diff options
Diffstat (limited to '56793-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56793-0.txt | 1785 |
1 files changed, 1785 insertions, 0 deletions
diff --git a/56793-0.txt b/56793-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3d568f2 --- /dev/null +++ b/56793-0.txt @@ -0,0 +1,1785 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56793 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +VIIMEINEN OTTELU + +Kirj. + +JACK LONDON + +Englannin kielestä suomentanut + +Einari Merikallio + + + + + + +Helsinki +Urheilijain Kustannus-O.Y. +1917. + + + + +I. + + +Useita näytemattoja oli levitetty heidän eteensä lattialle -- kaksi +brysselmattoa, joita he aluksi olivat tiedustelleet, näytti, mihin +suuntaan päätös kallistuisi, samalla kun parikymmentä puhdasväristä +mallia hiveli heidän silmiään pitkittäen riitaa mieliteon ja lompakon +välillä. Liikkeen johtaja osoitti heille kunnioitusta itse palvelemalla +heitä -- tai osoitti hän sitä oikeastaan vain Joelle, sen nuori nainen +kyllä tiesi, sillä olihan hän huomannut kuinka hissipoikakin oli ollut +suu auki kunnioituksesta heitä ylös saattaessaan. Eikä hän myöskään +voinut olla huomaamatta, millaista kunnioitusta katujen kulmissa +seisoskelevat poikaviikarit ja nuorukaisjoukot osoittivat Joelle tämän +kävellessä hänen kanssaan erittäinkin hänen ja Joen asuntojen +läheisyydessä kaupungin länsiosassa. + +Mutta liikkeen johtajaa kutsuttiin puhelimeen, ja nuoren naisen ihanien +mattojen toiveet ja kukkaron ikävät vaatimukset joutuivat syrjään vielä +suuremman mieleen kohonneen epäilyksen ja levottomuuden tieltä. + +"Mutta minä en voi käsittää, mitä iloa sinulle siitä voi olla, Joe", +sanoi hän lempeästi, mutta äänenpaino, jolla hän nuo sanat lausui, +ilmaisi äskeistä epämieluisaa keskustelua. + +Silmänräpäyksen ajan nuorukaisen poikamaisia kasvoja pimensi varjo, +joka samassa vaihtui helläksi hohteeksi. Hän oli vasta poika, +samoinkuin toinen oli vain tyttö -- kaksi nuorta olentoa elämän +kynnyksellä, vuokraamassa huoneustoa ja ostamassa mattoja yhdessä. + +"Kannattaako siitä nyt huolehtia?" kysyi hän. "Sehän on viimeinen +kerta, aivan viimeinen." + +Hän katsoi nuoreen naiseen hymyillen, mutta tämä huomasi hänen +huulillaan kieltäymyksen tajuttoman kuiskauksen tapaisen huokauksen, ja +tuntien vaistomaisesti tuon naiselle ominaisen halun omistaa yksin +puolisonsa hän pelkäsi tuota asiata, jota hän ei ymmärtänyt, mutta joka +niin voimakkaasti oli vallannut miehen elämän. + +"Tiedäthän, että ottelu O'Neilin kanssa tuotti viimeisen osan äidin +talon velasta", jatkoi Joe. "Mutta se on ollutta ja mennyttä. Nytkin +saan tästä viimeisestä ottelusta Pontan kanssa sata dollaria selvää +rahaa -- pyöreän sataisen; siinähän on vähän niinkuin pesänmunaa meidän +mökkiin." + +Mutta raha ei taivuttanut naisen mieltä. "Sinä varmaankin pidät siitä, +tuosta -- tuosta 'urheilusta', niinkuin sinä sanot sitä. Minkätähden?" + +Joe ei löytänyt sopivia sanoja. Hän ilmaisi ajatuksensa käsillään, +ikäänkuin hän olisi ollut toimessa, ja ruumiillaan ja lihastensa +liikkeillä, ikäänkuin hän olisi ollut kilpailussa, mutta sanoin hän ei +voinut kuvailla ottelun viehätystä. Hän koetti kuitenkin, vaikka aluksi +katkonaisesti ilmaista mitä hän, sitä itselleen selvittelemättä, tunsi +kilpailun hurmiotilassa. + +"Se vain on varmaa, Genevieve, että hyvältä tuntuu, kun on saanut +miehen semmoiseen asemaan, johon on halunnutkin, kun tämä on hehkunut +halusta iskeä molemmilla nyrkeillään ja kun ei päästänyt yhtään hänen +iskuaan tuntumaan, kun on itse antanut iskun ja hän alkaa hoippua ja +tarttuu kiinni vastustajaansa, ja kisatuomari irroittaa hänet erilleen, +niin että voi käydä hänen kimppuunsa antaakseen hänelle lopullisen +iskun, ja koko sali raikuu huudoista ja katsojat eivät pysy enää +paikoillaan ja kun tietää olevansa parempi mies ja pelanneensa selvää +peliä ja voittaneensa siksi, että oli parempi. Sen minä sanon, että..." + +Hän keskeytti äkkiä, hämmästyen omaa puheliaisuuttaan ja Genevieven +ihmettelevää katsetta. Hänen puhuessaan oli tämä tarkannut hänen +kasvojaan, samalla kuin pelko alkoi kuvastua hänen omilla kasvoillaan. +Kuvatessaan hänelle tuota jännittävintä hetkeä näki Joe ajatuksissaan +horjahtelevan miehen, valot, huutavan yleisön, ja hän oli mennyttä +Genevievelle, elämän virran mukana, jota tämä ei käsittänyt, virran, +joka oli uhkaava ja vastustamaton ja joka teki naisen rakkauden +säälittäväksi ja heikoksi. Se Joe, jonka Genevieve tunsi, eteni +hänestä, himmeni, katosi. Nuo poikamaisen raikkaat kasvot olivat +mennyttä, mennyttä oli silmien hellä katse ja suun suloinen kaareutuma. +Hän näki nyt miehen kasvot, jännittyneet, teräksisen liikkumattomat +kasvot, teräksisen suun teräshuulineen, teräksiset, laajentuneet, +tuijottavat silmät, joiden loiste ja välke oli teräksen välkettä. Ne +olivat miehen kasvot, ja hän oli tuntenut vain hänen pojankasvonsa. +Näitä kasvoja hän ei tuntenut ollenkaan. + +Mutta samalla kun hän niitä pelkäsi, tunsi hän itsensä jollain tavoin +ylpeäksi Joesta. Hänen miehekkyytensä, tuo taistelevan miespuolisen +olennon miehekkyys, vaikutti ehdottomasti häneen, naisolentoon, joka +koko perinnäisyytensä kautta oli muodostunut sellaiseksi, että hänen +täytyi etsiä puolisokseen voimakas mies ja antautua hänen voimansa +turviin. Genevieve ei käsittänyt tuota Joen olemuksen voimaa, joka +kasvoi naisen rakkauttakin mahtavammaksi ja valtasi miehen; ja +kuitenkin osoitti suloisen ahdistuksen tunne hänen naisenrinnassaan, +että Joe oli hänen tähtensä, juuri rakkauden tähden, alistunut hänen +tahtoonsa, luopunut koko tuosta osasta elämäänsä, ettei hän tämän +ainoan kerran jälkeen enää milloinkaan ottaisi osaa nyrkkitaisteluun. + +"Rouva Silverstein ei pidä rahaotteluista", sanoi hän. "Hän toruu, kun +niistä puhe tulee, ja kyllä hänkin jotakin tietää asioista." + +Joe hymyili suopeasti, salaten loukkauksen, joka ei ollut aivan +ensimäinenkään ja jota hän tunsi siitä, ettei Genevieve koskaan osannut +antaa arvoa tälle puolelle hänen luonteessaan ja elämässään, josta hän, +Joe, enimmin ylpeili. Omilla ponnistuksilla ja kovalla työllä hankittua +voimaa ja taitoa hän oli tarkoittanut; sen ja vain sen hän tiesi +ylpeänä voivansa laskea Genevieven jalkojen juureen sinä hetkenä, +jolloin hän oli antanut itsensä hänelle semmoisena kuin hän oli. Se oli +suoritetun työn ansio, miehuuden palkkio, jota suurempaa ja jalompaa ei +yksikään toinen mies voisi tarjota, ja se hänen mielestään yksin oli +antanut hänelle oikeuden omistaa Genevieven. Ja tämä ei ollut +käsittänyt sitä silloin, yhtä vähän kuin hän sitä käsitti nytkään, ja +Joe mahtoi ihmetellä, mitä muuta Genevieve saattoi hänessä nähdä, joka +teki hänet kyllin arvokkaaksi hänelle. + +"Rouva Silverstein on vanha jankuttaja, joka ei tiedä tästä asiasta +yhtään mitään", virkkoi Joe hyvänluontoisesti. "Mitä ihmettä hän +tietäisikään? Minä sanon sinulle, että se on hyvää ja terveellistäkin", +-- viimeisen sanansa hän lausui jälkimietteenä. "Katso minua! Minä +sanon vielä, että minun täytyy elää puhdasta elämää, jos mielin olla +tällaisessa kunnossa. Minä elän säännöllisemmin kuin tuo rouva tai +hänen iäkäs miehensä tai kukaan muu tutuistasi -- kylpyjä, hierontaa, +ruumiinharjoitusta, kaikki määräajallaan, hyvä ravinto, eikä mitään +porsastelua, ei väkijuomia, ei tupakkaa, ei mitään mikä minua +vahingoittaisi. Niin, minä elän puhtaammin kuin sinä, Genevieve --." + +"Tarkoitan totta", ehätti hän lisäämään, nähdessään toisen +loukkaantuneen kasvonilmeen. "En tarkoita vettä ja saippuaa, mutta +katsos tätä." Hän tarttui kädellään Genevieveä kunnioittavasti, mutta +lujasti käsivarteen. "Pehmeää, sinun on kauttaaltaan pehmeää. Ei +ollenkaan sellaista kuin minun. Koetteleppa tätä!" + +Hän painoi Genevieven sormenpäitä kovaksi jännitettyihin +käsivarsilihaksiinsa, kunnes tämä hätkähti kivusta. + +"Ja kaikkialla on yhtä kovaa, aivan samanlaista kuin tämä", hän jatkoi. +"Tätä minä nimitän puhtaana olemiseksi. Jokainen palanen lihaa ja verta +ja lihasta on puhdasta aina luihin saakka -- ja ne ovat puhtaat nekin. +Ei yksistään vedellä ja saippualla pesty iho, vaan kaikki läpeensä +puhdasta. Minä sanon, että oikein tuntuu, miten kaikki on puhdasta. Se +tuntuu ihan luissa ja lihoissa. Kun herään aamulla ja menen työhöni, +huutaa jokainen veripisara ja jokainen lihassäije, että se on puhdas. +Niin katsoppas -- -- --" + +Hän keskeytti äkkiä nolona, hämmästyen omaa harvinaista sanatulvaansa. +Hän ei ollut koskaan elämässään ollut noin äärettömän kiihtynyt, eikä +hänellä ollut koskaan vielä ollut syytä sellaiseen kiihtymykseen. Mutta +nyt oli kysymys kilpailusta, sen todellisesta arvosta, kilpailusta +itsestään, korkeimmasta asiasta mitä elämässä on -- tai siitä mikä oli +ollut hänelle suurinta tuohon iltaan saakka, jolloin hän oli sattumalta +käynyt tekemässä kauppaa Silversteinin kahvilassa ja jolloin hän äkkiä +kohtasi Genevieven suunnattoman mahtavana tekijänä elämänsä tiellä, +Genevieven, joka himmensi kaiken muun. Hän alkoi, vaikkakin +epämääräisesti nähdä jyrkän ristiriidan naisen ja elämänuran välillä, +ristiriidan, jossa miehen tehtävä maailmassa ja naisen kaipaus omistaa +mies kokonaan joutuivat vastakkain. Mutta hän ei kyennyt tekemään +laajakantoisia johtopäätöksiä. Hän näki vain, että toiselta puolen +konkreettista lihaa ja verta oleva Genevieve ja toiselta puolen tuo +suuri abstraktinen elävä kilpailu, vetivät aivan eri köyttä ja kumpikin +vaati häntä itselleen. Tuo taistelu raateli häntä, ja hän ajelehti +avuttomana taistelun pyörteissä. + +Hänen sanansa olivat kiinnittäneet Genevieven katseen hänen +kasvoihinsa, ja tätä oli miellyttänyt hänen heleä ihonsa, kirkkaat +silmänsä ja hänen poskensa, jotka olivat sileät kuin neitosen. +Genevieve käsitti, että Joen perustelut olivat päteviä ja ne tuntuivat +hänestä sitäkin vastenmielisemmiltä. Hän kapinoi vaistomaisesti tuota +kilpailemista vastaan, joka veti miestä hänen luotaan, riistäen häneltä +osan hänestä. Siinä oli kilpakosija, jota hän ei käsittänyt. Eikä hän +käsittänyt sitäkään, mitä houkuttelevaa se kykeni tarjoamaan. Jos se +olisi ollut naiskilpailija, toinen nainen, olisi hän silmillään saanut +siitä selvän käsityksen; mutta nyt hän hapuili pimeässä tavoitellen +saavuttamatonta vastustajaansa, josta hänellä ei ollut todellista +käsitystä. Se minkä hän tajusi todeksi toisen puheesta, teki kilpailun +vain yhä kauheammaksi. + +Ajatus omasta heikkoudesta juolahti äkkiä hänen mieleensä. Hän tunsi +sääliä itseään kohtaan ja se suretti häntä. Hän tahtoi omistaa Joen, +saada kokonaan omakseen; naisena hän ei voinut tyytyä vähempään, mutta +Joe vältteli häntä, pujahtaen milloin minnekin syleilystä, johon hän +koetti sulkea hänet. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen +huulensa värisivät; siten hän muutti tappion voitoksi ja karkoitti +kaikkivaltiaan kilpailun heikkoutensa voimalla. + +"Älähän nyt, Genevieve, älä itke!" rukoili nuorukainen murheellisena, +mutta muuten aivan ymmällään. Hänen miehekkään käsityksensä mukaan ei +tuollaiseen onnettomuuteen ollut mitään todellista syytä ja kuitenkin +nähdessään hänen kyyneleensä hän unohti kaiken muun. + +Genevieven kosteat silmät hymyilivät anteeksiantoa, ja vaikka Joe ei +tiennytkään mitä hänen piti saada anteeksi, heltyi hän kokonaan. Hän +ojensi äkkiä Genevievelle molemmat kätensä, mutta jonkinlaisella +tehdyllä jäykkyydellä ja kylmyydellä hän esti tämän kädenpuristuksen; +silmät sensijaan hymyilivät sitä lämpimämmin. + +"Tässähän tulee herra Clausen", sanoi hän, katsoen samassa tulijaa +silmillä, joissa naiselle ominaisen kyvyn vaikutuksesta ei enää näkynyt +merkkiäkään kosteudesta. + +"Arvelit varmaankin, etten enää tulisikaan takaisin, Joe?" kysäsi +liikkeenjohtaja, jolla oli kuulaankalpea iho ja jonka karkea poskiparta +oli ristiriidassa pienten, lempeitten silmien kanssa. + +"No, mitäs arvelette -- hm, niin, mehän puhuimme kokovillaisista", +jatkoi hän reippaasti. "Tuo sievä malli tuossa miellyttää teitä +varmaankin, vai kuinka? Niin niin, kyllä minä tiedän. Minä perustin +talouden neljäntoista dollarin viikkopalkalla. Mutta ei mikään ole +liian hyvää tuohon pieneen pesään, vai mitä? Kyllähän minä sen tiedän, +eikähän eroa olekaan kuin seitsemän senttiä, ja kallein käy ajan +mittaan huokeimmaksi, se on varmaa. Kuulepa mitä sanon, Joe", -- hän +sai äkkiä ihmisystävällisen mielijohteen ja alkoi puhua tuttavallisesti +matalalla äänellä, "-- näes sinulle, mutta en kenellekään muulle, minä +alennan viisi senttiä. Mutta", -- hänen äänensä sai juhlallisen +vakuuttavan soinnun, -- "mutta sinä et saa sanoa kenellekään, mitä olet +maksanut." + +"Ommeltuna, reunustettuna ja paikoilleen asetettuna se tulee tietysti +kaikki samaan laskuun", sanoi hän, kun Joe ja Genevieve olivat +neuvotelleet keskenään ja ilmoittaneet päätöksensä. + +"Entä tuo pieni pesä?" kysyi hän. "Milloin levitätte siipenne ja +lennätte pois? Huomenna! Niin pian? Ihanaa! Ihanaa!!" + +Hän muljautteli silmiään innoissaan ja loi heihin sitten isällisen, +loistavan katseen. + +Joe oli vastannut aika karskeasti ja Genevieve oli punastunut +hyvänlaisesti, mutta kumpikin tunsi, ettei se ollut oikein sopivaa. +Eikä ainoastaan asian yksityisluontoisuuden ja pyhyyden vuoksi, vaan +sen tähden, mikä olisi voinut keskiluokan mielestä olla turhaa +kainoutta, mutta joka heissä oli sitä vaatimattomuutta ja +vaiteliaisuutta, jota tavataan työväenluokkaan kuuluvissa henkilöissä, +jotka pyrkivät puhtaaseen elämään ja hyviin tapoihin. + +Herra Clausen saattoi heitä hissille isällisen hymyilevänä ja +hyväntahtoisena, ja kauppa-apulaisten katseet seurasivat Joen +ryhdikästä vartaloa hänen poistuessaan huoneesta. + +"Entäs tänä iltana, Joe?" kysyi herra Clausen hätäisesti heidän +varrotessaan hissiä. "Miltäs tuntuu? Luuletko, että voitat hänet?" + +"Varmasti", vastasi Joe. "En ole koskaan ollut paremmassa kunnossa." + +"Sinä jaksat siis hyvin? No hyvä, hyvä! Näetkös minä vaan ihmettelin -- +niin, ha haa! -- kun on naimahommat ja muuta -- -- ajattelin ettet +olisi oikein vireissä, vai kuinka? -- hiukan hermostunut, näetkös. +Tiedänhän, kun itsekin olen naimisissa. Mutta sinähän voit hyvin? +Tietysti. On tarpeetonta kysyäkään sellaista. Ha haa! No, onnea vaan, +poikaseni. Tiedän että voitat. En koskaan ole vähääkään epäillyt, johan +nyt." + +"Ja hyvästi neiti Pritchard", sanoi hän Genevievelle, saattaen häntä +kohteliaasti hissiin. "Toivon, että käytte usein täällä. Se olisi niin +hauskaa -- kovin hauskaa -- sen vakuutan." + +"Kaikki kutsuvat sinua 'Joeksi'", sanoi Genevieve moittivasti hissiin +laskeutuessaan. "Miksi he eivät sano 'herra Fleming?' Se olisi oikeus +ja kohtuus." + +Mutta Joe tuijotti nyrpeästi hissipoikaan eikä ollut kuulevinaan. + +"Mikä sinun on, Joe?" kysyi Genevieve hellästi, tietäen hyvin, kuinka +voimakkaasti hänen sanansa vaikuttivat Joeen. + +"Ei mitään", sanoi hän. "Minä vain ajattelin -- ja toivoin." + +"Toivoit? -- mitä?" Hänen äänensä oli lumoava ja hänen silmänsä +olisivat saaneet heltymään kovemmankin miehen kuin Joe, vaikka ne eivät +saaneetkaan tätä kohottamaan katsettaan häneen. + +Vihdoin hän kuitenkin katsoi Genevieveen miettiväisenä. "Minä +toivoisin, että näkisit minut edes kerrankin nyrkkeilyottelussa." + +Genevieve teki kärsimättömän liikkeen ja Joen katse masentui. +Genevieveä raateli vihlova tunne siitä, että Joe oli joutunut tuon +kilpailijan kynsiin ja loittoni. + +"Minä -- minä tahtoisin", sanoi Genevieve äkkiä väkinäisesti, +tavoitellen tuota myötätuntoa, joka tekee voimakkaimmatkin +miehet heikoiksi ja vetää heidän päänsä naisten rinnoille. + +"Tahdotko?!" + +Taas Joe katsoi häntä silmiin. Hän tarkoitti sitä -- Genevieve tiesi +sen. Se oli kuin vetoamista hänen rakkautensa suuruuteen. + +"Se olisi elämäni ylpein hetki", sanoi Joe lyhyesti. + +Se, että Genevieve teki rohkean päätöksen ja lausui aivan lyhyesti: +"Minä tahdon", lienee ollut rakkauden synnyttämää kaukonäköisyyttä, +halua tyydyttää Joen myötätunnonkaipuuta ja halua nähdä kilpailua +kasvoista kasvoihin oppiakseen tuntemaan sitä, ja ehkä se oli myös +seikkailun salaperäinen torventoitotus, joka tuntui houkuttelevalta +Genevieven yksitoikkoisessa elämässä. + +"Sitä en olisi uskonut, muutoin en olisi kysynytkään", sanoi hän +suoraan heidän astuessaan sivukäytävälle. + +"Mutta eikö se voi käydä päinsä?" kysyi Genevieve levottomana, peläten +päätöksensä horjuvan. + +"Voin kyllä järjestää asian; mutta minä en luullut sinun tahtovan." + +"En luullut sinun tahtovan", toisti hän yhä hämillään, auttaessaan +Genevieveä raitiotievaunuun ja kaivaen taskustaan pilettirahaa. + + + + +II. + + +Genevieve ja Joe olivat työläisaristokraatteja. Huolimatta kehnosta ja +kurjasta ympäristöstään he olivat säilyneet puhtaina ja terveinä. +Heillä oli omanarvontuntoa, he kunnioittivat kaikkea, mikä elämässä oli +kaunista ja puhdasta, ja juuri se oli kohottanut heidät vertaistensa +yläpuolelle. Tuttavia ei paljon käynyt heidän luonaan, eikä +kummallakaan heillä ollut koskaan todella hyvää ystävää, jonka kanssa +kaikki olisi ollut yhteistä. Heidän seurankaipuunsa oli voimakas, mutta +he olivat jääneet yksinäisiksi sentähden, että he eivät voineet +tyydyttää tuota vaistoa ja samalla puhtauden ja säädyllisyyden +kaipuutaan. + +Ei kukaan työläisnainen ollut viettänyt turvallisempaa elämää kuin +Genevieve. Raakuuden ja törkeyden ympäröimänä hän oli karttanut kaikkea +karkeata ja raakaa. Hän näki vain sitä, mitä hän tahtoi nähdä ja hän +tahtoi aina nähdä parasta, välttäen karkeutta ja kömpelyyttä, ja sen +hän teki ilman suuria ponnistuksia, vaistomaisesti. Hän oli heti alusta +pitäen ollut suojattuna. Ollen ainoa lapsi, jonka piti hoitaa +kivuloista äitiään, hän ei ollut ottanut osaa katuleikkeihin eikä +naapurilasten ilonpitoon. Isä, pienikokoinen, lempeäluontoinen, +kapearintainen ja vähäverinen konttoristi, joka viihtyi kodissaan +sentähden, että hänellä oli luontainen haluttomuus sekaantua toisten +ihmisten asioihin, oli ponnistanut kaikkensa tehdäkseen kodin hengen +suloiseksi ja helläksi. + +Jäätyään kahdentoistavuotiaana orvoksi oli Genevieve mennyt suoraan +isänsä hautajaisista asumaan Silversteinin perheeseen, jonka huoneet +sijaitsivat kahvilan yläpuolella. Täällä, ystävällisten vieraitten +turvissa hän ansaitsi ruokansa ja vaatteensa puotipalvelijana. Koska +Genevieve ei ollut juutalainen, oli hänestä erittäin suurta hyötyä +Silversteineille, jotka eivät itse hoitaneet liikettä omana +lepopäivänään. + +Ja tuossa yksitoikkoisessa pikku myymälässä oli häneltä vierähtänyt +kuusi kehitysvuotta. Hänellä ei ollut monta tuttavaa. Hän ei +ollut välittänyt tyttötovereista siitä syystä, ettei ilmaantunut +ainoatakaan tyttöä, josta hän oli pitänyt kylliksi. Eikä hän +välittänyt kävellä nuorien naapuripoikienkaan kanssa, kuten jo +viidentoistavuotiaitten tyttöjen tapana oli. "Pöyhkeäksi nukkemaiseksi +tytöksi" oli naapuritytöillä tapana nimittää häntä; ja vaikka heidän +vihamielisyytensä syynä olikin hänen kauneutensa ja eristäytymisensä +toisista, herätti hän sittenkin heissä kunnioitusta. "Persikoita +kermassa" sanoivat hänestä nuorukaiset -- vaikka vain hiljaa keskenään, +sillä he pelkäsivät suututtavansa toiset tytöt, samalla kuin he +tunsivat pelonsekaista kunnioitusta Genevieveä kohtaan, jossa heidän +mielestään oli jotakin salaperäisen kaunista ja saavuttamatonta. + +Hän oli todellakin kaunis. Polveutuen pitkästä sarjasta amerikkalaisia +esivanhempia hän oli noita ihmeellisiä, siellä täällä löytyviä +työläisluokan kukkasia, joiden olemassaoloon ei esivanhempien perintö +eikä ympäristö näytä tarjoavan selitystä. Hänen kasvojensa väri oli +täydellisen kaunis, sillä veri loi hänen valkoiselle iholleen niin +suloisen punan, että kuvaus "persikoita kermassa" oli aivan paikallaan. +Hänet teki kaunottareksi kasvojen säännölliset piirteet, mutta vieläkin +suuremmassa määrin hänen vartalonsa kauniit ääriviivat. Hän oli +hiljainen, vieno, ylevän ja arvokkaan näköinen, samalla kuin hän osasi +pukeutua aistikkaasti, ja kaikki, mitä hän puki ylleen, kohotti vain +hänen kauneuttaan ja arvokkuuttaan. Sanalla sanoen, hän oli täysin +naisellinen, lempeä, hellä ja kiehtova, rinnassa naisen palava rakkaus +ja naisellinen äidinmieli. Mutta tämä puoli hänen luonnettaan oli ollut +hänessä uinuvana kautta vuosien odottaen puolisoa ilmaantuvaksi. + +Sitten tuli Joe eräänä kuumana lauantai-iltapäivänä Silversteinin +kahvilaan vilvoittaakseen itseään jäätelösoodalla. Genevieve ei ollut +huomannut hänen tuloaan, sillä hän oli puhunut parhaallaan toisen +ostajan, kuusi- tai seitsenvuotiaan poikanaskalin kanssa, joka totisena +selitteli, mitä hän halusi lasikaapista, joka oli täynnä ihmeellisiä +makeisia ja jossa pahvikolla oli luettavana sanat: "Viisi kappaletta +viidellä pennillä." + +Genevieve oli kuullut sanat: "Saanko jäätelösoodaa!" ja hän oli +kysynyt, katsomatta kysyjää kasvoihin: "Mitä lajia?" Eihän hänen +tapansa ollutkaan kiinnittää huomiota nuorukaisiin. Heissä oli jotakin, +jota hän ei käsittänyt. Tapa, jolla he häntä katselivat, kiusasi häntä, +vaikka hän ei tiennyt miksi; heissä oli jotakin kummallista ja +julkeata, joka ei häntä miellyttänyt. Siihen saakka mies ei ollut +esiintynyt hänen mielikuvituksessaan. Ne nuorukaiset, joita hän oli +nähnyt, eivät olleet vetäneet häntä puoleensa, he olivat olleet hänelle +aivan merkityksettömiä. Niin, jos joku olisi häneltä kysynyt syytä +miesten olemassaoloon maan päällä, olisi hän jäänyt vastausta vaille. + +Tyhjentäessään jäätelömitan lasiin tuli hänen katseensa sattumalta +viivähtäneeksi Joen kasvoilla ja hänet valtasi samassa suloinen +mielihyväntunne. Seuraavassa silmänräpäyksessä Joekin vilkaisi häneen, +jolloin neitonen loi katseensa alas ja poistui soodasäiliölle. Mutta +täyttäessään lasia ei hän voinut olla katsomatta nuorukaiseen uudestaan +-- kuitenkin vain vilaukselta, sillä hän huomasi Joen luoneen sillä +välin katseensa häneen, kohdatakseen hänen katseensa, samalla kun Joen +omilla kasvoilla loisti ilmeinen mielenkiinto, joka sai Genevieven +äkkiä katsomaan poispäin. + +Genevieveä hämmästytti se, että mies saattoi niin miellyttää häntä. +"Niin kaunis poika!" ajatteli hän itsekseen, koettaen viattomasti ja +vaistomaisesti torjua sitä kiehtomis- ja vetovoimaa, joka piili tuossa +kauneudessa. "Eipä hän sentään olekaan niin kaunis", arveli hän, +laskiessaan lasin hänen eteensä ja ottaessaan vastaan maksuksi tarjotun +hopearahan sekä katsoessaan häntä kolmannen kerran silmiin. Hänen +sanavarastonsa oli rajoitettu ja hänellä oli vähän tietoja sanojen +sisällyksen merkityksestä, mutta luja miehekkyyden leima nuorukaisen +kasvoilla sanoi hänelle, että se sana, joka hänellä oli ollut mielessä, +ei ollut sattuva. + +"No, komea hän sitten ainakin on", ajatteli hän, vältellen taas hänen +katsettaan luomalla omansa alas. Mutta sanottiinhan kaikkia +hyvännäköisiä miehiä komeiksi, eikä hän senvuoksi pitänyt siitäkään +sanasta. Olipa nyt miten tahansa, häntä oli kuitenkin miellyttävä +katsella ja Genevievellä oli kiusallinen halu katsoa nuorukaista, yhä +uudelleen. + +Joe puolestaan ei ollut koskaan nähnyt puotipöydän takana tuon neitosen +vertaista. Vaikka hän tiesikin enemmän luonnonlaeista kuin tuo neitonen +ja olisi heti osannut selittää syyn naisen olemassaoloon maan päällä, +ei naisella kuitenkaan ollut koskaan ollut mitään osaa hänen +maailmassaan. Nainen esiintyi yhtä vähän hänen mielikuvituksessaan kuin +mies Genevieven mielikuvituksessa. Mutta nyt oli nainen koskettanut +hänen mielikuvitustaan, ja tuo nainen oli Genevieve. Hän ei ollut +koskaan uneksinutkaan, että nuori neitonen voisi olla niin kaunis, eikä +hän voinut kääntää silmiään hänestä. Mutta kun heidän katseensa +kohtasivat, tunsi Joe kiusallista ahdistusta, ja hän olisi katsonut +poispäin, ellei toinen olisi niin äkkiä luonut katsettaan alas. + +Mutta kun Genevieve vihdoin kohotti häneen kiinteän katseen, tulikin +nuorukaisen vuoro luoda katseensa alas ja hänen poskilleen levisi +punastus. Neitonen ei joutunut läheskään niin hämilleen kuin +nuorukainen, eikä päästänyt sitä lainkaan näkyviin. Sisimmässään hän +tunsi levottomuutta, jommoista hän ei ollut vielä koskaan tuntenut, +mutta se ei millään tavoin häirinnyt hänen ulkonaista levollisuuttaan. +Joe sitä vastoin oli ilmeisesti hämillään, mutta tunsi vaikeasta +asemastaan huolimatta mielihyvää. + +Ei kummallakaan ollut käsitystä rakkaudesta, kumpikin tunsi