diff options
Diffstat (limited to '56848-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56848-0.txt | 4490 |
1 files changed, 4490 insertions, 0 deletions
diff --git a/56848-0.txt b/56848-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3daf915 --- /dev/null +++ b/56848-0.txt @@ -0,0 +1,4490 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56848 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +KULTAMAAN SEIKKAILIJOITA + +Kertomuksia Pohjan periltä + +Kirj. + +JACK LONDON + + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1921. + + + + +SISÄLLYS: + +Suden poika. +Tuhat tusinaa. +Rajalla. +Verikosto. +"Äpärä". +Kaaren päässä. +Ligounin kuolema. +Negore, pelkuri. + + + + +SUDEN POIKA + + +Mies tulee harvoin oikein arvioineeksi naisiaan, ei ainakaan ennenkuin +on joutunut heistä erilleen. Niin kauan kuin mies elelee naisellisuuden +ilmakehässä, hänellä ei ole oikeaa käsitystä sen ylevyydestä; mutta +antaapa hänen olla kauemmin tämän ilmakehän ulkopuolella, jopa ilmaisee +yhä yltyvä tyhjyys itsensä hänen olemuksessaan, hän alkaa tuntea +hämärää kaipuuta, jota ei voi tarkemmin määritellä. Jos hänen +tovereillaan ei ole enempää kokemusta siinä suhteessa kuin hänellä +itsellään, niin he pudistavat päitään neuvottomina ja suosittavat +hänelle ankaraa ruumiillista työtä. Mutta nälkä jatkuu ja yltyy; mies +menettää elämän jokapäiväisten asiain harrastuksen ja käy +alakuloiseksi, ja jonakin päivänä, kun tyhjyys käy sietämättömäksi, +selviää hänelle mitä on tehtävä. + +Kun Yukonin maassa tämä kaipuu tapaa, niin mies tavallisesti hankkii +veneen, jos on kesä, talvella taas valjastaa koiransa ja lähtee +etelään. Muutamien kuukausien kuluttua -- edellyttäen, että hänellä on +usko tuohon pohjoiseen maahan -- hän palaa sinne mukanaan vaimo, joka +jakaa hänen kanssaan tuon uskon ja kohtaavat vastukset. Tällä tavoin +toteamme miehen synnynnäisen itsekkyyden. Niin johdumme puhumaan +myöskin Scruff Mackenzien seikkailuista, jotka tapahtuivat entisaikaan. +Silloin ei maata ollut vielä tallannut ja paaluttanut kullanetsijäin +tulva, ja Klondyken huomattavin tulolähde oli sen lohenkalastus. + +Scruff Mackenzie oli syntynyt sivistyksen rajamailla Yhdysvalloissa, ja +uudisasukkaan elämää hän oli aina elänyt. Kahdenkymmenenviiden vuoden +taukoamaton taistelu mitä villimmän luonnon kanssa oli painanut +leimansa hänen kasvoihinsa. Kaksi viimeistä, kaikkein hurjinta ja +kovinta vuotta hän oli viettänyt kullanetsijäin joukossa, jotka +majailivat napapiirin pimeillä mailla. Kun mainittu kaihon tauti +valtasi hänet, hän ei hämmästynyt, sillä hän oli käytännöllinen mies, +joka oli nähnyt sen iskevän toisiinkin miehiin samalla tavalla. Eikä +muuta merkkiä huomannut hänen kaipuustaan, kuin että hän teki työtä +hurjemmin. Koko kesän hän taisteli sääskiä vastaan ja huuhtoi kultaa +Stewart-joella. Sitten hän uitti rakennushirsiä Yukonia pitkin Forty +Mileen ja kyhäsi majan niin mukavan, että mikä leiri tahansa olisi +voinut siitä ylpeillä. Todellakin maja näytti niin lupaavalta, että +moni mies pyrki hänen asuinkumppanikseen. Mutta hän murskasi heidän +toiveensa töykeällä, voimakkaalla ja lyhytsanaisella puhetavallaan ja +osti kaksinkertaisen määrän muonavaroja kauppa-asemalta. + +Kuten sanottu, Scruff Mackenzie oli käytännöllinen mies. Jos hän tahtoi +jotakin, hän tavallisesti hankki sen, mutta silti hän ei koskaan +poikennut tavoistaan kauemmaksi kuin oli tarpeellista. Niin +ponnistusten ja vastuksien poika kuin olikin, hän oli vastahakoinen +matkaamaan kuudensadan mailin jäämatkaa sekä sen jälkeen kahdentuhannen +mailin valtamerimatkaa ja kolmanneksi vielä tuhannen mailin taivalta +entisille kotipaikoilleen -- pelkästään vaimon saadakseen. Elämä oli +liian lyhyt. Niinpä hän valjasti koiransa, pani melkoisen kuorman +rekeensä ja ajoi yli vedenjakajan, jonka länteen päin viettävältä +rinteeltä Tananan lähteet vesiä kokoilevat. + +Mackenzie oli voimakas matkamies, ja hänen susikoiransa kykenivät +ponnistelemaan kovemmin ja kulkemaan kauemmin vähemmällä ruoalla kuin +mikään toinen koiravaljakko Yukonin maassa. Kolme viikkoa myöhemmin hän +saapui eräälle metsästäjäin vara-asemalle. Sitten hän uitti lautan aina +Ylä-Tananan stick-intiaanien leiripaikalle. Hänen rohkeuttaan +ihmeteltiin, sillä näillä intiaaneilla oli huono maine ja heidän +tiedettiin tappavan valkoisia miehiä jopa terävän kirveen tai +rikkinäisen luodikon takia. Mutta Mackenzie meni heidän luokseen yksin +ja hänen käytöksessään oli nöyryyttä ja tuttavallisuutta sekä +välinpitämättömyyttä ja häikäilemättömyyttä. Sen, joka aikoi +tehokkaasti käyttää tuollaista menettelytapaa, täytyi olla +tarkkakätinen ja tuntea hyvin raakalaisluonteen eri puolet. Mutta +Scruff oli enemmän kuin taituri tällä alalla; hän tiesi milloin piti +imarrella ja milloin uhata leimuavalla vihalla. + +Ensin hän meni tervehdyskäynnille heimon päällikön Thling-Tinnen luokse +ja lahjoitti hänelle pari naulaa mustaa teetä ja tupakkaa, siten +saavuttaen tämän mahtimiehen suosion. Sitten hän seurusteli miesten ja +neitosten parissa sekä toimeenpani samana iltana _potlachin_, pidot. +Lumeen tallattiin noin sadan jalan pituinen ja ehkä viidenkolmatta +levyinen soikea ala. Keskelle rakennettiin pitkä nuotio ja molemmille +sivuille levitettiin komeita kuusen oksia. Majat jätettiin tyhjiksi, ja +koko heimo, satakunta henkeä, lauloi laulujansa vieraan kunniaksi. + +Scruff Mackenzie oli kahtena viime vuotena oppinut heidän pienen +sanavarastonsa, olipa hän opetellut käyttämään heidän syviä +kurkkuääniäänkin, japanilaismallisia lausetapojaan ja omituisia +kunnianosoitus- ja mielistelysanojaan. Niinpä hän piti puheen heidän +tyyliinsä, tyydyttäen heidän vaistomaista runoudenrakkauttaan +alkeellisilla puhekukkasilla ja vertauskuvallisilla käänteillä. Kun +Thling-Tinne ja taikuri olivat vastanneet samaan tapaan, hän jakeli +miesväelle pieniä lahjoja, yhtyi heidän lauluunsa ja osoittautui +taitavaksi heidän viisikymmentäkaksitikkuisessa pelissään. Ja miehet +polttelivat hänen tupakkaansa ja olivat tyytyväisiä. Mutta nuorempien +miesten käytös oli ilmeisesti uhkaavaa, johtuen hampaattomien akkojen +varomattomista viittailuista ja neitosten hihityksistä. Vain muutamia +valkoisia miehiä, "suden poikia", he olivat tunteneet, mutta niiltä he +olivat oppineet omituisia asioita. + +Eikä Scruff Mackenzie kaikessa näennäisessä huolettomuudessaan ollut +huomaamatta näitä ilmeitä. Niinpä hän makuulle mentyään mietiskelikin +tätä pulmaa vakavasti ja poltti monta piipullista suunnitellessaan +tulevaa taistelua. Vain yksi neito oli häntä tyydyttänyt -- eikä tyttö +ollut kukaan muu kuin Zarinska, päällikön tytär. Kasvojenpiirteittensä, +muotojensa ja ryhtinsä puolesta tämä oli poikkeus heimosisaristaan ja +läheni valkoisen rodun kauneustyyppiä. Hän halusi valloittaa Zarinskan, +ottaa hänet vaimokseen ja nimittää häntä -- niin, nimittää häntä +Gertrudiksi! Päätöksen tehtyään hän käänsi kylkeään ja vaipui uneen, +oikeana valloittajarotunsa poikana. + +Olipa se hidasta työtä ja sitkeätä peliä; mutta Mackenzie +menetteli taitavasti, välinpitämättömyydellä, mikä tuotti päänvaivaa +stick-intiaaneille. Hän osoitti olevansa varma ampuja ja mahtava +metsästäjä, ja leiri kaikui hänen kunniaansa, kun hän kellisti hirven +kuudensadan yardin päästä. Illoin hän vieraili päällikön, Thling-Tinnen +peurannahkateltassa, jutellen leveitä ja jaellen tupakkaa anteliain +käsin. Eikä hän jättänyt osoittamatta samaa kunnioitusta taikurillekin, +sillä hän tunsi rohtomiehen mahdin kansansa keskuudessa ja halusi saada +hänetkin ystäväkseen. Mutta tämä herra oli ylväs ja mahtava, hän torjui +suostuttelut sekä oli ehdottomasti merkittävä tulevaksi viholliseksi. + +Vaikk'ei tarjoutunutkaan tilaisuutta tavata Zarinskaa kahden kesken, +loi Mackenzie monta silmäystä häneen, antaen tytölle siten tiedon +aikeistaan. Ja hyvin tyttö asian ymmärsikin, mutta sulkeutui +keimailevasti naisten pariin, milloin miehet olivat poissa ja +Mackenziella olisi ollut tilaisuus lähestyä. Kosija ei kuitenkaan +pitänyt kiirettä, ja sitäpaitsi hän tiesi, ettei tyttö voinut olla +häntä ajattelematta, ja muutamain päiväin sellaiset ajatukset varmasti +edistäisivät hänen menestystään. + +Vihdoin eräänä iltana, kun hän arveli ajan olevan sopivan, hän jätti +äkkiä päällikön savuisen majan ja kiiruhti naapuritelttaan. Kuten +tavallisesti istui tyttö akkojen ja neitosten parissa ja kaikki olivat +kumartuneina mokkasiini-ompeluun ja helmikoristeluun. He nauroivat +Mackenzien sisään tullessa merkitsevästi, ja yhä äänekkäämpiä +viittailuja kuului Zarinskasta ja hänestä. Mutta tulija lennätti heidät +ulos toisen toisensa jälkeen, ja he kiiruhtivat levittämään juttua läpi +leirin. + +Mackenzie esitti asiansa taitavasti tytön kielellä, ja kahden tunnin +kuluttua hän nousi lähteäkseen. + +"Zarinska tahtoo siis tulla valkoisen miehen majaan? Hyvä! Minä menen +puhumaan nyt isällesi. Ja minä annan hänelle monta lahjaa, mutta hän ei +saa pyytää liian paljon. Jos hän sanoo ei? Hyvä! Zarinskan pitää +sittenkin tulla valkoisen miehen majaan." + +Hän oli jo nostanut teltan oviverhon, kun hiljainen huudahdus vei hänet +takaisin tytön viereen. Zarinska oli polvillaan karhunnahkaisella +matolla, hänen kasvonsa hehkuivat kuin aito Eevan tyttären, ja hän +avasi kainosti miehen raskaan vyön soljet. Mackenzie katsahti häneen +ymmällään ja epäluuloisena, ja hänen korvansa tarkkasivat pienintäkin +ääntä ulkoa. Mutta tytön seuraava liike hälvensi hänen epäilynsä, ja +hän hymyili tyytyväisenä. Tyttö otti neulepussistaan hirvennahkaisen +tupen, runsaasti helmitellyn ja haaveellisesti kirjaillun. Sitten hän +paljasti kunnioittavasti miehen ison metsästyspuukon, koetteli +arkaillen sen terää peukalollaan ja pisti sen uuteen tuppeen. Sitten +häh kiinnitti tupen vyöhön tavalliselle paikalle. + +Tämä oli aivan kuin kohtaus vanhoilta ajoilta -- linnanneito ja hänen +ritarinsa! Mackenzie tempasi tytön syliinsä ja sipaisi hänen punaisia +huuliaan viiksillään -- tytölle outo "suden pojan" hyväily. Kivikausi +ja teräskausi siinä kohtasivat toisensa. + +Kiihkoisaa hälyä oli ilmassa, kun Mackenzie, iso mytty kainalossaan, +työnsi sivuun Thling-Tinnen teltta-aukon esiripun. Lapset juoksivat +pitkin kenttää ja keräsivät kuivia puita _potlach_-juhlan nuotiota +varten, naisten lörpöttelevät äänet kiihtyivät, ja nuoret miehet +neuvottelivat juroissa ryhmissä. Taikurin majasta kuului loihtulukujen +hyminä. + +Päällikkö oli yksin tihrusilmäisen vaimonsa kanssa, mutta heti +ensimmäisellä silmäyksellä Mackenzie huomasi, että uutinen oli jo +heidän tiedossaan. Hän kävi siis suoraan asiaan, työntäen kirjaillun +tupen huomiotaherättävästi esille ikäänkuin kihlauksen ilmoitukseksi. + +"Oi Thling-Tinne, mahtava stickien päällikkö ja Tanana-maan herra, +lohien ja karhujen, hirvien ja peurojen hallitsija! Valkoinen mies +tekee sinulle suuren tarjouksen. Monet kuukaudet on hänen majansa ollut +tyhjä, ja hän on yksinäinen. Hänen sydämensä on väsynyt hiljaisuuteen, +ja hän ikävöi naista viereensä istumaan majaansa, ottamaan hänet +vastaan metsältä lieden lämpimällä tulella ja hyvällä ruoalla. Hän on +kuullut outoja asioita, pienokaisten mokkasiinien läiskettä ja lapsien +meluavia ääniä. Ja eräänä yönä tuli hänelle ilmestys, hän näki Korpin, +joka on kaikkien stickien isä. Ja Korppi puhui yksinäiselle valkoiselle +miehelle: 'Sido mokkasiinisi nauhat ja sonnusta itsesi lumikenkiin ja +varusta rekeesi lihaa, sillä monta unta on oltava matkalla, ja ota +mukaasi myös kauniita esineitä päällikkö Thling-Tinnelle. Sillä sinun +on käännettävä kasvosi sinnepäin, minne keskikevään aurinko laskee, ja +matkattava tämän suuren päällikön metsästysmaille. Siellä on sinun +annettava suuria lahjoja, ja Thling-Tinne, joka on minun poikani, tulee +ikäänkuin isäksi sinulle. Hänen majassaan on neito, johon minä puhalsin +elämän hengen sinua varten. Tämä neito sinun tulee ottaa vaimoksesi!' +Oi päällikkö, näin puhui mahtava Korppi. Ja näin minä levitän monet +lahjani sinun jalkaisi juureen ja tulen ottamaan sinun tyttäresi +vaimokseni." + +Vanha mies heitti turkkinsa ylleen korskealla kuningastietoisuudella, +mutta viivytti vastausta, sillä eräs nuorukainen hiipi sisälle tuoden +sanoman, että päällikön tuli saapua neuvotteluun, minkä jälkeen +sanantuoja heti poistui. + +"Oi valkoinen mies, jota me nimitämme Hirventappajaksi ja jota +myös Sudeksi ja Suden pojaksi sanotaan! Me tiedämme, että olet +mahtavasta kansasta, ja olemme ylpeät siitä, että sinä olet meidän +_potlach_-vieraamme. Mutta kuningaslohi ei yhdy koiraloheen eikä korppi +suteen." + +"Älä sano niin!" huudahti Mackenzie. "Korpin tyttäriä olen tavannut +Suden leireillä -- Mortimerin squaw'n, Tregidgon squaw'n ja Barnabyn +squaw'n, jotka tulivat kaksi jäänlähtöä sitten, ja olenpa kuullut +tulleen toisiakin intiaaninaisia, vaikka minun silmäni eivät ole heitä +nähneet." + +"Poika, sanasi ovat todet. Mutta sellaiset liitot ovat sopimattomia, +niinkuin veden ja hiekan tai lumihiutaleiden ja auringonpaisteen. Mutta +tapasitko Masonia ja hänen squaw'tansa? Etkö? Hän tuli kymmenen +jäänlähtöä sitten -- kaikkien susien edellä. Ja hänen mukanaan oli eräs +mahtava metsästäjä, suora kuin honka ja pitkä, voimakas kuin +paljaskuonoinen jääkarhu, sydän kuin kesäinen täysikuu. Hänen..." + +"Oo!" keskeytti Mackenzie, muistaessaan hyvintunnetun Pohjolan-miehen, +-- "Malemute Kid!" + +"Sama juuri -- mahtava mies. Mutta näitkö sen toisen squaw'ta. Hän oli +Zarinskan täysi sisar." + +"En, päällikkö, mutta olenpa kyllä kuullut. Ja Mason... kaukana, +kaukana pohjoisessa, jo vuosia sitten, hänet surmasi vanha kaatuva +honka. Mutta hänen rakkautensa tyttäreesi oli suuri, ja hänellä oli +paljon kultaa. Tämän sekä poikansa kanssa vaimo matkasi lukemattomien +unien matkan, kohti talven keskipäiväaurinkoa, ja siellä hän elää +vieläkin -- ei purevaa pakkasta, ei lunta eikä kesäisen keskiyön +aurinkoa eikä talvisen keskipäivän pimeää." + +Toinen sanantuoja tuli vaatien päällikköä neuvotteluun. Kun Mackenzie +heitti hänet lumeen, näki hän varjojen liikkuvan neuvottelutulen +ympärillä, kuuli syvä-äänistä miesten tahdikasta laulua ja tiesi +taikurin kiihoittavan kansan vihaa. Aika oli täpärällä. Hän kääntyi +päällikköön päin. + +"Kuule! Minä tahdon tyttäresi. Ja heti. Katso! Tässä on tupakkaa, +teetä, monta mittaa sokeria, lämpimiä peitteitä, nenäliinoja, kaikki +isoja ja hyviä, ja tässä on oikea luodikko sekä monta luotia ja paljon +ruutia." + +"Ei", vastasi vanha mies, torjuen luotaan rikkauksia, jotka olivat +levitettyinä hänen eteensä. "Juuri nyt on kansani koolla +neuvottelemassa. Kansani ei tahdo tätä naimista." + +"Mutta sinähän olet päällikkö." + +"Mutta nuoret miehet vimmastuvat, kun Suden pojat ottavat heidän +neitonsa eivätkä he sitten voi naida." + +"Kuule, oi Thling-Tinne! Ennenkuin tämä yö on muuttunut päiväksi, on +Suden poika kääntänyt kasvonsa Idän vuoria kohti ja ajaa koirineen +kauas Yukonin maahan. Ja Zarinska lähtee hänen matkassaan." + +"Ja ennenkuin yö on ehtinyt puoleen, minun nuoret mieheni heittävät +Sudenpojan lihan koirille ja hajoittavat hänen luunsa lumeen, missä ne +kevään tullen paljastuvat." + +Tämä oli uhkaus ja vastauhkaus. Mackenzien pronssinvärisille kasvoille +kohosi syvä puna. Hän korotti äänensä. Vanha intiaanivaimo, joka tähän +saakka oli istunut toimettomana katselijana, hiipi nyt hänen ohitseen +ovelle. Miesten laulu katkesi äkkiä, ja monet äänet hälisivät, kun hän +kovakouraisesti heitti vanhan naisen takaisin nahkavuoteelle. + +"Taas minä huudan -- kuule, oi Thling-Tinne! Susi kuolee hammasta +purren, ja hänen mukanaan on nukkuva kymmenen voimakkainta miestäsi -- +miestä, jotka ovat tarpeen, sillä metsästys on vasta alussa eikä +kalastuskaan ole monen kuukauden takana. Ja mitä hyötyä sinulle on +minun kuolemastani? Tunnen kansasi tavat; osuutesi rikkaudesta tulee +olemaan kovin pieni. Anna minulle tyttäresi, niin se kaikki on sinun. +Muutoin veljeni tulevat, heitä on paljon ja heidän nälkänsä ei koskaan +sammu; ja Korpin tyttäret saavat pentuja Suden majoissa. Minun kansani +on suurempi sinun kansaasi. Semmoinen on kohtalo. Lupaa, ja koko tämä +rikkaus on sinun." + +Mokkasiinit narskuivat ulkona lumella. Mackenzie veti luodikkonsa +vireeseen ja irroitti molemmat revolverinsa vyöstä. "Lupaa, oi +päällikkö!" + +"Kansani sanoo kuitenkin: ei." + +"Lupaa, ja rikkaus on sinun. Sen jälkeen sovin asiasta kansasi kanssa." + +"Susi niin tahtoo. Hyvä! Minä otan hänen lahjansa -- mutta minä +varoitan häntä." + +Mackenzie antoi lahjansa, mutta telkesi varoiksi luodikon lukon ja +lisäsi kaupan päälle kirjavan silkkisen huivin. Taikuri ja +puolikymmentä uskalikkoa ryntäsi sisälle, mutta Mackenzie työntyi +pelkäämättä heidän keskitseen ja meni ulos. + +"Ole valmiina!" oli Mackenzien lyhyt tervehdys Zarinskalle hänen +sivuuttaessaan tytön majan ja kiirehtiessään valjastamaan koiriaan. +Muutamien minuuttien kuluttua hän tuli valjakkonsa etupäässä +neuvotteluun, Zarinska vierellään. Hän asettui päällikön viereen +soikean piirin päähän. Vasemmalle puolelleen, askeleen taemmaksi, +hän asetti Zarinskan -- tämän tavalliselle paikalle. Sitäpaitsi oli +tarjona vaara, joten oli tarpeellista turvata selkäpuolensa. + +Kummallakin puolella istui miehiä tulen ääressä laulaen heimon +ikivanhoja lauluja. Niissä oli pitkäveteisiä juoksutuksia ja +lakkaamatta toistuvia kertosäkeitä. Kauniita ne eivät olleet, vaan +suorastaan kaameita. Alapäässä taikurin silmien alla tanssi kymmenkunta +naista. Ankarasti nuhteli hän niitä, jotka eivät kokonaan heittäytyneet +haltioitumistilaan. Puoliksi peittyneinä kaikki sysimustain hiustensa +verhoon, jotka ulottuivat heidän kupeilleen, heiluivat he hitaasti +edestakaisin, samalla kuin heidän vartalonsa aaltomaisin liikkein +noudattivat yhä muuttelevaa rytmiä. + +Tämä oli merkillinen, esihistoriallinen näytelmä. Etelässä olivat +yhdeksännentoista vuosisadan viimeiset vuodet kulumassa; täällä oli +vallalla alkuperäisihminen, luola-asukkaan varjo, jo unhottuneen +muinaisuuden jäännös. Keltaisenruskeat susikoirat istuivat +nahkapukuisten isäntäinsä välissä tai temmelsivät tanterella, +veristävät silmät ja kuolaiset hampaat valkean loimossa loistaen. Metsä +uinui haaveellisessa valossa. Valkoinen hiljaisuus lepäsi huurteisen +metsän reunassa musertavan raskaana. Tähdet tanssivat suurin loimoin, +kuten niiden tapa on kovan pakkasen aikana. Ja napaseudun henget +levittivät viittansa liekehtiviä liepeitä taivasta kohti. + +Mackenzie tunsi hämärästi tämän näytelmän villin suurenmoisuuden +tähyillessään joukon kasvoja. Hän näki vastasyntyneen pienokaisen, +joka imi äitinsä paljastettua rintaa. Pakkanen oli ankara -- +seitsemänkymmentä astetta Fahrenheitia. Hänen mieleensä johtuivat hänen +oman rotunsa pehmeät naiset, ja hän hymyili jurosti. Kuitenkin hän +oli tullut ilmoille jonkun sellaisen pehmeän naisen kohdusta, +kuninkaallisin ominaisuuksin -- perintö, mikä antoi hänelle ja hänen +rodullensa herruuden maalla ja merillä, kaikissa vyöhykkeissä. Aivan +yksin satakuntaa intiaania vastaan, napapiirin talven mailla, kaukana +heimolaisistaan, hän tunsi alkuperäisvaistojensa kutsuvan, ja hän tunsi +hurjaa vaaran hekumaa, taistelun hurmiota, halua voittaa taikka kuolla. + +Laulu ja tanssi taukosivat, ja noita yltyi pitämään puhetta. Koko +sekavan jumalaistaruston avulla hän muokkasi taitavasti kansansa +herkkäuskoisuutta. Tapaus oli ylen tärkeä. Vastakohtana monille +voimille, jotka ruumiillistuivat Variksessa ja Korpissa, hän esitti +Mackenzien Sutena, joka esiintyy taistelevana ja hävittävänä voimana. +Eivätkä ainoastaan henkiset voimat taistele, vaan taistelevat miehetkin +keskenään, kukin sukumerkillään. He, intiaanit, olivat Yelchsin, kuulun +Korpin, tulentuojan lapsia. Mackenzie sitävastoin oli Suden tai toisin +sanoen paholaisen poika. Yritys solmia aselepo tässä ikuisessa +taistelussa, naittaa tyttäriä veriviholliselle, oli suurin petos ja +pyhyydenpilkka. Ei mikään sana ollut kyllin ruma Mackenzien, tuon +katalan tunkeilijan ja Saatanan lähetin leimaamiseen. Tukahdutettu +raakalaismurina kohosi rintojen syvyydestä hänen pitäessään puhettaan. + +"Niin, veljeni, Yelchs on kaikkivaltias! Eikö hän antanut meille +taivassyntyistä tulta, jotta voisimme lämmitellä? Eikö hän vetänyt +aurinkoa, kuuta ja tähtiä vuoresta esille, jotta me voisimme nähdä? +Eikö hän opettanut meitä taistelemaan nälän ja pakkasen pahoja henkiä +vastaan? Mutta nyt Yelchs on vihastunut lapsiinsa: he ovat vähentyneet +kouralliseksi, eikä hän tahdo auttaa heitä. Sillä he ovat unhottaneet +hänet ja tehneet pahoja töitä ja poikenneet väärälle polulle ja +ottaneet vihollisiansa majoihinsa istumaan tuliensa ääressä. Ja Korppi +on murheissaan lastensa jumalattomuudesta; mutta kun he heräävät ja +katuvat pahoja tekojansa, tahtoo hän tulla pimeydestä heitä +puolustamaan. Oi veljet! Tulentuoja on kuiskannut sanat tietäjällenne; +samat sanat pitää teidänkin kuulla. Ottakoot miehet nuoria naisia +majoihinsa; karatkoot he Suden kurkkuun; olkoon heidän vihansa +kuolematon! Silloin tulevat heidän naisensa hedelmällisiksi ja he +lisääntyvät mahtavaksi kansaksi! Ja Korppi on johtava suurten isäin +heimot pohjoisesta; ja he lyövät Sudet takaisin, kunnes ne ovat kuin +viime vuoden leiritulet; ja jälleen he hallitsevat yli koko maan! Nämä +ovat Yelchsin, Korpin sanat." + +Tämä messiaallinen ennustus sai intiaanit hurjasti huutamaan ja he +karkasivat pystyyn. Mackenzie veti peukalot kintaistaan ja odotti. +Huudettiin "Kettua", eikä hälinästä tullut loppua, ennenkuin muuan +nuori mies astui puhumaan. + +"Veljet! Tietäjä on puhunut viisaasti. Sudet ovat ottaneet meidän +naisemme, ja meidän miehemme ovat lapsettomia. Me olemme vähentyneet +kouralliseksi. Sudet ovat ottaneet meidän lämpimät turkkimmekin ja +antaneet kansalle pahoja henkiä, jotka asuvat pulloissa, ja vaatteita, +jotka eivät ole tehdyt majavasta eikä ilveksestä, vaan ruohoista. +Eivätkä ne ole lämpimiä, ja meidän miehemme kuolevat outoihin +tauteihin. Minä, Kettu, en ole ottanut naista vaimokseni. Miksi en ole +ottanut? Kaksi kertaa ovat neidot, joita olen aikonut, menneet Suden +leireille. Nytkin olen kerännyt majavan, hirven ja peuran nahkoja, +jotta voisin voittaa suosion Thling-Tinnen silmissä ja naida hänen +tyttärensä Zarinskan. Mutta taaskin on tyttöni sitonut jalkoihinsa +lumikengät ja on valmis polkemaan tietä Suden koirille pitkällä +matkalla. Enkä minä puhu yksin omasta puolestani. Niinkuin minä olen +tehnyt, niin myös Karhu. Hänkin on ollut halukas tulemaan Zarinskan +lapsien isäksi, ja monta taljaa hän on parkinnut sitä varten. Minä +puhun kaikkien niiden nuorten miesten puolesta, jotka ovat ilman +vaimoa. Sudet ovat aina nälkäisiä. Aina he korjaavat parhaat palat +saaliinjaossa. Korpit saavat tyytyä rippeisiin. Tuossa on Guykla!" hän +huudahti tuimasti, osoittaen erästä naista, joka oli raajarikkoinen. +"Hänen jalkansa ovat väärät, kuten koivukanootin kaaret. Hän ei voi +koota puita eikä kantaa metsästäjäin riistaa. Haluavatko Sudet häntä?" + +"Eivät, eivät!" ulvoivat hänen kumppaninsa. + +"Ja tuossa on Mogri, jonka silmät pahahenki on vetänyt kieroon. +Pienokaiset pelästyvät katsoessaan häneen, ja sanotaan itse harmaan +karhunkin väistävän häntä. Pyytävätkö he häntä?" + +Taas kajahti hurja suosionosoitus. + +"Tuossa istuu Pischet. Hän ei ole kuullut sanojani. Eikä hän +milloinkaan ole kuullut siskojen jokellusta, puolison ääntä eikä lasten +leperrystä. Hän elää valkoisessa hiljaisuudessa. Välittävätkö Sudet +hänestä? Eivät! Heidän on parhaat riistat, meidän rippeet. -- Veljet, +siitä on tehtävä loppu! Me emme saa enää päästää Susia pujahtamaan +leiritulillemme. Aika on tullut!" + +Revontulten leveä purppurainen ja keltaisenvihreä loimo räiskähti +keskitaivaan poikki taivaanrannasta toiseen. Pää kenossa ja käsivarret +ojentuen puhuja kohosi kiihtymyksensä huipulle. + +"Katsokaa! Meidän isäimme henget ovat heränneet, ja tänä yönä tehdään +suuria töitä." + +Kettu astui takaisin joukkoon, ja toinen nuori mies työntyi hieman +vaivalloisesti esiin toveriensa tuuppimana. Hän oli päätänsä pitempi +toisia, ja hänen rintansa oli uhmaavasti paljastettu pakkaselle. Hän +muutteli jalkojaan, sanat ontuivat hänen kielellään ja hänen oli vaikea +puhua. Hänen kasvonsa olivat hirvittävän näköiset, sillä jollakin +kauhealla iskulla oli niistä kerran melkein toinen puoli reväisty irti. +Vihdoin hän iski nyrkillään rintaansa, joka kumisi kuin rumpu, ja hänen +äänensä kohisi kuin valtameren tyrsky rannan luolissa. + +"Minä olen Karhu -- Hopeakärki ja Hopeakärjen poika! Jo silloin kun +ääneni oli kuin tytön, minä tapoin ilveksiä, hirviä ja peuroja; kun +ääneni soi kuin ahman, vaelsin yli Etelän vuorten ja tapoin kolme +valkoista miestä Valkoisella virralla. Kun ääneni kaikui kuin myrsky, +kohtasin paljaskuonoisen jääkarhun enkä antanut sille armoa." + +Tässä hän pysähtyi, kädellään merkitsevästi pyyhkäisten hirvittäviä +arpiaan. + +"En ole kuin Kettu. Minun kieleni on kuin jäätynyt joki. Minä en voi +pitää pitkiä puheita. Sanani ovat harvat. Kettu sanoo, että tänä yönä +tehdään suuria töitä. Hyvä! Puhe juoksee hänen kieleltään kuin +kevätpuro, mutta teoissa hän on heikompi. Tänä yönä taistelen minä +Suden kanssa. Minä tapan hänet, ja Zarinska on istuva minun tulellani. +Karhu on puhunut." + +Vaikka kauhea meteli raivosi Mackenzien ympärillä, pysyi hän +paikallaan. Ymmärtäen, kuinka hyödytön luodikko olisi käsikähmässä, hän +veti molemmat revolverintupet auki ja veti kintaansa puoleksi pois, +niin että hänen kätensä olivat valmiina. Hän tiesi, ettei ollut +pelastumisen toivettakaan, jos intiaanit joukolla hyökkäävät, mutta +sanansa mukaisesti hän valmistautui kuolemaan hammasta purren. Karhu +hillitsi kuitenkin tovereitaan, lyöden takaisin hurjimmat hirvittävillä +nyrkeillään. Kun meteli alkoi asettua, Mackenzie vilkaisi Zarinskaan. +Tyttö oli komea nähdä, kun hän siinä seisoi etukumarassa lumikenkiensä +varassa, huulet raollaan ja sieraimet laajoina kuin naarastiikeri +hyppyyn valmiina. Halveksuen ja uhmaten hän katsoi mustilla silmillään +heimonsa miehiä. Jännitys oli niin tavaton, ettei hän muistanut +hengittääkään. Toisella kädellään hän painoi rintaansa ja toisella +puristi lujasti koiraruoskan vartta, ollen aivan kuin kivettynyt. +Mackenzien katse tuntui ikäänkuin vapauttavan hänet. Hänen lihastensa +pingoitus laukesi, raskaasti huoaten hän suoristautui, ja hänen +katseensa kertoi Mackenzielle enemmän kuin hellimmätkään sanat. + +Thling-Tinne koetti puhua, mutta hänen kansansa hukutti hänen äänensä. +Silloin Mackenzie astui esiin. Kettu aikoi päästää hurjan huudon, mutta +Mackenzie hyökkäsi niin rajusti häntä kohti, että ääni tyrehtyi +kurkkuun. Ketun pelästys aiheutti raikuvan naurun ja samalla se saattoi +hänen toverinsa hieman rauhoittumaan, niin että Mackenzie voi saada +puheensa kuuluville. + +"Veljet! Valkoinen mies, jota te nimitätte Sudeksi, tuli joukkoonne +rehellisin sanoin. Hän ei ole kuten eskimot, hän ei puhu valhetta. Hän +saapui ystävänä, joka tahtoi olla veli. Mutta teidän nuoret miehenne +ovat sanansa sanoneet ja nyt on suopeitten sanojen aika ohi. Ensiksi +sanon teille, että tietäjällänne on ilkeä kieli ja että hän on väärä +profeetta, sillä sanat, jotka hän puhui, eivät ole Tulentuojan sanoja. +Hänen korvansa ovat kuurot Korpin äänelle, hän on omasta päästään +puhunut ilkeät juonensa ja tehnyt teistä pilkkaa. Hänellä ei ole +valtaa. Kun teidän oli pakko surmata ja syödä koiranne ja täyttää +mahanne parkitsemattoman nahan palasilla ja mokkasiinisuikaleilla, kun +vanhat miehet kuolivat ja vanhat naiset kuolivat ja pienokaiset +kuolivat äitiensä kuivien rintojen ääressä, kun maa oli kolkko ja te +näännyitte kuten lohet syksyllä, ja kun nälänhätä ahdisti teitä, +tuottiko tietäjä metsästäjillenne saalista? Paniko tietäjä lihaa teidän +vatsoihinne? Sanon vieläkin, ettei hänellä ole mitään valtaa. Näin! +Minä syljen hänen kasvoihinsa!" + +Vaikka hänen sanansa olivat pyhyyden herjausta, ei niistä noussut +meteliä. Muutamat naiset olivat peloissaan, mutta miesten joukossa oli +mieliala kuin ihmeen edellä. Kaikkien silmät kääntyivät näihin kahteen +keskeiseen olentoon. Pappi tiesi tulleen ratkaisevan hetken, tunsi +valtansa horjuvan, avasi suunsa manaukseen, mutta peräytyi Mackenzien +esiintyöntyvän liikkeen, kohotetun nyrkin ja leimuavien silmien +voimasta. Suden poika irvisti ja jatkoi: + +"No, kuolinko minä?! Polttiko minut salama? Putosivatko tähdet +taivaalta ja murskasivat minut? Pihkaa! Minä tein siitä koirasta +selvän. Nyt tahdon kertoa teille kansastani, joka on kaikkien kansojen +mahtavin ja hallitsee koko maata. Ensiksi me metsästämme kuten minä, +yksin. Sitten me metsästämme ryhmissä, ja lopuksi, kuten hirvien lauma, +me peitämme maan. Ne, jotka otamme majoihimme, elävät; ne, joita emme +ota, kuolevat. Zarinska on ihana neito, voimakas ja kehittynyt, sopiva +Susien äidiksi. Vaikka kuolen, hän tulee siksi, sillä minun veljiäni on +monta, ja he seuraavat minun koirieni jälkiä. Kuulkaa Susien laki: Jos +joku ottaa yhden Suden hengen, saa hänen kansansa maksaa sen kymmenellä +hengellä. Monissa maissa tämä hinta on maksettu; monissa maissa sen +pitää vielä tulla maksetuksi. + +"Ja nyt teen selväksi asiat Ketun ja Karhun kanssa. Näkyy, että hekin +ovat iskeneet silmänsä neitoon. Niinkö? Malttakaahan, minä olen ostanut +hänet! Thling-Tinne nojaa luodikkooni, hänen majassaan ovat muut +kauppalahjani. Vielä tahdon sentään sopia hyvällä nuorten miesten +kanssa. Ketulle, jonka kieli on kuiva monista sanoista, minä annan +tupakkaa viisi pitkää kääröä. Näin hänen suunsa kostuu, niin että hän +voi vielä pitää melua neuvottelussa. Mutta Karhulle, josta minä olen +hyvin ylpeä, annan kaksi peittoa, kaksikymmentä mittaa jauhoja sekä +tupakkaa kaksi sen vertaa kuin Ketulle; ja jos hän tahtoo lähteä +matkaani Itävuorten taakse, niin annan hänelle luodikon, samanlaisen +kuin Thling-Tinnelläkin on. Eikö? Hyvä! Susi on väsynyt puhumaan. Vielä +kerran muistakaa Susien laki: Jos Joku ottaa yhden Suden hengen, saa +hänen kansansa maksaa sen kymmenellä hengellä." + +Mackenzie hymyili astuessaan paikalleen, mutta hänen sydämensä +oli levottomuutta täynnä. Yö oli vielä pimeä. Tyttö tuli hänen +vierelleen, ja hän kuunteli tarkasti, kun tämä kertoi hänelle Karhun +taituritempuista veitsitappelussa. + +Tappelu oli tuleva. Kymmenet mokkasiinit tallasivat tilaa lumeen tulen +ympärillä. Puhuttiin paljon tietäjän häviöstä; muutamat sanoivat hänen +kätkeneen valtansa, toiset taas muistelivat menneitä tapahtumia ja +myönsivät Suden olleen oikeassa. Karhu tuli taistelupaikalle pitkä +venäläinen metsästyspuukko kädessä. Kettu neuvoi varomaan Mackenzien +revolvereita. Tämä päästi sentähden vyönsä ja pani sen Zarinskan +uumalle, jonka käsiin hän myöskin antoi luodikkonsa. Tyttö pudisti +päätänsä merkiksi, ettei hän osaa ampua -- vähänpä on naisella +tilaisuutta käsitellä sellaisia aseita. + +"Sitten, jos vaara uhkaa selkäni takaa, huuda kovaa: 'Mieheni!' Ei, +näin: 'Mieheni!'" + +Hän nauroi, kun tyttö kertasi sanan, nipisti häntä poskesta ja astui +piiriin. Ei vain mittansa ja käsivarsiensa pituuden puolesta Karhu +ollut häntä etevämpi, vaan hänen veitsensä teräkin oli hyvästi kaksi +tuumaa pitempi. Mackenzie oli katsonut miehiä silmiin ennenkin, ja hän +tiesi miehen olevan vastassaan. Mutta teräksen välähdys antoi hänelle +intoa, ja rotunsa päättäväisyys valtasi hänet. + +Kerta kerralta hänen oli pakko peräytyä tulen rajalle tai syvään +lumeen, ja kerta kerralta hän nyrkkeilijän notkeudella jälleen +raivautui keskukseen. Ei ääntäkään noussut häntä rohkaisemaan, +jotavastoin hänen vastustajansa sai raikuvia suosionosoituksia, +kehoituksia ja varoituksia. Mutta hänen hampaansa puristuivat vain +lujemmin yhteen, kun veitset kalskahtivat toisiinsa, ja hän iski tai +väisti tietoisen voiman luomalla kylmäverisyydellä. Ensin hän tunsi +sääliä vihollistaan kohtaan; mutta se tunne väistyi alkuperäisen +elämänvaiston tieltä, mikä pian vaihtui surmaamishimoon. Rotunsa +kymmenentuhatta kulttuurivuotta hupenivat hänen olemuksestaan -- hän +oli luola-asukas, joka tappeli naaraan omistuksesta. + +Kahdesti hän pisti Karhua, päästen itse vahingoittumattomana, mutta +kolmannella kerralla hän joutui ahtaalle ja ottelu muuttui +käsikähmäksi. Silloin hän tunsi vastustajansa hirvittävän voiman. Hänen +lihaksiansa puristivat hirmuiset pihdit, ja jänteet uhkasivat murtua +otteen voimasta; yhä lähemmä tuli venäläinen teräs. Hän koetti +riistäytyä irti, mutta heikonsi vain itseänsä. Nahkapukuinen rengas +puristui tiukemmalle heidän ympärilleen odottaen loppuiskua. Mutta +yht'äkkiä hän heilautti painijan tempulla itsensä hieman sivuun ja iski +samalla vastustajaansa päällään. Vastoin tahtoaan Karhu liikahti +taaksepäin ja menetti varman otteensa. Samassa Mackenzie heittäytyi +kaikella painollaan eteenpäin sysäten vastustajansa piirin läpi syvään +lumeen. Karhu kömpi pystyyn ja tuli takaisin alkaakseen uudestaan. + +"Mieheni!" huudahti Zarinska levottomasti. + +Jousenjänteen helähtäessä Mackenzie kyyristyi, ja luukärkinen nuoli +singahti hänen ylitsensä Karhun rintaan. Hyökkäävä jättiläinen kaatui +kyyristyneen vastustajansa päälle. Seuraavassa silmänräpäyksessä +Mackenzie oli pystyssä. Karhu makasi liikkumattomana, mutta tulen +takana taikuri otti esille uuden nuolen. Mackenzien veitsi välähti. Hän +oli tarttunut sen kärkeen. Leimauksena lennähti raskas ase yli nuotion. +Noita kaatui suullensa hehkuvaan tuhkaan. Veitsi oli tunkeutunut hänen +kurkkuunsa vartta myöten. + +Klik! Klik! -- Kettu oli ottanut Thling-Tinnen luodikon ja koetti +turhaan työntää patruunaa paikalleen. Mutta hän pysähtyi Mackenzien +ääneensä nauraessa. + +"Vai niin. Kettu ei ole oppinut pitelemään ampuma-aseita. Hän on vielä +nainen. Tule! Tuo pyssy, minä näytän sen sinulle." + +Kettu epäröi. + +"Tule, minä sanon!" + +Intiaani lähestyi kuin piesty koira. + +"Näin ja näin -- nyt on pyssy ladattuna." Patruuna oli piipussa ja hana +vireessä, kun Mackenzie kohotti pyssyn olkapäätänsä vasten. + +"Kettu sanoi, että tänä yönä tehdään suuria töitä, ja hän puhui totta. +Suuria töitä on tehty, mutta pienin niistä on Ketun tekemä. Vieläkö hän +yhä aikoo ottaa Zarinskan majaansa? Onko hän ehkä halukas lähtemään +samaa tietä kuin pappi ja Karhu? Eikö? Hyvä on!" + +Mackenzie kääntyi ylenkatseellisesti ja veti veitsensä papin kurkusta. + +"Onko ketään nuorta miestä, jota vielä haluttaa tapella? Jos on, ottaa +Susi heidät kaksin ja kolmin, kunnes ketään ei ole jäljellä. Eikö? +Hyvä! Thling-Tinne, minä annan sinulle nyt tämän luodikon toisen +kerran. Jos tulee päivä, jolloin sinä matkaat Yukonin maahan, niin +tiedä, että sinulla on aina paikka ja paljon ruokaa Suden tulella. Yö +alkaa muuttua päiväksi. Minä lähden, mutta voin tulla uudestaan. Ja +viimeisen kerran -- muistakaa Susien lakia!" + +Hän näytti heistä yliluonnolliselta, kun hän meni Zarinskan luo. Tyttö +astui paikalleen valjakon päähän, ja koirat syöksähtivät liikkeelle. +Muutaman minuutin kuluttua he katosivat haaveelliseen metsään. +Odotettuaan sen aikaa pisti Mackenzie jalkansa lumikenkiinsä +seuratakseen. + +"Onko Susi unhottanut ne viisi pitkää tupakkakääröä?" + +Mackenzie kääntyi Kettuun vihaisesti, mutta leikillinen hymy ilmestyi +sitten hänen kasvoilleen. + +"Annan sinulle yhden lyhyen käärön." + +"Niinkuin Susi vain parhaaksi näkee", vastasi Kettu arasti, ojentaen +kätensä. + + + + +Tuhat tusinaa. + + +David Rasmussen oli uuttera ihminen, ja niinkuin moni häntä suurempi +mies, takertui hänkin yhteen ainoaan ajatukseen. Ja sentähden, kun hän +kuuli torventoitotuksen Pohjoismaasta, suunnitteli hän uskaliaan +keinotteluyrityksen ja pani sitten liikkeelle koko toimintatarmonsa +toteuttaakseen sen. Hän teki ripeitä ja tarkkoja laskelmia, ja +tulevaisuus näytti hänestä ruusunpunaiselta. Hän oli aivan varma, että +munia myytiin Dawson'issa viidestä dollarilta tusina. Ja tästähän +seurasi eittämättömästi, että tuhat tusinaa munia tuottaisi tuossa +kultaisessa kaupungissa viisi tuhatta dollaria. + +Toiselta puolen täytyi myöskin kustannukset ottaa huomioon, ja hän teki +sen ja teki sen sangen tarkasti, sillä hän oli ajatteleva mies, +erinomaisen käytännöllinen ja neuvokas, eikä hän koskaan antanut +sydämensä lämmetä minkäänlaisesta mielikuvituksesta. Jos hän laskisi +kustannukset viideksitoista sentiksi tusinalta, niin nousisi +kokonaissumma tuhannelta tusinalta sataanviiteenkymmeneen dollariin -- +jonninjoutava summa suunnattomaan voittoon nähden. Ja jos hän myöskin +otaksuisi, ainoastaan otaksuisi -- tehdäkseen kerran itsensä vikapääksi +tarpeettomaan hullutukseen -- että hänen itsensä ja munien kuljetukseen +menisi sen lisäksi vielä kahdeksansataa viisikymmentä, niin jäisi +hänelle joka tapauksessa neljätuhatta puhdasta voittoa, kun oli myynyt +viimeisen munan ja saanut viimeisen maksun kultahiekassa. + +"Sillä katsos, AIma" -- hän teki aina laskelmia vaimonsa kanssa, hauska +ruokasali tulvillaan karttoja, virallisia tiedonantoja, matkailijain +käsikirjoja ja "Alaskan oppaita" -- "katsos, kustannuksista ei voi +oikeastaan puhua, ennenkuin tullaan Dyea'an; matka sinne tekee +viisikymmentä dollaria ensimäisessä luokassa. Ja Dyea'sta Lake +Linderman'iin kuljettavat intiaanikantajat tavaroita kahdestatoista +sentistä naulan -- siis kahdestatoista dollarista sata eli +sadastakahdestakymmenestä tuhat. Jos nyt otaksutaan, että minulla on +tuhat viisisataa naulaa, niin se maksaa satakahdeksankymmentä dollaria +-- sanokaamme varmuuden vuoksi kaksisataa. Olen kuullut eräältä +luotettavalta klondykelaiselta, joka on vasta tullut sieltä, että voin +ostaa itselleni veneen kolmella sadalla. Ja sama mies on sanonut, että +voin olla varma siitä, että saan mukaani pari matkustajaa, jotka +maksavat siitä hyvästä sataviisikymmentä kumpainenkin, niin että minä +siten saan veneen ilmaiseksi, ja sitäpaitsi he voivat auttaa minua +veneen hoitamisessa. Ja -- siinä kaikki! Dawson'issa kuljetan minä +munat maihin veneestä. No, katsokaamme nyt, paljoko kustannukset +kaikkiaan tekevät. -- Viisikymmentä dollaria San Franciscosta Dyea'an +-- kaksisataa Dyea'sta Linderman'iin -- veneen maksavat matkustajat -- +siis kaiken kaikkiaan kaksisataaviisikymmentä", laski hän ripeästi. "Ja +vielä satanen pukuuni ja varustuksiini", lisäsi mies iloisesti, "niin +jää viisisataa odottamattomiin menoihin. Ja muuten, mitä odottamatonta +siellä juuri voisi sattua?" + +Alma kohautti olkapäitään ja liikautti kulmakarvojaan. Jos tuo laaja +Pohjola saattoi niellä miehen ja tuhat tusinaa munia, niin oli siellä +varmasti tilaa muullekin, mitä hän mahdollisesti omisti. Näin mietti +vaimo itsekseen, mutta ei virkkanut mitään. Hän tunsi David Rasmussenin +liian hyvin tehdäkseen vastaväitteitä. + +"Lisäten kuukauden tilapäisiin viivytyksiin pääsen perille kahdessa +kuukaudessa. Ajatteles, Alma! Neljätuhatta kahdessa kuukaudessa. Se on +toista kuin niukka satanen kuukaudessa niinkuin täällä! No mitäs? +Sitten voimme asettua asumaan vähän syrjään keskuksesta, jotta on +enemmän tilaa, johdamme kaasun joka huoneeseen, ikkunoistamme ihailemme +hyvää näköalaa, ja nykyisen talomme vuokralaiset maksavat runsaasti +kaikki veromme, vakuutusmaksumme ja vetemme. Sitäpaitsi ehkä +löydän tuolla pohjoisessa kultasuonen ja voin palata kotiin +miljoonanomistajana. No, sanoppas nyt, Alma, eikö viekoittele?" + +Alman oli pakko myöntää. Olihan eräs hänen omakin sukulaisensa, +vaikkakin kaukainen ja lisäksi kelvoton hulttio, tuonut tullessaan +lumotusta Pohjolasta sadantuhannen arvosta kultahiekkaa, puhumattakaan +omistusoikeudesta puoleen siitä onkalosta, mistä tuo kultahiekka oli +saatu! + +David Rasmussenin puotipalvelija hämmästyi, kun näki isäntänsä +punnitsevan munia vaa'alla myymäpöydän nurkalla, mutta Rasmussen itse +hämmästyi vielä enemmän huomatessaan, että tusina munia painoi +puolitoista naulaa, siis tuhat tusinaa jo puolitoistatuhatta naulaa! +Kuinka sitten kuljettaa mukanaan vaatteet, peitteet, keittoastiat ja +tarpeelliset muonavarat? Tämä havainto kumosi kaikki hänen laskelmansa, +ja hän ajatteli jo aloittaa ne alusta, kun hänen mieleensä juolahti +punnita vain pieniä munia. "Ovatpa ne isoja tai pieniä", ajatteli hän +nerokkaasti, "joka tapauksessa tusina on aina tusina"; mutta tusina +pikkumunia painoi vain naulan ja neljänneksen. Senjälkeen San +Franciscon kaupungissa juoksenteli touhukkaita asiamiehiä, ja muna- ja +maitokaupoissa ihmeteltiin, miksi sellaiset munat, jotka painoivat +vähemmän kuin kaksikymmentä unssia tusina, olivat yht'äkkiä saaneet +niin suuren kysynnän. + +Rasmussen kiinnitti pienen talonsa tuhannesta dollarista, majoitti +vaimonsa tilapäisesti sukulaisten luo, hylkäsi entisen ammattinsa ja +läksi kohti Pohjolaa. Peläten ylittävänsä laskunsa hän matkusti +toisessa luokassa, jossa matkustajatulvan vuoksi oli vielä huonompi olo +kuin välikannella; ja kesän lopulla hän kalpeana, horjuen poistui +munineen laivasta Dyean rannassa. Pian muuten palasi hänen käyntinsä +varmuus ja samoin hänen ruokahalunsa. Hänen ensimmäinen keskustelunsa +Chilcootin kantajain kanssa ravisteli häntä kelpolailla ja herätti +hänen jäykkyytensä. Tavarainkannosta kahdenkymmenenkahdeksan mailin +matkalta he vaativat neljäkymmentä senttiä naulalta, ja hänen +ähkiessään ja syljeskellessään mokomalle kiskomiselle kohosi hinta +neljäänkymmeneenkolmeen. Viisitoista juroa intiaania oli jo +kiinnittämässä kantohihnoja hänen laatikkoihinsa sovittuaan +neljänkymmenenviiden sentin maksusta, mutta he irroittivat ne jälleen, +kun heille tarjosi neljäkymmentäseitsemän eräs likaisessa paidassa ja +kuluneissa housuissa kävelevä Skagwayn porho, joka kadotettuaan +Valkealla Harjanteella hevosensa nyt epätoivoisesti yritti päästä +perille yli Chilcootin. + +Mutta Rasmussen piti oman päänsä ja palkkasi viidelläkymmenellä +sentillä kantajat, jotka kahdessa päivässä kuljettivat hänen munansa +Lindermanin-järvelle. Mutta viisikymmentä senttiä naulalta teki tuhat +dollaria tonnilta; siksipä puolentoistatuhannen naulan kuljetukseen +meni koko hänen vararahastonsa ja hän takertui kiinni kaikkein +houkuttelevammassa paikassa, josta joka päivä aivan hänen silmäinsä +edessä lähti uusia vastarakennettuja veneitä Dawsoniin. Kuvaamaton +touhu vallitsi rannassa, missä veneitä rakennettiin. Ihmiset ahersivat +kuin hullut aamusta iltaan niin kauan kuin voimia riitti, tilkitsivät, +löivät nauloja, tervasivat epätoivoisella kiireellä; jonka syyn kaikki +tiesivät. Päivä päivältä lumiraja ryömi yhä alemmaksi paljaita +kallionkupeita myöten ja myrsky seurasi myrskyä rakeineen, +räntäsateineen ja lumineen, ja mataloissa, tyvenissä poukamissa vesi +jäätyi yhä lujemmin. Joka aamu työstä uupuneet miehet käänsivät valjut +kasvonsa järvelle päin nähdäkseen, oliko se vielä avoin. Jääpeite +järvellä olisi ollut heidän toiveittensa surma, sillä he toivoivat +ennättävänsä vielä alas vuolasta jokea, ennenkuin venekulku kävisi +mahdottomaksi tällä järvijaksolla. + +Kaiken levottomuutensa lisäksi Rasmussen vielä huomasi, että hänellä +oli täällä kolme kilpailijaa munayrityksessään. Tosin yhtä heistä, +pientä saksalaista, oli kohdannut onnettomuus ja hän oli aikeissa +lähteä takaisin itse kantaen viimeistä tavaralaatikkoaan; mutta +molemmilla toisilla oli veneet melkein valmiina, ja he rukoilivat joka +päivä kaupustelijain jumalaa viivyttämään talven rautaisen käden +puristusta vielä edes yhden vuorokauden. Mutta tuo rautakoura likisteli +jo maata. Muutamia ihmisiä oli jo paleltunut kuoliaaksi ensimmäisessä +myrskyssä, joka oli raivonnut Chilcootissa, eikä Rasmussen itsekään +huomannut, ennenkuin oli palelluttanut varpaansa. Hänelle tarjoutui +tilaisuus päästä matkustajana erään veneen mukana, joka juuri oli +lähdössä pienten jääsirpaleiden peittämälle joelle; mutta siihen olisi +tarvittu kaksisataa dollaria käteistä, ja rahaa ei hänellä ollut. + +"Luulen, että teidän on paras vielä vähän aikaa odottaa", sanoi hänelle +ruotsalainen kirvesmies, joka oli täältä löytänyt kultamaansa ja jolla +oli riittävästi ammattitaitoa ja järkeä älytäkseen sen. "Odottakaa +vielä hiukan, niin minä rakennan teille oivallisen veneen, niin totta +kuin nimeni on Petter." + +Luottaen tähän epämääräiseen lupaukseen Rasmussen palasi +Crater-järvelle ja tapasi pari sanomalehden kirjeenvaihtajaa, joiden +matkatavarat olivat hajallaan pitkin solaa Stone Housen ja Happy Campin +välillä. + +"Niin", sanoi hän heille merkitsevästi, "minulla on tuhat tusinaa munia +Lindermanilla ja venettäni rakennetaan parhaillaan. Pidän itseäni +onnellisena, kun sain sen. Tiedättekös, veneet ovat hirveän kalliita +nykyjään, eikä niitä saa enää hinnalla eikä millään!" + +Silloin kirjeenvaihtajat miltei nyrkit ojossa ryntäsivät hänen +kimppuunsa, jotta hän ottaisi heidät mukaansa. He rapistelivat +seteleitä hänen nenänsä edessä ja helistelivät kultarahoja kädessään. +Hän ei ensin suostunut heitä kuulemaankaan, mutta myöntyi viimein, ja +lopulta saatiin jonkinlainen sopimus aikaan kumpaisenkin maksaessa +kolmesataa dollaria. He työnsivät hänelle rahat etukäteen, ja heidän +kirjoittaessaan lehdelleen artikkelia "laupiaasta samarialaisesta" ja +tämän tuhannesta munatusinasta lähti "samarialainen" itse juoksujalkaa +ruotsalaisen luo Lindemanille. + +"Hei, joutuin, antakaa veneeni!" huusi hän tervehdyksen asemesta +helistellen kirjeenvaihtajain kultaa ja ahneesti katsellen valmista +venettä. + +Ruotsalainen silmäili häntä hämmästymättä ja pudisti päätään. + +"Paljonko teille on luvattu siitä? Kolmesataako? Tässä on neljäsataa. +Ottakaa rahat!" + +"Ei, en voi! Johan sanoin, että vene on ostettu. Jos te vähän +odotatte..." + +"Tässä on kuusisataa! Viimeinen tarjoukseni... Niin tai ei? Sanokaa +tilaajallenne, että on tullut väärinkäsitys." + +Ruotsalainen horjui. + +"No, jos tuota sitten", tuumi hän, ja Rasmussen näki hänet viimeisen +kerran elämässään, kun hän turhaan koetti murteellisella kielellään +selittää toisille ostajille, että oli tapahtunut väärinkäsitys. + +Saksalainen luiskahti ja katkaisi jalkansa Deep Laken jyrkänteessä; +sitten hän myi koko varastonsa dollarista tusinan ja palkkasi +saamillaan rahoilla kantajaintiaanit viemään hänet takaisin Dyeaan. +Mutta toiset kaksi kilpailijaa lähtivät heti Rasmussenin jäljestä +seuraavana aamuna hänen painuessaan matkaansa kirjeenvaihtajineen. + +"Paljonko teillä on munia?" huusi hänelle toinen kilpailijoista, laiha +ja pienikasvuinen uusenglantilainen. + +"Tuhat tusinaa", vastasi ylpeästi Rasmussen. + +"No, sitten lyön vetoa, että ajan ohitsenne. Minulla on +kahdeksansataa." + +Kirjeenvaihtajat tarjoutuivat lainaamaan rahat, mutta Rasmussen +kieltäytyi vedonlyönnistä; silloin yankee teki tarjouksensa toiselle +kilpailijalle, ruskettuneelle merimiehelle, joka lupasi näyttää, kuinka +vesillä on kuljettava. Ja tosiaan näyttikin kohotettuaan ison +neliskulmaisen purjeen, jonka painosta veneen kokka painui puolittain +veden alle. Hän pääsi ensimmäisenä Lindermanin-järveltä, mutta purjehti +varomattomana ahtaassa väylässä lasteineen päivineen kivelle keskellä +kuohuvia pyörteitä. Rasmussen ja yankee, jolla myöskin oli kaksi +matkustajaa, kantoivat lastinsa selässään ohi pyörteiden ja ohjasivat +sitten köysien avulla tyhjät veneensä Bennetin-järvelle. + +Viimeksimainittu, pituudeltaan kaksikymmentäviisi mailia, on kapea ja +syvä; se on jonkinlainen kouru vuorten keskellä, ja siellä raivoaa +ainainen myrsky. Rasmussen pysähtyi hiekkatörmälle järven alkupäähän, +jonne oli jo kerääntynyt paljon väkeä ja veneitä, mitkä myöskin olivat +olleet kiirehtimässä pohjoiseen, kunnes napaseudun talvi oli heidät +yllättänyt. Aamulla hän heräsi etelätuulen vihellykseen; tuuli, joka +oli jäähtynyt vuorten valkeiksi käyneillä huipuilla ja jäätyneissä +laaksoissa, oli kylmä kuin pahin pohjoismyrsky. Mutta ilma oli selkeä +ja hän näki yankeen jatkavan matkaansa eteenpäin täysin purjein. Sitten +toisetkin veneet lähtivät selälle ja kirjeenvaihtajat innostuivat. + +"Me saavutamme hänet ennen Cariboo Crossingia", vakuutti Rasmussen, kun +purje oli nostettu ja ensimmäiset jäiset hyrskyt kohahtelivat "Alman" +kokassa. + +Täytyy myöntää, että Rasmussen koko elinikänsä oli enemmän karttanut +kuin rakastanut vettä, mutta nyt hän tarttui vavahtelevaan perämelaan +hammasta purren ja kasvoilla jäyhä ilme. Hänen tuhat munatusinaansa +olivat hänen silmäinsä edessä veneen pohjalla huolellisesti pakattuina +kirjeenvaihtajain matkatavaroiden alle, ja hänen ajatuksissaan väikkyi +hänen talonsa ja tuhannen dollarin kiinnitys. Oli hirveän kylmä. +Aika-ajoin piti vetää perämela ylös ja ottaa toinen, kunnes matkustajat +olivat kirveillä hakanneet jään edellisestä. Kaikkialla, minne +vesityrskeet ulottuivat, ne viipymättä jäätyivät, ja vettä viistävät +purjeet peittyivät pian jäähileillä. "Alma" kulki vaivalloisesti +eteenpäin korkeiden aaltojen harjalla saumat ritisten ja vuotaen, +mutta sen sijaan että olisivat ammentaneet vettä, murskasivat +kirjeenvaihtajat jäätä ja heittivät lohkareet yli laidan. Lepoa ei +ollut hetkistäkään. Vimmattu kilpajuoksu lähenevän talven kanssa oli +alkanut, ja veneet kiitivät eteenpäin epätoivoisena ketjuna. + +"Mi... mi... mistään hinnasta emme saa pysähtyä!" mutisi toinen +kirjeenvaihtaja hampaat kalisten kylmästä, mutta ei pelosta. + +"Se on totta! Ohjatkaa keskeltä väylää, veikkonen!" rohkaisi toinen. + +Rasmussen vastasi tylsäjärkisen hymyllä. Pakkasen kahlehtimat rannat +olivat kuohujen peitossa, ja keskellä selkääkin piti myötäänsä varoa +isoja laineita. Jos olisi laskenut purjeen, olisivat aallot heti +saavuttaneet ja upottaneet veneen. Tuontuostakin he sivuuttivat +veneitä, jotka olivat ajautuneet kiviin, yhden juuri sillä hetkellä, +kun laine vyöryi sen ylitse. Heidän takanaan pikku vene, jossa istui +kaksi henkeä, kääntyi sivuttain ja kellahti kumoon. + +"Nä... nä... näettekö", huusi se, jonka hampaat kalisivat. + +Rasmussen puri hammasta ja kivusta huolimatta puristi vielä lujemmin +perämelaa. Monta kertaa heitä tavoitteleva hyöky vyörähti "Alman" +leveää neliskulmaista perää vasten työntäen sen oikeasta suunnasta +pois; vasta kaikki voimansa ponnistaen hänen onnistui kääntää vene +jälleen tolalleen. Hymy jähmettyi hänen kasvoilleen, ja hänen +ulkomuotonsa hämmästytti kirjeenvaihtajia. + +He kiitivät ohi kallion, joka yksinäisenä törrötti sadan yardin päässä +rannasta. Sen laineiden huuhtelemalla huipulla kirkui villisti mies +voittaen hetkeksi myrskyn pauhunkin äänellään. Mutta seuraavassa +silmänräpäyksessä oli "Alma" jo jättänyt sen taakseen ja kallio +muuttunut pieneksi mustaksi pilkuksi kuohuvan aallokon keskellä. + +"Se oli yankeemme loppu! Mutta missä merimies on?" huusi toinen +matkustajista. + +Rasmussen katseli olkansa ylitse mustaa neliskulmaista purjetta. Hän +oli nähnyt, kuinka se sukelsi sumusta tuulen päältä ja tarkannut jo +noin tunnin ajan, kuinka se oli kasvamistaan kasvanut. Merimies oli +nähtävästi korjannut vaurionsa ja koetti nyt ottaa hukattua aikaa +takaisin. + +"Siinä hän on! Katsokaa!" + +Molemmat matkustajat heittivät sylistään jääkantamuksen katsoakseen +selälle. Heidän takanaan oli jo kaksikymmentä mailia Bennetin-järveä, +-- oikea myrskyävä meri vuorenkorkuisia laineita. Milloin nousten +milloin laskien kiiti merimies kuin myrskynjumala heidän ohitseen +veneessään. Hänen suunnaton purjeensa aivan kuin repi veneen irti +aallonharjalta ja heitti sen ryskyen ja paukkuen alhaalla ammottavaan +syvyyteen. + +"Laineet eivät sitä saavuta!" + +"Mutta ... sa-saattepa nähdä, että hän laskettaa nokka edellä pohjaan." + +Näitä sanoja parhaillaan lausuttaessa peittyi musta purjekangas +näkyvistä korkean laineen taakse. Vielä toinen laine vyörähti sen +paikan yli, sitten vielä yksi, mutta venettä ei enää näkynyt. "Alma" +kiiti ohitse. Vedessä uiskenteli airon- ja laatikonkappaleita. Noin +kahdenkymmenen yardin päässä vilahti jonkun käsi ja näyttäytyi +pörröinen pää. + +Hetkisen vallitsi äänettömyys. Kun edestäpäin alkoi toinen ranta +häämöttää, löivät laineet niin lakkaamatta veneeseen, etteivät +kirjeenvaihtajat enää särkeneet jäätä, vaan ammensivat ämpäreillä +vettä. Mutta sekin oli riittämätöntä, ja äänekkään väittelyn jälkeen +Rasmussenin kanssa he kävivät käsiksi matkatavaroihin. Jauhot, lihat, +pavut, peitteet, matkakeittiö, nuorat -- kaikki mitä käsiin sattui +lensi yli laidan. Vene keveni heti; siihen tuli vähemmän vettä, ja se +liukui vapaammin aalloilla. + +"No, kyllä jo riittää!" huusi synkästi Rasmussen, kun he tarttuivat +päällimmäiseen munalaatikkoon. + +"Eikä perhanassa riitä!" vastasi kivakasti kylmästä +tärisevä kirjeenvaihtaja. Lukuunottamatta muistiinpanojaan ja +valokuvauskoneitaan he olivat menettäneet kaiken omaisuutensa. Hän +kumartui, tarttui erääseen laatikkoon ja alkoi irroittaa sitä nuorista. + +"Heittäkääpäs! Heittäkääpäs, sanon teille!" + +Rasmussenin oli onnistunut vetää esille revolverinsa, ja pidellen +kyynärpäällään perämelaa paikoillaan hän tähtäsi kirjeenvaihtajaan. +Kirjeenvaihtaja hyppäsi penkille ja huojui edestakaisin uhkaavin, vihan +vääristämin kasvoin. + +"Hyvä Jumala!" + +Näin huusi toinen kirjeenvaihtaja heittäytyen suin päin veneen +pohjalle. Rasmussenin huomaamattomuuden tähden oli vene joutunut omiin +valtoihinsa kietoutuen laineisiin. Purjeet lepattivat höllinä, ja puomi +heilahti kauhealla voimalla veneen ylitse heittäen raivostuneen +kirjeenvaihtajan yli laidan katkaistuaan hänen selkänsä. Sitten masto +ja purjeet putosivat veteen. Seuraava laine peitti kaikki, ja Rasmussen +kiiruhti ämpärin luo. + +Puolen tunnin aikana kiiti heidän ohitseen useampia veneitä, sekä +pieniä että isoja. Mutta äkkiä ilmestyi näkyviin kymmentonninen jaala +ja alkoi perikatonsa uhalla vähentää purjeitaan pyrkien lähemmäksi. + +"Pysykää loitommalla! Pysykää loitommalla!" karjui Rasmussen. + +Mutta hänen matalan veneensä laita hipoi jo raskaan aluksen kylkeä, ja +henkiinjäänyt kirjeenvaihtaja nousi jaalaan. Rasmussen hyökkäsi kuin +kissa laatikoiden luo ja sitten "Alman" kokkaan koettaen puutunein +sormin kiinnittää venettään jaalasta riippuvaan köyteen. + +"Nouskaa kannelle!" huusi hänelle joku punapartainen mies. + +"Minulla on täällä tuhat tusinaa munia!" huusi hän vastaan. "Ottakaa +minut hinattavaksenne! Maksan teille siitä!" + +"Joutukaa kannelle!" huusivat kaikki yhteen ääneen. + +Korkea, kuohupäinen laine ryntäsi jaalaa vasten ja oli upottaa "Alman". +Jaala peräytyi; miehistö nosti kiroillen purjeita. Rasmussen kiroili +vastaan ja ryhtyi ammentamaan vettä. Masto ja purjeet, jotka +laahautuivat ehjiksi jääneissä köysissä, olivat veneelle kuin ankkurina +pitäen sitä tuulen suunnassa ja antaen Rasmussenille tilaisuuden +ammentaa vettä. + +Kolmen tunnin kuluttua hän kohmettuneena, väsyneenä, mielipuolen +näköisenä, mutta yhä ammentaen vettä saapui jäiselle rannalle lähelle +Cariboo Crossingia. Kaksi miestä -- hallituksen kuriiri ja sekarotuinen +opas -- vetivät hänet kuivalle, pelastivat hänen tavaransa ja +korjasivat "Alman" talteen. He pyrkivät vastakkaiseen suuntaan +intiaaniruuhellaan ja ottivat hänet yöksi leiriinsä. Aamulla he +jatkoivat matkaansa, mutta hän päätti jäädä muniensa luo. Siitä pitäin +alkoi sanoma tuhannen munatusinan omistajasta levitä ympäri tienoota. +Kullanetsijät, jotka kiiruhtivat paikoilleen ennen talven tuloa, veivät +tietoja hänen tulostaan. Harmaat, vanhat Forty Milen ja Circle Cityn +asukkaat, nuo iänikuiset esitaistelijat rautaisine leukapielineen, +miehet, jotka olivat kovetuttaneet mahalaukkunsa alituisella kuivien +papujen syönnillä, alkoivat häntä mainittaessa heltyneinä muistella +kananpoikia ja vihanneksia. Dyeassa ja Skagwayssa oltiin huvitettuja +hänen olemassaolostaan ja udeltiin tietoja hänen tulostaan jokaiselta, +ken vain ilmestyi paikkakunnalle, sillä aikaa kuin Dawson -- tuo +kultapitoinen, mutta munakasta kaipaava Dawson -- ikävissään urkki +jokaiselta tulokkaalta tietoja hänestä. + +Mutta tästä kaikesta Rasmussen ei tietänyt mitään. Haaksirikkonsa +jälkeisenä päivänä hän paikkasi "Almansa" ja lähti matkalle. Ankara +itätuuli puhalsi suoraan hänen kasvoihinsa, mutta hän turvautui +airoihin ja työskenteli niiden avulla miehuullisesti, vaikkakin puolet +hänen aikaansa kului niiden puhdistamiseen jäistä, jolloin vene +alituiseen ajelehti takaisinpäin. Paikkakunnan tavan mukaan hän kerran +ajautui rannalle Windy Armin kohdalla; kolme kertaa hän ajoi +matalikolle ja sai veneensä täyteen vettä ja vihdoin Marsh-järven +lähellä hän tarttui jäihin. "Alma" ruhjoutui näissä kamppailuissa +pahasti, mutta munat säilyivät eheinä. Hän raahasi ne maihin jäätä +myöten kahden mailin matkan ja rakensi siihen varastohuoneen, joka +sitten säilyi vuosikausia ja jota asiantuntijat näyttivät +äskentulleille. + +Nyt oli Dawsoniin jäljellä puolituhatta mailia pakkastaivalta; +vesitietä ei enää päässyt. Ja Rasmussen lähti omituisen jännittynyt +ilme kasvoillaan tallustelemaan takaisin järviä myöten. Mitä hän sai +kärsiä tällä yksinäisellä taivalluksellaan, jolloin hänellä oli +mukanaan vain peite, kirves ja kourallinen papuja, -- se pysyy +selvittämättömänä tavallisille kuolevaisille. Käsittää voi sen vain +kokenut pohjankävijä. Riittäköön, kun mainitsemme, että hän +Chilcootissa joutui lumimyrskyyn ja luovutti sitten kaksi varvastaan +Sheep Campin välskärille. Mutta jaloillaan hän seisoi taas pestessään +astioita "Pawonassa", joka purjehti Puget-salmeen, ja sieltä eteenpäin +San Franciscoon hän pääsi hiilenkantajana eräässä Tyynenmeren yhtiön +laivassa. Surkuteltavan näköisenä, pörröisenä ja ontuvana hän nilkutti +upeaan pankkihuoneeseen ottaakseen taloonsa toisen kiinnityksen. +Laihtuneet posket paistoivat takkuisen parran läpi, mutta syvälle +kuoppiinsa painuneissa silmissä oli kylmä välke. Hänen kätensä olivat +halkeilleet pakkasesta ja kovasta työstä, ja kynsien alle oli +kerääntynyt likaa kivihiilentomusta. Hän puhui katkonaisesti munista, +jääesteistä, tuulesta ja aallokosta, ja kun hänelle ei luvattu tuhatta +enempää, niin hän alkoi mutista aivan käsittämätöntä sekasotkua: +koirien ja koiranruoan hinnoista ja sellaisista asioista kuin +lumikengistä, mokkasiineista ja talviteistä. Hänelle annettiin +puolitoistatuhatta, enemmän kuin talon arvokaan oli, ja huoahdettiin +helpotuksesta, kun hän poistui tuherrettuaan nimensä paperiin. + +Kahden viikon kuluttua hän sivuutti Chilcootin kolmine koirarekineen, +viisi ajokasta kussakin. Yhtä valjakkoa ajoi hän itse, toisia ohjaamaan +hän oli palkannut kaksi intiaania. Marsh-järven luona he avasivat +varastoaitan ja kuormittivat rekensä. Mutta rekitietä ei vielä ollut. +Hän lähti ensimmäisenä matkalle jäitse, ja hänen osalleen joutui polkea +lumi ja tasoittaa terävät virran kasaamat jääharjanteet. Takanaan hän +näki usein nuotiosavun ohuena juovana kohoavan tyyneen ilmaan ja +ihmetteli, miksi nuo ihmiset pysyttelivät hänen kintereillään. Hänhän +oli outo näillä tienoin eikä ymmärtänyt mitään. Ei hän käsittänyt +intiaaniensakaan tarkoitusta, kun nämä koettivat hänelle selittää +asiaa. Näiden mielestä oli koko matka sulaa hulluutta; mutta kun he +alkoivat napista ja vastustella aamuisin yöleiriltä lähdettäessä, +pakotti hän revolverillaan heidät tottelemaan. + +Kun hän putosi sulaan White Horsen luona ja palellutti jalkansa, joka +oli vielä hyvin hellä ja arka viimeisen samanlaisen tapauksen johdosta, +toivoivat intiaanit hänen pysähtyvän. Mutta hän kääri jalkansa +peitteeseen ja sijoitti sen ämpärin paksuisena mahdottoman isoon +mokkasiiniin ohjaten, kun oli hänen vuoronsa, etumaista valjakkoa. Tämä +oli tehtävistä vaikeimpia, ja intiaanit tunsivat häntä kohtaan +kunnioitusta, vaikkakin he koputtelivat sormillaan otsaansa hänen +selkänsä takana ja pudistelivat merkitsevästi päätään. Kerran yöllä he +koettivat paeta; mutta hänen kuuliensa rapina hangella sai heidät +palaamaan tottelevaisina vaikkakin vapisten. Sitten nämä hurjat +Chilcootin miehet liittoutuivat keskenään ottaakseen hänet hengiltä; +mutta hän nukkui kevyesti kuin kissa eikä sopivaa tilaisuutta heille +tarjoutunut. Monesti he koettivat selittää hänelle, mitä takanapäin +näkyvät savujuovat merkitsivät; mutta hän ei käsittänyt sitä, vaan kävi +entistäänkin epäluuloisemmaksi. Kun he tuijottivat synkkinä tai +vastustelivat, sivalsi hän syyllistä ruoskalla