diff options
| -rw-r--r-- | 56785-0.txt | 2056 | ||||
| -rw-r--r-- | 56785-8.txt | 2442 |
2 files changed, 2056 insertions, 2442 deletions
diff --git a/56785-0.txt b/56785-0.txt new file mode 100644 index 0000000..a38d1b5 --- /dev/null +++ b/56785-0.txt @@ -0,0 +1,2056 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56785 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +PUNAINEN RUTTO + +Kirj. + +Jack London + +Englanninkielestä suomentanut Ilmari Lehto + +(The Scarlet Plague.) + + + + + + +Helsingissä, +Kustannusliike Minerva, +1922. + + + + +PUNAINEN RUTTO. + + + + +I. + + +Polku kulki pitkin harjannetta, joka kerran oli ollut ratapenger. Mutta +moneen vuoteen ei yksikään juna ollut liikkunut sillä. Kummallakin +puolella kasvava metsä oli vallannut ratavieren ja kohosi nyt sen +ylitse vihreänä puu- ja pensaskatoksena. Polku oli ainoastaan miehen +levyinen ja olikin vain villien eläinten pakotie. Siellä täällä todisti +ruosteinen, metsän maatuvien ainesten seasta esiinpistävä +raudankappale, että kiskot ja pölkyt olivat vielä jäljellä. Eräästä +liitekohdasta oli tunkeutunut ylös kymmenen tuuman vahvuinen puu +nostaen kiskon pään korkealle ilmaan. Ratapölkky nähtävästi oli naulan +kiinnipitämänä seurannut kiskoa ja ollut siinä asennossa niin kauan, +että sora ja lehtien jäännökset olivat täyttäneet sen sijan, joten nyt +tuo lahoava ja murentuva jäännös työntyi ilmoille omituisesti +kallellaan. Vaikka rata oli vanha, huomasi selvästi, että se oli ollut +yksiraiteinen. Tätä pakotietä pitkin vaelsi vanha mies oppaanaan nuori +poika. He astuivat hitaasti, sillä vanhus oli sangen vanha. +Halvauskohtaus oli saattanut hänen liikkeensä hervottomiksi, ja hän +nojautui raskaasti sauvaansa. Karkeatekoinen, vuohennahkainen patalakki +suojasi hänen päälakeaan päivänpaahteelta. Sen reunoista tunkeutuivat +esiin takkuiset, lianharmaat hiukset ohuena kehyksenä. Suuresta +lehdestä näppärästi valmistettu lippa varjosti hänen silmiään, ja sen +alta tarkasteli hän jalkojensa tietä. Hänen partansa, jonka oikeastaan +olisi pitänyt olla lumivalkoinen, mutta joka näkyi joutuneen saman +säiden ja leirin kuluttavan ja tahraavan vaikutuksen alaiseksi kuin +hänen tukkansakin, valui melkein hänen vyötärölleen paksuna, +liimautuneena kimppuna. Vuohennahkasta tehty yksinkertainen, +tiheäkarvainen vaatekappale riippui hänen hartioiltaan suojaten rinnan. +Hänen laihat, kuihtuneet käsivartensa ja jalkansa todistivat elämän +ehtoopuolta, samalla todistivat niiden arvet ja naarmut sekä ruskea +väri, että ne olivat olleet monet vuodet luonnonvoimien vaikutukselle +alttiina. + +Pojalla, joka hilliten lihastensa liiallista vilkkautta mukautui +vanhuksen hitaaseen kulkuun johdattaakseen häntä, oli myös +yksinkertainen puku -- rikkoreunainen karhuntaljan palanen. Sen +keskellä oli reikä, josta hän oli pujottanut päänsä. Iältään hän ei +saattanut olla vanhempi kuin kaksitoista vuotta. Hän oli kiinnittänyt +keikailevasti toiselle korvalleen vastairroitetun sianhännän. Toisessa +kädessään hänellä oli keskikokoinen jousi ja nuoli ja selässään +viinentäysi nuolia. Tupesta, joka riippui kaulan ympäri kulkevasta +hihnasta, työntyi esiin metsästyspuukon kulunut pää. Poika oli iholtaan +kahvinruskea ja käveli joustavasti, astuen melkein kissan tavoin. +Huomattavana vastakohtana hänen auringonpaahtamalle iholleen olivat +hänen silmänsä -- siniset, tummansiniset, terävät kuin nuoli. Ne +näyttivät kiinnittyvän kaikkeen ympärilläolevaan tavalla, joka ilmaisi +tottumusta. Eteenpäin kulkiessaan hän samalla vainusi laajentuneilla, +herkillä sieramillaan, jotka välittivät hänen aivoihinsa loppumattoman +sarjan sanomia ulkomaailmasta. Myöskin hänen kuulonsa oli tarkka ja +niin harjaantunut, että se toimi itsenäisesti. Erikoisesti +ponnistelematta hän kuuli näennäisen hiljaisuuden kaikki heikot äänet +-- kuuli ja kykeni erottamaan ja luokittelemaan ne -- aiheutuivatko ne +tuulen kahistelemisesta lehdissä, mehiläisen surinasta vai hyttysen +siiven soinnista, meren etäisestä vyörystä, joka saapui hänen korvaansa +vain viihdyttävänä lauluna, vai saiko ne aikaan myyrä, joka työnteli +multakasoja aivan hänen jalkainsa alla olevissa käytävissään. + +Äkkiä hän jännittyi tarkkaavaiseksi. Korva, silmä ja nenä olivat +antaneet hänelle varotuksen yht'aikaa. Hän kosketti kädellään vanhaa +miestä, ja he seisahtuivat. Edestäpäin, penkereen toiselta reunalta, +kuului ryskettä. Pojan katse oli naulattu pensaiden liikkuviin +latvoihin. Suuri karhu, harmaakarhu, ryntäsi näkyviin, mutta +huomattuaan ihmisolennon se pysähtyi yhtä nopeasti kuin nämäkin. Se ei +pitänyt heistä ja murisi tyytymättömänä. Poika sovitti nuolen jouselle +ja veti varovaisesti jänteen tiukaksi. Ei hetkeksikään hän hellittänyt +katsettaan karhusta. Vanha mies tuijotti vaaraan vihreän lehtensä alta +ja seisoi yhtä äänetönnä kuin poikakin. Muutaman silmänräpäyksen kesti +tämä molemminpuolinen tarkastelu; sitten, karhun ilmaistessa yhä +suurempaa ärtyneisyyttä, poika osoitti päänliikkeellä, että vanhuksen +tuli astua polulta syrjään ja laskeutua ratapenkereeltä. Poika seurasi +kulkien takaperin, jousi yhä jännitettynä ja valmiina. He odottivat, +kunnes penkereen toiselta puolelta kuuluva pensaiden kahina todisti +karhun menneen menojaan. Poika irvisti johtaessaan vanhuksen takaisin +polulle. + +"Aikamoinen otus, isoisä", virnisteli hän. + +Vanha mies pudisti päätään. + +"Ne vaan käyvät runsaammiksi päivä päivältä", valitti hän heikolla, +epävarmalla äänellään. "Kukapa olisi uskonut, että minä olisin joutunut +näkemään ajan, jolloin saa pelätä henkeään Cliff House'iin [San +Franciscon läheisyydessä Tyynen meren rannalla sijaitseva suosittu +virkistyspaikka. Suom.] johtavalla tiellä. Kun minä olin poika, Edwin, +oli miehillä, naisilla ja pienillä lapsilla tapana tulla San +Franciscosta tänne kauneina päivinä kymmentuhantisin joukoin. Silloin +ei ollut karhuja. Ei, poikaseni. Ihmiset antoivat rahaa nähdäkseen +niitä häkeissä, niin harvinaisia ne olivat." + +"Mitä _raha_ on, isoisä?" + +Ennenkuin vanhus ehti vastata, poika muistikin ja työnsi riemuiten +kätensä karhunnahkan alla olevaan pussiin ja otti esille kuluneen ja +himmentyneen hopeadollarin. Vanhuksen silmät välähtivät, kun hän vei +rahan lähelle niitä. + +"En saata nähdä", hän mutisi. "Katsohan, voitko saada selville +vuosiluvun, Edwin." + +Poika nauroi. + +"Oletpa sinä mainio, isoisä", huudahti hän hilpeänä, "kun aina +uskottelet, että nuo pikkumerkit tarkottavat jotakin." + +Vanhuksen katse ilmaisi hänen tavallista mielipahaansa, kun hän vei +rahan uudelleen lähelle silmiään. + +"2012!" huusi hän kimeällä äänellään ja alkoi sitten puhella +eriskummallisesti. "Sinä vuonna magnaattien johtokunta nimitti Morgan +viidennen Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä mahtanee olla viimeksi +lyötyjä rahoja, sillä sarlakkakuolema tuli vuonna 2013. Oi Jumala! -- +en saata ajatella sitä! Siitä on kuusikymmentä vuotta ja minä olen +ainoa nyt hengissä oleva ihminen, joka eli noina päivinä. Mistä löysit +sen, Edwin?" + +Poika, joka oli tarkastellut häntä samanlaisella suvaitsevalla +mielenkiinnolla kuin heikkomielisen lörpötystä kuunnellaan, vastasi +nopeasti. + +"Sain sen Hoo-Hoolta. Hän löysi sen ollessamme paimentamassa vuohia +lähellä San José'ta viime keväänä. Hoo-Hoo sanoi sen olevan _rahan_. +Onko sinun nälkä, isoisä?" + +Vanhus tarttui lujemmin sauvaansa ja ponnisteli eteenpäin. Hänen +heikoista silmistään kuvastui ahneus. + +"Kunpa Ristihuuli olisi löytänyt ravun... tahi kaksikin", mutisi hän. +"Ravut ovat hyvää syötävää, mainion hyvää, kun ei enää ole hampaita ja +kun on lastenlapsia, jotka pitävät vanhasta isoisästään ja mielellään +pyydystävät rapuja hänelle. Kun minä olin poika --" + +Mutta Edwin näki jotakin ja seisahtui äkkiä sovitellen nuolta jouselle. +Hän oli pysähtynyt penkereeseen syntyneen syvennyksen partaalle. +Entinen viemärijohto oli tässä kohden särkynyt, ja valloilleen päässyt +vesi syönyt uoman täyteaineeseen. Vastakkaiselta puolelta työntyi esiin +kiskon pää jonkun matkaa yli syvennyksen. Sen ruosteista pintaa +ympäröivät köynnökset. Kauempana katseli häntä kaniini vapisevana ja +epäröivänä, pensaan suojaan kyyristyneenä. Väli oli runsaasti +viisikymmentä jalkaa, mutta nuoli osui maaliinsa; lävistetty kaniini +äännähti pelosta ja tuskasta koettaessaan ryömiä vaivaloisesti +pensaikkoon. Pojan ruskea iho ja liehuva talja vilahtivat salamana +hänen hypätessään alas syvennykseen ja kavutessaan ylös toista +seinämää. Hänen laihat lihaksensa olivat kuin teräsponnet ryhtyessään +siroon ja tehokkaaseen toimintaan. Sadan jalan päässä tiheässä +viidakossa saavutti hän haavoittuneen eläimen, löi sen pään murskaksi +puunrunkoa vasten ja ojensi sen isoisän kannettavaksi. + +"Kaniini on hyvää, sangen hyvää", vapisi vanhuksen ääni, "mutta kun on +kysymys hienomakuisesta herkusta, pidän rapua parempana. Kun minä olin +poika --" + +"Miksi puhut niin paljon sellaista, jossa ei ole vähintäkään järkeä?" +keskeytti Edwin vanhuksen kiihkeän ahneudenilmaisun. + +Poika ei puhunut juuri näillä sanoilla, vaan lausui jotakin, joka +muistutti niitä etäisesti, mutta joka sisälsi enemmän kurkku- ja +umpiäänteitä sekä oli säästävämpi määrittelevien sanaliittojen +käytössä. Hänen puheensa erosi melkoisesti vanhan miehen puheesta, ja +tämäkin oli huolimattomuuden johdosta pilaantunutta englanninkieltä. + +"Tahdon tietää, miksi sanot rapua _hienomakuiseksi herkuksi_? Rapu on +rapu, eikö niin? En ole kuullut kenenkään antavan sille niin +naurettavaa nimitystä", jatkoi Edwin. + +Vanha mies huoahti eikä vastannut, ja he jatkoivat matkaansa +äänettöminä. Aaltojen kuohu kävi kovemmaksi, kun he astuivat metsästä +merta rajottavalle hiekkakinos-aukealle. Hiekkaisilla mäennyppylöillä +oli laitumella muutamia vuohia. Niitä paimensi nahkoihin puettu poika, +jota auttoi sudennäköinen, vain vähän paimenkoiraa muistuttava koira. +Meren ääneen sekaantui yhtenäinen, kumea haukunta ja mylvinä, joka +kantautui sadan kyynärän päässä rannalta sijaitsevilta, aaltojen +kuluttamilta kallioilta. Siellä suunnattomat merileijonat nousivat +vedestä paistattaakseen päivää tahi tapellakseen keskenään. Rannalla +kolmas metsäläispoika hoiteli nuotiotulta, joka lähetti ilmoille sakean +savun. Hänen viereensä oli laskeutunut makaamaan useita susikoiria, +jotka olivat samanlaisia kuin vuohia paimentava. + +Vanhus joudutti askeleitaan nuuskien kiihkeästi, kun hän lähestyi +tulta. + +"Simpukoita!" hän mutisi hurmioissaan. "Simpukoita! Ja eikö tuo olekin +rapu, Hoo-Hoo? Eikö tuo olekin rapu? Oh, te pojat olette hyviä vanhalle +isoisällenne." + +Hoo-Hoo, joka ilmeisesti oli Edwinin ikätoveri, virnisteli. + +"Vallan tarpeeksi, isoisä. Sain neljä." + +Vanhan halvaantuneen miehen kiihko oli säälittävä. Hän istuutui +hiedalle niin nopeasti kuin hänen jäykistyneet jäsenensä suinkin +sallivat ja ryhtyi kohentelemaan hiilloksesta suurta kalliosimpukkaa. +Kuumuus oli pakoittanut sen kuoren aukenemaan, joten se oli täydelleen +kypsynyt kauniin punaiseksi kuin lohen liha. Pitäen sitä peukalonsa ja +etusormensa välissä hän vei sen suuhunsa yhä kiihkosta vapisten. Mutta +se oli liian kuuma, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän sylkäisi sen +ulos yhtä nopeasti. Hän huudahti kivusta, ja kyyneleet valuivat hänen +silmistään alas poskille. + +Pojat olivat täysiä metsäläisiä; he tajusivat humoorin ainoastaan +metsäläisten raa'alla tavalla. Heistä tapaus oli hirmuisen hauska ja he +purskahtivat nauruun. Hoo-Hoo hyppeli ilmassa Edwinin kieriskellessä +riemuitsevana maassa. Vuohia paimentava poika tuli juosten liittyäkseen +ilonpitoon. + +"Pane ne jäähtymään, Edwin, pane ne jäähtymään", valitti vanhus +mielipahoissaan. Hän ei koettanutkaan pyyhkiä pois kyyneliä, jotka +vielä virtasivat hänen silmistään. "Jäähdytä myös yksi rapu, Edwin. +Tiedät, että isoisä pitää ravuista." + +Hiilloksesta kuului kovaa sihinää, kun kuumuus pakotti simpukoiden +kuoret avautumaan ja kosteuden haihtumaan. Ne olivat suuria, vaihdellen +pituudeltaan kolmesta kuuteen tuumaan. Pojat vetivät ne esiin +kepeillään ja asettivat ne suurelle ajopuunkappaleelle jäähtymään. + +"Kun minä olin poika, me emme nauraneet vanhempia ihmisiä; me +kunnioitimme heitä." + +Pojat eivät olleet huomaavinaan, ja isoisä jatkoi valitus- ja +nuhdetulvaansa sekavalla tavallaan. Nyt hän osasi olla varovaisempi +eikä polttanut suutaan. Kaikki ryhtyivät syömään käyttäen apunaan +ainoastaan sormiaan ja maiskutellen äänekkäästi. Kolmas poika, jonka +nimi oli Ristihuuli, ripotti viekkaasti hyppysellisen hiekkaa +simpukalle, jonka vanhus oli aikeissa viedä suuhunsa. Kun sora tarttui +isoisän ikeniin ja limakalvoon, oli naurunrähäkkä jälleen huumaava. Hän +ei ymmärtänyt joutuneensa pilanteon esineeksi, vaan yski ja syljeskeli, +kunnes Edwin heltyen toi hänelle kurpitsankuoressa vettä, jolla hän +saisi huuhtoa suunsa. + +"Missä ravut ovat, Hoo-Hoo?" kysyi Edwin. "Isoisä tahtoo saada maistaa +niitä." + +Isoisän silmät paloivat jälleen himokkaasti, kun hänelle ojennettiin +suuri rapu. Se oli rapu, jossa oli jalat ja kaikki muu täydellisesti, +mutta lihaa siinä ei enää ollut. Sormet vapisevina ja etukäteen iloiten +vanhus irroitti jalan, mutta huomasikin, että se oli tyhjä. + +"Ravut, Hoo-Hoo?" hän valitti. "Ravut?" + +"Puhuin leikkiä, isoisä. Ei ole rapuja. En ole löytänyt ainoatakaan." + +Pojat joutuivat kokonaan riemun valtoihin nähdessään pettymyksen +kyynelten tippuvan vanhuuttaan höperön isoisän poskilta. Sitten Hoo-Hoo +asetti varovasti tyhjän kuoren sijaan vastapaistetun ravun. Sen +paloteltu, valkea liha lähetti ilmoille herkulliselta tuoksuvan +höyrypilven. Se saapui vanhuksen sieramiin, ja hän katsahti alas +ihmetyksissään. Hänen paha tuulensa vaihtui välittömäksi iloksi. Hän +haisteli ja mutisi ja hyräili, melkein lauloi hilpeydestä, ja ryhtyi +syömään. Pojat tuskin huomasivat tätä, sillä he olivat siihen niin +tottuneet. Eivät he myöskään huomanneet hänen toistuvia huudahduksiaan +ja sananparsiaan, jotka eivät merkinneet heille mitään, kuten +esimerkiksi hänen maiskutellessaan ja pureskellessaan: "Majoneesia! +Juuri niin -- majoneesia! On kuusikymmentä vuotta siitä, kun sitä +valmistettiin viimeisen kerran! Kaksi miespolvea ilman sen makuakaan! +Niin, silloin sitä tarjoiltiin joka ravintolassa rapujen kera." + +Kun hän ei jaksanut enää syödä, huoahti hän, pyyhki kätensä paljaisiin +jalkoihinsa ja silmäili merelle. Täysinäisen vatsan aiheuttama +tyytyväisyys loihti hänet muistelemaan entisyyttä. + +"Vaikea uskoa sitä. Kauneina sunnuntaipäivinä olen nähnyt miesten, +naisten ja lapsien luovan eloisuutta tälle rantamalle. Eikä silloin +ollut karhuja uhkaamassa heidän henkeään, ei. Juuri tuolla kalliolla +oli suuri ravintola, jossa sai syödä mitä vain halutti. San +Franciscossa oli siihen aikaan neljä miljoonaa asukasta. Mutta nyt koko +kaupungissa ja sen ympäristössä ei ole kaikkiaan täyttä neljääkymmentä. +Tuolla ulapalla näkyi aina laivoja laskemassa Golden Gate'iin [Golden +Gate (merkitsee kultaportti):; San Franciscon lahteen johtava +luonnonihana salmi. Suom.] tahi liukumassa ulos merelle. Ilmassa +liiteli ohjattavia ilmalaivoja ja lentokoneita. Ne voivat lentää +kaksisataa mailia tunnissa. New Yorkin ja San Franciscon välisen yhtiön +kanssa tehdyssä postisopimuksessa mainittiin se vähimmäksi sallituksi +nopeudeksi. Erään uskalikon, ranskalaisen -- olen unohtanut hänen +nimensä -- onnistui saavuttaa kolmensadan mailin tuntinopeus, mutta +varovaiset ihmiset pitivät sitä liian vaarallisena. Mutta hän oli +kuitenkin oikealla tiellä ja olisi onnistunutkin kokeiluissaan, ellei +suuri rutto olisi tuhonnut kaikkea. Kun olin poika, eli vielä +henkilöitä, jotka muistivat ensimmäiset lentokoneet, ja nyt minä olen +nähnyt viimeiset jo kuusikymmentä vuotta sitten." + +Vanhus jatkoi lörpötystään; pojat eivät siitä välittäneet, sillä he +olivat kauan sitten tottuneet hänen kielevyyteensä ja sitäpaitsi heidän +sanavarastostaan puuttuivat useimmat hänen käyttämänsä sanat. Saattoi +huomata, että näissä hajanaisissa yksinpuheluissa vanhuksen kieli kävi +huolitellummaksi saaden paremman muodon ja lauserakenteen. Mutta kun +hän puheli suoraan pojille, se vaipui suurimmalta osalta heidän +kömpelöihin ja yksinkertaisiin muotoihinsa. + +"Mutta silloin ei ollut paljon rapuja", jatkoi vanhus. "Ne oli +pyydystetty loppuun ja ne olivat suurta herkkua. Niitä oli lupa +pyydystää vain kuukauden ajan vuodessa. Mutta nyt niitä saa koska +haluaa. Ajatelkaahan -- saa rapuja niin paljon kuin haluttaa ja milloin +vain haluttaa, Cliff House'in rannan hyöystä!" + +Äkillinen sekasorto vuohien keskuudessa sai pojat jalkeille. Nuotion +ympärillä olevat koirat alkoivat säestää murisevaa toveriaan, joka +vartioi vuohia. Nämä syöksyivät kohti suojelijoitaan, ihmisiä. +Puolitusinaa petoa, laihaa ja harmaata, oli väijymässä hiekkakumpujen +takana ja uhittelemassa koiria. Edwin ampui nuolen, mutta se osui +harhaan. Silloin Ristihuuli otti linkonsa, samanlaisen kuin Daavidilla +oli ollut taistelussa Goliatia vastaan, ja singautti sillä kiven, joka +vinkui omasta vauhdistaan lentäessään ilmassa. Se osui maaliinsa ja sai +aikaan, että sudet vetäytyivät takaisin eukalyptusmetsän synkkään +syvyyteen. + +Pojat nauroivat ja paneutuivat pitkälleen hiedalle isoisän huoatessa +raskaasti. Hän oli syönyt liiaksi ja alkoi valitella kädet ristissä +vatsallaan. + +"Mit' ompi meillä päällä maan, on katoovaista kaikkenaan", mutisi hän. +Sen oli hän ilmeisesti lainannut jostakin. "Niin -- katoovaista +kaikkenaan. Kaikki ihmistyö tällä maapallollamme raukesi kuin vaahto. +Ihminen kesytti hyötyä tuottavat eläimet, hävitti vahingolliset ja +puhdisti maan villistä kasvillisuudesta. Ja sitten oli hänen itsensä +vuoro, ja alkuperäisten elämänmuotojen vyöry murskasi hänen kättensä +työn. Rikkaruohot ja metsä valtasivat hänen peltonsa, petoeläimet hänen +karjalaumansa; nyt ovat sudet vallanneet Cliff House'in rantaman." Tuo +ajatus saattoi hänet kauhistumaan. "Missä neljämiljoonaa ihmistä kävi +huvittelemassa, siellä nyt harhailevat villit susilaumat, ja +muotileijonaimme metsäläistyneet jälkeläiset puolustautuvat +esihistoriallisilla aseilla näitä petoja vastaan. Saattaako sitä +ajatellakaan! Ja sarlakkakuolema oli syynä --" + +Ristihuulen huomio kiinnittyi outoon sanaan. + +"Aina hän sanoo tuota samaa", virkkoi hän Edwinille. "Mitä on +_sarlakka_?" + +"Syksyisten vaahterain sarlakanväri saa minut värisemään pahemmin kuin +sotatorvien törähdykset", puheli vanhus. + +"Se on samaa kuin punainen", vastasi Edwin. "Sinä et tiennyt sitä, +koska kuulut autonkuljettajiin. Sen heimon jäsenet ovat kaikki +järjestään tietämätöntä väkeä. _Sarlakka_ on punaista -- minä tiedän +sen." + +"Punainen on punaista, vai mitä?" intti Ristihuuli. "Mitä siis +hyödyttää viisastella ja sanoa sitä sarlakaksi?" + +"Isoisä, miksi puhut niin paljon sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä?" +jatkoi hän. "Sarlakka ei merkitse mitään, mutta punainen on punaista. +Miksi siis et sano sitä punaiseksi?" + +"Punainen ei ole paikallaan", kuului vastaus. "Rutto oli +sarlakanväristä. Kasvot ja koko ruumis kävivät sarlakanvärisiksi yhden +tunnin ajalla. Enkö minä tietäisi? Enkö nähnyt sitä tarpeeksi? Sanon, +että se oli sarlakanväristä, koska -- niin, koska se oli +sarlakanväristä. Ei ole toista sopivaa sanaa." + +"Punainen kyllä kelpaa minulle", Ristihuuli yhä vastusteli +itsepäisesti. "Isä sanoo punaista punaiseksi, ja luulen, että hän on +asiasta perillä. Hän sanoo, että kaikki kuolivat punaiseen ruttoon." + +"Isäsi on rahvaan mies ja alhaista sukua", kiivastui isoisä. "Enkö +minä tietäisi autonkuljettajien historiaa. Sinun isoisäsi oli +autonkuljettaja, palvelija, eikä hänellä ollut sivistystä. Hän teki +työtä toisten hyväksi. Mutta isoäitisi oli hyvää syntyperää, vaikka +lapset eivät tulleet häneen. Muistan hyvin, kun tapasin heidät +ensimäisen kerran heidän ollessaan kalastamassa Temescal-järven +rannalla." + +"Mitä on _sivistys_?" kysyi Edwin. + +"Punaisen sanomista sarlakaksi", ilkkui Ristihuuli ja kääntyi +ahdistaakseen isoisää. "Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa, että +sinun vaimosi kuului Santa Rosan heimoon eikä ollut paljon mikään. Isä +sanoi, että hän oli ollut _piianletukka_ ennen punaista kuolemaa, +vaikka en tiedä, mitä _piianletukka_ on. Sano, mikä se on, Edwin." + +Mutta Edwin oli yhtä tietämätön ja pudisti päätänsä. + +"On totta, että hän oli tarjoilijatar", myönsi isoisä. "Hän oli siitä +huolimatta hyvä nainen, ja sinun äitisi oli hänen tyttärensä. Naisia +oli kovin vähän ruton jälkeen. En olisi saanut toista naista +vaimokseni. Mitäpä siitä, vaikka hän olikin _piianletukka_, kuten isäsi +suvaitsee nimittää häntä. Mutta ei ole kaunista puhua esivanhemmistaan +tuolla sanalla, Ristihuuli." + +"Isä sanoo, että ensimäisen autonkuljettajan vaimo oli _lady_ --" + +"Mikä on _lady_?" Hoo-Hoo kysyi. + +"Autonkuljettajien heimoon kuuluvat vaimot ovat _ladyjä_", ehätti +Ristihuuli. + +"Ensimäinen autonkuljettaja oli Bill, rahvaan mies, kuten sanoin", +selitti vanhus, "mutta hänen puolisonsa oli _lady_, ylhäinen lady. +Ennen sarlakkakuolemaa hän oli Van Wardenin puoliso. Van Warden oli +teollisuusmagnaattien johtokunnan puhemies ja yksi niistä +kahdestatoista, jotka hallitsivat Amerikkaa. Hänen omaisuutensa oli +miljaardi kahdeksansataa miljoonaa dollaria -- raha, joka on +pussissasi, Edwin, on dollari. Sitten tuli sarlakkakuolema ja se teki +hänestä Billin, ensimäisen autonkuljettajan, vaimon. Billillä oli +tapana lyödä häntä. Olen nähnyt omin silmin." + +Hoo-Hoo, joka oli loikoillut vatsallaan ja kaivanut veltosti varpaansa +hiekkaan, kirkaisi äkkiä ja tutki ensin varpaansa kynttä ja sitten +pikku kuoppaa. Molemmat toiset pojat ryhtyivät hänen kerallaan +kaivamaan, kunnes he olivat saattaneet päivänvaloon kolme luurankoa. +Kaksi oli kuulunut täysikasvuisille, yksi oli kasvuiässä olleen lapsen. +Vanhus ryömi katsomaan löytöä. + +"Ruton uhreja", päätti hän. "Tuolla lailla heitä kuoli kaikkialla +viimeisinä päivinä. Tämä lienee ollut perhe, joka on tartuntaa +paetessaan saanut surmansa Cliff House'in hiedalla. He -- mutta mitä +teetkään, Edwin?" + +Kysymys tehtiin hätääntyneellä ja pelästyneellä äänellä. Edwin +oli alkanut koputella hampaita erään luurangon leuoista +metsästyspuukollaan. + +"Ripustan ne nauhaan", vastasi hän. + +Kaikki pojat olivat kovassa touhussa. Syntyi sellainen koputus ja +takominen, ettei isoisän lörpötystä kuullut kukaan. + +"Te olette täysiä metsäläisiä. Olette jo alkaneet pitää koristuksena +ihmishampaita. Seuraavan ikäpolven aikana lävistätte nenänne ja +korvanne ja ripustatte niihin luu- ja kuorihelyjä. Tiedän sen. +Ihmissuku on tuomittu vaipumaan yhä syvemmälle alkuperäisyyden yöhön +ennenkuin se alottaa verisen ponnistelunsa kohti sivistystä. Kun +lisäännymme ja tunnemme tilanpuutetta, alamme surmata toinen toisiamme. +Luulen, että te kiinnitätte silloin päänahkoja vyöhönne -- niinkuin +sinä, Edwin, siivoin pojanpojistani, nyt jo pidät tuota kurjaa +sianhäntää. Heitä se menemään, Edwin poikani, heitä se menemään." + +"Mitä tolkuttomuutta se vanha höperö taas vatvoo", huomautti +Ristihuuli, kun pojat olivat saaneet kaikki hampaat irrotetuiksi ja +koettivat jakaa ne tasapuolisesti. + +He olivat sangen vikkeliä ja jyrkkiä liikkeissään, ja heidän puheensa, +siinä heidän pohtiessaan parempien hampaiden jakoa, oli sekavaa +kinastelua. Heidän sanansa olivat yksitavuisia ja lauseensa lyhyitä ja +muovailemattomia. Vaikka se tuntui alkeelliselta kieleltä, saattoi +siinä kuitenkin huomata kieliopillista rakennetta ja entisen ylemmän +sivistyksen taivutusmuotojen jäännöksiä. Isoisänkin puhe oli niin +turmeltunutta, että, jos se sellaisenaan esitettäisiin, lukija ei +ymmärtäisi siitä mitään. Täten hän kuitenkin puhui vain pojille. Kun +hän puheli yksikseen, hänen kielensä vähitellen puhdistui miltei +mallikelpoiseksi. Lauseet tulivat pitemmiksi, sointuvammiksi ja +sulavammiksi. Ne johtivat silloin mieleen luentojenpitäjän. + +"Kerro meille punaisesta kuolemasta, isoisä", pyysi Ristihuuli, kun +hammasjupakka oli saatu onnelliseen päätökseen. + +"Sarlakkakuolemasta", korjasi Edwin. + +"Mutta älä kiusaa meitä tuolla hassulla puhetavallasi", jatkoi +Ristihuuli. "Puhu järkevästi, isoisä, niinkuin Santa Rosan-heimon +jäsenen tulee. Muut santarosalaiset eivät puhu niinkuin sinä." + + +II. + +Vanhus näytti olevan hyvillään, kun hän oli saanut kehotuksen kertoa. +Hän selvitteli kurkkuaan ja alkoi. + +"Pari-, kolmekymmentä vuotta sitten kertomustani kuultiin mielellään. +Mutta nykyään kellään ei ole mielenkiintoa --" + +"Kas siinä taas!" huudahti Ristihuuli kiivastuneena. "Lopeta tuo +loruileminen ja puhu järkevästi. Mitä on _mielenkiinto_? Sinä puhut +kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeita sanoja." + +"Anna hänen olla rauhassa", pyysi Edwin, "muuten hän suuttuu eikä kerro +laisinkaan, jätä hassunkuriset paikat väliin. Kyllä me ymmärrämme +ainakin hiukan siitä, mitä hän puhuu." + +"Antaa mennä", rohkaisi Hoo-Hoo, sillä vanhus alkoi taasen valitella, +että vanhoja ihmisiä ei enää kunnioitettu ja että kaikki, jotka olivat +joutuneet korkeasta sivistyksestä alkeellisiin oloihin, vajosivat +raakuudentilaan. + +Kertomus alkoi. + +"Maailmassa oli paljon ihmisiä siihen aikaan. San Franciscossa yksinään +oli neljämiljoonaa --" + +"Mikä se _miljoona_ on?" keskeytti Edwin. + +"Selitän sen sinulle, koska tiedän, ettet osaa laskea kymmentä +pitemmälle. Levitä kätesi. Niissä on yhteensä kymmenen sormea. Hyvä. +Nyt otan tämän hiekkajyväsen -- pidäpä sinä sitä, Hoo-Hoo." Hän pudotti +hiekkajyvän pojan kouraan ja jatkoi. "Nyt tuo hiekkajyvänen esittää +Edwinin kymmentä sormea. Lisään toisen jyväsen. Se vastaa taasen +kymmentä sormea. Jälleen lisään, jälleen lisään ja vieläkin lisään, +kunnes on jyväsiä yhtä monta kuin Edwinillä sormia. Se esittää lukua +_sata_. Pankaa sana mieleenne -- _sata_. Nyt panen Ristihuulen käteen +tämän kiven. Se esittää kymmentä hiekkamuruista eli kymmentä kymmentä +sormea eli sataa sormea. Panen käteesi kymmenen kiveä. Ne yhdessä +vastaavat _tuhatta_ sormea. Otan raakunkuoren, joka esittäköön kymmentä +kiveä eli sataa hiekkajyvästä eli tuhatta sormea...." + +Siten hän koetti saada heidät käsittämään lukuja. Vaivaloisesti se kävi +ja tarvittiin paljon toistamisia, ennenkuin pojilla oli edes +jonkinmoinen aavistus niistä. Kun yksiköt kasvoivat, oli pojilla +kummassakin kädessään erikokoisia kappaleita. Vieläkin suurempia määriä +edustavat esineet hän asetti lähellä olevalle ajopuulle. Oli vaikeata +keksiä sopivia edustajia; miljoonia esittivät luurangoista irrotetut +hampaat, ja ravunkuoret olivat tuhansia miljoonia. Tähän hän pysähtyi, +sillä pojat osottivat väsymyksen merkkejä. + +"San Franciscossa oli neljä miljoonaa -- neljä hammasta." + +Poikain katse liukui hampaista käsiin, kädestä toiseen, kivistä ja +hiekkäjyväsistä Edwinin sormiin. Sitten se liukui takaisin suurentuviin +määriin päin poikien yrittäessä käsittää niin suunnattomia lukuja. + +"Olihan siinä kansaa, isoisä", sai Edwin vihdoin virketyksi. + +"Kuin hiekkaa tällä rannalla, kuin hiekkaa, jos jokainen jyvänen +esittäisi miestä tahi naista tahi lasta. Niin, Edwin poikani, kaikki +nuo ihmiset elivät juuri tuolla, San Franciscossa. Silloin tällöin he +kaikki tulivat tälle rantamalle -- heitä oli enemmän kuin +hiekkajyväsiä. San Francisco oli komea kaupunki. Lahden toisella +puolella oli suuri seitsemän miljoonan kaupunki -- toisella puolella, +siellä, minne leiriydyimme viime vuonna. Point Richmondista aina San +Leandroon saakka ulottuvilla tasangoilla ja mäkimailla asui seitsemän +miljoonaa... se on seitsemän hammasta." + +Taaskin poikien katse kulki hampaista Edwinin sormiin ja takaisin. + +"Maailma oli täynnä ihmisiä. Vuoden 2010 väenlasku antoi tulokseksi +kahdeksantuhatta miljoonaa koko maailmassa -- kahdeksan ravunkuorta, +niin, kahdeksantuhatta miljoonaa. Se oli toista kuin nyt. Ihmiskunta +osasi paremmin hankkia ravintoa. Mitä enemmän oli ravintoa, sitä +runsaammin oli myös ihmisiä. Vuonna 1800 Euroopassa yksinään oli +sataseitsemänkymmentämiljoonaa. Kun oli kulunut sata vuotta -- siis +hiekkajyvänen, Hoo-Hoo -- vuonna 1900, oli Euroopassa viisisataa +miljoonaa -- viisi hiekkajyvää ja yksi hammas, Hoo-Hoo. Vuonna 2000 +Euroopassa oli tuhatviisisataa miljoonaa. Samoin oli kaikkialla +maailmassa. Kahdeksan ravunkuorta, niin, kahdeksantuhatta miljoonaa +ihmistä eli maanpallolla, kun sarlakkakuolema alkoi. Olin nuori mies +ruton puhjetessa -- kaksikymnentäseitsemän vuotta vanha. Asuin San +Franciscon lahden toisella puolella, Berkeley'ssa. Muistathan, Edwin, +nuo suuret kivirakennukset, kun tulimme Contra Costan kukkuloilta alas. +Niissä kivirakennuksissa asuin. Olin englannin kirjallisuuden +professori." + +Paljon oli hänen puheessaan sellaista, mikä kävi yli poikien +ymmärryksen, mutta he koettivat käsittää edes hämärästi tätä +kertomusta, menneisyydestä. + +"Mikä virka noilla kivirakennuksilla oli?" kysyi Ristihuuli. + +"Muistat, kun isäsi opetti sinua uimaan." Poika nyökkäsi. "No niin, +Californian yliopistossa -- se oli nimenä rakennuksilla -- me opetimme +nuoria miehiä ja naisia ajattelemaan, juuri niinkuin minä äsken opetin +kivien ja hiekkajyvästen avulla teitä ymmärtämään, paljonko ihmisiä +silloin oli. Oli sangen paljon opetettavaa. Nuoria miehiä ja naisia, +joita opetimme, me sanoimme ylioppilaiksi. Meillä oli suuria huoneita, +joissa opetus tapahtui. Minä puhuin heille, neljälle- tahi +viidellekymmenelle kerrallaan, juuri samoin kuin puhun nyt teille. +Kerroin heille kirjoista, joita olivat kirjottaneet ennen eläneet +miehet ja joita joskus olivat myös silloin parasta aikaa elävät miehet +kirjoittaneet --" + +"Etkö tehnyt muuta? -- vain puhuit ja puhuit?" kysyi Hoo-Hoo. "Kuka +metsästi sinulle lihaa ja kuka lypsi vuohet ja hankki kalaa?" + +"Luonnollinen kysymys, Hoo-Hoo, luonnollinen kysymys. Kuten olen +sanonut, ruoan hankkiminen oli silloin helppoa. Me olimme sangen +viisaita. Muutamat harvat hankkivat ruokaa kaikille. Toisilla oli +toisia töitä. Minä puhuin, kuten sanotte. Puhuin aina, ja palkkioksi +minulle annettiin ruokaa -- paljon ruokaa, hienoa ruokaa, ihanaa +ruokaa, ruokaa, jota en ole saanut maistaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen +ja jota en milloinkaan enää tulekaan saamaan. Olen toisinaan +ajatellut, että ylvään sivistyksemme ihmeellisin saavutus oli ruoka -- +sen käsittämätön runsaus, sen rajaton vaihtelevaisuus, sen kuvaamaton +herkullisuus. Oi, lastenilapset, elämä oli todella elämää silloin, kun +meillä oli niin ihmeellistä syötävää." + +Pojat eivät jaksaneet käsittää eivätkä kuunnelleet, pitäen näitä sanoja +ja ajatuksia vain vanhuksen eksymisenä kertomuksen juonesta. +"Ruoanhankkijoita sanoimme kansalaisiksi. Tämä oli pilaa. Me, +hallitsevat luokat, omistimme kaiken maan, kaikki koneet, kaikki. Nämä +ruoanhankkijat olivat meidän orjiamme. Otimme itsellemme melkein kaiken +sen ruoan, jonka he valmistivat, mutta jätimme heille sen verran, että +he saattoivat syödä ja tehdä työtä ja hankkia lisää ruokaa --." + +"Minä olisin mennyt metsään hankkimaan itse ruokaa", lausui Ristihuuli +uhkaavana, "ja olisin surmannut jokaisen, joka olisi yrittänyt ryöstää +sen minulta." + +Vanhus nauroi. + +"Enkö sanonut, että me hallitsevat luokat omistimme kaiken maan, kaikki +metsät ja kaiken muun? Jos joku ruoanhankkija ei tahtonut hankkia +meille ruokaa, me rankaisimme häntä ja pakotimme hänet kuolemaan +nälkään. Sangen harvat niin tekivätkään. He hankkivat mieluummin ruokaa +meille, valmistivat vaatteemme ja tuhansin -- raakunkuori, Hoo-Hoo -- +tuhansin tavoin tyydyttivät tarpeemme ja ilahduttivat meitä. Minä olin +tuona aikana professori Smith -- professori James Howard Smith. +Luentoni olivat sangen populäärisiä -- se on: sangen useat nuoret +miehet ja naiset mielellään kuuntelivat minun puheitani, jotka +käsittelivät toisten kirjoittamia kirjoja. + +"Olin sangen onnellinen ja minulla oli ihanaa syötävää. Käteni olivat +pehmeät, sillä en tehnyt työtä niillä, ihoni oli kauttaaltaan puhdas, +ja päälläni oli mitä hienoimmat vaatteet --" Vanhus katsahti rääsyisiin +nahkoihinsa halveksivasti. "Emme silloin käyttäneet tällaisia. +Orjillakin oli paremmat. Myös olimme sangen puhtaita. Pesimme kasvomme +ja kätemme useasti joka päivä. Te, pojat, ette milloinkaan pese +itseänne, ellette putoa veteen tahi mene uimaan." + +"Etkä sinäkään, isoisä", puolusteli Hoo-Hoo. + +"Niinpä niin, olen likainen vanha mies. Mutta ajat ovat muuttuneet. +Nykyään ei kukaan peseydy, eikä ole mitään mukavuuksiakaan, On kulunut +kuusikymmentä vuotta siitä, kun olen nähnyt viimeisen saippuanpalan. Te +ette tiedä, mitä saippua on, enkä kerrokaan teille siitä, sillä kerron +sarlakkakuolemasta. Te tiedätte, mitä kipu on. Me sanoimme sitä +taudiksi. Sangen usean taudin aiheuttavat taudinidut, kuten sanoimme. +Pankaa tuo sana muistiinne -- taudinitu. Taudinitu on sangen pieni. Se +on melkein kuin puutäi, joita näkee keväällä koirissa, kun ne ovat +juosseet metsissä. Mutta taudinitu on hyvin pieni. Se on niin pieni, +ettei sitä voi nähdä --." + +Hoo-Hoo alkoi nauraa. + +"Olet sinä lystikäs, isoisä, kun kerrot semmoisesta, jota ei voi nähdä. +Ellet voi nähdä sitä, mistä tiedät, että se on olemassa? Sen haluaisin +tietää. Miten voit tietää jostakin, jota et näe?" + +"Hyvä kysymys, oikein hyvä kysymys, Hoo-Hoo. Mutta me näimme kuitenkin +-- ainakin muutamia. Meillä oli mikroskooppeja ja ultramikroskooppeja. +Me asetimme ne silmiemme eteen ja katselimme niiden lävitse. Silloin +näimme esineet suurempina kuin ne todellisuudessa olivat ja näimme +sellaistakin, jota emme nähneet ollenkaan ilman mikroskooppia. Parhaat +ultramikroskooppimme tekivät taudiniduista neljäkymmentätuhatta kertaa +suurempia. Raakunkuori on tuhat sormea. Kerätkää neljäkymmentä +raakunkuorta. Niin monta kertaa suurempina näimme taudinidut +katsoessamme niitä mikroskoopilla. Sitten meillä oli toinen keino, +jota sanoimme eläviksikuviksi. Sen avulla saatoimme tehdä +neljäkymmentätuhat-kertaisen taudinidun vielä monia tuhansia kertoja +suuremmaksi. Siten me näimme näitä olioita, joita paljaat silmämme +eivät erottaneet. Ota hiekkamurunen. Riko se kymmeneksi kappaleeksi. +Ota yksi niistä ja riko jälleen se kymmeneen osaan. Riko yksi näistä +palasista kymmeneen osaan, taasen yksi niistä samoin, ne taas +kymmeneen, jälleen kymmeneen, tee niin koko päivän, ja illalla auringon +laskiessa sinulla kenties on hitunen, joka on yhtä suuri kuin yksi +taudinitu." + +Poikien epäuskoisuus kasvoi ilmeiseksi. Ristihuuli ilkkui pilkallisesti +ja Hoo-Hoo tirskui, kunnes Edwin nykäisi heitä olemaan hiljaa. + +"Puutäi imee verta koirista, mutta taudinitu voi pienuutensa vuoksi +mennä suoraan vereen, jossa se lisääntyy nopeasti. Ihmisen veressä +saattoi ruton päivinä olla tuhannenmiljoonaa -- ravunkuori -- +tuhannenmiljoonaa taudinitua. Me sanoimme niitä mikro-organismeiksi. +Kun niitä oli miljoonittain tahi tuhansinmiljoonin ihmisen veressä, hän +oli sairas. Ne aiheuttivat taudit. Niitä oli monia eri lajeja -- +useampia lajeja kuin hiekkajyväsiä tällä rannalla. Me tunsimme vain +muutamia niistä. Mikro-organismien maailma oli näkymätön maailma, josta +tiesimme sangen vähän. Jotain kuitenkin tiesimme. Oli _bacillus +anthracis, micrococcus, bacterium termo_; oli _bacterium lactis_, joka +vielä tänäänkin saattaa vuohenmaidon happamaksi, Ristihuuli; oli +lukematon joukko _schizomycetes_-eliöitä. Oli paljon muita..." + +Vanhus innostui pitämään esitelmää taudiniduista ja niitten luonteesta +käyttäen niin suunnattoman pitkiä ja merkityksettömiä sanoja ja +lauseita, että pojat naurahtelivat toisilleen ja katselivat autiolle +valtamerelle unohtaen isoisän jaarituksen. + +"Mutta sarlakkakuolema, isoisä", ehdotti Edwin lopuksi. + +Isoisä kokosi muistiaan ja irrottautui kuvitteluistaan, että hän oli +pitämässä luentoa toisenlaiselle kuulijakunnalle kuusikymmentä vuotta +sitten taudinitujen ja tautien uusimmasta teoriasta. + +"Niin, niin, Edwin; olin vähällä unohtaa. Toisinaan entispäivien +muistot valtaavat mieleni niin voimakkaasti, että unohdan olevani +likainen vanha mies, joka vaellan metsäläistyneitten lastenlapsieni, +vuohipaimenten, kanssa koskemattomissa erämetsissä. Ihmistyö oli +vain tomua ja tuhkaa; tomua ja tuhkaa oli valtava, mainehikas +sivistyksemmekin. Olen isoisä, väsynyt vanha mies. Kuulun Santa Rosan +heimoon. Vaimoni kuului siihen heimoon. Poikani ja tyttäreni liittyivät +naimiskaupoilla autonkuljettajain, Sacramenton ja Palo-Alton heimoihin. +Sinä, Ristihuuli, olet autonkuljettaja. Edwin on Sacramentoheimon jäsen +ja Hoo-Hoo Palo-Alton. Palo-Alton heimo on saanut nimensä siitä, että +se asustaa lähellä samannimistä kaupunkia. Siellä oli suuri opinahjo. +Sen nimi oli Stanford-yliopisto. Muistan selvästi, aivan selvästi. +Niin, minun piti kertoa sarlakkakuolemasta. Mihin jäinkään?" + +"Kerroit taudiniduista, joita ei voi nähdä, mutta jotka tekevät ihmiset +sairaiksi", auttoi Edwin. + +"Siihenhän pääsin. Kun joku henkilö sai taudinituja vereensä, hän ei +sitä huomannut niin kauan kuin niitä oli vähän. Mutta jokainen itu +jakautui kahdeksi uudeksi iduksi. Kun ne täten alati jakautuivat, oli +niitä pian monta miljoonaa. Silloin henkilö oli sairas. Hänessä oli +tauti, jolle annettiin nimi sen itujen mukaan. Se saattoi olla +tuhkarokkoa, se saattoi olla influenssa tahi keltakuumetta; tauteja oli +tuhansittain. + +"Taudinidut olivat omituisia. Aina ilmestyi uusia, ennen tuntemattomia. +Kauan, kauan, hyvin kauan sitten, jolloin oli vähän ihmisiä, oli vähän +tautejakin. Mutta ihmiset lisääntyivät ja elivät yhdessä suurissa +kaupungeissa ja yhteiskunnissa. Silloin ilmestyi uusia taudinituja, +uusia tauteja, jotka aikojen kuluessa surmasivat miljoonia ja +tuhansiamiljoonia ihmisiä. Mitä tiheämmässä ihmiset asuivat, sitä +hirvittävämpiä tauteja esiintyi. Kauan ennen minun aikojani, +keskiajalla, raivosi musta surma, joka kulki yli Euroopan useita +kertoja. Oli tuberkuloosi, joka levisi kaikkiin tiheästi asuttuihin +paikkoihin. Sata vuotta ennen syntymääni tuli paiserutto. Afrikassa oli +unitauti. Bakteriologit taistelivat näitä vastaan ja hävittivät niitä, +juuri niinkuin te ajatte sudet pois vuohien läheisyydestä tahi +surmaatte moskiittoja, jotka laskeutuvat ihonne pinnalle. +Bakterioloogit --" + +"Mutta mikä se on, isoisä?" keskeytti Edwin. + +"Sinä, Edwin, olet vuohipaimen. Sinun tehtävänäsi on vartioida vuohia. +Tiedät yhtä ja toista vuohista. Bakterioloogit vartioivat taudinituja. +Se oli heidän tehtävänsä, ja he tiesivät paljon niistä. Niin, kuten +sanoin, bakterioloogit taistelivat ituja vastaan ja hävittivät niitä, +toisinaan. Oli olemassa pitaali, kauhea tauti. Sata vuotta ennen +syntymääni saivat bakterioloogit selville pitaalin aiheuttajan. He +tunsivat sen täydellisesti. He piirsivät kuvia siitä. Olen nähnyt +tuollaisia kuvia. Mutta kuitenkaan he eivät voineet hävittää sitä. +Vuonna 1984 ilmestyi pantoblast-rutto eräässä maassa, jonka nimi oli +Brasilia. Se nieli miljoonia uhreja. Mutta bakterioloogit keksivät sen +idun ja saattoivat hävittää sen, joten pantoblast ei voinut jatkaa +tuhojaan. Heillä oli seerumia, jota he ruiskuttivat ihmisten +ruumiiseen. Se tappoi pantoblastidut tappamatta ihmistä. Vuonna 1910 +raivosivat pellagra ja koukkumato. Bakterioloogit hävittivät ne +helposti. Mutta vuonna 1947 ilmestyi uusi tauti, jota ei ennen +milloinkaan oltu nähty. Sen uhreiksi joutuivat vain kymmenen kuukauden +vanhat tahi siitä nuoremmat lapset. Tauti teki heistä aivan kyvyttömiä: +he eivät voineet liikuttaa jalkojaan eivätkä käsiään, eivät voineet +syödä eikä tehdä mitään muutakaan. Kului yksitoista vuotta, ennenkuin +bakterioloogit keksivät keinon hävittää tuon omituisen taudin ja +pelastaa lapset. + +"Huolimatta kaikista näistä taudeista, ennen tunnetuista ja uusista, +maailmassa oli ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Se johtui helposta +ravinnonsaannista. Mitä helpommaksi kävi hankkia ravintoa, sitä enemmän +oli ihmisiä; mitä enemmän oli ihmisiä, sitä tiheämmässä he asuivat; +mitä tiheämmässä he asuivat, sitä enemmän ilmestyi uusia tauteja. Oli +varottavia ääniä. Jo niin aikaisin kuin vuonna 1929 Soldervetzsky +selitti bakterioloogipiireissä, ettei ihmiskunta ollut turvassa +muutamilta uusilta taudeilta, jotka olivat tuhansia kertoja tuhoisampia +kuin mitkään ennen tunnetut ja saattaisivat surmata miljoonia ja +tuhansia miljoonia ihmisiä. Te huomaatte että mikro-organismien maailma +pysyi hämärän peitossa loppuun saakka. Tiedettiin että sellainen +maailma oli olemassa. Sieltä vähän väliä lähti uusia ituarmeijoita +surmaamaan ihmisiä. Muuta ei tiedetty. Tuossa mikro-organismien +maailmassa saattoi olla erilaisia taudinituja yhtä paljon kuin +hiekkajyväsiä tällä rannalla. Siinä samassa maailmassa oli alati uusia +ituja. Kenties sieltä on elämän alku etsittävissä -- tuosta +ihmeellisestä rehevyydestä ja runsaudesta päättäen, josta Soldervetzsky +ja useat muut jo ennen häntä olivat huomauttaneet..." + +Kun vanhus oli päässyt tähän, nousi Ristihuuli seisaalleen kasvoillaan +syvän halveksimisen ilme. + +"Isoisä", julisti hän, "Sinä väsytit minut tuolla tolkuttomuudellasi. +Mikset kerro punaisesta kuolemasta? Ellet kerro, sano se sitten, että +tiedämme lähteä takaisin leirille." + +Vanha mies katsoi häneen ja alkoi itkeä hiljaa. Iäkkyyden +heikot kyyneleet putoilivat hänen poskilleen, ja hänen +kahdeksankymmenenseitsemän ikävuotensa aiheuttama väsymys kuvastui +hänen surun murtamista kasvoistaan. + +"Istuudu takaisin", tyynnytteli Edwin. "Isoisä juuri alkaa kertoa +sarlakkakuolemasta, eikö niin? Kohta hän alkaa. Istuudu, Ristihuuli. +Jatka, isoisä." + + +III. + +Vanhus pyyhki kyyneleensä tahraisiin rystysiinsä ja alkoi uudestaan +kertoa heikolla, värisevällä äänellään, joka tuli varmemmaksi ja +voimakkaammaksi, kun hän pääsi kertomuksensa vauhtiin. + +"Rutto puhkesi vuonna 2013. Olin kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha ja +muistan hyvin. Langattoman sähkölennättimen avulla --" + +Ristihuuli ilmaisi äänekkäästi suuttumuksensa, ja isoisä ryhtyi +sovitteluihin. + +"Me puhuimme silloin kautta ilmojen tuhansien mailien päähän. Saimme +sanoman, että New Yorkissa oli esiintynyt outo tauti. Tuossa Amerikan +ylväimmässä kaupungissa eli silloin seitsemäntoistamiljoonaa ihmistä. +Sanoma ei herättänyt huolestusta. Sehän oli pikkuseikka. Oli ollut vain +muutamia tapauksia. Mutta taudin uhrit olivat kuolleet kovin pian. +Ensimäinen oire oli se, että kasvot ja koko ruumis kävivät punaisiksi. +Vuorokauden kuluttua Chicagosta ilmoitettiin tautia tavatun sielläkin. +Samana päivänä levisi tieto, että Lontoossa, joka oli Chicagon jälkeen +maailman suurin kaupunki, oli taisteltu salaa ruttoa vastaan jo kahden +viikon aikana. Kaikki uutiset ja sähkösanomat oli sensuroitu -- se on: +ei annettu muuanne levitä tietoa, että Lontoo oli ruton saastuttama. + +"Tilanne näytti vakavalta, mutta me Californiassa, kuten muuallakin, +olimme levollisia. Olimme varmoja, että bakterioloogit löytäisivät +keinon tuhota tämän uuden taudin aiheuttajan, kuten ennenkin oli +tapahtunut. Mutta pelkoa herätti se tavaton nopeus, jolla tauti +kehittyi ja surmasi ihmisiä, ja se, että jokainen, johon se ilmestyi, +oli ehdottomasti kuoleman oma. Ei kukaan parantunut siitä. Oli ollut +olemassa vanha aasialainen kolera, joka oli niin nopea, että saattoi +olla päivällispöydässä illalla jonkun aivan terveen miehen kanssa ja +seuraavana aamuna aikaisin nähdä hänet ruumisvaunuissa kadulla. Mutta +tämä uusi rutto oli nopeampi sitäkin -- paljon nopeampi. Sen +ensimäisten oireiden ilmaantumisesta kului uhrin kuolemaan vain yksi +tunti. Joskus kului useampia tunteja, mutta useat kuolivat jo kymmenen +tahi viidentoista minuutin kuluttua. + +"Sydän alkoi sykkiä kiivaasti, ja ruumiinlämpö kohosi. Sitten +ruumiinväri muuttui silmänräpäyksessä sarlakanpunaiseksi kuin +kulovalkean vaikutuksesta. Useimmat uhrit eivät lainkaan huomanneet +sydämen sykinnän ja ruumiinlämmön lisääntymistä, vasta kun heidän +ihonsa väri muuttui, tiesivät he olevansa tuomittuja. Tavallisesti sen +yhteydessä oli kouristuskohtauksia, mutta ne eivät kestäneet kauan +eivätkä olleet kovia. Jos uhri kesti ne, tuli hän aivan levolliseksi ja +tunsi vain, miten hänen jäsenensä alkoivat nopeasti turtua. Se alkoi +jaloista, ensin jalkapohjat, sitten sääret, reidet ja yhä ylöspäin, +kunnes turtumus oli saavuttanut sydämen, jolloin hän kuoli. He eivät +hourineet eivätkä nukkuneet, vaan pysyivät levollisina ja selvinä, +kunnes sydän kangistui ja pysähtyi. Toinen kummallinen seikka oli +se tavaton nopeus, jolla kuolleitten ruumiit hajaantuivat +perusaineisiinsa. Tuskin oli uhri kuollut, kun jo ruumis näytti +murentuvan kappaleiksi, kohoavan pölynä ilmaan ja häipyvän pois ihan +silmien edestä. Tämä oli yhtenä syynä ruton tavattomaan leviämiseen. +Ruumiissa olleet tuhannetmiljoonat idut pääsivät näet vapaiksi +hetkessä. + +"Sen vuoksi bakterioloogeilla ei ollut onnea taistellessaan tätä tautia +vastaan. He saivat surmansa laboratorioissaan tutkiessaan +sarlakkakuoleman aiheuttajaa. He olivat sankareita. Kaatuneitten +tilalle astui alati uusia. Lontoossa onnistuttiin eristämään rutto. +Sähkölennätin tiedotti uutisen kaikkialle. Trask oli sen miehen nimi, +jolle se onnistui, mutta kolmenkymmenen tunnin kuluttua hän oli +kuollut. Silloin ryhdyttiin kaikissa laboratorioissa toden perään +etsimään jotakin vastamyrkkyä, joka tappaisi rutonidut. Kaikki lääkkeet +olivat turhia. Nähkääs, koko asian ydin oli löytää lääke tahi seerumi, +joka tappaisi ruumiissa olevat taudinidut vahingoittamatta itse +ruumista.... He koettivat surmata sitä toisien tautien iduilla, joita +he istuttivat potilaan vereen. Nämä idut saattoivat näet olla ruton +itujen vihollisia --" + +"Sinä et näe näitä ituolentoja, isoisä", intti Ristihuuli, "mutta +kuitenkin lörpöttelet yhä niistä, ikäänkuin ne todellakin olisivat +jotakin, vaikka ne eivät ole yhtään mitään. Mitä ei näe, sitä ei ole +olemassa, se on varma. Taisteltiin olemattomia olentoja vastaan +olemattomilla olennoilla! Silloin he mahtoivat olla narreja. Sen takia +he heittivät henkensä. En tosiaankaan aio kuunnella tuollaista pötyä, +sen sanon." + +Isoisä oli valmis itkemään, mutta Edwin kiivastui ja alkoi puolustaa +vanhusta. + +"Kuuleppas, Ristihuuli, uskot sinäkin, että on olemassa paljon +sellaista, mitä et ole nähnyt." + +Ristihuuli pudisti päätään. + +"Uskot, että kuolleet harhailevat. Et ole milloinkaan sitä nähnyt." + +"Olenpahan viime talvena, kun olin isän kanssa metsästämässä susia." + +"No, miksi aina syljet, kun menet poikki virtaavan veden", Edwin yhä +kiristi. + +"Jotta huono onni pysyisi etäällä", puolusteli Ristihuuli. + +"Uskot siis, että on olemassa huono onni?" + +"Varmasti." + +"Etkä ole milloinkaan nähnyt sitä", julisti Edwin riemuiten. "Olet yhtä +hupsu kuin isoisä ja hänen itunsa. Uskot sellaiseen, mitä et näe. +Jatka, isoisä." + +Kun Ristihuuli oli joutunut häviön puolelle tässä metafyysillisessä +väittelyssä, vaikeni hän ja isoisä jatkoi. Poikien keskinäinen +kinastelu keskeytti usein isoisän puheen, vaikka emme sitä merkitsekään +tähän pidentämään kertomustamme. Myös kuului heidän keskuudestaan +alituinen matala ääni, jolla he lausuivat selittelyjä ja arveluja +toisilleen yrittäessään seurata isoisää hänen outoon, kadonneeseen +maailmaansa. + +"Sarlakkakuolema puhkesi San Franciscossakin. Ensimäinen kuolemantapaus +sattui maanantaiaamuna. Torstain seuduissa ihmisiä kuoli San +Franciscossa ja Oaklandissa kuin kärpäsiä. Heitä kuoli kaikkialla -- +vuoteisiinsa, työnsä ääreen, kaduilla kävellessään. Tiistaina minä +näin ensimäisen tapauksen -- neiti Collbranin, erään luennoillani +kävijän, joka oli luentosalissa aivan silmäini edessä. Huomasin +puhuesssani, että hänen kasvonsa tulivat äkkiä sarlakanvärisiksi. +Keskeytin puheeni. Kaikki katsoivat häneen, sillä he tunsivat pelkoa ja +tiesivät, että rutto oli tullut. Nuoret naiset kirkaisivat ja juoksivat +ulos huoneesta. Nuoret miehetkin juoksivat ulos, kahta lukuunottamatta. +Neiti Collbranin kouristukset olivat aivan lieviä eivätkä kestäneet +kahtakaan minuuttia. Toinen nuorista miehistä toi hänelle lasin vettä. +Hän joi hiukkasen ja huudahti: + +"'Jalkani! Niissä ei ole tuntoa!' + +"Minuutin kuluttua hän virkkoi: 'Minulla ei ole jalkoja. En tunne, että +minulla olisi. Polvenikin ovat kylmät. Tuskin tunnen, että minulla on +polviakaan.' + +"Hän lepäsi lattialla päänalaisenaan pinkka muistikirjoja. Emme +kyenneet tekemään kerrassaan mitään hänen hyväkseen. Kylmyys ja +turtumus kohosivat ylöspäin sydäntä kohti ja kun se oli saavutettu, hän +oli kuollut. Kellon mukaan se kesti viisitoista minuuttia -- katsoin +ajan -- sitten hän oli kuollut. Hän oli ollut sangen kaunis, voimakas +ja terve nuori nainen. Kuitenkin kului vain viisitoista minuuttia ensi +oireista hänen kuolemaansa. Se osottaa, miten nopea sarlakkakuolema +oli. + +"Siitä huolimatta noina viitenätoista minuuttina, jotka olin hänen +kuolinvuoteensa ääressä, hälyytys oli levinnyt yli koko opiston. +Tuhatlukuiset oppilasjoukot olivat lähteneet luentosaleista ja +laboratorioista jättäen ne autioiksi. Kun menin antamaan tiedon +tapauksesta tiedekunnan dekaanukselle, näin yliopiston olevan autiona. +Kentältä vielä kiiruhti muutamia jälkeenjääneitä kotiinsa. Kaksi heistä +juoksi. + +"Löysin dekaanus Hoagin virkahuoneestaan yksinään. Hän oli sangen +harmaantuneen ja vanhan näköinen, kasvot täynnä ryppyjä, joita en ollut +huomannut ennen. Nähdessään minut hän nousi lähteäkseen pakoon ja +horjui etäisimpään huoneeseen läjäyttäen oven kiinni perässään ja +kiertäen sen lukkoon. Nähkääs, hän tiesi minun olleen tartunnalle +alttiina ja pelkäsi. Hän huusi oven takaa, että menisin pois. En +koskaan ole unohtava, mitä tunsin astuessani alas hiljaisia käytäviä ja +tuota autiota kenttää pitkin. Se ei ollut pelkoa. Olin ollut +tartunnalle alttiina. Tiesin sen ja pidin itseäni kuoleman omana. En +pelännyt, mutta mieleni valtasi kaamea masennuksen tunne. Kaikki oli +pysähtynyt. Se tuntui minusta maailman lopulta -- minun maailmani +lopulta. Olin syntynyt ja elänyt yliopiston piirissä. Se oli ennakolta +määrätty urani. Isäni oli ollut professorina siellä ennen minua ja +hänen isänsä ennen häntä. Tämä yliopisto oli jo puolentoista vuosisadan +aikana ollut herkeämättömässä toiminnassa kuni joku oivallinen kone. Ja +nyt yhdessä ainoassa hetkessä se oli pysähtynyt. Minusta tuntui kuin +pyhä tuli olisi sammunut kaikkein pyhimmän alttarilta. Olin +kauhuissani, sanomattomasti kauhuissani. + +"Kun saavuin asuntooni, taloudenhoitajatar kirkaisi ja pakeni. Kun +soitin sisäkköä, sain tietää hänenkin paenneen. Silloin ryhdyin +tutkimaan asioita lähemmin. Keittiössä näin keittäjättären olevan +lähtöhommissa. Hänkin kirkaisi ja pudotti kiireissään erään +tavaralaukuistaan juostessaan ulos ja sitten yli pihan yhäti kirkuen. +Voin vielä nytkin kuulla hänen kirkuvan. Me emme menetelleet siten, kun +joku tavallinen tauti ilmestyi. Olimme silloin aivan tyyniä ja käytimme +lääkäreitä ja hoitajia, jotka olivat perillä siitä, mitä oli tehtävä. +Asia oli nyt toinen. Rutto ilmestyi niin äkkiarvaamatta ja oli niin +nopea eikä milloinkaan jättänyt uhriaan elämään. Kun sarlakanväri +ilmaantui henkilön kasvoille, oli se varmana merkkinä kuolemasta. Ei +ainoankaan tiedetty toipuneen. + +"Olin yksin suuressa talossani. Kuten olen kertonut teille ennen, me +saatoimme puhella keskenämme pitkin lankoja, jotka kulkivat ilmassa. +Puhelimeni soi, ja sain tietää veljeni puhuvan minulle. Hän sanoi, +ettei hän tullut kotiin, koska hän pelkäsi, että rutto voisi tarttua +minusta. Hän ja kaksi sisartani olivat jääneet professori Baconin +luokse. Hän neuvoi minua pysymään kotona ja odottamaan, kunnes saisin +selville, olisinko joutunut ruton uhriksi vai enkö. + +"Suostuin siihen ja pysyin kotona. Ensi kerran elämässäni yritin +keittää. Rutto ei tullut minuun. Puhelimen avulla sain keskustella +kenen kanssa vain ja hankkia tietoja. Tulihan minulle myös +sanomalehtiä, jotka määräsin heitettäväksi oveni edustalle, josta +saatoin ottaa ne ja lukea uutiset. New York ja Chicago olivat +täydellisessä sekasorrossa. Samoin oli kaikkialla suurkaupungeissa +asianlaita. Kolmannes New Yorkin poliisikuntaa oli kuollut. +Poliisipäällikkö ja pormestari olivat niinikään kuolleet. Laki ja +järjestys olivat kokonaan kadonneet. Ruumiit olivat läjässä kaduilla +hautaamattomina. Junat ja muut kulkuneuvot, jotka olivat tuoneet +ravintoa ja elintarpeita tuohon suurkaupunkiin, olivat pysähtyneet. +Nälkäiset roskajoukot ryöstivät kauppoja ja varastohuoneita. Kaikkialla +näki murhia, ryöstöjä ja humalaisia. Ihmisiä oli jo paennut kaupungista +miljoonittain -- ensinnä rikkaat yksityisissä automobiileissaan ja +ilmalaivoissaan ja sitten suuret kansanjoukot jalkaisin kuljettaen +mukanaan ruton ituja ja ryöstäen nälissään maanviljelijät ja kylät ja +pikkukaupungit tyhjiksi. + +"Mies, joka lähetti tämän sanoman, sähkölennättimen hoitaja, oli +yksinään koneineen korkean rakennuksen katolla. Kaupunkiin jääneet -- +hän arvioi ne muutamiksi sadoiksi -- tuhansiksi -- olivat menettäneet +järkensä pelosta ja juovuttavista juomista, ja yltympäri raivosivat +suuret tulipalot. Tuo mies oli sankari -- nähtävästi hän oli joku +tuntematon sanomalehtimies. Yhteen vuorokauteen, sanoi hän, ei +ainoakaan atlantintakainen ilmalaiva ollut saapunut, eikä Englannista +enää lähetetty tietoja. Hän sähkötti kumminkin, että Berliinistä -- se +on Saksassa -- oli ilmoitettu Methnikoff-koulun bakterioloogin, +Hoffmeyerin, keksineen seerumin ruttoa vastaan. Se oli viimeinen +sanoma, jonka Amerikka tähän päivään saakka on saanut Euroopasta. Jos +Hoffmeyer keksikin seerumin, se oli liian myöhäistä, sillä muuten olisi +Euroopasta tullut löytömatkailijoita tänne luoksemme jo kauan sitten. +Voimme siis päättää, että Euroopan kävi samoin kuin Amerikankin ja että +parhaimmassa tapauksessa vain muutamat yksilöt säästyivät rutolta. + +"New Yorkista saapui sanomia vielä seuraavaan päivään saakka. Sitten +nekin loppuivat. Niiden lähettäjä oli joko kuollut ruttoon tahi +joutunut ympärillään raivoavien tulipalojen uhriksi. Se, mitä tapahtui +New Yorkissa, toistui kaikissa suurkaupungeissa, niinpä myös San +Franciscossa, Oaklandissa ja Berkeley'ssa. Torstaina oli kuolevia niin +paljon, ettei heidän ruumiitaan voitu korjata pois. Silloin alkoi +ryntäys maaseudulle. Kuvitelkaa, pojat, tiheämmissä joukoissa kuin +lohet nousevat Sacramento-jokeen, ihmiset riensivät pois kaupungeista, +miljoonin joukoin, yrittäessään epätoivoisesti välttää kaikkialla +uhkaavaa kuolemaa. He kuljettivat taudin mukanaan. Rikkaatkin, jotka +pakenivat ilmalaivoissaan turvaan vuorille ja erämaihin, levittivät +siten ruttoa. + +"Sadat ilmalaivat suuntasivat kulkunsa Havaijille, jossa rutto jo +raivosi, kun he sinne saapuivat tuomaan lisää siemeniä. Sähkösanomat +ilmoittivat meille tämän. Mutta ne loppuivat, kun kaikki järjestys +katosi San Franciscosta, eikä enää ollut ketään hoitamassa lennättimiä. +Se oli outoa ja huumaavaa. Yhteys muun maailman kanssa oli tyystin +lakannut. Tuntui kuin maailma oli pyyhkäisty pois. Kuuteenkymmeneen +vuoteen ei sitä ole enää ollut. Tiedän, että on olemassa paikkoja +sellaisia kuin New York, Eurooppa, Aasia ja Afrikka, mutta niistä ei +ole kuultu kuuteenkymmeneen vuoteen ainoatakaan sanaa. Sarlakkakuoleman +tulo hajotti maailman erillisiin osiin, auttamattomasti ja +täydellisesti. Kymmenen vuosituhannen sivistys ja järjestynyt +yhteiskunta raukesi kuin vaahto yhdessä silmänräpäyksessä. + +"Kerroin rikkaiden ilmalaivoista. He kuljettivat ruton mukanaan ja +kuolivat huolimatta siitä, minne he pakenivat. Ainoastaan yhden +eloonjääneen olen nähnyt -- Mungersonin. Sittemmin hän liittyi +santarosalaisiin ja nai vanhimman tyttäreni. Hän saapui heimon +asuinsijoille kahdeksan vuotta ruton jälkeen. Hän oli silloin +yhdeksäntoistavuotias, mutta sai odottaa vielä kaksitoista vuotta, +ennenkuin hän saattoi naida. Nähkääs, ei ollut naimattomia naisia, ja +monet santarosalaisten vanhimmista tyttäristä oli jo luvattu toisille. +Hänen oli pakko odottaa, kunnes Mary'ni oli täyttänyt kuusitoista +vuotta. Nilkku, jonka kuuma surmasi viime vuonna, oli hänen poikansa. + +"Mungerson oli yksitoista vuotta vanha ruton raivotessa. Hänen isänsä +oli rikas ja mahtava mies, yksi teollisuusmagnaateista. He pakenivat +omalla ilmalaivallaan, Kondoorilla, koko perhe, Brittiläisen Columbian +erämetsiin. Se on kaukana pohjoisessa. Matkalla sattui jokin +onnettomuus, ja heidän oli pakko laskeutua alas lähellä Shasta-vuorta. +Olette kuulleet tuosta vuoresta. Sekin on pohjoisessa, pitkän matkan +päässä. Rutto puhkesi heidän keskuudessaan, ja ainoastaan tämä poika +jäi eloon. Kahdeksan vuotta hän vaelteli yksinään autioiksi jääneissä +seuduissa ja etsi turhaan omaa rotuaan. Vihdoin tultuaan etelään hän +osui meidän, santarosalaisten, joukkoon. + +"Mutta kiirehdin liikaa. Kun San Franciscon lahden ympärillä olevista +kaupungeista alkoivat kansanjoukot vyöryä maaseudulle ja kun puhelin +vielä toimi, keskustelin veljeni kanssa. Sanoin hänelle, että oli +järjetöntä paeta kaupungista ja ettei minussa ollut ruton merkkejä +ja että meidän oli viisainta eristää itsemme ja sukulaisemme +johonkin turvalliseen paikkaan. Päätimme valita yliopiston +kemiantutkimusrakennuksen ja kerätä sinne ruokavaroja sekä tarpeen +vaatiessa asein estää vieraita tunkeutumasta turvapaikkaamme. Kun +kaikki tämä oli päätetty, veljeni pyysi minua pysymään kotona vielä +vähintäin vuorokauden, koska rutto saattaisi olla kehittymässä minussa. +Suostuin siihen, ja hän lupasi tulla seuraavana päivänä. Sitten +pohdimme yksityiskohtaisemmin kemiantutkimusrakennuksen varustamista +ruoalla ja puolustusvoimalla, kunnes puhelinyhteys katkesi. Se tapahtui +aivan keskellä keskusteluamme. Sinä iltana ei ollut enää sähkövaloa, ja +minä istuin yksinäni pimeässä huoneessani. Ei enää painettu +sanomalehtiä, joten en tietänyt, mitä tapahtui ulkona kaupungissa. +Kuulin kapinoivaa ääntä ja pistoolinlaukauksia ja ikkunasta näin +Oaklandin suunnalta tulipalojen loimun punaavan taivaanrantaa. Se oli +kauhun yö. En ummistanut silmiäni. Eräs mies -- miksi ja miten, en +tiedä -- surmattiin käytävälle taloni edessä. Kuulin itsetoimivan +pistoolin nopeasti toisiaan seuraavat pamahdukset, ja muutamia +minuutteja myöhemmin tuo haavottunut raukka ryömi ovelleni ja huusi +apua. Asestauduin kahdella pistoolilla ja menin katsomaan häntä. +Tulitikun valossa näin, että hän kuolisi samalla sekä haavoihinsa että +ruttoon. Pakenin sisälle, jolloin kuulin hänen vaikeroivan vielä +puolisen tuntia. + +"Aamulla veljeni tuli luokseni. Keräsin matkalaukkuun tärkeimmät +tavarani, jotka aioin ottaa mukaani, mutta kun näin hänen kasvonsa, +tiesin kohta, ettei hän seuraisi minua turvapaikkaamme. Rutto oli +saanut hänestä uuden uhrin. Hän aikoi puristaa kättäni, mutta minä +peräydyin kiireesti. + +"'Katso peiliin', käskin. + +"Hän katsoi ja huomatessaan kasvoillaan sarlakanvärin, joka yhä +tummeni, hän vaipui hervottomana vieressä olevalle tuolille. + +"'Oi Jumala!' hän huudahti. 'Olen saanut sen. Älä tule lähelle. Olen +kuoleman oma.' + +"Sitten tulivat kouristukset. Hänen kuolontuskansa kestivät kaksi +tuntia, ja hän oli selvä viimeiseen saakka. Hän valitti, miten kylmyys +ja tunnottomuus kohosi jaloista ylöspäin pohkeisiin, reisiin ja vihdoin +sydämeen, jolloin hän kuoli. Siten sarlakkakuolema otti uhrinsa. +Tartuin matkalaukkuuni ja pakenin. Kaduilla kohtasi minua kauhea näky. +Yhtämittaa kompastuin ruumiisiin. Toisissa oli vielä elonkipinä. Kun +vilkaisikin ympärilleen, näki, miten ihmisiä sortui kuolonmerkki +kasvoillaan. Berkeley'ssa oli useita taloja liekkien vallassa, Oakland +ja San Francisco olivat yhtenä tulimerenä. Savu täytti ilman, niin että +keskipäivälläkin vallitsi synkkä hämäryys, ja kun tuulenpuuska +pyyhkäisi sitä vähemmäksi, näkyi sen takaa taivaalta auringon +himmeänpunainen kehrä. Totisesti, pojat, se tuntui maailman lopun +päivältä. + +"Talleissa oli useita automobiileja osottaen, että varikoista olivat +bensiini ja konetarpeet lopussa. Muistan erikoisesti erään +automobiilin. Mies ja nainen lepäsivät kuolleina istuimella nojaten +taaksepäin, ja käytävällä sen vieressä oli kaksi naista ja lapsi, joka +suunnalta tarjoutui outoja, kamalia näkyjä. Ihmiset hiipivät ohitseni +äänettöminä ja salaperäisinä kuin aaveet -- kalpeat naiset kantoivat +lapsia käsivarsillaan, isät taluttivat poikiaan kädestä; toiset olivat +yksinäisiä, toiset kaksittain tahi suuremmissa ryhmissä -- kaikki +pakenivat kuoleman kaupungista. Toisilla oli muonaa, toisilla +huopapeitteitä ja arvoesineitä, mutta toisilla ei ollut mitään. + +"Jouduin lähelle erästä vihanneskauppaa -- paikkaa, josta sai ostaa +ruokaa. Sitä puolusti sen omistaja, mies, jonka hyvin tunsin -- +hiljainen, vakava, mutta tyhmä ja itsepäinen. Ovet ja ikkunat oli +särjetty, mutta siitä huolimatta hän oli suojassa pöytänsä takana +ammuskellen miesjoukkoa, joka käytävältä käsin yritti murtautua sisään. +Oviaukossa oli useita ruumiita -- arvatenkin sellaisten, jotka olivat +koettaneet ryöstää kauppaa aikaisemmin päivällä. Kun katselin tätä +näytelmää etäältä, näin erään rosvoista rikkovan vieressä olevan +myymälän, kenkäkaupan, ikkunan ja tahallaan sytyttävän tavarat tuleen. +En mennyt auttamaan vihanneskauppiasta. Sivistynyt yhteiskunta horjui +liitoksistaan, ja jokaisella oli tarpeeksi työtä itsensä hoitamisessa." + + +IV. + +"Kiiruhdin pois niin nopeasti kuin taisin erästä syrjäkatua pitkin, +jonka kulmauksessa näin uuden murhenäytelmän. Kaksi työläisluokkaan +kuuluvaa miestä oli parhaillaan ryöstämässä erästä miestä ja naista, +joilla oli kaksi lasta mukanaan. Tunsin miehen ulkonäöltä, vaikka minua +ei oltu milloinkaan esitetty hänelle. Hän oli runoilija, jonka säkeitä +olin aina ihaillut. Kuitenkaan en mennyt auttamaan häntä, sillä samassa +kuului laukaus, ja näin hänen vaipuvan maahan. Nainen huudahti +kauhusta, mutta toisen hirviön nyrkinisku kaatoi hänet. Huusin +uhkauksia, mutta lähdin juoksemaan pakoon, sillä he laukaisivat +pistoolinsa minua kohti. Juoksin kulmauksen taakse, mutta siellä sulki +tieni tulipalo, joka eteni minuun päin. Kadun kummallakin puolella +olivat rakennukset liekkien vallassa ja ilma oli täynnä savun katkua. +Tämän synkkyyden keskeltä kuului vaikeroiva naisen ääni. En mennyt +auttamaan häntä. Sydämeni kovettui raudaksi nähdessäni niin paljon +kamalaa ja kuullessani alati avunhuutoja. + +"Kääntyessäni takaisin olivat rosvot hävinneet. Runoilija ja hänen +vaimonsa viruivat kuolleina käytävällä. Se oli tärisyttävä näky. Lapset +olivat kadonneet, ties' minne. Nyt ymmärsin, miksi kaikki liikkuivat +niin salaperäisesti ja kasvot kalpeina. Järjestetyssä yhteiskunnassamme +olimme elättäneet laitakortteleissa ja työläiskasarmeissa +raakalaisjoukkoa ja nyt, kun meitä oli kohdannut onnettomuus, he +hyökkäsivät päällemme kuin pedot, joita he olivatkin, ja hävittivät +meidät. Mutta samassa he myös itsekin tuhoutuivat. He myrkyttivät +itsensä väkevillä juomilla ja tekivät tuhansia hirveitä tekoja, +riitelivät ja surmasivat toisiaan lyhytnäköisyydessään. Näin kuitenkin +toisenlaisiakin, parempia työläisiä, jotka olivat liittyneet yhteen ja +pakenivat kaupungista suurena joukkona, naiset ja lapset keskellä ja +vanhat ja sairaat paareilla. Rattaitten eteen valjastetut hevoset +vetivät heidän muonavarojaan. He olivat miellyttävänä vastakohtana +noille rosvoille. Kun he tulivat näkyviin ajelehtivien savupilvien +keskeltä, olivat he vähällä ampua minut. Tarkemmin nähtyään eräs +johtajista pyysi anteeksi ja selitti, että he ampuivat rosvot ja +kauppojen ryöstäjät vähääkään arvelematta ja että ainoa keino olla +turvassa näiltä oli liittyä yhteen suureksi joukoksi. Silloin näin +ensimäisen kerran tapauksen, joita pian näin tuhkatiheään. Erään miehen +kasvoille ilmestyi ruton pettämätön merkki. Hänen ympärillään olevat +vetäytyivät kauemmaksi, ja hän astui pois joukosta ilman +vastaväitteitä. Eräs naisista, hänen vaimonsa nähtävästi, koetti +seurata häntä. Hän talutti pientä poikaansa kädestä. Mutta mies käski +ankaralla äänellä vaimoaan pysymään muitten mukana joukossa. Joukkoon +kuuluvat tarttuivat naiseen ja veivät hänet mukaansa. Näin tämän ja +lisäksi näin miehen, sarlakanvärinen merkki kasvoillaan, astuvan kadun +toiselle puolelle erään oviaukon eteen. Kuulin pistoolin laukauksen ja +näin hänen vaipuvan elottomana maahan. + +"Kun olin saanut vielä kaksi kertaa muuttaa tietäni tulipalojen +takia, onnistui minun vihdoin päästä yliopistolle. Kentän reunalla +kohtasin yliopiston opettajia, työtovereitani, jotka kulkivat +kemiantutkimusrakennusta kohti. He olivat kaikki perheellisiä miehiä. +Heillä oli mukanaan vaimonsa ja lapsensa sekä palvelijattaret. +Professori Badminton tervehti minua. Minun oli vaikea tuntea häntä, +sillä jossakin tulipalossa oli hänen partansa kärventynyt pois. Hänellä +oli päänsä ympärillä verinen side ja hänen vaatteensa olivat tahraiset. +Hän kertoi joutuneensa rosvojen hyökkäyksen alaiseksi. Hänen veljensä +oli saanut surmansa edellisenä yönä asuntoaan puolustaessansa. + +"Kulkiessamme yli kentän hän yhtäkkiä osotti sormellaan rouva +Swintonin kasvoja. Ne oli merkityt ruton leimalla. Toiset naiset +kirkaisivat kauhusta ja pakenivat hänen luotaan. Palvelijatar hoiti +hänen kahta lastaan, jotka myös juoksivat kauemmaksi. Mutta tohtori +Swinton, hänen miehensä, jäi hänen luokseen. + +"'Mene toisten mukana, Smith', hän sanoi minulle. 'Pidä huolta +lapsista. Minä pysyn vaimoni luona. Tiedän, että hän on kuoleman oma, +mutta en saata jättää häntä yksin. Jos säästyn, tulen myöhemmin +kemiantutkimusrakennukseen. Pitäkää varalla ja päästäkää sisään!' + +"Hän jäi. Näin hänen kumartuvan vaimonsa ylitse lieventääkseen hänen +kuolinhetkiään. Minä juoksin saavuttaakseni muun joukon. Me olimme +viimeiset, jotka otettiin kemiantutkimusrakennukseen. Sen jälkeen +suojelimme eristettyä asemaamme kivääreillä. Olimme suunnitelleet +rakennuksesta turvapaikkaa kuudellekymmenelle hengelle. Kuitenkin +jokainen, joka alunpitäen oli laskettu sinne tulevan, oli tuonut +mukanaan sukulaisia ja ystäviä, useinkin kokonaisia perheitä, joten +meitä oli siellä nyt yli neljänsadan. Mutta kemiantutkimusrakennus oli +laaja ja kun se oli yksinään, ei ollut vaaraa, että ympärillämme +raivoavat tulipalot ulottuisivat siihen. + +"Meillä oli tarpeeksi muonaa, jota erityinen ravintokomitea ryhtyi +hoitamaan. Sen huolena oli jakaa annokset kullekin perheelle ja +ruokakunnalle. Pian nimitettiin joukko muitakin komiteoita, joten +olomme kävi hyvin säännöstellyksi. Minä kuuluin puolustuskomiteaan, +vaikka ensimäisen päivän saimme olla rauhassa rosvoilta. Etäämmällä +niitä kuitenkin näkyi; heidän sytyttämistään tulista päättäen he +valtasivat kentän etäisemmän reunan. He olivat humalassa, ja usein +kuulimme heidän lauleskelevan säädyttömiä lauluja tahi hoilaavan +järjettömästi. Kun maailma sortui heidän ympärillään ja ilma oli täynnä +tulipalojen katkua, nämä eläimelliset olennot päästivät valloilleen +raakuutensa, tappelivat, joivat ja kuolivat. Mutta mitä sillä oli +väliä? Jokainen kumminkin kuoli, niin hyvät kuin pahatkin, kelpo +kansalaiset ja tyhjäntoimittajat, ne, jotka rakastivat elämää, ja ne, +jotka sitä halveksivat. He katosivat. Kaikki katosi. + +"Kun oli kulunut vuorokausi, eikä ruttoa ollut ilmennyt, me +onnittelimme toisiamme ja aloimme kaivaa kaivoa. Olette nähneet nuo +suuret rautaputket, jotka silloin kuljettivat vettä kaikille +kaupunkilaisille... Pelkäsimme, että tulipalojen kuumuus räjähdyttäisi +ne ja että säiliöt juoksisivat tyhjiin. Sen vuoksi irrotimme +sementtikerroksen kemiantutkimusrakennuksen keskuspihasta ja kaivoimme +kuopan. Mukanamme oli useita nuoria miehiä, ylioppilaita, jotka tekivät +työtä kaivon kaivamisessa yötä päivää. Aavistuksemme toteutui. Kolme +tuntia ennenkuin saavutimme vesisuonen, putket kuivuivat. + +"Kului jälleen vuorokausi, eikä vieläkään ollut rutto ilmestynyt. +Luulimme pelastuneemme. Mutta emme ymmärtäneet sitä, minkä minä +jälkeenpäin päättelin olevan asian laidan, nimittäin, että ruton +kehittyminen uhrinsa ruumiissa vaati useita päiviä. Mutta kun sen +merkki kerran oli ilmestynyt, korjasi se saaliinsa sellaisella +nopeudella, että me luulimme ruton kehittymisen olevan yhtä nopean. +Niinpä kun oli kulunut kaksi vuorokautta ilman sen merkkejä, me +tunsimme ylpeyttä siitä, ettemme olleet saaneet tartuntaa. Mutta kolmas +päivä särki harhakuvitelmamme. En voi milloinkaan unohtaa sen edellistä +yötä. Vartiopalvelusvelvollisuuteni oli kahdeksasta kahteentoista. +Rakennuksen katolta saatoin tarkastaa, miten ihmiskunnan työn tulos +hävisi. Lähellä raivosivat niin kauheat tulipalot, että ne valaisivat +yön päiväksi. Niitten punaisessa hohteessa olisin voinut lukea +hienointakin kirjotusta. Liekit valtasivat syleilyynsä koko maailman. +San Franciscossa näytti olevan kahdessakymmenessä eri paikassa tulta ja +savua suitsuavia tulivuoria. Oakland, San Leandro, Haywards -- kaikki +paloivat; samoin oli laita pohjoisessa aina Point Richmondiin saakka. +Tämä näky loihti mieleeni omituisen kauhuntunnelman. Sivistynyt +yhteiskunta katosi tulimereen ja kuolonenkelin henkäykseen. Kymmenen +aikaan sinä iltana räjähtivät Point Pinole'issa sijaitsevat +ruutivarastot perätysten. Vahva rakennuksemme tärisi kuin +maanjäristyksessä ja joka ainoa lasiruutu särkyi. Silloin lähdin +vartiopaikaltani alas pitkiin käytäviin tyynnyttääkseni hätääntyneitä +naisia ja kertoakseni, mitä oli tapahtunut. + +"Tuntia myöhemmin, seisoessani pohjakerroksessa ikkunan ääressä, kuulin +rosvojen leiristä helvetillistä melua, kirkumista, huutoja ja useita +pistoolinlaukauksia. Jälkeenpäin arvasimme, että taistelun oli +aiheuttanut terveitten yritys karkottaa ruton uhrit. Olkoon asia miten +oli, mutta joukko ruttoon sairastuneita rosvoja juoksi yli kentän kohti +rakennustamme. Me varotimme heitä, mutta he kirosivat ja ampuivat +yhteislaukauksen. Professori Merryweather, joka seisoi erään ikkunan +ääressä, sai kuulan silmiensä väliin ja kuoli paikalla. Me ammuimme +vastaan, ja kaikki pakenivat lukuunottamatta kolmea. Yksi heistä oli +nainen. He olivat ruton omia ja tietoisuus siitä teki heidät +häikäilemättömiksi. Kuin paholaiset, taivaan loistaessa punaisena ja +saattaessa heidän kasvonsa hehkumaan, he kirosivat ja ammuskelivat +meitä. Erään heistä ammuin omin käsin. Sen jälkeen toinen miehistä ja +nainen asettuivat ikkunaimme alle, yhä kiroten meitä. Meidän oli pakko +olla heidän kuolemansa todistajina, kun rutto vihdoin vaimensi heidät. + +"Tilanteemme oli uhkaava. Ruutivarastojen räjähdys oli rikkonut +kemiantutkimusrakennuksesta ikkunat, joten ruumiista saattoi vapaasti +levitä taudinituja keskuuteemme. Terveyskomitea kutsuttiin tehtäväänsä +ja se suoritti sen uhrautuvasti. Vaadittiin, että kaksi miestä lähtisi +ulos korjaamaan ruumiit etäämmälle. Tämä merkitsi todennäköisesti +heidän oman henkensä menetystä, sillä suoritettuaan velvollisuutensa +heidän ei ollut lupa palata turvapaikkaan. Eräs professoreista, joka +oli poikamies, sekä eräs ylioppilaista tarjoutuivat vapaaehtoisiksi. He +jättivät hyvästi ja läksivät. He olivat sankareita. He uhrasivat oman +henkensä, jotta toiset voisivat elää. Suoritettuaan tehtävänsä he +pysähtyivät ja katsoivat meihin surullisesti. Sitten he huiskuttivat +käsiään jäähyväisiksi ja astuivat hitaasti yli kentän palavaa kaupunkia +kohti. + +"Kuitenkin kaikki varovaisuus oli hyödytöntä. Päivän valjetessa +näimme ensimäisen uhrin keskuudessamme -- professori Stoutin perheen +nuori lastenhoitajatar sai sen ensiksi. Ei ollut aika antautua +heikkohermoisuuden ja tunteellisuuden valtaan. Koska hän saattaisi olla +ainoa, joka oli saanut ruton, me ajoimme hänet pois rakennuksesta ja +käskimme hänen mennä. Hän horjui hitaasti yli kentän väännellen käsiään +ja itkien surkeasti. Olimme petoja, mutta mitä muutakaan olisimme +voineet tehdä. Meidän joukkomme käsitti neljäsataa henkeä; sen hyväksi +tuli yksilöiden uhrautua. + +"Erääseen laboratorioon oli sijoittautunut kolme perhettä, ja samana +päivänä iltapuoleen saimme tietää, että heistä oli kokonaista neljä +kuolleena ja seitsemän lievemmin tahi pahemmin sairaana. Silloin +valtasi kauhu meidät. Jätimme kuolleet siihen, mihin he olivat +vaipuneet, ja pakotimme vielä elävät eristäytymään toiseen huoneeseen. +Rutto vaati uusia uhreja joukostamme, ja niin pian kuin sen merkki +näyttäytyi, me lähetimme onnettomat eristettyihin huoneisiin. Pakotimme +heidät kulkemaan yksin, jottei meidän olisi tarvinnut koskea heihin. Se +oli sydäntä vihlovaa. Rutto yhä lisääntyi, kunnes huone toisensa +perästä luovutettiin kuolleille ja kuoleville. Ja me, jotka vielä +olimme sen saastasta vapaita, pakenimme toiseen kerrokseen ja yhä +ylemmäksi kuoleman vyöryn tieltä, joka valtasi rakennuksen huone +huoneelta ja kerros kerrokselta. + +"Turvapaikkamme muistutti nyt ruumishuonetta. Me, jotka olimme vielä +jääneet henkiin, pakenimme yön pimeydessä ottamatta mukaamme mitään +muuta kuin aseita, ruutia ja suuren määrän säilykeruokia. Pysähdyimme +kentälle, vastaiselle puolelle rosvojen leiristä, ja toisten jäädessä +vartioiksi lähdimme kaupunkiin partioretkelle hankkiaksemme hevosia, +automobiileja, rattaita ja vaunuja tahi mitä tahansa, johon vain +voisimme lastata tavaroitamme, kuten olin nähnyt aikasemmin +yhteenliittyneiden työmiesten tehneen helpottaakseen kulkuaan maaseudun +vapauteen. + +"Minä olin yksi partiolaisista. Tohtori Hoyle, joka muisti jättäneensä +automobiilin talliin, neuvoi minua hakemaan sen. Hajaannuimme kahden +miehen joukoiksi; minua seurasi Dombey, nuori ylioppilas. Meidän oli +kuljettava puoli mailia kaupungin keskustaan päästäksemme tohtori +Hoyle'in talolle. Tässä osassa rakennukset olivat etäällä toisistaan +puiden ja nurmikenttien keskellä ja sen johdosta tuli oli täällä +leikkinyt oikullisesti. Se oli jostakin polttanut koko korttelin, +toisaalla säästänyt taas koko korttelin, joskus se oli hypännyt +yksityisen talon yli ja polttanut muut samaan kortteliin kuuluvat. +Näimme täällä vielä rosvoja työssään. Meillä oli pistoolit käsissämme +ja koetimme näyttää mahdollisimman uhkaavilta, jotta olisimme saaneet +olla rauhassa heiltä. Mutta tohtori Hoyle'in talon luona tapahtui siitä +huolimatta pelkäämämme onnettomuus. Se oli säästynyt tulelta, mutta +juuri kun saavuimme sen edustalle, raskaat savupilvet tunkeutuivat +ikkunoista ulos. + +"Roisto, joka oli sytyttänyt tulen, horjui alas portailta ja siitä +edelleen ajotietä pitkin. Hänen taskuistaan pisti esiin whiskypulloja, +ja hän oli aivan avuttomaksi humaltunut. Ensimäinen mielijohteeni oli +ampua hänet enkä ole milloinkaan lakannut katumasta, etten sitä tehnyt. +Kun hän siinä hoiperteli ja hoilasi, silmät verestävinä, ammottava +haava toisella parrottuneella poskellaan, hän oli inhottavin +turmeluksen ja kurjuuden kuva, minkä koskaan olen nähnyt. En ampunut +häntä, koska hän nojasi erästä puuta vasten antaen meidän kulkea +ohitsensa, juuri samassa hän kuitenkin tarttui pistooliinsa ja ampui +Dombey'ta päähän. Se oli hurja ja hillitön teko. Paikalla kostin +hänelle samalla mitalla, mutta se ei korvannut sitä, mitä oli +tapahtunut. Dombey kuoli heti päästämättä hiiskaustakaan. Luulen, ettei +hän lainkaan tiennyt itseään ammutun. + +"Riensin pois ruumiiden ja palavan talon luota varastoon, josta löysin +tohtori Hoyle'in automobiilin. Säiliöt olivat täynnä bensiiniä, ja itse +vaunu oli käyttökunnossa. Ajoin sillä pujotellen talojen raunioiden +välitse, kunnes saavuin kentälle, johon eloon jääneet olivat +leiriytyneet. Muutkin partioretkeläiset saapuivat, mutta kukaan heistä +ei ollut niin onnellinen kuin minä. Professori Fairmead oli löytänyt +shetlantilaisen ponyhevosen, mutta eläinraukka oli seisonut tallissaan +hyljättynä monta vuorokautta saamatta ruokaa tahi juomaa ja oli nyt +liian heikko kantamaan vähintäkään kuormaa. Muutamat puolsivat sen +päästämistä vapaaksi, mutta minä vastustin sitä, koska saattaisimme +ainakin käyttää sen ravinnoksemme, ellei olisi muuta ruokaa saatavissa. + +"Meitä oli lähtiessämme neljäkymmentäseitsemän, joista useat olivat +naisia ja lapsia. Tiedekunnan dekaanus, joka oli vanha mies ja aivan +murtunut kuluneen viikon tapauksista, istui automobiiliin lapsien ja +professori Fairmeadin iäkkään äidin kanssa. Wathope, nuori +englanninkielen professori, jolla oli kauhea luodin aiheuttama haava +jalassaan, ohjasi sitä. Kaikki muut kävelivät. Professori Fairmead +talutti ponyhevosta. + +"Päivää olisi voinut sanoa kauniiksi kesäpäiväksi, mutta tulipalon savu +pimitti taivaan, jolta aurinko kumotti elottomana, veripunaisena +kiekkona, synkän ja kammottavan näköisenä. Mutta me olimme tottuneet jo +sen veripunaiseen väriin. Savuun oli vaikeampi tottua. Se kirveli +silmissämme ja sieramissamme; jokaisen silmät verestivät. Suuntasimme +kulkumme kaakkoiseen, jossa meidän oli kuljettava useita maileja kautta +esikaupunkien siellä, missä ensimäiset matalat kukkulat ilmoittivat +kaupungin keskustassa olevien tasankojen loppuneen. Ainoastaan tältä +suunnalta saatoimme toivoa pääsevämme maaseudulle. + +"Etenimme tuskallisen verkkaan, sillä naiset ja lapset eivät saattaneet +kävellä kovinkaan nopeasti. He eivät olleet edes unissaan kävelleet +siten kuin me nykyään kävelemme. Totta puhuen, kukaan heistä ei osannut +kävellä. Vasta ruton jälkeen minäkin opin kävelemään. Hitaimman nopeus +oli määräävänä, sillä me emme uskaltaneet rosvojen vuoksi hajaantua +pikkujoukkoihin. Näitä ihmispetoja ei enää näkynyt paljon. Rutto oli +vähentänyt heidän lukumääräänsä, mutta silti he olivat vielä alituisena +uhkana meille. Useat kauniit huvilat olivat säästyneet tulelta, +kuitenkin näimme aina raunioitakin, jotka vielä savusivat. Rosvotkin +näyttivät voittaneen järjettömän polttamisraivonsa, joten enää harvoin +näimme vereksiä tulipaloja. + +"Teimme jälleen partioretkiä yksityisiin varastoihin toivossa löytää +automobiileja ja bensiiniä, mutta meillä ei ollut menestystä. Jo +ensimäinen ryntäys oli pyyhkäissyt ne pois. Calgan, miellyttävä nuori +mies, sai surmansa tässä työssä. Eräs roisto ampui hänet takaapäin +hänen mennessään erään ruohokentän poikki. Tämä oli kuitenkin ainoa +onnettomuus, joka kohtasi meitä rosvojen taholta, vaikka vielä eräs +humalainen hirviö laukaisikin pyssynsä meitä kohti. Onneksi hän ampui +liian umpimähkäisesti, ja me kostimme hänelle, ennenkuin hän saattoi +tehdä mitään vahinkoa... + +"Fruitvale'issa, siis vielä kaupungin hienossa osassa, rutto jälleen +ilmaantui. Professori Fairmead oli tällä kerralla sen uhri. Hän osotti +merkkikielellä meille, ettei hänen äitinsä tulisi tietää mitään koko +asiasta ja astui hitaasti nurmikon poikki erään rakennuksen edustalle. +Hän istahti alakuloisena kuistin portaille, ja minä, joka olin jäänyt +muista jälkeen, jätin hänet hyvästi. Sinä iltana leiriydyimme useita +maileja ohi Fruitvale'in; kuitenkin olimme vielä kaupungissa. Meidän +oli pakko muuttaa leiriä kaksi kertaa yön kuluessa sairaitten tähden. +Aamun sarastaessa meitä oli vain kolmekymmentä. En voi milloinkaan +unohtaa tiedekunnan dekaanusta. Lähtiessämme aamulla matkaan hänen +vaimonsa sai ruton merkin kasvoilleen, ja kun tämä astui syrjään +antaakseen meidän jatkaa matkaamme, dekaanus ei suostunut jäämään +automobiiliin, vaan meni puolisonsa luokse. Asiasta keskusteltiin, +mutta lopuksi suostuimme. Sehän oli samantekevää, koska emme tienneet, +ketkä säilyisivät hengissä, jos jotkut ylimalkaan säilyisivät. + +"Sinä iltana, siis vaelluksemme toisena, pysähdyimme Haywardsiin, josta +alkoi maaseutu. Aamulla heräsi enää yksitoista. Yön pimeydessä oli +Wathope, professori, jolla oli jalassaan paha haava, paennut luotamme +automobiililla. Mukaansa hän oli ottanut sisarensa ja äitinsä sekä +suurimman osan säilykkeitämme. Iltapuolella samana päivänä näin +viimeisen ilmalaivan, jonka koskaan olen näkevä. Istahdin tien viereen +levähtääkseni. Täällä maaseudulla savu ei ollut niin sakeata. Ensin +näin ilmalaivan ajelehtivan ja mutkittelevan avuttomana kahdentuhannen +jalan korkeudessa. En käsitä, mitä sitte tapahtui, mutta näin +ilmalaivan kokan vaipuvan nopeasti alaspäin. Kaasusäiliöt lienevät +räjähtäneet, koska se putosi aivan kohtisuoraan alas. Siitä päivästä +tähän saakka en ole nähnyt ainoatakaan ilmalaivaa. Seuraavina vuosina +tähystelin usein taivaalle toivoen näkeväni niitä merkkinä, että +jossain maanpallon osassa sivistys olisi säilynyt. Mutta niin ei ole +asian laita. Se, mitä tapahtui Californiassa, tuli kaikkialla +ihmiskunnan kohtaloksi. + +"Kun saavuimme seuraavana päivänä Nilesiin, meitä oli vain kolme. +Nilesin sivuutettuamme tapasimme Wathope'in valtatiellä. Automobiili +oli saanut jonkun vian, ja siinä, matoilla, joita he olivat levittäneet +maahan, he, hänen äitinsä ja sisarensa ja hän itse viruivat kuolleina. +Alituinen kävely rasitti minua, joten nukuin sikeästi sinä yönä. +Aamulla herätessäni huomasin olevani yksin maailmassa. Canfield ja +Parsons, viimeiset toverini, olivat kuolleet ruttoon. Niistä +neljästäsadasta, jotka etsivät turvaa kemiantutkimusrakennuksesta, ja +niistä neljästäkymmenestäseitsemästä, jotka lähtivät matkalle, minä +yksin olin elossa -- minä ja shetlantilainen pony. Miksi piti tapahtua +juuri niin, en osaa sanoa. En saanut ruttoa, siinä kaikki. Olin vapaa +rutosta -- yksi miljoonasta, juuri kuten kaikki muutkin henkiin jääneet +olivat yksi miljoonasta tahi oikeammin miljoonista, sillä se +pikemminkin oli suhde." + + +V. + +"Vietin kaksi päivää miellyttävässä lehtimetsässä, jossa ei ollut +kuolleiden ruumiita. Sinä aikana toivuin ennalleni, vaikka mieleni +olikin apea ja uskoin joka hetki joutuvani ruton uhriksi. Pony +vahvistui myös. Kolmantena päivänä sälytin sen selkään sen vähäisen +säilykevaraston, joka minulla oli, ja lähdin vaeltamaan nyt aivan +autiossa seudussa. En kohdannut ainuttakaan elävää miestä, naista tahi +lasta, vaikka kuolleita oli kaikkialla. Ruokaa oli onneksi runsaasti, +sillä maa oli silloin toisenlainen kuin nykyään. Siitä oli raivattu +pois puut ja pensaat ja se oli viljeltyä. Miljoonia suita varten aiottu +elo kasvoi, kypsyi ja joutui hukkaan. Vainioilta ja hedelmätarhoista +keräsin kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Autioitten maatalojen tienoilta +sain munia ja pyydystelin kananpoikia. Myymälöistä löysin usein +säilykeruokia. + +"Kotieläinten suhteen tein omituisen havainnon. Ne villiintyivät ja +alkoivat hyökätä toinen toisensa kimppuun. Kananpojat ja ankat +joutuivat ensimmäisinä tuhon omiksi, kun taasen porsaat ja sen jälkeen +kissat ovat taipuvaisimmat villiintymään. Pian koiratkin mukautuivat +uusiin olosuhteisiin. Koiria oli niin paljon, että ne olivat +maanvaivana. Ne ahmivat ruumiita, haukkuivat ja ulvoivat öisin, ja +päivisin hiiviskelivät hiljaa etäämpänä. Ajan kuluessa huomasin, että +niiden elintavat muuttuivat. Ensi alussa ne olivat erillään toisistaan +epäluuloisina ja valmiina tappeluun, mutta jonkun ajan päästä ne +alkoivat liikuskella suurina parvina. Koira oli seuraa rakastava eläin +jo ennen kuin ihminen oli sen kesyttänytkään. Maailman viimeisinä +päivinä ennen ruttoa oli kaikennäköisiä koiria -- karvattomia koiria ja +lämminkarvaisia koiria, koiria niin pieniä, että ne tuskin olisivat +riittäneet suupalaksikaan toisille, jotka olivat suuria kuin puuma. +Niin, suuremmat koirat tappoivat kaikki pienet ja heikot toverinsa. +Eivät myöskään kaikkein suurimmat sopeutuneet uuteen luonnonvaraiseen +elämään, vaan kuolivat. Tuloksena oli, että kaikki erilaiset koirarodut +hävisivät, ja jäljelle jäi keskikokoinen, parvina juokseva susikoira, +jonka te tunnette." + +"Mutta eiväthän kissat elä laumoissa, isoisä", Hoo-Hoo väitti. + +"Kissa on aina ollut seuraa vierova eläin. Kuten eräs yhdeksännentoista +vuosisadan kirjailija sanoi, se elää yksinään. Se on aina elänyt +yksinään, jo ennenkuin ihminen sen kesytti, koko tuon pitkän ajan, +jonka se oli kesynä, ja nykyään, jolloin se jälleen on villinä. + +"Hevoset villiintyivät samoin, ja kaikki hienot hevosrodut ovat +taantuneet nykypäivien mustangiksi. Samoin kävi lehmien, kyyhkysten ja +lampaiden. Tiedätte, että jotkut kanatkin jäivät eloon, mutta nykyään +ne ovat aivan toisenlaisia kuin ennen ruttoa... + +"Minun täytyy kiirehtiä kertomuksessani. Vaelsin autioiksi jääneissä +seuduissa ja ajan kuluessa aloin kaivata ihmisolentoja yhä enemmän, +mutta en milloinkaan tavannut heitä. Yksinäisyydentunne alkoi +painaa mieltäni. Kuljin poikki Livermore-laakson sekä sen ja San +Joaquin-laakson välisten vuorten yli. Te ette ole koskaan nähneet tuota +laaksoa, mutta se on sangen laaja ja se on villihevosten tyyssija. +Siellä niitä elää tuhantisin ja kymmentuhantisin laumoin. Tiedän sen, +koska olin siellä kolmekymmentä vuotta sitten. Teidän mielestänne +täällä rantalaaksoissa on runsaasti villihevosia, mutta ne eivät ole +mitään San Joaquinin hevoslaumojen rinnalla. On omituista, että +villiinnyttyään lehmät valitsivat olosijoikseen matalammat vuoriseudut. +Epäilemättä siellä ne voivat helpommin puolustautua. + +"Maaseudulla eivät rosvot ja tihutöidentekijät olleet niin pahasti +mellastaneet, sillä näin useita kyliä ja pikkukaupunkeja, jotka olivat +saaneet olla kokonaan rauhassa tulelta. Mutta ne olivat täynnä ruton +saastaa, jonka vuoksi kiiruhdin niiden ohi ryhtymättä tutkimaan niitä +sen tarkemmin. Lähellä Lathropia otin yksinäisyyteni vaivaamana +suojateikseni kaksi paimenkoiraa, jotka olivat olleet vapaina vasta +niin lyhyen ajan, että olivat sangen halukkaita alistumaan uudelleen +liittoon ihmisen kanssa. Nämä paimenkoirat seurasivat minua monet +vuodet, ja niiden verta on noissa susikoirissa, jotka teillä nyt on. +Mutta kuudessakymmenessä vuodessa ovat paimenkoiraominaisuudet +kadonneet, joten koirat nykyään ovat melkein kuin kesyjä susia." + +Ristihuuli nousi seisaalleen, katsoi, että vuohet olivat turvassa ja +laski ajan auringon asemasta iltataivaalla osottaen samalla olevansa +kärsimätön isoisän kertomuksen pitkäveteisyyden johdosta. Edwin +kehoitti isoisää kiiruhtamaan. + +Tämä jatkoi. + +"Ei ole enää paljon kertomista. Mukanani kaksi koiraani ja pony +ratsastin hevosella, jonka olin onnistunut saamaan kiinni, ensin San +Joaquiniin ja sieltä jatkoin matkaa vuoristossa olevaan ihanaan +Yosemite-laaksoon. Sen suuresta hotellista löysin satumaiset määrät +säilytettyjä ruokatarpeita. Laidun oli mainio, riistaa oli riittämiin +ja laakson pohjassa mutkitteleva joki vilisi taimenia. Jäin sinne +kolmeksi vuodeksi kärsien yksinäisyydestäni tavalla, jonka vain +hienosti sivistynyt mies voi ymmärtää. Sitten en enää kestänyt sitä. +Tunsin, että hermostoni tila läheni mielipuolisuutta. Kuin koirat olin +minäkin seuraa rakastava eläin ja kaipasin omaa lajiani. Päättelin, +että saattoi olla muitakin elossa, samoinkuin minä olin. Edelleen +päättelin, että maan täytyi olla puhdas rutosta, koska siitä oli +kulunut jo kolme vuotta. + +"Hevoseni, ponyni ja koiraini seurassa lähdin taasen matkaan. +Kuljin San Joaquin laaksoon, yli sitä ympäröivien vuorien alas +Livermorelaaksoon. Kolmessa vuodessa tapahtunut muutos oli +hämmästyttävä. Silloin oli maa mainiosti viljelty; nyt saatoin tuskin +tuntea sitä, sillä niin oli villien kasvien onnistunut hävittää +ihmiskätten työ. Nähkääs, ihminen oli aina huolehtinut vehnästä, +kasviksista ja hedelmäpuista, joten ne olivat sangen pehmeitä ja +arkoja. Rikkaruohot ja villit pensaat olivat sitävastoin aina saaneet +kestää taistelua ihmistä vastaan; ne olivat kehittyneet sitkeiksi ja +vastustuskykyisiksi. Tuloksena oli se, että kun ihmiskäsi poistui, +villi kasvillisuus tukahdutti ja hävitti koko viljellyn kasvillisuuden. +Arosudet lisääntyivät nopeasti, ja tapasin ensi kerran susia kaksin +tahi kolmin seuduissa, joissa niitä aina oli säilynyt muutamia. + +"Temescal-järven rannalla, lähellä entistä Oaklandin kaupunkia, +kohtasin ensimäiset ihmisolennot. Oi, pojat, kuinka voisinkaan kuvata +teille mielenliikutukseni, kun istuessani hevoseni selässä ja +ratsastaessani hiljalleen alas mäenrinnettä järvenrantaan päin näin +leirin savun nousevan puiden lomasta. Sydämeni miltei pysähtyi, ja +tunsin tulevani mielipuoleksi. Sitten kuulin lapsen äänen -- +ihmislapsen äänen. Kuului koirien haukuntaa, johon minun koirani +vastasivat. Luulinhan olleeni ainoa ihminen koko maailmassa. Eihän +saattanut olla mahdollista, että oli toisia -- savua ja lapsen itkua. + +"Kun tulin metsästä järven ranta-aukeamalle, näin silmäini edessä +vajaan sadan kyynärän päässä suuren miehen. Hän seisoi järveen +pistävällä kallioniemekkeellä ja onki. En uskonut silmiäni ja pysäytin +hevoseni. Koetin huutaa, mutta ääni takertui kurkkuuni. Huiskutin +kättäni. Minusta tuntui kuin mies olisi katsellut minuun, mutta ei +vastannut. Sitten painoin pääni käsiini yhä istuessani satulassa. +Pelkäsin katsoa häneen, sillä ymmärsin sen harhanäöksi, joka katoaisi +kohta, kun häneen vilkaisisin. Niin kallisarvoiselta tuo harhanäky +tuntui, että tahdoin nauttia siitä vielä hetkisen, tiesin myös, että se +säilyisi niin kauan kuin olisin katsomatta. + +"Olin samassa asennossa, kunnes kuulin koirieni murisevan ja miehen +äänen lausuvan jotakin. Mitä luulette hänen sanoneen? Sanon teille sen. +Hän lausui: '_Pirustako teidän piti tänne tulla_?' + +"Aivan nuo sanat hän lausui. Nuo sanat lausui minulle sinun toinen +isoisäsi, Ristihuuli, tervehtiessään minua Temescal-jarven rannalla +viisikymmentäseitsemän vuotta sitten. En ole elämässäni kuullut +käsittämättömämpiä sanoja. Avasin silmäni, ja edessäni seisoi suuri, +tummaihoinen, parrakas mies, leveäleukainen, vino-otsainen, +tuikeakatseinen. En tiedä, miten pääsin alas hevoseni selästä, mutta +lähin, mitä muistan, joskin hämärästi, oli, että puristin hänen +kättänsä kummallakin omallani ja nyyhkytin. Olisin syleillytkin häntä, +mutta hän oli ahdasmielinen, epäluuloinen mies ja vetäytyi pois +luotani. Puristin yhä hänen kättänsä ja nyyhkytin." + +Isoisän ääni värisi ja katkesi hänen muistellessaan entispäiviä ja +heikkouden kyyneleet virtasivat alas hänen poskiaan poikien katsellessa +sitä ja tirskuessa. + +"Kuitenkin itkin", jatkoi hän, "ja halusin syleillä häntä, vaikka +autonkuljettaja oli hirviö, täydellinen hirviö, inhottavin mies, minkä +olen koskaan nähnyt. Hänen nimensä oli... omituista, olen unohtanut +hänen nimensä. Jokainen sanoi häntä autonkuljettajaksi -- se oli hänen +ammattinsa -- ja nimi jäi pysyväiseksi. Siitä syystä hänen +perustamaansa heimoa myös kutsutaan autonkuljettajiksi. + +"Hän oli rajuluontoinen ja väkivaltainen mies. En voi ymmärtää, miksi +rutto säästi hänet. Saattaa tuntua, että, huolimatta vanhasta +metafyysillisestä käsityksestämme ehdottomasta oikeudesta, +maailmankaikkeudessa ei ole lainkaan oikeutta. Miksi hän jäi elämään -- +hän, joka oli vääryyttä suosiva, siveellisessä suhteessa hirviö, tahra +luomakunnassamme, julma, taipumaton ja eläimellinen. Hän taisi puhua +vain automobiileista, koneista, bensiinistä ja varastohuoneista -- +erikoisesti näytti häntä huvittavan alhaiset huijaukset ja petokset, +jonka uhreiksi olivat joutuneet hänen automobiiliansa käyttäneet. +Kuitenkin hän säästyi, vaikka miljoonat, tuhannet miljoonat paremmat +ihmiset saivat surmansa. + +"Menin hänen kanssaan hänen leirilleen, jossa näin hänet, Vestan, +naisten kruunun. Näky oli samalla sekä ihana että säälittävä. Hän, +Vesta Van Warden, John Van Wardenin nuori puoliso, oli tuossa, +rääsyihin puettuna, kädet täynnä naarmuja ja känsiä. Hän kumartui +leiritulen ääreen tehden kyökkipiian tehtäviä, hän, Vesta, +joka oli syntynyt suurimman rikkauden purppuraan, mitä maailma +milloinkaan on nähnyt. Hänen miehensä, John Van Warden, omisti +tuhannenkahdeksansataamiljoonaa dollaria ja ollen teollisuusmagnaattien +johtokunnan puhemies hän oli Amerikan todellinen valtias. Kun hän +samalla kuului Kansainväliseen hallintoneuvostoon, oli hän yksi niistä +seitsemästä, jotka johtivat koko maailman asioita. Vesta samoin oli +yhtä jaloa syntyperää. Hänen isänsä oli ollut teollisuusmagnaattien +johtokunnan puhemiehenä kuolemaansa saakka. Tämä virka oli tulla +perinnölliseksi, ja jos hänen isällään, Philip Saxonilla, olisi ollut +poika, olisi tämä varmasti seurannut häntä virassa. Mutta hänen ainoa +lapsensa oli Vesta, korkeimman sivistyksen täydellinen kukka +maapallollamme. Vasta Vestan ja Van Wardenin kihlajaisten tapahduttua +Philip Saxon julisti vävynsä seuraajakseen. Se oli epäilemättä +poliittisista syistä solmittu liitto. Minulla on syytä uskoa, ettei +Vesta milloinkaan todella rakastanut puolisoaan sillä intohimoisella +tavalla, josta runoilijoilla oli tapana laulaa. Se muistutti +pikemminkin kruunupäitten välisiä avioliittoja, silloin kun magnaatit +eivät vielä olleet heitä syrjäyttäneet. + +"Siinä hän hääräili keittäen kalalientä nokisessa padassa, ihanat +silmänsä avonaisen valkean lähettämän kitkerän savun tulehduttamina. +Hänen kohtalonsa oli surullinen. Hän oli jäänyt eloon miljoonasta, +samoin kuin minä olin ja samoinkuin autonkuljettaja oli jäänyt. Van +Warden oli rakennuttanut Alamedan kukkuloille komean kesäpalatsin, joka +oli korkealla huipulla tuhannen eekerin laajuisen puiston ympäröimänä. +Ruton puhjetessa Van Warden lähetti Vestan sinne. Asestetut vartiot +suojelivat puiston reunaosia, eikä mitään savuttamatonta saanut tuoda +sinne, ei edes ruokaa tahi postia. Siitä huolimatta rutto löysi tiensä +palatsiin. Se surmasi vartiat vartiopaikoiltaan, palvelijat tehtäväinsä +äärestä, koko lukuisan palveluskunnan se pyyhkäisi pois -- ainakin +kaikki ne, jotka eivät paenneet. Siten Vesta oli ainoa eloon jäänyt +tuossa palatsissa, joka nyt muistutti enemmän ruumishuonetta kuin +asuinrakennusta. + +"Autonkuljettaja oli ollut eräs niistä palveluskuntaan kuuluvista, +jotka olivat paenneet muuanne. Palattuaan kahden kuukauden kuluttua hän +tapasi Vestan pienessä kesähuvilassa, jonne tämä oli asettunut asumaan, +koska siellä ei ollut kuolleita. Autonkuljettaja oli peto. Vesta +pelkäsi häntä ja juoksi puiden lomaan piiloon. Samana yönä hän pakeni +vuoristoon -- hän, jonka pehmyt jalka ja hento ruumis ei milloinkaan +ollut tuntenut kivien ja orjantappuroiden aiheuttamia tuskia. +Autonkuljettaja seurasi ja saavutti hänet ja löi häntä. Ymmärrättekö +sitä? Autonkuljettaja löi häntä kamalilla nyrkeillään ja teki hänestä +orjan itselleen. Vestan oli kannettava puut, valmistettava tuli, +keitettävä ruoka ja tehtävä kaikki muu alhainen leirityö -- hänen, +joka ei kertaakaan ollut tehnyt mitään palvelijoille kuuluvaa. +Autonkuljettaja pakotti hänet tekemään nämä työt samalla kuin hän, +täysi metsäläinen, näki parhaimmaksi maata ja katsella eikä tehnyt +kerrassaan mitään paitsi joskus hiukan kalasteli ja metsästeli." + +"Se oli autonkuljettajan onni", virkkoi Ristihuuli hiljaa toisille +pojille. "Muistan hänet hiukan ennen hänen kuolemaansa. Hän oli mies, +joka taisi tehdä työtä ja pani toisetkin sitä tekemään. Tiedätte, että +isä nai hänen tyttärensä, ja teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän +peittosi isää. Autonkuljettaja oli tuittupää, josta aina saimme uusia +muistutuksia. Juuri kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan, hän tarrasi +minuun ja löi päähäni ammottavan haavan kartulla, joka aina oli hänen +ulottuvillaan." + +Ristihuuli raappi pörröstä päätään ikäänkuin tunnustellen arpea. Pojat +kääntyivät jälleen isoisään päin, joka puheli hurmaantuneena Vestasta, +autonkuljettajain heimon kantaisän vaimosta. + +"Sanon, että te ette voi käsittää hänen asemansa surullisuutta. +Autonkuljettaja oli palvelija, huomatkaa, palvelija, jonka oli +madeltava pää alas painettuna Vestan kaltaisten edessä. Vesta kuului +valtiasluokkaan sekä syntyperältään että avioliiton kautta. Saattoi +sanoa, että hänen vaaleanpunervassa kädessään oli miljoonien sellaisten +kuin autonkuljettajan, kohtalo. Ennen ruttoa olisi kaikki yhteys heidän +keskensä ollut häväistys. Oh, näinhän sen. Näin kerran rouva Goldwinin, +erään toisen suuren magnaatin puolison. Lentoasemalla, juuri aikoessaan +astua omaan ohjattavaan ilmalaivaansa, hän pudotti päivänvarjonsa. Eräs +palvelijoista otti sen ylös ja ojensi sen erehdyksessä hänelle -- +hänelle itselleen, joka oli eräs maan suurimmista ruhtinaallisista +rouvista! Tämä horjui taaksepäin ikäänkuin päivänvarjossa olisi ollut +pitaalia ja määräsi sihteerinsä ottamaan sen sekä hankkimaan selvän +onnettoman nimestä ja huolehtimaan siitä, että hänet erotettaisiin. +Samanlainen valta-asema oli Vesta Van Wardenilla. Mutta autonkuljettaja +löi häntä ja teki hänestä orjan. + +"... Bill -- sehän hänen nimensä olikin, sehän oli autonkuljettajan +oikea nimi. Hän oli kurja, alkuperäinen mies, jolla ei lainkaan ollut +sivistyneen sielun hienompia vaistoja ja ritarillisia tunteita. +Varmastikaan ei ole ehdotonta oikeutta, koska hänen osakseen tuli tuo +ihmeellisin nainen, Vesta Van Warden. Te, pojat, ette milloinkaan voi +tajuta tämän seikan surullisuutta, sillä te itsekin olette alkuperäisiä +pikku metsäläisiä, jotka ette ymmärrä mitään muuta kuin metsäelämää. +Miksi ei Vesta olisi yhtä hyvin voinut joutua minulle? Minä olin +hienosti sivistynyt mies, suuren yliopiston professori. Ennen ruttoa +oli hänen asemansa ollut kuitenkin niin paljon minun asemaani +korkeammalla, ettei hän milloinkaan olisi suvainnut tietää minun +olemassaolostani. Mitenkä kauhealta mahtoi tuntua hänestä tuo alhainen +asema autonkuljettajan orjana. Ellei ihmiskunta olisi hävinnyt, en +milloinkaan olisi saanut tuntea häntä, katsoa häntä silmiin, +keskustella hänen kanssaan -- niin, ja rakastaa häntä ja tietää, että +hänenkin tunteensa minua kohtaan olivat sangen myötäiset. Minulla on +täysi syy uskoa, että hän olisi rakastanutkin minua, kun maailmassa ei +ollut toisia miehiä paitsi autonkuljettajaa, mutta hän pelkäsi tätä. +Miksei rutto surmatessaan kahdeksantuhatta miljoonaa ihmistä surmannut +lisäksi yhtä, nimittäin autonkuljettajaa? + +"Kerran kun autonkuljettaja oli kalastamassa, Vesta rukoili minua +surmaamaan hänet. Kyyneleet silmissä hän rukoili minua. Mutta +autonkuljettaja oli vahva ja väkivaltainen mies, ja minä pelkäsin. +Jälkeenpäin puhuin hänen kanssaan. Tarjosin hänelle hevoseni, ponyni, +koirani, kaiken, mitä minulla oli, jotta hän olisi luovuttanut Vestan +minulle, mutta hän irvisti minulle julkeasti, pudisti päätänsä ja +lausui solvauksia. Hän sanoi, että hän oli ollut entisinä päivinä +palvelija, joka oli saanut ryömiä tomussa Vestan ja hänen kaltaistensa +jalkain juuressa, mutta että hänellä nyt sensijaan oli maan ylhäisin +nainen palvelijanaan, joka keitti hänelle ruokansa ja hoiti hänen +lapsiaan. 'Teidän päivänne olivat ennen ruttoa', hän sanoi, 'nämä ovat +minun päiviäni ja hiton hyviä ne ovatkin. En vaihtaisi niitä entisiin +mistään hinnasta.' Siten hän puhui, vaikka toisin sanoin, sillä hän oli +kurja rahvaan mies ja kiroili alituisesti. + +"Sitten hän selitti minulle, että jos hän tapaisi minut mielistelemässä +Vestaa, hän vääntäisi niskani nurin ja samalla löisi Vestaakin. Mitä +olisin voinut tehdä? Pelkäsin häntä, sillä hän oli hirviö. Saman päivän +illalla, jona saavuin heidän leiriinsä, keskustelin Vestan kanssa +kadonneesta maailmastamme. Puhuimme taiteesta, kirjallisuudesta ja +runoudesta autonkuljettajan kuunnellessa ja pilkatessa meitä. Häntä +kiusasi ja suututti puheemme, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Lopuksi +hän sanoi: 'Kas tässä on Vesta Van Warden, magnaatti Van Wardenin +entinen puoliso -- kopea ja turski kaunokainen, joka nyt on minun +vaimonani. Niin, professori Smith, aika on muuttunut, aika on +muuttunut. Kas niin, vaimo, otapa mokkasiinini pois jaloistani, mutta +liiku eloisasti. Tahdon näyttää professori Smithille, kuinka hyvin olen +sinut opettanut.' Näin Vestan purevan hampaitaan ja kapinan liekin +syttyvän hänen silmiinsä, mutta autonkuljettaja kohotti pahkuraisen +nyrkkinsä iskuun valmiiksi. Pelkäsin ja sydäntäni kouristi, mutta en +voinut mitään tuolle hirviölle. Nousin lähteäkseni pois, jotta minun ei +tarvitsisi olla todistamassa sitä, mikä seuraisi, mutta hän nauroi ja +uhkasi lyödä minua, ellen jäisi katsomaan. Istahdin väkivallan +pakotuksesta järven rannalle leiritulen ääreen ja näin Vestan, Vesta +Van Wardenin, polvistuvan ja riisuvan tuon irvistävän, karvaisen, +apinamaisen ihmishirviön mokkasiinit. + +"... Oh, te ette ymmärrä, pojat. Ette ole koskaan nähneet mitään muuta +ettekä ymmärrä. 'Koko talttunut ja tottelevainen', ilakoi +autonkuljettaja Vestan suorittaessa tuota kauheata, alhaista +tehtäväänsä. 'Kylläkin vähän vikuri ajoittain, professori, vähän vikuri +kylläkin, mutta näppäys leukaperiin tekee hänestä kiltin ja säyseän +kuin karitsan!' + +"Toisella kertaa hän sanoi: 'Olemme saaneet urakaksemme lisääntyä ja +täyttää maa. Teiltä puuttuu edellytykset, professori, kun teillä ei ole +vaimoa, ja ihmiskunta on yhtä lukuisa kuin ennen vanhan Eedenin +puutarhassa. Mutta minä puolestani en ole käynyt ylpeäksi. Sanon +teille, professori!' Hän osoitti pientä lastaan, joka oli vain vuoden +vanha. 'Tuossa on teidän vaimonne, joskin saatte odottaa, kunnes +hän on kasvanut suuremmaksi. Eikö se tyydytä, vai? Me olemme kaikki +tasa-arvoisia nyt, vaikka minä se täällä olen pomo. Mutta en kumminkaan +ole käynyt ylpeäksi -- en, totta vie. Suon teille kunnian, professori +Smith, sangen suuren kunnian kihlata minun ja Vesta Van Wardenin +tyttären. Eikö ole hiton harmillista, ettei Van Warden ole täällä sitä +näkemässä?'" + + +VI. + +"Vietin autonkuljettajan leirissä kolme suunnattomien kärsimysten +viikkoa. Mutta sitten eräänä päivänä, ehkä kyllästyneenä minuun tahi +peläten vaikutustani Vestaan hän kertoi, että vaeltaessaan Contra +Costan kukkuloilta Carquines-salmelle päin hän oli nähnyt savun +nousevan sieltä. Tämä merkitsi, että siellä oli toisia ihmisolentoja. +Kolme viikkoa oli hän pitänyt minulta täten salassa äärettömän +kallisarvoisen tiedon. Lähdin viivyttelemättä matkaan koirieni ja +hevosteni kanssa. Kuljin Contra Costan kukkuloiden yli salmelle päin. +Toiselta rannalta ei näkynyt savua, mutta Port Costasta löysin pienen +lautan, jolle saatoin lastata eläimeni. Löytämäni öljykankaanpalanen +toimi hyvin purjeena, ja etelätuuli vei minut nopeasti salmelta +Vallejon raunioille. Tuon entisen kaupungin laitaosissa näkyi tuoreita +leiripaikan merkkejä. Useat löytämäni raakunkuoret ilmaisivat syyn, +miksi nuo ihmisolennot olivat tulleet lahden rannalle. Tämä oli Santa +Rosan heimon äskeinen leiri. Seurasin sen jälkiä pitkin vanhaa +rautatietä aina Sonomanlaakson suoseuduille. Siellä, Glen Ellenin +tiilitehtaan luona, tulin heidän leirilleen. Heitä oli kaikkiaan +kahdeksantoista henkeä. Miehistä oli kaksi vanhaa, toinen oli Jones, +pankkiiri, toinen Harrison, entinen panttilainaaja, joka oli nainut +Napassa olevan Valtion heikkomielisten sairaalan johtajattaren. Tämä +oli ainoa eloon jäänyt Napan kaupungin ja kaikkien tuossa rikkaassa ja +tiheästi asutussa laaksossa olevien kaupunkien ja kylien asukkaita. +Sitten oli kaksi nuorta miestä -- Cardiff ja Hale, jotka olivat olleet +maanviljelijöitä, sekä Wainwright, tavallinen palkkatyöläinen. Kaikki +he olivat löytäneet vaimon itselleen. Hale, sivistymätön ja oppimaton +maanviljelijä, oli saanut Isadore'in, joka Vestan jälkeen oli arvokkain +ruton säästämistä naisista. Hän oli eräs maailman huomatuimmista +laulajattarista. Rutto puhkesi hänen ollessaan San Franciscossa. Hän +kertoi minulle monta tuntia seikkailujansa. Hän oli harhaillut +Mendocinon metsissä, mistä Hale hänet vihdoin pelasti, jonka jälkeen +hänen ainoana keinonaan oli mennä tämän vaimoksi. Hale oli kumminkin +hyvä mies huolimatta oppimattomuudestaan, sillä hänellä oli tarkka +oikeudentunto. Uskon, että Isadore oli onnellisempi eläessään hänen +kanssaan kuin Vesta autonkuljettajan kanssa. + +"Cardiffin ja Wainwrightin vaimot olivat rahvaan naisia, työhön +tottuneita, lujarakenteisia -- oikea tyyppi uuteen, luonnonvaraiseen +elämään, jota heidän oli nyt pakko elää. Lisäksi tuli kaksi mielipuolta +Eldredge'in heikkomielisten hoitolasta sekä viisi tahi kuusi nuorta +lasta, jotka olivat syntyneet senjälkeen kuin heimo oli muodostunut. +Vielä oli siellä Berthe. Hän oli hyvä nainen, Ristihuuli, huolimatta +isäsi ivasta. Otin hänet vaimokseni. Hän oli isäsi äiti, Edwin, samoin +sinun, Hoo-Hoo. Tyttäremme Vera joutui naimisiin isäsi kanssa, +Ristihuuli -- isäsi Sandow'n, joka oli Vesta Van Wardenin ja +autonkuljettajan vanhin poika. + +"Minusta tuli Santa Rosan heimon yhdeksästoista jäsen. Ainoastaan kaksi +jäsentä tuli sen jälkeen heimon ulkopuolelta. Toinen heistä oli +Mungerson, magnaatin poika, joka harhaili pohjois-Californian metsissä +kahdeksan vuotta, ennenkuin hän löysi meidät tultuaan etelään. Hän sai +odottaa kaksitoista vuotta, kunnes saattoi naida tyttäreni, Mary'n. +Toinen oli Johnson, mies, joka perusti Utah'n heimon. Utah, josta hän +tuli, on kaukana idässä oleva maa, suurten erämaitten takana. Johnson +tuli Californiaan vasta kahdenkymmenenseitsemän vuoden kuluttua +rutosta. Hän sanoi, että koko Utah'ssa oli vain kolme henkeä, hän itse +mukaan luettuna, säästynyt rutosta, ja että he kaikki olivat miehiä. +Nämä kolme miestä elivät yhdessä metsästäen, mutta viimein +epätoivoissaan lähtivät Californiaan toivoen löytävänsä sieltä naisia, +koska he pelkäsivät, että ihmissuku saattaisi hävitä kokonaan +maapallolta. Johnson yksin pääsi läpi erämaan, johon toiset kuolivat. +Hän oli meihin liittyessään neljänkymmenenkuudenvuoden ikäinen, ja hän +nai Isadore'n ja Hale'in neljännen tyttären, ja hänen vanhin poikansa +nai sinun tätisi, Ristihuuli, joka oli Vestan ja autonkuljettajan +kolmas tytär. Johnson oli vahva ja luonteeltaan itsenäinen. Sen vuoksi +hän erosi Santa Rosan heimosta ja perusti Utah'in heimon, joka asustaa +lähellä San José'ta. Se on vähäpätöinen heimo -- jäseniä on vain +yhdeksän. Mutta vaikka hän itse on kuollut, oli hänellä kuitenkin niin +paljon vaikutusta ja voimaa, että tuolla heimolla varmasti tulee +olemaan johtava osa sivistyksen palauttamisessa maapallollemme. + +"Vain kahdesta muusta heimosta olemme kuulleet -- Los Angelesin ja +Carmelin heimoista. Viimeksimainitun kantavanhempina oli eräs mies ja +nainen. Miehen nimi oli Lopez, hän oli syntyään meksikolainen ja sangen +tumma. Hän oli ollut karjapaimenena jossakin Carmelin seutuvilla, ja +hänen vaimonsa oli entinen Del Monte-hotellin tarjoilijatar. Seitsemän +vuotta aikaisemmin jouduimme tekemisiin Los Angelesin heimon kanssa. +Heillä on mainiot asuinpaikat, ainoastaan kuumuus siellä vaivaa. +Arvioin, että maailmassa on tätänykyä kolmesataaviisikymmentä tahi +neljäsataa ihmistä -- sillä edellytyksellä, ettei muualla ole +hajanaisia pikku heimoja. Jos sellaisia onkin, me emme ole kuulleet +niistä mitään. Sen jälkeen kun Johnson tuli poikki erämaan Utah'sta, +emme ole saaneet mitään tietoja idästä. Se suuri, avara maailma, jonka +tunsin poikana ja nuorena miehenä, on hävinnyt. Se on lakannut +olemasta. Minä olen viimeinen niistä, jotka elivät ruton päivinä ja +jotka tietävät tuon etäisen ajan ihmeet. Me hallitsimme maapalloa -- +maata, vettä ja ilmaa -- olimme jumalien vertaisia, mutta nyt olemme +alkuperäisiä metsäläisiä Californian jokivarsilla. + +"Mutta me lisäännymme nopeasti -- sisarellasi, Ristihuuli, on jo neljä +lasta. Me lisäännymme nopeasti ja valmistaudumme uudelleen kohoamaan +sivistykseen. Ajan tullen liika-asutus pakottaa meidät laajentamaan +asuma-alojamme. Sadan ikäpolven päästä ehkä jälkeläisemme menevät yli +Sierrojen, aina verkalleen leviten, ikäpolvien kuluessa, täyttääksemme +tämän suuren mantereen ja sieltä yhä itään -- se on oleva arjalaisten +toinen suuri vaellus yli koko maailman. + +"Mutta se käy kovin hitaasti, kovin hitaasti, sillä meidän on +saavutettava niin paljon ennen sitä. Olemme vajonneet niin +auttamattoman syvälle. Olisipa edes yksikin fyysikko tahi kemisti +jäänyt eloon! Mutta ei jäänyt, ja me olemme unohtaneet kaiken. +Autonkuljettaja ryhtyi sepäksi, hän takoi sen, mitä nykyään käytämme, +mutta hän oli laiska mies ja vei mukanaan hautaan kaikki metalli- ja +konetietonsa. Mitäpä minä niistä ymmärtäisin. Olin klassillinen +tiedemies, en kemisti. Toisilla eloonjääneillä miehillä ei ollut +myöskään tietoja. Autonkuljettajalla oli vain kaksi tärkeätä tointa -- +väkevien juomien valmistaminen ja tupakan kasvattaminen. Kerran +juovuspäissään hän surmasi Vestan. Uskon varmasti, että hän teki sen +humalaisessa raivokohtauksessaan, vaikka hän aina väitti, että Vesta +putosi järveen ja hukkui. + +"Pojat, neuvoni on, olkaa varuillanne poppamiesten suhteen. He sanovat +itseään _lääkäreiksi_ matkien sitä, mikä kerran oli kunnioitettava +ammatti, mutta todellisuudessa he ovat poppamiehiä, paholaisia, +taikauskon ja pimeyden apumiehiä. He ovat valehtelijoita ja pettäjiä. +Ja me olemme niin turmeltuneita ja syvälle vajonneita, että uskomme +heidän valeitaan. Myös heidänkin lukumääränsä lisääntyy, ja he +koettavat hallita meitä. Kuitenkin he ovat vain valehtelijoita ja +petkuttajia. Katsokaa Ristisilmää, joka tekeytyy lääkäriksi, myy +loitsuja tauteja vastaan, antaa hyvän metsästysonnen, lupaa kauniita +säitä, hyvää saalista ja hyviä turkiksia, lähettää kuolemannuolia ja +tekee tuhansia muita yhtä inhottavia taikoja. Kuitenkin minä sanon, +että hän vain valehtelee niitä tehdessään.. Minä, professori Smith, +professori James Howard Smith sanon, että hän valehtelee. Olen sen +sanonut hänelle peittelemättä. Miksi hän ei ole sitten lähettänyt +kuolemannuoltaan surmaamaan minua? Siksi, että hän tietää sen olevan +tehottoman. Mutta sinä, Ristihuuli, olet vajonnut niin syvälle +taikauskon pimeyteen, että varmasti kuolisit, jos heräisit yöllä ja +näkisit kuolemannuolen vuoteesi ääressä. Sinä et kuolisi itse +kuolemannuolen tehosta, vaan koska järjetön taikausko on vallannut +metsäläismielesi. + +"Lääkärit on hävitettävä ja kaikki, minkä olemme menettäneet, on +keksittävä uudelleen. Sen vuoksi sanon teille, pojat, täysin tosissani +muutamia seikkoja, jotka teidän tulee muistaa ja jättää perintönä +lapsillenne. Teidän on kerrottava heille, että kuumennetussa vedessä +asuu ihmeellinen voima, jota sanotaan höyryksi ja joka on vahvempi kuin +tuhannen miestä ja voi tehdä kaiken ihmiskunnan työn. On useita muita +sangen hyödyllisiä seikkoja. Salamassa on myös samanlainen voima, joka +sekin oli ihmisen palvelijana ja joka varmasti on jälleen oleva hänen +käskyläisenään. + +"Aakkoset ovat taas aivan toista laatua. Niiden avulla ymmärrän hienoja +merkkejä, mutta te, pojat, osaatte vain karkeata kuvakirjoitusta. +Telegraph Hillin kuivaan luolaan, jonne olette usein nähneet minun +menevän, kun muut heimon jäsenet ovat lähteneet alas meren rannalle, +olen kerännyt useita kirjoja. Niissä on suuria viisauksia. Niiden +viereen olen asettanut aakkosten avaimen, joten jokainen, joka taitaa +kuvakirjoitusta, voi ottaa niistä selvän. Jonakin päivänä ihmiskunta +taasen on oppiva lukemaan, ja ellei luolaani ole kohdannut mikään +onnettomuus, he saavat tietää, että minä, professori James Howard +Smith, olen elänyt ja säilyttänyt menneiden aikojen viisauden heidän +hyväkseen. + +"On vielä eräs pieni keksintö, jonka ihmiskunta tulee varmasti +tekemään. Se on ruuti. Sen avulla voi surmata pitkän matkan päästä +täydellä varmuudella. Ruutia valmistetaan eräistä maaperässä löytyvistä +aineksista, jotka sekotetaan määrätyssä suhteessa. Olen unohtanut, +mitkä nämä ainekset ovat. Kenties en ole koskaan sitä tiennytkään. +Toivoisin kumminkin tietäväni. Silloin valmistaisin ruutia, surmaisin +Ristisilmän ja vapauttaisin maan taikauskon --" + +"Kun olen kasvanut mieheksi, annan Ristisilmälle kaikki vuoheni, +ruokavarani ja turkikseni, jotka minulla on, jotta hän opettaisi minut +lääkäriksi", vakuutti Hoo-Hoo. "Kun olen saanut tiedot, pakotan +jokaisen kunnioittamaan itseäni. He ryömivät tomussa edessäni, siitä +olen varma." + +Vanhus nyökkäsi juhlallisesti ja mutisi: + +"On omituista kuulla kehittyneen arjalaisen kielen jäännösten ja +rippeitten sointuvan likaisen, nahkoihin puetun pikku metsäläisen +huulilta. Maailma on aivan mullinmallin. Se on ollut niin rutosta +saakka." + +"Minua sinä et saisi ryömimään edessäsi", kerskasi Ristihuuli tulevalle +poppamiehelle. "Jos antaisin sinulle maksun kuolemannuolesta, joka +olisikin tehoton, niin murskaisin pääsi -- ymmärrätkö, Hoo-Hoo, mitä?" + +"Koetan saada isoisän muistamaan tuon ruutiaineen", virkkoi Edwin +tyynesti, "sitten saan asiat oikealle tolalle. Sinä, Ristihuuli, saat +taistella puolestani ja hankkia ruokani, ja sinä, Hoo-Hoo, saat +lähetellä kuolemannuoliasi, että kaikki kunnioittavat minua. Ja jos +näen, että Ristihuuli yrittää murskata pääsi, Hoo-Hoo, selvitän asian +tuon ruudin avulla. Isoisä ei ole niin hupsu kuin te luulette. Minä +kuuntelen hänen neuvojaan ja jonakin päivänä olen teidän kaikkien +päämies." + +Vanhus pudisti päätään surullisesti ja sanoi: + +"Ruuti on varmasti tuleva käytäntöön, Ei mikään voi sitä estää -- sama +ikivanha kertomus yhä uudelleen. Ihmiset lisääntyvät ja alkavat +taistella keskenään. Ruudin avulla he saattavat surmata toisiaan +miljoonittain, ja vain täten, tulella ja verellä, voidaan joskus +etäisessä tulevaisuudessa jälleen luoda sivistys. Mutta mitä se +hyödyttää? Uusi sivistys on katoava samoinkuin vanhakin. Sen +rakentamiseen saattaa kulua viisikymmentätuhatta vuotta, mutta se +kumminkin on katoava. Kaikki katoaa. Pysyväistä on ainoastaan +maailmankaikkeuden voima ja aine, joka aina virraten, aina rakentuen ja +hajaantuen, toteuttaa nuo ikuiset tyypit -- papin, sotilaan ja +kuninkaan. Näiden pienokaisten suusta kuulin ikiaikojen viisauden. +Muutamat taistelevat, toiset hallitsevat, toiset rukoilevat; kaikki +muut raatavat ja kärsivät, kun heidän verisille ruumiilleen luodaan yhä +uudestaan, loppumatta, sivistyneen yhteiskunnan ihmeellinen ja valtava +kauneus. On samantekevää, säilytänkö vai hävitänkö nuo luolaan +keräämäni kirjat -- niiden ikuiset totuudet kuitenkin löydetään, samoin +se, mikä niissä on väärää ja valheellista. Mitä hyödyttää --" + +Ristihuuli nousi seisaalleen ja katsahti vuohiin ja ilta-aurinkoon. + +"Heh!" hän mutisi Edwinille. "Päivä päivältä tuo vanha loruilija käy +yhä laveasuisemmaksi. Lähdetään leirille." + +Kun toiset pojat, koirat mukanaan, keräsivät vuohet yhdeksi laumaksi ja +läksivät leirille metsäpolkua pitkin, Edwin jäi vanhuksen luo ja opasti +häntä samaan suuntaan. Kun he pääsivät vanhalle oikotielle, Edwin +pysähtyi äkkiä ja katsahti taaksepäin. Ristihuuli, Hoo-Hoo sekä koirat +ja vuohet jatkoivat matkaansa. Edwin näki pienen hevoslauman, joka oli +tullut alas rannan karkealle hiedalle. Niitä oli ainakin kaksikymmentä; +nuoria varsoja ja tammoja, joita johti komea ori. Se seisoi vedessä +siinä, missä hyöyt taittuivat vaahdoksi, kaula kaarevana, silmät palaen +kirkkaina ja nautti meren suolaisesta ilmasta. + +"Mitä nyt?" isoisä kysyi. + +"Hevosia", vastasi poika. "Näen ensikerran niitä meren rannalla. Puumat +käyvät yleisemmiksi ja pakottavat ne tänne alas." + +Ilta-aurinko lähetti sädeviuhkansa taivaanrannan pilvien lomasta. +Läheltä, rantaan kuohuvan veden keskeltä, kuului merileijonain mylvinä. +Ne olivat kiivenneet merestä mustille kallioille, missä ne lauloivat +ikivanhaa lauluaan, taistelivat ja rakastelivat. + +"Lähdetään taas, isoisä", kehoitti Edwin. + +Vanha mies ja poika, nahkoihin puettuina ja alkuperäisinä, kääntyivät +lähteäkseen seuraamaan vuohia metsäpolulla. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56785 *** diff --git a/56785-8.txt b/56785-8.txt deleted file mode 100644 index c33d851..0000000 --- a/56785-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2442 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Punainen rutto, by Jack London, Translated by -Ilmari Lehto - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Punainen rutto - - -Author: Jack London - - - -Release Date: March 19, 2018 [eBook #56785] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN RUTTO*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PUNAINEN RUTTO - -Kirj. - -Jack London - -Englanninkielestä suomentanut Ilmari Lehto - -(The Scarlet Plague.) - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusliike Minerva, -1922. - - - - -PUNAINEN RUTTO. - - - - -I. - - -Polku kulki pitkin harjannetta, joka kerran oli ollut ratapenger. Mutta -moneen vuoteen ei yksikään juna ollut liikkunut sillä. Kummallakin -puolella kasvava metsä oli vallannut ratavieren ja kohosi nyt sen -ylitse vihreänä puu- ja pensaskatoksena. Polku oli ainoastaan miehen -levyinen ja olikin vain villien eläinten pakotie. Siellä täällä todisti -ruosteinen, metsän maatuvien ainesten seasta esiinpistävä -raudankappale, että kiskot ja pölkyt olivat vielä jäljellä. Eräästä -liitekohdasta oli tunkeutunut ylös kymmenen tuuman vahvuinen puu -nostaen kiskon pään korkealle ilmaan. Ratapölkky nähtävästi oli naulan -kiinnipitämänä seurannut kiskoa ja ollut siinä asennossa niin kauan, -että sora ja lehtien jäännökset olivat täyttäneet sen sijan, joten nyt -tuo lahoava ja murentuva jäännös työntyi ilmoille omituisesti -kallellaan. Vaikka rata oli vanha, huomasi selvästi, että se oli ollut -yksiraiteinen. Tätä pakotietä pitkin vaelsi vanha mies oppaanaan nuori -poika. He astuivat hitaasti, sillä vanhus oli sangen vanha. -Halvauskohtaus oli saattanut hänen liikkeensä hervottomiksi, ja hän -nojautui raskaasti sauvaansa. Karkeatekoinen, vuohennahkainen patalakki -suojasi hänen päälakeaan päivänpaahteelta. Sen reunoista tunkeutuivat -esiin takkuiset, lianharmaat hiukset ohuena kehyksenä. Suuresta -lehdestä näppärästi valmistettu lippa varjosti hänen silmiään, ja sen -alta tarkasteli hän jalkojensa tietä. Hänen partansa, jonka oikeastaan -olisi pitänyt olla lumivalkoinen, mutta joka näkyi joutuneen saman -säiden ja leirin kuluttavan ja tahraavan vaikutuksen alaiseksi kuin -hänen tukkansakin, valui melkein hänen vyötärölleen paksuna, -liimautuneena kimppuna. Vuohennahkasta tehty yksinkertainen, -tiheäkarvainen vaatekappale riippui hänen hartioiltaan suojaten rinnan. -Hänen laihat, kuihtuneet käsivartensa ja jalkansa todistivat elämän -ehtoopuolta, samalla todistivat niiden arvet ja naarmut sekä ruskea -väri, että ne olivat olleet monet vuodet luonnonvoimien vaikutukselle -alttiina. - -Pojalla, joka hilliten lihastensa liiallista vilkkautta mukautui -vanhuksen hitaaseen kulkuun johdattaakseen häntä, oli myös -yksinkertainen puku -- rikkoreunainen karhuntaljan palanen. Sen -keskellä oli reikä, josta hän oli pujottanut päänsä. Iältään hän ei -saattanut olla vanhempi kuin kaksitoista vuotta. Hän oli kiinnittänyt -keikailevasti toiselle korvalleen vastairroitetun sianhännän. Toisessa -kädessään hänellä oli keskikokoinen jousi ja nuoli ja selässään -viinentäysi nuolia. Tupesta, joka riippui kaulan ympäri kulkevasta -hihnasta, työntyi esiin metsästyspuukon kulunut pää. Poika oli iholtaan -kahvinruskea ja käveli joustavasti, astuen melkein kissan tavoin. -Huomattavana vastakohtana hänen auringonpaahtamalle iholleen olivat -hänen silmänsä -- siniset, tummansiniset, terävät kuin nuoli. Ne -näyttivät kiinnittyvän kaikkeen ympärilläolevaan tavalla, joka ilmaisi -tottumusta. Eteenpäin kulkiessaan hän samalla vainusi laajentuneilla, -herkillä sieramillaan, jotka välittivät hänen aivoihinsa loppumattoman -sarjan sanomia ulkomaailmasta. Myöskin hänen kuulonsa oli tarkka ja -niin harjaantunut, että se toimi itsenäisesti. Erikoisesti -ponnistelematta hän kuuli näennäisen hiljaisuuden kaikki heikot äänet --- kuuli ja kykeni erottamaan ja luokittelemaan ne -- aiheutuivatko ne -tuulen kahistelemisesta lehdissä, mehiläisen surinasta vai hyttysen -siiven soinnista, meren etäisestä vyörystä, joka saapui hänen korvaansa -vain viihdyttävänä lauluna, vai saiko ne aikaan myyrä, joka työnteli -multakasoja aivan hänen jalkainsa alla olevissa käytävissään. - -Äkkiä hän jännittyi tarkkaavaiseksi. Korva, silmä ja nenä olivat -antaneet hänelle varotuksen yht'aikaa. Hän kosketti kädellään vanhaa -miestä, ja he seisahtuivat. Edestäpäin, penkereen toiselta reunalta, -kuului ryskettä. Pojan katse oli naulattu pensaiden liikkuviin -latvoihin. Suuri karhu, harmaakarhu, ryntäsi näkyviin, mutta -huomattuaan ihmisolennon se pysähtyi yhtä nopeasti kuin nämäkin. Se ei -pitänyt heistä ja murisi tyytymättömänä. Poika sovitti nuolen jouselle -ja veti varovaisesti jänteen tiukaksi. Ei hetkeksikään hän hellittänyt -katsettaan karhusta. Vanha mies tuijotti vaaraan vihreän lehtensä alta -ja seisoi yhtä äänetönnä kuin poikakin. Muutaman silmänräpäyksen kesti -tämä molemminpuolinen tarkastelu; sitten, karhun ilmaistessa yhä -suurempaa ärtyneisyyttä, poika osoitti päänliikkeellä, että vanhuksen -tuli astua polulta syrjään ja laskeutua ratapenkereeltä. Poika seurasi -kulkien takaperin, jousi yhä jännitettynä ja valmiina. He odottivat, -kunnes penkereen toiselta puolelta kuuluva pensaiden kahina todisti -karhun menneen menojaan. Poika irvisti johtaessaan vanhuksen takaisin -polulle. - -"Aikamoinen otus, isoisä", virnisteli hän. - -Vanha mies pudisti päätään. - -"Ne vaan käyvät runsaammiksi päivä päivältä", valitti hän heikolla, -epävarmalla äänellään. "Kukapa olisi uskonut, että minä olisin joutunut -näkemään ajan, jolloin saa pelätä henkeään Cliff House'iin [San -Franciscon läheisyydessä Tyynen meren rannalla sijaitseva suosittu -virkistyspaikka. Suom.] johtavalla tiellä. Kun minä olin poika, Edwin, -oli miehillä, naisilla ja pienillä lapsilla tapana tulla San -Franciscosta tänne kauneina päivinä kymmentuhantisin joukoin. Silloin -ei ollut karhuja. Ei, poikaseni. Ihmiset antoivat rahaa nähdäkseen -niitä häkeissä, niin harvinaisia ne olivat." - -"Mitä _raha_ on, isoisä?" - -Ennenkuin vanhus ehti vastata, poika muistikin ja työnsi riemuiten -kätensä karhunnahkan alla olevaan pussiin ja otti esille kuluneen ja -himmentyneen hopeadollarin. Vanhuksen silmät välähtivät, kun hän vei -rahan lähelle niitä. - -"En saata nähdä", hän mutisi. "Katsohan, voitko saada selville -vuosiluvun, Edwin." - -Poika nauroi. - -"Oletpa sinä mainio, isoisä", huudahti hän hilpeänä, "kun aina -uskottelet, että nuo pikkumerkit tarkottavat jotakin." - -Vanhuksen katse ilmaisi hänen tavallista mielipahaansa, kun hän vei -rahan uudelleen lähelle silmiään. - -"2012!" huusi hän kimeällä äänellään ja alkoi sitten puhella -eriskummallisesti. "Sinä vuonna magnaattien johtokunta nimitti Morgan -viidennen Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä mahtanee olla viimeksi -lyötyjä rahoja, sillä sarlakkakuolema tuli vuonna 2013. Oi Jumala! -- -en saata ajatella sitä! Siitä on kuusikymmentä vuotta ja minä olen -ainoa nyt hengissä oleva ihminen, joka eli noina päivinä. Mistä löysit -sen, Edwin?" - -Poika, joka oli tarkastellut häntä samanlaisella suvaitsevalla -mielenkiinnolla kuin heikkomielisen lörpötystä kuunnellaan, vastasi -nopeasti. - -"Sain sen Hoo-Hoolta. Hän löysi sen ollessamme paimentamassa vuohia -lähellä San José'ta viime keväänä. Hoo-Hoo sanoi sen olevan _rahan_. -Onko sinun nälkä, isoisä?" - -Vanhus tarttui lujemmin sauvaansa ja ponnisteli eteenpäin. Hänen -heikoista silmistään kuvastui ahneus. - -"Kunpa Ristihuuli olisi löytänyt ravun... tahi kaksikin", mutisi hän. -"Ravut ovat hyvää syötävää, mainion hyvää, kun ei enää ole hampaita ja -kun on lastenlapsia, jotka pitävät vanhasta isoisästään ja mielellään -pyydystävät rapuja hänelle. Kun minä olin poika --" - -Mutta Edwin näki jotakin ja seisahtui äkkiä sovitellen nuolta jouselle. -Hän oli pysähtynyt penkereeseen syntyneen syvennyksen partaalle. -Entinen viemärijohto oli tässä kohden särkynyt, ja valloilleen päässyt -vesi syönyt uoman täyteaineeseen. Vastakkaiselta puolelta työntyi esiin -kiskon pää jonkun matkaa yli syvennyksen. Sen ruosteista pintaa -ympäröivät köynnökset. Kauempana katseli häntä kaniini vapisevana ja -epäröivänä, pensaan suojaan kyyristyneenä. Väli oli runsaasti -viisikymmentä jalkaa, mutta nuoli osui maaliinsa; lävistetty kaniini -äännähti pelosta ja tuskasta koettaessaan ryömiä vaivaloisesti -pensaikkoon. Pojan ruskea iho ja liehuva talja vilahtivat salamana -hänen hypätessään alas syvennykseen ja kavutessaan ylös toista -seinämää. Hänen laihat lihaksensa olivat kuin teräsponnet ryhtyessään -siroon ja tehokkaaseen toimintaan. Sadan jalan päässä tiheässä -viidakossa saavutti hän haavoittuneen eläimen, löi sen pään murskaksi -puunrunkoa vasten ja ojensi sen isoisän kannettavaksi. - -"Kaniini on hyvää, sangen hyvää", vapisi vanhuksen ääni, "mutta kun on -kysymys hienomakuisesta herkusta, pidän rapua parempana. Kun minä olin -poika --" - -"Miksi puhut niin paljon sellaista, jossa ei ole vähintäkään järkeä?" -keskeytti Edwin vanhuksen kiihkeän ahneudenilmaisun. - -Poika ei puhunut juuri näillä sanoilla, vaan lausui jotakin, joka -muistutti niitä etäisesti, mutta joka sisälsi enemmän kurkku- ja -umpiäänteitä sekä oli säästävämpi määrittelevien sanaliittojen -käytössä. Hänen puheensa erosi melkoisesti vanhan miehen puheesta, ja -tämäkin oli huolimattomuuden johdosta pilaantunutta englanninkieltä. - -"Tahdon tietää, miksi sanot rapua _hienomakuiseksi herkuksi_? Rapu on -rapu, eikö niin? En ole kuullut kenenkään antavan sille niin -naurettavaa nimitystä", jatkoi Edwin. - -Vanha mies huoahti eikä vastannut, ja he jatkoivat matkaansa -äänettöminä. Aaltojen kuohu kävi kovemmaksi, kun he astuivat metsästä -merta rajottavalle hiekkakinos-aukealle. Hiekkaisilla mäennyppylöillä -oli laitumella muutamia vuohia. Niitä paimensi nahkoihin puettu poika, -jota auttoi sudennäköinen, vain vähän paimenkoiraa muistuttava koira. -Meren ääneen sekaantui yhtenäinen, kumea haukunta ja mylvinä, joka -kantautui sadan kyynärän päässä rannalta sijaitsevilta, aaltojen -kuluttamilta kallioilta. Siellä suunnattomat merileijonat nousivat -vedestä paistattaakseen päivää tahi tapellakseen keskenään. Rannalla -kolmas metsäläispoika hoiteli nuotiotulta, joka lähetti ilmoille sakean -savun. Hänen viereensä oli laskeutunut makaamaan useita susikoiria, -jotka olivat samanlaisia kuin vuohia paimentava. - -Vanhus joudutti askeleitaan nuuskien kiihkeästi, kun hän lähestyi -tulta. - -"Simpukoita!" hän mutisi hurmioissaan. "Simpukoita! Ja eikö tuo olekin -rapu, Hoo-Hoo? Eikö tuo olekin rapu? Oh, te pojat olette hyviä vanhalle -isoisällenne." - -Hoo-Hoo, joka ilmeisesti oli Edwinin ikätoveri, virnisteli. - -"Vallan tarpeeksi, isoisä. Sain neljä." - -Vanhan halvaantuneen miehen kiihko oli säälittävä. Hän istuutui -hiedalle niin nopeasti kuin hänen jäykistyneet jäsenensä suinkin -sallivat ja ryhtyi kohentelemaan hiilloksesta suurta kalliosimpukkaa. -Kuumuus oli pakoittanut sen kuoren aukenemaan, joten se oli täydelleen -kypsynyt kauniin punaiseksi kuin lohen liha. Pitäen sitä peukalonsa ja -etusormensa välissä hän vei sen suuhunsa yhä kiihkosta vapisten. Mutta -se oli liian kuuma, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän sylkäisi sen -ulos yhtä nopeasti. Hän huudahti kivusta, ja kyyneleet valuivat hänen -silmistään alas poskille. - -Pojat olivat täysiä metsäläisiä; he tajusivat humoorin ainoastaan -metsäläisten raa'alla tavalla. Heistä tapaus oli hirmuisen hauska ja he -purskahtivat nauruun. Hoo-Hoo hyppeli ilmassa Edwinin kieriskellessä -riemuitsevana maassa. Vuohia paimentava poika tuli juosten liittyäkseen -ilonpitoon. - -"Pane ne jäähtymään, Edwin, pane ne jäähtymään", valitti vanhus -mielipahoissaan. Hän ei koettanutkaan pyyhkiä pois kyyneliä, jotka -vielä virtasivat hänen silmistään. "Jäähdytä myös yksi rapu, Edwin. -Tiedät, että isoisä pitää ravuista." - -Hiilloksesta kuului kovaa sihinää, kun kuumuus pakotti simpukoiden -kuoret avautumaan ja kosteuden haihtumaan. Ne olivat suuria, vaihdellen -pituudeltaan kolmesta kuuteen tuumaan. Pojat vetivät ne esiin -kepeillään ja asettivat ne suurelle ajopuunkappaleelle jäähtymään. - -"Kun minä olin poika, me emme nauraneet vanhempia ihmisiä; me -kunnioitimme heitä." - -Pojat eivät olleet huomaavinaan, ja isoisä jatkoi valitus- ja -nuhdetulvaansa sekavalla tavallaan. Nyt hän osasi olla varovaisempi -eikä polttanut suutaan. Kaikki ryhtyivät syömään käyttäen apunaan -ainoastaan sormiaan ja maiskutellen äänekkäästi. Kolmas poika, jonka -nimi oli Ristihuuli, ripotti viekkaasti hyppysellisen hiekkaa -simpukalle, jonka vanhus oli aikeissa viedä suuhunsa. Kun sora tarttui -isoisän ikeniin ja limakalvoon, oli naurunrähäkkä jälleen huumaava. Hän -ei ymmärtänyt joutuneensa pilanteon esineeksi, vaan yski ja syljeskeli, -kunnes Edwin heltyen toi hänelle kurpitsankuoressa vettä, jolla hän -saisi huuhtoa suunsa. - -"Missä ravut ovat, Hoo-Hoo?" kysyi Edwin. "Isoisä tahtoo saada maistaa -niitä." - -Isoisän silmät paloivat jälleen himokkaasti, kun hänelle ojennettiin -suuri rapu. Se oli rapu, jossa oli jalat ja kaikki muu täydellisesti, -mutta lihaa siinä ei enää ollut. Sormet vapisevina ja etukäteen iloiten -vanhus irroitti jalan, mutta huomasikin, että se oli tyhjä. - -"Ravut, Hoo-Hoo?" hän valitti. "Ravut?" - -"Puhuin leikkiä, isoisä. Ei ole rapuja. En ole löytänyt ainoatakaan." - -Pojat joutuivat kokonaan riemun valtoihin nähdessään pettymyksen -kyynelten tippuvan vanhuuttaan höperön isoisän poskilta. Sitten Hoo-Hoo -asetti varovasti tyhjän kuoren sijaan vastapaistetun ravun. Sen -paloteltu, valkea liha lähetti ilmoille herkulliselta tuoksuvan -höyrypilven. Se saapui vanhuksen sieramiin, ja hän katsahti alas -ihmetyksissään. Hänen paha tuulensa vaihtui välittömäksi iloksi. Hän -haisteli ja mutisi ja hyräili, melkein lauloi hilpeydestä, ja ryhtyi -syömään. Pojat tuskin huomasivat tätä, sillä he olivat siihen niin -tottuneet. Eivät he myöskään huomanneet hänen toistuvia huudahduksiaan -ja sananparsiaan, jotka eivät merkinneet heille mitään, kuten -esimerkiksi hänen maiskutellessaan ja pureskellessaan: "Majoneesia! -Juuri niin -- majoneesia! On kuusikymmentä vuotta siitä, kun sitä -valmistettiin viimeisen kerran! Kaksi miespolvea ilman sen makuakaan! -Niin, silloin sitä tarjoiltiin joka ravintolassa rapujen kera." - -Kun hän ei jaksanut enää syödä, huoahti hän, pyyhki kätensä paljaisiin -jalkoihinsa ja silmäili merelle. Täysinäisen vatsan aiheuttama -tyytyväisyys loihti hänet muistelemaan entisyyttä. - -"Vaikea uskoa sitä. Kauneina sunnuntaipäivinä olen nähnyt miesten, -naisten ja lapsien luovan eloisuutta tälle rantamalle. Eikä silloin -ollut karhuja uhkaamassa heidän henkeään, ei. Juuri tuolla kalliolla -oli suuri ravintola, jossa sai syödä mitä vain halutti. San -Franciscossa oli siihen aikaan neljä miljoonaa asukasta. Mutta nyt koko -kaupungissa ja sen ympäristössä ei ole kaikkiaan täyttä neljääkymmentä. -Tuolla ulapalla näkyi aina laivoja laskemassa Golden Gate'iin [Golden -Gate (merkitsee kultaportti):; San Franciscon lahteen johtava -luonnonihana salmi. Suom.] tahi liukumassa ulos merelle. Ilmassa -liiteli ohjattavia ilmalaivoja ja lentokoneita. Ne voivat lentää -kaksisataa mailia tunnissa. New Yorkin ja San Franciscon välisen yhtiön -kanssa tehdyssä postisopimuksessa mainittiin se vähimmäksi sallituksi -nopeudeksi. Erään uskalikon, ranskalaisen -- olen unohtanut hänen -nimensä -- onnistui saavuttaa kolmensadan mailin tuntinopeus, mutta -varovaiset ihmiset pitivät sitä liian vaarallisena. Mutta hän oli -kuitenkin oikealla tiellä ja olisi onnistunutkin kokeiluissaan, ellei -suuri rutto olisi tuhonnut kaikkea. Kun olin poika, eli vielä -henkilöitä, jotka muistivat ensimmäiset lentokoneet, ja nyt minä olen -nähnyt viimeiset jo kuusikymmentä vuotta sitten." - -Vanhus jatkoi lörpötystään; pojat eivät siitä välittäneet, sillä he -olivat kauan sitten tottuneet hänen kielevyyteensä ja sitäpaitsi heidän -sanavarastostaan puuttuivat useimmat hänen käyttämänsä sanat. Saattoi -huomata, että näissä hajanaisissa yksinpuheluissa vanhuksen kieli kävi -huolitellummaksi saaden paremman muodon ja lauserakenteen. Mutta kun -hän puheli suoraan pojille, se vaipui suurimmalta osalta heidän -kömpelöihin ja yksinkertaisiin muotoihinsa. - -"Mutta silloin ei ollut paljon rapuja", jatkoi vanhus. "Ne oli -pyydystetty loppuun ja ne olivat suurta herkkua. Niitä oli lupa -pyydystää vain kuukauden ajan vuodessa. Mutta nyt niitä saa koska -haluaa. Ajatelkaahan -- saa rapuja niin paljon kuin haluttaa ja milloin -vain haluttaa, Cliff House'in rannan hyöystä!" - -Äkillinen sekasorto vuohien keskuudessa sai pojat jalkeille. Nuotion -ympärillä olevat koirat alkoivat säestää murisevaa toveriaan, joka -vartioi vuohia. Nämä syöksyivät kohti suojelijoitaan, ihmisiä. -Puolitusinaa petoa, laihaa ja harmaata, oli väijymässä hiekkakumpujen -takana ja uhittelemassa koiria. Edwin ampui nuolen, mutta se osui -harhaan. Silloin Ristihuuli otti linkonsa, samanlaisen kuin Daavidilla -oli ollut taistelussa Goliatia vastaan, ja singautti sillä kiven, joka -vinkui omasta vauhdistaan lentäessään ilmassa. Se osui maaliinsa ja sai -aikaan, että sudet vetäytyivät takaisin eukalyptusmetsän synkkään -syvyyteen. - -Pojat nauroivat ja paneutuivat pitkälleen hiedalle isoisän huoatessa -raskaasti. Hän oli syönyt liiaksi ja alkoi valitella kädet ristissä -vatsallaan. - -"Mit' ompi meillä päällä maan, on katoovaista kaikkenaan", mutisi hän. -Sen oli hän ilmeisesti lainannut jostakin. "Niin -- katoovaista -kaikkenaan. Kaikki ihmistyö tällä maapallollamme raukesi kuin vaahto. -Ihminen kesytti hyötyä tuottavat eläimet, hävitti vahingolliset ja -puhdisti maan villistä kasvillisuudesta. Ja sitten oli hänen itsensä -vuoro, ja alkuperäisten elämänmuotojen vyöry murskasi hänen kättensä -työn. Rikkaruohot ja metsä valtasivat hänen peltonsa, petoeläimet hänen -karjalaumansa; nyt ovat sudet vallanneet Cliff House'in rantaman." Tuo -ajatus saattoi hänet kauhistumaan. "Missä neljämiljoonaa ihmistä kävi -huvittelemassa, siellä nyt harhailevat villit susilaumat, ja -muotileijonaimme metsäläistyneet jälkeläiset puolustautuvat -esihistoriallisilla aseilla näitä petoja vastaan. Saattaako sitä -ajatellakaan! Ja sarlakkakuolema oli syynä --" - -Ristihuulen huomio kiinnittyi outoon sanaan. - -"Aina hän sanoo tuota samaa", virkkoi hän Edwinille. "Mitä on -_sarlakka_?" - -"Syksyisten vaahterain sarlakanväri saa minut värisemään pahemmin kuin -sotatorvien törähdykset", puheli vanhus. - -"Se on samaa kuin punainen", vastasi Edwin. "Sinä et tiennyt sitä, -koska kuulut autonkuljettajiin. Sen heimon jäsenet ovat kaikki -järjestään tietämätöntä väkeä. _Sarlakka_ on punaista -- minä tiedän -sen." - -"Punainen on punaista, vai mitä?" intti Ristihuuli. "Mitä siis -hyödyttää viisastella ja sanoa sitä sarlakaksi?" - -"Isoisä, miksi puhut niin paljon sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä?" -jatkoi hän. "Sarlakka ei merkitse mitään, mutta punainen on punaista. -Miksi siis et sano sitä punaiseksi?" - -"Punainen ei ole paikallaan", kuului vastaus. "Rutto oli -sarlakanväristä. Kasvot ja koko ruumis kävivät sarlakanvärisiksi yhden -tunnin ajalla. Enkö minä tietäisi? Enkö nähnyt sitä tarpeeksi? Sanon, -että se oli sarlakanväristä, koska -- niin, koska se oli -sarlakanväristä. Ei ole toista sopivaa sanaa." - -"Punainen kyllä kelpaa minulle", Ristihuuli yhä vastusteli -itsepäisesti. "Isä sanoo punaista punaiseksi, ja luulen, että hän on -asiasta perillä. Hän sanoo, että kaikki kuolivat punaiseen ruttoon." - -"Isäsi on rahvaan mies ja alhaista sukua", kiivastui isoisä. "Enkö -minä tietäisi autonkuljettajien historiaa. Sinun isoisäsi oli -autonkuljettaja, palvelija, eikä hänellä ollut sivistystä. Hän teki -työtä toisten hyväksi. Mutta isoäitisi oli hyvää syntyperää, vaikka -lapset eivät tulleet häneen. Muistan hyvin, kun tapasin heidät -ensimäisen kerran heidän ollessaan kalastamassa Temescal-järven -rannalla." - -"Mitä on _sivistys_?" kysyi Edwin. - -"Punaisen sanomista sarlakaksi", ilkkui Ristihuuli ja kääntyi -ahdistaakseen isoisää. "Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa, että -sinun vaimosi kuului Santa Rosan heimoon eikä ollut paljon mikään. Isä -sanoi, että hän oli ollut _piianletukka_ ennen punaista kuolemaa, -vaikka en tiedä, mitä _piianletukka_ on. Sano, mikä se on, Edwin." - -Mutta Edwin oli yhtä tietämätön ja pudisti päätänsä. - -"On totta, että hän oli tarjoilijatar", myönsi isoisä. "Hän oli siitä -huolimatta hyvä nainen, ja sinun äitisi oli hänen tyttärensä. Naisia -oli kovin vähän ruton jälkeen. En olisi saanut toista naista -vaimokseni. Mitäpä siitä, vaikka hän olikin _piianletukka_, kuten isäsi -suvaitsee nimittää häntä. Mutta ei ole kaunista puhua esivanhemmistaan -tuolla sanalla, Ristihuuli." - -"Isä sanoo, että ensimäisen autonkuljettajan vaimo oli _lady_ --" - -"Mikä on _lady_?" Hoo-Hoo kysyi. - -"Autonkuljettajien heimoon kuuluvat vaimot ovat _ladyjä_", ehätti -Ristihuuli. - -"Ensimäinen autonkuljettaja oli Bill, rahvaan mies, kuten sanoin", -selitti vanhus, "mutta hänen puolisonsa oli _lady_, ylhäinen lady. -Ennen sarlakkakuolemaa hän oli Van Wardenin puoliso. Van Warden oli -teollisuusmagnaattien johtokunnan puhemies ja yksi niistä -kahdestatoista, jotka hallitsivat Amerikkaa. Hänen omaisuutensa oli -miljaardi kahdeksansataa miljoonaa dollaria -- raha, joka on -pussissasi, Edwin, on dollari. Sitten tuli sarlakkakuolema ja se teki -hänestä Billin, ensimäisen autonkuljettajan, vaimon. Billillä oli -tapana lyödä häntä. Olen nähnyt omin silmin." - -Hoo-Hoo, joka oli loikoillut vatsallaan ja kaivanut veltosti varpaansa -hiekkaan, kirkaisi äkkiä ja tutki ensin varpaansa kynttä ja sitten -pikku kuoppaa. Molemmat toiset pojat ryhtyivät hänen kerallaan -kaivamaan, kunnes he olivat saattaneet päivänvaloon kolme luurankoa. -Kaksi oli kuulunut täysikasvuisille, yksi oli kasvuiässä olleen lapsen. -Vanhus ryömi katsomaan löytöä. - -"Ruton uhreja", päätti hän. "Tuolla lailla heitä kuoli kaikkialla -viimeisinä päivinä. Tämä lienee ollut perhe, joka on tartuntaa -paetessaan saanut surmansa Cliff House'in hiedalla. He -- mutta mitä -teetkään, Edwin?" - -Kysymys tehtiin hätääntyneellä ja pelästyneellä äänellä. Edwin -oli alkanut koputella hampaita erään luurangon leuoista -metsästyspuukollaan. - -"Ripustan ne nauhaan", vastasi hän. - -Kaikki pojat olivat kovassa touhussa. Syntyi sellainen koputus ja -takominen, ettei isoisän lörpötystä kuullut kukaan. - -"Te olette täysiä metsäläisiä. Olette jo alkaneet pitää koristuksena -ihmishampaita. Seuraavan ikäpolven aikana lävistätte nenänne ja -korvanne ja ripustatte niihin luu- ja kuorihelyjä. Tiedän sen. -Ihmissuku on tuomittu vaipumaan yhä syvemmälle alkuperäisyyden yöhön -ennenkuin se alottaa verisen ponnistelunsa kohti sivistystä. Kun -lisäännymme ja tunnemme tilanpuutetta, alamme surmata toinen toisiamme. -Luulen, että te kiinnitätte silloin päänahkoja vyöhönne -- niinkuin -sinä, Edwin, siivoin pojanpojistani, nyt jo pidät tuota kurjaa -sianhäntää. Heitä se menemään, Edwin poikani, heitä se menemään." - -"Mitä tolkuttomuutta se vanha höperö taas vatvoo", huomautti -Ristihuuli, kun pojat olivat saaneet kaikki hampaat irrotetuiksi ja -koettivat jakaa ne tasapuolisesti. - -He olivat sangen vikkeliä ja jyrkkiä liikkeissään, ja heidän puheensa, -siinä heidän pohtiessaan parempien hampaiden jakoa, oli sekavaa -kinastelua. Heidän sanansa olivat yksitavuisia ja lauseensa lyhyitä ja -muovailemattomia. Vaikka se tuntui alkeelliselta kieleltä, saattoi -siinä kuitenkin huomata kieliopillista rakennetta ja entisen ylemmän -sivistyksen taivutusmuotojen jäännöksiä. Isoisänkin puhe oli niin -turmeltunutta, että, jos se sellaisenaan esitettäisiin, lukija ei -ymmärtäisi siitä mitään. Täten hän kuitenkin puhui vain pojille. Kun -hän puheli yksikseen, hänen kielensä vähitellen puhdistui miltei -mallikelpoiseksi. Lauseet tulivat pitemmiksi, sointuvammiksi ja -sulavammiksi. Ne johtivat silloin mieleen luentojenpitäjän. - -"Kerro meille punaisesta kuolemasta, isoisä", pyysi Ristihuuli, kun -hammasjupakka oli saatu onnelliseen päätökseen. - -"Sarlakkakuolemasta", korjasi Edwin. - -"Mutta älä kiusaa meitä tuolla hassulla puhetavallasi", jatkoi -Ristihuuli. "Puhu järkevästi, isoisä, niinkuin Santa Rosan-heimon -jäsenen tulee. Muut santarosalaiset eivät puhu niinkuin sinä." - - -II. - -Vanhus näytti olevan hyvillään, kun hän oli saanut kehotuksen kertoa. -Hän selvitteli kurkkuaan ja alkoi. - -"Pari-, kolmekymmentä vuotta sitten kertomustani kuultiin mielellään. -Mutta nykyään kellään ei ole mielenkiintoa --" - -"Kas siinä taas!" huudahti Ristihuuli kiivastuneena. "Lopeta tuo -loruileminen ja puhu järkevästi. Mitä on _mielenkiinto_? Sinä puhut -kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeita sanoja." - -"Anna hänen olla rauhassa", pyysi Edwin, "muuten hän suuttuu eikä kerro -laisinkaan, jätä hassunkuriset paikat väliin. Kyllä me ymmärrämme -ainakin hiukan siitä, mitä hän puhuu." - -"Antaa mennä", rohkaisi Hoo-Hoo, sillä vanhus alkoi taasen valitella, -että vanhoja ihmisiä ei enää kunnioitettu ja että kaikki, jotka olivat -joutuneet korkeasta sivistyksestä alkeellisiin oloihin, vajosivat -raakuudentilaan. - -Kertomus alkoi. - -"Maailmassa oli paljon ihmisiä siihen aikaan. San Franciscossa yksinään -oli neljämiljoonaa --" - -"Mikä se _miljoona_ on?" keskeytti Edwin. - -"Selitän sen sinulle, koska tiedän, ettet osaa laskea kymmentä -pitemmälle. Levitä kätesi. Niissä on yhteensä kymmenen sormea. Hyvä. -Nyt otan tämän hiekkajyväsen -- pidäpä sinä sitä, Hoo-Hoo." Hän pudotti -hiekkajyvän pojan kouraan ja jatkoi. "Nyt tuo hiekkajyvänen esittää -Edwinin kymmentä sormea. Lisään toisen jyväsen. Se vastaa taasen -kymmentä sormea. Jälleen lisään, jälleen lisään ja vieläkin lisään, -kunnes on jyväsiä yhtä monta kuin Edwinillä sormia. Se esittää lukua -_sata_. Pankaa sana mieleenne -- _sata_. Nyt panen Ristihuulen käteen -tämän kiven. Se esittää kymmentä hiekkamuruista eli kymmentä kymmentä -sormea eli sataa sormea. Panen käteesi kymmenen kiveä. Ne yhdessä -vastaavat _tuhatta_ sormea. Otan raakunkuoren, joka esittäköön kymmentä -kiveä eli sataa hiekkajyvästä eli tuhatta sormea...." - -Siten hän koetti saada heidät käsittämään lukuja. Vaivaloisesti se kävi -ja tarvittiin paljon toistamisia, ennenkuin pojilla oli edes -jonkinmoinen aavistus niistä. Kun yksiköt kasvoivat, oli pojilla -kummassakin kädessään erikokoisia kappaleita. Vieläkin suurempia määriä -edustavat esineet hän asetti lähellä olevalle ajopuulle. Oli vaikeata -keksiä sopivia edustajia; miljoonia esittivät luurangoista irrotetut -hampaat, ja ravunkuoret olivat tuhansia miljoonia. Tähän hän pysähtyi, -sillä pojat osottivat väsymyksen merkkejä. - -"San Franciscossa oli neljä miljoonaa -- neljä hammasta." - -Poikain katse liukui hampaista käsiin, kädestä toiseen, kivistä ja -hiekkäjyväsistä Edwinin sormiin. Sitten se liukui takaisin suurentuviin -määriin päin poikien yrittäessä käsittää niin suunnattomia lukuja. - -"Olihan siinä kansaa, isoisä", sai Edwin vihdoin virketyksi. - -"Kuin hiekkaa tällä rannalla, kuin hiekkaa, jos jokainen jyvänen -esittäisi miestä tahi naista tahi lasta. Niin, Edwin poikani, kaikki -nuo ihmiset elivät juuri tuolla, San Franciscossa. Silloin tällöin he -kaikki tulivat tälle rantamalle -- heitä oli enemmän kuin -hiekkajyväsiä. San Francisco oli komea kaupunki. Lahden toisella -puolella oli suuri seitsemän miljoonan kaupunki -- toisella puolella, -siellä, minne leiriydyimme viime vuonna. Point Richmondista aina San -Leandroon saakka ulottuvilla tasangoilla ja mäkimailla asui seitsemän -miljoonaa... se on seitsemän hammasta." - -Taaskin poikien katse kulki hampaista Edwinin sormiin ja takaisin. - -"Maailma oli täynnä ihmisiä. Vuoden 2010 väenlasku antoi tulokseksi -kahdeksantuhatta miljoonaa koko maailmassa -- kahdeksan ravunkuorta, -niin, kahdeksantuhatta miljoonaa. Se oli toista kuin nyt. Ihmiskunta -osasi paremmin hankkia ravintoa. Mitä enemmän oli ravintoa, sitä -runsaammin oli myös ihmisiä. Vuonna 1800 Euroopassa yksinään oli -sataseitsemänkymmentämiljoonaa. Kun oli kulunut sata vuotta -- siis -hiekkajyvänen, Hoo-Hoo -- vuonna 1900, oli Euroopassa viisisataa -miljoonaa -- viisi hiekkajyvää ja yksi hammas, Hoo-Hoo. Vuonna 2000 -Euroopassa oli tuhatviisisataa miljoonaa. Samoin oli kaikkialla -maailmassa. Kahdeksan ravunkuorta, niin, kahdeksantuhatta miljoonaa -ihmistä eli maanpallolla, kun sarlakkakuolema alkoi. Olin nuori mies -ruton puhjetessa -- kaksikymnentäseitsemän vuotta vanha. Asuin San -Franciscon lahden toisella puolella, Berkeley'ssa. Muistathan, Edwin, -nuo suuret kivirakennukset, kun tulimme Contra Costan kukkuloilta alas. -Niissä kivirakennuksissa asuin. Olin englannin kirjallisuuden -professori." - -Paljon oli hänen puheessaan sellaista, mikä kävi yli poikien -ymmärryksen, mutta he koettivat käsittää edes hämärästi tätä -kertomusta, menneisyydestä. - -"Mikä