diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-08 00:40:35 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-08 00:40:35 -0800 |
| commit | 19f24324f40d32f093902b6832b51700dd26f80a (patch) | |
| tree | 866d02cc40eef08d1b751188df668b6bb7698c68 | |
| parent | 4e37edc926f535f026ff61e60c880f3621669620 (diff) | |
| -rw-r--r-- | 56680-0.txt | 5752 | ||||
| -rw-r--r-- | 56680-8.txt | 6130 |
2 files changed, 5752 insertions, 6130 deletions
diff --git a/56680-0.txt b/56680-0.txt new file mode 100644 index 0000000..add81d5 --- /dev/null +++ b/56680-0.txt @@ -0,0 +1,5752 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56680 *** + + + + + + + + + + + +MERIROSVON TESTAMENTTI + +Kirj. + +Robert Louis Stevenson + + +Suomennos + + + + + +Haminassa, +Erl. Wlrkin kustannuksella, +1899. + +Haminan Kansankirjapainossa. + + + + +SISÄLLYS:. + +I. Vanha merirosvo. + + I. Vanha merikarhu ravintokissa "Amiraali Benbow". + II. "Musta Koira" ilmestyy ja katoo. + III. Billyn seikkailuja. + IV. Musta merkki. + V. Merimiehen arkku. + VI. Sokean loppu. + VII. Kapteenin paperit. + + II. "Hispaniolan" kokki. + + VIII. Minä matkustan Bristoliin. + IX. Yksijalkasen kapakka. + X. Ruutia ja aseita. + XI. Matka. + XII. Mitä kuulin omenatynnyrissä. + XIII. Sotaneuvottelu pidetään. + +III. Seikkailuni rannalla. + + XIV. Kuinka seikkailuni alkoivat. + XV. Ensimäinen yhteentörmäys. + XVI. Aarresaaren mies. + +IV. Piiritys. + + XVII. Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui. + XVIII. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Maihin meno. + XIX. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Ensi päivän taistelujen loppu. + XX. James Hawkin's jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys. + XXI. Silverin lähetystö. + XXII. Hyökkäys. + + V. Seikkailuni merellä. + + XXIII. Kuinka seikkailuni merellä alkoivat. + XXIV. Laskuvesi. + XXV. Venheeni retkeily. + XXVI. Minä poistan merirosvolipun. + XXVII. Israel Hands. +XXVIII. Kultaa loppumattomasti. + +VI. Kapteeni Silver. + + XXIX. Vihollisen leirissä. + XXX. He tapasivat käskijänsä. + XXXI. Kunniasana. + XXXII. Aarretta etsimässä. +XXXIII. Ääni puusta. + XXXIV. Päällikön kaatuminen. + XXXV. Loppu. + + + + + + +I. + +Vanha merirosvo. + + + + +Ensimäinen luku. + +Vanha merikarhu ravintolassa "Amiraali Benbow". + + +Kun tartun kynään, niin palajan niihin aikoihin, jolloin isälläni oli +"Amiraali Benbow"-niminen ravintola ja muuan päivän paahtama +ruskeaihoinen merimies, jolla oli iso arpi otsassa, ensi kerran astui +kattomme alle. + +Muistan, yhtä hyvin kuin jos asia olisi vasta eilen tapahtunut, +kun hän vaappuen tuli ravintolan eteen ja hänen takanaan kulki mies +työntäen käsikärryjä, joissa oli merimiehen arkku. Hän oli pitkä, +jykevärakenteinen mies, jolla olivat päivän paahtamat ruskeat kasvot. +Hänen kätensä olivat käsnäiset ja arpiset ja kyntensä olivat mustat. +Likasen valkea, sapelin iskun tuottama arpi ylettyi yli toisen posken. +Muistan, että hän loi yleiskatsahduksen paikkaan ja samalla vihelteli +ja puoli ääneen hyräili muuatta merimiehen laulua, jota hänen sittemmin +kuulin usein laulavan. + +Sitten koputti hän ovelle jonkinlaisella kepillä, ja kun isäni avasi +oven, niin pyysi hän röyhkeästi lasin rommia. Kun sitä hänelle tuotiin, +niin joi hän sen hitaasti, ikäänkuin tuollaisen tavaran tuntija +konsanaankin ja samalla katseli läheisyydessä olevia kallioita ja +ovikilpeämme. + +"Tämähän on hauskannäköinen paikka eikä olleskaan hullumpi +groggin-juontipaikka", sanoi hän vihdoin. "Käykö täällä paljon väkeä?" + +Isäni vastasi, että ikävä kyllä ei. + +"Sitten sopii minulle. Kuuleppas, poikani", huusi hän miehelle, joka +työnsi käsikärryjä, "ajappas esiin ja kanna arkku sisään. Aijon viipyä +täällä hetken aikaa. Olen hyvin vaatimaton. En pyydä muuta kuin rommia, +kinkkua ja munia sekä luvan käydä tuolla kukkulalla laivoja +katselemassa. Kuinkako teidän tulee minua kutsua? Kutsukaa kapteeniksi. +Ahah! Kyllä huomaan, miltä kohdalta kenkä puristaa! Tuossa on!" + +Hän heitti neljä kultarahaa kynnykselle. "Sanokaa minulle, kun nuo ovat +lopussa", sanoi hän hyvin ylpeästi. + +Joskin hänen vaatteensa näyttivätkin kuluneilta ja joskin hänen +puhetapansa oli raaka, niin ei hän silti tavalliselta matroosilta +näyttänyt, vaan paremmin perämieheltä tai laivurilta, joka oli tottunut +siihen, että häntä toteltiin tai joka muutoin antoi nyrkin heilua. +Mies, joka työnsi käsikärryjä, kertoi että vieraamme oli edellisen +päivän aamuna saapunut "Kuningas Yrjö"-ravintolaan ja oli sitten +tiedustellut rannikolla olevia ravintolia ja että hän oli valinnut +meidän ravintolamme siksi, että tämä oli niin yksinäinen. Tämä oli +kaikki, mitä saimme vieraastamme tietää. + +Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Joka päivä kuljeskeli hän joko ympäri +rakennusta tai sitten kallioilla kaukoputki kädessään. Koko illan hän +taas istui eräässä tarjoiluhuoneen nurkassa lähellä takkaa ja joi hyvin +vahvaa rommitotia. Tavallisesti ei hän vastannut mitään, jos häntä +puhuteltiin, vaan päästi vain nenä-äänen, joka muistutti sumutorven +ääntä. Sekä me itse että vieraamme opimme pian antamaan hänen olla +rauhassa. Tultuaan tavallisilta päiväkävelyiltään, kysyi hän +säännöllisesti, oliko joku merimiehen näköinen mies kulkenut tästä +sivuitse maantietä pitkin. + +Alussa luulimme, että hän ikävöi sellaista seuraa, joka kuuluisi samaan +yhteiskuntaluokkaan kuin hän itsekin oli, mutta huomasimme sittemmin, +että hän juuri sellaista tahtoi välttää. Kun joku merimies matkalla +Bristoliin sattumalta tuli ravintolaamme sisään, niin tarkasteli ukko +tätä ensin oviverhojen takaa ennenkuin astui huoneeseen ja oli sitten +aina niin hiljaa kuin haudassa. + +Eräänä päivänä otti hän minut muista syrjään ja lupasi minulle +antavansa hopearahan kunkin kuukauden ensi päivänä, jos pitäisin tarkan +vaarin eräästä merimiehestä, jolla oli vain yksi jalka, ja heti kun +sellainen ilmaantuisi, ilmottaisin siitä hänelle. Tämä salaperäinen +henkilö teki öitteni unet niin kamaliksi, että katsoin kyllä tuon +kuukausipalkan ansaitsevani. + +Kumminkin pelkäsin paljoa vähemmin kapteenia itseään kuin jotain muuta, +joka hänet tunsi. Toisina iltoina nautti hän rommitotia paljoa enemmän +kuin mitä hänen päänsä oikein sieti ja silloin istui hän ja lauleli +vanhoja merimieslaulujaan olleskaan välittämättä muista sisällä +olijoista. Toisinaan tuli hän raivopäiseksi ja pakoitti pelosta +vapisevan seuran kuuntelemaan hänen ryövärijuttujaan tai yhtymään +värssyjen loppukertoon. Eikä hän sallinut kenenkään ennen poistua +ravintolasta kuin hän oli juonut itsensä niin humalaan, että nukkui. + +Enimmin pelottivat ihmisiä hänen kamalat merikertomuksensa. Ja jos voi +luottaa hänen omiin juttuihinsa, niin oli hän viettänyt elämänsä +sellaisten olentojen parissa, jotka olivat kurjimmat luoduista +olennoista, jotka koskaan ovat merellä liikkuneet. Ja se puhetapa +jolla hän nämät kertomukset esitti, pelottivat kunniallisia +paikkakuntalaisiamme yhtä paljon kuin ne rikoksetkin, joita hän +kuvaili. Isäni väitti aina, että ravintolansa joutuisi rappiolle, koska +asukkaat pian kyllästyisivät vieraamme hirmuvaltaan. Mutta minä luulen, +jos totta puhutaan, että meillä oli etua hänen vierailustaan luonamme. +Kun ensi peljästys oli ohi, niin oli paikkakuntalaisten mielestä oikea +nautinto kuunnella ukon juttuja. Olivathan ne jotain vaihtelua +maaelämän yksitoikkoisuudessa. Olipa muutamia nuorukaisia, jotka olivat +häntä kovin ihailevinaan ja jotka kutsuivat häntä "oikeaksi vanhan ajan +merikarhuksi" ja väittivät, että tuollaiset voimat ne tekivät Englannin +merellä peljättäväksi. + +Yhdessä suhteessa oli hän saattaa meidät perikatoon. Ne kultarahat, +jotka hän oli antanut etukäteen, olivat nimittäin jo aikoja sitten +lopussa, mutta isäni ei kumminkaan uskaltanut häneltä vaatia lisää, +vaikka kuukausi kului toisensa jälkeen. Jos vähimmälläkään tavalla +tästä hänelle huomautettiin, niin aivasti hän niin, että se tuntui +karjumiselta ja "katsoi ulos" isäparkani huoneestaan. + +Koko sinä aikana kun kapteeni asui meillä, ei hän tehnyt mitään muita +muutoksia puvussaan, kuin että silloin tällöin osteli sukkia joltain +lankakauppiaalta. Takkiansa paikkaili hän itse kamarissaan ja vihdoin +oli se kokonaan paikoista kokoonpantu. Mitään kirjeitä ei hän koskaan +saanut eikä myöskään lähettänyt, eikä koskaan puhellut muitten kuin +naapuriemme kanssa ja näittenkin kanssa vain juovuksissa ollessaan. +Hänen isoa merimiesarkkuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avoimena. + + + + +Toinen luku. + +"Musta Koira" ilmestyy ja katoo. + + +Muutama kuukausi sen jälkeen kuin kapteeni oli meille saapunut, +tapahtui ensimäinen niistä salaperäisistä tapahtumista, jotka +vapauttivat meidät kapteenista, joskin eivät hänen asioistaan. Oli +tavattoman ankara talvi ja isäni oli niin heikkona, että hänellä ei +ollut suuria toiveita kevääsen asti elämisestä. Äitini ja minä hoidimme +ravintolaa omalla vastuullamme eikä meillä ollut aikaa omistaa +suurempaa huomiota vastenmieliselle vieraallemme. + +Oli purevan kylmä tammikuun aamu. Kapteeni oli noussut ylös tavallista +aikaisemmin ja mennyt rannalle hattu niskassa ja veitsi sivullaan sekä +messinkinen kaukoputki kädessään. Äitini oli ylhäällä sairaan isäni +luona ja minä katoin aamiaispöytää kapteenille. Äkkiä astui sisään +mies, jota en ollut ennen nähnyt. Hänellä olivat kalpeat kasvot ja +vasemmasta kädestään puuttui kaksi sormea. Ja vaikka hänellä olikin +puukko vyöllään, niin ei hän silti miltään tappelijalta näyttänyt. +Pidin alati vaarin merimiehistä, olivatpa nämät sitten yksi- tai +kaksijalkaisia, ja muistan, että tämä vieras saattoi minut vallan +hämmästymään. Hän ei näyttänyt merimieheltä, mutta kumminkin toi hän +meren hajua mukanaan. + +Kysyin, miten voin häntä palvella ja hän pyysi rommia. Mutta kun menin +tätä noutamaan, istuutui hän pöydän viereen ja viittasi minua +lähemmäksi. + +"Onko tämä toverini Billin pöytä?" kysyi hän ja katsoi minuun. + +Sanoin hänelle, etten tuntenut hänen toveriaan Billiä, vaan että pöytä +oli katettu eräälle vieraalle, jota me kutsuimme kapteeniksi. + +"Hyvä", sanoi hän, "tuo sopii toveriini Billiin. Hänellä on arpi +toisessa poskessa ja hän on turkasen hupasa mies varsinkin silloin, kun +hän on hutikassa. No, onko toverini Bill sisällä huoneessaan?" + +Vastasin, että hän oli lähtenyt ulos. + +"Mitä tietä hän meni, poikaseni?" + +Selitin hänelle tien sekä mainitsin, milloin odotamme kapteenin +palaavan. Vieras meni oven taakse ja katsella vaani sieltä, kuin kissa +hiirtä. Kerran menin maantielle katsomaan, eikö kapteenia näy tulevan, +mutta hän huusi minut heti takasin, ja kun en heti totellut, muuttui +hänen naamansa kauhean näköiseksi. Kiroten niin kauheasti, että oikein +vavahdin, käski hän minun palaamaan takasin. + +"Minulla on itselläni poika", sanoi hän, "ja te olette niin toistenne +näköisiä kuin kaksi marjaa, ja hän on sydämeni ylpeys. Mutta tärkein +pojille on kuri, ymmärrätkös, poikaseni. Joshan olisit Billin kanssa +purjehtinut, niin et olisi antanut itsellesi kahdesti samaa käskeä. +Bill ei koskaan sellaista suvainnut, eikä nekään, jotka hänen kanssaan +purjehtivat... Ei, mutta tuoltahan tuleekin vanha Bill kaukoputki +kädessään! Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään! Nyt menemme +tarjoiluhuoneeseen ja asetumme oven taakse, poikaseni. Hämmästytänpähän +hieman Billiä. Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään." + +Pelkäsin hieman, mutta kun olimme asettuneet oven taakse, niin pelkäsin +vieläkin enemmän, kun näin, että itse muukalainenkin oli peloissaan. +Hän otti puukon tupestaan ja nieleksi kuin olisi hänellä ollut kuula +kulkussaan. + +Vihdoin tuli kapteeni sisään, paiskasi oven jälestään kiinni ja +katsomatta oikealle tai vasemmalle meni sitä paikkaa kohti, jossa pöytä +oli katettu. + +"Bill", sanoi muukalainen äänellä, jonka hän koetti tehdä +mahdollisimman lujaksi ja rohkeaksi. + +Kapteeni pyörähti ympäri kantapäällään ja katsoi meihin. Ruskeus hänen +kasvoiltaan oli kadonnut ja nenänsäkin oli vallan sininen. Hän näytti +aivan sellaiselta kuin olisi hän nähnyt edessään kummituksen tai jotain +vieläkin pahempaa. Kunniasanallani voin vakuuttaa, että minun oikein +kävi häntä sääliksi, kun yhdessä silmänräpäyksessä näin hänen muuttuvan +niin vanhan ja sairaan näköiseksi. + +"Kas niin, Bill, sinähän tietysti tunnet vanhan laivatoverisi", sanoi +vieras. + +Kapteeni sanoi läähättäen: "Musta Koira!" + +"Kukapas muu se sitten olisi", vastasi vieras, joka näytti hieman +tyyneemmältä. "Aivan oikein, Musta Koira, joka tahtoi tervehtiä +Bill-toveriaan Amiraali Benbow-ravintolassa. Ah, Bill, ollemmepa +nähneet koko joukon asioita ja tapahtumia siitä päin, kun minä pääsin +näistä kahdesta kynnestäni", lisäsi hän pitäen ylhäällä raadeltua +kättään. + +"Kas niin", vastasi kapteeni, "sinä olet ollut minua viekkaampi. Tässä +olen. Puhu suusi puhtaaksi! Mistä on kysymys?" + +"Sehän olet sinä, Bill, ihan ilmi elävänä", sanoi Musta Koira. "Tahdon, +että tämä rakas lapsi tuo minulle lasin rommia, ja sitten istumme ja +puhelemme, kuten vanhat laivatoverit konsanaankin." + +Kun tulin takasin rommia tuoden, niin istuivat he jo kumpikin eri +puolella kapteenin aamiaispöytää, Musta Koira lähinnä ovea. Hän istui +syrjittäin, niin että toisella silmällään voi pitää laivatoveriaan ja +toisella pakomatkaa silmällä. + +Minua pyysi hän menemään ja jättämään oven selki selälleen. "Älä +tirkistele avaimen reijästä, poikaseni", sanoi hän, jonka jälkeen +poistuin. + +Ponnistin voimiani kuullakseni heidän keskusteluaan, mutta pitkään +aikaan en kuullut muuta kuin matalaäänistä puhetta. Vihdoin tulivat +äänet kovemmiksi ja voin silloin tällöin kuulla muutamia sanoja, jotka +enimmäkseen olivat kapteenin kiropuheita. + +"Ei, ei, ei! Lopeta jo!" huusi hän kerran. "Jos meidän kerran pitää +joutua hirsipuuhun riippumaan, niin hirttäkööt sitten meidät koko +joukon!" + +Nyt kuului äkkiä kauhea määrä sadatuksia ja muuta meteliä. Tuolia ja +pöytiä heitettiin nurin, kuulin tuskan huudahduksen ja näin Mustan +Koiran hurjasti pakenevan kapteeni kintereillään. Kummallakin olivat +puukot paljaina ja pakenevan vasemmasta olkapäästä vuoti verta. Oven +luona antoi kapteeni viimeisen iskun, joka varmaan olisi musertanut +pakenevan selkärangan, jollei suuri ovikilpemme olisi sattunut eteen ja +sen alaosassa näkyy vielä tänäänkin iso lovi. + +Siihen loppui taistelu. Kun Musta Koira oli päässyt tielle, niin +osottautui hän haavastaan huolimatta ensimäisen luokan pikajuoksijaksi +ja puolen minutin kuluttua oli hän kadonnut kunnaan taakse. Kapteeni +taas seisoi ja katseli ovikilpeä ikäänkuin mieletön. + +"Jim", sanoi hän, "rommia!" ja tämän sanottuaan horjahti hän seinää +vasten ja nojasi seinään toisella kädellään. + +"Oletteko haavoitettu?" kysyin minä. + +"Rommia", toisti hän. "Minun täytyy päästä täältä. Rommia, rommia!" + +Juoksin hakemaan rommia, mutta olin niin pyörryksissä kaikesta minkä +olin nähnyt ja kuullut, että särin yhden lasin. Kun koetin avata +tynnyrin tappia, niin kuulin jonkun raskaasti putoavan siinä huoneessa, +jonka juuri olin jättänyt. Hyökkäsin sisään ja näin kapteenin makaavan +pitkin pituuttaan lattialla. Samassa tuli äskeisestä melusta +säihkähtynyt äitini minua auttamaan. "Oi tätä surkeutta, joka +talossamme vallitsee", huudahti äitini, "ja isä parkasi on niin +sairas!" + +Me emme osanneet muuta luulla kuin että ukko oli saanut kuolinhaavan +taistelussa muukalaisen kanssa, Minä toin kumminkin rommia ja koetin +sitä kaataa hänen kurkkuunsa, mutta hampaansa olivat kovasti +yhteenpurrut ja leukansa olivat vahvat kuin raudasta. Tuntui oikein +helpottavalta, kun tohtori Livesey tuli isääni katsomaan. + +"Ah, herra tohtori!" huudahdimme, "mitä tulee meidän tehdä. Mihin +kohtaan häntä on haavotettu?" + +"Haavotettu?" sanoi tohtori, "hänellä ei ole enemmän haavoja kuin +teillä, tai minullakaan. Hän on saanut halvauksen. Kas niin, rouva +Hawkins, menkää nyt miehenne luo, mutta älkää puhuko hänelle tästä +mitään. Täytyypä koettaa parastani pelastaakseni tuon vintiön +arvottoman elämän. Jim, tuoppas minulle pesuastia!" + +Kun minä palasin, pesuastia mukanani, oli tohtori jo käärinyt ylös +hänen hihansa ja näin kapteenin suuren ja jänteisen käden. Se oli +selvästi ja komeasti kirjailtu monessa paikassa ja yhdessä paikassa oli +nimi Billy Bones. Olkapään luona oli kuvattu hirsipuu ja siihen mies +roikkumaan. + +"Profeetallista!" sanoi tohtori viitaten viimemainittuun kirjailuun. +"Ja nyt, armollinen herra Billy Bones, jos se on nimesi, katsomme, +minkä väristä veresi on. Jim, sanoi hän, pelkäätkö verta?" + +"En, herra." + +"Hyvä! Pidä sitten pesuastiata!" Samassa otti hän veitsen ja avasi +suonen. + +Koko joukko oli verta jo vuotanut, ennenkuin kapteeni aukasi silmänsä +ja katseli ympärilleen hämärin katsein. Ensiksi tunsi hän tohtorin ja +rypisti otsaansa. Sitten käänsi hän katseensa minuun ja näytti tuntevan +helpotusta. Mutta äkkiä muuttui hänen kasvojensa väri, hän koetti +nousta ja huudahti: "missä on Musta Koira?" + +"Täällä ei ole mitään mustaa koiraa", sanoi tohtori. "Te olette juoneet +rommia ja saaneet halvauksen. Enkä millään erinomaisella ilolla +pelastanut teitä haudasta. Kuulkaas nyt mr Bones!" + +"Se ei ole minun nimeni", keskeytti hän. + +"Saman tekevä", vastasi tohtori, "mutta minä tunnen erään sen nimisen +merirosvon ja lyhyyden vuoksi kutsun teitä sillä nimellä. Ja tahdon +teille sanoa, että lasillinen rommia ei tosin teitä tapa, mutta kun te +otatte yhden lasillisen, niin otatte useammankin ja tohdinpa lyödä +millaisen vedon hyvänsä, että jollette kerrassaan lopeta väkijuomien +nauttimista, niin olette kuoleman oma, -- kuuletteko sen, -- ja +joudutte siihen paikkaan, johon olette kuuluvakin. Mutta koettakaahan +nyt hieman ponnistella voimianne, niin autamme teidät sänkyyn." + +Suurella vaivalla onnistui meidän kuljettaa hänet rappuja ylös ja +asettaa hänet sänkyyn, jossa hänen päänsä vaipui tyynylle ja hän oli +mennä tainoksiin. + +"Muistakaa nyt", sanoi tohtori, "että sana rommi on teille sama kuin +kuolema." + +Sitten tarttui hän minun käteeni ja me menimme isäni luo. + +"Tuo ei ollut mitään", sanoi hän kun oli sulkenut oven jälestään, "minä +laskin hänestä siksi paljon verta, että hän kyllä tyyntyy. Mutta viikon +ajan pitää hänen levätä hiljaa ja se on paras sekä hänelle itselleen +että teille. Mutta jos uusi tuollainen kohtaus sattuu, niin silloin hän +kuolee." + + + + +Kolmas luku. + +Billyn seikkailuja. + + +Kapteeni seurasi tottelevaisesti lääkärin määräyksiä ja paranikin +nopein askelin, mutta kävelemään ei hän vielä päässyt, vaan loikoi +vuoteellaan, joten minä sain häntä entistä enemmän palvella ja sitä +paitsi kutsui hän minut usein luokseen juttelemaan. Eräänä iltana +istuin hänen luonaan, koska hän oli käskenyt minun tulemaan kanssaan +juttelemaan. Mutta hän oli jotenkin vähäpuheinen ja jokin näytti olevan +hänen sydämellään. Parisen kertaa aukasi hän jo suunsa aikoen jotain +puhua, mutta vaikeni. Vihdoin sanoi hän: + +"Kuuleppas Jim, haluatkos kuulla jotain elinvaiheistani? Mutta jos +tahdot kuulla, niin silloin hanki minulle lasi rommia, sillä muutoin +eivät juttuni oikein suju." + +Minä koetin estellä ja muistutin, mitä tohtori hänelle rommista sanoi. + +"Mutta sanoihan tohtori, ettei yksi lasillinen minua vahingoita ja +enempää ei sinun huoli tuoda. Ja jollet tuo, niin en kerrokaan." + +Uteliaisuus oli minussa niin suuri etten voinut olla hänen pyyntöään +täyttämättä. Lähdin siis rommia hakemaan ja toin sitä hänelle +lasillisen. + +Sen saatuaan otti hän muutamia kulauksia, asetti sitten tyynyn +taakseen, jotta hän oli mukavassa asennossa ja alkoi kertoa: + +"Olen ylhäisten vanhempien lapsi ja he tahtoivat antaa minulle hienon, +säätyni mukaisen kasvatuksen, ja kun tulin kouluikään, niin panivat he +minut Englannin kuuluisimpaan oppilaitokseen. Mutta täällä en +viihtynyt. Tein kaikellaisia konnankureja, joitten johdosta minut +erotettiin koulusta. Nyt koettivat vanhempani antaa minulle kotona +opetusta, hankkimalla minulle taitavia kotiopettajia, voidakseen +paremmin pitää käytöstäni silmällä. Mutta turhaan menivät heidän +yrityksensä saada minusta kunnon ihmistä. Mieleni teki seikkailuihin ja +siksi lähdin vanhempieni pyynnöistä ja rukoilemisista huolimatta +merelle. Pääsin laivapojaksi erääseen purjelaivaan, joka jonkun päivän +perästä lähti Intiaan. Laivassa oli kova komento, selkääni sain usein +ja se seikka, että sain vanhempia miehiä palvella, nöyrrytti kopeata ja +itsepäistä luontoani. Kun olin hieman merikomentoon tottunut, niin +tunsin merimiehen toimessa hyvin viihtyväni. Matkamme kului hyvin, +kunnes tulimme Kanariasaarten kohdalle. Silloin nousi sellainen myrsky, +että luulimme viimeiset päivät olevan käsissä. Olin kauheasti +merikipeänä enkä kyennyt kojustani liikahtamaan. Laiva huojui ja +keikkui kuin mikäkin lastupala aalloilla. Pari purjetta vei myrsky +mukanaan ja sitäpaitsi teki se muitakin pienempiä vahinkoja laivalle. +Kolme vuorokautta raivosi myrsky. Kun siitä olimme selvinneet, +jatkoimme matkaamme mitään muuta kummempaa matkalla tapahtumatta kuin +että meitä ajoi muuan merirosvolaiva jonkun matkaa takaa, mutta +pääsimme pakoon. Onnellisesti saavuimme perille. + +"Tämä oli ensimäinen merimatkani. Ensi kerran karkasin laivasta, kun +palvelin eräällä orjia kuljettavalla laivalla ja kuljimme Guinean +lahdesta Kuubaan mukana kolmesataa orjaa. Kun lähdimme Ranskasta, jossa +laivaan pestausin, en tietänyt, että laiva kulki sellaisilla retkillä, +Olin silloin vielä nuori ja viaton, niin että kun näin sen kohtelun, +joka orjien osaksi tuli, niin päätin perille päästyä karata laivasta. +Toiset laivamiehet sitä vastoin olivat tuollaiseen tottuneet, niin että +se ei heistä ollut mitään. Orjat olivat laivaruomassa kolme aina +yhdistettynä kahleilla toisiinsa. Tunnin ajaksi pääsivät he silloin +tällöin kannelle pienempi määrä kerrassaan. Ruokaa annettiin heille +kahdesti päivässä. Selkäänsä saivat he vähäpätöisistäkin syistä ja oli +tapana, että vaikka vain yksikin noista kolmesta rikkoi, niin toisetkin +kaksi saivat siitä rangaistuksen, 'kun eivät toveriaan estäneet.' + +"Kun olimme päässeet perille, niin karkasin eräänä yönä laivasta ja +vaikka minua kovasti etsittiinkin ja ajettiin takaa, niin onnistuin +pakenemaan. Sain samoilla soissa ja metsissä sekä nähdä nälkää ja muuta +kurjuutta. Erään kerran ahdisti minua iso käärmekin ja koipieni +sukkeluutta saan kiittää siitä, etten silloin joutunut tuon käärmeen +makupalaksi. + +"Niin kauan samoilin pakoretkilläni, kun arvelin, että laiva on jo +purkanut lastinsa ja lähtenyt uutta noutamaan, jolloin uskalsin lähteä +ihmisilmoille. Tulin Havannaan ja onnistuin pääsemään erääseen isoon +espanjalaiseen purjelaivaan, joka lähti Barceloonaan Espanjaan. +Matkamme sujui nopeasti ja hauskastikin, kunnes olimme tulleet jo +Välimerelle. Silloin nousi iso myrsky ja tämä ajoi meidät Marokon +rannikolle. Kun olimme olleet pari vuorokautta myrskyn kynsissä, jonka +johdosta laiva oli saanut ankaran vuodon, niin että me saimme olla +vuorokauden läpeensä pumppuamassa ja siksi olimme läpiväsyneet, niin +näimme kolmannen päivän aamuna erään prikilaivan lähestyvän meitä hyvin +uhkaavan näköisenä. Arvasimme heti, että nyt saamme merirosvojen kanssa +tekemistä. Siksi varustauduimme taisteluun, vaikka kyllä aavistimme, +kuinka meille tulee käymään, näännyksissä kun olimme. Kun priki tuli +lähemmäksi, nosti se ylös merirosvolipun ja samassa näimme savun +pöllähtävän sen sivusta ja tykin kuula vinkui laivamme peräkeulan +sivuitse. Sitten annettiin meille merkki 'antautukaa', johon +kieltävästi vastasimme. Nyt vinkui toinen kuula ja täysin purjein kiiti +priki meitä kohti. Paeta emme yrittäneetkään ja siksi vastasimme heidän +'tervehdykseensä' laukasemalla tykin hyökkääjää kohti. Kuula sattui +siihen ja pyyhkäsi mennessään osan kajutasta. Laivasta kuului melua +tuon johdosta, mutta meitä kohti se silti kulki, ja kun tuli lähemmäksi +niin alkoivat rosvot ampua pyssyillä. Me vastasimme samoin, joskin +harvakseen, sillä matka oli vielä pitkä ja kapteeni käski säästää +laukauksia, kunnes rosvot tulisivat lähemmäksi, jolloin laukaukset +paremmin tehoisivat. Vihdoin oli priki niin lähellä, että aloimme voida +erottaa siinä olevia ihmisiä, jolloin kapteeni käski alkaa laivaan +kivääritulen. Molemmat perämiehet parin miehen avustamana ampuivat +molemmilla laivassamme olevilla tykeillä. Kiivaasti vastasivat +rosvotkin ja samalla laskettiin prikistä muutamia purjeita alas ja se +käänsi meille toisen laitansa voidakseen tarpeen tullen käyttää koko +sivustansa tykkejä. Tykkejä eivät rosvot ruvenneet ankarammin +käyttämään, vaan he kyllä pitivät yllä ankarata kiväritulta. Me +koetimme kätkeytyä mastojen suojaan, mutta silti kaatui ja haavoittui +meikäläisiä paljon. Tykkimiehemme eivät olleet ehtineet montakaan +laukausta ampua, kuu heidät ammuttiin. Kapteeni oli saanut kuulan +oikean jalkansa läpi, mutta innokkaasti hän silti johti taistelua. +Mutta lopulta oli meitä vain 5 28:ta jälellä ja silloin nostimme +valkean lipun sekä lopetimme ampumisen. Nyt tuli laivasta venhe, jossa +oli 12 henkeä, laivaamme kohti ja he vangitsivat meidät sekä ottivat +laivamme haltuunsa. + +"Täten olin joutunut merirosvojen käsiin ja samalla tuli kohtaloni +ratkaistuksi sellaiseksi, että minustakin tuli merirosvo. Meidät +vietiin merirosvo-laivaan ja sitten alettiin purjehtia kohti Marokon +rannikkoa. Aluksi saimme kokea kovaa kohtaloa, mutta kun rosvot +huomasivat, että pysyimme siivolla, niin alkoivat he muuttua meille +ystävällisemmiksi. Viiden vuorokauden jälkeen saavuimme heidän +kotipaikoilleen ja meidät vietiin kovasti kahlehdittuina maalle sekä +suljettiin ensi aluksi pimeään kuoppaan, jossa saimme olla syömättä ja +juomatta vuorokauden ajan. Kätemme ja jalkamme turposivat kovin ja +yleensä alkoi elämämme näyttää hyvin synkältä. Mutta sitten otettiin +meidät kuopasta, annettiin ravintoa, joskin niukastikin ja pantiin +ankaraan työhön, jossa ei ruoskaa säälitty. + +"Vaikeata oli tuo, mutta mikäs auttoi: Laivan pursimies, joka oli +taistelussa haavoittunut, kuoli tuollaisesta rääkkäyksestä ja +kapteenimme ampuivat he, kun näkivät, ettei hänestä miestä tule. Siten +oli meitä vain kolme jälellä, muuan skandinaavialainen, ranskalainen ja +minä. Kumppanini olivat vanhempia ja perheellisiä miehiä, jonka vuoksi +he päättivät pakenemalla pelastautua ja kehoittivat minuakin tekemään +samoin, mutta huomaten tuon pakoyrityksen hyvin hengenvaaralliseksi, en +siihen suostunut ja tämän tein vielä toisistakin syistä. Eräällä +rosvolla oli näet kaunis tytär, joka osoitti minulle ystävyyttä ja +tähän hieman pihkaannuin. Ja toisena syynä oli se, että jäämällä +merirosvojen pariin, toivoin saavani seikkailuhaluni tyydytetyksi, +sillä vähitellen alkoi minussa näet nousta halu päästä heidän +miehikseen. Mutta kun taas mietin, että siinä toimessa tulee +lähimäisiään murhata, niin tuntui se raa'alta. Hyvät ja pahat henget +minussa kauvan taistelivat. Mutta miten olikaan, jäin vapaaehtoisesti +heidän pariinsa ja otin hellät hyvästit tovereiltani, jotka eräänä +pimeänä yönä päättivät paon kautta hankkia itselleen vapauden. +Kyyneleet silmissä toisistamme erosimme ja he lähtivät kulkemaan kohti +tuntemattomia kohtaloja tai paremmin sanoen kohti kuolemataan, sillä +pitkälle eivät he päässeetkään, kun heidät keksittiin, ja kun eivät +pysähtyneet käskettäissä, ammuttiin heidät kuoliaiksi. + +"Mutta minulle kävi hyvin, sillä kun he huomasivat, etten ottanut +pakoyritykseen osaa ja näkivät, että olin rivakka poika, niin alkoivat +he kohdella minua hyvin ja pyysivät, että rupeaisin heidän ammattiinsa +ja siihen suostuinkin. Minut otettiin rosvousretkille mukaan, mutta +alussa pidettiin käytöstäni silmällä, vaan kun he näkivät, että +mukaannuin oloihini, niin sain olla aivan vapaana ja vieläpä aloin +päästä pelkäämättömyyteni tähden arvoonkin heidän keskuudessaan. + +"Ja näitä retkiä tehtiin sitten usein, joskus voittaen ja toisinaan +saaden selkäämme. Niitten kaikkien kertominen kävisi tässä pitkäksi ja +sitä paitsi eivät raa'at teot ole hyvät kertoa sinullaisellesi nuorelle +miehelle. Kerronpa vain sen tapauksen, jolloin sain tämän arven +naamaani. + +"Olin silloin ollut merirosvojen parissa 15 vuotta ja monta murhaa oli +jo omallatunnollani. Olin kohonnut jo perämieheksi ja sellaisena +palvelin eräällä portugalilaisilta anastetulla laivalla 'Johan +Braganza.' Se oli tavattoman luja laiva ja samalla erinomaisen +nopeakulkuinen, niin että sillä sekä sai kiinni että myös tiukan tullen +pääsi pakenemaan. Monta hyvää saalista sillä oli napattukin. Kapteenina +oli muuan italialainen Giocomo Castillari, joka oli raain ja +pelkäämättömin ihminen kuin olen eläissäni nähnyt. Sellaista sanaa kuin +sääliväisyys ei hän ollut luullakseni koskaan kuullut, sillä toimistaan +päättäen ei hän ainakaan näyttänyt siitä mitään tietävän. + +"Siis, kuten jo sanoin, olin kauvan jo ollut merirosvona, kun eräänä +päivänä luovailimme lähellä Aleksandrian kaupunkia. Olimme kuulleet, +että sieltä piakkoin lähtisi muuan ranskalainen laiva, jossa oli +kallisarvoinen lasti, m.m. paljon rahoja. Tosin olimme kuulleet, että +siinä oli myös paljon väkeä ja runsaat ampumavarat, mutta päätimme +silti koettaa. Ja illalla, kun alkoi käydä pimeäksi, näimmekin +Aleksandriasta päin tulevan komean fregattilaivan laskien täysin +purjein vienossa tuulessa. Me aloimme purjehtia poispäin, sillä päätimme +hyökätä sen lumppuun yöllä. Kun oli jo tarpeeksi pimeä, teimme +käännöksen ja aloimme pyrkiä fregattia kohti. Sivutulet sammutimme, +niin että pimeän tähden ei fregatista voitu tuloamme huomata. Fregattia +oli meidän taas helppo pitää silmällä, kun ei muita laivoja näkynyt. +Vasta kun olimme aivan lähellä, huudettiin sieltä meille 'keitä olette' +ja samalla kuula vinkui laivamme sivutse, johon me vastasimme samoin ja +laskimme sitä kohti niin, että yhteentörmäys sattuisi sen etukeulassa. +Ampuminen oli mielestämme pimeässä hyödytön ja siksi päätimme käydä +käsikähmään, jossa eivät muut ampuma-aseet kuin revolverit tulleet +kysymykseen. Ranskalaiset ampuivat ahkerasti saamatta kumminkaan mitään +vahinkoa aikaan. Me olimme kaikki etukeulassa valmiina isoilla +koukuilla kiinnittämään laivamme fregatin sivuun ja hyökkäämään sen +kannelle. Olimme kauheassa jännityksessä. Me olimme hiljaa kuin +haudassa, mutta fregatista ammuttiin kiivaasti ja sieltä kuului melua +ja hätähuutoja, Yö oli niin synkkä, ettei toista edessään nähnyt ja +tämä oli meistä mieleen. + +"Äkkiä kuului kovaa ryskettä ja samassa kajahti kamala +hyökkäyshuutomme. Haat iskettiin fregatin sivuun ja kapteeni ja minä +etupäässä hyökkäsimme fregattiin sapelit käsissä. Nyt syntyi +helvetillinen mellakka. Ammuttiin, iskettiin miekoilla ja tikareilla, +kuului kirouksia ja kuolevien korinaa ja haavoitettujen voihkimista, +tartuttiin toisiinsa käsiksi ja heitettiin maahan ja viereksittiin +siinä toisten jaloissa. Potkittiin, purtiin, lyötiin nyrkeillä eli +toisin sanoin olimme muuttuneet petoeläimiksi, jotka raivosimme kuin +mielettömät ja koetimme toisiamme murhata. Minä jouduin käsikähmään +erään vahvan miehen kanssa. Tikarit olivat meillä kummallakin toisessa +kädessä ja toisella pitelimme toistemme rinnoista. Hän iski minua +tavoittaen päähän, mutta sain hieman väistetyksi, niin että isku sattui +tähän poskeeni, josta nyt tämä arpeni on katoamattomana muistona, +Samalla iskin tikarillani hänen sormilleen, niin että hän irroitti +kätensä rinnoistani. Tämä iskuni vapautti hänet myös parista +sormestaan. + +"Taistelua kesti kauvan aikaa, mutta lystin loppu oli kumminkin se, +että ranskalaiset miesvoimallaan pakoittivat meidät peräytymään +laivaamme, irroittamaan koukkumme ja pyrkimään aika kyytiä pakoon. Ja +laivamme nopeus olikin nyt hyvään tarpeen, sillä sitä ja pimeyttä +saamme kiittää, että me taistelussa eloon jääneet säilytimme eheänä +nahkamme. Ranskalaiset näet ajoivat meitä vimmatusti takaa ja ampuivat +kanunoillaan, kumminkaan pimeyden tähden osaamatta. + +"Kuten arvannet, sain tällaisia kahakoita kestää hyvin monta, joista +useimmiten selvittiin voittajina, mutta toisinaan saatiin selkäänkin. +Vähitellen sain yhä suurempaa luottamusta ja kunnioitusta virkaveljieni +joukossa, ja kun onnistuimme anastamaan erään hollantilaisen fregatin, +niin pääsin minä sen kapteeniksi ja nyt aloin voida ruveta rikkauksia +kokoomaan, joita niinä 10 vuotena, jona olin kapteenina, karttuikin +paljon. Sääntönä oli näet, että saaliista sai kapteeni kolmanneksen, +toisen saivat perämiehet, joita aina oli kaksi ja viimeisen +kolmanneksen sai miehistö, joka sai sen jakaa miten tahtoi. +Ryöstöretkiä teimme hyvin laajalti, mutta paras saalispaikka oli +kumminkin Välimeri. Kävimmehän myöskin keski- ja etelä-Amerikan +rannoilla espanjalaisia ja portugaalilaisia, siirtomaitten kalleuksilla +lastattuja laivoja 'verottamassa', vaikka se oli hyvin vaarallinen +toimi, sillä niillä pahuksilla oli myöskin usein sotaväkeä mukanaan tai +ainakin paljon miehistöä ja aseita. Mutta jos tehtävä olikin +vaarallinen, niin onnistuessaan se kyllä vaivat palkitsikin. Kerrankin +kaappasimme haltuumme sellaisen kultalinnun, joka antoi minunkin +osalleni hieman yli miljoonan pesetasta, joskin siinä lystissä menetin +toisen perämieheni ja 10 miestä 38 miehestäni. Silloinkin olimme jo +niin tiukalla, että olisi täytynyt peräytyä, vaan mieleeni johtui +keino, jota eräs virkaveljeni kerran oli käyttänyt, ja sitä päätin +minäkin koettaa. Heitimme espanjalaisen laivan kannelle pari +astiallista vuoriöljyä, joka silloin oli melkein tuntematonta, ja +sytytimme sen palamaan. Tuosta säikähtyivät espanjalaiset kuin +mielettömät ja kiipesivät kiireimmän kautta mastoihin, joista me heidät +ampua napsauttelimme alas ja pakotimme tähteet antautumaan. Mutta yksi +niistä, muuan nuori poika, ei antautunut, vaan seisten maston jatkolla +ampui revolverillaan ja haavoitti paria meikäläistä. Kyllähän koetimme +häntä saada ampumalla alas, mutta emme tarkanneet. Silloin tarjoutui +eräs miehistä, jota kutsuttiin Kuls-Jackiksi, menemään mastoon ja +nuivertamaan tuon nullikan. Tuo teko kysyi rohkeutta, sillä poika ampua +räksytteli ahkerasti parilla revolverillaan, mutta puukko hampaissa +kapusi Jack vain vantteja myöten. Me pidimme poikaa lämpymänä antaen +kuulan silloin tällöin vinkua hänen korvansa läheisyydessä. Vihdoin +pääsi Jack niin lähelle, että alkoi voida puukollaan tavotella poikaa, +mutta tämä iski Jackia näpille revolverillaan, sillä kuulat olivat +häneltä loppuneet. Mutta Jack ei helpottanut, vaan kapusi ylös ja antoi +tuolle pojan veitikalle sellaisen iskun, että hänellä ei enään täällä +matoisessa maailmassa ollut taisteluhalua. + +"Kun nyt tuonkin olimme raivanneet tieltä, oli laivan miehistö +vallassamme ja palavan petroleumin sammutimme heittämällä paksuja +resuja tulen päälle, joka oli itsestäänkin sammunut niistä kohdista, +mistä vuoriöljy oli palanut loppuun. Muutamia meikäläisiä lähti laivaan +ja vangeista suurin osa vietiin meidän laivaamme, mutta kolme jätettiin +anastettuun laivaan meikäläisten avuksi, ja sitten lähdimme +purjehtimaan kotimaita kohti." + +Kun kapteeni oli tämän kertonut, otti hän pitkän kulauksen rommitotiaan +ja sanoi sitten minulle: + +"Oltuani aikani merirosvona ja saatuani mielestäni tarpeeksi rahoja ja +myös murhia omalletunnolleni, päätin luopua moisesta ammatista ja +antautua rauhaan ja lepoon. Ja siksi valitsin tämän teidän +ravintolanne, sillä tämä näytti mielestäni rauhalliselta paikalta ja +sellainenhan tämä on tähän asti ollutkin, vaan näkyvätpä nuuskivan +olinpaikkani täälläkin, sillä tuo Musta Koira oli yksi vanhoja +virkaveljiäni ja on sillä selvittämättömiä asioita kanssani. Minun +entisessä ammatissani syntyi näet usein verisiäkin otteluja keskenämme, +kun emme olleet milloin yksimielisiä saaliin jaossa. Tuollaisessa +kahakassa hän kerran menetti pari sormeaankin ja nyt rupeaa hän minua +vainoilemaan ja aikoi täällä käydessään passittaa minut paremmille +purjehdusvesille, mutta oli itse vähällä saada saman kohtalon ja teidän +ovikilpeänne saakin hän kiittää, ettei niin käynyt." + +Nyt lopetti kapteeni äkkiä puhelunsa, ummisti silmänsä ja näytti +ikäänkuin nukahtavan. Tuo pitkä kertomus oli kai häntä liiaksi +rasittanut. Minä jätin hänet lepäämään ja lähdin hiljoilleen pois. + + + + +Neljäs luku. + +Musta merkki. + + +Seuraavana aamuna menin kapteenin huoneeseen mukanani lääkkeitä ja +vilvoittavia juomia. Hän näytti väsyneeltä ja liikutetulta. "Jim", +sanoi hän, "sinä olet ainoa, jolla on jotain arvoa tässä talossa ja +tiedät myöskin, että aina olen ollut ystävällinen sinua kohtaan eikä +ole mennyt yhtään kuukautta ilman, etten olisi antanut sinulle neljää +penceä [1 pence = 12 1/2 penniä] hopeassa. Ja nyt poikaseni, koska minä +olen näin surkeassa tilassa ja kaikki ovat minut hyljänneet, niin +etköhän toisi minulle muutaman pisaran rommia?" + +"Tohtori", aloin minä. + +Nyt kirosi hän ja sanoi: + +"Tuo tohtori-tolvana ei olleskaan ymmärrä meriväkeä. Olen ollut maassa, +jossa toiset ovat kuolleet kuin kärpäset keltakuumeeseen, mutta minä +olen rommin avulla pysynyt hengissä. Se toimittaa minulle sekä ruuan +että juoman tehtävät. Katsos, Jim, kuinka käteni vapisevat", jatkoi hän +ja äänensä muuttui melkein kuiskaukseksi... "Ja voitko arvata, kenen +minä äsken näin tuolla nurkassa?... Ei, minä en tahdo sitä ajatella! +Jim, tohtorihan sanoi, ettei lasillinen rommia minua vahingoita... Ja +sinä saat guinean yhdestä ainoasta lasillisesta!" + +"Minä en välitä muista rahoistanne", vastasin minä, "kuin niistä, jotka +olette isälleni velkaa. Tuon teille lasillisen, mutta en yhtään +enempää." + +Kun toin ja ojensin hänelle rommilasin, niin tarttui hän siihen +ahneesti ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella. + +"Ah", sanoi hän, "johan tuntuu hieman paremmalta!... Ja nyt poikaseni, +sanoiko tohtori, kuinka kauvan minun pitää tällä lailla loikoa?" + +"Vähintäinkin viikon aika." + +"Tuli ja leimaus!" kirkasi hän, "koko viikon! Silloin ennättävät ne +antaa minulle mustan merkin, nuot roistot, ja anastaa kaiken +omaisuuteni. Tuollaisia voi kutsua kunnon laivatovereiksi! Mutta minä +olen säästäväinen mies, joka en koskaan ole tuhlannut rahojani enkä +niitä hävittänyt. Mutta enpä heitä pelkää ja olenpa heitä kavahtava!" + +Näin puhuessaan oli hän suurella vaivalla kohonnut istualleen sängyssä. +Hän tarttui olkapäähäni niin kovasti, että minulta oli päästä huuto. +Päästyään istumaan sängyn laidalle, vaikeni hän. + +Sitten mumisi hän: "tohtori on tehnyt minut heikoksi. Pane minut taas +makaamaan." + +Mutta ennenkuin ehdin häntä auttamaan, oli hän vaipunut vanhalle +paikalleen ja loikoi siinä hetkisen aikaa vallan hiljaa. + +"Jim", sanoi hän vihdoin, "sinähän näit sen miehen." + +"Mustan Koiranko?" kysyin minä, + +"Niin juuri, ja sen miehen kanssa ei ole hyvä joutua tekemisiin, mutta +niitä on toisia vielä pahempia. Siis, kun en voi päästä matkoihini, +niin muista, että he tavottelevat minun arkkuani... No, jos voit saada +käsiisi jonkun hevosen, niin ratsasta vaikkapa tuon tohtori Avuttoman +luokse ja sano hänelle, että hän kokoaa väkeä niin paljon kuin suinkin +saa ja asettaa ne tähän ravintolan ympärille... Minä olin ensimäisenä +perämiehenä kapteeni Flintillä ja olen ainoa, joka tunnen tuon paikan, +sillä hän puhui minulle siitä Savannahissa kun oli kuolemaisillaan... +Mutta älä nyt tarpeettoman hätäisesti lennä, sillä ei ole mitään hätää, +jolleivät he ehdi antaa minulle mustaa merkkiä eli jollet toistamiseen +saa nähdä Mustaa Koiraa tai yksijalkaista merimiestä -- ja ennen +kaikkia häntä, Jim!" + +Minä kysyin: "mutta mitä tarkoitatte tuolla mustalla merkillä, +kapteeni?" + +"Se on manuu rikosasiassa, poikaseni. Annan sinulle tiedon, jos he +siinä onnistuvat. Mutta nyt pidäkin tarkkaa vaaria ja lupaan +kunniasanallani, että jaan rahat kunniallisesti kanssasi, Jim." + +Hän houraili vielä hetkisen ja äänensä tuli heikommaksi. Annoin hänelle +lääkkeitä, joita hän otti kuin lapsi, huomauttaen: "jos kukaan merimies +on koskaan tarvinnut lääkkeitä, niin olen minä se mies." Sitten vaipui +hän äkkiä raskaaseen, horrosmaiseen uneen ja minä jätin hänet. + +Samana iltana kuoli isärukkani vallan äkisti ja minulle tuli muutakin +miettimistä kuin kapteenin jutut. Surumme, naapurien vierailut, +hautajaisvalmistukset ja ravintolan hoito -- kaikki nämät vaikuttivat +sen, että minulle ei juuri jäänyt aikaa kapteenia ajatella. + +Seuraavana aamuna tuli hän rappuja alas tarjoiluhuoneeseen, sekä kuten +tavallisesti, nautti aamiaisensa ja rommia, ja pelkäänpä, että sitä +tavallista enemmän. Illalla ennen hautausta oli hän niin humalassa kuin +koskaan ennen ja hyvin loukkaavalta tuntui kuulla hänen suruhuoneessa +laulavan rumia merimieslaulujaan. Mutta hän oli niin heikko, että me +kaikki luulimme hänen kuolevan, ja lääkäriäkään, joka erään +sairauskohtauksen tähden oli usean penikulman päässä, ei ollut isäni +kuoleman jälkeen näkynyt lähistössä. + +Kuten sanottu, oli kapteeni käynyt heikoksi, eikä hän näkynyt saavan +takasin, vaan päin vastoin kadottavan voimiaan. Hän ei jaksanut enään +tehdä tavallisia kävelymatkojaan ja kävellessään kulki hän seiniä +pitkin ja hengitti hyvin raskaasti. Ja humalassa ollessaan oli hänellä +se kauhea tapa, että hän veti puukon tupestaan ja asetti sen eteensä +pöydälle. Läsnäolevista näytti hän välittävän entistä vähemmin ja +tavallisesti näytti hän ajatuksiinsa vaipuneelta. + +Niin päästiin isäni hautauksen jälkeiseen päivään. Kello kolmen aikana +iltapuolella seisoin oven vieressä ja surullisena muistelin isääni, kun +äkkiä näin jonkun harvakseen astuskelevan meille päin. Hän oli +luultavasti sokea, sillä kepillä koetteli hän eteensä ja hänellä oli +suuri viheriä varjo silmiensä ja nenänsä edessä, käveli kumarassa, joko +sitten vanhuuden tai väsymyksen vaikutuksesta ja oli puettu vanhaan +merimiehenkaapuun, joka ilmeisesti rumensi häntä. En koskaan eläissäni +ole nähnyt kammottavamman näköistä ilmiötä. Hän pysähtyi jonkin matkan +päähän ravintolasta ja virkkoi puoleksi laulamalla, hyvin surkealla +äänellä: + +"Eikö joku armelias ihminen tahtoisi sanoa sokealle raukalle, joka on +kadottanut silmiensä kalliin valon taistelussa isänmaan ja kuningas +Yrjön -- Jumala häntä siunatkoon -- puolesta, missä osassa maata minä +nyt olen?" + +"Te olette Amiraali Benbow-nimisen ravintolan luona, ukkoseni", +vastasin minä. + +"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren ihmisen äänen. Tahtoisitteko +ojentaa minulle kätenne, nuori ystäväni, ja taluttaa minut sisään?" + +Minä ojensin käteni ja tuo kauhea silmätön olento tarttui siihen kuin +ruuveilla. Tuosta hämmästyin minä niin että koetin vetäytyä takasin, +mutta sokea veti minut yhdellä kätensä liikkeellä aivan luokseen. + +"Ja nyt, poikaseni, vie minut kapteenin luo!" + +"Kunniasanallani vakuutan, etten uskalla", vastasin minä. + +"Vai niin on asianlaita", sanoi hän ilkeästi hymyillen, "vie minut heti +tai muutoin muserran kätesi!" + +"Se on teidän itsenne tähden. Kapteeni ei enään ole ennallaan, vaan +istuu paljastettu puukko kädessään. Eräs toinen..." + +"Kas niin, mars!" keskeytti hän minut enkä koskaan ole kuullut, +kylmempää ja julmempaa ääntä kuin tuon sokean. "Taluta minut suorastaan +hänen luokseen, ja kun olen hänen näkyvissään, niin huuda: tässä on +muuan ystäväsi, Bill! Ja jollet näin tee, niin teen minä, mitä +lupasin." + +Sitten puristi hän kättäni, jotta olin pyörtyä. En muistanut enään +peljätä kapteenia, aukasin oven ja huusin vapisevalla äänellä ne sanat, +jotka minut oli käsketty sanomaan. + +Kapteeni parka kohotti silmiään ja jo ensi näkemässä haihtuivat hänen +päästään rommihöyryt ja hän tuli vallan selväksi. Myös koetti hän +nousta seisoalleen, mutta ei päässyt. + +"Kas niin, Bill, istu vain paikoillasi", sanoi kerjäläinen. "Minä en +tosin näe, mutta kuulen sitä paremmin. Kauppa mikä kauppa. Ojennappas +esiin vasen kätesi! Poikani, tartuppas hänen vasemman kätensä +kämmeneeseen ja pane se minun oikeaan käteeni." + +Me tottelimme häntä molemmat, ja minä näin, että hän sen kätensä +kourasta, jolla piteli keppiä, otti jonkun esineen ja pani sen +kapteenin kouraan, joka paikalla sulkeutui. + +"Ja nyt se on tehty", sanoi sokea, päästi käteni irti ja mennä nilkutti +tavattoman nopeasti huoneesta maantielle sekä katosi pian näkyvistä. + +Viipyi hyvän aikaa ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme entiselleen. +Mutta vihdoin, ja samalla kun minä päästin hänen rantemuksensa, veti +hän kätensä takaisin ja katsoi kouransa sisään. + +"Kello kymmenen!" huusi hän. "Kuusi tuntia. Mutta petämmepä heidät +kuitenkin!" Ja sen sanottuaan nousi hän kiivaasti ylös. + +Mutta äkkiä hän horjahti, vei käden kurkulleen ja seisoi hetkisen +äänettömänä sekä kaatui sitten päästäen omituisen korahduksen pitkin +pituuttaan lattialle. Kiiruhdin heti hänen luoksensa ja huusin äitiäni. +Mutta kaikki oli turhaa, kapteeni oli saanut halvauksen ja kuollut. + +Tosin en ollut koskaan miehestä pitänyt, joskin viime aikoina olin +alkanut hieman häntä sääliä, mutta kummallista kyllä, kun näin hänet +kuolleena, niin puhkesin ankaraan itkuun. + + + + +Viides luku. + +Merimiehen arkku. + + +Luonnollisesti kerroin heti äidilleni, mitä kapteeni oli houraillessaan +sanonut merimiesarkustaan. Tosin osa kapteenin rahoista -- jos +nimittäin hänellä sellaisia oli, oli tuleva meille, mutta hyvin vähän +luultavaa oli, että kapteenin laivatoverit, ja etupäässä ne kaksi, +jotka olin nähnyt, nimittäin Musta Koira ja tuo sokea kerjäläinen, +olisivat halukkaat luopumaan pienimmästäkään osasta saaliistaan +maksaakseen sillä kuolleen ystävänsä velat. Jos olisin seurannut +kapteenin käskyä ja ratsastanut tohtori Liveseyn luokse, niin silloin +olisi taas äitini jäänyt yksin ja ilman suojaa ja sitä taas en +tahtonut. Muutoin näytti meistä kummastakin mahdottomalta pitempää +aikaa asua talossamme, sillä pieninkin ääni ja yksinpä seinäkellonkin +käynti saattoi meidät levottomiksi. Olin toisinaan kauhusta menehtyä, +kun ajatella kapteenia, joka oli kuolleena lattialla, ja sitä, että +tuo kauhea, sokea kerjäläinen ehkä kuljeksii lähistössä ja voi palata +millä hetkellä tahansa. Siksipä oli nopeasti tehtävä päätös. Ja me +päätimme lähteä lähellä olevasta kylästä apua etsimään ja paljain päin +ryntäsimme ulos, jossa jo alkoi hämärtää. + +Kylä olikin vain muutaman sadan askeleen päässä ja toisella suunnalla +kuin se, josta tuo sokea mies tuli ja johon hän näytti myös menevän +takaisin, joka seikka minua suuresti ilahutti. Kauvan emme tiellä +viipyneet, vaikka toisinaan pysähdyimme kuuntelemaan, mitään +erinomaisempaa kumminkaan kuulematta. + +Oli jo pimeä, kun kylään ehdimme, enkä koskaan unhota sitä suloutta, +jonka tunsin, kun näin, kuinka herttaisesti tuli loisti ovista ja +ikkunoista. Mutta mitään apua emme voineet kylästä saada, sillä kukaan +ei tahtonut tulla kanssamme ravintolaamme, vaan heti, kun kuulivat +minun mainitsevan kapteeni Flintin nimen, kiiruhtivat huoneisiinsa. Hän +näytti olevan paikkakunnalla tunnettu ja vieläpä huonolla tavalla. +Muutamat miehistä, jotka palasivat töistään, kertoivat nähneensä tiellä +tuntemattomia miehiä, joita arvelivat salakuljettajiksi. Ja eräs +viimeksi tulevista kertoi nähneensä pienen aluksen olevan ankkuroittuna +sillä paikalla, jota me kutsuimme Kittin luolaksi. Kaikki kyllä +olisivat olleet valmiit ratsastamaan tohtori Liveseyn luokse, joka asui +toisaalla päin kuin ravintolamme oli, mutta tänne ei sitä vastoin +kukaan tahtonut tulla meitä auttamaan ravintolamme puolustamisessa. + +Sanotaan, että pelkuruus on tarttuvaa, mutta että rohkeus taas +rohkaisee toistakin. Kun kaikki olivat sanoneet sanottavansa, niin +sanoi äitini, että hän ei tahtonut menettää rahoja, jotka kuuluivat +hänen turvattomalle pojalleen, ja jollei teistä pelkuriraukoista kukaan +uskalla, niin uskallamme me, Jim ja minä. Ja sen arkun me avaamme, +vaikka se tuottaisikin meille kuoleman. + +Minä luonnollisesti sanoin seuraavani äitiäni. Kaikki moittivat meidän +tyhmää uhkarohkeuttamme, mutta kukaan ei tahtonut tulla kanssamme. +Ainoan, mitä he hyväksemme tekivät, oli se, että he antoivat minulle +ladatun pistoolin, jolla voisin itseäni puolustaa, jos päällemme +hyökättäisiin. Sitä paitsi lupasivat he pitää satuloittuja hevosia +valmiina, jotta voisimme paeta, jos meitä paluumatkalla ajettaisi +takaa. Ja erään pojan piti ratsastaa tohtorin luokse noutamaan +aseellista apua. + +Sydämeni sykki rajusti, kun me tuona kylmänä yönä lähdimme +uhkarohkealle retkellemme. Me hiivimme pitkin pensasaitaa nopeasti ja +ääneti, mutta emme huomanneet mitään epäiltävää, ja pääsimme +ravintolaan, jonka oven suljimme jälestämme. + +Seisoimme hetkisen pimeässä. Sitten toi äitini kynttilän ja käsi +kädessä nousimme huoneeseen, jossa kapteenin ruumis oli aivan samassa +asennossa kuin mihin me sen olimme jättäneet. + +"Laske ikkunaverhot alas, Jim", kuiskasi äitini, "sillä he voivat tulla +ja katsoa akkunasta." + +Minä tein, kuten käskettiin. "Ja nyt, Jim", sanoi äitini, "etsi hänen +arkkunsa avain!" + +Minä laskeusin polvilleni ja siinä oli lähellä hänen kättään pieni +paperilappu, jonka toinen puoli oli musta. Tämä oli kai se musta +merkki, ja kun otin sen ylös, niin näin, että sen toisella puolella oli +kirjoitettu: "olet rauhoitettu kello kymmeneen asti tänä iltana." + +Juuri kun olin tämän lukenut, alkoi vanha kellomme lyödä, ja sen +lyöntien synnyttämä ääni pelotti meitä kovin, mutta tuossa lipussa +oleva uutinen oli ilahuttava, sillä kello oli vasta kuusi. + +"No, Jim, missä on avain?" sanoi äitini. + +Aloin kopeloida kuolleen taskuja. Muutamia kuparirahoja, sormustimen, +lankaa, parsineulan, palasen tupakkaa, hänen käyräpäisen veitsensä, +taskukompassin ja nuuskataulikan vain löysin hänen taskuistaan, mutta +en avainta, ja siksi oli epätoivoinen. + +"Mutta ehkäpä hänellä onkin se kaulassaan", arveli äitini. + +Minä rohkasin itseni ja aukasin hänen paitansa kaulan kohdalta, ja +siellä riippui avain tosiaankin pikilangassa, jonka leikkasin poikki +hänen omalla veitsellään. Tämä löytö täytti meidät molemmat riemulla. +Heti ryntäsimme rappuja ylös siihen huoneeseen, jossa hänen arkkunsa +oli ollut aina siitä asti, kun hän tuli meille. Ulkonäöltään se oli +tavallisen merimiehen arkun näköinen. + +"Annas minulle avain", sanoi äitini, ja vaikka lukko olikin jäykkä, +niin aukasi hän sen ja löi kannen auki. + +Väkevä tupakin ja tervan haju pöllähti arkusta, mutta ylinnä näimme +siellä vain hyvin siistin vaatekerran, joka oli hyvästi harjattu ja +sievästi pantu kokoon. Vaatteet näyttivät siltä, kuin ei niitä koskaan +olisi käytetty. Niiden alta löysimme parin kauniita pistooleja, +muutamia tankoja purutupakkaa, vanhan espanjalaisen taskukellon sekä +ison joukon vähäpätöisiä pikku esineitä, pari kompassia ja muutamia +omituisia intialaisia näkinkenkiä. Kaikkein viimeksi löysimme vanhan +merimiehentakin alla vahakankaalla päällystetyn paketin, joka näytti +sisältävän papereja, sekä purjekankaasta tehdyn pussin. Ja kun tätä +puistelimme, niin kuului sieltä kullan kilinää. + +"Tahdonpa näyttää noille roistoille, että olen kunniallinen nainen", +sanoi äitini. "Siksi otankin vain sen, mikä minulle on tuleva, enkä +äyriäkään enempää. Piteles pussiani!" Tuon pussin oli meille lainannut +eräs kylän vaimoista, mrs Grossley. Sitten alkoi äitini ottaa pussista +rahoja niin paljon kuin kapteeni oli meille velkaa ja pani rahat omaan +pussiimme. + +Mutta tuo oli pitkällinen ja vaikea tehtävä, sillä rahat olivat eri +maista ja eri arvoisia, -- dubloneja, louisdoreja, guineoita y.m. sikin +sokin. Guineat olivat harvinaisempia ja vain näillä osasi äitini +selvästi laskea, kuinka paljon niissä hänen saatavansa tekivät. + +Kun olimme puoleksi valmiit lähtemään, niin laskin äkkiä käteni äitini +kädelle, sillä olin kuullut äänen, joka saattoi sydämeni kutistumaan. +Kuulin näet sokean kepinkolahdukset jäätyneellä maantiellä. Se läheni +yhä lähemmäksi ja me seisoimme henkeämme pidätellen. Sitten lyötiin +kepillä kovasti oveen ja kuulimme, kuinka joku väänteli oven ripaa +päästäkseen sisään. Mutta sitten syntyi hiljaisuus joksikin aikaa sekä +ulkona että sisällä, kunnes kepin kolina taas alkoi kuulua maantiellä +ja sanomattomaksi riemuksemme se yhä meistä eteni, kunnes vihdoin +tykkenään lakkasi kuulumasta. + +"Äiti", sanoin minä, "ottakaa kaikki ja lähdetään", sillä minä olin +vakuutettu, että suljettu ovi näytti varmaan epäilyttävältä ja että +meillä olisi pian koko ampiaispesä niskassamme. + +Mutta peljästynyt äitini ei tahtonut pienintäkään osaa enempää kuin +mitä hänelle oli tuleva, samalla taas kieltäytyen vähempäänkään +tyytymästä. Ja kellokaan ei ollut vielä seitsemäkään. Hän kyllä tiesi +oikeutensa, sanoi hän, ja aikoi ottaa omansa. Mutta silloin kuului +vihellys kaukaa kukkulalta ja tämä oli kylliksi meille. + +"Otan, mikä minulla jo on", sanoi äitini ja nousi ylös. + +"Ja minä otan tämän tasottaakseni laskun", sanoin minä ja sieppasin +vahakankaaseen käärityn paketin. + +Kynttilän jätimme tyhjän arkun viereen ja aloimme laskeutua rappuja +alas. Ja pian olimme huoneesta ulkona ja laputimme aika kyytiä kylää +kohti. Emmekä olleetkaan liian aikaisin liikkeelle lähteneet, sillä +sumu hävisi pian ja kuu kumotti täydessä kirkkaudessaan. Myös kuulimme +askeleita, ja kun katsoimme taaksemme, niin huomasimme, että eräällä +tulevista oli lyhty, jonka valo meitä yhä läheni. + +"Lapseni", sanoi äitini, "ota rahat ja juokse, sillä minä pyörryn!" + +"Nyt on meillä molemmilla kuolema edessä", ajattelin itsekseni ja +kiroilin naapurien pelkuruutta ja itsekseni moitin äitini rehellisyyttä +ja ahneutta sekä hänen äsköistä uhkarohkeuttaan ja nykyistä +heikkouttaan. Mutta onneksi olimme ravintolan lähellä olevan pienen +sillan luona ja sen alle kannoin äitini. Vallan häävissä turvassa emme +silti olleet, sillä silta oli niin matala, että meidän täytyi istua +hyvin kumarassa ja sitäpaitsi oli se niin kapea, että se ei meitä +kokonaan estänyt näkymästä. Myös olimme niin lähellä ravintolaa, että +kuulimme kaikki mitä siellä toimitettiin. + + + + +Kuudes luku. + +Sokean loppu. + + +Uteliaisuuteni oli tavallaan suurempi kuin pelkoni. Minä ryömin esiin +sillan alta niin paljon, että hyvin voin nähdä koko maantien aina +ravintolamme edustalle saakka ja tuskin olin päässyt tähän asentoon, +kun viholliseni alkoivat saapua. Se mies, jolla oli lyhty, kulki hieman +toisten edellä, joita näytti olevan 7 tai 8. Kolme heistä kulki +rinnakkain käsi kädessä ja minä huomasin, että keskessä oleva oli tuo +sokea kerjäläinen. Pian kuulin myös hänen äänensä. + +He pysähtyivät Amiraali Benbowin edustalla ja näyttivät olevan +hämmästyksissään, kun huomasivat oven olevan auki. Mutta hiljaisuus ei +ollut pitkällinen, sillä sokea huusi kovalla äänellä ja raivossaan: + +"Sisään, sisään!" ja samalla kiroili heidän hitaisuuttaan. + +Neljä tai viisi heistä tottelivat heti käskyä ja kaksi jäi tuon kauhean +kerjäläisen kanssa oven ulkopuolelle. Syntyi hetkeksi hiljaisuus, mutta +sitten kuului hämmästyksen huudahdus ja joku huusi sisältä: "Bill on +kuollut!" + +Mutta sokea kiroili vielä kerran heidän kuhnailemistaan, ärjyen: +"tutkikaa hänen vaatteitaan, kirotut tomppelit, ja te toiset menkää +ylös ja tuokaa hänen arkkunsa alas!" + +Minä kuulin, kuinka vanhat rappumme natisivat, kun he astelivat niitä +myöten ja tuntui, kuin olisi koko huonekin vapissut. Sitten kuului taas +uusia hämmästyksen huudahduksia. Kuulin, että kapteenin huoneen akkuna +lyötiin rikki ja sitten pisti siitä muuan mies päänsä ulos ja huusi: + +"Pew, he ovat olleet täällä ennen meitä, Joku on pannut ylös alaisin +kaikki, mitä arkussa on." + +"Onko se siellä?" kirkui Pew. + +"Rahat ovat siellä." + +Sokea kirkasi ja sanoi vähät välittävänsä rahoista ja huusi: "minä +tarkotin Flintin papereja." + +"Niitä emme löydä", kuului vastaus. + +"Katsoppas sinä siellä, onko Billillä ne päällään!" huusi sokea +uudestaan. + +Muuan miehistä ilmausi ovelle ja huusi: "Bill on jo 'tutkittu', joten +häneltä ei löydy mitään." + +"Sen on tuo poika tehnyt! No olimpa aika tolvana, kun en puhkaissut +hänen silmiään", huusi sokea. "Pari minuuttia sitten olivat he täällä +ja olivat sulkeneet ovet. Nyt juoksuun, pojat, ja koettakaa saada +heidät kiinni." + +"He ovat jättäneet tänne kynttilän", sanoi mies, joka oli ikkunassa. + +"Kääntäkää talo ylös alasin", kiljui Pew ja iski kepillään maahan. + +Me kuulimme raskasta astuntaa, ovia lyötävän rikki ja huonekaluja +säpäleiksi sekä kaikkea muuta melua, jonka jälkeen miehet tulivat ulos +ja selittivät, että he eivät olleet meitä mistään löytäneet. Samassa +kuului vihellys, joka oli saattanut sekä minut että äitini +levottomaksi, tällä kertaa kahdesti peräkkäin. + +"Se on Dirkin merkki", sanoi yksi heistä. "Pojat, meidän täytyy lähteä +täältä." + +"Täältäkö, senkin jänishousu", kirkui Pew. "Dirk on aina ollut kurja +pelkuri. Hajaantukaa eri tahoille ja etsikää käsiinne poika ja akka!... +Olisivatpa minulla silmät!" + +Ja näitä hänen sanojaan seurasivat niin kauheat kiroukset että niitä on +mahdoton toistaa. + +"Kuules Pew, me olemme saaneet rahat käsiimme", sanoi muuan. + +"Paperit ovat he luultavasti kätkeneet", sanoi toinen. "Kas niin Pew, +tyydy vain rahoihin äläkä seiso täällä ja kiukuttele!" + +Pew joutui nyt raivoihinsa, hän päästeli kauheita kirouksia ja huitoi +kepillään ympärilleen oikeaan ja vasempaan ja silloin tällöin sattuivat +hänen kovat iskunsa johonkuhun. Toiset taas vuorostaan kiroilivat +sokeata roistoa ja koettivat saada kepin pois hänen käsistään. + +Tämä meteli tuli meidän pelastukseksemme, sillä sen kestäessä kuului +toisellaisia ääniä kylään päin olevalta kunnaalta, nimittäin +nelistävien hevosten kavioiden töminää. Melkein samaan aikaan kuului +pistoolin paukahdus siltä taholta, jossa pensaita oli. Ja tämä näytti +olevan viimeinen vaaranilmaisu-merkki, sillä merirosvot alkoivat paeta +aika kyytiä, mihin vain kukin pääsi. Minuutin perästä ei heistä enää +ollut ketään muita jälellä kuin Pew. Toiset olivat hyljänneet hänet +joko kauhean pelon valtaamina tai sitten kostaakseen. Hän juoksi +edestakasin kuin mieletön ja huuteli toverejaan. Vihdoin kääntyi hän +väärälle taholle ja juoksi aivan läheltäni kylää kohti, huutaen: + +"Johnny, Musta Koira, Dirk (ja muita nimiä), toverit, ettehän kai +tahtone hyljätä vanhaa Pewiä!" + +Juuri samassa näkyi kuutamossa muutamia ratsumiehiä, jotka ajoivat +hurjaa nelistä mäkeä alas. + +Nyt huomasi Pewkin erehdyksensä ja kirkaisten kääntyi puroa kohti, +jonne putosi suin päin. Mutta paikalla oli hän pystyssä ja ollen vallan +suunniltaan hyppäsi lähimmän ratsun jalkoihin. Ratsumies koetti +pelastaa hänet, mutta turhaan. Päästäen huudon, joka kuului selvästi +yössä, vaipui Pew maahan. Hevonen tallasi häntä kavioillaan ja juoksi +edelleen, mutta Pew loikoi kasvot maahan päin hengettömänä. + +Minä astuin esiin piilostani ja huusin ratsumiehille. Mutta he olivat +itsekin pysähtyneet sattuneesta onnettomuudesta säikähtyneinä ja nyt +huomasin minä, keitä he olivat. Yksi heistä oli se poika, joka oli +kylästä lähetetty lääkäriä noutamaan. Muut olivat tullimiehiä, jotka +hän oli tavannut tiellä ja sitten pyytänyt heidät mukaansa. Tieto +Kittin luolan luona olevasta aluksesta oli saapunut tullipäällysmies +Dancenkin korviin ja hän päätti yöllä lähteä sinnepäin. Ja tätä seikkaa +saimme me, äitini ja minä, kiittää pelastuksestamme. + +Pew oli kuollut. Äitini tointui pian ja surkutteli vain rahojensa +kadottamista. Sillä väliin ratsasti tullipäällysmies mikä hevosen +kavioista lähti, Kittin luolalle, mutta tie oli huono, niin että kun +hän väkineen ehti paikalle, oli alus jo matkalla, joskin vielä lähellä +rantaa. Mr Dance huusi alukselle, mutta sai sellaisen vastauksen, ettei +olisi kuutamossa, sillä muutoin saa hän lyijyä ruumiiseensa ja samassa +vinkui kuula aivan läheltä häntä. Heti sen jälkeen sivuutti alus niemen +ja katosi näkyvistä. + +Mr Dance seisoi rannalla hetken aikaa sanaakaan virkkamatta ja nolon +näköisenä, Vihdoin virkkoi hän: "olempa kumminkin iloinen, että +onnistuin tallaamaan munsööri Pewin liikavarpaille." + +Minä olin nimittäin ehtinyt kertoa koko tapauksen. Sitten palasin mr +Dancen kanssa Amiraali Benbowiin ja siellä vallitsi täydellinen +hävityksenkauhistus. + +"Te sanotte, että he saivat rahat käsiinsä, Hawkins. Mutta mitä he +sitten etsivät, vai enemmänkö rahoja?" + +"Tuskinpa vain, herraseni, sillä he etsivät luullakseni niitä, jotka +ovat povitaskussani. Ja minä tahtoisin saada ne varmaan talteen." + +"Aivan oikein poikaseni", sanoi hän, "ehkä minä otan ne vastaan." + +"Minä arvelin, että ehkä tohtori Livesey mahdollisesti", virkoin minä, + +"Aivan oikein", keskeytti hän, "tohtori onkin kunnon mies ja sitä paitsi +tuomioistuimen jäsen. Ja kun oikein asiata ajattelen, niin voinhan minä +itsekin ratsastaa sinne ja ilmoittaa asiasta joko hänelle tai tuomari +Trelawneylle. Voitte tehdä minulle seuraa, mr Hawkins, jos tahdotte." + +Minä kiitin tarjouksesta ja me palasimme kylään, jossa hevoset olivat. + +Kun olin puhunut asiasta äidilleni, olivat kaikki jo satulassa. +"Dogger", sanoi mr Dance, "teillä on hyvä hevonen ja antakaa tämän +pojan istua takananne." + +Heti olin ratsun selässä ja pitelin kiinni Doggerista. Tullipäällysmies +komensi "eteenpäin" ja rivakkaa ravia ajaen lähti joukko tohtori +Liveseyn talolle päin. + + + + +Seitsemäs luku. + +Kapteenin paperit. + + +Kun pysähdyimme tohtorin talon luona, niin näimme, että siellä vallitsi +pimeys. Mr Dance pyysi minua nousemaan ratsun selästä ja koputtamaan +ovelle. Palvelustyttö aukasi heti oven. + +"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin minä. + +"Ei ole, sillä hän meni herraskartanoon päivällisille ja aikoo siellä +olla yötä." + +"No sitten lähdemme sinne heti, pojat", sanoi mr Dance. + +Sinne oli lyhyt matka ja minä juoksin Doggerin hevosen vieressä +pidellen kiinni jalustinremelistä. Kun olimme tulleet pitkää +viertotietä myöten herrastalon edustalle, niin nousi mr Dance +satulasta, otti minut mukaansa ja meni heti sisään. + +Palvelija kuljetti meitä matoilla peitettyjä rappuja myöden ja vei +vihdoin suureen kirjastohuoneeseen, jossa tuomari ja tohtori istuivat +piiput hampaissa takkavalkean kummallakin puolen. + +En koskaan ollut nähnyt niin läheltä tuomaria. Hän oli komea mies, +ollen yli kuusi jalkaa pitkä. Hänen karkeapiirteiset kasvonsa olivat +päivänpolttamat ja ryppyiset, jollaisiksi ne olivat tulleet hänen +pitkillä matkoillaan. Hänen silmäripsensä olivat hyvin mustat ja alati +liikkeessä ja ilmasivat kiivasta, vaikkei silti häijyä luonnetta. + +"Astu sisään, mr Dance", sanoi hän hyvin ryhdikkäästi ja +ystävällisesti. + +"Hyvä ilta, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvä ilta, +ystäväni Jim! Mikäs onnensattuma teidät on tänne tuonut?" + +Tullipäällysmies seisoi suorana ja jäykkänä ja kertoi tapauksen kuin +ulkoläksyn. Molemmat herrat istuivat etukumarassa ja katsoivat +toisiinsa sekä ollen kovin hämmästyksissään antoivat piippunsa sammua. +Ja kun kertomus alkoi lähetä loppuaan, rupesi tuomari kävelemään pitkin +askelin edestakasin huoneessa, ja tohtori oli ottanut päästään +jauhotetun tekotukkansa luultavasti siksi, että paremmin kuulisi. + +Vihdoin oli mr Dance päässyt kertomuksensa loppuun. + +"Mr Dance", sanoi tuomari, "te olette kelpo mies. Sen seikan, että te +ratsastitte kuoliaaksi tuon konnan, pidän luonnollisimpana asiana +maailmassa, ja tuo Hawkins näyttää myös olevan poika, jolla on ryhtiä +itsessään. Hawkins, oletko hyvä ja helistät tuota kelloa. Mr Dancen +tulee saada kulaus olutta." + +"Vai on sinulla, Jim", sanoi tohtori, "ne, joita nuot etsivät." + +"Olkaa hyvä, herraseni", sanoin minä ja jätin hänelle vahakankaaseen +käärityn paketin. + +Tohtori katseli sitä hyvin tarkoin ja näytti kuin olisivat hänen +sormensa syyhynneet halusta saada avata se. Mutta sitä ei hän +kumminkaan tehnyt, vaan pisti sen hyvin tyyneenä takkinsa taskuun. + +"Tuomari", sanoi hän, "niin pian kun Dance on saanut oluensa, tulee +hänen tietysti lähteä virkatoimiinsa, mutta minä annan Jim Hawkinsin +maata luonani ja teidän luvallanne ehdotan, että lähetämme hakemaan +hänelle jotain illalliseksi." + +"Kuten tahdotte, Livesey", sanoi tuomari. "Hawkins ansaitseekin saada +kunnon illallisen." + +Minulle tuotiin oivallista kyyhkyspaistia, joka asetettiin eräälle +sivupöydälle ja hyvällä halulla minä popsinkin maukasta paistia. + +Tuomari ja tohtori puhelivat keskenään tapahtuman johdosta, jolloin +keskustelu kääntyi kapteeni Flintiin. "Luulenpa, että olette kuullut +hänestä puhuttavan", sanoi tohtori. + +"Josko olen?" huudahti tuomari. "Verenhimoisin merirosvo kuin on +koskaan merellä purjehtinut! Olenpa omin silmin nähnyt hänen purjeensa +Trinidadin edustalla ja se romminimijä-raukka, jonka laivalla silloin +satuin matkustamaan, säikähtyi tästä niin, että pyrki aika kyytiä +satamaan." + +"No hyvä, minäkin olen kuullut hänestä puhuttavan täällä Englannissa. +Mutta pääasia on: oliko hänellä rahoja?" + +"Rahoja! Ettekö sitten koskaan ole kuullut kertomusta hänestä? Mitäpä +muuta tuollaiset sitten tavottelisivat, jolleivät juuri rahoja?" + +"Tehän olette niin kiihkeä, ettei minulla ole suunvuoroakaan. Enpä +tahdokaan muuta tietää kuin seuraavan seikan: otaksutaanpas, että +minulla täällä taskussani olisi jollainenkin opas sille paikalle, johon +Flint on haudannut aarteensa, niin olisiko tuolla aarteella jokin +suurempi arvo?" + +"Suurempi arvo!" huudahti tuomari. "Jos teillä on sellainen opas, josta +puhutte, niin silloin annan minä varustaa Bristolin satamassa laivan, +joka lähtee tuota aarretta etsimään. Minä otan teidät ja nuoren +Hawkinsin mukaani ja minun täytyy saada se aarre käsiini, vaikka sitten +pitäisikin sitä etsiä kokonainen vuosi." + +"Hyvä", sanoi tohtori, "jollei Jimmillä ole mitään vastaan, niin +avaamme käärön." Sitten pani hän sen edessään olevalle pöydälle. Käärö +oli ommeltu, ja kun tohtori oli saksillaan ratkonut ompeluksen auki, +niin tuli paketista esiin kaksi esinettä: kirja ja sinetöitty paperi. + +"Tarkastakaammepas ensin kirja", sanoi tohtori. Sen ensi sivulla oli +vain sanoja, jotka eivät olleet keskenään missään yhteydessä. + +"Tästä emme liikoja viisastu", sanoi tohtori Livesey ja käänsi lehden. +Seuraavat kymmenen sivua sisälsivät omituista kirjanpitoa. Sivun +yläosassa oli päivämäärä ja alaosassa yhteissumma, mutta minkäänlaista +kirjotusta ei ollut, vaan erilaisia ristejä numeroitten välissä. Niinpä +näytti, että jollakin oli ollut saatavana kesäkuun 12 p. 1745 +seitsemänkymmentä puntaa, mutta syytä selittämässä oli vain 6 ristiä. +Joskus oli mainittu paikankin nimi, kuten "Caracasin edustalla", eli +oli paikka merkitty pituus- ja leveysasteet määräämällä, kuten esim. +"62° 17' 20", 19° 2' 40." + +Muistiinpanot käsittivät lähes 20 vuotta. Rahamäärät aina kasvoivat ja +lopussa oli jotenkin iso kokonaissumma, joka oli useat kerrat laskettu +väärin. Ja sen lopussa olivat sanat: "Billy Bonesin mestarinäyte." + +"Tästäpä en liikoja viisastu", sanoi tohtori. + +"Mutta onhan asia selvä kuin päivä!" huudahti tuomari. "Sehän on tuon +kurjan roiston tilikirja. Ristit merkitsevät niitten laivojen ja +kaupunkien nimiä, jotka hän oli upottanut ja ryöstänyt. Summat ovat +tuon roiston osinkoja. "Caracasin edustalla" merkitsee, että joku laiva +ryöstettiin tällä rannikolla, ja Jumala armahtakoon niitä ihmisparkoja, +jotka kuuluivat laivan miehistöön. He ovat kai jo aikoja sitten +muuttuneet koralleiksi!" + +"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Puheistanne huomaan matkustamisen +hyödyllisyyden." + +Kirjan muu sisältö oli jotenkin vähäpätöistä, paitsi tiedot, jotka +koskivat eri paikkojen purjehdusväyliä, sekä taulu, jossa Englannin, +Ranskan ja Espanjan rahat olivat keskenään verratut. + +"Ompa ollut koko sukkela mies!" huudahti tohtori. "Häntä ei ollut +helppo nenästä vetää." + +"Ottakaammepas nyt paperi tarkastettavaksi", sanoi tuomari. + +Paperi oli muutamista kohden sinetöitty sormustimella sinetin asemasta +-- ehkäpä samalla, jonka minä löysin kapteenin taskusta. Kun tohtori +oli hyvin varovasti avannut käärön, niin putosi sieltä erään saaren +kartta, jossa oli mainittu, millä pituus- ja leveysasteella saari on, +kulkuväylä, kukkuloitten nimet, lahdet sekä paljon muuta, joka on +tärkeätä sen tietää, joka aikoo ankkuroida sen rannikolla. Saari oli +noin 10 englannin penikulmaa pitkä ja viisi leveä, ja siinä oli kaksi +oivallista, maan suojaamaa satamaa sekä keskellä "Kaukoputki"-niminen +kukkula. Sitten oli siinä kolme punaisella musteella tehtyä ristiä -- +kaksi pohjoisrannalla ja yksi lounaisella rannalla sekä sievällä +käsialalla kirjoitettu sanat: tässä on iso kasa rahoja. + +Samalla kohdalla paperin toisella puolella oli samalla käsialalla +kirjoitettu sanat: korkea puu, kaukoputkesta katsottuna pohjoiseen +päin, Benrangelinsaari idänpuoleiseen etelään. + +Kymmenen jalkaa. + +Hopeaharkot ovat pohjoisessa kätköpaikassa. Ne löytää, kun kulkee +itäiseltä kukkulalta kymmenen syltä eteläänpäin mustasta kalliosta. + +Aseet löytyvät hietakukkulassa, joka on pohjoisen sisääntuloväylän +pohjoisessa päässä, hieman itäpohjaan päin. + +Enempää ei se sisältänyt, mutta sen lyhyydestä huolimatta tulivat +tuomari ja tohtori tavattoman iloisiksi. + +"Livesey", sanoi tuomari, "lopettakaa viheliäinen toimenne. Huomenna +matkustan minä Bristoliin ja kolmen viikon, ehkä kymmenen päivän +kuluttua on minulla oleva parahin laiva ja valituin miehistö koko +Englannissa. Hawkins seuraa mukana kajuuttapoikana. Te, Livesey, +tulette laivalääkäriksi ja minä amiraaliksi. Mukaan otamme Redruthin, +Joycen ja Hunterin." + +"Trelawney", sanoi tohtori, "minä ja Jim seuraamme mukana, mutta on +yksi henkilö, jota minä pelkään." + +"Ja sen koiran nimi on mikä", huusi tuomari. + +"Te itse, sillä te ette malta pitää suutanne kiinni. Me emme ole +ainoat, jotka tiedämme näitten paperien olemassaolosta. Nuot lurjukset, +jotka hyökkäsivät ravintolan kimppuun, ovat rohkeita ja pelkäämättömiä +veitikoita, -- olkaa siitä vakuutettu -- ja samoin ne, jotka olivat +laivassa. Enkä luule heidän olevan kaukanakaan ja voinpa panna vaikka +pääni siitä pantiksi, että he tulevat panemaan kaikki konstinsa +liikkeelle saadakseen nuot aarteet käsiinsä. Ja kukaan meistä ei saa +olla yksin, kunnes olemme päässeet merelle. Minä ja Jim olemme sillä +aikaa aina yksissä. Te otatte Joycen ja Hunterin mukaanne Bristoliin ja +se pankaa ennen kaikkea mieleenne, ettette virka tästä kellekään niin +halaistua sanaa." + +"Livesey", sanoi tuomari, "teillä on aina oikein. Minä vaikenen kuin +muuri." + + + + + + +II. + +"Hispaniolan" kokki. + + + + +Kahdeksas luku. + +Minä matkustan Bristoliin. + + +Viipyi kauvemmin aikaa kuin mitä tuomari oli arvellut, ennenkuin me +olimme valmiit lähtemään. Ensimäisistä suunnitelmistamme ei mitään voitu +toteuttaa, eipä edes sitäkään että minä ja tohtori olisimme oleksineet +yksissä. Tämän näet täytyi matkustaa Lontooniin puhuttelemaan muuatta +lääkäriä, että tämä ottaisi hänen sairaansa hoitaakseen. Tuomari +hääräili ahkerasti Bristolissa ja kuten vanki elin minä herrastalossa +vanhan metsävahti Redruthin ankaran valvonnan alaisena. Mutta tuskin +huolinee minun sanoakaan, että ajatukseni sekä päivällä että yöllä +olivat kaukana noitten aarteiden luona. Nämät unelmani "Aarresaaresta" +olivat ainoana lohdutuksenani ja muuten olisikin elämäni käynyt +vallan sietämättömäksi. + +Niin kuluivat viikot, kunnes tohtori Liveseylle saapui kirje, jonka +kuoressa oli näin kuuluva lisäys: "jollei kirjeenomistaja itse ole +saapuvilla, niin saa sen avata Tom Redruth tai nuori Hawkins." + +Kirjeessä, jonka luin ääneen, olivat seuraavat hauskat uutiset: + + "Ravintolassa 'Vanha ankkuri' Bristolissa 1 p. maalisk. 