kasvoihin ja jäähdytti +heidän kapinaintoaan näyttämällä aina vireessä olevaa revolveriaan. + +Siten hän matkusti eteenpäin lakkaamatta kapinoivine palvelijoineen, +villeillä koirilla tietä myöten, joka piti kaikki voimat kovalla +koetuksella. Hän tappeli intiaanien kanssa, jotteivät nämä häntä +pettäisi, koirien kanssa, jotteivät ne pääsisi laatikoiden kimppuun, +pakkasen, jään ja säryn kanssa, sillä hänen jalkansa ei koskaan +parantunut umpeen. Heti kun uusi kudos oli kasvanut, palellutti ja +vikuutti hän sen taas pakkasessa, joten muodostui märkivä, miltei +nyrkinmentävä haava. Aamulla, kun hän ensi kerran astui kipeälle +jalalleen, huimasi hänen päätään ja hän oli menettää tajuntansa +tuskasta, joka sitten päivän pitkään hieman hellitti uudistuakseen +jälleen, kun hän ryömi peitteen alle koettaen nukahtaa. Ja siitä +huolimatta hän, joka ennen oli istunut konttorissaan, teki työtä ei +ainoastaan enemmän kuin intiaaninsa, jotka hän kokonaan uuvutti, vaan +enemmän kuin koiransakin. Missä määrin hän ponnisti voimiaan, kuinka +paljon hän kärsi, sitä hän ei kyennyt tajuamaan itsekään. Aatteestaan +kiinnipitävänä miehenä hän pysyi uskollisena suunnitelmalleen. Hänen +tajunnassaan oli ensimmäisellä sijalla Dawson ja toisella -- tuhat +tusinaa munia; niiden välimailla pyöri hänen "minänsä" koko ajan +koettaen sulattaa niitä yhteen, yhdeksi ainoaksi kullanhohteiseksi +pisteeksi. Tuo kullanhohteinen piste oli viisituhatta dollaria -- hänen +ihanteittensa todellistuminen ja lähtökohta kaikille uusille aatteille, +joita hänen mielessään saattoi itää. Kaikessa muussa hän toimi kuin +käyntiin pantu kone. Ympäristöään hän ei huomannut ollenkaan, vaan +katseli kaikkea kuin noetun lasin läpi pysäyttämättä ajatuksiaan +mihinkään. Hänen kätensä työskentelivät koneen tiedottomalla +varmuudella, ja aivan samoin toimi hänen ajatuksensa. Hänen +kasvojenilmeensä, muuttui niin jännittyneeksi, että intiaanitkin +alkoivat pelätä ja ihmetellä tuota kummallista valkonaamaa, joka oli +tehnyt heidät orjikseen ja niin käsittämättömällä tavalla pani heidät +ponnistamaan voimiaan. + +Äkillinen säänmuutos tapahtui Le-Bargen-järvellä, kun avaruuden kylmyys +kosketti meidän taivaankappalettamme ja lämpömittari laskeutui enemmän +kuin kuusikymmentä astetta nollapisteen alapuolelle. Tällöin +työskennellessään avosuin voidakseen vapaammin hengittää Rasmussen +kylmetytti keuhkonsa ja kärsi koko loppumatkan ajoittaista kuivaa +yskää, joka erittäinkin paheni nuotiotulen savusta ja ylenmääräisistä +rasituksista. Thirty Milen kohdalla ei joki ollut läheskään jäätynyt, +ja ainoastaan paikkapaikoin oli muodostunut heikkoja siltoja kapean +rantajään ollessa epävarmaa ja pettävää. Mutta tuolle ohuelle +rantajäällekin Rasmussen ajoi pelkäämättä, ja seuralaistensa +hangotellessa vastaan hän turvautui revolveriin. Jonkinlaista +varovaisuutta näillä jääsilloilla kumminkin saattoi noudattaa +huolimatta siitä, että ne olivat lumen peitossa. Niiden yli kuljettiin +lumikengillä, käsissä pitkät sauvat, joiden avulla saattoi pysytellä +jäällä sen pettäessä. Yli päästyä huudettiin koirat. Eräässä +sellaisessa paikassa, jossa lumipeitteen takia ei voinut huomata +keskellä jokea olevaa sulaa kohtaa, sai toinen intiaaneista surmansa. +Hän vajosi niin äkkiä ja järjettömästi kuin veitsi ohueen hyytelöön, ja +virta kuljetti hänet jään alle. + +Samana yönä hänen toverinsa karkasi kuun kalpeassa valossa, ja +Rasmussen paukutteli turhaan revolveriaan -- asetta, jonka käsittelyssä +hän osoitti enemmän intoa kuin taitoa. Kolmenkymmenenkuuden tunnin +kuluttua intiaani oli Big Salmonin poliisiasemalla. + +"Hm... hm... hm... Kummallinen mies... Pää heikko..." tolkkusi intiaani +poliisiaseman päällikölle. "Niin, ja tyhmä, ylettömän tyhmä mies... +Munat, munat ja aina vain munat, tiedättekös. Täälläkin se on pian!" + +Muutaman päivän perästä ilmaantuikin Rasmussen kolmine rekineen, jotka +hän oli kiinnittänyt köysillä toisiinsa, ja kaikki koirat samoissa +vetohihnoissa. Sellainen ajo oli hankalaa, ja erittäin tukalissa +paikoissa piti omin käsin auttaa koiria työntäen takaa jokaista rekeä +erikseen; uskomattomin ponnistuksin hänen useimmiten onnistui kuljettaa +kaikki reet samalla kertaa. Ilmeettömänä hän kuunteli poliisipäällikön +kertomusta, että hänen intiaaninsa oli lähtenyt ylängölle Dawsoniin +päin ja luultavasti nyt jo oli puolitiessä Selkirkin ja Stewartin +välillä. Enempää ei häntä ilahduttanut sekään tieto, että +poliisiviranomaiset olivat avanneet tien Pellyyn saakka: hänestä oli +tullut sallimanuskoja ja hän otti kuuliaisena vastaan kaikki luonnon +ilmiöt, niin hyvät kuin pahatkin. Mutta kun hänelle sanottiin, että +Dawsonissa on kova nälänhätä, hymyili hän, pani koirat valjaisiin ja +lähti heti. + +Seuraavassa pysähdyspaikassa hänelle selvisi savujuovain merkitys. Sen +johdosta että Big Salmonin luona kaikki saivat tietää, että tie oli +ajettu Pellyyn saakka, ei savuja hänen takanaan enää näkynyt; mutta +sensijaan saattoi Rasmussen nuotiotulensa äärestä tarkastella +kirjavaa rekijonoa, joka suoltui hänen ohitseen. Ensinnä sivuuttivat +hänet kuriiri ja sekarotuinen opas, jotka olivat vetäneet hänet +Bennetin-järvestä, sitten posti kaksine valjakkoineen kiirehtien Circle +Citystä, edelleen sekalaista väkeä, joka pyrki Klondykeen. Sekä ihmiset +että koirat näyttivät reippailta ja kylläisiltä, kun sensijaan +laihtuneesta ja lopen väsyneestä Rasmussenista ja tämän koirista oli +jäljellä vain luu ja nahka. Nuo, jotka iltahämärässä olivat nuotioita +viritelleet, olivat kolmesta päivästä olleet matkalla vain yhden ja +kaksi päivää levänneet säästäen voimiaan siksi, kunnes rekitie oli +avattu; sillä aikaa oli hän joka päivä jännittänyt voimansa +äärimmilleen päästäkseen eteenpäin ja väsyttänyt vähiin henkiin +koiransa. + +Mutta häntä itseään ei mikään voinut lannistaa. Reippaat ja hyvinvoivat +ohikulkijat kiittivät ystävällisesti häntä avusta, leveästi hymyillen +tai raa'asti nauraa hohottaen; nyt hän käsitti kaiken, mutta ei +vastannut sanallakaan. Ei hän mielessään tuntenut edes katkeruutta. Se +oli hänestä yhdentekevää. Olihan päämäärä ja sitä vastaava todellisuus +muuttumatta! Tässä oli hän ja hänen tuhat munatusinaansa, ja tuolla oli +Dawson; tehtävä oli yhä sama kuin ennenkin. + +Little Salmonin luona, syötyään loppuun kaiken ruokansa, kävivät koirat +hänen eväittensä kimppuun, joten hän Selkirkiin asti sai tyytyä +papuihin, karkeihin, ruskeihin papuihin, jotka olivat ravitsevia, mutta +niin vaikeasti sulavia, että hänen vatsansa joutui epäkuntoon ja hän +joka toinen tunti vääntelehti tuskasta. Mutta Selkirkissä oli yhtiön +puotien ovilla ilmoitus, että Yukonille ei kahteen vuoteen ollut +kulkenut laivoja ja että ruokatavarat olivat siksi huimaavasti +kallistuneet. Asiamies tarjosi vaihtokauppaa: muna kupillisesta +jauhoja, mutta Rasmussen pudisti päätään ja jatkoi matkaansa. Alempana +aseman takana hänen onnistui ostaa hevosenvuotia koirilleen; +chilcootilaiset karjakauppiaat olivat ottaneet hevoset hengiltä, ja +jätteitä ja hylkypaloja kokoilivat intiaanit. Hän koetti itsekin syödä +palasen nahkaa, mutta kankea karva tunkeutui hänen suussaan papujen +synnyttämiin haavoihin aiheuttaen sietämättömiä tuskia. + +Täällä Selkirkissä hän tapasi ensimmäiset pakolaiset nälkäänäkevästä +Dawsonista, ja niiden jäljestä pitkin matkaa saapui surullisena +saattona toisia. Kaikilla oli sama valitusvirsi: "Ei ole +ruokatavaroita. Ei ole ruokatavaroita, oli pakko lähteä." -- "Nyt jo +piilottavat kynttilätkin laskien, että ne kallistuvat kevääseen." -- +"Jauhot maksavat puolitoista dollaria naula, eikä niitä ole +kaupankaan." + +"Munatko?" vastattiin hänelle. "Dollarin kappale, mutta niitäkään ei +ole." + +Rasmussen teki nopean laskelman. + +"Kaksitoistatuhatta dollaria", lausui hän ääneen. + +"Mitä?" kysyi vastaantulija. + +"Ei mitään", vastasi hän hoputtaen koiriaan. + +Kun hän saapui Stewart-joelle, oli hän jo menettänyt viisi koiraa, ja +jäljelläolevat kaatuilivat valjaisiinsa. Hän kävi itse vetämään niiden +avuksi jännittäen viimeiset voimansa. Poskipäät ja nenä, jotka monta +kertaa olivat paleltuneet, olivat käyneet verestävän mustiksi, +kauheannäköisiksi. Peukalo, jonka ohjaussauva erotti muista sormista, +oli myöskin paleltunut ja kipeä. Jalassa, joka yhä oli käärittynä +mahdottoman isoon mokkasiiniin, ulottui kummallinen särky lonkkaan +asti. Sixty Milen luona hän söi viimeiset papunsa, mutta itsepäisesti +ei kajonnut muniin. Hänen ajatusjuoksunsa ei tuntenut sellaista +rikosta, ja horjuen väsymyksestä hän monta kertaa kaatui Indian-joelle +vievällä tiellä. Silloin eräs antelias paikkakuntalainen, joka juuri +oli tappanut hirven, virkisti Rasmussenin ja hänen koiriensa voimia, ja +Encelyssä hän tunsi vaivansa korvatuiksi, kun pakolaisjoukossa, joka +oli lähtenyt Dawsonista vasta viisi tuntia sitten, kerrottiin, että +siellä saa munasta dollarin ja neljänneksen. + +Hänen sydämensä pamppaili ja polvensa horjuivat, kun hän vaivalloisesti +nousi jyrkkää rantaäyrästä Dawsonin hökkeleitä kohti. Koirat olivat +niin uupuneet, että niiden oli annettava levätä; itse hän odotteli +ohjaussauvaansa nojaten. Hänen ohitseen asteli eräs arvokkaan näköinen +mies puettuna isoon karhunnahkaturkkiin. Kulkija silmäili uteliaana +Rasmussenia, katsahti sitten tarkkaavasti koiriin ja kolmeen +yhteensidottuun rekeen. + +"Mitä teillä on siinä?" kysyi hän. + +"Munia", vastasi käheästi Rasmussen, jolla tuskin riitti voimia puhua +muuta kuin kuiskaamalla. + +"Muniako? Eläköön! Eläköön!" -- Arvokkaan näköinen mies hyppäsi +korkealle ilmaan, teki villejä pyörähdyksiä ja loikki lopuksi muutamia +sotatanssiaskelia. "Ovatko ne kaikki munia?" + +"Kaikki." + +"Kuulkaas: te olettekin kai sitten se munamies?" -- Hän käveli piirissä +Rasmussenin ympäri tarkastellen häntä toiseltakin puolelta. "No, +myöntäkää, että olette munamies." + +Rasmussen vastasi, ettei hän tiedä, mutta piti semmoisen otaksuman +täysin luvallisena. Silloin toinen rauhoittui. + +"Mihin hintaan suostutte ne myymään?" tiedusteli mies varovasti. + +Rasmussen rohkaistui. + +"Puolitoista dollaria niistä pitäisi saada", vastasi hän. + +"Hyvä", vastasi turkispukuinen mies nopeasti. "Antakaa minulle tusina." + +"Mi... minä aioin sanoa: puolitoista dollaria kappale", lausui +epäröiden Rasmussen. + +"Ymmärrän. Olen kuullut. Antakaa kaksi tusinaa. Tässä on maksu." + +Hän veti näkyviin täysinäisen kultahiekkapussin, pienen makkaran +kokoisen, ja koputteli sitä huolettomasti ohjaussauvaan. Rasmussen +tunsi vavahduksen mahakuopassaan ja nipistyksen nenässään, ja hänen +teki kovasti mieli istuutua lumeen ja itkeä. Mutta uteliasta joukkoa +alkoi jo kerääntyä heidän ympärilleen, ja kaikki kyselivät munia. +Hänellä ei ollut vaakaa, mutta karhunnahkaturkkinen mies toi sellaisen +ja punnitsi avuliaasti kultahiekkaa Rasmussenin jaellessa tavaraa. Pian +syntyi tungosta ja hämminkiä ja alkoi kuulua huutoja. Jokainen tahtoi +ostaa ja saada osansa mitä pikimmin. Mutta joukon melun yltyessä väheni +Rasmussenin kauppainto. Tämä ei käynyt päinsä. Eivät he suotta ostaneet +näin kilvan. Kenties munat maksoivatkin kaksi dollaria kappale? Oli +miten tahansa, puolitoista hän voi niistä saada milloin hyvänsä. + +"Jo riittää!" huusi hän myytyään muutamia satoja kappaleita. "Jo +riittää! En jaksa enää! Haen asunnon itselleni; sinne voitte tulla +ostamaan." + +Kuului huokaus, mutta karhunnahkamies lausui hyväksymisensä. Hänen +avarissa taskuissaan kolisi kaksi tusinaa jäätyneitä munia; mitä hän +huoli siitä, oliko muilla kaupungin asukkailla mitään syötävää. +Sitäpaitsi hän näki, että Rasmussen tuskin pysyi jaloillaan. + +"Tuossa on tuparähjä, toinen nurkkaus Monte Carlosta oikealle", sanoi +hän. "Siinä on pullolasi-ikkuna. Ei se ole minun, mutta hoitooni se on +uskottu. Vuokra on kymmenen dollaria vuorokaudelta, ja se on +halpa se. Menkää vain sinne, tulen teitä katsomaan. Älkää unohtako +pullolasi-ikkunaa! Heh-heh-hee!" huusi hän hetkisen perästä. "Lähdenpä +tästä tuonne harjulle muistelemaan synnyinmaatani." + +Matkalla asuntoonsa Rasmussen muisti olevansa nälissään ja osti yhtä ja +toista ruokatarviketta yhtiön puodista, pihvin lihakauppiaalta ja +kuivattua lohta koirilleen. Vaivatta hän löysi tuvan ja riisumatta +koiria valjaista teki tulen takkaan ja alkoi keittää kahvia. + +"Puolitoista dollaria kappaleelta tekee tuhannelta tusinalta +kahdeksantoistatuhatta dollaria", jupisi hän itsekseen koko ajan +hommaillessaan. + +Hän pani pihvin paistinpannuun, kun ovi aukeni. Vilkaistessaan tulijaan +hän näki, että se oli turkkimies. Tämä astui sisään päättävästi aivan +kuin jollekin määrätylle asialle, mutta katsahdettuaan Rasmusseniin hän +näytti epäröivän. + +"Tuota noin... Tulin teille ilmoittamaan..." alkoi hän, mutta vaikeni. + +Rasmussenin mieleen juolahti, että hän oli tullut perimään vuokraa. + +"Nähkääs... helkkarissa... munat eivät ole oikein hyviä!" + +Rasmussen horjahti aivan kuin olisi saanut iskun silmiensä väliin. Koko +maja pyöri hänen silmissään, ja hän oli kaatumaisillaan. Tukea etsien +hän ojensi kätensä ja nojautui kuumaa uunia vasten. Viiltävä kipu ja +palaneen lihan käry palauttivat hänet tuntoihinsa. + +"Ymmärrän", sanoi hän hitaasti ja alkoi kiirehtimättä kaivella +taskujaan ottaakseen sieltä kukkaron. "Vaaditte takaisin rahanne!" + +"Ei ole kysymys rahoista", vastasi mies. "Eikö teillä ole toisia munia +-- pilaantumattomia?" + +Rasmussen pudisti päätään. + +"Ottakaa vain rahanne." + +Mutta mies kieltäytyi ja peräytyi ovea kohti lausuen: + +"Palaan luoksenne hetkisen kuluttua, kun olette tarkastanut varastonne, +ja otan mitä on." + +Rasmussen kieritti majaan halkotukin ja kantoi munat sisään. Kaikki +tapahtui aivan rauhallisesti. Ottaen käteensä kirveen hän halkaisi +munan toisensa jälkeen, tarkasti huolellisesti puoliskot ja viskasi ne +lattialle. Aluksi hän otti muutamia kappaleita joka laatikosta, sitten +hän tyhjensi koko laatikon yhdellä kertaa. Röykkiö lattialla kasvoi. +Kahvi kiehui maahan, palaneen pihvin käry täytti huoneen. Ja hän särki +järjestelmällisesti munan toisensa perästä, kunnes viimeinen laatikko +oli tyhjänä. + +Joku kolkutti oveen, kopautti vielä kerran ja viimein astui sisään. + +"Mikä sotku!" huudahti hän pysähtyen ja katsellen hävitystä. + +Paloitellut munat alkoivat sulaa kuuman lieden luona, ja ilkeä haju +kävi yhä voimakkaammaksi. + +"Ne ovat kai pilaantuneet laivassa", arveli vieras. + +Rasmussen katseli häntä pitkään ja typerästi. + +"Olen Murray, Paksu Jim Murray, kaikki minut tuntevat", esittäytyi +vieras. "Minulle kerrottiin juuri, että munanne ovat pilaantuneita, ja +olen valmis antamaan kaksisataa koko roskasta. Vaikka se on huonompaa +kuin lohenliha, kelpaa se kuitenkin koirille." + +Rasmussen oli kuin kivettynyt. Hän ei liikahtanutkaan. "Menkää +helvettiin", lausui hän sävyisästi. + +"Mutta miettikää asiaa. Toivon tarjonneeni riittävän summan moisesta +moskasta. Onhan se parempi kuin ihan ilman. Kaksisataa dollaria! No?" + +"Menkää helvettiin", toisti Rasmussen hiljaa, "pois täältä!" + +Murray tuijotti häneen ymmällä ja poistui varovasti, selkä edellä, +hellittämättä katsettaan hänestä. + +Rasmussen seurasi häntä ulos ja päästeli koirat valjaista. Heitettyään +niille kaiken ostamansa lohen hän purki hihnan reestä. Sitten hän +palasi majaan ja pani oven salpaan. Palaneen lihan käry sai hänen +silmänsä kirvelemään. Hän nousi penkille, jota käytettiin makuutilana, +heitti hihnan kattohirren ylitse ja mittasi katseellaan sen pituuden. +Luultavasti se ei häntä tyydyttänyt, sillä hän nosti penkille vielä +jakkaran, jolle kiipesi. Tehtyään hihnaan silmukan ja pujoteltuaan +siihen päänsä hän solmi sen lujasti kiinni toisesta päästä. Sitten hän +potkaisi jakkaran aitansa. + + + + +RAJALLA + + +Viimeinen lihapalanen. Morgansonin ei ollut tapana pitää lukua +vatsastaan. Tosiaankin hän suorastaan laiminlöi sen vaatimukset, +ajatteli sitä harvoin ja vielä harvemmin oli sen takia huolissaan. +Mutta nyt, oltuaan jatkuvasti vailla muutakaan hauskuutta ja +mukavuutta, hän tunsi yksinpä suolaisen silavapalan nähdessäänkin +suurta ja erikoista nautintoa. + +Hänen kasvojensa ilme oli ahnas ja nälkäinen. Posket olivat aivan +kuopilla, ja nahka poskipäillä näytti liian pingoittuneelta, ikäänkuin +olisi ollut ratkeamaisillaan ensimmäisestä äkillisestä liikkeestä. +Samentuneet, kerran siniset silmät ilmaisivat hämmennystä. Niissä oli +epäilystä ja pelkoa ja painostavaa tuntoa jostakin uhkaavasta ja +lepyttämättömästä. Luonnostaan ohuet huulet olivat ajan mittaan käyneet +vieläkin ohuemmiksi. Nyt ne koneellisesti pyrkivät kiiltävää +keittoastiaa kohti. + +Morganson irroitti siitä huomionsa ja veti taskustaan piipun. Hän loi +siihen läpitunkevan, tutkivan katseen ja kopautti sitä hajamielisesti +muutaman kerran kämmenpohjaansa. Ottaen esille tupakkakukkaron hän +alkoi huolellisesti koota tupakanmuruja. Tulos oli säälittävän huono. +Morganson alkoi kopeloida taskujaan ja veti sieltä peukalon ja +etusormen välissä hienoa poroa. Toisinaan löytyi tuon roskan joukosta +tupakanhitusiakin, jotka hän keräsi suurimmalla huolella. Eikä +Morganson välittänyt, vaikka kertyneeseen tupakkakasaan joutui +muitakin, tupakalle aivan vieraita aineksia. + +Sitten hän tahallaankin lisäsi joukkoon pieniä, tarpeeksi kovia +karvakuituja, joita löysi taskujensa pohjalta. Neljännestunnin kuluttua +hän jotenkuten oli saanut piippunsa täyteen, sytytti sen tulisijasta ja +lämmittääkseen mokkasiineihin verhottuja jalkojaan siirtyi lähemmäksi +tulta. Vaikka hän poltti hyvin säästeliäästi vetäen tuskin ollenkaan +savuja, oli hän pian polttanut piipullisen loppuun, mutta vielä kauan +sen jälkeenkin hän istuskeli kääntämättä katsettaan hiipuvasta +hiilloksesta. + +Vähitellen hänen silmiensä surullinen ilme vaihtui päättäväiseksi. +Vihdoinkin hän aikoi lähteä matkalle ja -- totta kyllä -- sangen +vaivalloiselle matkalle. + +Hänen kasvonsa kävivät yhä ankarammiksi, saivat suorastaan sudenomaisen +ilmeen, ja ohuet huulet, tiukasti yhteenpuristettuina, näyttivät vielä +ohuemmilta. + +Aikomusta seurasi teko. Morganson nousi päättävästi ja meni +tarkastamaan matkavarustuksiaan. Hän pani rekeen kokoonkäärityt +peitteet, keittoastian, pyssyn ja kirveen ja kiinnitti kuorman +köydellä. Sitten hän lämmitti kätensä tulisijan ääressä ja veti niihin +kintaat. Hänen jalkansa olivat kipeät, ja hän ontui huomattavasti. Kun +hän heitti olkansa yli köyden ja kallistui koko painollaan saadakseen +reen liikkumaan, ähkäisi hän. Siihen kohtaan, jota köysi joka päivä +hankasi, oli hiertynyt haava. + +Tie kulki jäätynyttä Yukon-jokea myöten. Neljä tuntia taivallettuaan +hän saapui tienkäänteessä sijaitsevaan Minton kaupunkiin, joka +oli rakennettu korkean maavallin harjalle ja sisälsi yhden +kaislarakennuksen, majatalon ravintoloineen ja muutamia hökkeleitä. Hän +jätti rekensä oven luo ja meni ravintolaan. + +"Riittääkö viskyyn?" kysyi hän laskien tarjoilupöydälle +kultahiekkapussin. + +Ravintolanpitäjä katsahti tutkivasti pussiin, sitten Morgansoniin ja +toi pullon ja lasin. + +"Olkaa huoletta", lausui hän. + +"Ottakaa sentään pussi", kehoitti Morganson. + +Ravintoloitsija käänsi pussin alassuin, pudisteli sitä vaa'an +yläpuolella, ja siitä putosi muutamia kultarakeita. Morganson otti +kukkaron, käänsi sen nurin ja poimi huolellisesti kaikki kultahituset. + +"Luulen, että sitä on puolen dollarin arvosta", sanoi hän. + +"Ei aivan, mutta likipitäin", vastasi ravintoloitsija. "Mutta se ei +merkitse mitään; otan korvauksen joltakin toiselta vieraalta." + +Morganson kaatoi hämillään itselleen puoli lasia viskyä. + +"No, no, älkää ujostelko", rohkaisi häntä ravintoloitsija, "juokaa kuin +mies." + +Morganson kumosi pullon ja täytti lasin reunojaan myöten. Hän joi +hitaasti nauttien juoman ihmeellisestä tulesta, joka poltti kieltä, +valui lämmittävänä virtana kurkkuun ja lempeästi ja hyväillen täytti +vatsan. + +"Keripukki vai?" tiedusteli ravintoloitsija. + +"On sitäkin vähän", vastasi toinen, "mutta ei se ole vielä turvottanut; +kenties pääsen Dyeaan, jossa saan tuoreita hedelmiä ja ajan sen +ruumiistani." + +"Sanani annan, ettette pääse", lausui ravintoloitsija osaaottavasti +hymyillen. "Koiria teillä ei ole eikä rahaa, ja sitten vielä +keripukki! Mutta tiedättekös mitä, teidän sijassanne minä joisin +petäjänkuoriteetä." + +Puolen tunnin kuluttua Morganson hyvästeli ja lähti majatalosta. +Uudelleen hän ponnistihe haavoittunein olkapäin köyttä vasten ja +suuntasi kulkunsa jokitietä myöten etelää kohti. Tunnin taivallettuaan +hän pysähtyi. Joen luona, oikealla, jyrkän käänteen alapuolella oli +pieni viettävä tasanko. Morganson jätti rekensä ja kulki ontuen puoli +mailia loivaa rinnettä. Sadan askelen päässä joesta avautui aivan +tasainen laakso, jossa kasvoi tiheässä virginialaisia poppeleita. Hän +suuntausi puita kasvavan paikan halki Yukonin rantaa kohti. Tie kulki +rannalla noudattaen joen uomaa, mutta Morganson ei laskeutunut sinne. +Etelässä Selkirkin suunnalla näkyi tie lumessa enemmän kuin mailin +matkan, mutta pohjoisessa Minton suunnalla se katosi näkyvistä +neljännesmailin päässä. + +Morganson näytti hyvin tyytyväiseltä havaintoonsa ja palasi omia +jälkiään takaisin rekensä luo. Hän nojautui nuoraa vasten ja alkoi +raahata rekeä tasangon halki. Oli hyvin vaikea saada rekeä kulkemaan +pehmeässä, äskensataneessa lumessa. Sen lisäksi takertui risukko kaiken +aikaa jalkoihin, ja suurella vaivalla Morganson taivalsi puoli mailia. +Pimeä yö oli jo saapunut, kun hän pystytti pienen teltan, laittoi +kuntoon peltiuunin ja pilkkoi puita tehdäkseen tulen. Kynttilöitä ei +hänellä ollut, joten hän juotuaan teetä ryömi viivyttelemättä +peitteiden alle. + +Aamulla herättyään hän pani kintaat käteensä, laski alas +lakinkorvalliset ja läksi metsän halki Yukon-joelle päin. Samoin kuin +edellisenä päivänä ei hän nytkään mennyt aivan rantaan asti, vaan +lyöden kämmeniinsä ja polkien jalkojaan pitääkseen ruumiinsa lämpimänä +ja verensä liikkeessä vakoili tunnin ajan tietä ja palasi sitten +teltalleen syömään aamiaista. Peltirasiassa oli enää vain hyvin vähän +teetä, ei enempää kuin viisi, kuusi keitosta. Mutta Morganson otti niin +mitättömän hitusen teetä, että sitä tuntui riittävän loppumattomiin. +Koko ruokavarasto käsitti puoli säkillistä jauhoja ja puoli peltiastiaa +korppuja. Hän sekoitti korppuja veteen, kiehautti sekoituksen ja söi +hyvin hitaasti, kuvaamattomalla nautinnolla pureskellen joka palaa. +Syötyään kolme korppua hän epäröi, mietti hetkisen, kurottausi ottamaan +neljättä, mutta pidätti kätensä puolitiessä. Hän otti jauhosäkin +tarkasteltavakseen, nosti sen ilmaan ja punnitsi sitä kädessään. + +"Pariksi viikkoa riittää", lausui hän ääneen. "Kenties kolmeksikin", +lisäsi hän työntäen korput luotaan. + +Hän pisti kintaat käteensä, käänsi alas lakinkorvalliset, otti pyssyn +ja läksi vakoilupaikalleen metsään. Siellä hän istui kyykkysilleen +lumeen ja saattoi nyt näkymättömänä seurata, mitä tiellä tapahtui. +Täydellisen toimettomuutensa takia hän alkoi tuntea pakkasen puristusta +ja nipistelyä. Silloin Morganson laski pyssyn polvilleen ja alkoi +heiluttaa käsiään joka suuntaan. Vähitellen särky jaloissa kävi +sietämättömäksi. Morganson siirtyi yhä ylemmäksi rannasta ja raskaasti, +silminnähtävää tuskaa tuntien, asteli puiden lomassa edestakaisin. +Välistä hän laskeutui alemmaksi ja silmäili ylös- ja alaspäin jälkiä +myöten, aivan kuin olisi tahtonsa voimalla voinut loihtia sinne +ihmisen. Lyhyt talviaamu, joka sentään tuntui Morgansonista +iäisyydeltä, kului, mutta tiellä ei näkynyt ketään. + +Päivällä odotus oli helpompaa. Lämpö nousi, ja pian alkoi sataa kuivaa, +hienoa ja kristallimaista lunta. Ei tuullut, ja lumi putoili aivan +luotisuoraan, hiljaa ja uuvuttavasti. + +Nojaten päänsä polviaan vasten hän silmät ummessa jatkoi vakoiluaan +ainoastaan kuulonsa avulla. Mutta kaikkialla oli hiljaista. Syvää +äänettömyyttä eivät häirinneet ajajain huudot, ei jalasten kitinä eikä +koirain haukku. Hämärissä hän palasi teltalleen, pilkkoi puita, söi +kaksi korppua ja ryömi peitteen alle. Hän nukkui hyvin rauhattomasti, +heittelehti puolelta toiselle ja ähki unissaan; keskellä yötä hän nousi +ja söi vielä yhden korpun. + +Pakkanen kiristyi päivä päivältä. Huolimatta kuumasta +petäjänkuoriteestä, jota hän joi suuret määrät, ei neljä korppua +riittänyt pitämään hänen ruumistaan lämpimänä, ja hänen täytyi korottaa +päiväannoksensa kuuteen korppuun -- kolme aamulla ja kolme illalla. +Päivällä hän ei syönyt mitään tyytyen muutamaan lasilliseen mietoa, +mutta oikeata teetä. Ohjelma pysyi muuttumattomana. Aamulla kolme +korppua, päivällä teetä, illalla kolme korppua. Väliajoilla hän +keripukin takia joi petäjänkuoriteetä. Muutaman päivän kuluttua hän +huomasi valikoivansa kaikkein isoimpia korppuja, ja ankaran taistelun +jälkeen hän tyytyi ottamaan vuorotellen isompia ja pienempiä korppuja. + +Viidentenä päivänä näkyi tiellä liikettä. Etelän puolelle ilmaantui +tumma esine ja alkoi vähitellen kasvaa. Morganson oli varuillaan. Hän +tarttui pyssyynsä, tarkasteli sitä, laski sitten hanan puoliksi ja +lämmittääkseen kohmettunutta kättään veti siihen molemmat kintaat. +Hetki hetkeltä kävi Morganson yhä kiihoittuneemmaksi ja +hermostuneemmaksi -- hän milloin kohotti, milloin laski taas hanan -- +mutta mies olikin intiaani, ja väijyjä pudotti pyssyn polvilleen +huoahtaen pettymyksestä. Intiaani meni ohitse ja hävisi puiden taa +Minton suunnalle. + +Morganson sai uuden aatteen, ja hukkaamatta aikaa vaihtoi hän vanhan +vartiopaikkansa, missä oli istunut kyykkysillään, uuteen. Siellä hän +virginialaisten poppelien suojassa saattoi tähystellä oikealle ja +vasemmalle tien suuntaan. + +Hän ei kertaakaan mennyt tielle asti. Se ei ollut tarpeenkaan, sillä +puiden takana hän oli täydessä turvassa, ja jokainen ohikulkija +tai -ajaja oli häntä pyssynkantamaa lähempänä. + +Sitä mukaa kuin yöt pitenivät, lyhenivät hänen päivittäiset +vartiovuoronsa. Kerran yöllä hän kuuli värähtelevää kulkusten helinää, +mutta pimeässä se oli yhtä kaikki. + +Silminnähtävästi oli kaikki häntä vastaan. Lannistumattoman +itsepintaisena, kärsien sanomattomasti kylmästä ja keripukista, +hän istui kokonaista kymmenen päivää vahtipaikallaan, mutta turhaan. +Koko aikana vain yksi ainoa intiaani, jonka rosvoamisesta ei +olisi rikastunut, kulki ohitse päiväsaikaan; vasta nyt yöllä, +läpinäkymättömässä pimeydessä, sivuutti rekiä, ihmisiä ja koiria +matkalla etelään, kohti merta, aurinkoa ja sivistystä. + +Kaikkia ohikulkevia rekiä hän katseli samoin silmin. Ne olivat elämän +lähde -- hänen elämänsä. Hän kuihtui teltassaan paljaalla lumella, +nääntyi ruoan puutteessa eikä, sairas kun oli, päässyt omin neuvoin +eteenpäin. Mutta rekien eteen oli valjastettu koirat, jotka mukavasti +ja vaivatta kuljettaisivat hänet lämpimiin seutuihin; reissä oli +ruokaa, joka liekin tavoin elvyttäisi hänen sammuvan elonkipinänsä; oli +rahaa, joka lähentäisi hänet mereen, aurinkoon ja sivistykseen. Meri, +aurinko ja sivistys olivat muuttuneet hänelle elämän, hänen elämänsä, +vertauskuviksi ja olivat kuin rekiin ladottu ihmeellinen kuorma, jota +hän jo niin monena päivänä ja niin kärsimättömästi ja turhaan oli +odottanut... Nuo ajatukset seurasivat häntä niin lakkaamatta, että hän +vähitellen alkoi pitää itseään putipuhtaaksi ryöstettynä. Niin, hänet +oli ryöstetty, -- hänen ryöstäjänsä olivat ne, joita hän odotti, joiden +piti ajaa ohitse kallisarvoisena kuormanaan ihmiselämä. + +Jauhovarasto väheni, ja hän alkoi taas noudattaa vanhaa elintapaansa: +kaksi korppua aamuin illoin. Siitä hän yhä enemmän tunsi heikontuvansa, +ja pakkanen nipisteli entistään äkäisemmin... Keripukki oli joutunut +uuteen vaiheeseen. Iho ei enää kyennyt läpäisemään kaikkia epäpuhtaita +aineksia, joita oli kerääntynyt vereen, ja ruumis alkoi turvota. Ensin +paisuivat jalat, ja tuskallinen särky ei antanut rauhaa öisin. +Turvotuksen jatkuessa lisääntyi kipukin. + +Sen lisäksi saapui pakkaskausi. Lämpömittari laskeutui yhä alemmaksi -- +neljäkymmentä, viisikymmentä, kuusikymmentä astetta alapuolelle +nollan... Lämpömittaria ei hänellä tietystikään ollut, mutta hän +määritteli lämpötilan erityisten merkkien avulla, jotka jokainen +pohjoisessa ilmastossa elänyt tuntee -- lumeen kaadetun veden +loiskeesta, pakkasen nipistelystä ja siitä, kuinka nopeasti hengitys +jäähtyi ja hienona huurteena laskeutui teltan kangasseinille ja +katolle. + +Hän jännitti kaikki voimansa, taisteli pakkasta vastaan ja jatkoi +tähystystään rannalla, mutta hän oli heikko, hyvin heikko, ja pakkanen +puri helposti ja syvälle hampaansa häneen ajaen hänet telttaan tulen +äärestä turvaa hakemaan. Hänen nenänsä ja poskensa olivat paleltuneet +ja mustuneet. Samoin hän palellutti vasemman käden peukalonsa ja tiesi +siten menettävänsä jäsenen. Se oli hirvittävää, ilkeää pilaa. Sillä +juuri siihen aikaan, kun pakkanen ajoi hänet telttaansa, syntyi elämää +tiellä. Ensimmäisenä päivänä sivuutti kolme paria rekiä, toisena kaksi +paria. Hän kokosi viimeiset voimansa ja läksi rannalle tähystellen +siellä puolen tunnin ajan ja pakeni sitten telttaan, mutta heti sen +jälkeen ajoi reki sivuitse. + +Kun pakkaskausi loppui ja Morganson saattoi viipyä pitemmän ajan +vahtipaikallaan, loppui liike taas tieltä. + +Kokonaisen viikon hän kyykötti väijyntäpaikassaan tarkastellen tietä, +mutta mitään elonmerkkiä ei näkynyt. Hän ei ollut koskaan kuvitellut +voivansa niin paljon kärsiä. + +Muutaman päivän kuluttua sivuutti hänet osasto luoteisen +poliisivartioston miehiä. Niitä oli kaksikymmentä henkeä mukanaan +paljon rekiä ja koiria. Morganson istui väijyntäpaikassaan poliisien +vähintäkään aavistamatta kuolemanvaaraa, joka uhkasi heitä kahden +askelen päässä heistä piileskelevän puolikuolleen olennon taholta. + +Paleltunut sormi tuotti hänelle paljon huolta. Koettaen jollakin tavoin +pitää sitä lämpimänä hän otti vähän väliä kintaan kädestään ja työnsi +käden paitansa alle likistäen sitä ihoaan vasten. Postinkuljettaja +ajoi ohitse, mutta Morganson antoi hänen rauhassa mennä menojaan. +Postinkuljettaja oli arvokas henkilö, jonka ahdistaja olisi epäilemättä +heti otettu kiinni. + +Seuraavana päivänä Morgansonin syötyä viimeisen jauhoannoksen alkoi +sataa lunta ja ilma siis lämpeni. Kaikki kahdeksan tuntia, minkä +lämmintä säätä kesti, hän istui rannalla, istui liikahtamatta, nähden +nälkää, istui sairaalloisen kärsivällisenä muistuttaen isoa ahnasta +hämähäkkiä, joka odottaa saalistaan. Mutta saalista ei kuulunut, ja +hämärissä hän taas laahusti telttaansa, missä joi aimo annoksen +petäjänkuoriteetä ja kuumaa vettä. Sitten hän ryömi levolle. + +Seuraavana päivänä olosuhteet muuttuivat parempaan päin. Tiukkaan +puristunut rengas näytti höltyvän. Juuri teltasta lähtiessään hän +huomasi kookkaan hirven, joka puolen mailin päässä kulki laakson +poikki. Ensi hetkenä tunsi Morganson veren nopeasti virtaavan +suonissaan, mutta sitten hänet valtasi hirveä väsymys. Tuskallinen +pyörrytys pakotti hänet istumaan, mutta hän hypähti seisaalleen, +tarttui pyssyynsä ja tähtäsi huolellisesti. Ensimmäinen laukaus osui +kohti. Hän tiesi sen. Mutta hirvi muutti suuntaansa ja kääntyi rinnettä +kohti, joka metsäisenä reunusti laaksoa. Menettäen malttinsa ampui +Morganson laukauksen toisensa jälkeen, mutta pysähtyi äkkiä huomattuaan +tuhlaavansa turhaan kuulia, joita hän tarvitsi tuon elämää tuovan +kuorman valtaamiseen, kun kiihkeän hartaasti odotetut reet toisivat sen +hänen luokseen. Hän lakkasi ampumasta ja kohdisti koko huomionsa +eläimen kulkusuuntaan. Korkealla puiden keskessä avautuvalla töyräällä +hän huomasi hongantyven. Hän laski, että hirvi tulisi juoksemaan juuri +tuon kannon sivuitse, ja päätti ampua silloin vielä yhden laukauksen. +Hän tähtäsi kannon yli tyhjään avaruuteen tukien vasemmalla kädellään +tärähtelevää asetta. Ja juuri hetkellä, jolloin hirvi ilmaantui hänen +näköpiiriinsä ja kohotti etujalkansa hyppäykseen, Morganson painoi +liipaisinta. Hirvi hypähti ilmaan hienon lumen ryöpsähtäessä pilvinä +sen ympärillä ja kaatui maahan. Morganson juoksi kummulle. Tai ainakin +koetti juosta. Hän tunsi äkkiä heräävänsä kuin horroksesta ja +koettavansa nousta jaloilleen. Hän alkoi kulkea hitaammin, ajoittain +pysähtyen ja hengittäen raskaasti. Vihdoin hän ryömien kiipesi +puuntyven yli. Hänen edessään oli kuollut hirvi. Hän lysähti raskaasti +sen päälle ja ratkesi nauruun. Peitti kasvot kintaisiinsa ja nauroi +tyrskien ja vavahdellen. + +Suunnattomin tahdonponnistuksin hän voitti hermostumisensa. Sitten hän +otti metsästyspuukkonsa ja alkoi leikellä sillä niin joutuisaan kuin +paleltuneelta sormeltaan saattoi. Hän ei tahtonut kuluttaa turhaan +aikaansa eläimen nylkemiseen, vaan paloitteli sen nahkoineen päivineen. +Se oli lihavaa klondykelaista lajia. + +Lopetettuaan työnsä hän valitsi noin sadan naulan painoisen lihapalan +ja alkoi raahata sitä teltalleen, mutta lumi oli pehmeätä, ja +Morgansonin voimat eivät sellaiseen työhön riittäneet. Silloin hän +leikkasi kaksikymmennaulaisen palan ja vähän väliä pysähtyen kantoi sen +telttaan. Siellä hän paistoi palan lihaa, mutta söi vain pienen +murto-osan siitä; sitten hän palasi koneellisesti tähystyspaikalleen +metsään. Äskensataneessa lumessa näkyi jalastenjäljet. Hänen +askarrellessaan hirven kimpussa oli hänen ohitseen taas ajanut +tuollainen elämää tuova kuorma. Mutta nyt se ei hänestä tuntunut +tappiolta; hän oli iloinen, että reki oli sivuuttanut hänet nyt, kun +hän oli tappanut hirven, mikä kokonaan muutti hänen suunnitelmansa. Ei +hänen tarvinnut enää odottaa rekeä ja kuormaa! Hirvihän oli se +kallisarvoinen, elämää tuova kuorma. Hän myy hirvenlihat, ostaa +Mintossa parin koiria, ruokaa ja tupakkaa, ja nopeajalkaiset +vetoeläimet kiidättävät hänet tuota pikaa etelään -- sinne, missä on +meri, aurinko ja sivistys. + +Hänen tuli yht'äkkiä nälkä. Hämärä, yksitoikkoinen nälän tuska oli +muuttunut kirpeäksi, vähemmän tuskalliseksi tunteeksi. Hän laahusti +takaisin telttaansa, paistoi palan lihaa, poltti kokonaista kaksi +piipullista käytettyjä, kuivattuja teelehtiä, söi vielä palan +hirvenlihaa, tunsi pitkästä aikaa voimainsa palaavan, meni pilkkomaan +puita ja palattuaan taas söi. Hänen nälkänsä oli kehittynyt kuin +sairaudeksi, joka vaati, että hän aivan lyhyiden väliaikojen jälkeen +yhä uudelleen nautti ruokaa. Hän koetti valita pienempiä paloja, mutta +huomasi pian paistavansa niitä sitä useammin. Äkkiä jysähti hänen +päähänsä ajatus pedoista, jotka voisivat syödä hänen saaliinsa, ja +ottaen mukaansa kirveen ja nuoraa hän kompuroi mäelle. Hän katkaisi +muutamia nuoria puita, kuori ne ja rakensi niistä jonkinlaisen lavan. +Hän oivalsi itsekin, ettei sellainen laite ollut läheskään riittävä +turvapaikka ruokatavaroille. Mutta heikoilla voimillaan hän ei saanut +kokoon mitään parempaakaan. Vasta illalla hän sai valmiiksi vaikean +työnsä, joka uuvutti hänet kokonaan. + +Palattuaan telttaan hän ryhtyi jatkamaan pitojaan. Hän ei kaivannut +ystäviä eikä juomatovereita. Parempaa toveria kuin vatsansa ei hän +voinut löytää. Hän paistoi muutamia lihapaloja, söi jonkun naulan lihaa +ja keitti oikeata ja hyvin väkevää teetä. Teeannos oli viimeinen, mutta +se ei häntä paljoa surettanut. Aamulla hän ostaisi teetä Mintossa. +Tuntien, että hänen oli mahdoton syödä enempää, sytytti hän piippunsa +ja poltti koko kuivaamiensa käytettyjen teelehtien varaston. Vähät +siitä! Aamullahan hänellä on oikeata tupakkaa! Hän kopisti tuhan +piipustaan, käristi viimeisen lihapalan ja syötyään sen meni maata. Hän +oli syönyt itsensä niin täyteen, että luuli halkeavansa. Hetken +kuluttua hän sentään vielä ryömi peitteen alta ja söi hyvän palan +lihaa. + +Aamulla hän heräsi kuin vuorokausia kestäneestä raskaasta unesta. Hänen +korvissaan humisi oudosti. Hän ei tietänyt missä oli ja katseli +ympärilleen tylsästi, mitään käsittämättä, kunnes hänen silmänsä +osuivat keittoastiaan ja siinä olevaan puoliksi syötyyn lihapalaan. +Silloin hän muisti kaikki ja nousten nopeasti tilaltaan alkoi kuunnella +outoja ääniä. Sinertyneiltä huulilta pääsi kirous. Keripukin vaivaamat +jalat horjuivat hänen allaan, ja hän voihkasi tukahdutetusta tuskasta. +Hieman rauhoituttuaan hän alkoi vetää jalkoihinsa mokkasiineja ja lähti +sitten ulos teltasta. + +Läheltä hirvenlihojen säilytyspaikkaa kuului epäselvää lousketta ja +murinaa. Välistä kajahti lyhyt, terävä haukahdus. Huolimatta ankarasta +kivusta Morganson joudutti askeleitaan ja huusi kaukaa äänekkäästi ja +uhkaavasti. Hän oli saanut näkyviinsä susilauman, joka juoksenteli +hajallaan hangella, ja maahan kaadetun puisen lavan. Nähtävästi olivat +sudet syöneet kyllikseen ja juoksivat nyt tiehensä odottamatta lisää +uhkauksia. + +Hän älysi, kuinka onnettomuuden oli täytynyt tapahtua. Sudet olivat +vainunneet saaliin. Yksi niistä oli loikannut lavalle hongantyveltä -- +sen osoittivat selvästi jäljet. Hän ei ollut unissaankaan luullut suden +pystyvän sellaiseen hyppyyn. Ensimmäistä oli seurannut toinen, sitten +kolmas ja neljäs, jolloin teline oli luhistunut maahan! + +Hänen silmissään oli ankara ja kostonhaluinen ilme jonkun aikaa; sitten +ne saivat tavallisen sävynsä, kasvot kuvastivat päättäväisyyttä, ja +Morganson kokosi huolellisesti kaikki luupalaset, sekä enemmän että +vähemmän puhtaaksi syödyt. Niissä oli ydintä, sen hän tiesi. + +Koko aamu kului hirvenjätteiden kuljetukseen teltalle. Siellä täällä +lumessa oli vielä syömättömiä lihapaloja; sitäpaitsi oli hänellä +jäljellä kymmenkunta naulaa siitä palasta, jonka hän oli edellisenä +päivänä vienyt telttaan. + +"Muutamaksi viikoksi se riittää", mietti hän katsellen lihakasaa. + +Pohjola oli opettanut hänet näkemään nälkää ja elämään sentään. Hän +puhdisti pyssynsä ja laski jäljelläolevat panokset. Seitsemän +kappaletta! Hän latasi pyssyn ja laahusti rannalle vartiopaikalleen, +minne jäi koko päiväksi. Hän vakoili tietä koko viikon, mutta mikään ei +häirinnyt vallitsevaa hiljaisuutta. Vaikka keripukki kävi yhä +tuskallisemmaksi ja tuntuvammaksi, oli hänen tilansa hyvän ravinnon +vuoksi oivallinen. Hän eli pääasiassa hirvenluista keittämällään +liemellä. Liemi kävi yhä miedommaksi, sitä mukaa kuin hän hakattuaan +luut rikki keitti niitä yhä uudelleen. Mutta kiehuvaan veteen +sekoitettu lihaliemi oli hänestä oivallista ravintoa, ja hän tunsi +itsensä voimakkaammaksi kuin ennen hirven tappoa. + +Seuraavalla viikolla Morgansonin ajatukset saivat uuden ja varsin +odottamattoman suunnan. Hän olisi yht'äkkiä halunnut tietää, mikä +viikon ja kuukauden päivä oli. Tuo halu muuttui vähitellen +jonkinlaiseksi päähänpistoksi. Hän laski ja mietti asiaa kaikin tavoin, +mutta sai joka kerta erilaisen tuloksen. Istuessaan väijyksissä aamusta +iltaan hän ajatteli vain sitä. Eikä siinä kyllin, vaan hän pohti samaa +herätessään ja levolle mennessäänkin. Useamman kerran hän heräsi +keskellä yötä ja makasi tuntikausia valveilla miettien tuota +arvoitusta. Oikeastaan ei koko ajantieto merkinnyt hänelle +mitään, mutta siitä huolimatta hänen uteliaisuutensa kasvoi yhä +voimakkaammaksi, kunnes se oli yhtä kiihkeä kuin nälkä tai +elämisenhalu. Viimein se sai hänestä voiton ja pakotti hänet lähtemään +Mintoon -- ottamaan asiasta selvää. + +Oli jo pimeä hänen saapuessaan kaupunkiin, mutta se oli vain mieleen +hänelle. Kukaan ei häntä huomannut. Sitäpaitsi hän tiesi saavansa +paluumatkalle kuutamon. Hän nousi ylös rantatörmää ja kolkutti +ravintolan oveen. Valo häikäisi häntä, vaikka sen alkulähteenä oli +ainoastaan pari kituvaa kynttilää, -- mutta hänhän olikin pitkät ajat +elänyt aivan pilkkopimeässä teltassa. Totuttuaan valoon hän huomasi +kolme henkilöä istumassa uunin luona. Ne olivat matkustavaisia, +päätteli hän heti. "Ja kosk'eivät he vielä ole kulkeneet ohitseni, +täytyy heidän tehdä se tänään tai huomenna." + +Ravintoloitsija vihelsi pitkään ja ihmettelevästi. + +"Ja minä kun luulin, että te olitte jo kuollut", sanoi hän. + +"Kuinka niin?" kysyi Morganson värähtelevin äänin. + +Hän oli unohtanut keskustelutaidon eikä tuntenut omaa ääntänsä, joka +kuulosti hänestä liian käheältä ja vieraalta. + +"Kolmatta kuukautta olen jo pitänyt teitä kuolleena", lausui +ravintoloitsija. "Tehän läksitte etelää kohti, mutta Selkirkissä ette +ole käynyt. Missä olette ollut?" + +"Puunhakkuussa olin, laivayhtiön metsässä", valehteli Morganson +änkkäillen. + +Hän ei vieläkään ollut tottunut omaan ääneensä. Hän hoiperteli +tarjoilupöydän luo ja nojasi siihen. Hän älysi hyvin, että hänen nyt +täytyi valehdella yhtä päättävästi kuin oli alkanutkin. Veri kiersi +villisti ja epätasaisesti hänen suonissaan; koettaen kaikin tavoin +säilyttää huolettoman välinpitämättömän ilmeen kasvoillaan, hän ei +kumminkaan voinut olla katselematta kolmea matkustavaista tulisijan +luona. Niillä oli hallussaan elämä -- hänen elämänsä. + +"Mutta minne hävisitte, perhanassa, näin pitkäksi aikaa?" kysyi +ravintoloitsija. + +"Elelin rannalla", vastasi Morganson. "Tein mahdottoman määrän +halkoja." + +Ravintoloitsija nyökäytti päätään. + +"Niinkö on laita? Kuulinhan minä kyllä jonkun kerran hakkuuta. Te +siellä siis mäikyttelittekin. No, juodaanpas sitten hiukan sen asian +harjakaisia!" + +Morganson tarttui lujasti tarjoilupöytään. Juodako? Hän olisi ollut +valmis syleilemään tuon ihmisen polvia ja suutelemaan hänen +jalanjälkiään. Hän koetti turhaan ilmaista myöntymystään, mutta +ravintoloitsija ei odottanut vastausta, vaan oli jo tuonut pöydälle +pullon. + +"Millä te elätitte itsenne siellä?" kysyi ravintoloitsija. "Olette koko +lailla huonon näköinen. Oikein huonon näköinen. Kummallista, ettette +paleltunut puita hakatessanne." + +Morganson joi ahnaasti viskyä. + +"Tein työtä niin kauan kuin voimia riitti", virkkoi hän. "Tuo keripukin +vietävä vain oli minut tappaa. Luojan kiitos, että satuin viimein +hirven jäljille -- ammuin sen ja elin herroiksi. Tuo keripukki vain..." +-- Hän täytti lasinsa uudelleen ja lisäsi: "Luulen sentään, että +petäjänkuoriteellä saan sen lähtemään." + +"Juokaa vielä", kehoitti ravintoloitsija. + +Kaksi lasillista viskyä osoitti piankin vaikutuksensa Morgansonin +tyhjään vatsaan ja heikontuneeseen elimistöön. Äkkiä hän huomasi +istuvansa laatikolla uunin luona. Vuosisatoja tuntui vierähtäneen. +Kookas, leveähartiainen ja mustapartainen mies maksoi kaikki. Aivan +kuin unessa hän näki, kuinka mies veti paksusta paperitukusta vihreän +setelin. Ja Morgansonin harhailevissa silmissä välähti äkkiä. Sadan +dollarin paperi! Elämä! Hänen elämänsä! Hän tunsi yht'äkkiä villiä, +mieletöntä halua siepata rahat ja paeta. + +Mustapartainen ja toinen tämän tovereista nousivat. + +"No, pystyyn, Olsson", lausui edellinen vaaleatukkaiselle, +punaposkiselle jättiläiselle. + +Olsson nousi haukotellen ja venytellen seisaalleen. + +"Miksi menette niin varhain levolle?" kysyi pahoitellen +ravintoloitsija. "Vielähän on aikaista!" + +"Aamulla lähdemme Selkirkiin", vastasi mustapartainen. + +"Ensimmäisenä joulupäivänäkö?" huudahti ravintoloitsija. + +"Mitä jalompi päivä, sitä parempi asia", vastasi toinen hymyillen. + +Matkustavaisten käydessä ovelle valkeni Morgansonin mielessä tietoisuus +siitä, että nyt oli jouluaatto. Sellainen päivä siis oli! Sekö olikin +tuonut hänet Mintoon? Mutta tuon ajatuksen hämmensi heti noiden kolmen +miehen ja paksun sadandollarinsetelitukun kuva. + +Ovi sulkeutui. + +"Se oli John Thompson", lausui ravintoloitsija. "Kietaisi, miekkonen, +kaksi miljoonaa taskuunsa, ja saman verran saa vielä. No, minäkin +lähden maata. Juokaa vielä lasillinen." + +Morganson epäröi. + +"No, juokaa pois vain", kehoitti toinen itsepäisesti. "Selvitämme välit +sitten, kun olette myynyt halkonne." + +Morganson joi, hyvästeli ja läksi. Taivaalla kumotti kuu, ja hän +hoiperteli eteenpäin kirkkaan, hopeanhohtoisen hiljaisuuden ympäröimänä +ja näki koko ajan edessään houkuttelevana elämän, -- elämän +sadandollarinsetelitukun hahmossa. + +Hän heräsi. Oli pimeä. Hän oli nukkunut mokkasiineissaan, kintaissaan +ja lakinkorvalliset alaskäännettyinä. Hän nousi niin joutuin kuin +sairaudeltaan kykeni. Hän sytytti tulen ja kiehautti veden; +keittäessään petäjänoksia hän huomasi aamusarastuksen ensimmäiset +säteet. Silloin hän tarttui pyssyynsä ja kompuroi kauhistuneena +rannalle. Istuttuaan kauan aikaa kyykkysillään hän äkkiä muisti, että +petäjänkuoritee oli jäänyt juomatta. + +Aamuhämärä muuttui päiväksi. Ilma oli kylmä ja kirkas. Kuusikymmentä +astetta nollan alapuolella -- niin määritteli Morganson. Mikään ei +häirinnyt tätä napaseudun rauhaa, ja siten kului muutamia tunteja. + +Äkkiä Morganson nousi tuskin kyeten tukahduttamaan kipeää voihkaisua. +Hän oli kuullut etäältä miesten ääniä ja heikkoa koiranhaukuntaa. Hän +alkoi huitoa käsiään sivuilleen. Eihän ollut leikin asia pidellä pyssyn +lukkoa yli kuudenkymmenen asteen pakkasessa! Sitä varten oli +välttämätöntä kehittää kaikki se lämpö, minkä ruumis vielä kykeni +suomaan. + +Miehet tulivat näkyviin puiden saartaman niemekkeen takaa. Etumaisena +kulki vaaleahiuksinen jättiläinen, jonka nimeä Morganson ei saanut +tietää. Hänen jäljessään veti kahdeksan koiraa John Thompsonin ohjaamaa +rekeä. Viimeisenä kulkueessa oli ruotsalainen Olsson. + +"Pulska mies", arvosteli häntä Morganson. Valkeaa lumimaisemaa vastaan +piirtyivät ihmiset ja koirat tarkkoina, selvinä varjokuvina; ne +näyttivät liikkuvan aivan koneellisesti, niinkuin pahvikuviot, joilla +on vain kaksi ulottuvaisuutta. Morganson painoi pyssyn oikeaa +olkapäätänsä vasten, tunsi äkkiä sormiensa jäykistyvän ja huomasi, että +hänen vasen kätensä oli paljaana. Nähtävästi hän oli huomaamattaan +ottanut kintaan kädestään, -- nyt hän kiireesti veti sen takaisin +käteensä. Ihmiset ja koirat lähestyivät yhä, ja hän näki selvästi +niiden hengityksestä muodostuneen huurun hajoavan kylmään ilmaan. Kun +kulkueen etumainen mies oli viidenkymmenen yardin päässä, otti +Morganson kintaan oikeasta kädestään, vei etusormensa liipaisimelle ja +tähtäsi. Tuskin oli laukaus kajahtanut, kun etumainen mies kiepahti +ympäri ja kaatui samassa lumeen. + +Hämmentyneenä Morganson ampui John Thompsonia liian alas, sillä +Thompson vain horjahti ja putosi istualleen. Morganson tähtäsi +ylemmäksi ja laukaisi uudelleen. John Thompson kaatui selälleen +kuormansa päälle. + +Nyt Morganson kohdisti koko huomionsa Olssoniin. Tämä oli lähtenyt +pötkimään pakoon Mintoon päin, ja koirat, saavuttuaan paikalle, missä +etumaisen kaatuneen ruumis sulki tien, pysähtyivät. Morganson laukaisi +pakenevaa ruotsalaista kohti, mutta ei osannut. Olsson tuupertui +istualleen lumeen. Morganson ampui vielä kaksi laukausta, mutta samalla +tuloksella; hän pysähtyi aikoessaan juuri ampua kolmannen kerran. Oli +vain yksi laukaus jäljellä, ja siitä laukauksesta riippui Morgansonin +elämä ja kuolema. + +Epätoivoisena hän seurasi Olssonin liikkeitä. Jättiläinen pyörähti +hullunkurisesti, koukisti koko ruumiinsa ja lähti kuvaamattoman +nopeasti juoksemaan jälkiä pitkin. Morganson kohotti taas pyssynsä ja +tähtäsi. Hänen sormensa olivat jäykät ja hän löysi vaivoin liipaisimen. + +"Herra, auta!" huusi hän ääneensä ja laukaisi. + +Olsson kaatui selälleen, kääntyi äkkiä kasvot maata kohti ja alkoi +heittää kuperkeikkaa. Vihdoin hän liikautti viimeisen kerran kättään ja +jäi hievahtamattomaksi. + +Morganson heitti pyssyn luotaan ja kiiruhti alas rannalle. Nyt ei ollut +enää syytä piileksiä. + +Hänet pysähdytti koirien kiukkuinen murina. Johtaja, tavattoman iso +koira -- puoleksi newfoundlantilainen, puoleksi hudsonilainen -- seisoi +vaaleatukkaisen jättiläisen pään luona ja seurasi pörhistetyin karvoin +ja hampaitaan näyttäen jokaista Morgansonin liikettä. Muutkin seitsemän +koiraa pörhistivät karvojaan ja murisivat. Morganson astui kokeiksi +vielä askelen eteenpäin, mutta samassa koko lauma koetti syöksyä hänen +kimppuunsa. + +Silloin hän pysähtyi ja alkoi milloin uhkaavasti milloin leikillisesti +puhutella eläimiä. Hänen tätä tehdessään kiintyi hänen huomionsa +ensimmäiseen vainajaan, ja häntä hämmästytti kalpeus, minkä kuolema ja +pakkanen olivat levittäneet tämän kasvoille. John Thompson makasi +selällään reessä kuorman päällä; hänen päänsä oli vajonnut kahden säkin +väliin jääneeseen aukkoon leuka ylöspäin, niin että Morganson näki +ainoastaan mustan parran. + +Nähdessään olevansa aivan voimaton hillitsemään koiria Morganson +poikkesi tallatulta tieltä ja alkoi syvässä lumessa kahloen ja +muodostaen suuren kaaren pyrkiä rekien taakse. Johtajansa esimerkkiä +seuraten koko koiralauma kääntyi sinnepäin. Morganson liikkui hyvin +hitaasti; hän näki selvään, kuinka eläimet kääntyivät häntä kohti, ja +koetti peräytyä. Se oli vähällä onnistuakin hänelle, kun äkkiä johtaja +villisti ulvoen ryntäsi eteenpäin ja upotti hampaansa hänen sääreensä. +Epätoivoisin ponnistuksin Morganson riistäytyi irti. + +Hän alkoi huutaa koirille, mutta hänen vihainen äänensä ei tehonnut +niihin vähääkään. Ne pörhistivät karvojaan, painoivat jalkansa lujasti +lumeen ja murisivat kiukkuisesti. Silloin Morganson muisti Olssonin, +käänsi koirille selkänsä ja lähti kulkemaan jälkien suuntaan. Hän ei +kiinnittänyt huomiota haavoittuneeseen jalkaansa, josta vuoti runsaasti +verta. Valtimo oli vahingoittunut hänen sitä tietämättään. + +Kaikkein enimmän ihmetytti häntä ruotsalaisen kasvojen tavaton kalpeus, +tämän saman ruotsalaisen, jonka hän vast'ikään oli nähnyt niin +punaposkisena ja terveyttä uhkuvana. Nyt hänen kasvonsa olivat kuin +marmoria. Vaaleine hiuksineen ja silmäripsineen hän enemmän muistutti +marmoriin hakattua kuvaa kuin ihmistä, joka vielä eli joitakuita +minuutteja sitten. + +Morganson otti kintaat kädestään ja alkoi tutkia vainajan taskuja. +Ihmeekseen hän ei löytänyt kukkaroa eikä kultahiekkapussiakaan. +Povitaskusta hän löysi pienen lompakon ja jäykistynein sormin hän +kiireesti tarkasti sen sisällystä. Siellä oli kirjeitä ulkomaalaisin +merkein ja leimoin, muutamia kuitteja, laskuja ja maksuosoituksia 800 +dollarin arvosta. Siinä kaikki. Rahaa ei ollut. + +Hän liikahti palatakseen rekien luo, mutta tunsi äkkiä jalkansa kuin +maahan naulituiksi. Hän loi katseensa alas ja huomasi seisovansa +hyytyneen veren keskellä. Repeytyneet housut ja mokkasiinit olivat +punaisen jääkuoren peitossa. + +Nopealla kiskaisulla hän irroitti jalkansa ja kompuroi rekiä kohti. +Hänet nähdessään johtajakoira ja sen jäljestä koko lauma alkoi taas +murista. + +Morganson itki hiljaa ja alkoi huojutella itseään voimattomasti +edestakaisin. Sitten hän irroitti silmäripsistään niihin tarttuneet +jäätyneet kyynelet. + +Tämä oli pilaa. Viekas kohtalo kujeili hänen kanssaan. Taivasta kohti +viipottavine partoineen nauroi kuollut John Thompson hänelle. + +Ymmärryksensä menettäen hän alkoi harhailla rekien ympäri milloin +sekavasti ja voimattomasti kiroillen koiria, milloin rukoillen +raukeasti niiltä elämäänsä, elämäänsä, joka oli noihin rekiin +kuormattuna. Äkkiä hän rauhoittui. Miksi hän tässä näyttelee narrin +osaa? Selvintä on hakea teltasta kirves ja palattuaan murskata sillä +koirain kallot! Hän niille näyttää! + +Mutta päästäkseen teltalle oli hänen kierrettävä koirat ja reet. Hän +poikkesi ladulta ja kahloi pehmeässä lumessa. Äkkiä hän tuskallista +pyörrytystä tuntien pysähtyi. Kaatumisen uhallakaan ei hän mennyt +eteenpäin. Kauan hän seisoi hievahtamatta paikallaan, horjuen +raadelluilla, kuolettavasta heikkoudesta vapisevilla jaloillaan. Hän +katsahti alas ja näki taas jalkojensa ympärille hyytyneen veriläiskän. +Verta tulvi aivan niinkuin äskenkin. Hän ei ollut luullut haavaa niin +vakavaksi. Hän teki ponnistuksen kumartuakseen tarkastamaan jalkaansa. +Silloin hänestä yht'äkkiä tuntui, kuin lumi olisi pyrkinyt ylöspäin, ja +hän liikahti kuin väistääkseen iskua. Hänet valtasi hirveä pelko, ja +hän ojentautui vaivoin. Häntä peloitti lumi, joka pyrki ylöspäin häntä +kohti... + +Sitten lumen valkea kimallus muuttui mustaksi, ja seuraavassa +silmänräpäyksessä Morganson ymmärsi makaavansa lumessa. Häntä ei +pyörryttänyt enää. Hänen päänsä yläpuolella riippuva hämähäkinverkko +oli kadonnut, mutta vieläkään ei hän voinut nousta. Ei ollut voimia, ja +koko ruumis tuntui oudolta ja puisevalta. Epätoivoisin ponnistuksin +hänen onnistui kääntyä kyljelleen ja saada näkyviinsä reet ja +Thompsonin taivasta kohti törröttävä musta parta. Hän näki +johtajakoirankin, joka nuoli tiellä poikittain makaavan miehen kasvoja. + +Morganson alkoi katsella sitä hänelle oudon uteliaisuuden valtaamana. +Koira oli kiihtynyt ja kärsimätön. Aika-ajoin se päästi lyhyen +haukahduksen, aivan kuin herättääkseen herransa, ja piti tätä tarkoin +silmällä teroittaen korvansa häneen päin ja heiluttaen häntäänsä. +Viimein se istui takajaloilleen, käänsi kuononsa taivasta kohti ja +alkoi valittavasti ulvoa. Koko lauma alkoi samassa ulvoa. + +Nyt maatessaan lumessa ei Morganson enää tuntenut pelkoa. Hän uneksui. +Hän näki itsensä kuolleena, kangistuneena, lumen peittämänä, ja tuntien +syvää sääliä itseään kohtaan hän itki hetkisen. Mutta ei hän pelännyt. +Sisäinen taistelu oli lakannut. Koettaessaan avata silmänsä hän +huomasi, että kyynelet olivat jäätyneet niihin paksuksi kerrokseksi. +Hän ei sitä koettanut edes särkeä. Hänestä oli kaikki yhdentekevää. Hän +ei ollut koskaan unissaankaan luullut kuolemaa niin helpoksi, ja hän +pahoitteli, että oli niin paljon kärsinyt ja taistellut turhaan näiden +viikkojen kuluessa. Häntä samoinkuin kaikkia muitakin oli kuolemanpelko +tuskastuttanut, mutta nyt hän oli saanut kokea, ettei kuolema tuota +kärsimyksiä, vaan että kaikki hänen kärsimyksensä oli aiheuttanut -- +elämä. Elämä oli panetellut kuolemaa. Se oli arvotonta ja loukkaavaa. + +Mutta hänen oli mahdoton vihastua ja loukkaantua. Elämän valhe ja petos +eivät merkinneet enää mitään, kun hän jo lähestyi sitä rajaa, jonka yli +jokaisen ihmisen on käytävä. + +Häntä alkoi nukuttaa, ja hän tunsi vaipuvansa suloiseen, hellään +unohdukseen, joka lupasi runsasta helpotusta ja lepoa. Hän kuuli vielä +heikosti koirien ulvonnan, ja hänen aivoissaan vilahti viimeinen, +silmänräpäyksellinen ajatus, että hänen ruumiinsa alistumisen vuoksi +pakkanen nyt ei enää häntä kiusaa... Mutta sitten, päivän sammuessa, +lakkasi hänen ajatuksensakin työskentelemästä ja valaisemasta, ja +syvään huokaisten Morganson vaipui uneen. + + + + +VERIKOSTO + + +Fortune la Perle juoksi lumessa nyyhkyttäen, ponnistaen viimeiset +voimansa, kiroten kohtaloaan, Alaskaa, Nomea, kortteja ja ihmistä, +jonka oli lävistänyt veitsensä terällä. + +Lämmintä verta oli hyytynyt hänen käsiinsä, ja äsken eletty näytelmä +oli kirkkaana hänen mielessään, -- mies käsin pöydänreunaan tarttuu, +hitaasti lattialle vaipuu, korttipakka hajoaa, rahat kierivät ympäri, +kaikki läsnäolijat värähtävät. Äänettömyys... huudot lakkaavat +yht'äkkiä, pelinoppain kolina taukoaa, kiihtyneitä, säikähtyneitä +kasvoja kaikkialla; hetkellinen kuolemanhiljaisuus tuntuu kestävän +iankaikkisuuden ratketen sitten huumaavaksi meluksi ja kostonääniksi, +jotka karkoittavat hänet päätäpahkaa hänen takanaan mielettömänä +riehuvasta kylästä. + +"Onpa kuin kaikki hornanhenget olisivat päässeet irti", mutisi hän +halveksuvasti kääntyen pimeään ja suunnaten pakonsa merenrantaa kohti. +Tulet loistivat avatuista ovista. Kaikkialta, teltoista, hökkeleistä ja +tanssisaleista riensi väkeä häntä takaa ajamaan. Ihmisten huudot ja +koirien haukunta lumpeuttivat hänen korvansa ja jouduttivat hänen +askeleitaan. Ja hän juoksi juoksemistaan. Mutta sitten alkoi melu +vähitellen hiljetä. Takaa-ajo päättyi voimattoman kiukun purkauksiin ja +tuloksettomaan etsintään. Jokin varjo vain seurasi itsepintaisesti +hänen jälkiään. Vilkaistessaan taakseen hän huomasi, kuinka sen +epämääräinen haamu milloin näkyi avointa lumilakeutta vasten, milloin +häipyi pimeään, valaisemattomain hökkeleiden ja rannalle kumottujen +veneiden väliin. + +Fortune la Perle kiroili heikolla, väsymyksestä naisen itkua +muistuttavalla äänellä jatkaen pakoaan röykkiöiksi kasaantuneen jään ja +lukemattomien kuoppien ja telttojen lomitse. Väliin hänestä tuntui, +että vaara oli välttynyt; silloin hän huohottaen väsymyksestä, hurjasti +tykyttävin ohimoin vaipui maahan; mutta samassa pimeydestä sukeltava +varjo saattoi hänet jatkamaan epätoivoista pakoaan. Äkkiä hänen +mieleensä vilahti ajatus, joka sai hänet kylmiin väreisiin. Varjon +itsepintaisuus alkoi hänestä, taikauskoisesta pelaajasta, tuntua +yliluonnolliselta. Sanattomana, säälimättömänä, väistymättömänä se +muistutti hänestä sallimusta, kohtaloa, joka odotti viimeistä +pelisiirtoa saadakseen käteismaksun ja laskeakseen lopullisen voiton +tai tappion. Fortune la Perle uskoi mahdollisiksi tuollaiset +harvinaiset, hetkelliset tilanteet, jolloin ruumiiton henki, sielu, +vapautuneena ajan ja paikan käsitteistä, tunkeutuu iäisyyden +todellisuuteen ja lukee vapaasti elämän lait kohtalon avatusta +kirjasta. Hän ei epäillyt elävänsä nyt jotakin sellaista hetkeä ja +kääntyessään takaisin kylää kohti ja pyrkiessään yli lumenpeittämän +jäkäläkankaan hän ei vähääkään ihmetellyt, kun varjo lähestyi häntä +saaden selvemmän ja määrätymmän muodon. Epätoivoisena omasta +voimattomuudestaan hän pysähtyi keskelle lumilakeutta ja käännähti +ympäri. Hänen oikea kätensä hellitti nopeasti kintaan, ja tähtien +heikossa kajastuksessa välkähti kohotettu revolveri. + +"Älkää ampuko. Olen aseeton." + +Varjo sai määrätyn muodon. Ihmisäänen kuultuaan Fortune la Perle +vavahti helpotuksen tunteen tulvehtiessa hänen rintaansa. + +Jos Ury Bramilla olisi ollut ase tuona iltana, jolloin hän Eldoradon +penkillä istuessaan oli nähnyt murhan tapahtuvan, olisi kaikki varsin +luultavasti saanut toisen käänteen eikä hän olisi lähtenyt juoksemaan +pitkin Long Trulea tuon miehen jäljestä, joka oli niin toisenlainen +kuin hän. Mutta kuinka tahansa, hän toisti vielä kerran: + +"Älkää ampuko. Näettehän, että olen aseeton." + +"Mitä hittoa sitten juoksette jäljessäni?" kysyi peluri laskien alas +revolverin. + +Ury Bram kohautti olkapäitään. + +"Se ei mitään merkitse. Menkäämme nyt yhdessä minun luokseni." + +"Minne?" + +"Majaani. Se on tuolla kylän rajalla." + +Ury Bramin mieletön ehdotus hämmästytti niin Fortune la Perleä, että +hän polki ihmetyksestä jalkaansa lumeen käyttäen kaikki tuntemansa +kiroukset. + +"Kuka te olette", sanoi hän viimein, "ja keneksi luulette minua, kun +kuvittelette, että tuollaisen ehdotuksen kuultuani pistän pääni +valmiiseen silmukkaan?" + +"Olen Ury Bram", vastasi toinen koruttomasti, "majani on kylän +laidassa. En tunne teitä, mutta olette tappanut ihmisen, hihassanne on +hänen vertansa. Nyt olette kuin Kain kaikkien vainooma. Teillä ei ole +mihin kallistatte päänne. Mutta minun luonani on tilaa..." + +"Kaiken pyhän nimessä, olkaa vaiti!" keskeytti hänet Fortune la Perle, +-- "taikka teen teistä toisen Abelin. Jos tahdotte auttaa minua, niin +auttakaa oikealla tavalla. Mitä hyötyä minulla on majasta, kun tuhat +ihmistä juoksee jäljessäni etsien minua kaikkialta? Paeta minun täytyy +täältä, pois, pois, niin kauas kuin mahdollista! Voi noita kirottuja +elukoita! Palan halusta kääntyä takaisin ja lopettaa vielä muutamia... +Millaisia sikoja! Yksi ainoa kirkas, ihana tappelu olisi koko tämän +kirotun asian loppu. Elämä on vain peliä. Ja minua se niin +kylläännyttää." -- Hän pysähtyi järkkyneenä, masentuneena, epätoivon +partaalla. Ury Bram käyttäen hyväkseen syntynyttä äänettömyyttä alkoi +puhua. Hän oli kaunopuheinen. Se oli pisin ja sanarikkain lausunto +hänen elämässään lukuunottamatta erästä, jonka hän saneli toisessa +paikassa paljoa myöhemmin. + +"Huomatkaa siis, minkä tähden esitän teille majaani. Siellä voin teidät +kätkeä niin, ettei teitä kukaan löydä. Ruokatarpeita minulla on myöskin +riittävästi. Minnekään muuanne ette voi mennä. Teillä ei ole koiria, ei +rekeä eikä ylipäänsä mitään, mikä on matkalla tarpeen. Meri on jäässä. +St. Michael on lähin paikka. Mutta joka taholle lähetetyt takaa-ajajat +ovat siellä ennen teitä. Samoin on laita Anwickin taipaleen. Lyhyesti +sanoen olette umpikierroksessa. Teillä on ainoa mahdollisuus piileksiä +minun luonani, kunnes kaikki on ohi. Kuukauden, ehkäpä vähemmänkin ajan +kuluttua teidät unohdetaan ja voitte aivan noiden ihmisten nenän editse +kulkea saman matkan ihan ilman pelkoa ja levottomuutta. Minulla on omat +ajatukseni