Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2056 insertions, 2442 deletions

diff --git a/56785-0.txt b/56785-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..a38d1b5
--- /dev/null
+++ b/56785-0.txt
@@ -0,0 +1,2056 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56785 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+PUNAINEN RUTTO
+
+Kirj.
+
+Jack London
+
+Englanninkielestä suomentanut Ilmari Lehto
+
+(The Scarlet Plague.)
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusliike Minerva,
+1922.
+
+
+
+
+PUNAINEN RUTTO.
+
+
+
+
+I.
+
+
+Polku kulki pitkin harjannetta, joka kerran oli ollut ratapenger. Mutta
+moneen vuoteen ei yksikään juna ollut liikkunut sillä. Kummallakin
+puolella kasvava metsä oli vallannut ratavieren ja kohosi nyt sen
+ylitse vihreänä puu- ja pensaskatoksena. Polku oli ainoastaan miehen
+levyinen ja olikin vain villien eläinten pakotie. Siellä täällä todisti
+ruosteinen, metsän maatuvien ainesten seasta esiinpistävä
+raudankappale, että kiskot ja pölkyt olivat vielä jäljellä. Eräästä
+liitekohdasta oli tunkeutunut ylös kymmenen tuuman vahvuinen puu
+nostaen kiskon pään korkealle ilmaan. Ratapölkky nähtävästi oli naulan
+kiinnipitämänä seurannut kiskoa ja ollut siinä asennossa niin kauan,
+että sora ja lehtien jäännökset olivat täyttäneet sen sijan, joten nyt
+tuo lahoava ja murentuva jäännös työntyi ilmoille omituisesti
+kallellaan. Vaikka rata oli vanha, huomasi selvästi, että se oli ollut
+yksiraiteinen. Tätä pakotietä pitkin vaelsi vanha mies oppaanaan nuori
+poika. He astuivat hitaasti, sillä vanhus oli sangen vanha.
+Halvauskohtaus oli saattanut hänen liikkeensä hervottomiksi, ja hän
+nojautui raskaasti sauvaansa. Karkeatekoinen, vuohennahkainen patalakki
+suojasi hänen päälakeaan päivänpaahteelta. Sen reunoista tunkeutuivat
+esiin takkuiset, lianharmaat hiukset ohuena kehyksenä. Suuresta
+lehdestä näppärästi valmistettu lippa varjosti hänen silmiään, ja sen
+alta tarkasteli hän jalkojensa tietä. Hänen partansa, jonka oikeastaan
+olisi pitänyt olla lumivalkoinen, mutta joka näkyi joutuneen saman
+säiden ja leirin kuluttavan ja tahraavan vaikutuksen alaiseksi kuin
+hänen tukkansakin, valui melkein hänen vyötärölleen paksuna,
+liimautuneena kimppuna. Vuohennahkasta tehty yksinkertainen,
+tiheäkarvainen vaatekappale riippui hänen hartioiltaan suojaten rinnan.
+Hänen laihat, kuihtuneet käsivartensa ja jalkansa todistivat elämän
+ehtoopuolta, samalla todistivat niiden arvet ja naarmut sekä ruskea
+väri, että ne olivat olleet monet vuodet luonnonvoimien vaikutukselle
+alttiina.
+
+Pojalla, joka hilliten lihastensa liiallista vilkkautta mukautui
+vanhuksen hitaaseen kulkuun johdattaakseen häntä, oli myös
+yksinkertainen puku -- rikkoreunainen karhuntaljan palanen. Sen
+keskellä oli reikä, josta hän oli pujottanut päänsä. Iältään hän ei
+saattanut olla vanhempi kuin kaksitoista vuotta. Hän oli kiinnittänyt
+keikailevasti toiselle korvalleen vastairroitetun sianhännän. Toisessa
+kädessään hänellä oli keskikokoinen jousi ja nuoli ja selässään
+viinentäysi nuolia. Tupesta, joka riippui kaulan ympäri kulkevasta
+hihnasta, työntyi esiin metsästyspuukon kulunut pää. Poika oli iholtaan
+kahvinruskea ja käveli joustavasti, astuen melkein kissan tavoin.
+Huomattavana vastakohtana hänen auringonpaahtamalle iholleen olivat
+hänen silmänsä -- siniset, tummansiniset, terävät kuin nuoli. Ne
+näyttivät kiinnittyvän kaikkeen ympärilläolevaan tavalla, joka ilmaisi
+tottumusta. Eteenpäin kulkiessaan hän samalla vainusi laajentuneilla,
+herkillä sieramillaan, jotka välittivät hänen aivoihinsa loppumattoman
+sarjan sanomia ulkomaailmasta. Myöskin hänen kuulonsa oli tarkka ja
+niin harjaantunut, että se toimi itsenäisesti. Erikoisesti
+ponnistelematta hän kuuli näennäisen hiljaisuuden kaikki heikot äänet
+-- kuuli ja kykeni erottamaan ja luokittelemaan ne -- aiheutuivatko ne
+tuulen kahistelemisesta lehdissä, mehiläisen surinasta vai hyttysen
+siiven soinnista, meren etäisestä vyörystä, joka saapui hänen korvaansa
+vain viihdyttävänä lauluna, vai saiko ne aikaan myyrä, joka työnteli
+multakasoja aivan hänen jalkainsa alla olevissa käytävissään.
+
+Äkkiä hän jännittyi tarkkaavaiseksi. Korva, silmä ja nenä olivat
+antaneet hänelle varotuksen yht'aikaa. Hän kosketti kädellään vanhaa
+miestä, ja he seisahtuivat. Edestäpäin, penkereen toiselta reunalta,
+kuului ryskettä. Pojan katse oli naulattu pensaiden liikkuviin
+latvoihin. Suuri karhu, harmaakarhu, ryntäsi näkyviin, mutta
+huomattuaan ihmisolennon se pysähtyi yhtä nopeasti kuin nämäkin. Se ei
+pitänyt heistä ja murisi tyytymättömänä. Poika sovitti nuolen jouselle
+ja veti varovaisesti jänteen tiukaksi. Ei hetkeksikään hän hellittänyt
+katsettaan karhusta. Vanha mies tuijotti vaaraan vihreän lehtensä alta
+ja seisoi yhtä äänetönnä kuin poikakin. Muutaman silmänräpäyksen kesti
+tämä molemminpuolinen tarkastelu; sitten, karhun ilmaistessa yhä
+suurempaa ärtyneisyyttä, poika osoitti päänliikkeellä, että vanhuksen
+tuli astua polulta syrjään ja laskeutua ratapenkereeltä. Poika seurasi
+kulkien takaperin, jousi yhä jännitettynä ja valmiina. He odottivat,
+kunnes penkereen toiselta puolelta kuuluva pensaiden kahina todisti
+karhun menneen menojaan. Poika irvisti johtaessaan vanhuksen takaisin
+polulle.
+
+"Aikamoinen otus, isoisä", virnisteli hän.
+
+Vanha mies pudisti päätään.
+
+"Ne vaan käyvät runsaammiksi päivä päivältä", valitti hän heikolla,
+epävarmalla äänellään. "Kukapa olisi uskonut, että minä olisin joutunut
+näkemään ajan, jolloin saa pelätä henkeään Cliff House'iin [San
+Franciscon läheisyydessä Tyynen meren rannalla sijaitseva suosittu
+virkistyspaikka. Suom.] johtavalla tiellä. Kun minä olin poika, Edwin,
+oli miehillä, naisilla ja pienillä lapsilla tapana tulla San
+Franciscosta tänne kauneina päivinä kymmentuhantisin joukoin. Silloin
+ei ollut karhuja. Ei, poikaseni. Ihmiset antoivat rahaa nähdäkseen
+niitä häkeissä, niin harvinaisia ne olivat."
+
+"Mitä _raha_ on, isoisä?"
+
+Ennenkuin vanhus ehti vastata, poika muistikin ja työnsi riemuiten
+kätensä karhunnahkan alla olevaan pussiin ja otti esille kuluneen ja
+himmentyneen hopeadollarin. Vanhuksen silmät välähtivät, kun hän vei
+rahan lähelle niitä.
+
+"En saata nähdä", hän mutisi. "Katsohan, voitko saada selville
+vuosiluvun, Edwin."
+
+Poika nauroi.
+
+"Oletpa sinä mainio, isoisä", huudahti hän hilpeänä, "kun aina
+uskottelet, että nuo pikkumerkit tarkottavat jotakin."
+
+Vanhuksen katse ilmaisi hänen tavallista mielipahaansa, kun hän vei
+rahan uudelleen lähelle silmiään.
+
+"2012!" huusi hän kimeällä äänellään ja alkoi sitten puhella
+eriskummallisesti. "Sinä vuonna magnaattien johtokunta nimitti Morgan
+viidennen Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä mahtanee olla viimeksi
+lyötyjä rahoja, sillä sarlakkakuolema tuli vuonna 2013. Oi Jumala! --
+en saata ajatella sitä! Siitä on kuusikymmentä vuotta ja minä olen
+ainoa nyt hengissä oleva ihminen, joka eli noina päivinä. Mistä löysit
+sen, Edwin?"
+
+Poika, joka oli tarkastellut häntä samanlaisella suvaitsevalla
+mielenkiinnolla kuin heikkomielisen lörpötystä kuunnellaan, vastasi
+nopeasti.
+
+"Sain sen Hoo-Hoolta. Hän löysi sen ollessamme paimentamassa vuohia
+lähellä San José'ta viime keväänä. Hoo-Hoo sanoi sen olevan _rahan_.
+Onko sinun nälkä, isoisä?"
+
+Vanhus tarttui lujemmin sauvaansa ja ponnisteli eteenpäin. Hänen
+heikoista silmistään kuvastui ahneus.
+
+"Kunpa Ristihuuli olisi löytänyt ravun... tahi kaksikin", mutisi hän.
+"Ravut ovat hyvää syötävää, mainion hyvää, kun ei enää ole hampaita ja
+kun on lastenlapsia, jotka pitävät vanhasta isoisästään ja mielellään
+pyydystävät rapuja hänelle. Kun minä olin poika --"
+
+Mutta Edwin näki jotakin ja seisahtui äkkiä sovitellen nuolta jouselle.
+Hän oli pysähtynyt penkereeseen syntyneen syvennyksen partaalle.
+Entinen viemärijohto oli tässä kohden särkynyt, ja valloilleen päässyt
+vesi syönyt uoman täyteaineeseen. Vastakkaiselta puolelta työntyi esiin
+kiskon pää jonkun matkaa yli syvennyksen. Sen ruosteista pintaa
+ympäröivät köynnökset. Kauempana katseli häntä kaniini vapisevana ja
+epäröivänä, pensaan suojaan kyyristyneenä. Väli oli runsaasti
+viisikymmentä jalkaa, mutta nuoli osui maaliinsa; lävistetty kaniini
+äännähti pelosta ja tuskasta koettaessaan ryömiä vaivaloisesti
+pensaikkoon. Pojan ruskea iho ja liehuva talja vilahtivat salamana
+hänen hypätessään alas syvennykseen ja kavutessaan ylös toista
+seinämää. Hänen laihat lihaksensa olivat kuin teräsponnet ryhtyessään
+siroon ja tehokkaaseen toimintaan. Sadan jalan päässä tiheässä
+viidakossa saavutti hän haavoittuneen eläimen, löi sen pään murskaksi
+puunrunkoa vasten ja ojensi sen isoisän kannettavaksi.
+
+"Kaniini on hyvää, sangen hyvää", vapisi vanhuksen ääni, "mutta kun on
+kysymys hienomakuisesta herkusta, pidän rapua parempana. Kun minä olin
+poika --"
+
+"Miksi puhut niin paljon sellaista, jossa ei ole vähintäkään järkeä?"
+keskeytti Edwin vanhuksen kiihkeän ahneudenilmaisun.
+
+Poika ei puhunut juuri näillä sanoilla, vaan lausui jotakin, joka
+muistutti niitä etäisesti, mutta joka sisälsi enemmän kurkku- ja
+umpiäänteitä sekä oli säästävämpi määrittelevien sanaliittojen
+käytössä. Hänen puheensa erosi melkoisesti vanhan miehen puheesta, ja
+tämäkin oli huolimattomuuden johdosta pilaantunutta englanninkieltä.
+
+"Tahdon tietää, miksi sanot rapua _hienomakuiseksi herkuksi_? Rapu on
+rapu, eikö niin? En ole kuullut kenenkään antavan sille niin
+naurettavaa nimitystä", jatkoi Edwin.
+
+Vanha mies huoahti eikä vastannut, ja he jatkoivat matkaansa
+äänettöminä. Aaltojen kuohu kävi kovemmaksi, kun he astuivat metsästä
+merta rajottavalle hiekkakinos-aukealle. Hiekkaisilla mäennyppylöillä
+oli laitumella muutamia vuohia. Niitä paimensi nahkoihin puettu poika,
+jota auttoi sudennäköinen, vain vähän paimenkoiraa muistuttava koira.
+Meren ääneen sekaantui yhtenäinen, kumea haukunta ja mylvinä, joka
+kantautui sadan kyynärän päässä rannalta sijaitsevilta, aaltojen
+kuluttamilta kallioilta. Siellä suunnattomat merileijonat nousivat
+vedestä paistattaakseen päivää tahi tapellakseen keskenään. Rannalla
+kolmas metsäläispoika hoiteli nuotiotulta, joka lähetti ilmoille sakean
+savun. Hänen viereensä oli laskeutunut makaamaan useita susikoiria,
+jotka olivat samanlaisia kuin vuohia paimentava.
+
+Vanhus joudutti askeleitaan nuuskien kiihkeästi, kun hän lähestyi
+tulta.
+
+"Simpukoita!" hän mutisi hurmioissaan. "Simpukoita! Ja eikö tuo olekin
+rapu, Hoo-Hoo? Eikö tuo olekin rapu? Oh, te pojat olette hyviä vanhalle
+isoisällenne."
+
+Hoo-Hoo, joka ilmeisesti oli Edwinin ikätoveri, virnisteli.
+
+"Vallan tarpeeksi, isoisä. Sain neljä."
+
+Vanhan halvaantuneen miehen kiihko oli säälittävä. Hän istuutui
+hiedalle niin nopeasti kuin hänen jäykistyneet jäsenensä suinkin
+sallivat ja ryhtyi kohentelemaan hiilloksesta suurta kalliosimpukkaa.
+Kuumuus oli pakoittanut sen kuoren aukenemaan, joten se oli täydelleen
+kypsynyt kauniin punaiseksi kuin lohen liha. Pitäen sitä peukalonsa ja
+etusormensa välissä hän vei sen suuhunsa yhä kiihkosta vapisten. Mutta
+se oli liian kuuma, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän sylkäisi sen
+ulos yhtä nopeasti. Hän huudahti kivusta, ja kyyneleet valuivat hänen
+silmistään alas poskille.
+
+Pojat olivat täysiä metsäläisiä; he tajusivat humoorin ainoastaan
+metsäläisten raa'alla tavalla. Heistä tapaus oli hirmuisen hauska ja he
+purskahtivat nauruun. Hoo-Hoo hyppeli ilmassa Edwinin kieriskellessä
+riemuitsevana maassa. Vuohia paimentava poika tuli juosten liittyäkseen
+ilonpitoon.
+
+"Pane ne jäähtymään, Edwin, pane ne jäähtymään", valitti vanhus
+mielipahoissaan. Hän ei koettanutkaan pyyhkiä pois kyyneliä, jotka
+vielä virtasivat hänen silmistään. "Jäähdytä myös yksi rapu, Edwin.
+Tiedät, että isoisä pitää ravuista."
+
+Hiilloksesta kuului kovaa sihinää, kun kuumuus pakotti simpukoiden
+kuoret avautumaan ja kosteuden haihtumaan. Ne olivat suuria, vaihdellen
+pituudeltaan kolmesta kuuteen tuumaan. Pojat vetivät ne esiin
+kepeillään ja asettivat ne suurelle ajopuunkappaleelle jäähtymään.
+
+"Kun minä olin poika, me emme nauraneet vanhempia ihmisiä; me
+kunnioitimme heitä."
+
+Pojat eivät olleet huomaavinaan, ja isoisä jatkoi valitus- ja
+nuhdetulvaansa sekavalla tavallaan. Nyt hän osasi olla varovaisempi
+eikä polttanut suutaan. Kaikki ryhtyivät syömään käyttäen apunaan
+ainoastaan sormiaan ja maiskutellen äänekkäästi. Kolmas poika, jonka
+nimi oli Ristihuuli, ripotti viekkaasti hyppysellisen hiekkaa
+simpukalle, jonka vanhus oli aikeissa viedä suuhunsa. Kun sora tarttui
+isoisän ikeniin ja limakalvoon, oli naurunrähäkkä jälleen huumaava. Hän
+ei ymmärtänyt joutuneensa pilanteon esineeksi, vaan yski ja syljeskeli,
+kunnes Edwin heltyen toi hänelle kurpitsankuoressa vettä, jolla hän
+saisi huuhtoa suunsa.
+
+"Missä ravut ovat, Hoo-Hoo?" kysyi Edwin. "Isoisä tahtoo saada maistaa
+niitä."
+
+Isoisän silmät paloivat jälleen himokkaasti, kun hänelle ojennettiin
+suuri rapu. Se oli rapu, jossa oli jalat ja kaikki muu täydellisesti,
+mutta lihaa siinä ei enää ollut. Sormet vapisevina ja etukäteen iloiten
+vanhus irroitti jalan, mutta huomasikin, että se oli tyhjä.
+
+"Ravut, Hoo-Hoo?" hän valitti. "Ravut?"
+
+"Puhuin leikkiä, isoisä. Ei ole rapuja. En ole löytänyt ainoatakaan."
+
+Pojat joutuivat kokonaan riemun valtoihin nähdessään pettymyksen
+kyynelten tippuvan vanhuuttaan höperön isoisän poskilta. Sitten Hoo-Hoo
+asetti varovasti tyhjän kuoren sijaan vastapaistetun ravun. Sen
+paloteltu, valkea liha lähetti ilmoille herkulliselta tuoksuvan
+höyrypilven. Se saapui vanhuksen sieramiin, ja hän katsahti alas
+ihmetyksissään. Hänen paha tuulensa vaihtui välittömäksi iloksi. Hän
+haisteli ja mutisi ja hyräili, melkein lauloi hilpeydestä, ja ryhtyi
+syömään. Pojat tuskin huomasivat tätä, sillä he olivat siihen niin
+tottuneet. Eivät he myöskään huomanneet hänen toistuvia huudahduksiaan
+ja sananparsiaan, jotka eivät merkinneet heille mitään, kuten
+esimerkiksi hänen maiskutellessaan ja pureskellessaan: "Majoneesia!
+Juuri niin -- majoneesia! On kuusikymmentä vuotta siitä, kun sitä
+valmistettiin viimeisen kerran! Kaksi miespolvea ilman sen makuakaan!
+Niin, silloin sitä tarjoiltiin joka ravintolassa rapujen kera."
+
+Kun hän ei jaksanut enää syödä, huoahti hän, pyyhki kätensä paljaisiin
+jalkoihinsa ja silmäili merelle. Täysinäisen vatsan aiheuttama
+tyytyväisyys loihti hänet muistelemaan entisyyttä.
+
+"Vaikea uskoa sitä. Kauneina sunnuntaipäivinä olen nähnyt miesten,
+naisten ja lapsien luovan eloisuutta tälle rantamalle. Eikä silloin
+ollut karhuja uhkaamassa heidän henkeään, ei. Juuri tuolla kalliolla
+oli suuri ravintola, jossa sai syödä mitä vain halutti. San
+Franciscossa oli siihen aikaan neljä miljoonaa asukasta. Mutta nyt koko
+kaupungissa ja sen ympäristössä ei ole kaikkiaan täyttä neljääkymmentä.
+Tuolla ulapalla näkyi aina laivoja laskemassa Golden Gate'iin [Golden
+Gate (merkitsee kultaportti):; San Franciscon lahteen johtava
+luonnonihana salmi. Suom.] tahi liukumassa ulos merelle. Ilmassa
+liiteli ohjattavia ilmalaivoja ja lentokoneita. Ne voivat lentää
+kaksisataa mailia tunnissa. New Yorkin ja San Franciscon välisen yhtiön
+kanssa tehdyssä postisopimuksessa mainittiin se vähimmäksi sallituksi
+nopeudeksi. Erään uskalikon, ranskalaisen -- olen unohtanut hänen
+nimensä -- onnistui saavuttaa kolmensadan mailin tuntinopeus, mutta
+varovaiset ihmiset pitivät sitä liian vaarallisena. Mutta hän oli
+kuitenkin oikealla tiellä ja olisi onnistunutkin kokeiluissaan, ellei
+suuri rutto olisi tuhonnut kaikkea. Kun olin poika, eli vielä
+henkilöitä, jotka muistivat ensimmäiset lentokoneet, ja nyt minä olen
+nähnyt viimeiset jo kuusikymmentä vuotta sitten."
+
+Vanhus jatkoi lörpötystään; pojat eivät siitä välittäneet, sillä he
+olivat kauan sitten tottuneet hänen kielevyyteensä ja sitäpaitsi heidän
+sanavarastostaan puuttuivat useimmat hänen käyttämänsä sanat. Saattoi
+huomata, että näissä hajanaisissa yksinpuheluissa vanhuksen kieli kävi
+huolitellummaksi saaden paremman muodon ja lauserakenteen. Mutta kun
+hän puheli suoraan pojille, se vaipui suurimmalta osalta heidän
+kömpelöihin ja yksinkertaisiin muotoihinsa.
+
+"Mutta silloin ei ollut paljon rapuja", jatkoi vanhus. "Ne oli
+pyydystetty loppuun ja ne olivat suurta herkkua. Niitä oli lupa
+pyydystää vain kuukauden ajan vuodessa. Mutta nyt niitä saa koska
+haluaa. Ajatelkaahan -- saa rapuja niin paljon kuin haluttaa ja milloin
+vain haluttaa, Cliff House'in rannan hyöystä!"
+
+Äkillinen sekasorto vuohien keskuudessa sai pojat jalkeille. Nuotion
+ympärillä olevat koirat alkoivat säestää murisevaa toveriaan, joka
+vartioi vuohia. Nämä syöksyivät kohti suojelijoitaan, ihmisiä.
+Puolitusinaa petoa, laihaa ja harmaata, oli väijymässä hiekkakumpujen
+takana ja uhittelemassa koiria. Edwin ampui nuolen, mutta se osui
+harhaan. Silloin Ristihuuli otti linkonsa, samanlaisen kuin Daavidilla
+oli ollut taistelussa Goliatia vastaan, ja singautti sillä kiven, joka
+vinkui omasta vauhdistaan lentäessään ilmassa. Se osui maaliinsa ja sai
+aikaan, että sudet vetäytyivät takaisin eukalyptusmetsän synkkään
+syvyyteen.
+
+Pojat nauroivat ja paneutuivat pitkälleen hiedalle isoisän huoatessa
+raskaasti. Hän oli syönyt liiaksi ja alkoi valitella kädet ristissä
+vatsallaan.
+
+"Mit' ompi meillä päällä maan, on katoovaista kaikkenaan", mutisi hän.
+Sen oli hän ilmeisesti lainannut jostakin. "Niin -- katoovaista
+kaikkenaan. Kaikki ihmistyö tällä maapallollamme raukesi kuin vaahto.
+Ihminen kesytti hyötyä tuottavat eläimet, hävitti vahingolliset ja
+puhdisti maan villistä kasvillisuudesta. Ja sitten oli hänen itsensä
+vuoro, ja alkuperäisten elämänmuotojen vyöry murskasi hänen kättensä
+työn. Rikkaruohot ja metsä valtasivat hänen peltonsa, petoeläimet hänen
+karjalaumansa; nyt ovat sudet vallanneet Cliff House'in rantaman." Tuo
+ajatus saattoi hänet kauhistumaan. "Missä neljämiljoonaa ihmistä kävi
+huvittelemassa, siellä nyt harhailevat villit susilaumat, ja
+muotileijonaimme metsäläistyneet jälkeläiset puolustautuvat
+esihistoriallisilla aseilla näitä petoja vastaan. Saattaako sitä
+ajatellakaan! Ja sarlakkakuolema oli syynä --"
+
+Ristihuulen huomio kiinnittyi outoon sanaan.
+
+"Aina hän sanoo tuota samaa", virkkoi hän Edwinille. "Mitä on
+_sarlakka_?"
+
+"Syksyisten vaahterain sarlakanväri saa minut värisemään pahemmin kuin
+sotatorvien törähdykset", puheli vanhus.
+
+"Se on samaa kuin punainen", vastasi Edwin. "Sinä et tiennyt sitä,
+koska kuulut autonkuljettajiin. Sen heimon jäsenet ovat kaikki
+järjestään tietämätöntä väkeä. _Sarlakka_ on punaista -- minä tiedän
+sen."
+
+"Punainen on punaista, vai mitä?" intti Ristihuuli. "Mitä siis
+hyödyttää viisastella ja sanoa sitä sarlakaksi?"
+
+"Isoisä, miksi puhut niin paljon sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä?"
+jatkoi hän. "Sarlakka ei merkitse mitään, mutta punainen on punaista.
+Miksi siis et sano sitä punaiseksi?"
+
+"Punainen ei ole paikallaan", kuului vastaus. "Rutto oli
+sarlakanväristä. Kasvot ja koko ruumis kävivät sarlakanvärisiksi yhden
+tunnin ajalla. Enkö minä tietäisi? Enkö nähnyt sitä tarpeeksi? Sanon,
+että se oli sarlakanväristä, koska -- niin, koska se oli
+sarlakanväristä. Ei ole toista sopivaa sanaa."
+
+"Punainen kyllä kelpaa minulle", Ristihuuli yhä vastusteli
+itsepäisesti. "Isä sanoo punaista punaiseksi, ja luulen, että hän on
+asiasta perillä. Hän sanoo, että kaikki kuolivat punaiseen ruttoon."
+
+"Isäsi on rahvaan mies ja alhaista sukua", kiivastui isoisä. "Enkö
+minä tietäisi autonkuljettajien historiaa. Sinun isoisäsi oli
+autonkuljettaja, palvelija, eikä hänellä ollut sivistystä. Hän teki
+työtä toisten hyväksi. Mutta isoäitisi oli hyvää syntyperää, vaikka
+lapset eivät tulleet häneen. Muistan hyvin, kun tapasin heidät
+ensimäisen kerran heidän ollessaan kalastamassa Temescal-järven
+rannalla."
+
+"Mitä on _sivistys_?" kysyi Edwin.
+
+"Punaisen sanomista sarlakaksi", ilkkui Ristihuuli ja kääntyi
+ahdistaakseen isoisää. "Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa, että
+sinun vaimosi kuului Santa Rosan heimoon eikä ollut paljon mikään. Isä
+sanoi, että hän oli ollut _piianletukka_ ennen punaista kuolemaa,
+vaikka en tiedä, mitä _piianletukka_ on. Sano, mikä se on, Edwin."
+
+Mutta Edwin oli yhtä tietämätön ja pudisti päätänsä.
+
+"On totta, että hän oli tarjoilijatar", myönsi isoisä. "Hän oli siitä
+huolimatta hyvä nainen, ja sinun äitisi oli hänen tyttärensä. Naisia
+oli kovin vähän ruton jälkeen. En olisi saanut toista naista
+vaimokseni. Mitäpä siitä, vaikka hän olikin _piianletukka_, kuten isäsi
+suvaitsee nimittää häntä. Mutta ei ole kaunista puhua esivanhemmistaan
+tuolla sanalla, Ristihuuli."
+
+"Isä sanoo, että ensimäisen autonkuljettajan vaimo oli _lady_ --"
+
+"Mikä on _lady_?" Hoo-Hoo kysyi.
+
+"Autonkuljettajien heimoon kuuluvat vaimot ovat _ladyjä_", ehätti
+Ristihuuli.
+
+"Ensimäinen autonkuljettaja oli Bill, rahvaan mies, kuten sanoin",
+selitti vanhus, "mutta hänen puolisonsa oli _lady_, ylhäinen lady.
+Ennen sarlakkakuolemaa hän oli Van Wardenin puoliso. Van Warden oli
+teollisuusmagnaattien johtokunnan puhemies ja yksi niistä
+kahdestatoista, jotka hallitsivat Amerikkaa. Hänen omaisuutensa oli
+miljaardi kahdeksansataa miljoonaa dollaria -- raha, joka on
+pussissasi, Edwin, on dollari. Sitten tuli sarlakkakuolema ja se teki
+hänestä Billin, ensimäisen autonkuljettajan, vaimon. Billillä oli
+tapana lyödä häntä. Olen nähnyt omin silmin."
+
+Hoo-Hoo, joka oli loikoillut vatsallaan ja kaivanut veltosti varpaansa
+hiekkaan, kirkaisi äkkiä ja tutki ensin varpaansa kynttä ja sitten
+pikku kuoppaa. Molemmat toiset pojat ryhtyivät hänen kerallaan
+kaivamaan, kunnes he olivat saattaneet päivänvaloon kolme luurankoa.
+Kaksi oli kuulunut täysikasvuisille, yksi oli kasvuiässä olleen lapsen.
+Vanhus ryömi katsomaan löytöä.
+
+"Ruton uhreja", päätti hän. "Tuolla lailla heitä kuoli kaikkialla
+viimeisinä päivinä. Tämä lienee ollut perhe, joka on tartuntaa
+paetessaan saanut surmansa Cliff House'in hiedalla. He -- mutta mitä
+teetkään, Edwin?"
+
+Kysymys tehtiin hätääntyneellä ja pelästyneellä äänellä. Edwin
+oli alkanut koputella hampaita erään luurangon leuoista
+metsästyspuukollaan.
+
+"Ripustan ne nauhaan", vastasi hän.
+
+Kaikki pojat olivat kovassa touhussa. Syntyi sellainen koputus ja
+takominen, ettei isoisän lörpötystä kuullut kukaan.
+
+"Te olette täysiä metsäläisiä. Olette jo alkaneet pitää koristuksena
+ihmishampaita. Seuraavan ikäpolven aikana lävistätte nenänne ja
+korvanne ja ripustatte niihin luu- ja kuorihelyjä. Tiedän sen.
+Ihmissuku on tuomittu vaipumaan yhä syvemmälle alkuperäisyyden yöhön
+ennenkuin se alottaa verisen ponnistelunsa kohti sivistystä. Kun
+lisäännymme ja tunnemme tilanpuutetta, alamme surmata toinen toisiamme.
+Luulen, että te kiinnitätte silloin päänahkoja vyöhönne -- niinkuin
+sinä, Edwin, siivoin pojanpojistani, nyt jo pidät tuota kurjaa
+sianhäntää. Heitä se menemään, Edwin poikani, heitä se menemään."
+
+"Mitä tolkuttomuutta se vanha höperö taas vatvoo", huomautti
+Ristihuuli, kun pojat olivat saaneet kaikki hampaat irrotetuiksi ja
+koettivat jakaa ne tasapuolisesti.
+
+He olivat sangen vikkeliä ja jyrkkiä liikkeissään, ja heidän puheensa,
+siinä heidän pohtiessaan parempien hampaiden jakoa, oli sekavaa
+kinastelua. Heidän sanansa olivat yksitavuisia ja lauseensa lyhyitä ja
+muovailemattomia. Vaikka se tuntui alkeelliselta kieleltä, saattoi
+siinä kuitenkin huomata kieliopillista rakennetta ja entisen ylemmän
+sivistyksen taivutusmuotojen jäännöksiä. Isoisänkin puhe oli niin
+turmeltunutta, että, jos se sellaisenaan esitettäisiin, lukija ei
+ymmärtäisi siitä mitään. Täten hän kuitenkin puhui vain pojille. Kun
+hän puheli yksikseen, hänen kielensä vähitellen puhdistui miltei
+mallikelpoiseksi. Lauseet tulivat pitemmiksi, sointuvammiksi ja
+sulavammiksi. Ne johtivat silloin mieleen luentojenpitäjän.
+
+"Kerro meille punaisesta kuolemasta, isoisä", pyysi Ristihuuli, kun
+hammasjupakka oli saatu onnelliseen päätökseen.
+
+"Sarlakkakuolemasta", korjasi Edwin.
+
+"Mutta älä kiusaa meitä tuolla hassulla puhetavallasi", jatkoi
+Ristihuuli. "Puhu järkevästi, isoisä, niinkuin Santa Rosan-heimon
+jäsenen tulee. Muut santarosalaiset eivät puhu niinkuin sinä."
+
+
+II.
+
+Vanhus näytti olevan hyvillään, kun hän oli saanut kehotuksen kertoa.
+Hän selvitteli kurkkuaan ja alkoi.
+
+"Pari-, kolmekymmentä vuotta sitten kertomustani kuultiin mielellään.
+Mutta nykyään kellään ei ole mielenkiintoa --"
+
+"Kas siinä taas!" huudahti Ristihuuli kiivastuneena. "Lopeta tuo
+loruileminen ja puhu järkevästi. Mitä on _mielenkiinto_? Sinä puhut
+kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeita sanoja."
+
+"Anna hänen olla rauhassa", pyysi Edwin, "muuten hän suuttuu eikä kerro
+laisinkaan, jätä hassunkuriset paikat väliin. Kyllä me ymmärrämme
+ainakin hiukan siitä, mitä hän puhuu."
+
+"Antaa mennä", rohkaisi Hoo-Hoo, sillä vanhus alkoi taasen valitella,
+että vanhoja ihmisiä ei enää kunnioitettu ja että kaikki, jotka olivat
+joutuneet korkeasta sivistyksestä alkeellisiin oloihin, vajosivat
+raakuudentilaan.
+
+Kertomus alkoi.
+
+"Maailmassa oli paljon ihmisiä siihen aikaan. San Franciscossa yksinään
+oli neljämiljoonaa --"
+
+"Mikä se _miljoona_ on?" keskeytti Edwin.
+
+"Selitän sen sinulle, koska tiedän, ettet osaa laskea kymmentä
+pitemmälle. Levitä kätesi. Niissä on yhteensä kymmenen sormea. Hyvä.
+Nyt otan tämän hiekkajyväsen -- pidäpä sinä sitä, Hoo-Hoo." Hän pudotti
+hiekkajyvän pojan kouraan ja jatkoi. "Nyt tuo hiekkajyvänen esittää
+Edwinin kymmentä sormea. Lisään toisen jyväsen. Se vastaa taasen
+kymmentä sormea. Jälleen lisään, jälleen lisään ja vieläkin lisään,
+kunnes on jyväsiä yhtä monta kuin Edwinillä sormia. Se esittää lukua
+_sata_. Pankaa sana mieleenne -- _sata_. Nyt panen Ristihuulen käteen
+tämän kiven. Se esittää kymmentä hiekkamuruista eli kymmentä kymmentä
+sormea eli sataa sormea. Panen käteesi kymmenen kiveä. Ne yhdessä
+vastaavat _tuhatta_ sormea. Otan raakunkuoren, joka esittäköön kymmentä
+kiveä eli sataa hiekkajyvästä eli tuhatta sormea...."
+
+Siten hän koetti saada heidät käsittämään lukuja. Vaivaloisesti se kävi
+ja tarvittiin paljon toistamisia, ennenkuin pojilla oli edes
+jonkinmoinen aavistus niistä. Kun yksiköt kasvoivat, oli pojilla
+kummassakin kädessään erikokoisia kappaleita. Vieläkin suurempia määriä
+edustavat esineet hän asetti lähellä olevalle ajopuulle. Oli vaikeata
+keksiä sopivia edustajia; miljoonia esittivät luurangoista irrotetut
+hampaat, ja ravunkuoret olivat tuhansia miljoonia. Tähän hän pysähtyi,
+sillä pojat osottivat väsymyksen merkkejä.
+
+"San Franciscossa oli neljä miljoonaa -- neljä hammasta."
+
+Poikain katse liukui hampaista käsiin, kädestä toiseen, kivistä ja
+hiekkäjyväsistä Edwinin sormiin. Sitten se liukui takaisin suurentuviin
+määriin päin poikien yrittäessä käsittää niin suunnattomia lukuja.
+
+"Olihan siinä kansaa, isoisä", sai Edwin vihdoin virketyksi.
+
+"Kuin hiekkaa tällä rannalla, kuin hiekkaa, jos jokainen jyvänen
+esittäisi miestä tahi naista tahi lasta. Niin, Edwin poikani, kaikki
+nuo ihmiset elivät juuri tuolla, San Franciscossa. Silloin tällöin he
+kaikki tulivat tälle rantamalle -- heitä oli enemmän kuin
+hiekkajyväsiä. San Francisco oli komea kaupunki. Lahden toisella
+puolella oli suuri seitsemän miljoonan kaupunki -- toisella puolella,
+siellä, minne leiriydyimme viime vuonna. Point Richmondista aina San
+Leandroon saakka ulottuvilla tasangoilla ja mäkimailla asui seitsemän
+miljoonaa... se on seitsemän hammasta."
+
+Taaskin poikien katse kulki hampaista Edwinin sormiin ja takaisin.
+
+"Maailma oli täynnä ihmisiä. Vuoden 2010 väenlasku antoi tulokseksi
+kahdeksantuhatta miljoonaa koko maailmassa -- kahdeksan ravunkuorta,
+niin, kahdeksantuhatta miljoonaa. Se oli toista kuin nyt. Ihmiskunta
+osasi paremmin hankkia ravintoa. Mitä enemmän oli ravintoa, sitä
+runsaammin oli myös ihmisiä. Vuonna 1800 Euroopassa yksinään oli
+sataseitsemänkymmentämiljoonaa. Kun oli kulunut sata vuotta -- siis
+hiekkajyvänen, Hoo-Hoo -- vuonna 1900, oli Euroopassa viisisataa
+miljoonaa -- viisi hiekkajyvää ja yksi hammas, Hoo-Hoo. Vuonna 2000
+Euroopassa oli tuhatviisisataa miljoonaa. Samoin oli kaikkialla
+maailmassa. Kahdeksan ravunkuorta, niin, kahdeksantuhatta miljoonaa
+ihmistä eli maanpallolla, kun sarlakkakuolema alkoi. Olin nuori mies
+ruton puhjetessa -- kaksikymnentäseitsemän vuotta vanha. Asuin San
+Franciscon lahden toisella puolella, Berkeley'ssa. Muistathan, Edwin,
+nuo suuret kivirakennukset, kun tulimme Contra Costan kukkuloilta alas.