17--. + + Rakas Livesey. -- Laiva on rakennettu ja varustettu, ja on + ankkuroituna ja lähtöön valmiina. Komeampaa alusta kuin + 'Hispaniola', joka on 200 tonnin vetoinen, ei ole kukaan nähnyt. + Sen sain käsiini vanhan ystäväni Blandlyn kautta, joka osoitti + minulle erinomaista uhraavaisuutta ja samaa tekivät kaikki + Bristolissa, kun saivat kuulla siitä satamasta -- aarteesta -- + johon laiva oli määrätty lähtemään." + +Tässä keskeytin minä lukemisen ja sanoin: + +"Redruth, tuosta ei tohtori pidä. Tuomari on siis kumminkin +lörpötellyt." + +"No kelläpäs olisi siihen parempi oikeus kuin hänellä", vastasi ukko. + +En ruvennut kiistämään vastaan, vaan jatkoin: + + "Pahin puuha oli laivaväen saamisessa. Mutta satuinpa kerran + puhumaan asiasta eräälle vanhalle merimiehellä, joka tuntee + kaikki merimiehet Bristolissa. Hän pitää nykyään kapakkaa, + mutta on menettänyt terveytensä ja halusi päästä laivakokiksi. + Ja minä otin hänet pelkästä säälistä. Häntä kutsutaan Pitkäksi + John Silveriksi ja hänellä on vain yksi jalka, mutta sen seikan + minä katson hänen puoltolauseekseen, sillä se ammuttiin häneltä + eräässä meritaistelussa, johon hän otti osaa kuolemattoman + amiraalimme Haikin johdolla. Minkäänlaista eläkettä ei hänellä ole. + + Kas niin! Minä luulin tavanneeni vain kokin, mutta olinpa + tavannutkin kokonaisen miehistön. Silver ja minä kokosimme + muutamassa päivässä joukon mitä oivallisimpia vanhoja pikitakkeja. + Yksi ja toinen heistä ei juuri ole miellyttävän näköinen, mutta + kukistamaton rohkeus loistaa heidän katseistaan ja olempa + vakuutettu että me voisimme taistella vaikka fregatin kanssa. + + Pitkä John erotti kaksi niistä kuudesta, jotka minä olin ehtinyt + palkata, osottaen minulle, että nuot olivat sellaisia tuiman + veden krapuja, jotka eivät olleskaan kelvanneet seikkailuretkille + lähdettäessä. + + Älkää nyt kadottako hetkeäkään, Livesey, jos vähänkään minua + kunnioitatte. Käskekää nuoren Hawkinsin mennä Redruth mukanaan + tervehtimään äitiään ja tulkaa sitte aika kyytiä Bristoliin. + + _John Trelawney_. + + J.K. Unhotimpa sanoa, että Blandly on saanut kapteeniksi oivan + merenkulkijan. Jörömäinen hän tosin hieman on, mutta muutoin oikea + aarre. John Silver on hankkinut oivallisen perämiehen, jonka nimi + on Arrow. Pursimies taas osaa soittaa säkkipillillä, niin että + komealla 'Hispaniolallani' on koko komento käyvä kuin sotalaivalla. + + J.T. + + J.K. J.K. Hawkins saa olla yötä äitinsä luona. + + J.T." + +Voitte helposti arvata millaiseen kiihkoon ja intoon tämä kirje saattoi +minut. Minä halveksin kovin vanhaa Tom Redruthia, joka aina vain marisi +ja valitti, vaikka jokainen alemmista metsävahdeista olisi ilomielin +ottanut vastaan hänen toimensa. + +Seuraavana aamuna lähdimme Redruth ja minä "Amiraali Benbowiin", jossa +tapasin äitini hyvinvoipaisena. Tuomari oli korjauttanut ja uudestaan +maalauttanut kaikki ja lahjoittanut muutamia uusia huonekaluja, +joista huomattavin oli komea nojatuoli, jossa äitini istuskeli +tarjoiluhuoneessa. Myös oli hän hankkinut äidilleni uuden, joskin minun +mielestäni huonon apulaisen, jotta hän ei olisi avutta minun +poissaollessani. + +Yö oli kulunut ja jo seuraavan päivän iltapuolella patikoimme me +Redruthin kanssa maantietä pitkin. Runsaita kyyneleitä vuodattaen +sanoin minä hyvästit äidilleni ja sille talolle, jossa syntymästäni +alkain olin elänyt. Viimeiset ajatukseni koskivat kapteenia, jonka niin +usein olin nähnyt kuljeksivan pitkin rannikkoa, kolmikulmainen hattu +päässä ja vanha messinkinen kaukoputki kädessä. Seuraavassa +silmänräpäyksessä käännyimme oikealle ja kotini katosi näkyvistämme. + +"Kuningas Yrjö"-ravintolan luona astuimme raitiovaunuihin, jossa minä +jouduin istumaan Redruthin ja erään vanhan, komeannäköisen herran +väliin. Kylmästä yöilmasta huolimatta makasin kuin tukki usean +asemanvälin. + +"Missä olemme?" kysyin minä, kun heräsin. + +"Bristolissa", vastasi Tom. "Astuppas vaunuista!" + +Mr Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan, joka oli +lähellä satamaa, jotta paremmin voi valvoa töitä kuunarilla. Sinne tuli +meidänkin mennä ja ilokseni kulki tie pitkin rantalaituria, joten näin +ison joukon erisuuruisia ja eri kansallisuutta olevia aluksia. Vaikka +olinkin koko elämäni ajan asunut rannikolla, niin en mielestäni koskaan +ollut niin lähellä merta kuin nyt. Tervan ja suolan haju oli jotain +uutta. Näin monta vanhaa merimiestä, joilla olivat renkaat korvissa +sekä tuuheat viikset ja tervatut piiskatukat. [Silloin kun kertomuksen +aihe tapahtui, käytettiin yleensä tekotukkia, joissa oli takana jäykkä, +naisten palmikontapainen, lyhyt piiska.] Kaikesta näkemästäni olin niin +ihastunut, että tuskin olisin enemmän voinut ihastua, vaikka olisin +nähnyt yhtä suuren joukon kuninkaita ja arkkipiispoja. + +Ja nyt olin minäkin pääsevä merelle! Merelle kuunarilaivassa, jossa oli +säkkipilliä puhaltava pursimies ja päivänpolttamia, laulavia +merimiehiä. Merelle kohti tuntematonta maailmaa ja etsimään +maahankaivetuita aarteita!... + +Kun vielä kuljin näissä ihanissa unelmissa, tulimme äkkiä suuren +ravintolan edustalle ja kohtasimme tuomari Trelawneyn, joka puettuna +meriupseerin tapaan tuli ravintolasta ulos hymyhuulisena ja +erinomaisesti jäljitellen merimiesten käyntiä. + +"Vai olette te jo täällä!" huudahti hän. "Ja tohtori tuli eilen illalla +Lontoosta. Oivallista! Miehistö on siis täysilukuinen!" + +"Ah, herraseni", huudahdin minä, "milloin lähdemme purjehtimaan?" + +"Milloinko lähdemme? Huomenna!" + + + + +Yhdeksäs luku. + +Yksijalkasen kapakka. + + +Kun olin lopettanut aamiaiseni, antoi tuomari minulle kirjeen, joka oli +osotettu John Silverille, ravintolassa "Kaukoputki" ja ilmoitti, että +minä helposti löydän tuon ravintolan, jos kuljen pitkin sataman laitaa +kulkevaa katua ja pitäisin silmällä pientä kapakkaa, jossa on suuri +messinkinen kaukoputki ovikilpenä. + +Kapakka näytti hyvin hauskalta. Ovikilpi oli äsken maalattu ja komeat, +punaset ikkunaverhot olivat ikkunoissa ja lattia oli siististi +hiekotettu. Katu kulki rakennuksen kummaltakin puolen ja käytävä oli +kummallekin kadulle, joka vaikutti sen, että selvästi voi nähdä pieneen +huoneeseen huolimatta siellä olevista runsaista savupilvistä. + +Vieraat olivat enimmäkseen meriväkeä ja puhelivat niin kovalla äänellä +että minä melkein pelkäsin mennä sinne sisään. + +Kun siinä seisoin ja epäilin, niin tuli viereisestä huoneesta muuan +mies ja heti olin vakuutettu siitä, että se oli Pitkä John. Hänen vasen +jalkansa oli polven kohdalta poikki ja vasemmassa kainalossaan oli +hänellä sauva, jota hän liikutteli ihmeteltävän taitavasti ja sen +avulla hän hyppi kuin lintu. Hän oli hyvin roteva ja harteikas ja +kasvot paksut kuin sianliikkiö, sileäksi ajellut ja kalpeat, mutta +miellyttävännäköiset ja hymyilevät. Hän näytti olevan hyvällä tuulella +ja vihelteli liikkuessaan pöytien välissä ja hänellä oli ystävällinen +sana tai olalletaputus aina suosituimpien vieraitten osaksi. + +Totta puhuakseni olin jo heti, kun luin tuomarin kirjeestä Pitkästä +Johnista, epäillyt häntä samaksi yksijalkaseksi merimieheksi, jota niin +kauvan olin vahtinut vanhassa "Amiraali Benbowissa", mutta +ajatellessani Mustaa Koiraa ja sokeata Pewiä ja verratessani heidän +rosvomaisia naamojaan tämän kapakoitsijan hyvinvoipaan naamaan, +katosivat epäilykseni heti. + +Rohkasin itseni ja astuin kynnyksen yli sekä menin suoraapäätä Pitkän +Johnin luo, kun hän oli puhelemassa erään vieraansa kanssa. + +"Oletteko mr Silver?" kysyin minä ojentaessani hänelle kirjeen. + +"Kyllä poikaseni. Mutta kukas sinä olet?" Kun hän sitten näki kirjeen +näytti hän siltä kuin olisi rähähtänyt nauruun. + +"Ohoo!" sanoi hän kovalla äänellä ojentaessaan minulle kätensä. "Nythän +huomaan, että oletkin uusi kajuuttapoikamme. Hauskaa tavata", ja hän +tarttui käteeni leveällä kämmenellään. + +Samassa nousi muuan kauvempana istuvista vieraista ja ohjasi askeleensa +ovea kohti, joka oli aivan hänen vieressään, ja silmänräpäyksessä oli +hän ehtinyt ulos. Mutta hänen kiireensä oli vetänyt huomioni puoleensa +ja tunsin hänet heti siksi mieheksi, jolta puuttui kaksi sormea ja joka +ensinnä oli käynyt kapteenia tervehtimässä "Amiraali Benbowssa." + +"Ottakaa hänet kiinni! Tuo oli Musta Koira!" huudahdin minä. + +"Viis' välitän siitä, kuka hän on, mutta hän ei ole maksanut +juomisiaan. Harry, ulos ajamaan häntä takaa!" + +Eräs oven lähellä istuvista hyökkäsi heti ulos. + +"Vaikka hän olisi amiraali, niin tulee hänen kumminkin maksaa, mitä hän +on nauttinut!" karjui Silver. Sitten päästi hän käteni irti ja sanoi: +"minkä sanoit hänen nimensä olevan? Musta --?" + +"Koira. Eikö mr Trelawney ole puhunut merirosvoista? Hän, joka juoksi +ulos, oli yksi niistä." + +"Vai niin!" huusi Silver. "Minun huoneessani! Ben, juokse ulos +auttamaan Harrya. Vai noita lurjuksia se olikin. Morgan, tekö joitte +hänen kanssaan? Astukaa esiin, sanon minä!" + +Vanha, harmaahapsinen merimies, jolla olivat mahogninruskeat kasvot, +tulla hoippuroi esiin väännellen tupakkimälliä suussaan. + +"Kuulkaas Morgan", sanoi Pitkä John, "oletteko tavanneet ennen tuota +Mustaa... Mustaa Koiraa?" + +"En, herra", sanoi Morgan päätään pudistaen. + +"Ettekö tietäneet edes hänen nimeäänkään?" + +"En, herra." + +"Se oli teidän onnenne, Morgan", huudahti Silver, "sillä muussa +tapauksessa ette olisi koskaan saanut panna jalkaanne huoneeni +kynnyksen sisäpuolelle. No, mitä hän teille sanoi?" + +"Sitäpä en oikein tiedä", vastasi Morgan. + +"Mitä tyhmyyksiä te nyt puhutte", huusi Pitkä John. "Te ette oikein +tiedä? Kas niin, suoraa puhetta vain! Mitä hän puhui?" + +"Me puhelimme laivan maalaamisesta." + +"Te tarvitsisitte totta tosiaan tulla maalatuksi. Kas niin, hyvästi!" + +Kun ukko mennä kyhjötteli paikoilleen, kuiskasi Silver minulle: + +"Tom Morgan on perin rehellinen ukko, joskin tavattoman +yksinkertainen... Mutta tuo Musta Koira, -- kukahan hän mahtoi olla?... +Ai, nyt muistan. Hän on toisinaan käynyt täällä erään sokean +kerjäläisen seurassa." + +"Olette vallan oikeassa", sanoin minä. "Minä tunnen tuon sokeankin +miehen. Hänen nimensä on Pew." + +"Juuri niin", huudahti Pitkä John. "Hän oli aivan haikalan näköinen! +Minä ne pahukset opetan! Mustan Koiran saan kyllä käsiini, sillä Ben on +nopea juoksija." + +Kaiken tämän lausui hän mitä vihaisimmalla äänellä, mutta epäilykseni +olivat samassa uudelleen heränneet, kun sain nähdä Mustan Koiran ja +siksi päätinkin pitää tarkalla silmällä tulevaa kokkiamme. Mutta hän +oli minua viekkaampi, ja kun nuo kaksi miestä palasivat hengästyneinä +takaa-ajosta ja sanoivat kadottaneen näkyvistä takaa-ajettavan +kansanjoukossa, ja kun kapakan isäntä haukkui heitä tämän johdosta mitä +pahimmilla haukkumasanoilla, niin silloin olisin voinut mennä vaikka +takaukseen Pitkän Johnin viattomuudesta. + +"Rakas Hawkins", sanoi hän. "tämä on hyvin kovaa sellaisesta miehestä +kuin minä olen. Ja mitähän kapteeni Trelawney minusta ajattelee, kun +saa kuulla, että tuollainen roisto on istunut huoneessani ja juonut +rommiani... No, mutta voittehan te sentään kertoa kapteenille asian +oikean laidan... Te tosin olette vain nuorukainen, mutta teillä on pää +oikeassa varressa. Mutta mitähän minä heille voin, minä, joka saan +hyppiä tiiman luudanvarren kanssa... Ah, sitä roistoa! Jospa tuo olisi +tapahtunut minun nuorena ollessani! Mutta nyt..." + +Hän keskeytti äkkiä puheensa ja katsoa töllisteli, ikäänkuin hän olisi +jotain miettinyt. + +"Hänen nauttimuksensa!" huudahti hän. "Kolme annosta rommia! Vieköön +minut piru, kun unhotin periä saatavani häneltä!" + +Sitten vaipui hän rahille istumaan ja nauroi niin että kyyneleet +kierivät silmistä. Minä en voinut olla häneen yhtymättä ja yhdessä +nauroimme niin että seinät kaikuivat. + +Kun kuljimme pitkin satamalaituria, niin osottautui hän hyvin hauskaksi +mieheksi. Hän selitti minulle erilaisten laivojen taklauksen, +kantavuuden ja kansallisuuden, myös työn, jota kussakin laivassa +tehtiin, yksi otti lastia sisään, toinen purki ulos ja kolmas +valmistautui lähtemään satamasta. Näitä tiedonantoja valaisi hän +jutuillaan laivoista ja merimiehistä ja niin kauvan kertaili noita +monimutkasia merimieslauselmia, kunnes minä osasin ne vallan ulkoa. +Aloin huomata, että seurassani oli mitä parhain laivatoveri. + +Kun me saavuimme ravintolaan, istuivat tuomari ja tohtori yhdessä +oluthaarikan ääressä ja valmiina lähtemään kuunarille sitä +tarkastamaan. + +Pitkä John kertoi kapakassa sattuneen kohtauksen alusta loppuun hyvin +asiallisesti ja samalla aivan todenmukaisesti. "Eikös ollut niin, +Hawkins?" sanoi hän silloin tällöin ja minä sain koko ajan vakuuttaa +todeksi hänen kertomuksensa. + +Molemmat herrat olivat harmissaan siitä, että Musta Koira oli päässyt +käsistä, mutta kaikki olimme siitä yksimielisiä, että asialle ei voitu +mitään tehdä ja sitten kun Pitkä John oli saanut toimenpiteistään +asianomaiset kiitokset, otti hän kainalosauvansa ja katosi. + +"Kaikki miehet laivalle kello neljä iltapuolella!" huusi tuomari +hänelle. + +"Hyvä on, kapteeni!" huusi kokki käytävässä. + +"On totta, tuomari", sanoi tohtori, "että minä en suuresti luota teidän +hommiinne, mutta se minun täytyy myöntää, että tuo John Silver on +oikein minun mieleiseni." + +"Se mies onkin harvinainen", vahvisti tuomari. + +"Ja nyt", lisäsi tohtori, "saa Jim kai seurata meitä laivalle vai +kuinka?" + +"Luonnollisesti. Ota lakkisi, Hawkins, niin menemme alusta katsomaan." + + + + +Kymmenes luku. + +Ruutia ja aseita. + + +"Hispaniola" oli jotenkin kaukana ja saimme kulkea monen laivan +sivuitse ennenkuin ehdimme perille. Ja kun vihdoin saavuimme laivalle, +niin otti meidät vastaan ja lausui tervetulleeksi perämies, mr Arrow, +joka oli vanha, päivänpaahtama merikarhu, renkaat korvissa ja hieman +sameakatseinen. Hän ja tuomari olivat oikein hyviä ystäviä, mutta +huomasin, että sama ei ollut laita mr Trelawneyn ja kapteenin kanssa. + +Tällä jälkimäisellä olivat terävät silmät ja hän näytti olevan +tyytymätön kaikkeen kuin laivalla oli. Ja pian saimmekin syyn tietää, +sillä tuskin olimme ehtineet kajuuttaan ennenkuin muuan merimiehistä +tuli sinne ja ilmoitti, että kapteeni Smollett haluaa puhella herrojen +kanssa. + +"Olen aina kapteenin käytettävänä ja pyytäkää hänet tulemaan tänne", +sanoi tuomari. + +Kapteeni tulikin heti sisään ja sulki oven perästään. + +"No, kapteeni Smollett, mikäs mieltänne painaa? Toivoakseni on kaikki +hyvin." + +"Lienee parasta, herraseni", sanoi kapteeni, "puhua suoraa kieltä, +vaikkapa siitä suuttuisittekin. Minä en pidä koko hommasta, en +miehistöstä enkä perämiehestäni. Siinä lyhyesti ja selvästi +ajatukseni." + +"Ehkä ette pidä laivastakaan", kysyi tuomari ja sikäli kuin minusta +tuntui, oli hän hyvin kiukuissaan. + +"Sen suhteen en voi mitään sanoa, sillä en ole nähnyt, mihin se kelpaa. +Hyvä se kyllä näyttää olevan. Enempää en siitä voi sanoa." + +"Ehkä ette pidä työnantajastannekaan", kysyi tuomari. + +Mutta nyt puuttui tohtori puheeseen, sanoen: "lopettakaapas jo! +Tuollaiset kysymykset ovat vain omiaan synnyttämään pahaa verta. +Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liika vähän ja mielelläni +tahtoisin, että hän selittäisi sanansa. Te sanoitte, ettette pidä +hommasta. Miksi?" + +"Minä otin paikan niin kutsutuilla salaisilla määräyksillä ja minut +käskettiin viemään alus sinne, johon tämä herra käskisi. Siihen saakka +on kaikki hyvin. Mutta nyt minä huomaan, että jokainen miehistöstä +tietää enemmän kuin minä. Ja minun mielestäni tuo ei ole rehellistä +peliä, vai mitä te arvelette?" + +"Ei ole", sanoi tohtori. + +"Lisäksi saan kuulla, että me lähdemme aarretta etsimään -- tämän saan +kuulla miehistöltäni, huomatkaa se. Mutta nyt on sana 'aarre' hyvin +arveluttava sana. Minä en olleskaan pidä aarteidenetsimis-retkistä ja +varsinkin, jos ne ovat salaisia ja tämä salaisuus -- pyydän anteeksi, +mr Trelawney -- on ilmoitettu papukaijoille." + +"Kelle papukaijoille?" kysyi tuomari. + +"Se on vain sellainen puhetapa", sanoi kapteeni. "Minä tarkotan sillä +sitä, että salaisuus on päästetty julkisuuteen. Enkä luule, että te, +herraseni, tiedätte, mikä on kysymyksessä. Mutta minä tahdon sanoa +ajatukseni: on kysymyksessä elämä tai kuolema." + +"Aivan oikein puhutte", vastasi tohtori. "Yrityksemme on tosin +uhkarohkea, mutta niin taitamattomia emme me ole kuin te luulette. Te +sanoitte vielä, ettette pidä miehistöstä. Eivätkö he ole hyviä +merimiehiä!" + +"Minä en heistä pidä, herraseni. Ja jollette pane pahaksenne, niin +sanon, että minun olisi itseni pitänyt saada toimittaa miehistön +palkkaus." + +"Voittepa olla oikeassa", sanoi tohtori. "Teidän olisi pitänyt olla +ystäväni mukana miehistöä valikoidessa, mutta jos jokin erehdys on +tapahtunut, niin ei se ollut tahallinen." + +"Ja te ette pidä myöskään perämiehestä?" + +"En, herra. Luulen, että hän on hyvä merimies, mutta hän on liian +toverillinen miehistön kanssa ollakseen hyvä esimies. Perämiehen tulee +säilyttää arvonsa -- eikä hän saa juoda yhdessä miehistön kanssa +etukeulassa." + +"Tarkotatteko, _että hän juo_", huudahti tuomari. + +"En, herra, vaan sitä, että hän on liian tuttavallinen." + +"No kapteeni, sanokaappas suoraan ja lyhyesti, mitä haluatte", sanoi +tohtori. + +"Olkoon menneeksi, herrani! Oletteko ehdottomasti päättäneet ryhtyä +tähän retkeen?" + +"Ehdottomasti", vastasi tuomari. + +"Hyvä! öitten saanen kai vielä lisätä jonkun sanasen. Miehet panevat +kruutia ja aseita etukeulaan. Ja kun kerran on niin hyvä paikka täällä +kajuutan alla, niin miksei niitä voi yhtä hyvin panna tännekin? Ja +sitten on teillä vielä miehistön joukossa neljä omia miehiänne ja +näistä kertoi minulle kolme, että he tulevat asumaan etukeulassa. +Miksei yhtä hyvin täällä peräkeulassa kajuutan vieressä?" + +"Ja sitten vielä?" kysyi mr Trelawney. + +"Vain yksi asia, sillä tässä on jo liian paljon lörpötelty." + +"Se on totta", myönsi tohtori. + +"Tahdon sanoa teille sen, minkä itse olen kuullut, että teillä on erään +saaren kartta, ja kartalla on ristejä, jotka ilmaisevät missä aarre on; +ja että saari on --" ja kapteeni mainitsi tarkasti pituus- ja +leveysasteet. + +"Sitä en ole virkkanut kenellekään elävälle sielulle", huudahti +tuomari. + +"Miehistö vain näkyy sen tietävän", huomautti kapteeni. + +"Livesey, sen olette joko te tai Hawkins ilmaisseet", huudahti mr +Trelawney. + +"Samapa se, kuka sen on tehnyt", vastasi tohtori, ja minä huomasin +ettei kapteeni eikä tohtori näkyneet panevan suurta painoa tuomarin +vakuutuksille. Ja samoin tein minäkin, sillä olin jo huomannut, +millainen lörppö hän oli, mutta luulenpa, ettei hän tosiaankaan ollut +miehistölle ilmaissut saaren asemaa. + +"Siis, herraseni! Minä en tiedä kellä tuo kartta on, mutta minä +ehdotan, että se pidetään salassa sekä minulta että mr Arrowilta tai +muussa tapauksessa pyydän paikalla eroni." + +"Minä ymmärrän", sanoi tohtori. "Te haluatte, että pidämme asian +salassa ja muodostamme varustusväen peräkannen miehistöstä, johon +kuuluu ystäväni oma väki, ja otamme haltuumme kaikki laivalla olevat +aseet ja koko kruutivaraston. Lyhyesti sanoen: te aavistatte +salaliittoa." + +"Älkää pahastuko, herraseni", vastasi kapteeni Smollet, "mutta teillä +ei ole oikeutta panna sanoja suuhuni. Kellään kapteenilla ei olisi +oikeutta lähteä merelle, jos hänellä olisi vähintäkään syytä noin +sanoa. Mitä mr Arrowiin tulee, niin luulen hänen olevan täysin +kunniallisen miehen. Ja samaa voin sanoa muutamista laivamiehistäkin, +ja voivatpa he kaikkikin olla sellaisia. Mutta minä olen vastuunalainen +laivan turvallisuudesta ja joka miehen hengestä. Ja minä huomaan, että +kaikki ei käy kuten pitäisi ja siksi täytyy minun pyytää teitä +ryhtymään muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin tai myöntää minulle +ero." + +"Kapteeni Smollet", sanoi tohtori hymyillen, "oletteko kuulleet tuota +lausetta _geniunt monten nascitur ridiculus mus?_ (Vuoria hommataan, +mutta syntyykin vain naurettava hiiri.) Suokaa anteeksi, että +esiintymisenne muistutti minua tuosta lauseesta. Ja voinpa lyödä vaikka +vetoa siitä, että te sisään tullessanne tarkotitte paljoa enemmän." + +"Tohtori", vastasi kapteeni, "te olette tarkkanäköinen. Kun tulin tänne +sisään, niin ajattelin pyytää eroa, sillä luulin, ettei mr Trelawney +olisi tahtonut kuulla sanaakaan." + +"Enkä olisikaan", huudahti Trelawney. "Jollei Livesey olisi ollut +täällä, niin olisin lähettänyt teidät hiiteen. Teen, kuten haluatte, +mutta silti eivät ajatukseni teistä ole entistä paremmat." + +"Kuten haluatte", vastasi kapteeni, "mutta te olette kyllä huomaava, +että minä teen velvollisuuteni." + +Sitten kumarsi hän ja katosi. + +"Trelawney", sanoi tohtori, "luulenpa että te kaikista muistutuksista +huolimatta olette onnistuneet saamaan kaksi kunnon miestä mukaanne +laivaan, nimittäin hänen, joka juuri poistui, ja John Silverin." + +"No Silver ehkä sellainen lienee", ärjäsi tuomari, "mutta tuo toinen on +vallan kelvoton, sillä hänen esiintymisensä on epämiehuullista eikä +olleskaan merimiesmäistä ja ennen kaikkea se ei ole englantilaista." + +"Ehkä, mutta senhän sitten näemme", vastasi tohtori. + +Kun tulimme kannelle, oli miehistö jo alkanut uudestaan lastata ruutia +ja aseita kapteenin ja mr Arrowin valvoessa työn menoa. + +Uudet laitokset miellyttivät minua. Kuusi makuupaikkaa oli laitettu +peräkeulaan, ja vain kapean, pitkin vasenta laitaa kulkevan käytävän +kautta olivat nämät keittiön ja miehistön asunnon yhteydessä. Alkuaan +oli tarkotuksena, että kapteeni, mr Arrow, Hunter, Joyce, tohtori ja +tuomari pitäisivät nämät paikat, mutta nyt päätettiin, että Redruth ja +minä saamme kaksi ja kapteeni ja mr Arrow saavat yhdessä maata +välikannella. Matalaa siellä tosin oli, mutta siellä oli kumminkin +tilaa kahdelle riippumatolle, ja perämiehellä ei puolestaan näyttänyt +olevan mitään sanomista tätä järjestystä vastaan. Ehkä hänelläkin oli +ollut jonkunlaisia epäluuloja miehistöä kohtaan. + +Me puuhailimme kaikki innokkaasti edellämainitussa työssä, kun kaksi +viimeksi pestattua miestä ynnä John Silver astuivat venheisiin. + +Kokki kiipesi laivalle vikkelästi kuin apina ja niin pian kuin hän +huomasi, mitä oli tekeillä, virkkoi hän: + +"Halloo, pojat, mitäs tämä merkitsee?" + +"Me lastaamme ruutia uuteen paikkaan", vastasi muuan miehistä. + +"Mitä hittoa tämä on..." alotti Pitkä John. + +"Se tapahtuu minun käskystäni", vastasi kapteeni terävästi. "On parasta +että lähdette keittiöön, sillä väki tarvitsee illallista." + +"Paikalla, kapteeni", sanoi kokki, teki kunniaa ja katosi kannen alle. + +Kuulin kapteenin sanovan tohtorille, että "minä en tule tällä matkalla +miksikään miehistön suosikiksi." + +Myönnän, että kapteenin suhteen olin tuomarin kanssa samaa mieltä ja +pelkäsin häntä kovin. + + + + +Yhdestoista luku. + +Matka. + + +Olin kauhean väsyksissä, kun pursimies vähää ennen aamunkoittoa puhalsi +pilliinsä ja miehet rupesivat nostamaan ankkuria ylös. Mutta vaikka +olisin ollut puolta väsyneempi, en sittenkään olisi tahtonut olla +poissa kannelta, sillä kaikki oli minusta niin uutta ja miellyttävää. + +Mutta kun siinä parhaillaan seisoin ja nautin tuosta vilkkaasta +näytelmästä, alkoi Pitkä John kuuluvalla äänellä laulaa: + + "Oli viistoista ruumispaareilla." + +Ja koko miehistö yhtyi laulaen: + + "Oh hei, oh hoo. + Toiset kasteli kulkkujaan rommilla, + Oh hei, oh hoo." + +Tuntui kuin olisin kuullut kapteeni-vainajan äänen "Amiraali Benbowin" +tarjoiluhuoneessa, mutta ennenkuin ehdin pitemmälle mietteissäni, oli +laivan ankkuri ylhäällä ja me aloimme matkamme Aarresaarta kohti. + +En aio tässä kertoa kaikkia matkan yksityiskohtia, eikä niissä +kummempaa ollutkaan. Laiva osottautui erinomaiseksi ja miehistö +oivalliseksi ja kapteeni näytti ymmärtävän ammattinsa perin pohjin. +Mutta ennenkuin tulimme Aarresaaren pituusasteelle, sattui tapauksia, +joista aion lähemmin kertoa. + +Ensiksi näyttäytyi mr Arrow paljoa huonommaksi kuin mitä kapteenikaan +oli häntä pitänyt, sillä miehistö ei totellut häntä olleskaan, vaan +kukin teki mitä tahtoi, ja sitten alkoi hän näyttäytyä tuon tuostakin +kannella silmät sameina ja posket punaisina osottaen siten olevansa +juovuksissa. Mutta emme voineet saada selville, mistä hän oli +väkijuomia saanut. Kun häneltä humalassa ollessaan sitä kysyimme, niin +nauroi hän meille vasten naamaa, ja selvänä ollessaan kielsi hän +kovasti mitään muuta kuin vettä maistaneensa. + +Mutta ei siinä kyllin, että hän osottautui huonoksi esimieheksi ja +vaikutti pahentavasti miehistöön, vaan oli selvää, että hän menettäisi +henkensä, jos saa tuolla tavoin jatkaa. Siksi ei meitä olleskaan +hämmästyttänyt, kun kuulimme hänen eräänä pimeänä yönä kovassa +merenkäynnissä pudonneen mereen. + +Tuon uutisen kuultuaan virkkoi kapteeni: "no täten pääsimme panemasta +häntä rautoihin." + +Mutta olimmepa ilman perämiestä ja meidän täytyi korottaa joku miehistä +tähän virkaan. Pursimies Job Anderson, joka oli sopivin, sai osaksi +hoitaa perämiehen tointa säilyttäen vanhan arvonsa. Mr Trelawney oli +myös vanha merenkulkija ja oli usein vahdissa kauniilla ilmalla. +Purrenohjaaja Israel Hands oli vanha meriveitikka, jolle voi uskoa +tiukan tullen vaikeitakin tehtäviä. + +Hän oli erinomaisen hyvä ystävä Pitkän John Silverin kanssa, josta +tämän yhteydessä tahdon muutaman sanan sanoa. Huolimatta siitä, että +hän oli raajarikko, liikkui hän erinomaisen vikkelästi laivalla. + +"Pitkä John Silver ei olekaan mikään tavallinen mies", sanoi +purrenohjaaja minulle. "Nuorena kävi hän oikean koulunkin läpi ja puhuu +kuin kirjasta, jos niin tahdotaan. Ja rohkea on hän kuin leijona. Olen +nähnyt hänen selviävän taistelussa neljän kanssa, vaikka hän oli aivan +aseeton." + +Koko miehistö kunnioitti ja vieläpä tottelikin häntä ja hänellä oli +erikoinen tapa kutakin puhutella ja osottaa palvelustaan. Minulle oli +hän aina ystävällinen, kun milloin menin keittiöön, jonka hän aina piti +erinomaisen siistinä. Astiat olivat kiiltävän kirkkaat ja yhdessä +nurkassa oli hänen papukaijansa häkissään. + +"No, Hawkins", sanoi hän toisinaan, "tulehan puhelemaan hetkisen aikaa +Johnin kanssa, sillä ei kukaan ole tervetulleempi kuin sinä, poikaseni! +Istuhan, niin saat kuulla viimeiset uutiset. Kapteeni Flint -- minä +kutsun papukaijaani kapteeni Flintiksi tuonnimisen kuuluisan merirosvon +mukaan, -- ennustaa, että me saamme onnellisen matkan. Eikös niin, +kapteeni?" + +Papukaija vastasi säännöllisesti: "hopeata loppumattomat määrät, +hopeata loppumattomat määrät", niin kauvan, kunnes John peitti sen +häkin nenäliinallaan. + +"Tuo lintu on", sanoi hän, "ainakin kahdensadan vuoden vanha ja jos +kuka on asioita nähnyt, niin on se nähnyt, rakas Hawkins. Se on ollut +Madagaskarilla ja Malabarissa, Surinamissa, Providencessä ja +Portobellessa. Se oli myös mukana, kun ne nostivat meren pohjasta erään +hopearahoilla lastatun laivan ja silloin oppi hän huutamaan nuot sanat: +'hopeata loppumattomat määrät'. Mutta sanoppas, ukkoseni, oletko +milloinkaan ruutia haistellut?" + +"Kyllä kai", kirkasi papukaija. + +Mitä tuomarin ja kapteeni Smollettin väleihin tulee, niin täytyy minun +myöntää, että edellinen halveksi jälkimäistä. Kapteeni ei koskaan +muulloin puhunut kuin silloin, kun häneltä kysyttiin ja silloinkin +hyvin lyhyesti. Hän näytti muuttaneen mielipiteensä väestön suhteen ja +laivaan oli hän erinomaisen ihastunut. "Mutta", lisäsi hän, "me emme +ole vielä kotona ja olisin iloinen, jos tämä matka jo olisi +suoritettu"'. + +"Jospa tuo mies olisi sanonut sanankaan vielä, niin olisin vestänyt +häntä vasten naamaa", oli tuomarilla tapana sanoa tohtorille, kun +kapteeni oli nuot sanansa sanonut. + +Kaikki miehet laivalla olivat tyytyväisiä ja kummallistahan muutoin +olisi ollutkin. Kaksinkertaiset annokset annettiin konjakkia joka päivä +ja sitä paitsi ylimääräiset annokset, jokaisen miehistöön kuuluvan +miehen nimi- ja syntymäpäivänä. Omenatynnyri oli aina avattuna +keskilaivalla ja kukin sai siitä ottaa niin paljon kuin halusi. Ja +jollei tätä omenatynnyriä olisi ollut, niin ei olisi koskaan kuulta +varottavaa ääntä ja tietämätöntä on, kuinka meille olisi käynyt -- +mutta koska se on pitkä juttu, niin kerron sen erikseen. + +Olimme matkallamme ehtineet niin pitkälle, että jo seuraavan päivän +aamupuolena olisi Aarresaaren pitänyt tulla näkyviin. Laivan suunta +oli E.L.E. ja tuuli ja merenkäynti oli tasaista. Olimme kaikki +erinomaisella tuulella, kun olimme niin lähellä seikkailuretkemme +päämäärää. + +Heti auringon laskettua, kun olin saanut kaikki päivätyöni tehdyksi ja +aijoin lähteä makuulle, pisti päähäni, että yksi omena ei tekisi pahaa +ja siksi juoksin kannelle. Vahti piti tähystystä etukeulassa ja +peränpitäjä vihelteli hiljakseen. Tämä oli ainoa ääni kuin kuulin +paitsi veden loiskinaa laivan keulaa vasten. + +Ryömin omenatynnyriin, jossa oli vain muutamia omenia jälellä. En +muista, kuinka vaivuin uneen tai olin vaipumaisillani, mutta äkkiä +tunsin, että joku istautui nojaten olkapäänsä tynnyriä vasten. Aioin +hypätä tynnyristä, kun samassa kuulin John Silverin äänen ja tuskin oli +kuullut kymmentäkään sanaa, kun en mistään hinnasta olisi tahtonut +itseäni ilmaista. Lojoin siellä ja kuuntelin vapisten pelosta ja +uteliaisuudesta, sillä noista sanoista huomasin, että kaikkien +kunniallisten miesten henki laivalla riippui kokonaan minusta. + + + + +Kahdestoista luku. + +Mitä kuulin omenatynnyrissä. + + +"En, en minä", sanoi Silver, "Flint oli kapteenina ja minä +puujalkoineni toisena perämiehenä. Samassa kahakassa, jossa minä pääsin +jalastani, kadotti Pew-vainaja korpinsilmänsä. Se oli häijy tohtori, +joka sahasi jalkani poikki, vaikkei hän osannutkaan kirjoittaa +lääkemääräystä latinaksi, mutta hänet hirtettiin kuin koira, kuten +kaikki muutkin ja päivänpaisteessa sai hän kuivua Corso Castlessa. +Niin, kuten sanottu, se tapahtui silloin kun purjehdin Flintin kanssa +ja minä itse olin toisena perämiehenä..." + +"Oo", keskeytti muuan nuorekas ja ihmettelevä ääni, "mahtoi olleen +kelpo mies se kapteeni Flint!" + +"No miksei, mutta ei Daviskaan vallan huonompi ollut", sanoi Silver. +"Mutta missä ovat nyt kaikki vanhat laivatoverini? Esimerkiksi kaikki, +jotka purjehtivat Flintin kanssa? Missä on nyt Pew, hän, joka pääsi +korpinsilmistään? Sanokoon se, joka voi, minä en uskalla. Mutta se mies +ainakin osasi käsitellä veistä pitkillä sormillaan." + +"Kun kaikki käy selville, niin ei elämä ole suuren arvoinen", virkkoi +siihen se nuorukainen, joka äsken oli ihmetellyt Flint-rosvoa. + +"Eipä tosiaankaan, jos on sellainen pöllöpää kuin sinä olet", huudahti +Silver. "Mutta kuulkaapas pojat! Olette tosin nuoria, mutta kun +katselen teitä, niin huomaan, että te ette mitään tikkoja ole, ja +siksipä tahdon teille puhua aivan kuin täysikasvuisille miehille." + +Lukija voi kuvitella tunteeni, kun kuulin tuon kauhean vanhan roiston +-- olin nyt selvillä, että hän oli sellainen -- puhuvan muille yhtä +imartelevalla äänellä kuin minullekin. Jos olisin voinut, niin +luulenpa, että olisin hänet tappanut pistämällä hänet tikarilla tai +ampumalla hänet kuoliaaksi. Hän jatkoi puheluaan aavistamatta että +löytyi kuulijakin: + +"Tässä on kysymys onnen etsijöistä, ja kun tämä retkeily on suoritettu, +niin on meillä rahaa satoja puntia, sen sijaan kun nyt on vain muutamia +kuparirahoja. Mutta enimmät teiltä menevät rommiin ja muihin +hyödyttömiin asioihin ja sitte lähdette merelle taas paljailla +paitasillanne. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä sijoitan +rahoistani vähän sinne, vähän tänne, jotta ei herätä epäluuloja. +Ottakaa se huomioon, että minä olen viisikymmentävuotias. Tämän retken +jälkeen aion minä asettua levossa asumaan kunniallisena ihmisenä. Ja +kuinka alotin elämänratani? Etukeulassa asuen, kuten sinäkin." + +"Vai niin", sanoi toinen, "mutta täherahat ovat nyt poissa, vai kuinka? +Tämän jälkeen ette uskalla näyttäytyä Bristolissa." + +"No missä luulet siis rahojeni olleen", kysyi Silver. + +"Tietysti pankeissa ja muualla Bristolissa." + +"Mutta nyt on vaimollani koko varasto ja 'Kaukoputki' on myyty ja +vaimoni on laputtanut matkoihinsa minua kohtaamaan. Ja jospa tahtoisin, +niin voisinpa sanoa sinulle mihin, sillä luotan sinuun, mutta en tahdo +tehdä tovereitasi kateellisiksi." + +"Ja voitteko luottaa vaimoonne?" kysyi toinen. + +"Tämänlaatuiset ihmiset kuin me olemme, eivät luota koskaan toisiinsa +ja siinä tekevätkin vallan oikein", vastasi kokki. "Mutta minulla on +oma tapani ja kanssani ei ole hyvä leikitellä. Muutamat meikäläisistä +pelkäsivät Pewiä ja toiset taas Flintiä, mutta Flint pelkäsi minua, +joskin hän samalla minusta ylpeili. Flintin miehistö oli hurjin kuin on +koskaan laivan kannella astunut. Itse Belzebuhkaan ei olisi uskaltanut +lähteä merelle niiden kanssa. Minä en ole mikään kerskuja ja sinä näet +myös, että minun kanssani on helppo tulla toimeen, mutta silloin kun +olin aliperämiehenä, ei ollut hyvä mennä kutsumaan Flintin vanhoja +merirosvoja lampaankaritsoiksi. Olisinpa tahtonut nähdä sinun itsesi +vanhan Johnin laivalla." + +"Kuulkaappas", sanoi nuorukainen, "minä en ole puoliakaan pitänyt tästä +yrityksestä ennen niin paljon kuin nyt, kun olen puhellut kanssanne. +Mutta nyt on tässä käteni." + +"Ja kunnon poika sinä oletkin", vastasi Silver ja pudisti nuorukaisen +kättä niin sydämellisesti, että omenatynnyri tutisi. + +Minä käsitin koko keskustelun sisällön. "Onnen etsijät" merkitsivät +vallan yksinkertaisesti tavallisia merirosvoja. Ja ehkäpä tuo +ainoakin laivalla oleva kunniallinen mies oli houkuteltu rikokseen +taipuvaiseksi. Ja aavistukseni pian toteutuikin. Kun Silver oli hiljaa +viheltänyt, tuli näet kolme miestä kannelle ja istuutuivat toisten luo. + +"Dickiin voimme luottaa", sanoi Silver. + +"No senhän arvasin", vastasi purren ohjaaja Israel Handsin ääni. "Dick +ei olekaan mikään pöllöpää." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäsi. +"Mutta kuulehan Pitkä John, minä alan ikävystyä tähän. Minä olen saanut +jo kyllikseni kapteeni Smollettista, sillä hän on jo kylliksi kauvan +minua kiusannut. Tahdon mennä tuonne kajuuttaan ja maistaa heidän +viinejään ja herkkujaan. Juuri sitä nyt tahdon!" + +"Israel", sanoi Silver, "minään nerona sinua ei tosin ole koskaan +pidetty, mutta ovathan sinulla siksi isot korvat, että luulen voivan +sinun niillä kuunnella. Kuule siis, mitä minä sanon: sinä ryömit +etukeulaan, teet lujasti työtä, puhut siivosti ja elät raittiisti, +kunnes minä sinut näistä velvollisuuksista vapautan. Pane se mieleesi, +poikani!" + +"Kyllä ja enhän ole muuta sanonutkaan", murisi purrenohjaaja. "Milloin +olen jotain sanonut?" + +"Milloin!" huudahti Silver. "Ethän muuta teekään kuin lörpöttelet. Etkö +käsitä, että tohtorin ja tuomarin täytyy auttaa meitä saamaan aarre +laivaan ja sitte vasta voimme nähdä, mitä teemme. Jos voisin teihin +kirottuihin koiriin luottaa, niin antaisin viedä meidät puolimatkaan +takasin, ennenkuin ryhtyisin toimiin." + +"Mutta olemmehan kaikki täällä laivalla merimiehiä", sanoi nuori Dick. + +"Tarkoitat kai, että me osaamme ohjata suunnan mukaan", keskeytti +Silver, "mutta kuka määrää ensin suunnan? Jos minä saisin määrätä, niin +antaisin kapteenin kuljettaa laivaa, kunnes pääsisimme tunnetuille +vesille. Silloin ei tulisi pettyneitä suunnitelmia kysymykseen. Mutta +tunnen teidät ja siksi teenkin heistä lopun saaren luona, kun olemme +saaneet aarteen laivaan, vaikka se onkin synti ja häpeä. Mutta tehän +ette ole milloinkaan tyytyväisiä ja minua sydäntä myöten koskee, kun +täytyy purjehtia tuollaisten raukkojen kanssa kuin te olette." + +"Ei niin kiivaasti, Pitkä John", huudahti Israel. "Löytyy muitakin +sinun vertaisiasi. Taitava tosin olet, sitä ei kukaan kielläkään -- +mutta löytyy muita..." + +"Vai niin", vastasi Silver. "Löytyy muita. Missä? Pew oli, mutta hän +kuoli kerjäläisenä. Flint oli samaa maata, mutta hän kuoli rommista +Savannahissa." + +"Kyllähän _oli_ kelpomiehiä, mutta missä he nyt ovat?" + +"Ja", sanoi Dick, "jos mekin tahdomme olla noitten vertaisia, niin mitä +on meidän näille tekeminen?" + +"Niin puhuu mies!" huudahti kokki ihmetellen. "Tuo osottaa neroa! Mutta +suoraan sanoen, miten luulette, että asian kanssa on meneteltävä. +Teurastammeko heidät heti kuin siat, joka olisi Flintin tai Billy +Bonesin tapaista?" + +"Tuo tuntui niin Billyn ääneltä", sanoi Israel. "'Kuolleet koirat eivät +pure', virkkoi hän aina. Nyt on hänkin kuollut." + +"Kuollut kuin koira", vakuutti Silver. "Mutta pankaa huomioon, että +minä olen hieno luonne, herrasmies sormenpäähän saakka. Luonnollisesti +äänestän minäkin kuolemaa, mutta vasta silloin kun aika on sovelias." + +"John", huudahti Hands, "sinä olet kelpo mies!" + +"Niin ei sinun huoli sanoa ennenkuin olen sen osottanut", sanoi Silver. +"Yhden ehdon kumminkin panen, nimittäin sen, että saan osalleni +Trelawneyn, jonka pässinpään tahdon omin käsin vääntää nurin." Ja hän +lisäsi: "hyppääpäs Dick tynnyriin ja nouda minulle omena, sillä +kurkkuni on kuiva liiasta lörpöttelystä." + +Voitte kuvailla kauhistukseni! Olisin hypännyt tynnyristä ja juossut +vaikka henkeni edestä, jos minulla olisi ollut kylliksi voimia, mutta +sekä jäseneni että rohkeuteni olivat lamauksissa. Kuulin Dickin +nousevan seisalleen, mutta heti sen jälkeen kuului Hands virkkavan: + +"Annahan olla! Mitä helkkaria sinä John omenoilla teet? Ottakaamme sen +sijasta annos rommia!" + +"Dick", sanoi Silver, "luotan sinuun. Tässä on avain ja mene ja laske +tuoppi rommia täyteen!" + +Kauhustani huolimatta luulin nyt käsittäneeni, miten mr Arrow sai noita +väkijuomia, jotka tekivät hänestä lopun. + +Dick oli vain lyhyen ajan poissa ja silloin puhui Israel kokin korvaan. +Minä voin kuulla vain muutamia sanoja, mutta kumminkin pääsin siten +tärkeiden tietojen perille. Loppusanat kuuluivat näin: "ei kukaan muu +heistä tahdo olla kanssamme asiassa mukana." Luultavasti oli meillä +siis vielä uskollisia miehiä laivalla. + +Kun Dick palasi, niin otti kukin vuoronsa jälkeen tuopin käteensä ja +ryyppäsi siitä. "Yrityksemme malja!"... "Vanhan Flintin malja!"... +"Meidän kaikkien ja aarteen malja!" + +Juuri samassa loi kuu kirkkaan valonsa tynnyriin, ja samassa kuului +myös tähystäjän huuto: "maa on näkyvissä!" + + + + +Kolmastoista luku. + +Sotaneuvottelu pidetään. + + +Heti syntyi vilkas liike kannella. Minä kiipesin nopeasti tynnyristä ja +hiivin peräkeulaan ja tulin sitten takasin kannelle sopivaan aikaan +rientääkseni yhdessä Hunterin ja tohtori Liveseyn kanssa etukeulaan. + +Sinne oli jo koko miehistö kokoontunut. Oli syntynyt samalla sumua kuin +kuukin nousi. Kaakkoon päin meistä näkyi kaksi matalaa kunnasta, +toisistaan noin kahden englannin penikulman päässä ja toisen takana +kohousi kolmas korkeampi kukkula, jonka huippu oli sumun peitossa. +Kaikki kolme näyttivät olevan keilan muotoisia. + +Kun olin tämän kaiken nähnyt aivan kuin unessa, kuulin kapteeni +Smollettin antavan käskyjä. "Hispaniolan" suuntaa muutettiin pari +suuntaa ylemmäksi ja nyt kulki se sillä tavoin, että saaren itäinen +sivu näkyi hyvin. + +"Ja nyt miehet", sanoi kapteeni, "sanokaapas, onko teistä kukaan ennen +nähnyt tuota saarta?" + +"Kyllä, herra", vastasi Silver, "minä olen nähnyt. Otin kerran tuolta +saarelta vettä, kun kerran palvelin kokkina eräässä kauppalaivassa." + +"Eikös ankkuripaikka ole eteläänpäin, saaren takana?" kysyi kapteeni. + +"On. Sitä kutsutaan Benrangelin saareksi. Merirosvot asustelivat siellä +muinoin ja meillä oli laivassa muuan mies, joka tiesi heidän +nimensäkin. Tuota kukkulaa, joka on pohjoiseen päin, kutsutaan +'Etumastoksi' ja saarella on kaikkiaan kolme kukkulaa, jotka antavat +eteläänpäin. Korkeinta, jonka huippu on sumun peitossa, kutsutaan +'Kaukoputkeksi'." + +"Minulla on täällä kartta", sanoi kapteeni Smollett, "katsokaas onko +tämä oikea paikka!" + +Pitkän Johnin silmät hehkuivat innosta, kun hän otti kartan käsiinsä. +Mutta heti hänen ensi katseestaan näin hänen pettyneen, sillä tämä ei +ollut se, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan täydellinen +jäljennös siitä -- paitsi että siitä puuttuivat punaset ristit ja +kirjoitetut muistiinpanot. Mutta kumminkin onnistui hän salaamaan +pettymyksensä. + +"Kyllä, herraseni, tuo on oikean paikan kartta ja se on lisäksi hyvin +piirustettu. Ihmettelen, kuka sen on tehnyt, sillä luulen, että +merirosvot olisivat siihen kykenemättömät. Ah, tässähän onkin kapteeni +Kiddin ankkuripaikka eli siis sama paikka, josta toverini mainitsi. +Tätä eteläistä sivua pitkin käy vahva virta ja läntisellä sivulla se +käy pohjoseen päin. Olitte oikeassa, kun teitte tuon viimeisen +liikkeen..." + +"Kiitoksia paljon", keskeytti hänet kapteeni. "Kun milloin neuvojanne +tarvitsen, niin kysyn teiltä. Nyt saatte mennä." + +Olin hämmästyksissäni siitä kylmäverisyydestä, jolla John myönsi saaren +tuntevansa ja olinpa puoleksi peloissani, kun hän läheni minua ja +ruumistani puistatti, kun hän laski kätensä olalleni ja virkkoi: + +"Tämä on hauska paikka mennä maihin. Täällä voi uida ja kiipeillä +puihin ja ajella vuohia sekä kiipeillä noilla kukkuloilla aivan kuin +itse olisi vuohi. Tunnenpa tulevani uudelleen nuoreksi... mutta sehän +onkin totta, minähän unhotinkin puujalkani. On hauskaa olla nuori ja +omistaa kymmenen varvasta eikä sitä silloin niin liikoja valita +liikavarpaista, vaikkapa niitä muutamia olisikin. Jos haluatte jotakin +tietoja, niin kysykää vain vanhalta Johnilta. Hän on kyllä +käytettävänänne." + +Sitten taputti hän minua ystävällisesti olalle ja katosi kannen alle. + +Kapteeni Smollett, tuomari ja tohtori Livesey keskustelivat keskenään +peräkannella, ja niin innokkaasti kuin paloinkin halusta saada kertoa +historiani, en uskaltanut sitä tehdä. Samassa huusi tohtori Livesey +minua. Hän oli unhottanut piippunsa alas ja käski minun mennä sitä +noutamaan. Mutta niin pian kuin olin tullut häntä kylliksi lähelle, +jotta voin puhua hänelle ilman että kukaan kuuli, kuiskasin hänelle: +"tohtori, saisinko teitä puhutella? Menkää alas kajuuttaan te, tuomari +ja kapteeni ja lähettäkää jollain tekosyyllä minua noutamaan. Minulla +on kauheita uutisia kerrottavana!" + +Tohtorin haahmo muuttui, mutta hän sai heti takasin mielenmalttinsa ja +hän virkkoi minulle kovalla äänellä: "kiitos, Jim, muuta en +tahtonutkaan tietää." + +Sitten teki hän käännöksen ja liittyi muihin. He puhelivat keskenään +jonkun sekundin ajan ja vaikkei kukaan heistä huudahtanut eikä edes +viheltänyt, niin oli kumminkin selvää, että tohtori oli esittänyt +pyyntöni. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuulin kapteenin antavan +käskynsä Job Andersonille ja merkkivihellys kutsui kaikki miehet +kannelle. + +"Poikaseni, tämä maa on matkamme päämäärä. Mr Trelawney on antelias, +kuten kaikki tiedämme ja olen ilmoittanut hänelle, että kaikki ovat +täyttäneet velvollisuutensa. Hän, tohtori ja minä menemme alas +kajuuttaan juomaan teidän maljanne ja te saatte runsaasti groggia +juodaksenne meidän maljamme. Oikea merimiesten 'eläköön' mr +Trelawneylle." + +Tietysti seurasi tätä kehotusta "eläköön"-huuto, mutta se kaikui niin +selvästi ja sydämellisesti, että minun, suoraan sanoen, oli hyvin +vaikeata uskoa, että nuot miehet juonittelivat henkeämme vastaan. + +"Eläköön kapteeni Smollett!" huusi Pitkä John ja toiset siihen +innokkaasti yhtyivät. + +Nuot kolme herraa menivät sen jälkeen kannen alle ja hetkisen kuluttua +tuli käsky, että Jim Hawkinsin piti tulla alas kajuuttaan. + +Kaikki kolme istuivat pöydän ympärillä pullo espanjalaista viiniä ja +viinirypäleitä edessään. Tohtori oli asettanut tekotukkansa polvilleen +ja tämän tiesin merkitsevän sitä että hänen mielensä oli kiillottunut. +Kajuutan ikkuna oli auki, sillä yö oli lämmin ja kuu paistoi ikkunasta +sisään. + +"No, Hawkins", alkoi tuomari, "sinullahan on jotain sanottavaa. Annas +kuulua." + +Minä tein, kuten käskettiin ja kerroin niin lyhyesti kuin voin kaikki +yksityiskohdat siitä keskustelusta, jonka olin kuullut. Kukaan ei minua +tällöin keskeyttänyt eikä kukaan heistä tehnyt pienintäkään liikettä, +mutta kaikkien katseet olivat herkeämättä tähdätyt minuun. + +"Jim", sanoi tohtori, "istuhan." + +He kaasivat minulle lasillisen viiniä ja panivat kourani täyteen +viinirypäleitä, jonka jälkeen kaikki kolme joivat maljani sekä +kiittivät minua ansioistani ja rohkeudestani. + +"Kuulkaapas, kapteeni", sanoi tuomari, "teillä on oikein ja minulla +väärin. Myönnän olleeni koko aasi ja nyt odotan määräyksiänne." + +"Ette suurempi aasi kuin minäkään", vastasi kapteeni. "Tavallisesti +huomataan edeltäpäin, kun väestö milloin hommaa kapinaa, mutta tämä +miehistö on minut täydellisesti pettänyt." + +"Anteeksi, kapteeni", sanoi tohtori, "sen on tehnyt Silver, joka on +kerrassaan omituinen mies." + +"Minusta hän sopisi erinomaisen hyvin riippumaan raakapuun nenään", +vastasi kapteeni, "mutta mitäs tässä toimittaa lörpötellä. Tässä +asiassa huomaan olevan kolme, neljä kohtaa, joista mr Trelawneyn +luvalla pyydän saada huomauttaa." + +"Te olette kapteeni, herraseni, ja teillä on valta puhua", sanoi +tuomari jalomielisesti. + +"Ennen kaikkia täytyy meidän jatkaa entiseen tapaamme, koska emme voi +kääntyä takaisin, sillä jos minä antasin tällaisen määräyksen, niin +nousisivat he heti kapinaan. Ja onhan meillä aikaa -- ainakin siksi +kuin olemme aarteen löytäneet. Ja kolmanneksi on meillä uskollistakin +väestöä laivalla. Nyt on asia niin, että mellakka tässä syntyy ennemmin +tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me panemme sen toimeen silloin, kun +he sitä vähimmin osaavat aavistaa. Voimmehan luottaa teidän omiin +palvelijoihinne, mr Trelawney?" + +"Kuten minuun itseeni." + +"Täten on meitä seitsemän, nuori Hawkins siihen luettuna. Ja sitten on +kysymys noista luotettavista miehistä." + +"Luultavasti Trelawneyn omista eli niistä, jotka hän palkkasi ennenkuin +alkoi luottaa Silveriin." + +"Ei", keskeytti tuomari, "Hands on minun palkkaamani." + +"Minä luulin voivani luottaa Handsiin", lisäsi kapteeni. + +"Ja ajatelkaa, että he ovat kaikki englantilaisia", huudahti tuomari. +"Herraseni, minulla olisi erinomainen halu räjähyttää koko laiva +ilmaan." + +"Minä puolestani", jatkoi kapteeni, "luulen, että ainoa, minkä me +voimme tehdä, on se, että meidän täytyy olla asemillamme ja pitää heitä +tarkasti silmällä. Minä myönnän sen olevan työlästä ja mukavampaa olisi +panna kahakka toimeen, mutta sitä emme uskalla ennenkuin tunnemme +väkemme." + +"Jim", sanoi tohtori, "voi auttaa meitä enemmän kuin kukaan muu, sillä +miehet eivät häntä pelkää ja Jim on poika, jolla ovat silmät päässään." + +"Hawkins, minä luotan sinuun erinomaisesti", lisäsi tuomari. + +Tunsinpa olevani melkein epätoivossa, sillä mitähän minä voin +toimittaa, joskin omituisesta sattumuksesta minun kauttani turvallisuus +saavutettiin. + +Ja sitten oli 26 miehestä vain 7 sellaisia joihin voimme täydellisesti +luottaa ja näistäkin yksi oli vain poikanen, joten oli taisteltava 6 19 +vastaan. + + + + + + +III. + +Seikkailuni rannalla. + + + + +Neljästoista luku. + +Kuinka seikkailuni alkoivat. + + +Kun seuraavana aamuna tulin kannelle, oli saaren ulkonäkö kokonaan +muuttunut. Vaikka tuuli oli paljon asettunut, niin olimme purjehtineet +yöllä pitkän matkan ja olimme nyt tyyneessä, noin puolen penikulman +matkan päässä saaren kaakkoispäästä, joka oli alavaa rannikkoa. +Harmaalta vivahtavat metsät peittivät siitä suurimman osan ja tämän +yksitoikkoisuuden keskeyttivät vain siellä täällä olevat hietikot sekä +muutamat havupuut, jotka näkyivät muita korkeampina joko yksin tai +ryhmissä ollen. Mutta kaikki näytti olevan yksitoikkoista ja synkkää. +Kukkulat kohousivat paljaina ja ne olivat omituisesti muodostuneet ja +erittäinkin oli "Kaukoputki", joka oli muita noin 400 jalkaa korkeampi, +omituisen näköinen. + +Meillä oli ikävä aamupuoli-työ tehtävänä, sillä tuulen merkkiäkään ei +näkynyt. Venheet laskettiin veteen ja niihin pantiin miehiä ja laivaa +hinattiin kolme tai neljä penikulmaa saaren niemen ympäri ja sitä +kapeaa väylää pitkin, joka johtaa Benrangeliu saaren takana olevaan +satamaan. Minä tarjouduin seuraamaan muuatta venhettä, jossa minulla ei +tietysti ollut mitään tehtävää. Kuumuus oli sietämätön ja miehet +murisivat kovin työstä. Anderson oli käskijänä siinä venheessä, jossa +minä olin, mutta sen sijasta että hän olisi pitänyt miehiä komennossa, +murisi hän yhtä paljon kuin muutkin miehet. + +"No onpa hyvä", sanoi hän samalla kiroten, "että tätä ei riitä +ijankaikkisesti." + +Tätä pidin minä huonona merkkinä, sillä tähän saakka olivat miehet +mielellään ja iloisesti menneet työhönsä. Mutta pelkkä saaren näkeminen +oli höllentänyt kurin ohjat. Koko matkan ajan seisoi Pitkä John +peränpitäjän vieressä tarkastellen laivaa. Hän tunsi väylän kuin viisi +sormeaan ja vaikka syvyyden mittaaja kaikkialla löysi vettä enemmän +kuin mitä kartalla oli merkitty, niin ei John kertaakaan epäillyt. + +Olimme juuri sillä kohdalla, johon ankkuri oli merkitty kartalla, noin +kolme neljännesosan penikulman päässä kummastakin rannasta, manner +toisella ja Benrangelin saari toisella puolella. Pohja oli tasainen +hiekkapohja. Ankkurimme laskemisesta syntynyt kolina säikäytti lentoon +ison parven lintuja, jotka hetkisen lentelivät ja kirkuivat, mutta +sitten katosivat metsään ja kaikki oli nyt hiljaa. + +Paikka oli kokonaan maan ympäröimä ja kätketty metsän varjoon. Puut +olivat aivan rannalla ja ranta oli enimmäkseen tasaista. Kunnaat olivat +ympärillä amfiteaatterin tapaan ja jonkun välimatkan päässä toisistaan. +Kaksi pientä jokea laski erääseen lammikkoon. Ja puiden lehdissä tällä +osalla rannikkoa oli myrkyllinen väriloisto. Laivasta emme nähneet +minkäänlaista rakennusta, sillä niin tiheä oli metsä. + +Ei käynyt pienintäkään tuulen henkäystä eikä kuulunut muuta ääntä kuin +se jonka maininki synnyttää loiskiessaan rantakiviä vasten. Ja +omituinen, ummehtunut haju vallitsi ankkuripaikalla, haju, jonka +märänneet lehdet ja puut synnyttävät. Huomasin, että tohtori veti ilmaa +nenäänsä ikäänkuin olisi haistellut märännyttä munaa. + +"En tiedä, löytyykö täällä aarteita", sanoi hän, "mutta siitä voin +panna tekotukkani pantiksi, että kuumetta täällä kyllä liikkuu." + +Jos miehien käytös oli jo venheissä ollut levottomuutta herättävä, niin +muuttui se vallan uhkaavaksi, kun he tulivat laivaan. He istuutuivat +kannelle ja murisivat keskenään. Pienimmätkin käskyt otettiin vastaan +karsain silmin ja niitä toteltiin vastenmielisesti ja huolimattomasti. +Ja näytti luotettaviinkin sama tauti tarttuneen. Näkyi selvästi, että +salaliitto uhkasi meitä. + +Emmekä me kajuutassa olevat olleet ainoat, jotka huomasimme vaaran. +Pitkän Johnin tavaton uutteruus ja hänen auliutensa auttamaan +kaikkialla, kun kellään muulla ei siihen näyttänyt olevan halua, oli +meistä pahin merkki siitä, että iltapuoli tulee olemaan kuuma. + +Me pidimme neuvottelun kajuutassa. + +"Herraseni", sanoi kapteeni, "jos minä uskaltaisin antaa vielä yhden +käskyn, niin olisimme pelastetut. Nyt on meillä vain yksi mies, johon +voimme luottaa." + +"Ja kukahan se on", kysyi tuomari. + +"Silver", vastasi kapteeni. "Hän on yhtä halukas kuin te tai minä +tasoittamaan kaikki, joskin tuo onkin vain kavala kepponen. Mutta +laittakaamme niin, että hänen ei huoli sitä kauvemmin käyttää, +Antakaamme miehille lupa mennä iltapäivällä maihin. Ja jos he kaikki +menevät, niin silloin kyllä puolustamme laivaa syntyvän taistelun +aikana. Mutta jollei heistä kukaan mene, niin silloin pidämme kajuutan +hallussamme ja Jumala kyllä suojelee niitä, joilla on oikeus +puolellaan. Ja huomatkaa sanani: 'jos jotkut menevät maihin, niin tuo +Silver heidät mukanaan takasin ja lauhkeina kuin lampaat'." + +Ja niin päätettiinkin tehdä. Ladatut pistoolit annettiin kaikille +luotettaville miehille. Hunterille, Joycelle ja Redruthille annettiin +tieto tuumastamme ja he ottivat uutisen vastaan paljoa pienemmällä +hämmästyksellä, mutta suuremmalla rohkeudella kuin mitä me osasimme +luullakaan. Kapteeni meni kannelle ja kääntyen miehistön puoleen +virkkoi: + +"Pojat, meillä on tänään ollut vaikea päivä. Maihin pistäytyminen ei +ketään vahingoita. Venheet ovat vielä vedessä ja kellä vain on halu, +saa mennä maihin iltapäivällä. Minä ammuu laukauksen tuntia ennen +auringonlaskua." + +Nyt loppui tyytymättömyys. Kaikki kohottivat voimakkaan "eläköön", joka +kaikui kaukaista kunnasta vasten ja pelotti ison joukon lintuja lentoon +ankkuripaikan lähistössä. + +Kapteeni oli kyllin viisas laittautuessaan matkoihinsa jättäen Silverin +haltuun matkan järjestämisen ja luulenpa että se olikin erinomaisen +viisaasti tehty. Sillä jos hän olisi pysynyt kannella, niin ei hän +olisi kauvemmin voinut teeskennellä olevansa tietämätöin asian oikeasta +laidasta. Silver oli kapteenina ja hänellä oli tavattoman kapinallinen +miehistö. + +Vihdoin oli kaikki matkalle valmista. Kuusi miestä jäi laivaan ja +kolmetoista, niiden joukossa Silver, aikoivat mennä venheisiin. Nyt +johtui mieleeni yksi niistä hurjista aatteista, jotka niin suuressa +määrin auttoivat pelastustamme. + +Jos Silver kerran jätti kuusi miestä, niin silloin oli selvää, että +meidän joukkomme ei voinut anastaa eikä puolustaa laivaa. Ja kun vain +kerran kuusi jätettiin, niin silloin oli selvää että joukkomme ei +tarvinnut minun apuani. Siksi pisti päähäni mennä maihin. + +Nopeasti kiipesin yli laivan laidan ja laskeusin lähimpään venheeseen, +joka samassa loittoni laivasta. + +Ei kukaan mun minua huomannut kuin peränpitäjä, joka sanoi: "oletko se +sinä Jim? Painas pääsi alemmaksi!" + +Mutta Silver loi toisesta venheestä minuun terävän katseen ja kysyi, +olenko minä mukana. Nyt aloin tekoani katua. + +Venheitten miehistöt sousivat kilpaa rantaa kohden, mutta meidän +venheemme, joka oli hieman edellä, oli kevyempi kulkemaan ja siksi +jätti se pian kilpailijansa hyvän matkan jälkeensä. Ja kun venheen +kokka sattui erääseen rannalla kasvavaan puuhun, niin tartuin minä sen +oksiin ja nakkausin maalle sekä kätkeydyin lähimmän pensaan taa, Silver +ja hänen venheensä olivat meistä noin sadan kyynärän päässä. + +"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan. + +Mutta minä aloin juosta metsään päin ja juoksin niin kauvan kuin +jaksoin. + + + + +Viidestoista luku. + +Ensimäinen yhteentörmäys. + + +Tarkastelin uteliaana sitä maata, jossa olin. Olin juossut suon yli ja +olin nyt hiekkaisella paikalla, jossa kasvoi muutamia havupuita. Sen +toisessa laidassa oli omituisennäköinen, kaksihuippuinen kunnas, jota +kirkas auringonpaiste valaisi. + +Kuljeskelin sinne tänne puiden lomassa. Näin muutamia käärmeitä ja yksi +niistä kohotti sihisten päänsä minua kohti. En osannut aavistaakaan +että tämä oli tuo vaarallinen kalkkalokäärme. + +Mutta äkkiä syntyi eloa metsikössä. Muuan metsäsorsa pöllähti rääkkyen +lentoon ja sitä seurasivat toiset, joten lintuja oli iso joukko ja ne +lentelivät edestakasin kovasti kirkuen. Tämän johdosta päätin, että +jotkut laivatovereistani lähestyivät paikkaa, enkä siinä erehtynytkään. +Sillä pian kuulin kauvempaa ihmisääniä, jotka kuunnellessani yhä +lähenivät. + +Tämän johdosta hätäännyin hieman ja kätkeysin erään matalakasvuisen +puun alle, jossa olin hiljaa kuin haudassa. + +Kuulin Silverin äänen ja hän kuului puhuvan jotain pitempää asiata ja +hänen puheensa toiset tuon tuostakin keskeyttivät. Ja äänen painosta +päättäen puhuivat he jotain vakavata, mutta selvästi en kuullut yhtään +sanaa. + +Vihdoin lakkasivat äänet lähenemästä ja linnutkin tyyntyivät ja +palasivat lähellä olevaan lammikkoon. + +Voin selvästi sanoa, mistäpäin äänet tulivat. Ryömin ääneti nelinkontin +sinnepäin ja vihdoin voin puiden lehtien lomitse nähdä John Silverin ja +erään toisen miehistä, kun he olivat keskustelussa keskenään. + +"Toveri", sanoi Silver pitkän, ja kirouksilla höystetyn sanatulvan +jälkeen, "oletko minun puolestani vai minua vastaan? Vastaa, Tom!" + +"Silver", sanoi puhuteltu, "sinä olet vanha ja sinä olet kunniallinen +tai ainakin sinua sellaisena pidetään, mutta ennenkuin luovun +velvollisuuksistani, ennen luovun oikeasta kädestäni." + +Nyt kuului kamala kirkaisu, joka kaikui kallioita vasten pelästyttäen +linnut lentoon. + +Tämän kuultuaan oli Tom hypännyt kuin hevonen, kun sitä kannustetaan, +mutta Silver ei vähintäkään hievahtanut. Hän seisoi vallan tyyneenä +sauvaansa nojaten ja ikäänkuin karate, joka on valmis puremaan. + +"John", sanoi merimies ja ojensi kätensä. + +"Pois käpäläsi", huusi Silver ja väistyi hieman taaksepäin. + +"Kernaasti minun puolestani, John Silver. Sinun huono omatuntosi +saattaa sinut minua pelkäämään. Mutta sanohan taivaan nimessä, mitä tuo +merkitsi?" + +"Tuoko", sanoi Silver kamalasti irvistellen, "luulen, että se oli +Alan." + +Tom parka päästi kauhunhuudahduksen. + +"Alanko?" huudahti hän. "Rauha hänen sielulleen. Hän oli kelpo +merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä kauvan +ollut toverini, mutta tästä päivästä alkain et ole. Kernaammin tahdon +kuolla kuin koira kuin luopua velvollisuudestani. Sinä olet tappanut +Alanin, vai kuinka? Tapa minutkin, jos voit, mutta sinua halveksin!" + +Sen sanottuaan käänsi hän selkänsä Pitkälle Johnille ja alkoi astua +rantaa kohti. Mutta pitkälle ei hän ehtinyt, kun John kirkaisten +tarttui oksaan ja heitti sauvansa menemään. Sen pää sattui Tom parkaa +hartioitten väliin. Hän levitti äkkiä kätensä ja vaipui maahan. + +Rusahduksesta päättäen oli hänen selkärankansa katkennut eikä hän +koskaan enään noussut. Vikkelänä kuin apina hyppäsi Silver, vaikka oli +kainalosauvatta, seuraavassa silmänräpäyksessä hänen kimppuunsa ja iski +kaksi kertaa puukkonsa päätä myöten turvattomaan ruumiiseen. + +Tämän nähdessäni pyörryin minä, ja kun tulin tajuntaan, niin seisoi tuo +ihmispeto sauvansa varassa ja hattu päässä eikä näyttänyt panevan +mitään huomiota uhriinsa, vaan pyyhki vain kylmäverisesti ruohonipulla +puukkoaan. + +Sitten antoi John vihellysmerkin, jonka tarkotusta minä en käsittänyt, +mutta joka herätti minussa kauhua. Sillä jos useat hänen miehistään +saapuisivat ja minut keksittäisiin, niin ehkä tulisi osakseni Alanin +tai Tomin kohtalo. + +Kun olin poistunut piilopaikastani, kuulin yhä selvemmin askelien +lähestymistä. Pelko antoi minulle nopeutta ja juoksin aika kyytiä +tietämättä mihin. Vihdoin saavuin sellaiseen osaan saarta, jossa puita +oli tavallista harvemmin ja jossa ilmakin oli raittiimpi kuin tuolla +järven rannalla. + +Ja nyt näin jotain joka saattoi minut vapisevin sydämin paikalla +pysähtymään. + + + + +Kuudestoista luku. + +Aarresaaren mies. + + +Jyrkän ja kallioisen kukkulan sivusta irtautui rapaa ja putosi rapisten +puiden välitse. Silmäni kääntyivät vaistomaisesti sinnepäin ja minä +näin olennon, joka nopeasti syöksyi puunrungon taa. Se kauhu, jonka +tämä uusi ilmiö minussa herätti, vaikutti sen, että minä heti +pysähdyin. Minusta tuntui, että olin sulettu molemmilta puolin. +Takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo kummallinen olento ja siksi +aloinkin katsoa edullisemmaksi valita vaara, jonka tunsin kuin vaaran, +jota en tuntenut. Niinpä näytti itse Silverkin minusta vähemmin +pelottavalta kuin tuo salaperäinen olento. Käännyin ympäri ja aloin +astua venheitä kohti tuon tuostakin vilkaisten taakseni. + +Nyt näyttäytyi haahmo uudelleen ja teki laajan kiertävän liikkeen sekä +alkoi seurata minua nopeasti kuin hirvi. + +Nyt näin että se oli inhimillinen olento, joka käveli kahdella jalalla +ja heti johtuivat mieleeni kuulemani jutut ihmissyöjistä. Nähtyäni, +että se oli ihminen, joskin mahdollisesti villikin, tyynnyin jossain +määrin ja kauhuni Silveriin nähden lisääntyi taas. Kun siinä seisoin +hiljaa ja mietin, miten pakenisin, tulin ajatelleeksi pistooliani ja +nyt rohkasin itseni ja astuin päättävästi tuota tuntematonta kohti. + +Hän epäili, vetäysi takasin, astui sitten taas eteenpäin ja ihmeekseni +ja hämmästyksekseni heittäysi polvilleen ja rukoillen piti käsiään +ristissä. + +Pysähdyin vielä kerran ja kysyin: "kuka te olette?" + +"Ben Gunn", vastasi hän ja äänensä tuntui heikolta ja se kitisi kuin +ruostunut lukko, "minä olen Ben Gunn raukka enkä ole puhunut kolmeen +vuoteen kenenkään kristityn ihmisen kanssa." + +Nyt huomasin että hän oli valkoinen niinkuin minäkin ja lisäksi vielä +että hänen kasvonsa olivat tavallaan miellyttävätkin. En koskaan ennen +ollut nähnyt yhtään kerjäläistä niin ryysyisenä kuin hän oli. Pukunsa +oli pantu kokoon vanhoista purjekankaan palasista, jotka olivat +kiinnitetyt napeilla ja puupalasilla. Vyöllään oli hänellä +messinkihakasilla varustettu nahkavyö, joka muutoin oli ainoa ehyt +kappale hänen puvussaan. + +"Kolme vuotta!" huudahdin minä. "Kärsittekö haaksirikon?" + +"En, poikaseni, vaan minut jätettiin tänne saareen." + +Mieleeni muistui se kauhea rangaistus, jota merirosvot käyttävät, kun +nimittäin jättävät rikoksellisen johonkin autioon saareen ja antavat +hänelle mukaan vain hieman ruutia ja kuulia. + +"Koko kolme vuotta", jatkoi hän, "ja koko ajan olen minä elänyt vain +vuohista, marjoista ja simpukoista. Nyt alan minä ikävöidä kristillistä +ravintoa. Ei kai teillä ole palastakaan juustoa mukananne? Vai ei." + +"Jos minä koskaan pääsen takasin laivaan, niin saatte juustoa niin +paljon kuin haluatte", sanoin minä. + +Koko tämän ajan oli hän hypistellyt lakkiani, silitellyt käsiäni ja +tarkastellut kenkiäni sekä osottanut lapsellista tyytyväisyyttä, kun +sai olla ihmisen läheisyydessä. Mutta viimeiset sanani saivat hänet +hämmästymään. + +"Jos koskaan pääsette takasin, sanoitte. Kuka teitä sitten estää?" +kysyi hän. + +"Ette te ainakaan, siitä olen varma." + +"Olette oikeassa", huudahti hän. "Mutta sanokaa minulle, toveri, mikä +on nimenne?" + +"Jim", vastasin minä. + +"Jim, Jim", toisti hän nähtävällä mielihyvällä. "Jim, te luultavasti +luulette, ettei minulla koskaan ole ollut jumalista äitiä, joka on +minua vaalinut?" + +"Sitäpä en voi varmasti tietää." + +"Sellainen minulla oli ja minä osasin katkismukseni alusta loppuun. Ja +sittenkin minulle piti näin käymän. Mutta se oli sallimus, joka saattoi +minut tänne... Ja tiedättekö mitä Jim", lisäsi hän muuttaen äänensä +kuiskaavaksi, "minä olen rikas." + +Olin nyt vakuutettu, että miesparka oli tullut heikkomieliseksi +yksinään ollessaan ja luulon, että kasvoni piirteet ilmasivat +ajatukseni, sillä hän toisti äänen painolla: + +"Rikas! rikas! sanon minä. Ja minä sanon teille erään asian ja teen +teistä oivan miehen. Jumala siunatkoon teitä siitä, että te olitte +ensimäinen, joka kohtasitte minut!" + +Äkkiä ilmeni uhkaava katse hänen silmiinsä. + +"Sanokaa nyt minulle totuus, Jim. Eihän tuo laiva ole kapteeni Flintin +laiva", kysyi hän. + +Päähäni pisti sukkela aatos. Luulin tavanneeni liittolaisen ja siksi +vastasin hänelle heti: + +"Ei se ole Flintin laiva ja Flint itsekin on jo kuollut. Mutta minä +voin teille sanoa totuuden. -- Laivalla on muutamia Flintin miehiä ja +meistä muista se on hyvin ikävä juttu." + +Hän kysyi hätäisenä: + +"Eihän kai erästä yksijalkaista miestä?" + +"Silverkö?" kysyin minä. + +"Silver. Se tosiaankin oli hänen nimensä." + +"Hän on laivan kokki ja salaliiton johtaja." + +Hän piti ranteuksestani, ja kun kuuli vastaukseni oli hän vääntää sen +sijoiltaan. + +Minä kerroin koko retkemme historian. + +"Te olette kelpo poika, Jim", sanoi hän vihdoin. "Luottakaa vain Ben +Gunniin, kyllä hän selvittää asiat. No luuletteko, että teidän +tuomarinne osottautuisi anteliaaksi, jos minä auttaisin hänet pulasta?" + +Vakuutin hänelle tuomarin olevan anteliaimman ihmisen maailmassa. + +"Minä en tarkoita", jatkoi Ben Gunn, "että hän antaisi minulle +portinvartijan tai lakeijan toimen, sillä sellainen ei ole minun makuni +mukaista, vaan luuletteko hänellä olevan halun antaa minulle vaikkapa +sanoisimme tuhat puntaa?" + +"Siitä olen vakuutettu, että sen te saatte, sillä tarkoitushan oli, +että kaikki laivalla olevat jakaisivat keskenään aarteen." + +"Ja matkustaisivat kotiinko?" kysyi hän hyvin viekkaan näköisenä. + +"Luonnollisesti", huudahdin minä. "Tuomari on hieno mies. Ja +toisekseen, jos noista muista pääsemme kuitiksi, niin tarvitsemme kyllä +apuanne kotimatkalla." + +"Kaiketikin", sanoi hän. "Sitä kyllä tarvittanee." + +Hän näytti tuntevan suurta helpotusta. + +"Kuulkaapas nyt, mitä minä sanon", jatkoi hän, "Tahdonpa vain yhden +asian teille sanoa, nimittäin sen, että palvelin silloin Flintin +laivalla, kun hän kaivoi aarteen maahan. Hän ja kuusi muuta olivat +maissa melkein koko viikon ja me toiset olimme sillä aikaa +'Valaskala'-nimisellä laivalla. Eräänä päivänä palasi Flint pikku +venheellään yksin laivaan sininen side päänsä ympärillä. Aarre oli +kätketty ja nuot kuusi miestä kuolleet ja haudatut. Juuri silloin nousi +aurinko ja me huomasimme, että hän oli kalpea kuin ruumis. Miten oli +hän menetellyt, sitä ei kukaan meistä voinut käsittää, sillä olihan hän +yksin kuutta vastaan. Billy Bones oli perämiehenä, Pitkä John +aliperämiehenä ja he kysyivät häneltä, missä aarre oli. 'Heh', sanoi +hän, 'voittehan mennä maihin ja jäädä sinne etsimään, jos tahdotte, +mutta se on varma että laiva lähtee matkalle.' + +"Sattuipa sitten niin, että minä kolme vuotta sitten olin eräässä +toisessa laivassa ja me purjehdimme läheltä tätä saarta. 'Pojat', +sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre, menkäämme maihin ja etsikäämme +se.' Kapteeni oli tuumaa vastaan, mutta toverini olivat kaikki +yksimielisiä ja me menimme maihin. Kaksitoista päivää etsivät he +aarretta ja suuttuivat yhä enemmän minuun, kunnes he eräänä aamuna +palattuaan laivaan, sanoivat minulle: 'mitä sinuun tulee, Benjamin +Gunn, niin tässä on sinulle pyssy, lapio ja kirves ja sinä voit olla +täällä etsimässä aarretta omaksi hyödyksesi.' + +"Täten olen, Jim, kolme vuotta ollut täällä ja siitä päivästä aikain en +ole maistanut murustakaan kristillistä ravintoa." + +Tämän jälkeen puhua höpisi hän kaikellaista, ja kun oli lopettanut, +sanoin minä. + +"Hyvä on, mutta minä en käsitä sanaakaan siitä, mitä te olette puhunut. +Mutta millä ilveellä pääsen minä laivaan?" + +"Totta tosiaan on se pulmallinen seikka, mutta minulla on venhe, jonka +olen omin käsin rakentanut ja se on tuon valkean kallion alla. Ja +luulen, että koetamme sitä pimeän tultua. Mitä nyt?" keskeytti hän. +"Mitähän se oli?" + +Sillä juuri samassa, vaikka oli vielä pari tuntia aikaa +auringonlaskuun, kuului kanuunan paukahdus. + +"Kahakka on alkanut!" huusin minä. "Seuratkaa minua!" Ja unhottaen +pelkoni aloin syöksyä ankkuripaikkaa kohti ja Ben Gunn pysyi helposti +rinnallani. + +"Vasemmalle, vasemmalle" sanoi hän. "Pysykää puiden alla! Tuolla ammuin +ensimäisen vuohen." + +Hän puheli järjettömiä juttuja juostessamme eikä näyttänyt odottavan +vastauksia kysymyksiinsä. + +Kanuunan laukausta seurasi kiväärin laukauksia, jonka jälkeen seurasi +hetken hiljaisuus. Neljännespenikulman päässä näin lipun liehuvan +metsän yllä. + + + + + + +IV. + +Piiritys. + + + + +Seitsemästoista luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui. + + +Kello oli noin puoli kaksi, kun molemmat "Hispaniolan" venheet lähtivät +maihin. Kapteeni, tuomari ja minä pidimme neuvottelun kajuutassa ja jos +olisi käynyt pieninkään tuulen henkäys, niin olisimme me hyökänneet +noiden kuuden laivaan jääneen salaliittolaisen kimppuun, katkaisseet +ankkuriköyden ja lähteneet merelle. Mutta tuulta puuttui ja lisäksi +tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim Hawkins oli hiipinyt erääseen +venheeseen ja muiden mukana mennyt maihin. + +Emme koskaan Jimiä epäilleet, mutta olimme levottomia hänen +turvallisuudestaan ja onnensattumaksi katsoimmekin enään hänen +pelastustaan. Me syöksyimme kannelle. Täällä istuivat rosvot purjeen +suojassa ja rannalla näimme venheitten olevan lähellä joen suuta mies +kummassakin venheessä. + +Odottaminen oli kiusallista ja siksi päätettiin, että Hunter ja minä +lähdemme maihin pikku venheellä saamaan tietoja. + +Rannalla olevat venheet olivat laivan vasemmalla puolella. Mutta Hunter +ja minä ohjasimme venheen suoraan kartalle merkittyä varustusta koitti. +Niille kahdelle, jotka olivat jätetyt venheisiin näytti tulevan +tavattoman kiire meidät nähdessään ja he näkyivät keskustelevan, mitä +tekisivät. Jos he olisivat laputtaneet matkoihinsa ja antaneet asiasta +tiedon Silverille, niin olisi ehkä käynyt vallan toisin. Mutta heillä +olivat määräyksensä luullakseni ja siksi jäivät he paikoilleen. + +Kun olin astunut maalle, oli minulla vain noin sadan kyynärän matka +varustukseen. Tämä oli rakennettu mäen kunnaalle ja sen sisällä oli +lähde. Sinne mahtui noin pari tusinaa ihmisiä ja se oli varustettu joka +puolelta ampumareijillä. + +Tämän ympärillä oli paljaaksi raivattu ala ja lisäksi oli ympärillä +puuvallitus, jossa ei ollut minkäänlaista ovea -- ja jonka hävittäminen +olisi vaatinut kauan aikaa ja paljon vaivaa. + +Erittäinkin veti huomiotani puoleensa lähde. "Hispaniolassa" oli meillä +kyllä aseita, ampumavaroja, ruokatavaroita ja viiniä, mutta puuttui +vettä. Seisoin ja mietin juuri tätä, kun kuului kuolevan huudahdus ja +ensi ajatukseni oli, että nyt ne tappoivat Jim Hawkinsin. + +Hetkeäkään hukkaamatta syöksyin rantaan ja venheeseeni. Onneksi oli +Hunter kova soutaja ja venhe aivan kuin lensi ja pian olimme laivalla. + +Luonnollisesti olivat täällä kaikki hyvin hämmästyksissään. Tuomari oli +vaalea kuin palttina ja mietti onnettomuutta, johon oli meidät +saattanut ja muuan etukeulassa olevista miehistä oli yhtä peloissaan. + +"Tuo on tottumaton sellaiseen työhön", sanoi kapteeni Smollett +nyökäyttäen päällään sinne päin. "Hän oli vähällä pyörtyä huudon +kuullessaan ja olisi millä hetkellä tahansa valmis yhtymään meihin." + +Minä ilmoitin kapteenille suunnitelmani ja yhdessä mietimme sen +toimeenpanon yksityiskohtia. + +Vanha Redruth pantiin kajuutan ja miehistön asunnon väliseen käytävään +ja hänelle annettiin neljä kivääriä ja patja suojukseksi. Hunter souti +venheen peräkeulassa olevan aukon kohdalle ja minä aloin lastata siihen +ruutia, kivärejä, korppuja läskitynnyreitä, astian konjakkia ja +rohtoarkkuni. + +Sillä aikaa olivat tuomari ja kapteeni kannella ja jälkimäinen sanoi +purrenohjaajalle: "Mr Hands, meitä on laivalla kaksi, joilla +kummallakin on pistoolinsa. Jos kukaan teistä kuudesta antaa +pienimmänkään merkin, niin on hän kuoleman oma." + +He hämmästyivät kovin ja lyhyen neuvottelun jälkeen syöksyivät he +kaikki etukeulaan kai aikoen hyökätä käytävää pitkin kimppuumme +takaapäin. Mutta kun he näkivät Redruthin odottavan heitä suljetussa +käytävässä, niin tekivät he käännöksen ja yksi pisti päänsä kannelle. + +"Pääsi alas, koira!" karjasi kapteeni. + +Pää katosi heti ja sen jälkeen emme kuulleet mitään noista +jänishousuista. + +Panimme venheen niin täyteen kuin suinkin uskalsimme ja Joyce ja minä +astuimme siihen ja aloimme suunnata kulkua aika kyytiä maata kohti. + +Myös tämä toinenkin matkamme herätti huomiota niissä, jotka rannalla +pitivät vahtia ja eräs heistä hyppäsi maalle ja katosi. Olin puoleksi +aikeissa muuttaa tuumani ja hävittää heidän venheensä, mutta sitten +pelkäsin, että jos Silver ja hänen kumppaninsa ovat lähistössä, niin +voimme menettää kaikki. + +Pian pääsimme maihin samaan paikkaan kuin ensi kerrallakin ja aloimme +kantaa tavaroitamme varustukseen. Ensi kerralla menimme kaikki kolme +raskaat taakat mukanamme vallien luo ja heitimme tavarat niiden +sisäpuolelle. Sitten jätin minä Joycen niitä vartioimaan ja annoin +hänelle kuusi kivääriä. Hunter ja minä palasimme venheelle ja toimme +sieltä uudet kantamukset ja tätä teimme, kunnes olimme kaikki +kantaneet. Palvelijat jäivät varustukseen ja minä sousin kaikin voimin +takasin "Hispaniolaan." + +Toisen lastin tuominen näytti uskaliaammalta kuin mitä se tosiaan oli. +Noita toisia tosin oli luvultaan paljoa enemmän kuin meitä, mutta +meillä olivat aseet. Maissa olevista miehistä ei taas kellään ollut +kiväriä ja ennenkuin he ehtisivät tulla pistoolin kantaman matkan +päähän, olisimme me ehtineet päästää heistä puolen tusinaa hengiltä. + +Kaikki pelkuruus oli tuomarista kadonnut. Me lastasimme venhettä kuin +olisi henki ollut kysymyksessä. Lastina oli sianlihaa, ruutia ja +korppuja ynnä kiväri sekä neljä hakaa. Muut aseet sekä jälellä olevan +ruudin heitimme veteen. + +Veden lasku alkoi ja laiva kääntyi. Ääniä kuului sieltä päin, jossa +nuot kaksi venhettä olivat ja vaikka tämä tyynnytti meitä Joycen ja +Hunterin kohtalon suhteen, niin kiiruhdimme kuitenkin lähtöämme. + +Redruth vetäysi takasin paikastaan käytävässä ja laskeusi venheeseen, +jonka me veimme sitten keskilaivalle, jotta se oli likempänä kapteeni +Smollettia. + +"No, pojat", sanoi tämä, "kuuletteko minua?" + +Ei minkäänlaista vastausta kuulunut. + +"Minä puhun sinulle, Abraham Gray." + +Ei vieläkään mitään vastausta. + +"Gray", jatkoi kapteeni hieman kovemmalla äänellä, "minä poistun +laivasta ja käsken sinun seuraamaan kapteeniasi. Tiedän, että sinä olot +pohjaltasi kunnon mies ja uskallampa väittää, ettei teistä kukaan +tositeossa ole niin kehno kuin miksi hän nyt itsensä osottaa. Minä +pidän kelloa kädessäni ja annan 30 sekunttia miettimisaikaa." + +Syntyi lyhyt hiljaisuus. + +"Kas niin, kunnon poikani", jatkoi kapteeni, "älä mieti niin kauvan. +Jokainen sekuntti saattaa oman ja näitten herrojen hengen vaaraan." + +Äkkiä syntyi elämää alhaalla ja sieltä tuli kannelle Abraham Gray +veitsen haava leuvassaan ja syöksyi kapteenin luo kuin koira, joka on +kuullut isäntänsä vihellyksen. + +"Minä liityn teihin, herra", sanoi hän. + +Ja heti olivat hän ja kapteeni luonamme venheessä, ja me loittonimme +laivasta. Mutta vielä emme olleet maissa varustuksiemme takana. + + + + +Kahdeksastoista luku. + +Jatkoa tohtorin kertomukseen: Maihin meno. + + +Tämä viides matka oli vallan erilainen kuin edelliset. Ensiksi oli +venheemme runsaammin lastattu kuin mitä se oikein sieti, sillä siinä +oli viisi täysikasvuista miestä, joista tuomari, Retruth ja kapteeni +olivat kukin yli kuusi jalkaa pitkiä, ja lisäksi vielä kruutia, +sianlihaa ja leipää. + +Kulku kävi tosin helpommin sitten, kun lasti oli sopivammin sijoitettu, +mutta sittenkin tuskin uskalsimme hengittää. + +Ja lisäksi tuli vielä laskuvesi. Mutta pahin kaikista oli se, että +virta painoi meidät varsinaisesta suunnasta, ja aikomastamme +maallenousupaikasta niemen taakse. Ja jos olisimme antaneet virran +viedä, niin olisimme tulleet maihin samassa paikassa, jossa +kapinoitsijain venheet olivat ja kapinoitsijat voivat milloin tahansa +hyökätä kimppuumme. + +"Minä en voi ohjata varustusta kohti", sanoin minä kapteenille, sillä +minä pidin perää ja kapteeni ja Redruth hoitelivat airoja. "Ettekö voi +soutaa hieman voimakkaammin?" + +"Emme venhettä upottamatta. Teidän täytyy panna parastanne +peränpidossa." + +"Tällä menolla emme pääse koskaan maihin", sanoin minä vihdoin. + +"Meidän täytyy pyrkiä vasten virtaa", ilmoitti kapteeni, "sillä jos +kerran joudumme maallenousupaikan vasemmalle puolelle, niin on vaikea +sanoa missä silloin pääsemme maihin, jolleivät venheet hinaa meitä +sinne." + +"Virta on hieman heikentynyt, herra", sanoi Gray, joka istui +etukeulassa, "voitte helpottaa hieman peräsintä." + +"Kiitos, poikaseni", sanoin minä ikäänkuin ei välillämme olisi koskaan +mitään tapahtunut. Olimme nimittäin päättäneet kohdella häntä aivan +kuin hän olisi aina ollut meidän miehiä. + +Äkkiä virkkoi kapteeni sanan "tykki" ja luulinpa hänen äänensä hieman +muuttuneen. + +"He eivät koskaan voi saada tykkiä maihin", sanoin minä, "ja kaikissa +tapauksissa eivät he sitä voi kuljettaa metsän läpi varustukseen." + +"Katsokaahan perään päin", sanoi kapteeni. Olimme kokonaan unhottaneet +pitkän viisinaulasen ja nyt huomasimme kauhuksemme, että nuot viisi +roistoa olivat sen kanssa hommailemassa. Myös muistin nyt tykkiä varten +aijotut kuulat ja kruudin, jotka olivat jätetyt laivaan ja että rosvot +voivat helposti saada ne käsiinsä. + +"Israel oli Flintin tykkimiehenä", sanoi Gray kiihkeästi. + +Vaarasta välittämättä ohjasimme venheen kulun suoraan +maallenousupaikkaa kohti ja olimme jo siksi paljon loitonneet virrasta, +että minä jotenkin helposti voin hoidella peräsintä, mutta täten tuli +venheemme laita heidän tykinkuulilleen hyväksi maalitauluksi. + +Minä sekä näin että kuulin paloviinasta punasen Israel Handsin laskevan +tykinkuulan laivan kannelle. + +"Kuka on tässä parhain ampuja?" kysyi kapteeni. + +"Epäilemättä mr Trelawney", vastasin minä. + +"Mr Trelawney, tahdotteko tehdä sen palveluksen että ammutte jonkun +noista miehistä, mieluimmin Handsin", sanoi kapteeni. + +Mr Trelawney oli kylmä kuin rauta. Hän tarkasteli pyssynsä sytytintä. + +"Käsitelkää pyssyänne varovasti!" huusi kapteeni, "sillä muutoin kaatuu +venhe. Jokainen pitämään sitä kohdallaan, kun hän tähtää." + +Tuomari kohotti pyssynsä, souto lakkasi ja me nojasimme venheen toiseen +laitaan, jotta se pysyisi pystyssä. + +Nyt oli heillä tykki kunnossa ja Israel, joka latauslaitos kädessään +seisoi aukolla, oli tietysti paras ampumataulu. Mutta meillä ei ollut +onnea, sillä samassa kuin Trelawney laukasi, taivutti roisto itseään +eteenpäin ja laukaus sattui erääseen toiseen, joka kaatui. Hänen +kirkasunsa pani muutkin rosvot liikkeelle ja minä näin heidän rientävän +venheisiinsä. + +"Tuolta tulevat venheet", sanoin minä. + +"Antaa heidän mennä", huusi kapteeni. "Nyt emme heille mitään voi, +sillä muutoin menee oma venheemme pohjaan, ja jollemme pääse maihin, on +kaikki hukassa." + +"Vain toinen venheistä on miehitetty", sanoin minä. "Toisen miehistö +kulkee kai maitse meidät kohdatakseen." + +"Silloin saavat he pötkiä pakosalle", vastasi kapteeni. "Ymmärrättehän, +mihin merimies maalla kelpaa! Niitä minä en pelkää, vaan tykin +laukauksia." + +Sillä välin olimme kulkeneet hyvän matkan eteenpäin ja saaneet jotenkin +vähän vettä venheeseen. Ja noin neljänkymmenen aironvedon matka oli +enään maihin. Miehitettyä venhettä ei meidän tarvinnut enään peljätä, +sillä se oli jäänyt niemen taakse. Laskuvesi joka äsken oli kulkuamme +hidastuttanut, hidastutti nyt vihollisiamme. + +"Jospa uskaltaisin, ampuisin vielä kerran", sanoi kapteeni. + +Mutta laivassa olevien rosvojen aikomus ei ollut luopua laukauksestaan. +He eivät edes katsoneetkaan kaatunutta toveriaan, vaikkei hän ollutkaan +kuollut ja minä näin, että hän koetti ryömiä pois. + +"Valmis", huusi tuomari. + +"Lakatkaa soutamasta", käski kapteeni. + +Hän ja Redruth työnsivät takasin niin kovin, että peräkeula vaipui +veden alle. Samassa pamahti tykin laukaus. En tiedä mihin kuula lie +mennyt, mutta luulen sen menneen päittemme yli. + +Mutta nyt vaipui venheemme perä veden alle ja kivärimme kastuivat +kokonaan, paitsi kahta, minun ja kapteenin. Meille itsellemme ei käynyt +mitään vahinkoa. + +Ääniä läheni metsästä rantaa pitkin. Me emme pelänneet ainoastaan sitä, +että pääsy varustukseen meiltä suljettaisiin, vaan vieläpä sitäkin +kuinka Hunter ja Joyce voisivat säilyttää mielenmalttiinsa, jos heidän +kimppuunsa hyökkää 6 miestä. Sen tiesin, että Hunter oli luja mies, ja +myös, että Joyce oli oiva palvelija ja hyvä vaatteiden puhdistaja, +mutta epäilin hänen sotilaskuntoaan. + +Näitä seikkoja tuumiessamme kaahlasimme maihin niin pian kuin voimme +ja jätimme mereen venheemme ynnä puolet siinä olevasta lastista. + + + + +Yhdeksästoista luku. + +Jatkoa tohtorin kertomukseen. -- Ensi päivän taistelujen loppu. + + +Yhä selvemmin kuuluivat merirosvojen huudot metsässä ja pian kuulimme +heidän askeleensakin, kun he juoksivat sekä oksien taittumisia, kun he +tunkeutuivat viidakon läpi. + +Aloin huomata asian käyvän hyvin vakavaksi ja siksi tarkastelin +pyssyäni. + +"Kapteeni", sanoin minä, "Trelawneyn pyssy ei kelpaa mihinkään. Antakaa +hänelle omanne." + +Kun samalla huomasin, että Gray oli aseeton, annoin hänelle kirveeni. +Meistä kaikista tuntui hyvältä, kun näimme hänen sylkevän kouraansa, +rypistävän kulmiaan ja heiluttavan kirvestään ilmassa. Oli selvää, että +hän oli kokonaan meidän puolellamme. + +Astuttuamme vielä neljäkymmentä askelta eteenpäin, tulimme +metsänreunaan ja näimme varustuksen edessämme. Me saavuimme vallituksen +luoksi sen eteläiselle sivulle samaan aikaan kuin kapinoitsijat, Job +Andersson etunenässä, meluten näyttäytyivät lounaisella sivustalla. + +He pysähtyivät kuin kiinninaulatut. Ja ennenkuin he olivat tointuneet +hämmästyksestään saivat tuomari Hunter ja Joyce tilaisuuden laukaista +pyssynsä. Laukaukset eivät tosin kaikki sattuneet, mutta niillä oli +vaikutuksensa. Yksi kapinoitsijoista kaatui ja muut tekivät paikalla +käännöksen ja pakenivat metsään. + +Kun olimme uudestaan ladanneet kivärimme, menimme vallituksen +ulkopuolelle kaatunutta vihollista tarkastamaan. Tämä oli aivan +hengetön, sillä kuula oli mennyt hänen sydämensä läpi. + +Me aloimme jo iloita menestyksestämme, kun juuri samalla hetkellä +pamahti pistoolin laukaus metsiköstä, kuula vinkui korviemme sivuitse +ja Tom Redruth parka vaipui maahan. Sekä tuomari että minä vastasimme +laukaukseen, mutta kun meillä ei ollut, mihin tähdätä, niin hukkasimme +kai turhanpäiten kruutia. Sitten latasimme taas uudelleen pyssymme ja +aloimme tarkastella Tom Redruthia. + +Kapteeni ja Gray tutkivat hänen tilaansa, mutta minä näin heti, että +hän pian kuolee. + +Meidän nopea vastauslaukauksemme oli luultavasti uudelleen hajoittanut +kapinoitsijat, sillä esteettä saimme nostaa vanhan metsänvahdin +aitauksen sisäpuolelle sekä kantaa hänet verta vuotavana varustukseen. + +Tuomari lankesi itkien kuin lapsi polvilleen hänen viereensä ja suuteli +hänen kättään. + +"Kuolenko minä, tohtori", kysyi Tom. + +"Tom poikani", sanoin minä, "sinä pääset kotiin." + +"Olisin niin mielelläni ensin tahtonut antaa heille pöllyä pyssylläni", +vastasi hän. + +"Tom", sanoi tuomari, "sano että sinä annat minulle anteeksi." + +"Sopisiko se minulta teitä kohtaan? Mutta olkoon sitten niin. Amen!" + +Hetkisen vallinneen hiljaisuuden jälkeen pyysi Tom, että joku lukisi +rukouksen, "sillä niinhän on tapana, herra", lisäsi hän ikäänkuin +anteeksi pyytäen. Ja vähän sen jälkeen, sanaakaan enään virkkamatta +heitti hän henkensä. + +Sillä aikaa oli kapteeni ottanut hänen taskustaan ja vaatteittensa alta +muutamia esineitä, kuten Englannin lipun, raamatun, kokoonkäärityn +liinan, kynän, mustetta, logi-kirjan sekä muutaman naulan tupakkia. +Kapteeni oli löytänyt kaatuneen hongan, josta oksat olivat taitetut, +aitauksen sisäpuolelle. Hunterin avulla oli hän nostanut sen +varustuksen yhteen nurkkaan. Sitten oli hän kiivennyt katolle ja +nostanut lipun ylös. + +Tämä näytti tuottavan hänelle suuren helpotuksen. Hän palasi +varustukseen ja alkoi laskea varastoja ikäänkuin ei muuta ajattelemista +olisi ollutkaan, mutta siitä huolimatta ei hän päästänyt Tomia +näkyvistään. Ja kun kaikki oli tarkastettu läheni hän toinen lippu +kädessään ruumista ja peitti sen lipulla. + +Sitten kutsui hän minut syrjään. + +"Tohtori Livesey", sanoi hän "kuinka monen viikon kuluttua odotatte +risteilijälaivaa Bristolista?" + +Minä sanoin hänelle, että ei ollut kysymys viikoista, vaan kuukausista. +Ja että jollemme ehdi elokuussa takasin, niin silloin vasta lähettää +Blandy laivan meitä etsimään, mutta ei ennen. Laskekaa itse, sanoin +minä. + +Kapteeni pudisti päätään ja sanoi: "siiheksi ehtii meille käydä hyvin +huonosti." + +"Mitä tarkoitatte?" kysyin minä. + +"On harmillista, että menetimme toisen lastimme. Mitä kruutiin ja +kuuliin tulee, niin niiden suhteen kyllä tulemme toimeen, mutta +ruokavaroja on niin vähän, että tuskin tulemme toimeen." + +Samassa lensi kanuunan kuula sihisten yli varustuksen katon. + +"Ohoo", sanoi kapteeni, "ampukaa te vain! Teillä, poikaseni on nyt jo +vähän kruutia?" + +Toisen kerran tähtäsivät he paremmin ja kuula putosi vallituksen +sisäpuolelle pöllyttäen ilmaan aikamoisen hiekkapilven saamatta muuta +vahinkoa aikaan. + +"Kapteeni", sanoi tuomari, "huonetta ei voi laivalta nähdä ja siksi, +ampuvat he kai lipun mukaan. Eiköhän olisi parempi, että lippu otetaan +alas?" + +"Ottaako alas lippuni", huudahti kapteeni, "ei ikänään." + +Ja luulen, että kaikki olimme hänen kanssaan samaa mieltä, sillä siten +osotimme vihollisillemme, että heitä halveksumme. + +Koko illan jatkoivat he ampumista kumminkin ilman tulosta. + +"Tällä kertaa on hyvä seikka vallitsemassa", huomautti kapteeni. +"Edessämme oleva metsä on luultavasti vihollisista vapaa ja vesi on +taas laskeutunut koko joukon ja niin muodoin on varastomme kuivalla. +Kuka haluaa mennä läskiä noutamaan?" + +Gray ja Hunter tarjoutuivat paikalla ja hyvin varustettuina hiipivät he +varustuksen ulkopuolelle, mutta heidän lähettämisensä ei osoittautunut +olevan miksikään hyödyksi. Kapinoitsijat olivat rohkeampia kuin +luulimmekaan ja he panivat yhä suuremman luottamuksen Israelin kanuunan +laukauksiin. Sillä neljä tai viisi heistä oli kovassa touhussa +kuljettamassa pois tavaroitamme ja niitä kantaen kahlasivat he +lähistössä olevaan venheeseen ja jota airon avulla pideltiin, ettei se +päässyt menemään virran mukana. Silver oli perässä ja antoi määräyksiä. +Hänen miehistään oli jokainen varustettu pyssyllä, joita he olivat +ottaneet omasta salaisesta varastostaan. + +Kapteeni taas istui noiden kahden lähdettyä logikirjaansa kirjoittamaan +ja tässä seuraa alku hänen muistiinpanoistaan. + +"Aleksanteri Smollett, kapteeni, David Livesey, laivan lääkäri, Abraham +Gray, puuseppä, John Trelawney, laivan omistaja, John Hunter ja Richard +Joyce omistajan palvelijoita, maamiehiä -- nämät ainoat ovat pysyneet +uskollisina koko laivan miehistöstä. Ruokavaroja on heillä kymmeneksi +päiväksi, jolloin niitä tulee antaa hyvin pienissä annoksissa, tulivat +maihin tänään ja nostivat Englannin lipun varustushuoneen katolle. +Tuomas Redruthin, laivanomistajan palvelijan ampuivat kapinoitsijat; +James Hawkins, kajuuttavahti..." + +Ja samassa surkuttelin Jim Hawkins-paran kohtaloa. + +Huuto kuului maanpuolelta. + +"Joku huutaa meitä", sanoi Hunter, joka oli vahdissa. + +"Tohtori, tuomari, kapteeni, halloo! Hunter oletteko siellä", kuului +huuto. + +Ja minä syöksyin ovelle nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja +vahingoittumattomana kiipeävän vallituksen yli. + + + + +Kahdeskymmenes luku. + +James Hawkins jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys. + + +Niin pian kuin Ben Gunn näki Englannin lipun, pysähtyi hän, tarttui +käteeni ja istuutui. + +"Katsokaas", sanoi hän, "tuolla ovat ystävänne, siitä olen varma." + +"On paljon todennäköisempää, että siellä on merirosvoja", vastasin +minä. + +"Ei", huusi hän. "John Silver olisi nostanut mustan lipun, jossa on +pääkallo ja luita. Nuo ovat ystäviänne ja nyt ovat he vanhassa +varustuksessa, jonka Flint monta herran vuotta sitten rakennutti." + +"No hyvä", sanoin minä, "ehkä olette oikeassa. Sitä suurempi syy on +minulla kiiruhtaa ja yhtyä ystäviini." + +"Ei, toverini", huomautti Ben. "Te olette kelpo poika, jollen erehdy, +mutta poika te vain kaikissa tapauksissa olette. Minä en lähde sinne, +vaikka minulle annettaisiin kaikki rommi maailmassa. Minä, nähkääs +tahdon ensin teidän päällysmiestenne kunniasanan." + +Hän nipisti minua käsivarresta hyvin veitikan näköisenä. + +"Kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedätte, Jim, mistä hän löydetään. +Aivan samasta paikasta, josta te hänen tänään löysitte. Sillä, joka +tulee, pitää olla jotain valkeata kädessään ja hänen pitää tulla +yksinään. Ben Gunnilla ovat nähkääs omat mielijohteensa." + +"Hyvä", sanoin minä, "luulenpa ymmärtäväni teidät. Teillä on jokin +ehdotus ja te tahtoisitte tavata tuomarin tai tohtorin. Te olette +siellä tavattavissa, missä minäkin teidät tapasin. Eikö niin?" + +"Ja puolesta päivästä alkain k:lo 6 saakka", lisäsi hän. + +"Hyvä on", sanoin minä, "saanko nyt mennä?" + +"Mutta ettehän vain unhota?" kysyi hän tuskallisen näköisenä. "Minulla +ovat omat aatteeni. Noja", lisäsi hän yhä pitäen minua kädestä, +"voittehan nyt mennä... Kuulkaas Jim, jos te tapaatte John Silverin, +niin älkää Herran tähden myökö minua. Luvatkaa se minulle!" + +Tässä keskeytti hänen puhelunsa kova pamaus ja samassa tuli tykin kuula +suhisten puitten lävitse ja laskeutui hiekkaan noin sadan askeleen +päähän meistä. Seuraavassa silmänräpäyksessä lähdimme pakosalle eri +taholle. + +Kun kuulat vinkuivat metsässä etsin minä kätköpaikan toisensa jälkeen. +Kumminkin olin hieman rohkaissut itseäni ja tehtyäni pitkän kaarroksen +ryömin puitten lomitse rantaan. + +Aurinko oli juuri laskeutunut ja merituulet puhalsivat metsässä ja +panivat ankkuripaikan harmaan pinnan väreilemään. Nousuvesi oli taas +vetäytynyt kauvaksi ja suuret alat rantahiekasta olivat kuivina. Päivän +kuumuuden jälkeen tuntui ilma kolealta. + +"Hispaniola" oli edelleenkin ankkuripaikalla -- mutta merirosvon lippu +liehui mastossa. Kun seisoin ja katselin merelle päin, kuului taaskin +tykinlaukaus. + +Seisoin rannalla ja tähystelin. Näin, että useat miehet rannalla +lähellä varustusta hävittivät jotain kirveillään -- laivavenhettä, +kuten sittemmin sain tietää. Jonkun matkan päässä lähellä joen suuta +leimusi iso valkea puitten välissä ja tämän niemen ja puitten väliä +kulkivat miehet tullen mennen. Miehet hoilasivat kuin lapset ja heidän +äänestään tuntui, että he olivat maistelleet rommia. + +Vihdoin luulin voivani palata varustukseen. Kun nousin seisoalleen näin +jonkun matkan päässä kohoavan matalan pensaikon keskestä yksinäisen +kallion, joka oli jotenkin korkea ja omituisen valkea väriltään. Nyt +selvisi minulle, että se oli sama valkea kallio, josta Ben Gunn oli +maininnut ja että sieltä löydämme venheen, jos sellaista joskus +tarvitsemme. + +Hyvän aikaa kuljettuani saavuin varustushuoneen rannanpuoleiselle +sivulle ja sen varustusväki otti minut riemuiten vastaan. Hyvin tiheä +metsä ympäröi varustuksen -- ja liiankin tiheä. Metsä oli kaikkialla +yhtä tasaista ja yhtä korkeata. Maan puolella se oli pelkkää +mäntymetsää, mutta merenpuolella se oli sekalaista. + +Kylmä iltatuuli puhalsi raoista kömpelösti rakennettuun varustukseen ja +peitti lattian hienolla hiekalla. Myös meilläkin oli hiekkaa silmissä, +hampaitten välissä, illallisessa ja vieläpä keittokattilassammekin. +Savupiippunamme oli nelikulmainen aukko katossa. Vain vähäinen osa +savusta kulki tämän kautta, jota vastoin enin osa jäi sisälle +kirveltäen silmiämme ja saaden meidät rykimään. Saadakseni kuvan +täydellisemmäksi, lisään vielä että Graylla olivat kasvot kääreissä sen +haavan tähden, jonka hän oli saanut luopuessaan kapinoitsijain +toveruudesta sekä että vanha Tom Redruth-parka makasi kankeana ja +jäykkänä hautaamattomana Englannin lipun peitossa. + +Kapteeni Smollett määräsi meille kullekin vahtipaikkamme. Tohtori, Gray +ja minä saimme yhden vartiopaikan, tuomari, Joyce ja Hunter toisen. +Niin väsyneitä kuin olimmekin, lähetettiin kaksi meistä noutamaan puita +ja kaksi taas sai toimekseen kaivaa hauta Redruthille. Tohtori +määrättiin kokiksi ja minä olin vartioimassa sisäänkäytävää. Kapteeni +kulki edestakasin rohkaisten meitä. + +Kerta toisensa jälkeen tuli tohtori käytävään saamaan raitista ilmaa ja +hänen silmänsä olivat savusta punaset ja aina oli hänellä joku sana +minulle sanottavana. + +"Tuo Smollett on parempi mies kuin minä", sanoi hän kerran. "Ja kun +minä sen sanon, niin merkitsee se paljon, Jim." + +Toisen kerran tuli hän ja seisoi hetkisen aikaa hiljaa. Sitten kallisti +hän päätään sivulle päin ja katsoen minuun virkkoi: "minkälainen mies +tuo Ben Gunn on?" + +"Enpä oikein tiedä, mutta luulen, ettei hän ole oikein viisas." + +"No jos kerran häntä sellaiseksi luulet, niin varmasti hän sellainen +onkin", virkkoi tohtori. "Mieheltä, joka on kolme vuotta pureksinut +kynsiään autiolla saarella, ei voi vaatia, että hän näyttäisi niin +viisaalta kuin sinä tai minä. Juustoako hän ikävöi vai mitä?" + +"Juustoa", vastasin minä. + +"Kuuleppas, Jim, nyt näet, kuinka hyödyllistä on olla herkkusuu. +Olethan varmaan nähnyt nuuskataulikkani, mutta et koskaan ole nähnyt +minun nuuskaavan -- vain siksi, että taulikassani on palanen juustoa, +erittäin ravitsevaa, jota valmistetaan Italiassa. Ja sen annan minä Ben +Gunnille." + +Ennenkuin olimme syöneet illallisen, hautasimme vanhan Tomin hiekkaan +ja seisoimme hetkisen aikaa paljain päin hänen hautansa ympärillä. +Olimme tuoneet koko joukon polttopuita, mutta kapteenin mielestä niitä +oli liian vähän. Hän sanoi, että meidän täytyi ryhtyä huomenna samaan +työhön uudestaan, mutta paljon reippaammin. + +Kun olimme syöneet läskimme ja kukin oli saanut annoksen konjakkia, +niin istuutuivat nuo kolme päällikköä varustuksen nurkkaan +keskustelemaan vastaisista toimistamme. + +Heidän järkensä näytti olevan pysäyksissä. Varastot olivat niin pienet, +että meidän tulisi antautua ennenkuin apua ehtisi saapua. Paras +toivomme oli kumminkin se, että saisimme merirosvoja niin paljon +tapetuksi, että he joko laskisivat merirosvon lipun alas tai lähtisivät +purjehtimaan "Hispaniolalla." Heidän lukumääränsä oli alentunut 19:sta +15:sta. Kaksi muuta oli haavoittunut lievemmin ja yksi, nimittäin se, +joka ammuttiin tykin vierestä, pahasti haavoittunut ja ehkäpä +kuollutkin. Meidän tuli käyttää tilaisuutta hyväksemme tuhotaksemme +heidät ja samalla varjellaksemme itseämme. Tässä suhteessa oli meillä +kaksi hyvää liittolaista -- rommi ja ilmanala. + +Mitä edellisen liittolaiseen tulee, niin oli se jo avustamassa, sillä +vaikka olimmekin puolen Englannin penikulman matkan päässä, niin +kuulimme kapinoitsijain laulavan ja meluavan aina myöhään yöhön saakka. +Ja tohtori sanoi lyövänsä vetoa siitä että puolet heistä sairastuisi +viikon kuluessa, ilman lääkkeitä kun olivat ja oleskelivat +epäterveellisessä seudussa. + +Minä olin kovin väsyksissä ja vaivuin heti sikeään uneen. + +Kun seuraavana aamuna heräsin, niin olivat toiset olleet jo kauvan +ylhäällä ja kantaneet ison taakan puita. Minä heräsin meluun, kun joku +sanoi: "rauhanlippu!" Ja sitten kuului joku huutavan: "se on Silver!" +Hyppäsin heti pystyyn, hieroin silmiäni ja kiiruhdin seinässä olevan +ampuma-aukon luo. + + + + +Kahdeskymmenesensimäinen luku. + +Silverin lähetystö. + + +Kaksi miestä seisoi vallituksen ulkopuolella ja toinen heistä heilutti +valkeata vaatekappaletta. Toinen taas, joka oli Silver itse, seisoi +tyynenä vieressä. + +Oli jotenkin varhaista ja aamu oli tavattoman kylmä. Taivas oli kirkas +ja pilvetön ja puitten latvat loistivat ruusunvärisinä auringon +paisteessa. Silver ja hänen apulaisensa olivat kokonaan varjossa ja se +valkea höyry, joka oli noussut suosta, ulottui heitä polviin saakka. +Paikka oli epäterveellinen ja kuumetta synnyttävä. + +"Pysykää sisällä", sanoi kapteeni, "sillä voinpa lyödä vetoa, että +tässä piilee jokin petos." Sitten huusi hän merirosvoille: "Keitä +siellä? Pysykää alallanne tai muutoin ammumme teidät." + +"Rauhan lippu", huusi Silver. + +Kapteeni oli varoillaan, ettei kavalasti ammuttu luoti sattuisi häneen +ja sitten kääntyi hän meihin sanoen: + +"Tohtori, olkaa varuillanne! Tohtori pitäköön huolta pohjoisesta, Jim +itäisestä ja Gray läntisestä sivustasta. Kaikki lataamaan pyssyjä! +Reippaasti ja varovasti!" + +Sitten kääntyi hän taas kapinoitsijoihin päin. + +"Mitä te tahdotte rauhanlipullanne?" huusi hän. Toinen näistä vastasi: +"Kapteeni Silver haluaa tulla kanssanne keskustelemaan ja tekemään +sovinnon." + +"Kapteeni Silverkö? Minä en tunne ketään kapteeni Silveriä. Kuka hän +on?" huusi kapteeni. + +Ja me kuulimme hänen lisäävän itsekseen: "kapteeni? Sepä luulen olevani +minä eikä kukaan muu. Liian nopeastipa sitä arvossa noustaankin." + +Pitkä John vastasi: + +"Se olen minä, herraseni, sillä pojat ovat valinneet minut kapteeniksi +sen jälkeen kuin te poistuitte laivasta", ja hän pani erityisen painon +sanalle poistuitte. "Me olemme halukkaat antautumaan, jos vain voimme +tulla yksimielisyyteen kanssanne. Pyydän vain kunniasananne +teiltä, kapteeni Smollett, että sallitte minun mennä terveenä ja +vahingoittumattomana tästä linnoituksesta ja että annatte minulle +minutin ajan päästä ampumamatkan ulkopuolelle ennenkuin ammutte." + +"Silver", sanoi kapteeni, "minulla ei olo vähintäkään halua puhella +kanssanne, mutta teitä haluttaa puhua minulle, niin voitte tulla. Siinä +kaikki. Ja jos teillä on petos mielessä, niin syyttäkää itseänne ja +Jumala armahtakoon teitä." + +"Siinäpä onkin kylliksi", huusi pitkä John iloisesti. "Yksi sana teiltä +on riittävä ja minä tiedän, että te olette hieno mies." + +Me näimme, että rauhanlippua kantava mies koetti estää Silveriä +menemästä, mutta tämä nauroi ääneensä hänelle ikäänkuin pelon ajatus +olisi ollut jotain aivan luonnotonta. Sitten läheni hän aitausta, +heitti kainalosauvansa sen yli ja erinomaisen vikkelyytensä ja voimansa +avulla pääsi itsekin yli aitauksen. Mutta hyvin vaikeata oli hänen +kulkea kukkulata ylöspäin, sillä jyrkässä rinteessä monien kantojen +välissä ja pehmeässä hiekassa oli hän sauvoineen yhtä avuton kuin laiva +käännöksessä. Mutta hän selviytyi kumminkin kuin mies ja seisoi vihdoin +kapteenin edessä, jolle hän teki siron kumarruksen. Parhaimmat vaatteet +olivat hänellä yllään. + +"Vai siinä te nyt olette", sanoi kapteeni. "Istukaa, jos tahdotte." + +"Ettekö salli minun tulla sisään, kapteeni?" pyysi John valittavalla +äänellä, "sillä on surkeata istua hiekassa näin kylmänä aamuna." + +"Kuulkaas Silver", vastasi kapteeni, "jos te olisitte tahtoneet pysyä +kunniallisena miehenä, niin voisitte nyt istua keittiössänne. Oma +syynne. Te olette joko laivan kokki -- ja sellaisena kohtelen teitä +ystävällisesti -- eli kapteeni Silver, tavallinen kapinoitsija, ja +sellaisena ollen on paras, että menette ja hirtätte itsenne." + +"Hyvä on, kapteeni", sanoi Silver ja istuutui osoitettuun paikkaan +hiekalle. "Tämähän on oikein hauska paikka. Kah, tuollahan on Jimkin! +Hyvä huomenta, poikaseni! Nöyrin palvelijanne, herra tohtori. Tehän +asutte täällä kuin onnellinen perhe konsanaan, jos niin saan luvan +sanoa." + +"Jos teillä on jotain sanottavaa, niin on parasta, että teette sen +heti", sanoi kapteeni. + +"Aivan oikein, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "En voi kieltää, +että te eilen illalla selviydyitte erinomaisen hyvin. Mutta kauvemmin +ei se voi niin mennä. Tahdon sanoa teille, etten minä eilen ollut +humalassa, vaan kauhean väsyksissä ja jos minä olisin herännyt +sekuntinkaan aikasemmin, niin olisi asia saanut toisen käänteen. +Silloin emme olisi sitäkään miestä menettäneet." + +"Ja sitten", sanoi kapteeni erinomaisen tyyneenä, vaikka viimeiset +sanat hänelle olivatkin vallan käsittämättömät. + +Minä puolestani aloin jo arvella, että Ben Gunn oli käynyt +vierailemassa merirosvojen luona silloin kun nämät olivat aivan +juovuksissa ja ilokseni huomasin vihamiehiämme enään olevan vain +neljätoista. + +"Asianlaita on seuraava", virkkoi Silver. "Me tahdomme saaressa olevan +aarteen ja meidän täytyy saada se. Sellaiset ovat meidän ehtomme. Te +taas luullakseni haluatte kernaasti pelastaa henkenne niin pian kuin +mahdollista ja ne ovat taas teidän ehtonne. Teillähän on kartta vai +mitä'?" + +"Paljon mahdollista", sanoi kapteeni. + +"Aivan varmasti, sillä tiedän asian. Minä tarkotan, että me tahdomme +tuon kartan haltuumme. Ainakin minä puolestani en muutoin koskaan ole +teille itsellenne tahtonut mitään pahaa." + +"Se ei minuun kuulu, herraseni", keskeytti kapteeni. "Me tiedämme aivan +tarkkaan, mitä te aioitte tehdä, mutta siitä vähät välitämme, sillä nyt +ette voi niin tehdä, ymmärrättekö." + +"Jollei Abe Gray..." huudahti Silver. + +"Seis mies!" keskeytti kapteeni. "Gray ei ole kertonut mitään enkä minä +ole häneltä kysynyt mitään. Nyt tiedätte tarpeeksi, vintiö." + +Tämä pieni pahantuulen ilmaus näytti vaikuttavan masentavasti +Silveriin, mutta pian sai hän itseensäluottamuksen takasin. + +"Näen että poltatte tupakkia, kapteeni", sanoi hän, "ja minä otan +vapauden tehdä samoin." + +Hän pani tupakkia piippuunsa ja sytytti sen, jonka jälkeen molemmat +istuivat jonkun aikaa ääneti poltellen milloin katsellen toisiaan +milloin pannen uutta tupakkia piippuihin. Heidän katselemisensa tuntui +yhtä hauskalta kuin jos olisi ollut teaatterissa. + +"Tuollaiset, kuten sanoin, ovat siis vaatimuksemme", sanoi vihdoin +Silver. "Teidän tulee antaa meille kartta, joka osottaa aarteen paikan +ja sitten lakkaatte ampumasta merimiesparkoja ja katkomasta heidän +kaulojaan, kun he makaavat. Jos näin teette, niin saatte vapaasti +valita toisen kahdesta ehdotuksesta: joko tulette kanssamme laivaan, +kun aarre on sinne viety, ja minä lupaan kunniasanallani, että lasken +teidät jossain sopivassa paikassa maihin. Tai jos mieluummin tahdotte, +niin saatte jäädä tänne, ja varsinkin tämä olisi suotavaa, sillä +muutamilla miehistämme on selvittämättömiä seikkoja kanssanne. +Ruokavarat jaamme tasan kanssanne ja minä annan teille kunniasanani, +kuten ensimäisessäkin ehdossa, että minä lähetän ensimäisen laivan, +joka tulee näkyviin, tänne teitä noutamaan. Teidän täytyy myöntää +ehtojeni olevan erinomaiset." + +Kapteeni Smollett nousi seisomaan ja karisti tuhkan piipustaan ja +virkkoi: "joko nyt olette sanoneet sanottavanne?" + +"Sellaiset ovat loppuvaatimukseni ja jos ne hylkäätte; niin saatte +minusta vain kuulla pyssynlaukauksien kautta", vastasi John. + +"Kuulkaa siis, mitä minullakin on sanomista", vastasi kapteeni, "Jos +tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin panen teidät rautoihin ja +Englantiin saavuttuamme jätän teidät oikeuden käsiin. Mutta jollette +tule niin passitan teidät, niin totta kuin nimeni on Aleksanteri +Smollett, jokaisen helvettiin. Te ette koskaan löydä aarretta ettekä te +osaa kuljettaa laivaa, ettekä koskaan voita meitä. Nämät ovat viimeiset +sanani teille. Sillä vannon taivaan nimessä että minä ajan kuulan +kalloonne, kun ensi kerran teidät tapaan. Laputtakaa nyt täältä +tavallista sukkelaampaan." + +Silverin kasvot olivat kamalat nähdä. Hänen silmänsä tuijottivat +kamalasti. Hän karisti tupakat piipustaan. + +"Antakaa minulle joku, joka auttaa minut aitauksen yli", karjui hän. + +"En anna", vastasi kapteeni. + +"Kuka tahtoo auttaa minua?" kirkui John. + +Ei kukaan meistä hievahtanutkaan paikoiltaan. Päästellen mitä +kamalimpia kirouksia kompuroi John hietikössä sauvansa avulla. +Tultuaan lähteen luoksi, sylki hän siihen huutaen: "tämä on +hyvästijättötervehdykseni. Ja tunnin päästä sären vanhan linnoituksenne +kuin rommiastian. Naurakaa te vain! Viimeksi naurava makeimmin nauraa!" + +Ja kauheasti kiroten lähti hän kulkemaan edelleen. Muutaman +epäonnistuneen yrityksen jälkeen auttoi hänen kumppaninsa hänet +aitauksen yli ja pian katosivat he metsään. + + + + +Kahdeskymmenestoinen luku. + +Hyökkäys. + + +Niin pian kuin Silver oli kadonnut, kääntyi kapteeni katsomaan +sisälläolijoita, joista vain Gray oli paikoillaan. + +Silloin näin hänen ensi kerran äkäisenä. + +"Paikoillenne", karjasi hän ja me palasimme vartiopaikoillemme. "Gray, +te hoiditte virkaanne, kuten kelpomiehen tulee. Mr Trelawney, minä +ihmettelen teitä! Ja tekin tohtori, joka olette kantanut kuninkaallista +pukua!" + +Tohtori palasi paikoilleen ja muut kiiruhtivat lataamaan pyssyjä. + +Kapteeni seisoi jonkun aikaa ääneti ja sanoi sitten: "poikani, tunnin +kuluttua he tulevat. Ei tarvinne sanoa, että meitä on vähemmin kuin +heitä, mutta me taistelemme suojuksessa. En vähintäkään epäile, ettemme +voisi pitää heitä kurissa, mutta se riippuu kokonaan teistä." + +Sitten kävi hän vielä kerran katsomassa, että kaikki oli kunnossa. + +Rakennuksen kahdella lyhemmällä sivustalla, idän ja lännen puolella oli +vain kaksi ampumareikää. Eteläisellä sivulla, jossa oli käytävä, oli +niinikään kaksi ampumareikää. Meillä seitsemällä oli parikymmentä +pyssyä. Polttopuut olivat ladotut neljään pöydänmuotoiseen kasaan ja +kullakin näillä pöydällä oli ladattuja pyssyjä puolustusta varten. +Huoneen keskellä olivat kirveet. + +"Sammuttakaa tuli", sanoi kapteeni, "sillä nyt ei enään ole kylmä eikä +ole hyvä, että meillä ovat silmät savua täynnä." + +Tuli sammutettiin. + +"Hawkins ei ole ollenkaan saanut aamiaista. Saatte itse sitä hommata ja +syödä vartiopaikallanne. Kiiruhtakaa, poikaseni. Hunter, antakaapas +konjakkia." + +Kun tämä tapahtui, täydensi kapteeni puolustussuunnitelmaansa. + +"Tohtori, te otatte ovesta vastataksenne, mutta älkää paljastako +itseänne. Pysykää huoneen sisällä ja ampukaa avaimenreijästä, Hunter +saa itäisen ja Joyce läntisen sivustan. Te mr Trelawney, joka olette +paras ampuja, ja Gray otatte pohjoisen sivustan, jossa on viisi +ampuma-aukkoa. Siltä sivustalta suurin vaara uhkaa. Te Hawkins ja minä, +kun emme ole erittäin taitavia ampujia, lataamme pyssyjä." + +Pian auringon noustua oli hiekkakin polttavan kuuma ja pihka kiehui +varustuksen hirsissä. Takit riisuttiin päältä ja ampujat avasivat +paitansa kauluksen auki ja käärivät hihat ylös. + +Näin seisoimme kaikki paikoillamme kuumuuden ja jännityksen vallassa. + +Näin kului tunti. + +"Kirotut", sanoi kapteeni, "tämäkin käy ajan pitkään ikäväksi. Gray +viheltäkäähän hieman, että rupeaisi tuulemaan." + +Ja juuri samassa saimme ensimäiset tiedot hyökkäyksestä. + +"Anteeksi, herrani, jos näen jonkun, niin pitääkö minun ampua?" + +"Niinhän olen sanonut", ärjäsi kapteeni. + +"Kiitoksia herra", vastasi Joyce tyyneesti. + +Nyt taas seurasi hetken hiljaisuus, mutta tuo huomautus oli jännittänyt +näkömme ja kuulomme. Seurasi taas muutaman sekunnin ajan hiljaisuus, +mutta sitten Joyce kohotti kivärinsä ja laukasi. Mutta tuskin oli hänen +pyssynsä pamahtanut, kun metsästä pamahti laukaus toisensa jälkeen +varustuksen jokaiselta sivulta. Muutamia kaulia sattui rakennukseen, +mutta ei yksikään niistä päässyt seinän läpi. Sitten äkkiä valkeni, ja +kun savu hajosi, näytti metsä tyyneltä ja tyhjältä niinkuin ei mitään +olisi tapahtunut. + +"Tarkkasitteko?" kysyi kapteeni. + +"Luullakseni en", vastasi Joyce. + +"Ladatkaa hänen pyssynsä Hawkins. Kuinka monta luulette hyökkääjiä +olleen teidän sivustallanne, tohtori?" + +"Kolme laukausta ammuttiin meidän sivustaamme kohti. Minä näin kaksi +kuulanreikää aivan lähekkäin ja kolmannen hieman kauvempana." + +"Kolme", toisti kapteeni, "ja kuinka monta oli teidän sivustallanne, mr +Trelawney?" + +Mutta tähän ei ollut niin helppo vastata. Tuomari sanoi kuulleensa +seitsemän laukausta, mutta Gray kahdeksan tai yhdeksän. Itäiseltä ja +läntiseltä sivustalta oli kuulunut vain yksi laukaus. Oli siis selvää, +että hyökkäys tapahtuisi pohjoiselta sivulta ja että muilta sivuilta +oli vain näennäisiä vihollisuuksia odotettavana. Mutta kapteeni ei +muuttanut määräyksiään. Jos kapinoitsioitten onnistuisi tulla aitauksen +sisäpuolelle, niin he hänen arvelunsa mukaan anastaisivat jokaisen +ampuma-aukon ja ampuisivat meidät kuin rotat omassa linnoituksessamme. + +Muutoin ei meillä ollut liikoja aikoja tuumimiseen, sillä äkkiä ja +hurjasti hurraten syöksyi metsästä esiin pieni joukko kapinoitsijoita +pohjoista sivustaa kohti ja hyökkäsivät suoraan aitausta kohti. Samalla +alkoi uusi ampuminen ympärillä olevasta metsästä. Yksi kuula tuli +vonkuen oven kautta ja muserti tohtorin pyssyn. + +Piirittäjät kiipesivät kuin apinat aitauksen yli. Tuomari ja Gray +ampuivat herkeämättä. Kolme miestä kaatui, kaikki aitauksen +sisäpuolella. Mutta näistä oli yksi kai enemmin pelästynyt kuin +vahingoittunut ja siksi olikin hän pian jaloillaan ja katosi puitten +joukkoon. + +Kapinoitsioista oli kaksi kaatunut, yksi paennut, neljä oli saanut +jalansijan puolustusalueemme sisällä, ja seitsemän tai kahdeksan miestä +kukin luultavasti useammalla pyssyllä varustettuna, pitivät yllä +puitten suojaamina vilkasta, joskin hyödytöntä ampumista. + +Nuot neljä syöksyivät kovasti huutaen rakennusta kohti ja puitten +suojassa olevat miehet melusivat heitä rohkaistakseen. Muutamia +laukauksia laukaistiin, mutta niillä ei näyttänyt olevan mitään +vaikutusta. Pian olivat nuo neljä kimpussamme. + +Pursimies Job Andersonin pää näkyi keskimäisen ampuma-aukon kohdalla. + +"Noitten kimppuun!" kirkui hän käheällä äänellä. + +Samassa tarttui toinen kapinoitsia Hunterin pyssyn suuhun, väänti +pyssyn hänen käsistään ja työnsi sen sisään ampuma-aukon kautta sekä +iski kauhealla iskulla miesparan tunnottomana maahan. Kolmas oli taas +kulkenut rakennuksen ympäri ja ilmestyi ovi-aukon kohdalle sekä +hyökkäsi kirves kädessä tohtorin kimppuun. + +Asemamme oli suuresti muuttunut. Hetkinen sitten olimme suojassa +ampuneet suojattomia vihollisia, mutta nyt olimme suojattomia emmekä +voineet torjua hyökkäystä. + +Varushuone oli savua täynnä ja tätä seikkaa on meidän kiittäminen, että +olimme verraten hyvin turvassa. Huutoa ja melua ja pistoolin laukauksia +kaikui korvissani. + +"Ulos pojat, tappelemaan avonaisella kentällä", huusi kapteeni, +"Kirveet esiin!" + +Minä otin yhden puuröykkiöltä ja samalla otti joku toisen kirveen sekä +antoi heikon iskun rystöilleni. Syöksyin oven kautta ulos ja joku, jota +en tuntenut, oli takanani. Aivan edessäni ajoi tohtori takaa muuatta +kapinoitsijaa ja samassa huomasin, että hän väistettyään hyökkäyksen +antoi tälle iskun niin että tämä kaatua rojahti maahan. + +"Ympäri rakennusta, pojat", huusi kapteeni. + +Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja syöksyin kirves +sojossa huoneen nurkan sivu. Samassa olimme Andersonin kanssa +vastatusten. Rajusti karjaisten heilautti hän kirvestään päänsä päällä. +Minulla ei ollut aikaa arkailla, mutta kun minua edelleenkin aseella +uhattiin niin yks kaks hyppäsin sivulle, ja sillä seurauksella, että +kadotin jalansijani pehmeässä hiekassa ja syöksyin päistikkaa +jyrkännettä alas. + +Kun olin tullut oven kautta ulos, niin olivat muut rosvot kiivenneet +aitauksen yli meidät nitistääkseen. Mutta sillä välin, kuin minä taas +ehdin päästä jaloilleni, oli taistelu loppunut ja voitto oli meidän. + +Gray, joka oli seurannut aivan kintereilläni, oli yhdellä iskulla +lyönyt kuoliaaksi tuon jättiläismäisen pursimiehen ennenkuin tämä oli +ehtinyt tointua harhaan sattuneesta iskustaan. Toinen taas ammuttiin +ampuma-aukon luona juuri kuin hän oli ampumaisillaan tämän kautta +sisään ja makasi nyt kuolonkalpeana savuava pistooli kädessään. Tohtori +oli päästänyt kolmannen päiviltä. Neljästä, jotka olivat kiivenneet +aitauksen yli, oli vain yksi, joka oli päässyt ehjin nahoin. Tämä, joka +oli hylännyt kirveensä taistelupaikalle, kiipesi aitauksen yli +päästäkseen pakoon. + +"Ampukaa, ampukaa!" huusi tohtori. "Ja te, pojat, palatkaa takasin +suojukseen." + +Mutta ei kukaan hänen käskyään totellut, sillä ei yhtään laukausta +laukaistu, ja neljäs hyökkääjistä onnistui pääsemään pakoon sekä katosi +muitten mukana metsään, Kolmen sekunnin kuluttua oli piirittäjistä +jälellä vain ne viisi, jotka olivat kaatuneet. + +Tohtori, Gray ja minä syöksyimme huoneeseen, sillä eloon jääneet voivat +palata millä hetkellä hyvänsä ja ampuminen voi alkaa uudelleen. + +Huone oli jotenkin vapaa savusta ja nyt voimme nähdä, mitä voittomme +oli meille maksanut. Hunter makasi tainnuksissa ampuma-aukkonsa +kohdalla ja Joyce taas oman aukkonsa kohdalla pää kuulan lävistämänä ja +hengettömänä. Keskellä huonetta kohtasivat kapteeni ja tuomari toisensa +ja molemmat olivat yhtä kalpeita. + +"Oletteko haavoittunut?" sanoi mr Trelawney. + +"Jokos ne menivät pakoon?" kysyi kapteeni Smollett. + +"Joka kappale, mutta viisi heistä on ainaiseksi lakannut juoksemasta", +vastasi tohtori. + +"Viisi!" huudahti kapteeni. "Sepä on jo jotain! Nyt ovat meillä paljon +paremmat toiveet kuin alussa, sillä silloin oli meitä luuloni mukaan +seitsemän yhdeksäätoista vastaan." + + + + + + +V. + +Seikkailuni merellä. + + + + +Kahdeskymmeneskolmas luku. + +Kuinka seikkailuni merellä alkoivat. + + +Merirosvot eivät palanneet emmekä kuulleet edes yhtään laukaustakaan +metsästä. He olivat saaneet "päiväannoksensa", kuten kapteeni sanoi, ja +me saimme pitää paikkamme sekä saimme tilaisuuden syödä päivällistä ja +tutkia haavoittuneitten tilaa. Tuomari ja minä laitoimme päivällisen +huoneen ulkopuolelle uhkaavasta vaarasta huolimatta. Ne äänekkäät +valitukset, joita tohtorin sairaat päästelivät, saattoivat meidät niin +hajamielisiksi, että tuskin tiesimme mitä teimme. + +Kahdeksasta kaatuneesta oli vain kolme elossa -- se kapinoitsijoista, +joka oli kaatunut ampuma-aukon kohdalla, Hunter ja kapteeni Smollett. +Näistä kuoli ensiksimainittu ja Hunter ei myöskään koskaan tullut +tajuntaansa. Seuraavana yönä kuoli hän pienintäkään ääntä päästämättä. + +Kapteenin kaksi haavaa -- ensimäisen sai hän Job Andersonin +laukauksesta, -- olivat kovat, mutta eivät vaaralliset ja tohtori +vakuutti hänen tulevan terveeksi. Mutta seuraavina viikkoina ei hän +voinut liikuttaa kättään eikä jalkaansa eikä edes puhuakaan. + +Se isku, jonka minä olin saanut rystöilleni, oli aivan vähäpätöinen. + +Päivällisen jälkeen istuivat tuomari ja tohtori kapteenin luona sekä +pitivät lyhyen neuvottelun ja lopetettuaan sen otti tohtori hattunsa ja +pistoolinsa, pisti kirveen vyöhönsä, kartan taskuunsa ja lähti pyssy +olalla yli vallituksen pohjoseen päin. + +"Mitä ihmettä", sanoi minulle Gray, kun istuimme huoneen toisessa +päässä, "onko tohtori hullu?" + +"Ei kai", sanoin minä. "Kyllä hän varmaan meistä viimeiseksi hulluksi +tulee." + +"Olkoonpa niin, toveri", sanoi Gray. "Mutta jollei hän ole hullu, niin +olen minä." + +"Minä arvelen, että tohtorilla ovat omat tuumansa ja jos oikein arvaan, +niin meni hän etsimään Ben Gunnia." + +Minäkin sain hyvän tuuman. Minä kadehdin tohtoria, joka sai kuljeskella +puitten viileässä varjossa, jota vastoin minä sain paistua kuumuudessa +ja nähdä edessäni olevaa kurjuutta. + +Koko ajan, kun pesin varushuonetta puhtaaksi verestä ja samoin silloin +kun pesin astioita päivällisen jälkeen, lisääntyi kateuteni ja kun olin +korppujen läheisyydessä, täytin taskuni niillä, sillä siten ei minun +tarvitsisi nälkää heti nähdä, jos aikomallani retkeilyllä jotakin +tapahtuisi. + +Sitten otin pari pistoolia ja kun minulla oli kuulia ja kruutia niin +arvelin olevani hyvin varustettu. + +Suunnitelmani oli seuraava. Aioin lähteä hiekkasärkälle, joka erottaa +ankkuripaikan avoimesta merestä, etsiä valkea kallio, jonka edellisenä +iltana olin nähnyt ja saada selvyys, oliko Ben Gunn kätkenyt sinne +venheensä. Ja vieläkin arvelin, että tämä tekoni oli hyvä. Tyhmää +asiassa oli vain se, että aioin mennä retkelleni luvatta ja salassa. + +Minulle sattui hyvä tilaisuus. Tuomari ja Gray muuttivat kapteenin +haavakääreitä. Tie oli vapaa. Minä hyppäsin aitauksen yli ja ennenkuin +kukaan poissaoloani huomasi olin jo tiheässä metsässä kaukana toisten +kuuluvilta. + +Tämä oli toinen hullutukseni ja ensimäistä pahempi, sillä nyt jätin +vain kaksi tervettä miestä varustusta suojelemaan, mutta kuten ensi +kerrallakin, johtui siitä meidän kaikkien pelastus. + +Ohjasin kulkuni saaren itäistä rantaa kohti. Iltapuolta oli jo hyvän +matkaa kulunut, mutta silti oli vielä tavattoman lämmin. Etäällä kuului +maininkien loiske ja puitten lehtien liikkeestä päätin tuulen koko +lailla tyyntyneen. Pian saavuttivat minut kylmät ilmanvirtaukset, ja +kun olin vielä muutamia askeleita ottanut, näin meren lepäävän +tyyneenä. + +Astuin reippaasti rantapengertä pitkin ja arvellen tulleeni kylliksi +kauas eteläänpäin, hiivin pensasten suojaan ja varovasti ryömin +hiekkasärkän reunaan. + +Takanani oli meri, edessäni ankkuripaikka. Merituuli alkoi jo tyyntyä. +Ankkuripaikalla, joka oli vasemmalla Benrangelin saaresta oli vallan +tyyntä, kuten silloinkin kun ensi kerran tulimme tähän paikkaan. +Merirosvojen lippu liehui "Hispaniolan" mastossa. + +Sen vieressä oli venhe, jonka perässä istui John Silver ja pari miestä +nojasi laivan peräkeulassa kaidepuiden yli. Toisella heistä oli +punainen myssy päässä eli siis sama lurjus, jonka joku tunti sitten +olin nähnyt varustuksemme aitauksen sisäpuolella. Hetkisen kuluttua +loittoni venhe laivasta ja ohjasi kulkunsa maata kohti sittenkuin +punaisessa myssyssä oleva mies ja hänen toverinsa olivat poistuneet +kajuuttaan. + +Aurinko oli laskeutunut "Kaukoputki"-nimisen kukkulan taakse ja sitä +mukaan kuin sumu alkoi levetä tuli pimeyskin yhä syvemmäksi. Huomasin +että minun täytyi kiirehtiä löytääkseni venheen samana iltana. + +Valkeakallio, joka jotenkin selvästi näkyi yli matalan metsän, oli +vielä noin kahdeksan penikulman matkan päässä hietasärkälle päin ja +viipyi hyvän aikaa ennenkuin pääsin sen luoksi, sillä toisinaan täytyi +minun kulkea nelinkontin. Oli jo melkein yö ennenkuin pääsin sen luo. +Aivan edessäni oli hyvin pieni ruohoakasvava aukeama, jota matala +polvenkorkuinen metsä ympäröi ja tämän keskellä näin pienen +nahkateltin. Minä ryömin aukealle, nostin teltin laitaa ja siellä oli +Ben Gunnin valmistama vene. Se oli tavattoman pieni ja mielestäni liian +pieni minullekin, joten minun oli vaikea uskoa että se kannattaisi +täysikasvuista miestä. Se muistutti _coracle_-nimisiä venheitä, joita +vanhat brittiläiset käyttivät. + +Luulisi, että olin kylliksi puuhannut sinä iltana, mutta niin ei ollut +asianlaita. Mieleeni johtui uusi tuuma; yön suojassa soutaa +"Hispaniolan" luoksi, katkaista ankkuriköysi ja siten päästää laiva +ajelehtimaan rannalle. Minä olin näet sitä mieltä että kapinoitsijoilla +ei aamulla kärsimänsä tappion jälkeen ollut muuta mielessä kuin nostaa +ankkuri ja lähteä merelle. Tämä oli mielestäni estettävä ja nyt arvelin +sen helpoimmin käyvän päinsä, kun näin että he olivat jättäneet +vartijansa venheettömiksi. + +Istauduin odottamaan pimeätä ja söin illalliseksi korppuja. Yö oli +varsin sopiva tuumani toimeenpanoon. Sumu oli peittänyt koko +taivaankannen ja kun viimein auringonsäde oli kadonnut, peitti synkkä +pimeys Aarresaaren. Ja kun vihdoin otin venheen olalleni ja aloin +kompuroida paikoiltani näkyi vain kaksi kohtaa ankkuripaikalta. Toinen +niistä oli mäen rinteellä, jossa voitetut kapinoitsijat juopottelivat, +toinen taas oli kapea valojuova, joka ilmasi laivan ankkuripaikan. +Laiva oli kääntynyt ja sen kokka oli minua kohti. Ainoat tulet kuin +siinä olivat, loistivat kajuutasta. + +Minun täytyi kaahlata hyvän matkaa upottavassa hietikossa ja usein +upposin nilkkoihin saakka ennenkuin pääsin veden rajaan ja laskin +venheeni veteen. + + + + +Kahdeskymmenesneljäs luku. + +Laskuvesi. + + +Vene oli hyvin sopiva minun suuruiselleni ja painoiselleni henkilölle, +mutta samalla oli se hyvin vaikea ohjata. Olipa Ben Gunnkin myöntänyt +sen olevan hyvin vaikean ohjata ennenkuin siihen tottui. + +Minä taas en ollenkaan tietänyt, kuinka sitä oli käsiteltävä ja jollei +onni olisi minua nyt niin erinomaisesti suosinut kuin muulloinkin, niin +olisi minun täytynyt luopua tuumastani. Ennenkuin näet aavistinkaan, +tempasi vesi minut mukaansa ja minä olin "Hispaniolan" ankkuriköyden +vieressä ja tartuin siihen kiinni. Köysi oli niin pingotettu kuin +kanteleen kieli. + +Yksi ainoa puukonsivallus vain ja Hispaniola olisi ajelehtinut veden +mukana. + +Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin, mutta sitten johtui mieleeni, +että on hyvin vaarallista äkkiä katkaista kireälle jännitetty köysi ja +tästä olisi varmasti seurauksena että horjakka veneeni menisi kumoon. +Istuessani ja tätä miettiessäni tuli tuulen puuska, joka ajoi +"Hispaniolan" virranuomaa kohti ja ilokseni huomasin, että samassa +ankkuriköysi hölleni niin että se vaipui veteen. + +Nyt tein päätökseni. Otin veitseni ja leikkasin poikki köydensäikeen +toisensa jälkeen, niin että vain kaksi säiettä pidätti laivaa. Sitten +rupesin taas tyyneesti odottamaan uutta tuulenpuuskaa, joka löysentäisi +taas köyttä, jotta saisin katkaista nuo kaksikin säiettä. + +Koko ajan olin kuullut kajutasta kovaa ääntä, mutta muut asiat olivat +kiinnittäneet siihen määrin huomioni, etten ollut joutanut tarkemmin +kuuntelemaan. Nyt kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä, rupesin +tarkkaavaiseksi. + +Toinen ääni oli Israel Handsin, kapteeni Flintin entisen tykkimiehen +ääni. Toinen taas luultavasti punaisessa yömyssyssä olevan "ystäväni" +ääni. Molemmat tuntuivat olevan juovuksissa ja he jatkoivat yhä +juomista, sillä siinä kuunnellessani aukasi toinen miehistä kajuutan +akkunan ja heitti tyhjän pullon mereen. Mutta he eivät ainoastaan +olleet juovuksissa, vaan vieläpä tavattoman riitaisella päällä. +Kirouksia kuului tiheään ja luulen että he pian ryhtyvät käsikähmään. + +Rannalla näin taas suuren leiritulen, jonka ympärillä rosvot olivat ja +he kuuluivat laulavan jotain raakaa merimieslaulua. Kärsitty tappio ei +näyttänyt heihin paljoa vaikuttaneen. + +Vihdoin tuli taas tuulenhenkäys, köysi löyseni ja minä katkasin jälellä +olevat säikeet. + +Venheeni ajautui laivaa kohti, joka alkoi kulkea virran mukana. Minä +ponnistin kovasti voimiani, sillä pelkäsin venheeni menevän kumoon, ja +kun huomasin, etten voinut venhettäni suoraan ohjata täältä, käänsin +suunnan suoraan peräkeulaa kohti. Vihdoin pääsin irti vaarallisesta +naapuristani ja juuri kuin vetelin viimeisiä airovetoja, huomasin, että +hieno köysi riippui yli laivan laidan peräkeulassa. Paikalla tartuin +siihen. En voi selittää, miksi sen tein, sillä se tapahtui jotenkin +vaistomaisesti. Mutta kun olin saanut köydestä kiinni ja huomasin sen +olevan kiinnitetyn, alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja minä +päätin katsoa kajutan ikkunasta, miten siellä sisällä elettiin. Vedin +köyden varovasti luokseni ja kun luulin tulleeni kyllin lähelle, +kapusin köyden avulla laivan kuvetta ylös niin että näin kajuutan katon +ja osan ikkunastakin. + +Laiva ja venheeni kulkivat nyt hyvää kyytiä virran mukana ja me olimme +leiritulen kohdalla. Alus nytki kovin ja minä ihmettelin, miksi ei +vartijoina olevat tästä tulleet levottomiksi. Mutta kun katsoin +ikkunasta kajuuttaan, selvisi syy. Näin, että Hands ja hänen toverinsa +tappelivat keskenään kuristaen toisiaan kurkusta. + +Minä laskeuduin venheeseeni ja vieläkin oli tuo kamala näky silmissäni, +jotka sulin tottuakseni pimeyteen. + +Äkkiä hämmästyin siitä että venheeni sai kovan nykäyksen. Samalla kulki +se sivullepäin ja näytti muuttavan suuntaansa. Nopeus oli samalla +suuresti lisääntynyt. + +Katsahdin ympärilleni. Vesi kupluili ympärilläni ja sillä oli fosforin +kaltainen väri. Laiva ajautui eteläänpäin. Katsahdin taakseni ja nyt +näin, että leirituli oli aivan takanamme, joten me olimme tehneet aivan +suorakulman muotoisen mutkan. Yhä lisääntyvällä vauhdilla ajautui laiva +merelle päin. + +Äkkiä teki laiva jyrkän, noin kahdenkymmenen asteen suuruisen +käännöksen ja samassa kuului huutoa laivasta. Kuulin poljettavan jalkaa +kajuutan lattiaan ja tiesin että nuo juopot olivat tulleet +keskeytetyiksi kahakassaan huomattuaan onnettomuutensa. + +Minä laskeusin pitkin pituuttani pienen venheeni pohjalle ja jätin +sieluni luojani haltuun. Luultavasti olin siten loikonut hyvän aikaa +keinuen aaltojen mukaan ylös ja alas ja tuon tuostakin kasteli minua +merenvaahto. Vähitellen valtasi väsymys minut ja minä vaivuin +jonkinlaiseen horrostilaan ja nukuin uneksien kodistani ja "Amiraali +Benbowista." + + + + +Kahdeskymmenesviides luku. + +Venheeni retkeily. + + +Oli kirkas päivä, kun minä heräsin ja huomasin olevani Aarresaaren +lounaisessa päässä. Aurinkoa varjosti vielä "Kaukoputki" kukkula, joka +tässä kohdassa ulottui melkein mereen saakka, joka oli hyvin +kivikkorantanen. + +Ensimäinen ajatukseni oli pyrkiä maihin, mutta siitä tuumasta täytyi +minun luopua, sillä tämän huomasin olevan saman kuin antautua +vapaehtoisesti kuolemaan. Sekä minä itse että venheeni olisimme +musertuneet rantakiviä vasten. + +Kumminkin onnistui minun, ainakin omasta mielestäni, löytää parempi +tie. Pohjoiseenpäin Villikissan niemestä on pitkä, matala hiekkasärkkä. +Tästä taas pohjoiseenpäin oli vielä niemi -- Metsäniemi, jota pitkät +havupuut peittivät aina merenrantaan saakka. + +Minä muistelin, mitä Silver oli sanonut siitä merenvirrasta, joka +kulkee pohjoseenpäin pitkin Aarresaaren läntistä rantaa. Ja kun +minä olopaikastani huomasin olevani sen vallassa, niin katsoin +parhaaksi jättää Villikissan niemi taakseni ja säästää voimiani +maallenousu-yritykseen Metsäniemen luona, joka oli miellyttävämmän +näköinen. + +Tuuli puhalsi hiljaa ja tasaisesti etelästä päin, se yhdensuuntaisesti +virran kanssa ja aallot nousivat ja laskeutuivat keskeymättä. + +Jos ilma olisi ollut toisellainen, niin olisin jo aikoja sitten +joutunut surmansuuhun, mutta ihmeellistä kumminkin oli, että pieni +venheeni selvisi näin hyvin meressä. Hetkisen kuluttua kasvoi +rohkeuteni ja minä nousin istualleni koetellakseni taitoani +melomisessa. Mutta pieninkin liike vaikutti sen, että venhe oli kaatua +ja minun täytyi taas laskeutua entiseen asentooni, jolloin se taas +kulki tasaisesti. Olin aivan märkä ja lisäksi peloissani siitä, miten +pääsisin maihin, kun venheessäni ei voinut olleskaan liikkua. + +Mielenmalttiani en kumminkaan kadottanut. Lakillani aloin ajaa vettä +venheestäni. Sitten nostin pääni yli laidan, saadakseni selville, +kuinka venheeni niin helposti voi kulkea aaltojen välissä. Aloin +tuumia, voisinko jollain tavoin nyästä venheeni maihin ja vähän +tuumittuani ryhdyin toimeen. Lojoin venheessä käsivarsieni nojassa +hyvin väsyttävässä asennossa ja tuon tuostakin tein pikku nykäyksen +saadakseni venheeni keulan käännetyksi maata kohti. Vaikeata se oli, +mutta vähitellen huomasin siinä onnistuvani. Tosin huomasin, etten +pääsisi maihin Metsäniemen luona, sillä olin tullut siitä noin sadan +kyynärän verran itäänpäin ja olin lähellä rantaa. Viheriöitten +puittenlatvojen näin heiluvan tuulessa ja olin vakuutettu siitä, että +seuraavan niemen luona pääsisin maihin. + +Ja olipa jo aika päästäkin, sillä jano alkoi minua vaivata. Polttava +auringonpaahde oli kuivannut suolaveden, joka minut oli kastellut ja +suolaa oli huulillani. Puitten näkeminen niin lähellä itseäni melkein +saattoi minut kaipuusta kipeäksi, mutta virta vei minut niemen sivu ja +samassa minä näin näyn, joka johti ajatukseni vallan toiseen suuntaan. + +Aivan edessäni, noin Englannin penikulman matkan päässä näin +"Hispaniolan" purjeissa ja olin nyt varma, että minut otettaisiin +kiinni, mutta siihen määrin kiusasi minua jano, etten tietänyt, +pitäisikö minun iloita vai surra tästä näystä ja siksi minä vain katson +töllistelin ja ihmettelin. + +"Hispaniolassa" oli ylhäällä isopurje ja pari halkaisijaa ja valkea +purjekangas läihmi kuin lumi tai hopea päiväpaisteessa. Laiva alkoi +kääntyä yhä enemmän länteenpäin, joten luulin, että sieltä oli minut +huomattu ja nyt ruvettiin ajamaan takaa. Mutta sitten se äkkiä kääntyi +vastatuuleen, pysähtyi ja purjeet läpättivät. + +"Sellaiset kömpelöt raukat", ajattelin itsekseni, "ne ovat vielä +varmaan aivan humalassa ja mitähän kapteeni Smollett sanoisi tuollaista +nähdessään." + +Sen jälkeen kääntyi laiva useita kertoja sekä myötä- että vastatuuleen, +josta huomasin, ettei kukaan sitä ohjannut. Mutta missähän lienevät +miehet olleet? Joko he olivat juoneet itsensä kuoliaiksi tai olivat +sitten poistuneet laivasta ja jos minun onnistuisi päästä laivaan, niin +voisin ehkä saattaa sen kapteenin haltuun. + +Virta kuljetti sekä venhettäni että laivaa etelää kohti, mutta laivan +purjehdus kumminkin oli niin säännötöntä ja salaperäistä että se ei +yhtään mennyt eteenpäin, vaan ehkä paremmin taaksepäin. Jos minä vain +olisin uskaltanut nousta istualleni ja ruveta melomaan, niin olisin +epäilemättä saanut laivan kiinni. + +Vihdoin uskalsin nousta istualleni, mutta sain heti tervehdykseksi +merenvaahtoa silmilleni. Nyt en kumminkaan hellittänyt, vaan aloin +kaikin voimin ja mahdollisimman varovasti meloa tavatakseni +"Hispaniolan". + +Sen saavutinkin pian, mutta ketään elävää olentoa ei kannella näkynyt. +Laiva näytti hyljätyltä tai olivat sitten miehet rutihumalassa. Ehkäpä +voin sulkea heidät sisään ja tehdä mitä tahdon laivalle. + +Ponnistin yhä enemmän voimiani ja aloin taas lähetä laivaa, vaikka tämä +oli kääntynytkin kerran myötätuuleen ja päässyt minusta niin paljon +edelle että aloin joutua epätoivoon. + +Olin laivasta enään vain noin sadan kyynärän päässä, kun tuli +tuulenpuuska ja taas pitensi väliämme. + +Vielä kerran valtasi minut epätoivo, mutta sitten taas tuli mieleni +iloiseksi. Laiva näet kääntyi ympäri useamman kerran, kunnes se joutui +aivan luokseni. Se näytti minusta äärettömän korkealta, kun katsoin +sitä matalasta paikastani. + +Mutta nyt käsitin äkkiä vaaran, sillä venheeni oli aallon harjalla ja +laivaa kuletti toinen aalto aivan minua kohti. Laivan nokkapuu oli +pääni päällä. Minä hyppäsin ylös, tartuin kädelläni siihen ja +riippuessani vielä siinä, kuulin tärähdyksen, joka syntyi, kun laiva +oli syöksynyt venheeni päälle ja musertanut sen. Nyt kiipesin laivaan, +jossa sain olla ilman vähintäkään toivoa voida palata takasin. + + + + +Kahdeskymmeneskuudes luku. + +Minä poistan merirosvolipun. + + +Nokkapuuta myöten tulin laivaan jouduttuani sinä ennen kerran veteen, +kun laiva nyökkäsi eteenpäin. Päistikkää syöksyin laivan kannelle +vasemmalle puolelle. Iso purje kätki minulta osan peräkeulaa. Yhtään +elävää olentoa ei näkynyt kannella, jossa näkyi paljon jalanjälkiä. +Tyhjä pullo, josta kaula oli katkaistu vieri edestakasin kannella. + +Kuljin edemmäksi ja nyt näin vahtimiehet. Punamyssynen makasi kannella +jäykkänä ja kädet leväällään ja suu ammollaan. Israel Hands taas nojasi +laivan laitaa vasten pää painuneena rinnoille ja kasvoiltaan +kuolonkalpeana. Punamyssynen vieri edestakasin vähintäkään asentoaan +muuttamatta ja Handskin luisui yhä enemmän peräkeulaan päin. Vihdoin +näin hänen kasvoistaan vain hänen toisen kasvonsa ja toisen puolen +viikseistään. + +Tarkastellessani huomasin mustuneita veripilkkuja heidän ympärillään ja +nyt luulin varmasti että he olivat tappaneen toisensa humalapäissään. + +Kun siinä tätä kaikkea katsoin ja ihmettelin ja kun laiva hetkisen +aikaa oli paikoillaan, rupesi Hands taas samaan asentoon, jossa hän oli +tullessani. Häntä katsellessani valtasi minut ensin sääli mutta kun +muistin, mitä olin omenatynnyrissä kuullut hänen sanovan, niin katosi +kaikki säälintunne. + +Minä menin peräkeulaan päin aina ison maston luo saakka. + +"Hyvä päivä, mr Hands", sanoin minä ivallisesti. + +Hän mulkoili silmillään, mutta hän oli liian tiedoton, jotta olisi +voinut edes hämmästyäkään. Hän kykeni sanomaan vain sanan "konjakkia." + +Minulla ei ollut aikaa hetkeäkään kadottaa ja siksi riensin peräkeulaan +päin ja kajuuttaan. + +Se näky, joka täällä tarjoutui eteeni, on mahdoton kuvailla. Kaikkien +varastopaikkojen ovet olivat murretut auki karttaa etsiessä. Lattialla +oli paksu likakerros. Kajutan valkeaksi maalatuissa seinissä oli +likaisten käsien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja vieri kolisten +lattialla. Muuan tohtorin lääkeopillisista kirjoista oli pöydällä ja +puolet lehdistä oli revitty. Luultavasti näillä olivat rosvot +sytytelleet piippujaan. Tämän hävityksen keskellä loi nokinen lyhty +himmeätä valoaan. + +Minä menin viinikellariin, jossa kaikki astiat olivat tyhjät ja hirveä +määrä tyhjiä pulloja. Luultavasti ei kukaan kapinoitsijoista ole ollut +selvänä siitä päin kuin salaliitto alkoi. Vihdoin löysin Handsille +pullon, jossa oli hieman konjakkia jälellä, ja itselleni suuren +viinimehupullon sekä palan juustoa. Nämät mukanani menin kannelle, +kätkin oman varastoni, otin hyvän kulauksen vettä vesisäiliöstä ja +sitten vasta annoin konjakkia Handsille. + +"Ah", sanoi hän sittenkuin hän ahnaasti oli juonut osan juomasta, +"sitäpä juuri tarvitsinkin." + +Minä olin asettunut erääseen nurkkaan syömään. + +"Voitteko pahoin?" kysyin minä. + +Hän murisi jotain, jota en tarkemmin kuullut. Sitten sanoi hän: "jos +vain tohtori olisi laivassa, niin silloin kyllä paranisin parista +annoksesta. Mitä toveriini tulee" -- hän nyökäytti päällään +punamyssyiseen päin -- "niin on hän aivan kuollut. Hän muutoin ei +ollutkaan mikään oikea merimies. No mistä sinä tulet?" + +"Nähkääs, mr Hands, minä olen tullut laivaan ottaakseni sen haltuuni. +Ja nyt saatte pitää minua kapteeninanne, kunnes teille toisin +määrätään." + +Hän loi minuun vihaisen katseen, mutta ei virkkanut mitään. Väri hänen +poskilleen palasi vähitellen, joskin hän vielä näytti jotenkin +kalpealta eikä voinut istua suorana. + +"Kuulkaas mr Hands", jatkoin minä, "en voi kärsiä tuota lippua ja jos +suvaitsette, niin vedän sen alas, sillä parempi on, ettei ole mitään +lippua kuin tuollainen lippu." + +Minä menin lippuköyden luo, vedin lipun alas ja heitin sen mereen. + +"Jumala varjelkoon kuningasta", sanoin minä ja heitin lakkini ilmaan. +"Ja nyt ei enään ole kapteeni Silveriä olemassa." + +Hands loi minuun kavalia katseita ja leukansa oli rintaa vasten +painuneena. + +"Minä luulen, kapteeni Hawkins", sanoi hän vihdoin, "että teillä on +halu päästä maihin, ja jospa siis hieman puhelisimme." + +"Sanokaa vain, mitä teillä on sydämellänne, mr Hands", sanoin minä ja +jatkoin aterioimistani hyvällä ruokahalulla. + +"Tuo mies", alotti hän ja nyökäytti päätään kuolleeseen päin, "oli +nimeltään O'Brien ja hän oli irlantilainen. Hän se nosti purjeet, jotta +lähtisimme matkoihimme. Nyt on hän kuollut ja minä en voi käsittää, +kuka laivaa ohjaisi. Ja jollen minä anna ohjausta, niin et sinä +itsestäsi kykene laivaa ohjaamaan. Kuules nyt, sinä annat minulle +ruokaa ja juomaa sekä vaatepalan, jolla voin sitoa haavani, ja minä +sanon sinulle, miten sinun on meneteltävä. Se on mielestäni rehellistä +peliä." + +"Tahdon ilmoittaa teille vain yhden asian", sanoin minä, "etten minä +nimittäin aio tulla kapteeni Kiddin ankkuripaikalle. Minä aion pyrkiä +pohjoiseen väylään ja siellä laskea ankkuriin." + +"Sitä en milloinkaan ole kieltänytkään", huusi hän. "Minä olen valmis +kuljettamaan laivan, vaikka mestauspaikalle, jos niin tahdot." + +Asia näytti siis olevan ratkaistu ja kolmen minuutin kuluttua purjehti +"Hispaniola" vaikeuksitta myötätuulessa pitkin Aarresaaren rannikkoa +hyvässä toivossa voivansa ennen puolta päivää sivuuttaa pohjoisen +niemen sekä pääsevänsä ennen nousuvettä pohjoiseen väylään, jonka +jälkeen odottaisimme laskuvettä maihin mennäksemme. + +Minä jätin nyt peräsimen ja menin alas oman arkkuni luo, josta otin +silkkisen nenäliinan. Tällä sitoi Hands minun avullani suuren +ammottavan haavansa, jonka hän oli saanut polveensa. Sitten söi hän ja +otti vielä pari kulausta konjakkia, jolloin hän alkoi näyttää paljon +pirteämmältä, istui suorempana, puhui kovemmin ja selvemmin ja näytti +minusta kaikin puolin uudelta ihmiseltä. + +Tuuli oli meille erinomaisen suotuisa, laiva kiiti sen kuljettamana +kuin lintu eikä viipynyt kauvan ennenkuin kiersimme saaren pohjoisen +niemen. + +Omatuntoni, joka minua oli äsken kovin nuhdellut paostani, oli nyt +rauhoittunut, luultavasti suuren anastukseni johdosta. Olisinkin ollut +kaikkeen tyytyväinen, jollei minua olisivat kiusanneet purrenohjaajan +ivalliset katseet ja pilkallinen hymyily. Tuossa hymyilyssä oli jotain, +joka ilmaisi sekä tuskaa että heikkoutta -- se oli ukon epämääräistä +hymyilyä. Mutta sen lisäksi oli siinä hitunen ivaa, ja kavaluutta oli +hänen kasvonpiirteissään. + + + + +Kahdeskymmenesseitsemäs luku. + +Israel Hands. + + +Kuten lukija muistanee ei meillä ollut ollenkaan ankkuria, mutta Israel +Hands ilmoitti minulle, miten minun pitäisi menetellä saadakseni laivan +ankkuroiduksi. + +"Kapteeni", sanoi hän hymyillen tuota ilkeätä hymyilyään, "emmekö heitä +laivatoverini ruumista mereen. En minä omasta puolestani tuosta liikoja +välittäisi, mutta ei tuo ruumis ole juuri mikään erinomainen +koristuskaan laivassa, vai mitä?" + +"En ole kylliksi vahva, enkä pidä sellaisista toimista. Minun +puolestani saa hän pysyä paikoillaan." + +"Tämä 'Hispaniola' on onneton laiva", jatkoi Hands silmäänsä +vilkuttaen. "Ajatelkaa, että niin monta kunnon merimiestä on saanut +panna henkensä alttiiksi. No luuletteko, että ihminen kuolee tarkkaan +tai herää eloon uudestaan." + +"Ruumis voidaan tappaa, mutta ei sielua. Se teidän pitäisi jo +edeltäpäin tietää. O'Brien tuolla on nyt toisessa maailmassa. Ehkä +katselee hän meitä." + +"Näyttää siltä kuin olisi ajan tuhlausta tappaa ihmisiä. Ja nyt toivon, +ettette suutu, jos pyydän teitä menemään kellariin ja tuomaan minulle +pullon jotain viiniä, sillä konjakki on liian vahvaa pääkallolleni." + +Purrenohjaajan sammaltava puhe tuntui minusta luonnottomalta. Ja +toiseksi minä en olleskaan uskonut hänen viinirakkauteensa. Koko juttu +tuntui jotensakin tekosyyltä. Hän tahtoi vain saada minut kannelta +poistumaan -- se oli selvää. Mutta en voinut käsittää, missä +tarkotuksessa. Minua ei hän olleskaan katsonut silmiin. Koko ajan +hymyili hän ja hänen kasvonpiirteensä näyttivät minusta epäilyttäviltä. +Kumminkin olin valmis vastaamaan, sillä huomasin olevani voiton +puolella. + +"Vai viiniä. Tahdotteko punasta tai valkoista?" + +"Se on samantekevää kurjalle pikitakille. Pääasia on, että sitä on +paljon ja väkevää." + +"Hyvä on. Minä tuon teille hieman portviiniä, mr Hands, mutta viipyy +hyvän aikaa ennenkuin saan sen käsiini." + +Minä riensin nyt kajuutan rappusia alas niin meluavasti kuin voin, +sitten riisuin kengät jaloistani, juoksin varovasti pitkin suljettua +käytävää, kiipesin pitkin miehistön kajuuttaan vieviä rappuja myöten ja +pistin pääni ulos ovesta. Tiesin, ettei hän odottanut minua sieltä +näkevänsä. Kuitenkin ryhdyin kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin, ja +pahimmat epäluuloni näyttivät olevan aiheutettuja. + +Hän oli käsiensä ja polviensa avulla noussut asennostaan, ja vaikka hän +kärsikin suuria tuskia liikkuessaan, niin kulki hän jotenkin reippaasti +kannen yli. Puolen minuutin kuluttua oli hän vasemmalla laidalla olevan +vesiaukon kohdalla, otti esiin palan köyttä sekä pitkän veitsen, joka +oli päätään myöten veressä. Hän katseli sitä hetken aikaa, aukasi +terän, koetti sitä kättään vasten, kätki sitten aseen takkinsa alle ja +palasi entiselle paikalleen. + +Tätä juuri halusinkin tietää. Israel voi liikkua. Hän oli asestettu ja +minut oli hän aikonut uhrikseen. Mitä hän sitten aikoi tehdä, siitä ei +minulla ollut aavistustakaan. + +Sillä aikaa kun näillä mietteillä vaivasin päätäni, oli myöskin ruumis +ollut toimessa. Minä hiivin takasin kajuuttaan, vedin kengät jälleen +jalkaani ja otin ensimäisen viinipullon jonka tapasin, jonka jälkeen +menin kannelle. + +Hands oli aivan samassa asennossa kuin silloinkin, kun minä hänet jätin +kokoonpainuneena ja silmät ummessa ikäänkuin ei hän voisi auringonvaloa +sietää. Kun tulin hänen luoksensa, katsahti hän ylös, otti minulta +pullon ja katkasi siitä kaulan taitavasti, kuten konsanaan se, joka on +tällaiseen tottunut, ja otti kunnon kulauksen, Sitten oli hän taas +jonkun aikaa liikkumatta, kunnes otti tupakkikääryn ja pyysi minua +leikkaamaan siitä hänelle palasen, sanoen: + +"Minulla ei ole veistä enkä ole kyllin vahva purasemaan siitä palasta. +Ah, Jim, minä pelkään, että loppuni on kohta lähellä. Leikkaa minulle +palanen poikaseni, luulen että se tulee olemaan viimeinen +tupakkimällini." + +"Hyvä on, minä leikkaan teille mällin. Mutta jos luulisin loppuni +olevan niin lähellä kuin te luulette teidän loppunne olevan, niin +kristittynä minä lukisin rukouksiani." + +"Sanoppas miksi?" + +"Miksikö?" huudahdin minä. "Te kysyitte minulta äsken kuolemasta. Te +olette viettänyt elämänne synnissä, valheessa ja verenvuodatuksessa. +Tappamanne mies on juuri paraillaankin jalkojenne juuressa ja te vielä +kysytte miksi!" + +Hän otti taas pitkän kulauksen ja sanoi hyvin juhlallisesti: +"kolmekymmentä vuotta olen minä kulkenut merellä ja kokenut sekä hyvää +että pahaa, mutta hyvästä en vielä koskaan ole nähnyt mitään hyvää +johtuvan. Sellaisesta, joka ensi iskun antaa, minä pidän. Kuolleet +eivät pure. Ja nyt poikaseni", lisäsi hän muuttuneella äänellä, "nyt +olemme saaneet kylliksi tästä hassutuksesta. Vesi on nyt sopiva. +Ottakaa nyt määräykseni varteen, kapteeni Hawkins, niin purjehdimme +satamaan ja sitten on sekin tehtävä suoritettu." + +Meillä oli tuskin enään kahtakaan peninkulmaa kuljettavana ja minä +luulin olleeni hyvä ja täsmällinen oppilas ja myös olin siitä +vakuutettu, että Hands oli erinomainen luotsi. + +Tuskin olimme kiertäneet niemet, kun maa ympäröi meidät. Pohjoisen +väylän rannat kasvoivat tiheätä metsää, kuten eteläisenkin sataman. +Mutta vedenpinta oli pitempi ja kapeampi. Aivan suoraan edessämme, +väylän eteläpäässä näimme laivahylyn, joka oli hajoamistilassa. Tuo +näky oli synkännäköinen, mutta se osotti ankkuripaikan olevan tyyneen. + +"Katsos tuonne", sanoi Hands, "tuolla on oivallinen ankkuripaikka. +Pohja on tasanen hiekkapohja ja puita ja kukkia niin paljon ympärillä +että laiva näyttää olevan kuin puutarhassa." + +"Ja kun olemme saaneet laivan pysähtymään, niin mitenkä saamme sen +irti?" kysyin minä. + +Hän lausui minulle vastaukseksi joukon merimieslauselmia, joista minä +en puoliakaan käsittänyt, ja alkoi sitten minua käskeä. + +"Hieman vasemmalle -- kas niin -- suoraan -- oikealle -- hieman +vasemmalle -- suoraan -- suoraan!" + +Hengittämättä kuuntelin käskyjä, kunnes hän äkkiä huusi: "ja nyt +poikaseni, myötätuuleen!" + +"Hispaniola" teki äkkikäännöksen ja alkoi kulkea metsäistä rantaa +kohti. + +Näitten jännittävien liikkeitten aikana en joutanut pitämään Handsia +tarkalla silmällä ja unhotin vaaran, joka minua uhkasi, ja olisin +voinut kaatua vähimmättäkään puolustuksetta henkeni pelastukseksi, +jollei minut olisi vallannut äkillinen levottomuus ja saanut kääntämään +pääni Handsiin päin. Ehkä olin kuullut jotain melua tai nähnyt hänen +varjonsa. Ehkä riippui se myös jonkinlaisesta vainusta, mutta pääasia +vain oli, että kun käännyin Handsiin päin oli hän tulossa minua kohti +veitsi oikeassa kädessään. + +Kumpikin päästimme huudahduksen. Mutta kun minun huudahdukseni oli +kauhistuksen huuto, oli hänen hyökkäävän sonnin raivoisaa mölinää. +Samassa syöksyi hän eteenpäin ja minä hyppäsin sivulle ja aloin juosta +etukeulaa kohti. Pakoon lähtiessäni päästin peräsintangon irti ja tämä +kääntyi vasempaan päin sattuen Handsin rintaan. Tuo seikka oli minun +pelastukseni, sillä se esti hetkeksi Handsin minua takaa ajamasta. + +Ja ennenkuin hän oli ehtinyt tointua, olin minä päässyt pois siitä +nurkasta, johon hän oli minut ahdistanut, ja nyt oli minulla koko +laivan kansi hallussani. Minä pysähdyin isonmaston luokse, otin +pistoolin taskustani, tähtäsin hyvin kylmäverisesti, vaikka Hands jo +oli päässyt jaloilleen ja ryntäsi minua kohti, sekä painoin liipasinta. +Hana putosi, mutta pamausta ei kuulunut. Ruutitapissa oleva ruuti oli +varmaan kastunut. Minä kiroilin huolimattomuuttani, kun en jo aikoja +sitten ollut uudestaan ladannut ainoata asettani. Silloin ei minun +olisi tarvinnut, kuten nyt, olla kuin mikäkin pakeneva lammas +teurastajan kynsissä. + +Oli kummallista, että tämä haavoittunut mies voi liikkua niin nopeasti. +Hänen harmahtavat hiuksensa olivat pudonneet hänen silmilleen ja hän +oli raivosta punainen kuin punaiseksi maalattu ovikilpi. Minulla ei +ollut aikaa koettaa toista pistooliani eikä minulla ollut haluakaan +siihen, sillä olin varma, että se oli käyttöön kelpaamaton, kuten +toinenkin pistoolini. Huomasin selvästi, ettei minun sopinut noin vain +peräytyä, sillä silloin olisi hän ahdistanut minut etukokkaan, kuten +äsken oli tehnyt peräkeulassa. Ja kun hän täten olisi saanut minut +kynsiinsä, niin olisin saanut surmani hänen verellätahratusta +veitsestään. Asetin käteni isomastoa vasten, joka oli hyvin paksu ja +jännityksellä odotin, mitä tapahtuisi. + +Kun Hands näki, että minä aioin hänen kanssaan leikkiä "haukkaa ja +kyyhkystä", niin pysähtyi hänkin ja näytti miettivän. Tuota leikkiä +olin lapsena monasti leikkinyt, mutta milloinkaan ei ollut sydämeni +niin rajusti tykkinyt kuin nyt. Toivoin kumminkin voivani paeta vanhaa +miestä, jonka toinen jalka vielä lisäksi oli vioittunut. + +Kun seisoimme ja vartioimme toisiamme, törmäsi "Hispaniola" +hiekkasärkkään ja kallistui oikealle sivulle niin paljon että kansi +muodosti 45 asteen kulman. Samalla vierimme yhdessä rymäkässä +kallistuneelle puolelle ja vieläpä niin lähellä toisiamme, että pääni +sattui Handsin jalkaan. Minä pääsin ensiksi jaloilleni, sillä Hands oli +saanut irlantilaisen ruumiin päällensä. Laivan kallistuminen oli tehnyt +kannen sopimattomaksi kilpatantereeksi ja siksi täytyi minun tuumia +sopivampi pakopaikka ja tämä pian, sillä viholliseni oli niin lähellä +että hän melkein kosketti minua. + +Nopeasti syöksyin perämaston köysiä myöten ylös enkä pysähtynyt ennen +kuin vasta jatkon kohdalla. + +Nopeuteni oli minut pelastanut, sillä veitsen isku oli sattunut noin +tuuman verran vain minusta, kun kiipesin köysiä ylöspäin. Hands seisoi +alhaalla suu auki töllistellen minua. + +Nyt, kun minulla oli aikaa käyttää sitä hyväkseni, panin uutta ruutia +ruutitappiin, joka teko näkyi tekevän huomattavan vaikutuksen Handsiin, +sillä hän huomasi, että hän ei enään ollut voitonpuolella. Hetkisen +epäröityään alkoi hänkin hiljakseen kivuta köysiä myöten minua kohti +veitsi hampaissa ja kärsien suuria tuskia. Minulla olivat molemmat +pistoolini kunnossa ennenkuin hän oli ehtinyt puoliväliinkään. Sitten +lausuin hänelle pistooli kummassakin kädessäni: "Jos astutte +askeleenkin, niin muserran kallonne! Kuolleet eivät pure", lisäsin +pilkallisesti. + +Hän pysähtyi hetkiseksi ja hänen kasvonilmeistään minä huomasin, että +hän mietti, miten tekisi. Minä en voinut olla ääneen nauramatta hänen +surkealle asemalleen. Vihdoin alkoi hän puhua pysyen muutoin aivan +entisessä asemassaan, paitsi että hän otti veitsen suustaan: + +"Jim, minä luulen olevan viisainta, että teemme sovinnon. Minä olisin +teidät nitistänyt, jollei laiva olisi äkkiä kallistunut. Mutta minulla +ei ole onnea ja siksi täytyy minun antaa perää, vaikka se onkin +vaikeata vanhasta merimiehestä, sillä tehän, Jim, olette vasta +poikanen." + +Kun minä kuuntelin ja hymyilin voitonvarmana hänen puheilleen, kohotti +hän äkkiä oikean kätensä ja jokin suhahti ilmassa kuni nuoli. Minä +tunsin kipua olkapäässäni ja huomasin olevani naulittu mastoon kiinni. +Äkillisen tuskan johdosta laukenivat molemmat pistoolini yhtaikaa ja +samassa putosivat ne käsistäni. Mutta ne eivät pudonneet yksinään, vaan +niitä seurasi Hands, sillä päästäen puoleksi tukahutetun huudahduksen, +putosi hän pää edellä veteen. + + + + +Kahdeskymmeneskahdeksas luku. + +Kultaa loppumattomasti. + + +Hands kohousi vielä kerran vedenpintaan, mutta vaipui sitten pohjaan, +ja kun vesi lakkasi väreilemästä, niin näin hänen kauhistuneena +lepäävän tasaisella hiekkapohjalla. Muutamia kaloja kulki hänen +sivutseen. Toisinaan näytti hän veden liikkeitten johdosta ikäänkuin +nousevan istualleen, mutta kuollut hän sentään oli, sillä hän oli sekä +ammuttu että hukkunut ja oli nyt kalojen ruokana samalla paikalla, +jonka hän oli aikonut minun kuolinpaikakseni. + +Tuskin olin tullut tästä seikasta vakuutetuksi, kun tunsin itseni +sairaaksi, heikoksi ja pelästyneeksi. Lämmin veri juoksi pitkin +selkääni ja rintaani. Veitsi, joka oli naulannut minut mastoon kiinni, +tuntui polttavan kuin hehkuva rauta. Nämät tuskat voin kumminkin +kärsiä, mutta enin kiusasi minua se seikka, että pelkäsin putoavani +mastosta veteen purrenohjaajan ruumiin viereen. + +Minä puristauduin mastoon molemmin käsin kiinni, niin kovin että +kynsiäni pakoitti ja suljin silmäni ikäänkuin vaaraa peittääkseni. +Mutta vähitellen palasi mielenmalttini, valtasuoni alkoi tykyttää +säännöllisemmin ja taas tunsin olevani itseni herra. + +Ensi ajatukseni oli temmaista veitsi irti, mutta joko se sitten oli +liian kovasti kiinni tai puuttui minulta rohkeutta ja siksi kauhistuen +luovuin tuumastani. Mutta omituista juuri, että kauhunväristykseni teki +käänteen asiassa. Veitsi olikin näet ollut vähällä mennä harhaan ja +väristys tempasi irti sen ohuen nahkapalan, jonka se oli ruumiistani +lävistänyt. Verta nyt tosin tuli runsaammasti, mutta minä olin taas oma +herrani ja mastoon oli nyt naulittuna vain takkini ja paitani. + +Nämät tempasin irti kiivaalla liikkeellä ja sitten laskeusin alas +oikeanpuolen mastoköysiä myöten. Sidoin haavani parhaani mukaan, se ei +ollut syvä eikä vaarallinen eikä olleskaan estänyt käden liikkeitä. +Sitten tarkastelin ympäristöäni, ja kun laiva tavallaan oli omani, niin +päätin vapauttaa sen viimeisestä matkustajastaan, nimittäin O'Brienin +ruumiista. Tartuin sitä vyötäryksiin kiinni, otin vauhtia ja heitin sen +kuin jauhosäkin yli laidan. Kuului kova vedenpausaus ja ruumis vaipui +pohjaan. Punanen lakki kohousi vedenpintaan. Kun vesi asettui, näin +Israelin ja hänen makaavan rinnakkain ja kumpikin liikkui veden +liikkeiden mukaan. O'Brien, vaikka olikin vielä hyvin nuori mies, oli +kumminkin kaljupäinen. + +Nyt olin yksin laivallani. Vesi oli lakannut nousemasta ja aurinko oli +jo niin laskeumaisillaan, että vasemman rannan puitten varjot alkoivat +ylettyä jo ankkuripaikkaan saakka. Iltatuuli oli alkanut puhaltaa ja +vaikka kaksihuippuinen itäinen kukkula estikin sen voimaa, niin +alkoivat köydet vinkua ja alasriippuvat purjeet lepattaa. + +Minä huomasin, mikä vaara alusta uhkasi. Perämaston purjeen laskin alas +niin että se pudota jyrähti kannelle. Enemmän puuhaa minulla oli isosta +purjeesta, mutta sainhan senkin vihdoin alas. Ja nyt oli "Hispaniolan" +kuten itsenikin antauduttava onnen haltuun. + +Ankkuripaikka oli nyt kokonaan varjossa. Alkoi tuntua viileältä. Vesi +myös laskeutui kovasti ja laiva meni yhä enemmän kallelleen. + +Minä menin etukeulaan päin ja tarkastelin. Vesi näytti olevan kylliksi +matala ja ulottui vain vyötäröihin saakka, kun köyttä myöten laskeudin +veteen. Iloisena kaahlasin maihin ja "Hispaniola" oli kallellaan +isopurje vedessä. Samassa katosi aurinkokin ja tuuli humisi rannalla +kasvavien puitten latvoissa. + +Nyt tuli minun niin pian kuin mahdollista pyrkiä takaisin +varustukseen ja kehua teoistani. Luultavasti minä saisin torumisia +kuljeksimisestani, mutta merkitsihän "Hispaniolankin" takaisin saaminen +jotain ja toivoin että kapteeni Smollettkin tunnustaisi, etten ollut +aikaani turhaan käyttänyt. + +Näitä miettien aloin ohjata kulkuani varustusta kohti. Minä muistin +että idänpuolisempi niistä kahdesta joesta, jotka laskevat kapteeni +Kiddin ankkuripaikan kohdalla, sai alkunsa kaksihuippuisen kukkulan +luota. Tähän suuntaan ohjasin kulkuni eikä kauvan viipynytkään kuin +olin sivuuttanut kukkulan ja kahlasin joen yli. + +Tulin sen paikan läheisyyteen, jossa olin tavannut Ben Gunnin ja kulin +nyt varovasti, tähystellen sivuilleni. Kun tulin molempien huippujen +välisestä aukeamasta, näin häilyvän tulen kajastavan taivaanrantaa +vasten, ja otaksuin, että Ben valmisti illallistaan, Kumminkin +hiljakseen ihmettelin hänen huolimattomuuttaan, sillä kun minä näin +tulen, niin voihan sen yhtä hyvin nähdä Silverkin suolla +kuljeksiessaan. + +Vähitellen pimeni yö yhä enemmän, tähtiä oli vain vähän ja nekin hyvin +sameat ja tunsin oikein sydämmellistä iloa nähdessäni kuun nousevan +taivaalle. Se nousi yhä korkeammalle ja korkeammalle. Kuun valossa +saavuin varustuksen luo, josta ei kuulunut ääntäkään. Varovasti hiivin +ollen varjossa vallituksen ympäri ja vihdoin kiipesin sen ylitse +sisään. Sieltä kuului kuorsaamista. + +"Kuinka huonoa vartioimista he pitävät!" virkoin itsekseni. "Jos nyt +Silver toverineen hyökkäisi heidän kimppuunsa, niin ei heistä kukaan +näkisi huomista päivää. Niin käy kuin kapteeni on haavoitettu." Ja +vielä moitin itseäni kun olin heidät jättänyt, niin että heidän +vartijaväkensä oli niin vähäinen. + +Astuin sisään ja aioin paneutua maata tavalliselle paikalleni ja +samalla hiljakseen nauroin ajatellessani, kuinka toverini +hämmästyisivät nähdessään aamulla minut joukossaan. + +Jalkani sattui johonkin nukkuvaan ja tämä käänsi kuvettaan ja +yskähteli kumminkaan heräämättä. + +Mutta äkkiä kuului kamalaa kirkumista pimeässä: + +"Kultaa loppumattomasti, kultaa loppumattomasti, kultaa +loppumattomasti!" + +Minä kauhistuin. Silverin vihreä papukaija, kapteeni Flint! Se piti +siis parempaa vartioimista kuin muut ja ilmasi tuloni kamalalla +kirkumisellaan. + +Minulla ei ollut aikaa tointua. Papukaijan kirkumisen johdosta +havahtuivat nukkuvat ja kavahtivat pystyyn. Kauheasti kiroten huusi +Silver: + +"Kuka siellä?" + +Minä käännyin juoksemaan pakoon, mutta töytäsin erästä miestä vasten ja +vetäysin takasin, jolloin toinen mies otti minua takaapäin kiinni. + +"Tuo tänne tulisoihtu, Dick", sanoi Silver ja muuan mies meni ulos +palaten tulisoihtu kädessä. + + + + + + +VI. + +Kapteeni Silver. + + + + +Kahdeskymmenesyhdeksäs luku. + +Vihollisen leirissä. + + +Tulisoihdun punainen valo, joka valasi varustuksen sivustan, osotti +minulle, että pahimmat epäluuloni olivat toteutuneet. Kapinoitsijoitten +hallussa oli sekä varustus että varastot. Ja vielä enemmän lisäsi +kauhuani se seikka, etten nähnyt olleskaan vankeja. + +Merirosvoja oli kaikkiaan kuusi. Näistä oli viisi jalkeillaan, +punakkoina ja kasvot turvoksissa, kuudes loikoi maassa käsiinsä +nojaten, kuolonkalpeana. Verinen side pään ympärillä osotti, että hän +äsken oli haavoittunut. + +Papukaija istui Pitkän Johnin olkapäällä. John näytti tavallista +kalpeammalta ja totisemmalta. + +"No vieköön minut itse piru, sehän on Jim Hawkins. Kas niin, ole +rauhassa, en minä ole sinulle vihoissani!" + +Sitten istuutui hän tupakkitynnyrille ja alkoi panna tupakkia +piippuunsa. + +"Kuulkaas nyt, te toiset, te voitte käydä heti makaamaan, sillä ei +teidän tarvitse olla ylhäällä Jim Hawkinsin tähden... No Jim, tämähän +oli oikein mieluinen odottamattomuus vanhalle John-paralle. Minä jo +heti huomasin, että olet aika veitikka, mutta empä kumminkaan tällaista +odottanut." + +Minä on vastannut mitään. He olivat asettaneet minut selkä seinää +vasten ja siinä seisoin ja katselin Silveriä kasvoihin päältä näyttäen +hyvin rohkean näköisenä, mutta sydämessäni vallitsi synkin epätoivo. + +Silver veti pari sauhua piipustaan ja jatkoi sitten: + +"Katsokaas, Jim, koska te nyt olette tullut tänne, niin tahdon vain +sanoa, että olen aina teistä pitänyt. Te olette sukkela poika ja aivan +samallainen kuin minä nuorena. Kapteeni Smollett on erinomainen +merimies, sen tunnustan tuomiopäivänäkin, mutta kauhean ankara +kurinpidossa. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, siinä hän +onkin oikeassa. Varokaa vain kapteenia. Tohtori myös on teille hyvin +vihainen... 'Tuo kiittämätön vintiö', sanoi hän. Te ette voi enää mennä +heidän luoksensa. 'Herrasväki ei ole kotona', sanotaan teille siellä. +Ja jollette hanki itsellenne miehistöä, jonka muutoin luulen olevan +hyvin vaikeata, niin lienee viisainta, että jäätte kapteeni Silverin +palvelukseen." + +Tästä hänen lörpötyksestään kävi selville, että ystäväni, Jumalan +kiitos, olivat hengissä. Ja vaikka kyllä uskoinkin Silverin juttuihin, +että he olivat minulle vihoissaan, niin tunsin kumminkin selittämätöntä +helpotusta. + +"Jos pidätte palveluksesta, niin silloin liittykää meihin, mutta +jollette -- niin silloin voitte häikäilemättä sanoa 'en.' Sehän on +suoraa puhetta, laivatoveri." + +"Minun täytyy niinmuodoin vastata", sanoin vapisevalla äänellä, sillä +aavistin että kuolemanvaara minua uhkasi. + +"Eipä ole kiirettä, poikaseni", sanoi Silver. "Teidän seurassanne kuluu +aika niin nopeasti." + +Rohkasin hieman itseäni ja sanoin: "mutta minun täytyy tietää, miten +asiat ovat, miksi olette te täällä ja missä ovat ystäväni?" + +"Mitenkö asiat ovat", virkkoi muuan kapinoitsijoista, "kylläpä hän +pitäisi itseään onnellisena, jos tietäisi!" + +"Elikä olisit niin hyvä ja pitäisit kitasi kiinni niin kauvaksi kuin +sinulta kysytään", karjasi Silver uhkaavalla äänellä. Sitten kertoi hän +minulle lempeällä äänellä, että tohtori oli sinä aamuna tullut heidän +luoksensa kantaen valkoista lippua ja ilmoitti, että laiva oli mennyt +tiehensä. Tämän johdosta he keskustelivat tohtorin kanssa. Missä +tohtori ja toiset oleksivat, ei hän sanonut tietävänsä. + +Sitten veteli hän taas rauhallisesti muutamia sauhuja ja kertoi sitten +tohtorin lausuneen poislähtiessään: + +"Meitä on neljä ja yksi on haavoittunut. Mitä tuohon poikaan tulee, +niin en tiedä, missä hän on, enkä välittelekään tietää." + +Kun Silver sanoi tämän olevan kaikki, mitä tarvitsen tietää ja nyt +käski minun valitsemaan, kenen puolelle liityn, niin kerroin heille +rohkeasti, että se olen minä, joka olen saattanut heidän yrityksensä +tyhjäksi. Omenatynnyrissä olin kuunnellut heidän keskustelunsa, +katkaissut ankkuriköyden ja tappanut laivaa vartioimaan jätetyt miehet +ja lopuksi vienyt laivan sellaiseen paikkaan, josta he eivät koskaan +sitä löytäisi. "Minä en pelkää teitä enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa +minut tai säästäkää minut, se on samantekevä. Jos minut säästätte, niin +olkoon se unhotettu, mikä on tapahtunut, ja kun te olette oikeuden +edessä vastaamassa merirosvouksestamme, niin koetan parastani +pelastaakseni teidät. Valitkaa siis." + +Ei kukaan heistä liikahtanut paikaltaan, vaan katsoivat he +hämmästyneinä minuun. + +Minä jatkoin: "mr Silver, luulen teidän olevan parhaimman täällä +olevista ja toivon, että kerrotte tohtorille, kuinka minä esiinnyin." + +Hän lupasi sen tehdä ja vieläpä lausui hän tuon lupauksen sellaisella +äänellä, että luulin rohkeuteni tehneen heihin hyvän vaikutuksen. + +Mutta rohkeuteni oli saattanut toiset raivoon ja he luettelivat muita +tekojani, joilla olin heitä vahingoittanut, muun muassa ottanut kartan +Billy Bones-vainajalta. Ja eräs heistä, Morgan-niminen syöksyi ylös +veitsi kädessään aikoen minut tappaa, mutta tuosta hänet esti Silver +virkkaen: + +"Seis, mies! Luuletko sinä olevasi kapteeni? Varo itseäsi!" + +Tuo estäminen synnytti toisissa tyytymättömyyttä ja muuan heistä +murisi, että hän ennen antaa hirttää itsensä kuin rupeaa enää Silverin +komennettavaksi. + +Tämän johdosta syntyi ankara riita Silverin ja toisten kapinoitsijain +välillä, jonka johdosta nämä menivät ulos pitämään keskenään +neuvottelua. + +Me jäimme kahden kesken Silverin kanssa huoneeseen ja tämä virkkoi +kuiskaten: + +"Pitäkää nyt varanne, Jim Hawkins, sillä te voitte helposti tulla +tapettavaksi ja vieläpä piinattavaksikin. Vaan nyt olen minä teidän +puolellanne, sillä näen, että te olette kelpo poika. Mutta mitäs nyt +oikein teemme?" + +Minä aloin hieman käsittää asemaani ja virkoin: "arveletteko, että +kaikki on hukassa?" + +"Niin arvelen, mutta minä pelastan teidän elämänne, jos te vain +pelastatte Pitkän Johnin hirsipuuhun joutumasta." + +"Kyllä, jos vain voin", vastasin epätoivoisena. + +Hän meni tulisoihdun luo, joka oli halkopinoon pistetty ja sytytti +uuden piipun. + +"Ymmärrä minua oikein Jim. Minä olen nyt tuomarin puolella ja kyllähän +minä tiedän, että sinä olet vienyt aluksen johonkin turvalliseen +paikkaan, vaikken tiedä minne, ja kuinka se on tapahtunut." + +Hän kaasi hieman konjakkia tinapikariin. + +"Saako olla ryyppy, laivatoveri?" kysyi hän ja kun vastasin +kieltävästi, virkkoi hän: "minä tarvitsen pisaran. Kuules Jim", virkkoi +hän äkkiä, "miksi antoi tohtori minulle kartan?" + +Kasvoni ilmaisivat niin teeskentelemätöntä hämmästystä, ettei hän +katsonut tarpeelliseksi enemmän kysellä. + +"Niin hän tosiaankin teki, mutta siinä piilee jotain, mitä sitten +liekin." + +Sitten otti hän vielä kulauksen ja puisteli päätään ikäänkuin olisivat +hänellä olleet synkät käsitykset tulevaisuudesta. + + + + +Kolmaskymmenes luku. + +He tapasivat käskijänsä. + + +Sitten kuin rosvot olivat hyvän aikaa neuvotelleet, palasi yksi heistä +huoneeseen ja pyysi kohteliaasti saada hetkiseksi lainata tulisoihtua. +Silver suostui siihen, jonka jälkeen pyytäjä vetäysi takasin jättäen +meidät pimeään. Minä menin lähimmän ampuma-aukon luo ja katsoin ulos. +Jonkun matkan päässä pitivät kapinoitsijat kokoustaan ja yksi heistä +piteli tulisoihtua. Toinen heistä taas oli polvillaan joukon keskellä +ja minä näin veitsen hänen kädessään. Muut olivat eteenpäin kumarassa +ja katselivat viimemainitun toimia. Minä näin, että hänellä paitsi +veistä oli myös kirja kädessään, sitten nousi hän seisoalleen ja kaikki +alkoivat astua varustusta kohti. + +Ovi aukeni ja muuan miehistä astui sisään oikea koura kiinni +puristettuna. Hänen käyntinsä oli viivyttelevä ja katseensa epäröivä. + +"Astu esiin!" karjasi Silver, "En minä aio sinua syödä ja kyllä minä +säännöt tunnen enkä myöskään ole epäkohtelias lähetystöä kohtaan." + +Merirosvo laski jotain Silverin käteen ja vetäysi sitten varovasti +toveriensa luoksi ovelle. + +Silver tarkasteli sitä, jonka hän oli vastaan ottanut. + +"Musta merkki! Sitäpä aavistin!" huomautti hän. "Mistä olette saaneet +paperia? Kas vain! Tämä ei ennusta hyvää, sillä se on otettu +raamatusta! Kuka hullu on leikannut paperia raamatusta?" + +"Enkös sitä sanonut!" huudahti Morgan. "Minähän sanoin, ettei se +ennusta hyvää." + +"Nyt olette kauniisti tehneet", jatkoi Silver. "Teidät hirtetään joka +sorkka. Ja kellä pässinpäällä teistä raamattu oli?" + +"Dickillä", sanoi joku. + +"Vai niin, vai Dickillä! Silloin on parasta, että Dick lukee +rukouksensa", sanoi Silver. + +Mutta nyt puuttui puheeseen muuan pitkä mies, jolla olivat kellertävät +silmät: + +"Jopa tuota lörpöttelyä riittää. Tämä miehistö on antanut teille mustan +merkin sääntöjen mukaisen neuvottelun jälkeen. Katsokaa mitä sen +toisella puolella on kirjoitettu ja lörpötelkää sitten." + +"Kiitoksia, Georg", vastasi Silver. "Sinä olet aina ollut taitava +asioissa ja osaat säännöt ulkoa. Se minua ilahuttaa. Ah! Pantu viralta! +Kas vain! Vai niin on asianlaita! Tämä on kaunista käsialaa ja se kai +on sinun käsialaasi, Georg? Minua ei ollenkaan ihmetyttäisi, jos +sinusta tulisi kapteeni minun jälkeeni Ole hyvä ja lainaa minulle +tulisoihtua, sillä piippuni ei pala." + +"Kas niin", sanoi Georg, "ei teidän enää huoli ilveillä tämän miehistön +kanssa. Te olette olevinanne sukkela, mutta nyt te olette hyljätty. +Ehkä tahdotte nousta istuimeltanne ja otatte osaa äänestykseen." + +Halveksivasti huomautti Silver, että jos Georg kerran luulee säännöt +tuntevansa, niin silloin tietäköön myös, että hän, Silver, on kapteeni +niin kauvan kunnes ovat pulasta selvinneet. Toinen taas puolestaan +luetteli, mitä vastahakoisuuksia Silver oli heille aikaansaanut ja +arveli olevan kylliksi syitä tämän hirttämiseen. Silver taas kumosi +kohta kohdaltaan heidän syytöksensä kauheasti kiroillen ja ajaen syyn +kokonaan toisten niskaan. Sen tehtyään vaikeni Silver ja Georgin ja +hänen toveriensa kasvoista voi kyllä nähdä, ettei noita sanoja oltu +turhaan lausuttu. + +"Se oli numero yksi", sanoi Silver ja päästeli niin kauheita kirouksia, +että niitä on mahdoton kertoa. + +Ja lopetettuaan kiroilemisensa, heitti hän lattialle paperin, jonka +minä tunsin samaksi kartaksi, kuin olin löytänyt Billy Bonesin arkusta +ja ihmettelin suuresti, miksi tohtori oli sen antanut Silverille. + +Mutta jos kartan näkeminen oli minusta hämmästyttävää, niin tuntui se +kerrassaan uskomattomalta rosvojen mielestä. He syöksyivät sen kimppuun +kuin kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen ja toinen tempasi +sen toiselta. He kiroilivat ja nauroivat. Kaikki vakuuttivat sen olevan +kapteeni Flintin kartan. + +"Tuo on kyllä hyvä", sanoi Georg, "mutta mitä hyötyä meillä on +aarteesta, kun meillä ei kumminkaan ole laivaa, jolla voisimme viedä +sen pois." + +Nyt syöksähti Silver ylös ja karjui: + +"Minä varotan sinua viimeisen kerran, Georg! Jos sanot sanankaan vielä, +niin olet kuoleman oma! Kuinkako voimme viedä aarteen? En minä tiedä, +mutta sinun ja teidän toisten pitäisi osata se sanoa, teidän, jotka +olette laivani hävittäneet. Mutta sinä et osaa, sillä sinä et ole +kekseliäämpi kuin harmaa sika. Mutta kohteliaasti sinä ehkä osaat puhua +ja niin sinun tuleekin tehdä, Georg Merry." + +"Se on oikein", sanoi ukko Morgan. + +Ja nyt uhkasi Silver luopuvansa kapteenin toimesta ja käski +valitsemaan, kenen tahtoivat hänen sijaansa, mutta toiset alkoivat +huutaa: "Silver, Silver, Silver on meidän kapteenimme!" + +"Vai sellainen ääni nyt on kellossa. No sitten luulen, että sinä +Georg, saat vielä jonkun aikaa odottaa ja voitpa olla iloinen, etten +minä ole pitkävihainen." + +"Ja sinä, Jim, saat pitää tämän mustan merkin, jolla nyt ei liene +mitään merkitystä", sanoi Silver. + +Minä otin sen ja se oli noin 10 pennin rahan kokoinen paperilappu, +jonka toinen puoli oli tyhjä ja toisella puolella oli muutamia sanoja +raamatusta. Painettu puoli oli mustattu kivihiilellä ja tyhjälle +puolelle oli samalla aineella kirjoitettu "erotettu." Minä säilytän +lappua vieläkin, vaikka kirjoitus siitä on hävinnyt. + +Näin päättyivät yölliset riidat. Miehet ottivat ryypyn ja rupesivat +sitten levolle. + + + + +Kolmaskymmenesensimäinen luku. + +Kunniasana. + + +Olin ollut jonkin aikaa valveilla, kun ulkoa kuului huuto: + +"Ohoi! Tohtori on täällä!" + +Siellä oli todellakin tohtori. Mutta ilooni tämän kuullessani sekaantui +suruakin. Minä ajattelin karkumatkaani ja minua hävetti nähdä tuon +ystävällisen miehen kasvoja. Silver meni tohtoria vastaan ja huusi: + +"Vai niin, tohtori! Hyvä huomenta, herra! Georg, autappas tohtoria +pääsemään aitauksen yli!" + +Sitten ilmoitti hän tohtorille minun olevan varustuksessa, johon +tohtori vain vastasi "hyvä, hyvä, mutta velvollisuus ensin, huvi +sitten" ja pyysi saada nähdä sairaita. + +Ja tultuaan varustukseen, loi hän ensin ankaran katseen minuun ja alkoi +sitten puuhailla sairaitten kanssa liikkuen ja puhellen kuin liikkuisi +jossain rauhallisessa englantilaisessa perheessä. + +"Hyvin käy, poikaseni", sanoi hän miehelle, jolla oli pää käärittynä. +"Teillä oli onni, kun pelastuitte niin helposti... No, Georg, mitenkäs +on teidän laitanne? Teillä on omituinen ihonväri ja maksanne on aivan +piloilla. Otitteko tuota lääkettä?... Kuulkaas, pojat, ottiko hän +lääkettä?" + +"Kyllä hän otti, herra", sanoi Morgan. + +"Nähkääs, kun minä nyt olen vankilanlääkärin tapainen", sanoi tohtori +mitä ystävällisimmällä äänellä, "niin katson kunnia-asiakseni pitää +huolta, ettei kuningas Yrjön hirsipuulta mene yhtään miestä hukkaan." + +Lurjukset katsahtivat toisiinsa, mutta sanaakaan virkkamatta nielivät +tuon katkeran pillerin. + +"Dick ei tunne voivansa oikein hyvin", virkkoi muuan. + +"Vai ei! Astukaapas esiin, Dick, ja näyttäkää minulle kielenne. Kas +niin, eipä minua olleskaan kummastuta, että hän tuntee olevansa hieman +pahoinvoipa, sillä tuollainen kieli pelottaisi koko rykmentin +ranskalaisia pakosalle. Tässä on uusi kuumekohtaus. En voi käsittää, +kuinka te voitte elää tässä epäterveellisessä paikassa. Te Silver ette +tosin tyhmä ole, mutta eipä teillä näy olevan vähintäkään aavistusta +terveysopista." + +Sittenkun tohtori oli tarkastellut jokaista rosvoa ja antanut heille +tarpeellisia lääkkeitä, sanoi hän minulle: + +"Ja nyt, poikaseni, tahtoisin hieman puhella kanssasi." + +Georg Merry seisoi oven luona syleksien ja irvistellen sen johdosta, +että hän oli juuri nauttinut pahanmakuista lääkettä. Mutta tuskin oli +hän kuullut tohtorin sanat, kuin hän kääntyi ympäri ja kiroten karjasi: +"ei." + +Silver iski sauvallaan lattiaan ja huusi Merrylle "hiljaa." Sitten +jatkoi hän tavallisella äänellään: + +"Minä ajattelin juuri samaa, kun tiedän, että te pidätte paljon +pojasta. Me olemme kaikki hyvin kiitollisia teille ystävällisyydestänne +ja luotamme teihin ja nautimme lääkkeitänne kuin olisivat ne totia. +Hawkins, te saatte mennä, jos annatte kunniasananne ettette karkaa." + +Minä suostuin tähän. + +"Te tohtori, menette aitauksen ulkopuolelle, ja kun olette päässeet +perille, otan minä pojan mukaani, mutta hänen pitää jäädä aitauksen +sisäpuolelle, vaan sehän ei teitä estä puhelemasta. Hyvästi, tohtori! +Paljon terveisiä tuomarille ja kapteeni Smollettille." + +Vastaväitteet, joita Silverin ankarat katseet vain olivat kyenneet +hillitsemään, puhkesivat esiin tohtorin lähdettyä. Häntä syytettiin +kaksimielisyydestä, enkä tietänyt miten hän saisi roistojen raivon +asettumaan. Mutta jonkun aikaa kiroiltuaan ja näitä haukuttuaan, +onnistui hänen vihdoinkin. + +Sitten käski hän heitä tekemään tulen ja mennä nilkutti sauvaansa +nojaten ulos. + +"Hiljoikseen, poikaseni", sanoi hän minulle. "Jos he näkevät meidän +kulkevan liian nopeaan, niin hyökkäävät he kimppuumme." + +Me lähenimme aitausta ja niin pian kuin tulimme kuulomatkan päähän +toisistamme, pysähtyi Silver ja sanoi: + +"Tohtori, tämä poika tässä kyllä kertoo, miten pelastin hänen elämänsä +ja että he sentähden tahtoivat panna minut viraltani. Ja muistakaa, +että nyt ei ainoastaan ole kysymyksessä minun henkeni vaan myös pojan." + +Silver oli kokonaan muuttunut sen jälkeen kun hän oli tullut ulos +varustuksesta. Poskensa olivat sisäänpainuneet ja äänensä vapisi. + +"Ettehän kai tarkota, että olette peloissanne?" + +"Tohtori, minä en ole mikään arka raukka. Mutta minä myönnän suoraan, +että minua puistattaa hirsipuuta ajatellessani. Te olette niin hyvä ja +suora mies, etten koskaan ole tavannut parempaa. Ja varmaan ette unhota +sitä vähäistä hyvää, minkä olen tehnyt, yhtä vähän kuin monia pahoja +tekojanikaan. Nyt menen syrjään ja jätän teidät Jimin kanssa kahden +kesken. Kirjoittakaa tämäkin minun hyväkseni." + +Hän poistui luotamme jonkun verran ja kävi eräälle kannolle istumaan. + +"Vai olet sinä, Jim, täällä", sanoi tohtori surumielisesti. "Mitä +keittää, sitähän sitä syöpi. On ikävätä, että minun täytyy se sanoa, +mutta silloin kun kapteeni Smollett oli terve, et sinä koskaan olisi +juossut matkoihisi. Mutta nyt sinä uskalsit, kun hän oli kipeä. +Jumalauta, tekosi oli raukkamainen!" + +Minä aloin itkeä ja sanoin: "tohtori, olen kylliksi siitä itseäni +moittinut ja olisin jo hengetönnä, jollei Silver olisi tullut väliin. +Mutta uskokaa minua, että minä kyllä uskallan kuolla, mutta kidutusta +pelkään..." + +"Jim", keskeytti tohtori ja hänen äänensä oli kokonaan muuttunut, +"hyppää aidan yli ja juoksemme pakoon!" + +"Tohtori, minä olen antanut kunniasanani", vastasin minä. + +"Sen kyllä tiedän, mutta eipä tässä muukaan auta. Minä otan häpeän +päälleni, mutta minä en voi jättää sinua tänne. Kiipeä yli ja me +juoksemme matkoihimme kuin antiloopit." + +"Ei, tohtori, sillä olen vakuutettu, ettette tekään kunniasanaanne +söisi. Mutta te ette antanut minun puhua loppuun. Jos he rupeavat minua +kiduttamaan, niin voi sattua, että ilmoitan heille jotakin laivasta. +Minä olen näet oman henkeni kaupalla anastanut laivan ja se on nyt +pohjoisessa väylässä." + +"Laivan!"' huudahti tohtori. + +Minä kerroin lyhimmittäin seikkailuni, joita hän äänettömänä kuunteli. + +"Näkyy olevan niin sallittu, että kaikki mitä sinä teet, koituu +pelastukseksemme, ja sinä luulet että me jättäisimme sinut nyt +pulaan!... Silver!" huusi hän äkkiä. "Minä tahdon antaa teille hyvän +neuvon", sanoi hän kun Silver läheni meitä. "Onko teillä hyvin kiire +saada aarre käsiinne?" + +"Pojan ja oman elämäni voin pelastaa vain aarretta etsimällä", vastasi +Silver. "Sen kyllä itsekin käsitätte." + +Silver pyysi tohtorin selvittämään menettelynsä, mutta tämä kieltäytyi +sanoen, että hänellä ei ollut oikeutta sanoa, sillä se ei ollut hänen +salaisuutensa. Sen hän kumminkin lupasi, että jos he tästä pulasta +pääsevät, niin hän tulee panemaan parastaan pelastaakseen Silverin. + +Silverin kasvot säteilivät ilosta ja hän huudahti: "eipä oma äitinikään +olisi voinut paremmin sanoa!" + +"Ja vielä yksi neuvo: pitäkää poika aina läheisyydessänne! Hyvästi, +Jim." + +Tohtori pudisti kättäni, kumarsi Silverille ja poistui nopein askelin +metsään. + + + + +Kolmaskymmenestoinen Luku. + +Aarretta etsimässä. + + +"Jim", sanoi Silver, kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin +teidän henkenne, niin pelastitte te taas minun henkeni ja sitä en +unhota. Tohtori tahtoi teitä karkaamaan ja minä huomasin, että te +kieltäydyitte sitä tekemästä. Ja nyt, Jim, lähdemme aarretta etsimään." + +Varustuksen luona olevan tulen luota huusi eräs miehistä meille, että +aamiainen oli valmis ja me istuimme hietikkoon sinne tänne syöden +korppuja ja suolasta sianlihaa. Ruokaa olivat he valmistaneet kolme +kertaa enemmän kuin mitä me jaksoimme syödä ja aterian loputtua viskasi +muuan miehistä raa'asti nauraen tähteeksijääneet ruuat tuleen. En +koskaan ole nähnyt ihmisiä, jotka niin vähän kuin nämät olisivat +huolehtineet huomisesta päivästä. + +Kuu olimme lopettaneet aterian, sanoi Silver: + +"Niin, pojat, on onni, että teillä on Pitkä John mukananne, joka ohjaa +ja laittaa kaikki parhain päin. Taas sain minä tohtorilta tietää +kaikki, mitä tahdoinkin tietää. Heillä on laiva tallessa, mutta missä, +sitä en tienä. Vaan kunhan olemme saaneet aarteen käsiimme, niin +kyllähän löydämme laivankin ja silloin olemme me ylimmät kukot +rikkatunkiolla. Ja Jimin otamme mukaamme, ja kun olemme löytäneet +aarteen, niin annamme osan sitä hänellekin." + +Miehet olivat erinomaisen hyvällä tuulella, mutta minä olin hyvin +alakuloinen kohtaloani ajatellessani, sillä olihan meitä vain kaksi, +toinen rampa, toinen pahanpäiväinen poikanen viittä vahvaa ja hurjaa +miestä vastaan. + +Miehet ryhtyivät varustautumaan aarteen etsimistä varten, ja kun he +olivat ottaneet mukaansa työkaluja, aseita, ruokaa ja juomaa, lähdimme +matkalle. Minulla ei ollut mitään aseita ja vyötärykseni ympärillä oli +nuora, jonka toisesta päästä Silver piteli kiinni ja minä seurasin +häntä kuin orja tai tanssiva karhu. Me menimme rantaan, jossa oli kaksi +venhettä ja näillä lähdimme soutamaan. + +Soutaessa ei kartasta ollut mitään puhetta. Siinä oleva punainen +risti oli jotenkin epämääräinen tienosottaja ja kartan takapuolella +olevat paikan tuntomerkit olivat myös hyvin epämääräiset. Korkea puu +oli huomattavin tunnusmerkki. Ankkuripaikan ympärillä oli noin +kahden tai kolmensadan jalan korkeuteen kohouva rinne yhtyen +"Kaukoputki"-kukkulaan ja jatkui siitä eteläänpäin päättyen +"Perämasto"-nimiseen kukkulaan päin. Se kasvoi erikorkuisia havupuita. +Mikä näistä oli "korkea puu", voitiin ratkaista vain kompassin avulla +ja sille paikalle päästyä. + +Jokaisella oli kumminkin oma "korkea puunsa" ennenkuin oltiin +puolimatkaakaan soudettu. Pitkä John kohautti hartioitaan ja pyysi +heitä odottamaan. Soudettuamme kauvan aikaa pääsimme joen suuhun. Me +laskimme vasemmalle rannalle ja aloimme nousta maihin. + +Metsän näkö muuttui sitä mukaa kuin kuljimme sinne ja se osa saaresta, +jota lähenimme, näytti hyvin miellyttävältä. Ilma oli raitis ja +virkistävä ja tämä tuntui meistä suloiselta auringon paahteessa. + +Joukkomme hajaantui ja hoilaten kulkivat miehet eteenpäin. Me kulimme +Silverin kanssa toisten jälestä ja minä sain häntä tukea ja estää +kaatumasta. + +Olimme täten jonkun aikaa kulkeneet kun munan miehistä päästi kauhun +huudahduksen. Hän oli siis löytänyt jotain muuta kuin aarteen. Kaikki +riensimme hänen luokseen ja näimme ihmisen luurangon. + +Puvunriepaleista tunnettiin se merimiehen luurangoksi. Mutta suurin +huomio kääntyi siihen seikkaan ettei luuranko näyttänyt olevan +luonnollisessa asennossa. + +"Minunpa vanhaan pässinpäähäni on pistänyt omituinen ajatus", sanoi +Silver. "Tämähän on Benrangelin saaren korkein kohta. Päättäkääs +siitä." + +Huomattiin että ruumiin asento oli samassa suunnassa saaren kanssa ja +kompassi osoitti I.E.I. + +"Enkös sitä aavistanut", huusi Silver. "Tämä on kapteeni Flintin +tienosottaja, vaikka kyllähän minua puistattaa ajatellessani tätä +seikkaa. Flint ja kuusi miestä olivat täällä ja Flint tappoi heidät +kaikki ja asetti heidät kompassin mukaan. Nämät sääret ovat pitkät ja +hiukset ovat olleet keltaset. Hän on varmaan Allardyce. Sinähän, Tom +Morgan, muistat Allardycen?" + +Tom sanoi muistavansa ja kertoipa että tämä oli lainannut häneltä +veitsenkin maihin mennessään. Tätä ruvettiin etsimään, mutta ei +löydetty ja koska kapteeni Flintin tapana ei ollut ottaa taskuista +tavaroita, niin päättivät miehet, että asia ei ollut luonnollinen. + +"Mutta lähdetäänpäs aarretta etsimään", keskeytti Silver puhelut. +"Sitten voitte taas lörpötellä." + +Me lähdimme kulkemaan edelleen, mutta emme meluten, vaan ääneti. +Merirosvon luuranko oli tehnyt kamalan vaikutuksen. + + + + +Kolmaskymmeneskolmas luku. + +Ääni puusta. + + +Osaksi levähtämistä osaksi tyyntymistä varten tuosta kamalasta näystä +istuutui koko seurue niin pian kuin päästiin rinteen ylimmälle +kohdalle. + +Näköala oli hyvin laaja eikä kuulunut muuta ääntä kuin kaukaa +maininkien loisketta ja hyönteisten surinaa. Merellä ei näkynyt yhtään +purjetta. + +Silver seisoi ja teki tutkimuksia kompassin avulla ja virkkoi sitten: + +"Tosin löytyy kolme korkeata puuta melkein suorassa linjassa +Benrangelin saaresta katsottuna, mutta silti luulen aarteen löytämisen +olevan pikku asian. Ehkä syömme ensin päivällistä." + +"Minulla ei ole olleskaan ruokahalua", mumisi Morgan. "Kun ajattelen +kapteeni Flintiä, niin..." + +"Voit kiittää luojaasi, että Flint on nyt kuollut", sanoi Silver. + +Kun siinä istuimme ja kuiskaillen puhelimme, kuului eräästä puusta +edessämme terävä, hieman vapiseva ääni laulavan: + + "Ja viisitoista makasi kirstussa + Oh hei, oh hoo tänne rommia." + +En koskaan ole nähnyt sellaista kauhua kuin se, joka nyt valtasi +kapinoitsijat. He olivat aivan kalpeina. Pari heistä syöksyi ylös ja +pari taas piteli toisistaan kiinni. Morgan viereksi tuskissaan maassa. + +"Se on Flint!" parkasi Merry. + +Laulu oli vaiennut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin aivan kuin olisi +joku kädellään tukkinut laulajan suun. + +"Kas niin", änkytti Silver, kasvoiltaan aivan harmaana. "Tämä ei +kelpaa. Tuo ääni ei ole kummituksen, vaan sellaisen, jossa on sekä +lihaa että verta." + +Puhuessaan näytti hänen rohkeutensa palaavan ja samassa kasvojensa +väri. + +Toisetkin alkoivat jo hieman tointua ja kuuntelivat hänen rohkaisevaa +puhettaan, kun äskeinen salaperäinen ääni hiljaa huusi: "Dorby M'Graw! +Dorby M'Graw!" Sitten ääni hieman kohosi ja kiroten se huusi: "mene +hakemaan rommia, Dorby!" + +Merirosvot seisoivat kuin maahannaulitut ja heidän silmänsä +pullistuivat kuopistaan. Vielä kauvan senkin jälkeen kuin ääni oli +vaijennut seisoivat he kauhun valtaamina ja tuijottivat eteensä. + +"Tämä riittää!" läähätti yksi. "Lähdetään!" + +"Ne olivat hänen viimeiset sanansa", virkkoi Morgan. "Viimeiset sanat, +mitkä hän laivassa ollessaan lausui." + +Dick otti esiin raamattunsa ja rukoili hartaasti. Hän oli saanut hyvän +kasvatuksen ennenkuin lähti merelle ja joutui tällaiseen seuraan. + +Silver ei vieläkään masentunut, vaikka kuulinkin, että hampaat hänen +suussansa kauhusta kalisivat. + +"Tässä saaressa ei ole ketään muita kuin me, joka olisi kuullut +Dorbysta puhuttavan", mumisi hän. "Laiva-toverit!" huusi hän sitten +suurella voimanponnistuksella. "Minä olen tullut tänne saadakseni tuon +aarteen käsiini enkä aio antautua ihmisille enkä itse pirullekaan. +Kapteeni Flintiä en pelännyt hänen eläissään enkä aio nytkään peljätä, +kun hän on kuollut. Neljännespenikulman päässä tästä on 700,000 puntaa. +No pojat!" + +Mutta ei pienintäkään merkkiä rohkeuden palaamisesta näkynyt hänen +tovereissaan. + +"Seis John!" sanoi Merry. "Älä uhmaile henkiä vastaan!" + +Toiset olivat liian peloissaan voidakseen mitään vastata ja he olisivat +menneet heti pakoon, jos olisivat uskaltaneet, ja pelko pakoitti heidät +pysymään Johnin tykönä. + +"Henkiä?" sanoi John. "Ehkä. Mutta oletteko koskaan kuulleet henkien +puheen kaikuvan. Mitä heillä on kaiun kanssa tekemistä? Minä vain +kysyn." + +Tämä todistus näytti minusta jotenkin heikolta, mutta hämmästyksekseni +rohkaisi se Georg Merryä. + +"Sinä et ole tyhmä, John!" sanoi hän. "Ylös pojat! Muutoin tuntui +minusta että se muistutti paljon erään ääntä..." + +"Olet oikeassa!" huudahti Silver ja kirosi. "Ben Gunnin ääntä!" + +"Aivan oikein!" + +"Mutta eihän se asiata auta, sillä Ben Gunn ei tällä saarella ole +enemmän elävänä kuin Flintikään." + +"Kuka turkanen nyt Ben Gunnia pelkäisi!" ärjäsi Merry ja toiset +yhtyivät häneen. + +Tuo rohkasi miehiä ja he lähtivät kulkemaan, Merry edellä kantaen +Silverin kompassia. Ei kukaan näyttänyt Ben Gunnista välittävän. + +Dick piti kumminkin edelleen raamattua kädessään ja pelokkaana katseli +ympärilleen. Silver teki ivaa hänen pelostaan. + +Me saavuimme ensimäisen korkean puun luoksi, mutta huomasimme, ettei se +ollut oikea. Vihdoin tulimme kolmannen korkean puun luoksi, joka näkyi +kauvas merellekin. + +Mutta se ei ollut puun korkeus, joka teki tovereihini mahtavan +vaikutuksen, vaan tieto siitä, että jossain sen varjoissa oli +kätkettynä maahan 700,000 puntaa. Heidän silmänsä säihkyivät ja +käyntinsä reipastui ajatellessaan sitä nautintorikasta, joutilasta +elämää, joka heitä odotti. + +Silverin sieramet laajenivat ja vapisivat ja hän nyki hermostuneesti +liinasta, jolla minä olin köytetty sekä loi minuun murhanhaluisia +katseita. Hän ei koettanutkaan salata ajatuksiaan, jotka minä voin +lukea niinkuin kirjasta. + +Dick, joka oli jäänyt jälkeemme, vuoroin luki rukouksia, vuoroin taas +kiroili. + +"Hurraa", huusi Merry ja etumaiset alkoivat juosta. Mutta kauvan he +eivät olleet ehtineet juosta, kun seisahtuivat. + +Me Silverin kanssa kiiruhdimme kulkuamme ja olimme pian toisten luona. + +Mutta masentava näky kohtasi meidät. Edessämme oli kuoppa, joka oli +joku aika sitten kaivettu, sillä ruohoa kasvoi sen pohjalla. Siinä oli +myös taittunut lapionvarsi ja kuokka. + +Oli selvää, että kätkö oli löydetty ja ryöstetty. 700,000 punnan aarre +oli kadonnut. + + + + +Kolmaskymmenesneljäs luku. + +Päällikön kaatuminen. + + +Ensinnä tointui tästä hämmästyksestä, jonka vertaista lie tuskin +koskaan nähty, Silver, jonka koko elo riippui tästä aarteesta. + +"Jim", sanoi hän minulle, "ota sinä tämä, jos tässä sattuisi mellakka +syntymään", ja näin sanoen ojensi hän minulle kaksipiippuisen +pistoolin. + +Samassa alkoi hän tyyneesti mennä pohjoista kohti ja pian oli kuoppa +meidän kahden ja noitten viiden merirosvon välillä. Minua katseli hän +nyt ystävällisin katsein ja tunsin itseni liikutetuksi näistä hänen +alituisista mielenmuutoksistaan ja siksi kuiskasin hänelle ivallisesti: +"Vai olette taas kääntänyt toisen tuulen mukaan." + +Hän ei vastannut mitään. Merirosvot syöksyivät kuoppaan kauheasti +kiroillen ja kaivoivat käsillään ja heittelivät laudanpalasia sivulle. +Morgan löysi kahden guineen kultarahan ja kiroillen näytti sitä +toisille, jotka pitelivät rahaa vuorotellen käsissään. + +"Onko tämä ne 700,000 puntaa, senkin liikkuva saatana", karjui Merry +näyttäen rahaa Silverille. + +"Kaivakaa vain pojat! Ehkä löydätte lopuksi multasienen", sanoi tämä +hävyttömästi. + +"Multasienen", ulvoi Merry. "Kuulkaa toverit, mitä se sanoo! Hän tiesi +kaikki edeltäpäin, jonka näkee jo hänen naamastaankin!" + +"Vai alat sinä, Merry, taas pyrkiä kapteeniksi", sanoi Silver +tyyneesti. + +Mutta nyt olivat kaikki ehdottomasti Merryn puolella. He alkoivat +kiivetä ylös kaivannosta ja loivat hurjia katseita taakseen. + +Se oli minusta hyvä asia, että he kaikki asettuivat toiselle puolelle +kuoppaa kuin Silver. + +Täten seisoimme kahakkaan valmiina, mutta kumpikaan puoli ei uskaltanut +alkaa. Vihdoin sanoi Merry: + +"Toverit, noita on kaksi, toinen vanha raajarikko, joka on meidät tänne +narrannut ja toinen tuo penikka, jonka sydänverta tahtoisin nähdä. Ja +nyt pojat...!" + +Hän kohotti kätensä ja aikoi ryhtyä taisteluun, kun samassa kuuluu: +pau! pau! pau! väijytyspaikasta. Merry putosi päistikkaa kuoppaan ja +toinen makasi koipiaan sätkytellen haudan partaalla. Eloonjääneet kolme +juoksivat pakoon minkä ehtivät. + +Samassa astuivat piilopaikoistaan esiin tohtori, Gray ja Ben Gunn +savuavat piiput käsissään. He yhtyivät meihin. + +Tohtori ensin tuumi, että ryhtyisimme ajamaan pakolaisia takaa, mutta +sitten luopui hän siitä ja me päätimme anastaa venheet ja siten estää +heidän pakonsa. + +Me lähdimme marssimaan ja Silver koetti seurata mukana parhaansa +mukaan, mutta jäi meistä noin kolmekymmentä askelta jälelle. + +"Tohtori hoi! Eipä kiirettä! Katsokaahan!" huusi hän. + +Kiirettä ei ollutkaan, sillä eräällä aukealla näimme heidän juoksevan +hurjassa paossa perämaston kukkulaa kohti. Me olimme heidän ja +venheitten välillä, niin että istuuduimme levähtämään. + +Silver tuli luoksemme ja kiitti tohtoria siitä hyvästä, joka oli tehty +hänen ja minun henkeni pelastukseksi. + +Tohtori lähetti Grayn noutamaan hakoja, jotka rosvot olivat paetessaan +jättäneet kuopalle ja me aloimme mennä venheitten luoksi. Matkalla +kertoi tohtori muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut. Tuo puolihupsu Ben +Gunn oli saarella kuljeksiessaan löytänyt aarteen, kaivanut sen ja +suurella vaivalla kuljettanut sen erääseen luolaan, joka oli +kaksihuippuisen kukkulan luona. Ja siellä oli se ollut jo kaksi +kuukautta ennen "Hispaniolan" tuloa. + +Tohtori oli minun neuvoni mukaan etsinyt ja saanut käsiinsä Ben Gunnin +ja tältä urkki tiedot, missä aarre oli. Ja huomattuaan lisäksi, että +laivakin oli mennyt matkoihinsa, antoi hän Silverille kartan, jolla nyt +ei ollut mitään arvoa. Samoin hylkäsivät he varustuksen vietyään ensin +tarpeelliset määrät ruoka- ja ampumavaroja luolaan, jossa sai olla +turvassa ilmastokuumeelta ja myös vartioida aarretta. + +Sitten kertoi hän, että he minut pelastaakseen, kun näkivät meidät tänä +aamuna olevan liikkeellä, olivat ryhtyneet siihen keinoon, että +lähettivät Ben Gunnin edeltäpäin pelottelemaan ja viivyttämään niin +kauvan, että tohtori ja Gray ehtivät piilopaikkoihinsa. + +"Ja te ette siis olisi yhtään välittäneet, vaikka ne olisivat hakanneet +lihapulliksi vanhan Johnin. No olipa onni, että Hawkins oli mukanani." + +"Emme vähintäkään", vastasi tohtori ystävällisesti. + +Tultuamme venheitten luo särki tohtori toisen niistä ja toiseen +astuimme me ja aloimme soutaa pitkin tyyntä veden pintaa. + +Sivuuttaessamme kaksihuippuisen kukkulan näimme sen luolan suun, jossa +aarre oli ja sen luona seisoi pyssyynsä nojaten tuomari. Me viuhutimme +hänelle hattujamme ja hurrasimme. + +Soudettuamme noin kolme (englannin) penikulmaa, kohtasimme iloksemme +pohjoisen väylän suulla "Hispaniolan", joka ominpäinsä risteili +edestakaisin. Viimeinen nousuvesi oli irroittanut sen matalasta ja jos +tuuli olisi ollut kova tai vesi tavallista korkeampi, niin emme +luultavasti koskaan olisi nähneet rakasta laivaamme tai tavanneet sen +sitten rannalle ajautuneena. Mutta nyt ei siinä ollut muuta +epäkunnossa, kuin hieman iso purje. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon +ja heitettiin puolen sylen syvyiseen veteen. Me sousimme takaisin +Rommilahteen, joka oli lähinnä aarteen kätköpaikkaa. Gray sousi yksin +takasin laivaan sitä vartioimaan. + +Vähän matkan päässä luolasta kohtasimme tuomarin. Minulle oli hän +ystävällinen eikä virkkanut paostani mitään. Silverin kohteliaan +tervehdyksen johdosta punastui hän ja virkkoi tälle: + +"John Silver, te olette täysiverinen roisto. Minua on pyydetty, etten +ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin teitä kohtaan, enkä ryhdykään. Mutta +muistakaa että monta murhaa on omallatunnollanne." + +Tämän johdosta Silver kumartaen kiitti, mutta tuomari ärjäsi hänelle +kieltäen kiittämästä. + +Sitten menimme luolaan, jossa suuren tulen ääressä loikoi kapteeni +Smollett ja etäisimmässä nurkassa näimme isot kasat kultaa sekä rahoina +että kankina. Tämä oli kapteeni Flintin aarre, jota me olimme niin +kaukaa tulleet hakemaan ja joka oli maksanut seitsemäntoista +ihmishenkeä ja saarella oli vielä kolme, jotka olivat ottaneet osaa sen +kokoamiseen -- Silver, Morgan ja Ben Gunn. + +"Astu sisään, Jim, sillä sinä olet tavallasi hyvä poika, vaikken minä +toiste tahtoisi lähteä kanssasi merelle. Mutta mitäs teillä, Silver, on +täällä tekemistä?" + +"Minä palajan täyttämään velvollisuuttani", vastasi tämä. + +"Vai niin", virkkoi kapteeni. + + + + +Kolmaskymmenesviides luku. + +Loppu. + + +Joka päivä kuljetimme äärettömät määrät eri maitten rahoja laivaan. +Silver sai olla aivan vapaana vartioimisesta ja huolimatta +nenästyksistä koetti hän olla mahdollisimman kohtelias ja siten +saavuttaa toisten suosion. Muut kuin Ben eivät hänelle antaneet +suurempaa arvoa kuin koiralle. Tämä nimittäin näytti vieläkin pelkäävän +entistä perämiestään. Noista kolmesta kapinoitsijasta emme muuta +kuulleet kuin kerran laulaa hoilailevan ja kerran ampuavan. +Neuvoteltuamme päätimme jättää heidät saareen, josta Ben ja Gray olivat +hyvin iloissaan ja jätimme heille isot määrät ampuma- ja ruokavaroja +sekä vaatteita, lääkkeitä ja tupakkia y.m. elintarpeita. + +Eräänä päivänä lähdimme matkalle ja purjehdittuamme saaren uloimman +niemen sivutse, näimme nuot kolme rosvoa rannalla polvillaan rukoillen +että ottaisimme heidät mukaan. Mutta sitä emme voineet tehdä ja tohtori +huusi heille, missä varastot olivat. + +Nähtyään, että heidät jätetään saareen, laukasi yksi heistä pyssynsä +meitä kohti ja kuula meni läheltä Silverin päätä. Me pysyttelimme +piilossa kunnes olimme ampuma-matkan ulkopuolella ja puolen päivän +aikana katosi itse saarikin näkymästä. + +Me ohjasimme matkamme espanjalaiseen Ameriikkaan, ja kun väkeä oli +vähän ja matka oli myrskyinen, niin olimme melkein näännyksissä perille +päästyämme. + +Täällä otimme väkeä lisää ja lisäsimme ruokavarojamme. Täällä myös +pääsimme Silveristä, sillä eräänä yönä karkasi hän ottaen mukaansa +säkillisen rahoja. Olimme tyytyväisiä, että näin vähällä hänestä +pääsimme. + +Onnellisesti saavuimme Bristoliin, jossa juuri aikoivat lähettää laivan +meitä etsimään. Täällä jaoimme rahat, joista Ben Gunn sai tuhat puntaa, +mutta hukkasi ne kolmessa viikossa ja pääsi sitten portinvahdiksi, jona +loppuikänsä vietti ollen paikkakunnan poikien suosikki. Kapteeni +Smollett palasi taas merelle ja Gray rupesi lueksimaan sekä osti +itselleen sitten ison laivan, jota kapteenina kuljetti loppuikänsä. + +Silveristä emme koskaan kuulleet mitään. Tohtori ja tuomari ryhtyivät +entisiin toimiinsa ja minä laitoin uuteen kuntoon "Amiraali Benbowin", +jota rupesin yhdessä äitini kanssa hoitamaan. Merelle ei mieleni enää +tehnyt. + +Loppu. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Merirosvon Testamentti, by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56680 *** diff --git a/56680-8.txt b/56680-8.txt deleted file mode 100644 index 6ec97bc..0000000 --- a/56680-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6130 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Merirosvon Testamentti, by Robert Louis Stevenson - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Merirosvon Testamentti - -Author: Robert Louis Stevenson - -Release Date: March 4, 2018 [EBook #56680] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIROSVON TESTAMENTTI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -MERIROSVON TESTAMENTTI - -Kirj. - -Robert Louis Stevenson - - -Suomennos - - - - - -Haminassa, -Erl. Wlrkin kustannuksella, -1899. - -Haminan Kansankirjapainossa. - - - - -SISÄLLYS:. - -I. Vanha merirosvo. - - I. Vanha merikarhu ravintokissa "Amiraali Benbow". - II. "Musta Koira" ilmestyy ja katoo. - III. Billyn seikkailuja. - IV. Musta merkki. - V. Merimiehen arkku. - VI. Sokean loppu. - VII. Kapteenin paperit. - - II. "Hispaniolan" kokki. - - VIII. Minä matkustan Bristoliin. - IX. Yksijalkasen kapakka. - X. Ruutia ja aseita. - XI. Matka. - XII. Mitä kuulin omenatynnyrissä. - XIII. Sotaneuvottelu pidetään. - -III. Seikkailuni rannalla. - - XIV. Kuinka seikkailuni alkoivat. - XV. Ensimäinen yhteentörmäys. - XVI. Aarresaaren mies. - -IV. Piiritys. - - XVII. Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui. - XVIII. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Maihin meno. - XIX. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Ensi päivän taistelujen loppu. - XX. James Hawkin's jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys. - XXI. Silverin lähetystö. - XXII. Hyökkäys. - - V. Seikkailuni merellä. - - XXIII. Kuinka seikkailuni merellä alkoivat. - XXIV. Laskuvesi. - XXV. Venheeni retkeily. - XXVI. Minä poistan merirosvolipun. - XXVII. Israel Hands. -XXVIII. Kultaa loppumattomasti. - -VI. Kapteeni Silver. - - XXIX. Vihollisen leirissä. - XXX. He tapasivat käskijänsä. - XXXI. Kunniasana. - XXXII. Aarretta etsimässä. -XXXIII. Ääni puusta. - XXXIV. Päällikön kaatuminen. - XXXV. Loppu. - - - - - - -I. - -Vanha merirosvo. - - - - -Ensimäinen luku. - -Vanha merikarhu ravintolassa "Amiraali Benbow". - - -Kun tartun kynään, niin palajan niihin aikoihin, jolloin isälläni oli -"Amiraali Benbow"-niminen ravintola ja muuan päivän paahtama -ruskeaihoinen merimies, jolla oli iso arpi otsassa, ensi kerran astui -kattomme alle. - -Muistan, yhtä hyvin kuin jos asia olisi vasta eilen tapahtunut, -kun hän vaappuen tuli ravintolan eteen ja hänen takanaan kulki mies -työntäen käsikärryjä, joissa oli merimiehen arkku. Hän oli pitkä, -jykevärakenteinen mies, jolla olivat päivän paahtamat ruskeat kasvot. -Hänen kätensä olivat käsnäiset ja arpiset ja kyntensä olivat mustat. -Likasen valkea, sapelin iskun tuottama arpi ylettyi yli toisen posken. -Muistan, että hän loi yleiskatsahduksen paikkaan ja samalla vihelteli -ja puoli ääneen hyräili muuatta merimiehen laulua, jota hänen sittemmin -kuulin usein laulavan. - -Sitten koputti hän ovelle jonkinlaisella kepillä, ja kun isäni avasi -oven, niin pyysi hän röyhkeästi lasin rommia. Kun sitä hänelle tuotiin, -niin joi hän sen hitaasti, ikäänkuin tuollaisen tavaran tuntija -konsanaankin ja samalla katseli läheisyydessä olevia kallioita ja -ovikilpeämme. - -"Tämähän on hauskannäköinen paikka eikä olleskaan hullumpi -groggin-juontipaikka", sanoi hän vihdoin. "Käykö täällä paljon väkeä?" - -Isäni vastasi, että ikävä kyllä ei. - -"Sitten sopii minulle. Kuuleppas, poikani", huusi hän miehelle, joka -työnsi käsikärryjä, "ajappas esiin ja kanna arkku sisään. Aijon viipyä -täällä hetken aikaa. Olen hyvin vaatimaton. En pyydä muuta kuin rommia, -kinkkua ja munia sekä luvan käydä tuolla kukkulalla laivoja -katselemassa. Kuinkako teidän tulee minua kutsua? Kutsukaa kapteeniksi. -Ahah! Kyllä huomaan, miltä kohdalta kenkä puristaa! Tuossa on!" - -Hän heitti neljä kultarahaa kynnykselle. "Sanokaa minulle, kun nuo ovat -lopussa", sanoi hän hyvin ylpeästi. - -Joskin hänen vaatteensa näyttivätkin kuluneilta ja joskin hänen -puhetapansa oli raaka, niin ei hän silti tavalliselta matroosilta -näyttänyt, vaan paremmin perämieheltä tai laivurilta, joka oli tottunut -siihen, että häntä toteltiin tai joka muutoin antoi nyrkin heilua. -Mies, joka työnsi käsikärryjä, kertoi että vieraamme oli edellisen -päivän aamuna saapunut "Kuningas Yrjö"-ravintolaan ja oli sitten -tiedustellut rannikolla olevia ravintolia ja että hän oli valinnut -meidän ravintolamme siksi, että tämä oli niin yksinäinen. Tämä oli -kaikki, mitä saimme vieraastamme tietää. - -Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Joka päivä kuljeskeli hän joko ympäri -rakennusta tai sitten kallioilla kaukoputki kädessään. Koko illan hän -taas istui eräässä tarjoiluhuoneen nurkassa lähellä takkaa ja joi hyvin -vahvaa rommitotia. Tavallisesti ei hän vastannut mitään, jos häntä -puhuteltiin, vaan päästi vain nenä-äänen, joka muistutti sumutorven -ääntä. Sekä me itse että vieraamme opimme pian antamaan hänen olla -rauhassa. Tultuaan tavallisilta päiväkävelyiltään, kysyi hän -säännöllisesti, oliko joku merimiehen näköinen mies kulkenut tästä -sivuitse maantietä pitkin. - -Alussa luulimme, että hän ikävöi sellaista seuraa, joka kuuluisi samaan -yhteiskuntaluokkaan kuin hän itsekin oli, mutta huomasimme sittemmin, -että hän juuri sellaista tahtoi välttää. Kun joku merimies matkalla -Bristoliin sattumalta tuli ravintolaamme sisään, niin tarkasteli ukko -tätä ensin oviverhojen takaa ennenkuin astui huoneeseen ja oli sitten -aina niin hiljaa kuin haudassa. - -Eräänä päivänä otti hän minut muista syrjään ja lupasi minulle -antavansa hopearahan kunkin kuukauden ensi päivänä, jos pitäisin tarkan -vaarin eräästä merimiehestä, jolla oli vain yksi jalka, ja heti kun -sellainen ilmaantuisi, ilmottaisin siitä hänelle. Tämä salaperäinen -henkilö teki öitteni unet niin kamaliksi, että katsoin kyllä tuon -kuukausipalkan ansaitsevani. - -Kumminkin pelkäsin paljoa vähemmin kapteenia itseään kuin jotain muuta, -joka hänet tunsi. Toisina iltoina nautti hän rommitotia paljoa enemmän -kuin mitä hänen päänsä oikein sieti ja silloin istui hän ja lauleli -vanhoja merimieslaulujaan olleskaan välittämättä muista sisällä -olijoista. Toisinaan tuli hän raivopäiseksi ja pakoitti pelosta -vapisevan seuran kuuntelemaan hänen ryövärijuttujaan tai yhtymään -värssyjen loppukertoon. Eikä hän sallinut kenenkään ennen poistua -ravintolasta kuin hän oli juonut itsensä niin humalaan, että nukkui. - -Enimmin pelottivat ihmisiä hänen kamalat merikertomuksensa. Ja jos voi -luottaa hänen omiin juttuihinsa, niin oli hän viettänyt elämänsä -sellaisten olentojen parissa, jotka olivat kurjimmat luoduista -olennoista, jotka koskaan ovat merellä liikkuneet. Ja se puhetapa -jolla hän nämät kertomukset esitti, pelottivat kunniallisia -paikkakuntalaisiamme yhtä paljon kuin ne rikoksetkin, joita hän -kuvaili. Isäni väitti aina, että ravintolansa joutuisi rappiolle, koska -asukkaat pian kyllästyisivät vieraamme hirmuvaltaan. Mutta minä luulen, -jos totta puhutaan, että meillä oli etua hänen vierailustaan luonamme. -Kun ensi peljästys oli ohi, niin oli paikkakuntalaisten mielestä oikea -nautinto kuunnella ukon juttuja. Olivathan ne jotain vaihtelua -maaelämän yksitoikkoisuudessa. Olipa muutamia nuorukaisia, jotka olivat -häntä kovin ihailevinaan ja jotka kutsuivat häntä "oikeaksi vanhan ajan -merikarhuksi" ja väittivät, että tuollaiset voimat ne tekivät Englannin -merellä peljättäväksi. - -Yhdessä suhteessa oli hän saattaa meidät perikatoon. Ne kultarahat, -jotka hän oli antanut etukäteen, olivat nimittäin jo aikoja sitten -lopussa, mutta isäni ei kumminkaan uskaltanut häneltä vaatia lisää, -vaikka kuukausi kului toisensa jälkeen. Jos vähimmälläkään tavalla -tästä hänelle huomautettiin, niin aivasti hän niin, että se tuntui -karjumiselta ja "katsoi ulos" isäparkani huoneestaan. - -Koko sinä aikana kun kapteeni asui meillä, ei hän tehnyt mitään muita -muutoksia puvussaan, kuin että silloin tällöin osteli sukkia joltain -lankakauppiaalta. Takkiansa paikkaili hän itse kamarissaan ja vihdoin -oli se kokonaan paikoista kokoonpantu. Mitään kirjeitä ei hän koskaan -saanut eikä myöskään lähettänyt, eikä koskaan puhellut muitten kuin -naapuriemme kanssa ja näittenkin kanssa vain juovuksissa ollessaan. -Hänen isoa merimiesarkkuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avoimena. - - - - -Toinen luku. - -"Musta Koira" ilmestyy ja katoo. - - -Muutama kuukausi sen jälkeen kuin kapteeni oli meille saapunut, -tapahtui ensimäinen niistä salaperäisistä tapahtumista, jotka -vapauttivat meidät kapteenista, joskin eivät hänen asioistaan. Oli -tavattoman ankara talvi ja isäni oli niin heikkona, että hänellä ei -ollut suuria toiveita kevääsen asti elämisestä. Äitini ja minä hoidimme -ravintolaa omalla vastuullamme eikä meillä ollut aikaa omistaa -suurempaa huomiota vastenmieliselle vieraallemme. - -Oli purevan kylmä tammikuun aamu. Kapteeni oli noussut ylös tavallista -aikaisemmin ja mennyt rannalle hattu niskassa ja veitsi sivullaan sekä -messinkinen kaukoputki kädessään. Äitini oli ylhäällä sairaan isäni -luona ja minä katoin aamiaispöytää kapteenille. Äkkiä astui sisään -mies, jota en ollut ennen nähnyt. Hänellä olivat kalpeat kasvot ja -vasemmasta kädestään puuttui kaksi sormea. Ja vaikka hänellä olikin -puukko vyöllään, niin ei hän silti miltään tappelijalta näyttänyt. -Pidin alati vaarin merimiehistä, olivatpa nämät sitten yksi- tai -kaksijalkaisia, ja muistan, että tämä vieras saattoi minut vallan -hämmästymään. Hän ei näyttänyt merimieheltä, mutta kumminkin toi hän -meren hajua mukanaan. - -Kysyin, miten voin häntä palvella ja hän pyysi rommia. Mutta kun menin -tätä noutamaan, istuutui hän pöydän viereen ja viittasi minua -lähemmäksi. - -"Onko tämä toverini Billin pöytä?" kysyi hän ja katsoi minuun. - -Sanoin hänelle, etten tuntenut hänen toveriaan Billiä, vaan että pöytä -oli katettu eräälle vieraalle, jota me kutsuimme kapteeniksi. - -"Hyvä", sanoi hän, "tuo sopii toveriini Billiin. Hänellä on arpi -toisessa poskessa ja hän on turkasen hupasa mies varsinkin silloin, kun -hän on hutikassa. No, onko toverini Bill sisällä huoneessaan?" - -Vastasin, että hän oli lähtenyt ulos. - -"Mitä tietä hän meni, poikaseni?" - -Selitin hänelle tien sekä mainitsin, milloin odotamme kapteenin -palaavan. Vieras meni oven taakse ja katsella vaani sieltä, kuin kissa -hiirtä. Kerran menin maantielle katsomaan, eikö kapteenia näy tulevan, -mutta hän huusi minut heti takasin, ja kun en heti totellut, muuttui -hänen naamansa kauhean näköiseksi. Kiroten niin kauheasti, että oikein -vavahdin, käski hän minun palaamaan takasin. - -"Minulla on itselläni poika", sanoi hän, "ja te olette niin toistenne -näköisiä kuin kaksi marjaa, ja hän on sydämeni ylpeys. Mutta tärkein -pojille on kuri, ymmärrätkös, poikaseni. Joshan olisit Billin kanssa -purjehtinut, niin et olisi antanut itsellesi kahdesti samaa käskeä. -Bill ei koskaan sellaista suvainnut, eikä nekään, jotka hänen kanssaan -purjehtivat... Ei, mutta tuoltahan tuleekin vanha Bill kaukoputki -kädessään! Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään! Nyt menemme -tarjoiluhuoneeseen ja asetumme oven taakse, poikaseni. Hämmästytänpähän -hieman Billiä. Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään." - -Pelkäsin hieman, mutta kun olimme asettuneet oven taakse, niin pelkäsin -vieläkin enemmän, kun näin, että itse muukalainenkin oli peloissaan. -Hän otti puukon tupestaan ja nieleksi kuin olisi hänellä ollut kuula -kulkussaan. - -Vihdoin tuli kapteeni sisään, paiskasi oven jälestään kiinni ja -katsomatta oikealle tai vasemmalle meni sitä paikkaa kohti, jossa pöytä -oli katettu. - -"Bill", sanoi muukalainen äänellä, jonka hän koetti tehdä -mahdollisimman lujaksi ja rohkeaksi. - -Kapteeni pyörähti ympäri kantapäällään ja katsoi meihin. Ruskeus hänen -kasvoiltaan oli kadonnut ja nenänsäkin oli vallan sininen. Hän näytti -aivan sellaiselta kuin olisi hän nähnyt edessään kummituksen tai jotain -vieläkin pahempaa. Kunniasanallani voin vakuuttaa, että minun oikein -kävi häntä sääliksi, kun yhdessä silmänräpäyksessä näin hänen muuttuvan -niin vanhan ja sairaan näköiseksi. - -"Kas niin, Bill, sinähän tietysti tunnet vanhan laivatoverisi", sanoi -vieras. - -Kapteeni sanoi läähättäen: "Musta Koira!" - -"Kukapas muu se sitten olisi", vastasi vieras, joka näytti hieman -tyyneemmältä. "Aivan oikein, Musta Koira, joka tahtoi tervehtiä -Bill-toveriaan Amiraali Benbow-ravintolassa. Ah, Bill, ollemmepa -nähneet koko joukon asioita ja tapahtumia siitä päin, kun minä pääsin -näistä kahdesta kynnestäni", lisäsi hän pitäen ylhäällä raadeltua -kättään. - -"Kas niin", vastasi kapteeni, "sinä olet ollut minua viekkaampi. Tässä -olen. Puhu suusi puhtaaksi! Mistä on kysymys?" - -"Sehän olet sinä, Bill, ihan ilmi elävänä", sanoi Musta Koira. "Tahdon, -että tämä rakas lapsi tuo minulle lasin rommia, ja sitten istumme ja -puhelemme, kuten vanhat laivatoverit konsanaankin." - -Kun tulin takasin rommia tuoden, niin istuivat he jo kumpikin eri -puolella kapteenin aamiaispöytää, Musta Koira lähinnä ovea. Hän istui -syrjittäin, niin että toisella silmällään voi pitää laivatoveriaan ja -toisella pakomatkaa silmällä. - -Minua pyysi hän menemään ja jättämään oven selki selälleen. "Älä -tirkistele avaimen reijästä, poikaseni", sanoi hän, jonka jälkeen -poistuin. - -Ponnistin voimiani kuullakseni heidän keskusteluaan, mutta pitkään -aikaan en kuullut muuta kuin matalaäänistä puhetta. Vihdoin tulivat -äänet kovemmiksi ja voin silloin tällöin kuulla muutamia sanoja, jotka -enimmäkseen olivat kapteenin kiropuheita. - -"Ei, ei, ei! Lopeta jo!" huusi hän kerran. "Jos meidän kerran pitää -joutua hirsipuuhun riippumaan, niin hirttäkööt sitten meidät koko -joukon!" - -Nyt kuului äkkiä kauhea määrä sadatuksia ja muuta meteliä. Tuolia ja -pöytiä heitettiin nurin, kuulin tuskan huudahduksen ja näin Mustan -Koiran hurjasti pakenevan kapteeni kintereillään. Kummallakin olivat -puukot paljaina ja pakenevan vasemmasta olkapäästä vuoti verta. Oven -luona antoi kapteeni viimeisen iskun, joka varmaan olisi musertanut -pakenevan selkärangan, jollei suuri ovikilpemme olisi sattunut eteen ja -sen alaosassa näkyy vielä tänäänkin iso lovi. - -Siihen loppui taistelu. Kun Musta Koira oli päässyt tielle, niin -osottautui hän haavastaan huolimatta ensimäisen luokan pikajuoksijaksi -ja puolen minutin kuluttua oli hän kadonnut kunnaan taakse. Kapteeni -taas seisoi ja katseli ovikilpeä ikäänkuin mieletön. - -"Jim", sanoi hän, "rommia!" ja tämän sanottuaan horjahti hän seinää -vasten ja nojasi seinään toisella kädellään. - -"Oletteko haavoitettu?" kysyin minä. - -"Rommia", toisti hän. "Minun täytyy päästä täältä. Rommia, rommia!" - -Juoksin hakemaan rommia, mutta olin niin pyörryksissä kaikesta minkä -olin nähnyt ja kuullut, että särin yhden lasin. Kun koetin avata -tynnyrin tappia, niin kuulin jonkun raskaasti putoavan siinä huoneessa, -jonka juuri olin jättänyt. Hyökkäsin sisään ja näin kapteenin makaavan -pitkin pituuttaan lattialla. Samassa tuli äskeisestä melusta -säihkähtynyt äitini minua auttamaan. "Oi tätä surkeutta, joka -talossamme vallitsee", huudahti äitini, "ja isä parkasi on niin -sairas!" - -Me emme osanneet muuta luulla kuin että ukko oli saanut kuolinhaavan -taistelussa muukalaisen kanssa, Minä toin kumminkin rommia ja koetin -sitä kaataa hänen kurkkuunsa, mutta hampaansa olivat kovasti -yhteenpurrut ja leukansa olivat vahvat kuin raudasta. Tuntui oikein -helpottavalta, kun tohtori Livesey tuli isääni katsomaan. - -"Ah, herra tohtori!" huudahdimme, "mitä tulee meidän tehdä. Mihin -kohtaan häntä on haavotettu?" - -"Haavotettu?" sanoi tohtori, "hänellä ei ole enemmän haavoja kuin -teillä, tai minullakaan. Hän on saanut halvauksen. Kas niin, rouva -Hawkins, menkää nyt miehenne luo, mutta älkää puhuko hänelle tästä -mitään. Täytyypä koettaa parastani pelastaakseni tuon vintiön -arvottoman elämän. Jim, tuoppas minulle pesuastia!" - -Kun minä palasin, pesuastia mukanani, oli tohtori jo käärinyt ylös -hänen hihansa ja näin kapteenin suuren ja jänteisen käden. Se oli -selvästi ja komeasti kirjailtu monessa paikassa ja yhdessä paikassa oli -nimi Billy Bones. Olkapään luona oli kuvattu hirsipuu ja siihen mies -roikkumaan. - -"Profeetallista!" sanoi tohtori viitaten viimemainittuun kirjailuun. -"Ja nyt, armollinen herra Billy Bones, jos se on nimesi, katsomme, -minkä väristä veresi on. Jim, sanoi hän, pelkäätkö verta?" - -"En, herra." - -"Hyvä! Pidä sitten pesuastiata!" Samassa otti hän veitsen ja avasi -suonen. - -Koko joukko oli verta jo vuotanut, ennenkuin kapteeni aukasi silmänsä -ja katseli ympärilleen hämärin katsein. Ensiksi tunsi hän tohtorin ja -rypisti otsaansa. Sitten käänsi hän katseensa minuun ja näytti tuntevan -helpotusta. Mutta äkkiä muuttui hänen kasvojensa väri, hän koetti -nousta ja huudahti: "missä on Musta Koira?" - -"Täällä ei ole mitään mustaa koiraa", sanoi tohtori. "Te olette juoneet -rommia ja saaneet halvauksen. Enkä millään erinomaisella ilolla -pelastanut teitä haudasta. Kuulkaas nyt mr Bones!" - -"Se ei ole minun nimeni", keskeytti hän. - -"Saman tekevä", vastasi tohtori, "mutta minä tunnen erään sen nimisen -merirosvon ja lyhyyden vuoksi kutsun teitä sillä nimellä. Ja tahdon -teille sanoa, että lasillinen rommia ei tosin teitä tapa, mutta kun te -otatte yhden lasillisen, niin otatte useammankin ja tohdinpa lyödä -millaisen vedon hyvänsä, että jollette kerrassaan lopeta väkijuomien -nauttimista, niin olette kuoleman oma, -- kuuletteko sen, -- ja -joudutte siihen paikkaan, johon olette kuuluvakin. Mutta koettakaahan -nyt hieman ponnistella voimianne, niin autamme teidät sänkyyn." - -Suurella vaivalla onnistui meidän kuljettaa hänet rappuja ylös ja -asettaa hänet sänkyyn, jossa hänen päänsä vaipui tyynylle ja hän oli -mennä tainoksiin. - -"Muistakaa nyt", sanoi tohtori, "että sana rommi on teille sama kuin -kuolema." - -Sitten tarttui hän minun käteeni ja me menimme isäni luo. - -"Tuo ei ollut mitään", sanoi hän kun oli sulkenut oven jälestään, "minä -laskin hänestä siksi paljon verta, että hän kyllä tyyntyy. Mutta viikon -ajan pitää hänen levätä hiljaa ja se on paras sekä hänelle itselleen -että teille. Mutta jos uusi tuollainen kohtaus sattuu, niin silloin hän -kuolee." - - - - -Kolmas luku. - -Billyn seikkailuja. - - -Kapteeni seurasi tottelevaisesti lääkärin määräyksiä ja paranikin -nopein askelin, mutta kävelemään ei hän vielä päässyt, vaan loikoi -vuoteellaan, joten minä sain häntä entistä enemmän palvella ja sitä -paitsi kutsui hän minut usein luokseen juttelemaan. Eräänä iltana -istuin hänen luonaan, koska hän oli käskenyt minun tulemaan kanssaan -juttelemaan. Mutta hän oli jotenkin vähäpuheinen ja jokin näytti olevan -hänen sydämellään. Parisen kertaa aukasi hän jo suunsa aikoen jotain -puhua, mutta vaikeni. Vihdoin sanoi hän: - -"Kuuleppas Jim, haluatkos kuulla jotain elinvaiheistani? Mutta jos -tahdot kuulla, niin silloin hanki minulle lasi rommia, sillä muutoin -eivät juttuni oikein suju." - -Minä koetin estellä ja muistutin, mitä tohtori hänelle rommista sanoi. - -"Mutta sanoihan tohtori, ettei yksi lasillinen minua vahingoita ja -enempää ei sinun huoli tuoda. Ja jollet tuo, niin en kerrokaan." - -Uteliaisuus oli minussa niin suuri etten voinut olla hänen pyyntöään -täyttämättä. Lähdin siis rommia hakemaan ja toin sitä hänelle -lasillisen. - -Sen saatuaan otti hän muutamia kulauksia, asetti sitten tyynyn -taakseen, jotta hän oli mukavassa asennossa ja alkoi kertoa: - -"Olen ylhäisten vanhempien lapsi ja he tahtoivat antaa minulle hienon, -säätyni mukaisen kasvatuksen, ja kun tulin kouluikään, niin panivat he -minut Englannin kuuluisimpaan oppilaitokseen. Mutta täällä en -viihtynyt. Tein kaikellaisia konnankureja, joitten johdosta minut -erotettiin koulusta. Nyt koettivat vanhempani antaa minulle kotona -opetusta, hankkimalla minulle taitavia kotiopettajia, voidakseen -paremmin pitää käytöstäni silmällä. Mutta turhaan menivät heidän -yrityksensä saada minusta kunnon ihmistä. Mieleni teki seikkailuihin ja -siksi lähdin vanhempieni pyynnöistä ja rukoilemisista huolimatta -merelle. Pääsin laivapojaksi erääseen purjelaivaan, joka jonkun päivän -perästä lähti Intiaan. Laivassa oli kova komento, selkääni sain usein -ja se seikka, että sain vanhempia miehiä palvella, nöyrrytti kopeata ja -itsepäistä luontoani. Kun olin hieman merikomentoon tottunut, niin -tunsin merimiehen toimessa hyvin viihtyväni. Matkamme kului hyvin, -kunnes tulimme Kanariasaarten kohdalle. Silloin nousi sellainen myrsky, -että luulimme viimeiset päivät olevan käsissä. Olin kauheasti -merikipeänä enkä kyennyt kojustani liikahtamaan. Laiva huojui ja -keikkui kuin mikäkin lastupala aalloilla. Pari purjetta vei myrsky -mukanaan ja sitäpaitsi teki se muitakin pienempiä vahinkoja laivalle. -Kolme vuorokautta raivosi myrsky. Kun siitä olimme selvinneet, -jatkoimme matkaamme mitään muuta kummempaa matkalla tapahtumatta kuin -että meitä ajoi muuan merirosvolaiva jonkun matkaa takaa, mutta -pääsimme pakoon. Onnellisesti saavuimme perille. - -"Tämä oli ensimäinen merimatkani. Ensi kerran karkasin laivasta, kun -palvelin eräällä orjia kuljettavalla laivalla ja kuljimme Guinean -lahdesta Kuubaan mukana kolmesataa orjaa. Kun lähdimme Ranskasta, jossa -laivaan pestausin, en tietänyt, että laiva kulki sellaisilla retkillä, -Olin silloin vielä nuori ja viaton, niin että kun näin sen kohtelun, -joka orjien osaksi tuli, niin päätin perille päästyä karata laivasta. -Toiset laivamiehet sitä vastoin olivat tuollaiseen tottuneet, niin että -se ei heistä ollut mitään. Orjat olivat laivaruomassa kolme aina -yhdistettynä kahleilla toisiinsa. Tunnin ajaksi pääsivät he silloin -tällöin kannelle pienempi määrä kerrassaan. Ruokaa annettiin heille -kahdesti päivässä. Selkäänsä saivat he vähäpätöisistäkin syistä ja oli -tapana, että vaikka vain yksikin noista kolmesta rikkoi, niin toisetkin -kaksi saivat siitä rangaistuksen, 'kun eivät toveriaan estäneet.' - -"Kun olimme päässeet perille, niin karkasin eräänä yönä laivasta ja -vaikka minua kovasti etsittiinkin ja ajettiin takaa, niin onnistuin -pakenemaan. Sain samoilla soissa ja metsissä sekä nähdä nälkää ja muuta -kurjuutta. Erään kerran ahdisti minua iso käärmekin ja koipieni -sukkeluutta saan kiittää siitä, etten silloin joutunut tuon käärmeen -makupalaksi. - -"Niin kauan samoilin pakoretkilläni, kun arvelin, että laiva on jo -purkanut lastinsa ja lähtenyt uutta noutamaan, jolloin uskalsin lähteä -ihmisilmoille. Tulin Havannaan ja onnistuin pääsemään erääseen isoon -espanjalaiseen purjelaivaan, joka lähti Barceloonaan Espanjaan. -Matkamme sujui nopeasti ja hauskastikin, kunnes olimme tulleet jo -Välimerelle. Silloin nousi iso myrsky ja tämä ajoi meidät Marokon -rannikolle. Kun olimme olleet pari vuorokautta myrskyn kynsissä, jonka -johdosta laiva oli saanut ankaran vuodon, niin että me saimme olla -vuorokauden läpeensä pumppuamassa ja siksi olimme läpiväsyneet, niin -näimme kolmannen päivän aamuna erään prikilaivan lähestyvän meitä hyvin -uhkaavan näköisenä. Arvasimme heti, että nyt saamme merirosvojen kanssa -tekemistä. Siksi varustauduimme taisteluun, vaikka kyllä aavistimme, -kuinka meille tulee käymään, näännyksissä kun olimme. Kun priki tuli -lähemmäksi, nosti se ylös merirosvolipun ja samassa näimme savun -pöllähtävän sen sivusta ja tykin kuula vinkui laivamme peräkeulan -sivuitse. Sitten annettiin meille merkki 'antautukaa', johon -kieltävästi vastasimme. Nyt vinkui toinen kuula ja täysin purjein kiiti -priki meitä kohti. Paeta emme yrittäneetkään ja siksi vastasimme heidän -'tervehdykseensä' laukasemalla tykin hyökkääjää kohti. Kuula sattui -siihen ja pyyhkäsi mennessään osan kajutasta. Laivasta kuului melua -tuon johdosta, mutta meitä kohti se silti kulki, ja kun tuli lähemmäksi -niin alkoivat rosvot ampua pyssyillä. Me vastasimme samoin, joskin -harvakseen, sillä matka oli vielä pitkä ja kapteeni käski säästää -laukauksia, kunnes rosvot tulisivat lähemmäksi, jolloin laukaukset -paremmin tehoisivat. Vihdoin oli priki niin lähellä, että aloimme voida -erottaa siinä olevia ihmisiä, jolloin kapteeni käski alkaa laivaan -kivääritulen. Molemmat perämiehet parin miehen avustamana ampuivat -molemmilla laivassamme olevilla tykeillä. Kiivaasti vastasivat -rosvotkin ja samalla laskettiin prikistä muutamia purjeita alas ja se -käänsi meille toisen laitansa voidakseen tarpeen tullen käyttää koko -sivustansa tykkejä. Tykkejä eivät rosvot ruvenneet ankarammin -käyttämään, vaan he kyllä pitivät yllä ankarata kiväritulta. Me -koetimme kätkeytyä mastojen suojaan, mutta silti kaatui ja haavoittui -meikäläisiä paljon. Tykkimiehemme eivät olleet ehtineet montakaan -laukausta ampua, kuu heidät ammuttiin. Kapteeni oli saanut kuulan -oikean jalkansa läpi, mutta innokkaasti hän silti johti taistelua. -Mutta lopulta oli meitä vain 5 28:ta jälellä ja silloin nostimme -valkean lipun sekä lopetimme ampumisen. Nyt tuli laivasta venhe, jossa -oli 12 henkeä, laivaamme kohti ja he vangitsivat meidät sekä ottivat -laivamme haltuunsa. - -"Täten olin joutunut merirosvojen käsiin ja samalla tuli kohtaloni -ratkaistuksi sellaiseksi, että minustakin tuli merirosvo. Meidät -vietiin merirosvo-laivaan ja sitten alettiin purjehtia kohti Marokon -rannikkoa. Aluksi saimme kokea kovaa kohtaloa, mutta kun rosvot -huomasivat, että pysyimme siivolla, niin alkoivat he muuttua meille -ystävällisemmiksi. Viiden vuorokauden jälkeen saavuimme heidän -kotipaikoilleen ja meidät vietiin kovasti kahlehdittuina maalle sekä -suljettiin ensi aluksi pimeään kuoppaan, jossa saimme olla syömättä ja -juomatta vuorokauden ajan. Kätemme ja jalkamme turposivat kovin ja -yleensä alkoi elämämme näyttää hyvin synkältä. Mutta sitten otettiin -meidät kuopasta, annettiin ravintoa, joskin niukastikin ja pantiin -ankaraan työhön, jossa ei ruoskaa säälitty. - -"Vaikeata oli tuo, mutta mikäs auttoi: Laivan pursimies, joka oli -taistelussa haavoittunut, kuoli tuollaisesta rääkkäyksestä ja -kapteenimme ampuivat he, kun näkivät, ettei hänestä miestä tule. Siten -oli meitä vain kolme jälellä, muuan skandinaavialainen, ranskalainen ja -minä. Kumppanini olivat vanhempia ja perheellisiä miehiä, jonka vuoksi -he päättivät pakenemalla pelastautua ja kehoittivat minuakin tekemään -samoin, mutta huomaten tuon pakoyrityksen hyvin hengenvaaralliseksi, en -siihen suostunut ja tämän tein vielä toisistakin syistä. Eräällä -rosvolla oli näet kaunis tytär, joka osoitti minulle ystävyyttä ja -tähän hieman pihkaannuin. Ja toisena syynä oli se, että jäämällä -merirosvojen pariin, toivoin saavani seikkailuhaluni tyydytetyksi, -sillä vähitellen alkoi minussa näet nousta halu päästä heidän -miehikseen. Mutta kun taas mietin, että siinä toimessa tulee -lähimäisiään murhata, niin tuntui se raa'alta. Hyvät ja pahat henget -minussa kauvan taistelivat. Mutta miten olikaan, jäin vapaaehtoisesti -heidän pariinsa ja otin hellät hyvästit tovereiltani, jotka eräänä -pimeänä yönä päättivät paon kautta hankkia itselleen vapauden. -Kyyneleet silmissä toisistamme erosimme ja he lähtivät kulkemaan kohti -tuntemattomia kohtaloja tai paremmin sanoen kohti kuolemataan, sillä -pitkälle eivät he päässeetkään, kun heidät keksittiin, ja kun eivät -pysähtyneet käskettäissä, ammuttiin heidät kuoliaiksi. - -"Mutta minulle kävi hyvin, sillä kun he huomasivat, etten ottanut -pakoyritykseen osaa ja näkivät, että olin rivakka poika, niin alkoivat -he kohdella minua hyvin ja pyysivät, että rupeaisin heidän ammattiinsa -ja siihen suostuinkin. Minut otettiin rosvousretkille mukaan, mutta -alussa pidettiin käytöstäni silmällä, vaan kun he näkivät, että -mukaannuin oloihini, niin sain olla aivan vapaana ja vieläpä aloin -päästä pelkäämättömyyteni tähden arvoonkin heidän keskuudessaan. - -"Ja näitä retkiä tehtiin sitten usein, joskus voittaen ja toisinaan -saaden selkäämme. Niitten kaikkien kertominen kävisi tässä pitkäksi ja -sitä paitsi eivät raa'at teot ole hyvät kertoa sinullaisellesi nuorelle -miehelle. Kerronpa vain sen tapauksen, jolloin sain tämän arven -naamaani. - -"Olin silloin ollut merirosvojen parissa 15 vuotta ja monta murhaa oli -jo omallatunnollani. Olin kohonnut jo perämieheksi ja sellaisena -palvelin eräällä portugalilaisilta anastetulla laivalla 'Johan -Braganza.' Se oli tavattoman luja laiva ja samalla erinomaisen -nopeakulkuinen, niin että sillä sekä sai kiinni että myös tiukan tullen -pääsi pakenemaan. Monta hyvää saalista sillä oli napattukin. Kapteenina -oli muuan italialainen Giocomo Castillari, joka oli raain ja -pelkäämättömin ihminen kuin olen eläissäni nähnyt. Sellaista sanaa kuin -sääliväisyys ei hän ollut luullakseni koskaan kuullut, sillä toimistaan -päättäen ei hän ainakaan näyttänyt siitä mitään tietävän. - -"Siis, kuten jo sanoin, olin kauvan jo ollut merirosvona, kun eräänä -päivänä luovailimme lähellä Aleksandrian kaupunkia. Olimme kuulleet, -että sieltä piakkoin lähtisi muuan ranskalainen laiva, jossa oli -kallisarvoinen lasti, m.m. paljon rahoja. Tosin olimme kuulleet, että -siinä oli myös paljon väkeä ja runsaat ampumavarat, mutta päätimme -silti koettaa. Ja illalla, kun alkoi käydä pimeäksi, näimmekin -Aleksandriasta päin tulevan komean fregattilaivan laskien täysin -purjein vienossa tuulessa. Me aloimme purjehtia poispäin, sillä päätimme -hyökätä sen lumppuun yöllä. Kun oli jo tarpeeksi pimeä, teimme -käännöksen ja aloimme pyrkiä fregattia kohti. Sivutulet sammutimme, -niin että pimeän tähden ei fregatista voitu tuloamme huomata. Fregattia -oli meidän taas helppo pitää silmällä, kun ei muita laivoja näkynyt. -Vasta kun olimme aivan lähellä, huudettiin sieltä meille 'keitä olette' -ja samalla kuula vinkui laivamme sivutse, johon me vastasimme samoin ja -laskimme sitä kohti niin, että yhteentörmäys sattuisi sen etukeulassa. -Ampuminen oli mielestämme pimeässä hyödytön ja siksi päätimme käydä -käsikähmään, jossa eivät muut ampuma-aseet kuin revolverit tulleet -kysymykseen. Ranskalaiset ampuivat ahkerasti saamatta kumminkaan mitään -vahinkoa aikaan. Me olimme kaikki etukeulassa valmiina isoilla -koukuilla kiinnittämään laivamme fregatin sivuun ja hyökkäämään sen -kannelle. Olimme kauheassa jännityksessä. Me olimme hiljaa kuin -haudassa, mutta fregatista ammuttiin kiivaasti ja sieltä kuului melua -ja hätähuutoja, Yö oli niin synkkä, ettei toista edessään nähnyt ja -tämä oli meistä mieleen. - -"Äkkiä kuului kovaa ryskettä ja samassa kajahti kamala -hyökkäyshuutomme. Haat iskettiin fregatin sivuun ja kapteeni ja minä -etupäässä hyökkäsimme fregattiin sapelit käsissä. Nyt syntyi -helvetillinen mellakka. Ammuttiin, iskettiin miekoilla ja tikareilla, -kuului kirouksia ja kuolevien korinaa ja haavoitettujen voihkimista, -tartuttiin toisiinsa käsiksi ja heitettiin maahan ja viereksittiin -siinä toisten jaloissa. Potkittiin, purtiin, lyötiin nyrkeillä eli -toisin sanoin olimme muuttuneet petoeläimiksi, jotka raivosimme kuin -mielettömät ja koetimme toisiamme murhata. Minä jouduin käsikähmään -erään vahvan miehen kanssa. Tikarit olivat meillä kummallakin toisessa -kädessä ja toisella pitelimme toistemme rinnoista. Hän iski minua -tavoittaen päähän, mutta sain hieman väistetyksi, niin että isku sattui -tähän poskeeni, josta nyt tämä arpeni on katoamattomana muistona, -Samalla iskin tikarillani hänen sormilleen, niin että hän irroitti -kätensä rinnoistani. Tämä iskuni vapautti hänet myös parista -sormestaan. - -"Taistelua kesti kauvan aikaa, mutta lystin loppu oli kumminkin se, -että ranskalaiset miesvoimallaan pakoittivat meidät peräytymään -laivaamme, irroittamaan koukkumme ja pyrkimään aika kyytiä pakoon. Ja -laivamme nopeus olikin nyt hyvään tarpeen, sillä sitä ja pimeyttä -saamme kiittää, että me taistelussa eloon jääneet säilytimme eheänä -nahkamme. Ranskalaiset näet ajoivat meitä vimmatusti takaa ja ampuivat -kanunoillaan, kumminkaan pimeyden tähden osaamatta. - -"Kuten arvannet, sain tällaisia kahakoita kestää hyvin monta, joista -useimmiten selvittiin voittajina, mutta toisinaan saatiin selkäänkin. -Vähitellen sain yhä suurempaa luottamusta ja kunnioitusta virkaveljieni -joukossa, ja kun onnistuimme anastamaan erään hollantilaisen fregatin, -niin pääsin minä sen kapteeniksi ja nyt aloin voida ruveta rikkauksia -kokoomaan, joita niinä 10 vuotena, jona olin kapteenina, karttuikin -paljon. Sääntönä oli näet, että saaliista sai kapteeni kolmanneksen, -toisen saivat perämiehet, joita aina oli kaksi ja viimeisen -kolmanneksen sai miehistö, joka sai sen jakaa miten tahtoi. -Ryöstöretkiä teimme hyvin laajalti, mutta paras saalispaikka oli -kumminkin Välimeri. Kävimmehän myöskin keski- ja etelä-Amerikan -rannoilla espanjalaisia ja portugaalilaisia, siirtomaitten kalleuksilla -lastattuja laivoja 'verottamassa', vaikka se oli hyvin vaarallinen -toimi, sillä niillä pahuksilla oli myöskin usein sotaväkeä mukanaan tai -ainakin paljon miehistöä ja aseita. Mutta jos tehtävä olikin -vaarallinen, niin onnistuessaan se kyllä vaivat palkitsikin. Kerrankin -kaappasimme haltuumme sellaisen kultalinnun, joka antoi minunkin -osalleni hieman yli miljoonan pesetasta, joskin siinä lystissä menetin -toisen perämieheni ja 10 miestä 38 miehestäni. Silloinkin olimme jo -niin tiukalla, että olisi täytynyt peräytyä, vaan mieleeni johtui -keino, jota eräs virkaveljeni kerran oli käyttänyt, ja sitä päätin -minäkin koettaa. Heitimme espanjalaisen laivan kannelle pari -astiallista vuoriöljyä, joka silloin oli melkein tuntematonta, ja -sytytimme sen palamaan. Tuosta säikähtyivät espanjalaiset kuin -mielettömät ja kiipesivät kiireimmän kautta mastoihin, joista me heidät -ampua napsauttelimme alas ja pakotimme tähteet antautumaan. Mutta yksi -niistä, muuan nuori poika, ei antautunut, vaan seisten maston jatkolla -ampui revolverillaan ja haavoitti paria meikäläistä. Kyllähän koetimme -häntä saada ampumalla alas, mutta emme tarkanneet. Silloin tarjoutui -eräs miehistä, jota kutsuttiin Kuls-Jackiksi, menemään mastoon ja -nuivertamaan tuon nullikan. Tuo teko kysyi rohkeutta, sillä poika ampua -räksytteli ahkerasti parilla revolverillaan, mutta puukko hampaissa -kapusi Jack vain vantteja myöten. Me pidimme poikaa lämpymänä antaen -kuulan silloin tällöin vinkua hänen korvansa läheisyydessä. Vihdoin -pääsi Jack niin lähelle, että alkoi voida puukollaan tavotella poikaa, -mutta tämä iski Jackia näpille revolverillaan, sillä kuulat olivat -häneltä loppuneet. Mutta Jack ei helpottanut, vaan kapusi ylös ja antoi -tuolle pojan veitikalle sellaisen iskun, että hänellä ei enään täällä -matoisessa maailmassa ollut taisteluhalua. - -"Kun nyt tuonkin olimme raivanneet tieltä, oli laivan miehistö -vallassamme ja palavan petroleumin sammutimme heittämällä paksuja -resuja tulen päälle, joka oli itsestäänkin sammunut niistä kohdista, -mistä vuoriöljy oli palanut loppuun. Muutamia meikäläisiä lähti laivaan -ja vangeista suurin osa vietiin meidän laivaamme, mutta kolme jätettiin -anastettuun laivaan meikäläisten avuksi, ja sitten lähdimme -purjehtimaan kotimaita kohti." - -Kun kapteeni oli tämän kertonut, otti hän pitkän kulauksen rommitotiaan -ja sanoi sitten minulle: - -"Oltuani aikani merirosvona ja saatuani mielestäni tarpeeksi rahoja ja -myös murhia omalletunnolleni, päätin luopua moisesta ammatista ja -antautua rauhaan ja lepoon. Ja siksi valitsin tämän teidän -ravintolanne, sillä tämä näytti mielestäni rauhalliselta paikalta ja -sellainenhan tämä on tähän asti ollutkin, vaan näkyvätpä nuuskivan -olinpaikkani täälläkin, sillä tuo Musta Koira oli yksi vanhoja -virkaveljiäni ja on sillä selvittämättömiä asioita kanssani. Minun -entisessä ammatissani syntyi näet usein verisiäkin otteluja keskenämme, -kun emme olleet milloin yksimielisiä saaliin jaossa. Tuollaisessa -kahakassa hän kerran menetti pari sormeaankin ja nyt rupeaa hän minua -vainoilemaan ja aikoi täällä käydessään passittaa minut paremmille -purjehdusvesille, mutta oli itse vähällä saada saman kohtalon ja teidän -ovikilpeänne saakin hän kiittää, ettei niin käynyt." - -Nyt lopetti kapteeni äkkiä puhelunsa, ummisti silmänsä ja näytti -ikäänkuin nukahtavan. Tuo pitkä kertomus oli kai häntä liiaksi -rasittanut. Minä jätin hänet lepäämään ja lähdin hiljoilleen pois. - - - - -Neljäs luku. - -Musta merkki. - - -Seuraavana aamuna menin kapteenin huoneeseen mukanani lääkkeitä ja -vilvoittavia juomia. Hän näytti väsyneeltä ja liikutetulta. "Jim", -sanoi hän, "sinä olet ainoa, jolla on jotain arvoa tässä talossa ja -tiedät myöskin, että aina olen ollut ystävällinen sinua kohtaan eikä -ole mennyt yhtään kuukautta ilman, etten olisi antanut sinulle neljää -penceä [1 pence = 12 1/2 penniä] hopeassa. Ja nyt poikaseni, koska minä -olen näin surkeassa tilassa ja kaikki ovat minut hyljänneet, niin -etköhän toisi minulle muutaman pisaran rommia?" - -"Tohtori", aloin minä. - -Nyt kirosi hän ja sanoi: - -"Tuo tohtori-tolvana ei olleskaan ymmärrä meriväkeä. Olen ollut maassa, -jossa toiset ovat kuolleet kuin kärpäset keltakuumeeseen, mutta minä -olen rommin avulla pysynyt hengissä. Se toimittaa minulle sekä ruuan -että juoman tehtävät. Katsos, Jim, kuinka käteni vapisevat", jatkoi hän -ja äänensä muuttui melkein kuiskaukseksi... "Ja voitko arvata, kenen -minä äsken näin tuolla nurkassa?... Ei, minä en tahdo sitä ajatella! -Jim, tohtorihan sanoi, ettei lasillinen rommia minua vahingoita... Ja -sinä saat guinean yhdestä ainoasta lasillisesta!" - -"Minä en välitä muista rahoistanne", vastasin minä, "kuin niistä, jotka -olette isälleni velkaa. Tuon teille lasillisen, mutta en yhtään -enempää." - -Kun toin ja ojensin hänelle rommilasin, niin tarttui hän siihen -ahneesti ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella. - -"Ah", sanoi hän, "johan tuntuu hieman paremmalta!... Ja nyt poikaseni, -sanoiko tohtori, kuinka kauvan minun pitää tällä lailla loikoa?" - -"Vähintäinkin viikon aika." - -"Tuli ja leimaus!" kirkasi hän, "koko viikon! Silloin ennättävät ne -antaa minulle mustan merkin, nuot roistot, ja anastaa kaiken -omaisuuteni. Tuollaisia voi kutsua kunnon laivatovereiksi! Mutta minä -olen säästäväinen mies, joka en koskaan ole tuhlannut rahojani enkä -niitä hävittänyt. Mutta enpä heitä pelkää ja olenpa heitä kavahtava!" - -Näin puhuessaan oli hän suurella vaivalla kohonnut istualleen sängyssä. -Hän tarttui olkapäähäni niin kovasti, että minulta oli päästä huuto. -Päästyään istumaan sängyn laidalle, vaikeni hän. - -Sitten mumisi hän: "tohtori on tehnyt minut heikoksi. Pane minut taas -makaamaan." - -Mutta ennenkuin ehdin häntä auttamaan, oli hän vaipunut vanhalle -paikalleen ja loikoi siinä hetkisen aikaa vallan hiljaa. - -"Jim", sanoi hän vihdoin, "sinähän näit sen miehen." - -"Mustan Koiranko?" kysyin minä, - -"Niin juuri, ja sen miehen kanssa ei ole hyvä joutua tekemisiin, mutta -niitä on toisia vielä pahempia. Siis, kun en voi päästä matkoihini, -niin muista, että he tavottelevat minun arkkuani... No, jos voit saada -käsiisi jonkun hevosen, niin ratsasta vaikkapa tuon tohtori Avuttoman -luokse ja sano hänelle, että hän kokoaa väkeä niin paljon kuin suinkin -saa ja asettaa ne tähän ravintolan ympärille... Minä olin ensimäisenä -perämiehenä kapteeni Flintillä ja olen ainoa, joka tunnen tuon paikan, -sillä hän puhui minulle siitä Savannahissa kun oli kuolemaisillaan... -Mutta älä nyt tarpeettoman hätäisesti lennä, sillä ei ole mitään hätää, -jolleivät he ehdi antaa minulle mustaa merkkiä eli jollet toistamiseen -saa nähdä Mustaa Koiraa tai yksijalkaista merimiestä -- ja ennen -kaikkia häntä, Jim!" - -Minä kysyin: "mutta mitä tarkoitatte tuolla mustalla merkillä, -kapteeni?" - -"Se on manuu rikosasiassa, poikaseni. Annan sinulle tiedon, jos he -siinä onnistuvat. Mutta nyt pidäkin tarkkaa vaaria ja lupaan -kunniasanallani, että jaan rahat kunniallisesti kanssasi, Jim." - -Hän houraili vielä hetkisen ja äänensä tuli heikommaksi. Annoin hänelle -lääkkeitä, joita hän otti kuin lapsi, huomauttaen: "jos kukaan merimies -on koskaan tarvinnut lääkkeitä, niin olen minä se mies." Sitten vaipui -hän äkkiä raskaaseen, horrosmaiseen uneen ja minä jätin hänet. - -Samana iltana kuoli isärukkani vallan äkisti ja minulle tuli muutakin -miettimistä kuin kapteenin jutut. Surumme, naapurien vierailut, -hautajaisvalmistukset ja ravintolan hoito -- kaikki nämät vaikuttivat -sen, että minulle ei juuri jäänyt aikaa kapteenia ajatella. - -Seuraavana aamuna tuli hän rappuja alas tarjoiluhuoneeseen, sekä kuten -tavallisesti, nautti aamiaisensa ja rommia, ja pelkäänpä, että sitä -tavallista enemmän. Illalla ennen hautausta oli hän niin humalassa kuin -koskaan ennen ja hyvin loukkaavalta tuntui kuulla hänen suruhuoneessa -laulavan rumia merimieslaulujaan. Mutta hän oli niin heikko, että me -kaikki luulimme hänen kuolevan, ja lääkäriäkään, joka erään -sairauskohtauksen tähden oli usean penikulman päässä, ei ollut isäni -kuoleman jälkeen näkynyt lähistössä. - -Kuten sanottu, oli kapteeni käynyt heikoksi, eikä hän näkynyt saavan -takasin, vaan päin vastoin kadottavan voimiaan. Hän ei jaksanut enään -tehdä tavallisia kävelymatkojaan ja kävellessään kulki hän seiniä -pitkin ja hengitti hyvin raskaasti. Ja humalassa ollessaan oli hänellä -se kauhea tapa, että hän veti puukon tupestaan ja asetti sen eteensä -pöydälle. Läsnäolevista näytti hän välittävän entistä vähemmin ja -tavallisesti näytti hän ajatuksiinsa vaipuneelta. - -Niin päästiin isäni hautauksen jälkeiseen päivään. Kello kolmen aikana -iltapuolella seisoin oven vieressä ja surullisena muistelin isääni, kun -äkkiä näin jonkun harvakseen astuskelevan meille päin. Hän oli -luultavasti sokea, sillä kepillä koetteli hän eteensä ja hänellä oli -suuri viheriä varjo silmiensä ja nenänsä edessä, käveli kumarassa, joko -sitten vanhuuden tai väsymyksen vaikutuksesta ja oli puettu vanhaan -merimiehenkaapuun, joka ilmeisesti rumensi häntä. En koskaan eläissäni -ole nähnyt kammottavamman näköistä ilmiötä. Hän pysähtyi jonkin matkan -päähän ravintolasta ja virkkoi puoleksi laulamalla, hyvin surkealla -äänellä: - -"Eikö joku armelias ihminen tahtoisi sanoa sokealle raukalle, joka on -kadottanut silmiensä kalliin valon taistelussa isänmaan ja kuningas -Yrjön -- Jumala häntä siunatkoon -- puolesta, missä osassa maata minä -nyt olen?" - -"Te olette Amiraali Benbow-nimisen ravintolan luona, ukkoseni", -vastasin minä. - -"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren ihmisen äänen. Tahtoisitteko -ojentaa minulle kätenne, nuori ystäväni, ja taluttaa minut sisään?" - -Minä ojensin käteni ja tuo kauhea silmätön olento tarttui siihen kuin -ruuveilla. Tuosta hämmästyin minä niin että koetin vetäytyä takasin, -mutta sokea veti minut yhdellä kätensä liikkeellä aivan luokseen. - -"Ja nyt, poikaseni, vie minut kapteenin luo!" - -"Kunniasanallani vakuutan, etten uskalla", vastasin minä. - -"Vai niin on asianlaita", sanoi hän ilkeästi hymyillen, "vie minut heti -tai muutoin muserran kätesi!" - -"Se on teidän itsenne tähden. Kapteeni ei enään ole ennallaan, vaan -istuu paljastettu puukko kädessään. Eräs toinen..." - -"Kas niin, mars!" keskeytti hän minut enkä koskaan ole kuullut, -kylmempää ja julmempaa ääntä kuin tuon sokean. "Taluta minut suorastaan -hänen luokseen, ja kun olen hänen näkyvissään, niin huuda: tässä on -muuan ystäväsi, Bill! Ja jollet näin tee, niin teen minä, mitä -lupasin." - -Sitten puristi hän kättäni, jotta olin pyörtyä. En muistanut enään -peljätä kapteenia, aukasin oven ja huusin vapisevalla äänellä ne sanat, -jotka minut oli käsketty sanomaan. - -Kapteeni parka kohotti silmiään ja jo ensi näkemässä haihtuivat hänen -päästään rommihöyryt ja hän tuli vallan selväksi. Myös koetti hän -nousta seisoalleen, mutta ei päässyt. - -"Kas niin, Bill, istu vain paikoillasi", sanoi kerjäläinen. "Minä en -tosin näe, mutta kuulen sitä paremmin. Kauppa mikä kauppa. Ojennappas -esiin vasen kätesi! Poikani, tartuppas hänen vasemman kätensä -kämmeneeseen ja pane se minun oikeaan käteeni." - -Me tottelimme häntä molemmat, ja minä näin, että hän sen kätensä -kourasta, jolla piteli keppiä, otti jonkun esineen ja pani sen -kapteenin kouraan, joka paikalla sulkeutui. - -"Ja nyt se on tehty", sanoi sokea, päästi käteni irti ja mennä nilkutti -tavattoman nopeasti huoneesta maantielle sekä katosi pian näkyvistä. - -Viipyi hyvän aikaa ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme entiselleen. -Mutta vihdoin, ja samalla kun minä päästin hänen rantemuksensa, veti -hän kätensä takaisin ja katsoi kouransa sisään. - -"Kello kymmenen!" huusi hän. "Kuusi tuntia. Mutta petämmepä heidät -kuitenkin!" Ja sen sanottuaan nousi hän kiivaasti ylös. - -Mutta äkkiä hän horjahti, vei käden kurkulleen ja seisoi hetkisen -äänettömänä sekä kaatui sitten päästäen omituisen korahduksen pitkin -pituuttaan lattialle. Kiiruhdin heti hänen luoksensa ja huusin äitiäni. -Mutta kaikki oli turhaa, kapteeni oli saanut halvauksen ja kuollut. - -Tosin en ollut koskaan miehestä pitänyt, joskin viime aikoina olin -alkanut hieman häntä sääliä, mutta kummallista kyllä, kun näin hänet -kuolleena, niin puhkesin ankaraan itkuun. - - - - -Viides luku. - -Merimiehen arkku. - - -Luonnollisesti kerroin heti äidilleni, mitä kapteeni oli houraillessaan -sanonut merimiesarkustaan. Tosin osa kapteenin rahoista -- jos -nimittäin hänellä sellaisia oli, oli tuleva meille, mutta hyvin vähän -luultavaa oli, että kapteenin laivatoverit, ja etupäässä ne kaksi, -jotka olin nähnyt, nimittäin Musta Koira ja tuo sokea kerjäläinen, -olisivat halukkaat luopumaan pienimmästäkään osasta saaliistaan -maksaakseen sillä kuolleen ystävänsä velat. Jos olisin seurannut -kapteenin käskyä ja ratsastanut tohtori Liveseyn luokse, niin silloin -olisi taas äitini jäänyt yksin ja ilman suojaa ja sitä taas en -tahtonut. Muutoin näytti meistä kummastakin mahdottomalta pitempää -aikaa asua talossamme, sillä pieninkin ääni ja yksinpä seinäkellonkin -käynti saattoi meidät levottomiksi. Olin toisinaan kauhusta menehtyä, -kun ajatella kapteenia, joka oli kuolleena lattialla, ja sitä, että -tuo kauhea, sokea kerjäläinen ehkä kuljeksii lähistössä ja voi palata -millä hetkellä tahansa. Siksipä oli nopeasti tehtävä päätös. Ja me -päätimme lähteä lähellä olevasta kylästä apua etsimään ja paljain päin -ryntäsimme ulos, jossa jo alkoi hämärtää. - -Kylä olikin vain muutaman sadan askeleen päässä ja toisella suunnalla -kuin se, josta tuo sokea mies tuli ja johon hän näytti myös menevän -takaisin, joka seikka minua suuresti ilahutti. Kauvan emme tiellä -viipyneet, vaikka toisinaan pysähdyimme kuuntelemaan, mitään -erinomaisempaa kumminkaan kuulematta. - -Oli jo pimeä, kun kylään ehdimme, enkä koskaan unhota sitä suloutta, -jonka tunsin, kun näin, kuinka herttaisesti tuli loisti ovista ja -ikkunoista. Mutta mitään apua emme voineet kylästä saada, sillä kukaan -ei tahtonut tulla kanssamme ravintolaamme, vaan heti, kun kuulivat -minun mainitsevan kapteeni Flintin nimen, kiiruhtivat huoneisiinsa. Hän -näytti olevan paikkakunnalla tunnettu ja vieläpä huonolla tavalla. -Muutamat miehistä, jotka palasivat töistään, kertoivat nähneensä tiellä -tuntemattomia miehiä, joita arvelivat salakuljettajiksi. Ja eräs -viimeksi tulevista kertoi nähneensä pienen aluksen olevan ankkuroittuna -sillä paikalla, jota me kutsuimme Kittin luolaksi. Kaikki kyllä -olisivat olleet valmiit ratsastamaan tohtori Liveseyn luokse, joka asui -toisaalla päin kuin ravintolamme oli, mutta tänne ei sitä vastoin -kukaan tahtonut tulla meitä auttamaan ravintolamme puolustamisessa. - -Sanotaan, että pelkuruus on tarttuvaa, mutta että rohkeus taas -rohkaisee toistakin. Kun kaikki olivat sanoneet sanottavansa, niin -sanoi äitini, että hän ei tahtonut menettää rahoja, jotka kuuluivat -hänen turvattomalle pojalleen, ja jollei teistä pelkuriraukoista kukaan -uskalla, niin uskallamme me, Jim ja minä. Ja sen arkun me avaamme, -vaikka se tuottaisikin meille kuoleman. - -Minä luonnollisesti sanoin seuraavani äitiäni. Kaikki moittivat meidän -tyhmää uhkarohkeuttamme, mutta kukaan ei tahtonut tulla kanssamme. -Ainoan, mitä he hyväksemme tekivät, oli se, että he antoivat minulle -ladatun pistoolin, jolla voisin itseäni puolustaa, jos päällemme -hyökättäisiin. Sitä paitsi lupasivat he pitää satuloittuja hevosia -valmiina, jotta voisimme paeta, jos meitä paluumatkalla ajettaisi -takaa. Ja erään pojan piti ratsastaa tohtorin luokse noutamaan -aseellista apua. - -Sydämeni sykki rajusti, kun me tuona kylmänä yönä lähdimme -uhkarohkealle retkellemme. Me hiivimme pitkin pensasaitaa nopeasti ja -ääneti, mutta emme huomanneet mitään epäiltävää, ja pääsimme -ravintolaan, jonka oven suljimme jälestämme. - -Seisoimme hetkisen pimeässä. Sitten toi äitini kynttilän ja käsi -kädessä nousimme huoneeseen, jossa kapteenin ruumis oli aivan samassa -asennossa kuin mihin me sen olimme jättäneet. - -"Laske ikkunaverhot alas, Jim", kuiskasi äitini, "sillä he voivat tulla -ja katsoa akkunasta." - -Minä tein, kuten käskettiin. "Ja nyt, Jim", sanoi äitini, "etsi hänen -arkkunsa avain!" - -Minä laskeusin polvilleni ja siinä oli lähellä hänen kättään pieni -paperilappu, jonka toinen puoli oli musta. Tämä oli kai se musta -merkki, ja kun otin sen ylös, niin näin, että sen toisella puolella oli -kirjoitettu: "olet rauhoitettu kello kymmeneen asti tänä iltana." - -Juuri kun olin tämän lukenut, alkoi vanha kellomme lyödä, ja sen -lyöntien synnyttämä ääni pelotti meitä kovin, mutta tuossa lipussa -oleva uutinen oli ilahuttava, sillä kello oli vasta kuusi. - -"No, Jim, missä on avain?" sanoi äitini. - -Aloin kopeloida kuolleen taskuja. Muutamia kuparirahoja, sormustimen, -lankaa, parsineulan, palasen tupakkaa, hänen käyräpäisen veitsensä, -taskukompassin ja nuuskataulikan vain löysin hänen taskuistaan, mutta -en avainta, ja siksi oli epätoivoinen. - -"Mutta ehkäpä hänellä onkin se kaulassaan", arveli äitini. - -Minä rohkasin itseni ja aukasin hänen paitansa kaulan kohdalta, ja -siellä riippui avain tosiaankin pikilangassa, jonka leikkasin poikki -hänen omalla veitsellään. Tämä löytö täytti meidät molemmat riemulla. -Heti ryntäsimme rappuja ylös siihen huoneeseen, jossa hänen arkkunsa -oli ollut aina siitä asti, kun hän tuli meille. Ulkonäöltään se oli -tavallisen merimiehen arkun näköinen. - -"Annas minulle avain", sanoi äitini, ja vaikka lukko olikin jäykkä, -niin aukasi hän sen ja löi kannen auki. - -Väkevä tupakin ja tervan haju pöllähti arkusta, mutta ylinnä näimme -siellä vain hyvin siistin vaatekerran, joka oli hyvästi harjattu ja -sievästi pantu kokoon. Vaatteet näyttivät siltä, kuin ei niitä koskaan -olisi käytetty. Niiden alta löysimme parin kauniita pistooleja, -muutamia tankoja purutupakkaa, vanhan espanjalaisen taskukellon sekä -ison joukon vähäpätöisiä pikku esineitä, pari kompassia ja muutamia -omituisia intialaisia näkinkenkiä. Kaikkein viimeksi löysimme vanhan -merimiehentakin alla vahakankaalla päällystetyn paketin, joka näytti -sisältävän papereja, sekä purjekankaasta tehdyn pussin. Ja kun tätä -puistelimme, niin kuului sieltä kullan kilinää. - -"Tahdonpa näyttää noille roistoille, että olen kunniallinen nainen", -sanoi äitini. "Siksi otankin vain sen, mikä minulle on tuleva, enkä -äyriäkään enempää. Piteles pussiani!" Tuon pussin oli meille lainannut -eräs kylän vaimoista, mrs Grossley. Sitten alkoi äitini ottaa pussista -rahoja niin paljon kuin kapteeni oli meille velkaa ja pani rahat omaan -pussiimme. - -Mutta tuo oli pitkällinen ja vaikea tehtävä, sillä rahat olivat eri -maista ja eri arvoisia, -- dubloneja, louisdoreja, guineoita y.m. sikin -sokin. Guineat olivat harvinaisempia ja vain näillä osasi äitini -selvästi laskea, kuinka paljon niissä hänen saatavansa tekivät. - -Kun olimme puoleksi valmiit lähtemään, niin laskin äkkiä käteni äitini -kädelle, sillä olin kuullut äänen, joka saattoi sydämeni kutistumaan. -Kuulin näet sokean kepinkolahdukset jäätyneellä maantiellä. Se läheni -yhä lähemmäksi ja me seisoimme henkeämme pidätellen. Sitten lyötiin -kepillä kovasti oveen ja kuulimme, kuinka joku väänteli oven ripaa -päästäkseen sisään. Mutta sitten syntyi hiljaisuus joksikin aikaa sekä -ulkona että sisällä, kunnes kepin kolina taas alkoi kuulua maantiellä -ja sanomattomaksi riemuksemme se yhä meistä eteni, kunnes vihdoin -tykkenään lakkasi kuulumasta. - -"Äiti", sanoin minä, "ottakaa kaikki ja lähdetään", sillä minä olin -vakuutettu, että suljettu ovi näytti varmaan epäilyttävältä ja että -meillä olisi pian koko ampiaispesä niskassamme. - -Mutta peljästynyt äitini ei tahtonut pienintäkään osaa enempää kuin -mitä hänelle oli tuleva, samalla taas kieltäytyen vähempäänkään -tyytymästä. Ja kellokaan ei ollut vielä seitsemäkään. Hän kyllä tiesi -oikeutensa, sanoi hän, ja aikoi ottaa omansa. Mutta silloin kuului -vihellys kaukaa kukkulalta ja tämä oli kylliksi meille. - -"Otan, mikä minulla jo on", sanoi äitini ja nousi ylös. - -"Ja minä otan tämän tasottaakseni laskun", sanoin minä ja sieppasin -vahakankaaseen käärityn paketin. - -Kynttilän jätimme tyhjän arkun viereen ja aloimme laskeutua rappuja -alas. Ja pian olimme huoneesta ulkona ja laputimme aika kyytiä kylää -kohti. Emmekä olleetkaan liian aikaisin liikkeelle lähteneet, sillä -sumu hävisi pian ja kuu kumotti täydessä kirkkaudessaan. Myös kuulimme -askeleita, ja kun katsoimme taaksemme, niin huomasimme, että eräällä -tulevista oli lyhty, jonka valo meitä yhä läheni. - -"Lapseni", sanoi äitini, "ota rahat ja juokse, sillä minä pyörryn!" - -"Nyt on meillä molemmilla kuolema edessä", ajattelin itsekseni ja -kiroilin naapurien pelkuruutta ja itsekseni moitin äitini rehellisyyttä -ja ahneutta sekä hänen äsköistä uhkarohkeuttaan ja nykyistä -heikkouttaan. Mutta onneksi olimme ravintolan lähellä olevan pienen -sillan luona ja sen alle kannoin äitini. Vallan häävissä turvassa emme -silti olleet, sillä silta oli niin matala, että meidän täytyi istua -hyvin kumarassa ja sitäpaitsi oli se niin kapea, että se ei meitä -kokonaan estänyt näkymästä. Myös olimme niin lähellä ravintolaa, että -kuulimme kaikki mitä siellä toimitettiin. - - - - -Kuudes luku. - -Sokean loppu. - - -Uteliaisuuteni oli tavallaan suurempi kuin pelkoni. Minä ryömin esiin -sillan alta niin paljon, että hyvin voin nähdä koko maantien aina -ravintolamme edustalle saakka ja tuskin olin päässyt tähän asentoon, -kun viholliseni alkoivat saapua. Se mies, jolla oli lyhty, kulki hieman -toisten edellä, joita näytti olevan 7 tai 8. Kolme heistä kulki -rinnakkain käsi kädessä ja minä huomasin, että keskessä oleva oli tuo -sokea kerjäläinen. Pian kuulin myös hänen äänensä. - -He pysähtyivät Amiraali Benbowin edustalla ja näyttivät olevan -hämmästyksissään, kun huomasivat oven olevan auki. Mutta hiljaisuus ei -ollut pitkällinen, sillä sokea huusi kovalla äänellä ja raivossaan: - -"Sisään, sisään!" ja samalla kiroili heidän hitaisuuttaan. - -Neljä tai viisi heistä tottelivat heti käskyä ja kaksi jäi tuon kauhean -kerjäläisen kanssa oven ulkopuolelle. Syntyi hetkeksi hiljaisuus, mutta -sitten kuului hämmästyksen huudahdus ja joku huusi sisältä: "Bill on -kuollut!" - -Mutta sokea kiroili vielä kerran heidän kuhnailemistaan, ärjyen: -"tutkikaa hänen vaatteitaan, kirotut tomppelit, ja te toiset menkää -ylös ja tuokaa hänen arkkunsa alas!" - -Minä kuulin, kuinka vanhat rappumme natisivat, kun he astelivat niitä -myöten ja tuntui, kuin olisi koko huonekin vapissut. Sitten kuului taas -uusia hämmästyksen huudahduksia. Kuulin, että kapteenin huoneen akkuna -lyötiin rikki ja sitten pisti siitä muuan mies päänsä ulos ja huusi: - -"Pew, he ovat olleet täällä ennen meitä, Joku on pannut ylös alaisin -kaikki, mitä arkussa on." - -"Onko se siellä?" kirkui Pew. - -"Rahat ovat siellä." - -Sokea kirkasi ja sanoi vähät välittävänsä rahoista ja huusi: "minä -tarkotin Flintin papereja." - -"Niitä emme löydä", kuului vastaus. - -"Katsoppas sinä siellä, onko Billillä ne päällään!" huusi sokea -uudestaan. - -Muuan miehistä ilmausi ovelle ja huusi: "Bill on jo 'tutkittu', joten -häneltä ei löydy mitään." - -"Sen on tuo poika tehnyt! No olimpa aika tolvana, kun en puhkaissut -hänen silmiään", huusi sokea. "Pari minuuttia sitten olivat he täällä -ja olivat sulkeneet ovet. Nyt juoksuun, pojat, ja koettakaa saada -heidät kiinni." - -"He ovat jättäneet tänne kynttilän", sanoi mies, joka oli ikkunassa. - -"Kääntäkää talo ylös alasin", kiljui Pew ja iski kepillään maahan. - -Me kuulimme raskasta astuntaa, ovia lyötävän rikki ja huonekaluja -säpäleiksi sekä kaikkea muuta melua, jonka jälkeen miehet tulivat ulos -ja selittivät, että he eivät olleet meitä mistään löytäneet. Samassa -kuului vihellys, joka oli saattanut sekä minut että äitini -levottomaksi, tällä kertaa kahdesti peräkkäin. - -"Se on Dirkin merkki", sanoi yksi heistä. "Pojat, meidän täytyy lähteä -täältä." - -"Täältäkö, senkin jänishousu", kirkui Pew. "Dirk on aina ollut kurja -pelkuri. Hajaantukaa eri tahoille ja etsikää käsiinne poika ja akka!... -Olisivatpa minulla silmät!" - -Ja näitä hänen sanojaan seurasivat niin kauheat kiroukset että niitä on -mahdoton toistaa. - -"Kuules Pew, me olemme saaneet rahat käsiimme", sanoi muuan. - -"Paperit ovat he luultavasti kätkeneet", sanoi toinen. "Kas niin Pew, -tyydy vain rahoihin äläkä seiso täällä ja kiukuttele!" - -Pew joutui nyt raivoihinsa, hän päästeli kauheita kirouksia ja huitoi -kepillään ympärilleen oikeaan ja vasempaan ja silloin tällöin sattuivat -hänen kovat iskunsa johonkuhun. Toiset taas vuorostaan kiroilivat -sokeata roistoa ja koettivat saada kepin pois hänen käsistään. - -Tämä meteli tuli meidän pelastukseksemme, sillä sen kestäessä kuului -toisellaisia ääniä kylään päin olevalta kunnaalta, nimittäin -nelistävien hevosten kavioiden töminää. Melkein samaan aikaan kuului -pistoolin paukahdus siltä taholta, jossa pensaita oli. Ja tämä näytti -olevan viimeinen vaaranilmaisu-merkki, sillä merirosvot alkoivat paeta -aika kyytiä, mihin vain kukin pääsi. Minuutin perästä ei heistä enää -ollut ketään muita jälellä kuin Pew. Toiset olivat hyljänneet hänet -joko kauhean pelon valtaamina tai sitten kostaakseen. Hän juoksi -edestakasin kuin mieletön ja huuteli toverejaan. Vihdoin kääntyi hän -väärälle taholle ja juoksi aivan läheltäni kylää kohti, huutaen: - -"Johnny, Musta Koira, Dirk (ja muita nimiä), toverit, ettehän kai -tahtone hyljätä vanhaa Pewiä!" - -Juuri samassa näkyi kuutamossa muutamia ratsumiehiä, jotka ajoivat -hurjaa nelistä mäkeä alas. - -Nyt huomasi Pewkin erehdyksensä ja kirkaisten kääntyi puroa kohti, -jonne putosi suin päin. Mutta paikalla oli hän pystyssä ja ollen vallan -suunniltaan hyppäsi lähimmän ratsun jalkoihin. Ratsumies koetti -pelastaa hänet, mutta turhaan. Päästäen huudon, joka kuului selvästi -yössä, vaipui Pew maahan. Hevonen tallasi häntä kavioillaan ja juoksi -edelleen, mutta Pew loikoi kasvot maahan päin hengettömänä. - -Minä astuin esiin piilostani ja huusin ratsumiehille. Mutta he olivat -itsekin pysähtyneet sattuneesta onnettomuudesta säikähtyneinä ja nyt -huomasin minä, keitä he olivat. Yksi heistä oli se poika, joka oli -kylästä lähetetty lääkäriä noutamaan. Muut olivat tullimiehiä, jotka -hän oli tavannut tiellä ja sitten pyytänyt heidät mukaansa. Tieto -Kittin luolan luona olevasta aluksesta oli saapunut tullipäällysmies -Dancenkin korviin ja hän päätti yöllä lähteä sinnepäin. Ja tätä seikkaa -saimme me, äitini ja minä, kiittää pelastuksestamme. - -Pew oli kuollut. Äitini tointui pian ja surkutteli vain rahojensa -kadottamista. Sillä väliin ratsasti tullipäällysmies mikä hevosen -kavioista lähti, Kittin luolalle, mutta tie oli huono, niin että kun -hän väkineen ehti paikalle, oli alus jo matkalla, joskin vielä lähellä -rantaa. Mr Dance huusi alukselle, mutta sai sellaisen vastauksen, ettei -olisi kuutamossa, sillä muutoin saa hän lyijyä ruumiiseensa ja samassa -vinkui kuula aivan läheltä häntä. Heti sen jälkeen sivuutti alus niemen -ja katosi näkyvistä. - -Mr Dance seisoi rannalla hetken aikaa sanaakaan virkkamatta ja nolon -näköisenä, Vihdoin virkkoi hän: "olempa kumminkin iloinen, että -onnistuin tallaamaan munsööri Pewin liikavarpaille." - -Minä olin nimittäin ehtinyt kertoa koko tapauksen. Sitten palasin mr -Dancen kanssa Amiraali Benbowiin ja siellä vallitsi täydellinen -hävityksenkauhistus. - -"Te sanotte, että he saivat rahat käsiinsä, Hawkins. Mutta mitä he -sitten etsivät, vai enemmänkö rahoja?" - -"Tuskinpa vain, herraseni, sillä he etsivät luullakseni niitä, jotka -ovat povitaskussani. Ja minä tahtoisin saada ne varmaan talteen." - -"Aivan oikein poikaseni", sanoi hän, "ehkä minä otan ne vastaan." - -"Minä arvelin, että ehkä tohtori Livesey mahdollisesti", virkoin minä, - -"Aivan oikein", keskeytti hän, "tohtori onkin kunnon mies ja sitä paitsi -tuomioistuimen jäsen. Ja kun oikein asiata ajattelen, niin voinhan minä -itsekin ratsastaa sinne ja ilmoittaa asiasta joko hänelle tai tuomari -Trelawneylle. Voitte tehdä minulle seuraa, mr Hawkins, jos tahdotte." - -Minä kiitin tarjouksesta ja me palasimme kylään, jossa hevoset olivat. - -Kun olin puhunut asiasta äidilleni, olivat kaikki jo satulassa. -"Dogger", sanoi mr Dance, "teillä on hyvä hevonen ja antakaa tämän -pojan istua takananne." - -Heti olin ratsun selässä ja pitelin kiinni Doggerista. Tullipäällysmies -komensi "eteenpäin" ja rivakkaa ravia ajaen lähti joukko tohtori -Liveseyn talolle päin. - - - - -Seitsemäs luku. - -Kapteenin paperit. - - -Kun pysähdyimme tohtorin talon luona, niin näimme, että siellä vallitsi -pimeys. Mr Dance pyysi minua nousemaan ratsun selästä ja koputtamaan -ovelle. Palvelustyttö aukasi heti oven. - -"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin minä. - -"Ei ole, sillä hän meni herraskartanoon päivällisille ja aikoo siellä -olla yötä." - -"No sitten lähdemme sinne heti, pojat", sanoi mr Dance. - -Sinne oli lyhyt matka ja minä juoksin Doggerin hevosen vieressä -pidellen kiinni jalustinremelistä. Kun olimme tulleet pitkää -viertotietä myöten herrastalon edustalle, niin nousi mr Dance -satulasta, otti minut mukaansa ja meni heti sisään. - -Palvelija kuljetti meitä matoilla peitettyjä rappuja myöden ja vei -vihdoin suureen kirjastohuoneeseen, jossa tuomari ja tohtori istuivat -piiput hampaissa takkavalkean kummallakin puolen. - -En koskaan ollut nähnyt niin läheltä tuomaria. Hän oli komea mies, -ollen yli kuusi jalkaa pitkä. Hänen karkeapiirteiset kasvonsa olivat -päivänpolttamat ja ryppyiset, jollaisiksi ne olivat tulleet hänen -pitkillä matkoillaan. Hänen silmäripsensä olivat hyvin mustat ja alati -liikkeessä ja ilmasivat kiivasta, vaikkei silti häijyä luonnetta. - -"Astu sisään, mr Dance", sanoi hän hyvin ryhdikkäästi ja -ystävällisesti. - -"Hyvä ilta, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvä ilta, -ystäväni Jim! Mikäs onnensattuma teidät on tänne tuonut?" - -Tullipäällysmies seisoi suorana ja jäykkänä ja kertoi tapauksen kuin -ulkoläksyn. Molemmat herrat istuivat etukumarassa ja katsoivat -toisiinsa sekä ollen kovin hämmästyksissään antoivat piippunsa sammua. -Ja kun kertomus alkoi lähetä loppuaan, rupesi tuomari kävelemään pitkin -askelin edestakasin huoneessa, ja tohtori oli ottanut päästään -jauhotetun tekotukkansa luultavasti siksi, että paremmin kuulisi. - -Vihdoin oli mr Dance päässyt kertomuksensa loppuun. - -"Mr Dance", sanoi tuomari, "te olette kelpo mies. Sen seikan, että te -ratsastitte kuoliaaksi tuon konnan, pidän luonnollisimpana asiana -maailmassa, ja tuo Hawkins näyttää myös olevan poika, jolla on ryhtiä -itsessään. Hawkins, oletko hyvä ja helistät tuota kelloa. Mr Dancen -tulee saada kulaus olutta." - -"Vai on sinulla, Jim", sanoi tohtori, "ne, joita nuot etsivät." - -"Olkaa hyvä, herraseni", sanoin minä ja jätin hänelle vahakankaaseen -käärityn paketin. - -Tohtori katseli sitä hyvin tarkoin ja näytti kuin olisivat hänen -sormensa syyhynneet halusta saada avata se. Mutta sitä ei hän -kumminkaan tehnyt, vaan pisti sen hyvin tyyneenä takkinsa taskuun. - -"Tuomari", sanoi hän, "niin pian kun Dance on saanut oluensa, tulee -hänen tietysti lähteä virkatoimiinsa, mutta minä annan Jim Hawkinsin -maata luonani ja teidän luvallanne ehdotan, että lähetämme hakemaan -hänelle jotain illalliseksi." - -"Kuten tahdotte, Livesey", sanoi tuomari. "Hawkins ansaitseekin saada -kunnon illallisen." - -Minulle tuotiin oivallista kyyhkyspaistia, joka asetettiin eräälle -sivupöydälle ja hyvällä halulla minä popsinkin maukasta paistia. - -Tuomari ja tohtori puhelivat keskenään tapahtuman johdosta, jolloin -keskustelu kääntyi kapteeni Flintiin. "Luulenpa, että olette kuullut -hänestä puhuttavan", sanoi tohtori. - -"Josko olen?" huudahti tuomari. "Verenhimoisin merirosvo kuin on -koskaan merellä purjehtinut! Olenpa omin silmin nähnyt hänen purjeensa -Trinidadin edustalla ja se romminimijä-raukka, jonka laivalla silloin -satuin matkustamaan, säikähtyi tästä niin, että pyrki aika kyytiä -satamaan." - -"No hyvä, minäkin olen kuullut hänestä puhuttavan täällä Englannissa. -Mutta pääasia on: oliko hänellä rahoja?" - -"Rahoja! Ettekö sitten koskaan ole kuullut kertomusta hänestä? Mitäpä -muuta tuollaiset sitten tavottelisivat, jolleivät juuri rahoja?" - -"Tehän olette niin kiihkeä, ettei minulla ole suunvuoroakaan. Enpä -tahdokaan muuta tietää kuin seuraavan seikan: otaksutaanpas, että -minulla täällä taskussani olisi jollainenkin opas sille paikalle, johon -Flint on haudannut aarteensa, niin olisiko tuolla aarteella jokin -suurempi arvo?" - -"Suurempi arvo!" huudahti tuomari. "Jos teillä on sellainen opas, josta -puhutte, niin silloin annan minä varustaa Bristolin satamassa laivan, -joka lähtee tuota aarretta etsimään. Minä otan teidät ja nuoren -Hawkinsin mukaani ja minun täytyy saada se aarre käsiini, vaikka sitten -pitäisikin sitä etsiä kokonainen vuosi." - -"Hyvä", sanoi tohtori, "jollei Jimmillä ole mitään vastaan, niin -avaamme käärön." Sitten pani hän sen edessään olevalle pöydälle. Käärö -oli ommeltu, ja kun tohtori oli saksillaan ratkonut ompeluksen auki, -niin tuli paketista esiin kaksi esinettä: kirja ja sinetöitty paperi. - -"Tarkastakaammepas ensin kirja", sanoi tohtori. Sen ensi sivulla oli -vain sanoja, jotka eivät olleet keskenään missään yhteydessä. - -"Tästä emme liikoja viisastu", sanoi tohtori Livesey ja käänsi lehden. -Seuraavat kymmenen sivua sisälsivät omituista kirjanpitoa. Sivun -yläosassa oli päivämäärä ja alaosassa yhteissumma, mutta minkäänlaista -kirjotusta ei ollut, vaan erilaisia ristejä numeroitten välissä. Niinpä -näytti, että jollakin oli ollut saatavana kesäkuun 12 p. 1745 -seitsemänkymmentä puntaa, mutta syytä selittämässä oli vain 6 ristiä. -Joskus oli mainittu paikankin nimi, kuten "Caracasin edustalla", eli -oli paikka merkitty pituus- ja leveysasteet määräämällä, kuten esim. -"62° 17' 20", 19° 2' 40." - -Muistiinpanot käsittivät lähes 20 vuotta. Rahamäärät aina kasvoivat ja -lopussa oli jotenkin iso kokonaissumma, joka oli useat kerrat laskettu -väärin. Ja sen lopussa olivat sanat: "Billy Bonesin mestarinäyte." - -"Tästäpä en liikoja viisastu", sanoi tohtori. - -"Mutta onhan asia selvä kuin päivä!" huudahti tuomari. "Sehän on tuon -kurjan roiston tilikirja. Ristit merkitsevät niitten laivojen ja -kaupunkien nimiä, jotka hän oli upottanut ja ryöstänyt. Summat ovat -tuon roiston osinkoja. "Caracasin edustalla" merkitsee, että joku laiva -ryöstettiin tällä rannikolla, ja Jumala armahtakoon niitä ihmisparkoja, -jotka kuuluivat laivan miehistöön. He ovat kai jo aikoja sitten -muuttuneet koralleiksi!" - -"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Puheistanne huomaan matkustamisen -hyödyllisyyden." - -Kirjan muu sisältö oli jotenkin vähäpätöistä, paitsi tiedot, jotka -koskivat eri paikkojen purjehdusväyliä, sekä taulu, jossa Englannin, -Ranskan ja Espanjan rahat olivat keskenään verratut. - -"Ompa ollut koko sukkela mies!" huudahti tohtori. "Häntä ei ollut -helppo nenästä vetää." - -"Ottakaammepas nyt paperi tarkastettavaksi", sanoi tuomari. - -Paperi oli muutamista kohden sinetöitty sormustimella sinetin asemasta --- ehkäpä samalla, jonka minä löysin kapteenin taskusta. Kun tohtori -oli hyvin varovasti avannut käärön, niin putosi sieltä erään saaren -kartta, jossa oli mainittu, millä pituus- ja leveysasteella saari on, -kulkuväylä, kukkuloitten nimet, lahdet sekä paljon muuta, joka on -tärkeätä sen tietää, joka aikoo ankkuroida sen rannikolla. Saari oli -noin 10 englannin penikulmaa pitkä ja viisi leveä, ja siinä oli kaksi -oivallista, maan suojaamaa satamaa sekä keskellä "Kaukoputki"-niminen -kukkula. Sitten oli siinä kolme punaisella musteella tehtyä ristiä -- -kaksi pohjoisrannalla ja yksi lounaisella rannalla sekä sievällä -käsialalla kirjoitettu sanat: tässä on iso kasa rahoja. - -Samalla kohdalla paperin toisella puolella oli samalla käsialalla -kirjoitettu sanat: korkea puu, kaukoputkesta katsottuna pohjoiseen -päin, Benrangelinsaari idänpuoleiseen etelään. - -Kymmenen jalkaa. - -Hopeaharkot ovat pohjoisessa kätköpaikassa. Ne löytää, kun kulkee -itäiseltä kukkulalta kymmenen syltä eteläänpäin mustasta kalliosta. - -Aseet löytyvät hietakukkulassa, joka on pohjoisen sisääntuloväylän -pohjoisessa päässä, hieman itäpohjaan päin. - -Enempää ei se sisältänyt, mutta sen lyhyydestä huolimatta tulivat -tuomari ja tohtori tavattoman iloisiksi. - -"Livesey", sanoi tuomari, "lopettakaa viheliäinen toimenne. Huomenna -matkustan minä Bristoliin ja kolmen viikon, ehkä kymmenen päivän -kuluttua on minulla oleva parahin laiva ja valituin miehistö koko -Englannissa. Hawkins seuraa mukana kajuuttapoikana. Te, Livesey, -tulette laivalääkäriksi ja minä amiraaliksi. Mukaan otamme Redruthin, -Joycen ja Hunterin." - -"Trelawney", sanoi tohtori, "minä ja Jim seuraamme mukana, mutta on -yksi henkilö, jota minä pelkään." - -"Ja sen koiran nimi on mikä", huusi tuomari. - -"Te itse, sillä te ette malta pitää suutanne kiinni. Me emme ole -ainoat, jotka tiedämme näitten paperien olemassaolosta. Nuot lurjukset, -jotka hyökkäsivät ravintolan kimppuun, ovat rohkeita ja pelkäämättömiä -veitikoita, -- olkaa siitä vakuutettu -- ja samoin ne, jotka olivat -laivassa. Enkä luule heidän olevan kaukanakaan ja voinpa panna vaikka -pääni siitä pantiksi, että he tulevat panemaan kaikki konstinsa -liikkeelle saadakseen nuot aarteet käsiinsä. Ja kukaan meistä ei saa -olla yksin, kunnes olemme päässeet merelle. Minä ja Jim olemme sillä -aikaa aina yksissä. Te otatte Joycen ja Hunterin mukaanne Bristoliin ja -se pankaa ennen kaikkea mieleenne, ettette virka tästä kellekään niin -halaistua sanaa." - -"Livesey", sanoi tuomari, "teillä on aina oikein. Minä vaikenen kuin -muuri." - - - - - - -II. - -"Hispaniolan" kokki. - - - - -Kahdeksas luku. - -Minä matkustan Bristoliin. - - -Viipyi kauvemmin aikaa kuin mitä tuomari oli arvellut, ennenkuin me -olimme valmiit lähtemään. Ensimäisistä suunnitelmistamme ei mitään voitu -toteuttaa, eipä edes sitäkään että minä ja tohtori olisimme oleksineet -yksissä. Tämän näet täytyi matkustaa Lontooniin puhuttelemaan muuatta -lääkäriä, että tämä ottaisi hänen sairaansa hoitaakseen. Tuomari -hääräili ahkerasti Bristolissa ja kuten vanki elin minä herrastalossa -vanhan metsävahti Redruthin ankaran valvonnan alaisena. Mutta tuskin -huolinee minun sanoakaan, että ajatukseni sekä päivällä että yöllä -olivat kaukana noitten aarteiden luona. Nämät unelmani "Aarresaaresta" -olivat ainoana lohdutuksenani ja muuten olisikin elämäni käynyt -vallan sietämättömäksi. - -Niin kuluivat viikot, kunnes tohtori Liveseylle saapui kirje, jonka -kuoressa oli näin kuuluva lisäys: "jollei kirjeenomistaja itse ole -saapuvilla, niin saa sen avata Tom Redruth tai nuori Hawkins." - -Kirjeessä, jonka luin ääneen, olivat seuraavat hauskat uutiset: - - "Ravintolassa 'Vanha ankkuri' Bristolissa 1 p. maalisk. 17--. - - Rakas Livesey. -- Laiva on rakennettu ja varustettu, ja on - ankkuroituna ja lähtöön valmiina. Komeampaa alusta kuin - 'Hispaniola', joka on 200 tonnin vetoinen, ei ole kukaan nähnyt. - Sen sain käsiini vanhan ystäväni Blandlyn kautta, joka osoitti - minulle erinomaista uhraavaisuutta ja samaa tekivät kaikki - Bristolissa, kun saivat kuulla siitä satamasta -- aarteesta -- - johon laiva oli määrätty lähtemään." - -Tässä keskeytin minä lukemisen ja sanoin: - -"Redruth, tuosta ei tohtori pidä. Tuomari on siis kumminkin -lörpötellyt." - -"No kelläpäs olisi siihen parempi oikeus kuin hänellä", vastasi ukko. - -En ruvennut kiistämään vastaan, vaan jatkoin: - - "Pahin puuha oli laivaväen saamisessa. Mutta satuinpa kerran - puhumaan asiasta eräälle vanhalle merimiehellä, joka tuntee - kaikki merimiehet Bristolissa. Hän pitää nykyään kapakkaa, - mutta on menettänyt terveytensä ja halusi päästä laivakokiksi. - Ja minä otin hänet pelkästä säälistä. Häntä kutsutaan Pitkäksi - John Silveriksi ja hänellä on vain yksi jalka, mutta sen seikan - minä katson hänen puoltolauseekseen, sillä se ammuttiin häneltä - eräässä meritaistelussa, johon hän otti osaa kuolemattoman - amiraalimme Haikin johdolla. Minkäänlaista eläkettä ei hänellä ole. - - Kas niin! Minä luulin tavanneeni vain kokin, mutta olinpa - tavannutkin kokonaisen miehistön. Silver ja minä kokosimme - muutamassa päivässä joukon mitä oivallisimpia vanhoja pikitakkeja. - Yksi ja toinen heistä ei juuri ole miellyttävän näköinen, mutta - kukistamaton rohkeus loistaa heidän katseistaan ja olempa - vakuutettu että me voisimme taistella vaikka fregatin kanssa. - - Pitkä John erotti kaksi niistä kuudesta, jotka minä olin ehtinyt - palkata, osottaen minulle, että nuot olivat sellaisia tuiman - veden krapuja, jotka eivät olleskaan kelvanneet seikkailuretkille - lähdettäessä. - - Älkää nyt kadottako hetkeäkään, Livesey, jos vähänkään minua - kunnioitatte. Käskekää nuoren Hawkinsin mennä Redruth mukanaan - tervehtimään äitiään ja tulkaa sitte aika kyytiä Bristoliin. - - _John Trelawney_. - - J.K. Unhotimpa sanoa, että Blandly on saanut kapteeniksi oivan - merenkulkijan. Jörömäinen hän tosin hieman on, mutta muutoin oikea - aarre. John Silver on hankkinut oivallisen perämiehen, jonka nimi - on Arrow. Pursimies taas osaa soittaa säkkipillillä, niin että - komealla 'Hispaniolallani' on koko komento käyvä kuin sotalaivalla. - - J.T. - - J.K. J.K. Hawkins saa olla yötä äitinsä luona. - - J.T." - -Voitte helposti arvata millaiseen kiihkoon ja intoon tämä kirje saattoi -minut. Minä halveksin kovin vanhaa Tom Redruthia, joka aina vain marisi -ja valitti, vaikka jokainen alemmista metsävahdeista olisi ilomielin -ottanut vastaan hänen toimensa. - -Seuraavana aamuna lähdimme Redruth ja minä "Amiraali Benbowiin", jossa -tapasin äitini hyvinvoipaisena. Tuomari oli korjauttanut ja uudestaan -maalauttanut kaikki ja lahjoittanut muutamia uusia huonekaluja, -joista huomattavin oli komea nojatuoli, jossa äitini istuskeli -tarjoiluhuoneessa. Myös oli hän hankkinut äidilleni uuden, joskin minun -mielestäni huonon apulaisen, jotta hän ei olisi avutta minun -poissaollessani. - -Yö oli kulunut ja jo seuraavan päivän iltapuolella patikoimme me -Redruthin kanssa maantietä pitkin. Runsaita kyyneleitä vuodattaen -sanoin minä hyvästit äidilleni ja sille talolle, jossa syntymästäni -alkain olin elänyt. Viimeiset ajatukseni koskivat kapteenia, jonka niin -usein olin nähnyt kuljeksivan pitkin rannikkoa, kolmikulmainen hattu -päässä ja vanha messinkinen kaukoputki kädessä. Seuraavassa -silmänräpäyksessä käännyimme oikealle ja kotini katosi näkyvistämme. - -"Kuningas Yrjö"-ravintolan luona astuimme raitiovaunuihin, jossa minä -jouduin istumaan Redruthin ja erään vanhan, komeannäköisen herran -väliin. Kylmästä yöilmasta huolimatta makasin kuin tukki usean -asemanvälin. - -"Missä olemme?" kysyin minä, kun heräsin. - -"Bristolissa", vastasi Tom. "Astuppas vaunuista!" - -Mr Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan, joka oli -lähellä satamaa, jotta paremmin voi valvoa töitä kuunarilla. Sinne tuli -meidänkin mennä ja ilokseni kulki tie pitkin rantalaituria, joten näin -ison joukon erisuuruisia ja eri kansallisuutta olevia aluksia. Vaikka -olinkin koko elämäni ajan asunut rannikolla, niin en mielestäni koskaan -ollut niin lähellä merta kuin nyt. Tervan ja suolan haju oli jotain -uutta. Näin monta vanhaa merimiestä, joilla olivat renkaat korvissa -sekä tuuheat viikset ja tervatut piiskatukat. [Silloin kun kertomuksen -aihe tapahtui, käytettiin yleensä tekotukkia, joissa oli takana jäykkä, -naisten palmikontapainen, lyhyt piiska.] Kaikesta näkemästäni olin niin -ihastunut, että tuskin olisin enemmän voinut ihastua, vaikka olisin -nähnyt yhtä suuren joukon kuninkaita ja arkkipiispoja. - -Ja nyt olin minäkin pääsevä merelle! Merelle kuunarilaivassa, jossa oli -säkkipilliä puhaltava pursimies ja päivänpolttamia, laulavia -merimiehiä. Merelle kohti tuntematonta maailmaa ja etsimään -maahankaivetuita aarteita!... - -Kun vielä kuljin näissä ihanissa unelmissa, tulimme äkkiä suuren -ravintolan edustalle ja kohtasimme tuomari Trelawneyn, joka puettuna -meriupseerin tapaan tuli ravintolasta ulos hymyhuulisena ja -erinomaisesti jäljitellen merimiesten käyntiä. - -"Vai olette te jo täällä!" huudahti hän. "Ja tohtori tuli eilen illalla -Lontoosta. Oivallista! Miehistö on siis täysilukuinen!" - -"Ah, herraseni", huudahdin minä, "milloin lähdemme purjehtimaan?" - -"Milloinko lähdemme? Huomenna!" - - - - -Yhdeksäs luku. - -Yksijalkasen kapakka. - - -Kun olin lopettanut aamiaiseni, antoi tuomari minulle kirjeen, joka oli -osotettu John Silverille, ravintolassa "Kaukoputki" ja ilmoitti, että -minä helposti löydän tuon ravintolan, jos kuljen pitkin sataman laitaa -kulkevaa katua ja pitäisin silmällä pientä kapakkaa, jossa on suuri -messinkinen kaukoputki ovikilpenä. - -Kapakka näytti hyvin hauskalta. Ovikilpi oli äsken maalattu ja komeat, -punaset ikkunaverhot olivat ikkunoissa ja lattia oli siististi -hiekotettu. Katu kulki rakennuksen kummaltakin puolen ja käytävä oli -kummallekin kadulle, joka vaikutti sen, että selvästi voi nähdä pieneen -huoneeseen huolimatta siellä olevista runsaista savupilvistä. - -Vieraat olivat enimmäkseen meriväkeä ja puhelivat niin kovalla äänellä -että minä melkein pelkäsin mennä sinne sisään. - -Kun siinä seisoin ja epäilin, niin tuli viereisestä huoneesta muuan -mies ja heti olin vakuutettu siitä, että se oli Pitkä John. Hänen vasen -jalkansa oli polven kohdalta poikki ja vasemmassa kainalossaan oli -hänellä sauva, jota hän liikutteli ihmeteltävän taitavasti ja sen -avulla hän hyppi kuin lintu. Hän oli hyvin roteva ja harteikas ja -kasvot paksut kuin sianliikkiö, sileäksi ajellut ja kalpeat, mutta -miellyttävännäköiset ja hymyilevät. Hän näytti olevan hyvällä tuulella -ja vihelteli liikkuessaan pöytien välissä ja hänellä oli ystävällinen -sana tai olalletaputus aina suosituimpien vieraitten osaksi. - -Totta puhuakseni olin jo heti, kun luin tuomarin kirjeestä Pitkästä -Johnista, epäillyt häntä samaksi yksijalkaseksi merimieheksi, jota niin -kauvan olin vahtinut vanhassa "Amiraali Benbowissa", mutta -ajatellessani Mustaa Koiraa ja sokeata Pewiä ja verratessani heidän -rosvomaisia naamojaan tämän kapakoitsijan hyvinvoipaan naamaan, -katosivat epäilykseni heti. - -Rohkasin itseni ja astuin kynnyksen yli sekä menin suoraapäätä Pitkän -Johnin luo, kun hän oli puhelemassa erään vieraansa kanssa. - -"Oletteko mr Silver?" kysyin minä ojentaessani hänelle kirjeen. - -"Kyllä poikaseni. Mutta kukas sinä olet?" Kun hän sitten näki kirjeen -näytti hän siltä kuin olisi rähähtänyt nauruun. - -"Ohoo!" sanoi hän kovalla äänellä ojentaessaan minulle kätensä. "Nythän -huomaan, että oletkin uusi kajuuttapoikamme. Hauskaa tavata", ja hän -tarttui käteeni leveällä kämmenellään. - -Samassa nousi muuan kauvempana istuvista vieraista ja ohjasi askeleensa -ovea kohti, joka oli aivan hänen vieressään, ja silmänräpäyksessä oli -hän ehtinyt ulos. Mutta hänen kiireensä oli vetänyt huomioni puoleensa -ja tunsin hänet heti siksi mieheksi, jolta puuttui kaksi sormea ja joka -ensinnä oli käynyt kapteenia tervehtimässä "Amiraali Benbowssa." - -"Ottakaa hänet kiinni! Tuo oli Musta Koira!" huudahdin minä. - -"Viis' välitän siitä, kuka hän on, mutta hän ei ole maksanut -juomisiaan. Harry, ulos ajamaan häntä takaa!" - -Eräs oven lähellä istuvista hyökkäsi heti ulos. - -"Vaikka hän olisi amiraali, niin tulee hänen kumminkin maksaa, mitä hän -on nauttinut!" karjui Silver. Sitten päästi hän käteni irti ja sanoi: -"minkä sanoit hänen nimensä olevan? Musta --?" - -"Koira. Eikö mr Trelawney ole puhunut merirosvoista? Hän, joka juoksi -ulos, oli yksi niistä." - -"Vai niin!" huusi Silver. "Minun huoneessani! Ben, juokse ulos -auttamaan Harrya. Vai noita lurjuksia se olikin. Morgan, tekö joitte -hänen kanssaan? Astukaa esiin, sanon minä!" - -Vanha, harmaahapsinen merimies, jolla olivat mahogninruskeat kasvot, -tulla hoippuroi esiin väännellen tupakkimälliä suussaan. - -"Kuulkaas Morgan", sanoi Pitkä John, "oletteko tavanneet ennen tuota -Mustaa... Mustaa Koiraa?" - -"En, herra", sanoi Morgan päätään pudistaen. - -"Ettekö tietäneet edes hänen nimeäänkään?" - -"En, herra." - -"Se oli teidän onnenne, Morgan", huudahti Silver, "sillä muussa -tapauksessa ette olisi koskaan saanut panna jalkaanne huoneeni -kynnyksen sisäpuolelle. No, mitä hän teille sanoi?" - -"Sitäpä en oikein tiedä", vastasi Morgan. - -"Mitä tyhmyyksiä te nyt puhutte", huusi Pitkä John. "Te ette oikein -tiedä? Kas niin, suoraa puhetta vain! Mitä hän puhui?" - -"Me puhelimme laivan maalaamisesta." - -"Te tarvitsisitte totta tosiaan tulla maalatuksi. Kas niin, hyvästi!" - -Kun ukko mennä kyhjötteli paikoilleen, kuiskasi Silver minulle: - -"Tom Morgan on perin rehellinen ukko, joskin tavattoman -yksinkertainen... Mutta tuo Musta Koira, -- kukahan hän mahtoi olla?... -Ai, nyt muistan. Hän on toisinaan käynyt täällä erään sokean -kerjäläisen seurassa." - -"Olette vallan oikeassa", sanoin minä. "Minä tunnen tuon sokeankin -miehen. Hänen nimensä on Pew." - -"Juuri niin", huudahti Pitkä John. "Hän oli aivan haikalan näköinen! -Minä ne pahukset opetan! Mustan Koiran saan kyllä käsiini, sillä Ben on -nopea juoksija." - -Kaiken tämän lausui hän mitä vihaisimmalla äänellä, mutta epäilykseni -olivat samassa uudelleen heränneet, kun sain nähdä Mustan Koiran ja -siksi päätinkin pitää tarkalla silmällä tulevaa kokkiamme. Mutta hän -oli minua viekkaampi, ja kun nuo kaksi miestä palasivat hengästyneinä -takaa-ajosta ja sanoivat kadottaneen näkyvistä takaa-ajettavan -kansanjoukossa, ja kun kapakan isäntä haukkui heitä tämän johdosta mitä -pahimmilla haukkumasanoilla, niin silloin olisin voinut mennä vaikka -takaukseen Pitkän Johnin viattomuudesta. - -"Rakas Hawkins", sanoi hän. "tämä on hyvin kovaa sellaisesta miehestä -kuin minä olen. Ja mitähän kapteeni Trelawney minusta ajattelee, kun -saa kuulla, että tuollainen roisto on istunut huoneessani ja juonut -rommiani... No, mutta voittehan te sentään kertoa kapteenille asian -oikean laidan... Te tosin olette vain nuorukainen, mutta teillä on pää -oikeassa varressa. Mutta mitähän minä heille voin, minä, joka saan -hyppiä tiiman luudanvarren kanssa... Ah, sitä roistoa! Jospa tuo olisi -tapahtunut minun nuorena ollessani! Mutta nyt..." - -Hän keskeytti äkkiä puheensa ja katsoa töllisteli, ikäänkuin hän olisi -jotain miettinyt. - -"Hänen nauttimuksensa!" huudahti hän. "Kolme annosta rommia! Vieköön -minut piru, kun unhotin periä saatavani häneltä!" - -Sitten vaipui hän rahille istumaan ja nauroi niin että kyyneleet -kierivät silmistä. Minä en voinut olla häneen yhtymättä ja yhdessä -nauroimme niin että seinät kaikuivat. - -Kun kuljimme pitkin satamalaituria, niin osottautui hän hyvin hauskaksi -mieheksi. Hän selitti minulle erilaisten laivojen taklauksen, -kantavuuden ja kansallisuuden, myös työn, jota kussakin laivassa -tehtiin, yksi otti lastia sisään, toinen purki ulos ja kolmas -valmistautui lähtemään satamasta. Näitä tiedonantoja valaisi hän -jutuillaan laivoista ja merimiehistä ja niin kauvan kertaili noita -monimutkasia merimieslauselmia, kunnes minä osasin ne vallan ulkoa. -Aloin huomata, että seurassani oli mitä parhain laivatoveri. - -Kun me saavuimme ravintolaan, istuivat tuomari ja tohtori yhdessä -oluthaarikan ääressä ja valmiina lähtemään kuunarille sitä -tarkastamaan. - -Pitkä John kertoi kapakassa sattuneen kohtauksen alusta loppuun hyvin -asiallisesti ja samalla aivan todenmukaisesti. "Eikös ollut niin, -Hawkins?" sanoi hän silloin tällöin ja minä sain koko ajan vakuuttaa -todeksi hänen kertomuksensa. - -Molemmat herrat olivat harmissaan siitä, että Musta Koira oli päässyt -käsistä, mutta kaikki olimme siitä yksimielisiä, että asialle ei voitu -mitään tehdä ja sitten kun Pitkä John oli saanut toimenpiteistään -asianomaiset kiitokset, otti hän kainalosauvansa ja katosi. - -"Kaikki miehet laivalle kello neljä iltapuolella!" huusi tuomari -hänelle. - -"Hyvä on, kapteeni!" huusi kokki käytävässä. - -"On totta, tuomari", sanoi tohtori, "että minä en suuresti luota teidän -hommiinne, mutta se minun täytyy myöntää, että tuo John Silver on -oikein minun mieleiseni." - -"Se mies onkin harvinainen", vahvisti tuomari. - -"Ja nyt", lisäsi tohtori, "saa Jim kai seurata meitä laivalle vai -kuinka?" - -"Luonnollisesti. Ota lakkisi, Hawkins, niin menemme alusta katsomaan." - - - - -Kymmenes luku. - -Ruutia ja aseita. - - -"Hispaniola" oli jotenkin kaukana ja saimme kulkea monen laivan -sivuitse ennenkuin ehdimme perille. Ja kun vihdoin saavuimme laivalle, -niin otti meidät vastaan ja lausui tervetulleeksi perämies, mr Arrow, -joka oli vanha, päivänpaahtama merikarhu, renkaat korvissa ja hieman -sameakatseinen. Hän ja tuomari olivat oikein hyviä ystäviä, mutta -huomasin, että sama ei ollut laita mr Trelawneyn ja kapteenin kanssa. - -Tällä jälkimäisellä olivat terävät silmät ja hän näytti olevan -tyytymätön kaikkeen kuin laivalla oli. Ja pian saimmekin syyn tietää, -sillä tuskin olimme ehtineet kajuuttaan ennenkuin muuan merimiehistä -tuli sinne ja ilmoitti, että kapteeni Smollett haluaa puhella herrojen -kanssa. - -"Olen aina kapteenin käytettävänä ja pyytäkää hänet tulemaan tänne", -sanoi tuomari. - -Kapteeni tulikin heti sisään ja sulki oven perästään. - -"No, kapteeni Smollett, mikäs mieltänne painaa? Toivoakseni on kaikki -hyvin." - -"Lienee parasta, herraseni", sanoi kapteeni, "puhua suoraa kieltä, -vaikkapa siitä suuttuisittekin. Minä en pidä koko hommasta, en -miehistöstä enkä perämiehestäni. Siinä lyhyesti ja selvästi -ajatukseni." - -"Ehkä ette pidä laivastakaan", kysyi tuomari ja sikäli kuin minusta -tuntui, oli hän hyvin kiukuissaan. - -"Sen suhteen en voi mitään sanoa, sillä en ole nähnyt, mihin se kelpaa. -Hyvä se kyllä näyttää olevan. Enempää en siitä voi sanoa." - -"Ehkä ette pidä työnantajastannekaan", kysyi tuomari. - -Mutta nyt puuttui tohtori puheeseen, sanoen: "lopettakaapas jo! -Tuollaiset kysymykset ovat vain omiaan synnyttämään pahaa verta. -Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liika vähän ja mielelläni -tahtoisin, että hän selittäisi sanansa. Te sanoitte, ettette pidä -hommasta. Miksi?" - -"Minä otin paikan niin kutsutuilla salaisilla määräyksillä ja minut -käskettiin viemään alus sinne, johon tämä herra käskisi. Siihen saakka -on kaikki hyvin. Mutta nyt minä huomaan, että jokainen miehistöstä -tietää enemmän kuin minä. Ja minun mielestäni tuo ei ole rehellistä -peliä, vai mitä te arvelette?" - -"Ei ole", sanoi tohtori. - -"Lisäksi saan kuulla, että me lähdemme aarretta etsimään -- tämän saan -kuulla miehistöltäni, huomatkaa se. Mutta nyt on sana 'aarre' hyvin -arveluttava sana. Minä en olleskaan pidä aarteidenetsimis-retkistä ja -varsinkin, jos ne ovat salaisia ja tämä salaisuus -- pyydän anteeksi, -mr Trelawney -- on ilmoitettu papukaijoille." - -"Kelle papukaijoille?" kysyi tuomari. - -"Se on vain sellainen puhetapa", sanoi kapteeni. "Minä tarkotan sillä -sitä, että salaisuus on päästetty julkisuuteen. Enkä luule, että te, -herraseni, tiedätte, mikä on kysymyksessä. Mutta minä tahdon sanoa -ajatukseni: on kysymyksessä elämä tai kuolema." - -"Aivan oikein puhutte", vastasi tohtori. "Yrityksemme on tosin -uhkarohkea, mutta niin taitamattomia emme me ole kuin te luulette. Te -sanoitte vielä, ettette pidä miehistöstä. Eivätkö he ole hyviä -merimiehiä!" - -"Minä en heistä pidä, herraseni. Ja jollette pane pahaksenne, niin -sanon, että minun olisi itseni pitänyt saada toimittaa miehistön -palkkaus." - -"Voittepa olla oikeassa", sanoi tohtori. "Teidän olisi pitänyt olla -ystäväni mukana miehistöä valikoidessa, mutta jos jokin erehdys on -tapahtunut, niin ei se ollut tahallinen." - -"Ja te ette pidä myöskään perämiehestä?" - -"En, herra. Luulen, että hän on hyvä merimies, mutta hän on liian -toverillinen miehistön kanssa ollakseen hyvä esimies. Perämiehen tulee -säilyttää arvonsa -- eikä hän saa juoda yhdessä miehistön kanssa -etukeulassa." - -"Tarkotatteko, _että hän juo_", huudahti tuomari. - -"En, herra, vaan sitä, että hän on liian tuttavallinen." - -"No kapteeni, sanokaappas suoraan ja lyhyesti, mitä haluatte", sanoi -tohtori. - -"Olkoon menneeksi, herrani! Oletteko ehdottomasti päättäneet ryhtyä -tähän retkeen?" - -"Ehdottomasti", vastasi tuomari. - -"Hyvä! öitten saanen kai vielä lisätä jonkun sanasen. Miehet panevat -kruutia ja aseita etukeulaan. Ja kun kerran on niin hyvä paikka täällä -kajuutan alla, niin miksei niitä voi yhtä hyvin panna tännekin? Ja -sitten on teillä vielä miehistön joukossa neljä omia miehiänne ja -näistä kertoi minulle kolme, että he tulevat asumaan etukeulassa. -Miksei yhtä hyvin täällä peräkeulassa kajuutan vieressä?" - -"Ja sitten vielä?" kysyi mr Trelawney. - -"Vain yksi asia, sillä tässä on jo liian paljon lörpötelty." - -"Se on totta", myönsi tohtori. - -"Tahdon sanoa teille sen, minkä itse olen kuullut, että teillä on erään -saaren kartta, ja kartalla on ristejä, jotka ilmaisevät missä aarre on; -ja että saari on --" ja kapteeni mainitsi tarkasti pituus- ja -leveysasteet. - -"Sitä en ole virkkanut kenellekään elävälle sielulle", huudahti -tuomari. - -"Miehistö vain näkyy sen tietävän", huomautti kapteeni. - -"Livesey, sen olette joko te tai Hawkins ilmaisseet", huudahti mr -Trelawney. - -"Samapa se, kuka sen on tehnyt", vastasi tohtori, ja minä huomasin -ettei kapteeni eikä tohtori näkyneet panevan suurta painoa tuomarin -vakuutuksille. Ja samoin tein minäkin, sillä olin jo huomannut, -millainen lörppö hän oli, mutta luulenpa, ettei hän tosiaankaan ollut -miehistölle ilmaissut saaren asemaa. - -"Siis, herraseni! Minä en tiedä kellä tuo kartta on, mutta minä -ehdotan, että se pidetään salassa sekä minulta että mr Arrowilta tai -muussa tapauksessa pyydän paikalla eroni." - -"Minä ymmärrän", sanoi tohtori. "Te haluatte, että pidämme asian -salassa ja muodostamme varustusväen peräkannen miehistöstä, johon -kuuluu ystäväni oma väki, ja otamme haltuumme kaikki laivalla olevat -aseet ja koko kruutivaraston. Lyhyesti sanoen: te aavistatte -salaliittoa." - -"Älkää pahastuko, herraseni", vastasi kapteeni Smollet, "mutta teillä -ei ole oikeutta panna sanoja suuhuni. Kellään kapteenilla ei olisi -oikeutta lähteä merelle, jos hänellä olisi vähintäkään syytä noin -sanoa. Mitä mr Arrowiin tulee, niin luulen hänen olevan täysin -kunniallisen miehen. Ja samaa voin sanoa muutamista laivamiehistäkin, -ja voivatpa he kaikkikin olla sellaisia. Mutta minä olen vastuunalainen -laivan turvallisuudesta ja joka miehen hengestä. Ja minä huomaan, että -kaikki ei käy kuten pitäisi ja siksi täytyy minun pyytää teitä -ryhtymään muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin tai myöntää minulle -ero." - -"Kapteeni Smollet", sanoi tohtori hymyillen, "oletteko kuulleet tuota -lausetta _geniunt monten nascitur ridiculus mus?_ (Vuoria hommataan, -mutta syntyykin vain naurettava hiiri.) Suokaa anteeksi, että -esiintymisenne muistutti minua tuosta lauseesta. Ja voinpa lyödä vaikka -vetoa siitä, että te sisään tullessanne tarkotitte paljoa enemmän." - -"Tohtori", vastasi kapteeni, "te olette tarkkanäköinen. Kun tulin tänne -sisään, niin ajattelin pyytää eroa, sillä luulin, ettei mr Trelawney -olisi tahtonut kuulla sanaakaan." - -"Enkä olisikaan", huudahti Trelawney. "Jollei Livesey olisi ollut -täällä, niin olisin lähettänyt teidät hiiteen. Teen, kuten haluatte, -mutta silti eivät ajatukseni teistä ole entistä paremmat." - -"Kuten haluatte", vastasi kapteeni, "mutta te olette kyllä huomaava, -että minä teen velvollisuuteni." - -Sitten kumarsi hän ja katosi. - -"Trelawney", sanoi tohtori, "luulenpa että te kaikista muistutuksista -huolimatta olette onnistuneet saamaan kaksi kunnon miestä mukaanne -laivaan, nimittäin hänen, joka juuri poistui, ja John Silverin." - -"No Silver ehkä sellainen lienee", ärjäsi tuomari, "mutta tuo toinen on -vallan kelvoton, sillä hänen esiintymisensä on epämiehuullista eikä -olleskaan merimiesmäistä ja ennen kaikkea se ei ole englantilaista." - -"Ehkä, mutta senhän sitten näemme", vastasi tohtori. - -Kun tulimme kannelle, oli miehistö jo alkanut uudestaan lastata ruutia -ja aseita kapteenin ja mr Arrowin valvoessa työn menoa. - -Uudet laitokset miellyttivät minua. Kuusi makuupaikkaa oli laitettu -peräkeulaan, ja vain kapean, pitkin vasenta laitaa kulkevan käytävän -kautta olivat nämät keittiön ja miehistön asunnon yhteydessä. Alkuaan -oli tarkotuksena, että kapteeni, mr Arrow, Hunter, Joyce, tohtori ja -tuomari pitäisivät nämät paikat, mutta nyt päätettiin, että Redruth ja -minä saamme kaksi ja kapteeni ja mr Arrow saavat yhdessä maata -välikannella. Matalaa siellä tosin oli, mutta siellä oli kumminkin -tilaa kahdelle riippumatolle, ja perämiehellä ei puolestaan näyttänyt -olevan mitään sanomista tätä järjestystä vastaan. Ehkä hänelläkin oli -ollut jonkunlaisia epäluuloja miehistöä kohtaan. - -Me puuhailimme kaikki innokkaasti edellämainitussa työssä, kun kaksi -viimeksi pestattua miestä ynnä John Silver astuivat venheisiin. - -Kokki kiipesi laivalle vikkelästi kuin apina ja niin pian kuin hän -huomasi, mitä oli tekeillä, virkkoi hän: - -"Halloo, pojat, mitäs tämä merkitsee?" - -"Me lastaamme ruutia uuteen paikkaan", vastasi muuan miehistä. - -"Mitä hittoa tämä on..." alotti Pitkä John. - -"Se tapahtuu minun käskystäni", vastasi kapteeni terävästi. "On parasta -että lähdette keittiöön, sillä väki tarvitsee illallista." - -"Paikalla, kapteeni", sanoi kokki, teki kunniaa ja katosi kannen alle. - -Kuulin kapteenin sanovan tohtorille, että "minä en tule tällä matkalla -miksikään miehistön suosikiksi." - -Myönnän, että kapteenin suhteen olin tuomarin kanssa samaa mieltä ja -pelkäsin häntä kovin. - - - - -Yhdestoista luku. - -Matka. - - -Olin kauhean väsyksissä, kun pursimies vähää ennen aamunkoittoa puhalsi -pilliinsä ja miehet rupesivat nostamaan ankkuria ylös. Mutta vaikka -olisin ollut puolta väsyneempi, en sittenkään olisi tahtonut olla -poissa kannelta, sillä kaikki oli minusta niin uutta ja miellyttävää. - -Mutta kun siinä parhaillaan seisoin ja nautin tuosta vilkkaasta -näytelmästä, alkoi Pitkä John kuuluvalla äänellä laulaa: - - "Oli viistoista ruumispaareilla." - -Ja koko miehistö yhtyi laulaen: - - "Oh hei, oh hoo. - Toiset kasteli kulkkujaan rommilla, - Oh hei, oh hoo." - -Tuntui kuin olisin kuullut kapteeni-vainajan äänen "Amiraali Benbowin" -tarjoiluhuoneessa, mutta ennenkuin ehdin pitemmälle mietteissäni, oli -laivan ankkuri ylhäällä ja me aloimme matkamme Aarresaarta kohti. - -En aio tässä kertoa kaikkia matkan yksityiskohtia, eikä niissä -kummempaa ollutkaan. Laiva osottautui erinomaiseksi ja miehistö -oivalliseksi ja kapteeni näytti ymmärtävän ammattinsa perin pohjin. -Mutta ennenkuin tulimme Aarresaaren pituusasteelle, sattui tapauksia, -joista aion lähemmin kertoa. - -Ensiksi näyttäytyi mr Arrow paljoa huonommaksi kuin mitä kapteenikaan -oli häntä pitänyt, sillä miehistö ei totellut häntä olleskaan, vaan -kukin teki mitä tahtoi, ja sitten alkoi hän näyttäytyä tuon tuostakin -kannella silmät sameina ja posket punaisina osottaen siten olevansa -juovuksissa. Mutta emme voineet saada selville, mistä hän oli -väkijuomia saanut. Kun häneltä humalassa ollessaan sitä kysyimme, niin -nauroi hän meille vasten naamaa, ja selvänä ollessaan kielsi hän -kovasti mitään muuta kuin vettä maistaneensa. - -Mutta ei siinä kyllin, että hän osottautui huonoksi esimieheksi ja -vaikutti pahentavasti miehistöön, vaan oli selvää, että hän menettäisi -henkensä, jos saa tuolla tavoin jatkaa. Siksi ei meitä olleskaan -hämmästyttänyt, kun kuulimme hänen eräänä pimeänä yönä kovassa -merenkäynnissä pudonneen mereen. - -Tuon uutisen kuultuaan virkkoi kapteeni: "no täten pääsimme panemasta -häntä rautoihin." - -Mutta olimmepa ilman perämiestä ja meidän täytyi korottaa joku miehistä -tähän virkaan. Pursimies Job Anderson, joka oli sopivin, sai osaksi -hoitaa perämiehen tointa säilyttäen vanhan arvonsa. Mr Trelawney oli -myös vanha merenkulkija ja oli usein vahdissa kauniilla ilmalla. -Purrenohjaaja Israel Hands oli vanha meriveitikka, jolle voi uskoa -tiukan tullen vaikeitakin tehtäviä. - -Hän oli erinomaisen hyvä ystävä Pitkän John Silverin kanssa, josta -tämän yhteydessä tahdon muutaman sanan sanoa. Huolimatta siitä, että -hän oli raajarikko, liikkui hän erinomaisen vikkelästi laivalla. - -"Pitkä John Silver ei olekaan mikään tavallinen mies", sanoi -purrenohjaaja minulle. "Nuorena kävi hän oikean koulunkin läpi ja puhuu -kuin kirjasta, jos niin tahdotaan. Ja rohkea on hän kuin leijona. Olen -nähnyt hänen selviävän taistelussa neljän kanssa, vaikka hän oli aivan -aseeton." - -Koko miehistö kunnioitti ja vieläpä tottelikin häntä ja hänellä oli -erikoinen tapa kutakin puhutella ja osottaa palvelustaan. Minulle oli -hän aina ystävällinen, kun milloin menin keittiöön, jonka hän aina piti -erinomaisen siistinä. Astiat olivat kiiltävän kirkkaat ja yhdessä -nurkassa oli hänen papukaijansa häkissään. - -"No, Hawkins", sanoi hän toisinaan, "tulehan puhelemaan hetkisen aikaa -Johnin kanssa, sillä ei kukaan ole tervetulleempi kuin sinä, poikaseni! -Istuhan, niin saat kuulla viimeiset uutiset. Kapteeni Flint -- minä -kutsun papukaijaani kapteeni Flintiksi tuonnimisen kuuluisan merirosvon -mukaan, -- ennustaa, että me saamme onnellisen matkan. Eikös niin, -kapteeni?" - -Papukaija vastasi säännöllisesti: "hopeata loppumattomat määrät, -hopeata loppumattomat määrät", niin kauvan, kunnes John peitti sen -häkin nenäliinallaan. - -"Tuo lintu on", sanoi hän, "ainakin kahdensadan vuoden vanha ja jos -kuka on asioita nähnyt, niin on se nähnyt, rakas Hawkins. Se on ollut -Madagaskarilla ja Malabarissa, Surinamissa, Providencessä ja -Portobellessa. Se oli myös mukana, kun ne nostivat meren pohjasta erään -hopearahoilla lastatun laivan ja silloin oppi hän huutamaan nuot sanat: -'hopeata loppumattomat määrät'. Mutta sanoppas, ukkoseni, oletko -milloinkaan ruutia haistellut?" - -"Kyllä kai", kirkasi papukaija. - -Mitä tuomarin ja kapteeni Smollettin väleihin tulee, niin täytyy minun -myöntää, että edellinen halveksi jälkimäistä. Kapteeni ei koskaan -muulloin puhunut kuin silloin, kun häneltä kysyttiin ja silloinkin -hyvin lyhyesti. Hän näytti muuttaneen mielipiteensä väestön suhteen ja -laivaan oli hän erinomaisen ihastunut. "Mutta", lisäsi hän, "me emme -ole vielä kotona ja olisin iloinen, jos tämä matka jo olisi -suoritettu"'. - -"Jospa tuo mies olisi sanonut sanankaan vielä, niin olisin vestänyt -häntä vasten naamaa", oli tuomarilla tapana sanoa tohtorille, kun -kapteeni oli nuot sanansa sanonut. - -Kaikki miehet laivalla olivat tyytyväisiä ja kummallistahan muutoin -olisi ollutkin. Kaksinkertaiset annokset annettiin konjakkia joka päivä -ja sitä paitsi ylimääräiset annokset, jokaisen miehistöön kuuluvan -miehen nimi- ja syntymäpäivänä. Omenatynnyri oli aina avattuna -keskilaivalla ja kukin sai siitä ottaa niin paljon kuin halusi. Ja -jollei tätä omenatynnyriä olisi ollut, niin ei olisi koskaan kuulta -varottavaa ääntä ja tietämätöntä on, kuinka meille olisi käynyt -- -mutta koska se on pitkä juttu, niin kerron sen erikseen. - -Olimme matkallamme ehtineet niin pitkälle, että jo seuraavan päivän -aamupuolena olisi Aarresaaren pitänyt tulla näkyviin. Laivan suunta -oli E.L.E. ja tuuli ja merenkäynti oli tasaista. Olimme kaikki -erinomaisella tuulella, kun olimme niin lähellä seikkailuretkemme -päämäärää. - -Heti auringon laskettua, kun olin saanut kaikki päivätyöni tehdyksi ja -aijoin lähteä makuulle, pisti päähäni, että yksi omena ei tekisi pahaa -ja siksi juoksin kannelle. Vahti piti tähystystä etukeulassa ja -peränpitäjä vihelteli hiljakseen. Tämä oli ainoa ääni kuin kuulin -paitsi veden loiskinaa laivan keulaa vasten. - -Ryömin omenatynnyriin, jossa oli vain muutamia omenia jälellä. En -muista, kuinka vaivuin uneen tai olin vaipumaisillani, mutta äkkiä -tunsin, että joku istautui nojaten olkapäänsä tynnyriä vasten. Aioin -hypätä tynnyristä, kun samassa kuulin John Silverin äänen ja tuskin oli -kuullut kymmentäkään sanaa, kun en mistään hinnasta olisi tahtonut -itseäni ilmaista. Lojoin siellä ja kuuntelin vapisten pelosta ja -uteliaisuudesta, sillä noista sanoista huomasin, että kaikkien -kunniallisten miesten henki laivalla riippui kokonaan minusta. - - - - -Kahdestoista luku. - -Mitä kuulin omenatynnyrissä. - - -"En, en minä", sanoi Silver, "Flint oli kapteenina ja minä -puujalkoineni toisena perämiehenä. Samassa kahakassa, jossa minä pääsin -jalastani, kadotti Pew-vainaja korpinsilmänsä. Se oli häijy tohtori, -joka sahasi jalkani poikki, vaikkei hän osannutkaan kirjoittaa -lääkemääräystä latinaksi, mutta hänet hirtettiin kuin koira, kuten -kaikki muutkin ja päivänpaisteessa sai hän kuivua Corso Castlessa. -Niin, kuten sanottu, se tapahtui silloin kun purjehdin Flintin kanssa -ja minä itse olin toisena perämiehenä..." - -"Oo", keskeytti muuan nuorekas ja ihmettelevä ääni, "mahtoi olleen -kelpo mies se kapteeni Flint!" - -"No miksei, mutta ei Daviskaan vallan huonompi ollut", sanoi Silver. -"Mutta missä ovat nyt kaikki vanhat laivatoverini? Esimerkiksi kaikki, -jotka purjehtivat Flintin kanssa? Missä on nyt Pew, hän, joka pääsi -korpinsilmistään? Sanokoon se, joka voi, minä en uskalla. Mutta se mies -ainakin osasi käsitellä veistä pitkillä sormillaan." - -"Kun kaikki käy selville, niin ei elämä ole suuren arvoinen", virkkoi -siihen se nuorukainen, joka äsken oli ihmetellyt Flint-rosvoa. - -"Eipä tosiaankaan, jos on sellainen pöllöpää kuin sinä olet", huudahti -Silver. "Mutta kuulkaapas pojat! Olette tosin nuoria, mutta kun -katselen teitä, niin huomaan, että te ette mitään tikkoja ole, ja -siksipä tahdon teille puhua aivan kuin täysikasvuisille miehille." - -Lukija voi kuvitella tunteeni, kun kuulin tuon kauhean vanhan roiston --- olin nyt selvillä, että hän oli sellainen -- puhuvan muille yhtä -imartelevalla äänellä kuin minullekin. Jos olisin voinut, niin -luulenpa, että olisin hänet tappanut pistämällä hänet tikarilla tai -ampumalla hänet kuoliaaksi. Hän jatkoi puheluaan aavistamatta että -löytyi kuulijakin: - -"Tässä on kysymys onnen etsijöistä, ja kun tämä retkeily on suoritettu, -niin on meillä rahaa satoja puntia, sen sijaan kun nyt on vain muutamia -kuparirahoja. Mutta enimmät teiltä menevät rommiin ja muihin -hyödyttömiin asioihin ja sitte lähdette merelle taas paljailla -paitasillanne. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä sijoitan -rahoistani vähän sinne, vähän tänne, jotta ei herätä epäluuloja. -Ottakaa se huomioon, että minä olen viisikymmentävuotias. Tämän retken -jälkeen aion minä asettua levossa asumaan kunniallisena ihmisenä. Ja -kuinka alotin elämänratani? Etukeulassa asuen, kuten sinäkin." - -"Vai niin", sanoi toinen, "mutta täherahat ovat nyt poissa, vai kuinka? -Tämän jälkeen ette uskalla näyttäytyä Bristolissa." - -"No missä luulet siis rahojeni olleen", kysyi Silver. - -"Tietysti pankeissa ja muualla Bristolissa." - -"Mutta nyt on vaimollani koko varasto ja 'Kaukoputki' on myyty ja -vaimoni on laputtanut matkoihinsa minua kohtaamaan. Ja jospa tahtoisin, -niin voisinpa sanoa sinulle mihin, sillä luotan sinuun, mutta en tahdo -tehdä tovereitasi kateellisiksi." - -"Ja voitteko luottaa vaimoonne?" kysyi toinen. - -"Tämänlaatuiset ihmiset kuin me olemme, eivät luota koskaan toisiinsa -ja siinä tekevätkin vallan oikein", vastasi kokki. "Mutta minulla on -oma tapani ja kanssani ei ole hyvä leikitellä. Muutamat meikäläisistä -pelkäsivät Pewiä ja toiset taas Flintiä, mutta Flint pelkäsi minua, -joskin hän samalla minusta ylpeili. Flintin miehistö oli hurjin kuin on -koskaan laivan kannella astunut. Itse Belzebuhkaan ei olisi uskaltanut -lähteä merelle niiden kanssa. Minä en ole mikään kerskuja ja sinä näet -myös, että minun kanssani on helppo tulla toimeen, mutta silloin kun -olin aliperämiehenä, ei ollut hyvä mennä kutsumaan Flintin vanhoja -merirosvoja lampaankaritsoiksi. Olisinpa tahtonut nähdä sinun itsesi -vanhan Johnin laivalla." - -"Kuulkaappas", sanoi nuorukainen, "minä en ole puoliakaan pitänyt tästä -yrityksestä ennen niin paljon kuin nyt, kun olen puhellut kanssanne. -Mutta nyt on tässä käteni." - -"Ja kunnon poika sinä oletkin", vastasi Silver ja pudisti nuorukaisen -kättä niin sydämellisesti, että omenatynnyri tutisi. - -Minä käsitin koko keskustelun sisällön. "Onnen etsijät" merkitsivät -vallan yksinkertaisesti tavallisia merirosvoja. Ja ehkäpä tuo -ainoakin laivalla oleva kunniallinen mies oli houkuteltu rikokseen -taipuvaiseksi. Ja aavistukseni pian toteutuikin. Kun Silver oli hiljaa -viheltänyt, tuli näet kolme miestä kannelle ja istuutuivat toisten luo. - -"Dickiin voimme luottaa", sanoi Silver. - -"No senhän arvasin", vastasi purren ohjaaja Israel Handsin ääni. "Dick -ei olekaan mikään pöllöpää." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäsi. -"Mutta kuulehan Pitkä John, minä alan ikävystyä tähän. Minä olen saanut -jo kyllikseni kapteeni Smollettista, sillä hän on jo kylliksi kauvan -minua kiusannut. Tahdon mennä tuonne kajuuttaan ja maistaa heidän -viinejään ja herkkujaan. Juuri sitä nyt tahdon!" - -"Israel", sanoi Silver, "minään nerona sinua ei tosin ole koskaan -pidetty, mutta ovathan sinulla siksi isot korvat, että luulen voivan -sinun niillä kuunnella. Kuule siis, mitä minä sanon: sinä ryömit -etukeulaan, teet lujasti työtä, puhut siivosti ja elät raittiisti, -kunnes minä sinut näistä velvollisuuksista vapautan. Pane se mieleesi, -poikani!" - -"Kyllä ja enhän ole muuta sanonutkaan", murisi purrenohjaaja. "Milloin -olen jotain sanonut?" - -"Milloin!" huudahti Silver. "Ethän muuta teekään kuin lörpöttelet. Etkö -käsitä, että tohtorin ja tuomarin täytyy auttaa meitä saamaan aarre -laivaan ja sitte vasta voimme nähdä, mitä teemme. Jos voisin teihin -kirottuihin koiriin luottaa, niin antaisin viedä meidät puolimatkaan -takasin, ennenkuin ryhtyisin toimiin." - -"Mutta olemmehan kaikki täällä laivalla merimiehiä", sanoi nuori Dick. - -"Tarkoitat kai, että me osaamme ohjata suunnan mukaan", keskeytti -Silver, "mutta kuka määrää ensin suunnan? Jos minä saisin määrätä, niin -antaisin kapteenin kuljettaa laivaa, kunnes pääsisimme tunnetuille -vesille. Silloin ei tulisi pettyneitä suunnitelmia kysymykseen. Mutta -tunnen teidät ja siksi teenkin heistä lopun saaren luona, kun olemme -saaneet aarteen laivaan, vaikka se onkin synti ja häpeä. Mutta tehän -ette ole milloinkaan tyytyväisiä ja minua sydäntä myöten koskee, kun -täytyy purjehtia tuollaisten raukkojen kanssa kuin te olette." - -"Ei niin kiivaasti, Pitkä John", huudahti Israel. "Löytyy muitakin -sinun vertaisiasi. Taitava tosin olet, sitä ei kukaan kielläkään -- -mutta löytyy muita..." - -"Vai niin", vastasi Silver. "Löytyy muita. Missä? Pew oli, mutta hän -kuoli kerjäläisenä. Flint oli samaa maata, mutta hän kuoli rommista -Savannahissa." - -"Kyllähän _oli_ kelpomiehiä, mutta missä he nyt ovat?" - -"Ja", sanoi Dick, "jos mekin tahdomme olla noitten vertaisia, niin mitä -on meidän näille tekeminen?" - -"Niin puhuu mies!" huudahti kokki ihmetellen. "Tuo osottaa neroa! Mutta -suoraan sanoen, miten luulette, että asian kanssa on meneteltävä. -Teurastammeko heidät heti kuin siat, joka olisi Flintin tai Billy -Bonesin tapaista?" - -"Tuo tuntui niin Billyn ääneltä", sanoi Israel. "'Kuolleet koirat eivät -pure', virkkoi hän aina. Nyt on hänkin kuollut." - -"Kuollut kuin koira", vakuutti Silver. "Mutta pankaa huomioon, että -minä olen hieno luonne, herrasmies sormenpäähän saakka. Luonnollisesti -äänestän minäkin kuolemaa, mutta vasta silloin kun aika on sovelias." - -"John", huudahti Hands, "sinä olet kelpo mies!" - -"Niin ei sinun huoli sanoa ennenkuin olen sen osottanut", sanoi Silver. -"Yhden ehdon kumminkin panen, nimittäin sen, että saan osalleni -Trelawneyn, jonka pässinpään tahdon omin käsin vääntää nurin." Ja hän -lisäsi: "hyppääpäs Dick tynnyriin ja nouda minulle omena, sillä -kurkkuni on kuiva liiasta lörpöttelystä." - -Voitte kuvailla kauhistukseni! Olisin hypännyt tynnyristä ja juossut -vaikka henkeni edestä, jos minulla olisi ollut kylliksi voimia, mutta -sekä jäseneni että rohkeuteni olivat lamauksissa. Kuulin Dickin -nousevan seisalleen, mutta heti sen jälkeen kuului Hands virkkavan: - -"Annahan olla! Mitä helkkaria sinä John omenoilla teet? Ottakaamme sen -sijasta annos rommia!" - -"Dick", sanoi Silver, "luotan sinuun. Tässä on avain ja mene ja laske -tuoppi rommia täyteen!" - -Kauhustani huolimatta luulin nyt käsittäneeni, miten mr Arrow sai noita -väkijuomia, jotka tekivät hänestä lopun. - -Dick oli vain lyhyen ajan poissa ja silloin puhui Israel kokin korvaan. -Minä voin kuulla vain muutamia sanoja, mutta kumminkin pääsin siten -tärkeiden tietojen perille. Loppusanat kuuluivat näin: "ei kukaan muu -heistä tahdo olla kanssamme asiassa mukana." Luultavasti oli meillä -siis vielä uskollisia miehiä laivalla. - -Kun Dick palasi, niin otti kukin vuoronsa jälkeen tuopin käteensä ja -ryyppäsi siitä. "Yrityksemme malja!"... "Vanhan Flintin malja!"... -"Meidän kaikkien ja aarteen malja!" - -Juuri samassa loi kuu kirkkaan valonsa tynnyriin, ja samassa kuului -myös tähystäjän huuto: "maa on näkyvissä!" - - - - -Kolmastoista luku. - -Sotaneuvottelu pidetään. - - -Heti syntyi vilkas liike kannella. Minä kiipesin nopeasti tynnyristä ja -hiivin peräkeulaan ja tulin sitten takasin kannelle sopivaan aikaan -rientääkseni yhdessä Hunterin ja tohtori Liveseyn kanssa etukeulaan. - -Sinne oli jo koko miehistö kokoontunut. Oli syntynyt samalla sumua kuin -kuukin nousi. Kaakkoon päin meistä näkyi kaksi matalaa kunnasta, -toisistaan noin kahden englannin penikulman päässä ja toisen takana -kohousi kolmas korkeampi kukkula, jonka huippu oli sumun peitossa. -Kaikki kolme näyttivät olevan keilan muotoisia. - -Kun olin tämän kaiken nähnyt aivan kuin unessa, kuulin kapteeni -Smollettin antavan käskyjä. "Hispaniolan" suuntaa muutettiin pari -suuntaa ylemmäksi ja nyt kulki se sillä tavoin, että saaren itäinen -sivu näkyi hyvin. - -"Ja nyt miehet", sanoi kapteeni, "sanokaapas, onko teistä kukaan ennen -nähnyt tuota saarta?" - -"Kyllä, herra", vastasi Silver, "minä olen nähnyt. Otin kerran tuolta -saarelta vettä, kun kerran palvelin kokkina eräässä kauppalaivassa." - -"Eikös ankkuripaikka ole eteläänpäin, saaren takana?" kysyi kapteeni. - -"On. Sitä kutsutaan Benrangelin saareksi. Merirosvot asustelivat siellä -muinoin ja meillä oli laivassa muuan mies, joka tiesi heidän -nimensäkin. Tuota kukkulaa, joka on pohjoiseen päin, kutsutaan -'Etumastoksi' ja saarella on kaikkiaan kolme kukkulaa, jotka antavat -eteläänpäin. Korkeinta, jonka huippu on sumun peitossa, kutsutaan -'Kaukoputkeksi'." - -"Minulla on täällä kartta", sanoi kapteeni Smollett, "katsokaas onko -tämä oikea paikka!" - -Pitkän Johnin silmät hehkuivat innosta, kun hän otti kartan käsiinsä. -Mutta heti hänen ensi katseestaan näin hänen pettyneen, sillä tämä ei -ollut se, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan täydellinen -jäljennös siitä -- paitsi että siitä puuttuivat punaset ristit ja -kirjoitetut muistiinpanot. Mutta kumminkin onnistui hän salaamaan -pettymyksensä. - -"Kyllä, herraseni, tuo on oikean paikan kartta ja se on lisäksi hyvin -piirustettu. Ihmettelen, kuka sen on tehnyt, sillä luulen, että -merirosvot olisivat siihen kykenemättömät. Ah, tässähän onkin kapteeni -Kiddin ankkuripaikka eli siis sama paikka, josta toverini mainitsi. -Tätä eteläistä sivua pitkin käy vahva virta ja läntisellä sivulla se -käy pohjoseen päin. Olitte oikeassa, kun teitte tuon viimeisen -liikkeen..." - -"Kiitoksia paljon", keskeytti hänet kapteeni. "Kun milloin neuvojanne -tarvitsen, niin kysyn teiltä. Nyt saatte mennä." - -Olin hämmästyksissäni siitä kylmäverisyydestä, jolla John myönsi saaren -tuntevansa ja olinpa puoleksi peloissani, kun hän läheni minua ja -ruumistani puistatti, kun hän laski kätensä olalleni ja virkkoi: - -"Tämä on hauska paikka mennä maihin. Täällä voi uida ja kiipeillä -puihin ja ajella vuohia sekä kiipeillä noilla kukkuloilla aivan kuin -itse olisi vuohi. Tunnenpa tulevani uudelleen nuoreksi... mutta sehän -onkin totta, minähän unhotinkin puujalkani. On hauskaa olla nuori ja -omistaa kymmenen varvasta eikä sitä silloin niin liikoja valita -liikavarpaista, vaikkapa niitä muutamia olisikin. Jos haluatte jotakin -tietoja, niin kysykää vain vanhalta Johnilta. Hän on kyllä -käytettävänänne." - -Sitten taputti hän minua ystävällisesti olalle ja katosi kannen alle. - -Kapteeni Smollett, tuomari ja tohtori Livesey keskustelivat keskenään -peräkannella, ja niin innokkaasti kuin paloinkin halusta saada kertoa -historiani, en uskaltanut sitä tehdä. Samassa huusi tohtori Livesey -minua. Hän oli unhottanut piippunsa alas ja käski minun mennä sitä -noutamaan. Mutta niin pian kuin olin tullut häntä kylliksi lähelle, -jotta voin puhua hänelle ilman että kukaan kuuli, kuiskasin hänelle: -"tohtori, saisinko teitä puhutella? Menkää alas kajuuttaan te, tuomari -ja kapteeni ja lähettäkää jollain tekosyyllä minua noutamaan. Minulla -on kauheita uutisia kerrottavana!" - -Tohtorin haahmo muuttui, mutta hän sai heti takasin mielenmalttinsa ja -hän virkkoi minulle kovalla äänellä: "kiitos, Jim, muuta en -tahtonutkaan tietää." - -Sitten teki hän käännöksen ja liittyi muihin. He puhelivat keskenään -jonkun sekundin ajan ja vaikkei kukaan heistä huudahtanut eikä edes -viheltänyt, niin oli kumminkin selvää, että tohtori oli esittänyt -pyyntöni. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuulin kapteenin antavan -käskynsä Job Andersonille ja merkkivihellys kutsui kaikki miehet -kannelle. - -"Poikaseni, tämä maa on matkamme päämäärä. Mr Trelawney on antelias, -kuten kaikki tiedämme ja olen ilmoittanut hänelle, että kaikki ovat -täyttäneet velvollisuutensa. Hän, tohtori ja minä menemme alas -kajuuttaan juomaan teidän maljanne ja te saatte runsaasti groggia -juodaksenne meidän maljamme. Oikea merimiesten 'eläköön' mr -Trelawneylle." - -Tietysti seurasi tätä kehotusta "eläköön"-huuto, mutta se kaikui niin -selvästi ja sydämellisesti, että minun, suoraan sanoen, oli hyvin -vaikeata uskoa, että nuot miehet juonittelivat henkeämme vastaan. - -"Eläköön kapteeni Smollett!" huusi Pitkä John ja toiset siihen -innokkaasti yhtyivät. - -Nuot kolme herraa menivät sen jälkeen kannen alle ja hetkisen kuluttua -tuli käsky, että Jim Hawkinsin piti tulla alas kajuuttaan. - -Kaikki kolme istuivat pöydän ympärillä pullo espanjalaista viiniä ja -viinirypäleitä edessään. Tohtori oli asettanut tekotukkansa polvilleen -ja tämän tiesin merkitsevän sitä että hänen mielensä oli kiillottunut. -Kajuutan ikkuna oli auki, sillä yö oli lämmin ja kuu paistoi ikkunasta -sisään. - -"No, Hawkins", alkoi tuomari, "sinullahan on jotain sanottavaa. Annas -kuulua." - -Minä tein, kuten käskettiin ja kerroin niin lyhyesti kuin voin kaikki -yksityiskohdat siitä keskustelusta, jonka olin kuullut. Kukaan ei minua -tällöin keskeyttänyt eikä kukaan heistä tehnyt pienintäkään liikettä, -mutta kaikkien katseet olivat herkeämättä tähdätyt minuun. - -"Jim", sanoi tohtori, "istuhan." - -He kaasivat minulle lasillisen viiniä ja panivat kourani täyteen -viinirypäleitä, jonka jälkeen kaikki kolme joivat maljani sekä -kiittivät minua ansioistani ja rohkeudestani. - -"Kuulkaapas, kapteeni", sanoi tuomari, "teillä on oikein ja minulla -väärin. Myönnän olleeni koko aasi ja nyt odotan määräyksiänne." - -"Ette suurempi aasi kuin minäkään", vastasi kapteeni. "Tavallisesti -huomataan edeltäpäin, kun väestö milloin hommaa kapinaa, mutta tämä -miehistö on minut täydellisesti pettänyt." - -"Anteeksi, kapteeni", sanoi tohtori, "sen on tehnyt Silver, joka on -kerrassaan omituinen mies." - -"Minusta hän sopisi erinomaisen hyvin riippumaan raakapuun nenään", -vastasi kapteeni, "mutta mitäs tässä toimittaa lörpötellä. Tässä -asiassa huomaan olevan kolme, neljä kohtaa, joista mr Trelawneyn -luvalla pyydän saada huomauttaa." - -"Te olette kapteeni, herraseni, ja teillä on valta puhua", sanoi -tuomari jalomielisesti. - -"Ennen kaikkia täytyy meidän jatkaa entiseen tapaamme, koska emme voi -kääntyä takaisin, sillä jos minä antasin tällaisen määräyksen, niin -nousisivat he heti kapinaan. Ja onhan meillä aikaa -- ainakin siksi -kuin olemme aarteen löytäneet. Ja kolmanneksi on meillä uskollistakin -väestöä laivalla. Nyt on asia niin, että mellakka tässä syntyy ennemmin -tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me panemme sen toimeen silloin, kun -he sitä vähimmin osaavat aavistaa. Voimmehan luottaa teidän omiin -palvelijoihinne, mr Trelawney?" - -"Kuten minuun itseeni." - -"Täten on meitä seitsemän, nuori Hawkins siihen luettuna. Ja sitten on -kysymys noista luotettavista miehistä." - -"Luultavasti Trelawneyn omista eli niistä, jotka hän palkkasi ennenkuin -alkoi luottaa Silveriin." - -"Ei", keskeytti tuomari, "Hands on minun palkkaamani." - -"Minä luulin voivani luottaa Handsiin", lisäsi kapteeni. - -"Ja ajatelkaa, että he ovat kaikki englantilaisia", huudahti tuomari. -"Herraseni, minulla olisi erinomainen halu räjähyttää koko laiva -ilmaan." - -"Minä puolestani", jatkoi kapteeni, "luulen, että ainoa, minkä me -voimme tehdä, on se, että meidän täytyy olla asemillamme ja pitää heitä -tarkasti silmällä. Minä myönnän sen olevan työlästä ja mukavampaa olisi -panna kahakka toimeen, mutta sitä emme uskalla ennenkuin tunnemme -väkemme." - -"Jim", sanoi tohtori, "voi auttaa meitä enemmän kuin kukaan muu, sillä -miehet eivät häntä pelkää ja Jim on poika, jolla ovat silmät päässään." - -"Hawkins, minä luotan sinuun erinomaisesti", lisäsi tuomari. - -Tunsinpa olevani melkein epätoivossa, sillä mitähän minä voin -toimittaa, joskin omituisesta sattumuksesta minun kauttani turvallisuus -saavutettiin. - -Ja sitten oli 26 miehestä vain 7 sellaisia joihin voimme täydellisesti -luottaa ja näistäkin yksi oli vain poikanen, joten oli taisteltava 6 19 -vastaan. - - - - - - -III. - -Seikkailuni rannalla. - - - - -Neljästoista luku. - -Kuinka seikkailuni alkoivat. - - -Kun seuraavana aamuna tulin kannelle, oli saaren ulkonäkö kokonaan -muuttunut. Vaikka tuuli oli paljon asettunut, niin olimme purjehtineet -yöllä pitkän matkan ja olimme nyt tyyneessä, noin puolen penikulman -matkan päässä saaren kaakkoispäästä, joka oli alavaa rannikkoa. -Harmaalta vivahtavat metsät peittivät siitä suurimman osan ja tämän -yksitoikkoisuuden keskeyttivät vain siellä täällä olevat hietikot sekä -muutamat havupuut, jotka näkyivät muita korkeampina joko yksin tai -ryhmissä ollen. Mutta kaikki näytti olevan yksitoikkoista ja synkkää. -Kukkulat kohousivat paljaina ja ne olivat omituisesti muodostuneet ja -erittäinkin oli "Kaukoputki", joka oli muita noin 400 jalkaa korkeampi, -omituisen näköinen. - -Meillä oli ikävä aamupuoli-työ tehtävänä, sillä tuulen merkkiäkään ei -näkynyt. Venheet laskettiin veteen ja niihin pantiin miehiä ja laivaa -hinattiin kolme tai neljä penikulmaa saaren niemen ympäri ja sitä -kapeaa väylää pitkin, joka johtaa Benrangeliu saaren takana olevaan -satamaan. Minä tarjouduin seuraamaan muuatta venhettä, jossa minulla ei -tietysti ollut mitään tehtävää. Kuumuus oli sietämätön ja miehet -murisivat kovin työstä. Anderson oli käskijänä siinä venheessä, jossa -minä olin, mutta sen sijasta että hän olisi pitänyt miehiä komennossa, -murisi hän yhtä paljon kuin muutkin miehet. - -"No onpa hyvä", sanoi hän samalla kiroten, "että tätä ei riitä -ijankaikkisesti." - -Tätä pidin minä huonona merkkinä, sillä tähän saakka olivat miehet -mielellään ja iloisesti menneet työhönsä. Mutta pelkkä saaren näkeminen -oli höllentänyt kurin ohjat. Koko matkan ajan seisoi Pitkä John -peränpitäjän vieressä tarkastellen laivaa. Hän tunsi väylän kuin viisi -sormeaan ja vaikka syvyyden mittaaja kaikkialla löysi vettä enemmän -kuin mitä kartalla oli merkitty, niin ei John kertaakaan epäillyt. - -Olimme juuri sillä kohdalla, johon ankkuri oli merkitty kartalla, noin -kolme neljännesosan penikulman päässä kummastakin rannasta, manner -toisella ja Benrangelin saari toisella puolella. Pohja oli tasainen -hiekkapohja. Ankkurimme laskemisesta syntynyt kolina säikäytti lentoon -ison parven lintuja, jotka hetkisen lentelivät ja kirkuivat, mutta -sitten katosivat metsään ja kaikki oli nyt hiljaa. - -Paikka oli kokonaan maan ympäröimä ja kätketty metsän varjoon. Puut -olivat aivan rannalla ja ranta oli enimmäkseen tasaista. Kunnaat olivat -ympärillä amfiteaatterin tapaan ja jonkun välimatkan päässä toisistaan. -Kaksi pientä jokea laski erääseen lammikkoon. Ja puiden lehdissä tällä -osalla rannikkoa oli myrkyllinen väriloisto. Laivasta emme nähneet -minkäänlaista rakennusta, sillä niin tiheä oli metsä. - -Ei käynyt pienintäkään tuulen henkäystä eikä kuulunut muuta ääntä kuin -se jonka maininki synnyttää loiskiessaan rantakiviä vasten. Ja -omituinen, ummehtunut haju vallitsi ankkuripaikalla, haju, jonka -märänneet lehdet ja puut synnyttävät. Huomasin, että tohtori veti ilmaa -nenäänsä ikäänkuin olisi haistellut märännyttä munaa. - -"En tiedä, löytyykö täällä aarteita", sanoi hän, "mutta siitä voin -panna tekotukkani pantiksi, että kuumetta täällä kyllä liikkuu." - -Jos miehien käytös oli jo venheissä ollut levottomuutta herättävä, niin -muuttui se vallan uhkaavaksi, kun he tulivat laivaan. He istuutuivat -kannelle ja murisivat keskenään. Pienimmätkin käskyt otettiin vastaan -karsain silmin ja niitä toteltiin vastenmielisesti ja huolimattomasti. -Ja näytti luotettaviinkin sama tauti tarttuneen. Näkyi selvästi, että -salaliitto uhkasi meitä. - -Emmekä me kajuutassa olevat olleet ainoat, jotka huomasimme vaaran. -Pitkän Johnin tavaton uutteruus ja hänen auliutensa auttamaan -kaikkialla, kun kellään muulla ei siihen näyttänyt olevan halua, oli -meistä pahin merkki siitä, että iltapuoli tulee olemaan kuuma. - -Me pidimme neuvottelun kajuutassa. - -"Herraseni", sanoi kapteeni, "jos minä uskaltaisin antaa vielä yhden -käskyn, niin olisimme pelastetut. Nyt on meillä vain yksi mies, johon -voimme luottaa." - -"Ja kukahan se on", kysyi tuomari. - -"Silver", vastasi kapteeni. "Hän on yhtä halukas kuin te tai minä -tasoittamaan kaikki, joskin tuo onkin vain kavala kepponen. Mutta -laittakaamme niin, että hänen ei huoli sitä kauvemmin käyttää, -Antakaamme miehille lupa mennä iltapäivällä maihin. Ja jos he kaikki -menevät, niin silloin kyllä puolustamme laivaa syntyvän taistelun -aikana. Mutta jollei heistä kukaan mene, niin silloin pidämme kajuutan -hallussamme ja Jumala kyllä suojelee niitä, joilla on oikeus -puolellaan. Ja huomatkaa sanani: 'jos jotkut menevät maihin, niin tuo -Silver heidät mukanaan takasin ja lauhkeina kuin lampaat'." - -Ja niin päätettiinkin tehdä. Ladatut pistoolit annettiin kaikille -luotettaville miehille. Hunterille, Joycelle ja Redruthille annettiin -tieto tuumastamme ja he ottivat uutisen vastaan paljoa pienemmällä -hämmästyksellä, mutta suuremmalla rohkeudella kuin mitä me osasimme -luullakaan. Kapteeni meni kannelle ja kääntyen miehistön puoleen -virkkoi: - -"Pojat, meillä on tänään ollut vaikea päivä. Maihin pistäytyminen ei -ketään vahingoita. Venheet ovat vielä vedessä ja kellä vain on halu, -saa mennä maihin iltapäivällä. Minä ammuu laukauksen tuntia ennen -auringonlaskua." - -Nyt loppui tyytymättömyys. Kaikki kohottivat voimakkaan "eläköön", joka -kaikui kaukaista kunnasta vasten ja pelotti ison joukon lintuja lentoon -ankkuripaikan lähistössä. - -Kapteeni oli kyllin viisas laittautuessaan matkoihinsa jättäen Silverin -haltuun matkan järjestämisen ja luulenpa että se olikin erinomaisen -viisaasti tehty. Sillä jos hän olisi pysynyt kannella, niin ei hän -olisi kauvemmin voinut teeskennellä olevansa tietämätöin asian oikeasta -laidasta. Silver oli kapteenina ja hänellä oli tavattoman kapinallinen -miehistö. - -Vihdoin oli kaikki matkalle valmista. Kuusi miestä jäi laivaan ja -kolmetoista, niiden joukossa Silver, aikoivat mennä venheisiin. Nyt -johtui mieleeni yksi niistä hurjista aatteista, jotka niin suuressa -määrin auttoivat pelastustamme. - -Jos Silver kerran jätti kuusi miestä, niin silloin oli selvää, että -meidän joukkomme ei voinut anastaa eikä puolustaa laivaa. Ja kun vain -kerran kuusi jätettiin, niin silloin oli selvää että joukkomme ei -tarvinnut minun apuani. Siksi pisti päähäni mennä maihin. - -Nopeasti kiipesin yli laivan laidan ja laskeusin lähimpään venheeseen, -joka samassa loittoni laivasta. - -Ei kukaan mun minua huomannut kuin peränpitäjä, joka sanoi: "oletko se -sinä Jim? Painas pääsi alemmaksi!" - -Mutta Silver loi toisesta venheestä minuun terävän katseen ja kysyi, -olenko minä mukana. Nyt aloin tekoani katua. - -Venheitten miehistöt sousivat kilpaa rantaa kohden, mutta meidän -venheemme, joka oli hieman edellä, oli kevyempi kulkemaan ja siksi -jätti se pian kilpailijansa hyvän matkan jälkeensä. Ja kun venheen -kokka sattui erääseen rannalla kasvavaan puuhun, niin tartuin minä sen -oksiin ja nakkausin maalle sekä kätkeydyin lähimmän pensaan taa, Silver -ja hänen venheensä olivat meistä noin sadan kyynärän päässä. - -"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan. - -Mutta minä aloin juosta metsään päin ja juoksin niin kauvan kuin -jaksoin. - - - - -Viidestoista luku. - -Ensimäinen yhteentörmäys. - - -Tarkastelin uteliaana sitä maata, jossa olin. Olin juossut suon yli ja -olin nyt hiekkaisella paikalla, jossa kasvoi muutamia havupuita. Sen -toisessa laidassa oli omituisennäköinen, kaksihuippuinen kunnas, jota -kirkas auringonpaiste valaisi. - -Kuljeskelin sinne tänne puiden lomassa. Näin muutamia käärmeitä ja yksi -niistä kohotti sihisten päänsä minua kohti. En osannut aavistaakaan -että tämä oli tuo vaarallinen kalkkalokäärme. - -Mutta äkkiä syntyi eloa metsikössä. Muuan metsäsorsa pöllähti rääkkyen -lentoon ja sitä seurasivat toiset, joten lintuja oli iso joukko ja ne -lentelivät edestakasin kovasti kirkuen. Tämän johdosta päätin, että -jotkut laivatovereistani lähestyivät paikkaa, enkä siinä erehtynytkään. -Sillä pian kuulin kauvempaa ihmisääniä, jotka kuunnellessani yhä -lähenivät. - -Tämän johdosta hätäännyin hieman ja kätkeysin erään matalakasvuisen -puun alle, jossa olin hiljaa kuin haudassa. - -Kuulin Silverin äänen ja hän kuului puhuvan jotain pitempää asiata ja -hänen puheensa toiset tuon tuostakin keskeyttivät. Ja äänen painosta -päättäen puhuivat he jotain vakavata, mutta selvästi en kuullut yhtään -sanaa. - -Vihdoin lakkasivat äänet lähenemästä ja linnutkin tyyntyivät ja -palasivat lähellä olevaan lammikkoon. - -Voin selvästi sanoa, mistäpäin äänet tulivat. Ryömin ääneti nelinkontin -sinnepäin ja vihdoin voin puiden lehtien lomitse nähdä John Silverin ja -erään toisen miehistä, kun he olivat keskustelussa keskenään. - -"Toveri", sanoi Silver pitkän, ja kirouksilla höystetyn sanatulvan -jälkeen, "oletko minun puolestani vai minua vastaan? Vastaa, Tom!" - -"Silver", sanoi puhuteltu, "sinä olet vanha ja sinä olet kunniallinen -tai ainakin sinua sellaisena pidetään, mutta ennenkuin luovun -velvollisuuksistani, ennen luovun oikeasta kädestäni." - -Nyt kuului kamala kirkaisu, joka kaikui kallioita vasten pelästyttäen -linnut lentoon. - -Tämän kuultuaan oli Tom hypännyt kuin hevonen, kun sitä kannustetaan, -mutta Silver ei vähintäkään hievahtanut. Hän seisoi vallan tyyneenä -sauvaansa nojaten ja ikäänkuin karate, joka on valmis puremaan. - -"John", sanoi merimies ja ojensi kätensä. - -"Pois käpäläsi", huusi Silver ja väistyi hieman taaksepäin. - -"Kernaasti minun puolestani, John Silver. Sinun huono omatuntosi -saattaa sinut minua pelkäämään. Mutta sanohan taivaan nimessä, mitä tuo -merkitsi?" - -"Tuoko", sanoi Silver kamalasti irvistellen, "luulen, että se oli -Alan." - -Tom parka päästi kauhunhuudahduksen. - -"Alanko?" huudahti hän. "Rauha hänen sielulleen. Hän oli kelpo -merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä kauvan -ollut toverini, mutta tästä päivästä alkain et ole. Kernaammin tahdon -kuolla kuin koira kuin luopua velvollisuudestani. Sinä olet tappanut -Alanin, vai kuinka? Tapa minutkin, jos voit, mutta sinua halveksin!" - -Sen sanottuaan käänsi hän selkänsä Pitkälle Johnille ja alkoi astua -rantaa kohti. Mutta pitkälle ei hän ehtinyt, kun John kirkaisten -tarttui oksaan ja heitti sauvansa menemään. Sen pää sattui Tom parkaa -hartioitten väliin. Hän levitti äkkiä kätensä ja vaipui maahan. - -Rusahduksesta päättäen oli hänen selkärankansa katkennut eikä hän -koskaan enään noussut. Vikkelänä kuin apina hyppäsi Silver, vaikka oli -kainalosauvatta, seuraavassa silmänräpäyksessä hänen kimppuunsa ja iski -kaksi kertaa puukkonsa päätä myöten turvattomaan ruumiiseen. - -Tämän nähdessäni pyörryin minä, ja kun tulin tajuntaan, niin seisoi tuo -ihmispeto sauvansa varassa ja hattu päässä eikä näyttänyt panevan -mitään huomiota uhriinsa, vaan pyyhki vain kylmäverisesti ruohonipulla -puukkoaan. - -Sitten antoi John vihellysmerkin, jonka tarkotusta minä en käsittänyt, -mutta joka herätti minussa kauhua. Sillä jos useat hänen miehistään -saapuisivat ja minut keksittäisiin, niin ehkä tulisi osakseni Alanin -tai Tomin kohtalo. - -Kun olin poistunut piilopaikastani, kuulin yhä selvemmin askelien -lähestymistä. Pelko antoi minulle nopeutta ja juoksin aika kyytiä -tietämättä mihin. Vihdoin saavuin sellaiseen osaan saarta, jossa puita -oli tavallista harvemmin ja jossa ilmakin oli raittiimpi kuin tuolla -järven rannalla. - -Ja nyt näin jotain joka saattoi minut vapisevin sydämin paikalla -pysähtymään. - - - - -Kuudestoista luku. - -Aarresaaren mies. - - -Jyrkän ja kallioisen kukkulan sivusta irtautui rapaa ja putosi rapisten -puiden välitse. Silmäni kääntyivät vaistomaisesti sinnepäin ja minä -näin olennon, joka nopeasti syöksyi puunrungon taa. Se kauhu, jonka -tämä uusi ilmiö minussa herätti, vaikutti sen, että minä heti -pysähdyin. Minusta tuntui, että olin sulettu molemmilta puolin. -Takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo kummallinen olento ja siksi -aloinkin katsoa edullisemmaksi valita vaara, jonka tunsin kuin vaaran, -jota en tuntenut. Niinpä näytti itse Silverkin minusta vähemmin -pelottavalta kuin tuo salaperäinen olento. Käännyin ympäri ja aloin -astua venheitä kohti tuon tuostakin vilkaisten taakseni. - -Nyt näyttäytyi haahmo uudelleen ja teki laajan kiertävän liikkeen sekä -alkoi seurata minua nopeasti kuin hirvi. - -Nyt näin että se oli inhimillinen olento, joka käveli kahdella jalalla -ja heti johtuivat mieleeni kuulemani jutut ihmissyöjistä. Nähtyäni, -että se oli ihminen, joskin mahdollisesti villikin, tyynnyin jossain -määrin ja kauhuni Silveriin nähden lisääntyi taas. Kun siinä seisoin -hiljaa ja mietin, miten pakenisin, tulin ajatelleeksi pistooliani ja -nyt rohkasin itseni ja astuin päättävästi tuota tuntematonta kohti. - -Hän epäili, vetäysi takasin, astui sitten taas eteenpäin ja ihmeekseni -ja hämmästyksekseni heittäysi polvilleen ja rukoillen piti käsiään -ristissä. - -Pysähdyin vielä kerran ja kysyin: "kuka te olette?" - -"Ben Gunn", vastasi hän ja äänensä tuntui heikolta ja se kitisi kuin -ruostunut lukko, "minä olen Ben Gunn raukka enkä ole puhunut kolmeen -vuoteen kenenkään kristityn ihmisen kanssa." - -Nyt huomasin että hän oli valkoinen niinkuin minäkin ja lisäksi vielä -että hänen kasvonsa olivat tavallaan miellyttävätkin. En koskaan ennen -ollut nähnyt yhtään kerjäläistä niin ryysyisenä kuin hän oli. Pukunsa -oli pantu kokoon vanhoista purjekankaan palasista, jotka olivat -kiinnitetyt napeilla ja puupalasilla. Vyöllään oli hänellä -messinkihakasilla varustettu nahkavyö, joka muutoin oli ainoa ehyt -kappale hänen puvussaan. - -"Kolme vuotta!" huudahdin minä. "Kärsittekö haaksirikon?" - -"En, poikaseni, vaan minut jätettiin tänne saareen." - -Mieleeni muistui se kauhea rangaistus, jota merirosvot käyttävät, kun -nimittäin jättävät rikoksellisen johonkin autioon saareen ja antavat -hänelle mukaan vain hieman ruutia ja kuulia. - -"Koko kolme vuotta", jatkoi hän, "ja koko ajan olen minä elänyt vain -vuohista, marjoista ja simpukoista. Nyt alan minä ikävöidä kristillistä -ravintoa. Ei kai teillä ole palastakaan juustoa mukananne? Vai ei." - -"Jos minä koskaan pääsen takasin laivaan, niin saatte juustoa niin -paljon kuin haluatte", sanoin minä. - -Koko tämän ajan oli hän hypistellyt lakkiani, silitellyt käsiäni ja -tarkastellut kenkiäni sekä osottanut lapsellista tyytyväisyyttä, kun -sai olla ihmisen läheisyydessä. Mutta viimeiset sanani saivat hänet -hämmästymään. - -"Jos koskaan pääsette takasin, sanoitte. Kuka teitä sitten estää?" -kysyi hän. - -"Ette te ainakaan, siitä olen varma." - -"Olette oikeassa", huudahti hän. "Mutta sanokaa minulle, toveri, mikä -on nimenne?" - -"Jim", vastasin minä. - -"Jim, Jim", toisti hän nähtävällä mielihyvällä. "Jim, te luultavasti -luulette, ettei minulla koskaan ole ollut jumalista äitiä, joka on -minua vaalinut?" - -"Sitäpä en voi varmasti tietää." - -"Sellainen minulla oli ja minä osasin katkismukseni alusta loppuun. Ja -sittenkin minulle piti näin käymän. Mutta se oli sallimus, joka saattoi -minut tänne... Ja tiedättekö mitä Jim", lisäsi hän muuttaen äänensä -kuiskaavaksi, "minä olen rikas." - -Olin nyt vakuutettu, että miesparka oli tullut heikkomieliseksi -yksinään ollessaan ja luulon, että kasvoni piirteet ilmasivat -ajatukseni, sillä hän toisti äänen painolla: - -"Rikas! rikas! sanon minä. Ja minä sanon teille erään asian ja teen -teistä oivan miehen. Jumala siunatkoon teitä siitä, että te olitte -ensimäinen, joka kohtasitte minut!" - -Äkkiä ilmeni uhkaava katse hänen silmiinsä. - -"Sanokaa nyt minulle totuus, Jim. Eihän tuo laiva ole kapteeni Flintin -laiva", kysyi hän. - -Päähäni pisti sukkela aatos. Luulin tavanneeni liittolaisen ja siksi -vastasin hänelle heti: - -"Ei se ole Flintin laiva ja Flint itsekin on jo kuollut. Mutta minä -voin teille sanoa totuuden. -- Laivalla on muutamia Flintin miehiä ja -meistä muista se on hyvin ikävä juttu." - -Hän kysyi hätäisenä: - -"Eihän kai erästä yksijalkaista miestä?" - -"Silverkö?" kysyin minä. - -"Silver. Se tosiaankin oli hänen nimensä." - -"Hän on laivan kokki ja salaliiton johtaja." - -Hän piti ranteuksestani, ja kun kuuli vastaukseni oli hän vääntää sen -sijoiltaan. - -Minä kerroin koko retkemme historian. - -"Te olette kelpo poika, Jim", sanoi hän vihdoin. "Luottakaa vain Ben -Gunniin, kyllä hän selvittää asiat. No luuletteko, että teidän -tuomarinne osottautuisi anteliaaksi, jos minä auttaisin hänet pulasta?" - -Vakuutin hänelle tuomarin olevan anteliaimman ihmisen maailmassa. - -"Minä en tarkoita", jatkoi Ben Gunn, "että hän antaisi minulle -portinvartijan tai lakeijan toimen, sillä sellainen ei ole minun makuni -mukaista, vaan luuletteko hänellä olevan halun antaa minulle vaikkapa -sanoisimme tuhat puntaa?" - -"Siitä olen vakuutettu, että sen te saatte, sillä tarkoitushan oli, -että kaikki laivalla olevat jakaisivat keskenään aarteen." - -"Ja matkustaisivat kotiinko?" kysyi hän hyvin viekkaan näköisenä. - -"Luonnollisesti", huudahdin minä. "Tuomari on hieno mies. Ja -toisekseen, jos noista muista pääsemme kuitiksi, niin tarvitsemme kyllä -apuanne kotimatkalla." - -"Kaiketikin", sanoi hän. "Sitä kyllä tarvittanee." - -Hän näytti tuntevan suurta helpotusta. - -"Kuulkaapas nyt, mitä minä sanon", jatkoi hän, "Tahdonpa vain yhden -asian teille sanoa, nimittäin sen, että palvelin silloin Flintin -laivalla, kun hän kaivoi aarteen maahan. Hän ja kuusi muuta olivat -maissa melkein koko viikon ja me toiset olimme sillä aikaa -'Valaskala'-nimisellä laivalla. Eräänä päivänä palasi Flint pikku -venheellään yksin laivaan sininen side päänsä ympärillä. Aarre oli -kätketty ja nuot kuusi miestä kuolleet ja haudatut. Juuri silloin nousi -aurinko ja me huomasimme, että hän oli kalpea kuin ruumis. Miten oli -hän menetellyt, sitä ei kukaan meistä voinut käsittää, sillä olihan hän -yksin kuutta vastaan. Billy Bones oli perämiehenä, Pitkä John -aliperämiehenä ja he kysyivät häneltä, missä aarre oli. 'Heh', sanoi -hän, 'voittehan mennä maihin ja jäädä sinne etsimään, jos tahdotte, -mutta se on varma että laiva lähtee matkalle.' - -"Sattuipa sitten niin, että minä kolme vuotta sitten olin eräässä -toisessa laivassa ja me purjehdimme läheltä tätä saarta. 'Pojat', -sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre, menkäämme maihin ja etsikäämme -se.' Kapteeni oli tuumaa vastaan, mutta toverini olivat kaikki -yksimielisiä ja me menimme maihin. Kaksitoista päivää etsivät he -aarretta ja suuttuivat yhä enemmän minuun, kunnes he eräänä aamuna -palattuaan laivaan, sanoivat minulle: 'mitä sinuun tulee, Benjamin -Gunn, niin tässä on sinulle pyssy, lapio ja kirves ja sinä voit olla -täällä etsimässä aarretta omaksi hyödyksesi.' - -"Täten olen, Jim, kolme vuotta ollut täällä ja siitä päivästä aikain en -ole maistanut murustakaan kristillistä ravintoa." - -Tämän jälkeen puhua höpisi hän kaikellaista, ja kun oli lopettanut, -sanoin minä. - -"Hyvä on, mutta minä en käsitä sanaakaan siitä, mitä te olette puhunut. -Mutta millä ilveellä pääsen minä laivaan?" - -"Totta tosiaan on se pulmallinen seikka, mutta minulla on venhe, jonka -olen omin käsin rakentanut ja se on tuon valkean kallion alla. Ja -luulen, että koetamme sitä pimeän tultua. Mitä nyt?" keskeytti hän. -"Mitähän se oli?" - -Sillä juuri samassa, vaikka oli vielä pari tuntia aikaa -auringonlaskuun, kuului kanuunan paukahdus. - -"Kahakka on alkanut!" huusin minä. "Seuratkaa minua!" Ja unhottaen -pelkoni aloin syöksyä ankkuripaikkaa kohti ja Ben Gunn pysyi helposti -rinnallani. - -"Vasemmalle, vasemmalle" sanoi hän. "Pysykää puiden alla! Tuolla ammuin -ensimäisen vuohen." - -Hän puheli järjettömiä juttuja juostessamme eikä näyttänyt odottavan -vastauksia kysymyksiinsä. - -Kanuunan laukausta seurasi kiväärin laukauksia, jonka jälkeen seurasi -hetken hiljaisuus. Neljännespenikulman päässä näin lipun liehuvan -metsän yllä. - - - - - - -IV. - -Piiritys. - - - - -Seitsemästoista luku. - -Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui. - - -Kello oli noin puoli kaksi, kun molemmat "Hispaniolan" venheet lähtivät -maihin. Kapteeni, tuomari ja minä pidimme neuvottelun kajuutassa ja jos -olisi käynyt pieninkään tuulen henkäys, niin olisimme me hyökänneet -noiden kuuden laivaan jääneen salaliittolaisen kimppuun, katkaisseet -ankkuriköyden ja lähteneet merelle. Mutta tuulta puuttui ja lisäksi -tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim Hawkins oli hiipinyt erääseen -venheeseen ja muiden mukana mennyt maihin. - -Emme koskaan Jimiä epäilleet, mutta olimme levottomia hänen -turvallisuudestaan ja onnensattumaksi katsoimmekin enään hänen -pelastustaan. Me syöksyimme kannelle. Täällä istuivat rosvot purjeen -suojassa ja rannalla näimme venheitten olevan lähellä joen suuta mies -kummassakin venheessä. - -Odottaminen oli kiusallista ja siksi päätettiin, että Hunter ja minä -lähdemme maihin pikku venheellä saamaan tietoja. - -Rannalla olevat venheet olivat laivan vasemmalla puolella. Mutta Hunter -ja minä ohjasimme venheen suoraan kartalle merkittyä varustusta koitti. -Niille kahdelle, jotka olivat jätetyt venheisiin näytti tulevan -tavattoman kiire meidät nähdessään ja he näkyivät keskustelevan, mitä -tekisivät. Jos he olisivat laputtaneet matkoihinsa ja antaneet asiasta -tiedon Silverille, niin olisi ehkä käynyt vallan toisin. Mutta heillä -olivat määräyksensä luullakseni ja siksi jäivät he paikoilleen. - -Kun olin astunut maalle, oli minulla vain noin sadan kyynärän matka -varustukseen. Tämä oli rakennettu mäen kunnaalle ja sen sisällä oli -lähde. Sinne mahtui noin pari tusinaa ihmisiä ja se oli varustettu joka -puolelta ampumareijillä. - -Tämän ympärillä oli paljaaksi raivattu ala ja lisäksi oli ympärillä -puuvallitus, jossa ei ollut minkäänlaista ovea -- ja jonka hävittäminen -olisi vaatinut kauan aikaa ja paljon vaivaa. - -Erittäinkin veti huomiotani puoleensa lähde. "Hispaniolassa" oli meillä -kyllä aseita, ampumavaroja, ruokatavaroita ja viiniä, mutta puuttui -vettä. Seisoin ja mietin juuri tätä, kun kuului kuolevan huudahdus ja -ensi ajatukseni oli, että nyt ne tappoivat Jim Hawkinsin. - -Hetkeäkään hukkaamatta syöksyin rantaan ja venheeseeni. Onneksi oli -Hunter kova soutaja ja venhe aivan kuin lensi ja pian olimme laivalla. - -Luonnollisesti olivat täällä kaikki hyvin hämmästyksissään. Tuomari oli -vaalea kuin palttina ja mietti onnettomuutta, johon oli meidät -saattanut ja muuan etukeulassa olevista miehistä oli yhtä peloissaan. - -"Tuo on tottumaton sellaiseen työhön", sanoi kapteeni Smollett -nyökäyttäen päällään sinne päin. "Hän oli vähällä pyörtyä huudon -kuullessaan ja olisi millä hetkellä tahansa valmis yhtymään meihin." - -Minä ilmoitin kapteenille suunnitelmani ja yhdessä mietimme sen -toimeenpanon yksityiskohtia. - -Vanha Redruth pantiin kajuutan ja miehistön asunnon väliseen käytävään -ja hänelle annettiin neljä kivääriä ja patja suojukseksi. Hunter souti -venheen peräkeulassa olevan aukon kohdalle ja minä aloin lastata siihen -ruutia, kivärejä, korppuja läskitynnyreitä, astian konjakkia ja -rohtoarkkuni. - -Sillä aikaa olivat tuomari ja kapteeni kannella ja jälkimäinen sanoi -purrenohjaajalle: "Mr Hands, meitä on laivalla kaksi, joilla -kummallakin on pistoolinsa. Jos kukaan teistä kuudesta antaa -pienimmänkään merkin, niin on hän kuoleman oma." - -He hämmästyivät kovin ja lyhyen neuvottelun jälkeen syöksyivät he -kaikki etukeulaan kai aikoen hyökätä käytävää pitkin kimppuumme -takaapäin. Mutta kun he näkivät Redruthin odottavan heitä suljetussa -käytävässä, niin tekivät he käännöksen ja yksi pisti päänsä kannelle. - -"Pääsi alas, koira!" karjasi kapteeni. - -Pää katosi heti ja sen jälkeen emme kuulleet mitään noista -jänishousuista. - -Panimme venheen niin täyteen kuin suinkin uskalsimme ja Joyce ja minä -astuimme siihen ja aloimme suunnata kulkua aika kyytiä maata kohti. - -Myös tämä toinenkin matkamme herätti huomiota niissä, jotka rannalla -pitivät vahtia ja eräs heistä hyppäsi maalle ja katosi. Olin puoleksi -aikeissa muuttaa tuumani ja hävittää heidän venheensä, mutta sitten -pelkäsin, että jos Silver ja hänen kumppaninsa ovat lähistössä, niin -voimme menettää kaikki. - -Pian pääsimme maihin samaan paikkaan kuin ensi kerrallakin ja aloimme -kantaa tavaroitamme varustukseen. Ensi kerralla menimme kaikki kolme -raskaat taakat mukanamme vallien luo ja heitimme tavarat niiden -sisäpuolelle. Sitten jätin minä Joycen niitä vartioimaan ja annoin -hänelle kuusi kivääriä. Hunter ja minä palasimme venheelle ja toimme -sieltä uudet kantamukset ja tätä teimme, kunnes olimme kaikki -kantaneet. Palvelijat jäivät varustukseen ja minä sousin kaikin voimin -takasin "Hispaniolaan." - -Toisen lastin tuominen näytti uskaliaammalta kuin mitä se tosiaan oli. -Noita toisia tosin oli luvultaan paljoa enemmän kuin meitä, mutta -meillä olivat aseet. Maissa olevista miehistä ei taas kellään ollut -kiväriä ja ennenkuin he ehtisivät tulla pistoolin kantaman matkan -päähän, olisimme me ehtineet päästää heistä puolen tusinaa hengiltä. - -Kaikki pelkuruus oli tuomarista kadonnut. Me lastasimme venhettä kuin -olisi henki ollut kysymyksessä. Lastina oli sianlihaa, ruutia ja -korppuja ynnä kiväri sekä neljä hakaa. Muut aseet sekä jälellä olevan -ruudin heitimme veteen. - -Veden lasku alkoi ja laiva kääntyi. Ääniä kuului sieltä päin, jossa -nuot kaksi venhettä olivat ja vaikka tämä tyynnytti meitä Joycen ja -Hunterin kohtalon suhteen, niin kiiruhdimme kuitenkin lähtöämme. - -Redruth vetäysi takasin paikastaan käytävässä ja laskeusi venheeseen, -jonka me veimme sitten keskilaivalle, jotta se oli likempänä kapteeni -Smollettia. - -"No, pojat", sanoi tämä, "kuuletteko minua?" - -Ei minkäänlaista vastausta kuulunut. - -"Minä puhun sinulle, Abraham Gray." - -Ei vieläkään mitään vastausta. - -"Gray", jatkoi kapteeni hieman kovemmalla äänellä, "minä poistun -laivasta ja käsken sinun seuraamaan kapteeniasi. Tiedän, että sinä olot -pohjaltasi kunnon mies ja uskallampa väittää, ettei teistä kukaan -tositeossa ole niin kehno kuin miksi hän nyt itsensä osottaa. Minä -pidän kelloa kädessäni ja annan 30 sekunttia miettimisaikaa." - -Syntyi lyhyt hiljaisuus. - -"Kas niin, kunnon poikani", jatkoi kapteeni, "älä mieti niin kauvan. -Jokainen sekuntti saattaa oman ja näitten herrojen hengen vaaraan." - -Äkkiä syntyi elämää alhaalla ja sieltä tuli kannelle Abraham Gray -veitsen haava leuvassaan ja syöksyi kapteenin luo kuin koira, joka on -kuullut isäntänsä vihellyksen. - -"Minä liityn teihin, herra", sanoi hän. - -Ja heti olivat hän ja kapteeni luonamme venheessä, ja me loittonimme -laivasta. Mutta vielä emme olleet maissa varustuksiemme takana. - - - - -Kahdeksastoista luku. - -Jatkoa tohtorin kertomukseen: Maihin meno. - - -Tämä viides matka oli vallan erilainen kuin edelliset. Ensiksi oli -venheemme runsaammin lastattu kuin mitä se oikein sieti, sillä siinä -oli viisi täysikasvuista miestä, joista tuomari, Retruth ja kapteeni -olivat kukin yli kuusi jalkaa pitkiä, ja lisäksi vielä kruutia, -sianlihaa ja leipää. - -Kulku kävi tosin helpommin sitten, kun lasti oli sopivammin sijoitettu, -mutta sittenkin tuskin uskalsimme hengittää. - -Ja lisäksi tuli vielä laskuvesi. Mutta pahin kaikista oli se, että -virta painoi meidät varsinaisesta suunnasta, ja aikomastamme -maallenousupaikasta niemen taakse. Ja jos olisimme antaneet virran -viedä, niin olisimme tulleet maihin samassa paikassa, jossa -kapinoitsijain venheet olivat ja kapinoitsijat voivat milloin tahansa -hyökätä kimppuumme. - -"Minä en voi ohjata varustusta kohti", sanoin minä kapteenille, sillä -minä pidin perää ja kapteeni ja Redruth hoitelivat airoja. "Ettekö voi -soutaa hieman voimakkaammin?" - -"Emme venhettä upottamatta. Teidän täytyy panna parastanne -peränpidossa." - -"Tällä menolla emme pääse koskaan maihin", sanoin minä vihdoin. - -"Meidän täytyy pyrkiä vasten virtaa", ilmoitti kapteeni, "sillä jos -kerran joudumme maallenousupaikan vasemmalle puolelle, niin on vaikea -sanoa missä silloin pääsemme maihin, jolleivät venheet hinaa meitä -sinne." - -"Virta on hieman heikentynyt, herra", sanoi Gray, joka istui -etukeulassa, "voitte helpottaa hieman peräsintä." - -"Kiitos, poikaseni", sanoin minä ikäänkuin ei välillämme olisi koskaan -mitään tapahtunut. Olimme nimittäin päättäneet kohdella häntä aivan -kuin hän olisi aina ollut meidän miehiä. - -Äkkiä virkkoi kapteeni sanan "tykki" ja luulinpa hänen äänensä hieman -muuttuneen. - -"He eivät koskaan voi saada tykkiä maihin", sanoin minä, "ja kaikissa -tapauksissa eivät he sitä voi kuljettaa metsän läpi varustukseen." - -"Katsokaahan perään päin", sanoi kapteeni. Olimme kokonaan unhottaneet -pitkän viisinaulasen ja nyt huomasimme kauhuksemme, että nuot viisi -roistoa olivat sen kanssa hommailemassa. Myös muistin nyt tykkiä varten -aijotut kuulat ja kruudin, jotka olivat jätetyt laivaan ja että rosvot -voivat helposti saada ne käsiinsä. - -"Israel oli Flintin tykkimiehenä", sanoi Gray kiihkeästi. - -Vaarasta välittämättä ohjasimme venheen kulun suoraan -maallenousupaikkaa kohti ja olimme jo siksi paljon loitonneet virrasta, -että minä jotenkin helposti voin hoidella peräsintä, mutta täten tuli -venheemme laita heidän tykinkuulilleen hyväksi maalitauluksi. - -Minä sekä näin että kuulin paloviinasta punasen Israel Handsin laskevan -tykinkuulan laivan kannelle. - -"Kuka on tässä parhain ampuja?" kysyi kapteeni. - -"Epäilemättä mr Trelawney", vastasin minä. - -"Mr Trelawney, tahdotteko tehdä sen palveluksen että ammutte jonkun -noista miehistä, mieluimmin Handsin", sanoi kapteeni. - -Mr Trelawney oli kylmä kuin rauta. Hän tarkasteli pyssynsä sytytintä. - -"Käsitelkää pyssyänne varovasti!" huusi kapteeni, "sillä muutoin kaatuu -venhe. Jokainen pitämään sitä kohdallaan, kun hän tähtää." - -Tuomari kohotti pyssynsä, souto lakkasi ja me nojasimme venheen toiseen -laitaan, jotta se pysyisi pystyssä. - -Nyt oli heillä tykki kunnossa ja Israel, joka latauslaitos kädessään -seisoi aukolla, oli tietysti paras ampumataulu. Mutta meillä ei ollut -onnea, sillä samassa kuin Trelawney laukasi, taivutti roisto itseään -eteenpäin ja laukaus sattui erääseen toiseen, joka kaatui. Hänen -kirkasunsa pani muutkin rosvot liikkeelle ja minä näin heidän rientävän -venheisiinsä. - -"Tuolta tulevat venheet", sanoin minä. - -"Antaa heidän mennä", huusi kapteeni. "Nyt emme heille mitään voi, -sillä muutoin menee oma venheemme pohjaan, ja jollemme pääse maihin, on -kaikki hukassa." - -"Vain toinen venheistä on miehitetty", sanoin minä. "Toisen miehistö -kulkee kai maitse meidät kohdatakseen." - -"Silloin saavat he pötkiä pakosalle", vastasi kapteeni. "Ymmärrättehän, -mihin merimies maalla kelpaa! Niitä minä en pelkää, vaan tykin -laukauksia." - -Sillä välin olimme kulkeneet hyvän matkan eteenpäin ja saaneet jotenkin -vähän vettä venheeseen. Ja noin neljänkymmenen aironvedon matka oli -enään maihin. Miehitettyä venhettä ei meidän tarvinnut enään peljätä, -sillä se oli jäänyt niemen taakse. Laskuvesi joka äsken oli kulkuamme -hidastuttanut, hidastutti nyt vihollisiamme. - -"Jospa uskaltaisin, ampuisin vielä kerran", sanoi kapteeni. - -Mutta laivassa olevien rosvojen aikomus ei ollut luopua laukauksestaan. -He eivät edes katsoneetkaan kaatunutta toveriaan, vaikkei hän ollutkaan -kuollut ja minä näin, että hän koetti ryömiä pois. - -"Valmis", huusi tuomari. - -"Lakatkaa soutamasta", käski kapteeni. - -Hän ja Redruth työnsivät takasin niin kovin, että peräkeula vaipui -veden alle. Samassa pamahti tykin laukaus. En tiedä mihin kuula lie -mennyt, mutta luulen sen menneen päittemme yli. - -Mutta nyt vaipui venheemme perä veden alle ja kivärimme kastuivat -kokonaan, paitsi kahta, minun ja kapteenin. Meille itsellemme ei käynyt -mitään vahinkoa. - -Ääniä läheni metsästä rantaa pitkin. Me emme pelänneet ainoastaan sitä, -että pääsy varustukseen meiltä suljettaisiin, vaan vieläpä sitäkin -kuinka Hunter ja Joyce voisivat säilyttää mielenmalttiinsa, jos heidän -kimppuunsa hyökkää 6 miestä. Sen tiesin, että Hunter oli luja mies, ja -myös, että Joyce oli oiva palvelija ja hyvä vaatteiden puhdistaja, -mutta epäilin hänen sotilaskuntoaan. - -Näitä seikkoja tuumiessamme kaahlasimme maihin niin pian kuin voimme -ja jätimme mereen venheemme ynnä puolet siinä olevasta lastista. - - - - -Yhdeksästoista luku. - -Jatkoa tohtorin kertomukseen. -- Ensi päivän taistelujen loppu. - - -Yhä selvemmin kuuluivat merirosvojen huudot metsässä ja pian kuulimme -heidän askeleensakin, kun he juoksivat sekä oksien taittumisia, kun he -tunkeutuivat viidakon läpi. - -Aloin huomata asian käyvän hyvin vakavaksi ja siksi tarkastelin -pyssyäni. - -"Kapteeni", sanoin minä, "Trelawneyn pyssy ei kelpaa mihinkään. Antakaa -hänelle omanne." - -Kun samalla huomasin, että Gray oli aseeton, annoin hänelle kirveeni. -Meistä kaikista tuntui hyvältä, kun näimme hänen sylkevän kouraansa, -rypistävän kulmiaan ja heiluttavan kirvestään ilmassa. Oli selvää, että -hän oli kokonaan meidän puolellamme. - -Astuttuamme vielä neljäkymmentä askelta eteenpäin, tulimme -metsänreunaan ja näimme varustuksen edessämme. Me saavuimme vallituksen -luoksi sen eteläiselle sivulle samaan aikaan kuin kapinoitsijat, Job -Andersson etunenässä, meluten näyttäytyivät lounaisella sivustalla. - -He pysähtyivät kuin kiinninaulatut. Ja ennenkuin he olivat tointuneet -hämmästyksestään saivat tuomari Hunter ja Joyce tilaisuuden laukaista -pyssynsä. Laukaukset eivät tosin kaikki sattuneet, mutta niillä oli -vaikutuksensa. Yksi kapinoitsijoista kaatui ja muut tekivät paikalla -käännöksen ja pakenivat metsään. - -Kun olimme uudestaan ladanneet kivärimme, menimme vallituksen -ulkopuolelle kaatunutta vihollista tarkastamaan. Tämä oli aivan -hengetön, sillä kuula oli mennyt hänen sydämensä läpi. - -Me aloimme jo iloita menestyksestämme, kun juuri samalla hetkellä -pamahti pistoolin laukaus metsiköstä, kuula vinkui korviemme sivuitse -ja Tom Redruth parka vaipui maahan. Sekä tuomari että minä vastasimme -laukaukseen, mutta kun meillä ei ollut, mihin tähdätä, niin hukkasimme -kai turhanpäiten kruutia. Sitten latasimme taas uudelleen pyssymme ja -aloimme tarkastella Tom Redruthia. - -Kapteeni ja Gray tutkivat hänen tilaansa, mutta minä näin heti, että -hän pian kuolee. - -Meidän nopea vastauslaukauksemme oli luultavasti uudelleen hajoittanut -kapinoitsijat, sillä esteettä saimme nostaa vanhan metsänvahdin -aitauksen sisäpuolelle sekä kantaa hänet verta vuotavana varustukseen. - -Tuomari lankesi itkien kuin lapsi polvilleen hänen viereensä ja suuteli -hänen kättään. - -"Kuolenko minä, tohtori", kysyi Tom. - -"Tom poikani", sanoin minä, "sinä pääset kotiin." - -"Olisin niin mielelläni ensin tahtonut antaa heille pöllyä pyssylläni", -vastasi hän. - -"Tom", sanoi tuomari, "sano että sinä annat minulle anteeksi." - -"Sopisiko se minulta teitä kohtaan? Mutta olkoon sitten niin. Amen!" - -Hetkisen vallinneen hiljaisuuden jälkeen pyysi Tom, että joku lukisi -rukouksen, "sillä niinhän on tapana, herra", lisäsi hän ikäänkuin -anteeksi pyytäen. Ja vähän sen jälkeen, sanaakaan enään virkkamatta -heitti hän henkensä. - -Sillä aikaa oli kapteeni ottanut hänen taskustaan ja vaatteittensa alta -muutamia esineitä, kuten Englannin lipun, raamatun, kokoonkäärityn -liinan, kynän, mustetta, logi-kirjan sekä muutaman naulan tupakkia. -Kapteeni oli löytänyt kaatuneen hongan, josta oksat olivat taitetut, -aitauksen sisäpuolelle. Hunterin avulla oli hän nostanut sen -varustuksen yhteen nurkkaan. Sitten oli hän kiivennyt katolle ja -nostanut lipun ylös. - -Tämä näytti tuottavan hänelle suuren helpotuksen. Hän palasi -varustukseen ja alkoi laskea varastoja ikäänkuin ei muuta ajattelemista -olisi ollutkaan, mutta siitä huolimatta ei hän päästänyt Tomia -näkyvistään. Ja kun kaikki oli tarkastettu läheni hän toinen lippu -kädessään ruumista ja peitti sen lipulla. - -Sitten kutsui hän minut syrjään. - -"Tohtori Livesey", sanoi hän "kuinka monen viikon kuluttua odotatte -risteilijälaivaa Bristolista?" - -Minä sanoin hänelle, että ei ollut kysymys viikoista, vaan kuukausista. -Ja että jollemme ehdi elokuussa takasin, niin silloin vasta lähettää -Blandy laivan meitä etsimään, mutta ei ennen. Laskekaa itse, sanoin -minä. - -Kapteeni pudisti päätään ja sanoi: "siiheksi ehtii meille käydä hyvin -huonosti." - -"Mitä tarkoitatte?" kysyin minä. - -"On harmillista, että menetimme toisen lastimme. Mitä kruutiin ja -kuuliin tulee, niin niiden suhteen kyllä tulemme toimeen, mutta -ruokavaroja on niin vähän, että tuskin tulemme toimeen." - -Samassa lensi kanuunan kuula sihisten yli varustuksen katon. - -"Ohoo", sanoi kapteeni, "ampukaa te vain! Teillä, poikaseni on nyt jo -vähän kruutia?" - -Toisen kerran tähtäsivät he paremmin ja kuula putosi vallituksen -sisäpuolelle pöllyttäen ilmaan aikamoisen hiekkapilven saamatta muuta -vahinkoa aikaan. - -"Kapteeni", sanoi tuomari, "huonetta ei voi laivalta nähdä ja siksi, -ampuvat he kai lipun mukaan. Eiköhän olisi parempi, että lippu otetaan -alas?" - -"Ottaako alas lippuni", huudahti kapteeni, "ei ikänään." - -Ja luulen, että kaikki olimme hänen kanssaan samaa mieltä, sillä siten -osotimme vihollisillemme, että heitä halveksumme. - -Koko illan jatkoivat he ampumista kumminkin ilman tulosta. - -"Tällä kertaa on hyvä seikka vallitsemassa", huomautti kapteeni. -"Edessämme oleva metsä on luultavasti vihollisista vapaa ja vesi on -taas laskeutunut koko joukon ja niin muodoin on varastomme kuivalla. -Kuka haluaa mennä läskiä noutamaan?" - -Gray ja Hunter tarjoutuivat paikalla ja hyvin varustettuina hiipivät he -varustuksen ulkopuolelle, mutta heidän lähettämisensä ei osoittautunut -olevan miksikään hyödyksi. Kapinoitsijat olivat rohkeampia kuin -luulimmekaan ja he panivat yhä suuremman luottamuksen Israelin kanuunan -laukauksiin. Sillä neljä tai viisi heistä oli kovassa touhussa -kuljettamassa pois tavaroitamme ja niitä kantaen kahlasivat he -lähistössä olevaan venheeseen ja jota airon avulla pideltiin, ettei se -päässyt menemään virran mukana. Silver oli perässä ja antoi määräyksiä. -Hänen miehistään oli jokainen varustettu pyssyllä, joita he olivat -ottaneet omasta salaisesta varastostaan. - -Kapteeni taas istui noiden kahden lähdettyä logikirjaansa kirjoittamaan -ja tässä seuraa alku hänen muistiinpanoistaan. - -"Aleksanteri Smollett, kapteeni, David Livesey, laivan lääkäri, Abraham -Gray, puuseppä, John Trelawney, laivan omistaja, John Hunter ja Richard -Joyce omistajan palvelijoita, maamiehiä -- nämät ainoat ovat pysyneet -uskollisina koko laivan miehistöstä. Ruokavaroja on heillä kymmeneksi -päiväksi, jolloin niitä tulee antaa hyvin pienissä annoksissa, tulivat -maihin tänään ja nostivat Englannin lipun varustushuoneen katolle. -Tuomas Redruthin, laivanomistajan palvelijan ampuivat kapinoitsijat; -James Hawkins, kajuuttavahti..." - -Ja samassa surkuttelin Jim Hawkins-paran kohtaloa. - -Huuto kuului maanpuolelta. - -"Joku huutaa meitä", sanoi Hunter, joka oli vahdissa. - -"Tohtori, tuomari, kapteeni, halloo! Hunter oletteko siellä", kuului -huuto. - -Ja minä syöksyin ovelle nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja -vahingoittumattomana kiipeävän vallituksen yli. - - - - -Kahdeskymmenes luku. - -James Hawkins jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys. - - -Niin pian kuin Ben Gunn näki Englannin lipun, pysähtyi hän, tarttui -käteeni ja istuutui. - -"Katsokaas", sanoi hän, "tuolla ovat ystävänne, siitä olen varma." - -"On paljon todennäköisempää, että siellä on merirosvoja", vastasin -minä. - -"Ei", huusi hän. "John Silver olisi nostanut mustan lipun, jossa on -pääkallo ja luita. Nuo ovat ystäviänne ja nyt ovat he vanhassa -varustuksessa, jonka Flint monta herran vuotta sitten rakennutti." - -"No hyvä", sanoin minä, "ehkä olette oikeassa. Sitä suurempi syy on -minulla kiiruhtaa ja yhtyä ystäviini." - -"Ei, toverini", huomautti Ben. "Te olette kelpo poika, jollen erehdy, -mutta poika te vain kaikissa tapauksissa olette. Minä en lähde sinne, -vaikka minulle annettaisiin kaikki rommi maailmassa. Minä, nähkääs -tahdon ensin teidän päällysmiestenne kunniasanan." - -Hän nipisti minua käsivarresta hyvin veitikan näköisenä. - -"Kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedätte, Jim, mistä hän löydetään. -Aivan samasta paikasta, josta te hänen tänään löysitte. Sillä, joka -tulee, pitää olla jotain valkeata kädessään ja hänen pitää tulla -yksinään. Ben Gunnilla ovat nähkääs omat mielijohteensa." - -"Hyvä", sanoin minä, "luulenpa ymmärtäväni teidät. Teillä on jokin -ehdotus ja te tahtoisitte tavata tuomarin tai tohtorin. Te olette -siellä tavattavissa, missä minäkin teidät tapasin. Eikö niin?" - -"Ja puolesta päivästä alkain k:lo 6 saakka", lisäsi hän. - -"Hyvä on", sanoin minä, "saanko nyt mennä?" - -"Mutta ettehän vain unhota?" kysyi hän tuskallisen näköisenä. "Minulla -ovat omat aatteeni. Noja", lisäsi hän yhä pitäen minua kädestä, -"voittehan nyt mennä... Kuulkaas Jim, jos te tapaatte John Silverin, -niin älkää Herran tähden myökö minua. Luvatkaa se minulle!" - -Tässä keskeytti hänen puhelunsa kova pamaus ja samassa tuli tykin kuula -suhisten puitten lävitse ja laskeutui hiekkaan noin sadan askeleen -päähän meistä. Seuraavassa silmänräpäyksessä lähdimme pakosalle eri -taholle. - -Kun kuulat vinkuivat metsässä etsin minä kätköpaikan toisensa jälkeen. -Kumminkin olin hieman rohkaissut itseäni ja tehtyäni pitkän kaarroksen -ryömin puitten lomitse rantaan. - -Aurinko oli juuri laskeutunut ja merituulet puhalsivat metsässä ja -panivat ankkuripaikan harmaan pinnan väreilemään. Nousuvesi oli taas -vetäytynyt kauvaksi ja suuret alat rantahiekasta olivat kuivina. Päivän -kuumuuden jälkeen tuntui ilma kolealta. - -"Hispaniola" oli edelleenkin ankkuripaikalla -- mutta merirosvon lippu -liehui mastossa. Kun seisoin ja katselin merelle päin, kuului taaskin -tykinlaukaus. - -Seisoin rannalla ja tähystelin. Näin, että useat miehet rannalla -lähellä varustusta hävittivät jotain kirveillään -- laivavenhettä, -kuten sittemmin sain tietää. Jonkun matkan päässä lähellä joen suuta -leimusi iso valkea puitten välissä ja tämän niemen ja puitten väliä -kulkivat miehet tullen mennen. Miehet hoilasivat kuin lapset ja heidän -äänestään tuntui, että he olivat maistelleet rommia. - -Vihdoin luulin voivani palata varustukseen. Kun nousin seisoalleen näin -jonkun matkan päässä kohoavan matalan pensaikon keskestä yksinäisen -kallion, joka oli jotenkin korkea ja omituisen valkea väriltään. Nyt -selvisi minulle, että se oli sama valkea kallio, josta Ben Gunn oli -maininnut ja että sieltä löydämme venheen, jos sellaista joskus -tarvitsemme. - -Hyvän aikaa kuljettuani saavuin varustushuoneen rannanpuoleiselle -sivulle ja sen varustusväki otti minut riemuiten vastaan. Hyvin tiheä -metsä ympäröi varustuksen -- ja liiankin tiheä. Metsä oli kaikkialla -yhtä tasaista ja yhtä korkeata. Maan puolella se oli pelkkää -mäntymetsää, mutta merenpuolella se oli sekalaista. - -Kylmä iltatuuli puhalsi raoista kömpelösti rakennettuun varustukseen ja -peitti lattian hienolla hiekalla. Myös meilläkin oli hiekkaa silmissä, -hampaitten välissä, illallisessa ja vieläpä keittokattilassammekin. -Savupiippunamme oli nelikulmainen aukko katossa. Vain vähäinen osa -savusta kulki tämän kautta, jota vastoin enin osa jäi sisälle -kirveltäen silmiämme ja saaden meidät rykimään. Saadakseni kuvan -täydellisemmäksi, lisään vielä että Graylla olivat kasvot kääreissä sen -haavan tähden, jonka hän oli saanut luopuessaan kapinoitsijain -toveruudesta sekä että vanha Tom Redruth-parka makasi kankeana ja -jäykkänä hautaamattomana Englannin lipun peitossa. - -Kapteeni Smollett määräsi meille kullekin vahtipaikkamme. Tohtori, Gray -ja minä saimme yhden vartiopaikan, tuomari, Joyce ja Hunter toisen. -Niin väsyneitä kuin olimmekin, lähetettiin kaksi meistä noutamaan puita -ja kaksi taas sai toimekseen kaivaa hauta Redruthille. Tohtori -määrättiin kokiksi ja minä olin vartioimassa sisäänkäytävää. Kapteeni -kulki edestakasin rohkaisten meitä. - -Kerta toisensa jälkeen tuli tohtori käytävään saamaan raitista ilmaa ja -hänen silmänsä olivat savusta punaset ja aina oli hänellä joku sana -minulle sanottavana. - -"Tuo Smollett on parempi mies kuin minä", sanoi hän kerran. "Ja kun -minä sen sanon, niin merkitsee se paljon, Jim." - -Toisen kerran tuli hän ja seisoi hetkisen aikaa hiljaa. Sitten kallisti -hän päätään sivulle päin ja katsoen minuun virkkoi: "minkälainen mies -tuo Ben Gunn on?" - -"Enpä oikein tiedä, mutta luulen, ettei hän ole oikein viisas." - -"No jos kerran häntä sellaiseksi luulet, niin varmasti hän sellainen -onkin", virkkoi tohtori. "Mieheltä, joka on kolme vuotta pureksinut -kynsiään autiolla saarella, ei voi vaatia, että hän näyttäisi niin -viisaalta kuin sinä tai minä. Juustoako hän ikävöi vai mitä?" - -"Juustoa", vastasin minä. - -"Kuuleppas, Jim, nyt näet, kuinka hyödyllistä on olla herkkusuu. -Olethan varmaan nähnyt nuuskataulikkani, mutta et koskaan ole nähnyt -minun nuuskaavan -- vain siksi, että taulikassani on palanen juustoa, -erittäin ravitsevaa, jota valmistetaan Italiassa. Ja sen annan minä Ben -Gunnille." - -Ennenkuin olimme syöneet illallisen, hautasimme vanhan Tomin hiekkaan -ja seisoimme hetkisen aikaa paljain päin hänen hautansa ympärillä. -Olimme tuoneet koko joukon polttopuita, mutta kapteenin mielestä niitä -oli liian vähän. Hän sanoi, että meidän täytyi ryhtyä huomenna samaan -työhön uudestaan, mutta paljon reippaammin. - -Kun olimme syöneet läskimme ja kukin oli saanut annoksen konjakkia, -niin istuutuivat nuo kolme päällikköä varustuksen nurkkaan -keskustelemaan vastaisista toimistamme. - -Heidän järkensä näytti olevan pysäyksissä. Varastot olivat niin pienet, -että meidän tulisi antautua ennenkuin apua ehtisi saapua. Paras -toivomme oli kumminkin se, että saisimme merirosvoja niin paljon -tapetuksi, että he joko laskisivat merirosvon lipun alas tai lähtisivät -purjehtimaan "Hispaniolalla." Heidän lukumääränsä oli alentunut 19:sta -15:sta. Kaksi muuta oli haavoittunut lievemmin ja yksi, nimittäin se, -joka ammuttiin tykin vierestä, pahasti haavoittunut ja ehkäpä -kuollutkin. Meidän tuli käyttää tilaisuutta hyväksemme tuhotaksemme -heidät ja samalla varjellaksemme itseämme. Tässä suhteessa oli meillä -kaksi hyvää liittolaista -- rommi ja ilmanala. - -Mitä edellisen liittolaiseen tulee, niin oli se jo avustamassa, sillä -vaikka olimmekin puolen Englannin penikulman matkan päässä, niin -kuulimme kapinoitsijain laulavan ja meluavan aina myöhään yöhön saakka. -Ja tohtori sanoi lyövänsä vetoa siitä että puolet heistä sairastuisi -viikon kuluessa, ilman lääkkeitä kun olivat ja oleskelivat -epäterveellisessä seudussa. - -Minä olin kovin väsyksissä ja vaivuin heti sikeään uneen. - -Kun seuraavana aamuna heräsin, niin olivat toiset olleet jo kauvan -ylhäällä ja kantaneet ison taakan puita. Minä heräsin meluun, kun joku -sanoi: "rauhanlippu!" Ja sitten kuului joku huutavan: "se on Silver!" -Hyppäsin heti pystyyn, hieroin silmiäni ja kiiruhdin seinässä olevan -ampuma-aukon luo. - - - - -Kahdeskymmenesensimäinen luku. - -Silverin lähetystö. - - -Kaksi miestä seisoi vallituksen ulkopuolella ja toinen heistä heilutti -valkeata vaatekappaletta. Toinen taas, joka oli Silver itse, seisoi -tyynenä vieressä. - -Oli jotenkin varhaista ja aamu oli tavattoman kylmä. Taivas oli kirkas -ja pilvetön ja puitten latvat loistivat ruusunvärisinä auringon -paisteessa. Silver ja hänen apulaisensa olivat kokonaan varjossa ja se -valkea höyry, joka oli noussut suosta, ulottui heitä polviin saakka. -Paikka oli epäterveellinen ja kuumetta synnyttävä. - -"Pysykää sisällä", sanoi kapteeni, "sillä voinpa lyödä vetoa, että -tässä piilee jokin petos." Sitten huusi hän merirosvoille: "Keitä -siellä? Pysykää alallanne tai muutoin ammumme teidät." - -"Rauhan lippu", huusi Silver. - -Kapteeni oli varoillaan, ettei kavalasti ammuttu luoti sattuisi häneen -ja sitten kääntyi hän meihin sanoen: - -"Tohtori, olkaa varuillanne! Tohtori pitäköön huolta pohjoisesta, Jim -itäisestä ja Gray läntisestä sivustasta. Kaikki lataamaan pyssyjä! -Reippaasti ja varovasti!" - -Sitten kääntyi hän taas kapinoitsijoihin päin. - -"Mitä te tahdotte rauhanlipullanne?" huusi hän. Toinen näistä vastasi: -"Kapteeni Silver haluaa tulla kanssanne keskustelemaan ja tekemään -sovinnon." - -"Kapteeni Silverkö? Minä en tunne ketään kapteeni Silveriä. Kuka hän -on?" huusi kapteeni. - -Ja me kuulimme hänen lisäävän itsekseen: "kapteeni? Sepä luulen olevani -minä eikä kukaan muu. Liian nopeastipa sitä arvossa noustaankin." - -Pitkä John vastasi: - -"Se olen minä, herraseni, sillä pojat ovat valinneet minut kapteeniksi -sen jälkeen kuin te poistuitte laivasta", ja hän pani erityisen painon -sanalle poistuitte. "Me olemme halukkaat antautumaan, jos vain voimme -tulla yksimielisyyteen kanssanne. Pyydän vain kunniasananne -teiltä, kapteeni Smollett, että sallitte minun mennä terveenä ja -vahingoittumattomana tästä linnoituksesta ja että annatte minulle -minutin ajan päästä ampumamatkan ulkopuolelle ennenkuin ammutte." - -"Silver", sanoi kapteeni, "minulla ei olo vähintäkään halua puhella -kanssanne, mutta teitä haluttaa puhua minulle, niin voitte tulla. Siinä -kaikki. Ja jos teillä on petos mielessä, niin syyttäkää itseänne ja -Jumala armahtakoon teitä." - -"Siinäpä onkin kylliksi", huusi pitkä John iloisesti. "Yksi sana teiltä -on riittävä ja minä tiedän, että te olette hieno mies." - -Me näimme, että rauhanlippua kantava mies koetti estää Silveriä -menemästä, mutta tämä nauroi ääneensä hänelle ikäänkuin pelon ajatus -olisi ollut jotain aivan luonnotonta. Sitten läheni hän aitausta, -heitti kainalosauvansa sen yli ja erinomaisen vikkelyytensä ja voimansa -avulla pääsi itsekin yli aitauksen. Mutta hyvin vaikeata oli hänen -kulkea kukkulata ylöspäin, sillä jyrkässä rinteessä monien kantojen -välissä ja pehmeässä hiekassa oli hän sauvoineen yhtä avuton kuin laiva -käännöksessä. Mutta hän selviytyi kumminkin kuin mies ja seisoi vihdoin -kapteenin edessä, jolle hän teki siron kumarruksen. Parhaimmat vaatteet -olivat hänellä yllään. - -"Vai siinä te nyt olette", sanoi kapteeni. "Istukaa, jos tahdotte." - -"Ettekö salli minun tulla sisään, kapteeni?" pyysi John valittavalla -äänellä, "sillä on surkeata istua hiekassa näin kylmänä aamuna." - -"Kuulkaas Silver", vastasi kapteeni, "jos te olisitte tahtoneet pysyä -kunniallisena miehenä, niin voisitte nyt istua keittiössänne. Oma -syynne. Te olette joko laivan kokki -- ja sellaisena kohtelen teitä -ystävällisesti -- eli kapteeni Silver, tavallinen kapinoitsija, ja -sellaisena ollen on paras, että menette ja hirtätte itsenne." - -"Hyvä on, kapteeni", sanoi Silver ja istuutui osoitettuun paikkaan -hiekalle. "Tämähän on oikein hauska paikka. Kah, tuollahan on Jimkin! -Hyvä huomenta, poikaseni! Nöyrin palvelijanne, herra tohtori. Tehän -asutte täällä kuin onnellinen perhe konsanaan, jos niin saan luvan -sanoa." - -"Jos teillä on jotain sanottavaa, niin on parasta, että teette sen -heti", sanoi kapteeni. - -"Aivan oikein, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "En voi kieltää, -että te eilen illalla selviydyitte erinomaisen hyvin. Mutta kauvemmin -ei se voi niin mennä. Tahdon sanoa teille, etten minä eilen ollut -humalassa, vaan kauhean väsyksissä ja jos minä olisin herännyt -sekuntinkaan aikasemmin, niin olisi asia saanut toisen käänteen. -Silloin emme olisi sitäkään miestä menettäneet." - -"Ja sitten", sanoi kapteeni erinomaisen tyyneenä, vaikka viimeiset -sanat hänelle olivatkin vallan käsittämättömät. - -Minä puolestani aloin jo arvella, että Ben Gunn oli käynyt -vierailemassa merirosvojen luona silloin kun nämät olivat aivan -juovuksissa ja ilokseni huomasin vihamiehiämme enään olevan vain -neljätoista. - -"Asianlaita on seuraava", virkkoi Silver. "Me tahdomme saaressa olevan -aarteen ja meidän täytyy saada se. Sellaiset ovat meidän ehtomme. Te -taas luullakseni haluatte kernaasti pelastaa henkenne niin pian kuin -mahdollista ja ne ovat taas teidän ehtonne. Teillähän on kartta vai -mitä'?" - -"Paljon mahdollista", sanoi kapteeni. - -"Aivan varmasti, sillä tiedän asian. Minä tarkotan, että me tahdomme -tuon kartan haltuumme. Ainakin minä puolestani en muutoin koskaan ole -teille itsellenne tahtonut mitään pahaa." - -"Se ei minuun kuulu, herraseni", keskeytti kapteeni. "Me tiedämme aivan -tarkkaan, mitä te aioitte tehdä, mutta siitä vähät välitämme, sillä nyt -ette voi niin tehdä, ymmärrättekö." - -"Jollei Abe Gray..." huudahti Silver. - -"Seis mies!" keskeytti kapteeni. "Gray ei ole kertonut mitään enkä minä -ole häneltä kysynyt mitään. Nyt tiedätte tarpeeksi, vintiö." - -Tämä pieni pahantuulen ilmaus näytti vaikuttavan masentavasti -Silveriin, mutta pian sai hän itseensäluottamuksen takasin. - -"Näen että poltatte tupakkia, kapteeni", sanoi hän, "ja minä otan -vapauden tehdä samoin." - -Hän pani tupakkia piippuunsa ja sytytti sen, jonka jälkeen molemmat -istuivat jonkun aikaa ääneti poltellen milloin katsellen toisiaan -milloin pannen uutta tupakkia piippuihin. Heidän katselemisensa tuntui -yhtä hauskalta kuin jos olisi ollut teaatterissa. - -"Tuollaiset, kuten sanoin, ovat siis vaatimuksemme", sanoi vihdoin -Silver. "Teidän tulee antaa meille kartta, joka osottaa aarteen paikan -ja sitten lakkaatte ampumasta merimiesparkoja ja katkomasta heidän -kaulojaan, kun he makaavat. Jos näin teette, niin saatte vapaasti -valita toisen kahdesta ehdotuksesta: joko tulette kanssamme laivaan, -kun aarre on sinne viety, ja minä lupaan kunniasanallani, että lasken -teidät jossain sopivassa paikassa maihin. Tai jos mieluummin tahdotte, -niin saatte jäädä tänne, ja varsinkin tämä olisi suotavaa, sillä -muutamilla miehistämme on selvittämättömiä seikkoja kanssanne. -Ruokavarat jaamme tasan kanssanne ja minä annan teille kunniasanani, -kuten ensimäisessäkin ehdossa, että minä lähetän ensimäisen laivan, -joka tulee näkyviin, tänne teitä noutamaan. Teidän täytyy myöntää -ehtojeni olevan erinomaiset." - -Kapteeni Smollett nousi seisomaan ja karisti tuhkan piipustaan ja -virkkoi: "joko nyt olette sanoneet sanottavanne?" - -"Sellaiset ovat loppuvaatimukseni ja jos ne hylkäätte; niin saatte -minusta vain kuulla pyssynlaukauksien kautta", vastasi John. - -"Kuulkaa siis, mitä minullakin on sanomista", vastasi kapteeni, "Jos -tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin panen teidät rautoihin ja -Englantiin saavuttuamme jätän teidät oikeuden käsiin. Mutta jollette -tule niin passitan teidät, niin totta kuin nimeni on Aleksanteri -Smollett, jokaisen helvettiin. Te ette koskaan löydä aarretta ettekä te -osaa kuljettaa laivaa, ettekä koskaan voita meitä. Nämät ovat viimeiset -sanani teille. Sillä vannon taivaan nimessä että minä ajan kuulan -kalloonne, kun ensi kerran teidät tapaan. Laputtakaa nyt täältä -tavallista sukkelaampaan." - -Silverin kasvot olivat kamalat nähdä. Hänen silmänsä tuijottivat -kamalasti. Hän karisti tupakat piipustaan. - -"Antakaa minulle joku, joka auttaa minut aitauksen yli", karjui hän. - -"En anna", vastasi kapteeni. - -"Kuka tahtoo auttaa minua?" kirkui John. - -Ei kukaan meistä hievahtanutkaan paikoiltaan. Päästellen mitä -kamalimpia kirouksia kompuroi John hietikössä sauvansa avulla. -Tultuaan lähteen luoksi, sylki hän siihen huutaen: "tämä on -hyvästijättötervehdykseni. Ja tunnin päästä sären vanhan linnoituksenne -kuin rommiastian. Naurakaa te vain! Viimeksi naurava makeimmin nauraa!" - -Ja kauheasti kiroten lähti hän kulkemaan edelleen. Muutaman -epäonnistuneen yrityksen jälkeen auttoi hänen kumppaninsa hänet -aitauksen yli ja pian katosivat he metsään. - - - - -Kahdeskymmenestoinen luku. - -Hyökkäys. - - -Niin pian kuin Silver oli kadonnut, kääntyi kapteeni katsomaan -sisälläolijoita, joista vain Gray oli paikoillaan. - -Silloin näin hänen ensi kerran äkäisenä. - -"Paikoillenne", karjasi hän ja me palasimme vartiopaikoillemme. "Gray, -te hoiditte virkaanne, kuten kelpomiehen tulee. Mr Trelawney, minä -ihmettelen teitä! Ja tekin tohtori, joka olette kantanut kuninkaallista -pukua!" - -Tohtori palasi paikoilleen ja muut kiiruhtivat lataamaan pyssyjä. - -Kapteeni seisoi jonkun aikaa ääneti ja sanoi sitten: "poikani, tunnin -kuluttua he tulevat. Ei tarvinne sanoa, että meitä on vähemmin kuin -heitä, mutta me taistelemme suojuksessa. En vähintäkään epäile, ettemme -voisi pitää heitä kurissa, mutta se riippuu kokonaan teistä." - -Sitten kävi hän vielä kerran katsomassa, että kaikki oli kunnossa. - -Rakennuksen kahdella lyhemmällä sivustalla, idän ja lännen puolella oli -vain kaksi ampumareikää. Eteläisellä sivulla, jossa oli käytävä, oli -niinikään kaksi ampumareikää. Meillä seitsemällä oli parikymmentä -pyssyä. Polttopuut olivat ladotut neljään pöydänmuotoiseen kasaan ja -kullakin näillä pöydällä oli ladattuja pyssyjä puolustusta varten. -Huoneen keskellä olivat kirveet. - -"Sammuttakaa tuli", sanoi kapteeni, "sillä nyt ei enään ole kylmä eikä -ole hyvä, että meillä ovat silmät savua täynnä." - -Tuli sammutettiin. - -"Hawkins ei ole ollenkaan saanut aamiaista. Saatte itse sitä hommata ja -syödä vartiopaikallanne. Kiiruhtakaa, poikaseni. Hunter, antakaapas -konjakkia." - -Kun tämä tapahtui, täydensi kapteeni puolustussuunnitelmaansa. - -"Tohtori, te otatte ovesta vastataksenne, mutta älkää paljastako -itseänne. Pysykää huoneen sisällä ja ampukaa avaimenreijästä, Hunter -saa itäisen ja Joyce läntisen sivustan. Te mr Trelawney, joka olette -paras ampuja, ja Gray otatte pohjoisen sivustan, jossa on viisi -ampuma-aukkoa. Siltä sivustalta suurin vaara uhkaa. Te Hawkins ja minä, -kun emme ole erittäin taitavia ampujia, lataamme pyssyjä." - -Pian auringon noustua oli hiekkakin polttavan kuuma ja pihka kiehui -varustuksen hirsissä. Takit riisuttiin päältä ja ampujat avasivat -paitansa kauluksen auki ja käärivät hihat ylös. - -Näin seisoimme kaikki paikoillamme kuumuuden ja jännityksen vallassa. - -Näin kului tunti. - -"Kirotut", sanoi kapteeni, "tämäkin käy ajan pitkään ikäväksi. Gray -viheltäkäähän hieman, että rupeaisi tuulemaan." - -Ja juuri samassa saimme ensimäiset tiedot hyökkäyksestä. - -"Anteeksi, herrani, jos näen jonkun, niin pitääkö minun ampua?" - -"Niinhän olen sanonut", ärjäsi kapteeni. - -"Kiitoksia herra", vastasi Joyce tyyneesti. - -Nyt taas seurasi hetken hiljaisuus, mutta tuo huomautus oli jännittänyt -näkömme ja kuulomme. Seurasi taas muutaman sekunnin ajan hiljaisuus, -mutta sitten Joyce kohotti kivärinsä ja laukasi. Mutta tuskin oli hänen -pyssynsä pamahtanut, kun metsästä pamahti laukaus toisensa jälkeen -varustuksen jokaiselta sivulta. Muutamia kaulia sattui rakennukseen, -mutta ei yksikään niistä päässyt seinän läpi. Sitten äkkiä valkeni, ja -kun savu hajosi, näytti metsä tyyneltä ja tyhjältä niinkuin ei mitään -olisi tapahtunut. - -"Tarkkasitteko?" kysyi kapteeni. - -"Luullakseni en", vastasi Joyce. - -"Ladatkaa hänen pyssynsä Hawkins. Kuinka monta luulette hyökkääjiä -olleen teidän sivustallanne, tohtori?" - -"Kolme laukausta ammuttiin meidän sivustaamme kohti. Minä näin kaksi -kuulanreikää aivan lähekkäin ja kolmannen hieman kauvempana." - -"Kolme", toisti kapteeni, "ja kuinka monta oli teidän sivustallanne, mr -Trelawney?" - -Mutta tähän ei ollut niin helppo vastata. Tuomari sanoi kuulleensa -seitsemän laukausta, mutta Gray kahdeksan tai yhdeksän. Itäiseltä ja -läntiseltä sivustalta oli kuulunut vain yksi laukaus. Oli siis selvää, -että hyökkäys tapahtuisi pohjoiselta sivulta ja että muilta sivuilta -oli vain näennäisiä vihollisuuksia odotettavana. Mutta kapteeni ei -muuttanut määräyksiään. Jos kapinoitsioitten onnistuisi tulla aitauksen -sisäpuolelle, niin he hänen arvelunsa mukaan anastaisivat jokaisen -ampuma-aukon ja ampuisivat meidät kuin rotat omassa linnoituksessamme. - -Muutoin ei meillä ollut liikoja aikoja tuumimiseen, sillä äkkiä ja -hurjasti hurraten syöksyi metsästä esiin pieni joukko kapinoitsijoita -pohjoista sivustaa kohti ja hyökkäsivät suoraan aitausta kohti. Samalla -alkoi uusi ampuminen ympärillä olevasta metsästä. Yksi kuula tuli -vonkuen oven kautta ja muserti tohtorin pyssyn. - -Piirittäjät kiipesivät kuin apinat aitauksen yli. Tuomari ja Gray -ampuivat herkeämättä. Kolme miestä kaatui, kaikki aitauksen -sisäpuolella. Mutta näistä oli yksi kai enemmin pelästynyt kuin -vahingoittunut ja siksi olikin hän pian jaloillaan ja katosi puitten -joukkoon. - -Kapinoitsioista oli kaksi kaatunut, yksi paennut, neljä oli saanut -jalansijan puolustusalueemme sisällä, ja seitsemän tai kahdeksan miestä -kukin luultavasti useammalla pyssyllä varustettuna, pitivät yllä -puitten suojaamina vilkasta, joskin hyödytöntä ampumista. - -Nuot neljä syöksyivät kovasti huutaen rakennusta kohti ja puitten -suojassa olevat miehet melusivat heitä rohkaistakseen. Muutamia -laukauksia laukaistiin, mutta niillä ei näyttänyt olevan mitään -vaikutusta. Pian olivat nuo neljä kimpussamme. - -Pursimies Job Andersonin pää näkyi keskimäisen ampuma-aukon kohdalla. - -"Noitten kimppuun!" kirkui hän käheällä äänellä. - -Samassa tarttui toinen kapinoitsia Hunterin pyssyn suuhun, väänti -pyssyn hänen käsistään ja työnsi sen sisään ampuma-aukon kautta sekä -iski kauhealla iskulla miesparan tunnottomana maahan. Kolmas oli taas -kulkenut rakennuksen ympäri ja ilmestyi ovi-aukon kohdalle sekä -hyökkäsi kirves kädessä tohtorin kimppuun. - -Asemamme oli suuresti muuttunut. Hetkinen sitten olimme suojassa -ampuneet suojattomia vihollisia, mutta nyt olimme suojattomia emmekä -voineet torjua hyökkäystä. - -Varushuone oli savua täynnä ja tätä seikkaa on meidän kiittäminen, että -olimme verraten hyvin turvassa. Huutoa ja melua ja pistoolin laukauksia -kaikui korvissani. - -"Ulos pojat, tappelemaan avonaisella kentällä", huusi kapteeni, -"Kirveet esiin!" - -Minä otin yhden puuröykkiöltä ja samalla otti joku toisen kirveen sekä -antoi heikon iskun rystöilleni. Syöksyin oven kautta ulos ja joku, jota -en tuntenut, oli takanani. Aivan edessäni ajoi tohtori takaa muuatta -kapinoitsijaa ja samassa huomasin, että hän väistettyään hyökkäyksen -antoi tälle iskun niin että tämä kaatua rojahti maahan. - -"Ympäri rakennusta, pojat", huusi kapteeni. - -Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja syöksyin kirves -sojossa huoneen nurkan sivu. Samassa olimme Andersonin kanssa -vastatusten. Rajusti karjaisten heilautti hän kirvestään päänsä päällä. -Minulla ei ollut aikaa arkailla, mutta kun minua edelleenkin aseella -uhattiin niin yks kaks hyppäsin sivulle, ja sillä seurauksella, että -kadotin jalansijani pehmeässä hiekassa ja syöksyin päistikkaa -jyrkännettä alas. - -Kun olin tullut oven kautta ulos, niin olivat muut rosvot kiivenneet -aitauksen yli meidät nitistääkseen. Mutta sillä välin, kuin minä taas -ehdin päästä jaloilleni, oli taistelu loppunut ja voitto oli meidän. - -Gray, joka oli seurannut aivan kintereilläni, oli yhdellä iskulla -lyönyt kuoliaaksi tuon jättiläismäisen pursimiehen ennenkuin tämä oli -ehtinyt tointua harhaan sattuneesta iskustaan. Toinen taas ammuttiin -ampuma-aukon luona juuri kuin hän oli ampumaisillaan tämän kautta -sisään ja makasi nyt kuolonkalpeana savuava pistooli kädessään. Tohtori -oli päästänyt kolmannen päiviltä. Neljästä, jotka olivat kiivenneet -aitauksen yli, oli vain yksi, joka oli päässyt ehjin nahoin. Tämä, joka -oli hylännyt kirveensä taistelupaikalle, kiipesi aitauksen yli -päästäkseen pakoon. - -"Ampukaa, ampukaa!" huusi tohtori. "Ja te, pojat, palatkaa takasin -suojukseen." - -Mutta ei kukaan hänen käskyään totellut, sillä ei yhtään laukausta -laukaistu, ja neljäs hyökkääjistä onnistui pääsemään pakoon sekä katosi -muitten mukana metsään, Kolmen sekunnin kuluttua oli piirittäjistä -jälellä vain ne viisi, jotka olivat kaatuneet. - -Tohtori, Gray ja minä syöksyimme huoneeseen, sillä eloon jääneet voivat -palata millä hetkellä hyvänsä ja ampuminen voi alkaa uudelleen. - -Huone oli jotenkin vapaa savusta ja nyt voimme nähdä, mitä voittomme -oli meille maksanut. Hunter makasi tainnuksissa ampuma-aukkonsa -kohdalla ja Joyce taas oman aukkonsa kohdalla pää kuulan lävistämänä ja -hengettömänä. Keskellä huonetta kohtasivat kapteeni ja tuomari toisensa -ja molemmat olivat yhtä kalpeita. - -"Oletteko haavoittunut?" sanoi mr Trelawney. - -"Jokos ne menivät pakoon?" kysyi kapteeni Smollett. - -"Joka kappale, mutta viisi heistä on ainaiseksi lakannut juoksemasta", -vastasi tohtori. - -"Viisi!" huudahti kapteeni. "Sepä on jo jotain! Nyt ovat meillä paljon -paremmat toiveet kuin alussa, sillä silloin oli meitä luuloni mukaan -seitsemän yhdeksäätoista vastaan." - - - - - - -V. - -Seikkailuni merellä. - - - - -Kahdeskymmeneskolmas luku. - -Kuinka seikkailuni merellä alkoivat. - - -Merirosvot eivät palanneet emmekä kuulleet edes yhtään laukaustakaan -metsästä. He olivat saaneet "päiväannoksensa", kuten kapteeni sanoi, ja -me saimme pitää paikkamme sekä saimme tilaisuuden syödä päivällistä ja -tutkia haavoittuneitten tilaa. Tuomari ja minä laitoimme päivällisen -huoneen ulkopuolelle uhkaavasta vaarasta huolimatta. Ne äänekkäät -valitukset, joita tohtorin sairaat päästelivät, saattoivat meidät niin -hajamielisiksi, että tuskin tiesimme mitä teimme. - -Kahdeksasta kaatuneesta oli vain kolme elossa -- se kapinoitsijoista, -joka oli kaatunut ampuma-aukon kohdalla, Hunter ja kapteeni Smollett. -Näistä kuoli ensiksimainittu ja Hunter ei myöskään koskaan tullut -tajuntaansa. Seuraavana yönä kuoli hän pienintäkään ääntä päästämättä. - -Kapteenin kaksi haavaa -- ensimäisen sai hän Job Andersonin -laukauksesta, -- olivat kovat, mutta eivät vaaralliset ja tohtori -vakuutti hänen tulevan terveeksi. Mutta seuraavina viikkoina ei hän -voinut liikuttaa kättään eikä jalkaansa eikä edes puhuakaan. - -Se isku, jonka minä olin saanut rystöilleni, oli aivan vähäpätöinen. - -Päivällisen jälkeen istuivat tuomari ja tohtori kapteenin luona sekä -pitivät lyhyen neuvottelun ja lopetettuaan sen otti tohtori hattunsa ja -pistoolinsa, pisti kirveen vyöhönsä, kartan taskuunsa ja lähti pyssy -olalla yli vallituksen pohjoseen päin. - -"Mitä ihmettä", sanoi minulle Gray, kun istuimme huoneen toisessa -päässä, "onko tohtori hullu?" - -"Ei kai", sanoin minä. "Kyllä hän varmaan meistä viimeiseksi hulluksi -tulee." - -"Olkoonpa niin, toveri", sanoi Gray. "Mutta jollei hän ole hullu, niin -olen minä." - -"Minä arvelen, että tohtorilla ovat omat tuumansa ja jos oikein arvaan, -niin meni hän etsimään Ben Gunnia." - -Minäkin sain hyvän tuuman. Minä kadehdin tohtoria, joka sai kuljeskella -puitten viileässä varjossa, jota vastoin minä sain paistua kuumuudessa -ja nähdä edessäni olevaa kurjuutta. - -Koko ajan, kun pesin varushuonetta puhtaaksi verestä ja samoin silloin -kun pesin astioita päivällisen jälkeen, lisääntyi kateuteni ja kun olin -korppujen läheisyydessä, täytin taskuni niillä, sillä siten ei minun -tarvitsisi nälkää heti nähdä, jos aikomallani retkeilyllä jotakin -tapahtuisi. - -Sitten otin pari pistoolia ja kun minulla oli kuulia ja kruutia niin -arvelin olevani hyvin varustettu. - -Suunnitelmani oli seuraava. Aioin lähteä hiekkasärkälle, joka erottaa -ankkuripaikan avoimesta merestä, etsiä valkea kallio, jonka edellisenä -iltana olin nähnyt ja saada selvyys, oliko Ben Gunn kätkenyt sinne -venheensä. Ja vieläkin arvelin, että tämä tekoni oli hyvä. Tyhmää -asiassa oli vain se, että aioin mennä retkelleni luvatta ja salassa. - -Minulle sattui hyvä tilaisuus. Tuomari ja Gray muuttivat kapteenin -haavakääreitä. Tie oli vapaa. Minä hyppäsin aitauksen yli ja ennenkuin -kukaan poissaoloani huomasi olin jo tiheässä metsässä kaukana toisten -kuuluvilta. - -Tämä oli toinen hullutukseni ja ensimäistä pahempi, sillä nyt jätin -vain kaksi tervettä miestä varustusta suojelemaan, mutta kuten ensi -kerrallakin, johtui siitä meidän kaikkien pelastus. - -Ohjasin kulkuni saaren itäistä rantaa kohti. Iltapuolta oli jo hyvän -matkaa kulunut, mutta silti oli vielä tavattoman lämmin. Etäällä kuului -maininkien loiske ja puitten lehtien liikkeestä päätin tuulen koko -lailla tyyntyneen. Pian saavuttivat minut kylmät ilmanvirtaukset, ja -kun olin vielä muutamia askeleita ottanut, näin meren lepäävän -tyyneenä. - -Astuin reippaasti rantapengertä pitkin ja arvellen tulleeni kylliksi -kauas eteläänpäin, hiivin pensasten suojaan ja varovasti ryömin -hiekkasärkän reunaan. - -Takanani oli meri, edessäni ankkuripaikka. Merituuli alkoi jo tyyntyä. -Ankkuripaikalla, joka oli vasemmalla Benrangelin saaresta oli vallan -tyyntä, kuten silloinkin kun ensi kerran tulimme tähän paikkaan. -Merirosvojen lippu liehui "Hispaniolan" mastossa. - -Sen vieressä oli venhe, jonka perässä istui John Silver ja pari miestä -nojasi laivan peräkeulassa kaidepuiden yli. Toisella heistä oli -punainen myssy päässä eli siis sama lurjus, jonka joku tunti sitten -olin nähnyt varustuksemme aitauksen sisäpuolella. Hetkisen kuluttua -loittoni venhe laivasta ja ohjasi kulkunsa maata kohti sittenkuin -punaisessa myssyssä oleva mies ja hänen toverinsa olivat poistuneet -kajuuttaan. - -Aurinko oli laskeutunut "Kaukoputki"-nimisen kukkulan taakse ja sitä -mukaan kuin sumu alkoi levetä tuli pimeyskin yhä syvemmäksi. Huomasin -että minun täytyi kiirehtiä löytääkseni venheen samana iltana. - -Valkeakallio, joka jotenkin selvästi näkyi yli matalan metsän, oli -vielä noin kahdeksan penikulman matkan päässä hietasärkälle päin ja -viipyi hyvän aikaa ennenkuin pääsin sen luoksi, sillä toisinaan täytyi -minun kulkea nelinkontin. Oli jo melkein yö ennenkuin pääsin sen luo. -Aivan edessäni oli hyvin pieni ruohoakasvava aukeama, jota matala -polvenkorkuinen metsä ympäröi ja tämän keskellä näin pienen -nahkateltin. Minä ryömin aukealle, nostin teltin laitaa ja siellä oli -Ben Gunnin valmistama vene. Se oli tavattoman pieni ja mielestäni liian -pieni minullekin, joten minun oli vaikea uskoa että se kannattaisi -täysikasvuista miestä. Se muistutti _coracle_-nimisiä venheitä, joita -vanhat brittiläiset käyttivät. - -Luulisi, että olin kylliksi puuhannut sinä iltana, mutta niin ei ollut -asianlaita. Mieleeni johtui uusi tuuma; yön suojassa soutaa -"Hispaniolan" luoksi, katkaista ankkuriköysi ja siten päästää laiva -ajelehtimaan rannalle. Minä olin näet sitä mieltä että kapinoitsijoilla -ei aamulla kärsimänsä tappion jälkeen ollut muuta mielessä kuin nostaa -ankkuri ja lähteä merelle. Tämä oli mielestäni estettävä ja nyt arvelin -sen helpoimmin käyvän päinsä, kun näin että he olivat jättäneet -vartijansa venheettömiksi. - -Istauduin odottamaan pimeätä ja söin illalliseksi korppuja. Yö oli -varsin sopiva tuumani toimeenpanoon. Sumu oli peittänyt koko -taivaankannen ja kun viimein auringonsäde oli kadonnut, peitti synkkä -pimeys Aarresaaren. Ja kun vihdoin otin venheen olalleni ja aloin -kompuroida paikoiltani näkyi vain kaksi kohtaa ankkuripaikalta. Toinen -niistä oli mäen rinteellä, jossa voitetut kapinoitsijat juopottelivat, -toinen taas oli kapea valojuova, joka ilmasi laivan ankkuripaikan. -Laiva oli kääntynyt ja sen kokka oli minua kohti. Ainoat tulet kuin -siinä olivat, loistivat kajuutasta. - -Minun täytyi kaahlata hyvän matkaa upottavassa hietikossa ja usein -upposin nilkkoihin saakka ennenkuin pääsin veden rajaan ja laskin -venheeni veteen. - - - - -Kahdeskymmenesneljäs luku. - -Laskuvesi. - - -Vene oli hyvin sopiva minun suuruiselleni ja painoiselleni henkilölle, -mutta samalla oli se hyvin vaikea ohjata. Olipa Ben Gunnkin myöntänyt -sen olevan hyvin vaikean ohjata ennenkuin siihen tottui. - -Minä taas en ollenkaan tietänyt, kuinka sitä oli käsiteltävä ja jollei -onni olisi minua nyt niin erinomaisesti suosinut kuin muulloinkin, niin -olisi minun täytynyt luopua tuumastani. Ennenkuin näet aavistinkaan, -tempasi vesi minut mukaansa ja minä olin "Hispaniolan" ankkuriköyden -vieressä ja tartuin siihen kiinni. Köysi oli niin pingotettu kuin -kanteleen kieli. - -Yksi ainoa puukonsivallus vain ja Hispaniola olisi ajelehtinut veden -mukana. - -Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin, mutta sitten johtui mieleeni, -että on hyvin vaarallista äkkiä katkaista kireälle jännitetty köysi ja -tästä olisi varmasti seurauksena että horjakka veneeni menisi kumoon. -Istuessani ja tätä miettiessäni tuli tuulen puuska, joka ajoi -"Hispaniolan" virranuomaa kohti ja ilokseni huomasin, että samassa -ankkuriköysi hölleni niin että se vaipui veteen. - -Nyt tein päätökseni. Otin veitseni ja leikkasin poikki köydensäikeen -toisensa jälkeen, niin että vain kaksi säiettä pidätti laivaa. Sitten -rupesin taas tyyneesti odottamaan uutta tuulenpuuskaa, joka löysentäisi -taas köyttä, jotta saisin katkaista nuo kaksikin säiettä. - -Koko ajan olin kuullut kajutasta kovaa ääntä, mutta muut asiat olivat -kiinnittäneet siihen määrin huomioni, etten ollut joutanut tarkemmin -kuuntelemaan. Nyt kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä, rupesin -tarkkaavaiseksi. - -Toinen ääni oli Israel Handsin, kapteeni Flintin entisen tykkimiehen -ääni. Toinen taas luultavasti punaisessa yömyssyssä olevan "ystäväni" -ääni. Molemmat tuntuivat olevan juovuksissa ja he jatkoivat yhä -juomista, sillä siinä kuunnellessani aukasi toinen miehistä kajuutan -akkunan ja heitti tyhjän pullon mereen. Mutta he eivät ainoastaan -olleet juovuksissa, vaan vieläpä tavattoman riitaisella päällä. -Kirouksia kuului tiheään ja luulen että he pian ryhtyvät käsikähmään. - -Rannalla näin taas suuren leiritulen, jonka ympärillä rosvot olivat ja -he kuuluivat laulavan jotain raakaa merimieslaulua. Kärsitty tappio ei -näyttänyt heihin paljoa vaikuttaneen. - -Vihdoin tuli taas tuulenhenkäys, köysi löyseni ja minä katkasin jälellä -olevat säikeet. - -Venheeni ajautui laivaa kohti, joka alkoi kulkea virran mukana. Minä -ponnistin kovasti voimiani, sillä pelkäsin venheeni menevän kumoon, ja -kun huomasin, etten voinut venhettäni suoraan ohjata täältä, käänsin -suunnan suoraan peräkeulaa kohti. Vihdoin pääsin irti vaarallisesta -naapuristani ja juuri kuin vetelin viimeisiä airovetoja, huomasin, että -hieno köysi riippui yli laivan laidan peräkeulassa. Paikalla tartuin -siihen. En voi selittää, miksi sen tein, sillä se tapahtui jotenkin -vaistomaisesti. Mutta kun olin saanut köydestä kiinni ja huomasin sen -olevan kiinnitetyn, alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja minä -päätin katsoa kajutan ikkunasta, miten siellä sisällä elettiin. Vedin -köyden varovasti luokseni ja kun luulin tulleeni kyllin lähelle, -kapusin köyden avulla laivan kuvetta ylös niin että näin kajuutan katon -ja osan ikkunastakin. - -Laiva ja venheeni kulkivat nyt hyvää kyytiä virran mukana ja me olimme -leiritulen kohdalla. Alus nytki kovin ja minä ihmettelin, miksi ei -vartijoina olevat tästä tulleet levottomiksi. Mutta kun katsoin -ikkunasta kajuuttaan, selvisi syy. Näin, että Hands ja hänen toverinsa -tappelivat keskenään kuristaen toisiaan kurkusta. - -Minä laskeuduin venheeseeni ja vieläkin oli tuo kamala näky silmissäni, -jotka sulin tottuakseni pimeyteen. - -Äkkiä hämmästyin siitä että venheeni sai kovan nykäyksen. Samalla kulki -se sivullepäin ja näytti muuttavan suuntaansa. Nopeus oli samalla -suuresti lisääntynyt. - -Katsahdin ympärilleni. Vesi kupluili ympärilläni ja sillä oli fosforin -kaltainen väri. Laiva ajautui eteläänpäin. Katsahdin taakseni ja nyt -näin, että leirituli oli aivan takanamme, joten me olimme tehneet aivan -suorakulman muotoisen mutkan. Yhä lisääntyvällä vauhdilla ajautui laiva -merelle päin. - -Äkkiä teki laiva jyrkän, noin kahdenkymmenen asteen suuruisen -käännöksen ja samassa kuului huutoa laivasta. Kuulin poljettavan jalkaa -kajuutan lattiaan ja tiesin että nuo juopot olivat tulleet -keskeytetyiksi kahakassaan huomattuaan onnettomuutensa. - -Minä laskeusin pitkin pituuttani pienen venheeni pohjalle ja jätin -sieluni luojani haltuun. Luultavasti olin siten loikonut hyvän aikaa -keinuen aaltojen mukaan ylös ja alas ja tuon tuostakin kasteli minua -merenvaahto. Vähitellen valtasi väsymys minut ja minä vaivuin -jonkinlaiseen horrostilaan ja nukuin uneksien kodistani ja "Amiraali -Benbowista." - - - - -Kahdeskymmenesviides luku. - -Venheeni retkeily. - - -Oli kirkas päivä, kun minä heräsin ja huomasin olevani Aarresaaren -lounaisessa päässä. Aurinkoa varjosti vielä "Kaukoputki" kukkula, joka -tässä kohdassa ulottui melkein mereen saakka, joka oli hyvin -kivikkorantanen. - -Ensimäinen ajatukseni oli pyrkiä maihin, mutta siitä tuumasta täytyi -minun luopua, sillä tämän huomasin olevan saman kuin antautua -vapaehtoisesti kuolemaan. Sekä minä itse että venheeni olisimme -musertuneet rantakiviä vasten. - -Kumminkin onnistui minun, ainakin omasta mielestäni, löytää parempi -tie. Pohjoiseenpäin Villikissan niemestä on pitkä, matala hiekkasärkkä. -Tästä taas pohjoiseenpäin oli vielä niemi -- Metsäniemi, jota pitkät -havupuut peittivät aina merenrantaan saakka. - -Minä muistelin, mitä Silver oli sanonut siitä merenvirrasta, joka -kulkee pohjoseenpäin pitkin Aarresaaren läntistä rantaa. Ja kun -minä olopaikastani huomasin olevani sen vallassa, niin katsoin -parhaaksi jättää Villikissan niemi taakseni ja säästää voimiani -maallenousu-yritykseen Metsäniemen luona, joka oli miellyttävämmän -näköinen. - -Tuuli puhalsi hiljaa ja tasaisesti etelästä päin, se yhdensuuntaisesti -virran kanssa ja aallot nousivat ja laskeutuivat keskeymättä. - -Jos ilma olisi ollut toisellainen, niin olisin jo aikoja sitten -joutunut surmansuuhun, mutta ihmeellistä kumminkin oli, että pieni -venheeni selvisi näin hyvin meressä. Hetkisen kuluttua kasvoi -rohkeuteni ja minä nousin istualleni koetellakseni taitoani -melomisessa. Mutta pieninkin liike vaikutti sen, että venhe oli kaatua -ja minun täytyi taas laskeutua entiseen asentooni, jolloin se taas -kulki tasaisesti. Olin aivan märkä ja lisäksi peloissani siitä, miten -pääsisin maihin, kun venheessäni ei voinut olleskaan liikkua. - -Mielenmalttiani en kumminkaan kadottanut. Lakillani aloin ajaa vettä -venheestäni. Sitten nostin pääni yli laidan, saadakseni selville, -kuinka venheeni niin helposti voi kulkea aaltojen välissä. Aloin -tuumia, voisinko jollain tavoin nyästä venheeni maihin ja vähän -tuumittuani ryhdyin toimeen. Lojoin venheessä käsivarsieni nojassa -hyvin väsyttävässä asennossa ja tuon tuostakin tein pikku nykäyksen -saadakseni venheeni keulan käännetyksi maata kohti. Vaikeata se oli, -mutta vähitellen huomasin siinä onnistuvani. Tosin huomasin, etten -pääsisi maihin Metsäniemen luona, sillä olin tullut siitä noin sadan -kyynärän verran itäänpäin ja olin lähellä rantaa. Viheriöitten -puittenlatvojen näin heiluvan tuulessa ja olin vakuutettu siitä, että -seuraavan niemen luona pääsisin maihin. - -Ja olipa jo aika päästäkin, sillä jano alkoi minua vaivata. Polttava -auringonpaahde oli kuivannut suolaveden, joka minut oli kastellut ja -suolaa oli huulillani. Puitten näkeminen niin lähellä itseäni melkein -saattoi minut kaipuusta kipeäksi, mutta virta vei minut niemen sivu ja -samassa minä näin näyn, joka johti ajatukseni vallan toiseen suuntaan. - -Aivan edessäni, noin Englannin penikulman matkan päässä näin -"Hispaniolan" purjeissa ja olin nyt varma, että minut otettaisiin -kiinni, mutta siihen määrin kiusasi minua jano, etten tietänyt, -pitäisikö minun iloita vai surra tästä näystä ja siksi minä vain katson -töllistelin ja ihmettelin. - -"Hispaniolassa" oli ylhäällä isopurje ja pari halkaisijaa ja valkea -purjekangas läihmi kuin lumi tai hopea päiväpaisteessa. Laiva alkoi -kääntyä yhä enemmän länteenpäin, joten luulin, että sieltä oli minut -huomattu ja nyt ruvettiin ajamaan takaa. Mutta sitten se äkkiä kääntyi -vastatuuleen, pysähtyi ja purjeet läpättivät. - -"Sellaiset kömpelöt raukat", ajattelin itsekseni, "ne ovat vielä -varmaan aivan humalassa ja mitähän kapteeni Smollett sanoisi tuollaista -nähdessään." - -Sen jälkeen kääntyi laiva useita kertoja sekä myötä- että vastatuuleen, -josta huomasin, ettei kukaan sitä ohjannut. Mutta missähän lienevät -miehet olleet? Joko he olivat juoneet itsensä kuoliaiksi tai olivat -sitten poistuneet laivasta ja jos minun onnistuisi päästä laivaan, niin -voisin ehkä saattaa sen kapteenin haltuun. - -Virta kuljetti sekä venhettäni että laivaa etelää kohti, mutta laivan -purjehdus kumminkin oli niin säännötöntä ja salaperäistä että se ei -yhtään mennyt eteenpäin, vaan ehkä paremmin taaksepäin. Jos minä vain -olisin uskaltanut nousta istualleni ja ruveta melomaan, niin olisin -epäilemättä saanut laivan kiinni. - -Vihdoin uskalsin nousta istualleni, mutta sain heti tervehdykseksi -merenvaahtoa silmilleni. Nyt en kumminkaan hellittänyt, vaan aloin -kaikin voimin ja mahdollisimman varovasti meloa tavatakseni -"Hispaniolan". - -Sen saavutinkin pian, mutta ketään elävää olentoa ei kannella näkynyt. -Laiva näytti hyljätyltä tai olivat sitten miehet rutihumalassa. Ehkäpä -voin sulkea heidät sisään ja tehdä mitä tahdon laivalle. - -Ponnistin yhä enemmän voimiani ja aloin taas lähetä laivaa, vaikka tämä -oli kääntynytkin kerran myötätuuleen ja päässyt minusta niin paljon -edelle että aloin joutua epätoivoon. - -Olin laivasta enään vain noin sadan kyynärän päässä, kun tuli -tuulenpuuska ja taas pitensi väliämme. - -Vielä kerran valtasi minut epätoivo, mutta sitten taas tuli mieleni -iloiseksi. Laiva näet kääntyi ympäri useamman kerran, kunnes se joutui -aivan luokseni. Se näytti minusta äärettömän korkealta, kun katsoin -sitä matalasta paikastani. - -Mutta nyt käsitin äkkiä vaaran, sillä venheeni oli aallon harjalla ja -laivaa kuletti toinen aalto aivan minua kohti. Laivan nokkapuu oli -pääni päällä. Minä hyppäsin ylös, tartuin kädelläni siihen ja -riippuessani vielä siinä, kuulin tärähdyksen, joka syntyi, kun laiva -oli syöksynyt venheeni päälle ja musertanut sen. Nyt kiipesin laivaan, -jossa sain olla ilman vähintäkään toivoa voida palata takasin. - - - - -Kahdeskymmeneskuudes luku. - -Minä poistan merirosvolipun. - - -Nokkapuuta myöten tulin laivaan jouduttuani sinä ennen kerran veteen, -kun laiva nyökkäsi eteenpäin. Päistikkää syöksyin laivan kannelle -vasemmalle puolelle. Iso purje kätki minulta osan peräkeulaa. Yhtään -elävää olentoa ei näkynyt kannella, jossa näkyi paljon jalanjälkiä. -Tyhjä pullo, josta kaula oli katkaistu vieri edestakasin kannella. - -Kuljin edemmäksi ja nyt näin vahtimiehet. Punamyssynen makasi kannella -jäykkänä ja kädet leväällään ja suu ammollaan. Israel Hands taas nojasi -laivan laitaa vasten pää painuneena rinnoille ja kasvoiltaan -kuolonkalpeana. Punamyssynen vieri edestakasin vähintäkään asentoaan -muuttamatta ja Handskin luisui yhä enemmän peräkeulaan päin. Vihdoin -näin hänen kasvoistaan vain hänen toisen kasvonsa ja toisen puolen -viikseistään. - -Tarkastellessani huomasin mustuneita veripilkkuja heidän ympärillään ja -nyt luulin varmasti että he olivat tappaneen toisensa humalapäissään. - -Kun siinä tätä kaikkea katsoin ja ihmettelin ja kun laiva hetkisen -aikaa oli paikoillaan, rupesi Hands taas samaan asentoon, jossa hän oli -tullessani. Häntä katsellessani valtasi minut ensin sääli mutta kun -muistin, mitä olin omenatynnyrissä kuullut hänen sanovan, niin katosi -kaikki säälintunne. - -Minä menin peräkeulaan päin aina ison maston luo saakka. - -"Hyvä päivä, mr Hands", sanoin minä ivallisesti. - -Hän mulkoili silmillään, mutta hän oli liian tiedoton, jotta olisi -voinut edes hämmästyäkään. Hän kykeni sanomaan vain sanan "konjakkia." - -Minulla ei ollut aikaa hetkeäkään kadottaa ja siksi riensin peräkeulaan -päin ja kajuuttaan. - -Se näky, joka täällä tarjoutui eteeni, on mahdoton kuvailla. Kaikkien -varastopaikkojen ovet olivat murretut auki karttaa etsiessä. Lattialla -oli paksu likakerros. Kajutan valkeaksi maalatuissa seinissä oli -likaisten käsien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja vieri kolisten -lattialla. Muuan tohtorin lääkeopillisista kirjoista oli pöydällä ja -puolet lehdistä oli revitty. Luultavasti näillä olivat rosvot -sytytelleet piippujaan. Tämän hävityksen keskellä loi nokinen lyhty -himmeätä valoaan. - -Minä menin viinikellariin, jossa kaikki astiat olivat tyhjät ja hirveä -määrä tyhjiä pulloja. Luultavasti ei kukaan kapinoitsijoista ole ollut -selvänä siitä päin kuin salaliitto alkoi. Vihdoin löysin Handsille -pullon, jossa oli hieman konjakkia jälellä, ja itselleni suuren -viinimehupullon sekä palan juustoa. Nämät mukanani menin kannelle, -kätkin oman varastoni, otin hyvän kulauksen vettä vesisäiliöstä ja -sitten vasta annoin konjakkia Handsille. - -"Ah", sanoi hän sittenkuin hän ahnaasti oli juonut osan juomasta, -"sitäpä juuri tarvitsinkin." - -Minä olin asettunut erääseen nurkkaan syömään. - -"Voitteko pahoin?" kysyin minä. - -Hän murisi jotain, jota en tarkemmin kuullut. Sitten sanoi hän: "jos -vain tohtori olisi laivassa, niin silloin kyllä paranisin parista -annoksesta. Mitä toveriini tulee" -- hän nyökäytti päällään -punamyssyiseen päin -- "niin on hän aivan kuollut. Hän muutoin ei -ollutkaan mikään oikea merimies. No mistä sinä tulet?" - -"Nähkääs, mr Hands, minä olen tullut laivaan ottaakseni sen haltuuni. -Ja nyt saatte pitää minua kapteeninanne, kunnes teille toisin -määrätään." - -Hän loi minuun vihaisen katseen, mutta ei virkkanut mitään. Väri hänen -poskilleen palasi vähitellen, joskin hän vielä näytti jotenkin -kalpealta eikä voinut istua suorana. - -"Kuulkaas mr Hands", jatkoin minä, "en voi kärsiä tuota lippua ja jos -suvaitsette, niin vedän sen alas, sillä parempi on, ettei ole mitään -lippua kuin tuollainen lippu." - -Minä menin lippuköyden luo, vedin lipun alas ja heitin sen mereen. - -"Jumala varjelkoon kuningasta", sanoin minä ja heitin lakkini ilmaan. -"Ja nyt ei enään ole kapteeni Silveriä olemassa." - -Hands loi minuun kavalia katseita ja leukansa oli rintaa vasten -painuneena. - -"Minä luulen, kapteeni Hawkins", sanoi hän vihdoin, "että teillä on -halu päästä maihin, ja jospa siis hieman puhelisimme." - -"Sanokaa vain, mitä teillä on sydämellänne, mr Hands", sanoin minä ja -jatkoin aterioimistani hyvällä ruokahalulla. - -"Tuo mies", alotti hän ja nyökäytti päätään kuolleeseen päin, "oli -nimeltään O'Brien ja hän oli irlantilainen. Hän se nosti purjeet, jotta -lähtisimme matkoihimme. Nyt on hän kuollut ja minä en voi käsittää, -kuka laivaa ohjaisi. Ja jollen minä anna ohjausta, niin et sinä -itsestäsi kykene laivaa ohjaamaan. Kuules nyt, sinä annat minulle -ruokaa ja juomaa sekä vaatepalan, jolla voin sitoa haavani, ja minä -sanon sinulle, miten sinun on meneteltävä. Se on mielestäni rehellistä -peliä." - -"Tahdon ilmoittaa teille vain yhden asian", sanoin minä, "etten minä -nimittäin aio tulla kapteeni Kiddin ankkuripaikalle. Minä aion pyrkiä -pohjoiseen väylään ja siellä laskea ankkuriin." - -"Sitä en milloinkaan ole kieltänytkään", huusi hän. "Minä olen valmis -kuljettamaan laivan, vaikka mestauspaikalle, jos niin tahdot." - -Asia näytti siis olevan ratkaistu ja kolmen minuutin kuluttua purjehti -"Hispaniola" vaikeuksitta myötätuulessa pitkin Aarresaaren rannikkoa -hyvässä toivossa voivansa ennen puolta päivää sivuuttaa pohjoisen -niemen sekä pääsevänsä ennen nousuvettä pohjoiseen väylään, jonka -jälkeen odottaisimme laskuvettä maihin mennäksemme. - -Minä jätin nyt peräsimen ja menin alas oman arkkuni luo, josta otin -silkkisen nenäliinan. Tällä sitoi Hands minun avullani suuren -ammottavan haavansa, jonka hän oli saanut polveensa. Sitten söi hän ja -otti vielä pari kulausta konjakkia, jolloin hän alkoi näyttää paljon -pirteämmältä, istui suorempana, puhui kovemmin ja selvemmin ja näytti -minusta kaikin puolin uudelta ihmiseltä. - -Tuuli oli meille erinomaisen suotuisa, laiva kiiti sen kuljettamana -kuin lintu eikä viipynyt kauvan ennenkuin kiersimme saaren pohjoisen -niemen. - -Omatuntoni, joka minua oli äsken kovin nuhdellut paostani, oli nyt -rauhoittunut, luultavasti suuren anastukseni johdosta. Olisinkin ollut -kaikkeen tyytyväinen, jollei minua olisivat kiusanneet purrenohjaajan -ivalliset katseet ja pilkallinen hymyily. Tuossa hymyilyssä oli jotain, -joka ilmaisi sekä tuskaa että heikkoutta -- se oli ukon epämääräistä -hymyilyä. Mutta sen lisäksi oli siinä hitunen ivaa, ja kavaluutta oli -hänen kasvonpiirteissään. - - - - -Kahdeskymmenesseitsemäs luku. - -Israel Hands. - - -Kuten lukija muistanee ei meillä ollut ollenkaan ankkuria, mutta Israel -Hands ilmoitti minulle, miten minun pitäisi menetellä saadakseni laivan -ankkuroiduksi. - -"Kapteeni", sanoi hän hymyillen tuota ilkeätä hymyilyään, "emmekö heitä -laivatoverini ruumista mereen. En minä omasta puolestani tuosta liikoja -välittäisi, mutta ei tuo ruumis ole juuri mikään erinomainen -koristuskaan laivassa, vai mitä?" - -"En ole kylliksi vahva, enkä pidä sellaisista toimista. Minun -puolestani saa hän pysyä paikoillaan." - -"Tämä 'Hispaniola' on onneton laiva", jatkoi Hands silmäänsä -vilkuttaen. "Ajatelkaa, että niin monta kunnon merimiestä on saanut -panna henkensä alttiiksi. No luuletteko, että ihminen kuolee tarkkaan -tai herää eloon uudestaan." - -"Ruumis voidaan tappaa, mutta ei sielua. Se teidän pitäisi jo -edeltäpäin tietää. O'Brien tuolla on nyt toisessa maailmassa. Ehkä -katselee hän meitä." - -"Näyttää siltä kuin olisi ajan tuhlausta tappaa ihmisiä. Ja nyt toivon, -ettette suutu, jos pyydän teitä menemään kellariin ja tuomaan minulle -pullon jotain viiniä, sillä konjakki on liian vahvaa pääkallolleni." - -Purrenohjaajan sammaltava puhe tuntui minusta luonnottomalta. Ja -toiseksi minä en olleskaan uskonut hänen viinirakkauteensa. Koko juttu -tuntui jotensakin tekosyyltä. Hän tahtoi vain saada minut kannelta -poistumaan -- se oli selvää. Mutta en voinut käsittää, missä -tarkotuksessa. Minua ei hän olleskaan katsonut silmiin. Koko ajan -hymyili hän ja hänen kasvonpiirteensä näyttivät minusta epäilyttäviltä. -Kumminkin olin valmis vastaamaan, sillä huomasin olevani voiton -puolella. - -"Vai viiniä. Tahdotteko punasta tai valkoista?" - -"Se on samantekevää kurjalle pikitakille. Pääasia on, että sitä on -paljon ja väkevää." - -"Hyvä on. Minä tuon teille hieman portviiniä, mr Hands, mutta viipyy -hyvän aikaa ennenkuin saan sen käsiini." - -Minä riensin nyt kajuutan rappusia alas niin meluavasti kuin voin, -sitten riisuin kengät jaloistani, juoksin varovasti pitkin suljettua -käytävää, kiipesin pitkin miehistön kajuuttaan vieviä rappuja myöten ja -pistin pääni ulos ovesta. Tiesin, ettei hän odottanut minua sieltä -näkevänsä. Kuitenkin ryhdyin kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin, ja -pahimmat epäluuloni näyttivät olevan aiheutettuja. - -Hän oli käsiensä ja polviensa avulla noussut asennostaan, ja vaikka hän -kärsikin suuria tuskia liikkuessaan, niin kulki hän jotenkin reippaasti -kannen yli. Puolen minuutin kuluttua oli hän vasemmalla laidalla olevan -vesiaukon kohdalla, otti esiin palan köyttä sekä pitkän veitsen, joka -oli päätään myöten veressä. Hän katseli sitä hetken aikaa, aukasi -terän, koetti sitä kättään vasten, kätki sitten aseen takkinsa alle ja -palasi entiselle paikalleen. - -Tätä juuri halusinkin tietää. Israel voi liikkua. Hän oli asestettu ja -minut oli hän aikonut uhrikseen. Mitä hän sitten aikoi tehdä, siitä ei -minulla ollut aavistustakaan. - -Sillä aikaa kun näillä mietteillä vaivasin päätäni, oli myöskin ruumis -ollut toimessa. Minä hiivin takasin kajuuttaan, vedin kengät jälleen -jalkaani ja otin ensimäisen viinipullon jonka tapasin, jonka jälkeen -menin kannelle. - -Hands oli aivan samassa asennossa kuin silloinkin, kun minä hänet jätin -kokoonpainuneena ja silmät ummessa ikäänkuin ei hän voisi auringonvaloa -sietää. Kun tulin hänen luoksensa, katsahti hän ylös, otti minulta -pullon ja katkasi siitä kaulan taitavasti, kuten konsanaan se, joka on -tällaiseen tottunut, ja otti kunnon kulauksen, Sitten oli hän taas -jonkun aikaa liikkumatta, kunnes otti tupakkikääryn ja pyysi minua -leikkaamaan siitä hänelle palasen, sanoen: - -"Minulla ei ole veistä enkä ole kyllin vahva purasemaan siitä palasta. -Ah, Jim, minä pelkään, että loppuni on kohta lähellä. Leikkaa minulle -palanen poikaseni, luulen että se tulee olemaan viimeinen -tupakkimällini." - -"Hyvä on, minä leikkaan teille mällin. Mutta jos luulisin loppuni -olevan niin lähellä kuin te luulette teidän loppunne olevan, niin -kristittynä minä lukisin rukouksiani." - -"Sanoppas miksi?" - -"Miksikö?" huudahdin minä. "Te kysyitte minulta äsken kuolemasta. Te -olette viettänyt elämänne synnissä, valheessa ja verenvuodatuksessa. -Tappamanne mies on juuri paraillaankin jalkojenne juuressa ja te vielä -kysytte miksi!" - -Hän otti taas pitkän kulauksen ja sanoi hyvin juhlallisesti: -"kolmekymmentä vuotta olen minä kulkenut merellä ja kokenut sekä hyvää -että pahaa, mutta hyvästä en vielä koskaan ole nähnyt mitään hyvää -johtuvan. Sellaisesta, joka ensi iskun antaa, minä pidän. Kuolleet -eivät pure. Ja nyt poikaseni", lisäsi hän muuttuneella äänellä, "nyt -olemme saaneet kylliksi tästä hassutuksesta. Vesi on nyt sopiva. -Ottakaa nyt määräykseni varteen, kapteeni Hawkins, niin purjehdimme -satamaan ja sitten on sekin tehtävä suoritettu." - -Meillä oli tuskin enään kahtakaan peninkulmaa kuljettavana ja minä -luulin olleeni hyvä ja täsmällinen oppilas ja myös olin siitä -vakuutettu, että Hands oli erinomainen luotsi. - -Tuskin olimme kiertäneet niemet, kun maa ympäröi meidät. Pohjoisen -väylän rannat kasvoivat tiheätä metsää, kuten eteläisenkin sataman. -Mutta vedenpinta oli pitempi ja kapeampi. Aivan suoraan edessämme, -väylän eteläpäässä näimme laivahylyn, joka oli hajoamistilassa. Tuo -näky oli synkännäköinen, mutta se osotti ankkuripaikan olevan tyyneen. - -"Katsos tuonne", sanoi Hands, "tuolla on oivallinen ankkuripaikka. -Pohja on tasanen hiekkapohja ja puita ja kukkia niin paljon ympärillä -että laiva näyttää olevan kuin puutarhassa." - -"Ja kun olemme saaneet laivan pysähtymään, niin mitenkä saamme sen -irti?" kysyin minä. - -Hän lausui minulle vastaukseksi joukon merimieslauselmia, joista minä -en puoliakaan käsittänyt, ja alkoi sitten minua käskeä. - -"Hieman vasemmalle -- kas niin -- suoraan -- oikealle -- hieman -vasemmalle -- suoraan -- suoraan!" - -Hengittämättä kuuntelin käskyjä, kunnes hän äkkiä huusi: "ja nyt -poikaseni, myötätuuleen!" - -"Hispaniola" teki äkkikäännöksen ja alkoi kulkea metsäistä rantaa -kohti. - -Näitten jännittävien liikkeitten aikana en joutanut pitämään Handsia -tarkalla silmällä ja unhotin vaaran, joka minua uhkasi, ja olisin -voinut kaatua vähimmättäkään puolustuksetta henkeni pelastukseksi, -jollei minut olisi vallannut äkillinen levottomuus ja saanut kääntämään -pääni Handsiin päin. Ehkä olin kuullut jotain melua tai nähnyt hänen -varjonsa. Ehkä riippui se myös jonkinlaisesta vainusta, mutta pääasia -vain oli, että kun käännyin Handsiin päin oli hän tulossa minua kohti -veitsi oikeassa kädessään. - -Kumpikin päästimme huudahduksen. Mutta kun minun huudahdukseni oli -kauhistuksen huuto, oli hänen hyökkäävän sonnin raivoisaa mölinää. -Samassa syöksyi hän eteenpäin ja minä hyppäsin sivulle ja aloin juosta -etukeulaa kohti. Pakoon lähtiessäni päästin peräsintangon irti ja tämä -kääntyi vasempaan päin sattuen Handsin rintaan. Tuo seikka oli minun -pelastukseni, sillä se esti hetkeksi Handsin minua takaa ajamasta. - -Ja ennenkuin hän oli ehtinyt tointua, olin minä päässyt pois siitä -nurkasta, johon hän oli minut ahdistanut, ja nyt oli minulla koko -laivan kansi hallussani. Minä pysähdyin isonmaston luokse, otin -pistoolin taskustani, tähtäsin hyvin kylmäverisesti, vaikka Hands jo -oli päässyt jaloilleen ja ryntäsi minua kohti, sekä painoin liipasinta. -Hana putosi, mutta pamausta ei kuulunut. Ruutitapissa oleva ruuti oli -varmaan kastunut. Minä kiroilin huolimattomuuttani, kun en jo aikoja -sitten ollut uudestaan ladannut ainoata asettani. Silloin ei minun -olisi tarvinnut, kuten nyt, olla kuin mikäkin pakeneva lammas -teurastajan kynsissä. - -Oli kummallista, että tämä haavoittunut mies voi liikkua niin nopeasti. -Hänen harmahtavat hiuksensa olivat pudonneet hänen silmilleen ja hän -oli raivosta punainen kuin punaiseksi maalattu ovikilpi. Minulla ei -ollut aikaa koettaa toista pistooliani eikä minulla ollut haluakaan -siihen, sillä olin varma, että se oli käyttöön kelpaamaton, kuten -toinenkin pistoolini. Huomasin selvästi, ettei minun sopinut noin vain -peräytyä, sillä silloin olisi hän ahdistanut minut etukokkaan, kuten -äsken oli tehnyt peräkeulassa. Ja kun hän täten olisi saanut minut -kynsiinsä, niin olisin saanut surmani hänen verellätahratusta -veitsestään. Asetin käteni isomastoa vasten, joka oli hyvin paksu ja -jännityksellä odotin, mitä tapahtuisi. - -Kun Hands näki, että minä aioin hänen kanssaan leikkiä "haukkaa ja -kyyhkystä", niin pysähtyi hänkin ja näytti miettivän. Tuota leikkiä -olin lapsena monasti leikkinyt, mutta milloinkaan ei ollut sydämeni -niin rajusti tykkinyt kuin nyt. Toivoin kumminkin voivani paeta vanhaa -miestä, jonka toinen jalka vielä lisäksi oli vioittunut. - -Kun seisoimme ja vartioimme toisiamme, törmäsi "Hispaniola" -hiekkasärkkään ja kallistui oikealle sivulle niin paljon että kansi -muodosti 45 asteen kulman. Samalla vierimme yhdessä rymäkässä -kallistuneelle puolelle ja vieläpä niin lähellä toisiamme, että pääni -sattui Handsin jalkaan. Minä pääsin ensiksi jaloilleni, sillä Hands oli -saanut irlantilaisen ruumiin päällensä. Laivan kallistuminen oli tehnyt -kannen sopimattomaksi kilpatantereeksi ja siksi täytyi minun tuumia -sopivampi pakopaikka ja tämä pian, sillä viholliseni oli niin lähellä -että hän melkein kosketti minua. - -Nopeasti syöksyin perämaston köysiä myöten ylös enkä pysähtynyt ennen -kuin vasta jatkon kohdalla. - -Nopeuteni oli minut pelastanut, sillä veitsen isku oli sattunut noin -tuuman verran vain minusta, kun kiipesin köysiä ylöspäin. Hands seisoi -alhaalla suu auki töllistellen minua. - -Nyt, kun minulla oli aikaa käyttää sitä hyväkseni, panin uutta ruutia -ruutitappiin, joka teko näkyi tekevän huomattavan vaikutuksen Handsiin, -sillä hän huomasi, että hän ei enään ollut voitonpuolella. Hetkisen -epäröityään alkoi hänkin hiljakseen kivuta köysiä myöten minua kohti -veitsi hampaissa ja kärsien suuria tuskia. Minulla olivat molemmat -pistoolini kunnossa ennenkuin hän oli ehtinyt puoliväliinkään. Sitten -lausuin hänelle pistooli kummassakin kädessäni: "Jos astutte -askeleenkin, niin muserran kallonne! Kuolleet eivät pure", lisäsin -pilkallisesti. - -Hän pysähtyi hetkiseksi ja hänen kasvonilmeistään minä huomasin, että -hän mietti, miten tekisi. Minä en voinut olla ääneen nauramatta hänen -surkealle asemalleen. Vihdoin alkoi hän puhua pysyen muutoin aivan -entisessä asemassaan, paitsi että hän otti veitsen suustaan: - -"Jim, minä luulen olevan viisainta, että teemme sovinnon. Minä olisin -teidät nitistänyt, jollei laiva olisi äkkiä kallistunut. Mutta minulla -ei ole onnea ja siksi täytyy minun antaa perää, vaikka se onkin -vaikeata vanhasta merimiehestä, sillä tehän, Jim, olette vasta -poikanen." - -Kun minä kuuntelin ja hymyilin voitonvarmana hänen puheilleen, kohotti -hän äkkiä oikean kätensä ja jokin suhahti ilmassa kuni nuoli. Minä -tunsin kipua olkapäässäni ja huomasin olevani naulittu mastoon kiinni. -Äkillisen tuskan johdosta laukenivat molemmat pistoolini yhtaikaa ja -samassa putosivat ne käsistäni. Mutta ne eivät pudonneet yksinään, vaan -niitä seurasi Hands, sillä päästäen puoleksi tukahutetun huudahduksen, -putosi hän pää edellä veteen. - - - - -Kahdeskymmeneskahdeksas luku. - -Kultaa loppumattomasti. - - -Hands kohousi vielä kerran vedenpintaan, mutta vaipui sitten pohjaan, -ja kun vesi lakkasi väreilemästä, niin näin hänen kauhistuneena -lepäävän tasaisella hiekkapohjalla. Muutamia kaloja kulki hänen -sivutseen. Toisinaan näytti hän veden liikkeitten johdosta ikäänkuin -nousevan istualleen, mutta kuollut hän sentään oli, sillä hän oli sekä -ammuttu että hukkunut ja oli nyt kalojen ruokana samalla paikalla, -jonka hän oli aikonut minun kuolinpaikakseni. - -Tuskin olin tullut tästä seikasta vakuutetuksi, kun tunsin itseni -sairaaksi, heikoksi ja pelästyneeksi. Lämmin veri juoksi pitkin -selkääni ja rintaani. Veitsi, joka oli naulannut minut mastoon kiinni, -tuntui polttavan kuin hehkuva rauta. Nämät tuskat voin kumminkin -kärsiä, mutta enin kiusasi minua se seikka, että pelkäsin putoavani -mastosta veteen purrenohjaajan ruumiin viereen. - -Minä puristauduin mastoon molemmin käsin kiinni, niin kovin että -kynsiäni pakoitti ja suljin silmäni ikäänkuin vaaraa peittääkseni. -Mutta vähitellen palasi mielenmalttini, valtasuoni alkoi tykyttää -säännöllisemmin ja taas tunsin olevani itseni herra. - -Ensi ajatukseni oli temmaista veitsi irti, mutta joko se sitten oli -liian kovasti kiinni tai puuttui minulta rohkeutta ja siksi kauhistuen -luovuin tuumastani. Mutta omituista juuri, että kauhunväristykseni teki -käänteen asiassa. Veitsi olikin näet ollut vähällä mennä harhaan ja -väristys tempasi irti sen ohuen nahkapalan, jonka se oli ruumiistani -lävistänyt. Verta nyt tosin tuli runsaammasti, mutta minä olin taas oma -herrani ja mastoon oli nyt naulittuna vain takkini ja paitani. - -Nämät tempasin irti kiivaalla liikkeellä ja sitten laskeusin alas -oikeanpuolen mastoköysiä myöten. Sidoin haavani parhaani mukaan, se ei -ollut syvä eikä vaarallinen eikä olleskaan estänyt käden liikkeitä. -Sitten tarkastelin ympäristöäni, ja kun laiva tavallaan oli omani, niin -päätin vapauttaa sen viimeisestä matkustajastaan, nimittäin O'Brienin -ruumiista. Tartuin sitä vyötäryksiin kiinni, otin vauhtia ja heitin sen -kuin jauhosäkin yli laidan. Kuului kova vedenpausaus ja ruumis vaipui -pohjaan. Punanen lakki kohousi vedenpintaan. Kun vesi asettui, näin -Israelin ja hänen makaavan rinnakkain ja kumpikin liikkui veden -liikkeiden mukaan. O'Brien, vaikka olikin vielä hyvin nuori mies, oli -kumminkin kaljupäinen. - -Nyt olin yksin laivallani. Vesi oli lakannut nousemasta ja aurinko oli -jo niin laskeumaisillaan, että vasemman rannan puitten varjot alkoivat -ylettyä jo ankkuripaikkaan saakka. Iltatuuli oli alkanut puhaltaa ja -vaikka kaksihuippuinen itäinen kukkula estikin sen voimaa, niin -alkoivat köydet vinkua ja alasriippuvat purjeet lepattaa. - -Minä huomasin, mikä vaara alusta uhkasi. Perämaston purjeen laskin alas -niin että se pudota jyrähti kannelle. Enemmän puuhaa minulla oli isosta -purjeesta, mutta sainhan senkin vihdoin alas. Ja nyt oli "Hispaniolan" -kuten itsenikin antauduttava onnen haltuun. - -Ankkuripaikka oli nyt kokonaan varjossa. Alkoi tuntua viileältä. Vesi -myös laskeutui kovasti ja laiva meni yhä enemmän kallelleen. - -Minä menin etukeulaan päin ja tarkastelin. Vesi näytti olevan kylliksi -matala ja ulottui vain vyötäröihin saakka, kun köyttä myöten laskeudin -veteen. Iloisena kaahlasin maihin ja "Hispaniola" oli kallellaan -isopurje vedessä. Samassa katosi aurinkokin ja tuuli humisi rannalla -kasvavien puitten latvoissa. - -Nyt tuli minun niin pian kuin mahdollista pyrkiä takaisin -varustukseen ja kehua teoistani. Luultavasti minä saisin torumisia -kuljeksimisestani, mutta merkitsihän "Hispaniolankin" takaisin saaminen -jotain ja toivoin että kapteeni Smollettkin tunnustaisi, etten ollut -aikaani turhaan käyttänyt. - -Näitä miettien aloin ohjata kulkuani varustusta kohti. Minä muistin -että idänpuolisempi niistä kahdesta joesta, jotka laskevat kapteeni -Kiddin ankkuripaikan kohdalla, sai alkunsa kaksihuippuisen kukkulan -luota. Tähän suuntaan ohjasin kulkuni eikä kauvan viipynytkään kuin -olin sivuuttanut kukkulan ja kahlasin joen yli. - -Tulin sen paikan läheisyyteen, jossa olin tavannut Ben Gunnin ja kulin -nyt varovasti, tähystellen sivuilleni. Kun tulin molempien huippujen -välisestä aukeamasta, näin häilyvän tulen kajastavan taivaanrantaa -vasten, ja otaksuin, että Ben valmisti illallistaan, Kumminkin -hiljakseen ihmettelin hänen huolimattomuuttaan, sillä kun minä näin -tulen, niin voihan sen yhtä hyvin nähdä Silverkin suolla -kuljeksiessaan. - -Vähitellen pimeni yö yhä enemmän, tähtiä oli vain vähän ja nekin hyvin -sameat ja tunsin oikein sydämmellistä iloa nähdessäni kuun nousevan -taivaalle. Se nousi yhä korkeammalle ja korkeammalle. Kuun valossa -saavuin varustuksen luo, josta ei kuulunut ääntäkään. Varovasti hiivin -ollen varjossa vallituksen ympäri ja vihdoin kiipesin sen ylitse -sisään. Sieltä kuului kuorsaamista. - -"Kuinka huonoa vartioimista he pitävät!" virkoin itsekseni. "Jos nyt -Silver toverineen hyökkäisi heidän kimppuunsa, niin ei heistä kukaan -näkisi huomista päivää. Niin käy kuin kapteeni on haavoitettu." Ja -vielä moitin itseäni kun olin heidät jättänyt, niin että heidän -vartijaväkensä oli niin vähäinen. - -Astuin sisään ja aioin paneutua maata tavalliselle paikalleni ja -samalla hiljakseen nauroin ajatellessani, kuinka toverini -hämmästyisivät nähdessään aamulla minut joukossaan. - -Jalkani sattui johonkin nukkuvaan ja tämä käänsi kuvettaan ja -yskähteli kumminkaan heräämättä. - -Mutta äkkiä kuului kamalaa kirkumista pimeässä: - -"Kultaa loppumattomasti, kultaa loppumattomasti, kultaa -loppumattomasti!" - -Minä kauhistuin. Silverin vihreä papukaija, kapteeni Flint! Se piti -siis parempaa vartioimista kuin muut ja ilmasi tuloni kamalalla -kirkumisellaan. - -Minulla ei ollut aikaa tointua. Papukaijan kirkumisen johdosta -havahtuivat nukkuvat ja kavahtivat pystyyn. Kauheasti kiroten huusi -Silver: - -"Kuka siellä?" - -Minä käännyin juoksemaan pakoon, mutta töytäsin erästä miestä vasten ja -vetäysin takasin, jolloin toinen mies otti minua takaapäin kiinni. - -"Tuo tänne tulisoihtu, Dick", sanoi Silver ja muuan mies meni ulos -palaten tulisoihtu kädessä. - - - - - - -VI. - -Kapteeni Silver. - - - - -Kahdeskymmenesyhdeksäs luku. - -Vihollisen leirissä. - - -Tulisoihdun punainen valo, joka valasi varustuksen sivustan, osotti -minulle, että pahimmat epäluuloni olivat toteutuneet. Kapinoitsijoitten -hallussa oli sekä varustus että varastot. Ja vielä enemmän lisäsi -kauhuani se seikka, etten nähnyt olleskaan vankeja. - -Merirosvoja oli kaikkiaan kuusi. Näistä oli viisi jalkeillaan, -punakkoina ja kasvot turvoksissa, kuudes loikoi maassa käsiinsä -nojaten, kuolonkalpeana. Verinen side pään ympärillä osotti, että hän -äsken oli haavoittunut. - -Papukaija istui Pitkän Johnin olkapäällä. John näytti tavallista -kalpeammalta ja totisemmalta. - -"No vieköön minut itse piru, sehän on Jim Hawkins. Kas niin, ole -rauhassa, en minä ole sinulle vihoissani!" - -Sitten istuutui hän tupakkitynnyrille ja alkoi panna tupakkia -piippuunsa. - -"Kuulkaas nyt, te toiset, te voitte käydä heti makaamaan, sillä ei -teidän tarvitse olla ylhäällä Jim Hawkinsin tähden... No Jim, tämähän -oli oikein mieluinen odottamattomuus vanhalle John-paralle. Minä jo -heti huomasin, että olet aika veitikka, mutta empä kumminkaan tällaista -odottanut." - -Minä on vastannut mitään. He olivat asettaneet minut selkä seinää -vasten ja siinä seisoin ja katselin Silveriä kasvoihin päältä näyttäen -hyvin rohkean näköisenä, mutta sydämessäni vallitsi synkin epätoivo. - -Silver veti pari sauhua piipustaan ja jatkoi sitten: - -"Katsokaas, Jim, koska te nyt olette tullut tänne, niin tahdon vain -sanoa, että olen aina teistä pitänyt. Te olette sukkela poika ja aivan -samallainen kuin minä nuorena. Kapteeni Smollett on erinomainen -merimies, sen tunnustan tuomiopäivänäkin, mutta kauhean ankara -kurinpidossa. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, siinä hän -onkin oikeassa. Varokaa vain kapteenia. Tohtori myös on teille hyvin -vihainen... 'Tuo kiittämätön vintiö', sanoi hän. Te ette voi enää mennä -heidän luoksensa. 'Herrasväki ei ole kotona', sanotaan teille siellä. -Ja jollette hanki itsellenne miehistöä, jonka muutoin luulen olevan -hyvin vaikeata, niin lienee viisainta, että jäätte kapteeni Silverin -palvelukseen." - -Tästä hänen lörpötyksestään kävi selville, että ystäväni, Jumalan -kiitos, olivat hengissä. Ja vaikka kyllä uskoinkin Silverin juttuihin, -että he olivat minulle vihoissaan, niin tunsin kumminkin selittämätöntä -helpotusta. - -"Jos pidätte palveluksesta, niin silloin liittykää meihin, mutta -jollette -- niin silloin voitte häikäilemättä sanoa 'en.' Sehän on -suoraa puhetta, laivatoveri." - -"Minun täytyy niinmuodoin vastata", sanoin vapisevalla äänellä, sillä -aavistin että kuolemanvaara minua uhkasi. - -"Eipä ole kiirettä, poikaseni", sanoi Silver. "Teidän seurassanne kuluu -aika niin nopeasti." - -Rohkasin hieman itseäni ja sanoin: "mutta minun täytyy tietää, miten -asiat ovat, miksi olette te täällä ja missä ovat ystäväni?" - -"Mitenkö asiat ovat", virkkoi muuan kapinoitsijoista, "kylläpä hän -pitäisi itseään onnellisena, jos tietäisi!" - -"Elikä olisit niin hyvä ja pitäisit kitasi kiinni niin kauvaksi kuin -sinulta kysytään", karjasi Silver uhkaavalla äänellä. Sitten kertoi hän -minulle lempeällä äänellä, että tohtori oli sinä aamuna tullut heidän -luoksensa kantaen valkoista lippua ja ilmoitti, että laiva oli mennyt -tiehensä. Tämän johdosta he keskustelivat tohtorin kanssa. Missä -tohtori ja toiset oleksivat, ei hän sanonut tietävänsä. - -Sitten veteli hän taas rauhallisesti muutamia sauhuja ja kertoi sitten -tohtorin lausuneen poislähtiessään: - -"Meitä on neljä ja yksi on haavoittunut. Mitä tuohon poikaan tulee, -niin en tiedä, missä hän on, enkä välittelekään tietää." - -Kun Silver sanoi tämän olevan kaikki, mitä tarvitsen tietää ja nyt -käski minun valitsemaan, kenen puolelle liityn, niin kerroin heille -rohkeasti, että se olen minä, joka olen saattanut heidän yrityksensä -tyhjäksi. Omenatynnyrissä olin kuunnellut heidän keskustelunsa, -katkaissut ankkuriköyden ja tappanut laivaa vartioimaan jätetyt miehet -ja lopuksi vienyt laivan sellaiseen paikkaan, josta he eivät koskaan -sitä löytäisi. "Minä en pelkää teitä enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa -minut tai säästäkää minut, se on samantekevä. Jos minut säästätte, niin -olkoon se unhotettu, mikä on tapahtunut, ja kun te olette oikeuden -edessä vastaamassa merirosvouksestamme, niin koetan parastani -pelastaakseni teidät. Valitkaa siis." - -Ei kukaan heistä liikahtanut paikaltaan, vaan katsoivat he -hämmästyneinä minuun. - -Minä jatkoin: "mr Silver, luulen teidän olevan parhaimman täällä -olevista ja toivon, että kerrotte tohtorille, kuinka minä esiinnyin." - -Hän lupasi sen tehdä ja vieläpä lausui hän tuon lupauksen sellaisella -äänellä, että luulin rohkeuteni tehneen heihin hyvän vaikutuksen. - -Mutta rohkeuteni oli saattanut toiset raivoon ja he luettelivat muita -tekojani, joilla olin heitä vahingoittanut, muun muassa ottanut kartan -Billy Bones-vainajalta. Ja eräs heistä, Morgan-niminen syöksyi ylös -veitsi kädessään aikoen minut tappaa, mutta tuosta hänet esti Silver -virkkaen: - -"Seis, mies! Luuletko sinä olevasi kapteeni? Varo itseäsi!" - -Tuo estäminen synnytti toisissa tyytymättömyyttä ja muuan heistä -murisi, että hän ennen antaa hirttää itsensä kuin rupeaa enää Silverin -komennettavaksi. - -Tämän johdosta syntyi ankara riita Silverin ja toisten kapinoitsijain -välillä, jonka johdosta nämä menivät ulos pitämään keskenään -neuvottelua. - -Me jäimme kahden kesken Silverin kanssa huoneeseen ja tämä virkkoi -kuiskaten: - -"Pitäkää nyt varanne, Jim Hawkins, sillä te voitte helposti tulla -tapettavaksi ja vieläpä piinattavaksikin. Vaan nyt olen minä teidän -puolellanne, sillä näen, että te olette kelpo poika. Mutta mitäs nyt -oikein teemme?" - -Minä aloin hieman käsittää asemaani ja virkoin: "arveletteko, että -kaikki on hukassa?" - -"Niin arvelen, mutta minä pelastan teidän elämänne, jos te vain -pelastatte Pitkän Johnin hirsipuuhun joutumasta." - -"Kyllä, jos vain voin", vastasin epätoivoisena. - -Hän meni tulisoihdun luo, joka oli halkopinoon pistetty ja sytytti -uuden piipun. - -"Ymmärrä minua oikein Jim. Minä olen nyt tuomarin puolella ja kyllähän -minä tiedän, että sinä olet vienyt aluksen johonkin turvalliseen -paikkaan, vaikken tiedä minne, ja kuinka se on tapahtunut." - -Hän kaasi hieman konjakkia tinapikariin. - -"Saako olla ryyppy, laivatoveri?" kysyi hän ja kun vastasin -kieltävästi, virkkoi hän: "minä tarvitsen pisaran. Kuules Jim", virkkoi -hän äkkiä, "miksi antoi tohtori minulle kartan?" - -Kasvoni ilmaisivat niin teeskentelemätöntä hämmästystä, ettei hän -katsonut tarpeelliseksi enemmän kysellä. - -"Niin hän tosiaankin teki, mutta siinä piilee jotain, mitä sitten -liekin." - -Sitten otti hän vielä kulauksen ja puisteli päätään ikäänkuin olisivat -hänellä olleet synkät käsitykset tulevaisuudesta. - - - - -Kolmaskymmenes luku. - -He tapasivat käskijänsä. - - -Sitten kuin rosvot olivat hyvän aikaa neuvotelleet, palasi yksi heistä -huoneeseen ja pyysi kohteliaasti saada hetkiseksi lainata tulisoihtua. -Silver suostui siihen, jonka jälkeen pyytäjä vetäysi takasin jättäen -meidät pimeään. Minä menin lähimmän ampuma-aukon luo ja katsoin ulos. -Jonkun matkan päässä pitivät kapinoitsijat kokoustaan ja yksi heistä -piteli tulisoihtua. Toinen heistä taas oli polvillaan joukon keskellä -ja minä näin veitsen hänen kädessään. Muut olivat eteenpäin kumarassa -ja katselivat viimemainitun toimia. Minä näin, että hänellä paitsi -veistä oli myös kirja kädessään, sitten nousi hän seisoalleen ja kaikki -alkoivat astua varustusta kohti. - -Ovi aukeni ja muuan miehistä astui sisään oikea koura kiinni -puristettuna. Hänen käyntinsä oli viivyttelevä ja katseensa epäröivä. - -"Astu esiin!" karjasi Silver, "En minä aio sinua syödä ja kyllä minä -säännöt tunnen enkä myöskään ole epäkohtelias lähetystöä kohtaan." - -Merirosvo laski jotain Silverin käteen ja vetäysi sitten varovasti -toveriensa luoksi ovelle. - -Silver tarkasteli sitä, jonka hän oli vastaan ottanut. - -"Musta merkki! Sitäpä aavistin!" huomautti hän. "Mistä olette saaneet -paperia? Kas vain! Tämä ei ennusta hyvää, sillä se on otettu -raamatusta! Kuka hullu on leikannut paperia raamatusta?" - -"Enkös sitä sanonut!" huudahti Morgan. "Minähän sanoin, ettei se -ennusta hyvää." - -"Nyt olette kauniisti tehneet", jatkoi Silver. "Teidät hirtetään joka -sorkka. Ja kellä pässinpäällä teistä raamattu oli?" - -"Dickillä", sanoi joku. - -"Vai niin, vai Dickillä! Silloin on parasta, että Dick lukee -rukouksensa", sanoi Silver. - -Mutta nyt puuttui puheeseen muuan pitkä mies, jolla olivat kellertävät -silmät: - -"Jopa tuota lörpöttelyä riittää. Tämä miehistö on antanut teille mustan -merkin sääntöjen mukaisen neuvottelun jälkeen. Katsokaa mitä sen -toisella puolella on kirjoitettu ja lörpötelkää sitten." - -"Kiitoksia, Georg", vastasi Silver. "Sinä olet aina ollut taitava -asioissa ja osaat säännöt ulkoa. Se minua ilahuttaa. Ah! Pantu viralta! -Kas vain! Vai niin on asianlaita! Tämä on kaunista käsialaa ja se kai -on sinun käsialaasi, Georg? Minua ei ollenkaan ihmetyttäisi, jos -sinusta tulisi kapteeni minun jälkeeni Ole hyvä ja lainaa minulle -tulisoihtua, sillä piippuni ei pala." - -"Kas niin", sanoi Georg, "ei teidän enää huoli ilveillä tämän miehistön -kanssa. Te olette olevinanne sukkela, mutta nyt te olette hyljätty. -Ehkä tahdotte nousta istuimeltanne ja otatte osaa äänestykseen." - -Halveksivasti huomautti Silver, että jos Georg kerran luulee säännöt -tuntevansa, niin silloin tietäköön myös, että hän, Silver, on kapteeni -niin kauvan kunnes ovat pulasta selvinneet. Toinen taas puolestaan -luetteli, mitä vastahakoisuuksia Silver oli heille aikaansaanut ja -arveli olevan kylliksi syitä tämän hirttämiseen. Silver taas kumosi -kohta kohdaltaan heidän syytöksensä kauheasti kiroillen ja ajaen syyn -kokonaan toisten niskaan. Sen tehtyään vaikeni Silver ja Georgin ja -hänen toveriensa kasvoista voi kyllä nähdä, ettei noita sanoja oltu -turhaan lausuttu. - -"Se oli numero yksi", sanoi Silver ja päästeli niin kauheita kirouksia, -että niitä on mahdoton kertoa. - -Ja lopetettuaan kiroilemisensa, heitti hän lattialle paperin, jonka -minä tunsin samaksi kartaksi, kuin olin löytänyt Billy Bonesin arkusta -ja ihmettelin suuresti, miksi tohtori oli sen antanut Silverille. - -Mutta jos kartan näkeminen oli minusta hämmästyttävää, niin tuntui se -kerrassaan uskomattomalta rosvojen mielestä. He syöksyivät sen kimppuun -kuin kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen ja toinen tempasi -sen toiselta. He kiroilivat ja nauroivat. Kaikki vakuuttivat sen olevan -kapteeni Flintin kartan. - -"Tuo on kyllä hyvä", sanoi Georg, "mutta mitä hyötyä meillä on -aarteesta, kun meillä ei kumminkaan ole laivaa, jolla voisimme viedä -sen pois." - -Nyt syöksähti Silver ylös ja karjui: - -"Minä varotan sinua viimeisen kerran, Georg! Jos sanot sanankaan vielä, -niin olet kuoleman oma! Kuinkako voimme viedä aarteen? En minä tiedä, -mutta sinun ja teidän toisten pitäisi osata se sanoa, teidän, jotka -olette laivani hävittäneet. Mutta sinä et osaa, sillä sinä et ole -kekseliäämpi kuin harmaa sika. Mutta kohteliaasti sinä ehkä osaat puhua -ja niin sinun tuleekin tehdä, Georg Merry." - -"Se on oikein", sanoi ukko Morgan. - -Ja nyt uhkasi Silver luopuvansa kapteenin toimesta ja käski -valitsemaan, kenen tahtoivat hänen sijaansa, mutta toiset alkoivat -huutaa: "Silver, Silver, Silver on meidän kapteenimme!" - -"Vai sellainen ääni nyt on kellossa. No sitten luulen, että sinä -Georg, saat vielä jonkun aikaa odottaa ja voitpa olla iloinen, etten -minä ole pitkävihainen." - -"Ja sinä, Jim, saat pitää tämän mustan merkin, jolla nyt ei liene -mitään merkitystä", sanoi Silver. - -Minä otin sen ja se oli noin 10 pennin rahan kokoinen paperilappu, -jonka toinen puoli oli tyhjä ja toisella puolella oli muutamia sanoja -raamatusta. Painettu puoli oli mustattu kivihiilellä ja tyhjälle -puolelle oli samalla aineella kirjoitettu "erotettu." Minä säilytän -lappua vieläkin, vaikka kirjoitus siitä on hävinnyt. - -Näin päättyivät yölliset riidat. Miehet ottivat ryypyn ja rupesivat -sitten levolle. - - - - -Kolmaskymmenesensimäinen luku. - -Kunniasana. - - -Olin ollut jonkin aikaa valveilla, kun ulkoa kuului huuto: - -"Ohoi! Tohtori on täällä!" - -Siellä oli todellakin tohtori. Mutta ilooni tämän kuullessani sekaantui -suruakin. Minä ajattelin karkumatkaani ja minua hävetti nähdä tuon -ystävällisen miehen kasvoja. Silver meni tohtoria vastaan ja huusi: - -"Vai niin, tohtori! Hyvä huomenta, herra! Georg, autappas tohtoria -pääsemään aitauksen yli!" - -Sitten ilmoitti hän tohtorille minun olevan varustuksessa, johon -tohtori vain vastasi "hyvä, hyvä, mutta velvollisuus ensin, huvi -sitten" ja pyysi saada nähdä sairaita. - -Ja tultuaan varustukseen, loi hän ensin ankaran katseen minuun ja alkoi -sitten puuhailla sairaitten kanssa liikkuen ja puhellen kuin liikkuisi -jossain rauhallisessa englantilaisessa perheessä. - -"Hyvin käy, poikaseni", sanoi hän miehelle, jolla oli pää käärittynä. -"Teillä oli onni, kun pelastuitte niin helposti... No, Georg, mitenkäs -on teidän laitanne? Teillä on omituinen ihonväri ja maksanne on aivan -piloilla. Otitteko tuota lääkettä?... Kuulkaas, pojat, ottiko hän -lääkettä?" - -"Kyllä hän otti, herra", sanoi Morgan. - -"Nähkääs, kun minä nyt olen vankilanlääkärin tapainen", sanoi tohtori -mitä ystävällisimmällä äänellä, "niin katson kunnia-asiakseni pitää -huolta, ettei kuningas Yrjön hirsipuulta mene yhtään miestä hukkaan." - -Lurjukset katsahtivat toisiinsa, mutta sanaakaan virkkamatta nielivät -tuon katkeran pillerin. - -"Dick ei tunne voivansa oikein hyvin", virkkoi muuan. - -"Vai ei! Astukaapas esiin, Dick, ja näyttäkää minulle kielenne. Kas -niin, eipä minua olleskaan kummastuta, että hän tuntee olevansa hieman -pahoinvoipa, sillä tuollainen kieli pelottaisi koko rykmentin -ranskalaisia pakosalle. Tässä on uusi kuumekohtaus. En voi käsittää, -kuinka te voitte elää tässä epäterveellisessä paikassa. Te Silver ette -tosin tyhmä ole, mutta eipä teillä näy olevan vähintäkään aavistusta -terveysopista." - -Sittenkun tohtori oli tarkastellut jokaista rosvoa ja antanut heille -tarpeellisia lääkkeitä, sanoi hän minulle: - -"Ja nyt, poikaseni, tahtoisin hieman puhella kanssasi." - -Georg Merry seisoi oven luona syleksien ja irvistellen sen johdosta, -että hän oli juuri nauttinut pahanmakuista lääkettä. Mutta tuskin oli -hän kuullut tohtorin sanat, kuin hän kääntyi ympäri ja kiroten karjasi: -"ei." - -Silver iski sauvallaan lattiaan ja huusi Merrylle "hiljaa." Sitten -jatkoi hän tavallisella äänellään: - -"Minä ajattelin juuri samaa, kun tiedän, että te pidätte paljon -pojasta. Me olemme kaikki hyvin kiitollisia teille ystävällisyydestänne -ja luotamme teihin ja nautimme lääkkeitänne kuin olisivat ne totia. -Hawkins, te saatte mennä, jos annatte kunniasananne ettette karkaa." - -Minä suostuin tähän. - -"Te tohtori, menette aitauksen ulkopuolelle, ja kun olette päässeet -perille, otan minä pojan mukaani, mutta hänen pitää jäädä aitauksen -sisäpuolelle, vaan sehän ei teitä estä puhelemasta. Hyvästi, tohtori! -Paljon terveisiä tuomarille ja kapteeni Smollettille." - -Vastaväitteet, joita Silverin ankarat katseet vain olivat kyenneet -hillitsemään, puhkesivat esiin tohtorin lähdettyä. Häntä syytettiin -kaksimielisyydestä, enkä tietänyt miten hän saisi roistojen raivon -asettumaan. Mutta jonkun aikaa kiroiltuaan ja näitä haukuttuaan, -onnistui hänen vihdoinkin. - -Sitten käski hän heitä tekemään tulen ja mennä nilkutti sauvaansa -nojaten ulos. - -"Hiljoikseen, poikaseni", sanoi hän minulle. "Jos he näkevät meidän -kulkevan liian nopeaan, niin hyökkäävät he kimppuumme." - -Me lähenimme aitausta ja niin pian kuin tulimme kuulomatkan päähän -toisistamme, pysähtyi Silver ja sanoi: - -"Tohtori, tämä poika tässä kyllä kertoo, miten pelastin hänen elämänsä -ja että he sentähden tahtoivat panna minut viraltani. Ja muistakaa, -että nyt ei ainoastaan ole kysymyksessä minun henkeni vaan myös pojan." - -Silver oli kokonaan muuttunut sen jälkeen kun hän oli tullut ulos -varustuksesta. Poskensa olivat sisäänpainuneet ja äänensä vapisi. - -"Ettehän kai tarkota, että olette peloissanne?" - -"Tohtori, minä en ole mikään arka raukka. Mutta minä myönnän suoraan, -että minua puistattaa hirsipuuta ajatellessani. Te olette niin hyvä ja -suora mies, etten koskaan ole tavannut parempaa. Ja varmaan ette unhota -sitä vähäistä hyvää, minkä olen tehnyt, yhtä vähän kuin monia pahoja -tekojanikaan. Nyt menen syrjään ja jätän teidät Jimin kanssa kahden -kesken. Kirjoittakaa tämäkin minun hyväkseni." - -Hän poistui luotamme jonkun verran ja kävi eräälle kannolle istumaan. - -"Vai olet sinä, Jim, täällä", sanoi tohtori surumielisesti. "Mitä -keittää, sitähän sitä syöpi. On ikävätä, että minun täytyy se sanoa, -mutta silloin kun kapteeni Smollett oli terve, et sinä koskaan olisi -juossut matkoihisi. Mutta nyt sinä uskalsit, kun hän oli kipeä. -Jumalauta, tekosi oli raukkamainen!" - -Minä aloin itkeä ja sanoin: "tohtori, olen kylliksi siitä itseäni -moittinut ja olisin jo hengetönnä, jollei Silver olisi tullut väliin. -Mutta uskokaa minua, että minä kyllä uskallan kuolla, mutta kidutusta -pelkään..." - -"Jim", keskeytti tohtori ja hänen äänensä oli kokonaan muuttunut, -"hyppää aidan yli ja juoksemme pakoon!" - -"Tohtori, minä olen antanut kunniasanani", vastasin minä. - -"Sen kyllä tiedän, mutta eipä tässä muukaan auta. Minä otan häpeän -päälleni, mutta minä en voi jättää sinua tänne. Kiipeä yli ja me -juoksemme matkoihimme kuin antiloopit." - -"Ei, tohtori, sillä olen vakuutettu, ettette tekään kunniasanaanne -söisi. Mutta te ette antanut minun puhua loppuun. Jos he rupeavat minua -kiduttamaan, niin voi sattua, että ilmoitan heille jotakin laivasta. -Minä olen näet oman henkeni kaupalla anastanut laivan ja se on nyt -pohjoisessa väylässä." - -"Laivan!"' huudahti tohtori. - -Minä kerroin lyhimmittäin seikkailuni, joita hän äänettömänä kuunteli. - -"Näkyy olevan niin sallittu, että kaikki mitä sinä teet, koituu -pelastukseksemme, ja sinä luulet että me jättäisimme sinut nyt -pulaan!... Silver!" huusi hän äkkiä. "Minä tahdon antaa teille hyvän -neuvon", sanoi hän kun Silver läheni meitä. "Onko teillä hyvin kiire -saada aarre käsiinne?" - -"Pojan ja oman elämäni voin pelastaa vain aarretta etsimällä", vastasi -Silver. "Sen kyllä itsekin käsitätte." - -Silver pyysi tohtorin selvittämään menettelynsä, mutta tämä kieltäytyi -sanoen, että hänellä ei ollut oikeutta sanoa, sillä se ei ollut hänen -salaisuutensa. Sen hän kumminkin lupasi, että jos he tästä pulasta -pääsevät, niin hän tulee panemaan parastaan pelastaakseen Silverin. - -Silverin kasvot säteilivät ilosta ja hän huudahti: "eipä oma äitinikään -olisi voinut paremmin sanoa!" - -"Ja vielä yksi neuvo: pitäkää poika aina läheisyydessänne! Hyvästi, -Jim." - -Tohtori pudisti kättäni, kumarsi Silverille ja poistui nopein askelin -metsään. - - - - -Kolmaskymmenestoinen Luku. - -Aarretta etsimässä. - - -"Jim", sanoi Silver, kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin -teidän henkenne, niin pelastitte te taas minun henkeni ja sitä en -unhota. Tohtori tahtoi teitä karkaamaan ja minä huomasin, että te -kieltäydyitte sitä tekemästä. Ja nyt, Jim, lähdemme aarretta etsimään." - -Varustuksen luona olevan tulen luota huusi eräs miehistä meille, että -aamiainen oli valmis ja me istuimme hietikkoon sinne tänne syöden -korppuja ja suolasta sianlihaa. Ruokaa olivat he valmistaneet kolme -kertaa enemmän kuin mitä me jaksoimme syödä ja aterian loputtua viskasi -muuan miehistä raa'asti nauraen tähteeksijääneet ruuat tuleen. En -koskaan ole nähnyt ihmisiä, jotka niin vähän kuin nämät olisivat -huolehtineet huomisesta päivästä. - -Kuu olimme lopettaneet aterian, sanoi Silver: - -"Niin, pojat, on onni, että teillä on Pitkä John mukananne, joka ohjaa -ja laittaa kaikki parhain päin. Taas sain minä tohtorilta tietää -kaikki, mitä tahdoinkin tietää. Heillä on laiva tallessa, mutta missä, -sitä en tienä. Vaan kunhan olemme saaneet aarteen käsiimme, niin -kyllähän löydämme laivankin ja silloin olemme me ylimmät kukot -rikkatunkiolla. Ja Jimin otamme mukaamme, ja kun olemme löytäneet -aarteen, niin annamme osan sitä hänellekin." - -Miehet olivat erinomaisen hyvällä tuulella, mutta minä olin hyvin -alakuloinen kohtaloani ajatellessani, sillä olihan meitä vain kaksi, -toinen rampa, toinen pahanpäiväinen poikanen viittä vahvaa ja hurjaa -miestä vastaan. - -Miehet ryhtyivät varustautumaan aarteen etsimistä varten, ja kun he -olivat ottaneet mukaansa työkaluja, aseita, ruokaa ja juomaa, lähdimme -matkalle. Minulla ei ollut mitään aseita ja vyötärykseni ympärillä oli -nuora, jonka toisesta päästä Silver piteli kiinni ja minä seurasin -häntä kuin orja tai tanssiva karhu. Me menimme rantaan, jossa oli kaksi -venhettä ja näillä lähdimme soutamaan. - -Soutaessa ei kartasta ollut mitään puhetta. Siinä oleva punainen -risti oli jotenkin epämääräinen tienosottaja ja kartan takapuolella -olevat paikan tuntomerkit olivat myös hyvin epämääräiset. Korkea puu -oli huomattavin tunnusmerkki. Ankkuripaikan ympärillä oli noin -kahden tai kolmensadan jalan korkeuteen kohouva rinne yhtyen -"Kaukoputki"-kukkulaan ja jatkui siitä eteläänpäin päättyen -"Perämasto"-nimiseen kukkulaan päin. Se kasvoi erikorkuisia havupuita. -Mikä näistä oli "korkea puu", voitiin ratkaista vain kompassin avulla -ja sille paikalle päästyä. - -Jokaisella oli kumminkin oma "korkea puunsa" ennenkuin oltiin -puolimatkaakaan soudettu. Pitkä John kohautti hartioitaan ja pyysi -heitä odottamaan. Soudettuamme kauvan aikaa pääsimme joen suuhun. Me -laskimme vasemmalle rannalle ja aloimme nousta maihin. - -Metsän näkö muuttui sitä mukaa kuin kuljimme sinne ja se osa saaresta, -jota lähenimme, näytti hyvin miellyttävältä. Ilma oli raitis ja -virkistävä ja tämä tuntui meistä suloiselta auringon paahteessa. - -Joukkomme hajaantui ja hoilaten kulkivat miehet eteenpäin. Me kulimme -Silverin kanssa toisten jälestä ja minä sain häntä tukea ja estää -kaatumasta. - -Olimme täten jonkun aikaa kulkeneet kun munan miehistä päästi kauhun -huudahduksen. Hän oli siis löytänyt jotain muuta kuin aarteen. Kaikki -riensimme hänen luokseen ja näimme ihmisen luurangon. - -Puvunriepaleista tunnettiin se merimiehen luurangoksi. Mutta suurin -huomio kääntyi siihen seikkaan ettei luuranko näyttänyt olevan -luonnollisessa asennossa. - -"Minunpa vanhaan pässinpäähäni on pistänyt omituinen ajatus", sanoi -Silver. "Tämähän on Benrangelin saaren korkein kohta. Päättäkääs -siitä." - -Huomattiin että ruumiin asento oli samassa suunnassa saaren kanssa ja -kompassi osoitti I.E.I. - -"Enkös sitä aavistanut", huusi Silver. "Tämä on kapteeni Flintin -tienosottaja, vaikka kyllähän minua puistattaa ajatellessani tätä -seikkaa. Flint ja kuusi miestä olivat täällä ja Flint tappoi heidät -kaikki ja asetti heidät kompassin mukaan. Nämät sääret ovat pitkät ja -hiukset ovat olleet keltaset. Hän on varmaan Allardyce. Sinähän, Tom -Morgan, muistat Allardycen?" - -Tom sanoi muistavansa ja kertoipa että tämä oli lainannut häneltä -veitsenkin maihin mennessään. Tätä ruvettiin etsimään, mutta ei -löydetty ja koska kapteeni Flintin tapana ei ollut ottaa taskuista -tavaroita, niin päättivät miehet, että asia ei ollut luonnollinen. - -"Mutta lähdetäänpäs aarretta etsimään", keskeytti Silver puhelut. -"Sitten voitte taas lörpötellä." - -Me lähdimme kulkemaan edelleen, mutta emme meluten, vaan ääneti. -Merirosvon luuranko oli tehnyt kamalan vaikutuksen. - - - - -Kolmaskymmeneskolmas luku. - -Ääni puusta. - - -Osaksi levähtämistä osaksi tyyntymistä varten tuosta kamalasta näystä -istuutui koko seurue niin pian kuin päästiin rinteen ylimmälle -kohdalle. - -Näköala oli hyvin laaja eikä kuulunut muuta ääntä kuin kaukaa -maininkien loisketta ja hyönteisten surinaa. Merellä ei näkynyt yhtään -purjetta. - -Silver seisoi ja teki tutkimuksia kompassin avulla ja virkkoi sitten: - -"Tosin löytyy kolme korkeata puuta melkein suorassa linjassa -Benrangelin saaresta katsottuna, mutta silti luulen aarteen löytämisen -olevan pikku asian. Ehkä syömme ensin päivällistä." - -"Minulla ei ole olleskaan ruokahalua", mumisi Morgan. "Kun ajattelen -kapteeni Flintiä, niin..." - -"Voit kiittää luojaasi, että Flint on nyt kuollut", sanoi Silver. - -Kun siinä istuimme ja kuiskaillen puhelimme, kuului eräästä puusta -edessämme terävä, hieman vapiseva ääni laulavan: - - "Ja viisitoista makasi kirstussa - Oh hei, oh hoo tänne rommia." - -En koskaan ole nähnyt sellaista kauhua kuin se, joka nyt valtasi -kapinoitsijat. He olivat aivan kalpeina. Pari heistä syöksyi ylös ja -pari taas piteli toisistaan kiinni. Morgan viereksi tuskissaan maassa. - -"Se on Flint!" parkasi Merry. - -Laulu oli vaiennut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin aivan kuin olisi -joku kädellään tukkinut laulajan suun. - -"Kas niin", änkytti Silver, kasvoiltaan aivan harmaana. "Tämä ei -kelpaa. Tuo ääni ei ole kummituksen, vaan sellaisen, jossa on sekä -lihaa että verta." - -Puhuessaan näytti hänen rohkeutensa palaavan ja samassa kasvojensa -väri. - -Toisetkin alkoivat jo hieman tointua ja kuuntelivat hänen rohkaisevaa -puhettaan, kun äskeinen salaperäinen ääni hiljaa huusi: "Dorby M'Graw! -Dorby M'Graw!" Sitten ääni hieman kohosi ja kiroten se huusi: "mene -hakemaan rommia, Dorby!" - -Merirosvot seisoivat kuin maahannaulitut ja heidän silmänsä -pullistuivat kuopistaan. Vielä kauvan senkin jälkeen kuin ääni oli -vaijennut seisoivat he kauhun valtaamina ja tuijottivat eteensä. - -"Tämä riittää!" läähätti yksi. "Lähdetään!" - -"Ne olivat hänen viimeiset sanansa", virkkoi Morgan. "Viimeiset sanat, -mitkä hän laivassa ollessaan lausui." - -Dick otti esiin raamattunsa ja rukoili hartaasti. Hän oli saanut hyvän -kasvatuksen ennenkuin lähti merelle ja joutui tällaiseen seuraan. - -Silver ei vieläkään masentunut, vaikka kuulinkin, että hampaat hänen -suussansa kauhusta kalisivat. - -"Tässä saaressa ei ole ketään muita kuin me, joka olisi kuullut -Dorbysta puhuttavan", mumisi hän. "Laiva-toverit!" huusi hän sitten -suurella voimanponnistuksella. "Minä olen tullut tänne saadakseni tuon -aarteen käsiini enkä aio antautua ihmisille enkä itse pirullekaan. -Kapteeni Flintiä en pelännyt hänen eläissään enkä aio nytkään peljätä, -kun hän on kuollut. Neljännespenikulman päässä tästä on 700,000 puntaa. -No pojat!" - -Mutta ei pienintäkään merkkiä rohkeuden palaamisesta näkynyt hänen -tovereissaan. - -"Seis John!" sanoi Merry. "Älä uhmaile henkiä vastaan!" - -Toiset olivat liian peloissaan voidakseen mitään vastata ja he olisivat -menneet heti pakoon, jos olisivat uskaltaneet, ja pelko pakoitti heidät -pysymään Johnin tykönä. - -"Henkiä?" sanoi John. "Ehkä. Mutta oletteko koskaan kuulleet henkien -puheen kaikuvan. Mitä heillä on kaiun kanssa tekemistä? Minä vain -kysyn." - -Tämä todistus näytti minusta jotenkin heikolta, mutta hämmästyksekseni -rohkaisi se Georg Merryä. - -"Sinä et ole tyhmä, John!" sanoi hän. "Ylös pojat! Muutoin tuntui -minusta että se muistutti paljon erään ääntä..." - -"Olet oikeassa!" huudahti Silver ja kirosi. "Ben Gunnin ääntä!" - -"Aivan oikein!" - -"Mutta eihän se asiata auta, sillä Ben Gunn ei tällä saarella ole -enemmän elävänä kuin Flintikään." - -"Kuka turkanen nyt Ben Gunnia pelkäisi!" ärjäsi Merry ja toiset -yhtyivät häneen. - -Tuo rohkasi miehiä ja he lähtivät kulkemaan, Merry edellä kantaen -Silverin kompassia. Ei kukaan näyttänyt Ben Gunnista välittävän. - -Dick piti kumminkin edelleen raamattua kädessään ja pelokkaana katseli -ympärilleen. Silver teki ivaa hänen pelostaan. - -Me saavuimme ensimäisen korkean puun luoksi, mutta huomasimme, ettei se -ollut oikea. Vihdoin tulimme kolmannen korkean puun luoksi, joka näkyi -kauvas merellekin. - -Mutta se ei ollut puun korkeus, joka teki tovereihini mahtavan -vaikutuksen, vaan tieto siitä, että jossain sen varjoissa oli -kätkettynä maahan 700,000 puntaa. Heidän silmänsä säihkyivät ja -käyntinsä reipastui ajatellessaan sitä nautintorikasta, joutilasta -elämää, joka heitä odotti. - -Silverin sieramet laajenivat ja vapisivat ja hän nyki hermostuneesti -liinasta, jolla minä olin köytetty sekä loi minuun murhanhaluisia -katseita. Hän ei koettanutkaan salata ajatuksiaan, jotka minä voin -lukea niinkuin kirjasta. - -Dick, joka oli jäänyt jälkeemme, vuoroin luki rukouksia, vuoroin taas -kiroili. - -"Hurraa", huusi Merry ja etumaiset alkoivat juosta. Mutta kauvan he -eivät olleet ehtineet juosta, kun seisahtuivat. - -Me Silverin kanssa kiiruhdimme kulkuamme ja olimme pian toisten luona. - -Mutta masentava näky kohtasi meidät. Edessämme oli kuoppa, joka oli -joku aika sitten kaivettu, sillä ruohoa kasvoi sen pohjalla. Siinä oli -myös taittunut lapionvarsi ja kuokka. - -Oli selvää, että kätkö oli löydetty ja ryöstetty. 700,000 punnan aarre -oli kadonnut. - - - - -Kolmaskymmenesneljäs luku. - -Päällikön kaatuminen. - - -Ensinnä tointui tästä hämmästyksestä, jonka vertaista lie tuskin -koskaan nähty, Silver, jonka koko elo riippui tästä aarteesta. - -"Jim", sanoi hän minulle, "ota sinä tämä, jos tässä sattuisi mellakka -syntymään", ja näin sanoen ojensi hän minulle kaksipiippuisen -pistoolin. - -Samassa alkoi hän tyyneesti mennä pohjoista kohti ja pian oli kuoppa -meidän kahden ja noitten viiden merirosvon välillä. Minua katseli hän -nyt ystävällisin katsein ja tunsin itseni liikutetuksi näistä hänen -alituisista mielenmuutoksistaan ja siksi kuiskasin hänelle ivallisesti: -"Vai olette taas kääntänyt toisen tuulen mukaan." - -Hän ei vastannut mitään. Merirosvot syöksyivät kuoppaan kauheasti -kiroillen ja kaivoivat käsillään ja heittelivät laudanpalasia sivulle. -Morgan löysi kahden guineen kultarahan ja kiroillen näytti sitä -toisille, jotka pitelivät rahaa vuorotellen käsissään. - -"Onko tämä ne 700,000 puntaa, senkin liikkuva saatana", karjui Merry -näyttäen rahaa Silverille. - -"Kaivakaa vain pojat! Ehkä löydätte lopuksi multasienen", sanoi tämä -hävyttömästi. - -"Multasienen", ulvoi Merry. "Kuulkaa toverit, mitä se sanoo! Hän tiesi -kaikki edeltäpäin, jonka näkee jo hänen naamastaankin!" - -"Vai alat sinä, Merry, taas pyrkiä kapteeniksi", sanoi Silver -tyyneesti. - -Mutta nyt olivat kaikki ehdottomasti Merryn puolella. He alkoivat -kiivetä ylös kaivannosta ja loivat hurjia katseita taakseen. - -Se oli minusta hyvä asia, että he kaikki asettuivat toiselle puolelle -kuoppaa kuin Silver. - -Täten seisoimme kahakkaan valmiina, mutta kumpikaan puoli ei uskaltanut -alkaa. Vihdoin sanoi Merry: - -"Toverit, noita on kaksi, toinen vanha raajarikko, joka on meidät tänne -narrannut ja toinen tuo penikka, jonka sydänverta tahtoisin nähdä. Ja -nyt pojat...!" - -Hän kohotti kätensä ja aikoi ryhtyä taisteluun, kun samassa kuuluu: -pau! pau! pau! väijytyspaikasta. Merry putosi päistikkaa kuoppaan ja -toinen makasi koipiaan sätkytellen haudan partaalla. Eloonjääneet kolme -juoksivat pakoon minkä ehtivät. - -Samassa astuivat piilopaikoistaan esiin tohtori, Gray ja Ben Gunn -savuavat piiput käsissään. He yhtyivät meihin. - -Tohtori ensin tuumi, että ryhtyisimme ajamaan pakolaisia takaa, mutta -sitten luopui hän siitä ja me päätimme anastaa venheet ja siten estää -heidän pakonsa. - -Me lähdimme marssimaan ja Silver koetti seurata mukana parhaansa -mukaan, mutta jäi meistä noin kolmekymmentä askelta jälelle. - -"Tohtori hoi! Eipä kiirettä! Katsokaahan!" huusi hän. - -Kiirettä ei ollutkaan, sillä eräällä aukealla näimme heidän juoksevan -hurjassa paossa perämaston kukkulaa kohti. Me olimme heidän ja -venheitten välillä, niin että istuuduimme levähtämään. - -Silver tuli luoksemme ja kiitti tohtoria siitä hyvästä, joka oli tehty -hänen ja minun henkeni pelastukseksi. - -Tohtori lähetti Grayn noutamaan hakoja, jotka rosvot olivat paetessaan -jättäneet kuopalle ja me aloimme mennä venheitten luoksi. Matkalla -kertoi tohtori muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut. Tuo puolihupsu Ben -Gunn oli saarella kuljeksiessaan löytänyt aarteen, kaivanut sen ja -suurella vaivalla kuljettanut sen erääseen luolaan, joka oli -kaksihuippuisen kukkulan luona. Ja siellä oli se ollut jo kaksi -kuukautta ennen "Hispaniolan" tuloa. - -Tohtori oli minun neuvoni mukaan etsinyt ja saanut käsiinsä Ben Gunnin -ja tältä urkki tiedot, missä aarre oli. Ja huomattuaan lisäksi, että -laivakin oli mennyt matkoihinsa, antoi hän Silverille kartan, jolla nyt -ei ollut mitään arvoa. Samoin hylkäsivät he varustuksen vietyään ensin -tarpeelliset määrät ruoka- ja ampumavaroja luolaan, jossa sai olla -turvassa ilmastokuumeelta ja myös vartioida aarretta. - -Sitten kertoi hän, että he minut pelastaakseen, kun näkivät meidät tänä -aamuna olevan liikkeellä, olivat ryhtyneet siihen keinoon, että -lähettivät Ben Gunnin edeltäpäin pelottelemaan ja viivyttämään niin -kauvan, että tohtori ja Gray ehtivät piilopaikkoihinsa. - -"Ja te ette siis olisi yhtään välittäneet, vaikka ne olisivat hakanneet -lihapulliksi vanhan Johnin. No olipa onni, että Hawkins oli mukanani." - -"Emme vähintäkään", vastasi tohtori ystävällisesti. - -Tultuamme venheitten luo särki tohtori toisen niistä ja toiseen -astuimme me ja aloimme soutaa pitkin tyyntä veden pintaa. - -Sivuuttaessamme kaksihuippuisen kukkulan näimme sen luolan suun, jossa -aarre oli ja sen luona seisoi pyssyynsä nojaten tuomari. Me viuhutimme -hänelle hattujamme ja hurrasimme. - -Soudettuamme noin kolme (englannin) penikulmaa, kohtasimme iloksemme -pohjoisen väylän suulla "Hispaniolan", joka ominpäinsä risteili -edestakaisin. Viimeinen nousuvesi oli irroittanut sen matalasta ja jos -tuuli olisi ollut kova tai vesi tavallista korkeampi, niin emme -luultavasti koskaan olisi nähneet rakasta laivaamme tai tavanneet sen -sitten rannalle ajautuneena. Mutta nyt ei siinä ollut muuta -epäkunnossa, kuin hieman iso purje. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon -ja heitettiin puolen sylen syvyiseen veteen. Me sousimme takaisin -Rommilahteen, joka oli lähinnä aarteen kätköpaikkaa. Gray sousi yksin -takasin laivaan sitä vartioimaan. - -Vähän matkan päässä luolasta kohtasimme tuomarin. Minulle oli hän -ystävällinen eikä virkkanut paostani mitään. Silverin kohteliaan -tervehdyksen johdosta punastui hän ja virkkoi tälle: - -"John Silver, te olette täysiverinen roisto. Minua on pyydetty, etten -ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin teitä kohtaan, enkä ryhdykään. Mutta -muistakaa että monta murhaa on omallatunnollanne." - -Tämän johdosta Silver kumartaen kiitti, mutta tuomari ärjäsi hänelle -kieltäen kiittämästä. - -Sitten menimme luolaan, jossa suuren tulen ääressä loikoi kapteeni -Smollett ja etäisimmässä nurkassa näimme isot kasat kultaa sekä rahoina -että kankina. Tämä oli kapteeni Flintin aarre, jota me olimme niin -kaukaa tulleet hakemaan ja joka oli maksanut seitsemäntoista -ihmishenkeä ja saarella oli vielä kolme, jotka olivat ottaneet osaa sen -kokoamiseen -- Silver, Morgan ja Ben Gunn. - -"Astu sisään, Jim, sillä sinä olet tavallasi hyvä poika, vaikken minä -toiste tahtoisi lähteä kanssasi merelle. Mutta mitäs teillä, Silver, on -täällä tekemistä?" - -"Minä palajan täyttämään velvollisuuttani", vastasi tämä. - -"Vai niin", virkkoi kapteeni. - - - - -Kolmaskymmenesviides luku. - -Loppu. - - -Joka päivä kuljetimme äärettömät määrät eri maitten rahoja laivaan. -Silver sai olla aivan vapaana vartioimisesta ja huolimatta -nenästyksistä koetti hän olla mahdollisimman kohtelias ja siten -saavuttaa toisten suosion. Muut kuin Ben eivät hänelle antaneet -suurempaa arvoa kuin koiralle. Tämä nimittäin näytti vieläkin pelkäävän -entistä perämiestään. Noista kolmesta kapinoitsijasta emme muuta -kuulleet kuin kerran laulaa hoilailevan ja kerran ampuavan. -Neuvoteltuamme päätimme jättää heidät saareen, josta Ben ja Gray olivat -hyvin iloissaan ja jätimme heille isot määrät ampuma- ja ruokavaroja -sekä vaatteita, lääkkeitä ja tupakkia y.m. elintarpeita. - -Eräänä päivänä lähdimme matkalle ja purjehdittuamme saaren uloimman -niemen sivutse, näimme nuot kolme rosvoa rannalla polvillaan rukoillen -että ottaisimme heidät mukaan. Mutta sitä emme voineet tehdä ja tohtori -huusi heille, missä varastot olivat. - -Nähtyään, että heidät jätetään saareen, laukasi yksi heistä pyssynsä -meitä kohti ja kuula meni läheltä Silverin päätä. Me pysyttelimme -piilossa kunnes olimme ampuma-matkan ulkopuolella ja puolen päivän -aikana katosi itse saarikin näkymästä. - -Me ohjasimme matkamme espanjalaiseen Ameriikkaan, ja kun väkeä oli -vähän ja matka oli myrskyinen, niin olimme melkein näännyksissä perille -päästyämme. - -Täällä otimme väkeä lisää ja lisäsimme ruokavarojamme. Täällä myös -pääsimme Silveristä, sillä eräänä yönä karkasi hän ottaen mukaansa -säkillisen rahoja. Olimme tyytyväisiä, että näin vähällä hänestä -pääsimme. - -Onnellisesti saavuimme Bristoliin, jossa juuri aikoivat lähettää laivan -meitä etsimään. Täällä jaoimme rahat, joista Ben Gunn sai tuhat puntaa, -mutta hukkasi ne kolmessa viikossa ja pääsi sitten portinvahdiksi, jona -loppuikänsä vietti ollen paikkakunnan poikien suosikki. Kapteeni -Smollett palasi taas merelle ja Gray rupesi lueksimaan sekä osti -itselleen sitten ison laivan, jota kapteenina kuljetti loppuikänsä. - -Silveristä emme koskaan kuulleet mitään. Tohtori ja tuomari ryhtyivät -entisiin toimiinsa ja minä laitoin uuteen kuntoon "Amiraali Benbowin", -jota rupesin yhdessä äitini kanssa hoitamaan. Merelle ei mieleni enää -tehnyt. - -Loppu. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Merirosvon Testamentti, by Robert Louis Stevenson - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MERIROSVON TESTAMENTTI *** - -***** This file should be named 56680-8.txt or 56680-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/6/8/56680/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |