diff options
Diffstat (limited to '56785-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56785-0.txt | 2056 |
1 files changed, 2056 insertions, 0 deletions
diff --git a/56785-0.txt b/56785-0.txt new file mode 100644 index 0000000..a38d1b5 --- /dev/null +++ b/56785-0.txt @@ -0,0 +1,2056 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56785 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +PUNAINEN RUTTO + +Kirj. + +Jack London + +Englanninkielestä suomentanut Ilmari Lehto + +(The Scarlet Plague.) + + + + + + +Helsingissä, +Kustannusliike Minerva, +1922. + + + + +PUNAINEN RUTTO. + + + + +I. + + +Polku kulki pitkin harjannetta, joka kerran oli ollut ratapenger. Mutta +moneen vuoteen ei yksikään juna ollut liikkunut sillä. Kummallakin +puolella kasvava metsä oli vallannut ratavieren ja kohosi nyt sen +ylitse vihreänä puu- ja pensaskatoksena. Polku oli ainoastaan miehen +levyinen ja olikin vain villien eläinten pakotie. Siellä täällä todisti +ruosteinen, metsän maatuvien ainesten seasta esiinpistävä +raudankappale, että kiskot ja pölkyt olivat vielä jäljellä. Eräästä +liitekohdasta oli tunkeutunut ylös kymmenen tuuman vahvuinen puu +nostaen kiskon pään korkealle ilmaan. Ratapölkky nähtävästi oli naulan +kiinnipitämänä seurannut kiskoa ja ollut siinä asennossa niin kauan, +että sora ja lehtien jäännökset olivat täyttäneet sen sijan, joten nyt +tuo lahoava ja murentuva jäännös työntyi ilmoille omituisesti +kallellaan. Vaikka rata oli vanha, huomasi selvästi, että se oli ollut +yksiraiteinen. Tätä pakotietä pitkin vaelsi vanha mies oppaanaan nuori +poika. He astuivat hitaasti, sillä vanhus oli sangen vanha. +Halvauskohtaus oli saattanut hänen liikkeensä hervottomiksi, ja hän +nojautui raskaasti sauvaansa. Karkeatekoinen, vuohennahkainen patalakki +suojasi hänen päälakeaan päivänpaahteelta. Sen reunoista tunkeutuivat +esiin takkuiset, lianharmaat hiukset ohuena kehyksenä. Suuresta +lehdestä näppärästi valmistettu lippa varjosti hänen silmiään, ja sen +alta tarkasteli hän jalkojensa tietä. Hänen partansa, jonka oikeastaan +olisi pitänyt olla lumivalkoinen, mutta joka näkyi joutuneen saman +säiden ja leirin kuluttavan ja tahraavan vaikutuksen alaiseksi kuin +hänen tukkansakin, valui melkein hänen vyötärölleen paksuna, +liimautuneena kimppuna. Vuohennahkasta tehty yksinkertainen, +tiheäkarvainen vaatekappale riippui hänen hartioiltaan suojaten rinnan. +Hänen laihat, kuihtuneet käsivartensa ja jalkansa todistivat elämän +ehtoopuolta, samalla todistivat niiden arvet ja naarmut sekä ruskea +väri, että ne olivat olleet monet vuodet luonnonvoimien vaikutukselle +alttiina. + +Pojalla, joka hilliten lihastensa liiallista vilkkautta mukautui +vanhuksen hitaaseen kulkuun johdattaakseen häntä, oli myös +yksinkertainen puku -- rikkoreunainen karhuntaljan palanen. Sen +keskellä oli reikä, josta hän oli pujottanut päänsä. Iältään hän ei +saattanut olla vanhempi kuin kaksitoista vuotta. Hän oli kiinnittänyt +keikailevasti toiselle korvalleen vastairroitetun sianhännän. Toisessa +kädessään hänellä oli keskikokoinen jousi ja nuoli ja selässään +viinentäysi nuolia. Tupesta, joka riippui kaulan ympäri kulkevasta +hihnasta, työntyi esiin metsästyspuukon kulunut pää. Poika oli iholtaan +kahvinruskea ja käveli joustavasti, astuen melkein kissan tavoin. +Huomattavana vastakohtana hänen auringonpaahtamalle iholleen olivat +hänen silmänsä -- siniset, tummansiniset, terävät kuin nuoli. Ne +näyttivät kiinnittyvän kaikkeen ympärilläolevaan tavalla, joka ilmaisi +tottumusta. Eteenpäin kulkiessaan hän samalla vainusi laajentuneilla, +herkillä sieramillaan, jotka välittivät hänen aivoihinsa loppumattoman +sarjan sanomia ulkomaailmasta. Myöskin hänen kuulonsa oli tarkka ja +niin harjaantunut, että se toimi itsenäisesti. Erikoisesti +ponnistelematta hän kuuli näennäisen hiljaisuuden kaikki heikot äänet +-- kuuli ja kykeni erottamaan ja luokittelemaan ne -- aiheutuivatko ne +tuulen kahistelemisesta lehdissä, mehiläisen surinasta vai hyttysen +siiven soinnista, meren etäisestä vyörystä, joka saapui hänen korvaansa +vain viihdyttävänä lauluna, vai saiko ne aikaan myyrä, joka työnteli +multakasoja aivan hänen jalkainsa alla olevissa käytävissään. + +Äkkiä hän jännittyi tarkkaavaiseksi. Korva, silmä ja nenä olivat +antaneet hänelle varotuksen yht'aikaa. Hän kosketti kädellään vanhaa +miestä, ja he seisahtuivat. Edestäpäin, penkereen toiselta reunalta, +kuului ryskettä. Pojan katse oli naulattu pensaiden liikkuviin +latvoihin. Suuri karhu, harmaakarhu, ryntäsi näkyviin, mutta +huomattuaan ihmisolennon se pysähtyi yhtä nopeasti kuin nämäkin. Se ei +pitänyt heistä ja murisi tyytymättömänä. Poika sovitti nuolen jouselle +ja veti varovaisesti jänteen tiukaksi. Ei hetkeksikään hän hellittänyt +katsettaan karhusta. Vanha mies tuijotti vaaraan vihreän lehtensä alta +ja seisoi yhtä äänetönnä kuin poikakin. Muutaman silmänräpäyksen kesti +tämä molemminpuolinen tarkastelu; sitten, karhun ilmaistessa yhä +suurempaa ärtyneisyyttä, poika osoitti päänliikkeellä, että vanhuksen +tuli astua polulta syrjään ja laskeutua ratapenkereeltä. Poika seurasi +kulkien takaperin, jousi yhä jännitettynä ja valmiina. He odottivat, +kunnes penkereen toiselta puolelta kuuluva pensaiden kahina todisti +karhun menneen menojaan. Poika irvisti johtaessaan vanhuksen takaisin +polulle. + +"Aikamoinen otus, isoisä", virnisteli hän. + +Vanha mies pudisti päätään. + +"Ne vaan käyvät runsaammiksi päivä päivältä", valitti hän heikolla, +epävarmalla äänellään. "Kukapa olisi uskonut, että minä olisin joutunut +näkemään ajan, jolloin saa pelätä henkeään Cliff House'iin [San +Franciscon läheisyydessä Tyynen meren rannalla sijaitseva suosittu +virkistyspaikka. Suom.] johtavalla tiellä. Kun minä olin poika, Edwin, +oli miehillä, naisilla ja pienillä lapsilla tapana tulla San +Franciscosta tänne kauneina päivinä kymmentuhantisin joukoin. Silloin +ei ollut karhuja. Ei, poikaseni. Ihmiset antoivat rahaa nähdäkseen +niitä häkeissä, niin harvinaisia ne olivat." + +"Mitä _raha_ on, isoisä?" + +Ennenkuin vanhus ehti vastata, poika muistikin ja työnsi riemuiten +kätensä karhunnahkan alla olevaan pussiin ja otti esille kuluneen ja +himmentyneen hopeadollarin. Vanhuksen silmät välähtivät, kun hän vei +rahan lähelle niitä. + +"En saata nähdä", hän mutisi. "Katsohan, voitko saada selville +vuosiluvun, Edwin." + +Poika nauroi. + +"Oletpa sinä mainio, isoisä", huudahti hän hilpeänä, "kun aina +uskottelet, että nuo pikkumerkit tarkottavat jotakin." + +Vanhuksen katse ilmaisi hänen tavallista mielipahaansa, kun hän vei +rahan uudelleen lähelle silmiään. + +"2012!" huusi hän kimeällä äänellään ja alkoi sitten puhella +eriskummallisesti. "Sinä vuonna magnaattien johtokunta nimitti Morgan +viidennen Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä mahtanee olla viimeksi +lyötyjä rahoja, sillä sarlakkakuolema tuli vuonna 2013. Oi Jumala! -- +en saata ajatella sitä! Siitä on kuusikymmentä vuotta ja minä olen +ainoa nyt hengissä oleva ihminen, joka eli noina päivinä. Mistä löysit +sen, Edwin?" + +Poika, joka oli tarkastellut häntä samanlaisella suvaitsevalla +mielenkiinnolla kuin heikkomielisen lörpötystä kuunnellaan, vastasi +nopeasti. + +"Sain sen Hoo-Hoolta. Hän löysi sen ollessamme paimentamassa vuohia +lähellä San José'ta viime keväänä. Hoo-Hoo sanoi sen olevan _rahan_. +Onko sinun nälkä, isoisä?" + +Vanhus tarttui lujemmin sauvaansa ja ponnisteli eteenpäin. Hänen +heikoista silmistään kuvastui ahneus. + +"Kunpa Ristihuuli olisi löytänyt ravun... tahi kaksikin", mutisi hän. +"Ravut ovat hyvää syötävää, mainion hyvää, kun ei enää ole hampaita ja +kun on lastenlapsia, jotka pitävät vanhasta isoisästään ja mielellään +pyydystävät rapuja hänelle. Kun minä olin poika --" + +Mutta Edwin näki jotakin ja seisahtui äkkiä sovitellen nuolta jouselle. +Hän oli pysähtynyt penkereeseen syntyneen syvennyksen partaalle. +Entinen viemärijohto oli tässä kohden särkynyt, ja valloilleen päässyt +vesi syönyt uoman täyteaineeseen. Vastakkaiselta puolelta työntyi esiin +kiskon pää jonkun matkaa yli syvennyksen. Sen ruosteista pintaa +ympäröivät köynnökset. Kauempana katseli häntä kaniini vapisevana ja +epäröivänä, pensaan suojaan kyyristyneenä. Väli oli runsaasti +viisikymmentä jalkaa, mutta nuoli osui maaliinsa; lävistetty kaniini +äännähti pelosta ja tuskasta koettaessaan ryömiä vaivaloisesti +pensaikkoon. Pojan ruskea iho ja liehuva talja vilahtivat salamana +hänen hypätessään alas syvennykseen ja kavutessaan ylös toista +seinämää. Hänen laihat lihaksensa olivat kuin teräsponnet ryhtyessään +siroon ja tehokkaaseen toimintaan. Sadan jalan päässä tiheässä +viidakossa saavutti hän haavoittuneen eläimen, löi sen pään murskaksi +puunrunkoa vasten ja ojensi sen isoisän kannettavaksi. + +"Kaniini on hyvää, sangen hyvää", vapisi vanhuksen ääni, "mutta kun on +kysymys hienomakuisesta herkusta, pidän rapua parempana. Kun minä olin +poika --" + +"Miksi puhut niin paljon sellaista, jossa ei ole vähintäkään järkeä?" +keskeytti Edwin vanhuksen kiihkeän ahneudenilmaisun. + +Poika ei puhunut juuri näillä sanoilla, vaan lausui jotakin, joka +muistutti niitä etäisesti, mutta joka sisälsi enemmän kurkku- ja +umpiäänteitä sekä oli säästävämpi määrittelevien sanaliittojen +käytössä. Hänen puheensa erosi melkoisesti vanhan miehen puheesta, ja +tämäkin oli huolimattomuuden johdosta pilaantunutta englanninkieltä. + +"Tahdon tietää, miksi sanot rapua _hienomakuiseksi herkuksi_? Rapu on +rapu, eikö niin? En ole kuullut kenenkään antavan sille niin +naurettavaa nimitystä", jatkoi Edwin. + +Vanha mies huoahti eikä vastannut, ja he jatkoivat matkaansa +äänettöminä. Aaltojen kuohu kävi kovemmaksi, kun he astuivat metsästä +merta rajottavalle hiekkakinos-aukealle. Hiekkaisilla mäennyppylöillä +oli laitumella muutamia vuohia. Niitä paimensi nahkoihin puettu poika, +jota auttoi sudennäköinen, vain vähän paimenkoiraa muistuttava koira. +Meren ääneen sekaantui yhtenäinen, kumea haukunta ja mylvinä, joka +kantautui sadan kyynärän päässä rannalta sijaitsevilta, aaltojen +kuluttamilta kallioilta. Siellä suunnattomat merileijonat nousivat +vedestä paistattaakseen päivää tahi tapellakseen keskenään. Rannalla +kolmas metsäläispoika hoiteli nuotiotulta, joka lähetti ilmoille sakean +savun. Hänen viereensä oli laskeutunut makaamaan useita susikoiria, +jotka olivat samanlaisia kuin vuohia paimentava. + +Vanhus joudutti askeleitaan nuuskien kiihkeästi, kun hän lähestyi +tulta. + +"Simpukoita!" hän mutisi hurmioissaan. "Simpukoita! Ja eikö tuo olekin +rapu, Hoo-Hoo? Eikö tuo olekin rapu? Oh, te pojat olette hyviä vanhalle +isoisällenne." + +Hoo-Hoo, joka ilmeisesti oli Edwinin ikätoveri, virnisteli. + +"Vallan tarpeeksi, isoisä. Sain neljä." + +Vanhan halvaantuneen miehen kiihko oli säälittävä. Hän istuutui +hiedalle niin nopeasti kuin hänen jäykistyneet jäsenensä suinkin +sallivat ja ryhtyi kohentelemaan hiilloksesta suurta kalliosimpukkaa. +Kuumuus oli pakoittanut sen kuoren aukenemaan, joten se oli täydelleen +kypsynyt kauniin punaiseksi kuin lohen liha. Pitäen sitä peukalonsa ja +etusormensa välissä hän vei sen suuhunsa yhä kiihkosta vapisten. Mutta +se oli liian kuuma, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän sylkäisi sen +ulos yhtä nopeasti. Hän huudahti kivusta, ja kyyneleet valuivat hänen +silmistään alas poskille. + +Pojat olivat täysiä metsäläisiä; he tajusivat humoorin ainoastaan +metsäläisten raa'alla tavalla. Heistä tapaus oli hirmuisen hauska ja he +purskahtivat nauruun. Hoo-Hoo hyppeli ilmassa Edwinin kieriskellessä +riemuitsevana maassa. Vuohia paimentava poika tuli juosten liittyäkseen +ilonpitoon. + +"Pane ne jäähtymään, Edwin, pane ne jäähtymään", valitti vanhus +mielipahoissaan. Hän ei koettanutkaan pyyhkiä pois kyyneliä, jotka +vielä virtasivat hänen silmistään. "Jäähdytä myös yksi rapu, Edwin. +Tiedät, että isoisä pitää ravuista." + +Hiilloksesta kuului kovaa sihinää, kun kuumuus pakotti simpukoiden +kuoret avautumaan ja kosteuden haihtumaan. Ne olivat suuria, vaihdellen +pituudeltaan kolmesta kuuteen tuumaan. Pojat vetivät ne esiin +kepeillään ja asettivat ne suurelle ajopuunkappaleelle jäähtymään. + +"Kun minä olin poika, me emme nauraneet vanhempia ihmisiä; me +kunnioitimme heitä." + +Pojat eivät olleet huomaavinaan, ja isoisä jatkoi valitus- ja +nuhdetulvaansa sekavalla tavallaan. Nyt hän osasi olla varovaisempi +eikä polttanut suutaan. Kaikki ryhtyivät syömään käyttäen apunaan +ainoastaan sormiaan ja maiskutellen äänekkäästi. Kolmas poika, jonka +nimi oli Ristihuuli, ripotti viekkaasti hyppysellisen hiekkaa +simpukalle, jonka vanhus oli aikeissa viedä suuhunsa. Kun sora tarttui +isoisän ikeniin ja limakalvoon, oli naurunrähäkkä jälleen huumaava. Hän +ei ymmärtänyt joutuneensa pilanteon esineeksi, vaan yski ja syljeskeli, +kunnes Edwin heltyen toi hänelle kurpitsankuoressa vettä, jolla hän +saisi huuhtoa suunsa. + +"Missä ravut ovat, Hoo-Hoo?" kysyi Edwin. "Isoisä tahtoo saada maistaa +niitä." + +Isoisän silmät paloivat jälleen himokkaasti, kun hänelle ojennettiin +suuri rapu. Se oli rapu, jossa oli jalat ja kaikki muu täydellisesti, +mutta lihaa siinä ei enää ollut. Sormet vapisevina ja etukäteen iloiten +vanhus irroitti jalan, mutta huomasikin, että se oli tyhjä. + +"Ravut, Hoo-Hoo?" hän valitti. "Ravut?" + +"Puhuin leikkiä, isoisä. Ei ole rapuja. En ole löytänyt ainoatakaan." + +Pojat joutuivat kokonaan riemun valtoihin nähdessään pettymyksen +kyynelten tippuvan vanhuuttaan höperön isoisän poskilta. Sitten Hoo-Hoo +asetti varovasti tyhjän kuoren sijaan vastapaistetun ravun. Sen +paloteltu, valkea liha lähetti ilmoille herkulliselta tuoksuvan +höyrypilven. Se saapui vanhuksen sieramiin, ja hän katsahti alas +ihmetyksissään. Hänen paha tuulensa vaihtui välittömäksi iloksi. Hän +haisteli ja mutisi ja hyräili, melkein lauloi hilpeydestä, ja ryhtyi +syömään. Pojat tuskin huomasivat tätä, sillä he olivat siihen niin +tottuneet. Eivät he myöskään huomanneet hänen toistuvia huudahduksiaan +ja sananparsiaan, jotka eivät merkinneet heille mitään, kuten +esimerkiksi hänen maiskutellessaan ja pureskellessaan: "Majoneesia! +Juuri niin -- majoneesia! On kuusikymmentä vuotta siitä, kun sitä +valmistettiin viimeisen kerran! Kaksi miespolvea ilman sen makuakaan! +Niin, silloin sitä tarjoiltiin joka ravintolassa rapujen kera." + +Kun hän ei jaksanut enää syödä, huoahti hän, pyyhki kätensä paljaisiin +jalkoihinsa ja silmäili merelle. Täysinäisen