+Niissä kivirakennuksissa asuin. Olin englannin kirjallisuuden
+professori."
+
+Paljon oli hänen puheessaan sellaista, mikä kävi yli poikien
+ymmärryksen, mutta he koettivat käsittää edes hämärästi tätä
+kertomusta, menneisyydestä.
+
+"Mikä virka noilla kivirakennuksilla oli?" kysyi Ristihuuli.
+
+"Muistat, kun isäsi opetti sinua uimaan." Poika nyökkäsi. "No niin,
+Californian yliopistossa -- se oli nimenä rakennuksilla -- me opetimme
+nuoria miehiä ja naisia ajattelemaan, juuri niinkuin minä äsken opetin
+kivien ja hiekkajyvästen avulla teitä ymmärtämään, paljonko ihmisiä
+silloin oli. Oli sangen paljon opetettavaa. Nuoria miehiä ja naisia,
+joita opetimme, me sanoimme ylioppilaiksi. Meillä oli suuria huoneita,
+joissa opetus tapahtui. Minä puhuin heille, neljälle- tahi
+viidellekymmenelle kerrallaan, juuri samoin kuin puhun nyt teille.
+Kerroin heille kirjoista, joita olivat kirjottaneet ennen eläneet
+miehet ja joita joskus olivat myös silloin parasta aikaa elävät miehet
+kirjoittaneet --"
+
+"Etkö tehnyt muuta? -- vain puhuit ja puhuit?" kysyi Hoo-Hoo. "Kuka
+metsästi sinulle lihaa ja kuka lypsi vuohet ja hankki kalaa?"
+
+"Luonnollinen kysymys, Hoo-Hoo, luonnollinen kysymys. Kuten olen
+sanonut, ruoan hankkiminen oli silloin helppoa. Me olimme sangen
+viisaita. Muutamat harvat hankkivat ruokaa kaikille. Toisilla oli
+toisia töitä. Minä puhuin, kuten sanotte. Puhuin aina, ja palkkioksi
+minulle annettiin ruokaa -- paljon ruokaa, hienoa ruokaa, ihanaa
+ruokaa, ruokaa, jota en ole saanut maistaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen
+ja jota en milloinkaan enää tulekaan saamaan. Olen toisinaan
+ajatellut, että ylvään sivistyksemme ihmeellisin saavutus oli ruoka --
+sen käsittämätön runsaus, sen rajaton vaihtelevaisuus, sen kuvaamaton
+herkullisuus. Oi, lastenilapset, elämä oli todella elämää silloin, kun
+meillä oli niin ihmeellistä syötävää."
+
+Pojat eivät jaksaneet käsittää eivätkä kuunnelleet, pitäen näitä sanoja
+ja ajatuksia vain vanhuksen eksymisenä kertomuksen juonesta.
+"Ruoanhankkijoita sanoimme kansalaisiksi. Tämä oli pilaa. Me,
+hallitsevat luokat, omistimme kaiken maan, kaikki koneet, kaikki. Nämä
+ruoanhankkijat olivat meidän orjiamme. Otimme itsellemme melkein kaiken
+sen ruoan, jonka he valmistivat, mutta jätimme heille sen verran, että
+he saattoivat syödä ja tehdä työtä ja hankkia lisää ruokaa --."
+
+"Minä olisin mennyt metsään hankkimaan itse ruokaa", lausui Ristihuuli
+uhkaavana, "ja olisin surmannut jokaisen, joka olisi yrittänyt ryöstää
+sen minulta."
+
+Vanhus nauroi.
+
+"Enkö sanonut, että me hallitsevat luokat omistimme kaiken maan, kaikki
+metsät ja kaiken muun? Jos joku ruoanhankkija ei tahtonut hankkia
+meille ruokaa, me rankaisimme häntä ja pakotimme hänet kuolemaan
+nälkään. Sangen harvat niin tekivätkään. He hankkivat mieluummin ruokaa
+meille, valmistivat vaatteemme ja tuhansin -- raakunkuori, Hoo-Hoo --
+tuhansin tavoin tyydyttivät tarpeemme ja ilahduttivat meitä. Minä olin
+tuona aikana professori Smith -- professori James Howard Smith.
+Luentoni olivat sangen populäärisiä -- se on: sangen useat nuoret
+miehet ja naiset mielellään kuuntelivat minun puheitani, jotka
+käsittelivät toisten kirjoittamia kirjoja.
+
+"Olin sangen onnellinen ja minulla oli ihanaa syötävää. Käteni olivat
+pehmeät, sillä en tehnyt työtä niillä, ihoni oli kauttaaltaan puhdas,
+ja päälläni oli mitä hienoimmat vaatteet --" Vanhus katsahti rääsyisiin
+nahkoihinsa halveksivasti. "Emme silloin käyttäneet tällaisia.
+Orjillakin oli paremmat. Myös olimme sangen puhtaita. Pesimme kasvomme
+ja kätemme useasti joka päivä. Te, pojat, ette milloinkaan pese
+itseänne, ellette putoa veteen tahi mene uimaan."
+
+"Etkä sinäkään, isoisä", puolusteli Hoo-Hoo.
+
+"Niinpä niin, olen likainen vanha mies. Mutta ajat ovat muuttuneet.
+Nykyään ei kukaan peseydy, eikä ole mitään mukavuuksiakaan, On kulunut
+kuusikymmentä vuotta siitä, kun olen nähnyt viimeisen saippuanpalan. Te
+ette tiedä, mitä saippua on, enkä kerrokaan teille siitä, sillä kerron
+sarlakkakuolemasta. Te tiedätte, mitä kipu on. Me sanoimme sitä
+taudiksi. Sangen usean taudin aiheuttavat taudinidut, kuten sanoimme.
+Pankaa tuo sana muistiinne -- taudinitu. Taudinitu on sangen pieni. Se
+on melkein kuin puutäi, joita näkee keväällä koirissa, kun ne ovat
+juosseet metsissä. Mutta taudinitu on hyvin pieni. Se on niin pieni,
+ettei sitä voi nähdä --."
+
+Hoo-Hoo alkoi nauraa.
+
+"Olet sinä lystikäs, isoisä, kun kerrot semmoisesta, jota ei voi nähdä.
+Ellet voi nähdä sitä, mistä tiedät, että se on olemassa? Sen haluaisin
+tietää. Miten voit tietää jostakin, jota et näe?"
+
+"Hyvä kysymys, oikein hyvä kysymys, Hoo-Hoo. Mutta me näimme kuitenkin
+-- ainakin muutamia. Meillä oli mikroskooppeja ja ultramikroskooppeja.
+Me asetimme ne silmiemme eteen ja katselimme niiden lävitse. Silloin
+näimme esineet suurempina kuin ne todellisuudessa olivat ja näimme
+sellaistakin, jota emme nähneet ollenkaan ilman mikroskooppia. Parhaat
+ultramikroskooppimme tekivät taudiniduista neljäkymmentätuhatta kertaa
+suurempia. Raakunkuori on tuhat sormea. Kerätkää neljäkymmentä
+raakunkuorta. Niin monta kertaa suurempina näimme taudinidut
+katsoessamme niitä mikroskoopilla. Sitten meillä oli toinen keino,
+jota sanoimme eläviksikuviksi. Sen avulla saatoimme tehdä
+neljäkymmentätuhat-kertaisen taudinidun vielä monia tuhansia kertoja
+suuremmaksi. Siten me näimme näitä olioita, joita paljaat silmämme
+eivät erottaneet. Ota hiekkamurunen. Riko se kymmeneksi kappaleeksi.
+Ota yksi niistä ja riko jälleen se kymmeneen osaan. Riko yksi näistä
+palasista kymmeneen osaan, taasen yksi niistä samoin, ne taas
+kymmeneen, jälleen kymmeneen, tee niin koko päivän, ja illalla auringon
+laskiessa sinulla kenties on hitunen, joka on yhtä suuri kuin yksi
+taudinitu."
+
+Poikien epäuskoisuus kasvoi ilmeiseksi. Ristihuuli ilkkui pilkallisesti
+ja Hoo-Hoo tirskui, kunnes Edwin nykäisi heitä olemaan hiljaa.
+
+"Puutäi imee verta koirista, mutta taudinitu voi pienuutensa vuoksi
+mennä suoraan vereen, jossa se lisääntyy nopeasti. Ihmisen veressä
+saattoi ruton päivinä olla tuhannenmiljoonaa -- ravunkuori --
+tuhannenmiljoonaa taudinitua. Me sanoimme niitä mikro-organismeiksi.
+Kun niitä oli miljoonittain tahi tuhansinmiljoonin ihmisen veressä, hän
+oli sairas. Ne aiheuttivat taudit. Niitä oli monia eri lajeja --
+useampia lajeja kuin hiekkajyväsiä tällä rannalla. Me tunsimme vain
+muutamia niistä. Mikro-organismien maailma oli näkymätön maailma, josta
+tiesimme sangen vähän. Jotain kuitenkin tiesimme. Oli _bacillus
+anthracis, micrococcus, bacterium termo_; oli _bacterium lactis_, joka
+vielä tänäänkin saattaa vuohenmaidon happamaksi, Ristihuuli; oli
+lukematon joukko _schizomycetes_-eliöitä. Oli paljon muita..."
+
+Vanhus innostui pitämään esitelmää taudiniduista ja niitten luonteesta
+käyttäen niin suunnattoman pitkiä ja merkityksettömiä sanoja ja
+lauseita, että pojat naurahtelivat toisilleen ja katselivat autiolle
+valtamerelle unohtaen isoisän jaarituksen.
+
+"Mutta sarlakkakuolema, isoisä", ehdotti Edwin lopuksi.
+
+Isoisä kokosi muistiaan ja irrottautui kuvitteluistaan, että hän oli
+pitämässä luentoa toisenlaiselle kuulijakunnalle kuusikymmentä vuotta
+sitten taudinitujen ja tautien uusimmasta teoriasta.
+
+"Niin, niin, Edwin; olin vähällä unohtaa. Toisinaan entispäivien
+muistot valtaavat mieleni niin voimakkaasti, että unohdan olevani
+likainen vanha mies, joka vaellan metsäläistyneitten lastenlapsieni,
+vuohipaimenten, kanssa koskemattomissa erämetsissä. Ihmistyö oli
+vain tomua ja tuhkaa; tomua ja tuhkaa oli valtava, mainehikas
+sivistyksemmekin. Olen isoisä, väsynyt vanha mies. Kuulun Santa Rosan
+heimoon. Vaimoni kuului siihen heimoon. Poikani ja tyttäreni liittyivät
+naimiskaupoilla autonkuljettajain, Sacramenton ja Palo-Alton heimoihin.
+Sinä, Ristihuuli, olet autonkuljettaja. Edwin on Sacramentoheimon jäsen
+ja Hoo-Hoo Palo-Alton. Palo-Alton heimo on saanut nimensä siitä, että
+se asustaa lähellä samannimistä kaupunkia. Siellä oli suuri opinahjo.
+Sen nimi oli Stanford-yliopisto. Muistan selvästi, aivan selvästi.
+Niin, minun piti kertoa sarlakkakuolemasta. Mihin jäinkään?"
+
+"Kerroit taudiniduista, joita ei voi nähdä, mutta jotka tekevät ihmiset
+sairaiksi", auttoi Edwin.
+
+"Siihenhän pääsin. Kun joku henkilö sai taudinituja vereensä, hän ei
+sitä huomannut niin kauan kuin niitä oli vähän. Mutta jokainen itu
+jakautui kahdeksi uudeksi iduksi. Kun ne täten alati jakautuivat, oli
+niitä pian monta miljoonaa. Silloin henkilö oli sairas. Hänessä oli
+tauti, jolle annettiin nimi sen itujen mukaan. Se saattoi olla
+tuhkarokkoa, se saattoi olla influenssa tahi keltakuumetta; tauteja oli
+tuhansittain.
+
+"Taudinidut olivat omituisia. Aina ilmestyi uusia, ennen tuntemattomia.
+Kauan, kauan, hyvin kauan sitten, jolloin oli vähän ihmisiä, oli vähän
+tautejakin. Mutta ihmiset lisääntyivät ja elivät yhdessä suurissa
+kaupungeissa ja yhteiskunnissa. Silloin ilmestyi uusia taudinituja,
+uusia tauteja, jotka aikojen kuluessa surmasivat miljoonia ja
+tuhansiamiljoonia ihmisiä. Mitä tiheämmässä ihmiset asuivat, sitä
+hirvittävämpiä tauteja esiintyi. Kauan ennen minun aikojani,
+keskiajalla, raivosi musta surma, joka kulki yli Euroopan useita
+kertoja. Oli tuberkuloosi, joka levisi kaikkiin tiheästi asuttuihin
+paikkoihin. Sata vuotta ennen syntymääni tuli paiserutto. Afrikassa oli
+unitauti. Bakteriologit taistelivat näitä vastaan ja hävittivät niitä,
+juuri niinkuin te ajatte sudet pois vuohien läheisyydestä tahi
+surmaatte moskiittoja, jotka laskeutuvat ihonne pinnalle.
+Bakterioloogit --"
+
+"Mutta mikä se on, isoisä?" keskeytti Edwin.
+
+"Sinä, Edwin, olet vuohipaimen. Sinun tehtävänäsi on vartioida vuohia.
+Tiedät yhtä ja toista vuohista. Bakterioloogit vartioivat taudinituja.
+Se oli heidän tehtävänsä, ja he tiesivät paljon niistä. Niin, kuten
+sanoin, bakterioloogit taistelivat ituja vastaan ja hävittivät niitä,
+toisinaan. Oli olemassa pitaali, kauhea tauti. Sata vuotta ennen
+syntymääni saivat bakterioloogit selville pitaalin aiheuttajan. He
+tunsivat sen täydellisesti. He piirsivät kuvia siitä. Olen nähnyt
+tuollaisia kuvia. Mutta kuitenkaan he eivät voineet hävittää sitä.
+Vuonna 1984 ilmestyi pantoblast-rutto eräässä maassa, jonka nimi oli
+Brasilia. Se nieli miljoonia uhreja. Mutta bakterioloogit keksivät sen
+idun ja saattoivat hävittää sen, joten pantoblast ei voinut jatkaa
+tuhojaan. Heillä oli seerumia, jota he ruiskuttivat ihmisten
+ruumiiseen. Se tappoi pantoblastidut tappamatta ihmistä. Vuonna 1910
+raivosivat pellagra ja koukkumato. Bakterioloogit hävittivät ne
+helposti. Mutta vuonna 1947 ilmestyi uusi tauti, jota ei ennen
+milloinkaan oltu nähty. Sen uhreiksi joutuivat vain kymmenen kuukauden
+vanhat tahi siitä nuoremmat lapset. Tauti teki heistä aivan kyvyttömiä:
+he eivät voineet liikuttaa jalkojaan eivätkä käsiään, eivät voineet
+syödä eikä tehdä mitään muutakaan. Kului yksitoista vuotta, ennenkuin
+bakterioloogit keksivät keinon hävittää tuon omituisen taudin ja
+pelastaa lapset.
+
+"Huolimatta kaikista näistä taudeista, ennen tunnetuista ja uusista,
+maailmassa oli ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Se johtui helposta
+ravinnonsaannista. Mitä helpommaksi kävi hankkia ravintoa, sitä enemmän
+oli ihmisiä; mitä enemmän oli ihmisiä, sitä tiheämmässä he asuivat;
+mitä tiheämmässä he asuivat, sitä enemmän ilmestyi uusia tauteja. Oli
+varottavia ääniä. Jo niin aikaisin kuin vuonna 1929 Soldervetzsky
+selitti bakterioloogipiireissä, ettei ihmiskunta ollut turvassa
+muutamilta uusilta taudeilta, jotka olivat tuhansia kertoja tuhoisampia
+kuin mitkään ennen tunnetut ja saattaisivat surmata miljoonia ja
+tuhansia miljoonia ihmisiä. Te huomaatte että mikro-organismien maailma
+pysyi hämärän peitossa loppuun saakka. Tiedettiin että sellainen
+maailma oli olemassa. Sieltä vähän väliä lähti uusia ituarmeijoita
+surmaamaan ihmisiä. Muuta ei tiedetty. Tuossa mikro-organismien
+maailmassa saattoi olla erilaisia taudinituja yhtä paljon kuin
+hiekkajyväsiä tällä rannalla. Siinä samassa maailmassa oli alati uusia
+ituja. Kenties sieltä on elämän alku etsittävissä -- tuosta
+ihmeellisestä rehevyydestä ja runsaudesta päättäen, josta Soldervetzsky
+ja useat muut jo ennen häntä olivat huomauttaneet..."
+
+Kun vanhus oli päässyt tähän, nousi Ristihuuli seisaalleen kasvoillaan
+syvän halveksimisen ilme.
+
+"Isoisä", julisti hän, "Sinä väsytit minut tuolla tolkuttomuudellasi.
+Mikset kerro punaisesta kuolemasta? Ellet kerro, sano se sitten, että
+tiedämme lähteä takaisin leirille."
+
+Vanha mies katsoi häneen ja alkoi itkeä hiljaa. Iäkkyyden
+heikot kyyneleet putoilivat hänen poskilleen, ja hänen
+kahdeksankymmenenseitsemän ikävuotensa aiheuttama väsymys kuvastui
+hänen surun murtamista kasvoistaan.
+
+"Istuudu takaisin", tyynnytteli Edwin. "Isoisä juuri alkaa kertoa
+sarlakkakuolemasta, eikö niin? Kohta hän alkaa. Istuudu, Ristihuuli.
+Jatka, isoisä."
+
+
+III.
+
+Vanhus pyyhki kyyneleensä tahraisiin rystysiinsä ja alkoi uudestaan
+kertoa heikolla, värisevällä äänellään, joka tuli varmemmaksi ja
+voimakkaammaksi, kun hän pääsi kertomuksensa vauhtiin.
+
+"Rutto puhkesi vuonna 2013. Olin kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha ja
+muistan hyvin. Langattoman sähkölennättimen avulla --"
+
+Ristihuuli ilmaisi äänekkäästi suuttumuksensa, ja isoisä ryhtyi
+sovitteluihin.
+
+"Me puhuimme silloin kautta ilmojen tuhansien mailien päähän. Saimme
+sanoman, että New Yorkissa oli esiintynyt outo tauti. Tuossa Amerikan
+ylväimmässä kaupungissa eli silloin seitsemäntoistamiljoonaa ihmistä.
+Sanoma ei herättänyt huolestusta. Sehän oli pikkuseikka. Oli ollut vain
+muutamia tapauksia. Mutta taudin uhrit olivat kuolleet kovin pian.
+Ensimäinen oire oli se, että kasvot ja koko ruumis kävivät punaisiksi.
+Vuorokauden kuluttua Chicagosta ilmoitettiin tautia tavatun sielläkin.
+Samana päivänä levisi tieto, että Lontoossa, joka oli Chicagon jälkeen
+maailman suurin kaupunki, oli taisteltu salaa ruttoa vastaan jo kahden
+viikon aikana. Kaikki uutiset ja sähkösanomat oli sensuroitu -- se on:
+ei annettu muuanne levitä tietoa, että Lontoo oli ruton saastuttama.
+
+"Tilanne näytti vakavalta, mutta me Californiassa, kuten muuallakin,
+olimme levollisia. Olimme varmoja, että bakterioloogit löytäisivät
+keinon tuhota tämän uuden taudin aiheuttajan, kuten ennenkin oli
+tapahtunut. Mutta pelkoa herätti se tavaton nopeus, jolla tauti
+kehittyi ja surmasi ihmisiä, ja se, että jokainen, johon se ilmestyi,
+oli ehdottomasti kuoleman oma. Ei kukaan parantunut siitä. Oli ollut
+olemassa vanha aasialainen kolera, joka oli niin nopea, että saattoi
+olla päivällispöydässä illalla jonkun aivan terveen miehen kanssa ja
+seuraavana aamuna aikaisin nähdä hänet ruumisvaunuissa kadulla. Mutta
+tämä uusi rutto oli nopeampi sitäkin -- paljon nopeampi. Sen
+ensimäisten oireiden ilmaantumisesta kului uhrin kuolemaan vain yksi
+tunti. Joskus kului useampia tunteja, mutta useat kuolivat jo kymmenen
+tahi viidentoista minuutin kuluttua.
+
+"Sydän alkoi sykkiä kiivaasti, ja ruumiinlämpö kohosi. Sitten
+ruumiinväri muuttui silmänräpäyksessä sarlakanpunaiseksi kuin
+kulovalkean vaikutuksesta. Useimmat uhrit eivät lainkaan huomanneet
+sydämen sykinnän ja ruumiinlämmön lisääntymistä, vasta kun heidän
+ihonsa väri muuttui, tiesivät he olevansa tuomittuja. Tavallisesti sen
+yhteydessä oli kouristuskohtauksia, mutta ne eivät kestäneet kauan
+eivätkä olleet kovia. Jos uhri kesti ne, tuli hän aivan levolliseksi ja
+tunsi vain, miten hänen jäsenensä alkoivat nopeasti turtua. Se alkoi
+jaloista, ensin jalkapohjat, sitten sääret, reidet ja yhä ylöspäin,
+kunnes turtumus oli saavuttanut sydämen, jolloin hän kuoli. He eivät
+hourineet eivätkä nukkuneet, vaan pysyivät levollisina ja selvinä,
+kunnes sydän kangistui ja pysähtyi. Toinen kummallinen seikka oli
+se tavaton nopeus, jolla kuolleitten ruumiit hajaantuivat
+perusaineisiinsa. Tuskin oli uhri kuollut, kun jo ruumis näytti
+murentuvan kappaleiksi, kohoavan pölynä ilmaan ja häipyvän pois ihan
+silmien edestä. Tämä oli yhtenä syynä ruton tavattomaan leviämiseen.
+Ruumiissa olleet tuhannetmiljoonat idut pääsivät näet vapaiksi
+hetkessä.
+
+"Sen vuoksi bakterioloogeilla ei ollut onnea taistellessaan tätä tautia
+vastaan. He saivat surmansa laboratorioissaan tutkiessaan
+sarlakkakuoleman aiheuttajaa. He olivat sankareita. Kaatuneitten
+tilalle astui alati uusia. Lontoossa onnistuttiin eristämään rutto.
+Sähkölennätin tiedotti uutisen kaikkialle. Trask oli sen miehen nimi,
+jolle se onnistui, mutta kolmenkymmenen tunnin kuluttua hän oli
+kuollut. Silloin ryhdyttiin kaikissa laboratorioissa toden perään
+etsimään jotakin vastamyrkkyä, joka tappaisi rutonidut. Kaikki lääkkeet
+olivat turhia. Nähkääs, koko asian ydin oli löytää lääke tahi seerumi,
+joka tappaisi ruumiissa olevat taudinidut vahingoittamatta itse
+ruumista.... He koettivat surmata sitä toisien tautien iduilla, joita
+he istuttivat potilaan vereen. Nämä idut saattoivat näet olla ruton
+itujen vihollisia --"
+
+"Sinä et näe näitä ituolentoja, isoisä", intti Ristihuuli, "mutta
+kuitenkin lörpöttelet yhä niistä, ikäänkuin ne todellakin olisivat
+jotakin, vaikka ne eivät ole yhtään mitään. Mitä ei näe, sitä ei ole
+olemassa, se on varma. Taisteltiin olemattomia olentoja vastaan
+olemattomilla olennoilla! Silloin he mahtoivat olla narreja. Sen takia
+he heittivät henkensä. En tosiaankaan aio kuunnella tuollaista pötyä,
+sen sanon."
+
+Isoisä oli valmis itkemään, mutta Edwin kiivastui ja alkoi puolustaa
+vanhusta.
+
+"Kuuleppas, Ristihuuli, uskot sinäkin, että on olemassa paljon
+sellaista, mitä et ole nähnyt."
+
+Ristihuuli pudisti päätään.
+
+"Uskot, että kuolleet harhailevat. Et ole milloinkaan sitä nähnyt."
+
+"Olenpahan viime talvena, kun olin isän kanssa metsästämässä susia."
+
+"No, miksi aina syljet, kun menet poikki virtaavan veden", Edwin yhä
+kiristi.
+
+"Jotta huono onni pysyisi etäällä", puolusteli Ristihuuli.
+
+"Uskot siis, että on olemassa huono onni?"
+
+"Varmasti."
+
+"Etkä ole milloinkaan nähnyt sitä", julisti Edwin riemuiten. "Olet yhtä
+hupsu kuin isoisä ja hänen itunsa. Uskot sellaiseen, mitä et näe.
+Jatka, isoisä."
+
+Kun Ristihuuli oli joutunut häviön puolelle tässä metafyysillisessä
+väittelyssä, vaikeni hän ja isoisä jatkoi. Poikien keskinäinen
+kinastelu keskeytti usein isoisän puheen, vaikka emme sitä merkitsekään
+tähän pidentämään kertomustamme. Myös kuului heidän keskuudestaan
+alituinen matala ääni, jolla he lausuivat selittelyjä ja arveluja
+toisilleen yrittäessään seurata isoisää hänen outoon, kadonneeseen
+maailmaansa.
+
+"Sarlakkakuolema puhkesi San Franciscossakin. Ensimäinen kuolemantapaus
+sattui maanantaiaamuna. Torstain seuduissa ihmisiä kuoli San
+Franciscossa ja Oaklandissa kuin kärpäsiä. Heitä kuoli kaikkialla --
+vuoteisiinsa, työnsä ääreen, kaduilla kävellessään. Tiistaina minä
+näin ensimäisen tapauksen -- neiti Collbranin, erään luennoillani
+kävijän, joka oli luentosalissa aivan silmäini edessä. Huomasin
+puhuesssani, että hänen kasvonsa tulivat äkkiä sarlakanvärisiksi.
+Keskeytin puheeni. Kaikki katsoivat häneen, sillä he tunsivat pelkoa ja
+tiesivät, että rutto oli tullut. Nuoret naiset kirkaisivat ja juoksivat
+ulos huoneesta. Nuoret miehetkin juoksivat ulos, kahta lukuunottamatta.
+Neiti Collbranin kouristukset olivat aivan lieviä eivätkä kestäneet
+kahtakaan minuuttia. Toinen nuorista miehistä toi hänelle lasin vettä.
+Hän joi hiukkasen ja huudahti:
+
+"'Jalkani! Niissä ei ole tuntoa!'
+
+"Minuutin kuluttua hän virkkoi: 'Minulla ei ole jalkoja. En tunne, että
+minulla olisi. Polvenikin ovat kylmät. Tuskin tunnen, että minulla on
+polviakaan.'
+
+"Hän lepäsi lattialla päänalaisenaan pinkka muistikirjoja. Emme
+kyenneet tekemään kerrassaan mitään hänen hyväkseen. Kylmyys ja
+turtumus kohosivat ylöspäin sydäntä kohti ja kun se oli saavutettu, hän
+oli kuollut. Kellon mukaan se kesti viisitoista minuuttia -- katsoin
+ajan -- sitten hän oli kuollut. Hän oli ollut sangen kaunis, voimakas
+ja terve nuori nainen. Kuitenkin kului vain viisitoista minuuttia ensi
+oireista hänen kuolemaansa. Se osottaa, miten nopea sarlakkakuolema
+oli.
+
+"Siitä huolimatta noina viitenätoista minuuttina, jotka olin hänen
+kuolinvuoteensa ääressä, hälyytys oli levinnyt yli koko opiston.
+Tuhatlukuiset oppilasjoukot olivat lähteneet luentosaleista ja
+laboratorioista jättäen ne autioiksi. Kun menin antamaan tiedon
+tapauksesta tiedekunnan dekaanukselle, näin yliopiston olevan autiona.
+Kentältä vielä kiiruhti muutamia jälkeenjääneitä kotiinsa. Kaksi heistä
+juoksi.
+
+"Löysin dekaanus Hoagin virkahuoneestaan yksinään. Hän oli sangen
+harmaantuneen ja vanhan näköinen, kasvot täynnä ryppyjä, joita en ollut
+huomannut ennen. Nähdessään minut hän nousi lähteäkseen pakoon ja
+horjui etäisimpään huoneeseen läjäyttäen oven kiinni perässään ja
+kiertäen sen lukkoon. Nähkääs, hän tiesi minun olleen tartunnalle
+alttiina ja pelkäsi. Hän huusi oven takaa, että menisin pois. En
+koskaan ole unohtava, mitä tunsin astuessani alas hiljaisia käytäviä ja
+tuota autiota kenttää pitkin. Se ei ollut pelkoa. Olin ollut
+tartunnalle alttiina. Tiesin sen ja pidin itseäni kuoleman omana. En
+pelännyt, mutta mieleni valtasi kaamea masennuksen tunne. Kaikki oli
+pysähtynyt. Se tuntui minusta maailman lopulta -- minun maailmani
+lopulta. Olin syntynyt ja elänyt yliopiston piirissä. Se oli ennakolta
+määrätty urani. Isäni oli ollut professorina siellä ennen minua ja
+hänen isänsä ennen häntä. Tämä yliopisto oli jo puolentoista vuosisadan
+aikana ollut herkeämättömässä toiminnassa kuni joku oivallinen kone. Ja
+nyt yhdessä ainoassa hetkessä se oli pysähtynyt. Minusta tuntui kuin
+pyhä tuli olisi sammunut kaikkein pyhimmän alttarilta. Olin
+kauhuissani, sanomattomasti kauhuissani.
+
+"Kun saavuin asuntooni, taloudenhoitajatar kirkaisi ja pakeni. Kun
+soitin sisäkköä, sain tietää hänenkin paenneen. Silloin ryhdyin
+tutkimaan asioita lähemmin. Keittiössä näin keittäjättären olevan
+lähtöhommissa. Hänkin kirkaisi ja pudotti kiireissään erään
+tavaralaukuistaan juostessaan ulos ja sitten yli pihan yhäti kirkuen.
+Voin vielä nytkin kuulla hänen kirkuvan. Me emme menetelleet siten, kun
+joku tavallinen tauti ilmestyi. Olimme silloin aivan tyyniä ja käytimme
+lääkäreitä ja hoitajia, jotka olivat perillä siitä, mitä oli tehtävä.
+Asia oli nyt toinen. Rutto ilmestyi niin äkkiarvaamatta ja oli niin
+nopea eikä milloinkaan jättänyt uhriaan elämään. Kun sarlakanväri
+ilmaantui henkilön kasvoille, oli se varmana merkkinä kuolemasta. Ei
+ainoankaan tiedetty toipuneen.
+
+"Olin yksin suuressa talossani. Kuten olen kertonut teille ennen, me
+saatoimme puhella keskenämme pitkin lankoja, jotka kulkivat ilmassa.
+Puhelimeni soi, ja sain tietää veljeni puhuvan minulle. Hän sanoi,
+ettei hän tullut kotiin, koska hän pelkäsi, että rutto voisi tarttua
+minusta. Hän ja kaksi sisartani olivat jääneet professori Baconin
+luokse. Hän neuvoi minua pysymään kotona ja odottamaan, kunnes saisin
+selville, olisinko joutunut ruton uhriksi vai enkö.
+
+"Suostuin siihen ja pysyin kotona. Ensi kerran elämässäni yritin
+keittää. Rutto ei tullut minuun. Puhelimen avulla sain keskustella
+kenen kanssa vain ja hankkia tietoja. Tulihan minulle myös
+sanomalehtiä, jotka määräsin heitettäväksi oveni edustalle, josta
+saatoin ottaa ne ja lukea uutiset. New York ja Chicago olivat
+täydellisessä sekasorrossa. Samoin oli kaikkialla suurkaupungeissa
+asianlaita. Kolmannes New Yorkin poliisikuntaa oli kuollut.
+Poliisipäällikkö ja pormestari olivat niinikään kuolleet. Laki ja
+järjestys olivat kokonaan kadonneet. Ruumiit olivat läjässä kaduilla
+hautaamattomina. Junat ja muut kulkuneuvot, jotka olivat tuoneet
+ravintoa ja elintarpeita tuohon suurkaupunkiin, olivat pysähtyneet.
+Nälkäiset roskajoukot ryöstivät kauppoja ja varastohuoneita. Kaikkialla
+näki murhia, ryöstöjä ja humalaisia. Ihmisiä oli jo paennut kaupungista
+miljoonittain -- ensinnä rikkaat yksityisissä automobiileissaan ja
+ilmalaivoissaan ja sitten suuret kansanjoukot jalkaisin kuljettaen
+mukanaan ruton ituja ja ryöstäen nälissään maanviljelijät ja kylät ja
+pikkukaupungit tyhjiksi.
+
+"Mies, joka lähetti tämän sanoman, sähkölennättimen hoitaja, oli
+yksinään koneineen korkean rakennuksen katolla. Kaupunkiin jääneet --
+hän arvioi ne muutamiksi sadoiksi -- tuhansiksi -- olivat menettäneet
+järkensä pelosta ja juovuttavista juomista, ja yltympäri raivosivat
+suuret tulipalot. Tuo mies oli sankari -- nähtävästi hän oli joku
+tuntematon sanomalehtimies. Yhteen vuorokauteen, sanoi hän, ei
+ainoakaan atlantintakainen ilmalaiva ollut saapunut, eikä Englannista
+enää lähetetty tietoja. Hän sähkötti kumminkin, että Berliinistä -- se
+on Saksassa -- oli ilmoitettu Methnikoff-koulun bakterioloogin,
+Hoffmeyerin, keksineen seerumin ruttoa vastaan. Se oli viimeinen
+sanoma, jonka Amerikka tähän päivään saakka on saanut Euroopasta. Jos
+Hoffmeyer keksikin seerumin, se oli liian myöhäistä, sillä muuten olisi
+Euroopasta tullut löytömatkailijoita tänne luoksemme jo kauan sitten.
+Voimme siis päättää, että Euroopan kävi samoin kuin Amerikankin ja että
+parhaimmassa tapauksessa vain muutamat yksilöt säästyivät rutolta.
+
+"New Yorkista saapui sanomia vielä seuraavaan päivään saakka. Sitten
+nekin loppuivat. Niiden lähettäjä oli joko kuollut ruttoon tahi
+joutunut ympärillään raivoavien tulipalojen uhriksi. Se, mitä tapahtui
+New Yorkissa, toistui kaikissa suurkaupungeissa, niinpä myös San
+Franciscossa, Oaklandissa ja Berkeley'ssa. Torstaina oli kuolevia niin
+paljon, ettei heidän ruumiitaan voitu korjata pois. Silloin alkoi
+ryntäys maaseudulle. Kuvitelkaa, pojat, tiheämmissä joukoissa kuin
+lohet nousevat Sacramento-jokeen, ihmiset riensivät pois kaupungeista,
+miljoonin joukoin, yrittäessään epätoivoisesti välttää kaikkialla
+uhkaavaa kuolemaa. He kuljettivat taudin mukanaan. Rikkaatkin, jotka
+pakenivat ilmalaivoissaan turvaan vuorille ja erämaihin, levittivät
+siten ruttoa.
+
+"Sadat ilmalaivat suuntasivat kulkunsa Havaijille, jossa rutto jo
+raivosi, kun he sinne saapuivat tuomaan lisää siemeniä. Sähkösanomat
+ilmoittivat meille tämän. Mutta ne loppuivat, kun kaikki järjestys
+katosi San Franciscosta, eikä enää ollut ketään hoitamassa lennättimiä.
+Se oli outoa ja huumaavaa. Yhteys muun maailman kanssa oli tyystin
+lakannut. Tuntui kuin maailma oli pyyhkäisty pois. Kuuteenkymmeneen
+vuoteen ei sitä ole enää ollut. Tiedän, että on olemassa paikkoja
+sellaisia kuin New York, Eurooppa, Aasia ja Afrikka, mutta niistä ei
+ole kuultu kuuteenkymmeneen vuoteen ainoatakaan sanaa. Sarlakkakuoleman
+tulo hajotti maailman erillisiin osiin, auttamattomasti ja
+täydellisesti. Kymmenen vuosituhannen sivistys ja järjestynyt
+yhteiskunta raukesi kuin vaahto yhdessä silmänräpäyksessä.
+
+"Kerroin rikkaiden ilmalaivoista. He kuljettivat ruton mukanaan ja
+kuolivat huolimatta siitä, minne he pakenivat. Ainoastaan yhden
+eloonjääneen olen nähnyt -- Mungersonin. Sittemmin hän liittyi
+santarosalaisiin ja nai vanhimman tyttäreni. Hän saapui heimon
+asuinsijoille kahdeksan vuotta ruton jälkeen. Hän oli silloin
+yhdeksäntoistavuotias, mutta sai odottaa vielä kaksitoista vuotta,
+ennenkuin hän saattoi naida. Nähkääs, ei ollut naimattomia naisia, ja
+monet santarosalaisten vanhimmista tyttäristä oli jo luvattu toisille.
+Hänen oli pakko odottaa, kunnes Mary'ni oli täyttänyt kuusitoista
+vuotta. Nilkku, jonka kuuma surmasi viime vuonna, oli hänen poikansa.
+
+"Mungerson oli yksitoista vuotta vanha ruton raivotessa. Hänen isänsä
+oli rikas ja mahtava mies, yksi teollisuusmagnaateista. He pakenivat
+omalla ilmalaivallaan, Kondoorilla, koko perhe, Brittiläisen Columbian
+erämetsiin. Se on kaukana pohjoisessa. Matkalla sattui jokin
+onnettomuus, ja heidän oli pakko laskeutua alas lähellä Shasta-vuorta.
+Olette kuulleet tuosta vuoresta. Sekin on pohjoisessa, pitkän matkan
+päässä. Rutto puhkesi heidän keskuudessaan, ja ainoastaan tämä poika
+jäi eloon. Kahdeksan vuotta hän vaelteli yksinään autioiksi jääneissä
+seuduissa ja etsi turhaan omaa rotuaan. Vihdoin tultuaan etelään hän
+osui meidän, santarosalaisten, joukkoon.
+
+"Mutta kiirehdin liikaa. Kun San Franciscon lahden ympärillä olevista
+kaupungeista alkoivat kansanjoukot vyöryä maaseudulle ja kun puhelin
+vielä toimi, keskustelin veljeni kanssa. Sanoin hänelle, että oli
+järjetöntä paeta kaupungista ja ettei minussa ollut ruton merkkejä
+ja että meidän oli viisainta eristää itsemme ja sukulaisemme
+johonkin turvalliseen paikkaan. Päätimme valita yliopiston
+kemiantutkimusrakennuksen ja kerätä sinne ruokavaroja sekä tarpeen
+vaatiessa asein estää vieraita tunkeutumasta turvapaikkaamme. Kun
+kaikki tämä oli päätetty, veljeni pyysi minua pysymään kotona vielä
+vähintäin vuorokauden, koska rutto saattaisi olla kehittymässä minussa.
