diff options
| -rw-r--r-- | 56793-0.txt | 1785 | ||||
| -rw-r--r-- | 56793-8.txt | 2171 |
2 files changed, 1785 insertions, 2171 deletions
diff --git a/56793-0.txt b/56793-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3d568f2 --- /dev/null +++ b/56793-0.txt @@ -0,0 +1,1785 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56793 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +VIIMEINEN OTTELU + +Kirj. + +JACK LONDON + +Englannin kielestä suomentanut + +Einari Merikallio + + + + + + +Helsinki +Urheilijain Kustannus-O.Y. +1917. + + + + +I. + + +Useita näytemattoja oli levitetty heidän eteensä lattialle -- kaksi +brysselmattoa, joita he aluksi olivat tiedustelleet, näytti, mihin +suuntaan päätös kallistuisi, samalla kun parikymmentä puhdasväristä +mallia hiveli heidän silmiään pitkittäen riitaa mieliteon ja lompakon +välillä. Liikkeen johtaja osoitti heille kunnioitusta itse palvelemalla +heitä -- tai osoitti hän sitä oikeastaan vain Joelle, sen nuori nainen +kyllä tiesi, sillä olihan hän huomannut kuinka hissipoikakin oli ollut +suu auki kunnioituksesta heitä ylös saattaessaan. Eikä hän myöskään +voinut olla huomaamatta, millaista kunnioitusta katujen kulmissa +seisoskelevat poikaviikarit ja nuorukaisjoukot osoittivat Joelle tämän +kävellessä hänen kanssaan erittäinkin hänen ja Joen asuntojen +läheisyydessä kaupungin länsiosassa. + +Mutta liikkeen johtajaa kutsuttiin puhelimeen, ja nuoren naisen ihanien +mattojen toiveet ja kukkaron ikävät vaatimukset joutuivat syrjään vielä +suuremman mieleen kohonneen epäilyksen ja levottomuuden tieltä. + +"Mutta minä en voi käsittää, mitä iloa sinulle siitä voi olla, Joe", +sanoi hän lempeästi, mutta äänenpaino, jolla hän nuo sanat lausui, +ilmaisi äskeistä epämieluisaa keskustelua. + +Silmänräpäyksen ajan nuorukaisen poikamaisia kasvoja pimensi varjo, +joka samassa vaihtui helläksi hohteeksi. Hän oli vasta poika, +samoinkuin toinen oli vain tyttö -- kaksi nuorta olentoa elämän +kynnyksellä, vuokraamassa huoneustoa ja ostamassa mattoja yhdessä. + +"Kannattaako siitä nyt huolehtia?" kysyi hän. "Sehän on viimeinen +kerta, aivan viimeinen." + +Hän katsoi nuoreen naiseen hymyillen, mutta tämä huomasi hänen +huulillaan kieltäymyksen tajuttoman kuiskauksen tapaisen huokauksen, ja +tuntien vaistomaisesti tuon naiselle ominaisen halun omistaa yksin +puolisonsa hän pelkäsi tuota asiata, jota hän ei ymmärtänyt, mutta joka +niin voimakkaasti oli vallannut miehen elämän. + +"Tiedäthän, että ottelu O'Neilin kanssa tuotti viimeisen osan äidin +talon velasta", jatkoi Joe. "Mutta se on ollutta ja mennyttä. Nytkin +saan tästä viimeisestä ottelusta Pontan kanssa sata dollaria selvää +rahaa -- pyöreän sataisen; siinähän on vähän niinkuin pesänmunaa meidän +mökkiin." + +Mutta raha ei taivuttanut naisen mieltä. "Sinä varmaankin pidät siitä, +tuosta -- tuosta 'urheilusta', niinkuin sinä sanot sitä. Minkätähden?" + +Joe ei löytänyt sopivia sanoja. Hän ilmaisi ajatuksensa käsillään, +ikäänkuin hän olisi ollut toimessa, ja ruumiillaan ja lihastensa +liikkeillä, ikäänkuin hän olisi ollut kilpailussa, mutta sanoin hän ei +voinut kuvailla ottelun viehätystä. Hän koetti kuitenkin, vaikka aluksi +katkonaisesti ilmaista mitä hän, sitä itselleen selvittelemättä, tunsi +kilpailun hurmiotilassa. + +"Se vain on varmaa, Genevieve, että hyvältä tuntuu, kun on saanut +miehen semmoiseen asemaan, johon on halunnutkin, kun tämä on hehkunut +halusta iskeä molemmilla nyrkeillään ja kun ei päästänyt yhtään hänen +iskuaan tuntumaan, kun on itse antanut iskun ja hän alkaa hoippua ja +tarttuu kiinni vastustajaansa, ja kisatuomari irroittaa hänet erilleen, +niin että voi käydä hänen kimppuunsa antaakseen hänelle lopullisen +iskun, ja koko sali raikuu huudoista ja katsojat eivät pysy enää +paikoillaan ja kun tietää olevansa parempi mies ja pelanneensa selvää +peliä ja voittaneensa siksi, että oli parempi. Sen minä sanon, että..." + +Hän keskeytti äkkiä, hämmästyen omaa puheliaisuuttaan ja Genevieven +ihmettelevää katsetta. Hänen puhuessaan oli tämä tarkannut hänen +kasvojaan, samalla kuin pelko alkoi kuvastua hänen omilla kasvoillaan. +Kuvatessaan hänelle tuota jännittävintä hetkeä näki Joe ajatuksissaan +horjahtelevan miehen, valot, huutavan yleisön, ja hän oli mennyttä +Genevievelle, elämän virran mukana, jota tämä ei käsittänyt, virran, +joka oli uhkaava ja vastustamaton ja joka teki naisen rakkauden +säälittäväksi ja heikoksi. Se Joe, jonka Genevieve tunsi, eteni +hänestä, himmeni, katosi. Nuo poikamaisen raikkaat kasvot olivat +mennyttä, mennyttä oli silmien hellä katse ja suun suloinen kaareutuma. +Hän näki nyt miehen kasvot, jännittyneet, teräksisen liikkumattomat +kasvot, teräksisen suun teräshuulineen, teräksiset, laajentuneet, +tuijottavat silmät, joiden loiste ja välke oli teräksen välkettä. Ne +olivat miehen kasvot, ja hän oli tuntenut vain hänen pojankasvonsa. +Näitä kasvoja hän ei tuntenut ollenkaan. + +Mutta samalla kun hän niitä pelkäsi, tunsi hän itsensä jollain tavoin +ylpeäksi Joesta. Hänen miehekkyytensä, tuo taistelevan miespuolisen +olennon miehekkyys, vaikutti ehdottomasti häneen, naisolentoon, joka +koko perinnäisyytensä kautta oli muodostunut sellaiseksi, että hänen +täytyi etsiä puolisokseen voimakas mies ja antautua hänen voimansa +turviin. Genevieve ei käsittänyt tuota Joen olemuksen voimaa, joka +kasvoi naisen rakkauttakin mahtavammaksi ja valtasi miehen; ja +kuitenkin osoitti suloisen ahdistuksen tunne hänen naisenrinnassaan, +että Joe oli hänen tähtensä, juuri rakkauden tähden, alistunut hänen +tahtoonsa, luopunut koko tuosta osasta elämäänsä, ettei hän tämän +ainoan kerran jälkeen enää milloinkaan ottaisi osaa nyrkkitaisteluun. + +"Rouva Silverstein ei pidä rahaotteluista", sanoi hän. "Hän toruu, kun +niistä puhe tulee, ja kyllä hänkin jotakin tietää asioista." + +Joe hymyili suopeasti, salaten loukkauksen, joka ei ollut aivan +ensimäinenkään ja jota hän tunsi siitä, ettei Genevieve koskaan osannut +antaa arvoa tälle puolelle hänen luonteessaan ja elämässään, josta hän, +Joe, enimmin ylpeili. Omilla ponnistuksilla ja kovalla työllä hankittua +voimaa ja taitoa hän oli tarkoittanut; sen ja vain sen hän tiesi +ylpeänä voivansa laskea Genevieven jalkojen juureen sinä hetkenä, +jolloin hän oli antanut itsensä hänelle semmoisena kuin hän oli. Se oli +suoritetun työn ansio, miehuuden palkkio, jota suurempaa ja jalompaa ei +yksikään toinen mies voisi tarjota, ja se hänen mielestään yksin oli +antanut hänelle oikeuden omistaa Genevieven. Ja tämä ei ollut +käsittänyt sitä silloin, yhtä vähän kuin hän sitä käsitti nytkään, ja +Joe mahtoi ihmetellä, mitä muuta Genevieve saattoi hänessä nähdä, joka +teki hänet kyllin arvokkaaksi hänelle. + +"Rouva Silverstein on vanha jankuttaja, joka ei tiedä tästä asiasta +yhtään mitään", virkkoi Joe hyvänluontoisesti. "Mitä ihmettä hän +tietäisikään? Minä sanon sinulle, että se on hyvää ja terveellistäkin", +-- viimeisen sanansa hän lausui jälkimietteenä. "Katso minua! Minä +sanon vielä, että minun täytyy elää puhdasta elämää, jos mielin olla +tällaisessa kunnossa. Minä elän säännöllisemmin kuin tuo rouva tai +hänen iäkäs miehensä tai kukaan muu tutuistasi -- kylpyjä, hierontaa, +ruumiinharjoitusta, kaikki määräajallaan, hyvä ravinto, eikä mitään +porsastelua, ei väkijuomia, ei tupakkaa, ei mitään mikä minua +vahingoittaisi. Niin, minä elän puhtaammin kuin sinä, Genevieve --." + +"Tarkoitan totta", ehätti hän lisäämään, nähdessään toisen +loukkaantuneen kasvonilmeen. "En tarkoita vettä ja saippuaa, mutta +katsos tätä." Hän tarttui kädellään Genevieveä kunnioittavasti, mutta +lujasti käsivarteen. "Pehmeää, sinun on kauttaaltaan pehmeää. Ei +ollenkaan sellaista kuin minun. Koetteleppa tätä!" + +Hän painoi Genevieven sormenpäitä kovaksi jännitettyihin +käsivarsilihaksiinsa, kunnes tämä hätkähti kivusta. + +"Ja kaikkialla on yhtä kovaa, aivan samanlaista kuin tämä", hän jatkoi. +"Tätä minä nimitän puhtaana olemiseksi. Jokainen palanen lihaa ja verta +ja lihasta on puhdasta aina luihin saakka -- ja ne ovat puhtaat nekin. +Ei yksistään vedellä ja saippualla pesty iho, vaan kaikki läpeensä +puhdasta. Minä sanon, että oikein tuntuu, miten kaikki on puhdasta. Se +tuntuu ihan luissa ja lihoissa. Kun herään aamulla ja menen työhöni, +huutaa jokainen veripisara ja jokainen lihassäije, että se on puhdas. +Niin katsoppas -- -- --" + +Hän keskeytti äkkiä nolona, hämmästyen omaa harvinaista sanatulvaansa. +Hän ei ollut koskaan elämässään ollut noin äärettömän kiihtynyt, eikä +hänellä ollut koskaan vielä ollut syytä sellaiseen kiihtymykseen. Mutta +nyt oli kysymys kilpailusta, sen todellisesta arvosta, kilpailusta +itsestään, korkeimmasta asiasta mitä elämässä on -- tai siitä mikä oli +ollut hänelle suurinta tuohon iltaan saakka, jolloin hän oli sattumalta +käynyt tekemässä kauppaa Silversteinin kahvilassa ja jolloin hän äkkiä +kohtasi Genevieven suunnattoman mahtavana tekijänä elämänsä tiellä, +Genevieven, joka himmensi kaiken muun. Hän alkoi, vaikkakin +epämääräisesti nähdä jyrkän ristiriidan naisen ja elämänuran välillä, +ristiriidan, jossa miehen tehtävä maailmassa ja naisen kaipaus omistaa +mies kokonaan joutuivat vastakkain. Mutta hän ei kyennyt tekemään +laajakantoisia johtopäätöksiä. Hän näki vain, että toiselta puolen +konkreettista lihaa ja verta oleva Genevieve ja toiselta puolen tuo +suuri abstraktinen elävä kilpailu, vetivät aivan eri köyttä ja kumpikin +vaati häntä itselleen. Tuo taistelu raateli häntä, ja hän ajelehti +avuttomana taistelun pyörteissä. + +Hänen sanansa olivat kiinnittäneet Genevieven katseen hänen +kasvoihinsa, ja tätä oli miellyttänyt hänen heleä ihonsa, kirkkaat +silmänsä ja hänen poskensa, jotka olivat sileät kuin neitosen. +Genevieve käsitti, että Joen perustelut olivat päteviä ja ne tuntuivat +hänestä sitäkin vastenmielisemmiltä. Hän kapinoi vaistomaisesti tuota +kilpailemista vastaan, joka veti miestä hänen luotaan, riistäen häneltä +osan hänestä. Siinä oli kilpakosija, jota hän ei käsittänyt. Eikä hän +käsittänyt sitäkään, mitä houkuttelevaa se kykeni tarjoamaan. Jos se +olisi ollut naiskilpailija, toinen nainen, olisi hän silmillään saanut +siitä selvän käsityksen; mutta nyt hän hapuili pimeässä tavoitellen +saavuttamatonta vastustajaansa, josta hänellä ei ollut todellista +käsitystä. Se minkä hän tajusi todeksi toisen puheesta, teki kilpailun +vain yhä kauheammaksi. + +Ajatus omasta heikkoudesta juolahti äkkiä hänen mieleensä. Hän tunsi +sääliä itseään kohtaan ja se suretti häntä. Hän tahtoi omistaa Joen, +saada kokonaan omakseen; naisena hän ei voinut tyytyä vähempään, mutta +Joe vältteli häntä, pujahtaen milloin minnekin syleilystä, johon hän +koetti sulkea hänet. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen +huulensa värisivät; siten hän muutti tappion voitoksi ja karkoitti +kaikkivaltiaan kilpailun heikkoutensa voimalla. + +"Älähän nyt, Genevieve, älä itke!" rukoili nuorukainen murheellisena, +mutta muuten aivan ymmällään. Hänen miehekkään käsityksensä mukaan ei +tuollaiseen onnettomuuteen ollut mitään todellista syytä ja kuitenkin +nähdessään hänen kyyneleensä hän unohti kaiken muun. + +Genevieven kosteat silmät hymyilivät anteeksiantoa, ja vaikka Joe ei +tiennytkään mitä hänen piti saada anteeksi, heltyi hän kokonaan. Hän +ojensi äkkiä Genevievelle molemmat kätensä, mutta jonkinlaisella +tehdyllä jäykkyydellä ja kylmyydellä hän esti tämän kädenpuristuksen; +silmät sensijaan hymyilivät sitä lämpimämmin. + +"Tässähän tulee herra Clausen", sanoi hän, katsoen samassa tulijaa +silmillä, joissa naiselle ominaisen kyvyn vaikutuksesta ei enää näkynyt +merkkiäkään kosteudesta. + +"Arvelit varmaankin, etten enää tulisikaan takaisin, Joe?" kysäsi +liikkeenjohtaja, jolla oli kuulaankalpea iho ja jonka karkea poskiparta +oli ristiriidassa pienten, lempeitten silmien kanssa. + +"No, mitäs arvelette -- hm, niin, mehän puhuimme kokovillaisista", +jatkoi hän reippaasti. "Tuo sievä malli tuossa miellyttää teitä +varmaankin, vai kuinka? Niin niin, kyllä minä tiedän. Minä perustin +talouden neljäntoista dollarin viikkopalkalla. Mutta ei mikään ole +liian hyvää tuohon pieneen pesään, vai mitä? Kyllähän minä sen tiedän, +eikähän eroa olekaan kuin seitsemän senttiä, ja kallein käy ajan +mittaan huokeimmaksi, se on varmaa. Kuulepa mitä sanon, Joe", -- hän +sai äkkiä ihmisystävällisen mielijohteen ja alkoi puhua tuttavallisesti +matalalla äänellä, "-- näes sinulle, mutta en kenellekään muulle, minä +alennan viisi senttiä. Mutta", -- hänen äänensä sai juhlallisen +vakuuttavan soinnun, -- "mutta sinä et saa sanoa kenellekään, mitä olet +maksanut." + +"Ommeltuna, reunustettuna ja paikoilleen asetettuna se tulee tietysti +kaikki samaan laskuun", sanoi hän, kun Joe ja Genevieve olivat +neuvotelleet keskenään ja ilmoittaneet päätöksensä. + +"Entä tuo pieni pesä?" kysyi hän. "Milloin levitätte siipenne ja +lennätte pois? Huomenna! Niin pian? Ihanaa! Ihanaa!!" + +Hän muljautteli silmiään innoissaan ja loi heihin sitten isällisen, +loistavan katseen. + +Joe oli vastannut aika karskeasti ja Genevieve oli punastunut +hyvänlaisesti, mutta kumpikin tunsi, ettei se ollut oikein sopivaa. +Eikä ainoastaan asian yksityisluontoisuuden ja pyhyyden vuoksi, vaan +sen tähden, mikä olisi voinut keskiluokan mielestä olla turhaa +kainoutta, mutta joka heissä oli sitä vaatimattomuutta ja +vaiteliaisuutta, jota tavataan työväenluokkaan kuuluvissa henkilöissä, +jotka pyrkivät puhtaaseen elämään ja hyviin tapoihin. + +Herra Clausen saattoi heitä hissille isällisen hymyilevänä ja +hyväntahtoisena, ja kauppa-apulaisten katseet seurasivat Joen +ryhdikästä vartaloa hänen poistuessaan huoneesta. + +"Entäs tänä iltana, Joe?" kysyi herra Clausen hätäisesti heidän +varrotessaan hissiä. "Miltäs tuntuu? Luuletko, että voitat hänet?" + +"Varmasti", vastasi Joe. "En ole koskaan ollut paremmassa kunnossa." + +"Sinä jaksat siis hyvin? No hyvä, hyvä! Näetkös minä vaan ihmettelin -- +niin, ha haa! -- kun on naimahommat ja muuta -- -- ajattelin ettet +olisi oikein vireissä, vai kuinka? -- hiukan hermostunut, näetkös. +Tiedänhän, kun itsekin olen naimisissa. Mutta sinähän voit hyvin? +Tietysti. On tarpeetonta kysyäkään sellaista. Ha haa! No, onnea vaan, +poikaseni. Tiedän että voitat. En koskaan ole vähääkään epäillyt, johan +nyt." + +"Ja hyvästi neiti Pritchard", sanoi hän Genevievelle, saattaen häntä +kohteliaasti hissiin. "Toivon, että käytte usein täällä. Se olisi niin +hauskaa -- kovin hauskaa -- sen vakuutan." + +"Kaikki kutsuvat sinua 'Joeksi'", sanoi Genevieve moittivasti hissiin +laskeutuessaan. "Miksi he eivät sano 'herra Fleming?' Se olisi oikeus +ja kohtuus." + +Mutta Joe tuijotti nyrpeästi hissipoikaan eikä ollut kuulevinaan. + +"Mikä sinun on, Joe?" kysyi Genevieve hellästi, tietäen hyvin, kuinka +voimakkaasti hänen sanansa vaikuttivat Joeen. + +"Ei mitään", sanoi hän. "Minä vain ajattelin -- ja toivoin." + +"Toivoit? -- mitä?" Hänen äänensä oli lumoava ja hänen silmänsä +olisivat saaneet heltymään kovemmankin miehen kuin Joe, vaikka ne eivät +saaneetkaan tätä kohottamaan katsettaan häneen. + +Vihdoin hän kuitenkin katsoi Genevieveen miettiväisenä. "Minä +toivoisin, että näkisit minut edes kerrankin nyrkkeilyottelussa." + +Genevieve teki kärsimättömän liikkeen ja Joen katse masentui. +Genevieveä raateli vihlova tunne siitä, että Joe oli joutunut tuon +kilpailijan kynsiin ja loittoni. + +"Minä -- minä tahtoisin", sanoi Genevieve äkkiä väkinäisesti, +tavoitellen tuota myötätuntoa, joka tekee voimakkaimmatkin +miehet heikoiksi ja vetää heidän päänsä naisten rinnoille. + +"Tahdotko?!" + +Taas Joe katsoi häntä silmiin. Hän tarkoitti sitä -- Genevieve tiesi +sen. Se oli kuin vetoamista hänen rakkautensa suuruuteen. + +"Se olisi elämäni ylpein hetki", sanoi Joe lyhyesti. + +Se, että Genevieve teki rohkean päätöksen ja lausui aivan lyhyesti: +"Minä tahdon", lienee ollut rakkauden synnyttämää kaukonäköisyyttä, +halua tyydyttää Joen myötätunnonkaipuuta ja halua nähdä kilpailua +kasvoista kasvoihin oppiakseen tuntemaan sitä, ja ehkä se oli myös +seikkailun salaperäinen torventoitotus, joka tuntui houkuttelevalta +Genevieven yksitoikkoisessa elämässä. + +"Sitä en olisi uskonut, muutoin en olisi kysynytkään", sanoi hän +suoraan heidän astuessaan sivukäytävälle. + +"Mutta eikö se voi käydä päinsä?" kysyi Genevieve levottomana, peläten +päätöksensä horjuvan. + +"Voin kyllä järjestää asian; mutta minä en luullut sinun tahtovan." + +"En luullut sinun tahtovan", toisti hän yhä hämillään, auttaessaan +Genevieveä raitiotievaunuun ja kaivaen taskustaan pilettirahaa. + + + + +II. + + +Genevieve ja Joe olivat työläisaristokraatteja. Huolimatta kehnosta ja +kurjasta ympäristöstään he olivat säilyneet puhtaina ja terveinä. +Heillä oli omanarvontuntoa, he kunnioittivat kaikkea, mikä elämässä oli +kaunista ja puhdasta, ja juuri se oli kohottanut heidät vertaistensa +yläpuolelle. Tuttavia ei paljon käynyt heidän luonaan, eikä +kummallakaan heillä ollut koskaan todella hyvää ystävää, jonka kanssa +kaikki olisi ollut yhteistä. Heidän seurankaipuunsa oli voimakas, mutta +he olivat jääneet yksinäisiksi sentähden, että he eivät voineet +tyydyttää tuota vaistoa ja samalla puhtauden ja säädyllisyyden +kaipuutaan. + +Ei kukaan työläisnainen ollut viettänyt turvallisempaa elämää kuin +Genevieve. Raakuuden ja törkeyden ympäröimänä hän oli karttanut kaikkea +karkeata ja raakaa. Hän näki vain sitä, mitä hän tahtoi nähdä ja hän +tahtoi aina nähdä parasta, välttäen karkeutta ja kömpelyyttä, ja sen +hän teki ilman suuria ponnistuksia, vaistomaisesti. Hän oli heti alusta +pitäen ollut suojattuna. Ollen ainoa lapsi, jonka piti hoitaa +kivuloista äitiään, hän ei ollut ottanut osaa katuleikkeihin eikä +naapurilasten ilonpitoon. Isä, pienikokoinen, lempeäluontoinen, +kapearintainen ja vähäverinen konttoristi, joka viihtyi kodissaan +sentähden, että hänellä oli luontainen haluttomuus sekaantua toisten +ihmisten asioihin, oli ponnistanut kaikkensa tehdäkseen kodin hengen +suloiseksi ja helläksi. + +Jäätyään kahdentoistavuotiaana orvoksi oli Genevieve mennyt suoraan +isänsä hautajaisista asumaan Silversteinin perheeseen, jonka huoneet +sijaitsivat kahvilan yläpuolella. Täällä, ystävällisten vieraitten +turvissa hän ansaitsi ruokansa ja vaatteensa puotipalvelijana. Koska +Genevieve ei ollut juutalainen, oli hänestä erittäin suurta hyötyä +Silversteineille, jotka eivät itse hoitaneet liikettä omana +lepopäivänään. + +Ja tuossa yksitoikkoisessa pikku myymälässä oli häneltä vierähtänyt +kuusi kehitysvuotta. Hänellä ei ollut monta tuttavaa. Hän ei +ollut välittänyt tyttötovereista siitä syystä, ettei ilmaantunut +ainoatakaan tyttöä, josta hän oli pitänyt kylliksi. Eikä hän +välittänyt kävellä nuorien naapuripoikienkaan kanssa, kuten jo +viidentoistavuotiaitten tyttöjen tapana oli. "Pöyhkeäksi nukkemaiseksi +tytöksi" oli naapuritytöillä tapana nimittää häntä; ja vaikka heidän +vihamielisyytensä syynä olikin hänen kauneutensa ja eristäytymisensä +toisista, herätti hän sittenkin heissä kunnioitusta. "Persikoita +kermassa" sanoivat hänestä nuorukaiset -- vaikka vain hiljaa keskenään, +sillä he pelkäsivät suututtavansa toiset tytöt, samalla kuin he +tunsivat pelonsekaista kunnioitusta Genevieveä kohtaan, jossa heidän +mielestään oli jotakin salaperäisen kaunista ja saavuttamatonta. + +Hän oli todellakin kaunis. Polveutuen pitkästä sarjasta amerikkalaisia +esivanhempia hän oli noita ihmeellisiä, siellä täällä löytyviä +työläisluokan kukkasia, joiden olemassaoloon ei esivanhempien perintö +eikä ympäristö näytä tarjoavan selitystä. Hänen kasvojensa väri oli +täydellisen kaunis, sillä veri loi hänen valkoiselle iholleen niin +suloisen punan, että kuvaus "persikoita kermassa" oli aivan paikallaan. +Hänet teki kaunottareksi kasvojen säännölliset piirteet, mutta vieläkin +suuremmassa määrin hänen vartalonsa kauniit ääriviivat. Hän oli +hiljainen, vieno, ylevän ja arvokkaan näköinen, samalla kuin hän osasi +pukeutua aistikkaasti, ja kaikki, mitä hän puki ylleen, kohotti vain +hänen kauneuttaan ja arvokkuuttaan. Sanalla sanoen, hän oli täysin +naisellinen, lempeä, hellä ja kiehtova, rinnassa naisen palava rakkaus +ja naisellinen äidinmieli. Mutta tämä puoli hänen luonnettaan oli ollut +hänessä uinuvana kautta vuosien odottaen puolisoa ilmaantuvaksi. + +Sitten tuli Joe eräänä kuumana lauantai-iltapäivänä Silversteinin +kahvilaan vilvoittaakseen itseään jäätelösoodalla. Genevieve ei ollut +huomannut hänen tuloaan, sillä hän oli puhunut parhaallaan toisen +ostajan, kuusi- tai seitsenvuotiaan poikanaskalin kanssa, joka totisena +selitteli, mitä hän halusi lasikaapista, joka oli täynnä ihmeellisiä +makeisia ja jossa pahvikolla oli luettavana sanat: "Viisi kappaletta +viidellä pennillä." + +Genevieve oli kuullut sanat: "Saanko jäätelösoodaa!" ja hän oli +kysynyt, katsomatta kysyjää kasvoihin: "Mitä lajia?" Eihän hänen +tapansa ollutkaan kiinnittää huomiota nuorukaisiin. Heissä oli jotakin, +jota hän ei käsittänyt. Tapa, jolla he häntä katselivat, kiusasi häntä, +vaikka hän ei tiennyt miksi; heissä oli jotakin kummallista ja +julkeata, joka ei häntä miellyttänyt. Siihen saakka mies ei ollut +esiintynyt hänen mielikuvituksessaan. Ne nuorukaiset, joita hän oli +nähnyt, eivät olleet vetäneet häntä puoleensa, he olivat olleet hänelle +aivan merkityksettömiä. Niin, jos joku olisi häneltä kysynyt syytä +miesten olemassaoloon maan päällä, olisi hän jäänyt vastausta vaille. + +Tyhjentäessään jäätelömitan lasiin tuli hänen katseensa sattumalta +viivähtäneeksi Joen kasvoilla ja hänet valtasi samassa suloinen +mielihyväntunne. Seuraavassa silmänräpäyksessä Joekin vilkaisi häneen, +jolloin neitonen loi katseensa alas ja poistui soodasäiliölle. Mutta +täyttäessään lasia ei hän voinut olla katsomatta nuorukaiseen uudestaan +-- kuitenkin vain vilaukselta, sillä hän huomasi Joen luoneen sillä +välin katseensa häneen, kohdatakseen hänen katseensa, samalla kun Joen +omilla kasvoilla loisti ilmeinen mielenkiinto, joka sai Genevieven +äkkiä katsomaan poispäin. + +Genevieveä hämmästytti se, että mies saattoi niin miellyttää häntä. +"Niin kaunis poika!" ajatteli hän itsekseen, koettaen viattomasti ja +vaistomaisesti torjua sitä kiehtomis- ja vetovoimaa, joka piili tuossa +kauneudessa. "Eipä hän sentään olekaan niin kaunis", arveli hän, +laskiessaan lasin hänen eteensä ja ottaessaan vastaan maksuksi tarjotun +hopearahan sekä katsoessaan häntä kolmannen kerran silmiin. Hänen +sanavarastonsa oli rajoitettu ja hänellä oli vähän tietoja sanojen +sisällyksen merkityksestä, mutta luja miehekkyyden leima nuorukaisen +kasvoilla sanoi hänelle, että se sana, joka hänellä oli ollut mielessä, +ei ollut sattuva. + +"No, komea hän sitten ainakin on", ajatteli hän, vältellen taas hänen +katsettaan luomalla omansa alas. Mutta sanottiinhan kaikkia +hyvännäköisiä miehiä komeiksi, eikä hän senvuoksi pitänyt siitäkään +sanasta. Olipa nyt miten tahansa, häntä oli kuitenkin miellyttävä +katsella ja Genevievellä oli kiusallinen halu katsoa nuorukaista, yhä +uudelleen. + +Joe puolestaan ei ollut koskaan nähnyt puotipöydän takana tuon neitosen +vertaista. Vaikka hän tiesikin enemmän luonnonlaeista kuin tuo neitonen +ja olisi heti osannut selittää syyn naisen olemassaoloon maan päällä, +ei naisella kuitenkaan ollut koskaan ollut mitään osaa hänen +maailmassaan. Nainen esiintyi yhtä vähän hänen mielikuvituksessaan kuin +mies Genevieven mielikuvituksessa. Mutta nyt oli nainen koskettanut +hänen mielikuvitustaan, ja tuo nainen oli Genevieve. Hän ei ollut +koskaan uneksinutkaan, että nuori neitonen voisi olla niin kaunis, eikä +hän voinut kääntää silmiään hänestä. Mutta kun heidän katseensa +kohtasivat, tunsi Joe kiusallista ahdistusta, ja hän olisi katsonut +poispäin, ellei toinen olisi niin äkkiä luonut katsettaan alas. + +Mutta kun Genevieve vihdoin kohotti häneen kiinteän katseen, tulikin +nuorukaisen vuoro luoda katseensa alas ja hänen poskilleen levisi +punastus. Neitonen ei joutunut läheskään niin hämilleen kuin +nuorukainen, eikä päästänyt sitä lainkaan näkyviin. Sisimmässään hän +tunsi levottomuutta, jommoista hän ei ollut vielä koskaan tuntenut, +mutta se ei millään tavoin häirinnyt hänen ulkonaista levollisuuttaan. +Joe sitä vastoin oli ilmeisesti hämillään, mutta tunsi vaikeasta +asemastaan huolimatta mielihyvää. + +Ei kummallakaan ollut käsitystä rakkaudesta, kumpikin tunsi vain sen, +että hänellä oli suunnaton halu katsella toistaan. Kumpikin oli +häiriytynyt ja saanut herättävän sysäyksen, ja he vetivät toisiaan +puoleensa yhdistyvien elementtien vastustamattomalla kiihkeydellä. Joe +leikki lusikallaan, peitellen neuvottomuuttaan sooda-kulauksilla, mutta +viivytteli kuitenkin lähtöään, ja Genevieve puheli hiljaa, luoden +katseensa alas ja vallaten hänet lumousvoimallaan. + +Mutta nuorukainen ei voinut jäädä ylen pitkäksi aikaa jäätelösoodan +ääreen ja toista lasia hän ei rohjennut pyytää. Niinpä hän jätti +neitosen puotiinsa valveillaan uneksimaan, itsekin kulkien katua kuin +unissakävijä. Genevieve uneksi koko iltapäivän ja hän tiesi olevansa +rakastunut. Niin ei ollut Joen laita. Hän tiesi vain, että hänen teki +mieli tavata Genevieveä uudestaan, nähdäkseen hänen kasvonsa. Hänen +ajatuksensa eivät ulottuneet sen pitemmälle, eivätkä ne oikeastaan +ajatuksia olleetkaan, vaan pikemminkin hämärää ja epämääräistä halua. + +Tätä pakoittavaa halua hän ei kyennyt karkoittamaan. Päivän toisensa +jälkeen se vaivasi häntä, kahvila ja puotipöydän takana seisova +neitonen tulivat alati hänen mieleensä. Hän taisteli tuota halua +vastaan. Häntä peloitti ja hävetti mennä uudelleen kahvilaan. Hän +tyynnytti pelkoaan ajattelemalla, ettei hän ollut mikään hakkailija. +Ei ainoastaan kerran tai kahdesti, vaan kymmeniä kertoja hän hoki +tuota ajatusta, mutta siitä ei ollut apua. Niinpä hän eräänä iltana +keskellä viikkoa palattuaan työstään meni puotiin. Hän koetti astua +sisään huolettomasti ja ikäänkuin sattumalta, mutta koko hänen +käyttäytymisensä osoitti sitä tahdonvoiman ponnistusta, joka pakotti +hänen jalkansa kuljettamaan vastahakoista ruumista muassaan. Hän oli +myöskin ujompi ja neuvottomampi kuin koskaan ennen. Genevieve sitä +vastoin oli ulkonaisesti tavallista levollisempi, vaikka hänenkin +sisimmässään vallitsi ääretön levottomuus. Joe ei saanut selvää sanaa +suustaan, ilmoitti asian sopertaen, katsoi levottomana kelloa, joi +jääsoodansa hirmuisella kiireellä ja meni tiehensä. + +Genevieve oli vähällä puhjeta itkuun harmista. Kuinka laiha palkkio +neljän päivän odotuksesta, jolloinka hän oli kuvitellut kaiken aikaa +olleensa rakastunut! Olihan tuo kaunis poika, arveli hän, mutta ei +hänen olisi pitänyt pitää noin hirveätä kiirettä. Mutta tuskin oli Joe +ehtinyt ensimäiseen kulmaan, ennenkuin hän toivoi olevansa jälleen +hänen luonaan. Hän halusi vain saada katsella Genevieveä. Hän ei +ollenkaan ajatellut, että se oli rakkautta. Mitä oli rakkaus? Se oli +sitä, että nuoret miehet ja naiset kävelivät yhdessä. Mutta mitä häneen +tuli --. Ja silloin hänen halunsa pukeutui selvempään muotoon, ja hän +huomasi, että juuri niin hänkin halusi. Hän halusi nähdä Genevieven, +katsella häntä, ja se kävisi hyvin päinsä, jos tämä vain lähtisi hänen +kanssaan kävelemään. Sitä se siis olikin, kun nuoret miehet ja neitoset +kävelivät yhdessä, mietti Joe viikon lähetessä loppuaan. Hänellä +oli ollut etäinen aavistus, että tämä kävely oli mahdollista +kohteliaisuutta, joka oli valmistuksena avioliitolle. Nyt hän käsitti +syvemmin sen merkityksen, halusi itsekin sitä ja päätteli siitä, että +hän oli rakastunut. + +Molemmat olivat nyt samaa mieltä, ja oli selvää, mihin se johtaisi; +niinpä olikin Genevieven naapureilla enemmän kuin viikoksi +ihmettelemistä, kun hän ja Joe lähtivät yhdessä kävelemään. + +He olivat kumpikin suuria sanasaitureita, ja siksi kesti kauvan, +ennenkuin he joutuivat kihloihin. Kun Joe ilmaisi ajatuksensa +liikkeillään, teki Genevieve sen pidättyvällä vaikenemisellaan ja +rakkautta säteilevällä katseellaan -- tämän jälkimäisen hän kuitenkin +olisi tukahuttanut neitseellisen kainosti, jos hän olisi tiennyt, +kuinka selvästi hänen sydämensä kieli niissä ilmeni. "Rakas" ja +"armaani" olivat aivan kerrassaan liian tuttavallisia puhuttelusanoja, +että he olisivat voineet niitä näin alussa käyttää; ja sitäpaitsi he +eivät, kuten useimmat muut rakastavat parit, liikoja käytelleet +lempisanoja. Kauvan aikaa tyytyivät he vain kävelemään yhdessä iltasin +tai istumaan vieretysten puiston penkillä, sanomatta kumpikaan +sanaakaan tuntikauteen, katsellen vain toisiaan silmiin, joita +tähtivalossa ei voinut kuitenkaan nähdä niin selvästi, että se olisi +herättänyt heidän itsetajuntansa ja häirinnyt heitä. + +Nuorukainen käyttäytyi yhtä ritarillisen hienotunteisesti kuin +konsanaan ritari ylhäistä neitoaan kohtaan. Heidän kulkiessaan +kaupungilla asettui hän aina kadun puolelle -- hän oli jostakin +kuullut, että se kuului asiaan, -- ja kun hän kadun yli kuljettaessa +joutui seinän puolelle, astui hän heti neitosen taitse ulkopuolelle. +Hän kantoi neitosen paketteja ja kerran sateen uhatessa hänen +sateenvarjoaan. Koska hän ei ollut kuullut, että oli tapana lähettää +kukkia sydänkäpyselleen, lähetti hän Genevievelle sen sijaan hedelmiä. +Hedelmistähän oli jotain hyötyä. Ne olivat hyviä syödä. Kukkia hän ei +koskaan ollut tullut ajatelleeksi, ennenkuin hän eräänä päivänä huomasi +Genevieven tukassa vaalean ruusun. Se veti lakkaamatta puoleensa Joen +katseen. Se oli hänen tukkansa, ja sen tähden herätti tuo kukka hänen +mielenkiintoaan. Edelleen herätti se hänen mielenkiintoaan siksi, että +hän oli tahtonut asettaa sen siihen. Näistä syistä hän tuli lähemmin +tarkastaneeksi ruusua. Hän huomasi, että se semmoisenaan teki kauniin +vaikutuksen ja viehätti häntä. Hänen teeskentelemätön ihastuksensa +ihastutti neitostakin, ja heidät valtasi uusi, yhteinen lemmentunne -- +ja sen oli aiheuttanut kukka. Hänestä tuli yht'äkkiä kukkainystävä. +Sitäpaitsi tuli hän kekseliääksi kohteliaisuudessa. Hän lähetti +Genevievelle orvokkivihkon. Se oli hänen omaa keksintöään. Hän ei ollut +kuullut yhdenkään miehen lähettävän naiselle kukkia. Kukkia +käytettiin koristeellisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi +hautajaistilaisuuksissa. Hän lähetti Genevievelle kukkia miltei joka +päivä, ja tuo ajatus oli hänessä alkuperäinen, niin todellinen +keksintö, kuin miehen päässä koskaan on syntynyt. + +Hän oli arka rakkaudenosoituksissaan häntä kohtaan -- yhtä arka kuin +toinen oli ottaessaan niitä vastaan. Genevievessäkin vallitsi puhtaus +ja hyvyys, hän oli Joelle korkein pyhimys, jota ei hevillä voinut +loukata, ei edes uskollisen rakastajan liian palava rakkaus. Hän oli +aivan erilainen kuin yksikään nainen, jonka Joe oli tullut tuntemaan. +Hän ei ollut samanlainen kuin toiset. Joen mieleen ei koskaan +juolahtanut ajatus, että Genevieve olisi samaa ainetta kuin hänen omat +sisarensa tai jonkun toisen sisar. Hän oli enemmän kuin pelkkä tyttö, +kuin pelkkä nainen. Hän oli -- niin, hän oli Genevieve, olento, joka +muodosti oman erikoisen luokkansa, ei enempää eikä vähempää kuin +todellinen luomistyön ihme. + +Genevieve taas puolestaan kuvitteli yhtä paljon ystävästään. +Arvostellessaan tätä saattoi hän kyllä pikkuasioissa olla ankarakin, +kun taas nuorukaisen arvostelu Genevievestä oli pelkkää jumaloimista +ilman mitään kritiikkiä; mutta arvostellessaan Joea kokonaisuudessaan +unohti hän yksityiskohtien summan, pitäen häntä ihmeolentona, joka +antoi elämälle sisällön ja jonka tähden hän oli yhtä halukas kuolemaan +kuin elämäänkin. Haaveillessaan Joesta kuvitteli hän useinkin +mielessään tilanteita, jolloin hän, kuollen hänen edestään, vihdoin +täydellisesti ilmaisisi hänelle rakkautensa, jota hän ei koskaan +eläessään katsonut voivansa täysin ilmaista. + +Heidän koko rakkautensa oli tulta ja kastetta. Siinä oli tuskin mitään +ruumiillista, sillä se olisi tuntunut saastaiselta. Lemmensuhteensa +välttämättömään fyysilliseen perustaan he eivät koskaan kiinnittäneet +huomiota. Mutta he tiesivätkin sen, mikä oli fyysillisesti välitöntä, +lihan välittömän halun ja hurmauksen -- sormenpään kosketuksen käteen +tai käsivarteen, silmänräpäyksen kestävän kädenpuristuksen, suudelman +harvinaisen hyväilyn huulilla, hurmaavan hivelevän tunteen, jonka +synnytti neidon kutrien kosketus nuorukaisen poskeen tai neidon käsi, +joka kevyesti siirsi tukan nuorukaisen silmiltä. Kaiken tämän he +tiesivät, mutta heistä tuntui, vaikka he eivät tienneet miksi, kuin +noissa hyväilyissä ja suloisissa kosketuksissa olisi ollut jotakin +synnillistä. + +Toisinaan tunsi Genevieve ehdotonta halua kietoa kätensä nuorukaisen +kaulaan, heittäytyen kokonaan rakkauden valtaan, mutta jokin kainous +esti hänet siitä aina. Sellaisina hetkinä hänellä oli selvä, mutta +epämieluisa tietoisuus itsessään vaanivasta, aavistamattomasta +synnistä. Hän teki väärin, ehdottomasti väärin tahtoessaan hyväillä +ystäväänsä noin sopimattomalla tavalla. Ei kukaan arvontuntoa omaava +neito voinut ajatellakaan tehdä sellaista. Se oli epänaisellista. Ja +mitähän Joe olisikaan ajatellut, jos hän olisi sen tehnyt. Ja +ajatellessaan tuollaista kauheata onnettomuutta tuntui hänestä, kuin +hän olisi luhistunut maahan ja menehtynyt salaisen häpeän tulisessa +pätsissä. + +Eikä Joeltakaan puuttunut merkillisiä mielitekoja, joista suurin +lienee ollut halu loukata Genevieveä. Kun hän vihdoin monien mutkien +jälkeen oli päässyt niin pitkälle, että oli kietonut kätensä hänen +vyötäisilleen, valtasi hänet tuon tuostakin äkkinäinen halu puristaa +häntä syleillessään musertavan kovasti, kunnes toinen huutaisi kivusta. +Hänen luonteensa mukaista ei ollut loukata mitään elävää olentoa. Ei +edes kilpalavalla hänen tarkoituksensa ollut loukata ainoallakaan +antamallaan iskulla. Silloin hän oli ottelussa, ja ottelun päämääränä +oli iskeä vastustaja mattoon ja pitää häntä siinä kymmenen sekuntia. +Hän ei siis koskaan antanut iskua ainoastaan loukatakseen; loukkaus oli +sivuseikka päämäärän rinnalla, ja päämäärä oli aivan toinen. Ja nyt +hänen sittenkin teki mieli loukata rakastamaansa neitosta. Hän ei +käsittänyt, miksi hän, sitten kun hän oli peukalollaan ja etusormellaan +ympäröinyt hänen ranteensa, välttämättömästi halusi puristaa sitä, +kunnes se runneltuisi. Se oli hänestä käsittämätöntä, ja hän oli +näkevinään luonteessaan ääretöntä raakuutta, jota hän ei ollut koskaan +aavistanutkaan. + +Kun hän kerran lähti Genevieven luota, kietoi hän käsivartensa hänen +ympärilleen vetäen hänet äkkiä rintaansa vasten. Kivun ja hämmästyksen +huudahdus, joka pääsi Genevieveltä, sai hänet tajuihinsa ja hän jäi +seisomaan hämillään, väristen vielä epämääräisestä nimettömästä +hyväntunteesta. Mutta neidonkin koko ruumis värisi. Kipu semmoisenaan, +joka oli oleellisinta tuossa voimakkaassa syleilyssä, oli tuntunut +hänestä ihanalta, ja taas hän tunsi tehneensä syntiä, vaikka hän ei +ymmärtänyt sen luonnetta eikä sitä, miksi se olisi syntiä. + +Tuli sitten tuo päivä, aivan heidän tuttavuutensa alussa, jolloin +Silverstein sattui näkemään Joen puodissaan, katsoen tähän suuret +ulkonevat silmät selällään. Sattui niinikään kohtaus, jolloin rouva +Silverstein Joen mentyä yltyi sättimään kaikkia ammattinyrkkeilijöitä +ja erittäinkin Joe Flemingiä. Turhaan oli Silverstein ponnistellut +hillitäkseen puolisonsa kiukkua. Hänellä oli täysi syy olla +raivoissaan. Hänellä oli kaikki äidin tunteet, mutta ei mitään äidin +oikeuksia. + +Genevieve huomasi vain kiukunpurkauksen yleensä; hän kuuli +juutalaisvaimon huulilta purkautuvan herjaustulvan, mutta hän oli liian +hämmästynyt tajutakseen moitteiden yksityiskohtia. Oliko Joe, hänen +Joensa, Joe Fleming tuollainen ammattinyrkkeilijä? Oli kauheata, +mahdotonta, luonnotonta uskoa sitä. Hänen kirkassilmäinen Joensa, jonka +posket olivat kuin nuoren tytön, hän saattoi olla mitä tahansa, mutta +ei ammattinyrkkeilijä. Hän ei koskaan ollut nähnyt nyrkkeilyä, mutta +Joe ei ollut mitenkään sellainen, joksi hän oli kuvitellut sellaista +henkilöä -- ihmiseläin, jolla oli tiikerin silmät ja otsan sijalla vain +viiva. Tietysti hän oli kuullut puhuttavan Joe Flemingistä -- kukapa +West Oaklandissa ei olisi kuullut? -- mutta hän ei ollut koskaan +uneksinutkaan, että tämä olisi sama henkilö. + +Samassa kun hän alkoi tointua hämmästyksestään, kuuli hän rouva +Silversteinin hysteerisesti nauraen sanovan: + +"Pitä seura tappelupukarin kanssa." Sitten Silverstein ja hänen +vaimonsa riitaantuivat siitä, oliko Genevieven kosijaa sanottava +"kuuluisaksi" vai "surullisen kuuluisaksi". + +"Mutta se ole hyve poikka", väitti Silverstein. "Hän tiena raha ja hän +säästä raha." + +"Niinkö sine sano?" kiljasi rouva Silverstein. "Mitä sinä tietä? +Sinä tietä liika paljo. Sinä hukka paljo raha ammattinyrkkeilijöiden +pääle. Kuinkka sinä tietä? Sano se! Kuinkka sinä tietä?" + +"Minä tietä, mitä minä tietä", intti Silverstein. Sellaista +itsepäisyyttä ei Genevieve ollut koskaan ennen huomannut hänessä hänen +vaimonsa vihoitellessa. "Hänen isä ole kuollu, hän mene teke työtä +Hansenin seiliverkstadi. Hänellä ole kuus velje ja sisko, ne ole +nuorempi kun hän. Hän ole pikku isä. Hän teke kovasti työtä koko aikka. +Hän osta leippä ja liha ja maksa hyyry. Lauvantai-iltta hän tuo koti +kymmenen taala. Hansen antta hänelle kaksitoista dollari -- mitä hän +teke? Hän ole pikku isä, hän tuo se hänen äitile. Hän teke työtä koko +aikka, hän saa kaksikymmentä taala -- mitä hän teke? Hän tuo se koti. +Hänen pikku veljet ja siskot ole koulusa, kanta hyvä kostymi, syö +parempi leippä ja liha; hänen äiti elä hyvin; silmäs ole riemu ja hän +ole ylppe hänen hyvän poikka Joe tähden. + +"Mutta hänellä ole kaunis ruumis -- och, Gott, kaunis ruumis! -- +väkevempi kuin härkä, vikkelempi kun tiikerikissa, häne pää ole +kylmempi kuin jääkaappi, hänellä ole silmät, jotka näke kaikki, +vikkelesti, juuri noin. Hän vetä käten kintat poikkain kanss +magasiinis. Hän mene klubin ette, hän iske kumo Spideri, vikkelesti, +yks isku, juuri noin, ensi kärta. Hän voitta viis taala -- mitä hän +teke? Hän tuo se kotin äitile. + +"Hän mene monta kärta klubin ette, hän voitta monta palkinto -- kymmene +dollari, viisikymment dollari, sata dollari. Mitä hän teke? Sano se! +Jättäkö hän paikka Hansenilla? Tuhlako hän aikka noitten poikkain +kanss? Ei ei, hän ole hyvä poikka. Hän teke työtä jokka päivä. Hän +nyrkkeile jokka ilta klubin edess. Hän sano: 'Minkätähde minä maksa +hyyry?' -- minulle, Silversteinille, hän sano se. Mitä se teke, mitä +minä sano, mutta hän osta hyvä talo hänen äitille. Koko aikka hän teke +työtä Hansenill ja nyrkkeile klubin edess, että hän maksa se talo. Hän +osta piano hänen siskolle, hän osta mattoja ja kuvia. Ja hän ole aina +reilu mies. Hän lyö veto itsestän -- se ole hyvä merkki. Kun mies lyö +veto itsestä, nin silloin passa toinenkin lyödä veto --." + +Tässä rouva Silverstein ilmaisi huokaillen kauhunsa uhkapeliä kohtaan, +ja hänen puolisonsa, joka tunsi kaunopuheliaisuutensa loppuvan, ryhtyi +vakuuttaen selittämään, että hän kannatti nyrkkeilykilpailuja. "Joe +Flemingin tähden vaan", sanoi hän lopuksi. "Minä aina taka häntä +voittama." + +Mutta Genevieve ja Joe olivat toisiaan varten luodut, eikä mikään, ei +edes tämä kauhea huomio, voinut eroittaa heitä. Turhaan Genevieve +koetti haarniskoitua Joea vastaan, mutta hän taistelikin itseään eikä +toista vastaan. Hän huomasi hämmästyksekseen tuhoisia seikkoja Joen +puolustukseksi, tämä oli hänestä rakastettavampi kuin koskaan ennen, ja +hän tunkeutui nuorukaisen elämään, tullen hänen kohtaloksensa +ja halliten häntä naisen tapaan. Genevieve näki Joen ja oman +tulevaisuutensa parannusten häikäisevässä valossa, ja hänen ensimäinen +suutelonsa oli se, että hän sai Joen lupaamaan, ettei hän enää koskaan +esiintyisi nyrkkeilylavalla. + +Ja Joe, tavoitellen lemmenunelmaa ja pyrkien saavuttamaan toivomuksensa +kallisarvoisen ja kuolemattoman esineen, oli, kuten miehille yleensä +käy, taipunut. Muita samalla kuin hän antoi tuon lupauksen, oli hänen +sielunsa sisimmässä sittenkin epämääräinen tunne, ettei hän koskaan +voisi luopua mieliurheilustaan, että hänen kerran jossakin +tulevaisuudessa oli palattava siihen, ja silloin hän oli äkkiä ollut +näkevinään äitinsä, veljensä ja sisarensa, heidän moninaiset tarpeensa, +talon, joka oli maalattava ja korjattava, puhdistusmenoineen ja +veroineen, hänen ja Genevieven tulevat lapset ja oman päiväpalkkansa +pienuuden purjeentekijän työpajassa. Mutta samassa hän torjui jo tuon +näyn, kuten sen tapaisille aina käy, ja hän näki edessään vain +Genevieven, ja hän tunsi vain, kuinka koko hänen olemuksensa +äärettömästi kaipasi häntä; ja hän suostui tyynesti siihen, että +Genevieve anasti määräämisvallan hänen elämäänsä ja toimiinsa. + +Hän oli kaksikymmen- ja Genevieve kahdeksantoistavuotias, hän poika, +toinen tyttö, ja he sopivat erinomaisesti suvunjatkajiksi, sillä he +olivat ruumiiltaan ja sielultaan terveitä. Kaikkialla missä he vain +kulkivat yhdessä, vieläpä sunnuntaihuvittelulla lahden takana, missä +ihmiset eivät heitä tunteneet, kiintyivät katseet alinomaa heihin. Joe +oli yhtä kaunis poika kuin Genevieve tyttö, neitosen viehkeyttä korvasi +hyvin nuorukaisen voima ja Genevieven piirteitten ja ihon hienoutta +nuorukaisen miehekkyys ja jäntevyys. Joen katse oli suora, hänen +raikasvärisillä kasvoillaan oli melkein ylevä ilme ja hänen silmänsä +olivat siniset ja avoimet; siksipä hän kiinnittikin itseensä monen +naisen katseet, naisten, joilla oli paljoa korkeampi yhteiskunnallinen +asema kuin hänellä. Mutta hän ei lainkaan huomannut noita katseita ja +äidillisiä viettejä, vaikka Genevieve olikin herkkä ne näkemään ja +ymmärtämään, ja Genevieven valtasi silloin aina tuskansekainen hurja +riemu siitä, että Joe oli hänen ja että hän hallitsi Joea. Sensijaan +Joe kyllä huomasi miesten Genevieveen kohdistuvat silmäykset ja ne +oikein suututtivat häntä. Nämäkin silmäykset Genevieve huomasi ja +ymmärsi paremmin kuin Joe aavistikaan. + + + + +III. + + +Genevieve pisti jalkaansa Joen kevyet ja sirot kengät, nauraen yhteen +ääneen Lottien kanssa, joka kumartui kääntämään housunlahkeita. Lottie +oli Joen sisar ja tiesi salaisuuden. Hän se sai Joen äidin +houkutelluksi lähtemään vierailulle, niin että he saivat mielin määrin +toimia. He menivät keittiöön, jossa Joe odotti. Hänen kasvonsa +kirkastuivat, kun hän meni Genevieveä vastaan, ja rakkaus loisti +peittelemättä hänen katseestaan. + +"Kohota nyt vähän liepeitä, Lottie", käski Joe. "Minulla ei ole aikaa +hukata. Kas noin, jo riittää. Ei näet tarvita muuta kuin että +housunlahkeet näkyvät. Päällystakki peittää muun osan. Katsokaapa nyt, +miten se sopii." + +"Lainasin sen Chrisiltä; hän on tavattoman innostunut urheilija -- +pieni, mutta -- oi; niin! --" jatkoi hän auttaen Genevieveä vetämään +ylleen päällystakin, joka valui hänen kantapäihinsä asti ja joka sopi +hänelle, niinkuin se olisi ollut mitan mukaan tehty. + +Joe pani lakin hänen päähänsä ja käänsi ylös kauluksen, joka oli +tavattoman korkea, niin että se ulottui lakin reunaan asti, peittäen +siten kokonaan tukan. Kun Joe pani kauluksen edestä nappiin, peittivät +sen päät Genevieven posket, leuka ja suu peittyivät täydellisesti, ja +tarkkaan katsoen olisi vain voinut hämärästi huomata silmät ja vielä +hämärämmin nenän. Genevieven astuessa huoneen poikki tulivat +housunlahkeet vain päällystakinliepeiden liikahdellessa näkyviin. + +"Kas noin, siinä on vilustunut urheilija, joka pelkää vilustuvansa +vielä lisää", nauroi nuorukainen tarkastellessaan ylpeänä työtään. +"Paljonko sinulla on rahaa? Minä lyön vetoa kymmenen kuutta vastaan. +Asetutko kuuden puolelle?". + +"Kuka on kuuden puolella", kysyi Genevieve. + +"Ponta tietysti", tiuskasi Lottie hieman ynseästi, ikäänkuin siitä +olisi voinut olla hetkenkään epäilystä. + +"Niin tietysti", sanoi Genevieve lempeästi, "minähän en tiedä paljon +niistä asioista". + +Lottie vaikeni tällä kertaa, mutta hänen kasvonsa ilmaisivat, että hän +oli jälleen loukkaantunut. Joe katsoi kelloansa ja sanoi, että oli aika +lähteä. Lottie kietasi käsivartensa Joen kaulaan ja suudella moiskautti +häntä suulle. Hän suuteli myös Genevieveä ja saattoi heitä sitten +portille, veljen pitäessä kättään hänen vyötäisillään. + +"Mitä tarkoittaa kymmenen kuutta vastaan?" kysyi Genevieve heidän +astuntansa kaikuessa kylmässä ulkoilmassa. + +"Että minä olen kymmenen puolella, se jota pidetään parempana", vastasi +Joe. "Että joku katsojista lyö vetoa minun voitostani kymmenen dollaria +kuutta dollaria vastaan, jonka summan joku toinen lyö vetoa siitä, että +minä häviän." + +"Mutta jos kaikki pitävät sinua parempana ja uskovat sinun voittavan, +niin kuinka kukaan lyö vetoa sinua vastaan?" + +"Sepä juuri tekeekin nyrkkeilykilpailut erikoisiksi -- mielipiteiden +erilaisuus", sanoi Joe nauraen. "Sitäpaitsi voi aina sattua tilaisuus +antaa onnistunut isku, aivan sattumalta. Paljon onnenkauppaa", sanoi +hän totisena. + +Genevieve painautui häntä vasten, pitäen hänestä kiinni, ikäänkuin +suojellakseen häntä, mutta Joe nauroi varmana asiastaan. + +"Maltapa, niin saat nähdä. Mutta älä pelästy alussa. Ensimäiset erät +ovat vähän hurjia. Se on Pontan vahva puoli. Hän on hurja mies, hän +käyttää kaikenlaisia iskuja -- hän on kuin hirmumyrsky -- ja hän +voittaa vastustajansa jo ensi erien aikana. Hän on voittanut monta +itseään taitavampaa ja parempaa miestä. Minun on silloin vain +kestettävä se kaikki, sillä silloin alkaa hän olla kuitti. Sitten alkaa +minun vuoroni ahdistaa häntä. Katsoppas vaan! Saat nähdä, kun käyn +hänen kimppuunsa, niin minä en laskekaan häntä käsistäni." + +He tulivat pimeässä kadunkulmassa sijaitsevan talon kohdalle, joka +ilmeisesti näytti olevan jonkun urheiluseuran huoneusto, mutta joka +todellisuudessa olikin aiottu poliisijärjestyksen mukaisia +ammattikilpailuja varten. Joe jättäytyi jonkun verran Genevievestä ja +he astuivat erikseen eteiseen. + +"Pidä aina kädet taskussa", varoitti Joe, "niin kaikki käy hyvin. Pari +minuttia vain." + +"Tämä tässä kuuluu seuraani", sanoi Joe ovenvartijalle, joka puheli +poliisin kanssa. + +Molemmat miehet tervehtivät häntä tuttavallisesti kiinnittämättä +huomiota hänen seuralaiseensa. + +"He eivät huomanneet mitään; ei kukaan tule huomaamaankaan", vakuutti +Joe heidän astuessaan portaita toiseen kerrokseen. "Ja jos joku +huomasikin jotain, niin ei hän tuntisi sinua ja hän olisi vaiti minun +takiani. Käydään sisään tästä!" + +Hän pyöräytti Genevieven pieneen konttorimaiseen huoneeseen jättäen +hänet istumaan tomuiselle, rikkinäiselle tuolille. Hetkisen kuluttua +hän palasi pitkä kylpyviitta yllään ja kangaskengät jalassa. Genevieve +nojautui väristen häntä vastaan ja Joe kietoi kätensä hellästi hänen +vyötäisilleen. + +"Kaikki käy hyvin, Genevieve", sanoi hän rohkaisevasti. "Olen +järjestänyt kaiken. Ei kukaan tule huomaamaan." + +"Joe, sinun tähtesihän minä", sanoi Genevieve. "Itsestäni en välitä. +Sinun tähtesihän minä olen levoton." + +"Et välitä itsestäsi! Minä kun luulin sinun itsesi tähden pelkäävän!" + +Hän katsoi Genevieveen ihmeissään, sillä naisen ihmeellisyys valtasi +hänet yliluonnollisemmin kuin koskaan ennen, ja hän oli kuitenkin jo +nähnyt paljon ihmeellisiä naisellisia ominaisuuksia Genevievessä. Hän +oli hetkisen sanatonna, sitten hän sopersi: + +"Tarkoitatko minua? Etkö välitä siitä, mitä ihmiset sanovat? Etkö +mitään -- et mistään?" + +Pari kovaa nakutusta ovelle ja vielä kovempi ääni: "Alahan joutua, +Joe!" palautti hänen ajatuksensa edessä oleviin tapahtumiin. + +"Pian, vielä viimeinen suudelma, Genevieve", kuiskasi hän miltei +pyhästi. "Tämä on viimeinen kilpailuni, ja nyt, kun sinä olet +katsomassa, minä ottelen uljaammin kuin koskaan ennen." + +Samassa, Joen suudelman vielä kuumottaessa huulilla, hän huomasi +olevansa nuorten miesten tungoksessa, missä kukaan ei näyttänyt +vähääkään välittävän hänestä. Useat olivat riisuneet takkinsa ja +käärineet paidanhihansa ylös. He tulivat saliin takaoven kautta, +muodostaen yhä tilapäisiä ryhmiä ja siirtyen sitten hitaasti +sivukäytävää myöten eteenpäin. + +Sali, joka teki latomaisen vaikutuksen, oli tupaten täynnä väkeä ja +huonosti valaistu. Savun sekainen ilma teki kaiken oudonnäköiseksi +Genevieve oli melkein tukehtua. Pojat kaupittelivat kimakasti huutaen +ohjelmia ja soodavettä matalien miesäänten sorinan säestäminä. +Genevieve kuuli, kuinka joku löi vetoa Joe Flemingin puolesta kymmenen +kuutta vastaan. Ääni kuului yksitoikkoiselta hänestä, vieläpä +toivottomalta, ja häntä puistatti äkkiä. Hänen Joeaan vastaan jokainen +pelkäsi lyödä vetoa. + +Ja häntä puistatti yhä edelleen. Hänen tunkeutuessaan tuonne miesten +pesään, johon naiset eivät koskaan tulleet, sai romantillisen +seikkailun ajatus hänen verensä voimakkaasti kiehahtamaan -- siinä oli +jotakin tuntematonta, salaperäistä, kauheaa. Ja taas häntä puistatti. +Se oli ainoa kerta hänen elämässään, jolloin hän oli menetellyt tällä +tavoin. Ensi kerran hän oli astumassa niiden rajojen yli, jotka +hirmuvaltiaista ankarin, työväen yleinen mielipide oli asettanut. Hän +pelkäsi nyt itsensä tähden, vaikka hän juuri vast'ikään oli ajatellut +vain Joea. + +Ennenkuin hän huomasikaan, oli hän ehtinyt salin etuosaan, ja viidellä +kuudella askeleella oli hän tullut pieneen pukuhuoneeseen. Se oli niin +täynnä väkeä, että oli vaikea hengittää -- miehiä, joiden Genevieve +päätteli ottavan minkä milläkin tavoin osaa kilpailun järjestämiseen. +Täällä hän kadotti näkyvistään Joen. Mutta ennenkuin pelko +varsinaisesti sai hänet valtaansa, sanoi eräs nuorukaisista töykeästi: +"Seuratkaa minua", ja kun hän katsahti taakseen, huomasi hän erään +toisen miehen seuraavan häntä. + +He tulivat jonkinlaiselle korokkeelle, johon mahtui kolme riviä miehiä. +Nyt hän näki ensimäisen kerran nelikulmaisen nyrkkeilylavan. Hän oli +sen tasalla ja niin lähellä sitä, että hän olisi voinut kurottamalla +koskettaa sen köysiä. Lavan hän huomasi olevan peitetyn paksuksi +täytetyllä matolla. Lavan takana ja sen molemmilla sivuilla hän näki +ikäänkuin usvan läpi huoneen olevan täynnä väkeä. + +Pukuhuone, josta hän oli tullut, oli lavan nurkan kohdalla. +Pujottautuen vaivaloisesti oppaansa jälessä miesten tuolirivien lomitse +astui hän salin taustan poikki, tullen samanlaiseen pukuhuoneeseen +lavan toisen nurkan kohdalla. + +"Olkaa nyt hiljaa ja odottakaa tässä, kunnes tulen noutamaan teitä", +neuvoi hänen oppaansa, osoittaen huoneen seinässä olevaa +tähystysreikää. + + + + +IV. + + +Genevieve riensi tähystysreiän luo, jolloin hän näki lavan aivan +edessään. Hän saattoi nähdä sen kokonaan, mutta yleisöstä +vain osan. Lavaa valaisi kirkkaasti joukko katosta riippuvia +patenttikaasulamppuja. + +Ensimäisen rivin miesten, joiden ohi hän oli tungeksinut, hän päätteli +olevan keskikaupungin sanomalehtien reporttereja, sillä heillä oli +kynät ja paperia edessään. Joku heistä pureskeli kumia. Kahdella +seuraavalla tuolirivillä heidän takanaan hän huomasi palosotilaita +läheiseltä paloasemalta ja muutamia virkapukuisia poliiseja. Keskellä +ensimäistä riviä, reportterit kummallakin puolellaan, istui nuori +poliisimestari. Genevieve hämmästyi nähdessään lavan toisella puolella +herra Clausenin. Siinä hän istui, hän, tuo punaposkinen ja +valkohapsinen vanhus vakavana, lähellä lavan köysiaitaa. Vähän etempänä +samalla eturivillä hän huomasi Silversteinin, jonka kuihtuneet kasvot +hehkuivat odotusta. + +Samassa kajahti joku eläköönhuuto: muutamia nuorukaisia tuli +paitahihasillaan sisään kantaen vesisankkoja ja pyyhkeitä; he +pujahtivat köysien välitse ja menivät huoneen poikki siihen nurkkaan, +joka oli vinottain vastapäätä Genevieveä. Eräs heistä istuutui +jakkaralle, nojautuen köysiä vasten. Genevieve näki, että hänen +säärensä olivat paljaat, että hänellä oli kangaskengät jalassa ja +paksu, ruumiinmukainen valkoinen ihonuttu yllään. Sillä välin oli +toinen joukko asettunut Genevieveä lähinnä olevaan nurkkaan. Vielä +kovemmat eläköönhuudot kiinnittivät hänen huomionsa siihen, ja silloin +hän näki Joen istuvan jakkaralla, kylpypuku vielä yllään, lyhyet, +kastanjanruskeat kiharat tuskin metrin päässä hänestä. + +Mustapukuinen nuori mies, jolla oli pörröinen tukka ja luonnottoman +korkea kaulus kaulassa, astui keskelle lavaa, kohotti kätensä ja +lausui: "Herrat tekevät hyvin ja keskeyttävät tupakoimisen." + +Hänen kehoitukseensa kuului vastaukseksi tyytymätöntä mutinaa ja +vihellystä, ja Genevieve huomasi harmikseen, ettei kukaan lakannut +tupakoimasta. Herra Clausen piti kehoitusta lausuttaessa palavaa +tulitikkua hyppysissään ja sytytti sitten levollisesti sikarinsa. +Genevieve tunsi vihaavansa häntä sillä hetkellä. Kuinka saattoi hänen +Joensa kilpailla sellaisessa ilmassa? Hän voi tuskin hengittää +itsekään, ja hän sai kuitenkin istua. + +Kuuluttaja astui Joen luo. Tämä nousi seisomaan. Hänen kylpyviittansa +valahti alas ja hän astui keskelle lavaa ilman muuta vaatetusta kuin +matalat kangaskengät ja kapea valkoinen lanneverho. Genevieve loi +katseensa alas. Hän istui yksinään, kenenkään näkemättä, mutta hänen +kasvonsa hehkuivat häpeästä, kun hän näki sulhasensa alastoman +kauneuden. Ja sittenkin hän katsoi uudelleen, rikollisesti, sen riemun +tähden, jota hän tunsi katsoessaan mitä hän piti syntisenä katsoa. Sen +väristyksen, jota hän tunsi ruumiissaan ja hänen olemuksensa +pyrkimyksen lähestyä Joea, täytyi olla syntistä. Mutta se oli suloista +syntiä eikä hän kieltänyt sitä silmiltään. Turhaan yleinen mielipide +painosti häntä. Hänessä asuva pakana, perinnäissynti, koko hänen +luontonsa yllytti häntä. Kaikkien esiäitien kuiskaukset tunkeutuivat +hänen ytimiinsä asti ja syntymättömien lasten huudot soivat hänen +korvissaan. Mutta tästä hän ei tiennyt mitään. Hän tiesi vain, että se +oli syntiä ja hän kohotti ylpeänä päänsä, päättäen häikäilemättä, +suuren kapinallisen kuohahduksen vallassa, tehdä syntiä äärimmäisyyteen +saakka. + +Hän ei ollut koskaan ajatellut vaatteitten kätkemää ruumiin muotoa. +Muilla ruumiin osilla kuin käsillä ja kasvoilla ei ollut mitään +merkitystä hänen sielunelämälleen. Hän oli pukusivistyksen lapsi ja hän +arvosteli ruumiin muotoja puvun mukaan. Miessuku oli hänen tajunnassaan +puettujen kaksijalkaisten suku, joilla oli kädet, kasvot ja tukan +peittämä pää. Kun hän ajatteli Joea, niin se Joe, jonka hän näki +sielussaan, oli puettu Joe, jolla oli tyttömäiset posket, siniset +silmät ja kihara tukka, mutta hänellä oli vaatteet yllään. Ja tuossa +hän nyt seisoi miltei alastonna, jumalaisena, häikäisevässä valossa. +Hän ei ollut koskaan käsittänyt Jumalan muotoa muuten kuin udun +ympäröimäksi alastomuudeksi, ja tämä mielleyhtymä oli hämmästyttävä. +Hänen syntinsä tuntui hänestä ikäänkuin pyhyyden häpäisemiseltä ja +jumalanpilkalta. + +Hänen väreissä harjaantunut kauneusaistinsa meni yli oman kehityksensä +rajojen, paljastaen hänelle tässä sekä kauneutta että ihmettä. Hän oli +aina pitänyt Joen ulkomuodosta, mutta hän oli huomannut vain +vaatteitten ulkonäön ja hän oli uskonut tuon miellyttävyyden johtuvan +hänen siististä ja aistikkaasta pukeutumistavastaan. Hän ei ollut +koskaan aavistanut, että tuollaista piilisi puvun alla, se häikäisi +hänen silmiään. Joen iho oli valkea kuin naisen, mutta se oli vielä +paljon hienompi, eikä mikään surkastunut karvapeite häirinnyt sen +hohtavaa valkoisuutta. Sen hän huomasi, mutta kaikki muu, piirteiden +täydellinen kauneus, voima ja kehittynyt lihasto miellytti häntä hänen +tietämättään miksi. Siinä oli jotakin puhdasta ja viehättävää. Hänen +kasvonsa olivat kuin kohokuva-jalokivi ja suun avautuessa hymyyn ne +saivat poikamaisen ilmeen. + +Hän hymyili astuessaan yleisön eteen ja kuuluttajan laskiessa kätensä +hänen olkapäälleen ja sanoessa: "Joe Fleming, West Oaklandin ylpeys." + +Syntyi eläköönhuutojen ja kättentaputusten myrsky, ja Genevieve kuuli +ihastuksen huudahduksia "Terve Joe!" Miesten voimakkaat äänet +kaiuttivat sitä lakkaamatta. + +Joe palasi nurkkaansa. Hän ei ollut koskaan näyttänyt Genevievestä niin +vähän taistelijalta kuin nyt. Hänen silmänsä olivat liian lempeät, +niissä ei ollut enempää kuin kasvoissakaan hituistakaan eläimellistä, +kun taas ruumis näytti liian heikolta, puhumattakaan hienosta, +kirkkaasta ihosta ja kasvojen poikamaisesta, hyvänsävyisestä ja +älykkäästä ilmeestä. Genevievellä ei ollut asiantuntijan silmää +huomaamaan rinnan laajuutta, isoja sieraimia, laajenevia keuhkoja ja +hienon ihon verhoamia lihaksia -- voimakätköjä, joissa piili +täydellinen hävityskoneisto. Hänestä Joe oli dresdeniläisen +posliiniesineen kaltainen, jonka ensimäinen kova kosketus rikkoisi ja +jota sentähden piti käsitellä hellävaroin. + +John Ponta, jonka yltä kaksi hänen apuriaan oli vetäen ja kiskoen +riisunut valkoisen ihokkaan, astui keskelle lavaa. Kun Genevieve katsoi +häneen, valtasi hänet kauhistus. Siinä oli ammattinyrkkeilijä -- eläin, +jonka otsa oli vain yksi ainoa viiva, ja jolla oli kiiluvat silmät +tummien, tuuheitten kulmakarvojen alla, litteä nenä, paksut huulet ja +äreännäköinen suu. Hänellä oli jykevä alaleuka, paksu niska, ja hänen +lyhyt, suora tukkansa muistutti hänen mielestään sian selkäharjaksia. +Siinä oli karkeutta ja eläimellisyyttä -- villi, alkuperäinen, julma +olento. Hän oli mustaihoinen ja hänen ruumiinsa oli karvan peittämä, +joka rinnalla ja hartioilla oli tiheää ja takkuista kuin koiralla. +Hänellä oli laaja rinta, vahvat sääret ja suuret, mutta muodottomat +lihakset. Hänen lihaksensa olivat kuin paksuissa solmuissa ja hän oli +läpeensä kyhmyinen ja pakurainen mies, jonka ylenmääräinen voima oli +syntynyt kauneuden kustannuksella. + +"John Ponta, West Bayn urheiluklubin edustaja", sanoi kuuluttaja. + +Paljon heikommat eläköönhuudot tervehtivät häntä. + +Salintäyttävä yleisö suosi ilmeisesti Joea. + +"Iske kiinni ja syö hänet, Ponta! Syö hänet!" kuului huuto keskellä +hiljaisuutta. + +Se otettiin vastaan pilkallisin huudoin ja murinalla. Huomautus ei +miellyttänyt nähtävästi Pontaa, sillä hän väänsi palatessaan nurkkaansa +äreännäköisesti suutaan, murahtaen puoliääneen. Hänessä oli liiaksi +alkuihmistä herättääkseen väkijoukon ihastusta. Se inhosi häntä +vaistomaisesti. Hän oli eläin, ilman älyä ja sielukkaisuutta, +aikaansaaden vain uhkaavan ja pelottavan tunnelman, samoin kuin tiikeri +ja käärme, jotka sentähden sopivat paremmin pidettäviksi häkin ristikon +takana kuin liikkumaan vapaina. + +Hän tunsi, että yleisöllä ei ollut mieltymystä häneen. Hän oli kuin +vihollistensa keskellä oleva eläin ja hän käännähteli tuijottaen heihin +vihaisin katsein. Pienikokoinen Silverstein, joka riemuissaan huusi +Joen nimeä, hätkähti nähdessään Pontan tuiman katseen, kipertyen kokoon +ikäänkuin ankarassa kuumuudessa, ja ääni tukahtui hänen kurkkuunsa. +Genevieve näki tuon äänettömän kohtauksen, ja kun Pontan katse hitaasti +kiersi piirin vihollistensa joukossa kohdaten hänenkin katseensa, +lyyhistyi hänkin hätkähtäen kokoon. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli +tuo katse sivuuttanut hänet, kohdistuen pitkäksi ajaksi Joeen. Hänestä +näytti, että Ponta nosti sisuaan. Tämän tuima katse kohtasi Joen +poikamaisen lempeät kasvot, jotka kuitenkin samassa kävivät totisiksi. + +Ohjaaja saattoi keskelle lavaa kolmannen miehen, nuorukaisen, jolla oli +miellyttävät kasvonpiirteet ja joka oli paitahihasillaan. + +"Eddy Jones, joka tulee esiintymään kisatuomarina tässä ottelussa", +sanoi hän. + +"Terve, Eddy!" kajauttivat miehet hyvähuutojen joukkoon, josta +Genevieve huomasi, että tämäkin oli suosiossa. + +Avustajat auttoivat kumpaakin miestä vetämään kintaat käsiinsä, jolloin +eräs Pontan avustajista kävi tarkastamassa Joen kintaita, ennenkuin ne +joutuivat hänen käsiinsä. Tuomari kutsui heidät keskelle lavaa. +Avustajat seurasivat mukana, muodostaen pienen joukon; Joe ja Ponta +asettuivat vastatusten, tuomari keskelle ja avustajat, pää +etukumarassa, nojasivat käsin toistensa hartioihin. Kisatuomari puhui +ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti. + +Sitten joukko hajautui. Ohjaaja astui taas etualalle. + +"Joe Flemingin paino on satakaksikymmentäkahdeksan", sanoi hän; "John +Pontan sataneljäkymmentä [Englannin naulaa]. He nyrkkeilevät niin kauan +kuin toinen käsi on vapaana ja pitävät itse huolen irtaantumisestaan. +Yleisö muistakoon, että otellaan ratkaisuun saakka. Tässä huoneustossa +ei suoriteta ratkaisemattomia otteluita." + +Hän pujahti köysien lomitse ja hyppäsi lavalta lattialle. Nurkissa +syntyi vilkasta liikettä avustajien poistuessa köysien lomitse +jakkaroineen ja sankkoineen. Lavalle jäivät ainoastaan molemmat +nyrkkeilijät ja kisatuomari. + +Kello soi. Molemmat miehet astuivat nopein askelin keskelle lavaa. He +ojensivat oikean kätensä, vilaukselta koskettaen toisiaan muodolliseksi +tervehdykseksi. Samassa Ponta alkoi vimmatusti jaella iskuja oikealle +ja vasemmalle, mutta Joe vältteli hypähtämällä taaksepäin. Kuin nuoli +syöksyi Ponta hänen jälkeensä ja hänen päällensä. + +Ottelu oli alkanut. Genevieve puristi toista kättään rintaansa vasten +ja odotti. Häntä hämmästytti Pontan äkillinen ja hurja hyökkäys ja +hänen antamiensa iskujen paljous. Hänestä tuntui, että Joe oli varmasti +tuhon oma. Aika ajoin hän ei voinut nähdä Joen kasvoja, niitä kun +pimitti sikin sokin vilahtelevat kintaat. Mutta hän kuuli kajahtavat +iskut, ja joka iskun läjähtäessä hän tunsi vatsassaan kivun tunteen. +Hän ei tiennyt, että se, mitä hän kuuli, oli kintaan iskua kinnasta tai +olkapäätä vasten, ja ettei mitään vahinkoa tapahtunut. + +Hän oivalsi äkkiä, että ottelussa oli tapahtunut käänne. Molemmat +miehet pitivät toisiaan lujassa syleilyssä; iskuja ei annettu +ollenkaan. Hän huomasi sen siksi, mitä Joe oli nimittänyt hänelle +painiskeluksi. Ponta ponnisteli vapautuakseen, mutta Joe piti kiinni. +Kisatuomari huusi: "Irti!" Joe koetti päästä pakoon, mutta Ponta sai +toisen kätensä vapaaksi ja Joe ryntäsi uudelleen syliksi välttääkseen +iskun. Mutta tällä kertaa Genevieve huomasi, että Joe painoi kintaansa +Pontan suuta ja leukaa vasten, ja kun tuomari toistamiseen huusi: +"Irti", työnsi Joe vastustajansa päätä taaksepäin ja hyppäsi vapaaksi. + +Muutaman silmänräpäyksen ajan voi Genevieve esteettömästi nähdä +sulhasensa. Vasen jalka vähän eteenpäin asetettuna ja polvet hiukan +koukussa, oli Joe eteenpäin kumartuneena, pää vedettynä syvälle +hartioitten väliin, joten ne suojelivat sitä. Kädet olivat koukussa +eteenpäin nostettuina, valmiina sekä hyökkäykseen että puolustukseen. +Kaikki hänen lihaksensa olivat jännitettyinä ja hänen liikkuessaan +saattoi Genevieve nähdä niiden paisuvan, vääntyvän ja liikkuvan +valkoisen ihon alla, ikäänkuin ne olisivat olleet eläviä olentoja. + +Mutta taas Ponta ryntäsi hänen kimppuunsa ja Joe sai panna kaikkensa +kestääkseen. Hän kyykistyi vielä vähän enemmän, veti ruumiinsa vielä +lujemmin kokoon ja suojeli itseään käsin, käsivarsin ja kyynärpäin. +Iskuja tuli satamalla ja Genevievestä näytti siltä kuin Joen päivät +olisivat luetut. Mutta iskut sattuivat hänen kintaisiinsa ja +hartioillensa ja niiden voimasta hän horjahteli eteen- ja taaksepäin +ikäänkuin myrskyn heiluttama puu, koko salin raikuessa riemuisista +hurraahuudoista. Vasta sitten Genevieve käsitti tämän suosionosoituksen +tarkoituksen, kun hän näki Silversteinin puoleksi seisomassa, +mielettömän onnellisena ja kuuli monesta kurkusta kajahtavan huudon +"hyvä, Joe!" Vasta sitten hän tajusi, että Joe selviytyisi hyvin, +sensijaan että hän olisi saanut kauhean selkäsaunan. Sitten hän +vapautui taas hetkiseksi kadotakseen jälleen näkyvistä Pontan hurjuuden +hirmumyrskyyn. + + + +V. + + +Kello soi. Genevievestä tuntui kuin taistelu olisi kestänyt puolisen +tuntia, vaikkakin hän tiesi Joen selostuksista sen kestäneen vain kolme +minuuttia. Samalla kun kello soi, olivat Joen apumiehetkin juosseet +nuoran alitse kiidättäen häntä omaan nurkkaansa nauttimaan hetkisen +lepoa. Eräs heistä istuutui kyyrylleen hänen jalkoihinsa ja hieroi +niitä kaikin voimin, pitäen niitä polviensa päällä. Joe istui +tuolillaan nurkkaan nojautuneena, pää hervotonna taaksepäin ja +käsivarret levällään köysien päällä helpoittaakseen siten +hengitystä. Suu ammollaan hengitti hän ilmaa keuhkoihinsa kahden +apumiehensä pyyheliinoilla huitoessa, samalla kuunnellen neljännen +apurinsa antamia neuvoja, jotka tämä lausui matalalla äänellä hänen +korvaansa, sillaikaa kun tämä siveli sienellä hänen kasvojaan, +olkapäitään ja rintaansa. + +Tuskin oli tämä kaikki vielä valmista (siihen oli mennyt vain muutamia +sekunteja) ennenkuin kello uudelleen soi, apumiehet pujahtivat +kapistuksineen köysien alitse, ja Joe ja Ponta astuivat toisiaan +vastaan keskelle näyttämöä. Genevieve ei voinut uskoa, että minuutti +olisi voinut olla niin lyhyt. Hetken aikaa hän oli jo vakuutettu siitä, +että lepoaikaa oli lyhennetty, ja epäili jotakin, itsekään tietämättä +oikein mitä. + +Ponta alkoi jaella iskujaan molemmilla käsillään yhtä suurella raivolla +kuin ennenkin, ja vaikka Joe kykenikin väistämään iskut, olivat ne +silti niin voimakkaita, että hän lensi useita askeleita taaksepäin. +Yhdellä hyppäyksellä, kuin tiikeri, oli Ponta hänen perässään. +Koettaessaan vaistomaisilla liikkeillä säilyttää tasapainoansa oli Joe +paljastanut itsensä ojentaessaan toista kättänsä ja kohottaessaan +päätänsä olkapäitten suojasta, Ponta, joka oli seurannut varjona hänen +jälessään, oli juuri antamaisillaan pelottavan iskun hänen suojattomaan +leukaansa. Joe kumartui eteen ja samalla alaspäin, joten Pontan +nyrkki melkein hipasi hänen takaraivoaan. Kun Joe ojentautui +puolustusasennostaan, oli Pontalla valmiina vasemman käden isku, joka +olisi heittänyt hänet köysiä vasten. Jälleen oli hän pienen murto-osan +sekuntia Pontaa nopeampi ehtien kumartumaan alas. Pontan isku kosketti +hänen olkapäätään kimmahtaen ohi tyhjään ilmaan. Samalla antoi Ponta +oikealla nyrkillään suoran iskun, joka jälleen, kun Joe taas kumartui +ja heti tarttui syliksi, vain hipaisi häntä. + +Genevieve päästi helpoituksen huokauksen, hänen lihastensa jännitys +laukesi ja hänet valtasi omituinen raukeus. Katsojat hurrasivat aivan +kuin mielettömät. Silverstein nousi seisomaan, kirkui ja heilui, +käyttäytyi aivan kuin mielipuoli. Vieläpä herra Clausenkin innostui +huutamaan ihastustaan vierustoverinsa korvaan. + +"Syli" aukaistiin, ja ottelu jatkui edelleen. + +Joe väisteli ja peräytyi pyörien ympäri lavaa ja koettaen parhaansa +mukaan vältellä pyörremyrskyn tavoin hänen päällensä satelevia iskuja. +Harvoin kykeni hän itse antamaan iskun. Sillä Ponta oli nopea +huomaamaan ja hän kykeni yhtä hyvin puolustautumaan kuin +hyökkäämäänkin, kun Joella sitävastoin ei ollut mitään mahdollisuuksia +toisen tavatonta tarmokkaisuutta vastaan. Hänen ainoa toivonsa oli, +että Ponta itse kuluttaisi voimansa loppuun. + +Genevieve alkoi ihmetellä, miksi hänen sulhasensa ei antanut yhtään +iskua. Häntä suututti; mieluummin hän olisi nähnyt sulhasensa vaativan +veristä kostoa tuolle pedolle, joka niin hänen kimpussaan oli +raivonnut. + +Hän oli tulemaisillaan kärsimättömäksi, kun Joelle yht'äkkiä sattui +tilaisuus iskuun vasten Pontan suuta. Isku oli erittäin voimakas. +Genevieve näki Pontan pään nytkähtävän taaksepäin ja veren punaavan +hänen huuliaan. + +Mutta isku ja katselijoiden hyvähuudot raivostuttivat vain Pontaa. Hän +syöksyi päälle kuin metsäpeto. Hänen entinen raivonsa ei ollut mitään +sen rinnalla, mikä nyt purkautui esiin. Ja toista tilaisuutta +samallaiseen iskuun ei Joelle tullut. Hänellä oli täysi työ +selviytyessään iskujen tulvasta, väistyen, kumartuen ja hakien suojaa +ja lykkäystä syleissä. Mutta syli ei ollut pelkkää turvaa ja lykkäystä. +Koko ajan täytyi huomiokyvyn olla äärimmilleen jännitettynä ja +irtautumiset syleilyistä olivat vieläkin vaarallisempia. Genevieve ei +malttanut olla vetämättä suutaan hieman hymyyn nähdessään, miten +omituisesti Joe näissä syleilyissä painautui vastustajansa ruumiiseen +kiinni, mutta syytä sellaiseen menettelyyn hän ei kuitenkaan huomannut, +ennenkuin erään kerran, kun Joe ei vielä ollut kerinnyt tarrautua +Pontaan kiinni, hänen vastustajansa nyrkki alhaaltapäin iskettynä +melkein hipaisi Joen leukaa. + +Myöhemmin erään toisen painiskelun aikana, kun Genevieven jännitys jo +oli asettunut ja hän jo helpoituksen tunteella oli tullut huomaamaan +sen turvan, jonka vastustajaan kietoutuminen Joelle toi, sai hän nähdä +Pontan, jonka leuka kurottautui Joen olan ylitse, antavan +vastustajalleen kammottavan iskun selkään munuaisten kohdalle. Katsojat +vavahtivat, mutta Joe kietoi äkkiä vastustajansa käsivarret estääkseen +iskun uusiintumisen. + +Kello soi jälleen, ja tuon lyhyeltä tuntuvan minuutin levon jälkeen +alkoi ottelu uudelleen. Se alkoi Joen nurkassa, sillä Ponta juoksi +suoraan lavan poikki Joen kimppuun. Joen iho oli punainen munuaisten +kohdalta, mihin isku oli sattunut. Tämä käsineen kokoinen läikkä +saattoi Genevieven sellaisen kauhun valtaan, että hän tuskin kykeni +silmiään siitä irroittamaan. Seuraavankin syleilyn aikana uusiintui +sama isku, mutta myöhemmin Joe vältti sen painamalla käsineensä Pontan +suuta vasten ja siten pitämällä hänen päätään taaksepäin taivutettuna. +Näin vältti hän nämä iskut, mutta siitä huolimatta onnistui Ponta vielä +kolme kertaa saman erän aikana iskemään häntä aina samaan arkaan +paikkaan. + +Kului vielä väliaika, ja vielä eräkin, Joen saamatta sen enempää +vammoja ja ilman että toiselta puolen Pontankaan voimat olisivat +vähenneet. Viidennen erän alussa oli Joe, joka oli sotkeutunut yhteen +nurkkaan, kyykistyvinään syliksi päästäkseen. Mutta juuri ennenkuin hän +ehti sen tehdä ja samassa silmänräpäyksessä kuin Ponta valmistautui +ruumiillaan vastaanottamaan Joen painautumisen itseään vasten, +vetäytyikin Joe hiukkasen taaksepäin ja upotti nyrkkinsä vastustajansa +suojattomaan vatsaan. Iskut olivat salamannopeita, niitä oli kaikkiaan +neljä ja ne iskettiin vuoronperään oikealla ja vasemmalla kädellä; ne +olivat niin voimakkaita, että Ponta horjahti ja hoiperteli taaksepäin +käsivarret puoleksi riippuen ja olkapäät eteenpäin painuneina. Näytti +siltä kuin hän olisi taittunut kaksinkerroin ja luhistunut kokoon. Ensi +silmäyksellä huomasi Joe hetken otollisuuden, hän iski Pontaa suoraan +vasten suuta ja antoi seuraavassa silmänräpäyksessä vielä sivuiskun +alaleukaan. Se meni kuitenkin sivu, sattuen sen sijaan poskeen ja +saattoi Pontan horjahtamaan sivulle. + +Läsnäolijat hyppäsivät pystyyn viimeistä miestä myöten ja alkoivat +kirkua kuin hullut. Genevieve kuuli huudettavan "Jo sai! Jo sai!" ja +hänestä tuntui niinkuin loppu olisi ollut käsissä. Hänkin oli +suunniltaan; lempeys ja hyväsydämisyys olivat kadonneet ja hän nautti +jokaisesta kamalasta iskusta, jonka hänen sulhasensa antoi. + +Mutta Pontan voimat olivat vieläkin otettavat laskuissa huomioon. Hän +oli ennen ahdistanut tiikerin tavoin Joea; nyt ahdisti Joe vuorostaan +tiikerinä häntä. Joe suuntasi uuden sivuiskun Pontan alaleukaan, mutta +Ponta, joka nyt jo oli sielun ja ruumiin voimiensa herra, kumartui ja +vältti iskun. Joen nyrkki halkoi tyhjää ilmaa ja hänen iskunsa oli niin +voimakas, että hän lennähti ympäri ja kääntyi sivuttain. Samassa antoi +Ponta vasemmalla kädellään iskun. Se sattui Joen suojattomaan kaulaan. +Genevieve näki sulhasensa käsien vaipuvan sivuille, samalla kun hänen +ruumiinsa kohosi ilmaan, lensi nurinniskoin taaksepäin ja putosi +rentona lattialle. Kisatuomari kumartui hänen ylitsensä ja alkoi laskea +sekunteja, heilauttaen joka sekunnilla oikeaa kättään. + +Kuolon hiljaisuus vallitsi katsomossa. Ponta oli puolittain kääntynyt +yleisöön ottaakseen vastaan hänelle kuuluvat käsientaputukset, mutta +sai osakseen vain tämän kylmyyden, haudanhiljaisuuden. Hän raivostui. +Se oli vääryyttä. Ainoastaan hänen vastustajansa sai suosionosoituksia +-- antoipa hän sitten iskun tai vain vältti sellaisen; hän Ponta, joka +oli johtanut ottelua alusta saakka, ei ollut saanut osakseen yhtään +kehoituksen sanaa. + +Hänen silmänsä liekehtivät, kun hän kääntyi pois ja syöksyi lattialla +pitkänään makaavan vihollisensa luo. Hän kumartui hänen viereensä oikea +käsi taaksepäin vedettynä ja valmiina antamaan musertavan iskunsa heti, +kun Joe yrittäisi nousta. Tuomari, joka yhä edelleen seisoi +kumartuneena Joen ylitse ja laski oikealla kädellään, sysäsi Pontan +syrjään vasemmallaan. Tämä edelleen eteenpäin kumartuneena kiersi +ympärinsä, ja tuomari seurasi mukana, aina vain torjuen hänet takaisin +ja pysyttäytyen hänen ja hänen kaatuneen vastustajansa välillä. + +"Neljä -- viisi -- kuusi", laski erotuomari ja Joe kierähti kasvoilleen +ja teki heikon yrityksen päästäkseen polvilleen. Se onnistuikin, ja sen +jälkeen hän, seisoen toisen polvensa varassa nojasi käsillään molemmin +puolin lattiaan ja koukisti toista jalkaansa ylös noustakseen. "Älä +nouse ennen aikojasi! Älä nouse ennen aikojasi!" kuului tusina ääniä +yleisön joukosta. + +"Jumalan tähden, ei ennen yhdeksää!" huusi eräs Joen apumiehistä +varoittaen lavan reunalta. Genevieve silmäsi nopeasti häneen ja +huomasi, että tuon nuoren miehen kasvot olivat vääntyneet ja kalpeat ja +että hänen huulensa vaistomaisesti liikkuivat seuraten tuomarin +luvunlaskua. + +"Seitsemän -- kahdeksan -- yhdeksän --" kuuluivat sekunnit. Yhdeksäs +sekunti oli jo laskettu ja kulunut, kun erotuomari viimeisen kerran +sysäsi Pontan syrjään, ja Joe oli jälleen jaloillaan, heikkona, +väsyneenä ja voimatonna, mutta levollisena ja hyvin kylmäverisenä. +Ponta syöksyi hänen kimppuunsa tavattomalla raivolla suunnaten hänen +leukaansa iskun alhaaltapäin ja samalla toisenkin, suoran iskun. Mutta +Joe vältti molemmat, samoin kumartumalla kolmannenkin, ja neljännen +hyppäämällä syrjään, ajautuen sitten takaperin nurkkaan hirmumyrskyn +tapaisen iskutulvan ahdistamana. Hän oli hyvin heikko. Paikallaan +seisoessaan hän horjui ja huojui edes takaisin. Hänen selkänsä nojasi +köysiaitaan, enempi peräytyminen oli mahdotonta. Ponta pysähtyi +hetkiseksi ikäänkuin varmistuakseen asiastaan, sitten hän teki +valeliikkeen vasemmalla kädellään ja iski oikealla voimainsa takaa. +Mutta Joe kumartui samassa alas ja tarttui syliksi, ja oli siten +hetkiseksi pelastettu. + +Ponta ponnisti äärimmilleen päästäkseen irti. Hän halusi lopettaa +vastustajansa, joka oli jo menehtymäisillään. Mutta Joe piti henkensä +edestä kiinni, ja heti kun toinen riuhtaisi itsensä irti jostakin +otteesta, tarttui hän uudelleen kiinni jollakin toisella tavalla! +"Irti", komensi tuomari. Joe piti entistä lujemmin kiinni. "Irroittakaa +hänet! Mitä h--iä te ajattelette, kun ette irroita häntä?" läähätti +Ponta tuomarille. Tämä huusi jälleen: "IrtiI" Joe ei ollut +kuulevinaankaan, sillä hän tiesi sangen hyvin, että hänellä oli siihen +oikeus. Joka sekunnilla, niinkauvan kuin "painiskelua" kesti, palasivat +hänen voimansa yhä enemmän, hänen aivonsa selvisivät ja usva hänen +silmistään katosi. Erä oli vasta alussaan ja keinolla millä hyvänsä +olisi hänen koetettava kestää se loppuun saakka eli lähes kolme +minuuttia. + +Kisatuomari tarttui kumpaistakin olkapäistä kiinni molemmilla +käsillään, eroitti heidät väkisin toisistaan ja astui heidän väliinsä +työntäen heitä taaksepäin, eroittaakseen heidät täydelleen toisistaan. +Samassa silmänräpäyksessä kun Ponta oli vapaa, juoksi hän Joen +kimppuun, aivan kuin villi peto, joka heittäytyy saaliinsa niskaan. +Mutta Joe asettui puolustusasentoon, vältti iskut ja tarttui syliksi. +Jälleen työskenteli Ponta täysin voimin päästäkseen irti, mutta Joe +piti häntä kiinni voimiensa takaa, ja tuomarin täytyi erottaa heidät. +Vielä kerran Joe pelastui käymällä syliksi. + +Genevieve huomasi, että sylissä Joe oli turvassa iskuilta -- miksi +sitten ei palkintotuomari antanut hänen olla siinä? Se oli julmaa. +Sellaisena hetkenä hän suorastaan vihasi tuota iloista Eddy Jones'ia, +ja vihoissaan hän nousi jo puolittain seisomaan, pusertaen vihoissaan +kätensä niin lujasti nyrkkiin, että kynnet tunkeutuivat lihaan. Erän +loppuosa oli yhtämittaisia syliä ja niiden aukomisia. Ponta ei kyennyt +antamaan vastustajalleen viimeistä musertavaa iskua. Voimattomana hän +riehui kuin mielipuoli avuttoman, melkeinpä voitetun vihollisensa +kimpussa. Yksi ainoa isku vain, yksi ainoa isku, ja sitä hän ei kyennyt +antamaan! Joen kylmäverisyys ja tottumus pelasti hänet. Puoleksi +pökerryksissä ja kauttaaltaan vavisten hän tarttui aina kiinni +vastustajaansa ja piti hänestä kiinni, samalla kun hänen uupuneet +voimansa palasivat takaisin. Raivoissaan ja kykenemätönnä antamaan +vastustajalleen ratkaisevaa iskua, näytti kerran siltä kuin Ponta olisi +aikonut nostaa vastustajansa ilmaan ja paiskata hänet maahan. + +"Miksi ei sinä syö häntä?" ivasi Silverstein kimeällä äänellään. + +Kun hiljaisuus vallitsi salissa, kuuluivat hänen sanansa kaikkialla, ja +läsnäolijat, joiden pahin levottomuus suosikkinsa puolesta oli jo +jonkun verran haihtunut, purskahtivat nauruun, joka kuului melkein +hysteeriseltä. Tuntuipa tuo huomautus Genevievestäkin vastustamattoman +naurettavalta, ja katselijain hilpeys tarttui häneenkin; ja kuitenkin +tunsi hän olevansa väsynyt ja pahoinvoipa, näkemänsä johdosta kauhun +järkyttämä. + +"Pure häntä! Pure häntä!" kuului ääniä yleisön joukosta. + +"Pure häneltä korva ja syö se suuhusi, Ponta! Se on ainoa keino, jolla +voit hänet kukistaa! Syö hänet! Syö karvoineen päivineen! No miksi et +syö häntä?" + +Ivalla oli huono vaikutus Pontaan. Hän tuli vielä raivoisemmaksi ja +entistä voimattomammaksi. Hän läähätti ja ähki, tuhlasi voimansa +hyödyttömiin ponnistuksiin, kadotti ajatus- ja itsehillitsemiskykynsä +ja yritti korvata tämän tappionsa äärimmäisillä ruumiillisilla +ponnistuksilla, mutta turhaan. Hän tunsi ainoastaan kiihkeätä +hävityshalua; syleilyjen aikana hän ravisteli Joea kuten kissa hiirtä, +riehui ja raivosi saadakseen ruumiinsa ja kätensä vapaaksi, ja +kaikesta huolimatta piteli Joe hänestä aivan levollisesti kiinni. +Palkintotuomari teki parastaan saadakseen heidät erilleen. Hiki +helmeili hänen otsallaan, hän sai käyttää koko voimansa saadakseen nuo +kaksi ruumista irti toisistaan, mutta tuskin oli hän siinä onnistunut, +kun Joe jo uudelleen vahingoiltumattomana syöksyi syliksi ja sama työ +oli alettava alusta. Turhaan koetti Ponta irtipäästyään välttää noita +kietovia käsiä ja tuota syleilevää ruumista. Hän ei kyennyt niitä +torjumaan. Antaakseen iskun hänen täytyi päästä vastustajansa lähelle, +ja joka kerta piti Joe varansa tarttuen häneen kiinni. + +Genevieve, joka istui kokoonvetäytyneenä pienessä pukuhuoneessa, oli +kovin hämmästyksissään. Hänellä oli mielenkiintoinen osa tuossa +ottelussa, joka tuntui hänestä taistelulta elämästä ja kuolemasta. -- +Olihan toinen noista taistelijoista hänen Joensa. Mutta yleisö käsitti +asian kulun, Genevieve sitä vastoin ei sitä käsittänyt. Kilpailun +salaisuus ei ollut selvinnyt hänelle. Sen tenhovoima kävi yli hänen +ymmärryksensä. Se tuntui hänestä nyt salaperäisemmältä kuin koskaan +ennen. Hän ei kyennyt käsittämään sen voimaa. Mitähän nautintoa Joella +mahtoi olla tuosta äärettömästä ruumiinlihaksien jännittämisestä, +noista vihaisista otteista, vielä vihaisemmista iskuista ja +tavattomista vammoista? Hän, Genevieve, kykeni varmasti antamaan paljon +enemmän -- lepoa ja tyydytystä ja suloista rauhaa ja iloa. Se mitä hän +tarjosi Joen sydämelle ja hänen sielulleen oli hienompaa ja runsaampaa +kuin kilpailun antimet; ja kuitenkin hän kosi molempia -- piteli häntä +käsivarsillaan, mutta kääntyi kuitenkin kuunnellakseen tuota toista, +hänelle käsittämätöntä, tenhottaren houkutusta. + +Kello soi, erä loppui sylin eroittamisella Pontan nurkassa. +Vaaleakasvoinen nuori apumies oli köysiaidan sisäpuolella heti kellon +ensi äänen kuuluessa. Hän tarttui kiinni Joeen, nosti hänet kevyesti +lattiasta käsivarsilleen ja juoksi vinosti lavan poikki Joen omaan +nurkkaan. Joen apumiehet työskentelivät kuumeisella kiireellä, +hieroivat hänen sääriään ja vatsaansa ja höllensivät sormillaan hänen +vyötään, helpoittaakseen hengitystä. Ensi kerran näki Genevieve miehen +vatsahengitystä, vatsan, joka kohosi ja laskeutui jokaisella +hengenvedolla paljon enemmän kuin hänen rintansa kohosivat ja laskivat, +kun hän oli juossut raitiovaunun jäljestä. Ammoniakin voimakas haju +tunkeutui hänen sieramiinsa sienestä, josta hänen sulhasensa veti +voimakkaita höyryjä, jotka selvittivät hänen aivojaan. Hän huuhteli +suutaan ja kurkkuaan, imi sitruunan kappaletta, ja koko ajan +työskentelivät pyyhkeet lakkaamatta ja huitoivat happea hänen +keuhkoihinsa, puhdistaen hänen kiivaasti pulppuavaa vertaan ja antaen +sille uutta voimaa otteluun, joka vielä oli jäljellä. Hänen kuuma +ruumiinsa huuhdeltiin vedellä, sai suihkun ja pulloista kaadettiin +yhtenään vettä hänen päänsä päälle. + + + + +VI. + + +Kello ilmoitti kuudennen erän alkaneeksi ja molemmat kilpailijat, +joiden ruumiit kiilsivät vedestä, astuivat toisiaan vastaan. Ponta +ryntäsi lavan poikki kaksi kolmannesta sen alasta, niin kiihkeästi hän +halusi antaa iskun vastustajalleen, ennenkuin tämä ehtisi täysin +tointua. Mutta Joe olikin jo valmiina. Hän oli taas voimakas ja hänen +voimansa lisääntyivät yhä. Hän torjui useita vaarallisia iskuja ja iski +itsekin takaisin, saaden Pontan horjahtamaan taaksepäin. Hän yritti +seurata häntä, mutta luopui aikeestaan, mikä olikin viisasta, tyytyen +torjumaan iskuja ja suojelemaan itseään siltä hurjalta hyökkäykseltä, +jonka hänen antamansa isku oli aiheuttanut. + +Ottelu muodostui sellaiseksi kuin se oli ollut alussa -- Joe +puolustautui, Ponta hyökkäsi. Mutta Ponta ei ollut tyytyväinen. Kaikki +ei käynyt aivan hänen mielensä mukaan. Joka hetki, silloinkin kun hän +rajuimmin hyökkäsi vastustajansa kimppuun, saattoi tämä antaa hänelle +osuvan iskun. Joe säästi voimiaan. Hän iski kerran Pontan kymmentä +lyöntiä kohti, mutta hänen iskunsa osuivat harvoin harhaan. Ponta +ahdisti häntä lakkaamatta hyökkäyksillään, voimatta kuitenkaan tehdä +hänelle mitään, kun taas Joen aina uhkaavat tiikerimäiset iskut +herättivät pelkoa. Ne hillitsivät Pontan raivoa. Hän ei voinut enää +käydä taisteluun rajattoman hävitysvimman valtaamana, mikä oli ollut +tunnusmerkillistä hänen aikaisemmille hyökkäyksilleen. + +Mutta taistelussa tapahtui käänne. Yleisö huomasi sen heti ja Genevieve +oivalsi sen yhdeksännen erän alussa. Joe ryhtyi hyökkäämään. Hän se +syleilyssä ensimäisenä vei nyrkkinsä vyötäisen alle, antaen pelottavan +iskun munuaisten kohdalle. Hän antoi vain yhden iskun sylin aikana, +mutta antoi sen koko voimallaan ja joka sylissä. Sylistä erotessa Joe +alkoi suunnata iskuja Pontan vatsaan tai sivulta hänen kaulaansa tai +sitten iskeä suoraan vasten suuta. Mutta heti kun hän huomasi, että +hurja hyökkäys oli tulossa, hyppäsi hän ketterästi syrjään, asettuen +puolustusasentoon. + +Parin kolmen tällaisen hyökkäyksen jälkeen olivat Pontan voimat +vähenneet vain sen verran, että sen juuri saattoi huomata. Joen +tehtävänä oli kuluttaa ne loppuun, ei yhdellä eikä kymmenellä iskulla, +vaan loppumattomilla toisiaan seuraavilla iskuilla, kunnes nuo +suunnattomat voimat pusertuisivat kokonaan hänen ruumiistaan. +Vastustajalle ei jäänyt silmänräpäystäkään lepoa. Joe seurasi häntä +askel askeleelta, jolloin hänen etenevä vasen jalkansa sipsutteli kovan +maton pintaa vasten. Sitten seurasi tavallisesti äkillinen, +tiikerimäinen syöksähdys eteenpäin, jota seurasi isku tai iskuja, ja +silloin taas syöksähdys taaksepäin, jonka jälkeen vasen jalka edessä +alkoi taas sipsuttaa. Kun Ponta teki hurjia hyökkäyksiä, asettui Joe +huolellisesti suojelusasentoon, mutta heti kuului taas vasemman jalan +sipsutus, kun Joe jälleen alkoi seurata vastustajaansa. + +Pontan voimat vähenivät hitaasti. Yleisön mielestä oli tulos päivän +selvä. + +"Terve, Joe!" raikuivat sen ihastuksen- ja suosionhuudahdukset. + +"Onpa oikein häpeä ottaa rahaa!" kuului pilkallinen huomautus. "Miksi +et syö häntä, Ponta? Käy kiinni ja syö hänet!" + +Minuutin väliaikoina Pontan apurit hieroivat häntä huolellisemmin kuin +koskaan ennen. Heidän levollinen luottamuksensa hänen tavattomiin +voimiinsa horjui. Genevieve seurasi heidän kiihkeitä ponnistuksiaan, +samalla kuin hän kuunteli kalpeakasvoista apuria, joka neuvoi ja +varoitti Joea. + +"Pidä varasi", sanoi hän. "Sinä voitit hänet nyt, mutta olekin +varuillasi. Minä olen nähnyt hänen nyrkkeilevän ennenkin. Olen nähnyt, +kuinka hän jo aivan nujerrettuna on ryhtynyt uudelleen iskuja antamaan. +Mickey Sullivanilla oli Ponta jo hallussaan. Hän iski Pontan kuusi +kertaa peräkkäin mattoon -- aina uudelleen, kun tämä oli kömpinyt +jaloilleen, mutta antoi sitten Pontalle hyvän tilaisuuden sivaltaa +häntä leukaan, ja kahden minuutin perästä Mickey avaa silmänsä ja +kysyy, mitä on tapahtunut. Niin että sinun täytyy pitää varasi. Varo, +ettei hän anna sinulle samallaista iskua. Minä olen lyönyt vetoa sinun +voitostasi, mutta minä en katso rahoja omakseni, ennenkuin Ponta on +täysin voitettu." + +Pontaa valettiin vedellä. Juuri kun kello soi, kaatoi hänen apurinsa +pullosta vettä hänen päänsä päälle. Ponta lähti astumaan lavan +keskustaa kohti apumiehen seuratessa häntä useita askeleita ja yhä +kallistaen pulloa. Kisatuomari huusi hänelle ja hän riensi lavalta, +pudottaen pullon kiireessään. Sen vieriessä matolla pulppusi siitä +vettä, kunnes erotuomari kiepsautti sen kengänkärjellään vierimään +köysien alitse. + +Genevieve ei ollut yhdenkään edellisen hyökkäyksen aikana nähnyt Joen +kasvoilla taisteluilmettä semmoisena, joksi hän oli sen kuvitellut +aamupäivällä puodissa. Toisinaan se oli näyttänyt aivan poikamaiselta, +toisinaan taas hänen ollessaan tuimimman iskutulvan alaisena, se oli +käynyt harmaan kalpeaksi; ja kun hän myöhemmin syleissä oli löytänyt +oman pelastuskeinon, oli se saanut huolestuneen ilmeen. Mutta nyt, kun +hän itse ei enää ollut vaarassa, vaan päinvastoin johti taistelua, tuli +hänen kasvoilleen taisteluilme. Genevieve näki sen kauhistuen. Se +loitonsi Joen kauaksi hänestä. Hän oli luullut tuntevansa hänet +kokonaan, pitävänsä häntä käsissään, mutta tätä hän ei tuntenut -- +noita teräskasvoja, tuota terässuuta, noita terässilmiä, jotka +säkenöiden leimusivat ja välkähtelivät kuin kiilloitettu teräs. Nuo +kasvot näyttivät Genevievestä tunteettoman kostonenkelin kasvoilta, +joista kuvastui ainoastaan Jumalan tarkoitus. + +Ponta koetti taas, kuten ennenkin, tehdä hurjan hyökkäyksen, mutta sai +pysäyttävän iskun vasten suuta. Joe seurasi häntä leppymättömänä, +lakkaamatta, alinomaa uhaten, jättämättä häntä ollenkaan rauhaan. Tämä, +kolmastoista erä päättyi hyökkäykseen Pontan nurkassa. Ponta yritti +tehdä vastarintaa, mutta Joe antoi hänelle iskun, niin että hän vaipui +polvilleen ja pysyi siinä yhdeksän sekuntia, koettaen sitten turvautua +syliin, mutta saikin Joelta neljä ankaraa iskua vatsaansa, niin että +hän kellon soidessa vaipui läähättäen apumiestensä käsiin. + +Joe juoksi lavan poikki omaan nurkkaansa. + +"Nyt hän on minun", sanoi hän apumiehineen. + +"Tällä kertaa kyllä kypsytit häntä", vastasi tämä. "Nyt ei sinun +voittoasi voi pidättää muu kuin joku onnenisku. Ole varuillasi!" + +Joe istui etunojassa, jalat valmiina lähtöön kuin lähtömerkkiä +odottavalla kilpajuoksijalla. Hän odotti kellonsoittoa. Kun se kuului, +syöksähti hän eteenpäin lavan poikki, hyökäten Pontan kimppuun juuri +kun tämä apumiestensä ympäröimänä nousi jakkaraltaan. Ja apumiestensä +keskessä Ponta tupertui maahan, saatuaan iskun Joen oikeasta kädestä. +Kun hän nousi vesiastioiden, jakkaroiden ja apumiesten keskestä, iski +Joe hänet uudelleen maahan. Ja vielä kolmannen kerran hän tupertui, +ennenkuin pääsi pois omasta nurkastaan. + +Joe oli lopulta muuttunut hirmumyrskyksi. Genevieve muisti hänen +sanansa: "Pidä silmällä vaan, niin huomaat, milloin alan häntä +ahdistaa." Koko yleisökin ymmärsi sen. Se oli noussut seisomaan, ja +jokainen kirkui täyttä kurkkua. Se oli väkijoukon verihuuto ja se +kuului Genevievestä susien ulvonnalta. Ja luottaen ystävänsä voittoon +tunsi hän nyt sydämessään sääliä Pontaa kohtaan. + +Turhaan Ponta ponnisteli suojellakseen itseään, asettuakseen +puolustusasentoihin, kumartuakseen äkkiä tai turvautuakseen hetkeksi +syliin. Sellaista hetkeä ei hänelle suotu. Hänen osansa oli tulla +isketyksi maahan kerta toisensa jälkeen. Hän tupertui matolle milloin +selälleen, milloin kyljelleen, sai iskuja syleissä ja niistä erottaessa +-- navakoita, tärisyttäviä iskuja, jotka hämmensivät hänen aivonsa ja +veivät voiman hänen lihaksistaan. Hän lenteli nurkkiin ja niistä ulos, +köysiä vasten, ponnahtaen niistä takaisin ja toisella iskulla taas +köysiä vasten. Hän viuhtoi käsillään, sinkauttaen yhtenään hurjia +iskuja ilmaan. Hänessä ei ollut jäljellä mitään inhimillistä. Hän oli +peto, joka karjui ja raivosi ja jota tuho uhkasi. Hän sai iskun, joka +paiskasi hänet polvilleen, mutta hän ei suostunut lopettamaan, vaan +nousi hoippuen jaloilleen, saadakseen jäntevästä kädestä iskun +rintaansa vasten, iskun, joka taas lennätti hänet vasten köysiä. + +Tuskallisesti läähättäen, hoippuen ja puhisten, kiiluvin silmin ja +katkonaisesti hengittäen, sankarillisena, hirvittävänä taistellen +viimeiseen saakka, koettaen käydä käsiksi vastustajaansa, hän riehui, +peräytyen ympäri lavaa. Samassa Joen jalka luiskahti kostealla matolla. +Pontan vaisu katse huomasi sen ja hän ymmärsi käyttää tilaisuutta +hyväkseen. Hän keräsi kaiken jälellä olevan voimansa salamannopeaan +iskuun. Ja samassa kuin Joe horjahti, täräytti toinen häntä suoraan +leuan kärkeen. Joe tupertui takaperin. Genevieve näki, kuinka hänen +lihaksensa herpautuivat hänen vielä ollessaan ylhäällä, ja sitten hän +kuuli hänen päänsä jymähtävän mattoa vasten. + +Kirkuvan yleisön melu taukosi heti. Kisatuomari kumartui hervottoman +ruumiin yli, laskien sekunteja. Ponta horjahteli ja vaipui polvilleen. +Hän ponnistautui jaloilleen heilauttaen ruumistaan eteen- ja +taaksepäin, ikäänkuin hän olisi koettanut pyyhkäistä pois koko yleisön +vihallaan. Hänen säärensä vapisivat ja notkahtelivat hänen allaan; hän +oli tukehtua huohotukseensa, mutta hän koetti väkisin hengittää. Hän +hoiperteli takaperin ja olisi kaatunut, ellei hän olisi umpimähkään +tarttunut köysiin. Hän piti niistä kiinni, heittäytyen kokonaan +rennoksi, pää rintaa vasten, kunnes kisatuomari laski ratkaisevan +kymmenennen sekunnin, antaen hänelle merkin, että hän oli voittanut. + +Hänelle ei ollenkaan taputettu käsiä, kun hän käärmeen tavoin +kiemurteli köysien lomitse apumiestensä käsiin, jotka auttoivat hänet +lattialle ja taluttivat häntä käytävää myöten väkijoukon halki. Joe jäi +lepäämään siihen, mihin oli kaatunut. Hänen apumiehensä kantoivat hänet +nurkkaansa ja asettivat hänet jakkaralle. Miehiä alkoi kiivetä lavalle +uteliaina katselemaan, mutta poliisit, jotka jo olivat paikalla, +työnsivät heidät armotta syrjään. + +Genevieve katseli yhä tähystysreijästään. Hän ei ollut kovinkaan +levoton. Hänen ystävänsä oli voitettu. Tämä pettymys hänessä kyllä +herätti myötätuntoista osanottoa, mutta siinä olikin kaikki. Olipa hän +tavallaan iloinenkin. Kilpailu oli pettänyt Joen ja tämä oli nyt sitä +varmemmin Genevieven oma. Joe oli puhunut hänelle siitä, millaista oli +joutua häviölle. Kesti usein jonkun aikaa, ennenkuin tointui +seurauksista. Vasta sitten kun Genevieve kuuli apumiesten etsivän +lääkäriä, alkoi häntä todella huolestuttaa. + +Rentona viruvana ruumis vietiin köysien lomitse korokkeelle, se katosi +Genevieven tähystysreiän näköpiiristä. Sitten hänen pukuhuoneensa ovi +tempaistiin auki ja joukko miehiä tuli sisään. He kantoivat Joea. Hänet +laskettiin pölyiselle lattialle ja hänen päänsä tuli nojaamaan erään +apumiehen polvea vasten. Ei kukaan hämmästynyt Genevieven läsnäoloa. +Tämä astui Joen luo, laskeutui polvilleen hänen viereensä. Joen silmät +olivat suljetut, huulet hiukan raollaan. Hänen kostea tukkansa oli +valunut suorina kimppuina hänen kasvoilleen. Genevieve kohotti hänen +kättään. Se oli raskas ja sen elottomuus kauhistutti häntä. Hän +vilkaisi äkkiä apumiesten ja muiden ympärillään seisovien miesten +kasvoihin. He näyttivät säikähtyneiltä, paitsi yksi, joka hiljaisella +äänellä kiroili kauheasti. Hän katsahti ylös ja näki Silversteinin +seisovan vieressään. Tämäkin näytti säikähtyneeltä. Hän laski kätensä +lempeästi Genevieven olkapäälle, puristaen sitä sormillaan +myötätuntoisesti. + +Tämä myötätunto peloitti häntä. Hänen päätään alkoi pyörryttää. Syntyi +liikettä, sillä joku tuli huoneeseen, astui esiin ja lausui äreästi: +"Pois täältä! Pois täältä! Teidän on lähdettävä huoneesta!" + +Muutamat miehet tottelivat vaieten. + +"Kuka olette?" kysyi hän äkkiä Genevieveltä. "Nainen, totta tosiaan!" + +"Aivan oikein, hän on Joe Flemingin morsian", virkkoi eräs nuori mies, +jonka Genevieve tunsi oppaakseen. + +"Entä te?" kysyi toinen Silversteiniltä. + +"Minä olen hänen seurassa", vastasi tämä suuttuneena. + +"Tämä nainen on hänen palveluksessaan", selitti nuori mies. "Minä +vakuutan, että kaikki on niinkuin tuleekin." + +Tulija murahti ja laskeutui polvilleen. Hän laski kätensä kostealle +otsalle, murahti taas ja nousi seisaalleen. + +"Tämä asia ei kuulu minulle", sanoi hän. "Lähettäkää hakemaan +sairasvaunua." + +Sitten kaikki muuttui Genevievelle unennäöksi. Ehkä hän pyörtyi, hän ei +sitä tiennyt, mutta miksipä muuten olisi Silverstein tarttunut häntä +vyötäisiin kannattaakseen häntä? Kaikki kasvot näyttivät hämäriltä ja +epätodellisilta. Hän kuuli katkonaista keskustelua. Nuori mies, joka +oli ollut hänen oppaansa, sanoi jotakin reporttereista. + +"Teidän nimi tule sanomalehtiin", kuuli hän Silversteinin sanovan +hänelle ikäänkuin pitkän matkan päästä; ja hän tajusi pudistavansa +päätään kielteisesti. + +Taas ilmaantui uusia kasvoja ja hän näki Joea kannettavan ulos +kangaspaareilla. Silverstein napitti Genevieven päällystakin ja veti +kauluksen pystyyn. Tämä tunsi öisen viileyden kasvoillaan ja +katsahtaessaan ylöspäin hän näki kirkkaat, kylmät tähdet. Hän lyhistyi +tuolille. Silverstein oli hänen vieressään. Siinä oli Joekin yhä +paareillaan, alaston ruumis lakanoilla peitettyinä; siinä oli myöskin +siniseen virkapukuun puettu mies, joka puhutteli häntä ystävällisesti, +vaikka Genevieve ei tiennytkään, mitä hän sanoi. Kuului hevosenkavion +kopsetta ja hän tajusi, että he kiisivät eteenpäin jossakin yön +pimeydessä. + +Sitten valoa ja ääniä ja jodoformin hajua. Oltiin varmaankin sairaalan +vastaanotto-osastolla, arveli Genevieve. Tuo oli leikkauspöytä, nuo +tuossa lääkäreitä. He tutkivat Joea. Eräs heistä, mustasilmäinen, +mustapartainen, muukalaisen näköinen mies nousi kumarasta asennostaan +pöydän yli. + +"En koskaan ole nähnyt moista", sanoi hän toiselle miehelle. "Koko +takaosa kalloa." + +Genevieven huulia poltti ja kuivi ja hänen kurkussaan oli sietämätön +kipu. Mutta miksi hän ei itkenyt? Hänen olisi pitänyt itkeä; hän tunsi +sen velvollisuudekseen. Siinä oli Lottie (unessa oli tapahtunut +käänne), pienen kapean vuoteen takana; hän itki. Joku puhui jotakin +kuolemasta. Se ei ollut tuo muukalaisen näköinen lääkäri, vaan joku +muu. Mitäpä siitä, kuka sen sanoi. Paljokohan kello oli? Ikäänkuin +vastaukseksi Genevieve näki heikon, vaalean aamunsarastuksen +ikkunoista. + +"Minun piti tänään mennä vihille", sanoi hän Lottielle + +Mutta sisar vuoteen takana virkkoi valittaen: "Hiljaa, hiljaa!" ja +kätki kasvonsa sekä puhkesi uudelleen nyyhkytyksiin. + +Se oli siis kaiken loppu -- siinä olivat matot, huonekalusto ja pieni +vuokrahuoneusto; siinä kohtaukset ja kävelyt, hurmaavat yöt tähtien +tuikkiessa, antautumisen suloisuus, rakastaminen ja rakastettuna +oleminen. Hänet sai suunniltaan tuo kauhea ottelu, jota hän ei +käsittänyt -- puristus, jossa se piti miesten sieluja, sen ilkunta ja +uskottomuus, sen vaarat ja uhka ja nuo veren rajut kuohahdukset, +jolloin naisesta tuli säälittävä olento, joka ei ollut miehelle +kaikkena ja kaiken päämääränä, vaan hänen lelunaan ja ajankulunaan; +nainen sai häneltä huolenpitoa ja hoivaa, sai hänen hyvät ja huonot +tuulensa, mutta urheilu valtasi hänen toimensa sekä yöllä että +päivällä, hänen päänsä ja käsiensä työn, hänen kärsivällisimmän +raatamisensa ja suurimmat ponnistuksensa, koko hänen olemuksensa toimen +ja tarmon -- sen sai kilpailu, Joen sydämen kaipuu. + +Silverstein auttoi Genevieveä jaloilleen. Tämä totteli sokeasti ollen +vielä puolittain tajutonna. Silverstein tarttui hänen käsivarteensa ja +alkoi viedä häntä ovea kohti. + +"Kuule, miksi et suutele häntä?" huudahti Lottie ja hänen mustissa +silmissään kuvastui suru ja tuska. + +Genevieve kumartui totellen elottoman ruumiin yli ja suuteli sen +huulia, jotka vielä olivat lämpimät. Ovi aukeni ja hän astui toiseen +huoneeseen. Siellä seisoi rouva Silverstein vihaisin katsein, jotka +säihkyivät kostonhimoa, kun hän näki Genevieven puettuna nuorukaisen +pukuun. + +Silverstein katsoi rukoilevasti puolisoonsa, mutta tämä alkoi pauhata +hurjasti: + +"Mitäs minä sanoi, hä? Mitäs minä sanoi? Sinä tahtoi saada turvaksi +tappelupukari! Ja nyt sinun nimesi tule sanomalehte! Rahaottelussa -- +pojan puku pääl'! Sinä pikku portto! Sinä lutka! Sinä -- --" + +Mutta kyynelvirta herahti hänen silmiinsä, saaden hänen äänensä +värähtelemään, ja ojentaen lihavat käsivartensa kömpelösti, naurettavan +näköisenä, mutta äitiydessään pyhänä, astui hän huojuen vaikenevan +tytön eteen ja sulki hänet rintaansa vasten. Hän mutisi läähättävällä +äänellä epäselviä hyväilysanoja, tuudittaen häntä samalla harvakseen +edestakaisin ja taputtaen häntä raskaalla kädellään olkapäälle. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56793 *** diff --git a/56793-8.txt b/56793-8.txt deleted file mode 100644 index 92a83aa..0000000 --- a/56793-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2171 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Viimeinen ottelu, by Jack London, Translated -by Einari Merikallio - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Viimeinen ottelu - - -Author: Jack London - - - -Release Date: March 20, 2018 [eBook #56793] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN OTTELU*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -VIIMEINEN OTTELU - -Kirj. - -JACK LONDON - -Englannin kielestä suomentanut - -Einari Merikallio - - - - - - -Helsinki -Urheilijain Kustannus-O.Y. -1917. - - - - -I. - - -Useita näytemattoja oli levitetty heidän eteensä lattialle -- kaksi -brysselmattoa, joita he aluksi olivat tiedustelleet, näytti, mihin -suuntaan päätös kallistuisi, samalla kun parikymmentä puhdasväristä -mallia hiveli heidän silmiään pitkittäen riitaa mieliteon ja lompakon -välillä. Liikkeen johtaja osoitti heille kunnioitusta itse palvelemalla -heitä -- tai osoitti hän sitä oikeastaan vain Joelle, sen nuori nainen -kyllä tiesi, sillä olihan hän huomannut kuinka hissipoikakin oli ollut -suu auki kunnioituksesta heitä ylös saattaessaan. Eikä hän myöskään -voinut olla huomaamatta, millaista kunnioitusta katujen kulmissa -seisoskelevat poikaviikarit ja nuorukaisjoukot osoittivat Joelle tämän -kävellessä hänen kanssaan erittäinkin hänen ja Joen asuntojen -läheisyydessä kaupungin länsiosassa. - -Mutta liikkeen johtajaa kutsuttiin puhelimeen, ja nuoren naisen ihanien -mattojen toiveet ja kukkaron ikävät vaatimukset joutuivat syrjään vielä -suuremman mieleen kohonneen epäilyksen ja levottomuuden tieltä. - -"Mutta minä en voi käsittää, mitä iloa sinulle siitä voi olla, Joe", -sanoi hän lempeästi, mutta äänenpaino, jolla hän nuo sanat lausui, -ilmaisi äskeistä epämieluisaa keskustelua. - -Silmänräpäyksen ajan nuorukaisen poikamaisia kasvoja pimensi varjo, -joka samassa vaihtui helläksi hohteeksi. Hän oli vasta poika, -samoinkuin toinen oli vain tyttö -- kaksi nuorta olentoa elämän -kynnyksellä, vuokraamassa huoneustoa ja ostamassa mattoja yhdessä. - -"Kannattaako siitä nyt huolehtia?" kysyi hän. "Sehän on viimeinen -kerta, aivan viimeinen." - -Hän katsoi nuoreen naiseen hymyillen, mutta tämä huomasi hänen -huulillaan kieltäymyksen tajuttoman kuiskauksen tapaisen huokauksen, ja -tuntien vaistomaisesti tuon naiselle ominaisen halun omistaa yksin -puolisonsa hän pelkäsi tuota asiata, jota hän ei ymmärtänyt, mutta joka -niin voimakkaasti oli vallannut miehen elämän. - -"Tiedäthän, että ottelu O'Neilin kanssa tuotti viimeisen osan äidin -talon velasta", jatkoi Joe. "Mutta se on ollutta ja mennyttä. Nytkin -saan tästä viimeisestä ottelusta Pontan kanssa sata dollaria selvää -rahaa -- pyöreän sataisen; siinähän on vähän niinkuin pesänmunaa meidän -mökkiin." - -Mutta raha ei taivuttanut naisen mieltä. "Sinä varmaankin pidät siitä, -tuosta -- tuosta 'urheilusta', niinkuin sinä sanot sitä. Minkätähden?" - -Joe ei löytänyt sopivia sanoja. Hän ilmaisi ajatuksensa käsillään, -ikäänkuin hän olisi ollut toimessa, ja ruumiillaan ja lihastensa -liikkeillä, ikäänkuin hän olisi ollut kilpailussa, mutta sanoin hän ei -voinut kuvailla ottelun viehätystä. Hän koetti kuitenkin, vaikka aluksi -katkonaisesti ilmaista mitä hän, sitä itselleen selvittelemättä, tunsi -kilpailun hurmiotilassa. - -"Se vain on varmaa, Genevieve, että hyvältä tuntuu, kun on saanut -miehen semmoiseen asemaan, johon on halunnutkin, kun tämä on hehkunut -halusta iskeä molemmilla nyrkeillään ja kun ei päästänyt yhtään hänen -iskuaan tuntumaan, kun on itse antanut iskun ja hän alkaa hoippua ja -tarttuu kiinni vastustajaansa, ja kisatuomari irroittaa hänet erilleen, -niin että voi käydä hänen kimppuunsa antaakseen hänelle lopullisen -iskun, ja koko sali raikuu huudoista ja katsojat eivät pysy enää -paikoillaan ja kun tietää olevansa parempi mies ja pelanneensa selvää -peliä ja voittaneensa siksi, että oli parempi. Sen minä sanon, että..." - -Hän keskeytti äkkiä, hämmästyen omaa puheliaisuuttaan ja Genevieven -ihmettelevää katsetta. Hänen puhuessaan oli tämä tarkannut hänen -kasvojaan, samalla kuin pelko alkoi kuvastua hänen omilla kasvoillaan. -Kuvatessaan hänelle tuota jännittävintä hetkeä näki Joe ajatuksissaan -horjahtelevan miehen, valot, huutavan yleisön, ja hän oli mennyttä -Genevievelle, elämän virran mukana, jota tämä ei käsittänyt, virran, -joka oli uhkaava ja vastustamaton ja joka teki naisen rakkauden -säälittäväksi ja heikoksi. Se Joe, jonka Genevieve tunsi, eteni -hänestä, himmeni, katosi. Nuo poikamaisen raikkaat kasvot olivat -mennyttä, mennyttä oli silmien hellä katse ja suun suloinen kaareutuma. -Hän näki nyt miehen kasvot, jännittyneet, teräksisen liikkumattomat -kasvot, teräksisen suun teräshuulineen, teräksiset, laajentuneet, -tuijottavat silmät, joiden loiste ja välke oli teräksen välkettä. Ne -olivat miehen kasvot, ja hän oli tuntenut vain hänen pojankasvonsa. -Näitä kasvoja hän ei tuntenut ollenkaan. - -Mutta samalla kun hän niitä pelkäsi, tunsi hän itsensä jollain tavoin -ylpeäksi Joesta. Hänen miehekkyytensä, tuo taistelevan miespuolisen -olennon miehekkyys, vaikutti ehdottomasti häneen, naisolentoon, joka -koko perinnäisyytensä kautta oli muodostunut sellaiseksi, että hänen -täytyi etsiä puolisokseen voimakas mies ja antautua hänen voimansa -turviin. Genevieve ei käsittänyt tuota Joen olemuksen voimaa, joka -kasvoi naisen rakkauttakin mahtavammaksi ja valtasi miehen; ja -kuitenkin osoitti suloisen ahdistuksen tunne hänen naisenrinnassaan, -että Joe oli hänen tähtensä, juuri rakkauden tähden, alistunut hänen -tahtoonsa, luopunut koko tuosta osasta elämäänsä, ettei hän tämän -ainoan kerran jälkeen enää milloinkaan ottaisi osaa nyrkkitaisteluun. - -"Rouva Silverstein ei pidä rahaotteluista", sanoi hän. "Hän toruu, kun -niistä puhe tulee, ja kyllä hänkin jotakin tietää asioista." - -Joe hymyili suopeasti, salaten loukkauksen, joka ei ollut aivan -ensimäinenkään ja jota hän tunsi siitä, ettei Genevieve koskaan osannut -antaa arvoa tälle puolelle hänen luonteessaan ja elämässään, josta hän, -Joe, enimmin ylpeili. Omilla ponnistuksilla ja kovalla työllä hankittua -voimaa ja taitoa hän oli tarkoittanut; sen ja vain sen hän tiesi -ylpeänä voivansa laskea Genevieven jalkojen juureen sinä hetkenä, -jolloin hän oli antanut itsensä hänelle semmoisena kuin hän oli. Se oli -suoritetun työn ansio, miehuuden palkkio, jota suurempaa ja jalompaa ei -yksikään toinen mies voisi tarjota, ja se hänen mielestään yksin oli -antanut hänelle oikeuden omistaa Genevieven. Ja tämä ei ollut -käsittänyt sitä silloin, yhtä vähän kuin hän sitä käsitti nytkään, ja -Joe mahtoi ihmetellä, mitä muuta Genevieve saattoi hänessä nähdä, joka -teki hänet kyllin arvokkaaksi hänelle. - -"Rouva Silverstein on vanha jankuttaja, joka ei tiedä tästä asiasta -yhtään mitään", virkkoi Joe hyvänluontoisesti. "Mitä ihmettä hän -tietäisikään? Minä sanon sinulle, että se on hyvää ja terveellistäkin", --- viimeisen sanansa hän lausui jälkimietteenä. "Katso minua! Minä -sanon vielä, että minun täytyy elää puhdasta elämää, jos mielin olla -tällaisessa kunnossa. Minä elän säännöllisemmin kuin tuo rouva tai -hänen iäkäs miehensä tai kukaan muu tutuistasi -- kylpyjä, hierontaa, -ruumiinharjoitusta, kaikki määräajallaan, hyvä ravinto, eikä mitään -porsastelua, ei väkijuomia, ei tupakkaa, ei mitään mikä minua -vahingoittaisi. Niin, minä elän puhtaammin kuin sinä, Genevieve --." - -"Tarkoitan totta", ehätti hän lisäämään, nähdessään toisen -loukkaantuneen kasvonilmeen. "En tarkoita vettä ja saippuaa, mutta -katsos tätä." Hän tarttui kädellään Genevieveä kunnioittavasti, mutta -lujasti käsivarteen. "Pehmeää, sinun on kauttaaltaan pehmeää. Ei -ollenkaan sellaista kuin minun. Koetteleppa tätä!" - -Hän painoi Genevieven sormenpäitä kovaksi jännitettyihin -käsivarsilihaksiinsa, kunnes tämä hätkähti kivusta. - -"Ja kaikkialla on yhtä kovaa, aivan samanlaista kuin tämä", hän jatkoi. -"Tätä minä nimitän puhtaana olemiseksi. Jokainen palanen lihaa ja verta -ja lihasta on puhdasta aina luihin saakka -- ja ne ovat puhtaat nekin. -Ei yksistään vedellä ja saippualla pesty iho, vaan kaikki läpeensä -puhdasta. Minä sanon, että oikein tuntuu, miten kaikki on puhdasta. Se -tuntuu ihan luissa ja lihoissa. Kun herään aamulla ja menen työhöni, -huutaa jokainen veripisara ja jokainen lihassäije, että se on puhdas. -Niin katsoppas -- -- --" - -Hän keskeytti äkkiä nolona, hämmästyen omaa harvinaista sanatulvaansa. -Hän ei ollut koskaan elämässään ollut noin äärettömän kiihtynyt, eikä -hänellä ollut koskaan vielä ollut syytä sellaiseen kiihtymykseen. Mutta -nyt oli kysymys kilpailusta, sen todellisesta arvosta, kilpailusta -itsestään, korkeimmasta asiasta mitä elämässä on -- tai siitä mikä oli -ollut hänelle suurinta tuohon iltaan saakka, jolloin hän oli sattumalta -käynyt tekemässä kauppaa Silversteinin kahvilassa ja jolloin hän äkkiä -kohtasi Genevieven suunnattoman mahtavana tekijänä elämänsä tiellä, -Genevieven, joka himmensi kaiken muun. Hän alkoi, vaikkakin -epämääräisesti nähdä jyrkän ristiriidan naisen ja elämänuran välillä, -ristiriidan, jossa miehen tehtävä maailmassa ja naisen kaipaus omistaa -mies kokonaan joutuivat vastakkain. Mutta hän ei kyennyt tekemään -laajakantoisia johtopäätöksiä. Hän näki vain, että toiselta puolen -konkreettista lihaa ja verta oleva Genevieve ja toiselta puolen tuo -suuri abstraktinen elävä kilpailu, vetivät aivan eri köyttä ja kumpikin -vaati häntä itselleen. Tuo taistelu raateli häntä, ja hän ajelehti -avuttomana taistelun pyörteissä. - -Hänen sanansa olivat kiinnittäneet Genevieven katseen hänen -kasvoihinsa, ja tätä oli miellyttänyt hänen heleä ihonsa, kirkkaat -silmänsä ja hänen poskensa, jotka olivat sileät kuin neitosen. -Genevieve käsitti, että Joen perustelut olivat päteviä ja ne tuntuivat -hänestä sitäkin vastenmielisemmiltä. Hän kapinoi vaistomaisesti tuota -kilpailemista vastaan, joka veti miestä hänen luotaan, riistäen häneltä -osan hänestä. Siinä oli kilpakosija, jota hän ei käsittänyt. Eikä hän -käsittänyt sitäkään, mitä houkuttelevaa se kykeni tarjoamaan. Jos se -olisi ollut naiskilpailija, toinen nainen, olisi hän silmillään saanut -siitä selvän käsityksen; mutta nyt hän hapuili pimeässä tavoitellen -saavuttamatonta vastustajaansa, josta hänellä ei ollut todellista -käsitystä. Se minkä hän tajusi todeksi toisen puheesta, teki kilpailun -vain yhä kauheammaksi. - -Ajatus omasta heikkoudesta juolahti äkkiä hänen mieleensä. Hän tunsi -sääliä itseään kohtaan ja se suretti häntä. Hän tahtoi omistaa Joen, -saada kokonaan omakseen; naisena hän ei voinut tyytyä vähempään, mutta -Joe vältteli häntä, pujahtaen milloin minnekin syleilystä, johon hän -koetti sulkea hänet. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen -huulensa värisivät; siten hän muutti tappion voitoksi ja karkoitti -kaikkivaltiaan kilpailun heikkoutensa voimalla. - -"Älähän nyt, Genevieve, älä itke!" rukoili nuorukainen murheellisena, -mutta muuten aivan ymmällään. Hänen miehekkään käsityksensä mukaan ei -tuollaiseen onnettomuuteen ollut mitään todellista syytä ja kuitenkin -nähdessään hänen kyyneleensä hän unohti kaiken muun. - -Genevieven kosteat silmät hymyilivät anteeksiantoa, ja vaikka Joe ei -tiennytkään mitä hänen piti saada anteeksi, heltyi hän kokonaan. Hän -ojensi äkkiä Genevievelle molemmat kätensä, mutta jonkinlaisella -tehdyllä jäykkyydellä ja kylmyydellä hän esti tämän kädenpuristuksen; -silmät sensijaan hymyilivät sitä lämpimämmin. - -"Tässähän tulee herra Clausen", sanoi hän, katsoen samassa tulijaa -silmillä, joissa naiselle ominaisen kyvyn vaikutuksesta ei enää näkynyt -merkkiäkään kosteudesta. - -"Arvelit varmaankin, etten enää tulisikaan takaisin, Joe?" kysäsi -liikkeenjohtaja, jolla oli kuulaankalpea iho ja jonka karkea poskiparta -oli ristiriidassa pienten, lempeitten silmien kanssa. - -"No, mitäs arvelette -- hm, niin, mehän puhuimme kokovillaisista", -jatkoi hän reippaasti. "Tuo sievä malli tuossa miellyttää teitä -varmaankin, vai kuinka? Niin niin, kyllä minä tiedän. Minä perustin -talouden neljäntoista dollarin viikkopalkalla. Mutta ei mikään ole -liian hyvää tuohon pieneen pesään, vai mitä? Kyllähän minä sen tiedän, -eikähän eroa olekaan kuin seitsemän senttiä, ja kallein käy ajan -mittaan huokeimmaksi, se on varmaa. Kuulepa mitä sanon, Joe", -- hän -sai äkkiä ihmisystävällisen mielijohteen ja alkoi puhua tuttavallisesti -matalalla äänellä, "-- näes sinulle, mutta en kenellekään muulle, minä -alennan viisi senttiä. Mutta", -- hänen äänensä sai juhlallisen -vakuuttavan soinnun, -- "mutta sinä et saa sanoa kenellekään, mitä olet -maksanut." - -"Ommeltuna, reunustettuna ja paikoilleen asetettuna se tulee tietysti -kaikki samaan laskuun", sanoi hän, kun Joe ja Genevieve olivat -neuvotelleet keskenään ja ilmoittaneet päätöksensä. - -"Entä tuo pieni pesä?" kysyi hän. "Milloin levitätte siipenne ja -lennätte pois? Huomenna! Niin pian? Ihanaa! Ihanaa!!" - -Hän muljautteli silmiään innoissaan ja loi heihin sitten isällisen, -loistavan katseen. - -Joe oli vastannut aika karskeasti ja Genevieve oli punastunut -hyvänlaisesti, mutta kumpikin tunsi, ettei se ollut oikein sopivaa. -Eikä ainoastaan asian yksityisluontoisuuden ja pyhyyden vuoksi, vaan -sen tähden, mikä olisi voinut keskiluokan mielestä olla turhaa -kainoutta, mutta joka heissä oli sitä vaatimattomuutta ja -vaiteliaisuutta, jota tavataan työväenluokkaan kuuluvissa henkilöissä, -jotka pyrkivät puhtaaseen elämään ja hyviin tapoihin. - -Herra Clausen saattoi heitä hissille isällisen hymyilevänä ja -hyväntahtoisena, ja kauppa-apulaisten katseet seurasivat Joen -ryhdikästä vartaloa hänen poistuessaan huoneesta. - -"Entäs tänä iltana, Joe?" kysyi herra Clausen hätäisesti heidän -varrotessaan hissiä. "Miltäs tuntuu? Luuletko, että voitat hänet?" - -"Varmasti", vastasi Joe. "En ole koskaan ollut paremmassa kunnossa." - -"Sinä jaksat siis hyvin? No hyvä, hyvä! Näetkös minä vaan ihmettelin -- -niin, ha haa! -- kun on naimahommat ja muuta -- -- ajattelin ettet -olisi oikein vireissä, vai kuinka? -- hiukan hermostunut, näetkös. -Tiedänhän, kun itsekin olen naimisissa. Mutta sinähän voit hyvin? -Tietysti. On tarpeetonta kysyäkään sellaista. Ha haa! No, onnea vaan, -poikaseni. Tiedän että voitat. En koskaan ole vähääkään epäillyt, johan -nyt." - -"Ja hyvästi neiti Pritchard", sanoi hän Genevievelle, saattaen häntä -kohteliaasti hissiin. "Toivon, että käytte usein täällä. Se olisi niin -hauskaa -- kovin hauskaa -- sen vakuutan." - -"Kaikki kutsuvat sinua 'Joeksi'", sanoi Genevieve moittivasti hissiin -laskeutuessaan. "Miksi he eivät sano 'herra Fleming?' Se olisi oikeus -ja kohtuus." - -Mutta Joe tuijotti nyrpeästi hissipoikaan eikä ollut kuulevinaan. - -"Mikä sinun on, Joe?" kysyi Genevieve hellästi, tietäen hyvin, kuinka -voimakkaasti hänen sanansa vaikuttivat Joeen. - -"Ei mitään", sanoi hän. "Minä vain ajattelin -- ja toivoin." - -"Toivoit? -- mitä?" Hänen äänensä oli lumoava ja hänen silmänsä -olisivat saaneet heltymään kovemmankin miehen kuin Joe, vaikka ne eivät -saaneetkaan tätä kohottamaan katsettaan häneen. - -Vihdoin hän kuitenkin katsoi Genevieveen miettiväisenä. "Minä -toivoisin, että näkisit minut edes kerrankin nyrkkeilyottelussa." - -Genevieve teki kärsimättömän liikkeen ja Joen katse masentui. -Genevieveä raateli vihlova tunne siitä, että Joe oli joutunut tuon -kilpailijan kynsiin ja loittoni. - -"Minä -- minä tahtoisin", sanoi Genevieve äkkiä väkinäisesti, -tavoitellen tuota myötätuntoa, joka tekee voimakkaimmatkin -miehet heikoiksi ja vetää heidän päänsä naisten rinnoille. - -"Tahdotko?!" - -Taas Joe katsoi häntä silmiin. Hän tarkoitti sitä -- Genevieve tiesi -sen. Se oli kuin vetoamista hänen rakkautensa suuruuteen. - -"Se olisi elämäni ylpein hetki", sanoi Joe lyhyesti. - -Se, että Genevieve teki rohkean päätöksen ja lausui aivan lyhyesti: -"Minä tahdon", lienee ollut rakkauden synnyttämää kaukonäköisyyttä, -halua tyydyttää Joen myötätunnonkaipuuta ja halua nähdä kilpailua -kasvoista kasvoihin oppiakseen tuntemaan sitä, ja ehkä se oli myös -seikkailun salaperäinen torventoitotus, joka tuntui houkuttelevalta -Genevieven yksitoikkoisessa elämässä. - -"Sitä en olisi uskonut, muutoin en olisi kysynytkään", sanoi hän -suoraan heidän astuessaan sivukäytävälle. - -"Mutta eikö se voi käydä päinsä?" kysyi Genevieve levottomana, peläten -päätöksensä horjuvan. - -"Voin kyllä järjestää asian; mutta minä en luullut sinun tahtovan." - -"En luullut sinun tahtovan", toisti hän yhä hämillään, auttaessaan -Genevieveä raitiotievaunuun ja kaivaen taskustaan pilettirahaa. - - - - -II. - - -Genevieve ja Joe olivat työläisaristokraatteja. Huolimatta kehnosta ja -kurjasta ympäristöstään he olivat säilyneet puhtaina ja terveinä. -Heillä oli omanarvontuntoa, he kunnioittivat kaikkea, mikä elämässä oli -kaunista ja puhdasta, ja juuri se oli kohottanut heidät vertaistensa -yläpuolelle. Tuttavia ei paljon käynyt heidän luonaan, eikä -kummallakaan heillä ollut koskaan todella hyvää ystävää, jonka kanssa -kaikki olisi ollut yhteistä. Heidän seurankaipuunsa oli voimakas, mutta -he olivat jääneet yksinäisiksi sentähden, että he eivät voineet -tyydyttää tuota vaistoa ja samalla puhtauden ja säädyllisyyden -kaipuutaan. - -Ei kukaan työläisnainen ollut viettänyt turvallisempaa elämää kuin -Genevieve. Raakuuden ja törkeyden ympäröimänä hän oli karttanut kaikkea -karkeata ja raakaa. Hän näki vain sitä, mitä hän tahtoi nähdä ja hän -tahtoi aina nähdä parasta, välttäen karkeutta ja kömpelyyttä, ja sen -hän teki ilman suuria ponnistuksia, vaistomaisesti. Hän oli heti alusta -pitäen ollut suojattuna. Ollen ainoa lapsi, jonka piti hoitaa -kivuloista äitiään, hän ei ollut ottanut osaa katuleikkeihin eikä -naapurilasten ilonpitoon. Isä, pienikokoinen, lempeäluontoinen, -kapearintainen ja vähäverinen konttoristi, joka viihtyi kodissaan -sentähden, että hänellä oli luontainen haluttomuus sekaantua toisten -ihmisten asioihin, oli ponnistanut kaikkensa tehdäkseen kodin hengen -suloiseksi ja helläksi. - -Jäätyään kahdentoistavuotiaana orvoksi oli Genevieve mennyt suoraan -isänsä hautajaisista asumaan Silversteinin perheeseen, jonka huoneet -sijaitsivat kahvilan yläpuolella. Täällä, ystävällisten vieraitten -turvissa hän ansaitsi ruokansa ja vaatteensa puotipalvelijana. Koska -Genevieve ei ollut juutalainen, oli hänestä erittäin suurta hyötyä -Silversteineille, jotka eivät itse hoitaneet liikettä omana -lepopäivänään. - -Ja tuossa yksitoikkoisessa pikku myymälässä oli häneltä vierähtänyt -kuusi kehitysvuotta. Hänellä ei ollut monta tuttavaa. Hän ei -ollut välittänyt tyttötovereista siitä syystä, ettei ilmaantunut -ainoatakaan tyttöä, josta hän oli pitänyt kylliksi. Eikä hän -välittänyt kävellä nuorien naapuripoikienkaan kanssa, kuten jo -viidentoistavuotiaitten tyttöjen tapana oli. "Pöyhkeäksi nukkemaiseksi -tytöksi" oli naapuritytöillä tapana nimittää häntä; ja vaikka heidän -vihamielisyytensä syynä olikin hänen kauneutensa ja eristäytymisensä -toisista, herätti hän sittenkin heissä kunnioitusta. "Persikoita -kermassa" sanoivat hänestä nuorukaiset -- vaikka vain hiljaa keskenään, -sillä he pelkäsivät suututtavansa toiset tytöt, samalla kuin he -tunsivat pelonsekaista kunnioitusta Genevieveä kohtaan, jossa heidän -mielestään oli jotakin salaperäisen kaunista ja saavuttamatonta. - -Hän oli todellakin kaunis. Polveutuen pitkästä sarjasta amerikkalaisia -esivanhempia hän oli noita ihmeellisiä, siellä täällä löytyviä -työläisluokan kukkasia, joiden olemassaoloon ei esivanhempien perintö -eikä ympäristö näytä tarjoavan selitystä. Hänen kasvojensa väri oli -täydellisen kaunis, sillä veri loi hänen valkoiselle iholleen niin -suloisen punan, että kuvaus "persikoita kermassa" oli aivan paikallaan. -Hänet teki kaunottareksi kasvojen säännölliset piirteet, mutta vieläkin -suuremmassa määrin hänen vartalonsa kauniit ääriviivat. Hän oli -hiljainen, vieno, ylevän ja arvokkaan näköinen, samalla kuin hän osasi -pukeutua aistikkaasti, ja kaikki, mitä hän puki ylleen, kohotti vain -hänen kauneuttaan ja arvokkuuttaan. Sanalla sanoen, hän oli täysin -naisellinen, lempeä, hellä ja kiehtova, rinnassa naisen palava rakkaus -ja naisellinen äidinmieli. Mutta tämä puoli hänen luonnettaan oli ollut -hänessä uinuvana kautta vuosien odottaen puolisoa ilmaantuvaksi. - -Sitten tuli Joe eräänä kuumana lauantai-iltapäivänä Silversteinin -kahvilaan vilvoittaakseen itseään jäätelösoodalla. Genevieve ei ollut -huomannut hänen tuloaan, sillä hän oli puhunut parhaallaan toisen -ostajan, kuusi- tai seitsenvuotiaan poikanaskalin kanssa, joka totisena -selitteli, mitä hän halusi lasikaapista, joka oli täynnä ihmeellisiä -makeisia ja jossa pahvikolla oli luettavana sanat: "Viisi kappaletta -viidellä pennillä." - -Genevieve oli kuullut sanat: "Saanko jäätelösoodaa!" ja hän oli -kysynyt, katsomatta kysyjää kasvoihin: "Mitä lajia?" Eihän hänen -tapansa ollutkaan kiinnittää huomiota nuorukaisiin. Heissä oli jotakin, -jota hän ei käsittänyt. Tapa, jolla he häntä katselivat, kiusasi häntä, -vaikka hän ei tiennyt miksi; heissä oli jotakin kummallista ja -julkeata, joka ei häntä miellyttänyt. Siihen saakka mies ei ollut -esiintynyt hänen mielikuvituksessaan. Ne nuorukaiset, joita hän oli -nähnyt, eivät olleet vetäneet häntä puoleensa, he olivat olleet hänelle -aivan merkityksettömiä. Niin, jos joku olisi häneltä kysynyt syytä -miesten olemassaoloon maan päällä, olisi hän jäänyt vastausta vaille. - -Tyhjentäessään jäätelömitan lasiin tuli hänen katseensa sattumalta -viivähtäneeksi Joen kasvoilla ja hänet valtasi samassa suloinen -mielihyväntunne. Seuraavassa silmänräpäyksessä Joekin vilkaisi häneen, -jolloin neitonen loi katseensa alas ja poistui soodasäiliölle. Mutta -täyttäessään lasia ei hän voinut olla katsomatta nuorukaiseen uudestaan --- kuitenkin vain vilaukselta, sillä hän huomasi Joen luoneen sillä -välin katseensa häneen, kohdatakseen hänen katseensa, samalla kun Joen -omilla kasvoilla loisti ilmeinen mielenkiinto, joka sai Genevieven -äkkiä katsomaan poispäin. - -Genevieveä hämmästytti se, että mies saattoi niin miellyttää häntä. -"Niin kaunis poika!" ajatteli hän itsekseen, koettaen viattomasti ja -vaistomaisesti torjua sitä kiehtomis- ja vetovoimaa, joka piili tuossa -kauneudessa. "Eipä hän sentään olekaan niin kaunis", arveli hän, -laskiessaan lasin hänen eteensä ja ottaessaan vastaan maksuksi tarjotun -hopearahan sekä katsoessaan häntä kolmannen kerran silmiin. Hänen -sanavarastonsa oli rajoitettu ja hänellä oli vähän tietoja sanojen -sisällyksen merkityksestä, mutta luja miehekkyyden leima nuorukaisen -kasvoilla sanoi hänelle, että se sana, joka hänellä oli ollut mielessä, -ei ollut sattuva. - -"No, komea hän sitten ainakin on", ajatteli hän, vältellen taas hänen -katsettaan luomalla omansa alas. Mutta sanottiinhan kaikkia -hyvännäköisiä miehiä komeiksi, eikä hän senvuoksi pitänyt siitäkään -sanasta. Olipa nyt miten tahansa, häntä oli kuitenkin miellyttävä -katsella ja Genevievellä oli kiusallinen halu katsoa nuorukaista, yhä -uudelleen. - -Joe puolestaan ei ollut koskaan nähnyt puotipöydän takana tuon neitosen -vertaista. Vaikka hän tiesikin enemmän luonnonlaeista kuin tuo neitonen -ja olisi heti osannut selittää syyn naisen olemassaoloon maan päällä, -ei naisella kuitenkaan ollut koskaan ollut mitään osaa hänen -maailmassaan. Nainen esiintyi yhtä vähän hänen mielikuvituksessaan kuin -mies Genevieven mielikuvituksessa. Mutta nyt oli nainen koskettanut -hänen mielikuvitustaan, ja tuo nainen oli Genevieve. Hän ei ollut -koskaan uneksinutkaan, että nuori neitonen voisi olla niin kaunis, eikä -hän voinut kääntää silmiään hänestä. Mutta kun heidän katseensa -kohtasivat, tunsi Joe kiusallista ahdistusta, ja hän olisi katsonut -poispäin, ellei toinen olisi niin äkkiä luonut katsettaan alas. - -Mutta kun Genevieve vihdoin kohotti häneen kiinteän katseen, tulikin -nuorukaisen vuoro luoda katseensa alas ja hänen poskilleen levisi -punastus. Neitonen ei joutunut läheskään niin hämilleen kuin -nuorukainen, eikä päästänyt sitä lainkaan näkyviin. Sisimmässään hän -tunsi levottomuutta, jommoista hän ei ollut vielä koskaan tuntenut, -mutta se ei millään tavoin häirinnyt hänen ulkonaista levollisuuttaan. -Joe sitä vastoin oli ilmeisesti hämillään, mutta tunsi vaikeasta -asemastaan huolimatta mielihyvää. - -Ei kummallakaan ollut käsitystä rakkaudesta, kumpikin tunsi vain sen, -että hänellä oli suunnaton halu katsella toistaan. Kumpikin oli -häiriytynyt ja saanut herättävän sysäyksen, ja he vetivät toisiaan -puoleensa yhdistyvien elementtien vastustamattomalla kiihkeydellä. Joe -leikki lusikallaan, peitellen neuvottomuuttaan sooda-kulauksilla, mutta -viivytteli kuitenkin lähtöään, ja Genevieve puheli hiljaa, luoden -katseensa alas ja vallaten hänet lumousvoimallaan. - -Mutta nuorukainen ei voinut jäädä ylen pitkäksi aikaa jäätelösoodan -ääreen ja toista lasia hän ei rohjennut pyytää. Niinpä hän jätti -neitosen puotiinsa valveillaan uneksimaan, itsekin kulkien katua kuin -unissakävijä. Genevieve uneksi koko iltapäivän ja hän tiesi olevansa -rakastunut. Niin ei ollut Joen laita. Hän tiesi vain, että hänen teki -mieli tavata Genevieveä uudestaan, nähdäkseen hänen kasvonsa. Hänen -ajatuksensa eivät ulottuneet sen pitemmälle, eivätkä ne oikeastaan -ajatuksia olleetkaan, vaan pikemminkin hämärää ja epämääräistä halua. - -Tätä pakoittavaa halua hän ei kyennyt karkoittamaan. Päivän toisensa -jälkeen se vaivasi häntä, kahvila ja puotipöydän takana seisova -neitonen tulivat alati hänen mieleensä. Hän taisteli tuota halua -vastaan. Häntä peloitti ja hävetti mennä uudelleen kahvilaan. Hän -tyynnytti pelkoaan ajattelemalla, ettei hän ollut mikään hakkailija. -Ei ainoastaan kerran tai kahdesti, vaan kymmeniä kertoja hän hoki -tuota ajatusta, mutta siitä ei ollut apua. Niinpä hän eräänä iltana -keskellä viikkoa palattuaan työstään meni puotiin. Hän koetti astua -sisään huolettomasti ja ikäänkuin sattumalta, mutta koko hänen -käyttäytymisensä osoitti sitä tahdonvoiman ponnistusta, joka pakotti -hänen jalkansa kuljettamaan vastahakoista ruumista muassaan. Hän oli -myöskin ujompi ja neuvottomampi kuin koskaan ennen. Genevieve sitä -vastoin oli ulkonaisesti tavallista levollisempi, vaikka hänenkin -sisimmässään vallitsi ääretön levottomuus. Joe ei saanut selvää sanaa -suustaan, ilmoitti asian sopertaen, katsoi levottomana kelloa, joi -jääsoodansa hirmuisella kiireellä ja meni tiehensä. - -Genevieve oli vähällä puhjeta itkuun harmista. Kuinka laiha palkkio -neljän päivän odotuksesta, jolloinka hän oli kuvitellut kaiken aikaa -olleensa rakastunut! Olihan tuo kaunis poika, arveli hän, mutta ei -hänen olisi pitänyt pitää noin hirveätä kiirettä. Mutta tuskin oli Joe -ehtinyt ensimäiseen kulmaan, ennenkuin hän toivoi olevansa jälleen -hänen luonaan. Hän halusi vain saada katsella Genevieveä. Hän ei -ollenkaan ajatellut, että se oli rakkautta. Mitä oli rakkaus? Se oli -sitä, että nuoret miehet ja naiset kävelivät yhdessä. Mutta mitä häneen -tuli --. Ja silloin hänen halunsa pukeutui selvempään muotoon, ja hän -huomasi, että juuri niin hänkin halusi. Hän halusi nähdä Genevieven, -katsella häntä, ja se kävisi hyvin päinsä, jos tämä vain lähtisi hänen -kanssaan kävelemään. Sitä se siis olikin, kun nuoret miehet ja neitoset -kävelivät yhdessä, mietti Joe viikon lähetessä loppuaan. Hänellä -oli ollut etäinen aavistus, että tämä kävely oli mahdollista -kohteliaisuutta, joka oli valmistuksena avioliitolle. Nyt hän käsitti -syvemmin sen merkityksen, halusi itsekin sitä ja päätteli siitä, että -hän oli rakastunut. - -Molemmat olivat nyt samaa mieltä, ja oli selvää, mihin se johtaisi; -niinpä olikin Genevieven naapureilla enemmän kuin viikoksi -ihmettelemistä, kun hän ja Joe lähtivät yhdessä kävelemään. - -He olivat kumpikin suuria sanasaitureita, ja siksi kesti kauvan, -ennenkuin he joutuivat kihloihin. Kun Joe ilmaisi ajatuksensa -liikkeillään, teki Genevieve sen pidättyvällä vaikenemisellaan ja -rakkautta säteilevällä katseellaan -- tämän jälkimäisen hän kuitenkin -olisi tukahuttanut neitseellisen kainosti, jos hän olisi tiennyt, -kuinka selvästi hänen sydämensä kieli niissä ilmeni. "Rakas" ja -"armaani" olivat aivan kerrassaan liian tuttavallisia puhuttelusanoja, -että he olisivat voineet niitä näin alussa käyttää; ja sitäpaitsi he -eivät, kuten useimmat muut rakastavat parit, liikoja käytelleet -lempisanoja. Kauvan aikaa tyytyivät he vain kävelemään yhdessä iltasin -tai istumaan vieretysten puiston penkillä, sanomatta kumpikaan -sanaakaan tuntikauteen, katsellen vain toisiaan silmiin, joita -tähtivalossa ei voinut kuitenkaan nähdä niin selvästi, että se olisi -herättänyt heidän itsetajuntansa ja häirinnyt heitä. - -Nuorukainen käyttäytyi yhtä ritarillisen hienotunteisesti kuin -konsanaan ritari ylhäistä neitoaan kohtaan. Heidän kulkiessaan -kaupungilla asettui hän aina kadun puolelle -- hän oli jostakin -kuullut, että se kuului asiaan, -- ja kun hän kadun yli kuljettaessa -joutui seinän puolelle, astui hän heti neitosen taitse ulkopuolelle. -Hän kantoi neitosen paketteja ja kerran sateen uhatessa hänen -sateenvarjoaan. Koska hän ei ollut kuullut, että oli tapana lähettää -kukkia sydänkäpyselleen, lähetti hän Genevievelle sen sijaan hedelmiä. -Hedelmistähän oli jotain hyötyä. Ne olivat hyviä syödä. Kukkia hän ei -koskaan ollut tullut ajatelleeksi, ennenkuin hän eräänä päivänä huomasi -Genevieven tukassa vaalean ruusun. Se veti lakkaamatta puoleensa Joen -katseen. Se oli hänen tukkansa, ja sen tähden herätti tuo kukka hänen -mielenkiintoaan. Edelleen herätti se hänen mielenkiintoaan siksi, että -hän oli tahtonut asettaa sen siihen. Näistä syistä hän tuli lähemmin -tarkastaneeksi ruusua. Hän huomasi, että se semmoisenaan teki kauniin -vaikutuksen ja viehätti häntä. Hänen teeskentelemätön ihastuksensa -ihastutti neitostakin, ja heidät valtasi uusi, yhteinen lemmentunne -- -ja sen oli aiheuttanut kukka. Hänestä tuli yht'äkkiä kukkainystävä. -Sitäpaitsi tuli hän kekseliääksi kohteliaisuudessa. Hän lähetti -Genevievelle orvokkivihkon. Se oli hänen omaa keksintöään. Hän ei ollut -kuullut yhdenkään miehen lähettävän naiselle kukkia. Kukkia -käytettiin koristeellisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi -hautajaistilaisuuksissa. Hän lähetti Genevievelle kukkia miltei joka -päivä, ja tuo ajatus oli hänessä alkuperäinen, niin todellinen -keksintö, kuin miehen päässä koskaan on syntynyt. - -Hän oli arka rakkaudenosoituksissaan häntä kohtaan -- yhtä arka kuin -toinen oli ottaessaan niitä vastaan. Genevievessäkin vallitsi puhtaus -ja hyvyys, hän oli Joelle korkein pyhimys, jota ei hevillä voinut -loukata, ei edes uskollisen rakastajan liian palava rakkaus. Hän oli -aivan erilainen kuin yksikään nainen, jonka Joe oli tullut tuntemaan. -Hän ei ollut samanlainen kuin toiset. Joen mieleen ei koskaan -juolahtanut ajatus, että Genevieve olisi samaa ainetta kuin hänen omat -sisarensa tai jonkun toisen sisar. Hän oli enemmän kuin pelkkä tyttö, -kuin pelkkä nainen. Hän oli -- niin, hän oli Genevieve, olento, joka -muodosti oman erikoisen luokkansa, ei enempää eikä vähempää kuin -todellinen luomistyön ihme. - -Genevieve taas puolestaan kuvitteli yhtä paljon ystävästään. -Arvostellessaan tätä saattoi hän kyllä pikkuasioissa olla ankarakin, -kun taas nuorukaisen arvostelu Genevievestä oli pelkkää jumaloimista -ilman mitään kritiikkiä; mutta arvostellessaan Joea kokonaisuudessaan -unohti hän yksityiskohtien summan, pitäen häntä ihmeolentona, joka -antoi elämälle sisällön ja jonka tähden hän oli yhtä halukas kuolemaan -kuin elämäänkin. Haaveillessaan Joesta kuvitteli hän useinkin -mielessään tilanteita, jolloin hän, kuollen hänen edestään, vihdoin -täydellisesti ilmaisisi hänelle rakkautensa, jota hän ei koskaan -eläessään katsonut voivansa täysin ilmaista. - -Heidän koko rakkautensa oli tulta ja kastetta. Siinä oli tuskin mitään -ruumiillista, sillä se olisi tuntunut saastaiselta. Lemmensuhteensa -välttämättömään fyysilliseen perustaan he eivät koskaan kiinnittäneet -huomiota. Mutta he tiesivätkin sen, mikä oli fyysillisesti välitöntä, -lihan välittömän halun ja hurmauksen -- sormenpään kosketuksen käteen -tai käsivarteen, silmänräpäyksen kestävän kädenpuristuksen, suudelman -harvinaisen hyväilyn huulilla, hurmaavan hivelevän tunteen, jonka -synnytti neidon kutrien kosketus nuorukaisen poskeen tai neidon käsi, -joka kevyesti siirsi tukan nuorukaisen silmiltä. Kaiken tämän he -tiesivät, mutta heistä tuntui, vaikka he eivät tienneet miksi, kuin -noissa hyväilyissä ja suloisissa kosketuksissa olisi ollut jotakin -synnillistä. - -Toisinaan tunsi Genevieve ehdotonta halua kietoa kätensä nuorukaisen -kaulaan, heittäytyen kokonaan rakkauden valtaan, mutta jokin kainous -esti hänet siitä aina. Sellaisina hetkinä hänellä oli selvä, mutta -epämieluisa tietoisuus itsessään vaanivasta, aavistamattomasta -synnistä. Hän teki väärin, ehdottomasti väärin tahtoessaan hyväillä -ystäväänsä noin sopimattomalla tavalla. Ei kukaan arvontuntoa omaava -neito voinut ajatellakaan tehdä sellaista. Se oli epänaisellista. Ja -mitähän Joe olisikaan ajatellut, jos hän olisi sen tehnyt. Ja -ajatellessaan tuollaista kauheata onnettomuutta tuntui hänestä, kuin -hän olisi luhistunut maahan ja menehtynyt salaisen häpeän tulisessa -pätsissä. - -Eikä Joeltakaan puuttunut merkillisiä mielitekoja, joista suurin -lienee ollut halu loukata Genevieveä. Kun hän vihdoin monien mutkien -jälkeen oli päässyt niin pitkälle, että oli kietonut kätensä hänen -vyötäisilleen, valtasi hänet tuon tuostakin äkkinäinen halu puristaa -häntä syleillessään musertavan kovasti, kunnes toinen huutaisi kivusta. -Hänen luonteensa mukaista ei ollut loukata mitään elävää olentoa. Ei -edes kilpalavalla hänen tarkoituksensa ollut loukata ainoallakaan -antamallaan iskulla. Silloin hän oli ottelussa, ja ottelun päämääränä -oli iskeä vastustaja mattoon ja pitää häntä siinä kymmenen sekuntia. -Hän ei siis koskaan antanut iskua ainoastaan loukatakseen; loukkaus oli -sivuseikka päämäärän rinnalla, ja päämäärä oli aivan toinen. Ja nyt -hänen sittenkin teki mieli loukata rakastamaansa neitosta. Hän ei -käsittänyt, miksi hän, sitten kun hän oli peukalollaan ja etusormellaan -ympäröinyt hänen ranteensa, välttämättömästi halusi puristaa sitä, -kunnes se runneltuisi. Se oli hänestä käsittämätöntä, ja hän oli -näkevinään luonteessaan ääretöntä raakuutta, jota hän ei ollut koskaan -aavistanutkaan. - -Kun hän kerran lähti Genevieven luota, kietoi hän käsivartensa hänen -ympärilleen vetäen hänet äkkiä rintaansa vasten. Kivun ja hämmästyksen -huudahdus, joka pääsi Genevieveltä, sai hänet tajuihinsa ja hän jäi -seisomaan hämillään, väristen vielä epämääräisestä nimettömästä -hyväntunteesta. Mutta neidonkin koko ruumis värisi. Kipu semmoisenaan, -joka oli oleellisinta tuossa voimakkaassa syleilyssä, oli tuntunut -hänestä ihanalta, ja taas hän tunsi tehneensä syntiä, vaikka hän ei -ymmärtänyt sen luonnetta eikä sitä, miksi se olisi syntiä. - -Tuli sitten tuo päivä, aivan heidän tuttavuutensa alussa, jolloin -Silverstein sattui näkemään Joen puodissaan, katsoen tähän suuret -ulkonevat silmät selällään. Sattui niinikään kohtaus, jolloin rouva -Silverstein Joen mentyä yltyi sättimään kaikkia ammattinyrkkeilijöitä -ja erittäinkin Joe Flemingiä. Turhaan oli Silverstein ponnistellut -hillitäkseen puolisonsa kiukkua. Hänellä oli täysi syy olla -raivoissaan. Hänellä oli kaikki äidin tunteet, mutta ei mitään äidin -oikeuksia. - -Genevieve huomasi vain kiukunpurkauksen yleensä; hän kuuli -juutalaisvaimon huulilta purkautuvan herjaustulvan, mutta hän oli liian -hämmästynyt tajutakseen moitteiden yksityiskohtia. Oliko Joe, hänen -Joensa, Joe Fleming tuollainen ammattinyrkkeilijä? Oli kauheata, -mahdotonta, luonnotonta uskoa sitä. Hänen kirkassilmäinen Joensa, jonka -posket olivat kuin nuoren tytön, hän saattoi olla mitä tahansa, mutta -ei ammattinyrkkeilijä. Hän ei koskaan ollut nähnyt nyrkkeilyä, mutta -Joe ei ollut mitenkään sellainen, joksi hän oli kuvitellut sellaista -henkilöä -- ihmiseläin, jolla oli tiikerin silmät ja otsan sijalla vain -viiva. Tietysti hän oli kuullut puhuttavan Joe Flemingistä -- kukapa -West Oaklandissa ei olisi kuullut? -- mutta hän ei ollut koskaan -uneksinutkaan, että tämä olisi sama henkilö. - -Samassa kun hän alkoi tointua hämmästyksestään, kuuli hän rouva -Silversteinin hysteerisesti nauraen sanovan: - -"Pitä seura tappelupukarin kanssa." Sitten Silverstein ja hänen -vaimonsa riitaantuivat siitä, oliko Genevieven kosijaa sanottava -"kuuluisaksi" vai "surullisen kuuluisaksi". - -"Mutta se ole hyve poikka", väitti Silverstein. "Hän tiena raha ja hän -säästä raha." - -"Niinkö sine sano?" kiljasi rouva Silverstein. "Mitä sinä tietä? -Sinä tietä liika paljo. Sinä hukka paljo raha ammattinyrkkeilijöiden -pääle. Kuinkka sinä tietä? Sano se! Kuinkka sinä tietä?" - -"Minä tietä, mitä minä tietä", intti Silverstein. Sellaista -itsepäisyyttä ei Genevieve ollut koskaan ennen huomannut hänessä hänen -vaimonsa vihoitellessa. "Hänen isä ole kuollu, hän mene teke työtä -Hansenin seiliverkstadi. Hänellä ole kuus velje ja sisko, ne ole -nuorempi kun hän. Hän ole pikku isä. Hän teke kovasti työtä koko aikka. -Hän osta leippä ja liha ja maksa hyyry. Lauvantai-iltta hän tuo koti -kymmenen taala. Hansen antta hänelle kaksitoista dollari -- mitä hän -teke? Hän ole pikku isä, hän tuo se hänen äitile. Hän teke työtä koko -aikka, hän saa kaksikymmentä taala -- mitä hän teke? Hän tuo se koti. -Hänen pikku veljet ja siskot ole koulusa, kanta hyvä kostymi, syö -parempi leippä ja liha; hänen äiti elä hyvin; silmäs ole riemu ja hän -ole ylppe hänen hyvän poikka Joe tähden. - -"Mutta hänellä ole kaunis ruumis -- och, Gott, kaunis ruumis! -- -väkevempi kuin härkä, vikkelempi kun tiikerikissa, häne pää ole -kylmempi kuin jääkaappi, hänellä ole silmät, jotka näke kaikki, -vikkelesti, juuri noin. Hän vetä käten kintat poikkain kanss -magasiinis. Hän mene klubin ette, hän iske kumo Spideri, vikkelesti, -yks isku, juuri noin, ensi kärta. Hän voitta viis taala -- mitä hän -teke? Hän tuo se kotin äitile. - -"Hän mene monta kärta klubin ette, hän voitta monta palkinto -- kymmene -dollari, viisikymment dollari, sata dollari. Mitä hän teke? Sano se! -Jättäkö hän paikka Hansenilla? Tuhlako hän aikka noitten poikkain -kanss? Ei ei, hän ole hyvä poikka. Hän teke työtä jokka päivä. Hän -nyrkkeile jokka ilta klubin edess. Hän sano: 'Minkätähde minä maksa -hyyry?' -- minulle, Silversteinille, hän sano se. Mitä se teke, mitä -minä sano, mutta hän osta hyvä talo hänen äitille. Koko aikka hän teke -työtä Hansenill ja nyrkkeile klubin edess, että hän maksa se talo. Hän -osta piano hänen siskolle, hän osta mattoja ja kuvia. Ja hän ole aina -reilu mies. Hän lyö veto itsestän -- se ole hyvä merkki. Kun mies lyö -veto itsestä, nin silloin passa toinenkin lyödä veto --." - -Tässä rouva Silverstein ilmaisi huokaillen kauhunsa uhkapeliä kohtaan, -ja hänen puolisonsa, joka tunsi kaunopuheliaisuutensa loppuvan, ryhtyi -vakuuttaen selittämään, että hän kannatti nyrkkeilykilpailuja. "Joe -Flemingin tähden vaan", sanoi hän lopuksi. "Minä aina taka häntä -voittama." - -Mutta Genevieve ja Joe olivat toisiaan varten luodut, eikä mikään, ei -edes tämä kauhea huomio, voinut eroittaa heitä. Turhaan Genevieve -koetti haarniskoitua Joea vastaan, mutta hän taistelikin itseään eikä -toista vastaan. Hän huomasi hämmästyksekseen tuhoisia seikkoja Joen -puolustukseksi, tämä oli hänestä rakastettavampi kuin koskaan ennen, ja -hän tunkeutui nuorukaisen elämään, tullen hänen kohtaloksensa -ja halliten häntä naisen tapaan. Genevieve näki Joen ja oman -tulevaisuutensa parannusten häikäisevässä valossa, ja hänen ensimäinen -suutelonsa oli se, että hän sai Joen lupaamaan, ettei hän enää koskaan -esiintyisi nyrkkeilylavalla. - -Ja Joe, tavoitellen lemmenunelmaa ja pyrkien saavuttamaan toivomuksensa -kallisarvoisen ja kuolemattoman esineen, oli, kuten miehille yleensä -käy, taipunut. Muita samalla kuin hän antoi tuon lupauksen, oli hänen -sielunsa sisimmässä sittenkin epämääräinen tunne, ettei hän koskaan -voisi luopua mieliurheilustaan, että hänen kerran jossakin -tulevaisuudessa oli palattava siihen, ja silloin hän oli äkkiä ollut -näkevinään äitinsä, veljensä ja sisarensa, heidän moninaiset tarpeensa, -talon, joka oli maalattava ja korjattava, puhdistusmenoineen ja -veroineen, hänen ja Genevieven tulevat lapset ja oman päiväpalkkansa -pienuuden purjeentekijän työpajassa. Mutta samassa hän torjui jo tuon -näyn, kuten sen tapaisille aina käy, ja hän näki edessään vain -Genevieven, ja hän tunsi vain, kuinka koko hänen olemuksensa -äärettömästi kaipasi häntä; ja hän suostui tyynesti siihen, että -Genevieve anasti määräämisvallan hänen elämäänsä ja toimiinsa. - -Hän oli kaksikymmen- ja Genevieve kahdeksantoistavuotias, hän poika, -toinen tyttö, ja he sopivat erinomaisesti suvunjatkajiksi, sillä he -olivat ruumiiltaan ja sielultaan terveitä. Kaikkialla missä he vain -kulkivat yhdessä, vieläpä sunnuntaihuvittelulla lahden takana, missä -ihmiset eivät heitä tunteneet, kiintyivät katseet alinomaa heihin. Joe -oli yhtä kaunis poika kuin Genevieve tyttö, neitosen viehkeyttä korvasi -hyvin nuorukaisen voima ja Genevieven piirteitten ja ihon hienoutta -nuorukaisen miehekkyys ja jäntevyys. Joen katse oli suora, hänen -raikasvärisillä kasvoillaan oli melkein ylevä ilme ja hänen silmänsä -olivat siniset ja avoimet; siksipä hän kiinnittikin itseensä monen -naisen katseet, naisten, joilla oli paljoa korkeampi yhteiskunnallinen -asema kuin hänellä. Mutta hän ei lainkaan huomannut noita katseita ja -äidillisiä viettejä, vaikka Genevieve olikin herkkä ne näkemään ja -ymmärtämään, ja Genevieven valtasi silloin aina tuskansekainen hurja -riemu siitä, että Joe oli hänen ja että hän hallitsi Joea. Sensijaan -Joe kyllä huomasi miesten Genevieveen kohdistuvat silmäykset ja ne -oikein suututtivat häntä. Nämäkin silmäykset Genevieve huomasi ja -ymmärsi paremmin kuin Joe aavistikaan. - - - - -III. - - -Genevieve pisti jalkaansa Joen kevyet ja sirot kengät, nauraen yhteen -ääneen Lottien kanssa, joka kumartui kääntämään housunlahkeita. Lottie -oli Joen sisar ja tiesi salaisuuden. Hän se sai Joen äidin -houkutelluksi lähtemään vierailulle, niin että he saivat mielin määrin -toimia. He menivät keittiöön, jossa Joe odotti. Hänen kasvonsa -kirkastuivat, kun hän meni Genevieveä vastaan, ja rakkaus loisti -peittelemättä hänen katseestaan. - -"Kohota nyt vähän liepeitä, Lottie", käski Joe. "Minulla ei ole aikaa -hukata. Kas noin, jo riittää. Ei näet tarvita muuta kuin että -housunlahkeet näkyvät. Päällystakki peittää muun osan. Katsokaapa nyt, -miten se sopii." - -"Lainasin sen Chrisiltä; hän on tavattoman innostunut urheilija -- -pieni, mutta -- oi; niin! --" jatkoi hän auttaen Genevieveä vetämään -ylleen päällystakin, joka valui hänen kantapäihinsä asti ja joka sopi -hänelle, niinkuin se olisi ollut mitan mukaan tehty. - -Joe pani lakin hänen päähänsä ja käänsi ylös kauluksen, joka oli -tavattoman korkea, niin että se ulottui lakin reunaan asti, peittäen -siten kokonaan tukan. Kun Joe pani kauluksen edestä nappiin, peittivät -sen päät Genevieven posket, leuka ja suu peittyivät täydellisesti, ja -tarkkaan katsoen olisi vain voinut hämärästi huomata silmät ja vielä -hämärämmin nenän. Genevieven astuessa huoneen poikki tulivat -housunlahkeet vain päällystakinliepeiden liikahdellessa näkyviin. - -"Kas noin, siinä on vilustunut urheilija, joka pelkää vilustuvansa -vielä lisää", nauroi nuorukainen tarkastellessaan ylpeänä työtään. -"Paljonko sinulla on rahaa? Minä lyön vetoa kymmenen kuutta vastaan. -Asetutko kuuden puolelle?". - -"Kuka on kuuden puolella", kysyi Genevieve. - -"Ponta tietysti", tiuskasi Lottie hieman ynseästi, ikäänkuin siitä -olisi voinut olla hetkenkään epäilystä. - -"Niin tietysti", sanoi Genevieve lempeästi, "minähän en tiedä paljon -niistä asioista". - -Lottie vaikeni tällä kertaa, mutta hänen kasvonsa ilmaisivat, että hän -oli jälleen loukkaantunut. Joe katsoi kelloansa ja sanoi, että oli aika -lähteä. Lottie kietasi käsivartensa Joen kaulaan ja suudella moiskautti -häntä suulle. Hän suuteli myös Genevieveä ja saattoi heitä sitten -portille, veljen pitäessä kättään hänen vyötäisillään. - -"Mitä tarkoittaa kymmenen kuutta vastaan?" kysyi Genevieve heidän -astuntansa kaikuessa kylmässä ulkoilmassa. - -"Että minä olen kymmenen puolella, se jota pidetään parempana", vastasi -Joe. "Että joku katsojista lyö vetoa minun voitostani kymmenen dollaria -kuutta dollaria vastaan, jonka summan joku toinen lyö vetoa siitä, että -minä häviän." - -"Mutta jos kaikki pitävät sinua parempana ja uskovat sinun voittavan, -niin kuinka kukaan lyö vetoa sinua vastaan?" - -"Sepä juuri tekeekin nyrkkeilykilpailut erikoisiksi -- mielipiteiden -erilaisuus", sanoi Joe nauraen. "Sitäpaitsi voi aina sattua tilaisuus -antaa onnistunut isku, aivan sattumalta. Paljon onnenkauppaa", sanoi -hän totisena. - -Genevieve painautui häntä vasten, pitäen hänestä kiinni, ikäänkuin -suojellakseen häntä, mutta Joe nauroi varmana asiastaan. - -"Maltapa, niin saat nähdä. Mutta älä pelästy alussa. Ensimäiset erät -ovat vähän hurjia. Se on Pontan vahva puoli. Hän on hurja mies, hän -käyttää kaikenlaisia iskuja -- hän on kuin hirmumyrsky -- ja hän -voittaa vastustajansa jo ensi erien aikana. Hän on voittanut monta -itseään taitavampaa ja parempaa miestä. Minun on silloin vain -kestettävä se kaikki, sillä silloin alkaa hän olla kuitti. Sitten alkaa -minun vuoroni ahdistaa häntä. Katsoppas vaan! Saat nähdä, kun käyn -hänen kimppuunsa, niin minä en laskekaan häntä käsistäni." - -He tulivat pimeässä kadunkulmassa sijaitsevan talon kohdalle, joka -ilmeisesti näytti olevan jonkun urheiluseuran huoneusto, mutta joka -todellisuudessa olikin aiottu poliisijärjestyksen mukaisia -ammattikilpailuja varten. Joe jättäytyi jonkun verran Genevievestä ja -he astuivat erikseen eteiseen. - -"Pidä aina kädet taskussa", varoitti Joe, "niin kaikki käy hyvin. Pari -minuttia vain." - -"Tämä tässä kuuluu seuraani", sanoi Joe ovenvartijalle, joka puheli -poliisin kanssa. - -Molemmat miehet tervehtivät häntä tuttavallisesti kiinnittämättä -huomiota hänen seuralaiseensa. - -"He eivät huomanneet mitään; ei kukaan tule huomaamaankaan", vakuutti -Joe heidän astuessaan portaita toiseen kerrokseen. "Ja jos joku -huomasikin jotain, niin ei hän tuntisi sinua ja hän olisi vaiti minun -takiani. Käydään sisään tästä!" - -Hän pyöräytti Genevieven pieneen konttorimaiseen huoneeseen jättäen -hänet istumaan tomuiselle, rikkinäiselle tuolille. Hetkisen kuluttua -hän palasi pitkä kylpyviitta yllään ja kangaskengät jalassa. Genevieve -nojautui väristen häntä vastaan ja Joe kietoi kätensä hellästi hänen -vyötäisilleen. - -"Kaikki käy hyvin, Genevieve", sanoi hän rohkaisevasti. "Olen -järjestänyt kaiken. Ei kukaan tule huomaamaan." - -"Joe, sinun tähtesihän minä", sanoi Genevieve. "Itsestäni en välitä. -Sinun tähtesihän minä olen levoton." - -"Et välitä itsestäsi! Minä kun luulin sinun itsesi tähden pelkäävän!" - -Hän katsoi Genevieveen ihmeissään, sillä naisen ihmeellisyys valtasi -hänet yliluonnollisemmin kuin koskaan ennen, ja hän oli kuitenkin jo -nähnyt paljon ihmeellisiä naisellisia ominaisuuksia Genevievessä. Hän -oli hetkisen sanatonna, sitten hän sopersi: - -"Tarkoitatko minua? Etkö välitä siitä, mitä ihmiset sanovat? Etkö -mitään -- et mistään?" - -Pari kovaa nakutusta ovelle ja vielä kovempi ääni: "Alahan joutua, -Joe!" palautti hänen ajatuksensa edessä oleviin tapahtumiin. - -"Pian, vielä viimeinen suudelma, Genevieve", kuiskasi hän miltei -pyhästi. "Tämä on viimeinen kilpailuni, ja nyt, kun sinä olet -katsomassa, minä ottelen uljaammin kuin koskaan ennen." - -Samassa, Joen suudelman vielä kuumottaessa huulilla, hän huomasi -olevansa nuorten miesten tungoksessa, missä kukaan ei näyttänyt -vähääkään välittävän hänestä. Useat olivat riisuneet takkinsa ja -käärineet paidanhihansa ylös. He tulivat saliin takaoven kautta, -muodostaen yhä tilapäisiä ryhmiä ja siirtyen sitten hitaasti -sivukäytävää myöten eteenpäin. - -Sali, joka teki latomaisen vaikutuksen, oli tupaten täynnä väkeä ja -huonosti valaistu. Savun sekainen ilma teki kaiken oudonnäköiseksi -Genevieve oli melkein tukehtua. Pojat kaupittelivat kimakasti huutaen -ohjelmia ja soodavettä matalien miesäänten sorinan säestäminä. -Genevieve kuuli, kuinka joku löi vetoa Joe Flemingin puolesta kymmenen -kuutta vastaan. Ääni kuului yksitoikkoiselta hänestä, vieläpä -toivottomalta, ja häntä puistatti äkkiä. Hänen Joeaan vastaan jokainen -pelkäsi lyödä vetoa. - -Ja häntä puistatti yhä edelleen. Hänen tunkeutuessaan tuonne miesten -pesään, johon naiset eivät koskaan tulleet, sai romantillisen -seikkailun ajatus hänen verensä voimakkaasti kiehahtamaan -- siinä oli -jotakin tuntematonta, salaperäistä, kauheaa. Ja taas häntä puistatti. -Se oli ainoa kerta hänen elämässään, jolloin hän oli menetellyt tällä -tavoin. Ensi kerran hän oli astumassa niiden rajojen yli, jotka -hirmuvaltiaista ankarin, työväen yleinen mielipide oli asettanut. Hän -pelkäsi nyt itsensä tähden, vaikka hän juuri vast'ikään oli ajatellut -vain Joea. - -Ennenkuin hän huomasikaan, oli hän ehtinyt salin etuosaan, ja viidellä -kuudella askeleella oli hän tullut pieneen pukuhuoneeseen. Se oli niin -täynnä väkeä, että oli vaikea hengittää -- miehiä, joiden Genevieve -päätteli ottavan minkä milläkin tavoin osaa kilpailun järjestämiseen. -Täällä hän kadotti näkyvistään Joen. Mutta ennenkuin pelko -varsinaisesti sai hänet valtaansa, sanoi eräs nuorukaisista töykeästi: -"Seuratkaa minua", ja kun hän katsahti taakseen, huomasi hän erään -toisen miehen seuraavan häntä. - -He tulivat jonkinlaiselle korokkeelle, johon mahtui kolme riviä miehiä. -Nyt hän näki ensimäisen kerran nelikulmaisen nyrkkeilylavan. Hän oli -sen tasalla ja niin lähellä sitä, että hän olisi voinut kurottamalla -koskettaa sen köysiä. Lavan hän huomasi olevan peitetyn paksuksi -täytetyllä matolla. Lavan takana ja sen molemmilla sivuilla hän näki -ikäänkuin usvan läpi huoneen olevan täynnä väkeä. - -Pukuhuone, josta hän oli tullut, oli lavan nurkan kohdalla. -Pujottautuen vaivaloisesti oppaansa jälessä miesten tuolirivien lomitse -astui hän salin taustan poikki, tullen samanlaiseen pukuhuoneeseen -lavan toisen nurkan kohdalla. - -"Olkaa nyt hiljaa ja odottakaa tässä, kunnes tulen noutamaan teitä", -neuvoi hänen oppaansa, osoittaen huoneen seinässä olevaa -tähystysreikää. - - - - -IV. - - -Genevieve riensi tähystysreiän luo, jolloin hän näki lavan aivan -edessään. Hän saattoi nähdä sen kokonaan, mutta yleisöstä -vain osan. Lavaa valaisi kirkkaasti joukko katosta riippuvia -patenttikaasulamppuja. - -Ensimäisen rivin miesten, joiden ohi hän oli tungeksinut, hän päätteli -olevan keskikaupungin sanomalehtien reporttereja, sillä heillä oli -kynät ja paperia edessään. Joku heistä pureskeli kumia. Kahdella -seuraavalla tuolirivillä heidän takanaan hän huomasi palosotilaita -läheiseltä paloasemalta ja muutamia virkapukuisia poliiseja. Keskellä -ensimäistä riviä, reportterit kummallakin puolellaan, istui nuori -poliisimestari. Genevieve hämmästyi nähdessään lavan toisella puolella -herra Clausenin. Siinä hän istui, hän, tuo punaposkinen ja -valkohapsinen vanhus vakavana, lähellä lavan köysiaitaa. Vähän etempänä -samalla eturivillä hän huomasi Silversteinin, jonka kuihtuneet kasvot -hehkuivat odotusta. - -Samassa kajahti joku eläköönhuuto: muutamia nuorukaisia tuli -paitahihasillaan sisään kantaen vesisankkoja ja pyyhkeitä; he -pujahtivat köysien välitse ja menivät huoneen poikki siihen nurkkaan, -joka oli vinottain vastapäätä Genevieveä. Eräs heistä istuutui -jakkaralle, nojautuen köysiä vasten. Genevieve näki, että hänen -säärensä olivat paljaat, että hänellä oli kangaskengät jalassa ja -paksu, ruumiinmukainen valkoinen ihonuttu yllään. Sillä välin oli -toinen joukko asettunut Genevieveä lähinnä olevaan nurkkaan. Vielä -kovemmat eläköönhuudot kiinnittivät hänen huomionsa siihen, ja silloin -hän näki Joen istuvan jakkaralla, kylpypuku vielä yllään, lyhyet, -kastanjanruskeat kiharat tuskin metrin päässä hänestä. - -Mustapukuinen nuori mies, jolla oli pörröinen tukka ja luonnottoman -korkea kaulus kaulassa, astui keskelle lavaa, kohotti kätensä ja -lausui: "Herrat tekevät hyvin ja keskeyttävät tupakoimisen." - -Hänen kehoitukseensa kuului vastaukseksi tyytymätöntä mutinaa ja -vihellystä, ja Genevieve huomasi harmikseen, ettei kukaan lakannut -tupakoimasta. Herra Clausen piti kehoitusta lausuttaessa palavaa -tulitikkua hyppysissään ja sytytti sitten levollisesti sikarinsa. -Genevieve tunsi vihaavansa häntä sillä hetkellä. Kuinka saattoi hänen -Joensa kilpailla sellaisessa ilmassa? Hän voi tuskin hengittää -itsekään, ja hän sai kuitenkin istua. - -Kuuluttaja astui Joen luo. Tämä nousi seisomaan. Hänen kylpyviittansa -valahti alas ja hän astui keskelle lavaa ilman muuta vaatetusta kuin -matalat kangaskengät ja kapea valkoinen lanneverho. Genevieve loi -katseensa alas. Hän istui yksinään, kenenkään näkemättä, mutta hänen -kasvonsa hehkuivat häpeästä, kun hän näki sulhasensa alastoman -kauneuden. Ja sittenkin hän katsoi uudelleen, rikollisesti, sen riemun -tähden, jota hän tunsi katsoessaan mitä hän piti syntisenä katsoa. Sen -väristyksen, jota hän tunsi ruumiissaan ja hänen olemuksensa -pyrkimyksen lähestyä Joea, täytyi olla syntistä. Mutta se oli suloista -syntiä eikä hän kieltänyt sitä silmiltään. Turhaan yleinen mielipide -painosti häntä. Hänessä asuva pakana, perinnäissynti, koko hänen -luontonsa yllytti häntä. Kaikkien esiäitien kuiskaukset tunkeutuivat -hänen ytimiinsä asti ja syntymättömien lasten huudot soivat hänen -korvissaan. Mutta tästä hän ei tiennyt mitään. Hän tiesi vain, että se -oli syntiä ja hän kohotti ylpeänä päänsä, päättäen häikäilemättä, -suuren kapinallisen kuohahduksen vallassa, tehdä syntiä äärimmäisyyteen -saakka. - -Hän ei ollut koskaan ajatellut vaatteitten kätkemää ruumiin muotoa. -Muilla ruumiin osilla kuin käsillä ja kasvoilla ei ollut mitään -merkitystä hänen sielunelämälleen. Hän oli pukusivistyksen lapsi ja hän -arvosteli ruumiin muotoja puvun mukaan. Miessuku oli hänen tajunnassaan -puettujen kaksijalkaisten suku, joilla oli kädet, kasvot ja tukan -peittämä pää. Kun hän ajatteli Joea, niin se Joe, jonka hän näki -sielussaan, oli puettu Joe, jolla oli tyttömäiset posket, siniset -silmät ja kihara tukka, mutta hänellä oli vaatteet yllään. Ja tuossa -hän nyt seisoi miltei alastonna, jumalaisena, häikäisevässä valossa. -Hän ei ollut koskaan käsittänyt Jumalan muotoa muuten kuin udun -ympäröimäksi alastomuudeksi, ja tämä mielleyhtymä oli hämmästyttävä. -Hänen syntinsä tuntui hänestä ikäänkuin pyhyyden häpäisemiseltä ja -jumalanpilkalta. - -Hänen väreissä harjaantunut kauneusaistinsa meni yli oman kehityksensä -rajojen, paljastaen hänelle tässä sekä kauneutta että ihmettä. Hän oli -aina pitänyt Joen ulkomuodosta, mutta hän oli huomannut vain -vaatteitten ulkonäön ja hän oli uskonut tuon miellyttävyyden johtuvan -hänen siististä ja aistikkaasta pukeutumistavastaan. Hän ei ollut -koskaan aavistanut, että tuollaista piilisi puvun alla, se häikäisi -hänen silmiään. Joen iho oli valkea kuin naisen, mutta se oli vielä -paljon hienompi, eikä mikään surkastunut karvapeite häirinnyt sen -hohtavaa valkoisuutta. Sen hän huomasi, mutta kaikki muu, piirteiden -täydellinen kauneus, voima ja kehittynyt lihasto miellytti häntä hänen -tietämättään miksi. Siinä oli jotakin puhdasta ja viehättävää. Hänen -kasvonsa olivat kuin kohokuva-jalokivi ja suun avautuessa hymyyn ne -saivat poikamaisen ilmeen. - -Hän hymyili astuessaan yleisön eteen ja kuuluttajan laskiessa kätensä -hänen olkapäälleen ja sanoessa: "Joe Fleming, West Oaklandin ylpeys." - -Syntyi eläköönhuutojen ja kättentaputusten myrsky, ja Genevieve kuuli -ihastuksen huudahduksia "Terve Joe!" Miesten voimakkaat äänet -kaiuttivat sitä lakkaamatta. - -Joe palasi nurkkaansa. Hän ei ollut koskaan näyttänyt Genevievestä niin -vähän taistelijalta kuin nyt. Hänen silmänsä olivat liian lempeät, -niissä ei ollut enempää kuin kasvoissakaan hituistakaan eläimellistä, -kun taas ruumis näytti liian heikolta, puhumattakaan hienosta, -kirkkaasta ihosta ja kasvojen poikamaisesta, hyvänsävyisestä ja -älykkäästä ilmeestä. Genevievellä ei ollut asiantuntijan silmää -huomaamaan rinnan laajuutta, isoja sieraimia, laajenevia keuhkoja ja -hienon ihon verhoamia lihaksia -- voimakätköjä, joissa piili -täydellinen hävityskoneisto. Hänestä Joe oli dresdeniläisen -posliiniesineen kaltainen, jonka ensimäinen kova kosketus rikkoisi ja -jota sentähden piti käsitellä hellävaroin. - -John Ponta, jonka yltä kaksi hänen apuriaan oli vetäen ja kiskoen -riisunut valkoisen ihokkaan, astui keskelle lavaa. Kun Genevieve katsoi -häneen, valtasi hänet kauhistus. Siinä oli ammattinyrkkeilijä -- eläin, -jonka otsa oli vain yksi ainoa viiva, ja jolla oli kiiluvat silmät -tummien, tuuheitten kulmakarvojen alla, litteä nenä, paksut huulet ja -äreännäköinen suu. Hänellä oli jykevä alaleuka, paksu niska, ja hänen -lyhyt, suora tukkansa muistutti hänen mielestään sian selkäharjaksia. -Siinä oli karkeutta ja eläimellisyyttä -- villi, alkuperäinen, julma -olento. Hän oli mustaihoinen ja hänen ruumiinsa oli karvan peittämä, -joka rinnalla ja hartioilla oli tiheää ja takkuista kuin koiralla. -Hänellä oli laaja rinta, vahvat sääret ja suuret, mutta muodottomat -lihakset. Hänen lihaksensa olivat kuin paksuissa solmuissa ja hän oli -läpeensä kyhmyinen ja pakurainen mies, jonka ylenmääräinen voima oli -syntynyt kauneuden kustannuksella. - -"John Ponta, West Bayn urheiluklubin edustaja", sanoi kuuluttaja. - -Paljon heikommat eläköönhuudot tervehtivät häntä. - -Salintäyttävä yleisö suosi ilmeisesti Joea. - -"Iske kiinni ja syö hänet, Ponta! Syö hänet!" kuului huuto keskellä -hiljaisuutta. - -Se otettiin vastaan pilkallisin huudoin ja murinalla. Huomautus ei -miellyttänyt nähtävästi Pontaa, sillä hän väänsi palatessaan nurkkaansa -äreännäköisesti suutaan, murahtaen puoliääneen. Hänessä oli liiaksi -alkuihmistä herättääkseen väkijoukon ihastusta. Se inhosi häntä -vaistomaisesti. Hän oli eläin, ilman älyä ja sielukkaisuutta, -aikaansaaden vain uhkaavan ja pelottavan tunnelman, samoin kuin tiikeri -ja käärme, jotka sentähden sopivat paremmin pidettäviksi häkin ristikon -takana kuin liikkumaan vapaina. - -Hän tunsi, että yleisöllä ei ollut mieltymystä häneen. Hän oli kuin -vihollistensa keskellä oleva eläin ja hän käännähteli tuijottaen heihin -vihaisin katsein. Pienikokoinen Silverstein, joka riemuissaan huusi -Joen nimeä, hätkähti nähdessään Pontan tuiman katseen, kipertyen kokoon -ikäänkuin ankarassa kuumuudessa, ja ääni tukahtui hänen kurkkuunsa. -Genevieve näki tuon äänettömän kohtauksen, ja kun Pontan katse hitaasti -kiersi piirin vihollistensa joukossa kohdaten hänenkin katseensa, -lyyhistyi hänkin hätkähtäen kokoon. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli -tuo katse sivuuttanut hänet, kohdistuen pitkäksi ajaksi Joeen. Hänestä -näytti, että Ponta nosti sisuaan. Tämän tuima katse kohtasi Joen -poikamaisen lempeät kasvot, jotka kuitenkin samassa kävivät totisiksi. - -Ohjaaja saattoi keskelle lavaa kolmannen miehen, nuorukaisen, jolla oli -miellyttävät kasvonpiirteet ja joka oli paitahihasillaan. - -"Eddy Jones, joka tulee esiintymään kisatuomarina tässä ottelussa", -sanoi hän. - -"Terve, Eddy!" kajauttivat miehet hyvähuutojen joukkoon, josta -Genevieve huomasi, että tämäkin oli suosiossa. - -Avustajat auttoivat kumpaakin miestä vetämään kintaat käsiinsä, jolloin -eräs Pontan avustajista kävi tarkastamassa Joen kintaita, ennenkuin ne -joutuivat hänen käsiinsä. Tuomari kutsui heidät keskelle lavaa. -Avustajat seurasivat mukana, muodostaen pienen joukon; Joe ja Ponta -asettuivat vastatusten, tuomari keskelle ja avustajat, pää -etukumarassa, nojasivat käsin toistensa hartioihin. Kisatuomari puhui -ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti. - -Sitten joukko hajautui. Ohjaaja astui taas etualalle. - -"Joe Flemingin paino on satakaksikymmentäkahdeksan", sanoi hän; "John -Pontan sataneljäkymmentä [Englannin naulaa]. He nyrkkeilevät niin kauan -kuin toinen käsi on vapaana ja pitävät itse huolen irtaantumisestaan. -Yleisö muistakoon, että otellaan ratkaisuun saakka. Tässä huoneustossa -ei suoriteta ratkaisemattomia otteluita." - -Hän pujahti köysien lomitse ja hyppäsi lavalta lattialle. Nurkissa -syntyi vilkasta liikettä avustajien poistuessa köysien lomitse -jakkaroineen ja sankkoineen. Lavalle jäivät ainoastaan molemmat -nyrkkeilijät ja kisatuomari. - -Kello soi. Molemmat miehet astuivat nopein askelin keskelle lavaa. He -ojensivat oikean kätensä, vilaukselta koskettaen toisiaan muodolliseksi -tervehdykseksi. Samassa Ponta alkoi vimmatusti jaella iskuja oikealle -ja vasemmalle, mutta Joe vältteli hypähtämällä taaksepäin. Kuin nuoli -syöksyi Ponta hänen jälkeensä ja hänen päällensä. - -Ottelu oli alkanut. Genevieve puristi toista kättään rintaansa vasten -ja odotti. Häntä hämmästytti Pontan äkillinen ja hurja hyökkäys ja -hänen antamiensa iskujen paljous. Hänestä tuntui, että Joe oli varmasti -tuhon oma. Aika ajoin hän ei voinut nähdä Joen kasvoja, niitä kun -pimitti sikin sokin vilahtelevat kintaat. Mutta hän kuuli kajahtavat -iskut, ja joka iskun läjähtäessä hän tunsi vatsassaan kivun tunteen. -Hän ei tiennyt, että se, mitä hän kuuli, oli kintaan iskua kinnasta tai -olkapäätä vasten, ja ettei mitään vahinkoa tapahtunut. - -Hän oivalsi äkkiä, että ottelussa oli tapahtunut käänne. Molemmat -miehet pitivät toisiaan lujassa syleilyssä; iskuja ei annettu -ollenkaan. Hän huomasi sen siksi, mitä Joe oli nimittänyt hänelle -painiskeluksi. Ponta ponnisteli vapautuakseen, mutta Joe piti kiinni. -Kisatuomari huusi: "Irti!" Joe koetti päästä pakoon, mutta Ponta sai -toisen kätensä vapaaksi ja Joe ryntäsi uudelleen syliksi välttääkseen -iskun. Mutta tällä kertaa Genevieve huomasi, että Joe painoi kintaansa -Pontan suuta ja leukaa vasten, ja kun tuomari toistamiseen huusi: -"Irti", työnsi Joe vastustajansa päätä taaksepäin ja hyppäsi vapaaksi. - -Muutaman silmänräpäyksen ajan voi Genevieve esteettömästi nähdä -sulhasensa. Vasen jalka vähän eteenpäin asetettuna ja polvet hiukan -koukussa, oli Joe eteenpäin kumartuneena, pää vedettynä syvälle -hartioitten väliin, joten ne suojelivat sitä. Kädet olivat koukussa -eteenpäin nostettuina, valmiina sekä hyökkäykseen että puolustukseen. -Kaikki hänen lihaksensa olivat jännitettyinä ja hänen liikkuessaan -saattoi Genevieve nähdä niiden paisuvan, vääntyvän ja liikkuvan -valkoisen ihon alla, ikäänkuin ne olisivat olleet eläviä olentoja. - -Mutta taas Ponta ryntäsi hänen kimppuunsa ja Joe sai panna kaikkensa -kestääkseen. Hän kyykistyi vielä vähän enemmän, veti ruumiinsa vielä -lujemmin kokoon ja suojeli itseään käsin, käsivarsin ja kyynärpäin. -Iskuja tuli satamalla ja Genevievestä näytti siltä kuin Joen päivät -olisivat luetut. Mutta iskut sattuivat hänen kintaisiinsa ja -hartioillensa ja niiden voimasta hän horjahteli eteen- ja taaksepäin -ikäänkuin myrskyn heiluttama puu, koko salin raikuessa riemuisista -hurraahuudoista. Vasta sitten Genevieve käsitti tämän suosionosoituksen -tarkoituksen, kun hän näki Silversteinin puoleksi seisomassa, -mielettömän onnellisena ja kuuli monesta kurkusta kajahtavan huudon -"hyvä, Joe!" Vasta sitten hän tajusi, että Joe selviytyisi hyvin, -sensijaan että hän olisi saanut kauhean selkäsaunan. Sitten hän -vapautui taas hetkiseksi kadotakseen jälleen näkyvistä Pontan hurjuuden -hirmumyrskyyn. - - - -V. - - -Kello soi. Genevievestä tuntui kuin taistelu olisi kestänyt puolisen -tuntia, vaikkakin hän tiesi Joen selostuksista sen kestäneen vain kolme -minuuttia. Samalla kun kello soi, olivat Joen apumiehetkin juosseet -nuoran alitse kiidättäen häntä omaan nurkkaansa nauttimaan hetkisen -lepoa. Eräs heistä istuutui kyyrylleen hänen jalkoihinsa ja hieroi -niitä kaikin voimin, pitäen niitä polviensa päällä. Joe istui -tuolillaan nurkkaan nojautuneena, pää hervotonna taaksepäin ja -käsivarret levällään köysien päällä helpoittaakseen siten -hengitystä. Suu ammollaan hengitti hän ilmaa keuhkoihinsa kahden -apumiehensä pyyheliinoilla huitoessa, samalla kuunnellen neljännen -apurinsa antamia neuvoja, jotka tämä lausui matalalla äänellä hänen -korvaansa, sillaikaa kun tämä siveli sienellä hänen kasvojaan, -olkapäitään ja rintaansa. - -Tuskin oli tämä kaikki vielä valmista (siihen oli mennyt vain muutamia -sekunteja) ennenkuin kello uudelleen soi, apumiehet pujahtivat -kapistuksineen köysien alitse, ja Joe ja Ponta astuivat toisiaan -vastaan keskelle näyttämöä. Genevieve ei voinut uskoa, että minuutti -olisi voinut olla niin lyhyt. Hetken aikaa hän oli jo vakuutettu siitä, -että lepoaikaa oli lyhennetty, ja epäili jotakin, itsekään tietämättä -oikein mitä. - -Ponta alkoi jaella iskujaan molemmilla käsillään yhtä suurella raivolla -kuin ennenkin, ja vaikka Joe kykenikin väistämään iskut, olivat ne -silti niin voimakkaita, että hän lensi useita askeleita taaksepäin. -Yhdellä hyppäyksellä, kuin tiikeri, oli Ponta hänen perässään. -Koettaessaan vaistomaisilla liikkeillä säilyttää tasapainoansa oli Joe -paljastanut itsensä ojentaessaan toista kättänsä ja kohottaessaan -päätänsä olkapäitten suojasta, Ponta, joka oli seurannut varjona hänen -jälessään, oli juuri antamaisillaan pelottavan iskun hänen suojattomaan -leukaansa. Joe kumartui eteen ja samalla alaspäin, joten Pontan -nyrkki melkein hipasi hänen takaraivoaan. Kun Joe ojentautui -puolustusasennostaan, oli Pontalla valmiina vasemman käden isku, joka -olisi heittänyt hänet köysiä vasten. Jälleen oli hän pienen murto-osan -sekuntia Pontaa nopeampi ehtien kumartumaan alas. Pontan isku kosketti -hänen olkapäätään kimmahtaen ohi tyhjään ilmaan. Samalla antoi Ponta -oikealla nyrkillään suoran iskun, joka jälleen, kun Joe taas kumartui -ja heti tarttui syliksi, vain hipaisi häntä. - -Genevieve päästi helpoituksen huokauksen, hänen lihastensa jännitys -laukesi ja hänet valtasi omituinen raukeus. Katsojat hurrasivat aivan -kuin mielettömät. Silverstein nousi seisomaan, kirkui ja heilui, -käyttäytyi aivan kuin mielipuoli. Vieläpä herra Clausenkin innostui -huutamaan ihastustaan vierustoverinsa korvaan. - -"Syli" aukaistiin, ja ottelu jatkui edelleen. - -Joe väisteli ja peräytyi pyörien ympäri lavaa ja koettaen parhaansa -mukaan vältellä pyörremyrskyn tavoin hänen päällensä satelevia iskuja. -Harvoin kykeni hän itse antamaan iskun. Sillä Ponta oli nopea -huomaamaan ja hän kykeni yhtä hyvin puolustautumaan kuin -hyökkäämäänkin, kun Joella sitävastoin ei ollut mitään mahdollisuuksia -toisen tavatonta tarmokkaisuutta vastaan. Hänen ainoa toivonsa oli, -että Ponta itse kuluttaisi voimansa loppuun. - -Genevieve alkoi ihmetellä, miksi hänen sulhasensa ei antanut yhtään -iskua. Häntä suututti; mieluummin hän olisi nähnyt sulhasensa vaativan -veristä kostoa tuolle pedolle, joka niin hänen kimpussaan oli -raivonnut. - -Hän oli tulemaisillaan kärsimättömäksi, kun Joelle yht'äkkiä sattui -tilaisuus iskuun vasten Pontan suuta. Isku oli erittäin voimakas. -Genevieve näki Pontan pään nytkähtävän taaksepäin ja veren punaavan -hänen huuliaan. - -Mutta isku ja katselijoiden hyvähuudot raivostuttivat vain Pontaa. Hän -syöksyi päälle kuin metsäpeto. Hänen entinen raivonsa ei ollut mitään -sen rinnalla, mikä nyt purkautui esiin. Ja toista tilaisuutta -samallaiseen iskuun ei Joelle tullut. Hänellä oli täysi työ -selviytyessään iskujen tulvasta, väistyen, kumartuen ja hakien suojaa -ja lykkäystä syleissä. Mutta syli ei ollut pelkkää turvaa ja lykkäystä. -Koko ajan täytyi huomiokyvyn olla äärimmilleen jännitettynä ja -irtautumiset syleilyistä olivat vieläkin vaarallisempia. Genevieve ei -malttanut olla vetämättä suutaan hieman hymyyn nähdessään, miten -omituisesti Joe näissä syleilyissä painautui vastustajansa ruumiiseen -kiinni, mutta syytä sellaiseen menettelyyn hän ei kuitenkaan huomannut, -ennenkuin erään kerran, kun Joe ei vielä ollut kerinnyt tarrautua -Pontaan kiinni, hänen vastustajansa nyrkki alhaaltapäin iskettynä -melkein hipaisi Joen leukaa. - -Myöhemmin erään toisen painiskelun aikana, kun Genevieven jännitys jo -oli asettunut ja hän jo helpoituksen tunteella oli tullut huomaamaan -sen turvan, jonka vastustajaan kietoutuminen Joelle toi, sai hän nähdä -Pontan, jonka leuka kurottautui Joen olan ylitse, antavan -vastustajalleen kammottavan iskun selkään munuaisten kohdalle. Katsojat -vavahtivat, mutta Joe kietoi äkkiä vastustajansa käsivarret estääkseen -iskun uusiintumisen. - -Kello soi jälleen, ja tuon lyhyeltä tuntuvan minuutin levon jälkeen -alkoi ottelu uudelleen. Se alkoi Joen nurkassa, sillä Ponta juoksi -suoraan lavan poikki Joen kimppuun. Joen iho oli punainen munuaisten -kohdalta, mihin isku oli sattunut. Tämä käsineen kokoinen läikkä -saattoi Genevieven sellaisen kauhun valtaan, että hän tuskin kykeni -silmiään siitä irroittamaan. Seuraavankin syleilyn aikana uusiintui -sama isku, mutta myöhemmin Joe vältti sen painamalla käsineensä Pontan -suuta vasten ja siten pitämällä hänen päätään taaksepäin taivutettuna. -Näin vältti hän nämä iskut, mutta siitä huolimatta onnistui Ponta vielä -kolme kertaa saman erän aikana iskemään häntä aina samaan arkaan -paikkaan. - -Kului vielä väliaika, ja vielä eräkin, Joen saamatta sen enempää -vammoja ja ilman että toiselta puolen Pontankaan voimat olisivat -vähenneet. Viidennen erän alussa oli Joe, joka oli sotkeutunut yhteen -nurkkaan, kyykistyvinään syliksi päästäkseen. Mutta juuri ennenkuin hän -ehti sen tehdä ja samassa silmänräpäyksessä kuin Ponta valmistautui -ruumiillaan vastaanottamaan Joen painautumisen itseään vasten, -vetäytyikin Joe hiukkasen taaksepäin ja upotti nyrkkinsä vastustajansa -suojattomaan vatsaan. Iskut olivat salamannopeita, niitä oli kaikkiaan -neljä ja ne iskettiin vuoronperään oikealla ja vasemmalla kädellä; ne -olivat niin voimakkaita, että Ponta horjahti ja hoiperteli taaksepäin -käsivarret puoleksi riippuen ja olkapäät eteenpäin painuneina. Näytti -siltä kuin hän olisi taittunut kaksinkerroin ja luhistunut kokoon. Ensi -silmäyksellä huomasi Joe hetken otollisuuden, hän iski Pontaa suoraan -vasten suuta ja antoi seuraavassa silmänräpäyksessä vielä sivuiskun -alaleukaan. Se meni kuitenkin sivu, sattuen sen sijaan poskeen ja -saattoi Pontan horjahtamaan sivulle. - -Läsnäolijat hyppäsivät pystyyn viimeistä miestä myöten ja alkoivat -kirkua kuin hullut. Genevieve kuuli huudettavan "Jo sai! Jo sai!" ja -hänestä tuntui niinkuin loppu olisi ollut käsissä. Hänkin oli -suunniltaan; lempeys ja hyväsydämisyys olivat kadonneet ja hän nautti -jokaisesta kamalasta iskusta, jonka hänen sulhasensa antoi. - -Mutta Pontan voimat olivat vieläkin otettavat laskuissa huomioon. Hän -oli ennen ahdistanut tiikerin tavoin Joea; nyt ahdisti Joe vuorostaan -tiikerinä häntä. Joe suuntasi uuden sivuiskun Pontan alaleukaan, mutta -Ponta, joka nyt jo oli sielun ja ruumiin voimiensa herra, kumartui ja -vältti iskun. Joen nyrkki halkoi tyhjää ilmaa ja hänen iskunsa oli niin -voimakas, että hän lennähti ympäri ja kääntyi sivuttain. Samassa antoi -Ponta vasemmalla kädellään iskun. Se sattui Joen suojattomaan kaulaan. -Genevieve näki sulhasensa käsien vaipuvan sivuille, samalla kun hänen -ruumiinsa kohosi ilmaan, lensi nurinniskoin taaksepäin ja putosi -rentona lattialle. Kisatuomari kumartui hänen ylitsensä ja alkoi laskea -sekunteja, heilauttaen joka sekunnilla oikeaa kättään. - -Kuolon hiljaisuus vallitsi katsomossa. Ponta oli puolittain kääntynyt -yleisöön ottaakseen vastaan hänelle kuuluvat käsientaputukset, mutta -sai osakseen vain tämän kylmyyden, haudanhiljaisuuden. Hän raivostui. -Se oli vääryyttä. Ainoastaan hänen vastustajansa sai suosionosoituksia --- antoipa hän sitten iskun tai vain vältti sellaisen; hän Ponta, joka -oli johtanut ottelua alusta saakka, ei ollut saanut osakseen yhtään -kehoituksen sanaa. - -Hänen silmänsä liekehtivät, kun hän kääntyi pois ja syöksyi lattialla -pitkänään makaavan vihollisensa luo. Hän kumartui hänen viereensä oikea -käsi taaksepäin vedettynä ja valmiina antamaan musertavan iskunsa heti, -kun Joe yrittäisi nousta. Tuomari, joka yhä edelleen seisoi -kumartuneena Joen ylitse ja laski oikealla kädellään, sysäsi Pontan -syrjään vasemmallaan. Tämä edelleen eteenpäin kumartuneena kiersi -ympärinsä, ja tuomari seurasi mukana, aina vain torjuen hänet takaisin -ja pysyttäytyen hänen ja hänen kaatuneen vastustajansa välillä. - -"Neljä -- viisi -- kuusi", laski erotuomari ja Joe kierähti kasvoilleen -ja teki heikon yrityksen päästäkseen polvilleen. Se onnistuikin, ja sen -jälkeen hän, seisoen toisen polvensa varassa nojasi käsillään molemmin -puolin lattiaan ja koukisti toista jalkaansa ylös noustakseen. "Älä -nouse ennen aikojasi! Älä nouse ennen aikojasi!" kuului tusina ääniä -yleisön joukosta. - -"Jumalan tähden, ei ennen yhdeksää!" huusi eräs Joen apumiehistä -varoittaen lavan reunalta. Genevieve silmäsi nopeasti häneen ja -huomasi, että tuon nuoren miehen kasvot olivat vääntyneet ja kalpeat ja -että hänen huulensa vaistomaisesti liikkuivat seuraten tuomarin -luvunlaskua. - -"Seitsemän -- kahdeksan -- yhdeksän --" kuuluivat sekunnit. Yhdeksäs -sekunti oli jo laskettu ja kulunut, kun erotuomari viimeisen kerran -sysäsi Pontan syrjään, ja Joe oli jälleen jaloillaan, heikkona, -väsyneenä ja voimatonna, mutta levollisena ja hyvin kylmäverisenä. -Ponta syöksyi hänen kimppuunsa tavattomalla raivolla suunnaten hänen -leukaansa iskun alhaaltapäin ja samalla toisenkin, suoran iskun. Mutta -Joe vältti molemmat, samoin kumartumalla kolmannenkin, ja neljännen -hyppäämällä syrjään, ajautuen sitten takaperin nurkkaan hirmumyrskyn -tapaisen iskutulvan ahdistamana. Hän oli hyvin heikko. Paikallaan -seisoessaan hän horjui ja huojui edes takaisin. Hänen selkänsä nojasi -köysiaitaan, enempi peräytyminen oli mahdotonta. Ponta pysähtyi -hetkiseksi ikäänkuin varmistuakseen asiastaan, sitten hän teki -valeliikkeen vasemmalla kädellään ja iski oikealla voimainsa takaa. -Mutta Joe kumartui samassa alas ja tarttui syliksi, ja oli siten -hetkiseksi pelastettu. - -Ponta ponnisti äärimmilleen päästäkseen irti. Hän halusi lopettaa -vastustajansa, joka oli jo menehtymäisillään. Mutta Joe piti henkensä -edestä kiinni, ja heti kun toinen riuhtaisi itsensä irti jostakin -otteesta, tarttui hän uudelleen kiinni jollakin toisella tavalla! -"Irti", komensi tuomari. Joe piti entistä lujemmin kiinni. "Irroittakaa -hänet! Mitä h--iä te ajattelette, kun ette irroita häntä?" läähätti -Ponta tuomarille. Tämä huusi jälleen: "IrtiI" Joe ei ollut -kuulevinaankaan, sillä hän tiesi sangen hyvin, että hänellä oli siihen -oikeus. Joka sekunnilla, niinkauvan kuin "painiskelua" kesti, palasivat -hänen voimansa yhä enemmän, hänen aivonsa selvisivät ja usva hänen -silmistään katosi. Erä oli vasta alussaan ja keinolla millä hyvänsä -olisi hänen koetettava kestää se loppuun saakka eli lähes kolme -minuuttia. - -Kisatuomari tarttui kumpaistakin olkapäistä kiinni molemmilla -käsillään, eroitti heidät väkisin toisistaan ja astui heidän väliinsä -työntäen heitä taaksepäin, eroittaakseen heidät täydelleen toisistaan. -Samassa silmänräpäyksessä kun Ponta oli vapaa, juoksi hän Joen -kimppuun, aivan kuin villi peto, joka heittäytyy saaliinsa niskaan. -Mutta Joe asettui puolustusasentoon, vältti iskut ja tarttui syliksi. -Jälleen työskenteli Ponta täysin voimin päästäkseen irti, mutta Joe -piti häntä kiinni voimiensa takaa, ja tuomarin täytyi erottaa heidät. -Vielä kerran Joe pelastui käymällä syliksi. - -Genevieve huomasi, että sylissä Joe oli turvassa iskuilta -- miksi -sitten ei palkintotuomari antanut hänen olla siinä? Se oli julmaa. -Sellaisena hetkenä hän suorastaan vihasi tuota iloista Eddy Jones'ia, -ja vihoissaan hän nousi jo puolittain seisomaan, pusertaen vihoissaan -kätensä niin lujasti nyrkkiin, että kynnet tunkeutuivat lihaan. Erän -loppuosa oli yhtämittaisia syliä ja niiden aukomisia. Ponta ei kyennyt -antamaan vastustajalleen viimeistä musertavaa iskua. Voimattomana hän -riehui kuin mielipuoli avuttoman, melkeinpä voitetun vihollisensa -kimpussa. Yksi ainoa isku vain, yksi ainoa isku, ja sitä hän ei kyennyt -antamaan! Joen kylmäverisyys ja tottumus pelasti hänet. Puoleksi -pökerryksissä ja kauttaaltaan vavisten hän tarttui aina kiinni -vastustajaansa ja piti hänestä kiinni, samalla kun hänen uupuneet -voimansa palasivat takaisin. Raivoissaan ja kykenemätönnä antamaan -vastustajalleen ratkaisevaa iskua, näytti kerran siltä kuin Ponta olisi -aikonut nostaa vastustajansa ilmaan ja paiskata hänet maahan. - -"Miksi ei sinä syö häntä?" ivasi Silverstein kimeällä äänellään. - -Kun hiljaisuus vallitsi salissa, kuuluivat hänen sanansa kaikkialla, ja -läsnäolijat, joiden pahin levottomuus suosikkinsa puolesta oli jo -jonkun verran haihtunut, purskahtivat nauruun, joka kuului melkein -hysteeriseltä. Tuntuipa tuo huomautus Genevievestäkin vastustamattoman -naurettavalta, ja katselijain hilpeys tarttui häneenkin; ja kuitenkin -tunsi hän olevansa väsynyt ja pahoinvoipa, näkemänsä johdosta kauhun -järkyttämä. - -"Pure häntä! Pure häntä!" kuului ääniä yleisön joukosta. - -"Pure häneltä korva ja syö se suuhusi, Ponta! Se on ainoa keino, jolla -voit hänet kukistaa! Syö hänet! Syö karvoineen päivineen! No miksi et -syö häntä?" - -Ivalla oli huono vaikutus Pontaan. Hän tuli vielä raivoisemmaksi ja -entistä voimattomammaksi. Hän läähätti ja ähki, tuhlasi voimansa -hyödyttömiin ponnistuksiin, kadotti ajatus- ja itsehillitsemiskykynsä -ja yritti korvata tämän tappionsa äärimmäisillä ruumiillisilla -ponnistuksilla, mutta turhaan. Hän tunsi ainoastaan kiihkeätä -hävityshalua; syleilyjen aikana hän ravisteli Joea kuten kissa hiirtä, -riehui ja raivosi saadakseen ruumiinsa ja kätensä vapaaksi, ja -kaikesta huolimatta piteli Joe hänestä aivan levollisesti kiinni. -Palkintotuomari teki parastaan saadakseen heidät erilleen. Hiki -helmeili hänen otsallaan, hän sai käyttää koko voimansa saadakseen nuo -kaksi ruumista irti toisistaan, mutta tuskin oli hän siinä onnistunut, -kun Joe jo uudelleen vahingoiltumattomana syöksyi syliksi ja sama työ -oli alettava alusta. Turhaan koetti Ponta irtipäästyään välttää noita -kietovia käsiä ja tuota syleilevää ruumista. Hän ei kyennyt niitä -torjumaan. Antaakseen iskun hänen täytyi päästä vastustajansa lähelle, -ja joka kerta piti Joe varansa tarttuen häneen kiinni. - -Genevieve, joka istui kokoonvetäytyneenä pienessä pukuhuoneessa, oli -kovin hämmästyksissään. Hänellä oli mielenkiintoinen osa tuossa -ottelussa, joka tuntui hänestä taistelulta elämästä ja kuolemasta. -- -Olihan toinen noista taistelijoista hänen Joensa. Mutta yleisö käsitti -asian kulun, Genevieve sitä vastoin ei sitä käsittänyt. Kilpailun -salaisuus ei ollut selvinnyt hänelle. Sen tenhovoima kävi yli hänen -ymmärryksensä. Se tuntui hänestä nyt salaperäisemmältä kuin koskaan -ennen. Hän ei kyennyt käsittämään sen voimaa. Mitähän nautintoa Joella -mahtoi olla tuosta äärettömästä ruumiinlihaksien jännittämisestä, -noista vihaisista otteista, vielä vihaisemmista iskuista ja -tavattomista vammoista? Hän, Genevieve, kykeni varmasti antamaan paljon -enemmän -- lepoa ja tyydytystä ja suloista rauhaa ja iloa. Se mitä hän -tarjosi Joen sydämelle ja hänen sielulleen oli hienompaa ja runsaampaa -kuin kilpailun antimet; ja kuitenkin hän kosi molempia -- piteli häntä -käsivarsillaan, mutta kääntyi kuitenkin kuunnellakseen tuota toista, -hänelle käsittämätöntä, tenhottaren houkutusta. - -Kello soi, erä loppui sylin eroittamisella Pontan nurkassa. -Vaaleakasvoinen nuori apumies oli köysiaidan sisäpuolella heti kellon -ensi äänen kuuluessa. Hän tarttui kiinni Joeen, nosti hänet kevyesti -lattiasta käsivarsilleen ja juoksi vinosti lavan poikki Joen omaan -nurkkaan. Joen apumiehet työskentelivät kuumeisella kiireellä, -hieroivat hänen sääriään ja vatsaansa ja höllensivät sormillaan hänen -vyötään, helpoittaakseen hengitystä. Ensi kerran näki Genevieve miehen -vatsahengitystä, vatsan, joka kohosi ja laskeutui jokaisella -hengenvedolla paljon enemmän kuin hänen rintansa kohosivat ja laskivat, -kun hän oli juossut raitiovaunun jäljestä. Ammoniakin voimakas haju -tunkeutui hänen sieramiinsa sienestä, josta hänen sulhasensa veti -voimakkaita höyryjä, jotka selvittivät hänen aivojaan. Hän huuhteli -suutaan ja kurkkuaan, imi sitruunan kappaletta, ja koko ajan -työskentelivät pyyhkeet lakkaamatta ja huitoivat happea hänen -keuhkoihinsa, puhdistaen hänen kiivaasti pulppuavaa vertaan ja antaen -sille uutta voimaa otteluun, joka vielä oli jäljellä. Hänen kuuma -ruumiinsa huuhdeltiin vedellä, sai suihkun ja pulloista kaadettiin -yhtenään vettä hänen päänsä päälle. - - - - -VI. - - -Kello ilmoitti kuudennen erän alkaneeksi ja molemmat kilpailijat, -joiden ruumiit kiilsivät vedestä, astuivat toisiaan vastaan. Ponta -ryntäsi lavan poikki kaksi kolmannesta sen alasta, niin kiihkeästi hän -halusi antaa iskun vastustajalleen, ennenkuin tämä ehtisi täysin -tointua. Mutta Joe olikin jo valmiina. Hän oli taas voimakas ja hänen -voimansa lisääntyivät yhä. Hän torjui useita vaarallisia iskuja ja iski -itsekin takaisin, saaden Pontan horjahtamaan taaksepäin. Hän yritti -seurata häntä, mutta luopui aikeestaan, mikä olikin viisasta, tyytyen -torjumaan iskuja ja suojelemaan itseään siltä hurjalta hyökkäykseltä, -jonka hänen antamansa isku oli aiheuttanut. - -Ottelu muodostui sellaiseksi kuin se oli ollut alussa -- Joe -puolustautui, Ponta hyökkäsi. Mutta Ponta ei ollut tyytyväinen. Kaikki -ei käynyt aivan hänen mielensä mukaan. Joka hetki, silloinkin kun hän -rajuimmin hyökkäsi vastustajansa kimppuun, saattoi tämä antaa hänelle -osuvan iskun. Joe säästi voimiaan. Hän iski kerran Pontan kymmentä -lyöntiä kohti, mutta hänen iskunsa osuivat harvoin harhaan. Ponta -ahdisti häntä lakkaamatta hyökkäyksillään, voimatta kuitenkaan tehdä -hänelle mitään, kun taas Joen aina uhkaavat tiikerimäiset iskut -herättivät pelkoa. Ne hillitsivät Pontan raivoa. Hän ei voinut enää -käydä taisteluun rajattoman hävitysvimman valtaamana, mikä oli ollut -tunnusmerkillistä hänen aikaisemmille hyökkäyksilleen. - -Mutta taistelussa tapahtui käänne. Yleisö huomasi sen heti ja Genevieve -oivalsi sen yhdeksännen erän alussa. Joe ryhtyi hyökkäämään. Hän se -syleilyssä ensimäisenä vei nyrkkinsä vyötäisen alle, antaen pelottavan -iskun munuaisten kohdalle. Hän antoi vain yhden iskun sylin aikana, -mutta antoi sen koko voimallaan ja joka sylissä. Sylistä erotessa Joe -alkoi suunnata iskuja Pontan vatsaan tai sivulta hänen kaulaansa tai -sitten iskeä suoraan vasten suuta. Mutta heti kun hän huomasi, että -hurja hyökkäys oli tulossa, hyppäsi hän ketterästi syrjään, asettuen -puolustusasentoon. - -Parin kolmen tällaisen hyökkäyksen jälkeen olivat Pontan voimat -vähenneet vain sen verran, että sen juuri saattoi huomata. Joen -tehtävänä oli kuluttaa ne loppuun, ei yhdellä eikä kymmenellä iskulla, -vaan loppumattomilla toisiaan seuraavilla iskuilla, kunnes nuo -suunnattomat voimat pusertuisivat kokonaan hänen ruumiistaan. -Vastustajalle ei jäänyt silmänräpäystäkään lepoa. Joe seurasi häntä -askel askeleelta, jolloin hänen etenevä vasen jalkansa sipsutteli kovan -maton pintaa vasten. Sitten seurasi tavallisesti äkillinen, -tiikerimäinen syöksähdys eteenpäin, jota seurasi isku tai iskuja, ja -silloin taas syöksähdys taaksepäin, jonka jälkeen vasen jalka edessä -alkoi taas sipsuttaa. Kun Ponta teki hurjia hyökkäyksiä, asettui Joe -huolellisesti suojelusasentoon, mutta heti kuului taas vasemman jalan -sipsutus, kun Joe jälleen alkoi seurata vastustajaansa. - -Pontan voimat vähenivät hitaasti. Yleisön mielestä oli tulos päivän -selvä. - -"Terve, Joe!" raikuivat sen ihastuksen- ja suosionhuudahdukset. - -"Onpa oikein häpeä ottaa rahaa!" kuului pilkallinen huomautus. "Miksi -et syö häntä, Ponta? Käy kiinni ja syö hänet!" - -Minuutin väliaikoina Pontan apurit hieroivat häntä huolellisemmin kuin -koskaan ennen. Heidän levollinen luottamuksensa hänen tavattomiin -voimiinsa horjui. Genevieve seurasi heidän kiihkeitä ponnistuksiaan, -samalla kuin hän kuunteli kalpeakasvoista apuria, joka neuvoi ja -varoitti Joea. - -"Pidä varasi", sanoi hän. "Sinä voitit hänet nyt, mutta olekin -varuillasi. Minä olen nähnyt hänen nyrkkeilevän ennenkin. Olen nähnyt, -kuinka hän jo aivan nujerrettuna on ryhtynyt uudelleen iskuja antamaan. -Mickey Sullivanilla oli Ponta jo hallussaan. Hän iski Pontan kuusi -kertaa peräkkäin mattoon -- aina uudelleen, kun tämä oli kömpinyt -jaloilleen, mutta antoi sitten Pontalle hyvän tilaisuuden sivaltaa -häntä leukaan, ja kahden minuutin perästä Mickey avaa silmänsä ja -kysyy, mitä on tapahtunut. Niin että sinun täytyy pitää varasi. Varo, -ettei hän anna sinulle samallaista iskua. Minä olen lyönyt vetoa sinun -voitostasi, mutta minä en katso rahoja omakseni, ennenkuin Ponta on -täysin voitettu." - -Pontaa valettiin vedellä. Juuri kun kello soi, kaatoi hänen apurinsa -pullosta vettä hänen päänsä päälle. Ponta lähti astumaan lavan -keskustaa kohti apumiehen seuratessa häntä useita askeleita ja yhä -kallistaen pulloa. Kisatuomari huusi hänelle ja hän riensi lavalta, -pudottaen pullon kiireessään. Sen vieriessä matolla pulppusi siitä -vettä, kunnes erotuomari kiepsautti sen kengänkärjellään vierimään -köysien alitse. - -Genevieve ei ollut yhdenkään edellisen hyökkäyksen aikana nähnyt Joen -kasvoilla taisteluilmettä semmoisena, joksi hän oli sen kuvitellut -aamupäivällä puodissa. Toisinaan se oli näyttänyt aivan poikamaiselta, -toisinaan taas hänen ollessaan tuimimman iskutulvan alaisena, se oli -käynyt harmaan kalpeaksi; ja kun hän myöhemmin syleissä oli löytänyt -oman pelastuskeinon, oli se saanut huolestuneen ilmeen. Mutta nyt, kun -hän itse ei enää ollut vaarassa, vaan päinvastoin johti taistelua, tuli -hänen kasvoilleen taisteluilme. Genevieve näki sen kauhistuen. Se -loitonsi Joen kauaksi hänestä. Hän oli luullut tuntevansa hänet -kokonaan, pitävänsä häntä käsissään, mutta tätä hän ei tuntenut -- -noita teräskasvoja, tuota terässuuta, noita terässilmiä, jotka -säkenöiden leimusivat ja välkähtelivät kuin kiilloitettu teräs. Nuo -kasvot näyttivät Genevievestä tunteettoman kostonenkelin kasvoilta, -joista kuvastui ainoastaan Jumalan tarkoitus. - -Ponta koetti taas, kuten ennenkin, tehdä hurjan hyökkäyksen, mutta sai -pysäyttävän iskun vasten suuta. Joe seurasi häntä leppymättömänä, -lakkaamatta, alinomaa uhaten, jättämättä häntä ollenkaan rauhaan. Tämä, -kolmastoista erä päättyi hyökkäykseen Pontan nurkassa. Ponta yritti -tehdä vastarintaa, mutta Joe antoi hänelle iskun, niin että hän vaipui -polvilleen ja pysyi siinä yhdeksän sekuntia, koettaen sitten turvautua -syliin, mutta saikin Joelta neljä ankaraa iskua vatsaansa, niin että -hän kellon soidessa vaipui läähättäen apumiestensä käsiin. - -Joe juoksi lavan poikki omaan nurkkaansa. - -"Nyt hän on minun", sanoi hän apumiehineen. - -"Tällä kertaa kyllä kypsytit häntä", vastasi tämä. "Nyt ei sinun -voittoasi voi pidättää muu kuin joku onnenisku. Ole varuillasi!" - -Joe istui etunojassa, jalat valmiina lähtöön kuin lähtömerkkiä -odottavalla kilpajuoksijalla. Hän odotti kellonsoittoa. Kun se kuului, -syöksähti hän eteenpäin lavan poikki, hyökäten Pontan kimppuun juuri -kun tämä apumiestensä ympäröimänä nousi jakkaraltaan. Ja apumiestensä -keskessä Ponta tupertui maahan, saatuaan iskun Joen oikeasta kädestä. -Kun hän nousi vesiastioiden, jakkaroiden ja apumiesten keskestä, iski -Joe hänet uudelleen maahan. Ja vielä kolmannen kerran hän tupertui, -ennenkuin pääsi pois omasta nurkastaan. - -Joe oli lopulta muuttunut hirmumyrskyksi. Genevieve muisti hänen -sanansa: "Pidä silmällä vaan, niin huomaat, milloin alan häntä -ahdistaa." Koko yleisökin ymmärsi sen. Se oli noussut seisomaan, ja -jokainen kirkui täyttä kurkkua. Se oli väkijoukon verihuuto ja se -kuului Genevievestä susien ulvonnalta. Ja luottaen ystävänsä voittoon -tunsi hän nyt sydämessään sääliä Pontaa kohtaan. - -Turhaan Ponta ponnisteli suojellakseen itseään, asettuakseen -puolustusasentoihin, kumartuakseen äkkiä tai turvautuakseen hetkeksi -syliin. Sellaista hetkeä ei hänelle suotu. Hänen osansa oli tulla -isketyksi maahan kerta toisensa jälkeen. Hän tupertui matolle milloin -selälleen, milloin kyljelleen, sai iskuja syleissä ja niistä erottaessa --- navakoita, tärisyttäviä iskuja, jotka hämmensivät hänen aivonsa ja -veivät voiman hänen lihaksistaan. Hän lenteli nurkkiin ja niistä ulos, -köysiä vasten, ponnahtaen niistä takaisin ja toisella iskulla taas -köysiä vasten. Hän viuhtoi käsillään, sinkauttaen yhtenään hurjia -iskuja ilmaan. Hänessä ei ollut jäljellä mitään inhimillistä. Hän oli -peto, joka karjui ja raivosi ja jota tuho uhkasi. Hän sai iskun, joka -paiskasi hänet polvilleen, mutta hän ei suostunut lopettamaan, vaan -nousi hoippuen jaloilleen, saadakseen jäntevästä kädestä iskun -rintaansa vasten, iskun, joka taas lennätti hänet vasten köysiä. - -Tuskallisesti läähättäen, hoippuen ja puhisten, kiiluvin silmin ja -katkonaisesti hengittäen, sankarillisena, hirvittävänä taistellen -viimeiseen saakka, koettaen käydä käsiksi vastustajaansa, hän riehui, -peräytyen ympäri lavaa. Samassa Joen jalka luiskahti kostealla matolla. -Pontan vaisu katse huomasi sen ja hän ymmärsi käyttää tilaisuutta -hyväkseen. Hän keräsi kaiken jälellä olevan voimansa salamannopeaan -iskuun. Ja samassa kuin Joe horjahti, täräytti toinen häntä suoraan -leuan kärkeen. Joe tupertui takaperin. Genevieve näki, kuinka hänen -lihaksensa herpautuivat hänen vielä ollessaan ylhäällä, ja sitten hän -kuuli hänen päänsä jymähtävän mattoa vasten. - -Kirkuvan yleisön melu taukosi heti. Kisatuomari kumartui hervottoman -ruumiin yli, laskien sekunteja. Ponta horjahteli ja vaipui polvilleen. -Hän ponnistautui jaloilleen heilauttaen ruumistaan eteen- ja -taaksepäin, ikäänkuin hän olisi koettanut pyyhkäistä pois koko yleisön -vihallaan. Hänen säärensä vapisivat ja notkahtelivat hänen allaan; hän -oli tukehtua huohotukseensa, mutta hän koetti väkisin hengittää. Hän -hoiperteli takaperin ja olisi kaatunut, ellei hän olisi umpimähkään -tarttunut köysiin. Hän piti niistä kiinni, heittäytyen kokonaan -rennoksi, pää rintaa vasten, kunnes kisatuomari laski ratkaisevan -kymmenennen sekunnin, antaen hänelle merkin, että hän oli voittanut. - -Hänelle ei ollenkaan taputettu käsiä, kun hän käärmeen tavoin -kiemurteli köysien lomitse apumiestensä käsiin, jotka auttoivat hänet -lattialle ja taluttivat häntä käytävää myöten väkijoukon halki. Joe jäi -lepäämään siihen, mihin oli kaatunut. Hänen apumiehensä kantoivat hänet -nurkkaansa ja asettivat hänet jakkaralle. Miehiä alkoi kiivetä lavalle -uteliaina katselemaan, mutta poliisit, jotka jo olivat paikalla, -työnsivät heidät armotta syrjään. - -Genevieve katseli yhä tähystysreijästään. Hän ei ollut kovinkaan -levoton. Hänen ystävänsä oli voitettu. Tämä pettymys hänessä kyllä -herätti myötätuntoista osanottoa, mutta siinä olikin kaikki. Olipa hän -tavallaan iloinenkin. Kilpailu oli pettänyt Joen ja tämä oli nyt sitä -varmemmin Genevieven oma. Joe oli puhunut hänelle siitä, millaista oli -joutua häviölle. Kesti usein jonkun aikaa, ennenkuin tointui -seurauksista. Vasta sitten kun Genevieve kuuli apumiesten etsivän -lääkäriä, alkoi häntä todella huolestuttaa. - -Rentona viruvana ruumis vietiin köysien lomitse korokkeelle, se katosi -Genevieven tähystysreiän näköpiiristä. Sitten hänen pukuhuoneensa ovi -tempaistiin auki ja joukko miehiä tuli sisään. He kantoivat Joea. Hänet -laskettiin pölyiselle lattialle ja hänen päänsä tuli nojaamaan erään -apumiehen polvea vasten. Ei kukaan hämmästynyt Genevieven läsnäoloa. -Tämä astui Joen luo, laskeutui polvilleen hänen viereensä. Joen silmät -olivat suljetut, huulet hiukan raollaan. Hänen kostea tukkansa oli -valunut suorina kimppuina hänen kasvoilleen. Genevieve kohotti hänen -kättään. Se oli raskas ja sen elottomuus kauhistutti häntä. Hän -vilkaisi äkkiä apumiesten ja muiden ympärillään seisovien miesten -kasvoihin. He näyttivät säikähtyneiltä, paitsi yksi, joka hiljaisella -äänellä kiroili kauheasti. Hän katsahti ylös ja näki Silversteinin -seisovan vieressään. Tämäkin näytti säikähtyneeltä. Hän laski kätensä -lempeästi Genevieven olkapäälle, puristaen sitä sormillaan -myötätuntoisesti. - -Tämä myötätunto peloitti häntä. Hänen päätään alkoi pyörryttää. Syntyi -liikettä, sillä joku tuli huoneeseen, astui esiin ja lausui äreästi: -"Pois täältä! Pois täältä! Teidän on lähdettävä huoneesta!" - -Muutamat miehet tottelivat vaieten. - -"Kuka olette?" kysyi hän äkkiä Genevieveltä. "Nainen, totta tosiaan!" - -"Aivan oikein, hän on Joe Flemingin morsian", virkkoi eräs nuori mies, -jonka Genevieve tunsi oppaakseen. - -"Entä te?" kysyi toinen Silversteiniltä. - -"Minä olen hänen seurassa", vastasi tämä suuttuneena. - -"Tämä nainen on hänen palveluksessaan", selitti nuori mies. "Minä -vakuutan, että kaikki on niinkuin tuleekin." - -Tulija murahti ja laskeutui polvilleen. Hän laski kätensä kostealle -otsalle, murahti taas ja nousi seisaalleen. - -"Tämä asia ei kuulu minulle", sanoi hän. "Lähettäkää hakemaan -sairasvaunua." - -Sitten kaikki muuttui Genevievelle unennäöksi. Ehkä hän pyörtyi, hän ei -sitä tiennyt, mutta miksipä muuten olisi Silverstein tarttunut häntä -vyötäisiin kannattaakseen häntä? Kaikki kasvot näyttivät hämäriltä ja -epätodellisilta. Hän kuuli katkonaista keskustelua. Nuori mies, joka -oli ollut hänen oppaansa, sanoi jotakin reporttereista. - -"Teidän nimi tule sanomalehtiin", kuuli hän Silversteinin sanovan -hänelle ikäänkuin pitkän matkan päästä; ja hän tajusi pudistavansa -päätään kielteisesti. - -Taas ilmaantui uusia kasvoja ja hän näki Joea kannettavan ulos -kangaspaareilla. Silverstein napitti Genevieven päällystakin ja veti -kauluksen pystyyn. Tämä tunsi öisen viileyden kasvoillaan ja -katsahtaessaan ylöspäin hän näki kirkkaat, kylmät tähdet. Hän lyhistyi -tuolille. Silverstein oli hänen vieressään. Siinä oli Joekin yhä -paareillaan, alaston ruumis lakanoilla peitettyinä; siinä oli myöskin -siniseen virkapukuun puettu mies, joka puhutteli häntä ystävällisesti, -vaikka Genevieve ei tiennytkään, mitä hän sanoi. Kuului hevosenkavion -kopsetta ja hän tajusi, että he kiisivät eteenpäin jossakin yön -pimeydessä. - -Sitten valoa ja ääniä ja jodoformin hajua. Oltiin varmaankin sairaalan -vastaanotto-osastolla, arveli Genevieve. Tuo oli leikkauspöytä, nuo -tuossa lääkäreitä. He tutkivat Joea. Eräs heistä, mustasilmäinen, -mustapartainen, muukalaisen näköinen mies nousi kumarasta asennostaan -pöydän yli. - -"En koskaan ole nähnyt moista", sanoi hän toiselle miehelle. "Koko -takaosa kalloa." - -Genevieven huulia poltti ja kuivi ja hänen kurkussaan oli sietämätön -kipu. Mutta miksi hän ei itkenyt? Hänen olisi pitänyt itkeä; hän tunsi -sen velvollisuudekseen. Siinä oli Lottie (unessa oli tapahtunut -käänne), pienen kapean vuoteen takana; hän itki. Joku puhui jotakin -kuolemasta. Se ei ollut tuo muukalaisen näköinen lääkäri, vaan joku -muu. Mitäpä siitä, kuka sen sanoi. Paljokohan kello oli? Ikäänkuin -vastaukseksi Genevieve näki heikon, vaalean aamunsarastuksen -ikkunoista. - -"Minun piti tänään mennä vihille", sanoi hän Lottielle - -Mutta sisar vuoteen takana virkkoi valittaen: "Hiljaa, hiljaa!" ja -kätki kasvonsa sekä puhkesi uudelleen nyyhkytyksiin. - -Se oli siis kaiken loppu -- siinä olivat matot, huonekalusto ja pieni -vuokrahuoneusto; siinä kohtaukset ja kävelyt, hurmaavat yöt tähtien -tuikkiessa, antautumisen suloisuus, rakastaminen ja rakastettuna -oleminen. Hänet sai suunniltaan tuo kauhea ottelu, jota hän ei -käsittänyt -- puristus, jossa se piti miesten sieluja, sen ilkunta ja -uskottomuus, sen vaarat ja uhka ja nuo veren rajut kuohahdukset, -jolloin naisesta tuli säälittävä olento, joka ei ollut miehelle -kaikkena ja kaiken päämääränä, vaan hänen lelunaan ja ajankulunaan; -nainen sai häneltä huolenpitoa ja hoivaa, sai hänen hyvät ja huonot -tuulensa, mutta urheilu valtasi hänen toimensa sekä yöllä että -päivällä, hänen päänsä ja käsiensä työn, hänen kärsivällisimmän -raatamisensa ja suurimmat ponnistuksensa, koko hänen olemuksensa toimen -ja tarmon -- sen sai kilpailu, Joen sydämen kaipuu. - -Silverstein auttoi Genevieveä jaloilleen. Tämä totteli sokeasti ollen -vielä puolittain tajutonna. Silverstein tarttui hänen käsivarteensa ja -alkoi viedä häntä ovea kohti. - -"Kuule, miksi et suutele häntä?" huudahti Lottie ja hänen mustissa -silmissään kuvastui suru ja tuska. - -Genevieve kumartui totellen elottoman ruumiin yli ja suuteli sen -huulia, jotka vielä olivat lämpimät. Ovi aukeni ja hän astui toiseen -huoneeseen. Siellä seisoi rouva Silverstein vihaisin katsein, jotka -säihkyivät kostonhimoa, kun hän näki Genevieven puettuna nuorukaisen -pukuun. - -Silverstein katsoi rukoilevasti puolisoonsa, mutta tämä alkoi pauhata -hurjasti: - -"Mitäs minä sanoi, hä? Mitäs minä sanoi? Sinä tahtoi saada turvaksi -tappelupukari! Ja nyt sinun nimesi tule sanomalehte! Rahaottelussa -- -pojan puku pääl'! Sinä pikku portto! Sinä lutka! Sinä -- --" - -Mutta kyynelvirta herahti hänen silmiinsä, saaden hänen äänensä -värähtelemään, ja ojentaen lihavat käsivartensa kömpelösti, naurettavan -näköisenä, mutta äitiydessään pyhänä, astui hän huojuen vaikenevan -tytön eteen ja sulki hänet rintaansa vasten. Hän mutisi läähättävällä -äänellä epäselviä hyväilysanoja, tuudittaen häntä samalla harvakseen -edestakaisin ja taputtaen häntä raskaalla kädellään olkapäälle. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIIMEINEN OTTELU*** - - -******* This file should be named 56793-8.txt or 56793-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/7/9/56793 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |