Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 2539 deletions

diff --git a/57281-8.txt b/57281-8.txt
deleted file mode 100644
index d4ed6b6..0000000
--- a/57281-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2539 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Morsiusmarssi, by Björnstjerne Björnson,
-Translated by Maila Talvio
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Morsiusmarssi
-
-
-Author: Björnstjerne Björnson
-
-
-
-Release Date: June 6, 2018  [eBook #57281]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MORSIUSMARSSI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen and Tuula Temone
-
-
-
-MORSIUSMARSSI
-
-Kirj.
-
-BJÖRNSTJERNE BJÖRNSON
-
-Suomentanut Maila Talvio
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Oy,
-1922.
-
-
-
-
-Viime vuosisadalla asui eräässä Norjan suurimmista tunturilaaksoista
-pelimanni, joka myöhemmin jossain määrin on siirtynyt kansantaruun.
-Useita sävellä ja lauluja väitetään hänen tekemikseen; toiset hän
-tarun mukaan oli kuullut maahisilta, yhden itse pirulta, yhden hän oli
-tehnyt pelastaakseen henkensä j.n.e. Yksi hänen marsseistaan on käynyt
-kuulummaksi muita; sillä sen tarina ei päättynytkään, kun hän kuoli,
-vaan alkoi vasta oikein sen jälkeen.
-
-Pelimanni _Ole Haugenilla_, joka eleli köyhänä torpparina korkealla
-tunturin juurella, oli tytär _Aslaug_, ja tämä oli perinyt isänsä
-mainion pään ja niinikään sävelet -- jollei juuri soittona, niin koko
-olennossaan: sillä hän oli keveä ja reipas puheessaan, laulussaan,
-käynnissään ja tanssissaan ja hänellä oli, kuten koko suvulla,
-omituisen pehmeä ääni. Palasipa pitkiltä matkoilta nuori mies,
-_Tingvoldin_ vanhan perintötilan kolmas poika. Kaksi hänen vanhempaa
-veljeään oli hukkunut tulvaan ja hänen piti nyt saada talo. Hän tapasi
-kerran Aslaugin suurenpuoleisissa häissä ja mieltyi häneen. Siihen
-aikaan oli vielä kuulumatonta, että niin vanhan ja suuren suvun poika
-kosisi Aslaugin säätyistä ja arvoista tyttöä. Mutta tämä poika oli
-ollut kauan poissa ja hän antoi vanhempiensa tietää, että hän kyllä
-tulee toimeen maailmalla -- ja jollei hän täällä kotona saa mitä
-tahtoo, niin vähät koko talosta. Hänelle ennustettiin yleisesti, että
-sellainen välinpitämättömyys sukua ja suvun kotia ja kontua kohtaan
-kostaisi itsensä. Sanottiin niinikään, että tämä mahtoi olla Ole
-Haugenin vaikutusta -- jopa sellaisten voimien avulla, joita kaikkien
-ihmisten tulisi pelätä.
-
-Ole Haugen kuului nimittäin sillaikaa kun taistelu kävi pojan ja
-vanhempien välillä, olleen oivallisella tuulella. Mutta kun voitto
-oli saatu, oli hän sanonut jo tehneensä heille morsiusmarssin; eikä
-se enää koskaan voisi hävitä Tingvoldin suvusta; mutta Herra varjele
-sitä morsianta, joka ei aja sen soidessa kirkkoon yhtä iloisena
-kuin Haugenin torpantyttö! -- Tässä olivat ihmiset vainunneet pahaa
-vaikutusta.
-
-Niin kuuluu tämä monien muiden kaltainen tarina. Mutta tarinaa todempaa
-on, että siellä, kuten niin monella tunturiseudulla, vielä tänäkin
-päivänä tavataan elävä soiton ja laulun tunto, ja että se niinä aikoina
-lienee ollut vieläkin suurempi. Se ei voi säilyä ilman että joku vaalii
-ja enentää perittyä aarretta ja siinä suhteessa oli Ole Haugen varmaan
-verraton.
-
-Vielä tietää tarina, että kuten Ole Haugenin morsiusmarssi oli
-onnekkain, minkä he olivat kuulleet, niin oli morsiusparikin, joka ensi
-kertaa sen sävelien soidessa ajoi kotiin ja jota se saattoi kirkon
-ovelle ja _siellä_ vihkimisen päätyttyä vastaanotti, onnellisin pari,
-mitä oli nähty. Ja vaikka Tingvoldin suku aina oli ollut komeaa sukua
-ja vaikka se tästä puoleen kävi vieläkin komeammaksi, niin tarina
-varmasti piti siitä kiinni, että tämä pari vei voiton kaikiksi ajoiksi.
-
-Siirrymme nyt tarinasta lujemmalle pohjalle; sillä Ole Haugenin
-mukana kuolevat tarinat; hänen jälkeensä alkaa historia. Se kertoo,
-että marssista tuli toisenlainen perintökappale kuin kaikista muista,
-joita harvoin käytetään; sillä tätä _käytettiin_. Marssia näet
-rallatettiin, hoilotettiin, vihellettiin, puhallettiin ja soitettiin
-Tingvoldissa asuinhuoneista talleihin, pelloilta takamaille asti;
-ja tämän marssin tahtiin kiikuttivat äiti, isä, lapsentyttö ja muut
-palvelijat käsivarsillaan ainoaa lasta, minkä isäntäväki sai, ja
-marssin oppi lapsi heti ensi eleittensä ja sanojensa jälkeen. Lapsen
-nimi oli Astrid. Suvussa oli säveliä, eikä suinkaan vähimmin tässä
-pienessä, vilkkaassa tytössä, joka pian osasi mestarillisesti laulaa
-marssia, vanhempiensa voitonhuutoa, suvun lupausta. Ei ollut ensinkään
-ihmeellistä, että hän suureksi tultuaan itse tahtoi valita armaansa.
-Ehkäpä liioiteltiin Astridin kosijain määrää; mutta oli totta tai ei,
-niin pääsi tuo rikas, käytökseltään hieno tyttö yli kolmannenkolmatta
-ikävuotensa eikä vielä ollut kihloissa. Silloin saatiin ilmi syy!
-Äiti oli monta vuotta sitten ottanut maantieltä taloon vikkelän
-mustalaispojan; tai eihän hän ollut mikään mustalaispoika, mutta
-siksi häntä sanottiin ja varsinkin sanoi äiti, kun ihmeekseen kuuli
-Astridin ja hänen siellä ylhäällä takamailla menneen kihloihin ja nyt
-rallattavan toisilleen morsiusmarssia, tytön aitankatolta ja pojan
-ylhäältä nurmijyrkänteeltä. Poika joutui pian pois talosta; sillä nyt
-nähtiin, ettei kukaan ankarammin pitänyt kiinni "suvun" kunniasta kuin
-entinen torpantyttö. Ja isän täytyi ajatella ennustusta, kun hän itse
-oli rikkonut suvun perintötavat: suku näkyi jo naivan maantieltä,
-mihin tämä päättyisikään? Paikkakunnan tuomio ei ollut lempeämpi.
-Mustalaispoika -- Nuutti hänen nimensä muuten oli -- oli antautunut
-kauppa-alalle, varsinkin harjoittamaan karjakauppaa ja joka mies tunsi
-hänet. Hän oli ensimäinen sillä paikkakunnalla, jopa kauempanakin,
-joka ryhtyi asiaan oikein suuressa mitassa. Hän aukaisi tämän uran ja
-hankki siten niiden seutujen tuotteille parempia hintoja ja monelle
-yksityiselle pääomia. Mutta kieltää ei voi, että syntyi juopottelua
-ja tappeluja, missä hän vain kulki, ja yksin siitä ihmiset puhuivat;
-sillä hänen merkitystään kauppamiehenä eivät he vielä ymmärtäneet. Kun
-Astrid oli 23 vuoden ikäinen tulivat asiat kuitenkin sille kannalle,
-että joko täytyi talon joutua pois suoranaisen sukuhaaran käsistä,
-tai kauppiaan joutua sukuun; sillä oman naimisensa kautta olivat
-vanhemmat kadottaneet sen siveellisen mahdin, joka tässä tapauksessa
-ehkä olisi voinut pakottaa. Astridin tahto tapahtui: reipas, iloinen
-Nuutti ajoi eräänä kauniina päivänä mahdottoman saaton seuraamana
-hänen kanssaan kirkkoon. Suvun morsiusmarssi, isoisän mestarinäyte
-loi hohdettaan yli saaton, ja sulhanen ja morsian istuivat ikäänkuin
-olisivat hiljaa laulaneet mukana, sillä he näyttivät hyvin iloisilta.
-Ihmiset ihmettelivät, että vanhemmatkin näyttivät iloisilta. He olivat
-kuitenkin tehneet niin kauan ja sitkeää vastarintaa.
-
-Häiden jälkeen otti Nuutti haltuunsa talon ja vanhukset joutuivat
-muonalle. Mutta se oli niin iso, ettei kukaan käsittänyt miten
-Nuutti ja Astrid tulivat toimeen; sillä talo tosin oli suurin
-paikkakunnalla, mutta ei suinkaan hyvin hoidettu. Eikä siinä kyllä:
-otettiin kolminkertainen työvoima ja panemalla likoon niillä seuduin
-kuulumattomia summia, järjestettiin kaikki uuteen uskoon. Nuutille
-ennustettiin varmaa perikatoa. Mutta "mustalaispoika", joksi häntä
-vieläkin sanottiin, pysyi yhtä reippaana ja hänen hyvä tuulensa oli
-aikoja sitten tarttunut Astridiin. Ennen niin hento ja hiljainen
-tyttö oli nyt käynyt tukevaksi, lihavaksi emännäksi. Vanhemmat olivat
-toivehikkaita. Vihdoinkin käsittivät ihmiset Nuutin tuoneen Tingvoldiin
-sitä mitä ei kenelläkään ennen ollut siellä ollut, _liikepääomaa!_
-Lisäksi oli hänen kiertävä elämänsä antanut hänelle paljon kokemusta
-ja opettanut, miten rahoja oli käytettävä, miten pidettävä työväkeä
-ja palvelijoita hyvässä kunnossa ja reippaalla mielellä, joten, kun
-12 vuotta oli kulunut, Tingvoldia ei enää olisi tuntenut entisekseen.
-Rakennukset olivat toiset, irtaimisto kolminkertainen ja kolme
-kertaa paremmassa kunnossa ja Nuutti itse pitkässä verkatakissa,
-merenvahapiippu suussa ja illoin totilasin ääressä kapteenin,
-papin ja nimismiehen seurassa. Astrid ihaili Nuuttia, pitäen häntä
-viisaimpana ja parhaimpana miehenä maailmassa ja kertoili itse, että
-Nuutti joskus nuoruudessaan oli tapellut ja juonut vain sentähden,
-että huhu peloittaisi Astridia; "sillä Nuutti oli aika viisas
-velikulta!" Vaimo noudatti kaikessa hänen mieltään, paitsi vaatteiden
-ja tapojen muuttamisessa; hän tahtoi pysyä talonpoikaistavoissa
-ja talonpoikaispuvussa. Nuutti antoi kaikkien muiden elää kuinka
-he tahtoivat, ja niin eivät he siitäkään riitaantuneet. Hän eli
-omissa oloissaan ja vaimo palveli häntä. Se tapahtui muuten kaikessa
-vaatimattomuudessa; sillä Nuutti oli liian viisas elääkseen
-rehentelevästi tai komeasti. Toiset sanoivat hänen ansaitsevan
-kortinpeluulla ja tämän maineen ja siitä johtuvien suhteiden tuottavan
-_enemmän_ kuin hän kulutti; mutta se lienee ollut paljasta panettelua.
-
-Heillä oli monta lasta, joiden historia ei kuulu meihin; mutta
-vanhimman pojan, Endridin, jonka piti periä talo, piti tietysti
-myöskin viedä sen kunniaa eteenpäin. Hän oli reipas, niinkuin koko
-suku; mutta hänen, päänsä riitti vain kotitarpeeksi, kuten usein näkee
-käyvän hyvin runsaslahjaisten vanhempien lasten. Isä pani sen merkille
-varhain ja päätti korvata puutteen erinomaisella kasvatuksella.
-Lapset saivat sentähden kotiopettajan ja täysikasvaneeksi päästyä
-pantiin poika maanviljelyskouluun, yhteen niistä, jotka juuri silloin
-rupesivat pääsemään parempaan vauhtiin, ja joutui myöhemmin kaupunkiin.
-Hän palasi kotiin hiljaisena, hiukan rasittuneena nuorukaisena ja
-kaupunkilaistapoja hänessä oli vähemmin kuin olisi uskonut ja isä oli
-toivonut. Endrid nimittäin ei yleensä ollut hyvä oppimaan.
-
-Tätä poikaa silmäilivät sekä kapteeni että pappi, joilla molemmilla oli
-uskomaton määrä tyttäriä -- ja jos he siitä syystä kohtelivat Nuuttia
-yhä huomaavaisemmin, niin he suuresti erehtyivät; sillä Nuutti halveksi
-siinä määrin naimakauppaa köyhän kapteenin- tai rovastintyttären
-kanssa, jota ei oltu kasvatettu emännöimään suuressa talossa, ettei hän
-edes huolinut vaivautua varoittamaan poikaa. Hänen ei tarvinnutkaan
-sitä tehdä; poika huomasi yhtä hyvin kuin hänkin, että suku kaipasi
-nousua muussa suhteessa kuin vaurastumisessa ja että se nyt tarvitsi
-verta jostakin iän ja maineen puolesta tasa-arvoisesta suvusta. Mutta
-onnettomuudeksi tuli poika käyttäytyneeksi hiukan nurinkurisesti
-ollessaan niillä retkillä, joten ihmisissä heräsi epäluulo. Siitä olisi
-kai sentään vielä selviydytty; mutta hän joutui siihen _huutoon_,
-että hän ajatteli hyviä naimakauppoja, ja kun se huuto vain pääsee
-liikkeelle, niin arkailee talonpoika. Endrid huomasi sen pian itse;
-sillä vaikkei hän ollutkaan erittäin terävä, niin hän sensijaan oli
-hyvin herkkävaistoinen. Hän käsitti, ettei se suinkaan parantanut hänen
-asemaansa, että hän tuli kaupunkilaistamineissa ja herrastellen. Ja
-kun tässä pojassa pohjalta oli paljon hyvää, niin sai loukattu ylpeys
-aikaan, että hän vähitellen heitti pois sekä kaupunkilaisvaatteet
-että kaupunkilaiskielen ja rupesi työmieheksi isänsä äärettömälle
-maatilalle. Isä huomasi kaikki -- jopa ennenkuin poika itsekään huomasi
--- ja pyysi, ettei äiti olisi tietävinään. Sentähden eivät he pojalle
-puhuneet mitään naimisista, kukaan ei kiinnittänyt muulla tavalla
-huomiota muutokseen, joka hänessä tapahtui, kuin niin, että isä aina
-hellemmin uskoi hänelle suunnitelmiansa talouden hoidosta ja muista
-toimista ja vähitellen jätti taloudenhoidon kokonaan hänen haltuunsa.
-Hän ei sitä katunut.
-
-Niin eli poika kunnes oli 31 vuoden vanha, kartutti isänsä omaisuutta
-ja omaa kokemustaan ja varmuuttaan. Koko tänä aikana ei hän ollut
-tehnyt pienintäkään yritystä kosia ketään tyttöä paikkakunnalta tai
-ulkopuolelta ja vanhemmat alkoivat vakavasti pelätä, että hän kokonaan
-oli heittänyt sen mielestään. Mutta sitä ei hän ollut tehnyt.
-
-Naapuritalossa eleli hyvissä varoissa eräs paikkakunnan parhaita
-sukuja, joka monta kertaa oli nainut Tingvoldinkin suvusta. Siellä
-kasvoi tyttö, jota Endrid oli katsellut siitä asti kun tyttö oli pieni
-lapsi; nähtävästi hän kaikessa hiljaisuudessa oli katsonut hänet
-itselleen, sillä tuskin puoli vuotta siitä kun tyttö pääsi ripille,
-kosi hän. Tyttö oli silloin 16 vuoden vanha ja hän 31. Randi -- se oli
-tytön nimi -- ei heti ollut selvillä mitä hän vastaisi tähän; hän meni
-kysymään vanhemmilta, mutta he jättivät sen kokonaan hänen itsensä
-päätettäväksi. He arvelivat, että Endrid oli kelpo mies ja varoihin
-nähden paras, minkä tyttö näillä mailla saattoi saada. Ikäero oli suuri
-ja hänen täytyi itsensä päättää uskaltaisiko hän lähteä siihen suureen
-taloon ja hänelle äkkioutoihin oloihin. Tyttö kyllä huomasi vanhempien
-mieluummin toivovan hänen suostuvan kuin kieltävän; mutta hän pelkäsi
-todella. Silloin läksi hän Endridin äidin luo, josta hän aina oli
-pitänyt. Hän arveli äidin tietävän asian, mutta näki ihmeekseen, ettei
-äiti tietänyt mitään. Äiti ilostui niin, että hän kaikin voimin neuvoi
-häntä suostumaan.
-
--- Minä autan sinua, sanoi hän. -- Ei isä tahdo mitään erotettavaksi
-itselleen: hänellä on omansa eikä hän tahdo, että lapset toivoisivat
-hänen kuolemaansa. Toimitetaan heti jako kaikkien kesken ja se vähä,
-millä me tästä puoleen elämme, saadaan jakaa sitten, kun me olemme
-poissa. Siitä sinä voit nähdä, ettei tässä meidän tähtemme tarvitse
-joutua pulaan.
-
-Niin, tiesihän Randi, että Astrid ja Nuutti olivat hyviä ihmisiä.
-
--- Ja poika, jatkoi Astrid, -- on hyvä ja ymmärtäväinen.
-
-Niin, sen Randi kyllä itsekin oli kokenut, ei hän sitä pelännyt
-ettei tulisi toimeen hänen kanssaan -- kunhan hänellä itsellään vain
-riittäisi voimia!
-
-Pari päivää myöhemmin oli asia päätetty, ja jos Endrid oli iloissaan,
-niin kyllä olivat hänen vanhempansakin; sillä tämä oli arvossa pidetty
-perhe, ja olihan tyttö niin kaunis ja ymmärtäväinen, ettei koko
-paikkakunnalla ehkä siinä suhteessa ollut parempaa tarjolla. Häät,
-joista vanhukset kummaltakin puolen neuvottelivat, päätettiin pitää
-juuri ennen syksyä, sillä mitäpä tässä odottamaankaan.
-
-Paikkakunta ei kuitenkaan ottanut uutista ensinkään siltä kannalta kuin
-molemmat asianosaiset. Oltiin sitä mieltä, että nuori, korea tyttö oli
-"myynyt itsensä". Hän oli niin nuori, että tuskin tiesi mitä naiminen
-onkaan, ja viisas Nuutti oli hoputtanut poikaa ennenkuin tyttö vielä
-oli kosimiseen kypsä. Jonkun verran sai nuori tyttö näistä kuulla,
-mutta Endrid oli niin hellä ja osoitti rakkauttaan niin hiljaisella,
-miltei nöyrällä tavalla, ettei hän tahtonut purkaa, mutta oli kuitenkin
-vähän kylmä. Olivathan molempien vanhemmatkin kuulleet yhtä ja toista,
-mutta eivät olleet mistään tietävinään.
-
-Häät tahdottiin viettää suurellisesti, ehkäpä juuri puheiden
-uhalla, ja samasta syystä ei Randikaan ollut sitä vastaan.