vatsan aiheuttama +tyytyväisyys loihti hänet muistelemaan entisyyttä. + +"Vaikea uskoa sitä. Kauneina sunnuntaipäivinä olen nähnyt miesten, +naisten ja lapsien luovan eloisuutta tälle rantamalle. Eikä silloin +ollut karhuja uhkaamassa heidän henkeään, ei. Juuri tuolla kalliolla +oli suuri ravintola, jossa sai syödä mitä vain halutti. San +Franciscossa oli siihen aikaan neljä miljoonaa asukasta. Mutta nyt koko +kaupungissa ja sen ympäristössä ei ole kaikkiaan täyttä neljääkymmentä. +Tuolla ulapalla näkyi aina laivoja laskemassa Golden Gate'iin [Golden +Gate (merkitsee kultaportti):; San Franciscon lahteen johtava +luonnonihana salmi. Suom.] tahi liukumassa ulos merelle. Ilmassa +liiteli ohjattavia ilmalaivoja ja lentokoneita. Ne voivat lentää +kaksisataa mailia tunnissa. New Yorkin ja San Franciscon välisen yhtiön +kanssa tehdyssä postisopimuksessa mainittiin se vähimmäksi sallituksi +nopeudeksi. Erään uskalikon, ranskalaisen -- olen unohtanut hänen +nimensä -- onnistui saavuttaa kolmensadan mailin tuntinopeus, mutta +varovaiset ihmiset pitivät sitä liian vaarallisena. Mutta hän oli +kuitenkin oikealla tiellä ja olisi onnistunutkin kokeiluissaan, ellei +suuri rutto olisi tuhonnut kaikkea. Kun olin poika, eli vielä +henkilöitä, jotka muistivat ensimmäiset lentokoneet, ja nyt minä olen +nähnyt viimeiset jo kuusikymmentä vuotta sitten." + +Vanhus jatkoi lörpötystään; pojat eivät siitä välittäneet, sillä he +olivat kauan sitten tottuneet hänen kielevyyteensä ja sitäpaitsi heidän +sanavarastostaan puuttuivat useimmat hänen käyttämänsä sanat. Saattoi +huomata, että näissä hajanaisissa yksinpuheluissa vanhuksen kieli kävi +huolitellummaksi saaden paremman muodon ja lauserakenteen. Mutta kun +hän puheli suoraan pojille, se vaipui suurimmalta osalta heidän +kömpelöihin ja yksinkertaisiin muotoihinsa. + +"Mutta silloin ei ollut paljon rapuja", jatkoi vanhus. "Ne oli +pyydystetty loppuun ja ne olivat suurta herkkua. Niitä oli lupa +pyydystää vain kuukauden ajan vuodessa. Mutta nyt niitä saa koska +haluaa. Ajatelkaahan -- saa rapuja niin paljon kuin haluttaa ja milloin +vain haluttaa, Cliff House'in rannan hyöystä!" + +Äkillinen sekasorto vuohien keskuudessa sai pojat jalkeille. Nuotion +ympärillä olevat koirat alkoivat säestää murisevaa toveriaan, joka +vartioi vuohia. Nämä syöksyivät kohti suojelijoitaan, ihmisiä. +Puolitusinaa petoa, laihaa ja harmaata, oli väijymässä hiekkakumpujen +takana ja uhittelemassa koiria. Edwin ampui nuolen, mutta se osui +harhaan. Silloin Ristihuuli otti linkonsa, samanlaisen kuin Daavidilla +oli ollut taistelussa Goliatia vastaan, ja singautti sillä kiven, joka +vinkui omasta vauhdistaan lentäessään ilmassa. Se osui maaliinsa ja sai +aikaan, että sudet vetäytyivät takaisin eukalyptusmetsän synkkään +syvyyteen. + +Pojat nauroivat ja paneutuivat pitkälleen hiedalle isoisän huoatessa +raskaasti. Hän oli syönyt liiaksi ja alkoi valitella kädet ristissä +vatsallaan. + +"Mit' ompi meillä päällä maan, on katoovaista kaikkenaan", mutisi hän. +Sen oli hän ilmeisesti lainannut jostakin. "Niin -- katoovaista +kaikkenaan. Kaikki ihmistyö tällä maapallollamme raukesi kuin vaahto. +Ihminen kesytti hyötyä tuottavat eläimet, hävitti vahingolliset ja +puhdisti maan villistä kasvillisuudesta. Ja sitten oli hänen itsensä +vuoro, ja alkuperäisten elämänmuotojen vyöry murskasi hänen kättensä +työn. Rikkaruohot ja metsä valtasivat hänen peltonsa, petoeläimet hänen +karjalaumansa; nyt ovat sudet vallanneet Cliff House'in rantaman." Tuo +ajatus saattoi hänet kauhistumaan. "Missä neljämiljoonaa ihmistä kävi +huvittelemassa, siellä nyt harhailevat villit susilaumat, ja +muotileijonaimme metsäläistyneet jälkeläiset puolustautuvat +esihistoriallisilla aseilla näitä petoja vastaan. Saattaako sitä +ajatellakaan! Ja sarlakkakuolema oli syynä --" + +Ristihuulen huomio kiinnittyi outoon sanaan. + +"Aina hän sanoo tuota samaa", virkkoi hän Edwinille. "Mitä on +_sarlakka_?" + +"Syksyisten vaahterain sarlakanväri saa minut värisemään pahemmin kuin +sotatorvien törähdykset", puheli vanhus. + +"Se on samaa kuin punainen", vastasi Edwin. "Sinä et tiennyt sitä, +koska kuulut autonkuljettajiin. Sen heimon jäsenet ovat kaikki +järjestään tietämätöntä väkeä. _Sarlakka_ on punaista -- minä tiedän +sen." + +"Punainen on punaista, vai mitä?" intti Ristihuuli. "Mitä siis +hyödyttää viisastella ja sanoa sitä sarlakaksi?" + +"Isoisä, miksi puhut niin paljon sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä?" +jatkoi hän. "Sarlakka ei merkitse mitään, mutta punainen on punaista. +Miksi siis et sano sitä punaiseksi?" + +"Punainen ei ole paikallaan", kuului vastaus. "Rutto oli +sarlakanväristä. Kasvot ja koko ruumis kävivät sarlakanvärisiksi yhden +tunnin ajalla. Enkö minä tietäisi? Enkö nähnyt sitä tarpeeksi? Sanon, +että se oli sarlakanväristä, koska -- niin, koska se oli +sarlakanväristä. Ei ole toista sopivaa sanaa." + +"Punainen kyllä kelpaa minulle", Ristihuuli yhä vastusteli +itsepäisesti. "Isä sanoo punaista punaiseksi, ja luulen, että hän on +asiasta perillä. Hän sanoo, että kaikki kuolivat punaiseen ruttoon." + +"Isäsi on rahvaan mies ja alhaista sukua", kiivastui isoisä. "Enkö +minä tietäisi autonkuljettajien historiaa. Sinun isoisäsi oli +autonkuljettaja, palvelija, eikä hänellä ollut sivistystä. Hän teki +työtä toisten hyväksi. Mutta isoäitisi oli hyvää syntyperää, vaikka +lapset eivät tulleet häneen. Muistan hyvin, kun tapasin heidät +ensimäisen kerran heidän ollessaan kalastamassa Temescal-järven +rannalla." + +"Mitä on _sivistys_?" kysyi Edwin. + +"Punaisen sanomista sarlakaksi", ilkkui Ristihuuli ja kääntyi +ahdistaakseen isoisää. "Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa, että +sinun vaimosi kuului Santa Rosan heimoon eikä ollut paljon mikään. Isä +sanoi, että hän oli ollut _piianletukka_ ennen punaista kuolemaa, +vaikka en tiedä, mitä _piianletukka_ on. Sano, mikä se on, Edwin." + +Mutta Edwin oli yhtä tietämätön ja pudisti päätänsä. + +"On totta, että hän oli tarjoilijatar", myönsi isoisä. "Hän oli siitä +huolimatta hyvä nainen, ja sinun äitisi oli hänen tyttärensä. Naisia +oli kovin vähän ruton jälkeen. En olisi saanut toista naista +vaimokseni. Mitäpä siitä, vaikka hän olikin _piianletukka_, kuten isäsi +suvaitsee nimittää häntä. Mutta ei ole kaunista puhua esivanhemmistaan +tuolla sanalla, Ristihuuli." + +"Isä sanoo, että ensimäisen autonkuljettajan vaimo oli _lady_ --" + +"Mikä on _lady_?" Hoo-Hoo kysyi. + +"Autonkuljettajien heimoon kuuluvat vaimot ovat _ladyjä_", ehätti +Ristihuuli. + +"Ensimäinen autonkuljettaja oli Bill, rahvaan mies, kuten sanoin", +selitti vanhus, "mutta hänen puolisonsa oli _lady_, ylhäinen lady. +Ennen sarlakkakuolemaa hän oli Van Wardenin puoliso. Van Warden oli +teollisuusmagnaattien johtokunnan puhemies ja yksi niistä +kahdestatoista, jotka hallitsivat Amerikkaa. Hänen omaisuutensa oli +miljaardi kahdeksansataa miljoonaa dollaria -- raha, joka on +pussissasi, Edwin, on dollari. Sitten tuli sarlakkakuolema ja se teki +hänestä Billin, ensimäisen autonkuljettajan, vaimon. Billillä oli +tapana lyödä häntä. Olen nähnyt omin silmin." + +Hoo-Hoo, joka oli loikoillut vatsallaan ja kaivanut veltosti varpaansa +hiekkaan, kirkaisi äkkiä ja tutki ensin varpaansa kynttä ja sitten +pikku kuoppaa. Molemmat toiset pojat ryhtyivät hänen kerallaan +kaivamaan, kunnes he olivat saattaneet päivänvaloon kolme luurankoa. +Kaksi oli kuulunut täysikasvuisille, yksi oli kasvuiässä olleen lapsen. +Vanhus ryömi katsomaan löytöä. + +"Ruton uhreja", päätti hän. "Tuolla lailla heitä kuoli kaikkialla +viimeisinä päivinä. Tämä lienee ollut perhe, joka on tartuntaa +paetessaan saanut surmansa Cliff House'in hiedalla. He -- mutta mitä +teetkään, Edwin?" + +Kysymys tehtiin hätääntyneellä ja pelästyneellä äänellä. Edwin +oli alkanut koputella hampaita erään luurangon leuoista +metsästyspuukollaan. + +"Ripustan ne nauhaan", vastasi hän. + +Kaikki pojat olivat kovassa touhussa. Syntyi sellainen koputus ja +takominen, ettei isoisän lörpötystä kuullut kukaan. + +"Te olette täysiä metsäläisiä. Olette jo alkaneet pitää koristuksena +ihmishampaita. Seuraavan ikäpolven aikana lävistätte nenänne ja +korvanne ja ripustatte niihin luu- ja kuorihelyjä. Tiedän sen. +Ihmissuku on tuomittu vaipumaan yhä syvemmälle alkuperäisyyden yöhön +ennenkuin se alottaa verisen ponnistelunsa kohti sivistystä. Kun +lisäännymme ja tunnemme tilanpuutetta, alamme surmata toinen toisiamme. +Luulen, että te kiinnitätte silloin päänahkoja vyöhönne -- niinkuin +sinä, Edwin, siivoin pojanpojistani, nyt jo pidät tuota kurjaa +sianhäntää. Heitä se menemään, Edwin poikani, heitä se menemään." + +"Mitä tolkuttomuutta se vanha höperö taas vatvoo", huomautti +Ristihuuli, kun pojat olivat saaneet kaikki hampaat irrotetuiksi ja +koettivat jakaa ne tasapuolisesti. + +He olivat sangen vikkeliä ja jyrkkiä liikkeissään, ja heidän puheensa, +siinä heidän pohtiessaan parempien hampaiden jakoa, oli sekavaa +kinastelua. Heidän sanansa olivat yksitavuisia ja lauseensa lyhyitä ja +muovailemattomia. Vaikka se tuntui alkeelliselta kieleltä, saattoi +siinä kuitenkin huomata kieliopillista rakennetta ja entisen ylemmän +sivistyksen taivutusmuotojen jäännöksiä. Isoisänkin puhe oli niin +turmeltunutta, että, jos se sellaisenaan esitettäisiin, lukija ei +ymmärtäisi siitä mitään. Täten hän kuitenkin puhui vain pojille. Kun +hän puheli yksikseen, hänen kielensä vähitellen puhdistui miltei +mallikelpoiseksi. Lauseet tulivat pitemmiksi, sointuvammiksi ja +sulavammiksi. Ne johtivat silloin mieleen luentojenpitäjän. + +"Kerro meille punaisesta kuolemasta, isoisä", pyysi Ristihuuli, kun +hammasjupakka oli saatu onnelliseen päätökseen. + +"Sarlakkakuolemasta", korjasi Edwin. + +"Mutta älä kiusaa meitä tuolla hassulla puhetavallasi", jatkoi +Ristihuuli. "Puhu järkevästi, isoisä, niinkuin Santa Rosan-heimon +jäsenen tulee. Muut santarosalaiset eivät puhu niinkuin sinä." + + +II. + +Vanhus näytti olevan hyvillään, kun hän oli saanut kehotuksen kertoa. +Hän selvitteli kurkkuaan ja alkoi. + +"Pari-, kolmekymmentä vuotta sitten kertomustani kuultiin mielellään. +Mutta nykyään kellään ei ole mielenkiintoa --" + +"Kas siinä taas!" huudahti Ristihuuli kiivastuneena. "Lopeta tuo +loruileminen ja puhu järkevästi. Mitä on _mielenkiinto_? Sinä puhut +kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeita sanoja." + +"Anna hänen olla rauhassa", pyysi Edwin, "muuten hän suuttuu eikä kerro +laisinkaan, jätä hassunkuriset paikat väliin. Kyllä me ymmärrämme +ainakin hiukan siitä, mitä hän puhuu." + +"Antaa mennä", rohkaisi Hoo-Hoo, sillä vanhus alkoi taasen valitella, +että vanhoja ihmisiä ei enää kunnioitettu ja että kaikki, jotka olivat +joutuneet korkeasta sivistyksestä alkeellisiin oloihin, vajosivat +raakuudentilaan. + +Kertomus alkoi. + +"Maailmassa oli paljon ihmisiä siihen aikaan. San Franciscossa yksinään +oli neljämiljoonaa --" + +"Mikä se _miljoona_ on?" keskeytti Edwin. + +"Selitän sen sinulle, koska tiedän, ettet osaa laskea kymmentä +pitemmälle. Levitä kätesi. Niissä on yhteensä kymmenen sormea. Hyvä. +Nyt otan tämän hiekkajyväsen -- pidäpä sinä sitä, Hoo-Hoo." Hän pudotti +hiekkajyvän pojan kouraan ja jatkoi. "Nyt tuo hiekkajyvänen esittää +Edwinin kymmentä sormea. Lisään toisen jyväsen. Se vastaa taasen +kymmentä sormea. Jälleen lisään, jälleen lisään ja vieläkin lisään, +kunnes on jyväsiä yhtä monta kuin Edwinillä sormia. Se esittää lukua +_sata_. Pankaa sana mieleenne -- _sata_. Nyt panen Ristihuulen käteen +tämän kiven. Se esittää kymmentä hiekkamuruista eli kymmentä kymmentä +sormea eli sataa sormea. Panen käteesi kymmenen kiveä. Ne yhdessä +vastaavat _tuhatta_ sormea. Otan raakunkuoren, joka esittäköön kymmentä +kiveä eli sataa hiekkajyvästä eli tuhatta sormea...." + +Siten hän koetti saada heidät käsittämään lukuja. Vaivaloisesti se kävi +ja tarvittiin paljon toistamisia, ennenkuin pojilla oli edes +jonkinmoinen aavistus niistä. Kun yksiköt kasvoivat, oli pojilla +kummassakin kädessään erikokoisia kappaleita. Vieläkin suurempia määriä +edustavat esineet hän asetti lähellä olevalle ajopuulle. Oli vaikeata +keksiä sopivia edustajia; miljoonia esittivät luurangoista irrotetut +hampaat, ja ravunkuoret olivat tuhansia miljoonia. Tähän hän pysähtyi, +sillä pojat osottivat väsymyksen merkkejä. + +"San Franciscossa oli neljä miljoonaa -- neljä hammasta." + +Poikain katse liukui hampaista käsiin, kädestä toiseen, kivistä ja +hiekkäjyväsistä Edwinin sormiin. Sitten se liukui takaisin suurentuviin +määriin päin poikien yrittäessä käsittää niin suunnattomia lukuja. + +"Olihan siinä kansaa, isoisä", sai Edwin vihdoin virketyksi. + +"Kuin hiekkaa tällä rannalla, kuin hiekkaa, jos jokainen jyvänen +esittäisi miestä tahi naista tahi lasta. Niin, Edwin poikani, kaikki +nuo ihmiset elivät juuri tuolla, San Franciscossa. Silloin tällöin he +kaikki tulivat tälle rantamalle -- heitä oli enemmän kuin +hiekkajyväsiä. San Francisco oli komea kaupunki. Lahden toisella +puolella oli suuri seitsemän miljoonan kaupunki -- toisella puolella, +siellä, minne leiriydyimme viime vuonna. Point Richmondista aina San +Leandroon saakka ulottuvilla tasangoilla ja mäkimailla asui seitsemän +miljoonaa... se on seitsemän hammasta." + +Taaskin poikien katse kulki hampaista Edwinin sormiin ja takaisin. + +"Maailma oli täynnä ihmisiä. Vuoden 2010 väenlasku antoi tulokseksi +kahdeksantuhatta miljoonaa koko maailmassa -- kahdeksan ravunkuorta, +niin, kahdeksantuhatta miljoonaa. Se oli toista kuin nyt. Ihmiskunta +osasi paremmin hankkia ravintoa. Mitä enemmän oli ravintoa, sitä +runsaammin oli myös ihmisiä. Vuonna 1800 Euroopassa yksinään oli +sataseitsemänkymmentämiljoonaa. Kun oli kulunut sata vuotta -- siis +hiekkajyvänen, Hoo-Hoo -- vuonna 1900, oli Euroopassa viisisataa +miljoonaa -- viisi hiekkajyvää ja yksi hammas, Hoo-Hoo. Vuonna 2000 +Euroopassa oli tuhatviisisataa miljoonaa. Samoin oli kaikkialla +maailmassa. Kahdeksan ravunkuorta, niin, kahdeksantuhatta miljoonaa +ihmistä eli maanpallolla, kun sarlakkakuolema alkoi. Olin nuori mies +ruton puhjetessa -- kaksikymnentäseitsemän vuotta vanha. Asuin San +Franciscon lahden toisella puolella, Berkeley'ssa. Muistathan, Edwin, +nuo suuret kivirakennukset, kun tulimme Contra Costan kukkuloilta alas. +Niissä kivirakennuksissa asuin. Olin englannin kirjallisuuden +professori." + +Paljon oli hänen puheessaan sellaista, mikä kävi yli poikien +ymmärryksen, mutta he koettivat käsittää edes hämärästi tätä +kertomusta, menneisyydestä. + +"Mikä virka noilla kivirakennuksilla oli?" kysyi Ristihuuli. + +"Muistat, kun isäsi opetti sinua uimaan." Poika nyökkäsi. "No niin, +Californian yliopistossa -- se oli nimenä rakennuksilla -- me opetimme +nuoria miehiä ja naisia ajattelemaan, juuri niinkuin minä äsken opetin +kivien ja hiekkajyvästen avulla teitä ymmärtämään, paljonko ihmisiä +silloin oli. Oli sangen paljon opetettavaa. Nuoria miehiä ja naisia, +joita opetimme, me sanoimme ylioppilaiksi. Meillä oli suuria huoneita, +joissa opetus tapahtui. Minä puhuin heille, neljälle- tahi +viidellekymmenelle kerrallaan, juuri samoin kuin puhun nyt teille. +Kerroin heille kirjoista, joita olivat kirjottaneet ennen eläneet +miehet ja joita joskus olivat myös silloin parasta aikaa elävät miehet +kirjoittaneet --" + +"Etkö tehnyt muuta? -- vain puhuit ja puhuit?" kysyi Hoo-Hoo. "Kuka +metsästi sinulle lihaa ja kuka lypsi vuohet ja hankki kalaa?" + +"Luonnollinen kysymys, Hoo-Hoo, luonnollinen kysymys. Kuten olen +sanonut, ruoan hankkiminen oli silloin helppoa. Me olimme sangen +viisaita. Muutamat harvat hankkivat ruokaa kaikille. Toisilla oli +toisia töitä. Minä puhuin, kuten sanotte. Puhuin aina, ja palkkioksi +minulle annettiin ruokaa -- paljon ruokaa, hienoa ruokaa, ihanaa +ruokaa, ruokaa, jota en ole saanut maistaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen +ja jota en milloinkaan enää tulekaan saamaan. Olen toisinaan +ajatellut, että ylvään sivistyksemme ihmeellisin saavutus oli ruoka -- +sen käsittämätön runsaus, sen rajaton vaihtelevaisuus, sen kuvaamaton +herkullisuus. Oi, lastenilapset, elämä oli todella elämää silloin, kun +meillä oli niin ihmeellistä syötävää." + +Pojat eivät jaksaneet käsittää eivätkä kuunnelleet, pitäen näitä sanoja +ja ajatuksia vain vanhuksen eksymisenä kertomuksen juonesta. +"Ruoanhankkijoita sanoimme kansalaisiksi. Tämä oli pilaa. Me, +hallitsevat luokat, omistimme kaiken maan, kaikki koneet, kaikki. Nämä +ruoanhankkijat olivat meidän orjiamme. Otimme itsellemme melkein kaiken +sen ruoan, jonka he valmistivat, mutta jätimme heille sen verran, että +he saattoivat syödä ja tehdä työtä ja hankkia lisää ruokaa --." + +"Minä olisin mennyt metsään hankkimaan itse ruokaa", lausui Ristihuuli +uhkaavana, "ja olisin surmannut jokaisen, joka olisi yrittänyt ryöstää +sen minulta." + +Vanhus nauroi. + +"Enkö sanonut, että me hallitsevat luokat omistimme kaiken maan, kaikki +metsät ja kaiken muun? Jos joku ruoanhankkija ei tahtonut hankkia +meille ruokaa, me rankaisimme häntä ja pakotimme hänet kuolemaan +nälkään. Sangen harvat niin tekivätkään. He hankkivat mieluummin ruokaa +meille, valmistivat vaatteemme ja tuhansin -- raakunkuori, Hoo-Hoo -- +tuhansin tavoin tyydyttivät tarpeemme ja ilahduttivat meitä. Minä olin +tuona aikana professori Smith -- professori James Howard Smith. +Luentoni olivat sangen populäärisiä -- se on: sangen useat nuoret +miehet ja naiset mielellään kuuntelivat minun puheitani, jotka +käsittelivät toisten kirjoittamia kirjoja. + +"Olin sangen onnellinen ja minulla oli ihanaa syötävää. Käteni olivat +pehmeät, sillä en tehnyt työtä niillä, ihoni oli kauttaaltaan puhdas, +ja päälläni oli mitä hienoimmat vaatteet --" Vanhus katsahti rääsyisiin +nahkoihinsa halveksivasti. "Emme silloin käyttäneet tällaisia. +Orjillakin oli paremmat. Myös olimme sangen puhtaita. Pesimme kasvomme +ja kätemme useasti joka päivä. Te, pojat, ette milloinkaan pese +itseänne, ellette putoa veteen tahi mene uimaan." + +"Etkä sinäkään, isoisä", puolusteli Hoo-Hoo. + +"Niinpä niin, olen likainen vanha mies. Mutta ajat ovat muuttuneet. +Nykyään ei kukaan peseydy, eikä ole mitään mukavuuksiakaan, On kulunut +kuusikymmentä vuotta siitä, kun olen nähnyt viimeisen saippuanpalan. Te +ette tiedä, mitä saippua on, enkä kerrokaan teille siitä, sillä kerron +sarlakkakuolemasta. Te tiedätte, mitä kipu on. Me sanoimme sitä +taudiksi. Sangen usean taudin aiheuttavat taudinidut, kuten sanoimme. +Pankaa tuo sana muistiinne -- taudinitu. Taudinitu on sangen pieni. Se +on melkein kuin puutäi, joita näkee keväällä koirissa, kun ne ovat +juosseet metsissä. Mutta taudinitu on hyvin pieni. Se on niin pieni, +ettei sitä voi nähdä --." + +Hoo-Hoo alkoi nauraa. + +"Olet sinä lystikäs, isoisä, kun kerrot semmoisesta, jota ei voi nähdä. +Ellet voi nähdä sitä, mistä tiedät, että se on olemassa? Sen haluaisin +tietää. Miten voit tietää jostakin, jota et näe?" + +"Hyvä kysymys, oikein hyvä kysymys, Hoo-Hoo. Mutta me näimme kuitenkin +-- ainakin muutamia. Meillä oli mikroskooppeja ja ultramikroskooppeja. +Me asetimme ne silmiemme eteen ja katselimme niiden lävitse. Silloin +näimme esineet suurempina kuin ne todellisuudessa olivat ja näimme +sellaistakin, jota emme nähneet ollenkaan ilman mikroskooppia. Parhaat +ultramikroskooppimme tekivät taudiniduista neljäkymmentätuhatta kertaa +suurempia. Raakunkuori on tuhat sormea. Kerätkää neljäkymmentä +raakunkuorta. Niin monta kertaa suurempina näimme taudinidut +katsoessamme niitä mikroskoopilla. Sitten meillä oli toinen keino, +jota sanoimme eläviksikuviksi. Sen avulla saatoimme tehdä +neljäkymmentätuhat-kertaisen taudinidun vielä monia tuhansia kertoja +suuremmaksi. Siten me näimme näitä olioita, joita paljaat silmämme +eivät erottaneet. Ota hiekkamurunen. Riko se kymmeneksi kappaleeksi. +Ota yksi niistä ja riko jälleen se kymmeneen osaan. Riko yksi näistä +palasista kymmeneen osaan, taasen yksi niistä samoin, ne taas +kymmeneen, jälleen kymmeneen, tee niin koko päivän, ja illalla auringon +laskiessa sinulla kenties on hitunen, joka on yhtä suuri kuin yksi +taudinitu." + +Poikien epäuskoisuus kasvoi ilmeiseksi. Ristihuuli ilkkui pilkallisesti +ja Hoo-Hoo tirskui, kunnes Edwin nykäisi heitä olemaan hiljaa. + +"Puutäi imee verta koirista, mutta taudinitu voi pienuutensa vuoksi +mennä suoraan vereen, jossa se lisääntyy nopeasti. Ihmisen veressä +saattoi ruton päivinä olla tuhannenmiljoonaa -- ravunkuori -- +tuhannenmiljoonaa taudinitua. Me sanoimme niitä mikro-organismeiksi. +Kun niitä oli miljoonittain tahi tuhansinmiljoonin ihmisen veressä, hän +oli sairas. Ne aiheuttivat taudit. Niitä oli monia eri lajeja -- +useampia lajeja kuin hiekkajyväsiä tällä rannalla. Me tunsimme vain +muutamia niistä. Mikro-organismien maailma oli näkymätön maailma, josta +tiesimme sangen vähän. Jotain kuitenkin tiesimme. Oli _bacillus +anthracis, micrococcus, bacterium termo_; oli _bacterium lactis_, joka +vielä tänäänkin saattaa vuohenmaidon happamaksi, Ristihuuli; oli +lukematon joukko _schizomycetes_-eliöitä. Oli paljon muita..." + +Vanhus innostui pitämään esitelmää taudiniduista ja niitten luonteesta +käyttäen niin suunnattoman pitkiä ja merkityksettömiä sanoja ja +lauseita, että pojat naurahtelivat toisilleen ja katselivat autiolle +valtamerelle unohtaen isoisän jaarituksen. + +"Mutta sarlakkakuolema, isoisä", ehdotti Edwin lopuksi. + +Isoisä kokosi muistiaan ja irrottautui kuvitteluistaan, että hän oli +pitämässä luentoa toisenlaiselle kuulijakunnalle kuusikymmentä vuotta +sitten taudinitujen ja tautien uusimmasta teoriasta. + +"Niin, niin, Edwin; olin vähällä unohtaa. Toisinaan entispäivien +muistot valtaavat mieleni niin voimakkaasti, että unohdan olevani +likainen vanha mies, joka vaellan metsäläistyneitten lastenlapsieni, +vuohipaimenten, kanssa koskemattomissa erämetsissä. Ihmistyö oli +vain tomua ja tuhkaa; tomua ja tuhkaa oli valtava, mainehikas +sivistyksemmekin. Olen isoisä, väsynyt vanha mies. Kuulun Santa Rosan +heimoon. Vaimoni kuului siihen heimoon. Poikani ja tyttäreni liittyivät +naimiskaupoilla autonkuljettajain, Sacramenton ja Palo-Alton heimoihin. +Sinä, Ristihuuli, olet autonkuljettaja. Edwin on Sacramentoheimon jäsen +ja Hoo-Hoo Palo-Alton. Palo-Alton heimo on saanut nimensä siitä, että +se asustaa lähellä samannimistä kaupunkia. Siellä oli suuri opinahjo. +Sen nimi oli Stanford-yliopisto. Muistan selvästi, aivan selvästi. +Niin, minun piti kertoa sarlakkakuolemasta. Mihin jäinkään?" + +"Kerroit taudiniduista, joita ei voi nähdä, mutta jotka tekevät ihmiset +sairaiksi", auttoi Edwin. + +"Siihenhän pääsin. Kun joku henkilö sai taudinituja vereensä, hän ei +sitä huomannut niin kauan kuin niitä oli vähän. Mutta jokainen itu +jakautui kahdeksi uudeksi iduksi. Kun ne täten alati jakautuivat, oli +niitä pian monta miljoonaa. Silloin henkilö oli sairas. Hänessä oli +tauti, jolle annettiin nimi sen itujen mukaan. Se saattoi olla +tuhkarokkoa, se saattoi olla influenssa tahi keltakuumetta; tauteja oli +tuhansittain. + +"Taudinidut olivat omituisia. Aina ilmestyi uusia, ennen tuntemattomia. +Kauan, kauan, hyvin kauan sitten, jolloin oli vähän ihmisiä, oli vähän +tautejakin. Mutta ihmiset lisääntyivät ja elivät yhdessä suurissa +kaupungeissa ja yhteiskunnissa. Silloin ilmestyi uusia taudinituja, +uusia tauteja, jotka aikojen kuluessa surmasivat miljoonia ja +tuhansiamiljoonia ihmisiä. Mitä tiheämmässä ihmiset asuivat, sitä +hirvittävämpiä tauteja esiintyi. Kauan ennen minun aikojani, +keskiajalla, raivosi musta surma, joka kulki yli Euroopan useita +kertoja. Oli tuberkuloosi, joka levisi kaikkiin tiheästi asuttuihin +paikkoihin. Sata vuotta ennen syntymääni tuli paiserutto. Afrikassa oli +unitauti. Bakteriologit taistelivat näitä vastaan ja hävittivät niitä, +juuri niinkuin te ajatte sudet pois vuohien läheisyydestä tahi +surmaatte moskiittoja, jotka laskeutuvat ihonne pinnalle. +Bakterioloogit --" + +"Mutta mikä se on, isoisä?" keskeytti Edwin. + +"Sinä, Edwin, olet vuohipaimen. Sinun tehtävänäsi on vartioida vuohia. +Tiedät yhtä ja toista vuohista. Bakterioloogit vartioivat taudinituja. +Se oli heidän tehtävänsä, ja he tiesivät paljon niistä. Niin, kuten +sanoin, bakterioloogit taistelivat ituja vastaan ja hävittivät niitä, +toisinaan. Oli olemassa pitaali, kauhea tauti. Sata vuotta ennen +syntymääni saivat bakterioloogit selville pitaalin aiheuttajan. He +tunsivat sen täydellisesti. He piirsivät kuvia siitä. Olen nähnyt +tuollaisia kuvia. Mutta kuitenkaan he eivät voineet hävittää sitä. +Vuonna 1984 ilmestyi pantoblast-rutto eräässä maassa, jonka nimi oli +Brasilia. Se nieli miljoonia uhreja. Mutta bakterioloogit keksivät sen +idun ja saattoivat hävittää sen, joten pantoblast ei voinut jatkaa +tuhojaan. Heillä oli seerumia, jota he ruiskuttivat ihmisten +ruumiiseen. Se tappoi pantoblastidut tappamatta ihmistä. Vuonna 1910 +raivosivat pellagra ja koukkumato. Bakterioloogit hävittivät ne +helposti. Mutta vuonna 1947 ilmestyi uusi tauti, jota ei ennen +milloinkaan oltu nähty. Sen uhreiksi joutuivat vain kymmenen kuukauden +vanhat tahi siitä nuoremmat lapset. Tauti teki heistä aivan kyvyttömiä: +he eivät voineet liikuttaa jalkojaan eivätkä käsiään, eivät voineet +syödä eikä tehdä mitään muutakaan. Kului yksitoista vuotta, ennenkuin +bakterioloogit keksivät keinon hävittää tuon omituisen taudin ja +pelastaa lapset. + +"Huolimatta kaikista näistä taudeista, ennen tunnetuista ja uusista, +maailmassa oli ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Se johtui helposta +ravinnonsaannista. Mitä helpommaksi kävi hankkia ravintoa, sitä enemmän +oli ihmisiä; mitä enemmän oli ihmisiä, sitä tiheämmässä he asuivat; +mitä tiheämmässä he asuivat, sitä enemmän ilmestyi uusia tauteja. Oli +varottavia ääniä. Jo niin aikaisin kuin vuonna 1929 Soldervetzsky +selitti bakterioloogipiireissä, ettei ihmiskunta ollut turvassa +muutamilta uusilta taudeilta, jotka olivat tuhansia kertoja tuhoisampia +kuin mitkään ennen tunnetut ja saattaisivat surmata miljoonia ja +tuhansia miljoonia ihmisiä. Te huomaatte että mikro-organismien maailma +pysyi hämärän peitossa loppuun saakka. Tiedettiin että sellainen +maailma oli olemassa. Sieltä vähän väliä lähti uusia ituarmeijoita +surmaamaan ihmisiä. Muuta ei tiedetty. Tuossa mikro-organismien +maailmassa saattoi olla erilaisia taudinituja yhtä paljon kuin +hiekkajyväsiä tällä rannalla. Siinä samassa maailmassa oli alati uusia +ituja. Kenties sieltä on elämän alku etsittävissä -- tuosta +ihmeellisestä rehevyydestä ja runsaudesta päättäen, josta Soldervetzsky +ja useat muut jo ennen häntä olivat huomauttaneet..." + +Kun vanhus oli päässyt tähän, nousi Ristihuuli seisaalleen kasvoillaan +syvän halveksimisen ilme. + +"Isoisä", julisti hän, "Sinä väsytit minut tuolla tolkuttomuudellasi. +Mikset kerro punaisesta kuolemasta? Ellet kerro, sano se sitten, että +tiedämme lähteä takaisin leirille." + +Vanha mies katsoi häneen ja alkoi itkeä hiljaa. Iäkkyyden +heikot kyyneleet putoilivat hänen poskilleen, ja hänen +kahdeksankymmenenseitsemän ikävuotensa aiheuttama väsymys kuvastui +hänen surun murtamista kasvoistaan. + +"Istuudu takaisin", tyynnytteli Edwin. "Isoisä juuri alkaa kertoa +sarlakkakuolemasta, eikö niin? Kohta hän alkaa. Istuudu, Ristihuuli. +Jatka, isoisä." + + +III. + +Vanhus pyyhki kyyneleensä tahraisiin rystysiinsä ja alkoi uudestaan +kertoa heikolla, värisevällä äänellään, joka tuli varmemmaksi ja +voimakkaammaksi, kun hän pääsi kertomuksensa vauhtiin. + +"Rutto puhkesi vuonna 2013. Olin kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha ja +muistan hyvin. Langattoman sähkölennättimen avulla --" + +Ristihuuli ilmaisi äänekkäästi suuttumuksensa, ja isoisä ryhtyi +sovitteluihin. + +"Me puhuimme silloin kautta ilmojen tuhansien mailien päähän. Saimme +sanoman, että New Yorkissa oli esiintynyt outo tauti. Tuossa Amerikan +ylväimmässä kaupungissa eli silloin seitsemäntoistamiljoonaa ihmistä. +Sanoma ei herättänyt huolestusta. Sehän oli pikkuseikka. Oli ollut vain +muutamia tapauksia. Mutta taudin uhrit olivat kuolleet kovin pian. +Ensimäinen oire oli se, että kasvot ja koko ruumis kävivät punaisiksi. +Vuorokauden kuluttua Chicagosta ilmoitettiin tautia tavatun sielläkin. +Samana päivänä levisi tieto, että Lontoossa, joka oli Chicagon jälkeen +maailman suurin kaupunki, oli taisteltu salaa ruttoa vastaan jo kahden +viikon aikana. Kaikki uutiset ja sähkösanomat oli sensuroitu -- se on: +ei annettu muuanne levitä tietoa, että Lontoo oli ruton saastuttama. + +"Tilanne näytti vakavalta, mutta me Californiassa, kuten muuallakin, +olimme levollisia. Olimme varmoja, että bakterioloogit löytäisivät +keinon tuhota tämän uuden taudin aiheuttajan, kuten ennenkin oli +tapahtunut. Mutta pelkoa herätti se tavaton nopeus, jolla tauti +kehittyi ja surmasi ihmisiä, ja se, että jokainen, johon se ilmestyi, +oli ehdottomasti kuoleman oma. Ei kukaan