -- tahdon palkita
-ystävyytesi samalla mitalla -- on rosvo ja ihmisten tappaja. Jok'ikisen
-muukalaisen, jonka hän tapaa, hän houkuttelee tänne kuolemaan; ja mitä
-siihen vuoteeseen tulee, josta hän puhui, niin se kyllä todellakin
-soveltuu jokaiselle, mutta ei kukaan siitä elävänä nouse, Jumala
-paratkoon."
-
-"Minkä tähden?" Theseus kysyi hämmästyneenä.
-
-"Sen tähden, että liian pitkät jäsenet hän katkoo, kunnes ne ovat
-kyllin lyhyet, ja liian lyhyet hän venyttää, kunnes ne tulevat kyllin
-pitkiksi. Ja minut vain hän säästi seitsemän raskasta vuotta sitten,
-sillä minä olin ainoa, joka sovin täydellisesti hänen vuoteeseensa,
-siksi hän säästi minut ja teki minut orjakseen. Ennen minä olin
-varakas kauppias ja asuin kupariporttisessa Thebassa, mutta nyt minä
-hakkaan puita ja kannan vettä hänelle, tuolle kaikkien kuolevaisten
-kiusaajalle."
-
-Theseus ei sanonut sanaakaan, mutta hän kiristeli hampaitaan raivosta.
-
-"Pakene siis", vanhus sanoi, "sillä hän ei sääli sinun nuoruuttasi.
-Eilen hän viimeksi toi tänne nuorukaisen ja neidon ja asetti heidät
-vuoteeseensa, ja nuorukaisen kädet ja jalat hän katkoi, mutta neidon
-jäseniä hän venytti, kunnes neito heitti henkensä, ja niin he molemmat
-surkeasti kuolivat. Mutta minä olen jo itkenyt itseni väsyksiin tuon
-teurastuksen tähden. Sen vuoksi häntä nimitetään Prokrusteeksi,
-venyttäjäksi, vaikka hänen isänsä antoi hänelle nimeksi Damastes.
-Pakene häntä, mutta minnepä pakenisit? Kalliot ovat jyrkät, niin ettei
-niitä kukaan voi kiivetä, eikä toista tietä ole."
-
-Mutta Theseus laski kätensä vanhuksen suulle ja sanoi: "Ei minun
-tarvitse paeta." Ja hän kääntyi kulkemaan alas solaa.
-
-"Älä vain kerro hänelle, että minä sinua varoitin, tai hän tappaa
-minutkin jollakin kauhealla tavalla", vanhus kirkui hänen jälkeensä
-notkoon. Mutta Theseus astui vihastuneena ääneti eteenpäin.
-
-Ja hän sanoi itsekseen: "Tämä on huonosti hallittu maa; milloinkahan
-sen saa hirviöistä puhdistetuksi?" Hänen sitä miettiessään Prokrustes
-kiipesi ylös kukkulaa ja hänen mukanaan tulivat kauppiaat nauraen ja
-jutellen iloisesti. Kun hän näki Theseuksen, niin hän huusi: "Ohoi,
-nuori vieraani, olenko antanut sinun liian kauan odottaa?"
-
-Mutta Theseus vastasi: "Mitä on tehtävä sille miehelle, joka venyttää
-vieraitansa vuoteellaan ja katkoo heiltä kädet ja jalat? Mitä on sille
-miehelle tehtävä, kun oikeutta käydään maassa?"
-
-Silloin Prokrusteen muoto muuttui ja hänen poskensa kävivät vihreiksi
-kuin sisiliskon ja hän tavoitti kiireesti miekkaansa. Mutta Theseus
-karkasi hänen päälleen ja huusi:
-
-"Tottako tämä on, arvoisa isäntä, vai valetta?" Ja hän tarttui
-Prokrustesta vyötäröön ja kyynärpäähän, niin ettei tämä voinut vetää
-miekkaansa.
-
-"Tottako on, arvoisa isäntä, vai valetta?" Mutta Prokrustes ei
-vastannut sanaakaan.
-
-Silloin Theseus sysäsi hänet luotaan ja kohotti kauhean nuijansa, ja
-ennekuin Prokrustes ennätti vetäistä miekkaansa, hän iski nuijallaan ja
-kaatoi hänet maahan.
-
-Ja vielä kerran Theseus iski häntä, ja hänen ilkeä sielunsa lensi pois
-ja vikisten kuin yösiippa se katosi pimeään kalliononkaloon ja meni
-alas Hadekseen.
-
-Sitten Theseus riisui hänen päältään hänen kultaiset koristuksensa ja
-meni hänen taloonsa ja löysi sieltä rikkautta ja kalliita aarteita,
-jotka Prokrustes oli ohikulkevilta ryöstänyt. Ja Theseus kutsui kokoon
-seudun kansan, jota Prokrustes oli kauan aikaa rosvonnut ja jakoi
-ryöstetyn tavaran heidän keskensä. Sitten hän meni alas vuoria ja
-jatkoi matkaansa.
-
-Hän vaelsi Parnes-vuoren rotkoja sateessa ja sumussa, alas rinteitä,
-joilla kasvoi tammia ja mastiksipuita:ja mansikkapensaita ja tuoksuvia
-laakeripuita, kunnes hän tuli Kephisos-joen laaksoon ja Aphidnain
-kauniiseen kaupunkiin ja sen mahtavan jalavan juurelle, jossa
-Fytaliidi-uroot asuivat.
-
-Sinne he rakensivat alttarin ja käskivät hänen kylpeä Kephisos-joessa
-ja uhrata vuoden vanhan oinaan, ja he puhdistivat hänet Sinis-rosvon
-verestä ja lähettivät hänet taas rauhassa matkaansa jatkamaan.
-
-Hän vaelsi alas Akharnin laaksoa ja hopeapyörteisen virran rantaa, ja
-kaikki kansa siunasi häntä, sillä hänen uljaiden tekojensa maine oli
-levinnyt yli maiden ja mannerten. Viimein hän näki Ateenan tasangon ja
-sen kukkulan, jolla ateenalaiset asuivat.
-
-Theseus kulki läpi Ateenan, ja kaikki kansa juoksi häntä katsomaan,
-sillä hänen maineensa oli kulkenut hänen edellään, ja jokainen tunsi
-hänen jalot tekonsa. Kaikki huusivat: "Tuossa tulee se sankari, joka
-löi Sinis-rosvon ja Phaian, Krommyonin villisian, ja voitti painissa
-Karkyonin ja surmasi Prokrustes-julmurin." Mutta Theseus kulki vakavana
-ja raskain askelin eteenpäin, sillä hän ikävöitsi sydämessään isäänsä
-ja sanoi: "Kuinka minä saatan hänet vapauttaa niistä verenimijöistä,
-jotka häntä kiusaavat?"
-
-Hän kulki pyhiä portaita Akropolin kukkulalle, jossa Aigeuksen palatsi
-oli, ja meni suoraan Aigeuksen saliin ja seisahtui kynnykselle ja
-katseli ympärilleen.
-
-Siellä hän näki serkkujensa, Pallaan poikien, istuvan juomapöydän
-ympärillä, ja heitä oli monta, mutta Aigeusta ei näkynyt heidän
-joukossaan. He istuivat ja pitivät juominkia ja nauroivat ja
-kuljettivat viinipikaria kädestä käteen; ja harpunsoittajat soittivat,
-ja orjattaret lauloivat, ja silmänkääntäjät tekivät temppujaan.
-
-Äänekkäästi nauraa hohottivat Pallaan pojat ja lakkaamatta viinipikari
-kiersi pöytää. Mutta Theseus rypisti otsaansa ja mutisi: "Eipä kumma,
-että maa on rosvoja täynnä, kun tuonkaltaiset hallitsevat."
-
-Silloin pallantiidit näkivät hänet ja puoleksi päihtyneinä viinistä he
-hänelle huutaa hoilasivat: "Hohoi, sinä kookas muukalainen siellä oven
-suussa, mitä sinä tällä kertaa haluat?"
-
-"Minä tulin tänne pyytämään kestiystävyyttä."
-
-"Sitä säätkin, ole tervetullut. Sinä näytät uroolta ja uljaalta
-soturilta ja sellainen on tervetullut juomaan meidän kanssamme."
-
-"Teiltä en pyydä vieraanvaraisuutta, pyydän sitä Aigeus-kuninkaalta,
-tämän talon isännältä."
-
-Silloin toiset murisivat ja toiset nauroivat ja kirkuivat: "Hehei,
-isäntiähän me kaikki olemme täällä."
-
-"Silloin minä olen isäntä yhtä hyvin kuin te muutkin", Theseus sanoi,
-ja hän meni pöydän sivuitse salin toiseen päähän hakien Aigeusta, mutta
-tätä ei näkynyt missään.
-
-Pallantiidit katsoivat häntä ja sitten toinen toistansa, ja jokainen
-kuiskasi vieruskumppanilleen: "Tuopa on röyhkeä nulikka, hänet pitäisi
-heittää ovesta ulos." Mutta vieruskumppani kuiskasi vastaan: "Hänellä
-on leveät hartiat; nouse sinä ja heitä hänet ulos." Ja niin he kaikki
-jäivät hiljaa paikoillensa istumaan.
-
-Silloin Theseus huusi palvelijoita ja sanoi: "Menkää sanomaan
-isännällenne, Aigeus-kuninkaalle, että Theseus Troizenilainen on täällä
-ja pyytää saada olla jonkin aikaa hänen vieraanansa."
-
-Muuan palvelija juoksi ja sanoi sen Aigeukselle, joka istui
-huoneessansa Medeian, tuon tumman noitanaisen, luona. Kun Aigeus kuuli
-Troizeniaa mainittavan, niin hän vuoroin punastui ja vuoroin vaaleni
-ja nousi vapisten istuimeltaan, mutta Medeia tarkasteli häntä kuin
-kyykäärme.
-
-"Mitä Troizenia sinuun koskee?" hän kysyi. Mutta Aigeus vastasi
-hätäisesti: "Etkö sinä tiedä, kuka Theseus on? Hän on sankari, joka
-on puhdistanut maan kaikista hirviöistä! Mutta että hän oli kotoisin
-Troizeniasta, sitä en ensinkään tietänyt. Minun täytyy mennä lausumaan
-hänet tervetulleeksi."
-
-Aigeus tuli saliin, ja kun Theseus näki hänet, niin hänen sydämensä
-paisui hellyydestä häntä kohtaan ja hän olisi tahtonut langeta
-Aigeuksen kaulaan ja iloiten tervehtiä häntä isänään, mutta hän
-hillitsi itsensä ja sanoi itsekseen: "Ehkei isäni lopulta välitäkään
-minusta. Tahdonpa koetella häntä, ennenkuin ilmaisen itseni." Ja hän
-kumarsi syvään Aigeuksen edessä ja sanoi: "Minä olen vapauttanut
-kuninkaan valtakunnan monesta hirviöstä, sen tähden olen tullut
-pyytämään palkkaa kuninkaalta."
-
-Vanha Aigeus katsoi häneen ja rakasti häntä; mikäpä hellä sydän ei
-olisi tehnyt samoin? Mutta hän huokasi syvään ja sanoi:
-
-"Vähänpä minä saatan antaa sinulle, jalo nuorukainen, ainakaan en
-mitään sellaista, joka olisi sinun arvoistasi, sillä varmaankaan sinä
-et ole kuolevainen tai et ainakaan kenenkään kuolevaisen poika."
-
-"Muuta en pyydä", Theseus sanoi, "kuin saada syödä ja juoda pöydässäsi."
-
-"Sen kyllä saatan sinulle antaa, jos minä lainkaan olen isäntä omassa
-talossani."
-
-Sitten hän käski heidän tuoda istuimen Theseukselle ja asettaa hänen
-eteensä, mitä parasta oli pöydällä. Ja Theseus istuutui ja söi ja joi
-niin paljon, että kaikki muut pöydässä istujat ihmettelivät; mutta hän
-piti yhä nuijaa vieressään.
-
-Mutta Medeia, tuo tumma noitanainen, tarkasteli häntä hetken aikaa.
-Hän näki kuinka Aigeus punastui ja vaaleni, kun nuorukainen sanoi
-tulevansa Troizeniasta. Ja hän näki myöskin, kuinka hän otti Theseuksen
-avosylin vastaan ja kuinka Theseus käyttäytyi Pallaan poikien
-edessä kuin jalopeura koiralauman keskellä. Ja hän sanoi itsekseen:
-"Tuosta nuorukaisesta tulee vielä tämän talon herra. Ehkä hän onkin
-läheisimmissä suhteissa Aigeukseen, kuin saattaa aavistaakaan. Eikä
-hänenlaisensa rinnalla pallantiideilla ole mitään menestystä."
-
-Sitten hän meni takaisin huoneeseensa, sillä aikaa kuin Theseus söi ja
-joi. Ja kaikki palvelijat kuiskuttelivat: "Tuo mies se siis surmasi
-hirviöt! Kuinka ylevä on hänen silmiensä katse ja kuinka suuri hän on!
-Voi, jospa hän olisi meidän isäntämme poika!"
-
-Mutta hetken perästä Medeia palasi, pukeutuneena kaikkiin jalokiviinsä
-ja kalliisiin itämaisiin vaatteisiinsa, ja hän oli kauniimpi nähdä kuin
-päivä, niin etteivät vieraat saattaneet hänestä kääntää katsettaan.
-Oikeassa kädessään hän kantoi kultaista pikaria ja vasemmassa kädessä
-hänellä oli kultainen pullo. Hän tuli Theseuksen luo ja puhui lempein
-ja helein äänin:
-
-"Terve sankari, voittaja voittamaton, kaiken pahan hävittäjä! Juo,
-sankari, taikamaljastani, joka antaa levon kaikkien vaivojen jälkeen,
-joka parantaa kaikki haavat ja valaa uutta elämää suoniin. Juo
-maljastani, sillä siinä kihelmöi Idän viini ja Suruttomuuden neste,
-Taivahisten virvoitusjuoma."
-
-Puhuessaan hän tyhjensi pullon maljaan, ja viinin haju levisi yli koko
-salin kuin ruusujen ja ajuruohon tuoksu.
-
-Theseus katsoi hänen kauniisiin kasvoihinsa ja hänen silmiensä tummaan
-syvyyteen. Kun hän katsoi, niin hän pelästyi ja vavahti, sillä tytön
-silmät kiiluivat kuin kyykäärmeen silmät. Ja hän nousi seisomaan ja
-sanoi: "Viini on kallista ja hyvänhajuista ja viinintuoja on kaunis
-kuin Taivahiset. Mutta juokoon hän ensin minun maljani pikarista, jotta
-hänen huulensa kosketus tekisi viinin vieläkin suloisemmaksi."
-
-Silloin Medeia kalpeni ja änkytti: "Suo anteeksi, uljas urho, mutta
-minä olen sairas enkä uskalla juoda viiniä."
-
-Theseus katsoi taas hänen silmiinsä ja huusi: "Sinun pitää juoda minun
-maljani tuosta pikarista tai kuolla!" Ja hän kohotti pronssinuijansa,
-sillä välin kuin kaikki vieraat katselivat kauhuissansa.
-
-Silloin Medeia parkaisi pahasti ja paiskasi pikarin permantoon ja
-pakeni. Kun viini vieri marmorilattialle, niin kivi kihisi ja kiehui ja
-mureni tuon voimakkaan myrkyn vaikutuksesta.
-
-Mutta Medeia kutsui lohikäärmevaununsa ja hyppäsi niihin ja pakeni
-korkealle ilmaan yli maiden ja merien, eikä kukaan nähnyt häntä enää.
-
-Ja Aigeus huusi: "Mitä sinä olet tehnyt?" Mutta Theseus osoitti lattian
-kiveä ja sanoi: "Minä olen vapauttanut maan lumouksesta; vapautanpa sen
-vielä toisestakin."
-
-Hän tuli aivan Aigeuksen eteen ja veti povestaan miekan ja sandaalit ja
-sanoi ne sanat, jotka hänen äitinsä oli hänen käskenyt sanoa.
-
-Aigeus astui askelen taaksepäin ja katseli nuorukaista, kunnes hänen
-silmänsä sumenivat. Hän heittäytyi Theseuksen kaulaan ja itki, ja
-Theseus itki hänen rinnallaan, kunnes he eivät enää jaksaneet itkeä
-enempää.
-
-Silloin Aigeus kääntyi kaiken kansan puoleen ja huusi:
-
-"Kas, tässä näette minun poikani, Kekropsin lapset, ja mies hän on
-parempi, kuin hänen isänsä oli ennen häntä."
-
-Mutta silloinpa vasta pallantiidit suuttuivat, vaikka he ennestäänkin
-olivat aika kiukkuisia. Muuan heistä kirkui: "Pitäisikö meidän
-väistyä tuon nousukkaan ja vallantavoittelijan tieltä, joka on ties
-mistä kotoisin?" Ja toinen: "Hän on yksin, mutta meitä on useita; ja
-väkevämpi voiton vie." Ja yksi huusi sitä ja toinen tätä, sillä he
-olivat kiihoittuneet ja villiintyneet viinistä. Ja he sieppasivat
-kaikki miekkansa ja keihäänsä seinältä, jolla aseet riippuivat, ja
-juoksivat Theseusta kohden, ja Theseus juoksi heitä kohden.
-
-Ja hän huusi: "Menkää rauhassa menojanne, serkkuni, jos tahdotte; mutta
-jollette tahdo, niin teidän verenne tulkoon teidän päällenne!" Mutta
-he syöksyivät häntä kohden kuin koirat ja pysähtyivät sitten äkkiä ja
-härnäsivät häntä, niinkuin koirat pysähtyvät ja haukkuvat ajaessaan
-leijonaa pesästä.
-
-Mutta eräs heitti takarivistä keihään, joka suhahti aivan läheltä
-Theseuksen pään ohitse. Silloin Theseus syöksyi eteenpäin, ja taistelu
-alkoi todella. Kaksikymmentä tappeli yhtä vastaan, ja kuitenkin
-Theseus löi heidät kaikki. Ne, jotka jäivät henkiin, ne pakenivat
-kaupunkiin, ja kansa ajoi heitä takaa ja karkoitti heidät. Theseus jäi
-yksinään palatsiin isänsä kanssa. Mutta ennen iltaa kaupungin väki
-tuli palatsiin tanssien ja soittaen ja tuoden uhreja. He uhrasivat
-Atheneelle ja iloitsivat kaiken yötä, kun heidän kuninkaansa oli
-löytänyt jalon pojan ja kuninkaallisen huoneensa perijän.
-
-Niin Theseus jäi koko talveksi isänsä luo. Kun kevätpäivän tasauksen
-aika läheni, niin ateenalaiset kävivät surullisiksi ja hiljaisiksi.
-Theseus näki sen ja tiedusteli sen syytä, mutta kukaan ei tahtonut
-hänelle vastata sanaakaan.
-
-Silloin hän meni isänsä luo ja kysyi häneltä, mutta Aigeus käänsi pois
-kasvonsa ja itki.
-
-"Älä tiedustele, poikani, edeltäpäin ikävyyksiä, joiden täytyy
-tapahtua. Onhan aikaa sittenkin, kun ne tulevat."
-
-Kun kevätpäivän tasaus tuli, niin airut saapui Ateenaan ja seisahtui
-kaupungin torille ja huusi: "Hohoi, Ateenan kansa ja kuningas, missä on
-teidän vuotuinen veronne?" Silloin kuului suuri valitus kaupungista.
-Mutta Theseus nousi ja meni airueen luokse ja huusi:
-
-"Kuka sinä olet, koirankuonolainen, joka uskallat tulla tänne veroa
-vaatimaan? Jollen kunnioittaisi sinun airueensauvaasi, niin tällä
-nuijallani sinut paikalla musertaisin."
-
-Airut vastasi kopeasti, sillä hän oli vanha ja arvokas mies:
-
-"Kaunis nuorukainen, en minä ole mikään koirankuonolainen enkä hävytön;
-minä teen vain, mitä on käskenyt isäntäni Minos, satakaupunkisen
-Kreetan kuningas, maailman kuninkaista viisain. Sinä olet varmaankin
-muukalainen täällä, sillä muutoin sinä tietäisit, minkä tähden minä
-tulen ja että minulla on oikeus tulla."
-
-"Niin olen, muukalainen olen täällä. Sano siis minulle, minkä tähden
-tulet!"
-
-"Noutamaan sitä veroa, jonka Aigeus-kuningas lupasi Minokselle ja
-vahvisti lupauksensa valalla. Minos valloitti näet kaiken tämän maan ja
-Megaran, joka on tästä maasta itäänpäin, kun hän tuli tänne suurella
-laivastolla, julmistuneena poikansa murhasta. Sillä hänen poikansa
-Androgeos tuli tänne Panathenaia-leikkeihin ja voitti kreikkalaiset
-urheilussa, niin että kansa kunnioitti häntä uroona. Mutta kun Aigeus
-näki hänen kuntonsa, niin hän kadehti häntä ja pelkäsi, että hän vielä
-liittoutuisi Pallaan poikien kanssa ja ottaisi häneltä valtikan.
-Hän alkoi juonitella Androgeoksen henkeä vastaan ja surmasi hänet
-kavalasti, kuinka tai missä ei tiedä kenkään. Toiset sanovat, että
-hän vietteli Androgeoksen Oinoeehen sille tielle, joka vie Thebeen,
-ja toiset, että hän lähetti hänet Marathoniin härkää vastaan, jotta
-se hänet tappaisi. Mutta Aigeus sanoo, että Ateenan nuorukaiset hänet
-tappoivat kateudesta, koska hän oli voittanut heidät leikeissä. Minos
-tuli tänne ja kosti poikansa kuoleman, eikä lähtenyt, ennenkuin tämä
-maa oli luvannut hänelle veroa -- joka vuosi seitsemän nuorukaista ja
-seitsemän neitosta, jotka lähtevät minun kanssani mustapurjeisessa
-laivassa ja purjehtivat satakaupunkiseen Kreetaan."
-
-Silloin Theseus kiristeli hampaitansa ja sanoi: "jollet sinä olisi
-airut, niin minä sinut heti tappaisin, kun julkenet puhua sellaista
-minun isästäni. Mutta menenpä hänen luokseen, että saan tietää
-totuuden."
-
-Theseus meni isänsä luo ja kysyi häneltä. Mutta Aigeus käänsi pois
-kasvonsa ja itki ja sanoi: "Verta vuodatettiin maassa vastoin oikeutta,
-ja verellä se kostetaan. Älä särje sydäntäni kysymyksilläsi; kyllin
-vaikeata on kärsiä surua siitä puhumattakin."
-
-Silloin Theseus huokasi sydämessään ja sanoi: "Minä tahdon itse
-mennä noiden nuorukaisten ja neitosten keralla ja tappaa Minoksen
-kuninkaalliselle valtaistuimelleen."
-
-Aigeus parahti ja huusi: "Sinä et saa sinne mennä, poikani, sinä
-minun vanhuuteni valo, sinä, josta olen toivonut tämän maan saavan
-hallitsijan, sen jälkeen kuin itse olen Manalaan muuttanut. Sinä et
-saa mennä sellaista kauheaa kuolemaa kärsimään kuin nuo nuorukaiset ja
-neitoset. Minos heittää heidät labyrinttiin, jonka Daidalos hänelle
-rakensi Kreetan kallioille -- Daidalos, tuo luopio ja kirottu, tämän
-synnyinmaansa turmio. Siitä labyrintistä ei kukaan pääse pakenemaan,
-vaan kaikki eksyvät sen mutkikkaisiin sokkeloihin ja kohtaavat viimein
-Minotauroksen, tuon kauhean hirviön, joka elää ihmisen lihasta. Siellä
-se heidät kauheasti raatelee, eivätkä he koskaan enää saa nähdä
-maatansa."
-
-Silloin Theseus punastui ja hänen silmänsä salamoivat ja hänen
-sydämensä tykytti kiivaasti. Hän seisoi hetken liikkumatta, niinkuin
-kalliolla seisova sankarin kivinen hautapatsas; ja viimein hän puhui:
-
-"Sitä suurempi syy minun on mennä heidän mukanaan ja tappaa tuo
-kirottu peto. Enkö minä ole surmannut pahantekijöitä ja hirviöitä,
-vapauttaakseni tämän maan? Missä on Periphetes ja Sinis ja Kerkyon
-ja Phaia, hirmuinen villisika? Ja missä ovat nuo viisikymmentä
-pallantiidia, nuo kurjat rauhanhäiritsijät? Samaa tietä kuin he,
-Minotauroskin saa kulkea ja Minos itsekin, jos hän uskaltaa minua
-vastustaa."
-
-"Mutta kuinka sinä saatat tuon hirviön surmata, poikani? Sinun täytyy
-antaa pois nuijasi ja kaikki aseesi ja sinut heitetään hirviölle
-ruoaksi avutonna ja alastomana kuten kaikki muutkin."
-
-Silloin Theseus sanoi: "Kaipa tuossa labyrintissä sentään on kiviä,
-ja onhan minulla nyrkit ja hampaat! Enhän minä tarvinnut nuijaani
-silloinkaan kun tapoin Kerkyonin, tuon kaikkein kuolevaisten kauhun!"
-
-Aigeus painautui hänen polviinsa, mutta Theseus ei tahtonut häntä
-kuulla. Viimein Aigeus antoi hänen mennä, itki katkerasti ja sanoi vain
-nämät sanat:
-
-"Lupaa minulle vain yksi asia, jos palaat takaisin onnellisena --
-vaikka niin tuskin tapahtuu -- lupaa, että otat alas mustan purjeen --
-sillä minä olen odottava sinun laivaasi kaiket päivät kalliolla -- ja
-nostat sen sijaan valkoisen, että jo kaukaa saan tietää, oletko sinä
-hengissä."
-
-Theseus lupasi ja meni ulos ja riensi torille, jossa airut seisoi.
-Siellä heitettiin parhaillaan arpaa, keiden nuorukaisten ja neitosten
-tuli lähteä tuossa turman purressa, ja kansa itki ja valitti, aina kun
-arpa lankesi jollekulle. Mutta Theseus astui joukon keskelle ja huusi:
-
-"Tässä on nuorukainen, joka ei tarvitse arpaa. Minä tarjoudun itse
-yhdeksi noista seitsemästä."
-
-Airut kysyi ihmeissään: "Kaunis nuorukainen, etkö tiedä minne joudut?"
-
-Theseus sanoi: "Tiedän kyllä. Menkäämme vain mustapurjeiseen laivaan."
-
-Ja nuo seitsemän neitoa ja seitsemän nuorukaista, Theseus ensimmäisenä,
-menivät mustapurjeiseen laivaan, ja kansa saattoi heitä itkien ja
-valittaen. Mutta Theseus kuiskasi kumppaneilleen: "Älkää menettäkö
-toivoanne, sillä tuo hirviö ei ole kuolematon. Missä on Periphetes
-ja Sinis ja Skeiron ja kaikki muut, jotka olen surmannut?" Silloin
-heidän mielensä hiukan keventyivät; mutta kuitenkin he itkivät laivaan
-astuessaan, ja Sunionin kalliot kaikuivat heidän valituksestaan ja
-kaikki Aigeianmeren saaret, kun he purjehtivat kohden Kreetaa ja
-kuolemaansa.
-
-
-
-
-III.
-
-Kuinka Theseus tappoi Minotauroksen.
-
-
-Viimein he saapuivat Kreetaan ja Knosoksen kaupunkiin Idan kukkuloiden
-juurelle. Heidät vietiin mahtavan Minos-kuninkaan eteen, jolle Zeus
-itse opetti lakeja. Niin hänestä tuli viisain kaikista kuolevaisten
-kuninkaista ja hän valloitti kaikki Aigeianmeren saaret. Hänen
-laivansa olivat monilukuiset kuin kalalokit ja hänen palatsinsa
-kuin marmorivuori. Hän istui salinsa pilarien keskellä taotusta
-kullasta tehdyllä valtaistuimellaan, ja hänen ympärillään oli puhuvia
-kuvapatsaita, jotka Daidalos oli hänelle taidokkaasti valmistanut.
-Daidalos oli ovelin ateenalainen, ja hän ensiksi keksi vesivaa'an ja
-liiman ja kirveen ja monta muuta työasetta, joilla puuta muovaillaan.
-Ja hän oli ensimmäinen, joka pani laivoihin mastot ja airot, ja hänen
-poikansa teki niihin purjeet. Mutta hänen veljensä poika, Perdix, oli
-vieläkin etevämpi, sillä hän ensimmäiseksi keksi sahan ja sen hampaat
-jäljitellen kalan selkärangan alapäätä, ja hän keksi myöskin taltan
-ja kompassin ja savenvalajan laatan, jolla savea muovaillaan. Sen
-tähden Daidalos kadehti häntä ja heitti hänet päistikkaa alas Athenen
-temppelistä. Mutta jumalatar sääli häntä ja muutti hänet peltopyyksi,
-joka iäti lentelee temppelin kukkuloiden ympärillä. Ja Daidalos pakeni
-Minoksen luo Kreetaan ja teki hänelle työtä monta vuotta, kunnes hän
-teki teon niin häpeällisen, että taivaan aurinkokin siltä peitti
-kasvonsa.
-
-Silloin hän pakeni Minoksen vihaa, hän ja hänen poikansa, Ikaros. He
-tekivät itselleen siivet höyhenistä ja kiinnittivät höyhenet toisiinsa
-vahalla ja pakenivat meren yli Sisiliaa kohden. Mutta Ikaros lensi
-liian lähelle aurinkoa, ja hänen siipiensä vaha suli ja hän putosi
-Ikarian mereen. Mutta Daidalos tuli vahingoittumattomana Sisiliaan
-ja teki siellä monta ihmeellistä tekoa. Hän teki Kokalos-kuninkaalle
-vesisäiliön, josta juoksi suuri joki ja kasteli kaiken maan, ja hän
-rakensi vuorelle linnan ja aarreaitan, joita eivät jättiläisetkään
-olisi voineet valloittaa. Ja Selinuksessa hän kokosi sen höyryn,
-joka tuprusi Aitneen [Etnan] tulisijoista ja teki siitä lämpimiä
-höyrykylpyjä, joilla hän paransi kuolevaisten ihmisten kipuja. Hän
-teki myöskin kultaisen mehiläispesän, johon mehiläiset kokosivat
-hunajaansa, ja Egyptissä hän rakensi esipihan Hephaistoksen Memfiissä
-olevaan temppeliin ja asetti sinne oman kuvapatsaansa, ja monta
-muutakin ihmeellistä työtä hän siellä teki. Minokselle hän teki
-kuvapatsaita, jotka puhuivat ja liikkuivat, ja Britomartiin temppelin
-ja Ariadneen tanssisalin, jonka hän hakkasi kauniista valkoisesta
-kivestä. Sardiniassa hän teki työtä Iolaokselle ja kävi monessa muussa
-lähitienoon maassa, vaeltaen iäti paikasta toiseen taitoinensa ihmisten
-vihaamana ja kiroamana.
-
-Theseus seisahtui Minoksen eteen, ja he katsoivat toisiansa silmästä
-silmään. Ja Minos käski viedä nuorukaiset ja neitoset vankeuteen ja
-heittää heidät yksitellen pedolle ruoaksi, jotta Andrageoksen kuolema
-kostettaisiin. Silloin Theseus huusi:
-
-"Kuule minua, oi Minos! Salli, että minut ensimmäiseksi heitetään
-pedolle. Sillä juuri sen vuoksi minä tänne tulin omasta vapaasta
-tahdostani enkä arvan määräämänä."
-
-"Ken sinä sitten olet, uljas nuorukainen?"
-
-"Minä olen sen miehen poika, jota sinä vihaat enemmän kuin ketään muuta
-ihmistä maan päällä, minä olen Ateenan kuninkaan Aigeuksen poika ja
-olen tullut tänne tehdäkseni lopun tästä verotuksesta."
-
-Minos mietti hetkisen ja katsoi lujasti Theseusta kasvoihin; ja hän
-ajatteli: "Tuo nuorukainen tahtoo sovittaa omalla kuolemallaan isänsä
-synnin." Viimein hän vastasi lempeästi:
-
-"Palaa rauhassa kotiisi, poikani. Sääli olisi sinunlaistasi uljasta
-nuorukaista!"
-
-Mutta Theseus sanoi: "Minä olen vannonut, etten palaa takaisin,
-ennenkuin olen nähnyt tuon hirviön kasvoista kasvoihin."
-
-Silloin Minos vihastui ja sanoi: "Niinpä olet sen näkevä! Viekää pois
-tuo houkkio!"
-
-He veivät Theseuksen vankeuteen toisten nuorukaisten ja neitosten kera.
-
-Mutta Minoksen tytär Ariadne näki Theseuksen ja tuli ulos valkoisesta
-kivisalistaan. Hän rakastui Theseukseen tämän rohkeuden ja ylevyyden
-tähden ja sanoi itsekseen: "Häpeä olisi, jos tuollainen nuorukainen
-kuolisi!" Ja hän meni yöllä vankihuoneeseen ja ilmaisi Theseukselle
-kaikki ajatuksensa ja sanoi:
-
-"Pakene heti laivallesi, sillä minä olen lahjonut vartijat, jotka ovat
-ovella. Pakene, sinä ja sinun ystäväsi, ja palaa rauhassa Kreikkaan! Ja
-ota minut mukaasi, sillä en uskalla jäädä tänne sinun jälkeesi! Sillä
-isäni tappaa minut kauhealla tavalla, jos hän saa tietää, mitä minä
-olen tehnyt."
-
-Theseus seisoi hetkisen sanatonna, sillä niin tytön kauneus häntä
-hämmästytti ja hurmasi. Mutta viimein hän sanoi: "Minä en saata palata
-rauhassa kotiini, ennenkuin olen nähnyt Minotauroksen ja tappanut sen
-ja kostanut kaikkien nuorukaisten ja neitosten kuoleman ja tehnyt lopun
-maani kauheasta kirouksesta."
-
-"Aiotko tappaa Minotauroksen? Kuinka sitten?"
-
-"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta hirmuinen pitää sen pedon olla,
-joka on minua väkevämpi."
-
-Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi: "Mutta
-kun olet tappanut pedon, niin kuinka luulet löytäväsi tien ulos
-labyrintistä?"
-
-"En tiedä, enkä siitä välitäkään; mutta kummallinenpa täytyy sen tien
-olla, jota en löytäisi, ennenkuin olen syönyt pedon raadon."
-
-Silloin Ariadne rakasti häntä vieläkin enemmän ja sanoi:
-
-"Sinä olet liian rohkea, kaunis nuorukainen; mutta minä voin auttaa
-sinua, vaikka olenkin vain heikko tyttö. Kas, tästä saat miekan, sillä
-ehkä saat tuon pedon tapetuksi, ja ota tämä lankakerä, sen avulla ehkä
-löydät tien ulos labyrintin sokkeloista. Lupaa minulle vain, että otat
-minut mukaasi ja viet kotiisi Kreikkaan, jos onnellisesti saat työsi
-suoritetuksi. Sillä isäni minut varmasti tappaa, jos hän saa tietää,
-mitä minä olen tehnyt."
-
-Theseus nauroi ja sanoi: "Mikäpä minua nyt estäisi onnistumasta!" Ja
-hän pisti miekan poveensa ja kätki lankakerän käteensä ja sitten hän
-vannoi valan Ariadneelle, lankesi polvilleen hänen eteensä ja suuteli
-hänen käsiänsä ja jalkojansa. Ariadne itki kauan hänen tähtensä ja meni
-sitten pois; ja Theseus heittäytyi levolle ja nukkui makeasti.
-
-Kun tuli seuraavan päivän aamu, niin vartijat tulivat ja veivät
-Theseuksen labyrinttiin.
-
-Hän astui tuohon kauheaan rotkoon ja kulki kallioilla kiemurtelevia
-polkuja ja läpi luolien ja holvien ja mutkikkaiden pylväskäytävien ja
-yli korkeiden kivikasojen. Hän kääntyi oikealle ja vasemmalle ja kulki
-eteen ja taaksepäin, kunnes hänen päänsä meni aivan sekaisin. Mutta
-koko ajan hän piti kerää kädessään, sillä sisään tullessaan hän oli
-kiinnittänyt langan pään kiveen ja kehitti lankaa kädestään kulkiessaan
-eteenpäin. Ja lankaa riitti, kunnes hän kohtasi Minotauroksen kapeassa
-solassa mustien kallioiden keskellä.
-
-Kun hän näki pedon, niin hän pysähtyi hetkeksi, sillä hän ei ollut
-koskaan nähnyt niin eriskummallista otusta. Sillä oli miehen ruumis,
-mutta sen pää oli härän pää, ja sillä oli leijonan hampaat, joilla se
-raateli saalistansa. Kun se näki Theseuksen, niin se mylvi ja hyökkäsi
-sarvet sojossa suoraan häntä kahden.
-
-Mutta Theseus hyppäsi ketterästi syrjään ja pedon mennessä ohi hän
-viilsi miekallaan sitä polveen, ja ennenkuin se ennätti kääntyä
-takaisin tuohon kapeaan solaan, niin hän rupesi ajamaan sitä takaa ja
-pisteli sitä takaapäin miekallaan tavan takaa, niin että hirviö pakeni
-kauheasti ulisten, sillä se ei ollut koskaan ennen haavoittunut. Ja
-Theseus ajoi sitä takaa minkä ennätti pitäen lankakerää vasemmassa
-kädessään.
-
-Niin he ryntäsivät eteenpäin läpi luolien ja kaikuvien kallioholvien
-ja poikki rosoisten rotkojen ja virranuomien pitkin Ida-vuoren juurta,
-jota ei aurinko koskaan pääse lämmittämään, ja aina ikuisen lumen
-rajoille asti he kiitivät, vainooja ja vainottu, ja kamalasti kalliot
-vastasivat pedon ulvontaan.
-
-Viimein Theseus saavutti pedon, kun se huohottaen kaatui lumelle, ja
-hän tarttui sen sarviin ja väänsi sen pään taaksepäin ja työnsi terävän
-miekan sen kurkun läpi.
-
-Sitten hän kääntyi ja astua laahusti tuiki uupuneena ja voimatonna
-takaisin, ja lankakerän avulla hän löysi tien ja saapui viimein tuon
-kauhean luolan suulle, ja kukas muu kuin Ariadne jo häntä siellä odotti.
-
-Theseus kuiskasi: "Se on tehty!" ja näytti veristä miekkaansa. Tyttö
-pani sormen suulleen ja vei hänet vankihuoneeseen, avasi ovet ja laski
-kaikki vangit vapaiksi. Mutta vartijat nukkuivat raskaasti, sillä
-Ariadne oli heidät juovuttanut viinillä.
-
-Sitten he pakenivat yhdessä rantaan ja astuivat laivaan ja nostivat
-purjeen. Yö ympäröi heitä tummana, niin että he pääsivät kulkemaan
-Minoksen laivojen lomitse ja saapuivat kaikki onnellisesti
-Naksos-saarelle. -- Ja siellä Ariadneesta tuli Theseuksen vaimo.
-
-
-
-
-IV.
-
-Kuinka Theseus sortui ylpeytensä tähden.
-
-
-Mutta tuo ihana Ariadne ei saapunut koskaan puolisonsa kanssa Ateenaan.
-Toiset sanovat, että Theseus jätti hänet nukkumaan Kykladeille
-Naksos-saarelle ja että viinin Jumala Dionysos löysi hänet ja otti
-hänet luokseen taivaaseen, niinkuin te vielä joskus saatte nähdä vanhan
-Tizianin taulusta, joka on maailman mainioimpia maalauksia. Toiset taas
-sanovat, että Dionysos ajoi pois Theseuksen ja otti Ariadneen häneltä
-väkivalloin. Kuinka lieneekään ollut sen asian laita, joka tapauksessa
-kiireissään tai suruissaan Theseus unohti nostaa valkoisen purjeen.
-Hänen isänsä, Aigeus, istui ja odotti Sunionilla päivän toisensa
-jälkeen ja tuijotti vanhoilla silmillään yli meren nähdäkseen jo kaukaa
-poikansa laivan. Kun hän näki mustan purjeen, eikä valkoista, niin hän
-luuli Theseuksen kuolleeksi ja syöksyi suruissaan mereen ja kuoli. Sen
-vuoksi sitä merta on kutsuttu Aigeianmereksi tähän päivään asti.
-
-Nyt Theseuksesta tuli Ateenan kuningas ja hän puolusti maataan ja
-hallitsi sitä hyvin.
-
-Hän surmasi Marathonin härän, joka oli tappanut Minoksen pojan
-Andrageoksen, ja hän karkoitti amatsonit, nuo Idän kuuluisat sotaiset
-naiset, kun he tulivat Aasiasta ja valloittivat Hellaan ja tunkeutuivat
-itse Ateenaan. Mutta Theseus pysäytti heidät ja voitti heidät ja
-otti heidän kuningattarensa Hippolyteen vaimoksensa. Sitten hän meni
-sotaan Lapithia ja heidän kuuluisaa kuningastansa, Peirithoosta,
-vastaan. Mutta kun nuo molemmat uroot näkivät toinen toisensa, niin he
-rakastivat toisiaan ja syleilivät ja heistä tuli jalot ystävät, niin
-että Theseuksen ja Peirithooksen ystävyys on vieläkin sananpartena.
-Theseus kokosi kaikki maan hajanaiset ja heikot pikkukaupungit valtansa
-alle -- niin ateenalaiset sanovat -- ja yhdisti niiden asukkaat
-yhtenäiseksi voimakkaaksi kansaksi. Ja monta muuta viisasta tekoa
-hän teki, niin että hänen kansansa kunnioitti häntä vapautensa ja
-lakiensa isänä vielä monta sataa vuotta sen jälkeen, kuin hän oli
-kuollut. Ja kuusisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Marathonin
-kuuluisassa taistelussa, ihmiset sanovat nähneensä Theseuksen hengen
-mahtavine kuparinuijineen taistelemassa joukkojen etunenässä sen maan
-edestä, jota hän rakasti, maahan hyökkääviä persialaisia vastaan.
-Ja kaksikymmentä vuotta Marathonin taistelun jälkeen hänen luunsa
-löydettiin -- niin kerrotaan -- merentakaiselta Skyros-saarelta;
-ja ne olivat suuremmat kuin kenenkään kuolevaisen miehen luut.
-Ateenalaiset veivät ne kotiin riemusaatossa ja kaikki kansa tuli niitä
-vastaanottamaan ja lausumaan tervetulleiksi; ja niille rakennettiin
-ylevä temppeli ja se koristettiin maalauksin ja veistokuvin, ja niissä
-on kuvattuna kaikki Theseuksen jalot teot ja kentaurien ja lapithien ja
-amatsonien rynnäköt; ja sen rauniot ovat vieläkin pystyssä.
-
-Mutta kuinka Theseuksen luut löydettiin Skyros-saarelta? Minkä tähden
-hän ei kuollut rauhassa Ateenassa ja nukkunut isiensä vieressä? Sen
-tähden, että menestyksensä jälkeen hän kävi ylpeäksi ja rikkoi Jumalan
-ja ihmisten lakeja vastaan. Hän teki erään teon, pahimman kaikista,
-joka hänet vei murheella hautaan. Hän meni Manalaan ystävänsä, ylpeän
-Peirithooksen kanssa ryöstämään Persefonesta, Manalan kuningatarta.
-Mutta Peirithoos sai surkeasti surmansa tuolla pimeässä, maanalaisessa
-tulen valtakunnassa. Ja Theseus kahlehdittiin kallioon ikuista tuskaa
-kärsimään. Siellä hän istui vuosikausia, kunnes mahtava Herakles tuli
-Manalaan hakemaan kolmipäistä koiraa, joka vahtii Plutonin portilla.
-Herakles vapautti hänet kahleistaan ja toi hänet maan päälle vielä
-kerran päivänvaloa näkemään.
-
-Mutta kun hän tuli takaisin, niin hänen kansansa oli unohtanut hänet ja
-Kastor ja Polydeukes, ihmeellisen Joutsenen pojat, olivat hyökänneet
-maahan ja vieneet hänen äitinsä, Aithran, orjattareksi, siten
-kostaakseen kärsimänsä kauhean vääryyden.
-
-Ateenalaisten ihana maa hävitettiin, ja toinen kuningas hallitsi
-sitä ja karkoitti häpeällisesti Theseuksen. Theseus pakeni meren
-poikki Skyros-saarelle ja eli siellä surullisena ja murheellisena
-Lykomedes-kuninkaan linnassa, kunnes Lykomedes hänet kavalasti surmasi,
-ja hän pääsi lepoon kaikista vaivoistansa.
-
-Niin on vieläkin, lapsukaiseni, ja niin on oleva maailman loppuun asti.
-Niinkuin noille muinoisille kreikkalaisille, niin meillekin kaiken
-voiman ja väkevyyden antaa Jumala. Mutta jos ihmiset käyvät ylpeiksi
-ja omavaltaisiksi ja käyttävät väärin Jumalan kauniita lahjoja, niin
-Hän antaa heidän kulkea omia teitään ja sortua surkeasti, jotta
-kunnia olisi Hänen yksin. Jumala auttaa meitä kaikkia ja antaa meille
-viisautta ja rohkeutta jaloihin tekoihin. Mutta Jumala ottaa meistä
-ylpeyden, kun olemme niitä tehneet, jottemme sortuisi ja tulisi häpeään.
-
-Loppu.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UROITA***
-
-
-******* This file should be named 57285-8.txt or 57285-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/2/8/57285
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-