vain sen, +että hänellä oli suunnaton halu katsella toistaan. Kumpikin oli +häiriytynyt ja saanut herättävän sysäyksen, ja he vetivät toisiaan +puoleensa yhdistyvien elementtien vastustamattomalla kiihkeydellä. Joe +leikki lusikallaan, peitellen neuvottomuuttaan sooda-kulauksilla, mutta +viivytteli kuitenkin lähtöään, ja Genevieve puheli hiljaa, luoden +katseensa alas ja vallaten hänet lumousvoimallaan. + +Mutta nuorukainen ei voinut jäädä ylen pitkäksi aikaa jäätelösoodan +ääreen ja toista lasia hän ei rohjennut pyytää. Niinpä hän jätti +neitosen puotiinsa valveillaan uneksimaan, itsekin kulkien katua kuin +unissakävijä. Genevieve uneksi koko iltapäivän ja hän tiesi olevansa +rakastunut. Niin ei ollut Joen laita. Hän tiesi vain, että hänen teki +mieli tavata Genevieveä uudestaan, nähdäkseen hänen kasvonsa. Hänen +ajatuksensa eivät ulottuneet sen pitemmälle, eivätkä ne oikeastaan +ajatuksia olleetkaan, vaan pikemminkin hämärää ja epämääräistä halua. + +Tätä pakoittavaa halua hän ei kyennyt karkoittamaan. Päivän toisensa +jälkeen se vaivasi häntä, kahvila ja puotipöydän takana seisova +neitonen tulivat alati hänen mieleensä. Hän taisteli tuota halua +vastaan. Häntä peloitti ja hävetti mennä uudelleen kahvilaan. Hän +tyynnytti pelkoaan ajattelemalla, ettei hän ollut mikään hakkailija. +Ei ainoastaan kerran tai kahdesti, vaan kymmeniä kertoja hän hoki +tuota ajatusta, mutta siitä ei ollut apua. Niinpä hän eräänä iltana +keskellä viikkoa palattuaan työstään meni puotiin. Hän koetti astua +sisään huolettomasti ja ikäänkuin sattumalta, mutta koko hänen +käyttäytymisensä osoitti sitä tahdonvoiman ponnistusta, joka pakotti +hänen jalkansa kuljettamaan vastahakoista ruumista muassaan. Hän oli +myöskin ujompi ja neuvottomampi kuin koskaan ennen. Genevieve sitä +vastoin oli ulkonaisesti tavallista levollisempi, vaikka hänenkin +sisimmässään vallitsi ääretön levottomuus. Joe ei saanut selvää sanaa +suustaan, ilmoitti asian sopertaen, katsoi levottomana kelloa, joi +jääsoodansa hirmuisella kiireellä ja meni tiehensä. + +Genevieve oli vähällä puhjeta itkuun harmista. Kuinka laiha palkkio +neljän päivän odotuksesta, jolloinka hän oli kuvitellut kaiken aikaa +olleensa rakastunut! Olihan tuo kaunis poika, arveli hän, mutta ei +hänen olisi pitänyt pitää noin hirveätä kiirettä. Mutta tuskin oli Joe +ehtinyt ensimäiseen kulmaan, ennenkuin hän toivoi olevansa jälleen +hänen luonaan. Hän halusi vain saada katsella Genevieveä. Hän ei +ollenkaan ajatellut, että se oli rakkautta. Mitä oli rakkaus? Se oli +sitä, että nuoret miehet ja naiset kävelivät yhdessä. Mutta mitä häneen +tuli --. Ja silloin hänen halunsa pukeutui selvempään muotoon, ja hän +huomasi, että juuri niin hänkin halusi. Hän halusi nähdä Genevieven, +katsella häntä, ja se kävisi hyvin päinsä, jos tämä vain lähtisi hänen +kanssaan kävelemään. Sitä se siis olikin, kun nuoret miehet ja neitoset +kävelivät yhdessä, mietti Joe viikon lähetessä loppuaan. Hänellä +oli ollut etäinen aavistus, että tämä kävely oli mahdollista +kohteliaisuutta, joka oli valmistuksena avioliitolle. Nyt hän käsitti +syvemmin sen merkityksen, halusi itsekin sitä ja päätteli siitä, että +hän oli rakastunut. + +Molemmat olivat nyt samaa mieltä, ja oli selvää, mihin se johtaisi; +niinpä olikin Genevieven naapureilla enemmän kuin viikoksi +ihmettelemistä, kun hän ja Joe lähtivät yhdessä kävelemään. + +He olivat kumpikin suuria sanasaitureita, ja siksi kesti kauvan, +ennenkuin he joutuivat kihloihin. Kun Joe ilmaisi ajatuksensa +liikkeillään, teki Genevieve sen pidättyvällä vaikenemisellaan ja +rakkautta säteilevällä katseellaan -- tämän jälkimäisen hän kuitenkin +olisi tukahuttanut neitseellisen kainosti, jos hän olisi tiennyt, +kuinka selvästi hänen sydämensä kieli niissä ilmeni. "Rakas" ja +"armaani" olivat aivan kerrassaan liian tuttavallisia puhuttelusanoja, +että he olisivat voineet niitä näin alussa käyttää; ja sitäpaitsi he +eivät, kuten useimmat muut rakastavat parit, liikoja käytelleet +lempisanoja. Kauvan aikaa tyytyivät he vain kävelemään yhdessä iltasin +tai istumaan vieretysten puiston penkillä, sanomatta kumpikaan +sanaakaan tuntikauteen, katsellen vain toisiaan silmiin, joita +tähtivalossa ei voinut kuitenkaan nähdä niin selvästi, että se olisi +herättänyt heidän itsetajuntansa ja häirinnyt heitä. + +Nuorukainen käyttäytyi yhtä ritarillisen hienotunteisesti kuin +konsanaan ritari ylhäistä neitoaan kohtaan. Heidän kulkiessaan +kaupungilla asettui hän aina kadun puolelle -- hän oli jostakin +kuullut, että se kuului asiaan, -- ja kun hän kadun yli kuljettaessa +joutui seinän puolelle, astui hän heti neitosen taitse ulkopuolelle. +Hän kantoi neitosen paketteja ja kerran sateen uhatessa hänen +sateenvarjoaan. Koska hän ei ollut kuullut, että oli tapana lähettää +kukkia sydänkäpyselleen, lähetti hän Genevievelle sen sijaan hedelmiä. +Hedelmistähän oli jotain hyötyä. Ne olivat hyviä syödä. Kukkia hän ei +koskaan ollut tullut ajatelleeksi, ennenkuin hän eräänä päivänä huomasi +Genevieven tukassa vaalean ruusun. Se veti lakkaamatta puoleensa Joen +katseen. Se oli hänen tukkansa, ja sen tähden herätti tuo kukka hänen +mielenkiintoaan. Edelleen herätti se hänen mielenkiintoaan siksi, että +hän oli tahtonut asettaa sen siihen. Näistä syistä hän tuli lähemmin +tarkastaneeksi ruusua. Hän huomasi, että se semmoisenaan teki kauniin +vaikutuksen ja viehätti häntä. Hänen teeskentelemätön ihastuksensa +ihastutti neitostakin, ja heidät valtasi uusi, yhteinen lemmentunne -- +ja sen oli aiheuttanut kukka. Hänestä tuli yht'äkkiä kukkainystävä. +Sitäpaitsi tuli hän kekseliääksi kohteliaisuudessa. Hän lähetti +Genevievelle orvokkivihkon. Se oli hänen omaa keksintöään. Hän ei ollut +kuullut yhdenkään miehen lähettävän naiselle kukkia. Kukkia +käytettiin koristeellisiin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi +hautajaistilaisuuksissa. Hän lähetti Genevievelle kukkia miltei joka +päivä, ja tuo ajatus oli hänessä alkuperäinen, niin todellinen +keksintö, kuin miehen päässä koskaan on syntynyt. + +Hän oli arka rakkaudenosoituksissaan häntä kohtaan -- yhtä arka kuin +toinen oli ottaessaan niitä vastaan. Genevievessäkin vallitsi puhtaus +ja hyvyys, hän oli Joelle korkein pyhimys, jota ei hevillä voinut +loukata, ei edes uskollisen rakastajan liian palava rakkaus. Hän oli +aivan erilainen kuin yksikään nainen, jonka Joe oli tullut tuntemaan. +Hän ei ollut samanlainen kuin toiset. Joen mieleen ei koskaan +juolahtanut ajatus, että Genevieve olisi samaa ainetta kuin hänen omat +sisarensa tai jonkun toisen sisar. Hän oli enemmän kuin pelkkä tyttö, +kuin pelkkä nainen. Hän oli -- niin, hän oli Genevieve, olento, joka +muodosti oman erikoisen luokkansa, ei enempää eikä vähempää kuin +todellinen luomistyön ihme. + +Genevieve taas puolestaan kuvitteli yhtä paljon ystävästään. +Arvostellessaan tätä saattoi hän kyllä pikkuasioissa olla ankarakin, +kun taas nuorukaisen arvostelu Genevievestä oli pelkkää jumaloimista +ilman mitään kritiikkiä; mutta arvostellessaan Joea kokonaisuudessaan +unohti hän yksityiskohtien summan, pitäen häntä ihmeolentona, joka +antoi elämälle sisällön ja jonka tähden hän oli yhtä halukas kuolemaan +kuin elämäänkin. Haaveillessaan Joesta kuvitteli hän useinkin +mielessään tilanteita, jolloin hän, kuollen hänen edestään, vihdoin +täydellisesti ilmaisisi hänelle rakkautensa, jota hän ei koskaan +eläessään katsonut voivansa täysin ilmaista. + +Heidän koko rakkautensa oli tulta ja kastetta. Siinä oli tuskin mitään +ruumiillista, sillä se olisi tuntunut saastaiselta. Lemmensuhteensa +välttämättömään fyysilliseen perustaan he eivät koskaan kiinnittäneet +huomiota. Mutta he tiesivätkin sen, mikä oli fyysillisesti välitöntä, +lihan välittömän halun ja hurmauksen -- sormenpään kosketuksen käteen +tai käsivarteen, silmänräpäyksen kestävän kädenpuristuksen, suudelman +harvinaisen hyväilyn huulilla, hurmaavan hivelevän tunteen, jonka +synnytti neidon kutrien kosketus nuorukaisen poskeen tai neidon käsi, +joka kevyesti siirsi tukan nuorukaisen silmiltä. Kaiken tämän he +tiesivät, mutta heistä tuntui, vaikka he eivät tienneet miksi, kuin +noissa hyväilyissä ja suloisissa kosketuksissa olisi ollut jotakin +synnillistä. + +Toisinaan tunsi Genevieve ehdotonta halua kietoa kätensä nuorukaisen +kaulaan, heittäytyen kokonaan rakkauden valtaan, mutta jokin kainous +esti hänet siitä aina. Sellaisina hetkinä hänellä oli selvä, mutta +epämieluisa tietoisuus itsessään vaanivasta, aavistamattomasta +synnistä. Hän teki väärin, ehdottomasti väärin tahtoessaan hyväillä +ystäväänsä noin sopimattomalla tavalla. Ei kukaan arvontuntoa omaava +neito voinut ajatellakaan tehdä sellaista. Se oli epänaisellista. Ja +mitähän Joe olisikaan ajatellut, jos hän olisi sen tehnyt. Ja +ajatellessaan tuollaista kauheata onnettomuutta tuntui hänestä, kuin +hän olisi luhistunut maahan ja menehtynyt salaisen häpeän tulisessa +pätsissä. + +Eikä Joeltakaan puuttunut merkillisiä mielitekoja, joista suurin +lienee ollut halu loukata Genevieveä. Kun hän vihdoin monien mutkien +jälkeen oli päässyt niin pitkälle, että oli kietonut kätensä hänen +vyötäisilleen, valtasi hänet tuon tuostakin äkkinäinen halu puristaa +häntä syleillessään musertavan kovasti, kunnes toinen huutaisi kivusta. +Hänen luonteensa mukaista ei ollut loukata mitään elävää olentoa. Ei +edes kilpalavalla hänen tarkoituksensa ollut loukata ainoallakaan +antamallaan iskulla. Silloin hän oli ottelussa, ja ottelun päämääränä +oli iskeä vastustaja mattoon ja pitää häntä siinä kymmenen sekuntia. +Hän ei siis koskaan antanut iskua ainoastaan loukatakseen; loukkaus oli +sivuseikka päämäärän rinnalla, ja päämäärä oli aivan toinen. Ja nyt +hänen sittenkin teki mieli loukata rakastamaansa neitosta. Hän ei +käsittänyt, miksi hän, sitten kun hän oli peukalollaan ja etusormellaan +ympäröinyt hänen ranteensa, välttämättömästi halusi puristaa sitä, +kunnes se runneltuisi. Se oli hänestä käsittämätöntä, ja hän oli +näkevinään luonteessaan ääretöntä raakuutta, jota hän ei ollut koskaan +aavistanutkaan. + +Kun hän kerran lähti Genevieven luota, kietoi hän käsivartensa hänen +ympärilleen vetäen hänet äkkiä rintaansa vasten. Kivun ja hämmästyksen +huudahdus, joka pääsi Genevieveltä, sai hänet tajuihinsa ja hän jäi +seisomaan hämillään, väristen vielä epämääräisestä nimettömästä +hyväntunteesta. Mutta neidonkin koko ruumis värisi. Kipu semmoisenaan, +joka oli oleellisinta tuossa voimakkaassa syleilyssä, oli tuntunut +hänestä ihanalta, ja taas hän tunsi tehneensä syntiä, vaikka hän ei +ymmärtänyt sen luonnetta eikä sitä, miksi se olisi syntiä. + +Tuli sitten tuo päivä, aivan heidän tuttavuutensa alussa, jolloin +Silverstein sattui näkemään Joen puodissaan, katsoen tähän suuret +ulkonevat silmät selällään. Sattui niinikään kohtaus, jolloin rouva +Silverstein Joen mentyä yltyi sättimään kaikkia ammattinyrkkeilijöitä +ja erittäinkin Joe Flemingiä. Turhaan oli Silverstein ponnistellut +hillitäkseen puolisonsa kiukkua. Hänellä oli täysi syy olla +raivoissaan. Hänellä oli kaikki äidin tunteet, mutta ei mitään äidin +oikeuksia. + +Genevieve huomasi vain kiukunpurkauksen yleensä; hän kuuli +juutalaisvaimon huulilta purkautuvan herjaustulvan, mutta hän oli liian +hämmästynyt tajutakseen moitteiden yksityiskohtia. Oliko Joe, hänen +Joensa, Joe Fleming tuollainen ammattinyrkkeilijä? Oli kauheata, +mahdotonta, luonnotonta uskoa sitä. Hänen kirkassilmäinen Joensa, jonka +posket olivat kuin nuoren tytön, hän saattoi olla mitä tahansa, mutta +ei ammattinyrkkeilijä. Hän ei koskaan ollut nähnyt nyrkkeilyä, mutta +Joe ei ollut mitenkään sellainen, joksi hän oli kuvitellut sellaista +henkilöä -- ihmiseläin, jolla oli tiikerin silmät ja otsan sijalla vain +viiva. Tietysti hän oli kuullut puhuttavan Joe Flemingistä -- kukapa +West Oaklandissa ei olisi kuullut? -- mutta hän ei ollut koskaan +uneksinutkaan, että tämä olisi sama henkilö. + +Samassa kun hän alkoi tointua hämmästyksestään, kuuli hän rouva +Silversteinin hysteerisesti nauraen sanovan: + +"Pitä seura tappelupukarin kanssa." Sitten Silverstein ja hänen +vaimonsa riitaantuivat siitä, oliko Genevieven kosijaa sanottava +"kuuluisaksi" vai "surullisen kuuluisaksi". + +"Mutta se ole hyve poikka", väitti Silverstein. "Hän tiena raha ja hän +säästä raha." + +"Niinkö sine sano?" kiljasi rouva Silverstein. "Mitä sinä tietä? +Sinä tietä liika paljo. Sinä hukka paljo raha ammattinyrkkeilijöiden +pääle. Kuinkka sinä tietä? Sano se! Kuinkka sinä tietä?" + +"Minä tietä, mitä minä tietä", intti Silverstein. Sellaista +itsepäisyyttä ei Genevieve ollut koskaan ennen huomannut hänessä hänen +vaimonsa vihoitellessa. "Hänen isä ole kuollu, hän mene teke työtä +Hansenin seiliverkstadi. Hänellä ole kuus velje ja sisko, ne ole +nuorempi kun hän. Hän ole pikku isä. Hän teke kovasti työtä koko aikka. +Hän osta leippä ja liha ja maksa hyyry. Lauvantai-iltta hän tuo koti +kymmenen taala. Hansen antta hänelle kaksitoista dollari -- mitä hän +teke? Hän ole pikku isä, hän tuo se hänen äitile. Hän teke työtä koko +aikka, hän saa kaksikymmentä taala -- mitä hän teke? Hän tuo se koti. +Hänen pikku veljet ja siskot ole koulusa, kanta hyvä kostymi, syö +parempi leippä ja liha; hänen äiti elä hyvin; silmäs ole riemu ja hän +ole ylppe hänen hyvän poikka Joe tähden. + +"Mutta hänellä ole kaunis ruumis -- och, Gott, kaunis ruumis! -- +väkevempi kuin härkä, vikkelempi kun tiikerikissa, häne pää ole +kylmempi kuin jääkaappi, hänellä ole silmät, jotka näke kaikki, +vikkelesti, juuri noin. Hän vetä käten kintat poikkain kanss +magasiinis. Hän mene klubin ette, hän iske kumo Spideri, vikkelesti, +yks isku, juuri noin, ensi kärta. Hän voitta viis taala -- mitä hän +teke? Hän tuo se kotin äitile. + +"Hän mene monta kärta klubin ette, hän voitta monta palkinto -- kymmene +dollari, viisikymment dollari, sata dollari. Mitä hän teke? Sano se! +Jättäkö hän paikka Hansenilla? Tuhlako hän aikka noitten poikkain +kanss? Ei ei, hän ole hyvä poikka. Hän teke työtä jokka päivä. Hän +nyrkkeile jokka ilta klubin edess. Hän sano: 'Minkätähde minä maksa +hyyry?' -- minulle, Silversteinille, hän sano se. Mitä se teke, mitä +minä sano, mutta hän osta hyvä talo hänen äitille. Koko aikka hän teke +työtä Hansenill ja nyrkkeile klubin edess, että hän maksa se talo. Hän +osta piano hänen siskolle, hän osta mattoja ja kuvia. Ja hän ole aina +reilu mies. Hän lyö veto itsestän -- se ole hyvä merkki. Kun mies lyö +veto itsestä, nin silloin passa toinenkin lyödä veto --." + +Tässä rouva Silverstein ilmaisi huokaillen kauhunsa uhkapeliä kohtaan, +ja hänen puolisonsa, joka tunsi kaunopuheliaisuutensa loppuvan, ryhtyi +vakuuttaen selittämään, että hän kannatti nyrkkeilykilpailuja. "Joe +Flemingin tähden vaan", sanoi hän lopuksi. "Minä aina taka häntä +voittama." + +Mutta Genevieve ja Joe olivat toisiaan varten luodut, eikä mikään, ei +edes tämä kauhea huomio, voinut eroittaa heitä. Turhaan Genevieve +koetti haarniskoitua Joea vastaan, mutta hän taistelikin itseään eikä +toista vastaan. Hän huomasi hämmästyksekseen tuhoisia seikkoja Joen +puolustukseksi, tämä oli hänestä rakastettavampi kuin koskaan ennen, ja +hän tunkeutui nuorukaisen elämään, tullen hänen kohtaloksensa +ja halliten häntä naisen tapaan. Genevieve näki Joen ja oman +tulevaisuutensa parannusten häikäisevässä valossa, ja hänen ensimäinen +suutelonsa oli se, että hän sai Joen lupaamaan, ettei hän enää koskaan +esiintyisi nyrkkeilylavalla. + +Ja Joe, tavoitellen lemmenunelmaa ja pyrkien saavuttamaan toivomuksensa +kallisarvoisen ja kuolemattoman esineen, oli, kuten miehille yleensä +käy, taipunut. Muita samalla kuin hän antoi tuon lupauksen, oli hänen +sielunsa sisimmässä sittenkin epämääräinen tunne, ettei hän koskaan +voisi luopua mieliurheilustaan, että hänen kerran jossakin +tulevaisuudessa oli palattava siihen, ja silloin hän oli äkkiä ollut +näkevinään äitinsä, veljensä ja sisarensa, heidän moninaiset tarpeensa, +talon, joka oli maalattava ja korjattava, puhdistusmenoineen ja +veroineen, hänen ja Genevieven tulevat lapset ja oman päiväpalkkansa +pienuuden purjeentekijän työpajassa. Mutta samassa hän torjui jo tuon +näyn, kuten sen tapaisille aina käy, ja hän näki edessään vain +Genevieven, ja hän tunsi vain, kuinka koko hänen olemuksensa +äärettömästi kaipasi häntä; ja hän suostui tyynesti siihen, että +Genevieve anasti määräämisvallan hänen elämäänsä ja toimiinsa. + +Hän oli kaksikymmen- ja Genevieve kahdeksantoistavuotias, hän poika, +toinen tyttö, ja he sopivat erinomaisesti suvunjatkajiksi, sillä he +olivat ruumiiltaan ja sielultaan terveitä. Kaikkialla missä he vain +kulkivat yhdessä, vieläpä sunnuntaihuvittelulla lahden takana, missä +ihmiset eivät heitä tunteneet, kiintyivät katseet alinomaa heihin. Joe +oli yhtä kaunis poika kuin Genevieve tyttö, neitosen viehkeyttä korvasi +hyvin nuorukaisen voima ja Genevieven piirteitten ja ihon hienoutta +nuorukaisen miehekkyys ja jäntevyys. Joen katse oli suora, hänen +raikasvärisillä kasvoillaan oli melkein ylevä ilme ja hänen silmänsä +olivat siniset ja avoimet; siksipä hän kiinnittikin itseensä monen +naisen katseet, naisten, joilla oli paljoa korkeampi yhteiskunnallinen +asema kuin hänellä. Mutta hän ei lainkaan huomannut noita katseita ja +äidillisiä viettejä, vaikka Genevieve olikin herkkä ne näkemään ja +ymmärtämään, ja Genevieven valtasi silloin aina tuskansekainen hurja +riemu siitä, että Joe oli hänen ja että hän hallitsi Joea. Sensijaan +Joe kyllä huomasi miesten Genevieveen kohdistuvat silmäykset ja ne +oikein suututtivat häntä. Nämäkin silmäykset Genevieve huomasi ja +ymmärsi paremmin kuin Joe aavistikaan. + + + + +III. + + +Genevieve pisti jalkaansa Joen kevyet ja sirot kengät, nauraen yhteen +ääneen Lottien kanssa, joka kumartui kääntämään housunlahkeita. Lottie +oli Joen sisar ja tiesi salaisuuden. Hän se sai Joen äidin +houkutelluksi lähtemään vierailulle, niin että he saivat mielin määrin +toimia. He menivät keittiöön, jossa Joe odotti. Hänen kasvonsa +kirkastuivat, kun hän meni Genevieveä vastaan, ja rakkaus loisti +peittelemättä hänen katseestaan. + +"Kohota nyt vähän liepeitä, Lottie", käski Joe. "Minulla ei ole aikaa +hukata. Kas noin, jo riittää. Ei näet tarvita muuta kuin että +housunlahkeet näkyvät. Päällystakki peittää muun osan. Katsokaapa nyt, +miten se sopii." + +"Lainasin sen Chrisiltä; hän on tavattoman innostunut urheilija -- +pieni, mutta -- oi; niin! --" jatkoi hän auttaen Genevieveä vetämään +ylleen päällystakin, joka valui hänen kantapäihinsä asti ja joka sopi +hänelle, niinkuin se olisi ollut mitan mukaan tehty. + +Joe pani lakin hänen päähänsä ja käänsi ylös kauluksen, joka oli +tavattoman korkea, niin että se ulottui lakin reunaan asti, peittäen +siten kokonaan tukan. Kun Joe pani kauluksen edestä nappiin, peittivät +sen päät Genevieven posket, leuka ja suu peittyivät täydellisesti, ja +tarkkaan katsoen olisi vain voinut hämärästi huomata silmät ja vielä +hämärämmin nenän. Genevieven astuessa huoneen poikki tulivat +housunlahkeet vain päällystakinliepeiden liikahdellessa näkyviin. + +"Kas noin, siinä on vilustunut urheilija, joka pelkää vilustuvansa +vielä lisää", nauroi nuorukainen tarkastellessaan ylpeänä työtään. +"Paljonko sinulla on rahaa? Minä lyön vetoa kymmenen kuutta vastaan. +Asetutko kuuden puolelle?". + +"Kuka on kuuden puolella", kysyi Genevieve. + +"Ponta tietysti", tiuskasi Lottie hieman ynseästi, ikäänkuin siitä +olisi voinut olla hetkenkään epäilystä. + +"Niin tietysti", sanoi Genevieve lempeästi, "minähän en tiedä paljon +niistä asioista". + +Lottie vaikeni tällä kertaa, mutta hänen kasvonsa ilmaisivat, että hän +oli jälleen loukkaantunut. Joe katsoi kelloansa ja sanoi, että oli aika +lähteä. Lottie kietasi käsivartensa Joen kaulaan ja suudella moiskautti +häntä suulle. Hän suuteli myös Genevieveä ja saattoi heitä sitten +portille, veljen pitäessä kättään hänen vyötäisillään. + +"Mitä tarkoittaa kymmenen kuutta vastaan?" kysyi Genevieve heidän +astuntansa kaikuessa kylmässä ulkoilmassa. + +"Että minä olen kymmenen puolella, se jota pidetään parempana", vastasi +Joe. "Että joku katsojista lyö vetoa minun voitostani kymmenen dollaria +kuutta dollaria vastaan, jonka summan joku toinen lyö vetoa siitä, että +minä häviän." + +"Mutta jos kaikki pitävät sinua parempana ja uskovat sinun voittavan, +niin kuinka kukaan lyö vetoa sinua vastaan?" + +"Sepä juuri tekeekin nyrkkeilykilpailut erikoisiksi -- mielipiteiden +erilaisuus", sanoi Joe nauraen. "Sitäpaitsi voi aina sattua tilaisuus +antaa onnistunut isku, aivan sattumalta. Paljon onnenkauppaa", sanoi +hän totisena. + +Genevieve painautui häntä vasten, pitäen hänestä kiinni, ikäänkuin +suojellakseen häntä, mutta Joe nauroi varmana asiastaan. + +"Maltapa, niin saat nähdä. Mutta älä pelästy alussa. Ensimäiset erät +ovat vähän hurjia. Se on Pontan vahva puoli. Hän on hurja mies, hän +käyttää kaikenlaisia iskuja -- hän on kuin hirmumyrsky -- ja hän +voittaa vastustajansa jo ensi erien aikana. Hän on voittanut monta +itseään taitavampaa ja parempaa miestä. Minun on silloin vain +kestettävä se kaikki, sillä silloin alkaa hän olla kuitti. Sitten alkaa +minun vuoroni ahdistaa häntä. Katsoppas vaan! Saat nähdä, kun käyn +hänen kimppuunsa, niin minä en laskekaan häntä käsistäni." + +He tulivat pimeässä kadunkulmassa sijaitsevan talon kohdalle, joka +ilmeisesti näytti olevan jonkun urheiluseuran huoneusto, mutta joka +todellisuudessa olikin aiottu poliisijärjestyksen mukaisia +ammattikilpailuja varten. Joe jättäytyi jonkun verran Genevievestä ja +he astuivat erikseen eteiseen. + +"Pidä aina kädet taskussa", varoitti Joe, "niin kaikki käy hyvin. Pari +minuttia vain." + +"Tämä tässä kuuluu seuraani", sanoi Joe ovenvartijalle, joka puheli +poliisin kanssa. + +Molemmat miehet tervehtivät häntä tuttavallisesti kiinnittämättä +huomiota hänen seuralaiseensa. + +"He eivät huomanneet mitään; ei kukaan tule huomaamaankaan", vakuutti +Joe heidän astuessaan portaita toiseen kerrokseen. "Ja jos joku +huomasikin jotain, niin ei hän tuntisi sinua ja hän olisi vaiti minun +takiani. Käydään sisään tästä!" + +Hän pyöräytti Genevieven pieneen konttorimaiseen huoneeseen jättäen +hänet istumaan tomuiselle, rikkinäiselle tuolille. Hetkisen kuluttua +hän palasi pitkä kylpyviitta yllään ja kangaskengät jalassa. Genevieve +nojautui väristen häntä vastaan ja Joe kietoi kätensä hellästi hänen +vyötäisilleen. + +"Kaikki käy hyvin, Genevieve", sanoi hän rohkaisevasti. "Olen +järjestänyt kaiken. Ei kukaan tule huomaamaan." + +"Joe, sinun tähtesihän minä", sanoi Genevieve. "Itsestäni en välitä. +Sinun tähtesihän minä olen levoton." + +"Et välitä itsestäsi! Minä kun luulin sinun itsesi tähden pelkäävän!" + +Hän katsoi Genevieveen ihmeissään, sillä naisen ihmeellisyys valtasi +hänet yliluonnollisemmin kuin koskaan ennen, ja hän oli kuitenkin jo +nähnyt paljon ihmeellisiä naisellisia ominaisuuksia Genevievessä. Hän +oli hetkisen sanatonna, sitten hän sopersi: + +"Tarkoitatko minua? Etkö välitä siitä, mitä ihmiset sanovat? Etkö +mitään -- et mistään?" + +Pari kovaa nakutusta ovelle ja vielä kovempi ääni: "Alahan joutua, +Joe!" palautti hänen ajatuksensa edessä oleviin tapahtumiin. + +"Pian, vielä viimeinen suudelma, Genevieve", kuiskasi hän miltei +pyhästi. "Tämä on viimeinen kilpailuni, ja nyt, kun sinä olet +katsomassa, minä ottelen uljaammin kuin koskaan ennen." + +Samassa, Joen suudelman vielä kuumottaessa huulilla, hän huomasi +olevansa nuorten miesten tungoksessa, missä kukaan ei näyttänyt +vähääkään välittävän hänestä. Useat olivat riisuneet takkinsa ja +käärineet paidanhihansa ylös. He tulivat saliin takaoven kautta, +muodostaen yhä tilapäisiä ryhmiä ja siirtyen sitten hitaasti +sivukäytävää myöten eteenpäin. + +Sali, joka teki latomaisen vaikutuksen, oli tupaten täynnä väkeä ja +huonosti valaistu. Savun sekainen ilma teki kaiken oudonnäköiseksi +Genevieve oli melkein tukehtua. Pojat kaupittelivat kimakasti huutaen +ohjelmia ja soodavettä matalien miesäänten sorinan säestäminä. +Genevieve kuuli, kuinka joku löi vetoa Joe Flemingin puolesta kymmenen +kuutta vastaan. Ääni kuului yksitoikkoiselta hänestä, vieläpä +toivottomalta, ja häntä puistatti äkkiä. Hänen Joeaan vastaan jokainen +pelkäsi lyödä vetoa. + +Ja häntä puistatti yhä edelleen. Hänen tunkeutuessaan tuonne miesten +pesään, johon naiset eivät koskaan tulleet, sai romantillisen +seikkailun ajatus hänen verensä voimakkaasti kiehahtamaan -- siinä oli +jotakin tuntematonta, salaperäistä, kauheaa. Ja taas häntä puistatti. +Se oli ainoa kerta hänen elämässään, jolloin hän oli menetellyt tällä +tavoin. Ensi kerran hän oli astumassa niiden rajojen yli, jotka +hirmuvaltiaista ankarin, työväen yleinen mielipide oli asettanut. Hän +pelkäsi nyt itsensä tähden, vaikka hän juuri vast'ikään oli ajatellut +vain Joea. + +Ennenkuin hän huomasikaan, oli hän ehtinyt salin etuosaan, ja viidellä +kuudella askeleella oli hän tullut pieneen pukuhuoneeseen. Se oli niin +täynnä väkeä, että oli vaikea hengittää -- miehiä, joiden Genevieve +päätteli ottavan minkä milläkin tavoin osaa kilpailun järjestämiseen. +Täällä hän kadotti näkyvistään Joen. Mutta ennenkuin pelko +varsinaisesti sai hänet valtaansa, sanoi eräs nuorukaisista töykeästi: +"Seuratkaa minua", ja kun hän katsahti taakseen, huomasi hän erään +toisen miehen seuraavan häntä. + +He tulivat jonkinlaiselle korokkeelle, johon mahtui kolme riviä miehiä. +Nyt hän näki ensimäisen kerran nelikulmaisen nyrkkeilylavan. Hän oli +sen tasalla ja niin lähellä sitä, että hän olisi voinut kurottamalla +koskettaa sen köysiä. Lavan hän huomasi olevan peitetyn paksuksi +täytetyllä matolla. Lavan takana ja sen molemmilla sivuilla hän näki +ikäänkuin usvan läpi huoneen olevan täynnä väkeä. + +Pukuhuone, josta hän oli tullut, oli lavan nurkan kohdalla. +Pujottautuen vaivaloisesti oppaansa jälessä miesten tuolirivien lomitse +astui hän salin taustan poikki, tullen samanlaiseen pukuhuoneeseen +lavan toisen nurkan kohdalla. + +"Olkaa nyt hiljaa ja odottakaa tässä, kunnes tulen noutamaan teitä", +neuvoi hänen oppaansa, osoittaen huoneen seinässä olevaa +tähystysreikää. + + + + +IV. + + +Genevieve riensi tähystysreiän luo, jolloin hän näki lavan aivan +edessään. Hän saattoi nähdä sen kokonaan, mutta yleisöstä +vain osan. Lavaa valaisi kirkkaasti joukko katosta riippuvia +patenttikaasulamppuja. + +Ensimäisen rivin miesten, joiden ohi hän oli tungeksinut, hän päätteli +olevan keskikaupungin sanomalehtien reporttereja, sillä heillä oli +kynät ja paperia edessään. Joku heistä pureskeli kumia. Kahdella +seuraavalla tuolirivillä heidän takanaan hän huomasi palosotilaita +läheiseltä paloasemalta ja muutamia virkapukuisia poliiseja. Keskellä +ensimäistä riviä, reportterit kummallakin puolellaan, istui nuori +poliisimestari. Genevieve hämmästyi nähdessään lavan toisella puolella +herra Clausenin. Siinä hän istui, hän, tuo punaposkinen ja +valkohapsinen vanhus vakavana, lähellä lavan köysiaitaa. Vähän etempänä +samalla eturivillä hän huomasi Silversteinin, jonka kuihtuneet kasvot +hehkuivat odotusta. + +Samassa kajahti joku eläköönhuuto: muutamia nuorukaisia tuli +paitahihasillaan sisään kantaen vesisankkoja ja pyyhkeitä; he +pujahtivat köysien välitse ja menivät huoneen poikki siihen nurkkaan, +joka oli vinottain vastapäätä Genevieveä. Eräs heistä istuutui +jakkaralle, nojautuen köysiä vasten. Genevieve näki, että hänen +säärensä olivat paljaat, että hänellä oli kangaskengät jalassa ja +paksu, ruumiinmukainen valkoinen ihonuttu yllään. Sillä välin oli +toinen joukko asettunut Genevieveä lähinnä olevaan nurkkaan. Vielä +kovemmat eläköönhuudot kiinnittivät hänen huomionsa siihen, ja silloin +hän näki Joen istuvan jakkaralla, kylpypuku vielä yllään, lyhyet, +kastanjanruskeat kiharat tuskin metrin päässä hänestä. + +Mustapukuinen nuori mies, jolla oli pörröinen tukka ja luonnottoman +korkea kaulus kaulassa, astui keskelle lavaa, kohotti kätensä ja +lausui: "Herrat tekevät hyvin ja keskeyttävät tupakoimisen." + +Hänen kehoitukseensa kuului vastaukseksi tyytymätöntä mutinaa ja +vihellystä, ja Genevieve huomasi harmikseen, ettei kukaan lakannut +tupakoimasta. Herra Clausen piti kehoitusta lausuttaessa palavaa +tulitikkua hyppysissään ja sytytti sitten levollisesti sikarinsa. +Genevieve tunsi vihaavansa häntä sillä hetkellä. Kuinka saattoi hänen +Joensa kilpailla sellaisessa ilmassa? Hän voi tuskin hengittää +itsekään, ja hän sai kuitenkin istua. + +Kuuluttaja astui Joen luo. Tämä nousi seisomaan. Hänen kylpyviittansa +valahti alas ja hän astui keskelle lavaa ilman muuta vaatetusta kuin +matalat kangaskengät ja kapea valkoinen lanneverho. Genevieve loi +katseensa alas. Hän istui yksinään, kenenkään näkemättä, mutta hänen +kasvonsa hehkuivat häpeästä, kun hän näki sulhasensa alastoman +kauneuden. Ja sittenkin hän katsoi uudelleen, rikollisesti, sen riemun +tähden, jota hän tunsi katsoessaan mitä hän piti syntisenä katsoa. Sen +väristyksen, jota hän tunsi ruumiissaan ja hänen olemuksensa +pyrkimyksen lähestyä Joea, täytyi olla syntistä. Mutta se oli suloista +syntiä eikä hän kieltänyt sitä silmiltään. Turhaan yleinen mielipide +painosti häntä. Hänessä asuva pakana, perinnäissynti, koko hänen +luontonsa yllytti häntä. Kaikkien esiäitien kuiskaukset tunkeutuivat +hänen ytimiinsä asti ja syntymättömien lasten huudot soivat hänen +korvissaan. Mutta tästä hän ei tiennyt mitään. Hän tiesi vain, että se +oli syntiä ja hän kohotti ylpeänä päänsä, päättäen häikäilemättä, +suuren kapinallisen kuohahduksen vallassa, tehdä syntiä äärimmäisyyteen +saakka. + +Hän ei ollut koskaan ajatellut vaatteitten kätkemää ruumiin muotoa. +Muilla ruumiin osilla kuin käsillä ja kasvoilla ei ollut mitään +merkitystä hänen sielunelämälleen. Hän oli pukusivistyksen lapsi ja hän +arvosteli ruumiin muotoja puvun mukaan. Miessuku oli hänen tajunnassaan +puettujen kaksijalkaisten suku, joilla oli kädet, kasvot ja tukan +peittämä pää. Kun hän ajatteli Joea, niin se Joe, jonka hän näki +sielussaan, oli puettu Joe, jolla oli tyttömäiset posket, siniset +silmät ja kihara tukka, mutta hänellä oli vaatteet yllään. Ja tuossa +hän nyt seisoi miltei alastonna, jumalaisena, häikäisevässä valossa. +Hän ei ollut koskaan käsittänyt Jumalan muotoa muuten kuin udun +ympäröimäksi alastomuudeksi, ja tämä mielleyhtymä oli hämmästyttävä. +Hänen syntinsä tuntui hänestä ikäänkuin pyhyyden häpäisemiseltä ja +jumalanpilkalta. + +Hänen väreissä harjaantunut kauneusaistinsa meni yli oman kehityksensä +rajojen, paljastaen hänelle tässä sekä kauneutta että ihmettä. Hän oli +aina pitänyt Joen ulkomuodosta, mutta hän oli huomannut vain +vaatteitten ulkonäön ja hän oli uskonut tuon miellyttävyyden johtuvan +hänen siististä ja aistikkaasta pukeutumistavastaan. Hän ei ollut +koskaan aavistanut, että tuollaista piilisi puvun alla, se häikäisi +hänen silmiään. Joen iho oli valkea kuin naisen, mutta se oli vielä +paljon hienompi, eikä mikään surkastunut karvapeite häirinnyt sen +hohtavaa valkoisuutta. Sen hän huomasi, mutta kaikki muu, piirteiden +täydellinen kauneus, voima ja kehittynyt lihasto miellytti häntä hänen +tietämättään miksi. Siinä oli jotakin puhdasta ja viehättävää. Hänen +kasvonsa olivat kuin kohokuva-jalokivi ja suun avautuessa hymyyn ne +saivat poikamaisen ilmeen. + +Hän hymyili astuessaan yleisön eteen ja kuuluttajan laskiessa kätensä +hänen olkapäälleen ja sanoessa: "Joe Fleming, West Oaklandin ylpeys." + +Syntyi eläköönhuutojen ja kättentaputusten myrsky, ja Genevieve kuuli +ihastuksen huudahduksia "Terve Joe!" Miesten voimakkaat äänet +kaiuttivat sitä lakkaamatta. + +Joe palasi nurkkaansa. Hän ei ollut koskaan näyttänyt Genevievestä niin +vähän taistelijalta kuin nyt. Hänen silmänsä olivat liian lempeät, +niissä ei ollut enempää kuin kasvoissakaan hituistakaan eläimellistä, +kun taas ruumis näytti liian heikolta, puhumattakaan hienosta, +kirkkaasta ihosta ja kasvojen poikamaisesta, hyvänsävyisestä ja +älykkäästä ilmeestä. Genevievellä ei ollut asiantuntijan silmää +huomaamaan rinnan laajuutta, isoja sieraimia, laajenevia keuhkoja ja +hienon ihon verhoamia lihaksia -- voimakätköjä, joissa piili +täydellinen hävityskoneisto. Hänestä Joe oli dresdeniläisen +posliiniesineen kaltainen, jonka ensimäinen kova kosketus rikkoisi ja +jota sentähden piti käsitellä hellävaroin. + +John Ponta, jonka yltä kaksi hänen apuriaan oli vetäen ja kiskoen +riisunut valkoisen ihokkaan, astui keskelle lavaa. Kun Genevieve katsoi +häneen, valtasi hänet kauhistus. Siinä oli ammattinyrkkeilijä -- eläin, +jonka otsa oli vain yksi ainoa viiva, ja jolla oli kiiluvat silmät +tummien, tuuheitten kulmakarvojen alla, litteä nenä, paksut huulet ja +äreännäköinen suu. Hänellä oli jykevä alaleuka, paksu niska, ja hänen +lyhyt, suora tukkansa muistutti hänen mielestään sian selkäharjaksia. +Siinä oli karkeutta ja eläimellisyyttä -- villi, alkuperäinen, julma +olento. Hän oli mustaihoinen ja hänen ruumiinsa oli karvan peittämä, +joka rinnalla ja hartioilla oli tiheää ja takkuista kuin koiralla. +Hänellä oli laaja rinta, vahvat sääret ja suuret, mutta muodottomat +lihakset. Hänen lihaksensa olivat kuin paksuissa solmuissa ja hän oli +läpeensä kyhmyinen ja pakurainen mies, jonka ylenmääräinen voima oli +syntynyt kauneuden kustannuksella. + +"John Ponta, West Bayn urheiluklubin edustaja", sanoi kuuluttaja. + +Paljon heikommat eläköönhuudot tervehtivät häntä. + +Salintäyttävä yleisö suosi ilmeisesti Joea. + +"Iske kiinni ja syö hänet, Ponta! Syö hänet!" kuului huuto keskellä +hiljaisuutta. + +Se otettiin vastaan pilkallisin huudoin ja murinalla. Huomautus ei +miellyttänyt nähtävästi Pontaa, sillä hän väänsi palatessaan nurkkaansa +äreännäköisesti suutaan, murahtaen puoliääneen. Hänessä oli liiaksi +alkuihmistä herättääkseen väkijoukon ihastusta. Se inhosi häntä +vaistomaisesti. Hän oli eläin, ilman älyä ja sielukkaisuutta, +aikaansaaden vain uhkaavan ja pelottavan tunnelman, samoin kuin tiikeri +ja käärme, jotka sentähden sopivat paremmin pidettäviksi häkin ristikon +takana kuin liikkumaan vapaina. + +Hän tunsi, että yleisöllä ei ollut mieltymystä häneen. Hän oli kuin +vihollistensa keskellä oleva eläin ja hän käännähteli tuijottaen heihin +vihaisin katsein. Pienikokoinen Silverstein, joka riemuissaan huusi +Joen nimeä, hätkähti nähdessään Pontan tuiman katseen, kipertyen kokoon +ikäänkuin ankarassa kuumuudessa, ja ääni tukahtui hänen kurkkuunsa. +Genevieve näki tuon äänettömän kohtauksen, ja kun Pontan katse hitaasti +kiersi piirin vihollistensa joukossa kohdaten hänenkin katseensa, +lyyhistyi hänkin hätkähtäen kokoon. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli +tuo katse sivuuttanut hänet, kohdistuen pitkäksi ajaksi Joeen. Hänestä +näytti, että Ponta nosti sisuaan. Tämän tuima katse kohtasi Joen +poikamaisen lempeät kasvot, jotka kuitenkin samassa kävivät totisiksi. + +Ohjaaja saattoi keskelle lavaa kolmannen miehen, nuorukaisen, jolla oli +miellyttävät kasvonpiirteet ja joka oli paitahihasillaan. + +"Eddy Jones, joka tulee esiintymään kisatuomarina tässä ottelussa", +sanoi hän. + +"Terve, Eddy!" kajauttivat miehet hyvähuutojen joukkoon, josta +Genevieve huomasi, että tämäkin oli suosiossa. + +Avustajat auttoivat kumpaakin miestä vetämään kintaat käsiinsä, jolloin +eräs Pontan avustajista kävi tarkastamassa Joen kintaita, ennenkuin ne +joutuivat hänen käsiinsä. Tuomari kutsui heidät keskelle lavaa. +Avustajat seurasivat mukana, muodostaen pienen joukon; Joe ja Ponta +asettuivat vastatusten, tuomari keskelle ja avustajat, pää +etukumarassa, nojasivat käsin toistensa hartioihin. Kisatuomari puhui +ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti. + +Sitten joukko hajautui. Ohjaaja astui taas etualalle. + +"Joe Flemingin paino on satakaksikymmentäkahdeksan", sanoi hän; "John +Pontan sataneljäkymmentä [Englannin naulaa]. He nyrkkeilevät niin kauan +kuin toinen käsi on vapaana ja pitävät itse huolen irtaantumisestaan. +Yleisö muistakoon, että otellaan ratkaisuun saakka. Tässä huoneustossa +ei suoriteta ratkaisemattomia otteluita." + +Hän pujahti köysien lomitse ja hyppäsi lavalta lattialle. Nurkissa +syntyi vilkasta liikettä avustajien poistuessa köysien lomitse +jakkaroineen ja sankkoineen. Lavalle jäivät ainoastaan molemmat +nyrkkeilijät ja kisatuomari. + +Kello soi. Molemmat miehet astuivat nopein askelin keskelle lavaa. He +ojensivat oikean kätensä, vilaukselta koskettaen toisiaan muodolliseksi +tervehdykseksi. Samassa Ponta alkoi vimmatusti jaella iskuja oikealle +ja vasemmalle, mutta Joe vältteli hypähtämällä taaksepäin. Kuin nuoli +syöksyi Ponta hänen jälkeensä ja hänen päällensä. + +Ottelu oli alkanut. Genevieve puristi toista kättään rintaansa vasten +ja odotti. Häntä hämmästytti Pontan äkillinen ja hurja hyökkäys ja +hänen antamiensa iskujen paljous. Hänestä tuntui, että Joe oli varmasti +tuhon oma. Aika ajoin hän ei voinut nähdä Joen kasvoja, niitä kun +pimitti sikin sokin vilahtelevat kintaat. Mutta hän kuuli kajahtavat +iskut, ja joka iskun läjähtäessä hän tunsi vatsassaan kivun tunteen. +Hän ei tiennyt, että se, mitä hän kuuli, oli kintaan iskua kinnasta tai +olkapäätä vasten, ja ettei mitään vahinkoa tapahtunut. + +Hän oivalsi äkkiä, että ottelussa oli tapahtunut käänne. Molemmat +miehet pitivät toisiaan lujassa syleilyssä; iskuja ei annettu +ollenkaan. Hän huomasi sen siksi, mitä Joe oli nimittänyt hänelle +painiskeluksi. Ponta ponnisteli vapautuakseen, mutta Joe piti kiinni. +Kisatuomari huusi: "Irti!" Joe koetti päästä pakoon, mutta Ponta sai +toisen kätensä vapaaksi ja Joe ryntäsi uudelleen syliksi välttääkseen +iskun. Mutta tällä kertaa Genevieve huomasi, että Joe painoi kintaansa +Pontan suuta ja leukaa vasten, ja kun tuomari toistamiseen huusi: +"Irti", työnsi Joe vastustajansa päätä taaksepäin ja hyppäsi vapaaksi. + +Muutaman silmänräpäyksen ajan voi Genevieve esteettömästi nähdä +sulhasensa. Vasen jalka vähän eteenpäin asetettuna ja polvet hiukan +koukussa, oli Joe eteenpäin kumartuneena, pää vedettynä syvälle +hartioitten väliin, joten ne suojelivat sitä. Kädet olivat koukussa +eteenpäin nostettuina, valmiina sekä hyökkäykseen että puolustukseen. +Kaikki hänen lihaksensa olivat jännitettyinä ja hänen liikkuessaan +saattoi Genevieve nähdä niiden paisuvan, vääntyvän ja liikkuvan +valkoisen ihon alla, ikäänkuin ne olisivat olleet eläviä olentoja. + +Mutta taas Ponta ryntäsi hänen kimppuunsa ja Joe sai panna kaikkensa +kestääkseen. Hän kyykistyi vielä vähän enemmän, veti ruumiinsa vielä +lujemmin kokoon ja suojeli itseään käsin, käsivarsin ja kyynärpäin. +Iskuja tuli satamalla ja Genevievestä näytti siltä kuin Joen päivät +olisivat luetut. Mutta iskut sattuivat hänen kintaisiinsa ja +hartioillensa ja niiden voimasta hän horjahteli eteen- ja taaksepäin +ikäänkuin myrskyn heiluttama puu, koko salin raikuessa riemuisista +hurraahuudoista. Vasta sitten Genevieve käsitti tämän suosionosoituksen +tarkoituksen, kun hän näki Silversteinin puoleksi seisomassa, +mielettömän onnellisena ja kuuli monesta kurkusta kajahtavan huudon +"hyvä, Joe!" Vasta sitten hän tajusi, että Joe selviytyisi hyvin, +sensijaan että hän olisi saanut kauhean selkäsaunan. Sitten hän +vapautui taas hetkiseksi kadotakseen jälleen näkyvistä Pontan hurjuuden +hirmumyrskyyn. + + + +V. + + +Kello soi. Genevievestä tuntui kuin taistelu olisi kestänyt puolisen +tuntia, vaikkakin hän tiesi Joen selostuksista sen kestäneen vain kolme +minuuttia. Samalla kun kello soi, olivat Joen apumiehetkin juosseet +nuoran alitse kiidättäen häntä omaan nurkkaansa nauttimaan hetkisen +lepoa. Eräs heistä istuutui kyyrylleen hänen jalkoihinsa ja hieroi +niitä kaikin voimin, pitäen niitä polviensa päällä. Joe istui +tuolillaan nurkkaan nojautuneena, pää hervotonna taaksepäin ja +käsivarret levällään köysien päällä helpoittaakseen siten +hengitystä. Suu ammollaan hengitti hän ilmaa keuhkoihinsa kahden +apumiehensä pyyheliinoilla huitoessa, samalla kuunnellen neljännen +apurinsa antamia neuvoja, jotka tämä lausui matalalla äänellä hänen +korvaansa, sillaikaa kun tämä siveli sienellä hänen kasvojaan, +olkapäitään ja rintaansa. + +Tuskin oli tämä kaikki vielä valmista (siihen oli mennyt vain muutamia +sekunteja) ennenkuin kello uudelleen soi, apumiehet pujahtivat +kapistuksineen köysien alitse, ja Joe ja Ponta astuivat toisiaan +vastaan keskelle näyttämöä. Genevieve ei voinut uskoa, että minuutti +olisi voinut olla niin lyhyt. Hetken aikaa hän oli jo vakuutettu siitä, +että lepoaikaa oli lyhennetty, ja epäili jotakin, itsekään tietämättä +oikein mitä. + +Ponta alkoi jaella iskujaan molemmilla käsillään yhtä suurella raivolla +kuin ennenkin, ja vaikka Joe kykenikin väistämään iskut, olivat ne +silti niin voimakkaita, että hän lensi useita askeleita taaksepäin. +Yhdellä hyppäyksellä, kuin tiikeri, oli Ponta hänen perässään. +Koettaessaan vaistomaisilla liikkeillä säilyttää tasapainoansa oli Joe +paljastanut itsensä ojentaessaan toista kättänsä ja kohottaessaan +päätänsä olkapäitten suojasta, Ponta, joka oli seurannut varjona hänen +jälessään, oli juuri antamaisillaan pelottavan iskun hänen suojattomaan +leukaansa. Joe kumartui eteen ja samalla alaspäin, joten Pontan +nyrkki melkein hipasi hänen takaraivoaan. Kun Joe ojentautui +puolustusasennostaan, oli Pontalla valmiina vasemman käden isku, joka +olisi heittänyt hänet köysiä vasten. Jälleen oli hän pienen murto-osan +sekuntia Pontaa nopeampi ehtien kumartumaan alas. Pontan isku kosketti +hänen olkapäätään kimmahtaen ohi tyhjään ilmaan. Samalla antoi Ponta +oikealla nyrkillään suoran iskun, joka jälleen, kun Joe taas kumartui +ja heti tarttui syliksi, vain hipaisi häntä. + +Genevieve päästi helpoituksen huokauksen, hänen lihastensa jännitys +laukesi ja hänet valtasi omituinen raukeus. Katsojat hurrasivat aivan +kuin mielettömät. Silverstein nousi seisomaan, kirkui ja heilui, +käyttäytyi aivan kuin mielipuoli. Vieläpä herra Clausenkin innostui +huutamaan ihastustaan vierustoverinsa korvaan. + +"Syli" aukaistiin, ja ottelu jatkui edelleen. + +Joe väisteli ja peräytyi pyörien ympäri lavaa ja koettaen parhaansa +mukaan vältellä pyörremyrskyn tavoin hänen päällensä satelevia iskuja. +Harvoin kykeni hän itse antamaan iskun. Sillä Ponta oli nopea +huomaamaan ja hän kykeni yhtä hyvin puolustautumaan kuin +hyökkäämäänkin, kun Joella sitävastoin ei ollut mitään mahdollisuuksia +toisen tavatonta tarmokkaisuutta vastaan. Hänen ainoa toivonsa oli, +että Ponta itse kuluttaisi voimansa loppuun. + +Genevieve alkoi ihmetellä, miksi hänen sulhasensa ei antanut yhtään +iskua. Häntä suututti; mieluummin hän olisi nähnyt sulhasensa vaativan +veristä kostoa tuolle pedolle, joka niin hänen kimpussaan oli +raivonnut. + +Hän oli tulemaisillaan kärsimättömäksi, kun Joelle yht'äkkiä sattui +tilaisuus iskuun vasten Pontan suuta. Isku oli erittäin voimakas. +Genevieve näki Pontan pään nytkähtävän taaksepäin ja veren punaavan +hänen huuliaan. + +Mutta isku ja katselijoiden hyvähuudot raivostuttivat vain Pontaa. Hän +syöksyi päälle kuin metsäpeto. Hänen entinen raivonsa ei ollut mitään +sen rinnalla, mikä nyt purkautui esiin. Ja toista tilaisuutta +samallaiseen iskuun ei Joelle tullut. Hänellä oli täysi työ +selviytyessään iskujen tulvasta, väistyen, kumartuen ja hakien suojaa +ja lykkäystä syleissä. Mutta syli ei ollut pelkkää turvaa ja lykkäystä. +Koko ajan täytyi huomiokyvyn olla äärimmilleen jännitettynä ja +irtautumiset syleilyistä olivat vieläkin vaarallisempia. Genevieve ei +malttanut olla vetämättä suutaan hieman hymyyn nähdessään, miten +omituisesti Joe näissä syleilyissä painautui vastustajansa ruumiiseen +kiinni, mutta syytä sellaiseen menettelyyn hän ei kuitenkaan huomannut, +ennenkuin erään kerran, kun Joe ei vielä ollut kerinnyt tarrautua +Pontaan kiinni, hänen vastustajansa nyrkki alhaaltapäin iskettynä +melkein hipaisi Joen leukaa. + +Myöhemmin erään toisen painiskelun aikana, kun Genevieven jännitys jo +oli asettunut ja hän jo helpoituksen tunteella oli tullut huomaamaan +sen turvan, jonka vastustajaan kietoutuminen Joelle toi, sai hän nähdä +Pontan, jonka leuka kurottautui Joen olan ylitse, antavan +vastustajalleen kammottavan iskun selkään munuaisten kohdalle. Katsojat +vavahtivat, mutta Joe kietoi äkkiä vastustajansa käsivarret estääkseen +iskun uusiintumisen. + +Kello soi jälleen, ja tuon lyhyeltä tuntuvan minuutin levon jälkeen +alkoi ottelu uudelleen. Se alkoi Joen nurkassa, sillä Ponta juoksi +suoraan lavan poikki Joen kimppuun. Joen iho oli punainen munuaisten +kohdalta, mihin isku oli sattunut. Tämä käsineen kokoinen läikkä +saattoi Genevieven sellaisen kauhun valtaan, että hän tuskin kykeni +silmiään siitä irroittamaan. Seuraavankin syleilyn aikana uusiintui +sama isku, mutta myöhemmin Joe vältti sen painamalla käsineensä Pontan +suuta vasten ja siten pitämällä hänen päätään taaksepäin taivutettuna. +Näin vältti hän nämä iskut, mutta siitä huolimatta onnistui Ponta vielä +kolme kertaa saman erän aikana iskemään häntä aina samaan arkaan +paikkaan. + +Kului vielä väliaika, ja vielä eräkin, Joen saamatta sen enempää +vammoja ja ilman että toiselta puolen Pontankaan voimat olisivat +vähenneet. Viidennen erän alussa oli Joe, joka oli sotkeutunut yhteen +nurkkaan, kyykistyvinään syliksi päästäkseen. Mutta juuri ennenkuin hän +ehti sen tehdä ja samassa silmänräpäyksessä kuin Ponta valmistautui +ruumiillaan vastaanottamaan Joen painautumisen itseään vasten, +vetäytyikin Joe hiukkasen taaksepäin ja upotti nyrkkinsä vastustajansa +suojattomaan vatsaan. Iskut olivat salamannopeita, niitä oli kaikkiaan +neljä ja ne iskettiin vuoronperään oikealla ja vasemmalla kädellä; ne +olivat niin voimakkaita, että Ponta horjahti ja hoiperteli taaksepäin +käsivarret puoleksi riippuen ja olkapäät eteenpäin painuneina. Näytti +siltä kuin hän olisi taittunut kaksinkerroin ja luhistunut kokoon. Ensi +silmäyksellä huomasi Joe hetken otollisuuden, hän iski Pontaa suoraan +vasten suuta ja antoi seuraavassa silmänräpäyksessä vielä sivuiskun +alaleukaan. Se meni kuitenkin sivu, sattuen sen sijaan poskeen ja +saattoi Pontan horjahtamaan sivulle. + +Läsnäolijat hyppäsivät pystyyn viimeistä miestä myöten ja alkoivat +kirkua kuin hullut. Genevieve kuuli huudettavan "Jo sai! Jo sai!" ja +hänestä tuntui niinkuin loppu olisi ollut käsissä. Hänkin oli +suunniltaan; lempeys ja hyväsydämisyys olivat kadonneet ja hän nautti +jokaisesta kamalasta iskusta, jonka hänen sulhasensa antoi. + +Mutta Pontan voimat olivat vieläkin otettavat laskuissa huomioon. Hän +oli ennen ahdistanut tiikerin tavoin Joea; nyt ahdisti Joe vuorostaan +tiikerinä häntä. Joe suuntasi uuden sivuiskun Pontan alaleukaan, mutta +Ponta, joka nyt jo oli sielun ja ruumiin voimiensa herra, kumartui ja +vältti iskun. Joen nyrkki halkoi tyhjää ilmaa ja hänen iskunsa oli niin +voimakas, että hän lennähti ympäri ja kääntyi sivuttain. Samassa antoi +Ponta vasemmalla kädellään iskun. Se sattui Joen suojattomaan kaulaan. +Genevieve näki sulhasensa käsien vaipuvan sivuille, samalla kun hänen +ruumiinsa kohosi ilmaan, lensi nurinniskoin taaksepäin ja putosi +rentona lattialle. Kisatuomari kumartui hänen ylitsensä ja alkoi laskea +sekunteja, heilauttaen joka sekunnilla oikeaa kättään. + +Kuolon hiljaisuus vallitsi katsomossa. Ponta oli puolittain kääntynyt +yleisöön ottaakseen vastaan hänelle kuuluvat käsientaputukset, mutta +sai osakseen vain tämän kylmyyden, haudanhiljaisuuden. Hän raivostui. +Se oli vääryyttä. Ainoastaan hänen vastustajansa sai suosionosoituksia +-- antoipa hän sitten iskun tai vain vältti sellaisen; hän Ponta, joka +oli johtanut ottelua alusta saakka, ei ollut saanut osakseen yhtään +kehoituksen sanaa. + +Hänen silmänsä liekehtivät, kun hän kääntyi pois ja syöksyi lattialla +pitkänään makaavan vihollisensa luo. Hän kumartui hänen viereensä oikea +käsi taaksepäin vedettynä ja valmiina antamaan musertavan iskunsa heti, +kun Joe yrittäisi nousta. Tuomari, joka yhä edelleen seisoi +kumartuneena Joen ylitse ja laski oikealla kädellään, sysäsi Pontan +syrjään vasemmallaan. Tämä edelleen eteenpäin kumartuneena kiersi +ympärinsä, ja tuomari seurasi mukana, aina vain torjuen hänet takaisin +ja pysyttäytyen hänen ja hänen kaatuneen vastustajansa välillä. + +"Neljä -- viisi -- kuusi", laski erotuomari ja Joe kierähti kasvoilleen +ja teki heikon yrityksen päästäkseen polvilleen. Se onnistuikin, ja sen +jälkeen hän, seisoen toisen polvensa varassa nojasi käsillään molemmin +puolin lattiaan ja koukisti toista jalkaansa ylös noustakseen. "Älä +nouse ennen aikojasi! Älä nouse ennen aikojasi!" kuului tusina ääniä +yleisön joukosta. + +"Jumalan tähden, ei ennen yhdeksää!" huusi eräs Joen apumiehistä +varoittaen lavan reunalta. Genevieve silmäsi nopeasti häneen ja +huomasi, että tuon nuoren miehen kasvot olivat vääntyneet ja kalpeat ja +että hänen huulensa vaistomaisesti liikkuivat seuraten tuomarin +luvunlaskua. + +"Seitsemän -- kahdeksan -- yhdeksän --" kuuluivat sekunnit. Yhdeksäs +sekunti oli jo laskettu ja kulunut, kun erotuomari viimeisen kerran +sysäsi Pontan syrjään, ja Joe oli jälleen jaloillaan, heikkona, +väsyneenä ja voimatonna, mutta levollisena ja hyvin kylmäverisenä. +Ponta syöksyi hänen kimppuunsa tavattomalla raivolla suunnaten hänen +leukaansa iskun alhaaltapäin ja samalla toisenkin, suoran iskun. Mutta +Joe vältti molemmat, samoin kumartumalla kolmannenkin, ja neljännen +hyppäämällä syrjään, ajautuen sitten takaperin nurkkaan hirmumyrskyn +tapaisen iskutulvan ahdistamana. Hän oli hyvin heikko. Paikallaan +seisoessaan hän horjui ja huojui edes takaisin. Hänen selkänsä nojasi +köysiaitaan, enempi peräytyminen oli mahdotonta. Ponta pysähtyi +hetkiseksi ikäänkuin varmistuakseen asiastaan, sitten hän teki +valeliikkeen vasemmalla kädellään ja iski oikealla voimainsa takaa. +Mutta Joe kumartui samassa alas ja tarttui syliksi, ja oli siten +hetkiseksi pelastettu. + +Ponta ponnisti äärimmilleen päästäkseen irti. Hän halusi lopettaa +vastustajansa, joka oli jo menehtymäisillään. Mutta Joe piti henkensä +edestä kiinni, ja heti kun toinen riuhtaisi itsensä irti jostakin +otteesta, tarttui hän uudelleen kiinni jollakin toisella tavalla! +"Irti", komensi tuomari. Joe piti entistä lujemmin kiinni. "Irroittakaa +hänet! Mitä h--iä te ajattelette, kun ette irroita häntä?" läähätti +Ponta tuomarille. Tämä huusi jälleen: "IrtiI" Joe ei ollut +kuulevinaankaan, sillä hän tiesi sangen hyvin, että hänellä oli siihen +oikeus. Joka sekunnilla, niinkauvan kuin "painiskelua" kesti, palasivat +hänen voimansa yhä enemmän, hänen aivonsa selvisivät ja usva hänen +silmistään katosi. Erä oli vasta alussaan ja keinolla millä hyvänsä +olisi hänen koetettava kestää se loppuun saakka eli lähes kolme +minuuttia. + +Kisatuomari tarttui kumpaistakin olkapäistä kiinni molemmilla +käsillään, eroitti heidät väkisin toisistaan ja astui heidän väliinsä +työntäen heitä taaksepäin, eroittaakseen heidät täydelleen toisistaan. +Samassa silmänräpäyksessä kun Ponta oli vapaa, juoksi hän Joen +kimppuun, aivan kuin villi peto, joka heittäytyy saaliinsa niskaan. +Mutta Joe asettui puolustusasentoon, vältti iskut ja tarttui syliksi. +Jälleen työskenteli Ponta täysin voimin päästäkseen irti, mutta Joe +piti häntä kiinni voimiensa takaa, ja tuomarin täytyi erottaa heidät. +Vielä kerran Joe pelastui käymällä syliksi. + +Genevieve huomasi, että sylissä Joe oli turvassa iskuilta -- miksi +sitten ei palkintotuomari antanut hänen olla siinä? Se oli julmaa. +Sellaisena hetkenä hän suorastaan vihasi tuota iloista Eddy Jones'ia, +ja vihoissaan hän nousi jo puolittain seisomaan, pusertaen vihoissaan +kätensä niin lujasti nyrkkiin, että kynnet tunkeutuivat lihaan. Erän +loppuosa oli yhtämittaisia syliä ja niiden aukomisia. Ponta ei kyennyt +antamaan vastustajalleen viimeistä musertavaa iskua. Voimattomana hän +riehui kuin mielipuoli avuttoman, melkeinpä voitetun vihollisensa +kimpussa. Yksi ainoa isku vain, yksi ainoa isku, ja sitä hän ei kyennyt +antamaan! Joen kylmäverisyys ja tottumus pelasti hänet. Puoleksi +pökerryksissä ja kauttaaltaan vavisten hän tarttui aina kiinni +vastustajaansa ja piti hänestä kiinni, samalla kun hänen uupuneet +voimansa palasivat takaisin. Raivoissaan ja kykenemätönnä antamaan +vastustajalleen ratkaisevaa iskua, näytti kerran siltä kuin Ponta olisi +aikonut nostaa vastustajansa ilmaan ja paiskata hänet maahan. + +"Miksi ei sinä syö häntä?" ivasi Silverstein kimeällä äänellään. + +Kun hiljaisuus vallitsi salissa, kuuluivat hänen sanansa kaikkialla, ja +läsnäolijat, joiden pahin levottomuus suosikkinsa puolesta oli jo +jonkun verran haihtunut, purskahtivat nauruun, joka kuului melkein +hysteeriseltä. Tuntuipa tuo huomautus Genevievestäkin vastustamattoman +naurettavalta, ja katselijain hilpeys tarttui häneenkin; ja kuitenkin +tunsi hän olevansa väsynyt ja pahoinvoipa, näkemänsä johdosta kauhun +järkyttämä. + +"Pure häntä! Pure häntä!" kuului ääniä yleisön joukosta. + +"Pure häneltä korva ja syö se suuhusi, Ponta! Se on ainoa keino, jolla +voit hänet kukistaa! Syö hänet! Syö karvoineen päivineen! No miksi et +syö häntä?" + +Ivalla oli huono vaikutus Pontaan. Hän tuli vielä raivoisemmaksi ja +entistä voimattomammaksi. Hän läähätti ja ähki, tuhlasi voimansa +hyödyttömiin ponnistuksiin, kadotti ajatus- ja itsehillitsemiskykynsä +ja yritti korvata tämän tappionsa äärimmäisillä ruumiillisilla +ponnistuksilla, mutta turhaan. Hän tunsi ainoastaan kiihkeätä +hävityshalua; syleilyjen aikana hän ravisteli Joea kuten kissa hiirtä, +riehui ja raivosi saadakseen ruumiinsa ja kätensä vapaaksi, ja +kaikesta huolimatta piteli Joe hänestä aivan levollisesti kiinni. +Palkintotuomari teki parastaan saadakseen heidät erilleen. Hiki +helmeili hänen otsallaan, hän sai käyttää koko voimansa saadakseen nuo +kaksi ruumista irti toisistaan, mutta tuskin oli hän siinä onnistunut, +kun Joe jo uudelleen vahingoiltumattomana syöksyi syliksi ja sama työ +oli alettava alusta. Turhaan koetti Ponta irtipäästyään välttää noita +kietovia käsiä ja tuota syleilevää ruumista. Hän ei kyennyt niitä +torjumaan. Antaakseen iskun hänen täytyi päästä vastustajansa lähelle, +ja joka kerta piti Joe varansa tarttuen häneen kiinni. + +Genevieve, joka istui kokoonvetäytyneenä pienessä pukuhuoneessa, oli +kovin hämmästyksissään. Hänellä oli mielenkiintoinen osa tuossa +ottelussa, joka tuntui hänestä taistelulta elämästä ja kuolemasta. -- +Olihan toinen noista taistelijoista hänen Joensa. Mutta yleisö käsitti +asian kulun, Genevieve sitä vastoin ei sitä käsittänyt. Kilpailun +salaisuus ei ollut selvinnyt hänelle. Sen tenhovoima kävi yli hänen +ymmärryksensä. Se tuntui hänestä nyt salaperäisemmältä kuin koskaan +ennen. Hän ei kyennyt käsittämään sen voimaa. Mitähän nautintoa Joella +mahtoi olla tuosta äärettömästä ruumiinlihaksien jännittämisestä, +noista vihaisista otteista, vielä vihaisemmista iskuista ja +tavattomista vammoista? Hän, Genevieve, kykeni varmasti antamaan paljon +enemmän -- lepoa ja tyydytystä ja suloista rauhaa ja iloa. Se mitä hän +tarjosi Joen sydämelle ja hänen sielulleen oli hienompaa ja runsaampaa +kuin kilpailun antimet; ja kuitenkin hän kosi molempia -- piteli häntä +käsivarsillaan, mutta kääntyi kuitenkin kuunnellakseen tuota toista, +hänelle käsittämätöntä, tenhottaren houkutusta. + +Kello soi, erä loppui sylin eroittamisella Pontan nurkassa. +Vaaleakasvoinen nuori apumies oli köysiaidan sisäpuolella heti kellon +ensi äänen kuuluessa. Hän tarttui kiinni Joeen, nosti hänet kevyesti +lattiasta käsivarsilleen ja juoksi vinosti lavan poikki Joen omaan +nurkkaan. Joen apumiehet työskentelivät kuumeisella kiireellä, +hieroivat hänen sääriään ja vatsaansa ja höllensivät sormillaan hänen +vyötään, helpoittaakseen hengitystä. Ensi kerran näki Genevieve miehen +vatsahengitystä, vatsan, joka kohosi ja laskeutui jokaisella +hengenvedolla paljon enemmän kuin hänen rintansa kohosivat ja laskivat, +kun hän oli juossut raitiovaunun jäljestä. Ammoniakin voimakas haju +tunkeutui hänen sieramiinsa sienestä, josta hänen sulhasensa veti +voimakkaita höyryjä, jotka selvittivät hänen aivojaan. Hän huuhteli +suutaan ja kurkkuaan, imi sitruunan kappaletta, ja koko ajan +työskentelivät pyyhkeet lakkaamatta ja huitoivat happea hänen +keuhkoihinsa, puhdistaen hänen kiivaasti pulppuavaa vertaan ja antaen +sille uutta voimaa otteluun, joka vielä oli jäljellä. Hänen kuuma +ruumiinsa huuhdeltiin vedellä, sai suihkun ja pulloista kaadettiin +yhtenään vettä hänen päänsä päälle. + + + + +VI. + + +Kello ilmoitti kuudennen erän alkaneeksi ja molemmat kilpailijat, +joiden ruumiit kiilsivät vedestä, astuivat toisiaan vastaan. Ponta +ryntäsi lavan poikki kaksi kolmannesta sen alasta, niin kiihkeästi hän +halusi antaa iskun vastustajalleen, ennenkuin tämä ehtisi täysin +tointua. Mutta Joe olikin jo valmiina. Hän oli taas voimakas ja hänen +voimansa lisääntyivät yhä. Hän torjui useita vaarallisia iskuja ja iski +itsekin takaisin, saaden Pontan horjahtamaan taaksepäin. Hän yritti +seurata häntä, mutta luopui aikeestaan, mikä olikin viisasta, tyytyen +torjumaan iskuja ja suojelemaan itseään siltä hurjalta hyökkäykseltä, +jonka hänen antamansa isku oli aiheuttanut. + +Ottelu muodostui sellaiseksi kuin se oli ollut alussa -- Joe +puolustautui, Ponta hyökkäsi. Mutta Ponta ei ollut tyytyväinen. Kaikki +ei käynyt aivan hänen mielensä mukaan. Joka hetki, silloinkin kun hän +rajuimmin hyökkäsi vastustajansa kimppuun, saattoi tämä antaa hänelle +osuvan iskun. Joe säästi voimiaan. Hän iski kerran Pontan kymmentä +lyöntiä kohti, mutta hänen iskunsa osuivat harvoin harhaan. Ponta +ahdisti häntä lakkaamatta hyökkäyksillään, voimatta kuitenkaan tehdä +hänelle mitään, kun taas Joen aina uhkaavat tiikerimäiset iskut +herättivät pelkoa. Ne hillitsivät Pontan raivoa. Hän ei voinut enää +käydä taisteluun rajattoman hävitysvimman valtaamana, mikä oli ollut +tunnusmerkillistä hänen aikaisemmille hyökkäyksilleen. + +Mutta taistelussa tapahtui käänne. Yleisö huomasi sen heti ja Genevieve +oivalsi sen yhdeksännen erän alussa. Joe ryhtyi hyökkäämään. Hän se +syleilyssä ensimäisenä vei nyrkkinsä vyötäisen alle, antaen pelottavan +iskun munuaisten kohdalle. Hän antoi vain yhden iskun sylin aikana, +mutta antoi sen koko voimallaan ja joka sylissä. Sylistä erotessa Joe +alkoi suunnata iskuja Pontan vatsaan tai sivulta hänen kaulaansa tai +sitten iskeä suoraan vasten suuta. Mutta heti kun hän huomasi, että +hurja hyökkäys oli tulossa, hyppäsi hän ketterästi syrjään, asettuen +puolustusasentoon. + +Parin kolmen tällaisen hyökkäyksen jälkeen olivat Pontan voimat +vähenneet vain sen verran, että sen juuri saattoi huomata. Joen +tehtävänä oli kuluttaa ne loppuun, ei yhdellä eikä kymmenellä iskulla, +vaan loppumattomilla toisiaan seuraavilla iskuilla, kunnes nuo +suunnattomat voimat pusertuisivat kokonaan hänen ruumiistaan. +Vastustajalle ei jäänyt silmänräpäystäkään lepoa. Joe seurasi häntä +askel askeleelta, jolloin hänen etenevä vasen jalkansa sipsutteli kovan +maton pintaa vasten. Sitten seurasi tavallisesti äkillinen, +tiikerimäinen syöksähdys eteenpäin, jota seurasi isku tai iskuja, ja +silloin taas syöksähdys taaksepäin, jonka jälkeen vasen jalka edessä +alkoi taas sipsuttaa. Kun Ponta teki hurjia hyökkäyksiä, asettui Joe +huolellisesti suojelusasentoon, mutta heti kuului taas vasemman jalan +sipsutus, kun Joe jälleen alkoi seurata vastustajaansa. + +Pontan voimat vähenivät hitaasti. Yleisön mielestä oli tulos päivän +selvä. + +"Terve, Joe!" raikuivat sen ihastuksen- ja suosionhuudahdukset. + +"Onpa oikein häpeä ottaa rahaa!" kuului pilkallinen huomautus. "Miksi +et syö häntä, Ponta? Käy kiinni ja syö hänet!" + +Minuutin väliaikoina Pontan apurit hieroivat häntä huolellisemmin kuin +koskaan ennen. Heidän levollinen luottamuksensa hänen tavattomiin +voimiinsa horjui. Genevieve seurasi heidän kiihkeitä ponnistuksiaan, +samalla kuin hän kuunteli kalpeakasvoista apuria, joka neuvoi ja +varoitti Joea. + +"Pidä varasi", sanoi hän. "Sinä voitit hänet nyt, mutta olekin +varuillasi. Minä olen nähnyt hänen nyrkkeilevän ennenkin. Olen nähnyt, +kuinka hän jo aivan nujerrettuna on ryhtynyt uudelleen iskuja antamaan. +Mickey Sullivanilla oli Ponta jo hallussaan. Hän iski Pontan kuusi +kertaa peräkkäin mattoon -- aina uudelleen, kun tämä oli kömpinyt +jaloilleen, mutta antoi sitten Pontalle hyvän tilaisuuden sivaltaa +häntä leukaan, ja kahden minuutin perästä Mickey avaa silmänsä ja +kysyy, mitä on tapahtunut. Niin että sinun täytyy pitää varasi. Varo, +ettei hän anna sinulle samallaista iskua. Minä olen lyönyt vetoa sinun +voitostasi, mutta minä en katso rahoja omakseni, ennenkuin Ponta on +täysin voitettu." + +Pontaa valettiin vedellä. Juuri kun kello soi, kaatoi hänen apurinsa +pullosta vettä hänen päänsä päälle. Ponta lähti astumaan lavan +keskustaa kohti apumiehen seuratessa häntä useita askeleita ja yhä +kallistaen pulloa. Kisatuomari huusi hänelle ja hän riensi lavalta, +pudottaen pullon kiireessään. Sen vieriessä matolla pulppusi siitä +vettä, kunnes erotuomari kiepsautti sen kengänkärjellään vierimään +köysien alitse. + +Genevieve ei ollut yhdenkään edellisen hyökkäyksen aikana nähnyt Joen +kasvoilla taisteluilmettä semmoisena, joksi hän oli sen kuvitellut +aamupäivällä puodissa. Toisinaan se oli näyttänyt aivan poikamaiselta, +toisinaan taas hänen ollessaan tuimimman iskutulvan alaisena, se oli +käynyt harmaan kalpeaksi; ja kun hän myöhemmin syleissä oli löytänyt +oman pelastuskeinon, oli se saanut huolestuneen ilmeen. Mutta nyt, kun +hän itse ei enää ollut vaarassa, vaan päinvastoin johti taistelua, tuli +hänen kasvoilleen taisteluilme. Genevieve näki sen kauhistuen. Se +loitonsi Joen kauaksi hänestä. Hän oli luullut tuntevansa hänet +kokonaan, pitävänsä häntä käsissään, mutta tätä hän ei tuntenut -- +noita teräskasvoja, tuota terässuuta, noita terässilmiä, jotka +säkenöiden leimusivat ja välkähtelivät kuin kiilloitettu teräs. Nuo +kasvot näyttivät Genevievestä tunteettoman kostonenkelin kasvoilta, +joista kuvastui ainoastaan Jumalan tarkoitus. + +Ponta koetti taas, kuten ennenkin, tehdä hurjan hyökkäyksen, mutta sai +pysäyttävän iskun vasten suuta. Joe seurasi häntä leppymättömänä, +lakkaamatta, alinomaa uhaten, jättämättä häntä ollenkaan rauhaan. Tämä, +kolmastoista erä päättyi hyökkäykseen Pontan nurkassa. Ponta yritti +tehdä vastarintaa, mutta Joe antoi hänelle iskun, niin että hän vaipui +polvilleen ja pysyi siinä yhdeksän sekuntia, koettaen sitten turvautua +syliin, mutta saikin Joelta neljä ankaraa iskua vatsaansa, niin että +hän kellon soidessa vaipui läähättäen apumiestensä käsiin. + +Joe juoksi lavan poikki omaan nurkkaansa. + +"Nyt hän on minun", sanoi hän apumiehineen. + +"Tällä kertaa kyllä kypsytit häntä", vastasi tämä. "Nyt ei sinun +voittoasi voi pidättää muu kuin joku onnenisku. Ole varuillasi!" + +Joe istui etunojassa, jalat valmiina lähtöön kuin lähtömerkkiä +odottavalla kilpajuoksijalla. Hän odotti kellonsoittoa. Kun se kuului, +syöksähti hän eteenpäin lavan poikki, hyökäten Pontan kimppuun juuri +kun tämä apumiestensä ympäröimänä nousi jakkaraltaan. Ja apumiestensä +keskessä Ponta tupertui maahan, saatuaan iskun Joen oikeasta kädestä. +Kun hän nousi vesiastioiden, jakkaroiden ja apumiesten keskestä, iski +Joe hänet uudelleen maahan. Ja vielä kolmannen kerran hän tupertui, +ennenkuin pääsi pois omasta nurkastaan. + +Joe oli lopulta muuttunut hirmumyrskyksi. Genevieve muisti hänen +sanansa: "Pidä silmällä vaan, niin huomaat, milloin alan häntä +ahdistaa." Koko yleisökin ymmärsi sen. Se oli noussut seisomaan, ja +jokainen kirkui täyttä kurkkua. Se oli väkijoukon verihuuto ja se +kuului Genevievestä susien ulvonnalta. Ja luottaen ystävänsä voittoon +tunsi hän nyt sydämessään sääliä Pontaa kohtaan. + +Turhaan Ponta ponnisteli suojellakseen itseään, asettuakseen +puolustusasentoihin, kumartuakseen äkkiä tai turvautuakseen hetkeksi +syliin. Sellaista hetkeä ei hänelle suotu. Hänen osansa oli tulla +isketyksi maahan kerta toisensa jälkeen. Hän tupertui matolle milloin +selälleen, milloin kyljelleen, sai iskuja syleissä ja niistä erottaessa +-- navakoita, tärisyttäviä iskuja, jotka hämmensivät hänen aivonsa ja +veivät voiman hänen lihaksistaan. Hän lenteli nurkkiin ja niistä ulos, +köysiä vasten, ponnahtaen niistä takaisin ja toisella iskulla taas +köysiä vasten. Hän viuhtoi käsillään, sinkauttaen yhtenään hurjia +iskuja ilmaan. Hänessä ei ollut jäljellä mitään inhimillistä. Hän oli +peto, joka karjui ja raivosi ja jota tuho uhkasi. Hän sai iskun, joka +paiskasi hänet polvilleen, mutta hän ei suostunut lopettamaan, vaan +nousi hoippuen jaloilleen, saadakseen jäntevästä kädestä iskun +rintaansa vasten, iskun, joka taas lennätti hänet vasten köysiä. + +Tuskallisesti läähättäen, hoippuen ja puhisten, kiiluvin silmin ja +katkonaisesti hengittäen, sankarillisena, hirvittävänä taistellen +viimeiseen saakka, koettaen käydä käsiksi vastustajaansa, hän riehui, +peräytyen ympäri lavaa. Samassa Joen jalka luiskahti kostealla matolla. +Pontan vaisu katse huomasi sen ja hän ymmärsi käyttää tilaisuutta +hyväkseen. Hän keräsi kaiken jälellä olevan voimansa salamannopeaan +iskuun. Ja samassa kuin Joe horjahti, täräytti toinen häntä suoraan +leuan kärkeen. Joe tupertui takaperin. Genevieve näki, kuinka hänen +lihaksensa herpautuivat hänen vielä ollessaan ylhäällä, ja sitten hän +kuuli hänen päänsä jymähtävän mattoa vasten. + +Kirkuvan yleisön melu taukosi heti. Kisatuomari kumartui hervottoman +ruumiin yli, laskien sekunteja. Ponta horjahteli ja vaipui polvilleen. +Hän ponnistautui jaloilleen heilauttaen ruumistaan eteen- ja +taaksepäin, ikäänkuin hän olisi koettanut pyyhkäistä pois koko yleisön +vihallaan. Hänen säärensä vapisivat ja notkahtelivat hänen allaan; hän +oli tukehtua huohotukseensa, mutta hän koetti väkisin hengittää. Hän +hoiperteli takaperin ja olisi kaatunut, ellei hän olisi umpimähkään +tarttunut köysiin. Hän piti niistä kiinni, heittäytyen kokonaan +rennoksi, pää rintaa vasten, kunnes kisatuomari laski ratkaisevan +kymmenennen sekunnin, antaen hänelle merkin, että hän oli voittanut. + +Hänelle ei ollenkaan taputettu käsiä, kun hän käärmeen tavoin +kiemurteli köysien lomitse apumiestensä käsiin, jotka auttoivat hänet +lattialle ja taluttivat häntä käytävää myöten väkijoukon halki. Joe jäi +lepäämään siihen, mihin oli kaatunut. Hänen apumiehensä kantoivat hänet +nurkkaansa ja asettivat hänet jakkaralle. Miehiä alkoi kiivetä lavalle +uteliaina katselemaan, mutta poliisit, jotka jo olivat paikalla, +työnsivät heidät armotta syrjään. + +Genevieve katseli yhä tähystysreijästään. Hän ei ollut kovinkaan +levoton. Hänen ystävänsä oli voitettu. Tämä pettymys hänessä kyllä +herätti myötätuntoista osanottoa, mutta siinä olikin kaikki. Olipa hän +tavallaan iloinenkin. Kilpailu oli pettänyt Joen ja tämä oli nyt sitä +varmemmin Genevieven oma. Joe oli puhunut hänelle siitä, millaista oli +joutua häviölle. Kesti usein jonkun aikaa, ennenkuin tointui +seurauksista. Vasta sitten kun Genevieve kuuli apumiesten etsivän +lääkäriä, alkoi häntä todella huolestuttaa. + +Rentona viruvana ruumis vietiin köysien lomitse korokkeelle, se katosi +Genevieven tähystysreiän näköpiiristä. Sitten hänen pukuhuoneensa ovi +tempaistiin auki ja joukko miehiä tuli sisään. He kantoivat Joea. Hänet +laskettiin pölyiselle lattialle ja hänen päänsä tuli nojaamaan erään +apumiehen polvea vasten. Ei kukaan hämmästynyt Genevieven läsnäoloa. +Tämä astui Joen luo, laskeutui polvilleen hänen viereensä. Joen silmät +olivat suljetut, huulet hiukan raollaan. Hänen kostea tukkansa oli +valunut suorina kimppuina hänen kasvoilleen. Genevieve kohotti hänen +kättään. Se oli raskas ja sen elottomuus kauhistutti häntä. Hän +vilkaisi äkkiä apumiesten ja muiden ympärillään seisovien miesten +kasvoihin. He näyttivät säikähtyneiltä, paitsi yksi, joka hiljaisella +äänellä kiroili kauheasti. Hän katsahti ylös ja näki Silversteinin +seisovan vieressään. Tämäkin näytti säikähtyneeltä. Hän laski kätensä +lempeästi Genevieven olkapäälle, puristaen sitä sormillaan +myötätuntoisesti. + +Tämä myötätunto peloitti häntä. Hänen päätään alkoi pyörryttää. Syntyi +liikettä, sillä joku tuli huoneeseen, astui esiin ja lausui äreästi: +"Pois täältä! Pois täältä! Teidän on lähdettävä huoneesta!" + +Muutamat miehet tottelivat vaieten. + +"Kuka olette?" kysyi hän äkkiä Genevieveltä. "Nainen, totta tosiaan!" + +"Aivan oikein, hän on Joe Flemingin morsian", virkkoi eräs nuori mies, +jonka Genevieve tunsi oppaakseen. + +"Entä te?" kysyi toinen Silversteiniltä. + +"Minä olen hänen seurassa", vastasi tämä suuttuneena. + +"Tämä nainen on hänen palveluksessaan", selitti nuori mies. "Minä +vakuutan, että kaikki on niinkuin tuleekin." + +Tulija murahti ja laskeutui polvilleen. Hän laski kätensä kostealle +otsalle, murahti taas ja nousi seisaalleen. + +"Tämä asia ei kuulu minulle", sanoi hän. "Lähettäkää hakemaan +sairasvaunua." + +Sitten kaikki muuttui Genevievelle unennäöksi. Ehkä hän pyörtyi, hän ei +sitä tiennyt, mutta miksipä muuten olisi Silverstein tarttunut häntä +vyötäisiin kannattaakseen häntä? Kaikki kasvot näyttivät hämäriltä ja +epätodellisilta. Hän kuuli katkonaista keskustelua. Nuori mies, joka +oli ollut hänen oppaansa, sanoi jotakin reporttereista. + +"Teidän nimi tule sanomalehtiin", kuuli hän Silversteinin sanovan +hänelle ikäänkuin pitkän matkan päästä; ja hän tajusi pudistavansa +päätään kielteisesti. + +Taas ilmaantui uusia kasvoja ja hän näki Joea kannettavan ulos +kangaspaareilla. Silverstein napitti Genevieven päällystakin ja veti +kauluksen pystyyn. Tämä tunsi öisen viileyden kasvoillaan ja +katsahtaessaan ylöspäin hän näki kirkkaat, kylmät tähdet. Hän lyhistyi +tuolille. Silverstein oli hänen vieressään. Siinä oli Joekin yhä +paareillaan, alaston ruumis lakanoilla peitettyinä; siinä oli myöskin +siniseen virkapukuun puettu mies, joka puhutteli häntä ystävällisesti, +vaikka Genevieve ei tiennytkään, mitä hän sanoi. Kuului hevosenkavion +kopsetta ja hän tajusi, että he kiisivät eteenpäin jossakin yön +pimeydessä. + +Sitten valoa ja ääniä ja jodoformin hajua. Oltiin varmaankin sairaalan +vastaanotto-osastolla, arveli Genevieve. Tuo oli leikkauspöytä, nuo +tuossa lääkäreitä. He tutkivat Joea. Eräs heistä, mustasilmäinen, +mustapartainen, muukalaisen näköinen mies nousi kumarasta asennostaan +pöydän yli. + +"En koskaan ole nähnyt moista", sanoi hän toiselle miehelle. "Koko +takaosa kalloa." + +Genevieven huulia poltti ja kuivi ja hänen kurkussaan oli sietämätön +kipu. Mutta miksi hän ei itkenyt? Hänen olisi pitänyt itkeä; hän tunsi +sen velvollisuudekseen. Siinä oli Lottie (unessa oli tapahtunut +käänne), pienen kapean vuoteen takana; hän itki. Joku puhui jotakin +kuolemasta. Se ei ollut tuo muukalaisen näköinen lääkäri, vaan joku +muu. Mitäpä siitä, kuka sen sanoi. Paljokohan kello oli? Ikäänkuin +vastaukseksi Genevieve näki heikon, vaalean aamunsarastuksen +ikkunoista. + +"Minun piti tänään mennä vihille", sanoi hän Lottielle + +Mutta sisar vuoteen takana virkkoi valittaen: "Hiljaa, hiljaa!" ja +kätki kasvonsa sekä puhkesi uudelleen nyyhkytyksiin. + +Se oli siis kaiken loppu -- siinä olivat matot, huonekalusto ja pieni +vuokrahuoneusto; siinä kohtaukset ja kävelyt, hurmaavat yöt tähtien +tuikkiessa, antautumisen suloisuus, rakastaminen ja rakastettuna +oleminen. Hänet sai suunniltaan tuo kauhea ottelu, jota hän ei +käsittänyt -- puristus, jossa se piti miesten sieluja, sen ilkunta ja +uskottomuus, sen vaarat ja uhka ja nuo veren rajut kuohahdukset, +jolloin naisesta tuli säälittävä olento, joka ei ollut miehelle +kaikkena ja kaiken päämääränä, vaan hänen lelunaan ja ajankulunaan; +nainen sai häneltä huolenpitoa ja hoivaa, sai hänen hyvät ja huonot +tuulensa, mutta urheilu valtasi hänen toimensa sekä yöllä että +päivällä, hänen päänsä ja käsiensä työn, hänen kärsivällisimmän +raatamisensa ja suurimmat ponnistuksensa, koko hänen olemuksensa toimen +ja tarmon -- sen sai kilpailu, Joen sydämen kaipuu. + +Silverstein auttoi Genevieveä jaloilleen. Tämä totteli sokeasti ollen +vielä puolittain tajutonna. Silverstein tarttui hänen käsivarteensa ja +alkoi viedä häntä ovea kohti. + +"Kuule, miksi et suutele häntä?" huudahti Lottie ja hänen mustissa +silmissään kuvastui suru ja tuska. + +Genevieve kumartui totellen elottoman ruumiin yli ja suuteli sen +huulia, jotka vielä olivat lämpimät. Ovi aukeni ja hän astui toiseen +huoneeseen. Siellä seisoi rouva Silverstein vihaisin katsein, jotka +säihkyivät kostonhimoa, kun hän näki Genevieven puettuna nuorukaisen +pukuun. + +Silverstein katsoi rukoilevasti puolisoonsa, mutta tämä alkoi pauhata +hurjasti: + +"Mitäs minä sanoi, hä? Mitäs minä sanoi? Sinä tahtoi saada turvaksi +tappelupukari! Ja nyt sinun nimesi tule sanomalehte! Rahaottelussa -- +pojan puku pääl'! Sinä pikku portto! Sinä lutka! Sinä -- --" + +Mutta kyynelvirta herahti hänen silmiinsä, saaden hänen äänensä +värähtelemään, ja ojentaen lihavat käsivartensa kömpelösti, naurettavan +näköisenä, mutta äitiydessään pyhänä, astui hän huojuen vaikenevan +tytön eteen ja sulki hänet rintaansa vasten. Hän mutisi läähättävällä +äänellä epäselviä hyväilysanoja, tuudittaen häntä samalla harvakseen +edestakaisin ja taputtaen häntä raskaalla kädellään olkapäälle. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56793 *** |