parantunut siitä. Oli ollut +olemassa vanha aasialainen kolera, joka oli niin nopea, että saattoi +olla päivällispöydässä illalla jonkun aivan terveen miehen kanssa ja +seuraavana aamuna aikaisin nähdä hänet ruumisvaunuissa kadulla. Mutta +tämä uusi rutto oli nopeampi sitäkin -- paljon nopeampi. Sen +ensimäisten oireiden ilmaantumisesta kului uhrin kuolemaan vain yksi +tunti. Joskus kului useampia tunteja, mutta useat kuolivat jo kymmenen +tahi viidentoista minuutin kuluttua. + +"Sydän alkoi sykkiä kiivaasti, ja ruumiinlämpö kohosi. Sitten +ruumiinväri muuttui silmänräpäyksessä sarlakanpunaiseksi kuin +kulovalkean vaikutuksesta. Useimmat uhrit eivät lainkaan huomanneet +sydämen sykinnän ja ruumiinlämmön lisääntymistä, vasta kun heidän +ihonsa väri muuttui, tiesivät he olevansa tuomittuja. Tavallisesti sen +yhteydessä oli kouristuskohtauksia, mutta ne eivät kestäneet kauan +eivätkä olleet kovia. Jos uhri kesti ne, tuli hän aivan levolliseksi ja +tunsi vain, miten hänen jäsenensä alkoivat nopeasti turtua. Se alkoi +jaloista, ensin jalkapohjat, sitten sääret, reidet ja yhä ylöspäin, +kunnes turtumus oli saavuttanut sydämen, jolloin hän kuoli. He eivät +hourineet eivätkä nukkuneet, vaan pysyivät levollisina ja selvinä, +kunnes sydän kangistui ja pysähtyi. Toinen kummallinen seikka oli +se tavaton nopeus, jolla kuolleitten ruumiit hajaantuivat +perusaineisiinsa. Tuskin oli uhri kuollut, kun jo ruumis näytti +murentuvan kappaleiksi, kohoavan pölynä ilmaan ja häipyvän pois ihan +silmien edestä. Tämä oli yhtenä syynä ruton tavattomaan leviämiseen. +Ruumiissa olleet tuhannetmiljoonat idut pääsivät näet vapaiksi +hetkessä. + +"Sen vuoksi bakterioloogeilla ei ollut onnea taistellessaan tätä tautia +vastaan. He saivat surmansa laboratorioissaan tutkiessaan +sarlakkakuoleman aiheuttajaa. He olivat sankareita. Kaatuneitten +tilalle astui alati uusia. Lontoossa onnistuttiin eristämään rutto. +Sähkölennätin tiedotti uutisen kaikkialle. Trask oli sen miehen nimi, +jolle se onnistui, mutta kolmenkymmenen tunnin kuluttua hän oli +kuollut. Silloin ryhdyttiin kaikissa laboratorioissa toden perään +etsimään jotakin vastamyrkkyä, joka tappaisi rutonidut. Kaikki lääkkeet +olivat turhia. Nähkääs, koko asian ydin oli löytää lääke tahi seerumi, +joka tappaisi ruumiissa olevat taudinidut vahingoittamatta itse +ruumista.... He koettivat surmata sitä toisien tautien iduilla, joita +he istuttivat potilaan vereen. Nämä idut saattoivat näet olla ruton +itujen vihollisia --" + +"Sinä et näe näitä ituolentoja, isoisä", intti Ristihuuli, "mutta +kuitenkin lörpöttelet yhä niistä, ikäänkuin ne todellakin olisivat +jotakin, vaikka ne eivät ole yhtään mitään. Mitä ei näe, sitä ei ole +olemassa, se on varma. Taisteltiin olemattomia olentoja vastaan +olemattomilla olennoilla! Silloin he mahtoivat olla narreja. Sen takia +he heittivät henkensä. En tosiaankaan aio kuunnella tuollaista pötyä, +sen sanon." + +Isoisä oli valmis itkemään, mutta Edwin kiivastui ja alkoi puolustaa +vanhusta. + +"Kuuleppas, Ristihuuli, uskot sinäkin, että on olemassa paljon +sellaista, mitä et ole nähnyt." + +Ristihuuli pudisti päätään. + +"Uskot, että kuolleet harhailevat. Et ole milloinkaan sitä nähnyt." + +"Olenpahan viime talvena, kun olin isän kanssa metsästämässä susia." + +"No, miksi aina syljet, kun menet poikki virtaavan veden", Edwin yhä +kiristi. + +"Jotta huono onni pysyisi etäällä", puolusteli Ristihuuli. + +"Uskot siis, että on olemassa huono onni?" + +"Varmasti." + +"Etkä ole milloinkaan nähnyt sitä", julisti Edwin riemuiten. "Olet yhtä +hupsu kuin isoisä ja hänen itunsa. Uskot sellaiseen, mitä et näe. +Jatka, isoisä." + +Kun Ristihuuli oli joutunut häviön puolelle tässä metafyysillisessä +väittelyssä, vaikeni hän ja isoisä jatkoi. Poikien keskinäinen +kinastelu keskeytti usein isoisän puheen, vaikka emme sitä merkitsekään +tähän pidentämään kertomustamme. Myös kuului heidän keskuudestaan +alituinen matala ääni, jolla he lausuivat selittelyjä ja arveluja +toisilleen yrittäessään seurata isoisää hänen outoon, kadonneeseen +maailmaansa. + +"Sarlakkakuolema puhkesi San Franciscossakin. Ensimäinen kuolemantapaus +sattui maanantaiaamuna. Torstain seuduissa ihmisiä kuoli San +Franciscossa ja Oaklandissa kuin kärpäsiä. Heitä kuoli kaikkialla -- +vuoteisiinsa, työnsä ääreen, kaduilla kävellessään. Tiistaina minä +näin ensimäisen tapauksen -- neiti Collbranin, erään luennoillani +kävijän, joka oli luentosalissa aivan silmäini edessä. Huomasin +puhuesssani, että hänen kasvonsa tulivat äkkiä sarlakanvärisiksi. +Keskeytin puheeni. Kaikki katsoivat häneen, sillä he tunsivat pelkoa ja +tiesivät, että rutto oli tullut. Nuoret naiset kirkaisivat ja juoksivat +ulos huoneesta. Nuoret miehetkin juoksivat ulos, kahta lukuunottamatta. +Neiti Collbranin kouristukset olivat aivan lieviä eivätkä kestäneet +kahtakaan minuuttia. Toinen nuorista miehistä toi hänelle lasin vettä. +Hän joi hiukkasen ja huudahti: + +"'Jalkani! Niissä ei ole tuntoa!' + +"Minuutin kuluttua hän virkkoi: 'Minulla ei ole jalkoja. En tunne, että +minulla olisi. Polvenikin ovat kylmät. Tuskin tunnen, että minulla on +polviakaan.' + +"Hän lepäsi lattialla päänalaisenaan pinkka muistikirjoja. Emme +kyenneet tekemään kerrassaan mitään hänen hyväkseen. Kylmyys ja +turtumus kohosivat ylöspäin sydäntä kohti ja kun se oli saavutettu, hän +oli kuollut. Kellon mukaan se kesti viisitoista minuuttia -- katsoin +ajan -- sitten hän oli kuollut. Hän oli ollut sangen kaunis, voimakas +ja terve nuori nainen. Kuitenkin kului vain viisitoista minuuttia ensi +oireista hänen kuolemaansa. Se osottaa, miten nopea sarlakkakuolema +oli. + +"Siitä huolimatta noina viitenätoista minuuttina, jotka olin hänen +kuolinvuoteensa ääressä, hälyytys oli levinnyt yli koko opiston. +Tuhatlukuiset oppilasjoukot olivat lähteneet luentosaleista ja +laboratorioista jättäen ne autioiksi. Kun menin antamaan tiedon +tapauksesta tiedekunnan dekaanukselle, näin yliopiston olevan autiona. +Kentältä vielä kiiruhti muutamia jälkeenjääneitä kotiinsa. Kaksi heistä +juoksi. + +"Löysin dekaanus Hoagin virkahuoneestaan yksinään. Hän oli sangen +harmaantuneen ja vanhan näköinen, kasvot täynnä ryppyjä, joita en ollut +huomannut ennen. Nähdessään minut hän nousi lähteäkseen pakoon ja +horjui etäisimpään huoneeseen läjäyttäen oven kiinni perässään ja +kiertäen sen lukkoon. Nähkääs, hän tiesi minun olleen tartunnalle +alttiina ja pelkäsi. Hän huusi oven takaa, että menisin pois. En +koskaan ole unohtava, mitä tunsin astuessani alas hiljaisia käytäviä ja +tuota autiota kenttää pitkin. Se ei ollut pelkoa. Olin ollut +tartunnalle alttiina. Tiesin sen ja pidin itseäni kuoleman omana. En +pelännyt, mutta mieleni valtasi kaamea masennuksen tunne. Kaikki oli +pysähtynyt. Se tuntui minusta maailman lopulta -- minun maailmani +lopulta. Olin syntynyt ja elänyt yliopiston piirissä. Se oli ennakolta +määrätty urani. Isäni oli ollut professorina siellä ennen minua ja +hänen isänsä ennen häntä. Tämä yliopisto oli jo puolentoista vuosisadan +aikana ollut herkeämättömässä toiminnassa kuni joku oivallinen kone. Ja +nyt yhdessä ainoassa hetkessä se oli pysähtynyt. Minusta tuntui kuin +pyhä tuli olisi sammunut kaikkein pyhimmän alttarilta. Olin +kauhuissani, sanomattomasti kauhuissani. + +"Kun saavuin asuntooni, taloudenhoitajatar kirkaisi ja pakeni. Kun +soitin sisäkköä, sain tietää hänenkin paenneen. Silloin ryhdyin +tutkimaan asioita lähemmin. Keittiössä näin keittäjättären olevan +lähtöhommissa. Hänkin kirkaisi ja pudotti kiireissään erään +tavaralaukuistaan juostessaan ulos ja sitten yli pihan yhäti kirkuen. +Voin vielä nytkin kuulla hänen kirkuvan. Me emme menetelleet siten, kun +joku tavallinen tauti ilmestyi. Olimme silloin aivan tyyniä ja käytimme +lääkäreitä ja hoitajia, jotka olivat perillä siitä, mitä oli tehtävä. +Asia oli nyt toinen. Rutto ilmestyi niin äkkiarvaamatta ja oli niin +nopea eikä milloinkaan jättänyt uhriaan elämään. Kun sarlakanväri +ilmaantui henkilön kasvoille, oli se varmana merkkinä kuolemasta. Ei +ainoankaan tiedetty toipuneen. + +"Olin yksin suuressa talossani. Kuten olen kertonut teille ennen, me +saatoimme puhella keskenämme pitkin lankoja, jotka kulkivat ilmassa. +Puhelimeni soi, ja sain tietää veljeni puhuvan minulle. Hän sanoi, +ettei hän tullut kotiin, koska hän pelkäsi, että rutto voisi tarttua +minusta. Hän ja kaksi sisartani olivat jääneet professori Baconin +luokse. Hän neuvoi minua pysymään kotona ja odottamaan, kunnes saisin +selville, olisinko joutunut ruton uhriksi vai enkö. + +"Suostuin siihen ja pysyin kotona. Ensi kerran elämässäni yritin +keittää. Rutto ei tullut minuun. Puhelimen avulla sain keskustella +kenen kanssa vain ja hankkia tietoja. Tulihan minulle myös +sanomalehtiä, jotka määräsin heitettäväksi oveni edustalle, josta +saatoin ottaa ne ja lukea uutiset. New York ja Chicago olivat +täydellisessä sekasorrossa. Samoin oli kaikkialla suurkaupungeissa +asianlaita. Kolmannes New Yorkin poliisikuntaa oli kuollut. +Poliisipäällikkö ja pormestari olivat niinikään kuolleet. Laki ja +järjestys olivat kokonaan kadonneet. Ruumiit olivat läjässä kaduilla +hautaamattomina. Junat ja muut kulkuneuvot, jotka olivat tuoneet +ravintoa ja elintarpeita tuohon suurkaupunkiin, olivat pysähtyneet. +Nälkäiset roskajoukot ryöstivät kauppoja ja varastohuoneita. Kaikkialla +näki murhia, ryöstöjä ja humalaisia. Ihmisiä oli jo paennut kaupungista +miljoonittain -- ensinnä rikkaat yksityisissä automobiileissaan ja +ilmalaivoissaan ja sitten suuret kansanjoukot jalkaisin kuljettaen +mukanaan ruton ituja ja ryöstäen nälissään maanviljelijät ja kylät ja +pikkukaupungit tyhjiksi. + +"Mies, joka lähetti tämän sanoman, sähkölennättimen hoitaja, oli +yksinään koneineen korkean rakennuksen katolla. Kaupunkiin jääneet -- +hän arvioi ne muutamiksi sadoiksi -- tuhansiksi -- olivat menettäneet +järkensä pelosta ja juovuttavista juomista, ja yltympäri raivosivat +suuret tulipalot. Tuo mies oli sankari -- nähtävästi hän oli joku +tuntematon sanomalehtimies. Yhteen vuorokauteen, sanoi hän, ei +ainoakaan atlantintakainen ilmalaiva ollut saapunut, eikä Englannista +enää lähetetty tietoja. Hän sähkötti kumminkin, että Berliinistä -- se +on Saksassa -- oli ilmoitettu Methnikoff-koulun bakterioloogin, +Hoffmeyerin, keksineen seerumin ruttoa vastaan. Se oli viimeinen +sanoma, jonka Amerikka tähän päivään saakka on saanut Euroopasta. Jos +Hoffmeyer keksikin seerumin, se oli liian myöhäistä, sillä muuten olisi +Euroopasta tullut löytömatkailijoita tänne luoksemme jo kauan sitten. +Voimme siis päättää, että Euroopan kävi samoin kuin Amerikankin ja että +parhaimmassa tapauksessa vain muutamat yksilöt säästyivät rutolta. + +"New Yorkista saapui sanomia vielä seuraavaan päivään saakka. Sitten +nekin loppuivat. Niiden lähettäjä oli joko kuollut ruttoon tahi +joutunut ympärillään raivoavien tulipalojen uhriksi. Se, mitä tapahtui +New Yorkissa, toistui kaikissa suurkaupungeissa, niinpä myös San +Franciscossa, Oaklandissa ja Berkeley'ssa. Torstaina oli kuolevia niin +paljon, ettei heidän ruumiitaan voitu korjata pois. Silloin alkoi +ryntäys maaseudulle. Kuvitelkaa, pojat, tiheämmissä joukoissa kuin +lohet nousevat Sacramento-jokeen, ihmiset riensivät pois kaupungeista, +miljoonin joukoin, yrittäessään epätoivoisesti välttää kaikkialla +uhkaavaa kuolemaa. He kuljettivat taudin mukanaan. Rikkaatkin, jotka +pakenivat ilmalaivoissaan turvaan vuorille ja erämaihin, levittivät +siten ruttoa. + +"Sadat ilmalaivat suuntasivat kulkunsa Havaijille, jossa rutto jo +raivosi, kun he sinne saapuivat tuomaan lisää siemeniä. Sähkösanomat +ilmoittivat meille tämän. Mutta ne loppuivat, kun kaikki järjestys +katosi San Franciscosta, eikä enää ollut ketään hoitamassa lennättimiä. +Se oli outoa ja huumaavaa. Yhteys muun maailman kanssa oli tyystin +lakannut. Tuntui kuin maailma oli pyyhkäisty pois. Kuuteenkymmeneen +vuoteen ei sitä ole enää ollut. Tiedän, että on olemassa paikkoja +sellaisia kuin New York, Eurooppa, Aasia ja Afrikka, mutta niistä ei +ole kuultu kuuteenkymmeneen vuoteen ainoatakaan sanaa. Sarlakkakuoleman +tulo hajotti maailman erillisiin osiin, auttamattomasti ja +täydellisesti. Kymmenen vuosituhannen sivistys ja järjestynyt +yhteiskunta raukesi kuin vaahto yhdessä silmänräpäyksessä. + +"Kerroin rikkaiden ilmalaivoista. He kuljettivat ruton mukanaan ja +kuolivat huolimatta siitä, minne he pakenivat. Ainoastaan yhden +eloonjääneen olen nähnyt -- Mungersonin. Sittemmin hän liittyi +santarosalaisiin ja nai vanhimman tyttäreni. Hän saapui heimon +asuinsijoille kahdeksan vuotta ruton jälkeen. Hän oli silloin +yhdeksäntoistavuotias, mutta sai odottaa vielä kaksitoista vuotta, +ennenkuin hän saattoi naida. Nähkääs, ei ollut naimattomia naisia, ja +monet santarosalaisten vanhimmista tyttäristä oli jo luvattu toisille. +Hänen oli pakko odottaa, kunnes Mary'ni oli täyttänyt kuusitoista +vuotta. Nilkku, jonka kuuma surmasi viime vuonna, oli hänen poikansa. + +"Mungerson oli yksitoista vuotta vanha ruton raivotessa. Hänen isänsä +oli rikas ja mahtava mies, yksi teollisuusmagnaateista. He pakenivat +omalla ilmalaivallaan, Kondoorilla, koko perhe, Brittiläisen Columbian +erämetsiin. Se on kaukana pohjoisessa. Matkalla sattui jokin +onnettomuus, ja heidän oli pakko laskeutua alas lähellä Shasta-vuorta. +Olette kuulleet tuosta vuoresta. Sekin on pohjoisessa, pitkän matkan +päässä. Rutto puhkesi heidän keskuudessaan, ja ainoastaan tämä poika +jäi eloon. Kahdeksan vuotta hän vaelteli yksinään autioiksi jääneissä +seuduissa ja etsi turhaan omaa rotuaan. Vihdoin tultuaan etelään hän +osui meidän, santarosalaisten, joukkoon. + +"Mutta kiirehdin liikaa. Kun San Franciscon lahden ympärillä olevista +kaupungeista alkoivat kansanjoukot vyöryä maaseudulle ja kun puhelin +vielä toimi, keskustelin veljeni kanssa. Sanoin hänelle, että oli +järjetöntä paeta kaupungista ja ettei minussa ollut ruton merkkejä +ja että meidän oli viisainta eristää itsemme ja sukulaisemme +johonkin turvalliseen paikkaan. Päätimme valita yliopiston +kemiantutkimusrakennuksen ja kerätä sinne ruokavaroja sekä tarpeen +vaatiessa asein estää vieraita tunkeutumasta turvapaikkaamme. Kun +kaikki tämä oli päätetty, veljeni pyysi minua pysymään kotona vielä +vähintäin vuorokauden, koska rutto saattaisi olla kehittymässä minussa. +Suostuin siihen, ja hän lupasi tulla seuraavana päivänä. Sitten +pohdimme yksityiskohtaisemmin kemiantutkimusrakennuksen varustamista +ruoalla ja puolustusvoimalla, kunnes puhelinyhteys katkesi. Se tapahtui +aivan keskellä keskusteluamme. Sinä iltana ei ollut enää sähkövaloa, ja +minä istuin yksinäni pimeässä huoneessani. Ei enää painettu +sanomalehtiä, joten en tietänyt, mitä tapahtui ulkona kaupungissa. +Kuulin kapinoivaa ääntä ja pistoolinlaukauksia ja ikkunasta näin +Oaklandin suunnalta tulipalojen loimun punaavan taivaanrantaa. Se oli +kauhun yö. En ummistanut silmiäni. Eräs mies -- miksi ja miten, en +tiedä -- surmattiin käytävälle taloni edessä. Kuulin itsetoimivan +pistoolin nopeasti toisiaan seuraavat pamahdukset, ja muutamia +minuutteja myöhemmin tuo haavottunut raukka ryömi ovelleni ja huusi +apua. Asestauduin kahdella pistoolilla ja menin katsomaan häntä. +Tulitikun valossa näin, että hän kuolisi samalla sekä haavoihinsa että +ruttoon. Pakenin sisälle, jolloin kuulin hänen vaikeroivan vielä +puolisen tuntia. + +"Aamulla veljeni tuli luokseni. Keräsin matkalaukkuun tärkeimmät +tavarani, jotka aioin ottaa mukaani, mutta kun näin hänen kasvonsa, +tiesin kohta, ettei hän seuraisi minua turvapaikkaamme. Rutto oli +saanut hänestä uuden uhrin. Hän aikoi puristaa kättäni, mutta minä +peräydyin kiireesti. + +"'Katso peiliin', käskin. + +"Hän katsoi ja huomatessaan kasvoillaan sarlakanvärin, joka yhä +tummeni, hän vaipui hervottomana vieressä olevalle tuolille. + +"'Oi Jumala!' hän huudahti. 'Olen saanut sen. Älä tule lähelle. Olen +kuoleman oma.' + +"Sitten tulivat kouristukset. Hänen kuolontuskansa kestivät kaksi +tuntia, ja hän oli selvä viimeiseen saakka. Hän valitti, miten kylmyys +ja tunnottomuus kohosi jaloista ylöspäin pohkeisiin, reisiin ja vihdoin +sydämeen, jolloin hän kuoli. Siten sarlakkakuolema otti uhrinsa. +Tartuin matkalaukkuuni ja pakenin. Kaduilla kohtasi minua kauhea näky. +Yhtämittaa kompastuin ruumiisiin. Toisissa oli vielä elonkipinä. Kun +vilkaisikin ympärilleen, näki, miten ihmisiä sortui kuolonmerkki +kasvoillaan. Berkeley'ssa oli useita taloja liekkien vallassa, Oakland +ja San Francisco olivat yhtenä tulimerenä. Savu täytti ilman, niin että +keskipäivälläkin vallitsi synkkä hämäryys, ja kun tuulenpuuska +pyyhkäisi sitä vähemmäksi, näkyi sen takaa taivaalta auringon +himmeänpunainen kehrä. Totisesti, pojat, se tuntui maailman lopun +päivältä. + +"Talleissa oli useita automobiileja osottaen, että varikoista olivat +bensiini ja konetarpeet lopussa. Muistan erikoisesti erään +automobiilin. Mies ja nainen lepäsivät kuolleina istuimella nojaten +taaksepäin, ja käytävällä sen vieressä oli kaksi naista ja lapsi, joka +suunnalta tarjoutui outoja, kamalia näkyjä. Ihmiset hiipivät ohitseni +äänettöminä ja salaperäisinä kuin aaveet -- kalpeat naiset kantoivat +lapsia käsivarsillaan, isät taluttivat poikiaan kädestä; toiset olivat +yksinäisiä, toiset kaksittain tahi suuremmissa ryhmissä -- kaikki +pakenivat kuoleman kaupungista. Toisilla oli muonaa, toisilla +huopapeitteitä ja arvoesineitä, mutta toisilla ei ollut mitään. + +"Jouduin lähelle erästä vihanneskauppaa -- paikkaa, josta sai ostaa +ruokaa. Sitä puolusti sen omistaja, mies, jonka hyvin tunsin -- +hiljainen, vakava, mutta tyhmä ja itsepäinen. Ovet ja ikkunat oli +särjetty, mutta siitä huolimatta hän oli suojassa pöytänsä takana +ammuskellen miesjoukkoa, joka käytävältä käsin yritti murtautua sisään. +Oviaukossa oli useita ruumiita -- arvatenkin sellaisten, jotka olivat +koettaneet ryöstää kauppaa aikaisemmin päivällä. Kun katselin tätä +näytelmää etäältä, näin erään rosvoista rikkovan vieressä olevan +myymälän, kenkäkaupan, ikkunan ja tahallaan sytyttävän tavarat tuleen. +En mennyt auttamaan vihanneskauppiasta. Sivistynyt yhteiskunta horjui +liitoksistaan, ja jokaisella oli tarpeeksi työtä itsensä hoitamisessa." + + +IV. + +"Kiiruhdin pois niin nopeasti kuin taisin erästä syrjäkatua pitkin, +jonka kulmauksessa näin uuden murhenäytelmän. Kaksi työläisluokkaan +kuuluvaa miestä oli parhaillaan ryöstämässä erästä miestä ja naista, +joilla oli kaksi lasta mukanaan. Tunsin miehen ulkonäöltä, vaikka minua +ei oltu milloinkaan esitetty hänelle. Hän oli runoilija, jonka säkeitä +olin aina ihaillut. Kuitenkaan en mennyt auttamaan häntä, sillä samassa +kuului laukaus, ja näin hänen vaipuvan maahan. Nainen huudahti +kauhusta, mutta toisen hirviön nyrkinisku kaatoi hänet. Huusin +uhkauksia, mutta lähdin juoksemaan pakoon, sillä he laukaisivat +pistoolinsa minua kohti. Juoksin kulmauksen taakse, mutta siellä sulki +tieni tulipalo, joka eteni minuun päin. Kadun kummallakin puolella +olivat rakennukset liekkien vallassa ja ilma oli täynnä savun katkua. +Tämän synkkyyden keskeltä kuului vaikeroiva naisen ääni. En mennyt +auttamaan häntä. Sydämeni kovettui raudaksi nähdessäni niin paljon +kamalaa ja kuullessani alati avunhuutoja. + +"Kääntyessäni takaisin olivat rosvot hävinneet. Runoilija ja hänen +vaimonsa viruivat kuolleina käytävällä. Se oli tärisyttävä näky. Lapset +olivat kadonneet, ties' minne. Nyt ymmärsin, miksi kaikki liikkuivat +niin salaperäisesti ja kasvot kalpeina. Järjestetyssä yhteiskunnassamme +olimme elättäneet laitakortteleissa ja työläiskasarmeissa +raakalaisjoukkoa ja nyt, kun meitä oli kohdannut onnettomuus, he +hyökkäsivät päällemme kuin pedot, joita he olivatkin, ja hävittivät +meidät. Mutta samassa he myös itsekin tuhoutuivat. He myrkyttivät +itsensä väkevillä juomilla ja tekivät tuhansia hirveitä tekoja, +riitelivät ja surmasivat toisiaan lyhytnäköisyydessään. Näin kuitenkin +toisenlaisiakin, parempia työläisiä, jotka olivat liittyneet yhteen ja +pakenivat kaupungista suurena joukkona, naiset ja lapset keskellä ja +vanhat ja sairaat paareilla. Rattaitten eteen valjastetut hevoset +vetivät heidän muonavarojaan. He olivat miellyttävänä vastakohtana +noille rosvoille. Kun he tulivat näkyviin ajelehtivien savupilvien +keskeltä, olivat he vähällä ampua minut. Tarkemmin nähtyään eräs +johtajista pyysi anteeksi ja selitti, että he ampuivat rosvot ja +kauppojen ryöstäjät vähääkään arvelematta ja että ainoa keino olla +turvassa näiltä oli liittyä yhteen suureksi joukoksi. Silloin näin +ensimäisen kerran tapauksen, joita pian näin tuhkatiheään. Erään miehen +kasvoille ilmestyi ruton pettämätön merkki. Hänen ympärillään olevat +vetäytyivät kauemmaksi, ja hän astui pois joukosta ilman +vastaväitteitä. Eräs naisista, hänen vaimonsa nähtävästi, koetti +seurata häntä. Hän talutti pientä poikaansa kädestä. Mutta mies käski +ankaralla äänellä vaimoaan pysymään muitten mukana joukossa. Joukkoon +kuuluvat tarttuivat naiseen ja veivät hänet mukaansa. Näin tämän ja +lisäksi näin miehen, sarlakanvärinen merkki kasvoillaan, astuvan kadun +toiselle puolelle erään oviaukon eteen. Kuulin pistoolin laukauksen ja +näin hänen vaipuvan elottomana maahan. + +"Kun olin saanut vielä kaksi kertaa muuttaa tietäni tulipalojen +takia, onnistui minun vihdoin päästä yliopistolle. Kentän reunalla +kohtasin yliopiston opettajia, työtovereitani, jotka kulkivat +kemiantutkimusrakennusta kohti. He olivat kaikki perheellisiä miehiä. +Heillä oli mukanaan vaimonsa ja lapsensa sekä palvelijattaret. +Professori Badminton tervehti minua. Minun oli vaikea tuntea häntä, +sillä jossakin tulipalossa oli hänen partansa kärventynyt pois. Hänellä +oli päänsä ympärillä verinen side ja hänen vaatteensa olivat tahraiset. +Hän kertoi joutuneensa rosvojen hyökkäyksen alaiseksi. Hänen veljensä +oli saanut surmansa edellisenä yönä asuntoaan puolustaessansa. + +"Kulkiessamme yli kentän hän yhtäkkiä osotti sormellaan rouva +Swintonin kasvoja. Ne oli merkityt ruton leimalla. Toiset naiset +kirkaisivat kauhusta ja pakenivat hänen luotaan. Palvelijatar hoiti +hänen kahta lastaan, jotka myös juoksivat kauemmaksi. Mutta tohtori +Swinton, hänen miehensä, jäi hänen luokseen. + +"'Mene toisten mukana, Smith', hän sanoi minulle. 'Pidä huolta +lapsista. Minä pysyn vaimoni luona. Tiedän, että hän on kuoleman oma, +mutta en saata jättää häntä yksin. Jos säästyn, tulen myöhemmin +kemiantutkimusrakennukseen. Pitäkää varalla ja päästäkää sisään!' + +"Hän jäi. Näin hänen kumartuvan vaimonsa ylitse lieventääkseen hänen +kuolinhetkiään. Minä juoksin saavuttaakseni muun joukon. Me olimme +viimeiset, jotka otettiin kemiantutkimusrakennukseen. Sen jälkeen +suojelimme eristettyä asemaamme kivääreillä. Olimme suunnitelleet +rakennuksesta turvapaikkaa kuudellekymmenelle hengelle. Kuitenkin +jokainen, joka alunpitäen oli laskettu sinne tulevan, oli tuonut +mukanaan sukulaisia ja ystäviä, useinkin kokonaisia perheitä, joten +meitä oli siellä nyt yli neljänsadan. Mutta kemiantutkimusrakennus oli +laaja ja kun se oli yksinään, ei ollut vaaraa, että ympärillämme +raivoavat tulipalot ulottuisivat siihen. + +"Meillä oli tarpeeksi muonaa, jota erityinen ravintokomitea ryhtyi +hoitamaan. Sen huolena oli jakaa annokset kullekin perheelle ja +ruokakunnalle. Pian nimitettiin joukko muitakin komiteoita, joten +olomme kävi hyvin säännöstellyksi. Minä kuuluin puolustuskomiteaan, +vaikka ensimäisen päivän saimme olla rauhassa rosvoilta. Etäämmällä +niitä kuitenkin näkyi; heidän sytyttämistään tulista päättäen he +valtasivat kentän etäisemmän reunan. He olivat humalassa, ja usein +kuulimme heidän lauleskelevan säädyttömiä lauluja tahi hoilaavan +järjettömästi. Kun maailma sortui heidän ympärillään ja ilma oli täynnä +tulipalojen katkua, nämä eläimelliset olennot päästivät valloilleen +raakuutensa, tappelivat, joivat ja kuolivat. Mutta mitä sillä oli +väliä? Jokainen kumminkin kuoli, niin hyvät kuin pahatkin, kelpo +kansalaiset ja tyhjäntoimittajat, ne, jotka rakastivat elämää, ja ne, +jotka sitä halveksivat. He katosivat. Kaikki katosi. + +"Kun oli kulunut vuorokausi, eikä ruttoa ollut ilmennyt, me +onnittelimme toisiamme ja aloimme kaivaa kaivoa. Olette nähneet nuo +suuret rautaputket, jotka silloin kuljettivat vettä kaikille +kaupunkilaisille... Pelkäsimme, että tulipalojen kuumuus räjähdyttäisi +ne ja että säiliöt juoksisivat tyhjiin. Sen vuoksi irrotimme +sementtikerroksen kemiantutkimusrakennuksen keskuspihasta ja kaivoimme +kuopan. Mukanamme oli useita nuoria miehiä, ylioppilaita, jotka tekivät +työtä kaivon kaivamisessa yötä päivää. Aavistuksemme toteutui. Kolme +tuntia ennenkuin saavutimme vesisuonen, putket kuivuivat. + +"Kului jälleen vuorokausi, eikä vieläkään ollut rutto ilmestynyt. +Luulimme pelastuneemme. Mutta emme ymmärtäneet sitä, minkä minä +jälkeenpäin päättelin olevan asian laidan, nimittäin, että ruton +kehittyminen uhrinsa ruumiissa vaati useita päiviä. Mutta kun sen +merkki kerran oli ilmestynyt, korjasi se saaliinsa sellaisella +nopeudella, että me luulimme ruton kehittymisen olevan yhtä nopean. +Niinpä kun oli kulunut kaksi vuorokautta ilman sen merkkejä, me +tunsimme ylpeyttä siitä, ettemme olleet saaneet tartuntaa. Mutta kolmas +päivä särki harhakuvitelmamme. En voi milloinkaan unohtaa sen edellistä +yötä. Vartiopalvelusvelvollisuuteni oli kahdeksasta kahteentoista. +Rakennuksen katolta saatoin tarkastaa, miten ihmiskunnan työn tulos +hävisi. Lähellä raivosivat niin kauheat tulipalot, että ne valaisivat +yön päiväksi. Niitten punaisessa hohteessa olisin voinut lukea +hienointakin kirjotusta. Liekit valtasivat syleilyynsä koko maailman. +San Franciscossa näytti olevan kahdessakymmenessä eri paikassa tulta ja +savua suitsuavia tulivuoria. Oakland, San Leandro, Haywards -- kaikki +paloivat; samoin oli laita pohjoisessa aina Point Richmondiin saakka. +Tämä näky loihti mieleeni omituisen kauhuntunnelman. Sivistynyt +yhteiskunta katosi tulimereen ja kuolonenkelin henkäykseen. Kymmenen +aikaan sinä iltana räjähtivät Point Pinole'issa sijaitsevat +ruutivarastot perätysten. Vahva rakennuksemme tärisi kuin +maanjäristyksessä ja joka ainoa lasiruutu särkyi. Silloin lähdin +vartiopaikaltani alas pitkiin käytäviin tyynnyttääkseni hätääntyneitä +naisia ja kertoakseni, mitä oli tapahtunut. + +"Tuntia myöhemmin, seisoessani pohjakerroksessa ikkunan ääressä, kuulin +rosvojen leiristä helvetillistä melua, kirkumista, huutoja ja useita +pistoolinlaukauksia. Jälkeenpäin arvasimme, että taistelun oli +aiheuttanut terveitten yritys karkottaa ruton uhrit. Olkoon asia miten +oli, mutta joukko ruttoon sairastuneita rosvoja juoksi yli kentän kohti +rakennustamme. Me varotimme heitä, mutta he kirosivat ja ampuivat +yhteislaukauksen. Professori Merryweather, joka seisoi erään ikkunan +ääressä, sai kuulan silmiensä väliin ja kuoli paikalla. Me ammuimme +vastaan, ja kaikki pakenivat lukuunottamatta kolmea. Yksi heistä oli +nainen. He olivat ruton omia ja tietoisuus siitä teki heidät +häikäilemättömiksi. Kuin paholaiset, taivaan loistaessa punaisena ja +saattaessa heidän kasvonsa hehkumaan, he kirosivat ja ammuskelivat +meitä. Erään heistä ammuin omin käsin. Sen jälkeen toinen miehistä ja +nainen asettuivat ikkunaimme alle, yhä kiroten meitä. Meidän oli pakko +olla heidän kuolemansa todistajina, kun rutto vihdoin vaimensi heidät. + +"Tilanteemme oli uhkaava. Ruutivarastojen räjähdys oli rikkonut +kemiantutkimusrakennuksesta ikkunat, joten ruumiista saattoi vapaasti +levitä taudinituja keskuuteemme. Terveyskomitea kutsuttiin tehtäväänsä +ja se suoritti sen uhrautuvasti. Vaadittiin, että kaksi miestä lähtisi +ulos korjaamaan ruumiit etäämmälle. Tämä merkitsi todennäköisesti +heidän oman henkensä menetystä, sillä suoritettuaan velvollisuutensa +heidän ei ollut lupa palata turvapaikkaan. Eräs professoreista, joka +oli poikamies, sekä eräs ylioppilaista tarjoutuivat vapaaehtoisiksi. He +jättivät hyvästi ja läksivät. He olivat sankareita. He uhrasivat oman +henkensä, jotta toiset voisivat elää. Suoritettuaan tehtävänsä he +pysähtyivät ja katsoivat meihin surullisesti. Sitten he huiskuttivat +käsiään jäähyväisiksi ja astuivat hitaasti yli kentän palavaa kaupunkia +kohti. + +"Kuitenkin kaikki varovaisuus oli hyödytöntä. Päivän valjetessa +näimme ensimäisen uhrin keskuudessamme -- professori Stoutin perheen +nuori lastenhoitajatar sai sen ensiksi. Ei ollut aika antautua +heikkohermoisuuden ja tunteellisuuden valtaan. Koska hän saattaisi olla +ainoa, joka oli saanut ruton, me ajoimme hänet pois rakennuksesta ja +käskimme hänen mennä. Hän horjui hitaasti yli kentän väännellen käsiään +ja itkien surkeasti. Olimme petoja, mutta mitä muutakaan olisimme +voineet tehdä. Meidän joukkomme käsitti neljäsataa henkeä; sen hyväksi +tuli yksilöiden uhrautua. + +"Erääseen laboratorioon oli sijoittautunut kolme perhettä, ja samana +päivänä iltapuoleen saimme tietää, että heistä oli kokonaista neljä +kuolleena ja seitsemän lievemmin tahi pahemmin sairaana. Silloin +valtasi kauhu meidät. Jätimme kuolleet siihen, mihin he olivat +vaipuneet, ja pakotimme vielä elävät eristäytymään toiseen huoneeseen. +Rutto vaati uusia uhreja joukostamme, ja niin pian kuin sen merkki +näyttäytyi, me lähetimme onnettomat eristettyihin huoneisiin. Pakotimme +heidät kulkemaan yksin, jottei meidän olisi tarvinnut koskea heihin. Se +oli sydäntä vihlovaa. Rutto yhä lisääntyi, kunnes huone toisensa +perästä luovutettiin kuolleille ja kuoleville. Ja me, jotka vielä +olimme sen saastasta vapaita, pakenimme toiseen kerrokseen ja yhä +ylemmäksi kuoleman vyöryn tieltä, joka valtasi rakennuksen huone +huoneelta ja kerros kerrokselta. + +"Turvapaikkamme muistutti nyt ruumishuonetta. Me, jotka olimme vielä +jääneet henkiin, pakenimme yön pimeydessä ottamatta mukaamme mitään +muuta kuin aseita, ruutia ja suuren määrän säilykeruokia. Pysähdyimme +kentälle, vastaiselle puolelle rosvojen leiristä, ja toisten jäädessä +vartioiksi lähdimme kaupunkiin partioretkelle hankkiaksemme hevosia, +automobiileja, rattaita ja vaunuja tahi mitä tahansa, johon vain +voisimme lastata tavaroitamme, kuten olin nähnyt aikasemmin +yhteenliittyneiden työmiesten tehneen helpottaakseen kulkuaan maaseudun +vapauteen. + +"Minä olin yksi partiolaisista. Tohtori Hoyle, joka muisti jättäneensä +automobiilin talliin, neuvoi minua hakemaan sen. Hajaannuimme kahden +miehen joukoiksi; minua seurasi Dombey, nuori ylioppilas. Meidän oli +kuljettava puoli mailia kaupungin keskustaan päästäksemme tohtori +Hoyle'in talolle. Tässä osassa rakennukset olivat etäällä toisistaan +puiden ja nurmikenttien keskellä ja sen johdosta tuli oli täällä +leikkinyt oikullisesti. Se oli jostakin polttanut koko korttelin, +toisaalla säästänyt taas koko korttelin, joskus se oli hypännyt +yksityisen talon yli ja polttanut muut samaan kortteliin kuuluvat. +Näimme täällä vielä rosvoja työssään. Meillä oli pistoolit käsissämme +ja koetimme näyttää mahdollisimman uhkaavilta, jotta olisimme saaneet +olla rauhassa heiltä. Mutta tohtori Hoyle'in talon luona tapahtui siitä +huolimatta pelkäämämme onnettomuus. Se oli säästynyt tulelta, mutta +juuri kun saavuimme sen edustalle, raskaat savupilvet tunkeutuivat +ikkunoista ulos. + +"Roisto, joka oli sytyttänyt tulen, horjui alas portailta ja siitä +edelleen ajotietä pitkin. Hänen taskuistaan pisti esiin whiskypulloja, +ja hän oli aivan avuttomaksi humaltunut. Ensimäinen mielijohteeni oli +ampua hänet enkä ole milloinkaan lakannut katumasta, etten sitä tehnyt. +Kun hän siinä hoiperteli ja hoilasi, silmät verestävinä, ammottava +haava toisella parrottuneella poskellaan, hän oli inhottavin +turmeluksen ja kurjuuden kuva, minkä koskaan olen nähnyt. En ampunut +häntä, koska hän nojasi erästä puuta vasten antaen meidän kulkea +ohitsensa, juuri samassa hän kuitenkin tarttui pistooliinsa ja ampui +Dombey'ta päähän. Se oli hurja ja hillitön teko. Paikalla kostin +hänelle samalla mitalla, mutta se ei korvannut sitä, mitä oli +tapahtunut. Dombey kuoli heti päästämättä hiiskaustakaan. Luulen, ettei +hän lainkaan tiennyt itseään ammutun. + +"Riensin pois ruumiiden ja palavan talon luota varastoon, josta löysin +tohtori Hoyle'in automobiilin. Säiliöt olivat täynnä bensiiniä, ja itse +vaunu oli käyttökunnossa. Ajoin sillä pujotellen talojen raunioiden +välitse, kunnes saavuin kentälle, johon eloon jääneet olivat +leiriytyneet. Muutkin partioretkeläiset saapuivat, mutta kukaan heistä +ei ollut niin onnellinen kuin minä. Professori Fairmead oli löytänyt +shetlantilaisen ponyhevosen, mutta eläinraukka oli seisonut tallissaan +hyljättynä monta vuorokautta saamatta ruokaa tahi juomaa ja oli nyt +liian heikko kantamaan vähintäkään kuormaa. Muutamat puolsivat sen +päästämistä vapaaksi, mutta minä vastustin sitä, koska saattaisimme +ainakin käyttää sen ravinnoksemme, ellei olisi muuta ruokaa saatavissa. + +"Meitä oli lähtiessämme neljäkymmentäseitsemän, joista useat olivat +naisia ja lapsia. Tiedekunnan dekaanus, joka oli vanha mies ja aivan +murtunut kuluneen viikon tapauksista, istui automobiiliin lapsien ja +professori Fairmeadin iäkkään äidin kanssa. Wathope, nuori +englanninkielen professori, jolla oli kauhea luodin aiheuttama haava +jalassaan, ohjasi sitä. Kaikki muut kävelivät. Professori Fairmead +talutti ponyhevosta. + +"Päivää olisi voinut sanoa kauniiksi kesäpäiväksi, mutta tulipalon savu +pimitti taivaan, jolta aurinko kumotti elottomana, veripunaisena +kiekkona, synkän ja kammottavan näköisenä. Mutta me olimme tottuneet jo +sen veripunaiseen väriin. Savuun oli vaikeampi tottua. Se kirveli +silmissämme ja sieramissamme; jokaisen silmät verestivät. Suuntasimme +kulkumme kaakkoiseen, jossa meidän oli kuljettava useita maileja kautta +esikaupunkien siellä, missä ensimäiset matalat kukkulat ilmoittivat +kaupungin keskustassa olevien tasankojen loppuneen. Ainoastaan tältä +suunnalta saatoimme toivoa pääsevämme maaseudulle. + +"Etenimme tuskallisen verkkaan, sillä naiset ja lapset eivät saattaneet +kävellä kovinkaan nopeasti. He eivät olleet edes unissaan kävelleet +siten kuin me nykyään kävelemme. Totta puhuen, kukaan heistä ei osannut +kävellä. Vasta ruton jälkeen minäkin opin kävelemään. Hitaimman nopeus +oli määräävänä, sillä me emme uskaltaneet rosvojen vuoksi hajaantua +pikkujoukkoihin. Näitä ihmispetoja ei enää näkynyt paljon. Rutto oli +vähentänyt heidän lukumääräänsä, mutta silti he olivat vielä alituisena +uhkana meille. Useat kauniit huvilat olivat säästyneet tulelta, +kuitenkin näimme aina raunioitakin, jotka vielä savusivat. Rosvotkin +näyttivät voittaneen järjettömän polttamisraivonsa, joten enää harvoin +näimme vereksiä tulipaloja. + +"Teimme jälleen partioretkiä yksityisiin varastoihin toivossa löytää +automobiileja ja bensiiniä, mutta meillä ei ollut menestystä. Jo +ensimäinen ryntäys oli pyyhkäissyt ne pois. Calgan, miellyttävä nuori +mies, sai surmansa tässä työssä. Eräs roisto ampui hänet takaapäin +hänen mennessään erään ruohokentän poikki. Tämä oli kuitenkin ainoa +onnettomuus, joka kohtasi meitä rosvojen taholta, vaikka vielä eräs +humalainen hirviö laukaisikin pyssynsä meitä kohti. Onneksi hän ampui +liian umpimähkäisesti, ja me kostimme hänelle, ennenkuin hän saattoi +tehdä mitään vahinkoa... + +"Fruitvale'issa, siis vielä kaupungin hienossa osassa, rutto jälleen +ilmaantui. Professori Fairmead oli tällä kerralla sen uhri. Hän osotti +merkkikielellä meille, ettei hänen äitinsä tulisi tietää mitään koko +asiasta ja astui hitaasti nurmikon poikki erään rakennuksen edustalle. +Hän istahti alakuloisena kuistin portaille, ja minä, joka olin jäänyt +muista jälkeen, jätin hänet hyvästi. Sinä iltana leiriydyimme useita +maileja ohi Fruitvale'in; kuitenkin olimme vielä kaupungissa. Meidän +oli pakko muuttaa leiriä kaksi kertaa yön kuluessa sairaitten tähden. +Aamun sarastaessa meitä oli vain kolmekymmentä. En voi milloinkaan +unohtaa tiedekunnan dekaanusta. Lähtiessämme aamulla matkaan hänen +vaimonsa sai ruton merkin kasvoilleen, ja kun tämä astui syrjään +antaakseen meidän jatkaa matkaamme, dekaanus ei suostunut jäämään +automobiiliin, vaan meni puolisonsa luokse. Asiasta keskusteltiin, +mutta lopuksi suostuimme. Sehän oli samantekevää, koska emme tienneet, +ketkä säilyisivät hengissä, jos jotkut ylimalkaan säilyisivät. + +"Sinä iltana, siis vaelluksemme toisena, pysähdyimme Haywardsiin, josta +alkoi maaseutu. Aamulla heräsi enää yksitoista. Yön pimeydessä oli +Wathope, professori, jolla oli jalassaan paha haava, paennut luotamme +automobiililla. Mukaansa hän oli ottanut sisarensa ja äitinsä sekä +suurimman osan säilykkeitämme. Iltapuolella samana päivänä näin +viimeisen ilmalaivan, jonka koskaan olen näkevä. Istahdin tien viereen +levähtääkseni. Täällä maaseudulla savu ei ollut niin sakeata. Ensin +näin ilmalaivan ajelehtivan ja mutkittelevan avuttomana kahdentuhannen +jalan korkeudessa. En käsitä, mitä sitte tapahtui, mutta näin +ilmalaivan kokan vaipuvan nopeasti alaspäin. Kaasusäiliöt lienevät +räjähtäneet, koska se putosi aivan kohtisuoraan alas. Siitä päivästä +tähän saakka en ole nähnyt ainoatakaan ilmalaivaa. Seuraavina vuosina +tähystelin usein taivaalle toivoen näkeväni niitä merkkinä, että +jossain maanpallon osassa sivistys olisi säilynyt. Mutta niin ei ole +asian laita. Se, mitä tapahtui Californiassa, tuli kaikkialla +ihmiskunnan kohtaloksi. + +"Kun saavuimme seuraavana päivänä Nilesiin, meitä oli vain kolme. +Nilesin sivuutettuamme tapasimme Wathope'in valtatiellä. Automobiili +oli saanut jonkun vian, ja siinä, matoilla, joita he olivat levittäneet +maahan, he, hänen äitinsä ja sisarensa ja hän itse viruivat kuolleina. +Alituinen kävely rasitti minua, joten nukuin sikeästi sinä yönä. +Aamulla herätessäni huomasin olevani yksin maailmassa. Canfield ja +Parsons, viimeiset toverini, olivat kuolleet ruttoon. Niistä +neljästäsadasta, jotka etsivät turvaa kemiantutkimusrakennuksesta, ja +niistä neljästäkymmenestäseitsemästä, jotka lähtivät matkalle, minä +yksin olin elossa -- minä ja shetlantilainen pony. Miksi piti tapahtua +juuri niin, en osaa sanoa. En saanut ruttoa, siinä kaikki. Olin vapaa +rutosta -- yksi miljoonasta, juuri kuten kaikki muutkin henkiin jääneet +olivat yksi miljoonasta tahi oikeammin miljoonista, sillä se +pikemminkin oli suhde." + + +V. + +"Vietin kaksi päivää miellyttävässä lehtimetsässä, jossa ei ollut +kuolleiden ruumiita. Sinä aikana toivuin ennalleni, vaikka mieleni +olikin apea ja uskoin joka hetki joutuvani ruton uhriksi. Pony +vahvistui myös. Kolmantena päivänä sälytin sen selkään sen vähäisen +säilykevaraston, joka minulla oli, ja lähdin vaeltamaan nyt aivan +autiossa seudussa. En kohdannut ainuttakaan elävää miestä, naista tahi +lasta, vaikka kuolleita oli kaikkialla. Ruokaa oli onneksi runsaasti, +sillä maa oli silloin toisenlainen kuin nykyään. Siitä oli raivattu +pois puut ja pensaat ja se oli viljeltyä. Miljoonia suita varten aiottu +elo kasvoi, kypsyi ja joutui hukkaan. Vainioilta ja hedelmätarhoista +keräsin kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Autioitten maatalojen tienoilta +sain munia ja pyydystelin kananpoikia. Myymälöistä löysin usein +säilykeruokia. + +"Kotieläinten suhteen tein omituisen havainnon. Ne villiintyivät ja +alkoivat hyökätä toinen toisensa kimppuun. Kananpojat ja ankat +joutuivat ensimmäisinä tuhon omiksi, kun taasen porsaat ja sen jälkeen +kissat ovat taipuvaisimmat villiintymään. Pian koiratkin mukautuivat +uusiin olosuhteisiin. Koiria oli niin paljon, että ne olivat +maanvaivana. Ne ahmivat ruumiita, haukkuivat ja ulvoivat öisin, ja +päivisin hiiviskelivät hiljaa etäämpänä. Ajan kuluessa huomasin, että +niiden elintavat muuttuivat. Ensi alussa ne olivat erillään toisistaan +epäluuloisina ja valmiina tappeluun, mutta jonkun ajan päästä ne +alkoivat liikuskella suurina parvina. Koira oli seuraa rakastava eläin +jo ennen kuin ihminen oli sen kesyttänytkään. Maailman viimeisinä +päivinä ennen ruttoa oli kaikennäköisiä koiria -- karvattomia koiria ja +lämminkarvaisia koiria, koiria niin pieniä, että ne tuskin olisivat +riittäneet suupalaksikaan toisille, jotka olivat suuria kuin puuma. +Niin, suuremmat koirat tappoivat kaikki pienet ja heikot toverinsa. +Eivät myöskään kaikkein suurimmat sopeutuneet uuteen luonnonvaraiseen +elämään, vaan kuolivat. Tuloksena oli, että kaikki erilaiset koirarodut +hävisivät, ja jäljelle jäi keskikokoinen, parvina juokseva susikoira, +jonka te tunnette." + +"Mutta eiväthän kissat elä laumoissa, isoisä", Hoo-Hoo väitti. + +"Kissa on aina ollut seuraa vierova eläin. Kuten eräs yhdeksännentoista +vuosisadan kirjailija sanoi, se elää yksinään. Se on aina elänyt +yksinään, jo ennenkuin ihminen sen kesytti, koko tuon pitkän ajan, +jonka se oli kesynä, ja nykyään, jolloin se jälleen on villinä. + +"Hevoset villiintyivät samoin, ja kaikki hienot hevosrodut ovat +taantuneet nykypäivien mustangiksi. Samoin kävi lehmien, kyyhkysten ja +lampaiden. Tiedätte, että jotkut kanatkin jäivät eloon, mutta nykyään +ne ovat aivan toisenlaisia kuin ennen ruttoa... + +"Minun täytyy kiirehtiä kertomuksessani. Vaelsin autioiksi jääneissä +seuduissa ja ajan kuluessa aloin kaivata ihmisolentoja yhä enemmän, +mutta en milloinkaan tavannut heitä. Yksinäisyydentunne alkoi +painaa mieltäni. Kuljin poikki Livermore-laakson sekä sen ja San +Joaquin-laakson välisten vuorten yli. Te ette ole koskaan nähneet tuota +laaksoa, mutta se on sangen laaja ja se on villihevosten tyyssija. +Siellä niitä elää tuhantisin ja kymmentuhantisin laumoin. Tiedän sen, +koska olin siellä kolmekymmentä vuotta sitten. Teidän mielestänne +täällä rantalaaksoissa on runsaasti villihevosia, mutta ne eivät ole +mitään San Joaquinin hevoslaumojen rinnalla. On omituista, että +villiinnyttyään lehmät valitsivat olosijoikseen matalammat vuoriseudut. +Epäilemättä siellä ne voivat helpommin puolustautua. + +"Maaseudulla eivät rosvot ja tihutöidentekijät olleet niin pahasti +mellastaneet, sillä näin useita kyliä ja pikkukaupunkeja, jotka olivat +saaneet olla kokonaan rauhassa tulelta. Mutta ne olivat täynnä ruton +saastaa, jonka vuoksi kiiruhdin niiden ohi ryhtymättä tutkimaan niitä +sen tarkemmin. Lähellä Lathropia otin yksinäisyyteni vaivaamana +suojateikseni kaksi paimenkoiraa, jotka olivat olleet vapaina vasta +niin lyhyen ajan, että olivat sangen halukkaita alistumaan uudelleen +liittoon ihmisen kanssa. Nämä paimenkoirat seurasivat minua monet +vuodet, ja niiden verta on noissa susikoirissa, jotka teillä nyt on. +Mutta kuudessakymmenessä vuodessa ovat paimenkoiraominaisuudet +kadonneet, joten koirat nykyään ovat melkein kuin kesyjä susia." + +Ristihuuli nousi seisaalleen, katsoi, että vuohet olivat turvassa ja +laski ajan auringon asemasta iltataivaalla osottaen samalla olevansa +kärsimätön isoisän kertomuksen pitkäveteisyyden johdosta. Edwin +kehoitti isoisää kiiruhtamaan. + +Tämä jatkoi. + +"Ei ole enää paljon kertomista. Mukanani kaksi koiraani ja pony +ratsastin hevosella, jonka olin onnistunut saamaan kiinni, ensin San +Joaquiniin ja sieltä jatkoin matkaa vuoristossa olevaan ihanaan +Yosemite-laaksoon. Sen suuresta hotellista löysin satumaiset määrät +säilytettyjä ruokatarpeita. Laidun oli mainio, riistaa oli riittämiin +ja laakson pohjassa mutkitteleva joki vilisi taimenia. Jäin sinne +kolmeksi vuodeksi kärsien yksinäisyydestäni tavalla, jonka vain +hienosti sivistynyt mies voi ymmärtää. Sitten en enää kestänyt sitä. +Tunsin, että hermostoni tila läheni mielipuolisuutta. Kuin koirat olin +minäkin seuraa rakastava eläin ja kaipasin omaa lajiani. Päättelin, +että saattoi olla muitakin elossa, samoinkuin minä olin. Edelleen +päättelin, että maan täytyi olla puhdas rutosta, koska siitä oli +kulunut jo kolme vuotta. + +"Hevoseni, ponyni ja koiraini seurassa lähdin taasen matkaan. +Kuljin San Joaquin laaksoon, yli sitä ympäröivien vuorien alas +Livermorelaaksoon. Kolmessa vuodessa tapahtunut muutos oli +hämmästyttävä. Silloin oli maa mainiosti viljelty; nyt saatoin tuskin +tuntea sitä, sillä niin oli villien kasvien onnistunut hävittää +ihmiskätten työ. Nähkääs, ihminen oli aina huolehtinut vehnästä, +kasviksista ja hedelmäpuista, joten ne olivat sangen pehmeitä ja +arkoja. Rikkaruohot ja villit pensaat olivat sitävastoin aina saaneet +kestää taistelua ihmistä vastaan; ne olivat kehittyneet sitkeiksi ja +vastustuskykyisiksi. Tuloksena oli se, että kun ihmiskäsi poistui, +villi kasvillisuus tukahdutti ja hävitti koko viljellyn kasvillisuuden. +Arosudet lisääntyivät nopeasti, ja tapasin ensi kerran susia kaksin +tahi kolmin seuduissa, joissa niitä aina oli säilynyt muutamia. + +"Temescal-järven rannalla, lähellä entistä Oaklandin kaupunkia, +kohtasin ensimäiset ihmisolennot. Oi, pojat, kuinka voisinkaan kuvata +teille mielenliikutukseni, kun istuessani hevoseni selässä ja +ratsastaessani hiljalleen alas mäenrinnettä järvenrantaan päin näin +leirin savun nousevan puiden lomasta. Sydämeni miltei pysähtyi, ja +tunsin tulevani mielipuoleksi. Sitten kuulin lapsen äänen -- +ihmislapsen äänen. Kuului koirien haukuntaa, johon minun koirani +vastasivat. Luulinhan olleeni ainoa ihminen koko maailmassa. Eihän +saattanut olla mahdollista, että oli toisia -- savua ja lapsen itkua. + +"Kun tulin metsästä järven ranta-aukeamalle, näin silmäini edessä +vajaan sadan kyynärän päässä suuren miehen. Hän seisoi järveen +pistävällä kallioniemekkeellä ja onki. En uskonut silmiäni ja pysäytin +hevoseni. Koetin huutaa, mutta ääni takertui kurkkuuni. Huiskutin +kättäni. Minusta tuntui kuin mies olisi katsellut minuun, mutta ei +vastannut. Sitten painoin pääni käsiini yhä istuessani satulassa. +Pelkäsin katsoa häneen, sillä ymmärsin sen harhanäöksi, joka katoaisi +kohta, kun häneen vilkaisisin. Niin kallisarvoiselta tuo harhanäky +tuntui, että tahdoin nauttia siitä vielä hetkisen, tiesin myös, että se +säilyisi niin kauan kuin olisin katsomatta. + +"Olin samassa asennossa, kunnes kuulin koirieni murisevan ja miehen +äänen lausuvan jotakin. Mitä luulette hänen sanoneen? Sanon teille sen. +Hän lausui: '_Pirustako teidän piti tänne tulla_?' + +"Aivan nuo sanat hän lausui. Nuo sanat lausui minulle sinun toinen +isoisäsi, Ristihuuli, tervehtiessään minua Temescal-jarven rannalla +viisikymmentäseitsemän vuotta sitten. En ole elämässäni kuullut +käsittämättömämpiä sanoja. Avasin silmäni, ja edessäni seisoi suuri, +tummaihoinen, parrakas mies, leveäleukainen, vino-otsainen, +tuikeakatseinen. En tiedä, miten pääsin alas hevoseni selästä, mutta +lähin, mitä muistan, joskin hämärästi, oli, että puristin hänen +kättänsä kummallakin omallani ja nyyhkytin. Olisin syleillytkin häntä, +mutta hän oli ahdasmielinen, epäluuloinen mies ja vetäytyi pois +luotani. Puristin yhä hänen kättänsä ja nyyhkytin." + +Isoisän ääni värisi ja katkesi hänen muistellessaan entispäiviä ja +heikkouden kyyneleet virtasivat alas hänen poskiaan poikien katsellessa +sitä ja tirskuessa. + +"Kuitenkin itkin", jatkoi hän, "ja halusin syleillä häntä, vaikka +autonkuljettaja oli hirviö, täydellinen hirviö, inhottavin mies, minkä +olen koskaan nähnyt. Hänen nimensä oli... omituista, olen unohtanut +hänen nimensä. Jokainen sanoi häntä autonkuljettajaksi -- se oli hänen +ammattinsa -- ja nimi jäi pysyväiseksi. Siitä syystä hänen +perustamaansa heimoa myös kutsutaan autonkuljettajiksi. + +"Hän oli rajuluontoinen ja väkivaltainen mies. En voi ymmärtää, miksi +rutto säästi hänet. Saattaa tuntua, että, huolimatta vanhasta +metafyysillisestä käsityksestämme ehdottomasta oikeudesta, +maailmankaikkeudessa ei ole lainkaan oikeutta. Miksi hän jäi elämään -- +hän, joka oli vääryyttä suosiva, siveellisessä suhteessa hirviö, tahra +luomakunnassamme, julma, taipumaton ja eläimellinen. Hän taisi puhua +vain automobiileista, koneista, bensiinistä ja varastohuoneista -- +erikoisesti näytti häntä huvittavan alhaiset huijaukset ja petokset, +jonka uhreiksi olivat joutuneet hänen automobiiliansa käyttäneet. +Kuitenkin hän säästyi, vaikka miljoonat, tuhannet miljoonat paremmat +ihmiset saivat surmansa. + +"Menin hänen kanssaan hänen leirilleen, jossa näin hänet, Vestan, +naisten kruunun. Näky oli samalla sekä ihana että säälittävä. Hän, +Vesta Van Warden, John Van Wardenin nuori puoliso, oli tuossa, +rääsyihin puettuna, kädet täynnä naarmuja ja känsiä. Hän kumartui +leiritulen ääreen tehden kyökkipiian tehtäviä, hän, Vesta, +joka oli syntynyt suurimman rikkauden purppuraan, mitä maailma +milloinkaan on nähnyt. Hänen miehensä, John Van Warden, omisti +tuhannenkahdeksansataamiljoonaa dollaria ja ollen teollisuusmagnaattien +johtokunnan puhemies hän oli Amerikan todellinen valtias. Kun hän +samalla kuului Kansainväliseen hallintoneuvostoon, oli hän yksi niistä +seitsemästä, jotka johtivat koko maailman asioita. Vesta samoin oli +yhtä jaloa syntyperää. Hänen isänsä oli ollut teollisuusmagnaattien +johtokunnan puhemiehenä kuolemaansa saakka. Tämä virka oli tulla +perinnölliseksi, ja jos hänen isällään, Philip Saxonilla, olisi ollut +poika, olisi tämä varmasti seurannut häntä virassa. Mutta hänen ainoa +lapsensa oli Vesta, korkeimman sivistyksen täydellinen kukka +maapallollamme. Vasta Vestan ja Van Wardenin kihlajaisten tapahduttua +Philip Saxon julisti vävynsä seuraajakseen. Se oli epäilemättä +poliittisista syistä solmittu liitto. Minulla on syytä uskoa, ettei +Vesta milloinkaan todella rakastanut puolisoaan sillä intohimoisella +tavalla, josta runoilijoilla oli tapana laulaa. Se muistutti +pikemminkin kruunupäitten välisiä avioliittoja, silloin kun magnaatit +eivät vielä olleet heitä syrjäyttäneet. + +"Siinä hän hääräili keittäen kalalientä nokisessa padassa, ihanat +silmänsä avonaisen valkean lähettämän kitkerän savun tulehduttamina. +Hänen kohtalonsa oli surullinen. Hän oli jäänyt eloon miljoonasta, +samoin kuin minä olin ja samoinkuin autonkuljettaja oli jäänyt. Van +Warden oli rakennuttanut Alamedan kukkuloille komean kesäpalatsin, joka +oli korkealla huipulla tuhannen eekerin laajuisen puiston ympäröimänä. +Ruton puhjetessa Van Warden lähetti Vestan sinne. Asestetut vartiot +suojelivat puiston reunaosia, eikä mitään savuttamatonta saanut tuoda +sinne, ei edes ruokaa tahi postia. Siitä huolimatta rutto löysi tiensä +palatsiin. Se surmasi vartiat vartiopaikoiltaan, palvelijat tehtäväinsä +äärestä, koko lukuisan palveluskunnan se pyyhkäisi pois -- ainakin +kaikki ne, jotka eivät paenneet. Siten Vesta oli ainoa eloon jäänyt +tuossa palatsissa, joka nyt muistutti enemmän ruumishuonetta kuin +asuinrakennusta. + +"Autonkuljettaja oli ollut eräs niistä palveluskuntaan kuuluvista, +jotka olivat paenneet muuanne. Palattuaan kahden kuukauden kuluttua hän +tapasi Vestan pienessä kesähuvilassa, jonne tämä oli asettunut asumaan, +koska siellä ei ollut kuolleita. Autonkuljettaja oli peto. Vesta +pelkäsi häntä ja juoksi puiden lomaan piiloon. Samana yönä hän pakeni +vuoristoon -- hän, jonka pehmyt jalka ja hento ruumis ei milloinkaan +ollut tuntenut kivien ja orjantappuroiden aiheuttamia tuskia. +Autonkuljettaja seurasi ja saavutti hänet ja löi häntä. Ymmärrättekö +sitä? Autonkuljettaja löi häntä kamalilla nyrkeillään ja teki hänestä +orjan itselleen. Vestan oli kannettava puut, valmistettava tuli, +keitettävä ruoka ja tehtävä kaikki muu alhainen leirityö -- hänen, +joka ei kertaakaan ollut tehnyt mitään palvelijoille kuuluvaa. +Autonkuljettaja pakotti hänet tekemään nämä työt samalla kuin hän, +täysi metsäläinen, näki parhaimmaksi maata ja katsella eikä tehnyt +kerrassaan mitään paitsi joskus hiukan kalasteli ja metsästeli." + +"Se oli autonkuljettajan onni", virkkoi Ristihuuli hiljaa toisille +pojille. "Muistan hänet hiukan ennen hänen kuolemaansa. Hän oli mies, +joka taisi tehdä työtä ja pani toisetkin sitä tekemään. Tiedätte, että +isä nai hänen tyttärensä, ja teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän +peittosi isää. Autonkuljettaja oli tuittupää, josta aina saimme uusia +muistutuksia. Juuri kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan, hän tarrasi +minuun ja löi päähäni ammottavan haavan kartulla, joka aina oli hänen +ulottuvillaan." + +Ristihuuli raappi pörröstä päätään ikäänkuin tunnustellen arpea. Pojat +kääntyivät jälleen isoisään päin, joka puheli hurmaantuneena Vestasta, +autonkuljettajain heimon kantaisän vaimosta. + +"Sanon, että te ette voi käsittää hänen asemansa surullisuutta. +Autonkuljettaja oli palvelija, huomatkaa, palvelija, jonka oli +madeltava pää alas painettuna Vestan kaltaisten edessä. Vesta kuului +valtiasluokkaan sekä syntyperältään että avioliiton kautta. Saattoi +sanoa, että hänen vaaleanpunervassa kädessään oli miljoonien sellaisten +kuin autonkuljettajan, kohtalo. Ennen ruttoa olisi kaikki yhteys heidän +keskensä ollut häväistys. Oh, näinhän sen. Näin kerran rouva Goldwinin, +erään toisen suuren magnaatin puolison. Lentoasemalla, juuri aikoessaan +astua omaan ohjattavaan ilmalaivaansa, hän pudotti päivänvarjonsa. Eräs +palvelijoista otti sen ylös ja ojensi sen erehdyksessä hänelle -- +hänelle itselleen, joka oli eräs maan suurimmista ruhtinaallisista +rouvista! Tämä horjui taaksepäin ikäänkuin päivänvarjossa olisi ollut +pitaalia ja määräsi sihteerinsä ottamaan sen sekä hankkimaan selvän +onnettoman nimestä ja huolehtimaan siitä, että hänet erotettaisiin. +Samanlainen valta-asema oli Vesta Van Wardenilla. Mutta autonkuljettaja +löi häntä ja teki hänestä orjan. + +"... Bill -- sehän hänen nimensä olikin, sehän oli autonkuljettajan +oikea nimi. Hän oli kurja, alkuperäinen mies, jolla ei lainkaan ollut +sivistyneen sielun hienompia vaistoja ja ritarillisia tunteita. +Varmastikaan ei ole ehdotonta oikeutta, koska hänen osakseen tuli tuo +ihmeellisin nainen, Vesta Van Warden. Te, pojat, ette milloinkaan voi +tajuta tämän seikan surullisuutta, sillä te itsekin olette alkuperäisiä +pikku metsäläisiä, jotka ette ymmärrä mitään muuta kuin metsäelämää. +Miksi ei Vesta olisi yhtä hyvin voinut joutua minulle? Minä olin +hienosti sivistynyt mies, suuren yliopiston professori. Ennen ruttoa +oli hänen asemansa ollut kuitenkin niin paljon minun asemaani +korkeammalla, ettei hän milloinkaan olisi suvainnut tietää minun +olemassaolostani. Mitenkä kauhealta mahtoi tuntua hänestä tuo alhainen +asema autonkuljettajan orjana. Ellei ihmiskunta olisi hävinnyt, en +milloinkaan olisi saanut tuntea häntä, katsoa häntä silmiin, +keskustella hänen kanssaan -- niin, ja rakastaa häntä ja tietää, että +hänenkin tunteensa minua kohtaan olivat sangen myötäiset. Minulla on +täysi syy uskoa, että hän olisi rakastanutkin minua, kun maailmassa ei +ollut toisia miehiä paitsi autonkuljettajaa, mutta hän pelkäsi tätä. +Miksei rutto surmatessaan kahdeksantuhatta miljoonaa ihmistä surmannut +lisäksi yhtä, nimittäin autonkuljettajaa? + +"Kerran kun autonkuljettaja oli kalastamassa, Vesta rukoili minua +surmaamaan hänet. Kyyneleet silmissä hän rukoili minua. Mutta +autonkuljettaja oli vahva ja väkivaltainen mies, ja minä pelkäsin. +Jälkeenpäin puhuin hänen kanssaan. Tarjosin hänelle hevoseni, ponyni, +koirani, kaiken, mitä minulla oli, jotta hän olisi luovuttanut Vestan +minulle, mutta hän irvisti minulle julkeasti, pudisti päätänsä ja +lausui solvauksia. Hän sanoi, että hän oli ollut entisinä päivinä +palvelija, joka oli saanut ryömiä tomussa Vestan ja hänen kaltaistensa +jalkain juuressa, mutta että hänellä nyt sensijaan oli maan ylhäisin +nainen palvelijanaan, joka keitti hänelle ruokansa ja hoiti hänen +lapsiaan. 'Teidän päivänne olivat ennen ruttoa', hän sanoi, 'nämä ovat +minun päiviäni ja hiton hyviä ne ovatkin. En vaihtaisi niitä entisiin +mistään hinnasta.' Siten hän puhui, vaikka toisin sanoin, sillä hän oli +kurja rahvaan mies ja kiroili alituisesti. + +"Sitten hän selitti minulle, että jos hän tapaisi minut mielistelemässä +Vestaa, hän vääntäisi niskani nurin ja samalla löisi Vestaakin. Mitä +olisin voinut tehdä? Pelkäsin häntä, sillä hän oli hirviö. Saman päivän +illalla, jona saavuin heidän leiriinsä, keskustelin Vestan kanssa +kadonneesta maailmastamme. Puhuimme taiteesta, kirjallisuudesta ja +runoudesta autonkuljettajan kuunnellessa ja pilkatessa meitä. Häntä +kiusasi ja suututti puheemme, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Lopuksi +hän sanoi: 'Kas tässä on Vesta Van Warden, magnaatti Van Wardenin +entinen puoliso -- kopea ja turski kaunokainen, joka nyt on minun +vaimonani. Niin, professori Smith, aika on muuttunut, aika on +muuttunut. Kas niin, vaimo, otapa mokkasiinini pois jaloistani, mutta +liiku eloisasti. Tahdon näyttää professori Smithille, kuinka hyvin olen +sinut opettanut.' Näin Vestan purevan hampaitaan ja kapinan liekin +syttyvän hänen silmiinsä, mutta autonkuljettaja kohotti pahkuraisen +nyrkkinsä iskuun valmiiksi. Pelkäsin ja sydäntäni kouristi, mutta en +voinut mitään tuolle hirviölle. Nousin lähteäkseni pois, jotta minun ei +tarvitsisi olla todistamassa sitä, mikä seuraisi, mutta hän nauroi ja +uhkasi lyödä minua, ellen jäisi katsomaan. Istahdin väkivallan +pakotuksesta järven rannalle leiritulen ääreen ja näin Vestan, Vesta +Van Wardenin, polvistuvan ja riisuvan tuon irvistävän, karvaisen, +apinamaisen ihmishirviön mokkasiinit. + +"... Oh, te ette ymmärrä, pojat. Ette ole koskaan nähneet mitään muuta +ettekä ymmärrä. 'Koko talttunut ja tottelevainen', ilakoi +autonkuljettaja Vestan suorittaessa tuota kauheata, alhaista +tehtäväänsä. 'Kylläkin vähän vikuri ajoittain, professori, vähän vikuri +kylläkin, mutta näppäys leukaperiin tekee hänestä kiltin ja säyseän +kuin karitsan!' + +"Toisella kertaa hän sanoi: 'Olemme saaneet urakaksemme lisääntyä ja +täyttää maa. Teiltä puuttuu edellytykset, professori, kun teillä ei ole +vaimoa, ja ihmiskunta on yhtä lukuisa kuin ennen vanhan Eedenin +puutarhassa. Mutta minä puolestani en ole käynyt ylpeäksi. Sanon +teille, professori!' Hän osoitti pientä lastaan, joka oli vain vuoden +vanha. 