diff options
Diffstat (limited to '56680-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56680-0.txt | 5752 |
1 files changed, 5752 insertions, 0 deletions
diff --git a/56680-0.txt b/56680-0.txt new file mode 100644 index 0000000..add81d5 --- /dev/null +++ b/56680-0.txt @@ -0,0 +1,5752 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56680 *** + + + + + + + + + + + +MERIROSVON TESTAMENTTI + +Kirj. + +Robert Louis Stevenson + + +Suomennos + + + + + +Haminassa, +Erl. Wlrkin kustannuksella, +1899. + +Haminan Kansankirjapainossa. + + + + +SISÄLLYS:. + +I. Vanha merirosvo. + + I. Vanha merikarhu ravintokissa "Amiraali Benbow". + II. "Musta Koira" ilmestyy ja katoo. + III. Billyn seikkailuja. + IV. Musta merkki. + V. Merimiehen arkku. + VI. Sokean loppu. + VII. Kapteenin paperit. + + II. "Hispaniolan" kokki. + + VIII. Minä matkustan Bristoliin. + IX. Yksijalkasen kapakka. + X. Ruutia ja aseita. + XI. Matka. + XII. Mitä kuulin omenatynnyrissä. + XIII. Sotaneuvottelu pidetään. + +III. Seikkailuni rannalla. + + XIV. Kuinka seikkailuni alkoivat. + XV. Ensimäinen yhteentörmäys. + XVI. Aarresaaren mies. + +IV. Piiritys. + + XVII. Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui. + XVIII. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Maihin meno. + XIX. Jatkoa tohtorin kertomukseen. Ensi päivän taistelujen loppu. + XX. James Hawkin's jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys. + XXI. Silverin lähetystö. + XXII. Hyökkäys. + + V. Seikkailuni merellä. + + XXIII. Kuinka seikkailuni merellä alkoivat. + XXIV. Laskuvesi. + XXV. Venheeni retkeily. + XXVI. Minä poistan merirosvolipun. + XXVII. Israel Hands. +XXVIII. Kultaa loppumattomasti. + +VI. Kapteeni Silver. + + XXIX. Vihollisen leirissä. + XXX. He tapasivat käskijänsä. + XXXI. Kunniasana. + XXXII. Aarretta etsimässä. +XXXIII. Ääni puusta. + XXXIV. Päällikön kaatuminen. + XXXV. Loppu. + + + + + + +I. + +Vanha merirosvo. + + + + +Ensimäinen luku. + +Vanha merikarhu ravintolassa "Amiraali Benbow". + + +Kun tartun kynään, niin palajan niihin aikoihin, jolloin isälläni oli +"Amiraali Benbow"-niminen ravintola ja muuan päivän paahtama +ruskeaihoinen merimies, jolla oli iso arpi otsassa, ensi kerran astui +kattomme alle. + +Muistan, yhtä hyvin kuin jos asia olisi vasta eilen tapahtunut, +kun hän vaappuen tuli ravintolan eteen ja hänen takanaan kulki mies +työntäen käsikärryjä, joissa oli merimiehen arkku. Hän oli pitkä, +jykevärakenteinen mies, jolla olivat päivän paahtamat ruskeat kasvot. +Hänen kätensä olivat käsnäiset ja arpiset ja kyntensä olivat mustat. +Likasen valkea, sapelin iskun tuottama arpi ylettyi yli toisen posken. +Muistan, että hän loi yleiskatsahduksen paikkaan ja samalla vihelteli +ja puoli ääneen hyräili muuatta merimiehen laulua, jota hänen sittemmin +kuulin usein laulavan. + +Sitten koputti hän ovelle jonkinlaisella kepillä, ja kun isäni avasi +oven, niin pyysi hän röyhkeästi lasin rommia. Kun sitä hänelle tuotiin, +niin joi hän sen hitaasti, ikäänkuin tuollaisen tavaran tuntija +konsanaankin ja samalla katseli läheisyydessä olevia kallioita ja +ovikilpeämme. + +"Tämähän on hauskannäköinen paikka eikä olleskaan hullumpi +groggin-juontipaikka", sanoi hän vihdoin. "Käykö täällä paljon väkeä?" + +Isäni vastasi, että ikävä kyllä ei. + +"Sitten sopii minulle. Kuuleppas, poikani", huusi hän miehelle, joka +työnsi käsikärryjä, "ajappas esiin ja kanna arkku sisään. Aijon viipyä +täällä hetken aikaa. Olen hyvin vaatimaton. En pyydä muuta kuin rommia, +kinkkua ja munia sekä luvan käydä tuolla kukkulalla laivoja +katselemassa. Kuinkako teidän tulee minua kutsua? Kutsukaa kapteeniksi. +Ahah! Kyllä huomaan, miltä kohdalta kenkä puristaa! Tuossa on!" + +Hän heitti neljä kultarahaa kynnykselle. "Sanokaa minulle, kun nuo ovat +lopussa", sanoi hän hyvin ylpeästi. + +Joskin hänen vaatteensa näyttivätkin kuluneilta ja joskin hänen +puhetapansa oli raaka, niin ei hän silti tavalliselta matroosilta +näyttänyt, vaan paremmin perämieheltä tai laivurilta, joka oli tottunut +siihen, että häntä toteltiin tai joka muutoin antoi nyrkin heilua. +Mies, joka työnsi käsikärryjä, kertoi että vieraamme oli edellisen +päivän aamuna saapunut "Kuningas Yrjö"-ravintolaan ja oli sitten +tiedustellut rannikolla olevia ravintolia ja että hän oli valinnut +meidän ravintolamme siksi, että tämä oli niin yksinäinen. Tämä oli +kaikki, mitä saimme vieraastamme tietää. + +Yleensä oli hän hyvin vaitelias. Joka päivä kuljeskeli hän joko ympäri +rakennusta tai sitten kallioilla kaukoputki kädessään. Koko illan hän +taas istui eräässä tarjoiluhuoneen nurkassa lähellä takkaa ja joi hyvin +vahvaa rommitotia. Tavallisesti ei hän vastannut mitään, jos häntä +puhuteltiin, vaan päästi vain nenä-äänen, joka muistutti sumutorven +ääntä. Sekä me itse että vieraamme opimme pian antamaan hänen olla +rauhassa. Tultuaan tavallisilta päiväkävelyiltään, kysyi hän +säännöllisesti, oliko joku merimiehen näköinen mies kulkenut tästä +sivuitse maantietä pitkin. + +Alussa luulimme, että hän ikävöi sellaista seuraa, joka kuuluisi samaan +yhteiskuntaluokkaan kuin hän itsekin oli, mutta huomasimme sittemmin, +että hän juuri sellaista tahtoi välttää. Kun joku merimies matkalla +Bristoliin sattumalta tuli ravintolaamme sisään, niin tarkasteli ukko +tätä ensin oviverhojen takaa ennenkuin astui huoneeseen ja oli sitten +aina niin hiljaa kuin haudassa. + +Eräänä päivänä otti hän minut muista syrjään ja lupasi minulle +antavansa hopearahan kunkin kuukauden ensi päivänä, jos pitäisin tarkan +vaarin eräästä merimiehestä, jolla oli vain yksi jalka, ja heti kun +sellainen ilmaantuisi, ilmottaisin siitä hänelle. Tämä salaperäinen +henkilö teki öitteni unet niin kamaliksi, että katsoin kyllä tuon +kuukausipalkan ansaitsevani. + +Kumminkin pelkäsin paljoa vähemmin kapteenia itseään kuin jotain muuta, +joka hänet tunsi. Toisina iltoina nautti hän rommitotia paljoa enemmän +kuin mitä hänen päänsä oikein sieti ja silloin istui hän ja lauleli +vanhoja merimieslaulujaan olleskaan välittämättä muista sisällä +olijoista. Toisinaan tuli hän raivopäiseksi ja pakoitti pelosta +vapisevan seuran kuuntelemaan hänen ryövärijuttujaan tai yhtymään +värssyjen loppukertoon. Eikä hän sallinut kenenkään ennen poistua +ravintolasta kuin hän oli juonut itsensä niin humalaan, että nukkui. + +Enimmin pelottivat ihmisiä hänen kamalat merikertomuksensa. Ja jos voi +luottaa hänen omiin juttuihinsa, niin oli hän viettänyt elämänsä +sellaisten olentojen parissa, jotka olivat kurjimmat luoduista +olennoista, jotka koskaan ovat merellä liikkuneet. Ja se puhetapa +jolla hän nämät kertomukset esitti, pelottivat kunniallisia +paikkakuntalaisiamme yhtä paljon kuin ne rikoksetkin, joita hän +kuvaili. Isäni väitti aina, että ravintolansa joutuisi rappiolle, koska +asukkaat pian kyllästyisivät vieraamme hirmuvaltaan. Mutta minä luulen, +jos totta puhutaan, että meillä oli etua hänen vierailustaan luonamme. +Kun ensi peljästys oli ohi, niin oli paikkakuntalaisten mielestä oikea +nautinto kuunnella ukon juttuja. Olivathan ne jotain vaihtelua +maaelämän yksitoikkoisuudessa. Olipa muutamia nuorukaisia, jotka olivat +häntä kovin ihailevinaan ja jotka kutsuivat häntä "oikeaksi vanhan ajan +merikarhuksi" ja väittivät, että tuollaiset voimat ne tekivät Englannin +merellä peljättäväksi. + +Yhdessä suhteessa oli hän saattaa meidät perikatoon. Ne kultarahat, +jotka hän oli antanut etukäteen, olivat nimittäin jo aikoja sitten +lopussa, mutta isäni ei kumminkaan uskaltanut häneltä vaatia lisää, +vaikka kuukausi kului toisensa jälkeen. Jos vähimmälläkään tavalla +tästä hänelle huomautettiin, niin aivasti hän niin, että se tuntui +karjumiselta ja "katsoi ulos" isäparkani huoneestaan. + +Koko sinä aikana kun kapteeni asui meillä, ei hän tehnyt mitään muita +muutoksia puvussaan, kuin että silloin tällöin osteli sukkia joltain +lankakauppiaalta. Takkiansa paikkaili hän itse kamarissaan ja vihdoin +oli se kokonaan paikoista kokoonpantu. Mitään kirjeitä ei hän koskaan +saanut eikä myöskään lähettänyt, eikä koskaan puhellut muitten kuin +naapuriemme kanssa ja näittenkin kanssa vain juovuksissa ollessaan. +Hänen isoa merimiesarkkuaan ei kukaan meistä ollut nähnyt avoimena. + + + + +Toinen luku. + +"Musta Koira" ilmestyy ja katoo. + + +Muutama kuukausi sen jälkeen kuin kapteeni oli meille saapunut, +tapahtui ensimäinen niistä salaperäisistä tapahtumista, jotka +vapauttivat meidät kapteenista, joskin eivät hänen asioistaan. Oli +tavattoman ankara talvi ja isäni oli niin heikkona, että hänellä ei +ollut suuria toiveita kevääsen asti elämisestä. Äitini ja minä hoidimme +ravintolaa omalla vastuullamme eikä meillä ollut aikaa omistaa +suurempaa huomiota vastenmieliselle vieraallemme. + +Oli purevan kylmä tammikuun aamu. Kapteeni oli noussut ylös tavallista +aikaisemmin ja mennyt rannalle hattu niskassa ja veitsi sivullaan sekä +messinkinen kaukoputki kädessään. Äitini oli ylhäällä sairaan isäni +luona ja minä katoin aamiaispöytää kapteenille. Äkkiä astui sisään +mies, jota en ollut ennen nähnyt. Hänellä olivat kalpeat kasvot ja +vasemmasta kädestään puuttui kaksi sormea. Ja vaikka hänellä olikin +puukko vyöllään, niin ei hän silti miltään tappelijalta näyttänyt. +Pidin alati vaarin merimiehistä, olivatpa nämät sitten yksi- tai +kaksijalkaisia, ja muistan, että tämä vieras saattoi minut vallan +hämmästymään. Hän ei näyttänyt merimieheltä, mutta kumminkin toi hän +meren hajua mukanaan. + +Kysyin, miten voin häntä palvella ja hän pyysi rommia. Mutta kun menin +tätä noutamaan, istuutui hän pöydän viereen ja viittasi minua +lähemmäksi. + +"Onko tämä toverini Billin pöytä?" kysyi hän ja katsoi minuun. + +Sanoin hänelle, etten tuntenut hänen toveriaan Billiä, vaan että pöytä +oli katettu eräälle vieraalle, jota me kutsuimme kapteeniksi. + +"Hyvä", sanoi hän, "tuo sopii toveriini Billiin. Hänellä on arpi +toisessa poskessa ja hän on turkasen hupasa mies varsinkin silloin, kun +hän on hutikassa. No, onko toverini Bill sisällä huoneessaan?" + +Vastasin, että hän oli lähtenyt ulos. + +"Mitä tietä hän meni, poikaseni?" + +Selitin hänelle tien sekä mainitsin, milloin odotamme kapteenin +palaavan. Vieras meni oven taakse ja katsella vaani sieltä, kuin kissa +hiirtä. Kerran menin maantielle katsomaan, eikö kapteenia näy tulevan, +mutta hän huusi minut heti takasin, ja kun en heti totellut, muuttui +hänen naamansa kauhean näköiseksi. Kiroten niin kauheasti, että oikein +vavahdin, käski hän minun palaamaan takasin. + +"Minulla on itselläni poika", sanoi hän, "ja te olette niin toistenne +näköisiä kuin kaksi marjaa, ja hän on sydämeni ylpeys. Mutta tärkein +pojille on kuri, ymmärrätkös, poikaseni. Joshan olisit Billin kanssa +purjehtinut, niin et olisi antanut itsellesi kahdesti samaa käskeä. +Bill ei koskaan sellaista suvainnut, eikä nekään, jotka hänen kanssaan +purjehtivat... Ei, mutta tuoltahan tuleekin vanha Bill kaukoputki +kädessään! Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään! Nyt menemme +tarjoiluhuoneeseen ja asetumme oven taakse, poikaseni. Hämmästytänpähän +hieman Billiä. Jumala siunatkoon hänen vanhaa sydäntään." + +Pelkäsin hieman, mutta kun olimme asettuneet oven taakse, niin pelkäsin +vieläkin enemmän, kun näin, että itse muukalainenkin oli peloissaan. +Hän otti puukon tupestaan ja nieleksi kuin olisi hänellä ollut kuula +kulkussaan. + +Vihdoin tuli kapteeni sisään, paiskasi oven jälestään kiinni ja +katsomatta oikealle tai vasemmalle meni sitä paikkaa kohti, jossa pöytä +oli katettu. + +"Bill", sanoi muukalainen äänellä, jonka hän koetti tehdä +mahdollisimman lujaksi ja rohkeaksi. + +Kapteeni pyörähti ympäri kantapäällään ja katsoi meihin. Ruskeus hänen +kasvoiltaan oli kadonnut ja nenänsäkin oli vallan sininen. Hän näytti +aivan sellaiselta kuin olisi hän nähnyt edessään kummituksen tai jotain +vieläkin pahempaa. Kunniasanallani voin vakuuttaa, että minun oikein +kävi häntä sääliksi, kun yhdessä silmänräpäyksessä näin hänen muuttuvan +niin vanhan ja sairaan näköiseksi. + +"Kas niin, Bill, sinähän tietysti tunnet vanhan laivatoverisi", sanoi +vieras. + +Kapteeni sanoi läähättäen: "Musta Koira!" + +"Kukapas muu se sitten olisi", vastasi vieras, joka näytti hieman +tyyneemmältä. "Aivan oikein, Musta Koira, joka tahtoi tervehtiä +Bill-toveriaan Amiraali Benbow-ravintolassa. Ah, Bill, ollemmepa +nähneet koko joukon asioita ja tapahtumia siitä päin, kun minä pääsin +näistä kahdesta kynnestäni", lisäsi hän pitäen ylhäällä raadeltua +kättään. + +"Kas niin", vastasi kapteeni, "sinä olet ollut minua viekkaampi. Tässä +olen. Puhu suusi puhtaaksi! Mistä on kysymys?" + +"Sehän olet sinä, Bill, ihan ilmi elävänä", sanoi Musta Koira. "Tahdon, +että tämä rakas lapsi tuo minulle lasin rommia, ja sitten istumme ja +puhelemme, kuten vanhat laivatoverit konsanaankin." + +Kun tulin takasin rommia tuoden, niin istuivat he jo kumpikin eri +puolella kapteenin aamiaispöytää, Musta Koira lähinnä ovea. Hän istui +syrjittäin, niin että toisella silmällään voi pitää laivatoveriaan ja +toisella pakomatkaa silmällä. + +Minua pyysi hän menemään ja jättämään oven selki selälleen. "Älä +tirkistele avaimen reijästä, poikaseni", sanoi hän, jonka jälkeen +poistuin. + +Ponnistin voimiani kuullakseni heidän keskusteluaan, mutta pitkään +aikaan en kuullut muuta kuin matalaäänistä puhetta. Vihdoin tulivat +äänet kovemmiksi ja voin silloin tällöin kuulla muutamia sanoja, jotka +enimmäkseen olivat kapteenin kiropuheita. + +"Ei, ei, ei! Lopeta jo!" huusi hän kerran. "Jos meidän kerran pitää +joutua hirsipuuhun riippumaan, niin hirttäkööt sitten meidät koko +joukon!" + +Nyt kuului äkkiä kauhea määrä sadatuksia ja muuta meteliä. Tuolia ja +pöytiä heitettiin nurin, kuulin tuskan huudahduksen ja näin Mustan +Koiran hurjasti pakenevan kapteeni kintereillään. Kummallakin olivat +puukot paljaina ja pakenevan vasemmasta olkapäästä vuoti verta. Oven +luona antoi kapteeni viimeisen iskun, joka varmaan olisi musertanut +pakenevan selkärangan, jollei suuri ovikilpemme olisi sattunut eteen ja +sen alaosassa näkyy vielä tänäänkin iso lovi. + +Siihen loppui taistelu. Kun Musta Koira oli päässyt tielle, niin +osottautui hän haavastaan huolimatta ensimäisen luokan pikajuoksijaksi +ja puolen minutin kuluttua oli hän kadonnut kunnaan taakse. Kapteeni +taas seisoi ja katseli ovikilpeä ikäänkuin mieletön. + +"Jim", sanoi hän, "rommia!" ja tämän sanottuaan horjahti hän seinää +vasten ja nojasi seinään toisella kädellään. + +"Oletteko haavoitettu?" kysyin minä. + +"Rommia", toisti hän. "Minun täytyy päästä täältä. Rommia, rommia!" + +Juoksin hakemaan rommia, mutta olin niin pyörryksissä kaikesta minkä +olin nähnyt ja kuullut, että särin yhden lasin. Kun koetin avata +tynnyrin tappia, niin kuulin jonkun raskaasti putoavan siinä huoneessa, +jonka juuri olin jättänyt. Hyökkäsin sisään ja näin kapteenin makaavan +pitkin pituuttaan lattialla. Samassa tuli äskeisestä melusta +säihkähtynyt äitini minua auttamaan. "Oi tätä surkeutta, joka +talossamme vallitsee", huudahti äitini, "ja isä parkasi on niin +sairas!" + +Me emme osanneet muuta luulla kuin että ukko oli saanut kuolinhaavan +taistelussa muukalaisen kanssa, Minä toin kumminkin rommia ja koetin +sitä kaataa hänen kurkkuunsa, mutta hampaansa olivat kovasti +yhteenpurrut ja leukansa olivat vahvat kuin raudasta. Tuntui oikein +helpottavalta, kun tohtori Livesey tuli isääni katsomaan. + +"Ah, herra tohtori!" huudahdimme, "mitä tulee meidän tehdä. Mihin +kohtaan häntä on haavotettu?" + +"Haavotettu?" sanoi tohtori, "hänellä ei ole enemmän haavoja kuin +teillä, tai minullakaan. Hän on saanut halvauksen. Kas niin, rouva +Hawkins, menkää nyt miehenne luo, mutta älkää puhuko hänelle tästä +mitään. Täytyypä koettaa parastani pelastaakseni tuon vintiön +arvottoman elämän. Jim, tuoppas minulle pesuastia!" + +Kun minä palasin, pesuastia mukanani, oli tohtori jo käärinyt ylös +hänen hihansa ja näin kapteenin suuren ja jänteisen käden. Se oli +selvästi ja komeasti kirjailtu monessa paikassa ja yhdessä paikassa oli +nimi Billy Bones. Olkapään luona oli kuvattu hirsipuu ja siihen mies +roikkumaan. + +"Profeetallista!" sanoi tohtori viitaten viimemainittuun kirjailuun. +"Ja nyt, armollinen herra Billy Bones, jos se on nimesi, katsomme, +minkä väristä veresi on. Jim, sanoi hän, pelkäätkö verta?" + +"En, herra." + +"Hyvä! Pidä sitten pesuastiata!" Samassa otti hän veitsen ja avasi +suonen. + +Koko joukko oli verta jo vuotanut, ennenkuin kapteeni aukasi silmänsä +ja katseli ympärilleen hämärin katsein. Ensiksi tunsi hän tohtorin ja +rypisti otsaansa. Sitten käänsi hän katseensa minuun ja näytti tuntevan +helpotusta. Mutta äkkiä muuttui hänen kasvojensa väri, hän koetti +nousta ja huudahti: "missä on Musta Koira?" + +"Täällä ei ole mitään mustaa koiraa", sanoi tohtori. "Te olette juoneet +rommia ja saaneet halvauksen. Enkä millään erinomaisella ilolla +pelastanut teitä haudasta. Kuulkaas nyt mr Bones!" + +"Se ei ole minun nimeni", keskeytti hän. + +"Saman tekevä", vastasi tohtori, "mutta minä tunnen erään sen nimisen +merirosvon ja lyhyyden vuoksi kutsun teitä sillä nimellä. Ja tahdon +teille sanoa, että lasillinen rommia ei tosin teitä tapa, mutta kun te +otatte yhden lasillisen, niin otatte useammankin ja tohdinpa lyödä +millaisen vedon hyvänsä, että jollette kerrassaan lopeta väkijuomien +nauttimista, niin olette kuoleman oma, -- kuuletteko sen, -- ja +joudutte siihen paikkaan, johon olette kuuluvakin. Mutta koettakaahan +nyt hieman ponnistella voimianne, niin autamme teidät sänkyyn." + +Suurella vaivalla onnistui meidän kuljettaa hänet rappuja ylös ja +asettaa hänet sänkyyn, jossa hänen päänsä vaipui tyynylle ja hän oli +mennä tainoksiin. + +"Muistakaa nyt", sanoi tohtori, "että sana rommi on teille sama kuin +kuolema." + +Sitten tarttui hän minun käteeni ja me menimme isäni luo. + +"Tuo ei ollut mitään", sanoi hän kun oli sulkenut oven jälestään, "minä +laskin hänestä siksi paljon verta, että hän kyllä tyyntyy. Mutta viikon +ajan pitää hänen levätä hiljaa ja se on paras sekä hänelle itselleen +että teille. Mutta jos uusi tuollainen kohtaus sattuu, niin silloin hän +kuolee." + + + + +Kolmas luku. + +Billyn seikkailuja. + + +Kapteeni seurasi tottelevaisesti lääkärin määräyksiä ja paranikin +nopein askelin, mutta kävelemään ei hän vielä päässyt, vaan loikoi +vuoteellaan, joten minä sain häntä entistä enemmän palvella ja sitä +paitsi kutsui hän minut usein luokseen juttelemaan. Eräänä iltana +istuin hänen luonaan, koska hän oli käskenyt minun tulemaan kanssaan +juttelemaan. Mutta hän oli jotenkin vähäpuheinen ja jokin näytti olevan +hänen sydämellään. Parisen kertaa aukasi hän jo suunsa aikoen jotain +puhua, mutta vaikeni. Vihdoin sanoi hän: + +"Kuuleppas Jim, haluatkos kuulla jotain elinvaiheistani? Mutta jos +tahdot kuulla, niin silloin hanki minulle lasi rommia, sillä muutoin +eivät juttuni oikein suju." + +Minä koetin estellä ja muistutin, mitä tohtori hänelle rommista sanoi. + +"Mutta sanoihan tohtori, ettei yksi lasillinen minua vahingoita ja +enempää ei sinun huoli tuoda. Ja jollet tuo, niin en kerrokaan." + +Uteliaisuus oli minussa niin suuri etten voinut olla hänen pyyntöään +täyttämättä. Lähdin siis rommia hakemaan ja toin sitä hänelle +lasillisen. + +Sen saatuaan otti hän muutamia kulauksia, asetti sitten tyynyn +taakseen, jotta hän oli mukavassa asennossa ja alkoi kertoa: + +"Olen ylhäisten vanhempien lapsi ja he tahtoivat antaa minulle hienon, +säätyni mukaisen kasvatuksen, ja kun tulin kouluikään, niin panivat he +minut Englannin kuuluisimpaan oppilaitokseen. Mutta täällä en +viihtynyt. Tein kaikellaisia konnankureja, joitten johdosta minut +erotettiin koulusta. Nyt koettivat vanhempani antaa minulle kotona +opetusta, hankkimalla minulle taitavia kotiopettajia, voidakseen +paremmin pitää käytöstäni silmällä. Mutta turhaan menivät heidän +yrityksensä saada minusta kunnon ihmistä. Mieleni teki seikkailuihin ja +siksi lähdin vanhempieni pyynnöistä ja rukoilemisista huolimatta +merelle. Pääsin laivapojaksi erääseen purjelaivaan, joka jonkun päivän +perästä lähti Intiaan. Laivassa oli kova komento, selkääni sain usein +ja se seikka, että sain vanhempia miehiä palvella, nöyrrytti kopeata ja +itsepäistä luontoani. Kun olin hieman merikomentoon tottunut, niin +tunsin merimiehen toimessa hyvin viihtyväni. Matkamme kului hyvin, +kunnes tulimme Kanariasaarten kohdalle. Silloin nousi sellainen myrsky, +että luulimme viimeiset päivät olevan käsissä. Olin kauheasti +merikipeänä enkä kyennyt kojustani liikahtamaan. Laiva huojui ja +keikkui kuin mikäkin lastupala aalloilla. Pari purjetta vei myrsky +mukanaan ja sitäpaitsi teki se muitakin pienempiä vahinkoja laivalle. +Kolme vuorokautta raivosi myrsky. Kun siitä olimme selvinneet, +jatkoimme matkaamme mitään muuta kummempaa matkalla tapahtumatta kuin +että meitä ajoi muuan merirosvolaiva jonkun matkaa takaa, mutta +pääsimme pakoon. Onnellisesti saavuimme perille. + +"Tämä oli ensimäinen merimatkani. Ensi kerran karkasin laivasta, kun +palvelin eräällä orjia kuljettavalla laivalla ja kuljimme Guinean +lahdesta Kuubaan mukana kolmesataa orjaa. Kun lähdimme Ranskasta, jossa +laivaan pestausin, en tietänyt, että laiva kulki sellaisilla retkillä, +Olin silloin vielä nuori ja viaton, niin että kun näin sen kohtelun, +joka orjien osaksi tuli, niin päätin perille päästyä karata laivasta. +Toiset laivamiehet sitä vastoin olivat tuollaiseen tottuneet, niin että +se ei heistä ollut mitään. Orjat olivat laivaruomassa kolme aina +yhdistettynä kahleilla toisiinsa. Tunnin ajaksi pääsivät he silloin +tällöin kannelle pienempi määrä kerrassaan. Ruokaa annettiin heille +kahdesti päivässä. Selkäänsä saivat he vähäpätöisistäkin syistä ja oli +tapana, että vaikka vain yksikin noista kolmesta rikkoi, niin toisetkin +kaksi saivat siitä rangaistuksen, 'kun eivät toveriaan estäneet.' + +"Kun olimme päässeet perille, niin karkasin eräänä yönä laivasta ja +vaikka minua kovasti etsittiinkin ja ajettiin takaa, niin onnistuin +pakenemaan. Sain samoilla soissa ja metsissä sekä nähdä nälkää ja muuta +kurjuutta. Erään kerran ahdisti minua iso käärmekin ja koipieni +sukkeluutta saan kiittää siitä, etten silloin joutunut tuon käärmeen +makupalaksi. + +"Niin kauan samoilin pakoretkilläni, kun arvelin, että laiva on jo +purkanut lastinsa ja lähtenyt uutta noutamaan, jolloin uskalsin lähteä +ihmisilmoille. Tulin Havannaan ja onnistuin pääsemään erääseen isoon +espanjalaiseen purjelaivaan, joka lähti Barceloonaan Espanjaan. +Matkamme sujui nopeasti ja hauskastikin, kunnes olimme tulleet jo +Välimerelle. Silloin nousi iso myrsky ja tämä ajoi meidät Marokon +rannikolle. Kun olimme olleet pari vuorokautta myrskyn kynsissä, jonka +johdosta laiva oli saanut ankaran vuodon, niin että me saimme olla +vuorokauden läpeensä pumppuamassa ja siksi olimme läpiväsyneet, niin +näimme kolmannen päivän aamuna erään prikilaivan lähestyvän meitä hyvin +uhkaavan näköisenä. Arvasimme heti, että nyt saamme merirosvojen kanssa +tekemistä. Siksi varustauduimme taisteluun, vaikka kyllä aavistimme, +kuinka meille tulee käymään, näännyksissä kun olimme. Kun priki tuli +lähemmäksi, nosti se ylös merirosvolipun ja samassa näimme savun +pöllähtävän sen sivusta ja tykin kuula vinkui laivamme peräkeulan +sivuitse. Sitten annettiin meille merkki 'antautukaa', johon +kieltävästi vastasimme. Nyt vinkui toinen kuula ja täysin purjein kiiti +priki meitä kohti. Paeta emme yrittäneetkään ja siksi vastasimme heidän +'tervehdykseensä' laukasemalla tykin hyökkääjää kohti. Kuula sattui +siihen ja pyyhkäsi mennessään osan kajutasta. Laivasta kuului melua +tuon johdosta, mutta meitä kohti se silti kulki, ja kun tuli lähemmäksi +niin alkoivat rosvot ampua pyssyillä. Me vastasimme samoin, joskin +harvakseen, sillä matka oli vielä pitkä ja kapteeni käski säästää +laukauksia, kunnes rosvot tulisivat lähemmäksi, jolloin laukaukset +paremmin tehoisivat. Vihdoin oli priki niin lähellä, että aloimme voida +erottaa siinä olevia ihmisiä, jolloin kapteeni käski alkaa laivaan +kivääritulen. Molemmat perämiehet parin miehen avustamana ampuivat +molemmilla laivassamme olevilla tykeillä. Kiivaasti vastasivat +rosvotkin ja samalla laskettiin prikistä muutamia purjeita alas ja se +käänsi meille toisen laitansa voidakseen tarpeen tullen käyttää koko +sivustansa tykkejä. Tykkejä eivät rosvot ruvenneet ankarammin +käyttämään, vaan he kyllä pitivät yllä ankarata kiväritulta. Me +koetimme kätkeytyä mastojen suojaan, mutta silti kaatui ja haavoittui +meikäläisiä paljon. Tykkimiehemme eivät olleet ehtineet montakaan +laukausta ampua, kuu heidät ammuttiin. Kapteeni oli saanut kuulan +oikean jalkansa läpi, mutta innokkaasti hän silti johti taistelua. +Mutta lopulta oli meitä vain 5 28:ta jälellä ja silloin nostimme +valkean lipun sekä lopetimme ampumisen. Nyt tuli laivasta venhe, jossa +oli 12 henkeä, laivaamme kohti ja he vangitsivat meidät sekä ottivat +laivamme haltuunsa. + +"Täten olin joutunut merirosvojen käsiin ja samalla tuli kohtaloni +ratkaistuksi sellaiseksi, että minustakin tuli merirosvo. Meidät +vietiin merirosvo-laivaan ja sitten alettiin purjehtia kohti Marokon +rannikkoa. Aluksi saimme kokea kovaa kohtaloa, mutta kun rosvot +huomasivat, että pysyimme siivolla, niin alkoivat he muuttua meille +ystävällisemmiksi. Viiden vuorokauden jälkeen saavuimme heidän +kotipaikoilleen ja meidät vietiin kovasti kahlehdittuina maalle sekä +suljettiin ensi aluksi pimeään kuoppaan, jossa saimme olla syömättä ja +juomatta vuorokauden ajan. Kätemme ja jalkamme turposivat kovin ja +yleensä alkoi elämämme näyttää hyvin synkältä. Mutta sitten otettiin +meidät kuopasta, annettiin ravintoa, joskin niukastikin ja pantiin +ankaraan työhön, jossa ei ruoskaa säälitty. + +"Vaikeata oli tuo, mutta mikäs auttoi: Laivan pursimies, joka oli +taistelussa haavoittunut, kuoli tuollaisesta rääkkäyksestä ja +kapteenimme ampuivat he, kun näkivät, ettei hänestä miestä tule. Siten +oli meitä vain kolme jälellä, muuan skandinaavialainen, ranskalainen ja +minä. Kumppanini olivat vanhempia ja perheellisiä miehiä, jonka vuoksi +he päättivät pakenemalla pelastautua ja kehoittivat minuakin tekemään +samoin, mutta huomaten tuon pakoyrityksen hyvin hengenvaaralliseksi, en +siihen suostunut ja tämän tein vielä toisistakin syistä. Eräällä +rosvolla oli näet kaunis tytär, joka osoitti minulle ystävyyttä ja +tähän hieman pihkaannuin. Ja toisena syynä oli se, että jäämällä +merirosvojen pariin, toivoin saavani seikkailuhaluni tyydytetyksi, +sillä vähitellen alkoi minussa näet nousta halu päästä heidän +miehikseen. Mutta kun taas mietin, että siinä toimessa tulee +lähimäisiään murhata, niin tuntui se raa'alta. Hyvät ja pahat henget +minussa kauvan taistelivat. Mutta miten olikaan, jäin vapaaehtoisesti +heidän pariinsa ja otin hellät hyvästit tovereiltani, jotka eräänä +pimeänä yönä päättivät paon kautta hankkia itselleen vapauden. +Kyyneleet silmissä toisistamme erosimme ja he lähtivät kulkemaan kohti +tuntemattomia kohtaloja tai paremmin sanoen kohti kuolemataan, sillä +pitkälle eivät he päässeetkään, kun heidät keksittiin, ja kun eivät +pysähtyneet käskettäissä, ammuttiin heidät kuoliaiksi. + +"Mutta minulle kävi hyvin, sillä kun he huomasivat, etten ottanut +pakoyritykseen osaa ja näkivät, että olin rivakka poika, niin alkoivat +he kohdella minua hyvin ja pyysivät, että rupeaisin heidän ammattiinsa +ja siihen suostuinkin. Minut otettiin rosvousretkille mukaan, mutta +alussa pidettiin käytöstäni silmällä, vaan kun he näkivät, että +mukaannuin oloihini, niin sain olla aivan vapaana ja vieläpä aloin +päästä pelkäämättömyyteni tähden arvoonkin heidän keskuudessaan. + +"Ja näitä retkiä tehtiin sitten usein, joskus voittaen ja toisinaan +saaden selkäämme. Niitten kaikkien kertominen kävisi tässä pitkäksi ja +sitä paitsi eivät raa'at teot ole hyvät kertoa sinullaisellesi nuorelle +miehelle. Kerronpa vain sen tapauksen, jolloin sain tämän arven +naamaani. + +"Olin silloin ollut merirosvojen parissa 15 vuotta ja monta murhaa oli +jo omallatunnollani. Olin kohonnut jo perämieheksi ja sellaisena +palvelin eräällä portugalilaisilta anastetulla laivalla 'Johan +Braganza.' Se oli tavattoman luja laiva ja samalla erinomaisen +nopeakulkuinen, niin että sillä sekä sai kiinni että myös tiukan tullen +pääsi pakenemaan. Monta hyvää saalista sillä oli napattukin. Kapteenina +oli muuan italialainen Giocomo Castillari, joka oli raain ja +pelkäämättömin ihminen kuin olen eläissäni nähnyt. Sellaista sanaa kuin +sääliväisyys ei hän ollut luullakseni koskaan kuullut, sillä toimistaan +päättäen ei hän ainakaan näyttänyt siitä mitään tietävän. + +"Siis, kuten jo sanoin, olin kauvan jo ollut merirosvona, kun eräänä +päivänä luovailimme lähellä Aleksandrian kaupunkia. Olimme kuulleet, +että sieltä piakkoin lähtisi muuan ranskalainen laiva, jossa oli +kallisarvoinen lasti, m.m. paljon rahoja. Tosin olimme kuulleet, että +siinä oli myös paljon väkeä ja runsaat ampumavarat, mutta päätimme +silti koettaa. Ja illalla, kun alkoi käydä pimeäksi, näimmekin +Aleksandriasta päin tulevan komean fregattilaivan laskien täysin +purjein vienossa tuulessa. Me aloimme purjehtia poispäin, sillä päätimme +hyökätä sen lumppuun yöllä. Kun oli jo tarpeeksi pimeä, teimme +käännöksen ja aloimme pyrkiä fregattia kohti. Sivutulet sammutimme, +niin että pimeän tähden ei fregatista voitu tuloamme huomata. Fregattia +oli meidän taas helppo pitää silmällä, kun ei muita laivoja näkynyt. +Vasta kun olimme aivan lähellä, huudettiin sieltä meille 'keitä olette' +ja samalla kuula vinkui laivamme sivutse, johon me vastasimme samoin ja +laskimme sitä kohti niin, että yhteentörmäys sattuisi sen etukeulassa. +Ampuminen oli mielestämme pimeässä hyödytön ja siksi päätimme käydä +käsikähmään, jossa eivät muut ampuma-aseet kuin revolverit tulleet +kysymykseen. Ranskalaiset ampuivat ahkerasti saamatta kumminkaan mitään +vahinkoa aikaan. Me olimme kaikki etukeulassa valmiina isoilla +koukuilla kiinnittämään laivamme fregatin sivuun ja hyökkäämään sen +kannelle. Olimme kauheassa jännityksessä. Me olimme hiljaa kuin +haudassa, mutta fregatista ammuttiin kiivaasti ja sieltä kuului melua +ja hätähuutoja, Yö oli niin synkkä, ettei toista edessään nähnyt ja +tämä oli meistä mieleen. + +"Äkkiä kuului kovaa ryskettä ja samassa kajahti kamala +hyökkäyshuutomme. Haat iskettiin fregatin sivuun ja kapteeni ja minä +etupäässä hyökkäsimme fregattiin sapelit käsissä. Nyt syntyi +helvetillinen mellakka. Ammuttiin, iskettiin miekoilla ja tikareilla, +kuului kirouksia ja kuolevien korinaa ja haavoitettujen voihkimista, +tartuttiin toisiinsa käsiksi ja heitettiin maahan ja viereksittiin +siinä toisten jaloissa. Potkittiin, purtiin, lyötiin nyrkeillä eli +toisin sanoin olimme muuttuneet petoeläimiksi, jotka raivosimme kuin +mielettömät ja koetimme toisiamme murhata. Minä jouduin käsikähmään +erään vahvan miehen kanssa. Tikarit olivat meillä kummallakin toisessa +kädessä ja toisella pitelimme toistemme rinnoista. Hän iski minua +tavoittaen päähän, mutta sain hieman väistetyksi, niin että isku sattui +tähän poskeeni, josta nyt tämä arpeni on katoamattomana muistona, +Samalla iskin tikarillani hänen sormilleen, niin että hän irroitti +kätensä rinnoistani. Tämä iskuni vapautti hänet myös parista +sormestaan. + +"Taistelua kesti kauvan aikaa, mutta lystin loppu oli kumminkin se, +että ranskalaiset miesvoimallaan pakoittivat meidät peräytymään +laivaamme, irroittamaan koukkumme ja pyrkimään aika kyytiä pakoon. Ja +laivamme nopeus olikin nyt hyvään tarpeen, sillä sitä ja pimeyttä +saamme kiittää, että me taistelussa eloon jääneet säilytimme eheänä +nahkamme. Ranskalaiset näet ajoivat meitä vimmatusti takaa ja ampuivat +kanunoillaan, kumminkaan pimeyden tähden osaamatta. + +"Kuten arvannet, sain tällaisia kahakoita kestää hyvin monta, joista +useimmiten selvittiin voittajina, mutta toisinaan saatiin selkäänkin. +Vähitellen sain yhä suurempaa luottamusta ja kunnioitusta virkaveljieni +joukossa, ja kun onnistuimme anastamaan erään hollantilaisen fregatin, +niin pääsin minä sen kapteeniksi ja nyt aloin voida ruveta rikkauksia +kokoomaan, joita niinä 10 vuotena, jona olin kapteenina, karttuikin +paljon. Sääntönä oli näet, että saaliista sai kapteeni kolmanneksen, +toisen saivat perämiehet, joita aina oli kaksi ja viimeisen +kolmanneksen sai miehistö, joka sai sen jakaa miten tahtoi. +Ryöstöretkiä teimme hyvin laajalti, mutta paras saalispaikka oli +kumminkin Välimeri. Kävimmehän myöskin keski- ja etelä-Amerikan +rannoilla espanjalaisia ja portugaalilaisia, siirtomaitten kalleuksilla +lastattuja laivoja 'verottamassa', vaikka se oli hyvin vaarallinen +toimi, sillä niillä pahuksilla oli myöskin usein sotaväkeä mukanaan tai +ainakin paljon miehistöä ja aseita. Mutta jos tehtävä olikin +vaarallinen, niin onnistuessaan se kyllä vaivat palkitsikin. Kerrankin +kaappasimme haltuumme sellaisen kultalinnun, joka antoi minunkin +osalleni hieman yli miljoonan pesetasta, joskin siinä lystissä menetin +toisen perämieheni ja 10 miestä 38 miehestäni. Silloinkin olimme jo +niin tiukalla, että olisi täytynyt peräytyä, vaan mieleeni johtui +keino, jota eräs virkaveljeni kerran oli käyttänyt, ja sitä päätin +minäkin koettaa. Heitimme espanjalaisen laivan kannelle pari +astiallista vuoriöljyä, joka silloin oli melkein tuntematonta, ja +sytytimme sen palamaan. Tuosta säikähtyivät espanjalaiset kuin +mielettömät ja kiipesivät kiireimmän kautta mastoihin, joista me heidät +ampua napsauttelimme alas ja pakotimme tähteet antautumaan. Mutta yksi +niistä, muuan nuori poika, ei antautunut, vaan seisten maston jatkolla +ampui revolverillaan ja haavoitti paria meikäläistä. Kyllähän koetimme +häntä saada ampumalla alas, mutta emme tarkanneet. Silloin tarjoutui +eräs miehistä, jota kutsuttiin Kuls-Jackiksi, menemään mastoon ja +nuivertamaan tuon nullikan. Tuo teko kysyi rohkeutta, sillä poika ampua +räksytteli ahkerasti parilla revolverillaan, mutta puukko hampaissa +kapusi Jack vain vantteja myöten. Me pidimme poikaa lämpymänä antaen +kuulan silloin tällöin vinkua hänen korvansa läheisyydessä. Vihdoin +pääsi Jack niin lähelle, että alkoi voida puukollaan tavotella poikaa, +mutta tämä iski Jackia näpille revolverillaan, sillä kuulat olivat +häneltä loppuneet. Mutta Jack ei helpottanut, vaan kapusi ylös ja antoi +tuolle pojan veitikalle sellaisen iskun, että hänellä ei enään täällä +matoisessa maailmassa ollut taisteluhalua. + +"Kun nyt tuonkin olimme raivanneet tieltä, oli laivan miehistö +vallassamme ja palavan petroleumin sammutimme heittämällä paksuja +resuja tulen päälle, joka oli itsestäänkin sammunut niistä kohdista, +mistä vuoriöljy oli palanut loppuun. Muutamia meikäläisiä lähti laivaan +ja vangeista suurin osa vietiin meidän laivaamme, mutta kolme jätettiin +anastettuun laivaan meikäläisten avuksi, ja sitten lähdimme +purjehtimaan kotimaita kohti." + +Kun kapteeni oli tämän kertonut, otti hän pitkän kulauksen rommitotiaan +ja sanoi sitten minulle: + +"Oltuani aikani merirosvona ja saatuani mielestäni tarpeeksi rahoja ja +myös murhia omalletunnolleni, päätin luopua moisesta ammatista ja +antautua rauhaan ja lepoon. Ja siksi valitsin tämän teidän +ravintolanne, sillä tämä näytti mielestäni rauhalliselta paikalta ja +sellainenhan tämä on tähän asti ollutkin, vaan näkyvätpä nuuskivan +olinpaikkani täälläkin, sillä tuo Musta Koira oli yksi vanhoja +virkaveljiäni ja on sillä selvittämättömiä asioita kanssani. Minun +entisessä ammatissani syntyi näet usein verisiäkin otteluja keskenämme, +kun emme olleet milloin yksimielisiä saaliin jaossa. Tuollaisessa +kahakassa hän kerran menetti pari sormeaankin ja nyt rupeaa hän minua +vainoilemaan ja aikoi täällä käydessään passittaa minut paremmille +purjehdusvesille, mutta oli itse vähällä saada saman kohtalon ja teidän +ovikilpeänne saakin hän kiittää, ettei niin käynyt." + +Nyt lopetti kapteeni äkkiä puhelunsa, ummisti silmänsä ja näytti +ikäänkuin nukahtavan. Tuo pitkä kertomus oli kai häntä liiaksi +rasittanut. Minä jätin hänet lepäämään ja lähdin hiljoilleen pois. + + + + +Neljäs luku. + +Musta merkki. + + +Seuraavana aamuna menin kapteenin huoneeseen mukanani lääkkeitä ja +vilvoittavia juomia. Hän näytti väsyneeltä ja liikutetulta. "Jim", +sanoi hän, "sinä olet ainoa, jolla on jotain arvoa tässä talossa ja +tiedät myöskin, että aina olen ollut ystävällinen sinua kohtaan eikä +ole mennyt yhtään kuukautta ilman, etten olisi antanut sinulle neljää +penceä [1 pence = 12 1/2 penniä] hopeassa. Ja nyt poikaseni, koska minä +olen näin surkeassa tilassa ja kaikki ovat minut hyljänneet, niin +etköhän toisi minulle muutaman pisaran rommia?" + +"Tohtori", aloin minä. + +Nyt kirosi hän ja sanoi: + +"Tuo tohtori-tolvana ei olleskaan ymmärrä meriväkeä. Olen ollut maassa, +jossa toiset ovat kuolleet kuin kärpäset keltakuumeeseen, mutta minä +olen rommin avulla pysynyt hengissä. Se toimittaa minulle sekä ruuan +että juoman tehtävät. Katsos, Jim, kuinka käteni vapisevat", jatkoi hän +ja äänensä muuttui melkein kuiskaukseksi... "Ja voitko arvata, kenen +minä äsken näin tuolla nurkassa?... Ei, minä en tahdo sitä ajatella! +Jim, tohtorihan sanoi, ettei lasillinen rommia minua vahingoita... Ja +sinä saat guinean yhdestä ainoasta lasillisesta!" + +"Minä en välitä muista rahoistanne", vastasin minä, "kuin niistä, jotka +olette isälleni velkaa. Tuon teille lasillisen, mutta en yhtään +enempää." + +Kun toin ja ojensin hänelle rommilasin, niin tarttui hän siihen +ahneesti ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella. + +"Ah", sanoi hän, "johan tuntuu hieman paremmalta!... Ja nyt poikaseni, +sanoiko tohtori, kuinka kauvan minun pitää tällä lailla loikoa?" + +"Vähintäinkin viikon aika." + +"Tuli ja leimaus!" kirkasi hän, "koko viikon! Silloin ennättävät ne +antaa minulle mustan merkin, nuot roistot, ja anastaa kaiken +omaisuuteni. Tuollaisia voi kutsua kunnon laivatovereiksi! Mutta minä +olen säästäväinen mies, joka en koskaan ole tuhlannut rahojani enkä +niitä hävittänyt. Mutta enpä heitä pelkää ja olenpa heitä kavahtava!" + +Näin puhuessaan oli hän suurella vaivalla kohonnut istualleen sängyssä. +Hän tarttui olkapäähäni niin kovasti, että minulta oli päästä huuto. +Päästyään istumaan sängyn laidalle, vaikeni hän. + +Sitten mumisi hän: "tohtori on tehnyt minut heikoksi. Pane minut taas +makaamaan." + +Mutta ennenkuin ehdin häntä auttamaan, oli hän vaipunut vanhalle +paikalleen ja loikoi siinä hetkisen aikaa vallan hiljaa. + +"Jim", sanoi hän vihdoin, "sinähän näit sen miehen." + +"Mustan Koiranko?" kysyin minä, + +"Niin juuri, ja sen miehen kanssa ei ole hyvä joutua tekemisiin, mutta +niitä on toisia vielä pahempia. Siis, kun en voi päästä matkoihini, +niin muista, että he tavottelevat minun arkkuani... No, jos voit saada +käsiisi jonkun hevosen, niin ratsasta vaikkapa tuon tohtori Avuttoman +luokse ja sano hänelle, että hän kokoaa väkeä niin paljon kuin suinkin +saa ja asettaa ne tähän ravintolan ympärille... Minä olin ensimäisenä +perämiehenä kapteeni Flintillä ja olen ainoa, joka tunnen tuon paikan, +sillä hän puhui minulle siitä Savannahissa kun oli kuolemaisillaan... +Mutta älä nyt tarpeettoman hätäisesti lennä, sillä ei ole mitään hätää, +jolleivät he ehdi antaa minulle mustaa merkkiä eli jollet toistamiseen +saa nähdä Mustaa Koiraa tai yksijalkaista merimiestä -- ja ennen +kaikkia häntä, Jim!" + +Minä kysyin: "mutta mitä tarkoitatte tuolla mustalla merkillä, +kapteeni?" + +"Se on manuu rikosasiassa, poikaseni. Annan sinulle tiedon, jos he +siinä onnistuvat. Mutta nyt pidäkin tarkkaa vaaria ja lupaan +kunniasanallani, että jaan rahat kunniallisesti kanssasi, Jim." + +Hän houraili vielä hetkisen ja äänensä tuli heikommaksi. Annoin hänelle +lääkkeitä, joita hän otti kuin lapsi, huomauttaen: "jos kukaan merimies +on koskaan tarvinnut lääkkeitä, niin olen minä se mies." Sitten vaipui +hän äkkiä raskaaseen, horrosmaiseen uneen ja minä jätin hänet. + +Samana iltana kuoli isärukkani vallan äkisti ja minulle tuli muutakin +miettimistä kuin kapteenin jutut. Surumme, naapurien vierailut, +hautajaisvalmistukset ja ravintolan hoito -- kaikki nämät vaikuttivat +sen, että minulle ei juuri jäänyt aikaa kapteenia ajatella. + +Seuraavana aamuna tuli hän rappuja alas tarjoiluhuoneeseen, sekä kuten +tavallisesti, nautti aamiaisensa ja rommia, ja pelkäänpä, että sitä +tavallista enemmän. Illalla ennen hautausta oli hän niin humalassa kuin +koskaan ennen ja hyvin loukkaavalta tuntui kuulla hänen suruhuoneessa +laulavan rumia merimieslaulujaan. Mutta hän oli niin heikko, että me +kaikki luulimme hänen kuolevan, ja lääkäriäkään, joka erään +sairauskohtauksen tähden oli usean penikulman päässä, ei ollut isäni +kuoleman jälkeen näkynyt lähistössä. + +Kuten sanottu, oli kapteeni käynyt heikoksi, eikä hän näkynyt saavan +takasin, vaan päin vastoin kadottavan voimiaan. Hän ei jaksanut enään +tehdä tavallisia kävelymatkojaan ja kävellessään kulki hän seiniä +pitkin ja hengitti hyvin raskaasti. Ja humalassa ollessaan oli hänellä +se kauhea tapa, että hän veti puukon tupestaan ja asetti sen eteensä +pöydälle. Läsnäolevista näytti hän välittävän entistä vähemmin ja +tavallisesti näytti hän ajatuksiinsa vaipuneelta. + +Niin päästiin isäni hautauksen jälkeiseen päivään. Kello kolmen aikana +iltapuolella seisoin oven vieressä ja surullisena muistelin isääni, kun +äkkiä näin jonkun harvakseen astuskelevan meille päin. Hän oli +luultavasti sokea, sillä kepillä koetteli hän eteensä ja hänellä oli +suuri viheriä varjo silmiensä ja nenänsä edessä, käveli kumarassa, joko +sitten vanhuuden tai väsymyksen vaikutuksesta ja oli puettu vanhaan +merimiehenkaapuun, joka ilmeisesti rumensi häntä. En koskaan eläissäni +ole nähnyt kammottavamman näköistä ilmiötä. Hän pysähtyi jonkin matkan +päähän ravintolasta ja virkkoi puoleksi laulamalla, hyvin surkealla +äänellä: + +"Eikö joku armelias ihminen tahtoisi sanoa sokealle raukalle, joka on +kadottanut silmiensä kalliin valon taistelussa isänmaan ja kuningas +Yrjön -- Jumala häntä siunatkoon -- puolesta, missä osassa maata minä +nyt olen?" + +"Te olette Amiraali Benbow-nimisen ravintolan luona, ukkoseni", +vastasin minä. + +"Kuulen äänen", sanoi hän -- "nuoren ihmisen äänen. Tahtoisitteko +ojentaa minulle kätenne, nuori ystäväni, ja taluttaa minut sisään?" + +Minä ojensin käteni ja tuo kauhea silmätön olento tarttui siihen kuin +ruuveilla. Tuosta hämmästyin minä niin että koetin vetäytyä takasin, +mutta sokea veti minut yhdellä kätensä liikkeellä aivan luokseen. + +"Ja nyt, poikaseni, vie minut kapteenin luo!" + +"Kunniasanallani vakuutan, etten uskalla", vastasin minä. + +"Vai niin on asianlaita", sanoi hän ilkeästi hymyillen, "vie minut heti +tai muutoin muserran kätesi!" + +"Se on teidän itsenne tähden. Kapteeni ei enään ole ennallaan, vaan +istuu paljastettu puukko kädessään. Eräs toinen..." + +"Kas niin, mars!" keskeytti hän minut enkä koskaan ole kuullut, +kylmempää ja julmempaa ääntä kuin tuon sokean. "Taluta minut suorastaan +hänen luokseen, ja kun olen hänen näkyvissään, niin huuda: tässä on +muuan ystäväsi, Bill! Ja jollet näin tee, niin teen minä, mitä +lupasin." + +Sitten puristi hän kättäni, jotta olin pyörtyä. En muistanut enään +peljätä kapteenia, aukasin oven ja huusin vapisevalla äänellä ne sanat, +jotka minut oli käsketty sanomaan. + +Kapteeni parka kohotti silmiään ja jo ensi näkemässä haihtuivat hänen +päästään rommihöyryt ja hän tuli vallan selväksi. Myös koetti hän +nousta seisoalleen, mutta ei päässyt. + +"Kas niin, Bill, istu vain paikoillasi", sanoi kerjäläinen. "Minä en +tosin näe, mutta kuulen sitä paremmin. Kauppa mikä kauppa. Ojennappas +esiin vasen kätesi! Poikani, tartuppas hänen vasemman kätensä +kämmeneeseen ja pane se minun oikeaan käteeni." + +Me tottelimme häntä molemmat, ja minä näin, että hän sen kätensä +kourasta, jolla piteli keppiä, otti jonkun esineen ja pani sen +kapteenin kouraan, joka paikalla sulkeutui. + +"Ja nyt se on tehty", sanoi sokea, päästi käteni irti ja mennä nilkutti +tavattoman nopeasti huoneesta maantielle sekä katosi pian näkyvistä. + +Viipyi hyvän aikaa ennenkuin kapteeni ja minä selvisimme entiselleen. +Mutta vihdoin, ja samalla kun minä päästin hänen rantemuksensa, veti +hän kätensä takaisin ja katsoi kouransa sisään. + +"Kello kymmenen!" huusi hän. "Kuusi tuntia. Mutta petämmepä heidät +kuitenkin!" Ja sen sanottuaan nousi hän kiivaasti ylös. + +Mutta äkkiä hän horjahti, vei käden kurkulleen ja seisoi hetkisen +äänettömänä sekä kaatui sitten päästäen omituisen korahduksen pitkin +pituuttaan lattialle. Kiiruhdin heti hänen luoksensa ja huusin äitiäni. +Mutta kaikki oli turhaa, kapteeni oli saanut halvauksen ja kuollut. + +Tosin en ollut koskaan miehestä pitänyt, joskin viime aikoina olin +alkanut hieman häntä sääliä, mutta kummallista kyllä, kun näin hänet +kuolleena, niin puhkesin ankaraan itkuun. + + + + +Viides luku. + +Merimiehen arkku. + + +Luonnollisesti kerroin heti äidilleni, mitä kapteeni oli houraillessaan +sanonut merimiesarkustaan. Tosin osa kapteenin rahoista -- jos +nimittäin hänellä sellaisia oli, oli tuleva meille, mutta hyvin vähän +luultavaa oli, että kapteenin laivatoverit, ja etupäässä ne kaksi, +jotka olin nähnyt, nimittäin Musta Koira ja tuo sokea kerjäläinen, +olisivat halukkaat luopumaan pienimmästäkään osasta saaliistaan +maksaakseen sillä kuolleen ystävänsä velat. Jos olisin seurannut +kapteenin käskyä ja ratsastanut tohtori Liveseyn luokse, niin silloin +olisi taas äitini jäänyt yksin ja ilman suojaa ja sitä taas en +tahtonut. Muutoin näytti meistä kummastakin mahdottomalta pitempää +aikaa asua talossamme, sillä pieninkin ääni ja yksinpä seinäkellonkin +käynti saattoi meidät levottomiksi. Olin toisinaan kauhusta menehtyä, +kun ajatella kapteenia, joka oli kuolleena lattialla, ja sitä, että +tuo kauhea, sokea kerjäläinen ehkä kuljeksii lähistössä ja voi palata +millä hetkellä tahansa. Siksipä oli nopeasti tehtävä päätös. Ja me +päätimme lähteä lähellä olevasta kylästä apua etsimään ja paljain päin +ryntäsimme ulos, jossa jo alkoi hämärtää. + +Kylä olikin vain muutaman sadan askeleen päässä ja toisella suunnalla +kuin se, josta tuo sokea mies tuli ja johon hän näytti myös menevän +takaisin, joka seikka minua suuresti ilahutti. Kauvan emme tiellä +viipyneet, vaikka toisinaan pysähdyimme kuuntelemaan, mitään +erinomaisempaa kumminkaan kuulematta. + +Oli jo pimeä, kun kylään ehdimme, enkä koskaan unhota sitä suloutta, +jonka tunsin, kun näin, kuinka herttaisesti tuli loisti ovista ja +ikkunoista. Mutta mitään apua emme voineet kylästä saada, sillä kukaan +ei tahtonut tulla kanssamme ravintolaamme, vaan heti, kun kuulivat +minun mainitsevan kapteeni Flintin nimen, kiiruhtivat huoneisiinsa. Hän +näytti olevan paikkakunnalla tunnettu ja vieläpä huonolla tavalla. +Muutamat miehistä, jotka palasivat töistään, kertoivat nähneensä tiellä +tuntemattomia miehiä, joita arvelivat salakuljettajiksi. Ja eräs +viimeksi tulevista kertoi nähneensä pienen aluksen olevan ankkuroittuna +sillä paikalla, jota me kutsuimme Kittin luolaksi. Kaikki kyllä +olisivat olleet valmiit ratsastamaan tohtori Liveseyn luokse, joka asui +toisaalla päin kuin ravintolamme oli, mutta tänne ei sitä vastoin +kukaan tahtonut tulla meitä auttamaan ravintolamme puolustamisessa. + +Sanotaan, että pelkuruus on tarttuvaa, mutta että rohkeus taas +rohkaisee toistakin. Kun kaikki olivat sanoneet sanottavansa, niin +sanoi äitini, että hän ei tahtonut menettää rahoja, jotka kuuluivat +hänen turvattomalle pojalleen, ja jollei teistä pelkuriraukoista kukaan +uskalla, niin uskallamme me, Jim ja minä. Ja sen arkun me avaamme, +vaikka se tuottaisikin meille kuoleman. + +Minä luonnollisesti sanoin seuraavani äitiäni. Kaikki moittivat meidän +tyhmää uhkarohkeuttamme, mutta kukaan ei tahtonut tulla kanssamme. +Ainoan, mitä he hyväksemme tekivät, oli se, että he antoivat minulle +ladatun pistoolin, jolla voisin itseäni puolustaa, jos päällemme +hyökättäisiin. Sitä paitsi lupasivat he pitää satuloittuja hevosia +valmiina, jotta voisimme paeta, jos meitä paluumatkalla ajettaisi +takaa. Ja erään pojan piti ratsastaa tohtorin luokse noutamaan +aseellista apua. + +Sydämeni sykki rajusti, kun me tuona kylmänä yönä lähdimme +uhkarohkealle retkellemme. Me hiivimme pitkin pensasaitaa nopeasti ja +ääneti, mutta emme huomanneet mitään epäiltävää, ja pääsimme +ravintolaan, jonka oven suljimme jälestämme. + +Seisoimme hetkisen pimeässä. Sitten toi äitini kynttilän ja käsi +kädessä nousimme huoneeseen, jossa kapteenin ruumis oli aivan samassa +asennossa kuin mihin me sen olimme jättäneet. + +"Laske ikkunaverhot alas, Jim", kuiskasi äitini, "sillä he voivat tulla +ja katsoa akkunasta." + +Minä tein, kuten käskettiin. "Ja nyt, Jim", sanoi äitini, "etsi hänen +arkkunsa avain!" + +Minä laskeusin polvilleni ja siinä oli lähellä hänen kättään pieni +paperilappu, jonka toinen puoli oli musta. Tämä oli kai se musta +merkki, ja kun otin sen ylös, niin näin, että sen toisella puolella oli +kirjoitettu: "olet rauhoitettu kello kymmeneen asti tänä iltana." + +Juuri kun olin tämän lukenut, alkoi vanha kellomme lyödä, ja sen +lyöntien synnyttämä ääni pelotti meitä kovin, mutta tuossa lipussa +oleva uutinen oli ilahuttava, sillä kello oli vasta kuusi. + +"No, Jim, missä on avain?" sanoi äitini. + +Aloin kopeloida kuolleen taskuja. Muutamia kuparirahoja, sormustimen, +lankaa, parsineulan, palasen tupakkaa, hänen käyräpäisen veitsensä, +taskukompassin ja nuuskataulikan vain löysin hänen taskuistaan, mutta +en avainta, ja siksi oli epätoivoinen. + +"Mutta ehkäpä hänellä onkin se kaulassaan", arveli äitini. + +Minä rohkasin itseni ja aukasin hänen paitansa kaulan kohdalta, ja +siellä riippui avain tosiaankin pikilangassa, jonka leikkasin poikki +hänen omalla veitsellään. Tämä löytö täytti meidät molemmat riemulla. +Heti ryntäsimme rappuja ylös siihen huoneeseen, jossa hänen arkkunsa +oli ollut aina siitä asti, kun hän tuli meille. Ulkonäöltään se oli +tavallisen merimiehen arkun näköinen. + +"Annas minulle avain", sanoi äitini, ja vaikka lukko olikin jäykkä, +niin aukasi hän sen ja löi kannen auki. + +Väkevä tupakin ja tervan haju pöllähti arkusta, mutta ylinnä näimme +siellä vain hyvin siistin vaatekerran, joka oli hyvästi harjattu ja +sievästi pantu kokoon. Vaatteet näyttivät siltä, kuin ei niitä koskaan +olisi käytetty. Niiden alta löysimme parin kauniita pistooleja, +muutamia tankoja purutupakkaa, vanhan espanjalaisen taskukellon sekä +ison joukon vähäpätöisiä pikku esineitä, pari kompassia ja muutamia +omituisia intialaisia näkinkenkiä. Kaikkein viimeksi löysimme vanhan +merimiehentakin alla vahakankaalla päällystetyn paketin, joka näytti +sisältävän papereja, sekä purjekankaasta tehdyn pussin. Ja kun tätä +puistelimme, niin kuului sieltä kullan kilinää. + +"Tahdonpa näyttää noille roistoille, että olen kunniallinen nainen", +sanoi äitini. "Siksi otankin vain sen, mikä minulle on tuleva, enkä +äyriäkään enempää. Piteles pussiani!" Tuon pussin oli meille lainannut +eräs kylän vaimoista, mrs Grossley. Sitten alkoi äitini ottaa pussista +rahoja niin paljon kuin kapteeni oli meille velkaa ja pani rahat omaan +pussiimme. + +Mutta tuo oli pitkällinen ja vaikea tehtävä, sillä rahat olivat eri +maista ja eri arvoisia, -- dubloneja, louisdoreja, guineoita y.m. sikin +sokin. Guineat olivat harvinaisempia ja vain näillä osasi äitini +selvästi laskea, kuinka paljon niissä hänen saatavansa tekivät. + +Kun olimme puoleksi valmiit lähtemään, niin laskin äkkiä käteni äitini +kädelle, sillä olin kuullut äänen, joka saattoi sydämeni kutistumaan. +Kuulin näet sokean kepinkolahdukset jäätyneellä maantiellä. Se läheni +yhä lähemmäksi ja me seisoimme henkeämme pidätellen. Sitten lyötiin +kepillä kovasti oveen ja kuulimme, kuinka joku väänteli oven ripaa +päästäkseen sisään. Mutta sitten syntyi hiljaisuus joksikin aikaa sekä +ulkona että sisällä, kunnes kepin kolina taas alkoi kuulua maantiellä +ja sanomattomaksi riemuksemme se yhä meistä eteni, kunnes vihdoin +tykkenään lakkasi kuulumasta. + +"Äiti", sanoin minä, "ottakaa kaikki ja lähdetään", sillä minä olin +vakuutettu, että suljettu ovi näytti varmaan epäilyttävältä ja että +meillä olisi pian koko ampiaispesä niskassamme. + +Mutta peljästynyt äitini ei tahtonut pienintäkään osaa enempää kuin +mitä hänelle oli tuleva, samalla taas kieltäytyen vähempäänkään +tyytymästä. Ja kellokaan ei ollut vielä seitsemäkään. Hän kyllä tiesi +oikeutensa, sanoi hän, ja aikoi ottaa omansa. Mutta silloin kuului +vihellys kaukaa kukkulalta ja tämä oli kylliksi meille. + +"Otan, mikä minulla jo on", sanoi äitini ja nousi ylös. + +"Ja minä otan tämän tasottaakseni laskun", sanoin minä ja sieppasin +vahakankaaseen käärityn paketin. + +Kynttilän jätimme tyhjän arkun viereen ja aloimme laskeutua rappuja +alas. Ja pian olimme huoneesta ulkona ja laputimme aika kyytiä kylää +kohti. Emmekä olleetkaan liian aikaisin liikkeelle lähteneet, sillä +sumu hävisi pian ja kuu kumotti täydessä kirkkaudessaan. Myös kuulimme +askeleita, ja kun katsoimme taaksemme, niin huomasimme, että eräällä +tulevista oli lyhty, jonka valo meitä yhä läheni. + +"Lapseni", sanoi äitini, "ota rahat ja juokse, sillä minä pyörryn!" + +"Nyt on meillä molemmilla kuolema edessä", ajattelin itsekseni ja +kiroilin naapurien pelkuruutta ja itsekseni moitin äitini rehellisyyttä +ja ahneutta sekä hänen äsköistä uhkarohkeuttaan ja nykyistä +heikkouttaan. Mutta onneksi olimme ravintolan lähellä olevan pienen +sillan luona ja sen alle kannoin äitini. Vallan häävissä turvassa emme +silti olleet, sillä silta oli niin matala, että meidän täytyi istua +hyvin kumarassa ja sitäpaitsi oli se niin kapea, että se ei meitä +kokonaan estänyt näkymästä. Myös olimme niin lähellä ravintolaa, että +kuulimme kaikki mitä siellä toimitettiin. + + + + +Kuudes luku. + +Sokean loppu. + + +Uteliaisuuteni oli tavallaan suurempi kuin pelkoni. Minä ryömin esiin +sillan alta niin paljon, että hyvin voin nähdä koko maantien aina +ravintolamme edustalle saakka ja tuskin olin päässyt tähän asentoon, +kun viholliseni alkoivat saapua. Se mies, jolla oli lyhty, kulki hieman +toisten edellä, joita näytti olevan 7 tai 8. Kolme heistä kulki +rinnakkain käsi kädessä ja minä huomasin, että keskessä oleva oli tuo +sokea kerjäläinen. Pian kuulin myös hänen äänensä. + +He pysähtyivät Amiraali Benbowin edustalla ja näyttivät olevan +hämmästyksissään, kun huomasivat oven olevan auki. Mutta hiljaisuus ei +ollut pitkällinen, sillä sokea huusi kovalla äänellä ja raivossaan: + +"Sisään, sisään!" ja samalla kiroili heidän hitaisuuttaan. + +Neljä tai viisi heistä tottelivat heti käskyä ja kaksi jäi tuon kauhean +kerjäläisen kanssa oven ulkopuolelle. Syntyi hetkeksi hiljaisuus, mutta +sitten kuului hämmästyksen huudahdus ja joku huusi sisältä: "Bill on +kuollut!" + +Mutta sokea kiroili vielä kerran heidän kuhnailemistaan, ärjyen: +"tutkikaa hänen vaatteitaan, kirotut tomppelit, ja te toiset menkää +ylös ja tuokaa hänen arkkunsa alas!" + +Minä kuulin, kuinka vanhat rappumme natisivat, kun he astelivat niitä +myöten ja tuntui, kuin olisi koko huonekin vapissut. Sitten kuului taas +uusia hämmästyksen huudahduksia. Kuulin, että kapteenin huoneen akkuna +lyötiin rikki ja sitten pisti siitä muuan mies päänsä ulos ja huusi: + +"Pew, he ovat olleet täällä ennen meitä, Joku on pannut ylös alaisin +kaikki, mitä arkussa on." + +"Onko se siellä?" kirkui Pew. + +"Rahat ovat siellä." + +Sokea kirkasi ja sanoi vähät välittävänsä rahoista ja huusi: "minä +tarkotin Flintin papereja." + +"Niitä emme löydä", kuului vastaus. + +"Katsoppas sinä siellä, onko Billillä ne päällään!" huusi sokea +uudestaan. + +Muuan miehistä ilmausi ovelle ja huusi: "Bill on jo 'tutkittu', joten +häneltä ei löydy mitään." + +"Sen on tuo poika tehnyt! No olimpa aika tolvana, kun en puhkaissut +hänen silmiään", huusi sokea. "Pari minuuttia sitten olivat he täällä +ja olivat sulkeneet ovet. Nyt juoksuun, pojat, ja koettakaa saada +heidät kiinni." + +"He ovat jättäneet tänne kynttilän", sanoi mies, joka oli ikkunassa. + +"Kääntäkää talo ylös alasin", kiljui Pew ja iski kepillään maahan. + +Me kuulimme raskasta astuntaa, ovia lyötävän rikki ja huonekaluja +säpäleiksi sekä kaikkea muuta melua, jonka jälkeen miehet tulivat ulos +ja selittivät, että he eivät olleet meitä mistään löytäneet. Samassa +kuului vihellys, joka oli saattanut sekä minut että äitini +levottomaksi, tällä kertaa kahdesti peräkkäin. + +"Se on Dirkin merkki", sanoi yksi heistä. "Pojat, meidän täytyy lähteä +täältä." + +"Täältäkö, senkin jänishousu", kirkui Pew. "Dirk on aina ollut kurja +pelkuri. Hajaantukaa eri tahoille ja etsikää käsiinne poika ja akka!... +Olisivatpa minulla silmät!" + +Ja näitä hänen sanojaan seurasivat niin kauheat kiroukset että niitä on +mahdoton toistaa. + +"Kuules Pew, me olemme saaneet rahat käsiimme", sanoi muuan. + +"Paperit ovat he luultavasti kätkeneet", sanoi toinen. "Kas niin Pew, +tyydy vain rahoihin äläkä seiso täällä ja kiukuttele!" + +Pew joutui nyt raivoihinsa, hän päästeli kauheita kirouksia ja huitoi +kepillään ympärilleen oikeaan ja vasempaan ja silloin tällöin sattuivat +hänen kovat iskunsa johonkuhun. Toiset taas vuorostaan kiroilivat +sokeata roistoa ja koettivat saada kepin pois hänen käsistään. + +Tämä meteli tuli meidän pelastukseksemme, sillä sen kestäessä kuului +toisellaisia ääniä kylään päin olevalta kunnaalta, nimittäin +nelistävien hevosten kavioiden töminää. Melkein samaan aikaan kuului +pistoolin paukahdus siltä taholta, jossa pensaita oli. Ja tämä näytti +olevan viimeinen vaaranilmaisu-merkki, sillä merirosvot alkoivat paeta +aika kyytiä, mihin vain kukin pääsi. Minuutin perästä ei heistä enää +ollut ketään muita jälellä kuin Pew. Toiset olivat hyljänneet hänet +joko kauhean pelon valtaamina tai sitten kostaakseen. Hän juoksi +edestakasin kuin mieletön ja huuteli toverejaan. Vihdoin kääntyi hän +väärälle taholle ja juoksi aivan läheltäni kylää kohti, huutaen: + +"Johnny, Musta Koira, Dirk (ja muita nimiä), toverit, ettehän kai +tahtone hyljätä vanhaa Pewiä!" + +Juuri samassa näkyi kuutamossa muutamia ratsumiehiä, jotka ajoivat +hurjaa nelistä mäkeä alas. + +Nyt huomasi Pewkin erehdyksensä ja kirkaisten kääntyi puroa kohti, +jonne putosi suin päin. Mutta paikalla oli hän pystyssä ja ollen vallan +suunniltaan hyppäsi lähimmän ratsun jalkoihin. Ratsumies koetti +pelastaa hänet, mutta turhaan. Päästäen huudon, joka kuului selvästi +yössä, vaipui Pew maahan. Hevonen tallasi häntä kavioillaan ja juoksi +edelleen, mutta Pew loikoi kasvot maahan päin hengettömänä. + +Minä astuin esiin piilostani ja huusin ratsumiehille. Mutta he olivat +itsekin pysähtyneet sattuneesta onnettomuudesta säikähtyneinä ja nyt +huomasin minä, keitä he olivat. Yksi heistä oli se poika, joka oli +kylästä lähetetty lääkäriä noutamaan. Muut olivat tullimiehiä, jotka +hän oli tavannut tiellä ja sitten pyytänyt heidät mukaansa. Tieto +Kittin luolan luona olevasta aluksesta oli saapunut tullipäällysmies +Dancenkin korviin ja hän päätti yöllä lähteä sinnepäin. Ja tätä seikkaa +saimme me, äitini ja minä, kiittää pelastuksestamme. + +Pew oli kuollut. Äitini tointui pian ja surkutteli vain rahojensa +kadottamista. Sillä väliin ratsasti tullipäällysmies mikä hevosen +kavioista lähti, Kittin luolalle, mutta tie oli huono, niin että kun +hän väkineen ehti paikalle, oli alus jo matkalla, joskin vielä lähellä +rantaa. Mr Dance huusi alukselle, mutta sai sellaisen vastauksen, ettei +olisi kuutamossa, sillä muutoin saa hän lyijyä ruumiiseensa ja samassa +vinkui kuula aivan läheltä häntä. Heti sen jälkeen sivuutti alus niemen +ja katosi näkyvistä. + +Mr Dance seisoi rannalla hetken aikaa sanaakaan virkkamatta ja nolon +näköisenä, Vihdoin virkkoi hän: "olempa kumminkin iloinen, että +onnistuin tallaamaan munsööri Pewin liikavarpaille." + +Minä olin nimittäin ehtinyt kertoa koko tapauksen. Sitten palasin mr +Dancen kanssa Amiraali Benbowiin ja siellä vallitsi täydellinen +hävityksenkauhistus. + +"Te sanotte, että he saivat rahat käsiinsä, Hawkins. Mutta mitä he +sitten etsivät, vai enemmänkö rahoja?" + +"Tuskinpa vain, herraseni, sillä he etsivät luullakseni niitä, jotka +ovat povitaskussani. Ja minä tahtoisin saada ne varmaan talteen." + +"Aivan oikein poikaseni", sanoi hän, "ehkä minä otan ne vastaan." + +"Minä arvelin, että ehkä tohtori Livesey mahdollisesti", virkoin minä, + +"Aivan oikein", keskeytti hän, "tohtori onkin kunnon mies ja sitä paitsi +tuomioistuimen jäsen. Ja kun oikein asiata ajattelen, niin voinhan minä +itsekin ratsastaa sinne ja ilmoittaa asiasta joko hänelle tai tuomari +Trelawneylle. Voitte tehdä minulle seuraa, mr Hawkins, jos tahdotte." + +Minä kiitin tarjouksesta ja me palasimme kylään, jossa hevoset olivat. + +Kun olin puhunut asiasta äidilleni, olivat kaikki jo satulassa. +"Dogger", sanoi mr Dance, "teillä on hyvä hevonen ja antakaa tämän +pojan istua takananne." + +Heti olin ratsun selässä ja pitelin kiinni Doggerista. Tullipäällysmies +komensi "eteenpäin" ja rivakkaa ravia ajaen lähti joukko tohtori +Liveseyn talolle päin. + + + + +Seitsemäs luku. + +Kapteenin paperit. + + +Kun pysähdyimme tohtorin talon luona, niin näimme, että siellä vallitsi +pimeys. Mr Dance pyysi minua nousemaan ratsun selästä ja koputtamaan +ovelle. Palvelustyttö aukasi heti oven. + +"Onko tohtori Livesey kotona?" kysyin minä. + +"Ei ole, sillä hän meni herraskartanoon päivällisille ja aikoo siellä +olla yötä." + +"No sitten lähdemme sinne heti, pojat", sanoi mr Dance. + +Sinne oli lyhyt matka ja minä juoksin Doggerin hevosen vieressä +pidellen kiinni jalustinremelistä. Kun olimme tulleet pitkää +viertotietä myöten herrastalon edustalle, niin nousi mr Dance +satulasta, otti minut mukaansa ja meni heti sisään. + +Palvelija kuljetti meitä matoilla peitettyjä rappuja myöden ja vei +vihdoin suureen kirjastohuoneeseen, jossa tuomari ja tohtori istuivat +piiput hampaissa takkavalkean kummallakin puolen. + +En koskaan ollut nähnyt niin läheltä tuomaria. Hän oli komea mies, +ollen yli kuusi jalkaa pitkä. Hänen karkeapiirteiset kasvonsa olivat +päivänpolttamat ja ryppyiset, jollaisiksi ne olivat tulleet hänen +pitkillä matkoillaan. Hänen silmäripsensä olivat hyvin mustat ja alati +liikkeessä ja ilmasivat kiivasta, vaikkei silti häijyä luonnetta. + +"Astu sisään, mr Dance", sanoi hän hyvin ryhdikkäästi ja +ystävällisesti. + +"Hyvä ilta, Dance", sanoi tohtori päätään nyökäyttäen. "Ja hyvä ilta, +ystäväni Jim! Mikäs onnensattuma teidät on tänne tuonut?" + +Tullipäällysmies seisoi suorana ja jäykkänä ja kertoi tapauksen kuin +ulkoläksyn. Molemmat herrat istuivat etukumarassa ja katsoivat +toisiinsa sekä ollen kovin hämmästyksissään antoivat piippunsa sammua. +Ja kun kertomus alkoi lähetä loppuaan, rupesi tuomari kävelemään pitkin +askelin edestakasin huoneessa, ja tohtori oli ottanut päästään +jauhotetun tekotukkansa luultavasti siksi, että paremmin kuulisi. + +Vihdoin oli mr Dance päässyt kertomuksensa loppuun. + +"Mr Dance", sanoi tuomari, "te olette kelpo mies. Sen seikan, että te +ratsastitte kuoliaaksi tuon konnan, pidän luonnollisimpana asiana +maailmassa, ja tuo Hawkins näyttää myös olevan poika, jolla on ryhtiä +itsessään. Hawkins, oletko hyvä ja helistät tuota kelloa. Mr Dancen +tulee saada kulaus olutta." + +"Vai on sinulla, Jim", sanoi tohtori, "ne, joita nuot etsivät." + +"Olkaa hyvä, herraseni", sanoin minä ja jätin hänelle vahakankaaseen +käärityn paketin. + +Tohtori katseli sitä hyvin tarkoin ja näytti kuin olisivat hänen +sormensa syyhynneet halusta saada avata se. Mutta sitä ei hän +kumminkaan tehnyt, vaan pisti sen hyvin tyyneenä takkinsa taskuun. + +"Tuomari", sanoi hän, "niin pian kun Dance on saanut oluensa, tulee +hänen tietysti lähteä virkatoimiinsa, mutta minä annan Jim Hawkinsin +maata luonani ja teidän luvallanne ehdotan, että lähetämme hakemaan +hänelle jotain illalliseksi." + +"Kuten tahdotte, Livesey", sanoi tuomari. "Hawkins ansaitseekin saada +kunnon illallisen." + +Minulle tuotiin oivallista kyyhkyspaistia, joka asetettiin eräälle +sivupöydälle ja hyvällä halulla minä popsinkin maukasta paistia. + +Tuomari ja tohtori puhelivat keskenään tapahtuman johdosta, jolloin +keskustelu kääntyi kapteeni Flintiin. "Luulenpa, että olette kuullut +hänestä puhuttavan", sanoi tohtori. + +"Josko olen?" huudahti tuomari. "Verenhimoisin merirosvo kuin on +koskaan merellä purjehtinut! Olenpa omin silmin nähnyt hänen purjeensa +Trinidadin edustalla ja se romminimijä-raukka, jonka laivalla silloin +satuin matkustamaan, säikähtyi tästä niin, että pyrki aika kyytiä +satamaan." + +"No hyvä, minäkin olen kuullut hänestä puhuttavan täällä Englannissa. +Mutta pääasia on: oliko hänellä rahoja?" + +"Rahoja! Ettekö sitten koskaan ole kuullut kertomusta hänestä? Mitäpä +muuta tuollaiset sitten tavottelisivat, jolleivät juuri rahoja?" + +"Tehän olette niin kiihkeä, ettei minulla ole suunvuoroakaan. Enpä +tahdokaan muuta tietää kuin seuraavan seikan: otaksutaanpas, että +minulla täällä taskussani olisi jollainenkin opas sille paikalle, johon +Flint on haudannut aarteensa, niin olisiko tuolla aarteella jokin +suurempi arvo?" + +"Suurempi arvo!" huudahti tuomari. "Jos teillä on sellainen opas, josta +puhutte, niin silloin annan minä varustaa Bristolin satamassa laivan, +joka lähtee tuota aarretta etsimään. Minä otan teidät ja nuoren +Hawkinsin mukaani ja minun täytyy saada se aarre käsiini, vaikka sitten +pitäisikin sitä etsiä kokonainen vuosi." + +"Hyvä", sanoi tohtori, "jollei Jimmillä ole mitään vastaan, niin +avaamme käärön." Sitten pani hän sen edessään olevalle pöydälle. Käärö +oli ommeltu, ja kun tohtori oli saksillaan ratkonut ompeluksen auki, +niin tuli paketista esiin kaksi esinettä: kirja ja sinetöitty paperi. + +"Tarkastakaammepas ensin kirja", sanoi tohtori. Sen ensi sivulla oli +vain sanoja, jotka eivät olleet keskenään missään yhteydessä. + +"Tästä emme liikoja viisastu", sanoi tohtori Livesey ja käänsi lehden. +Seuraavat kymmenen sivua sisälsivät omituista kirjanpitoa. Sivun +yläosassa oli päivämäärä ja alaosassa yhteissumma, mutta minkäänlaista +kirjotusta ei ollut, vaan erilaisia ristejä numeroitten välissä. Niinpä +näytti, että jollakin oli ollut saatavana kesäkuun 12 p. 1745 +seitsemänkymmentä puntaa, mutta syytä selittämässä oli vain 6 ristiä. +Joskus oli mainittu paikankin nimi, kuten "Caracasin edustalla", eli +oli paikka merkitty pituus- ja leveysasteet määräämällä, kuten esim. +"62° 17' 20", 19° 2' 40." + +Muistiinpanot käsittivät lähes 20 vuotta. Rahamäärät aina kasvoivat ja +lopussa oli jotenkin iso kokonaissumma, joka oli useat kerrat laskettu +väärin. Ja sen lopussa olivat sanat: "Billy Bonesin mestarinäyte." + +"Tästäpä en liikoja viisastu", sanoi tohtori. + +"Mutta onhan asia selvä kuin päivä!" huudahti tuomari. "Sehän on tuon +kurjan roiston tilikirja. Ristit merkitsevät niitten laivojen ja +kaupunkien nimiä, jotka hän oli upottanut ja ryöstänyt. Summat ovat +tuon roiston osinkoja. "Caracasin edustalla" merkitsee, että joku laiva +ryöstettiin tällä rannikolla, ja Jumala armahtakoon niitä ihmisparkoja, +jotka kuuluivat laivan miehistöön. He ovat kai jo aikoja sitten +muuttuneet koralleiksi!" + +"Aivan oikein", sanoi tohtori. "Puheistanne huomaan matkustamisen +hyödyllisyyden." + +Kirjan muu sisältö oli jotenkin vähäpätöistä, paitsi tiedot, jotka +koskivat eri paikkojen purjehdusväyliä, sekä taulu, jossa Englannin, +Ranskan ja Espanjan rahat olivat keskenään verratut. + +"Ompa ollut koko sukkela mies!" huudahti tohtori. "Häntä ei ollut +helppo nenästä vetää." + +"Ottakaammepas nyt paperi tarkastettavaksi", sanoi tuomari. + +Paperi oli muutamista kohden sinetöitty sormustimella sinetin asemasta +-- ehkäpä samalla, jonka minä löysin kapteenin taskusta. Kun tohtori +oli hyvin varovasti avannut käärön, niin putosi sieltä erään saaren +kartta, jossa oli mainittu, millä pituus- ja leveysasteella saari on, +kulkuväylä, kukkuloitten nimet, lahdet sekä paljon muuta, joka on +tärkeätä sen tietää, joka aikoo ankkuroida sen rannikolla. Saari oli +noin 10 englannin penikulmaa pitkä ja viisi leveä, ja siinä oli kaksi +oivallista, maan suojaamaa satamaa sekä keskellä "Kaukoputki"-niminen +kukkula. Sitten oli siinä kolme punaisella musteella tehtyä ristiä -- +kaksi pohjoisrannalla ja yksi lounaisella rannalla sekä sievällä +käsialalla kirjoitettu sanat: tässä on iso kasa rahoja. + +Samalla kohdalla paperin toisella puolella oli samalla käsialalla +kirjoitettu sanat: korkea puu, kaukoputkesta katsottuna pohjoiseen +päin, Benrangelinsaari idänpuoleiseen etelään. + +Kymmenen jalkaa. + +Hopeaharkot ovat pohjoisessa kätköpaikassa. Ne löytää, kun kulkee +itäiseltä kukkulalta kymmenen syltä eteläänpäin mustasta kalliosta. + +Aseet löytyvät hietakukkulassa, joka on pohjoisen sisääntuloväylän +pohjoisessa päässä, hieman itäpohjaan päin. + +Enempää ei se sisältänyt, mutta sen lyhyydestä huolimatta tulivat +tuomari ja tohtori tavattoman iloisiksi. + +"Livesey", sanoi tuomari, "lopettakaa viheliäinen toimenne. Huomenna +matkustan minä Bristoliin ja kolmen viikon, ehkä kymmenen päivän +kuluttua on minulla oleva parahin laiva ja valituin miehistö koko +Englannissa. Hawkins seuraa mukana kajuuttapoikana. Te, Livesey, +tulette laivalääkäriksi ja minä amiraaliksi. Mukaan otamme Redruthin, +Joycen ja Hunterin." + +"Trelawney", sanoi tohtori, "minä ja Jim seuraamme mukana, mutta on +yksi henkilö, jota minä pelkään." + +"Ja sen koiran nimi on mikä", huusi tuomari. + +"Te itse, sillä te ette malta pitää suutanne kiinni. Me emme ole +ainoat, jotka tiedämme näitten paperien olemassaolosta. Nuot lurjukset, +jotka hyökkäsivät ravintolan kimppuun, ovat rohkeita ja pelkäämättömiä +veitikoita, -- olkaa siitä vakuutettu -- ja samoin ne, jotka olivat +laivassa. Enkä luule heidän olevan kaukanakaan ja voinpa panna vaikka +pääni siitä pantiksi, että he tulevat panemaan kaikki konstinsa +liikkeelle saadakseen nuot aarteet käsiinsä. Ja kukaan meistä ei saa +olla yksin, kunnes olemme päässeet merelle. Minä ja Jim olemme sillä +aikaa aina yksissä. Te otatte Joycen ja Hunterin mukaanne Bristoliin ja +se pankaa ennen kaikkea mieleenne, ettette virka tästä kellekään niin +halaistua sanaa." + +"Livesey", sanoi tuomari, "teillä on aina oikein. Minä vaikenen kuin +muuri." + + + + + + +II. + +"Hispaniolan" kokki. + + + + +Kahdeksas luku. + +Minä matkustan Bristoliin. + + +Viipyi kauvemmin aikaa kuin mitä tuomari oli arvellut, ennenkuin me +olimme valmiit lähtemään. Ensimäisistä suunnitelmistamme ei mitään voitu +toteuttaa, eipä edes sitäkään että minä ja tohtori olisimme oleksineet +yksissä. Tämän näet täytyi matkustaa Lontooniin puhuttelemaan muuatta +lääkäriä, että tämä ottaisi hänen sairaansa hoitaakseen. Tuomari +hääräili ahkerasti Bristolissa ja kuten vanki elin minä herrastalossa +vanhan metsävahti Redruthin ankaran valvonnan alaisena. Mutta tuskin +huolinee minun sanoakaan, että ajatukseni sekä päivällä että yöllä +olivat kaukana noitten aarteiden luona. Nämät unelmani "Aarresaaresta" +olivat ainoana lohdutuksenani ja muuten olisikin elämäni käynyt +vallan sietämättömäksi. + +Niin kuluivat viikot, kunnes tohtori Liveseylle saapui kirje, jonka +kuoressa oli näin kuuluva lisäys: "jollei kirjeenomistaja itse ole +saapuvilla, niin saa sen avata Tom Redruth tai nuori Hawkins." + +Kirjeessä, jonka luin ääneen, olivat seuraavat hauskat uutiset: + + "Ravintolassa 'Vanha ankkuri' Bristolissa 1 p. maalisk. 17--. + + Rakas Livesey. -- Laiva on rakennettu ja varustettu, ja on + ankkuroituna ja lähtöön valmiina. Komeampaa alusta kuin + 'Hispaniola', joka on 200 tonnin vetoinen, ei ole kukaan nähnyt. + Sen sain käsiini vanhan ystäväni Blandlyn kautta, joka osoitti + minulle erinomaista uhraavaisuutta ja samaa tekivät kaikki + Bristolissa, kun saivat kuulla siitä satamasta -- aarteesta -- + johon laiva oli määrätty lähtemään." + +Tässä keskeytin minä lukemisen ja sanoin: + +"Redruth, tuosta ei tohtori pidä. Tuomari on siis kumminkin +lörpötellyt." + +"No kelläpäs olisi siihen parempi oikeus kuin hänellä", vastasi ukko. + +En ruvennut kiistämään vastaan, vaan jatkoin: + + "Pahin puuha oli laivaväen saamisessa. Mutta satuinpa kerran + puhumaan asiasta eräälle vanhalle merimiehellä, joka tuntee + kaikki merimiehet Bristolissa. Hän pitää nykyään kapakkaa, + mutta on menettänyt terveytensä ja halusi päästä laivakokiksi. + Ja minä otin hänet pelkästä säälistä. Häntä kutsutaan Pitkäksi + John Silveriksi ja hänellä on vain yksi jalka, mutta sen seikan + minä katson hänen puoltolauseekseen, sillä se ammuttiin häneltä + eräässä meritaistelussa, johon hän otti osaa kuolemattoman + amiraalimme Haikin johdolla. Minkäänlaista eläkettä ei hänellä ole. + + Kas niin! Minä luulin tavanneeni vain kokin, mutta olinpa + tavannutkin kokonaisen miehistön. Silver ja minä kokosimme + muutamassa päivässä joukon mitä oivallisimpia vanhoja pikitakkeja. + Yksi ja toinen heistä ei juuri ole miellyttävän näköinen, mutta + kukistamaton rohkeus loistaa heidän katseistaan ja olempa + vakuutettu että me voisimme taistella vaikka fregatin kanssa. + + Pitkä John erotti kaksi niistä kuudesta, jotka minä olin ehtinyt + palkata, osottaen minulle, että nuot olivat sellaisia tuiman + veden krapuja, jotka eivät olleskaan kelvanneet seikkailuretkille + lähdettäessä. + + Älkää nyt kadottako hetkeäkään, Livesey, jos vähänkään minua + kunnioitatte. Käskekää nuoren Hawkinsin mennä Redruth mukanaan + tervehtimään äitiään ja tulkaa sitte aika kyytiä Bristoliin. + + _John Trelawney_. + + J.K. Unhotimpa sanoa, että Blandly on saanut kapteeniksi oivan + merenkulkijan. Jörömäinen hän tosin hieman on, mutta muutoin oikea + aarre. John Silver on hankkinut oivallisen perämiehen, jonka nimi + on Arrow. Pursimies taas osaa soittaa säkkipillillä, niin että + komealla 'Hispaniolallani' on koko komento käyvä kuin sotalaivalla. + + J.T. + + J.K. J.K. Hawkins saa olla yötä äitinsä luona. + + J.T." + +Voitte helposti arvata millaiseen kiihkoon ja intoon tämä kirje saattoi +minut. Minä halveksin kovin vanhaa Tom Redruthia, joka aina vain marisi +ja valitti, vaikka jokainen alemmista metsävahdeista olisi ilomielin +ottanut vastaan hänen toimensa. + +Seuraavana aamuna lähdimme Redruth ja minä "Amiraali Benbowiin", jossa +tapasin äitini hyvinvoipaisena. Tuomari oli korjauttanut ja uudestaan +maalauttanut kaikki ja lahjoittanut muutamia uusia huonekaluja, +joista huomattavin oli komea nojatuoli, jossa äitini istuskeli +tarjoiluhuoneessa. Myös oli hän hankkinut äidilleni uuden, joskin minun +mielestäni huonon apulaisen, jotta hän ei olisi avutta minun +poissaollessani. + +Yö oli kulunut ja jo seuraavan päivän iltapuolella patikoimme me +Redruthin kanssa maantietä pitkin. Runsaita kyyneleitä vuodattaen +sanoin minä hyvästit äidilleni ja sille talolle, jossa syntymästäni +alkain olin elänyt. Viimeiset ajatukseni koskivat kapteenia, jonka niin +usein olin nähnyt kuljeksivan pitkin rannikkoa, kolmikulmainen hattu +päässä ja vanha messinkinen kaukoputki kädessä. Seuraavassa +silmänräpäyksessä käännyimme oikealle ja kotini katosi näkyvistämme. + +"Kuningas Yrjö"-ravintolan luona astuimme raitiovaunuihin, jossa minä +jouduin istumaan Redruthin ja erään vanhan, komeannäköisen herran +väliin. Kylmästä yöilmasta huolimatta makasin kuin tukki usean +asemanvälin. + +"Missä olemme?" kysyin minä, kun heräsin. + +"Bristolissa", vastasi Tom. "Astuppas vaunuista!" + +Mr Trelawney oli asettunut asumaan erääseen ravintolaan, joka oli +lähellä satamaa, jotta paremmin voi valvoa töitä kuunarilla. Sinne tuli +meidänkin mennä ja ilokseni kulki tie pitkin rantalaituria, joten näin +ison joukon erisuuruisia ja eri kansallisuutta olevia aluksia. Vaikka +olinkin koko elämäni ajan asunut rannikolla, niin en mielestäni koskaan +ollut niin lähellä merta kuin nyt. Tervan ja suolan haju oli jotain +uutta. Näin monta vanhaa merimiestä, joilla olivat renkaat korvissa +sekä tuuheat viikset ja tervatut piiskatukat. [Silloin kun kertomuksen +aihe tapahtui, käytettiin yleensä tekotukkia, joissa oli takana jäykkä, +naisten palmikontapainen, lyhyt piiska.] Kaikesta näkemästäni olin niin +ihastunut, että tuskin olisin enemmän voinut ihastua, vaikka olisin +nähnyt yhtä suuren joukon kuninkaita ja arkkipiispoja. + +Ja nyt olin minäkin pääsevä merelle! Merelle kuunarilaivassa, jossa oli +säkkipilliä puhaltava pursimies ja päivänpolttamia, laulavia +merimiehiä. Merelle kohti tuntematonta maailmaa ja etsimään +maahankaivetuita aarteita!... + +Kun vielä kuljin näissä ihanissa unelmissa, tulimme äkkiä suuren +ravintolan edustalle ja kohtasimme tuomari Trelawneyn, joka puettuna +meriupseerin tapaan tuli ravintolasta ulos hymyhuulisena ja +erinomaisesti jäljitellen merimiesten käyntiä. + +"Vai olette te jo täällä!" huudahti hän. "Ja tohtori tuli eilen illalla +Lontoosta. Oivallista! Miehistö on siis täysilukuinen!" + +"Ah, herraseni", huudahdin minä, "milloin lähdemme purjehtimaan?" + +"Milloinko lähdemme? Huomenna!" + + + + +Yhdeksäs luku. + +Yksijalkasen kapakka. + + +Kun olin lopettanut aamiaiseni, antoi tuomari minulle kirjeen, joka oli +osotettu John Silverille, ravintolassa "Kaukoputki" ja ilmoitti, että +minä helposti löydän tuon ravintolan, jos kuljen pitkin sataman laitaa +kulkevaa katua ja pitäisin silmällä pientä kapakkaa, jossa on suuri +messinkinen kaukoputki ovikilpenä. + +Kapakka näytti hyvin hauskalta. Ovikilpi oli äsken maalattu ja komeat, +punaset ikkunaverhot olivat ikkunoissa ja lattia oli siististi +hiekotettu. Katu kulki rakennuksen kummaltakin puolen ja käytävä oli +kummallekin kadulle, joka vaikutti sen, että selvästi voi nähdä pieneen +huoneeseen huolimatta siellä olevista runsaista savupilvistä. + +Vieraat olivat enimmäkseen meriväkeä ja puhelivat niin kovalla äänellä +että minä melkein pelkäsin mennä sinne sisään. + +Kun siinä seisoin ja epäilin, niin tuli viereisestä huoneesta muuan +mies ja heti olin vakuutettu siitä, että se oli Pitkä John. Hänen vasen +jalkansa oli polven kohdalta poikki ja vasemmassa kainalossaan oli +hänellä sauva, jota hän liikutteli ihmeteltävän taitavasti ja sen +avulla hän hyppi kuin lintu. Hän oli hyvin roteva ja harteikas ja +kasvot paksut kuin sianliikkiö, sileäksi ajellut ja kalpeat, mutta +miellyttävännäköiset ja hymyilevät. Hän näytti olevan hyvällä tuulella +ja vihelteli liikkuessaan pöytien välissä ja hänellä oli ystävällinen +sana tai olalletaputus aina suosituimpien vieraitten osaksi. + +Totta puhuakseni olin jo heti, kun luin tuomarin kirjeestä Pitkästä +Johnista, epäillyt häntä samaksi yksijalkaseksi merimieheksi, jota niin +kauvan olin vahtinut vanhassa "Amiraali Benbowissa", mutta +ajatellessani Mustaa Koiraa ja sokeata Pewiä ja verratessani heidän +rosvomaisia naamojaan tämän kapakoitsijan hyvinvoipaan naamaan, +katosivat epäilykseni heti. + +Rohkasin itseni ja astuin kynnyksen yli sekä menin suoraapäätä Pitkän +Johnin luo, kun hän oli puhelemassa erään vieraansa kanssa. + +"Oletteko mr Silver?" kysyin minä ojentaessani hänelle kirjeen. + +"Kyllä poikaseni. Mutta kukas sinä olet?" Kun hän sitten näki kirjeen +näytti hän siltä kuin olisi rähähtänyt nauruun. + +"Ohoo!" sanoi hän kovalla äänellä ojentaessaan minulle kätensä. "Nythän +huomaan, että oletkin uusi kajuuttapoikamme. Hauskaa tavata", ja hän +tarttui käteeni leveällä kämmenellään. + +Samassa nousi muuan kauvempana istuvista vieraista ja ohjasi askeleensa +ovea kohti, joka oli aivan hänen vieressään, ja silmänräpäyksessä oli +hän ehtinyt ulos. Mutta hänen kiireensä oli vetänyt huomioni puoleensa +ja tunsin hänet heti siksi mieheksi, jolta puuttui kaksi sormea ja joka +ensinnä oli käynyt kapteenia tervehtimässä "Amiraali Benbowssa." + +"Ottakaa hänet kiinni! Tuo oli Musta Koira!" huudahdin minä. + +"Viis' välitän siitä, kuka hän on, mutta hän ei ole maksanut +juomisiaan. Harry, ulos ajamaan häntä takaa!" + +Eräs oven lähellä istuvista hyökkäsi heti ulos. + +"Vaikka hän olisi amiraali, niin tulee hänen kumminkin maksaa, mitä hän +on nauttinut!" karjui Silver. Sitten päästi hän käteni irti ja sanoi: +"minkä sanoit hänen nimensä olevan? Musta --?" + +"Koira. Eikö mr Trelawney ole puhunut merirosvoista? Hän, joka juoksi +ulos, oli yksi niistä." + +"Vai niin!" huusi Silver. "Minun huoneessani! Ben, juokse ulos +auttamaan Harrya. Vai noita lurjuksia se olikin. Morgan, tekö joitte +hänen kanssaan? Astukaa esiin, sanon minä!" + +Vanha, harmaahapsinen merimies, jolla olivat mahogninruskeat kasvot, +tulla hoippuroi esiin väännellen tupakkimälliä suussaan. + +"Kuulkaas Morgan", sanoi Pitkä John, "oletteko tavanneet ennen tuota +Mustaa... Mustaa Koiraa?" + +"En, herra", sanoi Morgan päätään pudistaen. + +"Ettekö tietäneet edes hänen nimeäänkään?" + +"En, herra." + +"Se oli teidän onnenne, Morgan", huudahti Silver, "sillä muussa +tapauksessa ette olisi koskaan saanut panna jalkaanne huoneeni +kynnyksen sisäpuolelle. No, mitä hän teille sanoi?" + +"Sitäpä en oikein tiedä", vastasi Morgan. + +"Mitä tyhmyyksiä te nyt puhutte", huusi Pitkä John. "Te ette oikein +tiedä? Kas niin, suoraa puhetta vain! Mitä hän puhui?" + +"Me puhelimme laivan maalaamisesta." + +"Te tarvitsisitte totta tosiaan tulla maalatuksi. Kas niin, hyvästi!" + +Kun ukko mennä kyhjötteli paikoilleen, kuiskasi Silver minulle: + +"Tom Morgan on perin rehellinen ukko, joskin tavattoman +yksinkertainen... Mutta tuo Musta Koira, -- kukahan hän mahtoi olla?... +Ai, nyt muistan. Hän on toisinaan käynyt täällä erään sokean +kerjäläisen seurassa." + +"Olette vallan oikeassa", sanoin minä. "Minä tunnen tuon sokeankin +miehen. Hänen nimensä on Pew." + +"Juuri niin", huudahti Pitkä John. "Hän oli aivan haikalan näköinen! +Minä ne pahukset opetan! Mustan Koiran saan kyllä käsiini, sillä Ben on +nopea juoksija." + +Kaiken tämän lausui hän mitä vihaisimmalla äänellä, mutta epäilykseni +olivat samassa uudelleen heränneet, kun sain nähdä Mustan Koiran ja +siksi päätinkin pitää tarkalla silmällä tulevaa kokkiamme. Mutta hän +oli minua viekkaampi, ja kun nuo kaksi miestä palasivat hengästyneinä +takaa-ajosta ja sanoivat kadottaneen näkyvistä takaa-ajettavan +kansanjoukossa, ja kun kapakan isäntä haukkui heitä tämän johdosta mitä +pahimmilla haukkumasanoilla, niin silloin olisin voinut mennä vaikka +takaukseen Pitkän Johnin viattomuudesta. + +"Rakas Hawkins", sanoi hän. "tämä on hyvin kovaa sellaisesta miehestä +kuin minä olen. Ja mitähän kapteeni Trelawney minusta ajattelee, kun +saa kuulla, että tuollainen roisto on istunut huoneessani ja juonut +rommiani... No, mutta voittehan te sentään kertoa kapteenille asian +oikean laidan... Te tosin olette vain nuorukainen, mutta teillä on pää +oikeassa varressa. Mutta mitähän minä heille voin, minä, joka saan +hyppiä tiiman luudanvarren kanssa... Ah, sitä roistoa! Jospa tuo olisi +tapahtunut minun nuorena ollessani! Mutta nyt..." + +Hän keskeytti äkkiä puheensa ja katsoa töllisteli, ikäänkuin hän olisi +jotain miettinyt. + +"Hänen nauttimuksensa!" huudahti hän. "Kolme annosta rommia! Vieköön +minut piru, kun unhotin periä saatavani häneltä!" + +Sitten vaipui hän rahille istumaan ja nauroi niin että kyyneleet +kierivät silmistä. Minä en voinut olla häneen yhtymättä ja yhdessä +nauroimme niin että seinät kaikuivat. + +Kun kuljimme pitkin satamalaituria, niin osottautui hän hyvin hauskaksi +mieheksi. Hän selitti minulle erilaisten laivojen taklauksen, +kantavuuden ja kansallisuuden, myös työn, jota kussakin laivassa +tehtiin, yksi otti lastia sisään, toinen purki ulos ja kolmas +valmistautui lähtemään satamasta. Näitä tiedonantoja valaisi hän +jutuillaan laivoista ja merimiehistä ja niin kauvan kertaili noita +monimutkasia merimieslauselmia, kunnes minä osasin ne vallan ulkoa. +Aloin huomata, että seurassani oli mitä parhain laivatoveri. + +Kun me saavuimme ravintolaan, istuivat tuomari ja tohtori yhdessä +oluthaarikan ääressä ja valmiina lähtemään kuunarille sitä +tarkastamaan. + +Pitkä John kertoi kapakassa sattuneen kohtauksen alusta loppuun hyvin +asiallisesti ja samalla aivan todenmukaisesti. "Eikös ollut niin, +Hawkins?" sanoi hän silloin tällöin ja minä sain koko ajan vakuuttaa +todeksi hänen kertomuksensa. + +Molemmat herrat olivat harmissaan siitä, että Musta Koira oli päässyt +käsistä, mutta kaikki olimme siitä yksimielisiä, että asialle ei voitu +mitään tehdä ja sitten kun Pitkä John oli saanut toimenpiteistään +asianomaiset kiitokset, otti hän kainalosauvansa ja katosi. + +"Kaikki miehet laivalle kello neljä iltapuolella!" huusi tuomari +hänelle. + +"Hyvä on, kapteeni!" huusi kokki käytävässä. + +"On totta, tuomari", sanoi tohtori, "että minä en suuresti luota teidän +hommiinne, mutta se minun täytyy myöntää, että tuo John Silver on +oikein minun mieleiseni." + +"Se mies onkin harvinainen", vahvisti tuomari. + +"Ja nyt", lisäsi tohtori, "saa Jim kai seurata meitä laivalle vai +kuinka?" + +"Luonnollisesti. Ota lakkisi, Hawkins, niin menemme alusta katsomaan." + + + + +Kymmenes luku. + +Ruutia ja aseita. + + +"Hispaniola" oli jotenkin kaukana ja saimme kulkea monen laivan +sivuitse ennenkuin ehdimme perille. Ja kun vihdoin saavuimme laivalle, +niin otti meidät vastaan ja lausui tervetulleeksi perämies, mr Arrow, +joka oli vanha, päivänpaahtama merikarhu, renkaat korvissa ja hieman +sameakatseinen. Hän ja tuomari olivat oikein hyviä ystäviä, mutta +huomasin, että sama ei ollut laita mr Trelawneyn ja kapteenin kanssa. + +Tällä jälkimäisellä olivat terävät silmät ja hän näytti olevan +tyytymätön kaikkeen kuin laivalla oli. Ja pian saimmekin syyn tietää, +sillä tuskin olimme ehtineet kajuuttaan ennenkuin muuan merimiehistä +tuli sinne ja ilmoitti, että kapteeni Smollett haluaa puhella herrojen +kanssa. + +"Olen aina kapteenin käytettävänä ja pyytäkää hänet tulemaan tänne", +sanoi tuomari. + +Kapteeni tulikin heti sisään ja sulki oven perästään. + +"No, kapteeni Smollett, mikäs mieltänne painaa? Toivoakseni on kaikki +hyvin." + +"Lienee parasta, herraseni", sanoi kapteeni, "puhua suoraa kieltä, +vaikkapa siitä suuttuisittekin. Minä en pidä koko hommasta, en +miehistöstä enkä perämiehestäni. Siinä lyhyesti ja selvästi +ajatukseni." + +"Ehkä ette pidä laivastakaan", kysyi tuomari ja sikäli kuin minusta +tuntui, oli hän hyvin kiukuissaan. + +"Sen suhteen en voi mitään sanoa, sillä en ole nähnyt, mihin se kelpaa. +Hyvä se kyllä näyttää olevan. Enempää en siitä voi sanoa." + +"Ehkä ette pidä työnantajastannekaan", kysyi tuomari. + +Mutta nyt puuttui tohtori puheeseen, sanoen: "lopettakaapas jo! +Tuollaiset kysymykset ovat vain omiaan synnyttämään pahaa verta. +Kapteeni on sanonut joko liian paljon tai liika vähän ja mielelläni +tahtoisin, että hän selittäisi sanansa. Te sanoitte, ettette pidä +hommasta. Miksi?" + +"Minä otin paikan niin kutsutuilla salaisilla määräyksillä ja minut +käskettiin viemään alus sinne, johon tämä herra käskisi. Siihen saakka +on kaikki hyvin. Mutta nyt minä huomaan, että jokainen miehistöstä +tietää enemmän kuin minä. Ja minun mielestäni tuo ei ole rehellistä +peliä, vai mitä te arvelette?" + +"Ei ole", sanoi tohtori. + +"Lisäksi saan kuulla, että me lähdemme aarretta etsimään -- tämän saan +kuulla miehistöltäni, huomatkaa se. Mutta nyt on sana 'aarre' hyvin +arveluttava sana. Minä en olleskaan pidä aarteidenetsimis-retkistä ja +varsinkin, jos ne ovat salaisia ja tämä salaisuus -- pyydän anteeksi, +mr Trelawney -- on ilmoitettu papukaijoille." + +"Kelle papukaijoille?" kysyi tuomari. + +"Se on vain sellainen puhetapa", sanoi kapteeni. "Minä tarkotan sillä +sitä, että salaisuus on päästetty julkisuuteen. Enkä luule, että te, +herraseni, tiedätte, mikä on kysymyksessä. Mutta minä tahdon sanoa +ajatukseni: on kysymyksessä elämä tai kuolema." + +"Aivan oikein puhutte", vastasi tohtori. "Yrityksemme on tosin +uhkarohkea, mutta niin taitamattomia emme me ole kuin te luulette. Te +sanoitte vielä, ettette pidä miehistöstä. Eivätkö he ole hyviä +merimiehiä!" + +"Minä en heistä pidä, herraseni. Ja jollette pane pahaksenne, niin +sanon, että minun olisi itseni pitänyt saada toimittaa miehistön +palkkaus." + +"Voittepa olla oikeassa", sanoi tohtori. "Teidän olisi pitänyt olla +ystäväni mukana miehistöä valikoidessa, mutta jos jokin erehdys on +tapahtunut, niin ei se ollut tahallinen." + +"Ja te ette pidä myöskään perämiehestä?" + +"En, herra. Luulen, että hän on hyvä merimies, mutta hän on liian +toverillinen miehistön kanssa ollakseen hyvä esimies. Perämiehen tulee +säilyttää arvonsa -- eikä hän saa juoda yhdessä miehistön kanssa +etukeulassa." + +"Tarkotatteko, _että hän juo_", huudahti tuomari. + +"En, herra, vaan sitä, että hän on liian tuttavallinen." + +"No kapteeni, sanokaappas suoraan ja lyhyesti, mitä haluatte", sanoi +tohtori. + +"Olkoon menneeksi, herrani! Oletteko ehdottomasti päättäneet ryhtyä +tähän retkeen?" + +"Ehdottomasti", vastasi tuomari. + +"Hyvä! öitten saanen kai vielä lisätä jonkun sanasen. Miehet panevat +kruutia ja aseita etukeulaan. Ja kun kerran on niin hyvä paikka täällä +kajuutan alla, niin miksei niitä voi yhtä hyvin panna tännekin? Ja +sitten on teillä vielä miehistön joukossa neljä omia miehiänne ja +näistä kertoi minulle kolme, että he tulevat asumaan etukeulassa. +Miksei yhtä hyvin täällä peräkeulassa kajuutan vieressä?" + +"Ja sitten vielä?" kysyi mr Trelawney. + +"Vain yksi asia, sillä tässä on jo liian paljon lörpötelty." + +"Se on totta", myönsi tohtori. + +"Tahdon sanoa teille sen, minkä itse olen kuullut, että teillä on erään +saaren kartta, ja kartalla on ristejä, jotka ilmaisevät missä aarre on; +ja että saari on --" ja kapteeni mainitsi tarkasti pituus- ja +leveysasteet. + +"Sitä en ole virkkanut kenellekään elävälle sielulle", huudahti +tuomari. + +"Miehistö vain näkyy sen tietävän", huomautti kapteeni. + +"Livesey, sen olette joko te tai Hawkins ilmaisseet", huudahti mr +Trelawney. + +"Samapa se, kuka sen on tehnyt", vastasi tohtori, ja minä huomasin +ettei kapteeni eikä tohtori näkyneet panevan suurta painoa tuomarin +vakuutuksille. Ja samoin tein minäkin, sillä olin jo huomannut, +millainen lörppö hän oli, mutta luulenpa, ettei hän tosiaankaan ollut +miehistölle ilmaissut saaren asemaa. + +"Siis, herraseni! Minä en tiedä kellä tuo kartta on, mutta minä +ehdotan, että se pidetään salassa sekä minulta että mr Arrowilta tai +muussa tapauksessa pyydän paikalla eroni." + +"Minä ymmärrän", sanoi tohtori. "Te haluatte, että pidämme asian +salassa ja muodostamme varustusväen peräkannen miehistöstä, johon +kuuluu ystäväni oma väki, ja otamme haltuumme kaikki laivalla olevat +aseet ja koko kruutivaraston. Lyhyesti sanoen: te aavistatte +salaliittoa." + +"Älkää pahastuko, herraseni", vastasi kapteeni Smollet, "mutta teillä +ei ole oikeutta panna sanoja suuhuni. Kellään kapteenilla ei olisi +oikeutta lähteä merelle, jos hänellä olisi vähintäkään syytä noin +sanoa. Mitä mr Arrowiin tulee, niin luulen hänen olevan täysin +kunniallisen miehen. Ja samaa voin sanoa muutamista laivamiehistäkin, +ja voivatpa he kaikkikin olla sellaisia. Mutta minä olen vastuunalainen +laivan turvallisuudesta ja joka miehen hengestä. Ja minä huomaan, että +kaikki ei käy kuten pitäisi ja siksi täytyy minun pyytää teitä +ryhtymään muutamiin varovaisuustoimenpiteisiin tai myöntää minulle +ero." + +"Kapteeni Smollet", sanoi tohtori hymyillen, "oletteko kuulleet tuota +lausetta _geniunt monten nascitur ridiculus mus?_ (Vuoria hommataan, +mutta syntyykin vain naurettava hiiri.) Suokaa anteeksi, että +esiintymisenne muistutti minua tuosta lauseesta. Ja voinpa lyödä vaikka +vetoa siitä, että te sisään tullessanne tarkotitte paljoa enemmän." + +"Tohtori", vastasi kapteeni, "te olette tarkkanäköinen. Kun tulin tänne +sisään, niin ajattelin pyytää eroa, sillä luulin, ettei mr Trelawney +olisi tahtonut kuulla sanaakaan." + +"Enkä olisikaan", huudahti Trelawney. "Jollei Livesey olisi ollut +täällä, niin olisin lähettänyt teidät hiiteen. Teen, kuten haluatte, +mutta silti eivät ajatukseni teistä ole entistä paremmat." + +"Kuten haluatte", vastasi kapteeni, "mutta te olette kyllä huomaava, +että minä teen velvollisuuteni." + +Sitten kumarsi hän ja katosi. + +"Trelawney", sanoi tohtori, "luulenpa että te kaikista muistutuksista +huolimatta olette onnistuneet saamaan kaksi kunnon miestä mukaanne +laivaan, nimittäin hänen, joka juuri poistui, ja John Silverin." + +"No Silver ehkä sellainen lienee", ärjäsi tuomari, "mutta tuo toinen on +vallan kelvoton, sillä hänen esiintymisensä on epämiehuullista eikä +olleskaan merimiesmäistä ja ennen kaikkea se ei ole englantilaista." + +"Ehkä, mutta senhän sitten näemme", vastasi tohtori. + +Kun tulimme kannelle, oli miehistö jo alkanut uudestaan lastata ruutia +ja aseita kapteenin ja mr Arrowin valvoessa työn menoa. + +Uudet laitokset miellyttivät minua. Kuusi makuupaikkaa oli laitettu +peräkeulaan, ja vain kapean, pitkin vasenta laitaa kulkevan käytävän +kautta olivat nämät keittiön ja miehistön asunnon yhteydessä. Alkuaan +oli tarkotuksena, että kapteeni, mr Arrow, Hunter, Joyce, tohtori ja +tuomari pitäisivät nämät paikat, mutta nyt päätettiin, että Redruth ja +minä saamme kaksi ja kapteeni ja mr Arrow saavat yhdessä maata +välikannella. Matalaa siellä tosin oli, mutta siellä oli kumminkin +tilaa kahdelle riippumatolle, ja perämiehellä ei puolestaan näyttänyt +olevan mitään sanomista tätä järjestystä vastaan. Ehkä hänelläkin oli +ollut jonkunlaisia epäluuloja miehistöä kohtaan. + +Me puuhailimme kaikki innokkaasti edellämainitussa työssä, kun kaksi +viimeksi pestattua miestä ynnä John Silver astuivat venheisiin. + +Kokki kiipesi laivalle vikkelästi kuin apina ja niin pian kuin hän +huomasi, mitä oli tekeillä, virkkoi hän: + +"Halloo, pojat, mitäs tämä merkitsee?" + +"Me lastaamme ruutia uuteen paikkaan", vastasi muuan miehistä. + +"Mitä hittoa tämä on..." alotti Pitkä John. + +"Se tapahtuu minun käskystäni", vastasi kapteeni terävästi. "On parasta +että lähdette keittiöön, sillä väki tarvitsee illallista." + +"Paikalla, kapteeni", sanoi kokki, teki kunniaa ja katosi kannen alle. + +Kuulin kapteenin sanovan tohtorille, että "minä en tule tällä matkalla +miksikään miehistön suosikiksi." + +Myönnän, että kapteenin suhteen olin tuomarin kanssa samaa mieltä ja +pelkäsin häntä kovin. + + + + +Yhdestoista luku. + +Matka. + + +Olin kauhean väsyksissä, kun pursimies vähää ennen aamunkoittoa puhalsi +pilliinsä ja miehet rupesivat nostamaan ankkuria ylös. Mutta vaikka +olisin ollut puolta väsyneempi, en sittenkään olisi tahtonut olla +poissa kannelta, sillä kaikki oli minusta niin uutta ja miellyttävää. + +Mutta kun siinä parhaillaan seisoin ja nautin tuosta vilkkaasta +näytelmästä, alkoi Pitkä John kuuluvalla äänellä laulaa: + + "Oli viistoista ruumispaareilla." + +Ja koko miehistö yhtyi laulaen: + + "Oh hei, oh hoo. + Toiset kasteli kulkkujaan rommilla, + Oh hei, oh hoo." + +Tuntui kuin olisin kuullut kapteeni-vainajan äänen "Amiraali Benbowin" +tarjoiluhuoneessa, mutta ennenkuin ehdin pitemmälle mietteissäni, oli +laivan ankkuri ylhäällä ja me aloimme matkamme Aarresaarta kohti. + +En aio tässä kertoa kaikkia matkan yksityiskohtia, eikä niissä +kummempaa ollutkaan. Laiva osottautui erinomaiseksi ja miehistö +oivalliseksi ja kapteeni näytti ymmärtävän ammattinsa perin pohjin. +Mutta ennenkuin tulimme Aarresaaren pituusasteelle, sattui tapauksia, +joista aion lähemmin kertoa. + +Ensiksi näyttäytyi mr Arrow paljoa huonommaksi kuin mitä kapteenikaan +oli häntä pitänyt, sillä miehistö ei totellut häntä olleskaan, vaan +kukin teki mitä tahtoi, ja sitten alkoi hän näyttäytyä tuon tuostakin +kannella silmät sameina ja posket punaisina osottaen siten olevansa +juovuksissa. Mutta emme voineet saada selville, mistä hän oli +väkijuomia saanut. Kun häneltä humalassa ollessaan sitä kysyimme, niin +nauroi hän meille vasten naamaa, ja selvänä ollessaan kielsi hän +kovasti mitään muuta kuin vettä maistaneensa. + +Mutta ei siinä kyllin, että hän osottautui huonoksi esimieheksi ja +vaikutti pahentavasti miehistöön, vaan oli selvää, että hän menettäisi +henkensä, jos saa tuolla tavoin jatkaa. Siksi ei meitä olleskaan +hämmästyttänyt, kun kuulimme hänen eräänä pimeänä yönä kovassa +merenkäynnissä pudonneen mereen. + +Tuon uutisen kuultuaan virkkoi kapteeni: "no täten pääsimme panemasta +häntä rautoihin." + +Mutta olimmepa ilman perämiestä ja meidän täytyi korottaa joku miehistä +tähän virkaan. Pursimies Job Anderson, joka oli sopivin, sai osaksi +hoitaa perämiehen tointa säilyttäen vanhan arvonsa. Mr Trelawney oli +myös vanha merenkulkija ja oli usein vahdissa kauniilla ilmalla. +Purrenohjaaja Israel Hands oli vanha meriveitikka, jolle voi uskoa +tiukan tullen vaikeitakin tehtäviä. + +Hän oli erinomaisen hyvä ystävä Pitkän John Silverin kanssa, josta +tämän yhteydessä tahdon muutaman sanan sanoa. Huolimatta siitä, että +hän oli raajarikko, liikkui hän erinomaisen vikkelästi laivalla. + +"Pitkä John Silver ei olekaan mikään tavallinen mies", sanoi +purrenohjaaja minulle. "Nuorena kävi hän oikean koulunkin läpi ja puhuu +kuin kirjasta, jos niin tahdotaan. Ja rohkea on hän kuin leijona. Olen +nähnyt hänen selviävän taistelussa neljän kanssa, vaikka hän oli aivan +aseeton." + +Koko miehistö kunnioitti ja vieläpä tottelikin häntä ja hänellä oli +erikoinen tapa kutakin puhutella ja osottaa palvelustaan. Minulle oli +hän aina ystävällinen, kun milloin menin keittiöön, jonka hän aina piti +erinomaisen siistinä. Astiat olivat kiiltävän kirkkaat ja yhdessä +nurkassa oli hänen papukaijansa häkissään. + +"No, Hawkins", sanoi hän toisinaan, "tulehan puhelemaan hetkisen aikaa +Johnin kanssa, sillä ei kukaan ole tervetulleempi kuin sinä, poikaseni! +Istuhan, niin saat kuulla viimeiset uutiset. Kapteeni Flint -- minä +kutsun papukaijaani kapteeni Flintiksi tuonnimisen kuuluisan merirosvon +mukaan, -- ennustaa, että me saamme onnellisen matkan. Eikös niin, +kapteeni?" + +Papukaija vastasi säännöllisesti: "hopeata loppumattomat määrät, +hopeata loppumattomat määrät", niin kauvan, kunnes John peitti sen +häkin nenäliinallaan. + +"Tuo lintu on", sanoi hän, "ainakin kahdensadan vuoden vanha ja jos +kuka on asioita nähnyt, niin on se nähnyt, rakas Hawkins. Se on ollut +Madagaskarilla ja Malabarissa, Surinamissa, Providencessä ja +Portobellessa. Se oli myös mukana, kun ne nostivat meren pohjasta erään +hopearahoilla lastatun laivan ja silloin oppi hän huutamaan nuot sanat: +'hopeata loppumattomat määrät'. Mutta sanoppas, ukkoseni, oletko +milloinkaan ruutia haistellut?" + +"Kyllä kai", kirkasi papukaija. + +Mitä tuomarin ja kapteeni Smollettin väleihin tulee, niin täytyy minun +myöntää, että edellinen halveksi jälkimäistä. Kapteeni ei koskaan +muulloin puhunut kuin silloin, kun häneltä kysyttiin ja silloinkin +hyvin lyhyesti. Hän näytti muuttaneen mielipiteensä väestön suhteen ja +laivaan oli hän erinomaisen ihastunut. "Mutta", lisäsi hän, "me emme +ole vielä kotona ja olisin iloinen, jos tämä matka jo olisi +suoritettu"'. + +"Jospa tuo mies olisi sanonut sanankaan vielä, niin olisin vestänyt +häntä vasten naamaa", oli tuomarilla tapana sanoa tohtorille, kun +kapteeni oli nuot sanansa sanonut. + +Kaikki miehet laivalla olivat tyytyväisiä ja kummallistahan muutoin +olisi ollutkin. Kaksinkertaiset annokset annettiin konjakkia joka päivä +ja sitä paitsi ylimääräiset annokset, jokaisen miehistöön kuuluvan +miehen nimi- ja syntymäpäivänä. Omenatynnyri oli aina avattuna +keskilaivalla ja kukin sai siitä ottaa niin paljon kuin halusi. Ja +jollei tätä omenatynnyriä olisi ollut, niin ei olisi koskaan kuulta +varottavaa ääntä ja tietämätöntä on, kuinka meille olisi käynyt -- +mutta koska se on pitkä juttu, niin kerron sen erikseen. + +Olimme matkallamme ehtineet niin pitkälle, että jo seuraavan päivän +aamupuolena olisi Aarresaaren pitänyt tulla näkyviin. Laivan suunta +oli E.L.E. ja tuuli ja merenkäynti oli tasaista. Olimme kaikki +erinomaisella tuulella, kun olimme niin lähellä seikkailuretkemme +päämäärää. + +Heti auringon laskettua, kun olin saanut kaikki päivätyöni tehdyksi ja +aijoin lähteä makuulle, pisti päähäni, että yksi omena ei tekisi pahaa +ja siksi juoksin kannelle. Vahti piti tähystystä etukeulassa ja +peränpitäjä vihelteli hiljakseen. Tämä oli ainoa ääni kuin kuulin +paitsi veden loiskinaa laivan keulaa vasten. + +Ryömin omenatynnyriin, jossa oli vain muutamia omenia jälellä. En +muista, kuinka vaivuin uneen tai olin vaipumaisillani, mutta äkkiä +tunsin, että joku istautui nojaten olkapäänsä tynnyriä vasten. Aioin +hypätä tynnyristä, kun samassa kuulin John Silverin äänen ja tuskin oli +kuullut kymmentäkään sanaa, kun en mistään hinnasta olisi tahtonut +itseäni ilmaista. Lojoin siellä ja kuuntelin vapisten pelosta ja +uteliaisuudesta, sillä noista sanoista huomasin, että kaikkien +kunniallisten miesten henki laivalla riippui kokonaan minusta. + + + + +Kahdestoista luku. + +Mitä kuulin omenatynnyrissä. + + +"En, en minä", sanoi Silver, "Flint oli kapteenina ja minä +puujalkoineni toisena perämiehenä. Samassa kahakassa, jossa minä pääsin +jalastani, kadotti Pew-vainaja korpinsilmänsä. Se oli häijy tohtori, +joka sahasi jalkani poikki, vaikkei hän osannutkaan kirjoittaa +lääkemääräystä latinaksi, mutta hänet hirtettiin kuin koira, kuten +kaikki muutkin ja päivänpaisteessa sai hän kuivua Corso Castlessa. +Niin, kuten sanottu, se tapahtui silloin kun purjehdin Flintin kanssa +ja minä itse olin toisena perämiehenä..." + +"Oo", keskeytti muuan nuorekas ja ihmettelevä ääni, "mahtoi olleen +kelpo mies se kapteeni Flint!" + +"No miksei, mutta ei Daviskaan vallan huonompi ollut", sanoi Silver. +"Mutta missä ovat nyt kaikki vanhat laivatoverini? Esimerkiksi kaikki, +jotka purjehtivat Flintin kanssa? Missä on nyt Pew, hän, joka pääsi +korpinsilmistään? Sanokoon se, joka voi, minä en uskalla. Mutta se mies +ainakin osasi käsitellä veistä pitkillä sormillaan." + +"Kun kaikki käy selville, niin ei elämä ole suuren arvoinen", virkkoi +siihen se nuorukainen, joka äsken oli ihmetellyt Flint-rosvoa. + +"Eipä tosiaankaan, jos on sellainen pöllöpää kuin sinä olet", huudahti +Silver. "Mutta kuulkaapas pojat! Olette tosin nuoria, mutta kun +katselen teitä, niin huomaan, että te ette mitään tikkoja ole, ja +siksipä tahdon teille puhua aivan kuin täysikasvuisille miehille." + +Lukija voi kuvitella tunteeni, kun kuulin tuon kauhean vanhan roiston +-- olin nyt selvillä, että hän oli sellainen -- puhuvan muille yhtä +imartelevalla äänellä kuin minullekin. Jos olisin voinut, niin +luulenpa, että olisin hänet tappanut pistämällä hänet tikarilla tai +ampumalla hänet kuoliaaksi. Hän jatkoi puheluaan aavistamatta että +löytyi kuulijakin: + +"Tässä on kysymys onnen etsijöistä, ja kun tämä retkeily on suoritettu, +niin on meillä rahaa satoja puntia, sen sijaan kun nyt on vain muutamia +kuparirahoja. Mutta enimmät teiltä menevät rommiin ja muihin +hyödyttömiin asioihin ja sitte lähdette merelle taas paljailla +paitasillanne. Mutta sellainen ei ole minun tapani. Minä sijoitan +rahoistani vähän sinne, vähän tänne, jotta ei herätä epäluuloja. +Ottakaa se huomioon, että minä olen viisikymmentävuotias. Tämän retken +jälkeen aion minä asettua levossa asumaan kunniallisena ihmisenä. Ja +kuinka alotin elämänratani? Etukeulassa asuen, kuten sinäkin." + +"Vai niin", sanoi toinen, "mutta täherahat ovat nyt poissa, vai kuinka? +Tämän jälkeen ette uskalla näyttäytyä Bristolissa." + +"No missä luulet siis rahojeni olleen", kysyi Silver. + +"Tietysti pankeissa ja muualla Bristolissa." + +"Mutta nyt on vaimollani koko varasto ja 'Kaukoputki' on myyty ja +vaimoni on laputtanut matkoihinsa minua kohtaamaan. Ja jospa tahtoisin, +niin voisinpa sanoa sinulle mihin, sillä luotan sinuun, mutta en tahdo +tehdä tovereitasi kateellisiksi." + +"Ja voitteko luottaa vaimoonne?" kysyi toinen. + +"Tämänlaatuiset ihmiset kuin me olemme, eivät luota koskaan toisiinsa +ja siinä tekevätkin vallan oikein", vastasi kokki. "Mutta minulla on +oma tapani ja kanssani ei ole hyvä leikitellä. Muutamat meikäläisistä +pelkäsivät Pewiä ja toiset taas Flintiä, mutta Flint pelkäsi minua, +joskin hän samalla minusta ylpeili. Flintin miehistö oli hurjin kuin on +koskaan laivan kannella astunut. Itse Belzebuhkaan ei olisi uskaltanut +lähteä merelle niiden kanssa. Minä en ole mikään kerskuja ja sinä näet +myös, että minun kanssani on helppo tulla toimeen, mutta silloin kun +olin aliperämiehenä, ei ollut hyvä mennä kutsumaan Flintin vanhoja +merirosvoja lampaankaritsoiksi. Olisinpa tahtonut nähdä sinun itsesi +vanhan Johnin laivalla." + +"Kuulkaappas", sanoi nuorukainen, "minä en ole puoliakaan pitänyt tästä +yrityksestä ennen niin paljon kuin nyt, kun olen puhellut kanssanne. +Mutta nyt on tässä käteni." + +"Ja kunnon poika sinä oletkin", vastasi Silver ja pudisti nuorukaisen +kättä niin sydämellisesti, että omenatynnyri tutisi. + +Minä käsitin koko keskustelun sisällön. "Onnen etsijät" merkitsivät +vallan yksinkertaisesti tavallisia merirosvoja. Ja ehkäpä tuo +ainoakin laivalla oleva kunniallinen mies oli houkuteltu rikokseen +taipuvaiseksi. Ja aavistukseni pian toteutuikin. Kun Silver oli hiljaa +viheltänyt, tuli näet kolme miestä kannelle ja istuutuivat toisten luo. + +"Dickiin voimme luottaa", sanoi Silver. + +"No senhän arvasin", vastasi purren ohjaaja Israel Handsin ääni. "Dick +ei olekaan mikään pöllöpää." Hän käänsi mälliä poskessaan ja sylkäsi. +"Mutta kuulehan Pitkä John, minä alan ikävystyä tähän. Minä olen saanut +jo kyllikseni kapteeni Smollettista, sillä hän on jo kylliksi kauvan +minua kiusannut. Tahdon mennä tuonne kajuuttaan ja maistaa heidän +viinejään ja herkkujaan. Juuri sitä nyt tahdon!" + +"Israel", sanoi Silver, "minään nerona sinua ei tosin ole koskaan +pidetty, mutta ovathan sinulla siksi isot korvat, että luulen voivan +sinun niillä kuunnella. Kuule siis, mitä minä sanon: sinä ryömit +etukeulaan, teet lujasti työtä, puhut siivosti ja elät raittiisti, +kunnes minä sinut näistä velvollisuuksista vapautan. Pane se mieleesi, +poikani!" + +"Kyllä ja enhän ole muuta sanonutkaan", murisi purrenohjaaja. "Milloin +olen jotain sanonut?" + +"Milloin!" huudahti Silver. "Ethän muuta teekään kuin lörpöttelet. Etkö +käsitä, että tohtorin ja tuomarin täytyy auttaa meitä saamaan aarre +laivaan ja sitte vasta voimme nähdä, mitä teemme. Jos voisin teihin +kirottuihin koiriin luottaa, niin antaisin viedä meidät puolimatkaan +takasin, ennenkuin ryhtyisin toimiin." + +"Mutta olemmehan kaikki täällä laivalla merimiehiä", sanoi nuori Dick. + +"Tarkoitat kai, että me osaamme ohjata suunnan mukaan", keskeytti +Silver, "mutta kuka määrää ensin suunnan? Jos minä saisin määrätä, niin +antaisin kapteenin kuljettaa laivaa, kunnes pääsisimme tunnetuille +vesille. Silloin ei tulisi pettyneitä suunnitelmia kysymykseen. Mutta +tunnen teidät ja siksi teenkin heistä lopun saaren luona, kun olemme +saaneet aarteen laivaan, vaikka se onkin synti ja häpeä. Mutta tehän +ette ole milloinkaan tyytyväisiä ja minua sydäntä myöten koskee, kun +täytyy purjehtia tuollaisten raukkojen kanssa kuin te olette." + +"Ei niin kiivaasti, Pitkä John", huudahti Israel. "Löytyy muitakin +sinun vertaisiasi. Taitava tosin olet, sitä ei kukaan kielläkään -- +mutta löytyy muita..." + +"Vai niin", vastasi Silver. "Löytyy muita. Missä? Pew oli, mutta hän +kuoli kerjäläisenä. Flint oli samaa maata, mutta hän kuoli rommista +Savannahissa." + +"Kyllähän _oli_ kelpomiehiä, mutta missä he nyt ovat?" + +"Ja", sanoi Dick, "jos mekin tahdomme olla noitten vertaisia, niin mitä +on meidän näille tekeminen?" + +"Niin puhuu mies!" huudahti kokki ihmetellen. "Tuo osottaa neroa! Mutta +suoraan sanoen, miten luulette, että asian kanssa on meneteltävä. +Teurastammeko heidät heti kuin siat, joka olisi Flintin tai Billy +Bonesin tapaista?" + +"Tuo tuntui niin Billyn ääneltä", sanoi Israel. "'Kuolleet koirat eivät +pure', virkkoi hän aina. Nyt on hänkin kuollut." + +"Kuollut kuin koira", vakuutti Silver. "Mutta pankaa huomioon, että +minä olen hieno luonne, herrasmies sormenpäähän saakka. Luonnollisesti +äänestän minäkin kuolemaa, mutta vasta silloin kun aika on sovelias." + +"John", huudahti Hands, "sinä olet kelpo mies!" + +"Niin ei sinun huoli sanoa ennenkuin olen sen osottanut", sanoi Silver. +"Yhden ehdon kumminkin panen, nimittäin sen, että saan osalleni +Trelawneyn, jonka pässinpään tahdon omin käsin vääntää nurin." Ja hän +lisäsi: "hyppääpäs Dick tynnyriin ja nouda minulle omena, sillä +kurkkuni on kuiva liiasta lörpöttelystä." + +Voitte kuvailla kauhistukseni! Olisin hypännyt tynnyristä ja juossut +vaikka henkeni edestä, jos minulla olisi ollut kylliksi voimia, mutta +sekä jäseneni että rohkeuteni olivat lamauksissa. Kuulin Dickin +nousevan seisalleen, mutta heti sen jälkeen kuului Hands virkkavan: + +"Annahan olla! Mitä helkkaria sinä John omenoilla teet? Ottakaamme sen +sijasta annos rommia!" + +"Dick", sanoi Silver, "luotan sinuun. Tässä on avain ja mene ja laske +tuoppi rommia täyteen!" + +Kauhustani huolimatta luulin nyt käsittäneeni, miten mr Arrow sai noita +väkijuomia, jotka tekivät hänestä lopun. + +Dick oli vain lyhyen ajan poissa ja silloin puhui Israel kokin korvaan. +Minä voin kuulla vain muutamia sanoja, mutta kumminkin pääsin siten +tärkeiden tietojen perille. Loppusanat kuuluivat näin: "ei kukaan muu +heistä tahdo olla kanssamme asiassa mukana." Luultavasti oli meillä +siis vielä uskollisia miehiä laivalla. + +Kun Dick palasi, niin otti kukin vuoronsa jälkeen tuopin käteensä ja +ryyppäsi siitä. "Yrityksemme malja!"... "Vanhan Flintin malja!"... +"Meidän kaikkien ja aarteen malja!" + +Juuri samassa loi kuu kirkkaan valonsa tynnyriin, ja samassa kuului +myös tähystäjän huuto: "maa on näkyvissä!" + + + + +Kolmastoista luku. + +Sotaneuvottelu pidetään. + + +Heti syntyi vilkas liike kannella. Minä kiipesin nopeasti tynnyristä ja +hiivin peräkeulaan ja tulin sitten takasin kannelle sopivaan aikaan +rientääkseni yhdessä Hunterin ja tohtori Liveseyn kanssa etukeulaan. + +Sinne oli jo koko miehistö kokoontunut. Oli syntynyt samalla sumua kuin +kuukin nousi. Kaakkoon päin meistä näkyi kaksi matalaa kunnasta, +toisistaan noin kahden englannin penikulman päässä ja toisen takana +kohousi kolmas korkeampi kukkula, jonka huippu oli sumun peitossa. +Kaikki kolme näyttivät olevan keilan muotoisia. + +Kun olin tämän kaiken nähnyt aivan kuin unessa, kuulin kapteeni +Smollettin antavan käskyjä. "Hispaniolan" suuntaa muutettiin pari +suuntaa ylemmäksi ja nyt kulki se sillä tavoin, että saaren itäinen +sivu näkyi hyvin. + +"Ja nyt miehet", sanoi kapteeni, "sanokaapas, onko teistä kukaan ennen +nähnyt tuota saarta?" + +"Kyllä, herra", vastasi Silver, "minä olen nähnyt. Otin kerran tuolta +saarelta vettä, kun kerran palvelin kokkina eräässä kauppalaivassa." + +"Eikös ankkuripaikka ole eteläänpäin, saaren takana?" kysyi kapteeni. + +"On. Sitä kutsutaan Benrangelin saareksi. Merirosvot asustelivat siellä +muinoin ja meillä oli laivassa muuan mies, joka tiesi heidän +nimensäkin. Tuota kukkulaa, joka on pohjoiseen päin, kutsutaan +'Etumastoksi' ja saarella on kaikkiaan kolme kukkulaa, jotka antavat +eteläänpäin. Korkeinta, jonka huippu on sumun peitossa, kutsutaan +'Kaukoputkeksi'." + +"Minulla on täällä kartta", sanoi kapteeni Smollett, "katsokaas onko +tämä oikea paikka!" + +Pitkän Johnin silmät hehkuivat innosta, kun hän otti kartan käsiinsä. +Mutta heti hänen ensi katseestaan näin hänen pettyneen, sillä tämä ei +ollut se, jonka me löysimme Billy Bonesin arkusta, vaan täydellinen +jäljennös siitä -- paitsi että siitä puuttuivat punaset ristit ja +kirjoitetut muistiinpanot. Mutta kumminkin onnistui hän salaamaan +pettymyksensä. + +"Kyllä, herraseni, tuo on oikean paikan kartta ja se on lisäksi hyvin +piirustettu. Ihmettelen, kuka sen on tehnyt, sillä luulen, että +merirosvot olisivat siihen kykenemättömät. Ah, tässähän onkin kapteeni +Kiddin ankkuripaikka eli siis sama paikka, josta toverini mainitsi. +Tätä eteläistä sivua pitkin käy vahva virta ja läntisellä sivulla se +käy pohjoseen päin. Olitte oikeassa, kun teitte tuon viimeisen +liikkeen..." + +"Kiitoksia paljon", keskeytti hänet kapteeni. "Kun milloin neuvojanne +tarvitsen, niin kysyn teiltä. Nyt saatte mennä." + +Olin hämmästyksissäni siitä kylmäverisyydestä, jolla John myönsi saaren +tuntevansa ja olinpa puoleksi peloissani, kun hän läheni minua ja +ruumistani puistatti, kun hän laski kätensä olalleni ja virkkoi: + +"Tämä on hauska paikka mennä maihin. Täällä voi uida ja kiipeillä +puihin ja ajella vuohia sekä kiipeillä noilla kukkuloilla aivan kuin +itse olisi vuohi. Tunnenpa tulevani uudelleen nuoreksi... mutta sehän +onkin totta, minähän unhotinkin puujalkani. On hauskaa olla nuori ja +omistaa kymmenen varvasta eikä sitä silloin niin liikoja valita +liikavarpaista, vaikkapa niitä muutamia olisikin. Jos haluatte jotakin +tietoja, niin kysykää vain vanhalta Johnilta. Hän on kyllä +käytettävänänne." + +Sitten taputti hän minua ystävällisesti olalle ja katosi kannen alle. + +Kapteeni Smollett, tuomari ja tohtori Livesey keskustelivat keskenään +peräkannella, ja niin innokkaasti kuin paloinkin halusta saada kertoa +historiani, en uskaltanut sitä tehdä. Samassa huusi tohtori Livesey +minua. Hän oli unhottanut piippunsa alas ja käski minun mennä sitä +noutamaan. Mutta niin pian kuin olin tullut häntä kylliksi lähelle, +jotta voin puhua hänelle ilman että kukaan kuuli, kuiskasin hänelle: +"tohtori, saisinko teitä puhutella? Menkää alas kajuuttaan te, tuomari +ja kapteeni ja lähettäkää jollain tekosyyllä minua noutamaan. Minulla +on kauheita uutisia kerrottavana!" + +Tohtorin haahmo muuttui, mutta hän sai heti takasin mielenmalttinsa ja +hän virkkoi minulle kovalla äänellä: "kiitos, Jim, muuta en +tahtonutkaan tietää." + +Sitten teki hän käännöksen ja liittyi muihin. He puhelivat keskenään +jonkun sekundin ajan ja vaikkei kukaan heistä huudahtanut eikä edes +viheltänyt, niin oli kumminkin selvää, että tohtori oli esittänyt +pyyntöni. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuulin kapteenin antavan +käskynsä Job Andersonille ja merkkivihellys kutsui kaikki miehet +kannelle. + +"Poikaseni, tämä maa on matkamme päämäärä. Mr Trelawney on antelias, +kuten kaikki tiedämme ja olen ilmoittanut hänelle, että kaikki ovat +täyttäneet velvollisuutensa. Hän, tohtori ja minä menemme alas +kajuuttaan juomaan teidän maljanne ja te saatte runsaasti groggia +juodaksenne meidän maljamme. Oikea merimiesten 'eläköön' mr +Trelawneylle." + +Tietysti seurasi tätä kehotusta "eläköön"-huuto, mutta se kaikui niin +selvästi ja sydämellisesti, että minun, suoraan sanoen, oli hyvin +vaikeata uskoa, että nuot miehet juonittelivat henkeämme vastaan. + +"Eläköön kapteeni Smollett!" huusi Pitkä John ja toiset siihen +innokkaasti yhtyivät. + +Nuot kolme herraa menivät sen jälkeen kannen alle ja hetkisen kuluttua +tuli käsky, että Jim Hawkinsin piti tulla alas kajuuttaan. + +Kaikki kolme istuivat pöydän ympärillä pullo espanjalaista viiniä ja +viinirypäleitä edessään. Tohtori oli asettanut tekotukkansa polvilleen +ja tämän tiesin merkitsevän sitä että hänen mielensä oli kiillottunut. +Kajuutan ikkuna oli auki, sillä yö oli lämmin ja kuu paistoi ikkunasta +sisään. + +"No, Hawkins", alkoi tuomari, "sinullahan on jotain sanottavaa. Annas +kuulua." + +Minä tein, kuten käskettiin ja kerroin niin lyhyesti kuin voin kaikki +yksityiskohdat siitä keskustelusta, jonka olin kuullut. Kukaan ei minua +tällöin keskeyttänyt eikä kukaan heistä tehnyt pienintäkään liikettä, +mutta kaikkien katseet olivat herkeämättä tähdätyt minuun. + +"Jim", sanoi tohtori, "istuhan." + +He kaasivat minulle lasillisen viiniä ja panivat kourani täyteen +viinirypäleitä, jonka jälkeen kaikki kolme joivat maljani sekä +kiittivät minua ansioistani ja rohkeudestani. + +"Kuulkaapas, kapteeni", sanoi tuomari, "teillä on oikein ja minulla +väärin. Myönnän olleeni koko aasi ja nyt odotan määräyksiänne." + +"Ette suurempi aasi kuin minäkään", vastasi kapteeni. "Tavallisesti +huomataan edeltäpäin, kun väestö milloin hommaa kapinaa, mutta tämä +miehistö on minut täydellisesti pettänyt." + +"Anteeksi, kapteeni", sanoi tohtori, "sen on tehnyt Silver, joka on +kerrassaan omituinen mies." + +"Minusta hän sopisi erinomaisen hyvin riippumaan raakapuun nenään", +vastasi kapteeni, "mutta mitäs tässä toimittaa lörpötellä. Tässä +asiassa huomaan olevan kolme, neljä kohtaa, joista mr Trelawneyn +luvalla pyydän saada huomauttaa." + +"Te olette kapteeni, herraseni, ja teillä on valta puhua", sanoi +tuomari jalomielisesti. + +"Ennen kaikkia täytyy meidän jatkaa entiseen tapaamme, koska emme voi +kääntyä takaisin, sillä jos minä antasin tällaisen määräyksen, niin +nousisivat he heti kapinaan. Ja onhan meillä aikaa -- ainakin siksi +kuin olemme aarteen löytäneet. Ja kolmanneksi on meillä uskollistakin +väestöä laivalla. Nyt on asia niin, että mellakka tässä syntyy ennemmin +tai myöhemmin ja minä ehdotan, että me panemme sen toimeen silloin, kun +he sitä vähimmin osaavat aavistaa. Voimmehan luottaa teidän omiin +palvelijoihinne, mr Trelawney?" + +"Kuten minuun itseeni." + +"Täten on meitä seitsemän, nuori Hawkins siihen luettuna. Ja sitten on +kysymys noista luotettavista miehistä." + +"Luultavasti Trelawneyn omista eli niistä, jotka hän palkkasi ennenkuin +alkoi luottaa Silveriin." + +"Ei", keskeytti tuomari, "Hands on minun palkkaamani." + +"Minä luulin voivani luottaa Handsiin", lisäsi kapteeni. + +"Ja ajatelkaa, että he ovat kaikki englantilaisia", huudahti tuomari. +"Herraseni, minulla olisi erinomainen halu räjähyttää koko laiva +ilmaan." + +"Minä puolestani", jatkoi kapteeni, "luulen, että ainoa, minkä me +voimme tehdä, on se, että meidän täytyy olla asemillamme ja pitää heitä +tarkasti silmällä. Minä myönnän sen olevan työlästä ja mukavampaa olisi +panna kahakka toimeen, mutta sitä emme uskalla ennenkuin tunnemme +väkemme." + +"Jim", sanoi tohtori, "voi auttaa meitä enemmän kuin kukaan muu, sillä +miehet eivät häntä pelkää ja Jim on poika, jolla ovat silmät päässään." + +"Hawkins, minä luotan sinuun erinomaisesti", lisäsi tuomari. + +Tunsinpa olevani melkein epätoivossa, sillä mitähän minä voin +toimittaa, joskin omituisesta sattumuksesta minun kauttani turvallisuus +saavutettiin. + +Ja sitten oli 26 miehestä vain 7 sellaisia joihin voimme täydellisesti +luottaa ja näistäkin yksi oli vain poikanen, joten oli taisteltava 6 19 +vastaan. + + + + + + +III. + +Seikkailuni rannalla. + + + + +Neljästoista luku. + +Kuinka seikkailuni alkoivat. + + +Kun seuraavana aamuna tulin kannelle, oli saaren ulkonäkö kokonaan +muuttunut. Vaikka tuuli oli paljon asettunut, niin olimme purjehtineet +yöllä pitkän matkan ja olimme nyt tyyneessä, noin puolen penikulman +matkan päässä saaren kaakkoispäästä, joka oli alavaa rannikkoa. +Harmaalta vivahtavat metsät peittivät siitä suurimman osan ja tämän +yksitoikkoisuuden keskeyttivät vain siellä täällä olevat hietikot sekä +muutamat havupuut, jotka näkyivät muita korkeampina joko yksin tai +ryhmissä ollen. Mutta kaikki näytti olevan yksitoikkoista ja synkkää. +Kukkulat kohousivat paljaina ja ne olivat omituisesti muodostuneet ja +erittäinkin oli "Kaukoputki", joka oli muita noin 400 jalkaa korkeampi, +omituisen näköinen. + +Meillä oli ikävä aamupuoli-työ tehtävänä, sillä tuulen merkkiäkään ei +näkynyt. Venheet laskettiin veteen ja niihin pantiin miehiä ja laivaa +hinattiin kolme tai neljä penikulmaa saaren niemen ympäri ja sitä +kapeaa väylää pitkin, joka johtaa Benrangeliu saaren takana olevaan +satamaan. Minä tarjouduin seuraamaan muuatta venhettä, jossa minulla ei +tietysti ollut mitään tehtävää. Kuumuus oli sietämätön ja miehet +murisivat kovin työstä. Anderson oli käskijänä siinä venheessä, jossa +minä olin, mutta sen sijasta että hän olisi pitänyt miehiä komennossa, +murisi hän yhtä paljon kuin muutkin miehet. + +"No onpa hyvä", sanoi hän samalla kiroten, "että tätä ei riitä +ijankaikkisesti." + +Tätä pidin minä huonona merkkinä, sillä tähän saakka olivat miehet +mielellään ja iloisesti menneet työhönsä. Mutta pelkkä saaren näkeminen +oli höllentänyt kurin ohjat. Koko matkan ajan seisoi Pitkä John +peränpitäjän vieressä tarkastellen laivaa. Hän tunsi väylän kuin viisi +sormeaan ja vaikka syvyyden mittaaja kaikkialla löysi vettä enemmän +kuin mitä kartalla oli merkitty, niin ei John kertaakaan epäillyt. + +Olimme juuri sillä kohdalla, johon ankkuri oli merkitty kartalla, noin +kolme neljännesosan penikulman päässä kummastakin rannasta, manner +toisella ja Benrangelin saari toisella puolella. Pohja oli tasainen +hiekkapohja. Ankkurimme laskemisesta syntynyt kolina säikäytti lentoon +ison parven lintuja, jotka hetkisen lentelivät ja kirkuivat, mutta +sitten katosivat metsään ja kaikki oli nyt hiljaa. + +Paikka oli kokonaan maan ympäröimä ja kätketty metsän varjoon. Puut +olivat aivan rannalla ja ranta oli enimmäkseen tasaista. Kunnaat olivat +ympärillä amfiteaatterin tapaan ja jonkun välimatkan päässä toisistaan. +Kaksi pientä jokea laski erääseen lammikkoon. Ja puiden lehdissä tällä +osalla rannikkoa oli myrkyllinen väriloisto. Laivasta emme nähneet +minkäänlaista rakennusta, sillä niin tiheä oli metsä. + +Ei käynyt pienintäkään tuulen henkäystä eikä kuulunut muuta ääntä kuin +se jonka maininki synnyttää loiskiessaan rantakiviä vasten. Ja +omituinen, ummehtunut haju vallitsi ankkuripaikalla, haju, jonka +märänneet lehdet ja puut synnyttävät. Huomasin, että tohtori veti ilmaa +nenäänsä ikäänkuin olisi haistellut märännyttä munaa. + +"En tiedä, löytyykö täällä aarteita", sanoi hän, "mutta siitä voin +panna tekotukkani pantiksi, että kuumetta täällä kyllä liikkuu." + +Jos miehien käytös oli jo venheissä ollut levottomuutta herättävä, niin +muuttui se vallan uhkaavaksi, kun he tulivat laivaan. He istuutuivat +kannelle ja murisivat keskenään. Pienimmätkin käskyt otettiin vastaan +karsain silmin ja niitä toteltiin vastenmielisesti ja huolimattomasti. +Ja näytti luotettaviinkin sama tauti tarttuneen. Näkyi selvästi, että +salaliitto uhkasi meitä. + +Emmekä me kajuutassa olevat olleet ainoat, jotka huomasimme vaaran. +Pitkän Johnin tavaton uutteruus ja hänen auliutensa auttamaan +kaikkialla, kun kellään muulla ei siihen näyttänyt olevan halua, oli +meistä pahin merkki siitä, että iltapuoli tulee olemaan kuuma. + +Me pidimme neuvottelun kajuutassa. + +"Herraseni", sanoi kapteeni, "jos minä uskaltaisin antaa vielä yhden +käskyn, niin olisimme pelastetut. Nyt on meillä vain yksi mies, johon +voimme luottaa." + +"Ja kukahan se on", kysyi tuomari. + +"Silver", vastasi kapteeni. "Hän on yhtä halukas kuin te tai minä +tasoittamaan kaikki, joskin tuo onkin vain kavala kepponen. Mutta +laittakaamme niin, että hänen ei huoli sitä kauvemmin käyttää, +Antakaamme miehille lupa mennä iltapäivällä maihin. Ja jos he kaikki +menevät, niin silloin kyllä puolustamme laivaa syntyvän taistelun +aikana. Mutta jollei heistä kukaan mene, niin silloin pidämme kajuutan +hallussamme ja Jumala kyllä suojelee niitä, joilla on oikeus +puolellaan. Ja huomatkaa sanani: 'jos jotkut menevät maihin, niin tuo +Silver heidät mukanaan takasin ja lauhkeina kuin lampaat'." + +Ja niin päätettiinkin tehdä. Ladatut pistoolit annettiin kaikille +luotettaville miehille. Hunterille, Joycelle ja Redruthille annettiin +tieto tuumastamme ja he ottivat uutisen vastaan paljoa pienemmällä +hämmästyksellä, mutta suuremmalla rohkeudella kuin mitä me osasimme +luullakaan. Kapteeni meni kannelle ja kääntyen miehistön puoleen +virkkoi: + +"Pojat, meillä on tänään ollut vaikea päivä. Maihin pistäytyminen ei +ketään vahingoita. Venheet ovat vielä vedessä ja kellä vain on halu, +saa mennä maihin iltapäivällä. Minä ammuu laukauksen tuntia ennen +auringonlaskua." + +Nyt loppui tyytymättömyys. Kaikki kohottivat voimakkaan "eläköön", joka +kaikui kaukaista kunnasta vasten ja pelotti ison joukon lintuja lentoon +ankkuripaikan lähistössä. + +Kapteeni oli kyllin viisas laittautuessaan matkoihinsa jättäen Silverin +haltuun matkan järjestämisen ja luulenpa että se olikin erinomaisen +viisaasti tehty. Sillä jos hän olisi pysynyt kannella, niin ei hän +olisi kauvemmin voinut teeskennellä olevansa tietämätöin asian oikeasta +laidasta. Silver oli kapteenina ja hänellä oli tavattoman kapinallinen +miehistö. + +Vihdoin oli kaikki matkalle valmista. Kuusi miestä jäi laivaan ja +kolmetoista, niiden joukossa Silver, aikoivat mennä venheisiin. Nyt +johtui mieleeni yksi niistä hurjista aatteista, jotka niin suuressa +määrin auttoivat pelastustamme. + +Jos Silver kerran jätti kuusi miestä, niin silloin oli selvää, että +meidän joukkomme ei voinut anastaa eikä puolustaa laivaa. Ja kun vain +kerran kuusi jätettiin, niin silloin oli selvää että joukkomme ei +tarvinnut minun apuani. Siksi pisti päähäni mennä maihin. + +Nopeasti kiipesin yli laivan laidan ja laskeusin lähimpään venheeseen, +joka samassa loittoni laivasta. + +Ei kukaan mun minua huomannut kuin peränpitäjä, joka sanoi: "oletko se +sinä Jim? Painas pääsi alemmaksi!" + +Mutta Silver loi toisesta venheestä minuun terävän katseen ja kysyi, +olenko minä mukana. Nyt aloin tekoani katua. + +Venheitten miehistöt sousivat kilpaa rantaa kohden, mutta meidän +venheemme, joka oli hieman edellä, oli kevyempi kulkemaan ja siksi +jätti se pian kilpailijansa hyvän matkan jälkeensä. Ja kun venheen +kokka sattui erääseen rannalla kasvavaan puuhun, niin tartuin minä sen +oksiin ja nakkausin maalle sekä kätkeydyin lähimmän pensaan taa, Silver +ja hänen venheensä olivat meistä noin sadan kyynärän päässä. + +"Jim, Jim", kuulin hänen huutavan. + +Mutta minä aloin juosta metsään päin ja juoksin niin kauvan kuin +jaksoin. + + + + +Viidestoista luku. + +Ensimäinen yhteentörmäys. + + +Tarkastelin uteliaana sitä maata, jossa olin. Olin juossut suon yli ja +olin nyt hiekkaisella paikalla, jossa kasvoi muutamia havupuita. Sen +toisessa laidassa oli omituisennäköinen, kaksihuippuinen kunnas, jota +kirkas auringonpaiste valaisi. + +Kuljeskelin sinne tänne puiden lomassa. Näin muutamia käärmeitä ja yksi +niistä kohotti sihisten päänsä minua kohti. En osannut aavistaakaan +että tämä oli tuo vaarallinen kalkkalokäärme. + +Mutta äkkiä syntyi eloa metsikössä. Muuan metsäsorsa pöllähti rääkkyen +lentoon ja sitä seurasivat toiset, joten lintuja oli iso joukko ja ne +lentelivät edestakasin kovasti kirkuen. Tämän johdosta päätin, että +jotkut laivatovereistani lähestyivät paikkaa, enkä siinä erehtynytkään. +Sillä pian kuulin kauvempaa ihmisääniä, jotka kuunnellessani yhä +lähenivät. + +Tämän johdosta hätäännyin hieman ja kätkeysin erään matalakasvuisen +puun alle, jossa olin hiljaa kuin haudassa. + +Kuulin Silverin äänen ja hän kuului puhuvan jotain pitempää asiata ja +hänen puheensa toiset tuon tuostakin keskeyttivät. Ja äänen painosta +päättäen puhuivat he jotain vakavata, mutta selvästi en kuullut yhtään +sanaa. + +Vihdoin lakkasivat äänet lähenemästä ja linnutkin tyyntyivät ja +palasivat lähellä olevaan lammikkoon. + +Voin selvästi sanoa, mistäpäin äänet tulivat. Ryömin ääneti nelinkontin +sinnepäin ja vihdoin voin puiden lehtien lomitse nähdä John Silverin ja +erään toisen miehistä, kun he olivat keskustelussa keskenään. + +"Toveri", sanoi Silver pitkän, ja kirouksilla höystetyn sanatulvan +jälkeen, "oletko minun puolestani vai minua vastaan? Vastaa, Tom!" + +"Silver", sanoi puhuteltu, "sinä olet vanha ja sinä olet kunniallinen +tai ainakin sinua sellaisena pidetään, mutta ennenkuin luovun +velvollisuuksistani, ennen luovun oikeasta kädestäni." + +Nyt kuului kamala kirkaisu, joka kaikui kallioita vasten pelästyttäen +linnut lentoon. + +Tämän kuultuaan oli Tom hypännyt kuin hevonen, kun sitä kannustetaan, +mutta Silver ei vähintäkään hievahtanut. Hän seisoi vallan tyyneenä +sauvaansa nojaten ja ikäänkuin karate, joka on valmis puremaan. + +"John", sanoi merimies ja ojensi kätensä. + +"Pois käpäläsi", huusi Silver ja väistyi hieman taaksepäin. + +"Kernaasti minun puolestani, John Silver. Sinun huono omatuntosi +saattaa sinut minua pelkäämään. Mutta sanohan taivaan nimessä, mitä tuo +merkitsi?" + +"Tuoko", sanoi Silver kamalasti irvistellen, "luulen, että se oli +Alan." + +Tom parka päästi kauhunhuudahduksen. + +"Alanko?" huudahti hän. "Rauha hänen sielulleen. Hän oli kelpo +merimies. Ja mitä sinuun tulee, John Silver, niin olet sinä kauvan +ollut toverini, mutta tästä päivästä alkain et ole. Kernaammin tahdon +kuolla kuin koira kuin luopua velvollisuudestani. Sinä olet tappanut +Alanin, vai kuinka? Tapa minutkin, jos voit, mutta sinua halveksin!" + +Sen sanottuaan käänsi hän selkänsä Pitkälle Johnille ja alkoi astua +rantaa kohti. Mutta pitkälle ei hän ehtinyt, kun John kirkaisten +tarttui oksaan ja heitti sauvansa menemään. Sen pää sattui Tom parkaa +hartioitten väliin. Hän levitti äkkiä kätensä ja vaipui maahan. + +Rusahduksesta päättäen oli hänen selkärankansa katkennut eikä hän +koskaan enään noussut. Vikkelänä kuin apina hyppäsi Silver, vaikka oli +kainalosauvatta, seuraavassa silmänräpäyksessä hänen kimppuunsa ja iski +kaksi kertaa puukkonsa päätä myöten turvattomaan ruumiiseen. + +Tämän nähdessäni pyörryin minä, ja kun tulin tajuntaan, niin seisoi tuo +ihmispeto sauvansa varassa ja hattu päässä eikä näyttänyt panevan +mitään huomiota uhriinsa, vaan pyyhki vain kylmäverisesti ruohonipulla +puukkoaan. + +Sitten antoi John vihellysmerkin, jonka tarkotusta minä en käsittänyt, +mutta joka herätti minussa kauhua. Sillä jos useat hänen miehistään +saapuisivat ja minut keksittäisiin, niin ehkä tulisi osakseni Alanin +tai Tomin kohtalo. + +Kun olin poistunut piilopaikastani, kuulin yhä selvemmin askelien +lähestymistä. Pelko antoi minulle nopeutta ja juoksin aika kyytiä +tietämättä mihin. Vihdoin saavuin sellaiseen osaan saarta, jossa puita +oli tavallista harvemmin ja jossa ilmakin oli raittiimpi kuin tuolla +järven rannalla. + +Ja nyt näin jotain joka saattoi minut vapisevin sydämin paikalla +pysähtymään. + + + + +Kuudestoista luku. + +Aarresaaren mies. + + +Jyrkän ja kallioisen kukkulan sivusta irtautui rapaa ja putosi rapisten +puiden välitse. Silmäni kääntyivät vaistomaisesti sinnepäin ja minä +näin olennon, joka nopeasti syöksyi puunrungon taa. Se kauhu, jonka +tämä uusi ilmiö minussa herätti, vaikutti sen, että minä heti +pysähdyin. Minusta tuntui, että olin sulettu molemmilta puolin. +Takanani olivat murhaajat ja edessäni tuo kummallinen olento ja siksi +aloinkin katsoa edullisemmaksi valita vaara, jonka tunsin kuin vaaran, +jota en tuntenut. Niinpä näytti itse Silverkin minusta vähemmin +pelottavalta kuin tuo salaperäinen olento. Käännyin ympäri ja aloin +astua venheitä kohti tuon tuostakin vilkaisten taakseni. + +Nyt näyttäytyi haahmo uudelleen ja teki laajan kiertävän liikkeen sekä +alkoi seurata minua nopeasti kuin hirvi. + +Nyt näin että se oli inhimillinen olento, joka käveli kahdella jalalla +ja heti johtuivat mieleeni kuulemani jutut ihmissyöjistä. Nähtyäni, +että se oli ihminen, joskin mahdollisesti villikin, tyynnyin jossain +määrin ja kauhuni Silveriin nähden lisääntyi taas. Kun siinä seisoin +hiljaa ja mietin, miten pakenisin, tulin ajatelleeksi pistooliani ja +nyt rohkasin itseni ja astuin päättävästi tuota tuntematonta kohti. + +Hän epäili, vetäysi takasin, astui sitten taas eteenpäin ja ihmeekseni +ja hämmästyksekseni heittäysi polvilleen ja rukoillen piti käsiään +ristissä. + +Pysähdyin vielä kerran ja kysyin: "kuka te olette?" + +"Ben Gunn", vastasi hän ja äänensä tuntui heikolta ja se kitisi kuin +ruostunut lukko, "minä olen Ben Gunn raukka enkä ole puhunut kolmeen +vuoteen kenenkään kristityn ihmisen kanssa." + +Nyt huomasin että hän oli valkoinen niinkuin minäkin ja lisäksi vielä +että hänen kasvonsa olivat tavallaan miellyttävätkin. En koskaan ennen +ollut nähnyt yhtään kerjäläistä niin ryysyisenä kuin hän oli. Pukunsa +oli pantu kokoon vanhoista purjekankaan palasista, jotka olivat +kiinnitetyt napeilla ja puupalasilla. Vyöllään oli hänellä +messinkihakasilla varustettu nahkavyö, joka muutoin oli ainoa ehyt +kappale hänen puvussaan. + +"Kolme vuotta!" huudahdin minä. "Kärsittekö haaksirikon?" + +"En, poikaseni, vaan minut jätettiin tänne saareen." + +Mieleeni muistui se kauhea rangaistus, jota merirosvot käyttävät, kun +nimittäin jättävät rikoksellisen johonkin autioon saareen ja antavat +hänelle mukaan vain hieman ruutia ja kuulia. + +"Koko kolme vuotta", jatkoi hän, "ja koko ajan olen minä elänyt vain +vuohista, marjoista ja simpukoista. Nyt alan minä ikävöidä kristillistä +ravintoa. Ei kai teillä ole palastakaan juustoa mukananne? Vai ei." + +"Jos minä koskaan pääsen takasin laivaan, niin saatte juustoa niin +paljon kuin haluatte", sanoin minä. + +Koko tämän ajan oli hän hypistellyt lakkiani, silitellyt käsiäni ja +tarkastellut kenkiäni sekä osottanut lapsellista tyytyväisyyttä, kun +sai olla ihmisen läheisyydessä. Mutta viimeiset sanani saivat hänet +hämmästymään. + +"Jos koskaan pääsette takasin, sanoitte. Kuka teitä sitten estää?" +kysyi hän. + +"Ette te ainakaan, siitä olen varma." + +"Olette oikeassa", huudahti hän. "Mutta sanokaa minulle, toveri, mikä +on nimenne?" + +"Jim", vastasin minä. + +"Jim, Jim", toisti hän nähtävällä mielihyvällä. "Jim, te luultavasti +luulette, ettei minulla koskaan ole ollut jumalista äitiä, joka on +minua vaalinut?" + +"Sitäpä en voi varmasti tietää." + +"Sellainen minulla oli ja minä osasin katkismukseni alusta loppuun. Ja +sittenkin minulle piti näin käymän. Mutta se oli sallimus, joka saattoi +minut tänne... Ja tiedättekö mitä Jim", lisäsi hän muuttaen äänensä +kuiskaavaksi, "minä olen rikas." + +Olin nyt vakuutettu, että miesparka oli tullut heikkomieliseksi +yksinään ollessaan ja luulon, että kasvoni piirteet ilmasivat +ajatukseni, sillä hän toisti äänen painolla: + +"Rikas! rikas! sanon minä. Ja minä sanon teille erään asian ja teen +teistä oivan miehen. Jumala siunatkoon teitä siitä, että te olitte +ensimäinen, joka kohtasitte minut!" + +Äkkiä ilmeni uhkaava katse hänen silmiinsä. + +"Sanokaa nyt minulle totuus, Jim. Eihän tuo laiva ole kapteeni Flintin +laiva", kysyi hän. + +Päähäni pisti sukkela aatos. Luulin tavanneeni liittolaisen ja siksi +vastasin hänelle heti: + +"Ei se ole Flintin laiva ja Flint itsekin on jo kuollut. Mutta minä +voin teille sanoa totuuden. -- Laivalla on muutamia Flintin miehiä ja +meistä muista se on hyvin ikävä juttu." + +Hän kysyi hätäisenä: + +"Eihän kai erästä yksijalkaista miestä?" + +"Silverkö?" kysyin minä. + +"Silver. Se tosiaankin oli hänen nimensä." + +"Hän on laivan kokki ja salaliiton johtaja." + +Hän piti ranteuksestani, ja kun kuuli vastaukseni oli hän vääntää sen +sijoiltaan. + +Minä kerroin koko retkemme historian. + +"Te olette kelpo poika, Jim", sanoi hän vihdoin. "Luottakaa vain Ben +Gunniin, kyllä hän selvittää asiat. No luuletteko, että teidän +tuomarinne osottautuisi anteliaaksi, jos minä auttaisin hänet pulasta?" + +Vakuutin hänelle tuomarin olevan anteliaimman ihmisen maailmassa. + +"Minä en tarkoita", jatkoi Ben Gunn, "että hän antaisi minulle +portinvartijan tai lakeijan toimen, sillä sellainen ei ole minun makuni +mukaista, vaan luuletteko hänellä olevan halun antaa minulle vaikkapa +sanoisimme tuhat puntaa?" + +"Siitä olen vakuutettu, että sen te saatte, sillä tarkoitushan oli, +että kaikki laivalla olevat jakaisivat keskenään aarteen." + +"Ja matkustaisivat kotiinko?" kysyi hän hyvin viekkaan näköisenä. + +"Luonnollisesti", huudahdin minä. "Tuomari on hieno mies. Ja +toisekseen, jos noista muista pääsemme kuitiksi, niin tarvitsemme kyllä +apuanne kotimatkalla." + +"Kaiketikin", sanoi hän. "Sitä kyllä tarvittanee." + +Hän näytti tuntevan suurta helpotusta. + +"Kuulkaapas nyt, mitä minä sanon", jatkoi hän, "Tahdonpa vain yhden +asian teille sanoa, nimittäin sen, että palvelin silloin Flintin +laivalla, kun hän kaivoi aarteen maahan. Hän ja kuusi muuta olivat +maissa melkein koko viikon ja me toiset olimme sillä aikaa +'Valaskala'-nimisellä laivalla. Eräänä päivänä palasi Flint pikku +venheellään yksin laivaan sininen side päänsä ympärillä. Aarre oli +kätketty ja nuot kuusi miestä kuolleet ja haudatut. Juuri silloin nousi +aurinko ja me huomasimme, että hän oli kalpea kuin ruumis. Miten oli +hän menetellyt, sitä ei kukaan meistä voinut käsittää, sillä olihan hän +yksin kuutta vastaan. Billy Bones oli perämiehenä, Pitkä John +aliperämiehenä ja he kysyivät häneltä, missä aarre oli. 'Heh', sanoi +hän, 'voittehan mennä maihin ja jäädä sinne etsimään, jos tahdotte, +mutta se on varma että laiva lähtee matkalle.' + +"Sattuipa sitten niin, että minä kolme vuotta sitten olin eräässä +toisessa laivassa ja me purjehdimme läheltä tätä saarta. 'Pojat', +sanoin minä, 'tuolla on Flintin aarre, menkäämme maihin ja etsikäämme +se.' Kapteeni oli tuumaa vastaan, mutta toverini olivat kaikki +yksimielisiä ja me menimme maihin. Kaksitoista päivää etsivät he +aarretta ja suuttuivat yhä enemmän minuun, kunnes he eräänä aamuna +palattuaan laivaan, sanoivat minulle: 'mitä sinuun tulee, Benjamin +Gunn, niin tässä on sinulle pyssy, lapio ja kirves ja sinä voit olla +täällä etsimässä aarretta omaksi hyödyksesi.' + +"Täten olen, Jim, kolme vuotta ollut täällä ja siitä päivästä aikain en +ole maistanut murustakaan kristillistä ravintoa." + +Tämän jälkeen puhua höpisi hän kaikellaista, ja kun oli lopettanut, +sanoin minä. + +"Hyvä on, mutta minä en käsitä sanaakaan siitä, mitä te olette puhunut. +Mutta millä ilveellä pääsen minä laivaan?" + +"Totta tosiaan on se pulmallinen seikka, mutta minulla on venhe, jonka +olen omin käsin rakentanut ja se on tuon valkean kallion alla. Ja +luulen, että koetamme sitä pimeän tultua. Mitä nyt?" keskeytti hän. +"Mitähän se oli?" + +Sillä juuri samassa, vaikka oli vielä pari tuntia aikaa +auringonlaskuun, kuului kanuunan paukahdus. + +"Kahakka on alkanut!" huusin minä. "Seuratkaa minua!" Ja unhottaen +pelkoni aloin syöksyä ankkuripaikkaa kohti ja Ben Gunn pysyi helposti +rinnallani. + +"Vasemmalle, vasemmalle" sanoi hän. "Pysykää puiden alla! Tuolla ammuin +ensimäisen vuohen." + +Hän puheli järjettömiä juttuja juostessamme eikä näyttänyt odottavan +vastauksia kysymyksiinsä. + +Kanuunan laukausta seurasi kiväärin laukauksia, jonka jälkeen seurasi +hetken hiljaisuus. Neljännespenikulman päässä näin lipun liehuvan +metsän yllä. + + + + + + +IV. + +Piiritys. + + + + +Seitsemästoista luku. + +Tohtori jatkaa kertomusta: Kuinka laiva antautui. + + +Kello oli noin puoli kaksi, kun molemmat "Hispaniolan" venheet lähtivät +maihin. Kapteeni, tuomari ja minä pidimme neuvottelun kajuutassa ja jos +olisi käynyt pieninkään tuulen henkäys, niin olisimme me hyökänneet +noiden kuuden laivaan jääneen salaliittolaisen kimppuun, katkaisseet +ankkuriköyden ja lähteneet merelle. Mutta tuulta puuttui ja lisäksi +tuli Hunter ilmoittamaan, että Jim Hawkins oli hiipinyt erääseen +venheeseen ja muiden mukana mennyt maihin. + +Emme koskaan Jimiä epäilleet, mutta olimme levottomia hänen +turvallisuudestaan ja onnensattumaksi katsoimmekin enään hänen +pelastustaan. Me syöksyimme kannelle. Täällä istuivat rosvot purjeen +suojassa ja rannalla näimme venheitten olevan lähellä joen suuta mies +kummassakin venheessä. + +Odottaminen oli kiusallista ja siksi päätettiin, että Hunter ja minä +lähdemme maihin pikku venheellä saamaan tietoja. + +Rannalla olevat venheet olivat laivan vasemmalla puolella. Mutta Hunter +ja minä ohjasimme venheen suoraan kartalle merkittyä varustusta koitti. +Niille kahdelle, jotka olivat jätetyt venheisiin näytti tulevan +tavattoman kiire meidät nähdessään ja he näkyivät keskustelevan, mitä +tekisivät. Jos he olisivat laputtaneet matkoihinsa ja antaneet asiasta +tiedon Silverille, niin olisi ehkä käynyt vallan toisin. Mutta heillä +olivat määräyksensä luullakseni ja siksi jäivät he paikoilleen. + +Kun olin astunut maalle, oli minulla vain noin sadan kyynärän matka +varustukseen. Tämä oli rakennettu mäen kunnaalle ja sen sisällä oli +lähde. Sinne mahtui noin pari tusinaa ihmisiä ja se oli varustettu joka +puolelta ampumareijillä. + +Tämän ympärillä oli paljaaksi raivattu ala ja lisäksi oli ympärillä +puuvallitus, jossa ei ollut minkäänlaista ovea -- ja jonka hävittäminen +olisi vaatinut kauan aikaa ja paljon vaivaa. + +Erittäinkin veti huomiotani puoleensa lähde. "Hispaniolassa" oli meillä +kyllä aseita, ampumavaroja, ruokatavaroita ja viiniä, mutta puuttui +vettä. Seisoin ja mietin juuri tätä, kun kuului kuolevan huudahdus ja +ensi ajatukseni oli, että nyt ne tappoivat Jim Hawkinsin. + +Hetkeäkään hukkaamatta syöksyin rantaan ja venheeseeni. Onneksi oli +Hunter kova soutaja ja venhe aivan kuin lensi ja pian olimme laivalla. + +Luonnollisesti olivat täällä kaikki hyvin hämmästyksissään. Tuomari oli +vaalea kuin palttina ja mietti onnettomuutta, johon oli meidät +saattanut ja muuan etukeulassa olevista miehistä oli yhtä peloissaan. + +"Tuo on tottumaton sellaiseen työhön", sanoi kapteeni Smollett +nyökäyttäen päällään sinne päin. "Hän oli vähällä pyörtyä huudon +kuullessaan ja olisi millä hetkellä tahansa valmis yhtymään meihin." + +Minä ilmoitin kapteenille suunnitelmani ja yhdessä mietimme sen +toimeenpanon yksityiskohtia. + +Vanha Redruth pantiin kajuutan ja miehistön asunnon väliseen käytävään +ja hänelle annettiin neljä kivääriä ja patja suojukseksi. Hunter souti +venheen peräkeulassa olevan aukon kohdalle ja minä aloin lastata siihen +ruutia, kivärejä, korppuja läskitynnyreitä, astian konjakkia ja +rohtoarkkuni. + +Sillä aikaa olivat tuomari ja kapteeni kannella ja jälkimäinen sanoi +purrenohjaajalle: "Mr Hands, meitä on laivalla kaksi, joilla +kummallakin on pistoolinsa. Jos kukaan teistä kuudesta antaa +pienimmänkään merkin, niin on hän kuoleman oma." + +He hämmästyivät kovin ja lyhyen neuvottelun jälkeen syöksyivät he +kaikki etukeulaan kai aikoen hyökätä käytävää pitkin kimppuumme +takaapäin. Mutta kun he näkivät Redruthin odottavan heitä suljetussa +käytävässä, niin tekivät he käännöksen ja yksi pisti päänsä kannelle. + +"Pääsi alas, koira!" karjasi kapteeni. + +Pää katosi heti ja sen jälkeen emme kuulleet mitään noista +jänishousuista. + +Panimme venheen niin täyteen kuin suinkin uskalsimme ja Joyce ja minä +astuimme siihen ja aloimme suunnata kulkua aika kyytiä maata kohti. + +Myös tämä toinenkin matkamme herätti huomiota niissä, jotka rannalla +pitivät vahtia ja eräs heistä hyppäsi maalle ja katosi. Olin puoleksi +aikeissa muuttaa tuumani ja hävittää heidän venheensä, mutta sitten +pelkäsin, että jos Silver ja hänen kumppaninsa ovat lähistössä, niin +voimme menettää kaikki. + +Pian pääsimme maihin samaan paikkaan kuin ensi kerrallakin ja aloimme +kantaa tavaroitamme varustukseen. Ensi kerralla menimme kaikki kolme +raskaat taakat mukanamme vallien luo ja heitimme tavarat niiden +sisäpuolelle. Sitten jätin minä Joycen niitä vartioimaan ja annoin +hänelle kuusi kivääriä. Hunter ja minä palasimme venheelle ja toimme +sieltä uudet kantamukset ja tätä teimme, kunnes olimme kaikki +kantaneet. Palvelijat jäivät varustukseen ja minä sousin kaikin voimin +takasin "Hispaniolaan." + +Toisen lastin tuominen näytti uskaliaammalta kuin mitä se tosiaan oli. +Noita toisia tosin oli luvultaan paljoa enemmän kuin meitä, mutta +meillä olivat aseet. Maissa olevista miehistä ei taas kellään ollut +kiväriä ja ennenkuin he ehtisivät tulla pistoolin kantaman matkan +päähän, olisimme me ehtineet päästää heistä puolen tusinaa hengiltä. + +Kaikki pelkuruus oli tuomarista kadonnut. Me lastasimme venhettä kuin +olisi henki ollut kysymyksessä. Lastina oli sianlihaa, ruutia ja +korppuja ynnä kiväri sekä neljä hakaa. Muut aseet sekä jälellä olevan +ruudin heitimme veteen. + +Veden lasku alkoi ja laiva kääntyi. Ääniä kuului sieltä päin, jossa +nuot kaksi venhettä olivat ja vaikka tämä tyynnytti meitä Joycen ja +Hunterin kohtalon suhteen, niin kiiruhdimme kuitenkin lähtöämme. + +Redruth vetäysi takasin paikastaan käytävässä ja laskeusi venheeseen, +jonka me veimme sitten keskilaivalle, jotta se oli likempänä kapteeni +Smollettia. + +"No, pojat", sanoi tämä, "kuuletteko minua?" + +Ei minkäänlaista vastausta kuulunut. + +"Minä puhun sinulle, Abraham Gray." + +Ei vieläkään mitään vastausta. + +"Gray", jatkoi kapteeni hieman kovemmalla äänellä, "minä poistun +laivasta ja käsken sinun seuraamaan kapteeniasi. Tiedän, että sinä olot +pohjaltasi kunnon mies ja uskallampa väittää, ettei teistä kukaan +tositeossa ole niin kehno kuin miksi hän nyt itsensä osottaa. Minä +pidän kelloa kädessäni ja annan 30 sekunttia miettimisaikaa." + +Syntyi lyhyt hiljaisuus. + +"Kas niin, kunnon poikani", jatkoi kapteeni, "älä mieti niin kauvan. +Jokainen sekuntti saattaa oman ja näitten herrojen hengen vaaraan." + +Äkkiä syntyi elämää alhaalla ja sieltä tuli kannelle Abraham Gray +veitsen haava leuvassaan ja syöksyi kapteenin luo kuin koira, joka on +kuullut isäntänsä vihellyksen. + +"Minä liityn teihin, herra", sanoi hän. + +Ja heti olivat hän ja kapteeni luonamme venheessä, ja me loittonimme +laivasta. Mutta vielä emme olleet maissa varustuksiemme takana. + + + + +Kahdeksastoista luku. + +Jatkoa tohtorin kertomukseen: Maihin meno. + + +Tämä viides matka oli vallan erilainen kuin edelliset. Ensiksi oli +venheemme runsaammin lastattu kuin mitä se oikein sieti, sillä siinä +oli viisi täysikasvuista miestä, joista tuomari, Retruth ja kapteeni +olivat kukin yli kuusi jalkaa pitkiä, ja lisäksi vielä kruutia, +sianlihaa ja leipää. + +Kulku kävi tosin helpommin sitten, kun lasti oli sopivammin sijoitettu, +mutta sittenkin tuskin uskalsimme hengittää. + +Ja lisäksi tuli vielä laskuvesi. Mutta pahin kaikista oli se, että +virta painoi meidät varsinaisesta suunnasta, ja aikomastamme +maallenousupaikasta niemen taakse. Ja jos olisimme antaneet virran +viedä, niin olisimme tulleet maihin samassa paikassa, jossa +kapinoitsijain venheet olivat ja kapinoitsijat voivat milloin tahansa +hyökätä kimppuumme. + +"Minä en voi ohjata varustusta kohti", sanoin minä kapteenille, sillä +minä pidin perää ja kapteeni ja Redruth hoitelivat airoja. "Ettekö voi +soutaa hieman voimakkaammin?" + +"Emme venhettä upottamatta. Teidän täytyy panna parastanne +peränpidossa." + +"Tällä menolla emme pääse koskaan maihin", sanoin minä vihdoin. + +"Meidän täytyy pyrkiä vasten virtaa", ilmoitti kapteeni, "sillä jos +kerran joudumme maallenousupaikan vasemmalle puolelle, niin on vaikea +sanoa missä silloin pääsemme maihin, jolleivät venheet hinaa meitä +sinne." + +"Virta on hieman heikentynyt, herra", sanoi Gray, joka istui +etukeulassa, "voitte helpottaa hieman peräsintä." + +"Kiitos, poikaseni", sanoin minä ikäänkuin ei välillämme olisi koskaan +mitään tapahtunut. Olimme nimittäin päättäneet kohdella häntä aivan +kuin hän olisi aina ollut meidän miehiä. + +Äkkiä virkkoi kapteeni sanan "tykki" ja luulinpa hänen äänensä hieman +muuttuneen. + +"He eivät koskaan voi saada tykkiä maihin", sanoin minä, "ja kaikissa +tapauksissa eivät he sitä voi kuljettaa metsän läpi varustukseen." + +"Katsokaahan perään päin", sanoi kapteeni. Olimme kokonaan unhottaneet +pitkän viisinaulasen ja nyt huomasimme kauhuksemme, että nuot viisi +roistoa olivat sen kanssa hommailemassa. Myös muistin nyt tykkiä varten +aijotut kuulat ja kruudin, jotka olivat jätetyt laivaan ja että rosvot +voivat helposti saada ne käsiinsä. + +"Israel oli Flintin tykkimiehenä", sanoi Gray kiihkeästi. + +Vaarasta välittämättä ohjasimme venheen kulun suoraan +maallenousupaikkaa kohti ja olimme jo siksi paljon loitonneet virrasta, +että minä jotenkin helposti voin hoidella peräsintä, mutta täten tuli +venheemme laita heidän tykinkuulilleen hyväksi maalitauluksi. + +Minä sekä näin että kuulin paloviinasta punasen Israel Handsin laskevan +tykinkuulan laivan kannelle. + +"Kuka on tässä parhain ampuja?" kysyi kapteeni. + +"Epäilemättä mr Trelawney", vastasin minä. + +"Mr Trelawney, tahdotteko tehdä sen palveluksen että ammutte jonkun +noista miehistä, mieluimmin Handsin", sanoi kapteeni. + +Mr Trelawney oli kylmä kuin rauta. Hän tarkasteli pyssynsä sytytintä. + +"Käsitelkää pyssyänne varovasti!" huusi kapteeni, "sillä muutoin kaatuu +venhe. Jokainen pitämään sitä kohdallaan, kun hän tähtää." + +Tuomari kohotti pyssynsä, souto lakkasi ja me nojasimme venheen toiseen +laitaan, jotta se pysyisi pystyssä. + +Nyt oli heillä tykki kunnossa ja Israel, joka latauslaitos kädessään +seisoi aukolla, oli tietysti paras ampumataulu. Mutta meillä ei ollut +onnea, sillä samassa kuin Trelawney laukasi, taivutti roisto itseään +eteenpäin ja laukaus sattui erääseen toiseen, joka kaatui. Hänen +kirkasunsa pani muutkin rosvot liikkeelle ja minä näin heidän rientävän +venheisiinsä. + +"Tuolta tulevat venheet", sanoin minä. + +"Antaa heidän mennä", huusi kapteeni. "Nyt emme heille mitään voi, +sillä muutoin menee oma venheemme pohjaan, ja jollemme pääse maihin, on +kaikki hukassa." + +"Vain toinen venheistä on miehitetty", sanoin minä. "Toisen miehistö +kulkee kai maitse meidät kohdatakseen." + +"Silloin saavat he pötkiä pakosalle", vastasi kapteeni. "Ymmärrättehän, +mihin merimies maalla kelpaa! Niitä minä en pelkää, vaan tykin +laukauksia." + +Sillä välin olimme kulkeneet hyvän matkan eteenpäin ja saaneet jotenkin +vähän vettä venheeseen. Ja noin neljänkymmenen aironvedon matka oli +enään maihin. Miehitettyä venhettä ei meidän tarvinnut enään peljätä, +sillä se oli jäänyt niemen taakse. Laskuvesi joka äsken oli kulkuamme +hidastuttanut, hidastutti nyt vihollisiamme. + +"Jospa uskaltaisin, ampuisin vielä kerran", sanoi kapteeni. + +Mutta laivassa olevien rosvojen aikomus ei ollut luopua laukauksestaan. +He eivät edes katsoneetkaan kaatunutta toveriaan, vaikkei hän ollutkaan +kuollut ja minä näin, että hän koetti ryömiä pois. + +"Valmis", huusi tuomari. + +"Lakatkaa soutamasta", käski kapteeni. + +Hän ja Redruth työnsivät takasin niin kovin, että peräkeula vaipui +veden alle. Samassa pamahti tykin laukaus. En tiedä mihin kuula lie +mennyt, mutta luulen sen menneen päittemme yli. + +Mutta nyt vaipui venheemme perä veden alle ja kivärimme kastuivat +kokonaan, paitsi kahta, minun ja kapteenin. Meille itsellemme ei käynyt +mitään vahinkoa. + +Ääniä läheni metsästä rantaa pitkin. Me emme pelänneet ainoastaan sitä, +että pääsy varustukseen meiltä suljettaisiin, vaan vieläpä sitäkin +kuinka Hunter ja Joyce voisivat säilyttää mielenmalttiinsa, jos heidän +kimppuunsa hyökkää 6 miestä. Sen tiesin, että Hunter oli luja mies, ja +myös, että Joyce oli oiva palvelija ja hyvä vaatteiden puhdistaja, +mutta epäilin hänen sotilaskuntoaan. + +Näitä seikkoja tuumiessamme kaahlasimme maihin niin pian kuin voimme +ja jätimme mereen venheemme ynnä puolet siinä olevasta lastista. + + + + +Yhdeksästoista luku. + +Jatkoa tohtorin kertomukseen. -- Ensi päivän taistelujen loppu. + + +Yhä selvemmin kuuluivat merirosvojen huudot metsässä ja pian kuulimme +heidän askeleensakin, kun he juoksivat sekä oksien taittumisia, kun he +tunkeutuivat viidakon läpi. + +Aloin huomata asian käyvän hyvin vakavaksi ja siksi tarkastelin +pyssyäni. + +"Kapteeni", sanoin minä, "Trelawneyn pyssy ei kelpaa mihinkään. Antakaa +hänelle omanne." + +Kun samalla huomasin, että Gray oli aseeton, annoin hänelle kirveeni. +Meistä kaikista tuntui hyvältä, kun näimme hänen sylkevän kouraansa, +rypistävän kulmiaan ja heiluttavan kirvestään ilmassa. Oli selvää, että +hän oli kokonaan meidän puolellamme. + +Astuttuamme vielä neljäkymmentä askelta eteenpäin, tulimme +metsänreunaan ja näimme varustuksen edessämme. Me saavuimme vallituksen +luoksi sen eteläiselle sivulle samaan aikaan kuin kapinoitsijat, Job +Andersson etunenässä, meluten näyttäytyivät lounaisella sivustalla. + +He pysähtyivät kuin kiinninaulatut. Ja ennenkuin he olivat tointuneet +hämmästyksestään saivat tuomari Hunter ja Joyce tilaisuuden laukaista +pyssynsä. Laukaukset eivät tosin kaikki sattuneet, mutta niillä oli +vaikutuksensa. Yksi kapinoitsijoista kaatui ja muut tekivät paikalla +käännöksen ja pakenivat metsään. + +Kun olimme uudestaan ladanneet kivärimme, menimme vallituksen +ulkopuolelle kaatunutta vihollista tarkastamaan. Tämä oli aivan +hengetön, sillä kuula oli mennyt hänen sydämensä läpi. + +Me aloimme jo iloita menestyksestämme, kun juuri samalla hetkellä +pamahti pistoolin laukaus metsiköstä, kuula vinkui korviemme sivuitse +ja Tom Redruth parka vaipui maahan. Sekä tuomari että minä vastasimme +laukaukseen, mutta kun meillä ei ollut, mihin tähdätä, niin hukkasimme +kai turhanpäiten kruutia. Sitten latasimme taas uudelleen pyssymme ja +aloimme tarkastella Tom Redruthia. + +Kapteeni ja Gray tutkivat hänen tilaansa, mutta minä näin heti, että +hän pian kuolee. + +Meidän nopea vastauslaukauksemme oli luultavasti uudelleen hajoittanut +kapinoitsijat, sillä esteettä saimme nostaa vanhan metsänvahdin +aitauksen sisäpuolelle sekä kantaa hänet verta vuotavana varustukseen. + +Tuomari lankesi itkien kuin lapsi polvilleen hänen viereensä ja suuteli +hänen kättään. + +"Kuolenko minä, tohtori", kysyi Tom. + +"Tom poikani", sanoin minä, "sinä pääset kotiin." + +"Olisin niin mielelläni ensin tahtonut antaa heille pöllyä pyssylläni", +vastasi hän. + +"Tom", sanoi tuomari, "sano että sinä annat minulle anteeksi." + +"Sopisiko se minulta teitä kohtaan? Mutta olkoon sitten niin. Amen!" + +Hetkisen vallinneen hiljaisuuden jälkeen pyysi Tom, että joku lukisi +rukouksen, "sillä niinhän on tapana, herra", lisäsi hän ikäänkuin +anteeksi pyytäen. Ja vähän sen jälkeen, sanaakaan enään virkkamatta +heitti hän henkensä. + +Sillä aikaa oli kapteeni ottanut hänen taskustaan ja vaatteittensa alta +muutamia esineitä, kuten Englannin lipun, raamatun, kokoonkäärityn +liinan, kynän, mustetta, logi-kirjan sekä muutaman naulan tupakkia. +Kapteeni oli löytänyt kaatuneen hongan, josta oksat olivat taitetut, +aitauksen sisäpuolelle. Hunterin avulla oli hän nostanut sen +varustuksen yhteen nurkkaan. Sitten oli hän kiivennyt katolle ja +nostanut lipun ylös. + +Tämä näytti tuottavan hänelle suuren helpotuksen. Hän palasi +varustukseen ja alkoi laskea varastoja ikäänkuin ei muuta ajattelemista +olisi ollutkaan, mutta siitä huolimatta ei hän päästänyt Tomia +näkyvistään. Ja kun kaikki oli tarkastettu läheni hän toinen lippu +kädessään ruumista ja peitti sen lipulla. + +Sitten kutsui hän minut syrjään. + +"Tohtori Livesey", sanoi hän "kuinka monen viikon kuluttua odotatte +risteilijälaivaa Bristolista?" + +Minä sanoin hänelle, että ei ollut kysymys viikoista, vaan kuukausista. +Ja että jollemme ehdi elokuussa takasin, niin silloin vasta lähettää +Blandy laivan meitä etsimään, mutta ei ennen. Laskekaa itse, sanoin +minä. + +Kapteeni pudisti päätään ja sanoi: "siiheksi ehtii meille käydä hyvin +huonosti." + +"Mitä tarkoitatte?" kysyin minä. + +"On harmillista, että menetimme toisen lastimme. Mitä kruutiin ja +kuuliin tulee, niin niiden suhteen kyllä tulemme toimeen, mutta +ruokavaroja on niin vähän, että tuskin tulemme toimeen." + +Samassa lensi kanuunan kuula sihisten yli varustuksen katon. + +"Ohoo", sanoi kapteeni, "ampukaa te vain! Teillä, poikaseni on nyt jo +vähän kruutia?" + +Toisen kerran tähtäsivät he paremmin ja kuula putosi vallituksen +sisäpuolelle pöllyttäen ilmaan aikamoisen hiekkapilven saamatta muuta +vahinkoa aikaan. + +"Kapteeni", sanoi tuomari, "huonetta ei voi laivalta nähdä ja siksi, +ampuvat he kai lipun mukaan. Eiköhän olisi parempi, että lippu otetaan +alas?" + +"Ottaako alas lippuni", huudahti kapteeni, "ei ikänään." + +Ja luulen, että kaikki olimme hänen kanssaan samaa mieltä, sillä siten +osotimme vihollisillemme, että heitä halveksumme. + +Koko illan jatkoivat he ampumista kumminkin ilman tulosta. + +"Tällä kertaa on hyvä seikka vallitsemassa", huomautti kapteeni. +"Edessämme oleva metsä on luultavasti vihollisista vapaa ja vesi on +taas laskeutunut koko joukon ja niin muodoin on varastomme kuivalla. +Kuka haluaa mennä läskiä noutamaan?" + +Gray ja Hunter tarjoutuivat paikalla ja hyvin varustettuina hiipivät he +varustuksen ulkopuolelle, mutta heidän lähettämisensä ei osoittautunut +olevan miksikään hyödyksi. Kapinoitsijat olivat rohkeampia kuin +luulimmekaan ja he panivat yhä suuremman luottamuksen Israelin kanuunan +laukauksiin. Sillä neljä tai viisi heistä oli kovassa touhussa +kuljettamassa pois tavaroitamme ja niitä kantaen kahlasivat he +lähistössä olevaan venheeseen ja jota airon avulla pideltiin, ettei se +päässyt menemään virran mukana. Silver oli perässä ja antoi määräyksiä. +Hänen miehistään oli jokainen varustettu pyssyllä, joita he olivat +ottaneet omasta salaisesta varastostaan. + +Kapteeni taas istui noiden kahden lähdettyä logikirjaansa kirjoittamaan +ja tässä seuraa alku hänen muistiinpanoistaan. + +"Aleksanteri Smollett, kapteeni, David Livesey, laivan lääkäri, Abraham +Gray, puuseppä, John Trelawney, laivan omistaja, John Hunter ja Richard +Joyce omistajan palvelijoita, maamiehiä -- nämät ainoat ovat pysyneet +uskollisina koko laivan miehistöstä. Ruokavaroja on heillä kymmeneksi +päiväksi, jolloin niitä tulee antaa hyvin pienissä annoksissa, tulivat +maihin tänään ja nostivat Englannin lipun varustushuoneen katolle. +Tuomas Redruthin, laivanomistajan palvelijan ampuivat kapinoitsijat; +James Hawkins, kajuuttavahti..." + +Ja samassa surkuttelin Jim Hawkins-paran kohtaloa. + +Huuto kuului maanpuolelta. + +"Joku huutaa meitä", sanoi Hunter, joka oli vahdissa. + +"Tohtori, tuomari, kapteeni, halloo! Hunter oletteko siellä", kuului +huuto. + +Ja minä syöksyin ovelle nähdäkseni Jim Hawkinsin terveenä ja +vahingoittumattomana kiipeävän vallituksen yli. + + + + +Kahdeskymmenes luku. + +James Hawkins jatkaa taas kertomusta: Varustuksen piiritys. + + +Niin pian kuin Ben Gunn näki Englannin lipun, pysähtyi hän, tarttui +käteeni ja istuutui. + +"Katsokaas", sanoi hän, "tuolla ovat ystävänne, siitä olen varma." + +"On paljon todennäköisempää, että siellä on merirosvoja", vastasin +minä. + +"Ei", huusi hän. "John Silver olisi nostanut mustan lipun, jossa on +pääkallo ja luita. Nuo ovat ystäviänne ja nyt ovat he vanhassa +varustuksessa, jonka Flint monta herran vuotta sitten rakennutti." + +"No hyvä", sanoin minä, "ehkä olette oikeassa. Sitä suurempi syy on +minulla kiiruhtaa ja yhtyä ystäviini." + +"Ei, toverini", huomautti Ben. "Te olette kelpo poika, jollen erehdy, +mutta poika te vain kaikissa tapauksissa olette. Minä en lähde sinne, +vaikka minulle annettaisiin kaikki rommi maailmassa. Minä, nähkääs +tahdon ensin teidän päällysmiestenne kunniasanan." + +Hän nipisti minua käsivarresta hyvin veitikan näköisenä. + +"Kun Ben Gunnia tarvitaan, niin tiedätte, Jim, mistä hän löydetään. +Aivan samasta paikasta, josta te hänen tänään löysitte. Sillä, joka +tulee, pitää olla jotain valkeata kädessään ja hänen pitää tulla +yksinään. Ben Gunnilla ovat nähkääs omat mielijohteensa." + +"Hyvä", sanoin minä, "luulenpa ymmärtäväni teidät. Teillä on jokin +ehdotus ja te tahtoisitte tavata tuomarin tai tohtorin. Te olette +siellä tavattavissa, missä minäkin teidät tapasin. Eikö niin?" + +"Ja puolesta päivästä alkain k:lo 6 saakka", lisäsi hän. + +"Hyvä on", sanoin minä, "saanko nyt mennä?" + +"Mutta ettehän vain unhota?" kysyi hän tuskallisen näköisenä. "Minulla +ovat omat aatteeni. Noja", lisäsi hän yhä pitäen minua kädestä, +"voittehan nyt mennä... Kuulkaas Jim, jos te tapaatte John Silverin, +niin älkää Herran tähden myökö minua. Luvatkaa se minulle!" + +Tässä keskeytti hänen puhelunsa kova pamaus ja samassa tuli tykin kuula +suhisten puitten lävitse ja laskeutui hiekkaan noin sadan askeleen +päähän meistä. Seuraavassa silmänräpäyksessä lähdimme pakosalle eri +taholle. + +Kun kuulat vinkuivat metsässä etsin minä kätköpaikan toisensa jälkeen. +Kumminkin olin hieman rohkaissut itseäni ja tehtyäni pitkän kaarroksen +ryömin puitten lomitse rantaan. + +Aurinko oli juuri laskeutunut ja merituulet puhalsivat metsässä ja +panivat ankkuripaikan harmaan pinnan väreilemään. Nousuvesi oli taas +vetäytynyt kauvaksi ja suuret alat rantahiekasta olivat kuivina. Päivän +kuumuuden jälkeen tuntui ilma kolealta. + +"Hispaniola" oli edelleenkin ankkuripaikalla -- mutta merirosvon lippu +liehui mastossa. Kun seisoin ja katselin merelle päin, kuului taaskin +tykinlaukaus. + +Seisoin rannalla ja tähystelin. Näin, että useat miehet rannalla +lähellä varustusta hävittivät jotain kirveillään -- laivavenhettä, +kuten sittemmin sain tietää. Jonkun matkan päässä lähellä joen suuta +leimusi iso valkea puitten välissä ja tämän niemen ja puitten väliä +kulkivat miehet tullen mennen. Miehet hoilasivat kuin lapset ja heidän +äänestään tuntui, että he olivat maistelleet rommia. + +Vihdoin luulin voivani palata varustukseen. Kun nousin seisoalleen näin +jonkun matkan päässä kohoavan matalan pensaikon keskestä yksinäisen +kallion, joka oli jotenkin korkea ja omituisen valkea väriltään. Nyt +selvisi minulle, että se oli sama valkea kallio, josta Ben Gunn oli +maininnut ja että sieltä löydämme venheen, jos sellaista joskus +tarvitsemme. + +Hyvän aikaa kuljettuani saavuin varustushuoneen rannanpuoleiselle +sivulle ja sen varustusväki otti minut riemuiten vastaan. Hyvin tiheä +metsä ympäröi varustuksen -- ja liiankin tiheä. Metsä oli kaikkialla +yhtä tasaista ja yhtä korkeata. Maan puolella se oli pelkkää +mäntymetsää, mutta merenpuolella se oli sekalaista. + +Kylmä iltatuuli puhalsi raoista kömpelösti rakennettuun varustukseen ja +peitti lattian hienolla hiekalla. Myös meilläkin oli hiekkaa silmissä, +hampaitten välissä, illallisessa ja vieläpä keittokattilassammekin. +Savupiippunamme oli nelikulmainen aukko katossa. Vain vähäinen osa +savusta kulki tämän kautta, jota vastoin enin osa jäi sisälle +kirveltäen silmiämme ja saaden meidät rykimään. Saadakseni kuvan +täydellisemmäksi, lisään vielä että Graylla olivat kasvot kääreissä sen +haavan tähden, jonka hän oli saanut luopuessaan kapinoitsijain +toveruudesta sekä että vanha Tom Redruth-parka makasi kankeana ja +jäykkänä hautaamattomana Englannin lipun peitossa. + +Kapteeni Smollett määräsi meille kullekin vahtipaikkamme. Tohtori, Gray +ja minä saimme yhden vartiopaikan, tuomari, Joyce ja Hunter toisen. +Niin väsyneitä kuin olimmekin, lähetettiin kaksi meistä noutamaan puita +ja kaksi taas sai toimekseen kaivaa hauta Redruthille. Tohtori +määrättiin kokiksi ja minä olin vartioimassa sisäänkäytävää. Kapteeni +kulki edestakasin rohkaisten meitä. + +Kerta toisensa jälkeen tuli tohtori käytävään saamaan raitista ilmaa ja +hänen silmänsä olivat savusta punaset ja aina oli hänellä joku sana +minulle sanottavana. + +"Tuo Smollett on parempi mies kuin minä", sanoi hän kerran. "Ja kun +minä sen sanon, niin merkitsee se paljon, Jim." + +Toisen kerran tuli hän ja seisoi hetkisen aikaa hiljaa. Sitten kallisti +hän päätään sivulle päin ja katsoen minuun virkkoi: "minkälainen mies +tuo Ben Gunn on?" + +"Enpä oikein tiedä, mutta luulen, ettei hän ole oikein viisas." + +"No jos kerran häntä sellaiseksi luulet, niin varmasti hän sellainen +onkin", virkkoi tohtori. "Mieheltä, joka on kolme vuotta pureksinut +kynsiään autiolla saarella, ei voi vaatia, että hän näyttäisi niin +viisaalta kuin sinä tai minä. Juustoako hän ikävöi vai mitä?" + +"Juustoa", vastasin minä. + +"Kuuleppas, Jim, nyt näet, kuinka hyödyllistä on olla herkkusuu. +Olethan varmaan nähnyt nuuskataulikkani, mutta et koskaan ole nähnyt +minun nuuskaavan -- vain siksi, että taulikassani on palanen juustoa, +erittäin ravitsevaa, jota valmistetaan Italiassa. Ja sen annan minä Ben +Gunnille." + +Ennenkuin olimme syöneet illallisen, hautasimme vanhan Tomin hiekkaan +ja seisoimme hetkisen aikaa paljain päin hänen hautansa ympärillä. +Olimme tuoneet koko joukon polttopuita, mutta kapteenin mielestä niitä +oli liian vähän. Hän sanoi, että meidän täytyi ryhtyä huomenna samaan +työhön uudestaan, mutta paljon reippaammin. + +Kun olimme syöneet läskimme ja kukin oli saanut annoksen konjakkia, +niin istuutuivat nuo kolme päällikköä varustuksen nurkkaan +keskustelemaan vastaisista toimistamme. + +Heidän järkensä näytti olevan pysäyksissä. Varastot olivat niin pienet, +että meidän tulisi antautua ennenkuin apua ehtisi saapua. Paras +toivomme oli kumminkin se, että saisimme merirosvoja niin paljon +tapetuksi, että he joko laskisivat merirosvon lipun alas tai lähtisivät +purjehtimaan "Hispaniolalla." Heidän lukumääränsä oli alentunut 19:sta +15:sta. Kaksi muuta oli haavoittunut lievemmin ja yksi, nimittäin se, +joka ammuttiin tykin vierestä, pahasti haavoittunut ja ehkäpä +kuollutkin. Meidän tuli käyttää tilaisuutta hyväksemme tuhotaksemme +heidät ja samalla varjellaksemme itseämme. Tässä suhteessa oli meillä +kaksi hyvää liittolaista -- rommi ja ilmanala. + +Mitä edellisen liittolaiseen tulee, niin oli se jo avustamassa, sillä +vaikka olimmekin puolen Englannin penikulman matkan päässä, niin +kuulimme kapinoitsijain laulavan ja meluavan aina myöhään yöhön saakka. +Ja tohtori sanoi lyövänsä vetoa siitä että puolet heistä sairastuisi +viikon kuluessa, ilman lääkkeitä kun olivat ja oleskelivat +epäterveellisessä seudussa. + +Minä olin kovin väsyksissä ja vaivuin heti sikeään uneen. + +Kun seuraavana aamuna heräsin, niin olivat toiset olleet jo kauvan +ylhäällä ja kantaneet ison taakan puita. Minä heräsin meluun, kun joku +sanoi: "rauhanlippu!" Ja sitten kuului joku huutavan: "se on Silver!" +Hyppäsin heti pystyyn, hieroin silmiäni ja kiiruhdin seinässä olevan +ampuma-aukon luo. + + + + +Kahdeskymmenesensimäinen luku. + +Silverin lähetystö. + + +Kaksi miestä seisoi vallituksen ulkopuolella ja toinen heistä heilutti +valkeata vaatekappaletta. Toinen taas, joka oli Silver itse, seisoi +tyynenä vieressä. + +Oli jotenkin varhaista ja aamu oli tavattoman kylmä. Taivas oli kirkas +ja pilvetön ja puitten latvat loistivat ruusunvärisinä auringon +paisteessa. Silver ja hänen apulaisensa olivat kokonaan varjossa ja se +valkea höyry, joka oli noussut suosta, ulottui heitä polviin saakka. +Paikka oli epäterveellinen ja kuumetta synnyttävä. + +"Pysykää sisällä", sanoi kapteeni, "sillä voinpa lyödä vetoa, että +tässä piilee jokin petos." Sitten huusi hän merirosvoille: "Keitä +siellä? Pysykää alallanne tai muutoin ammumme teidät." + +"Rauhan lippu", huusi Silver. + +Kapteeni oli varoillaan, ettei kavalasti ammuttu luoti sattuisi häneen +ja sitten kääntyi hän meihin sanoen: + +"Tohtori, olkaa varuillanne! Tohtori pitäköön huolta pohjoisesta, Jim +itäisestä ja Gray läntisestä sivustasta. Kaikki lataamaan pyssyjä! +Reippaasti ja varovasti!" + +Sitten kääntyi hän taas kapinoitsijoihin päin. + +"Mitä te tahdotte rauhanlipullanne?" huusi hän. Toinen näistä vastasi: +"Kapteeni Silver haluaa tulla kanssanne keskustelemaan ja tekemään +sovinnon." + +"Kapteeni Silverkö? Minä en tunne ketään kapteeni Silveriä. Kuka hän +on?" huusi kapteeni. + +Ja me kuulimme hänen lisäävän itsekseen: "kapteeni? Sepä luulen olevani +minä eikä kukaan muu. Liian nopeastipa sitä arvossa noustaankin." + +Pitkä John vastasi: + +"Se olen minä, herraseni, sillä pojat ovat valinneet minut kapteeniksi +sen jälkeen kuin te poistuitte laivasta", ja hän pani erityisen painon +sanalle poistuitte. "Me olemme halukkaat antautumaan, jos vain voimme +tulla yksimielisyyteen kanssanne. Pyydän vain kunniasananne +teiltä, kapteeni Smollett, että sallitte minun mennä terveenä ja +vahingoittumattomana tästä linnoituksesta ja että annatte minulle +minutin ajan päästä ampumamatkan ulkopuolelle ennenkuin ammutte." + +"Silver", sanoi kapteeni, "minulla ei olo vähintäkään halua puhella +kanssanne, mutta teitä haluttaa puhua minulle, niin voitte tulla. Siinä +kaikki. Ja jos teillä on petos mielessä, niin syyttäkää itseänne ja +Jumala armahtakoon teitä." + +"Siinäpä onkin kylliksi", huusi pitkä John iloisesti. "Yksi sana teiltä +on riittävä ja minä tiedän, että te olette hieno mies." + +Me näimme, että rauhanlippua kantava mies koetti estää Silveriä +menemästä, mutta tämä nauroi ääneensä hänelle ikäänkuin pelon ajatus +olisi ollut jotain aivan luonnotonta. Sitten läheni hän aitausta, +heitti kainalosauvansa sen yli ja erinomaisen vikkelyytensä ja voimansa +avulla pääsi itsekin yli aitauksen. Mutta hyvin vaikeata oli hänen +kulkea kukkulata ylöspäin, sillä jyrkässä rinteessä monien kantojen +välissä ja pehmeässä hiekassa oli hän sauvoineen yhtä avuton kuin laiva +käännöksessä. Mutta hän selviytyi kumminkin kuin mies ja seisoi vihdoin +kapteenin edessä, jolle hän teki siron kumarruksen. Parhaimmat vaatteet +olivat hänellä yllään. + +"Vai siinä te nyt olette", sanoi kapteeni. "Istukaa, jos tahdotte." + +"Ettekö salli minun tulla sisään, kapteeni?" pyysi John valittavalla +äänellä, "sillä on surkeata istua hiekassa näin kylmänä aamuna." + +"Kuulkaas Silver", vastasi kapteeni, "jos te olisitte tahtoneet pysyä +kunniallisena miehenä, niin voisitte nyt istua keittiössänne. Oma +syynne. Te olette joko laivan kokki -- ja sellaisena kohtelen teitä +ystävällisesti -- eli kapteeni Silver, tavallinen kapinoitsija, ja +sellaisena ollen on paras, että menette ja hirtätte itsenne." + +"Hyvä on, kapteeni", sanoi Silver ja istuutui osoitettuun paikkaan +hiekalle. "Tämähän on oikein hauska paikka. Kah, tuollahan on Jimkin! +Hyvä huomenta, poikaseni! Nöyrin palvelijanne, herra tohtori. Tehän +asutte täällä kuin onnellinen perhe konsanaan, jos niin saan luvan +sanoa." + +"Jos teillä on jotain sanottavaa, niin on parasta, että teette sen +heti", sanoi kapteeni. + +"Aivan oikein, kapteeni Smollett", vastasi Silver. "En voi kieltää, +että te eilen illalla selviydyitte erinomaisen hyvin. Mutta kauvemmin +ei se voi niin mennä. Tahdon sanoa teille, etten minä eilen ollut +humalassa, vaan kauhean väsyksissä ja jos minä olisin herännyt +sekuntinkaan aikasemmin, niin olisi asia saanut toisen käänteen. +Silloin emme olisi sitäkään miestä menettäneet." + +"Ja sitten", sanoi kapteeni erinomaisen tyyneenä, vaikka viimeiset +sanat hänelle olivatkin vallan käsittämättömät. + +Minä puolestani aloin jo arvella, että Ben Gunn oli käynyt +vierailemassa merirosvojen luona silloin kun nämät olivat aivan +juovuksissa ja ilokseni huomasin vihamiehiämme enään olevan vain +neljätoista. + +"Asianlaita on seuraava", virkkoi Silver. "Me tahdomme saaressa olevan +aarteen ja meidän täytyy saada se. Sellaiset ovat meidän ehtomme. Te +taas luullakseni haluatte kernaasti pelastaa henkenne niin pian kuin +mahdollista ja ne ovat taas teidän ehtonne. Teillähän on kartta vai +mitä'?" + +"Paljon mahdollista", sanoi kapteeni. + +"Aivan varmasti, sillä tiedän asian. Minä tarkotan, että me tahdomme +tuon kartan haltuumme. Ainakin minä puolestani en muutoin koskaan ole +teille itsellenne tahtonut mitään pahaa." + +"Se ei minuun kuulu, herraseni", keskeytti kapteeni. "Me tiedämme aivan +tarkkaan, mitä te aioitte tehdä, mutta siitä vähät välitämme, sillä nyt +ette voi niin tehdä, ymmärrättekö." + +"Jollei Abe Gray..." huudahti Silver. + +"Seis mies!" keskeytti kapteeni. "Gray ei ole kertonut mitään enkä minä +ole häneltä kysynyt mitään. Nyt tiedätte tarpeeksi, vintiö." + +Tämä pieni pahantuulen ilmaus näytti vaikuttavan masentavasti +Silveriin, mutta pian sai hän itseensäluottamuksen takasin. + +"Näen että poltatte tupakkia, kapteeni", sanoi hän, "ja minä otan +vapauden tehdä samoin." + +Hän pani tupakkia piippuunsa ja sytytti sen, jonka jälkeen molemmat +istuivat jonkun aikaa ääneti poltellen milloin katsellen toisiaan +milloin pannen uutta tupakkia piippuihin. Heidän katselemisensa tuntui +yhtä hauskalta kuin jos olisi ollut teaatterissa. + +"Tuollaiset, kuten sanoin, ovat siis vaatimuksemme", sanoi vihdoin +Silver. "Teidän tulee antaa meille kartta, joka osottaa aarteen paikan +ja sitten lakkaatte ampumasta merimiesparkoja ja katkomasta heidän +kaulojaan, kun he makaavat. Jos näin teette, niin saatte vapaasti +valita toisen kahdesta ehdotuksesta: joko tulette kanssamme laivaan, +kun aarre on sinne viety, ja minä lupaan kunniasanallani, että lasken +teidät jossain sopivassa paikassa maihin. Tai jos mieluummin tahdotte, +niin saatte jäädä tänne, ja varsinkin tämä olisi suotavaa, sillä +muutamilla miehistämme on selvittämättömiä seikkoja kanssanne. +Ruokavarat jaamme tasan kanssanne ja minä annan teille kunniasanani, +kuten ensimäisessäkin ehdossa, että minä lähetän ensimäisen laivan, +joka tulee näkyviin, tänne teitä noutamaan. Teidän täytyy myöntää +ehtojeni olevan erinomaiset." + +Kapteeni Smollett nousi seisomaan ja karisti tuhkan piipustaan ja +virkkoi: "joko nyt olette sanoneet sanottavanne?" + +"Sellaiset ovat loppuvaatimukseni ja jos ne hylkäätte; niin saatte +minusta vain kuulla pyssynlaukauksien kautta", vastasi John. + +"Kuulkaa siis, mitä minullakin on sanomista", vastasi kapteeni, "Jos +tulette tänne yksitellen ja aseettomina, niin panen teidät rautoihin ja +Englantiin saavuttuamme jätän teidät oikeuden käsiin. Mutta jollette +tule niin passitan teidät, niin totta kuin nimeni on Aleksanteri +Smollett, jokaisen helvettiin. Te ette koskaan löydä aarretta ettekä te +osaa kuljettaa laivaa, ettekä koskaan voita meitä. Nämät ovat viimeiset +sanani teille. Sillä vannon taivaan nimessä että minä ajan kuulan +kalloonne, kun ensi kerran teidät tapaan. Laputtakaa nyt täältä +tavallista sukkelaampaan." + +Silverin kasvot olivat kamalat nähdä. Hänen silmänsä tuijottivat +kamalasti. Hän karisti tupakat piipustaan. + +"Antakaa minulle joku, joka auttaa minut aitauksen yli", karjui hän. + +"En anna", vastasi kapteeni. + +"Kuka tahtoo auttaa minua?" kirkui John. + +Ei kukaan meistä hievahtanutkaan paikoiltaan. Päästellen mitä +kamalimpia kirouksia kompuroi John hietikössä sauvansa avulla. +Tultuaan lähteen luoksi, sylki hän siihen huutaen: "tämä on +hyvästijättötervehdykseni. Ja tunnin päästä sären vanhan linnoituksenne +kuin rommiastian. Naurakaa te vain! Viimeksi naurava makeimmin nauraa!" + +Ja kauheasti kiroten lähti hän kulkemaan edelleen. Muutaman +epäonnistuneen yrityksen jälkeen auttoi hänen kumppaninsa hänet +aitauksen yli ja pian katosivat he metsään. + + + + +Kahdeskymmenestoinen luku. + +Hyökkäys. + + +Niin pian kuin Silver oli kadonnut, kääntyi kapteeni katsomaan +sisälläolijoita, joista vain Gray oli paikoillaan. + +Silloin näin hänen ensi kerran äkäisenä. + +"Paikoillenne", karjasi hän ja me palasimme vartiopaikoillemme. "Gray, +te hoiditte virkaanne, kuten kelpomiehen tulee. Mr Trelawney, minä +ihmettelen teitä! Ja tekin tohtori, joka olette kantanut kuninkaallista +pukua!" + +Tohtori palasi paikoilleen ja muut kiiruhtivat lataamaan pyssyjä. + +Kapteeni seisoi jonkun aikaa ääneti ja sanoi sitten: "poikani, tunnin +kuluttua he tulevat. Ei tarvinne sanoa, että meitä on vähemmin kuin +heitä, mutta me taistelemme suojuksessa. En vähintäkään epäile, ettemme +voisi pitää heitä kurissa, mutta se riippuu kokonaan teistä." + +Sitten kävi hän vielä kerran katsomassa, että kaikki oli kunnossa. + +Rakennuksen kahdella lyhemmällä sivustalla, idän ja lännen puolella oli +vain kaksi ampumareikää. Eteläisellä sivulla, jossa oli käytävä, oli +niinikään kaksi ampumareikää. Meillä seitsemällä oli parikymmentä +pyssyä. Polttopuut olivat ladotut neljään pöydänmuotoiseen kasaan ja +kullakin näillä pöydällä oli ladattuja pyssyjä puolustusta varten. +Huoneen keskellä olivat kirveet. + +"Sammuttakaa tuli", sanoi kapteeni, "sillä nyt ei enään ole kylmä eikä +ole hyvä, että meillä ovat silmät savua täynnä." + +Tuli sammutettiin. + +"Hawkins ei ole ollenkaan saanut aamiaista. Saatte itse sitä hommata ja +syödä vartiopaikallanne. Kiiruhtakaa, poikaseni. Hunter, antakaapas +konjakkia." + +Kun tämä tapahtui, täydensi kapteeni puolustussuunnitelmaansa. + +"Tohtori, te otatte ovesta vastataksenne, mutta älkää paljastako +itseänne. Pysykää huoneen sisällä ja ampukaa avaimenreijästä, Hunter +saa itäisen ja Joyce läntisen sivustan. Te mr Trelawney, joka olette +paras ampuja, ja Gray otatte pohjoisen sivustan, jossa on viisi +ampuma-aukkoa. Siltä sivustalta suurin vaara uhkaa. Te Hawkins ja minä, +kun emme ole erittäin taitavia ampujia, lataamme pyssyjä." + +Pian auringon noustua oli hiekkakin polttavan kuuma ja pihka kiehui +varustuksen hirsissä. Takit riisuttiin päältä ja ampujat avasivat +paitansa kauluksen auki ja käärivät hihat ylös. + +Näin seisoimme kaikki paikoillamme kuumuuden ja jännityksen vallassa. + +Näin kului tunti. + +"Kirotut", sanoi kapteeni, "tämäkin käy ajan pitkään ikäväksi. Gray +viheltäkäähän hieman, että rupeaisi tuulemaan." + +Ja juuri samassa saimme ensimäiset tiedot hyökkäyksestä. + +"Anteeksi, herrani, jos näen jonkun, niin pitääkö minun ampua?" + +"Niinhän olen sanonut", ärjäsi kapteeni. + +"Kiitoksia herra", vastasi Joyce tyyneesti. + +Nyt taas seurasi hetken hiljaisuus, mutta tuo huomautus oli jännittänyt +näkömme ja kuulomme. Seurasi taas muutaman sekunnin ajan hiljaisuus, +mutta sitten Joyce kohotti kivärinsä ja laukasi. Mutta tuskin oli hänen +pyssynsä pamahtanut, kun metsästä pamahti laukaus toisensa jälkeen +varustuksen jokaiselta sivulta. Muutamia kaulia sattui rakennukseen, +mutta ei yksikään niistä päässyt seinän läpi. Sitten äkkiä valkeni, ja +kun savu hajosi, näytti metsä tyyneltä ja tyhjältä niinkuin ei mitään +olisi tapahtunut. + +"Tarkkasitteko?" kysyi kapteeni. + +"Luullakseni en", vastasi Joyce. + +"Ladatkaa hänen pyssynsä Hawkins. Kuinka monta luulette hyökkääjiä +olleen teidän sivustallanne, tohtori?" + +"Kolme laukausta ammuttiin meidän sivustaamme kohti. Minä näin kaksi +kuulanreikää aivan lähekkäin ja kolmannen hieman kauvempana." + +"Kolme", toisti kapteeni, "ja kuinka monta oli teidän sivustallanne, mr +Trelawney?" + +Mutta tähän ei ollut niin helppo vastata. Tuomari sanoi kuulleensa +seitsemän laukausta, mutta Gray kahdeksan tai yhdeksän. Itäiseltä ja +läntiseltä sivustalta oli kuulunut vain yksi laukaus. Oli siis selvää, +että hyökkäys tapahtuisi pohjoiselta sivulta ja että muilta sivuilta +oli vain näennäisiä vihollisuuksia odotettavana. Mutta kapteeni ei +muuttanut määräyksiään. Jos kapinoitsioitten onnistuisi tulla aitauksen +sisäpuolelle, niin he hänen arvelunsa mukaan anastaisivat jokaisen +ampuma-aukon ja ampuisivat meidät kuin rotat omassa linnoituksessamme. + +Muutoin ei meillä ollut liikoja aikoja tuumimiseen, sillä äkkiä ja +hurjasti hurraten syöksyi metsästä esiin pieni joukko kapinoitsijoita +pohjoista sivustaa kohti ja hyökkäsivät suoraan aitausta kohti. Samalla +alkoi uusi ampuminen ympärillä olevasta metsästä. Yksi kuula tuli +vonkuen oven kautta ja muserti tohtorin pyssyn. + +Piirittäjät kiipesivät kuin apinat aitauksen yli. Tuomari ja Gray +ampuivat herkeämättä. Kolme miestä kaatui, kaikki aitauksen +sisäpuolella. Mutta näistä oli yksi kai enemmin pelästynyt kuin +vahingoittunut ja siksi olikin hän pian jaloillaan ja katosi puitten +joukkoon. + +Kapinoitsioista oli kaksi kaatunut, yksi paennut, neljä oli saanut +jalansijan puolustusalueemme sisällä, ja seitsemän tai kahdeksan miestä +kukin luultavasti useammalla pyssyllä varustettuna, pitivät yllä +puitten suojaamina vilkasta, joskin hyödytöntä ampumista. + +Nuot neljä syöksyivät kovasti huutaen rakennusta kohti ja puitten +suojassa olevat miehet melusivat heitä rohkaistakseen. Muutamia +laukauksia laukaistiin, mutta niillä ei näyttänyt olevan mitään +vaikutusta. Pian olivat nuo neljä kimpussamme. + +Pursimies Job Andersonin pää näkyi keskimäisen ampuma-aukon kohdalla. + +"Noitten kimppuun!" kirkui hän käheällä äänellä. + +Samassa tarttui toinen kapinoitsia Hunterin pyssyn suuhun, väänti +pyssyn hänen käsistään ja työnsi sen sisään ampuma-aukon kautta sekä +iski kauhealla iskulla miesparan tunnottomana maahan. Kolmas oli taas +kulkenut rakennuksen ympäri ja ilmestyi ovi-aukon kohdalle sekä +hyökkäsi kirves kädessä tohtorin kimppuun. + +Asemamme oli suuresti muuttunut. Hetkinen sitten olimme suojassa +ampuneet suojattomia vihollisia, mutta nyt olimme suojattomia emmekä +voineet torjua hyökkäystä. + +Varushuone oli savua täynnä ja tätä seikkaa on meidän kiittäminen, että +olimme verraten hyvin turvassa. Huutoa ja melua ja pistoolin laukauksia +kaikui korvissani. + +"Ulos pojat, tappelemaan avonaisella kentällä", huusi kapteeni, +"Kirveet esiin!" + +Minä otin yhden puuröykkiöltä ja samalla otti joku toisen kirveen sekä +antoi heikon iskun rystöilleni. Syöksyin oven kautta ulos ja joku, jota +en tuntenut, oli takanani. Aivan edessäni ajoi tohtori takaa muuatta +kapinoitsijaa ja samassa huomasin, että hän väistettyään hyökkäyksen +antoi tälle iskun niin että tämä kaatua rojahti maahan. + +"Ympäri rakennusta, pojat", huusi kapteeni. + +Minä tottelin koneellisesti, käännyin itäänpäin ja syöksyin kirves +sojossa huoneen nurkan sivu. Samassa olimme Andersonin kanssa +vastatusten. Rajusti karjaisten heilautti hän kirvestään päänsä päällä. +Minulla ei ollut aikaa arkailla, mutta kun minua edelleenkin aseella +uhattiin niin yks kaks hyppäsin sivulle, ja sillä seurauksella, että +kadotin jalansijani pehmeässä hiekassa ja syöksyin päistikkaa +jyrkännettä alas. + +Kun olin tullut oven kautta ulos, niin olivat muut rosvot kiivenneet +aitauksen yli meidät nitistääkseen. Mutta sillä välin, kuin minä taas +ehdin päästä jaloilleni, oli taistelu loppunut ja voitto oli meidän. + +Gray, joka oli seurannut aivan kintereilläni, oli yhdellä iskulla +lyönyt kuoliaaksi tuon jättiläismäisen pursimiehen ennenkuin tämä oli +ehtinyt tointua harhaan sattuneesta iskustaan. Toinen taas ammuttiin +ampuma-aukon luona juuri kuin hän oli ampumaisillaan tämän kautta +sisään ja makasi nyt kuolonkalpeana savuava pistooli kädessään. Tohtori +oli päästänyt kolmannen päiviltä. Neljästä, jotka olivat kiivenneet +aitauksen yli, oli vain yksi, joka oli päässyt ehjin nahoin. Tämä, joka +oli hylännyt kirveensä taistelupaikalle, kiipesi aitauksen yli +päästäkseen pakoon. + +"Ampukaa, ampukaa!" huusi tohtori. "Ja te, pojat, palatkaa takasin +suojukseen." + +Mutta ei kukaan hänen käskyään totellut, sillä ei yhtään laukausta +laukaistu, ja neljäs hyökkääjistä onnistui pääsemään pakoon sekä katosi +muitten mukana metsään, Kolmen sekunnin kuluttua oli piirittäjistä +jälellä vain ne viisi, jotka olivat kaatuneet. + +Tohtori, Gray ja minä syöksyimme huoneeseen, sillä eloon jääneet voivat +palata millä hetkellä hyvänsä ja ampuminen voi alkaa uudelleen. + +Huone oli jotenkin vapaa savusta ja nyt voimme nähdä, mitä voittomme +oli meille maksanut. Hunter makasi tainnuksissa ampuma-aukkonsa +kohdalla ja Joyce taas oman aukkonsa kohdalla pää kuulan lävistämänä ja +hengettömänä. Keskellä huonetta kohtasivat kapteeni ja tuomari toisensa +ja molemmat olivat yhtä kalpeita. + +"Oletteko haavoittunut?" sanoi mr Trelawney. + +"Jokos ne menivät pakoon?" kysyi kapteeni Smollett. + +"Joka kappale, mutta viisi heistä on ainaiseksi lakannut juoksemasta", +vastasi tohtori. + +"Viisi!" huudahti kapteeni. "Sepä on jo jotain! Nyt ovat meillä paljon +paremmat toiveet kuin alussa, sillä silloin oli meitä luuloni mukaan +seitsemän yhdeksäätoista vastaan." + + + + + + +V. + +Seikkailuni merellä. + + + + +Kahdeskymmeneskolmas luku. + +Kuinka seikkailuni merellä alkoivat. + + +Merirosvot eivät palanneet emmekä kuulleet edes yhtään laukaustakaan +metsästä. He olivat saaneet "päiväannoksensa", kuten kapteeni sanoi, ja +me saimme pitää paikkamme sekä saimme tilaisuuden syödä päivällistä ja +tutkia haavoittuneitten tilaa. Tuomari ja minä laitoimme päivällisen +huoneen ulkopuolelle uhkaavasta vaarasta huolimatta. Ne äänekkäät +valitukset, joita tohtorin sairaat päästelivät, saattoivat meidät niin +hajamielisiksi, että tuskin tiesimme mitä teimme. + +Kahdeksasta kaatuneesta oli vain kolme elossa -- se kapinoitsijoista, +joka oli kaatunut ampuma-aukon kohdalla, Hunter ja kapteeni Smollett. +Näistä kuoli ensiksimainittu ja Hunter ei myöskään koskaan tullut +tajuntaansa. Seuraavana yönä kuoli hän pienintäkään ääntä päästämättä. + +Kapteenin kaksi haavaa -- ensimäisen sai hän Job Andersonin +laukauksesta, -- olivat kovat, mutta eivät vaaralliset ja tohtori +vakuutti hänen tulevan terveeksi. Mutta seuraavina viikkoina ei hän +voinut liikuttaa kättään eikä jalkaansa eikä edes puhuakaan. + +Se isku, jonka minä olin saanut rystöilleni, oli aivan vähäpätöinen. + +Päivällisen jälkeen istuivat tuomari ja tohtori kapteenin luona sekä +pitivät lyhyen neuvottelun ja lopetettuaan sen otti tohtori hattunsa ja +pistoolinsa, pisti kirveen vyöhönsä, kartan taskuunsa ja lähti pyssy +olalla yli vallituksen pohjoseen päin. + +"Mitä ihmettä", sanoi minulle Gray, kun istuimme huoneen toisessa +päässä, "onko tohtori hullu?" + +"Ei kai", sanoin minä. "Kyllä hän varmaan meistä viimeiseksi hulluksi +tulee." + +"Olkoonpa niin, toveri", sanoi Gray. "Mutta jollei hän ole hullu, niin +olen minä." + +"Minä arvelen, että tohtorilla ovat omat tuumansa ja jos oikein arvaan, +niin meni hän etsimään Ben Gunnia." + +Minäkin sain hyvän tuuman. Minä kadehdin tohtoria, joka sai kuljeskella +puitten viileässä varjossa, jota vastoin minä sain paistua kuumuudessa +ja nähdä edessäni olevaa kurjuutta. + +Koko ajan, kun pesin varushuonetta puhtaaksi verestä ja samoin silloin +kun pesin astioita päivällisen jälkeen, lisääntyi kateuteni ja kun olin +korppujen läheisyydessä, täytin taskuni niillä, sillä siten ei minun +tarvitsisi nälkää heti nähdä, jos aikomallani retkeilyllä jotakin +tapahtuisi. + +Sitten otin pari pistoolia ja kun minulla oli kuulia ja kruutia niin +arvelin olevani hyvin varustettu. + +Suunnitelmani oli seuraava. Aioin lähteä hiekkasärkälle, joka erottaa +ankkuripaikan avoimesta merestä, etsiä valkea kallio, jonka edellisenä +iltana olin nähnyt ja saada selvyys, oliko Ben Gunn kätkenyt sinne +venheensä. Ja vieläkin arvelin, että tämä tekoni oli hyvä. Tyhmää +asiassa oli vain se, että aioin mennä retkelleni luvatta ja salassa. + +Minulle sattui hyvä tilaisuus. Tuomari ja Gray muuttivat kapteenin +haavakääreitä. Tie oli vapaa. Minä hyppäsin aitauksen yli ja ennenkuin +kukaan poissaoloani huomasi olin jo tiheässä metsässä kaukana toisten +kuuluvilta. + +Tämä oli toinen hullutukseni ja ensimäistä pahempi, sillä nyt jätin +vain kaksi tervettä miestä varustusta suojelemaan, mutta kuten ensi +kerrallakin, johtui siitä meidän kaikkien pelastus. + +Ohjasin kulkuni saaren itäistä rantaa kohti. Iltapuolta oli jo hyvän +matkaa kulunut, mutta silti oli vielä tavattoman lämmin. Etäällä kuului +maininkien loiske ja puitten lehtien liikkeestä päätin tuulen koko +lailla tyyntyneen. Pian saavuttivat minut kylmät ilmanvirtaukset, ja +kun olin vielä muutamia askeleita ottanut, näin meren lepäävän +tyyneenä. + +Astuin reippaasti rantapengertä pitkin ja arvellen tulleeni kylliksi +kauas eteläänpäin, hiivin pensasten suojaan ja varovasti ryömin +hiekkasärkän reunaan. + +Takanani oli meri, edessäni ankkuripaikka. Merituuli alkoi jo tyyntyä. +Ankkuripaikalla, joka oli vasemmalla Benrangelin saaresta oli vallan +tyyntä, kuten silloinkin kun ensi kerran tulimme tähän paikkaan. +Merirosvojen lippu liehui "Hispaniolan" mastossa. + +Sen vieressä oli venhe, jonka perässä istui John Silver ja pari miestä +nojasi laivan peräkeulassa kaidepuiden yli. Toisella heistä oli +punainen myssy päässä eli siis sama lurjus, jonka joku tunti sitten +olin nähnyt varustuksemme aitauksen sisäpuolella. Hetkisen kuluttua +loittoni venhe laivasta ja ohjasi kulkunsa maata kohti sittenkuin +punaisessa myssyssä oleva mies ja hänen toverinsa olivat poistuneet +kajuuttaan. + +Aurinko oli laskeutunut "Kaukoputki"-nimisen kukkulan taakse ja sitä +mukaan kuin sumu alkoi levetä tuli pimeyskin yhä syvemmäksi. Huomasin +että minun täytyi kiirehtiä löytääkseni venheen samana iltana. + +Valkeakallio, joka jotenkin selvästi näkyi yli matalan metsän, oli +vielä noin kahdeksan penikulman matkan päässä hietasärkälle päin ja +viipyi hyvän aikaa ennenkuin pääsin sen luoksi, sillä toisinaan täytyi +minun kulkea nelinkontin. Oli jo melkein yö ennenkuin pääsin sen luo. +Aivan edessäni oli hyvin pieni ruohoakasvava aukeama, jota matala +polvenkorkuinen metsä ympäröi ja tämän keskellä näin pienen +nahkateltin. Minä ryömin aukealle, nostin teltin laitaa ja siellä oli +Ben Gunnin valmistama vene. Se oli tavattoman pieni ja mielestäni liian +pieni minullekin, joten minun oli vaikea uskoa että se kannattaisi +täysikasvuista miestä. Se muistutti _coracle_-nimisiä venheitä, joita +vanhat brittiläiset käyttivät. + +Luulisi, että olin kylliksi puuhannut sinä iltana, mutta niin ei ollut +asianlaita. Mieleeni johtui uusi tuuma; yön suojassa soutaa +"Hispaniolan" luoksi, katkaista ankkuriköysi ja siten päästää laiva +ajelehtimaan rannalle. Minä olin näet sitä mieltä että kapinoitsijoilla +ei aamulla kärsimänsä tappion jälkeen ollut muuta mielessä kuin nostaa +ankkuri ja lähteä merelle. Tämä oli mielestäni estettävä ja nyt arvelin +sen helpoimmin käyvän päinsä, kun näin että he olivat jättäneet +vartijansa venheettömiksi. + +Istauduin odottamaan pimeätä ja söin illalliseksi korppuja. Yö oli +varsin sopiva tuumani toimeenpanoon. Sumu oli peittänyt koko +taivaankannen ja kun viimein auringonsäde oli kadonnut, peitti synkkä +pimeys Aarresaaren. Ja kun vihdoin otin venheen olalleni ja aloin +kompuroida paikoiltani näkyi vain kaksi kohtaa ankkuripaikalta. Toinen +niistä oli mäen rinteellä, jossa voitetut kapinoitsijat juopottelivat, +toinen taas oli kapea valojuova, joka ilmasi laivan ankkuripaikan. +Laiva oli kääntynyt ja sen kokka oli minua kohti. Ainoat tulet kuin +siinä olivat, loistivat kajuutasta. + +Minun täytyi kaahlata hyvän matkaa upottavassa hietikossa ja usein +upposin nilkkoihin saakka ennenkuin pääsin veden rajaan ja laskin +venheeni veteen. + + + + +Kahdeskymmenesneljäs luku. + +Laskuvesi. + + +Vene oli hyvin sopiva minun suuruiselleni ja painoiselleni henkilölle, +mutta samalla oli se hyvin vaikea ohjata. Olipa Ben Gunnkin myöntänyt +sen olevan hyvin vaikean ohjata ennenkuin siihen tottui. + +Minä taas en ollenkaan tietänyt, kuinka sitä oli käsiteltävä ja jollei +onni olisi minua nyt niin erinomaisesti suosinut kuin muulloinkin, niin +olisi minun täytynyt luopua tuumastani. Ennenkuin näet aavistinkaan, +tempasi vesi minut mukaansa ja minä olin "Hispaniolan" ankkuriköyden +vieressä ja tartuin siihen kiinni. Köysi oli niin pingotettu kuin +kanteleen kieli. + +Yksi ainoa puukonsivallus vain ja Hispaniola olisi ajelehtinut veden +mukana. + +Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin, mutta sitten johtui mieleeni, +että on hyvin vaarallista äkkiä katkaista kireälle jännitetty köysi ja +tästä olisi varmasti seurauksena että horjakka veneeni menisi kumoon. +Istuessani ja tätä miettiessäni tuli tuulen puuska, joka ajoi +"Hispaniolan" virranuomaa kohti ja ilokseni huomasin, että samassa +ankkuriköysi hölleni niin että se vaipui veteen. + +Nyt tein päätökseni. Otin veitseni ja leikkasin poikki köydensäikeen +toisensa jälkeen, niin että vain kaksi säiettä pidätti laivaa. Sitten +rupesin taas tyyneesti odottamaan uutta tuulenpuuskaa, joka löysentäisi +taas köyttä, jotta saisin katkaista nuo kaksikin säiettä. + +Koko ajan olin kuullut kajutasta kovaa ääntä, mutta muut asiat olivat +kiinnittäneet siihen määrin huomioni, etten ollut joutanut tarkemmin +kuuntelemaan. Nyt kun minulla ei ollut muutakaan tekemistä, rupesin +tarkkaavaiseksi. + +Toinen ääni oli Israel Handsin, kapteeni Flintin entisen tykkimiehen +ääni. Toinen taas luultavasti punaisessa yömyssyssä olevan "ystäväni" +ääni. Molemmat tuntuivat olevan juovuksissa ja he jatkoivat yhä +juomista, sillä siinä kuunnellessani aukasi toinen miehistä kajuutan +akkunan ja heitti tyhjän pullon mereen. Mutta he eivät ainoastaan +olleet juovuksissa, vaan vieläpä tavattoman riitaisella päällä. +Kirouksia kuului tiheään ja luulen että he pian ryhtyvät käsikähmään. + +Rannalla näin taas suuren leiritulen, jonka ympärillä rosvot olivat ja +he kuuluivat laulavan jotain raakaa merimieslaulua. Kärsitty tappio ei +näyttänyt heihin paljoa vaikuttaneen. + +Vihdoin tuli taas tuulenhenkäys, köysi löyseni ja minä katkasin jälellä +olevat säikeet. + +Venheeni ajautui laivaa kohti, joka alkoi kulkea virran mukana. Minä +ponnistin kovasti voimiani, sillä pelkäsin venheeni menevän kumoon, ja +kun huomasin, etten voinut venhettäni suoraan ohjata täältä, käänsin +suunnan suoraan peräkeulaa kohti. Vihdoin pääsin irti vaarallisesta +naapuristani ja juuri kuin vetelin viimeisiä airovetoja, huomasin, että +hieno köysi riippui yli laivan laidan peräkeulassa. Paikalla tartuin +siihen. En voi selittää, miksi sen tein, sillä se tapahtui jotenkin +vaistomaisesti. Mutta kun olin saanut köydestä kiinni ja huomasin sen +olevan kiinnitetyn, alkoi uteliaisuus saada minussa vallan ja minä +päätin katsoa kajutan ikkunasta, miten siellä sisällä elettiin. Vedin +köyden varovasti luokseni ja kun luulin tulleeni kyllin lähelle, +kapusin köyden avulla laivan kuvetta ylös niin että näin kajuutan katon +ja osan ikkunastakin. + +Laiva ja venheeni kulkivat nyt hyvää kyytiä virran mukana ja me olimme +leiritulen kohdalla. Alus nytki kovin ja minä ihmettelin, miksi ei +vartijoina olevat tästä tulleet levottomiksi. Mutta kun katsoin +ikkunasta kajuuttaan, selvisi syy. Näin, että Hands ja hänen toverinsa +tappelivat keskenään kuristaen toisiaan kurkusta. + +Minä laskeuduin venheeseeni ja vieläkin oli tuo kamala näky silmissäni, +jotka sulin tottuakseni pimeyteen. + +Äkkiä hämmästyin siitä että venheeni sai kovan nykäyksen. Samalla kulki +se sivullepäin ja näytti muuttavan suuntaansa. Nopeus oli samalla +suuresti lisääntynyt. + +Katsahdin ympärilleni. Vesi kupluili ympärilläni ja sillä oli fosforin +kaltainen väri. Laiva ajautui eteläänpäin. Katsahdin taakseni ja nyt +näin, että leirituli oli aivan takanamme, joten me olimme tehneet aivan +suorakulman muotoisen mutkan. Yhä lisääntyvällä vauhdilla ajautui laiva +merelle päin. + +Äkkiä teki laiva jyrkän, noin kahdenkymmenen asteen suuruisen +käännöksen ja samassa kuului huutoa laivasta. Kuulin poljettavan jalkaa +kajuutan lattiaan ja tiesin että nuo juopot olivat tulleet +keskeytetyiksi kahakassaan huomattuaan onnettomuutensa. + +Minä laskeusin pitkin pituuttani pienen venheeni pohjalle ja jätin +sieluni luojani haltuun. Luultavasti olin siten loikonut hyvän aikaa +keinuen aaltojen mukaan ylös ja alas ja tuon tuostakin kasteli minua +merenvaahto. Vähitellen valtasi väsymys minut ja minä vaivuin +jonkinlaiseen horrostilaan ja nukuin uneksien kodistani ja "Amiraali +Benbowista." + + + + +Kahdeskymmenesviides luku. + +Venheeni retkeily. + + +Oli kirkas päivä, kun minä heräsin ja huomasin olevani Aarresaaren +lounaisessa päässä. Aurinkoa varjosti vielä "Kaukoputki" kukkula, joka +tässä kohdassa ulottui melkein mereen saakka, joka oli hyvin +kivikkorantanen. + +Ensimäinen ajatukseni oli pyrkiä maihin, mutta siitä tuumasta täytyi +minun luopua, sillä tämän huomasin olevan saman kuin antautua +vapaehtoisesti kuolemaan. Sekä minä itse että venheeni olisimme +musertuneet rantakiviä vasten. + +Kumminkin onnistui minun, ainakin omasta mielestäni, löytää parempi +tie. Pohjoiseenpäin Villikissan niemestä on pitkä, matala hiekkasärkkä. +Tästä taas pohjoiseenpäin oli vielä niemi -- Metsäniemi, jota pitkät +havupuut peittivät aina merenrantaan saakka. + +Minä muistelin, mitä Silver oli sanonut siitä merenvirrasta, joka +kulkee pohjoseenpäin pitkin Aarresaaren läntistä rantaa. Ja kun +minä olopaikastani huomasin olevani sen vallassa, niin katsoin +parhaaksi jättää Villikissan niemi taakseni ja säästää voimiani +maallenousu-yritykseen Metsäniemen luona, joka oli miellyttävämmän +näköinen. + +Tuuli puhalsi hiljaa ja tasaisesti etelästä päin, se yhdensuuntaisesti +virran kanssa ja aallot nousivat ja laskeutuivat keskeymättä. + +Jos ilma olisi ollut toisellainen, niin olisin jo aikoja sitten +joutunut surmansuuhun, mutta ihmeellistä kumminkin oli, että pieni +venheeni selvisi näin hyvin meressä. Hetkisen kuluttua kasvoi +rohkeuteni ja minä nousin istualleni koetellakseni taitoani +melomisessa. Mutta pieninkin liike vaikutti sen, että venhe oli kaatua +ja minun täytyi taas laskeutua entiseen asentooni, jolloin se taas +kulki tasaisesti. Olin aivan märkä ja lisäksi peloissani siitä, miten +pääsisin maihin, kun venheessäni ei voinut olleskaan liikkua. + +Mielenmalttiani en kumminkaan kadottanut. Lakillani aloin ajaa vettä +venheestäni. Sitten nostin pääni yli laidan, saadakseni selville, +kuinka venheeni niin helposti voi kulkea aaltojen välissä. Aloin +tuumia, voisinko jollain tavoin nyästä venheeni maihin ja vähän +tuumittuani ryhdyin toimeen. Lojoin venheessä käsivarsieni nojassa +hyvin väsyttävässä asennossa ja tuon tuostakin tein pikku nykäyksen +saadakseni venheeni keulan käännetyksi maata kohti. Vaikeata se oli, +mutta vähitellen huomasin siinä onnistuvani. Tosin huomasin, etten +pääsisi maihin Metsäniemen luona, sillä olin tullut siitä noin sadan +kyynärän verran itäänpäin ja olin lähellä rantaa. Viheriöitten +puittenlatvojen näin heiluvan tuulessa ja olin vakuutettu siitä, että +seuraavan niemen luona pääsisin maihin. + +Ja olipa jo aika päästäkin, sillä jano alkoi minua vaivata. Polttava +auringonpaahde oli kuivannut suolaveden, joka minut oli kastellut ja +suolaa oli huulillani. Puitten näkeminen niin lähellä itseäni melkein +saattoi minut kaipuusta kipeäksi, mutta virta vei minut niemen sivu ja +samassa minä näin näyn, joka johti ajatukseni vallan toiseen suuntaan. + +Aivan edessäni, noin Englannin penikulman matkan päässä näin +"Hispaniolan" purjeissa ja olin nyt varma, että minut otettaisiin +kiinni, mutta siihen määrin kiusasi minua jano, etten tietänyt, +pitäisikö minun iloita vai surra tästä näystä ja siksi minä vain katson +töllistelin ja ihmettelin. + +"Hispaniolassa" oli ylhäällä isopurje ja pari halkaisijaa ja valkea +purjekangas läihmi kuin lumi tai hopea päiväpaisteessa. Laiva alkoi +kääntyä yhä enemmän länteenpäin, joten luulin, että sieltä oli minut +huomattu ja nyt ruvettiin ajamaan takaa. Mutta sitten se äkkiä kääntyi +vastatuuleen, pysähtyi ja purjeet läpättivät. + +"Sellaiset kömpelöt raukat", ajattelin itsekseni, "ne ovat vielä +varmaan aivan humalassa ja mitähän kapteeni Smollett sanoisi tuollaista +nähdessään." + +Sen jälkeen kääntyi laiva useita kertoja sekä myötä- että vastatuuleen, +josta huomasin, ettei kukaan sitä ohjannut. Mutta missähän lienevät +miehet olleet? Joko he olivat juoneet itsensä kuoliaiksi tai olivat +sitten poistuneet laivasta ja jos minun onnistuisi päästä laivaan, niin +voisin ehkä saattaa sen kapteenin haltuun. + +Virta kuljetti sekä venhettäni että laivaa etelää kohti, mutta laivan +purjehdus kumminkin oli niin säännötöntä ja salaperäistä että se ei +yhtään mennyt eteenpäin, vaan ehkä paremmin taaksepäin. Jos minä vain +olisin uskaltanut nousta istualleni ja ruveta melomaan, niin olisin +epäilemättä saanut laivan kiinni. + +Vihdoin uskalsin nousta istualleni, mutta sain heti tervehdykseksi +merenvaahtoa silmilleni. Nyt en kumminkaan hellittänyt, vaan aloin +kaikin voimin ja mahdollisimman varovasti meloa tavatakseni +"Hispaniolan". + +Sen saavutinkin pian, mutta ketään elävää olentoa ei kannella näkynyt. +Laiva näytti hyljätyltä tai olivat sitten miehet rutihumalassa. Ehkäpä +voin sulkea heidät sisään ja tehdä mitä tahdon laivalle. + +Ponnistin yhä enemmän voimiani ja aloin taas lähetä laivaa, vaikka tämä +oli kääntynytkin kerran myötätuuleen ja päässyt minusta niin paljon +edelle että aloin joutua epätoivoon. + +Olin laivasta enään vain noin sadan kyynärän päässä, kun tuli +tuulenpuuska ja taas pitensi väliämme. + +Vielä kerran valtasi minut epätoivo, mutta sitten taas tuli mieleni +iloiseksi. Laiva näet kääntyi ympäri useamman kerran, kunnes se joutui +aivan luokseni. Se näytti minusta äärettömän korkealta, kun katsoin +sitä matalasta paikastani. + +Mutta nyt käsitin äkkiä vaaran, sillä venheeni oli aallon harjalla ja +laivaa kuletti toinen aalto aivan minua kohti. Laivan nokkapuu oli +pääni päällä. Minä hyppäsin ylös, tartuin kädelläni siihen ja +riippuessani vielä siinä, kuulin tärähdyksen, joka syntyi, kun laiva +oli syöksynyt venheeni päälle ja musertanut sen. Nyt kiipesin laivaan, +jossa sain olla ilman vähintäkään toivoa voida palata takasin. + + + + +Kahdeskymmeneskuudes luku. + +Minä poistan merirosvolipun. + + +Nokkapuuta myöten tulin laivaan jouduttuani sinä ennen kerran veteen, +kun laiva nyökkäsi eteenpäin. Päistikkää syöksyin laivan kannelle +vasemmalle puolelle. Iso purje kätki minulta osan peräkeulaa. Yhtään +elävää olentoa ei näkynyt kannella, jossa näkyi paljon jalanjälkiä. +Tyhjä pullo, josta kaula oli katkaistu vieri edestakasin kannella. + +Kuljin edemmäksi ja nyt näin vahtimiehet. Punamyssynen makasi kannella +jäykkänä ja kädet leväällään ja suu ammollaan. Israel Hands taas nojasi +laivan laitaa vasten pää painuneena rinnoille ja kasvoiltaan +kuolonkalpeana. Punamyssynen vieri edestakasin vähintäkään asentoaan +muuttamatta ja Handskin luisui yhä enemmän peräkeulaan päin. Vihdoin +näin hänen kasvoistaan vain hänen toisen kasvonsa ja toisen puolen +viikseistään. + +Tarkastellessani huomasin mustuneita veripilkkuja heidän ympärillään ja +nyt luulin varmasti että he olivat tappaneen toisensa humalapäissään. + +Kun siinä tätä kaikkea katsoin ja ihmettelin ja kun laiva hetkisen +aikaa oli paikoillaan, rupesi Hands taas samaan asentoon, jossa hän oli +tullessani. Häntä katsellessani valtasi minut ensin sääli mutta kun +muistin, mitä olin omenatynnyrissä kuullut hänen sanovan, niin katosi +kaikki säälintunne. + +Minä menin peräkeulaan päin aina ison maston luo saakka. + +"Hyvä päivä, mr Hands", sanoin minä ivallisesti. + +Hän mulkoili silmillään, mutta hän oli liian tiedoton, jotta olisi +voinut edes hämmästyäkään. Hän kykeni sanomaan vain sanan "konjakkia." + +Minulla ei ollut aikaa hetkeäkään kadottaa ja siksi riensin peräkeulaan +päin ja kajuuttaan. + +Se näky, joka täällä tarjoutui eteeni, on mahdoton kuvailla. Kaikkien +varastopaikkojen ovet olivat murretut auki karttaa etsiessä. Lattialla +oli paksu likakerros. Kajutan valkeaksi maalatuissa seinissä oli +likaisten käsien jälkiä. Tusinoittain tyhjiä pulloja vieri kolisten +lattialla. Muuan tohtorin lääkeopillisista kirjoista oli pöydällä ja +puolet lehdistä oli revitty. Luultavasti näillä olivat rosvot +sytytelleet piippujaan. Tämän hävityksen keskellä loi nokinen lyhty +himmeätä valoaan. + +Minä menin viinikellariin, jossa kaikki astiat olivat tyhjät ja hirveä +määrä tyhjiä pulloja. Luultavasti ei kukaan kapinoitsijoista ole ollut +selvänä siitä päin kuin salaliitto alkoi. Vihdoin löysin Handsille +pullon, jossa oli hieman konjakkia jälellä, ja itselleni suuren +viinimehupullon sekä palan juustoa. Nämät mukanani menin kannelle, +kätkin oman varastoni, otin hyvän kulauksen vettä vesisäiliöstä ja +sitten vasta annoin konjakkia Handsille. + +"Ah", sanoi hän sittenkuin hän ahnaasti oli juonut osan juomasta, +"sitäpä juuri tarvitsinkin." + +Minä olin asettunut erääseen nurkkaan syömään. + +"Voitteko pahoin?" kysyin minä. + +Hän murisi jotain, jota en tarkemmin kuullut. Sitten sanoi hän: "jos +vain tohtori olisi laivassa, niin silloin kyllä paranisin parista +annoksesta. Mitä toveriini tulee" -- hän nyökäytti päällään +punamyssyiseen päin -- "niin on hän aivan kuollut. Hän muutoin ei +ollutkaan mikään oikea merimies. No mistä sinä tulet?" + +"Nähkääs, mr Hands, minä olen tullut laivaan ottaakseni sen haltuuni. +Ja nyt saatte pitää minua kapteeninanne, kunnes teille toisin +määrätään." + +Hän loi minuun vihaisen katseen, mutta ei virkkanut mitään. Väri hänen +poskilleen palasi vähitellen, joskin hän vielä näytti jotenkin +kalpealta eikä voinut istua suorana. + +"Kuulkaas mr Hands", jatkoin minä, "en voi kärsiä tuota lippua ja jos +suvaitsette, niin vedän sen alas, sillä parempi on, ettei ole mitään +lippua kuin tuollainen lippu." + +Minä menin lippuköyden luo, vedin lipun alas ja heitin sen mereen. + +"Jumala varjelkoon kuningasta", sanoin minä ja heitin lakkini ilmaan. +"Ja nyt ei enään ole kapteeni Silveriä olemassa." + +Hands loi minuun kavalia katseita ja leukansa oli rintaa vasten +painuneena. + +"Minä luulen, kapteeni Hawkins", sanoi hän vihdoin, "että teillä on +halu päästä maihin, ja jospa siis hieman puhelisimme." + +"Sanokaa vain, mitä teillä on sydämellänne, mr Hands", sanoin minä ja +jatkoin aterioimistani hyvällä ruokahalulla. + +"Tuo mies", alotti hän ja nyökäytti päätään kuolleeseen päin, "oli +nimeltään O'Brien ja hän oli irlantilainen. Hän se nosti purjeet, jotta +lähtisimme matkoihimme. Nyt on hän kuollut ja minä en voi käsittää, +kuka laivaa ohjaisi. Ja jollen minä anna ohjausta, niin et sinä +itsestäsi kykene laivaa ohjaamaan. Kuules nyt, sinä annat minulle +ruokaa ja juomaa sekä vaatepalan, jolla voin sitoa haavani, ja minä +sanon sinulle, miten sinun on meneteltävä. Se on mielestäni rehellistä +peliä." + +"Tahdon ilmoittaa teille vain yhden asian", sanoin minä, "etten minä +nimittäin aio tulla kapteeni Kiddin ankkuripaikalle. Minä aion pyrkiä +pohjoiseen väylään ja siellä laskea ankkuriin." + +"Sitä en milloinkaan ole kieltänytkään", huusi hän. "Minä olen valmis +kuljettamaan laivan, vaikka mestauspaikalle, jos niin tahdot." + +Asia näytti siis olevan ratkaistu ja kolmen minuutin kuluttua purjehti +"Hispaniola" vaikeuksitta myötätuulessa pitkin Aarresaaren rannikkoa +hyvässä toivossa voivansa ennen puolta päivää sivuuttaa pohjoisen +niemen sekä pääsevänsä ennen nousuvettä pohjoiseen väylään, jonka +jälkeen odottaisimme laskuvettä maihin mennäksemme. + +Minä jätin nyt peräsimen ja menin alas oman arkkuni luo, josta otin +silkkisen nenäliinan. Tällä sitoi Hands minun avullani suuren +ammottavan haavansa, jonka hän oli saanut polveensa. Sitten söi hän ja +otti vielä pari kulausta konjakkia, jolloin hän alkoi näyttää paljon +pirteämmältä, istui suorempana, puhui kovemmin ja selvemmin ja näytti +minusta kaikin puolin uudelta ihmiseltä. + +Tuuli oli meille erinomaisen suotuisa, laiva kiiti sen kuljettamana +kuin lintu eikä viipynyt kauvan ennenkuin kiersimme saaren pohjoisen +niemen. + +Omatuntoni, joka minua oli äsken kovin nuhdellut paostani, oli nyt +rauhoittunut, luultavasti suuren anastukseni johdosta. Olisinkin ollut +kaikkeen tyytyväinen, jollei minua olisivat kiusanneet purrenohjaajan +ivalliset katseet ja pilkallinen hymyily. Tuossa hymyilyssä oli jotain, +joka ilmaisi sekä tuskaa että heikkoutta -- se oli ukon epämääräistä +hymyilyä. Mutta sen lisäksi oli siinä hitunen ivaa, ja kavaluutta oli +hänen kasvonpiirteissään. + + + + +Kahdeskymmenesseitsemäs luku. + +Israel Hands. + + +Kuten lukija muistanee ei meillä ollut ollenkaan ankkuria, mutta Israel +Hands ilmoitti minulle, miten minun pitäisi menetellä saadakseni laivan +ankkuroiduksi. + +"Kapteeni", sanoi hän hymyillen tuota ilkeätä hymyilyään, "emmekö heitä +laivatoverini ruumista mereen. En minä omasta puolestani tuosta liikoja +välittäisi, mutta ei tuo ruumis ole juuri mikään erinomainen +koristuskaan laivassa, vai mitä?" + +"En ole kylliksi vahva, enkä pidä sellaisista toimista. Minun +puolestani saa hän pysyä paikoillaan." + +"Tämä 'Hispaniola' on onneton laiva", jatkoi Hands silmäänsä +vilkuttaen. "Ajatelkaa, että niin monta kunnon merimiestä on saanut +panna henkensä alttiiksi. No luuletteko, että ihminen kuolee tarkkaan +tai herää eloon uudestaan." + +"Ruumis voidaan tappaa, mutta ei sielua. Se teidän pitäisi jo +edeltäpäin tietää. O'Brien tuolla on nyt toisessa maailmassa. Ehkä +katselee hän meitä." + +"Näyttää siltä kuin olisi ajan tuhlausta tappaa ihmisiä. Ja nyt toivon, +ettette suutu, jos pyydän teitä menemään kellariin ja tuomaan minulle +pullon jotain viiniä, sillä konjakki on liian vahvaa pääkallolleni." + +Purrenohjaajan sammaltava puhe tuntui minusta luonnottomalta. Ja +toiseksi minä en olleskaan uskonut hänen viinirakkauteensa. Koko juttu +tuntui jotensakin tekosyyltä. Hän tahtoi vain saada minut kannelta +poistumaan -- se oli selvää. Mutta en voinut käsittää, missä +tarkotuksessa. Minua ei hän olleskaan katsonut silmiin. Koko ajan +hymyili hän ja hänen kasvonpiirteensä näyttivät minusta epäilyttäviltä. +Kumminkin olin valmis vastaamaan, sillä huomasin olevani voiton +puolella. + +"Vai viiniä. Tahdotteko punasta tai valkoista?" + +"Se on samantekevää kurjalle pikitakille. Pääasia on, että sitä on +paljon ja väkevää." + +"Hyvä on. Minä tuon teille hieman portviiniä, mr Hands, mutta viipyy +hyvän aikaa ennenkuin saan sen käsiini." + +Minä riensin nyt kajuutan rappusia alas niin meluavasti kuin voin, +sitten riisuin kengät jaloistani, juoksin varovasti pitkin suljettua +käytävää, kiipesin pitkin miehistön kajuuttaan vieviä rappuja myöten ja +pistin pääni ulos ovesta. Tiesin, ettei hän odottanut minua sieltä +näkevänsä. Kuitenkin ryhdyin kaikkiin mahdollisiin varokeinoihin, ja +pahimmat epäluuloni näyttivät olevan aiheutettuja. + +Hän oli käsiensä ja polviensa avulla noussut asennostaan, ja vaikka hän +kärsikin suuria tuskia liikkuessaan, niin kulki hän jotenkin reippaasti +kannen yli. Puolen minuutin kuluttua oli hän vasemmalla laidalla olevan +vesiaukon kohdalla, otti esiin palan köyttä sekä pitkän veitsen, joka +oli päätään myöten veressä. Hän katseli sitä hetken aikaa, aukasi +terän, koetti sitä kättään vasten, kätki sitten aseen takkinsa alle ja +palasi entiselle paikalleen. + +Tätä juuri halusinkin tietää. Israel voi liikkua. Hän oli asestettu ja +minut oli hän aikonut uhrikseen. Mitä hän sitten aikoi tehdä, siitä ei +minulla ollut aavistustakaan. + +Sillä aikaa kun näillä mietteillä vaivasin päätäni, oli myöskin ruumis +ollut toimessa. Minä hiivin takasin kajuuttaan, vedin kengät jälleen +jalkaani ja otin ensimäisen viinipullon jonka tapasin, jonka jälkeen +menin kannelle. + +Hands oli aivan samassa asennossa kuin silloinkin, kun minä hänet jätin +kokoonpainuneena ja silmät ummessa ikäänkuin ei hän voisi auringonvaloa +sietää. Kun tulin hänen luoksensa, katsahti hän ylös, otti minulta +pullon ja katkasi siitä kaulan taitavasti, kuten konsanaan se, joka on +tällaiseen tottunut, ja otti kunnon kulauksen, Sitten oli hän taas +jonkun aikaa liikkumatta, kunnes otti tupakkikääryn ja pyysi minua +leikkaamaan siitä hänelle palasen, sanoen: + +"Minulla ei ole veistä enkä ole kyllin vahva purasemaan siitä palasta. +Ah, Jim, minä pelkään, että loppuni on kohta lähellä. Leikkaa minulle +palanen poikaseni, luulen että se tulee olemaan viimeinen +tupakkimällini." + +"Hyvä on, minä leikkaan teille mällin. Mutta jos luulisin loppuni +olevan niin lähellä kuin te luulette teidän loppunne olevan, niin +kristittynä minä lukisin rukouksiani." + +"Sanoppas miksi?" + +"Miksikö?" huudahdin minä. "Te kysyitte minulta äsken kuolemasta. Te +olette viettänyt elämänne synnissä, valheessa ja verenvuodatuksessa. +Tappamanne mies on juuri paraillaankin jalkojenne juuressa ja te vielä +kysytte miksi!" + +Hän otti taas pitkän kulauksen ja sanoi hyvin juhlallisesti: +"kolmekymmentä vuotta olen minä kulkenut merellä ja kokenut sekä hyvää +että pahaa, mutta hyvästä en vielä koskaan ole nähnyt mitään hyvää +johtuvan. Sellaisesta, joka ensi iskun antaa, minä pidän. Kuolleet +eivät pure. Ja nyt poikaseni", lisäsi hän muuttuneella äänellä, "nyt +olemme saaneet kylliksi tästä hassutuksesta. Vesi on nyt sopiva. +Ottakaa nyt määräykseni varteen, kapteeni Hawkins, niin purjehdimme +satamaan ja sitten on sekin tehtävä suoritettu." + +Meillä oli tuskin enään kahtakaan peninkulmaa kuljettavana ja minä +luulin olleeni hyvä ja täsmällinen oppilas ja myös olin siitä +vakuutettu, että Hands oli erinomainen luotsi. + +Tuskin olimme kiertäneet niemet, kun maa ympäröi meidät. Pohjoisen +väylän rannat kasvoivat tiheätä metsää, kuten eteläisenkin sataman. +Mutta vedenpinta oli pitempi ja kapeampi. Aivan suoraan edessämme, +väylän eteläpäässä näimme laivahylyn, joka oli hajoamistilassa. Tuo +näky oli synkännäköinen, mutta se osotti ankkuripaikan olevan tyyneen. + +"Katsos tuonne", sanoi Hands, "tuolla on oivallinen ankkuripaikka. +Pohja on tasanen hiekkapohja ja puita ja kukkia niin paljon ympärillä +että laiva näyttää olevan kuin puutarhassa." + +"Ja kun olemme saaneet laivan pysähtymään, niin mitenkä saamme sen +irti?" kysyin minä. + +Hän lausui minulle vastaukseksi joukon merimieslauselmia, joista minä +en puoliakaan käsittänyt, ja alkoi sitten minua käskeä. + +"Hieman vasemmalle -- kas niin -- suoraan -- oikealle -- hieman +vasemmalle -- suoraan -- suoraan!" + +Hengittämättä kuuntelin käskyjä, kunnes hän äkkiä huusi: "ja nyt +poikaseni, myötätuuleen!" + +"Hispaniola" teki äkkikäännöksen ja alkoi kulkea metsäistä rantaa +kohti. + +Näitten jännittävien liikkeitten aikana en joutanut pitämään Handsia +tarkalla silmällä ja unhotin vaaran, joka minua uhkasi, ja olisin +voinut kaatua vähimmättäkään puolustuksetta henkeni pelastukseksi, +jollei minut olisi vallannut äkillinen levottomuus ja saanut kääntämään +pääni Handsiin päin. Ehkä olin kuullut jotain melua tai nähnyt hänen +varjonsa. Ehkä riippui se myös jonkinlaisesta vainusta, mutta pääasia +vain oli, että kun käännyin Handsiin päin oli hän tulossa minua kohti +veitsi oikeassa kädessään. + +Kumpikin päästimme huudahduksen. Mutta kun minun huudahdukseni oli +kauhistuksen huuto, oli hänen hyökkäävän sonnin raivoisaa mölinää. +Samassa syöksyi hän eteenpäin ja minä hyppäsin sivulle ja aloin juosta +etukeulaa kohti. Pakoon lähtiessäni päästin peräsintangon irti ja tämä +kääntyi vasempaan päin sattuen Handsin rintaan. Tuo seikka oli minun +pelastukseni, sillä se esti hetkeksi Handsin minua takaa ajamasta. + +Ja ennenkuin hän oli ehtinyt tointua, olin minä päässyt pois siitä +nurkasta, johon hän oli minut ahdistanut, ja nyt oli minulla koko +laivan kansi hallussani. Minä pysähdyin isonmaston luokse, otin +pistoolin taskustani, tähtäsin hyvin kylmäverisesti, vaikka Hands jo +oli päässyt jaloilleen ja ryntäsi minua kohti, sekä painoin liipasinta. +Hana putosi, mutta pamausta ei kuulunut. Ruutitapissa oleva ruuti oli +varmaan kastunut. Minä kiroilin huolimattomuuttani, kun en jo aikoja +sitten ollut uudestaan ladannut ainoata asettani. Silloin ei minun +olisi tarvinnut, kuten nyt, olla kuin mikäkin pakeneva lammas +teurastajan kynsissä. + +Oli kummallista, että tämä haavoittunut mies voi liikkua niin nopeasti. +Hänen harmahtavat hiuksensa olivat pudonneet hänen silmilleen ja hän +oli raivosta punainen kuin punaiseksi maalattu ovikilpi. Minulla ei +ollut aikaa koettaa toista pistooliani eikä minulla ollut haluakaan +siihen, sillä olin varma, että se oli käyttöön kelpaamaton, kuten +toinenkin pistoolini. Huomasin selvästi, ettei minun sopinut noin vain +peräytyä, sillä silloin olisi hän ahdistanut minut etukokkaan, kuten +äsken oli tehnyt peräkeulassa. Ja kun hän täten olisi saanut minut +kynsiinsä, niin olisin saanut surmani hänen verellätahratusta +veitsestään. Asetin käteni isomastoa vasten, joka oli hyvin paksu ja +jännityksellä odotin, mitä tapahtuisi. + +Kun Hands näki, että minä aioin hänen kanssaan leikkiä "haukkaa ja +kyyhkystä", niin pysähtyi hänkin ja näytti miettivän. Tuota leikkiä +olin lapsena monasti leikkinyt, mutta milloinkaan ei ollut sydämeni +niin rajusti tykkinyt kuin nyt. Toivoin kumminkin voivani paeta vanhaa +miestä, jonka toinen jalka vielä lisäksi oli vioittunut. + +Kun seisoimme ja vartioimme toisiamme, törmäsi "Hispaniola" +hiekkasärkkään ja kallistui oikealle sivulle niin paljon että kansi +muodosti 45 asteen kulman. Samalla vierimme yhdessä rymäkässä +kallistuneelle puolelle ja vieläpä niin lähellä toisiamme, että pääni +sattui Handsin jalkaan. Minä pääsin ensiksi jaloilleni, sillä Hands oli +saanut irlantilaisen ruumiin päällensä. Laivan kallistuminen oli tehnyt +kannen sopimattomaksi kilpatantereeksi ja siksi täytyi minun tuumia +sopivampi pakopaikka ja tämä pian, sillä viholliseni oli niin lähellä +että hän melkein kosketti minua. + +Nopeasti syöksyin perämaston köysiä myöten ylös enkä pysähtynyt ennen +kuin vasta jatkon kohdalla. + +Nopeuteni oli minut pelastanut, sillä veitsen isku oli sattunut noin +tuuman verran vain minusta, kun kiipesin köysiä ylöspäin. Hands seisoi +alhaalla suu auki töllistellen minua. + +Nyt, kun minulla oli aikaa käyttää sitä hyväkseni, panin uutta ruutia +ruutitappiin, joka teko näkyi tekevän huomattavan vaikutuksen Handsiin, +sillä hän huomasi, että hän ei enään ollut voitonpuolella. Hetkisen +epäröityään alkoi hänkin hiljakseen kivuta köysiä myöten minua kohti +veitsi hampaissa ja kärsien suuria tuskia. Minulla olivat molemmat +pistoolini kunnossa ennenkuin hän oli ehtinyt puoliväliinkään. Sitten +lausuin hänelle pistooli kummassakin kädessäni: "Jos astutte +askeleenkin, niin muserran kallonne! Kuolleet eivät pure", lisäsin +pilkallisesti. + +Hän pysähtyi hetkiseksi ja hänen kasvonilmeistään minä huomasin, että +hän mietti, miten tekisi. Minä en voinut olla ääneen nauramatta hänen +surkealle asemalleen. Vihdoin alkoi hän puhua pysyen muutoin aivan +entisessä asemassaan, paitsi että hän otti veitsen suustaan: + +"Jim, minä luulen olevan viisainta, että teemme sovinnon. Minä olisin +teidät nitistänyt, jollei laiva olisi äkkiä kallistunut. Mutta minulla +ei ole onnea ja siksi täytyy minun antaa perää, vaikka se onkin +vaikeata vanhasta merimiehestä, sillä tehän, Jim, olette vasta +poikanen." + +Kun minä kuuntelin ja hymyilin voitonvarmana hänen puheilleen, kohotti +hän äkkiä oikean kätensä ja jokin suhahti ilmassa kuni nuoli. Minä +tunsin kipua olkapäässäni ja huomasin olevani naulittu mastoon kiinni. +Äkillisen tuskan johdosta laukenivat molemmat pistoolini yhtaikaa ja +samassa putosivat ne käsistäni. Mutta ne eivät pudonneet yksinään, vaan +niitä seurasi Hands, sillä päästäen puoleksi tukahutetun huudahduksen, +putosi hän pää edellä veteen. + + + + +Kahdeskymmeneskahdeksas luku. + +Kultaa loppumattomasti. + + +Hands kohousi vielä kerran vedenpintaan, mutta vaipui sitten pohjaan, +ja kun vesi lakkasi väreilemästä, niin näin hänen kauhistuneena +lepäävän tasaisella hiekkapohjalla. Muutamia kaloja kulki hänen +sivutseen. Toisinaan näytti hän veden liikkeitten johdosta ikäänkuin +nousevan istualleen, mutta kuollut hän sentään oli, sillä hän oli sekä +ammuttu että hukkunut ja oli nyt kalojen ruokana samalla paikalla, +jonka hän oli aikonut minun kuolinpaikakseni. + +Tuskin olin tullut tästä seikasta vakuutetuksi, kun tunsin itseni +sairaaksi, heikoksi ja pelästyneeksi. Lämmin veri juoksi pitkin +selkääni ja rintaani. Veitsi, joka oli naulannut minut mastoon kiinni, +tuntui polttavan kuin hehkuva rauta. Nämät tuskat voin kumminkin +kärsiä, mutta enin kiusasi minua se seikka, että pelkäsin putoavani +mastosta veteen purrenohjaajan ruumiin viereen. + +Minä puristauduin mastoon molemmin käsin kiinni, niin kovin että +kynsiäni pakoitti ja suljin silmäni ikäänkuin vaaraa peittääkseni. +Mutta vähitellen palasi mielenmalttini, valtasuoni alkoi tykyttää +säännöllisemmin ja taas tunsin olevani itseni herra. + +Ensi ajatukseni oli temmaista veitsi irti, mutta joko se sitten oli +liian kovasti kiinni tai puuttui minulta rohkeutta ja siksi kauhistuen +luovuin tuumastani. Mutta omituista juuri, että kauhunväristykseni teki +käänteen asiassa. Veitsi olikin näet ollut vähällä mennä harhaan ja +väristys tempasi irti sen ohuen nahkapalan, jonka se oli ruumiistani +lävistänyt. Verta nyt tosin tuli runsaammasti, mutta minä olin taas oma +herrani ja mastoon oli nyt naulittuna vain takkini ja paitani. + +Nämät tempasin irti kiivaalla liikkeellä ja sitten laskeusin alas +oikeanpuolen mastoköysiä myöten. Sidoin haavani parhaani mukaan, se ei +ollut syvä eikä vaarallinen eikä olleskaan estänyt käden liikkeitä. +Sitten tarkastelin ympäristöäni, ja kun laiva tavallaan oli omani, niin +päätin vapauttaa sen viimeisestä matkustajastaan, nimittäin O'Brienin +ruumiista. Tartuin sitä vyötäryksiin kiinni, otin vauhtia ja heitin sen +kuin jauhosäkin yli laidan. Kuului kova vedenpausaus ja ruumis vaipui +pohjaan. Punanen lakki kohousi vedenpintaan. Kun vesi asettui, näin +Israelin ja hänen makaavan rinnakkain ja kumpikin liikkui veden +liikkeiden mukaan. O'Brien, vaikka olikin vielä hyvin nuori mies, oli +kumminkin kaljupäinen. + +Nyt olin yksin laivallani. Vesi oli lakannut nousemasta ja aurinko oli +jo niin laskeumaisillaan, että vasemman rannan puitten varjot alkoivat +ylettyä jo ankkuripaikkaan saakka. Iltatuuli oli alkanut puhaltaa ja +vaikka kaksihuippuinen itäinen kukkula estikin sen voimaa, niin +alkoivat köydet vinkua ja alasriippuvat purjeet lepattaa. + +Minä huomasin, mikä vaara alusta uhkasi. Perämaston purjeen laskin alas +niin että se pudota jyrähti kannelle. Enemmän puuhaa minulla oli isosta +purjeesta, mutta sainhan senkin vihdoin alas. Ja nyt oli "Hispaniolan" +kuten itsenikin antauduttava onnen haltuun. + +Ankkuripaikka oli nyt kokonaan varjossa. Alkoi tuntua viileältä. Vesi +myös laskeutui kovasti ja laiva meni yhä enemmän kallelleen. + +Minä menin etukeulaan päin ja tarkastelin. Vesi näytti olevan kylliksi +matala ja ulottui vain vyötäröihin saakka, kun köyttä myöten laskeudin +veteen. Iloisena kaahlasin maihin ja "Hispaniola" oli kallellaan +isopurje vedessä. Samassa katosi aurinkokin ja tuuli humisi rannalla +kasvavien puitten latvoissa. + +Nyt tuli minun niin pian kuin mahdollista pyrkiä takaisin +varustukseen ja kehua teoistani. Luultavasti minä saisin torumisia +kuljeksimisestani, mutta merkitsihän "Hispaniolankin" takaisin saaminen +jotain ja toivoin että kapteeni Smollettkin tunnustaisi, etten ollut +aikaani turhaan käyttänyt. + +Näitä miettien aloin ohjata kulkuani varustusta kohti. Minä muistin +että idänpuolisempi niistä kahdesta joesta, jotka laskevat kapteeni +Kiddin ankkuripaikan kohdalla, sai alkunsa kaksihuippuisen kukkulan +luota. Tähän suuntaan ohjasin kulkuni eikä kauvan viipynytkään kuin +olin sivuuttanut kukkulan ja kahlasin joen yli. + +Tulin sen paikan läheisyyteen, jossa olin tavannut Ben Gunnin ja kulin +nyt varovasti, tähystellen sivuilleni. Kun tulin molempien huippujen +välisestä aukeamasta, näin häilyvän tulen kajastavan taivaanrantaa +vasten, ja otaksuin, että Ben valmisti illallistaan, Kumminkin +hiljakseen ihmettelin hänen huolimattomuuttaan, sillä kun minä näin +tulen, niin voihan sen yhtä hyvin nähdä Silverkin suolla +kuljeksiessaan. + +Vähitellen pimeni yö yhä enemmän, tähtiä oli vain vähän ja nekin hyvin +sameat ja tunsin oikein sydämmellistä iloa nähdessäni kuun nousevan +taivaalle. Se nousi yhä korkeammalle ja korkeammalle. Kuun valossa +saavuin varustuksen luo, josta ei kuulunut ääntäkään. Varovasti hiivin +ollen varjossa vallituksen ympäri ja vihdoin kiipesin sen ylitse +sisään. Sieltä kuului kuorsaamista. + +"Kuinka huonoa vartioimista he pitävät!" virkoin itsekseni. "Jos nyt +Silver toverineen hyökkäisi heidän kimppuunsa, niin ei heistä kukaan +näkisi huomista päivää. Niin käy kuin kapteeni on haavoitettu." Ja +vielä moitin itseäni kun olin heidät jättänyt, niin että heidän +vartijaväkensä oli niin vähäinen. + +Astuin sisään ja aioin paneutua maata tavalliselle paikalleni ja +samalla hiljakseen nauroin ajatellessani, kuinka toverini +hämmästyisivät nähdessään aamulla minut joukossaan. + +Jalkani sattui johonkin nukkuvaan ja tämä käänsi kuvettaan ja +yskähteli kumminkaan heräämättä. + +Mutta äkkiä kuului kamalaa kirkumista pimeässä: + +"Kultaa loppumattomasti, kultaa loppumattomasti, kultaa +loppumattomasti!" + +Minä kauhistuin. Silverin vihreä papukaija, kapteeni Flint! Se piti +siis parempaa vartioimista kuin muut ja ilmasi tuloni kamalalla +kirkumisellaan. + +Minulla ei ollut aikaa tointua. Papukaijan kirkumisen johdosta +havahtuivat nukkuvat ja kavahtivat pystyyn. Kauheasti kiroten huusi +Silver: + +"Kuka siellä?" + +Minä käännyin juoksemaan pakoon, mutta töytäsin erästä miestä vasten ja +vetäysin takasin, jolloin toinen mies otti minua takaapäin kiinni. + +"Tuo tänne tulisoihtu, Dick", sanoi Silver ja muuan mies meni ulos +palaten tulisoihtu kädessä. + + + + + + +VI. + +Kapteeni Silver. + + + + +Kahdeskymmenesyhdeksäs luku. + +Vihollisen leirissä. + + +Tulisoihdun punainen valo, joka valasi varustuksen sivustan, osotti +minulle, että pahimmat epäluuloni olivat toteutuneet. Kapinoitsijoitten +hallussa oli sekä varustus että varastot. Ja vielä enemmän lisäsi +kauhuani se seikka, etten nähnyt olleskaan vankeja. + +Merirosvoja oli kaikkiaan kuusi. Näistä oli viisi jalkeillaan, +punakkoina ja kasvot turvoksissa, kuudes loikoi maassa käsiinsä +nojaten, kuolonkalpeana. Verinen side pään ympärillä osotti, että hän +äsken oli haavoittunut. + +Papukaija istui Pitkän Johnin olkapäällä. John näytti tavallista +kalpeammalta ja totisemmalta. + +"No vieköön minut itse piru, sehän on Jim Hawkins. Kas niin, ole +rauhassa, en minä ole sinulle vihoissani!" + +Sitten istuutui hän tupakkitynnyrille ja alkoi panna tupakkia +piippuunsa. + +"Kuulkaas nyt, te toiset, te voitte käydä heti makaamaan, sillä ei +teidän tarvitse olla ylhäällä Jim Hawkinsin tähden... No Jim, tämähän +oli oikein mieluinen odottamattomuus vanhalle John-paralle. Minä jo +heti huomasin, että olet aika veitikka, mutta empä kumminkaan tällaista +odottanut." + +Minä on vastannut mitään. He olivat asettaneet minut selkä seinää +vasten ja siinä seisoin ja katselin Silveriä kasvoihin päältä näyttäen +hyvin rohkean näköisenä, mutta sydämessäni vallitsi synkin epätoivo. + +Silver veti pari sauhua piipustaan ja jatkoi sitten: + +"Katsokaas, Jim, koska te nyt olette tullut tänne, niin tahdon vain +sanoa, että olen aina teistä pitänyt. Te olette sukkela poika ja aivan +samallainen kuin minä nuorena. Kapteeni Smollett on erinomainen +merimies, sen tunnustan tuomiopäivänäkin, mutta kauhean ankara +kurinpidossa. 'Velvollisuus on velvollisuus', sanoo hän, siinä hän +onkin oikeassa. Varokaa vain kapteenia. Tohtori myös on teille hyvin +vihainen... 'Tuo kiittämätön vintiö', sanoi hän. Te ette voi enää mennä +heidän luoksensa. 'Herrasväki ei ole kotona', sanotaan teille siellä. +Ja jollette hanki itsellenne miehistöä, jonka muutoin luulen olevan +hyvin vaikeata, niin lienee viisainta, että jäätte kapteeni Silverin +palvelukseen." + +Tästä hänen lörpötyksestään kävi selville, että ystäväni, Jumalan +kiitos, olivat hengissä. Ja vaikka kyllä uskoinkin Silverin juttuihin, +että he olivat minulle vihoissaan, niin tunsin kumminkin selittämätöntä +helpotusta. + +"Jos pidätte palveluksesta, niin silloin liittykää meihin, mutta +jollette -- niin silloin voitte häikäilemättä sanoa 'en.' Sehän on +suoraa puhetta, laivatoveri." + +"Minun täytyy niinmuodoin vastata", sanoin vapisevalla äänellä, sillä +aavistin että kuolemanvaara minua uhkasi. + +"Eipä ole kiirettä, poikaseni", sanoi Silver. "Teidän seurassanne kuluu +aika niin nopeasti." + +Rohkasin hieman itseäni ja sanoin: "mutta minun täytyy tietää, miten +asiat ovat, miksi olette te täällä ja missä ovat ystäväni?" + +"Mitenkö asiat ovat", virkkoi muuan kapinoitsijoista, "kylläpä hän +pitäisi itseään onnellisena, jos tietäisi!" + +"Elikä olisit niin hyvä ja pitäisit kitasi kiinni niin kauvaksi kuin +sinulta kysytään", karjasi Silver uhkaavalla äänellä. Sitten kertoi hän +minulle lempeällä äänellä, että tohtori oli sinä aamuna tullut heidän +luoksensa kantaen valkoista lippua ja ilmoitti, että laiva oli mennyt +tiehensä. Tämän johdosta he keskustelivat tohtorin kanssa. Missä +tohtori ja toiset oleksivat, ei hän sanonut tietävänsä. + +Sitten veteli hän taas rauhallisesti muutamia sauhuja ja kertoi sitten +tohtorin lausuneen poislähtiessään: + +"Meitä on neljä ja yksi on haavoittunut. Mitä tuohon poikaan tulee, +niin en tiedä, missä hän on, enkä välittelekään tietää." + +Kun Silver sanoi tämän olevan kaikki, mitä tarvitsen tietää ja nyt +käski minun valitsemaan, kenen puolelle liityn, niin kerroin heille +rohkeasti, että se olen minä, joka olen saattanut heidän yrityksensä +tyhjäksi. Omenatynnyrissä olin kuunnellut heidän keskustelunsa, +katkaissut ankkuriköyden ja tappanut laivaa vartioimaan jätetyt miehet +ja lopuksi vienyt laivan sellaiseen paikkaan, josta he eivät koskaan +sitä löytäisi. "Minä en pelkää teitä enempää kuin kärpäsiä. Tappakaa +minut tai säästäkää minut, se on samantekevä. Jos minut säästätte, niin +olkoon se unhotettu, mikä on tapahtunut, ja kun te olette oikeuden +edessä vastaamassa merirosvouksestamme, niin koetan parastani +pelastaakseni teidät. Valitkaa siis." + +Ei kukaan heistä liikahtanut paikaltaan, vaan katsoivat he +hämmästyneinä minuun. + +Minä jatkoin: "mr Silver, luulen teidän olevan parhaimman täällä +olevista ja toivon, että kerrotte tohtorille, kuinka minä esiinnyin." + +Hän lupasi sen tehdä ja vieläpä lausui hän tuon lupauksen sellaisella +äänellä, että luulin rohkeuteni tehneen heihin hyvän vaikutuksen. + +Mutta rohkeuteni oli saattanut toiset raivoon ja he luettelivat muita +tekojani, joilla olin heitä vahingoittanut, muun muassa ottanut kartan +Billy Bones-vainajalta. Ja eräs heistä, Morgan-niminen syöksyi ylös +veitsi kädessään aikoen minut tappaa, mutta tuosta hänet esti Silver +virkkaen: + +"Seis, mies! Luuletko sinä olevasi kapteeni? Varo itseäsi!" + +Tuo estäminen synnytti toisissa tyytymättömyyttä ja muuan heistä +murisi, että hän ennen antaa hirttää itsensä kuin rupeaa enää Silverin +komennettavaksi. + +Tämän johdosta syntyi ankara riita Silverin ja toisten kapinoitsijain +välillä, jonka johdosta nämä menivät ulos pitämään keskenään +neuvottelua. + +Me jäimme kahden kesken Silverin kanssa huoneeseen ja tämä virkkoi +kuiskaten: + +"Pitäkää nyt varanne, Jim Hawkins, sillä te voitte helposti tulla +tapettavaksi ja vieläpä piinattavaksikin. Vaan nyt olen minä teidän +puolellanne, sillä näen, että te olette kelpo poika. Mutta mitäs nyt +oikein teemme?" + +Minä aloin hieman käsittää asemaani ja virkoin: "arveletteko, että +kaikki on hukassa?" + +"Niin arvelen, mutta minä pelastan teidän elämänne, jos te vain +pelastatte Pitkän Johnin hirsipuuhun joutumasta." + +"Kyllä, jos vain voin", vastasin epätoivoisena. + +Hän meni tulisoihdun luo, joka oli halkopinoon pistetty ja sytytti +uuden piipun. + +"Ymmärrä minua oikein Jim. Minä olen nyt tuomarin puolella ja kyllähän +minä tiedän, että sinä olet vienyt aluksen johonkin turvalliseen +paikkaan, vaikken tiedä minne, ja kuinka se on tapahtunut." + +Hän kaasi hieman konjakkia tinapikariin. + +"Saako olla ryyppy, laivatoveri?" kysyi hän ja kun vastasin +kieltävästi, virkkoi hän: "minä tarvitsen pisaran. Kuules Jim", virkkoi +hän äkkiä, "miksi antoi tohtori minulle kartan?" + +Kasvoni ilmaisivat niin teeskentelemätöntä hämmästystä, ettei hän +katsonut tarpeelliseksi enemmän kysellä. + +"Niin hän tosiaankin teki, mutta siinä piilee jotain, mitä sitten +liekin." + +Sitten otti hän vielä kulauksen ja puisteli päätään ikäänkuin olisivat +hänellä olleet synkät käsitykset tulevaisuudesta. + + + + +Kolmaskymmenes luku. + +He tapasivat käskijänsä. + + +Sitten kuin rosvot olivat hyvän aikaa neuvotelleet, palasi yksi heistä +huoneeseen ja pyysi kohteliaasti saada hetkiseksi lainata tulisoihtua. +Silver suostui siihen, jonka jälkeen pyytäjä vetäysi takasin jättäen +meidät pimeään. Minä menin lähimmän ampuma-aukon luo ja katsoin ulos. +Jonkun matkan päässä pitivät kapinoitsijat kokoustaan ja yksi heistä +piteli tulisoihtua. Toinen heistä taas oli polvillaan joukon keskellä +ja minä näin veitsen hänen kädessään. Muut olivat eteenpäin kumarassa +ja katselivat viimemainitun toimia. Minä näin, että hänellä paitsi +veistä oli myös kirja kädessään, sitten nousi hän seisoalleen ja kaikki +alkoivat astua varustusta kohti. + +Ovi aukeni ja muuan miehistä astui sisään oikea koura kiinni +puristettuna. Hänen käyntinsä oli viivyttelevä ja katseensa epäröivä. + +"Astu esiin!" karjasi Silver, "En minä aio sinua syödä ja kyllä minä +säännöt tunnen enkä myöskään ole epäkohtelias lähetystöä kohtaan." + +Merirosvo laski jotain Silverin käteen ja vetäysi sitten varovasti +toveriensa luoksi ovelle. + +Silver tarkasteli sitä, jonka hän oli vastaan ottanut. + +"Musta merkki! Sitäpä aavistin!" huomautti hän. "Mistä olette saaneet +paperia? Kas vain! Tämä ei ennusta hyvää, sillä se on otettu +raamatusta! Kuka hullu on leikannut paperia raamatusta?" + +"Enkös sitä sanonut!" huudahti Morgan. "Minähän sanoin, ettei se +ennusta hyvää." + +"Nyt olette kauniisti tehneet", jatkoi Silver. "Teidät hirtetään joka +sorkka. Ja kellä pässinpäällä teistä raamattu oli?" + +"Dickillä", sanoi joku. + +"Vai niin, vai Dickillä! Silloin on parasta, että Dick lukee +rukouksensa", sanoi Silver. + +Mutta nyt puuttui puheeseen muuan pitkä mies, jolla olivat kellertävät +silmät: + +"Jopa tuota lörpöttelyä riittää. Tämä miehistö on antanut teille mustan +merkin sääntöjen mukaisen neuvottelun jälkeen. Katsokaa mitä sen +toisella puolella on kirjoitettu ja lörpötelkää sitten." + +"Kiitoksia, Georg", vastasi Silver. "Sinä olet aina ollut taitava +asioissa ja osaat säännöt ulkoa. Se minua ilahuttaa. Ah! Pantu viralta! +Kas vain! Vai niin on asianlaita! Tämä on kaunista käsialaa ja se kai +on sinun käsialaasi, Georg? Minua ei ollenkaan ihmetyttäisi, jos +sinusta tulisi kapteeni minun jälkeeni Ole hyvä ja lainaa minulle +tulisoihtua, sillä piippuni ei pala." + +"Kas niin", sanoi Georg, "ei teidän enää huoli ilveillä tämän miehistön +kanssa. Te olette olevinanne sukkela, mutta nyt te olette hyljätty. +Ehkä tahdotte nousta istuimeltanne ja otatte osaa äänestykseen." + +Halveksivasti huomautti Silver, että jos Georg kerran luulee säännöt +tuntevansa, niin silloin tietäköön myös, että hän, Silver, on kapteeni +niin kauvan kunnes ovat pulasta selvinneet. Toinen taas puolestaan +luetteli, mitä vastahakoisuuksia Silver oli heille aikaansaanut ja +arveli olevan kylliksi syitä tämän hirttämiseen. Silver taas kumosi +kohta kohdaltaan heidän syytöksensä kauheasti kiroillen ja ajaen syyn +kokonaan toisten niskaan. Sen tehtyään vaikeni Silver ja Georgin ja +hänen toveriensa kasvoista voi kyllä nähdä, ettei noita sanoja oltu +turhaan lausuttu. + +"Se oli numero yksi", sanoi Silver ja päästeli niin kauheita kirouksia, +että niitä on mahdoton kertoa. + +Ja lopetettuaan kiroilemisensa, heitti hän lattialle paperin, jonka +minä tunsin samaksi kartaksi, kuin olin löytänyt Billy Bonesin arkusta +ja ihmettelin suuresti, miksi tohtori oli sen antanut Silverille. + +Mutta jos kartan näkeminen oli minusta hämmästyttävää, niin tuntui se +kerrassaan uskomattomalta rosvojen mielestä. He syöksyivät sen kimppuun +kuin kissat hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen ja toinen tempasi +sen toiselta. He kiroilivat ja nauroivat. Kaikki vakuuttivat sen olevan +kapteeni Flintin kartan. + +"Tuo on kyllä hyvä", sanoi Georg, "mutta mitä hyötyä meillä on +aarteesta, kun meillä ei kumminkaan ole laivaa, jolla voisimme viedä +sen pois." + +Nyt syöksähti Silver ylös ja karjui: + +"Minä varotan sinua viimeisen kerran, Georg! Jos sanot sanankaan vielä, +niin olet kuoleman oma! Kuinkako voimme viedä aarteen? En minä tiedä, +mutta sinun ja teidän toisten pitäisi osata se sanoa, teidän, jotka +olette laivani hävittäneet. Mutta sinä et osaa, sillä sinä et ole +kekseliäämpi kuin harmaa sika. Mutta kohteliaasti sinä ehkä osaat puhua +ja niin sinun tuleekin tehdä, Georg Merry." + +"Se on oikein", sanoi ukko Morgan. + +Ja nyt uhkasi Silver luopuvansa kapteenin toimesta ja käski +valitsemaan, kenen tahtoivat hänen sijaansa, mutta toiset alkoivat +huutaa: "Silver, Silver, Silver on meidän kapteenimme!" + +"Vai sellainen ääni nyt on kellossa. No sitten luulen, että sinä +Georg, saat vielä jonkun aikaa odottaa ja voitpa olla iloinen, etten +minä ole pitkävihainen." + +"Ja sinä, Jim, saat pitää tämän mustan merkin, jolla nyt ei liene +mitään merkitystä", sanoi Silver. + +Minä otin sen ja se oli noin 10 pennin rahan kokoinen paperilappu, +jonka toinen puoli oli tyhjä ja toisella puolella oli muutamia sanoja +raamatusta. Painettu puoli oli mustattu kivihiilellä ja tyhjälle +puolelle oli samalla aineella kirjoitettu "erotettu." Minä säilytän +lappua vieläkin, vaikka kirjoitus siitä on hävinnyt. + +Näin päättyivät yölliset riidat. Miehet ottivat ryypyn ja rupesivat +sitten levolle. + + + + +Kolmaskymmenesensimäinen luku. + +Kunniasana. + + +Olin ollut jonkin aikaa valveilla, kun ulkoa kuului huuto: + +"Ohoi! Tohtori on täällä!" + +Siellä oli todellakin tohtori. Mutta ilooni tämän kuullessani sekaantui +suruakin. Minä ajattelin karkumatkaani ja minua hävetti nähdä tuon +ystävällisen miehen kasvoja. Silver meni tohtoria vastaan ja huusi: + +"Vai niin, tohtori! Hyvä huomenta, herra! Georg, autappas tohtoria +pääsemään aitauksen yli!" + +Sitten ilmoitti hän tohtorille minun olevan varustuksessa, johon +tohtori vain vastasi "hyvä, hyvä, mutta velvollisuus ensin, huvi +sitten" ja pyysi saada nähdä sairaita. + +Ja tultuaan varustukseen, loi hän ensin ankaran katseen minuun ja alkoi +sitten puuhailla sairaitten kanssa liikkuen ja puhellen kuin liikkuisi +jossain rauhallisessa englantilaisessa perheessä. + +"Hyvin käy, poikaseni", sanoi hän miehelle, jolla oli pää käärittynä. +"Teillä oli onni, kun pelastuitte niin helposti... No, Georg, mitenkäs +on teidän laitanne? Teillä on omituinen ihonväri ja maksanne on aivan +piloilla. Otitteko tuota lääkettä?... Kuulkaas, pojat, ottiko hän +lääkettä?" + +"Kyllä hän otti, herra", sanoi Morgan. + +"Nähkääs, kun minä nyt olen vankilanlääkärin tapainen", sanoi tohtori +mitä ystävällisimmällä äänellä, "niin katson kunnia-asiakseni pitää +huolta, ettei kuningas Yrjön hirsipuulta mene yhtään miestä hukkaan." + +Lurjukset katsahtivat toisiinsa, mutta sanaakaan virkkamatta nielivät +tuon katkeran pillerin. + +"Dick ei tunne voivansa oikein hyvin", virkkoi muuan. + +"Vai ei! Astukaapas esiin, Dick, ja näyttäkää minulle kielenne. Kas +niin, eipä minua olleskaan kummastuta, että hän tuntee olevansa hieman +pahoinvoipa, sillä tuollainen kieli pelottaisi koko rykmentin +ranskalaisia pakosalle. Tässä on uusi kuumekohtaus. En voi käsittää, +kuinka te voitte elää tässä epäterveellisessä paikassa. Te Silver ette +tosin tyhmä ole, mutta eipä teillä näy olevan vähintäkään aavistusta +terveysopista." + +Sittenkun tohtori oli tarkastellut jokaista rosvoa ja antanut heille +tarpeellisia lääkkeitä, sanoi hän minulle: + +"Ja nyt, poikaseni, tahtoisin hieman puhella kanssasi." + +Georg Merry seisoi oven luona syleksien ja irvistellen sen johdosta, +että hän oli juuri nauttinut pahanmakuista lääkettä. Mutta tuskin oli +hän kuullut tohtorin sanat, kuin hän kääntyi ympäri ja kiroten karjasi: +"ei." + +Silver iski sauvallaan lattiaan ja huusi Merrylle "hiljaa." Sitten +jatkoi hän tavallisella äänellään: + +"Minä ajattelin juuri samaa, kun tiedän, että te pidätte paljon +pojasta. Me olemme kaikki hyvin kiitollisia teille ystävällisyydestänne +ja luotamme teihin ja nautimme lääkkeitänne kuin olisivat ne totia. +Hawkins, te saatte mennä, jos annatte kunniasananne ettette karkaa." + +Minä suostuin tähän. + +"Te tohtori, menette aitauksen ulkopuolelle, ja kun olette päässeet +perille, otan minä pojan mukaani, mutta hänen pitää jäädä aitauksen +sisäpuolelle, vaan sehän ei teitä estä puhelemasta. Hyvästi, tohtori! +Paljon terveisiä tuomarille ja kapteeni Smollettille." + +Vastaväitteet, joita Silverin ankarat katseet vain olivat kyenneet +hillitsemään, puhkesivat esiin tohtorin lähdettyä. Häntä syytettiin +kaksimielisyydestä, enkä tietänyt miten hän saisi roistojen raivon +asettumaan. Mutta jonkun aikaa kiroiltuaan ja näitä haukuttuaan, +onnistui hänen vihdoinkin. + +Sitten käski hän heitä tekemään tulen ja mennä nilkutti sauvaansa +nojaten ulos. + +"Hiljoikseen, poikaseni", sanoi hän minulle. "Jos he näkevät meidän +kulkevan liian nopeaan, niin hyökkäävät he kimppuumme." + +Me lähenimme aitausta ja niin pian kuin tulimme kuulomatkan päähän +toisistamme, pysähtyi Silver ja sanoi: + +"Tohtori, tämä poika tässä kyllä kertoo, miten pelastin hänen elämänsä +ja että he sentähden tahtoivat panna minut viraltani. Ja muistakaa, +että nyt ei ainoastaan ole kysymyksessä minun henkeni vaan myös pojan." + +Silver oli kokonaan muuttunut sen jälkeen kun hän oli tullut ulos +varustuksesta. Poskensa olivat sisäänpainuneet ja äänensä vapisi. + +"Ettehän kai tarkota, että olette peloissanne?" + +"Tohtori, minä en ole mikään arka raukka. Mutta minä myönnän suoraan, +että minua puistattaa hirsipuuta ajatellessani. Te olette niin hyvä ja +suora mies, etten koskaan ole tavannut parempaa. Ja varmaan ette unhota +sitä vähäistä hyvää, minkä olen tehnyt, yhtä vähän kuin monia pahoja +tekojanikaan. Nyt menen syrjään ja jätän teidät Jimin kanssa kahden +kesken. Kirjoittakaa tämäkin minun hyväkseni." + +Hän poistui luotamme jonkun verran ja kävi eräälle kannolle istumaan. + +"Vai olet sinä, Jim, täällä", sanoi tohtori surumielisesti. "Mitä +keittää, sitähän sitä syöpi. On ikävätä, että minun täytyy se sanoa, +mutta silloin kun kapteeni Smollett oli terve, et sinä koskaan olisi +juossut matkoihisi. Mutta nyt sinä uskalsit, kun hän oli kipeä. +Jumalauta, tekosi oli raukkamainen!" + +Minä aloin itkeä ja sanoin: "tohtori, olen kylliksi siitä itseäni +moittinut ja olisin jo hengetönnä, jollei Silver olisi tullut väliin. +Mutta uskokaa minua, että minä kyllä uskallan kuolla, mutta kidutusta +pelkään..." + +"Jim", keskeytti tohtori ja hänen äänensä oli kokonaan muuttunut, +"hyppää aidan yli ja juoksemme pakoon!" + +"Tohtori, minä olen antanut kunniasanani", vastasin minä. + +"Sen kyllä tiedän, mutta eipä tässä muukaan auta. Minä otan häpeän +päälleni, mutta minä en voi jättää sinua tänne. Kiipeä yli ja me +juoksemme matkoihimme kuin antiloopit." + +"Ei, tohtori, sillä olen vakuutettu, ettette tekään kunniasanaanne +söisi. Mutta te ette antanut minun puhua loppuun. Jos he rupeavat minua +kiduttamaan, niin voi sattua, että ilmoitan heille jotakin laivasta. +Minä olen näet oman henkeni kaupalla anastanut laivan ja se on nyt +pohjoisessa väylässä." + +"Laivan!"' huudahti tohtori. + +Minä kerroin lyhimmittäin seikkailuni, joita hän äänettömänä kuunteli. + +"Näkyy olevan niin sallittu, että kaikki mitä sinä teet, koituu +pelastukseksemme, ja sinä luulet että me jättäisimme sinut nyt +pulaan!... Silver!" huusi hän äkkiä. "Minä tahdon antaa teille hyvän +neuvon", sanoi hän kun Silver läheni meitä. "Onko teillä hyvin kiire +saada aarre käsiinne?" + +"Pojan ja oman elämäni voin pelastaa vain aarretta etsimällä", vastasi +Silver. "Sen kyllä itsekin käsitätte." + +Silver pyysi tohtorin selvittämään menettelynsä, mutta tämä kieltäytyi +sanoen, että hänellä ei ollut oikeutta sanoa, sillä se ei ollut hänen +salaisuutensa. Sen hän kumminkin lupasi, että jos he tästä pulasta +pääsevät, niin hän tulee panemaan parastaan pelastaakseen Silverin. + +Silverin kasvot säteilivät ilosta ja hän huudahti: "eipä oma äitinikään +olisi voinut paremmin sanoa!" + +"Ja vielä yksi neuvo: pitäkää poika aina läheisyydessänne! Hyvästi, +Jim." + +Tohtori pudisti kättäni, kumarsi Silverille ja poistui nopein askelin +metsään. + + + + +Kolmaskymmenestoinen Luku. + +Aarretta etsimässä. + + +"Jim", sanoi Silver, kun olimme kahden kesken, "jos minä pelastin +teidän henkenne, niin pelastitte te taas minun henkeni ja sitä en +unhota. Tohtori tahtoi teitä karkaamaan ja minä huomasin, että te +kieltäydyitte sitä tekemästä. Ja nyt, Jim, lähdemme aarretta etsimään." + +Varustuksen luona olevan tulen luota huusi eräs miehistä meille, että +aamiainen oli valmis ja me istuimme hietikkoon sinne tänne syöden +korppuja ja suolasta sianlihaa. Ruokaa olivat he valmistaneet kolme +kertaa enemmän kuin mitä me jaksoimme syödä ja aterian loputtua viskasi +muuan miehistä raa'asti nauraen tähteeksijääneet ruuat tuleen. En +koskaan ole nähnyt ihmisiä, jotka niin vähän kuin nämät olisivat +huolehtineet huomisesta päivästä. + +Kuu olimme lopettaneet aterian, sanoi Silver: + +"Niin, pojat, on onni, että teillä on Pitkä John mukananne, joka ohjaa +ja laittaa kaikki parhain päin. Taas sain minä tohtorilta tietää +kaikki, mitä tahdoinkin tietää. Heillä on laiva tallessa, mutta missä, +sitä en tienä. Vaan kunhan olemme saaneet aarteen käsiimme, niin +kyllähän löydämme laivankin ja silloin olemme me ylimmät kukot +rikkatunkiolla. Ja Jimin otamme mukaamme, ja kun olemme löytäneet +aarteen, niin annamme osan sitä hänellekin." + +Miehet olivat erinomaisen hyvällä tuulella, mutta minä olin hyvin +alakuloinen kohtaloani ajatellessani, sillä olihan meitä vain kaksi, +toinen rampa, toinen pahanpäiväinen poikanen viittä vahvaa ja hurjaa +miestä vastaan. + +Miehet ryhtyivät varustautumaan aarteen etsimistä varten, ja kun he +olivat ottaneet mukaansa työkaluja, aseita, ruokaa ja juomaa, lähdimme +matkalle. Minulla ei ollut mitään aseita ja vyötärykseni ympärillä oli +nuora, jonka toisesta päästä Silver piteli kiinni ja minä seurasin +häntä kuin orja tai tanssiva karhu. Me menimme rantaan, jossa oli kaksi +venhettä ja näillä lähdimme soutamaan. + +Soutaessa ei kartasta ollut mitään puhetta. Siinä oleva punainen +risti oli jotenkin epämääräinen tienosottaja ja kartan takapuolella +olevat paikan tuntomerkit olivat myös hyvin epämääräiset. Korkea puu +oli huomattavin tunnusmerkki. Ankkuripaikan ympärillä oli noin +kahden tai kolmensadan jalan korkeuteen kohouva rinne yhtyen +"Kaukoputki"-kukkulaan ja jatkui siitä eteläänpäin päättyen +"Perämasto"-nimiseen kukkulaan päin. Se kasvoi erikorkuisia havupuita. +Mikä näistä oli "korkea puu", voitiin ratkaista vain kompassin avulla +ja sille paikalle päästyä. + +Jokaisella oli kumminkin oma "korkea puunsa" ennenkuin oltiin +puolimatkaakaan soudettu. Pitkä John kohautti hartioitaan ja pyysi +heitä odottamaan. Soudettuamme kauvan aikaa pääsimme joen suuhun. Me +laskimme vasemmalle rannalle ja aloimme nousta maihin. + +Metsän näkö muuttui sitä mukaa kuin kuljimme sinne ja se osa saaresta, +jota lähenimme, näytti hyvin miellyttävältä. Ilma oli raitis ja +virkistävä ja tämä tuntui meistä suloiselta auringon paahteessa. + +Joukkomme hajaantui ja hoilaten kulkivat miehet eteenpäin. Me kulimme +Silverin kanssa toisten jälestä ja minä sain häntä tukea ja estää +kaatumasta. + +Olimme täten jonkun aikaa kulkeneet kun munan miehistä päästi kauhun +huudahduksen. Hän oli siis löytänyt jotain muuta kuin aarteen. Kaikki +riensimme hänen luokseen ja näimme ihmisen luurangon. + +Puvunriepaleista tunnettiin se merimiehen luurangoksi. Mutta suurin +huomio kääntyi siihen seikkaan ettei luuranko näyttänyt olevan +luonnollisessa asennossa. + +"Minunpa vanhaan pässinpäähäni on pistänyt omituinen ajatus", sanoi +Silver. "Tämähän on Benrangelin saaren korkein kohta. Päättäkääs +siitä." + +Huomattiin että ruumiin asento oli samassa suunnassa saaren kanssa ja +kompassi osoitti I.E.I. + +"Enkös sitä aavistanut", huusi Silver. "Tämä on kapteeni Flintin +tienosottaja, vaikka kyllähän minua puistattaa ajatellessani tätä +seikkaa. Flint ja kuusi miestä olivat täällä ja Flint tappoi heidät +kaikki ja asetti heidät kompassin mukaan. Nämät sääret ovat pitkät ja +hiukset ovat olleet keltaset. Hän on varmaan Allardyce. Sinähän, Tom +Morgan, muistat Allardycen?" + +Tom sanoi muistavansa ja kertoipa että tämä oli lainannut häneltä +veitsenkin maihin mennessään. Tätä ruvettiin etsimään, mutta ei +löydetty ja koska kapteeni Flintin tapana ei ollut ottaa taskuista +tavaroita, niin päättivät miehet, että asia ei ollut luonnollinen. + +"Mutta lähdetäänpäs aarretta etsimään", keskeytti Silver puhelut. +"Sitten voitte taas lörpötellä." + +Me lähdimme kulkemaan edelleen, mutta emme meluten, vaan ääneti. +Merirosvon luuranko oli tehnyt kamalan vaikutuksen. + + + + +Kolmaskymmeneskolmas luku. + +Ääni puusta. + + +Osaksi levähtämistä osaksi tyyntymistä varten tuosta kamalasta näystä +istuutui koko seurue niin pian kuin päästiin rinteen ylimmälle +kohdalle. + +Näköala oli hyvin laaja eikä kuulunut muuta ääntä kuin kaukaa +maininkien loisketta ja hyönteisten surinaa. Merellä ei näkynyt yhtään +purjetta. + +Silver seisoi ja teki tutkimuksia kompassin avulla ja virkkoi sitten: + +"Tosin löytyy kolme korkeata puuta melkein suorassa linjassa +Benrangelin saaresta katsottuna, mutta silti luulen aarteen löytämisen +olevan pikku asian. Ehkä syömme ensin päivällistä." + +"Minulla ei ole olleskaan ruokahalua", mumisi Morgan. "Kun ajattelen +kapteeni Flintiä, niin..." + +"Voit kiittää luojaasi, että Flint on nyt kuollut", sanoi Silver. + +Kun siinä istuimme ja kuiskaillen puhelimme, kuului eräästä puusta +edessämme terävä, hieman vapiseva ääni laulavan: + + "Ja viisitoista makasi kirstussa + Oh hei, oh hoo tänne rommia." + +En koskaan ole nähnyt sellaista kauhua kuin se, joka nyt valtasi +kapinoitsijat. He olivat aivan kalpeina. Pari heistä syöksyi ylös ja +pari taas piteli toisistaan kiinni. Morgan viereksi tuskissaan maassa. + +"Se on Flint!" parkasi Merry. + +Laulu oli vaiennut yhtä äkkiä kuin se oli alkanutkin aivan kuin olisi +joku kädellään tukkinut laulajan suun. + +"Kas niin", änkytti Silver, kasvoiltaan aivan harmaana. "Tämä ei +kelpaa. Tuo ääni ei ole kummituksen, vaan sellaisen, jossa on sekä +lihaa että verta." + +Puhuessaan näytti hänen rohkeutensa palaavan ja samassa kasvojensa +väri. + +Toisetkin alkoivat jo hieman tointua ja kuuntelivat hänen rohkaisevaa +puhettaan, kun äskeinen salaperäinen ääni hiljaa huusi: "Dorby M'Graw! +Dorby M'Graw!" Sitten ääni hieman kohosi ja kiroten se huusi: "mene +hakemaan rommia, Dorby!" + +Merirosvot seisoivat kuin maahannaulitut ja heidän silmänsä +pullistuivat kuopistaan. Vielä kauvan senkin jälkeen kuin ääni oli +vaijennut seisoivat he kauhun valtaamina ja tuijottivat eteensä. + +"Tämä riittää!" läähätti yksi. "Lähdetään!" + +"Ne olivat hänen viimeiset sanansa", virkkoi Morgan. "Viimeiset sanat, +mitkä hän laivassa ollessaan lausui." + +Dick otti esiin raamattunsa ja rukoili hartaasti. Hän oli saanut hyvän +kasvatuksen ennenkuin lähti merelle ja joutui tällaiseen seuraan. + +Silver ei vieläkään masentunut, vaikka kuulinkin, että hampaat hänen +suussansa kauhusta kalisivat. + +"Tässä saaressa ei ole ketään muita kuin me, joka olisi kuullut +Dorbysta puhuttavan", mumisi hän. "Laiva-toverit!" huusi hän sitten +suurella voimanponnistuksella. "Minä olen tullut tänne saadakseni tuon +aarteen käsiini enkä aio antautua ihmisille enkä itse pirullekaan. +Kapteeni Flintiä en pelännyt hänen eläissään enkä aio nytkään peljätä, +kun hän on kuollut. Neljännespenikulman päässä tästä on 700,000 puntaa. +No pojat!" + +Mutta ei pienintäkään merkkiä rohkeuden palaamisesta näkynyt hänen +tovereissaan. + +"Seis John!" sanoi Merry. "Älä uhmaile henkiä vastaan!" + +Toiset olivat liian peloissaan voidakseen mitään vastata ja he olisivat +menneet heti pakoon, jos olisivat uskaltaneet, ja pelko pakoitti heidät +pysymään Johnin tykönä. + +"Henkiä?" sanoi John. "Ehkä. Mutta oletteko koskaan kuulleet henkien +puheen kaikuvan. Mitä heillä on kaiun kanssa tekemistä? Minä vain +kysyn." + +Tämä todistus näytti minusta jotenkin heikolta, mutta hämmästyksekseni +rohkaisi se Georg Merryä. + +"Sinä et ole tyhmä, John!" sanoi hän. "Ylös pojat! Muutoin tuntui +minusta että se muistutti paljon erään ääntä..." + +"Olet oikeassa!" huudahti Silver ja kirosi. "Ben Gunnin ääntä!" + +"Aivan oikein!" + +"Mutta eihän se asiata auta, sillä Ben Gunn ei tällä saarella ole +enemmän elävänä kuin Flintikään." + +"Kuka turkanen nyt Ben Gunnia pelkäisi!" ärjäsi Merry ja toiset +yhtyivät häneen. + +Tuo rohkasi miehiä ja he lähtivät kulkemaan, Merry edellä kantaen +Silverin kompassia. Ei kukaan näyttänyt Ben Gunnista välittävän. + +Dick piti kumminkin edelleen raamattua kädessään ja pelokkaana katseli +ympärilleen. Silver teki ivaa hänen pelostaan. + +Me saavuimme ensimäisen korkean puun luoksi, mutta huomasimme, ettei se +ollut oikea. Vihdoin tulimme kolmannen korkean puun luoksi, joka näkyi +kauvas merellekin. + +Mutta se ei ollut puun korkeus, joka teki tovereihini mahtavan +vaikutuksen, vaan tieto siitä, että jossain sen varjoissa oli +kätkettynä maahan 700,000 puntaa. Heidän silmänsä säihkyivät ja +käyntinsä reipastui ajatellessaan sitä nautintorikasta, joutilasta +elämää, joka heitä odotti. + +Silverin sieramet laajenivat ja vapisivat ja hän nyki hermostuneesti +liinasta, jolla minä olin köytetty sekä loi minuun murhanhaluisia +katseita. Hän ei koettanutkaan salata ajatuksiaan, jotka minä voin +lukea niinkuin kirjasta. + +Dick, joka oli jäänyt jälkeemme, vuoroin luki rukouksia, vuoroin taas +kiroili. + +"Hurraa", huusi Merry ja etumaiset alkoivat juosta. Mutta kauvan he +eivät olleet ehtineet juosta, kun seisahtuivat. + +Me Silverin kanssa kiiruhdimme kulkuamme ja olimme pian toisten luona. + +Mutta masentava näky kohtasi meidät. Edessämme oli kuoppa, joka oli +joku aika sitten kaivettu, sillä ruohoa kasvoi sen pohjalla. Siinä oli +myös taittunut lapionvarsi ja kuokka. + +Oli selvää, että kätkö oli löydetty ja ryöstetty. 700,000 punnan aarre +oli kadonnut. + + + + +Kolmaskymmenesneljäs luku. + +Päällikön kaatuminen. + + +Ensinnä tointui tästä hämmästyksestä, jonka vertaista lie tuskin +koskaan nähty, Silver, jonka koko elo riippui tästä aarteesta. + +"Jim", sanoi hän minulle, "ota sinä tämä, jos tässä sattuisi mellakka +syntymään", ja näin sanoen ojensi hän minulle kaksipiippuisen +pistoolin. + +Samassa alkoi hän tyyneesti mennä pohjoista kohti ja pian oli kuoppa +meidän kahden ja noitten viiden merirosvon välillä. Minua katseli hän +nyt ystävällisin katsein ja tunsin itseni liikutetuksi näistä hänen +alituisista mielenmuutoksistaan ja siksi kuiskasin hänelle ivallisesti: +"Vai olette taas kääntänyt toisen tuulen mukaan." + +Hän ei vastannut mitään. Merirosvot syöksyivät kuoppaan kauheasti +kiroillen ja kaivoivat käsillään ja heittelivät laudanpalasia sivulle. +Morgan löysi kahden guineen kultarahan ja kiroillen näytti sitä +toisille, jotka pitelivät rahaa vuorotellen käsissään. + +"Onko tämä ne 700,000 puntaa, senkin liikkuva saatana", karjui Merry +näyttäen rahaa Silverille. + +"Kaivakaa vain pojat! Ehkä löydätte lopuksi multasienen", sanoi tämä +hävyttömästi. + +"Multasienen", ulvoi Merry. "Kuulkaa toverit, mitä se sanoo! Hän tiesi +kaikki edeltäpäin, jonka näkee jo hänen naamastaankin!" + +"Vai alat sinä, Merry, taas pyrkiä kapteeniksi", sanoi Silver +tyyneesti. + +Mutta nyt olivat kaikki ehdottomasti Merryn puolella. He alkoivat +kiivetä ylös kaivannosta ja loivat hurjia katseita taakseen. + +Se oli minusta hyvä asia, että he kaikki asettuivat toiselle puolelle +kuoppaa kuin Silver. + +Täten seisoimme kahakkaan valmiina, mutta kumpikaan puoli ei uskaltanut +alkaa. Vihdoin sanoi Merry: + +"Toverit, noita on kaksi, toinen vanha raajarikko, joka on meidät tänne +narrannut ja toinen tuo penikka, jonka sydänverta tahtoisin nähdä. Ja +nyt pojat...!" + +Hän kohotti kätensä ja aikoi ryhtyä taisteluun, kun samassa kuuluu: +pau! pau! pau! väijytyspaikasta. Merry putosi päistikkaa kuoppaan ja +toinen makasi koipiaan sätkytellen haudan partaalla. Eloonjääneet kolme +juoksivat pakoon minkä ehtivät. + +Samassa astuivat piilopaikoistaan esiin tohtori, Gray ja Ben Gunn +savuavat piiput käsissään. He yhtyivät meihin. + +Tohtori ensin tuumi, että ryhtyisimme ajamaan pakolaisia takaa, mutta +sitten luopui hän siitä ja me päätimme anastaa venheet ja siten estää +heidän pakonsa. + +Me lähdimme marssimaan ja Silver koetti seurata mukana parhaansa +mukaan, mutta jäi meistä noin kolmekymmentä askelta jälelle. + +"Tohtori hoi! Eipä kiirettä! Katsokaahan!" huusi hän. + +Kiirettä ei ollutkaan, sillä eräällä aukealla näimme heidän juoksevan +hurjassa paossa perämaston kukkulaa kohti. Me olimme heidän ja +venheitten välillä, niin että istuuduimme levähtämään. + +Silver tuli luoksemme ja kiitti tohtoria siitä hyvästä, joka oli tehty +hänen ja minun henkeni pelastukseksi. + +Tohtori lähetti Grayn noutamaan hakoja, jotka rosvot olivat paetessaan +jättäneet kuopalle ja me aloimme mennä venheitten luoksi. Matkalla +kertoi tohtori muutamin sanoin, mitä oli tapahtunut. Tuo puolihupsu Ben +Gunn oli saarella kuljeksiessaan löytänyt aarteen, kaivanut sen ja +suurella vaivalla kuljettanut sen erääseen luolaan, joka oli +kaksihuippuisen kukkulan luona. Ja siellä oli se ollut jo kaksi +kuukautta ennen "Hispaniolan" tuloa. + +Tohtori oli minun neuvoni mukaan etsinyt ja saanut käsiinsä Ben Gunnin +ja tältä urkki tiedot, missä aarre oli. Ja huomattuaan lisäksi, että +laivakin oli mennyt matkoihinsa, antoi hän Silverille kartan, jolla nyt +ei ollut mitään arvoa. Samoin hylkäsivät he varustuksen vietyään ensin +tarpeelliset määrät ruoka- ja ampumavaroja luolaan, jossa sai olla +turvassa ilmastokuumeelta ja myös vartioida aarretta. + +Sitten kertoi hän, että he minut pelastaakseen, kun näkivät meidät tänä +aamuna olevan liikkeellä, olivat ryhtyneet siihen keinoon, että +lähettivät Ben Gunnin edeltäpäin pelottelemaan ja viivyttämään niin +kauvan, että tohtori ja Gray ehtivät piilopaikkoihinsa. + +"Ja te ette siis olisi yhtään välittäneet, vaikka ne olisivat hakanneet +lihapulliksi vanhan Johnin. No olipa onni, että Hawkins oli mukanani." + +"Emme vähintäkään", vastasi tohtori ystävällisesti. + +Tultuamme venheitten luo särki tohtori toisen niistä ja toiseen +astuimme me ja aloimme soutaa pitkin tyyntä veden pintaa. + +Sivuuttaessamme kaksihuippuisen kukkulan näimme sen luolan suun, jossa +aarre oli ja sen luona seisoi pyssyynsä nojaten tuomari. Me viuhutimme +hänelle hattujamme ja hurrasimme. + +Soudettuamme noin kolme (englannin) penikulmaa, kohtasimme iloksemme +pohjoisen väylän suulla "Hispaniolan", joka ominpäinsä risteili +edestakaisin. Viimeinen nousuvesi oli irroittanut sen matalasta ja jos +tuuli olisi ollut kova tai vesi tavallista korkeampi, niin emme +luultavasti koskaan olisi nähneet rakasta laivaamme tai tavanneet sen +sitten rannalle ajautuneena. Mutta nyt ei siinä ollut muuta +epäkunnossa, kuin hieman iso purje. Toinen ankkuri laitettiin kuntoon +ja heitettiin puolen sylen syvyiseen veteen. Me sousimme takaisin +Rommilahteen, joka oli lähinnä aarteen kätköpaikkaa. Gray sousi yksin +takasin laivaan sitä vartioimaan. + +Vähän matkan päässä luolasta kohtasimme tuomarin. Minulle oli hän +ystävällinen eikä virkkanut paostani mitään. Silverin kohteliaan +tervehdyksen johdosta punastui hän ja virkkoi tälle: + +"John Silver, te olette täysiverinen roisto. Minua on pyydetty, etten +ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin teitä kohtaan, enkä ryhdykään. Mutta +muistakaa että monta murhaa on omallatunnollanne." + +Tämän johdosta Silver kumartaen kiitti, mutta tuomari ärjäsi hänelle +kieltäen kiittämästä. + +Sitten menimme luolaan, jossa suuren tulen ääressä loikoi kapteeni +Smollett ja etäisimmässä nurkassa näimme isot kasat kultaa sekä rahoina +että kankina. Tämä oli kapteeni Flintin aarre, jota me olimme niin +kaukaa tulleet hakemaan ja joka oli maksanut seitsemäntoista +ihmishenkeä ja saarella oli vielä kolme, jotka olivat ottaneet osaa sen +kokoamiseen -- Silver, Morgan ja Ben Gunn. + +"Astu sisään, Jim, sillä sinä olet tavallasi hyvä poika, vaikken minä +toiste tahtoisi lähteä kanssasi merelle. Mutta mitäs teillä, Silver, on +täällä tekemistä?" + +"Minä palajan täyttämään velvollisuuttani", vastasi tämä. + +"Vai niin", virkkoi kapteeni. + + + + +Kolmaskymmenesviides luku. + +Loppu. + + +Joka päivä kuljetimme äärettömät määrät eri maitten rahoja laivaan. +Silver sai olla aivan vapaana vartioimisesta ja huolimatta +nenästyksistä koetti hän olla mahdollisimman kohtelias ja siten +saavuttaa toisten suosion. Muut kuin Ben eivät hänelle antaneet +suurempaa arvoa kuin koiralle. Tämä nimittäin näytti vieläkin pelkäävän +entistä perämiestään. Noista kolmesta kapinoitsijasta emme muuta +kuulleet kuin kerran laulaa hoilailevan ja kerran ampuavan. +Neuvoteltuamme päätimme jättää heidät saareen, josta Ben ja Gray olivat +hyvin iloissaan ja jätimme heille isot määrät ampuma- ja ruokavaroja +sekä vaatteita, lääkkeitä ja tupakkia y.m. elintarpeita. + +Eräänä päivänä lähdimme matkalle ja purjehdittuamme saaren uloimman +niemen sivutse, näimme nuot kolme rosvoa rannalla polvillaan rukoillen +että ottaisimme heidät mukaan. Mutta sitä emme voineet tehdä ja tohtori +huusi heille, missä varastot olivat. + +Nähtyään, että heidät jätetään saareen, laukasi yksi heistä pyssynsä +meitä kohti ja kuula meni läheltä Silverin päätä. Me pysyttelimme +piilossa kunnes olimme ampuma-matkan ulkopuolella ja puolen päivän +aikana katosi itse saarikin näkymästä. + +Me ohjasimme matkamme espanjalaiseen Ameriikkaan, ja kun väkeä oli +vähän ja matka oli myrskyinen, niin olimme melkein näännyksissä perille +päästyämme. + +Täällä otimme väkeä lisää ja lisäsimme ruokavarojamme. Täällä myös +pääsimme Silveristä, sillä eräänä yönä karkasi hän ottaen mukaansa +säkillisen rahoja. Olimme tyytyväisiä, että näin vähällä hänestä +pääsimme. + +Onnellisesti saavuimme Bristoliin, jossa juuri aikoivat lähettää laivan +meitä etsimään. Täällä jaoimme rahat, joista Ben Gunn sai tuhat puntaa, +mutta hukkasi ne kolmessa viikossa ja pääsi sitten portinvahdiksi, jona +loppuikänsä vietti ollen paikkakunnan poikien suosikki. Kapteeni +Smollett palasi taas merelle ja Gray rupesi lueksimaan sekä osti +itselleen sitten ison laivan, jota kapteenina kuljetti loppuikänsä. + +Silveristä emme koskaan kuulleet mitään. Tohtori ja tuomari ryhtyivät +entisiin toimiinsa ja minä laitoin uuteen kuntoon "Amiraali Benbowin", +jota rupesin yhdessä äitini kanssa hoitamaan. Merelle ei mieleni enää +tehnyt. + +Loppu. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Merirosvon Testamentti, by Robert Louis Stevenson + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56680 *** |