oikeudesta. Juostessani jäljestänne Eldoradosta rantalakeaa +pitkin en ajatellutkaan ottaa kiinni tai ilmiantaa teitä. Katson +asioita toiselta kannalta, eikä se soveltunut käsitykseeni niistä..." + +Hän ei ollut ennättänyt lopettaa, kun murhaaja otti taskustaan +rukouskirjan ja antoi Ury Bramin vannoa sanansa tosiksi. Revontulten +keltainen kimallus valaisi heikosti näiden kahden miehen pakkasessa +paljastettuja päitä heidän lujasti pidellessään avokäsin pyhää kirjaa, +sillä aikaa kuin Ury lausui valansa. + +Sitä valaa hän ei ajatellutkaan rikkoa eikä koskaan rikkonutkaan. + +Majan ovella peluri epäillen hetkeksi pysähtyi ihmetellen tuon niin +odottamatta hänen avukseen tulleen miehen kummaa käytöstä. Viimein hän +voitti vastahakoisuutensa ja astui majaan. Himmeässä kynttilänvalossa +hän näki varsin kodikkaan asunnon, missä ei ollut merkkiäkään +syrjäisistä. Isännän puuhaillessa kahvin valmistuksessa alkoi hän +nopeasti kiertää itselleen paperossia. Hänen kohmettuneet jäsenensä +alkoivat vähitellen lämpimässä palautua entiselleen. Istahtaen +puolittain halveksivan huolimattomasti penkille hän alkoi puhaltamainsa +savupilvien läpi tarkkaavasti tutkia Uryn kasvoja. Ne olivat +voimakaspiirteiset, miehekkäät, niissä oli syviä uurteita, jotka +näyttivät pikemmin arvilta, eikä niitä lieventänyt pieninkään hymyn tai +huumorin häive. Tiheiden, riippuvien kulmakarvojen alta tähystivät +kylmät, harmaat silmät. Ulkonevat, voimakkaat poskiluut päättyivät +syvään kuoppaan, alaleuka ja leukapielet todistivat horjumatonta +tarkoitusperiin pyrkimistä, päämääriin, joiden täytyi matalasta otsasta +päättäen olla varsin suoria ja tarpeen vaatiessa säälimättömiä. Kaikki +hänessä, nenä, huulet, ääni, poimut suun ympärillä, oli karkeaa. +Ihminen, jolla on sellaiset kasvonpiirteet, elää omaa yksilöllistä +elämäänsä olematta tottunut kysymään neuvoa muilta; hän voi taistella +yökauden itse pääenkeleitä vastaan, mutta kohtaa teidät aamulla yhtä +läpitunkemattomana ja suljettuna kuin ei mitään erikoista olisi +tapahtunut... Ury oli luonteeltaan ahdas, mutta syvä, ja Fortune la +Perle leveine, kevytmielisine luonteineen ei häntä ollenkaan +ymmärtänyt. Jos Ury olisi lauleskellut ollessaan iloisella päällä tai +huokaillut suruisina hetkinään, niin Fortune olisi käsittänyt häntä; +mutta hän ei kyennyt arvioimaan sielua, joka kätkeytyi noiden +läpitunkemattomain, jäykkien piirteiden taa. + +"Auttakaa nyt minua, herra", lausui Ury, kun kupit oli tyhjennetty. +"Meidän on valmistauduttava sen tapauksen varalta, että joku vilkaisisi +tänne." + +Fortune mutisi nimensä ja ryhtyi uutterasti auttamaan Urya. Majan +yhdellä seinällä oli päittäin nurkkaan tuettuna penkki. Varsin +karkeatekoinen laite muuten, alustalleen riviin asetetuista hirsistä, +jotka päältäpäin oli katettu sammalilla. Eripitkät hirret muodostivat +epätasaisen katoksen. Ury poisti sammalen seinänpuolelta; kohotettuaan +pois pari kolme hirttä hän sahasi poikki pääpuolessa törröttävät +tukipuut; sitten hän asetti hirret jälleen paikoilleen, joten +epätasainen katos jäi entiselleen. Lattian alta kaivamansa kauramatot +hän asetti penkkiin muodostuneeseen aukkoon; päällimmäiseksi hän vielä +levitti säkkejä, sammalia ja peitteen. Pitkin penkkiä asetettujen +peitteiden kätkemänä Fortune saattoi rauhallisena maata tilallaan +kenenkään mieleen juolahtamatta, että siellä oli joku. + +Ensi viikkoina Nomessa tapahtuneen murhan jälkeen toimitettiin sarja +tutkimuksia, joista ei päässyt vapaaksi ainoakaan maja tai teltta. +Mutta Fortune loikoili koko ajan turvallisessa piilopaikassaan. +Todellisuudessa Ury Bramin majasta ei pidetty paljoakaan lukua, koska +siellä vähemmän kuin missään muualla maailmassa luultiin John +Randolphin murhaajan piilevän. Mutta sen jälkeen kuin Urynkin majaa oli +käyty katsastamassa, ryömi Fortune loukostaan ja alkoi rauhallisesti +kävellä päiväkaudet majassa pelaten korttia tai polttaen loppumattoman +määrän savukkeita. Vaikka hän kevytmielisine luonteineen rakastikin +iloisuutta, sukkeluuksia ja naurua, niin hän kumminkin pian mukautui +Uryn vaiteliaisuuteen. He puhelivat vähän ja silloinkin vain +takaa-ajajain toimista ja suunnitelmista, tien laadusta ja +koiranhinnoista; ja nuokin kysymykset heräsivät kuin sivumennen ja ani +harvoin. Fortune mietti tähän aikaan jotakin uutta korttipeliä ja istui +tuntikausia, jopa kokonaisia päiviäkin yhä sotkien ja jakaen kortteja. +Järjestäen kortit pitkiin riveihin hän tarkasteli huolellisesti siten +muodostuneita yhtymiä. Ja sotki ja jakoi taas kortit, kunnes tämä puuha +lopulta alkoi häntä väsyttää, jolloin hän pöydän yli kumartuneena +loihti mielikuvitukseensa Nomen iloiset pelihuoneet, joissa pelaajat ja +katsojat viettävät ruletin lakkaamatta paukahtelevan pallon ääressä +päivänsä ja yönsä. Sellaisina hetkinä hän tunsi niin painostavasti +yksinäisyytensä ja pääsemättömän tilansa, että istuskeli tuntikaudet +asentoaan muuttamatta. Joskus sattui, että tuo kauan pidätetty +katkeruus johti intohimoisiin mielenpurkauksiin; mutta vaikka hän oli +elämänsä turmellut, ei hän sitä tunnustanut. + +"Elämä on kehnoa peliä", vatkasi hän alinomaa valittaen kohtalonsa +muuttelevaisuutta. "Minua ei ole vedellyt koskaan. Paha sallimus on +merkinnyt minut jo syntyessäni. Äitini maidossa olen imenyt huonon +onnen. Kun äitini minua kantoi, heitettiin hänelle väärät pelinopat, ja +minä synnyin vain todistamaan hänen häviötään. Mutta ei hänellä olisi +ollut oikeutta moittia minua siitä ja katsella minua kuin elotonta +korttipakkaa. Ja sentään hän teki niin, ja kuinka usein vielä! Miks'ei +hän lahjoittanut minulle rikkautta? Miks'ei sitä tehnyt yhteiskunta? +Miksi jäin Seattleen ilman penniäkään? Miksi saavuin Nomeen elääkseni +siellä kuin sika? Miksi poikkesin Eldoradoon? Olinhan aikonut mennä Big +Pittin luo, ja Eldoradoon juoksin vain hetkeksi, tikkuja lainaamaan. +Miksi minulta loppuivat tikut? Miksi mieleni teki tupakoida? Näettehän, +että kaikki vei yhtäänne, kaikki pikkuseikat ja vähäpätöisyydetkin. +Koko elämäni on edeltäpäin määrätty jo ennen syntymääni. Siksi on +kaikki niin käynytkin. Siksi tapasin John Randolphin pelinoppineen! +Olkoon hän kirottu! Hän sai, mitä hänelle kuuluu! Miks'ei hän hillinnyt +kieltään? Miks'ei hän luovuttanut minulle häviötäni takaisin? Näkihän +hän, että olin perikadon partaalla. Miks'ei hän hillinnyt itseään? Oi +miksi? Miksi? Miksi?" -- Ja Fortune la Perle alkoi harhailla ympäri +huonetta turhaan hakien vastausta kysymyksiinsä. + +Näiden kohtausten aikana Ury oli tavallisesti äänettä, pysyen aivan +tyynenä. Ainoastaan hänen harmaiden silmiensä katse kävi aivan kuin +himmeämmäksi ja raskasilmeisemmäksi. Näytti kuin ei asia olisi +herättänyt laisinkaan hänen mielenkiintoaan. Mitään yhteistä ei näillä +kahdella ihmisellä todellisuudessa ollutkaan. Ja tuo tosiasia se juuri +ihmetyttikin Fortunea, sillä hän ei voinut käsittää, mikä oli saattanut +Uryn häntä auttamaan. + +Mutta odotusaika alkoi loppua. Verenjanon täytyi kylässä väistyä +kullanjanon tieltä. John Randolphin murha siirtyi vähitellen +muistotietojen joukkoon. Ja asia päättyi siihen. Jos murhaaja olisi +äkkiä ilmestynyt Nomen väestön keskuuteen, ei se tietystikään olisi +rauhoittunut, ennenkuin tämä olisi saanut ansaitsemansa palkan. Mutta +nyt ei kysymystä Fortune la Perlen olinpaikasta pidetty minään +elinkysymyksenä. Vuoristopurojen uomissa ja niiden kaltevilla +kivikkorannoilla oli paljon kultaa. Kun meri vapautui jäistä, +siirtyivät kullanetsijät avarine pusseineen sinne, missä elämän hyvä +oli saatavissa niin suunnattoman halvalla. + +Eräänä yönä Ury Bram Fortunen auttamana valjasti koirat ja varusti +reet, ja molemmat lähtivät jäätä myöten etelään. Mutta sitä suuntaa he +eivät noudattaneet koko aikaa. St. Michaelin luota he kääntyivät länttä +kohti edeten vähitellen merenrannalta sisämaahan päin. Sitten +matkustettuaan ylängön poikki he saapuivat Yukonille muutaman sadan +mailin päähän sen suusta. Kulkien edelleen koillista kohti he kaarsivat +Koyakukin, Tananan ja Minukin. Vasta sivuutettuaan Ison Mutkan +Fort-Yukonin luona he Flotzin kautta jälleen lähtivät etelään päin. + +Matka oli sangen vaivalloinen. Ury saattoi koko ajan Fortunea. Se ei +viimeksimainittua ollenkaan kummastuttanut, olihan Ury ennen lähtöä +sanonut, että hänellä oli Eaglessa liikeyrityksiä ja työmiehiä +palveluksessaan. Eagle oli aivan matkan loppupäässä. Jo muutamia +maileja lähempänä, Fort-Kudahissa, liehui Britannian lippu. +Pian he sivuuttivat Dawsonin, Pellyn, Five-Fingerin, Windy Armin, +Cariboo-Crossingin, Lindermanin, Chilcootin ja Dyean. Lähelle Eaglea, +joka jäi heidän taakseen, he asettuivat yöksi. Se oli heidän viimeinen +pysähdyspaikkansa. Siellä heidän piti erota. Seuraavana päivänä he +nousivat varhain. Fortune tunsi mielensä keventyneen. Ympärillä tuntui +kevään tulo. Aurinko oli taas näyttäytynyt. Päivät pitenivät. Kanadan +alue oli jo aivan lähellä. Ja siellä odotti täydellinen vapaus. Päivä +päivältä hän lähestymistään lähestyi suurta, vapaata maailmaa, joka oli +niin houkuttelevan kaunis. Kuvaillen taivaankaaren värein tulevaa +elämäänsä Fortune vihelteli erilaisia leikillisiä säveleitä. Ury +valjasti koirat ja latoi tavarat rekiin. Kun kaikki oli valmiina ja +Fortune kärsimättömänä odotteli lopullista lähtöhetkeä, heitti Ury +äkkiä vielä muutamia pölkkyjä tuleen ja istahti uudelleen loimahtavien +liekkien valoon. + +"Oletteko kuullut koskaan Kuolleen Hevosen taipaleesta?" kysyi hän ja +katsoi miettivästi Fortuneen, joka pudisti kieltäen päätään. Hän alkoi +itsekseen tuntea harmia tämän odottamattoman viivytyksen johdosta. + +"Joskus sattuu kohtaamaan olosuhteissa, jotka eivät sitten koskaan +lähde mielestä", jatkoi Ury hiljaa ja hitaasti. "Kuolleen Hevosen +taipaleella tapahtui minulle sellaista. Valkean Harjanteen yli kulku +97-luvulla oli omansa saattamaan jokaisen epätoivoon. Ei tämä tie ole +turhaan saanut sellaista nimeä. Hevoset kuolivat kuin kärpäset ensi +pakkasella. Pitkin matkaa Skagwaysta Bennetiin oli kasoittain +hevosenraatoja. Hevoset kaatuilivat jyrkissä ahteissa, kuolivat +korkeiden ylänköjen ruohon myrkyttäminä ja nääntyivät nälkään järvien +selällä. Loput tuhoutuivat pitkällä matkalla; ne upposivat jokiin +raskaine kuormineen tai ruhjoutuivat kiviä vasten; ne taittoivat +jalkansa vuorten rotkoissa, katkaisivat selkärankansa pudotessaan +varustuksineen rinnettä alas nurinniskoin; ne vajosivat hetteisiin, +tukehtuivat liejuun, puhkoivat vatsansa soilla oksaisiin kantoihin. +Pakottaen ne työhön äärimmäiseen uupumukseen asti ihmiset sitten +ampuivat ne ja palasivat meren rannalle hankkimaan uusia. Kuolleen +Hevosen taipaleella ihmisten sydämet joko särkyivät tai kovettuivat ja +muuttuivat kiviksi. Tällä matkalla kohtasin ihmisen, joka oli +kärsivällinen ja lempeä kuin Kristus. Hän oli kunnon ihminen. +Pitäessään puolipäivälepoa hän päästeli hevosiltaan kuormat antaakseen +niiden levätä. Hän maksoi viisikymmentä shillinkiä ja enemmänkin +heinäsentneristä. Omilla peitteillään hän peitti hevosten satulan +hiertämät selät. Toisilla nuo haavat kehittyivät hirvittäviksi; toiset +antoivat hevosten pudotettuaan kenkänsä käydä kavionsa verestäville +haavoille. Mutta hän käytti viimeisen dollarinsa kengännauloihin. Minä +tiedän sen hyvin, sillä me nukuimme samalla tilalla, söimme samasta +kattilasta ja olimme kuin läheiset veljet seuduilla, joilla muut +kadottivat kaiken ihmishahmonsa ja kuolivat kirous huulillaan. Olipa +hän kuinka väsynyt tahansa, oli hän aina valmis nousemaan ja korjaamaan +satulavyötä tai helpottamaan liian kireää hihnaa. Useinkin ympärillämme +tapahtuvat kauhunäytelmät saivat hänen silmänsä vettymään. Kallioiden +yli kiivettäessä, jolloin eläinparkojen piti nousta takajaloilleen ja +ojentaa etujalkansa eteenpäin, niinkuin kissat tekevät kynsiessään +seinää, oli koko tie täynnä alas luisuneiden hevosten ruumiita. Ja +tuossa löyhkäävässä hajussa, aina lempeänä ja säälivänä, auttaen +vetoeläimiä vaikeimmissa kohdin, viipyi hän viimeiseen hetkeen saakka, +kunnes koko seurue oli päässyt turvalliseen paikkaan. Ja kun joku +eläinparka tarttui liejuun, pysäytti hän koko kulkueen, kunnes se oli +saatu ylös. Sellaisina hetkinä häntä ei ollut hyvä häiritä. Perille +tultuamme tahtoi eräs henkilö, joka oli jo tuhonnut viisikymmentä +hevosta, ostaa hevosemme. Olimme siihen aikaan aivan pennittömät. Ja +hän tarjosi meille viittätuhatta dollaria. Katsahdimme henkilöön, +joka teki meille sellaisen tarjouksen, ja Oregonin itäosista +tuotuihin hevosiimme, ja olimme jo vähällä suostua; mutta muistaen +vuorenhuippujen myrkylliset ruohot ja kallioiden yli kiipeämisen ei +mies, josta oli tullut veljeni, lausunut sanaakaan, vaan jakoi hevoset +kahteen ryhmään -- toiseen omansa, toiseen minun -- ja katsahti minuun. +Ymmärsimme toisemme. Minä ajoin hevoseni toiselle taholle, hän +toiselle. Tarttuen pyssyihimme ammuimme ne ensimmäisestä viimeiseen, +tuon ihmisen, joka oli tuhonnut puolen sataa hevosta, kiroillessa meitä +täyttä kurkkua. Ja se mies, josta oli tullut veljeni Kuolleen Hevosen +taipaleella..." + +"Oli John Randolph", täydensi Fortune halveksuvasti. + +Ury nyökäytti päätään ja sanoi: "Olen iloinen, että käsitätte minua." + +"Olen valmis", vastasi Fortune, ja hänen kasvoilleen tuli entisen +väsyneen huolestumisen ilme. "Mutta joutukaa vain." + +Ury nousi. + +"Olen koko ikäni uskonut Jumalaan. Uskon, että hän on oikeamielinen. +Uskon, että hän katsellessaan meitä valitsee meistä jotkut +tarkoituksiaan täyttämään. Ja uskon hänen haluavan, että minun käteni +panee täytäntöön hänen tahtonsa. Uskon sen niin syvästi, että suostun +taistelemaan kanssanne aivan samanlaisissa olosuhteissa, jotta hänen +tuomionsa täyttyisi." + +Fortunen sydän alkoi valtavasti sykähdellä hänen kuullessaan nuo sanat. +Hänellä oli hyvin hämärä käsitys Uryn Jumalasta, mutta hän uskoi +onneen, ja se ei ollut hänestä luopunut siitä yöstä alkaen, jolloin hän +pakeni lumikenttää myöten merelle päin. + +"Mutta meillähän on vain yksi revolveri", huomautti hän. + +"Ammumme vuorotellen", lausui Ury tarkastaen asetta huolellisesti. + +"Kortit ratkaiskoot, kuka alkaa; seitsemän korttia kummallekin." + +Ury nyökkäsi hyväksyvästi. Fortune veti taskustaan korttipakan. +Pelaajan vaistot heräsivät hänessä hänen nähdessään kortit. Tietysti ei +onni nytkään pettäisi. Ja haaveksien palaavasta päivästä hän otti +korttinsa ja vavahti ilosta huomatessaan, että hänen oli jaettava +kortit. + +Hän sotki ja jakoi; pata oli valttina. Kun he katsoivat kortteja, ei +Urylla ollut ainoatakaan valttia, mutta Fortunella sitävastoin ässä ja +kymppi. Vapaus tuntui hänestä aivan läheiseltä. He pysähtyivät +viidenkymmenen askelen päähän toisistaan. + +"Jos on Jumalan tahto, että surmaatte minut, ovat koirat kaikkine +valjaineen teidän. Taskustani löydätte valmiin kauppakirjan", selitti +Ury asettaen leveän rintansa häntä kohti suunnatun revolverin +maalitauluksi. Koettaen irroittaa ajatuksensa auringonsäteissä +kimaltelevasta valtameren ulapasta tähtäsi Fortune huolellisesti. Kaksi +kertaa hän laski revolverin, sillä kevättuuli huojutteli yhä +männynlatvoja. Vihdoin hän asettui toisen polvensa varaan ja puristaen +lujasti molemmin käsin revolveria ampui laukauksen. Ury horjahti, +levitti kätensä ja tehtyään mielettömän kokeen astua eteenpäin kaatui +lumeen. Fortune älysi, ettei ollut osannut suoraan rintaan, koska hänen +vastustajansa oli horjahtanut. + +Kun Ury kooten viimeiset voimansa itseään hallitakseen ojensi kätensä +ottaakseen revolverin, vilahti Fortunen mieleen ajatus ampua vielä +kerta. Mutta hän luopui siitä heti. Onni oli suosinut häntä koko ajan. +Hän tunsi, että jos hän nyt tekee rikoksen, saa hän sen jäljestäpäin +maksaa. Ei, hän toimii loppuun asti rehellisesti. Ja sitäpaitsi oli Ury +niin pahoin haavoittunut, että hän tuskin jaksoi pidellä kädessään +raskasta Colt-revolveria. + +"Missä on nyt Jumalanne?" kysyi Fortune la Perle pilkallisesti antaen +haavoittuneelle aseen. + +"Hän ei ole puhunut vielä", vastasi Ury. "Valmistautukaa hänen +päätöksensä varalta." + +Fortune katsahti häneen asettuen sentään syrjittään suodakseen +mahdollisimman pienen tähtäysalan. Ury, horjuen kuin juopunut, odotti +kuitenkin, kunnes vastustaja olisi asettunut rauhalliseen asentoon. +Revolveri oli hyvin raskas, ja hän epäili itse niinkuin Fortunekin, +voisiko hän kannattaa asetta. Mutta hän kohotti sen ja kohotettuaan +kätensä päänsä yli laski revolverin hitaasti alas. Samalla hetkellä +kuin hän näki Fortunen vasemman kyljen tähtäimen tasalla, hän laukaisi. +Fortune kaatui nurinniskoin. + +Iloisen San Franciscon kuva himmeni ja kalpeni, ja kirkkaiden säteiden +valaisema lumi kävi yhä tummemmaksi. Fortune kirosi viimeisen kerran +petollista kohtaloansa. + + + + +"ÄPÄRÄ" + + +"Äpärä" oli oikea paholainen. Se tunnettiin kautta koko Pohjolan. Monet +nimittivät sitä "Lemmon sikiöksi", mutta sen isäntä, Musta Leclair, oli +keksinyt sille häpeällisen pilkkanimen "Äpärä". Paholainenhan se oli +Musta Leclairkin, ja he yhdessä muodostivat parin. On sananlasku, että +kun kaksi pirua kohtaa toisensa, on siitä tuloksena pieni helvetti. +Sitä saattoi odottaakin, niin pian kuin "Äpärä" joutui Mustan Leclairin +holhottavaksi. Kun he ensi kerran kohtasivat toisensa, oli "Äpärä" +vielä penikka, laiha, nälkäinen, ilkeäsilmäinen; sen tervehdyksenä +olivat: yritys purra, murina ja äkäiset katseet. Leclairin tapana taas +oli kohottaa suden tavoin ylähuultaan, jolloin valkeat, julmat hampaat +paljastuivat. Aivan siten hän irvisti välähyttäen silmiään viekkaasti +ja tavoittaen kädellään "Äpärää" ja veti sen luokseen vinkuvasta +penikkaparvesta. Epäilemättä he olivat selvillä toisistaan, sillä +"Äpärän" pikku hampaat painuivat heti Leclairin käteen ja Leclair +puristi kylmäverisesti peukalonsa ja etusormensa pennun kurkkuun, ollen +vähällä tukehduttaa sen. + +"Sacre dame!" kirosi ranskalainen hiljaa pyyhkien verta haavoittuneesta +kädestään ja katsellen maahan, missä penikka haukkoi henkeään +kieritellen lumessa. + +Leclair kääntyi John Hamliniin, joka oli Sixty Milen kauppa-aseman +johtaja, ja sanoi: "Siinä on sisua! Mitä tahdotte siitä, monsieur? Häh? +Mitä tahdotte? Minä ostan sen. Ostan paikalla!" + +Juuri siksi, että tunsi penikkaa kohtaan sammumatonta vihaa, Leclair +osti sen ja antoi sille häpeällisen nimen. Viisi vuotta he samoilivat +yhdessä Pohjolaa, St. Michaelin ja Yukonin suun seuduilta Pellyn +lähteille, vieläpä Peace-joelle, Athabascaan ja Isolle Orjajärvelle +saakka. Ja he tulivat niin kuuluisiksi taipumattomasta ilkeydestään, +että sellainen maine ei ole koskaan tullut koiran ja ihmisen osaksi. + +"Äpärä" ei tuntenut isäänsä -- siitä sen nimi -- mutta John Hamlin +tiesi, että sen isä oli ollut iso harmaa susi. Emä taas, jonka penikka +hämärästi muisti, oli muriseva, pureksiva, likainen narttu, +vankkaotsainen, leveärintainen, ilkeäsilmäinen, sitkeähenkinen kuin +kissa, ja sillä oli ihmeelliset varastelun ja kaikenlaisen pahanteon +lahjat. Uskoa sitä, luottaa siihen ei ollut ajateltavissakaan. Varma +saattoi olla vain sen kavaluudesta; sen rakkausseikkailut metsässä +olivat epäämättömänä todistuksena sen kurittomuudesta. Paljon pahaa +ja paljon voimaa oli "Äpärän" vanhemmissa, ja kaiken sen peri penikka, +liha heidän lihastaan ja luu heidän luustaan. Ja sitten ilmaantui Musta +Leclair, otti armottomaan hoitoonsa penikan, joka juuri oli saanut +elämän, ja muokkasi, masensi ja kiusasi sitä, kunnes se oli muuttunut +kookkaaksi, vihaiseksi pedoksi, joka osasi juonitella ja aivan puhisi +vihasta, -- pedoksi, joka synkkänä ja kavalana muistutti paholaista. +Kelpo isännän luona olisi "Äpärästä" kasvanut tavallinen työhön pystyvä +vetokoira. Mutta sitä kohtasi kova onni. Leclair vain kehitti sen +luontaisia pahoja vaistoja. "Äpärän" ja Leclairin tarina on kertomus +sodasta, viisivuotisesta, ankarasta ja säälimättömästä sodasta, jota +heidän ensimmäinen kohtaamisensa jo saattoi odottamaan. Alusta alkaen +oli syy Leclairin, sillä hän vihasi tietoisesti ja ymmärryksellä, kun +taas tuo pitkäkoipinen, kömpelö penikka vihasi sokeasti, vaistomaisesti +ja umpimähkään. Alussa ei kohtelussa ollut tuota äärimmäistä, pirullista +julmuutta -- se tuli käytäntöön vasta myöhemmin -- ainoastaan lyönnit +ja petomainen raakuus. Sellaisen kohtelun seurauksia oli "Äpärän" +revitty toinen korva. Vahingoittuneet lihakset eivät koskaan kasvaneet +entiselleen, vaan korva riippui senjälkeen kuin riepu muistuttaen +koiralle sen rääkkääjää. Eikä se muutenkaan unohtanut... Kun se vielä +oli keskenkasvuinen, kapinoi se typerästi ja aina onnistumatta; mutta +se kumminkin yhä pureskeli, koska se kuului sen luontoon. Vaikka se +vinkui tuskasta piiskan- tai nuijaniskujen sadellessa, se kumminkin +lopulta päätyi murinaan, joka ilmaisi uhkaa, kostonhalua ja koko sen +sielussa piilevää katkeruutta, ja sai siitä joka kerta palkakseen +lisätyn määrän potkuja ja lyöntejä. Mutta se oli elinvoimainen niinkuin +äitinsäkin. Hengiltä ei sitä saanut millään. Se viihtyi kurjuudessaan, +vahvistui nälissään ja kehitti tuossa kauheassa olemassaolon +taistelussa itselleen erinomaisen ymmärryksen. Siinä yhtyi äidin +kavaluus ja viha isän villiin rohkeuteen. + +Kenties isältään se oli perinyt senkin tavan, ettei se koskaan +valittanut. Se lakkasi vinkumasta sitä mukaa kuin sen jalat varttuivat; +se kasvoi synkäksi ja vaiteliaaksi, nopeaksi ja äkilliseksi +hyökkäyksissään. Solvauksiin se vastasi murinalla, lyönteihin +puraisulla, ja välillä se irvisteli kuvaamattoman vihaisesti. Mutta +milloinkaan, minkäänlaisilla kidutuksilla ei Leclair enää saanut sitä +ulvomaan tuskasta tai pelosta. Sellainen itsepäisyys vain yllytti +Leclairin kiukkua ja saattoi hänet turvautumaan häijyimpään +julmuuteensa. + +Kun Leclair antoi joka koiralle kalan kullekin, mutta "Äpärälle" vain +puolet, ryösti se toisilta koirilta niiden ruoan. Se anasti +ruokatavaroita varastopaikoista ja teki itsensä syypääksi +tuhansiin varkaankepposiin, kunnes siitä tuli kaikkien koirien ja +koiranomistajaan kauhu. Kun Leclair löi "Äpärää" ja silitteli Babettea, +joka veti puolta huonommin, kaatoi "Äpärä" sen lumeen ja raateli niin +sen takajalan, että Leclairin täytyi lopettaa eläinparka. Verisissä +otteluissa toisten vetokoirain kanssa "Äpärä" voitti aina ja pakotti +toiset kuuliaisuuteen asettuen niiden lainlaatijaksi kaikissa elämän +kohdissa ja valvoen tarkkaan, että sen säätämiä lakeja noudatettiin. + +Viiteen vuoteen se vain kerran kuuli ystävällisen sanan ja tunsi +lempeän kädensilityksen, ja siksi se ei tätäkään ymmärtänyt. Se teki +villin hyppäyksen ja puraisi. Lempeästi puhutellut ja silittänyt oli +sitä Sunrisen lähetyssaarnaaja, joka vastatulleena ei tuntenut seudun +tapoja; mutta senjälkeen ei hän puoleen vuoteen voinut kirjoittaa +kirjeitä Valtoihin omaisilleen, ja Mc Questionin haavuri oli noudettava +jäitse kahdensadan mailin päästä pelastamaan häntä verenmyrkytykseltä. + +Sekä ihmiset että koirat katsoivat karsaasti "Äpärään", kun se osui +heidän tielleen leiripaikoissa tai kauppa-asemilla. Ihmiset +tervehdykseksi kohottivat jalkansa potkuun, koirat pörhistivät +karvojaan ja näyttivät hampaitaan. Kerran joku potkaisi sitä jalallaan, +mutta silloin "Äpärä" nopealla sudenotteella sulki leukapielensä kuin +rautapuristimen kurittajansa pohkeen ympäri ja puri luuhun asti. Mies +olisi tappanut koiran, jollei Musta Leclair olisi astunut väliin +pahaenteisesti välähdyttäen silmiään ja paljastaen metsästyspuukkonsa. +Tappaako "Äpärän?"... Sacre dame! Sen huvin Leclair tahtoi säästää +itselleen. Joskus tuonnempana hän tekisi sen itse, tai sitten... No, +ken tietää mitä tapahtuu. Joka tapauksessa se asia tulee kerran +ratkaistuksi... + +Isännästä ja koirasta oli tullut arvoitus toinen toiselleen. +Jommankumman hengähdyskin oli uhka ja taisteluhaaste toiselle. Viha +sitoi heidät lähemmin yhteen kuin rakkaus konsanaan olisi voinut. +Leclair odotti päivää, jolloin hän saa "Äpärän" lopulta lannistumaan ja +se vinkuen ryömii hänen jalkoihinsa. Ja "Äpärä"... Leclair tiesi, mitä +koiralla oli mielessä ja oli sen usein lukenut tämän katseesta. Niin +selvästi lukenut, että kun "Äpärä" sattui olemaan hänen selkänsä +takana, hän tuontuostakin kääntyi katsomaan. + +Toiset miehet kummastelivat, kun Leclair kieltäytyi ottamasta vastaan +suuria summia, joita hänelle tarjottiin koirasta. + +"Joka tapauksessahan te sen kerran otatte hengiltä ja jäätte silloin +rahoitta ja koiratta", huomautti hänelle John Hamlin kerran, kun +"Äpärä" Leclairin potkun jälkeen haukkoi ilmaa lumessa eikä kukaan +voinut sanoa, olivatko sen kylkiluut vielä eheät, mutta ei myöskään +tohtinut mennä lähemmäksi katsomaan. + +"Se on minun asiani", vastasi Leclair kuivasti. + +Ihmiset olivat ymmällä siitäkin, ettei "Äpärä" karannut. He eivät +voineet käsittää sitä. Mutta Leclair ymmärsi. Hän oli elänyt kauan +vapaudessa oman mielensä mukaan ja oppinut tajuamaan tuulen ja myrskyn +ääniä, yön huokauksia, aamuruskon kuisketta ja päivän voimakkaita +säveliä. Hän ikäänkuin kuuli ruohon kasvavan, mehun nousevan puihin ja +silmikoiden aukeilevan. Hän tajusi elävien olentojen sanatonta puhetta: +ansaan joutuneen kaniinin, synkän korpin, joka viuhtoi ilmaa +siivillään, pöllön, joka kömpelösti lensi kuunvalossa, suden, joka +hiipi harmaana varjona hämärän ja pimeän rajamailla. Hänelle "Äpärä" +puhui täysin ymmärrettävää ja selvää kieltä. Hän käsitti hyvin, miks'ei +"Äpärä" juossut tiehensä, ja se sai hänet tuontuostakin katsahtamaan +yli olkansa. + +"Äpärä" oli kamala nähdä, kun se raivostui, ja useamman kerran se oli +hyökännyt Leclairin kimppuun tavoittaen häntä kurkusta, mutta aina se +oli väristen kaatunut lumeen koirapiiskan varresta saamansa iskun +huumaamana. Siitä se oppi odottamaan aikaansa. Kun se oli saavuttanut +nuoruutensa täyden voiman ja kukoistuksen, tuntui siitä, että sen aika +oli tullut. Sen rinta oli leveä, lihakset voimakkaat, kasvu tavallista +kookkaampi, ja karvat kaulassa päästä lapaan asti olivat aina pystyssä: +se oli puhdasverisen suden näköinen. Leclair nukkui peitteisiinsä +kietoutuneena, kun "Äpärä" arveli sopivan ajan tulleen. Se hiipi hiljaa +lähemmäksi, pää painettuna maahan ja eheä korva koholla, astuen +äänettömästi kuin kissa. Se hengitti hiljaa, hyvin hiljaa ja +kohottamatta päätään, kunnes se oli aivan isäntänsä vieressä. Siinä se +pysähtyi ja katsahti paljaaseen häränkaulaan, joka oli päivettynyt ja +kyhmyinen ja jossa tuntui nukkuvan tasainen ja syvä hengitys. + +Tuo näky sai kuolan valumaan sen suusta: sillä hetkellä se muisti +viallisen korvansa, lukemattomat lyönnit ja kärsimänsä kamalat +vääryydet ja hyökkäsi ääntä päästämättä nukkuvan kimppuun. + +Leclair heräsi tuntien kipua kurkussaan, johon koira oli iskenyt +hampaansa, ja aivan kuin peto hän itsekin silmänräpäyksessä ymmärsi ja +tajusi kaikki. Molemmin käsin hän tarttui "Apärän" kurkkuun ja +kierittelihe peitteittensä alta vapaaksi heittäytyen koko painollaan +koiran päälle. Mutta "Apärän" tuhannet esivanhemmatkaan eivät turhaan +olleet riippuneet lukemattomien peurojen ja hirvien kurkussa ja +kaataneet niitä maahan; näiden esivanhempain viisaus oli periytynyt +sille. Kun Leclair koko ruumiinsa painolla heittäytyi sen päälle, +kohotti se takajalkansa ja alkoi kynsiä vastustajansa rintaa ja vatsaa +repien ja raastaen nahkaa ja lihaa. Ja kun se tunsi, että sen päällä +lepäävän ruumis vavahti ja kohoutui, alkoi se nykiä ja raadella miehen +kurkkua. Sen vetokumppanit ympäröivät heidät muristen, ja läähättävä, +heikkenevä koira tunsi, että ne odottivat vain tilaisuutta saada repiä +vihatun kumppaninsa. Mutta niistä ei nyt ollut kysymys, vaan miehestä, +tuosta miehestä, joka puristi sitä, ja se potki ja kiemurteli niin +kauan kuin sillä riitti voimia. Mutta Leclair likisti sitä molemmin +käsin kurkusta, niin että sen hengitys salpautui, silmät pullistuivat +ulos kuopistaan ja kävivät lasimaisiksi leukaperäin vähitellen +hellittäessä otettaan, ja mustunut, turvonnut kieli tunkeutui sen +suusta. + +"Äh! Kas noin, senkin saatana", mutisi Leclair, kurkusta pursuavan +veren tukkiessa hänen suunsa ja kitalakensa, ja heitti tajuttoman +koiran luotaan. + +Sitten Leclair kiroillen karkoitti toiset koirat, jotka aikoivat karata +"Äpärän" kimppuun. Koirat hieman levittivät piiriään, mutta +ajattelemattakaan asettua makuulle ne virkkuina istuivat takajaloillaan +nuoleskellen suupieliään pörhössä karvoin. + +"Äpärä" tointui pian isäntänsä äänen kuultuaan ja yritti nousta pystyyn +heikoille, horjuville jaloilleen. + +"Ähä, sinä lemmon sikiö", syljeskeli Leclair. "Vielä minä sinut opetan! +Nujerran sinut, pirulaisen!" + +Ilma, joka yht'äkkiä tulvahti "Äpärän" keuhkoihin, vaikutti siihen kuin +viini, ja se syöksähti äkkiarvaamatta kohti isäntänsä kasvoja, mutta +osui harhaan, ja sen hampaat louskahtivat yhteen metallimaisesti. +Molemmat kierittelivät lumessa Leclairin vimmatusti takoessa +nyrkillään. Sitten he hellittivät otteensa ja jouduttuaan täten +vastatusten ahdistivat toisiaan milloin edeten milloin peräytyen. +Leclair olisi voinut turvautua veitseen. Pyssy oli aivan hänen +jalkojensa luona. Mutta hänessä oli herännyt raivoava peto. Hän tahtoi +tavoittaa vihollisensa käsin -- tai hampain. "Äpärä" yritti hypätä +syrjään, mutta Leclair kaatoi sen nyrkiniskulla ja puri hampaansa +luuhun saakka koiran lapaan. + +Se oli alkuaikojen näytelmä alkuaikaisessa ympäristössä, sellainen, +jommoisia saattoi tarjoutua nähtäväksi maailman ollessa vielä nuori ja +kesytön. Aukio synkässä korvessa, rengas irvisteleviä susikoiria +ympärillä ja keskellä kaksi petoa villissä tappelussa, muristen ja +purren, vihan vimmassa, läähättäen, puhisten, singoten kirouksia +jännittäen voimansa mielettöminä vihasta ja tappamisen halusta, repien, +tempoen ja raastaen luonnonvoimien hillittömyydellä. + +Mutta Leclairin onnistui iskeä nyrkillään "Äpärää" korvanjuureen, +jolloin koira kaatui ja menetti hetkeksi tajuntansa. Silloin mies +hyppäsi molemmin jaloin sen päälle ja alkoi tallata sitä kaikin voimin +aivan kuin survoakseen sen maan sisään. Mutta katkaistuaan sen molemmat +takajalat Leclair taukosi hengähtääkseen. + +"Aaa! Aaa!" kiljui hän kykenemättä puhumaan inhimillisiä sanoja ja +puiden nyrkkiään, kun kurkusta ei enää lähtenyt ääntä. + +Mutta "Äpärä" ei antautunut. Se virui avuttomana ja voimattomana +maassa, mutta sen ylähuuli kohousi heikosti kuin murinaan, jota ei se +kumminkaan saanut kuuluviin. Leclair potkaisi sitä, ja koiran heikot +leukaperät pureutuivat hänen jalkaansa, mutta hampaat eivät voineet +tunkeutua läpi nahan. + +Silloin Leclair sieppasi piiskan ja pieksi koiran miltei riekaleiksi +kiljuen joka lyönnillä: + +"Kyllä minä sinut nyt saan talttumaan! Jumal'avita! Nyt minä sinut +masennan!" + +Lopulta hän väsyneenä, pyörtymäisillään verenvuodosta horjahti ja +kaatui uhrinsa viereen; mutta kun susikoirat tulivat lähemmäksi +nauttiakseen kostostaan, käytti hän tajuntansa viimeistä +valonvälähdystä peittääkseen omalla ruumiillaan "Äpärän" niiden +hampailta. + +Tämä tapahtui Sunrisen tienoilla, ja lähetyssaarnaaja, joka muutamia +tunteja myöhemmin aukaisi ovensa kolkuttavalle Leclairille, ihmetteli, +miksi "Äpärää" ei ollut valjakossa. Vähemmän ei häntä ihmetyttänyt, kun +Leclair kohottaen rekipeitteitä otti "Äpärän" syliinsä kompastuen itse +kynnykseen. Sattui niin, että Mc Questionin haavuri, jolla oli ollut +asioita lähitienoilla, istui siinä vieraana ja ryhtyi yhdessä +lähetyssaarnaajan kanssa lääkitsemään Leclairia. + +"Merci, non", esteli tämä. "Ensin koira. Kuoleeko? Non. Ei kelpaa. +Sillä minun on se ensin kesytettävä. Siksi ei se saa vielä kuolla." + +Haavuri väitti omituiseksi sattumaksi, lähetyssaarnaaja Jumalan +ihmetyöksi, että Leclair jäi eloon. Niin heikontunut hän oli, että sai +keväällä kuumeen ja kävi uudelleen vuoteeseen. "Äpärän" laita oli ollut +vielä huonommin, mutta sen elinvoima voitti kaikki: takajalkojen luut +kasvoivat yhteen, ja sisäelimet asettuivat paikoilleen niiden muutamien +viikkojen kuluessa, jotka se makasi kääreissään lattialla. Kun Leclair +vihdoin toipuvana, vaikkakin laihana ja heikkona, alkoi lämmitellä +auringonpaisteessa majan ovella, oli "Äpärä" jo taas saavuttanut +käskijäasemansa koiralaumassa ja taivuttanut kuuliaisuuteen ei +ainoastaan vetokumppaninsa vaan lähetyssaarnaajankin koirat. + +Koiran ainoakaan lihas, ainoakaan karva ei värähtänyt, kun Leclair ensi +kerran lähetyssaarnaajan tukemana astui ulos majasta ja hitaasti, +äärettömän varovasti istahti kolmijalkaiselle jakkaralle. + +"Bon", sanoi hän. "Bon. Miten ihana auringonpaiste!" Ja hän kurotti +laihtuneet kätensä aivan kuin kylpeäkseen lämpimässä ilmassa. + +Sitten hänen katseensa osui koiraan, ja entinen tuli tuikahti hänen +silmistään. Hän kosketti kevyesti lähetyssaarnaajan kättä. + +"Mon père, se on oikea paholainen tuo 'Äpärä'! Haetteko pistoolini, +jotta voin rauhassa lämmitellä auringossa." + +Sen jälkeen hän useampina päivinä istuskeli auringonpaisteessa majan +edustalla. Hän ei uinahtanut hetkeksikään, ja pistooli oli koko ajan +hänen polvellaan. Ja "Äpärä" tottui joka päivä ensimmäiseksi työkseen +katsomaan, oliko ase tavallisella paikallaan. Tultuaan siitä +vakuutetuksi se hiukan kohotti ylähuultaan merkiksi, että oli +ymmärtänyt, ja Leclair väänsi huulensa yhtäläiseen irvistykseen. Kerran +lähetyssaarnaaja huomasi tuon merkkikielen. + +"Hyvä Jumala!" huudahti hän. "Olen valmis uskomaan, että tuo peto +ymmärtää..." + +Leclair naurahti hiljaa: "Kuulkaahan, mon père, se ymmärtää varmasti +mitä nyt sanon." + +Aivan kuin puhutun vahvikkeeksi "Äpärä" tuskin huomattavasti liikautti +tervettä korvaansa tarkaten ääniä. + +"Minä sanon: tapan!" + +"Äpärä" päästi kumeaa murinan; sen kaulakarvat pörhistyivät ja kaikki +lihakset jännittyivät odotuksesta. + +"Nyt kohotan aseen, kas näin." + +Sanoja seurasi teko, ja hän suuntasi pistoolinsa "Äpärää" kohti. + +Koira oli yhdeltä hyppäyksellä livahtanut näkyvistä majannurkkauksen +taa. + +"Hyvä Jumala!" hoki lähetyssaarnaaja hokemistaan. + +Leclair hymyili ylpeästi. + +"Mutta miks'ei se karkaa luotanne?" + +Ranskalainen kohautti olkapäitään, jolla liikkeellä hänen maanmiehensä +ilmaisevat mitä tahansa, alkaen täydellisestä tietämättömyydestä +kaikenpuoliseen ymmärtämiseen asti. + +"Ja miksi te ette tapa sitä?" + +Taas olkapäiden kohautus. + +"Mon père", vastasi Leclair lyhyen äänettömyyden jälkeen, "se hetki ei +ole vielä tullut. Ilmetty paholainen tuo koira on. Ja kerran minä sen +vielä runnon pieniksi paloiksi... Äh! Kerran vielä teen sen... Bon!" + +Koitti päivä, jolloin Leclair kokosi koiransa ja läksi veneellä Forty +Milen tienoille ja siitä Porcupinen asemalle, missä hän rupesi +kultayhtiön palvelukseen ja vietti tiedusteluretkillä suurimman osan +vuotta. Sitten hän souti ja sauvoi itsensä Koyokukia ylös autioksi +jääneeseen Artic Cityyn asti ja palasi ajelehtien leiriltä leirille +alas Yukonjokea. Näinä pitkinä kuukausina "Äpärä" sai perusteellisen +kurituksen. Se sai kestää monet kidutukset, nälän, janon, tulen ja -- +pahimman kaikista -- musiikin kidutuksen. + +Kuten kaikki heimolaisensa vihasi sekin musiikkia. Se aiheutti sille +äärimmäistä tuskaa, repi siitä hermon hermolta ja hajoitti +sen olemuksen kaikki säikeet. Musiikkia kuullessaan se ulvoi +pitkäveteisesti kuten sudet ulvovat katsellessaan tähtiä pakkasyönä. Se +ei voinut olla ulvomatta. Se oli sen ainoa heikkous taistelussa ihmistä +vastaan, ja se häpesi sitä. Leclair puolestaan rakasti intohimoisesti +musiikkia, aivan yhtä paljon kuin väkeviä juomiakin. Ja kun hän tunsi +tarvetta keventää sydäntään, turvautui hän jompaankumpaan näistä +keinoista, useimmiten molempiin. Kun hänen humaltuneissa aivoissaan +kajahtivat laulamattomat laulut ja hänen luonteensa pirullinen puoli +havahtui, kevensi hän mieltään kiusaamalla "Äpärää". + +"Ryhdymme hiukan harjoittamaan musiikkia", puheli hän. "Häh, mitä +arvelet siitä, 'Äpärä'?" + +Hänellä oli vain vanha, kulunut hanuri, jota hän säilytti kuin aarretta +ja paikkaili kärsivällisesti. Parempaa ei mistään saanut ostaa +rahallakaan, ja siitä hän loihti kummallisia, haaveellisia säveliä, +joita kukaan ei ollut koskaan kuullut. Silloin "Äpärä" purren hampaansa +yhteen peräytyi äänettömästi, tuuma tuumalta huoneen kaukaisimpaan +soppeen. Mutta lakkaamatta soittaen, paksu keppi kainalossa Leclair +seurasi sitä askel askeleelta, kunnes se ei enää voinut peräytyä +kauemmaksi. + +Alussa "Äpärä" lyyhistyi kokoon aivan seinäviereen; mutta musiikin yhä +lähestyessä sen oli pakko nousta takajaloilleen, selkä kuin +hirsiseinään kiinnikasvaneena, etukäpälillään hosuen ikäänkuin +työntääkseen ääniä loitommalle itsestään. Leukojaan se ei vielä +aukaissut, mutta sen ruumista karsivat vavahdukset, kummalliset +nykäykset ja puistatukset, ja lopuksi se vapisi koko ruumiiltaan ja +kiemurteli mykän tuskan valtaamana. Mutta kun se ei enää voinut hallita +itseään, avautuivat sen leukaperät suonenvetoisesti ja sen kurkusta +puristui ääniä, niin matalia, ettei niitä ihmiskorva voinut tajuta. +Sitten se levittäen sieraimensa, pullistaen ulos silmänsä, pörhistäen +jok'ainoan karvan voimattomasta vihasta päästi kuuluviin pitkäveteisen +sudenulvonnan. Alussa ääni aaltomaisesti nousi muuttuen läpitunkevaksi +parkaisuksi, sitten se vähitellen vaipui katkeraksi valitukseksi; +sitten se uudelleen kohosi, ja niin oktaavi oktaavilta: särkyneen +sydämen tuskanhuuto ja sen jäljestä loppumaton murhe ja epätoivo, +heiketen, kuollen, viimein katketen kokonaan. + +Koira kärsi kaikki helvetin tuskat. Ja pirullisella terävyydellä +Leclair ikäänkuin arvasi koiran jokaisen hermon kätköt, tunnusteli +sydämen kaikki kielet saadakseen niistä ilmi viimeiseen tippaan asti +kaiken murheen ja pakottaakseen sen purkautumaan pitkäveteisenä +ulvontana, vapisevina ja nyyhkyttävinä sävelinä. Se oli hirveätä, +kammottavaa kidutusta, ja sen jälkeen "Äpärä" oli päiväkaudet +hermostunut säpsähtäen jokaista ääntä, säikkyen omaa varjoaankin, mutta +yhtä äkäisesti kurittaen kumppaneitansa. Herpaantumisen oireita ei +siinä voinut huomata. Päinvastoin se muuttui vaiteliaammaksi ja +synkemmäksi, odotteli toivomaansa tilaisuutta niin kärsimättömästi, +että se alkoi kummastuttaa ja painostaa itse Leclairiakin. Koira makasi +tuntikaudet liikkumattomana tulen ääressä luomatta silmiään Leclairista +ja ilmaisten tuolla katseellaan kaiken vihansa katkeruuden. + +Silloin mies usein tunsi törmänneensä elämän ytimeen -- tuohon +kukistumattomaan voimaan, joka salaman tavoin sinkauttaa kotkan alas +taivaanlaelta, joka ohjaa suuret harmaat hanhet milloin pohjolaan, +milloin etelän maille, joka ajaa kutevan lohen tuhansien mailien taa +Yukon-joen pyörteiden halki. Sellaisina hetkinä hänkin tunsi puolestaan +tarvetta ilmaista lannistumatonta luontoaan valmistamalla itselleen +huimat pidot väkijuomien, villin musiikin ja "Äpärän" avulla, jolla +tavoin hän tahtoi näyttää voimansa koko maailman kasvojen edessä ja +heittää taisteluhaasteen koko olevaisuudelle, menneisyydelle ja +tulevaisuudelle. + +"Tämä se jotakin on", päätteli hän, kiskoessaan hanurista säveliä, +jotka koskettivat "Äpärän" sielun salaisia kieliä saaden kuuluviin +pitkäveteisen, kiukkuisen ulvonnan. "Minä liikutan vain kättäni näin ja +näin... Hupaista! Saakurin hupaista! Papit laulavat, akat rukoilevat, +miehet kiroilevat, linnut piipittävät, 'Äpärä' ulvoo, ja kaikki se on +yhtä ja samaa. Haha!" + +Isä Gauthier, kunnianarvoisa sielunpaimen, alkoi kerran neuvoa häntä +peloitellen monien sielunsa kadottaneiden esimerkillä. Mutta sitä hän +ei tehnyt toistamiseen. + +"Kenties on niin, mon père", kuului vastaus, "mutta helvetinkin minä +läpäisen ryskeellä ja pauhulla kuten hukanputki palavan rovion... Vai +mitä, mon père!" + +Mutta kun kaikella maailmassa on loppunsa, niin hyvällä kuin +pahallakin, tuli Mustasta Leclairistakin loppu. Kesällä matalanveden +aikana hän ruuhessaan, seipäällä avittaen, meloi Mc Dougallista +Sunriseen. Lähti Mc Dougallista Timothy Brownin keralla ja saapui +Sunriseen yksinään. Sitten tuli tunnetuksi, että he ennen lähtöään +olivat riitaantuneet. "Lizzie", kymmentonninen vanha rataslaivarähjä, +joka oli lähtenyt vuorokautta myöhemmin kuin Leclair, saapui perille +kolme päivää ennen häntä. Ja kun Leclair vihdoin ilmestyi, oli hän +saanut olkapäänsä puhki kuulasta ja alkoi kertoa jotakin väijytyksestä +ja murhamiehistä. + +Sunrisessa oli sillävälin keksitty kultasuoni ja tapahtunut suuria +muutoksia. Seudulle tulvi sadoittain kullanetsijöitä, paloviinaa ja +puolitusinaa huijareita; ja lähetyssaarnaaja näki vuosikausien +uurastuksensa intiaaniparkojen auttamiseksi rauenneen tyhjiin. Kun +intiaaninaiset rupesivat keittämään papuja ja pitämään vireillä tulta +naimattomille kullanetsijöille ja miehet vaihtamaan lämpimiä +turkiksiaan mustiin pulloihin ja rikkinäisiin kelloihin, kävi pappi +vuoteeseen, sanoi muutaman kerran: "Hyvä Jumala, hyvä Jumala!" +ja lähti toiseen maailmaan karkeatekoisessa pitkulaisessa arkussa. +Senjälkeen huijarit siirsivät ruletin ja pelipöydät lähetystalolle, +mistä rahojen helinä ja lasien kilinä alkoi kuulua päivät ja yöt +läpeensä. Timothy Brown oli ollut suosittu mies tässä Pohjolan +seikkailijain piirissä. Yksi vika vain oli hänellä ollut: kiivas luonto +ja osuva nyrkki; mutta nuo pikkuseikat korjasi hänen hyvä sydämensä ja +anteeksiantavaisuutensa. Leclairin vikoja taas ei hyvittänyt mikään +vastapaino. Hän oli "musta", siitä olivat todistuksena hänen monet +tekonsa, joita ei kukaan unohtanut, mistä syystä häntä vihattiinkin +yhtä paljon kuin Brownia rakastettiin. Siksipä miehet, jotka sattuivat +olemaan Sunrisessa, sitoivat hänen olkapäähänsä puhdistavan kääreen ja +veivät hänet Lynch-oikeuden eteen. + +Asia oli vallan selvä. Hän oli riitaantunut Timothy Brownin kanssa Mc +Dougallissa. Timothy Brownin keralla hän oli sieltä lähtenyt, mutta +saapunut Sunriseen ilman häntä. Katsoen hänen entisiin tepposiinsa +tulivat kaikki samaan johtopäätökseen, että hän oli tappanut Timothy +Brownin. Leclair puolestaan myöntäen kaikki edellämainitut tosiseikat +kielsi johtopäätöksen oikeuden, antaen toisen selityksen. Kaksikymmentä +mailia Sunrisesta olivat hän ja Timothy Brown sauvoneet venettään +kallionkuvetta pitkin. Rannalta kajahti kaksi pyssynlaukausta. Timothy +Brown putosi veneestä jättäen punaisia läikkiä vedenpinnalle. Sitten +häntä ei enää näkynyt. Mutta Leclair itse kaatui veneen pohjalle +olkapää puhkaistuna. Hän makasi hiljaa katsellen rannalle. Jonkun ajan +kuluttua kaksi intiaania pisti päänsä näkyviin pensaikosta. He tulivat +veden rajaan laahaten perässään koivunkuoresta tehtyä ruuhta. Tuskin he +olivat saaneet sen vesille, kun Leclair laukaisi pyssynsä. Hän osasi +toiseen heistä, joka kierehti veteen samoin kuin Timothy Brown. Toinen +jäi veneen pohjalle, ja sitten niin ruuhi kuin venekin kulkivat +valtoiminaan virran mukana. Virta vei heidät saaren luo, missä joki +haaraantuu; ruuhi kulki saaren toista rantaa, vene toista. Ruuhta hän +ei sen koommin nähnyt, vaan souti itse Sunriseen. Mutta päättäen siitä, +kuinka intiaani oli hypähtänyt ruuhessa, hän arveli haavoittaneensa +häntä. + +Selitystä pidettiin epätyydyttävänä. Hänelle annettiin kymmentuntinen +odotusaika, jolla välin "Lizzie" lähti tiedustelemaan asiaa. Kymmenen +tunnin kuluttua se tulla porhalsi takaisin Sunriseen. Tiedustelut +olivat olleet turhia. Mitään Leclairin puheille myönteisiä seikkoja ei +ollut havaittu. Hänen käskettiin tehdä testamenttinsa, sillä Sunrisessa +oli Leclairin nimissä valtaus, arvoltaan viisikymmentätuhatta dollaria. +Ja nuo ihmiset eivät ainoastaan laatineet lakeja, vaan noudattivatkin +niitä. + +Leclair kohautti olkapäitään. + +"Pyydän vain yhtä", lausui hän, "pientä... kuinka te sitä +sanottekaan?... pientä suosionosoitusta. Viisikymmentätuhatta +dollariani lahjoitan kirkolle ja koirahylkyni 'Äpärän', paholaiselle." + +"Mikä on siis pyyntöni?" + +"Että ensin hirtätte koirani ja sitten minut. Sopiiko? Mitä sanotte?" + +Kävihän se laatuun; sovittiin siis, että "Lemmon sikiö" kulkisi +isäntänsä edellä viimeiselle pysähdyspaikalle, ja oikeuden istuin +siirrettiin joen rannalle, missä kasvoi yksinäinen mahtava honka. +Järvi-Charley teki silmukan nuoraan, heitti sen Leclairin pään yli ja +kiinnitti asianmukaisesti kaulaan. Kädet sidottiin selän taa ja Leclair +autettiin seisomaan tyhjälle korppulaatikolle. Sitten köyden vapaa pää +heitettiin oksan yli, vedettiin kireämmälle ja kiinnitettiin lujasti. +Tarvitsi enää vain työntää korppulaatikko alta pois, niin Leclair olisi +riippunut ilmassa. + +"No, nyt koira!" sanoi Webster Shaw, joka väliaikoina toimi +kaivosinsinöörinä. "Järvi-Charley, sinun asiasi on panna sille naru +kaulaan." + +Leclair virnisteli. Järvi-Charley pani uuden mällin suuhunsa, teki +toisen silmukan ja alkoi kiirehtimättä vanutella nuoraa kädessään. +Kerran tai kahdesti hän keskeytti työnsä ajaakseen kasvoiltaan liian +tunkeileviksi käyneitä sääskiä. Kaikki huitoivat pois sääskiä paitsi +Leclair, jonka pään ympärille niitä oli kerääntynyt kokonainen pilvi. +Yksinpä "Äpäräkin" loikoessaan pitkänään maassa karkoitti +etukäpälillään noita kiusanhenkiä silmistään ja suupielistään. + +Mutta Charleyn odottaessa, että koira kohottaisi päätään, kuului +hiljaisen ilman halki heikko ääni ja näyttäytyi ihminen, joka käsiään +heiluttaen juoksi heitä kohden Sunrisesta päin. Se oli kauppa-asiamies. + +"Minulla on teille asiaa, pojat!" lausui hän hengästyneenä saavuttuaan +heidän luokseen. -- "Äsken juuri tulivat pikku Sandy ja Bernadotte", +selitti hän saatuaan henkäistyksi. "Laskivat alempana rantaan tultuaan +oikoteitä tänne. Muassaan toivat Majavan. Olivat löytäneet hänet +ruuhesta saaren takaa, hänessä on kaksi kuulaa. Toinen intiaani oli +ollut Klok-Kut, joka puukotti akkaansa ja pakeni." + +"Kas niin. Enkö sitä sanonut?" huusi Leclair riemuiten. "Juuri hän! +Minä tiedän. Puhuin totta." + +"Pitää opettaa noita kirotuita siwasheja", sanoi Webster Shaw. "Ne ovat +lihonneet ja käyneet hävyttömiksi; pois niiltä on saatava kapinahalu. +Lähtekää, pojat, otamme ja hirtämme Majavan toisille varoitukseksi. +Siinä ohjelmamme! Mennään kuulemaan, mitä hänellä on sanottavaa +puolustuksekseen." + +"Hei, m'sieur", huusi Leclair, kun joukko hämärissä alkoi liikkua +Sunrisea kohti. "Tekeehän minunkin mieleni katsomaan näytelmää!" + +"Ole huoletta, päästämme sinut irti palattuamme", huusi Webster Shaw +olkansa yli. "Sill'aikaa ajattele pahoja tekojasi ja Salliman teitä. Se +on sinulle hyödyksi, ja saat olla siitä kiitollinen." + +Niinkuin kaikki uhkaaviin tilanteisiin tottuneet ovat terveitä +hermoiltaan ja kärsivällisiä, niin osasi Leclairkin odottaa, toisin +sanoen hän mukautui asemaansa. Ruumiillista rauhaa hän ei voinut +tuntea, sillä kireälle tiukattu köysi pakotti hänet seisomaan aivan +suorana. Jalkalihaksien vähänkin herpaantuessa likistyi teräväreunainen +nuora hänen kaulaansa. Ruumiin jännitys aikaansai ankaria kipuja +haavoittuneessa olassa. Alahuulensa hän työnsi eteenpäin ja suuntasi +hengityksensä ylöspäin kasvojaan kohti varjellakseen silmiään +sääskiltä. Mutta sittenkin oli hänen asemassaan hyviä puolia. Henkensä +pelastuksen vuoksihan jo saattoi jotain kärsiä; sääli vain, ettei +päässyt näkemään Majavan hirttämistä. + +Näissä ajatuksissa hän askarteli, kunnes hänen katseensa sattumalta +osui "Äpärään", joka makasi pitkänään maassa, pää käpälien välissä. +Silloin Leclairin mietteet haihtuivat. Hän alkoi pitää tarkoin silmällä +koiraa koettaen arvailla, nukkuiko se vai oliko valveilla. "Äpärän" +kupeet nousivat ja laskivat tasaisesti, mutta Leclairista tuntui, kuin +sen hengitys olisi käynyt hiukkasen nopeammaksi; hän tunsi nyt sen +odotuksen ja jännityksen, mikä täytti koiran olemuksen ja oli +täydellisen unen vastakohtana. Hän olisi ollut valmis antamaan koko +löytönsä Sunrisessa varmuudesta, että koira nukkui, ja kerran, kun joku +hänen jäsenensä naksahti, hän katsahti hätäisesti ja levottomasti +"Äpärään" nähdäkseen liikahtiko se. Sillä kertaa se ei vielä liikkunut, +mutta hetken päästä se nousi hitaasti ja laiskasti, venytellen ja +katsahtaen tarkkaavasti ympärilleen. + +"Sacre dame!" kirosi Leclair puoliääneen. + +Päästyään varmuuteen siitä, ettei ketään ollut näkemässä, "Äpärä" +istuutui vääntäen ylähuulensa hymyyn, katseli Leclairia ja nuoleskeli +suupieliään. + +"Näkyy olevan loppuni käsissä!" sanoi Leclair ja purskahti raikuvaan +ivanauruun. + +"Äpärä" astui lähemmäksi viallinen korva lerpallaan ja terve +heristettynä pirullisen tarkkaavaiseksi. Pää kujeellisesti kallellaan +se läheni teeskentelevin, leikittelevin askelin. Se alkoi hiljaa hieroa +kuvettaan laatikon reunaan ja liikautti sitä kerran, sitten toisen. +Leclair muutteli jalkojaan pysyäkseen tasapainossa. + +"Äpärä", lausui hän rauhallisella äänellä, "minä tapan sinut!" + +Sen sanan kuullessaan koira murahti ja tölmäsi lujasti laatikkoa. +Sitten se nousi takajaloilleen ja nojautui voimakkaasti sitä vasten +etukäpälillään. Leclair potkaisi toisella jalallaan, mutta nuora viilsi +hänen kaulaansa, niin että hän oli vähällä kuristua. + +"Hei siinä! Mars paikoillesi!" kirkui hän. + +"Äpärä" peräytyi parikymmentä askelta, joka liikkeessä pirullista +sulavuutta, jonka Leclair hyvin ymmärsi. Hän muisti, että koira oli +monesti särkenyt huuhtoma-avannosta jääkuoren nousemalla takajaloilleen +ja sitten koko painollaan heittäytymällä jäätä vasten; ja muistaessaan +sen hän käsitti mitä koiralla oli mielessä. "Äpärä" kääntyi isäntäänsä +päin ja pysähtyi paljastaen hampaansa pilkkahymyyn, johon Leclair +vastasi samalla mitalla. Sitten koira otti vauhtia ja heittäytyi koko +painollaan laatikkoa vasten. + +Neljännestunnin kuluttua Järvi-Charley ja Webster Shaw palatessaan +näkivät aavemaisen heilurin kieppuvan hämärissä. Riennettyään kiireesti +paikalle he huomasivat elottoman ruumiin ja siihen takertuneen +elollisen olennon, joka tempoi, repi ja raastoi vainajaa. + +"Hei, pois siitä, Lemmon sikiö!" karjaisi Webster Shaw. + +Mutta "Äpärä" katsahti häneen kiukkuisesti, murisi uhkaavasti eikä +hellittänyt hampaitaan. + +Järvi-Charley otti revolverin, mutta hänen kätensä vapisi ikäänkuin +vilusta ja hän ampui harhaan. + +"Kas tässä, ota sinä tämä", sanoi hän antaen aseen Webster Shawlle. + +Webster Shaw naurahti lyhyesti, tähtäsi kiiluvan silmäparin väliin ja +laukaisi. "Äpärä" nytkähti, potki hetkisen suonenvetoisesti maata ja +muuttui sitten äkkiä liikkumattomaksi. Mutta hampaitaan se ei +hellittänyt. + + + + +KAAREN PÄÄSSÄ + + +Kaksi syytä oikeastaan saattoi Montaine Kidin sanomaan hyvästi +"ystävilleen", irroittamaan meksikolaiset kannukset jaloistaan ja +pudistamaan Idahon laitumien tomun iäksi jalkapohjistaan. Seikka on +sellainen, että mikäli taipumaton, terveesti ajatteleva, ankarien +siveyskäsitteiden läpitunkema sivistys alkoi muutella idän avarien +laidunmaiden alkuperäisiä oloja, sikäli sivistyneempi kansanaines alkoi +vieroksua sekä häntä että yleensä hänen elintapojaan noudattavia +ihmisiä. Mutta kun maa erään mahtavan henkisen nousunsa aikana oli +laajentanut aluettaan useilla tuhansilla maileilla, oli tuo vanhan +polven tiedoton kaukonäköisyys varannut siten nuoremmille yhteiskunnan +jäsenille paljon vapaata liikkumisalaa. Tosin kyllä uusi alue oli +melkein hedelmätöntä. Mutta sittenkin nuo sadattuhannet neliömetrit +kylmää pohjoista vyöhykettä tarjosivat vapaan hengitysalan niille, +jotka kotiseuduillaan tunsivat tukahtuvansa. Montaine Kid kuului +näihin. Hän suuntasi matkansa merenrannalle kiireellä, jonka syistä +paikkakunnan viranomaiset luultavasti olisivat voineet tehdä selvää. +Varaten mukaansa enemmän yritteliäisyyttä kuin varsinaista pääomaa hän +astui laivaan Pudget-salmessa. Kestettyään meritaudin, nälän ja +lukuisat muut kiusat ja kieltäymykset hän vihdoin eräänä herttaisen +kauniina kevätpäivänä nousi maihin Dyeassa. Kalpeasta, nääntyneestä +ulkomuodostaan huolimatta hän tunsi itsensä reippaaksi ja +toivehikkaaksi. Mutta koirien, ruoan ja ampumatarpeiden ostosta +aiheutuneet menot ja kahden keskenänsä vihamielisen hallituksen +kiristykset saattoivat hänet pian huomaamaan, että pohjanperukat olivat +kaikkea muuta kuin köyhän ihmisen Mekka. Heti uuteen maanääreen +saavuttuaan hän alkoi miettiä jotakin helppoa ansaitsemiskeinoa. Rannan +ja ylängön välille oli hajaantunut joku tuhat innokasta retkeläistä. +Heidän keskuudestaan Montaine Kid siis valitsi toimialansa. Hän hankki +hirsistä kyhätyn pelihuoneen, missä alkoi yöt ja päivät kestävä innokas +pelaaminen. Ikävä olosuhteiden käänne ajoi hänet äkkiarvaamatta +pakosalle ja hän kätkeytyi näköpiiristä. Sitten hän ryhtyi pitämään +pientä hevosenkenkänaulojen kauppaa. Noudattaen kysynnän ja tarjonnan +lakia hän myi niitä neljä kappaletta dollarista. Mutta satakunnan +naulatynnyrin ilmestyminen markkinoille pudotti niiden myyntihinnan. +Montaine Kidin täytyi luovuttaa koko varastonsa suurin tappioin. +Silloin hän asettui Sheep Campille. Siellä hänen onnistui aivan +lyhyessä ajassa saada paikalliset kuormankantajat järjestymään. +Yhden päivän kuluessa he korottivat maksuaan melkein kymmenen +prosenttia. Kiitollisina kantajat alkoivat suosia hänen pelihuonettaan +ja rulettiaan, jotka kumminkin kovasti tyhjensivät heidän +ansiovarastojaan. Kun hänen liikeyrityksensä kävivät niin valtaviksi, +ettei niitä enää voitu rauhallisesti sietää, hyökkäsivät hänen +liikeystävänsä eräänä yönä pelihuoneeseen ja polttivat sen. Kaikki +rahat he jakoivat keskenään ja ajoivat hänet tyhjin taskuin +pakosalle... + +Kova onni seurasi häntä myöhemminkin. Hän ryhtyi viskyn +salakuljetukseen. Välttääkseen rajavartijoita hän kulki kiertoteitä, +varsin epäilyttäviä, tuntemattomia erämaan polkuja. Matkalla +opasintiaanit karkasivat. Silloin hän eksyi kokonaan tieltä, ja hänen +ensimmäinen varastonsa joutui semmoisenaan ratsupoliisin haltuun. Koko +joukko muita onnettomuuksia suututti häntä siinä määrin, että hän kävi +aivan häikäilemättömäksi toimissaan. Siten hän Bennetin-järvelle +saavuttuaan piti paikkakuntaa muutamien päivien ajan sellaisessa häviön +ja turvattomuuden tilassa, että neuvottelemaan kokoontuneet +kullanetsijät päättivät pakottaa hänet viipymättä poistumaan heidän +valtauksiensa piiristä. Tuntien ehdotonta kunnioitusta sentapaisia +toimenpiteitä kohtaan Montaine Kid noudatti annettua kehoitusta +niin joutuin, että kiireessä ajoi tiehensä aivan ventovieraan +henkilön valjakolla. Koska sellainen teko lauhkeamman ilmaston +kielenkäytön mukaan merkitsee selvää varkautta, niin hän koetti päästä +Bennetin-järven seuduilta kaikenlaisia syrjäteitä myöten. Ensimmäisen +kerran hän pysähtyi vasta ajettuaan noin sata mailia pohjoista kohti. + +Sattui niin, että viimeksimainitut asiat olivat tapahtuneet juuri kun +kevät teki tuloaan. Monet huomattavat Dawsonin asukkaat riensivät +käyttämään hyväkseen viimeistä jääkeliä päästäkseen kiireimmiten +etelään. Kohdatessaan kaikki nuo henkilöt matkalla ja sattuessaan +puheisiin heidän kanssaan hän painoi mieleensä heidän nimensä, +varallisuusseikkansa y.m. Hänellä oli erinomainen muisti. Mutta +sitäpaitsi hänellä oli vilkas mielikuvitus. Rehellisyys ei muuten ollut +hänen päähyveitään. + + * * * * * + +Aina uutisnälkäinen Dawson huomasi jo kaukaa Kidin lähestyvän +Yukon-joen uomaa myöten ja kiiruhti häntä vastaan. Joka taholta sateli +hänelle kysymyksiä. Mutta sanomalehtiä ei Montaine Kidillä ollut +mukanaan. Ei hän myöskään voinut ilmoittaa, joko Durant oli hirtetty. +Hän ei tietänyt, kuka oli tullut voittajaksi maarianpäiväisissä +kisoissa. Ei hän liioin ollut kuullut siitä, olivatko Yhdysvallat +julistaneet sodan Espanjaa vastaan. Ei hänellä ollut mitään uutisia +Dreyfusista. Mitä O'Brieniin tuli, niin hän tiesi hänestä yhtä ja +toista. No, olivat kai hekin kuulleet jotakin hänestä? Eikö tänne oltu +saatu tietoa siitä, että hän oli hukkunut Valkean Hevosen luona? Koko +seurueesta oli pelastunut ainoastaan Sitka-Charley. Joe Ladwayko? Hän +oli palelluttanut molemmat jalkansa; ne oli leikattu häneltä +Finger-Fivessä. Mitä tulee Jack Daltoniin, niin hän oli lentänyt ilmaan +"Si Lionen" räjähdyksessä kaikkine tavaroineen. + +"Entä Bitz?" + +"Bitz hukkui 'Karthagenan' haaksirikossa. Kolmestasadasta hengestä +pelastui 'Seymour Narrawiin' ainoastaan kaksikymmentä." + +"Mutta Järvi-Bill?" + +"Putosi jäihin La-Barge-järvellä johtamansa seurueen näyttelijäin +kanssa." + +"Entä piiripäällikkö Wallis?" + +"Hän tuhoutui rekineen ja kaikkine väkineen Forty Milen paikkeilla." + +"Kenties olisi jotain tietoa Deveroux'stakin?" + +"Kuka Deveroux se on? Kuriiriko? Intiaanit tappoivat hänet +Marsh-järvellä." + +Kaikki seuraavatkin uutiset olivat miltei yhtä mullistavia. Dawsonin +asukkaat saarsivat hänet joka taholta tiheänä ketjuna. Kaikki koettivat +tunkeutua etumaisiksi saadakseen kuulla viimeiset tiedot ystävistään +tai yhtiökumppaneistaan, ja saamainsa sanomien hölmistäminä he +luovuttivat taas paikkansa toisille. Kun Montaine Kid saapui rannalle, +nousi häntä piirittäväin, lämpöisiin nahkoihin puettujen kullanetsijäin +luku jo useampiin satoihin. Kasarmia lähestyessään hän oli jo koko +kulkueen keskipisteenä. Oopperan seinustalla oli hänen ympärilleen +muodostunut meluava joukko, jossa jokainen koetti raivata itselleen +pääsyn eteenpäin saadakseen viimeinkin kuulla jotain poissaolevista +kumppaneistaan. Ei koskaan vielä Klondyke ollut levittänyt kellekään +chechaquolle, vastatulleelle, syliään niin selkiselälleen. Koko Dawson +surisi kuin mehiläispesä. Niin suunnattomasta ihmishenkien hukasta ei +siellä vielä kertaakaan oltu kuultu. Jokaista etelään lähtenyttä +vähänkin tunnettua kullanetsijää oli kohdannut jokin onnettomuus. +Kaikista asunnoista tulvivat ihmiset kadulle. Hurjasti pyörähtelevin +silmin riensivät kullanetsijät puroiltaan niin joutuin kuin kerkesivät +näkemään tuota niin suunnattomien tuhojen viestintuojaa. Bettlesin +vaimo, venäläinen mestitsi, syöksyi miehensä kohtalosta kuultuaan +kotiansa ja sirottaen tuhkaa mustille hiuksilleen harhaili huoneensa +nurkasta toiseen. Kasarmin harjalla hulmuileva lippu oli vedetty +puolitankoon. Dawson itki tuhoutuneita kansalaisiaan. + +Ei ainoakaan ihminen maailmassa olisi pystynyt selvittämään, miksi +Montaine Kid levitti nuo valheensa. Ainoa hyväksyttävä selvitys lienee +löydettävissä hänen läpeensä petollisesta luonteestaan. Mutta olipa +kuinka tahansa, hänen oli onnistunut saattaa koko seutu surun ja kauhun +valtaan kokonaiseksi viikoksi. Koko tuon ajan oli Montaine Kid ainoa +tunnustettu suuruus Klondykessa. Hänelle tuotiin maukkaimmat ruoat, ja +parhaimmat vuoteet annettiin hänen käytettäväkseen. Hän sai etuoikeuden +maksuttomasti käyttää kaupungin tarjoilupaikkoja hyväkseen. Häneltä +kyseltiin lakkaamatta. Kaupungin korkeimmat virkamiehet puhuttelivat +häntä kadulla toivoen saavansa yksityiskohtaisempia tietoja. Itse +kapteeni Konstantin muiden upseerien kera laittoi hänelle uhkeat +päivälliset kasarmilla. + +Mutta eräänä lähipäivänä pysähtyi tiedonantokonttorin edustalle äkkiä +koiravaljakko ja reestä hyppäsi Deveroux, hallituksen kuriiri. + +"Kuollutko? Kuka sellaista on puhunut? Mokomasta leikinlaskusta mies +sietäisi saada muutaman sivalluksen selkäänsä, jotta toisella kertaa +varoisi päästämästä sellaisia valeita julkisuuteen." + +Myöhemmästä keskustelusta selvisi, että piiripäällikkö Walliskin oli +elossa; hän oli pysähtynyt Little Salmonsin luo. Mitä tulee O'Brieniin, +niin hän palaa Dawsoniin heti vesien auettua. "Mutta kuinka hän on +voinut sellaisia satuja kertoa!? Ei, kyllä hän sellaisesta sietää kelpo +könistyksen." + +Ja Dawsonissa syntyi taas kova hälinä. Kasarmin lippu liehui nyt yhtä +korkealla kuin ennenkin. Bettlesin vaimo pesi naamansa ja pukeutui +juhlavaatteisiinsa. Väestö vaati Montaine Kidin viipymätöntä +karkoittamista. Hän kiiruhti noudattamaan heidän toivomustaan ja pakeni +tapansa mukaan ensimmäisellä keksimällään valjakolla. Dawson huoahti +helpotuksesta nähdessään hänen laskeutuvan alas Yukon-joelle ja toivoi +hänelle täydellistä menestystä valitsemallaan paatuneen valehtelijan +uralla. Mutta varastetun koiravaljakon omistaja huomasi pian tappionsa. +Hän syöksyi päätäpahkaa valittamaan kapteeni Konstantinille, joka +lähetti poliisin tavoittamaan Montaine Kidiä. + + * * * * * + +Jää Kidin koirien alla rysähteli ja ritisi, ja Circle Cityyn oli vielä +melkolailla matkaa. Pitkää päivänaikaa hyväksensä käyttäen Montaine Kid +läksi liikkeelle hyvin varhain ja pysähtyi yöleiriin vasta myöhään +illalla. Ennenkuin joki avautuisi, pitäisi hänen jo olla Yhdysvaltojen +rajan tuolla puolen; -- hän ymmärsi hyvin, että hänen koirainsa +omistaja ajoi häntä takaa. Yukon ärjyi ja paisui koettaen kaikin voimin +särkeä puristavia kahleitaan. Suorinta tietä oli nyt aivan mahdoton +matkustaa; piti tehdä suuria mutkia, sillä monin paikoin oli tie +suistunut nopeasti kiitävän virran uomaan, samalla kuin jääpeite +muualla alituiseen rysähdellen muodosti rakoja ja halkeamia. Kaikista +näistä aukkopaikoista tulvi vesi jään pinnalle, ja kun Montaine Kid +saapui puunhakkaajain majalle saaren yläpäähän, hänen koiransa +kahlasivat niin syvässä vedessä, että ne pikemmin uivat kuin juoksivat +Häntä vastaan saapuvat saaren asukkaat eivät näyttäneet olevan juuri +hyvillään hänen tulostaan. Mutta heistä piittaamatta Montaine Kid alkoi +riisua koiriaan ja valmistaa ateriaansa. + +Donald ja Davy, puunhakkaajat, olivat oiva näyte täydellisestä +soveltumattomuudesta niihin elämänehtoihin, joihin olivat joutuneet. +Syntyneinä Kanadassa ja vietettyään koko ikänsä kaupungissa he olivat +eräänä hulluuden hetkenä saaneet päähänsä jättää konttorityön ja lähteä +etsimään onneaan Klondykesta. Koottuaan säästönsä he lähtivät matkalle. +Mutta varsin pian he saivat tuta tämän seudun koko ankaruuden. +Menetettyään kaikki säästönsä ja löytämättä minkäänlaista työnansiota +he kokonaan masentuneina ja koti-ikävän valtaamina suostuivat +hakkaamaan halkoja Tyynenmeren yhtiön laivoja varten, josta palkaksi +oli luvattu vapaa matka kotia. Heidän täydellistä tietämättömyyttään +jäidenlähdön takia mahdollisesti uhkaavista vaaroista osoitti tuon +saaren valinta asemapaikaksi. Yksinpä Montaine Kidkin, joka ei koskaan +ollut nähnyt suurten jokien aukenemista, silmäili rauhattomana +ympärilleen luoden huolekkaita katseita kaukaista jokirantaa kohti, +missä kalliot kohosivat korkeina muodostaen taatun turvapaikan koko +Pohjolan jäitä vastaan. Aterioituaan itse ja syötettyään koiransa +Montaine Kid sytytti piippunsa ja käveli ulkona päästäkseen paremmin +paikasta selville. Tämän saaren samoin kuin muidenkin lähisaarten +yläosa kohosi melkoisen korkealle. Sinne olivat Donald ja Davy +rakentaneet majansa ja latoneet sen lähettyville kokonaisia +halkovuoria. Etäisempi ranta oli melkein mailin matkan päässä. Saaren +ja läheisemmän rannan välillä oli vain muutaman yardin levyinen uoma. +Luotuaan hätäisen silmäyksen ympäristöön Montaine Kid päätti ottaa +mukaansa koirat ja kiireimmän kautta ajaa karauttaa mantereelle. Mutta +tarkempi katsaus osoitti hänelle tämän aikeen mahdottomuuden, -- joen +yläjuoksulta käsin kiiti alas nopea vesiryöppy. Alhaalla joki teki +äkillisen käänteen länttä kohti, ja aivan keskellä sen mutkaa oli +sokkelo pikku saaria. + +"Siihen se jää takertuu", lausui hän itsekseen. Samassa ilmaantui +joelle noin puoli tusinaa rekiä, jotka luultavasti olivat pyrkimässä +alas Dawsoniin. Kylmässä vedessä kahlaten lähestyivät matkailijat +saaren alaosaa. Joella kulku oli käynyt ei ainoastaan vaaralliseksi ja +uhkarohkeaksi, vaan suorastaan mahdottomaksi. Suurella työllä ja +vaivalla onnistui matkustajain päästä saaren rantaan. He lähtivät +ylöspäin polkua, joka vei halonhakkaajain majalle. Muiden jäljessä +laahusti avuttomana lumen kimalluksen sokaisema olento. Toiset +astelivat rekiensä edellä. Enin osa heistä oli jokseenkin nuoria +miehiä, mutta puettuja sangen kuluneihin vaatteisiin ja kasvot matkasta +nääntynein piirtein. Montaine Kid muisti jossakin ennen jo kohdanneensa +sentapaisia nuorukaisia ja ymmärsi heti, ettei hänellä juuri ollut +mitään yhteistä heidän kanssaan. + +"Sanokaas, millaisessa kunnossa tie Dawsoniin on nykyisin?" kysyi +kähein äänin heidän johtajansa. Luotuaan ohimennen katseen Davyyn ja +Donaldiin alkoi hän tähystää Kidiä. Kohtaus erämaassa ei tavallisesti +ole muodollisuuksilla pilattu. Pian virisi yleinen keskustelu, kaikilta +tahoilta alkoi sadella kertomuksia Ala- ja Ylämaan elämästä. Mutta pian +tyhjeni tulijoiden uutisvarasto. He olivat viettäneet talven Minukissa, +tuhat mailia Dawsonista, missä elämä yleensä on kaikista tapahtumista +köyhää. Mutta Montaine Kid, joka äskettäin oli saapunut Suolaisen Veden +rannoilta, tiesi kertoa paljonkin huvittavaa. Levittäen teltan +kyselivät tulijat häneltä suuren maailman kuulumisia, maailman, josta +he olivat olleet eristettyinä jo kokonaista kaksitoista kuukautta. + +Äkkiä riehuvalta joelta kuului läpitunkeva ryske, joka karkoitti kaikki +rannalle. Veden ulommainen osa kohosi, ja ylhäältä ja alhaalta +puristuksiin joutunut jää koetti laajentaa rantojensa saarrosta. Monin +paikoin näkyi uusia halkeamia, ja korvia huumaava räiske täytti ilman +terävänä ja leikkaavana muistuttaen äkillistä ammunnan jyskettä, joka +kirkkaana päivänä kuuluu taistelukentältä. Joen yläjuoksun puolelta +kiiruhti kaksi miestä koiravaljakkoineen saarta kohti eheäksi jäänyttä +jääsiltaa myöten. Samalla hetkellä kuin rannalla-olijat huomasivat +heidät, sukelsi koirareki jo veteen ja liukui sen alla eteenpäin. Jää, +jonka yli matkustajat juuri olivat kulkeneet, halkeili ja särkyi. +Äskenmuodostuneista aukoista tulvi vettä, joka matkustajain vyötäisiin +saakka nousten peitti näkyvistä reen ja veti pyörteisiinsä koirat. +Hypähtäen reestä katkaisivat miehet nopein, oikealle ja vasemmalle +tähdätyin veitsenviilloin koiria tiukkaavat valjaat antaakseen +eläimille tilaisuuden pelastautua. Sitten he ryöppyävän veden ja +räiskähteleväin jäälohkareiden välitse pyrkivät saarta kohti, josta +rannalla-olijat, Montaine Kid etumaisena, riensivät hätäänjoutuneiden +avuksi. + +"Perhana, sehän on Montaine Kid!" huudahti Kidin rannalle auttama mies. +Hänellä oli yllään ratsupoliisin punainen virkapuku. Kohottaen +leikillisesti kätensä lakinreunaan hän veti povitaskustaan +tuhraantuneen kirjeen ja ojentaen sen Kidille lausui: + +"Siinä on määräys vangita teidät. Toivoakseni antaudutte sovinnolla." + +Montaine Kid katsahti kuohuvaan jokeen päin ja kohautti olkaansa. +Poliisiviranomainen hymyili seuraten hänen katsettaan. + +"Missä koirat ovat?" kysyi poliisin seuralainen. + +"Hyvät herrat", keskeytti poliisi, "tässä on toverini -- Jack +Sutherland, kahdenkymmenen Eldoradon valtias." + +"Aivanko totta? Onko se 92-luvun Sutherland?" tiedusti sokea +minukkilainen kädellään haparoiden lähemmäksi Sutherlandia. + +"Sama mies", vastasi Sutherland tarttuen sokean käteen. "Mutta kukas te +olette?" + +"En ole aikalaisianne, mutta muistan sentään teidät hyvin +nuoruuteni päiviltä. Kunnioitimme kaikki teitä yhtenä etevimmistä +urheilijoistamme. Hei, pojat!" -- huusi hän kääntyen sivulleen +kumppaneihinsa. -- "Tulkaahan tänne! Tässä on Sutherland, Jack +Sutherland, yliopistomme kuulu urheilija... Häneltä te, nuoret +kullanetsijät, voitte oppia paljon! Sutherland, niin -- ja tässä näette +Greenwichin, joka otti osaa kilpailuihin kaksi vuotta sitten." + +"Niinkö, ne kilpailut muistan varsin hyvin, luin paljon +saavutuksistanne", lausui Sutherland pudistaen lujasti Greenwichin +kättä, jonka kasvot peitti kova punastus. Väistäen kömpelösti hän teki +tilaa toisille kumppaneilleen. + +"Ja tässä on Berkeleyn Matthews, ja sitäpaitsi on täällä mukana +muutamia itävaltojen poikia. Käykää lähemmäksi, prinstonilaiset. +Tämähän on Sutherland, itse Jack Sutherland." + +Ympäröiden Sutherlandin ahtaaseen kehään opastivat kulkijat hänet +teltalleen, josta tuotapikaa hankkivat hänelle kuivat vaatteet ja +alkoivat kestitä häntä lukemattomilla kupillisilla väkevää teetä. + +Donald ja Davy loivat katseen heidän jälkeensä ja läksivät majaansa +ryhtyäkseen tavalliseen kortinpeluuseensa. Montaine Kid ja poliisi +seurasivat heitä. + +"Muuttakaa pukua", kehoitti Kid ottaen pienestä nyytistään kuivat +vaatteet. -- "Luulen, että meidän täytyy nukkua yhdessä." + +"Totta puhuen, olettepa oikein kunnon mies", huomautti poliisi kiskoen +Kidin kuivia sääryksiä jalkaansa. "Vahinko vaan, että minun täytyy +viedä teidät takaisin Dawsoniin, mutta toivon, etteivät he ole kovin +ankaroita teitä kohtaan." + +"Älkää pitäkö kiirettä", huomautti Kid hymyillen kummallisesti. "Emme +ole vielä matkallekaan lähteneet, ja jos lähdenkin tästä, niin +ainoastaan jokea alas, joten kaikki viittaa siihen, että menemme +molemmat samaa tietä." + +"No, tokkohan sentään?"... + +"Mennään ulos, näytän teille jotain. Nuo päättömät hölmöt" -- hän +osoitti yli olkansa kahta halonhakkaajaa -- "tekivät aikamoisen +tyhmyyden asettuessaan tälle saarelle... Täyttäkää piippunne, tupakka +on onneksi varsin hyvää. Nauttikaa niin kauan kuin se vielä on +mahdollista. Kohta piippunne kenties ei pala yhtä hyvin!" + +Kummastunut poliisi seurasi Kidiä ulos majasta. Donald ja Davy +heittivät kortit pöydälle ja menivät hekin ulos. + +Minukkilaiset huomattuaan Kidin näyttelevän toverilleen milloin ylös +milloin alas joelle lähestyivät myöskin heitä. + +"Mitä on tapahtunut?" kysyi Sutherland. + +"Ei mitään erikoista", huomautti Kid kaikkein rauhallisimmalla äänellä. +"Onpahan vain tarjoutunut oiva tilaisuus paholaiselle tehdä pilaa +meistä. Näettekö tuon mutkan joen alajuoksussa? Sinne joki nyt +vyöryttää miljoonia tonneja jäitä. Samoin tapahtuu joen yläjuoksun +polvekkeessa. Sinnekin kasaantuu miljoonia tonneja. Yläpuolelta jää +särkyy ensin, mutta alempi pato kestää vielä jonkun aikaa, ja sitten -- +pois alta!" -- traagillisin kädenliikkein hän näytti, mikä tulisi +saaren kohtaloksi. "Niin, miljoonia tonneja"... toisti hän +mietteissään. + +"Ja miten käy meidän halkojemme?" kysyi Davy. + +Kid uudisti kädenliikkeensä. + +"Mutta sehän on kokonaisten kuukausien työ", ulvoi Davy epätoivoisena. +"Se on mahdotonta! Kuuletteko, mies, se on mahdotonta! Laskette +leikkiä. No, sanokaa nyt itse, pelkkää leikkipuhettahan se vain oli +teidän puoleltanne", rukoili hän. Mutta kun Kid kovaan ja terävään +nauruun purskahtaen halveksivasti kääntyi hänestä, syöksyi Davy +halkopinojensa kimppuun ja alkoi kiihkoissaan syytää puita alas jokeen. + +"Donald, auta minua! Miks'et tule avukseni?" kirkui hän kuin vimmattu. +"Tämähän on kuukausien työ ja vapaa matka kotiseudulle." + +Donald tarttui hänen käteensä ja ravisti sitä voimakkaasti, mutta Davy +kiskaisi sen irti huutaen: + +"Etkö kuullut sitä, ihminen? Miljoonat tonnit lakaisevat saarelta +kaikki sen perustuksia myöten!" + +"Rauhoitu ennen hieman", lausui Donald. "Olethan aivan järjiltäsi!" + +Mutta Davy ryntäsi taas halkojen kimppuun. Donald palasi majaan ja +koottuaan pienet säästöt, jotka olivat hänen ja Davyn yhteiset, meni +saaren korkeimmalle kohdalle, missä solakoiden puunrunkojen keskeltä +kohousi muita huomattavammaksi jättiläiskasvuinen petäjä. + +Majan edustalla seisovat ihmiset kuulivat hänen kirveensä iskut ja +hymyilivät ivallisesti. Greenwich läksi kiertämään saarta ja kertoi +palattuaan, ettei heillä ollut mitään pakotietä avoinna, koska +takimmaisen vuolteen yli oli mahdoton kulkea. Sokea minukkilainen +viritti laulun, johon toiset heti yhtyivät: + + Se onkohan mahdollista? + Ja onkohan moista kuultu? + Se, luulen, ei ole totta. + Ja onko se mahdollista? + +"Jumalattomat!" ähkyi Davy kohottaen päätään ja katsahtaen vinojen +auringonsäteiden valossa hyppiviin ihmisiin. "Näinköhän nyt menevät nuo +kauniit halkovarastot?" + +Tähän kuului vastaukseksi: + + Se onkohan mahdollista? + +Joen kohina taukosi äkkiä. Ylt'ympäri vallitsi kummallinen hiljaisuus. +Rannoilta irtautunut jää kiiti nopeasti ja äänettömästi korkealle +kohonneen veden pinnalla. Jättiläismäiset röykkiöt uivat parikymmentä +jalkaa eteenpäin, mutta tarttuivat sitten niiden tielle osuvaan +rantaan. Saaren alaosa joutui veden alle, ja kuohuva virta juoksi +ponnistuksitta edelleen uomaansa pitkin. Mutta taas alkoi kuulua +kohinaa. Koko saari vavahteli sen rantoihin ajautuvain jäiden iskuista. +Suunnattomat, monen sadan tonnin painoiset lohkareet lensivät niiden +puristuksesta ilmaan kuin herneenpuoliskot. Joella alkanut kamppailu +synnytti niin valtavan pauhun, että miehet vaivoin saattoivat kuulla +toistensa puhetta. Äkkiä sivu-uomasta tuleva kohina erottautui +terävästi yleisestä pauhusta. Suunnaton jääteli, joka painollaan +vavahdutti koko saarta, ajautui suoraan sen alaosaa kohti. Kiskaistuaan +muutamia mäntyjä juurineen maasta se kierähti ympäri roiskuttaen kauas +joen pohjasta keräämäänsä mutaa. Sitten se suuntausi suoraan majaa +kohti leikaten matkallaan kuin suunnaton veitsi sekä rannan että puut. +Se tuntui tuskin koskettavan majan nurkkausta, mutta paksut hirret +hyppelivät kuin tikut ja koko rakennus pirstautui pieniksi paloiksi +kuin leikkitalo. + +"Kuukausien työ ja vapaa matka kotia", ulvoi Davy Montaine Kidin ja +poliisin koettaessa kiskoa häntä halkopinojen luota. + +"Kyllä te vielä kotia pääsette", huusi hänelle poliisi lingoten hänet +turvallisempaan paikkaan. + +Petäjän latvasta Donald näki, kuinka suunnaton jäälohkare pyyhkäisi +matkallaan koko halkovaraston kiitäessään alas jokea. Aivan kuin +tyytyväisenä hävitykseen laskeutui jäätelien täyttämä joki jälleen +entiselle korkeudelleen hilliten melkoisesti vauhtiaan. Kohina hiljeni +niin, että saarella-olijat saattoivat kuulla Donaldin sanatkin +puunlatvasta hänen kiinnittäessään huomiota joen alajuoksuun. Niinkuin +oli otaksuttu, alkoivat jäät patoutua ensin joen mutkassa olevien +saarten luo; niitä kerääntyi sinne niin kosolta, että muodostui oikea +sulku rannasta rantaan. Virran juoksu keskeytyi, ja löytämättä pääsyä +alkoi vesi nousta. Koko saari oli pian veden alla, ja ihmiset +kahlasivat polviaan myöten vedessä; koirat vei virta majaa kohti. Mutta +sitten joki muuttui liikkumattomaksi, ei ollut huomattavissa enää +nousua eikä laskuakaan. + +Montaine Kid pudisti päätään. + +"Jää patoutuu ylhäältäkin." + +"Nyt riippuu kaikki vain siitä, mikä jää särkyy ensinnä", lisäsi +Sutherland. + +"Tietysti!" varmensi Kid. "Jos ylempi särkyy, olemme hukassa: se vie +mukanaan kaikki." + +Minukkilaiset kääntyivät sanaa sanomatta toisaanne. Mutta pian kajahti +yleisen hiljaisuuden keskeltä läpi äänettömien ilmojen "Rumsky Ho" ja +senjälkeen "The Orange and The Black". Kid ja poliisi yhtyivät muihin +kannattaen uskollisesti laulusta toiseen siirtyvän kuoron säveliä. + +"Voi, Donald, etkö auta!" ulvoi Davy puun juurella, jonka latvassa +kyykötti hänen toverinsa. "Donald, sääli vihdoinkin ja auta minua", +nyyhkytti hän yhä uudelleen koettaen kiivetä puuhun turhista +ponnisteluista veristynein käsin. Mutta Donald, joka koko ajan katseli +ylöspäin joelle, huusi äkkiä kauhusta väräjävin äänin: + +"Hyvä Jumala, nyt se liikahti!" + +Polviaan myöten hyhmäisessä vedessä, pitäen toisiaan kädestä, +kaiuttivat minukkilaiset, poliisi ja Kid tasavaltalaista hymniä, jonka +sanat hukkuivat likenevään pauhinaan. Ja sitä, minkä todistajaksi +Donald nyt joutui, ei kukaan ihminen olisi kyennyt näkemään sen perästä +eloon jäädäkseen. Suunnaton, valkoinen seinä, joka siirtyi kohti +saarta, pyyhkäisi kuin Jumalan sormi maan päältä puut, koirat ja +ihmiset. Katsellen tuota taulua Donald huojui hetkisen korkealla +tähystyspaikallaan ja pudota romahti sitten alas jäiseen syvyyteen. + + + + +LIGOUNIN KUOLEMA + + +"Kuule siis tarina Ligounin kuolemasta..." + +Puhuja vaikeni tai oikeammin pysähtyi tarkastaen minua merkitsevin +katsein. Pitelin pulloa ylhäällä silmiemme ja tulen välillä, näytin +peukalollani, kuinka paljon hän saisi juoda, ja työnsin pullon hänelle; +sillä olihan hän Palitlum, Juoppo. Monta kertomusta oli hän kertonut +minulle, ja kauan olin odottanut saavani tuolta kirjoitustaidottomalta +tarinamestarilta kuulla seikoista, jotka koskivat Ligounia; sillä +kaikkien elävien joukosta tunsi hän ne parhaiten. + +Hän nojasi päänsä taapäin öhkäisyllä, jota pian seurasi pulputtava +ääni, ja kummallinen miehen varjokuva ylösalaisin käännetyn pullon +alapuolella hyppi ja tanssi edestakaisin synkällä kallioseinällä. +Palitlum irroitti hyväilevällä imaisulla huulensa pullonsuusta ja +katsahti huolestuneena aavemaiselle taivaslaelle, jolla näkyi +revontulten kelmeät liekit. + +"Se on ihmeellistä", lausui hän, "kylmää kuin vesi ja kuumaa kuin tuli. +Se antaa juomarille voimia, ja se vie häneltä voimat. Se tekee vanhat +miehet nuoriksi ja nuoret miehet vanhoiksi. Väsyneen miehen se auttaa +jaloilleen ja saa hänet kulkemaan eteenpäin, ja miehen, joka ei ole +väsyksissä, se tekee raukeaksi, niin että hän nukkuu. Veljelläni oli +jäniksen luonto, mutta kun hän joi viinaa, tappoi hän kerralla neljä +vihollistaan. Isäni oli suuri susi ja näytti hampaitaan jokaiselle, +mutta hänkin joi sitä, ja pakoon juostessaan häntä ammuttiin selkään. +Se on tavattoman ihmeellistä." + +"Tämä on 'Kolmea tähteä', ja se on paljon parempaa lajia kuin ne +myrkyt, joihin tuolla alhaalla saa tyytyä", vastasin minä aivan kuin +pyyhkäisten kädelläni ammottavaa, sysimustaa syvyyttä, jossa kaukana +rannalla pilkotti leiritulia -- pikku liekkejä, joiden valossa yö +tuntui sitä suurenmoisemmalta ja todellisemmalta. + +Palitlum huokasi ja pudisti päätään. "Siksi olen luonasi täällä." + +Ja sitten hän silmäili pulloa ja minua katseella, joka sanoja +kaunopuheisemmin kuvaili minulle hänen häpeämättömän janonsa. + +"Ei", sanoin minä ja panin pullon polvieni väliin varmaan talteen. +"Kerro nyt Ligounista. 'Kolmesta tähdestä' neuvottelemme myöhemmin." + +"Sitä on riittävästi, enkä minä ole väsynyt", väitti hän rohkeasti. +"Anna minun maistaa sitä, ja minä kerron suuria asioita Ligounista ja +hänen viimeisistä elinoloistaan." + +"Se vie juojansa voimat", ivasin minä, "ja miehen, joka ei ole +väsyksissä, se tekee raukeaksi, niin että hän nukkuu." + +"Sinä olet viisas", vastasi hän vihastumatta ja ylpeydettä. "Olet +viisas kuten kaikki veljesikin. Valvoessasi tai nukkuessasi on 'Kolme +tähteä' aina luonasi, enkä koskaan ole sentään nähnyt sinun juovan +siitä liian kauan tai liian paljon. Ja sillä aikaa sinä kokoilet +kultaa, jota on vuortemme kätköissä, ja kaloja, jotka uivat vesissämme; +ja Palitlum ja Palitlumin veljet kaivavat kultaa sinulle ja pyytävät +kaloja ja ovat iloisia ja tulevat iloisiksi, kun viisaudessasi näet +sopivaksi antaa 'Kolmen tähden' kostuttaa huuliamme." + +"Tahdoin kuulla Ligounista", vastasin kärsimättömänä. "Yö on lyhyt, ja +aamulla lähdemme vaivalloiselle matkalle." + +Haukottelin ja olin aikovinani nousta, mutta Palitlum alkoi äkkiä +rauhattomaksi käyden kertoa: + +"Ligoun toivoi vanhoilla päivillään, että rauha olisi vallinnut +heimojen kesken. Nuoruudessaan hän oli ollut sotureista etevin ja +sotapäällikköjen päällikkö saarilla ja kulkuteillä. Koko hänen elämänsä +oli ollut pelkkää taistelua. Hänellä oli useampia luun ja raudan ja +lyijyn tekemien haavojen arpia kuin kenelläkään muulla. Kolme vaimoa +oli hänellä ollut ja joka vaimosta kaksi poikaa; ja pojat, +ensimmäisestä viimeiseen asti olivat kaatuneet taistelussa hänen +rinnallaan. Rauhatonna kuin karhu vaelsi hän ympäri. -- Unalaskaan ja +Matalaan mereen saakka pohjoisessa, Queen Charlotten maahan etelässä, +seurasipa hän kakemiehiä, sanotaan, etäiselle Puget-salmelle saakka ja +tappoi veljiäsi näiden varustetuissa asunnoissa. Mutta kuten sanoin, +vanhoilla päivillään hän toivoi rauhaa heimojen välille. Ei siksi, että +hänestä olisi tullut pelkuri tai että hän olisi liiaksi mieltynyt +oleskeluun rauhallisen tulen ja täysinäisten lihapatojen ääressä. Vielä +pystyi hän tappamaan rohkeimmallekin vertoja vetävällä viekkaudella ja +verenjanolla, nälänhädän vallitessa hän tiukkasi vyönsä nuorimpien +tavoin, ja jos oli lähdettävä meren myrskyjä tai matkan vaivoja +kokemaan, oli hän kestävin. Mutta hänen töittensä takia ja niistä +rangaistukseksi oli eräs sotalaiva vienyt hänet pois, kuljettaen hänet +sinun omaan maahasi saakka, sinä karvanaamainen Bostonin mies, ja monta +vuotta kului, ennenkuin hän palasi. Minä olin siihen aikaan vähän +enemmän kuin poikanen ja vähemmän kuin nuori mies. Ja Ligoun, joka +vanhuudessaan oli lapseton, kiintyi minuun ja opasti minua viisautensa +perille. + +"'Ihanaa on käydä sotaa, Palitlum', sanoi hän. Eipä sentään ihan niin, +sillä ei minua tunnettu siihen aikaan Palitlumin nimellä, vaan nimeni +oli Olo, 'Aina-nälkäinen'. Juomaan opin myöhemmin. 'Ihanaa on käydä +sotaa', sanoi Ligoun, 'mutta se on järjetöntä. Bostonin miesten maassa +näin omin silmin, ettei heidän ollut tapana taistella keskenään, ja he +ovat mahtavia. Ja tämä heidän voimakkuutensa ajaa heidät meidän +kimppuumme saarilla ja kulkuteillä, ja me olemme kuin leirisavu tai +merenusva heihin verrattuna. Sentähden sanon, että on ihanaa käydä +sotaa ja hauskaa taistella, mutta se on samalla tyhmää!' + +"Ja siksi, vaikka olikin aina ollut etevin soturien joukossa, Ligoun +korotti äänensä aina ennen muita rauhan puolesta. Ja kun hän oli hyvin +vanha, järjesti hän, joka oli etevin päälliköistä ja hyvin rikas, +suuret pidot. Sellaisia pitoja ei oltu koskaan ennen nähty. Viisisataa +kanoottia oli rivissä jokirannassa, ja joka kanootilla oli saapunut +vähintään kymmenen miestä ja naista. Kahdeksan heimoa oli läsnä, +ensimmäisestä ja vanhimmasta miehestä viimeiseen ja nuorimpaan lapseen +saakka. Ja olipa siellä miehiä etempänäkin asuvista heimoista, suuria +matkustajia ja pyyntimiehiä, jotka olivat kuulleet Ligounin pidoista. +Ja seitsemän päivän aikana he täyttivät vatsojaan hänen ruoillansa ja +juomillansa. Kahdeksantuhatta peitettä hän antoi heille, niinkuin hyvin +tiedän, koska minä, eikä kukaan muu, hoidin jakelun, joka tapahtui +kunkin arvon ja aseman mukaisesti. Ja näin tuli Ligounista viimein +köyhä mies, mutta hänen nimensä oli kaikkien huulilla, ja muut +päälliköt purivat hammasta kateudesta, kun hän oli niin mahtava. Ja +nyt, kun hänen sanoilleen annettiin arvoa, hän neuvoi rauhaan; ja hän +vieraili seudun kaikissa juhlissa ja heimokokouksissa voidakseen neuvoa +ihmisiä sovintoon. Ja siitä johtui, että yhdessä läksimme, Ligoun ja +minä, suureen juhlaan, jonka piti Niblack, skoot-heimon joki-intiaanien +päällikkö, mikä heimo asustaa likellä stickeen-heimoa. Se oli hänen +viimeisinä elinpäivinään, jolloin Ligoun oli jo hyvin vanha ja hyvin +likellä kuolemaansa. Hän yski pakkasen ja leirisavun takia, ja usein +tuli punainen verivirta hänen suustaan, kunnes luulimme hänen kuolevan. + +"'Ei', sanoi hän kerran sellaisessa tilaisuudessa, 'parempi minun olisi +kuolla silloin, kun veri virtaa veitsen tiestä, aseitten kalskeessa ja +ruudinsavussa, kun miehet ääneen karjaisevat kylmän raudan ja nopean +lyijyn satuttamina'. Ilmeisesti siis, oi Karvanaama, hänen mielensä +vielä paloi taisteluun. + +"Chilcatista Skootiin on hyvin pitkä matka, ja me vietimme monta päivää +kanooteissa. Ja miesten soutaessa minä istuin Ligounin jalkain juuressa +hänen selittäessään minulle Lakia. Ei minun kai sopisi puhua sinulle +Laista, oi Karvanaama, sillä tiedän, että sinä hyvin tunnet sen +muutenkin. Mutta puhunkin nyt arvokkaimman kuoleman laista. Ligoun +syventyi tuohon aineeseen sanoen! 'Mutta sinun tulee tietää, Olo, +että vähän tuottaa sinulle kunniaa itseäsi heikomman tappaminen. +Tapa aina mies, joka on sinua mahtavampi, ja kunniasikin on oleva +hänen etevyytensä mukainen. Mutta jos kahdesta miehestä tapat +vähäarvoisemman, kohtaa sinua häpeä, josta naisetkin sinua pilkkaavat. +Kuten sanoin, rauhassa on hyvä elää, mutta muista, Olo, että kun sinun +täytyy tappaa, niin tapa Lain mukaan.' + +"Se kuuluu thlinket-heimon tapoihin", selitti Palitlum puolittain +anteeksipyytäen. + +Ja minä ajattelin oman kotiseutuni revolverisankareita ja arvottomia +tappelupukareita enkä ihmetellyt thlinket-heimon perinnäistapoja. + +"Jonkun ajan mentyä", jatkoi Palitlum, "saavuimme Niblack-päällikön ja +skootien luo. Siellä vietettiin juhlia, melkein yhtä suuria kuin +Ligounin pidot olivat olleet. Meitä oli siellä moniaita chilcat-heimon +miehiä, sitkalaisia ja stickeenejä, jotka asustavat skootien +naapuruudessa, ja wrangelilaisia ja näiden naapureita hoonah-miehiä. +Siellä oli päivänlaskun-intiaaneja, tahko-heimon miehiä Port +Houghtonista ja heidän naapureitaan awkeja Douglass-salmelta, +Naass-joen kansaa ja tongalaisia Dixonin pohjoispuolelta sekä kakeja, +jotka tulivat eräältä Kupreanov-nimiseltä saarelta. Vielä oli siwasheja +Vancouverista, Kultavuorten cassilaisia, testlinejä, jopa Yukonion +seudun stickiläisiäkin. + +"Se oli valtavan suuri kokous. Mutta sen päätarkoituksena oli kohtaus +päälliköiden ja Niblackin välillä ja kaiken vanhan riidan ja +heimokiistan upottaminen kaljaan. Tähän kaljaan Niblack oli sekoittanut +monia aineksia, kuten sokeria, jauhoja, kuivattuja omenia ja humalaa, +jotta siitä oli tullut miesten juoma, voimakas ja hyvänmakuinen. Ei +sellainen kuin 'Kolme tähteä', oi Karvanaama, mutta kuitenkin hyvä. + +"Tämä kaljajuhla oli päälliköitä ja ainoastaan päälliköitä varten, ja +siellä oli koossa heitä noin kaksikymmentä. Mutta kun Ligoun oli hyvin +vanha ja suuressa arvossa pidetty, sallittiin minun käydä hänen +sivullaan, jotta hän voisi nojautua olkapäähäni ja jotta minä +nuoruuteni voimilla tukisin häntä, kun hän istuutuisi tai nousisi +seisoalleen. Astuessaan Niblackin majaan, joka oli tehty hirsistä ja +hyvin tilava, laski jokainen päällikkö tapoja noudattaen keihäänsä, +pyssynsä ja veitsensä oven ulkopuolelle. Sillä, niinkuin tiedät, +väkevät juomat kiihdyttävät miehen mielen, vanhat vihat leimahtavat +liekkiin, ja pää ja käsi toimivat nopeasti. Mutta minä huomasin, että +Ligoun oli ottanut mukaansa kaksi veistä; toisen hän jätti oven +ulkopuolelle, toisen hän kätki vaippansa alle, jotta se oli hyvin +käsillä. Muutkin päälliköt olivat menetelleet samoin, ja minä olin +hyvin rauhaton siitä, mitä oli tuleva. + +"Päälliköt olivat asettuneet paikoilleen istumaan isoon ympyrään +huoneen keskelle. Minä seisoin Ligounin takana. Piirin sisällä oli +kaljatynnyri ja sen äärellä orja, jonka tuli huolehtia tarjoilusta. +Ensin piti Niblack puheen monin ystävällisin ja kaunein sanoin. Sitten +hän antoi merkin, ja orja täytti kalebassin kaljalla ja tarjosi sen +Ligounille, niinkuin tulikin, sillä hän oli arvossa ylin. + +"Ligoun tyhjensi sen viimeiseen tippaan ja nousi minun avullani +seisoalleen pitääkseen hänkin puheen. Hän lausui ystävällisiä sanoja +lukuisille heimoille, viittasi Niblackin mahtavuuteen, kun hän oli +kyennyt laittamaan niin suuret juhlat, kehoitti kaikkia sovintoon +tapansa mukaan ja huomautti puheensa lopuksi, että kalja oli erittäin +hyvää. + +"Sitten Niblack joi, sillä hän oli arvojärjestyksessä seuraava, ja +hänen jäljestään päällikkö toisensa jälkeen vuoroaan noudattaen. Ja +jokainen lausui ystävällisiä sanoja ja kehui kaljan ominaisuuksia, +kunnes kaikki olivat juoneet. Sanoinko kaikki? Ei, Karvanaama, eivät +kaikki. Sillä kaikkein viimeisenä oli laiha, kissamainen mies, jolla +oli nuorukaisen kasvot ja vilkkaat, rohkeat silmät, ja hän joi synkän +näköisenä ja sylkäisi juotuaan maahan puhumatta mitään. + +"Jättää sanomatta, että kalja oli hyvää, oli solvaus. Ja juuri niin hän +teki. Hänet tiedettiin Yukonin stickiläisten päälliköksi, eikä hänestä +sen enempää tiedettykään. + +"Kuten sanoin, se oli ilmeinen loukkaus. Mutta huomaa tämä, oi +Karvanaama, se ei ollut loukkaus Niblackia, juhlien pitäjää vastaan, +vaan arvokkainta piirissä istuvaa miestä vastaan. Ja se mies oli +Ligoun. Ei kuulunut ääntäkään. Kaikki katselivat häntä nähdäkseen, mitä +hän tekisi. Hän ei liikahtanutkaan. Hänen kuihtuneet huulensa eivät +puhuneet, hänen sieraimensa eivät laajenneet eivätkä silmäluomensa +värähtäneet. Mutta minä näin, että hän oli harmaa ja väsynyt, niinkuin +vanhat miehet pakkasaamuna nälän ahdistaessa, naisten ja lasten +itkiessä ja valittaessa, kun ei ole lihaa eikä toivettakaan sen +saannista. Ja sellaiselta kuin vanhat miehet silloin näyttävät, näytti +nyt Ligoun. + +"Ei ääntäkään kuulunut. Se oli kuin kuolleitten ympyrä, paitsi että +jokainen päällikkö koetteli kädellään vaippansa alta, ja että jokainen +päällikkö loi harkitsevan silmäyksen naapuriinsa oikealle ja vasemmalle +puolelle. Min£ olin vielä nuori, olin nähnyt vähän, mutta kumminkin +tiesin, että tämä oli hetki, jollaisia elää vain yhden elämässään. + +"Stickiläispäällikkö nousi paikaltaan kaikkien katsellessa häntä ja +käveli huoneen poikki, kunnes seisahtui Ligounin eteen. + +"'Olen Opitsa, Veitsi', lausui hän. Mutta Ligoun ei vastannut mitään +eikä edes katsonutkaan häneen, vaan tuijotti luomiaan rävähyttämättä +maahan. + +"'Sinä olet Ligoun', sanoi Opitsa. 'Olet surmannut monta miestä. Minä +olen vielä elossa!' + +"Vieläkään ei Ligoun vastannut mitään, vaikkakin hän, annettuaan +minulle merkin, nousi minun avullani seisomaan molemmille jaloilleen. +Hän oli kuin ikivanha honka, alaston ja harmaa, mutta yhä vielä +pakkasta ja myrskyä uhmaava. Hänen silmänsä eivät rävähtäneetkään, eikä +hän tuntunut näkevän eikä kuulevankaan stickiläispäällikköä. + +"Ja raivosta mielipuolena Opitsa tanssi jalkojaan notkistamatta +hänen edessään, kuten miesten on tapana osoittaessaan toiselle +halveksumistaan. Ja Opitsa lauloi laulun omasta suuruudestaan ja +kansansa mahtavuudesta käyttäen halventavia sanoja chilcateista ja +Ligounista. Ja tanssiessaan ja laulaessaan hän heitti vaipan luotaan ja +teki veitsellään välkkyviä ympyröitä Ligounin kasvojen edessä. Ja hänen +laulamansa laulu oli veitsilaulu. + +"Mitään muuta ääntä ei kuulunut kuin Opitsan laulu, ja päälliköt +piirissä istuivat kuin kuolleet, paitsi että veitsen salamoiminen +näytti heijastuvan tulena heidän silmistään. Ja Ligounkin oli aivan +liikkumaton. Hän kuitenkin tiesi kuolevansa, mutta pysyi pelottomana. +Ja veitsi risteili ilmassa yhä lähempänä hänen kasvojaan, mutta hänen +silmänsä eivät värähtäneetkään eikä hän väistynyt oikeaan eikä +vasempaan. + +"Ja Opitsa työnsi veitsen, näin, kaksi kertaa Ligounin otsaan, ja +punainen verivirta syöksähti sen jäljestä. Ja silloin Ligoun antoi +minulle merkin, että nuoruuteni voimilla kannattaisin häntä, jotta hän +voisi kävellä. Ja hän nauroi äärettömän halveksuvasti suoraan vasten +Opitsan kasvoja. Ja hän työnsi Opitsan syrjään, kuten työnnetään +sivulle polun ylitse riippuva oksa, ja kulki eteenpäin. + +"Ja minä tiesin ja ymmärsin sen, sillä häpeällistä olisi ollut tappaa +Opitsa kahdenkymmenen suuremman päällikön läsnäollessa. Minä muistin +Lain ja tiesin, että Ligoun aikoi tappaa Lain mukaan. Ja kuka olisikaan +ollut arvossa lähinnä häntä, ellei Niblack? Ja eteenpäin Niblackia +kohti hän kulki olkapäähäni nojautuen. Ja hänen toisessa käsivarressaan +riippui Opitsa, joka oli liian vähäpätöinen, jotta niin suuri mies +olisi tahrinut käsiään hänen vereensä. Ja vaikka Opitsan veitsi iski +yhä uudelleen, ei Ligoun sitä huomannut eikä koettanut peräytyä. Ja +siten kuljimme huoneen poikki sille paikalle, missä Niblack istui +vaippaansa kietoutuneena tuloamme peläten. + +"Ja nyt leimahtivat vanhat vihat liekkiin ja muinaiset kiistat +muistuivat mieliin. Lamuk, kakeheimon päällikkö, oli kadottanut +veljensä stickeeniläisten vesillä, ja stickeeniläiset eivät olleet +maksaneet tarpeellista määrää peitteitä korvaukseksi siitä pahasta, +mitä heidän vesillään oli tapahtunut. Joten Lamuk työnsi veitsensä +suoraan stickeenpäällikön Klok-Kutzin sydämeen. Ja Katchahook muisti +vanhan riidan, joka Naass-joen kansalla oli ollut Dixonin +pohjoispuolella asuvien tongalaisten kanssa, ja hän tappoi +tonga-päällikön pistoolinlaukauksella, joka pamahti kovasti. Ja +verenjano tarttui jokaiseen piirissä istujaan, ja päällikkö tappoi +toisen päällikön tai sai itse surmansa. Aivan samoin ampuivat ja +iskivät he Ligounia, sillä kuka tahansa, joka tappaisi hänet, +saavuttaisi suuren ja unohtumattoman maineen tällä teollaan. Ja he +häärivät hänen ympärillään kuin sudet hirven kimpussa, mutta heitä oli +niin paljon, että he olivat toistensa tiellä, ja he tappoivat toisiaan +päästäkseen eteenpäin. Ja suuri hämminki vallitsi. + +"Mutta Ligoun eteni rauhallisena, kiirehtimättä, kuin hänellä olisi +ollut vielä monta elinvuotta jäljellä. Hän tuntui olevan vakuutettu +siitä, että hän saisi tilaisuuden tappaa oman mielensä mukaisesti, +ennenkuin toiset surmaisivat hänet. Ja kuten sanoin, hän eteni vitkaan, +ja veitset iskivät häneen ja hän oli veren punaama. Ja vaikk'ei kukaan +koettanut lyödä minua, koska olin vain nuorukainen, sattuivat veitset +sentään minuunkin ja lämpimät kuulat polttivat lihaani. Ja edelleen +nojautui Ligoun minun nuorta varttani vasten, ja Opitsa iski häntä +veitsellään, ja me kolme kuljimme eteenpäin. Ja kun seisoimme Niblackin +edessä, peitti hän peloissaan päänsä vaippaansa. Skoot-heimon miehet +ovat aina olleet pelkureita. + +"Ja Goolzug ja Kadishan, toinen kalan-, toinen lihansyöjä, tappelivat +keskenään heimonsa kunnian puolesta. Ja he rimpuilivat kuin hullut +ympäri huonetta ja töytäsivät vahingossa Opitsaa polveen, jolloin tämä +kaatui ja joutui miesten jalkoihin. Ja muuan veitsi, joka oli lingottu +läpi ilman, osui sitka-heimon päällikön, Skulpinin kurkkuun, ja hän +ojensi kätensä kaatuessaan ja veti minut mukaansa. + +"Ja maasta näin Ligounin kumartuvan Niblackin yli ja vetävän peitteen +hänen päänsä päältä ja kääntävän hänen kasvonsa kohti valoa. Eikä +Ligoun pitänyt vähääkään kiirettä. Kun hänen oma verensä sokaisi hänet, +pyyhkäisi hän sen pois silmistään kämmenselällä, jotta saattaisi nähdä +ja päästä varmuuteen. Ja kun hän oli tullut vakuutetuksi siitä, että +kasvot olivat Niblackin, veti hän veitsellä tämän kurkun poikki, kuten +tavallisesti teurastetaan metsävuohi. Ja sitten Ligoun nousi +seisoalleen ja lauloi kuolinlaulunsa keinuen hiljaa edestakaisin. Ja +Skulpin, joka kaatuessaan oli vetänyt minut mukanaan, ampui laukauksen +pistoolistaan maassa maatessaan, ja Ligoun horjahti ja kaatui, kuten +vanha honka horjuu ja kaatuu tuulessa." + +Palitlum vaikeni. Hänen synkästi palavat silmänsä olivat suunnatut +tuleen, ja hänen poskensa olivat tummat niihin tulvineesta verestä. + +"Entä sinä, Palitlum?" kysyin minä. "Mitä sinä teit?" + +"Minäkö? Minä muistin Lakia ja tapoin Opitsan, Veitsen, mikä oli +oikein. Ja minä vedin Ligounin oman veitsen Niblackin kurkusta ja +tapoin Skulpinin, joka oli kaatanut minut. Sillä minä olin nuorukainen +ja minulle oli kunniaksi, tapoin kenen tahansa. Ja kun Ligoun +sitäpaitsi oli kuollut, ei siellä nuoruuttani eikä voimiani enää +kaivattu, ja siksi iskin ympärilleni veitselläni ja valitsin aina +arvokkaimman, joka sillä kertaa oli elossa." + +Palitlum haparoi jotakin paitansa alta ja veti näkyviin lasihelmillä +koristetun tupen ja tupesta veitsen. Se oli kotoista tekoa ja +kömpelösti valmistettu viilasta, sellainen veitsi, jommoisia tapaa +vanhoilla miehillä sadoissa Alaskan kylissä. + +"Onko se Ligounin veitsi?" kysyin minä, ja Palitlum nyökkäsi. + +"Ligounin veitsestä", sanoin, "annan sinulle kymmenen pulloa 'Kolmea +tähteä'". + +Mutta Palitlum loi hitaasti katseensa minuun. + +"Karvanaama, minä olen heikko kuin vesi ja helposti johdettava kuin +nainen. Olen turmellut itseni kaljalla, viinalla ja 'Kolmella +tähdellä', silmäni hämärtävät, kuuloni terävyys on kadonnut, ja voimani +on muuttunut lihavuudeksi. Minä olen pilannut maineeni ja arvoni, ja +nyt on nimeni Palitlum, Juoppo. Mutta Niblackin pidot tuottivat minulle +kunniaa, ja niiden muisto ja Ligounin muisto ovat minulle kalliit. Ei, +vaikka muuttaisit meren 'Kolmeksi tähdeksi' ja lupaisit sen minulle +tästä veitsestä, pitäisin kumminkin veitsen. Olen Palitlum, Juoppo, +mutta kerran olin Olo, Aina-nälkäinen, joka nuoruuteni voimilla tuin +Ligounia." + +"Sinä olet suuri mies, Palitlum", sanoin minä, "ja minä kunnioitan +sinua". + +Palitlum ojensi kätensä. + +"Pullo 'Kolmea tähteä' polviesi välissä kuuluu minulle palkkiona tästä +kertomuksestani", lausui hän. + +Ja silmäillessäni takanamme kohoavaa synkkää vuorenseinää näin taas +tuon kummallisen miehen jättiläiskokoisen varjokuvan alassuin +käännettyine pulloineen. + + + + +NEGORE, PELKURI + + +Hän oli seurannut kansansa jälkiä tietöntä taivalta yksitoista päivää, +ja hänen oma retkensä oli pakoa sekin, sillä takanaan hän tiesi tulevan +joukon venäläisiä, ponnistellen soisen alangon läpi ja suoraan yli +vuoriston, tuhotakseen hänen kansansa. Hän riensi kiiruusti. +Kaniininnahkainen makuusäkki, suustaladattava luodikko ja muutama naula +auringossa kuivattua lohta, siinä hänen matkavarusteensa. Hän olisi +ihmetellyt, miten kokonainen kansa -- naiset, lapset ja vanhukset -- +voi niin nopeasti kulkea, jollei hän olisi tuntenut kauhua, joka heitä +ajoi. + +Silloin, yhdeksännentoista vuosisadan puolivälissä, kun Negore kiiti +pakenevan heimonsa perässä ja saavutti sen vihdoin tänä kesäyönä +Peelatin ylävesillä, oli Alaska vielä Venäjän hallussa. Vaikka keskiyö +läheni, oli kirkas päivä hänen kulkiessaan uupuneitten leirin läpi. +Monet näkivät hänet, kaikki tunsivat hänet, mutta harvoja ja kylmiä +olivat tervehdykset, joita hän sai. + +"Negore, pelkuri", kuuli hän Illihan, erään nuoren naisen nauravan, ja +Sunne, hänen sisarensa tytär, yhtyi tämän nauruun. + +Synkkä viha kalvoi hänen sydäntään, mutta hän ei näyttänyt siitä +merkkiäkään pujotellessaan tietään leiritulien lomitse, kunnes saapui +eräälle nuotiolle, jonka ääressä istui vanha mies. Ukon edessä oli +nuori nainen polvillaan ja hieroi taitavin sormin hänen puutuneita +jalkalihaksiaan. Vanhus kohotti sokeat kasvonsa, kuunnellen +tarkkaavasti Negoren askeleita oksien risahdellessa hänen astuessaan. + +"Kuka tulee?" hän tiedusteli heikolla, vapisevalla äänellä. + +"Negore", sanoi nuori nainen, tuskin luoden katsettaan työstään. + +Negoren kasvot olivat ilmeettömät. Useita minuutteja hän seisoi +odottaen. Vanhan miehen pää laskeutui jälleen rintaa vasten. Nuori +nainen hieroi ja paineli kuihtuneita lihaksia, ja hänen kumartunut +päänsä peittyi kuin pilveen runsaitten mustien hiuksien alle. Negore +katseli joustavaa vartaloa, joka kaartui kuin ilveksen ruumis, +taipuisana kuten nuoren pajun vesa ja samalla voimakkaana niinkuin vain +nuori on. Hän katseli naista sydämessään suuri kaiho, ikäänkuin +ruumiillinen nälkä. Vihdoin hän sanoi: + +"Eikö ole tervehdystä Negorelle, joka on ollut kauan poissa ja on nyt +vasta palannut?" + +Nainen katsahti häneen kylmin silmin. Vanha mies höpisi entiseen +tapaansa. + +"Sinä olet minun naiseni, Oona", sanoi Negore käskevällä äänensävyllä, +joka ilmaisi uhkaa. + +Nainen kavahti kissan tavoin asennostaan, ojensi itsensä äkkiä, hänen +silmänsä leimahtivat ja hänen sieraimensa laajenivat kuin kauriin +sieraimet. + +"Olisin tullut vaimoksesi, Negore, mutta sinä olet pelkuri. Vanhan +Kinoosin tytär ei tule pelkurin vaimoksi." + +Negore yritti puhua, mutta nainen vaiensi hänet käskevällä liikkeellä. + +"Vanha Kinoos ja minä tulimme joukkoonne vieraasta maasta", sanoi +nainen ylpeästi. "Kansasi otti meidät tuliensa ääreen ja antoi meidän +lämmitellä, kysymättä mistä tai mihin me vaellamme. He luulivat vanhan +Kinoosin kadottaneen silmänsä ikänsä vuoksi, eikä vanha Kinoos +selittänyt sitä heille enkä minäkään, hänen tyttärensä. Vanha Kinoos on +urhoollinen mies, mutta vanha Kinoos ei ole koskaan ollut kerskailija. +Ja kun nyt kerron sinulle, kuinka hän tuli sokeaksi, niin tiedät +kysymättä, miksi vanhan Kinoosin tytär ei voi synnyttää lapsia +sellaiselle pelkurille kuin sinä, Negore, olet." + +Negore yritti uudelleen puhua, mutta nainen vaiensi hänet jälleen. + +"Tiedä, Negore, että jos kaikki matkasi tässä maassa laskettaisiin +yhteen, eivät ne riittäisi viemään sinua tuntemattomaan Sitkaan, suuren +suolameren rannalle. Siinä paikassa on paljon venäläisiä, ja heidän +kouransa on kova. Ja Sitkasta vanha Kinoos, joka silloin oli nuori +Kinoos, pakeni kanssani -- olin silloin lapsi hänen käsivarsillaan -- +pitkin meren saaria. Äitini kuolema on tarina meitä kohdanneesta +vääryydestä, ja venäläisen kuolema keihään tunkeutuessa hänen rintansa +ja selkänsä lävitse kertoo Kinoosin kostosta. Mutta minne tahansa +pakenimmekaan ja kuinka kauas hyvänsä, aina tapasimme venäläisiä. +Kinoos oli pelkäämätön, mutta venäläisten näkeminen loukkasi hänen +silmiään. Niin pakenimme edelleen yli vetten, kunnes tulimme Suurelle +Sumumerelle, josta sinä, Negore, olet kuullut, mutta jota et +milloinkaan ole nähnyt. Elimme monen kansan parissa, ja minä kasvoin +sillävälin naiseksi. Mutta Kinoos ei vanhentuessaan ottanut itselleen +toista naista, enkä minä ottanut miestä. + +"Viimein saavuimme Pastolikiin, joka on siinä paikassa, missä +Yukon-joki laskee Suureen Sumumereen. Siellä olimme kauan, meren +äärellä, kansan parissa, joka vihasi venäläisiä. Mutta väliin tulivat +nämä venäläiset suurilla laivoilla ja panivat Pastolikin asukkaat +näyttämään heille tietä läpi monisuisen Yukonin lukemattomien saarten. +Ja välistä miehet, jotka he veivät oppaikseen, eivät tulleet takaisin, +Silloin kansa suuttui ja alkoi miettiä suurta suunnitelmaa. + +"Niinpä, kun sinne taas saapui laiva, vanha Kinoos astui esiin ja sanoi +voivansa näyttää tietä. Hän oli vanha mies silloin, ja hänen hiuksensa +olivat valkeat, mutta hän oli pelkäämätön. Ja hän oli viekas, sillä hän +ohjasi laivan paikalle, missä meri imeytyy maata kohti ja aallot +kuohuvat vuorta vasten, jota nimitettiin Romanovin vuoreksi. Meri +imaisi laivan sinne, missä aallot kuohuvat valkeina, ja se viskautui +karille, joka mursi sen laidat. Silloin tuli sinne koko Pastolikin +kansa -- sillä se oli suunnitelma -- sotakeihäineen, nuolineen ja +harvoine pyssyineen. Mutta venäläiset puhkaisivat vanhan Kinoosin +silmät, jottei hän enää koskaan voisi näyttää kenellekään tietä, ja +sitten he taistelivat Pastolikin kansaa vastaan aaltojen tyrskyssä. + +"Venäläisten päällikkö oli nimeltänsä Ivan. Hän se peukaloillaan +survaisi puhki vanhan Kinoosin silmät. Hän raivautui taistellen +valkoisen kuohun läpi kahden jäljellejääneen miehensä kera ja läksi +pohjoiseen, pitkin Suuren Sumumeren rantaa. Kinoos oli viisas mies. Hän +ei nähnyt enää ja oli avuton kuin lapsi. Siksi hän siirtyi pois ylös +suurta mahtavaa Yukonia, aina Nulatoon saakka. Ja minä olin hänen +mukanaan. + +"Tämä oli isäni urotyö, Kinoosin, vanhan miehen. Mutta kuinka +käyttäytyy Negore, nuori mies?" + +Vieläkin hän ehkäisi Negoren puhumis-yrityksen. + +"Omin silmin näin sen Nulatossa, suuren linnoituksen porttien +edessä, ja siitä on vasta muutamia päiviä kulunut. Näin venäläisen +Ivanin, saman, joka oli puhkaissut isäni silmät, sivaltavan sinua +koirapiiskalla, lyövän kuten koiraa. Sen minä näin ja tiesin sinut +pelkuriksi. Mutta en nähnyt sinua sinä yönä, kun koko kansa, pojatkin, +jotka eivät vielä kyenneet metsästäjiksi, hyökkäsivät venäläisiä +vastaan ja surmasivat heidät kaikki." + +"Eivät Ivania", sanoi Negore tyynesti. "Hän on nyt kintereillämme, +muassaan suuri joukko venäläisiä, jotka ovat saapuneet rannikolta." + +Oona ei koettanutkaan salata hämmästystään ja mielipahaansa sen +johdosta, ettei Ivan ollutkaan kuollut, mutta hän jatkoi: + +"Sinä päivänä huomasin sinut pelkuriksi, ja yöllä, kun kaikki miehet, +vieläpä pojatkin taistelivat, en sinua nähnyt, ja tiesin sinut +kaksinverroin pelkuriksi." + +"Oletko nyt sanonut kaikki sanottavasi?" kysyi Negore. + +Tyttö nyökkäsi katsoen häneen kysyvästi, ikäänkuin ihmetellen, että +Negorella voisi olla jotakin sanottavaa. + +"Tiedä sitten, ettei Negore ole pelkuri", hän sanoi, ja hänen puheensa +oli hiljaista ja rauhallista. "Tiedä, että jo poikasena kuljin yksinäni +alas paikalle, missä Yukon laskee Suureen Sumumereen. Kuljin +Pastolikiin ja siitäkin kauemmaksi pohjoiseen, pitkin rannikkoa. Tämän +tein poikasena, enkä ollut pelkuri. Enkä ollut pelkuri matkatessani +ylös Yukonia kauemmaksi kuin kukaan mies ennen, niin kauas, että +saavuin toisen kansan luo, valkokasvoisten, jotka asuivat isossa +linnoituksessa ja puhuivat toista kieltä kuin venäläiset. Sen lisäksi +tapoin suuren karhun Tananan maassa, missä ei kukaan kansastani ole +käynyt. Ja taistelin nuklukyetejä, kaltageja ja stickejä vastaan +kaukaisella seudulla ja aivan yksin. Nämä teot, joista ei kukaan tiedä, +puhuvat puolestani. Puhukoon kansani minusta mitä tietää. He eivät voi +sanoa Negorea pelkuriksi." + +Hän lopetti ylpeästi ja odotti ylpeänä. + +"Ne ovat asioita, jotka tapahtuivat ennen tähän maahan tuloani", +vastasi tyttö, "enkä tietänyt niistä. Tiedän vain mitä olen nähnyt, ja +tiedän nähneeni sinua lyötävän kuten koiraa tuona päivänä; ja yöllä, +kun suuri linnoitus punaisena loimusi ja miehet tappoivat toisiaan, +silloin en sinua nähnyt. Kansasikin nimittää sinua, Negore, nyt +pelkuriksi. Sinun nimesi on nyt Negore pelkuri." + +"Se ei ole hyvä nimi", höpisi vanha Kinoos. + +"Sinä et tiedä koko asiaa, Kinoos", sanoi Negore hiljaa. "Mutta minä +kerron sen sinulle. Tiedä siis, että olin karhuja metsästämässä +Kamo-tahin, äitini pojan kanssa. Ja Kamo-tah tappeli ison karhun kanssa. +Olimme olleet kolme päivää ilman lihaa, ja Kamo-tahin käsivarret eivät +olleet vahvat eivätkä hänen jalkansa nopeat. Ja iso karhu ruhjoi häntä +niin, että hänen luunsa katkeilivat kuin kuivat tikut. Niin tapasin +hänet hyvin heikkona ja vaikeroivana siltä paikalta. Eikä siellä ollut +lihaa, enkä minä voinut mitään tappaakaan, jotta sairas mies saisi +syödäkseen. + +"Niin sanoin hänelle: 'Lähden Nulatoon ja haen sinulle ruokaa sekä +vahvoja miehiä kantamaan sinua leirille.' Ja Kamo-tah vastasi: 'Mene +vaan Nulatoon ja hae ruokaa, mutta jätä sanomatta, mikä minua on +kohdannut. Ja kun olen taas saanut syödäkseni, parantunut ja +voimistunut, tahdon tappaa sen karhun. Sitten voin kunnialla palata +Nulatoon, eivätkä miehet voi nauraa ja sanoa minua kehnoksi +karhuntappajaksi.' + +"Ja niin otin varteen veljeni sanat, ja saavuttuani Nulatoon, sen +venäläisen Ivanin lyödessä minua koirapiiskallaan, tiesin, etten voisi +tapella. Kukaan ei tietänyt Kamo-tahin sairaudesta, hädästä ja nälästä +mitään. Jos olisin tapellut Ivanin kanssa ja kuollut, olisi veljeni +kuollut myöskin. Ja niin sinä, Oona, näit minua lyötävän kuin koiraa. + +"Sitten kuulin tietäjäin ja päälliköiden juttelevan, että venäläiset +olivat tuoneet muassaan kummallisia tauteja ja tappoivat meidän +miehiämme sekä varastivat naisiamme ja että maa pitäisi puhdistaa +heistä. Kuten sanoin, kuulin juteltavan ja tiesin, että se oli hyvä +puhe ja että venäläiset tulisivat yöllä surmattaviksi. Mutta metsässä +makasi veljeni Kamo-tah sairaana ja ravinnotta, en voinut siis viipyä +ja taistella miesten mukana sekä poikien mukana, jotka eivät vielä +olleet metsästäjiä. + +"Ja niin otin mukaani lihaa ja kalaa sekä Ivanin piiskan merkit. +Tapasin Kamo-tahin, en enää vaikeroivana, vaan kuolleena. Sitten +palasin Nulatoon, ja kas, siinä ei ollut Nulatoa enää -- vain tuhkaa +oli sillä paikalla ja paljon miesten ruumiita. Ja minä näin venäläisten +tulevan aluksilla ylös Yukonia, paljon venäläisiä mereltä. Samalla näin +Ivanin ryömivän piilopaikastaan ja puhuvan heidän kanssaan. Ja +seuraavana päivänä näin Ivanin johtavan heitä ylös heimon jälkiä. Vielä +nytkin he tulevat perässämme. Ja tässä olen minä, Negore, enkä ole +pelkuri." + +"Kertomuksesi on satua", sanoi Oona, mutta hänen äänensä oli lempeämpi +kuin ennen. "Kamo-tah on kuollut eikä voi todistaa puolestasi, ja minä +tiedän ainoastaan mitä tiedän -- minun täytyy omin silmin nähdä, ettet +ole pelkuri." + +Negore teki kärsimättömän liikkeen. + +"Keinoja on monia", jatkoi tyttö. "Oletko valmis tekemään niinkuin +vanha Kinoos teki?" + +Negore nyökäytti päätään ja odotti. + +"Niinkuin olet sanonut, he ajavat meitä takaa vielä nytkin, venäläiset. +Mene ja opasta heitä, Negore, siten kuin vanha Kinoos heitä opasti, +niin että he tulevat, olematta varuillaan, paikalle, missä me odotamme +heitä ylhäällä kalliotiellä. Tiedäthän paikan, missä kallioseinässä on +sola. Siinä tuhoamme heidät, Ivaninkin. Kun he tulevat rinnettä ylös +kuten kärpäset, eikä huippu ole lähempänä kuin syvänteen pohjakaan, +iskevät meidän miehemme yläpuolelta ja molemmilta sivuilta keihäineen, +nuolineen ja pyssyineen heidän kimppuunsa. Ja naiset sekä lapset +vierittävät ylhäältä kallionlohkareita heidän päälleen. Siitä tulee +suuri päivä. Ja Ivan, se Ivan, joka puhkaisi isäni silmät ja ruoski +sinua koirapiiskallaan, saa surmansa. Hänet tapetaan kuin hullu koira, +muserretaan kuoliaaksi raskailla kivillä. Ja kun taistelu alkaa, tulee +sinun, Negore, ryömiä salaa tiehesi, ettet saa surmaasi." + +"Olkoon menneeksi", vastasi mies. "Negore näyttää heille tietä. Entä +sitten?" + +"Ja sitten minä tulen vaimoksesi, Negoren vaimoksi, urhoollisen miehen +vaimoksi. Ja sinä metsästät lihaa minulle ja vanhalle Kinoosille, ja +minä laitan sinulle ruokaa ja ompelen sinulle lämpimiä viittoja ja teen +sinulle mokkasiineja oman kansani tapaan, joka on parempi sinun kansasi +tapaa. Ja niinkuin sanoin, minusta tulee sinun vaimosi, Negore, ja olen +aina sinun omasi. Ja minä teen elämäsi iloiseksi, niin että kaikki +päivät ovat laulua ja naurua ja sinä olet tunteva Oonan, naisesi, +toisenlaiseksi kaikkia muita naisia, sillä hän on kulkenut kaukana ja +elänyt vierailla seuduilla ja on viisas miesten tavoissa ja niissä +tavoissa, joilla miehet saadaan iloisiksi. Ja vielä vanhoilla +päivilläsikin on naisesi tuottava sinulle iloa, ja muistosi hänestä, +voimaisi päiviltä, on oleva suloinen, sillä sinä olet tunteva aina, +että hän oli sinulle lepo ja rauha ja että sinulla on ollut parempi +vaimo kuin kenelläkään toisella miehellä." + +"Aivan niin", sanoi Negore, ja halu saada omistaa Oona kohosi hänen +sydämeensä, ja hänen käsivartensa ojentuivat tyttöä kohti, aivan kuin +nälkäisen miehen käsivarret tavoittavat ravintoa. + +"Kun ensin olet näyttänyt niille tietä, Negore", sanoi tyttö +torjuvasti. Mutta hänen silmissään oli hellyyttä ja lämpöä, ja Negore +tunsi tytön katsovan häneen niin kuin nainen ei ollut koskaan ennen +häneen katsonut. + +"Hyvä on", sanoi hän kääntyen päättävästi kantapäillään. "Lähden nyt +keskustelemaan päälliköiden kanssa, jotta he tietävät minun menneen +näyttämään venäläisille tietä." + +"Oi Negore -- mieheni, mieheni!" sanoi tyttö itsekseen, katsellessaan +hänen peräänsä, mutta hän sanoi sen niin hiljaa, ettei vanha Kinoos +kuullut, vaikka hänen korvansa olivat tarkat. + + * * * * * + +Kolme päivää myöhemmin Negore, joka oli tahallaan huonosti piilottanut +veneensä, vedettiin esille kuten rotta kolostaan ja vietiin Ivanin +eteen. "Ivan Julman" nimellä hän oli tunnettu takanaan marssivien +miestensä keskuudessa. Negorella oli aseenaan kehno luukärkinen keihäs, +hänen jäniksennahkainen vaippansa oli tiukasti käärittynä hänen +ympärilleen, ja vaikka päivä oli lämmin, hän värisi kuin vilutautinen. +Hän ravisti päätään merkiksi, ettei ymmärtänyt, mitä Ivan hänelle +puhui, ja ilmaisi olevansa hyvin väsynyt ja sairas, joka toivoi vain +voivansa istahtaa lepäämään. Hän osoitti vatsaansa, joka muka oli +kipeä, ja värisi melkein lakkaamatta. + +Mutta Ivanin matkassa oli eräs Pastolikin mies, joka puhui Negoren +kieltä. He tekivät hänelle monta turhaa kysymystä, kunnes Pastolikin +mies, jota sanottiin Kardukiksi, selitti: + +"Tämä on Ivanin käsky, että sinut ruoskitaan hengiltä, jollet tahdo +puhua. Ja tiedä, vieras veli, sen sanon sinulle, että Ivanin sanat ovat +laki ja että olen sinun ystäväsi enkä Ivanin ystävä. Sillä en omasta +tahdostani ole lähtenyt maastani merenrannalta, ja halajan suuresti +elää. Senvuoksi tottelen isäntäni käskyjä -- niinkuin sinäkin tottelet, +vieras veli, jos olet viisas ja haluat elää." + +"Ei, vieras veli", vastasi Negore. "En tiedä minne kansani on kadonnut, +sillä olen sairas ja he pakenivat niin nopeasti, etteivät jalkani +jaksaneet seurata, vaan jäin jälkeen heistä." + +Negore odotti Kardukin tulkitessa hänen puhettaan Ivanille. Hän näki +venäläisen kasvojen synkistyvän ja huomasi kummallekin puolelleen +asettuvan miehiä, jotka lätkähyttelivät ruoskiaan. Sitten hän aikoi +osoittaa suurta pelkoa, ja sanoi äänekkäästi, että hän oli sairas mies +ja että hän ei tietänyt mitään, mutta että hän kyllä kertoo mitä +tietää. Ja niin uskottavasti hän kertoi, että Ivan antoi miehilleen +käskyn marssia eteenpäin, ja Negoren molemmin puolin marssi miehiä +ruoskineen, ettei hän voisi karata. Ja hänen tekeytyessään heikoksi +sairaudestaan, kompastellessaan ja astuessaan heitä hitaammin he +sivalsivat häntä ruoskallaan, kunnes hän parkaisi tuskasta ja sai uutta +voimaa. Mutta kun Karduk kertoi, että häntä kohdellaan hyvin, kun he +ensin saavat kiinni hänen heimonsa, niin hän kysyi: "Saanko sitten +levähtää?" Ja lakkaamatta hän hoki sitä samaa: "Saanko sitten +levähtää?" + +Näytellessään sairauttaan hän katseli ympärilleen elottomin silmin ja +huomasi Ivanin miesten olevan voimakkaita tappelemaan ja näki ilokseen, +ettei Ivan tuntenut häntä samaksi mieheksi, jota hän aikaisemmin oli +linnoituksen portilla lyönyt. Outoja olentoja hänen tylsät silmänsä +näkivät. Siinä marssi slaavilaisia metsästäjiä, vaaleaihoisia ja +väkevälihaksisia, siinä kulki lyhyitä, tanakoita suomalaisia, +lättänenäisiä ja pyöreäkasvoisia, Siperian sekarotuisia, joiden nenät +muistuttivat kotkan nokkaa, ja laihoja vinosilmäisiä miehiä, joitten +suonissa virtasi sekä mongolilaista ja tataarilaista että slaavilaista +verta. Villejä seikkailijoita he olivat, rosvoja ja hävittäjiä +kaukaisista maista Beringin-meren takaa, jotka lakaisivat +tuntematonta maailmaa tulella ja miekalla ja kahmivat ahnaasti maan +turkis- ja nahkarikkauksia. Negore katseli heitä tyytyväisenä ja +mielikuvituksessaan hän näki heidät murskattuina ja hengettöminä rotkon +kivillä. Ja alinomaa hän näki edessään Oonan kauniit kasvot ja +joustavan vartalon sekä kuuli hänen hellän äänensä korvissaan ja tunsi +hänen lämpimäin silmäinsä hehkun. Mutta hetkeksikään hän ei unhottanut +värisemistään eikä lakannut kompastelemasta, missä jalkoja kohtasi +este, eikä huutamasta ääneensä ruoskansivalluksesta. Lisäksi hän jonkun +verran pelkäsi Kardukia, sillä hän ei pitänyt tätä luotettavana +miehenä. Sillä hänellä oli petolliset silmät ja liukas kieli -- liian +liukas kieli rehelliseen puheeseen, tuumi Negore. + +Koko sen päivän he marssivat. Ja seuraavana, kun Karduk kysyi häneltä +Ivanin käskystä, hän vastasi tälle epäröiden, että ehkä he huomenna +tapaisivat hänen heimonsa. Mutta Ivan, jolle vanha Kinoos oli näyttänyt +tietä, mikä oli vienyt kuohuvan veden läpi veriseen taisteluun, ei +uskonut mitä hyvänsä. Kun he sitten saapuivat vuorensolaan, hän +pysäytti neljäkymmentä miestään ja kysyi Kardukin kautta, oliko tie +selvä. + +Negore katsoi sitä lyhyesti ja huolettomasti. Siinä oli suunnaton +luisu, joka muodosti aukon suoraan vuorenseinään ja oli kauttaaltaan +pensaitten ja maassa matelevain kasvien peitossa, missä parikymmentä +alkuasukasheimoa voi hyvin piiloutua. + +Hän pudisti päätään. + +"Ei, siellä ei ole mitään", hän sanoi. "Tie on selvä." + +Taas Ivan puhui Kardukille ja tämä sanoi: "Tiedä, vieras veli, että jos +puheesi ei ole suora ja jos kansasi sulkee tien ja hyökkää Ivanin sekä +hänen miestensä kimppuun, niin pääset heti hengestäsi." + +"Puheeni on suoraa", vastasi Negore. "Tie on selvä." + +Kuitenkin Ivan epäili. Hän käski kahden slaavilaisen metsästäjän mennä +ylös edellä yksinään. Kaksi muuta miestä hän asetti Negorea +vartioimaan. He suuntasivat pyssynsä hänen rintaansa kohti ja +odottivat. Ja Negore tiesi, että yksikin lentävä kivi tai yksikin +sinkoava keihäs tuottaisi hänelle varman kuoleman. Nuo kaksi +slaavilaista ponnistelivat ylöspäin yhä pieneten, ja kun he vihdoin +pääsivät huipulle ja heiluttivat hattujaan merkiksi, että kaikki oli +hyvin, kuvastuivat he kuin kaksi mustaa pilkkua taivasta vasten. + +Pyssynsuut laskeutuivat Negoren rinnalta, ja Ivan antoi miehilleen +käskyn lähteä. Ivan oli ääneti, ajatuksiinsa vaipuneena. Tunnin +marssittuaan aatoksissaan hän käski Kardukin kysyä Negorelta: + +"Kuinka tiesit tien olevan selvän, vaikka ainoastaan hiukan vilkaisit +sinnepäin?" + +Negore ajatteli pieniä lintuja, joiden hän oli nähnyt istuvan kivillä +ja pensaiden oksilla, ja hymyili; sehän on perin yksinkertaista, mutta +hän ravisti päätään eikä vastannut. Sillä hän ajatteli myöskin toista +solaa, jonne he pian ehtisivät ja jonne hän oli nähnyt pikkulintujen +lentävän. Ja hän oli iloinen, että Karduk tuli Suurelta Sumumereltä, +missä ei ollut puita eikä pensaita, ja missä miehet saivat viisautensa +merestä eivätkä maasta ja metsästä. + +Kolme tuntia myöhemmin, kun aurinko oli korkeimmillaan, he saapuivat +toiselle solalle ylhäällä vuoristossa, ja Karduk sanoi: + +"Katso molemmilla silmilläsi, vieras veli, ja tähystä tarkkaan, onko +tie selvä, sillä Ivan ei viitsi nyt tällä kertaa hukata aikaa ja +lähettää miehiä tiedustelemaan." + +Negore tähysti, nähden kaksi miestä sivullaan pyssyt ojennettuina hänen +rintaansa vastaan. Hän näki kaikkien pikkulintujen lähteneen ja kerran +hän näki pyssynpiipun välähtävän päivänpaisteessa. Ja hän ajatteli +Oonaa ja hänen sanojaan: "Ja kun taistelu alkaa, tulee sinun, Negore, +ryömiä salaa tiehesi, ettet saa surmaasi." + +Hän tunsi kahden pyssyn painavan rintaansa. Tämä ei ollutkaan sellaista +kuin tyttö oli kuvaillut. Ei ollut tilaisuutta ryömiä salaa pois. Hän +kuolee ensimmäisenä, kun taistelu alkaa. Mutta hän sanoi -- ja hänen +äänensä oli luja, vaikkakin hän yhä teeskenteli silmänsä elottomiksi ja +värisi sairaudestaan: + +"Tie on selvä." + +Ja he läksivät ylös, Ivan ja hänen neljäkymmentä miestään kaukaisilta +mailta Beringin-meren takaa. Ja heidän mukanaan Karduk, Pastolikin +mies, ja Negore, kaksi pyssyä alinomaa häneen suunnattuna. Kiipeäminen +kävi pitkäksi, eivätkä he päässeet nopeasti etenemään, mutta Negoresta +he lähestyivät nopeasti puoliväliä, missä huippu oli yhtä etäällä kuin +syvännekin. + +Pyssy pamahti kallioiden välissä oikealla, Negore kuuli samassa koko +heimonsa hurjan sotahuudon ja näki, että kivikot ja pensaat olivat +täynnä hänen heimolaisiaan. Sitten hän tunsi ruumiissaan tulikuuman +vihlaisun ja kaatuessaan hän tunsi ankaraa tuskaa hengen pyrkiessä +eroon maallisesta majastaan. + +Mutta hän tarrautui elämään kiinni saiturin tavoin eikä tahtonut +siitä erota. Hän hengitti vielä, mikäli keuhkojensa riekaleet sen +tuskallisella ponnistuksella sallivat. Sekavasti hän näki ja kuuli; +sokeus- ja kuurouskohtausten lomassa hän tajusi vielä leimauksia ja +melua, kun Ivanin hurtat kellistyivät kuolleina ja hänen omat veljensä +hääräsivät verilöylyssä sekä ilma täyttyi heidän huudostaan ja aseitten +kalskeesta. Ja heidän yläpuolellaan naiset ja lapset irroittelivat +suuria kivilohkareita, jotka kierivät kuin elävät olennot ja jyrisivät +alas. Aurinko tanssi hänen yllään taivaalla, ja jättiläismäiset +vuorenseinämät heiluivat, mutta vielä hän kuuli ja näki kuin sumun +lävitse. Ja kun mahtava Ivan kaatui hänen jalkainsa poikitse +hengettömänä, kivilohkareen murskaamana, hän muisti vanhan Kinoosin +sokeat silmät ja oli iloinen. Kun sitten melu vähitellen taukosi ja +kallionlohkareita ei enää jyrissyt ohi, hän näki heimolaistensa +ryömivän, läheten lähenemistään, keihästäen haavoittuneita. Ja +lähellään hän kuuli voimakkaan slaavilaisen taistelevan, vastahakoisena +kuolemaan ja puoliksi kohollaan, mutta retkahtavan maahan +kolmenkymmenen keihään lävistämänä. + +Sitten hän näki edessään Oonan kasvot ja tunsi ympärillään Oonan +käsivarret. Ja sinä hetkenä aurinko seisahtui ja kallioseinät olivat +hetken liikkumatta paikoillaan. + +"Sinä olet urhea mies, Negore", kuuli hän tytön sanovan, "sinä olet +minun mieheni, Negore". + +Ja tuokiossa hän eli koko sen iloisen elämän, mistä tyttö oli hänelle +kertonut, sen laulut ja naurut, ja kun aurinko katosi hänen silmistään, +niin hänkin tunsi vanhenevansa ja tunsi, että lemmityn muisto vieläkin +oli hänelle suloinen. Ja kun hänen muistinsakin hämärtyi ja kuoleman +pimeys laskeutui hänen tajuntaansa, hän tunsi tytön sylissä +saavuttaneensa sen täydellisen rauhan ja levon, minkä tämä oli hänelle +luvannut. Ja mustan yön levittäytyessä hänen ympärilleen ja päänsä +nojautuessa tytön povea vasten hän tunsi hiljaisen rauhan levittäytyvän +ylitsensä ja oli muistelevinaan monien hämyhetkien tyyntä rauhaa ja +salaperäistä hiljaisuutta. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56848 *** |