'Tuossa on teidän vaimonne, joskin saatte odottaa, kunnes +hän on kasvanut suuremmaksi. Eikö se tyydytä, vai? Me olemme kaikki +tasa-arvoisia nyt, vaikka minä se täällä olen pomo. Mutta en kumminkaan +ole käynyt ylpeäksi -- en, totta vie. Suon teille kunnian, professori +Smith, sangen suuren kunnian kihlata minun ja Vesta Van Wardenin +tyttären. Eikö ole hiton harmillista, ettei Van Warden ole täällä sitä +näkemässä?'" + + +VI. + +"Vietin autonkuljettajan leirissä kolme suunnattomien kärsimysten +viikkoa. Mutta sitten eräänä päivänä, ehkä kyllästyneenä minuun tahi +peläten vaikutustani Vestaan hän kertoi, että vaeltaessaan Contra +Costan kukkuloilta Carquines-salmelle päin hän oli nähnyt savun +nousevan sieltä. Tämä merkitsi, että siellä oli toisia ihmisolentoja. +Kolme viikkoa oli hän pitänyt minulta täten salassa äärettömän +kallisarvoisen tiedon. Lähdin viivyttelemättä matkaan koirieni ja +hevosteni kanssa. Kuljin Contra Costan kukkuloiden yli salmelle päin. +Toiselta rannalta ei näkynyt savua, mutta Port Costasta löysin pienen +lautan, jolle saatoin lastata eläimeni. Löytämäni öljykankaanpalanen +toimi hyvin purjeena, ja etelätuuli vei minut nopeasti salmelta +Vallejon raunioille. Tuon entisen kaupungin laitaosissa näkyi tuoreita +leiripaikan merkkejä. Useat löytämäni raakunkuoret ilmaisivat syyn, +miksi nuo ihmisolennot olivat tulleet lahden rannalle. Tämä oli Santa +Rosan heimon äskeinen leiri. Seurasin sen jälkiä pitkin vanhaa +rautatietä aina Sonomanlaakson suoseuduille. Siellä, Glen Ellenin +tiilitehtaan luona, tulin heidän leirilleen. Heitä oli kaikkiaan +kahdeksantoista henkeä. Miehistä oli kaksi vanhaa, toinen oli Jones, +pankkiiri, toinen Harrison, entinen panttilainaaja, joka oli nainut +Napassa olevan Valtion heikkomielisten sairaalan johtajattaren. Tämä +oli ainoa eloon jäänyt Napan kaupungin ja kaikkien tuossa rikkaassa ja +tiheästi asutussa laaksossa olevien kaupunkien ja kylien asukkaita. +Sitten oli kaksi nuorta miestä -- Cardiff ja Hale, jotka olivat olleet +maanviljelijöitä, sekä Wainwright, tavallinen palkkatyöläinen. Kaikki +he olivat löytäneet vaimon itselleen. Hale, sivistymätön ja oppimaton +maanviljelijä, oli saanut Isadore'in, joka Vestan jälkeen oli arvokkain +ruton säästämistä naisista. Hän oli eräs maailman huomatuimmista +laulajattarista. Rutto puhkesi hänen ollessaan San Franciscossa. Hän +kertoi minulle monta tuntia seikkailujansa. Hän oli harhaillut +Mendocinon metsissä, mistä Hale hänet vihdoin pelasti, jonka jälkeen +hänen ainoana keinonaan oli mennä tämän vaimoksi. Hale oli kumminkin +hyvä mies huolimatta oppimattomuudestaan, sillä hänellä oli tarkka +oikeudentunto. Uskon, että Isadore oli onnellisempi eläessään hänen +kanssaan kuin Vesta autonkuljettajan kanssa. + +"Cardiffin ja Wainwrightin vaimot olivat rahvaan naisia, työhön +tottuneita, lujarakenteisia -- oikea tyyppi uuteen, luonnonvaraiseen +elämään, jota heidän oli nyt pakko elää. Lisäksi tuli kaksi mielipuolta +Eldredge'in heikkomielisten hoitolasta sekä viisi tahi kuusi nuorta +lasta, jotka olivat syntyneet senjälkeen kuin heimo oli muodostunut. +Vielä oli siellä Berthe. Hän oli hyvä nainen, Ristihuuli, huolimatta +isäsi ivasta. Otin hänet vaimokseni. Hän oli isäsi äiti, Edwin, samoin +sinun, Hoo-Hoo. Tyttäremme Vera joutui naimisiin isäsi kanssa, +Ristihuuli -- isäsi Sandow'n, joka oli Vesta Van Wardenin ja +autonkuljettajan vanhin poika. + +"Minusta tuli Santa Rosan heimon yhdeksästoista jäsen. Ainoastaan kaksi +jäsentä tuli sen jälkeen heimon ulkopuolelta. Toinen heistä oli +Mungerson, magnaatin poika, joka harhaili pohjois-Californian metsissä +kahdeksan vuotta, ennenkuin hän löysi meidät tultuaan etelään. Hän sai +odottaa kaksitoista vuotta, kunnes saattoi naida tyttäreni, Mary'n. +Toinen oli Johnson, mies, joka perusti Utah'n heimon. Utah, josta hän +tuli, on kaukana idässä oleva maa, suurten erämaitten takana. Johnson +tuli Californiaan vasta kahdenkymmenenseitsemän vuoden kuluttua +rutosta. Hän sanoi, että koko Utah'ssa oli vain kolme henkeä, hän itse +mukaan luettuna, säästynyt rutosta, ja että he kaikki olivat miehiä. +Nämä kolme miestä elivät yhdessä metsästäen, mutta viimein +epätoivoissaan lähtivät Californiaan toivoen löytävänsä sieltä naisia, +koska he pelkäsivät, että ihmissuku saattaisi hävitä kokonaan +maapallolta. Johnson yksin pääsi läpi erämaan, johon toiset kuolivat. +Hän oli meihin liittyessään neljänkymmenenkuudenvuoden ikäinen, ja hän +nai Isadore'n ja Hale'in neljännen tyttären, ja hänen vanhin poikansa +nai sinun tätisi, Ristihuuli, joka oli Vestan ja autonkuljettajan +kolmas tytär. Johnson oli vahva ja luonteeltaan itsenäinen. Sen vuoksi +hän erosi Santa Rosan heimosta ja perusti Utah'in heimon, joka asustaa +lähellä San José'ta. Se on vähäpätöinen heimo -- jäseniä on vain +yhdeksän. Mutta vaikka hän itse on kuollut, oli hänellä kuitenkin niin +paljon vaikutusta ja voimaa, että tuolla heimolla varmasti tulee +olemaan johtava osa sivistyksen palauttamisessa maapallollemme. + +"Vain kahdesta muusta heimosta olemme kuulleet -- Los Angelesin ja +Carmelin heimoista. Viimeksimainitun kantavanhempina oli eräs mies ja +nainen. Miehen nimi oli Lopez, hän oli syntyään meksikolainen ja sangen +tumma. Hän oli ollut karjapaimenena jossakin Carmelin seutuvilla, ja +hänen vaimonsa oli entinen Del Monte-hotellin tarjoilijatar. Seitsemän +vuotta aikaisemmin jouduimme tekemisiin Los Angelesin heimon kanssa. +Heillä on mainiot asuinpaikat, ainoastaan kuumuus siellä vaivaa. +Arvioin, että maailmassa on tätänykyä kolmesataaviisikymmentä tahi +neljäsataa ihmistä -- sillä edellytyksellä, ettei muualla ole +hajanaisia pikku heimoja. Jos sellaisia onkin, me emme ole kuulleet +niistä mitään. Sen jälkeen kun Johnson tuli poikki erämaan Utah'sta, +emme ole saaneet mitään tietoja idästä. Se suuri, avara maailma, jonka +tunsin poikana ja nuorena miehenä, on hävinnyt. Se on lakannut +olemasta. Minä olen viimeinen niistä, jotka elivät ruton päivinä ja +jotka tietävät tuon etäisen ajan ihmeet. Me hallitsimme maapalloa -- +maata, vettä ja ilmaa -- olimme jumalien vertaisia, mutta nyt olemme +alkuperäisiä metsäläisiä Californian jokivarsilla. + +"Mutta me lisäännymme nopeasti -- sisarellasi, Ristihuuli, on jo neljä +lasta. Me lisäännymme nopeasti ja valmistaudumme uudelleen kohoamaan +sivistykseen. Ajan tullen liika-asutus pakottaa meidät laajentamaan +asuma-alojamme. Sadan ikäpolven päästä ehkä jälkeläisemme menevät yli +Sierrojen, aina verkalleen leviten, ikäpolvien kuluessa, täyttääksemme +tämän suuren mantereen ja sieltä yhä itään -- se on oleva arjalaisten +toinen suuri vaellus yli koko maailman. + +"Mutta se käy kovin hitaasti, kovin hitaasti, sillä meidän on +saavutettava niin paljon ennen sitä. Olemme vajonneet niin +auttamattoman syvälle. Olisipa edes yksikin fyysikko tahi kemisti +jäänyt eloon! Mutta ei jäänyt, ja me olemme unohtaneet kaiken. +Autonkuljettaja ryhtyi sepäksi, hän takoi sen, mitä nykyään käytämme, +mutta hän oli laiska mies ja vei mukanaan hautaan kaikki metalli- ja +konetietonsa. Mitäpä minä niistä ymmärtäisin. Olin klassillinen +tiedemies, en kemisti. Toisilla eloonjääneillä miehillä ei ollut +myöskään tietoja. Autonkuljettajalla oli vain kaksi tärkeätä tointa -- +väkevien juomien valmistaminen ja tupakan kasvattaminen. Kerran +juovuspäissään hän surmasi Vestan. Uskon varmasti, että hän teki sen +humalaisessa raivokohtauksessaan, vaikka hän aina väitti, että Vesta +putosi järveen ja hukkui. + +"Pojat, neuvoni on, olkaa varuillanne poppamiesten suhteen. He sanovat +itseään _lääkäreiksi_ matkien sitä, mikä kerran oli kunnioitettava +ammatti, mutta todellisuudessa he ovat poppamiehiä, paholaisia, +taikauskon ja pimeyden apumiehiä. He ovat valehtelijoita ja pettäjiä. +Ja me olemme niin turmeltuneita ja syvälle vajonneita, että uskomme +heidän valeitaan. Myös heidänkin lukumääränsä lisääntyy, ja he +koettavat hallita meitä. Kuitenkin he ovat vain valehtelijoita ja +petkuttajia. Katsokaa Ristisilmää, joka tekeytyy lääkäriksi, myy +loitsuja tauteja vastaan, antaa hyvän metsästysonnen, lupaa kauniita +säitä, hyvää saalista ja hyviä turkiksia, lähettää kuolemannuolia ja +tekee tuhansia muita yhtä inhottavia taikoja. Kuitenkin minä sanon, +että hän vain valehtelee niitä tehdessään.. Minä, professori Smith, +professori James Howard Smith sanon, että hän valehtelee. Olen sen +sanonut hänelle peittelemättä. Miksi hän ei ole sitten lähettänyt +kuolemannuoltaan surmaamaan minua? Siksi, että hän tietää sen olevan +tehottoman. Mutta sinä, Ristihuuli, olet vajonnut niin syvälle +taikauskon pimeyteen, että varmasti kuolisit, jos heräisit yöllä ja +näkisit kuolemannuolen vuoteesi ääressä. Sinä et kuolisi itse +kuolemannuolen tehosta, vaan koska järjetön taikausko on vallannut +metsäläismielesi. + +"Lääkärit on hävitettävä ja kaikki, minkä olemme menettäneet, on +keksittävä uudelleen. Sen vuoksi sanon teille, pojat, täysin tosissani +muutamia seikkoja, jotka teidän tulee muistaa ja jättää perintönä +lapsillenne. Teidän on kerrottava heille, että kuumennetussa vedessä +asuu ihmeellinen voima, jota sanotaan höyryksi ja joka on vahvempi kuin +tuhannen miestä ja voi tehdä kaiken ihmiskunnan työn. On useita muita +sangen hyödyllisiä seikkoja. Salamassa on myös samanlainen voima, joka +sekin oli ihmisen palvelijana ja joka varmasti on jälleen oleva hänen +käskyläisenään. + +"Aakkoset ovat taas aivan toista laatua. Niiden avulla ymmärrän hienoja +merkkejä, mutta te, pojat, osaatte vain karkeata kuvakirjoitusta. +Telegraph Hillin kuivaan luolaan, jonne olette usein nähneet minun +menevän, kun muut heimon jäsenet ovat lähteneet alas meren rannalle, +olen kerännyt useita kirjoja. Niissä on suuria viisauksia. Niiden +viereen olen asettanut aakkosten avaimen, joten jokainen, joka taitaa +kuvakirjoitusta, voi ottaa niistä selvän. Jonakin päivänä ihmiskunta +taasen on oppiva lukemaan, ja ellei luolaani ole kohdannut mikään +onnettomuus, he saavat tietää, että minä, professori James Howard +Smith, olen elänyt ja säilyttänyt menneiden aikojen viisauden heidän +hyväkseen. + +"On vielä eräs pieni keksintö, jonka ihmiskunta tulee varmasti +tekemään. Se on ruuti. Sen avulla voi surmata pitkän matkan päästä +täydellä varmuudella. Ruutia valmistetaan eräistä maaperässä löytyvistä +aineksista, jotka sekotetaan määrätyssä suhteessa. Olen unohtanut, +mitkä nämä ainekset ovat. Kenties en ole koskaan sitä tiennytkään. +Toivoisin kumminkin tietäväni. Silloin valmistaisin ruutia, surmaisin +Ristisilmän ja vapauttaisin maan taikauskon --" + +"Kun olen kasvanut mieheksi, annan Ristisilmälle kaikki vuoheni, +ruokavarani ja turkikseni, jotka minulla on, jotta hän opettaisi minut +lääkäriksi", vakuutti Hoo-Hoo. "Kun olen saanut tiedot, pakotan +jokaisen kunnioittamaan itseäni. He ryömivät tomussa edessäni, siitä +olen varma." + +Vanhus nyökkäsi juhlallisesti ja mutisi: + +"On omituista kuulla kehittyneen arjalaisen kielen jäännösten ja +rippeitten sointuvan likaisen, nahkoihin puetun pikku metsäläisen +huulilta. Maailma on aivan mullinmallin. Se on ollut niin rutosta +saakka." + +"Minua sinä et saisi ryömimään edessäsi", kerskasi Ristihuuli tulevalle +poppamiehelle. "Jos antaisin sinulle maksun kuolemannuolesta, joka +olisikin tehoton, niin murskaisin pääsi -- ymmärrätkö, Hoo-Hoo, mitä?" + +"Koetan saada isoisän muistamaan tuon ruutiaineen", virkkoi Edwin +tyynesti, "sitten saan asiat oikealle tolalle. Sinä, Ristihuuli, saat +taistella puolestani ja hankkia ruokani, ja sinä, Hoo-Hoo, saat +lähetellä kuolemannuoliasi, että kaikki kunnioittavat minua. Ja jos +näen, että Ristihuuli yrittää murskata pääsi, Hoo-Hoo, selvitän asian +tuon ruudin avulla. Isoisä ei ole niin hupsu kuin te luulette. Minä +kuuntelen hänen neuvojaan ja jonakin päivänä olen teidän kaikkien +päämies." + +Vanhus pudisti päätään surullisesti ja sanoi: + +"Ruuti on varmasti tuleva käytäntöön, Ei mikään voi sitä estää -- sama +ikivanha kertomus yhä uudelleen. Ihmiset lisääntyvät ja alkavat +taistella keskenään. Ruudin avulla he saattavat surmata toisiaan +miljoonittain, ja vain täten, tulella ja verellä, voidaan joskus +etäisessä tulevaisuudessa jälleen luoda sivistys. Mutta mitä se +hyödyttää? Uusi sivistys on katoava samoinkuin vanhakin. Sen +rakentamiseen saattaa kulua viisikymmentätuhatta vuotta, mutta se +kumminkin on katoava. Kaikki katoaa. Pysyväistä on ainoastaan +maailmankaikkeuden voima ja aine, joka aina virraten, aina rakentuen ja +hajaantuen, toteuttaa nuo ikuiset tyypit -- papin, sotilaan ja +kuninkaan. Näiden pienokaisten suusta kuulin ikiaikojen viisauden. +Muutamat taistelevat, toiset hallitsevat, toiset rukoilevat; kaikki +muut raatavat ja kärsivät, kun heidän verisille ruumiilleen luodaan yhä +uudestaan, loppumatta, sivistyneen yhteiskunnan ihmeellinen ja valtava +kauneus. On samantekevää, säilytänkö vai hävitänkö nuo luolaan +keräämäni kirjat -- niiden ikuiset totuudet kuitenkin löydetään, samoin +se, mikä niissä on väärää ja valheellista. Mitä hyödyttää --" + +Ristihuuli nousi seisaalleen ja katsahti vuohiin ja ilta-aurinkoon. + +"Heh!" hän mutisi Edwinille. "Päivä päivältä tuo vanha loruilija käy +yhä laveasuisemmaksi. Lähdetään leirille." + +Kun toiset pojat, koirat mukanaan, keräsivät vuohet yhdeksi laumaksi ja +läksivät leirille metsäpolkua pitkin, Edwin jäi vanhuksen luo ja opasti +häntä samaan suuntaan. Kun he pääsivät vanhalle oikotielle, Edwin +pysähtyi äkkiä ja katsahti taaksepäin. Ristihuuli, Hoo-Hoo sekä koirat +ja vuohet jatkoivat matkaansa. Edwin näki pienen hevoslauman, joka oli +tullut alas rannan karkealle hiedalle. Niitä oli ainakin kaksikymmentä; +nuoria varsoja ja tammoja, joita johti komea ori. Se seisoi vedessä +siinä, missä hyöyt taittuivat vaahdoksi, kaula kaarevana, silmät palaen +kirkkaina ja nautti meren suolaisesta ilmasta. + +"Mitä nyt?" isoisä kysyi. + +"Hevosia", vastasi poika. "Näen ensikerran niitä meren rannalla. Puumat +käyvät yleisemmiksi ja pakottavat ne tänne alas." + +Ilta-aurinko lähetti sädeviuhkansa taivaanrannan pilvien lomasta. +Läheltä, rantaan kuohuvan veden keskeltä, kuului merileijonain mylvinä. +Ne olivat kiivenneet merestä mustille kallioille, missä ne lauloivat +ikivanhaa lauluaan, taistelivat ja rakastelivat. + +"Lähdetään taas, isoisä", kehoitti Edwin. + +Vanha mies ja poika, nahkoihin puettuina ja alkuperäisinä, kääntyivät +lähteäkseen seuraamaan vuohia metsäpolulla. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56785 *** |