+Suostuin siihen, ja hän lupasi tulla seuraavana päivänä. Sitten
+pohdimme yksityiskohtaisemmin kemiantutkimusrakennuksen varustamista
+ruoalla ja puolustusvoimalla, kunnes puhelinyhteys katkesi. Se tapahtui
+aivan keskellä keskusteluamme. Sinä iltana ei ollut enää sähkövaloa, ja
+minä istuin yksinäni pimeässä huoneessani. Ei enää painettu
+sanomalehtiä, joten en tietänyt, mitä tapahtui ulkona kaupungissa.
+Kuulin kapinoivaa ääntä ja pistoolinlaukauksia ja ikkunasta näin
+Oaklandin suunnalta tulipalojen loimun punaavan taivaanrantaa. Se oli
+kauhun yö. En ummistanut silmiäni. Eräs mies -- miksi ja miten, en
+tiedä -- surmattiin käytävälle taloni edessä. Kuulin itsetoimivan
+pistoolin nopeasti toisiaan seuraavat pamahdukset, ja muutamia
+minuutteja myöhemmin tuo haavottunut raukka ryömi ovelleni ja huusi
+apua. Asestauduin kahdella pistoolilla ja menin katsomaan häntä.
+Tulitikun valossa näin, että hän kuolisi samalla sekä haavoihinsa että
+ruttoon. Pakenin sisälle, jolloin kuulin hänen vaikeroivan vielä
+puolisen tuntia.
+
+"Aamulla veljeni tuli luokseni. Keräsin matkalaukkuun tärkeimmät
+tavarani, jotka aioin ottaa mukaani, mutta kun näin hänen kasvonsa,
+tiesin kohta, ettei hän seuraisi minua turvapaikkaamme. Rutto oli
+saanut hänestä uuden uhrin. Hän aikoi puristaa kättäni, mutta minä
+peräydyin kiireesti.
+
+"'Katso peiliin', käskin.
+
+"Hän katsoi ja huomatessaan kasvoillaan sarlakanvärin, joka yhä
+tummeni, hän vaipui hervottomana vieressä olevalle tuolille.
+
+"'Oi Jumala!' hän huudahti. 'Olen saanut sen. Älä tule lähelle. Olen
+kuoleman oma.'
+
+"Sitten tulivat kouristukset. Hänen kuolontuskansa kestivät kaksi
+tuntia, ja hän oli selvä viimeiseen saakka. Hän valitti, miten kylmyys
+ja tunnottomuus kohosi jaloista ylöspäin pohkeisiin, reisiin ja vihdoin
+sydämeen, jolloin hän kuoli. Siten sarlakkakuolema otti uhrinsa.
+Tartuin matkalaukkuuni ja pakenin. Kaduilla kohtasi minua kauhea näky.
+Yhtämittaa kompastuin ruumiisiin. Toisissa oli vielä elonkipinä. Kun
+vilkaisikin ympärilleen, näki, miten ihmisiä sortui kuolonmerkki
+kasvoillaan. Berkeley'ssa oli useita taloja liekkien vallassa, Oakland
+ja San Francisco olivat yhtenä tulimerenä. Savu täytti ilman, niin että
+keskipäivälläkin vallitsi synkkä hämäryys, ja kun tuulenpuuska
+pyyhkäisi sitä vähemmäksi, näkyi sen takaa taivaalta auringon
+himmeänpunainen kehrä. Totisesti, pojat, se tuntui maailman lopun
+päivältä.
+
+"Talleissa oli useita automobiileja osottaen, että varikoista olivat
+bensiini ja konetarpeet lopussa. Muistan erikoisesti erään
+automobiilin. Mies ja nainen lepäsivät kuolleina istuimella nojaten
+taaksepäin, ja käytävällä sen vieressä oli kaksi naista ja lapsi, joka
+suunnalta tarjoutui outoja, kamalia näkyjä. Ihmiset hiipivät ohitseni
+äänettöminä ja salaperäisinä kuin aaveet -- kalpeat naiset kantoivat
+lapsia käsivarsillaan, isät taluttivat poikiaan kädestä; toiset olivat
+yksinäisiä, toiset kaksittain tahi suuremmissa ryhmissä -- kaikki
+pakenivat kuoleman kaupungista. Toisilla oli muonaa, toisilla
+huopapeitteitä ja arvoesineitä, mutta toisilla ei ollut mitään.
+
+"Jouduin lähelle erästä vihanneskauppaa -- paikkaa, josta sai ostaa
+ruokaa. Sitä puolusti sen omistaja, mies, jonka hyvin tunsin --
+hiljainen, vakava, mutta tyhmä ja itsepäinen. Ovet ja ikkunat oli
+särjetty, mutta siitä huolimatta hän oli suojassa pöytänsä takana
+ammuskellen miesjoukkoa, joka käytävältä käsin yritti murtautua sisään.
+Oviaukossa oli useita ruumiita -- arvatenkin sellaisten, jotka olivat
+koettaneet ryöstää kauppaa aikaisemmin päivällä. Kun katselin tätä
+näytelmää etäältä, näin erään rosvoista rikkovan vieressä olevan
+myymälän, kenkäkaupan, ikkunan ja tahallaan sytyttävän tavarat tuleen.
+En mennyt auttamaan vihanneskauppiasta. Sivistynyt yhteiskunta horjui
+liitoksistaan, ja jokaisella oli tarpeeksi työtä itsensä hoitamisessa."
+
+
+IV.
+
+"Kiiruhdin pois niin nopeasti kuin taisin erästä syrjäkatua pitkin,
+jonka kulmauksessa näin uuden murhenäytelmän. Kaksi työläisluokkaan
+kuuluvaa miestä oli parhaillaan ryöstämässä erästä miestä ja naista,
+joilla oli kaksi lasta mukanaan. Tunsin miehen ulkonäöltä, vaikka minua
+ei oltu milloinkaan esitetty hänelle. Hän oli runoilija, jonka säkeitä
+olin aina ihaillut. Kuitenkaan en mennyt auttamaan häntä, sillä samassa
+kuului laukaus, ja näin hänen vaipuvan maahan. Nainen huudahti
+kauhusta, mutta toisen hirviön nyrkinisku kaatoi hänet. Huusin
+uhkauksia, mutta lähdin juoksemaan pakoon, sillä he laukaisivat
+pistoolinsa minua kohti. Juoksin kulmauksen taakse, mutta siellä sulki
+tieni tulipalo, joka eteni minuun päin. Kadun kummallakin puolella
+olivat rakennukset liekkien vallassa ja ilma oli täynnä savun katkua.
+Tämän synkkyyden keskeltä kuului vaikeroiva naisen ääni. En mennyt
+auttamaan häntä. Sydämeni kovettui raudaksi nähdessäni niin paljon
+kamalaa ja kuullessani alati avunhuutoja.
+
+"Kääntyessäni takaisin olivat rosvot hävinneet. Runoilija ja hänen
+vaimonsa viruivat kuolleina käytävällä. Se oli tärisyttävä näky. Lapset
+olivat kadonneet, ties' minne. Nyt ymmärsin, miksi kaikki liikkuivat
+niin salaperäisesti ja kasvot kalpeina. Järjestetyssä yhteiskunnassamme
+olimme elättäneet laitakortteleissa ja työläiskasarmeissa
+raakalaisjoukkoa ja nyt, kun meitä oli kohdannut onnettomuus, he
+hyökkäsivät päällemme kuin pedot, joita he olivatkin, ja hävittivät
+meidät. Mutta samassa he myös itsekin tuhoutuivat. He myrkyttivät
+itsensä väkevillä juomilla ja tekivät tuhansia hirveitä tekoja,
+riitelivät ja surmasivat toisiaan lyhytnäköisyydessään. Näin kuitenkin
+toisenlaisiakin, parempia työläisiä, jotka olivat liittyneet yhteen ja
+pakenivat kaupungista suurena joukkona, naiset ja lapset keskellä ja
+vanhat ja sairaat paareilla. Rattaitten eteen valjastetut hevoset
+vetivät heidän muonavarojaan. He olivat miellyttävänä vastakohtana
+noille rosvoille. Kun he tulivat näkyviin ajelehtivien savupilvien
+keskeltä, olivat he vähällä ampua minut. Tarkemmin nähtyään eräs
+johtajista pyysi anteeksi ja selitti, että he ampuivat rosvot ja
+kauppojen ryöstäjät vähääkään arvelematta ja että ainoa keino olla
+turvassa näiltä oli liittyä yhteen suureksi joukoksi. Silloin näin
+ensimäisen kerran tapauksen, joita pian näin tuhkatiheään. Erään miehen
+kasvoille ilmestyi ruton pettämätön merkki. Hänen ympärillään olevat
+vetäytyivät kauemmaksi, ja hän astui pois joukosta ilman
+vastaväitteitä. Eräs naisista, hänen vaimonsa nähtävästi, koetti
+seurata häntä. Hän talutti pientä poikaansa kädestä. Mutta mies käski
+ankaralla äänellä vaimoaan pysymään muitten mukana joukossa. Joukkoon
+kuuluvat tarttuivat naiseen ja veivät hänet mukaansa. Näin tämän ja
+lisäksi näin miehen, sarlakanvärinen merkki kasvoillaan, astuvan kadun
+toiselle puolelle erään oviaukon eteen. Kuulin pistoolin laukauksen ja
+näin hänen vaipuvan elottomana maahan.
+
+"Kun olin saanut vielä kaksi kertaa muuttaa tietäni tulipalojen
+takia, onnistui minun vihdoin päästä yliopistolle. Kentän reunalla
+kohtasin yliopiston opettajia, työtovereitani, jotka kulkivat
+kemiantutkimusrakennusta kohti. He olivat kaikki perheellisiä miehiä.
+Heillä oli mukanaan vaimonsa ja lapsensa sekä palvelijattaret.
+Professori Badminton tervehti minua. Minun oli vaikea tuntea häntä,
+sillä jossakin tulipalossa oli hänen partansa kärventynyt pois. Hänellä
+oli päänsä ympärillä verinen side ja hänen vaatteensa olivat tahraiset.
+Hän kertoi joutuneensa rosvojen hyökkäyksen alaiseksi. Hänen veljensä
+oli saanut surmansa edellisenä yönä asuntoaan puolustaessansa.
+
+"Kulkiessamme yli kentän hän yhtäkkiä osotti sormellaan rouva
+Swintonin kasvoja. Ne oli merkityt ruton leimalla. Toiset naiset
+kirkaisivat kauhusta ja pakenivat hänen luotaan. Palvelijatar hoiti
+hänen kahta lastaan, jotka myös juoksivat kauemmaksi. Mutta tohtori
+Swinton, hänen miehensä, jäi hänen luokseen.
+
+"'Mene toisten mukana, Smith', hän sanoi minulle. 'Pidä huolta
+lapsista. Minä pysyn vaimoni luona. Tiedän, että hän on kuoleman oma,
+mutta en saata jättää häntä yksin. Jos säästyn, tulen myöhemmin
+kemiantutkimusrakennukseen. Pitäkää varalla ja päästäkää sisään!'
+
+"Hän jäi. Näin hänen kumartuvan vaimonsa ylitse lieventääkseen hänen
+kuolinhetkiään. Minä juoksin saavuttaakseni muun joukon. Me olimme
+viimeiset, jotka otettiin kemiantutkimusrakennukseen. Sen jälkeen
+suojelimme eristettyä asemaamme kivääreillä. Olimme suunnitelleet
+rakennuksesta turvapaikkaa kuudellekymmenelle hengelle. Kuitenkin
+jokainen, joka alunpitäen oli laskettu sinne tulevan, oli tuonut
+mukanaan sukulaisia ja ystäviä, useinkin kokonaisia perheitä, joten
+meitä oli siellä nyt yli neljänsadan. Mutta kemiantutkimusrakennus oli
+laaja ja kun se oli yksinään, ei ollut vaaraa, että ympärillämme
+raivoavat tulipalot ulottuisivat siihen.
+
+"Meillä oli tarpeeksi muonaa, jota erityinen ravintokomitea ryhtyi
+hoitamaan. Sen huolena oli jakaa annokset kullekin perheelle ja
+ruokakunnalle. Pian nimitettiin joukko muitakin komiteoita, joten
+olomme kävi hyvin säännöstellyksi. Minä kuuluin puolustuskomiteaan,
+vaikka ensimäisen päivän saimme olla rauhassa rosvoilta. Etäämmällä
+niitä kuitenkin näkyi; heidän sytyttämistään tulista päättäen he
+valtasivat kentän etäisemmän reunan. He olivat humalassa, ja usein
+kuulimme heidän lauleskelevan säädyttömiä lauluja tahi hoilaavan
+järjettömästi. Kun maailma sortui heidän ympärillään ja ilma oli täynnä
+tulipalojen katkua, nämä eläimelliset olennot päästivät valloilleen
+raakuutensa, tappelivat, joivat ja kuolivat. Mutta mitä sillä oli
+väliä? Jokainen kumminkin kuoli, niin hyvät kuin pahatkin, kelpo
+kansalaiset ja tyhjäntoimittajat, ne, jotka rakastivat elämää, ja ne,
+jotka sitä halveksivat. He katosivat. Kaikki katosi.
+
+"Kun oli kulunut vuorokausi, eikä ruttoa ollut ilmennyt, me
+onnittelimme toisiamme ja aloimme kaivaa kaivoa. Olette nähneet nuo
+suuret rautaputket, jotka silloin kuljettivat vettä kaikille
+kaupunkilaisille... Pelkäsimme, että tulipalojen kuumuus räjähdyttäisi
+ne ja että säiliöt juoksisivat tyhjiin. Sen vuoksi irrotimme
+sementtikerroksen kemiantutkimusrakennuksen keskuspihasta ja kaivoimme
+kuopan. Mukanamme oli useita nuoria miehiä, ylioppilaita, jotka tekivät
+työtä kaivon kaivamisessa yötä päivää. Aavistuksemme toteutui. Kolme
+tuntia ennenkuin saavutimme vesisuonen, putket kuivuivat.
+
+"Kului jälleen vuorokausi, eikä vieläkään ollut rutto ilmestynyt.
+Luulimme pelastuneemme. Mutta emme ymmärtäneet sitä, minkä minä
+jälkeenpäin päättelin olevan asian laidan, nimittäin, että ruton
+kehittyminen uhrinsa ruumiissa vaati useita päiviä. Mutta kun sen
+merkki kerran oli ilmestynyt, korjasi se saaliinsa sellaisella
+nopeudella, että me luulimme ruton kehittymisen olevan yhtä nopean.
+Niinpä kun oli kulunut kaksi vuorokautta ilman sen merkkejä, me
+tunsimme ylpeyttä siitä, ettemme olleet saaneet tartuntaa. Mutta kolmas
+päivä särki harhakuvitelmamme. En voi milloinkaan unohtaa sen edellistä
+yötä. Vartiopalvelusvelvollisuuteni oli kahdeksasta kahteentoista.
+Rakennuksen katolta saatoin tarkastaa, miten ihmiskunnan työn tulos
+hävisi. Lähellä raivosivat niin kauheat tulipalot, että ne valaisivat
+yön päiväksi. Niitten punaisessa hohteessa olisin voinut lukea
+hienointakin kirjotusta. Liekit valtasivat syleilyynsä koko maailman.
+San Franciscossa näytti olevan kahdessakymmenessä eri paikassa tulta ja
+savua suitsuavia tulivuoria. Oakland, San Leandro, Haywards -- kaikki
+paloivat; samoin oli laita pohjoisessa aina Point Richmondiin saakka.
+Tämä näky loihti mieleeni omituisen kauhuntunnelman. Sivistynyt
+yhteiskunta katosi tulimereen ja kuolonenkelin henkäykseen. Kymmenen
+aikaan sinä iltana räjähtivät Point Pinole'issa sijaitsevat
+ruutivarastot perätysten. Vahva rakennuksemme tärisi kuin
+maanjäristyksessä ja joka ainoa lasiruutu särkyi. Silloin lähdin
+vartiopaikaltani alas pitkiin käytäviin tyynnyttääkseni hätääntyneitä
+naisia ja kertoakseni, mitä oli tapahtunut.
+
+"Tuntia myöhemmin, seisoessani pohjakerroksessa ikkunan ääressä, kuulin
+rosvojen leiristä helvetillistä melua, kirkumista, huutoja ja useita
+pistoolinlaukauksia. Jälkeenpäin arvasimme, että taistelun oli
+aiheuttanut terveitten yritys karkottaa ruton uhrit. Olkoon asia miten
+oli, mutta joukko ruttoon sairastuneita rosvoja juoksi yli kentän kohti
+rakennustamme. Me varotimme heitä, mutta he kirosivat ja ampuivat
+yhteislaukauksen. Professori Merryweather, joka seisoi erään ikkunan
+ääressä, sai kuulan silmiensä väliin ja kuoli paikalla. Me ammuimme
+vastaan, ja kaikki pakenivat lukuunottamatta kolmea. Yksi heistä oli
+nainen. He olivat ruton omia ja tietoisuus siitä teki heidät
+häikäilemättömiksi. Kuin paholaiset, taivaan loistaessa punaisena ja
+saattaessa heidän kasvonsa hehkumaan, he kirosivat ja ammuskelivat
+meitä. Erään heistä ammuin omin käsin. Sen jälkeen toinen miehistä ja
+nainen asettuivat ikkunaimme alle, yhä kiroten meitä. Meidän oli pakko
+olla heidän kuolemansa todistajina, kun rutto vihdoin vaimensi heidät.
+
+"Tilanteemme oli uhkaava. Ruutivarastojen räjähdys oli rikkonut
+kemiantutkimusrakennuksesta ikkunat, joten ruumiista saattoi vapaasti
+levitä taudinituja keskuuteemme. Terveyskomitea kutsuttiin tehtäväänsä
+ja se suoritti sen uhrautuvasti. Vaadittiin, että kaksi miestä lähtisi
+ulos korjaamaan ruumiit etäämmälle. Tämä merkitsi todennäköisesti
+heidän oman henkensä menetystä, sillä suoritettuaan velvollisuutensa
+heidän ei ollut lupa palata turvapaikkaan. Eräs professoreista, joka
+oli poikamies, sekä eräs ylioppilaista tarjoutuivat vapaaehtoisiksi. He
+jättivät hyvästi ja läksivät. He olivat sankareita. He uhrasivat oman
+henkensä, jotta toiset voisivat elää. Suoritettuaan tehtävänsä he
+pysähtyivät ja katsoivat meihin surullisesti. Sitten he huiskuttivat
+käsiään jäähyväisiksi ja astuivat hitaasti yli kentän palavaa kaupunkia
+kohti.
+
+"Kuitenkin kaikki varovaisuus oli hyödytöntä. Päivän valjetessa
+näimme ensimäisen uhrin keskuudessamme -- professori Stoutin perheen
+nuori lastenhoitajatar sai sen ensiksi. Ei ollut aika antautua
+heikkohermoisuuden ja tunteellisuuden valtaan. Koska hän saattaisi olla
+ainoa, joka oli saanut ruton, me ajoimme hänet pois rakennuksesta ja
+käskimme hänen mennä. Hän horjui hitaasti yli kentän väännellen käsiään
+ja itkien surkeasti. Olimme petoja, mutta mitä muutakaan olisimme
+voineet tehdä. Meidän joukkomme käsitti neljäsataa henkeä; sen hyväksi
+tuli yksilöiden uhrautua.
+
+"Erääseen laboratorioon oli sijoittautunut kolme perhettä, ja samana
+päivänä iltapuoleen saimme tietää, että heistä oli kokonaista neljä
+kuolleena ja seitsemän lievemmin tahi pahemmin sairaana. Silloin
+valtasi kauhu meidät. Jätimme kuolleet siihen, mihin he olivat
+vaipuneet, ja pakotimme vielä elävät eristäytymään toiseen huoneeseen.
+Rutto vaati uusia uhreja joukostamme, ja niin pian kuin sen merkki
+näyttäytyi, me lähetimme onnettomat eristettyihin huoneisiin. Pakotimme
+heidät kulkemaan yksin, jottei meidän olisi tarvinnut koskea heihin. Se
+oli sydäntä vihlovaa. Rutto yhä lisääntyi, kunnes huone toisensa
+perästä luovutettiin kuolleille ja kuoleville. Ja me, jotka vielä
+olimme sen saastasta vapaita, pakenimme toiseen kerrokseen ja yhä
+ylemmäksi kuoleman vyöryn tieltä, joka valtasi rakennuksen huone
+huoneelta ja kerros kerrokselta.
+
+"Turvapaikkamme muistutti nyt ruumishuonetta. Me, jotka olimme vielä
+jääneet henkiin, pakenimme yön pimeydessä ottamatta mukaamme mitään
+muuta kuin aseita, ruutia ja suuren määrän säilykeruokia. Pysähdyimme
+kentälle, vastaiselle puolelle rosvojen leiristä, ja toisten jäädessä
+vartioiksi lähdimme kaupunkiin partioretkelle hankkiaksemme hevosia,
+automobiileja, rattaita ja vaunuja tahi mitä tahansa, johon vain
+voisimme lastata tavaroitamme, kuten olin nähnyt aikasemmin
+yhteenliittyneiden työmiesten tehneen helpottaakseen kulkuaan maaseudun
+vapauteen.
+
+"Minä olin yksi partiolaisista. Tohtori Hoyle, joka muisti jättäneensä
+automobiilin talliin, neuvoi minua hakemaan sen. Hajaannuimme kahden
+miehen joukoiksi; minua seurasi Dombey, nuori ylioppilas. Meidän oli
+kuljettava puoli mailia kaupungin keskustaan päästäksemme tohtori
+Hoyle'in talolle. Tässä osassa rakennukset olivat etäällä toisistaan
+puiden ja nurmikenttien keskellä ja sen johdosta tuli oli täällä
+leikkinyt oikullisesti. Se oli jostakin polttanut koko korttelin,
+toisaalla säästänyt taas koko korttelin, joskus se oli hypännyt
+yksityisen talon yli ja polttanut muut samaan kortteliin kuuluvat.
+Näimme täällä vielä rosvoja työssään. Meillä oli pistoolit käsissämme
+ja koetimme näyttää mahdollisimman uhkaavilta, jotta olisimme saaneet
+olla rauhassa heiltä. Mutta tohtori Hoyle'in talon luona tapahtui siitä
+huolimatta pelkäämämme onnettomuus. Se oli säästynyt tulelta, mutta
+juuri kun saavuimme sen edustalle, raskaat savupilvet tunkeutuivat
+ikkunoista ulos.
+
+"Roisto, joka oli sytyttänyt tulen, horjui alas portailta ja siitä
+edelleen ajotietä pitkin. Hänen taskuistaan pisti esiin whiskypulloja,
+ja hän oli aivan avuttomaksi humaltunut. Ensimäinen mielijohteeni oli
+ampua hänet enkä ole milloinkaan lakannut katumasta, etten sitä tehnyt.
+Kun hän siinä hoiperteli ja hoilasi, silmät verestävinä, ammottava
+haava toisella parrottuneella poskellaan, hän oli inhottavin
+turmeluksen ja kurjuuden kuva, minkä koskaan olen nähnyt. En ampunut
+häntä, koska hän nojasi erästä puuta vasten antaen meidän kulkea
+ohitsensa, juuri samassa hän kuitenkin tarttui pistooliinsa ja ampui
+Dombey'ta päähän. Se oli hurja ja hillitön teko. Paikalla kostin
+hänelle samalla mitalla, mutta se ei korvannut sitä, mitä oli
+tapahtunut. Dombey kuoli heti päästämättä hiiskaustakaan. Luulen, ettei
+hän lainkaan tiennyt itseään ammutun.
+
+"Riensin pois ruumiiden ja palavan talon luota varastoon, josta löysin
+tohtori Hoyle'in automobiilin. Säiliöt olivat täynnä bensiiniä, ja itse
+vaunu oli käyttökunnossa. Ajoin sillä pujotellen talojen raunioiden
+välitse, kunnes saavuin kentälle, johon eloon jääneet olivat
+leiriytyneet. Muutkin partioretkeläiset saapuivat, mutta kukaan heistä
+ei ollut niin onnellinen kuin minä. Professori Fairmead oli löytänyt
+shetlantilaisen ponyhevosen, mutta eläinraukka oli seisonut tallissaan
+hyljättynä monta vuorokautta saamatta ruokaa tahi juomaa ja oli nyt
+liian heikko kantamaan vähintäkään kuormaa. Muutamat puolsivat sen
+päästämistä vapaaksi, mutta minä vastustin sitä, koska saattaisimme
+ainakin käyttää sen ravinnoksemme, ellei olisi muuta ruokaa saatavissa.
+
+"Meitä oli lähtiessämme neljäkymmentäseitsemän, joista useat olivat
+naisia ja lapsia. Tiedekunnan dekaanus, joka oli vanha mies ja aivan
+murtunut kuluneen viikon tapauksista, istui automobiiliin lapsien ja
+professori Fairmeadin iäkkään äidin kanssa. Wathope, nuori
+englanninkielen professori, jolla oli kauhea luodin aiheuttama haava
+jalassaan, ohjasi sitä. Kaikki muut kävelivät. Professori Fairmead
+talutti ponyhevosta.
+
+"Päivää olisi voinut sanoa kauniiksi kesäpäiväksi, mutta tulipalon savu
+pimitti taivaan, jolta aurinko kumotti elottomana, veripunaisena
+kiekkona, synkän ja kammottavan näköisenä. Mutta me olimme tottuneet jo
+sen veripunaiseen väriin. Savuun oli vaikeampi tottua. Se kirveli
+silmissämme ja sieramissamme; jokaisen silmät verestivät. Suuntasimme
+kulkumme kaakkoiseen, jossa meidän oli kuljettava useita maileja kautta
+esikaupunkien siellä, missä ensimäiset matalat kukkulat ilmoittivat
+kaupungin keskustassa olevien tasankojen loppuneen. Ainoastaan tältä
+suunnalta saatoimme toivoa pääsevämme maaseudulle.
+
+"Etenimme tuskallisen verkkaan, sillä naiset ja lapset eivät saattaneet
+kävellä kovinkaan nopeasti. He eivät olleet edes unissaan kävelleet
+siten kuin me nykyään kävelemme. Totta puhuen, kukaan heistä ei osannut
+kävellä. Vasta ruton jälkeen minäkin opin kävelemään. Hitaimman nopeus
+oli määräävänä, sillä me emme uskaltaneet rosvojen vuoksi hajaantua
+pikkujoukkoihin. Näitä ihmispetoja ei enää näkynyt paljon. Rutto oli
+vähentänyt heidän lukumääräänsä, mutta silti he olivat vielä alituisena
+uhkana meille. Useat kauniit huvilat olivat säästyneet tulelta,
+kuitenkin näimme aina raunioitakin, jotka vielä savusivat. Rosvotkin
+näyttivät voittaneen järjettömän polttamisraivonsa, joten enää harvoin
+näimme vereksiä tulipaloja.
+
+"Teimme jälleen partioretkiä yksityisiin varastoihin toivossa löytää
+automobiileja ja bensiiniä, mutta meillä ei ollut menestystä. Jo
+ensimäinen ryntäys oli pyyhkäissyt ne pois. Calgan, miellyttävä nuori
+mies, sai surmansa tässä työssä. Eräs roisto ampui hänet takaapäin
+hänen mennessään erään ruohokentän poikki. Tämä oli kuitenkin ainoa
+onnettomuus, joka kohtasi meitä rosvojen taholta, vaikka vielä eräs
+humalainen hirviö laukaisikin pyssynsä meitä kohti. Onneksi hän ampui
+liian umpimähkäisesti, ja me kostimme hänelle, ennenkuin hän saattoi
+tehdä mitään vahinkoa...
+
+"Fruitvale'issa, siis vielä kaupungin hienossa osassa, rutto jälleen
+ilmaantui. Professori Fairmead oli tällä kerralla sen uhri. Hän osotti
+merkkikielellä meille, ettei hänen äitinsä tulisi tietää mitään koko
+asiasta ja astui hitaasti nurmikon poikki erään rakennuksen edustalle.
+Hän istahti alakuloisena kuistin portaille, ja minä, joka olin jäänyt
+muista jälkeen, jätin hänet hyvästi. Sinä iltana leiriydyimme useita
+maileja ohi Fruitvale'in; kuitenkin olimme vielä kaupungissa. Meidän
+oli pakko muuttaa leiriä kaksi kertaa yön kuluessa sairaitten tähden.
+Aamun sarastaessa meitä oli vain kolmekymmentä. En voi milloinkaan
+unohtaa tiedekunnan dekaanusta. Lähtiessämme aamulla matkaan hänen
+vaimonsa sai ruton merkin kasvoilleen, ja kun tämä astui syrjään
+antaakseen meidän jatkaa matkaamme, dekaanus ei suostunut jäämään
+automobiiliin, vaan meni puolisonsa luokse. Asiasta keskusteltiin,
+mutta lopuksi suostuimme. Sehän oli samantekevää, koska emme tienneet,
+ketkä säilyisivät hengissä, jos jotkut ylimalkaan säilyisivät.
+
+"Sinä iltana, siis vaelluksemme toisena, pysähdyimme Haywardsiin, josta
+alkoi maaseutu. Aamulla heräsi enää yksitoista. Yön pimeydessä oli
+Wathope, professori, jolla oli jalassaan paha haava, paennut luotamme
+automobiililla. Mukaansa hän oli ottanut sisarensa ja äitinsä sekä
+suurimman osan säilykkeitämme. Iltapuolella samana päivänä näin
+viimeisen ilmalaivan, jonka koskaan olen näkevä. Istahdin tien viereen
+levähtääkseni. Täällä maaseudulla savu ei ollut niin sakeata. Ensin
+näin ilmalaivan ajelehtivan ja mutkittelevan avuttomana kahdentuhannen
+jalan korkeudessa. En käsitä, mitä sitte tapahtui, mutta näin
+ilmalaivan kokan vaipuvan nopeasti alaspäin. Kaasusäiliöt lienevät
+räjähtäneet, koska se putosi aivan kohtisuoraan alas. Siitä päivästä
+tähän saakka en ole nähnyt ainoatakaan ilmalaivaa. Seuraavina vuosina
+tähystelin usein taivaalle toivoen näkeväni niitä merkkinä, että
+jossain maanpallon osassa sivistys olisi säilynyt. Mutta niin ei ole
+asian laita. Se, mitä tapahtui Californiassa, tuli kaikkialla
+ihmiskunnan kohtaloksi.
+
+"Kun saavuimme seuraavana päivänä Nilesiin, meitä oli vain kolme.
+Nilesin sivuutettuamme tapasimme Wathope'in valtatiellä. Automobiili
+oli saanut jonkun vian, ja siinä, matoilla, joita he olivat levittäneet
+maahan, he, hänen äitinsä ja sisarensa ja hän itse viruivat kuolleina.
+Alituinen kävely rasitti minua, joten nukuin sikeästi sinä yönä.
+Aamulla herätessäni huomasin olevani yksin maailmassa. Canfield ja
+Parsons, viimeiset toverini, olivat kuolleet ruttoon. Niistä
+neljästäsadasta, jotka etsivät turvaa kemiantutkimusrakennuksesta, ja
+niistä neljästäkymmenestäseitsemästä, jotka lähtivät matkalle, minä
+yksin olin elossa -- minä ja shetlantilainen pony. Miksi piti tapahtua
+juuri niin, en osaa sanoa. En saanut ruttoa, siinä kaikki. Olin vapaa
+rutosta -- yksi miljoonasta, juuri kuten kaikki muutkin henkiin jääneet
+olivat yksi miljoonasta tahi oikeammin miljoonista, sillä se
+pikemminkin oli suhde."
+
+
+V.
+
+"Vietin kaksi päivää miellyttävässä lehtimetsässä, jossa ei ollut
+kuolleiden ruumiita. Sinä aikana toivuin ennalleni, vaikka mieleni
+olikin apea ja uskoin joka hetki joutuvani ruton uhriksi. Pony
+vahvistui myös. Kolmantena päivänä sälytin sen selkään sen vähäisen
+säilykevaraston, joka minulla oli, ja lähdin vaeltamaan nyt aivan
+autiossa seudussa. En kohdannut ainuttakaan elävää miestä, naista tahi
+lasta, vaikka kuolleita oli kaikkialla. Ruokaa oli onneksi runsaasti,
+sillä maa oli silloin toisenlainen kuin nykyään. Siitä oli raivattu
+pois puut ja pensaat ja se oli viljeltyä. Miljoonia suita varten aiottu
+elo kasvoi, kypsyi ja joutui hukkaan. Vainioilta ja hedelmätarhoista
+keräsin kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Autioitten maatalojen tienoilta
+sain munia ja pyydystelin kananpoikia. Myymälöistä löysin usein
+säilykeruokia.
+
+"Kotieläinten suhteen tein omituisen havainnon. Ne villiintyivät ja
+alkoivat hyökätä toinen toisensa kimppuun. Kananpojat ja ankat
+joutuivat ensimmäisinä tuhon omiksi, kun taasen porsaat ja sen jälkeen
+kissat ovat taipuvaisimmat villiintymään. Pian koiratkin mukautuivat
+uusiin olosuhteisiin. Koiria oli niin paljon, että ne olivat
+maanvaivana. Ne ahmivat ruumiita, haukkuivat ja ulvoivat öisin, ja
+päivisin hiiviskelivät hiljaa etäämpänä. Ajan kuluessa huomasin, että
+niiden elintavat muuttuivat. Ensi alussa ne olivat erillään toisistaan
+epäluuloisina ja valmiina tappeluun, mutta jonkun ajan päästä ne
+alkoivat liikuskella suurina parvina. Koira oli seuraa rakastava eläin
+jo ennen kuin ihminen oli sen kesyttänytkään. Maailman viimeisinä
+päivinä ennen ruttoa oli kaikennäköisiä koiria -- karvattomia koiria ja
+lämminkarvaisia koiria, koiria niin pieniä, että ne tuskin olisivat
+riittäneet suupalaksikaan toisille, jotka olivat suuria kuin puuma.
+Niin, suuremmat koirat tappoivat kaikki pienet ja heikot toverinsa.
+Eivät myöskään kaikkein suurimmat sopeutuneet uuteen luonnonvaraiseen
+elämään, vaan kuolivat. Tuloksena oli, että kaikki erilaiset koirarodut
+hävisivät, ja jäljelle jäi keskikokoinen, parvina juokseva susikoira,
+jonka te tunnette."
+
+"Mutta eiväthän kissat elä laumoissa, isoisä", Hoo-Hoo väitti.
+
+"Kissa on aina ollut seuraa vierova eläin. Kuten eräs yhdeksännentoista
+vuosisadan kirjailija sanoi, se elää yksinään. Se on aina elänyt
+yksinään, jo ennenkuin ihminen sen kesytti, koko tuon pitkän ajan,
+jonka se oli kesynä, ja nykyään, jolloin se jälleen on villinä.
+
+"Hevoset villiintyivät samoin, ja kaikki hienot hevosrodut ovat
+taantuneet nykypäivien mustangiksi. Samoin kävi lehmien, kyyhkysten ja
+lampaiden. Tiedätte, että jotkut kanatkin jäivät eloon, mutta nykyään
+ne ovat aivan toisenlaisia kuin ennen ruttoa...
+
+"Minun täytyy kiirehtiä kertomuksessani. Vaelsin autioiksi jääneissä
+seuduissa ja ajan kuluessa aloin kaivata ihmisolentoja yhä enemmän,
+mutta en milloinkaan tavannut heitä. Yksinäisyydentunne alkoi
+painaa mieltäni. Kuljin poikki Livermore-laakson sekä sen ja San
+Joaquin-laakson välisten vuorten yli. Te ette ole koskaan nähneet tuota
+laaksoa, mutta se on sangen laaja ja se on villihevosten tyyssija.
+Siellä niitä elää tuhantisin ja kymmentuhantisin laumoin. Tiedän sen,
+koska olin siellä kolmekymmentä vuotta sitten. Teidän mielestänne
+täällä rantalaaksoissa on runsaasti villihevosia, mutta ne eivät ole
+mitään San Joaquinin hevoslaumojen rinnalla. On omituista, että
+villiinnyttyään lehmät valitsivat olosijoikseen matalammat vuoriseudut.
+Epäilemättä siellä ne voivat helpommin puolustautua.
+
+"Maaseudulla eivät rosvot ja tihutöidentekijät olleet niin pahasti
+mellastaneet, sillä näin useita kyliä ja pikkukaupunkeja, jotka olivat
+saaneet olla kokonaan rauhassa tulelta. Mutta ne olivat täynnä ruton
+saastaa, jonka vuoksi kiiruhdin niiden ohi ryhtymättä tutkimaan niitä
+sen tarkemmin. Lähellä Lathropia otin yksinäisyyteni vaivaamana
+suojateikseni kaksi paimenkoiraa, jotka olivat olleet vapaina vasta
+niin lyhyen ajan, että olivat sangen halukkaita alistumaan uudelleen
+liittoon ihmisen kanssa. Nämä paimenkoirat seurasivat minua monet
+vuodet, ja niiden verta on noissa susikoirissa, jotka teillä nyt on.
+Mutta kuudessakymmenessä vuodessa ovat paimenkoiraominaisuudet
+kadonneet, joten koirat nykyään ovat melkein kuin kesyjä susia."
+
+Ristihuuli nousi seisaalleen, katsoi, että vuohet olivat turvassa ja
+laski ajan auringon asemasta iltataivaalla osottaen samalla olevansa
+kärsimätön isoisän kertomuksen pitkäveteisyyden johdosta. Edwin
+kehoitti isoisää kiiruhtamaan.
+
+Tämä jatkoi.
+
+"Ei ole enää paljon kertomista. Mukanani kaksi koiraani ja pony
+ratsastin hevosella, jonka olin onnistunut saamaan kiinni, ensin San
+Joaquiniin ja sieltä jatkoin matkaa vuoristossa olevaan ihanaan
+Yosemite-laaksoon. Sen suuresta hotellista löysin satumaiset määrät
+säilytettyjä ruokatarpeita. Laidun oli mainio, riistaa oli riittämiin
+ja laakson pohjassa mutkitteleva joki vilisi taimenia. Jäin sinne
+kolmeksi vuodeksi kärsien yksinäisyydestäni tavalla, jonka vain
+hienosti sivistynyt mies voi ymmärtää. Sitten en enää kestänyt sitä.
+Tunsin, että hermostoni tila läheni mielipuolisuutta. Kuin koirat olin
+minäkin seuraa rakastava eläin ja kaipasin omaa lajiani. Päättelin,
+että saattoi olla muitakin elossa, samoinkuin minä olin. Edelleen
+päättelin, että maan täytyi olla puhdas rutosta, koska siitä oli
+kulunut jo kolme vuotta.
+
+"Hevoseni, ponyni ja koiraini seurassa lähdin taasen matkaan.
+Kuljin San Joaquin laaksoon, yli sitä ympäröivien vuorien alas
+Livermorelaaksoon. Kolmessa vuodessa tapahtunut muutos oli
+hämmästyttävä. Silloin oli maa mainiosti viljelty; nyt saatoin tuskin
+tuntea sitä, sillä niin oli villien kasvien onnistunut hävittää
+ihmiskätten työ. Nähkääs, ihminen oli aina huolehtinut vehnästä,
+kasviksista ja hedelmäpuista, joten ne olivat sangen pehmeitä ja
+arkoja. Rikkaruohot ja villit pensaat olivat sitävastoin aina saaneet
+kestää taistelua ihmistä vastaan; ne olivat kehittyneet sitkeiksi ja
+vastustuskykyisiksi. Tuloksena oli se, että kun ihmiskäsi poistui,
+villi kasvillisuus tukahdutti ja hävitti koko viljellyn kasvillisuuden.
+Arosudet lisääntyivät nopeasti, ja tapasin ensi kerran susia kaksin
+tahi kolmin seuduissa, joissa niitä aina oli säilynyt muutamia.
+
+"Temescal-järven rannalla, lähellä entistä Oaklandin kaupunkia,
+kohtasin ensimäiset ihmisolennot. Oi, pojat, kuinka voisinkaan kuvata
+teille mielenliikutukseni, kun istuessani hevoseni selässä ja
+ratsastaessani hiljalleen alas mäenrinnettä järvenrantaan päin näin
+leirin savun nousevan puiden lomasta. Sydämeni miltei pysähtyi, ja
+tunsin tulevani mielipuoleksi. Sitten kuulin lapsen äänen --
+ihmislapsen äänen. Kuului koirien haukuntaa, johon minun koirani
+vastasivat. Luulinhan olleeni ainoa ihminen koko maailmassa. Eihän
+saattanut olla mahdollista, että oli toisia -- savua ja lapsen itkua.
+
+"Kun tulin metsästä järven ranta-aukeamalle, näin silmäini edessä
+vajaan sadan kyynärän päässä suuren miehen. Hän seisoi järveen
+pistävällä kallioniemekkeellä ja onki. En uskonut silmiäni ja pysäytin
+hevoseni. Koetin huutaa, mutta ääni takertui kurkkuuni. Huiskutin
+kättäni. Minusta tuntui kuin mies olisi katsellut minuun, mutta ei
+vastannut. Sitten painoin pääni käsiini yhä istuessani satulassa.
+Pelkäsin katsoa häneen, sillä ymmärsin sen harhanäöksi, joka katoaisi
+kohta, kun häneen vilkaisisin. Niin kallisarvoiselta tuo harhanäky
+tuntui, että tahdoin nauttia siitä vielä hetkisen, tiesin myös, että se
+säilyisi niin kauan kuin olisin katsomatta.
+
+"Olin samassa asennossa, kunnes kuulin koirieni murisevan ja miehen
+äänen lausuvan jotakin. Mitä luulette hänen sanoneen? Sanon teille sen.
+Hän lausui: '_Pirustako teidän piti tänne tulla_?'
+
+"Aivan nuo sanat hän lausui. Nuo sanat lausui minulle sinun toinen
+isoisäsi, Ristihuuli, tervehtiessään minua Temescal-jarven rannalla
+viisikymmentäseitsemän vuotta sitten. En ole elämässäni kuullut
+käsittämättömämpiä sanoja. Avasin silmäni, ja edessäni seisoi suuri,
+tummaihoinen, parrakas mies, leveäleukainen, vino-otsainen,
+tuikeakatseinen. En tiedä, miten pääsin alas hevoseni selästä, mutta
+lähin, mitä muistan, joskin hämärästi, oli, että puristin hänen
+kättänsä kummallakin omallani ja nyyhkytin. Olisin syleillytkin häntä,
+mutta hän oli ahdasmielinen, epäluuloinen mies ja vetäytyi pois
+luotani. Puristin yhä hänen kättänsä ja nyyhkytin."
+
+Isoisän ääni värisi ja katkesi hänen muistellessaan entispäiviä ja
+heikkouden kyyneleet virtasivat alas hänen poskiaan poikien katsellessa
+sitä ja tirskuessa.
+
+"Kuitenkin itkin", jatkoi hän, "ja halusin syleillä häntä, vaikka
+autonkuljettaja oli hirviö, täydellinen hirviö, inhottavin mies, minkä
+olen koskaan nähnyt. Hänen nimensä oli... omituista, olen unohtanut
+hänen nimensä. Jokainen sanoi häntä autonkuljettajaksi -- se oli hänen
+ammattinsa -- ja nimi jäi pysyväiseksi. Siitä syystä hänen
+perustamaansa heimoa myös kutsutaan autonkuljettajiksi.
+
+"Hän oli rajuluontoinen ja väkivaltainen mies. En voi ymmärtää, miksi
+rutto säästi hänet. Saattaa tuntua, että, huolimatta vanhasta
+metafyysillisestä käsityksestämme ehdottomasta oikeudesta,
+maailmankaikkeudessa ei ole lainkaan oikeutta. Miksi hän jäi elämään --
+hän, joka oli vääryyttä suosiva, siveellisessä suhteessa hirviö, tahra
+luomakunnassamme, julma, taipumaton ja eläimellinen. Hän taisi puhua
+vain automobiileista, koneista, bensiinistä ja varastohuoneista --
+erikoisesti näytti häntä huvittavan alhaiset huijaukset ja petokset,
+jonka uhreiksi olivat joutuneet hänen automobiiliansa käyttäneet.
+Kuitenkin hän säästyi, vaikka miljoonat, tuhannet miljoonat paremmat
+ihmiset saivat surmansa.
+
+"Menin hänen kanssaan hänen leirilleen, jossa näin hänet, Vestan,
+naisten kruunun. Näky oli samalla sekä ihana että säälittävä. Hän,
+Vesta Van Warden, John Van Wardenin nuori puoliso, oli tuossa,
+rääsyihin puettuna, kädet täynnä naarmuja ja känsiä. Hän kumartui
+leiritulen ääreen tehden kyökkipiian tehtäviä, hän, Vesta,
+joka oli syntynyt suurimman rikkauden purppuraan, mitä maailma
+milloinkaan on nähnyt. Hänen miehensä, John Van Warden, omisti
+tuhannenkahdeksansataamiljoonaa dollaria ja ollen teollisuusmagnaattien
+johtokunnan puhemies hän oli Amerikan todellinen valtias. Kun hän
+samalla kuului Kansainväliseen hallintoneuvostoon, oli hän yksi niistä
+seitsemästä, jotka johtivat koko maailman asioita. Vesta samoin oli
+yhtä jaloa syntyperää. Hänen isänsä oli ollut teollisuusmagnaattien
+johtokunnan puhemiehenä kuolemaansa saakka. Tämä virka oli tulla
+perinnölliseksi, ja jos hänen isällään, Philip Saxonilla, olisi ollut
+poika, olisi tämä varmasti seurannut häntä virassa. Mutta hänen ainoa
+lapsensa oli Vesta, korkeimman sivistyksen täydellinen kukka
+maapallollamme. Vasta Vestan ja Van Wardenin kihlajaisten tapahduttua
+Philip Saxon julisti vävynsä seuraajakseen. Se oli epäilemättä
+poliittisista syistä solmittu liitto. Minulla on syytä uskoa, ettei
+Vesta milloinkaan todella rakastanut puolisoaan sillä intohimoisella
+tavalla, josta runoilijoilla oli tapana laulaa. Se muistutti
+pikemminkin kruunupäitten välisiä avioliittoja, silloin kun magnaatit
+eivät vielä olleet heitä syrjäyttäneet.
+
+"Siinä hän hääräili keittäen kalalientä nokisessa padassa, ihanat
+silmänsä avonaisen valkean lähettämän kitkerän savun tulehduttamina.
+Hänen kohtalonsa oli surullinen. Hän oli jäänyt eloon miljoonasta,
+samoin kuin minä olin ja samoinkuin autonkuljettaja oli jäänyt. Van
+Warden oli rakennuttanut Alamedan kukkuloille komean kesäpalatsin, joka
+oli korkealla huipulla tuhannen eekerin laajuisen puiston ympäröimänä.
+Ruton puhjetessa Van Warden lähetti Vestan sinne. Asestetut vartiot
+suojelivat puiston reunaosia, eikä mitään savuttamatonta saanut tuoda
+sinne, ei edes ruokaa tahi postia. Siitä huolimatta rutto löysi tiensä
+palatsiin. Se surmasi vartiat vartiopaikoiltaan, palvelijat tehtäväinsä
+äärestä, koko lukuisan palveluskunnan se pyyhkäisi pois -- ainakin
+kaikki ne, jotka eivät paenneet. Siten Vesta oli ainoa eloon jäänyt
+tuossa palatsissa, joka nyt muistutti enemmän ruumishuonetta kuin
+asuinrakennusta.
+
+"Autonkuljettaja oli ollut eräs niistä palveluskuntaan kuuluvista,
+jotka olivat paenneet muuanne. Palattuaan kahden kuukauden kuluttua hän
+tapasi Vestan pienessä kesähuvilassa, jonne tämä oli asettunut asumaan,
+koska siellä ei ollut kuolleita. Autonkuljettaja oli peto. Vesta
+pelkäsi häntä ja juoksi puiden lomaan piiloon. Samana yönä hän pakeni
+vuoristoon -- hän, jonka pehmyt jalka ja hento ruumis ei milloinkaan
+ollut tuntenut kivien ja orjantappuroiden aiheuttamia tuskia.
+Autonkuljettaja seurasi ja saavutti hänet ja löi häntä. Ymmärrättekö
+sitä? Autonkuljettaja löi häntä kamalilla nyrkeillään ja teki hänestä
+orjan itselleen. Vestan oli kannettava puut, valmistettava tuli,
+keitettävä ruoka ja tehtävä kaikki muu alhainen leirityö -- hänen,
+joka ei kertaakaan ollut tehnyt mitään palvelijoille kuuluvaa.
+Autonkuljettaja pakotti hänet tekemään nämä työt samalla kuin hän,
+täysi metsäläinen, näki parhaimmaksi maata ja katsella eikä tehnyt
+kerrassaan mitään paitsi joskus hiukan kalasteli ja metsästeli."
+
+"Se oli autonkuljettajan onni", virkkoi Ristihuuli hiljaa toisille
+pojille. "Muistan hänet hiukan ennen hänen kuolemaansa. Hän oli mies,
+joka taisi tehdä työtä ja pani toisetkin sitä tekemään. Tiedätte, että
+isä nai hänen tyttärensä, ja teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän
+peittosi isää. Autonkuljettaja oli tuittupää, josta aina saimme uusia
+muistutuksia. Juuri kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan, hän tarrasi
+minuun ja löi päähäni ammottavan haavan kartulla, joka aina oli hänen
+ulottuvillaan."
+
+Ristihuuli raappi pörröstä päätään ikäänkuin tunnustellen arpea. Pojat
+kääntyivät jälleen isoisään päin, joka puheli hurmaantuneena Vestasta,
+autonkuljettajain heimon kantaisän vaimosta.
+
+"Sanon, että te ette voi käsittää hänen asemansa surullisuutta.
+Autonkuljettaja oli palvelija, huomatkaa, palvelija, jonka oli
+madeltava pää alas painettuna Vestan kaltaisten edessä. Vesta kuului
+valtiasluokkaan sekä syntyperältään että avioliiton kautta. Saattoi
+sanoa, että hänen vaaleanpunervassa kädessään oli miljoonien sellaisten
+kuin autonkuljettajan, kohtalo. Ennen ruttoa olisi kaikki yhteys heidän
+keskensä ollut häväistys. Oh, näinhän sen. Näin kerran rouva Goldwinin,
+erään toisen suuren magnaatin puolison. Lentoasemalla, juuri aikoessaan
+astua omaan ohjattavaan ilmalaivaansa, hän pudotti päivänvarjonsa. Eräs
+palvelijoista otti sen ylös ja ojensi sen erehdyksessä hänelle --
+hänelle itselleen, joka oli eräs maan suurimmista ruhtinaallisista
+rouvista! Tämä horjui taaksepäin ikäänkuin päivänvarjossa olisi ollut
+pitaalia ja määräsi sihteerinsä ottamaan sen sekä hankkimaan selvän
+onnettoman nimestä ja huolehtimaan siitä, että hänet erotettaisiin.
+Samanlainen valta-asema oli Vesta Van Wardenilla. Mutta autonkuljettaja
+löi häntä ja teki hänestä orjan.
+
+"... Bill -- sehän hänen nimensä olikin, sehän oli autonkuljettajan
+oikea nimi. Hän oli kurja, alkuperäinen mies, jolla ei lainkaan ollut
+sivistyneen sielun hienompia vaistoja ja ritarillisia tunteita.
+Varmastikaan ei ole ehdotonta oikeutta, koska hänen osakseen tuli tuo
+ihmeellisin nainen, Vesta Van Warden. Te, pojat, ette milloinkaan voi
+tajuta tämän seikan surullisuutta, sillä te itsekin olette alkuperäisiä
+pikku metsäläisiä, jotka ette ymmärrä mitään muuta kuin metsäelämää.
+Miksi ei Vesta olisi yhtä hyvin voinut joutua minulle? Minä olin
+hienosti sivistynyt mies, suuren yliopiston professori. Ennen ruttoa
+oli hänen asemansa ollut kuitenkin niin paljon minun asemaani
+korkeammalla, ettei hän milloinkaan olisi suvainnut tietää minun
+olemassaolostani. Mitenkä kauhealta mahtoi tuntua hänestä tuo alhainen
+asema autonkuljettajan orjana. Ellei ihmiskunta olisi hävinnyt, en
+milloinkaan olisi saanut tuntea häntä, katsoa häntä silmiin,
+keskustella hänen kanssaan -- niin, ja rakastaa häntä ja tietää, että
+hänenkin tunteensa minua kohtaan olivat sangen myötäiset. Minulla on
+täysi syy uskoa, että hän olisi rakastanutkin minua, kun maailmassa ei
+ollut toisia miehiä paitsi autonkuljettajaa, mutta hän pelkäsi tätä.
+Miksei rutto surmatessaan kahdeksantuhatta miljoonaa ihmistä surmannut
+lisäksi yhtä, nimittäin autonkuljettajaa?
+
+"Kerran kun autonkuljettaja oli kalastamassa, Vesta rukoili minua
+surmaamaan hänet. Kyyneleet silmissä hän rukoili minua. Mutta
+autonkuljettaja oli vahva ja väkivaltainen mies, ja minä pelkäsin.
+Jälkeenpäin puhuin hänen kanssaan. Tarjosin hänelle hevoseni, ponyni,
+koirani, kaiken, mitä minulla oli, jotta hän olisi luovuttanut Vestan
+minulle, mutta hän irvisti minulle julkeasti, pudisti päätänsä ja
+lausui solvauksia. Hän sanoi, että hän oli ollut entisinä päivinä
+palvelija, joka oli saanut ryömiä tomussa Vestan ja hänen kaltaistensa
+jalkain juuressa, mutta että hänellä nyt sensijaan oli maan ylhäisin
+nainen palvelijanaan, joka keitti hänelle ruokansa ja hoiti hänen
+lapsiaan. 'Teidän päivänne olivat ennen ruttoa', hän sanoi, 'nämä ovat
+minun päiviäni ja hiton hyviä ne ovatkin. En vaihtaisi niitä entisiin
+mistään hinnasta.' Siten hän puhui, vaikka toisin sanoin, sillä hän oli
+kurja rahvaan mies ja kiroili alituisesti.
+
+"Sitten hän selitti minulle, että jos hän tapaisi minut mielistelemässä
+Vestaa, hän vääntäisi niskani nurin ja samalla löisi Vestaakin. Mitä
+olisin voinut tehdä? Pelkäsin häntä, sillä hän oli hirviö. Saman päivän
+illalla, jona saavuin heidän leiriinsä, keskustelin Vestan kanssa
+kadonneesta maailmastamme. Puhuimme taiteesta, kirjallisuudesta ja
+runoudesta autonkuljettajan kuunnellessa ja pilkatessa meitä. Häntä
+kiusasi ja suututti puheemme, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Lopuksi
+hän sanoi: 'Kas tässä on Vesta Van Warden, magnaatti Van Wardenin
+entinen puoliso -- kopea ja turski kaunokainen, joka nyt on minun
+vaimonani. Niin, professori Smith, aika on muuttunut, aika on
+muuttunut. Kas niin, vaimo, otapa mokkasiinini pois jaloistani, mutta
+liiku eloisasti. Tahdon näyttää professori Smithille, kuinka hyvin olen
+sinut opettanut.' Näin Vestan purevan hampaitaan ja kapinan liekin
+syttyvän hänen silmiinsä, mutta autonkuljettaja kohotti pahkuraisen
+nyrkkinsä iskuun valmiiksi. Pelkäsin ja sydäntäni kouristi, mutta en
+voinut mitään tuolle hirviölle. Nousin lähteäkseni pois, jotta minun ei
+tarvitsisi olla todistamassa sitä, mikä seuraisi, mutta hän nauroi ja
+uhkasi lyödä minua, ellen jäisi katsomaan. Istahdin väkivallan
+pakotuksesta järven rannalle leiritulen ääreen ja näin Vestan, Vesta
+Van Wardenin, polvistuvan ja riisuvan tuon irvistävän, karvaisen,
+apinamaisen ihmishirviön mokkasiinit.
+
+"... Oh, te ette ymmärrä, pojat. Ette ole koskaan nähneet mitään muuta
+ettekä ymmärrä. 'Koko talttunut ja tottelevainen', ilakoi
+autonkuljettaja Vestan suorittaessa tuota kauheata, alhaista
+tehtäväänsä. 'Kylläkin vähän vikuri ajoittain, professori, vähän vikuri
+kylläkin, mutta näppäys leukaperiin tekee hänestä kiltin ja säyseän
+kuin karitsan!'
+
+"Toisella kertaa hän sanoi: 'Olemme saaneet urakaksemme lisääntyä ja
+täyttää maa. Teiltä puuttuu edellytykset, professori, kun teillä ei ole
+vaimoa, ja ihmiskunta on yhtä lukuisa kuin ennen vanhan Eedenin
+puutarhassa. Mutta minä puolestani en ole käynyt ylpeäksi. Sanon
+teille, professori!' Hän osoitti pientä lastaan, joka oli vain vuoden
+vanha. 'Tuossa on teidän vaimonne, joskin saatte odottaa, kunnes
+hän on kasvanut suuremmaksi. Eikö se tyydytä, vai? Me olemme kaikki
+tasa-arvoisia nyt, vaikka minä se täällä olen pomo. Mutta en kumminkaan
+ole käynyt ylpeäksi -- en, totta vie. Suon teille kunnian, professori
+Smith, sangen suuren kunnian kihlata minun ja Vesta Van Wardenin
+tyttären. Eikö ole hiton harmillista, ettei Van Warden ole täällä sitä
+näkemässä?'"
+
+
+VI.
+
+"Vietin autonkuljettajan leirissä kolme suunnattomien kärsimysten
+viikkoa. Mutta sitten eräänä päivänä, ehkä kyllästyneenä minuun tahi
+peläten vaikutustani Vestaan hän kertoi, että vaeltaessaan Contra
+Costan kukkuloilta Carquines-salmelle päin hän oli nähnyt savun
+nousevan sieltä. Tämä merkitsi, että siellä oli toisia ihmisolentoja.
+Kolme viikkoa oli hän pitänyt minulta täten salassa äärettömän
+kallisarvoisen tiedon. Lähdin viivyttelemättä matkaan koirieni ja
+hevosteni kanssa. Kuljin Contra Costan kukkuloiden yli salmelle päin.
+Toiselta rannalta ei näkynyt savua, mutta Port Costasta löysin pienen
+lautan, jolle saatoin lastata eläimeni. Löytämäni öljykankaanpalanen
+toimi hyvin purjeena, ja etelätuuli vei minut nopeasti salmelta
+Vallejon raunioille. Tuon entisen kaupungin laitaosissa näkyi tuoreita
+leiripaikan merkkejä. Useat löytämäni raakunkuoret ilmaisivat syyn,
+miksi nuo ihmisolennot olivat tulleet lahden rannalle. Tämä oli Santa
+Rosan heimon äskeinen leiri. Seurasin sen jälkiä pitkin vanhaa
+rautatietä aina Sonomanlaakson suoseuduille. Siellä, Glen Ellenin
+tiilitehtaan luona, tulin heidän leirilleen. Heitä oli kaikkiaan
+kahdeksantoista henkeä. Miehistä oli kaksi vanhaa, toinen oli Jones,
+pankkiiri, toinen Harrison, entinen panttilainaaja, joka oli nainut
+Napassa olevan Valtion heikkomielisten sairaalan johtajattaren. Tämä
+oli ainoa eloon jäänyt Napan kaupungin ja kaikkien tuossa rikkaassa ja
+tiheästi asutussa laaksossa olevien kaupunkien ja kylien asukkaita.
+Sitten oli kaksi nuorta miestä -- Cardiff ja Hale, jotka olivat olleet
+maanviljelijöitä, sekä Wainwright, tavallinen palkkatyöläinen. Kaikki
+he olivat löytäneet vaimon itselleen. Hale, sivistymätön ja oppimaton
+maanviljelijä, oli saanut Isadore'in, joka Vestan jälkeen oli arvokkain
+ruton säästämistä naisista. Hän oli eräs maailman huomatuimmista
+laulajattarista. Rutto puhkesi hänen ollessaan San Franciscossa. Hän
+kertoi minulle monta tuntia seikkailujansa. Hän oli harhaillut
+Mendocinon metsissä, mistä Hale hänet vihdoin pelasti, jonka jälkeen
+hänen ainoana keinonaan oli mennä tämän vaimoksi. Hale oli kumminkin
+hyvä mies huolimatta oppimattomuudestaan, sillä hänellä oli tarkka
+oikeudentunto. Uskon, että Isadore oli onnellisempi eläessään hänen
+kanssaan kuin Vesta autonkuljettajan kanssa.
+
+"Cardiffin ja Wainwrightin vaimot olivat rahvaan naisia, työhön
+tottuneita, lujarakenteisia -- oikea tyyppi uuteen, luonnonvaraiseen
+elämään, jota heidän oli nyt pakko elää. Lisäksi tuli kaksi mielipuolta
+Eldredge'in heikkomielisten hoitolasta sekä viisi tahi kuusi nuorta
+lasta, jotka olivat syntyneet senjälkeen kuin heimo oli muodostunut.
+Vielä oli siellä Berthe. Hän oli hyvä nainen, Ristihuuli, huolimatta
+isäsi ivasta. Otin hänet vaimokseni. Hän oli isäsi äiti, Edwin, samoin
+sinun, Hoo-Hoo. Tyttäremme Vera joutui naimisiin isäsi kanssa,
+Ristihuuli -- isäsi Sandow'n, joka oli Vesta Van Wardenin ja
+autonkuljettajan vanhin poika.
+
+"Minusta tuli Santa Rosan heimon yhdeksästoista jäsen. Ainoastaan kaksi
+jäsentä tuli sen jälkeen heimon ulkopuolelta. Toinen heistä oli
+Mungerson, magnaatin poika, joka harhaili pohjois-Californian metsissä
+kahdeksan vuotta, ennenkuin hän löysi meidät tultuaan etelään. Hän sai
+odottaa kaksitoista vuotta, kunnes saattoi naida tyttäreni, Mary'n.
+Toinen oli Johnson, mies, joka perusti Utah'n heimon. Utah, josta hän
+tuli, on kaukana idässä oleva maa, suurten erämaitten takana. Johnson
+tuli Californiaan vasta kahdenkymmenenseitsemän vuoden kuluttua
+rutosta. Hän sanoi, että koko Utah'ssa oli vain kolme henkeä, hän itse
+mukaan luettuna, säästynyt rutosta, ja että he kaikki olivat miehiä.
+Nämä kolme miestä elivät yhdessä metsästäen, mutta viimein
+epätoivoissaan lähtivät Californiaan toivoen löytävänsä sieltä naisia,
+koska he pelkäsivät, että ihmissuku saattaisi hävitä kokonaan
+maapallolta. Johnson yksin pääsi läpi erämaan, johon toiset kuolivat.
+Hän oli meihin liittyessään neljänkymmenenkuudenvuoden ikäinen, ja hän
+nai Isadore'n ja Hale'in neljännen tyttären, ja hänen vanhin poikansa
+nai sinun tätisi, Ristihuuli, joka oli Vestan ja autonkuljettajan
+kolmas tytär. Johnson oli vahva ja luonteeltaan itsenäinen. Sen vuoksi
+hän erosi Santa Rosan heimosta ja perusti Utah'in heimon, joka asustaa
+lähellä San José'ta. Se on vähäpätöinen heimo -- jäseniä on vain
+yhdeksän. Mutta vaikka hän itse on kuollut, oli hänellä kuitenkin niin
+paljon vaikutusta ja voimaa, että tuolla heimolla varmasti tulee
+olemaan johtava osa sivistyksen palauttamisessa maapallollemme.
+
+"Vain kahdesta muusta heimosta olemme kuulleet -- Los Angelesin ja
+Carmelin heimoista. Viimeksimainitun kantavanhempina oli eräs mies ja
+nainen. Miehen nimi oli Lopez, hän oli syntyään meksikolainen ja sangen
+tumma. Hän oli ollut karjapaimenena jossakin Carmelin seutuvilla, ja
+hänen vaimonsa oli entinen Del Monte-hotellin tarjoilijatar. Seitsemän
+vuotta aikaisemmin jouduimme tekemisiin Los Angelesin heimon kanssa.
+Heillä on mainiot asuinpaikat, ainoastaan kuumuus siellä vaivaa.
+Arvioin, että maailmassa on tätänykyä kolmesataaviisikymmentä tahi
+neljäsataa ihmistä -- sillä edellytyksellä, ettei muualla ole
+hajanaisia pikku heimoja. Jos sellaisia onkin, me emme ole kuulleet
+niistä mitään. Sen jälkeen kun Johnson tuli poikki erämaan Utah'sta,
+emme ole saaneet mitään tietoja idästä. Se suuri, avara maailma, jonka
+tunsin poikana ja nuorena miehenä, on hävinnyt. Se on lakannut
+olemasta. Minä olen viimeinen niistä, jotka elivät ruton päivinä ja
+jotka tietävät tuon etäisen ajan ihmeet. Me hallitsimme maapalloa --
+maata, vettä ja ilmaa -- olimme jumalien vertaisia, mutta nyt olemme
+alkuperäisiä metsäläisiä Californian jokivarsilla.
+
+"Mutta me lisäännymme nopeasti -- sisarellasi, Ristihuuli, on jo neljä
+lasta. Me lisäännymme nopeasti ja valmistaudumme uudelleen kohoamaan
+sivistykseen. Ajan tullen liika-asutus pakottaa meidät laajentamaan
+asuma-alojamme. Sadan ikäpolven päästä ehkä jälkeläisemme menevät yli
+Sierrojen, aina verkalleen leviten, ikäpolvien kuluessa, täyttääksemme
+tämän suuren mantereen ja sieltä yhä itään -- se on oleva arjalaisten
+toinen suuri vaellus yli koko maailman.
+
+"Mutta se käy kovin hitaasti, kovin hitaasti, sillä meidän on
+saavutettava niin paljon ennen sitä. Olemme vajonneet niin
+auttamattoman syvälle. Olisipa edes yksikin fyysikko tahi kemisti
+jäänyt eloon! Mutta ei jäänyt, ja me olemme unohtaneet kaiken.
+Autonkuljettaja ryhtyi sepäksi, hän takoi sen, mitä nykyään käytämme,
+mutta hän oli laiska mies ja vei mukanaan hautaan kaikki metalli- ja
+konetietonsa. Mitäpä minä niistä ymmärtäisin. Olin klassillinen
+tiedemies, en kemisti. Toisilla eloonjääneillä miehillä ei ollut
+myöskään tietoja. Autonkuljettajalla oli vain kaksi tärkeätä tointa --
+väkevien juomien valmistaminen ja tupakan kasvattaminen. Kerran
+juovuspäissään hän surmasi Vestan. Uskon varmasti, että hän teki sen
+humalaisessa raivokohtauksessaan, vaikka hän aina väitti, että Vesta
+putosi järveen ja hukkui.
+
+"Pojat, neuvoni on, olkaa varuillanne poppamiesten suhteen. He sanovat
+itseään _lääkäreiksi_ matkien sitä, mikä kerran oli kunnioitettava
+ammatti, mutta todellisuudessa he ovat poppamiehiä, paholaisia,
+taikauskon ja pimeyden apumiehiä. He ovat valehtelijoita ja pettäjiä.
+Ja me olemme niin turmeltuneita ja syvälle vajonneita, että uskomme
+heidän valeitaan. Myös heidänkin lukumääränsä lisääntyy, ja he
+koettavat hallita meitä. Kuitenkin he ovat vain valehtelijoita ja
+petkuttajia. Katsokaa Ristisilmää, joka tekeytyy lääkäriksi, myy
+loitsuja tauteja vastaan, antaa hyvän metsästysonnen, lupaa kauniita
+säitä, hyvää saalista ja hyviä turkiksia, lähettää kuolemannuolia ja
+tekee tuhansia muita yhtä inhottavia taikoja. Kuitenkin minä sanon,
+että hän vain valehtelee niitä tehdessään.. Minä, professori Smith,
+professori James Howard Smith sanon, että hän valehtelee. Olen sen
+sanonut hänelle peittelemättä. Miksi hän ei ole sitten lähettänyt
+kuolemannuoltaan surmaamaan minua? Siksi, että hän tietää sen olevan
+tehottoman. Mutta sinä, Ristihuuli, olet vajonnut niin syvälle
+taikauskon pimeyteen, että varmasti kuolisit, jos heräisit yöllä ja
+näkisit kuolemannuolen vuoteesi ääressä. Sinä et kuolisi itse
+kuolemannuolen tehosta, vaan koska järjetön taikausko on vallannut
+metsäläismielesi.
+
+"Lääkärit on hävitettävä ja kaikki, minkä olemme menettäneet, on
+keksittävä uudelleen. Sen vuoksi sanon teille, pojat, täysin tosissani
+muutamia seikkoja, jotka teidän tulee muistaa ja jättää perintönä
+lapsillenne. Teidän on kerrottava heille, että kuumennetussa vedessä
+asuu ihmeellinen voima, jota sanotaan höyryksi ja joka on vahvempi kuin
+tuhannen miestä ja voi tehdä kaiken ihmiskunnan työn. On useita muita
+sangen hyödyllisiä seikkoja. Salamassa on myös samanlainen voima, joka
+sekin oli ihmisen palvelijana ja joka varmasti on jälleen oleva hänen
+käskyläisenään.
+
+"Aakkoset ovat taas aivan toista laatua. Niiden avulla ymmärrän hienoja
+merkkejä, mutta te, pojat, osaatte vain karkeata kuvakirjoitusta.
+Telegraph Hillin kuivaan luolaan, jonne olette usein nähneet minun
+menevän, kun muut heimon jäsenet ovat lähteneet alas meren rannalle,
+olen kerännyt useita kirjoja. Niissä on suuria viisauksia. Niiden
+viereen olen asettanut aakkosten avaimen, joten jokainen, joka taitaa
+kuvakirjoitusta, voi ottaa niistä selvän. Jonakin päivänä ihmiskunta
+taasen on oppiva lukemaan, ja ellei luolaani ole kohdannut mikään
+onnettomuus, he saavat tietää, että minä, professori James Howard
+Smith, olen elänyt ja säilyttänyt menneiden aikojen viisauden heidän
+hyväkseen.
+
+"On vielä eräs pieni keksintö, jonka ihmiskunta tulee varmasti
+tekemään. Se on ruuti. Sen avulla voi surmata pitkän matkan päästä
+täydellä varmuudella. Ruutia valmistetaan eräistä maaperässä löytyvistä
+aineksista, jotka sekotetaan määrätyssä suhteessa. Olen unohtanut,
+mitkä nämä ainekset ovat. Kenties en ole koskaan sitä tiennytkään.
+Toivoisin kumminkin tietäväni. Silloin valmistaisin ruutia, surmaisin
+Ristisilmän ja vapauttaisin maan taikauskon --"
+
+"Kun olen kasvanut mieheksi, annan Ristisilmälle kaikki vuoheni,
+ruokavarani ja turkikseni, jotka minulla on, jotta hän opettaisi minut
+lääkäriksi", vakuutti Hoo-Hoo. "Kun olen saanut tiedot, pakotan
+jokaisen kunnioittamaan itseäni. He ryömivät tomussa edessäni, siitä
+olen varma."
+
+Vanhus nyökkäsi juhlallisesti ja mutisi:
+
+"On omituista kuulla kehittyneen arjalaisen kielen jäännösten ja
+rippeitten sointuvan likaisen, nahkoihin puetun pikku metsäläisen
+huulilta. Maailma on aivan mullinmallin. Se on ollut niin rutosta
+saakka."
+
+"Minua sinä et saisi ryömimään edessäsi", kerskasi Ristihuuli tulevalle
+poppamiehelle. "Jos antaisin sinulle maksun kuolemannuolesta, joka
+olisikin tehoton, niin murskaisin pääsi -- ymmärrätkö, Hoo-Hoo, mitä?"
+
+"Koetan saada isoisän muistamaan tuon ruutiaineen", virkkoi Edwin
+tyynesti, "sitten saan asiat oikealle tolalle. Sinä, Ristihuuli, saat
+taistella puolestani ja hankkia ruokani, ja sinä, Hoo-Hoo, saat
+lähetellä kuolemannuoliasi, että kaikki kunnioittavat minua. Ja jos
+näen, että Ristihuuli yrittää murskata pääsi, Hoo-Hoo, selvitän asian
+tuon ruudin avulla. Isoisä ei ole niin hupsu kuin te luulette. Minä
+kuuntelen hänen neuvojaan ja jonakin päivänä olen teidän kaikkien
+päämies."
+
+Vanhus pudisti päätään surullisesti ja sanoi:
+
+"Ruuti on varmasti tuleva käytäntöön, Ei mikään voi sitä estää -- sama
+ikivanha kertomus yhä uudelleen. Ihmiset lisääntyvät ja alkavat
+taistella keskenään. Ruudin avulla he saattavat surmata toisiaan
+miljoonittain, ja vain täten, tulella ja verellä, voidaan joskus
+etäisessä tulevaisuudessa jälleen luoda sivistys. Mutta mitä se
+hyödyttää? Uusi sivistys on katoava samoinkuin vanhakin. Sen
+rakentamiseen saattaa kulua viisikymmentätuhatta vuotta, mutta se
+kumminkin on katoava. Kaikki katoaa. Pysyväistä on ainoastaan
+maailmankaikkeuden voima ja aine, joka aina virraten, aina rakentuen ja
+hajaantuen, toteuttaa nuo ikuiset tyypit -- papin, sotilaan ja
+kuninkaan. Näiden pienokaisten suusta kuulin ikiaikojen viisauden.
+Muutamat taistelevat, toiset hallitsevat, toiset rukoilevat; kaikki
+muut raatavat ja kärsivät, kun heidän verisille ruumiilleen luodaan yhä
+uudestaan, loppumatta, sivistyneen yhteiskunnan ihmeellinen ja valtava
+kauneus. On samantekevää, säilytänkö vai hävitänkö nuo luolaan
+keräämäni kirjat -- niiden ikuiset totuudet kuitenkin löydetään, samoin
+se, mikä niissä on väärää ja valheellista. Mitä hyödyttää --"
+
+Ristihuuli nousi seisaalleen ja katsahti vuohiin ja ilta-aurinkoon.
+
+"Heh!" hän mutisi Edwinille. "Päivä päivältä tuo vanha loruilija käy
+yhä laveasuisemmaksi. Lähdetään leirille."
+
+Kun toiset pojat, koirat mukanaan, keräsivät vuohet yhdeksi laumaksi ja
+läksivät leirille metsäpolkua pitkin, Edwin jäi vanhuksen luo ja opasti
+häntä samaan suuntaan. Kun he pääsivät vanhalle oikotielle, Edwin
+pysähtyi äkkiä ja katsahti taaksepäin. Ristihuuli, Hoo-Hoo sekä koirat
+ja vuohet jatkoivat matkaansa. Edwin näki pienen hevoslauman, joka oli
+tullut alas rannan karkealle hiedalle. Niitä oli ainakin kaksikymmentä;
+nuoria varsoja ja tammoja, joita johti komea ori. Se seisoi vedessä
+siinä, missä hyöyt taittuivat vaahdoksi, kaula kaarevana, silmät palaen
+kirkkaina ja nautti meren suolaisesta ilmasta.
+
+"Mitä nyt?" isoisä kysyi.
+
+"Hevosia", vastasi poika. "Näen ensikerran niitä meren rannalla. Puumat
+käyvät yleisemmiksi ja pakottavat ne tänne alas."
+
+Ilta-aurinko lähetti sädeviuhkansa taivaanrannan pilvien lomasta.
+Läheltä, rantaan kuohuvan veden keskeltä, kuului merileijonain mylvinä.
+Ne olivat kiivenneet merestä mustille kallioille, missä ne lauloivat
+ikivanhaa lauluaan, taistelivat ja rakastelivat.
+
+"Lähdetään taas, isoisä", kehoitti Edwin.
+
+Vanha mies ja poika, nahkoihin puettuina ja alkuperäisinä, kääntyivät
+lähteäkseen seuraamaan vuohia metsäpolulla.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56785 ***
diff --git a/56785-8.txt b/56785-8.txt
deleted file mode 100644
index c33d851..0000000
--- a/56785-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2442 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Punainen rutto, by Jack London, Translated by
-Ilmari Lehto
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Punainen rutto
-
-
-Author: Jack London
-
-
-
-Release Date: March 19, 2018  [eBook #56785]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN RUTTO***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-PUNAINEN RUTTO
-
-Kirj.
-
-Jack London
-
-Englanninkielestä suomentanut Ilmari Lehto
-
-(The Scarlet Plague.)
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusliike Minerva,
-1922.
-
-
-
-
-PUNAINEN RUTTO.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Polku kulki pitkin harjannetta, joka kerran oli ollut ratapenger. Mutta
-moneen vuoteen ei yksikään juna ollut liikkunut sillä. Kummallakin
-puolella kasvava metsä oli vallannut ratavieren ja kohosi nyt sen
-ylitse vihreänä puu- ja pensaskatoksena. Polku oli ainoastaan miehen
-levyinen ja olikin vain villien eläinten pakotie. Siellä täällä todisti
-ruosteinen, metsän maatuvien ainesten seasta esiinpistävä
-raudankappale, että kiskot ja pölkyt olivat vielä jäljellä. Eräästä
-liitekohdasta oli tunkeutunut ylös kymmenen tuuman vahvuinen puu
-nostaen kiskon pään korkealle ilmaan. Ratapölkky nähtävästi oli naulan
-kiinnipitämänä seurannut kiskoa ja ollut siinä asennossa niin kauan,
-että sora ja lehtien jäännökset olivat täyttäneet sen sijan, joten nyt
-tuo lahoava ja murentuva jäännös työntyi ilmoille omituisesti
-kallellaan. Vaikka rata oli vanha, huomasi selvästi, että se oli ollut
-yksiraiteinen. Tätä pakotietä pitkin vaelsi vanha mies oppaanaan nuori
-poika. He astuivat hitaasti, sillä vanhus oli sangen vanha.
-Halvauskohtaus oli saattanut hänen liikkeensä hervottomiksi, ja hän
-nojautui raskaasti sauvaansa. Karkeatekoinen, vuohennahkainen patalakki
-suojasi hänen päälakeaan päivänpaahteelta. Sen reunoista tunkeutuivat
-esiin takkuiset, lianharmaat hiukset ohuena kehyksenä. Suuresta
-lehdestä näppärästi valmistettu lippa varjosti hänen silmiään, ja sen
-alta tarkasteli hän jalkojensa tietä. Hänen partansa, jonka oikeastaan
-olisi pitänyt olla lumivalkoinen, mutta joka näkyi joutuneen saman
-säiden ja leirin kuluttavan ja tahraavan vaikutuksen alaiseksi kuin
-hänen tukkansakin, valui melkein hänen vyötärölleen paksuna,
-liimautuneena kimppuna. Vuohennahkasta tehty yksinkertainen,
-tiheäkarvainen vaatekappale riippui hänen hartioiltaan suojaten rinnan.
-Hänen laihat, kuihtuneet käsivartensa ja jalkansa todistivat elämän
-ehtoopuolta, samalla todistivat niiden arvet ja naarmut sekä ruskea
-väri, että ne olivat olleet monet vuodet luonnonvoimien vaikutukselle
-alttiina.
-
-Pojalla, joka hilliten lihastensa liiallista vilkkautta mukautui
-vanhuksen hitaaseen kulkuun johdattaakseen häntä, oli myös
-yksinkertainen puku -- rikkoreunainen karhuntaljan palanen. Sen
-keskellä oli reikä, josta hän oli pujottanut päänsä. Iältään hän ei
-saattanut olla vanhempi kuin kaksitoista vuotta. Hän oli kiinnittänyt
-keikailevasti toiselle korvalleen vastairroitetun sianhännän. Toisessa
-kädessään hänellä oli keskikokoinen jousi ja nuoli ja selässään
-viinentäysi nuolia. Tupesta, joka riippui kaulan ympäri kulkevasta
-hihnasta, työntyi esiin metsästyspuukon kulunut pää. Poika oli iholtaan
-kahvinruskea ja käveli joustavasti, astuen melkein kissan tavoin.
-Huomattavana vastakohtana hänen auringonpaahtamalle iholleen olivat
-hänen silmänsä -- siniset, tummansiniset, terävät kuin nuoli. Ne
-näyttivät kiinnittyvän kaikkeen ympärilläolevaan tavalla, joka ilmaisi
-tottumusta. Eteenpäin kulkiessaan hän samalla vainusi laajentuneilla,
-herkillä sieramillaan, jotka välittivät hänen aivoihinsa loppumattoman
-sarjan sanomia ulkomaailmasta. Myöskin hänen kuulonsa oli tarkka ja
-niin harjaantunut, että se toimi itsenäisesti. Erikoisesti
-ponnistelematta hän kuuli näennäisen hiljaisuuden kaikki heikot äänet
--- kuuli ja kykeni erottamaan ja luokittelemaan ne -- aiheutuivatko ne
-tuulen kahistelemisesta lehdissä, mehiläisen surinasta vai hyttysen
-siiven soinnista, meren etäisestä vyörystä, joka saapui hänen korvaansa
-vain viihdyttävänä lauluna, vai saiko ne aikaan myyrä, joka työnteli
-multakasoja aivan hänen jalkainsa alla olevissa käytävissään.
-
-Äkkiä hän jännittyi tarkkaavaiseksi. Korva, silmä ja nenä olivat
-antaneet hänelle varotuksen yht'aikaa. Hän kosketti kädellään vanhaa
-miestä, ja he seisahtuivat. Edestäpäin, penkereen toiselta reunalta,
-kuului ryskettä. Pojan katse oli naulattu pensaiden liikkuviin
-latvoihin. Suuri karhu, harmaakarhu, ryntäsi näkyviin, mutta
-huomattuaan ihmisolennon se pysähtyi yhtä nopeasti kuin nämäkin. Se ei
-pitänyt heistä ja murisi tyytymättömänä. Poika sovitti nuolen jouselle
-ja veti varovaisesti jänteen tiukaksi. Ei hetkeksikään hän hellittänyt
-katsettaan karhusta. Vanha mies tuijotti vaaraan vihreän lehtensä alta
-ja seisoi yhtä äänetönnä kuin poikakin. Muutaman silmänräpäyksen kesti
-tämä molemminpuolinen tarkastelu; sitten, karhun ilmaistessa yhä
-suurempaa ärtyneisyyttä, poika osoitti päänliikkeellä, että vanhuksen
-tuli astua polulta syrjään ja laskeutua ratapenkereeltä. Poika seurasi
-kulkien takaperin, jousi yhä jännitettynä ja valmiina. He odottivat,
-kunnes penkereen toiselta puolelta kuuluva pensaiden kahina todisti
-karhun menneen menojaan. Poika irvisti johtaessaan vanhuksen takaisin
-polulle.
-
-"Aikamoinen otus, isoisä", virnisteli hän.
-
-Vanha mies pudisti päätään.
-
-"Ne vaan käyvät runsaammiksi päivä päivältä", valitti hän heikolla,
-epävarmalla äänellään. "Kukapa olisi uskonut, että minä olisin joutunut
-näkemään ajan, jolloin saa pelätä henkeään Cliff House'iin [San
-Franciscon läheisyydessä Tyynen meren rannalla sijaitseva suosittu
-virkistyspaikka. Suom.] johtavalla tiellä. Kun minä olin poika, Edwin,
-oli miehillä, naisilla ja pienillä lapsilla tapana tulla San
-Franciscosta tänne kauneina päivinä kymmentuhantisin joukoin. Silloin
-ei ollut karhuja. Ei, poikaseni. Ihmiset antoivat rahaa nähdäkseen
-niitä häkeissä, niin harvinaisia ne olivat."
-
-"Mitä _raha_ on, isoisä?"
-
-Ennenkuin vanhus ehti vastata, poika muistikin ja työnsi riemuiten
-kätensä karhunnahkan alla olevaan pussiin ja otti esille kuluneen ja
-himmentyneen hopeadollarin. Vanhuksen silmät välähtivät, kun hän vei
-rahan lähelle niitä.
-
-"En saata nähdä", hän mutisi. "Katsohan, voitko saada selville
-vuosiluvun, Edwin."
-
-Poika nauroi.
-
-"Oletpa sinä mainio, isoisä", huudahti hän hilpeänä, "kun aina
-uskottelet, että nuo pikkumerkit tarkottavat jotakin."
-
-Vanhuksen katse ilmaisi hänen tavallista mielipahaansa, kun hän vei
-rahan uudelleen lähelle silmiään.
-
-"2012!" huusi hän kimeällä äänellään ja alkoi sitten puhella
-eriskummallisesti. "Sinä vuonna magnaattien johtokunta nimitti Morgan
-viidennen Yhdysvaltain presidentiksi. Tämä mahtanee olla viimeksi
-lyötyjä rahoja, sillä sarlakkakuolema tuli vuonna 2013. Oi Jumala! --
-en saata ajatella sitä! Siitä on kuusikymmentä vuotta ja minä olen
-ainoa nyt hengissä oleva ihminen, joka eli noina päivinä. Mistä löysit
-sen, Edwin?"
-
-Poika, joka oli tarkastellut häntä samanlaisella suvaitsevalla
-mielenkiinnolla kuin heikkomielisen lörpötystä kuunnellaan, vastasi
-nopeasti.
-
-"Sain sen Hoo-Hoolta. Hän löysi sen ollessamme paimentamassa vuohia
-lähellä San José'ta viime keväänä. Hoo-Hoo sanoi sen olevan _rahan_.
-Onko sinun nälkä, isoisä?"
-
-Vanhus tarttui lujemmin sauvaansa ja ponnisteli eteenpäin. Hänen
-heikoista silmistään kuvastui ahneus.
-
-"Kunpa Ristihuuli olisi löytänyt ravun... tahi kaksikin", mutisi hän.
-"Ravut ovat hyvää syötävää, mainion hyvää, kun ei enää ole hampaita ja
-kun on lastenlapsia, jotka pitävät vanhasta isoisästään ja mielellään
-pyydystävät rapuja hänelle. Kun minä olin poika --"
-
-Mutta Edwin näki jotakin ja seisahtui äkkiä sovitellen nuolta jouselle.
-Hän oli pysähtynyt penkereeseen syntyneen syvennyksen partaalle.
-Entinen viemärijohto oli tässä kohden särkynyt, ja valloilleen päässyt
-vesi syönyt uoman täyteaineeseen. Vastakkaiselta puolelta työntyi esiin
-kiskon pää jonkun matkaa yli syvennyksen. Sen ruosteista pintaa
-ympäröivät köynnökset. Kauempana katseli häntä kaniini vapisevana ja
-epäröivänä, pensaan suojaan kyyristyneenä. Väli oli runsaasti
-viisikymmentä jalkaa, mutta nuoli osui maaliinsa; lävistetty kaniini
-äännähti pelosta ja tuskasta koettaessaan ryömiä vaivaloisesti
-pensaikkoon. Pojan ruskea iho ja liehuva talja vilahtivat salamana
-hänen hypätessään alas syvennykseen ja kavutessaan ylös toista
-seinämää. Hänen laihat lihaksensa olivat kuin teräsponnet ryhtyessään
-siroon ja tehokkaaseen toimintaan. Sadan jalan päässä tiheässä
-viidakossa saavutti hän haavoittuneen eläimen, löi sen pään murskaksi
-puunrunkoa vasten ja ojensi sen isoisän kannettavaksi.
-
-"Kaniini on hyvää, sangen hyvää", vapisi vanhuksen ääni, "mutta kun on
-kysymys hienomakuisesta herkusta, pidän rapua parempana. Kun minä olin
-poika --"
-
-"Miksi puhut niin paljon sellaista, jossa ei ole vähintäkään järkeä?"
-keskeytti Edwin vanhuksen kiihkeän ahneudenilmaisun.
-
-Poika ei puhunut juuri näillä sanoilla, vaan lausui jotakin, joka
-muistutti niitä etäisesti, mutta joka sisälsi enemmän kurkku- ja
-umpiäänteitä sekä oli säästävämpi määrittelevien sanaliittojen
-käytössä. Hänen puheensa erosi melkoisesti vanhan miehen puheesta, ja
-tämäkin oli huolimattomuuden johdosta pilaantunutta englanninkieltä.
-
-"Tahdon tietää, miksi sanot rapua _hienomakuiseksi herkuksi_? Rapu on
-rapu, eikö niin? En ole kuullut kenenkään antavan sille niin
-naurettavaa nimitystä", jatkoi Edwin.
-
-Vanha mies huoahti eikä vastannut, ja he jatkoivat matkaansa
-äänettöminä. Aaltojen kuohu kävi kovemmaksi, kun he astuivat metsästä
-merta rajottavalle hiekkakinos-aukealle. Hiekkaisilla mäennyppylöillä
-oli laitumella muutamia vuohia. Niitä paimensi nahkoihin puettu poika,
-jota auttoi sudennäköinen, vain vähän paimenkoiraa muistuttava koira.
-Meren ääneen sekaantui yhtenäinen, kumea haukunta ja mylvinä, joka
-kantautui sadan kyynärän päässä rannalta sijaitsevilta, aaltojen
-kuluttamilta kallioilta. Siellä suunnattomat merileijonat nousivat
-vedestä paistattaakseen päivää tahi tapellakseen keskenään. Rannalla
-kolmas metsäläispoika hoiteli nuotiotulta, joka lähetti ilmoille sakean
-savun. Hänen viereensä oli laskeutunut makaamaan useita susikoiria,
-jotka olivat samanlaisia kuin vuohia paimentava.
-
-Vanhus joudutti askeleitaan nuuskien kiihkeästi, kun hän lähestyi
-tulta.
-
-"Simpukoita!" hän mutisi hurmioissaan. "Simpukoita! Ja eikö tuo olekin
-rapu, Hoo-Hoo? Eikö tuo olekin rapu? Oh, te pojat olette hyviä vanhalle
-isoisällenne."
-
-Hoo-Hoo, joka ilmeisesti oli Edwinin ikätoveri, virnisteli.
-
-"Vallan tarpeeksi, isoisä. Sain neljä."
-
-Vanhan halvaantuneen miehen kiihko oli säälittävä. Hän istuutui
-hiedalle niin nopeasti kuin hänen jäykistyneet jäsenensä suinkin
-sallivat ja ryhtyi kohentelemaan hiilloksesta suurta kalliosimpukkaa.
-Kuumuus oli pakoittanut sen kuoren aukenemaan, joten se oli täydelleen
-kypsynyt kauniin punaiseksi kuin lohen liha. Pitäen sitä peukalonsa ja
-etusormensa välissä hän vei sen suuhunsa yhä kiihkosta vapisten. Mutta
-se oli liian kuuma, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän sylkäisi sen
-ulos yhtä nopeasti. Hän huudahti kivusta, ja kyyneleet valuivat hänen
-silmistään alas poskille.
-
-Pojat olivat täysiä metsäläisiä; he tajusivat humoorin ainoastaan
-metsäläisten raa'alla tavalla. Heistä tapaus oli hirmuisen hauska ja he
-purskahtivat nauruun. Hoo-Hoo hyppeli ilmassa Edwinin kieriskellessä
-riemuitsevana maassa. Vuohia paimentava poika tuli juosten liittyäkseen
-ilonpitoon.
-
-"Pane ne jäähtymään, Edwin, pane ne jäähtymään", valitti vanhus
-mielipahoissaan. Hän ei koettanutkaan pyyhkiä pois kyyneliä, jotka
-vielä virtasivat hänen silmistään. "Jäähdytä myös yksi rapu, Edwin.
-Tiedät, että isoisä pitää ravuista."
-
-Hiilloksesta kuului kovaa sihinää, kun kuumuus pakotti simpukoiden
-kuoret avautumaan ja kosteuden haihtumaan. Ne olivat suuria, vaihdellen
-pituudeltaan kolmesta kuuteen tuumaan. Pojat vetivät ne esiin
-kepeillään ja asettivat ne suurelle ajopuunkappaleelle jäähtymään.
-
-"Kun minä olin poika, me emme nauraneet vanhempia ihmisiä; me
-kunnioitimme heitä."
-
-Pojat eivät olleet huomaavinaan, ja isoisä jatkoi valitus- ja
-nuhdetulvaansa sekavalla tavallaan. Nyt hän osasi olla varovaisempi
-eikä polttanut suutaan. Kaikki ryhtyivät syömään käyttäen apunaan
-ainoastaan sormiaan ja maiskutellen äänekkäästi. Kolmas poika, jonka
-nimi oli Ristihuuli, ripotti viekkaasti hyppysellisen hiekkaa
-simpukalle, jonka vanhus oli aikeissa viedä suuhunsa. Kun sora tarttui
-isoisän ikeniin ja limakalvoon, oli naurunrähäkkä jälleen huumaava. Hän
-ei ymmärtänyt joutuneensa pilanteon esineeksi, vaan yski ja syljeskeli,
-kunnes Edwin heltyen toi hänelle kurpitsankuoressa vettä, jolla hän
-saisi huuhtoa suunsa.
-
-"Missä ravut ovat, Hoo-Hoo?" kysyi Edwin. "Isoisä tahtoo saada maistaa
-niitä."
-
-Isoisän silmät paloivat jälleen himokkaasti, kun hänelle ojennettiin
-suuri rapu. Se oli rapu, jossa oli jalat ja kaikki muu täydellisesti,
-mutta lihaa siinä ei enää ollut. Sormet vapisevina ja etukäteen iloiten
-vanhus irroitti jalan, mutta huomasikin, että se oli tyhjä.
-
-"Ravut, Hoo-Hoo?" hän valitti. "Ravut?"
-
-"Puhuin leikkiä, isoisä. Ei ole rapuja. En ole löytänyt ainoatakaan."
-
-Pojat joutuivat kokonaan riemun valtoihin nähdessään pettymyksen
-kyynelten tippuvan vanhuuttaan höperön isoisän poskilta. Sitten Hoo-Hoo
-asetti varovasti tyhjän kuoren sijaan vastapaistetun ravun. Sen
-paloteltu, valkea liha lähetti ilmoille herkulliselta tuoksuvan
-höyrypilven. Se saapui vanhuksen sieramiin, ja hän katsahti alas
-ihmetyksissään. Hänen paha tuulensa vaihtui välittömäksi iloksi. Hän
-haisteli ja mutisi ja hyräili, melkein lauloi hilpeydestä, ja ryhtyi
-syömään. Pojat tuskin huomasivat tätä, sillä he olivat siihen niin
-tottuneet. Eivät he myöskään huomanneet hänen toistuvia huudahduksiaan
-ja sananparsiaan, jotka eivät merkinneet heille mitään, kuten
-esimerkiksi hänen maiskutellessaan ja pureskellessaan: "Majoneesia!
-Juuri niin -- majoneesia! On kuusikymmentä vuotta siitä, kun sitä
-valmistettiin viimeisen kerran! Kaksi miespolvea ilman sen makuakaan!
-Niin, silloin sitä tarjoiltiin joka ravintolassa rapujen kera."
-
-Kun hän ei jaksanut enää syödä, huoahti hän, pyyhki kätensä paljaisiin
-jalkoihinsa ja silmäili merelle. Täysinäisen vatsan aiheuttama
-tyytyväisyys loihti hänet muistelemaan entisyyttä.
-
-"Vaikea uskoa sitä. Kauneina sunnuntaipäivinä olen nähnyt miesten,
-naisten ja lapsien luovan eloisuutta tälle rantamalle. Eikä silloin
-ollut karhuja uhkaamassa heidän henkeään, ei. Juuri tuolla kalliolla
-oli suuri ravintola, jossa sai syödä mitä vain halutti. San
-Franciscossa oli siihen aikaan neljä miljoonaa asukasta. Mutta nyt koko
-kaupungissa ja sen ympäristössä ei ole kaikkiaan täyttä neljääkymmentä.
-Tuolla ulapalla näkyi aina laivoja laskemassa Golden Gate'iin [Golden
-Gate (merkitsee kultaportti):; San Franciscon lahteen johtava
-luonnonihana salmi. Suom.] tahi liukumassa ulos merelle. Ilmassa
-liiteli ohjattavia ilmalaivoja ja lentokoneita. Ne voivat lentää
-kaksisataa mailia tunnissa. New Yorkin ja San Franciscon välisen yhtiön
-kanssa tehdyssä postisopimuksessa mainittiin se vähimmäksi sallituksi
-nopeudeksi. Erään uskalikon, ranskalaisen -- olen unohtanut hänen
-nimensä -- onnistui saavuttaa kolmensadan mailin tuntinopeus, mutta
-varovaiset ihmiset pitivät sitä liian vaarallisena. Mutta hän oli
-kuitenkin oikealla tiellä ja olisi onnistunutkin kokeiluissaan, ellei
-suuri rutto olisi tuhonnut kaikkea. Kun olin poika, eli vielä
-henkilöitä, jotka muistivat ensimmäiset lentokoneet, ja nyt minä olen
-nähnyt viimeiset jo kuusikymmentä vuotta sitten."
-
-Vanhus jatkoi lörpötystään; pojat eivät siitä välittäneet, sillä he
-olivat kauan sitten tottuneet hänen kielevyyteensä ja sitäpaitsi heidän
-sanavarastostaan puuttuivat useimmat hänen käyttämänsä sanat. Saattoi
-huomata, että näissä hajanaisissa yksinpuheluissa vanhuksen kieli kävi
-huolitellummaksi saaden paremman muodon ja lauserakenteen. Mutta kun
-hän puheli suoraan pojille, se vaipui suurimmalta osalta heidän
-kömpelöihin ja yksinkertaisiin muotoihinsa.
-
-"Mutta silloin ei ollut paljon rapuja", jatkoi vanhus. "Ne oli
-pyydystetty loppuun ja ne olivat suurta herkkua. Niitä oli lupa
-pyydystää vain kuukauden ajan vuodessa. Mutta nyt niitä saa koska
-haluaa. Ajatelkaahan -- saa rapuja niin paljon kuin haluttaa ja milloin
-vain haluttaa, Cliff House'in rannan hyöystä!"
-
-Äkillinen sekasorto vuohien keskuudessa sai pojat jalkeille. Nuotion
-ympärillä olevat koirat alkoivat säestää murisevaa toveriaan, joka
-vartioi vuohia. Nämä syöksyivät kohti suojelijoitaan, ihmisiä.
-Puolitusinaa petoa, laihaa ja harmaata, oli väijymässä hiekkakumpujen
-takana ja uhittelemassa koiria. Edwin ampui nuolen, mutta se osui
-harhaan. Silloin Ristihuuli otti linkonsa, samanlaisen kuin Daavidilla
-oli ollut taistelussa Goliatia vastaan, ja singautti sillä kiven, joka
-vinkui omasta vauhdistaan lentäessään ilmassa. Se osui maaliinsa ja sai
-aikaan, että sudet vetäytyivät takaisin eukalyptusmetsän synkkään
-syvyyteen.
-
-Pojat nauroivat ja paneutuivat pitkälleen hiedalle isoisän huoatessa
-raskaasti. Hän oli syönyt liiaksi ja alkoi valitella kädet ristissä
-vatsallaan.
-
-"Mit' ompi meillä päällä maan, on katoovaista kaikkenaan", mutisi hän.
-Sen oli hän ilmeisesti lainannut jostakin. "Niin -- katoovaista
-kaikkenaan. Kaikki ihmistyö tällä maapallollamme raukesi kuin vaahto.
-Ihminen kesytti hyötyä tuottavat eläimet, hävitti vahingolliset ja
-puhdisti maan villistä kasvillisuudesta. Ja sitten oli hänen itsensä
-vuoro, ja alkuperäisten elämänmuotojen vyöry murskasi hänen kättensä
-työn. Rikkaruohot ja metsä valtasivat hänen peltonsa, petoeläimet hänen
-karjalaumansa; nyt ovat sudet vallanneet Cliff House'in rantaman." Tuo
-ajatus saattoi hänet kauhistumaan. "Missä neljämiljoonaa ihmistä kävi
-huvittelemassa, siellä nyt harhailevat villit susilaumat, ja
-muotileijonaimme metsäläistyneet jälkeläiset puolustautuvat
-esihistoriallisilla aseilla näitä petoja vastaan. Saattaako sitä
-ajatellakaan! Ja sarlakkakuolema oli syynä --"
-
-Ristihuulen huomio kiinnittyi outoon sanaan.
-
-"Aina hän sanoo tuota samaa", virkkoi hän Edwinille. "Mitä on
-_sarlakka_?"
-
-"Syksyisten vaahterain sarlakanväri saa minut värisemään pahemmin kuin
-sotatorvien törähdykset", puheli vanhus.
-
-"Se on samaa kuin punainen", vastasi Edwin. "Sinä et tiennyt sitä,
-koska kuulut autonkuljettajiin. Sen heimon jäsenet ovat kaikki
-järjestään tietämätöntä väkeä. _Sarlakka_ on punaista -- minä tiedän
-sen."
-
-"Punainen on punaista, vai mitä?" intti Ristihuuli. "Mitä siis
-hyödyttää viisastella ja sanoa sitä sarlakaksi?"
-
-"Isoisä, miksi puhut niin paljon sellaista, mitä kukaan ei ymmärrä?"
-jatkoi hän. "Sarlakka ei merkitse mitään, mutta punainen on punaista.
-Miksi siis et sano sitä punaiseksi?"
-
-"Punainen ei ole paikallaan", kuului vastaus. "Rutto oli
-sarlakanväristä. Kasvot ja koko ruumis kävivät sarlakanvärisiksi yhden
-tunnin ajalla. Enkö minä tietäisi? Enkö nähnyt sitä tarpeeksi? Sanon,
-että se oli sarlakanväristä, koska -- niin, koska se oli
-sarlakanväristä. Ei ole toista sopivaa sanaa."
-
-"Punainen kyllä kelpaa minulle", Ristihuuli yhä vastusteli
-itsepäisesti. "Isä sanoo punaista punaiseksi, ja luulen, että hän on
-asiasta perillä. Hän sanoo, että kaikki kuolivat punaiseen ruttoon."
-
-"Isäsi on rahvaan mies ja alhaista sukua", kiivastui isoisä. "Enkö
-minä tietäisi autonkuljettajien historiaa. Sinun isoisäsi oli
-autonkuljettaja, palvelija, eikä hänellä ollut sivistystä. Hän teki
-työtä toisten hyväksi. Mutta isoäitisi oli hyvää syntyperää, vaikka
-lapset eivät tulleet häneen. Muistan hyvin, kun tapasin heidät
-ensimäisen kerran heidän ollessaan kalastamassa Temescal-järven
-rannalla."
-
-"Mitä on _sivistys_?" kysyi Edwin.
-
-"Punaisen sanomista sarlakaksi", ilkkui Ristihuuli ja kääntyi
-ahdistaakseen isoisää. "Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa, että
-sinun vaimosi kuului Santa Rosan heimoon eikä ollut paljon mikään. Isä
-sanoi, että hän oli ollut _piianletukka_ ennen punaista kuolemaa,
-vaikka en tiedä, mitä _piianletukka_ on. Sano, mikä se on, Edwin."
-
-Mutta Edwin oli yhtä tietämätön ja pudisti päätänsä.
-
-"On totta, että hän oli tarjoilijatar", myönsi isoisä. "Hän oli siitä
-huolimatta hyvä nainen, ja sinun äitisi oli hänen tyttärensä. Naisia
-oli kovin vähän ruton jälkeen. En olisi saanut toista naista
-vaimokseni. Mitäpä siitä, vaikka hän olikin _piianletukka_, kuten isäsi
-suvaitsee nimittää häntä. Mutta ei ole kaunista puhua esivanhemmistaan
-tuolla sanalla, Ristihuuli."
-
-"Isä sanoo, että ensimäisen autonkuljettajan vaimo oli _lady_ --"
-
-"Mikä on _lady_?" Hoo-Hoo kysyi.
-
-"Autonkuljettajien heimoon kuuluvat vaimot ovat _ladyjä_", ehätti
-Ristihuuli.
-
-"Ensimäinen autonkuljettaja oli Bill, rahvaan mies, kuten sanoin",
-selitti vanhus, "mutta hänen puolisonsa oli _lady_, ylhäinen lady.
-Ennen sarlakkakuolemaa hän oli Van Wardenin puoliso. Van Warden oli
-teollisuusmagnaattien johtokunnan puhemies ja yksi niistä
-kahdestatoista, jotka hallitsivat Amerikkaa. Hänen omaisuutensa oli
-miljaardi kahdeksansataa miljoonaa dollaria -- raha, joka on
-pussissasi, Edwin, on dollari. Sitten tuli sarlakkakuolema ja se teki
-hänestä Billin, ensimäisen autonkuljettajan, vaimon. Billillä oli
-tapana lyödä häntä. Olen nähnyt omin silmin."
-
-Hoo-Hoo, joka oli loikoillut vatsallaan ja kaivanut veltosti varpaansa
-hiekkaan, kirkaisi äkkiä ja tutki ensin varpaansa kynttä ja sitten
-pikku kuoppaa. Molemmat toiset pojat ryhtyivät hänen kerallaan
-kaivamaan, kunnes he olivat saattaneet päivänvaloon kolme luurankoa.
-Kaksi oli kuulunut täysikasvuisille, yksi oli kasvuiässä olleen lapsen.
-Vanhus ryömi katsomaan löytöä.
-
-"Ruton uhreja", päätti hän. "Tuolla lailla heitä kuoli kaikkialla
-viimeisinä päivinä. Tämä lienee ollut perhe, joka on tartuntaa
-paetessaan saanut surmansa Cliff House'in hiedalla. He -- mutta mitä
-teetkään, Edwin?"
-
-Kysymys tehtiin hätääntyneellä ja pelästyneellä äänellä. Edwin
-oli alkanut koputella hampaita erään luurangon leuoista
-metsästyspuukollaan.
-
-"Ripustan ne nauhaan", vastasi hän.
-
-Kaikki pojat olivat kovassa touhussa. Syntyi sellainen koputus ja
-takominen, ettei isoisän lörpötystä kuullut kukaan.
-
-"Te olette täysiä metsäläisiä. Olette jo alkaneet pitää koristuksena
-ihmishampaita. Seuraavan ikäpolven aikana lävistätte nenänne ja
-korvanne ja ripustatte niihin luu- ja kuorihelyjä. Tiedän sen.
-Ihmissuku on tuomittu vaipumaan yhä syvemmälle alkuperäisyyden yöhön
-ennenkuin se alottaa verisen ponnistelunsa kohti sivistystä. Kun
-lisäännymme ja tunnemme tilanpuutetta, alamme surmata toinen toisiamme.
-Luulen, että te kiinnitätte silloin päänahkoja vyöhönne -- niinkuin
-sinä, Edwin, siivoin pojanpojistani, nyt jo pidät tuota kurjaa
-sianhäntää. Heitä se menemään, Edwin poikani, heitä se menemään."
-
-"Mitä tolkuttomuutta se vanha höperö taas vatvoo", huomautti
-Ristihuuli, kun pojat olivat saaneet kaikki hampaat irrotetuiksi ja
-koettivat jakaa ne tasapuolisesti.
-
-He olivat sangen vikkeliä ja jyrkkiä liikkeissään, ja heidän puheensa,
-siinä heidän pohtiessaan parempien hampaiden jakoa, oli sekavaa
-kinastelua. Heidän sanansa olivat yksitavuisia ja lauseensa lyhyitä ja
-muovailemattomia. Vaikka se tuntui alkeelliselta kieleltä, saattoi
-siinä kuitenkin huomata kieliopillista rakennetta ja entisen ylemmän
-sivistyksen taivutusmuotojen jäännöksiä. Isoisänkin puhe oli niin
-turmeltunutta, että, jos se sellaisenaan esitettäisiin, lukija ei
-ymmärtäisi siitä mitään. Täten hän kuitenkin puhui vain pojille. Kun
-hän puheli yksikseen, hänen kielensä vähitellen puhdistui miltei
-mallikelpoiseksi. Lauseet tulivat pitemmiksi, sointuvammiksi ja
-sulavammiksi. Ne johtivat silloin mieleen luentojenpitäjän.
-
-"Kerro meille punaisesta kuolemasta, isoisä", pyysi Ristihuuli, kun
-hammasjupakka oli saatu onnelliseen päätökseen.
-
-"Sarlakkakuolemasta", korjasi Edwin.
-
-"Mutta älä kiusaa meitä tuolla hassulla puhetavallasi", jatkoi
-Ristihuuli. "Puhu järkevästi, isoisä, niinkuin Santa Rosan-heimon
-jäsenen tulee. Muut santarosalaiset eivät puhu niinkuin sinä."
-
-
-II.
-
-Vanhus näytti olevan hyvillään, kun hän oli saanut kehotuksen kertoa.
-Hän selvitteli kurkkuaan ja alkoi.
-
-"Pari-, kolmekymmentä vuotta sitten kertomustani kuultiin mielellään.
-Mutta nykyään kellään ei ole mielenkiintoa --"
-
-"Kas siinä taas!" huudahti Ristihuuli kiivastuneena. "Lopeta tuo
-loruileminen ja puhu järkevästi. Mitä on _mielenkiinto_? Sinä puhut
-kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeita sanoja."
-
-"Anna hänen olla rauhassa", pyysi Edwin, "muuten hän suuttuu eikä kerro
-laisinkaan, jätä hassunkuriset paikat väliin. Kyllä me ymmärrämme
-ainakin hiukan siitä, mitä hän puhuu."
-
-"Antaa mennä", rohkaisi Hoo-Hoo, sillä vanhus alkoi taasen valitella,
-että vanhoja ihmisiä ei enää kunnioitettu ja että kaikki, jotka olivat
-joutuneet korkeasta sivistyksestä alkeellisiin oloihin, vajosivat
-raakuudentilaan.
-
-Kertomus alkoi.
-
-"Maailmassa oli paljon ihmisiä siihen aikaan. San Franciscossa yksinään
-oli neljämiljoonaa --"
-
-"Mikä se _miljoona_ on?" keskeytti Edwin.
-
-"Selitän sen sinulle, koska tiedän, ettet osaa laskea kymmentä
-pitemmälle. Levitä kätesi. Niissä on yhteensä kymmenen sormea. Hyvä.
-Nyt otan tämän hiekkajyväsen -- pidäpä sinä sitä, Hoo-Hoo." Hän pudotti
-hiekkajyvän pojan kouraan ja jatkoi. "Nyt tuo hiekkajyvänen esittää
-Edwinin kymmentä sormea. Lisään toisen jyväsen. Se vastaa taasen
-kymmentä sormea. Jälleen lisään, jälleen lisään ja vieläkin lisään,
-kunnes on jyväsiä yhtä monta kuin Edwinillä sormia. Se esittää lukua
-_sata_. Pankaa sana mieleenne -- _sata_. Nyt panen Ristihuulen käteen
-tämän kiven. Se esittää kymmentä hiekkamuruista eli kymmentä kymmentä
-sormea eli sataa sormea. Panen käteesi kymmenen kiveä. Ne yhdessä
-vastaavat _tuhatta_ sormea. Otan raakunkuoren, joka esittäköön kymmentä
-kiveä eli sataa hiekkajyvästä eli tuhatta sormea...."
-
-Siten hän koetti saada heidät käsittämään lukuja. Vaivaloisesti se kävi
-ja tarvittiin paljon toistamisia, ennenkuin pojilla oli edes
-jonkinmoinen aavistus niistä. Kun yksiköt kasvoivat, oli pojilla
-kummassakin kädessään erikokoisia kappaleita. Vieläkin suurempia määriä
-edustavat esineet hän asetti lähellä olevalle ajopuulle. Oli vaikeata
-keksiä sopivia edustajia; miljoonia esittivät luurangoista irrotetut
-hampaat, ja ravunkuoret olivat tuhansia miljoonia. Tähän hän pysähtyi,
-sillä pojat osottivat väsymyksen merkkejä.
-
-"San Franciscossa oli neljä miljoonaa -- neljä hammasta."
-
-Poikain katse liukui hampaista käsiin, kädestä toiseen, kivistä ja
-hiekkäjyväsistä Edwinin sormiin. Sitten se liukui takaisin suurentuviin
-määriin päin poikien yrittäessä käsittää niin suunnattomia lukuja.
-
-"Olihan siinä kansaa, isoisä", sai Edwin vihdoin virketyksi.
-
-"Kuin hiekkaa tällä rannalla, kuin hiekkaa, jos jokainen jyvänen
-esittäisi miestä tahi naista tahi lasta. Niin, Edwin poikani, kaikki
-nuo ihmiset elivät juuri tuolla, San Franciscossa. Silloin tällöin he
-kaikki tulivat tälle rantamalle -- heitä oli enemmän kuin
-hiekkajyväsiä. San Francisco oli komea kaupunki. Lahden toisella
-puolella oli suuri seitsemän miljoonan kaupunki -- toisella puolella,
-siellä, minne leiriydyimme viime vuonna. Point Richmondista aina San
-Leandroon saakka ulottuvilla tasangoilla ja mäkimailla asui seitsemän
-miljoonaa... se on seitsemän hammasta."
-
-Taaskin poikien katse kulki hampaista Edwinin sormiin ja takaisin.
-
-"Maailma oli täynnä ihmisiä. Vuoden 2010 väenlasku antoi tulokseksi
-kahdeksantuhatta miljoonaa koko maailmassa -- kahdeksan ravunkuorta,
-niin, kahdeksantuhatta miljoonaa. Se oli toista kuin nyt. Ihmiskunta
-osasi paremmin hankkia ravintoa. Mitä enemmän oli ravintoa, sitä
-runsaammin oli myös ihmisiä. Vuonna 1800 Euroopassa yksinään oli
-sataseitsemänkymmentämiljoonaa. Kun oli kulunut sata vuotta -- siis
-hiekkajyvänen, Hoo-Hoo -- vuonna 1900, oli Euroopassa viisisataa
-miljoonaa -- viisi hiekkajyvää ja yksi hammas, Hoo-Hoo. Vuonna 2000
-Euroopassa oli tuhatviisisataa miljoonaa. Samoin oli kaikkialla
-maailmassa. Kahdeksan ravunkuorta, niin, kahdeksantuhatta miljoonaa
-ihmistä eli maanpallolla, kun sarlakkakuolema alkoi. Olin nuori mies
-ruton puhjetessa -- kaksikymnentäseitsemän vuotta vanha. Asuin San
-Franciscon lahden toisella puolella, Berkeley'ssa. Muistathan, Edwin,
-nuo suuret kivirakennukset, kun tulimme Contra Costan kukkuloilta alas.
-Niissä kivirakennuksissa asuin. Olin englannin kirjallisuuden
-professori."
-
-Paljon oli hänen puheessaan sellaista, mikä kävi yli poikien
-ymmärryksen, mutta he koettivat käsittää edes hämärästi tätä
-kertomusta, menneisyydestä.
-
-"Mikä virka noilla kivirakennuksilla oli?" kysyi Ristihuuli.
-
-"Muistat, kun isäsi opetti sinua uimaan." Poika nyökkäsi. "No niin,
-Californian yliopistossa -- se oli nimenä rakennuksilla -- me opetimme
-nuoria miehiä ja naisia ajattelemaan, juuri niinkuin minä äsken opetin
-kivien ja hiekkajyvästen avulla teitä ymmärtämään, paljonko ihmisiä
-silloin oli. Oli sangen paljon opetettavaa. Nuoria miehiä ja naisia,
-joita opetimme, me sanoimme ylioppilaiksi. Meillä oli suuria huoneita,
-joissa opetus tapahtui. Minä puhuin heille, neljälle- tahi
-viidellekymmenelle kerrallaan, juuri samoin kuin puhun nyt teille.
-Kerroin heille kirjoista, joita olivat kirjottaneet ennen eläneet
-miehet ja joita joskus olivat myös silloin parasta aikaa elävät miehet
-kirjoittaneet --"
-
-"Etkö tehnyt muuta? -- vain puhuit ja puhuit?" kysyi Hoo-Hoo. "Kuka
-metsästi sinulle lihaa ja kuka lypsi vuohet ja hankki kalaa?"
-
-"Luonnollinen kysymys, Hoo-Hoo, luonnollinen kysymys. Kuten olen
-sanonut, ruoan hankkiminen oli silloin helppoa. Me olimme sangen
-viisaita. Muutamat harvat hankkivat ruokaa kaikille. Toisilla oli
-toisia töitä. Minä puhuin, kuten sanotte. Puhuin aina, ja palkkioksi
-minulle annettiin ruokaa -- paljon ruokaa, hienoa ruokaa, ihanaa
-ruokaa, ruokaa, jota en ole saanut maistaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen
-ja jota en milloinkaan enää tulekaan saamaan. Olen toisinaan
-ajatellut, että ylvään sivistyksemme ihmeellisin saavutus oli ruoka --
-sen käsittämätön runsaus, sen rajaton vaihtelevaisuus, sen kuvaamaton
-herkullisuus. Oi, lastenilapset, elämä oli todella elämää silloin, kun
-meillä oli niin ihmeellistä syötävää."
-
-Pojat eivät jaksaneet käsittää eivätkä kuunnelleet, pitäen näitä sanoja
-ja ajatuksia vain vanhuksen eksymisenä kertomuksen juonesta.
-"Ruoanhankkijoita sanoimme kansalaisiksi. Tämä oli pilaa. Me,
-hallitsevat luokat, omistimme kaiken maan, kaikki koneet, kaikki. Nämä
-ruoanhankkijat olivat meidän orjiamme. Otimme itsellemme melkein kaiken
-sen ruoan, jonka he valmistivat, mutta jätimme heille sen verran, että
-he saattoivat syödä ja tehdä työtä ja hankkia lisää ruokaa --."
-
-"Minä olisin mennyt metsään hankkimaan itse ruokaa", lausui Ristihuuli
-uhkaavana, "ja olisin surmannut jokaisen, joka olisi yrittänyt ryöstää
-sen minulta."
-
-Vanhus nauroi.
-
-"Enkö sanonut, että me hallitsevat luokat omistimme kaiken maan, kaikki
-metsät ja kaiken muun? Jos joku ruoanhankkija ei tahtonut hankkia
-meille ruokaa, me rankaisimme häntä ja pakotimme hänet kuolemaan
-nälkään. Sangen harvat niin tekivätkään. He hankkivat mieluummin ruokaa
-meille, valmistivat vaatteemme ja tuhansin -- raakunkuori, Hoo-Hoo --
-tuhansin tavoin tyydyttivät tarpeemme ja ilahduttivat meitä. Minä olin
-tuona aikana professori Smith -- professori James Howard Smith.
-Luentoni olivat sangen populäärisiä -- se on: sangen useat nuoret
-miehet ja naiset mielellään kuuntelivat minun puheitani, jotka
-käsittelivät toisten kirjoittamia kirjoja.
-
-"Olin sangen onnellinen ja minulla oli ihanaa syötävää. Käteni olivat
-pehmeät, sillä en tehnyt työtä niillä, ihoni oli kauttaaltaan puhdas,
-ja päälläni oli mitä hienoimmat vaatteet --" Vanhus katsahti rääsyisiin
-nahkoihinsa halveksivasti. "Emme silloin käyttäneet tällaisia.
-Orjillakin oli paremmat. Myös olimme sangen puhtaita. Pesimme kasvomme
-ja kätemme useasti joka päivä. Te, pojat, ette milloinkaan pese
-itseänne, ellette putoa veteen tahi mene uimaan."
-
-"Etkä sinäkään, isoisä", puolusteli Hoo-Hoo.
-
-"Niinpä niin, olen likainen vanha mies. Mutta ajat ovat muuttuneet.
-Nykyään ei kukaan peseydy, eikä ole mitään mukavuuksiakaan, On kulunut
-kuusikymmentä vuotta siitä, kun olen nähnyt viimeisen saippuanpalan. Te
-ette tiedä, mitä saippua on, enkä kerrokaan teille siitä, sillä kerron
-sarlakkakuolemasta. Te tiedätte, mitä kipu on. Me sanoimme sitä
-taudiksi. Sangen usean taudin aiheuttavat taudinidut, kuten sanoimme.
-Pankaa tuo sana muistiinne -- taudinitu. Taudinitu on sangen pieni. Se
-on melkein kuin puutäi, joita näkee keväällä koirissa, kun ne ovat
-juosseet metsissä. Mutta taudinitu on hyvin pieni. Se on niin pieni,
-ettei sitä voi nähdä --."
-
-Hoo-Hoo alkoi nauraa.
-
-"Olet sinä lystikäs, isoisä, kun kerrot semmoisesta, jota ei voi nähdä.
-Ellet voi nähdä sitä, mistä tiedät, että se on olemassa? Sen haluaisin
-tietää. Miten voit tietää jostakin, jota et näe?"
-
-"Hyvä kysymys, oikein hyvä kysymys, Hoo-Hoo. Mutta me näimme kuitenkin
--- ainakin muutamia. Meillä oli mikroskooppeja ja ultramikroskooppeja.
-Me asetimme ne silmiemme eteen ja katselimme niiden lävitse. Silloin
-näimme esineet suurempina kuin ne todellisuudessa olivat ja näimme
-sellaistakin, jota emme nähneet ollenkaan ilman mikroskooppia. Parhaat
-ultramikroskooppimme tekivät taudiniduista neljäkymmentätuhatta kertaa
-suurempia. Raakunkuori on tuhat sormea. Kerätkää neljäkymmentä
-raakunkuorta. Niin monta kertaa suurempina näimme taudinidut
-katsoessamme niitä mikroskoopilla. Sitten meillä oli toinen keino,
-jota sanoimme eläviksikuviksi. Sen avulla saatoimme tehdä
-neljäkymmentätuhat-kertaisen taudinidun vielä monia tuhansia kertoja
-suuremmaksi. Siten me näimme näitä olioita, joita paljaat silmämme
-eivät erottaneet. Ota hiekkamurunen. Riko se kymmeneksi kappaleeksi.
-Ota yksi niistä ja riko jälleen se kymmeneen osaan. Riko yksi näistä
-palasista kymmeneen osaan, taasen yksi niistä samoin, ne taas
-kymmeneen, jälleen kymmeneen, tee niin koko päivän, ja illalla auringon
-laskiessa sinulla kenties on hitunen, joka on yhtä suuri kuin yksi
-taudinitu."
-
-Poikien epäuskoisuus kasvoi ilmeiseksi. Ristihuuli ilkkui pilkallisesti
-ja Hoo-Hoo tirskui, kunnes Edwin nykäisi heitä olemaan hiljaa.
-
-"Puutäi imee verta koirista, mutta taudinitu voi pienuutensa vuoksi
-mennä suoraan vereen, jossa se lisääntyy nopeasti. Ihmisen veressä
-saattoi ruton päivinä olla tuhannenmiljoonaa -- ravunkuori --
-tuhannenmiljoonaa taudinitua. Me sanoimme niitä mikro-organismeiksi.
-Kun niitä oli miljoonittain tahi tuhansinmiljoonin ihmisen veressä, hän
-oli sairas. Ne aiheuttivat taudit. Niitä oli monia eri lajeja --
-useampia lajeja kuin hiekkajyväsiä tällä rannalla. Me tunsimme vain
-muutamia niistä. Mikro-organismien maailma oli näkymätön maailma, josta
-tiesimme sangen vähän. Jotain kuitenkin tiesimme. Oli _bacillus
-anthracis, micrococcus, bacterium termo_; oli _bacterium lactis_, joka
-vielä tänäänkin saattaa vuohenmaidon happamaksi, Ristihuuli; oli
-lukematon joukko _schizomycetes_-eliöitä. Oli paljon muita..."
-
-Vanhus innostui pitämään esitelmää taudiniduista ja niitten luonteesta
-käyttäen niin suunnattoman pitkiä ja merkityksettömiä sanoja ja
-lauseita, että pojat naurahtelivat toisilleen ja katselivat autiolle
-valtamerelle unohtaen isoisän jaarituksen.
-
-"Mutta sarlakkakuolema, isoisä", ehdotti Edwin lopuksi.
-
-Isoisä kokosi muistiaan ja irrottautui kuvitteluistaan, että hän oli
-pitämässä luentoa toisenlaiselle kuulijakunnalle kuusikymmentä vuotta
-sitten taudinitujen ja tautien uusimmasta teoriasta.
-
-"Niin, niin, Edwin; olin vähällä unohtaa. Toisinaan entispäivien
-muistot valtaavat mieleni niin voimakkaasti, että unohdan olevani
-likainen vanha mies, joka vaellan metsäläistyneitten lastenlapsieni,
-vuohipaimenten, kanssa koskemattomissa erämetsissä. Ihmistyö oli
-vain tomua ja tuhkaa; tomua ja tuhkaa oli valtava, mainehikas
-sivistyksemmekin. Olen isoisä, väsynyt vanha mies. Kuulun Santa Rosan
-heimoon. Vaimoni kuului siihen heimoon. Poikani ja tyttäreni liittyivät
-naimiskaupoilla autonkuljettajain, Sacramenton ja Palo-Alton heimoihin.
-Sinä, Ristihuuli, olet autonkuljettaja. Edwin on Sacramentoheimon jäsen
-ja Hoo-Hoo Palo-Alton. Palo-Alton heimo on saanut nimensä siitä, että
-se asustaa lähellä samannimistä kaupunkia. Siellä oli suuri opinahjo.
-Sen nimi oli Stanford-yliopisto. Muistan selvästi, aivan selvästi.
-Niin, minun piti kertoa sarlakkakuolemasta. Mihin jäinkään?"
-
-"Kerroit taudiniduista, joita ei voi nähdä, mutta jotka tekevät ihmiset
-sairaiksi", auttoi Edwin.
-
-"Siihenhän pääsin. Kun joku henkilö sai taudinituja vereensä, hän ei
-sitä huomannut niin kauan kuin niitä oli vähän. Mutta jokainen itu
-jakautui kahdeksi uudeksi iduksi. Kun ne täten alati jakautuivat, oli
-niitä pian monta miljoonaa. Silloin henkilö oli sairas. Hänessä oli
-tauti, jolle annettiin nimi sen itujen mukaan. Se saattoi olla
-tuhkarokkoa, se saattoi olla influenssa tahi keltakuumetta; tauteja oli
-tuhansittain.
-
-"Taudinidut olivat omituisia. Aina ilmestyi uusia, ennen tuntemattomia.
-Kauan, kauan, hyvin kauan sitten, jolloin oli vähän ihmisiä, oli vähän
-tautejakin. Mutta ihmiset lisääntyivät ja elivät yhdessä suurissa
-kaupungeissa ja yhteiskunnissa. Silloin ilmestyi uusia taudinituja,
-uusia tauteja, jotka aikojen kuluessa surmasivat miljoonia ja
-tuhansiamiljoonia ihmisiä. Mitä tiheämmässä ihmiset asuivat, sitä
-hirvittävämpiä tauteja esiintyi. Kauan ennen minun aikojani,
-keskiajalla, raivosi musta surma, joka kulki yli Euroopan useita
-kertoja. Oli tuberkuloosi, joka levisi kaikkiin tiheästi asuttuihin
-paikkoihin. Sata vuotta ennen syntymääni tuli paiserutto. Afrikassa oli
-unitauti. Bakteriologit taistelivat näitä vastaan ja hävittivät niitä,
-juuri niinkuin te ajatte sudet pois vuohien läheisyydestä tahi
-surmaatte moskiittoja, jotka laskeutuvat ihonne pinnalle.
-Bakterioloogit --"
-
-"Mutta mikä se on, isoisä?" keskeytti Edwin.
-
-"Sinä, Edwin, olet vuohipaimen. Sinun tehtävänäsi on vartioida vuohia.
-Tiedät yhtä ja toista vuohista. Bakterioloogit vartioivat taudinituja.
-Se oli heidän tehtävänsä, ja he tiesivät paljon niistä. Niin, kuten
-sanoin, bakterioloogit taistelivat ituja vastaan ja hävittivät niitä,
-toisinaan. Oli olemassa pitaali, kauhea tauti. Sata vuotta ennen
-syntymääni saivat bakterioloogit selville pitaalin aiheuttajan. He
-tunsivat sen täydellisesti. He piirsivät kuvia siitä. Olen nähnyt
-tuollaisia kuvia. Mutta kuitenkaan he eivät voineet hävittää sitä.
-Vuonna 1984 ilmestyi pantoblast-rutto eräässä maassa, jonka nimi oli
-Brasilia. Se nieli miljoonia uhreja. Mutta bakterioloogit keksivät sen
-idun ja saattoivat hävittää sen, joten pantoblast ei voinut jatkaa
-tuhojaan. Heillä oli seerumia, jota he ruiskuttivat ihmisten
-ruumiiseen. Se tappoi pantoblastidut tappamatta ihmistä. Vuonna 1910
-raivosivat pellagra ja koukkumato. Bakterioloogit hävittivät ne
-helposti. Mutta vuonna 1947 ilmestyi uusi tauti, jota ei ennen
-milloinkaan oltu nähty. Sen uhreiksi joutuivat vain kymmenen kuukauden
-vanhat tahi siitä nuoremmat lapset. Tauti teki heistä aivan kyvyttömiä:
-he eivät voineet liikuttaa jalkojaan eivätkä käsiään, eivät voineet
-syödä eikä tehdä mitään muutakaan. Kului yksitoista vuotta, ennenkuin
-bakterioloogit keksivät keinon hävittää tuon omituisen taudin ja
-pelastaa lapset.
-
-"Huolimatta kaikista näistä taudeista, ennen tunnetuista ja uusista,
-maailmassa oli ihmisiä enemmän kuin koskaan ennen. Se johtui helposta
-ravinnonsaannista. Mitä helpommaksi kävi hankkia ravintoa, sitä enemmän
-oli ihmisiä; mitä enemmän oli ihmisiä, sitä tiheämmässä he asuivat;
-mitä tiheämmässä he asuivat, sitä enemmän ilmestyi uusia tauteja. Oli
-varottavia ääniä. Jo niin aikaisin kuin vuonna 1929 Soldervetzsky
-selitti bakterioloogipiireissä, ettei ihmiskunta ollut turvassa
-muutamilta uusilta taudeilta, jotka olivat tuhansia kertoja tuhoisampia
-kuin mitkään ennen tunnetut ja saattaisivat surmata miljoonia ja
-tuhansia miljoonia ihmisiä. Te huomaatte että mikro-organismien maailma
-pysyi hämärän peitossa loppuun saakka. Tiedettiin että sellainen
-maailma oli olemassa. Sieltä vähän väliä lähti uusia ituarmeijoita
-surmaamaan ihmisiä. Muuta ei tiedetty. Tuossa mikro-organismien
-maailmassa saattoi olla erilaisia taudinituja yhtä paljon kuin
-hiekkajyväsiä tällä rannalla. Siinä samassa maailmassa oli alati uusia
-ituja. Kenties sieltä on elämän alku etsittävissä -- tuosta
-ihmeellisestä rehevyydestä ja runsaudesta päättäen, josta Soldervetzsky
-ja useat muut jo ennen häntä olivat huomauttaneet..."
-
-Kun vanhus oli päässyt tähän, nousi Ristihuuli seisaalleen kasvoillaan
-syvän halveksimisen ilme.
-
-"Isoisä", julisti hän, "Sinä väsytit minut tuolla tolkuttomuudellasi.
-Mikset kerro punaisesta kuolemasta? Ellet kerro, sano se sitten, että
-tiedämme lähteä takaisin leirille."
-
-Vanha mies katsoi häneen ja alkoi itkeä hiljaa. Iäkkyyden
-heikot kyyneleet putoilivat hänen poskilleen, ja hänen
-kahdeksankymmenenseitsemän ikävuotensa aiheuttama väsymys kuvastui
-hänen surun murtamista kasvoistaan.
-
-"Istuudu takaisin", tyynnytteli Edwin. "Isoisä juuri alkaa kertoa
-sarlakkakuolemasta, eikö niin? Kohta hän alkaa. Istuudu, Ristihuuli.
-Jatka, isoisä."
-
-
-III.
-
-Vanhus pyyhki kyyneleensä tahraisiin rystysiinsä ja alkoi uudestaan
-kertoa heikolla, värisevällä äänellään, joka tuli varmemmaksi ja
-voimakkaammaksi, kun hän pääsi kertomuksensa vauhtiin.
-
-"Rutto puhkesi vuonna 2013. Olin kaksikymmentäseitsemän vuotta vanha ja
-muistan hyvin. Langattoman sähkölennättimen avulla --"
-
-Ristihuuli ilmaisi äänekkäästi suuttumuksensa, ja isoisä ryhtyi
-sovitteluihin.
-
-"Me puhuimme silloin kautta ilmojen tuhansien mailien päähän. Saimme
-sanoman, että New Yorkissa oli esiintynyt outo tauti. Tuossa Amerikan
-ylväimmässä kaupungissa eli silloin seitsemäntoistamiljoonaa ihmistä.
-Sanoma ei herättänyt huolestusta. Sehän oli pikkuseikka. Oli ollut vain
-muutamia tapauksia. Mutta taudin uhrit olivat kuolleet kovin pian.
-Ensimäinen oire oli se, että kasvot ja koko ruumis kävivät punaisiksi.
-Vuorokauden kuluttua Chicagosta ilmoitettiin tautia tavatun sielläkin.
-Samana päivänä levisi tieto, että Lontoossa, joka oli Chicagon jälkeen
-maailman suurin kaupunki, oli taisteltu salaa ruttoa vastaan jo kahden
-viikon aikana. Kaikki uutiset ja sähkösanomat oli sensuroitu -- se on:
-ei annettu muuanne levitä tietoa, että Lontoo oli ruton saastuttama.
-
-"Tilanne näytti vakavalta, mutta me Californiassa, kuten muuallakin,
-olimme levollisia. Olimme varmoja, että bakterioloogit löytäisivät
-keinon tuhota tämän uuden taudin aiheuttajan, kuten ennenkin oli
-tapahtunut. Mutta pelkoa herätti se tavaton nopeus, jolla tauti
-kehittyi ja surmasi ihmisiä, ja se, että jokainen, johon se ilmestyi,
-oli ehdottomasti kuoleman oma. Ei kukaan parantunut siitä. Oli ollut
-olemassa vanha aasialainen kolera, joka oli niin nopea, että saattoi
-olla päivällispöydässä illalla jonkun aivan terveen miehen kanssa ja
-seuraavana aamuna aikaisin nähdä hänet ruumisvaunuissa kadulla. Mutta
-tämä uusi rutto oli nopeampi sitäkin -- paljon nopeampi. Sen
-ensimäisten oireiden ilmaantumisesta kului uhrin kuolemaan vain yksi
-tunti. Joskus kului useampia tunteja, mutta useat kuolivat jo kymmenen
-tahi viidentoista minuutin kuluttua.
-
-"Sydän alkoi sykkiä kiivaasti, ja ruumiinlämpö kohosi. Sitten
-ruumiinväri muuttui silmänräpäyksessä sarlakanpunaiseksi kuin
-kulovalkean vaikutuksesta. Useimmat uhrit eivät lainkaan huomanneet
-sydämen sykinnän ja ruumiinlämmön lisääntymistä, vasta kun heidän
-ihonsa väri muuttui, tiesivät he olevansa tuomittuja. Tavallisesti sen
-yhteydessä oli kouristuskohtauksia, mutta ne eivät kestäneet kauan
-eivätkä olleet kovia. Jos uhri kesti ne, tuli hän aivan levolliseksi ja
-tunsi vain, miten hänen jäsenensä alkoivat nopeasti turtua. Se alkoi
-jaloista, ensin jalkapohjat, sitten sääret, reidet ja yhä ylöspäin,
-kunnes turtumus oli saavuttanut sydämen, jolloin hän kuoli. He eivät
-hourineet eivätkä nukkuneet, vaan pysyivät levollisina ja selvinä,
-kunnes sydän kangistui ja pysähtyi. Toinen kummallinen seikka oli
-se tavaton nopeus, jolla kuolleitten ruumiit hajaantuivat
-perusaineisiinsa. Tuskin oli uhri kuollut, kun jo ruumis näytti
-murentuvan kappaleiksi, kohoavan pölynä ilmaan ja häipyvän pois ihan
-silmien edestä. Tämä oli yhtenä syynä ruton tavattomaan leviämiseen.
-Ruumiissa olleet tuhannetmiljoonat idut pääsivät näet vapaiksi
-hetkessä.
-
-"Sen vuoksi bakterioloogeilla ei ollut onnea taistellessaan tätä tautia
-vastaan. He saivat surmansa laboratorioissaan tutkiessaan
-sarlakkakuoleman aiheuttajaa. He olivat sankareita. Kaatuneitten
-tilalle astui alati uusia. Lontoossa onnistuttiin eristämään rutto.
-Sähkölennätin tiedotti uutisen kaikkialle. Trask oli sen miehen nimi,
-jolle se onnistui, mutta kolmenkymmenen tunnin kuluttua hän oli
-kuollut. Silloin ryhdyttiin kaikissa laboratorioissa toden perään
-etsimään jotakin vastamyrkkyä, joka tappaisi rutonidut. Kaikki lääkkeet
-olivat turhia. Nähkääs, koko asian ydin oli löytää lääke tahi seerumi,
-joka tappaisi ruumiissa olevat taudinidut vahingoittamatta itse
-ruumista.... He koettivat surmata sitä toisien tautien iduilla, joita
-he istuttivat potilaan vereen. Nämä idut saattoivat näet olla ruton
-itujen vihollisia --"
-
-"Sinä et näe näitä ituolentoja, isoisä", intti Ristihuuli, "mutta
-kuitenkin lörpöttelet yhä niistä, ikäänkuin ne todellakin olisivat
-jotakin, vaikka ne eivät ole yhtään mitään. Mitä ei näe, sitä ei ole
-olemassa, se on varma. Taisteltiin olemattomia olentoja vastaan
-olemattomilla olennoilla! Silloin he mahtoivat olla narreja. Sen takia
-he heittivät henkensä. En tosiaankaan aio kuunnella tuollaista pötyä,
-sen sanon."
-
-Isoisä oli valmis itkemään, mutta Edwin kiivastui ja alkoi puolustaa
-vanhusta.
-
-"Kuuleppas, Ristihuuli, uskot sinäkin, että on olemassa paljon
-sellaista, mitä et ole nähnyt."
-
-Ristihuuli pudisti päätään.
-
-"Uskot, että kuolleet harhailevat. Et ole milloinkaan sitä nähnyt."
-
-"Olenpahan viime talvena, kun olin isän kanssa metsästämässä susia."
-
-"No, miksi aina syljet, kun menet poikki virtaavan veden", Edwin yhä
-kiristi.
-
-"Jotta huono onni pysyisi etäällä", puolusteli Ristihuuli.
-
-"Uskot siis, että on olemassa huono onni?"
-
-"Varmasti."
-
-"Etkä ole milloinkaan nähnyt sitä", julisti Edwin riemuiten. "Olet yhtä
-hupsu kuin isoisä ja hänen itunsa. Uskot sellaiseen, mitä et näe.
-Jatka, isoisä."
-
-Kun Ristihuuli oli joutunut häviön puolelle tässä metafyysillisessä
-väittelyssä, vaikeni hän ja isoisä jatkoi. Poikien keskinäinen
-kinastelu keskeytti usein isoisän puheen, vaikka emme sitä merkitsekään
-tähän pidentämään kertomustamme. Myös kuului heidän keskuudestaan
-alituinen matala ääni, jolla he lausuivat selittelyjä ja arveluja
-toisilleen yrittäessään seurata isoisää hänen outoon, kadonneeseen
-maailmaansa.
-
-"Sarlakkakuolema puhkesi San Franciscossakin. Ensimäinen kuolemantapaus
-sattui maanantaiaamuna. Torstain seuduissa ihmisiä kuoli San
-Franciscossa ja Oaklandissa kuin kärpäsiä. Heitä kuoli kaikkialla --
-vuoteisiinsa, työnsä ääreen, kaduilla kävellessään. Tiistaina minä
-näin ensimäisen tapauksen -- neiti Collbranin, erään luennoillani
-kävijän, joka oli luentosalissa aivan silmäini edessä. Huomasin
-puhuesssani, että hänen kasvonsa tulivat äkkiä sarlakanvärisiksi.
-Keskeytin puheeni. Kaikki katsoivat häneen, sillä he tunsivat pelkoa ja
-tiesivät, että rutto oli tullut. Nuoret naiset kirkaisivat ja juoksivat
-ulos huoneesta. Nuoret miehetkin juoksivat ulos, kahta lukuunottamatta.
-Neiti Collbranin kouristukset olivat aivan lieviä eivätkä kestäneet
-kahtakaan minuuttia. Toinen nuorista miehistä toi hänelle lasin vettä.
-Hän joi hiukkasen ja huudahti:
-
-"'Jalkani! Niissä ei ole tuntoa!'
-
-"Minuutin kuluttua hän virkkoi: 'Minulla ei ole jalkoja. En tunne, että
-minulla olisi. Polvenikin ovat kylmät. Tuskin tunnen, että minulla on
-polviakaan.'
-
-"Hän lepäsi lattialla päänalaisenaan pinkka muistikirjoja. Emme
-kyenneet tekemään kerrassaan mitään hänen hyväkseen. Kylmyys ja
-turtumus kohosivat ylöspäin sydäntä kohti ja kun se oli saavutettu, hän
-oli kuollut. Kellon mukaan se kesti viisitoista minuuttia -- katsoin
-ajan -- sitten hän oli kuollut. Hän oli ollut sangen kaunis, voimakas
-ja terve nuori nainen. Kuitenkin kului vain viisitoista minuuttia ensi
-oireista hänen kuolemaansa. Se osottaa, miten nopea sarlakkakuolema
-oli.
-
-"Siitä huolimatta noina viitenätoista minuuttina, jotka olin hänen
-kuolinvuoteensa ääressä, hälyytys oli levinnyt yli koko opiston.
-Tuhatlukuiset oppilasjoukot olivat lähteneet luentosaleista ja
-laboratorioista jättäen ne autioiksi. Kun menin antamaan tiedon
-tapauksesta tiedekunnan dekaanukselle, näin yliopiston olevan autiona.
-Kentältä vielä kiiruhti muutamia jälkeenjääneitä kotiinsa. Kaksi heistä
-juoksi.
-
-"Löysin dekaanus Hoagin virkahuoneestaan yksinään. Hän oli sangen
-harmaantuneen ja vanhan näköinen, kasvot täynnä ryppyjä, joita en ollut
-huomannut ennen. Nähdessään minut hän nousi lähteäkseen pakoon ja
-horjui etäisimpään huoneeseen läjäyttäen oven kiinni perässään ja
-kiertäen sen lukkoon. Nähkääs, hän tiesi minun olleen tartunnalle
-alttiina ja pelkäsi. Hän huusi oven takaa, että menisin pois. En
-koskaan ole unohtava, mitä tunsin astuessani alas hiljaisia käytäviä ja
-tuota autiota kenttää pitkin. Se ei ollut pelkoa. Olin ollut
-tartunnalle alttiina. Tiesin sen ja pidin itseäni kuoleman omana. En
-pelännyt, mutta mieleni valtasi kaamea masennuksen tunne. Kaikki oli
-pysähtynyt. Se tuntui minusta maailman lopulta -- minun maailmani
-lopulta. Olin syntynyt ja elänyt yliopiston piirissä. Se oli ennakolta
-määrätty urani. Isäni oli ollut professorina siellä ennen minua ja
-hänen isänsä ennen häntä. Tämä yliopisto oli jo puolentoista vuosisadan
-aikana ollut herkeämättömässä toiminnassa kuni joku oivallinen kone. Ja
-nyt yhdessä ainoassa hetkessä se oli pysähtynyt. Minusta tuntui kuin
-pyhä tuli olisi sammunut kaikkein pyhimmän alttarilta. Olin
-kauhuissani, sanomattomasti kauhuissani.
-
-"Kun saavuin asuntooni, taloudenhoitajatar kirkaisi ja pakeni. Kun
-soitin sisäkköä, sain tietää hänenkin paenneen. Silloin ryhdyin
-tutkimaan asioita lähemmin. Keittiössä näin keittäjättären olevan
-lähtöhommissa. Hänkin kirkaisi ja pudotti kiireissään erään
-tavaralaukuistaan juostessaan ulos ja sitten yli pihan yhäti kirkuen.
-Voin vielä nytkin kuulla hänen kirkuvan. Me emme menetelleet siten, kun
-joku tavallinen tauti ilmestyi. Olimme silloin aivan tyyniä ja käytimme
-lääkäreitä ja hoitajia, jotka olivat perillä siitä, mitä oli tehtävä.
-Asia oli nyt toinen. Rutto ilmestyi niin äkkiarvaamatta ja oli niin
-nopea eikä milloinkaan jättänyt uhriaan elämään. Kun sarlakanväri
-ilmaantui henkilön kasvoille, oli se varmana merkkinä kuolemasta. Ei
-ainoankaan tiedetty toipuneen.
-
-"Olin yksin suuressa talossani. Kuten olen kertonut teille ennen, me
-saatoimme puhella keskenämme pitkin lankoja, jotka kulkivat ilmassa.
-Puhelimeni soi, ja sain tietää veljeni puhuvan minulle. Hän sanoi,
-ettei hän tullut kotiin, koska hän pelkäsi, että rutto voisi tarttua
-minusta. Hän ja kaksi sisartani olivat jääneet professori Baconin
-luokse. Hän neuvoi minua pysymään kotona ja odottamaan, kunnes saisin
-selville, olisinko joutunut ruton uhriksi vai enkö.
-
-"Suostuin siihen ja pysyin kotona. Ensi kerran elämässäni yritin
-keittää. Rutto ei tullut minuun. Puhelimen avulla sain keskustella
-kenen kanssa vain ja hankkia tietoja. Tulihan minulle myös
-sanomalehtiä, jotka määräsin heitettäväksi oveni edustalle, josta
-saatoin ottaa ne ja lukea uutiset. New York ja Chicago olivat
-täydellisessä sekasorrossa. Samoin oli kaikkialla suurkaupungeissa
-asianlaita. Kolmannes New Yorkin poliisikuntaa oli kuollut.
-Poliisipäällikkö ja pormestari olivat niinikään kuolleet. Laki ja
-järjestys olivat kokonaan kadonneet. Ruumiit olivat läjässä kaduilla
-hautaamattomina. Junat ja muut kulkuneuvot, jotka olivat tuoneet
-ravintoa ja elintarpeita tuohon suurkaupunkiin, olivat pysähtyneet.
-Nälkäiset roskajoukot ryöstivät kauppoja ja varastohuoneita. Kaikkialla
-näki murhia, ryöstöjä ja humalaisia. Ihmisiä oli jo paennut kaupungista
-miljoonittain -- ensinnä rikkaat yksityisissä automobiileissaan ja
-ilmalaivoissaan ja sitten suuret kansanjoukot jalkaisin kuljettaen
-mukanaan ruton ituja ja ryöstäen nälissään maanviljelijät ja kylät ja
-pikkukaupungit tyhjiksi.
-
-"Mies, joka lähetti tämän sanoman, sähkölennättimen hoitaja, oli
-yksinään koneineen korkean rakennuksen katolla. Kaupunkiin jääneet --
-hän arvioi ne muutamiksi sadoiksi -- tuhansiksi -- olivat menettäneet
-järkensä pelosta ja juovuttavista juomista, ja yltympäri raivosivat
-suuret tulipalot. Tuo mies oli sankari -- nähtävästi hän oli joku
-tuntematon sanomalehtimies. Yhteen vuorokauteen, sanoi hän, ei
-ainoakaan atlantintakainen ilmalaiva ollut saapunut, eikä Englannista
-enää lähetetty tietoja. Hän sähkötti kumminkin, että Berliinistä -- se
-on Saksassa -- oli ilmoitettu Methnikoff-koulun bakterioloogin,
-Hoffmeyerin, keksineen seerumin ruttoa vastaan. Se oli viimeinen
-sanoma, jonka Amerikka tähän päivään saakka on saanut Euroopasta. Jos
-Hoffmeyer keksikin seerumin, se oli liian myöhäistä, sillä muuten olisi
-Euroopasta tullut löytömatkailijoita tänne luoksemme jo kauan sitten.
-Voimme siis päättää, että Euroopan kävi samoin kuin Amerikankin ja että
-parhaimmassa tapauksessa vain muutamat yksilöt säästyivät rutolta.
-
-"New Yorkista saapui sanomia vielä seuraavaan päivään saakka. Sitten
-nekin loppuivat. Niiden lähettäjä oli joko kuollut ruttoon tahi
-joutunut ympärillään raivoavien tulipalojen uhriksi. Se, mitä tapahtui
-New Yorkissa, toistui kaikissa suurkaupungeissa, niinpä myös San
-Franciscossa, Oaklandissa ja Berkeley'ssa. Torstaina oli kuolevia niin
-paljon, ettei heidän ruumiitaan voitu korjata pois. Silloin alkoi
-ryntäys maaseudulle. Kuvitelkaa, pojat, tiheämmissä joukoissa kuin
-lohet nousevat Sacramento-jokeen, ihmiset riensivät pois kaupungeista,
-miljoonin joukoin, yrittäessään epätoivoisesti välttää kaikkialla
-uhkaavaa kuolemaa. He kuljettivat taudin mukanaan. Rikkaatkin, jotka
-pakenivat ilmalaivoissaan turvaan vuorille ja erämaihin, levittivät
-siten ruttoa.
-
-"Sadat ilmalaivat suuntasivat kulkunsa Havaijille, jossa rutto jo
-raivosi, kun he sinne saapuivat tuomaan lisää siemeniä. Sähkösanomat
-ilmoittivat meille tämän. Mutta ne loppuivat, kun kaikki järjestys
-katosi San Franciscosta, eikä enää ollut ketään hoitamassa lennättimiä.
-Se oli outoa ja huumaavaa. Yhteys muun maailman kanssa oli tyystin
-lakannut. Tuntui kuin maailma oli pyyhkäisty pois. Kuuteenkymmeneen
-vuoteen ei sitä ole enää ollut. Tiedän, että on olemassa paikkoja
-sellaisia kuin New York, Eurooppa, Aasia ja Afrikka, mutta niistä ei
-ole kuultu kuuteenkymmeneen vuoteen ainoatakaan sanaa. Sarlakkakuoleman
-tulo hajotti maailman erillisiin osiin, auttamattomasti ja
-täydellisesti. Kymmenen vuosituhannen sivistys ja järjestynyt
-yhteiskunta raukesi kuin vaahto yhdessä silmänräpäyksessä.
-
-"Kerroin rikkaiden ilmalaivoista. He kuljettivat ruton mukanaan ja
-kuolivat huolimatta siitä, minne he pakenivat. Ainoastaan yhden
-eloonjääneen olen nähnyt -- Mungersonin. Sittemmin hän liittyi
-santarosalaisiin ja nai vanhimman tyttäreni. Hän saapui heimon
-asuinsijoille kahdeksan vuotta ruton jälkeen. Hän oli silloin
-yhdeksäntoistavuotias, mutta sai odottaa vielä kaksitoista vuotta,
-ennenkuin hän saattoi naida. Nähkääs, ei ollut naimattomia naisia, ja
-monet santarosalaisten vanhimmista tyttäristä oli jo luvattu toisille.
-Hänen oli pakko odottaa, kunnes Mary'ni oli täyttänyt kuusitoista
-vuotta. Nilkku, jonka kuuma surmasi viime vuonna, oli hänen poikansa.
-
-"Mungerson oli yksitoista vuotta vanha ruton raivotessa. Hänen isänsä
-oli rikas ja mahtava mies, yksi teollisuusmagnaateista. He pakenivat
-omalla ilmalaivallaan, Kondoorilla, koko perhe, Brittiläisen Columbian
-erämetsiin. Se on kaukana pohjoisessa. Matkalla sattui jokin
-onnettomuus, ja heidän oli pakko laskeutua alas lähellä Shasta-vuorta.
-Olette kuulleet tuosta vuoresta. Sekin on pohjoisessa, pitkän matkan
-päässä. Rutto puhkesi heidän keskuudessaan, ja ainoastaan tämä poika
-jäi eloon. Kahdeksan vuotta hän vaelteli yksinään autioiksi jääneissä
-seuduissa ja etsi turhaan omaa rotuaan. Vihdoin tultuaan etelään hän
-osui meidän, santarosalaisten, joukkoon.
-
-"Mutta kiirehdin liikaa. Kun San Franciscon lahden ympärillä olevista
-kaupungeista alkoivat kansanjoukot vyöryä maaseudulle ja kun puhelin
-vielä toimi, keskustelin veljeni kanssa. Sanoin hänelle, että oli
-järjetöntä paeta kaupungista ja ettei minussa ollut ruton merkkejä
-ja että meidän oli viisainta eristää itsemme ja sukulaisemme
-johonkin turvalliseen paikkaan. Päätimme valita yliopiston
-kemiantutkimusrakennuksen ja kerätä sinne ruokavaroja sekä tarpeen
-vaatiessa asein estää vieraita tunkeutumasta turvapaikkaamme. Kun
-kaikki tämä oli päätetty, veljeni pyysi minua pysymään kotona vielä
-vähintäin vuorokauden, koska rutto saattaisi olla kehittymässä minussa.
-Suostuin siihen, ja hän lupasi tulla seuraavana päivänä. Sitten
-pohdimme yksityiskohtaisemmin kemiantutkimusrakennuksen varustamista
-ruoalla ja puolustusvoimalla, kunnes puhelinyhteys katkesi. Se tapahtui
-aivan keskellä keskusteluamme. Sinä iltana ei ollut enää sähkövaloa, ja
-minä istuin yksinäni pimeässä huoneessani. Ei enää painettu
-sanomalehtiä, joten en tietänyt, mitä tapahtui ulkona kaupungissa.
-Kuulin kapinoivaa ääntä ja pistoolinlaukauksia ja ikkunasta näin
-Oaklandin suunnalta tulipalojen loimun punaavan taivaanrantaa. Se oli
-kauhun yö. En ummistanut silmiäni. Eräs mies -- miksi ja miten, en
-tiedä -- surmattiin käytävälle taloni edessä. Kuulin itsetoimivan
-pistoolin nopeasti toisiaan seuraavat pamahdukset, ja muutamia
-minuutteja myöhemmin tuo haavottunut raukka ryömi ovelleni ja huusi
-apua. Asestauduin kahdella pistoolilla ja menin katsomaan häntä.
-Tulitikun valossa näin, että hän kuolisi samalla sekä haavoihinsa että
-ruttoon. Pakenin sisälle, jolloin kuulin hänen vaikeroivan vielä
-puolisen tuntia.
-
-"Aamulla veljeni tuli luokseni. Keräsin matkalaukkuun tärkeimmät
-tavarani, jotka aioin ottaa mukaani, mutta kun näin hänen kasvonsa,
-tiesin kohta, ettei hän seuraisi minua turvapaikkaamme. Rutto oli
-saanut hänestä uuden uhrin. Hän aikoi puristaa kättäni, mutta minä
-peräydyin kiireesti.
-
-"'Katso peiliin', käskin.
-
-"Hän katsoi ja huomatessaan kasvoillaan sarlakanvärin, joka yhä
-tummeni, hän vaipui hervottomana vieressä olevalle tuolille.
-
-"'Oi Jumala!' hän huudahti. 'Olen saanut sen. Älä tule lähelle. Olen
-kuoleman oma.'
-
-"Sitten tulivat kouristukset. Hänen kuolontuskansa kestivät kaksi
-tuntia, ja hän oli selvä viimeiseen saakka. Hän valitti, miten kylmyys
-ja tunnottomuus kohosi jaloista ylöspäin pohkeisiin, reisiin ja vihdoin
-sydämeen, jolloin hän kuoli. Siten sarlakkakuolema otti uhrinsa.
-Tartuin matkalaukkuuni ja pakenin. Kaduilla kohtasi minua kauhea näky.
-Yhtämittaa kompastuin ruumiisiin. Toisissa oli vielä elonkipinä. Kun
-vilkaisikin ympärilleen, näki, miten ihmisiä sortui kuolonmerkki
-kasvoillaan. Berkeley'ssa oli useita taloja liekkien vallassa, Oakland
-ja San Francisco olivat yhtenä tulimerenä. Savu täytti ilman, niin että
-keskipäivälläkin vallitsi synkkä hämäryys, ja kun tuulenpuuska
-pyyhkäisi sitä vähemmäksi, näkyi sen takaa taivaalta auringon
-himmeänpunainen kehrä. Totisesti, pojat, se tuntui maailman lopun
-päivältä.
-
-"Talleissa oli useita automobiileja osottaen, että varikoista olivat
-bensiini ja konetarpeet lopussa. Muistan erikoisesti erään
-automobiilin. Mies ja nainen lepäsivät kuolleina istuimella nojaten
-taaksepäin, ja käytävällä sen vieressä oli kaksi naista ja lapsi, joka
-suunnalta tarjoutui outoja, kamalia näkyjä. Ihmiset hiipivät ohitseni
-äänettöminä ja salaperäisinä kuin aaveet -- kalpeat naiset kantoivat
-lapsia käsivarsillaan, isät taluttivat poikiaan kädestä; toiset olivat
-yksinäisiä, toiset kaksittain tahi suuremmissa ryhmissä -- kaikki
-pakenivat kuoleman kaupungista. Toisilla oli muonaa, toisilla
-huopapeitteitä ja arvoesineitä, mutta toisilla ei ollut mitään.
-
-"Jouduin lähelle erästä vihanneskauppaa -- paikkaa, josta sai ostaa
-ruokaa. Sitä puolusti sen omistaja, mies, jonka hyvin tunsin --
-hiljainen, vakava, mutta tyhmä ja itsepäinen. Ovet ja ikkunat oli
-särjetty, mutta siitä huolimatta hän oli suojassa pöytänsä takana
-ammuskellen miesjoukkoa, joka käytävältä käsin yritti murtautua sisään.
-Oviaukossa oli useita ruumiita -- arvatenkin sellaisten, jotka olivat
-koettaneet ryöstää kauppaa aikaisemmin päivällä. Kun katselin tätä
-näytelmää etäältä, näin erään rosvoista rikkovan vieressä olevan
-myymälän, kenkäkaupan, ikkunan ja tahallaan sytyttävän tavarat tuleen.
-En mennyt auttamaan vihanneskauppiasta. Sivistynyt yhteiskunta horjui
-liitoksistaan, ja jokaisella oli tarpeeksi työtä itsensä hoitamisessa."
-
-
-IV.
-
-"Kiiruhdin pois niin nopeasti kuin taisin erästä syrjäkatua pitkin,
-jonka kulmauksessa näin uuden murhenäytelmän. Kaksi työläisluokkaan
-kuuluvaa miestä oli parhaillaan ryöstämässä erästä miestä ja naista,
-joilla oli kaksi lasta mukanaan. Tunsin miehen ulkonäöltä, vaikka minua
-ei oltu milloinkaan esitetty hänelle. Hän oli runoilija, jonka säkeitä
-olin aina ihaillut. Kuitenkaan en mennyt auttamaan häntä, sillä samassa
-kuului laukaus, ja näin hänen vaipuvan maahan. Nainen huudahti
-kauhusta, mutta toisen hirviön nyrkinisku kaatoi hänet. Huusin
-uhkauksia, mutta lähdin juoksemaan pakoon, sillä he laukaisivat
-pistoolinsa minua kohti. Juoksin kulmauksen taakse, mutta siellä sulki
-tieni tulipalo, joka eteni minuun päin. Kadun kummallakin puolella
-olivat rakennukset liekkien vallassa ja ilma oli täynnä savun katkua.
-Tämän synkkyyden keskeltä kuului vaikeroiva naisen ääni. En mennyt
-auttamaan häntä. Sydämeni kovettui raudaksi nähdessäni niin paljon
-kamalaa ja kuullessani alati avunhuutoja.
-
-"Kääntyessäni takaisin olivat rosvot hävinneet. Runoilija ja hänen
-vaimonsa viruivat kuolleina käytävällä. Se oli tärisyttävä näky. Lapset
-olivat kadonneet, ties' minne. Nyt ymmärsin, miksi kaikki liikkuivat
-niin salaperäisesti ja kasvot kalpeina. Järjestetyssä yhteiskunnassamme
-olimme elättäneet laitakortteleissa ja työläiskasarmeissa
-raakalaisjoukkoa ja nyt, kun meitä oli kohdannut onnettomuus, he
-hyökkäsivät päällemme kuin pedot, joita he olivatkin, ja hävittivät
-meidät. Mutta samassa he myös itsekin tuhoutuivat. He myrkyttivät
-itsensä väkevillä juomilla ja tekivät tuhansia hirveitä tekoja,
-riitelivät ja surmasivat toisiaan lyhytnäköisyydessään. Näin kuitenkin
-toisenlaisiakin, parempia työläisiä, jotka olivat liittyneet yhteen ja
-pakenivat kaupungista suurena joukkona, naiset ja lapset keskellä ja
-vanhat ja sairaat paareilla. Rattaitten eteen valjastetut hevoset
-vetivät heidän muonavarojaan. He olivat miellyttävänä vastakohtana
-noille rosvoille. Kun he tulivat näkyviin ajelehtivien savupilvien
-keskeltä, olivat he vähällä ampua minut. Tarkemmin nähtyään eräs
-johtajista pyysi anteeksi ja selitti, että he ampuivat rosvot ja
-kauppojen ryöstäjät vähääkään arvelematta ja että ainoa keino olla
-turvassa näiltä oli liittyä yhteen suureksi joukoksi. Silloin näin
-ensimäisen kerran tapauksen, joita pian näin tuhkatiheään. Erään miehen
-kasvoille ilmestyi ruton pettämätön merkki. Hänen ympärillään olevat
-vetäytyivät kauemmaksi, ja hän astui pois joukosta ilman
-vastaväitteitä. Eräs naisista, hänen vaimonsa nähtävästi, koetti
-seurata häntä. Hän talutti pientä poikaansa kädestä. Mutta mies käski
-ankaralla äänellä vaimoaan pysymään muitten mukana joukossa. Joukkoon
-kuuluvat tarttuivat naiseen ja veivät hänet mukaansa. Näin tämän ja
-lisäksi näin miehen, sarlakanvärinen merkki kasvoillaan, astuvan kadun
-toiselle puolelle erään oviaukon eteen. Kuulin pistoolin laukauksen ja
-näin hänen vaipuvan elottomana maahan.
-
-"Kun olin saanut vielä kaksi kertaa muuttaa tietäni tulipalojen
-takia, onnistui minun vihdoin päästä yliopistolle. Kentän reunalla
-kohtasin yliopiston opettajia, työtovereitani, jotka kulkivat
-kemiantutkimusrakennusta kohti. He olivat kaikki perheellisiä miehiä.
-Heillä oli mukanaan vaimonsa ja lapsensa sekä palvelijattaret.
-Professori Badminton tervehti minua. Minun oli vaikea tuntea häntä,
-sillä jossakin tulipalossa oli hänen partansa kärventynyt pois. Hänellä
-oli päänsä ympärillä verinen side ja hänen vaatteensa olivat tahraiset.
-Hän kertoi joutuneensa rosvojen hyökkäyksen alaiseksi. Hänen veljensä
-oli saanut surmansa edellisenä yönä asuntoaan puolustaessansa.
-
-"Kulkiessamme yli kentän hän yhtäkkiä osotti sormellaan rouva
-Swintonin kasvoja. Ne oli merkityt ruton leimalla. Toiset naiset
-kirkaisivat kauhusta ja pakenivat hänen luotaan. Palvelijatar hoiti
-hänen kahta lastaan, jotka myös juoksivat kauemmaksi. Mutta tohtori
-Swinton, hänen miehensä, jäi hänen luokseen.
-
-"'Mene toisten mukana, Smith', hän sanoi minulle. 'Pidä huolta
-lapsista. Minä pysyn vaimoni luona. Tiedän, että hän on kuoleman oma,
-mutta en saata jättää häntä yksin. Jos säästyn, tulen myöhemmin
-kemiantutkimusrakennukseen. Pitäkää varalla ja päästäkää sisään!'
-
-"Hän jäi. Näin hänen kumartuvan vaimonsa ylitse lieventääkseen hänen
-kuolinhetkiään. Minä juoksin saavuttaakseni muun joukon. Me olimme
-viimeiset, jotka otettiin kemiantutkimusrakennukseen. Sen jälkeen
-suojelimme eristettyä asemaamme kivääreillä. Olimme suunnitelleet
-rakennuksesta turvapaikkaa kuudellekymmenelle hengelle. Kuitenkin
-jokainen, joka alunpitäen oli laskettu sinne tulevan, oli tuonut
-mukanaan sukulaisia ja ystäviä, useinkin kokonaisia perheitä, joten
-meitä oli siellä nyt yli neljänsadan. Mutta kemiantutkimusrakennus oli
-laaja ja kun se oli yksinään, ei ollut vaaraa, että ympärillämme
-raivoavat tulipalot ulottuisivat siihen.
-
-"Meillä oli tarpeeksi muonaa, jota erityinen ravintokomitea ryhtyi
-hoitamaan. Sen huolena oli jakaa annokset kullekin perheelle ja
-ruokakunnalle. Pian nimitettiin joukko muitakin komiteoita, joten
-olomme kävi hyvin säännöstellyksi. Minä kuuluin puolustuskomiteaan,
-vaikka ensimäisen päivän saimme olla rauhassa rosvoilta. Etäämmällä
-niitä kuitenkin näkyi; heidän sytyttämistään tulista päättäen he
-valtasivat kentän etäisemmän reunan. He olivat humalassa, ja usein
-kuulimme heidän lauleskelevan säädyttömiä lauluja tahi hoilaavan
-järjettömästi. Kun maailma sortui heidän ympärillään ja ilma oli täynnä
-tulipalojen katkua, nämä eläimelliset olennot päästivät valloilleen
-raakuutensa, tappelivat, joivat ja kuolivat. Mutta mitä sillä oli
-väliä? Jokainen kumminkin kuoli, niin hyvät kuin pahatkin, kelpo
-kansalaiset ja tyhjäntoimittajat, ne, jotka rakastivat elämää, ja ne,
-jotka sitä halveksivat. He katosivat. Kaikki katosi.
-
-"Kun oli kulunut vuorokausi, eikä ruttoa ollut ilmennyt, me
-onnittelimme toisiamme ja aloimme kaivaa kaivoa. Olette nähneet nuo
-suuret rautaputket, jotka silloin kuljettivat vettä kaikille
-kaupunkilaisille... Pelkäsimme, että tulipalojen kuumuus räjähdyttäisi
-ne ja että säiliöt juoksisivat tyhjiin. Sen vuoksi irrotimme
-sementtikerroksen kemiantutkimusrakennuksen keskuspihasta ja kaivoimme
-kuopan. Mukanamme oli useita nuoria miehiä, ylioppilaita, jotka tekivät
-työtä kaivon kaivamisessa yötä päivää. Aavistuksemme toteutui. Kolme
-tuntia ennenkuin saavutimme vesisuonen, putket kuivuivat.
-
-"Kului jälleen vuorokausi, eikä vieläkään ollut rutto ilmestynyt.
-Luulimme pelastuneemme. Mutta emme ymmärtäneet sitä, minkä minä
-jälkeenpäin päättelin olevan asian laidan, nimittäin, että ruton
-kehittyminen uhrinsa ruumiissa vaati useita päiviä. Mutta kun sen
-merkki kerran oli ilmestynyt, korjasi se saaliinsa sellaisella
-nopeudella, että me luulimme ruton kehittymisen olevan yhtä nopean.
-Niinpä kun oli kulunut kaksi vuorokautta ilman sen merkkejä, me
-tunsimme ylpeyttä siitä, ettemme olleet saaneet tartuntaa. Mutta kolmas
-päivä särki harhakuvitelmamme. En voi milloinkaan unohtaa sen edellistä
-yötä. Vartiopalvelusvelvollisuuteni oli kahdeksasta kahteentoista.
-Rakennuksen katolta saatoin tarkastaa, miten ihmiskunnan työn tulos
-hävisi. Lähellä raivosivat niin kauheat tulipalot, että ne valaisivat
-yön päiväksi. Niitten punaisessa hohteessa olisin voinut lukea
-hienointakin kirjotusta. Liekit valtasivat syleilyynsä koko maailman.
-San Franciscossa näytti olevan kahdessakymmenessä eri paikassa tulta ja
-savua suitsuavia tulivuoria. Oakland, San Leandro, Haywards -- kaikki
-paloivat; samoin oli laita pohjoisessa aina Point Richmondiin saakka.
-Tämä näky loihti mieleeni omituisen kauhuntunnelman. Sivistynyt
-yhteiskunta katosi tulimereen ja kuolonenkelin henkäykseen. Kymmenen
-aikaan sinä iltana räjähtivät Point Pinole'issa sijaitsevat
-ruutivarastot perätysten. Vahva rakennuksemme tärisi kuin
-maanjäristyksessä ja joka ainoa lasiruutu särkyi. Silloin lähdin
-vartiopaikaltani alas pitkiin käytäviin tyynnyttääkseni hätääntyneitä
-naisia ja kertoakseni, mitä oli tapahtunut.
-
-"Tuntia myöhemmin, seisoessani pohjakerroksessa ikkunan ääressä, kuulin
-rosvojen leiristä helvetillistä melua, kirkumista, huutoja ja useita
-pistoolinlaukauksia. Jälkeenpäin arvasimme, että taistelun oli
-aiheuttanut terveitten yritys karkottaa ruton uhrit. Olkoon asia miten
-oli, mutta joukko ruttoon sairastuneita rosvoja juoksi yli kentän kohti
-rakennustamme. Me varotimme heitä, mutta he kirosivat ja ampuivat
-yhteislaukauksen. Professori Merryweather, joka seisoi erään ikkunan
-ääressä, sai kuulan silmiensä väliin ja kuoli paikalla. Me ammuimme
-vastaan, ja kaikki pakenivat lukuunottamatta kolmea. Yksi heistä oli
-nainen. He olivat ruton omia ja tietoisuus siitä teki heidät
-häikäilemättömiksi. Kuin paholaiset, taivaan loistaessa punaisena ja
-saattaessa heidän kasvonsa hehkumaan, he kirosivat ja ammuskelivat
-meitä. Erään heistä ammuin omin käsin. Sen jälkeen toinen miehistä ja
-nainen asettuivat ikkunaimme alle, yhä kiroten meitä. Meidän oli pakko
-olla heidän kuolemansa todistajina, kun rutto vihdoin vaimensi heidät.
-
-"Tilanteemme oli uhkaava. Ruutivarastojen räjähdys oli rikkonut
-kemiantutkimusrakennuksesta ikkunat, joten ruumiista saattoi vapaasti
-levitä taudinituja keskuuteemme. Terveyskomitea kutsuttiin tehtäväänsä
-ja se suoritti sen uhrautuvasti. Vaadittiin, että kaksi miestä lähtisi
-ulos korjaamaan ruumiit etäämmälle. Tämä merkitsi todennäköisesti
-heidän oman henkensä menetystä, sillä suoritettuaan velvollisuutensa
-heidän ei ollut lupa palata turvapaikkaan. Eräs professoreista, joka
-oli poikamies, sekä eräs ylioppilaista tarjoutuivat vapaaehtoisiksi. He
-jättivät hyvästi ja läksivät. He olivat sankareita. He uhrasivat oman
-henkensä, jotta toiset voisivat elää. Suoritettuaan tehtävänsä he
-pysähtyivät ja katsoivat meihin surullisesti. Sitten he huiskuttivat
-käsiään jäähyväisiksi ja astuivat hitaasti yli kentän palavaa kaupunkia
-kohti.
-
-"Kuitenkin kaikki varovaisuus oli hyödytöntä. Päivän valjetessa
-näimme ensimäisen uhrin keskuudessamme -- professori Stoutin perheen
-nuori lastenhoitajatar sai sen ensiksi. Ei ollut aika antautua
-heikkohermoisuuden ja tunteellisuuden valtaan. Koska hän saattaisi olla
-ainoa, joka oli saanut ruton, me ajoimme hänet pois rakennuksesta ja
-käskimme hänen mennä. Hän horjui hitaasti yli kentän väännellen käsiään
-ja itkien surkeasti. Olimme petoja, mutta mitä muutakaan olisimme
-voineet tehdä. Meidän joukkomme käsitti neljäsataa henkeä; sen hyväksi
-tuli yksilöiden uhrautua.
-
-"Erääseen laboratorioon oli sijoittautunut kolme perhettä, ja samana
-päivänä iltapuoleen saimme tietää, että heistä oli kokonaista neljä
-kuolleena ja seitsemän lievemmin tahi pahemmin sairaana. Silloin
-valtasi kauhu meidät. Jätimme kuolleet siihen, mihin he olivat
-vaipuneet, ja pakotimme vielä elävät eristäytymään toiseen huoneeseen.
-Rutto vaati uusia uhreja joukostamme, ja niin pian kuin sen merkki
-näyttäytyi, me lähetimme onnettomat eristettyihin huoneisiin. Pakotimme
-heidät kulkemaan yksin, jottei meidän olisi tarvinnut koskea heihin. Se
-oli sydäntä vihlovaa. Rutto yhä lisääntyi, kunnes huone toisensa
-perästä luovutettiin kuolleille ja kuoleville. Ja me, jotka vielä
-olimme sen saastasta vapaita, pakenimme toiseen kerrokseen ja yhä
-ylemmäksi kuoleman vyöryn tieltä, joka valtasi rakennuksen huone
-huoneelta ja kerros kerrokselta.
-
-"Turvapaikkamme muistutti nyt ruumishuonetta. Me, jotka olimme vielä
-jääneet henkiin, pakenimme yön pimeydessä ottamatta mukaamme mitään
-muuta kuin aseita, ruutia ja suuren määrän säilykeruokia. Pysähdyimme
-kentälle, vastaiselle puolelle rosvojen leiristä, ja toisten jäädessä
-vartioiksi lähdimme kaupunkiin partioretkelle hankkiaksemme hevosia,
-automobiileja, rattaita ja vaunuja tahi mitä tahansa, johon vain
-voisimme lastata tavaroitamme, kuten olin nähnyt aikasemmin
-yhteenliittyneiden työmiesten tehneen helpottaakseen kulkuaan maaseudun
-vapauteen.
-
-"Minä olin yksi partiolaisista. Tohtori Hoyle, joka muisti jättäneensä
-automobiilin talliin, neuvoi minua hakemaan sen. Hajaannuimme kahden
-miehen joukoiksi; minua seurasi Dombey, nuori ylioppilas. Meidän oli
-kuljettava puoli mailia kaupungin keskustaan päästäksemme tohtori
-Hoyle'in talolle. Tässä osassa rakennukset olivat etäällä toisistaan
-puiden ja nurmikenttien keskellä ja sen johdosta tuli oli täällä
-leikkinyt oikullisesti. Se oli jostakin polttanut koko korttelin,
-toisaalla säästänyt taas koko korttelin, joskus se oli hypännyt
-yksityisen talon yli ja polttanut muut samaan kortteliin kuuluvat.
-Näimme täällä vielä rosvoja työssään. Meillä oli pistoolit käsissämme
-ja koetimme näyttää mahdollisimman uhkaavilta, jotta olisimme saaneet
-olla rauhassa heiltä. Mutta tohtori Hoyle'in talon luona tapahtui siitä
-huolimatta pelkäämämme onnettomuus. Se oli säästynyt tulelta, mutta
-juuri kun saavuimme sen edustalle, raskaat savupilvet tunkeutuivat
-ikkunoista ulos.
-
-"Roisto, joka oli sytyttänyt tulen, horjui alas portailta ja siitä
-edelleen ajotietä pitkin. Hänen taskuistaan pisti esiin whiskypulloja,
-ja hän oli aivan avuttomaksi humaltunut. Ensimäinen mielijohteeni oli
-ampua hänet enkä ole milloinkaan lakannut katumasta, etten sitä tehnyt.
-Kun hän siinä hoiperteli ja hoilasi, silmät verestävinä, ammottava
-haava toisella parrottuneella poskellaan, hän oli inhottavin
-turmeluksen ja kurjuuden kuva, minkä koskaan olen nähnyt. En ampunut
-häntä, koska hän nojasi erästä puuta vasten antaen meidän kulkea
-ohitsensa, juuri samassa hän kuitenkin tarttui pistooliinsa ja ampui
-Dombey'ta päähän. Se oli hurja ja hillitön teko. Paikalla kostin
-hänelle samalla mitalla, mutta se ei korvannut sitä, mitä oli
-tapahtunut. Dombey kuoli heti päästämättä hiiskaustakaan. Luulen, ettei
-hän lainkaan tiennyt itseään ammutun.
-
-"Riensin pois ruumiiden ja palavan talon luota varastoon, josta löysin
-tohtori Hoyle'in automobiilin. Säiliöt olivat täynnä bensiiniä, ja itse
-vaunu oli käyttökunnossa. Ajoin sillä pujotellen talojen raunioiden
-välitse, kunnes saavuin kentälle, johon eloon jääneet olivat
-leiriytyneet. Muutkin partioretkeläiset saapuivat, mutta kukaan heistä
-ei ollut niin onnellinen kuin minä. Professori Fairmead oli löytänyt
-shetlantilaisen ponyhevosen, mutta eläinraukka oli seisonut tallissaan
-hyljättynä monta vuorokautta saamatta ruokaa tahi juomaa ja oli nyt
-liian heikko kantamaan vähintäkään kuormaa. Muutamat puolsivat sen
-päästämistä vapaaksi, mutta minä vastustin sitä, koska saattaisimme
-ainakin käyttää sen ravinnoksemme, ellei olisi muuta ruokaa saatavissa.
-
-"Meitä oli lähtiessämme neljäkymmentäseitsemän, joista useat olivat
-naisia ja lapsia. Tiedekunnan dekaanus, joka oli vanha mies ja aivan
-murtunut kuluneen viikon tapauksista, istui automobiiliin lapsien ja
-professori Fairmeadin iäkkään äidin kanssa. Wathope, nuori
-englanninkielen professori, jolla oli kauhea luodin aiheuttama haava
-jalassaan, ohjasi sitä. Kaikki muut kävelivät. Professori Fairmead
-talutti ponyhevosta.
-
-"Päivää olisi voinut sanoa kauniiksi kesäpäiväksi, mutta tulipalon savu
-pimitti taivaan, jolta aurinko kumotti elottomana, veripunaisena
-kiekkona, synkän ja kammottavan näköisenä. Mutta me olimme tottuneet jo
-sen veripunaiseen väriin. Savuun oli vaikeampi tottua. Se kirveli
-silmissämme ja sieramissamme; jokaisen silmät verestivät. Suuntasimme
-kulkumme kaakkoiseen, jossa meidän oli kuljettava useita maileja kautta
-esikaupunkien siellä, missä ensimäiset matalat kukkulat ilmoittivat
-kaupungin keskustassa olevien tasankojen loppuneen. Ainoastaan tältä
-suunnalta saatoimme toivoa pääsevämme maaseudulle.
-
-"Etenimme tuskallisen verkkaan, sillä naiset ja lapset eivät saattaneet
-kävellä kovinkaan nopeasti. He eivät olleet edes unissaan kävelleet
-siten kuin me nykyään kävelemme. Totta puhuen, kukaan heistä ei osannut
-kävellä. Vasta ruton jälkeen minäkin opin kävelemään. Hitaimman nopeus
-oli määräävänä, sillä me emme uskaltaneet rosvojen vuoksi hajaantua
-pikkujoukkoihin. Näitä ihmispetoja ei enää näkynyt paljon. Rutto oli
-vähentänyt heidän lukumääräänsä, mutta silti he olivat vielä alituisena
-uhkana meille. Useat kauniit huvilat olivat säästyneet tulelta,
-kuitenkin näimme aina raunioitakin, jotka vielä savusivat. Rosvotkin
-näyttivät voittaneen järjettömän polttamisraivonsa, joten enää harvoin
-näimme vereksiä tulipaloja.
-
-"Teimme jälleen partioretkiä yksityisiin varastoihin toivossa löytää
-automobiileja ja bensiiniä, mutta meillä ei ollut menestystä. Jo
-ensimäinen ryntäys oli pyyhkäissyt ne pois. Calgan, miellyttävä nuori
-mies, sai surmansa tässä työssä. Eräs roisto ampui hänet takaapäin
-hänen mennessään erään ruohokentän poikki. Tämä oli kuitenkin ainoa
-onnettomuus, joka kohtasi meitä rosvojen taholta, vaikka vielä eräs
-humalainen hirviö laukaisikin pyssynsä meitä kohti. Onneksi hän ampui
-liian umpimähkäisesti, ja me kostimme hänelle, ennenkuin hän saattoi
-tehdä mitään vahinkoa...
-
-"Fruitvale'issa, siis vielä kaupungin hienossa osassa, rutto jälleen
-ilmaantui. Professori Fairmead oli tällä kerralla sen uhri. Hän osotti
-merkkikielellä meille, ettei hänen äitinsä tulisi tietää mitään koko
-asiasta ja astui hitaasti nurmikon poikki erään rakennuksen edustalle.
-Hän istahti alakuloisena kuistin portaille, ja minä, joka olin jäänyt
-muista jälkeen, jätin hänet hyvästi. Sinä iltana leiriydyimme useita
-maileja ohi Fruitvale'in; kuitenkin olimme vielä kaupungissa. Meidän
-oli pakko muuttaa leiriä kaksi kertaa yön kuluessa sairaitten tähden.
-Aamun sarastaessa meitä oli vain kolmekymmentä. En voi milloinkaan
-unohtaa tiedekunnan dekaanusta. Lähtiessämme aamulla matkaan hänen
-vaimonsa sai ruton merkin kasvoilleen, ja kun tämä astui syrjään
-antaakseen meidän jatkaa matkaamme, dekaanus ei suostunut jäämään
-automobiiliin, vaan meni puolisonsa luokse. Asiasta keskusteltiin,
-mutta lopuksi suostuimme. Sehän oli samantekevää, koska emme tienneet,
-ketkä säilyisivät hengissä, jos jotkut ylimalkaan säilyisivät.
-
-"Sinä iltana, siis vaelluksemme toisena, pysähdyimme Haywardsiin, josta
-alkoi maaseutu. Aamulla heräsi enää yksitoista. Yön pimeydessä oli
-Wathope, professori, jolla oli jalassaan paha haava, paennut luotamme
-automobiililla. Mukaansa hän oli ottanut sisarensa ja äitinsä sekä
-suurimman osan säilykkeitämme. Iltapuolella samana päivänä näin
-viimeisen ilmalaivan, jonka koskaan olen näkevä. Istahdin tien viereen
-levähtääkseni. Täällä maaseudulla savu ei ollut niin sakeata. Ensin
-näin ilmalaivan ajelehtivan ja mutkittelevan avuttomana kahdentuhannen
-jalan korkeudessa. En käsitä, mitä sitte tapahtui, mutta näin
-ilmalaivan kokan vaipuvan nopeasti alaspäin. Kaasusäiliöt lienevät
-räjähtäneet, koska se putosi aivan kohtisuoraan alas. Siitä päivästä
-tähän saakka en ole nähnyt ainoatakaan ilmalaivaa. Seuraavina vuosina
-tähystelin usein taivaalle toivoen näkeväni niitä merkkinä, että
-jossain maanpallon osassa sivistys olisi säilynyt. Mutta niin ei ole
-asian laita. Se, mitä tapahtui Californiassa, tuli kaikkialla
-ihmiskunnan kohtaloksi.
-
-"Kun saavuimme seuraavana päivänä Nilesiin, meitä oli vain kolme.
-Nilesin sivuutettuamme tapasimme Wathope'in valtatiellä. Automobiili
-oli saanut jonkun vian, ja siinä, matoilla, joita he olivat levittäneet
-maahan, he, hänen äitinsä ja sisarensa ja hän itse viruivat kuolleina.
-Alituinen kävely rasitti minua, joten nukuin sikeästi sinä yönä.
-Aamulla herätessäni huomasin olevani yksin maailmassa. Canfield ja
-Parsons, viimeiset toverini, olivat kuolleet ruttoon. Niistä
-neljästäsadasta, jotka etsivät turvaa kemiantutkimusrakennuksesta, ja
-niistä neljästäkymmenestäseitsemästä, jotka lähtivät matkalle, minä
-yksin olin elossa -- minä ja shetlantilainen pony. Miksi piti tapahtua
-juuri niin, en osaa sanoa. En saanut ruttoa, siinä kaikki. Olin vapaa
-rutosta -- yksi miljoonasta, juuri kuten kaikki muutkin henkiin jääneet
-olivat yksi miljoonasta tahi oikeammin miljoonista, sillä se
-pikemminkin oli suhde."
-
-
-V.
-
-"Vietin kaksi päivää miellyttävässä lehtimetsässä, jossa ei ollut
-kuolleiden ruumiita. Sinä aikana toivuin ennalleni, vaikka mieleni
-olikin apea ja uskoin joka hetki joutuvani ruton uhriksi. Pony
-vahvistui myös. Kolmantena päivänä sälytin sen selkään sen vähäisen
-säilykevaraston, joka minulla oli, ja lähdin vaeltamaan nyt aivan
-autiossa seudussa. En kohdannut ainuttakaan elävää miestä, naista tahi
-lasta, vaikka kuolleita oli kaikkialla. Ruokaa oli onneksi runsaasti,
-sillä maa oli silloin toisenlainen kuin nykyään. Siitä oli raivattu
-pois puut ja pensaat ja se oli viljeltyä. Miljoonia suita varten aiottu
-elo kasvoi, kypsyi ja joutui hukkaan. Vainioilta ja hedelmätarhoista
-keräsin kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Autioitten maatalojen tienoilta
-sain munia ja pyydystelin kananpoikia. Myymälöistä löysin usein
-säilykeruokia.
-
-"Kotieläinten suhteen tein omituisen havainnon. Ne villiintyivät ja
-alkoivat hyökätä toinen toisensa kimppuun. Kananpojat ja ankat
-joutuivat ensimmäisinä tuhon omiksi, kun taasen porsaat ja sen jälkeen
-kissat ovat taipuvaisimmat villiintymään. Pian koiratkin mukautuivat
-uusiin olosuhteisiin. Koiria oli niin paljon, että ne olivat
-maanvaivana. Ne ahmivat ruumiita, haukkuivat ja ulvoivat öisin, ja
-päivisin hiiviskelivät hiljaa etäämpänä. Ajan kuluessa huomasin, että
-niiden elintavat muuttuivat. Ensi alussa ne olivat erillään toisistaan
-epäluuloisina ja valmiina tappeluun, mutta jonkun ajan päästä ne
-alkoivat liikuskella suurina parvina. Koira oli seuraa rakastava eläin
-jo ennen kuin ihminen oli sen kesyttänytkään. Maailman viimeisinä
-päivinä ennen ruttoa oli kaikennäköisiä koiria -- karvattomia koiria ja
-lämminkarvaisia koiria, koiria niin pieniä, että ne tuskin olisivat
-riittäneet suupalaksikaan toisille, jotka olivat suuria kuin puuma.
-Niin, suuremmat koirat tappoivat kaikki pienet ja heikot toverinsa.
-Eivät myöskään kaikkein suurimmat sopeutuneet uuteen luonnonvaraiseen
-elämään, vaan kuolivat. Tuloksena oli, että kaikki erilaiset koirarodut
-hävisivät, ja jäljelle jäi keskikokoinen, parvina juokseva susikoira,
-jonka te tunnette."
-
-"Mutta eiväthän kissat elä laumoissa, isoisä", Hoo-Hoo väitti.
-
-"Kissa on aina ollut seuraa vierova eläin. Kuten eräs yhdeksännentoista
-vuosisadan kirjailija sanoi, se elää yksinään. Se on aina elänyt
-yksinään, jo ennenkuin ihminen sen kesytti, koko tuon pitkän ajan,
-jonka se oli kesynä, ja nykyään, jolloin se jälleen on villinä.
-
-"Hevoset villiintyivät samoin, ja kaikki hienot hevosrodut ovat
-taantuneet nykypäivien mustangiksi. Samoin kävi lehmien, kyyhkysten ja
-lampaiden. Tiedätte, että jotkut kanatkin jäivät eloon, mutta nykyään
-ne ovat aivan toisenlaisia kuin ennen ruttoa...
-
-"Minun täytyy kiirehtiä kertomuksessani. Vaelsin autioiksi jääneissä
-seuduissa ja ajan kuluessa aloin kaivata ihmisolentoja yhä enemmän,
-mutta en milloinkaan tavannut heitä. Yksinäisyydentunne alkoi
-painaa mieltäni. Kuljin poikki Livermore-laakson sekä sen ja San
-Joaquin-laakson välisten vuorten yli. Te ette ole koskaan nähneet tuota
-laaksoa, mutta se on sangen laaja ja se on villihevosten tyyssija.
-Siellä niitä elää tuhantisin ja kymmentuhantisin laumoin. Tiedän sen,
-koska olin siellä kolmekymmentä vuotta sitten. Teidän mielestänne
-täällä rantalaaksoissa on runsaasti villihevosia, mutta ne eivät ole
-mitään San Joaquinin hevoslaumojen rinnalla. On omituista, että
-villiinnyttyään lehmät valitsivat olosijoikseen matalammat vuoriseudut.
-Epäilemättä siellä ne voivat helpommin puolustautua.
-
-"Maaseudulla eivät rosvot ja tihutöidentekijät olleet niin pahasti
-mellastaneet, sillä näin useita kyliä ja pikkukaupunkeja, jotka olivat
-saaneet olla kokonaan rauhassa tulelta. Mutta ne olivat täynnä ruton
-saastaa, jonka vuoksi kiiruhdin niiden ohi ryhtymättä tutkimaan niitä
-sen tarkemmin. Lähellä Lathropia otin yksinäisyyteni vaivaamana
-suojateikseni kaksi paimenkoiraa, jotka olivat olleet vapaina vasta
-niin lyhyen ajan, että olivat sangen halukkaita alistumaan uudelleen
-liittoon ihmisen kanssa. Nämä paimenkoirat seurasivat minua monet
-vuodet, ja niiden verta on noissa susikoirissa, jotka teillä nyt on.
-Mutta kuudessakymmenessä vuodessa ovat paimenkoiraominaisuudet
-kadonneet, joten koirat nykyään ovat melkein kuin kesyjä susia."
-
-Ristihuuli nousi seisaalleen, katsoi, että vuohet olivat turvassa ja
-laski ajan auringon asemasta iltataivaalla osottaen samalla olevansa
-kärsimätön isoisän kertomuksen pitkäveteisyyden johdosta. Edwin
-kehoitti isoisää kiiruhtamaan.
-
-Tämä jatkoi.
-
-"Ei ole enää paljon kertomista. Mukanani kaksi koiraani ja pony
-ratsastin hevosella, jonka olin onnistunut saamaan kiinni, ensin San
-Joaquiniin ja sieltä jatkoin matkaa vuoristossa olevaan ihanaan
-Yosemite-laaksoon. Sen suuresta hotellista löysin satumaiset määrät
-säilytettyjä ruokatarpeita. Laidun oli mainio, riistaa oli riittämiin
-ja laakson pohjassa mutkitteleva joki vilisi taimenia. Jäin sinne
-kolmeksi vuodeksi kärsien yksinäisyydestäni tavalla, jonka vain
-hienosti sivistynyt mies voi ymmärtää. Sitten en enää kestänyt sitä.
-Tunsin, että hermostoni tila läheni mielipuolisuutta. Kuin koirat olin
-minäkin seuraa rakastava eläin ja kaipasin omaa lajiani. Päättelin,
-että saattoi olla muitakin elossa, samoinkuin minä olin. Edelleen
-päättelin, että maan täytyi olla puhdas rutosta, koska siitä oli
-kulunut jo kolme vuotta.
-
-"Hevoseni, ponyni ja koiraini seurassa lähdin taasen matkaan.
-Kuljin San Joaquin laaksoon, yli sitä ympäröivien vuorien alas
-Livermorelaaksoon. Kolmessa vuodessa tapahtunut muutos oli
-hämmästyttävä. Silloin oli maa mainiosti viljelty; nyt saatoin tuskin
-tuntea sitä, sillä niin oli villien kasvien onnistunut hävittää
-ihmiskätten työ. Nähkääs, ihminen oli aina huolehtinut vehnästä,
-kasviksista ja hedelmäpuista, joten ne olivat sangen pehmeitä ja
-arkoja. Rikkaruohot ja villit pensaat olivat sitävastoin aina saaneet
-kestää taistelua ihmistä vastaan; ne olivat kehittyneet sitkeiksi ja
-vastustuskykyisiksi. Tuloksena oli se, että kun ihmiskäsi poistui,
-villi kasvillisuus tukahdutti ja hävitti koko viljellyn kasvillisuuden.
-Arosudet lisääntyivät nopeasti, ja tapasin ensi kerran susia kaksin
-tahi kolmin seuduissa, joissa niitä aina oli säilynyt muutamia.
-
-"Temescal-järven rannalla, lähellä entistä Oaklandin kaupunkia,
-kohtasin ensimäiset ihmisolennot. Oi, pojat, kuinka voisinkaan kuvata
-teille mielenliikutukseni, kun istuessani hevoseni selässä ja
-ratsastaessani hiljalleen alas mäenrinnettä järvenrantaan päin näin
-leirin savun nousevan puiden lomasta. Sydämeni miltei pysähtyi, ja
-tunsin tulevani mielipuoleksi. Sitten kuulin lapsen äänen --
-ihmislapsen äänen. Kuului koirien haukuntaa, johon minun koirani
-vastasivat. Luulinhan olleeni ainoa ihminen koko maailmassa. Eihän
-saattanut olla mahdollista, että oli toisia -- savua ja lapsen itkua.
-
-"Kun tulin metsästä järven ranta-aukeamalle, näin silmäini edessä
-vajaan sadan kyynärän päässä suuren miehen. Hän seisoi järveen
-pistävällä kallioniemekkeellä ja onki. En uskonut silmiäni ja pysäytin
-hevoseni. Koetin huutaa, mutta ääni takertui kurkkuuni. Huiskutin
-kättäni. Minusta tuntui kuin mies olisi katsellut minuun, mutta ei
-vastannut. Sitten painoin pääni käsiini yhä istuessani satulassa.
-Pelkäsin katsoa häneen, sillä ymmärsin sen harhanäöksi, joka katoaisi
-kohta, kun häneen vilkaisisin. Niin kallisarvoiselta tuo harhanäky
-tuntui, että tahdoin nauttia siitä vielä hetkisen, tiesin myös, että se
-säilyisi niin kauan kuin olisin katsomatta.
-
-"Olin samassa asennossa, kunnes kuulin koirieni murisevan ja miehen
-äänen lausuvan jotakin. Mitä luulette hänen sanoneen? Sanon teille sen.
-Hän lausui: '_Pirustako teidän piti tänne tulla_?'
-
-"Aivan nuo sanat hän lausui. Nuo sanat lausui minulle sinun toinen
-isoisäsi, Ristihuuli, tervehtiessään minua Temescal-jarven rannalla
-viisikymmentäseitsemän vuotta sitten. En ole elämässäni kuullut
-käsittämättömämpiä sanoja. Avasin silmäni, ja edessäni seisoi suuri,
-tummaihoinen, parrakas mies, leveäleukainen, vino-otsainen,
-tuikeakatseinen. En tiedä, miten pääsin alas hevoseni selästä, mutta
-lähin, mitä muistan, joskin hämärästi, oli, että puristin hänen
-kättänsä kummallakin omallani ja nyyhkytin. Olisin syleillytkin häntä,
-mutta hän oli ahdasmielinen, epäluuloinen mies ja vetäytyi pois
-luotani. Puristin yhä hänen kättänsä ja nyyhkytin."
-
-Isoisän ääni värisi ja katkesi hänen muistellessaan entispäiviä ja
-heikkouden kyyneleet virtasivat alas hänen poskiaan poikien katsellessa
-sitä ja tirskuessa.
-
-"Kuitenkin itkin", jatkoi hän, "ja halusin syleillä häntä, vaikka
-autonkuljettaja oli hirviö, täydellinen hirviö, inhottavin mies, minkä
-olen koskaan nähnyt. Hänen nimensä oli... omituista, olen unohtanut
-hänen nimensä. Jokainen sanoi häntä autonkuljettajaksi -- se oli hänen
-ammattinsa -- ja nimi jäi pysyväiseksi. Siitä syystä hänen
-perustamaansa heimoa myös kutsutaan autonkuljettajiksi.
-
-"Hän oli rajuluontoinen ja väkivaltainen mies. En voi ymmärtää, miksi
-rutto säästi hänet. Saattaa tuntua, että, huolimatta vanhasta
-metafyysillisestä käsityksestämme ehdottomasta oikeudesta,
-maailmankaikkeudessa ei ole lainkaan oikeutta. Miksi hän jäi elämään --
-hän, joka oli vääryyttä suosiva, siveellisessä suhteessa hirviö, tahra
-luomakunnassamme, julma, taipumaton ja eläimellinen. Hän taisi puhua
-vain automobiileista, koneista, bensiinistä ja varastohuoneista --
-erikoisesti näytti häntä huvittavan alhaiset huijaukset ja petokset,
-jonka uhreiksi olivat joutuneet hänen automobiiliansa käyttäneet.
-Kuitenkin hän säästyi, vaikka miljoonat, tuhannet miljoonat paremmat
-ihmiset saivat surmansa.
-
-"Menin hänen kanssaan hänen leirilleen, jossa näin hänet, Vestan,
-naisten kruunun. Näky oli samalla sekä ihana että säälittävä. Hän,
-Vesta Van Warden, John Van Wardenin nuori puoliso, oli tuossa,
-rääsyihin puettuna, kädet täynnä naarmuja ja känsiä. Hän kumartui
-leiritulen ääreen tehden kyökkipiian tehtäviä, hän, Vesta,
-joka oli syntynyt suurimman rikkauden purppuraan, mitä maailma
-milloinkaan on nähnyt. Hänen miehensä, John Van Warden, omisti
-tuhannenkahdeksansataamiljoonaa dollaria ja ollen teollisuusmagnaattien
-johtokunnan puhemies hän oli Amerikan todellinen valtias. Kun hän
-samalla kuului Kansainväliseen hallintoneuvostoon, oli hän yksi niistä
-seitsemästä, jotka johtivat koko maailman asioita. Vesta samoin oli
-yhtä jaloa syntyperää. Hänen isänsä oli ollut teollisuusmagnaattien
-johtokunnan puhemiehenä kuolemaansa saakka. Tämä virka oli tulla
-perinnölliseksi, ja jos hänen isällään, Philip Saxonilla, olisi ollut
-poika, olisi tämä varmasti seurannut häntä virassa. Mutta hänen ainoa
-lapsensa oli Vesta, korkeimman sivistyksen täydellinen kukka
-maapallollamme. Vasta Vestan ja Van Wardenin kihlajaisten tapahduttua
-Philip Saxon julisti vävynsä seuraajakseen. Se oli epäilemättä
-poliittisista syistä solmittu liitto. Minulla on syytä uskoa, ettei
-Vesta milloinkaan todella rakastanut puolisoaan sillä intohimoisella
-tavalla, josta runoilijoilla oli tapana laulaa. Se muistutti
-pikemminkin kruunupäitten välisiä avioliittoja, silloin kun magnaatit
-eivät vielä olleet heitä syrjäyttäneet.
-
-"Siinä hän hääräili keittäen kalalientä nokisessa padassa, ihanat
-silmänsä avonaisen valkean lähettämän kitkerän savun tulehduttamina.
-Hänen kohtalonsa oli surullinen. Hän oli jäänyt eloon miljoonasta,
-samoin kuin minä olin ja samoinkuin autonkuljettaja oli jäänyt. Van
-Warden oli rakennuttanut Alamedan kukkuloille komean kesäpalatsin, joka
-oli korkealla huipulla tuhannen eekerin laajuisen puiston ympäröimänä.
-Ruton puhjetessa Van Warden lähetti Vestan sinne. Asestetut vartiot
-suojelivat puiston reunaosia, eikä mitään savuttamatonta saanut tuoda
-sinne, ei edes ruokaa tahi postia. Siitä huolimatta rutto löysi tiensä
-palatsiin. Se surmasi vartiat vartiopaikoiltaan, palvelijat tehtäväinsä
-äärestä, koko lukuisan palveluskunnan se pyyhkäisi pois -- ainakin
-kaikki ne, jotka eivät paenneet. Siten Vesta oli ainoa eloon jäänyt
-tuossa palatsissa, joka nyt muistutti enemmän ruumishuonetta kuin
-asuinrakennusta.
-
-"Autonkuljettaja oli ollut eräs niistä palveluskuntaan kuuluvista,
-jotka olivat paenneet muuanne. Palattuaan kahden kuukauden kuluttua hän
-tapasi Vestan pienessä kesähuvilassa, jonne tämä oli asettunut asumaan,
-koska siellä ei ollut kuolleita. Autonkuljettaja oli peto. Vesta
-pelkäsi häntä ja juoksi puiden lomaan piiloon. Samana yönä hän pakeni
-vuoristoon -- hän, jonka pehmyt jalka ja hento ruumis ei milloinkaan
-ollut tuntenut kivien ja orjantappuroiden aiheuttamia tuskia.
-Autonkuljettaja seurasi ja saavutti hänet ja löi häntä. Ymmärrättekö
-sitä? Autonkuljettaja löi häntä kamalilla nyrkeillään ja teki hänestä
-orjan itselleen. Vestan oli kannettava puut, valmistettava tuli,
-keitettävä ruoka ja tehtävä kaikki muu alhainen leirityö -- hänen,
-joka ei kertaakaan ollut tehnyt mitään palvelijoille kuuluvaa.
-Autonkuljettaja pakotti hänet tekemään nämä työt samalla kuin hän,
-täysi metsäläinen, näki parhaimmaksi maata ja katsella eikä tehnyt
-kerrassaan mitään paitsi joskus hiukan kalasteli ja metsästeli."
-
-"Se oli autonkuljettajan onni", virkkoi Ristihuuli hiljaa toisille
-pojille. "Muistan hänet hiukan ennen hänen kuolemaansa. Hän oli mies,
-joka taisi tehdä työtä ja pani toisetkin sitä tekemään. Tiedätte, että
-isä nai hänen tyttärensä, ja teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän
-peittosi isää. Autonkuljettaja oli tuittupää, josta aina saimme uusia
-muistutuksia. Juuri kun hän veti viimeisiä hengenvetojaan, hän tarrasi
-minuun ja löi päähäni ammottavan haavan kartulla, joka aina oli hänen
-ulottuvillaan."
-
-Ristihuuli raappi pörröstä päätään ikäänkuin tunnustellen arpea. Pojat
-kääntyivät jälleen isoisään päin, joka puheli hurmaantuneena Vestasta,
-autonkuljettajain heimon kantaisän vaimosta.
-
-"Sanon, että te ette voi käsittää hänen asemansa surullisuutta.
-Autonkuljettaja oli palvelija, huomatkaa, palvelija, jonka oli
-madeltava pää alas painettuna Vestan kaltaisten edessä. Vesta kuului
-valtiasluokkaan sekä syntyperältään että avioliiton kautta. Saattoi
-sanoa, että hänen vaaleanpunervassa kädessään oli miljoonien sellaisten
-kuin autonkuljettajan, kohtalo. Ennen ruttoa olisi kaikki yhteys heidän
-keskensä ollut häväistys. Oh, näinhän sen. Näin kerran rouva Goldwinin,
-erään toisen suuren magnaatin puolison. Lentoasemalla, juuri aikoessaan
-astua omaan ohjattavaan ilmalaivaansa, hän pudotti päivänvarjonsa. Eräs
-palvelijoista otti sen ylös ja ojensi sen erehdyksessä hänelle --
-hänelle itselleen, joka oli eräs maan suurimmista ruhtinaallisista
-rouvista! Tämä horjui taaksepäin ikäänkuin päivänvarjossa olisi ollut
-pitaalia ja määräsi sihteerinsä ottamaan sen sekä hankkimaan selvän
-onnettoman nimestä ja huolehtimaan siitä, että hänet erotettaisiin.
-Samanlainen valta-asema oli Vesta Van Wardenilla. Mutta autonkuljettaja
-löi häntä ja teki hänestä orjan.
-
-"... Bill -- sehän hänen nimensä olikin, sehän oli autonkuljettajan
-oikea nimi. Hän oli kurja, alkuperäinen mies, jolla ei lainkaan ollut
-sivistyneen sielun hienompia vaistoja ja ritarillisia tunteita.
-Varmastikaan ei ole ehdotonta oikeutta, koska hänen osakseen tuli tuo
-ihmeellisin nainen, Vesta Van Warden. Te, pojat, ette milloinkaan voi
-tajuta tämän seikan surullisuutta, sillä te itsekin olette alkuperäisiä
-pikku metsäläisiä, jotka ette ymmärrä mitään muuta kuin metsäelämää.
-Miksi ei Vesta olisi yhtä hyvin voinut joutua minulle? Minä olin
-hienosti sivistynyt mies, suuren yliopiston professori. Ennen ruttoa
-oli hänen asemansa ollut kuitenkin niin paljon minun asemaani
-korkeammalla, ettei hän milloinkaan olisi suvainnut tietää minun
-olemassaolostani. Mitenkä kauhealta mahtoi tuntua hänestä tuo alhainen
-asema autonkuljettajan orjana. Ellei ihmiskunta olisi hävinnyt, en
-milloinkaan olisi saanut tuntea häntä, katsoa häntä silmiin,
-keskustella hänen kanssaan -- niin, ja rakastaa häntä ja tietää, että
-hänenkin tunteensa minua kohtaan olivat sangen myötäiset. Minulla on
-täysi syy uskoa, että hän olisi rakastanutkin minua, kun maailmassa ei
-ollut toisia miehiä paitsi autonkuljettajaa, mutta hän pelkäsi tätä.
-Miksei rutto surmatessaan kahdeksantuhatta miljoonaa ihmistä surmannut
-lisäksi yhtä, nimittäin autonkuljettajaa?
-
-"Kerran kun autonkuljettaja oli kalastamassa, Vesta rukoili minua
-surmaamaan hänet. Kyyneleet silmissä hän rukoili minua. Mutta
-autonkuljettaja oli vahva ja väkivaltainen mies, ja minä pelkäsin.
-Jälkeenpäin puhuin hänen kanssaan. Tarjosin hänelle hevoseni, ponyni,
-koirani, kaiken, mitä minulla oli, jotta hän olisi luovuttanut Vestan
-minulle, mutta hän irvisti minulle julkeasti, pudisti päätänsä ja
-lausui solvauksia. Hän sanoi, että hän oli ollut entisinä päivinä
-palvelija, joka oli saanut ryömiä tomussa Vestan ja hänen kaltaistensa
-jalkain juuressa, mutta että hänellä nyt sensijaan oli maan ylhäisin
-nainen palvelijanaan, joka keitti hänelle ruokansa ja hoiti hänen
-lapsiaan. 'Teidän päivänne olivat ennen ruttoa', hän sanoi, 'nämä ovat
-minun päiviäni ja hiton hyviä ne ovatkin. En vaihtaisi niitä entisiin
-mistään hinnasta.' Siten hän puhui, vaikka toisin sanoin, sillä hän oli
-kurja rahvaan mies ja kiroili alituisesti.
-
-"Sitten hän selitti minulle, että jos hän tapaisi minut mielistelemässä
-Vestaa, hän vääntäisi niskani nurin ja samalla löisi Vestaakin. Mitä
-olisin voinut tehdä? Pelkäsin häntä, sillä hän oli hirviö. Saman päivän
-illalla, jona saavuin heidän leiriinsä, keskustelin Vestan kanssa
-kadonneesta maailmastamme. Puhuimme taiteesta, kirjallisuudesta ja
-runoudesta autonkuljettajan kuunnellessa ja pilkatessa meitä. Häntä
-kiusasi ja suututti puheemme, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Lopuksi
-hän sanoi: 'Kas tässä on Vesta Van Warden, magnaatti Van Wardenin
-entinen puoliso -- kopea ja turski kaunokainen, joka nyt on minun
-vaimonani. Niin, professori Smith, aika on muuttunut, aika on
-muuttunut. Kas niin, vaimo, otapa mokkasiinini pois jaloistani, mutta
-liiku eloisasti. Tahdon näyttää professori Smithille, kuinka hyvin olen
-sinut opettanut.' Näin Vestan purevan hampaitaan ja kapinan liekin
-syttyvän hänen silmiinsä, mutta autonkuljettaja kohotti pahkuraisen
-nyrkkinsä iskuun valmiiksi. Pelkäsin ja sydäntäni kouristi, mutta en
-voinut mitään tuolle hirviölle. Nousin lähteäkseni pois, jotta minun ei
-tarvitsisi olla todistamassa sitä, mikä seuraisi, mutta hän nauroi ja
-uhkasi lyödä minua, ellen jäisi katsomaan. Istahdin väkivallan
-pakotuksesta järven rannalle leiritulen ääreen ja näin Vestan, Vesta
-Van Wardenin, polvistuvan ja riisuvan tuon irvistävän, karvaisen,
-apinamaisen ihmishirviön mokkasiinit.
-
-"... Oh, te ette ymmärrä, pojat. Ette ole koskaan nähneet mitään muuta
-ettekä ymmärrä. 'Koko talttunut ja tottelevainen', ilakoi
-autonkuljettaja Vestan suorittaessa tuota kauheata, alhaista
-tehtäväänsä. 'Kylläkin vähän vikuri ajoittain, professori, vähän vikuri
-kylläkin, mutta näppäys leukaperiin tekee hänestä kiltin ja säyseän
-kuin karitsan!'
-
-"Toisella kertaa hän sanoi: 'Olemme saaneet urakaksemme lisääntyä ja
-täyttää maa. Teiltä puuttuu edellytykset, professori, kun teillä ei ole
-vaimoa, ja ihmiskunta on yhtä lukuisa kuin ennen vanhan Eedenin
-puutarhassa. Mutta minä puolestani en ole käynyt ylpeäksi. Sanon
-teille, professori!' Hän osoitti pientä lastaan, joka oli vain vuoden
-vanha. 'Tuossa on teidän vaimonne, joskin saatte odottaa, kunnes
-hän on kasvanut suuremmaksi. Eikö se tyydytä, vai? Me olemme kaikki
-tasa-arvoisia nyt, vaikka minä se täällä olen pomo. Mutta en kumminkaan
-ole käynyt ylpeäksi -- en, totta vie. Suon teille kunnian, professori
-Smith, sangen suuren kunnian kihlata minun ja Vesta Van Wardenin
-tyttären. Eikö ole hiton harmillista, ettei Van Warden ole täällä sitä
-näkemässä?'"
-
-
-VI.
-
-"Vietin autonkuljettajan leirissä kolme suunnattomien kärsimysten
-viikkoa. Mutta sitten eräänä päivänä, ehkä kyllästyneenä minuun tahi
-peläten vaikutustani Vestaan hän kertoi, että vaeltaessaan Contra
-Costan kukkuloilta Carquines-salmelle päin hän oli nähnyt savun
-nousevan sieltä. Tämä merkitsi, että siellä oli toisia ihmisolentoja.
-Kolme viikkoa oli hän pitänyt minulta täten salassa äärettömän
-kallisarvoisen tiedon. Lähdin viivyttelemättä matkaan koirieni ja
-hevosteni kanssa. Kuljin Contra Costan kukkuloiden yli salmelle päin.
-Toiselta rannalta ei näkynyt savua, mutta Port Costasta löysin pienen
-lautan, jolle saatoin lastata eläimeni. Löytämäni öljykankaanpalanen
-toimi hyvin purjeena, ja etelätuuli vei minut nopeasti salmelta
-Vallejon raunioille. Tuon entisen kaupungin laitaosissa näkyi tuoreita
-leiripaikan merkkejä. Useat löytämäni raakunkuoret ilmaisivat syyn,
-miksi nuo ihmisolennot olivat tulleet lahden rannalle. Tämä oli Santa
-Rosan heimon äskeinen leiri. Seurasin sen jälkiä pitkin vanhaa
-rautatietä aina Sonomanlaakson suoseuduille. Siellä, Glen Ellenin
-tiilitehtaan luona, tulin heidän leirilleen. Heitä oli kaikkiaan
-kahdeksantoista henkeä. Miehistä oli kaksi vanhaa, toinen oli Jones,
-pankkiiri, toinen Harrison, entinen panttilainaaja, joka oli nainut
-Napassa olevan Valtion heikkomielisten sairaalan johtajattaren. Tämä
-oli ainoa eloon jäänyt Napan kaupungin ja kaikkien tuossa rikkaassa ja
-tiheästi asutussa laaksossa olevien kaupunkien ja kylien asukkaita.
-Sitten oli kaksi nuorta miestä -- Cardiff ja Hale, jotka olivat olleet
-maanviljelijöitä, sekä Wainwright, tavallinen palkkatyöläinen. Kaikki
-he olivat löytäneet vaimon itselleen. Hale, sivistymätön ja oppimaton
-maanviljelijä, oli saanut Isadore'in, joka Vestan jälkeen oli arvokkain
-ruton säästämistä naisista. Hän oli eräs maailman huomatuimmista
-laulajattarista. Rutto puhkesi hänen ollessaan San Franciscossa. Hän
-kertoi minulle monta tuntia seikkailujansa. Hän oli harhaillut
-Mendocinon metsissä, mistä Hale hänet vihdoin pelasti, jonka jälkeen
-hänen ainoana keinonaan oli mennä tämän vaimoksi. Hale oli kumminkin
-hyvä mies huolimatta oppimattomuudestaan, sillä hänellä oli tarkka
-oikeudentunto. Uskon, että Isadore oli onnellisempi eläessään hänen
-kanssaan kuin Vesta autonkuljettajan kanssa.
-
-"Cardiffin ja Wainwrightin vaimot olivat rahvaan naisia, työhön
-tottuneita, lujarakenteisia -- oikea tyyppi uuteen, luonnonvaraiseen
-elämään, jota heidän oli nyt pakko elää. Lisäksi tuli kaksi mielipuolta
-Eldredge'in heikkomielisten hoitolasta sekä viisi tahi kuusi nuorta
-lasta, jotka olivat syntyneet senjälkeen kuin heimo oli muodostunut.
-Vielä oli siellä Berthe. Hän oli hyvä nainen, Ristihuuli, huolimatta
-isäsi ivasta. Otin hänet vaimokseni. Hän oli isäsi äiti, Edwin, samoin
-sinun, Hoo-Hoo. Tyttäremme Vera joutui naimisiin isäsi kanssa,
-Ristihuuli -- isäsi Sandow'n, joka oli Vesta Van Wardenin ja
-autonkuljettajan vanhin poika.
-
-"Minusta tuli Santa Rosan heimon yhdeksästoista jäsen. Ainoastaan kaksi
-jäsentä tuli sen jälkeen heimon ulkopuolelta. Toinen heistä oli
-Mungerson, magnaatin poika, joka harhaili pohjois-Californian metsissä
-kahdeksan vuotta, ennenkuin hän löysi meidät tultuaan etelään. Hän sai
-odottaa kaksitoista vuotta, kunnes saattoi naida tyttäreni, Mary'n.
-Toinen oli Johnson, mies, joka perusti Utah'n heimon. Utah, josta hän
-tuli, on kaukana idässä oleva maa, suurten erämaitten takana. Johnson
-tuli Californiaan vasta kahdenkymmenenseitsemän vuoden kuluttua
-rutosta. Hän sanoi, että koko Utah'ssa oli vain kolme henkeä, hän itse
-mukaan luettuna, säästynyt rutosta, ja että he kaikki olivat miehiä.
-Nämä kolme miestä elivät yhdessä metsästäen, mutta viimein
-epätoivoissaan lähtivät Californiaan toivoen löytävänsä sieltä naisia,
-koska he pelkäsivät, että ihmissuku saattaisi hävitä kokonaan
-maapallolta. Johnson yksin pääsi läpi erämaan, johon toiset kuolivat.
-Hän oli meihin liittyessään neljänkymmenenkuudenvuoden ikäinen, ja hän
-nai Isadore'n ja Hale'in neljännen tyttären, ja hänen vanhin poikansa
-nai sinun tätisi, Ristihuuli, joka oli Vestan ja autonkuljettajan
-kolmas tytär. Johnson oli vahva ja luonteeltaan itsenäinen. Sen vuoksi
-hän erosi Santa Rosan heimosta ja perusti Utah'in heimon, joka asustaa
-lähellä San José'ta. Se on vähäpätöinen heimo -- jäseniä on vain
-yhdeksän. Mutta vaikka hän itse on kuollut, oli hänellä kuitenkin niin
-paljon vaikutusta ja voimaa, että tuolla heimolla varmasti tulee
-olemaan johtava osa sivistyksen palauttamisessa maapallollemme.
-
-"Vain kahdesta muusta heimosta olemme kuulleet -- Los Angelesin ja
-Carmelin heimoista. Viimeksimainitun kantavanhempina oli eräs mies ja
-nainen. Miehen nimi oli Lopez, hän oli syntyään meksikolainen ja sangen
-tumma. Hän oli ollut karjapaimenena jossakin Carmelin seutuvilla, ja
-hänen vaimonsa oli entinen Del Monte-hotellin tarjoilijatar. Seitsemän
-vuotta aikaisemmin jouduimme tekemisiin Los Angelesin heimon kanssa.
-Heillä on mainiot asuinpaikat, ainoastaan kuumuus siellä vaivaa.
-Arvioin, että maailmassa on tätänykyä kolmesataaviisikymmentä tahi
-neljäsataa ihmistä -- sillä edellytyksellä, ettei muualla ole
-hajanaisia pikku heimoja. Jos sellaisia onkin, me emme ole kuulleet
-niistä mitään. Sen jälkeen kun Johnson tuli poikki erämaan Utah'sta,
-emme ole saaneet mitään tietoja idästä. Se suuri, avara maailma, jonka
-tunsin poikana ja nuorena miehenä, on hävinnyt. Se on lakannut
-olemasta. Minä olen viimeinen niistä, jotka elivät ruton päivinä ja
-jotka tietävät tuon etäisen ajan ihmeet. Me hallitsimme maapalloa --
-maata, vettä ja ilmaa -- olimme jumalien vertaisia, mutta nyt olemme
-alkuperäisiä metsäläisiä Californian jokivarsilla.
-
-"Mutta me lisäännymme nopeasti -- sisarellasi, Ristihuuli, on jo neljä
-lasta. Me lisäännymme nopeasti ja valmistaudumme uudelleen kohoamaan
-sivistykseen. Ajan tullen liika-asutus pakottaa meidät laajentamaan
-asuma-alojamme. Sadan ikäpolven päästä ehkä jälkeläisemme menevät yli
-Sierrojen, aina verkalleen leviten, ikäpolvien kuluessa, täyttääksemme
-tämän suuren mantereen ja sieltä yhä itään -- se on oleva arjalaisten
-toinen suuri vaellus yli koko maailman.
-
-"Mutta se käy kovin hitaasti, kovin hitaasti, sillä meidän on
-saavutettava niin paljon ennen sitä. Olemme vajonneet niin
-auttamattoman syvälle. Olisipa edes yksikin fyysikko tahi kemisti
-jäänyt eloon! Mutta ei jäänyt, ja me olemme unohtaneet kaiken.
-Autonkuljettaja ryhtyi sepäksi, hän takoi sen, mitä nykyään käytämme,
-mutta hän oli laiska mies ja vei mukanaan hautaan kaikki metalli- ja
-konetietonsa. Mitäpä minä niistä ymmärtäisin. Olin klassillinen
-tiedemies, en kemisti. Toisilla eloonjääneillä miehillä ei ollut
-myöskään tietoja. Autonkuljettajalla oli vain kaksi tärkeätä tointa --
-väkevien juomien valmistaminen ja tupakan kasvattaminen. Kerran
-juovuspäissään hän surmasi Vestan. Uskon varmasti, että hän teki sen
-humalaisessa raivokohtauksessaan, vaikka hän aina väitti, että Vesta
-putosi järveen ja hukkui.
-
-"Pojat, neuvoni on, olkaa varuillanne poppamiesten suhteen. He sanovat
-itseään _lääkäreiksi_ matkien sitä, mikä kerran oli kunnioitettava
-ammatti, mutta todellisuudessa he ovat poppamiehiä, paholaisia,
-taikauskon ja pimeyden apumiehiä. He ovat valehtelijoita ja pettäjiä.
-Ja me olemme niin turmeltuneita ja syvälle vajonneita, että uskomme
-heidän valeitaan. Myös heidänkin lukumääränsä lisääntyy, ja he
-koettavat hallita meitä. Kuitenkin he ovat vain valehtelijoita ja
-petkuttajia. Katsokaa Ristisilmää, joka tekeytyy lääkäriksi, myy
-loitsuja tauteja vastaan, antaa hyvän metsästysonnen, lupaa kauniita
-säitä, hyvää saalista ja hyviä turkiksia, lähettää kuolemannuolia ja
-tekee tuhansia muita yhtä inhottavia taikoja. Kuitenkin minä sanon,
-että hän vain valehtelee niitä tehdessään.. Minä, professori Smith,
-professori James Howard Smith sanon, että hän valehtelee. Olen sen
-sanonut hänelle peittelemättä. Miksi hän ei ole sitten lähettänyt
-kuolemannuoltaan surmaamaan minua? Siksi, että hän tietää sen olevan
-tehottoman. Mutta sinä, Ristihuuli, olet vajonnut niin syvälle
-taikauskon pimeyteen, että varmasti kuolisit, jos heräisit yöllä ja
-näkisit kuolemannuolen vuoteesi ääressä. Sinä et kuolisi itse
-kuolemannuolen tehosta, vaan koska järjetön taikausko on vallannut
-metsäläismielesi.
-
-"Lääkärit on hävitettävä ja kaikki, minkä olemme menettäneet, on
-keksittävä uudelleen. Sen vuoksi sanon teille, pojat, täysin tosissani
-muutamia seikkoja, jotka teidän tulee muistaa ja jättää perintönä
-lapsillenne. Teidän on kerrottava heille, että kuumennetussa vedessä
-asuu ihmeellinen voima, jota sanotaan höyryksi ja joka on vahvempi kuin
-tuhannen miestä ja voi tehdä kaiken ihmiskunnan työn. On useita muita
-sangen hyödyllisiä seikkoja. Salamassa on myös samanlainen voima, joka
-sekin oli ihmisen palvelijana ja joka varmasti on jälleen oleva hänen
-käskyläisenään.
-
-"Aakkoset ovat taas aivan toista laatua. Niiden avulla ymmärrän hienoja
-merkkejä, mutta te, pojat, osaatte vain karkeata kuvakirjoitusta.
-Telegraph Hillin kuivaan luolaan, jonne olette usein nähneet minun
-menevän, kun muut heimon jäsenet ovat lähteneet alas meren rannalle,
-olen kerännyt useita kirjoja. Niissä on suuria viisauksia. Niiden
-viereen olen asettanut aakkosten avaimen, joten jokainen, joka taitaa
-kuvakirjoitusta, voi ottaa niistä selvän. Jonakin päivänä ihmiskunta
-taasen on oppiva lukemaan, ja ellei luolaani ole kohdannut mikään
-onnettomuus, he saavat tietää, että minä, professori James Howard
-Smith, olen elänyt ja säilyttänyt menneiden aikojen viisauden heidän
-hyväkseen.
-
-"On vielä eräs pieni keksintö, jonka ihmiskunta tulee varmasti
-tekemään. Se on ruuti. Sen avulla voi surmata pitkän matkan päästä
-täydellä varmuudella. Ruutia valmistetaan eräistä maaperässä löytyvistä
-aineksista, jotka sekotetaan määrätyssä suhteessa. Olen unohtanut,
-mitkä nämä ainekset ovat. Kenties en ole koskaan sitä tiennytkään.
-Toivoisin kumminkin tietäväni. Silloin valmistaisin ruutia, surmaisin
-Ristisilmän ja vapauttaisin maan taikauskon --"
-
-"Kun olen kasvanut mieheksi, annan Ristisilmälle kaikki vuoheni,
-ruokavarani ja turkikseni, jotka minulla on, jotta hän opettaisi minut
-lääkäriksi", vakuutti Hoo-Hoo. "Kun olen saanut tiedot, pakotan
-jokaisen kunnioittamaan itseäni. He ryömivät tomussa edessäni, siitä
-olen varma."
-
-Vanhus nyökkäsi juhlallisesti ja mutisi:
-
-"On omituista kuulla kehittyneen arjalaisen kielen jäännösten ja
-rippeitten sointuvan likaisen, nahkoihin puetun pikku metsäläisen
-huulilta. Maailma on aivan mullinmallin. Se on ollut niin rutosta
-saakka."
-
-"Minua sinä et saisi ryömimään edessäsi", kerskasi Ristihuuli tulevalle
-poppamiehelle. "Jos antaisin sinulle maksun kuolemannuolesta, joka
-olisikin tehoton, niin murskaisin pääsi -- ymmärrätkö, Hoo-Hoo, mitä?"
-
-"Koetan saada isoisän muistamaan tuon ruutiaineen", virkkoi Edwin
-tyynesti, "sitten saan asiat oikealle tolalle. Sinä, Ristihuuli, saat
-taistella puolestani ja hankkia ruokani, ja sinä, Hoo-Hoo, saat
-lähetellä kuolemannuoliasi, että kaikki kunnioittavat minua. Ja jos
-näen, että Ristihuuli yrittää murskata pääsi, Hoo-Hoo, selvitän asian
-tuon ruudin avulla. Isoisä ei ole niin hupsu kuin te luulette. Minä
-kuuntelen hänen neuvojaan ja jonakin päivänä olen teidän kaikkien
-päämies."
-
-Vanhus pudisti päätään surullisesti ja sanoi:
-
-"Ruuti on varmasti tuleva käytäntöön, Ei mikään voi sitä estää -- sama
-ikivanha kertomus yhä uudelleen. Ihmiset lisääntyvät ja alkavat
-taistella keskenään. Ruudin avulla he saattavat surmata toisiaan
-miljoonittain, ja vain täten, tulella ja verellä, voidaan joskus
-etäisessä tulevaisuudessa jälleen luoda sivistys. Mutta mitä se
-hyödyttää? Uusi sivistys on katoava samoinkuin vanhakin. Sen
-rakentamiseen saattaa kulua viisikymmentätuhatta vuotta, mutta se
-kumminkin on katoava. Kaikki katoaa. Pysyväistä on ainoastaan
-maailmankaikkeuden voima ja aine, joka aina virraten, aina rakentuen ja
-hajaantuen, toteuttaa nuo ikuiset tyypit -- papin, sotilaan ja
-kuninkaan. Näiden pienokaisten suusta kuulin ikiaikojen viisauden.
-Muutamat taistelevat, toiset hallitsevat, toiset rukoilevat; kaikki
-muut raatavat ja kärsivät, kun heidän verisille ruumiilleen luodaan yhä
-uudestaan, loppumatta, sivistyneen yhteiskunnan ihmeellinen ja valtava
-kauneus. On samantekevää, säilytänkö vai hävitänkö nuo luolaan
-keräämäni kirjat -- niiden ikuiset totuudet kuitenkin löydetään, samoin
-se, mikä niissä on väärää ja valheellista. Mitä hyödyttää --"
-
-Ristihuuli nousi seisaalleen ja katsahti vuohiin ja ilta-aurinkoon.
-
-"Heh!" hän mutisi Edwinille. "Päivä päivältä tuo vanha loruilija käy
-yhä laveasuisemmaksi. Lähdetään leirille."
-
-Kun toiset pojat, koirat mukanaan, keräsivät vuohet yhdeksi laumaksi ja
-läksivät leirille metsäpolkua pitkin, Edwin jäi vanhuksen luo ja opasti
-häntä samaan suuntaan. Kun he pääsivät vanhalle oikotielle, Edwin
-pysähtyi äkkiä ja katsahti taaksepäin. Ristihuuli, Hoo-Hoo sekä koirat
-ja vuohet jatkoivat matkaansa. Edwin näki pienen hevoslauman, joka oli
-tullut alas rannan karkealle hiedalle. Niitä oli ainakin kaksikymmentä;
-nuoria varsoja ja tammoja, joita johti komea ori. Se seisoi vedessä
-siinä, missä hyöyt taittuivat vaahdoksi, kaula kaarevana, silmät palaen
-kirkkaina ja nautti meren suolaisesta ilmasta.
-
-"Mitä nyt?" isoisä kysyi.
-
-"Hevosia", vastasi poika. "Näen ensikerran niitä meren rannalla. Puumat
-käyvät yleisemmiksi ja pakottavat ne tänne alas."
-
-Ilta-aurinko lähetti sädeviuhkansa taivaanrannan pilvien lomasta.
-Läheltä, rantaan kuohuvan veden keskeltä, kuului merileijonain mylvinä.
-Ne olivat kiivenneet merestä mustille kallioille, missä ne lauloivat
-ikivanhaa lauluaan, taistelivat ja rakastelivat.
-
-"Lähdetään taas, isoisä", kehoitti Edwin.
-
-Vanha mies ja poika, nahkoihin puettuina ja alkuperäisinä, kääntyivät
-lähteäkseen seuraamaan vuohia metsäpolulla.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN RUTTO***
-
-
-******* This file should be named 56785-8.txt or 56785-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/7/8/56785
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-