Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 2741 insertions, 0 deletions

diff --git a/57282-0.txt b/57282-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..91ea20a
--- /dev/null
+++ b/57282-0.txt
@@ -0,0 +1,2741 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57282 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+KONSTANTINOPELIN VALLOITUS
+
+Kertomus Turkin vallan perustamisajoilta kansalle ja nuorisolle
+
+Kertonut
+
+W. O. von HORN
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+
+Kuopiossa,
+U. W. Telén & C:o,
+1902.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN LUKU.
+
+
+Eräänä päivänä alkupuolella toukokuuta 1452 kulki muudan armenialainen
+Adrianopelin rantakatua pitkin Maritsajoen rannalla olevalle
+vesiportille päin. Hänen päällään oli pitkä, musta kauhtana ja
+omituinen armenialainen lakki syvällä päässä. Hän näytti jo ijäkkäältä
+mieheltä, sillä hänen hartiansa olivat kumarassa ja pitkä, melkein
+valkoinen parta peitti lähes kokonaan hänen kasvonsa, mutta poskilla
+hänellä oli vielä nuorekas väri. Ammatiltaan hän nähtävästi oli
+kuljeskeleva rihkamakauppias, kuten monet hänen kansastaan. Hän näet
+kantoi edessään leveästä hihnasta pitkulaista neliskulmaista koria,
+jossa hän nahkapeitteen alla suojellen säilytti tavaroitaan. Siinä oli
+kalliita ryytejä, tuoksuvia öljyjä ja voiteita, jommoisia turkkilaiset
+naiset mielellään käyttävät kylvyissään varsinkin voidellakseen
+tuuheata, tummaa tukkaansa kylvyn jälkeen hyvänhajuiseksi.
+
+Hänen kasvojensa ilme näytti kylmältä ja välinpitämättömältä, mutta jos
+tarkasti hänen tuikeita, teräviä, levottomasti vilkuilevia, kaikkea
+tähysteleviä silmiään, niin tuli toiseen käsitykseen, ja tuo
+näennäisesti tylsä välinpitämättömyys näytti olevansa naamari, jonka
+taakse hänen kansansa koko henkinen sukkeluus ja neuvokkaisuus
+kätkeytyi.
+
+Maritsan toisella puolen olevista ihanoista puutarhoista toi leuto
+tuulen henki tuoksua tuhansista kukista väsynyttä matkamiestä vastaan
+ja hänen ohitsensa ylvästä kaupunkia kohden, joka seitsemälle
+kukkulalle rakennettuna, niinkuin vanha Rooma, komeasti loisti laskevan
+auringon kultahohteessa.
+
+Joen rannoilla hyöri kirjavanaan uimamiehiä ja korkeiden muurien
+ympäröimissä puutarhoissa käyskenteli paksuihin huntuihin verhottuja
+naisia, sillä aikaa kun heidän vartijansa, mustat, vahvaruumiiset
+afrikalaiset olivat vahdissa ovilla.
+
+Ratsumiehiä uljasten, puhdasrotuisten arapialaisten tammojen selässä
+kiiti ohitse loistavasti koristettuina, niinkuin itämaan tapa vaatii.
+Dervishejä hiiviskeli pitkin tietä, ikäänkuin heidän ajatuksensa
+olisivat olleet kaiken maallisen yli korotettuina, ja kuitenkin
+pälyivät heidän silmänsä joka taholle, niin ettei pieninkään asia
+jäänyt heiltä huomaamatta.
+
+Turkkilaisten joukossa asteli nöyränä kreikkalainen, joka tarkoin
+laski, kuinka paljon hänen kannatti millekin vastaantulijalle
+kumartaa. --
+
+Turkkilaisten antoi armenialainen rauhassa mennä ohi, jos he eivät
+häneltä mitään ostaneet; mutta kun tuli joku kreikkalainen, joka
+milloin käyttäytyi nöyrästi kuin orja, milloin taas ylimielisesti kuin
+käskijä, silloin välähti hänen silmässään kamala loiste ja syvälle
+juurtunut kansallisviha tuli pian ilmi.
+
+Aivan lähellä sitä paikkaa, mistä tie jyrkästi kääntyi portille, kasvoi
+iso surupaju Maritsan aaltojen kostuttamana, ja sen hienojen,
+riippuvien, mutta tuuheutensa kautta varjoisten oksien suojassa oli
+kivipenkki, joka ei ainoastaan houkutellut levähtämään, vaan myös
+erittäin hyvin sopi myymäpaikaksi hänen voiteilleen, öljyilleen ja
+ryydeilleen. Siihen istahti armenialainen. Tuontuostakin koetti hänen
+katseensa mitata näköpiirin reunaa lähenevän auringon korkeutta.
+
+Tästä hän saattoi nähdä portin lävitse jokseenkin kauvas sitä kaupungin
+katua pitkin, joka päättyi vesiporttiin.
+
+Eloisan näytelmän mitä erilaisimpia jalkamiehiä ja ratsastajia, joita
+kulki ulos ja sisään, keskeytti juuri nyt osasto janitshareja, jotka
+lähestyivät, heidän päällikkönsä, aga, istuen korkealla ratsun selässä.
+
+Sotilaallisesta järjestyksestä heidän marssiessaan ei ollut
+puhettakaan. He juoksivat sekaisin, puhelivat, nauroivat, laskivat
+leikkiä, kiusottelivat ohikulkijoita raa'alla tavalla ja käyttäytyivät
+jotakuinkin niin kuin sellaiset, joille kaikki on sallittua, ja joita
+kohtaan oikeutetusta pelosta ja kammosta kaikki osottautuivat nöyriksi
+tai, jos suinkin mahdollista, väistyivät heidän tieltään.
+
+Armenialainen ei voinut toivoa pääsevänsä heidän käsistään, sillä hän
+ei nähnyt mitään pakotietä: mutta hän veti nopeasti nahkapeitteen
+sirojen rasioittensa, lasien ja puusäiliöitten päälle ja pani sen
+soljet niin tiukkaan kiinni kuin hän suinkin sai, koska hän pelkäsi
+rohkeita kopalluksia.
+
+Hän oli juuri saanut sen tehdyksi, kun he tulivat kohdalle.
+
+Muudan löi lakin hänen silmilleen, toinen nyhtäsi häntä parrasta;
+jokaisella oli pilasana varalla, mutta ei yksikään ollut loukkaava tai
+hävytön, ja armenialainen antoi heille takaisin milloin leikillisesti,
+milloin terävästi ja ähitellen, niin että naurun rähähdys seurasi hänen
+sanojaan ja halu häntä härnätä tuli vaan suuremmaksi.
+
+Kreikkalainen, jota turkkilainen vihasi enemmän kuin armenialaista, ei
+olisi päässyt niin vähällä pälkähästä, kuin Armenian vuoriston
+pikkukauppias, joka nähtävästi tunsi ne, joiden kanssa hän oli
+tekemisissä. --
+
+Nyt lähestyi aga.
+
+Hän oli komea, noin viidenkymmenen vuotias mies, jolla oli ilmeikkäät,
+kauniit kasvot ja suuret, terävät silmät.
+
+Armenialainen nousi ylös, paljasti päänsä ja sanoi: "Rauha olkoon sinun
+kanssasi!"
+
+"Tommaso!" sanoi Muktar-aga, katsoen häneen hämmästyneenä. "Sinä olet
+kauvan viipynyt poissa, ja sinua odotetaan hartaasti. Älä viivyttele!
+Minulla oli palatsin vartio viime yönä ja ankarin käsky päästää sinut
+sisälle mihin aikaan yöstä tahansa." Hän oli ratsastanut aivan
+armenialaisen luo ja puhui nämä sanat niin hiljaa, ettei niitä paitsi
+häntä kukaan voinut kuulla.
+
+"Kiitos sulle Muktar-aga", vastasi armenialainen. "Tommaso rientää,
+minkä hän vain huomiota herättämättä suinkin voi."
+
+Sillävälin kun janitsharien aga meni nopeasti etenevien miestensä
+perästä, nousi armenialainen, joka uudestaan oli istuutunut
+ripustaakseen kantokorinsa selkäänsä, jokseenkin reippaasti ja astui
+nopeammin ja rivakammin, kuin hänen ikänsä oikeastaan olisi sopinut
+myöntää, portista kaupunkiin, raivasi itselleen yhä lisääntyvässä
+väkitungoksessa tietä niin paljon kuin hän voi, ja poikkesi
+ensimäiselle oikealle kääntyvälle kadulle päästäkseen sille kukkulalle,
+jolla oli suurherran laaja palatsi, joka nyt ihmeellisesti loisti
+laskemaisillaan olevan ilta-auringon valossa.
+
+Kun hän aikoi astua selkoselällään olevasta portista palatsin suureen
+pihaan, niin sulki häneltä tien vahdissa oleva janitshari.
+
+"Takaisin, giauri!" ärjäsi hän hänelle.
+
+Tommaso, joksi aga oli häntä nimittänyt, mainitsi nimensä, ja
+janitshari vavahti säikähtäen, astui syrjään ja antoi hänen
+esteettömästi jatkaa matkaansa.
+
+Lähellä palatsin ovea riensi neekeri häntä vastaan. Se oli sulttaanin
+kapidschi, Ferik bei.
+
+"Siinäkö sinä viimeinkin olet?" sanoi hän. "Olen jo kauvan sinua
+odottanut, ja usein on sinua minulta kysytty. Tule kiireesti!" sanoi
+hän sitten, otti armenialaisen kädestä kiini ja vei hänet ulkonevan
+tornin ympäri pienelle muurin ovelle, jonka taa molemmat katosivat.
+
+Ei viipynyt kuitenkaan kauvempaa kuin korkeintaan kymmenen minuuttia,
+niin tuli neekeri taas ulos kukoistavan nuoren miehen seurassa, joka
+kävi aivan suorana, jonka vartalo tosin näytti hoikalta ja hienolta,
+mutta kuitenkin yhtä voimakkaalta kuin notkealta. Hänellä oli
+armenialaisen viitta ja lakki, mutta ei kukaan olisi tuntenut häntä nyt
+samaksi valkopartaiseksi vanhukseksi, joka vähäistä ennen oli neekerin
+kanssa hävinnyt saman portin taakse, josta hän nyt niin ihmeellisesti
+muuttuneena ja nuortunneena astui esiin.
+
+"Suurherra on kioskissa, Haik Tommaso", sanoi neekeri tuttavallisesti
+avatessaan puutarhan porttia. "Sinä tunnet täkäläiset tiet yhtä hyvin
+kuin minäkin, vieläpä useita, joita minä en tunnekaan", lisäsi hän
+hiljaa, työnsi Tommason puutarhaan, lukitsi nopeasti portin hänen
+jälestään ja kätki avaimen vyönsä alle.
+
+Haik, joksi turkkilaiset armenialaisia ja nämä itsekin itseään
+nimittivät erään hyvin kuuluisan Haiko nimisen kansallissankarin
+mukaan, astui puutarhan hämärille, viileille varjokäytäville ja osoitti
+epäröimättömällä etenemisellään, kuinka totta neekeri oli puhunut. Pian
+näki hän kioskin, komean huvimajan, jota kohden hän rauhallisesti
+asteli.
+
+Orjat, joita oli suuri joukko jonkun matkan päässä kioskin ympärillä,
+tunsivat hänet, lausuivat hänelle ystävällisesti hymyillen puoli ääneen
+"salaminsa" ja osoittivat raskaita kultakoristeisia oviverhoja, jotka
+sulkivat kioskin etusalin holvikaarioven.
+
+Vaikka nuoren Haikin askelet, itsessään kepeät ja joustavat, tuskin
+olivat kuultavat teiden hienolla hiekalla, niin kuitenkin käsi, musta
+kuin sysi, nosti raskaan oviverhon, kun hän vielä oli jonkun matkan
+päässä, ja naama, niin ruma kuin aito neekerin naama kuuna päivänä voi
+olla, kurkisti esille uteliaana.
+
+Mutta tuskin huomasi neekeri Haikin, kun hänen naamansa meni irvalleen,
+hänen leveä suunsa vetäytyi vielä leveämmäksi korvia kohden, paksujen
+huulten välistä tuli näkyviin kaksi riviä lumivalkeita hampaita, --
+eikä tämä neekeriystävyyden täysikelpoinen ilmaus tarkoittanut ketään
+muuta kuin Haikia, jolla oli jokaiselle varalla ystävällinen sana ja
+hyväntahtoinen neuvo, jos sitä tarvittiin, ja josta tiedettiin, missä
+arvossa Padishah häntä piti.
+
+Ruma neekeri viittasi, ja Haik astui keskeltä jakaantuvan oviverhon
+läpi huoneeseen, jossa tosin oli kallisarvoiset matot lattialla, mutta
+ei muita koristuksia kuin pieni suihkulähde, jonka vesisäteet
+pulppuelivat hopeaisesta torvesta. Takaisin pudotessaan sen pisarat
+kokoontuivat maljaan, jonka sisusta kaunistivat kalliista kivistä
+kokoonpannut kasvi- ja kukkakuviot, niin sanotut arabeskit.
+
+Tämän, oikeastaan eteisenä käytetyn huoneen ulko-oven vastapäätä oli
+toinen samanlainen ovi, jonka sulki vielä runsaammin kullalla
+koristettu verho, ja oven toisella puolella, joka vei suurempaan
+saliin, oli varsinainen vastaanottohuone, jossa mahtoi olla
+"uskovaisten hallitsija", kuten turkkilainen nimittää sulttaaniaan;
+sillä sitä, että hän todella oli siellä, ei voinut aavistaa siinä,
+missä neekeri ja Haik seisoivat, kun ei sieltä kuulunut mitään ääntä.
+
+Haik osoitti kädellään sisähuoneeseen päin ja katsoi kysyvästi
+neekeriin. Tämä ymmärsi kysyvän liikkeen ja pannen sormensa huulelleen
+antoi merkin, ettei ollut lupa puhua sanaakaan ääneen.
+
+Tuokion kuluttua tuli vastaanottohuoneesta vanha parrakas turkkilainen,
+jonka Haik huomasi oviverhon liikahtaessa. Hän astui nopeasti neekerin
+kohottaman raskaan oviverhon isojen poimujen taa, ja vanhus astui ulos
+kioskista häntä huomaamatta.
+
+"Kuka se oli?" kysyi Haik neekeriltä. "Mureddin, toinen visiiri",
+sanoi neekeri, "hurja, kiivas mies, joka on laivaston päällikkö,
+kapudan-pasha."
+
+"Kiivaat myrskyt eivät kestä kauvan!" nauraa hihitti viekkaan näköisenä
+Haik ja jatkoi sitten: "ilmoita minut suurherralle!" --
+
+Neekeri pujahti oviverhojen lävitse melkein heilauttamatta niiden
+suuria poimuja ja ilmestyi seuraavassa silmänräpäyksessä uudelleen
+viitaten nuorelle armenialaiselle.
+
+Tämä oli juuri kerrotun kohtauksen aikana heittänyt lakkinsa sohvalle,
+joka oli huoneen seinustalla, oli ohkasilla sormillaan pyyhkäissyt
+otsaltaan kiharaista, aaltoilevaa tukkaansa, joka nyt valui alas
+silkinhienoisissa kiemuroissa hänen leveille hartioilleen asti, ja
+astui nyt kokonaan syrjään nostettujen oviverhojen lomitse
+keisarilliseen vastaanottohuoneeseen, missä ovea vastapäätä suurherra
+lepäsi leveällä, vaaleanvihreällä venetsialaisella sametilla
+päällystetyllä sohvalla.
+
+"Uskovaisten hallitsija" oli iso, vahva mies parhaassa miehuuden
+ijässä. Mutta vaikka hänen vartalonsa olikin voimakas, niin näkyi
+kuitenkin hänen kauniissa kasvonpiirteissään hieman ventomielinen ilme.
+Vaaleanruskea, hiukkasen punertava, kiharainen parta ympäröi hänen
+leukaansa, suutansa, vieläpä peitti puolet poskiakin. Kauniisti
+kaarevien kulmakarvojen alta katseli kaksi suurta, kaunista, ilmeikästä
+silmää, jotka, sen näki niistä, mahtoivat voida singahutella pelottavia
+vihan salamoita. Otsa hänellä oli korkea ja tuskin vähääkään ryppyinen.
+Tukasta ei näkynyt jälkeäkään ei ohimoilla eikä niskassa, vaan sen
+peitti vaalean vihreä, erinomaisen hienosta vaatteesta tehty turbaani,
+jota otsan puolelta oli kiinipitämässä yksi ainoa välkkyvä, tavattoman
+suuri timantti.
+
+Valkoinen, poimukas puku verhosi mahtimiehen vartaloa paljasta kaulaa
+myöten. Vyötäisiltä piti sitä koossa useita kertoja ympäri kiedottu
+hienon hieno hindostanilainen saali, johon oli pistettynä jalokivillä
+koristettu käyrä tikari kultaisessa tupessa.
+
+Huoneessa, joka ei ollut kovin suuri, olivat seinät verhotut raskailla
+vaaleanvihreillä silkkikankailla samoin kuin pehmeät untuvapatjat,
+joita oli pitkin seiniä, samanvärisellä vahvalla sametilla
+päällystetyt; sillä vihreä oli Muhamedin, profeetan, lempiväri, eikä
+sen käyttämiseen ole lupaa muilla kuin profeetan jälkeläisellä ja
+näkyväisellä edustajalla, "sulttaanilla", "suurherralla" eli
+"uskovaisten hallitsijalla", jolla myös on padishahin arvonimi.
+
+Haik astui sisälle, kumarsi kolmasti melkein maahan saakka, heittäysi
+sitten polvilleen ja kosketti kolmasti maata otsallaan ja jäi siihen
+asentoon, siksi kun suurherra häntä puhutteli ja käski nousemaan ylös.
+
+Suurherra kohensihe nopeasti patjallaan, työnsi paksun käärön vasemman
+käsivartensa alle, niin että hän tuli puoleksi istuvaan asentoon, ja
+sanoi sitten kaunissointuisella äänellä hyväntahtoisesti: "nouse ylös,
+Haik Tommaso, ja istuudu!"
+
+Armenialainen nousi seisomaan ja pannen molemmat säärensä alleen
+ristiin istuutui pehmeälle lattiamatolle.
+
+"Et ole minulla koskaan vielä näin kauvan odotuttanut, Haik", sanoi
+suurherra.
+
+"Se, joka kantaa raskasta taakkaa, ei jaksa kiiruhtaa, korkea herra",
+sanoi Haik, "ja se, jolla on vaan kaksi silmää nähdä, tarvitsee aikaa
+nähdäkseen saman, mitä neljä silmää ennättäisi nopeammin nähdä."
+
+"Painon mukaanhan palkka määrätään", sanoi sulttaani hymyillen ja
+merkitsevästi.
+
+"Uskovaisten hallitsija", alkoi nyt Haik puhua katsoen sulttaania
+silmiin, "sinä tiedät, että vanhan Bytsantiumin muureja on pitkälti ja
+minun tehtäväni oli tutkia ne tarkoin ja tehdä siitä sinulle selkoa."
+
+"Niin on, ja minä toivon, että sinä olet niitä tyystin tarkastellut ja
+annat minulle riittäviä tietoja", sanoi suurherra. --
+
+"Sinun orjasi on tehnyt velvollisuutensa", vastasi Haik, "mutta sinä
+tiedät myös, että nuo kirotut kreikkalaiset eivät luota Haikiin, ja
+pitävät tarkkaa vahtia nykyään."
+
+"Sinuun nähden heillä on siihen täysi syy", sanoi suurherra, ja hänen
+kaunis suunsa vetäytyi pilkalliseen hymyyn.
+
+"On kyllä, se on totta", jatkoi Haik; "sillä he ovat murhanneet minun
+vanhan isäni, he ovat hänet ja minut tehneet kerjäläisiksi. Kirotut
+olkoot he, niin kauvan kuin yksikään siitä uskottomasta kansasta on
+elossa!"
+
+"Sinä palkitset heille runsaalla mitalla", ivasi sulttaani.
+
+"Kostoa olen minä heille vannonut, ja kosto on suloinen!" vastasi Haik
+säihkyvin silmin.
+
+"Hyvä" vastasi sulttaani. "Tule asiaan! Mitä sanovat he linnan
+rakentamisesta Bosporon rannalle?"
+
+"He näkevät siinä ansan, jommoisia viritetään viekkaalle ketulle,
+vieläpä enemmänkin, he huomaavat siinä varman vaaran kaupungille, joka
+oikeastaan käsittää koko keisarikunnan", vastasi Haik, jonka sisu
+kiehui vihasta. "Sen ulkopuolellahan sinä olet valtakunnan herra."
+
+"Eräs sanoi", jatkoi Haik, kun sulttaani oli vaiti: "Jos sulttaanilla
+olisi voimakkaita kanuunoita, niin hän voisi kokonaan sulkea Bosporon."
+
+"Niin, voimakkaita kanuunoita!" toisti sulttaani haikein mielin
+puoliääneen.
+
+Haikin tarkka korva oivalsi suurherran lauseen. "Kaupunkilaisilla",
+sanoi hän, "ei totisesti ole liiaksi raskasta tykistöä! Mutta se on
+varma, korkea herra, että jos vastarakennetulla merilinnalla olisi yksi
+ainoakaan kunnollinen kanuuna, niin pitäisi voida ampua upoksiin
+jokikinen kaleeri, jok'ainoa kauppalaiva! Mutta tämä ei ole ainoastaan
+minun ajatukseni, sen on lausunut eräs, joka myös voi auttaa, ja jota
+Konstantinopelissa kohtelevat niinkuin jokaista, joka sokaistua neuvoo
+hyvään tai ojentaa kätensä tarjotakseen viimeistä tukea mainehikkaan
+Itärooman keisarikunnan kurjalle olemassa ololle. Ja siitä huolimatta,
+että he ovat hukassa, jos sinä, korkea herra, käyt heitä ahdistamaan,
+ovat he kyllin sokeita, ajaakseen luotaan miehen, joka toki osaisi
+ainakin valaa heille tulikitoja."
+
+Muhamed II hypähti ylös. "Kenestä sinä puhut Haik?" kysyi hän nopeasti.
+
+"Kanuunanvalajasta!" vastasi Tommaso.
+
+"Voitko sinä hankkia hänet minulle, jos hän mihinkään pystyy?" kysyi
+suurherra nopeasti ojentautuen ihan suoraksi seisomaan.
+
+"Minä en tiedä, mitä hän kykenee aikaan saamaan", vastasi
+armenialainen; "mutta se kai puhunee kumminkin hänen puolestaan, että
+keisari on pitänyt häntä työssään, kunnes rahat ja kanuunoihin
+tarvittava metalli loppuivat. Muutoin unkarilaista ei haluta kärsiä
+puutetta uskottomain kreikkalaisten tähden. Hän aikoo mennä Wieniin."
+
+"Pidätä hänet menemästä!" huusi kiivaasti sulttaani. "Eihän hän vaan
+liene vielä lähtenyt kaupungista, kun sinä sinne palaat?"
+
+"Voit rauhoittua, korkea herra", sanoi Haik iloiten niistä toiveista,
+joita hän voitti ystävälleen Orbanille; "ei hän pääse lähtemään, kun
+hänellä ei ole rahaa eikä voi saadakaan virkamiehiä lahjomatta. Jos hän
+nostaa siitä melua, niin he panevat hänet torniin seitsemän lukon ja
+salvan taa, eikä yksikään ihmiskorva kuule häntä, kun hän huutaa
+oikeutta avukseen! -- Jumala varjelkoon häntä olemasta kyllin tyhmä
+niin menetelläkseen; muutenhan sinun keisarillinen korkeutesi
+menettäisi hänet."
+
+"Jo huomenna pitää sinun jälleen olla Konstantinopelissa", huudahti
+sulttaani. "Se mies minun pitää saada käsiini!"
+
+"Sen pitää tapahtuman, korkea uskovaisten hallitsija", sanoi Haik,
+"mutta Orbanilla ei ole rahaa, ja hyvin ansaitsemaansa palkkaa
+odottaessaan hän on velkaantunut."
+
+"Tiedätkö sinä, mitenkä paljo hänellä on saatavaa keisarilta?" puuttui
+sulttaani nopeasti Haikin puheeseen. "Minä maksan sen hänelle ja annan
+kaksinkertaisesti, mitä nämä giaurit ovat hänelle luvanneet, mutta
+jättäneet antamatta. Sano se hänelle. Muhamed pitää sanansa!"
+
+"Hän on sinun, korkea herra", sanoi Tommaso täysin varmana
+onnistumisestaan.
+
+"Hyvä", vastasi sulttaani, "siitä ei sinulle ole koituva vahinkoa!
+Mutta nyt kerro pian, mitä olet havainnut!"
+
+"Muurit ovat vielä oivallisia niiltä kohden, missä ne vielä ovat
+roomalaista tekoa, ja tornit lujia", sanoi Haik; "mutta pitkät jaksot
+ovat kovin huonossa kunnossa. Orbanin kanuunat puhaltavat ne pois
+niinkuin lapsen henkäys kevyen höyhenen!"
+
+Näin sanoen pisti hän kätensä povelleen, pitkän mustan kauhtanansa alle
+ja veti esiin käärön, jonka hän levitti sulttaanin eteen
+kallisarvoiselle lattiamatolle.
+
+"Kas tässä, korkea herra ja käskijä, minun pitkällisen ja vaarallisen
+työni hedelmä. Jos nuo uskottomat olisivat saaneet minut kiini, niin he
+olisivat kuristaneet minut kuoliaaksi, niinkuin he tekivät minun
+syyttömälle isälleni, koska hän tarvitsi rahaa, jota keisari oli
+hänelle velkaa, mutta ei voinut maksaa. -- Katsos tässä nämä paikat,
+jotka olen merkinnyt punaisella värillä, ovat muurin heikoimmat kohdat.
+Sinä saat siitä helposti selon, kun minun karttani kuvaa vaan kaupunkia
+maan puolelta. He puuhaavat parast'aikaa innokkaasti muurien
+korjaamista; mutta kunnes raha joutuu keisarin kukkarosta köyhän
+työmiehen tai mestarin käsiin, joka antaa kalkkia muurausruukkiin, ei
+siitä ole mitään enää jälellä, ja kalkin asemasta pannaan pelkkää
+savea, joka päältä päin valkaistaan, niin että se näyttää kalkilta ja
+kuitenkin on vaan haurasta kuin savi. Petosta ylhäältä alas asti, siinä
+on kreikkalaisten rehellisyys, joka vanhastaan on tullut sananparreksi.
+Rakennus on laho ja mätä. Miekka riippuu heidän päänsä päällä, ja kun
+olisi aika varustautua, istuu keisari yhtenä Rooman paavin kanssa,
+saadakseen aikaan länsi- ja itämaisen kristillisen kirkon yhtymisen! --
+Ha ha ha!"
+
+"Herra, yhtä hyvin kuin sinä saat tulen yhtymään veteen, niin onnistuu
+tämäkin! Ja tälle horjuvalle perustukselle rakentaa pelastuksensa
+mahtinsa menettänyt kreikkalainen, tuo tutiseva pelkuri, eikä lujaan
+käsivarteen ja oikeaan uljuuteen."
+
+"Sellaiset perustukset eivät pidä", sanoi sulttaani hymyillen ja katsoi
+säihkyvin silmin pitkää paperikaistaletta, jonka Haik oli levittänyt
+hänen eteensä.
+
+"Mitenkäs on varustusväen laita?" kysyi hän sitten kohottaen nopeasti
+katseensa armenialaiseen.
+
+Tämä kohautti hartioitaan.
+
+"Se, jonka täytyy kerjätä, on köyhä", sanoi hän sitten pilkallisesti
+nauraen. -- "Hän, joka sanoo itseään Kreikan keisariksi, kerjää apua
+latinalaisilta. -- He taas ovat kaukana sinun valtasi tuottamasta
+vaarasta, eikä se, jonka oma kotinurkka ei ole tulessa, viitsi tulla
+tulta sammuttamaan. Herra, kun sinä ja sinun jalot esi-isäsi tempasitte
+irti Kreikan keisarikunnasta maakuntia ja maita toisen toisensa
+perästä, niin katselivat Europan herrat sitä rauhallisina ja arvelivat:
+Kaukana maalitaulusta on turvassa laukaukselta. Mitä se minua liikuttaa
+jos pelkurimaiselta kreikkalaiselta kynitään höyhenet, että hän vihdoin
+näyttää sellaiselta, jollaiseksi kreikkalainen Plato kerran kuvasi
+ihmistä, sanoen häntä höyhenettömäksi kukoksi? Kiekua kai kreikkalainen
+vielä voi, mutta taistella häntä ei haluta, koska hän pelkää saavansa
+naarmuja omaan nahkaansa. Sentähden kerjää hän nyt apua italialaisilta
+tasavalloilta, paavilta, länsimaiden keisarilta. Luuletko sinä
+länsimaalaisten unohtaneen ristiretkien ajat ja kreikkalaisten
+silloisen käytöksen? Arveletko kauppiaan menevän pitemmälle kuin hänen
+etunsa ulottuu? Jos mieli saada apua Venetsialta ja Genualta, niin
+Jumala armahtakoon! -- Sinä voit huoleti käydä päälle uskonrohkeine
+joukkoinesi. Vastustajaisi puolustusjoukot eivät ole loitolta
+koottuja!"
+
+"Luuletko niin?" kysyi suurherra totisena.
+
+"Kah". huudahti armenialainen, "luuletko sinä, että minua haluttaisi
+panna päätäni pantiksi, jonka sinun kapidshisi voi laskea jalkaini
+juureen?"
+
+"Palkkasoturien värväämiseen tarvitaan rahaa", jatkoi Haik, "mutta
+vaikka sitä olisikin, niin kreikkalaisen saastainen saituus ei sallisi
+siitä paljoa käytettävän; mutta sitä puuttuu kaikista rahastoista, ja
+toivehikkaasti katsotaan länsimaihin, jotka antavat yhtä vähän rahaa
+kuin sotilaitakaan. Venetsialaiset ja Genualaiset ovat ainoat, joilla
+sitä on, ja he osaavat kauppiaina pitää sitä oikeassa arvossaan. 'Minä
+annan, jotta sinä annat', se on vanha roomalainen oikeusperustus. Sinä
+näet, kuinka pitkälle se riittää. Oikeata osanottoa ei ole
+ajateltavissakaan siinä, missä vain oma etu on määrääjänä."
+
+"Teetpä surullisen kuvauksen keisarin tilasta, Haik", sanoi sulttaani
+nähtävästi hyvillään.
+
+"Surullisen, mutta todellisen!" vastasi armenialainen.
+
+Sulttaani nousi ylös, avasi salaisen oven ja veti esille nahkaisen
+kukkaron, jonka hän ojensi Tommasolle.
+
+"Se on kultaa, oikeita venetsialaisia kultatukaattia ja tsekiinejä",
+sanoi hän. "Nyt mene ja toimita tänne minulle se kanuunanvalaja!"
+
+Haik otti kultakukkaron, kumarsi syvään ja kätkettyään sen
+huolellisesti povelleen avaran viittansa alle, kiitti sulttaania ja
+poistui lähteäkseen taas vanhana pitkäpartaisena armenialaisena
+rihkamakorineen paluumatkalle Konstantinopeliin, joka onnistui hänelle
+vaaratta.
+
+Unkarilainen Orban oli tukalassa asemassa. Hänen varansa olivat
+loppumaisillaan, eikä keisari taipunut hänen tuumiinsa osaksi siitä
+syystä, että häneltä todella puuttui varoja, osaksi koska hän toivoi
+saavansa vältetyksi Adrianopelista uhkaavaa myrskyä kaikenlaisilla
+verukkeilla ja hänen arvoaan alentavalla rukuustamisella.
+
+Erään saaristolaiskreikkalaisen pitämässä pahanpäiväisessä merimiesten
+majatalossa lähellä meren rantaa, siinä kohden, missä se pistäkse
+syvälle molempain niemenkärkien väliin, istui tuo miesparka, joka näki
+kaikissa toiveissansa surkeasti pettyneensä. Hän nojasi huolten
+painamaa päätänsä oikeaan käteensä ja mietti, miten hän saisi henkensä
+elätetyksi lähinnä seuraavana aikana.
+
+Anniskeluhuone oli tyhjä, ei edes isäntäkään ollut tuvassa, kun äkkiä,
+melkein kuulumattomasi, vanha Haik astui sisälle ja istuutui
+huomaamatta surullisiin mietelmiin vaipuneen unkarilaisen viereen.
+
+"Mestari", alkoi hän puoliääneen, ja unkarilainen, joka luuli olevansa
+yksin säpsähti. "Mestari, sinun hommasi eivät näytä käyvän toivomustesi
+mukaan?"
+
+"Kirotut olkoot nämä bytsantilaiset!" huudahti Orban. "Minä tiedän,
+että hirttonuora on heidän kaulassaan, mutta he ovat valheen ja
+petoksen, saituuden ja ahneuden sokaisemia, He viivyttelevät maksujaan,
+minun rahani loppuvat, ja mihin voin minä ryhtyä vieraassa kaupungissa
+ilman ansiota?" Niin huusi hän purkaen suuttunutta sisuaan.
+
+"Lähde pois!" kuiskasi armenialainen hänen korvaansa.
+
+"Hyvähän sinun on puhua, Haik", vastasi Orban. "Minnekä pitää minun
+kääntyä, jossa taidollani voin ansaita leipää? Tiedätkö sinä kaupunkeja
+tai luostareita, jotka tarvitsevat kelloja, ruhtinaita, joille voisin
+valaa kanuunoita?"
+
+"Tiedän jälkimäisiä", kuiskasi armenialainen hänen korvaansa.
+
+Unkarilainen kääntyi nopeasti hänen puoleensa: "Puhutko sinä tosissasi,
+Tommaso?"
+
+"Minä tunnen sinun tilasi, Orban", vastasi hyvin hiljaa armenialainen.
+"Mikä oikeuttaa sinua luulemaan, että minä lasken leikkiä näin
+totisessa, jopa tukalassa asemassa? Ole vallan vakuutettu, että minä
+täydellä todella tarkoitan sitä, mitä sanoin."
+
+"Niinpä puhu selvemmin!" ahdisti Orban.
+
+"Vielä yksi seikka ensin", sanoi armenialainen, "onko sinusta
+yhdentekevää, ketä sinä palvelet?"
+
+"Minä palvelen sitä, joka minulle maksaa!" vastasi Orban nopeasti
+kysyjälle. "Missä puute on oven edessä, ei valinta ole vaikea."
+
+"Siinä sinä olet oikeassa", vastasi Tommaso; "mutta toinen seikka on
+mieleinen, toinen vastenmielinen ja siihen on usein kaikenlaisia
+kummallisia syitä, toisinaan ei mitään syitä, ja ikäänkuin hämärä,
+mutta voimakas vaisto meitä toisaalla vetää puoleensa, toisaalla
+työntää pois. Etkö tiedä sitä kokemuksesta?"
+
+"Sekin on totta ja oikein; mutta Haik, usko minua, minä palvelen
+jokaista mielelläni, mutta en vaan näitä petollisia bytsantilaisia. Se
+on minun ajatukseni!" sanoi unkarilainen vakaasti.
+
+"Vai niin, siis turkkilaisiakin?" kysyi Haik hymysuin ja tutkistellen.
+
+"Miksikä en?" huudahti Orban. "He ovat rehellisempiä kuin
+kreikkalaiset, ja sulttaani pitää sanansa uskollisesti, siitä on hän
+tunnettu."
+
+"Nyt pitää minun sinulta kysyä, puhutko sitä tosissasi", sanoi
+armenialainen viekkaasti hymyillen.
+
+"Ihan tosissani", vakuutti Orban painaen oikean kätensä vakuudeksi
+rintaansa vasten.
+
+"No niin on asiasi selvillä", vastasi Haik, "sinä olet tästä hetkestä
+lähtien suurherran Muhamed toisen palveluksessa! Kuinka paljon
+käsirahaa sinä vaadit, sano!"
+
+"Haik, minä hämmästyn", sanoi Orban ihmeissään tarkastellen terävin
+silmin armenialaista. "Onko sinulla valtakirjaa, Haik, älä petkuta
+minua!"
+
+"Puhuisinko minä sillä tavalla, ellei minulla sitä olisi?" kysyi
+armenialainen. "Paljonko käsirahaa sinä tahdot?"
+
+"Eikö sinusta kaksikymmentä tsekiiniä ole liikaa?" kysyi Orban.
+
+"Ei", vastasi Haik hyvillään siitä, ettei hän häneltä enempää vaatinut,
+ja painoi pyydetyn summan hänen kouraansa.
+
+Ilonvälähdys näkyi Orbanin kasvoissa. "Paljonkohan luulet suurherran
+antavan minulle palkkaa?" kysyi hän iloissaan.
+
+"Sitä minä en tiedä", vastasi Tommaso; "mutta vähää sinä et saa pyytää,
+sillä kanuunanvalajaa hän tällä kertaa tarvitsee. Hän haluaa kanuunoita
+voidakseen ampua upoksiin laivoja, jotka kulkevat hänen uuden linnansa
+ohi, eivätkä tahdo mukautua tullia maksamaan."
+
+"Niitä pitää hänen saaman", huudahti unkarilainen, "entäs metallia ja
+rahaa!"
+
+"Niitä ei sinulta tule puuttumaan, koska niitä ei häneltä puutu",
+vakuutti Haik.
+
+"Milloinka me lähdemme Adrianopeliin?" kysyi innostuneena unkarilainen
+nousten ylös.
+
+"Huomenna!" vastasi Tommaso.
+
+Isäntä tuli sisälle ja esti keskustelua jatkumasta, joka nyt kääntyikin
+muihin asioihin.
+
+Päivää myöhemmin vei neekeri, joka oli Maritsan rannalla olevassa
+puutarhassa sulttaanin kioskin ovenvartijana, Haikin uudestaan siihen
+huoneeseen, jonka me jo tunnemme.
+
+Tällä kertaa suurherra ei ollut yksin. Visiiri Halil pasha oli hänen
+luonaan.
+
+"Kas, siinähän on Haik!" huudahti sulttaani, kun nuori armenialainen
+käärmeen tavoin kuulumattomasti luikahti sisälle. "Oletko tuonut
+mestarin mukanasi?"
+
+"Ja lujasti käsirahalla sitonut!" vastasi Haik alamaisesti
+tervehdittyään.
+
+"Halil pasha korvaa sen sinulle", sanoi sulttaani. "Sinun
+palkitsemisesi on minun asiani! Missä hän on?"
+
+"Sinun tarvitsee vaan käskeä, korkea herra", sanoi Haik, "hän odottaa
+puutarhassa."
+
+Heti tuotiin Orban sisälle. Hän oli solakka, kaunis, vielä nuori mies.
+Hänellä oli pitkä, tumma tukka ja pitkät viikset. Yllään hänellä oli
+kaunis kotimaansa kansallispuku. Neuvottelua pidettiin nyt
+innokkaammin. Sulttaani antoi mestarille niin suuren palkan, ettei hän
+koskaan olisi sitä saanut niin korkealle nousemaan, ellei viekas Haik
+olisi keskustelua johtanut. Sitten kysyi sulttaani, tokko hän osaisi
+valaa sellaista kanuunaa, että sillä ampumalla uudesta meren rannalla
+olevasta linnasta voisi hävittää laivan. Unkarilainen myönsi varmasti
+osaavansa, ja Halil pasha sai toimekseen lähteä sinne mestarin kanssa
+jo seuraavana päivänä, jotta hän heti rakentaisi valimonsa ja niin pian
+kuin mahdollista ryhtyisi työhönsä. Satoja rakennustyömiehiä antoi
+visiiri Halil pasha siellä hänen käytettäväkseen ja tuntien herransa
+kärsimättömyyden, hän kehoitti tekemään työtä mitä suurimmalla
+kiireellä.
+
+Orbanista itsestäänkin oli tärkeätä saavuttaa päämääränsä niin pian
+kuin mahdollista, ja niin edistyi sulatusuunin ja valimon rakennus
+hämmästyttävän nopeasti, ja sulttaanista itsestään se näytti
+loitsimalla tehdyltä, kun hän siellä käydessään näki työn niin
+edistyneen, että Orban voi pyytää ensi tilassa pitämään huolta metallin
+hankinnasta, jota kanuunan tavattoman suuruuden tähden tarvittiin
+paljon enemmän kuin mitä sulttaani oli pitänyt riittävänä.
+
+Kaikki työt olivat vihdoin päättyneet ja valaminen alkoi. Sulttaani oli
+läsnä ja katseli ihmetellen työtä, kun hän ei ollut koskaan sellaista
+nähnyt. Mutta kun tuo kauhean suuri kanuuna oli valmiina, silloinpa
+vasta tuo tietämätön muhamettilainen tuli ihmeisiinsä ja syytämällä
+syyti kultaa Orbanille.
+
+Uudessa Bosporon rannalla olevassa linnoituksessa, jolle Muhamed II
+antoi nimen "Bogats Kessen", s.o. meren salmen katkaisija, asetettiin
+kanuuna käyttökuntoon varta vasten rakennetulle telineelle,
+valmistettiin tavattoman suuria marmorikuulia ja kanuuna ladattiin;
+mutta vasta kun kaksi venetsialaista kaleeriaa purjehti ohi, eivätkä
+linnaväen huudoista huolimatta tulleet maksamaan tullia, vasta silloin
+tuli kanuuna koetukselle. Kun kapteeni Rizzo ei vastannut turkkilaisten
+huutoon, tähtäsi Orban kanuunansa laivaa kohden. Kanuuna laukesi ja
+noin sadan kilon painoinen marmorikuula ruhjoi laivan aivan mäsäksi,
+niin että se silmänräpäyksessä upposi.
+
+Siitä lähtien nousi Orban yhtämittaa sulttaanin suosiossa, mutta aivan
+samassa määrässä myöskin viekas ja ovela Haik, joka vakoilijana teki
+suurimpia palveluksia ja siten koetti todellakin pirullisella tavalla
+kostaa Kreikan keisarille. Hän tunsi itsensä sitä onnellisemmaksi, mitä
+enemmän hän voi häntä vahingoittaa -- ja itse ansaita rahaa.
+
+Koko Konstantinopelin valtasi kauhu, kun kuultiin tämän kanuunan
+tuottamasta hirvittävästä hävityksestä ja lisäksi, että samainen
+unkarilainen Orban, jota Konstantinopelissa oli niin kehnosti kohdeltu,
+aikoi valaa toisen vielä voimakkaamman kanuunan, joka voisi murskata
+tomuksi Konstantinopelin muurit. Tämä tieto oli, ilman että sitä
+aavistettiin, lähtenyt Haik Tommasolta, joka osasi levitellä tietojaan
+turkkilaisten aikeista asukkaita säikytelläkseen niin viekkaasti, että
+ne tulivat jokaisen korville, vaan ei kukaan tietänyt mistä ne saivat
+alkunsa. Itse hän riemuitsi nähdessään vihollistensa hädän.
+
+Sillä välin saapui Konstantinopeliin länsimaiden niukka apu, mutta
+vielä pahempi kuin länsimaiden avun vähäpätöisyys, oli se sisällinen
+sekasorto, joka johtui Kreikan ja Rooman kirkon yhdistämisestä; sillä
+tämä toimenpide, jonka kautta keisari tahtoi saavuttaa vaan ulkonaisia
+tarkoituksia, nimittäin apua turkkilaisten puolelta uhkaavaa vaaraa
+vastaan, nosti kapinaan kansan ja kreikkalaisen papiston mielet ja
+murti yht'aikaa sekä kansan että keisarin voimat vieroittamalla heidät
+toisistaan.
+
+Mutta siitä huolimatta, että kansanjoukkoja kulki raivoten pitkin
+katuja ja huusi ja melusi tätä yhdistämistä vastaan, ei kaupungin
+puolustamista kuitenkaan laiminlyöty.
+
+Armenialaisesta Tommasosta, joka kaikenlaisissa valepuvuissa, mutta
+varsinkin munkin vaatteissa koetti kiihoittaa rahvasta keisaria
+vastaan, ei se ollut mieleen. Hän oli kaikkialla ja näki mitä tapahtui;
+sulttaanikin tiesi siten kaikki, mitä oli tekeillä ja nauroi
+kristityille, joiden täytyi väkisin pidättää satamassaan venetsialaisia
+laivoja hankkiakseen itselleen riittävää suojelusta. Kuitenkin oli tämä
+apu niin mitätöntä ja riittämätöntä, ett'ei edes itse Haikkaan voinut
+olla sääliväisesti hymyilemättä.
+
+Niin tuli talvi 1452-53, mutta vaikka sota jo oli julistettu, niin
+lykkäytyi kuitenkin taistelun alku kevääseen asti, ja kreikkalaiset
+kiittivät Jumalaa, että heille vielä suotiin armon aikaa, kun kaikilta
+puolin kuului munkkien ja tietäjäin ennustuksia, jotka julistivat
+Kreikan valtakunnan häviötä ja puolikuun voittoa.
+
+Sulttaani yksin tiesi, -- kukaan muu sitä ei aavistanutkaan -- että
+kreikkalaisten ja etenkin keisarin verivihollinen, Haik Tommaso
+tässäkin oli toimessaan tykkänään lamauttaakseen bytsantilaisten
+kreikkalaisten entisestäänkin tarmottoman pelkurikansan vähäistäkin
+rohkeutta. Haik näet muutti niin usein muotoa ja asua ja oli
+teeskentelyn taidossa sellainen mestari, että häntä oli vallan mahdoton
+tuntea.
+
+Ainoastaan kaksi intohimoa, ahneus ja kostonhalu täytti nuoren
+armenialaisen sielun. Hän oli aivan yksin maailmassa, sittenkun hänen
+isänsä ilmeisesti syyttömänä oli joutunut kuolon omaksi, kun hän oli
+keisarin hoviin hankkinut tavaroita, jotka hovin virkamiesten käsissä
+antoivat aihetta hävyttömimpään petokseen, mitä milloinkaan on
+harjoitettu hovissa, jossa petos ja valhe kuuluvat jokapäiväisiin
+ilmiöihin. Ne molemmat virkamiehet, jotka petosta olivat harjoittaneet,
+ainakin anastaneet itselleen suurimman voiton siitä, olivat jääneet
+rankaisematta, ja Haik Tommason isän oli täytynyt kauvan kitua
+kauheassa vankilassa, kunnes hänet vihdoin kuristettiin kuoliaaksi --
+ehkä noiden molempain virkamiesten käskystä, jotka lienevät pelänneet,
+että hän voisi antaa todistuksia heidän hävyttömistä konnantöistään.
+
+Tämä häpeällinen rikos oli saattanut onnettoman vanhuksen ilmankin
+kiivaan pojan aivan suunniltaan. Hurja, kaikissa intohimoissaan
+hillitön luonne leimahti vihanliekissä, ja tyydyttämätön kostonhalu
+kaikkia kreikkalaisia, keisaria ja Konstantinopelia vastaan oli hänen
+sielunsa ainainen ajatus, joka sen täytti öin ja päivin.
+
+Hänen isäänsä oli pidetty ainoana syyllisenä tuohon kamalaan
+hovipetokseen, ja hänen omaisuutensa oli otettu takavarikkoon, ja se
+oli ollut melkoinen. Siten oli muinoin rikkaan ja arvossa pidetyn
+Effremin poika tullut kerjäläiseksi, jolla todellakaan ei enää ollut,
+mihin päänsä kallistaa ja millä nälkäänsä tyydyttää.
+
+Siitä johtui jo aikaiseen hänen sieluunsa toinen vallitseva intohimo,
+yhtä tyydyttämätön ahneus.
+
+Kerjäten oli hän kuljeksinut pitkin Konstantinopelin katuja, oli
+villien isännättömien katukoirien kanssa tapellut ruuanjätteistä, ettei
+kuolisi nälkään, kunnes muudan armenialainen munkki otti hänet
+huostaansa.
+
+Mitä hätä oli aloittanut hänen henkisten voimiensa teroittamiseksi, sen
+täydensi oppineen isän kasvatus. Tämä vihasi itsekin kreikkalaisia
+uskonnon tähden ja hänen koulussaan kehittyi kostonhaluisesta
+Tommasosta se, jona olemme hänet jo nähneet, mies, joka kauniista,
+runsaista luonnonlahjoista huolimatta oli hurjien, hehkuvien
+intohimojen kammottava perikuva. Ne tekivät hänet kokonaan
+välinpitämättömäksi siitä, mitä uskonto, oikeus, velvollisuus ja
+omatunto käskivät, kun hän vaan voi tyydyttää kostonhimoaan niitä
+kohtaan, jotka olivat murhanneet hänen isänsä ja saattaneet hänet
+kerjäläiseksi, ja kun hän sen ohella oli tilaisuudessa keräämään
+rikkauksia, vaikkakin paheen ja vääryyden palveluksessa.
+
+Vaikka hän sulttaanin vakoojana oli koonnut rikkauksia, pysyi hän
+kuitenkin köyhänä Haikina, joka yhä kaikilla tarjona-olevilla keinoilla
+koetti tuottaa turmiota kreikkalaisille ja itselleen hankkia etuja.
+Rikkauksiaan ei hän käyttänyt sulostuttaakseen elämäänsä tai
+auttaakseen onnettomia ja vähentääkseen tai lieventääkseen inhimillistä
+kurjuutta; päinvastoin hän oikean saiturin tavoin vartioi kultasäkkiään
+ja kätki ne huolellisesti lattiakivien alle viheliäisessä asunnossaan.
+Ulkonäöstä päättäen ei siinä luullut asuvan miehen, jolla oli tuhansia
+takanaan. Hänen onnellisimpia hetkiään olivat ne, jolloin hän
+sydänyöllä koko luomakunnan nauttiessa rauhallista virkistävää unta,
+voi laskea kultakolikoitaan, kurjan petoksensa hedelmiä, iloita niitä
+katsellessaan ja huomatessaan niiden luvun lisääntyneen tai
+onnistuneesta kolttosesta kreikkalaisten turmioksi.
+
+Kuinka syvälle ihminen siihen suuntaan voi vajota, sen näytti Tommaso
+hirvittävimmällä tavalla.
+
+Nuo palatsivirkamiehet, jotka olivat olleet syynä hänen isänsä turmioon
+ja kuolemaan, murhattiin molemmat peräkkäin keisarillisessa palatsissa
+huolimatta vartioista ja lukemattomasta joukosta kaikenlaisia
+palvelijoita, joita siellä hyöri kaikkialla.
+
+Ankarimmallakaan tutkimuksella ei saatu syyllistä ilmi, mutta joka
+tarkkaan olisi voinut katsoa, olisi keisarillisen palvelijan puvussa
+tuntenut kukoistavan kauniin, nuoren armenialaisen, joka pirullisesti
+nauraen veti höyryävän tikarin molempien uhriensa rinnasta ja sitten
+yhtä jäljettömästi hävisi, kuin hän hämärän aikaan oli pujottautunut
+sisälle.
+
+Siitä lähtien karttoi hän palatsia. Verellä tahratut vaatteet
+löydettiin eräästä kaupungin kolkasta ja ne tuottivat kovia kärsimyksiä
+niille, joille ne ko'on ja ruumiinmuodon puolesta sopivat, vaikkakaan
+tiedusteluilla ei saatu sen enempää selville. Armenialaisen Effreniin
+poikaa ei kukaan epäillytkään murhaajaksi, koska oikeastaan ei kukaan
+ihminen koko suuressa, avarassa Konstantinopelissa häntä tuntenut, eikä
+kukaan hänestä välittänyt; sillä ei kukaan olisi arvannut häntä tuoksi
+vanhuudesta kumaraiseksi ukoksi, joka laahusteli keisarikaupungin
+kaduilla kaupitellen koristaan kallisarvoisia ryytejä ja voiteita
+taikka myös joskus vaelsi maaseuduilla, eikä kukaan olisi luullut häntä
+vaarallisimmaksi vakoojaksi, joka oli valinnut pyrkimystensä
+päämääräksi kaupungin luovuttamisen turkkilaisten käsiin.
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Ei kukaan tietänyt paremmin, miten kreikkalaisten sotavoiman laita oli
+Konstantinopolissa, kuin keisari ja -- Haik Tommaso. Edellinen sai
+ylimäiseltä ovenvartijalta Frantyeeltä tietonsa siitä surullisesta
+tosiasiasta, että kaupungin koko puolustusvoima, siihen luettuna
+kotimaiset ja vieraat joukot, jotka olivat tulleet avuksi, nousi vaan
+4,973:een kreikkalaiseen ja 2,000 ulkomaalaiseen.
+
+Tämä tieto oli kirjoitettuna keisarin vastaanottohuoneen pöydällä,
+johon keisari siitä syvästi masentuneena oli sen jättänyt, kun muudan
+palvelijoista, eräs viekas kreettalainen kepein askelin läheni pöytää,
+sieppasi paperin, luki sen ja sitten nopeasti kirjoitti luvut
+paperipalaselle, pisti sen sukkelasti piiloon ja huomaamatta poistui
+huoneesta.
+
+Kreettalaisen asunto oli palatsin maakerroksessa. Hän istui samana
+iltana yksin huoneessaan, kun ovi aukeni ja kreettalaisen laivurin
+puvussa solakka, kaunis nuorukainen astui sisään ja maan tavan mukaan
+tervehti keisarin palvelijaa kreetan murteella.
+
+"Minä olen tänään (oli 26 päivä tammikuuta 1453) tullut Kreetasta
+genualaisen Joan Giustinianin kaleereilla, joilla paitsi hyviä
+sotatarpeita tuotiin keisarille 700 genualaista sotilasta", sanoi hän
+puristaen maanmiehensä kättä, "ja tuon terveisiä sinulle sukulaisiltasi
+kotosaareltamme."
+
+"Ollos kaksinkerroin tervetullut", sanoi kreettalainen sydämmellisesti.
+
+"Sinun isäsi", jatkoi laivuri, "lähettää sinulle tässä kukkarossa sata
+tsekiiniä."
+
+"Tervetullut lahja näinä aikoina", vastasi kreettalainen
+palatsinpalvelija. "Siitä on minulle enemmän apua kuin keisarille
+teidän tuomastanne lisäväestä, josta johtaja Giustiniani lienee paras
+osa. Minulla ei ole sinulle vastalahjaksi muuta tarjottavaa, kuin tämä
+paperi!" -- Näin sanoen hän ojensi laivurille paperipalasen, jonka tämä
+nopeasti kätki.
+
+"Onko se oikein?" kysyi hän sitten kumartuen puhumaan maanmiehensä
+korvaan.
+
+Isidor, kreettalainen palatsinpalvelija vastasi samaten kuiskaamalla:
+"Se on alkuperäinen ilmoitus keisarin kaikista sotavoimista,
+semmoisenaan kuin se oli hänen pöydällään."
+
+"Oivallista", huusi laivuri. "Minä luotan siinä asiassa sinuun!"
+
+"Voit luottaakin, niin totta kuin minä vihaan keisaria niinkuin
+kuolemaa", vastasi palatsinpalvelija.
+
+"Kuinka paljon niitä on?" kysyi laivuri.
+
+"Pyh, seitsemäntuhatta kaiken kaikkiaan", kuului vastaus.
+
+"Ihanata!" kuiskasi laivuri. "Nehän töin tuskin riittävät vartioimaan
+muureja! Hukka heidät perii!" lisäsi hän riemuiten, "ja koston päivä
+koittaa!"
+
+"Mutta mitenkäs minä saan nahkani säilytetyksi, kun janitsharit
+murhaten veressä rypevät?" kysyi Isidor.
+
+"Kyllä minä siitä huolen pidän!" vastasi Tommaso. Juuri hän näet
+laivuri olikin.
+
+"Me pelaamme uhkarohkeaa peliä, ystäväni", kuiskasi Isidor, "täällä,
+jossa kukaan ei luota toiseensa kauvemmin kuin hän hänet näkee!" --
+
+"Eikö sinulle vaikein ole onnistunut, Isidor?" kysyi kreettalaiseksi
+laivamieheksi puettu Haik. "Etkö ole anastanut tärkeää asiakirjaa
+keisarin pöydältä? Meidän pelastumisemme on helpoin asia maailmassa.
+Kun kaikki menee mullin mallin, niin osaan minä tien turkkilaisten
+leiriin, ja siellä me olemme turvassa. Ja ellemme ehkä olisikaan
+turvassa, niin onhan maa leirin tuolla puolen meille avoinna, ja me
+pääsemme varmasti pakoon, sillä kun me pääsemme Balkanin
+toiselle puolelle, niin -- ota hiiri hännästä kiinni! Me olemme
+Konstantinopelista tulleita pakolaisia. Siten on kaikki niin kuin
+ollakin pitää, ja -- sitä älä unohda -- minulla on oikeus astua
+Muhamedin telttaan. Siellä tiedän, mitä tehdä, ja me voimme pitää
+huolta tulevaisuudestamme!"
+
+"Mitä sinä sillä tarkoitat?" kysyi melkein vavisten kiihkoissaan tuo
+uskoton, rahanhimoinen kreettalainen.
+
+"Pässinpää!" sanoi Tommaso. "Etkö sinä nyt ymmärrä? Minä tiedän, missä
+Muhamedin raha-arkku on, jossa on enemmän kultaa, kuin mitä tuo
+nälkäinen, purppuraan puettu kreikkalainen omistaa."
+
+Hän nauraa hihitti tyytyväisenä ja jatkoi sitten: "Me olemme molemmat
+sulttaanin palveluksessa. Sinä tiedät, että hän maksaa hyvästi: mutta
+me emme kumminkaan saa niin hyvää palkkaa, kuin minkä arvoisia meidän
+palveluksemme ovat. Mitä meiltä kohtuullisesta palkastamme puuttuu, sen
+me otamme täydellä oikeudella ansioittemme oman arvioimisemme mukaan ja
+viemme sen varmaan talteen. Sitten me annamme heidän tehdä, mitä he
+tahtovat, ja haemme suojaa Unkarista muka valloitetusta kaupungista
+tulleina pakolaisina. Sinä voit kiertoteitä palata Kreettaan, elääksesi
+siellä hekumassa upporikkaana miehenä, ja minä etsin itselleni
+tyyssijan jostakin paikasta, joka minua miellyttää. Sellainen on
+tuumani. Luota ehdottomasti minuun, niin kaikki käy mainiosti. Sinä
+otat, mitä sinulla on, nahkavyöhön vyötäisillesi, ja minä teen samaten.
+Niinpä tuli, mitä tuli, me olemme turvassa ja -- kosto on suloinen!"
+
+Viimeisiä sanoja sanoessaan hän näytti todellakin pirulliselta, ja
+äkillisellä, melkein itsetiedottomalla liikkeellä osoitti
+kreettalainen, että hänenkin sielunsa täytti tunne, joka oli yhtä maata
+Haikin tunteen kanssa.
+
+"Mutta nyt erotkaamme", sanoi Haik. "Minulla on pitempi matka edessäni.
+Sinä saat rauhassa laskeutua levolle, minun täytyy siivekkäin askelin
+vaeltaa vielä tämän yötä, niin että päivän sarastaessa olen
+Adrianopelin porteilla, -- jos se minulle onnistuu. Muhamed odottaa
+minua ja minulta tietoja, joita hän tarvitsee."
+
+He puristivat toistensa kättä ja erosivat. Tuntia myöhemmin oli vanha
+armenialainen korineen Konstantinopelin muurien ulkopuolella, ja kun
+hän oli kulkenut noin tunnin verran, tapasi hän luotettavan miehen,
+jonka huostaan hän heitti korinsa ja nousi varalla olleen muulin
+selkään.
+
+Ei edes aasinajajakaan tiennyt, että hän oli vuokrannut elukkansa
+nuorelle miehelle; hänkin, samoin kuin jokainen muukin, joka hänet
+näki, piti häntä vanhuksena, jolle niin pitkä matka olisi liian
+väsyttävä.
+
+Tommaso osasi mestarillisesti tekeytyä minkä näköiseksi tahansa ja
+osasi täydellisesti hallita itsensä, joten kukaan ei epäillyt, ettei
+hän muka ollut se, jonka kasvon ilmeitä, puhetta ja tapoja hän matki.
+Mutta tätä taitoaan hän käytti vaan saavuttaakseen niitä molempia
+hävyttömiä tarkoituksiaan, joiden ympäri hänen ajatuksensa ja
+toimintansa pyöri niinkuin saranain ympäri, nimittäin kostoa hänen
+vihollisilleen ja voittoa hänelle itselleen mistä hinnasta ja millä
+tavalla hyvänsä. Siveellisyyden mittapuuta hänellä ei ollut, oikeudesta
+hän ei ollut tietääkseenkään. Hän oli valmis mihin konnantyöhön
+tahansa, jos se edisti hänen tarkoituksiaan, ja hänestä oli pikku asia
+pistää tikarillaan kuoliaaksi se, joka tuli hänen tielleen.
+
+Sellaista roistoa tarvitsi Muhamed II saavuttaakseen hänkin
+tarkoituksensa. Ja vaikka hän häntä inhosi sydämensä pohjasta, koska
+hän aikoja sitten oli nähnyt perin pohjin hänen siveellisen
+turmeluksensa, niin hän kumminkin oli hänen palveluksessaan, ja sai
+siitä syystä mennä mukiin.
+
+Haik oli viime kerralla tavatessaan tarkalleen määrännyt tulonsa ajan
+ja hetken. Sentähden sulttaani hiljaisessa kioskissaan, jossa ei
+kukaan tiennyt hänen olevan, paitsi visiiri Halil pasha, odotti
+kärsimättömästi viekkaan vakoojansa tuloa, jolle hän maksoi runsaasti,
+mutta joka myös taas maksoi apulaisensa ja otti näiden menojensa
+korvaukseksi enimmäkseen kahta vertaa suuremmat summat sulttaanilta.
+
+Tänään ei uskovaisten hallitsijan tarvinnut kauvan odottaa. Määrähetki
+oli tuskin mennyt ohi, kun armenialainen vaiteliaan neekerin saattamana
+astui Maritsan rannalla olevaan kioskiin.
+
+Tuntikausia kului neuvottelussa, johon Halil pashakin kutsuttiin.
+Sulttaani ei ollut koskaan ollut hilpeämpi ja iloisempi, sillä tänään
+oli unkarilainen Orban asettanut hänen nähtäväkseen tavattoman suuren,
+oivallisesti onnistuneen kanuunan ja tänään toi hänelle usein mainittu
+Haik sanoman kreikkalaisten tuskin uskottavasta heikkoudesta
+Konstanttinopelissa.
+
+Aasiasta yhä tulvehti uusia saaliin- ja taistelunhimoisia laumoja hänen
+sotajoukkoonsa, mutta Konstanttinopeliin ei sotijoita lisääntynyt ja
+ne, joita todella sinne tuli lisäksi, olivat niin köyhiä ja
+vähäväkisiä, että he tuskin ansaitsivat mainitsemista. Mitenkäpä nämä
+harvat pystyivät puolustamaan kaupungin pitkiä muurilinjoja? Kun heitä
+vaan harvasteensa riitti muureille, niin mitenkä oli ajateltavissa,
+että kun Muhamed II yhä voi tuoda uusia levänneitä joukkoja taisteluun,
+he jaksaisivat kestää sellaisen taistelun vaivoja ilman vaihtoa, ilman
+lepoa? Siitä keskusteltiin kaikinpuolin ja Haik lähti pois saatuaan
+runsaan palkan.
+
+Muhamed ja Halil pasha neuvottelivat vielä kauvan tasotellakseen niitä
+teitä, joita vihdoin oli lähdettävä käymään, jos mieli välttää, että
+sulttaani kärsimättömyydessään ei laiminlöisi tyyntä punnitsemista.
+Halil pasha ei luottanut Haikiin.
+
+"Jos hän sinua palvelee, uskovaisten hallitsija", sanoi hän, "niin
+hänessä on miestä samanlaisesta petoksen palkasta palvelemaan myös
+kreikkalaista. Mitä takeita on hänestä? -- Minusta, profeetan parran
+kautta, ei kaupungissa olevain sotilasten vähäinen lukumäärä tahdo
+oikein sopia yhteen keisarin ylimielisen puhetavan kanssa."
+
+"Etkö tiedä, visiiri, että ainoastaan heikko pelkuri uhkailee?" kysyi
+sulttaani. "Haik ei ole minua pettänyt; mitäpä syytä hänellä siihen
+olisikaan nyt, kun hänen kostonsa täyttäminen on niin lähellä? Mutta
+olkoon sen asian laita miten tahansa, niin on parasta toimia nopeasti,
+ennenkun bytsantilainen ennättää koota enemmän apujoukkoja. Pidä
+sentähden innokkaasti huolta siitä, että edistät taistelua ja tuot
+lähemmäksi sitä päämäärää, jota minun sieluni himoitsee. Eikö ole
+häpeällistä jättää tätä Bosporon helmeä noitten arkojen, voimattomien
+kreikkalaisten käsiin ja nähdä ristin loistavan auringon valossa
+koristamassa Sofian kirkon korkeata kupoolia? Vasta kun profeetan
+puolikuu siellä loistaa ja muezzinit kokoovat uskovaisia rukoukseen sen
+ihanoiden holvikaarten alle, vasta silloin pidän minä työtäni
+täytettynä!" --
+
+Halil pasha kumarsi maahan asti ja sanoi: "Allah on suuri ja Muhamed
+hänen profeettansa! Antakoon hän siunauksensa täyttääksesi elämäsi
+tehtävän!" --
+
+Hän lähti pois lujasti vakuuttaen tekevänsä kaikki, mitä hänen
+voimissansa seisoi, täyttääkseen herransa vaatimuksia; mutta sulttaanin
+rautainen tahto ei väistynyt eikä horjunut, ja ellei hän olisi tuntenut
+Halil pashan intoa ja alttiutta, niin olisi hänen vihansa purkautunut
+hänen päänsä päälle.
+
+Anatoolialaiset joukot pitivät hallussaan Konstantinopelin ympäristöjä
+ja heidän telttarivejään ulottui silmänkantamattomiin, vaikka tämä oli
+ennemmin Halil pashan sotajuoni, kuin että teltat todella olisivat
+sisältäneet niin suuren määrän sotilaita. Mutta se riitti pelottamaan
+kreikkalaisia ja estämään heitä tekemästä partioretkiä, jotka
+turkkilaisille olisivat helposti voineet tulla turmiollisiksi.
+
+Sellaista partioretkeä genualainen Giustiniani yhä uudelleen kehoitti
+tekemään, ja ainoastaan keisarin huolestunut päättämättömyys sai
+estetyksi toimenpiteen, josta kaikissa tapauksissa olisi täytynyt
+koitua hyötyä kreikkalaisille.
+
+Mielellään olisi Haik ilmoittanut sulttaanille tästä uhkaavasta
+vaarasta; mutta portit olivat ankarasti suljetut, ja olisi ollut
+suuressa vaarassa joutua pahojen epäluulojen alaiseksi, jos vaan olisi
+lausunut edes toivovansakaan päästä ulos kaupungista.
+
+Haikissa näyttäytyi muutoin pahan omantunnon voima, joka kuten pyhä
+raamattu sanoo, kaikkialla varoo pahinta. Siitä lähtien kun hän oli
+liitossa Isidorin, palatsinpalvelijan kanssa, hän näki kaikkialla
+juoniensa paljastumisen vaaran ja vapisi aarteidensa puolesta, joita
+tosiaankin oli jo melkoinen joukko. Hän kaivoi kirkkaina kuutamoöinä
+majansa lattiaan kuopan ja hautasi häpeällisesti ansaitsemansa kullan
+niin syvään kuin mahdollista maan sisään, ja torjuakseen kaikki
+epäluulot hän ilmoittautui vapaaehtoisesti kaupungin puolustukseen ja
+liittyi muurien puolustajiin, vaikka hän jo oli ne kavaltanut. Tuo
+viekas vakooja sai sitä paitsi siten tilaisuuden oppia tuntemaan vielä
+tarkemmin kuin ennen vallien ja muurien heikoimmat kohdat; sillä nyt
+hän sai arastelematta ja häiritsemättä kuljeksia ympäri tutkimassa
+laajalle ulottuvia muureja.
+
+Eräällä sellaisella retkellä hän keksi paikan, jossa muuri oli niin
+matala ja vallihauta sen edessä niin kuivunut, että siitä saattoi
+olematta edes rohkea hypätä vallihaudan reunalle ja vaivatta ja aivan
+vaaratta kahlata sen poikki. Tällä paikalla oli vielä se suuri etu,
+että siellä oli harvassa asuntoja ja muurin matalalle kohdalle asti
+ulottui puutarhoja, joissa oli runsaasti piilopaikkoja, mihin
+kätkeytyä. Hän oli siitä hyvin hyvillään, koska hän siitä kautta voi
+tarpeen tullen päästä sulttaanin leiriin, mutta myös valloituksen
+aikana päästä pakoon verilöylystä, joka oli odotettavissa.
+
+Tämä paikka ei ollut kaukana Hebdomonin palatsista ja Haik tutustui
+siihen usein siellä käymällä niin tarkoin, että hän hätätilassa olisi
+osannut pelastautua sitä tietä vaikka pilkkosen pimeällä yöllä.
+
+Pääsiäisaattona, 31 päivänä maaliskuuta nähtiin turkkilaisten
+lähestyvän, kuin heinäsirkkaparvien. Spahit ajaa karauttivat vilkkailla
+arapialaisilla hevosillaan aina lähelle muureja, ja kun pari laukausta
+suunnattiin heitä kohden, pölähtivät he eri suuntiin ja karttoivat
+siten vaaran.
+
+Kultaisen sarven satama suljettiin raskaalla suojaketjulla ja kaikki
+pantiin kuntoon puolustusta varten. Kesti kuitenkin aina huhtikuun
+alkupäiviin saakka, ennenkuin koko joukon toista sataa tuhatta
+miestä käsittävä Turkin armeija oli asettunut leiripaikoilleen
+Konstantinopelin edustalle ja pystyttänyt telttansa, joiden edessä
+heidän patterinsa sijaitsivat.
+
+Sulttaanin upea, kaunis teltta pystytettiin Maltepen kukkulalle, jolla
+profeetan pyhä lippu liehui, turkkilaisten kaikkein pyhin esine. Kun
+se nostettiin liehumaan, niin julistettiin sota pyhäksi sodaksi, johon
+jokaisen asekuntoisen täytyi ottaa osaa.
+
+Viisitoistatuhatta valikoitua janitsharia pystytti telttansa
+uskovaisten hallitsijan teltan ympärille sen vartioväeksi. Keisarin
+teltan vieressä vasemmalla oli visiirin, Halil pashan ja oikealla
+Orbanin teltta, jota lähellä tuo hirveän suuri kanuuna tukevalla
+alustalla käänsi vaskisen kitansa kaupunkia kohden ja sen vieressä sen
+apulaisina kaksi pienempää, jotka Orban samoin oli viime aikoina
+valanut.
+
+Kesti sangen kauvan, kunnes teltat oli pystytetty, vallitukset luotu
+niiden eteen ja kanuunat kuljetettu paikoilleen.
+
+Piiritys oli siten alkanut. Keisari, jonka vaaran läheisyys oli
+ravistanut hereille, lähti palatsistaan ja asettui vastapäätä
+sulttaania telttaan, jossa hän pysyi uskollisesti ja uljaasti.
+
+Kun Haik näki, että tämä paikka oli Orbanin suurta kanuunaa vastapäätä,
+niin hän riemuitsi, sillä hän luuli voivansa olla varma siitä, että jo
+ensi laukaus tuosta hirvittävästä tulikidasta oli tuhoava hänen
+perivihollisensa.
+
+Mutta tiesikö sulttaani, tiesikö Orban sen?
+
+Haik ei saanut rauhaa, ennenkuin hän siitä kohden, joka oli hänelle
+niin tuttu, oli hiipinyt ulos kaupungista. --
+
+Tuskin oli hän lähestynyt janitsharien leiriä, kun nämä hänelle
+huusivat, ympäröivät hänet ja ottivat kiinni.
+
+Onneksi hänelle oli sulttaani antanut käskyn, että kaikki vangit piti
+tuoda hänen eteensä.
+
+He laahasivat hänet suurherran teltalle, ja kun sulttaani, joka piti
+herättää, kun joku vanki oli tuotava sisälle, näki hänet, käski hän
+nopeasti jättämään Haikin kahden kesken hänen kanssansa.
+
+Myös Orbankin herätettiin ja Maltepen kukkulan huipulla he seisoivat
+kolmen, ja Haik osoitti kanuunamestarille tarkkaan sen paikan, missä
+keisarin teltta seisoi.
+
+Lähes päivän koittoon saakka jäi Haik sulttaanin luo, jonka telttaa hän
+terävin silmin tähysteli. Sitten hän riensi salaiselle kulkupaikalleen.
+Mutta hän ei virkkanut mitään siitä, että sillä kohden oli helppo käydä
+kimppuun. Ja vielä ennenkuin päivän ensimäiset säteet saivat loistamaan
+Aja Sofian, kreikkalaisen pääkaupungin komeimman kirkon kultaisen
+kupoolin, hän oli hiljaisessa pienessä majassaan, jossa hän vielä,
+ennenkuin hän voi ummistaa silmänsä uneen, tarkoin tutki sitä paikkaa,
+mihin hän oli aarteensa haudannut.
+
+Se paikka, jossa keisarin teltta seisoi, oli lähellä pyhän Romanuksen
+porttia. Sitä kohden suuntasi Orban jättiläiskanuunansa mustan
+surmansuun.
+
+Kun turkkilainen sotajoukko oli tullut lähemmäksi kaupungin muureja ja
+kaikki kanuunat asetettu paikoilleen, alkoi Orban ladata kanuunaansa.
+Se ampui 360-410 kilon painoisia marmorikuulia, ja niiden vaikutuksen
+täytyi olla kauhea ja ruhjoa kaikki rikki; mutta vaikka Orban olikin
+erittäin taitava kanuunanvalaja, niin hän ei kuitenkaan osannut laskea
+ruutilatingin määrää singoitettavan kuulan suhteen eikä kanuunansa
+kantavuutta.
+
+Haik, joka tarkoin tiesi, milloin ensimäinen laukaus oli ammuttava
+kanuunasta, seisoi muurilla niin kaukana, että hän oli hyvässä turvassa
+ja hänen sydäntään hytkäytti, kun hän ajatteli, kuinka tuo kauhean
+suuri kuula murskaisi mäsäksi keisarin, jota hän suunnattomasti vihasi.
+Hän malttoi tuskin odottaa, kunnes sen laukauksen ukkosentapainen
+jyrähdys kuuluisi.
+
+Mutta Orban oli tietämättömyydestä pannut kanuunaan aivan liian suuren
+määrän ruutia. --
+
+Äkkiä täytti jyrähdys ilman, painoi sitä niin kauheasti, että kaikki,
+jotka seisoivat lähellä, vieläpä itse Haikkin ja kaikki, jotka
+seisoivat piiritetyn kaupungin muureilla, ikäänkun huumaantuneina
+kaatuivat maahan; mutta -- kuulaa ei tullut. -- Se putosi etäälle
+maahan muurien eteen. Maltepen kukkulalla verhosi suunnaton tomupilvi
+ja ruudin savu kaikki sisäänsä. Kuului vaan huutoa ja valitusta eikä
+ilon ja voitonriemun ääniä. --
+
+Sulttaani ajoi täyttä laukkaa siltä paikalta, mistä hän tarpeeksi
+etäältä ollakseen turvassa oli aikonut tarkastaa hirvittävän kanuunan
+kauheata vaikutusta.
+
+Mikä näky hänelle tarjoutui! --
+
+Pirstaleina oli kaikki kanuunan ympärillä. -- Se itse oli palasiksi
+särkynyt. Orban ja kaikki, jotka olivat olleet avullisina kanuunan
+lataamisessa ja laukasemisessa, olivat niin ruhjoutuneet, ettei heidän
+ruumiitaan enää voinut tuntea. Tykkänään pirstoutuneen kanuunan
+hehkuvat kappaleet olivat saaneet aikaan kauhean hävityksen
+janitsharien joukossa, jotka seisoivat ryhmissä loitolla kanuunasta
+nähdäkseen sen vaikutuksen. Runneltuja ruumiita ja kauheita
+verilätäköitä oli todistamassa liian kovasti ladatun kanuunan voimaa.
+Itse keisarin telttakin oli vahingoittunut ja vieläpä luja, mahtavista
+kivilohkareista rakennettu jättiläiskanuunan alusta oli hirveästi
+murskaantunut.
+
+Kalpeana pysähtyi sulttaani hävityksen paikalle. Ellei Orban olisi
+joutunut oman hirvittävän työnsä ja tietämättömyytensä uhriksi, niin
+olisi uskovaisten hallitsijan peljättävä viha saattanut hänet omin
+käsin tekemään sen verityön, joka kuului Kapidshi-Bashille, ja antamaan
+käyrästä sapelistaan niin taitavan iskun, että hänen päänsä olisi
+vierähtänyt hänen jalkainsa eteen.
+
+Kun tämän yrityksen huono menestys tuli tunnetuksi, kajahti pilkallinen
+riemuhuuto kaupungin muureilta ja Haik, joka taas oli toipunut
+säikähdyksestään, polki raivoissaan jalallaan muuria, sillä hän huomasi
+lähemmäksi astuessaan muurilla keisarin, jonka kasvoista voitonriemu
+loisti, että niin peljätty ja vaarallinen hyvityksen välikappale oli
+tehnyt itselleen väkivaltaa ja hävittänyt itsensä.
+
+Sulttaaniin se teki syvän vaikutuksen. Hänen hurjan vihansa sijaan tuli
+ankara mielenmasennus, eikä hän päiväkauteen näyttäytynyt kenellekään.
+Sillä aikaa käski Halil pasha niin pian kuin mahdollista poistaa ja
+hävittää tuon kamalan tapahtuman jäljet. --
+
+Turkkilaisten pattereita kehoitti tämä tapaus ja sen masentava vaikutus
+sulttaaniin pitämään kanuunoitaan entistäänkin ahkerammassa
+toiminnassa, mutta eivätpä kreikkalaisetkaan vitkastelleet, vaan
+käyttivät kelpolailla muureilla olevia kanuunoitaan. Kuitenkaan ei
+niiden vaikutus ollut mainittava kummallakaan puolella, koska ei
+kummallakaan puolella osattu käsitellä ampuma-aseita, varsinkaan
+kanuunoita niin, että niillä olisi voinut olla ratkaisevaa vaikutusta;
+kaikkein vähimmin näytti noista tavattoman suurista kanuunoista, joihin
+sulttaani Muhamed oli niin varmasti luottanut, olevan niistä odotettua
+hyötyä. Se saattoi hänet huonolle tuulelle ja ärtyiseksi.
+
+Sen lisäksi tuli toinen kovan onnen kolahdus.
+
+Turkkilaisten laivasto oli laskenut ankkuriin Beshiktashin luona.
+Siihen kuului sataneljäkymmentäviisi purjealusta ja se oli mahdottoman
+suuri kreikkalaisten merivoimaan verraten. Ainoastaan sen kautta voi
+tämä tehdä viholliselle vastarintaa, että oivalliset genualaiset ja
+venetsialaiset merenkulkijat olivat sen palveluksessa ja Arkipelaagin
+kreikkalaisilta saarilta saatiin siihen merimiehiä, jotka pienestä
+pitäen olivat tutustuneet mereen, jolla he olivat kaiken aikansa
+viettäneet.
+
+Tässäkin piti sulttaanin kokea syvä nöyryytys.
+
+Juonikas Haik, jolla oli silmät ja korvat kaikkialla ja jolle hänen
+ystävänsä, palatsin palvelija Isidor myös teki hyviä palveluksia, oli
+tavallista tietään ilmoittanut sulttaanille, että satamaan oli tulossa
+keisarillinen laiva vehnälastissa Sisiliasta ja kaksi gennalaista
+laivaa tuoden myöskin täytensä muonatavaroita piiritettyyn kaupunkiin.
+Pian tämä ilmoitettiin kapudan-pashalle, Suleiman Beille, jonka
+käskettiin ottaa nämä laivat kiinni keinolla millä hyvänsä. Sen täytyi
+suurherran laivaston alusten paljouteen nähden olla lasten leikkiä ja
+suurherra oli siitä sitäkin varmempi, koska hän toivoi siten saavansa
+pois pyyhityksi toisen iskun jäljet. Turkkilaiset olivat näet tehneet
+onnistumattoman rynnäkön kaupunkia vastaan, joka heille oli päättynyt
+hyvin ohrasesti ja tuottanut heille suuria vaurioita, jota vastoin
+piiritetyt kreikkalaiset eivät menettäneet ainoatakaan kuollutta.
+
+Kello kymmenen tienoilla aamulla tulivat nämä neljä raskaasti lastattua
+laivaa kaupungin näkyviin. Sulttaani oli suuren seurueen kanssa
+ratsastamassa meren rannalle, nähdäkseen omin silmin laivastonsa
+voiton, joka koko voimallaan lähti merelle valloittaakseen nämä neljä
+laivaa.
+
+Kaupungin näkyvissä olivat ne päässeet melkein niin likelle toisiaan,
+että taistelu olisi voinut alkaa, kun oikullinen tuuli tyyntyi
+tykkänään, niin etteivät ne päässeet paikaltaan liikahtamaan.
+
+Mutta ne olivat kumminkin ehtineet tulla jo liian lähelle toisiaan,
+etteivät olisi saaneet korvatuksi tuulta siihen aikaan vielä
+tavallisilla soutumiehillä, ja niin pian kuin ne sitten olivat kylliksi
+lähellä toisiaan ryhtyäkseen taisteluun, alkoi nuolisade ja vesille
+lasketut venheet vallan peittää meren. Urhoollisuus oli kummallakin
+puolella suuri, mutta kreikkalaiset ja genualaiset alkoivat yhtäkkiä
+käyttää niin sanottua "kreikkalaista tulta", erästä juoksevaa ainetta,
+joka kerran tuleen sytytettynä ei ollut enää millään sammutettavissa,
+ei edes vedelläkään. Tätä kauheata hävitysainetta he ruukuissa
+heittivät vihollisten laivoihin, jotka nyt leimahtivat palamaan
+ilmiliekissä ja auttamattomasti olivat hukassa. Vieläpä ne sytyttivät
+lähellä olevia naapurilaivojakin ja tempasivat ne mukanaan perikatoon.
+Silloin alkoi, samassa määrässä kuin silmitön kauhu valtasi
+turkkilaiset, voitto kallistua kreikkalaisten puolelle. Tätä mitättömän
+pientä joukkoa laivoja ei siis turkkilaisten suunnaton enemmyys saanut
+kukistetuksi. Eikäpä kreikkalaisten mieshukkakaan ollut juuri
+mainittava, jota vastoin turkkilaisten mieshukka oli melkoinen.
+
+Sulttaanin sisu oli kauheasti kuohuksissaan. Hän tuskin jaksoi
+mielessään sulattaa räjähtäneiden kanuunain tuottamaa hävitystä ja
+onnistumatonta rynnäkköä kaupunkia vastaan. Nyt hän tahtoi olla
+näkemässä laivastonsa voittoa ja ratsasti lukuisan seurueen kanssa ulos
+leiristä lähellä meren rantaa olevalle kukkulalle, josta saattoi nähdä
+koko sen meren selän, jolla laivastotaistelun täytyi tapahtua. Nyt hän
+toki kerrankin muka sai riemuita sotavoimainsa voitosta. Ainoastaan
+Halil pasha oli jäänyt leiriin vahingoittaakseen kaupunkia entistäänkin
+kiivaammalla ammunnalla ja, jos mahdollista, saavuttaakseen tuloksen,
+joka jossakin määrin voisi lauhduttaa hänen herransa vihaa. Ja
+todellakin hänen onnistui, sillä aikaa kun sulttaani viipyi tuolla
+kukkulalla nähdäkseen meritappelun, jonka voitonvarmuus jo ennakolta
+ilahdutti hänen sydäntään, ampumalla jaottaa maahan yksi torni
+niinsanotun kanuunaportin luona ja sen mukana osa kaupungin muuria. Jos
+hänellä olisi ollut rohkeutta ja päättäväisyyttä käyttääkseen hyväkseen
+tätä etua, niin epäilemättä hän olisi saanut kaupungin kohtalon
+ratkaistuksi kymmenentuhannen miehen sotajoukolla silloin vallitsevan
+hämmingin aikana. Mutta hän tyytyi tähän menestykseen ja piiritetyt
+tointuivat säikähdyksestään ja korjasivat vahingon niin, että he
+ainakin jonkun aikaa voivat olla turvassa suuremmilta vaurioilta.
+
+Sulttaanin varma toivo joutui surkeasti häpeään. Tosin kapudan-pasha
+Suleiman bei työnsi aluksensa raudoitetun nokan niin syvälle
+keisarillisen laivan kylkeen, että ne tuskin enää voivat päästä
+toisistaan irti, mutta miehistö puolustautui niin urheasti, että
+Suleiman beiltä kaatui sataviisitoista sotilasta. Hänen täytyi
+väkivallalla kiskaista kaleerinsa irti kreikkalaisesta laivasta, jotta
+hän ei siinä määrässä joutuisi tappiolle, että hän jälellä olevine
+miehistöineen ja laivoineen olisi joutunut vangiksi. Sillä aikaa kun
+tämä tässä tapahtui, heittivät kreikkalaiset juoksevaa tultaan ja
+saivat siten turkkilaisille perinpohjaisen tappion.
+
+Sulttaanin täytyi nähdä kaikki nämä tapahtumat; sillä hän voi
+täydellisesti nähdä yli koko taistelualueen ja oli kylliksi lähellä
+huomatakseen kaikki tarkalleen.
+
+Kuta varmemmin hän oli ollut oikeutettu odottamaan ratkaisevaa voittoa,
+sitä raskaampana kohtasi häntä isku, kun hänen oli pakko pitää tappiota
+päätettynä tosiasiana. Peloittavana kuohahti hänen vihansa. Hän
+vimmastui nähdessään, miten hänen laivansa syttyivät palamaan,
+leimusivat ilmiliekissä ja upposivat, miten hänen merimiehensä ja
+sotilaansa peljäten hirveästi hävittävää tulta epätoivoissaan
+hyppäsivät mereen ja ennemmin hukkuivat, kuin tahtoivat sanomattomia
+tuskia kärsien elävältä palaa. Kun hän vihdoin huomasi, kuinka Suleiman
+bei luopui taistelusta ja käänsi oman kaleerinsa pakoon, niin silloin
+ei hän enää voinut hillitä itseään. Ollenkaan ajattelematta painoi hän
+kannuksensa tulisen arapialaisensa kupeisiin ja ajaa karautti meren
+rannalle ja hänen suuri seurueensa hänen kintereillään.
+
+Satulaa myöten seisoi tuo jalo eläin meressä, jonka nousuvesi vyörrytti
+mahtavia aaltoja rannalle, kun sulttaani huomasi mitä hän oli
+tekemässä. Hänen äänensä jyrinä taisteli vaahtoavan vuoksen pauhinan
+kanssa. Hän heilutti saraseenilaista miekkaansa kuin riivattu, ja
+Suleiman bei näki herransa ja ryhtyi vielä kerran taisteluun; mutta
+rohkeus oli lannistunut, voima murtunut; kristittyjen voiton huuto
+huumasi hänet ja hänen miehensä.
+
+Ainoastaan silmänräpäyksen ajan näytti siltä kuin taistelu alkaisi
+uudelleen, -- sitten kääntyi pelottavasti harvennut laivasto yltä
+yleensä pakoon, ja taistelu oli loppunut. --
+
+Meri oli ruumiiden ja laivansirpaleiden peitossa. Kristittyjen neljä
+laivaa olivat melkein vioittumatta, ellei ota lukuun sitä läpeä, jonka
+Suleiman bein kaleeri oli puskenut kreikkalaiseen laivaan, mutta joka
+oli hyvällä menestyksellä saatu tukituksi.
+
+Kaupungin muureilta kajahti ääretön riemuhuuto. Kaksi kaleeria lähti
+sisäsatamasta ja toi torven toitotusten kauvaksi kajahtaessa nuo neljä
+laivaa hinaamalla satamaan.
+
+Ja tuolla rannalla ajoi muudan lumivalkoisella arapialaisoriilla kuin
+riivattu leiriä kohden, ja päästyään suurherran teltan luo hän hyppäsi
+vaahtoisen ratsun selästä ja katosi telttaan, jossa hän painoi
+polttavat kasvonsa sohvan tyynyihin ja kiljasi visiiri Halil pashalle
+tuskin ihmismäisellä äänellä: "pois! pois!" niin että tämä
+kauhistuksesta väristen kiireestä kantapäähän sukkelasti pujahti ulos
+huoneesta ja jätti onnettoman sulttaanin yksin tuskansa ja raivonsa
+valtaan.
+
+Epätasaista ja siitä syystä turkkilaisille niin onnetonta taistelua ja
+sen niin peräti nöyryyttävää lopputulosta oli myös kaupungin muurilta
+ollut katsomassa muudan, jonka sydän julmistui, kun hän näki
+kreikkalaisten ja latinalaisten, joiksi Konstantinopelissä tavallisesti
+sanottiin italialaisia, melkeimpä kaikkia länsimaalaisia, saavan niin
+helpolla niin tärkeän voiton ja heidän laivojensa tulevan satamaan
+tuoden niin runsaasti muonavaroja, mutta vielä enemmän kunniaa.
+
+Se oli Haik, joka käsivarret ristissä ja pää syvään rinnalle painuneena
+nojasi tornin kaidetta vastaan ja puolinaisissa huudahduksissa päästi
+ilmoille ajatuksiaan.
+
+Kauvan katsoa tuijotti hän meritaistelua ja pui nyrkkiä vimmoissaan,
+kun hän näki, miten Suleiman bei irroittautui kreikkalaisesta
+kauppalaivasta, jonka miehistö oli niin tuhoisasti harventanut hänen
+miehistönsä rivejä, että ne tuskin enää riittävät omaa laivaa
+hallitsemaan ja suojaan viemään.
+
+"Voi sinua!" huudahti hän nyrkkiään puiden, "sinun pääsi ei tosiaankin
+ole enää tiukassa. Mutta mitäpä apua siitä on?" jatkoi hän muutaman
+minuutin perästä. "Jos edelleenkin käy niinkuin tähänkin asti, sekä
+maalla että merellä, niin on Muhamedin kärsivällisesti jätettävä
+jollekin myöhemmistä jälkeläisistään 'elämänsä tehtävä', joksi hän
+sanoo Konstantinopelin valloitusta, palattava Adrianopeliin ja
+kiittäköön hän luojaansa, jos bytsantilainen suo hänelle rauhaa, että
+hän kerran saa siellä sohvallaan kuolla."
+
+"Ei!" huudahti hän puoliääneen, "tästä täytyy tulla toinen leikki!
+Mutta ellei yht'aikaa käydä kimppuun sekä meren että maan puolelta,
+niin kreikkalainen jää huokealla hinnalla voittajaksi."
+
+"Mutta miten? Ketju sulkee sataman. Sitä on mahdoton saada poikki.
+Olenhan minä sen niin tarkkaan tutkinut." Kauvan hän oli vaiti.
+
+Kuu loi kirkkaan valonsa maalle ja merelle. Puhtaan ilman läpi se
+loisti niin ihmeellisen kirkkaasti, että oli valoisa kuin päivällä.
+
+Haik tuijotti kauvan aikaa yli sataman tienoon, sitten hän huusi äkkiä:
+"Niin, ainoastaan siten se käy päinsä, ainoastaan sillä tavalla se
+onnistuu! Kun vaan on kylliksi ihmiskäsiä, niin se on vaan lasten
+leikkiä!"
+
+Vielä kerran loi hän terävän katseensa yli seudun, nyykäytti päätään
+tyytyväisyytensä merkiksi ja hävisi sitten nopeasti sokkeloisten
+katujen vilinään.
+
+Pitkä oli matka, jonka hän oli kulkenut satamasta Pyhän Romanoksen
+portille, mutta hän riensi ikäänkuin hänen jalkopohjiaan olisi
+polttanut, ja kun hän vihdoin oli saapunut sille paikalle, josta hänen
+oli tapa mennä ulos ja palata takaisin kaupunkiin, niin hän pian hävisi
+näkyvistä, kunnes hän taas muurin varjosta päästyään ilmestyi
+kirkkaaseen kuun valoon.
+
+"Tahdotko panna henkesi alttiiksi, Haik?" kysyi neekeri, joka niin
+usein oli avannut hänelle oven Maritsan rannalla Adrianopelissa.
+"Sulttaani on tänään ajanut ulos Halil pashan, joka kumminkin on hänen
+suosikkinsa, niin että minullekin tuli hätä ja pelko."
+
+"Sen kyllä uskon", sanoi Haik osanottavaisesti, "mutta se, mitä minä
+tuon, on lääkettä hänelle, koska se virkistää hänen toimintatarmoaan.
+Ilmoita minut! Sen täytyy tapahtua!"
+
+Neekeri lähestyi vavisten ovea, joka vei sulttaanin sisähuoneisiin ja
+hävisi kallisarvoisen brokaatti oviverhon taa. Useiden huoneiden läpi
+hän hiipi kuulumattomin askelin; sitten hän nosti sulttaanin
+vastaanottohuoneen oviverhoa.
+
+"Mitä on asiaa?" huusi sulttaani, joka istui sohvalla pää käden
+varassa. Mutta hänen äänessään oli tykkänään toinen sävy, kuin minkä
+neekeri oli kuullut muutamia tuntia aikaisemmin, kun visiiri pyrki
+herransa puheille.
+
+Neekeri kumarsi syvään käsivarret ristissä rinnalla ja sanoi vaan:
+"Haik!"
+
+"Hän tulkoon!" ja muutaman tuokion perästä seisoi armenialainen
+sulttaanin edessä siinä alamaisessa asennossa, jonka itämaalainen
+hovitapa määräsi.
+
+Sulttaani käski sytyttää kynttilöitä ja sanoi, kun se oli tehty,
+Haikille: "Istu!"
+
+Heti istuutui Tommaso pannen jalat allensa ristiin pehmeälle
+lattiamatolle jonkun matkan päähän sulttaanista ja odotti hänen
+puhutteluaan.
+
+"Haik", alkoi suurherra vihdoin, "näyttääpä melkein siltä kuin pitäisi
+tuhansien voittojen kautta saavutetun esi-isäini maineen minulta hävitä
+taistelussa näitä kurjia, teeskenteleväisiä, pelkurimaisia
+kreikkalaisia vastaan!"
+
+"Siitä Herra meitä varjelkoon!" sanoi Haik, joka tällä huudahduksella
+tarkoitti täyttä totta. "Ei ole vaikea alku vielä sama kuin loppu,
+korkea herra! -- Tosin", jatkoi hän rohkeasti, kun sulttaani pysyi
+vaiti, "tästä täytyy tulla muutos. Mutta tekihän Halil pasha eilen
+kauniin alun."
+
+"Missä ja miten?" huusi sulttaani hypähtäen ylös.
+
+Tommaso kertoi, mitä seurauksia oli ollut kanuunoilla ammunnasta ja
+valitti vaan, että Halil pasha ei ollut uskaltanut tehdä rynnäkköä
+ilman suurherran lupaa; sitten hän jatkoi: "Kaupunki oli sinun, korkea
+herra, niin varmaan kuin minun henkeni on sinun käsissäsi. Se on alku,
+uskovaisten hallitsija", jatkoi hän, "eikä se jää sikseen, jos tahdot
+kuulla ja ottaa huomioosi orjasi Tommason ajatuksia."
+
+"Puhu, puhu!" huusi sulttaani innoissaan, "ei vielä koskaan ole sinun
+neuvosi ollut huono!"
+
+Haik kertoi, miten hän oli ollut näkemässä meritaistelua ja hänen
+sydämensä vuotanut verta, kun se sai onnettoman käänteen, kuin hän
+sitten oli ajatuksissaan punninnut kaikkia meren puolelta tehtävän
+hyökkäyksen mahdollisuuksia, jonka välttämättä täytyisi tapahtua
+yht'aikaa maankin puolelta, jos sen mieli maksaa vaivaa. "Silloin
+vain", sanoi hän, "on kreikkalaisten pakko käyttää latinalaisia
+apujoukkojaan meren puolella, ja heidän poissaolonsa maanpuolella takaa
+voiton sinulle."
+
+"Saatko sinä laivat lentämään satamaan tuon kirotun ketjun yli?" kysyi
+sulttaani katkerasti.
+
+"Saan, herra!" huusi Haik ja hyppäsi ylös, niin että hän melkein seisoi
+sulttaanin edessä.
+
+Tämä rähähti nauramaan. "Kaippa sinä vielä osaat loitsia?" sanoi hän
+pilkallisesti.
+
+"Samoin kuin minä, voi jokainen järjellinen ihminen loitsia", sanoi
+Haik ja istuutui taas samalla kertaa kuin sulttaanikin heittäytyi
+sohvan tyynyille.
+
+"Annappa kuulla!" sanoi suurherra.
+
+"Tunnetko sinä teloja, korkea herra, pitkiä pyöreitä puita, joiden
+päällä voi liikuttaa raskaita kuormia?" kysyi Haik.
+
+"Tunnenhan minä!" oli sulttaanin vastaus.
+
+"No entäpä", jatkoi Tommaso, "jos ne tuhannet kourat, joita on sinun
+käytettävänäsi, jonakin hiljaisena yönä vierittävät sinun kaleerisi
+merestä, telojen päällä pelätyn satamaketjun ympäri satamaan, jos sinun
+sotajoukkosi on tekevinään maan puolella hyökkäyksen muurien kimppuun
+ja yhdistää piiritettyjen koko huomion ja toiminnan sinne, ja jos
+aamulla sinun laivastosi ikäänkuin taikavoiman nostamana on ketjusta
+huolimatta satamassa ja siellä alkaa hyökkäyksen, samalla kun maan
+puolella näennäisestä taistelusta tehdään täysi tosi? Mitäs arvelet,
+herra?"
+
+Hyvän aikaa katsoi suurherra ääneti leimahtelevaan vahakynttilään, joka
+seisoi hänen edessään, sitten hän äkkiä kääntyi armenialaisen puoleen
+ja huusi: "Haik, sinä ansaitseisit päästä suurvisiiriksi ja kapudan
+pashaksi samalla!"
+
+"Uskovaisten hallitsija, minusta ei se, jota ihmiset sanovat kunniaksi,
+ole parankaan arvoinen [para on turkkilainen raha; 1/10 piasteria, joka
+on arvoltaan 25 Suomen penniä]. Sinun armosi tuottaa minulle varoja,
+että voin vaatimattomasti elää kansani tapojen mukaan. Se on minun
+sydämeni kunnianhimo ja korkein toivomus!"
+
+Sulttaani nauroi. "Yksi tahtoo maineen loistoa, toinen kunnian ja arvon
+kultaiset ketjut, kolmas etsii ylellisyyttä ja hekumaa, neljäs
+kultasäkkejä, viides hiljaista, kotoista rauhaa. Kuka on viisain,
+Haik?" --
+
+"Viimeinen, korkea herra", vastasi armenialainen nopeasti, "mutta häntä
+korkeammalle asetan kuitenkin vielä sen, joka ei pyydä mitään ihmisten
+oikulliselta hyväntahtoisuudelta, vaan kaikkea odottaa ja rukoilee
+Jumalansa armolta!"
+
+"Haik", sanoi suurherra, "sinussa ei ole ainoastaan kekseliäisyyttä,
+vaan myöskin elämänviisautta!"
+
+"Ennen kaikkea ja kaikessa olen sinun palvelijasi, herra!" kuului
+Haikin taiten laskettu vastaus, samalla kun hän kumarsi maahan asti.
+
+Hän tiesi nyt varmasti, mitä oli odotettavissa eikä hän erehtynyt.
+Muutaman hetkisen jälkeen astui sulttaani runsaasti koristellulle
+arkulle, pisti avaimen reikään, nosti ylös raskaan kannen ja ojensi
+Tommasolle kaksi noita tsekiinikukkaroita, joiden sisällyksen Haik
+vallan hyvin tunsi.
+
+Mutta tuskin oli hän kätkenyt ne kauhtanansa alle, kun muudan
+janitsharien bei syöksähti sisälle ja huusi: "kreikkalaiset ovat
+tehneet hyökkäyksen kaupungista ja meidän joukkomme väistyvät!"
+Kykenemättä mitään muuta ajattelemaan, huusi sulttaani ratsuaan ja
+syöksyi ulos.
+
+Haik astui peremmäksi huoneen seinäverhojen väliin ja tuijottaen
+silmiään räpäyttämättä avaimeen, joka oli arkun suulla, hän sanoi
+hiljaa itsekseen: "Halkokaa te toistenne päitä! Minulla on parempaa
+tehtävää!"
+
+Nopeasti hän sammutti kynttilät, riensi arkulle, nosti kantta ja
+sieppasi niin paljon nahkakukkaroita, kuin hän voi kätkeä ja säilyttää,
+pani sen sitten lukkoon ja pisti avaimen taskuunsa. -- Sillä aikaa kuin
+sulttaanin teltan vasemmalla puolen vaskikanuuunat jyrähtelivät yön
+selkään ja hurjat sotahuudot pöyristyttävästi kajahtivat halki ilmojen,
+luikahti muudan notkea olento huomaamatta ulos sulttaanin teltasta ja
+hävisi janitsharien leirin tyhjien telttarivien väliin.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Haikin ja sulttaani Muhamed II:n välisen yöllisen keskustelun
+jälkeisenä päivänä vallitsi suuri liike laivastolla Beshiktashin luona.
+
+Loistava gondooli, jota souti joukko veripunaisiin vaatteisiin puettuja
+merimiehiä, kiiti kahdeksan muun, vähemmän koristellun venheen
+saattamana nuolen nopeudella yli rasvatyynen meren pinnan ja laski
+kapudan-pashan, Suleiman bein laivan ääreen. Gondoolin keskeltä
+kohoavasta, huoneen tapaisesta astui ulos sulttaani ja hänen jälestään
+Halil pasha ja se neekeri, joka niin usein oli avannut ovea Haikille
+Maritsan rantapuistossa, ja jolla nyt oli päällään veripunainen puku ja
+leveä miekka kupeella.
+
+"Voi Suleiman bei parkaa!" kuiskasi muudan soutaja. "Sehän on
+kapidshi-bashi, suurherran pyöveli."
+
+Padishah nousi laskuportaita myöten laivan kannelle, ja toiset
+seurasivat häntä.
+
+Silloin astui kalpeana, polvet lokattaen, kapudan-pasha, suurherran
+laivaston ylipäällikkö, Suleiman bei sulttaania vastaan, notkisti
+polvensa ja kumarsi päänsä maahan asti.
+
+Sulttaani ei viitsinyt edes katsoakaan häneen.
+
+"Mene alas odottamaan tuomiotasi!" tiuskasi hän hänelle. Aavistaen
+loppunsa olevan lähellä tuo onneton hoiperteli suureen kajuuttaan
+viepiä portaita kohden.
+
+Sillä välin olivat kaikki gondoolit saapuneet ja padishahin korkeat
+arvoherrat nousivat laivaan ja kokoontuivat herransa ympärille.
+
+Kun kaikki olivat koolla, astui sulttaani kajuuttaan, jossa Suleiman
+bei lankesi hänen jalkainsa eteen ja odotti siinä asennossa, kunnes
+kaikki seisoivat puoliympyrässä sulttaanin ympärillä. Peräti
+tuskallinen hiljaisuus syntyi.
+
+"Nouse ylös!" huusi sulttaani jyrisevällä äänellä Suleiman beille ja
+kun tämä oli totellut, jatkoi hän kovasti kiihtyneenä: "Uskosi ja
+herrasi pettäjä, kuinka se on selitettävä, että sinä et saanut niin
+suurella laivastolla edes neljää kristittyjen koirain laivaa
+valloitetuksi? -- Eikö niitä, sitäpaitsi tuulen tyyntyminen estänyt
+liikkumasta? Mitenkäpä sinä sitte milloinkaan aiot valloittaa laivaston
+satamassa?"
+
+Nämä sanat lausui sulttaani koko sillä suuttumuksen vimmalla, joka
+täytti hänen mielensä..
+
+Mies parka oli jonkun aikaa ääneti, sitten hän kysyi masentuneena:
+"Saanko puhua, uskovaisten hallitsija?"
+
+"Puhu!" vastasi padishah terävästi.
+
+Hän huomautti, että hän oli purjehtinut kreikkalaisen laivan päälle,
+niin että se oli vähällä ollut upota, mutta että hän oli taistelussa
+menettänyt 115 miehistään, eikä ollut enää kyennyt vastustamaan. Sama
+oli ollut laita muillakin laivoilla, kun vihollinen oli käyttänyt tuota
+helvetillistä juoksevaa tulta, jota ei kukaan ollut voinut vastustaa ja
+jonka saaliiksi koko laivasto olisi joutunut, jos hän ei olisi ajoissa
+vetäytynyt takaisin tappelusta.
+
+Kapidshi-bashin läsnäolo oli sen merkki, että sulttaani oli aikonut
+muitta mutkitta hakkuuttaa häneltä pään poikki; mutta vanhan miehen
+sanat lauhduttivat jonkun verran hänen vihaansa.
+
+"Olet ansainnut kuoleman", sanoi hän Suleiman beille, "mutta minä
+tahdon osoittaa sinulle armoa. Mene pois minun näkyvistäni ja ajattele
+Aleppon luona pakolaisena niitä velvollisuuksia, joita olet
+laiminlyönyt, häpeää, jota olet tuottanut profeetan lipulle, ja tee
+parannusta syvässä katumuksessa, jotta Allah sinua kerran armahtaa."
+
+Kapudan-pasha tahtoi syleillä hänen polviaan, mutta hän potkaisi hänet
+luotaan menemään.
+
+"Korjaa luusi, petturi!" huusi hän ja kääntyi pois.
+
+Mies raukka, joka jo ennakolta oli korjannut aarteensa varmaan talteen,
+lähti nopeasti isolta kaleerilta ja nousi Beshiktashin rannalla
+hevosensa selkään, jolla hän nuolen nopeudella kiiti pois padishahin
+vihan ulotuttavista, iloissaan siitä, että oli pelastanut henkensä,
+vaikkakin häpeän tahraamana.
+
+"Nyt neuvotelkaamme, miten saisimme poistetuksi meitä kohdanneiden
+onnettomuuksien jäljet ja häpeätahran pois pyyhityksi!" sanoi sulttaani
+ja hänen käskevästä viittauksestaan istuutuivat sotajoukon ja
+hallituksen korkeimmat edustajat kajuutan seinustoilla olevalle
+divaanille.
+
+Suurvisiiri Halil Pasha, joka ensiksi sai sulttaanilta puhevuoron, oli
+vanha turkkilainen, joka oli tuntevinaan sotajoukon ja laivaston
+monissa onnettomuuksissa Allahin tahdon ja muuttumattoman neuvon, ettei
+oikea hetki ollut vielä tullut valloittaa Konstantinopelia ja joka
+sentähden kerrassaan äänesti piirityksen lakkauttamista.
+
+Sulttaanin ilmeikkäille kasvoille lensi tumma varjo. Hänen korkean
+otsansa rypyt osoittivat tyytymättömyyttä, joka täytti hänen sielunsa,
+että juuri suurvisiiri oli lausunut sellaisen mielipiteen tässä
+neuvottelukokouksessa. Se perustui uskonkappaleeseen ja se oli syy,
+miksi sulttaani oli vaiti, eikä kiivaasti vastustanut visiiriään, koska
+neuvostossa oli henkilöitä, jotka helposti olisivat voineet käydä hänen
+uskonsa kimppuun ja heikentää koko hänen vaikutustaan kansan kesken.
+
+Liekkö se riippunut helposti huomattavasta tyytymättömyyden ilmeestä
+padishahin kasvoilla vai omasta vakaumuksesta -- Halil pasha joutui
+äänestyksessä tappiolle ja taistelua päätettiin jatkaa. Jos mieli saada
+taistelua pian voittoon päättymään, niin oli sille välttämättä saatava
+parempi menestys tekemällä merenpuolinen hyökkäys mahdolliseksi. Mutta
+siinäpä vasta ilmestyi kosolta vastuksia, koska kaikkien mielestä oli
+mahdotonta tunkeutua satamaan sen suuta sulkevaa ketjua poistamatta.
+
+Vihdoin puuttui sulttaani puhumaan esittäin Haikin ehdottaman
+suunnitelman. Hänen sanansa saivat mielet syttymään. Kaikki
+neuvosherrat ihmettelivät ja ylistivät uskovaisten loistoisan
+hallitsijan viisautta ja viivyttelemättä jaettiin käskyt tuuman
+toimeenpanemiseksi.
+
+Koko matka Beshiktashista satamaan saakka puhdistettiin siinä
+rehoittavasta pensaikosta ja varustettiin puusilloilla, paikotellen
+tukevilla vierityspölkyillä ja kaiteilla ja tämä rännin muotoinen rata
+voideltiin paksulti talilla.
+
+Laivat vedettiin nyt rullien ja valssien avulla merestä maalle ja
+laskettiin sitten aivan samalla tavalla "kultaiseen sarveen."
+
+Ihmeellistä oli, että kreikkalaiset eivät huomanneet niitä tuhansia,
+jotka tekivät sen jättiläistyön, että hilasivat seitsemänkymmentäkaksi
+laivaa tällä tavalla kultaiseen sarveen, taikka että, jos he
+olisivatkin sen huomanneet, sitä ei yritettykään estää. Ja yhdessä
+yössä, joka seurasi neuvottelua, pantiin se täytäntöön ahkeruudella ja
+innolla, jotka ansaitsivat suurinta ylistystä.
+
+Koko Konstantinopelin valtasi ääretön hämmästys, jolle veti vertoja
+vaan kauhistus, minkä synnytti turkkilaisen laivaston niin suuren osan
+ilmestyminen satamaan. Sehän näytti ihan taikatempulta! Kukaan ei
+ymmärtänyt, kuinka se oli ollut mahdollista, kunnes muudan
+armenialainen heille selitti, miten turkkilaiset olivat mahtaneet saada
+sen aikaan. Hänen selityksensä oli aivan totuuden mukainen ja hän tiesi
+sen, sillä vaikka kukaan ei sitä aavistanut, -- hänhän oli koko tuon
+Konstantinopelille niin pahan asian alkuunpanija.
+
+Olipa se tosiaankin paha asia! Sillä nyt täytyi, se huomattiin,
+taistella kahdella taholla, eivätkä ne sotilaat, jotka täällä
+taistelivat vihollisten laivastoa vastaan, enää mitenkään voineet olla
+puolustamassa muureja vaaranalaiselta maan puolelta. Ja sehän oli
+valitettavasti huolestuttava seikka, että kaupungissa olevain
+taistelijain luku väheni joka tappelussa, jota vastoin sulttaanin
+sotajoukko sai joka päivä vereksiä lisävoimia hänen laajan
+valtakuntansa kaikista osista.
+
+Iloisempana kuin moneen päivään saapui padishah teltalleen ja heitti
+arapialaisen ratsunsa suitset neekerille, jota hän piti hyvin hyvässä
+suosiossa.
+
+"Eikö Haik ole vielä ollut täällä?" kysyi sulttaani.
+
+"On toki", vastasi neekeri. "Puoliyöstä hän odotti sinun korkeutesi
+palaamista. Mutta, kun hän ei voi palata kuin yön pimeässä, hän lähti
+takaisin ennen sen loppua."
+
+Sulttaani pudisti päätään; sillä hän olisi mielellään kilisevällä
+kullalla osoittanut kiitollisuuttaan Haikille hänen oivallisesta
+neuvostaan. Mutta voitiinhan siihen vielä keino keksiä. Sentähden
+heittäysi hän väsyksissä vuoteelleen nauttiakseen vielä levosta,
+ennenkuin aurinko panisi pyhän Sofian kirkon kultaisen kupoolin
+loistamaan.
+
+Vanha armenialainen oli tullut sataman päällikön Diedon laivalle
+tarjoamaan kaupaksi laatikostaan jaloja, kallisarvoisia ryytejään.
+Juuri silloin tulivat venetsialaisten ja genualaisten laivojen
+kapteenit kannelle: myöskin keisarin virkamiehiä oli läsnä.
+
+Armenialainen oli näennäisesti vaatimattomuudesta painautunut
+syrjäiseen nurkkaan, josta ei kukaan ylhäisistä herroista häntä
+huomannut.
+
+Kannelle he vielä kerran pysähtyivät ja Diedo mainitsi vielä kerran
+aikeestaan polttaa vihollisten laivasto; mutta hän ehdotti vielä kerran
+pidettäväksi neuvottelua ja arveli, että pyhän Marian kirkko forumin
+varrella oli siihen sovelias, koska se oli pieni ja sinne helposti
+pääsi joka puolelta.
+
+Tämä ehdotus hyväksyttiin.
+
+Kun herrat olivat lähteneet pois eikä Diedo ollut huomannut Haikia,
+hiipi tämä tiehensä, ja juuri silloin laivalta lähtevä venhe vei hänet
+muurin suojaamalle rannalle. Hänellä oli kiire, sillä neuvottelu oli
+määrätty kello kolmeksi iltapäivällä.
+
+Ehkä noin puoli tuntia myöhemmin astui jo mainitun kirkon portille
+nuori, solakka kreikkalainen, joka katseli kirkkoa päältä päin tarkkaan
+joka puolelta. Hänellä oli paperikäärö kainalossa ja piirustuskynä
+kädessä ja näytti olevan rakennusmestari.
+
+Kun hän oli päältä päin tutkinut kirkon, astui hän vanhan suntion
+matalaan majaan ja sanoi vanhukselle: "Minut lähetti arkimandriitti
+Basilius tutkimaan kirkkoa sisältä. Se on vanha ja mitä huolellisimman
+korjauksen tarpeessa ja minä olen rakennusmestari. Koska minun nyt
+täytyy viipyä kauvan kirkossa, niin avaa minulle sakastin pieni portti
+ja jätä minulle avain!"
+
+"Niin, herra", vastasi vanhus; "mutta minulle on ilmoitettu, että eräät
+korkeat herrat aikovat täällä tänään päivällisen aikaan pitää kokousta
+neuvotellakseen salaisista asioista!"
+
+"Mitäpä minä herroista välitän?" nauraa hohotti arkkitehti. "Sitä ennen
+minä olen jo aikoja kotonani."
+
+Suntio antoi avaimen hänen käteensä ja hän oli pian sakastin oven
+toisella puolen, poissa ukon nähtävistä.
+
+Niin pian kuin hän oli päässyt ovesta sisälle, silmäili hän tarkkaan
+rakennusta. Sakasti oli liian pieni suurempaa kokousta varten. Se
+voitiin pitää vaan kirkon pääosassa ja siinä täytyi puhua kovalla
+äänellä, jos mieli saada puheensa kuulumaan. Kun hän oli päässyt
+selville siitä seikasta, niin oli hänen etsittävä jokin piilopaikka,
+josta hän kenenkään näkemättä voi kuulla tämän neuvottelun. Mutta
+sellaista paikkaa hän ei löytänyt muualta kuin kaikkein pyhimmän
+esiripun takaa, jonne ei kukaan maallikko saanut astua.
+
+Mitäpä hän, armenialainen, välitti kreikkalaisten pyhyyden
+häväisemisestä? Johan se ikivanha viha, joka vallitsi hänen
+kirkkokuntansa ja kreikan kirkon välillä, poisti hänestä kaikki
+epäilykset ja tuskin oli hän astunut paksun kultakoristeisen esiripun
+taakse, kun hän täysin tyytyväisenä taas astui ulos.
+
+Hetkisen nojasi hän seinää vasten ja mietti, miten hän saisi ensimäisen
+suntion petetyksi. Jumalanpalvelusta ei täällä pidetty, sillä ihanan
+pyhän Sofian kirkon kaikki ovet olivat selkosen selällään, että aamusta
+iltaan uskovaisten lauma sai yhtenä papiston kanssa rukoilla pyhille
+suojelusta Ismaelin villiä poikia, noita Kristuksen pyhän nimen
+verenhimoisia ja katkeria vihollisia vastaan.
+
+Kun armenialainen, sillä hän se oli, vielä jonkun aikaa oli nauttinut
+kirkon virkistävästä viileydestä, lähti hän sakastista, kuitenkaan ovea
+lukitsematta, ja vei avaimen takaisin suntiolle.
+
+"Minusta on tänään liian kylmä kirkossa", sanoi hän vanhalle miehelle.
+"Minä aion huomenna hyvissä ajoin lopettaa työni!" Ukko myönsi sen ja
+he erosivat.
+
+Mutta kello ei ollut vielä likikään kahta iltapäivällä, kun nuori
+arkkitehti lähestyi sakastia toiselta puolen, huomaamatta astui sisälle
+ja työnsi oven eteen lujan salvan, joka esti ketään pääsemästä ulkoa
+päin sakastiin. Sitten pujahti hän nopeasti kaikkein pyhimmän esiripun
+taakse ja istuutui siellä kallisarvoiselle istuimelle, jota vanha
+piispa käytti lepotuolinaan. Paikan viileys ja häntä ympäröivä
+hiljaisuus sai hänet pian torkahtamaan. Vasta kun alkoi kuulua kovia,
+karkeita ääniä, jotka kumeasti kajahtelivat holvien kaarroksissa, hän
+havahti suloiselta ettoneeltaan.
+
+Kenenkään näkemättä ja aavistamatta kuuli hän, mitä neuvoteltiin
+suurherran laivaston hävittämisestä satamassa, ja sai tietää, että tämä
+vaikea ja vaarallinen tehtävä uskottiin uhkarohkealle laivan
+kapteenille Jacopo Cocolle; hän sai tietää, miten tuuma oli pantava
+toimeen, ja että se oli tapahtuva seuraavana yönä.
+
+Kun neuvottelussa olleet miehet olivat lähteneet pois, hiipi hän ulos
+ja riensi, minkä käpälästä kerkesi, sille paikalle, josta hän pääsi
+ulos kaupungista. Oli todellakin onnellinen sattuma, että hän tällä
+kertaa jäi huomaamatta, kun hän ensi kerran päiväiseen aikaan lähti
+uskaliaalle retkelleen sulttaanin teltalle. Siinä tuli hänelle tosin
+avuksi se seikka, että Halil pasha vastakkaisella puolella pommitteli
+muureja kanuunoillaan ja siellä odotettiin rynnäkköä, jonka tähden
+kaikki saatavissa olevat voimat oli koottu sinne.
+
+Kepeäjalkaisena kuin jänis hyppeli Haik Tommaso kerjäläisen puvussa,
+käyttäen joka pensasta piiloutuakseen, turkkilaisten leirille ja saapui
+ehjin nahoin padishahin teltalle. Neekeri ei ollut tuntea häntä, mutta
+sittenkin kun hän oli tuntenut hänet ei hän päästänyt häntä sisälle
+koska herra nautti lepoa, jota hän viime päiväin ponnistusten jälkeen
+hyvinkin tarvitsi.
+
+Vasta kun Haik sitä kiivaasti vaati ja huomautti, miten vaarallisia
+seurauksia siitä saattaisi olla, hiipi neekeri telttaan, jossa hän
+onneksi tapasi sulttaanin vielä valvomassa.
+
+"Eikö minun korvani ole kuullut Haikin ääntä?" kysyi hän.
+
+"Hän vaatii kiireesti päästä sinun puheillesi korkea herra!"
+
+Haik astui sisälle.
+
+Ystävällisesti katsoi häneen padishah ja sanoi: "Kiitos neuvostasi,
+Haik. Se oli oivallinen. Se onnistui ihanasti!"
+
+"Älä huoli siitä, korkea padishah", vastasi Haik nopeasti, "ja kuule,
+mitä minä olen sinun palvelukseksesi puuhannut, ja mitä on tehtävä, se
+pitää sinun viisautesi panna toimeen."
+
+Nyt hän ilmoitti hänelle, miten hän oli saanut selville kreikkalaisten
+aikeet polttaa satamaan tunkeutuneet turkkilaisten laivat. Hän sanoi
+hänelle, että venetsialainen Coco oli ottanut työn suorittaakseen ja
+että luultavasti oli aikomus vielä ensi yönä panna se toimeen.
+
+Padishah kuunteli jännitettynä eikä tämä ilmoitus ollut hänestä hauska.
+Länsimaalaisilla eli latinalaisilla, joiksi genualaisia ja
+venetsialaisia sanottiin, oli vastustamaton ja sammuttamaton juokseva
+tuli, tuo hävitysaine, jonka kokoonpano oli turkkilaisille salaisuus.
+He pelkäsivät sitä täydellä syyllä, koska mikään ei kyennyt sitä
+vastaan suojelemaan. Sen välttäminen oli sitäkin vaikeampaa, kun
+kreikkalaiset, samoin kuin latinalaiset osasivat omilla
+heittokoneillaan heittää sitä pitkän matkan päästä vihollisiin
+laivoihin ruukuissa, jotka särkyivät ja sitten päästivät sen kaikkialle
+valumaan. Tuo hirvittävä aine syttyi silmän räpäyksessä ja tarttui joka
+paikkaan vastustamattomalla voimalla hävittäen kaikki auttamattomasti.
+Mutta varsinkin sentähden pelkäsivät turkkilaiset sitä, koska yksi
+ainoa pisara siitä, joka pirskahti ihmisen vaatteisiin, tuotti hänelle
+tuskallisimman kuoleman polttaen hänet elävältä. Jos voitiin estää
+vihollisten laivojen lähestyminen, niin oli vaara vältetty. Sentähden
+neuvoi viekas armenialainen asettamaan laivoihin kauvas kantavia
+kanuunia ja lisäämään niihin riittävän määrän tarkk'ampujia, jotka
+puolestaan auttavat nuolisateella pitämään laivoja kaukana.
+
+Se oli ainoa mahdollinen keino vastustaa vaaraa. Sen tunnusti sulttaani
+ja kiitti ja palkitsi runsaasti Haikia, jonka tällä kertaa täytyi jäädä
+leiriin odottamaan yötä, jolloin hän voi huomaamatta päästä takaisin
+piiritettyyn kaupunkiin.
+
+Padishah kutsutti kiireesti Halil pashan luokseen ilmoittaakseen
+hänelle ilmisaadun salaisuuden. Tämä pani suunnitelman täytäntöön mitä
+kiireimmin; mutta yö kului, ilman että yritettiin hävittää turkkilaista
+laivastoa, koska sulttaanin kanssa salaisessa yhteydessä olevat
+Galatassa asuvat venetsialaiset osasivat lykätä sen lähinnä seuraavaksi
+yöksi luvaten muka auttaa hävitystyössä. He lähettivät siitä
+sulttaanille sanan, joka oli yhtäpitävä sen ilmoituksen kanssa, jonka
+paljoa aikaisemmin ja sentähden paremmalla menestyksellä Haik oli
+tuonut.
+
+Suurherra oli tosin huomannut, että avain puuttui hänen raha-arkkunsa
+suulta; mutta hänen ei juolahtanut mieleensäkään ruveta Haikia
+epäilemään sen varastamisesta, koska hän ehdottomasti luotti tämän
+sukkelatuumaisen miehen uskollisuuteen. Teetettiin uusi avain, eikä
+kukaan sen koommin ajatellut asiaa, joka itsessään näytti
+vähäpätöiseltä ja jonka selitettiin johtuvan siitä, että sulttaanilta
+sinä iltana oli poislähtiessään ollut niin kova kiire. Kukkaroiden
+puuttumista arkusta ei sulttaani voinut huomata, koska hän ei tietänyt
+aarteittensa määrää.
+
+Täydentääkseen varokeinojaan teetti sulttaani, kun ensimäinen yö oli
+kulunut ilman päälle karkausta, niinkuin Galatassa olevat liittolaiset
+olivat ilmoittaneet, tuon rauhallisesti kuluneen yön jälkeisenä päivänä
+"kultaisen sarven" ylitse laivoista sillan, joka turvasi laivojen
+yhteyden turkkilaisten lujasti miehittämän ja suojeleman rannan kanssa.
+
+Niin odotti sulttaani taas tulevia tapahtumia tuolla kukkulalla, jolta
+hän oli katsellut ensimäistä onnetonta meritappelua.
+
+Tuli keskiyö, eikä mikään osottanut kreikkalaisten ja heidän
+liittolaistensa hankkeiden alkavan: mutta aamupuolella näyttäytyi
+melkoinen joukko kreikkalaisia laivoja ja liikkui hiljaa turkkilaisten
+laivastoa kohden, joka sitä rauhallisesti odotti.
+
+Hehkuen halusta saada omistaa itselleen onnistuvan yrityksen kunnian
+riensi Coco toisten laivojen edelle ja tunkeutui turkkilaisten
+laivaston sisälle.
+
+Silloin jyrähtivät äkkiä kanuunat ja kuulasade yllätti laivan. Kun
+turkkilaisten patterit laukasivat kanuunansa toisen kerran tuli Cocon
+laiva niin reikiä täyteen, että se siinä paikassa upposi koko
+miehistöineen päivineen.
+
+Tämä odottamaton asiain käänne jäi perästä tulevilta laivoilta yön
+pimeässä ja ruudinsavussa siihen määrin näkemättä, että ne eivät
+tienneet, oliko Coco vai turkkilaiset alottaneet ammunnan.
+
+Toinenkin suuri kaleeri lähestyi sentähden: mutta senkin vastaanotti
+turkkilaisten kanuunain jyrinä niin kiivaasti, että se niin ikään
+upposi. Nyt paljastui kreikkalaisille totuus, että turkkilaisten oli
+täytynyt saada tieto yrityksestä petoksen kautta, ja he kääntyivät
+takaisin niin pian kuin mahdollista päästäkseen jälleen satamaan, mikä
+kuitenkin ei voinut tapahtua ilman suuria vaurioita.
+
+Kun päivä tuli, tervehtivät laivastolla olevat turkkilaiset
+riemuhuudoilla hallitsijaansa, jonka he tiesivät olleen tapahtumia
+katsomassa, ja pikalähetti ilmoitti hänelle kahden suuren
+vihollislaivan häviön ja että koko yritys oli mennyt myttyyn.
+
+Iloisena palasi suurherra telttaansa ja huusi suurvisiirilleen, joka
+oli häntä vastaan ottamassa: "Sinä olet väärin arvostellut, Halil!
+Allah tahtoo suoda meille lopullisen voiton; sillä vihollisteni
+hankkeet eivät ole onnistuneet ja kaksi laivaa on miehineen päivineen
+uponneet meren pohjaan."
+
+Halil pasha pani kätensä ristiin rinnalleen, kumarsi maahan ja sanoi:
+"Allah on suuri ja Muhamed hänen profeettansa. Ylistetty olkoon hänen
+pyhä nimensä!"
+
+Sillä välin oli muuria ammuttu yhtä mittaa saamatta kuitenkaan
+tuntuvampaa vahinkoa aikaan.
+
+Tukalammaksi uhkasi tulla se seikka, että elintarpeet alkoivat uupua.
+Mieliala oli sen johdosta tullut kaupungissa levottomaksi ja siellä
+täällä syntyi suuren tyytymättömyyden ilmauksina meteleitä, joissa
+armenialainen Tommaso oli kaikellaisissa valepuvuissa osallisena.
+Samoin hän jo ajoissa tiesi ilmoittaa sulttaanille Giustinianin
+aikomasta hyökkäyksestä laivaston kimppuun, jonka johdosta tämä yritys
+onnistui yhtä huonosti kuin edellinenkin.
+
+Pienet laivastokahakat raukesivat tyhjiin, torjutuita rynnäköitä
+seurasi toinen toistaan sangen tiheään ilman että kumpikaan riitapuoli
+niistä sanottavasti olisi hyötynyt tai kärsinyt vahinkoa. Nyt alettiin
+myöskin miinoilla ja vastamiinoilla käydä maanalaista sotaa; mutta
+senkään menestys ei ollut juuri mainittava. Vain sen puolesta oli
+kaupunki tappiolla, että sikäli kuin piiritystä jatkui pitempään, sen
+apuneuvot vähitellen vähenivät, joita se piiritystä kestääkseen
+tarvitsi.
+
+Turkkilaiset ampuivat yhtämittaa joka päivä. Osia muurista luhistui,
+mutta piiritetyt korjasivat pirstaleet entiselleen. Mitä suurinta
+varovaisuutta käyttämällä ei kreikkalaisilta jäänyt tuskin yhtään
+turkkilaista miinaa huomaamatta. Sitä helpotti paljon se seikka, että
+turkkilaiset, merkillistä kyllä, kaivoivat kaikki miinansa aina vaan
+samoille paikoin, eikä niillä siitä syystä ollut vähintäkään
+menestystä.
+
+Muudan Padishahin lähetystö, joka vaati antautumaan ja tarjosi
+keisarille Peloponnesosta, jäi vaikutuksetta, kun keisari hylkäsi
+kaikki, mutta lupasi veroa, jos sulttaani tahtoisi lähteä pois ja
+jättää Konstantinopelin rauhaan. Kaikki jäi ilman menestystä ja yllytti
+vaan turkkilaisten intoa.
+
+Sulttaani olisi ollut hullu, jos hän olisi uskonut Konstantinopelin
+vapaaehtoisesti antautuvan; sillä kaikista hänen yrityksistään sekä
+hänen tarjouksistaan ei ollut ollut vähintäkään hyötyä. Hänen
+kärsivällisyytensä loppui. Johonkin tuloksiin täytyi niin pitkän
+piirityksen perästä päästä, se oli hänen järkähtämätön tahtonsa.
+
+Halil pasha antoi sentähden koko leirille tiedoksi, että suurherra
+käski jokaisen varustaumaan päärynnäkköön 29:ksi päiväksi toukokuuta.
+Kiihoittaakseen vielä enemmän sotamiesten intoa hän lupasi, että he
+saisivat pitää kaiken saaliin, minkä he kolmessa päivässä ehtisivät
+ryöstää, ja persoonallisen omistusoikeuden kaikkiin, joita he saisivat
+vangiksi. Ainoastaan kaupungin, muurit ja julkiset rakennukset
+sulttaani pidätti itselleen.
+
+Nämä myönnytykset olivat raa'an, villin kansan mieleen ja olivat siitä
+hyvin ansaittuja niin pitkän ja vaivaloisen piirityksen vaatimien
+uhrausten palkaksi. Riemuittiin ja ylistettiin sulttaania, ja kaikki
+olivat valmiita taisteluun, joka lupasi heille sellaisen palkinnon.
+Aiottua väkirynnäkköä ei pidetty laisinkaan salassa, sillä
+turkkilaisten Beshiktashissa oleva laivasto, samoin kuin sekin osa
+siitä, joka vielä yhä lepäili rauhassa kaupungin satamassa, oli
+komeasti valaistu, tulisoihtuja ja pikitynnöriä toinen toisensa
+vieressä paloi leimuten leirissä, josta mitä hillitsemättömimmän riemun
+remakka kuului onnettoman kaupungin muureille, niin että se karmi
+niiden selkää, jotka nyt valmistautuivat kuolinkamppailuunsa.
+
+Pilkkosen pimeä yö vallitsi Konstantinopelissa, jota vastoin
+turkkilaisten leiri näytti uivan valomeressä. --
+
+Omantunnon tuskat vaivasivat palatsinpalvelijaa, Isidoria. Hän haki
+käsiinsä liittolaisensa, Haik Tommason hänen viheliäisestä asunnostaan
+muistuttaakseen häntä hänen lupauksestaan pelastaa hänet rynnäkön
+aikana.
+
+Haik istui synkkiin mietteisiin vajonneena. Hänen aarteitaan oli
+todellakin liian paljon, jotta hän olisi voinut viedä ne mukanaan
+turkkilaisten leiriin. Päin vastoin hän aikoi anastaa sieltä itselleen
+lisää aarteita, kun rynnäkköön tarvittaisiin kaikki turkkilaiset.
+
+Huoli siitä, miten hän saisi pelastetuksi kultatsekiineillä täytetyt
+kukkaronsa, ei ollut suonut hänelle lepoa moneen päivään, sillä
+tiesihän hän, että päärynnäkkö oli lähellä.
+
+Lopultakin hän teki päätöksensä ja hautasi rahansa lujassa puuarkussa,
+jonka hän oli pelastanut isänsä varallisuuden häviöstä, näkymättömään
+kolkkaan majassansa ja peitti työnsä jäljet vierasten nähtävistä
+kiinnittämällä jälleen paikoilleen maaperän peittona olleet kivilevyt.
+
+Hän oli vastikään päättänyt työnsä, jonka hän suureksi osaksi oli
+suorittanut pimeässä, ja sytytti kynttilän tullakseen vakuutetuksi,
+että kaikki oli hyvin kätketty. Sitten hän pukeutui mennäkseen
+turkkilaisten leiriin päästäkseen verilöylyä pakoon, joka kaupungissa
+oli odotettavissa, ja sammutti taas kynttilänsä. Silloin kolkutti joku
+hänen ovelleen.
+
+Sanomaton kauhistus valtasi hänet. Vavisten vaipui hän pehkuilla
+täytetylle divaanilleen, joka oli hänellä ollut sekä istuimena että
+vuoteena, ja näytti olevan rutiköyhän miehen omaisuutta, niin kuin
+kaikki muukin saiturin mökkirähjässä. Varmaankin oikeuden palvelijat
+olivat vihdoinkin päässeet hänen katalan kavalluksensa perille! Varmaan
+tultiin häntä noutamaan tilinteolle. Niin vaivasi omatunto häntä hänen
+raskaasta syyllisyydestään.
+
+"Voi miksi piti minun niin kauvan viivytellä!" huudahti hän
+puoliääneen. --
+
+Mutta -- kolkutus ei kuulunut sellaiselta, että sitä olisi seurannut
+väkivalta, ellei hyvällä olisi avattu. -- Se oli joku ystävä! -- Mutta
+kuka se voi olla? Kukaan ei hänestä ollut tervetullut. Jos hän jäi
+kaupunkiin, niin hän joutui taistelun tuoksinaan, jota hän, arka kun
+oli, tähän asti oli välttänyt missä vaan oli voinut. -- Hänen täytyi
+päästä pois, ja tulija pidätti häntä.
+
+"Tommaso!" kuului samalla hiljainen huuto. "Avaahan toki! Minä se olen,
+Isidor, sinun ystäväsi!" --
+
+"Vai hän se on?" arveli armenialainen itsekseen. "Hänkin tahtoo
+pelastaa henkensä. Koettakoon hän sitä omin nokkinsa! -- Mutta --
+voisinkohan minä ehkä tarvita häntä? -- Mutta mihin? Jos minun onnistuu
+avata sulttaanin raha-arkku, niin minun pitäisi jakaa hänen kanssaan.
+-- Jakaa? -- Ei! Mitä minä saavutan, sen tahdon yksin pitää. Jakaminen
+on ikävää."
+
+"Tommaso!" kuului ulkoa rukoileva ääni. "Etkö muista pyhää lupaustasi?"
+
+"Narri!" ivasi puoliääneen pimeässä majassaan uskoton Haik. "Sanani
+pitäminen ei juohdu mieleenikään!"
+
+Vihdoin näytti hädissään oleva Isidor tulevan siihen luuloon, ettei
+armenialainen ollutkaan majassaan. Nyt alkoi hän kauheasti kirota tuota
+uskotonta ja poistui neuvotonna.
+
+Haik nauraa hihitti itseensä tyytyväisenä.
+
+"Hänestä olen päässyt", sanoi hän itsekseen ja odotti vielä jonkun
+aikaa heristäen tarkkakuuloisia korviaan. Mutta kun joka puolella oli
+hiljaista ja hän oli koetellut, että sulttaanin raha-arkun avain oli
+hänen salataskussaan ja tilava rahavyö sidottu hänen vyötäisilleen,
+lähti hän ulos, lukitsi köyhän majansa perästään ja liukui kuin aave
+talojen vieritse, kunnes hän saapui puutarhoihin ja nyt hän nousi
+muurille jossa ei näkynyt ei kuulunut puolustajoita.
+
+Hämmästyneenä siitä näystä, joka hänelle tarjoutui, jäi hän seisomaan.
+Se laaja puolikehä, jonka turkkilaisten leiri muodosti loisti
+kirkkaassa valossa. Nähtiin tummien olentojen kieppuvan hurjassa
+tanssissa, kuului riemun huutoja, ikäänkuin olisi ilojuhlaa vietetty.
+Voiton varmuus, joka ei voinut ajatellakaan vastakohtaa, ja runsaan
+saaliin toiveet saivat aivan suunniltaan nuo raakalaiset, joista
+turkkilaisten sotajoukko oli kokoonpantu. Soitto säesti tätä hurjaa
+menoa ja kohotti vielä innostusta. Jos ei uskonto olisi kieltänyt
+turkkilaiselta päihdyttävien juomien nautintoa, niin olisi voinut
+luulla, että koko sotajoukko oli juonut itsensä humalaan.
+
+Nyt oli Haik kuulevinaan kepeiden askelien lähestyvän häntä. -- Mutta
+samassa silmänräpäyksessä olikin hän jo alhaalla kuivassa vallihaudassa
+ja sieltä hän kerkeästi kuin kissa hyppäsi ylös vallihaudan toiselle
+puolelle, missä kasvoi matalaa pensaikkoa.
+
+"Saas tästä sinä, roisto!" kuuli hän nyt Isidorin äänen sanovan, ja
+hyvin tähdätty kivi taitavan, harjaantuneen linkoojan singottamana
+suhahti aivan hänen korvansa vieritse.
+
+"Huonosti tähdätty, kreikkalainen!" huusi hän nauraen pilkallisesti ja
+muutamilla hyppäyksillä oli hän päässyt sen vaaran piiristä, jota
+hänelle petetyn kosto oli tuottanut. Nopeasti juosten riensi hän
+janitsharien leiriin, jotka hänet tunsivat ja päästivät häiritsemättä
+lävitse.
+
+Sulttaanin teltassa pidettiin sotaneuvottelua. Sotajoukon kaikki pashat
+olivat siellä koolla. Neekeri otti hänet vastaan, antoi hänelle ruokaa
+ja käski ruveta lepäämään hänen omalle divaanilleen; sillä sulttaanin
+luo hän ei enää voinut tulla, kun sotaneuvottelu kesti paljon yli
+puoliyön.
+
+Tämä sotaneuvosto ei tosiaankaan näyttänyt iloiselta.
+
+Huolimatta innostuksesta, jonka dervishit eli turkkilaiset munkit
+saivat aikaan panemalla parastaan saadakseen turkkilaisten uskonkiihkon
+nousemaan ylimmilleen, oli hyvin arveluttavia huhuja liikkeellä
+turkkilaisten kesken.
+
+Tosin oli keisari jo aikoja sitten odottanut mahtavata venetsialaista
+laivastoa pelastuksekseen, mutta se pieni laiva, joka Turkin puolikuu
+mastonsa nenässä oli lähtenyt vakoilemaan, palasi löytämättä Kreikan
+vesiltä ja saaristosta jälkeäkään laivastosta. Kuitenkin liikkui
+leirissä huhu, että tämä laivasto oli lähellä, ja itämaisen
+mielikuvituksen voimalla sen suuruutta liioteltiin vallan äärettömiin.
+
+Eikä siinä kyllin; kerrottiinpa myöskin unkarilaisen sotajoukon olevan
+tulossa, joka aikoi hyökätä turkkilaisten selkään. Merkillistä kyllä,
+nämä molemmat huhut olivat lähtöisin Halil pashasta, tai ainakin hän
+niitä uskoi, vaikka ne eivät olleetkaan todennäköisiä.
+
+Ylipäätänsä osottautui suurvisiiri kreikkalaisten ystäväksi tai ainakin
+Konstantinopelin valloituksen vastustajaksi, ja se otaksuminen oli
+lähellä, vaikka sulttaani ei osottanut sitä uskovansa, että hänet oli
+ostettu kreikkalaisten rahoilla. Ainakin se seikka näytti sitä
+todistavan, että jo seuraavana aamuna keisari sai hänen kauttansa
+kuulla, että sotaneuvottelu oli ollut erimielinen, ja terveisiä, että
+hänen tuli vaan urhoollisesti puolustaa pääkaupunkiaan, vielä se ei
+muka ollut hukassa.
+
+Halil puolusti näitä molempia huhuja sotaneuvottelussa ja äänesti, että
+väkirynnäkkö vielä olisi lykättävä, mutta hänen vastustajansa
+äänestivät hänet kumoon, ja sulttaanikin taipui heidän puolelleen;
+kuitenkin jäi hänen mieleensä hiukan epäilyksen kaunaa, että olisikohan
+vielä lykätä yleistä rynnäkköä.
+
+Vasta leiriin tulonsa jälkeisen päivän iltana pääsi Haik sulttaanin
+puheille. Innokkaasti kyseli sulttaani, mitä Haik tiesi noista
+molemmista huhuista.
+
+Haik nauroi. "Korkea padishah", sanoi hän, "usko minua, ne ovat
+kreikkalaisten valheita, joiden kavala tarkoitus on sinun sotajoukkosi
+rohkeuden lamauttaminen. Minä tiedän, että keisari toivoi
+venetsialaisen laivaston tulevan avuksi, minä tiedän, että muudan pieni
+kaleeri, sinun lippusi mastossa ja laivamiehet turkkilaisiksi puettuina
+lähti hakemaan laivastoa ja kiirehtimään sen tuloa, mutta etsittyään
+sitä Kreikanmaan ja Aigeian meren saarten kaikista satamista tuo laiva
+palasi toivottomana ja kiitti kauppojaan, että se, vaikkakin töin
+tuskin, pääsi sinun laivojesi huomaamatta. Venetsian dogi näyttää
+rakastavan uskotonta Bytsantiumia yhtä hartaasti kuin minäkin!"
+
+"Entä unkarilaiset?" kysyi sulttaani.
+
+"No heistä saat olla kerrassaan huoleti. Minä tiedän, miten keisari
+rukoili apua Budapestista ja Wienistä, mutta siellä, länsimaiden
+kristittyjen ruhtinasten kesken ei ole sopua nimeksikään. Siellä pitää
+jokainen huolta itsestään, eivätkä bytsantilaiset tosiaankaan ole
+tehneet länsimaalaisille sellaisia palveluksia, että nämä nyt viitsivät
+heidän tähtensä panna henkensä alttiiksi. Usko pikemminkin taivaan
+luuhistuvan päällesi, kuin länsimaalaisten tulevan Konstantinopelin
+avuksi. Jos minä erehdyn, niin minä tahdon nurkumatta ojentaa kaulani
+sinun kapidshi-bashisi miekan katkaistavaksi!"
+
+"Sinun puheesi on luottavaista, mutta rohkeata", sanoi sulttaani.
+"Mitäs, jos minä pitäisin kiinni sanoistasi?"
+
+"Tee niin, korkea herra!" huudahti Haik, "tee niin, ja jos minä olen
+erehtynyt, niin minä otan kärsiäkseni sen, mitä olen sanonut. Lähetä
+tiedustelijoita Balkanille asti, niin totuus tulee ilmi".
+
+Kului kolme päivää tuosta riemuisasta illasta ja vakoilijat, joita Haik
+johti, palasivat ilman että olivat voineet havaita jälkeäkään
+unkarilaisen sotajoukon lähenemisestä. Ja venetsialainen laivasto
+purjehti toistaiseksi mielikuvituksen merellä, mutta ei sillä, joka
+huuhteli Italian ja Kreikan rantamia.
+
+"Olisi hullutusta", arveli Haik tehdessään sulttaanille selkoa
+havainnoistaan, "jos rynnäkkö lykättäisiin tuonnemmaksi. Ulkomuurit",
+sanoi hän, "ovat niin vioittuneet, että niistä ei ole enää suojaksi
+puolustajille; miehistön täytyy jo vetäytyä sisusmuureille; eikä heillä
+enää ole muuta mahdollisuutta hyökkäykseen, kuin että he murtavat auki
+Hebdomonin palatsin luona aikoja sitten kiinni muuratun portin nimeltä
+Ksilokerkos, s.o. 'Puuvanne'. Käske väkesi olla siellä varuillaan."
+
+Mitä Haik oli sanonut, se näyttäytyi todeksi. Tämä vanha portti
+murrettiin auki ja siitä yritettiin hyökätä ulos; mutta Haikin neuvolla
+oli hyvät seuraukset. Sieltä tehty hyökkäys torjuttiin verisesti.
+
+Toukokuun 29 päivä tuli lopultakin määrätyksi rynnäkön päiväksi, sitten
+kun huhut venetsialaisesta laivastosta ja unkarilaisesta sotajoukosta
+olivat näyttäytyneet perättömiksi. Kaupungissa tiedettiin Halil pashan
+kautta vallan hyvin rynnäkköpäivä ja molemmat, piirittäjät ja
+piiritetyt, käyttivät toukokuun 28 päivää kaikkiin varustuksiin, jotka
+toisaalla voivat vahvistaa valloituksen, toisaalla rynnäkön torjumisen
+toivoa.
+
+Mutta syvä oli mielenmasennus kaupungissa ja itse keisarinkin hovissa.
+Ymmärrettiin, että Konstantinopeli oli mennyttä kalua. Toukokuun 28
+päivän illalla meni keisari hoviseurueineen pyhän Sofian kirkkoon,
+jossa he nauttivat Herran ehtoollista ja sitten meni jokainen
+paikalleen varmana ja kuolonrohkeana, sillä jokaisesta tuntui kuin
+olisi hän saanut kuolinsakramentit.
+
+Yksi vaan riemuitsi. Se oli Haik. Hänen turmeltunut sydämmensä iloitsi
+saadessaan kostaa keisarille, jopa kaikille kreikkalaisille, joita hän
+vihasi äärettömästi -- ja siitä, että hän oli pelastanut oman nahkansa.
+-- Ainoastaan yksi asia häntä huoletti, nimittäin hänen maahan kaivetut
+aarteensa. Mutta sieltä, jossa ne olivat, niitä ei varmaankaan kukaan
+etsinyt ja sulttaanin suosiossa oli hän niin korkealla ja niin
+taatusti, että hän toivoi voittajana hänen kanssaan astuvansa
+kaupunkiin ja saavansa ansioitansa vastaavan palkan, taikka -- jos
+hänen suunnitelmansa onnistui päästä avaimen avulla suurherran
+raha-arkun sisällyksen omistajaksi, silloin lähtisi hän Unkariin,
+käytyään sitä ennen noutamassa aarteensa majastaan Konstantinopelista.
+Ne olivat hänen hävyttömät aikeensa, toivomuksensa ja toiveensa.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+Toukokuun 29 päivä 1453 oli tiistai. Kaikki valmistukset rynnäkköä
+varten oli tehty ja aikaisin sammuivat vartiotulet. Sotajoukon tuli
+nauttia hetkisen lepoa; mutta kukapa voi nukkua hädän alaisessa
+kaupungissa, kuka saaliin himoisessa turkkilais-leirissä? --
+
+Sulttaani oli antanut määräyksensä. Toisen kukonlaulun aikana, noin
+kello 2 tienoissa, oli rynnäkkö alettava ja täsmälleen määräaikana
+alkoi syntyä liikkeitä satamassa olevalla laivastonosastolla ja
+leirissä.
+
+Ensimäisellä hyökkäyksellä maan puolelta oli salaisena tarkoituksena
+houkutella kreikkalaiset ulos kaupungista; mutta nämä varoivat
+sellaista hullutusta tekemästä ja tyytyivät rynnäkön torjumiseen.
+Toinenkin hyökkäys torjuttiin ja kreikkalaisten kanuunat tekivät suuria
+aukkoja sulttaanin sotajoukkoon.
+
+Sill'aikaa kun miehet taistelivat, olivat naiset kirkoissa polvillaan
+alttarien edessä ja rukoilivat Herralta armoa ja laupeutta. Siellä
+kaikuivat valitushuudot pyhissä huoneissa ja kauhean tuskan pusertamat
+kyyneleet kastelivat marmorilattiata. Laivaston hyökkäykset torjuttiin
+urhoollisesti ja sydämmiin nousi iloinen toivo, ettei kärsimyksen
+maljaa vuodatettaisi täyteen.
+
+Muureihin saivat turkkilaisten kanuunat aikaan korvaamattomia
+vahinkoja; mutta sisääntunkeumis-yritykset tehtiin tyhjiksi epätoivon
+urhoollisuudella. Kreikkalainen tuli sai aikaan hävityksiä, jotka
+kävivät yli järjen ja ruumiskasat kohosivat yhä korkeammalle, mutta
+myöskin turkkilaisten vimma. Inhimillinen urhoollisuus ei heitä
+pelottanut eikä myöskään kanuunoiden murhaava tuli, joka niin läheltä
+ammuttaessa pyyhki maahan kokonaisia sotaväen rivejä; ainoastaan
+juokseva tuli kauhistuttavine vaikutuksineen oli kammon esineenä ja
+minne sen virrat valuivat, siinä syöksyivät turkkilaiset takaisin
+ulvoen raivosta, ja suunnaton määrä heitä paloi elävältä. --
+
+Siinä kuristettiin toisiaan, paiskattiin maahan, murhattiin, valeltiin
+kreikkalaisella tulella, niin ettei sitä käy sanoin kertominen. Kuin
+raivoisat tiikerit kävivät ihmiset toistensa kimppuun ja ainoastaan
+toisen kuolema lopetti kaksintaistelun, joka yhä uudestaan vaan
+julmempana syttyi joka silmänräpäyksessä. Varsinkin kunnostivat itseään
+janitsharit, jotka raivoten syöksyivät tappeluun ja murhasivat kuin
+verenhimoiset tiikerit.
+
+Katkerin kamppailu tapahtui pyhän Romanoksen portilla. Siellä oli
+keisari kehoitushuudoillaan rohkaisemassa kristityitä sotilaita.
+
+Siellä oli taistelua kestänyt taukoamatta kello 2 aamulla ja
+ruumisläjät alkoivat täyttää ulko- ja sisämuurin välisen alan.
+Piiritettyjen voimat olivat lopussa, kun ulkoapäin tuotiin taisteluun
+yhä uusia, vereksiä voimia ja näytti siltä kuin täytyisi ratkaisun
+täällä olla lähellä, kun kreikkalaiset alkoivat väistyä. Silloin
+ilmestyi oikeaan aikaan uusia taistelijoita, jotka astuivat väsyneitten
+sijalle aukkoihin.
+
+Se oli suuri onnettomuus että Giustiniani sai haavan ja vetäytyi pois
+taistelusta, -- koska hän oli heittänyt kaiken toivon kaupungin
+pelastamisesta.
+
+Turhaan rukoili keisari, että hän saatuaan haavansa sidotuksi tulisi
+takaisin. Hän kiiruhti Galataan turvaan. Turhaan koetteli keisari
+täyttää hänen sijaansa. Sen hämmingin, minkä Giustiniaanin
+haavoittuminen ja pelkurimaisen paon kaltainen peräytyminen
+synnyttivät, olivat turkkilaiset huomanneet ja kiiruhtivat käyttämään
+sitä hyväkseen. Muudan janitshari, jättiläinen kooltaan ja voimiltaan,
+tunkeutui kolmenkymmenen toverinsa kanssa esiin sinne missä hän huomasi
+hämmingin. Piiritetyt ottivat nuo päälletunkeutujat vastaan
+nuolisateella ja kivituiskulla. Tosin puolet turkkilaisista
+peräytyivät, mutta tuo väkevä janitshari, Hassan oli hänen nimensä, ei
+horjunut hetkeäkään. Kuolemaa halveksien tunkeutui hän esiin ja nousi
+muurille. Nyt seurasivat ne, jotka olivat peräytyneet, hänen jäljissään
+ja tällä kohden heikko miehistö ei jaksanut sitä estää.
+
+Nyt syttyi muurilla mitä raivoisin kamppailu mies miestä vastaan. Mutta
+jättiläisen kokoisen Hassanin kuolinhetki oli lyönyt. Voimakkaasti
+lingotettu kivi kaasi hänet maahan ja pian oli hän tapettu. Se lannisti
+hänen toveriensa rohkeutta ja kohotti samassa määrässä piiritettyjen
+urheutta. Sisääntunkeutuneet sullottiin maahan paitsi muutamia jotka
+pakenivat.
+
+Toisillakaan paikoin muuria ei taistelu ollut vähemmän raivoisa, missä
+se vaati samanlaisia uhreja molemmin puolin.
+
+"Puuvanne" nimisen portin luona tapahtui onneton tapaus. Se oli auki
+ilman että tiedettiin, miten se oli avattu ja joukko turkkilaisia,
+jotka sen huomasivat, tunkeutuivat sisälle ja kiipesivät muurille
+sisäpuolelta. Heidän voitonhuutonsa kuullessaan riensivät heidän
+ulkopuolella olevat kansalaisensa luokse. Rynnäkkötikapuut nostettiin
+pystyyn ja he nousivat onnellisesti muurille, joilta puolustajat
+pakenivat. --
+
+"Turkkilaiset ovat kaupungissa!" Niin kuului huuto pitkin katuja.
+Kaikki pakenivat pelastautuakseen satamassa oleviin laivoihin. Luottaen
+erääseen ennustukseen, että kreikkalaiset tulisivat torjumaan
+turkkilaisten hyökkäykset ja sitten ajamaan heitä takaa aina kaukaiseen
+Persiaan asti, sulkivat portilla seisovat kreikkalaiset portit,
+heittivät avaimen mereen ja pidättivät kaupunkilaisia pakenemasta. --
+
+Yhä hurjemmaksi kävi taistelu Romanoksen portilla, jonne turkkilaisten
+pääjoukko tunki. Keisari koetti hillitä turkkilaisten yhä lähemmäksi
+vyöryvää virtaa. Hänen sivultaan oikealta ja vasemmalta kaatuivat hänen
+horjuvan valtaistuimensa ja valtakunnan korkeimmat virkamiehet. Nyt
+vetäytyi taistelu enemmän Karsiaan portille päin, jossa sulttaanin
+toinen, rikkiräjähtäneen sijaan valattama iso kanuuna oli hyvän matkaa
+särkenyt muuria maata myöten.
+
+Pian kreikkalaiset työnsivät turkkilaiset ulos, mutta sitä kiivaammin
+ajoivat turkkilaiset taas kreikkalaiset takaisin kaupunkiin, ja
+hillitsemättömästi virtasi nyt turkkilaisten lauma perästä; ja heitä
+tuli vallan tulvanaan onnettoman kaupungin sisälle, jossa heidän
+voitonhuutonsa: "Allah on suuri ja Muhamed hänen profeettansa!" levitti
+lamauttavaa kauhistusta.
+
+Epätoivoissaan keisari huusi ratsunsa selästä uskollisilleen, että he
+hänen kanssaan ponnisteleisivat virtaa vastaan. Tosin muutamia
+kerääntyi hänen ympärilleen, mutta yritys jäi onnistumatta.
+Pakenijoiden virta tempasi hänet mukaansa.
+
+"Voi, eikö siis ole ketään kristittyä, joka minut tappaisi!" huusi
+keisari epätoivoissaan.
+
+Samassa tuokiossa haavoitti häntä muudan turkkilainen kasvoihin. --
+Keisari sivalsi häneltä miekallaan pään halki. Sen näki eräs toinen
+turkkilainen, joka oli keisarin takana. Hän heitti surmansilmukan
+keisarin kaulaan ja kuolleena vaipui hän hevosen selästä ja hänen
+ruumiinsa ylitse tulvasi voittoisain turkkilaisten valtava virta. --
+Se, joka oli hänet tappanut, ei häntä tuntenut ja niin jäi hänen
+ruumiinsa makaamaan toisten alle ryntääjien jalkojen ja hevosten
+kavioiden rikki tallattavaksi. Voittajain virtaa ei mikään enää voinut
+vastustaa. Se tulvasi edelleen hurjina, korkealle kuohuvina aaltoina.
+
+Kaikkiin suuntiin levisivät veriset, mylvivät laumat iskien maahan
+kaikki mitä heidän tielleen tuli, ikään, säätyyn ja sukupuoleen
+katsomatta.
+
+Kaikista keisarillisista rakennuksista he riistivät pois kultaiset
+vaakunat ja pystyttivät turkkilaiset liput niiden sijalle. Verivirtoja
+valui kadulla ja valitusta ja voihkinata kuului kaikkialla, kunnes ne
+päättyivät viimeiseen kuolon korinaan.
+
+Noin kaksituhatta kreikkalaista olivat nuo julmat voittajat lyöneet
+kuolijaaksi. Mutta kun he huomasivat puolustusväen heikkouden, silloin
+voitti saaliinhimo kaikki muut vaikuttimet. Olivathan näet orjat hyvä
+saalis ja jokaisen vangin, niin oli sulttaani luvannut, piti tulla sen
+orjaksi, joka oli hänet vanginnut. Tästä lähtien ei ketään enää tapettu
+vaan otettiin vangiksi.
+
+He tunkeutuivat nyt taloihin ryöstämään ja saivat käsiinsä runsaita
+saaliita. Kaikkialla oli hävityksen kauhistus. Muutamia esimerkkejä
+vihollisen osoittamasta suuresta urheudesta sulttaani kunnioitti, mutta
+hän ei voinut olla kaikkialla läsnä jalomielisyyttä harjoittamassa.
+
+Venetsialaiset ja genualaiset laivat pääsivät onnellisesti pakoon kun
+turkkilaisten laivojen miehistö oli lähtenyt kaupunkiin ryöstämään,
+eikä heitä näin ollen voitu ajaa takaa. Ei yhtäkään laukausta ammuttu
+niihin turkkilaisista laivastosta. Olisi ollut helppo asia polttaa ne,
+ellei kuolontuska olisi täyttänyt kaikkien sydämmiä ja -- ellei heidän
+paolleen niin suotuisa tuuli olisi pullistanut heidän purjeitaan ja
+auttanut heitä pääsemään valloituksen sanomattomien kauhujen mailta,
+mutta myöskin tukahuttanut kaikki muut ajatukset.
+
+Kauhistuttavimmalla tavalla ilmeni voittajien raakuus ja villiys
+onnettoman kaupungin ihanimmassa rakennuksessa, pyhän Sofian ylevässä
+kirkossa, jolle ei yksikään toinen vetänyt vertoja komeudessa ja
+kauneudessa, pyhien astiain ja kalujen koristuksissa, eikä rikkaudessa.
+
+On jo ollut puhe Konstantinopelin rahvaan uskomasta ennustuksesta, että
+nimittäin turkkilaiset pääsisivät tunkeutumaan Konstantinus Suuren
+patsaalle asti; mutta silloin oli tuleva enkeli taivaasta tuomaan
+eräälle patsaaseen nojaavalle miehelle tulisen miekan; hänen
+ympärilleen olivat ristin soturit kokoontuvat ja hänen johtamina
+voittavat turkkilaiset ja ajavat pakenijoita takaa aina syvälle Persian
+sydämeen.
+
+Aikaiseen kello kuuden paikoilla, kun jo kuultiin turkkilaisten
+Allah-huutoja, tunkeutui suunnattomia kansanjoukkoja tuohon komeaan,
+suurenmoiseen rakennukseen ja täytti sen korkeaa kupoolia ja kattoa
+myöten. Sitten ovet suljettiin. Jokainen tahtoi, mikäli mahdollista,
+olla näkemässä, kun enkeli tuli leimuava miekka kädessä: jokainen
+tahtoi nähdä vihollisen paon ja ratketa ylistämään Herraa, kiittämään
+hänen jumalallista viisauttaan, jonka kunniaksi pyhän Sofian (=
+viisauden) kirkko oli rakennettu. Voi herkkäuskoisten kauheaa
+pettymystä!
+
+Turkkilaisten raivoisista kirveeniskuista särkyivät korkean
+tuomiokirkon ovet ja villit voittajat tulvasivat pyhäkköön. -- Tässä
+alkoi sarja hirmutöitä, joita kynä ei hirviä kuvaella!
+
+Kaksittain köytettiin nuoret ja vanhat vankien joukosta yhteen ja
+vietiin pois orjiksi. Ne jotka näyttivät olevan tähän tarkoitukseen
+kelpaamattomia iskettiin kuolijaaksi, niin että verivirta juoksi Herran
+huoneen ovesta ja sisällä täytyi nilkkaa myöten kahlata ihmisveressä.
+
+Kuvat revittiin rikki, jumalanpalvelukseen käytetyt puvut ryövättiin,
+samoin pyhät astiat. Sitten ajettiin hevoset sisään ja ruokittiin
+niitä, tehtiin tulia ruuan keittämistä varten pyhissä astioissa, eikä
+ainoastaan saaliin himo ja uskonvimma, vaan myöskin raain vallattomuus
+ja kauhein turmelus olivat pyhäkköä häpäisemässä.
+
+Sulttaani oli ratsun selässä pashojensa ja virkamiestensä ympäröimänä,
+mikäli nämä eivät olleet päällikköinä rynnäkköä johtamassa, jäänyt
+telttansa luo ja katseli Maltepen kukkulalta taistelua.
+
+Kello oli 10 aamulla, kun Halil pasha lähetti hänelle sanan, että
+kaupunki oli valloitettu ja hänen voittoisa sotajoukkonsa kaikissa
+osissa sen herrana.
+
+Täyttä laukkaa lähti hän heti seisontapaikaltaan ajamaan Adrianopelin
+porttia kohden, josta hän loistavan seurueen etunenässä ratsasti
+sisälle suunnaten kulkunsa pyhän Sofian kirkolle. Kenraalien ja
+pashojen rivin takana seisoi teltan seinää vastaan painautuneena Haik
+Tommaso.
+
+Hänen kostoa hehkuva sydämmensä sykähti hänen rinnassaan ja himokkain
+silmin katseli hän vihreitä lippuja, joiden nähtiin kaikkialla liehuvan
+navakassa pohjatuulessa.
+
+"Vihdoin viimeinkin on minun kostoni täysi ja ja ihana!" huudahti hän
+puoliääneen, "ja kun Sofian kirkon päältä kreikkalainen risti kaatuu ja
+sijaan kohoaa puolikuu, silloin on minun työni täydellinen. Mutta --
+Tommaso, älä unohda itseäsi!" puhui hän itselleen.
+
+Hän veti leveäteräisen puukon taskustaan, joka riippui pitkin hänen
+oikeaa säärtään ja viilti syvälti ja pitkälti suurherran teltan
+vaatteeseen ja vetäen halkeaman reunoja erilleen pujahti hän siitä
+sisälle. Mutta sitä hän ei ollut huomannut, että musta kapidshi-bashi,
+joka niin usein oli ystävällisesti irvistäen avannut hänelle teltan
+esiriput, oli kiiluvin silmin pitänyt silmällä jokaista hänen askeltaan
+ja tätäkin hänen tekoaan.
+
+Ferik bei, se oli neekerin nimi, oli jo kauan kadehtinut vakoojan
+sulttaanin luona nauttimaa suosiota ja tsekiineillä täytetyitä
+kukkaroita, joita Haik sai kavalluksistaan.
+
+Hän ei uskonut Haikista mitään hyvää, ja kun sulttaanin raha-arkun
+avain oli hävinnyt, ei hän paljon epäillytkään enää, että Haik oli sen
+siepannut hämmingin aikana ja tietysti siinä tarkoituksessa, että hän
+tilaisuuden tullen käyttäisi sen aarteita omaksi hyväkseen, ehkäpä jo
+silloin osaksi oli sen tehnytkin.
+
+Jälkimäistä ei voitu saada toteen näytetyksi, kun sulttaani itsekään ei
+tiennyt niiden summien määrää, jotka olivat hänen kalliissa arkussaan,
+varsinkaan, kun jalokivien ja kalliiden helmien määrästä ei mitään
+puuttunut.
+
+Haik ei tuntenut oikein tarkkaan teltan sisäosia. Hän ei sentähden
+löytänyt niin helposti tietä sulttaanin omaan kammioon ja menetti siten
+paljon aikaa.
+
+Tämä viivytys antoi neekerille kylliksi aikaa kätkeytymään niin teltan
+seinäverhojen poimuihin, ettei terävinkään silmä voinut häntä huomata.
+Mutta piilostaan piti hän arkkua silmällä ja jokaista sen liikettä joka
+ehkä aikoi siihen kajota.
+
+Viipyi jokseenkin kauvan, ennenkuin Haik uupuneena ja väsyneenä astui
+siihen huoneeseen, jossa raha-arkku oli.
+
+Hän kuunteli kauvan aikaa henkeään pidätellen, eikö mitään häiriötä
+ollut odotettavissa. Kun kaikki pysyi kuolon hiljaisena, meni hän
+varovasti arkkua kohden, irroitti vyöltään leveän nahkavyön ja laski
+sen matolle viereensä. Sitten veti hän avaimen esille ja avasi arkun.
+
+Kun hän nosti auki raskaan kannen, pääsi häneltä hiljainen huudahdus
+hämmästyksestä nähdessään silmäinsä edessä äärettömän paljouden mitä
+kallisarvoisimpia, kaiken värisiä jalokiviä ja harvinaisen suuria ja
+puhtaita helmiä.
+
+Siinä oli joukko kukkaroita täynnä kultaa. Mitä tuli hänen ottaa?
+Jalokivet ja helmet vai kulta? Hän mietti. Korkeampi oli jalokivien ja
+helmien arvo, kun ehkä yhden ainoan arvo oli suurempi kuin kaiken
+rahaksilyödyn kullan, joka oli näissä kukkaroissa.
+
+Tuokion miettimisellä oli hänen vaalinsa ratkaistu. Kalliimpiarvoinen
+veti hänen sydäntänsä puoleensa ja hän sieppasi ensin kourallisen
+jalokiviä ja työnsi ne vyöhönsä, sitten tuli helmien vuoro. Mutta
+vyöhön mahtui vielä koko joukon enemmän.
+
+"Miksikäs ei kultaakin?" kysyi hän itseltään ja työnsi kukkaron
+toisensa perästä vyöhönsä; sitten pujotti hän vahvan hihnan silmukoiden
+lävitse sulkien siten vyölaukun kiinnittääkseen sen nyt ruumiinsa
+ympärille.
+
+Ferik bashi seisoi teltan seinäpoimussa ja vapisi.
+
+Mitä piti hänen tehdä? Haik oli väkevämpi kuin hän. Tappeluun hänen
+kanssaan hän ei voinut antautua. Suuren virheen oli hän tehnyt, sitä
+hän ei nyt salannut itseltään, että hän yksin oli seurannut Haikia. Jos
+hänellä olisi ollut apulaisia ja niitä oli hänellä suurherran orjien ja
+teltan vartijain joukosta saatavissa kosolta, silloin olisi hän voinut
+saada varkaan kiinni itse työssä. Nyt oli tarpeen nopea päätös,
+ratkaiseva teko, eikä se voinut tapahtua muuten kuin lyömällä Haikin
+pään poikki yhdellä noita taitavia iskuja, joita hän osasi niin
+mestarillisesti antaa. Sitten vasta voi hän huutaa niitä, joita hän ei
+ollut tullut ennakolta kutsuneeksi vieraiksi miehiksi.
+
+Kuulumattoman hiljaa selvittäytyi hän irti poimuistaan, paljasti
+miekkansa ja astui Haikin huomaamatta suurherran kammion pehmeitä
+mattoja myöten hänen taakseen.
+
+"Haik, mitä sinä teet?" huusi hän hänelle äkkiä. --
+
+Kimakka kauhistuksen kiljahdus pääsi pahantekijältä, ja pannen kätensä
+ristiin hän huusi: "Anna armoa, Ferik bashi! puolet olkoon sinun!"
+
+Mutta vielä ennen kuin tuo konna ehti sanaakaan sanoa tai
+hievahtaakkaan, suhahti kapidshi-bashin tuomiomiekka ilman halki,
+rikollisen pää vierähti matolle. Verisäde seurasi suurherran pyövelin
+iskua. Häntäkin oikein pöyristytti ja hän peräytyi työntämään syrjään
+huoneen oviverhot ja huusi kovalla äänellä apua.
+
+Tuokion kuluttua tunkeutui orjia, päällysmiehiä ja vartioita
+huoneeseen. Hekin peräytyivät kauhistuen näkyä, joka heille tarjoutui.
+
+"Se on kavaltajan palkka", sanoi kapidshi-bashi osoittaen mestattua ja
+kertoi heille, mitä oli tapahtunut viime puolen tunnin kuluessa.
+
+Sellainen konnamaisuus inhoitti heitä kaikkia. Orjat tahtoivat viedä
+ruumiin pois; mutta kapidshi-bashi ei sallinut sitä. Kaiken piti jäädä
+semmoisekseen ja Ferik bashi jäi palatsipalvelijain kanssa vartioimaan
+huoneen ovella, kunnes suurherra palaisi; sitten, sen hän sanoi heille
+kaikille, aikoi hän kutsua heidät, tapahtuman ensimäiset vieraat
+miehet, todistamaan siitä suurherralle, jonka luottamuksen Haikiin he
+kaikki tunsivat.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+Adrianopelin portin kautta oli sulttaani ratsastanut kaupunkiin; mutta
+täällä voi hän vaan käyten ajaa eteenpäin; sillä kadut olivat ruumiita
+täynnä, ei ainoatakaan haavoitettua näkynyt. Kuolema oli saanut kamalan
+sadon ja voittajain vimma.
+
+Sulttaaniin se ei tehnyt mitään vaikutusta. Hurja voitonriemu välkkyi
+hänen silmistään, mutta ei sanaakaan päässyt hänen huuliltaan. Ihanaa
+Sofian kirkkoa kohden hän ohjasi ratsunsa, jonka kaviot olivat punaiset
+kaduille kaatuneitten verestä. Hän pysähtyi Sofian kirkon avonaisen
+pääoven eteen. Ihaellen katseli hän suurenmoista kirkkoa, kristillisen
+rakennustaiteen mestariteosta. Hän laskeusi sitten hevosen selästä,
+nousi ylös marmoriportaita ja astui ihanaan temppeliin.
+
+Ensimäinen, minkä hän näki, oli turkkilainen sotamies, joka valtavassa
+uskoninnossa särki lattian marmorilevyjä.
+
+"Miksi sinä niin teet?" ärjäsi hänelle sulttaani suuttuneena
+sellaisesta raakuudesta.
+
+"Uskon tähden teen sen!" kuului turkkilaisen uhmailevalla äänellä
+antama vastaus.
+
+Vihoissaan tempasi sulttaani käyrän sapelinsa tupesta ja huima isku
+rankaisi tuota epäkelpoa, joka kuolettavasti haavoitettuna laahattiin
+ulos.
+
+Vielä kerran loi hän ihailevan katseen ympäri kirkkoa, sitten käski
+hän erästä läsnäolijaa: "Nouse saarnastuoliin ja lue profeetan
+uskontunnustus". Tämä totteli ja syvään kumartuneena, kädet ristissä
+rinnalla, mumisivat sulttaani ja kaikki hänen seuralaisensa
+tunnustussanat hänen perästään.
+
+Sitten astui hän alttarin luo, kiipesi sen päälle ja toimitti
+rukouksensa. Niin oli ihana Sofian kirkko vihitty Islamin moskeijaksi,
+samoin kuin Konstantinopel oli lakannut olemasta ja siitä lähtien
+Istampulin nimellä oli moslemilaisen maailman pääkaupunkina.
+
+Rukouksen jälkeen käski sulttaani noutaa Luukas Notaraksen, keisarin
+suurherttuan ja ensimäisen ministerin, jonka hänelle oli sanottu saadun
+vangiksi.
+
+Hän syyti hänelle silmät korvat täyteen syytöksiä kaupungin
+puolustuksen tähden. Notaras vastasi hänelle arvokkaasti ja
+pelottomasti.
+
+Sen jälkeen hän kysyi, missä keisari oli.
+
+Silloin astui esiin kaksi sotamiestä, jotka sanoivat nähneensä hänet,
+toinen haavoitettuna, toinen kuolleena.
+
+Sulttaani käski tuomaan itselleen keisarin pään. Mutta se ei ollut
+niinkään nopeasti ja helposti tehtävissä, sillä sotamiehet eivät
+tienneet tarkalleen sitä paikkaa, missä keisari oli kaatunut.
+
+Vihdoin he kumminkin löysivät ja tunsivat hänet hänen jalassaan
+olleista koruompeluksilla kirjailluista kengistään. Pää erotettiin
+ruumiista ja vietiin Aja Sofiaan.
+
+Syvästi järkytti tämä näky Notarasta. Hän tunsi keisarin kasvonpiirteet
+ja vakuutti sen olevan keisarin pään.
+
+Sulttaani käski nostamaan pään Konstantinuksen patsaan nenään, jotta
+jokainen sen näkisi, mutta ruumiin käski hän haudata kunniallisesti.
+
+Notarasta hän rohkaisi ja sanoi aikovansa asettaa hänet hallituksen
+etupäähän ja jättää kaikki virkamiehet paikoilleen. Mutta kuinka vähän
+näillä vakuutuksilla oli arvoa, sen osoitti seuraava päivä, jolloin
+sulttaani, kun hänen nauttimansa viini oli päästänyt valloilleen hänen
+luontaisen villiytensä, mestautti Notaraksen ja kaikki virkamiehet,
+joiden nimet hän edellisenä päivänä oli kirjoittanut muistiin.
+
+Voitonpäivän aurinko oli laskemaisillaan, kun sulttaani nousi ratsunsa
+selkään ja seurueineen ratsasti hitaasti pitkin katuja. Kaikkialla
+raivosi vielä ryöstö taloissa ja murha ja kaikkinainen hävityksen
+kauhistus niiden kintereillä; mutta sulttaani ei siitä välittänyt.
+Hänhän oli antanut joukoilleen luvan ryöstää; mitenkäpä hän olisi
+voinut heitä hillitä, vaikka hän olisi sitä ehkä milloin tahtonutkin?
+Mutta veren, ruumiiden ja hävityksen näkeminen yhdessä voitonriemun
+kanssa ikään kuin saivat hereille kaiken hänen hurjuutensa, joka nyt
+valtasi ja vallitsi hänen sielunsa. Maltepen kukkulaa kirkastivat
+ilta-auringon viimeiset säteet, kun hän pysähtyi telttansa eteen.
+
+Kapidshi-bashi Ferik astui häntä vastaan, kumarsi villaista
+neekeripäätään hänen edessään ja sanoi: "Korkea padishah, kuule
+orjaasi, ennenkuin astut jalallasi telttasi kynnyksen yli, sillä
+hirmutöitä on tehty, loukattu sinun luottamustasi ja sinun aarteitasi
+ryöstetty!"
+
+Hurjasti katsoa tuijotti sulttaani neekeriin, jolle sääli oli
+tuntematon ja joka oli herransa sokea välikappale. "Mitä sinä puhut?"
+huusi hän. "Oletko sinä menettänyt järkesi? Kuka on minun luottamustani
+loukannut? Kuka on minun aarteitani ryövännyt?"
+
+"Haik Tommaso!" vastasi neekeri.
+
+"Vai Haik?" huusi sulttaani ja hänen tumman punasen poskensa nähtiin
+kalpenevan.
+
+"Vai Haik minut pettänyt? Ei Ferik, sen sinä valehtelet!"
+
+Muut palvelijat ja orjat astuivat esiin.
+
+"Me kaikki todistamme sen!" huusivat he.
+
+"Hiljaa!" käski padishah. Mutta Ferikille hän antoi merkin kertoa, mitä
+hän tiesi.
+
+Tämä alkoi siitä, että Haik oli varastanut suurherran yksityiskassan
+arkun avaimen. --
+
+Sulttaani keskeytti häntä käskien kädenliikkeellään häntä vaikenemaan.
+Hän mietti jonkun aikaa, sitten hän huudahti: "Se ajatus ei juolahtanut
+mieleeni! Mutta sinä olet näen mä päässyt totuutta lähelle!" -- Hän vei
+kätensä korkean otsansa yläpuolelle turbaaninsa timanttisolkea kohden
+ja sanoi katkerasti: "Enkö minä siis voi kehenkään luottaa?" -- Sitten
+hän yhä hevosen selässä istuen antoi neekerille merkin jatkaa.
+
+Tämä pääsi kertomuksessaan teltan seinämän halkiviiltämiseen asti, --
+silloin puuttui sulttaani hänen puheeseensa: "Siinähän se roisto
+seisoi. Se on totta!" --
+
+Neekeri jatkoi kertomustaan. Kun hän tuli siihen hetkeen asti, jolloin
+hän itse riensi telttaan kätkeytyäkseen sinne, huusi sulttaani:
+
+"Mutta mistä johtui sinun epäluulosi Haikia kohtaan?"
+
+"En tiedä sitä itsekään, korkea padishah", vastasi neekeri, "mutta
+minulla oli se jo kauvan. Olihan hänen kostonhimonsa hehkuva,
+viekkaudessa hän oli petoeläimen vertainen, arkuudessa jänistä arempi
+ja notkeutensa ja liukkautensa puolesta ankeriaan kaltainen. Sen
+lisäksi hänen katseensa oli häilyvä ja epävarma, eikä hän sietänyt
+toisen terävää katsetta. Hänen ahneutensa sinä tunnet paremmin kuin
+minä. Missä on olemassa sellaiset merkit, siinä ei ole kaikki niinkuin
+pitää olla, jos luottamuksen mieli juurtua. Mutta tunnethan sinä
+sitäpaitsi sananlaskun: Kreikkalaisen uskollisuus ja armenialaisen
+rehellisyys ovat yhtä harvinaisia kuin vesi hieta-aavikolla."
+
+Sulttaani nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi. "Kerrohan loppuun!"
+sanoi hän.
+
+Neekeri kertoi nyt, miten Haik meni sisälle siihen teltan osastoon,
+joka muodosti sulttaanin salaisen kammion, jossa raha-arkku oli. Hän
+kuvaili niin elävästi, niin vilkkaasti, että sulttaani itsekin suuttui
+silmittömästi ja kun neekeri mainitsi avaimesta, huudahti hän: "Siis
+hänellä oli se kumminkin?"
+
+"Oli kuin olikin", jatkoi neekeri, "ja sillä hän avasi arkun kannen.
+Mutta kun hän näki jalokivet ja helmet, jotka minun silmäni ensi kerran
+näkivät siinä hänen kädessään, silloin näytti hän punnitsevan, olisiko
+viisaampaa ottaa ne, vai kultaa; mutta hänen ahneutensa valitsi
+arvokkaammat. Hän työnsi ne nahkavyöhönsä ja kun ne ottivat vähemmän
+tilaa, tunki hän siihen myös tsekiineillä täytetyitä kukkaroita, kunnes
+vyölaukku tuli täyteen".
+
+"Entä sinä, Ferik, mitä sinä teit? Annoitko sinä hänen saaliineen
+livistää tiehensä?" kysyi sulttaani melkein pelokkaasti.
+
+"Herra, sinun orjasi tuntee velvollisuutensa", sanoi neekeri
+voitonriemusta loistaen; "mutta minä arvelin, että Haik oli väkevä kuin
+jalopeura ja julma kuin tiikeri. En voinut ryhtyä hänen kanssaan
+taistelemaan, joutumatta allekynsin, joten tuo roisto olisi saanut
+pitää ryöstämänsä saaliin, sillä apua minulla ei ollut odotettavissa."
+
+"Ja mitä sinä teit?" huusi sulttaani, kumartuen suurimmassa
+jännityksessä satulansa nupin yli eteenpäin ja tuijottaen neekeriin.
+"Mitä varten sinulla on terävä miekkasi?"
+
+"Herra, sitähän minäkin sanoin itselleni siinä tuokiossa; minä hiivin
+hänen taaksensa ja hänen päänsä vierähti sinun huoneesi matolle!" --
+
+Sulttaania puistatti.
+
+"Sinä olet hyvin tehnyt!" sanoi hän sitten hitaasti. "Uskottomuus lyö
+omaa herraansa, se on ijäti toteutuva totuus."
+
+"Ja kaikki on jätetty paikoilleen semmoisenaan", jatkoi neekeri, "jotta
+sinä, korkea herra, voit omin silmin nähdä."
+
+"Pois, pois!" huusi sulttaani kiivaasti. "Pitääkö veren ja ruumiiden
+ahdistaa minua sille divaanille saakka, jolla haen lepoa? Pian, pian,
+orjat, puhdistakaa kaikki, jotta voin astua sisälle näkemättä tuota
+kurjaa miestä, joka on tehnyt itsensä syylliseksi niin suureen
+uskottomuuteen!"
+
+Kun orjat riensivät pois, kääntyi hän seurueensa puoleen ja hän katsoa
+tuijotti suoraan Halil pashaan puhuessaan: "Eikö se ole ruhtinasten
+kirous, että uskollisuus heitä kohtaan ja totuus heidän korvilleen ovat
+harvinaisia, kuin kirkas vesilähde erämaassa? Jumala on suuri ja
+vanhurskas! Tässä näkee hänen sormensa! Uskottoman ja pahantekijän
+tavoittaa varmasti hänen kätensä ja koston miekka riippuu hiuskarvasta
+hänen päänsä päällä. Se osuu siihen varmasti. Voi sitä, joka pahoin
+tekee ja luopuu Jumalan teiltä!"
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57282 ***