-Nuutin seurustelutoverit, rovasti, kapteeni ja nimismies suurine
-perheineen olivat hekin kutsutut ja aikoivat olla mukana saattamassa
-kirkkoon. Siitä syystä ei Nuutti halunnut pelimannia -- se oli
-liian vanhanaikaista ja talonpoikaista; mutta Astrid tahtoi, että
-suvun marssi saattaisi heidät kirkkoon ja sieltä takaisin kotiin;
-olivathan he itse olleet niin onnelliset sen sävelten soidessa, että
-nyt mielellään tahtoivat kuulla sen uudelleen rakkaiden lastensa
-juhlapäivänä. Nuutti ei harrastanut runoutta ja sen semmoista; hän
-antoi vaimon määrätä. Morsiamen vanhemmille annettiin siis viittaus,
-että he saattoivat tilata pelimannit ja pyydettiin vanhaa marssia, joka
-oli ollut unohduksissa jonkun aikaa sentähden, ettei tämä osa sukua
-ollut harrastanut laulua.
-
-Hääpäivänä oli onnettomuudeksi rankka syyssade. Pelimannien täytyi
-panna viulut peittoon, kun olivat soittaneet talosta, eivätkä he
-ottaneet niitä esiin ennenkuin olivat päässeet niin pitkälle, että
-kuulivat kirkonkellot. Silloin täytyi pienen pojan seisoa takana
-rattailla pitämässä sateenvarjoa heidän päällään ja sen alla istuivat
-he kyyristyneinä ja vetää vinguttivat. Marssi ei tällaisessa ilmassa
-soinut, niinkuin odottaa sopikin, eikä morsiussaattokaan joka
-seurasi, näyttänyt iloiselta. Sulhanen istui sulhashattu jalkojen
-välissä ja öljyhattu päässä, ja hänen yllään oli suuri nahkatakki, ja
-sateenvarjoa hän piteli morsiamen suojana, joka, huivi huivin päällä,
-varjellakseen kruunua ja muuta komeuttaan, oli enemmän heinäru'on
-kuin ihmisen näköinen. Niin tulivat rattaat rattaiden perässä,
-miehet läpimärkinä, naisväki huppuun peitettynä; se oli kuin mikäkin
-loihdittu saatto, jossa ei erottanut ainoitakaan tuttuja kasvoja,
-ainoastaan käpristyneitä, yhteen sullottuja villa- ja nahkakääröjä.
-Tavattoman runsaslukuisen yleisön, joka seisoi odottamassa suurta
-morsiusjoukkoa, täytyi nauraa, alussa hillitysti, mutta sitten yhä
-äänekkäämmin ja äänekkäämmin aina uusien rattaiden tullessa perille.
-Sen suuren rakennuksen luona, jossa saaton piti astua rattailta
-korjailemaan koreitaan kirkonmenoja varten, seisoi kaupustelija,
-lystikäs mies nimeltä Aslak, heinärattailla, jotka oli ajettu syrjään
-kuistinnurkalle. Hän huusi juuri kun morsianta nostettiin rattailta:
-
--- Ei mutta herran kiesus, mahtaako se Ole Haugen antaa tänään
-morsiusmarssinsa soida! Hih!
-
-Joukko nauroi -- useimmat sentään salaa; sitä paremmin se tuntui, mitä
-kaikki ajattelivat ja tahtoivat salata.
-
-Kun he saivat huivit morsiamen yltä, näkivät he, että hän oli valkoinen
-kuin lakana. Hän itki, koetti nauraa, mutta itki taas -- ja äkkiä hänet
-valtasi sellainen tunne, ettei hän lähde kirkkoon! Sen sekamelskan
-aikana, joka sitten seurasi, täytyi hänet panna vuoteeseen viereiseen
-huoneeseen, sillä hän sai sellaisen itkunpuuskan, että he pelästyivät.
-Hänen kunnianarvoisat vanhempansa olivat hänen luonaan, ja kun hän
-rukoili, ettei hänen tarvitsisi mennä kirkkoon, sanoivat he, että hän
-saattoi tehdä mielensä mukaan. Silloin hän näki Endridin. Mitään niin
-onnetonta ja avutonta ei hän koskaan ollut nähnyt, sillä hänelle oli
-heidän aikomuksensa ollut täyttä totta. Hänen rinnallaan seisoi hänen
-äitinsä; hän ei sanonut mitään, ja kasvot olivat liikkumattomat. Mutta
-kyynel kyyneleen perästä vieri alas näitä kasvoja ja silmät pysyivät
-suunnattuina Randin silmiin. Silloin nousi Randi kyynärpäidensä varaan,
-katseli hetkisen suoraan eteensä, itkua niellen.
-
--- Ei, sanoi hän, -- minä menen kirkkoon.
-
-Hän heittäysi taasen taapäin ja itki hetkisen katkerasti; mutta sitten
-hän nousi ja lisäsi, ettei hän enää tahtonut soittoa, ja hänen tahtoaan
-noudatettiin. Mutta soittamasta kielletyt pelimannit eivät parantaneet
-asiaa, kun tulivat kansan joukkoon.
-
-Surullinen morsiussaatto kulki nyt kirkkoon. Tosin sade teki, että
-sulhanen ja morsian saattoivat peittää kasvonsa joukon uteliaisuudelta,
-kunnes he pääsivät kirkkoon; mutta itse he tunsivat olevansa kuin
-kujanjuoksussa ja arvasivat, että heidän suuri seurueensa harmitteli
-joutuneensa viekotelluksi tällaiseen pilkanpitoon.
-
-Kuuluisan pelimanni _Ole Haugenin_ hauta oli ihan kirkonoven luona.
-Kaikessa hiljaisuudessa oli se tullut rauhoitetuksi alueeksi: joku
-suvusta oli pannut siihen uuden ristin, kun vanha juuresta oli
-lahonnut. Risti oli ylhäältä pyörän muotoinen, Ole itse oli niin
-määrännyt. Hauta sijaitsi aurinkoisella paikalla, siellä kasvoi
-kihisemällä kedonkukkia. Jokainen kirkkomies, joka kerran oli seisonut
-tällä haudalla, oli joltakin tuttavalta kuullut, että eräs herra,
-joka valtion kustannuksella oli keräillyt kasveja ja kukkasia näissä
-laaksoissa ja niitä ympäröivillä tuntureilla, oli tältä haudalta
-tavannut kukkia, joita saa muuten hakea penikulmien päästä. Tämä teki,
-että talonpojat, jotka muuten välittivät vähät siitä, mitä sanoivat
-"rikkaruohoksi", jonkinlaista uteliasta iloa, ehkäpä myöskin uteliasta
-arkuutta tuntien katselivat näitä kukkia; toiset kukkasista olivat
-harvinaisen kauniit. Mutta kun morsiuspari astui tästä ohi, huomasi
-Endrid, joka piteli Randin kättä, että tämä vavahti; sillä hänestä
-tuntui, että Ole Haugen tänään oli käynyt kummittelemassa. Heti
-senjälkeen rupesi hän taasen itkemään, tuli siis itkien kirkkoon ja
-itkien hänet talutettiin penkkiin. Sellaisena ei miesmuistiin yksikään
-morsian ollut tähän kirkkoon tullut.
-
-Hän tunsi siinä istuessaan antavansa vahvistuksen huhulle, että hän
-todella oli myynyt itsensä. Kauhea häpeä, minkä se tuotti vanhemmille,
-teki, että hän hetkiseksi kylmeni ja saattoi pidättää itkunsa.
-Mutta alttarin juurella joku papin sana taasen pani hänen tunteensa
-liikkeelle ja paikalla tulvivat kaikki tämän päivän kokemukset hänen
-mieleensä; hetkiseksi tuntui hänestä siltä, ettei hän enää koskaan voi
-katsoa ihmisiä silmiin, kaikkein vähimmin vanhempiaan.
-
-Kaikki jatkui samaan tapaan, ja sentähden mainittakoon vain, ettei
-hän päivällisillä saattanut istua pöydässä, ja kun hänet houkutuksin
-ja pyynnöin oli saatu illallispöytään, turmeli hän juhlamielen ja
-oli saatettava vuoteeseen. Häät, joiden piti kestää monta päivää,
-lopetettiin samana iltana. "Morsian on tullut kipeäksi", sanottiin.
-
-Vaikkei kukaan niistä, jotka sen sanoivat tai kuulivat, sitä uskonut,
-oli se kuitenkin ihan totta. Hän ei enää ollut terve eikä hän tullut
-terveeksi. Ja seuraus tästä oli, että heidän ensimäinen lapsensa
-oli kivuloinen. Tietysti ei vanhempien hellyys siitä vähentynyt
-että he molemmat ymmärsivät tavallaan itse olevansa syypäät lapsen
-kärsimyksiin. He eivät seurustelleet kenenkään muun kanssa kuin tämän
-lapsen; kirkkoon he eivät lähteneet, he olivat käyneet ihmisaroiksi.
-Kaksi vuotta salli Jumala heidän iloita tästä lapsesta; mutta sitten
-Hän otti senkin.
-
-Heidän ensimäinen selvä ajatuksensa tämän iskun jälkeen oli, että
-he olivat pitäneet lapsesta liian paljon; sentähden olivat he sen
-kadottaneet. Ja kun he sitten saivat toisen lapsen, eivät he tahtoneet
-uskaltaa kiintyä siihen. Mutta lapsi, joka sekin alussa tuntui
-sairaalta, virkosi ja kävi paljon reippaammaksi kuin edellinen, joten
-tila kävi heille vastustamattomaksi. Heille koitti uusi, puhdas ilo; he
-saattoivat unohtaa mitä oli tapahtunut, kun he olivat lapsen luona. Kun
-lapsi oli kahden vuoden vanha, otti Jumala senkin.
-
-Muutamat ihmiset ovat surun valittuja. Juuri ne, jotka mielestämme
-vähimmin sitä tarvitsevat. Mutta nämä voivat myöskin rehellisimmin
-julistaa uskon ja kieltäymisen asiaa. Nämä molemmat olivat aikaisin
-yhdessä etsineet Jumalaa; tästälähin kohtasivat he toisensa ainoastaan
-Hänen luonaan. Elämä Tingvoldissa oli kauan ollut hiljaista, nyt se oli
-kuin kirkossa ennen papin tuloa. Työ jatkui keskeytymättä, mutta töiden
-lomassa viettivät aviopuolisot aina yhdessä pienen hartaushetken,
-jolloin he kohtasivat kadottamansa haudan tuolla puolen. Se ei
-muuttanut asiaa, että Randi pian toisen tappion perästä sai tyttären;
-molemmat kuolleet olivat olleet poikia eikä tyttö siitäkään syystä
-ollut vanhemmille mieluinen. Sitäpaitsi eivät he tietäneet saisivatko
-he pitää hänet. Mutta ilo ja terveys, joita äiti oli nauttinut ennen
-viimeisen pojan kuolemaa, olivat tulleet lapsen osaksi, jota hän
-kantoi; pian nähtiin, että se oli harvinaisen vilkas lapsi, äidin
-kauneus uinui siinä umpussaan. Kiusaus valtasi taasen nuo molemmat
-yksinäiset ihmiset, heidän teki mieli antautua toivomaan ja iloitsemaan
-lapsesta; mutta ratkaiseva toinen vuosi ei vielä ollut saavutettu, ja
-kun se saavutettiin, tuntui heistä siltä kuin he vain olisivat saaneet
-lykkäystä. He eivät uskaltaneet.
-
-Molemmat vanhukset olivat pysytelleet hyvin syrjässä. Eipä noiden
-kahden mieleen tarttunut lohdutus eikä toisten ilo. Nuutti oli
-sitäpaitsi liian maailmallisesti vilkas jaksaakseen kauan istua
-suruhuoneessa tai säännöllisesti tullakseen hartaudenharjoituksiin.
-Sentähden muutti hän ruukille, jonka omisti ja joka tähän asti oli
-ollut vuokralla; nyt otti hän sen omiin käsiinsä ja pani siellä kaikki
-niin hauskaan ja hienoon kuntoon armaalle Astridilleen, että tämä,
-joka kuitenkin mieluimmin olisi ollut Tingvoldissa, pysyi siellä missä
-Nuutti oli ja nauroi hänen kanssaan sensijaan että olisi itkenyt lasten
-kanssa.
-
-Eräänä päivänä oli Astrid käymässä miniän luona; hän näki pienen
-Mildridin ja huomasi, että lapsi kulki ihan yksikseen; äiti tuskin
-uskalsi koskea häneen. Ja hän näki, kun isä tuli sisään, hänen
-kohtelevan omaa ainoaa lastaan yhtä surumielisen pidättyvästi. Hän
-salasi ajatuksensa; mutta kun hän palasi kotiin oman rakkaan Nuuttinsa
-luo, kuvasi hän tälle miten hullusti asiat Tingvoldissa olivat; siellä
-oli nyt heidän paikkansa. Pieni Mildrid tarvitsi jonkun, joka uskalsi
-iloita hänestä; sillä siinä lapsessa oli suvulle kasvamassa hieno,
-kaunis olento. Hänen vilkas intonsa tartutti Nuutin, molemmat vanhukset
-panivat kokoon kamppeensa ja muuttivat kotiin.
-
-Mildrid joutui siis isovanhempien luo, ja molemmat vanhukset opettivat
-vanhempia rakastamaan häntä. Mutta kun Mildrid oli viiden vuoden vanha,
-saivat he vieläkin tyttären, jolle antoivat nimen _Beret_ ja sentähden
-pysytteli Mildrid enimmäkseen vanhuksien luona.
-
-Nyt uskalsivat pelästyneet vanhemmat taasen ruveta uskomaan elämään!
-Siihen vaikutti osaltaan myöskin muuttunut mieliala heidän ympärillään.
-Toisen lapsen kuoleman jälkeen näkivät ihmiset aina, että he olivat
-itkeneet, mutta ei koskaan heidän itkevän; heidän surunsa oli ihan
-hiljainen.
-
-Kaunis, jumalinen elämä Tingvoldissa oli kiinnittänyt palvelijat
-paikoilleen, ja sieltä kuului paljasta kiitosta talonväestä. He
-rupesivat itsekin tuntemaan tätä kaikkea. Sekä sukulaiset että ystävät
-rupesivat käymään heitä tervehtimässä ja kävivät yhä, vaikkeivät
-Tingvoldin väet käyneetkään vastatervehdyksellä.
-
-Mutta kirkolla eivät he vieläkään olleet käyneet sitten hääpäivän. He
-kävivät ehtoollisella kotona ja pitivät itse hartaudenharjoituksensa.
-Mutta toisen tyttären tultua maailmaan teki heidän mieli itse olla
-kummeina, ja ensi kerran uskalsivat he lähteä kirkolle. Silloin kävivät
-he yhdessä lastensa haudoilla, silloin astuivat he yhdessä, sanoitta ja
-liikutuksetta Ole Haugenin haudan ohi ja koko kirkkoväki osoitti heille
-kunnioitusta. Mutta yksinäistä elämää he yhä jäivät elämään, ja hurskas
-hiljaisuus ympäröi heidän taloaan.
-
-Täällä isoäidin luona lauloi pieni Mildrid eräänä päivänä
-morsiusmarssia. Suuresti pelästyneenä pysähdytti vanha Astrid työnsä ja
-kysyi, mistä kummasta hän sen oli oppinut. Lapsi vastasi oppineensa sen
-häneltä.
-
-Vanha Nuutti, joka oli huoneessa, purskahti iloiseen nauruun; sillä
-tiesihän hän, että Astridin oli tapana hyräillä sitä, kun hän istui
-työtä tekemässä. Mutta nyt pyysivät molemmat, ettei pieni Mildrid
-koskaan vanhempien kuullen laulaisi sitä. Lapsihan aina kysyy: "miksi?"
-Mutta hän ei kysymyksiinsä saanut vastausta. Silloin hän kuuli uuden
-paimenpojan eräänä iltana puita hakatessaan laulavan sitä. Sen hän
-kertoi isoäidille, joka niinikään oli sen kuullut; mutta tämä vain
-vastasi:
-
--- Hoh, hän ei tule täällä pitkäikäiseksi!
-
-Ja seuraavana päivänä hän todella sai lähteä. Hänelle ei sanottu mitään
-syytä, mutta hän sai palkkansa ja matkapassit. Mutta Mildrid joutui
-sellaiseen jännitykseen, että isoäidin täytyi koettaa kertoa hänelle
-morsiusmarssin tarinaa. Kahdeksanvuotias tyttönen käsitti sen hyvin,
-ja mitä ei hän silloin käsittänyt, selveni hänelle myöhemmin. Marssin
-vaikutus hänen lapsuutensa elämään kävi suuremmaksi kuin mikään muu
-oli ollut tai tuli olemaan; se laski perustuksen hänen suhteelleen
-vanhempiinsa.
-
-Lapsi vaistoaa uskomattoman aikaisin, kuka ihminen on onneton, ja
-osaa olla myötätuntoinen. Mildrid tunsi, että vanhempien luona piti
-olla hiljaista. Sitä lakia ei ollut vaikea noudattaa; sillä he olivat
-niin lempeät, puhuivat niin lakkaamatta, mutta hiljaa, hänelle lasten
-suuresta taivaassa olevasta ystävästä, että siitä valui taikahohde
-huoneeseen. Mutta morsiusmarssin tarina opetti häntä liikuttavasti
-ymmärtämään, mitä vanhemmat olivat saaneet kokea. Katkerat muistot hän
-varovasti sivuutti ja osoitti pidätettyä, mutta harrasta rakkautta
-kaikkeen siihen, minkä uskalsi heidän kanssaan jakaa, nimittäin
-heidän jumalanpelkoonsa, totuudentuntoonsa, hiljaisuuteensa ja
-työteliäisyyteensä. Sitä mukaa kuin Beret kasvoi, oppi hän saman; sillä
-naisen kasvattajakutsumus on hereillä heti lapsuudesta.
-
-Isovanhempien luona pumppusi se elämä, joka ei saanut puhjeta
-esiin kotona. Siellä laulettiin ja tanssittiin, siellä leikittiin
-ja kerrottiin satuja. Ja niin jakaantui sisarten aika kasviniässä
-kahtaalle: toisaalla oli se syvä hellyys, jota he tunsivat
-raskasmielisiä vanhempiaan kohtaan hiljaisessa kodissa, toisaalla
-taas iloinen elämä isovanhempien luona; mutta sellaisessa sovinnossa
-se jaettiin, että vanhemmat kehoittivat heitä lähtemään vanhusten luo
-huvittelemaan ja vanhukset taas käskivät heitä menemään kotiin ja
-olemaan "oikein kilttejä tyttöjä".
-
-Kun noin 12-16 ikäinen tyttö ottaa 7-11 vuotiaan sisaren uskotukseen,
-saa hän häneltä takaisin suurta hellyyttä. Mutta pikkutyttö käy siinä
-tavallisesti liian kehittyneeksi. Mildrid taas joutui voiton puolelle
-ollessaan samalla kertaa anteeksiantajana, lohduttajana, neuvojana ja
-vastaanottajana ja sellaisena hänen osalleen lankesi vanhempien ja
-isovanhempien hiljainen ilo.
-
-Ei ole mitään kertomista ennenkuin Mildrid pääsi viidenteentoista
-ikävuoteensa; sillä silloin kuoli vanha Nuutti äkkiä ja helposti.
-Välimatkaa siitä, kun hän istui tuvassa pilaa puhumassa, siihen kun hän
-makasi ruumiina, oli tuskin ensinkään.
-
-Isoäidin parasta iloa senjälkeen oli pitää Mildridiä jalkainsa juuressa
-pienellä lapsenjakkaralla, kuten heidän tapansa oli ollut siitä asti
-kun Mildrid oli pieni, ja silloin joko itse kertoa Nuutista tai saada
-Mildrid hyräilemään morsiusmarssia. _Sen_ sävelissä näki Astrid Nuutin
-voimakkaan, tumman pään kohoavan Mildridin lapsuudesta; sen sävelissä
-saattoi hän seurata Nuuttia pihan poikki nurmikkojyrkänteille, kun
-hän paimenessa puhalsi marssia; sen sävelissä ajoi hän kirkkoon
-hänen rinnallaan; sen sävelissä heräsi hänen reipas, viisas kuvansa
-kirkkaimmin elämään! Mutta Mildridin sielussa rupesi marssi elämään
-uudella tavalla. Laulaessaan isoäidille kysyi hän itseltään:
-soitetaanko sitä joskus minulle?
-
-Siitä hetkestä, jolloin kysymys oli herännyt, kasvoi se; marssia
-ympäröi hiljaa sädehtivä onni. Hän näki morsiuskruunun välkkyvän sen
-auringonpaisteessa, se avasi pitkän, valoisan tien tulevaisuuteen.
-Kuusitoistavuotiaana hän kysyi itseltään: ajanko minä itse joskus sen
-sävelten soidessa ja isä ja äiti minun jälessäni, ohi kansan, joka
-hymyilee, astunko minä iloisena rattailta siellä, missä äiti itki,
-kuljenko minä Ole Haugenin kukkivan haudan ohi alttarille säihkyvän
-iloisena, niin että isä ja äiti saavat hyvitystä!
-
-Tämä oli ensimäinen ajatusten sarja, jota hän ei uskonut Beretille.
-Vähitellen niitä tuli useampia. Beret, joka nyt oli kahdennellatoista
-vuodellaan, huomasi kyllä jääneensä enemmän yksin, mutta hän ei
-oikein käsittänyt, että hänet vähitellen oli jätetty ulkopuolelle
-sentähden, että eräs toinen oli saanut hänen oikeutensa. Se oli
-kahdeksantoistavuotias, vasta kihlattu Inga, heidän orpanansa
-naapuritalosta. Kun Beret näki heidän, käsivarret kiedottuina toistensa
-ympäri, kuten nuorten tyttöjen on tapana, kuiskutellen ja hymyillen
-astelevan vainioiden poikki, saattoi hän paiskautua pitkälleen ja itkeä
-mustasukkaisuuttaan.
-
-Mildrid kävi rippikoulua; siellä hän oppi tuntemaan samanikäisiä
-ja jotkut heistä tulivat sunnuntaisin Tingvoldiin. He pysyttelivät
-ulkona pihalla tai isoäidin luona. Olihan Tingvold ollut sellainen
-paikka, jonne ei nuorisolla ollut pääsyä, mutta jonne sen teki mieli.
-Sinne ei kuitenkaan nytkään tullut muita kuin sellaisia, jotka olivat
-tavoiltaan sävyisiä; sillä kieltää ei saattanut, että Mildridin
-luonteessa oli jotakin hillittyä, joka veti puoleensa vain harvoja.
-Siihen aikaan viljeli paikkakunnan nuoriso ahkeraan laulua. Sellainen
-ei koskaan ole satunnaista; mutta se on ajoittaista ja näillä ajoilla
-on taas aina esilaulajansa. Näiden joukossa oli, kumma kyllä, nytkin
-eräs Haugen-suvun jäsen. Kansassa, jossa kerran, vaikkapa monta sataa
-vuotta sitten, miltei joka mies ja nainen laulussa on hakenut ja
-löytänyt ilmaisun sille, mikä voimakkaimpana liikkui heidän elämässään
-ja ajatuksissaan, ja jotka omassa keskuudessaan pystyivät luomaan
-runoja tunteenpurkauksiensa kannattimiksi, -- siellä ei laulun taito
-milloinkaan voi kuolla, vaan toisessa tai toisessa kyläkunnassa sen
-vielä täytyy elää ja se on helposti herätettävissä sielläkin, missä
-ei sitä enää kuulu. Mutta tällä paikkakunnalla oli runoiltu paljon
-ja paljon laulettu miesmuistien aikoina; ei syyttä eikä suotta Ole
-Haugen ollut syntynyt juuri täällä. Hänen poikansa poika oli taasen
-saanut sävelen lahjan. Ole Haugenin poika oli ollut niin paljon
-nuorempi kuin se tytär, joka naitiin Tingvoldiin, että tämä naituna
-oli ollut hänen kumminaan. Monivaiheisten kohtalojen perästä oli hän
-hyvin vanhana miehenä saanut isänsä pikkutilan tunturilla ja silloin
-vasta, kumma kyllä, mennyt naimisiin. Hänellä oli monta lasta, niiden
-joukossa poika, jonka nimeksi pantiin _Hans_ ja tällä tuntui olevan
-isoisän lahjat, ei kuitenkaan oikeastaan viulunsoittoon, vaikka hän
-soitti, vaan paremmin laulamaan vanhoja lauluja ja osittain sepittämään
-uusia. Mieltymystä näihin vain lisäsi se, että niin harvat tunsivat
-häntä itseään, vaikka hän eli ihan heidän keskellään. Niin, ei ollut
-montakaan, jotka olivat hänet nähneet. Asian laita oli se, että
-hänen vanha isänsä oli ollut pyssymies eivätkä hänen poikansa vielä
-olleet suuret, kun vanhus jo istui mäellä opettamassa pieniä poikiaan
-lataamaan ja tähtäämään. Hänen ilonsa kuului olleen tavaton, kun
-pojat kiväärillä kykenivät ansaitsemaan metsään ampumansa ruudin ja
-haulit. Tähän tulokseen sai hän tyytyä. Heidän äitinsä kuoli pian
-hänen jälkeensä ja lasten täytyi tulla aikaan omin neuvoin ja he
-tulivatkin. Pojat metsästivät ja tytöt hoitivat taloa tunturilla.
-He herättivät huomiota, kun joskus näyttäytyivät laaksossa; mutta
-se ei tapahtunut usein, sillä talvisin ei heillä ollut tietä, joten
-he tyytyivät tekemään kylään vain välttämättömät retket saadakseen
-riistan kuljetetuksi pois tai myydyksi, ja kesäisin pitivät he
-tuntureilla vieraita. Talo sijaitsi korkeammalla kuin kaikki muut talot
-laaksossa; se oli kuuluisa puhtaasta tunturi-ilmastaan, joka parantaa
-rintatautisia ja hermostuneita paremmin kuin mikään tähän asti tunnettu
-parannuskeino; sentähden oleskeli siellä joka vuosi talon täydeltä
-väkeä kaupungista ja ulkomailta. He rakensivat useampia huoneita,
-mutta kaikki täyttyivät. Köyhistä, jopa surkean köyhistä ihmisistä oli
-tämä sisarusperhe tällä tavoin kohonnut varallisuuteen. Seurustelu
-kaikkien noiden vieraiden kanssa oli painanut heihin omituisen leiman;
-jopa osasivat he jonkun verran vieraita kieliäkin. Hans oli monta
-vuotta sitten ostanut talon sisaruksiltaan, joten kaikki kulki hänen
-nimissään; hän oli tähän aikaan 28 vuoden ikäinen.
-
-Tingvoldilla oleviin sukulaisiin ei kukaan heistä ollut pistänyt
-jalkaansa. Endrid ja Randi Tingvold tosin eivät olleet sitä päättämällä
-päättäneet, mutta he eivät kärsineet tunturiväkien nimeä mainittavan
-enempää kuin he kärsivät marssia. Lasten köyhä isä oli sattumalta
-saanut tietää sen ja sentähden oli _Hans_ kieltänyt sisaruksiaan
-menemästä sinne. Mutta Tingvoldin tytöt, jotka pitivät laulusta,
-ikävöivät häntä suuresti ja häpesivät, että vanhemmat vieroivat
-sukulaisiaan. Uusien naistuttavien ollessa koolla puheltiin ja
-kerrottiin talossa Hans Haugenista ja hänen sisaruksistaan enemmän kuin
-mistään muusta.
-
-Tänä kauniina laulun ja seurustelun aikana pääsi Mildrid ripille
-noin 17 vanhana. Hetkinen sitä ennen oli kaikki ollut hiljaista,
-hetkinen jälkeenpäin niinikään. Mutta kevääksi, tai oikeammin
-kesäksi piti hänen, kuten kaikkien tyttöjen ripille päästyä, lähteä
-elukkain hoitajaksi karjakartanolle. Hän iloitsi sanomattomasti.
-Hänen ystävättärensä Ingan, joka oli kihloissa, piti olla
-naapurikarjakartanolla.
-
-Beretin piti päästä mukaan karjakartanolle ja Mildridin kaipaus
-tarttui häneenkin. Mutta kun he pääsivät karjakartanolle ja kaikki
-uutuus valtasi koko Beretin mielen, niin oli Mildridissä yhä sama
-levottomuus. Karja ja maitotalous panivat kyllä reippaaseen työhön,
--- mutta hän ei tietänyt miten hän saisi kulumaan sen pitkän ajan,
-joka jäi yli. Tuntikausia viipyi hän Ingan luona ja kuuli hänen
-kertovan sulhasestaan, mutta ei sitten moneen päivään tahtonut mennä
-hänen luokseen. Kun Inga tuli häntä tervehtimään, oli hän iloinen
-ja ystävällinen, ikäänkuin olisi katunut uskottomuuttaan -- mutta
-kyllästyi pian taas häneen. Beretin kanssa hän puhui harvoin, ja usein,
-kun Beret puhutteli häntä, ei hän saanut muuta vastausta kuin "kyllä"
-ja "ei". Beret seurasi itkien karjaa ja lyöttäytyi paimenten pariin.
-Mildrid tunsi, että heidän suhteensa jollakin lailla oli särkynyt;
-mutta hän ei parhaimmallakaan tahdollaan saanut sitä ehyeksi.
-
-Eräänä päivänä istui hän tunturilla likellä karjatarhaa. Muutamat
-vuohet olivat päässeet pujahtamaan karkuun pikkukarjasta ja hänen
-täytyi pitää niitä silmällä. Oli lämmin aamupäivä, hän istui varjossa
-ylänteen alla, joka kasvoi nuorta metsää ja koivua; hän oli heittänyt
-röijyn yltään ja ottanut kutimensa. Hän odotti Ingaa. Hänen takanaan
-kahisi. "Tuolla hän tulee", ajatteli hän ja nosti silmänsä.
-
-Mutta melu kävi niin suureksi, että Inga tuskin saattoi saada aikaan
-sellaista, pensaita poljettiin maahan ja katkottiin. Mildrid kalpenee
-ja nousee -- ja näkee jotakin karvaista ja sen alta jotakin kiiltävää;
-se mahtoi olla karhunpää! Hän tahtoisi huutaa, mutta ei saa suutaan
-auki; hän tahtoisi juosta, mutta ei pääse paikalta. Silloin se
-karvainen kohosi kokonaan pystyyn, se oli pitkä, harteva mies, päässä
-karvainen lakki ja kädessä pyssy. Hän pysähtyi kuin naulittuna
-pensaikkoon ja jäi tyttöön katsomaan. Terävä silmäys, joka paikalla
-muutti ilmettä -- hän astui muutamia askelia eteenpäin ja seisoi tuossa
-tuokiossa hänen rinnallaan. Joku kosketti tytön jalkaa, hän huudahti;
-se oli hänen koiransa, jota hän ei ollut nähnyt ennenkuin nyt.
-
--- Hui, virkkoi hän, -- minä luulin melkein, että karhu rytisytti
-pensaita, sentähden minä pelästyin.
-
-Hän koetti hymyillä.
-
--- Eikä niinkään suotta, sanoi mies ja hän puhui huomattavan hiljaa; --
-Kvas ja minä olimme juuri karhun jäljillä, mutta nyt ne menivät meiltä
--- ja jos _minua_ seuraa jokin varjo-olento, niin se varmaan on karhu.
-[Vanha usko, että jokaista ihmistä seuraa varjo-olento (näkymättömänä
-eläimenä, joka ilmaisee hänen luonteenominaisuuksiansa), on vielä
-yleinen talonpoikien kesken Norjassa.]
-
-Hän hymähti. Tyttö katsoi häneen. Mikä mies tämä olikaan? Pitkä,
-harteva; silmät vaihtoivat alituiseen väriä, joten hän ei saattanut
-katsoa niihin, ja sitten mies seisoi liian likellä, kuin maasta
-nousseena pyssyineen, koirineen päivineen; tyttö tunsi halua sanoa:
-"mene pois luotani!" mutta sensijaan hän astui pari askelta taaksepäin
-ja kysyi:
-
--- Kuka sinä olet? sillä häntä peloitti todella.
-
--- Hans Haugen, vastasi mies hajamielisenä; sillä hän seurasi koiraa,
-joka nähtävästi taasen oli päässyt karhun jäljille. Hän kääntyi
-kiireesti tytön puoleen sanoakseen hyvästi; mutta kun hän nyt katsoi,
-näki hän tytön seisovan edessään polttavan punaisena: kasvot, kaula,
-rinta olivat polttavan punaiset. -- Mitä kummaa! sanoi hän ihmeissään.
-Tyttö ei tietänyt minne joutuisi, juoksisiko tiehensä, kääntyisikö pois
-vai istuutuisiko. -- Kuka sinä olet? kysyi mies. Mutta vielä kerran
-valahtivat veret tytön kasvoille; sillä jos hän sanoi hänelle nimensä,
-niin hän sanoi hänelle kaikki tyyni. -- _Kuka sinä olet?_ kysyi mies
-vielä kerran, ikäänkuin kysymys olisi ollut luonnollisin maailmassa
-ja toki vastauksen arvoinen; -- eikä tyttö voinut kieltää, hän häpesi
-itseään ja vanhempiaan, että he olivat laiminlyöneet oman sukunsa,
-mutta nimi oli lausuttava.
-
--- Mildrid Tingvold, kuiskasi hän ja purskahti itkuun.
-
-Totta oli, että Hans tieten tahtoen tuskin oli tervehtinyt Tingvoldin
-väkeä. Mutta se, mikä nyt tapahtui, oli ihan toista kuin hän oli
-ajatellut; hän katseli tyttöä suurin silmin. Hänen mieleensä
-välähti jokin muisto, että tytön äiti niin oli itkenyt kirkossa
-vihkimäpäivänään. Ehkäpä se on sukuominaisuus, ajatteli hän ja pyrki
-siitä eroon.
-
--- Anna minulle anteeksi, jos olen peloittanut sinua, sanoi hän ja
-läksi koiran perässä; kiireesti sitä mentiin ylös tunturinsyrjää.
-
-Kun tyttö uskalsi nostaa silmänsä, oli mies juuri päässyt harjalle
-ja kääntyi katsomaan häneen. Sitä kesti vain silmänräpäyksen, sillä
-samassa rupesi koira haukkumaan toisella puolella, hän hypähti pystyyn,
-otti kiväärin ja lähti menemään. Mildrid seisoi vielä tuijottamassa
-sinne missä hän oli seisonut, kun laukaus pelästytti hänet. Olisiko
-se ollut karhu? Olisiko se ollut häntä niin likellä? -- Ja sentiensä
-tyttö kapusi sinne minne _hän_ hiljan oli kavunnut ja seisoi siellä,
-missä hän oli seisonut, varjostaen kädellä kasvojaan auringolta ja --
-ihan oikein: puoleksi pensaikon peitossa oli Hans kyyristyneenä suuren
-karhun ääressä! Ennenkuin hän tiesikään oli hän hypännyt miehen luo:
-mies hymyili häntä vastaan ja kertoi, mutta kaiken aikaa matalalla,
-pehmoisella äänellä, miten he olivat tulleet kadottaneeksi jäljet,
-vaikka karhu oli täällä; hän kertoi minkätähden ei koira ollut voinut
-vainuta karhua ennenkuin oli ihan sen kintereillä -- ja tämän aikana
-oli tyttö unohtanut itkun ja arkuuden ja mies vetänyt esiin veitsen;
-hän tahtoi heti nylkeä sen. Liha ei kelvannut tähän vuodenaikaan, hänen
-piti heti kuopata se; mutta nahan hän tahtoi ottaa mukaansa. Ja tyttö
-piteli kiinni ja hän nylki; sitten juoksi hän karjakartanolle hakemaan
-hänelle kirvestä ja lapiota ja vaikka hän pelkäsi karhua ja vaikka se
-haiskahti pahalta, jäi hän häntä auttamaan, kunnes työ oli suoritettu.
-Päivällisen aika oli jo mennyt ohi ja vieras itse tarjoutui syömään
-tytön kanssa. Hän pesi sekä itsensä että koiran, mistä oli aika työ,
-ja valmistuttuaan tuli hän istumaan tytön luo maitoaittaan; sillä
-_hän_ ei häpeäkseen vielä ollut valmis. Mies puheli kaikennäköisistä,
-hauskasti ja luontevasti, mutta hyvin matalalla äänellä, kuten ihmiset
-tavallisesti tekevät, jotka paljon oleskelevat yksikseen. Mildrid
-vastasi niin niukasti kuin taisi; mutta kun hän istui pöydässä Hansia
-vastapäätä, ei hän saanut syödyksi eikä puhutuksi, joten usein
-oli äänetöntä. Kun tyttö oli valmis, kääntyi vieras jakkarallaan,
-pani piippunysäänsä tupakkaa ja sytytti sen. Hänkin oli käynyt
-harvasanaisemmaksi ja vähän ajan perästä hän nousi.
-
--- Minulla on pitkä matka kotiin, sanoi hän, ja ojentaessaan kätensä,
-lisäsi hän vieläkin hiljemmin: -- istutko sinä joka päivä samassa
-paikassa kuin tänään? Hän piteli kättä hetken ajan, ikäänkuin vastausta
-odottaen. Tyttö ei uskaltanut nostaa silmiään, saatikka sitten vastata.
-Silloin tunsi hän Hansin painavan voimakkaasti hänen kättään: --
-kiitos tästä päivästä! sanoi hän hiljaa ja ennenkuin tyttö vielä oli
-ehtinyt koota ajatuksensa, näki hän hänen jo, karhuntalja olalla, pyssy
-kädessä, koira vierellään poistuvan kanervikon poikki. Hän näki hänet
-taivasta vastaan; sillä tunturit olivat syrjällä. Kevyt, voimakas
-käynti vei häntä nopeasti poispäin. Tyttö läksi ulos ja katseli hänen
-jälkeensä, kunnes hän oli kadonnut.
-
-Vasta nyt huomasi hän sydämensä sykkivän niin, että hänen täytyi
-pusertaa kätensä sitä vastaan. Hetkisen perästä oli hän nurmikolla
-pitkänään, pää käsivarren varassa -- ja tarkan tarkkaan kertasi
-hän mielessään päivän tapahtumat. Hän näki Hansin sukeltavan esiin
-pensaikosta yläpuolellaan, hän näki hänen hartevana, silmät lakkaamatta
-vaihtaen väriä, seisovan ihan edessään; hän tunsi hänen voimansa ja
-oman pelkonsa ja häpeällisen itkunsa; hän näki hänet kukkulan harjalla
-aurinkoa vastaan, hän kuuli laukauksen, hän oli polvillaan hänen
-edessään hänen nylkiessään karhua, hän kuuli uudelleen joka sanan,
-jonka Hans lausui; ja miehen matala ääni, joka soi niin luottavalta,
-että häneen koski, kun hän sitä ajatteli -- hän kuuli sen jakkaralta
-lieden edestä, jonka ääressä hän keitti, ja pöydän luota syödessään;
-hän tunsi, ettei hän enää kauemmin uskaltanut katsoa häntä silmiin
-ja hän tunsi viimein hänkin saaneensa Hansin hämilleen, koska hänkin
-vaikeni. Hän tunsi hänen vielä kerran puhuvan, kun hän tarttui hänen
-käteensä, ja hän tunsi käden puristuksen -- se tuntui aina hänen
-jalkaansa asti! Hän näki hänen menevän pois kanervikon poikki, menevän,
-menevän! -- Palaako hän koskaan? Ei hänen, Mildridin, käyttäydyttyä
-sillä tavalla -- mahdotonta! Kuinka voimakkaalta, kauniilta,
-itsetietoiselta kaikki oli näyttänyt hänessä! -- ja kuinka tyhmää ja
-raukkamaista vieraasta oli täytynyt kaiken olla Mildridissä! Niin,
-raukkamaisesti hän oli käyttäytynyt, alkaen ensi huudosta, kun koira
-tuli, häpeänpunaan ja itkuun asti -- kömpelöstä avusta, jota hän
-oli hänelle antanut, aina ruokaan asti, jota hän ei ajoissa saanut
-valmiiksi! Ja ettei hän saanut suustaan vastausta, ei edes silloinkaan
-kun vieras häneen katsoi! Ja kun hän sitten vihdoin kysyi istuiko hän
-joka päivä täällä ylänteen alla -- ettei hän silloin osannut kieltää,
-sillä eihän hän joka päivä istunut ylänteen alla! Eikö hänen, Mildridin
-vaitiolo ollut kuin hiljaista pyyntöä, että hän katsoisi häneen? --
-Eikö hänen kurjaa avuttomuuttaan täytynyt käsittää samalla tavalla?
--- -- Oi kuinka häntä hävetti! hänen ruumistaan poltti, varsinkin
-kasvoja, jotka hän kaivoi yhä syvemmälle ja syvemmälle nurmeen -- ja
-sitten hän taasen loihti esiin koko kuvan, hänen ihanuutensa ja oman
-surkeutensa, ja sitten häpeän entistä voimakkaampana!
-
-Vielä kun kellojen kalkatus ilmoitti karjan tulevan, makasi hän
-paikoillaan, mutta riensi nyt työhön. Tullessaan näki Beret heti, että
-jotakin oli tapahtunut; sillä Mildrid teki nurinkurisia kysymyksiä ja
-antoi nurinkurisia vastauksia ja käyttäytyi yleensä niin oudosti, että
-Beret monta kertaa pysähtyi häneen katsomaan! Ja kun heidän oli syötävä
-illallista ja Mildrid sanoi, ettei jaksa syödä, ja sensijaan asettui
-ulkopuolelle istumaan, puuttui vain, että Beretin korvat olisivat
-taipuneet taapäin jotta hän täydellisesti olisi muistuttanut vainuavaa
-metsäkoiraa. Beret söi ja riisuutui -- he nukkuivat samassa vuoteessa
--- ja kun ei Mildridiä kuulunut, meni Beret hiljaa useampaan kertaan
-katsomaan, istuiko sisar vielä paikoillaan ja oliko hän yksinään.
-Istui, siellä hän istui ja yhä yksin. Kello tuli 11, se tuli 12, se
-tuli 1, ja Mildrid istui ulkona eikä Beret nukkunut. Hän oli kuitenkin
-nukkuvinaan, kun Mildrid vihdoin tuli, ja Mildrid liikkui niin
-hiljaa, niin hiljaa; mutta sisar kuuli hänen huokaavan, kun hän oli
-päässyt vuoteeseen, hän kuuli hänen niin raskaasti lukevan tavallisen
-iltarukouksensa, hän kuuli hänen kuiskaavan:
-
--- Oi, auta minua tässä asiassa, rakas, rakas Jumala!
-
-Missä asiassa Hänen tuli häntä auttaa? ajatteli Beret. Hän ei saanut
-unta, kuuli niinikään sisaren turhaan hakevan makuuasentoa: milloin hän
-kääntyi toiselle, milloin toiselle kyljelle. Vihdoin hän näki hänen
-aivan masennuksissa työntävän syrjään peitteen ja asettuvan, kädet
-pään alla ja silmät selkosen selällään, tuijottamaan eteensä. Enempää
-ei hän nähnyt eikä kuullut, sillä hän nukkui nyt. Kun hän seuraavana
-aamuna heräsi, ei sisar enää ollut vuoteessa. Hän karkasi ylös; aurinko
-oli jo korkealla, karja aikoja sitten päästetty laitumelle. Hän näki
-ruuan jätettynä pöytään, söi kiireesti ja meni ulos ja tapasi Mildridin
-täydessä työssä; mutta hän näytti niin surkastuneelta. Beret sanoi
-kyllä paikalla löytävänsä karjan ja lähtevänsä sen perässä. Toinen ei
-vastannut, vaan katsoi häneen ikäänkuin kiittääkseen. Beret mietti
-hetkisen ja läksi.
-
-Mildrid katsahti ympärilleen; hän oli yksinään. Silloin hän riensi
-panemaan maitopyttyjä kuntoon, muut saivat jäädä silleen. Hän peseytyi
-ja kampasi hiuksensa ja kiiruhti aittaan muuttamaan vaatteita, otti
-kutimensa ja läksi ylänteelle.
-
-Hänessä ei ollut uuden päivän voimia, sillä hänhän tuskin oli nukkunut
-ensinkään eikä vuorokauteen syönyt paljon mitään. Hän kulki kuin
-yhtämittaisessa unessa, ja tuntui siltä kuin ei hän pääsisi selvyyteen
-ennenkuin tuli sille paikalle, missä eilen oli istunut.
-
-Mutta tuskin oli hän istuutunut ennenkuin ajatteli: jos hän tulisi ja
-tapaisi minut täällä, mitä hän ajattelisi? Ehdottomasti hän nousi.
-Silloin hän näki hänen koiransa ylänteellä; se seisahtui ja katsoi
-häneen, juoksi alas ja likeni häntää heilutellen. Kaikki tytön veret
-pysähtyivät. Tuolla! Tuolla hän pyssyineen seisoi auringossa, aivan
-kuin eilen; hän oli tänään tullut toista tietä! Hän hymyili tytölle,
-viipyi hetkisen epäröiden, kapusi sitten alas ja seisoi pian hänen
-edessään. Tyttö oli päästänyt pienen parahduksen ja sitten vaipunut
-istualleen. Hän ei koko voimallaan päässyt pystyyn, sukankudin putosi,
-hän käänsi pois kasvonsa. Vieras ei puhunut. Mutta tyttö kuuli
-hänen laskeutuvan nurmelle ihan hänen eteensä, silmät kiinni hänen
-silmissään, ja koiran hän näki toisella puolen katselemassa herraansa.
-Tyttö tunsi, että vaikka hän istui poispäin kääntyneenä, saattoi vieras
-nähdä hänen punastuksensa, hänen silmänsä, hänen kasvonsa. Hänen nopea
-hengityksensä kiihoitti tytön hengitystä; tyttö luuli tuntevansa
-hänen hengityksensä kädellään; mutta hän ei uskaltanut liikahtaa. Hän
-ei olisi suonut hänen puhuvan, ja kuitenkin oli hirveää, että hän
-vaikeni. Täytyihän hänen nähdä miksi tyttö siinä istui ja suuremmassa
-häpeässä kuin hänen häpeänsä ei kukaan liene ollut. Mutta hän ei
-ollut tehnyt oikein kun tuli ja vielä enemmän väärin hän teki, kun
-nyt istui tuossa. Samassa tartuttiin tytön toiseen käteen ja jäätiin
-pitämään siitä kiinni, sitten toiseen, hänen _täytyi_ siinä hiukan
-kääntyä -- ja hyvänä ja voimakkaana veti poika häntä sekä käsin että
-silmin puoleensa. Tyttö luisui maahan hänen viereensä niin, että hänen
-päänsä painui vierasta vastaan. Hän tunsi vieraan toisella kädellään
-sitaisevan hiuksiaan, mutta hän ei uskaltanut nostaa katsettaan.
-Koko hänen käytöksensä oli syvästi arvoton -- ja niin hän purskahti
-katkeraan itkuun!
-
--- Niin, itke sinä vain, kyllä minä nauran! sanoi vieras; -- sillä
-se mitä meille on tapahtunut, on sekä itkun että naurun arvoista!
-mutta hänen äänensä värisi. Ja nyt hän kuiskasi tytön korvaan, että
-hän eilen lähdettyään hänen luotaan alituiseen oli tullut häntä
-vain likemmä. Ja tämä voima oli käynyt niin väkeväksi, että kun hän
-tuli tunturimökilleen, ei hän muuta voinut kuin heittää saksalaisen
-matkustajan oman onnensa nojaan ja lähteä tuntureille. Ja kaiken yötä
-hän osaksi oli istunut, osaksi kävellyt tunturivuorilla; aamiaisen
-hän oli haukannut kotona, mutta sitten taas liikkeelle. Hän oli 28
-vuoden vanha eikä siis mikään pikkupoika; mutta sen hän vain tunsi,
-että joko täytyy tämän tytön tulla hänen omakseen tai muuten ei käy
-ensinkään. Hän suuntasi askeleensa eiliseen paikkaan, ei hän tullut
-häntä tapaamaan, vaan ainoastaan hetkiseksi istumaan itsekseen. Tytön
-nähdessään hän ensin pelästyi, mutta sitten hän ymmärsi, että tytön
-laita varmaan oli sama kuin hänen, ja samassa se oli päätetty asia,
-että hänen täytyi koettaa onneaan. Ja kun hän huomasi, että tytön laita
-todella oli sama kuin hänen, niin -- niin, sitten -- ja hän nosti
-ylös tytön pään eikä tyttö enää itkenyt ja miehen silmissä oli suuri
-loisto ja tytön täytyi katsoa niihin ja hän punastui ja painui alas.
-Mutta mies puhui taasen, kuiskaavalla, pehmoisella äänellä. Aurinko
-paistoi puunlatvoista, nurmikkorinteiden yli, koivut värisivät heikossa
-tuulessa, lintujen lavertelu sekaantui puron lirinään, joka juoksi
-riutassa heidän vierellään. Miten kauan he siinä istuivat toistensa
-seurassa, siitä ei kukaan pitänyt laskua; mutta koira heidät molemmat
-peloitti. Se oli monta kertaa kierrellyt heitä ja aina paneutunut
-takaisin paikoilleen; mutta nyt se haukkuen hyppäsi alaspäin. Molemmat
-karkasivat pystyyn ja seisoivat hetkisen kuuntelemassa. Mutta ei
-kuulunut mitään. He katsoivat taas toisiinsa, ja silloin nosti mies
-hänet syliinsä. Häntä ei milloinkaan oltu kannettu, paitsi lapsena,
-ja siinä oli jotakin, joka teki hänet avuttomaksi. Tuo mies oli hänen
-turvansa, hänen tulevaisuutensa, hänen ikuinen onnensa, hänen täytyi
-seurata tunnettaan. He eivät puhuneet, molemmat vain pitelivät kiinni
-toisistaan. Hän kantoi tytön sinne missä he ensinnä olivat istuneet;
-istuutui ja laski hänet hellävaroen vierelleen. Tyttö painoi päänsä
-syvemmälle alas ja poispäin, jottei hän näkisi miestä nyt kun tämä oli
-niin huumaantuneena. Mies aikoi juuri kääntää häntä puoleensa, kun ihan
-heidän edestään kuului hämmästynyt huudahdus:
-
--- Mildrid!
-
-Se oli Inga, joka oli seurannut koiraa. Mildrid karkasi ylös, hän
-katsahti ystävättäreen silmänräpäyksen ajan, astui sitten hänen
-luokseen, kiersi toisen käden hänen kaulaansa ja laski päänsä hänen
-olalleen. Inga sulki hänet syliinsä.
-
--- Kuka hän on? kuiskasi hän, ja Mildrid tunsi vapisevansa, mutta ei
-liikahtanut. Tiesihän Inga kuka hän oli, sillä Inga tunsi hänet; mutta
-hän ei uskaltanut uskoa omia silmiään! Silloin tuli Hans likemmä.
-
--- Minä arvelin sinun tuntevan minut, sanoi hän tyynesti, -- minä olen
-Hans Haugen.
-
-Kuullessaan hänen äänensä nosti Mildrid päätään. Hans ojensi kätensä ja
-Mildrid tuli ja otti sen ja katseli ystävätärtään, kasvoilla kainouden
-ja ilon tumma punerrus.
-
-Hans otti pyssynsä ja sanoi hyvästi, kuiskaten Mildridille:
-
--- Käsität, että minä pian palaan, kun näin on käynyt!
-
-Tytöt seurasivat häntä karjakartanolle ja näkivät hänen kulkevan samaa
-tietä kuin eilen. He seisoivat katsellen niin kauan kuin saattoivat
-nähdä; Mildrid nojasi Ingaan ja Inga tunsi, ettei hänen nyt sopinut
-liikkua eikä puhua. Mutta kun Hans kääntyi näkymättömiin, painoi
-Mildrid päänsä Ingan olalle.
-
--- Älä kysy minulta mitään, sanoi hän, -- sillä minä en voi sitä kertoa.
-
-Hetkisen he seisoivat siinä vieretysten ja sitten he läksivät
-aittaan. Sillä Mildrid muisti jättäneensä kaikki työt kesken ja Inga
-auttoi häntä. Työn aikana eivät he paljoa puhelleet eivätkä missään
-tapauksessa muusta kuin työstä.
-
-Mildrid pani pöytään päivällistä, mutta sai vain hiukan syödyksi,
-vaikka tunsi olevansa sekä ruuan että unen tarpeessa. Inga jätti hänet
-niin pian kuin suinkin, hän näki, että Mildridin tuli olla yksin. Ingan
-mentyä Mildrid paneutuikin pitkäkseen ja oli juuri nukkumaisillaan.
-Vielä kerran hän kuitenkin tahtoi muistella jotakin, jota Hans päivän
-tapahtumien aikana oli sanonut ja joka oli kauneinta. Siinä hän tuli
-kysyneeksi, mitä hän siihen vastasi. Ja samassa hänelle selveni, ettei
-hän ollut sanonut sanaakaan -- ei koko heidän tapaamisensa aikana
-sanaakaan! Hän nousi istumaan sänkyyn. Hanskaan varmaan ei ollut
-astunut monta askelta yksinään, ennenkuin hän sen huomasi -- ja mitä
-hän ajattelikaan? Että Mildrid oli ihminen, joka kulki tahdottomana,
-unissaan! Miten hän aikojen kuluessa saattaisi tuntea kiintymystä
-häneen? Vasta päästyään hänen luotaan Hans olikin saattanut keksiä
-pitävänsä hänestä -- Mildrid vapisi ajatellessaan mitä hän tänään
-keksisi. Hän istuutui taasen majan ulkopuolelle, kuten eilen.
-
-Mildridhän oli koko ikänsä tottunut pitämään itseään silmällä; hän
-oli liikkunut niin arkaluontoisissa olosuhteissa. Sentähden ei hän
-missään, mitä tämän vuorokauden aikana oli tehnyt, havainnut arvokasta
-käytöstä tai harkittua ajatusta, tuskinpa kunniallisuuttakaan. Hän ei
-seurustelusta tai kirjoista tuntenut mitään tällaista; hän katseli
-asiaa talonpojan silmin eikä kenelläkään ole ankarampia vaatimuksia.
-Ihmisen tulee tukahuttaa tunteensa, kunniallista on viivyttää sen
-ilmaisemista. Hän, joka ennen muita koko elämänsä oli tehnyt niin ja
-sentähden nauttinut kaikkien kunnioitusta, hän oli yhtenä ainoana
-päivänä antautunut miehen haltuun, jota ei hän koskaan ennen ollut
-nähnyt! Aikaa myöten täytyi tämän miehen mitä syvimmin halveksia häntä!
-Ja kun ei siitä saanut puhutuksi edes Ingallekaan -- niin mitä se
-mahtoikaan olla?
-
-Kun Beret, ensimäisten karjankellojen kuuluessa kaukaa, palasi kotiin,
-tapasi hän sisaren kuin hengettömänä makaamassa aitan edessä. Hän jäi
-paikoilleen, kunnes Mildridin täytyi nostaa päätään ja katsoa häneen.
-Mildridin silmät olivat itkettyneet, koko ilme kärsivä. Mutta ilme
-muuttui, kun hän katsoi Beretiin; sillä Beret näytti kiihtyneeltä.
-
--- Mikä sinua vaivaa? puhkesi hän puhumaan.
-
--- Ei mikään! vastasi Beret ja jäi niin taukoamatta katsomaan
-Mildridiin, että tämän täytyi painaa silmänsä maahan, kääntyä ja
-nousta ylös töihinsä. He eivät kohdanneet ennenkuin illallisruualla,
-jonka ääressä istuivat vastapäätä toisiaan. Kun ei Mildrid itse
-saanut syödyksi kuin pari lusikallista, silmäili hän silloin tällöin
-hajamielisenä toisiin, ja varsinkin Beretiin, joka ei näyttänyt tulevan
-koskaan kylläiseksi. Hän ei syönyt, hän ahmi kuin nälkäinen koira.
-
--- Etkö sinä tänään ole saanut ruokaa? kysyi Mildrid.
-
--- En, vastasi Beret ja jatkoi syömistään.
-
-Hetken perästä kysyi Mildrid taas:
-
--- Etkö sinä ole ollut paimenten mukana?
-
--- Ei, vastasivat sekä hän että molemmat paimenet.
-
-Heidän läsnäollessaan ei Mildrid tahtonut kysyä enempää ja myöhemmin
-ei hänen oma sairas mielensä sallinut hänen urkkia sisaren asioita,
-sitäpaitsi ei hän katsonut olevansa kyllin arvokas sitä tekemään. Tästä
-tuli vain lisä niihin kalvaviin soimauksiin, joita hän, yhä uusia
-iskuja jaellen, yksitellen kuljetti sielunsa läpi viettäessään siinä
-iltaa ja yötä paikallaan aitan ulkopuolella.
-
-Ei tuonut veripunainen ilta eikä jäänharmaa yö rauhaa eikä unta. Tämä
-lapsi raukka ei ikinä ennen ollut nähnyt hätää. Oi kuinka hän rukoili!
-Hän lopetti ja hän alkoi uudelleen, hän luki rukouksia, joita osasi
-ja hän rukoili omin sanoin ja aivan näännyksissään hän vihdoin tuli
-vuoteeseen. Siellä kokoontui sydän taasen ylen täyteen, mutta hänellä
-ei enää ollut voimia; hän saattoi vain toistaa:
-
--- Auta minua! Rakas Jumala, oi auta minua! -- ja sitä hän toisteli,
-milloin hiljaa, milloin ääneen! sillä hän taisteli siitä, päästäisikö
-hän hänet irti, vai ei. Samassa hän pelästyi niin että päästi huudon!
-Sillä Beret oli salaman nopeudella noussut polvilleen ja kumartunut
-hänen puoleensa.
-
--- Kuka hän on? kuiskasi hän, hänen suuret silmänsä iskivät tulta
-ja kuumat kasvot ja lyhyt hengitys osoittivat suurta mielenkuohua.
-Mildrid, oman sieluntuskansa murjomana, sekä henkisesti että
-ruumiillisesti näännyksissä, ei saanut vastatuksi; hän säikähti niin,
-että oli purskahtamaisillaan itkuun.
-
--- Kuka hän on? uhkasi toinen likempänä hänen kasvojaan. -- Ei enää
-hyödytä sitä salata; minä näin teidät tänään koko ajan!
-
-Mildrid piteli käsiä päänsä päällä kuin suojanaan, mutta Beret kävi
-niihin kiinni ja painoi ne alas:
-
--- Kuka hän on, sanon minä! -- hän katsoi häntä suoraan silmiin.
-
--- Beret, Beret! vaikeroi toinen, -- olenko minä koskaan ollut sinulle
-muuta kuin hyvä siitä asti kun sinä olit pieni? Miksi sinä olet minulle
-niin kova, nyt kun minun on vaikea olla?
-
-Beret päästi irti kädet, sillä sisar itki. Mutta Beretin hengitys
-poltti ja rinta oli kuin särkymäisillään.
-
--- Onko se Hans Haugen? kuiskasi hän. Syntyi henkeä pidättävä
-äänettömyys.
-
--- On, kuiskasi sisar vihdoin itkien. Silloin veti Beret vielä kerran
-alas hänen kätensä. Hän tahtoi nähdä hänen silmänsä.
-
--- Mikset sinä ole sanonut sitä minulle, Mildrid? kysyi hän entisessä
-polttavassa innossaan.
-
--- Beret, enhän minä ole nähnyt häntä ennenkuin eilen. Ja heti kun minä
-hänet näin, annoin itseni hänelle; sehän se minua kiusaa niin että
-luulen kuolevani!
-
--- Etkö sinä ole nähnyt häntä ennenkuin eilen? huusi Beret suurimman
-hämmästyksen, jopa epäilyksen vallassa.
-
--- En eläissäni, vastasi Mildrid lujasti. -- Voitko käsittää sellaista
-häpeää, Beret!
-
-Mutta silloin karkasi Beret hänen kimppuunsa; otti häntä kaulasta ja
-suuteli häntä.
-
--- Mildrid kulta, Mildrid kulta, kuinka se on kaunista! kuiskasi hän
-ilosta kipinöiden.
-
--- Kuinka se on kaunista! toisti hän ja suuteli häntä, -- ja kuinka
-minä tulen pitämään suuni kiinni, Mildrid! hän pusertui häntä vastaan
-ja nousi sitten taas. -- Entäs sinä, joka luulit etten minä osaisi
-pitää suutani kiinni! Ja hän kävi äkkiä surulliseksi. -- Ettenkö minä
-osaisi pitää suutani kiinni, kun on kysymys sinusta, Mildrid!... Hän
-itki. -- Miksi sinä viime aikoina olet unohtanut minut? Miksi sinä olet
-ottanut Ingan minun sijaani? Oi, minkä surun sinä oletkaan minulle
-tuottanut! Kun sinä tietäisit, Mildrid, miten minä pidän sinusta! ja
-hän painoi pään sisartaan vastaan. Mutta nyt suuteli sisko vuorostaan
-_häntä_ ja sitten hän vakuutti, ettei ollut ajatellut asiaa ennenkuin
-nyt eikä hän enää koskaan syrjäytä häntä ja hän uskoo aina kaikki
-hänelle, joka on niin hyvä ja rehellinen -- ja hän taputteli häntä
-taasen. Beret nousi uudelleen polvilleen; hänen täytyi nähdä sisaren
-silmät kesäyön valossa, jota aamu jo alkoi punaella. -- Mildrid, kuinka
-hän on kaunis! kuului hänen ensimäinen säteilevä huudahduksensa. --
-Miten hän tuli? Miten sinä ensin näit hänet? Mitä hän sanoi? Kuinka se
-tapahtui?
-
-Ja Mildrid kertoi nyt sisarelle mitä hän muutamia tunteja sitten piti
-mahdottomana kertoa kenellekään ihmiselle; silloin tällöin keskeytti
-Beret hänet karkaamalla hänen kaulaansa ja painautumalla häntä vastaan;
-mutta Mildrid sai siitä vain lisää kertomisen intoa; he itkivät ja he
-nauroivat; uni oli ihan mennyt heidän mielestään; sillä lailla tapasi
-heidät aurinko, toisen pitkänään tai kyynärpäätään vastaan nojaten,
-oman tarinansa valtaamana, toisen polvillaan hänen edessään, suu
-puoli-avoinna, säkenöivin silmin ja silloin tällöin riemun vallassa
-karkaamassa sisaren kaulaan.
-
-Yhdessä he nousivat ja yhdessä he tekivät työt ja saatuaan ne pois ja
-näön vuoksi syötyään pukeutuivat he yhdessä Hansia vastaanottamaan.
-Täytyihän hänen pian tulla! Molemmat he pyhä vaatteissaan istuutuivat
-ylänteen alle ja Beret näytti Mildridille, missä hän eilen oli maannut;
-koira oli usein ollut hänen luonaan. Toisen sisaren kertomus seurasi
-toisen kertomusta, ilma olikin tänään niin kaunis, vain muutamia pilviä
-taivaalla. He olivat pian puhelleet yli sen ajan, jolloin Hansia
-saattoi odottaa; mutta he jatkoivat yhä keskusteluansa ja unohtivat
-odotuksensa, samassa taasen muistaakseen sen, ja Beret hypähti pari
-kertaa harjanteelle tähystelemään; mutta ei häntä näkynyt eikä
-kuulunut. Molemmat kävivät malttamattomiksi ja Mildrid äkkiä niin
-suuressa määrin, että Beret pelästyi. Hän koetti selvitellä, ettei Hans
-ollut oma herransa; kaksi päivää oli saksalaisen täytynyt kalastaa ja
-ampua ja valmistaa ruokaa yksinään, eihän sitä _enää_ voinut jatkua
-kolmatta, ja Mildrid huomasi siinä olevan jotakin perää.
-
--- Mitä sinä luulet isän ja äidin sanovan tähän? virkkoi Beret,
-johtaakseen hänen ajatuksiaan toisaalle. Samana hetkenä, jolloin hän
-oli sen sanonut, katui hän sitä. Mildrid kalpeni ja jäi tuijottamaan
-Beretiin, joka puolestaan tuijotti sisareen. Eikö Mildrid ollut
-tätä ajatellut ennenkuin nyt? Oli; mutta kuten ajatellaan jotakin
-kaukaista. Pelko siitä mitä Hans Haugen mahtoi hänestä uskoa, häpeä
-omasta heikkoudesta ja tyhmyydestä oli niin kahlehtinut hänet, että
-hän oli työntänyt syrjään kaiken muun. Nyt kävi päinvastoin: vanhemmat
-valtasivat äkkiä koko hänen ajatuksensa! Beret koetti taasen lohduttaa.
-Kunhan he näkevät Hansin, myöntävät he Mildridin tehneen oikein; ja
-eiväthän he tahdo tehdä _sitä_ onnettomaksi, joka on ollut heidän
-ilonsa; isoäiti auttaa hänkin puolestaan Mildridiä; ei kenelläkään
-ihmisellä ole mitään sanomista Hans Haugenista, eikä Hans hellitä! --
-Tämä kaikki suhisi Mildridin korvien ohitse, mutta hän ajatteli muuta,
-ja saadakseen oikein punnita asiaa pyysi hän Beretiä toimittamaan
-päivällistä. Beret läksi hitaasti hänen luotaan ja kääntyi monta kertaa.
-
-Mutta Mildrid punnitsi tätä: sanonko sen heti isälle ja äidille? Hän
-oli elänyt nämä päivät hirvittävässä jännityksessä, ja nyt kasvoi
-kysymys vuoreksi. Hänestä tuntui, että hän tekee syntiä, jos nyt
-vastaanottaa hänet. Hänen ei olisi pitänyt mennä kihloihin ilman
-vanhempien suostumusta; mutta hän ei ollut voinut sitä auttaa. Ja
-kun se kerran oli tapahtunut, niin nyt paikalla vanhempien luo!
-Hän nousi, hänen silmänsä loistivat. Mikä oli oikein, se oli heti
-tehtävä. Ennenkuin Hans taas seisoi tässä, oli hänen ehdittävä
-puhua vanhempiensa kanssa. Eikö niin? kysyi hän äänettömästi ja oli
-kuulevinaan vastauksen: "Niin!" vaikkei kukaan vastannut. Hän kiiruhti
-karjakartanolle sanomaan sitä Beretille, mutta Beret ei ollut aitassa
-eikä karjakartanolla.
-
--- Beret! huusi hän. -- Beret -- Beret!
-
-Kaiku vastaili kaikilta tahoilta; mutta Beretiä ei näkynyt missään.
-Hän juoksi ja etsi sisarta joka paikasta, mutta löytämättä. Ennen hän
-oli ollut kiihdyksissään, nyt hän säikähti. Beretin suuret silmät
-ja kysymys: "mitä luulet isän ja äidin sanovan tähän?" suurenivat
-suurenemistaan. -- Eihän Beret toki liene mennyt heidän luokseen? Se
-olisi kyllä hänen tapaistaan! Vilkasluontoisena tahtoi hän paikalla
-saada asian ratkaistuksi ja toimittaa Mildridille lohdutusta.
-Varmaan hän oli mennyt! -- Mutta jos Beret tulee hänen sijastaan,
-niin vanhemmat varmaan ymmärtävät kaikki väärin -- ja Mildrid
-lähti kiireesti menemään kylää kohti. Päästyään tielle, kävi hän
-entistä kiireemmin, yhä kasvavan jännityksen ajamana. Hän ei sitä
-huomannut, päässä vain kohisi, rintaa ahdisti eikä hengitys tahtonut
-riittää. Hänen täytyi hiukan istuutua lepäämään. Mutta hän ei voinut
-levätä istuallaan, hänen täytyi paneutua pitkäkseen. Hän heittäytyi
-käsivartensa päälle ja nukkui siihen.
-
-Kahteen päivään ja yöhön hän tuskin oli nukkunut tai syönyt ja millä
-voimalla se oli vaikuttanut lapsen sieluun ja ruumiiseen, joka tähän
-asti oli levollisesti ja säännöllisesti syönyt ateriansa ja nukkunut
-yönsä vanhempiensa hiljaisessa kodissa -- sitä ei hän ymmärtänyt.
-
-Mutta Beret ei ollut lähtenyt heidän vanhempiensa luo, vaan suoraa
-päätä hakemaan Hans Haugenia. Hänellä oli pitkä matka ja tie vei
-osittain tuntemattomien seutujen läpi, ensin metsän reunaa myöten ja
-sitten korkeammalle, tunturitasankojen poikki, missä ei ollut aivan
-turvassa pedoilta, se oli hiljan nähty. Mutta hän meni vain, sillä
-Hansin täytyi tulla, muuten Mildridin kävi ihan huonosti; eihän hän
-enää tuntenut omaa sisartaan!
-
-Hän oli terve ja iloinen, sisaren tarina seurasi väikkyen mukana. Hans
-Haugen oli etevin kaikista mitä hän maailmassa tiesi, ja Mildridin piti
-saada etevin! Se ei ensinkään ollut ihme, että Mildrid paikalla meni
-hänelle, niinkuin ei sekään ollut ihme, että hän ihastui Mildridin
-nähdessään. Jolleivät vanhemmat tahtoneet käsittää tätä, niin tehkööt
-mitä tahtovat, ja Hans ja Mildrid saavat väkipakolla ottaa onnensa,
-kuten hänen isoisänsä isä ja myöskin hänen isoisänsä oli tehnyt -- ja
-Beret rupesi hyräilemään suvun morsiusmarssia. Se raikui riemuiten yli
-autioiden tunturivuorten ja haihtui puolipilviseen päivään. Harjalle
-päästyään hän pysähtyi ja huusi hurraata. Siitä seisomapaikaltaan näki
-hän vain kylän äärimmäisen ja korkeimman osan; tältä puolen näkyi
-ainoastaan viimeinen metsänlaita, sitten kanervikkoa ja siitä, missä
-hän seisoi, yksin kiviä ja kivilaattoja, kuin jähmettynyttä aallokkoa.
-Alas aallokkoa hän lensi, läpi kepeän ilman. Hän tiesi tunturimajan
-olevan sen lumitunturin suuntaan, jonka huippu nousi yli muiden, ja
-hetken perästä hän käsitti, ettei hänellä enää ollut matkaa pitkältä.
-Saadakseen tietää oikean suunnan nousi hän suurelle, irtonaiselle
-kivelle ja näki silloin ihan allaan tunturijärven. Oliko se maja vai
-kivi, se minkä hän näki järven luona, sitä ei hän saattanut päättää,
-sillä toisinaan se oli maja, toisinaan kivi. Mutta tunturijärven
-luona hänen majansa piti olla. Täällä se varmaan oli, sillä tuolla
-kiersi vene niemenkärkeä! Veneessä istui kaksi miestä; varmaan hän
-ja saksalainen! Tyttö sentiensä alas! Mutta se mikä oli näyttänyt
-likeiseltä, olikin kaukana ja hän sai juosta ja juosta. Se jännitti.
-Olihan tavattava Hans Haugen.
-
-Hans Haugen istui aivan turvallisena veneessä saksalaisen kanssa,
-tietämättä minkä sekamelskan oli matkaansaattanut. Itse puolestaan
-ei hän milloinkaan ollut pelännyt. Hän oli vain iloissaan ja istui
-sepittämässä sanoja morsiusmarssiin.
-
-Ei hän ollut mikään erinomainen runoilija. Mutta jotakin hän sai kokoon
-heidän kirkkomatkastaan ja kohtaaminen metsässä antoi joka värssyyn
-toisinnon. Hän vihelteli ja kalasteli ja piti erinomaisen hauskaa,
-saksalainen kalasti hänkin ja jätti hänet rauhaan.
-
-He kuulivat nyt rannasta huhuamista ja molemmat, sekä hän että
-parrakas saksalainen nostivat päätään ja näkivät tytön viittoilevan.
-He keskustelivat hetkisen ja sousivat maihin. Hans hyppäsi rannalle
-ja kytki veneen kiinni ja kumpikin kantoi pyssyjä, vaatteita, kaloja
-ja kalanpyydyksiä. Saksalainen meni suoraan majalle, kun taas Hans
-kantamuksineen likeni Beretiä, joka seisoi syrjässä kivellä.
-
--- Kuka sinä olet? kysyi hän.
-
--- Beret, Mildridin sisar, vastasi tyttö.
-
-Hans punastui ja tyttö samoin. Mutta samassa Hans kalpeni.
-
--- Onko jotakin tapahtunut?
-
--- Ei, ei muuta kuin että sinun pitää tulla. Hän ei voi olla yksin nyt.
-
-Hetkisen Hans seisoi ja katsoi häneen. Sitten hän kääntyi ja meni
-majalle. Saksalainen oli jäänyt ulkopuolelle ripustamaan pyydyksiä.
-Hans teki nyt samoin heidän puhellessaan. Siitä asti kun Beret rupesi
-huhuamaan, oli kaksi koiraa majassa ulvonut täyttä kurkkua. Miehet
-menivät yhdessä sisään, mutta heidän avatessaan ovea syöksyivät
-molemmat koirat ulos, sekä Hansin että saksalaisen, mutta molemmat
-komennettiin ankarasti takaisin sisään. Hiljeni ja kesti kauan
-ennenkuin Hans tuli ulos. Mutta silloin hän oli toisissa vaatteissa
-ja pyssyjä koira olivat mukana. Saksalainen seurasi häntä ulos. Ja
-siellä he antoivat toisilleen kättä, ikäänkuin olisi ollut kysymys
-pitempiaikaisesta erosta. Hans tuli heti Beretin luo.
-
--- Voitko sinä kävellä nopeasti? kysyi hän.
-
--- Voin, se on varma se.
-
-Ja Hans läksi kävelemään ja tyttö juoksemaan, koira edellä.
-
-Kun ei Hans ollut voinut muuta ajatella kuin että Mildrid iloitsisi
-heidän kihlauksestaan yhtä turvallisena kuin hänkin, tuli tämä
-sanoma hänelle uusien ajatusten tuojana. Tietysti tyttö oli levoton
-vanhemmista! Tietysti häntä myöskin peloitti se kiire, millä kaikki
-oli tapahtunut. Luonnollisesti! Nyt hän ymmärsi tämän niin hyvin, että
-häntä suuresti ihmetytti, kuinka ei hän ennemmin ollut sitä ymmärtänyt,
--- ja nyt kävelemään! Olihan ensi tapaaminen Mildridin kanssa häneenkin
-tehnyt salahyökkäyksen vaikutuksen; mitä sitten tuo lapsi, hiljainen
-ja ujo kuin hänen vanhempiensa koti, mahtoikaan ajatella joutuessaan
-myrskyyn? -- Ja Hans piti kiirettä.
-
-Tämän rientomarssin aikana oli Beret yrittänyt juosta rinnalla, kasvot,
-mikäli mahdollista, häneen kääntyneinä. Silloin tällöin oli Hans
-vilaukselta nähnyt hänen suuret silmänsä ja hehkuvat poskensa; mutta
-ajatukset olivat tehneet hänen ympärilleen liian taajan piirin, hän
-ei ollut nähnyt häntä selvään eikä lopuksi huomannut häntä ensinkään.
-Hän kääntyi, tyttö oli hyvän matkaa hänen takanaan, mutta ponnisti
-eteenpäin minkä jaksoi. Hän oli ollut liian ylpeä tunnustamaan, ettei
-hän kestänyt tätä marssia. Mutta kun Hans nyt pysähtyi odottamaan
-kunnes tyttö hengästyksissään ehti perässä, oli hänellä kyyneleet
-silmissä.
-
--- Ohoi! -- kävelenkö minä liian nopeasti? ja hän ojensi kätensä. Tyttö
-läähätti niin ettei saanut vastatuksi. -- Istutaan vähän! sanoi Hans ja
-veti tyttöä luokseen. -- Tule! ja tyttö istuutui hänen rinnalleen.
-
-Tyttö kävi, mikäli mahdollista, vieläkin punaisemmaksi eikä katsonut
-häneen. Hän läähätti niin, että olisi luullut hänen menehtyvän:
-
--- Minun on niin jano, oli ensimäinen, minkä hän sai suustaan. He
-nousivat taasen, ja Hans katseli ympärilleen, mutta likellä ei ollut
-mitään puroa.
-
--- Meidän täytyy mennä vähän kauemma, siellä on puro, sanoi hän. -- Ei
-sinulle tekisi hyvääkään juoda ihan nyt.
-
-Hän istuutui taasen ja Beret kivelle hänen eteensä.
-
--- Minä juoksin koko matkan tänne, sanoi Beret puolustuksekseen. -- Ja
-sitten en tänään ole syönyt päivällistä, lisäsi hän hetken perästä; --
-enkä liioin nukkunut yöllä, jatkoi hän taasen.
-
-Sensijaan että olisi lausunut jotakin valittavaa, sanoi Hans reippaasti:
-
--- Sitten kai ei Mildridkään ole syönyt mitään päivällistä tänään,
-ehkeikä liioin nukkunut yöllä?
-
--- Mildrid ei nukkunut edellisenäkään yönä eikä hän ole syönyt, sen
-minä olen nähnyt, niin, -- hän mietti hiukan -- hyvin pitkään aikaan.
-
-Hans nousi.
-
--- Joko sinä nyt jaksat lähteä eteenpäin?
-
--- Kyllä kai.
-
-Ja Hans otti häntä kädestä ja rientomarssi alkoi taasen. Vähän ajan
-päästä hän huomasi, ettei tyttö jaksanut jatkaa tätä kyytiä, silloin
-hän riisui takin yltään, antoi sen tytölle ja nosti hänet syliinsä ja
-kantoi häntä. Tätä ei Beret millään olisi sallinut. Mutta Hans kantoi
-häntä niin köykäisesti, ja Beret piteli kiinni hänen kauluksestaan,
-häneen itseensä ei hän uskaltanut koskea. Hetken perästä hän arveli
-levänneensä tarpeeksi; kyllä hän jo taas jaksaisi kävellä. Hans laski
-hänet maahan, otti itse takkinsa ja ripusti sen pyssyn päähän -- ja
-sitten sitä mentiin. Purolle he hiukan pysähtyivät lepäämään ennenkuin
-Beret joi. Kun hän nousi, hymyili Hans ja katsoi häneen: -- Oletpa sinä
-kaunis pieni tyttö. Oli jo ilta, kun he pääsivät perille. Beret haki
-turhaan sekä karjakartanolta että tunturin syrjältä, huudot hukkuivat
-kaukaisuuteen ja molemmat pelästyivät, kun Hans huomasi, että koira
-nuuhisteli jotakin. He riensivät katsomaan: se oli Mildridin huivi.
-Hans antoi paikalla koiralle merkin, että se etsisi sitä, jonka huivi
-oli -- ja koira menemään. He seurasivat sitä tunturin poikki toiselle
-puolelle, siis alas Tingvoldiin päin. Olisiko hän lähtenyt kotiin?
-Beret kertoi ajattelemattomasta kysymyksestään ja sen seurauksista,
-ja Hans vastasi, että kyllä hän sen käsitti. Beret rupesi itkemään.
-Lähteäkö nyt häntä hakemaan vai ei? Beret kehoitti: "Mennään, mennään!"
-hän oli ihan suunniltaan. Ensin heidän täytyi poiketa naapurin
-karjakartanolle saadaksensa sieltä jonkun apumiehen pitämään huolta
-karjasta. Heidän vielä puhuessaan tästä ja kaiken aikaa seuratessaan
-koiraa näkivät he sen pysähtyvän ja kääntyvän katsomaan, häntää
-heiluttaen. He karkasivat sinne ja siellä makasi Mildrid.
-
-Hän makasi käsivartensa varassa, kasvot puoleksi kanervikkoon
-käännettyinä. He astuivat hiljaa hänen luokseen, koira nuoli hänen
-kättään ja poskeaan, hän siveli kasvojaan ja muutti asentoa, mutta
-nukkui nukkumistaan.
-
--- Anna hänen vain nukkua! kuiskasi Hans, -- ja mene sinä karjaa
-vastaan, minä kuulen kellot... Beret oli jo menossa, mutta Hans tuli
-perässä; -- ota mukaasi ruokaa, kun palaat, kuiskasi hän.
-
-Sitten hän asettui vähän matkan päähän Mildridistä, kutsui koiran
-luokseen, komensi sen makaamaan ja istui ja piteli sitä kiinni
-estääkseen sitä haukahtamasta, jos lintu tai muu eläin sattuisi
-kulkemaan ohi.
-
-Ilta oli pilvinen, tunturit ja vuorenharjat häämöttivät harmaina;
-ympärillä vallitsi hiljaisuus; ei kuulunut edes pikkulinnun piipatusta.
-Hans istui tai oli pitkänään, käsi koiran selällä. Mitä oli puhuttava,
-kun Mildrid heräsi, siitä hän pian oli selvillä. Tulevaisuuden
-taivaalla ei ollut pilveäkään; hän lepäsi huolettomana ja katseli ylös
-korkeuteen. Hän tiesi, että heidän tapaamisensa oli ihme; Jumala itse
-oli heille sanonut, että heidän piti vaeltaa yhdessä elämän läpi.
-
-Hänen ajatuksensa askartelivat taasen morsiusmarssissa; ilo värisi
-hiljaa hänen sielussaan, siihen hän sulki ajatukset.
-
-Kello saattoi olla yli kahdeksan, kun Beret palasi, tuoden ruokaa
-mukanaan. Mildrid ei vielä ollut herännyt. Beret asetti kantamuksen
-maahan, katseli heitä hetkisen, istuutui sitten itse, mutta kappaleen
-matkan päähän muista. Taasen he odottivat runsaan tunnin ja sinä aikana
-nousi Beret usein, jottei vaipuisi uneen. Kymmenen tienoissa heräsi
-Mildrid. Hän käännähteli muutamia kertoja, avasi vihdoin silmänsä,
-näki missä makasi, nousi sitten istumaan ja näki toiset. Hän oli vielä
-unenhorroksissa, joten ei selvään käsittänyt missä oli ja mitä näki,
-kunnes Hans nousi ja hymyillen likeni. Silloin tyttö ojensi molemmat
-kätensä häntä vastaan. Hans istuutui hänen viereensä.
-
--- Nyt sinä olet nukkunut, Mildrid.
-
--- Niin, nyt minä olen nukkunut.
-
--- Nyt sinun on nälkä.
-
--- Niin, minun on nälkä, -- ja Beret toi ruuan. Hän katseli ruokaa ja
-katseli heitä. -- Nukuinko minä kauan? kysyi hän.
-
--- Jotakuinkin. Kello on kai nyt yhdeksän -- katso aurinkoa!
-
-Vasta nyt näytti kaikki muistuvan Mildridin mieleen.
-
--- Oletteko istuneet täällä kauan?
-
--- No -- emme; mutta syö nyt! -- Mildrid rupesi syömään. -- Olit
-varmaan matkalla laaksoon? kysyi Hans hiljaa, pistäen päätään likemmä.
-
-Mildrid punastui.
-
--- Olin, kuiskasi hän.
-
--- Huomenna, kun oikein olet nukkunut tarpeeksesi, menemme sinne
-molemmat.
-
-Mildridin silmät kiinnittyivät hänen silmiinsä -- ensin suurina ja
-hämmästyneinä, sitten hymyillen ja täynnä kiitosta; mutta hän ei
-sanonut mitään. Senjälkeen hän näytti virkoavan; hän kysyi Beretiltä,
-missä hän oli ollut, ja Beret kertoi käyneensä noutamassa Hansia ja
-Hans kertoi loput. Mildrid söi ja kuunteli ja selvää oli, että hän
-vähitellen joutui entisen lumouksen valtaan. Häntä huvitti suuresti
-kuulla, että koira oli löytänyt hänet ja nuollut hänen kasvojaan ilman
-että hän oli herännyt. Koira istui juuri ahneena seuraten jokaista
-palaa, jonka hän otti. Hän rupesi jakamaan ruokaansa sen kanssa.
-
-Heti kun hän oli lopettanut, läksivät he hitaasti karjakartanoa
-kohti ja vähän ajan perästä oli Beret nukkumassa. Kahden istuutuivat
-he oven ulkopuolelle. Rupesi sataa tuhuttamaan, mutta katto ulkoni
-niin kauas, etteivät he sitä huomanneet. Sumu sakeni karjakartanon
-ympärillä, he istuivat kuin lumotussa piirissä. Oli luonnollisesti
-pikemmin pimeä kuin valoisa. Sanat tulivat hiljaa, ja joka sana
-teki heitä toisilleen tutummiksi. Ensi kertaa saattoivat he puhua
-keskenään. Hans pyysi Mildridiltä kauniisti anteeksi, ettei ennemmin
-ollut muistanut kuinka toisellaisen Mildridin täytyi olla kuin hänen
-ja että hänellä oli vanhemmat, joiden kanssa täytyi neuvotella.
-Mildrid tunnusti pelänneensä ja sanoi, ettei hän ollut siitä hetkestä,
-jolloin oli tavannut Hansin, ollut oma itsensä, jopa hän oli unohtanut
-vanhemmatkin. Varmaan hänellä oli enemmänkin sanomista, mutta hän ei
-tahtonut puhua loppuun. Mutta heidän vapisevassa ilossaan puhui kaikki,
-hiljaisimpaan hengitykseen asti. Ensimäinen herkkä sielun siirtyminen
-sieluun sai alkunsa; muilla se tavallisesti käy ensi syleilyn edellä
-ja valmistaa sitä; näillä se tuli jälkeenpäin. Ensimäiset arat
-kysymykset hiipivät hämärään ja ensimäiset arat vastaukset tulivat
-takaisin. Hentoina kuin henget, pehmeinä kuin untuvat putosivat sanat
-ja liitelivät sellaisina takaisin. Vihdoin sai Mildrid rohkeutta
-hiljaa ja varovasti kysyä, eikö hän Hansista ollut usein käyttäytynyt
-kummallisesti. Hans vakuutti, ettei hänen mielestään, ei kertaakaan.
-Eikö hän ollut pannut merkille, että hän eilen koko heidän tapaamisensa
-ajan oli vaiennut? Ei, Hans ei ollut pannut sitä merkille. Eikö
-hänen mielestään (Mildrid ei pitkiin aikoihin tahtonut saada sitä
-sanotuksi, mutta vihdoin hän sen sanoi, kasvot käännettyinä poispäin
-ja kuiskaamalla) hän ollut liian pian ollut suostuvainen? Ei, Hans oli
-vain ajatellut, miten kauniisti se oli tapahtunut. Mutta mitä hän siitä
-ajatteli, että Mildrid oli itkenyt ensimäisellä kerralla? Niin, silloin
-ei Hans ollut sitä ymmärtänyt, mutta nyt hän sen kyllä käsitti -- ja
-hän iloitsi siitä, että Mildrid oli sellainen kuin oli.
-
-Kaikki nämä vastaukset tekivät Mildridin niin onnelliseksi, että
-hänelle tuli tarve olla yksin. Ja kun Hans arvasi tämänkin, nousi hän
-hiljaa ja pyysi häntä lähtemään levolle. Mildrid nousi hänkin. Hans
-nyökytti päätään ja läksi hitaasti latoon, missä hänen piti nukkua,
-mutta Mildrid riensi sisään, riisuutui ja vasta vuoteessa pani hän
-kätensä ristiin ja kiitti Jumalaa -- oi kuinka hän Häntä kiitti,
-kiitti Häntä Hansista, hänen rakkaudestaan, hänen alttiudestaan, hänen
-kauneudestaan. Hänen sanansa eivät riittäneet. Sitten hän kiitti
-Jumalaa kaikesta, kaikesta, näiden kahden päivän tuskastakin, sillä
-kuinka suureksi se olikaan tehnyt ilon! -- hän kiitti tunturilla
-kokemastaan yksinäisyydestä, ja rukoili Jumalaa saattamaan hänet siitä
-pois ja vanhempien luo -- käänsi sitten taas ajatuksensa Hansiin ja
-kiitti hänestä, oi, miten kiittikään!
-
-Kun hän aamulla tuli ulos -- Beret nukkui vielä --, seisoi Hans jo
-pihamaalla. Koira oli saanut selkäänsä, se oli hätyyttänyt peltokanaa
-ja makasi nyt luimistellen maassa. Kun Hans näki Mildridin, päästi hän
-koiran pinteestä, se karkasi häntä vastaan ja Mildridiä vastaan, se
-haukkui ja tervehti ja ilmaisi täydellisesti heidän omaa aamunvaloisaa
-onneaan. Hans auttoi Mildridiä ja poikia aamuaskareissa, ja kun he
-vihdoin ruokapöydässä istuivat, oli Beretkin noussut. Joka kerta kun
-Hans katsoi Beretiin, punastui tyttö, ja kun Mildrid ruuan jälkeen
-piteli kiinni hänen kellonperistään puhellessaan hänen kanssaan,
-kiirehti Beret ulos. Häntä oli vaikea löytää, kun heidän piti lähteä.
-
--- Kuule Mildrid, virkkoi Hans, kun he olivat päässeet vähän matkaa
-tielle, tuli likemmä ja asteli hiljaa, -- olen ajatellut jotakin,
-jota en eilen saanut sinulle sanotuksi... Hänen äänensä kuului niin
-vakavalta, että tyttö katsahti häneen; hän puhui hitaasti ja häneen
-katsomatta: -- minä tahtoisin pyytää, että sinä -- jos Jumala suo
-meidän molempien saada toisemme -- häiden jälkeen seuraat minua kotiini.
-
-Mildrid lensi punaiseksi ja vastasi vihdoin vältellen:
-
--- Mitä isä ja äiti siihen sanovat? Hans asteli hetkisen ennenkuin
-puhui.
-
--- Arvelin, ettei heistä olisi niin väliä, kunhan me molemmat vain
-olemme yksimieliset.
-
-Ensi kertaa hän sanoi jotakin, joka koski Mildridiin. Hän ei vastannut.
-Hans tuntui odottavan häntä ja lisäsi vihdoin lujemmin:
-
--- Minä tahtoisin, että me molemmat olisimme yksiksemme, -- tottuisimme
-toisiimme.
-
-Nyt Mildrid alkoi paremmin ymmärtää häntä; mutta hän ei osannut
-vastata. Hans asteli entiseen tapaansa hitaasti ja häneen katsomatta;
-nyt hän vaikeni kokonaan. Mildridiä ahdisti ja hän katsahti Hansiin
-tutkistellen. Silloin oli Hans ihan kalpea.
-
--- Mutta Hans! huusi tyttö ja pysähtyi itse tietämättään.
-
-Hans pysähtyi hänkin, vilkaisi Mildridiin ja sitten pyssyyn, jonka oli
-laskenut maahan ja jonka piippua nyt kieritteli käsissään:
-
--- Etkö sinä voi seurata minua kotiin? Ääni oli hillitty, mutta katse
-tähtäsi avoimena ja lujana.
-
--- Kyllä minä voin! riensi tyttö vastaamaan. Hänen silmänsä pysyivät
-rauhallisina Hansin silmissä, punastus lehahti miehen kasvoille, hän
-siirsi pyssyn vasempaan käteen oikeasta, jonka ojensi tytölle.
-
--- Kiitos! kuiskasi Hans ja painoi lujasti Mildridin kättä.
-
-He jatkoivat matkaa.
-
-Sitä ainoaa ajatusta, jonka tyttö tästä sai, punoi hän mielessään ja
-vihdoin ei hän enää voinut pitää sitä omana tietonaan:
-
--- Sinä et tunne vanhempiani. Hans asteli hetkisen ennenkuin vastasi:
-
--- En -- mutta kun sinä seuraat minua kotiini, opin heidät tuntemaan.
-
--- He ovat niin hyvät, lisäsi Mildrid.
-
--- Niin olen kuullut kaikkien sanovan.
-
-Hans sanoi sen varmasti, mutta kylmästi.
-
-Ennenkuin Mildrid ehti mitään ajatella tai sanoa, alkoi Hans kertoa
-omasta kodistaan, sisaruksistaan, köyhyydestään, josta he työllä olivat
-itsensä nostaneet, sisartensa kunnollisuudesta, uskollisuudesta,
-hilpeydestä, matkustajista ja heidän tuottamastaan työstä, majoista ja
-varsinkin siitä uudesta rakennuksesta, jota hän ryhtyisi rakentamaan,
-heitä varten. Mildridin piti nyt saada käsiinsä kaikki johto, mutta
-myöskin tarpeellinen apu, niin, jokainen tulee kantamaan häntä
-käsillään, ennen kaikkea hän, Hans! Hänen puhuessaan olivat he
-ruvenneet kävelemään nopeammin, Hans puhui lämpöisesti, tuli likemmä
-Mildridiä ja asteli vihdoin käsi tytön kädessä.
-
-Se oli totta: hänen rakkautensa kotiinsa ja omaisiinsa teki Mildridiin
-vaikutuksen, ja tuntematon veti puoleensa. Mutta jollakin lailla tässä
-asiassa tehtiin väärin hänen sydämellisen hyviä vanhempiaan kohtaan.
-Mildrid alkoi siis taasen:
-
--- Kuule, Hans, äiti, ja varsinkin isä, ovat vanhempaa väkeä, he
-ovat kärsineet paljon -- he tarvitsevat apua; he ovat paljon saaneet
-ponnistella ja -- hän joko ei tahtonut tai ei voinut sanoa enempää.
-
-Hans asteli hitaammin ja katseli häneen hymyillen.
-
--- Mildrid, tarkoitatko että he ovat määränneet talon sinulle?...
-Mildrid punastui, mutta ei vastannut. -- No -- niin -- hätä keinon
-keksii. Jos he tahtovat meitä avukseen, niin on _heidän_ pyydettävä
-meitä.
-
-Hän lausui sen ystävällisesti, mutta Mildrid kyllä tunsi mitä siinä
-piili. Arkana ja tottuneena antamaan muiden ajatuksille enemmän arvoa
-kuin omilleen taipui hän. Mutta hetken perästä tulivat he niin kauas,
-että näkivät Tingvoldin allansa. Ja silloin kääntyivät tytön silmät
-talosta häneen, ikäänkuin ilmaisten, että talo itse puhuu puolestaan!
-Suuret, vaaleat mäkitasangot metsäseppeleen ympäröiminä, rakennukset
-hiljaisina, mutta suurina ja tukevina auringossa, joka paistoi puolelta
-terältä -- kaikki tämä näytti ihanalta. Alempana päilyi laakso, joki
-kiemurteli kohisten sen läpi; tasangolla ja toisella tunturirinteellä
-oli talo talon vieressä ja tällä puolella niinikään talo talon
-vieressä; mutta ei yksikään, ei ainoakaan ollut Tingvoldin kaltainen,
-niin rehevä, niin sorea silmälle, ei yksikään uinunut niin oman
-kotoisuutensa kätkössä ja samalla hohtaen joka taholle! Kun Mildrid
-huomasi näköalan tenho voiman Hansiin, punastui hän ilosta.
-
--- Niin, vastasi hän, sillä olihan tyttö kysynyt --, niin, se on
-totta, Tingvold on kaunis talo; tuskin sillä on vertaa... Hän
-hymyili ja kumartui: -- mutta minä pidän sinusta, Mildrid, enemmän
-kuin Tingvoldista -- ja ehkäpä sinäkin pidät minusta enemmän kuin
-Tingvoldista? -- Kun hän katseli asiaa siltä kannalta, niin eihän hän
-voinut muuta kuin vaieta. Muuten oli Hans niin iloisen näköinen ja
-hän istuutui ja Mildrid hänen viereensä. -- Nyt minä laulan sinulle
-jotakin, kuiskasi Hans.
-
-Tyttö ilostui.
-
--- En ole koskaan kuullut sinun laulavan, sanoi hän.
-
--- Et, et ole kuullut, ja vaikka siitä huhutaan, niin älä luule, että
-se on ihmeellistä, sillä ei minun laulussani ole muuta taikaa kuin se,
-että nyt tunnen, että minun _täytyy_ laulaa.
-
-Ja hetkisen istuttuaan mietteissään lauloi hän tytölle hääretken,
-lauloi sen suvun morsiusmarssin nuotilla. Hän lauloi sen ihan hiljaa,
-mutta sellaista riemua äänessä ei tyttö milloinkaan ollut kuullut! Talo
-oli hänen silmiensä edessä, talo, josta heidän piti lähteä, hän seurasi
-tietä silmillään sillalle asti ja yli joen, seurasi sitten tietä talon
-toisella puolella kirkolle, koivikkoon, kummulla olevaan kirkonkylään.
-Kuva ei paistanut, sillä päivä ei ollut kirkas, mutta se sopi parhaiten
-yhteen hänen sieluunsa painuneen hiljaisen kuvan kanssa; sillä kuinka
-monta sataa kertaa hän ajatuksissaan olikaan tehnyt tämän retken, hän
-vain ei ollut tietänyt kenen kanssa! Sanat ja sävel lumosivat hänet;
-omituisen lämmin, hiljainen ääni avasi hänen syvimmän kätkönsä; hänen
-silmänsä olivat kyyneliä täynnä, mutta hän ei itkenyt, hän ei myöskään
-hymyillyt; käsi Hansin käden päällä hän istui ja katseli, vuoroin
-häntä, vuoroin maisemaa, ja kun kotipiipusta samassa nousi ensimäinen
-sauhu päivällispadoille sytytettäessä pesää, kääntyi hän ja viittasi
-sinne. Hanskin oli lopettanut ja jäi katselemaan.
-
-Hetken perästä he taas olivat matkalla koivumetsän läpi ja Hansilla oli
-aika työ saada koira pysymään hiljaa. Mildridin sydän alkoi lyödä. Hans
-sopi hänen kanssaan, että hän pysyttelee likeisyydessä, mutta Mildrid
-menee yksinään sisään. Hans kantoi tytön rämeisten paikkojen yli ja hän
-tunsi, että tytön käsi oli polttavan kuuma.
-
--- Älä ajattele mitä sinun pitää sanoa, kuiskasi hän, -- anna sen vain
-tulla itsestään.
-
-Mildrid ei päästänyt ääntäkään vastaukseksi, ei hän liioin katsonut
-Hansiin. He joutuivat nyt pois metsästä, joka tässä kasvoi suuria,
-totisia mäntyjä; hiljaa he olivat astelleet sen läpi, ja Hans oli
-kuiskaten kertonut kuinka Mildridin isoisän isä kosi hänen tätiään
-Aslaugia; ne olivat vanhoja, ihmeellisiä juttuja, joita Mildrid
-kuunteli vain puolella korvalla, mutta jotka kuitenkin vahvistivat
-häntä, -- he joutuivat nyt metsästä niittyjen ja peltojen heleyteen,
-ja silloin vaikeni Hanskin. Mildrid katsoi häneen ja hänen pelkonsa
-oli niin suuri ja ilmeinen, että hänen tuli ihan paha olla. Hän ei
-löytänyt avukseen ainoaakaan sanaa, asia oli liiaksi hänen omansa. He
-astuivat rinnan; pieni pensaikko peitti heitä talonväen silmiltä. Kun
-he tulivat niin kauas, että Hansin mielestä Mildridin täytyi jatkaa
-matkaa yksinään, vihelsi hän hiljaa koiralle, ja sitä piti Mildrid eron
-merkkinä. Hän seisahtui ja näytti niin hyljätyltä ja onnettomalta, että
-Hansin täytyi kuiskata:
-
--- Minä rukoilen täällä sinun puolestasi, Mildrid -- ja sitten minä
-tulen, kun sinä tarvitset.
-
-Mildrid kiitti silmillään, mutta vain puolittain, sillä hän ei voinut
-ajatella eikä nähdä selvästi. Ja sitten hän läksi. Heti kun hän tuli
-pensaiden toiselle puolelle, saattoi hän nähdä suoraan päärakennuksen
-suureen tupaan, jopa ihan sen läpi, sillä tuvassa oli ikkunoita
-molemmin puolin, sekä metsään että kylään päin. Hans päätti, koira
-vierellään, istuutua likimmäisten pensaiden taakse, hän näki siis
-kaiken mitä tuvassa oli yhtä hyvin kuin Mildrid; mutta nyt oli tupa
-tyhjänä. Kerran Mildrid kääntyi katsomaan taakseen, kun hän tuli ladon
-kohdalle; silloin nyökkäsi Hans hänelle päätään. Hän kiersi ladon
-kulman -- ja tuli pihamaalle.
-
-Siellä oli kaikki vanhassa, tavallisessa järjestyksessä ja siellä
-oli hiljaista. Muutamia kanoja käveli ladon sillalla. Aitanseinää
-vastaan oli siitä, kun hän viimeksi kävi kotona, nostettu haasiapuita,
-muuta muutosta ei hän huomannut. Hän aikoi kääntyä oikealle,
-isoäidin tuvalle, -- pelko varmaan pyysi tätä lykkäystä vanhempien
-kohtaamisesta, -- mutta kahden rakennuksen välissä, havutukin luona,
-seisoi hänen isänsä panemassa kirveeseen vartta. Hänen yllään oli
-kudottu takki, housunkannattimet päälläpäin. Hän oli paljain päin,
-ohuet pitkät hiukset heilahtivat eteenpäin tuulessa, joka juuri alkoi
-käydä laaksosta. Hän näytti siinä työssään terveeltä, miltei iloiselta,
-niin että hänen näkemisensä antoi Mildridille rohkeutta. Isä ei
-huomannut häntä, niin hiljaa ja arasti hän käveli hiekkatietä. Hän
-kuiskasi:
-
--- Hyvää päivää!
-
-Isä katseli häneen hetkisen hämmästyksissään.
-
--- Rakas lapsi, sinäkö se oletkin? Onko jotakin tapahtunut? lisäsi hän
-nopeasti ja tutkisteli Mildridin kasvoja.
-
--- Ei, vastasi tyttö ja punastui hiukan. Mutta isän silmät pysyivät
-suuntautuneina hänen silmiinsä, eikä hän nostanut niitä. Isä laski
-kirveen kädestään:
-
--- Mennään sisään äidin luo, sanoi hän. Matkalla kyseli hän
-kaikenlaista karjakartanon asioista ja sai tyydyttävät tiedot. Nyt
-näkee Hans meidän menevän sisään, ajatteli Mildrid kun he tulivat ladon
-ja aitan väliseen solaan. Heidän päästyään tupaan, meni isä keittiön
-ovelle ja avasi oven. -- Tule sisään, äiti, sanoi hän ovesta, --
-Mildrid on tullut kotiin.
-
--- Hyvät ihmiset, onko jotakin tapahtunut? vastattiin keittiöstä.
-
--- Ei, vastasi Mildrid isän takaa ja tuli itsekin näkyviin, meni sitten
-äidin luo, joka istui kuorimassa perunoita pataan. Äiti katsoi nyt
-vuorostaan yhtä tutkivasti Mildridiä kuin äsken isä, ja vaikutus oli
-sama. Randi nousi, laskettuaan vadit käsistään, meni toisella puolen
-olevalle ovelle, puhui sinne, palasi sitten, riisui keittiöesiliinan,
-pesi kätensä ja tuli esiin. Kaikki läksivät tupaan.
-
-Tunsihan Mildrid vanhempansa, joten hän tiesi näiden valmistusten
-merkitsevän, että he odottivat jotakin epätavallista. Hänellä ei
-ennestäänkään ollut paljoa rohkeutta, ja se väheni yhä. Isä istuutui
-kunniasijalle, siis ihan viimeisen kylänpuoleisen ikkunan ääreen. Äiti
-oli istuutunut samalle penkille, mutta likemmä keittiötä. Mildrid
-istuutui etu- eli pitkälle penkille pöydän eteen. Siitä saattoi Hans
-nähdä hänet; hän saattoi niinikään nähdä isän kasvot, mutta tuskin
-äitiä.
-
-Äiti kyseli, kuten vasta isä, karjakartanon asioita, sai samat tiedot
-ja vähän lisää; sillä hän kyseli tarkemmin. Vaikka kummaltakin puolen
-silminnähtävästi koetettiin venytellä keskustelua, oli aine pian
-tyhjennetty. Sitä seuraavan äänettömyyden aikana katselivat molemmat
-vanhemmat Mildridiin. Tämä väitteli ja kyseli paikkakunnan uutisia.
-Vaikka tätä aihetta venyteltiin niin kauan kuin suinkin, loppui
-_sekin_. Sama hiljaisuus, sama odottava silmäys tyttäreen. Mildridillä
-ei ollut enempää kysymistä, mutta hän rupesi kädenlappeellaan
-silittämään penkkiä, jolla istui.
-
--- Oletko ollut isoäidin luona? kysyi äiti. Häntä alkoi peloittaa.
-
-Ei, Mildrid ei ollut käynyt isoäidin luona, se merkitsi että tyttärellä
-oli erityistä asiaa _tänne_. Nyt ei juuri käynyt odottaminen kauempaa.
-
--- Olihan minulla sellaistakin, jota minä olen velvollinen sanomaan,
-pääsi häneltä vihdoin, kasvojen kaiken aikaa vaihtaessa väriä ja
-silmien tähdätessä maahan.
-
-Vanhemmat katselivat huolestuneina toisiinsa. Mildrid nosti päätään
-suurin, rukoilevin katsein.
-
--- Mikä on, lapseni? sanoi äiti puolestaan peloissaan. -- Minä olen
-kihloissa, sanoi Mildrid painaen alas päänsä ja purskahti itkuun.
-
-Kovempaa iskua ei tähän pieneen piiriin olisi voinut langeta! Kalpeina,
-äänettöminä katselivat vanhemmat toisiinsa. Arka, hiljainen Mildrid,
-jonka sävyisästä luonteesta ja tottelevaisuudesta vanhemmat niin
-usein ennen olivat kiittäneet Jumalaa, oli kysymättä heiltä neuvoa ja
-heidän tietämättään ottanut tärkeimmän askeleen elämässä, joka myöskin
-ratkaisi vanhempien menneisyyden ja tulevaisuuden. Mildrid tunsi
-samassa hetkessä joka ajatuksen, joka heidän mielessään liikkui, ja
-pelko salpasi itkun. Lempeästi, hitaasti kysyi isä:
-
--- Kenen kanssa sitten, lapseni? Pitkän äänettömyyden perästä tuli
-vastaus kuiskaten:
-
--- Hans Haugenin kanssa.
-
-Siinä tuvassa ei kai ollut mainittu mitään nimeä tai tapahtumaa
-Haugenista yli kahteenkymmeneen vuoteen. Vanhempien silmillä katsoen
-oli Haugenista tullut tähän taloon paljasta pahaa. Mildrid ymmärsi
-taasen heidän ajatuksensa. Hän istui liikkumattomana, odottaen
-tuomiotaan. Mutta isä virkkoi taasen lempeästi ja hitaasti:
-
--- Emme tunne tätä miestä -- en minä enempää kuin äitisikään. Emme
-myöskään ole tietäneet, että _sinä_ hänet tunsit.
-
--- Minä en myöskään ole tuntenut häntä, sanoi Mildrid.
-
-Hämmästyneet vanhemmat katsoivat toisiinsa.
-
--- Kuinka tämä sitten on tapahtunut? Äiti teki tämän kysymyksen.
-
--- Niin, sitä en itsekään tiedä, sanoi Mildrid.
-
--- Mutta, rakas lapsi, toki ihmisen pitää osata itsensä hallita!
-
-Mildrid ei vastannut.
-
--- Me ajattelimme sinusta, lisäsi isä sävyisästi, -- että saisimme
-luottaa sinuun.
-
-Mildrid ei vastannut.
-
--- Mutta kuinka se tapahtui? toisti äiti kiihkeämmin --, täytyy sinun
-toki se tietää.
-
--- Ei, minä en tiedä sitä... tiedän vain, etten voinut sille mitään, en
-voinut... ja hän piteli molemmin käsin kiinni penkistä.
-
--- Herra siunaa ja varjele, mikä sinulle sitten silloin tuli?
-
-Mildrid ei vastannut. Silloin isä taasen tyynnytti keskustelua.
-Ystävällisen levollisesti kysyi hän:
-
--- Mikset sinä ole puhunut meille jommallekummalle, lapseni?
-
-Äitikin kävi nyt kiinni ja sanoi hiljaa:
-
--- Sinä tiedät kuinka me rakastamme lapsiamme, me, jotka olemme eläneet
-niin yksinämme -- ja, saahan sen sanoakin, varsinkin sinua, Mildrid;
-sillä sinä olet ollut meille kallein.
-
-Mildrid ei enää tuntenut sijaa, missä istui.
-
--- Me emme luulleet, että sinä niin jättäisit meidät.
-
-Tämän sanoi isä. Vaikka sanat tulivat hiljaa, niin eivät ne silti
-sattuneet heikommin.
-
--- En minä jätä teitä, kangersi Mildrid.
-
--- Älä puhu sellaista, sanoi isä nyt entistä vakavammin, -- sillä sinä
-olet jo jättänyt meidät.
-
-Mildrid tunsi, että se oli totta eikä kuitenkaan totta; mutta hän ei
-osannut sitä selvittää. Äiti sanoi:
-
--- Mitä hyötyä siitä nyt on ollut, että me olemme eläneet lastemme
-kanssa rakkaudessa ja jumalanpelvossa? Ensimäisessä koettelemuksessa --
-hän ei tyttären takia tahtonut sanoa enempää. Mutta nyt ei Mildrid enää
-jaksanut kestää:
-
--- Minä en jätä teitä... minä en tahdo tuottaa teille surua... minä
-vain en voinut...ei, minä en voinut! hän heittäytyi pöytää vastaan
-käsivartensa varaan ja nyyhkytti.
-
-Kumpikaan vanhemmista ei saanut lisätyksi soimauksen sanaa katumukseen,
-jota hän näytti tuntevan. Sentähden oli tuvassa hiljaista. Tätä
-hiljaisuutta olisi voinut kestää kauan, mutta Hans Haugen tunsi
-vuorella istuessaan, että nyt Mildrid tarvitsi apua. Metsästäjän
-tarkka silmä oli nähnyt tytön heittäytyvän pöytää vastaan ja hän
-karkasi pystyyn. Pian kuuluivat hänen keveät askeleensa eteisestä.
-Hän koputti, kaikki nostivat katsettaan, mutta kukaan ei sanonut:
-"sisään!" Mildrid nousi puoleksi, kasvot hehkuivat kyynelten takaa; ovi
-avautui, Hans seisoi koirineen, pyssyineen keskellä ovea, kalpeana,
-mutta levollisena. Hän kääntyi sulkemaan, koira tuli häntää heiluttaen
-Mildridin luo. Hans oli liiaksi ollut muissa ajatuksissa huomatakseen,
-että koira seurasi.
-
--- Hyvää päivää, sanoi hän.
-
-Mildrid painui takaisin istumaan, veti syvältä henkeään ja katsoi
-häneen kuin vapautuneena; hänen pelkonsa, hänen paha omatuntonsa oli
-poissa, hän _oli oikeassa_, niin, _hän oli_ oikeassa -- tulkoon nyt,
-mitä Jumala tahtoo antaa.
-
-Kukaan ei ollut vastannut tulijan tervehdykseen eikä kukaan pyytänyt
-häntä peremmälle.
-
--- Minä olen Hans Haugen, sanoi hän hiljaa, laski pyssyn alas ja jäi
-seisoessaan pitelemään siitä kiinni. Vanhempien vaihdettua katsetta
-pari kertaa jatkoi hän, kamppaillen: -- minä seurasin Mildridiä tänne.
-Sillä jos hän on tehnyt hullusti, niin on syy minun.
-
-Täytyihän jotakin sanoa, äiti katsoi isään, ja tämä sanoi vihdoin, että
-se oli tapahtunut heidän tietämättään eikä Mildrid osannut selittää,
-miten se oli tapahtunut. Mutta Hans vastasi, ettei hänkään osannut sitä
-selittää.
-
--- Minä en ole mikään poikanulikka, sanoi hän, -- sillä minä olen
-28 vuoden vanha, ja kuitenkin se tapahtui niin, etten minä, joka en
-koskaan ole pitänyt kenestäkään, siitä hetkestä, jolloin hänet näin,
-enää osannut ajatella mitään muuta maailmassa. Jos hän olisi sanonut
-"ei", -- niin, en tiedä -- mutta senjälkeen minusta varmaan ei olisi
-ollut paljon mihinkään.
-
-Hiljainen, suora tapa millä hän tämän lausui, teki hyvän vaikutuksen.
-Mildrid vapisi siinä istuessaan, sillä hän tunsi, että tämä pani asiat
-toiseen valoon. Hans seisoi lakki päässä, sillä täällä laaksossa ei
-vieraan ollut tapana ottaa lakkia päästään sisään tullessaan, mutta nyt
-hän ehdottomasti otti sen päästään, ripusti pyssynpiipulle ja piteli
-käsiään sen päällä. Siinä pojassa oli jotakin, joka ehdottomasti vaati
-kohteliaisuutta.
-
--- Kun Mildrid on niin nuori, sanoi äiti, -- niin ei kukaan meistä
-ollut ajatellut, että hän ryhtyisi sellaisiin.
-
--- Se on ehkä totta, mutta olenhan minä sitten sitä vanhempi, vastasi
-Hans, -- eikä minun talouteni ole suuri, ei se niin paljon kysy voimia
--- ja apua minulla on yllin kyllin.
-
-Vanhemmat katsoivat toisiinsa, Mildridiin, häneen.
-
--- Onko tarkoitus, että hän seuraisi sinua kotiisi? kysyi isä
-epäluuloisena, melkeinpä hiukan ivallisesti.
-
--- On, vastasi Hans, -- minä en kosi taloa.
-
-Hän punastui, samaten Mildrid. Jos talo olisi vaipunut maan alle,
-eivät vanhemmat olisi voineet hämmästyä enemmän kuin he hämmästyivät
-sitä, että taloa ylenkatsottiin -- ja Mildridin vaikeneminen osoitti,
-että hän oli samaa mieltä. Tämä nuorten päätös asetti joka tapauksessa
-vanhemmat jonkun verran ulkopuolelle ratkaisua. He tunsivat nöyryytystä.
-
--- Sinähän sanoit, ettet jättäisi meitä, huomautti äiti hiljaa
-nuhdellen, ja se sattui.
-
-Mutta Hans riensi hänen avukseen.
-
--- Jättäisi teitä? Täytyyhän jokaisen lapsen, joka menee naimisiin,
-jättää vanhempansa! -- Hän hymyili ja lisäsi ystävällisesti: -- eihän
-matka ole pitkä, täältä on vähän enemmän kuin kolme neljännespenikulmaa
-Haugeniin.
-
-Mutta eiväthän asiat tällaisissa tilaisuuksissa oikeastaan riipu
-sanoista: ajatukset kulkevat omia teitään, niistä riippumatta.
-Nuorten päätös teki, että vanhemmat tunsivat olevansa hylätyt ja
-petetyt. Kyllähän he sen tiesivät, että Haugenilla hyvin tultiin
-toimeen: matkustajat olivat antaneet paikalle mainetta, siitä oli
-puhuttu lehdissäkin, mutta Haugen pysyi kuitenkin Haugenina ja oli se
-sentään liikaa, että _Mildrid_, heidän rakkain lapsensa, tekisi suvun
-retken takaisin Haugeniin! Jotkut toiset olisivat ehkä tällaisten
-asianhaarojen vallitessa suuttuneet, mutta nämä molemmat toivoivat vain
-kaikessa hiljaisuudessa pääsevänsä eroon siitä mistä eivät pitäneet. He
-vaihtoivat sentähden merkitsevän katseen, ja isä sanoi sävyisästi:
-
--- Tässä on liian paljon asioita yhtaikaa, me emme vielä voi antaa
-vastausta.
-
--- Ei, sanoi äitikin, -- me emme olleet odottaneet saavamme kuulla niin
-suurta uutista -- eikä sillä tavalla.
-
-Hans odotti hiukan ennenkuin sanoi:
-
--- Mildridin olisi ensin pitänyt kysyä vanhemmiltaan. Mutta kun ei
-kumpikaan meistä tietänyt koko asiasta ennenkuin oli myöhäistä. Sillä
-lailla se nimittäin tapahtui. Me emme sitten osanneet muuta kuin tulla
-paikalla kun se oli tapahtunut, molemmat, ja sen me teimme. Te ette saa
-katsoa asiaa liian ankarasti.
-
-Tämän perästä ei heidän menettelystään oikeastaan osannut sanoa mitään,
-ja Hansin levollinen käytös teki sen vieläkin todemmaksi. Isä huomasi
-kuin huomasikin, ettei hän voinut pitää puoliaan Hansia vastaan, niin
-vähän itseluottamusta kuin hänellä oli, ja sentähden hän kaikin voimin
-koetti päästä irti asiasta.
-
--- Me emme tunne sinua, sanoi hän ja katsoi vaimoonsa, -- meidän täytyy
-ajatella asiaa.
-
--- Niin, se on varmaan parasta, arveli Randi, -- sillä täytyyhän meidän
-tuntea se, jolle annamme lapsemme.
-
-Mildrid tunsi loukkauksen näissä sanoissa, mutta katsoi rukoillen
-Hansiin.
-
--- Se on totta, vastasi Hans ja rupesi kiertelemään pyssyä toisessa
-kädessään, -- vaikken luule paikkakunnalla olevan montakaan paremmin
-tunnettua kuin minä. Mutta ehkä joku on puhunut minusta pahaa?
-
-Hän nosti heihin katseensa. Mildridiä hävetti vanhempien puolesta, ja
-nämä tunsivat ehkä itsekin herättäneensä epäluuloa, jota eivät olleet
-tahtoneet.
-
--- Ei, me emme ole kuulleet sinusta mitään pahaa, sanoivat he sentähden
-molemmat yhtaikaa, ja äiti riensi lisäämään, että he todellakaan eivät
-tunteneet häntä, sillä he olivat niin harvoin kuulleet mitään Haugenin
-väistä.
-
-Hän ei tarkoittanut pahaa, mutta vasta kun sanat olivat päässeet
-hänen huuliltaan, huomasi hän, ettei sitä olisi pitänyt sanoa, ja hän
-huomasi sekä miehestään että Mildridistä, että he olivat samaa mieltä.
-Vastausta täytyi jonkun aikaa odottaa.
-
--- Jollei Tingvoldin suku ole kuullut mitään Haugenin väistä, niin ei
-syy ole meidän, sillä me olemme olleet köyhiä ihmisiä viime vuosiin
-asti.
-
-Nämä harvat sanat sisälsivät soimauksen, jonka he kaikki kolme
-tunsivat oikeutetuksi pohjaa myöten. Mutta miehen ja vaimon mieleen ei
-milloinkaan ollut juolahtanut, arkoina ja oman surunsa vallassa kun
-olivat eläneet, että he tässä olivat laiminlyöneet velvollisuuden.
-Eivät he koskaan, ennenkuin nyt, olleet ajatelleet, ettei köyhien
-sukulaisten Haugenilla olisi pitänyt kärsiä heidän onnettomuuksiensa
-takia, sillä olivathan he aivan syyttömät. He katselivat hämillään
-toisiinsa ja jäivät sitten istumaan kukin haaralleen, todella
-häpeissään. Hans oli lausunut sanat ystävällisesti, vaikka emännän
-vastaus oli varmaankin häntä ärsyttänyt. Molemmat tunsivat sentähden,
-että mies heidän edessään mahtoi olla kelpo ihminen ja että tässä oli
-kaksinkerroin hyvityksen varaa. Sentähden virkkoi isä: -- Anna meille
-vähän enemmän aikaa; etkö sinä voi jäädä tänne syömään kanssamme? Niin
-voimme hiukan puhua.
-
--- Tule peremmälle istumaan, lisäsi äiti. Molemmat nousivat.
-
-Hans laski pyssyn lakkineen käsistään ja astui sinne, missä Mildrid
-istui. Tyttö nousi paikalla, hän ei itsekään tietänyt miksi. Äiti
-sanoi, että hänellä oli asiaa keittiöön ja läksi. Isä näytti haluavan
-tehdä seuraa, mutta Mildrid ei tahtonut olla yksin Hansin kanssa niin
-kauan kuin vanhemmat eivät olleet antaneet suostumustaan, joten hän
-läksi toista ovea kohti. He näkivät hänen sitten astuvan pihan poikki
-isoäidin luo. Silloin ei isäntä voinut jättää Hansia yksin, joten hän
-palasi ja istuutui.
-
-Molemmat miehet juttelivat sekalaisista asioista, ensinnä
-metsästyksestä ja yhteisistä toimistaan tunturilla kesämajoissa,
-niiden tuottamista ansioista j.n.e. Sitten he siirtyivät Haugeniin
-ja sikäläisiin matkustavaisiin ja maanviljelykseen, ja kaikesta sai
-sen käsityksen, että Haugenilla nyt elettiin hyvin ja että siellä
-oli sangen vilkasta. Äiti kulki päivällisaskareissaan edestakaisin,
-joten hän usein kuunteli, ja molemmista vanhuksista saattoi nähdä,
-että he arkailtuaan vähitellen olivat käyneet turvallisemmiksi, sillä
-kysymykset olivat tulleet tuttavallisemmiksi.
-
-Huomattiin kuinka sivistyneesti Hans käyttäytyi päivällispöydässä.
-Hän istui seinän luona, ihan vastapäätä äitiä ja Mildridiä. Isä istui
-päässä kunniasijalla. Väki oli syönyt keittiössä, jossa heidän itsensä
-muuten oli tapana syödä väen kanssa, mutta asia kyllä oli niin,
-etteivät he tänään mielellään tahtoneet näyttää Hansia. Pöydässä tunsi
-Mildrid, että äiti katsoi häneen, kun Hans hymyili. Hän oli nimittäin
-niitä ihmisiä, joiden kasvot ovat vakavat, mutta jotka hymyillessä
-käyvät hyviksi. Monta tällaista asiaa liitti Mildrid itsekseen siihen
-summaan, jonka tahtoi saada kokoon. Mutta niin turvattomalta hänestä
-kuitenkin tuntui, että jännitys huoneessa kävi hänelle liian suureksi,
-joten hän puolestaan halusi päästä pois ja läksi aterian jälkeen taasen
-isoäidin luo.
-
-Miehet menivät nyt kävelemään maille, kuitenkin katsoen, etteivät
-joutuneet sinne, missä työväki oli, tai että isoäiti saattoi heidät
-nähdä. Myöhemmin istuutuivat he tupaan, ja silloin oli äitikin valmis
-ja saattoi olla mukana. Vähitellen kävi keskustelu tutunomaisemmaksi,
-kuten odottaa sopi, ja ajan kuluessa (tosin ei ennenkuin likempänä
-iltaa) uskalsi äiti pyytää häntä kertomaan, miten hänen ja Mildridin
-oikein oli käynyt. Eihän Mildrid itse ollut osannut antaa mitään
-tietoja. Ehkäpä lienee äiti kysynyt asiaa naisellista uteliaisuuttaan,
-mutta Hansille oli kysymys tavattoman tervetullut.
-
-Hans ei kertonut heidän ensi kohtaamisestaan, sillä sitä hän ei
-voinut, mutta laveasti ja syvän iloisena kertoi hän eilispäivästä,
-Beretistä, joka pikamarssissa nouti hänet sentähden, että Mildrid virui
-sieluntuskissa vanhempien takia. Ja kun hän pääsi Mildridiin itseensä
-ja kuvasi hänen pakoansa vanhempien luo ja kuinka hänen, sekä hengen
-että ruumiin puolesta näännyksissä, oli täytynyt levätä ja vaipua
-hyljättynä ja onnettomana uneen, -- silloin tunsivat vanhukset taasen
-lapsensa. Ja melkeinpä he mielestään, varsinkin äiti, jo olivat olleet
-liian ankarat.
-
-Mutta kertoihan poika, kertoessaan Mildridistä, tietämättään itsestään,
-sillä Hansin rakkaus Mildridiin loisti hänen joka sanastaan ja
-tuotti vanhemmille iloa. Hanskin tunsi sen lopulta ja ilostui, ja
-vanhukset, jotka olivat tottumattomat tällaiseen tasaiseen suoruuteen
-ja miehekkyyteen, olivat todella onnelliset. Tämä onnen tunne nousi
-nousemistaan, joten äiti ehdottomasti tuli hymyillen kysyneeksi:
-
--- Olette jo taitaneet päästä häihin asti -- ennenkuin meiltä
-kummaltakaan on kysytty?
-
-Isä hymyili hänkin, edistääkseen kysymystä ja Hans vastasi, koska
-tilaisuus sattui, hiljaa hyräillen yhtä morsiusmarssin säettä:
-
-    "Viulu soi, viulu soi, kiire on mun ja sun!"
-
--- ja hymyili; mutta kääntyi vaatimattomuuttaan samassa puhumaan
-muusta. Kerran hän tuli katsoneeksi Randiin ja näki, että hän oli ihan
-kalpea. Heti paikalla hän huomasi tehneensä hullusti tuomalla mieleen
-tuon nuotin, ja juuri nyt. Endrid katseli säikähdyksissään vaimoansa,
-jonka mielenliikutus kasvamistaan kasvoi, kunnes se joutui sellaiseen
-käyntiin, ettei hän voinut olla huoneessa, vaan nousi ja läksi.
-
--- Kyllä minä nyt tein hullusti, sanoi Hans peloissaan.
-
-Isäntä ei vastannut. Ihan onnettomana nousi Hans lähteäkseen perässä
-pyytämään anteeksi, istuutui kuitenkin taas ja vakuutti, ettei ollut
-tarkoittanut mitään pahaa.
-
--- Ethän sinä voinut tietää sitä, vastasi Endrid.
-
--- Etkö sinä voi lähteä hänen perässään hyvittämään sitä!
-
-Hän oli saanut sellaisen luottamuksen tuohon mieheen, että hän uskalsi
-pyytää tätä. Mutta Endrid vastasi:
-
--- Ei, antaa hänen olla yksin nyt, minä tunnen hänet.
-
-Hans, joka hiljan oli luullut olevansa ihan toiveittensa perillä, tunsi
-nyt syöksyneensä pettymyksen kuiluun eikä rauhoittunut, vaikka isä
-kärsivällisesti ponnisti siihen suuntaan. Koira auttoi häntä, tullen
-heidän luokseen, sillä Endrid kyseli lakkaamatta siitä ja kertoi sitten
-laveasti koirasta, joka hänellä oli ollut ja jota hän oli tarkasti
-seurannut, kuten yksinäisten ihmisten tapa on.
-
-Mutta Randi oli mennyt ulos ovesta ja istuutunut paadelle. Tyttären
-aikomus sai aikaan, että morsiusmarssi vielä voimakkaammin törmäsi
-yhteen hänen muistojensa kanssa. _Hän_ ei ollut, kuten tytär,
-antautunut miehelle, jota rakasti. Hänen morsiusmatkansa häpeä oli
-siis ollut oikeutettua, sillä hän ei ollut rehellisenä istunut
-sulhasensa rinnalla. Häpeä ja suru ja lasten menettäminen, pitkien
-vuosien kärsimykset ja taistelut pääsivät taasen valloilleen.
-Kaikki, mitä hän oli lukenut ja rukoillut päästäkseen vapaaksi tästä
-tuskasta, oli siis ollut tehotonta. Hänen mielensä myrskysi mitä
-kiivaimmassa kapinassa! Se että tämä vielä saattoi tapahtua hänelle,
-paiskasi hänet epätoivoisen syvään itsesoimaukseen. Hän tunsi taasen
-pitäjäläisten pilkkaavan hänen valheellista morsiusmatkaansa, hän kävi
-taasen ruoskimaan omaa viheliäisyyttään: ettei hän silloin saanut
-hillityksi itkuaan eikä nyt muistojaan -- että hän hillittömyydellään
-oli asettanut vanhempansa väärään valoon, tuhonnut oman terveytensä
-ja senkautta surmannut molemmat lapsensa -- ja kaiken tämän aikana
-teeskennellyt jumalisuutta, jota ei hänessä ollut, sillä sen hän nyt
-tiesi! Oi, ettei hän ollut päässyt pitemmälle! Hän tunsi olevansa niin
-kurja, niin kurja, ettei uskaltanut nostaa silmiään Jumalan puoleen,
-sillä kuinka hän olikaan pettänyt itseään ja Häntä! Mutta minkätähden,
-täytyi hänen kysyä itseltään -- minkätähden juuri nyt herättää kaikkea
-sitä pahuutta, joka oli kietoutunut hänen sielunsa ympäri? Kadehtiko
-hän Mildridiä? Kadehtiko hän omaa tytärtään! Ei, sen hän tunsi -- ja
-hän alkoi taasen nousta! Päinvastoin tyttären piti sovittaa hänen
-oma syntinsä, se oli ihana ajatus! Saattoivatko lapset sen tehdä?
-Saattoivat. Niin totta kuin he ovat meidän tekomme, saattoivat he
-sen tehdä, sillä sen totuuden, joka oli Mildridissä, oli toki äiti
-heikkoudessaan kasvattanut. Mutta päästäkseen siitä osalliseksi täytyi
-hänen itsensä olla mukana katumassa, kiittämässä! -- Ja ennenkuin Randi
-tiesikään, osasi hän taas rukoilla, syvästi nöyrtyneenä ja särjetyin
-sydämin taipua Herransa eteen, joka taasen oli osoittanut hänelle, mitä
-hän oli ilman Häntä. Armoa hän rukoili, rukoili, kuten se rukoilee,
-joka rukoilee henkensä puolesta, sillä nyt sai hän elämän uudelleen,
-sen hän tunsi! Nyt oli velka pyyhitty pois, tämä oli ollut viimeinen
-tilinteko, se oli vain niin valtavasti vaikuttanut häneen. Ja hän nousi
-ja nosti silmänsä, kyynelten valuessa alas kasvoja; hän tunsi olevansa
-hyvä; yksi oli, joka oli ottanut tuskan hänen sydämestään! Eikö hän
-usein ennenkin ollut tuntenut tätä! Ei, ei milloinkaan kuten nyt, vasta
-nyt oli voitto voitettu! Ja hän läksi astumaan ja tunsi taas olevansa
-oma itsensä! Jotakin oli katkennut, joka tähän asti oli sitonut; joka
-liikkeessä hän sen tunsi, että nyt hän oli vapaa sekä sielun että
-ruumiin puolesta! -- Jos hänen, lähinnä Jumalaa, oli kiittäminen
-tytärtään tästä, niin piti toki tyttären saada nauttia onneaan täysin
-määrin! Hän tuli isoäidin tuvan porstuaan, mutta huoneessaolijat eivät
-tunteneet hänen askeleitaan. Hän kävi kääkään ja avasi, ikäänkuin hän
-olisi ollut toinen.
-
--- Mildrid, tule tänne! sanoi hän, ja Mildrid ja isoäiti katsoivat
-toisiinsa; sillä eihän se ollut hän. -- Mildrid riensi hänen luokseen:
-mitä oli tapahtunut? Äiti tarttui hänen käsivarteensa, sulki oven hänen
-perässään, joten he olivat yksin, ja heittäytyi sitten hänen kaulaansa
-ja itki ja itki itkemistään, syleillen häntä väkevänä ja autuaana.
-Ja rakkautensa nostamana saattoi Mildrid sydämestään antaa hänelle
-takaisin hellyyttä. -- Jumala siunatkoon ja palkitkoon sinua! kuiskasi
-äiti.
-
-Molemmat miehet tuvassa näkivät heidän käsi kädessä tulevan pihan
-poikki ja niin nopeaan, että he rupesivat aavistamaan Jotakin. Ovi
-avautui ja molemmat naiset astuivat sisään ja peremmälle. Mutta
-sensijaan että olisi antanut tyttärensä Hansille tai sanonut jotakin
-isälle tai hänelle, veti Randi ainoastaan vielä kerran tyttären
-rintaansa vastaan ja puhkesi uudestaan tulvehtivan liikutuksen
-valtaamana huudahdukseen:
-
--- Jumala siunatkoon ja palkitkoon sinua!
-
-Hetken perästä istuivat he kaikki neljä isoäidin tuvassa. Vanhus oli
-tullut iloiseksi. Olivathan nuoret pitkien aikojen kuluessa kertoneet
-hänelle kuka Hans Haugen oli, ja hän käsitti paikalla tämän liiton
-poikansa ja miniänsä elämän sovitukseksi. Elämänhaluisen vanhuksen
-mielestä Hans Haugen sitäpaitsi oli niin kaunis! He viipyivät kaikki
-hänen luonaan ja päivä päättyi siihen, että isä virren perästä luki
-rukouskirjasta paikan, joka alkoi näin: "Herra on ollut talossamme!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Heidän vastaisesta elämästään otan vain kaksi päivää ja kummastakin
-vain muutamia hetkiä.
-
-Ensimäinen oli nuorten hääpäivä. Inga, Mildridin orpana, joka nyt
-itse oli naimisissa, oli saapunut puettamaan morsianta. Pukeminen
-tapahtui yliskamarissa; vanha kirstu, jossa suvun morsiushopeita,
-kruunua, vyötä, huivia, solkia ja sormuksia säilytettiin, oli otettu
-esiin. Isoäiti säilytti sen avainta, hän oli itse mukana avaamassa ja
-Beret seurasi adjutanttina. Mildrid oli jo pukeutunut morsiushameeseen
-ja kaikkiin omiin koreuksiinsa, kun nämä komeudet (jotka Beret ja
-isoäiti edellisellä viikolla olivat kiilloittaneet) raskaina ja
-hohtavina tulivat päivänvaloon. Kappale kappaleelta niitä koetettiin.
-Beret piteli morsiamelle peiliä. Vanhus kertoili kuinka moni hänen
-suvustaan juhlapäivänään oli kantanut näitä hopeita, mutta kaikista
-onnellisimpana hänen oma äitinsä, Aslaug Haugen. Samassa kajahti ulkoa
-heidän korvaansa suvun vanha morsiusmarssi; kaikki yliskamarissa
-pysähtyivät, kuuntelivat, riensivät ovelle katsomaan, mikä oli.
-Ensimäinen jonka he näkivät, oli Endrid, morsiamen isä. Hän oli nähnyt
-Hans Haugenin ja hänen sisarustensa ajavan taloa kohti. Harvoinpa
-Endrid sai tavallisuudesta poikkeavan päähänpiston -- mutta tällä
-kertaa hänen mieleensä juolahti, että heidät olisi vastaanotettava
-suvun morsiusmarssilla. Hän toimitti pelimannit ulos ja marssin
-soimaan; ja siellä hän sitten seisoi heidän joukossaan, yliskamarin
-ulkopuolella, kädessä hääoluella täytetty hopeatuoppi. Muutamia muita
-oli liittynyt hänen seuraansa. Hans ja hänen uskolliset sisarensa
-ajoivat kaksilla rattailla pihaan, ja saattoi nähdä, että vastaanotto
-vaikutti heihin.
-
-Tuntia myöhemmin pantiin morsiusmarssi taasen soimaan, se tapahtui
-silloin, kun morsian ja sulhanen ja morsiamen vanhemmat ja isoäiti ja
-Beret ja sulhasen sisaret parittain, pelimannit etunenässä, astuivat
-ulos noustakseen rattaille. Joskus sattuvat meidän elämässämme kaikki
-enteet yhteen, ja niin läksi morsiussaatto tänään Tingvoldista
-säteilevässä kevätilmassa. Kirkolla oli sellainen kansanpaljous,
-ettei kukaan muistanut missään tilaisuudessa moista nähneensä. Nämä
-pitäjäläiset tunsivat kaikki suvun tarinan ja millä tavalla se liittyi
-marssiin, joka riemuiten helisi aurinkoisessa ilmassa, värähdellen yli
-morsiamen ja sulhasen iloisen saaton.
-
-Ja koska kaikkien ajatukset yhtyivät tässä samassa asiassa, valitsi
-pappi vihkiäistekstin, joka antoi hänelle tilaisuuden selittää, miten
-lapset ovat meidän elämämme kruunu, joka säteilee _meidän_ kunniaamme,
-meidän kehitystämme, meidän työtämme.
-
-Kirkosta lähtiessä pysähtyi Hans oven edustalle. Hän sanoi jotakin;
-taivaallisessa onnessaan ei morsian sitä kuullut, mutta hän aavisti
-sen. Sulhanen tahtoi, että hän katselisi Ole Haugenin hautaa, joka oli
-niin runsaiden kukkien peitossa. Morsian teki niin ja he kulkivat pois
-ihan hänen hautapatsaansa ohi. Vanhemmat perässä.
-
-Toinen hetki heidän elämästään, jonka johdamme mieleemme, on se,
-jolloin Endrid ja Randi ensi kertaa isovanhempina kävivät heitä
-tervehtimässä. Hans oli kuin olikin ajanut tahtonsa läpi, että
-vastanaineet muuttivat Haugeniin, vaikka hänen olikin täytynyt luvata
-ottaa Tingvold, kun eivät vanhemmat kerran enää jaksaneet tai tahtoneet
-sitä pitää ja vanha isoäiti oli kuollut. Koko tästä vierailusta koskee
-meitä kuitenkin yksi ainoa asia: se, että kun Randi hyvän vastaanoton
-ja kestityksen perästä istui sylissään tyttärensä pieni tytär,
-rupesi hän kiikuttamaan sitä ja hyräilemään morsiusmarssia. Tytär
-löi hämmästyksissään kätensä yhteen, mutta hillitsi itsensä samassa
-hetkessä ja vaikeni. Hans kehoitti Endridiä juomaan lisää, mutta tämä
-kieltäytyi. Se oli kummaltakin puolelta vain tekosyy, jonka nojalla he
-pääsivät vaihtamaan silmäyksen.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MORSIUSMARSSI***
-
-
-******* This file should be named 57281-8.txt or 57281-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/2/8/57281
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-