virka noilla kivirakennuksilla oli?" kysyi Ristihuuli. - -"Muistat, kun isäsi opetti sinua uimaan." Poika nyökkäsi. "No niin, -Californian yliopistossa -- se oli nimenä rakennuksilla -- me opetimme -nuoria miehiä ja naisia ajattelemaan, juuri niinkuin minä äsken opetin -kivien ja hiekkajyvästen avulla teitä ymmärtämään, paljonko ihmisiä -silloin oli. Oli sangen paljon opetettavaa. Nuoria miehiä ja naisia, -joita opetimme, me sanoimme ylioppilaiksi. Meillä oli suuria huoneita, -joissa opetus tapahtui. Minä puhuin heille, neljälle- tahi -viidellekymmenelle kerrallaan, juuri samoin kuin puhun nyt teille. -Kerroin heille kirjoista, joita olivat kirjottaneet ennen eläneet -miehet ja joita joskus olivat myös silloin parasta aikaa elävät miehet -kirjoittaneet --" - -"Etkö tehnyt muuta? -- vain puhuit ja puhuit?" kysyi Hoo-Hoo. "Kuka -metsästi sinulle lihaa ja kuka lypsi vuohet ja hankki kalaa?" - -"Luonnollinen kysymys, Hoo-Hoo, luonnollinen kysymys. Kuten olen -sanonut, ruoan hankkiminen oli silloin helppoa. Me olimme sangen -viisaita. Muutamat harvat hankkivat ruokaa kaikille. Toisilla oli -toisia töitä. Minä puhuin, kuten sanotte. Puhuin aina, ja palkkioksi -minulle annettiin ruokaa -- paljon ruokaa, hienoa ruokaa, ihanaa -ruokaa, ruokaa, jota en ole saanut maistaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen -ja jota en milloinkaan enää tulekaan saamaan. Olen toisinaan -ajatellut, että ylvään sivistyksemme ihmeellisin saavutus oli ruoka -- -sen käsittämätön runsaus, sen rajaton vaihtelevaisuus, sen kuvaamaton -herkullisuus. Oi, lastenilapset, elämä oli todella elämää silloin, kun -meillä oli niin ihmeellistä syötävää." - -Pojat eivät jaksaneet käsittää eivätkä kuunnelleet, pitäen näitä sanoja -ja ajatuksia vain vanhuksen eksymisenä kertomuksen juonesta. -"Ruoanhankkijoita sanoimme kansalaisiksi. Tämä oli pilaa. Me, -hallitsevat luokat, omistimme kaiken maan, kaikki koneet, kaikki. Nämä -ruoanhankkijat olivat meidän orjiamme. Otimme itsellemme melkein kaiken -sen ruoan, jonka he valmistivat, mutta jätimme heille sen verran, että -he saattoivat syödä ja tehdä työtä ja hankkia lisää ruokaa --." - -"Minä olisin mennyt metsään hankkimaan itse ruokaa", lausui Ristihuuli -uhkaavana, "ja olisin surmannut jokaisen, joka olisi yrittänyt ryöstää -sen minulta." - -Vanhus nauroi. - -"Enkö sanonut, että me hallitsevat luokat omistimme kaiken maan, kaikki -metsät ja kaiken muun? Jos joku ruoanhankkija ei tahtonut hankkia -meille ruokaa, me rankaisimme häntä ja pakotimme hänet kuolemaan -nälkään. Sangen harvat niin tekivätkään. He hankkivat mieluummin ruokaa -meille, valmistivat vaatteemme ja tuhansin -- raakunkuori, Hoo-Hoo -- -tuhansin tavoin tyydyttivät tarpeemme ja ilahduttivat meitä. Minä olin -tuona aikana professori Smith -- professori James Howard Smith. -Luentoni olivat sangen populäärisiä -- se on: sangen useat nuoret -miehet ja naiset mielellään kuuntelivat minun puheitani, jotka -käsittelivät toisten kirjoittamia kirjoja. - -"Olin sangen onnellinen ja minulla oli ihanaa syötävää. Käteni olivat -pehmeät, sillä en tehnyt työtä niillä, ihoni oli kauttaaltaan puhdas, -ja päälläni oli mitä hienoimmat vaatteet --" Vanhus katsahti rääsyisiin -nahkoihinsa halveksivasti. "Emme silloin käyttäneet tällaisia. -Orjillakin oli paremmat. Myös olimme sangen puhtaita. Pesimme kasvomme -ja kätemme useasti joka päivä. Te, pojat, ette milloinkaan pese -itseänne, ellette putoa veteen tahi mene uimaan." - -"Etkä sinäkään, isoisä", puolusteli Hoo-Hoo. - -"Niinpä niin, olen likainen vanha mies. Mutta ajat ovat muuttuneet. -Nykyään ei kukaan peseydy, eikä ole mitään mukavuuksiakaan, On kulunut -kuusikymmentä vuotta siitä, kun olen nähnyt viimeisen saippuanpalan. Te -ette tiedä, mitä saippua on, enkä kerrokaan teille siitä, sillä kerron -sarlakkakuolemasta. Te tiedätte, mitä kipu on. Me sanoimme sitä -taudiksi. Sangen usean taudin aiheuttavat taudinidut, kuten sanoimme. -Pankaa tuo sana muistiinne -- taudinitu. Taudinitu on sangen pieni. Se -on melkein kuin puutäi, joita näkee keväällä koirissa, kun ne ovat -juosseet metsissä. Mutta taudinitu on hyvin pieni. Se on niin pieni, -ettei sitä voi nähdä --." - -Hoo-Hoo alkoi nauraa. - -"Olet sinä lystikäs, isoisä, kun kerrot semmoisesta, jota ei voi nähdä. -Ellet voi nähdä sitä, mistä tiedät, että se on olemassa? Sen haluaisin -tietää. Miten voit tietää jostakin, jota et näe?" - -"Hyvä kysymys, oikein hyvä kysymys, Hoo-Hoo. Mutta me näimme kuitenkin --- ainakin muutamia. Meillä oli mikroskooppeja ja ultramikroskooppeja. -Me asetimme ne silmiemme eteen ja katselimme niiden lävitse. Silloin -näimme esineet suurempina kuin ne todellisuudessa olivat ja näimme -sellaistakin, jota emme nähneet ollenkaan ilman mikroskooppia. Parhaat -ultramikroskooppimme tekivät taudiniduista neljäkymmentätuhatta kertaa -suurempia. Raakunkuori on tuhat sormea. Kerätkää neljäkymmentä -raakunkuorta. Niin monta kertaa suurempina näimme taudinidut -katsoessamme niitä mikroskoopilla. Sitten meillä oli toinen keino, -jota sanoimme eläviksikuviksi. Sen avulla saatoimme tehdä -neljäkymmentätuhat-kertaisen taudinidun vielä monia tuhansia kertoja -suuremmaksi. Siten me näimme näitä olioita, joita paljaat silmämme -eivät erottaneet. Ota hiekkamurunen. Riko se kymmeneksi kappaleeksi. -Ota yksi niistä ja riko jälleen se kymmeneen osaan. Riko yksi näistä -palasista kymmeneen osaan, taasen yksi niistä samoin, ne taas -kymmeneen, jälleen kymmeneen, tee niin koko päivän, ja illalla auringon -laskiessa sinulla kenties on hitunen, joka on yhtä suuri kuin yksi -taudinitu." - -Poikien epäuskoisuus kasvoi ilmeiseksi. Ristihuuli ilkkui pilkallisesti -ja Hoo-Hoo tirskui, kunnes Edwin nykäisi heitä olemaan hiljaa. - -"Puutäi imee verta koirista, mutta taudinitu voi pienuutensa vuoksi -mennä suoraan vereen, jossa se lisääntyy nopeasti. Ihmisen veressä -saattoi ruton päivinä olla tuhannenmiljoonaa -- ravunkuori -- -tuhannenmiljoonaa taudinitua. Me sanoimme niitä mikro-organismeiksi. -Kun niitä oli miljoonittain tahi tuhansinmiljoonin ihmisen veressä, hän -oli sairas. Ne aiheuttivat taudit. Niitä oli monia eri lajeja -- -useampia lajeja kuin hiekkajyväsiä tällä rannalla. Me tunsimme vain -muutamia niistä. Mikro-organismien maailma oli näkymätön maailma, josta -tiesimme sangen vähän. Jotain kuitenkin tiesimme. Oli _bacillus -anthracis, micrococcus, bacterium termo_; oli _bacterium lactis_, joka -vielä tänäänkin saattaa vuohenmaidon happamaksi, Ristihuuli; oli -lukematon joukko _schizomycetes_-eliöitä. Oli paljon muita..." - -Vanhus innostui pitämään esitelmää taudiniduista ja niitten luonteesta -käyttäen niin suunnattoman pitkiä ja merkityksettömiä sanoja ja -lauseita, että pojat naurahtelivat toisilleen ja katselivat autiolle -valtamerelle unohtaen isoisän jaarituksen. - -"Mutta sarlakkakuolema, isoisä", ehdotti Edwin lopuksi. - -Isoisä kokosi muistiaan ja irrottautui kuvitteluistaan, että hän oli -pitämässä luentoa toisenlaiselle kuulijakunnalle kuusikymmentä vuotta -sitten taudinitujen ja tautien uusimmasta teoriasta. - -"Niin, niin, Edwin; olin vähällä unohtaa. Toisinaan entispäivien -muistot valtaavat mieleni niin voimakkaasti, että unohdan olevani -likainen vanha mies, joka vaellan metsäläistyneitten lastenlapsieni, -vuohipaimenten, kanssa koskemattomissa erämetsissä. Ihmistyö oli -vain tomua ja tuhkaa; tomua ja tuhkaa oli valtava, mainehikas -sivistyksemmekin. Olen isoisä, väsynyt vanha mies. Kuulun Santa Rosan -heimoon. Vaimoni kuului siihen heimoon. Poikani ja tyttäreni liittyivät -naimiskaupoilla autonkuljettajain, Sacramenton ja Palo-Alton heimoihin. -Sinä, Ristihuuli, olet autonkuljettaja. Edwin on Sacramentoheimon jäsen -ja Hoo-Hoo Palo-Alton. Palo-Alton heimo on saanut nimensä siitä, että -se asustaa lähellä samannimistä kaupunkia. Siellä oli suuri opinahjo. -Sen nimi oli Stanford-yliopisto. Muistan selvästi, aivan selvästi. -Niin, minun piti kertoa sarlakkakuolemasta. Mihin jäinkään?" - -"Kerroit taudiniduista, joita ei voi nähdä, mutta jotka tekevät ihmiset -sairaiksi", auttoi Edwin. - -"Siihenhän pääsin. Kun joku henkilö sai taudinituja vereensä, hän ei -sitä huomannut niin kauan kuin niitä oli vähän. Mutta jokainen itu -jakautui kahdeksi uudeksi iduksi. Kun ne täten alati jakautuivat, oli -niitä pian monta miljoonaa. Silloin henkilö oli sairas. Hänessä oli -tauti, jolle annettiin nimi sen itujen mukaan. Se saattoi olla -tuhkarokkoa, se saattoi olla influenssa tahi keltakuumetta; tauteja oli -tuhansittain. - -"Taudinidut olivat omituisia. Aina ilmestyi uusia, ennen tuntemattomia. -Kauan, kauan, hyvin kauan sitten, jolloin oli vähän ihmisiä, oli vähän -tautejakin. Mutta ihmiset lisääntyivät ja elivät yhdessä suurissa -kaupungeissa ja yhteiskunnissa. Silloin ilmestyi uusia taudinituja, -uusia tauteja, jotka aikojen kuluessa surmasivat miljoonia ja -tuhansiamiljoonia ihmisiä. Mitä tiheämmässä ihmiset asuivat, sitä -hirvittävämpiä tauteja esiintyi. Kauan ennen minun aikojani, -keskiajalla, raivosi musta surma, joka kulki yli Euroopan useita -kertoja. Oli tuberkuloosi, joka levisi kaikkiin tiheästi asuttuihin -paikkoihin. Sata vuotta ennen syntymääni tuli paiserutto. Afrikassa oli -unitauti. Bakteriologit taistelivat näitä vastaan ja hävittivät niitä, -juuri niinkuin te ajatte sudet pois vuohien läheisyydestä tahi -surmaatte moskiittoja, jotka laskeutuvat ihonne pinnalle. -Bakterioloogit --" - -"Mutta mikä se on, isoisä?" keskeytti Edwin. - -"Sinä, Edwin, olet vuohipaimen. Sinun tehtävänäsi on vartioida vuohia. -Tiedät yhtä ja toista vuohista. Bakterioloogit vartioivat taudinituja. -Se oli heidän tehtävänsä, ja he tiesivät paljon niistä. Niin, kuten -sanoin, bakterioloogit taistelivat ituja vastaan ja hävittivät niitä, -toisinaan. Oli olemassa pitaali, kauhea tauti. Sata vuotta ennen -syntymääni saivat bakterioloogit selville pitaalin aiheuttajan. He -tunsivat sen täydellisesti. He piirsivät kuvia siitä. Olen nähnyt -tuollaisia kuvia. Mutta kuitenkaan he eivät voineet hävittää sitä. -Vuonna 1984 ilmestyi pantoblast-rutto eräässä maassa, jonka nimi oli -Brasilia. Se nieli miljoonia uhreja. Mutta bakterioloogit keksivät sen -idun ja saattoivat hävittää sen, joten pantoblast ei voinut jatkaa -tuhojaan. Heillä oli seerumia, jota he ruiskuttivat ihmisten -ruumiiseen. Se tappoi pantoblastidut tappamatta ihmistä. Vuonna 1910 -raivosivat pellagra ja koukkumato. Bakterioloogit hävittivät ne -helposti. Mutta vuonna 1947 ilmestyi uusi tauti, jota ei ennen -milloinkaan oltu nähty. Sen uhreiksi joutuivat vain kymmenen kuukauden -vanhat tahi siitä nuoremmat lapset. Tauti teki heistä aivan kyvyttömiä: -he eivät voineet liikuttaa jalkojaan eivätkä käsiään, eivät voineet -syödä eikä tehdä mitään muutakaan. Kului yksitoista vuotta, ennenkuin -bakterioloogit keksivät keinon hävittää tuon omituisen taudin ja -pelastaa lapset. - -"Huolimatta kaikista näistä taudeista, ennen tunnetuista ja uusista, -maailmassa oli ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Se johtui helposta -ravinnonsaannista. Mitä helpommaksi kävi hankkia ravintoa, sitä enemmän -oli ihmisiä; mitä enemmän oli ihmisiä, sitä tiheämmässä he asuivat; -mitä tiheämmässä he asuivat, sitä enemmän ilmestyi uusia tauteja. Oli -varottavia ääniä. Jo niin aikaisin kuin vuonna 1929 Soldervetzsky -selitti bakterioloogipiireissä, ettei ihmiskunta ollut turvassa -muutamilta uusilta taudeilta, jotka olivat tuhansia kertoja tuhoisampia -kuin mitkään ennen tunnetut ja saattaisivat surmata miljoonia ja -tuhansia miljoonia ihmisiä. Te huomaatte että mikro-organismien maailma -pysyi hämärän peitossa loppuun saakka. Tiedettiin että sellainen -maailma oli olemassa. Sieltä vähän väliä lähti uusia ituarmeijoita -surmaamaan ihmisiä. Muuta ei tiedetty. Tuossa mikro-organismien -maailmassa saattoi olla erilaisia taudinituja yhtä paljon kuin -hiekkajyväsiä tällä rannalla. Siinä samassa maailmassa oli alati uusia -ituja. Kenties sieltä on elämän alku etsittävissä -- tuosta -ihmeellisestä rehevyydestä ja runsaudesta päättäen, josta Soldervetzsky -ja useat muut jo ennen häntä olivat huomauttaneet..." - -Kun vanhus oli päässyt tähän, nousi Ristihuuli seisaalleen kasvoillaan -syvän halveksimisen ilme. - -"Isoisä", julisti hän, "Sinä väsytit minut tuolla tolkuttomuudellasi. -Mikset kerro punaisesta kuolemasta? Ellet kerro, sano se sitten, että -tiedämme lähteä takaisin leirille." - -Vanha mies katsoi häneen ja alkoi itkeä hiljaa. Iäkkyyden -heikot kyyneleet putoilivat hänen poskilleen, ja hänen -kahdeksankymmenenseitsemän ikävuotensa aiheuttama väsymys kuvastui -hänen surun murtamista kasvoistaan. - -"Istuudu takaisin", tyynnytteli Edwin. "Isoisä juuri alkaa kertoa -sarlakkakuolemasta, eikö niin? Kohta hän alkaa. Istuudu, Ristihuuli. -Jatka, isoisä." - - -III. - -Vanhus pyyhki kyyneleensä tahraisiin rystysiinsä ja alkoi uudestaan -kertoa heikolla, värisevällä äänellään, joka tuli varmemmaksi ja -voimakkaammaksi, kun hän pääsi kertomuksensa vauhtiin. - -"Rutto puhkesi vuonna 2013. Olin kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha ja -muistan hyvin. Langattoman sähkölennättimen avulla --" - -Ristihuuli ilmaisi äänekkäästi suuttumuksensa, ja isoisä ryhtyi -sovitteluihin. - -"Me puhuimme silloin kautta ilmojen tuhansien mailien päähän. Saimme -sanoman, että New Yorkissa oli esiintynyt outo tauti. Tuossa Amerikan -ylväimmässä kaupungissa eli silloin seitsemäntoistamiljoonaa ihmistä. -Sanoma ei herättänyt huolestusta. Sehän oli pikkuseikka. Oli ollut vain -muutamia tapauksia. Mutta taudin uhrit olivat kuolleet kovin pian. -Ensimäinen oire oli se, että kasvot ja koko ruumis kävivät punaisiksi. -Vuorokauden kuluttua Chicagosta ilmoitettiin tautia tavatun sielläkin. -Samana päivänä levisi tieto, että Lontoossa, joka oli Chicagon jälkeen -maailman suurin kaupunki, oli taisteltu salaa ruttoa vastaan jo kahden -viikon aikana. Kaikki uutiset ja sähkösanomat oli sensuroitu -- se on: -ei annettu muuanne levitä tietoa, että Lontoo oli ruton saastuttama. - -"Tilanne näytti vakavalta, mutta me Californiassa, kuten muuallakin, -olimme levollisia. Olimme varmoja, että bakterioloogit löytäisivät -keinon tuhota tämän uuden taudin aiheuttajan, kuten ennenkin oli -tapahtunut. Mutta pelkoa herätti se tavaton nopeus, jolla tauti -kehittyi ja surmasi ihmisiä, ja se, että jokainen, johon se ilmestyi, -oli ehdottomasti kuoleman oma. Ei kukaan parantunut siitä. Oli ollut -olemassa vanha aasialainen kolera, joka oli niin nopea, että saattoi -olla päivällispöydässä illalla jonkun aivan terveen miehen kanssa ja -seuraavana aamuna aikaisin nähdä hänet ruumisvaunuissa kadulla. Mutta -tämä uusi rutto oli nopeampi sitäkin -- paljon nopeampi. Sen -ensimäisten oireiden ilmaantumisesta kului uhrin kuolemaan vain yksi -tunti. Joskus kului useampia tunteja, mutta useat kuolivat jo kymmenen -tahi viidentoista minuutin kuluttua. - -"Sydän alkoi sykkiä kiivaasti, ja ruumiinlämpö kohosi. Sitten -ruumiinväri muuttui silmänräpäyksessä sarlakanpunaiseksi kuin -kulovalkean vaikutuksesta. Useimmat uhrit eivät lainkaan huomanneet -sydämen sykinnän ja ruumiinlämmön lisääntymistä, vasta kun heidän -ihonsa väri muuttui, tiesivät he olevansa tuomittuja. Tavallisesti sen -yhteydessä oli kouristuskohtauksia, mutta ne eivät kestäneet kauan -eivätkä olleet kovia. Jos uhri kesti ne, tuli hän aivan levolliseksi ja -tunsi vain, miten hänen jäsenensä alkoivat nopeasti turtua. Se alkoi -jaloista, ensin jalkapohjat, sitten sääret, reidet ja yhä ylöspäin, -kunnes turtumus oli saavuttanut sydämen, jolloin hän kuoli. He eivät -hourineet eivätkä nukkuneet, vaan pysyivät levollisina ja selvinä, -kunnes sydän kangistui ja pysähtyi. Toinen kummallinen seikka oli -se tavaton nopeus, jolla kuolleitten ruumiit hajaantuivat -perusaineisiinsa. Tuskin oli uhri kuollut, kun jo ruumis näytti -murentuvan kappaleiksi, kohoavan pölynä ilmaan ja häipyvän pois ihan -silmien edestä. Tämä oli yhtenä syynä ruton tavattomaan leviämiseen. -Ruumiissa olleet tuhannetmiljoonat idut pääsivät näet vapaiksi -hetkessä. - -"Sen vuoksi bakterioloogeilla ei ollut onnea taistellessaan tätä tautia -vastaan. He saivat surmansa laboratorioissaan tutkiessaan -sarlakkakuoleman aiheuttajaa. He olivat sankareita. Kaatuneitten -tilalle astui alati uusia. Lontoossa onnistuttiin eristämään rutto. -Sähkölennätin tiedotti uutisen kaikkialle. Trask oli sen miehen nimi, -jolle se onnistui, mutta kolmenkymmenen tunnin kuluttua hän oli -kuollut. Silloin ryhdyttiin kaikissa laboratorioissa toden perään -etsimään jotakin vastamyrkkyä, joka tappaisi rutonidut. Kaikki lääkkeet -olivat turhia. Nähkääs, koko asian ydin oli löytää lääke tahi seerumi, -joka tappaisi ruumiissa olevat taudinidut vahingoittamatta itse -ruumista.... He koettivat surmata sitä toisien tautien iduilla, joita -he istuttivat potilaan vereen. Nämä idut saattoivat näet olla ruton -itujen vihollisia --" - -"Sinä et näe näitä ituolentoja, isoisä", intti Ristihuuli, "mutta -kuitenkin lörpöttelet yhä niistä, ikäänkuin ne todellakin olisivat -jotakin, vaikka ne eivät ole yhtään mitään. Mitä ei näe, sitä ei ole -olemassa, se on varma. Taisteltiin olemattomia olentoja vastaan -olemattomilla olennoilla! Silloin he mahtoivat olla narreja. Sen takia -he heittivät henkensä. En tosiaankaan aio kuunnella tuollaista pötyä, -sen sanon." - -Isoisä oli valmis itkemään, mutta Edwin kiivastui ja alkoi puolustaa -vanhusta. - -"Kuuleppas, Ristihuuli, uskot sinäkin, että on olemassa paljon -sellaista, mitä et ole nähnyt." - -Ristihuuli pudisti päätään. - -"Uskot, että kuolleet harhailevat. Et ole milloinkaan sitä nähnyt." - -"Olenpahan viime talvena, kun olin isän kanssa metsästämässä susia." - -"No, miksi aina syljet, kun menet poikki virtaavan veden", Edwin yhä -kiristi. - -"Jotta huono onni pysyisi etäällä", puolusteli Ristihuuli. - -"Uskot siis, että on olemassa huono onni?" - -"Varmasti." - -"Etkä ole milloinkaan nähnyt sitä", julisti Edwin riemuiten. "Olet yhtä -hupsu kuin isoisä ja hänen itunsa. Uskot sellaiseen, mitä et näe. -Jatka, isoisä." - -Kun Ristihuuli oli joutunut häviön puolelle tässä metafyysillisessä -väittelyssä, vaikeni hän ja isoisä jatkoi. Poikien keskinäinen -kinastelu keskeytti usein isoisän puheen, vaikka emme sitä merkitsekään -tähän pidentämään kertomustamme. Myös kuului heidän keskuudestaan -alituinen matala ääni, jolla he lausuivat selittelyjä ja arveluja -toisilleen yrittäessään seurata isoisää hänen outoon, kadonneeseen -maailmaansa. - -"Sarlakkakuolema puhkesi San Franciscossakin. Ensimäinen kuolemantapaus -sattui maanantaiaamuna. Torstain seuduissa ihmisiä kuoli San -Franciscossa ja Oaklandissa kuin kärpäsiä. Heitä kuoli kaikkialla -- -vuoteisiinsa, työnsä ääreen, kaduilla kävellessään. Tiistaina minä -näin ensimäisen tapauksen -- neiti Collbranin, erään luennoillani -kävijän, joka oli luentosalissa aivan silmäini edessä. Huomasin -puhuesssani, että hänen kasvonsa tulivat äkkiä sarlakanvärisiksi. -Keskeytin puheeni. Kaikki katsoivat häneen, sillä he tunsivat pelkoa ja -tiesivät, että rutto oli tullut. Nuoret naiset kirkaisivat ja juoksivat -ulos huoneesta. Nuoret miehetkin juoksivat ulos, kahta lukuunottamatta. -Neiti Collbranin kouristukset olivat aivan lieviä eivätkä kestäneet -kahtakaan minuuttia. Toinen nuorista miehistä toi hänelle lasin vettä. -Hän joi hiukkasen ja huudahti: - -"'Jalkani! Niissä ei ole tuntoa!' - -"Minuutin kuluttua hän virkkoi: 'Minulla ei ole jalkoja. En tunne, että -minulla olisi. Polvenikin ovat kylmät. Tuskin tunnen, että minulla on -polviakaan.' - -"Hän lepäsi lattialla päänalaisenaan pinkka muistikirjoja. Emme -kyenneet tekemään kerrassaan mitään hänen hyväkseen. Kylmyys ja -turtumus kohosivat ylöspäin sydäntä kohti ja kun se oli saavutettu, hän -oli kuollut. Kellon mukaan se kesti viisitoista minuuttia -- katsoin -ajan -- sitten hän oli kuollut. Hän oli ollut sangen kaunis, voimakas -ja terve nuori nainen. Kuitenkin kului vain viisitoista minuuttia ensi -oireista hänen kuolemaansa. Se osottaa, miten nopea sarlakkakuolema -oli. - -"Siitä huolimatta noina viitenätoista minuuttina, jotka olin hänen -kuolinvuoteensa ääressä, hälyytys oli levinnyt yli koko opiston. -Tuhatlukuiset oppilasjoukot olivat lähteneet luentosaleista ja -laboratorioista jättäen ne autioiksi. Kun menin antamaan tiedon -tapauksesta tiedekunnan dekaanukselle, näin yliopiston olevan autiona. -Kentältä vielä kiiruhti muutamia jälkeenjääneitä kotiinsa. Kaksi heistä -juoksi. - -"Löysin dekaanus Hoagin virkahuoneestaan yksinään. Hän oli sangen -harmaantuneen ja vanhan näköinen, kasvot täynnä ryppyjä, joita en ollut -huomannut ennen. Nähdessään minut hän nousi lähteäkseen pakoon ja -horjui etäisimpään huoneeseen läjäyttäen oven kiinni perässään ja -kiertäen sen lukkoon. Nähkääs, hän tiesi minun olleen tartunnalle -alttiina ja pelkäsi. Hän huusi oven takaa, että menisin pois. En -koskaan ole unohtava, mitä tunsin astuessani alas hiljaisia käytäviä ja -tuota autiota kenttää pitkin. Se ei ollut pelkoa. Olin ollut -tartunnalle alttiina. Tiesin sen ja pidin itseäni kuoleman omana. En -pelännyt, mutta mieleni valtasi kaamea masennuksen tunne. Kaikki oli -pysähtynyt. Se tuntui minusta maailman lopulta -- minun maailmani -lopulta. Olin syntynyt ja elänyt yliopiston piirissä. Se oli ennakolta -määrätty urani. Isäni oli ollut professorina siellä ennen minua ja -hänen isänsä ennen häntä. Tämä yliopisto oli jo puolentoista vuosisadan -aikana ollut herkeämättömässä toiminnassa kuni joku oivallinen kone. Ja -nyt yhdessä ainoassa hetkessä se oli pysähtynyt. Minusta tuntui kuin -pyhä tuli olisi sammunut kaikkein pyhimmän alttarilta. Olin -kauhuissani, sanomattomasti kauhuissani. - -"Kun saavuin asuntooni, taloudenhoitajatar kirkaisi ja pakeni. Kun -soitin sisäkköä, sain tietää hänenkin paenneen. Silloin ryhdyin -tutkimaan asioita lähemmin. Keittiössä näin keittäjättären olevan -lähtöhommissa. Hänkin kirkaisi ja pudotti kiireissään erään -tavaralaukuistaan juostessaan ulos ja sitten yli pihan yhäti kirkuen. -Voin vielä nytkin kuulla hänen kirkuvan. Me emme menetelleet siten, kun -joku tavallinen tauti ilmestyi. Olimme silloin aivan tyyniä ja käytimme -lääkäreitä ja hoitajia, jotka olivat perillä siitä, mitä oli tehtävä. -Asia oli nyt toinen. Rutto ilmestyi niin äkkiarvaamatta ja oli niin -nopea eikä milloinkaan jättänyt uhriaan elämään. Kun sarlakanväri -ilmaantui henkilön kasvoille, oli se varmana merkkinä kuolemasta. Ei -ainoankaan tiedetty toipuneen. - -"Olin yksin suuressa talossani. Kuten olen kertonut teille ennen, me -saatoimme puhella keskenämme pitkin lankoja, jotka kulkivat ilmassa. -Puhelimeni soi, ja sain tietää veljeni puhuvan minulle. Hän sanoi, -ettei hän tullut kotiin, koska hän pelkäsi, että rutto voisi tarttua -minusta. Hän ja kaksi sisartani olivat jääneet professori Baconin -luokse. Hän neuvoi minua pysymään kotona ja odottamaan, kunnes saisin -selville, olisinko joutunut ruton uhriksi vai enkö. - -"Suostuin siihen ja pysyin kotona. Ensi kerran elämässäni yritin -keittää. Rutto ei tullut minuun. Puhelimen avulla sain keskustella -kenen kanssa vain ja hankkia tietoja. Tulihan minulle myös -sanomalehtiä, jotka määräsin heitettäväksi oveni edustalle, josta -saatoin ottaa ne ja lukea uutiset. New York ja Chicago olivat -täydellisessä sekasorrossa. Samoin oli kaikkialla suurkaupungeissa -asianlaita. Kolmannes New Yorkin poliisikuntaa oli kuollut. -Poliisipäällikkö ja pormestari olivat niinikään kuolleet. Laki ja -järjestys olivat kokonaan kadonneet. Ruumiit olivat läjässä kaduilla -hautaamattomina. Junat ja muut kulkuneuvot, jotka olivat tuoneet -ravintoa ja elintarpeita tuohon suurkaupunkiin, olivat pysähtyneet. -Nälkäiset roskajoukot ryöstivät kauppoja ja varastohuoneita. Kaikkialla -näki murhia, ryöstöjä ja humalaisia. Ihmisiä oli jo paennut kaupungista -miljoonittain -- ensinnä rikkaat yksityisissä automobiileissaan ja -ilmalaivoissaan ja sitten suuret kansanjoukot jalkaisin kuljettaen -mukanaan ruton ituja ja ryöstäen nälissään maanviljelijät ja kylät ja -pikkukaupungit tyhjiksi. - -"Mies, joka lähetti tämän sanoman, sähkölennättimen hoitaja, oli -yksinään koneineen korkean rakennuksen katolla. Kaupunkiin jääneet -- -hän arvioi ne muutamiksi sadoiksi -- tuhansiksi -- olivat menettäneet -järkensä pelosta ja juovuttavista juomista, ja yltympäri raivosivat -suuret tulipalot. Tuo mies oli sankari -- nähtävästi hän oli joku -tuntematon sanomalehtimies. Yhteen vuorokauteen, sanoi hän, ei -ainoakaan atlantintakainen ilmalaiva ollut saapunut, eikä Englannista -enää lähetetty tietoja. Hän sähkötti kumminkin, että Berliinistä -- se -on Saksassa -- oli ilmoitettu Methnikoff-koulun bakterioloogin, -Hoffmeyerin, keksineen seerumin ruttoa vastaan. Se oli viimeinen -sanoma, jonka Amerikka tähän päivään saakka on saanut Euroopasta. Jos -Hoffmeyer keksikin seerumin, se oli liian myöhäistä, sillä muuten olisi -Euroopasta tullut löytömatkailijoita tänne luoksemme jo kauan sitten. -Voimme siis päättää, että Euroopan kävi samoin kuin Amerikankin ja että -parhaimmassa tapauksessa vain muutamat yksilöt säästyivät rutolta. - -"New Yorkista saapui sanomia vielä seuraavaan päivään saakka. Sitten -nekin loppuivat. Niiden lähettäjä oli joko kuollut ruttoon tahi -joutunut ympärillään raivoavien tulipalojen uhriksi. Se, mitä tapahtui -New Yorkissa, toistui kaikissa suurkaupungeissa, niinpä myös San -Franciscossa, Oaklandissa ja Berkeley'ssa. Torstaina oli kuolevia niin -paljon, ettei heidän ruumiitaan voitu korjata pois. Silloin alkoi -ryntäys maaseudulle. Kuvitelkaa, pojat, tiheämmissä joukoissa kuin -lohet nousevat Sacramento-jokeen, ihmiset riensivät pois kaupungeista, -miljoonin joukoin, yrittäessään epätoivoisesti välttää kaikkialla -uhkaavaa kuolemaa. He kuljettivat taudin mukanaan. Rikkaatkin, jotka -pakenivat ilmalaivoissaan turvaan vuorille ja erämaihin, levittivät -siten ruttoa. - -"Sadat ilmalaivat suuntasivat kulkunsa Havaijille, jossa rutto jo -raivosi, kun he sinne saapuivat tuomaan lisää siemeniä. Sähkösanomat -ilmoittivat meille tämän. Mutta ne loppuivat, kun kaikki järjestys -katosi San Franciscosta, eikä enää ollut ketään hoitamassa lennättimiä. -Se oli outoa ja huumaavaa. Yhteys muun maailman kanssa oli tyystin -lakannut. Tuntui kuin maailma oli pyyhkäisty pois. Kuuteenkymmeneen -vuoteen ei sitä ole enää ollut. Tiedän, että on olemassa paikkoja -sellaisia kuin New York, Eurooppa, Aasia ja Afrikka, mutta niistä ei -ole kuultu kuuteenkymmeneen vuoteen ainoatakaan sanaa. Sarlakkakuoleman -tulo hajotti maailman erillisiin osiin, auttamattomasti ja -täydellisesti. Kymmenen vuosituhannen sivistys ja järjestynyt -yhteiskunta raukesi kuin vaahto yhdessä silmänräpäyksessä. - -"Kerroin rikkaiden ilmalaivoista. He kuljettivat ruton mukanaan ja -kuolivat huolimatta siitä, minne he pakenivat. Ainoastaan yhden -eloonjääneen olen nähnyt -- Mungersonin. Sittemmin hän liittyi -santarosalaisiin ja nai vanhimman tyttäreni. Hän saapui heimon -asuinsijoille kahdeksan vuotta ruton jälkeen. Hän oli silloin -yhdeksäntoistavuotias, mutta sai odottaa vielä kaksitoista vuotta, -ennenkuin hän saattoi naida. Nähkääs, ei ollut naimattomia naisia, ja -monet santarosalaisten vanhimmista tyttäristä oli jo luvattu toisille. -Hänen oli pakko odottaa, kunnes Mary'ni oli täyttänyt kuusitoista -vuotta. Nilkku, jonka kuuma surmasi viime vuonna, oli hänen poikansa. - -"Mungerson oli yksitoista vuotta vanha ruton raivotessa. Hänen isänsä -oli rikas ja mahtava mies, yksi teollisuusmagnaateista. He pakenivat -omalla ilmalaivallaan, Kondoorilla, koko perhe, Brittiläisen Columbian -erämetsiin. Se on kaukana pohjoisessa. Matkalla sattui jokin -onnettomuus, ja heidän oli pakko laskeutua alas lähellä Shasta-vuorta. -Olette kuulleet tuosta vuoresta. Sekin on pohjoisessa, pitkän matkan -päässä. Rutto puhkesi heidän keskuudessaan, ja ainoastaan tämä poika -jäi eloon. Kahdeksan vuotta hän vaelteli yksinään autioiksi jääneissä -seuduissa ja etsi turhaan omaa rotuaan. Vihdoin tultuaan etelään hän -osui meidän, santarosalaisten, joukkoon. - -"Mutta kiirehdin liikaa. Kun San Franciscon lahden ympärillä olevista -kaupungeista alkoivat kansanjoukot vyöryä maaseudulle ja kun puhelin -vielä toimi, keskustelin veljeni kanssa. Sanoin hänelle, että oli -järjetöntä paeta kaupungista ja ettei minussa ollut ruton merkkejä -ja että meidän oli viisainta eristää itsemme ja sukulaisemme -johonkin turvalliseen paikkaan. Päätimme valita yliopiston -kemiantutkimusrakennuksen ja kerätä sinne ruokavaroja sekä tarpeen -vaatiessa asein estää vieraita tunkeutumasta turvapaikkaamme. Kun -kaikki tämä oli päätetty, veljeni pyysi minua pysymään kotona vielä -vähintäin vuorokauden, koska rutto saattaisi olla kehittymässä minussa. -Suostuin siihen, ja hän lupasi tulla seuraavana päivänä. Sitten -pohdimme yksityiskohtaisemmin kemiantutkimusrakennuksen varustamista -ruoalla ja puolustusvoimalla, kunnes puhelinyhteys katkesi. Se tapahtui -aivan keskellä keskusteluamme. Sinä iltana ei ollut enää sähkövaloa, ja -minä istuin yksinäni pimeässä huoneessani. Ei enää painettu -sanomalehtiä, joten en tietänyt, mitä tapahtui ulkona kaupungissa. -Kuulin kapinoivaa ääntä ja pistoolinlaukauksia ja ikkunasta näin -Oaklandin suunnalta tulipalojen loimun punaavan taivaanrantaa. Se oli -kauhun yö. En ummistanut silmiäni. Eräs mies -- miksi ja miten, en -tiedä -- surmattiin käytävälle taloni edessä. Kuulin itsetoimivan -pistoolin nopeasti toisiaan seuraavat pamahdukset, ja muutamia -minuutteja myöhemmin tuo haavottunut raukka ryömi ovelleni ja huusi -apua. Asestauduin kahdella pistoolilla ja menin katsomaan häntä. -Tulitikun valossa näin, että hän kuolisi samalla sekä haavoihinsa että -ruttoon. Pakenin sisälle, jolloin kuulin hänen vaikeroivan vielä -puolisen tuntia. - -"Aamulla veljeni tuli luokseni. Keräsin matkalaukkuun tärkeimmät -tavarani, jotka aioin ottaa mukaani, mutta kun näin hänen kasvonsa, -tiesin kohta, ettei hän seuraisi minua turvapaikkaamme. Rutto oli -saanut hänestä uuden uhrin. Hän aikoi puristaa kättäni, mutta minä -peräydyin kiireesti. - -"'Katso peiliin', käskin. - -"Hän katsoi ja huomatessaan kasvoillaan sarlakanvärin, joka yhä -tummeni, hän vaipui hervottomana vieressä olevalle tuolille. - -"'Oi Jumala!' hän huudahti. 'Olen saanut sen. Älä tule lähelle. Olen -kuoleman oma.' - -"Sitten tulivat kouristukset. Hänen kuolontuskansa kestivät kaksi -tuntia, ja hän oli selvä viimeiseen saakka. Hän valitti, miten kylmyys -ja tunnottomuus kohosi jaloista ylöspäin pohkeisiin, reisiin ja vihdoin -sydämeen, jolloin hän kuoli. Siten sarlakkakuolema otti uhrinsa. -Tartuin matkalaukkuuni ja pakenin. Kaduilla kohtasi minua kauhea näky. -Yhtämittaa kompastuin ruumiisiin. Toisissa oli vielä elonkipinä. Kun -vilkaisikin ympärilleen, näki, miten ihmisiä sortui kuolonmerkki -kasvoillaan. Berkeley'ssa oli useita taloja liekkien vallassa, Oakland -ja San Francisco olivat yhtenä tulimerenä. Savu täytti ilman, niin että -keskipäivälläkin vallitsi synkkä hämäryys, ja kun tuulenpuuska -pyyhkäisi sitä vähemmäksi, näkyi sen takaa taivaalta auringon -himmeänpunainen kehrä. Totisesti, pojat, se tuntui maailman lopun -päivältä. - -"Talleissa oli useita automobiileja osottaen, että varikoista olivat -bensiini ja konetarpeet lopussa. Muistan erikoisesti erään -automobiilin. Mies ja nainen lepäsivät kuolleina istuimella nojaten -taaksepäin, ja käytävällä sen vieressä oli kaksi naista ja lapsi, joka -suunnalta tarjoutui outoja, kamalia näkyjä. Ihmiset hiipivät ohitseni -äänettöminä ja salaperäisinä kuin aaveet -- kalpeat naiset kantoivat -lapsia käsivarsillaan, isät taluttivat poikiaan kädestä; toiset olivat -yksinäisiä, toiset kaksittain tahi suuremmissa ryhmissä -- kaikki -pakenivat kuoleman kaupungista. Toisilla oli muonaa, toisilla -huopapeitteitä ja arvoesineitä, mutta toisilla ei ollut mitään. - -"Jouduin lähelle erästä vihanneskauppaa -- paikkaa, josta sai ostaa -ruokaa. Sitä puolusti sen omistaja, mies, jonka hyvin tunsin -- -hiljainen, vakava, mutta tyhmä ja itsepäinen. Ovet ja ikkunat oli -särjetty, mutta siitä huolimatta hän oli suojassa pöytänsä takana -ammuskellen miesjoukkoa, joka käytävältä käsin yritti murtautua sisään. -Oviaukossa oli useita ruumiita -- arvatenkin sellaisten, jotka olivat -koettaneet ryöstää kauppaa aikaisemmin päivällä. Kun katselin tätä -näytelmää etäältä, näin erään rosvoista rikkovan vieressä olevan -myymälän, kenkäkaupan, ikkunan ja tahallaan sytyttävän tavarat tuleen. -En mennyt auttamaan vihanneskauppiasta. Sivistynyt yhteiskunta horjui -liitoksistaan, ja jokaisella oli tarpeeksi työtä itsensä hoitamisessa." - - -IV. - -"Kiiruhdin pois niin nopeasti kuin taisin erästä syrjäkatua pitkin, -jonka kulmauksessa näin uuden murhenäytelmän. Kaksi työläisluokkaan -kuuluvaa miestä oli parhaillaan ryöstämässä erästä miestä ja naista, -joilla oli kaksi lasta mukanaan. Tunsin miehen ulkonäöltä, vaikka minua -ei oltu milloinkaan esitetty hänelle. Hän oli runoilija, jonka säkeitä -olin aina ihaillut. Kuitenkaan en mennyt auttamaan häntä, sillä samassa -kuului laukaus, ja näin hänen vaipuvan maahan. Nainen huudahti -kauhusta, mutta toisen hirviön nyrkinisku kaatoi hänet. Huusin -uhkauksia, mutta lähdin juoksemaan pakoon, sillä he laukaisivat -pistoolinsa minua kohti. Juoksin kulmauksen taakse, mutta siellä sulki -tieni tulipalo, joka eteni minuun päin. Kadun kummallakin puolella -olivat rakennukset liekkien vallassa ja ilma oli täynnä savun katkua. -Tämän synkkyyden keskeltä kuului vaikeroiva naisen ääni. En mennyt -auttamaan häntä. Sydämeni kovettui raudaksi nähdessäni niin paljon -kamalaa ja kuullessani alati avunhuutoja. - -"Kääntyessäni takaisin olivat rosvot hävinneet. Runoilija ja hänen -vaimonsa viruivat kuolleina käytävällä. Se oli tärisyttävä näky. Lapset -olivat kadonneet, ties' minne. Nyt ymmärsin, miksi kaikki liikkuivat -niin salaperäisesti ja kasvot kalpeina. Järjestetyssä yhteiskunnassamme -olimme elättäneet laitakortteleissa ja työläiskasarmeissa -raakalaisjoukkoa ja nyt, kun meitä oli kohdannut onnettomuus, he -hyökkäsivät päällemme kuin pedot, joita he olivatkin, ja hävittivät -meidät. Mutta samassa he myös itsekin tuhoutuivat. He myrkyttivät -itsensä väkevillä juomilla ja tekivät tuhansia hirveitä tekoja, -riitelivät ja surmasivat toisiaan lyhytnäköisyydessään. Näin kuitenkin -toisenlaisiakin, parempia työläisiä, jotka olivat liittyneet yhteen ja -pakenivat kaupungista suurena joukkona, naiset ja lapset keskellä ja -vanhat ja sairaat paareilla. Rattaitten eteen valjastetut hevoset -vetivät heidän muonavarojaan. He olivat miellyttävänä vastakohtana -noille rosvoille. Kun he tulivat näkyviin ajelehtivien savupilvien -keskeltä, olivat he vähällä ampua minut. Tarkemmin nähtyään eräs -johtajista pyysi anteeksi ja selitti, että he ampuivat rosvot ja -kauppojen ryöstäjät vähääkään arvelematta ja että ainoa keino olla -turvassa näiltä oli liittyä yhteen suureksi joukoksi. Silloin näin -ensimäisen kerran tapauksen, joita pian näin tuhkatiheään. Erään miehen -kasvoille ilmestyi ruton pettämätön merkki. Hänen ympärillään olevat -vetäytyivät kauemmaksi, ja hän astui pois joukosta ilman -vastaväitteitä. Eräs naisista, hänen vaimonsa nähtävästi, koetti -seurata häntä. Hän talutti pientä poikaansa kädestä. Mutta mies käski -ankaralla äänellä vaimoaan pysymään muitten mukana joukossa. Joukkoon -kuuluvat tarttuivat naiseen ja veivät hänet mukaansa. Näin tämän ja -lisäksi näin miehen, sarlakanvärinen merkki kasvoillaan, astuvan kadun -toiselle puolelle erään oviaukon eteen. Kuulin pistoolin laukauksen ja -näin hänen vaipuvan elottomana maahan. - -"Kun olin saanut vielä kaksi kertaa muuttaa tietäni tulipalojen -takia, onnistui minun vihdoin päästä yliopistolle. Kentän reunalla -kohtasin yliopiston opettajia, työtovereitani, jotka kulkivat -kemiantutkimusrakennusta kohti. He olivat kaikki perheellisiä miehiä. -Heillä oli mukanaan vaimonsa ja lapsensa sekä palvelijattaret. -Professori Badminton tervehti minua. Minun oli vaikea tuntea häntä, -sillä jossakin tulipalossa oli hänen partansa kärventynyt pois. Hänellä -oli päänsä ympärillä verinen side ja hänen vaatteensa olivat tahraiset. -Hän kertoi joutuneensa rosvojen hyökkäyksen alaiseksi. Hänen veljensä -oli saanut surmansa edellisenä yönä asuntoaan puolustaessansa. - -"Kulkiessamme yli kentän hän yhtäkkiä osotti sormellaan rouva -Swintonin kasvoja. Ne oli merkityt ruton leimalla. Toiset naiset -kirkaisivat kauhusta ja pakenivat hänen luotaan. Palvelijatar hoiti -hänen kahta lastaan, jotka myös juoksivat kauemmaksi. Mutta tohtori -Swinton, hänen miehensä, jäi hänen luokseen. - -"'Mene toisten mukana, Smith', hän sanoi minulle. 'Pidä huolta -lapsista. Minä pysyn vaimoni luona. Tiedän, että hän on kuoleman oma, -mutta en saata jättää häntä yksin. Jos säästyn, tulen myöhemmin -kemiantutkimusrakennukseen. Pitäkää varalla ja päästäkää sisään!' - -"Hän jäi. Näin hänen kumartuvan vaimonsa ylitse lieventääkseen hänen -kuolinhetkiään. Minä juoksin saavuttaakseni muun joukon. Me olimme -viimeiset, jotka otettiin kemiantutkimusrakennukseen. Sen jälkeen -suojelimme eristettyä asemaamme kivääreillä. Olimme suunnitelleet -rakennuksesta turvapaikkaa kuudellekymmenelle hengelle. Kuitenkin -jokainen, joka alunpitäen oli laskettu sinne tulevan, oli tuonut -mukanaan sukulaisia ja ystäviä, useinkin kokonaisia perheitä, joten -meitä oli siellä nyt yli neljänsadan. Mutta kemiantutkimusrakennus oli -laaja ja kun se oli yksinään, ei ollut vaaraa, että ympärillämme -raivoavat tulipalot ulottuisivat siihen. - -"Meillä oli tarpeeksi muonaa, jota erityinen ravintokomitea ryhtyi -hoitamaan. Sen huolena oli jakaa annokset kullekin perheelle ja -ruokakunnalle. Pian nimitettiin joukko muitakin komiteoita, joten -olomme kävi hyvin säännöstellyksi. Minä kuuluin puolustuskomiteaan, -vaikka ensimäisen päivän saimme olla rauhassa rosvoilta. Etäämmällä -niitä kuitenkin näkyi; heidän sytyttämistään tulista päättäen he -valtasivat kentän etäisemmän reunan. He olivat humalassa, ja usein -kuulimme heidän lauleskelevan säädyttömiä lauluja tahi hoilaavan -järjettömästi. Kun maailma sortui heidän ympärillään ja ilma oli täynnä -tulipalojen katkua, nämä eläimelliset olennot päästivät valloilleen -raakuutensa, tappelivat, joivat ja kuolivat. Mutta mitä sillä oli -väliä? Jokainen kumminkin kuoli, niin hyvät kuin pahatkin, kelpo -kansalaiset ja tyhjäntoimittajat, ne, jotka rakastivat elämää, ja ne, -jotka sitä halveksivat. He katosivat. Kaikki katosi. - -"Kun oli kulunut vuorokausi, eikä ruttoa ollut ilmennyt, me -onnittelimme toisiamme ja aloimme kaivaa kaivoa. Olette nähneet nuo -suuret rautaputket, jotka silloin kuljettivat vettä kaikille -kaupunkilaisille... Pelkäsimme, että tulipalojen kuumuus räjähdyttäisi -ne ja että säiliöt juoksisivat tyhjiin. Sen vuoksi irrotimme -sementtikerroksen kemiantutkimusrakennuksen keskuspihasta ja kaivoimme -kuopan. Mukanamme oli useita nuoria miehiä, ylioppilaita, jotka tekivät -työtä kaivon kaivamisessa yötä päivää. Aavistuksemme toteutui. Kolme -tuntia ennenkuin saavutimme vesisuonen, putket kuivuivat. - -"Kului jälleen vuorokausi, eikä vieläkään ollut rutto ilmestynyt. -Luulimme pelastuneemme. Mutta emme ymmärtäneet sitä, minkä minä -jälkeenpäin päättelin olevan asian laidan, nimittäin, että ruton -kehittyminen uhrinsa ruumiissa vaati useita päiviä. Mutta kun sen -merkki kerran oli ilmestynyt, korjasi se saaliinsa sellaisella -nopeudella, että me luulimme ruton kehittymisen olevan yhtä nopean. -Niinpä kun oli kulunut kaksi vuorokautta ilman sen merkkejä, me -tunsimme ylpeyttä siitä, ettemme olleet saaneet tartuntaa. Mutta kolmas -päivä särki harhakuvitelmamme. En voi milloinkaan unohtaa sen edellistä -yötä. Vartiopalvelusvelvollisuuteni oli kahdeksasta kahteentoista. -Rakennuksen katolta saatoin tarkastaa, miten ihmiskunnan työn tulos -hävisi. Lähellä raivosivat niin kauheat tulipalot, että ne valaisivat -yön päiväksi. Niitten punaisessa hohteessa olisin voinut lukea -hienointakin kirjotusta. Liekit valtasivat syleilyynsä koko maailman. -San Franciscossa näytti olevan kahdessakymmenessä eri paikassa tulta ja -savua suitsuavia tulivuoria. Oakland, San Leandro, Haywards -- kaikki -paloivat; samoin oli laita pohjoisessa aina Point Richmondiin saakka. -Tämä näky loihti mieleeni omituisen kauhuntunnelman. Sivistynyt -yhteiskunta katosi tulimereen ja kuolonenkelin henkäykseen. Kymmenen -aikaan sinä iltana räjähtivät Point Pinole'issa sijaitsevat -ruutivarastot perätysten. Vahva rakennuksemme tärisi kuin -maanjäristyksessä ja joka ainoa lasiruutu särkyi. Silloin lähdin -vartiopaikaltani alas pitkiin käytäviin tyynnyttääkseni hätääntyneitä -naisia ja kertoakseni, mitä oli tapahtunut. - -"Tuntia myöhemmin, seisoessani pohjakerroksessa ikkunan ääressä, kuulin -rosvojen leiristä helvetillistä melua, kirkumista, huutoja ja useita -pistoolinlaukauksia. Jälkeenpäin arvasimme, että taistelun oli -aiheuttanut terveitten yritys karkottaa ruton uhrit. Olkoon asia miten -oli, mutta joukko ruttoon sairastuneita rosvoja juoksi yli kentän kohti -rakennustamme. Me varotimme heitä, mutta he kirosivat ja ampuivat -yhteislaukauksen. Professori Merryweather, joka seisoi erään ikkunan -ääressä, sai kuulan silmiensä väliin ja kuoli paikalla. Me ammuimme -vastaan, ja kaikki pakenivat lukuunottamatta kolmea. Yksi heistä oli -nainen. He olivat ruton omia ja tietoisuus siitä teki heidät -häikäilemättömiksi. Kuin paholaiset, taivaan loistaessa punaisena ja -saattaessa heidän kasvonsa hehkumaan, he kirosivat ja ammuskelivat -meitä. Erään heistä ammuin omin käsin. Sen jälkeen toinen miehistä ja -nainen asettuivat ikkunaimme alle, yhä kiroten meitä. Meidän oli pakko -olla heidän kuolemansa todistajina, kun rutto vihdoin vaimensi heidät. - -"Tilanteemme oli uhkaava. Ruutivarastojen räjähdys oli rikkonut -kemiantutkimusrakennuksesta ikkunat, joten ruumiista saattoi vapaasti -levitä taudinituja keskuuteemme. Terveyskomitea kutsuttiin tehtäväänsä -ja se suoritti sen uhrautuvasti. Vaadittiin, että kaksi miestä lähtisi -ulos korjaamaan ruumiit etäämmälle. Tämä merkitsi todennäköisesti -heidän oman henkensä menetystä, sillä suoritettuaan velvollisuutensa -heidän ei ollut lupa palata turvapaikkaan. Eräs professoreista, joka -oli poikamies, sekä eräs ylioppilaista tarjoutuivat vapaaehtoisiksi. He -jättivät hyvästi ja läksivät. He olivat sankareita. He uhrasivat oman -henkensä, jotta toiset voisivat elää. Suoritettuaan tehtävänsä he -pysähtyivät ja katsoivat meihin surullisesti. Sitten he huiskuttivat -käsiään jäähyväisiksi ja astuivat hitaasti yli kentän palavaa kaupunkia -kohti. - -"Kuitenkin kaikki varovaisuus oli hyödytöntä. Päivän valjetessa -näimme ensimäisen uhrin keskuudessamme -- professori Stoutin perheen -nuori lastenhoitajatar sai sen ensiksi. Ei ollut aika antautua -heikkohermoisuuden ja tunteellisuuden valtaan. Koska hän saattaisi olla -ainoa, joka oli saanut ruton, me ajoimme hänet pois rakennuksesta ja -käskimme hänen mennä. Hän horjui hitaasti yli kentän väännellen käsiään -ja itkien surkeasti. Olimme petoja, mutta mitä muutakaan olisimme -voineet tehdä. Meidän joukkomme käsitti neljäsataa henkeä; sen hyväksi -tuli yksilöiden uhrautua. - -"Erääseen laboratorioon oli sijoittautunut kolme perhettä, ja samana -päivänä iltapuoleen saimme tietää, että heistä oli kokonaista neljä -kuolleena ja seitsemän lievemmin tahi pahemmin sairaana. Silloin -valtasi kauhu meidät. Jätimme kuolleet siihen, mihin he olivat -vaipuneet, ja pakotimme vielä elävät eristäytymään toiseen huoneeseen. -Rutto vaati uusia uhreja joukostamme, ja niin pian kuin sen merkki -näyttäytyi, me lähetimme onnettomat eristettyihin huoneisiin. Pakotimme -heidät kulkemaan yksin, jottei meidän olisi tarvinnut koskea heihin. Se -oli sydäntä vihlovaa. Rutto yhä lisääntyi, kunnes huone toisensa -perästä luovutettiin kuolleille ja kuoleville. Ja me, jotka vielä -olimme sen saastasta vapaita, pakenimme toiseen kerrokseen ja yhä -ylemmäksi kuoleman vyöryn tieltä, joka valtasi rakennuksen huone -huoneelta ja kerros kerrokselta. - -"Turvapaikkamme muistutti nyt ruumishuonetta. Me, jotka olimme vielä -jääneet henkiin, pakenimme yön pimeydessä ottamatta mukaamme mitään -muuta kuin aseita, ruutia ja suuren määrän säilykeruokia. Pysähdyimme -kentälle, vastaiselle puolelle rosvojen leiristä, ja toisten jäädessä -vartioiksi lähdimme kaupunkiin partioretkelle hankkiaksemme hevosia, -automobiileja, rattaita ja vaunuja tahi mitä tahansa, johon vain -voisimme lastata tavaroitamme, kuten olin nähnyt aikasemmin -yhteenliittyneiden työmiesten tehneen helpottaakseen kulkuaan maaseudun -vapauteen. - -"Minä olin yksi partiolaisista. Tohtori Hoyle, joka muisti jättäneensä -automobiilin talliin, neuvoi minua hakemaan sen. Hajaannuimme kahden -miehen joukoiksi; minua seurasi Dombey, nuori ylioppilas. Meidän oli -kuljettava puoli mailia kaupungin keskustaan päästäksemme tohtori -Hoyle'in talolle. Tässä osassa rakennukset olivat etäällä toisistaan -puiden ja nurmikenttien keskellä ja sen johdosta tuli oli täällä -leikkinyt oikullisesti. Se oli jostakin polttanut koko korttelin, -toisaalla säästänyt taas koko korttelin, joskus se oli hypännyt -yksityisen talon yli ja polttanut muut samaan kortteliin kuuluvat. -Näimme täällä vielä rosvoja työssään. Meillä oli pistoolit käsissämme -ja koetimme näyttää mahdollisimman uhkaavilta, jotta olisimme saaneet -olla rauhassa heiltä. Mutta tohtori Hoyle'in talon luona tapahtui siitä -huolimatta pelkäämämme onnettomuus. Se oli säästynyt tulelta, mutta -juuri kun saavuimme sen edustalle, raskaat savupilvet tunkeutuivat -ikkunoista ulos. - -"Roisto, joka oli sytyttänyt tulen, horjui alas portailta ja siitä -edelleen ajotietä pitkin. Hänen taskuistaan pisti esiin whiskypulloja, -ja hän oli aivan avuttomaksi humaltunut. Ensimäinen mielijohteeni oli -ampua hänet enkä ole milloinkaan lakannut katumasta, etten sitä tehnyt. -Kun hän siinä hoiperteli ja hoilasi, silmät verestävinä, ammottava -haava toisella parrottuneella poskellaan, hän oli inhottavin -turmeluksen ja kurjuuden kuva, minkä koskaan olen nähnyt. En ampunut -häntä, koska hän nojasi erästä puuta vasten antaen meidän kulkea -ohitsensa, juuri samassa hän kuitenkin tarttui pistooliinsa ja ampui -Dombey'ta päähän. Se oli hurja ja hillitön teko. Paikalla kostin -hänelle samalla mitalla, mutta se ei korvannut sitä, mitä oli -tapahtunut. Dombey kuoli heti päästämättä hiiskaustakaan. Luulen, ettei -hän lainkaan tiennyt itseään ammutun. - -"Riensin pois ruumiiden ja palavan talon luota varastoon, josta löysin -tohtori Hoyle'in automobiilin. Säiliöt olivat täynnä bensiiniä, ja itse -vaunu oli käyttökunnossa. Ajoin sillä pujotellen talojen raunioiden -välitse, kunnes saavuin kentälle, johon eloon jääneet olivat -leiriytyneet. Muutkin partioretkeläiset saapuivat, mutta kukaan heistä -ei ollut niin onnellinen kuin minä. Professori Fairmead oli löytänyt -shetlantilaisen ponyhevosen, mutta eläinraukka oli seisonut tallissaan -hyljättynä monta vuorokautta saamatta ruokaa tahi juomaa ja oli nyt -liian heikko kantamaan vähintäkään kuormaa. Muutamat puolsivat sen -päästämistä vapaaksi, mutta minä vastustin sitä, koska saattaisimme -ainakin käyttää sen ravinnoksemme, ellei olisi muuta ruokaa saatavissa. - -"Meitä oli lähtiessämme neljäkymmentäseitsemän, joista useat olivat -naisia ja lapsia. Tiedekunnan dekaanus, joka oli vanha mies ja aivan -murtunut kuluneen viikon tapauksista, istui automobiiliin lapsien ja -professori Fairmeadin iäkkään äidin kanssa. Wathope, nuori -englanninkielen professori, jolla oli kauhea luodin aiheuttama haava -jalassaan, ohjasi sitä. Kaikki muut kävelivät. Professori Fairmead -talutti ponyhevosta. - -"Päivää olisi voinut sanoa kauniiksi kesäpäiväksi, mutta tulipalon savu -pimitti taivaan, jolta aurinko kumotti elottomana, veripunaisena -kiekkona, synkän ja kammottavan näköisenä. Mutta me olimme tottuneet jo -sen veripunaiseen väriin. Savuun oli vaikeampi tottua. Se kirveli -silmissämme ja sieramissamme; jokaisen silmät verestivät. Suuntasimme -kulkumme kaakkoiseen, jossa meidän oli kuljettava useita maileja kautta -esikaupunkien siellä, missä ensimäiset matalat kukkulat ilmoittivat -kaupungin keskustassa olevien tasankojen loppuneen. Ainoastaan tältä -suunnalta saatoimme toivoa pääsevämme maaseudulle. - -"Etenimme tuskallisen verkkaan, sillä naiset ja lapset eivät saattaneet -kävellä kovinkaan nopeasti. He eivät olleet edes unissaan kävelleet -siten kuin me nykyään kävelemme. Totta puhuen, kukaan heistä ei osannut -kävellä. Vasta ruton jälkeen minäkin opin kävelemään. Hitaimman nopeus -oli määräävänä, sillä me emme uskaltaneet rosvojen vuoksi hajaantua -pikkujoukkoihin. Näitä ihmispetoja ei enää näkynyt paljon. Rutto oli -vähentänyt heidän lukumääräänsä, mutta silti he olivat vielä alituisena -uhkana meille. Useat kauniit huvilat olivat säästyneet tulelta, -kuitenkin näimme aina raunioitakin, jotka vielä savusivat. Rosvotkin -näyttivät voittaneen järjettömän polttamisraivonsa, joten enää harvoin -näimme vereksiä tulipaloja. - -"Teimme jälleen partioretkiä yksityisiin varastoihin toivossa löytää -automobiileja ja bensiiniä, mutta meillä ei ollut menestystä. Jo -ensimäinen ryntäys oli pyyhkäissyt ne pois. Calgan, miellyttävä nuori -mies, sai surmansa tässä työssä. Eräs roisto ampui hänet takaapäin -hänen mennessään erään ruohokentän poikki. Tämä oli kuitenkin ainoa -onnettomuus, joka kohtasi meitä rosvojen taholta, vaikka vielä eräs -humalainen hirviö laukaisikin pyssynsä meitä kohti. Onneksi hän ampui -liian umpimähkäisesti, ja me kostimme hänelle, ennenkuin hän saattoi -tehdä mitään vahinkoa... - -"Fruitvale'issa, siis vielä kaupungin hienossa osassa, rutto jälleen -ilmaantui. Professori Fairmead oli tällä kerralla sen uhri. Hän osotti -merkkikielellä meille, ettei hänen äitinsä tulisi tietää mitään koko -asiasta ja astui hitaasti nurmikon poikki erään rakennuksen edustalle. -Hän istahti alakuloisena kuistin portaille, ja minä, joka olin jäänyt -muista jälkeen, jätin hänet hyvästi. Sinä iltana leiriydyimme useita -maileja ohi Fruitvale'in; kuitenkin olimme vielä kaupungissa. Meidän -oli pakko muuttaa leiriä kaksi kertaa yön kuluessa sairaitten tähden. -Aamun sarastaessa meitä oli vain kolmekymmentä. En voi milloinkaan -unohtaa tiedekunnan dekaanusta. Lähtiessämme aamulla matkaan hänen -vaimonsa sai ruton merkin kasvoilleen, ja kun tämä astui syrjään -antaakseen meidän jatkaa matkaamme, dekaanus ei suostunut jäämään -automobiiliin, vaan meni puolisonsa luokse. Asiasta keskusteltiin, -mutta lopuksi suostuimme. Sehän oli samantekevää, koska emme tienneet, -ketkä säilyisivät hengissä, jos jotkut ylimalkaan säilyisivät. - -"Sinä iltana, siis vaelluksemme toisena, pysähdyimme Haywardsiin, josta -alkoi maaseutu. Aamulla heräsi enää yksitoista. Yön pimeydessä oli -Wathope, professori, jolla oli jalassaan paha haava, paennut luotamme -automobiililla. Mukaansa hän oli ottanut sisarensa ja äitinsä sekä -suurimman osan säilykkeitämme. Iltapuolella samana päivänä näin -viimeisen ilmalaivan, jonka koskaan olen näkevä. Istahdin tien viereen -levähtääkseni. Täällä maaseudulla savu ei ollut niin sakeata. Ensin -näin ilmalaivan ajelehtivan ja mutkittelevan avuttomana kahdentuhannen -jalan korkeudessa. En käsitä, mitä sitte tapahtui, mutta näin -ilmalaivan kokan vaipuvan nopeasti alaspäin. Kaasusäiliöt lienevät -räjähtäneet, koska se putosi aivan kohtisuoraan alas. Siitä päivästä -tähän saakka en ole nähnyt ainoatakaan ilmalaivaa. Seuraavina vuosina -tähystelin usein taivaalle toivoen näkeväni niitä merkkinä, että -jossain maanpallon osassa sivistys olisi säilynyt. Mutta niin ei ole -asian laita. Se, mitä tapahtui Californiassa, tuli kaikkialla -ihmiskunnan kohtaloksi. - -"Kun saavuimme seuraavana päivänä Nilesiin, meitä oli vain kolme. -Nilesin sivuutettuamme tapasimme Wathope'in valtatiellä. Automobiili -oli saanut jonkun vian, ja siinä, matoilla, joita he olivat levittäneet -maahan, he, hänen äitinsä ja sisarensa ja hän itse viruivat kuolleina. -Alituinen kävely rasitti minua, joten nukuin sikeästi sinä yönä. -Aamulla herätessäni huomasin olevani yksin maailmassa. Canfield ja -Parsons, viimeiset toverini, olivat kuolleet ruttoon. Niistä -neljästäsadasta, jotka etsivät turvaa kemiantutkimusrakennuksesta, ja -niistä neljästäkymmenestäseitsemästä, jotka lähtivät matkalle, minä -yksin olin elossa -- minä ja shetlantilainen pony. Miksi piti tapahtua -juuri niin, en osaa sanoa. En saanut ruttoa, siinä kaikki. Olin vapaa -rutosta -- yksi miljoonasta, juuri kuten kaikki muutkin henkiin jääneet -olivat yksi miljoonasta tahi oikeammin miljoonista, sillä se -pikemminkin oli suhde." - - -V. - -"Vietin kaksi päivää miellyttävässä lehtimetsässä, jossa ei ollut -kuolleiden ruumiita. Sinä aikana toivuin ennalleni, vaikka mieleni -olikin apea ja uskoin joka hetki joutuvani ruton uhriksi. Pony -vahvistui myös. Kolmantena päivänä sälytin sen selkään sen vähäisen -säilykevaraston, joka minulla oli, ja lähdin vaeltamaan nyt aivan -autiossa seudussa. En kohdannut ainuttakaan elävää miestä, naista tahi -lasta, vaikka kuolleita oli kaikkialla. Ruokaa oli onneksi runsaasti, -sillä maa oli silloin toisenlainen kuin nykyään. Siitä oli raivattu -pois puut ja pensaat ja se oli viljeltyä. Miljoonia suita varten aiottu -elo kasvoi, kypsyi ja joutui hukkaan. Vainioilta ja hedelmätarhoista -keräsin kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Autioitten maatalojen tienoilta -sain munia ja pyydystelin kananpoikia. Myymälöistä löysin usein -säilykeruokia. - -"Kotieläinten suhteen tein omituisen havainnon. Ne villiintyivät ja -alkoivat hyökätä toinen toisensa kimppuun. Kananpojat ja ankat -joutuivat ensimmäisinä tuhon omiksi, kun taasen porsaat ja sen jälkeen -kissat ovat taipuvaisimmat villiintymään. Pian koiratkin mukautuivat -uusiin olosuhteisiin. Koiria oli niin paljon, että ne olivat -maanvaivana. Ne ahmivat ruumiita, haukkuivat ja ulvoivat öisin, ja -päivisin hiiviskelivät hiljaa etäämpänä. Ajan kuluessa huomasin, että -niiden elintavat muuttuivat. Ensi alussa ne olivat erillään toisistaan -epäluuloisina ja valmiina tappeluun, mutta jonkun ajan päästä ne -alkoivat liikuskella suurina parvina. Koira oli seuraa rakastava eläin -jo ennen kuin ihminen oli sen kesyttänytkään. Maailman viimeisinä -päivinä ennen ruttoa oli kaikennäköisiä koiria -- karvattomia koiria ja -lämminkarvaisia koiria, koiria niin pieniä, että ne tuskin olisivat -riittäneet suupalaksikaan toisille, jotka olivat suuria kuin puuma. -Niin, suuremmat koirat tappoivat kaikki pienet ja heikot toverinsa. -Eivät myöskään kaikkein suurimmat sopeutuneet uuteen luonnonvaraiseen -elämään, vaan kuolivat. Tuloksena oli, että kaikki erilaiset koirarodut -hävisivät, ja jäljelle jäi keskikokoinen, parvina juokseva susikoira, -jonka te tunnette." - -"Mutta eiväthän kissat elä laumoissa, isoisä", Hoo-Hoo väitti. - -"Kissa on aina ollut seuraa vierova eläin. Kuten eräs yhdeksännentoista -vuosisadan kirjailija sanoi, se elää yksinään. Se on aina elänyt -yksinään, jo ennenkuin ihminen sen kesytti, koko tuon pitkän ajan, -jonka se oli kesynä, ja nykyään, jolloin se jälleen on villinä. - -"Hevoset villiintyivät samoin, ja kaikki hienot hevosrodut ovat -taantuneet nykypäivien mustangiksi. Samoin kävi lehmien, kyyhkysten ja -lampaiden. Tiedätte, että jotkut kanatkin jäivät eloon, mutta nykyään -ne ovat aivan toisenlaisia kuin ennen ruttoa... - -"Minun täytyy kiirehtiä kertomuksessani. Vaelsin autioiksi jääneissä -seuduissa ja ajan kuluessa aloin kaivata ihmisolentoja yhä enemmän, -mutta en milloinkaan tavannut heitä. Yksinäisyydentunne alkoi -painaa mieltäni. Kuljin poikki Livermore-laakson sekä sen ja San -Joaquin-laakson välisten vuorten yli. Te ette ole koskaan nähneet tuota -laaksoa, mutta se on sangen laaja ja se on villihevosten tyyssija. -Siellä niitä elää tuhantisin ja kymmentuhantisin laumoin. Tiedän sen, -koska olin siellä kolmekymmentä vuotta sitten. Teidän mielestänne -täällä rantalaaksoissa on runsaasti villihevosia, mutta ne eivät ole -mitään San Joaquinin hevoslaumojen rinnalla. On omituista, että -villiinnyttyään lehmät valitsivat olosijoikseen matalammat vuoriseudut. -Epäilemättä siellä ne voivat helpommin puolustautua. - -"Maaseudulla eivät rosvot ja tihutöidentekijät olleet niin pahasti -mellastaneet, sillä näin useita kyliä ja pikkukaupunkeja, jotka olivat -saaneet olla kokonaan rauhassa tulelta. Mutta ne olivat täynnä ruton -saastaa, jonka vuoksi kiiruhdin niiden ohi ryhtymättä tutkimaan niitä -sen tarkemmin. Lähellä Lathropia otin yksinäisyyteni vaivaamana -suojateikseni kaksi paimenkoiraa, jotka olivat olleet vapaina vasta -niin lyhyen ajan, että olivat sangen halukkaita alistumaan uudelleen -liittoon ihmisen kanssa. Nämä paimenkoirat seurasivat minua monet -vuodet, ja niiden verta on noissa susikoirissa, jotka teillä nyt on. -Mutta kuudessakymmenessä vuodessa ovat paimenkoiraominaisuudet -kadonneet, joten koirat nykyään ovat melkein kuin kesyjä susia." - -Ristihuuli nousi seisaalleen, katsoi, että vuohet olivat turvassa ja -laski ajan auringon asemasta iltataivaalla osottaen samalla olevansa -kärsimätön isoisän kertomuksen pitkäveteisyyden johdosta. Edwin -kehoitti isoisää kiiruhtamaan. - -Tämä jatkoi. - -"Ei ole enää paljon kertomista. Mukanani kaksi koiraani ja pony -ratsastin hevosella, jonka olin onnistunut saamaan kiinni, ensin San -Joaquiniin ja sieltä jatkoin matkaa vuoristossa olevaan ihanaan -Yosemite-laaksoon. Sen suuresta hotellista löysin satumaiset määrät -säilytettyjä ruokatarpeita. Laidun oli mainio, riistaa oli riittämiin -ja laakson pohjassa mutkitteleva joki vilisi taimenia. Jäin sinne -kolmeksi vuodeksi kärsien yksinäisyydestäni tavalla, jonka vain -hienosti sivistynyt mies voi ymmärtää. Sitten en enää kestänyt sitä. -Tunsin, että hermostoni tila läheni mielipuolisuutta. Kuin koirat olin -minäkin seuraa rakastava eläin ja kaipasin omaa lajiani. Päättelin, -että saattoi olla muitakin elossa, samoinkuin minä olin. Edelleen -päättelin, että maan täytyi olla puhdas rutosta, koska siitä oli -kulunut jo kolme vuotta. - -"Hevoseni, ponyni ja koiraini seurassa lähdin taasen matkaan. -Kuljin San Joaquin laaksoon, yli sitä ympäröivien vuorien alas -Livermorelaaksoon. Kolmessa vuodessa tapahtunut muutos oli -hämmästyttävä. Silloin oli maa mainiosti viljelty; nyt saatoin tuskin -tuntea sitä, sillä niin oli villien kasvien onnistunut hävittää -ihmiskätten työ. Nähkääs, ihminen oli aina huolehtinut vehnästä, -kasviksista ja hedelmäpuista, joten ne olivat sangen pehmeitä ja -arkoja. Rikkaruohot ja villit pensaat olivat sitävastoin aina saaneet -kestää taistelua ihmistä vastaan; ne olivat kehittyneet sitkeiksi ja -vastustuskykyisiksi. Tuloksena oli se, että kun ihmiskäsi poistui, -villi kasvillisuus tukahdutti ja hävitti koko viljellyn kasvillisuuden. -Arosudet lisääntyivät nopeasti, ja tapasin ensi kerran susia kaksin -tahi kolmin seuduissa, joissa niitä aina oli säilynyt muutamia. - -"Temescal-järven rannalla, lähellä entistä Oaklandin kaupunkia, -kohtasin ensimäiset ihmisolennot. Oi, pojat, kuinka voisinkaan kuvata -teille mielenliikutukseni, kun istuessani hevoseni selässä ja -ratsastaessani hiljalleen alas mäenrinnettä järvenrantaan päin näin -leirin savun nousevan puiden lomasta. Sydämeni miltei pysähtyi, ja -tunsin tulevani mielipuoleksi. Sitten kuulin lapsen äänen -- -ihmislapsen äänen. Kuului koirien haukuntaa, johon minun koirani -vastasivat. Luulinhan olleeni ainoa ihminen koko maailmassa. Eihän -saattanut olla mahdollista, että oli toisia -- savua ja lapsen itkua. - -"Kun tulin metsästä järven ranta-aukeamalle, näin silmäini edessä -vajaan sadan kyynärän päässä suuren miehen. Hän seisoi järveen -pistävällä kallioniemekkeellä ja onki. En uskonut silmiäni ja pysäytin -hevoseni. Koetin huutaa, mutta ääni takertui kurkkuuni. Huiskutin -kättäni. Minusta tuntui kuin mies olisi katsellut minuun, mutta ei -vastannut. Sitten painoin pääni käsiini yhä istuessani satulassa. -Pelkäsin katsoa häneen, sillä ymmärsin sen harhanäöksi, joka katoaisi -kohta, kun häneen vilkaisisin. Niin kallisarvoiselta tuo harhanäky -tuntui, että tahdoin nauttia siitä vielä hetkisen, tiesin myös, että se -säilyisi niin kauan kuin olisin katsomatta. - -"Olin samassa asennossa, kunnes kuulin koirieni murisevan ja miehen -äänen lausuvan jotakin. Mitä luulette hänen sanoneen? Sanon teille sen. -Hän lausui: '_Pirustako teidän piti tänne tulla_?' - -"Aivan nuo sanat hän lausui. Nuo sanat lausui minulle sinun toinen -isoisäsi, Ristihuuli, tervehtiessään minua Temescal-jarven rannalla -viisikymmentäseitsemän vuotta sitten. En ole elämässäni kuullut -käsittämättömämpiä sanoja. Avasin silmäni, ja edessäni seisoi suuri, -tummaihoinen, parrakas mies, leveäleukainen, vino-otsainen, -tuikeakatseinen. En tiedä, miten pääsin alas hevoseni selästä, mutta -lähin, mitä muistan, joskin hämärästi, oli, että puristin hänen -kättänsä kummallakin omallani ja nyyhkytin. Olisin syleillytkin häntä, -mutta hän oli ahdasmielinen, epäluuloinen mies ja vetäytyi pois -luotani. Puristin yhä hänen kättänsä ja nyyhkytin." - -Isoisän ääni värisi ja katkesi hänen muistellessaan entispäiviä ja -heikkouden kyyneleet virtasivat alas hänen poskiaan poikien katsellessa -sitä ja tirskuessa. - -"Kuitenkin itkin", jatkoi hän, "ja halusin syleillä häntä, vaikka -autonkuljettaja oli hirviö, täydellinen hirviö, inhottavin mies, minkä -olen koskaan nähnyt. Hänen nimensä oli... omituista, olen unohtanut -hänen nimensä. Jokainen sanoi häntä autonkuljettajaksi -- se oli hänen -ammattinsa -- ja nimi jäi pysyväiseksi. Siitä syystä hänen -perustamaansa heimoa myös kutsutaan autonkuljettajiksi. - -"Hän oli rajuluontoinen ja väkivaltainen mies. En voi ymmärtää, miksi -rutto säästi hänet. Saattaa tuntua, että, huolimatta vanhasta -metafyysillisestä käsityksestämme ehdottomasta oikeudesta, -maailmankaikkeudessa ei ole lainkaan oikeutta. Miksi hän jäi elämään -- -hän, joka oli vääryyttä suosiva, siveellisessä suhteessa hirviö, tahra -luomakunnassamme, julma, taipumaton ja eläimellinen. Hän taisi puhua -vain automobiileista, koneista, bensiinistä ja varastohuoneista -- -erikoisesti näytti häntä huvittavan alhaiset huijaukset ja petokset, -jonka uhreiksi olivat joutuneet hänen automobiiliansa käyttäneet. -Kuitenkin hän säästyi, vaikka miljoonat, tuhannet miljoonat paremmat -ihmiset saivat surmansa. - -"Menin hänen kanssaan hänen leirilleen, jossa näin hänet, Vestan, -naisten kruunun. Näky oli samalla sekä ihana että säälittävä. Hän, -Vesta Van Warden, John Van Wardenin nuori puoliso, oli tuossa, -rääsyihin puettuna, kädet täynnä naarmuja ja känsiä. Hän kumartui -leiritulen ääreen tehden kyökkipiian tehtäviä, hän, Vesta, -joka oli syntynyt suurimman rikkauden purppuraan, mitä maailma -milloinkaan on nähnyt. Hänen miehensä, John Van Warden, omisti -tuhannenkahdeksansataamiljoonaa dollaria ja ollen teollisuusmagnaattien -johtokunnan puhemies hän oli Amerikan todellinen valtias. Kun hän -samalla kuului Kansainväliseen hallintoneuvostoon, oli hän yksi niistä -seitsemästä, jotka johtivat koko maailman asioita. Vesta samoin oli -yhtä jaloa syntyperää. Hänen isänsä oli ollut teollisuusmagnaattien -johtokunnan puhemiehenä kuolemaansa saakka. Tämä virka oli tulla -perinnölliseksi, ja jos hänen isällään, Philip Saxonilla, olisi ollut -poika, olisi tämä varmasti seurannut häntä virassa. Mutta hänen ainoa -lapsensa oli Vesta, korkeimman sivistyksen täydellinen kukka -maapallollamme. Vasta Vestan ja Van Wardenin kihlajaisten tapahduttua -Philip Saxon julisti vävynsä seuraajakseen. Se oli epäilemättä -poliittisista syistä solmittu liitto. Minulla on syytä uskoa, ettei -Vesta milloinkaan todella rakastanut puolisoaan sillä intohimoisella -tavalla, josta runoilijoilla oli tapana laulaa. Se muistutti -pikemminkin kruunupäitten välisiä avioliittoja, silloin kun magnaatit -eivät vielä olleet heitä syrjäyttäneet. - -"Siinä hän hääräili keittäen kalalientä nokisessa padassa, ihanat -silmänsä avonaisen valkean lähettämän kitkerän savun tulehduttamina. -Hänen kohtalonsa oli surullinen. Hän oli jäänyt eloon miljoonasta, -samoin kuin minä olin ja samoinkuin autonkuljettaja oli jäänyt. Van -Warden oli rakennuttanut Alamedan kukkuloille komean kesäpalatsin, joka -oli korkealla huipulla tuhannen eekerin laajuisen puiston ympäröimänä. -Ruton puhjetessa Van Warden lähetti Vestan sinne. Asestetut vartiot -suojelivat puiston reunaosia, eikä mitään savuttamatonta saanut tuoda -sinne, ei edes ruokaa tahi postia. Siitä huolimatta rutto löysi tiensä -palatsiin. Se surmasi vartiat vartiopaikoiltaan, palvelijat tehtäväinsä -äärestä, koko lukuisan palveluskunnan se pyyhkäisi pois -- ainakin -kaikki ne, jotka eivät paenneet. Siten Vesta oli ainoa eloon jäänyt -tuossa palatsissa, joka nyt muistutti enemmän ruumishuonetta kuin -asuinrakennusta. - -"Autonkuljettaja oli ollut eräs niistä palveluskuntaan kuuluvista, -jotka olivat paenneet muuanne. Palattuaan kahden kuukauden kuluttua hän -tapasi Vestan pienessä kesähuvilassa, jonne tämä oli asettunut asumaan, -koska siellä ei ollut kuolleita. Autonkuljettaja oli peto. Vesta -pelkäsi häntä ja juoksi puiden lomaan piiloon. Samana yönä hän pakeni -vuoristoon -- hän, jonka pehmyt jalka ja hento ruumis ei milloinkaan -ollut tuntenut kivien ja orjantappuroiden aiheuttamia tuskia. -Autonkuljettaja seurasi ja saavutti hänet ja löi häntä. Ymmärrättekö -sitä? Autonkuljettaja löi häntä kamalilla nyrkeillään ja teki hänestä -orjan itselleen. Vestan oli kannettava puut, valmistettava tuli, -keitettävä ruoka ja tehtävä kaikki muu alhainen leirityö -- hänen, -joka ei kertaakaan ollut tehnyt mitään palvelijoille kuuluvaa. -Autonkuljettaja pakotti hänet tekemään nämä työt samalla kuin hän, -täysi metsäläinen, näki parhaimmaksi maata ja katsella eikä tehnyt -kerrassaan mitään paitsi joskus hiukan kalasteli ja metsästeli." - -"Se oli autonkuljettajan onni", virkkoi Ristihuuli hiljaa toisille -pojille. "Muistan hänet hiukan ennen hänen kuolemaansa. Hän oli mies, -joka taisi tehdä työtä ja pani toisetkin sitä tekemään. Tiedätte, että -isä nai hänen tyttärensä, ja teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän -peittosi isää. Autonkuljettaja oli tuittupää, josta aina saimme uusia -muistutuksia. Juuri kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan, hän tarrasi -minuun ja löi päähäni ammottavan haavan kartulla, joka aina oli hänen -ulottuvillaan." - -Ristihuuli raappi pörröstä päätään ikäänkuin tunnustellen arpea. Pojat -kääntyivät jälleen isoisään päin, joka puheli hurmaantuneena Vestasta, -autonkuljettajain heimon kantaisän vaimosta. - -"Sanon, että te ette voi käsittää hänen asemansa surullisuutta. -Autonkuljettaja oli palvelija, huomatkaa, palvelija, jonka oli -madeltava pää alas painettuna Vestan kaltaisten edessä. Vesta kuului -valtiasluokkaan sekä syntyperältään että avioliiton kautta. Saattoi -sanoa, että hänen vaaleanpunervassa kädessään oli miljoonien sellaisten -kuin autonkuljettajan, kohtalo. Ennen ruttoa olisi kaikki yhteys heidän -keskensä ollut häväistys. Oh, näinhän sen. Näin kerran rouva Goldwinin, -erään toisen suuren magnaatin puolison. Lentoasemalla, juuri aikoessaan -astua omaan ohjattavaan ilmalaivaansa, hän pudotti päivänvarjonsa. Eräs -palvelijoista otti sen ylös ja ojensi sen erehdyksessä hänelle -- -hänelle itselleen, joka oli eräs maan suurimmista ruhtinaallisista -rouvista! Tämä horjui taaksepäin ikäänkuin päivänvarjossa olisi ollut -pitaalia ja määräsi sihteerinsä ottamaan sen sekä hankkimaan selvän -onnettoman nimestä ja huolehtimaan siitä, että hänet erotettaisiin. -Samanlainen valta-asema oli Vesta Van Wardenilla. Mutta autonkuljettaja -löi häntä ja teki hänestä orjan. - -"... Bill -- sehän hänen nimensä olikin, sehän oli autonkuljettajan -oikea nimi. Hän oli kurja, alkuperäinen mies, jolla ei lainkaan ollut -sivistyneen sielun hienompia vaistoja ja ritarillisia tunteita. -Varmastikaan ei ole ehdotonta oikeutta, koska hänen osakseen tuli tuo -ihmeellisin nainen, Vesta Van Warden. Te, pojat, ette milloinkaan voi -tajuta tämän seikan surullisuutta, sillä te itsekin olette alkuperäisiä -pikku metsäläisiä, jotka ette ymmärrä mitään muuta kuin metsäelämää. -Miksi ei Vesta olisi yhtä hyvin voinut joutua minulle? Minä olin -hienosti sivistynyt mies, suuren yliopiston professori. Ennen ruttoa -oli hänen asemansa ollut kuitenkin niin paljon minun asemaani -korkeammalla, ettei hän milloinkaan olisi suvainnut tietää minun -olemassaolostani. Mitenkä kauhealta mahtoi tuntua hänestä tuo alhainen -asema autonkuljettajan orjana. Ellei ihmiskunta olisi hävinnyt, en -milloinkaan olisi saanut tuntea häntä, katsoa häntä silmiin, -keskustella hänen kanssaan -- niin, ja rakastaa häntä ja tietää, että -hänenkin tunteensa minua kohtaan olivat sangen myötäiset. Minulla on -täysi syy uskoa, että hän olisi rakastanutkin minua, kun maailmassa ei -ollut toisia miehiä paitsi autonkuljettajaa, mutta hän pelkäsi tätä. -Miksei rutto surmatessaan kahdeksantuhatta miljoonaa ihmistä surmannut -lisäksi yhtä, nimittäin autonkuljettajaa? - -"Kerran kun autonkuljettaja oli kalastamassa, Vesta rukoili minua -surmaamaan hänet. Kyyneleet silmissä hän rukoili minua. Mutta -autonkuljettaja oli vahva ja väkivaltainen mies, ja minä pelkäsin. -Jälkeenpäin puhuin hänen kanssaan. Tarjosin hänelle hevoseni, ponyni, -koirani, kaiken, mitä minulla oli, jotta hän olisi luovuttanut Vestan -minulle, mutta hän irvisti minulle julkeasti, pudisti päätänsä ja -lausui solvauksia. Hän sanoi, että hän oli ollut entisinä päivinä -palvelija, joka oli saanut ryömiä tomussa Vestan ja hänen kaltaistensa -jalkain juuressa, mutta että hänellä nyt sensijaan oli maan ylhäisin -nainen palvelijanaan, joka keitti hänelle ruokansa ja hoiti hänen -lapsiaan. 'Teidän päivänne olivat ennen ruttoa', hän sanoi, 'nämä ovat -minun päiviäni ja hiton hyviä ne ovatkin. En vaihtaisi niitä entisiin -mistään hinnasta.' Siten hän puhui, vaikka toisin sanoin, sillä hän oli -kurja rahvaan mies ja kiroili alituisesti. - -"Sitten hän selitti minulle, että jos hän tapaisi minut mielistelemässä -Vestaa, hän vääntäisi niskani nurin ja samalla löisi Vestaakin. Mitä -olisin voinut tehdä? Pelkäsin häntä, sillä hän oli hirviö. Saman päivän -illalla, jona saavuin heidän leiriinsä, keskustelin Vestan kanssa -kadonneesta maailmastamme. Puhuimme taiteesta, kirjallisuudesta ja -runoudesta autonkuljettajan kuunnellessa ja pilkatessa meitä. Häntä -kiusasi ja suututti puheemme, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Lopuksi -hän sanoi: 'Kas tässä on Vesta Van Warden, magnaatti Van Wardenin -entinen puoliso -- kopea ja turski kaunokainen, joka nyt on minun -vaimonani. Niin, professori Smith, aika on muuttunut, aika on -muuttunut. Kas niin, vaimo, otapa mokkasiinini pois jaloistani, mutta -liiku eloisasti. Tahdon näyttää professori Smithille, kuinka hyvin olen -sinut opettanut.' Näin Vestan purevan hampaitaan ja kapinan liekin -syttyvän hänen silmiinsä, mutta autonkuljettaja kohotti pahkuraisen -nyrkkinsä iskuun valmiiksi. Pelkäsin ja sydäntäni kouristi, mutta en -voinut mitään tuolle hirviölle. Nousin lähteäkseni pois, jotta minun ei -tarvitsisi olla todistamassa sitä, mikä seuraisi, mutta hän nauroi ja -uhkasi lyödä minua, ellen jäisi katsomaan. Istahdin väkivallan -pakotuksesta järven rannalle leiritulen ääreen ja näin Vestan, Vesta -Van Wardenin, polvistuvan ja riisuvan tuon irvistävän, karvaisen, -apinamaisen ihmishirviön mokkasiinit. - -"... Oh, te ette ymmärrä, pojat. Ette ole koskaan nähneet mitään muuta -ettekä ymmärrä. 'Koko talttunut ja tottelevainen', ilakoi -autonkuljettaja Vestan suorittaessa tuota kauheata, alhaista -tehtäväänsä. 'Kylläkin vähän vikuri ajoittain, professori, vähän vikuri -kylläkin, mutta näppäys leukaperiin tekee hänestä kiltin ja säyseän -kuin karitsan!' - -"Toisella kertaa hän sanoi: 'Olemme saaneet urakaksemme lisääntyä ja -täyttää maa. Teiltä puuttuu edellytykset, professori, kun teillä ei ole -vaimoa, ja ihmiskunta on yhtä lukuisa kuin ennen vanhan Eedenin -puutarhassa. Mutta minä puolestani en ole käynyt ylpeäksi. Sanon -teille, professori!' Hän osoitti pientä lastaan, joka oli vain vuoden -vanha. 'Tuossa on teidän vaimonne, joskin saatte odottaa, kunnes -hän on kasvanut suuremmaksi. Eikö se tyydytä, vai? Me olemme kaikki -tasa-arvoisia nyt, vaikka minä se täällä olen pomo. Mutta en kumminkaan -ole käynyt ylpeäksi -- en, totta vie. Suon teille kunnian, professori -Smith, sangen suuren kunnian kihlata minun ja Vesta Van Wardenin -tyttären. Eikö ole hiton harmillista, ettei Van Warden ole täällä sitä -näkemässä?'" - - -VI. - -"Vietin autonkuljettajan leirissä kolme suunnattomien kärsimysten -viikkoa. Mutta sitten eräänä päivänä, ehkä kyllästyneenä minuun tahi -peläten vaikutustani Vestaan hän kertoi, että vaeltaessaan Contra -Costan kukkuloilta Carquines-salmelle päin hän oli nähnyt savun -nousevan sieltä. Tämä merkitsi, että siellä oli toisia ihmisolentoja. -Kolme viikkoa oli hän pitänyt minulta täten salassa äärettömän -kallisarvoisen tiedon. Lähdin viivyttelemättä matkaan koirieni ja -hevosteni kanssa. Kuljin Contra Costan kukkuloiden yli salmelle päin. -Toiselta rannalta ei näkynyt savua, mutta Port Costasta löysin pienen -lautan, jolle saatoin lastata eläimeni. Löytämäni öljykankaanpalanen -toimi hyvin purjeena, ja etelätuuli vei minut nopeasti salmelta -Vallejon raunioille. Tuon entisen kaupungin laitaosissa näkyi tuoreita -leiripaikan merkkejä. Useat löytämäni raakunkuoret ilmaisivat syyn, -miksi nuo ihmisolennot olivat tulleet lahden rannalle. Tämä oli Santa -Rosan heimon äskeinen leiri. Seurasin sen jälkiä pitkin vanhaa -rautatietä aina Sonomanlaakson suoseuduille. Siellä, Glen Ellenin -tiilitehtaan luona, tulin heidän leirilleen. Heitä oli kaikkiaan -kahdeksantoista henkeä. Miehistä oli kaksi vanhaa, toinen oli Jones, -pankkiiri, toinen Harrison, entinen panttilainaaja, joka oli nainut -Napassa olevan Valtion heikkomielisten sairaalan johtajattaren. Tämä -oli ainoa eloon jäänyt Napan kaupungin ja kaikkien tuossa rikkaassa ja -tiheästi asutussa laaksossa olevien kaupunkien ja kylien asukkaita. -Sitten oli kaksi nuorta miestä -- Cardiff ja Hale, jotka olivat olleet -maanviljelijöitä, sekä Wainwright, tavallinen palkkatyöläinen. Kaikki -he olivat löytäneet vaimon itselleen. Hale, sivistymätön ja oppimaton -maanviljelijä, oli saanut Isadore'in, joka Vestan jälkeen oli arvokkain -ruton säästämistä naisista. Hän oli eräs maailman huomatuimmista -laulajattarista. Rutto puhkesi hänen ollessaan San Franciscossa. Hän -kertoi minulle monta tuntia seikkailujansa. Hän oli harhaillut -Mendocinon metsissä, mistä Hale hänet vihdoin pelasti, jonka jälkeen -hänen ainoana keinonaan oli mennä tämän vaimoksi. Hale oli kumminkin -hyvä mies huolimatta oppimattomuudestaan, sillä hänellä oli tarkka -oikeudentunto. Uskon, että Isadore oli onnellisempi eläessään hänen -kanssaan kuin Vesta autonkuljettajan kanssa. - -"Cardiffin ja Wainwrightin vaimot olivat rahvaan naisia, työhön -tottuneita, lujarakenteisia -- oikea tyyppi uuteen, luonnonvaraiseen -elämään, jota heidän oli nyt pakko elää. Lisäksi tuli kaksi mielipuolta -Eldredge'in heikkomielisten hoitolasta sekä viisi tahi kuusi nuorta -lasta, jotka olivat syntyneet senjälkeen kuin heimo oli muodostunut. -Vielä oli siellä Berthe. Hän oli hyvä nainen, Ristihuuli, huolimatta -isäsi ivasta. Otin hänet vaimokseni. Hän oli isäsi äiti, Edwin, samoin -sinun, Hoo-Hoo. Tyttäremme Vera joutui naimisiin isäsi kanssa, -Ristihuuli -- isäsi Sandow'n, joka oli Vesta Van Wardenin ja -autonkuljettajan vanhin poika. - -"Minusta tuli Santa Rosan heimon yhdeksästoista jäsen. Ainoastaan kaksi -jäsentä tuli sen jälkeen heimon ulkopuolelta. Toinen heistä oli -Mungerson, magnaatin poika, joka harhaili pohjois-Californian metsissä -kahdeksan vuotta, ennenkuin hän löysi meidät tultuaan etelään. Hän sai -odottaa kaksitoista vuotta, kunnes saattoi naida tyttäreni, Mary'n. -Toinen oli Johnson, mies, joka perusti Utah'n heimon. Utah, josta hän -tuli, on kaukana idässä oleva maa, suurten erämaitten takana. Johnson -tuli Californiaan vasta kahdenkymmenenseitsemän vuoden kuluttua -rutosta. Hän sanoi, että koko Utah'ssa oli vain kolme henkeä, hän itse -mukaan luettuna, säästynyt rutosta, ja että he kaikki olivat miehiä. -Nämä kolme miestä elivät yhdessä metsästäen, mutta viimein -epätoivoissaan lähtivät Californiaan toivoen löytävänsä sieltä naisia, -koska he pelkäsivät, että ihmissuku saattaisi hävitä kokonaan -maapallolta. Johnson yksin pääsi läpi erämaan, johon toiset kuolivat. -Hän oli meihin liittyessään neljänkymmenenkuudenvuoden ikäinen, ja hän -nai Isadore'n ja Hale'in neljännen tyttären, ja hänen vanhin poikansa -nai sinun tätisi, Ristihuuli, joka oli Vestan ja autonkuljettajan -kolmas tytär. Johnson oli vahva ja luonteeltaan itsenäinen. Sen vuoksi -hän erosi Santa Rosan heimosta ja perusti Utah'in heimon, joka asustaa -lähellä San José'ta. Se on vähäpätöinen heimo -- jäseniä on vain -yhdeksän. Mutta vaikka hän itse on kuollut, oli hänellä kuitenkin niin -paljon vaikutusta ja voimaa, että tuolla heimolla varmasti tulee -olemaan johtava osa sivistyksen palauttamisessa maapallollemme. - -"Vain kahdesta muusta heimosta olemme kuulleet -- Los Angelesin ja -Carmelin heimoista. Viimeksimainitun kantavanhempina oli eräs mies ja -nainen. Miehen nimi oli Lopez, hän oli syntyään meksikolainen ja sangen -tumma. Hän oli ollut karjapaimenena jossakin Carmelin seutuvilla, ja -hänen vaimonsa oli entinen Del Monte-hotellin tarjoilijatar. Seitsemän -vuotta aikaisemmin jouduimme tekemisiin Los Angelesin heimon kanssa. -Heillä on mainiot asuinpaikat, ainoastaan kuumuus siellä vaivaa. -Arvioin, että maailmassa on tätänykyä kolmesataaviisikymmentä tahi -neljäsataa ihmistä -- sillä edellytyksellä, ettei muualla ole -hajanaisia pikku heimoja. Jos sellaisia onkin, me emme ole kuulleet -niistä mitään. Sen jälkeen kun Johnson tuli poikki erämaan Utah'sta, -emme ole saaneet mitään tietoja idästä. Se suuri, avara maailma, jonka -tunsin poikana ja nuorena miehenä, on hävinnyt. Se on lakannut -olemasta. Minä olen viimeinen niistä, jotka elivät ruton päivinä ja -jotka tietävät tuon etäisen ajan ihmeet. Me hallitsimme maapalloa -- -maata, vettä ja ilmaa -- olimme jumalien vertaisia, mutta nyt olemme -alkuperäisiä metsäläisiä Californian jokivarsilla. - -"Mutta me lisäännymme nopeasti -- sisarellasi, Ristihuuli, on jo neljä -lasta. Me lisäännymme nopeasti ja valmistaudumme uudelleen kohoamaan -sivistykseen. Ajan tullen liika-asutus pakottaa meidät laajentamaan -asuma-alojamme. Sadan ikäpolven päästä ehkä jälkeläisemme menevät yli -Sierrojen, aina verkalleen leviten, ikäpolvien kuluessa, täyttääksemme -tämän suuren mantereen ja sieltä yhä itään -- se on oleva arjalaisten -toinen suuri vaellus yli koko maailman. - -"Mutta se käy kovin hitaasti, kovin hitaasti, sillä meidän on -saavutettava niin paljon ennen sitä. Olemme vajonneet niin -auttamattoman syvälle. Olisipa edes yksikin fyysikko tahi kemisti -jäänyt eloon! Mutta ei jäänyt, ja me olemme unohtaneet kaiken. -Autonkuljettaja ryhtyi sepäksi, hän takoi sen, mitä nykyään käytämme, -mutta hän oli laiska mies ja vei mukanaan hautaan kaikki metalli- ja -konetietonsa. Mitäpä minä niistä ymmärtäisin. Olin klassillinen -tiedemies, en kemisti. Toisilla eloonjääneillä miehillä ei ollut -myöskään tietoja. Autonkuljettajalla oli vain kaksi tärkeätä tointa -- -väkevien juomien valmistaminen ja tupakan kasvattaminen. Kerran -juovuspäissään hän surmasi Vestan. Uskon varmasti, että hän teki sen -humalaisessa raivokohtauksessaan, vaikka hän aina väitti, että Vesta -putosi järveen ja hukkui. - -"Pojat, neuvoni on, olkaa varuillanne poppamiesten suhteen. He sanovat -itseään _lääkäreiksi_ matkien sitä, mikä kerran oli kunnioitettava -ammatti, mutta todellisuudessa he ovat poppamiehiä, paholaisia, -taikauskon ja pimeyden apumiehiä. He ovat valehtelijoita ja pettäjiä. -Ja me olemme niin turmeltuneita ja syvälle vajonneita, että uskomme -heidän valeitaan. Myös heidänkin lukumääränsä lisääntyy, ja he -koettavat hallita meitä. Kuitenkin he ovat vain valehtelijoita ja -petkuttajia. Katsokaa Ristisilmää, joka tekeytyy lääkäriksi, myy -loitsuja tauteja vastaan, antaa hyvän metsästysonnen, lupaa kauniita -säitä, hyvää saalista ja hyviä turkiksia, lähettää kuolemannuolia ja -tekee tuhansia muita yhtä inhottavia taikoja. Kuitenkin minä sanon, -että hän vain valehtelee niitä tehdessään.. Minä, professori Smith, -professori James Howard Smith sanon, että hän valehtelee. Olen sen -sanonut hänelle peittelemättä. Miksi hän ei ole sitten lähettänyt -kuolemannuoltaan surmaamaan minua? Siksi, että hän tietää sen olevan -tehottoman. Mutta sinä, Ristihuuli, olet vajonnut niin syvälle -taikauskon pimeyteen, että varmasti kuolisit, jos heräisit yöllä ja -näkisit kuolemannuolen vuoteesi ääressä. Sinä et kuolisi itse -kuolemannuolen tehosta, vaan koska järjetön taikausko on vallannut -metsäläismielesi. - -"Lääkärit on hävitettävä ja kaikki, minkä olemme menettäneet, on -keksittävä uudelleen. Sen vuoksi sanon teille, pojat, täysin tosissani -muutamia seikkoja, jotka teidän tulee muistaa ja jättää perintönä -lapsillenne. Teidän on kerrottava heille, että kuumennetussa vedessä -asuu ihmeellinen voima, jota sanotaan höyryksi ja joka on vahvempi kuin -tuhannen miestä ja voi tehdä kaiken ihmiskunnan työn. On useita muita -sangen hyödyllisiä seikkoja. Salamassa on myös samanlainen voima, joka -sekin oli ihmisen palvelijana ja joka varmasti on jälleen oleva hänen -käskyläisenään. - -"Aakkoset ovat taas aivan toista laatua. Niiden avulla ymmärrän hienoja -merkkejä, mutta te, pojat, osaatte vain karkeata kuvakirjoitusta. -Telegraph Hillin kuivaan luolaan, jonne olette usein nähneet minun -menevän, kun muut heimon jäsenet ovat lähteneet alas meren rannalle, -olen kerännyt useita kirjoja. Niissä on suuria viisauksia. Niiden -viereen olen asettanut aakkosten avaimen, joten jokainen, joka taitaa -kuvakirjoitusta, voi ottaa niistä selvän. Jonakin päivänä ihmiskunta -taasen on oppiva lukemaan, ja ellei luolaani ole kohdannut mikään -onnettomuus, he saavat tietää, että minä, professori James Howard -Smith, olen elänyt ja säilyttänyt menneiden aikojen viisauden heidän -hyväkseen. - -"On vielä eräs pieni keksintö, jonka ihmiskunta tulee varmasti -tekemään. Se on ruuti. Sen avulla voi surmata pitkän matkan päästä -täydellä varmuudella. Ruutia valmistetaan eräistä maaperässä löytyvistä -aineksista, jotka sekotetaan määrätyssä suhteessa. Olen unohtanut, -mitkä nämä ainekset ovat. Kenties en ole koskaan sitä tiennytkään. -Toivoisin kumminkin tietäväni. Silloin valmistaisin ruutia, surmaisin -Ristisilmän ja vapauttaisin maan taikauskon --" - -"Kun olen kasvanut mieheksi, annan Ristisilmälle kaikki vuoheni, -ruokavarani ja turkikseni, jotka minulla on, jotta hän opettaisi minut -lääkäriksi", vakuutti Hoo-Hoo. "Kun olen saanut tiedot, pakotan -jokaisen kunnioittamaan itseäni. He ryömivät tomussa edessäni, siitä -olen varma." - -Vanhus nyökkäsi juhlallisesti ja mutisi: - -"On omituista kuulla kehittyneen arjalaisen kielen jäännösten ja -rippeitten sointuvan likaisen, nahkoihin puetun pikku metsäläisen -huulilta. Maailma on aivan mullinmallin. Se on ollut niin rutosta -saakka." - -"Minua sinä et saisi ryömimään edessäsi", kerskasi Ristihuuli tulevalle -poppamiehelle. "Jos antaisin sinulle maksun kuolemannuolesta, joka -olisikin tehoton, niin murskaisin pääsi -- ymmärrätkö, Hoo-Hoo, mitä?" - -"Koetan saada isoisän muistamaan tuon ruutiaineen", virkkoi Edwin -tyynesti, "sitten saan asiat oikealle tolalle. Sinä, Ristihuuli, saat -taistella puolestani ja hankkia ruokani, ja sinä, Hoo-Hoo, saat -lähetellä kuolemannuoliasi, että kaikki kunnioittavat minua. Ja jos -näen, että Ristihuuli yrittää murskata pääsi, Hoo-Hoo, selvitän asian -tuon ruudin avulla. Isoisä ei ole niin hupsu kuin te luulette. Minä -kuuntelen hänen neuvojaan ja jonakin päivänä olen teidän kaikkien -päämies." - -Vanhus pudisti päätään surullisesti ja sanoi: - -"Ruuti on varmasti tuleva käytäntöön, Ei mikään voi sitä estää -- sama -ikivanha kertomus yhä uudelleen. Ihmiset lisääntyvät ja alkavat -taistella keskenään. Ruudin avulla he saattavat surmata toisiaan -miljoonittain, ja vain täten, tulella ja verellä, voidaan joskus -etäisessä tulevaisuudessa jälleen luoda sivistys. Mutta mitä se -hyödyttää? Uusi sivistys on katoava samoinkuin vanhakin. Sen -rakentamiseen saattaa kulua viisikymmentätuhatta vuotta, mutta se -kumminkin on katoava. Kaikki katoaa. Pysyväistä on ainoastaan -maailmankaikkeuden voima ja aine, joka aina virraten, aina rakentuen ja -hajaantuen, toteuttaa nuo ikuiset tyypit -- papin, sotilaan ja -kuninkaan. Näiden pienokaisten suusta kuulin ikiaikojen viisauden. -Muutamat taistelevat, toiset hallitsevat, toiset rukoilevat; kaikki -muut raatavat ja kärsivät, kun heidän verisille ruumiilleen luodaan yhä -uudestaan, loppumatta, sivistyneen yhteiskunnan ihmeellinen ja valtava -kauneus. On samantekevää, säilytänkö vai hävitänkö nuo luolaan -keräämäni kirjat -- niiden ikuiset totuudet kuitenkin löydetään, samoin -se, mikä niissä on väärää ja valheellista. Mitä hyödyttää --" - -Ristihuuli nousi seisaalleen ja katsahti vuohiin ja ilta-aurinkoon. - -"Heh!" hän mutisi Edwinille. "Päivä päivältä tuo vanha loruilija käy -yhä laveasuisemmaksi. Lähdetään leirille." - -Kun toiset pojat, koirat mukanaan, keräsivät vuohet yhdeksi laumaksi ja -läksivät leirille metsäpolkua pitkin, Edwin jäi vanhuksen luo ja opasti -häntä samaan suuntaan. Kun he pääsivät vanhalle oikotielle, Edwin -pysähtyi äkkiä ja katsahti taaksepäin. Ristihuuli, Hoo-Hoo sekä koirat -ja vuohet jatkoivat matkaansa. Edwin näki pienen hevoslauman, joka oli -tullut alas rannan karkealle hiedalle. Niitä oli ainakin kaksikymmentä; -nuoria varsoja ja tammoja, joita johti komea ori. Se seisoi vedessä -siinä, missä hyöyt taittuivat vaahdoksi, kaula kaarevana, silmät palaen -kirkkaina ja nautti meren suolaisesta ilmasta. - -"Mitä nyt?" isoisä kysyi. - -"Hevosia", vastasi poika. "Näen ensikerran niitä meren rannalla. Puumat -käyvät yleisemmiksi ja pakottavat ne tänne alas." - -Ilta-aurinko lähetti sädeviuhkansa taivaanrannan pilvien lomasta. -Läheltä, rantaan kuohuvan veden keskeltä, kuului merileijonain mylvinä. -Ne olivat kiivenneet merestä mustille kallioille, missä ne lauloivat -ikivanhaa lauluaan, taistelivat ja rakastelivat. - -"Lähdetään taas, isoisä", kehoitti Edwin. - -Vanha mies ja poika, nahkoihin puettuina ja alkuperäisinä, kääntyivät -lähteäkseen seuraamaan vuohia metsäpolulla. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN RUTTO*** - - -******* This file should be named 56785-8.txt or 56785-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/7/8/56785 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |