Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 5459 insertions, 5839 deletions

diff --git a/56672-0.txt b/56672-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d7d1e45
--- /dev/null
+++ b/56672-0.txt
@@ -0,0 +1,5459 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56672 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+LIIAN PALJON KULTAA
+
+Ynnä muita kertomuksia Klondykesta
+
+
+Kirj.
+
+JACK LONDON
+
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+Oulussa,
+Kansan Tahto,
+1911.
+
+Pohjanmaan Työväen Osuuskirjapainossa.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Eräs jäännös tertiäriaikakauden kolmannen ja viimeisimmän
+  muodostuman ajalta.
+Väkijuomatehdas äärimmäisessä pohjolassa.
+Uskollisuus.
+Liian paljon kultaa.
+Tuhat tusinaa munia.
+Lit-lit'in naimiskauppa.
+Bastardi.
+Jees Uck'in tarina.
+
+
+
+
+Eräs jäännös tertiäriaikakauden kolmannen ja viimeisimmän
+muodostuman ajalta.
+
+
+Minä pesen käteni heti alussa hänen suhteensa. Minä en voi omasta
+puolestani taata hänen juttujaan eli vastata niistä. Huomatkaa, että
+minä kirjotan tämän esipuheen oman rehellisyyteni turvaksi. Minulla on
+nimittäin varma, vaikkakin vaatimaton asema, ja minulla on myöskin
+vaimo; ja sen yhteiskunnan vuoksi, joka kunnioittaa toimeentuloani
+hyväksymisellänsä, sekä vaimoni ja jälkeläisteni vuoksi en voi panna
+mahdollisuuksille alttiiksi kuten ennen muinoin. Minä toistan
+senvuoksi, että minä pesen käteni hänen suhteensa -- tämän Nimrodin,
+mahtavan metsästäjän, rehdin, sinisilmäisen, pisamaisen Thomas
+Stevensin suhteen.
+
+Nyt kun olen menetellyt vilpittömästi itseäni ja kaikkia niitä tulevia
+kohtaan, joita vaimoni näkee hyväksi lahjoittaa minulle, voin minä olla
+jalomielinen. Minä en ole arvosteleva niitä juttuja, joita Thomas
+Stevens on kertonut minulle, minä en tule edes lausumaan minkäänlaista
+tuomiota niistä. Jos minulta kysytään syytä siihen, voin minä
+ainoastaan vastata, että mitään sellaista minulla ei ole. Monta kertaa
+olen minä miettinyt, harkinnut ja punninnut, mutta aina tuloksetta --
+niin on asian laita todellakin! Luultavasti sen vuoksi, että Thomas
+Stevens on liian paljon suurempi minua. Jos hän on puhunut totta --
+niin, silloin on kaikki tyyni hyvin. Ja jos hän ei ole puhunut totta,
+niin on sittenkin kaikki tyyni hyvin. Sillä kuka voi todistaa jotain
+myöten eli vastaan? Minä luovun pulman ratkaisemisesta, ja
+heikkouskoiset voivat tehdä niinkuin minäkin olen tehnyt -- mennä
+tapaamaan Thomas Stevensiä itseään ja väitellä hänen kanssaan niistä
+tapahtumista, jotka minä, jos onni on minulle suosiollinen, olen nyt
+kertova. Missä hän on löydettävissä? Se on hyvin helppoa. Jossakin
+sillä alueella, jota yhdeltä puolen rajoittavat 53:s pohjoinen
+leveysaste ja napa, toiselta puolen oivallisimmat metsästysmaat, jotka
+sijaitsevat Siperian itärannikon ja Labradorin äärimmäisen osan
+välillä. Että hän löytyy jossain tällä selvästi ilmoitetulla alueella,
+siitä voin panna sanani panttiin rehellisenä miehenä, jonka
+toivomuksena on jättää rehellisen miehen maine ja nuhteeton elämä
+perinnöksi jälkeläisilleen.
+
+On mahdollista, että Thomas Stevens on käsitellyt eri tavalla totuutta,
+mutta kun me ensi kerran kohdattiin -- tämä tulee painaa mieleen --
+astui hän äkkiä leiriini paikalla, missä luulin olevani vähintäinkin
+tuhat peninkulmaa sivistyksen äärimmäisestä rajasta. Nähdessäni nämät
+ihmiskasvot, ensimmäiset mitkä minä olin nähnyt kuukausiin, olisin minä
+voinut rynnätä ylös ja ottaa hänet syliini, vaikka minä en suinkaan ole
+mikään tunteellinen ihminen, mutta hänestä näytti käynti olevan
+vähäpätöisin tilaisuus auringon alla. Hän tuli aivan yksinkertaisesti
+kävellen luokseni nuotiolle ja heitti lumikenkäni toiselle ja pari
+koiraa toiselle puolen, niin että siinä tuli tilaa hänelle nuotion
+ääressä. Sanoi että hän oli vaan pistäytynyt katsomaan saadakseen
+lainata hyppysellisen soodaa ja nähdäkseen olisiko minulla mitään
+kunnollista tupakkaa. Sitten otti hän esille vanhan piippunysänsä ja
+täytti sen mahdollisimman huolellisesti, minkä jälkeen hän sanallakaan
+pyytämättä suostumustani tyhjensi puolet tupakkakukkaroni sisällöstä
+omaansa. Ja se olikin hyvin hyvää lajia. Sitten veti hän syvään
+henkeään vanhurskaan miehen mielihyvällä ja nautti hehkuvien,
+keltaisten tupakanlehtien savusta.
+
+Oliko hän metsästäjä? Linnustaja? Kullanetsijä? Hän kohautti
+olkapäitään. Ei, hän tahtoi vaan katsella hiukan ympärilleen. Oli joku
+aika sitten tullut Suurelta Orjajärveltä ja tuumaili nyt kävellä
+Yukonin maahan. Asiamies Koshimissa oli puhunut niistä löydöistä, joita
+oli tehty Klondykessa, ja häntä hiukan halutti lähteä ja katsoa kuinka
+siellä asiat olivat. Minä huomasin, että hän puhuessaan Klondykesta
+käytti sen arktista nimitystä. Hän kutsui sitä Reindeer Riveriksi --
+kuten seudun vanhimmilla oli tapana, kun he puhuivat _chechaquas_
+ja vastatulleiden kanssa yleensä. Mutta hän teki sen niin
+teeskentelemättömästi ja aivan kuin luonnollisena asiana, että siitä ei
+tuntenut itseään loukatuksi, ja minä annoin hänelle anteeksi. Hän sanoi
+myös, että ennenkuin hän meni vedenjakajan yli Yukoniin, olisi hän
+tekevä pienen kierroksen Fort o' Good Hopeen.
+
+Fort o' Good Hopeen on kuitenkin pitkä matka pohjoiseen päin, täytyy
+mennä yli napapiirin ja siitäkin vielä pitkä matka, läpi seutujen,
+mihin harva mies on astunut jalallaan. Ja kun jokin rähjys, jota sen
+paremmin ei voi luokittaa, tulee esiin luonnollisesta pimeydestä
+kenenkään tietämättä mistä ja heittäytyy alas nuotion ääreen ja alkaa
+puhua "kävelemisestä" ja "pienen kierroksen tekemisestä", voi olla aika
+herätä ja pudistaa päältään uneliaisuus. Minä katselin ympärilleni.
+Minä näin tuuliviirin ja alempana männynoksat, jotka olivat taljojen
+alustana, jotka muodostivat makuupaikkani -- minä näin säkit, jotka
+olivat täytetyt elintarpeilla, valokuvauskoneen, koirien sieraimista
+nousevan huurun, joka leijaili nuotionvalon ympärillä, ja yläpuolella
+kaiken tämän leveän valojuovan aamuruskosta, joka ulottui kaakosta
+luoteeseen. Minua puistatti. On jotain salaperäistä Pohjoismaan yössä,
+joka hiipii salaa kuumevilutuksen kaltaisesti vesiperäisistä suomaista.
+Se valtaa jo mielen ennenkuin on edes ehtinyt ajatella sitä. Sitten
+pysähtyi katseeni lumikenkiin, jotka makasivat pohjat ylöspäin ristissä
+siellä, mihin hän oli heittänyt ne. Heitin silmäyksen myös
+tupakkakukkarooni. Vähintään puolet sen runsaasta sisällöstä oli
+kadonnut. Tämä oli ratkaisevaa. Mielikuvitukseni ei ollut pettänyt
+minua.
+
+Luonnollisesti oli hän melkein mielipuoli kärsimyksistä, ajattelin
+minä, yksi niistä villiintyneistä kulkureista, jotka harhailevat maita
+ja mantereita kaukana synnyinseudultaan ja kadotettujen sielujen lailla
+samoilevat läpi jylhien erämaiden ja yli tuntemattomien syvyyksien. No
+niin, jatkakoon hän vaan kuumehoureisia laverruksiaan, kunnes hän
+mahdollisesti kokoaa sekavat ajatuksensa. Kuka tietää? Ehkä ei tarvita
+muuta kuin kanssaihmisen äänen sointu, kun kaikki taas selviää hänelle.
+
+Minä johdin hänet siis keskusteluun, ja minä jouduin pian
+hämmästyksiini, sillä hän puhui metsänriistasta ja erilaisista
+metsästystavoista. Hän oli tappanut siperialaisia susia länninmäisessä
+Alaskassa ja vuorivuohia Kalliovuorilla. Hän selitti tietävänsä ne
+paikat, missä viimeiset puhvelit vielä oleskelivat ja seuranneensa
+satoihin tuhansiin nousevaa peuralaumaa ja nukkuneensa Great
+Barrensissa myskihärän talvitiellä.
+
+Ja nyt muutin mieleni hänen suhteensa -- ensimmäistä kertaa, mutta en
+suinkaan viimeistä -- ja pidin häntä itse totuuden monumentaalisena
+kuvana. Mikä oli siihen syynä, sitä en tiedä, mutta henki kehoitti
+minua toistamaan erään jutun, jonka olin kuullut muutamalta mieheltä,
+joka oli ollut liian kauan maassa paremmin tietääksensä. Se koski niitä
+suuria karhuja, jotka oleskelevat St. Eliasvuoren jyrkillä rinteillä,
+ja jotka eivät koskaan laskeudu alas tasaisemmalle maalle. Mutta nyt on
+meidän herramme luonut nämä eläimet niin sopiviksi jyrkänteillä
+oleskelemaan, että niiden jalat ovat toiselta kyljeltä kokonaista
+jalkaa pitemmät kuin toiselta. Mikä onkin tavattoman mukavaa, se täytyy
+myöntää. Ja minä tarjosin jutun omassa nimessäni, kuvailin näiden
+merkillisten eläinten metsästystä koko ajan puhuen yksikön ensimäisessä
+persoonassa, indikatiivin preesensissä -- kuvailin kysymyksessä olevan
+maan laatua, tein asiaan kuuluvia koristuksia ja annoin kaikelle tälle
+muutamia totuudenmukaisia sivellyksiä, odottaen saavani nähdä kuulijani
+hölmistyvän.
+
+Mutta ei sinne päinkään. Jos hän olisi epäillyt, niin olisin minä
+voinut antaa anteeksi hänelle. Jos hän olisi tehnyt muistutuksia ja
+kieltänyt metsästyksen vaarallisuuden, sillä perusteella, että eläimen
+oli mahdoton kääntyä ja kulkea toista tietä -- jos hän olisi tehnyt
+tämän, sanon minä, niin olisin minä voinut pudistaa hänen kättänsä
+todellisena urheilijamiehenä, mikä hän epäilemättä oli. Mutta ei sinne
+päinkään. Hän päristi nenäänsä, katsoi minua ja päristi taas. Sitten
+ylisti hän asianmukaista tupakkaani, laski toisen jalkansa polvelleni
+ja pyysi minua tarkastamaan sen vaatetusta. Se oli innuitimalliin tehty
+_mucluc_, ommeltu eläimensuonilla ja ilman minkäänlaisia koristuksia.
+Mutta se oli itse nahka, joka oli merkillinen. Se oli hyvinkin puolen
+tuuman paksuista, ja se muistutti mursun nahkaa. Mutta siihen loppuikin
+sen yhtäläisyys mursun nahkan kanssa, sillä ei koskaan millään mursulla
+ole ollut niin ihmeellistä karvan kasvua. Sivuilta ja kehräsluiden
+kohdalta olivat pensaat ja lumi kuluttaneet karvan melkein tykkänään
+pois, mutta ylempänä ja paremmin suojatulla takapuolella oli se vielä
+jälellä -- karkeaa, likaisen mustaa ja hyvin paksua. Vaikeasti sain
+karvat taivutetuksi sivulle ja etsin sisempää hienompaa turkiskarvaa,
+jollainen tavallisesti Pohjoismaan eläinten turkissa löytyy, mutta
+mitään sellaista en löytänyt. Tämän kuitenkin korvasi karvan pituus. Se
+oli hyvästi seitsemän eli kahdeksan tuuman pituista.
+
+Minä katsoin miestä kasvoihin, ja hän veti jalkansa pois ja sanoi:
+"Oliko teidän karhuillanne St. Eliasvuorella tuollainen nahka?"
+
+Minä pudistin päätäni. "Se ei kuulu niille eikä millekään muulle
+eläimelle, eläköön se sitten maalla tai meressä", vastasin minä
+suoraan. Nahan paksuus ja karvan pituus oli saanut minut ällistymään.
+
+"Tämä nahka", sanoi hän -- ja hän sanoi sen ilman vähintäkään merkkiä
+vaikutuksen tavottelusta -- "on kuulunut mammuttieläimelle."
+
+"Mahdotonta!" huudahdin minä, sillä minä en voinut pidättäytyä siitä
+vastalauseesta, joka aiheutui minun epäilystäni. "Mammuttieläin on jo
+aikoja sitten kadonnut maapalloltamme, hyvä herra. Tiedämme, että se on
+ollut olemassa muinaisina aikoina, niiden kivettyneiden jäännösten
+perusteilla, joita olemme löytäneet maasta, ja erään löydetyn luurangon
+perusteella, jonka Siperian aurinko näki hyväksi sulattaa jäistä; mutta
+me tiedämme myöskin, että nykyään ei löydy ainoatakaan kappaletta
+elossa tätä eläinlajia. Löytöretkeilijämme..."
+
+"Teidän löytöretkeilijänne? Kaikkia vielä!" keskeytti hän
+kärsimättömästi. "Petollista väkeä. Älkäämme puhuko heistä. Mutta
+sanokaa minulle, oi vieras, mitä tiedätte mammuttieläimestä ja sen
+olemassaolosta."
+
+Kieltämättä olisi tämä antava aiheen pitkään laivurijuttuun ja minä
+asetin syötin koukkuuni kokoamalla mielessäni kaikki tietämäni tätä
+asiaa koskevat tosiasiat. Ensiksi huomautin, että eläin oli
+esihistoriallinen, ja minä toin esiin kaikki ne tosiseikat, jotka
+tiesin tukevan tätä. Minä puhuin Siperian hiekkaharjanteista, joissa
+löytyi joukottain vanhaa mammutin luuta; minä puhuin niistä suurista
+määristä kivettynyttä norsunluuta, jotka Alaskan Kauppayhtiö osti
+innuiteilta; kerroin omin käsin kaivaneeni sorasta kuuden ja kahdeksan
+jalan pituisia hampaita Klondykessa. "Kaikkityyni kivettyneinä",
+lopetin minä esitelmäni, "ja löydetty kerrostumista, jotka ovat
+muodostuneet lukemattomia ajanjaksoja sitten."
+
+"Minulle johtuu mieleen, että minä poikasena näin kivettyneen
+vesimeloonin", sanoi Thomas Stevens päristäen nenäänsä -- hänellä oli
+tuo kirottu tapa. "Tästä johtuu ettei, vaikkakin erehtyneet ihmiset
+joskus harhautuvat luulemaan todellakin kasvattavansa tai syövänsä
+niitä, ole olemassa mitään vesimelooneja."
+
+"Mutta on kysymys ruoasta", vastasin jättäen huomiotta hänen
+väitteensä, joka oli lapsellinen eikä kuulunut asiaan. "Maan on
+tarjottava vehreyttään runsain mitoin elättääkseen niin suunnattomia
+luomuksia. Missään pohjolassa ei maa ole niin hedelmällistä. Ergo,
+mammuttia ei ole täällä olemassa."
+
+"Annan anteeksi tietämättömyytenne monista seikoista koskien
+Pohjoismaita, sillä te olette nuori mies ja olette matkustellut vähän;
+mutta, toiselta puolen, olen taipuvainen yhtymään mielipiteeseenne
+yhdessä asiassa. Mammuttia ei ole enää olemassa. Mistä sen tiedän?
+Tapoin viimeisen oikealla kädelläni."
+
+Näin puhui Nimrod, tuo mahtava metsästäjä. Heitin koiria palavalla
+tikulla toivoen niiden lopettavan viheliäisen ulvontansa ja odotin.
+Epäilemättä tuo harvinaisen hyväntahtoinen valehtelija avaisi suunsa ja
+kuittaisi minulle Pyhän Eliaksen karhustani.
+
+"Se kävi näin", alkoi hän vihdoin puhua, oltuaan asiaankuuluvan ajan
+hiljaa. "Olin eräänä päivänä leirissä --"
+
+"Missä?" keskeytin.
+
+Hän heilautti kättään epämääräisesti koilliseen päin, jossa levittäytyi
+_terra incognita_, suunnaton alue, johon harvat miehet olivat
+vaeltaneet ja vielä harvemmat palanneet takaisin. "Olin eräänä päivänä
+leirissä Kloochin kanssa. Klooch oli niin upea pieni _kamooks_ kuin
+koskaan on vikissyt jäljillä tai työntänyt kuonoaan leirikattilaan. Sen
+isä oli täysiverinen malemutti Venäjän Pastilikista Beringin salmen
+rannalta, ja minä elätin sen huolellisesti Hudson Bayn rodun
+pitkäjalkaisesta nartusta. Se oli tosiaankin oikea valioyksilö. Ja nyt,
+tuona päivänä, joka on muistissani, se sai pentuja puhtaan metsien
+villisuden kanssa, harmaan, pitkäjäsenisen, suurikeuhkoisen, hyvin
+kestävän. En ole koskaan nähnyt sellaista! Olin aloittanut uuden
+koirarodun ja voin odottaa suuria tulevaisuudelta.
+
+"Kuten olen sanonut, se sai pennut turvallisesti. Olin kyykkysilläni
+poikueen yllä -- seitsemän vankkaa, sokeata pikku raukkaa -- kun
+takaani kuului trumpettien ääni ja messingin kolina. Kuului suhinaa,
+niinkuin tuulen puuska ennen sadetta, ja minä olin juuri nousemassa
+jaloilleni, kun minut lyötiin kasvoilleni maahan. Samalla hetkellä
+kuulin Kloochin huokaisevan, hyvin paljon samaan tapaan kuin mies, joka
+on saanut nyrkiniskun vatsaansa. Voitte olla varma, että makasin
+hiljaa, mutta käänsin varovasti päätäni, jolloin näin suunnattoman
+olennon häilyvän ylläni. Sitten sininen taivas välähti näkyviin, ja
+minä pääsin nousemaan jaloilleni. Karvainen lihavuori oli juuri
+katoamassa pensaikkoon aukeaman reunalla. Näin vilahduksen sen
+takaosasta, jossa oli suoraan pystyssä oleva jäykkä häntä, yhtä paksu
+kuin vyötäröni ympärysmitta. Seuraavana hetkenä tiheikössä oli enää
+jäljellä pelkkä suunnaton aukko, vaikkakin voin vielä kuulla melua,
+joka muistutti nopeasti heikkenevän tornadon ääntä. Pensaikko rutisi ja
+ritisi, puut rusahtelivat ja katkeilivat.
+
+"Tavoittelin kivääriäni. Se oli ollut maassa piippu tukkia vasten,
+mutta nyt tukki oli pirstaleina ja piippu mutkalla, pyssyn osat
+tuhansina kappaleina. Sitten katsahdin narttuun ja -- mitä luulette
+minun nähneen?"
+
+Pudistin päätäni.
+
+"Kiehukoon sieluni tuhannessa helvetissä, jos siitä oli mitään
+jäljellä! Klooch, seitsemän vankkaa, sokeaa pikku raukkaa poissa --
+kaikki poissa! Paikalla, missä se oli makaillut, oli enää limainen,
+verinen painauma pehmeässä maassa, yardi läpimitaltaan, reunoilla
+muutamia hajanaisia karvoja."
+
+Mittasin lumeen kolme jalkaa, piirsin siihen ympyrän ja katsahdin
+Nimrodiin.
+
+"Peto oli kolmekymmentä pitkä ja kaksikymmentä korkea", hän vastasi,
+"ja sen torahampaat olivat yli kuusi kertaa kolme jalkaa. En tuona
+hetkenä voinut uskoa itseäni, että kaikki tuo oli juuri tapahtunut.
+Mutta jos aistini olivat minut pettäneet, olihan jäljellä särjetty ase
+ja aukko pensaikossa. Ja oli vielä Klooch -- tai pikemmin oli ollut --
+ja pennut. Minun tuli yhä kuumempi ja kuumempi ja minä tunsin, että
+minä en koskaan saisi mitään rauhaa sielussani ennenkuin olin syönyt
+päivälliseksi käristettyä mammutinjalkaa. Ja minä tiesin myös, että
+tämä olisi samaa kuin _skookum mamook pukapuk_. Suokaa anteeksi
+maakunnan murre -- minä tarkotan, että oli vaikea taistelu edessä.
+Aukko laaksooni oli hyvin ahdas ja vuorenseinämät verrattain jyrkät.
+Korkealla aukon toisella sivulla oli muuan mahtava riippuva kallio,
+joka runsaasti painoi ainakin kaksisataa tonnia. Juuri sellaista minä
+tarvitsinkin. Minä palasin takaisin leiripaikalleni koko ajan pitäen
+tarkasti silmällä, että eläin ei pääsisi luikkimaan tiehensä. Minä hain
+käsille ampumavarani. Niillähän ei ollut mitään arvoa sen jälkeen kun
+pyssy oli tullut säretyksi. Noh, minä avasin patruunat, tyhjensin
+niistä ruudin ulos kallion alle ja sytytin sen pitkällä sytyttimellä.
+Panos ei ollut erittäin voimakas, mutta vanha kivi siellä ylhäällä
+kallistui hitaasti ja putosi alas oikealle paikalle, jättäen töin
+tuskin niin paljon tilaa sivuillensa, että vesi pääsi virtaamaan ulos.
+Nyt olin saanut hänet käsiini."
+
+"Mutta kuinka voitte saada hänet käsiinne?" kysyin minä. "Onko
+milloinkaan kuultu puhuttavan, että mies olisi tappanut mammuttieläimen
+käsikirveellä? Eli muutoin mitään sellaista ensinkään?"
+
+"Enkö ole sanonut teille, että olin hulluna kiukusta?" vastasi Nimrod
+hiukan äreästi. "Aivan hulluna nartun ja pyssyn vuoksi. Ja sitäpaitsi
+-- enkö ollut metsästäjä? Ja eikö tämä ollut uusi ja mitä harvinaisin
+metsästys. Käsikirveenikö? Kaikkia vielä! Minä en tarvinnut sitä.
+Vartokaa, niin saatte kuulla metsästyshistorian, joka yhtähyvin olisi
+voinut tapahtua maailman lapsuuden aikana, jolloin luola-asukkaat
+tappoivat saaliinsa kivisillä käsikirveillä. No niin, eikö ole tunnettu
+asia, että mies voi kerrassaan väsyttää koiran eli hevosen? Älynsä ja
+kestävyytensä kautta?"
+
+Minä nyökäytin.
+
+"Entä sitten?"
+
+Asia alkoi selvetä minulle ja minä pyysin häntä jatkamaan.
+
+"Laakso oli ehkä viisi peninkulmaa ympäriinsä mitaten. Sen aukko oli
+sulettu. Mitään tietä sieltä ulos ei löytynyt. Mammuttieläin oli arka
+eläin, ja se oli nyt minun armoissani. Minä seurasin sitä jälleen
+kintereillä, elämöin kuin paholainen, pommitin sitä kivillä ja ryntäsin
+kolme kertaa ympäri laakson sen perässä ennenkuin levähdin syödäkseni
+illallista. Voitteko kuvitella sitä esiintymistä? Kilpajuoksu ihmisen
+ja mammuttieläimen välillä! Kilpa-ajorata, aurinko, kuu ja tähdet
+katselijoina!
+
+"Se vei aikaa kaksi kuukautta, mutta minä tein sen joka tapauksessa. Ja
+tämä ei ole mitään haaveellista mielikuvitusta. Ympäriinsä, ympäriinsä
+ajoin minä sitä, alituisesti pysytellen sen ympärillä ja syöden
+rouhennettua lihaa ja marjoja juostessani. Toisinaan pistin myös
+hetkeksi nukkumaan. Luonnollisesti joutui se silloin tällöin
+raivoihinsa ja kääntyi ympäri. Silloin täytyi minun pysytellä suomailla
+lähellä vedenjuoksua, ja siellä makailin minä ja sadattelin sitä ja sen
+esi-isiä ja pyysin huolettomasti sitä tulemaan lähemmäksi. Mutta se oli
+liian viisas lähteäkseen suomaalle. Kerran salpasi se minut erästä
+vuoren seinämää vasten ja minä ryömin takaperin erääseen syvään
+halkeamaan ja odotin. Niin pian kun se pisti sinne kärsänsä ja haparoi
+sillä minua, muokkasin minä sitä käsikirveelläni, kunnes se veti sen
+jälleen takaisin päästäen samalla ulvonnan, joka oli vähällä halkaista
+korvakalvoni. Se oli aivan villinä. Se tiesi, että minä olin sekä en
+ollut hänen käsissään, ja tämä teki sen suorastaan hulluksi. Mutta se
+ei ollut tyhmä. Se tiesi saavansa olla rauhassa niin kauan kun minä
+pysyin vuorenhalkeamassa, ja se päätti pitää minut siellä missä olin.
+Siinä teki se riivatun viisaasti, mutta se ei ollut ottanut
+ravintokysymystä laskuun. Ei ravintoa eikä vettä löytynyt sillä
+paikalla, ja sen vuoksi ei se voinut ryhtyä pitkälliseen piiritykseen.
+Se seisoi aukon edessä tuntikausia, tähysteli minua ja ajoi moskiittoja
+loitommaksi suurilla, riippuvilla korvillaan. Mutta sitten rupesi sitä
+janottamaan ja se alkoi hyppiä, harppailla ja karjua niin että maa
+tärisi -- ladellen minulle kaikki ne herjaussanat, mitkä sillä olivat
+käytettävänään. Tämän teki se luonnollisesti pelottaakseen minua, ja
+kun se luuli, että minä olin riittävästi kauhuissani, vetäytyi se
+hiljaan taaksepäin ja koetti luikkia veden luo. Toisinaan annoin minä
+sen tulla melkein sinne saakka -- ainoastaan parin sadan yardin päähän
+sieltä -- mutta silloin ryntäsin minä ulos kätköstäni ja niin kääntyi
+se takaisin, raskaasti ja kömpelösti kuten on luonnollista sellaiselle
+vanhalle kiertolaiselle. Sitten kun tämä oli uudistunut useampia
+kertoja ja se alkoi väsyä siihen, muutti se menettelytapaa. Se ryhtyi
+nopeampaan sotataitoon. Ilman vähintäkään varotusta ryntäsi se tiehensä
+kuin mielipuoli virralle päin, laskien ehtivänsä sinne ja sieltä
+takaisin ennenkuin minä olisin ehtinyt tulla ulos halkeamasta. Mutta
+lopulta luopui se piirityksestä ja lähti vakaisin askelin juomapaikkaa
+kohti.
+
+"Tämä oli ainoa kerta, jolloin se sai minut satimeen -- sitä kesti
+kolme päivää --, sitten jatkui taas kilpajuoksu lakkaamatta.
+Ympäriinsä, ympäriinsä, ympäriinsä mentiin vaan alituisesti juosten
+vastoin sen tahtoa. Vaatteeni kävivät rääsyiksi ja riekaleiksi, mutta
+koskaan en pysähtynyt korjaamaan niitä. Vihdoin juoksin sieltä ihan
+alastomana niinkuin Maa-äidin todellinen poika, ainoastaan vanha kirves
+kädessä ja kivi toisessa. Minä en todenteolla pysähtynyt koskaan,
+paitsi hiukan nukahtaakseni kallionkoloissa. Mitä eläimeen tulee,
+laihtui se huomattavasti -- sen oli täytynyt lopuksi keventyä useita
+tonneja -- ja se oli hermostunut kuin koulunjohtajatar nurjalla puolen
+avioliittoa. Kun minä lähestyin sitä ja ulvoin täyttä kurkkua eli kun
+minä osasin sitä pitkältä matkalta kivellä, hyppeli se kuin vauhko
+varsa ja vapisi koko ruumiiltaan. Sitten lähti se kiitäen pois häntä ja
+kärsä jäykkinä, pää toisen lavan yläpuolella ja silmät kiiluen
+raivosta, samalla kun se sadatteli minua kauneimmalla tavallaan. Se oli
+todellakin mitä siveettömin eläin -- sekä murhaaja että herjaaja.
+
+"Mutta lopulta heitti se kaiken tällaisen ja alkoi marista ja
+ruikuttaa kuin pieni lapsi. Sen rohkeus oli lannistunut ja se ei ollut
+mitään muuta kuin vapiseva, kurja ainejoukkio. Se sai vaikeita
+sydämenlyöntikohtauksia ja hoiperteli kuin juopunut, kaatui maahan ja
+repi jaloistaan nahan rikki. Ja näytti ikäänkuin se olisi itkenyt. Ja
+minä sanon teille, oi vieras, että itse jumalat olisivat voineet itkeä
+sen kanssa -- ja te myös niinhyvin kuin jokainen muukin ihminen. Se oli
+todellakin surkeaa, ja sitä kesti kauhean kauan myöskin mutta minä
+paadutin sydämeni ja pitkitin metsästystä. Viimein olin minä sen
+väsyttänyt aivan uuvuksiin ja se heittäytyi maahan, läähättäen, sydän
+murtuneena, väsymyksen ja nälän piinaamana. Kun minä huomasin, että se
+ei voinut liikkua paikaltaan, leikkasin minä siltä kinttusuonet poikki,
+ja sitten kulutin suurimman osan päivää kaivamalla sitä käsikirveelläni
+sen lakkaamatta päristellessä ja ähkiessä, kunnes olin vihdoinkin
+päässyt riittävän syvälle voidakseni tappaa sen. Kolmekymmentä jalkaa
+pitkä oli se, ja kaksikymmentä jalkaa korkea, ja olisi voinut hyvästi
+kiinnittää riippumaton sen torahampaitten väliin ja nukkua mukavasti
+siinä. Huolimatta siitä, että olin kuluttanut enimmän mehun siitä, oli
+se vielä hyvää ravintoainetta, ja yksinään sen neljä jalkaa,
+paistettuna kokonaisuudessaan, olisi riittänyt kokonaiseksi vuodeksi
+yhden ihmisen ravinnoksi. Minä vietin koko talven sillä paikalla."
+
+"Ja missä sijaitsee tuo laakso?" kysyin minä.
+
+Hän osoitti koilliseen käsin ja sanoi sitten: "Teillä on erinomaista
+tupakkaa! Minulla on sitä koko joukko kukkarossani, ja minä olen
+muistava sen koko ikäni. Kiitollisuuteni osoitukseksi ja noita
+mokkasiineja vastaan, jotka ovat jalassanne, tahdon jättää teille nämä
+_muclucs_. Ne voivat olla muistona Kloochista ja sen seitsemästä
+sokeasta pikku raukasta. Muuten ovat ne myös muistona tapahtumasta,
+jolla ei ole vertaistaan historiassa, nimittäin sekä vanhimman että
+nuorimman eläinlajin häviämisestä maanpinnalta. Ja niiden paras
+ominaisuus on se, että ne kestävät ainiaan."
+
+Sitten kun jalkineiden vaihto oli tapahtunut, kopisti hän tuhkan
+piipustaan, toivotti hyvää yötä pudistamalla kättäni ja lähti
+vaeltamaan lumista aavikkoa myöten. Muuten tämän kertomuksen
+yhteydessä, jonka todenperäisyydestä en ole aikonut vastata, tahdon
+kehoittaa kaikkia niitä, jotka epäilevät sitä, käymään Smithsonian
+Institutissa. Jos he ovat varustetut tarpeellisilla suosituskirjeillä,
+eivätkä tule sinne lupa-aikana, niin pääsevät he epäilemättä professori
+Dolvidsonin puheille. Yllämainitut _muclucs_ ovat hänen hallussaan, ja
+hän kertoo -- ei miten ne ovat saadut, vaan mistä aineesta ne ovat
+valmistettu. Kun hän vakuuttaa, että ne ovat tehdyt mammutinnahasta,
+hyväksyy tieteellinen maailma hänen päätöksensä. Ja mitä muuta
+tarvitaankaan?
+
+
+
+
+Väkijuomatehdas äärimmäisessä pohjolassa.
+
+Kertomus erään neuvokkaan Valkosen miehen seikkailusta oudon kansan
+keskuudessa Jäämeren rannalla.
+
+
+Thomas Stevensin luotettavaisuus olkoon minkä arvoinen tahansa ja hänen
+mielikuvituksensa tavallisen ihmisen mielikuvitus korkeimpaan
+huippuunsa kohonneena, mutta se täytyy joka tapauksessa myöntää, että
+hän ei koskaan tehnyt itseään syypääksi sanaankaan, jonka olisi voinut
+leimata ilmeiseksi valeeksi... Olkoon niinkin, että hän on ilvehtinyt
+todennäköisyyksillä ja hipassut mahdollisuuksien äärimmäistä rajaa,
+mutta ei milloinkaan joutunut se koneisto epäkuntoon, joka piti hänen
+juttujaan käynnissä. Että hän tunsi Pohjoismaan niin hyvin kuin jonkun
+kirjan, sitä ei voi yksikään elävä sielu kieltää. Ja siihen, että hän
+oli lavealti maita mantereita kulkenut mies, joka oli astunut
+lukemattomia tuntemattomia polkuja, löytyy monta todistusta. Paitsi
+omaa persoonallista tuttavuuttani hänen kanssansa, tunnen myös muita
+miehiä, jotka ovat tavanneet hänen kaikkialla, mutta pääasiallisesti
+tuntemattomien maiden rajoilla. Niinpä esim. Johnsonin, Hudson Bay
+yhtiön entisen asiamiehen, joka oli majoittanut hänet erääseen
+työpajaan Labradorissa, kunnes hänen koiransa olivat saaneet hiukan
+levätä ja hän jälleen kykeni lähtemään. Sitten McMahonin, Alaskan
+Kauppayhtiön asiamiehen, joka ensiksi oli tavannut hänet Dutch
+Harbourissa ja sittemmin ulommaisilla Aleuteilla. Varmaa on,
+että hän on ollut johtamassa erästä Yhdysvaltain aikaisempaa
+tutkimusretkikuntaa, ja historia todistaa varmuudella, että hän samassa
+tarkoituksessa palveli Länsi-unionia, silloin kun se yritti laskea
+trans-alaskalaisen ja Siperian lennätinjohdon Euroopaan. Vielä tunnen
+myöskin valaanpyytäjäkapteeni Joe Lamsonin, joka kerran, kun hän oli
+kiinnijäätyneenä Mackenzien suuhun, sai laivalleen Thomas Stevensin
+vieraaksi -- hän tuli ja tahtoi tupakkaa.
+
+Tämä seikka oli ratkaiseva todistus Stevensin identtisyydestä. Hän etsi
+tupakkaa alituisesti ja väsymättömästi. Ennenkuin me olimme ehtineet
+tulla oikein tutuiksikaan, opin minä tervehtimään häntä toisella
+kädellä ja ojentamaan hänelle tupakkakukkaron toisella. Mutta sinä
+iltana, jolloin tapasin hänet John O'Brienin tarjoiluhuoneessa
+Dawsonissa, oli hänen päänsä ympärillä savupilvi viidenkymmenen centin
+sikaarista, ja tupakkakukkaroni asemesta pyysi hän kultajauhepussiani.
+Me seisoimme juuri erään faraopöydän ääressä, ja hän asetti koko pussin
+sisällyksen "korkeimmalle kortille". "Viisikymmentä!" sanoi hän ja
+mies, joka piti pankkia, nyökäytti. "Korkein kortti tuli esiin ja hän
+antoi takaisin pussini, pyysi suoritusta ja veti minut muassaan
+vaakakuppien luo, missä vaakamestari aivan välinpitämättömästi maksoi
+hänelle viisikymmentä dollaria kultajauheessa.
+
+"Ja nyt juomme lasillisen", sanoi hän. Hetkistä myöhemmin, kun hän oli
+asettanut lasinsa pöydälle, selitti hän: "Tämä muistuttaa minua eräästä
+pienestä panimosta, joka minulla oli kerran Tattaratmatkalla. Ei, te
+ette tiedä mitään siitä paikasta, ja sitä ei ole merkitty kartalle.
+Mutta se sijaitsee Jäämeren rannalla, ei niin hirveän monta sataa
+peninkulmaa Amerikan rajasta, ja noin puolellatuhannella jumalan
+unohtamalla sielulla on siellä olinpaikkansa, annetaan miehiä ja
+otetaan vaimoja, palellutaan ja kuollaan silloin tällöin.
+Löytöretkeilijöiltämme ovat he jääneet huomaamatta, ja heitä ei ole
+otettu mukaan väenlakussa 1890. Kerran oli muuan valaanpyytäjälaiva
+joutunut pulaan tuolla kaukana, mutta miehistö, joka taivalsi jäätä
+pitkin maihin, lähti kulkemaan itään käsin ja eikä siitä sen koommin
+ole kuultu mitään.
+
+"Mutta se olikin saakelin komea tehdas, minkä teimme, Moosu ja minä",
+lisäsi hän hetkistä myöhemmin, samalla keveästi huoaten.
+
+Minä ymmärsin, että tuon huokauksen takana mahtoi olla jokin urotyö
+eli rohkea seikkailu, minkävuoksi hilasin hänet erääseen kulmaan
+roulette- ja pokeripöydän väliin ja odotin, että hänen kielensä
+laukeaisi.
+
+"Ei ollut kuin yksi ainoa vika, josta voi syyttää Moosua", alkoi hän,
+miettiväisen näköisenä nytkäytellen päätään, "yksi ainoa, mutta myöskin
+vaan se. Hän oli indiaani Chipewyamaan äärimmäiseltä rajalta, mutta
+vika oli siinä, että hän oli saanut hiukan vihiä raamatusta. Hän oli
+jonkun aikaa ollut erään Kanadan ranskalaisen leiritoverina, luopion,
+joka aikaisemmin oli harjoittanut kirkollisia opintoja. Moosu ei ollut
+koskaan nähnyt kristinuskoa sovitettuna elämään, mutta hänen päänsä oli
+ahdettu täyteen ihmeitä, taisteluja, kaitselmuksen toimenpiteitä ja
+kaikkea mahdollista, mitä hän ei käsittänyt. Muutoin oli hän kelpo
+mies, kätevä matkoilla niinhyvin kuin leiritulellakin.
+
+"Me olimme saaneet kärsiä tavattomasti kumpikin ja olimme kauhean
+uupuneita, kun satuimme osumaan Tattaratiin. Olimme kadottaneet sekä
+matkatavarat että koirat matkalla vuorenselänteen yli kurjassa
+syysilmassa, ja mahalaukkumme olivat kuivuneet selkään kiinni ja
+vaatteemme riippuivat rääsyinä, kun laahustimme kylään. Väki siellä ei
+juuri paljoa hämmästynyt meidät nähdessään -- heillä oli ollut
+valaanpyytäjät jo aikaisemmin siellä -- ja meille annettiin kylän
+kurjin hökkeli asunnoksi ja kehnointa ruokaa mitä heillä oli
+ravinnoksemme. Minusta tuntui ihmisten käytös oudolta, sillä he
+jättivät meidät ehdottomasti yksin. Mutta Moosu selitti sen.
+
+"'Shaman _Sick Tumtum_', hän sanoi, tarkoittaen että shaman eli
+poppamies oli mustasukkainen ja oli kehottanut kansaa pysymään meistä
+kokonaan erossa. Siitä vähästä mitä hän oli nähnyt valaanpyytäjiä, hän
+oli ymmärtänyt, että rotuni oli vahvempi ja viisaampi rotu; niinpä hän
+käyttäytyi kuten shamanit ovat aina käyttäytyneet maailman sivu. Ja
+ennenkuin lopetan, saatte tietää, kuinka lähellä oikeata hän oli.
+
+"'Näillä ihmisillä on laki', sanoi Moosu, 'sen, joka syö lihaa, tulee
+metsästää. Meillä, teillä ja minulla, olisi ongelmia, oi herrani, tämän
+maan aseiden kanssa; emme osaa jännittää jousta emmekä heittää keihästä
+hyväksytyn tavan mukaan. Senvuoksi ovat shaman ja Tummasook, joka on
+päällikkö, panneet päänsä yhteen, ja on säädetty, että meidän tulee
+työskennellä yhdessä naisten ja lasten kanssa raahaten lihaa ja pitäen
+huolta metsästäjien tarpeista.'
+
+"'Ja se on kovin väärin', kiirehdin vastaamaan, 'sillä me olemme
+parempia ihmisiä, Moosu, kuin nuo ihmiset, jotka vaeltavat pimeydessä.
+Meidän tulisi lisäksi levätä ja voimistua, sillä tie etelään on pitkä,
+ja sillä matkalla eivät heikot voi menestyä.'
+
+"'Mutta meillä ei ole mitään', hän vastusteli, katsellen ympärillään
+olevia igloon mädänneitä hirsiä, samalla kun illalliseksi saadun
+muinaisen mursun lihan haju yökötti hänen sieraimissaan. 'Ja tällä
+muonalla me emme voi selvitä, meillä ei ole mitään muuta kuin pullo
+'tuskantappajaa', joka ei täytä tyhjyyttä, joten meidän tulee taipua
+uskottomien ikeen alle ja ryhtyä halonhakkaajiksi ja vedenkantajiksi.
+Mutta tässä paikassa on kyllä hyvää ruokaa, jota emme voi saada. Oi
+herrani, koskaan ei nenäni on valehdellut minulle, joten seurasin sitä
+salaisiin kätköihin ja igloon turkispaalien sekaan. Hyviä muonavaroja
+nämä ihmiset ovat kiristäneet valaanpyytäjäraukoilta, ja tuo muona on
+kulkeutunut vain harvojen käsiin. Ipsukuk-nimisellä naisella, joka asuu
+kylän kauimmaisessa laidassa päällikön igloon lähellä, on hallussaan
+paljon jauhoja ja sokeria, ovatpa silmäni nähneet hänen kasvonsa olevan
+siirapilla voidellut. Ja Tummasookin, päällikön, igloossa on teetä --
+enkö ole nähnyt tuon vanhan sian litkivän sitä ahneesti? Ja shamanilla
+on paketti 'Tähteä' ja kaksi punttia parasta piipputupakkaa. Mitäs
+meillä on? Ei mitään! Ei mitään!'
+
+"Mutta olin tyrmistynyt saatuani tiedon tupakasta enkä vastannut
+mitään.
+
+"Ja Moosu, ilmaisten omaa haluaan, katkaisi hiljaisuuden: 'Ja siellä on
+Tukeliketa, suuren metsästäjän ja rikkaan miehen tytär. Kunnon tyttö.
+Todellakin, oikein mukava tyttö.'
+
+"Ajattelin kovasti yön aikana Moosun kuorsatessa, sillä en kestänyt
+ajatusta, että tupakka, jota en voinut polttaa, olisi niin lähellä.
+Oikein hän oli sanonut, meillä ei ollut mitään. Mutta asia tuli minulle
+selväksi ja aamulla sanoin hänelle: 'Mene tapasi mukaan ovelana ulos ja
+hanki minulle luu, joka on käyrä kuin hanhen kaula, ja ontto. Kävele
+myöskin nöyränä, mutta pidä silmäsi auki patojen ja pannujen sekä
+keittovälineitten suhteen. Ja muista, minulla on valkoisen miehen
+viisautta, joten tee kuten olen käskenyt täsmälleen ja nopeasti.'
+
+"Hänen ollessaan poissa sijoitin valaanöljyisen keittolampun igloon
+keskelle ja siirsin monet makuuturkikset syrjään saadakseni lisää
+tilaa. Sitten erittelin Moosun pyssyn osiinsa ja irroitin piipun hyvin
+kätevästi, minkä jälkeen palmikoin joukon sydämiä pumpulista, jota
+naiset olivat keränneet suuret määrät kesän aikana. Kun Moosu tuli
+takaisin, oli hänellä muassaan luu, minkä olin käskenyt hänen tuoda, ja
+hän kertoi, että Tummasookin igloossa löytyi viiden gallonan vetoinen
+kerosiastia ja suuri kuparikattila. Minä sanoin nyt, että hän oli
+suorittanut asiansa hyvin ja että odottaisimme päivän loppua. Ja kun
+keskiyö oli lähellä, pidin hänelle puheen.
+
+"'Tällä päälliköllä, jonka nimi on Tummasook, on hallussaan suuri
+kuparikattila ja myöskin tyhjä öljykannu.' Nyt panin aikamoisen palan
+sileää piikiveä Moosun käteen. 'Leirissä vallitsee hiljaisuus ja tähdet
+tuikkivat. Mene, Moosu -- hiivi hiljaa päällikön igloon ja lyö häntä
+tällä vatsaan, lyö lujasti! Ja anna ajatuksen lihasta ja tulevien
+päivien hyvästä ravinnosta vahvistaa käsivartesi voimaa. Siellä on
+syntyvä huuto ja kirkuna ja koko kylä joutuu kovaan liikkeeseen. Mutta
+ole pelkäämätön, Moosu! Kätke liikkeesi ja piilota muotosi yön
+pimeyteen ja yleiseen sekasortoon. Ja kun Ipsukuk-nainen on
+läheisyydessäsi -- hän joka voitelee kasvojaan siirapilla -- menettelet
+sinä samalla tavalla hänen kanssansa, ja sitten kenen kanssa hyvänsä
+niistä, jotka omistavat jauhoja ja sokeria ja ovat kätesi ylettyvissä.
+Sen jälkeen alat sinä ääneesi valittaa ja vääntelet itseäsi kädet
+ristissä ja pidät hirveätä melua osoittaaksesi, että sinuakin on
+kohdannut yöllinen väkivalta. Ja sen kautta niitämme kunniaa ja saamme
+suuria rikkauksia ja laatikon 'Tähteä' ja parasta piipputupakkaa ja
+sinun Tukeliketasi, joka on miellyttävä tyttö.'
+
+"Kun hän oli lähtenyt suorittamaan tehtäväänsä, odotin minä
+kärsivällisesti hökkelissämme, ja ajattelin kuinka tupakka tuli yhä
+lähemmäksi. Silloin kuului äkkiä kauhun huuto läpi yön, valitus ja
+voivotus ja hälinä kaikuivat öisessä ilmassa. Minä tartuin
+'tuskantappajaan' ja ryntäsin ulos. Siellä vallitsi tavaton sekasorto,
+naiset vaikeroivat ja kaikki olivat kauhun vallassa. Minä työnsin
+syrjään ne, jotka olivat tielläni ja pidin pulloa Moosun suulla, minkä
+jälkeen hän heti tointui ja lakkasi ulvomasta. Nytkös toiset lyödyt
+alkoivat rääkkyä, kaikki he kerjäsivät ja rukoilivat pulloa. Mutta minä
+pidin puheen heille, ja ennenkuin he olivat saaneet maistaa tippaakaan
+tullakseen lääkityiksi, olin pannut ehdoksi Tummasookin kuparikattilan
+ja öljykannun ja Ipsukuk-naisen sokerin ja siirapin, jota paitsi
+toisten sairaiden täytyi ostaa itselleen lääkettä eri jauhomäärillä.
+Shamani mulkoili vihaisesti kansaa, joka syleili polviani, mutta hän
+voi ainoastaan huonosti kätkeä hämmästyksensä ihmetyöstä. Minä kannoin
+kuitenkin pääni korkealla, ja Moosu puhkui kuormansa painosta, kun hän
+seurasi minua suojaamme.
+
+"Siellä aloin minä heti työskennellä. Tummasookin kuparikattilaan
+sekoitin kolme osaa nisujauhoja ja viisi osaa siirappia, ja sitten
+lisäsin siihen kaksikymmentä osaa vettä. Sen jälkeen asetin kattilan
+aivan lähelle lamppua jotta seos happaneisi lämpimässä ja rupeaisi
+käymään. Moosu alkoi nyt käsittää mitä oli tekeillä ja hän sanoi, että
+minun viisauteni meni yli kaiken ymmärryksen ja oli suurempi kuin
+Salomon -- hän oli kuullut, että tämä oli ollut eräs viisas mies
+muinaiseen aikaan. Öljykannun asetin minä lampun yläpuolelle, ja sen
+torveen kiinnitin minä luun, joka muistutti hanhen kaulaa. Sitten
+lähetin Moosun hakkaamaan jäätä sillä aikaa kun asetin pyssynpiipun
+hanhenkaulan kanssa yhteyteen, ja piipun yläpuolelle ladoin jäätä, jota
+hän oli tuonut. Piipun suuhun, kauemmas jääkasasta asetin pienen
+rautapadan. Kun panos oli kyllin väkevää (ja kesti kaksi päivää
+ennenkuin se siksi tuli) täytin kerosikannun sillä ja sytytin tulen
+sydämiin, jotka olin palmikoinut. Kun nyt kaikki oli valmisna, puhuin
+minä taas Moosulle. 'Mene ulos', sanoin minä, 'kylän etevimpien miesten
+luo, ja vie heille tervehdykseni ja pyydä heitä tulemaan iglooni
+nukkumaan yö yhdessä minun ja jumalien kanssa.
+
+"Iloisesti lauloi ja suhisi panimoni, kun he alkoivat työntää nahkaa
+syrjään, joka riippui sisäänkäytävän edessä, ja pujahdella sisään, ja
+minä ladoin lakkaamatta enemmän jäätä pyssynpiipun päälle. Piipun
+toisesta päästä tipahti pisara pisaran perästä, tip, tip, tip -- se oli
+_hooch'ia_, näettekös. Mutta he eivät olleet koskaan nähneet mitään
+sellaista ja he nauraa hihittivät hermostuneesti, minun pitäessä
+puhetta juoman ansioista. Puhuessani huomasin kateuden loistavan
+shamanin silmistä, niin että kun olin lopettanut, annoin hänen ottaa
+paikan Tummasookin ja Ipsukuk-naisen vieressä. Sitten annoin heille
+juomaa, ja heidän silmänsä vettyivät ja heidän vatsansa lämpenivät
+kunnes he eivät epäilleet enään petosta, vaan halukkaasti pyysivät
+lisää. Ja kun olin saanut heidät hyvään alkuun, käännyin toisten
+puoleen. Tummasook alkoi kerskailla tappaneensa napakarhun, ja
+näytellessään voimiaan oli hän vähällä lyödä enonsa kuoliaaksi. Mutta
+ei kukaan mitään sellaista kysynytkään. Ipsukuk-nainen purskahti
+itkemään erästä poikaansa, joka neljä vuotta sitten oli kadonnut jään
+alle, ja shamani alkoi manata ja ennustaa. Ja niin kävi, että ennenkuin
+aamu valkeni, makasivat he kaikki maassa sikeästi nukkuen jumalien
+helmassa.
+
+"No niin, nyt kai seuraa jatko itsestään, vai kuinka? Uutinen
+taikajuomasta levisi. On melkein mahdoton kuvata sanoin sitä kaikkea.
+Kielin voi ainoastaan ilmaista pienen pienen osan niistä ihmeistä,
+joita juoma voi saada aikaan. Se lievitti ruumiillisia tuskia, toi
+lohtua suruun, herätti eloon vanhat muistot, kuolleiden haamut ja
+unohdetut unelmat. Se oli tuli, joka syöpyi veriin yli koko ruumiin, ja
+joka paloi polttamatta. Se vahvisti sydäntä, suoristi selkärangan ja
+lisäsi miesten rohkeutta. Se antoi tietoja tulevista tapahtumista, sai
+aikaan ilmestyksiä ja ennustuksia. Se pulppusi viisautta ja paljasti
+salaisuuksia. Ei löytynyt ainoatakaan asiaa, jota se ei olisi voinut
+saada aikaan -- ja pian syntyi innokas kilvoittelu siitä kuka saisi
+nukkua yhdessä jumalien kanssa. He toivat lämpimimmät turkiksensa,
+voimakkaimmat koiransa, parhaimmat lihansa. Mutta minä möin _hooch'ia_
+varovaisuudella ja ainoastaan ne pääsivät armoihin, jotka toivat
+jauhoja, siirappia ja sokeria. Ja niin suuria tavaravarastoja tulvasi
+minulle, että minun täytyi Moosulla rakennuttaa säilytyshuone niitä
+varten, iglooni tuli nimittäin heti aivan täyteen. Ennenkuin kolme
+päivää oli kulunut, oli Tummasook hävinnyt mies. Shamani, joka
+ensimäisen yön jälkeen ei koskaan juonut itseään enempään kuin
+puolihumalaan, piti tarkasti silmällä minua ja riippui mukana suurimman
+osan viikkoa. Mutta vajaassa kymmenessä päivässä oli myöskin
+Ipsukuk-nainen tehnyt lopun kaikesta mitä hän omisti ja meni kotiinsa
+heikoin ja horjuvin jaloin.
+
+"Mutta Moosu valitti. 'Oi, herra', sanoi hän, 'me olemme koonneet
+suuret määrät siirappia ja sokeria ja jauhoja, mutta asuntomme on vielä
+kurja, vaatteemme huonot ja vuodenahkamme kuluneet. Vatsa huutaa lihaa,
+jonka tuoksu ei olisi vastenmielinen tähdillekään, ja sellaista teetä,
+jota Tummasook ryypiskelee. Ja sitte tekee mieleni myöskin sellaista
+tupakkaa, jota on Neewakin, shamanin hallussa, joka tahtoo valmistaa
+meidän perikatoamme. Minulla on niin paljon jauhoja, että inhottaa, ja
+siirappia loppumattomiin, mutta siitä huolimatta on Moosun sydän sairas
+ja hänen vuoteensa yksinäinen.'
+
+"'Vaiti!' vastasin minä. 'Sinun ymmärryksesi on heikko ja sinä olet
+narri. Ole hiljaan ja odota, niin voitamme kaiken mitä haluamme. Jos
+otamme sen nyt heti, niin supistuu se hyvin vähiin, ja lopuksi tyhjiin.
+Sinä olet lapsi valkoisen miehen viisauden suhteen. Pidä kielesi
+alallaan ja odota, ja minä olen näyttävä sinulle tien, jota veljilläni
+meren toisella puolen on tapana seurata, kun he kokoovat itselleen maan
+antimet. Tämä on sitä, mitä kutsutaan 'affääriksi' ja mitä sinä tiedät
+'affääreistä?'
+
+"Mutta seuraavana päivänä syöksyi hän kiihtyneenä sisään. 'Oi herra,
+ihmeellisiä asioita tapahtuu shamani Neewakin _igloossa_ -- ja me
+olemme aivan varmaan hukassa. Ja me emme ole saaneet lämpimiä vaatteita
+emmekä maistaa sitä hyvää tupakkaa, senvuoksi että sinä olet ollut niin
+hullu siirapille ja jauhoille. Mene nyt ja todista mitä tapahtuu, niin
+minä hoidan sillä aikaa panimoasi.'
+
+"Minä menin Neewakin igloon. Ja katso! Hän oli tehnyt itselleen oman
+tislauslaitoksen, joka oli viekkaasti muovailtu minun panimoni mukaan.
+Ja kun hän sai nähdä minut, kätki hän hyvin huonosti voitonilonsa.
+Sillä hän oli lahjakas mies, ja hänen unensa yhdessä jumalien kanssa
+aina kun hän kävi igloossani, ei ollut syvä.
+
+"Mutta minä en ollut huolissani, sillä minä tiesin mitä tiesin, ja kun
+tulin takaisin omaan iglooni, tein muutamia valaisevia huomautuksia
+Moosulle ja sanoin: 'Onneksi kunnioitetaan omistusoikeutta tämän kansan
+keskuudessa, joka on saanut osakseen vain muutamia inhimillisyyden
+laitoksia. Ja tämän omistusoikeuden kunnioituksen perusteella olemme
+sekä sinä että minä lihova, ja sitäpaitsi tulemme perustamaan tämän
+kansan keskuuteen uusia laitoksia, joita muut kansat ovat hankkineet
+itselleen suurella vaivalla ja monilla kärsimyksillä.'
+
+"Mutta Moosu ymmärsi minua hyvin huonosti, kunnes shamani tuli
+säkenöivin silmin ja ääni uhkaavana ja pyysi saada puhutella minua.
+'Sillä ei löytynyt jauhoja eikä siirappia koko kylässä', huudahti hän.
+'Kaiken sellaisen olette te viekkaudella houkutelleet kansaltani, joka
+on nukkunut yhdessä teidän jumalienne kanssa, ja jolla nyt ei ole
+mitään muuta jälellä kuin raskas pää ja heikot polvet ja jano, jota ei
+voi vedellä sammuttaa. Tämä ei ole oikein; ja minulla on suuri valta
+tässä maassa, minkä vuoksi on viisainta, että käymme keskenämme kauppaa
+siirapista ja jauhosta, aivan niinkuin tekin olette tehneet heidän
+kanssansa'."
+
+Ja minä vastasin: 'Tämä on järkevästi puhuttu ja viisaus asustaa sinun
+huulillasi. Me tulemme käymään kauppaa keskenämme. Niin ja niin
+paljosta jauhoja ja siirappia annat sinä minulle laatikollisen 'Tähteä'
+ja molemmat punttisi piipputupakkaa.'
+
+"Ja Moosu napisi, ja kun vaihtokauppa oli tehty ja shamani mennyt,
+nuhteli hän minua.
+
+"'Hullu olet sinä, oi herra, ja nyt olemme todellakin hukassa sinun
+mielettömyytesi takia! Neewak tulee tekemään itselleen _hooch'ia_, ja
+kun sopiva hetki on tullut, kieltää hän kansansa juomasta muuta
+_hooch'ia_ kuin hänen hooch'iansa. Ja sillä tavalla joudumme me
+perikatoon, ja meidän tavaramme jäävät arvottomiksi ja igloomme yhtä
+kurjaksi ja Moosun vuode yhtä yksinäiseksi ja kylmäksi!'
+
+"Ja minä vastasin: 'Suden ruumiin kautta vannon minä, että sinä olet
+hullu, ja sinun isäsi ennen sinua ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, aina
+viimeiseen polveen saakka. Sinun viisautesi on pahempi tyhmyyttä, ja
+sinun silmäsi ovat sokeat näkemään 'affäärejä', joista minä jo olen
+ennen puhunut sinulle ja joista sinä et ymmärrä vähääkään. Mene, sinä
+tuhansien sukupolvien hullujen poika, ja juo sitä _hooch'ia_, jota
+Neewak tekee igloossaan, ja kiitä jumaliasi, että sinulla on valkoisen
+miehen viisaus mihin turvautua. Mene! Ja kun olet juonut, voit tulla
+takaisin maku vielä kielelläsi, niin että saan tietää mitä siellä
+tapahtuu.'
+
+"Ja kahden päivän kuluttua tuli Neewakilta tervehdys ja pyyntö saapua
+hänen igloonsa. Moosu meni, mutta minä istuin yksinäni tislauslaitoksen
+huminan soidessa korvissani ja puhaltelin ilmaan paksuja savupilviä
+shamanilta saamastani tupakasta. Sillä sinä iltana kävi kauppa
+huonosti. Ei tullut muita kuin Angeit, eräs nuori metsästäjä, joka oli
+kiintynyt minuun. Myöhemmin illalla tuli Moosu takaisin. Hän voi tuskin
+puhua naurulta, ja hänen silmänsä loistivat riemusta.
+
+"'Sinä olet suuri mies, oi herra!' sanoi hän. 'Sinä olet suuri mies, ja
+juuri sen vuoksi että sinä olet suuri, et sinä ole tuomitseva
+palvelijaasi Moosua siitä, että hän niin usein epäilee eikä voi aina
+käsittää sinun tekojasi.'
+
+"'Mitä nyt?' kysyin minä. 'Oletko juonut itsesi humalaan? Ja nukkuvatko
+he nyt kaikkityyni sikeästi shamani Neewakin igloossa?'
+
+"'Ei, he ovat vihan vimmassa, ja päällikkö Tummasook on kiertänyt
+peukalonsa Neewakin kurkun ympäri ja vannonut esi-isiensä luiden
+kautta, että hän ei enään koskaan tahdo nähdä hänen kasvojansa. Sillä
+katso! Minä tulin Neewakin igloon ja hänen panimonsa kiehui ja poreili,
+ja höyry kulki hanhenkaulan kautta aivan niinkuin sinunkin höyrysi, ja
+aivan niinkuin sinunkin muuttui se vedeksi, kun se tuli jään kohdalle,
+ja sitten tippui se pataan piipun alapäästä. Ja Neewak antoi meille
+juomaa, ja katso -- se ei ollut ensinkään sinun juomasi kaltaista, se
+ei kirvellyt kieltä eikä kutittanut silmiä, vaan se oli todellakin
+paljasta vettä. Ja me joimme -- ja joimme suunnattomasti; mutta
+kuitenkin istuimme siellä totisina ja sydän kylmänä. Ja Neewak oli
+epätoivoissaan ja hänen muotonsa synkistyi. Ja hän otti Tummasookin ja
+Ipsukukin erilleen muusta seurasta ja istutti heidät eteensä, ja juotti
+ja juotti ja juotti heitä. Ja he joivat ja joivat ja joivat, ja
+kuitenkin istuivat he siinä totisina ja kylminä -- kunnes Tummasook
+viimein nousi vihastuneena ja tahtoi takaisin turkiksensa ja teensä,
+jotka hän oli jättänyt maksuksi. Ja Ipsukuk huusi myös vihasta heikolla
+äänellään. Ja koko joukko tahtoi takaisin mitä he olivat antaneet, ja
+siellä syntyi suuri meteli.'
+
+"'Luuleeko tämä koiranpentu, että minä olen valas?' kysyi Tummasook,
+joka samassa työnsi sisäänkäytävän edessä riippuvan nahan syrjään ja
+seisoi kookkaana edessäni, silmäkulmat rypyssä ja kasvot vihan
+tummentamina. Minkävuoksi minä olen täynnä kuin kalanrakko, niin että
+minä olen halkeamaisillani ja tuskin voin kulkea painon vuoksi, joka on
+sisässäni? _Lalah!_ Minä olen juonut enemmän kuin koskaan ennen, ja
+kuitenkin ovat silmäni kirkkaat, polveni tukevat ja käteni vakaa.'
+
+"'Shamani ei voi laittaa meitä nukkumaan jumalien kanssa', valitti
+kansa, joka nyt myöskin virtasi meidän luoksemme, 'se käy päinsä
+ainoastaan sinun igloossasi.'
+
+"Ja minä nauroin partaani, antaessani _hooch'ini_ kiertää ympäri ja
+vieraiden käydessä iloisiksi. Sillä jauhoihin, jotka olin myynyt
+Neewakille, olin sekoittanut hyvän joukon soodaa, jota olin saanut
+Ipsukuk-naiselta. Ja kuinka olisi hänen juomansa voinut hapata, kun
+sooda piti sen tuoreena? Eli hänen _hooch'insa_ tulla _hooch'iksi_, kun
+se ei alkanut käydä?
+
+"Tämän jälkeen virtasi meille taas tavaraa ilman minkäänlaista estettä
+eli keskeytystä. Turkiksia oli meillä joukottain, naisten valmistamia
+käsitöitä, kaikki päällikön tee, ja lihaa loppumattomiin. Eräänä
+päivänä jutteli Moosu minulle erityiseksi mielenylennykseksi
+kertomuksen 'Josef Egyptissä' -- surkeasti vääristeltynä -- mutta tästä
+sain erään ajatuksen ja pian oli puoli heimoa rakentamassa minulle
+suuria varastohuoneita. Ja kaikesta riistasta, mikä saatiin, sain minä
+parhaimman osan ja panin sen varastooni. Eikä Moosukaan ollut
+toimettomana. Hän teki itselleen kortit tuohesta ja opetti Neewakin
+pelaamaan nakkia. Hän sai myöskin Tukeliketan isän ottamaan peliin
+osaa. Ja niin otti hän eräänä päivänä tytön vaimokseen, ja seuraavana
+päivänä muutti hän shamanin taloon, joka oli kylän kaunein. Neewakin
+häviö oli perinpohjainen, sillä hän menetti kaikki mitä hän omisti,
+mursunnahasta tehdyt rumpunsa, loihtukapistuksensa -- kaikkityyni. Ja
+viimein joutui hän halonhakkaajaksi ja vedenkantajaksi ja sai totella
+Moosun pienintäkin viittausta. Ja Moosu -- hän korotti itsensä
+shamaniksi, eli ylipapiksi, ja hämärän raamatuntuntemuksensa
+perusteella sääsi hän uusia jumalia ja teki loihtuja niiden alttarien
+edessä.
+
+"Ja minä olin hyvin tyytyväinen siihen, sillä minä näin edulliseksi,
+että kirkko ja valtio kävisivät käsikädessä, ja minulla oli mielessä
+eräitä viimemainittua laitosta koskevia suunnitelmia. Tapahtumat
+kehittyivät aivan niinkuin olin arvannutkin. Hyvää mielialaa ja
+hymyileviä kasvoja ei näkynyt kylässä kauemmin. Rähistiin ja tapeltiin
+ja mielet olivat kiihdyksissä yötä päivää. Lyötiin korttia, ja
+metsästäjät alkoivat pelata keskenään. Tummasook pieksi vaimoaan aivan
+hirveästi, ja vaimon veli asettui häntä vastustamaan ja löi häntä
+mursunhampaalla, niin että hän huusi täyttä kurkkua keskellä yötä ja
+joutui kansan pilkan esineeksi. Asiain näin ollen tuli metsästys
+laiminlyödyksi, ja maahan tuli nälänhätä. Yöt olivat pitkiä ja pimeitä,
+ja ilman lihaa ei voitu saada _hooch'ia_. Väestö nurisi päällikköään
+vastaan. Juuri siihen olin tähdännytkin, ja kun he olivat oikein
+perinpohjin nälkiintyneet ja tyytymättömiä, kutsuin koko kylän kokoon
+ja pidin suuremmoisen puheen, esiinnyin kuin patriarkka ja ravitsin
+nälkäisiä. Moosu puhui myöskin ja tämän puheen sekä sen perusteella
+mitä olin tehnyt, valittiin minut hallitsijaksi. Moosu, jolla oli
+herran korva, ja joka julisti hänen tuomionsa, voiteli minut
+valaanrasvalla, ja hän teki sen liian perusteellisesti, koska hänellä
+ei ollut mitään käsitystä sellaisesta juhlamenosta. Ja molemmat jaoimme
+kansalle uuden opin kuninkaan jumalallisista oikeuksista. Tarjottiin
+_hooch'ia_ ja juhlittiin perinpohjin, ja he taipuivat mielellään uuteen
+järjestykseen.
+
+"Siinä kuulette, oi mies, että minä olen ollut ylhäisessä asemassa ja
+kantanut purppuraa ja hallinnut kansaa. Ja minä voisin olla vieläkin
+kuningas, jos vaan tupakka olisi riittänyt kauemmin, eli jos Moosu
+olisi ollut enemmän narri ja vähemmän lurjus. Sillä hän iski silmänsä
+Esanetukiin, Tummasookin vanhempaan tyttäreen, ja minä panin vastaan.
+
+"'Oi veli', sanoi hän, 'sinä olet nähnyt soveliaaksi puhua uusien
+laitosten perustamisesta tämän kansan keskuuteen, ja minä olen kuullut
+sinun sanojasi ja niistä viisastunut. Sinä hallitset jumalan antamalla
+oikeudella ja minä nain jumalan antamalla oikeudella.'
+
+"Minä huomasin, että hän nimitti minua veljeksi, ja minä suutuin ja
+polin jalkaa hänelle. Mutta hän palasi takaisin kansan luo ja teki
+loihtuja kokonaista kolme päivää, ja koko kansa otti osaa hänen
+puuhiinsa. Lopuksi pyysi hän heitä kuulemaan herran ääntä, ja niin
+julisti hän, että moniavioisuus oli jumalallinen säädös. Mutta hän oli
+ovela, sillä hän sääsi, että vaimojen lukuisuuden tulisi riippua
+varallisuussuhteista, jotenka hän rikkauksiensa takia pääsi muita
+edullisempaan asemaan. Minä en voinut olla ihailematta hänen
+neuvokkaisuuttaan, vaikka näkyi selvästi, että menestys oli noussut
+hänelle päähän, niin että hän ei ennen olisi tyytyväinen, ennenkuin
+kaikki valta ja kaikki rikkaudet olisivat hänen käsissään. Hän tuli
+pöyhkeäksi ja ylpeäksi, unohti, että se olin minä, joka olin auttanut
+häntä saamaan sen paikan, mikä hänellä oli, ja hän alkoi valmistaa
+minun perikatoani.
+
+"Mutta se oli oikein huvittavaa, sillä se kanalja sai aikaan
+tavallaan kehityksen tuossa alkuperäisessä yhteiskunnassa.
+_Hooch_-monopoolistani oli minulla tulot, joita minä en enään suostunut
+jakamaan hänen kanssansa. Hän mietti tätä jonkun aikaa, mutta sitten
+keksi hän viimein papillisen verotusjärjestelmän. Hän sääsi kymmenykset
+kansalle, piti puheen lihavista esikoisista ja sellaisesta ja esitti
+kaikenlaisia vääristeltyjä raamatunlauseita, joita hän oli sattunut
+kuulemaan, ja jotka voivat olla hänelle apuna saavuttamaan
+tarkoituksensa. Tämänkin kärsin minä ääneti, mutta kun hän esitti
+jotain sellaista joka muistutti asteettain kohoavaa tuloveroa, asetuin
+minä vastaan, ja minä tein sen sokeudessa, sillä sitä hän oli juuri
+toivonutkin. Nyt vetosi hän kansaan, ja he asettuivat hänen
+puolellensa, kateellisia kun olivat minun suurista rikkauksistani, ja
+kun heidän itsensä täytyi maksaa suuret verot. 'Minkävuoksi meidän
+pitäisi maksaa veroja, eikä teidän?' kysyivät he. 'Eikö se ole jumalan
+ääni, joka puhuu Moosun -- shamanin -- suun kautta?' Niin täytyi minun
+antaa perään. Mutta samalla kohotin minä _hooch'in_ hintaa -- ja heti
+oli hän valmis kohottamaan veroni.
+
+"Niin syntyi julkitaistelu välillämme. Minä olin aina kiinnittänyt
+erityistä huomiota Neewakiin ja Tummasookiin heidän perinnäisten
+oikeuksiensa takia, mutta Moosu syrjäytti minut perustamalla
+pappissäädyn ja antamalla heille siinä ylhäiset asemat. Kysymys
+vallasta oli joutunut hänen ratkaistavakseen, ja hän ratkaisi sen
+niinkuin se usein ennenkin on ratkaistu. Erehdykseni oli se, että minun
+olisi pitänyt ruveta shamaniksi ja hänen hallitsijaksi, mutta tämän
+huomasin liian myöhään, ja oli sallittu, että minä vetäisin lyhemmän
+korren maallisen ja henkisen vallan välisessä taistelussa. Syntyi
+ankara riita, mutta kaikki liittyivät heti Moosuun. Kansa muisti, että
+Moosu oli voidellut minut kuninkaaksi, ja kaikille oli selvänä, että
+valtani lähde ei ollut minussa itsessäni vaan Moosussa. Ainoastaan
+jotkut harvat pitivät vielä minun puoltani Angeitin johdolla, Moosun
+taas johtaessa kansanpuoluetta. Hän levitti huhua, että minulla oli
+mielessä kukistaa hänet ja asettaa omat jumalani, jotka olivat mitä
+kelvottomimpia jumalia, hänen jumaliensa sijaan. Ja tässäkin kohden
+ehti se viekas kelju ennen minua, sillä sen olin juuri aikonutkin tehdä
+-- ajattelin luopua kuninkuudesta, ymmärrättekö, ja taistella
+henkisyyttä vastaan henkisillä aseilla. Mutta hän peloitti kansaa minun
+jumalieni kelvottomuudella ja pahuudella -- varsinkin mustasi hän
+erään, jota hän nimitti 'Biz-e-Nassiksi' -- ja siten tappoi hän
+suunnitelmani jo kapaloonsa. Tapahtui, että Tummasookin nuorempi tytär
+Kluktu oli voittanut suosioni, ja minä hänen. Minä käännyin isän
+puoleen, mutta entinen hallitsija epäsi pyyntöni hyvin jyrkästi --
+sittenkun olin maksanut tytöstä hinnan -- ja hän selitti, että tyttö
+oli aiottu Moosulle. Tämä meni jo liian pitkälle, ja minä olin aikeissa
+mennä hänen igloonsa ja tappaa hänet aseettomin käsin. Mutta sitten
+muistin, että tupakka oli loppumaisillaan, ja minä palasin nauraen
+kotiini. Seuraavana päivänä manasi Moosu taas ja hän vääristi
+kertomuksen leivästä ja kalasta siten, että siitä tuli ennustus, ja
+minä voin lukea rivien välistä, että hän tähtäsi suuria lihavarastoja
+aitoissani. Kansa luki myös rivien välistä, ja koska Moosu ei
+kehottanut heitä menemään metsälle, pysyivät he kotona, ja ainoastaan
+jokunen peura ja karhu kaadettiin ja kuljetettiin kotia.
+
+"Mutta minulla oli salaiset tuumani, sitten kun olin huomannut, että ei
+ainoastaan tupakka, vaan myöskin jauhot ja siirappi alkoivat loppua.
+Muuten tunsin velvollisuudekseni pitää yllä kunnioitusta valkoisen
+miehen viisautta kohtaan ja laittaa kiusallisia huolia Moosulle, joka
+oli tullut tavattoman pöyhkeäksi siitä vallasta, minkä olin hänelle
+antanut. Sinä yönä menin liha-aittoihini ja siellä oli minulla paljon
+puuhaa. Seuraavana päivänä olivat kaikki kylän koirat huomattavan
+kylläisiä. Ei kukaan epäillyt mitään, ja minä puuhasin yhtä innokkaasti
+joka yö -- ja koirat tulivat yhä lihavemmiksi, ja kansa yhä
+laihemmaksi. He nurisivat ja pyysivät, että ennustus täyttyisi, mutta
+Moosu rauhoitti heitä ja odotti, että heidän nälkänsä tulisi vieläkin
+kovemmaksi. Ja aivan viimeiseen saakka ei hänellä ollut vähintäkään
+aavistusta heille tekemästäni kepposesta -- tarkotan tyhjiä aittoja.
+
+"Kun kaikki oli valmisna, lähetin Angeitin ja ne muutamat harvat
+uskottuni, joita olin salaisuudessa ravinnut, kutsumaan kansaa kokoon.
+Ja heimo kokoontui laajalle, kovaksi tallatulle paikalle asuntoni
+sisäänkäytävän eteen. Moosu oli myöskin läsnä ja seisoi piirin
+sisäreunassa vastapäätä minua, vakuutettuna että minulla oli tekeillä
+joku uusi suunnitelma ja valmisna kukistamaan minut ensimmäisellä
+sopivalla hetkellä. Minä nousin ja tervehdin häntä kaikkien
+läsnäolijoiden edessä. 'Oi Moosu, sinä herran siunattu', alotin minä,
+'epäilemättä on se herättänyt sinussa ihmettelyä, että minä olen
+kutsunut kansan kokoon. Ja epäilemättä olet sinä, monien
+mielettömyyksieni takia, vakuutettu minun tekevän itseni syypääksi
+kiivaisiin sanoihin ja ajattelemattomiin tekoihin. Mutta ei -- ei niin.
+Sanotaan, että jos jumalat tahtovat jonkun turmiota, tekevät he hänet
+ensin mielipuoleksi. Ja se olen todellakin ollut. Minä olen asettunut
+sinun tahtoasi vastaan ja pilkannut valtaasi ja tehnyt paljon pahaa ja
+kevytmielisiä tekoja. Ja senvuoksi ojensi minua viime yönä ilmestys, ja
+minä opin näkemään jumalattoman elintapani. Ja sinä, oi Moosu,
+näyttäydyit minulle loistavana tähtenä, ja sinun otsallasi liekehti
+tuli ja sydämmessäni tunsin suuruutesi. Minulle selvisi kaikki. Tiesin,
+että sinulla on jumalan korva käytettävissäsi, ja että se kuulee
+silloin kun sinä puhut. Ja minä muistan, että aina kun olen tehnyt
+jonkun hyvän työn, niin olen tehnyt sen jumalan ja Moosun armosta.'
+
+"'Niin lapseni', huudahdin minä, samalla kun käännyin kansan puoleen,
+'minkä oikein olen tehnyt ja mitä hyvää olen tehnyt, on se kaikki
+johtunut Moosun neuvosta. Niin kauan kun kuuntelin häntä, meni kaikki
+hyvin, sitten kun suljin korvani häneltä ja menettelin omien
+järjettömien päähänpistojeni mukaan, on kaikki käynyt hullusti. Hänen
+neuvostaan kokosin minä lihaa varastoon voidakseni ruokkia nälkäisiä
+vaikeina aikoina. Hänen suosiostaan korotettiin minut hallitsijaksi. Ja
+miten olen hoitanut virkaani? Suokaa minun sanoa se teille. Minä en ole
+tehnyt yhtään mitään. Pääni oli pyörällä vallasta, minä pidin itseäni
+Moosua mahtavampana -- ja katsokaa, minulle on käynyt huonosti. Minä
+olen hallinnut typerästi, ja jumalat ovat vihastuneet. Katsokaa, te
+olette nälän piinaamia, äitien rinnoissa ei ole tippaakaan maitoa, ja
+pikkulapset itkevät koko pitkät yöt läpeensä. Ja minä, joka olen
+paaduttanut sydämeni Moosua vastaan, en tiedä mitä tehdä, eli miten
+voitaisiin hankkia ravintoa.'
+
+"Ja nytkös he alkoivat nyökytellä ja naureskella, ja he kokoontuivat
+ryhmiin, ja minä tiesin, että he kuiskuttelivat toisilleen leivästä ja
+kalasta. Minä jatkoin nopeasti:
+
+"'Näin tulin huomaamaan oman tyhmyyteni ja Moosun viisauden, oman
+kelvottomuuteni ja Moosun kelvollisuuden. Ja koska en enään ole
+mielipuoli, tunnustan kaikki ja tahdon sovittaa tekemäni pahan, Minä
+loin jumalattomuudessani silmäni Kluktuun ja katso, hän oli aiottu
+Moosulle. Hän kuuluu kuitenkin minulle, sillä enkö ole antanut
+Tummasookille ne tavarat, jotka hän hänestä vaati? Mutta minä olen
+arvoton saamaan hänet, ja hän voi lähteä isänsä igloosta Moosun luo.
+Voiko kuu valaista kun aurinko paistaa? Muutoin saa Tummasook pitää ne
+tavarat, jotka annoin hänelle tytöstä, ja Kluktu tulee olemaan vapaa
+lahja Moosulle, jonka jumala on määrännyt hänen lailliseksi herrakseen.
+
+"Ja sitten vielä! Koska minä olen käyttänyt omaisuuttani väärin ja
+teitä sortaakseni, oi lapseni, lahjotan minä kerosikannun ja
+hanhenkaulan ja pyssynpiipun ja kuparikattilan Moosulle. Ja koska en
+voi enään hankkia itselleni mitään omaisuutta, täytyy teidän mennä
+hänen luoksensa, silloin kun haluatte _hooch'ia_, ja hän virkistää
+teitä liikoja kiskomatta. Sillä hän on suuri mies, ja itse jumala puhuu
+hänen suunsa kautta. Kuulkaahan vielä edelleen -- sydämeni on
+pehmentynyt, ja minä kadun mielettömyyttäni. Minä, joka olen hullu ja
+hullujen poika -- minä, joka olen pahan jumalan Biz-e-Nassin orja --
+minä, joka tiedän teidän vatsanne tyhjiksi, mutta en tiedä, millä ne
+voitaisiin täyttää -- minkä vuoksi minä olisin hallitsijana ja ohjaisin
+hallitusta sinun turmioksesi? Minkä vuoksi tekisin tämän, joka ei ole
+oikein? Mutta Moosu, hän joka on viisaampi kaikkia muita ihmisiä, hän
+on luotu ohjaamaan lempeällä ja oikeamielisellä kädellä. Ja kaiken sen
+perusteella, mitä nyt olen esittänyt luovun minä kuninkuudestani ja
+jätän sen Moosulle -- ainoalle, joka tietää, kuinka te voitte saada
+ravintoa nyt, kun mitään lihaa ei maassa löydy.
+
+"Nyt seurasi valtavat käsientaputukset ja kansa huusi 'Kloshe! Kloshe!
+mikä merkitsee samaa kuin 'Hyvä! Hyvä!' Minä olin huomannut ihmettelyä
+ja levottomuutta Moosun katseessa, sillä hän ei voinut käsittää yhtään
+mitään kaikesta tästä, ja hän pelkäsi valkosen miehen viisautta. Minä
+olin kaikessa tehnyt hänen mielikseen ja vieläpä myöntynyt
+sellaiseenkin, jota hän ei ollut osannut toivoakaan. Ja seisoessani
+siinä nyt, itse ryöstettyäni itseltäni kaiken vallan, tiesi hän, että
+hetki ei ollut otollinen usuttaa kansaa minua vastaan.
+
+"Ennenkuin he hajausivat ilmoitin minä, että tislauslaitos todellakin
+tulisi kuulumaan Moosulle, mutta kaikki _hooch_, mitä minulla oli,
+olisi kansan. Moosu koetti vastustaa tätä, sillä ennen emme olleet
+antaneet useampien kuin muutamien juopua yhtäaikaa. Mutta kansa huusi
+taas 'Kloshe! Kloshe!' ja oveni edessä syntyi tavaton mässääminen. Kun
+nyt juoma nousi heille päähän ja he alkoivat tulistua, neuvottelin minä
+Angeitin ja niiden harvojen kanssa, jotka olivat pysyneet minulle
+uskollisina. Minä määräsin kullekin tehtävänsä ja neuvoin, mitä heidän
+piti sanoman. Sitten menin erästä takatietä metsään paikalle, missä
+kaksi hyvin kuormitettua rekeä, kohtalaisesti ruokittujen koirien
+vetäminä, odotti minua. Kevät lähestyi, huomaattekos, ja hanki kantoi,
+joten oli paras aika lähteä matkalle itään päin. Ja sitten oli
+tupakkakin kaikki. Siellä metsässä istuskelin minä ja odottelin, sillä
+minulla ei ollut mitään pelättävää. Jos he aikoivat ajaa takaa minua,
+niin olivat heidän koiransa liian lihavat ja he itse liian laihat
+voidakseen saavuttaa minut. Sitäpaitsi otaksuin minä, että koko
+esiintyminen päättyisi tavalla, jota varten minä olin tehnyt oivallisia
+valmistuksia.
+
+"Ensin tuli eräs miehistäni juosten, ja hänen perässään toinen. 'Oi
+herra', huusi ensin tullut läähättäen, 'kylässä vallitsee suuri
+hämmennys, ja kaikki ovat pyörällä päästään. Kaikkityyni ovat he
+juoneet itsensä humalaan, ja toiset jännittävät jousiaan, ja toiset
+vaihtavat kiukkuisia sanoja. Ei koskaan ole siellä ollut vielä
+sellaista meteliä.'
+
+"Ja toinen sanoi: 'Minä olen tehnyt niinkuin olet käskenyt, oi herra --
+olen kuiskutellut kavalia sanoja kansalle ja muistuttanut kuinka ennen
+muinoin asiat olivat. Ipsukus-nainen valittaa ääneen köyhyyttään ja
+itkee rikkauksia, jotka ennen kuuluivat hänelle. Ja Tummasook luulee
+tulleensa uudestaan hallitsijaksi, ja kansaa kalvaa nälkä ja he
+ryntäävät sinne ja tänne.'
+
+"Ja kolmas: Neewak on kukistanut Moosun alttarit ja tekee loihtuja
+vanhojen, muinoin kunnioitettujen jumalien alttareilla. Ja koko kansa
+muistaa hyvän ravinnon, joka ennen kulki heidän kurkuistaan, mutta jota
+he eivät nyt enään saa. Ja ensin tappeli Esanetuk, joka oli _sick
+tumtum_, Kluktun kanssa, ja siitä syntyi aika metakka. Sen jälkeen
+tappelivat he molemmat -- koska he olivat saman äidin tyttäriä --
+Tukeliketan kanssa. Minkä jälkeen he kaikki ryntäsivät tuulispään
+tavoin Moosun kimppuun, niin että hänen täytyi juosta pakoon
+igloostaan, ja kansa teki hänestä pilkkaa. Sillä miestä, joka ei voi
+pitää kurissa vaimojaan, pidetään narrina.'
+
+"Sitten tuli Angeit. 'Suureen pulaan on Moosu joutunut, oi herra, sillä
+minä olen kuiskutellut kansalle kaiken mitä olen osannut, kunnes ne
+viimein lähtivät hänen luoksensa ja sanoivat, että heillä oli nälkä ja
+tahtoivat, että ennustus täyttyisi. Ja he huusivat kovasti: 'Iltwillie!
+Iltwillie' (Lihaa.) Moosu käski vihan ja _hooch'in_ kiihottamat
+vaimonsa tukkimaan suunsa -- ja niin vei hän koko heimon suorinta tietä
+sinun aitoillesi. Hän käski miesten avata ovet ja syömään itsensä
+kylläisiksi. Mutta katso -- aitat olivat tyhjät! He seisoivat siinä
+mykkinä, kansa oli kauhun lyömänä, ja keskellä tätä syvää hiljaisuutta
+korotin minä ääneni. 'Oi Moosu, missä ovat lihat? Me tiedämme, että
+siellä on ollut lihaa. Emmekö ole ajaneet otuksia ja kuljettaneet ne
+tänne metsästyksen loputtua. Ja on mahdotonta otaksua, että yksi mies
+olisi yksin jaksanut syödä ne suuhunsa. Ja me emme ole nähneet eläinten
+nahkoja emmekä karvoja. Mihin ovat lihat joutuneet, oi Moosu?
+Sinullahan on jumalan korva. Missä ovat lihat?'
+
+"Ja kansa huusi: 'Sinulla on jumalan korva. Missä ovat lihat?' Ja
+kauhuissaan tunkeutuivat he yhteen pelosta vapisten. Silloin lähdin
+minä kiertämään heidän joukossaan ja puhuin vavisten käsittämättömistä
+asioista -- hengistä, jotka tulevat ja lähtevät ja saavat aikaan
+vahinkoa -- kunnes he kaikki kirkuivat kauhuissaan ja painautuivat
+toinen toisiansa vasten, aivankuin pienet lapset, kun he pelkäävät
+pimeätä. Neewak puhui ja syytti siitä onnettomuudesta, joka oli
+kohdannut heitä, Moosua. Kun hän oli lopettanut, syntyi siellä
+hirvittävä meteli, ja he ottivat jousensa käsille, ja mursunhampaat, ja
+nuijat, ja kiviä rantaäyräältä. Mutta Moosu riensi kotiinsa, ja koska
+hän ei ollut juonut hooch'ia eivät he voineet saada häntä kiinni, vaan
+hoippuroivat sikin sokin ja pääsivät hitaasti eteenpäin. Vielä tällä
+hetkellä ulvovat he hänen igloonsa ulkopuolella, ja hänen vaimonsa
+riehuvat siellä sisäpuolella, ja hän ei voi saada ääntänsä kuuluville
+heidän rähinältään ja huudoltaan.'
+
+"'Sinä olet toimittanut asiasi hyvin, Angeit', sanoin minä ja käskin
+sitten: 'Mene nyt, ja ota tämä tyhjä reki ja laihat koirat ja aja
+ripeästi Moosun igloolle. Ja ennenkuin kansa, joka on juovuksissa,
+ehtii huomata mitään, heität sinä hänet rekeen ja tuot hänet tänne
+minun luokseni.'
+
+"Minä odotin hänen takaisin tuloaan, ja sillä aikaa annoin hyviä
+neuvoja toisille liittolaisilleni. Kun reki tuli takaisin, oli Moosu
+mukana, ja minä huomasin naarmuista hänen kasvoissaan, että hänen
+vaimoväkensä oli pitänyt hänestä hyvää huolta. Mutta hän hoippui reestä
+alas ja lankesi jalkoihini lumeen ja huusi: 'Oi herra, sinä annat aivan
+varmaan anteeksi palvelijallesi Moosulle kaiken sen pahan, minkä hän on
+tehnyt! Sinä olet suuri mies! Varmasti annat sinä anteeksi!'
+
+"'Kutsu minua 'veljeksi' -- kutsu minua 'veljeksi', oikasin minä,
+samalla kun nostin hänet jaloilleen mokkasiinieni kärellä. 'Tahdotko
+totella minua tästä lähtien?'
+
+"'Kyllä herra', vikisi hän, 'ijäti'.
+
+"'Paneudu sitten poikkipuolin reen yli.' Minä otin koirapiiskan
+käteeni. 'Ja käännä kasvosi lunta vasten. Ja reipastuppas nyt, sillä
+tänään matkustamme itään käsin.' Ja kun hän oli kunnollisesti sidottu
+kiinni, annoin hänelle lyönnin lyönnin perästä, ja joka iskulla
+luettelin minä ne vääryydet, jotka hän oli tehnyt minulle. 'Tässä on
+sinulle tottelemattomuudestasi yleensä -- läiskis! Ja tässä on
+tottelemattomuudestasi erityisissä tapauksissa -- läiskis! läiskis!
+Tässä on sinulle Esanetukista! Ja tässä on sielusi autuudeksi! Ja tässä
+on armollisesta vallastasi! Ja tässä on lihavista esikoisistasi! Ja
+tässä ja tässä tuloverostasi ja leivästä ja kalasta! Ja tässä
+Kluktusta! Ja tässä jumalallisista oikeuksistasi! Ja tässä kaikesta
+tottelemattomuudestasi! Ja sitten lopuksi tämä, jotta sinä oppisit
+tästä lähtien esiintymään säädyllisesti ja ymmärtäväisesti! Lopeta nyt
+ulvomisesi ja nouse ylös! Pane lumikengät jalkaasi ja mene tuonne
+etupäähän polkemaan tietä koirille. Chook! Mushon! Matkaan!'"
+
+Thomas Stevens hymyili hyvin tyytyväisesti itsekseen, samalla kun hän
+sytytti viidennen sikaarinsa ja puhalsi savurenkaan toisensa perästä
+ylös kattoa kohti.
+
+"Mutta miten kävi Tattaratin kansan?" kysyin minä. "Eikö ollut julmaa
+jättää heidät riutumaan nälkään?"
+
+Ja hän vastasi nauraen, parin savurenkaan välillä: "Jäihän heille
+lihotetut koirat!"
+
+
+
+
+Uskollisuus.
+
+
+"Minä sanon mitä teemme -- me annamme noppien ratkaista sen."
+
+"Sama minulle on", sanoi toinen ja kääntyi samassa indiaanin puoleen,
+joka oli panemaisillaan lumikenkiä majan nurkkaan. "Kuuleppas,
+Billebedam, oleppas niin kiltti ja mene Olesonin majaan ja sano
+hänelle, että me haluaisimme lainata hänen noppalaatikkoaan."
+
+Tämä äkillinen pyyntö keskellä neuvotteluja palkoista, polttopuista ja
+ruokavaroista hämmästytti Billebedamia. Sitäpaitsi oli vielä varhainen
+päivä, eikä hän ollut koskaan nähnyt Pentfieldin ja Hutchinsonin
+tapaisten valkoisten miesten askaroivan korttien ja noppien kanssa
+ennen päivän työn loputtua. Mutta hänen kasvoillaan oli
+järkähtämättömän välinpitämätön leima, joka on ominaista
+Yukonindiaanille, ja hän pani kintaat käsiinsä ja läksi.
+
+Vaikka kello oli kahdeksan, oli ulkona vielä pimeä, ja majaa valaisi
+tyhjään whiskypulloon pistetty talikynttilä. Se seisoi honkalaudoista
+tehdyllä pöydällä sikin sokin olevien likaisten tina-astioiden
+keskellä. Lukemattomista kynttilöistä oli tippunut talia pitkin korkeaa
+pullonkaulaa ja hyytynyt siihen pienoiseksi jäätiköksi. Pieni huone,
+joka täytti koko majan, oli ahdettu yhtä täyteen romua kuin pöytäkin,
+ja sen yhdessä nurkassa oli pari makuusijaa, toinen toisensa
+yläpuolella, joista peitteet riippuivat alas, samassa asennossa mihin
+miehet olivat heittäneet ne noustessaan ylös.
+
+Lawrence Pentfield ja Corry Hutchinson olivat miljoonanomistajia,
+vaikka he eivät siltä näyttäneet. Mitään tavatonta ei heissä huomannut;
+missä paikassa Michigania tahansa olisivat he menneet parista
+oivallisesta tukkipojasta. Mutta ulkona pimeässä, missä ammotti aukko
+maassa, oli monta miestä nostamassa ylös soraa ja lokaa ja kultaa aukon
+pohjasta, ja muutamilla oli viisitoista dollaria päivältä siitä, että
+he kaapivat sitä irti kallionkolosta. Joka päivä kaivettiin kultaa
+tuhansien dollarien arvosta ja nostettiin ylös maanpinnalle, ja
+kaikkityyni kuului Pentfieldille ja Hutchinsonille, jotka luettiin
+Bonanzan rikkaimpien miesten joukkoon.
+
+Pentfield keskeytti hiljaisuuden, joka seurasi Billebedamin
+poistumista, latomalla likaiset lautaset ja vadit päällekkäin ja sitten
+rummuttamalla tyhjälle paikalle rystysillään. Hutchinson niisti
+savuavaa kynttilää ja hieroi ajatuksissaan kynttilän sydämestä
+lähtenyttä nokea peukalon ja etusormen välissä.
+
+"Ajatteleppas -- minä toivon, että voisimme matkustaa kumpainenkin!"
+huudahti hän äkkiä. "Silloin olisi kaikki selvää."
+
+"Jollet sinä olisi niin vietävän itsepäinen, niin selviäisi se joka
+tapauksessa. Sinulla ei ole muuta tekemistä kuin lähteä. Minä pidän
+täällä huolen kaikesta sillä aikaa, ja seuraavana vuonna voin minä
+lähteä matkalle."
+
+"Minkävuoksi minä matkustaisin? Minulla ei ole ketään, joka odottaa
+minua..."
+
+"Omaisesi", keskeytti Pentfield kiivaasti.
+
+"Mutta niitähän on sinullakin", keskeytti Hutchinson. "Tyttö, tarkotan
+-- senhän tiedät."
+
+Pentfield kohautti olkapäitään juron näköisenä. "Hän voi kyllä odottaa,
+minun mielestäni."
+
+"Mutta hän on odottanut nyt kaksi vuotta."
+
+"Ja yksi vuosi lisää ei tee häntä niin vanhaksi, että häntä ei voisi
+tuntea."
+
+"Siitä tulisi kokonaista kolme vuotta. Ajatteleppas sitä, vanha poika
+-- kolme vuotta tässä kolkassa maailmaa, täällä kadotukseen tuomittujen
+kaatopaikalla!" Hutchinson kohotti käsivarttaan ja päästi melkein
+äänekkään valituksen.
+
+Hän oli useampia vuosia nuorempi toveriaan, ainoastaan
+kahdenkymmenenkuuden vuoden vanha, ja hänen kasvoillaan oli sellainen
+ikävän ilme, jonka huomaa niissä, jotka turhaan ovat ikävöineet
+asioita, jotka ovat olleet heiltä kauan kielletyt. Sama ilme oli
+Pentfieldin kasvoilla, ja hänen valituksensa ilmeni selvästi olkapäiden
+kohautuksessa.
+
+"Minä uneksin viime yönä, että olin Zindkand'illa", sanoi hän.
+"Musiikki soi, lasit kilisivät, naiset naureskelivat, ja minä tilasin
+munia -- niin, munia, sir -- paistettuja ja käristettyjä ja
+sipullettuja munia, valmistettuna kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja
+minä nielin ne niin pian kun ne tarjottiin."
+
+"Minäpä olisin tilannut sallaateja ja vihanneksia", arvosteli Hutchinson
+nälkäisen näköisenä, "suuren, komean retikan ja sipulia ja retiisejä --
+sellaisia, jotka narskuvat hampaissa kun niitä puree."
+
+"Minä olisin kyllä tilannut sellaisia tavaroita munien jälkeen, jollen
+vaan olisi herännyt", vastasi Pentfield.
+
+Hän otti lattialta huonosti viritetyn banjon käteensä ja alkoi
+näppäillä siitä joitakin epävarmoja säveliä. Hutchinson vavahti ja
+huokasi raskaasti.
+
+"Anna olla sen!" huudahti hän äkkiä kiivaasti, kun toinen alkoi soittaa
+jotain iloista sävelmää. "Se tekee minut hulluksi. Minä en voi sietää
+sitä."
+
+Pentfield heilautti banjon toiselle makuulavitsalle ja alkoi hyräillä.
+
+Toinen vavahti jälleen siinä istuessaan, ja hän painoi päänsä pöytää
+vasten. Pentfield jatkoi yksitoikkoista rummuttamista rystysillään.
+Kova paukaus ovella veti hänen huomionsa puoleensa. Kuura ryömi
+hitaasti ovenpieliä ylös valkoisen vaipan tavoin.
+
+Sitten syntyi hiljaisuus, ja tämä hiljaisuus ei keskeytynyt ennenkuin
+Billebedam tuli ja asetti noppalaatikon pöydälle.
+
+"Hm -- hyvin kylmä ulkona", sanoi hän. "Oleson -- hm -- puhutteli minua
+ja sanoi, että -- hm -- Yukon on jäätynyt viime yönä."
+
+"Kuuleppas, vanha poika!" huudahti Pentfield ja löi Hutchinsonia
+olkapäähän. "Se meistä, joka voittaa, voi lähteä matkalle parempaan
+maahan huomenaamulla varhain." Hän otti laatikon ja rämisteli iloisesti
+noppia. "Mitä panemme?"
+
+"Pokeria yksinkertaisesti", vastasi Hutchinson. "Heitä sinä ensin."
+
+Pentfield pyyhkäsi rämisten astiat pöydältä ja heitti sille kaikki
+viisi noppaa. Molemmat seurasivat innokkaasti niitä silmillään. Ei
+löytynyt yhtään samanlaista ja korkein noppa osotti viitosta.
+
+"_Stiff_!" valitti Pentfield.
+
+Pitkän miettimisen jälkeen otti Pentfield ylös kaikki viisi noppaa ja
+pani ne laatikkoon.
+
+"Minä heittäisin viitosia sinun sijassasi", sanoi Hutchinson.
+
+"Sitä sinä et tekisi -- et ainakaan ennen kun olet nähnyt tämän",
+vastasi Pentfield samalla kun hän heitti uudelleen. Taaskaan ei ollut
+yhtään samanlaista, ja tällä kertaa nousi noppien arvo yhdessä jaksossa
+kahdesta kuuteen.
+
+"_Stiff_ nytkin!" valitti Pentfield. "On yhtäkaikki jos et heitäkään,
+Corry -- sinä et voi hävitä."
+
+Toinen keräsi nopat vastaamatta, pudisti niitä, heitti ne pöydälle ja
+näki, että hänkin oli heittänyt kuuden pisteen _stiffin_.
+
+"Voittanut sinut joka tapauksessa, mutta minun täytyy tehdä se
+paremmin", sanoi hän, samalla kun hän otti neljä nappulaa heittääkseen
+kuutosia. "Ja tässä tulee surmanisku."
+
+Mutta nopat osoittivat kakkosta, kolmosta, nelosta ja viitosta -- siis
+vielä kerran _stiff_, eikä parempi eikä huonompi kuin Pentfieldinkään
+heitto.
+
+Hutchinson huokasi.
+
+"Ei tapahdu kertaakaan miljoonasta", sanoi hän.
+
+"Ja tuskin yhdelle ihmiselle miljoonasta", lisäsi Pentfield, minkä
+jälkeen hän nopeasti kokosi nopat ja heitti. Kolme viitosta tuli
+näkyviin, ja pitkän harkitsemisen jälkeen sai hän neljännen viitosen
+toisella lyönnillä. Hutchinson näytti kadottaneen kaiken toivonsa.
+
+Mutta ensimäisellä lyönnillään sai hän kolme kuutosta. Toisen silmät
+saivat epäröivän ilmeen ja toivo syttyi uudelleen hänen omiinsa.
+Hänellä oli yksi heitto jälellä. Yksi kuutonen vielä -- ja hän saisi
+matkustaa jään yli suolaveden luo ja kaupunkeihin.
+
+Hän pudisteli nappuloita laatikossa, teki yrityksen heittääkseen, mutta
+empi ja jatkoi niitten pudistelemista.
+
+"Anna mennä! Anna mennä! Et kai aijo pitää niitä siinä yöhön saakka!"
+huudahti Pentfield kiihkeästi. Hän painoi kyntensä pöytää vasten
+ja nojasi itsensä raskaasti sitä vastaan, vaivoin hilliten
+mielenliikutustaan.
+
+Nopat vyöryivät ulos ja ylöspäin kääntynyt kuutonen kohtasi molempien
+miesten silmät. He istuivat molemmat ja tuijottivat siihen. Syntyi
+pitkä hiljaisuus. Hutchinson heitti salavihkaa silmäyksen toveriinsa,
+joka näki sen ja antamatta huomata sitä työnsi huulensa ulos
+koettaakseen näyttää huolettomalta.
+
+Hutchinson nauroi noustessaan ylös. Se oli hermostunutta, levotonta
+naurua. Tällaisessa tapauksessa oli ikävämpää voittaa kuin tapata. Hän
+kiersi pöydän ympäri toverinsa luo ja tämä kääntyi hitaasti häntä
+kohden.
+
+"Voit olla yhtä hyvin vait, Corry! Minä tiedän kaikki, mitä aiot sanoa
+-- että sinä mieluummin tahdot jäädä tänne ja antaa minun matkustaa, ja
+kaikkea sellaista -- joten sinun ei tarvitse ensinkään sanoa sitä.
+Sinulla on omaisesi Detroitissa tervehdittävänä, ja siinähän on
+kylliksi. Muutoin voit sinä suorittaa minulle juuri sen, jonka olisin
+tehnyt, jos olisin päässyt matkustamaan."
+
+"Ja se on...?"
+
+Pentfield luki kysymyksen kokonaisuudessaan toverinsa silmistä, ja hän
+vastasi:
+
+"Niin, juuri sen. Sinä voit tuoda hänet tänne minun luokseni. Ainoa
+erotus tulee olemaan, että meidät saadaan vihkiä Dawsonissa San
+Franciscon asemasta."
+
+"Mutta, rakas ystävä", huomautti Hutchinson, "miten ihmeessä minä voin
+hänet tänne tuoda? Emmehän ole sisaruksia, ja sitten en ole koskaan
+edes nähnytkään häntä, minkävuoksi ei taida olla oikein sopivaa, että
+me matkustamme yhdessä. Luonnollisesti ei siinä milloinkaan olisi
+mitään pahaa -- sen tiedämme kumpainenkin -- mutta ajatteleppas, miltä
+se muista näyttäisi!"
+
+Pentfield kirosi hiljaan -- manaten "miltä se muista näyttäisi"
+lämpimimmille seuduille kuin Alaska.
+
+"Ja jos sinä tahtoisit olla niin hyvä ja kuunnella, etkä niin kirotun
+pian ala kopeilemaan", jatkoi hänen toverinsa, "niin olet huomaava,
+että parasta, mitä näissä olosuhteissa voin tehdä, on antaa sinun
+matkustaa tänä vuonna. Eihän ole kuin yksi vuosi seuraavaan ja silloin
+voin minä lähteä."
+
+Pentfield pudisti päätään, vaikka hän selvästi taisteli kiusauksen
+kanssa.
+
+"Ei käy päinsä, Corry -- hyvä veli! Minä kiitän sinua
+ystävällisyydestäsi ja kaikesta tästä, mutta se ei käy päinsä. Minä
+häpeisin joka kerta ajatellessani, kuinka sinä orjailisit täällä minun
+sijassani."
+
+Eräs ajatus näytti äkkiä heräävän hänessä. Hän alkoi etsiä
+makuukomerostaan, penkoi innoissaan kaikki nurin, ja sai lopuksi
+käteensä taskukirjan ja kynän, minkä jälkeen hän istui pöydän ääreen ja
+alkoi kirjoittaa ripeällä ja varmalla kädellä.
+
+"Kas tässä", sanoi hän ja antoi kirjoituksen toverilleen. "Jos sinä
+vaan annat tämän, niin tulee kaikki hyväksi."
+
+Hutchinson luki ja pani paperin pois.
+
+"Mistä tiedät, että hänen veljensä on halukas tekemään vaivaloisen
+matkan tänne?" kysyi hän.
+
+"Oo, sen tekee hän kyllä minun tähteni -- ja sisarensa", vastasi
+Pentfield. "Mutta hänhän on tottumaton sellaisiin vaivoihin, ja
+senvuoksi en tahtoisi uskoa tyttöä yksinään hänen huostaansa. Mutta kun
+sinä olet kolmantena käy matka sitävastoin helposti ja varmasti. Niin
+pian kun tulet perille, lähdet sinä heidän luoksensa ja valmistat häntä
+matkalle. Sitten matkustat itään omaistesi luo, ja kun kevät on tullut,
+ovat hän ja hänen veljensä valmiita seuraamaan sinua. Minä tiedän, että
+sinä tulet pitämään hänestä heti ensi hetkestä -- ja katsohan tätä,
+niin tunnet hänet niin pian kun saat nähdä hänet."
+
+Hän aukaisi kellonsa kuoren ja näytti valokuvaa, joka oli kiinnitetty
+sen sisäpuolelle. Corry Hutchinson tarkasteli sitä nähtävällä
+ihastuksella.
+
+"Mabel on hänen nimensä", jatkoi Pentfield, "ja on kait parasta, että
+sanon sinulle, mitenkä osaat sinne. Niin pian kun tulet San
+Franciscoon, otat ajurin ja sanot: 'Ajakaa Holmesille Myrdon
+Avenuelle!' Minä ihmettelen todellakin, jos edes tarvitsee sanoa kadun
+nimeä. Ajuri tietää joka tapauksessa missä tuomari Holmes asuu. -- Ja
+sitten", lisäsi Pentfield lyhyen vaitiolon jälkeen, "ei olisi
+pahitteeksi, jos hankkisit minulle muutamia pikkukapistuksia kuten --
+hm..."
+
+"Joita nainut mies tarvitsee", naurahti Hutchinson.
+
+Pentfield nyrpisti suutansa.
+
+"Niin juuri -- lautasliinoja ja pöytäliinoja, ja lakanoita ja tyynyjä,
+ja kaikkea sellaista. Ja sitten voisit hankkia kunnollisen
+pöytäkaluston. Sinä käsität, että hänen olisi vaikea tulla toimeen
+ilman sellaisia tavaroita. Sinä voit kuljettaa ne höyrylaivalla
+Behringin meren yli."
+
+Hutchinson kannatti innokkaasti tätä ajatusta. Kaikki hänen
+epäilyksensä oli kadonnut, ja häntä alkoi yhä enemmän miellyttää
+tehtävänsä.
+
+"Minä lupaan, Lawrence, että minä tuon tyttösi tänne oikein hienolla
+tavalla", sanoi hän keskustelun päätyttyä, kun he molemmat nousivat
+paikoiltaan. "Minä huolehdin ruuanlaitosta ja hoidan koirat, ja
+veljelle ei jää muuta tehtävää kuin katsoa, että hänen on hyvä olla ja
+tehdä se mitä minä mahdollisesti unohtaisin. Mutta minä olen unohtava
+mahdollisimman vähän, sen voin luvata sinulle."
+
+Seuraavana päivänä pudisti Lawrence Pentfield hänen kättänsä
+jäähyväisiksi ja seisoi sitten ja katseli hänen ja koirain jälkeen, kun
+ne katosivat ylöspäin jääpeitteistä Yukonia matkalla suolaveden luo ja
+muuhun maailmaan. Sitten meni Pentfield takaisin Bonanzakaivokseensa,
+missä nyt oli monta kertaa ikävämpää kuin tavallisesti, ja hän katsoi
+päättävästi kohti lähestyvää pitkää talvea. Siellä oli paljon
+tekemistä, valvoa työntekijöitä ja johtaa leikkauksia, kun porattiin
+säännöttömiä, rikkaita malmisuonia -- mutta hän ei ollut sieluineen
+mukana työssä. Ja samoin oli asianlaita ryhtyipä hän mihin tahansa
+siihen saakka, kunnes rakennuksen hirsiseinät alkoivat kohota
+kukkulalle kaivoksen takana. Se oli oikein iso talo, huolellisesti
+rakennettu ja jaettu kolmeen siistiin huoneeseen. Jokainen hirsi oli
+veistetty ja salvettu -- kallista työtä, syystä että työmiehillä oli
+viisitoista dollaria päivältä. Mutta Pentfield ei pitänyt minkäänlaisia
+kustannuksia liian suurina, kun oli kysymyksessä Mabel Holmesin tuleva
+koti.
+
+Hän joudutti innokkaasti rakennustyötä. Hänellä oli myöskin
+seinäalmanakka pöytänsä yläpuolella, ja hänen ensimäinen tehtävänsä
+joka aamu oli repäistä edellisen päivän numerolappu pois ja laskea,
+kuinka monta päivää mahdollisesti olisi vielä jälellä ennenkuin hänen
+toverinsa saapuisi alaspäin Yukonia kevätpuoleen. Muuten oli hän
+päättänyt, että kukaan ei saisi vielä nukkua uudessa asunnossa
+kukkulalla. Sen täytyy olla yhtä uuden ja käyttämättömän hänen
+tullessaan kuin se nytkin oli; ja kun uusi asunto oli täydellisesti
+valmis, pani hän riippulukon sen ovelle. Ei kukaan, häntä itseään
+lukuunottamatta, saanut mennä sinne sisälle, ja hänellä oli tapana
+istua siellä tuntikausia, minkä jälkeen hän tuli ulos kasvoillaan
+omituisesti säteilevä ilme ja iloinen ja lämmin loiste silmissään.
+
+Joulukuussa sai hän Corry Hutchinsonilta kirjeen. Hän oli äskettäin
+tavannut Mabel Holmesin. Hän oli kaikkea mitä hänen tulikin olla
+tullakseen Lawrence Pentfieldin vaimoksi, kirjoitti hän. Hutchinson
+puhui hänestä innostunein sanoin, ja kirje sai veren kuohahtelemaan
+Pentfieldin suonissa. Useita kirjeitä tuli, tuhkatiheään yksi toisensa
+jälkeen, ja toisinaan kaksi eli kolmekin samalla kertaa, kun
+postinkuletus oli ollut seisahduksissa. Ja kaikissa oli sama
+sävy. Corry oli juuri tullut Myrdon Avenueltä, Corry oli juuri
+lähtemäisillään Myrdon Avenuelle; eli Corry oli Myrdon Avenuella. Ja
+hän viipyi yhä kauemmin ja kauemmin San Franciscossa -- eikä puhunut
+mitään Detroitiin matkustamisesta.
+
+Lawrence Pentfieldistä alkoi tuntua, että hänen toverinsa oleskeli
+liian kauan Mabel Holmesin kodissa ollakseen matkalla itään omaisiaan
+tervehtimään. Hämmästyksekseen huomasi hän tuntevansa tämän johdosta
+toisinaan jonkinlaista rauhattomuutta, ja hän olisi tullut vielä
+enemmän levottomaksi, jos hän ei olisi tuntenut sekä Mabelin että
+Corryn niin hyvin. Mabel taas kirjeissään kertoi enimmäkseen Corrysta.
+Muuten ilmeni niissä myöskin epäilys, joka suorastaan läheni
+vastahakoisuutta jään yli matkustamiseen ja vihkimiseen Dawsonissa.
+Pentfield kirjoitti iloisesti takaisin ja laski leikkiä hänen
+pelostaan, jonka hän otaksui johtuvan enemmän matkan vaivojen ja
+vaarojen pelosta, kuin tyttömäisestä epäröimisestä.
+
+Mutta ikävä ja pitkä talvi pitkine odotuksineen -- kahden edellisen
+samallaisen talven jälkeen -- rasitti häntä. Työn valvominen
+kaivoksessa ei tuottanut enään mitään helpoitusta jokapäiväiseen
+yksitoikkoisuuteen, ja tammikuun loppupuolella oli hän alkanut aina
+vähän väliä pistäytyä Dawsonissa, missä hän jonkun hetken haihdutti
+ikävyyttään pelipöydän ääressä. Juuri senvuoksi, että hän saattoi
+uskaltaa hävitä, voitti hän, ja 'Pentfieldin onni' tuli vakinaiseksi
+sananparreksi faraopelaajien keskuudessa.
+
+Tämä onni seurasi häntä helmikuun puoliväliin saakka. Kuinka kauan sitä
+olisi voinut kestää on mahdoton sanoa, sillä erään tapauksen jälkeen ei
+hän pelannut koskaan enään.
+
+Se tapahtui ooperahuoneustossa, ja kokonaisen tunnin ajan oli
+näyttänyt, että hän ei voisi panna rahoja kortille voittamatta.
+Hiljaisuuden vallitessa, joka seurasi erään maksun suoritusta, virkkoi
+Nick Inwood -- joka piti pankkia -- aivan sattumalta:
+
+"Noo, miten voipi toverinne siellä kaukana, Pentfield?"
+
+"Luottakaa vaan, että Corryn on hyvä olla", vastasi Pentfield, "ja sen
+ansaitseekin hän."
+
+"Jokaisella on makunsa", selitti Nick Inwood nauraen, "mutta minun
+mielestäni naimisiin meno ei ole niinkään 'hyvä' asia."
+
+"Naimisiin? Corry?" huudahti Pentfield epäillen, mutta samalla kertaa
+tavattomasti hämmästyneenä.
+
+"Niin juuri!" sanoi Inwood. "Minä näin vihkimisen ilmoitetun San
+Francisco-lehdessä, joka tuli tänne aamulla jään yli."
+
+"Vai niin -- ja kuka on _hän_?" kysyi Pentfield samallainen
+kärsivällinen ja hillitty ilme kasvoillaan kuin on silloin, kun ottaa
+osaa johonkin leikkiin ja koko ajan tietää, että kohta kajahtaa
+homeerinen nauru jonkun kustannuksella, sitten kun tämä on tullut
+petetyksi.
+
+Nick Inwood veti sanomalehden taskustaan ja alkoi katsella sitä,
+samalla puhellen:
+
+"En juuri varmaan muista nimeä, mutta luulen, että hänen nimensä oli
+Mabel eli jotain sinnepäin -- Mabel -- aivan oikein, tässä se on! Mabel
+Holmes, tuomari Holmesin tytär -- kukahan se mahtaa olla."
+
+Lawrence Pentfield ei muuttanut ilmettään, mutta hän ihmetteli, kuinka
+joku täällä kaukana Pohjoismaassa voi tietää hänen nimensä. Hän katsoi
+vakavasti yhtä toisensa jälkeen saadakseen selville, mikä oli
+tarkoituksena tällä pilalla, jota he tekivät hänestä, mutta heidän
+kasvonsa kuvastivat ainoastaan vilpitöntä uteliaisuutta. Sitten kääntyi
+hän Inwoodin puoleen ja sanoi kylmällä ja vakavalla äänellä:
+
+"Minä uskallan lyödä viisisataa vetoa, että sitä, mitä äskettäin
+sanoitte, ei ole ensinkään siinä lehdessä."
+
+Pelaajat katsoivat koomillisella hämmästyksellä häneen.
+
+"Lorua Pentfield! Minä en halua rahojanne."
+
+"Minä luulin sen olevan tarkoituksena", vastasi Pentfield
+pilkallisesti, samalla kun hän ryhtyi jälleen peliin ja pani pari
+noppaa.
+
+Nick Inwoodin kasvot kävivät punaisiksi, ja ikäänkuin hän ei olisi
+ollut täysin varma näkemästään, luki hän hyvin tarkkaan läpi osan
+erästä palstaa sanomalehdestä. Sitten kääntyi hän Lawrence Pentfieldin
+puoleen.
+
+"Kuulkaapas, Pentfield", sanoi hän nopeasti ja hermostuneesti,
+"ymmärrätte kait, että minä en voi sietää tuollaista?"
+
+"Mitä sitten?" kysyi Pentfield kiivaasti.
+
+"Että te soimaatte minua valehtelijaksi."
+
+"En suinkaan", kuului vastaus. "Minä tarkoitin vaan, että te yrititte
+kömpelöä sukkeluutta."
+
+"Asettakaa nopat, hyvät herrat", kehoitti se, joka antoi.
+
+"Mutta minä sanon teille, että se on totta", pitkitti Nick Inwood
+itsepäisesti.
+
+"Ja minä sanon teille, että minä panen viisisataa vetoa, että sitä _ei_
+ole tuossa lehdessä", selitti Pentfield ja heitti raskaan
+kultajauhepussin pöydälle.
+
+"Olen pakoitettu, ikävä kyllä, ottamaan rahanne", kuului toisen
+vastaus, ja hän pisti lehden Pentfieldin käteen.
+
+Pentfield luki, mutta hän voi tuskin uskoa omia silmiään.
+Päällekirjoitus kuului: "Nuori Lochnivar tuli Pohjolasta", ja sitten
+kun hän oli ehtinyt niin pitkälle, että nimet Mabel Holmes ja Corry
+Hutchinson sattuivat hänen silmiinsä, katsoi hän sanomalehden nimeä ja
+ilmestyspaikkaa. Se oli eräs san franciscolainen lehti.
+
+"Rahat ovat teidän, Inwood", sanoi hän lyhyesti naurahtaen. "No, onhan
+se hyvä tietää, mitä edes liikekumppani hommailee maailmalla."
+
+Hän otti sanomalehden uudelleen käteensä ja luki kirjoituksen sana
+sanalta, hyvin tarkkaan ja hyvin hitaasti. Hän ei voinut enään epäillä.
+Corry Hutchinson oli mennyt naimisiin Mabel Holmesin kanssa, se oli
+vastaanväittämätön tosiasia. Sanomalehti kertoi hänen olevan yhden
+Bonanzan rikkaimman miehen ja Lawrence Pentfieldin (jota San Franciscon
+seurapiirit eivät olleet vielä unohtaneet) liikekumppanin sekä mainitun
+herran kanssa yhdessä osakkaana useissa muissa Klondyken rikkaissa
+malmikaivoksissa. Kirjoituksen loppupuolelta hän luki: "Otaksutaan,
+että mr ja mrs Hutchinson pikaisen matkan jälkeen Detroitiin, tekevät
+varsinaisen häämatkansa lumoavaan Klondykeen."
+
+"Minä tulen takaisin jälleen - säilyttäkää paikka minulle", sanoi
+Pentfield, samalla kun hän nousi ja otti pussinsa, joka sillä aikaa oli
+keventynyt viidensadan dollarin arvosta.
+
+Hän kulki katua alaspäin ja osti erään seattlelaisen sanomalehden.
+Siinä oli jokseenkin samaa vaikka supistetummassa koossa. Corry ja
+Mabel olivat epäilemättä naimisissa. Pentfield palasi takaisin
+ooperahuoneustoon ja otti paikkansa pelipöydän ääressä. Hän pyysi saada
+pelata rajoittamattomilla nopilla.
+
+Nick Inwood nyökäytti myöntävästi päätään sille, joka antoi. "Ajattelin
+juuri lähteä A.C. makasiinille, mutta luulen, että jäänkin tänne
+saadakseni nähdä teidän tekevän pahimpanne."
+
+Ja sitä oli Lawrence Pentfield tehnytkin kahden tunnin mielettömän
+pelin aikana, sillä silloin purasi pankinpitäjä kären uudesta
+sikaarista ja raapasi tulitikulla tulen, samalla selittäen,
+että pankki oli säretty. Pentfield kokosi pussiinsa kultahiekkaa
+neljänkymmenentuhannen dollarin arvosta, pudisti Nick Inwoodin kättä ja
+selitti, että tämä oli viimeinen kerta kun hän pelasi hänen eli
+kenenkään muun luona.
+
+Ei kukaan tiennyt eli voinut arvata, että hän oli loukkaantunut, ja
+vielä vähemmän, että hän oli loukkaantunut syvästi. Mitään muutosta
+hänen käytöksessään ei huomannut. Kokonaisen viikon hoiti hän työtänsä
+samoin kuin hän oli aina tehnyt. Sitten luki hän uutisen avioliitosta
+eräästä Portlandin lehdestä. Silloin kirjoitti hän eräälle ystävälle,
+joka otti huolehtiakseen kaivoksesta, ja hän matkusti ylöspäin Yukonia
+koirillaan. Hän seurasi Suolaveden tietä kunnes hän tuli White
+Riverille. Hän poikkesi tätä jokea ylös. Viisi päivää myöhemmin tuli
+hän eräälle metsästysleirille, joka kuului White Riverindiaaneille.
+Illalla pidettiin juhla ja Pentfield istui kunniavieraana päällikön
+sivulla. Seuraavana aamuna kääntyi hän paluumatkalle Yukonia kohti.
+Mutta hän ei matkustanut yksinään. Nuori indiaaninainen ruokki hänen
+koiriansa sinä iltana ja auttoi häntä pystyttämään leiriä.
+Lapsuudessaan oli häntä karhu pidellyt pahoin ja hän ontui hiukan.
+Hänen nimensä oli Lashka, ja alussa oli hän hyvin hämillään tuon
+ihmeellisen valkoisen miehen edessä, joka oli tullut niin äkkiä
+"tuntemattomasta" ja mennyt naimisiin hänen kanssansa, tuskin
+katsahtamattakaan häneen eli sanomatta sanaakaan... Ja nyt vei hän
+hänet kanssansa takaisin "tuntemattomaan".
+
+Mutta Lashkalla oli ollut suurempi onni kuin useimmilla
+indiaaninaisilla, jotka menivät naimisiin valkoisten miesten kanssa
+kaukana Pohjoismaassa. Niin pian kuin he tulivat Dawsonin, pyhitti
+pappi barbaarisen avioliiton, valkoisten tavan mukaan. Ja Dawsonista,
+joka Lashkasta näytti ihmeelliseltä unelta, vietiin hän suoraan
+Bonanzakaivokselle ja sijoitettiin asumaan kukkulalla olevaan uuteen
+taloon.
+
+Kymmenen päivän yleinen ihmettely, joka nyt seurasi, ei koskenut niin
+paljon sitä seikkaa, että Pentfield oli ottanut squawin pöytäänsä ja
+vuoteeseensa, mutta sitä enemmän toimitusta, jolla heidän yhteytensä
+laillistettiin. Juuri se, että avioliitto asianmukaisesti pyhitettiin
+kirkon vahvistuksella, oli asia, joka meni yli yleisen ymmärryksen.
+Mutta kukaan ei vaivannut Pentfieldiä kyselemällä siitä. Niin kauan
+kuin jonkun miehen omituisista päähänpistoista ei ole erityistä
+vahinkoa yhteiskunnalle, antaa yhteiskunta miehen olla rauhassa,
+eivätkä ne miehet, joilla oli valkoset vaimot, sulkeneet kotinsa ovea
+Pentfieldiltä. Vihkimismenot vaikuttivat, että hän ei joutunut
+squawmiesten joukkoon ja asettivat hänet kaiken siveellisen moitteen
+yläpuolelle, vaikka löytyi monta, jotka väittivät hänellä olevan huonon
+maun naisiin nähden.
+
+Ei kuulunut yhtään kirjettä ulkomailta. Kuusi postirekeä oli hävinnyt
+jäljettömiin Big Salmonin luona. Muutoin tiesihän Pentfield, että
+Corryn ja hänen morsiamensa oli näihin aikoihin jo täytynyt lähteä
+pitkälle matkallensa. He olivat luonnollisesti häämatkallansa -- tällä
+häämatkalla, josta hän oli niin usein uneksinut omalta osaltaan kahden
+yksitoikkoisen vuoden ajan. Hänen ylähuulensa koukistui katkeruudesta
+tätä ajatellessaan -- mutta, paitsi että hän oli entistään
+ystävällisempi Lashkaa kohtaan, ei hänessä voinut huomata mitään
+tavallisuudesta poikkeavaa.
+
+Maaliskuu oli kulunut ja huhtikuu lähestyi loppuaan, kun Lashka eräänä
+aamuna pyysi lupaa saada matkustaa useita peninkulmia alempana lahtea
+sijaitsevalle Siwash Peten mökille. Peten vaimo, joka oli kotoisin
+Stevart Riveriltä, oli lähettänyt sanan, että hänen pikku lapsensa voi
+huonosti, ja Lashka, joka oli hyvin äidillinen luonnostaan ja luuli
+omaavansa suurta taitoa lasten sairauksiin nähden, ei lyönyt laimin
+koskaan mitään tilaisuutta, jolloin hän sai hoitaa muitten naisten
+pienokaisia, jotka tässä suhteessa olivat häntä onnellisempia.
+
+Pentfield valjasti koiransa ja ajoi Lashkan kanssa alaspäin
+Bonanzalahtea. Ilma oli keväinen. Pakkanen oli kadottanut ankaruutensa.
+Maa oli toisin vielä lumen peitossa, mutta juoksevan veden lorina
+todisti, että talvi oli hellittämäisillään rautaisen otteensa. Vesi oli
+syövyttänyt tien useista kohti, ja siellä ja täällä oli täytynyt tehdä
+uusi kiertämällä sula paikka. Juuri sellaisen paikan kohdalla, missä
+kaksi rekeä ei mahtunut sivuuttamaan toisiansa, kuuli Pentfield
+lähestyvien kellojen helinän ja hän seisautti koiransa. Uuvuksiin
+ajettu koiravaljakko, joka veti raskaasti kuormitettua rekeä, tuli
+näkyviin kapean polvekkeen takaa. Ohjaustangon vieressä käveli mies,
+joka hoiti sitä Pentfieldille tutulla tavalla, ja reen takana kulki
+kaksi naista. Hänen katseensa kääntyi takaisin ohjaustangon luona
+kulkevaan mieheen. Se oli Corry. Pentfield astui reestä ja odotti. Hän
+oli iloinen, että Lashka oli hänen seurassaan. Kohtaus ei olisi koskaan
+voinut sattua sopivammin, jos se olisi ollut järjestetty edeltäkäsin,
+tuntui hänestä. Ja odotellessaan ajatteli hän, että mitähän he
+tulisivat sanomaan, mitä he kykenisivät sanomaan. Mitä häneen tuli, ei
+hänen luonnollisesti tarvinnut sanoa yhtään mitään. Heidän asiansa oli
+antaa kaikki selitykset, ja hän oli valmis kuulemaan heitä.
+
+Kun he saapuivat kohdalle, tunsi Corry hänet ja hän seisautti koirat.
+Ja huudahtaen: "Halloo, vanha poika!" ojensi hän kätensä.
+
+Pentfield pudisti sitä kylmästi ja ääneti. Sillä aikaa olivat molemmat
+naiset ehtineet perille ja hän huomasi, että toinen heistä oli Dora
+Holmes. Hän sieppasi lakin päästään, niin että sen laidat lepattivat,
+ja antoi hänelle kättä, minkä jälkeen hän kääntyi Mabelin puoleen.
+Tämä kumartui eteenpäin kauniina ja säteilevänä, mutta näytti
+hämmästyneeltä, kun Pentfield ojensi hänelle kätensä. Hän oli aikonut
+sanoa: "Kuinka voitte, mrs Hutchinson?" Mutta miten liekin, ei "mrs
+Hutchinson" tahtonut tulla hänen suustaan, ja kaikki mitä hän kykeni
+sanomaan oli: "Kuinka voitte?"
+
+Asemassa oli niin paljon jäykkyyttä ja neuvottomuutta, kuin hän koskaan
+oli osannut toivoakaan. Mabelista huomasi täydellisesti sen
+mielenliikutuksen, minkä hän tunsi, mutta Dora, joka nähtävästi oli
+otettu mukaan jonkinlaiseksi rauhanrakentajattareksi, huudahti:
+
+"Mitä ihmettä nyt, Lawrence?"
+
+Ennenkuin hän ehti vastata, tarttui Corry häntä käsivarteen ja veti
+hänet syrjään.
+
+"Kuuleppas, hyvä veli -- mitä tämä merkitsee?" kysyi Corry hiljaan,
+luoden samalla merkitsevän katseen Lashkaan.
+
+"Minä en juuri ymmärrä, että se voisi jollain tavoin liikuttaa sinua",
+vastasi Pentfield pilkallisella äänellä.
+
+Mutta Corry kävi suoraan asiaan.
+
+"Mitä indiaaninaisella on tekemistä sinun reessäsi? Kirotun joutavaa
+minulle saada selvittää tämä juttu. Toivon kuitenkin, että se
+selviintyy itsestään. Kuka hän on? Kenen squawi hän on?"
+
+Nyt antoi Lawrence Pentfiled iskunsa, ja hän teki sen varmalla,
+rauhallisella ylpeydellä, joka jossain määrin näytti hyvittävän hänen
+kärsimäänsä vääryyttä.
+
+"Hän on _minun_ squawini", sanoi hän. "Indiaaninainen tuolla on mrs
+Pentfield."
+
+Corry Hutchinson huokasi syvään ja Pentfield kääntyi hänestä ja meni
+molempien naisten luo. Mabel oli suuttuneen näköinen ja näytti
+pysyttelevän loitolla. Pentfield pysähtyi Doran eteen ja sanoi
+iloisesti, aivan kuin ei olisi mitään erikoista tapahtunut:
+
+"Kuinka olette voineet matkalla? Pidittekö itsenne niin lämpiminä, että
+saatoitte nukkua? -- Ja kuinka kesti mrs Hutchinson matkan vastukset?"
+kysyi hän heti sen jälkeen luoden katseensa Mabeliin.
+
+"Oh, te herttaisin tyhmeliini", huudahti Dora samalla kun hän syleili
+ja ravisti häntä. "Te olette siis nähnyt sen! Minä huomasinkin, että
+jotakin oli ilmassa, koska te olitte niin omituisen näköinen."
+
+"Minä -- minä en ymmärrä ensinkään..." änkytti Pentfield.
+
+"Uutinen oikaistiin sanomalehdessä seuraavana päivänä", jatkoi Dora
+vilkkaasti. "Meillä ei ollut aavistustakaan, että te saisitte sen
+käsiinne. Kaikissa muissa sanomalehdissä se oli oikein -- mutta
+luonnollisesti oli se onneton sanomalehti ainoa, minkä voitte saada
+käsiinne."
+
+"Odottakaahan hiukan! Kuinka -- kuinka se olikaan?" kysyi Pentfield, ja
+hänen sydämensä kutistui äkkiä kokoon säikähdyksestä, sillä hänestä
+tuntui ikäänkuin seisoisi hän pohjattoman kuilun partaalla.
+
+Mutta Dora jatkoi lavertelemistaan.
+
+"Ja ajatelkaahan, kun tuli tiedoksi, että Mabel ja minä matkustamme
+Klondykeen, niin oli _Every Other Week'issä_, että kun me olemme
+poissa, niin tulee 'iloa' Myrdan Avenuelle, mutta tarkoitus oli
+luonnollisesti 'ikävää'..."
+
+"Silloin olette..."
+
+"Niin, se olen minä, joka olen mrs Hutchinson", jatkoi Dora, "ja niin
+luulitte te tietysti koko ajan, että se oli Mabel!"
+
+"Aivan niin", sanoi Pentfield hitaasti. "Mutta nyt ymmärrän minä.
+Reportteri oli vaihtanut nimet... Ja Seattlessa ja Portlandissa olivat
+he lainanneet uutisen San Franciscolehdestä."
+
+Hän seisoi vaiti hetkisen. Mabel oli jälleen kääntynyt häntä kohden, ja
+saattoi nähdä, että hänen punastuvat kasvonsa loistivat odotuksesta.
+Corry näytti olevan hyvin huvitettu rikkinäisistä mokkasiiniensä
+käristä, ja Dora heitti salaisia silmäyksiä kauempana reessä istuvan
+Lashkan liikkumattomiin kasvoihin. Lawrence Pentfield tuijotti suoraan
+eteensä kohden synkkää tulevaisuutta, missä hän näki itsensä istuvan
+juoksevien koirien vetämässä reessä ontuva Lashka sivullaan.
+
+Ja sitten korotti hän äänensä ja sanoi hyvin avosydämisesti, samalla
+kun hän katsoi Mabelia silmiin:
+
+"Se surettaa minua syvästi. En voinut konsanaan aavistaa mitään
+sellaista. Minä luulin teidän menneen naimisiin Corryn kanssa. Ja se on
+mrs Pentfield, joka istuu tuolla reessä."
+
+Mabel Holmes kääntyi sisarensa puoleen niin uupuneen näköisenä,
+ikäänkuin koko rasittavan ja pitkän matkan aiheuttama väsymys olisi
+äkkiä vallannut hänet. Dora kiersi käsivartensa hänen vyötäisilleen.
+Corry Hutchinsonin huomio oli edelleenkin kiintynyt mokkasiineihin.
+Pentfield katsahti pikaisesti yhtä toisensa jälkeen, sitten palasi hän
+rekeensä.
+
+"Emme voi jäädä tänne koko päiväksi, kun Peten pienokainen odottaa",
+sanoi hän Lashkalle.
+
+Pitkä piiskansiima suhahti ilmassa, koirat ponnistivat ja reki lähti
+liikkeelle.
+
+"Olin vähällä unohtaa, Corry --", huusi Pentfield takaisin, "on
+parasta, että otat sen vanhan asunnon. Sitä ei ole käytetty nyt viime
+aikoina. Minä olen rakentanut uuden kukkulalle."
+
+
+
+
+Liian paljon kultaa.
+
+
+Koska tämä on kertomus kullankaivajamaasta -- ja todempi kertomus kuin
+se näyttääkään -- voi melkein odottaa, että tässä puhuttaisiin huonosta
+onnesta. Mutta se riippuu näkökohdista. Kink Mitchellin ja Hootchinoo
+Billin mielipiteen mukaan, on "huono onni" liian lievä ilmaisumuoto
+siitä mitä tapahtui, ja että näillä molemmilla miehillä on luja
+vakaumus siitä asiasta, on yleisesti tunnettua Yukonin maassa.
+
+Oli syksy 1896, kun molemmat miehet saapuivat Yukonin itäiselle
+rannalle ja vetivät esille Peterboroughkanootin eräästä
+sammalpeitteisestä vajasta. He eivät näyttäneet juuri hyväntuulisilta.
+Koko kesän etsittyään kultaa kärsien lukemattomia vaivoja ja suurta
+ravinnon puutetta, olivat he itse lopen laihtuneet ja heidän vaatteensa
+riekaleina. Moskiittopilvi surisi ilmassa kumpaisenkin pään ympärillä.
+Heidän kasvonsa olivat voidellut kokonaan tinasavella. Molemmilla
+oli tönkki tätä kosteata savea, ja niin pian kuin joku kohta
+kasvonpeitteestä kuivasi ja putosi pois, voideltiin heti uutta sijaan.
+Heidän äänensä olivat saaneet rämäjävän valittavan soinnun ja heidän
+liikkeensä osoittivat kärtyisyyttä, joka todisti häiritystä unesta ja
+turhasta taistelusta noita pieniä, siivekkäitä petoja vastaan.
+
+"Nuo lurjukset tappavat minut lopuksi", sähisi Kink Mitchell, kun
+kanootti sysättiin rannasta virtaan.
+
+"Kas niin, älähän hätäile nyt! Me olemme pian perillä", sanoi
+Hootchinoo Bill teeskennelty iloisuus haudankaltaisessa äänessään, joka
+kuulosti melkein kamalalta. "Neljässäkymmenessä minuutissa olemme Forty
+Milessä ja sitten -- kirottu pikku paholainen!"
+
+Hänen toinen kätensä päästi airon ja suuntasi voimakkaan iskun hänen
+niskaansa, minkä jälkeen hän mitä höystetyimpiä kirouksia lasketellen
+voiteli uuden kerroksen savea piston saaneelle ruumiinosalle. Kink
+Mitchell ei ollut vähintäkään huvitettu tästä esiintymisestä. Hän
+käytti ainoastaan tilaisuutta voidellakseen paksumman savikerroksen
+omaan niskaansa.
+
+He soutivat yli Yukonin vasemmalle rannalle ja laskivat sitten virtaa
+alas kevein aironvedoin, kunnes he neljänkymmenen minuutin sounnin
+jälkeen käänsivät veneen äkkiä vasemmalle erään luodon eteläpään
+ympäri. Siinä lepäsi Forty Mile äkkiä heidän edessään. Molemmat
+kurottausivat ylös ja tarkastelivat näkyä, joka levisi heidän silmiensä
+eteen. He katselivat kauan ja tarkasti, antaen veneen sillä aikaa
+ajautua virran mukana, ja heidän kasvonsa saivat vähitellen
+hämmästyksen ja ihmettelyn ilmeen. Ei ainoatakaan savua kohonnut
+satoihin nousevista hirsimajoista. Sieltä ei kuulunut yhtään
+puutahalkovan kirveen ääntä, enempää kuin sahan eli vasarankaan. Ei
+näkynyt koiria eikä miehiä suurten varastohuoneiden edessä. Ei yhtään
+höyrylaivaa ollut rannassa, ei yhtään kanoottia, ei yhtään
+tasapohjaista venettä, ei näkynyt minkäänlaisia aluksia. Joki oli yhtä
+tyhjä sellaisista kuin kaupunki näytti olevan elämästä ja liikkeestä.
+
+"Näyttää melkein kuin enkeli Gabriel olisi puhaltanut täällä pieneen
+torveensa -- ja sinä ja minä olisimme tulleet hiukan myöhään",
+huomautti Hootchinoo Bill.
+
+Hän sanoi tämän aivan huolettomasti, ikäänkuin sellaisessa tapauksessa
+ei olisi mitään tavatonta eli merkillistä. Ja Kink Mitchellin vastaus
+tuli yhtä huolettomasti -- ikäänkuin hänkään ei olisi tiennyt mistään
+erityisestä mielenliikutuksesta.
+
+"Elikkä ikäänkuin he kaikki olisivat olleet baptisteja ja ottaneet
+alukset matkustaaksensa vesitietä", lisäsi hän.
+
+"Isä-ukko siellä kotona oli baptisti", jatkoi Hootchinoo Bill. "Ja hän
+väitti aina, että se oli neljäkymmentätuhatta peninkulmaa lähempänä
+sitä tietä."
+
+Siihen loppuikin heidän pilansa. He laskivat rantaan ja kiipesivät ylös
+korkeaa rantaäyrästä. He tunsivat epämääräistä, juhlallista pelkoa
+vaeltaessaan läpi autioiden katujen. Kaupunki kylpi auringonpaisteessa.
+Hieno tuulenhenki sai köydet lepattamaan lipputankoa vasten Caledonia
+Dance Hallin suljettujen porttien edessä. Moskiitot surisivat, rastaat
+lauloivat ja pikkulintuset hyppelivät nälkäisinä hökkelien välissä;
+mutta yhtään ihmistä ei näkynyt eikä ainoatakaan merkkiä ihmiselämästä.
+
+"Olen kuolemaisillani väsymyksestä", sanoi Hootchinoo Bill, ja alensi
+tahtomattaan äänensä käheäksi kuiskaukseksi.
+
+Toveri nyökäytti ainoastaan vastaukseksi; häntä ei haluttanut häiritä
+äänellään hiljaisuutta. He kulkea laahustivat synkkinä ja äänettöminä,
+kunnes he viimein hämmästyivät saadessaan nähdä avoimen oven. Oven
+yläpuolelle oli asetettu karkeasti maalattu kyltti, joka ulottui koko
+rakennuksen leveyden ja ilmoitti, että tässä oli "Monte Carlo". Oven
+luona tuolilla istui mies hattu vedettynä silmille paistattaen itseään.
+Hän oli vanha mies. Niin hyvin parta kuin hiuksetkin olivat pitkät ja
+valkoiset ja patriarkkaliset.
+
+"Eikö tuo ole vanha Jim Cummings, joka samoin kuin mekin on tullut
+liian myöhään ylösnousemukseen?" sanoi Kink Mithell.
+
+"Hyvin luultavaa, että hän ei ole kuullut Gabrielin puhallusta", myönsi
+Hootchinoo Bill. "Halloo, Jim -- herääpäs!" huusi hän heti perään.
+
+Ukko liikkui hyvin hitaasti, vilkautti silmäänsä ja mutisi
+koneellisesti: "Mitä saa olla, hyvät herrat? Mitä saa olla?"
+
+He seurasivat häntä sisään ja heittäysivät istumaan pitkän pöydän
+ääreen, missä muinoin oli puolella tusinalla sukkelalla tarjoilijalla
+täysi työ palvellessaan vieraita. Suuri huone, jonka tavallisesti
+täytti elämä ja liike, oli nyt hiljainen ja synkkä kuin hauta. Ei
+kuulunut noppien räminää eikä norsunluisten kuulien surinaa.
+Roulette- ja faraopöydät muistuttivat hautakiviä kanfastipeitteitensä
+alla. Ei yhtään hilpeätä naisääntä kuulunut viereisestä tanssisalista.
+Vanha Jim Cummings kuivasi lasia kihdinmurtamalla kädellään, ja Kink
+Mitchell piirteli nimikirjaimiaan pöydän tomuun.
+
+"Missä ovat tytöt?" huusi Hootchinoo Bill teeskennellyllä hilpeydellä.
+
+"Poissa", vastasi vanhus äänellä, joka oli yhtä heikko ja iäkäs kuin
+hän itsekin, ja yhtä vapiseva kuin hänen kätensä.
+
+"Missä ovat Bidwell ja Barlow?"
+
+"Poissa."
+
+"Ja Sweetwater Charley?"
+
+"Poissa."
+
+"Entä hänen sisarensa?"
+
+"Poissa hänkin."
+
+"No, mutta tyttärenne Sally ja hänen pienokaisensa?"
+
+"Poissa -- kaikkityyni poissa." Ukko pudisti surullisesti päätänsä ja
+alkoi hajamielisesti käsitellä tomuisia pulloja.
+
+"Mutta sinä suuri pyhä Antonius -- mihin he ovat joutuneet?" puhkesi
+Kink Mitchell puhumaan, tuskin kyeten enää hillitsemään itseään. "Ette
+kait tarkoita, että rutto on raivonnut täällä?"
+
+"Oo -- mutta ettekö ole sitten kuulleet mitään _siitä_?" Vanhus nauroi
+hiljaa. "Hehän ovat kaikkityyni lähteneet matkalle Dawsoniin."
+
+"Mikä se on?" kysyi Bill. "Joku lahtiko? Eli anniskelupaikka? Vai onko
+se joku paikkakunta?"
+
+"Ettekö te ole koskaan kuullut puhuttavan Dawsonista?" Ukko nauroi
+ääneensä. "Dawsonhan on kaupunki, suurempi kuin Forty Mile -- niin sir,
+suurempi kuin Forty Mile."
+
+"Minä olen ollut tässä maassa seitsemän vuotta", ilmoitti Bill
+painolla, "ja minä otan vapauden sanoa, että en ole koskaan kuullut
+puhuttavan siitä citystä ennen. Halloo! Saammeko vähän lisää tätä
+whiskyä! Teidän uutisenne ovat tehneet minut aivan väsyneeksi,
+totisesti, sen ovatkin tehneet. Noo, mutta missä sijaitsee sitten tuo
+Dawson, josta puhutte?"
+
+"Suurella, aukealla tasangolla lähellä Klondyken suuta", vastasi vanha
+Jim. "Mutta missä olette molemmat olleet koko kesän?"
+
+"Sen ei juuri luulisi liikuttavan teitä, missä me olemme olleet",
+kuului Kink Mitchellin juro vastaus. "Mutta niin paljon voin minä sanoa
+teille, että me olemme olleet siellä, missä on moskiittoja niin
+paksulta, että täytyy viskata keppi ilmaan voidakseen nähdä auringon ja
+saadakseen tietää mikä aika päivästä jo on. Enkö ole oikeassa, Bill?"
+
+"Aivan oikeassa olet", sanoi Bill. "Mutta tuosta Dawsonpaikasta
+puhuttaessa -- kuinka he ovat sinne joutuneet, Jim?"
+
+"Sai kokonaisen unssin pannuunsa erään lahden luota, jonka nimi on
+Bonanza, eivätkä he ole tulleet kalliokerrokseen vielä."
+
+"Kuka löysi sen?"
+
+"Carmack."
+
+Kun toverukset kuulivat löytäjän nimen, tuijottivat he toisiinsa inhon
+ilme kasvoillansa. Mutta sitten nyökäyttivät he hyvin juhlallisesti.
+
+"Siwash George", virkkoi Hootchinoo Bill halveksivasti.
+
+"Squaw-mies", pilkkasi Kink Mitchell.
+
+"Minä en vaan panisi mokkasiineja jalkaani vaivautuakseni sen takia,
+mitä _hän_ on löytänyt", sanoi Bill.
+
+"Sanon samaa", selitti toveri. "Mies, joka on niin hiton laiska, että
+ei viitsi panna tikkua ristiin! Juuri sen vuoksi lyöttäysikin hän
+indiaanein kanssa yhteen. Luuletteko, että hänen musta lankonsa --
+antakaas kun muistelen -- Skookum Jim, vai mitä? luuletteko hänen
+olevan siellä mukana?"
+
+Ukko Cummings nyökäytti. "Tietysti -- ja vielä lisäksi -- koko Forty
+Mile, lukuunottamatta minua ja muutamia vaivaisia."
+
+"Ja juopporatteja", lisäsi Kink Mitchell.
+
+"Ee-iipäs, sir!" huudahti vanhus vakuuttavasti.
+
+"Minä uskallan lyödä vetoa, että rapajuoppo Henkins ei ole matkassa!"
+huusi Hootchinoo Bill varmana.
+
+Jimin vanha naama kirkastui. "Olkoon menneeksi, Bill -- ja nyt olette
+hävinneet."
+
+"Miten ihmeessä malttoi se vanha juoppolalli lähteä täältä?" kysäsi
+Mitchell.
+
+"He sitoivat hänet ja heittivät hänet veneeseen", selitti vanha Jim.
+"He tulivat suoraan tänne, tulivat kun tulivatkin, ja ottivat hänet
+tuolilta tuolta nurkasta, kolme juopporattia löysivät he lisäksi pianon
+alta. Ja minä sanon teille, että koko joukko lähti sellaisella
+kiireellä matkalle Dawsoniin ylöspäin Yukonia, ikäänkuin itse
+paholainen olisi ollut heidän kintereillään -- naisia, puolikasvuisia
+ja pikkulapsia, koko konkkaronkka. Bidwell tuli minun luokseni ja
+sanoi: 'Minä toivon, että te pidätte huolta Monte Carlosta, Jim', sanoi
+hän. 'Minäkin lähden mukaan.' -- 'No, mutta missä on Barlow sitten?'
+sanoin minä. 'Jo matkalla', sanoi hän, 'ja minä seuraan jälessä
+whiskylastin kanssa.' Ja antamatta minulle aikaa kertaakaan sanoa ei,
+ryntäsi hän suoraa päätä veneeseensä, ja sauvoi sitten jokea ylös kuin
+mielipuoli. Siitä saakka olen ollut täällä, enkä ole tarjonnut
+ainoatakaan lasia tätä ennen, vaikka on jo kolme päivää kulunut hänen
+lähdöstään."
+
+Molemmat toverukset katsoivat toisiinsa.
+
+"Saakeli sitä, Kink!" puhkesi Hootchinoo Bill puhumaan. "Näyttääpä
+ikäänkuin me kuuluisimme senkaltaiseen väkeen, jolla on vaan haarukat
+käsillä, kun velliä sataa."
+
+"Mutta siellähän on täydellinen kokoelma pojannulkkeja, juopporatteja
+ja kulkureja!" sanoi Kink Mitchell.
+
+"Ja squaw-miehiä", lisäsi Bill. "Ei ainoatakaan oikeata kullankaivajaa
+koko roskajoukossa."
+
+"Kaikkien oikeitten kullankaivajain, kuten sinun ja minun, Kink, osana
+on", jatkoi hän akadeemisella kaunopuheliaisuudella, "hikoilla ja
+raataa Birch Creekin tiellä. Ei ainoatakaan oikeata kullankaivajaa ole
+mukana siinä kouhossa Dawsonin matkueessa, ja sen minä sanon suoraan,
+että minä en ota yhtä ainoata askelta minkään Carmackin löydön vuoksi.
+Ainakin tahdon ensiksi nähdä minkä väristä hiekka on."
+
+"Olen samaa mieltä", myönsi Mitchell. "Juokaamme vielä lasillinen."
+
+Sitten kun he olivat tehneet päätöksensä, vetivät he kanootin maihin,
+kantoivat lastin majaansa ja valmistivat päivällisen. Mutta kun
+iltapäivä oli käsissä, alkoivat he tulla kärtyisiksi. He olivat
+tottuneet siihen hiljaisuuteen, joka vallitsee suurissa erämaissa,
+mutta tämä haudankaltainen hiljaisuus kaupungissa kiusasi heitä. He
+hämmästyttivät usein itseään koettamalla kuunnella tuttuja ääniä --
+"odottivat, että jokin ääntäs, joka ei tehnyt sitä", kuten Bill selitti
+asian. He vaelsivat läpi autioiden katujen takaisin Monte Carloon
+saadakseen enemmän juomista, ja kulkivat pitkin joen rantaa
+höyrylaivojen lastauspaikalle, missä nyt ainoastaan vesi pihisi ja
+poreili ja lohet hyppelivät ilmaan, kirkkaat suomut välähdellen
+auringonvalossa.
+
+He istuutuivat varjoon varastohuoneen eteen ja keskustelivat
+keuhkotautisen asiamiehen kanssa, jonka verensyöksyn pelko oli saanut
+jäämään jälelle. Bill ja Kink kertoivat hänelle, kuinka heillä oli nyt
+aikomus majoittua mökkiinsä ja levätä kesän raskaan työn jälkeen. He
+viittasivat jonkinlaisella mahtipontisuudella, joka puoleksi
+oli tarkoitettu herättämään luottamusta ja puoleksi kehoitti
+vastaväitteisiin, kuinka perinpohjin he nauttisivat laiskuudestaan.
+Mutta asiamiestä ei huvittanut vähääkään tämä. Hän johti keskustelun
+heti takaisin suureen malmilöytöön Klondykessa, ja heidän oli mahdoton
+saada häntä pois tästä aineesta. Hän ei voinut ajatella mitään muuta,
+ei mistään muusta puhua, ja vihdoin Hootchinoo Bill suorastaan suuttui.
+
+"Helvettiin Dawsoneinenne, sanon minä!" huudahti hän.
+
+"Sanon samaa", selitti Kink Mitchell ja jatkoi: "niinkuin se nyt
+jotakin olisi -- pelkästään poikaloppien ja paitaressujen huvimatka."
+
+Mutta nyt tuli eräs vene näkyviin alhaaltapäin virtaa. Se oli
+pitkulainen ja kapea ja pysytteli aivan lähellä rantaa. Veneessä seisoi
+kolme miestä, jotka ponnistelivat kaikin voimin eteenpäin vastavirtaa
+pitkillä sauvomilla.
+
+"Nähtävästi Circle Citystä", sanoi asiamies. "Minä olen odottanut heitä
+koko iltapäivän. Forty Mile on sataseitsemänkymmentä peninkulmaa edellä
+heitä. Mutta he eivät ole, vieköön minut hiisi, kadottaneet
+hituistakaan aikaa."
+
+"Ja nyt istumme tässä aivan rauhallisina ja katsomme, kun he ryntäävät
+ohi", selitti Bill jonkinlaisella mielihyvällä.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt lopettaa lausettaan, kun uusi vene tuli
+näkyviin, ja parin minuutin kuluttua seurasi tätä kaksi muuta. Nyt oli
+ensimmäinen vene rannalla istuvien miesten kohdalla. Veneessä olijat
+eivät lakanneet sauvomasta tervehdyksiä vaihdettaessa, ja vaikka kovan
+vastavirran vuoksi vene pääsi hyvin hitaasti etenemään, oli se puolen
+tunnin kuluttua kadonnut näkyvistä.
+
+Ja alhaaltapäin tuli ehtimiseen vene veneen perästä, loppumattomiin.
+Bill ja Kink alkoivat tulla vielä enemmän pahalle tuulelle. He
+vilkasivat vähäväliä varkain, vaanien ja kysyvästi toisiinsa, ja jos
+heidän katseensa kohtasivat, katsoivat he hämillään pois. Kunnes
+viimein heidän katseensa kohtasivat kummankaan väistämättä.
+
+Kink avasi suunsa jotain sanoakseen, mutta ei saanut sanaakaan
+suustansa. Hän istui ja haukotteli, katsoen yhäti toveriaan.
+
+"Juuri minun ajatukseni asiasta, Kink", sanoi Bill.
+
+He katsoivat happamesti toisiinsa, ja ikäänkuin äänettömästä
+sopimuksesta nousivat he lähteäkseen asuntoonsa; vähitellen lisäsivät
+he vauhtia ja majalleen saapuivat he kaikin voimin juosten.
+
+"Emme voi kadottaa vähääkään aikaa, kun kaikki nuo ryntäävät
+eteenpäin", jupisi Kink työntäessään hapatuskannun papuruukkuun
+toisella kädellä ja haaliessaan paistinpannua ja kahvikeittiötä
+toiseen.
+
+"Emme tietystikään", läähätti Bill, joka jo oli työntäytynyt olkapäitä
+myöten vaatesäkkiin jossa heillä oli talvisukkansa ja alusvaatteensa.
+"Ja sen minä sanon sinulle, Kink -- älä unohda hiivaa, joka on siellä
+hyllyllä uunin takana."
+
+Puoli tuntia myöhemmin olivat he laittamassa venettään matkakuntoon,
+asiamiehen lasketellessa sukkeluuksia heikoista kuolevaisraukoista ja
+kultakuumeen tarttuvaisuudesta. Mutta kun Bill ja Kink painoivat pitkät
+sauvoimensa pohjaan ja alkoivat sauvoa venettä virtaa ylös, huusi hän
+heidän jälkeensä:
+
+"No, onnea matkalle sitten! Älkää unohtako merkitä palstaa eli paria
+minullekin!"
+
+He nyökäyttivät innokkaasti vastaukseksi ja tunsivat syvää sääliä tuota
+onnetonta raukkaa kohtaan, joka oli pakoitettu jäämään jälelle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kink ja Bill ponnistelivat kovasti. Pohjoismaassa vallitsevan lain
+mukaan vievät ryntäyksessä voiton nopeat, palstat valtaavat väkevät --
+ja sitten ottaa kruunu etuoikeuksiensa nojalla naapuripalstat
+itselleen. Kink ja Bill olivat sekä nopeita että vahvoja. He
+suorittivat tuon vaivaloisen matkan pitkin, heilahtavin ottein, joka
+tykkänään musersi pari vastatullutta, jotka yrittivät pysytellä heidän
+rinnallaan. Lähdettyään Forty Milestä olivat molemmat miehet
+sivuuttaneet jok'ainoan Circle Cityn veneen, kun he lähellä Dawsonia
+olivat voittaneet veneenpituisen matkan ensimäisestä niistä ja
+jättäneet sen miehistön arveluttavan matkan päähän jälkeensä, kun he
+alottivat matkan maitse.
+
+"Äh! Tuskin voi nähdä toisiaan savulta", sanoi Hootchinoo Bill nauraen,
+kuivatessaan hikeä otsaltaan. Hän katsahti nopeasti tietä pitkin, jota
+he olivat tulleet. Siellä näkyi kolme miestä tulevan käyden puiden
+välissä. Kaksi muuta seurasi heitä kintereillä, ja heti heidän jälessä
+tuli muuan mies ja nainen näkyviin.
+
+"Tule, Kink! Kiirehdi! Kiirehdi!"
+
+Bill joudutti askeleitaan. Mitchell katsahti äkkiä taaksensa.
+
+"Minä lupaan, että he tulevat juoksemaan minkä käpälistä lähtee!"
+
+"Ja tuolla on yksi, joka on jo juossut juoksunsa loppuun", sanoi Bill
+ja osoitti tiensyrjään.
+
+Siellä makasi mies selällään ja läähätti äärimmäisilleen uupuneena.
+Hänen kasvonsa olivat sinisenkalpeat, silmät olivat pullistuneet päästä
+ulos ja lasimaiset -- hän näytti aivan kuolleelta.
+
+"_Chechaquo_!" murahti Kink Mitchell halveksuvasti. Se oli vanhan
+"hapatuksen" ylenkatsetta "vihreitä" kohtaan -- heitä, jotka olivat
+varustetut "itsestäänkäyvillä" jauhoilla ja jotka käyttivät
+hiivajauhoja korppuihinsa.
+
+Molemmilla toveruksilla oli vanhan tavan mukaan aikomus alottaa
+etsiminen alhaaltapäin virtaa, mutta kun he eräästä puuhun naulatusta
+tiedonannosta näkivät, että jo oli "_Valtaus 87 Alapuolella_" -- mikä
+merkitsi samaa kuin runsaasti kahdeksan peninkulmaa Discoveryn
+alapuolella -- muuttivat he mieltä. Nuo kahdeksan peninkulmaa
+taivallettiin vajaassa kahdessa tunnissa. Tämä oli murhaavaa nopeutta,
+kun ottaa huomioon vaikeakulkuiset tiet ja he sivuuttivat
+parisenkymmentä uupunutta, jotka olivat vaipuneet tienoheen.
+
+Discoveryssä tiedettiin hyvin vähän miten vesireitin yläosan laita oli.
+Carmackin langolla, Skookum Jimillä, oli hämärä aavistus, että palstat
+olisivat vallatut niin pitkälti kuin 30:een, mutta kun Kink ja Bill
+näkivät _79 Yläpuolelle_ kuuluvat nurkkatolpat, heittivät he
+kantamuksensa maahan ja heittäytyivät alas tupakoimaan. Kaikki heidän
+ponnistuksensa olivat olleet turhia. Bonanza oli vallattu alusta
+loppuun, "niin kauas kuin saattoi nähdä yli seuraavan vuoriselänteen",
+valitti Bill samana iltana, kun he paistoivat silavaansa ja keittivät
+kahviansa Carmackin nuotiolla Discoveryssä.
+
+"Koettakaa 'Piskuista'", ehdotti Carmack seuraavana aamuna.
+
+"Piskuinen" oli leveä puro, joka laski Bonanzaan _7 Yläpuolella_
+kohdalla. He ottivat hänen neuvonsa vastaan kaikella sillä
+ylimielisellä halveksumisella, jota "hapatus" tuntee squaw-miestä
+kohtaan, ja he viettivät sensijaan päivänsä Adam's Creekin, erään
+toisen Bonanzaan laskevan vesistön luona, joka näytti heistä
+lupaavammalta. Mutta vanha juttu taasen -- vallattu niin pitkälti kuin
+silmä voi kantaa.
+
+Kolmena päivänä kertasi Carmack neuvonsa, ja kolmena päivänä
+kuuntelivat he sitä halveksivan näköisinä. Mutta neljäntenä päivänä ei
+heillä ollut mitään muutakaan paikkaa tutkittavana ja senvuoksi
+lähtivät he kävelemään "Piskuista" ylöspäin. He tiesivät, että siellä
+todenperästä ei löytynyt monta valtausta ennestään, mutta ei ollut
+heilläkään aikomusta tehdä mitään sellaisia. He tekivät retken sinne
+pikemmin päästääkseen pahan tuulensa valloilleen kuin mistään muusta
+syystä. He olivat tulleet sekä ruokottomiksi että epäileväisiksi. He
+pilkkasivat ja tekivät ivaa kaikesta ja solvasivat jokaista
+_chechaquo'ta_, jonka he kohtasivat tiellä.
+
+Valtaukset loppuivat _Numero 23:een_. Jälellä oleva osa vesireittiä oli
+vielä valtaamatta.
+
+"Hyvä hirvilaidun", selitti Kink Mitchell pilkallisesti nauraen.
+
+Mutta Bill mittasi vakavan näköisenä viisisataa jalkaa puroa ylöspäin
+ja asetti nurkkatolpat. Hän oli saanut käsiinsä kynttilälaatikon
+pohjan, ja sen sileälle puolelle kirjoitti hän:
+
+    Tämä hirvilaidun on varattu ruotsalaisille ja _chechaquo'ille_.
+
+                                                Bill Rader.
+
+Kink luki hyväksyvän näköisenä kirjoituksen ja sanoi sitten: "Koska
+olen samaa mieltä, niin voin minäkin kirjoittaa mielelläni alle."
+
+Ja niin lisättiin myöskin nimi Charles Mitchell ilmoituksen alle. Monen
+vanhan "hapatuksen" kasvot loistivat sinä päivänä nähdessään tuon
+sukulaissielun selityksen.
+
+"Noo, miltä tuntui 'Piskuinen'?" kysyi Carmack kun he tulivat takaisin
+leiriin.
+
+"Hiiteen koko 'Piskuinen'!" kuului Hootchinoo Billin vastaus. "Minulla
+ja Kinkillä on aikomus lähteä etsimään Too Much Gold, kun olemme ensin
+levähtäneet."
+
+"Too Much Gold" oli tarumainen vesireitti, josta kaikki "hapatukset"
+uneksivat, ja, otaksuttiin, että siellä oli niin paksulti kultaa, että
+voidakseen huuhtoa sitä, ensin täytyi sora luoda sulkuihin. Mutta
+muutamien päivien lepo, jonka toverukset soivat itselleen ennen
+löytöretkeään, sai aikaan pienen muutoksen heidän suunnitelmissaan.
+Paikalle saapui nimittäin muuan ruotsalainen, joka nimitti itseään Ans
+Handersoniksi.
+
+Ans Handerson oli koko kesän tehnyt työtä päiväpalkalla Miller
+Creek'issä, kaukana Sixty Milen luona, ja kun kesä oli mennyt,
+oli hän harhaillut ylös Bonanzaa, samalla tapaa kuin moni muu
+kullanetsimiskiihkon laineilla ajelehtimaan joutunut kiertolainen,
+joita sellaisia tulvi ristiin rastiin yli maan. Hän oli pitkä ja
+hontelo. Hänen käsivartensa olivat pitkät kuin esihistoriallisen
+ihmisen, ja hänen suurilla rystysillä varustetut kätensä olivat ankaran
+työn vääntämät ja kovettamat. Hän oli hidaspuheinen ja -liikkeinen, ja
+hänen silmänsä -- yhtä siniset kuin hänen tukkansa oli keltainen --
+näyttivät olevan täynnä ikuista unelmoimista, jonka sisältöä yksikään
+ihminen ei tiennyt, ja kaikista vähimmän hän itse. Kenties johtui tämä
+ikuisen unelmoimisen ilme äärettömästä ja sisällyksettömästä
+yksinkertaisuudesta. Joka tapauksessa ymmärsivät hänet tällä tavoin
+kaikki tavalliset miehet, eikä Hootchinoo Bill'issä ja Kink
+Mitchell'issä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
+
+Molemmat toverit olivat kuluttaneet päivän vieraskäynneillä
+ja juttuamisella, ja iltapuolella he menivät tilapäiseen
+kokoontumispaikkaan -- suureen telttaan, jossa kulkurit leväyttivät
+väsyneitä raajojaan ja jossa myytiin huonoa whiskyä dollarilla lasi.
+Mutta kun ainoa raha, jota käytettiin, oli kultahiekka ja kun liikkeen
+omistaja piti ylipainoa vaakakupeissaan, maksoi whisky enemmän kuin
+dollarin. Bill ja Kink eivät juoneet ollenkaan, pääasiallisesti siitä
+syystä, että heidän ainoa ja yhteinen hiekkapussinsa ei ollut niin
+hyvin täytetty, että voi montakaan kertaa käydä vaakakupissa.
+
+"Tiedätkö mitä, Bill -- minä olen saanut vihiä _chechaquo'sta_, jolla
+on säkki jauhoja", sanoi Mitchell riemuitsevasti toverilleen.
+
+Bill näytti mielenkiintoiselta ja tyytyväiseltä. Oli puute ravinnosta,
+ja molemmat miehet olivat huonosti varustetut tutkimustensa varalta Too
+Much Gold'in suhteen.
+
+"Jauhot maksavat dollarin naula", vastasi hän. "Mutta kuinka sinä
+luulet saavasi niitä?"
+
+"Annamme hänen ostaa puolet valtauksestamme", vastasi Kink.
+
+"Mistä valtauksesta?" Bill näytti olevan ymmällään. Mutta sitten muisti
+sen tilan, jonka hän oli viitoittanut ja varannut ruotsalaisille, ja
+hän huudahti: "O-hoo!"
+
+"Mutta minä en saisi silloin kitsastella sen suhteen", lisäsi hän.
+"Anna hänen saada kaikki, kunhan vaan sinä pidät varasi -- ole oikein
+antelias!"
+
+Bill pudisti päätään. "Jos minä tekisin niin, saattaisi hän pitää
+korvansa auki ja jättää kaupan sikseen. Ei -- minä annan sen sijaan
+hänen tietää, että tuota paikkaa pidetään erittäin arvokkaana, ja että
+me emme koskaan luopuisi puolesta osuudestamme, ellemme olisi kokonaan
+vailla elintarpeita. Jälestäpäinhän voimme luovuttaa hänelle koko
+hoidon."
+
+"Jollei kukaan huomaa vehkeitämme ja ota valtausta takavarikkoon",
+huomautti Bill, vaikka hän tunsikin itsensä sangen tyytyväiseksi, kun
+oli toivo saada tuo viitoitettu alue vaihdetuksi jauhosäkkiin.
+
+"Ei", vakuutti Kink rauhoittavasti. "Sillä on numero 24 ja pysyy meillä.
+_Chechaqouo't_ ottivat kuitenkin asian vakavalta kannalta ja alkoivat
+viitoittaa siitä, mihin sinä olit lopettanut. He ovatkin jo
+viitoittaneet yli vedenjakajan. Minä puhuttelin juuri erästä heistä, ja
+hän oli tullut takaisin jaloissaan suonenveto."
+
+Juuri silloin he kuulivat ensi kerran Ans Handersonin puhuvan,
+pitkäveteisesti ja sanoja tapaillen.
+
+"Minä pidän tilasta", sanoi hän paikan isännälle. "Ja minä luulen, että
+otan osuuden."
+
+Molemmat toverukset vilkuttivat silmää toisilleen, ja muutamia
+minuutteja myöhemmin istui kummastunut ja kiitollinen ruotsalainen ja
+joi huonoa whiskyä yhdessä kahden kovasydämisen muukalaisen
+kanssa. Mutta hänen päänsä oli yhtä luja kuin heidän sydämensä.
+Kultahiekkapussi oli yhtenään vaakakupissa, ja Kink Mitchell tarkasteli
+sitä huolellisesti, mutta Ans Handerson ei kuitenkaan tahtonut sulaa.
+Hänen sinisissä silmissään näyttivät ikuiset unelmat päilyvän ikäänkuin
+kesäisen järven pinnalla ja loistavan hetkisen, mutta tämä johtui
+pikemmin puheesta kullasta ja kuparikattiloista, joista hän kuuli
+hämärästi rupateltavan, kuin whiskystä, joka niin helposti solui ulos
+hänen kurkustaan.
+
+Molemmat toverukset olivat aivan epätoivoisia, vaikkakin näyttivät
+hyväntahtoisilta ja olivat äänekkäitä puheissaan ja teoissaan.
+
+"Älkää välittäkö minusta, ystäväni", Hootchinoo Bill nikotteli, käsi
+Ans Handersonin olkapäällä. "Ota toinen drinkki. Juhlimme juuri tässä
+Kinkin syntymäpäivää. Hän on partnerini, Kink, Kink Mitchell. Entäs
+mikä mahtaa olla nimenne?"
+
+Tämän selvittyä hänen kätensä laskeutui painavana Kinkin selkään, ja
+Kink teeskenteli kömpelöä hämillisyyttä sen vuoksi, että oli
+toistaiseksi juhlinnan keskipiste, kun taas Ans Handerson näytti
+tyytyväiseltä ja pyysi heitä juomaan kanssaan. Tämä oli ensimmäinen ja
+viimeinen kerta, kun hän tarjosi, kunnes peli muuttui ja hänen
+säästäväinen sielunsa kiihottui uudenlaiseen tuhlaavaisuuteen. Mutta
+hän maksoi juomat melko terveennäköisestä pussista. "Ei vähempää kuin
+kahdeksansataa siinä", laskelmoi ilvessilmäinen Kink, minkä perusteella
+hän käytti ensimmäistä tilaisuutta yksityiseen keskusteluun Bidwellin,
+huonon whiskyn ja teltan omistajan kanssa.
+
+"Tässä on pussini, Bidwell", Kink sanoi luottavaisena ja varmana, jonka
+vanha hapatus suo toinen toiselleen. "Punnitse siihen vain
+viisikymmentä dollaria muutamaksi päiväksi, ja me olemme sinulle
+kiitollisia, Bill ja minä."
+
+Senjälkeen toistuivat pussin matkat vaa'alle tiheämmin, ja Kinkin
+syntymäpäivän vietto kävi varsin hilpeäksi. Hän jopa yritti laulaa
+vanhojen hapatusten klassikkoa 'Kielletyn hedelmän mehu', mutta lopetti
+kesken ja hukutti hämmennyksensä uuteen kierrokseen juomia. Bidwellkin
+kunnioitti häntä parilla kierroksella talon laskuun; hän ja Bill olivat
+kunnon kekkulissa siihen mennessä, kun Ans Handersonin silmäluomet
+alkoivat lupsahdella ja hänen kielensä osoitti löystymisen merkkejä.
+
+Bill muuttui hellämieliseksi, sitten luottavaiseksi. Hän kertoi huolensa
+sekä kovan onnensa baarin omistajalle ja koko maailmalle yleensä sekä
+Ans Handersonille erityisesti. Hän ei tarvinnut mitään näyttelijän
+ominaisuuksia osaansa varten. Huono whisky piti siitä huolen. Hän sai
+itsensä hyvin surulliseksi itsensä ja Billin vuoksi, hänen kyyneleensä
+olivat vilpittömiä kertoessaan, kuinka hän ja hänen partnerinsa olivat
+harkinneet myydä puoliosuuden hyvästä maasta vain siksi, että heillä
+oli kova puute muonasta. Myös Kink kuunteli ja uskoi.
+
+Ans Handersonin silmät kiilsivät viekkaasti ja hän kysyi: "Paljonko
+ajattelitte pyytää?"
+
+Bill ja Kink eivät kuulleet häntä, joten hänen oli toistettava
+kysymyksensä. He vaikuttivat haluttomilta. Hän kävi innokkaammaksi,
+heilui edes takaisin pitäen kiinni baaritiskistä ja ollen pelkkänä
+korvana heidän neuvotellessaan hieman syrjässä ja kiistellessään,
+pitäisikö heidän vai eikö ja ollen eri mieltä näyttämökuiskauksin
+hinnasta, joka heidän tulisi määrätä.
+
+"Kaksisataa -- hik -- ja viisikymmentä", Bill ilmoitti lopulta, "mutta
+ehkä emme sittenkään myy."
+
+"Mikä on kauhean viisasta, jos saan sanoa tähän väliin", vakuutti
+Bidwell.
+
+"Niin kyllä", lisäsi Kink. "Emme ole armeliaisuushommissa jakelemassa
+ilman ja runsaasti ruotsalaisille ja valkoisille miehille."
+
+"Otetaanpa lisää juomaa", nikotteli Ans Handerson ovelasti vaihtaen
+aihetta suotuisampaan ajankohtaan.
+
+Ja sitten, saadakseen aikaan tuon suotuisamman ajankohdan, hänen oma
+pussinsa alkoi liikkua hänen suuren taskunsa ja vaa'an väliä. Bill ja
+Kink olivat varautuneita, mutta lopulta he antoivat periksi hänen
+taivutteluilleen. Tästä hän kävi varovaiseksi ja veti Bidwellin
+syrjään. Hän hoippuroi kovasti ja tukeutui Bidwelliin kysyessään:
+
+"Luuletteko, että nuo miehet ovat luotettavia?"
+
+"Aivan varmasti", vastasi Bidwell innokkaasti. "Olen tuntenut heidät
+useita vuosia. Vanhoja hapatuksia. Kun he myövät osuuden, niin he
+myövät osuuden. Eivät ole mitään petkuttajia."
+
+"Luulen, että ostan", selitti nyt Ans Handerson ja hoippuroi takaisin
+toisten luo.
+
+Mutta nyt hän vaipui haaveiluihin ja antoi tietää, että hän tahtoi
+saada joko koko valtauksen tai ei mitään. Tämä kiihoitti Hootchinoo
+Bill'in vihan vimmaan. Hän piti salamoivan puheen _chechaquo'itten_ ja
+ruotsalaisten "pöyhkeydestä". Mutta hän torkahti kesken lauseen, puhe
+loppui korisevaan ääneen ja pää vaipui rinnalle. Mutta niinpiankuin
+Kink tai Bidwell nipisti häntä, oli hän heti valmis purkamaan uuden
+parjaustulvan.
+
+Ans Handerson istui rauhallisena kaiken tämän kuluessa. Jokainen
+haukkumasana lisäsi hänen mielestään valtauksen arvoa. Saattoihan niin
+suurella vastahakoisuudella olla ainoastaan _yhdenlainen_ todistus
+hänelle, ja hän tunsi suurta huojennusta, kun Hootchinoo Bill kaatui
+kuorsaten lattialle ja hän saattoi kääntyä hänen helpommin
+taivutettavissa olevan yhtiökumppaninsa puoleen.
+
+Kink Mitchell antoi puhutella itseään, mutta hän oli huono laskumies.
+Hän vuodatti viljalti kyyneleitä, mutta oli taipuvainen myymään puolet
+osuutta kahdestasadasta viidestäkymmenestä dollarista -- tai myös
+kaikki seitsemästäsadasta viidestäkymmenestä. Ans Handerson ja Bidwell
+koettivat kaikin tavoin saada häntä luopumaan väärästä käsityksestään
+murto-osista, mutta heidän ponnistuksensa olivat turhat. Hän valitteli
+ja vuodatti kyyneleitä sekä tiskille että heidän hartioilleen, mutta
+nämä kyyneleet eivät kuitenkaan voineet poistaa hänen päähänpistoaan,
+että jos puoli on kahdensadan viidenkymmenen dollarin arvoinen, niin on
+kaksi puolta kolme kertaa arvokkaampi.
+
+Lopultakin -- itse Bidwell'kin muisti vain hämärästi, miten yö oli
+kulunut -- tehtiin kauppakirja -- jossa Bill Rader ja Charles Mitchell
+luopuivat kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksista valtaukseen _24
+Eldorado_ -- jonka nimen puro oli saanut joltakin optimistiselta
+_checaquo'lta_.
+
+Kun Kink oli allekirjoittanut, koettivat kaikki kolme yhdistynein
+voimin saada Bill'iä hereille. Kynä kädessä hän sitten istui kauan ja
+huojui edestakaisin asiapaperin yli. Kun kallisarvoinen allekirjoitus
+oli viimeinkin saatu tehdyksi ja kauppasumma maksettu, huokasi
+ruotsalainen syvään, ryömi pöydän alle ja nukahti. Siellä hän sitten
+makasi ja näki kuolemattomia uniaan aamuun saakka.
+
+Mutta päivä oli kylmä ja harmaja. Häntä vilusti. Ensi töikseen hän
+itsetiedottomasti ja koneellisesti tunnusteli pussiaan. Hän kauhistui
+sen keveyttä. Muisto yön tapauksista selkisi vähitellen hänen
+aivoissaan. Sitten hän kuuli karkeita ääniä. Hän avasi silmänsä ja
+kurkisteli pöydän alta. Pari aamunvirkkua -- tai oikeammin koko yön
+matkalla ollutta miestä keskusteli Eldorado Creekin täydellisestä
+arvottomuudesta. Ans Handerson peljästyi, koetteli taskujaan ja sai
+käteensä _24 Eldorado'n_ kauppakirjan.
+
+Kymmenen minuuttia sen jälkeen herätti ruotsalainen, silmät rajusti
+tuijottaen, Hootchinoo Bill'in ja Kink Mitchell'in jotka nukkuivat
+vaippoihinsa kääriytyneinä, ja tyrkytti heille sangen töhryistä
+asiapaperia.
+
+"Minä luulen, että otan pois rahani", soperteli hän, "minä luulen, että
+otan pois rahani."
+
+Hänellä oli kyyneleitä silmissä ja kurkussa. Ne vierivät pitkin hänen
+poskiaan, kun hän lankesi polvilleen toverusten eteen ja kerjäsi ja
+rukoili. Mutta Bill ja Kink eivät nauraneet hänelle. He olisivat
+niinmuodoin voineet olla kovasydämisempiä kuin olivat.
+
+"Ensi kertaa kuulen nyt miehen itkeä tillittelevän kaivososuuden
+tähden", sanoi Bill. "Ja minä otan itselleni vapauden sanoa, että se on
+kerrassaan tavatonta."
+
+"Sitä samaa minäkin", selitti Kink Mitchell. "Onhan kaivososuuksien
+ostaminen aivan yhtä tavallinen kuin hevosten ostaminen."
+
+Heidän ihmettelynsä oli täysin oikea. He eivät voineet kuvitellakkaan,
+että he itse olisivat voineet valittaa liikeasiain tähden, eivätkä
+sentähden voineet ymmärtää, että joku muukaan voisi tehdä niin.
+
+"Poloinen raukka _chechaquo'ksi_", murahti Hootchinoo Bill, kun he
+näkivät murheellisen ruotsalaisen poistuvan tietä pitkin.
+
+"Nyt Too Much Gold'iin!" sanoi Kink Mitchell rattoisasti.
+
+Ja ennenkuin päivä oli lopussa, olivat he ostaneet Ans Handersonin
+kultahiekalla jauhoja ja sianlihaa ja maksaneet niistä huikeita summia
+ja kulkivat vedenjakajan yli Klondyke'n ja Indian Riverin välillä
+olevia virtoja kohti.
+
+Kolme kuukautta sen jälkeen tulivat he takaisin lumimyrskyn vallitessa
+ja joutuivat matkalla _24 Eldorado'on_. Oli pelkkä sattumus, että he
+tulivat sinne. He eivät olleet pitäneet silmällä entistä valtaustaan.
+Eivätkä he myöskään voineet tuulen pieksämältä lumelta nähdä paljo
+mitään, ennenkuin olivat aivan perillä. Juuri silloin helpotti tuuli
+hiukan, ja he näkivät kuopan ja sen yläpuolella vintturin, jota eräs
+mies hoiti. He näkivät hänen nostavan kuopasta ämpärillisen soraa ja
+kaatavan sen kuopan laidalle. He näkivät myös toisen miehen, joka
+tuntui merkillisen tutulta, täyttävän kattilan tuolla vastanostetulla
+soralla. Hänellä oli suuret kädet ja vaaleankellervät hiukset. Mutta
+ennenkuin he ehtivät hänen luokseen, kääntyi hän kattiloineen ympäri ja
+kiiruhti muutamaan majaan. Hän oli avopäin ja sulanut lumi juoksi
+pitkin hänen kaulaansa, mistä voi ymmärtää hänen kiireensä. Bill ja
+Kink kiiruhtivat myös majaan ja huomasivat hänen olevan polvillaan
+pesän edessä, missä huuhtoi soraa vedellä täytetyssä astiassa.
+
+Hän oli liiaksi työhönsä kiintynyt, huomatakseen enempääkään, kuin että
+joku tuli majaan. He seisoivat aivan hänen vieressään ja katselivat.
+Hän pani kattilan hitaasti pyörivään liikkeeseen ja pysäytti sen pari
+kertaa, ottaakseen sormin pois suurimmat sorakappaleet. Vesi oli
+sameata ja astia oli upoksissa siinä, niin etteivät he voineet nähdä
+sen sisältöä. Yhtäkkiä hän nosti kattilan ja kallisti siitä veden
+maahan. Keltainen aine jäi kattilan pohjalle, niinkuin voi kirnuun.
+
+Hootchinoo Bill säpsähti. Hän ei ollut koskaan uneksinut noin runsaasta
+tuloksesta.
+
+"Kylläpä on paksusti, hyvä ystävä", sanoi hän jurosti. "Kuinka paljon
+laskette siinä suunnilleen olevan?"
+
+Ans Handerson ei katsahtanut ylös, mutta vastasi: "Arvelen
+viideksikymmeneksi unssiksi."
+
+"Teidän on täytynyt sitten tulla hemmetin rikkaaksi, vai mitä?"
+
+Ans Handerson istui edelleenkin pää painuksissa, puserrellen
+kultahiekkaa saadakseen viimeisetkin sorakappaleet pois, ja hän
+vastasi: "Luulen, että minulla on hyvinkin viisisataatuhatta dollaria."
+
+"Varjele taivas!" sanoi Hootchinoo Bill, ja hän sanoi sen
+kunnioituksesta.
+
+"Varjele taivas!" toisti Kink Mitchell. Ja he menivät hiljaa ulos ja
+sulkivat oven jälkeensä.
+
+
+
+
+Tuhat tusinaa munia.
+
+
+David Rasmussen oli uuttera ihminen, ja niinkuin moni häntä suurempi
+mies, takertui hänkin yhteen ainoaan ajatukseen. Ja sentähden, kun hän
+kuuli torventoitotuksen Pohjoismaasta, suunnitteli hän uskaliaan
+keinotteluyrityksen ja pani sitten liikkeelle koko toimintatarmonsa
+toteuttaakseen sen. Hän teki ripeitä ja tarkkoja laskelmia, ja
+tulevaisuus näytti hänestä ruusunpunaiselta. Hän oli aivan varma, että
+munia myytiin Dawson'issa viidestä dollarilta tusina. Ja tästähän
+seurasi eittämättömästi, että tuhat tusinaa munia tuottaisi tuossa
+kultaisessa kaupungissa viisi tuhatta dollaria.
+
+Toiselta puolen täytyi myöskin kustannukset ottaa huomioon, ja hän teki
+sen ja teki sen sangen tarkasti, sillä hän oli ajatteleva mies,
+erinomaisen käytännöllinen ja neuvokas, eikä hän koskaan antanut
+sydämensä lämmetä minkäänlaisesta mielikuvituksesta. Jos hän laskisi
+kustannukset viideksitoista sentiksi tusinalta, niin nousisi
+kokonaissumma tuhannelta tusinalta sataanviiteenkymmeneen dollariin --
+jonninjoutava summa suunnattomaan voittoon nähden. Ja jos hän myöskin
+otaksuisi, ainoastaan otaksuisi -- tehdäkseen kerran itsensä vikapääksi
+tarpeettomaan hullutukseen -- että hänen itsensä ja munien kuljetukseen
+menisi sen lisäksi vielä kahdeksansataa viisikymmentä, niin jäisi
+hänelle joka tapauksessa neljätuhatta puhdasta voittoa, kun oli myynyt
+viimeisen munan ja saanut viimeisen maksun kultahiekassa.
+
+"Sillä katsos, AIma" -- hän teki aina laskelmia vaimonsa kanssa, hauska
+ruokasali tulvillaan karttoja, virallisia tiedonantoja, matkailijain
+käsikirjoja ja "Alaskan oppaita" -- "katsos, kustannuksista ei voi
+oikeastaan puhua, ennenkuin tullaan Dyea'an; matka sinne tekee
+viisikymmentä dollaria ensimäisessä luokassa. Ja Dyea'sta Lake
+Linderman'iin kuljettavat intiaanikantajat tavaroita kahdestatoista
+sentistä naulan -- siis kahdestatoista dollarista sata eli
+sadastakahdestakymmenestä tuhat. Jos nyt otaksutaan, että minulla on
+tuhat viisisataa naulaa, niin se maksaa satakahdeksankymmentä dollaria
+-- sanokaamme varmuuden vuoksi kaksisataa. Olen kuullut eräältä
+luotettavalta klondykelaiselta, joka on vasta tullut sieltä, että voin
+ostaa itselleni veneen kolmella sadalla. Ja sama mies on sanonut, että
+voin olla varma siitä, että saan mukaani pari matkustajaa, jotka
+maksavat siitä hyvästä sataviisikymmentä kumpainenkin, niin että minä
+siten saan veneen ilmaiseksi, ja sitäpaitsi he voivat auttaa minua
+veneen hoitamisessa. Ja -- siinä kaikki! Dawson'issa kuljetan minä
+munat maihin veneestä. No, katsokaamme nyt, paljoko kustannukset
+kaikkiaan tekevät. -- Viisikymmentä dollaria San Franciscosta Dyea'an
+-- kaksisataa Dyea'sta Linderman'iin -- veneen maksavat matkustajat --
+siis kaiken kaikkiaan kaksisataaviisikymmentä", laski hän ripeästi. "Ja
+sitten sata vaatteisiin", jatkoi hän hyvillä mielin, "jonka jälkeen jää
+vielä viidensadan suuruinen vararahasto arvaamattomia tapauksia varten.
+Ja mitäpä sellaisia saattaisi sattua?"
+
+Alma kohautti olkapäitään ja rypisti silmäkulmiaan. Jos avara Pohjola
+kykenisi nielemään miehen ja tuhat tusinaa munia, niin olisi siellä
+aivan varmaan tarpeeksi tilaa muullekin, mitä hän omisti. Tämä oli
+hänen ajatuksensa, mutta hän ei sanonut mitään. Hän tunsi David
+Rasmussen'in kyllin hyvin.
+
+"Jos otetaan aika kaksinkertaisesti tilapäisten viivytysten varalta,
+niin teen minä matkan kahdessa kuukaudessa. Ajattele sitä, Alma!
+Neljätuhatta kahdessa kuukaudessa! Se on kokonaan toista kuin ne
+vaivaiset sadat kuukaudessa, mitä minulla nyt on. Sitten me
+muuttaisimme kauas pois, missä olisi enemmän tilaa -- meillä olisi
+kaasuvalo joka huoneessa ja avara näköala -- nykyisen asuntomme vuokra
+riittäisi veroihin, vakuutusmenoihin ja veteen, jäisipä siitä vielä
+ylikin. Ja saattaahan olla mahdollista, että minä löydän kultasuonen ja
+palaan takaisin miljonäärinä. No, sanoppas nyt, Alma -- etkö luule,
+että minä olen kohtuullinen laskelmissani?"
+
+Ja tuskinpa Alma saattoi muuta ajatellakkaan. Ja sitäpaitsi: olihan
+hänen oma serkkunsa -- tosin etäistä haaraa ja sen lisäksi perheen
+musta lammas, hurjapää ja yleisesti tunnettu heittiö -- vastikään
+palannut tuosta merkillisestä Pohjolasta, mukanaan satatuhatta dollaria
+kultahiekassa, puhumattakaan puolesta osuudesta siihen luolaan, josta
+se oli peräisin!
+
+David Rasmussen'in maustekauppias hämmästyi kovin, nähdessään hänen
+asettelevan munia vaakakuppeihin syrjäisimmässä tiskin sopukassa, ja
+Rasmussen itse hämmästyi vielä enemmän, havaitessaan, että tusina munia
+painoi puolitoista naulaa -- hänen tuhat tusinaansa painaisi
+niinmuodoin yksistään tuhatviisisataa! Hänen vaatteensa, vaippansa,
+keitinvehkeensä ja matkalla välttämätön ruokavarasto eivät siis saisi
+painaa mitään! Tämä sotki kerrassaan hänen tekemänsä laskelmat, ja hän
+oli juuri aikeissa ruveta sommittelemaan uusia, kun sai ajatuksen
+punnita ainoastaan _pieniä_ munia. "Sillä olivatpa ne pieniä tai
+suuria, tuhat tusinaa munia on kuitenkin aina tuhat tusinaa munia",
+puheli hän rikkiviisaasti itsekseen -- ja nyt hän huomasi, että tusina
+pieniä munia painoi ainoastaan yksi ja neljäsosa naulaa. Tämän jälkeen
+San Franciscon kaupunki tuli tulvilleen asiamiehiä, ja hämmästyneille
+hankitsijaliikkeille ja meijeriyhtiöille tehtiin yht'äkkiä kyselyjä
+munista, jotka eivät painaneet enempää kuin kaksikymmentä unssia
+tusina.
+
+Rasmussen panttasi nyt pienen huvilansa tuhannesta dollarista, hommasi
+vaimonsa pitkä-aikaiselle matkalle sukulaistensa luo, jätti työnsä ja
+sonnustautui matkalle pohjoista kohti. Pysyäkseen tekemässään
+kustannusarviossa hän osti toisenluokan paikan, joka tuulen vuoksi oli
+huonompi kuin välikansipaikka; ja myöhään kesällä hän astui kalpeana ja
+horjuen munineen maihin Dyea'ssa. Ennenpitkää hän kuitenkin sai
+takaisin ruokahalunsa ja entiset ruumiinvoimansa. Ensimäinen
+keskustelunsa Chilkoot-kantajien kanssa sai hänet vilkastumaan ja
+parantamaan ryhtiänsä. He pyysivät neljäkymmentä senttiä naulalta
+tuolta kaksikymmentä kahdeksan penikulmaa [tarkoitetaan Englannin
+peninkulmaa. Suomentajan huom.] pitkältä taipaleelta, mutta kun hän ei
+näyttänyt sitä paljoksuvan, nousi heidän vaatimuksensa neljäänkymmeneen
+kolmeen. Viisitoista juroa intiaania kiinnitti hänen laatikkojensa
+kantohihnat hartioilleen neljänkymmenen viiden sentin palkasta
+naulalta, mutta päästi ne irti jälleen, kun eräs likainen ja rääsyinen
+skaguaylainen Kroisos, joka oli menettänyt hevosensa White Pass'in
+tiellä ja nyt teki viimeisen epätoivoisen ponnistuksen päästäkseen
+Chilkoot'ista oli tarjonnut heille neljääkymmentä seitsemää.
+
+Mutta Rasmussen oli väsymätön, ja viidelläkymmenellä sentillä hän sai
+kantajia, jotka kaksi päivää myöhemmin laskivat hänen munansa
+vahingoittumattomina maahan Linderman'issa. Viisikymmentä senttiä
+naulalta tekee kuitenkin tuhat dollaria tonnilta, ja hänen
+tuhannenviidensadan naulan painoinen kauppavarastonsa oli tyhjentänyt
+hänen vararahastonsa ja jättänyt hänet Tantaluksen pisteeseen, josta
+hän joka päivä näki vastarakennettujen veneiden lähtevän Dawson'iin.
+Muuten vallitsi väsymätön levottomuus ja huoli leirissä, missä veneitä
+rakennettiin. Miehet työskentelivät vimmatusti, aamuvarhaasta
+iltamyöhään, niin paljon kuin jaksoivat -- tilkitsivät, takoivat ja
+naulasivat mielettömällä kiireellä, minkä syytä ei ollutkaan vaikea
+huomata. Päivä päivältä solui lumiraja alemmas pitkin paljaita
+vuorenhuippuja, pohjoismyrskyt seurasivat toinen toistaan, tuoden
+mukanaan räntäsateita, jääsohjua ja lumipyryjä, ja lahtiin ja seisovaan
+veteen tuli pintajää, joka vahveni tunti tunnilta. Ja kaikki vakavat,
+koneellisesti työskentelevät miehet käänsivät tuontuostakin kelmeät
+kasvonsa merelle päin, katsoakseen oliko se jo jäätynyt. Sillä
+jäätyminen oli sama kuin surmanisku heidän toivolleen -- toivolle
+päästä kulkemaan pitkin vuolaasti juoksevaa virtaa ennenkuin laivakulku
+keskeytyy merellä.
+
+Suureksi surukseen huomasi Rasmussen, että hänellä oli kolme
+kilpailijaa. Oli kyllä totta, että yhdellä heistä, eräällä pikkuisella
+saksalaisella oli ollut kova onni, ja hän oli aikeissa itse kantaa
+tavaravarastonsa jäännöksiä edelleen; mutta molemmilla toisilla oli
+pian veneensä valmiina, ja he rukoilivat kauppamiesten jumalaa
+pidättämään talven rautakättä vielä päivän. Mutta rautakäsi puristi
+maan lujaan otteeseensa. Miehiä paleltui pohjoistuulessa, joka
+pyyhkäisi Chilkoot'in yli, ja Rasmussen oli palelluttanut varpaansa,
+ennenkuin huomasikaan sitä. Hänelle tarjoutui tilaisuus päästä
+matkustajaksi erääseen veneeseen, joka oli juuri matkalle lähdössä,
+mutta se maksoi kaksisataa käteistä, eikä hänellä ollut penniäkään.
+
+"Minä luulen, että te voitte odottaa hiukkasen", sanoi ruotsalainen
+venerakentaja, joka oli löytänyt Klondykensä sieltä ja oli kyllin
+viisas huomatakseen sen, "ainoastaan hiukkasen -- niin minä rakennan
+teille oikein hienon veneen, niin totta kuin nimeni on Petter."
+
+Tähän lupaukseen luottaen lähti Rasmussen takaisin Crater Lake'en,
+jossa hän tapasi pari sanomalehden kirjeenvaihtajaa, joiden
+sekaannnuksiin joutuneet tavarat olivat hajallaan Stone House'sta aina
+Happy Camp'iin asti.
+
+"Tjaa", sanoi hän heille, "minulla on tuhat tusinaa munia
+Linderman'issa, ja parhaillaan lyödään viimeisiä nauloja veneeseeni.
+Minulla on ollut saakurinmoinen onni. Veneet ovat harvinaisia, niinkuin
+tiedätte, eikä siellä enää ole ainoatakaan saatavissa."
+
+Tämän jälkeen molemmat kirjeenvaihtajat melkein väkipakolla halusivat
+tulla hänen seuraansa. He heiluttivat vihreitä seteleitä hänen
+silmiensä edessä ja helistelivät kultarahoja kouransilmässä. Hän ei
+tahtonut ensin edes kuunnellakaan heitä, mutta he saivat hänet
+houkutelluksi puoliväkisin, ja hän lupasi viimein heidät ottaa,
+kummankin kolmestasadasta. Tämän jälkeen he tyrkyttivät hänelle maksun
+etukäteen. Ja sill'aikaa kun he kirjoittivat sanomalehdilleen tuosta
+tuhat tusinaa munia omistavasta laupiaasta samarialaisesta, oli tämä jo
+matkalla takaisin tuon ruotsalaisen veneenveistäjän luo Linderman'iin.
+
+"Kuulkaahan! Antakaa minulle tuo venhe!" kuului hänen tervehdyksensä,
+samalla kun hän helisteli kirjeenvaihtajien kultarahoja ja heitti
+halukkaita silmäyksiä vasta valmistuneeseen alukseen.
+
+Ruotsalainen tuijotti yksinkertaisen näköisenä häneen ja pudisti
+päätään.
+
+"Paljoko se toinen maksaa tästä? Kolmesataa? No, tässä on neljä.
+Ottakaa ne".
+
+Hän koetti tyrkyttää hänelle rahoja, mutta ruotsalainen ei huolinut.
+
+"Ei käy päinsä. Olen sanonut, että hän saa venheen. Te saatte luvan
+odottaa".
+
+"Tässä on kuusisataa. Viimeinen tarjoukseni. Ottakaa ne nyt tai jääkää
+ilman. Voittehan sanoa hänelle, että se oli erehdys."
+
+Ruotsalainen epäröi. "Luulen sen käyvän päinsä", sanoi hän lopulta, ja
+kun Rasmussen näki hänet viimeisen kerran, vaivasi miesparka turhaan
+päätänsä, selittääkseen erehdyksen sopivalla tavalla toisille
+tovereille.
+
+Saksalainen kompastui ja taittoi jalkansa Deep Lake'n jyrkänteellä,
+jonka vuoksi hän möi tavaransa dollarista tusinan ja palkkasi rahoilla
+intiaaneja kantamaan hänet takaisin Dyea'an. Mutta seuraavana aamuna,
+laittautui Rasmussen matkalle kirjeenvaihtajiensa kanssa, ja hänen
+molemmat kilpailijansa seurasivat heti jälessä.
+
+"Kuinka paljon teillä on?" kysyi toinen heistä, pieni, laiha mies New
+Englannista.
+
+"Tuhat tusinaa", vastasi Rasmussen ylpeästi.
+
+"Oho! Mutta minä lyön vetoa, että lyön teidät laudalta, vaikka minulla
+onkin vain kahdeksansataa".
+
+Kirjeenvaihtajat tarjoutuivat lainaamaan hänelle rahaa vetoon. Mutta
+Rasmussen hylkäsi tarjouksen, ja yankee löi sen sijaan vetoa toisen
+kilpailijan, mustaviiksisen meripojan ja purjehtijan kanssa, joka
+lupasi "antaa heidän nähdä hiukkasen, kunhan rupeaa ryskämään". Hän oli
+ensimäinen, joka lähti Linderman'ista, ja ottamatta selvää laivakululle
+soveliaasta reitistä, hän ohjasi lastatun veneensä keskelle kuohuvia
+virtoja kallioitten väliin. Rasmussen ja yankee, jolla myös oli kaksi
+matkustajaa, ponnistelivat vaarapaikkojen sivu laatikot selässä ja
+vetivät veneensä tyhjinä vaikeakulkuisen väylän läpi Bennettiin.
+
+Bennett oli kaksikymmentä viisi penikulmaa pitkä järvi, kapea ja syvä,
+jonkinlainen läpikulkureitti vuorten välitse, jossa myrsky alinomaa
+raivosi. Rasmussen leiriytyi erääseen santakuoppaan järven yläpäässä,
+jossa joukko miehiä ja veneitä, jotka aikoivat pohjoiseen päin, oli
+joutunut arktisen tuulen kynsiin. Hän heräsi aamulla ulvovaan
+etelätuuleen, joka toi mukanaan kylmyyttä lumi- ja jääpeitteisiltä
+vuortenhuipuilta ja laaksoista ja tuntui kylmältä kuin pohjoistuuli
+ikään. Mutta ilma oli selkeä, ja hän näki yankeen katoavan ensimäisen
+niemen taakse, vene täydessä purjeessa. Vene toisensa jälkeen lähti
+liikkeelle, ja kirjeenvaihtajat halusivat innokkaasti matkalle.
+
+"Me saavutamme hänet ennenkuin saavumme Cariboo Crossing'iin",
+vakuuttivat he Rasmussen'ille asettaessaan purjeita kuntoon ja _Alman_
+saadessa ensimäiset kovakouraiset hyväilynsä jääkappaleita täynnä
+olevalta aallokolta.
+
+Rasmussen oli aina ollut kaikkea muuta kuin merisankari, mutta nyt hän
+tarttui peräsimeen päättäväisin ilmein. Hänen munalaatikkonsa olivat
+hänen silmäinsä edessä, varmassa säilössä kirjeenvaihtajain
+matkatavarain alla veneen pohjalla, ja kuinka olikaan, tuli hänellä
+myöskin mieleen pieni huvilansa ja tuhannen dollarin panttaus.
+
+Oli purevan kylmää. Tavantakaa hän veti veneeseen perämelan ja otti
+toisen, sill'aikaa kun hänen matkustajansa raaputtivat jäätä
+edellisestä. Mihin vain tyrskyt heittivät vettä, muuttui se heti
+jääksi, ja priipurjeen puomi, joka lakkaamatta kävi vedessä, tuli
+täyteen jääpuikkoja. _Alma_ ponnisteli ja huojui eteenpäin ankarassa
+vedenkäynnissä, kunnes sen liitteistä ja saumoista alkoi tihkua vettä,
+mutta sen sijaan että olisivat pumpanneet, hakkasivat kirjeenvaihtajat
+herkeämättä jäätä ja heittivät sitä mereen. Ei lepoa, ei rauhaa!
+Mieletön kilpajuoksu talven kanssa oli alkanut, ja veneet syöksyivät
+eteenpäin yhtämittaisena jonona.
+
+"M-m-me emme voi py-pysähtyä, vaikka sielujemme autuus olisi
+kysymyksessä", soperti toinen kirjeenvaihtajista, sammaltaen kylmästä,
+vaan ei pelosta.
+
+"Aivan oikein! Anna huhkia vaan, ukkoseni!" rohkaisi toinen.
+
+Rasmussen vastasi tylsämielisesti irvistäen. Luoksepääsemättömät rannat
+häämöittivät ryöppyävän kuohun läpi, ja ainoastaan aukealla merellä
+saattoivat he pysyä samassa vauhdissa sortumatta aaltoihin. Purjeiden
+laskeminen olisi ollut sama kuin varma perikato. Useita kertoja he
+sivuuttivat veneitä, jotka luovivat kallioiden välissä, ja yhden he
+näkivät kolahtavan tyrskyn peittämään karikkoon. Muuan pieni kahden
+miehen ohjaama alus heidän takanaan meni kumoon, kun purjeita
+käännettiin.
+
+"Pi-pi-pidä varasi, ukkoseni", huusi kirjeenvaihtaja kalisevin hampain.
+
+Rasmussen irvisti ja puristi pakottavat sormensa lujemmin perämelan
+ympärille. Parikymmentä kertaa oli meri iskenyt veneen leveään perään
+ja heittänyt aluksen oikealta suunnaltaan, niin että purjeet avuttomina
+lepattivat, ja joka kerta oli Rasmussen ainoastaan äärimmäisillä
+ponnistuksilla välttänyt vaaran. Irvistys oli siten ikäänkuin
+vähitellen jähmettynyt hänen kasvoilleen, ja kirjeenvaihtajiin vaikutti
+kiihoittavasti katsella häntä.
+
+_Alma_ syöksyi erään yksinäisen kallion ohi sadan yardin päässä
+rannasta. Sen huipulta, jota aallot huuhtelivat, päästi muuan mies
+rajun huudon, joka kuului myrskyn läpi. Mutta viime hetkellä oli _Alma_
+lentänyt sivu, ja kallio näkyi enää mustana pilkkuna kuohujen keskellä.
+
+"Se oli yankee! Mutta missä on merimies?" huusi toinen Rasmussenin
+matkustajista.
+
+Rasmussen katsahti olkansa yli tummaan priipurjeeseen heidän takanaan.
+Hän oli nähnyt sen sukeltavan esiin sumusta tuulen yläpuolella, ja
+tunnin sisään, jolloin hän oli pitänyt sitä silmällä, oli se tullut
+vähitellen suuremmaksi. Merimiehen oli nähtävästi täytynyt korjata
+joitakin vaurioita, ja nyt hän aikoi korvata menettämänsä ajan.
+
+"Tuolla hän tulee!"
+
+Molemmat matkustajat lakkasivat hakkaamasta jäätä ja vain katsoivat
+katsomistaan. Kaksikymmentä peninkulmaa Bennettistä oli heidän takanaan
+-- riittävän suuri tila merelle nostattaa pilvenkorkuisia laineita.
+Niiden mukana nousten ja laskien syöksähti merimies kuin myrskynjumala
+ohi. Suuri purje näytti ikäänkuin tarttuvan veneeseen aallonharjalla,
+kohottavan sen vedestä ja heittävän sitten murskaten alas aallon
+ammottavaan kitaan.
+
+"Meri ei ota häntä koskaan!" Samassa katosi musta purje näkyvistä
+suunnattoman aallonharjan taakse. Seuraava aalto vyöryi saman paikan
+yli, sitä seuraava samaten, mutta venettä ei näkynyt. _Alma_ syöksyi
+ohi. Silloin näkyi vilahdukselta airoja ja pakkilaatikoita. Käsivarsi
+pistäytyi ylös vedestä ja takkuinen pää näkyi aallon harjalla noin
+kahdenkymmenen yardin päässä heistä.
+
+Kaikki kolme istuivat hiljaa hetkisen. Kun järven alapää tuli näkyviin,
+alkoivat aallot lyödä veneeseen herkeämättä, niin etteivät
+kirjeenvaihtajat enää hakanneet jäätä, vaan viskasivat vettä kipoilla.
+Mutta tämäkään ei auttanut, ja kirkuvin äänin neuvoteltuaan Rasmussenin
+kanssa he tarttuivat matkatavaroihin. Jauhot, sianliha, vaipat,
+keittovehkeet, kaikenlainen pikkutavara -- kaikki, mitä he saivat
+käsiinsä, lensi laidan yli. Vene osoitti heti kiitollisuuttaan, se otti
+vähemmän vettä ja kohosi huomattavasti.
+
+"Kylliksi jo!" huusi Rasmussen, kun he tarttuivat päällimmäiseen
+munalaatikkoon.
+
+"Kyllä he-he-helvetissä, nämä myöskin!" kirkui toinen vilusta väristen
+ja vimmoissaan. Paitsi muistiinpanojaan, valokuvauskoneitaan ja
+filmejään olivat kirjeenvaihtajat uhranneet kaikki matkatavaransa. Hän
+kumartui eteenpäin, tarttui yhteen munalaatikoista ja alkoi vetää sitä
+tervavaatteen alta.
+
+"Päästä irti! Päästä irti, sanon minä!"
+
+Rasmussen oli onnistunut saamaan esille revolverinsa ja käsi
+koukistuneena perämelan yli koetti hän tähdätä. Kirjeenvaihtaja seisoi
+teljolla ja heilui edes-takaisin; hänen kasvonsa vääntyivät uhmasta ja
+äärettömästä vihasta.
+
+"Voi, Herra Jumala!"
+
+Siten kirkaisi hänen ammattiveljensä, samassa heittäytyen pitkälleen
+veneen pohjalle. Kun Rasmussenin huomio kääntyi toisaalle,
+oli _Alma_ joutunut keskelle suunnatonta vedenpaljoutta ja pyörähti
+ympäri. Purjeet lepattivat, höltyivät ja kääntyivät toiselle puolen,
+ja kun puomi hipaisi kauhealla voimalla venettä, pyyhkäisi se
+kirjeenvaihtaja-raukan selkä-poikkeimena mereen. Masto ja purjeet
+menivät myös samaa tietä. Meri vyöryi veneen yli kun se pysähtyi, ja
+Rasmussen syöksyi pumpun luo.
+
+Seuraavan puolen tunnin aikana lensi vene toisensa jälkeen heidän
+ohitsensa -- pienempiä veneitä, samansuuruisia veneitä kuin heidän,
+pelottavia veneitä, jotka kykenivät muutakin tekemään kuin syöksymään
+mielettömästi eteenpäin. Mutta sitten tuli eräs kymmenen tonnin alus,
+joka, purjeita uhkarohkeasti vähentäen, pyyhkäisi vastatuuleen ja
+lähestyi raskaasti ja kömpelösti.
+
+"Pysähtykää, pysähtykää!" huusi Rasmussen.
+
+Mutta hänen veneensä matala reelinki kolahti raskasta alusta vastaan,
+ja henkiinjäänyt kirjeenvaihtaja kiipesi kannelle. Rasmussen lennähti
+pakkilaatikkojen yli keulaan niinkuin kissa ja koetti jäykistyneillä
+sormillaan solmeta hinausköyttä.
+
+"Tulkaa ylös!" karjasi hänelle muuan punapartainen mies.
+
+"Minulla on täällä tuhat tusinaa munia", kirkui Rasmussen vastaan.
+"Ottakaa veneeni hinattavaksenne! Minä maksan siitä."
+
+"Tulkaa ylös!" ulvottiin kuorossa.
+
+Samassa vyöryi vaahtoharjainen aalto heitä kohti, hulvahti aluksen yli
+ja upotti _Alman_ puoleksi. Aluksen miehistö irroitti köyden ja kiroili
+Rasmussenille nostaessaan uudelleen purjeita. Rasmussen kiroili
+takaisin ja alkoi pumpata. Kaatunut masto ja purje pidättivät venettä
+kuin ankkuri ikään, ja tämä teki mahdolliseksi taistella vettä vastaan.
+
+Kolme tuntia myöhemmin tuli hän lopen väsyneenä ja melkein
+jähmettyneenä, tuskin tietäen mitä sanoi, mutta vieläkin
+pumpaten, jäätikköiselle rantakaistaleelle Cariboo Crossing'in
+läheisyydessä. Kaksi miestä -- eräs hallituksen kuriiri ja muuan
+puoli-intiaanimatkustaja -- auttoi hänet karilta, pelasti hänen
+lastinsa ja veti veneen maihin. He olivat matkalle lähdössä
+palkoveneellä ja ottivat hänet yöksi alukseensa. Seuraavana aamuna he
+matkustivat, mutta hän piti paraana pysähtyä munineen. Ja tämän jälkeen
+alkoi yli maan levitä huhu miehestä, jolla oli tuhat tusinaa munia.
+Kullanetsijät, jotka saapuivat sinne ennen meren jäätymistä, veivät
+mennessään huhun hänen saapumisestaan. Harmaapäiset vanhankansanmiehet
+Forty Milessä ja Circle Cityssä, hapatukset, joilla oli kitalaki
+nahkasta ja vatsa parkkiutunut papujen syönnistä, alkoivat uneksien
+muistella kananpoikasia ja vihanneksia, kun hänen nimensä mainittiin.
+Dyea ja Skaguay seurasivat mielenkiinnolla hänen vaiheitaan ja kysyivät
+jokaiselta salmen yli tulleelta, kuinka pitkälle hän oli ehtinyt
+saapua, ja Dawson -- tuo kultainen, mutta munia vailla oleva Dawson --
+kitui tuskaisessa odotuksessa ja kävi jokaisen tulokkaan kimppuun
+saadakseen mahdollisesti tietää jotakin hänestä.
+
+Mutta kaikesta tästä Rasmussen ei tietänyt mitään. Seuraavana päivänä
+haaksirikkonsa jälkeen hän korjasi _Alman_ ja lähti uudelleen matkalle.
+Kauhea itätuuli puhalsi suoraan häntä vastaan Tagish'ista, mutta hän
+työnsi airot veteen ja ponnisteli miehuullisesti eteenpäin, vaikka
+tuuli painoi venettä taaksepäin ja hänen täytyi tuontuostakin raaputtaa
+jäätä airoista. Seudulla vallitsevan tavan mukaan hän nousi maihin
+Windy Arm'in luona; kolme kertaa kävi vene karilla ja täyttyi vedellä
+Tagish'issa, ja Lake Marsh'issa oli se jäätyä kiinni. _Alma_ kärsi
+paljon vaurioita taistellessaan näitä vastuksia vastaan, mutta munat
+säilyivät vahingoittumattomina. Nämä hän kannatti takaisin kaksi
+peninkulmaa jään yli rantaan, johon hän rakensi varastohuoneen. Tämä
+säilyi sittemmin vuosikymmeniä, ja sitä osottivat toisille ne, jotka
+tunsivat tarinan.
+
+Puoli tuhatta peninkulmaa jäätynyttä maata oli hänen ja Dawsonin
+välillä, ja vesitie oli suljettu. Mutta Rasmussen kääntyi ympäri
+omituinen jännittynyt ilme kasvoillaan ja vaelsi järviä pitkin
+jalkaisin. Miten hän kesti tämän yksinäisen matkan, mukanaan ainoastaan
+vaippa, kirves ja kourallinen papuja, sitä ei tavallinen kuolevainen
+saata ymmärtää. Ainoastaan Pohjolan kuljeksiva seikkailija voi sen
+jotenkuten käsittää. Riittää kun mainitsemme, että hän joutui keskelle
+lumimyrskyä Chilkoot'issa ja menetti kaksi varvastaan haavurille Sheep
+Camp'issa. Ja kuitenkin hän pysyi jaloillaan ja hoiti astiainpesua
+_Pavona_-laivalla; sieltä hän tuli hiilenkantajana muutamalla laivalla
+San Franciscoon.
+
+Peräti laihtunut ja kurja olento kävellä linkutti pankin loistavan
+konttorinlattian yli, saadakseen uuden kiinnityksen huvilaansa. Hänen
+kuoppaiset poskensa paistoivat tuuhean parran alta, ja hänen silmänsä
+näyttivät painuneen syvälle kuoppiin, joista ne kylmästi liekehtien
+loistivat. Hänen kätensä olivat ilman, tuulen ja kovan työn parkitsemat
+ja kynsien alla oli paksu kerros likaa ja nokea. Hän jutteli epäselviä
+asioita munista ja jääesteistä, ja myrskyistä ja merenkäynnistä --
+mutta kun pankkimiehet kieltäytyivät antamasta enempää kuin tuhat, kävi
+hänen puheensa vielä sekavammaksi ja kosketteli pääasiallisesti koirien
+ja koiranruuan hintoja sekä sellaisia seikkoja kuin lumikengät,
+mokkasiinit ja talvitiet. Viimein he antoivat hänelle tuhatviisisataa,
+mikä oli enemmän kuin pantin arvo, ja hengittivät keveämmin, kun hän
+oli tehnyt allekirjoituksensa ja oli oven toisella puolen.
+
+Kaksi viikkoa myöhemmin hän matkusti Chilkoot'in yli kolmella reellä,
+kunkin edessä viisi koiraa. Yhtä valjakkoa hän ajoi itse, mukaansa
+ottamat kaksi intiaania ajoivat toisia. Lake Marsh'issa he avasivat
+säilytyshuoneen ja kuormittivat reet. Mutta ei ollut yhtään tietä, jota
+saattoi kulkea. Hän oli ensimäinen, joka matkusti jään yli, ja hänen
+osalleen tuli tuo vaivaloinen tehtävä polkea ja raivata tie lumen ja
+ahtojään läpi. Takanaan hän huomasi usein leiritulia, joista ohut
+savupilvi nousi ilmaan, ja hän ihmetteli, miksi nämä ihmiset eivät
+saavuttaneet häntä. Sillä hän oli muukalainen maassa eikä käsittänyt
+syytä. Yhtä vähän hän ymmärsi intiaanejansa, jotka koettivat selittää
+hänelle asianlaidan. Nämä pitivät tätä liian vaikeana yrityksenä. Ja
+kun he napisivat ja kieltäytyivät aamusin lähtemästä eteenpäin, ajoi
+hän heidät pistoolillansa uhaten työhönsä.
+
+Kun hän oli päässyt erään jääsillan läpi lähellä White House'a ja
+palelluttanut toisen jalkansa -- joka oli vielä ollut hellä ja kipeä
+edellisen paleltumisen jälkeen -- odottivat intiaanit, että hän antaisi
+perään. Mutta hän uhrasi yhden vaipan, ja jalka käärittynä
+muutamanlaiseen mokkasiiniin, hän jatkoi matkaansa etummaisessa reessä.
+Siinä oli raskain työ ja intiaanit kunnioittivat häntä siitä, että hän
+oli ottanut sen omalle osalleen, mutta salassa he naputtivat otsaansa
+ja pudistivat merkitsevästi päätään. Muutamana iltana he koettivat
+paeta, mutta kuulien vinkuminen lumessa heidän ympärillään pakoitti
+heidät palaamaan takaisin, muristen, mutta täysin vakuutettuina siitä,
+että olivat tehneet erehdyksen. Tämän jälkeen he, jotka olivat vain
+Chilkoot'in villejä, päättivät tappaa hänet; mutta hän oli kevytuninen
+kuin kissa, eivätkä he saaneet tilaisuutta täyttää aikomustaan. Usein
+he koettivat selittää hänelle heidän takanaan olevien savupilvien
+merkitystä, mutta hän ei ymmärtänyt heitä ja rupesi yhä enemmän
+epäilemään heitä. Ja jos he olivat itsepäisiä ja tahtoivat laiskotella,
+oli hän kärkäs antamaan heille piiskansivalluksen silmien väliin tai
+jäähdyttämään heidän tulistunutta mieltään näyttämällä ladattua
+revolveriansa.
+
+Ja niin hän matkusti eteenpäin -- kapinallisine seuralaisineen ja
+villeine koirineen sellaista tietä pitkin, jonka vaikeudet saattoivat
+lannistaa kaiken rohkeuden. Hänen täytyi taistella saadakseen intiaanit
+pysymään matkassa, hän taisteli koirien kanssa pitääkseen niitä
+erillään munista, hän taisteli jäitä vastaan, pakkasta vastaan ja
+tuskia vastaan jalassaan, joka ei tahtonut parantua. Niin pian kuin
+haavaan muodostui uusi nahka, rikkoontui se uudelleen purevassa
+pakkasessa, ja viimein tuli reikä niin isoksi, että siihen melkein
+mahtui nyrkki. Aamusin, kun hän nousi jaloilleen koko painollaan, pyöri
+hänen silmissään ja hän oli vähällä pyörtyä tuskasta; mutta päivän
+pitkään jalka meni tavallisesti turraksi, jonka jälkeen pakotus alkoi
+uudestaan, kun hän ryömi peitteiden sisään ja koetti nukkua. Ja
+kuitenkin saattoi hän, joka ennen oli ollut kirjuri ja istunut kaiket
+päivät pulpetin ääressä, raataa niin, että intiaanit olivat
+väsymyksestä puolikuolleita -- hän uuvutti koiratkin. Kuinka kovasti
+hän teki työtä ja miten paljon hän kärsi, sitä hän ei tiennyt. Hän oli
+mies, joka tarttui kiinni yhteen ainoaan päähänpistoon ja kun hän nyt
+oli saanut tämän päähänpiston, oli hän kokonaan sen vallassa. Dawson
+oli etualalla hänen tajunnassaan ja tuhat tusinaa munia taustalla -- ja
+näiden välillä työskenteli hänen oma minänsä, lakkaamatta ponnistellen
+saadakseen ne yhteen kimmeltäväksi kultaiseksi pisteeksi. Tämä
+kultainen piste oli viisituhatta dollaria, päähänpiston summa ja
+jokaisen, mahdollisesti syntyvän, uuden päähänpiston lähtökohta.
+Kaikissa muissa asioissa hän toimi koneellisesti. Hänellä ei ollut
+mitään käsitystä muista seikoista, nämä hän näki ainoastaan kuin tumman
+lasin läpi eikä omistanut niille yhtään ajatusta. Kättensä työt hän
+suoritti koneellisesti, ja sama oli laita sellaisenkin toiminnan, jossa
+tarvittiin päätä. Hänen kasvojensa ilme kävi sangen tiukaksi; intiaanit
+tunsivat pelkoa häntä kohtaan ja ihmettelivät tuota kummallista
+valkoista miestä, joka oli tehnyt heidät orjiksi ja pakotti heidät
+tekemään työtä niin mielettömästi.
+
+Sitten tuli uusi vaiva Lake Le Borge'ssa, kun lämpömittari laski
+enemmän kuin kuusikymmentä astetta nollapisteen alapuolelle. Näin
+pakkasessa hän ponnisteli eteenpäin suu auki voidakseen hengittää
+vapaammin, ja nyt hän kylmetytti keuhkonsa ja sairasti koko loppumatkan
+kuivaa köhäyskää, joka paheni leirisavusta tai ylenmääräisistä
+ruumiinponnistuksista. Thirty Mile-joella hän tapasi paljon avovettä,
+jossa suuret jääkappaleet vyöryskelivät ja jota kattoi petollinen
+reunajää. Tämän reunajään kantavuutta oli mahdoton arvioida, ja siksi
+hän uskalsi mennä sille ilman muuta, ottaen revolverin avuksi, kun
+hänen seuralaisensa napisivat. Mutta jääsilloilla saattoi ryhtyä
+varovaisuustoimenpiteisiin, vaikkakin ne olivat lumenpeittämät. He
+kulkivat niiden yli lumikengät jalassa ja pitkät seipäät ristiin
+asetettuina käsissä kaikkien sattumien varalta. Kun he olivat päässeet
+yli, kutsuivat he koiria tulemaan perässä. Ja sellaisella sillalla,
+jossa lumi peitti sulapaikan, löysi toinen intiaaneista loppunsa. Hän
+vaipui niin nopeasti, kuin veitsi menee ohuen hyytelön läpi, ja virta
+painoi hänet heti jään alle.
+
+Samana yönä karkasi hänen toverinsa heikossa kuunvalossa, ja Rasmussen
+häiritsi turhaan suurta hiljaisuutta revolverillaan -- esine, jota hän
+käsitteli enemmän innolla kuin taidolla. Kolmekymmentäkuusi tuntia
+myöhemmin tuli karannut intiaani Big Salmon'in poliisiasemalle.
+
+"Hm -- hm -- hm... Hauska mies... Mitä sanotte siitä?... Hänen
+päänuppinsa aivan vinossa", selitti tulkki ymmälleen joutuneelle
+esimiehelle. "Mitä?... Niin -- sekapäinen, aivan sekapäinen mies.
+Munia, munia, munia -- aina vaan munia... Ymmärrättekö? Hän tulee kyllä
+ajan oloon."
+
+Viipyi useita päiviä ennenkuin Rasmussen tuli -- kaikki kolme rekeä
+toisiinsa sidottuina ja kaikki koirat yksissä valjaissa. Se oli
+epämukavaa ja vaivaloista, ja missä tie oli vaikeakulkuinen, oli hän
+pakoitettu vedättämään reen kerrallaan, vaikkakin hän herkulesmaisilla
+ponnistuksilla oli enimmäkseen onnistunut saamaan kaikki menemään
+yht'aikaa. Häneen ei näyttänyt tekevän minkäänlaista vaikutusta, kun
+poliisi kertoi, että hänen intiaaninsa oli matkalla ylänköseutujen
+kautta Dawsoniin ja otaksuttavasti oli nyt puolimatkassa Selkirk'en ja
+Stevart'in välillä. Yhtä vähän näytti kiinnittävän hänen mieltään, kun
+hän sai tietää, että poliisi oli raivannut tien Pelly'yn asti, sillä
+hän oli ruvennut sallimaanuskojan tavoin katselemaan kaikkia
+luonnonilmiöitä, hyviä niinkuin pahojakin. Mutta kun hänelle sanottiin,
+että Dawsonissa oli nälänhätä, hymyili hän, valjasti koiransa ja lähti
+taas matkalle.
+
+Viimeisessä pysähdyspaikassa hän sai selityksen, mitä tuo salaperäinen
+savu merkitsi. Kun Big Salmon'issa oli saatu tietää, että tie oli
+raivattu Pelly'yn saakka, ei savupilareilla enää ollut mitään syytä
+pysytellä Rasmussenin takana, ja kun hän istui kokoonkyyristyneenä
+yksin nuotion ääressä, näki hän. joukottain rekiä kiitävän ohi. Ensin
+tulivat kuriiri ja puoli-intiaani, jotka olivat vetäneet hänet
+Bennettistä, sitten kaksi postirekeä Circle Citystä, sen jälkeen
+sekalainen seurue Klondykeen-matkustajia. Sekä koirat että miehet
+olivat reippaita ja hyvinruokituita, kun sitävastoin Rasmussen ja hänen
+vetäjänsä olivat niin laihoja, ettei heissä ollut paljo muuta kuin luu
+ja nahka. Toiset olivat matkustaneet päivän ja levähtäneet kaksi, ja
+muutenkin säästäneet voimiansa, voidakseen sitten matkustaa nopeammin,
+kun raivattu tie alkoi -- ja hän sitävastoin oli marssinut jok'ainoa
+päivä, vaivaten koiriaan yli tarpeen ja kuluttaen niiltä viimeisetkin
+voimat.
+
+Mitä häneen itseensä tulee, hän ei voinut murtua. He kiittivät häntä
+ystävällisesti siitä vaivasta, jota hän oli kärsinyt heidän tähtensä,
+nämä reippaat ja vahvat miehet -- he kiittivät häntä leveästi
+irvistellen ja raa'asti nauraen -- ja nyt, kun hän ymmärsi kaikkityyni,
+hän ei vastannut sanallakaan. Eikä hän tuntenut sanatontakaan
+katkeruutta heitä kohtaan. Kaikki tämä oli merkityksetöntä. Hänen
+päähänpistonsa -- tai se tosiasia, joka oli tämän päähänpiston takana,
+ei ollut muuttunut. Tässä oli hän ja hänen tuhat tusinaa munaansa -- ja
+tuolla oli Dawson... Tehtävä oli muuttumaton.
+
+Little Salmon'issa tuli puute koiranruoasta, ja eläinten täytyi nyt
+saada hänen ravintoaan. Täältä Selkirk'een asti hän eli pavuista --
+kovista, ruskeista pavuista, suurista pavuista, jotka olivat hyvin
+ravitsevia, mutta saivat hänen vatsansa epäkuntoon ja aiheuttivat
+ähkykohtauksia joka kolmas tunti. Mutta Selkirk'en toimitusmies oli
+pannut portinpielessä olevaan oveen tiedonannon, ettei kahteen vuoteen
+yksikään höyrylaiva ollut tullut Yukonia ylös ja että elintarpeitten
+hinnat olivat sentähden tavattoman korkeat. Hän tarjoutui kuitenkin
+antamaan jauhoja täyden kupin jokaisesta munasta, mutta Rasmussen
+pudisti vain päätänsä ja jatkoi matkaansa. Kappaleen matkan päässä
+alaspäin hänen onnistui ostaa jäätynyt hevosennahka koirille, kun
+Chilkoot'in karjanomistajat olivat teurastaneet hevosensa ja antaneet
+kaikki jätteet intiaaneille. Hän koetti itsekin pureskella
+hevosennahkaa, mutta karvat tunkeutuivat haavoihin, joita pavut olivat
+tehneet hänen suuhunsa, ja se oli sietämätöntä.
+
+Täällä Selkirk'essä hän kohtasi Dawsonista tulevien nälkäisiä
+etujoukkoja, ja sitten hän näki heidän kaikkialla laahustavan eteenpäin
+tietä pitkin -- kurja joukko ihmisiä. "Ei ole elintarpeita!" oli
+seisovana lauseena. "Ei ole elintarpeita, ja siksi heidän täytyi
+lähteä." -- "Kaikki ihmiset ovat liian heikontuneita voidakseen toipua
+keväällä." -- "Jauhot maksoivat puolitoista dollaria naula, mutta ei
+ollut yhtään, joka olisi myynyt."
+
+"Munat?" vastasi yksi heistä. "Dollarin kappale, mutta niitä ei ole
+yhtään."
+
+Rasmussen teki nopean laskelman.
+
+"Kaksitoistatuhatta dollaria", sanoi hän ääneen.
+
+"Hä?" kysyi toinen.
+
+"Ei mitään", vastasi Rasmussen ja pakoitti koiransa liikkeelle. --
+
+Kun hän saapui Stewart River'iin, seitsemänkymmentä peninkulmaa
+Dawsonista, oli hän menettänyt viisi koiraa, ja toiset olivat
+menehtymäisillään väsymyksestä. Hänkin astui nyt valjaisiin ja veti
+niillä vähillä voimin, mitä hänellä enää oli jälellä. Mutta kuitenkaan
+hän ei voinut päästä enempää kuin kymmenen peninkulmaa päivässä. Hänen
+nenänsä ja poskipäänsä, jotka tuontuostakin paleltuivat, olivat saaneet
+mustanpuhuvan värin, mikä vaikutti suorastaan epämiellyttävältä.
+Peukalo oli myös, hänen ohjaustankoa pidellessään, paleltunut ja tuotti
+hänelle kauheita tuskia. Suuret mokkasiinit oli hänellä vieläkin
+jalassa, ja pitkin sääriä alkoi tuntua merkillistä kipua. Sixty Milessä
+loppuivat pavut, joita hän viime aikoina oli käyttänyt ravinnokseen,
+mutta hän pysyi järkähtämättömästi erillään munista. Ehtimiseen
+tiepuoleen nujertuen, mutta aina pystyyn nousten, hän kompuroi Indian
+River'iin. Siellä hän löysi vastakuolleen hirven ja muutaman anteliaan
+vanhankansan miehen, joka antoi hänelle ja hänen koirilleen uusia
+voimia, ja Ainslies'issa hän tunsi vaivansa palkituiksi, kun eräs
+Dawsonista viisi tuntia sitten tullut kulkuri vakuutti, että hän saisi
+yksi ja yksi neljäsosa dollaria jokaisesta munasta.
+
+Hän kiipesi jyrkkää mäkeä ylös lähellä Dawson'in kenttämajoja, sydän
+ankarasti jyskyttäen ja polvet vapisten. Koirat olivat niin heikot,
+että hänen oli pakko antaa niiden levätä, ja odottaessaan hän nojasi
+väsyneenä ohjaustankoa vastaan. Silloin tuli muuan tavattoman
+koreannäköinen mies kävellen, puettuna suureen karhunnahkaturkkiin. Hän
+katseli uteliaasti Rasmussenia, sitten hän pysähtyi ja heitti tutkivan
+silmäyksen koiriin ja kolmeen köytettyyn rekeen.
+
+"Mitä teillä on?" hän kysyi.
+
+"Munia", vastasi Rasmussen käheästi. Hän tuskin kykeni saamaan
+kurkustaan muuta kuin kuiskauksen. "Munia? Hurraa! Hurraa!" Hän hyppäsi
+korkealle ilmaan, pyöriskeli kuin hullu ja polki jalkaansa maahan.
+"Ette kai tarkoita, että teillä on munia kaikissa näissä?"
+
+"Kyllä, kaikissa."
+
+"Oo -- silloin te varmaan olette munantuojamies." Hän kierteli
+Rasmussenia ja tarkasteli häntä joka puolelta. "Sanokaa -- oletteko
+munantuojamies?"
+
+Sitä ei Rasmussen tiennyt, mutta hän otaksui se olevansa ja nyt näytti
+toinen tulevan maltillisemmaksi.
+
+"Mitä tahdotte niistä?" hän kysyi varovaisesti.
+
+Rasmussen tuli rohkeaksi. "Puolitoista dollaria", hän sanoi.
+
+"Seis!" sanoi toinen nopeasti. "Antakaa minulle tusina."
+
+"Minä -- minä tarkoitan puolitoista dollaria kappaleelta", selitti
+Rasmussen epäillen.
+
+"Niin kyllä! Minä kuulin, mitä sanoitte. Antakaa kaksi tusinaa. Tässä
+on rahat."
+
+Hän otti esiin kultahiekkapussin, pienoisen makkaran kokoisen ja heitti
+sen huolettomasti ohjaustangolle. Rasmussen tunsi kummaa väristystä
+vatsanpohjassaan, hänen sieramiaan kutitti, ja hänet valtasi melkein
+voittamaton halu itkeä. Mutta suurisilmäinen ja utelias kansanjoukko
+alkoi kokoontua hänen ympärilleen, ja toinen toisen jälkeen
+rupesi kyselemään munia. Hänellä ei ollut vaakakuppeja, mutta
+karhunnahkaturkkinen mies kävi noutamassa pari sellaista ja
+ystävällisesti punnitsi kultahiekkaa, sill'aikaa kun Rasmussen jakoi
+tavaraa. Pian syntyi siinä tungos, siinä tuupittiin ja tyrkittiin ja
+meluttiin. Kaikki tahtoivat ostaa, ja kaikki tahtoivat saada ensiksi.
+Ja sitä mukaa kuin toisten kiihko nousi, tyyntyi Rasmussen. Tämä ei
+saattanut merkitä hyvää. Jotakin täytyi olla heidän ostamishalunsa
+takana. Olisi viisainta, että hän lepäisi ensin ja sitten katsoisi
+ympärilleen. Kenties munat maksaisivatkin kaksi dollaria kappale. Joka
+tapauksessa hän tiesi varmasti saavansa puolitoista, milloin hyvänsä
+vain möisi. "Seis!" hän huudahti, myytyään parisataa. "Enempää ei nyt
+tule. Minä olen väsymyksestä menehtymäisilläni. Minun täytyy hankkia
+itselleni asunto, ja sitten voitte tulla sinne."
+
+Nyt syntyi yleinen valitus, mutta karhunnahkaturkkinen mies hyväksyi
+Rasmussenin päätöksen. Kaksikymmentä neljä jäätynyttä munaa kalisi
+hänen avaroissa taskuissaan, eikä hän perustanut siitä mitään, oliko
+toisilla syömistä vaiko ei. Muuten hänkin näki, että Rasmussen
+hädintuskin pysyi pystyssä.
+
+"Tuolla Monte Carlon toisen kulman takana on muuan maja, sellainen
+suudapulloikkunoilla varustettu", sanoi hän hänelle. "Se ei ole minun,
+mutta minä pidän sitä hallussani. Vuokra on kymmenen dollaria päivältä,
+ja se on sangen huokea. Menkää suoraan sinne, niin minä tulen sitten
+luoksenne. Älkää unhoittako, että siinä on suudapulloikkunat. --
+Tralalaa!" rallatti hän heti jälkeen. "Nyt menen pesääni syömään munia
+ja uneksimaan kotiseudusta."
+
+Matkalla asuntoonsa Rasmussen muisti olevansa nälkäinen ja osti
+pikkuvaraston elintarpeita muutamasta ruokatavarakaupasta ja paistin
+teurastajalta sekä kuivattua kalaa koirille. Hän löysi puheenalaisen
+majan ilman vaikeuksia ja antoi koirien olla valjaissa virittäessään
+valkeata takkaan ja asettaessaan kahvipannun tulelle.
+
+"Puolitoista dollaria kappaleelta -- tuhat tusinaa -- tekee
+kahdeksantoista tuhatta dollaria!" höpisi hän itsekseen puuhaillessaan
+takan ääressä.
+
+Juuri kun hän asetti paistin tulelle, avautui ovi. Hän käännähti
+ympäri. Siinä oli karhunnahkaturkkinen mies. Hän astui sisään
+päättäväisesti, ikäänkuin hänellä olisi ollut jotakin määrättyä asiaa,
+mutta kun hän näki Rasmussen'in tuli hänen kasvoilleen rasittunut ilme.
+
+"Minä tahtoisin sanoa teille -- niin, minä tahtoisin sanoa teille..."
+alkoi hän, mutta keskeytti lauseen.
+
+Rasmussen halusi tietää, tahtoiko hän saada vuokran.
+
+"Tuhat tulimmaista -- minä tahtoisin sanoa teille, nähkääs -- että
+munat olivat pilaantuneita."
+
+Rasmussen tunsi jalkansa horjuvan. Hänestä tuntui kuin joku olisi
+antanut hänelle äkkinäisen iskun silmien väliin. Majan seinäthän
+horjuivat ja olivat kaatumaisillaan... Hän ojensi kätensä pysyäkseen
+pystyssä ja sai kiinni tulikuumasta uunista. Viiltävä tuska ja palaneen
+lihan haju palauttivat hänen tajuntansa.
+
+"Kyllä ymmärrän", sanoi hän hitaasti, samalla kopeloiden taskujaan. "Te
+tahdotte saada rahanne takaisin."
+
+"Rahoista ei ole kysymys", sanoi toinen, "mutta eikö teillä ole toisia
+munia -- jotka ovat hyviä?"
+
+Rasmussen pudisti päätänsä. "Parempi on, että otatte rahat."
+
+Mutta toinen kieltäysi ja peräytyi ovea kohti. "Minä tulen takaisin",
+sanoi hän, "kun olette lajitellut ja tarkastanut mitä teillä on."
+
+Rasmussen vyörytti majaan hakkuupölkyn ja kantoi munalaatikot sisälle.
+Hän teki tämän aivan rauhallisesti. Sitten hän otti kirveensä ja alkoi
+rikkoa munia toisen toisensa jälkeen. Hän tutki munan puoliskoja hyvin
+tarkasti ja pudotti ne sitten lattialle. Ensin hän otti toisen sieltä,
+toisen täältä eri laatikoista, mutta sitten hän särki tahallaan koko
+laatikon. Läjä lattialla tuli yhä suuremmaksi. Kahvi kuohui yli ja
+palaneen paistin savu täytti huoneen. Rasmussen hakkasi hakkaamistaan
+uutterasti ja yksitoikkoisesti, kunnes viimeinenkin laatikko oli tyhjä.
+
+Silloin naputti joku ovelle, naputti uudestaan, avasi ja astui sisään.
+
+"Tuollainen sekasotku!" hän sanoi asettuessaan katsomaan hävitystä.
+
+Särjetyt munat alkoivat sulaa uunista tulevasta lämmöstä ja levittivät
+ilkeätä hajua.
+
+"Tuon on täytynyt tapahtua höyrylaivassa", arveli hän.
+
+Rasmussen silmäili häntä kauan tyhjin katsein.
+
+"Minä olen Murray -- Jim Murray -- kaikki ihmiset täällä tuntevat
+minut", mies jatkoi, "olen juuri saanut kuulla, että teidän munanne
+ovat pilaantuneita, ja tarjoon kaksisataa koko roskasta. Ne eivät ole
+niin hyviä kuin kalat, mutta koirille ne kelpaavat kuitenkin".
+
+Rasmussen näytti muuttuneen kiveksi. Hän ei liikahtanutkaan. "Menkää
+helvettiin", sanoi hän kiivastumatta.
+
+"Tulkaa nyt järkiinne! Olen hyvilläni voidessani tarjota niin paljon
+tuollaisesta moskasta, ja sehän on aina parempi kuin ei mitään.
+Kaksisataa. Noo -- mitä sanotte?"
+
+"Menkää helvettiin", toisti Rasmussen hiljaa, "ja laputtakaa siitä
+jalkoihinne."
+
+Murray katseli häntä suu auki ja suuresti ihmeissään -- ja sitten hän
+peräytyi varovaisesti takaperin, koko ajan silmällä pitäen toisen
+kasvoja.
+
+Rasmussen seurasi häntä ulos ja riisui koirat valjaista. Hän heitti
+niille kaiken ostamansa kalan ja otti köysinipun olalleen. Sitten hän
+meni takaisin majaan ja salpasi oven jälkeensä. Palaneen paistin savu
+sai hänen silmänsä kirvelemään. Hän heitti köyden kattoparrun yli ja
+mittasi silmillään liikkumatilan. Hän ei näyttänyt olevan siihen
+tyytyväinen, sillä hän nosti tuolin makuulavalle ja nousi sille. Sitten
+hän teki köyden toiseen päähän silmukan ja pisti päänsä siihen. Köyden
+toisen pään hän sitoi kiinni. Ja sitten hän potkasi pois tuolin.
+
+
+
+
+Lit-lit'in naimiskauppa.
+
+
+Kun John Fox tuli maahan jossa whisky jäätyy kiinteäksi möhkäleeksi ja
+voidaan käyttää kirjepainimena kauan aikaa vuodessa, ei hänellä ollut
+niitä ihanteita ja harhaluuloja, jotka tavallisesti ovat esteenä
+hienomman kasvatuksen saaneen seikkailijan menestykselle. Syntyneenä ja
+kasvaneena Yhdysvaltain äärimmäisillä rajoilla, vei hän mukanaan
+Canadaan yksinkertaisen ajatustapansa, teeskentelemättömän käytöksensä
+ja niin sanoaksemme alkeellisen käsityksensä asioista ja esineistä,
+mikä takasi hänelle välittömän menestyksen hänen uudella urallaan.
+Oltuaan Hudson-Bay-yhtiössä alhaisarvoisena palvelijana, jonka
+tehtävänä oli soutaa matkustajien veneitä ja kantaa selässään heidän
+tavaroitaan sellaisten paikkojen yli, missä sitä tarvittiin, kohosi hän
+pian toimitusmieheksi ja sai haltuunsa tavaravaraston ylivalvonnan Fort
+Angelus'issa.
+
+Täällä hän otti pian -- luonnollisen yksinkertaisuutensa pakottamana --
+maassa syntyneen naisen vaimokseen, ja avio-onnen kautta, joka sitä
+seurasi, hän vältti sen levottomuuden ja joutavanpäiväisen kaipuun,
+joka katkeroittaa vaativampien miesten päivät, tekee heidän työnsä
+kelpaamattomaksi ja lopulta valtaa heidät kokonaan. Hän eli
+tyytyväisenä ja iloisena, hoiti rehellisesti sitä tointa, joka oli
+hänelle uskottu ja otti loistavan ennätyksen yhtiön palveluksessa.
+Tähän aikaan kuoli hänen vaimonsa, hänen sukulaisensa vaativat ruumiin
+ja hautasivat sen kansan tavan mukaan puun latvaan.
+
+Kaksi poikaa oli hän synnyttänyt hänelle, ja yhtiön käskystä hän
+matkusti pienokaisten kanssa kauemmas Koillisen Territorin alueelle,
+paikkaan, jota kutsuttiin Sin Rock'iksi, missä hän otti haltuunsa
+tärkeän vuotavaraston. Täällä hän vietti useita yksinäisiä ja raskaita
+kuukausia, kyllästyneenä nuorten intiaaninaisten huomaavaisuuteen, ja
+hänen kasvavat pikku poikansa kärsivät suuresti vailla äidin hoivaa.
+Silloin sattuivat hänen silmänsä Lit-lit'iin.
+
+"Lit-lit, niin -- hän on Lit-lit" -- tällä tavoin hän kuvasi häntä
+miltei epätoivoisena ensimäiselle kirjanpitäjälle Alexander Mc
+Lean'ille.
+
+Mc Lean oli vasta päättänyt skotlantilaisen kasvatuksensa -- "hänen
+korvantaustansa eivät olleet vielä kuivat", niinkuin John Fox sanoi --
+voidakseen hyväksyä maan tapoja avioliittokysymyksessä. Hän ei
+kuitenkaan tuntenut vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että toimitusmies
+uskoi oman kuolemattoman sielunsa vaaraan -- ja koska Lit-lit herätti
+hänessäkin omituista mieltymystä, tunsi hän katkeransekaista
+tyytyväisyyttä oman sielunsa autuuden ollessa taatun sen kautta, että
+tyttö menisi naimisiin John Foxin kanssa.
+
+Siinä ei tosiaankaan ollut ihmettelemistä, että Mc Lean'in ankara
+skotlantilaissielu oli vaarassa sulaa Lit-lit'in silmistä lähtevässä
+auringonpaisteessa. Hän oli kaunis, hoikka ja notkea, ei sellainen
+suurikasvoinen ja typeränluontoinen, jollaisia intiaaninaiset
+ylipäätänsä ovat. Nimen "Lit-lit" hän oli saanut tavastaan liihoitella
+kaikkialla; hän lensi sinne tänne kuin perhonen, iloisena ja huoletonna
+ja nauraen yhtä helposti kuin hyppien ja tanssien.
+
+Lit-lit oli Snettishane'n, yhden heimon ylhäisimmistä miehistä, tytär,
+ja hänen äitinsä oli ollut puoli-intiaani. Tämän Snettishane'n luokse
+läksi toimitusmies eräänä päivänä ikäänkuin sattumalta, neuvotellakseen
+naimiskaupoista. Hän istui sitten isäntänsä seurassa märistä puista
+tehdyn nuotion ääressä, joka piti moskiitot etäällä, ja puhui kaikista
+asioista auringon alla, tai kuitenkin kaikesta, mikä esiintyi Pohjolan
+auringon alla, avioliittoa lukuunottamatta. John Fox oli vartavasten
+tullut puhumaan avioliitosta; tämän tiesi Snettishane, ja John Fox
+tiesi, että ukko tiesi sen -- ja sentähden kartettiin juuri tätä
+keskustelunaihetta mitä suurimmalla tarkkuudella. Tällaista väitetään
+intiaanien oveluuden olevan. Itse asiassa se on läpikuultavaa
+naivisuutta.
+
+Tunnit kuluivat, ja Fox ja Snettishane polttivat lukemattomia piippuja
+ja katsoivat toisiaan silmiin aivan viattomasti, mikä oli erinomainen
+todistus näyttelijälahjoista. Iltapäivällä kulkivat Mc Lean ja hänen
+työtoverinsa Mc Tavish heidän ohitseen virralle päin olematta
+näkevinäänkään heitä. Kun he tunnin kuluttua palasivat samaa tietä,
+olivat Fox ja Snettishane joutuneet kursastelevaan väittelyyn sen
+ruudin ja sianlihan laadusta, jota yhtiö tarjosi vaihtokaupassa.
+Lit-lit, joka arvasi toimitusmiehen asian, oli sillä välin hiipinyt
+majan peräseinän taakse, ja uloskäytävän esiripun takaa piti silmällä
+molempia keskustelijoita moskiittovalkean ääressä. Hän oli innoissaan,
+onnellinen ilme silmissään, ylpeä kun oli siitä, että niin ylhäinen
+mies kuin itse toimitusmies -- joka oli lähinnä Jumalaa Pohjolan
+hierarkiassa -- oli valinnut hänet vaimokseen, ja naisellisen
+uteliaisuuden pakottamana hän halusi lähempää nähdä, minkänäköinen mies
+hän oli. Kirkas auringonpaiste, leirisavu ja ankara ilmanala oli saanut
+toimitusmiehen kasvot vaskenkarvaisiksi, niin että Snettishane oli yhtä
+vaalea kuin hänkin ja hän itse, Lit-lit, vaaleampi. Tämän johdosta hän
+tunsi epämääräistä iloa, mutta vielä enemmän hän iloitsi siitä, että
+Fox oli niin suuri ja vahva, vaikka hänen suuri musta partansa melkein
+pelotti häntä -- se oli niin ihmeellinen.
+
+Kun Lit-lit oli sangen nuori, oli hän kokematon arvostelemaan miehiä.
+Seitsemäntoista kertaa hän oli nähnyt auringon painuvan etelään ja
+katoavan taivaanrannan taa, ja seitsemäntoista kertaa hän oli nähnyt
+sen palaavan ja valaisevan päivin ja öin, kunnes yö loppui kokonaan.
+Näinä vuosina Snettishane oli vartioinut häntä huolellisesti ja ollut
+hänen ja kaikkien kosijain välillä, halveksivasti kuunnellen nuoria
+metsänkävijöitä, jotka pyysivät tyttöä, ja hyljäten heidän
+tarjouksensa, ikäänkuin Lit-lit ei olisi ollut saatavissa mistään
+hinnasta. Snettishane oli voitonhaluinen. Lit-lit oli pääoma hänelle.
+Ja tästä pääomasta hän toivoi saavansa suunnattoman koron.
+
+Ja kun tuo nuori tyttö oli tällä tavoin kasvanut niin luostarimaisissa
+olosuhteissa kuin heimon tavat sallivat, katseli hän nyt tyttömäisen
+levottomasti tätä miestä, joka varmasti oli tullut hänen tähtensä --
+häntä, joka tulisi hänelle opettamaan kaikki, mitä hänellä vielä oli
+elämästä oppimista -- tuota mahtavaa ja vaikutusvoimaista miestä, jonka
+sanat tästä puoleen olisivat hänen lakinsa ja joka määräisi hänen
+toimensa ja hillitseisi hänen käytöstään jälelläolevina päivinä.
+
+Mutta siinä tähystellessään ja kuunnellessaan, liikutettuna ja vapisten
+sen kohtalon edessä, joka nyt oli hänen osakseen tuleva, tunsi hän
+pettymystä, kun päivä kului ja toimitusmies ja hänen isänsä edelleen
+juttusivat asioista, jotka koskivat muita seikkoja ja joilla ei ollut
+naimiskaupan kanssa mitään tekemistä. Kun aurinko painui yhä enemmän
+pohjoista kohti ja keskiyö lähestyi, alkoi toimitusmies näyttää selviä
+poislähdön merkkejä. Hän kääntyi jo lähteäkseen ja Lit-lit tunsi
+sydämensä kutistuvan rinnassaan, mutta hän pysähtyi ja kääntyi
+syrjittäin puhetoveriinsa.
+
+"Niin, sepä oli unhoittua, Snettishane", sanoi hän, "minä tarvitsen
+squawin, joka pesee ja korjaa vaatteeni."
+
+Snettishane päästi röhkivän äänen ja ehdotti sitten Wanidania, joka oli
+vanha eukko ja hampaaton.
+
+"Ei, ei", keskeytti toimitusmies. "Minä tarvitsen vaimoa. Minä olen
+paljon miettinyt tätä asiaa ja tulin juuri ajatelleeksi, että te
+kenties tunnette jonkun, joka olisi sopiva minulle."
+
+Snettishane näytti miettiväiseltä, ja silloin astui toimitusmies pari
+askelta lähemmäs, pysähtyi muka sattumalta ja välinpitämättömästi
+neuvotellakseen tästä uudesta satunnaisesta aiheesta.
+
+"Kattou?" ehdotti Snettishane.
+
+"Hänellä on vain yksi silmä", vastusti Fox.
+
+"Laska?"
+
+"Hän on vääräsäärinen. Teidän suurin koiranne, Kips, voisi helposti
+hypätä hänen polviensa välistä, kun hän seisoo."
+
+"Senatee?" jatkoi Snettishane.
+
+Mutta nyt oli John Fox suuttuvinaan ja karjasi: "Mitä hullutusta tämä
+on? Olenko minä vanha mies, koska sinä tahdot naittaa minut vanhojen
+ämmien kanssa? Olenko minä hampaaton? Olenko rampa? Tahi sokea? Tai
+olenko niin köyhä, etteivät kirkassilmäiset tytöt voi katsoa minua
+mielihyvällä? Katsos -- minähän olen toimitusmies, olen sekä rikas että
+ylhäinen, mahtava mies tässä maassa, ja minun sanani saavat miehet
+vapisemaan ja tottelemaan!"
+
+Snettishane tunsi itsensä sangen tyytyväiseksi, vaikka hänen
+sfinksinkasvonsa eivät muuttaneet ilmettäkään. Hän oli tartuttanut
+toimitusmiehen koukkuun ja saanut hänet puhumaan ensiksi. Snettishanen
+ajatuksissa ei ollut tilaa kuin yhdelle aatteelle kerrallaan, mutta hän
+kykeni kehittämään tätä aatetta pitemmälle kuin John Fox. Sillä niin
+yksinkertainen kuin John Fox olikin, hän voi kuitenkin hautoa päässään
+useampia ajatuksia yhdellä kertaa, mikä esti häntä täyttämästä
+ainoatakaan niin täydellisesti kuin intiaanipäällikkö.
+
+Snettishane luetteli siis edelleenkin sangen rauhallisesti
+vaalikelpoisia nuoria tyttöjä, mutta John Fox hylkäsi ne kaikki heti
+nimen kuultuaan, lisäten aina joukon yksityiskohtaisia selityksiä. Hän
+näytti vielä kerran jättävän sikseen koko asian ja valmistautui taas
+lähtemään kotiinsa. Snettishane näki hänen lähtevän yrittämättäkään
+häntä pidättää, mutta huomasi hänen lopultakin pysähtyvän omasta
+ehdostaan.
+
+"Tulin juuri ajatelleeksi, että me molemmat olemme unhoittaneet
+Lit-lit'in", sanoi toimitusmies. "Tahtoisin tietää, sopiiko hän
+minulle."
+
+Snettishane kuunteli ehdotusta aivan välinpitämättömän näköisenä, muta
+tämän naamarin taakse hän kätki sydämestä lähtevän naurunsa. Se oli
+ratkaiseva voitto. Jos toimitusmies olisi ottanut yhdenkään askeleen
+pois lähteäkseen, olisi Snettishane ollut pakoitettu itse mainitsemaan
+tyttärensä nimen, mutta -- toimitusmies ei ollut ottanutkaan tätä
+ainoata askelta.
+
+Snettishane oli epävarma Lit-lit'in sopivaisuudesta, kunnes pakoitti
+valkoisen miehen ottamaan viimeisenkin askeleen toivottuun suuntaan.
+
+"Noo", sanoi toimitusmies miettiväisenä, "ainoa keino päästä asian
+perille on kai tehdä ehdotus." Ja nyt hän korotti äänensä. "Minä
+tarjoan sinulle Lit-lit'istä kymmenen huopapeitettä ja kolme naulaa
+tupakkaa, oikein hyvää tupakkaa."
+
+Snettishane vastasi tekemällä eleen, jonka piti merkitä, että kaikki
+huopapeitteet ja kaikki se tupakka, mitä oli koko maailmassa, eivät
+korvaisi Lit-lit'iä ja tämän hyveitä. Kun nyt toimitusmies pakotti
+hänet itse mainitsemaan hinnan, selitti hän aivan rauhallisesti, että
+hän tahtoi viisisataa huopapeitettä, kymmenen pyssyä, kymmenen pulloa
+rommia, viisikymmentä naulaa tupakkaa, kaksikymmentä punaista
+kangaspalasta, soittorasian ja sitäpaitsi ystävyyttä ja suurinta
+kohteliaisuutta toimitusmiehen puolelta sekä paikan hänen kodissaan.
+
+Nyt näytti John Fox saavan raivokohtauksen, josta seurasi, että
+peitteitten lukumäärä aleni kahteensataan ja viimeinen vaatimus
+pyyhittiin yli -- vaatimus, josta ei koskaan oltu kuultu
+mainittavankaan valkoisten miesten ja maan tyttärien välisissä
+naimiskaupoissa. Lopuksi, kolme tuntia kestäneitten neuvottelujen
+jälkeen, pääsivät he lopputulokseen. Snettishane oli saava
+Lit-lit'istään sata peitettä, viisi naulaa tupakkaa, kolme pyssyä,
+puteliin rommia sekä ystävyyttä ja kohteliaisuutta -- hinta, mikä John
+Foxin väitteen mukaan oli kymmentä peitettä ja yhtä pyssyä korkeampi
+kuin minkä arvoinen Lit-lit oli. Ja kun hän läksi kotiinsa
+pikkutunneilla, vaivasi hänen mieltään se epämieluisa tunne, että
+Snettishane oli hänet hyvästi kyninyt.
+
+Väsyneenä, mutta voitonriemuisena, meni Snettishane sisään käydäkseen
+levolle, ja hän huomasi Lit-lit'in ennenkuin tämä oli ehtinyt hiipiä
+ulos.
+
+Hän rykäsi merkitsevästi. "Soo -- sinä olet nähnyt. Ja kuullut. Tämän
+tähden isäsi sangen suuren viisauden ja ymmärryksen on täytynyt sinulle
+esiintyä kirkkaassa valossa. Ota vaarin minun sanoistani ja pidä niitä
+ohjeenasi -- mene kun minä sanon: mene! ja tule kun minä käsken
+tulemaan, siten voimme lihottaa itseämme niillä rikkauksilla, jotka
+kuuluvat tuolle suurikasvuiselle valkoiselle miehelle, joka on yhtä
+yksinkertainen kuin iso."
+
+Seuraavana päivänä vahvistettiin kauppa varastohuoneen luona.
+Toimitusmies tarjosi whiskyä ennen aamiaista, suureksi ihastukseksi
+Mc Lean'ille ja Mc Tavish'ille, antoi koirilleen kaksinkertaisen
+ruoka-annoksen ja oli jalkaansa vetänyt paraat mokkasiininsa. Ulkona
+tehtiin valmistuksia _potlatch'ia_ varten. Potlatch on sama kuin
+"pidot", ja John Fox aikoi viettää häitään Lit-lit'in kanssa
+toimeenpanemalla tällaisen potlatch'in, jonka piti olla yhtä komean
+kuin morsian oli kaunis. Iltapäivällä kokoontui koko heimo juhlille.
+Miehiä, naisia, lapsia ja koiria kestittiin ylenmäärin, eikä siellä
+ollut ainoatakaan henkilöä, ei edes tilapäistä kulkijaa ja kiertävää
+metsänkävijää toisista heimoista, joka ei olisi tullut osalliseksi
+sulhasen anteliaisuudesta.
+
+Lit-lit'ille, joka oli arka ja kyyneliin saakka peloissaan, lahjoitti
+partainen puolisonsa uuden pumpulipuvun, parin oivallisia mokkasiineja,
+loistavan silkkiliinan pikimustien suortuvien verhoksi, purpuranvärisen
+pitkän shaalin hartioille, messinkiset korvarenkaat ja sormukset sekä
+koko joukon muita koristeluesineitä, niiden joukossa Waterbury-kellon.
+Snettishane saattoi tuskin hillitä itseään, kun näki kaiken tämän --
+heti kun hän sai tilaisuuden, veti hän tyttärensä syrjään.
+
+"Ei tänä yönä eikä seuraavanakaan", alkoi hän painostaen sanojaan,
+"vaan jonakin lähiyönä minä raakun kuin korppi tuolla virranrannalla,
+ja silloin on aika sinun lähteä suurikasvuisen miehesi luota -- hullu
+kun hän on -- ja tulla minun tyköni. -- Ei ei", lisäsi hän nopeasti
+huomatessaan hänen kasvoistaan, että hän vastenmielisesti kääntäisi
+selkänsä ihmeelliselle uudelle elämälleen, "sillä tuskin tämä on
+tapahtunut, ennenkuin miehesi, joka on hullu, tulee valittaen majaani.
+Ja silloin pitää sinunkin ruveta valittamaan ja sanoa, että se ja se
+asia ei ole hyvin, ettet pidä siitä ja siitä, ja ettet voi suostua
+olemaan hänen vaimonaan, mutta että voisit tyytyä oloosi, jos saat
+useampia peitteitä ja enemmän tupakkaa ja kaikenlaista muuta hyvää
+köyhälle, vanhalle isällesi Snettishanelle. Muistahan nyt tämä, kun
+minä raakun kuin korppi tuolla virranrannalla."
+
+Lit-lit nyökäytti päätään; sillä oli vaarallista olla tottelematta
+isäänsä, sen hän tiesi sangen hyvin. Ja muuten hän vaatikin vain pikku
+asioita, lyhyttä eroa toimitusmiehestä, joka sitten tulisi tuntemaan
+paljon suurempaa iloa saadessaan hänet takaisin. Hän meni edelleen
+juhlaan, ja kun keskiyö saapui, etsi toimitusmies hänet ja vei mukanaan
+sisään jälellejääneiden huudahdellessa ja sutkauksia lasketellessa,
+missä kaikki squawit osottausivat sangen suuriäänisiksi.
+
+Lit-lit tuli pian huomaamaan, että aviollinen yhdyselämä varastoaseman
+esimiehen kanssa oli paljon parempaa kuin hän koskaan oli osannut
+ajatellakkaan. Nyt hänen ei enää tarvinnut kantaa puita ja vettä eikä
+alituisesti palvella kärtyistä miesväkeä. Ensi kertaa elämässään
+saattoi hän loikoilla sängyssään, kunnes aamiainen oli pöydässä. Ja
+minkälainen vuode! Puhdas ja upea ja pehmeä ja mukava, jollaista ei
+ollut koskaan ennen nähnyt. Ja ruoka! Korppuja, tuoretta ja hyvää
+leipää kolmasti päivässä jok'ainoa päivä, ja kaikkea muuta mitä vain
+halusi! Sellaista ylellisyyttä hän tuskin saattoi ymmärtää, hänen
+suureksi tyytyväisyydekseen toimitusmies kohteli häntä järkevällä
+ystävällisyydellä. Foxhan oli jo ennen ollut naimisissa, ja hän ymmärsi
+sangen hyvin ajaa höllin ohjaksin, joita ainoastaan toisinaan kiristi,
+mutta silloin voimakkaalla kädellä. "Lit-lit on tämän paikan
+valtijatar", ilmoitti hän merkitsevästi aamiaispöydässä häiden jälkeen.
+"Mitä hän sanoo, sen täytyy tapahtua. Ymmärrättekö?" Ja sekä Mc Lean
+että Mc Tavish ymmärsivät. He tiesivät myöskin, ettei toimitusmiehen
+tapana ollut pistää sormiaan väliin.
+
+Mutta Lit-lit ei katsonut omaa etuaan uudessa asemassaan. Hän kevensi
+miehensä kuormaa heti ottamalla hoitoonsa hänen molemmat poikansa,
+hankki heille enemmän hauskuutta sekä jossakin määrin vapautta,
+suunnilleen yhtä paljon kuin soi itselleenkin. Molemmat pojat ylistivät
+suuresti uutta äitiänsä; Mc Lean ja Mc Tavish lauloivat hekin hänen
+ylistystään; ja toimitusmies kehui onnellista avioliittoaan, kunnes
+huhu Lit-lit'in hyvästä käytöksestä ja hänen puolisonsa
+tyytyväisyydestä levisi kaikkien asukasten keskuuteen Sin Rock'in
+piirissä.
+
+Silloin Snettishane, joka valvoi öisin ajatellessaan huikean korkeata
+korkoa, katsoi olevan ajan alkaa toimia. Kymmenentenä yönä
+avioliittonsa jälkeen Lit-lit heräsi korpin raakuntaan, ja hän ymmärsi
+siitä, että Snettishane odotti häntä virran rannalla. Suuressa
+onnessaan ei hän ollut unhoittanut isänsä kanssa tekemäänsä sopimusta,
+ja nyt se tuli hänen mieleensä yhdessä lapsellisen pelon kanssa, jota
+hän tunsi isäänsä kohtaan. Pitkän aikaa hän makasi peloissaan ja
+vapisten, halutonna lähtemään, peläten jäädä, mutta viimein peri
+toimitusmies voiton tässä hiljaisessa taistelussa -- hänen hellyytensä
+ja valtavat lihaksensa sekä voimakas alaleukansa terästivät Lit-Lit'in
+hermot, niin että hän päätti jättää korpin raakunnan huomioonottamatta.
+
+Mutta aamulla hän nousi ylös sangen peloissaan ja hoiti tehtäviään
+alituisen tuskan vallassa odottaen isänsä tuloa. Päivän kuluessa alkoi
+hän kuitenkin saada rohkeutensa takaisin. Hän kuuli John Foxin
+perinpohjin haukkuvan Mc Lean'ia ja Mc Tavish'ia jostakin
+vähäpätöisestä laiminlyönnistä, ja tämä auttoi häntä voittamaan
+pelkonsa. Hän koetti aina olla miehensä näkyvissä, ja kun hän seurasi
+häntä suurelle varastohuoneelle ja näki hänen heittelevän suuria
+tavarapakkoja ympäriinsä niin helposti kuin jos ne olisivat olleet
+höyhenpatjoja, tunsi hän itsensä turvatuksi. Tämä oli hänen ensimäinen
+käyntinsä varastolla, ja kun Sin Rock oli suurin jakelupaikka, josta
+tavaroita lähetettiin lukuisiin pienempiin varastopaikkoihin, ei ollut
+ihmeellistä, että hän joutui ällistyksiinsä nähdessään sinne kasatut
+äärettömät rikkaudet.
+
+Tämä näkemys ynnä muisto isä Snettishanen köyhästä majasta, muutti koko
+hänen epäilyksensä levollisuudeksi. Hänen vakaumustaan vahvisti vielä
+pari toisen poikapuolensa kanssa vaihtamaansa sanaa. "Eikö valkoinen
+isä ole sangen hyvä?" hän kysyi ja poika vastasi, että hänen isänsä oli
+paras, mitä hän koskaan oli nähnyt. Sinä yönä raakkui korppi uudelleen.
+Ja seuraavana yönä kuului raakunta vielä kiivaammalta. Se herätti John
+Foxin, niin että hän hetkisen levottomasti heittelehti sinne tänne.
+Sitten hän sanoi ääneen: "Vieköön piru tuon korpin!" ja Lit-lit nauroi
+ääntä päästämättä siinä hänen vieressään maatessaan.
+
+Varhain seuraavana aamuna näyttäytyi Snettishane onnettomuutta
+ennustavin ilmein ja istui syömään aamiaista kyökissä Wanidanin luona.
+Hän kieltäytyi kuitenkin syömästä "akkainruokaa", ja hetkisen perästä
+hän etsi vävynsä varastohuoneesta, missä vaihtokauppa tapahtui. Hän oli
+saanut kuulla, että hänen tyttärensä oli oikea jalokivi naiseksi, ja
+sentähden hän oli nyt tullut saadakseen enemmän peitteitä, enemmän
+tupakkaa ja useampia pyssyjä -- ennen kaikkea useampia pyssyjä. Hän
+nimittäin katsoi tulleensa petetyksi kaupoissa ja hän tuli vaatimaan
+oikeutta. Mutta toimitusmiehellä ei ollut peitteitä eikä oikeutta
+liikenemään. Tämän jälkeen hänelle ilmoitettiin, että isä Snettishane
+oli puhunut lähetyssaarnaajan kanssa Three Forks'issa, ja tämä oli
+selittänyt hänelle, etteivät sellaiset avioliitot olleet taivaassa
+säädetyt, sekä että hänen isällinen velvollisuutensa oli vaatia
+tyttärensä takaisin.
+
+"Minä olen nykyään hyvä kristitty", jatkoi Snettishane, "ja tahdon,
+että Lit-lit'ini pääsee taivaaseen."
+
+Toimitusmiehen vastaus oli lyhyt ja suora, sillä hän käski appiukkonsa
+mennä siihen paikkaan, missä ne asuvat, jotka eivät ole päässeet
+taivaaseen, ja niskaan ja erääseen alempana olevaan ruumiinkohtaan
+tarttumalla hän osotti hänelle neuvotun tien ovelle saakka. Mutta
+Snettishane hiipi salaa kyökkiin ja tapasi Lit-lit'in isossa salissa.
+
+"Sinä kenties nukuit kuin tukki viime yönä, kun minä kutsuin sinua
+virranrannalla", alotti hän synkästi katsoen tytärtään.
+
+"Ei, kyllä minä olin hereillä ja kuulin." Hänen sydämensä löi ikäänkuin
+olisi tahtonut tukahduttaa hänet, mutta hän jatkoi vakavalla äänellä:
+"ja edellisenä yönä minä myöskin olin valveilla ja kuuntelin, ja samoin
+sitä edellisenä yönä."
+
+Tämän jälkeen hän suuressa onnessaan ja peloissaan, että tämä onni
+otetaan häneltä pois, alkoi omintakeisesti ja hehkuvasti puolustaa
+naisen asemaa ja oikeuksia -- ensimäinen nykyaikainen naisesitelmä,
+joka on pidetty viidennenkymmenennen kolmannen asteen yläpuolella.
+
+Mutta hänen puheensa kaikui kuuroille korville. Snettishane kuului
+vanhempaan ikäluokkaan. Kun Lit-lit pysähtyi henkeä vetääkseen, sanoi
+isä uhkaavalla äänellä: "Tänä yönä minä uudelleen raakun kuin korppi."
+
+Samassa tuli siihen John Fox ja uudisti saman tempun, jolla tahtoi
+auttaa Snettishanea lähemmäs taivaallisten vasta-asujia.
+
+Seuraavana yönä raakkui korppi innokkaammin kuin koskaan ennen. Lit-lit
+oli kevytuninen, hän kuuli ja hymyili. John Fox heittelehti unissaan
+levottomasti sinne tänne. Sitten hän heräsi ja heittelehti vielä
+levottomammin. Hän ähkyi ja murisi, kiroili hiljaa ja ääneen, ja
+hyppäsi viimein sängystä. Hän hoippuroi pimeässä suureen saliin ja otti
+seinältä hauleilla ladatun pyssyn, jonka huoleton Mc Tavish oli
+jättänyt laukasematta.
+
+Toimitusmies hiipi varovaisesti rannalle. Raakkuminen oli tauonnut,
+mutta hän heittäytyi ruohikkoon pitkälleen ja odotti. Ilma oli kolea,
+mutta hyväntuoksuinen, ja päivän helteen jälkeen tuntui ikäänkuin maa
+olisi rauhaa henkäillyt. John Fox nukahti.
+
+Viidenkymmenen yardin päässä istui Snettishane pää painuneena polvia
+vasten ja selkä John Fox'iin päin -- ja hänkin nukkui, yön hiljaisuuden
+voivuttamana. Tunti kului, ja silloin hän heräsi, ja päätään
+kohottamatta hän päästi kurkustaan korpin käheän, raakkuvan äänen niin
+että yöilma värisi.
+
+Toimitusmies heräsi, ei niinkuin sivistyneen maailman ihminen äkkiä
+havahtuu unesta, vaan niinkuin villin uni muuttuu nopeasti ja
+itsetietoisesti valveillaoloksi. Yön hämärässä hän näki tumman esineen
+ruohikossa ja suuntasi pyssynpiipun sitä kohti. Uusi raakunta kajahti
+ilmoille ja hän painoi hanaa. Sirkat lakkasivat laulamasta, metsälinnut
+eivät leperrelleet enää ja korpin raakunta muuttui äkkiä hengettömäksi
+hiljaisuudeksi.
+
+John Fox kiiruhti paikalle ja kumartui katsomaan tappamaansa saalista.
+Hän sai käsiinsä tukun karkeita hiuksia ja tähtien valossa paistoivat
+häntä vastaan Snettishanen kasvot. Hän tiesi kuinka sellainen pyssy
+hajottaa viidenkymmenen yardin välimatkalla ja hän ymmärsi
+pippuroineensa hauleilla Snettishanen selän hartioista alimpiin osiin
+saakka. Ja Snettishane tiesi, että toimitusmies tiesi sen, mutta
+kumpikaan ei puhunut siitä sanaakaan.
+
+"Mitä sinä täällä teet?" kysyi toimitusmies. "Tähän aikaan pitäisi
+vanhojen luitten levätä sängyssä."
+
+Mutta Snettishane vastasi arvokkaasti, siitä huolimatta että haulipanos
+poltteli hänen nahkaansa.
+
+"Vanhat luut eivät kaipaa lepoa", sanoi hän juhlallisesti. "Minä itken
+tyttäreni tähden, tyttäreni Lit-lit'in tähden, joka elää ja kuitenkin
+on kuollut, ja joka varmasti joutuu valkoisen miehen helvettiin."
+
+"Itke sitten tästäpuoleen virran toisella rannalla, kuulomatkan
+ulkopuolella", sanoi John Fox ja kääntyi hänestä, "sillä sinun itkusi
+on kauhean kovaäänistä ja estää nukkumista öisin."
+
+"Sydämeni on haavoitettu", vastasi Snettishane, "ja minun päiväni ja
+yöni ovat mustat surusta."
+
+"Niin mustat kuin korppi", sanoi John Fox.
+
+"Niin mustat kuin korppi", sanoi Snettishane.
+
+Ei koskaan enää kuulunut korpin raakuntaa virranrannalta. Lit-lit tulee
+päivä päivältä yhä äitimäisemmäksi ja on sangen onnellinen. John Fox'in
+pojat hänen ensimäisestä avioliitostaan ovat saaneet sisaria. Vanha
+Snettishane ei käy enää tyttärensä tykönä, ja hän saattaa tuntikausia
+ohuella vanhalla äänellään ruikuttaa sitä kiittämättömyyttä, joka
+ilmenee lapsissa yleensä, mutta erittäinkin hänen tyttäressään
+Lit-lit'issä. Hänen vanhuuttaan katkeroittaa tietoisuus siitä, että
+häntä on kaupoissa petetty. Ja John Fox'kin on ottanut takaisin
+väitteensä, että hän on maksanut Lit-lit'istä kymmenen vaippaa ja yhden
+pysyn liikaa.
+
+
+
+
+Bastardi.
+
+
+Bastardi oli oikea paholainen. Tämä oli tunnettua ja tunnustettua koko
+Pohjolassa. "Helvetinsikiöksi" kutsui häntä moni, mutta hänen herransa
+ja isäntänsä oli antanut hänelle tuon häpeällisen nimen "Bastardi".
+Mutta nyt oli myöskin Musta Leclère paholainen, niin että he sopivat
+hyvin yhteen. Sanotaan, että kun kaksi paholaista sattuu yhteen, niin
+silloin syntyy pikkuinen helvetti. Ei ole mitään muuta odotettavissa,
+ja sitä voitiin kaikella varmuudella odottaa, kun Bastardi ja Musta
+Leclère joutuivat yhteen. Kun he ensi kerran kohtasivat toisensa, oli
+Bastardi pieni pentu, laiha ja nälkäinen ja vihaisennäköinen, ja siinä
+syntyi haukuntaa ja murinaa, sillä Leclère'llä oli tapana nostaa
+ylähuultaan, niinkuin susi, ja näyttää valkeita, julmia hampaitaan. Ja
+tässä tilaisuudessa hän nosti sitä, ja hänen silmänsä loistivat
+pahuudesta, kun hän kurkottui Bastardia kohti ja veti hänet esiin
+ryömivästä läjästä. Oli aivan varma, että he näkivät toisensa läpi,
+sillä silmänräpäyksessä Bastardi oli iskenyt hampaansa Leclère'n
+käteen, ja Leclère puristi peukalonsa ja etusormensa pennun kurkun
+ympärille, niin että oli vähällä sammuttaa sen nuoren elämän.
+
+"_Sacre dame_", sanoi ranskalainen hiljaa, kuivatessaan verta purrusta
+kädestään ja katsellessaan pikku raukkaa, joka makasi läähättäen
+lumessa.
+
+Leclère kääntyi nyt John Hamlin'in, Sixty Milen aseman varastonhoitajan
+puoleen, ja tämä sanoi: "Siinä on alkua, tuossa! Paljonko tahdotte
+antaa, m'sieu? Voi, ostakaa se nyt -- ostakaa se heti paikalla!"
+
+Ja siksi, että hän vihasi sitä mitä katkerimmin, osti Leclère Bastardin
+ja antoi sille tuon häpeällisen nimen. Viiden vuoden ajan he molemmat
+seikkailivat läpi Pohjolan, St Michaelin ja Yukonin suistomaasta
+Pelly'yn saakka, ja niinkin kauas kuin Peace River'iin, Athabascaan ja
+Isoon Orjajärveen asti. Ja silloin he hankkivat häijyydellään sellaisen
+maineen, jollaista ei ennen ollut ollut yhdelläkään ihmisellä eikä
+koiralla.
+
+Bastardi ei ollut koskaan tuntenut isäänsä -- siitä syystä hän oli
+saanut nimensä -- mutta John Hamlin tiesi, että isä oli ollut suuri
+harmaja susi. Äitinsä sitävastoin -- ja hänestä oli hänellä heikko
+muisto -- oli muriseva, haukkuva likainen koiranturilas, leveärintainen
+ja riippumahainen. Silmät hänellä oli pahanilkiset, elämästä hän piti
+kiinni kuin kissa ja oli aina valmis kujeisiin ja pahuudentekoon.
+Hänessä ei ollut hiventäkään kunniantuntoa eikä rehellisyyttä,
+ja hänen petollisuutensa oli ainoa, josta saattoi olla varma.
+Hänen rakkaussuhteensa metsän petojen kanssa todisti yleistä
+luonteenturmelusta. Paljon pahuutta ja paljon voimaa oli Bastardin
+esi-isissä, ja kun hän oli samaa lihaa ja sama verta peri hän
+kaikkityyni. Ja silloin tuli Musta Leclère ja raskaalla kädellään
+puristi ja painoi ja muovaili tuota elämänhaluista pentua, kunnes siitä
+tuli suuri pahanilkinen peto, ovela, vihainen, kavala, häijy ja ilkeä
+kuin helvetinhenki. Sopiva isäntä olisi Bastardista saanut tavallisen,
+erinomaisen kelvollisen ajokoiran. Mutta hän ei saanut koskaan siihen
+tilaisuutta. Leclère kehitti vain hänen synnynnäistä pahuuttaan.
+
+Bastardin ja Leclère'n tarina on tarina alituisesta sodasta -- viisi
+julmaa, säälimätöntä vuotta, joista heidän ensimäinen kohtauksensa
+antaa sattuvan kuvan. Minä tahdon alkaa sanomalla, että se oli Leclèren
+vika, sillä hän vihasi järjellä ja ymmärryksellä, kun taas tuo
+pitkäkoipinen, kömpelö pentu vihasi vain sokeasti ja vaistomaisesti.
+Alussa ei sattunut minkäänlaisia hienosti suunniteltuja julmuuksia --
+niiden vuoro tuli myöhemmin -- vaan ainoastaan yksinkertaisia
+selkäsaunoja ja raakuudenosotuksia. Muutaman kerran vioittui Bastardin
+toinen korva tällaisissa pieksäjäisissä. Rikkirevityt lihakset eivät
+parantuneet koskaan, ja korva roikkui ja lerpatti aina -- jotta hän
+voisi pitää kiduttajansa muistissaan. Eikä hän unhottanut mitään.
+
+Hänen pentuaikansa oli yhtämittaista mielettömän kapinallisuuden aikaa.
+Hän veti aina lyhemmän korren, mutta löi aina takaisin: hänen
+luonteeseensa kuului lyödä takaisin. Ja häntä oli mahdoton masentaa.
+Niin surkeasti kuin hän ulvoikin tuskasta ruoskan- tai nuijaniskujen
+sadellessa hänen selkäänsä, onnistui hänen kuitenkin aina saada
+ilmoille vihaista murinaa -- selvä todistus siitä kostonhimosta, jota
+hän tunsi -- joka ehdottomasti aiheutti lisää lyöntejä. Mutta hän oli
+perinyt äitinsä luonteen. Ei mikään näyttänyt saavan häntä hengiltä.
+Hän kasvoi ja hyötyi keskellä kurjuutta, lihoi nälkää nähdessään, ja
+epätoivoinen taistelu elämästä kehitti hänet yliluonnollisen
+terävä-älyiseksi. Hän oli perinyt niinhyvin äitinsä kavaluuden ja vihan
+kuin isänsä rajuluontoisuuden ja rohkeuden.
+
+Mahdollisesti se oli hänessä hänen esi-isiensä ominaisuutta, ettei hän
+koskaan valittanut. Pennunhaukunta katosi, kun hänen jalkansa
+vahvistuivat, ja hän tuli julmaksi ja vaiteliaaksi, iski nopsasti eikä
+liikoja varottanut edeltäkäsin. Hän vastasi kirouksiin murinalla,
+lyönteihin puremalla, ja hänen vääristynyt naamansa ilmaisi
+sammumatonta vihaa. Mutta koskaan enää ei Leclère saanut edes kauheilla
+kidutuksillakaan häntä huutamaan tuskasta tai pelosta. Ja tämä
+lannistumattomuus vain enensi Leclère'n vihaa ja sai hänet tekemään
+vielä saatanallisempia julmuuksia.
+
+Kun Leclère antoi Bastardille vain puoli kalaa, kun taas hänen
+toverinsa saivat kokonaisen, meni Bastardi ja otti kalaa toisilta
+koirilta. Hän varasti varastohuoneestakin ja teki tuhansittain muita
+ryövärintöitä, niin että hän tuli kauhuksi kaikille koirille ja
+koiranomistajille. Kun Leclère löi Bastardia ja hellitti Babettea --
+Babettea, joka ei tehnyt puoleksikaan niin paljon kuin hän -- heitti
+Bastardi hänet kumoon lumeen ja murskasi hänen toisen takajalkansa
+valtavilla leuoillaan, niin että Leclère oli pakotettu ampumaan hänet.
+Ja veristen tappelujen kautta teki Bastardi itsensä kaikkien toveriensa
+herraksi, sääti heille sekä työntekoa että ruokintaa koskevia lakeja ja
+piti silmällä, että he myöskin elivät niiden mukaan.
+
+Viiden vuoden kuluessa hän kuuli ainoastaan kerran ystävällisen sanan
+ja sai hyväilevän kädensilityksen, ja silloin hän ei ymmärtänyt, mitä
+se merkitsi. Hän teki hurjan hyppäyksen, kesyttämätön kun oli, ja hänen
+hampaansa loksahtivat yhteen salaman nopeudella. Hän joka lausui tuon
+ystävällisen sanan ja antoi hyväilevän kädensilityksen, oli Sunrisen
+vasta maahan muuttanut lähetyssaarnaaja. Ja kuuden lähinnä seuraavan
+kuukauden aikana hän ei kirjoittanut ainoatakaan kirjettä kotiinsa;
+Mc Questionin haavuri matkusti kaksisataa peninkulmaa jään yli
+pelastaakseen hänet verenmyrkytyksestä.
+
+Sekä miehet että koirat katsoivat karsaasti Bastardiin, kun hän tuli
+leiriin tai asemille. Miehet tervehtivät häntä jalka uhkaavasti
+potkasuun valmiina, koirat karvat pystyssä ja torahampaat irvellään.
+Kerran antoi muuan mies Bastardille potkun, ja nopeasti kuin susi iski
+Bastardi leukansa miehen pohkeisiin, niin että hampaat tunkeutuivat
+luuhun saakka. Tämän jälkeen purtu päätti vakaasti ottaa koiran
+hengiltä, mutta silloin astui Leclère väliin uhkaavin ilmein ja
+metsästyspuukko paljaana. Ottaa Bastardi hengiltä -- _sacre dame_, se
+oli huvi, jonka Leclère pidätti itselleen. Sen piti luonnollisesti
+joskus tapahtua, tai myöskin -- oh, kukapa sitä voisi tietää? Joka
+tapauksessa tulisi arvoitus lopultakin selviämään.
+
+Sillä he olivat tulleet toisilleen suorastaan arvoitukseksi. Toisen
+jokainen hengenveto oli kehotus tai uhkaus toiselle. Viha yhdisti
+heidät lujemmin kuin rakkaus olisi voinut koskaan tehdä. Leclère nautti
+ajatellessaan sitä päivää, jolloin Bastardin rohkeus olisi loppunut ja
+hän valittaisi ja vääntelisi isäntänsä jaloissa. Ja Bastardi -- niin,
+Leclère tiesi, mikä Bastardilla oli mielessä, hän oli useammin kuin
+kerran lukenut sen Bastardin silmistä. Ja sen niin selvästi ja hyvästi,
+että hän ehtimiseen katseli olkansa yli, kun Bastardi pysytteli hänen
+takanaan.
+
+Toiset miehet kummastelivat sitä, että Leclère hylkäsi ne suuret
+summat, joita hänelle tarjottiin koirasta. "Jonakuna kauniina päivänä
+te kuitenkin lyötte sen kuoliaaksi, ja silloin olette menettänyt sen
+ilmaiseksi", sanoi John Hamlin kerran, kun Bastardi läähätti
+kinoksessa, johon Leclère oli potkaissut sen, eikä kukaan tiennyt,
+olivatko sen kintut murskana, eikä kukaan uskaltanut mennä katsomaan
+sitä.
+
+"Se on minun asiani, se, m'sieu'" vastasi Leclère kuivasti.
+
+Ja he kummastelivat myöskin sitä, ettei Bastardi paennut isäntänsä
+luota. Sitä he eivät voineet käsittää. Mutta Leclère ymmärsi sen. Hän
+oli mies, joka oleskeli paljon ulkona vapaassa luonnossa, ja hän oli
+oppinut ottamaan selvää tuulen suhinasta ja myrskyn pauhinasta, yön
+huokauksista, päivänkoiton kuiskauksista ja päivän hälinästä. Jollakin
+hämärällä tavalla hän saattoi kuulla ruohon kasvavan, mahlan nousevan
+ja silmikoiden puhkeavan. Ja hän tunsi myöskin elollisten ilmiöiden
+salaperäisen lausumistavan -- hän käsitti kaniinin liikkeet ansassa,
+korpin raskaan siivenlyönnin, varjojen leikin kuunpaisteessa, suden
+hiipivän käynnin illan hämärässä ja yön pimeydessä. Hän ymmärsi
+Bastardin täydellisesti. Hän käsitti sangen hyvin, miksi Bastardi ei
+paennut, ja hän katsoi yhä useammin olkansa yli.
+
+Kun Bastardi oli vihassa, ei häntä ollut suinkaan hauska katsella, ja
+useammin kuin kerran hän oli hypännyt Leclère'n kurkkua kohti, mutta
+aina valmiina olevan koiraruoskan tyvipää oli pakoittanut hänet
+luopumaan aikeistaan, ja vapisevana ja tiedottomana hän oli joka kerta
+jäänyt maahan pitkälleen. Täten Bastardi oli oppinut odottamaan sopivaa
+aikaa. Kun hän oli päässyt täysiin nuoruuden voimiin, hän katsoi ajan
+tulleen. Hän oli leveärintainen ja hänellä oli oivalliset lihakset,
+hänen kokonsa oli melkoista suurempi kuin tavallisesti -- hänen
+ulkomuotonsa muistutti kieltämättömästi täysiveristä sutta. Leclère
+nukkui vaippoihinsa kääriytyneenä, kun Bastardi havaitsi, että nyt oli
+aika toimia. Hän hiipi varovaisesti isäntänsä luo, pää painuneena maata
+vasten, terve korva taaksepäin vinossa, hiljaisin kissanaskelin.
+Bastardi veti henkeään hiljaa, sangen hiljaa, eikä hän nostanut päätään
+ennenkuin oli aivan nukkujan vieressä. Hän seisoi hetkisen ja katseli
+pronssinväristä paljasta, hengityksen mukana voimakkaasti ja
+säännöllisesti nousevaa ja laskevaa kurkkua. Kuola tippui hänen
+leukapielistään ja valui pitkin kieltä, ja silloin muistui hänen
+mieleensä riippuva korvansa, ne lukemattomat lyönnit, joita hän oli
+saanut ja monet kärsimänsä vääryydet, ja hän heittäytyi äänettömästi
+nukkuvan kimppuun.
+
+Leclère heräsi kipuun, kun koiran hampaat iskeytyivät hänen kurkkuunsa,
+ja kun hän itsekin oli täysi eläin, heräsi hän täydellisesti. Hän
+tarttui molemmin käsin Bastardin henkitorveen ja kieri peitteiden alta
+päästäkseen koko painollaan vainoojansa kimppuun. Mutta tuhannet
+Bastardin esi-isät olivat iskeneet hampaansa lukemattomien hirvien ja
+peurojen kurkkuihin, ja hän oli perinyt heidän taitonsa. Kun hän tunsi
+Leclère'n painon päällänsä, repi ja raateli hän takajaloillaan
+isäntänsä vatsaa ja alaruumista, niin että kynnet tunkivat nahan ja
+lihasten läpi. Ja kun hän tunsi päällänsä olevan ruumiin liukuvan
+takaisin ja nousevan, raapi hän miehen kurkkua. Toiset koirat, hänen
+toverinsa, kokoontuivat heidän ympärilleen murisevaksi piiriksi, ja
+Bastardi, joka saattoi vaivoin hengittää ja oli kadottamaisillaan
+tajuntansa, tiesi, että he himoitsivat leuoillaan tarttua häneen. Mutta
+se ei merkinnyt mitään -- nyt oli miehestä kysymys, miehestä, joka
+makasi hänen päällään, ja hän repi ja raateli kynsillään niin kauan
+kuin hänellä oli hituisenkaan voimia jälellä. Mutta Leclère kuristi
+häntä molemmilla käsillään, kunnes Bastardin oli vaikea saada ilmaa --
+kunnes koiran silmät tulivat jäykiksi ja lasimaisiksi, sen leuat
+päästivät hitaasti otteensa ja kieli pistäysi mustana ja paksuna ulos
+suusta.
+
+"Vai niin? No -- _bon_, sinä piru!" kärisi Leclère suu ja kurkku täynnä
+omaa vertansa, kun hän heitti tiedottoman koiran luotansa.
+
+Mutta kun nyt toiset koirat hyökkäsivät Bastardin kimppuun, ajoi
+Leclère ne pois kiroten. Ne vetäytyivät takaisin suurempaan piiriin,
+istuutuivat ja nuolivat kiihkeästi huuliaan, jokainen karvat pystyssä.
+
+Bastardi tointui nopeasti, ja kun hän kuuli Leclère'n äänen nousi hän
+vaivaloisesti jaloilleen ja seisoi huojuen sinne tänne.
+
+"Oo, sinä kirottu kanalja!" Leclère sylki ja kiroili vuoroon. "Minä
+näytän sinulle vielä, tiedä se! Sinä saat mitä tarvitset, sinä piru!"
+
+Kun ilma virtaili kuin elämän neste Bastardin väsyneisiin keuhkoihin,
+teki hän uuden hyökkäyksen herraansa kohti, mutta hänen leukansa eivät
+osuneet maaliin ja loksahtivat yhteen päästäen metallin helinää
+muistuttavan äänen. He kieriskelivät nyt molemmat lumessa ja Leclère
+hakkasi hurjasti nyrkeillään. Sitten he päästivät irti ja kiertelivät
+toisiaan. Leclère olisi voinut siepata veitsensä. Ja hänen pyssynsä oli
+maassa hänen jalkainsa juuressa. Mutta hänen villipedon tunteensa oli
+herännyt ja raivosi hillittömästi. Hän tahtoi taistella käsillään -- ja
+hampaillaan. Bastardi teki uuden hyökkäyksen, mutta Leclère löi hänet
+nyrkiniskulla maahan, heittäytyi hänen päälleen ja iski hampaansa
+koiran lapaan niin että ne tunkeutuivat luuhun saakka.
+
+Siinä oli alkuperäinen näyttämö ja yhtä alkuperäinen kohtaus --
+sellainen, joka oli saattanut tapahtua maailman lapsuusaikoina.
+Avonainen paikka synkässä metsässä, ympärillä piiri irvisteleviä
+susikoiria ja keskellä kaksi villipetoa taistelun tuoksinassa, muristen
+ja purren, mielettömästi raivoten, läähättäen ja puuskuttaen, karjuen,
+ponnistellen, hurjina raivosta, mielettömän murhanhimon valtaamina,
+iskien, purren ja kynsien kaikessa luonteenomaisessa raakuudessaan.
+
+Mutta silloin onnistui Leclèren iskeä Bastardia nyrkillään korvan
+taakse ja koira vaipui taintuneena maahan. Tämän jälkeen Leclère
+hyppäsi sen päälle ja hyppeli hyppelemistään rusentaakseen sen maahan.
+Bastardin molemmat takajalat olivat poikki ennenkuin Leclère pysähtyi
+hengittääkseen.
+
+"Oo-oo! Oo-oo!" kirkui hän pudistaen nyrkkiään, kykenemättä saamaan
+muuta ääntä kurkustaan.
+
+Mutta Bastardi oli lannistumaton. Hän loikoi siinä avuttomassa
+kurjuudessaan, mutta hänen ylähuulensa kohosi väsyneesti ja vääntyi
+irvistykseen, hänellä ei ollut voimia päästää ääntä. Leclère potkasi
+häntä, ja Bastardin väsyneet leuat puristuivat isännän säären ympäri,
+mutt'eivät jaksaneet tunkea nahan läpi.
+
+Silloin otti Leclère ruoskan ja oli hakata hänet palasiksi, huutaen
+joka lyönnille: "Tällä kertaa minä teen lopun sinusta! Vai mitä?
+Luciferin nimessä teen kuin teenkin sinusta lopun!"
+
+Viimein hänkin vaipui kokoon lopen väsyneenä ja pyörtymäisillään
+verenvuodosta; hän kaatui uhrinsa viereen, mutta kun susikoirat
+lähestyivät suorittaakseen kostonsa, käytti hän viimeisiä voimiaan
+ryömiäkseen Bastardin päälle ja siten suojellakseen häntä heidän
+leuoiltaan.
+
+Tämä tapahtui jokseenkin lähellä Sunrise'a, ja kun lähetyssaarnaaja
+muutamia tunteja myöhemmin avasi ovensa Leclère'lle, hämmästyi hän, kun
+ei nähnyt Bastardia vetokoirien joukossa. Eikä hänen hämmästyksensä
+suinkaan vähentynyt, kun Leclère heitti syrjään osan peitteitä reestä,
+nosti Bastardin syliinsä ja kompuroi huoneeseen koiran kanssa.
+Mc Questionin haavuri, jolla oli jossain määrin taipumuksia
+vetelehtimiseen, sattui juuri olemaan siellä jutustelemassa, ja he
+tahtoivat nyt kahden ruveta paikkaamaan Leclèreä.
+
+"_Merci, non_", sanoi hän. "Olkaa hyvät ja auttakaa koiraa ensin. --
+Sanoitteko, että antaa sen kuolla? _Non_. Se ei olisi hyvä. Siksi että
+minun täytyy se ensin lannistaa. Juuri sen vuoksi se ei saa kuolla."
+
+Haavuri sanoi sitä eriskummalliseksi päähänpistoksi ja lähetyssaarnaaja
+piti sitä enteenä. Ja niin voipunut Leclère joka tapauksessa oli, että
+kuume tarttui häneen keväällä ja hänen täytyi uudelleen ruveta
+sängynomaksi. Bastardin laita oli paljon huonompi, mutta hänen
+itsepintainen elämästä-kiinnipitämisensä voitti lopuksi; hänen
+takajalkansa paranivat ja koko hänen elimistönsä uudistui, kun hän
+useita viikkoja oli maannut sidottuna lattialla. Ja kun Leclère
+vihdoinkin toipui ja istui tuhkanharmaana ja vapisevana
+auringonpaisteessa oven pielessä, oli Bastardi jo ottanut takaisin
+herruutensa ja pakottanut ei ainoastaan omat toverinsa vaan myöskin
+lähetyssaarnaajan koirat alamaisuuteen.
+
+Hän ei liikauttanut lihastakaan eikä väräyttänyt karvaakaan, kun
+Leclère ensi kertaa kompuroi ulos lähetyssaarnaajaan nojaten ja
+hitaasti ja tavattoman varovaisesti istuutui kolmijalkaiselle tuolille.
+
+"_Bon_!" sanoi Leclère. "_Bon!_ Aurinko on hyvä olemassa!" Ja hän
+ojenteli laihtuneita käsivarsiaan ja antoi niiden kylpeä lämmössä.
+
+Silloin sattui hänen katseensa koiraan, ja entinen tuli loisti taas
+hänen silmistään. Hän asetti kätensä kevyesti lähetyssaarnaajan
+käsivarrelle. "_Mon père_ -- tuo Bastardi -- se on oikea paholainen.
+Tahdotteko noutaa minulle pistoolin, jotta minä saan nauttia auringosta
+levossa ja rauhassa?"
+
+Sitten hän istui monta päivää auringonpaisteessa oven ulkopuolella. Hän
+ei nukahtanut koskaan, ja pistooli oli aina hänen polvillaan. Bastardin
+tuli tavaksi aamusin heti silmätä, oliko ase tavallisella paikallaan.
+Niinpian kun hän sai nähdä pistoolin, kohotti hän hiukkasen ylähuultaan
+merkiksi, että hän oli ymmärtänyt, ja Leclère kohotti hänkin
+ylähuultaan vastaavaan irvistykseen. Eräänä päivänä lähetyssaarnaaja
+huomasi tämän.
+
+"Varjelkoon!" sanoi hän. "Minä luulen varmasti, että eläin käsittää..."
+
+Leclère nauroi. "Kuulkaahan, _mon père_ -- mitä minä nyt sanon, sen se
+varmasti ymmärtää."
+
+Ikäänkuin vahvistaakseen vakuutuksen Bastardi kohotti huomattavasti
+toista korvaansa tarkasti kuullakseen isäntänsä äänen.
+
+"Minä sanon -- kuole!"
+
+Bastardi päästi kurkustaan murinan, hänen niskakarvansa nousivat
+pystyyn ja jokainen lihas näytti jännittyvän odotuksesta.
+
+"Minä nostan aseeni -- kas näin!" Hän antoi teon seurata sanoja ja
+tähtäsi suoraan Bastardia.
+
+Koira teki silmänräpäyksessä sivuhyppäyksen ja katosi rakennuksen
+nurkan taa.
+
+"Varjelkoon!" huudahti lähetyssaarnaaja kerta kerralta.
+
+"Mutta miksi se ei pakene teidän luotanne?"
+
+Ranskalainen kohautti hartioitaan rodulleen ominaisella tavalla, joka
+voi merkitä kaikkea mahdollista, täydellisestä tietämättömyydestä
+rajattomaan ymmärtämykseen asti.
+
+"Ja miksi te ette sitten tapa sitä?"
+
+Taas hartioitten kohotus.
+
+"_Mon père_", sanoi Leclère hetken päästä, "aika ei ole vielä tullut.
+Se on syntyperäinen piru. Kerran minä vielä muserran sen kappaleiksi.
+Niin. Kerran. _Bon_!"
+
+Sitten tuli päivä, jolloin Leclère otti koirat mukaansa ja matkusti
+veneellä Forty Mileen, sekä sieltä edelleen Porcupine'en, jossa hän
+meni P.C. yhtiön palvelukseen ja kulki löytöretkillä suurimman osan
+vuotta. Sen jälkeen hän lähti Koyokuk'ia pitkin hyljättyyn Arctic
+City'yn ja palasi sitten takaisin leiriltä leirille Yukonia pitkin.
+Näitten pitkien kuukausien kuluessa Bastardi sai perinpohjaista
+kuritusta. Hän kärsi paljon kidutusta, häntä kiusattiin nälällä,
+janolla, tulella ja pahimmalla kaikesta: musiikilla. Niinkuin
+sukulaisensa ei hänkään pitänyt musiikista. Se aiheutti hänelle
+äärimmäisiä tuskia, vaivasi joka hermoa, repi jokaista hänen
+olemuksensa säiettä. Se sai hänet päästämään pitkiä ulvahduksia,
+niinkuin sudet kylminä öinä virittävät valituslaulujaan tähtiä kohti.
+Hänen oli mahdoton olla ulvomatta. Tämä oli ainoa heikkous
+taistelussaan Leclèreä vastaan, ja tämä heikkous oli hänen häpeänsä.
+Toiselta puolen Leclère piti intohimoisesti musiikista -- hän rakasti
+sitä yhtä paljon kuin hän rakasti väkijuomia. Ja kun hänen sisimpänsä
+tahtoi saada ilmaa, ilmeni se toisella tai toisella tavalla, useimmiten
+molemmilla yht'aikaa. Ja kun hän oli juonut ja hänen aivonsa olivat
+täynnä laulamattomia lauluja, meni paholainen häneen ja hän tunsi
+suurinta nautintoa kiusatessaan Bastardia.
+
+"Nyt meidän täytyy saada pikkuisen musiikkia, kuuletko", oli hänen
+tapansa sanoa. "Vai kuinka? Mitä sanot siitä, Bastardi?"
+
+Hänellä oli vain vanha kulunut käsiharmonikka, jota hän piti suuressa
+arvossa ja korjaili kärsivällisesti. Mutta se oli paras, minkä rahalla
+voi saada, ja sen sisästä hän loihti ihmeellisiä, väräjäviä sointuja,
+joita kukaan ei ollut ennen kuullut. Niinpian kuin hän alotti, peräytyi
+Bastardi mykkänä ja hampaat yhteenpuristettuina tuuma tuumalta
+etäisimpään soppeen. Ja Leclère seurasi perässä suuri nuija toisessa
+kainalossa ja soitti, lakkaamatta soitti -- hän seurasi tuuma tuumalta,
+askel askeleelta, kunnes ei enää löytynyt lymypaikkaa.
+
+Bastardin oli tapana tehdä ensin itsensä niin pieneksi kuin
+mahdollista, ryömiä aivan lattiaan kiinni, mutta kun soitto läheni
+lähenemistään, täytyi hänen nousta ylös, hän painoi selkänsä seinää
+vasten ja huitoi etukäpälillään ilmaa, ikäänkuin olisi tahtonut päästä
+erilleen pauhaavista sävelaalloista. Hän piti edelleenkin hampaitaan
+yhteenpuristettuina, mutta koko hänen ruumiinsa vapisi ja värisi
+suonenvedontapaisesti ja hän vääntelehti tuskissaan. Viimein hän
+kadotti itsensähillitsemiskykynsä, leuat erkanivat toisistaan ja kumea
+murina tunkeutui hänen kurkustaan. Hänen sieramensa jännittyivät,
+silmäterät laajenivat, karvat nousivat pystyyn avuttomassa raivossa ja
+hän päästi pitkäveteisen sudenulvonnan. Se nousi yhtämittaa, paisui
+sydäntäsärkeväksi säveleeksi, kuoli tuskaiseen sointuun -- ja sitten
+seurasi toinen jakso, oktaavi oktaavilta, sävelmaalaus särkyvästä
+sydämestä loppumattomasta tuskasta ja surusta, sävelmaalaus, joka
+sitten heikkeni, vaaleni, laskeutui ja hiljaa kuoli.
+
+Ne olivat helvetintuskia. Ja pirullisella terävä-älyisyydellä Leclère
+näytti voivan kiusata koiran jokaista hermoa ja saavan sen ilmaisemaan
+kaiken surunsa pitkinä valittavina, vapisevina ja nyyhkyttävinä
+sävelinä. Se oli todellakin kauhistuttavaa, ja vielä kaksikymmentä
+neljä tuntia jälkeenpäin Bastardi oli hervoton ja herkkä, säpsähti
+pienimmänkin tavallisen äänen kuullessaan, pelkäsi omaa varjoaan, ja
+oli ennen kaikkea ilkeä ja julma omia tovereitaan kohtaan. Mutta ei
+näkynyt mitään merkkiä siitä, että hänen rohkeutensa olisi murtunut.
+Pikemminkin hän tuli yhä jurommaksi ja vaiteliaammaksi ja odotti
+aikaansa horjumattomalla kärsivällisyydellä, joka alkoi vaikuttaa
+Leclère'en hämmentävästi ja ahdistavasti. Hän saattoi tuntikausia maata
+liikkumatta tulenpaisteessa ja tuijottaa suoraan Leclère'en, silmät
+katkerinta vihaa ilmaisten.
+
+Mies tunsi usein, että hän oli joutunut taisteluun itse elämän
+perusaineksen kanssa -- tuon vastustamattoman voiman kanssa, joka
+auttaa haukkaa ampumaan alas pilvistä höyhenpukuisen salaman lailla,
+joka vetää villihanhea yli vyöhykkeiden ja paiskaa leikkivän lohen
+kaksituhatta peninkulmaa kuohuvaa Yukonvirtaa pitkin. Sellaisina
+hetkinä hän tunsi halua osottaa vastustamatonta elinvoimaansa, ja hän
+heittäytyi hurjiin orgioihin, joissa väkijuomat, mieletön soitto ja
+Bastardi näyttivät pääosaa ja joitten kestäessä hän vaati taisteluun
+kaikkea, mikä oli, mikä oli ollut, ja mikä tuli olemaan.
+
+"Siinä on jotakin", tuumaili hän kun hänen mielenpurkauksensa
+koskettivat Bastardin sisimpiä säikeitä ja aiheuttivat pitkäveteisen
+kamalan ulvonnan. "Ja minä vedän käsilläni -- näin ja näin.
+Hah-hah-haa! Se on hauskaa. Se on todellakin hauskaa! Papit messuavat,
+naiset rukoilevat, miehet kiroilevat, pikkulinnut sanovat pii-pii ja
+Bastardi laulaa vou-vou -- ja kaikki tämä on sama asia. Hah-hah-haa!"
+
+Eräs kunnianarvoisa pappismies, isä Gautier, nuhteli häntä kerran ja
+muistutti hänelle, että hän saattoi odottaa varmaa turmiota. Mutta hän
+ei tehnyt sitä toista kertaa.
+
+"No olkoon niin, _mon père_", vastasi Leclère. "Ja minä luulen, että
+menen helvetin läpi rätisten, niinkuin katkoyrtti tulen läpi. Vai mitä
+arvelette, _mon père_?"
+
+Mutta kaikki huonot olennot saavat lopun niinkuin hyvätkin, ja niin
+kävi myöskin Mustan Leclère'n. Kun vesi oli kesän aikana matalalla,
+jätti hän Mc Dougall'in ja lähti veneellä Sunrise'en. Hän matkusti Mc
+Dougall'ista Timothy Brown'in seurassa ja saapui yksin Sunrise'en.
+Tiedettiin, että molemmat matkatoverit olivat olleet riidassa ennenkuin
+lähtivät matkalle. _Lizzie_, puhkuva kymmenen tonnin siipialus, joka
+oli lähtenyt kaksikymmentä neljä tuntia jälkeenpäin, saapui perille
+kolmea päivää ennen Leclère'ä. Ja kun hän saapui, oli hänellä
+luodinreikä toisessa olkapäässään ja hän kertoi pitkän jutun
+väijytysjoukosta ja murhasta.
+
+Sunrise'ssa oli tehty kultalöytöjä ja olosuhteet siellä olivat
+melkoisesti muuttuneet. Kun sinne alkoi virtailla useita satoja
+kullankaivajia, suunnattomat määrät whiskyä ja puoli tusinaa hyvin
+varustettuja pelureita, hävisi lähetyssaarnaajain monivuotinen työ
+intiaanien keskuudessa jäljettömiin. Kun squawien ainainen tehtävä oli
+keittää papuja ja pitää tulta naimattomille kullankaivajille, ja kun
+nuorilta miehiltä ei riittänyt aikaa muuhun kuin pelaamiseen ja
+vaihtokauppaan, tuli lähetyssaarnaaja sängyn omaksi, sanoi "Jumala
+auttakoon minua" yhä uudelleen ja uudelleen ja asettui tilinteonpäivää
+odottamaan karkeasti veistettyyn pitkään kirstuun. Tämän jälkeen
+pelurit siirsivät roulette- ja faraopöytänsä lähetystaloon, josta
+sitten kuului noppien kolina ja lasien kilinä vuorokaudet ympäriinsä.
+
+Nyt sattui Timothy Brown olemaan hyvin pidetty näiden Pohjolan
+seikkailijain keskuudessa. Ainoa, mistä häntä saattoi moittia, oli
+hänen kiivas luonteensa -- muuten pikku-asia, jonka hänen hyvä
+sydämensä ja anteeksiantavainen mielensä täydellisesti korvasi.
+Toiselta puolen ei Mustassa Leclère'ssä ollut mitään, joka olisi
+sovittanut hänen huonot puolensa. Hän oli "musta" ja pysyi sellaisena;
+siitä oli riittävästi todistuksia, ja hän oli yhtä vihattu kuin toinen
+oli rakastettu. Ja silloin Sunris'en miehet tarttuivat kovin kourin
+häneen ja raastoivat hänet Lynch-tuomarin eteen.
+
+Se oli yksinkertainen juttu. Hän oli riitaantunut Timothy Brownin
+kanssa Mc Dougall'issa. Timothy Brownin seurassa hän oli matkustanut Mc
+Dougall'ista. Ilman Timothy Brownia hän oli tullut Sunrise'en. Näistä
+tosiasioista ja hänen yleisesti tunnetusta pahuudestaan vedettiin se
+yksimielinen johtopäätös, että hän oli tappanut Timothy Brownin.
+Toiselta puolen Leclère tunnusti tosiksi ylläolevat seikat, mutta
+kielsi johtopäätöksen todenperäisyyden ja antoi toisen selityksen.
+Kahdenkymmenen peninkulman päässä Sunrise'sta hän ja Timothy Brown
+olivat juuri sauvomassa venettä louhikkoista rantaa pitkin, kun
+yht'äkkiä kajahti kaksi laukausta. Timothy Brown suistui veneestä
+veteen ja painui pohjaan jättäen jälkeensä punaisen viirun -- se oli
+viimeinen, minkä hän näki Timothy Brownista. Hän itse -- Leclère --
+kaatui veneen pohjalle olkapää lävistettynä. Hän makasi hyvin hiljaa ja
+pälyili rantaan päin. Hetkisen perästä hän näki parin intiaanin
+pistävän päänsä esiin ja tulevan vesirajaan kantaen koivunkaarnasta
+tehtyä kanoottia. Kun he laskivat sen vesille, Leclère tähtäsi ja
+ampui. Luoti osui toiseen intiaaniin, joka tuupertui kanootista
+aivankuin Timothy Brown oli tehnyt. Toinen heittäytyi kanootin
+pohjalle, ja niin lähtivät kanootti ja vene kulkemaan vinhaa vauhtia
+virtaa alas. Sitten joutuivat molemmat alukset pyörteeseen ja kulkivat
+eri teitä muutaman saaren ympäri. Eikä hän sitten enää nähnyt
+kanoottia. Mutta päättäen siitä hypystä, jonka intiaani oli tehnyt
+ennenkuin kaatui kanootin pohjalle, oli hän varmasti haavoittanut
+häntä.
+
+Siinä kaikki.
+
+Leclère'n selitystä ei pidetty riittävänä. Hänelle annettiin kymmenen
+tuntia armonaikaa, ja _Lizzie_ meni virralle tekemään tutkimuksia.
+Kymmenen tunnin kuluttua tuli vene puhkien takaisin Sunrise'en. Se ei
+ollut huomannut mitään. Ei oltu löydetty minkäänlaisia todistuksia,
+jotka olisivat antaneet tukea hänen väitteelleen. Nyt suotiin hänelle
+aikaa järjestää jälkeenjääpä omaisuutensa, sillä hän oli erään
+viidenkymmenen tuhannen dollarin arvoiseksi arvioidun Sunrisessa
+sijaitsevan valtauksen omistaja, ja he olivat lainkuuliaista yhtä hyvin
+kuin lakiasäätävääkin kansaa.
+
+Leclère kohautti hartioitaan. "Vielä yksi asia", sanoi hän, "eräs pieni
+-- miten te taas sitä kutsuttekaan? Eräs _armonosotus_, niin kai se on
+-- niin, pieni armonosotus, niin se on. Minä lahjoitan omistamani
+viisikymmentätuhatta dollaria kirkolle. Ja minä lahjoitan ajokoirani
+Bastardin helvettiin. Ja se pieni armonosoitus? Niin -- että te ensin
+hirtätte sen ja sitten minut. Sopiiko se?"
+
+He olivat yhtä mieltä siitä, että se sopi -- järjestyshän oli oleva,
+että "helvetinsikiö" raivaa tietä isännälleen. Ja niin siirrettiin
+tuomioistuin virranrannalle, missä muuan valtainen petäjä seisoi
+erillään muista. Slackwater Charley teki silmukan vetoköyden toiseen
+päähän, ja silmukka asetettiin Leclère'n kaulaan. Hänen kätensä olivat
+sidotut selän taakse ja häntä autettiin nousemaan korppulaatikon
+päälle. Sen jälkeen heitettiin köyden toinen pää muutaman oksan yli,
+kiristettiin ja sidottiin lujasti kiinni. Jos sitten olisi potkaistu
+laatikko Leclère'n alta, olisi hän jäänyt killumaan ilmaan.
+
+"Nyt me otamme koiran käsiteltäväksemme", sanoi Webster Shaw, joka
+toisinaan palveli kaivosinsinöörinä. "Heittäkää silmukka sen kaulaan,
+Slackwater."
+
+Leclère veti suunsa irviin. Slackwater pisti mällin poskeensa, teki
+silmukan ja heilutti köyttä välinpitämättömästi kädessään. Hän
+keskeytti pari kertaa ajaakseen liian lähelle tuppautuneita moskiittoja
+kasvoiltaan. Kaikki karkoittivat moskiittoja luotaan, paitsi Leclère,
+jonka pään ympärille oli niitä kertynyt kokonainen pilvi. Vieläpä
+Bastardikin, joka loikoili pitkänään maassa, ajeli etukäpälillään
+lakkaamatta noita kiusanhenkiä silmäinsä ja suunsa ympäriltä.
+
+Mutta kun Slackwater odotti, että Bastardi olisi kohottanut päätänsä,
+kuului heikkoa huutoa, ja muuan mies näkyi juoksevan Sunrise'sta päin,
+heiluttaen toista kättään. Se oli varaston esimies.
+
+"Odottakaa, odottakaa -- pojat!" läähätti hän, juostessaan heidän
+luokseen. "Pikku Sandy ja Bernadotte ovat juuri saapuneet", selitti
+hän, hengähdettyään hiukkasen. "Astuivat maihin tuolla alhaalla ja
+tulivat oikotietä. Heillä oli Majava mukanaan. Olivat löytäneet hänet
+ja hänen kanoottinsa muutamasta kanavasta, ja Majavalla oli pari luotia
+ruumiissaan. Hänellä oli ollut Kutz seurassaan -- hän joka pahoinpiteli
+squawiaan ja aiheutti rähinää."
+
+"No? Mitä minä sanoin? Kuulitteko?" huudahti Leclère kiihkeästi. "Se se
+oli aivan varmaan! Kuulittehan nyt! Minä puhuin totta."
+
+"Nyt on meidän opettaminen noille kirotuille Siwasheille
+säädyllisyyttä", selitti Webster Shaw. "He ovat tulemaisillaan
+lihaviksi ja pönäköiksi, ja meidän täytyy panna heidät pinteeseen.
+Saarretaan koko seurue ja hirtetään Majava. Siinä ohjelmamme. Tulkaa,
+niin saamme kuulla, mitä hänellä on sanomista puolustuksekseen."
+
+"Hei, m'sieu'!" huudahti Leclère, kun joukko alkoi hajaantua ja häipyä
+hämärään. "Minä haluaisin niin hirveän mielelläni olla mukana siinä
+leikissä."
+
+"Oo, me kyllä päästämme teidät irti, kun palaamme takaisin", huusi
+Webster Shaw vastaan olkansa yli. "Sill'aikaa voitte mietiskellä
+syntejänne ja kaitselmuksen oikkuja. Se tekee teille hyvää, niin että
+voitte olla kiitollinen siitä."
+
+Leclèren laita oli niinkuin kaikkien muittenkin miesten, jotka ovat
+tottuneet suuriin vaaroihin ja joiden hermot ovat terveet ja kestävät,
+ja hän vaipui pitkään odotukseensa -- kuvaannollisesti sanottuna. Ei
+voinut olla puhettakaan hänen ruumiinsa vaipumisesta, sillä lujaan
+pingoitettu köysi pakotti hänen seisomaan pystyssä. Pienimmästäkin
+jalkojen koukistuksesta olisi karkea köysi tunkeutunut hänen kaulaansa,
+ja pysty asento vaivasi suuresti hänen haavoittunutta olkapäätänsä. Hän
+työnsi alahuulensa ulos ja puhalsi ylöspäin ajaakseen moskiitot
+kasvoiltaan. Mutta asemalla oli joka tapauksessa tyydyttäväkin
+puolensa. Eihän se mitään, jos kärsiikin hiukan ruumiillisia kipuja,
+kun kerta oli päässyt kuoleman kynsistä; se vaan oli paha juttu, ettei
+hän saanut olla mukana katsomassa Majavan hirttämistä.
+
+Nämä ajatukset askartelivat hänen aivoissaan kunnes hänen katseensa
+sattumalta osui Bastardiin, joka makasi pitkänään maassa, pää
+etukäpälien välissä ja nukkui. Nyt saivat Leclère'n ajatukset toisen
+suunnan. Hän katseli tarkkaan koiraa ja koetti päästä selville,
+nukkuiko se todellakin, vai oliko vain nukkuvinaan. Bastardin kyljet
+nousivat säännöllisesti, mutta Leclère oli huomaavinaan, että hengitys
+tapahtui hiukan liian sukkelaan; hän havaitsi myös kiihkeätä valppautta
+koiran jokaisessa karvassa, mikä todisti, ettei uni ollut todellista.
+Hän olisi tahtonut antaa koko valtauksensa Sunrise'ssa, jos olisi
+päässyt varmuuteen, ettei koira ollut hereillä, ja kerran kun hänen
+jäsenensä naksahtivat, hän katsahti nopeasti ja levottomasti
+Bastardiin, saadakseen tietää, liikauttiko tämä itseään. Sitä se ei
+silloin tehnyt, mutta muutamien minuuttien perästä se nousi seisalleen
+hitaasti ja laiskasti, venytteli itseään ja katsoi tarkasti
+ympärilleen.
+
+"_Sacre dame_", kuiskasi Leclère tuskin kuuluvasti.
+
+Kun Bastardi oli päässyt varmuuteen, ettei ketään näkynyt eikä
+kuulunut, istuutui hän, väänsi ylähuulensa ikäänkuin olisi tahtonut
+hymyillä, katsahti Leclère'en ja lipoi kieltään.
+
+"Minä olen mennyttä miestä", sanoi Leclère ja nauroi kovaan ja
+katkerasti.
+
+Bastardi tuli lähemmäksi, vahingoittunut korva lerpallaan ja terve
+eteenpäin jännitettynä. Hän piti päätään hauskasti vinossa ja lähestyi
+pienin leikkivin askelin. Sitten hän sysäsi ruumiillaan laatikkoa, niin
+että se horjahteli. Leclère astui varovasti laidalta toiselle
+säilyttääkseen tasapainon.
+
+"Pidä varasi, Bastardi", sanoi hän rauhallisesti. "Minä tapan sinut".
+
+Bastardi murisi tuon turmiota ennustavan sanan kuultuaan ja sysäsi
+laatikkoa voimakkaammin. Sitten hän nousi ylös ja hyökkäsi koko
+painollaan laatikon kimppuun. Leclère potkasi toisella jalallaan, mutta
+köysi kuristi hänen kurkkuaan, niin että hän oli vähällä kaatua
+laatikon päältä.
+
+"Hei, hoo! Tiehesi siitä! Eteenpäin!" huusi hän.
+
+Bastardi peräytyi noin parikymmentä jalkaa ja koko hänen esiintymisensä
+ilmaisi joustavuutta, ettei Leclère voinut sitä ymmärtää väärin. Hän
+muisti, kuinka koira oli usein särkenyt jäätä heittäytymällä koko
+painollaan sen päälle, ja kun hän ajatteli tätä, hän ymmärsi, mikä
+Bastardilla oli mielessä. Koira kääntyi ympäri ja seisoi hiljaa. Hän
+näytti valkeita hampaitaan ja Leclère vastasi samalla tavalla.
+Senjälkeen Bastardi hyppäsi ja työnsi laatikkoa koko voimallaan.
+
+Viisitoista minuuttia myöhemmin palasivat Slackwater Charley ja Webster
+Shaw takaisin ja huomasivat jotakin, joka muistutti aavemaista,
+pimeässä edestakaisin liikkuvaa heiluria. He jouduttivat askeleitaan,
+tulivat lähemmäs ja löysivät elottoman ruumiin, johon elävä olento oli
+pureutunut kiinni ja repeli ja pudisteli sitä, niin että se joutui
+heiluvaan liikkeeseen.
+
+"Hei! Päästä irti -- sinä helvetinsikiö!" huudahti Webster Shaw.
+
+Mutta Bastardi vain muljautti häneen ilkeästi ja murisi uhkaavasti
+päästämättä otettaan.
+
+Slackwater Charley otti esille revolverinsa, mutta hänen kätensä
+vapisivat ikäänkuin kylmästä, ja hän hutiloi.
+
+"Kas tässä, ottakaa se", sanoi hän ja ojensi aseen Webster Shawille.
+
+Webster Shaw naurahti, tähtäsi Bastardin välkkyvien silmien väliin ja
+laukasi. Koiran ruumis vavahti, sätkytteli koipiaan hetkisen ja tuli
+sitten yht'äkkiä aivan kankeaksi. Mutta hampaansa se piti yhä
+edelleenkin tiukasti yhteenpuristettuina.
+
+
+
+
+Jees Uck'in tarina.
+
+
+Maailmassa on ollut monenlaisia luopumisia. Mutta pääasiassa ne
+kuitenkin ovat samanlaisia. Ja tässä suhteessa voi väittää, että miehet
+ja naiset luopuvat rakkaimmastaan maailmassa jonkun vielä rakkaamman
+takia. Niin on aina tapahtunut. Niin kävi silloin, kun Aabel uhrasi
+laumansa esikoiset. Esikoiset olivat hänelle kalleinta maailmassa,
+mutta hän uhrasi ne säilyttääkseen hyvät välinsä Jumalan kanssa. Niin
+oli myös Aabrahamin laita, kun hän valmistautui uhraamaan poikansa
+Iisakkia kivialttarilla. Iisak oli hänelle sangen rakas, mutta
+tutkimattomasta syystä Jumala oli hänelle vielä rakkaampi. Asianlaita
+oli kai niin, että Aabraham ehkä pelkäsi Herraa. Mutta olipa tämä nyt
+totta tai ei, on senjälkeen pari miljaardia ihmistä todistanut, että
+hän rakasti Herraa ja tahtoi palvella häntä.
+
+Ja koska nyt on tullut säännöksi, että rakastaminen ja palveleminen
+kuuluvat yhteen, sekä että uhraaminen eli luopuminen on palvelemista,
+niin on myöskin Jees Uck, vaikka hän oli ainoastaan tummahipiäisten
+rotuun kuuluva nainen, rakastanut niin syvästi kuin kuka hyvänsä. Hän
+ei ollut suinkaan perehtynyt historiaan, olipa vain oppinut ottamaan
+selvän ilmasta ja tuulesta ja metsäeläinten tavoista. Niinmuodoin hän
+ei ollut koskaan kuullut puhuttavan Aabelista tai Aabrahamista. Ja
+koska hän oli jäänyt huomaamatta Holy Crossin hyviltä sisarilta, ei hän
+myöskään tiennyt mitään Ruthista, tuosta moabittaresta, joka luopui
+itse Jumalasta vieraan maan vieraan naisen takia. Jees Uck oli vain
+oppinut kieltäytymään, suunnilleen niinkuin koira pakotetaan luopumaan
+varastamastaan, ydintä täynnä olevasta luusta. Ja kuitenkin, kun hänen
+aikansa tuli, näytti hän kykenevänsä nousemaan parempiin rotuihin
+kuuluvien tasalle ja kieltäytymään todellakin suuremmoisella tavalla.
+
+Tämä on niinmuodoin kertomus Jees Uck'ista, ja samalla myös kertomus
+Neil Bonner'ista ja Kitty Bonner'ista ja parista Neil Bonner'in
+jälkeläisestä. Jees Uck kuului tummahipiäisten rotuun, se on totta,
+mutta hän ei ollut intiaani, eikä myöskään eskimo eikä innuiitti. Jos
+mennään ajassa taaksepäin ja seurataan suullisia perintötietoja, niin
+löydetään eräs Skolkz, toyoot-intiaani Yukonista, joka nuoruudessaan
+vaelsi siihen suureen suistomaahan, jossa innuiitit asuvat, ja siellä
+yhdisti itsensä erääseen naiseen, jonka nimi kuuluu olleen Olillie.
+Tämä Olillie oli syntynyt äidistä, joka oli eskimo ja isästä, joka oli
+innuiitti. Ja Skolkz'ista ja Olillie'sta syntyi Halie, joka niinmuodoin
+oli puoleksi toyoot-intiaani ja puoleksi eskimo-innuiitti. Ja Halie oli
+Jees Uckin isoäiti.
+
+Mutta nyt oli Halie, jossa oli sekaisin kolmen rodun verta, ja joka ei
+kammonut kehittää tätä sekarotuisuutta vielä pitemmälle, mennyt
+naimisiin muutaman Shpack-nimisen venäläisen turkiskaupustelijan
+kanssa, jota myös aikoinaan kutsuttiin "Isoksi paksuksi".
+Shpack oli täällä luokitettu venäläisiin kuuluvaksi sattuvamman
+nimityksen puutteessa; sillä Shpack'in isä, eräs slavoonilainen
+rangaistusvanki eteläisistä maakunnista, oli paennut
+elohopeakaivoksista Pohjois-Siperiaan, jossa hän kohtasi Zimban, joka
+oli paimentolaiskansaan kuuluva nainen ja tuli Shpack'in äidiksi.
+
+Ja ellei nyt Shpackia olisi ottanut huostaansa merikansa, joka elää
+kurjuudessa Arktisen meren rantamilla, ei hänestä olisi koskaan tullut
+Jees Uck'in äidinisää, eikä niinmuodoin olisi mitään tarinaakaan
+kerrottavana. Mutta hän joutui merikansan pariin, pakeni heidän
+luotaan Kamschatkaan ja tuli sieltä muutamalla norjalaisella
+valaanpyydystäjä-laivalla Itämerelle. Vähän senjälkeen hän ilmaantui
+Pietariin, eikä viipynyt monta vuotta, ennenkuin hän matkusti samaa
+vaivaloista tietä, jota hänen isänsä puoli vuosisataa aikaisemmin oli
+kulkenut hätää ja tuskaa nähden. Mutta Shpack oli vapaa mies, ja hän
+oli suuren venäläisen turkiskauppayhtiön palveluksessa. Ja tämän
+virkansa takia hän matkusti yhä kauemmas itään, kunnes meni Behringin
+meren yli Venäjän Amerikaan. Partolik'issa, joka on lähinnä Yukonin
+suurta suistomaata, hän otti Halien vaimokseen -- hänet, josta tuli
+Jees Uck'in äidinäiti. Ja tästä avioyhteydestä syntyi tyttölapsi
+Tukesan.
+
+Yhtiön käskystä Shpack teki pari sataa peninkulmaa pitkän
+kanoottimatkan Yukonia ylöspäin Nulaton asemalle. Hän otti mukaansa
+Halien ja pikku Tukesanin. Tämä tapahtui 1850, ja samana vuonna
+joki-intiaanit hyökkäsivät Nulatoon ja hävittivät sen maan tasalle.
+Siellä päättyi Shpack'in ja Halien elämä. Ja tämän kauhean yön aikana
+Tukesan katosi. Vielä tänä päivänä toyootit kieltävät olleensa missään
+tekemisissä asian kanssa; mutta olipa sen laita kuinka hyvänsä, oli
+kuitenkin tosiasia, että tyttölapsi Tukesan kasvoi ja yleni heidän
+keskuudessaan.
+
+Tukesan oli naimisissa kahden toyoot-veljeksen kanssa peräkkäin, mutta
+kummankaan kanssa hänellä ei ollut lapsia. Toiset naiset pudistelivat
+päätään tälle, eikä kukaan heimon miehistä tahtonut ruveta kolmanneksi
+mieheksi lapsettomalle leskelle. Mutta tähän aikaan oli monen sadan
+peninkulman päässä, Fort Yukonissa, eräs mies, jonka nimi oli 'Spike
+O'Brien. Fort Yukon oli eräs Hudson-Bay-yhtiön asema, ja Spike O'Brien
+oli yhtiön palveluksessa. Hän oli kelvollinen palvelija, mutta hän sai
+sen ajatuksen, että ansio oli huono, ja ajan oloon hän kypsytti tätä
+ajatusta ja karkasi. Matkustamiseen takaisin York Factory'yn olisi
+mennyt koko vuosi, jos hän olisi kulkenut asemalta asemalle. Ja koska
+asemat kuuluivat yhtiölle, hän tiesi, ettei hän sitä tietä kulkiessaan
+välttyisi joutumasta yhtiön kynsiin. Ei niinmuodoin löytynyt muuta
+keinoa kuin lähteä pitkin Yukonia. Oli kyllä totta, ettei yksikään
+valkoinen mies ollut koskaan ennen matkustanut Yukonia pitkin, eikä
+yksikään valkoinen mies tiennyt, laskiko Yukon Arktiseen valtamereen
+vai Behringin mereen -- mutta Spike O'Brien oli kelttiläinen, ja
+vaaroihinjoutumisen mahdollisuus oli hänelle houkutus, jota hän oli
+aina seurannut.
+
+Muutamia viikkoja tämän jälkeen hän veti, vaivoissa pahoin runneltuna
+ja nälkiintyneenä ja kuumeesta puolikuolleena, veneensä maihin erään
+toyootkylän luona, jonka jälkeen hän heti kaatui tiedottomana maahan.
+Saatuaan voimansa takaisin hän näki Tukesanin ja mieltyi häneen.
+Samoinkuin Shpack'in isä, joka eli korkeaan ikään siperialaisen
+paimentolaiskansan keskuudessa, Spike O'Brien olisi saattanut jäädä
+ainiaaksi lepuuttamaan väsyneitä raajojaan toyootein luo. Mutta
+romanttiset ajatukset valtasivat hänet ja estivät häntä jäämästä sinne.
+Niinkuin hän oli matkustanut York Factory'sta Fort Yukoniin, hän
+saattaisi kulkea ennen muita Fort Yukonista mereen saakka ja hankkia
+itselleen kunnian olla ensimäinen, joka on kiertänyt luoteista väylää
+maitse. Hän lähtikin virtaa ales, saavutti halajamansa kunnian, mutta
+ei tullut huomatuksi eikä ylistetyksi. Myöhemmin hän piti vierasmajaa
+merimiehille San Franciscossa, jossa häntä pidettiin sangen hyvänä
+valehtelijana kertomiensa tosijuttujen takia. Siellä synnytti ennen
+lapseton Tukesan lapsen. Ja tämä lapsi oli Jees Uck. Olemme käyneet
+läpi näin tarkasti hänen sukuluettelonsa osottaaksemme, ettei hän ollut
+intiaani, eikä eskimo, eikä innuiitti, eikä oikeastaan mikään muukaan;
+sekä näyttääksemme, kuinka puolettomia sukukuntain jätteitä me kaikki
+olemme, ynnä kuinka ihmeellisiä teitä se siemen kulkee, josta me
+johdamme alkumme.
+
+Huolimatta siitä kiertolaisverestä, -- tai kenties sen takia -- joka
+hänen suonissaan virtaili, ja kaikesta siitä mitä hän oli saanut periä
+niin monelta eri rodulta, kasvoi Jees Uck'ista erinomaisen ihana
+nainen, Hänen kauneutensa oli jonkunverran eriskummallista,
+itämaalaista, niin että se olisi saattanut jokaisen kansatieteilijän
+ymmälle. Hän oli erittäin hoikka ja norja. Paitsi mielikuvitusrikkautta
+ei hänessä näkynyt keltiläisen rodun vaikutusta. Mahdollisesti se
+myöskin oli ajanut hänen lämpöisen verensä lähelle ihoa, mikä teki
+hänen kasvonsa vaaleammiksi, mutta tämä saattoi olla yhtä hyvin
+Shpack'in, tuon "Ison paksun" perintöä, joka oli saanut slavoonilaisen
+isänsä ihonvärin. Ja lopuksi hänellä oli suuret loistavat mustat silmät
+-- sekarodun silmät, joissa oli kärsivä ilme, mikä todistaa mustan
+rodun sekaantumista valkoiseen. Valkoisilta perimänsä veri ja hänen oma
+valppautensa tekivät hänet jossakin määrin kunnianhimoiseksi. Muuten
+hän oli kasvatuksensa ja maailmankatsomuksensa puolesta täydelleen
+toyoot-intiaani.
+
+Eräänä talvena, kun hän oli nuori nainen, osui Neil Bonner hänen
+tielleen. Mutta hän osui hänen tielleen samalla tapaa kuin oli tullut
+maahankin, nimittäin hiukan vastenmielisesti. Oikeastaan hän oli aivan
+vasten tahtoaan tullut sinne. Isänsä, joka leikkasi kuponkeja ja
+kasvatti ruusuja, ja äitinsä, joka rakasti seuraelämää, kasvattamana
+oli Neil Bonner'ista tullut tuulihattu. Hän ei ollut oikeastaan huono
+luonne; mutta miehen, jolla elämä on turvattu, eikä ole mitään tehtävää
+tässä maailmassa, täytyy jollakin tavoin osoittaa toimintahaluaan, ja
+Neil Bonner oli juuri tässä asemassa. Ja hän nautti täysin siemauksin
+vapaudestaan, niin että hänen isänsä -- Neil Bonner vanhempi -- lopulta
+kyllästyi häneen, luopui ruusuistaan ja katseli poikansa elämää mitä
+suurimmalla hämmästyksellä. Sitten hän meni erään samallaisilla
+taipumuksilla varustetun toverinsa luo, jonka kanssa hänen oli tapana
+neuvotella kupongeista ja ruusuista, ja nämä molemmat miehet
+ratkaisivat nuoren Neil Bonner'in kohtalon. Hänet täytyi lähettää
+oppimaan parempia elintapoja -- jotta hän luopuisi harmia tuottavista
+hullutteluistaan ja saavuttaisi tasaisen vakavuuden.
+
+Kun tämä päätös oli tehty ja Neil oli hiukan pahoitellut ja häpeillyt,
+kävi muu koko helposti. Molemmat vanhat toverukset olivat suuria
+osakkeenomistajia P.C. yhtiössä. Ja P.C. yhtiö omisti kokonaisia
+laivastoja, jokialuksia ja valtamerihöyryjä, ja paitsi tätä
+merenkyntämistä se oli myös ottanut haltuunsa noin satatuhatta
+neliöpeninkulmaa maata, joka maantieteilijäin kartoilla on tavallisesti
+merkitty valkealla. Ja niin lähetti P.C. yhtiö nuoren Neil Bonner'in
+Pohjolaan tekemään työtä ja oppimaan niin hyväksi kuin isänsä. "Viiden
+vuoden yksinkertainen elämäntapa kovassa työssä ja kaukana kaikista
+kiusauksista tekee hänet mieheksi", sanoi vanha Neil Bonner, jonka
+jälkeen hän vetäytyi takaisin ruusujensa pariin. Nuori Neil Bonner puri
+hampaitaan yhteen ja tarttui päättäväisin ilmein työhön käsiksi. Hän
+täytti paikkansa palvelijana hyvin ja saavutti esimiestensä suosion. Ei
+niin, että työ olisi tuottanut hänelle hupia, vaan se oli ainoa keino,
+joka esti häntä menettämästä järkeään.
+
+Ensimäisenä vuotena hän toivoi kuolemaa. Toisena vuotena hän kiroili
+luojaansa. Kolmantena vuotena hän eli vuoroin näissä molemmissa
+mielialoissa ja riitaantui erään esimiehensä kanssa. Hän sukeutui
+voittajana riidasta, mutta hänen esimiehensä sai kuitenkin viimeisen
+sanan -- ja tämän sanan perusteella Neil Bonner lähetettiin
+karkoituspaikkaan, johon verrattuna hänen entinen olinpaikkansa tuntui
+hänestä paratiisilta. Mutta hän meni sinne nurkumatta, sillä Pohjola
+oli todellakin tehnyt hänestä miehen.
+
+Siellä täällä kartan valkoisilla paikoilla näkyy pieniä ympyröitä,
+jotka muistuttavat "o"-kirjainta ja näitten ympyräin jommallakummalla
+puolella on luettavana nimiä, niinkuin esimerkiksi "Fort Hamilton" --
+"Yanana Station" -- "Twenty Mile" -- mikä saa meidät luulemaan, että
+nuo valkoiset seudut ovat täynnä kyliä ja kaupunkeja. Mutta tämä ei ole
+mitään muuta kuin tyhjää mielikuvitusta. Twenty Milen, joka on aivan
+samallainen kuin muutkin asemat, käsittää yksi pölkkymaja, suunnilleen
+yhtä iso kuin tavallinen kulmatalo, jossa on maustekauppa alakerrassa
+ja vuokrahuoneita yläkerrassa. Pihan perällä on varastohuone, ja
+sitäpaitsi pari ulkohuonetta. Kartanolla ei ole minkäänlaista aitausta;
+se ulottuu silmänkantamattomiin. Muita rakennuksia ei ole näkyvissä,
+mutta toyootit leiriytyvät toisinaan talveksi peninkulman tai parin
+päähän Yukonin varteen. Ja tämä on Twenty Mile, yksi P.C. yhtiön
+monista tuntosarvista. Täällä hoitaa yhtiön lähettiläs apulaisineen
+vaihtokauppaa intiaanien turkistavaroilla sekä tekee kaikenlaista muuta
+kauppaa kuljeskelevien kullankaivajien kanssa, jotka maksavat
+ostoksensa kultahiekalla. Täällä odottavat asiamies ja hänen
+apulaisensa talvet läpeensä kevättä, ja kun kevät saapuu, kiipeevät he
+kiroillen talon katolle, sillä Yukon tulvii yli äyräittensä. Ja tänne
+lähetettiin nyt Neil Bonner neljäntenä maassaolovuotenansa pitämään
+huolta kaikesta.
+
+Hänellä ei ollut edeltäjää, joka olisi jäänyt palkattomaksi hänen
+tähtensä. Hän, joka oli hoitanut asemaa ennen, oli ottanut hengen
+itseltään, "sentähden, että paikka oli niin vaikea", sanoi apulainen,
+joka vielä pysyi paikallaan. Toyootit kuitenkin lausuivat eriävän
+mielipiteensä asiasta, istuessaan leirivalkeansa ääressä. Apulainen oli
+kaitaharteinen, heikkorintanen mies, hänen kasvonsa muistuttivat
+kuolleen pääkalloa, eikä ohut musta parta voinut peittää poskien
+onttoutta. Hän ryki paljon, hänen keuhkonsa tuntuivat olevan lopullaan
+ja silmissä oli sellainen raju, kuumeenomainen loiste, niinkuin
+kaikilla viimeiselle taudinasteelle joutuneilla keuhkotautisairailla.
+Hänen nimensä oli Pentley -- Amos Pentley -- eikä Bonner pitänyt
+hänestä, vaikkakin tunsi myötätuntoa tuota kuolemaantuomittua raukkaa
+kohtaan. He eivät eläneet erittäin hyvässä sovussa keskenään, vaikka
+näiden kahden miehen, kaikista miehistä, olisi pitänyt olla hyvissä
+väleissä keskenään ottaen huomioon pitkän talven kylmyys, hiljaisuus ja
+pimeys.
+
+Lopulta Bonner päätteli, että Amos oli osaksi vähämielinen, ja jätti
+hänet rauhaan tehden itse kaiken työn keittämistä lukuun ottamatta.
+Siitä huolimatta Amos näytti vain katkeria katseita ja peittelemätöntä
+vihaa häntä kohtaan. Tämä oli Bonnerille suuri menetys, sillä hänen
+oman rotunsa hymyilevät kasvot, rohkaiseva sana, toveruuden sympatia
+vastoinkäymisten keskellä -- kaikki tämä merkitsi paljon. Talvi oli
+vielä nuori, kun hän alkoi tajuta lisäsyitä tällaisessa apulaisessa
+siihen, että edellinen asiamies oli havainnut parhaaksi pakottaa
+kätensä omaa henkeään vastaan.
+
+Twenty Milessa oli hyvin yksinäistä. Kelmeä lakeus ulottui joka
+puolelle horisonttiin. Lumi, joka oli oikeastaan huurua, heitti
+manttelinsa maan yli ja hautasi kaiken kuolemanhiljaisuuteen. Sää oli
+päiväkausia kirkas ja kylmä, lämpömittari näytti jatkuvasti
+neljäkymmentä tai viisikymmentä astetta pakkasta. Mutta sitten tulikin
+muutos. Se vähä kosteus, joka oli tihkunut ilmakehään, kerääntyi
+harmaiksi, muodottomiksi pilviksi; sää muuttui melko lämpimäksi
+lämpömittarin noustessa kahteenkymmeneen pakkasasteeseen, ja kosteus
+putoili taivaalta kovina huurukiteinä, jotka sihisivät kuin kuiva
+sokeri tai maasta ilmaan potkaistu ohut hiekka. Tämän jälkeen sää
+muuttui jälleen kirkkaaksi ja kylmäksi niin pitkäksi aikaa, että oli
+kerääntynyt kylliksi kosteutta suojaamaan maata ulkoavaruuden
+kylmyydeltä. Siinä kaikki. Ei mitään tapahtunut. Ei myrskyjä, ei
+tyrskyäviä vesiä, ei rusahtelevia metsiä, ei mitään muuta kuin
+koneentapaista kasaantuneen kosteuden aiheuttamaa sadetta. Ehkä
+huomattavin tapaus noiden pitkästyttävien viikkojen aikana oli
+lämpömittarin kipuaminen ennen kokemattomaan viiteentoista asteeseen
+nollan alapuolella. Korvatakseen tämän iski ulkoavaruus maata
+kylmyydellään, kunnes elohopeamittari jäätyi ja spriimittari pysyi yli
+seitsemässäkymmenessä asteessa pari viikkoa, jolloin se possahti rikki.
+Siten ei saatu selvää, kuinka paljon kylmempää tuli tämän jälkeen.
+Toinen tapaus, yksitoikkoinen säännöllisyydessään, oli öiden
+piteneminen, kunnes päivä oli enää valon välähdys pimeän ajan välillä.
+
+Neil Bonner oli sosiaalinen olento. Hänen rangaistuksensa aiheuttaneet
+hulluttelutkin olivat johtuneet liiallisesta seurallisuudesta. Ja
+täällä, maanpakonsa neljäntenä vuonna, hän löysi itselleen seuraa --
+mikä olisi tuon sanan ivaamista -- nyrpeässä ja puhumattomassa
+olennossa, jonka synkissä silmissä hehkui viha, yhtä katkera kuin se
+oli aiheetonkin. Ja Bonner, jolle puhe ja seura olivat elämän henkäys,
+kuljeksi ympäriinsä aaveentapaisena muistellen jonkun aiemman
+elämänsä yltiöpäisiä ilotteluja. Päivisin hänen huulensa olivat
+yhteenpuristuneet, kasvonsa jäykät; mutta iltaisin hän puristi kätensä
+nyrkkiin, pyöriskeli peitteittensä sisässä ja itki ääneen kuin pikku
+lapsi. Ja hän muisteli usein erästä vaikutusvaltaista miestä kiroten
+tätä pitkien tuntien aikana. Myöskin Jumalaa hän kirosi, mutta Jumala
+ymmärtää. Hänellä ei ole sydäntä syyttää heikkoja kuolevaisia, jotka
+kieltävät Jumalan Alaskassa.
+
+Tänne Twenty Milen asemalle saapui Jees Uck ostamaan jauhoja ja pekonia
+sekä helmiä ja kirkkaanpunaisia kankaita ompelutöitään varten. Lisäksi
+ja tietämättään hän tuli Twenty Milen asemalle saattamaan yksinäisen
+miehen vielä yksinäisemmäksi, ojentelemaan unissaan tyhjiä
+käsivarsiaan. Sillä Neil Bonner oli vain mies. Tytön tullessa
+ensimmäistä kertaa kauppaan hän katsoi tätä pitkään, niinkuin janoinen
+mies saattaa katsoa pulppuavaan lähteeseen. Ja Jees Uck, Spike
+O'Brienin perinnöksi jättämän luonteen vaikutuksesta, rohkaisi mielensä
+ja katsoi häntä hymyillen silmiin, ei niinkuin tummahipiäisen väen
+pitäisi hymyillä kuninkaallisille roduille, vaan niinkuin nainen
+hymyilee miehelle. Tulos oli vastustamaton; mutta mies ei huomannut
+sitä, vaan taisteli vastaan yhtä ankarasti ja tuskallisesti kuin hän
+tunsi vetovoimaa tyttöä kohtaan. Ja tyttö? Niin, hän oli Jees Uck,
+kasvatukseltaan täysi toyoot-intiaani.
+
+Hän tuli usein asemalle kauppaa tekemään. Ja usein hän istui suuren
+takan ääressä ja jutteli murteellisella englanninkielellä Neil Bonnerin
+kanssa. Ja kävi niin, että mies odotti hänen tuloansa, ja niinä
+päivinä, jolloin hän ei saapunut, hän oli levoton eikä saanut rauhaa.
+Toisinaan häntä rupesi ajatteluttamaan, ja silloin hän kohteli häntä
+kylmästi ja päättäväisesti, mikä hämmensi ja haavoitti tyttöä, ja jota
+hän ei uskonut oikeaksi. Mutta useimmiten hän ei uskaltanut ajatella
+ensinkään, ja silloin oli kaikki hyvin ja silloin syntyi sekä hymyä
+että naurua. Ja Amos Pentley, joka läähätti ikäänkuin kuivalle joutunut
+kissankala, näki kaiken tämän ja veti suunsa irviin. Hän, joka rakasti
+elämää, ei voinut saada elää, ja se kiusasi häntä, kun toinen saattoi
+tehdä sitä. Sentähden hän vihasikin Bonneria, joka oli elämää täynnä ja
+jonka silmät loistivat riemusta, kun hän sai nähdä Jees Uck'in. Mitä
+taas Amos'een tuli, sai pelkkä tytön ajatteleminen hänen verensä
+kuohumaan, mitä seurasi verensyöksy.
+
+Jees Uck -- hän joka ajatteli niin alkuperäisesti eikä ollut tottunut
+punnitsemaan elämän hienompia puolia -- luki yksinkertaisen ja
+luonnollisen käsitystapansa mukaan Amos Pentleyn sielua kuin avointa
+kirjaa. Hän varoitti Bonneria, avonaisesti ja suorasti, mutta
+harvasanaisesti. Mutta korkeammalla tasolla olevan henkilön
+monimutkaisempi ajatustapa oli hämmentänyt Neilin huomiokyvyn, ja hän
+nauroi tytön selvälle levottomuudelle. Hänen silmissään Amos Pentley
+oli kurja raukka, joka epätoivoisena horjui hautaansa kohti. Ja
+Bonnerista, joka itse oli kärsinyt paljon, oli helppo antaa paljon
+anteeksi.
+
+Mutta eräänä kirpeänä pakkasaamuna hän nousi aamiaispöydästä ja meni
+varastohuoneelle. Jees oli jo siellä, hänen kasvonsa punottivat matkan
+jälkeen; hän halusi ostaa jauhosäkin. Muutamien minuuttien perästä Neil
+seisoi lumessa sitoen säkkiä rekeen. Kun hän kumartui eteenpäin, tunsi
+hän niskansa kankeaksi ja aavisti jotakin kauheaa olevan tulossa. Ja
+kun hän oli saanut reen köytetyksi ja yritti ojentautua suoraksi sai
+hän äkkiä suonenvetokohtauksen ja vaipui lumeen. Ruumis jännittyneenä
+ja vapisten, pää taaksepäin heitettynä, jalat ja kädet levällään, selkä
+kaareksi koukistuneena ja suu vääristyneenä hän näytti menevän
+kappaleiksi jäsen jäseneltä. Päästämättä pienintäkään ääntä Jees Uck
+oli heti polvillaan hänen vieressään lumessa, mutta Neil tarttui
+suonenvetomaisesti hänen ranteistaan, ja niinkauan kuin kohtauksia
+kesti, hän oli avuton. Ne lakkasivat muutamien hetkien perästä, mutta
+Neil makasi heikkona ja melkein tiedotonna, hänen otsansa kylpi hiessä
+ja huulet kostuivat vaahdosta.
+
+"Pian!" mumisi hän kummallisella, käheällä äänellä. "Pian! Sisään!"
+
+Neil yritti ryömiä nelinkontin, mutta tyttö nosti hänet pystyyn, ja
+nojautuneena hänen nuoriin käsivarsiinsa saattoi hän kulkea nopeammin.
+Kun hän pääsi varastohuoneeseen, alkoivat suonenvetokohtaukset
+uudelleen, hän irtausi väkisin tytöstä ja vieriskeli lattialla. Amos
+Pentley tuli ja katseli tapausta uteliain silmin.
+
+"Oi, Amos!" huudahti Jees Uck hädissään ja avuttomana, "luuletteko,
+että hän kuolee?" Mutta Amos kohautti harteitaan ja jatkoi
+katselemistaan.
+
+Sitten tuli Bonnerin ruumis hervottomaksi, jännittyneet lihakset
+antoivat perään ja hänen kasvonsa saivat helpotuksen ilmeen. "Pian!"
+kuiskasi hän hampaittensa välistä -- huulet vapisivat jo uuden
+kohtauksen lähestyessä -- "pian, Jees Uck! Lääkettä! Älkää peljätkö!
+Vetäkää minut sinne!"
+
+Hän tiesi missä lääkearkku oli, huoneen perällä, uunin takana, ja hän
+tarttui suonenvedon kourissa nytkähtelevän miehen jalkaan ja veti häntä
+sinnepäin. Kun suonenvetokohtaukset helpottivat, alkoi Neil, vaikkakin
+hyvin heikkona ja hyvin sairaana, etsiä arkkua. Hän oli nähnyt koirien
+kuolevan aivan samoihin taudinoireisiin kuin hänen omansa, ja hän tiesi
+mitä oli tehtävä. Hän otti esiin pullon kloraalihydraattia, mutta hänen
+sormensa olivat liian heikot ja voimattomat vetämään korkkia suulta.
+Tämän teki Jees Uck hänelle, kun hän sai uuden kohtauksen. Kun kohtaus
+oli ohi, tarjottiin hänelle avonainen pullo, ja hän katsoi nuoren
+naisen suuriin, mustiin silmiin ja luki niistä, mitä miehet ovat aina
+lukeneet oman naisensa silmistä. Hän otti hyvän annoksen lääkettä ja
+vaipui sitten nojalleen kunnes uusi kohtaus oli helpottanut. Sitten hän
+nousi vaivaloisesti kyynäspäilleen.
+
+"Kuulkaahan, Jees Uck", sanoi hän hyvin hitaasti, ikäänkuin hän, siitä
+huolimatta että oli välttämätön kiiruhtaa, olisi peljännyt tehdä niin.
+"Tehkää mitä minä sanon. Jääkää tänne luokseni, mutta älkää koskeko
+minuun. Minun täytyy olla hyvin hiljaa, mutta te ette saa mennä." Hänen
+alaleukansa alkoi jännittyä ja hänen kasvonsa vapista ja vääntyä uuden
+kohtauksen lähestyessä, mutta hän koetti taistella sitä vastaan. "Älkää
+menkö! Älkääkä antako Amos'enkaan mennä. Ymmärtäkää minut oikein!
+Amos'en täytyy jäädä juuri tänne."
+
+Tyttö nyökkäsi merkiksi, että ymmärsi ja sitten sai Neil taas
+suonenvetokohtauksen -- ensimäisen kokonaisesta sarjasta, joiden voima
+vähitellen laimeni ja jotka uusiutuivat yhä harvemmin. Jees Uck
+kumartui hänen ylitsensä, mutta muisti hänen kehotuksensa eikä
+uskaltanut koskea häneen. Kerran alkoi Amos näyttää selviä
+levottomuuden merkkejä ja näytti siltä kuin hän olisi tahtonut mennä
+kyökkiin, mutta Jees esti sen salamoivalla katseellaan, ja senjälkeen
+pysyi mies aivan hiljaa, jollei oteta lukuun hänen vaivaloista
+hengitystään ja onttoa yskimistään.
+
+Bonner nukkui. Valonpilkahdus, joka osoitti että oli päivä, katosi.
+Amos sytytti lampun, alinomaa nuoren naisen silmälläpidon alaisena.
+Alkoi tulla ilta. Pohjanpuoleisesta ikkunasta näkyi taivas punertavan
+hohdon valaisemana, joka liekehti ja hulmusi ja sitten sammui. Hetkisen
+perästä Neil Bonner heräsi. Ensin hän katsoi, oliko Amos vielä siellä,
+sitten hän hymyili Jees Uck'ille ja nousi ylös. Jokainen lihas hänen
+ruumiissaan oli jäykkä ja hellä, ja hän hymyili surullisesti
+puristellessaan ja painellessaan itseään, ikäänkuin olisi tahtonut
+päästä varmuuteen vaurioiden suuruudesta. Mutta sitten saivat hänen
+kasvonsa vakavan ja virallisen ilmeen.
+
+"Jees Uck", sanoi hän, "ottakaa kynttilä. Menkää kyökkiin. Siellä on
+ruokaa pöydällä -- korppuja ja papuja ja sianlihaa -- ja sitten on
+vielä kahvia pannussa liedellä. Tuokaa se tänne pöydälle. Kantakaa
+tänne myös pikari ja vettä ja whiskyä, jota on kaapin ylimmäisellä
+hyllyllä. Älkää unhoittako whiskyä."
+
+Kulautettuaan suuren lasin whiskyä hän alkoi huolellisesti tarkastaa
+lääkearkkua, jolloin hän tuontuostakin pani syrjään erinäisiä pulloja
+ja astioita jotakin määrättyä tarkotusta varten. Sitten hän ryhtyi
+analyseeraamaan tuotuja ravintoaineita. Opiskeluaikanansa hän oli
+toisinaan ollut laboratorio-töissä ja hänellä oli riittävästi tietoja
+päästäkseen lopputulokseen näilläkin puutteellisilla välikappaleilla.
+Nytkähdykset, jotka olivat seuranneet kohtauksia, tekivät asian
+yksinkertaiseksi, ja hänen tarvitsi tehdä vain yhdenlainen koe.
+Kahvissa ei ollut mitään, ei myöskään pavuissa. Korput hän tutki
+erittäin tarkasti. Amos, joka ei tiennyt mitään kemiasta, katseli hänen
+puuhiaan uteliaasti. Mutta Jees Uck, jolla oli rajaton usko valkoisten
+miesten, etenkin Neil Bonnerin viisauteen, ja joka ei ainoastaan itse
+tietänyt mitään, vaan myöskin ymmärsi, ettei hän tiennyt mitään, piti
+enemmän silmällä Neilin kasvoja kuin käsiä.
+
+Hän jatkoi aste asteelta, kunnes tuli viimeiseen kokeeseen. Hän käytti
+kaitasta lääkepulloa koeputkena ja piti sitä itsensä ja kynttilän
+välissä, tarkastaen sakan hiljaista laskeutumista putkessa olevassa
+liuoksessa. Hän ei sanonut mitään, mutta hän näki, mitä oli odottanut
+näkevänsä. Ja Jees Uck, jonka silmät olivat ikäänkuin nauliutuneet
+hänen kasvoihinsa, näki myöskin jotakin -- jotakin, joka sai hänet
+syöksymään kuin naarastiikeri Amos'en kimppuun ja ihmeteltävällä
+notkeudella ja voimalla heittämään hänet kumoon. Tytön veitsi lensi
+tupesta, kohosi ja välähti lampun valossa. Amos päästi röhkivän äänen,
+mutta Bonner esti iskun ennenkuin se oli myöhäistä..
+
+"Te olette hyvä tyttö, Jees Uck. Mutta älkää välittäkö tuosta.
+Päästäkää hänet!"
+
+Tyttö päästi tottelevaisesti miehen irti, vaikka jokainen piirre hänen
+kasvoillaan ilmaisi vastahakoisuutta, ja Amos kaatui raskaasti
+lattialle. Bonner kosketti häntä mokkasiinin peittämällä jalallaan.
+
+"Nouskaa ylös, Amos!" käski hän. "Te laitatte itsenne matkakuntoon jo
+tänä iltana ja lähdette heti täältä."
+
+"Ette kai tahtone väittää, että..." sopersi Amos vimmoissaan.
+
+"Minä väitän, että te olette yrittänyt saada minut hengiltä", selitti
+Neil kylmästi ja rauhallisella äänellä. "Minä väitän myöskin, että te
+olette tappanut Birdsall'in, vaikka yhtiö luulee, että hän on itse
+surmannut itsensä. Minulle te olitte käyttänyt strykniiniä. Jumala
+tietää, mitä te olette hänelle antanut. Minä en voi hirttää teitä. Te
+olette jo liian lähellä kuolemaa. Mutta Twenty Milessä ei ole tilaa
+meille kahdelle, ja te saatte lähteä. Holy Crossiin on kaksisataa
+peninkulmaa. Te voitte päästä sinne, jos vältätte liiallisia
+voimanponnistuksia. Minä annan teille ravintoaineita, reen ja kolme
+koiraa. Te olette silloin yhtä hyvässä säilyssä kuin jos olisitte
+vankilassa, sillä te ette pääse maasta pois. Ja minä annan teille yhden
+mahdollisuuden. Te olette jo melkein kuollut. No niin! Minä en lähetä
+yhtiölle kertomusta konnantyöstänne ennenkuin keväällä. Siihen saakka
+teillä on yksi pelastuksen keino, ja se on kuolema. Niin, menkää nyt
+tiehenne!"
+
+"Menkää te sänkyyn!" pyysi Jees Uck, kun Amos oli ohjannut yön
+pimeydessä tiensä Holy Crossiin päin. "Te olette vielä sairas mies,
+Neil."
+
+"Ja te olette hyvä tyttö, Jees Uck", vastasi hän. "Tässä käteni sen
+vahvistukseksi. Mutta teidän täytyy palata kotiin."
+
+"Te ette pidä minusta", sanoi tyttö yksinkertaisesti.
+
+Neil hymyili, auttoi häntä pukemaan _parkan_ yllensä ja seurasi häntä
+ovelle. "Aivan liian paljon, Jees Uck", sanoi hän hiljaan, "aivan liian
+paljon."
+
+Arktisen yön musta vaippa laskeutui senjälkeen yhä
+läpitunkemattomampana maan yli. Neil Bonner teki sen huomion, ettei hän
+ollut osannut arvostella tarpeeksi korkealle viihdytystä, jota tarjoaa
+sellaistenkin kasvojen läsnäolo kuin murhanhaluisen ja kuolevan
+Amos'en! Twenty Mile kävi entistä yksinäisemmäksi. "Jumalan
+armeliaisuuden tähden Prentiss -- lähettäkää minulle tänne mies",
+kirjoitti hän kolmen sadan peninkulman päässä olevan Fort Hamiltonin
+asiamiehelle. Kuuden viikon perästä toi intiaanikirjeenkantaja
+vastauksen. Se oli sangen kuvaava. "Helvetti. -- Molemmat jalat
+jäätyneet. Tarvitsen hänet itse. Prentiss."
+
+Kaiken kurjuuden lisäksi useimmat toyootit olivat lähteneet sisämaahan
+ahdistamaan peuralaumoja, ja Jees Uck oli heidän mukanaan. Kun tyttö
+oli nyt kaukana, tuntui tämä seikka tuovan hänet lähemmäksi häntä kuin
+koskaan ennen, ja Neil Bonner huomasi hämmästyksekseen, että tytön kuva
+palasi yhä uudestaan hänen mieleensä; hän oli näkevinään hänet joko
+leirissä tai ulkona kulkemassa. Ei ole hyvä olla yksin. Usein hän tuli
+hiljaisesta varastohuoneesta avopäin ja hurjana, ja heristi nyrkkiään
+eteläisellä taivaanrannalla näkyvää päivänvälkettä kohden. Ja
+hiljaisina, kylminä öinä hän nousi vuoteeltaan ja hoippuroi ulos
+pakkaseen, sekä koko keuhkojensa voimalla katkaisi hiljaisuuden,
+niinkuin se olisi ollut tunteilla varustettu olio, jonka hän saattoi
+herättää. Tai hän karjui myöskin nukkuville koirille, kunnes ne
+alkoivat ulvomistaan ulvoa. Hän otti elätiksi takkuisen pedon ja koetti
+kuvitella, että se oli se uusi apulainen, jonka Prentiss oli
+lähettänyt. Hän vaivasi itseään opettamalla sen öisin nukkumaan
+siivosti peitteiden alla ja istumaan pöytään syömään niinkuin ihmiset;
+mutta susikoira nousi vastaan, se pakeni pimeisiin nurkkiin, murisi
+ilkeästi ja puri häntä jalkaan -- ja lopuksi Bonner ajoi sen ulos
+lyöden ja potkien.
+
+Sitten valtasi hänet jonkinlainen henkilöittämisfantasia. Kaikki ne
+voimat, joita oli hänen ympärillään, muuttuivat eläviksi olennoiksi,
+jotka tulivat elämään yhdessä hänen kanssaan. Hän rakensi
+yksinkertaisen pyhäkön, pystytti auringolle alttarin, jolla hän poltti
+kynttilöitä, talia ja sianlihaa. Ja aitaamattomalle pihalle,
+korkeajalkaisen varastohuoneen viereen, hän teki lumesta paholaisen
+kuvan, jolle hän irvisteli ja teki pilaa, kun elohopea laski. Kaiken
+tämän leikillään, luonnollisesti. Hän sanoi itselleen, että se tapahtui
+leikillä, ja tätä hän toisti lakkaamatta saadakseen itsensä vakuutetuksi
+siitä -- ajattelematta, että hulluus on aina taipuvainen esiintymään
+teeskentelyn ja leikin muodossa.
+
+Eräänä päivänä keskitalvella tuli isä Champreau, jesuiitta ja
+lähetyssaarnaaja, Twenty Mileen. Bonner syöksyi häntä vastaan, veti
+hänet mukanaan sisään, syleili häntä ja itki, kunnes pappi teki samoin
+pelkästä myötätunnosta. Senjälkeen Bonner tuli raivoksi ilosta ja toi
+pöytään parasta mitä talossa oli, sekä vannoi kalliisti, ettei hänen
+vieraansa saisi koskaan jättää häntä. Mutta isä Champreau'lla oli kiire
+päästä rannikolle veljeskuntansa asioissa, ja hän lähti matkalle
+seuraavana aamuna.
+
+Sitten toyootit palasivat talvileirilleen pitkältä
+metsästysretkeltänsä. He toivat mukanaan paljon vuotia, ja suuri
+vaihtokauppa ja vilkas elämä syntyi Twenty Milessä. Nyt tuli Jees
+Uck'kin ostamaan helmiä ja punasta kangasta ja muita esineitä, ja
+Bonner alkoi tointua entiselleen. Viikon ajan hän koetti taistella
+rakkauttansa vastaan tyttöön. Mutta sitten tapahtui ratkaisu eräänä
+iltana, kun Jees nousi lähteäkseen. Hän ei ollut unhoittanut, että oli
+kerran hyljätty ja hän oli saanut perintönä sen ylpeyden, joka oli
+saanut Spike O'Brienin kiertämään luoteisväylän maitse.
+
+"Minä lähden nyt", sanoi hän, "hyvää yötä, Neil."
+
+Mutta mies seurasi häntä. "Ei, niin ei ole hyvä", sanoi hän.
+
+Ja kun tyttö kääntyi häneen päin ilonvälke silmissään taivuttautui hän
+eteenpäin, hitaasti ja juhlallisesti, ikäänkuin olisi suorittanut pyhää
+toimitusta, ja suuteli hänen huuliaan. Toyootit eivät olleet koskaan
+opettaneet Jees'ille sellaisen suudelman merkitystä, mutta hän ymmärsi
+sen kuitenkin ja oli iloinen.
+
+Jees Uck'in tultua sai kaikki heti valoisamman leiman. Hän oli
+kuninkaallinen onnessaan ja loppumattoman hyvänmielinen lähde. Hänen
+alkuperäisyytensä ja naivisuutensa ilmenivät tavalla, joka valmisti
+mieluisia yllätyksiä tuolle hienon maailman hienostuneelle miehelle.
+Hän ei ollut ainoastaan lohdutuksena hänen yksinäisyydessään, vaan
+hänen luonnollisuutensa vaikutti nuorentavasti hänen kiusattuun
+sieluunsa. Tuntui Neilistä siltä kuin hän pitkän vaelluksen jälkeen
+olisi palannut takaisin laskeakseen päänsä maaemon syliin. Lyhyesti
+sanottuna, Jees Uck'issa hän löysi maailman nuoruuden -- sen nuoruuden
+ja voiman ja ilon.
+
+Ja jotta Neil saisi kaikki tarpeensa täytetyiksi ja etteivät he kaksi
+kyllästyisi toisiinsa, tuli pian senjälkeen eräs Sandy Mac Pherson
+Twenty Mileen -- mies sellainen seuranpitäjä, ettei paremmasta
+apua. Hänenlaistaan viheltelijää ei ollut kukaan ennen tavannut
+kulkuteillään, eikä mokomampaa balladinlaulajaa oltu koskaan kuultu
+leirivalkean ääressä. Eräs jesuiittapappi oli tullut hänen leiriinsä
+parisataa peninkulmaa Yukonia ylöspäin, lukeakseen kaikessa kiireessä
+viimeisen sanan Sandyn toverille, ennenkuin tämä kätkettiin maanpoveen.
+Ja lähtiessään oli pappi sanonut: "Sinä jäät nyt yksin, poikaseni." Ja
+Sandy oli surullisena laskenut päänsä. "Twenty Milessä on toinen
+yksinäinen mies", oli pappi lisännyt. "Te tarvitsette toisianne,
+poikaseni."
+
+Kävi sitten niin, että Sandy tuli tervetulleeksi kolmanneksi henkilöksi
+asemalle, veli miehelle ja naiselle, jotka asuivat siellä. Hän otti
+Bonnerin mukaansa hirvijahdille ja sudenpyynnille, ja Bonner
+taas etsi kuluneen ja huonosti-pidetyn kirjan, ja tutustutti
+toisen Shakespeareen, niin että Sandy alkoi deklamoida jambisia
+pentameettereita vetokoirilleen, kun ne osottausivat uppiniskaisiksi.
+Ja pitkinä iltoina he pelasivat cribbagea ja puhuivat ja väittelivät
+kaikista maailman asioista, Jees Uck'in äidillisesti keinuessa
+edestakaisin tuolissaan ja korjatessa heidän mokkasiinejaan ja
+sukkiaan.
+
+Tuli kevät. Aurinko pistäysi näkyviin etelässä. Maa vaihtoi synkän
+lumipukunsa iloisempaan ja kevyempään. Kaikkialla sädehti valoa ja
+vilisi elämää. Päivät pitenivät ja yöt muuttuivat valoisiksi. Virta
+paljasti povensa ja höyryalusten puskutus kuului läpi erämaan. Tuli
+elämää ja liikettä, uusia kasvoja ja uusia tapahtumia. Bonner sai
+apulaisen Twenty Mileen, ja Sandy Mac Pherson lähti kullankaivajien
+seurassa tutkimaan Koyokuk-maata. Ja Neil Bonnerille tuli sanomalehtiä
+ja aikakauskirjoja ja kirjeitä. Ja Jees Uck katseli kaikkea tätä
+pahantuulisena, sillä hän tiesi, että Neilin sukulaiset puhuttelivat
+häntä toiselta puolen maailmaa.
+
+Tuntematta erityistä mielenliikutusta hän otti vastaan sanoman isänsä
+kuolemasta. Postin joukossa oli eräs hellä ja anteeksiantavainen kirje,
+jonka isä oli sepittänyt elämänsä viime hetkinä. Siinä oli myös
+virallisia kirjeitä yhtiöltä, joka sangen armollisesti antoi Neilille
+määräyksen jättää asema apulaiselle, ja myönsi hänelle luvan matkustaa
+niin pian kuin hän halusi. Suurikokoisessa asiapaperissa pesän
+selvitysmies esitti hänelle lukemattomia luetteloja osakkeista ja
+obligatsiooneista, maatiloista, koroista ja irtaimistosta, joka kaikki
+hänen isänsä testamentin mukaan olisi hänen omaisuuttaan. Ja hienolla
+pienellä kortilla, joka oli varustettu monogrammilla ja sinetillä,
+pyydettiin kallista Neiliä palaamaan kotia murtuneen ja rakastavan
+äitinsä luo.
+
+Neil Bonner teki ripeästi päätöksen, ja kun _Yukon Belle_ matkalla
+Behringin merelle laski puskuttaen rantaan, meni hän laivaan ja
+matkusti -- lausuen tuon vanhan valheen pikaisesta paluusta.
+
+"Minä tulen takaisin ennenkuin ensimäinen lumi sataa, rakas Jees
+Uck'ini", lupasi hän hänelle ottaessaan viimeisen suudelman rannalla.
+
+Eikä hän ainoastaan luvannut, vaan hänen ajatuksensakin oli pitää
+lupauksensa -- aivan niin kuin useimmat miehet sellaisissa
+tilaisuuksissa ovat aikoneet tehdä. Hän määräsi uudelle asiamiehelle
+John Thompsonille, että hänen vaimolleen, Jees Uck'ille oli annettava
+rajaton luotto. Ja viimeinen minkä hän näki _Yukon Bellen_ kannelta
+Twenty Milestä, oli ryhmä työmiehiä, jotka puuhailivat pölkkymajan
+kimpussa; siitä oli tuleva mukavin ja kodikkain asunto tuhannen
+peninkulman alalla jokivarressa -- Jees Uck'in ja Neil Bonnerin asunto
+-- minkä piti olla valmis ennen ensi lumen satamista. Sillä se oli
+hänen varma ja suora vakaumuksensa, että hän palaisi takaisin. Jees Uck
+oli hänelle sangen rakas, ja muuten oli Pohjolalla kultainen
+tulevaisuus edessään. Neil Bonner aikoi turvata tämän tulevaisuuden
+isänsä rahoilla. Hän hautoi päässään kunnianhimoista unelmaa. Takanaan
+neljän vuoden kokemus ja turvanaan ystävällinen yhteistyö P.C. yhtiön
+kanssa hän tahtoi palata takaisin ja tulla Alaskan Cecil Rhodes'iksi.
+Ja hän palaisi heti ensimäisellä höyrylaivalla, niin pian kuin olisi
+saanut järjestetyksi isänperintönsä -- isän, jota hän oikeastaan ei
+ollut koskaan tuntenut -- ja lohduttanut äitiänsä, jonka hän oli
+unhoittanut.
+
+Syntyi suuri hälinä, kun Neil Bonner palasi arktisilta mailta.
+Tulia sytyteltiin ja lihapatoja ripusteltiin niiden päälle,
+ja hän otti vastaan kaikki mitä tarjottiin ja kehui hyväksi. Hän ei
+ollut ainoastaan tullut pronssinväriseksi, vaan hän oli tullut
+sisällisestikin uudeksi ihmiseksi; hänellä oli nyt toinen käsitys
+asioista ja tapahtumista, hän oli vakava ja itsensähillitsevä. Hänen
+entiset toverinsa joutuivat hämilleen, kun hän kieltäytyi alottamasta
+samaa elämäntapaa kuin vanhaan hyvään aikaan; mutta hänen isävainajansa
+hyvä ystävä hieroi tyytyväisenä käsiään, ja siitä lähtien kysyttiin
+aina hänen mieltään, kun oli kysymyksessä eksyneen nuorukaisen
+opastaminen oikealle tielle.
+
+Neljä vuotta oli Neil Bonnerin henkinen elämä ollut kesannossa. Se
+vähä, mitä hän tässä suhteessa oli saanut lisää, oli käynyt
+valintaprosessin läpi. Se oli niin sanoaksemme puhdistunut kaikesta
+alhaisesta ja tarpeettomasta. Hän oli elänyt paljon ja nopeasti
+maailmassa, ja erämaassa hänellä oli ollut aikaa järjestää sekavia
+kokemuksiaan. Hänen pintapuoliset tarkoitusperänsä olivat menneet
+tuulten mukana ja hän oli tehnyt uusia yleistetyille perusteille.
+Mitä sivistykseen tulee, hän oli oppinut arvostelemaan sitä kokonaan
+toisin. Maantuoksu, joka oli tunkeutunut hänen sieramiinsa, ja luonnon
+tarkasteleminen olivat auttaneet häntä erottamaan sivistyksen sisäisen
+merkityksen ja selvästi huomaamaan sen sekä kehnouden että voiman. Hän
+oli muodostanut itselleen yksinkertaisen pienen filosofian. Tie armoon
+kulki puhtaan elämän kautta. Velvollisuutensa täyttäminen oli pyhä.
+Täytyi viettää puhdasta elämää ja tehdä velvollisuutensa voidakseen
+tehdä työtä. Työnteko oli vapautus. Ja työntekeminen elämän
+saattamiseksi yhä rikkaammaksi ja rikkaammaksi oli pyrkimystä
+sopusointuun maailmanjärjestyksen ja Jumalan tahdon kanssa.
+
+Mutta Neil Bonner oli alkujaan kaupunki-ihminen. Ja hänen nuori
+luonnollinen elämänkatsomuksensa ja käsityksensä ihmisyydestä antoi
+hänelle paremman ajatuksen sivistyksestä ja teki sen hänelle
+arvokkaammaksi. Päivä päivältä sulki kaupunkiväki hänet yhä paremmin
+piiriinsä ja kaupunkielämä kangasti hänelle yhä selvempänä. Päivä
+päivältä tuntui sitävastoin Alaska yhä kaukaisemmalta ja
+epätodellisemmalta. Ja niin hän sattui yhteen Kitty Sharonin, hänen
+omaan sukuunsa kuuluvan naisen kanssa -- naisen, joka laski hänen
+käteensä omansa ja veti hänet luokseen, niin että hän unhoitti päivän
+ja hetken ja sen ajan vuodesta, jolloin ensi lumi sulaa Yukon-joella.
+
+Sill'aikaa Jees Uck puuhaili suuressa, uudessa talossaan ja kulutti
+unelmiin kultaiset kesäkuukaudet. Sitten tuli syksy, pitkän talven
+edelläkävijä. Ilma kävi ohueksi ja kirpeäksi, päivät synkiksi ja
+lyhyiksi. Virta vieri hitaasti eteenpäin ja ohut jääkerros muodostui
+seisovaan veteen. Paimentolaiselämä pakeni etelään ja hiljaisuus
+laskeusi maan yli. Ensimäiset lumihiutaleet liihoittivat maahan ja
+viimeinen höyryalus taisteli epätoivoisesti jääsohjua vastaan. Sitten
+jää kovettui ja peitti laajat alat, niin että Yukon virtasi enää
+kapeana uomana. Viimein sekin meni umpeen, virta oli hiljaa, ja
+kimmeltävät päivät katosivat pimeyteen.
+
+John Thompson, uusi asiamies, nauroi hänelle, mutta Jees Uck uskoi
+onnettomuuden tapahtuneen. Neil Bonner oli kenties paleltunut jossakin
+Chilkoot Passin ja St. Michaelin välillä, sillä vuoden viimeisille
+matkustajille käy usein huonosti, kun ovat vaihtaneet veneen rekeen ja
+heidän täytyy ajaa tunnin toisensa perään ripeästi kulkevalla
+koiravaljakolla.
+
+Mutta koiravaljakkoa ei näkynyt tulevaksi kumpaakaan Twenty' Mileen
+johtavaa tietä. Ja John Thompson, voimatta salata riemuaan, sanoi Jees
+Uck'ille, ettei Bonner luonnollisesti tule enää takaisin. Hän toi
+raa'asti esiin toivonsa saada astua poistuneen tilalle. Jees Uck nauroi
+hänelle päin kasvoja ja meni suureen taloonsa. Mutta kun keskitalvi
+tuli, jolloin toivo kuolee, huomasi Jees Uck, ettei hänellä enää ollut
+luottoa varastohuoneessa. Tämä oli Thompsonin työtä, ja hän hieroi
+käsiään ja kulki edestakaisin ja asettui ovelleen katselemaan Jees
+Uck'in asuntoon päin. Jees möi koiransa kullankaivajaseurueelle ja
+maksoi käteisellä elintarpeensa. Ja kun Thompson kieltäytyi antamasta
+tavaraa rahallakaan, tekivät toyootit hänen ostoksensa ja kuljettivat
+ne pimeän tultua hänen asuntoonsa.
+
+Helmikuussa tuli sinne ensimäinen posti jään yli, ja nyt luki John
+Thompson viiden kuukauden vanhan sanomalehden perheuutisten joukosta,
+että Neil Bonner oli mennyt naimisiin Kitty Sharonin kanssa. Kun mies
+raollaan olevasta ovesta ilmoitti tämän uutisen, nauroi Jees Uck eikä
+uskonut häntä. Maaliskuussa hän synnytti yksinäisyydessään poikalapsen,
+terveen ihmisvesan, joka herätti hänessä suurta ihastusta. Ja samaan
+aikaan seuraavana vuonna Neil Bonner istui toisen vuoteen ääressä ja
+ihaili toista ihmisvesaa, joka oli tullut maailmaan.
+
+Lumi suli maasta ja Yukon loi jääpeitteensä. Aurinko vaelsi pohjoiseen
+ja sitten taas etelään, ja kun koirista saadut rahat olivat lopussa,
+kääntyi Jees Uck oman kansansa puoleen. Eräs taitava metsästäjä, Oche
+Ish, tarjoutui pyydystämään metsänriistaa ja lohta hänelle ja hänen
+pojalleen, jos hän menisi naimisiin hänen kanssansa. Ja Imego ja Hah Yo
+ja Wy Nooch -- kaikki punanahkaisia metsänkävijöitä -- tekivät hänelle
+saman ehdotuksen. Mutta hän piti parempana elää yksin ja hankkia lihaa
+ja kalaa omalla työllään. Hän neuloi mokkasiineja ja parkoja ja
+vanttuita -- lämpimiä, käytännöllisiä esineitä, silmiä hiveleviä
+komeine tupsuineen ja helmikirjailuineen -- ja näitä hän möi
+kullanetsijille, jotka joka vuosi tulivat yhä suurempina joukkoina
+maahan. Tällä tavalla hän ei ainoastaan ansainnut toimeentuloa
+itselleen ja lapselleen, vaan myöskin säästi rahaa, ja eräänä päivänä
+hän osti paikan _Yukon Bellessä_ ja matkusti höyryaluksella alas
+virtaa.
+
+St. Michaelissa hän otti astianpesijän paikan aseman keittiössä. Aseman
+palveluskunta kummasteli tuota ihmeellistä naista ja ihmeellistä lasta,
+mutta hän säästyi kysymyksiltä, kun koetti olla niin vierova kuin
+mahdollista. Mutta ennenkuin kulku Behringin merellä lakkasi, hän osti
+paikan erääseen höyrylaivaan, joka lähti etelään päin. Sinä talvena hän
+laittoi ruokaa kapteeni Markheimin taloudessa Unalaskassa, ja kun kevät
+tuli, jatkoi hän matkaa etelään päin Sitkaan whiskylaivalla. Sitten
+hänet nähtiin Metlakahtlassa, joka on lähellä St. Maryä Tan-Handlen
+suussa, ja siellä hän työskenteli säilyketehtaassa lohenkalastuksen
+aikana. Kun tuli syksy ja Siwash-kalastajat valmistautuivat palaamaan
+Puget Soundiin, meni hän parin perhekunnan kanssa suureen seetripuiseen
+soutuveneeseen ja heidän seurassaan hän matkusti pitkin Alaskan ja
+Canadan rannikkoja, kunnes oli pujoteltu Juan de Fucan kapeiden väylien
+läpi, ja hän talutti kädestä poikaansa pitkin Seattlen kovia
+kivikatuja.
+
+Siellä hän kohtasi Sandy Mac Phersonin muutamassa tuulisessa kulmassa.
+Hän hämmästyi kovin hänet nähdessään, ja kuultuaan Jeesin kertomuksen
+suuttui hän -- ei kuitenkaan siihen määrin kuin olisi suuttunut, jos
+olisi saanut kuulla jotakin Kitty Sharonista. Mutta hänestä Jees Uck ei
+maininnut sanaakaan, sillä hän ei ollut koskaan uskonut siihen juttuun.
+Sandy piti kuitenkin Bonnerin matkaa tavallisena häpeällisenä pakona,
+ja hän koetti saada Jeesiä luopumaan matkastaan San Franciscoon, jossa
+Neil Bonnerin arveltiin olevan. Vaivattuaan itseään turhaan tämän
+tähden, auttoi hän häntä, osti hänelle rautatiepilettejä ja näki hänen
+jatkavan matkaa; jäähyväisiksi hän hymyili rohkaisevasti Jeesille ja
+mutisi sitten jotakin partaansa "kirotusta häpeemättömyydestä".
+
+Meluten ja pauhaten, valon ja pimeyden kautta, keinuen ja heiluen ylös
+ja alas, milloin talven lumiin, milloin kesäpukuisiin laaksoihin,
+pitkin jyrkänteitä, yli kuilujen ja läpi vuorten kuljetti juna Jees
+Uck'ia ja hänen poikaansa etelää kohti. Mutta hän ei peljännyt tuota
+korskuvaa rautahepoa, eikä hän myöskään joutunut hämilleen Neil
+Bonnerin kansan ylenmääräisen sivistyksen edessä. Tuntui pikemminkin
+siltä kuin hän nyt entistä selvemmin olisi pitänyt sitä ihmeenä, että
+tuon jumalaisen heimon mies oli sulkenut hänet syliinsä. San Franciscon
+huumaava melu, sen loppumaton laivaliike, sen pauhaavat tehtaat ja
+ukkosen jyrinää muistuttava katuliike, ei saattanut häntä hämilleen --
+hän tuli vain paljon paremmin ymmärtämään, kuinka Twenty Milen ja
+intiaanikylän surullinen yksinäisyys oli vaivannut Neil Bonneria. Ja
+hän katsahti poikaan, joka piti lujasti kiinni hänen kädestään, ja piti
+sitä suurena ihmeenä, että oli synnyttänyt hänet sellaiselle miehelle.
+
+Hän maksoi ajurin ja nousi sitten kivirappusia Neil Bonnerin
+sisäänkäytävän ovelle. Vinosilmäinen japanilainen puhui hänen kanssaan
+hetken, mutta kun he eivät ymmärtäneet toisiaan, päästi hän hänet
+sisään ja katosi. Jees Uck jäi seisomaan eteissaliin, jota hän
+yksinkertaisuudessaan piti talon hienoimpana huoneena -- sellaisten
+tavarain ja kalleuksien säilytyspaikkana, joilla tahdottiin loistaa ja
+häikäistä. Seinät ja katto olivat öljyttyä ja laudoitettua punapuuta.
+Lattia oli jäätä liukkaampi, ja Jees Uck etsi itselleen varman
+seisomapaikan valtavan taljan päällä, joita oli siellä täällä huoneessa
+ja jotka aiheuttivat turvallisuudentunteen tuolla kiilloitetulla
+pinnalla. Jykevä takka -- hän piti sitä tavattomana ylellisyytenä --
+ammoitti vastaiselta seinältä. Kokonainen valovirta tulvi hillittynä
+värjättyjen ikkunanlasien kautta huoneeseen, ja kauimpana hohti
+valkoinen marmorikuva.
+
+Hän huomasi kaiken tämän ja enemmänkin, kun vinosilmäinen palvelija
+opasti häntä toiseen huoneeseen -- jota hän ehti vain hätäisesti
+silmätä -- ja sen läpi kolmanteen. Nämä molemmat voittivat ensimäisen
+loistossa. Ja hänestä tuntui, että tuossa suuressa talossa täytyi olla
+lukematon määrä samallaisia huoneita. Ne olivat niin pitkiä ja leveitä,
+ja katto oli niin kaukana! Jouduttuaan kosketukseen valkoisen miehen
+sivistyksen kanssa hän tunsi nyt ensi kerran arkaa kunnioitusta. Neil,
+hänen Neilinsä, asui tässä talossa, hengitti sen ilmaa ja laskeutui
+siellä levolle iltasin. Kaikki, mitä hän näki, oli kaunista, ja se
+miellytti häntä, mutta hän tunsi myöskin, että sen takana oli viisautta
+ja valtaa. Se oli kauneuden muotoihin puettu voiman tuntuva ilmaisu, ja
+tästä voimasta hänellä oli vaistomainen aavistus.
+
+Ja sitten tuli tuolla kuninkaallisen korkeavartaloinen nainen, jonka
+päätä ympäröi kultaista aurinkoa muistuttava hiusgloria. Hän näytti
+lähestyvän Jees Uck'ia ikäänkuin aaltoileva musiikki tyynen veden yli
+-- hänen pukunsa oli itsessään laulu ja hänen vartalonsa keinui laulun
+poljennossa. Jees Uck oli itse sydäntenvallottaja. Olivathan Oche Ish
+ja Imego ja Hah Yo ja Wy Nooch, puhumattakaan Neil Bonnerista ja John
+Thompsonista ja muista valkoisista miehistä, iskeneet silmänsä häneen
+ja tunteneet hänen voimansa. Mutta kun hän nyt näki tuon häntä
+lähestyvän naisen suuret siniset silmät ja raikkaan hipiän, ja
+arvosteli häntä miehen maun kannalta, tunsi hän itsensä sangen pieneksi
+ja vähäpätöiseksi verrattuna tuohon loistavaan ja häikäisevään
+olentoon.
+
+"Te haluatte tavata miestäni?" kysyi nainen ja Jees Uck ihmetteli hänen
+äänensä puhdasta hopeanhelinää, äänen, joka ei ollut koskaan rumasti
+torunut murisevia susikoiria eikä tottunut lausumaan kurkkuäänteitä
+eikä kovettunut myrskyssä ja pakkasessa tai nuotiotulen savussa.
+
+"En", vastasi Jees Uck hitaasti ja ajatuksella, voidakseen lausua
+ymmärrettävää englanninkieltä. "Minä olen tullut tapaamaan Neil
+Bonneria."
+
+"Ja hän on minun mieheni", sanoi tuo kaunis nainen nauraen.
+
+Se oli siis sittenkin totta! John Thompson ei ollut valehdellut tuona
+surullisena helmikuun päivänä, kun hän nauroi hänelle ja sulki ovensa
+hänen nenänsä edessä. Ja samoinkuin hän kerran oli paiskannut Amos
+Pentleyn polvilleen ja kohottanut veitsen lyödäkseen, samoin hän tunsi
+tällä silmänräpäyksellä melkein vastustamatonta halua heittäytyä tuon
+naisen kimppuun ja riistää elämän ja hengen hänen valkoisesta
+ruumiistaan. Mutta Jees Uck hillitsi ajatuksensa ja salasi
+kasvonilmeensä, eikä Kitty Bonner aavistanut, kuinka lähellä äkillistä
+kuolemaa hän oli vasta ollut.
+
+Jees Uck nyökkäsi merkiksi, että hän ymmärsi, ja Kitty Bonner selitti,
+että Neiliä odotettiin kotia millä silmänräpäyksellä hyvänsä. Sitten he
+istuutuivat mukaville tuoleille, ja Kitty koetti saada keskustelua
+vireille omituisen vieraansa kanssa, ja Jees Uck auttoi häntä vointinsa
+mukaan.
+
+"Te luultavasti tutustuitte mieheeni Pohjolassa?" kysyi Kitty.
+
+"Niin. Minä pestä hänen vaatteita", vastasi Jees Uck. Hänen puheensa
+oli yht'äkkiä tullut hyvin sekavaksi ja murteelliseksi.
+
+"Ja tämä on teidän poikanne? Minulla on pikku tyttö."
+
+Kitty lähetti noutamaan tytärtään, ja sill'aikaa kun lapset tekivät
+tuttavuutta omalla tavallaan, keskustelivat äidit äitien tavalliseen
+tapaan ja joivat teetä niin hienoista kupeista, että Jees Uck pelkäsi
+ne musertavansa sormillaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaisia
+kuppeja, niin hienoja ja kauniita. Ajatuksissaan hän vertasi niitä
+naiseen, joka kaatoi teetä, ja vastakohtana hän muisteli toyootein
+läkkikippoja ja kalebasseja sekä Twenty Milen kömpelöitä astioita,
+joihin hän vertasi itseään. Hän oli lyöty. Oli toinen nainen, joka oli
+häntä sopivampi kantamaan ja kasvattamaan Neil Bonnerin lapsia. Aivan
+niinkuin Neilin kansa oli ylempänä hänen kansaansa olivat myöskin sen
+kansan naiset ylempänä häntä. He olivat miestenvalloittajia, niinkuin
+heidän miehensä olivat maailmanvalloittajia. Hän katseli Kitty Bonnerin
+pehmeätä hipiätä ja ajatteli omia auringonpaahtamia kasvojaan. Samaten
+hän tarkasteli ensin omaa ruskeata kättänsä ja sitten toisen valkoista
+-- edellinen oli työstä karkea ja koirapiiskan ja airojen ahkerasta
+käsittelemisestä kovettunut, jälkimäinen oli pehmeä kuin vastasyntyneen
+lapsen. Mutta huolimatta kaikista näistä lempeyden ja heikkouden
+merkeistä katseli Jees Uck noihin loistaviin sinisilmiin yhtä rohkeasti
+ja ylpeästi kuin hän oli katsonut Neil Bonnerin ja kaikkien hänen
+kansalaistensa silmiin.
+
+"Oo -- sehän on Jees Uck!" sanoi Neil Bonner tultuaan sisään. Hän sanoi
+sen rauhallisesti, vieläpä sydämellisen iloisestikin, ja hän meni hänen
+luokseen ja pudisti hänen käsiään, mutta katsoi häntä levottomasti
+silmiin -- ja Jees Uck ymmärsi hänet.
+
+"Hei, Neil!" sanoi hän. "Te näytätte voivan hyvin."
+
+"Oivallisesti, oivallisesti, Jees Uck", vastasi hän rohkeasti, samalla
+salaa tarkastellen Kittyn kasvoja nähdäkseen, mitä oli tapahtunut
+näiden kahden naisen välillä. Kuitenkin hän tunsi vaimonsa kyllin
+hyvin ja tiesi, ettei hän pienimmälläkään tavalla ilmaisisi, vaikka
+mitä olisi tapahtunut.
+
+"No, minä en saata sanoa, kuinka iloinen olen nähdessäni teidät",
+jatkoi hän. "Mitä siellä on tapahtunut? Oletteko löytänyt kaivoksen? Ja
+milloin tulitte tänne?"
+
+"Oo-o, minä tulla tänään", vastasi hän ja puhui rumimmalla
+kurkkuäänellään. "Minä ei tavata kultakaivos, Neil. Te tunte kapteeni
+Markheim Unalaskassa? Minä laitta ruokaa hänen talossa pitkän aikaa. En
+tuhlata rahoja. Sain vähitellen paljo. Oikein hyvä, minä ajatella, minä
+mennä katso valkoisen miehen maa. Sangen kaunis, valkoisen miehen maa,
+sangen kaunis", lisäsi hän. Hänen kielensä hämmästytti Neiliä, sillä
+Sandy ja hän olivat innokkaasti koettaneet parantaa sitä ja hän oli
+osottautunut hyväksi oppilaaksi. Nyt näytti siltä, kuin hän olisi taas
+vaipunut oman rotunsa tasalle. Ja hänen kasvoillaan oli tylsä ilme,
+josta hän ei saanut selvää. Kittyn kirkas otsa ihmetytti Neiliä
+myöskin. Mitä oli tapahtunut? Kuinka paljon oli käynyt ilmi? Ja miten
+paljon oli arvattu?
+
+Hänen pohtiessaan näitä kysymyksiä ja Jees Uck'in pohtiessa omaa suurta
+kysymystään -- koskaan ei Neil Bonner ollut ollut hänen mielestään niin
+kaunis ja ylhäinen kuin sillä hetkellä -- syntyi hetkiseksi hiljaisuus.
+
+"Ajatelkaa, että te tunsitte minun mieheni Alaskassa!" sanoi Kitty
+lempeästi.
+
+Tunsitte hänet! Jees Uck ei voinut olla katsahtamatta poikaansa, jonka
+hän oli synnyttänyt Neilille, ja Neilinkin silmät suuntautuivat
+koneellisesti ikkunan luona leikkiviin lapsiin. Hänestä tuntui kuin
+rautainen side olisi puristanut hänen otsaansa. Hänen polvensa
+vapisivat ja sydän hypähti hänen rinnassaan. Hänen poikansa! Sitä hän
+ei ollut koskaan uneksinutkaan!
+
+Pikku Kitty Bonner, joka ilmavassa puvussaan muistutti keijukaista ja
+jolla oli kauniit, ruusunpunaiset posket ja elävät, siniset silmät,
+ojensi juuri kätensä ja pani pienen suunsa suppuun koettaessaan
+suudella poikaa. Ja hoikka ja notkea, auringonruskettama pienokainen,
+jonka yllä oli, näöstä päättäen niin merimatkoilla kuin kovassa
+työssäkin ollut, hiuksista tehdyillä rimpsuilla ja tupsuilla
+kaunistettu _muclucs_, otti kylmäverisesti vastaan hänen hyväilynsä ja
+piti vartalonsa jäykkänä ja kankeana -- mikä on niin tavallista
+villikansain lapsilla. Vieraana vieraassa maassa, ilman hämmästystä ja
+pelkoa, hän oli ikäänkuin kesyttämätön eläin, joka hiljaa on
+varuillansa. Mustat silmät kiintyivät milloin yhteen, milloin toiseen,
+ja hän oli hiljaa niin kauvan kuin hänen ympärillään oltiin hiljaa,
+mutta heti vaaran uhatessa hän näytti olevan valmis taistelemaan ja
+repimään ja riistämään henkensä puolesta.
+
+Erotus tytön ja pojan välillä oli kyllä suuri, muttei ehdoton. Tuossa
+Shpack'in, Spike O'Brien'en ja Bonner'in jälkeläisessä oli paljon
+voimaa ja ylevyyttä, joka oli ollut ominaista hänen isälleen ja
+äidinisälleen sekä sille, jota kerran maailmassa kutsuttiin "Isoksi
+paksuksi" ja joka joutui merikansan keskuuteen ja pakeni Kamschatkaan.
+
+Neil Bonner taisteli liikutustaan vastaan ja oli menehtymäisillään
+siihen, vaikkakin hänen kasvoillaan leikki edelleenkin hyväntuulinen
+hymy ja ilo mieluisan ystävän kohtaamisesta.
+
+"Teidän poikanne, vai kuinka, Jees Uck?" sanoi hän. Ja samassa hän
+kääntyi Kittyyn päin. "Oivallinen poika! Tulee varmasti suorittamaan
+maailmassa jotakin erikoista."
+
+Kitty nyökäytti hyväksyvästi päätään. "Mika on nimesi, poika?" hän
+kysyi.
+
+Pikku villi iski heti salamoivat silmänsä häneen, ikäänkuin olisi
+tahtonut tutkia hänen kysymyksensä perusteita.
+
+"Neil", vastasi hän sitten arvellen, kun tutkimuksensa tulos oli
+tyydyttänyt häntä.
+
+"Injaanien puhetta", selitti Jees Uck, sepitellen kauheita uusia
+sanoja. "Hän puhu injaanien kieli -- _neeal_ -- olla sama kuin
+'korppu'. Hän, poika, pitämäs korpuista, kun hän olla pieni -- hän
+itkemäs korppujen perään. Hän huutamas 'Nee-al, nee-al', aina vaan
+'nee-al'. Ja siksi minä häntä kutsumas niin. Ja nyt olla hänen nimi
+vielä Nee-al."
+
+Neil Bonnerin korvia ei mikään puhe ollut koskaan hyväillyt niin kuin
+tämä Jees Uck'in valhe. Siinä syy, miksi Kittyn otsa oli niin kirkas.
+
+"Ja hänen isänsä?" kysyi Kitty. "Hän mahtaa olla kaunis mies."
+
+"On -- kyllä", kuului vastaus. "Hänen isänsä on kaunis mies. Se on
+varma!"
+
+"Tunsitko sinä hänet, Neil?" kysyi Kitty.
+
+"Tunsinko minä hänet? Kyllä, sangen hyvin", vastasi Neil, ja hänen
+ajatuksensa palasivat takaisin autioon Twenty Mileen ja mieheen, joka
+kulki siellä suuressa hiljaisuudessa yksin raskaine ajatuksineen.
+
+Ja tähänhän saattaisi Jees Uck'in tarina päättyä, ellei hän olisi
+kruunannut työtään. Kun hän palasi takaisin Pohjolaan asumaan suuressa
+talossaan, oli P.C. yhtiö laittanut niin, että saattoi hoitaa
+liikettään paikalla ilman John Thompsonin apua. Ja uusi asiamies ja
+hänen seuraajansa saivat kaikki määräyksen antaa Jees Uck'ille, mitä
+ikinä hän halusi, eikä hänen tarvinnut mistään maksaa. Sen lisäksi sama
+yhtiö maksoi mainitulle Jees Uck'ille vuosittain viisituhatta dollaria.
+
+Kun hänen poikansa oli tullut sopivaan ikään, otti isä Champreau hänet
+hoitoonsa, eikä viipynyt aikaakaan, kun Jees Uck sai säännöllisesti
+kirjeitä Marylandin jesuiittakoulusta. Myöhemmin tulivat kirjeet
+Italiasta ja sitten Ranskasta. Viimein tuli Alaskaan eräs isä Neil --
+mies kyllin kykenevä tekemään hyvää maalleen; hän rakasti äitiään ja
+viimein etsi suuremman toimintapiirin sekä sai huomatun ja
+vaikutusvaltaisen paikan seudullaan. Jees Uck oli nuori nainen, kun hän
+palasi Pohjolaan, ja miehet heittivät häneen vieläkin halukkaita
+silmäyksiä. Mutta hän eli vanhurskaan elämää, eikä kelläkään ollut
+hänestä muuta sanottavaa kuin hyvää. Hän viipyi jonkun aikaa Holy
+Crossin hyvien sisarten luona, ja siellä hän oppi lukemaan ja
+kirjoittamaan ja perehtyi käytännölliseen sairaanhoitoon ja
+lääkitystaitoon. Senjälkeen hän palasi takaisin suureen taloonsa,
+keräsi ympärilleen nuoria tyttöjä toyootien kylästä ja opasti heitä
+oikealle elämäntielle. Se ei ole protestanttinen paremmin kuin
+katolinenkaan, tuo pölkkymajan koulu, jonka Neil Bonner oli
+rakennuttanut vaimolleen Jees Uck'ille; mutta kaikki lähetyssaarnaajat
+pitävät siitä kuitenkin yhtä paljon. Ovi on aina avoinna, ja väsyneet
+kullanetsijät ja muut matkustajat käyvät mielellään levähtämässä Jees
+Uck'in lämpimän lieden ääressä. -- Ja Kitty Bonner riemuitsee
+harrastuksesta, jota hänen miehensä osottaa alaskalaisten
+valistamiselle, mihin tarkoituksen hän uhraa suuria summia. Kitty
+varmaan hyvin usein nauraa ja tekee pilaa miehestään tämän johdosta,
+mutta itse asiassa hän on juuri siksi ylpeä hänestä.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Liian paljon kultaa, by Jack London
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56672 ***
diff --git a/56672-8.txt b/56672-8.txt
deleted file mode 100644
index 7dc8e57..0000000
--- a/56672-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5839 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Liian paljon kultaa, by Jack London
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Liian paljon kultaa
-
-Author: Jack London
-
-Release Date: March 3, 2018 [EBook #56672]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LIIAN PALJON KULTAA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-LIIAN PALJON KULTAA
-
-Ynnä muita kertomuksia Klondykesta
-
-
-Kirj.
-
-JACK LONDON
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-Oulussa,
-Kansan Tahto,
-1911.
-
-Pohjanmaan Työväen Osuuskirjapainossa.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Eräs jäännös tertiäriaikakauden kolmannen ja viimeisimmän
-  muodostuman ajalta.
-Väkijuomatehdas äärimmäisessä pohjolassa.
-Uskollisuus.
-Liian paljon kultaa.
-Tuhat tusinaa munia.
-Lit-lit'in naimiskauppa.
-Bastardi.
-Jees Uck'in tarina.
-
-
-
-
-Eräs jäännös tertiäriaikakauden kolmannen ja viimeisimmän
-muodostuman ajalta.
-
-
-Minä pesen käteni heti alussa hänen suhteensa. Minä en voi omasta
-puolestani taata hänen juttujaan eli vastata niistä. Huomatkaa, että
-minä kirjotan tämän esipuheen oman rehellisyyteni turvaksi. Minulla on
-nimittäin varma, vaikkakin vaatimaton asema, ja minulla on myöskin
-vaimo; ja sen yhteiskunnan vuoksi, joka kunnioittaa toimeentuloani
-hyväksymisellänsä, sekä vaimoni ja jälkeläisteni vuoksi en voi panna
-mahdollisuuksille alttiiksi kuten ennen muinoin. Minä toistan
-senvuoksi, että minä pesen käteni hänen suhteensa -- tämän Nimrodin,
-mahtavan metsästäjän, rehdin, sinisilmäisen, pisamaisen Thomas
-Stevensin suhteen.
-
-Nyt kun olen menetellyt vilpittömästi itseäni ja kaikkia niitä tulevia
-kohtaan, joita vaimoni näkee hyväksi lahjoittaa minulle, voin minä olla
-jalomielinen. Minä en ole arvosteleva niitä juttuja, joita Thomas
-Stevens on kertonut minulle, minä en tule edes lausumaan minkäänlaista
-tuomiota niistä. Jos minulta kysytään syytä siihen, voin minä
-ainoastaan vastata, että mitään sellaista minulla ei ole. Monta kertaa
-olen minä miettinyt, harkinnut ja punninnut, mutta aina tuloksetta --
-niin on asian laita todellakin! Luultavasti sen vuoksi, että Thomas
-Stevens on liian paljon suurempi minua. Jos hän on puhunut totta --
-niin, silloin on kaikki tyyni hyvin. Ja jos hän ei ole puhunut totta,
-niin on sittenkin kaikki tyyni hyvin. Sillä kuka voi todistaa jotain
-myöten eli vastaan? Minä luovun pulman ratkaisemisesta, ja
-heikkouskoiset voivat tehdä niinkuin minäkin olen tehnyt -- mennä
-tapaamaan Thomas Stevensiä itseään ja väitellä hänen kanssaan niistä
-tapahtumista, jotka minä, jos onni on minulle suosiollinen, olen nyt
-kertova. Missä hän on löydettävissä? Se on hyvin helppoa. Jossakin
-sillä alueella, jota yhdeltä puolen rajoittavat 53:s pohjoinen
-leveysaste ja napa, toiselta puolen oivallisimmat metsästysmaat, jotka
-sijaitsevat Siperian itärannikon ja Labradorin äärimmäisen osan
-välillä. Että hän löytyy jossain tällä selvästi ilmoitetulla alueella,
-siitä voin panna sanani panttiin rehellisenä miehenä, jonka
-toivomuksena on jättää rehellisen miehen maine ja nuhteeton elämä
-perinnöksi jälkeläisilleen.
-
-On mahdollista, että Thomas Stevens on käsitellyt eri tavalla totuutta,
-mutta kun me ensi kerran kohdattiin -- tämä tulee painaa mieleen --
-astui hän äkkiä leiriini paikalla, missä luulin olevani vähintäinkin
-tuhat peninkulmaa sivistyksen äärimmäisestä rajasta. Nähdessäni nämät
-ihmiskasvot, ensimmäiset mitkä minä olin nähnyt kuukausiin, olisin minä
-voinut rynnätä ylös ja ottaa hänet syliini, vaikka minä en suinkaan ole
-mikään tunteellinen ihminen, mutta hänestä näytti käynti olevan
-vähäpätöisin tilaisuus auringon alla. Hän tuli aivan yksinkertaisesti
-kävellen luokseni nuotiolle ja heitti lumikenkäni toiselle ja pari
-koiraa toiselle puolen, niin että siinä tuli tilaa hänelle nuotion
-ääressä. Sanoi että hän oli vaan pistäytynyt katsomaan saadakseen
-lainata hyppysellisen soodaa ja nähdäkseen olisiko minulla mitään
-kunnollista tupakkaa. Sitten otti hän esille vanhan piippunysänsä ja
-täytti sen mahdollisimman huolellisesti, minkä jälkeen hän sanallakaan
-pyytämättä suostumustani tyhjensi puolet tupakkakukkaroni sisällöstä
-omaansa. Ja se olikin hyvin hyvää lajia. Sitten veti hän syvään
-henkeään vanhurskaan miehen mielihyvällä ja nautti hehkuvien,
-keltaisten tupakanlehtien savusta.
-
-Oliko hän metsästäjä? Linnustaja? Kullanetsijä? Hän kohautti
-olkapäitään. Ei, hän tahtoi vaan katsella hiukan ympärilleen. Oli joku
-aika sitten tullut Suurelta Orjajärveltä ja tuumaili nyt kävellä
-Yukonin maahan. Asiamies Koshimissa oli puhunut niistä löydöistä, joita
-oli tehty Klondykessa, ja häntä hiukan halutti lähteä ja katsoa kuinka
-siellä asiat olivat. Minä huomasin, että hän puhuessaan Klondykesta
-käytti sen arktista nimitystä. Hän kutsui sitä Reindeer Riveriksi --
-kuten seudun vanhimmilla oli tapana, kun he puhuivat _chechaquas_
-ja vastatulleiden kanssa yleensä. Mutta hän teki sen niin
-teeskentelemättömästi ja aivan kuin luonnollisena asiana, että siitä ei
-tuntenut itseään loukatuksi, ja minä annoin hänelle anteeksi. Hän sanoi
-myös, että ennenkuin hän meni vedenjakajan yli Yukoniin, olisi hän
-tekevä pienen kierroksen Fort o' Good Hopeen.
-
-Fort o' Good Hopeen on kuitenkin pitkä matka pohjoiseen päin, täytyy
-mennä yli napapiirin ja siitäkin vielä pitkä matka, läpi seutujen,
-mihin harva mies on astunut jalallaan. Ja kun jokin rähjys, jota sen
-paremmin ei voi luokittaa, tulee esiin luonnollisesta pimeydestä
-kenenkään tietämättä mistä ja heittäytyy alas nuotion ääreen ja alkaa
-puhua "kävelemisestä" ja "pienen kierroksen tekemisestä", voi olla aika
-herätä ja pudistaa päältään uneliaisuus. Minä katselin ympärilleni.
-Minä näin tuuliviirin ja alempana männynoksat, jotka olivat taljojen
-alustana, jotka muodostivat makuupaikkani -- minä näin säkit, jotka
-olivat täytetyt elintarpeilla, valokuvauskoneen, koirien sieraimista
-nousevan huurun, joka leijaili nuotionvalon ympärillä, ja yläpuolella
-kaiken tämän leveän valojuovan aamuruskosta, joka ulottui kaakosta
-luoteeseen. Minua puistatti. On jotain salaperäistä Pohjoismaan yössä,
-joka hiipii salaa kuumevilutuksen kaltaisesti vesiperäisistä suomaista.
-Se valtaa jo mielen ennenkuin on edes ehtinyt ajatella sitä. Sitten
-pysähtyi katseeni lumikenkiin, jotka makasivat pohjat ylöspäin ristissä
-siellä, mihin hän oli heittänyt ne. Heitin silmäyksen myös
-tupakkakukkarooni. Vähintään puolet sen runsaasta sisällöstä oli
-kadonnut. Tämä oli ratkaisevaa. Mielikuvitukseni ei ollut pettänyt
-minua.
-
-Luonnollisesti oli hän melkein mielipuoli kärsimyksistä, ajattelin
-minä, yksi niistä villiintyneistä kulkureista, jotka harhailevat maita
-ja mantereita kaukana synnyinseudultaan ja kadotettujen sielujen lailla
-samoilevat läpi jylhien erämaiden ja yli tuntemattomien syvyyksien. No
-niin, jatkakoon hän vaan kuumehoureisia laverruksiaan, kunnes hän
-mahdollisesti kokoaa sekavat ajatuksensa. Kuka tietää? Ehkä ei tarvita
-muuta kuin kanssaihmisen äänen sointu, kun kaikki taas selviää hänelle.
-
-Minä johdin hänet siis keskusteluun, ja minä jouduin pian
-hämmästyksiini, sillä hän puhui metsänriistasta ja erilaisista
-metsästystavoista. Hän oli tappanut siperialaisia susia länninmäisessä
-Alaskassa ja vuorivuohia Kalliovuorilla. Hän selitti tietävänsä ne
-paikat, missä viimeiset puhvelit vielä oleskelivat ja seuranneensa
-satoihin tuhansiin nousevaa peuralaumaa ja nukkuneensa Great
-Barrensissa myskihärän talvitiellä.
-
-Ja nyt muutin mieleni hänen suhteensa -- ensimmäistä kertaa, mutta en
-suinkaan viimeistä -- ja pidin häntä itse totuuden monumentaalisena
-kuvana. Mikä oli siihen syynä, sitä en tiedä, mutta henki kehoitti
-minua toistamaan erään jutun, jonka olin kuullut muutamalta mieheltä,
-joka oli ollut liian kauan maassa paremmin tietääksensä. Se koski niitä
-suuria karhuja, jotka oleskelevat St. Eliasvuoren jyrkillä rinteillä,
-ja jotka eivät koskaan laskeudu alas tasaisemmalle maalle. Mutta nyt on
-meidän herramme luonut nämä eläimet niin sopiviksi jyrkänteillä
-oleskelemaan, että niiden jalat ovat toiselta kyljeltä kokonaista
-jalkaa pitemmät kuin toiselta. Mikä onkin tavattoman mukavaa, se täytyy
-myöntää. Ja minä tarjosin jutun omassa nimessäni, kuvailin näiden
-merkillisten eläinten metsästystä koko ajan puhuen yksikön ensimäisessä
-persoonassa, indikatiivin preesensissä -- kuvailin kysymyksessä olevan
-maan laatua, tein asiaan kuuluvia koristuksia ja annoin kaikelle tälle
-muutamia totuudenmukaisia sivellyksiä, odottaen saavani nähdä kuulijani
-hölmistyvän.
-
-Mutta ei sinne päinkään. Jos hän olisi epäillyt, niin olisin minä
-voinut antaa anteeksi hänelle. Jos hän olisi tehnyt muistutuksia ja
-kieltänyt metsästyksen vaarallisuuden, sillä perusteella, että eläimen
-oli mahdoton kääntyä ja kulkea toista tietä -- jos hän olisi tehnyt
-tämän, sanon minä, niin olisin minä voinut pudistaa hänen kättänsä
-todellisena urheilijamiehenä, mikä hän epäilemättä oli. Mutta ei sinne
-päinkään. Hän päristi nenäänsä, katsoi minua ja päristi taas. Sitten
-ylisti hän asianmukaista tupakkaani, laski toisen jalkansa polvelleni
-ja pyysi minua tarkastamaan sen vaatetusta. Se oli innuitimalliin tehty
-_mucluc_, ommeltu eläimensuonilla ja ilman minkäänlaisia koristuksia.
-Mutta se oli itse nahka, joka oli merkillinen. Se oli hyvinkin puolen
-tuuman paksuista, ja se muistutti mursun nahkaa. Mutta siihen loppuikin
-sen yhtäläisyys mursun nahkan kanssa, sillä ei koskaan millään mursulla
-ole ollut niin ihmeellistä karvan kasvua. Sivuilta ja kehräsluiden
-kohdalta olivat pensaat ja lumi kuluttaneet karvan melkein tykkänään
-pois, mutta ylempänä ja paremmin suojatulla takapuolella oli se vielä
-jälellä -- karkeaa, likaisen mustaa ja hyvin paksua. Vaikeasti sain
-karvat taivutetuksi sivulle ja etsin sisempää hienompaa turkiskarvaa,
-jollainen tavallisesti Pohjoismaan eläinten turkissa löytyy, mutta
-mitään sellaista en löytänyt. Tämän kuitenkin korvasi karvan pituus. Se
-oli hyvästi seitsemän eli kahdeksan tuuman pituista.
-
-Minä katsoin miestä kasvoihin, ja hän veti jalkansa pois ja sanoi:
-"Oliko teidän karhuillanne St. Eliasvuorella tuollainen nahka?"
-
-Minä pudistin päätäni. "Se ei kuulu niille eikä millekään muulle
-eläimelle, eläköön se sitten maalla tai meressä", vastasin minä
-suoraan. Nahan paksuus ja karvan pituus oli saanut minut ällistymään.
-
-"Tämä nahka", sanoi hän -- ja hän sanoi sen ilman vähintäkään merkkiä
-vaikutuksen tavottelusta -- "on kuulunut mammuttieläimelle."
-
-"Mahdotonta!" huudahdin minä, sillä minä en voinut pidättäytyä siitä
-vastalauseesta, joka aiheutui minun epäilystäni. "Mammuttieläin on jo
-aikoja sitten kadonnut maapalloltamme, hyvä herra. Tiedämme, että se on
-ollut olemassa muinaisina aikoina, niiden kivettyneiden jäännösten
-perusteilla, joita olemme löytäneet maasta, ja erään löydetyn luurangon
-perusteella, jonka Siperian aurinko näki hyväksi sulattaa jäistä; mutta
-me tiedämme myöskin, että nykyään ei löydy ainoatakaan kappaletta
-elossa tätä eläinlajia. Löytöretkeilijämme..."
-
-"Teidän löytöretkeilijänne? Kaikkia vielä!" keskeytti hän
-kärsimättömästi. "Petollista väkeä. Älkäämme puhuko heistä. Mutta
-sanokaa minulle, oi vieras, mitä tiedätte mammuttieläimestä ja sen
-olemassaolosta."
-
-Kieltämättä olisi tämä antava aiheen pitkään laivurijuttuun ja minä
-asetin syötin koukkuuni kokoamalla mielessäni kaikki tietämäni tätä
-asiaa koskevat tosiasiat. Ensiksi huomautin, että eläin oli
-esihistoriallinen, ja minä toin esiin kaikki ne tosiseikat, jotka
-tiesin tukevan tätä. Minä puhuin Siperian hiekkaharjanteista, joissa
-löytyi joukottain vanhaa mammutin luuta; minä puhuin niistä suurista
-määristä kivettynyttä norsunluuta, jotka Alaskan Kauppayhtiö osti
-innuiteilta; kerroin omin käsin kaivaneeni sorasta kuuden ja kahdeksan
-jalan pituisia hampaita Klondykessa. "Kaikkityyni kivettyneinä",
-lopetin minä esitelmäni, "ja löydetty kerrostumista, jotka ovat
-muodostuneet lukemattomia ajanjaksoja sitten."
-
-"Minulle johtuu mieleen, että minä poikasena näin kivettyneen
-vesimeloonin", sanoi Thomas Stevens päristäen nenäänsä -- hänellä oli
-tuo kirottu tapa. "Tästä johtuu ettei, vaikkakin erehtyneet ihmiset
-joskus harhautuvat luulemaan todellakin kasvattavansa tai syövänsä
-niitä, ole olemassa mitään vesimelooneja."
-
-"Mutta on kysymys ruoasta", vastasin jättäen huomiotta hänen
-väitteensä, joka oli lapsellinen eikä kuulunut asiaan. "Maan on
-tarjottava vehreyttään runsain mitoin elättääkseen niin suunnattomia
-luomuksia. Missään pohjolassa ei maa ole niin hedelmällistä. Ergo,
-mammuttia ei ole täällä olemassa."
-
-"Annan anteeksi tietämättömyytenne monista seikoista koskien
-Pohjoismaita, sillä te olette nuori mies ja olette matkustellut vähän;
-mutta, toiselta puolen, olen taipuvainen yhtymään mielipiteeseenne
-yhdessä asiassa. Mammuttia ei ole enää olemassa. Mistä sen tiedän?
-Tapoin viimeisen oikealla kädelläni."
-
-Näin puhui Nimrod, tuo mahtava metsästäjä. Heitin koiria palavalla
-tikulla toivoen niiden lopettavan viheliäisen ulvontansa ja odotin.
-Epäilemättä tuo harvinaisen hyväntahtoinen valehtelija avaisi suunsa ja
-kuittaisi minulle Pyhän Eliaksen karhustani.
-
-"Se kävi näin", alkoi hän vihdoin puhua, oltuaan asiaankuuluvan ajan
-hiljaa. "Olin eräänä päivänä leirissä --"
-
-"Missä?" keskeytin.
-
-Hän heilautti kättään epämääräisesti koilliseen päin, jossa levittäytyi
-_terra incognita_, suunnaton alue, johon harvat miehet olivat
-vaeltaneet ja vielä harvemmat palanneet takaisin. "Olin eräänä päivänä
-leirissä Kloochin kanssa. Klooch oli niin upea pieni _kamooks_ kuin
-koskaan on vikissyt jäljillä tai työntänyt kuonoaan leirikattilaan. Sen
-isä oli täysiverinen malemutti Venäjän Pastilikista Beringin salmen
-rannalta, ja minä elätin sen huolellisesti Hudson Bayn rodun
-pitkäjalkaisesta nartusta. Se oli tosiaankin oikea valioyksilö. Ja nyt,
-tuona päivänä, joka on muistissani, se sai pentuja puhtaan metsien
-villisuden kanssa, harmaan, pitkäjäsenisen, suurikeuhkoisen, hyvin
-kestävän. En ole koskaan nähnyt sellaista! Olin aloittanut uuden
-koirarodun ja voin odottaa suuria tulevaisuudelta.
-
-"Kuten olen sanonut, se sai pennut turvallisesti. Olin kyykkysilläni
-poikueen yllä -- seitsemän vankkaa, sokeata pikku raukkaa -- kun
-takaani kuului trumpettien ääni ja messingin kolina. Kuului suhinaa,
-niinkuin tuulen puuska ennen sadetta, ja minä olin juuri nousemassa
-jaloilleni, kun minut lyötiin kasvoilleni maahan. Samalla hetkellä
-kuulin Kloochin huokaisevan, hyvin paljon samaan tapaan kuin mies, joka
-on saanut nyrkiniskun vatsaansa. Voitte olla varma, että makasin
-hiljaa, mutta käänsin varovasti päätäni, jolloin näin suunnattoman
-olennon häilyvän ylläni. Sitten sininen taivas välähti näkyviin, ja
-minä pääsin nousemaan jaloilleni. Karvainen lihavuori oli juuri
-katoamassa pensaikkoon aukeaman reunalla. Näin vilahduksen sen
-takaosasta, jossa oli suoraan pystyssä oleva jäykkä häntä, yhtä paksu
-kuin vyötäröni ympärysmitta. Seuraavana hetkenä tiheikössä oli enää
-jäljellä pelkkä suunnaton aukko, vaikkakin voin vielä kuulla melua,
-joka muistutti nopeasti heikkenevän tornadon ääntä. Pensaikko rutisi ja
-ritisi, puut rusahtelivat ja katkeilivat.
-
-"Tavoittelin kivääriäni. Se oli ollut maassa piippu tukkia vasten,
-mutta nyt tukki oli pirstaleina ja piippu mutkalla, pyssyn osat
-tuhansina kappaleina. Sitten katsahdin narttuun ja -- mitä luulette
-minun nähneen?"
-
-Pudistin päätäni.
-
-"Kiehukoon sieluni tuhannessa helvetissä, jos siitä oli mitään
-jäljellä! Klooch, seitsemän vankkaa, sokeaa pikku raukkaa poissa --
-kaikki poissa! Paikalla, missä se oli makaillut, oli enää limainen,
-verinen painauma pehmeässä maassa, yardi läpimitaltaan, reunoilla
-muutamia hajanaisia karvoja."
-
-Mittasin lumeen kolme jalkaa, piirsin siihen ympyrän ja katsahdin
-Nimrodiin.
-
-"Peto oli kolmekymmentä pitkä ja kaksikymmentä korkea", hän vastasi,
-"ja sen torahampaat olivat yli kuusi kertaa kolme jalkaa. En tuona
-hetkenä voinut uskoa itseäni, että kaikki tuo oli juuri tapahtunut.
-Mutta jos aistini olivat minut pettäneet, olihan jäljellä särjetty ase
-ja aukko pensaikossa. Ja oli vielä Klooch -- tai pikemmin oli ollut --
-ja pennut. Minun tuli yhä kuumempi ja kuumempi ja minä tunsin, että
-minä en koskaan saisi mitään rauhaa sielussani ennenkuin olin syönyt
-päivälliseksi käristettyä mammutinjalkaa. Ja minä tiesin myös, että
-tämä olisi samaa kuin _skookum mamook pukapuk_. Suokaa anteeksi
-maakunnan murre -- minä tarkotan, että oli vaikea taistelu edessä.
-Aukko laaksooni oli hyvin ahdas ja vuorenseinämät verrattain jyrkät.
-Korkealla aukon toisella sivulla oli muuan mahtava riippuva kallio,
-joka runsaasti painoi ainakin kaksisataa tonnia. Juuri sellaista minä
-tarvitsinkin. Minä palasin takaisin leiripaikalleni koko ajan pitäen
-tarkasti silmällä, että eläin ei pääsisi luikkimaan tiehensä. Minä hain
-käsille ampumavarani. Niillähän ei ollut mitään arvoa sen jälkeen kun
-pyssy oli tullut säretyksi. Noh, minä avasin patruunat, tyhjensin
-niistä ruudin ulos kallion alle ja sytytin sen pitkällä sytyttimellä.
-Panos ei ollut erittäin voimakas, mutta vanha kivi siellä ylhäällä
-kallistui hitaasti ja putosi alas oikealle paikalle, jättäen töin
-tuskin niin paljon tilaa sivuillensa, että vesi pääsi virtaamaan ulos.
-Nyt olin saanut hänet käsiini."
-
-"Mutta kuinka voitte saada hänet käsiinne?" kysyin minä. "Onko
-milloinkaan kuultu puhuttavan, että mies olisi tappanut mammuttieläimen
-käsikirveellä? Eli muutoin mitään sellaista ensinkään?"
-
-"Enkö ole sanonut teille, että olin hulluna kiukusta?" vastasi Nimrod
-hiukan äreästi. "Aivan hulluna nartun ja pyssyn vuoksi. Ja sitäpaitsi
--- enkö ollut metsästäjä? Ja eikö tämä ollut uusi ja mitä harvinaisin
-metsästys. Käsikirveenikö? Kaikkia vielä! Minä en tarvinnut sitä.
-Vartokaa, niin saatte kuulla metsästyshistorian, joka yhtähyvin olisi
-voinut tapahtua maailman lapsuuden aikana, jolloin luola-asukkaat
-tappoivat saaliinsa kivisillä käsikirveillä. No niin, eikö ole tunnettu
-asia, että mies voi kerrassaan väsyttää koiran eli hevosen? Älynsä ja
-kestävyytensä kautta?"
-
-Minä nyökäytin.
-
-"Entä sitten?"
-
-Asia alkoi selvetä minulle ja minä pyysin häntä jatkamaan.
-
-"Laakso oli ehkä viisi peninkulmaa ympäriinsä mitaten. Sen aukko oli
-sulettu. Mitään tietä sieltä ulos ei löytynyt. Mammuttieläin oli arka
-eläin, ja se oli nyt minun armoissani. Minä seurasin sitä jälleen
-kintereillä, elämöin kuin paholainen, pommitin sitä kivillä ja ryntäsin
-kolme kertaa ympäri laakson sen perässä ennenkuin levähdin syödäkseni
-illallista. Voitteko kuvitella sitä esiintymistä? Kilpajuoksu ihmisen
-ja mammuttieläimen välillä! Kilpa-ajorata, aurinko, kuu ja tähdet
-katselijoina!
-
-"Se vei aikaa kaksi kuukautta, mutta minä tein sen joka tapauksessa. Ja
-tämä ei ole mitään haaveellista mielikuvitusta. Ympäriinsä, ympäriinsä
-ajoin minä sitä, alituisesti pysytellen sen ympärillä ja syöden
-rouhennettua lihaa ja marjoja juostessani. Toisinaan pistin myös
-hetkeksi nukkumaan. Luonnollisesti joutui se silloin tällöin
-raivoihinsa ja kääntyi ympäri. Silloin täytyi minun pysytellä suomailla
-lähellä vedenjuoksua, ja siellä makailin minä ja sadattelin sitä ja sen
-esi-isiä ja pyysin huolettomasti sitä tulemaan lähemmäksi. Mutta se oli
-liian viisas lähteäkseen suomaalle. Kerran salpasi se minut erästä
-vuoren seinämää vasten ja minä ryömin takaperin erääseen syvään
-halkeamaan ja odotin. Niin pian kun se pisti sinne kärsänsä ja haparoi
-sillä minua, muokkasin minä sitä käsikirveelläni, kunnes se veti sen
-jälleen takaisin päästäen samalla ulvonnan, joka oli vähällä halkaista
-korvakalvoni. Se oli aivan villinä. Se tiesi, että minä olin sekä en
-ollut hänen käsissään, ja tämä teki sen suorastaan hulluksi. Mutta se
-ei ollut tyhmä. Se tiesi saavansa olla rauhassa niin kauan kun minä
-pysyin vuorenhalkeamassa, ja se päätti pitää minut siellä missä olin.
-Siinä teki se riivatun viisaasti, mutta se ei ollut ottanut
-ravintokysymystä laskuun. Ei ravintoa eikä vettä löytynyt sillä
-paikalla, ja sen vuoksi ei se voinut ryhtyä pitkälliseen piiritykseen.
-Se seisoi aukon edessä tuntikausia, tähysteli minua ja ajoi moskiittoja
-loitommaksi suurilla, riippuvilla korvillaan. Mutta sitten rupesi sitä
-janottamaan ja se alkoi hyppiä, harppailla ja karjua niin että maa
-tärisi -- ladellen minulle kaikki ne herjaussanat, mitkä sillä olivat
-käytettävänään. Tämän teki se luonnollisesti pelottaakseen minua, ja
-kun se luuli, että minä olin riittävästi kauhuissani, vetäytyi se
-hiljaan taaksepäin ja koetti luikkia veden luo. Toisinaan annoin minä
-sen tulla melkein sinne saakka -- ainoastaan parin sadan yardin päähän
-sieltä -- mutta silloin ryntäsin minä ulos kätköstäni ja niin kääntyi
-se takaisin, raskaasti ja kömpelösti kuten on luonnollista sellaiselle
-vanhalle kiertolaiselle. Sitten kun tämä oli uudistunut useampia
-kertoja ja se alkoi väsyä siihen, muutti se menettelytapaa. Se ryhtyi
-nopeampaan sotataitoon. Ilman vähintäkään varotusta ryntäsi se tiehensä
-kuin mielipuoli virralle päin, laskien ehtivänsä sinne ja sieltä
-takaisin ennenkuin minä olisin ehtinyt tulla ulos halkeamasta. Mutta
-lopulta luopui se piirityksestä ja lähti vakaisin askelin juomapaikkaa
-kohti.
-
-"Tämä oli ainoa kerta, jolloin se sai minut satimeen -- sitä kesti
-kolme päivää --, sitten jatkui taas kilpajuoksu lakkaamatta.
-Ympäriinsä, ympäriinsä, ympäriinsä mentiin vaan alituisesti juosten
-vastoin sen tahtoa. Vaatteeni kävivät rääsyiksi ja riekaleiksi, mutta
-koskaan en pysähtynyt korjaamaan niitä. Vihdoin juoksin sieltä ihan
-alastomana niinkuin Maa-äidin todellinen poika, ainoastaan vanha kirves
-kädessä ja kivi toisessa. Minä en todenteolla pysähtynyt koskaan,
-paitsi hiukan nukahtaakseni kallionkoloissa. Mitä eläimeen tulee,
-laihtui se huomattavasti -- sen oli täytynyt lopuksi keventyä useita
-tonneja -- ja se oli hermostunut kuin koulunjohtajatar nurjalla puolen
-avioliittoa. Kun minä lähestyin sitä ja ulvoin täyttä kurkkua eli kun
-minä osasin sitä pitkältä matkalta kivellä, hyppeli se kuin vauhko
-varsa ja vapisi koko ruumiiltaan. Sitten lähti se kiitäen pois häntä ja
-kärsä jäykkinä, pää toisen lavan yläpuolella ja silmät kiiluen
-raivosta, samalla kun se sadatteli minua kauneimmalla tavallaan. Se oli
-todellakin mitä siveettömin eläin -- sekä murhaaja että herjaaja.
-
-"Mutta lopulta heitti se kaiken tällaisen ja alkoi marista ja
-ruikuttaa kuin pieni lapsi. Sen rohkeus oli lannistunut ja se ei ollut
-mitään muuta kuin vapiseva, kurja ainejoukkio. Se sai vaikeita
-sydämenlyöntikohtauksia ja hoiperteli kuin juopunut, kaatui maahan ja
-repi jaloistaan nahan rikki. Ja näytti ikäänkuin se olisi itkenyt. Ja
-minä sanon teille, oi vieras, että itse jumalat olisivat voineet itkeä
-sen kanssa -- ja te myös niinhyvin kuin jokainen muukin ihminen. Se oli
-todellakin surkeaa, ja sitä kesti kauhean kauan myöskin mutta minä
-paadutin sydämeni ja pitkitin metsästystä. Viimein olin minä sen
-väsyttänyt aivan uuvuksiin ja se heittäytyi maahan, läähättäen, sydän
-murtuneena, väsymyksen ja nälän piinaamana. Kun minä huomasin, että se
-ei voinut liikkua paikaltaan, leikkasin minä siltä kinttusuonet poikki,
-ja sitten kulutin suurimman osan päivää kaivamalla sitä käsikirveelläni
-sen lakkaamatta päristellessä ja ähkiessä, kunnes olin vihdoinkin
-päässyt riittävän syvälle voidakseni tappaa sen. Kolmekymmentä jalkaa
-pitkä oli se, ja kaksikymmentä jalkaa korkea, ja olisi voinut hyvästi
-kiinnittää riippumaton sen torahampaitten väliin ja nukkua mukavasti
-siinä. Huolimatta siitä, että olin kuluttanut enimmän mehun siitä, oli
-se vielä hyvää ravintoainetta, ja yksinään sen neljä jalkaa,
-paistettuna kokonaisuudessaan, olisi riittänyt kokonaiseksi vuodeksi
-yhden ihmisen ravinnoksi. Minä vietin koko talven sillä paikalla."
-
-"Ja missä sijaitsee tuo laakso?" kysyin minä.
-
-Hän osoitti koilliseen käsin ja sanoi sitten: "Teillä on erinomaista
-tupakkaa! Minulla on sitä koko joukko kukkarossani, ja minä olen
-muistava sen koko ikäni. Kiitollisuuteni osoitukseksi ja noita
-mokkasiineja vastaan, jotka ovat jalassanne, tahdon jättää teille nämä
-_muclucs_. Ne voivat olla muistona Kloochista ja sen seitsemästä
-sokeasta pikku raukasta. Muuten ovat ne myös muistona tapahtumasta,
-jolla ei ole vertaistaan historiassa, nimittäin sekä vanhimman että
-nuorimman eläinlajin häviämisestä maanpinnalta. Ja niiden paras
-ominaisuus on se, että ne kestävät ainiaan."
-
-Sitten kun jalkineiden vaihto oli tapahtunut, kopisti hän tuhkan
-piipustaan, toivotti hyvää yötä pudistamalla kättäni ja lähti
-vaeltamaan lumista aavikkoa myöten. Muuten tämän kertomuksen
-yhteydessä, jonka todenperäisyydestä en ole aikonut vastata, tahdon
-kehoittaa kaikkia niitä, jotka epäilevät sitä, käymään Smithsonian
-Institutissa. Jos he ovat varustetut tarpeellisilla suosituskirjeillä,
-eivätkä tule sinne lupa-aikana, niin pääsevät he epäilemättä professori
-Dolvidsonin puheille. Yllämainitut _muclucs_ ovat hänen hallussaan, ja
-hän kertoo -- ei miten ne ovat saadut, vaan mistä aineesta ne ovat
-valmistettu. Kun hän vakuuttaa, että ne ovat tehdyt mammutinnahasta,
-hyväksyy tieteellinen maailma hänen päätöksensä. Ja mitä muuta
-tarvitaankaan?
-
-
-
-
-Väkijuomatehdas äärimmäisessä pohjolassa.
-
-Kertomus erään neuvokkaan Valkosen miehen seikkailusta oudon kansan
-keskuudessa Jäämeren rannalla.
-
-
-Thomas Stevensin luotettavaisuus olkoon minkä arvoinen tahansa ja hänen
-mielikuvituksensa tavallisen ihmisen mielikuvitus korkeimpaan
-huippuunsa kohonneena, mutta se täytyy joka tapauksessa myöntää, että
-hän ei koskaan tehnyt itseään syypääksi sanaankaan, jonka olisi voinut
-leimata ilmeiseksi valeeksi... Olkoon niinkin, että hän on ilvehtinyt
-todennäköisyyksillä ja hipassut mahdollisuuksien äärimmäistä rajaa,
-mutta ei milloinkaan joutunut se koneisto epäkuntoon, joka piti hänen
-juttujaan käynnissä. Että hän tunsi Pohjoismaan niin hyvin kuin jonkun
-kirjan, sitä ei voi yksikään elävä sielu kieltää. Ja siihen, että hän
-oli lavealti maita mantereita kulkenut mies, joka oli astunut
-lukemattomia tuntemattomia polkuja, löytyy monta todistusta. Paitsi
-omaa persoonallista tuttavuuttani hänen kanssansa, tunnen myös muita
-miehiä, jotka ovat tavanneet hänen kaikkialla, mutta pääasiallisesti
-tuntemattomien maiden rajoilla. Niinpä esim. Johnsonin, Hudson Bay
-yhtiön entisen asiamiehen, joka oli majoittanut hänet erääseen
-työpajaan Labradorissa, kunnes hänen koiransa olivat saaneet hiukan
-levätä ja hän jälleen kykeni lähtemään. Sitten McMahonin, Alaskan
-Kauppayhtiön asiamiehen, joka ensiksi oli tavannut hänet Dutch
-Harbourissa ja sittemmin ulommaisilla Aleuteilla. Varmaa on,
-että hän on ollut johtamassa erästä Yhdysvaltain aikaisempaa
-tutkimusretkikuntaa, ja historia todistaa varmuudella, että hän samassa
-tarkoituksessa palveli Länsi-unionia, silloin kun se yritti laskea
-trans-alaskalaisen ja Siperian lennätinjohdon Euroopaan. Vielä tunnen
-myöskin valaanpyytäjäkapteeni Joe Lamsonin, joka kerran, kun hän oli
-kiinnijäätyneenä Mackenzien suuhun, sai laivalleen Thomas Stevensin
-vieraaksi -- hän tuli ja tahtoi tupakkaa.
-
-Tämä seikka oli ratkaiseva todistus Stevensin identtisyydestä. Hän etsi
-tupakkaa alituisesti ja väsymättömästi. Ennenkuin me olimme ehtineet
-tulla oikein tutuiksikaan, opin minä tervehtimään häntä toisella
-kädellä ja ojentamaan hänelle tupakkakukkaron toisella. Mutta sinä
-iltana, jolloin tapasin hänet John O'Brienin tarjoiluhuoneessa
-Dawsonissa, oli hänen päänsä ympärillä savupilvi viidenkymmenen centin
-sikaarista, ja tupakkakukkaroni asemesta pyysi hän kultajauhepussiani.
-Me seisoimme juuri erään faraopöydän ääressä, ja hän asetti koko pussin
-sisällyksen "korkeimmalle kortille". "Viisikymmentä!" sanoi hän ja
-mies, joka piti pankkia, nyökäytti. "Korkein kortti tuli esiin ja hän
-antoi takaisin pussini, pyysi suoritusta ja veti minut muassaan
-vaakakuppien luo, missä vaakamestari aivan välinpitämättömästi maksoi
-hänelle viisikymmentä dollaria kultajauheessa.
-
-"Ja nyt juomme lasillisen", sanoi hän. Hetkistä myöhemmin, kun hän oli
-asettanut lasinsa pöydälle, selitti hän: "Tämä muistuttaa minua eräästä
-pienestä panimosta, joka minulla oli kerran Tattaratmatkalla. Ei, te
-ette tiedä mitään siitä paikasta, ja sitä ei ole merkitty kartalle.
-Mutta se sijaitsee Jäämeren rannalla, ei niin hirveän monta sataa
-peninkulmaa Amerikan rajasta, ja noin puolellatuhannella jumalan
-unohtamalla sielulla on siellä olinpaikkansa, annetaan miehiä ja
-otetaan vaimoja, palellutaan ja kuollaan silloin tällöin.
-Löytöretkeilijöiltämme ovat he jääneet huomaamatta, ja heitä ei ole
-otettu mukaan väenlakussa 1890. Kerran oli muuan valaanpyytäjälaiva
-joutunut pulaan tuolla kaukana, mutta miehistö, joka taivalsi jäätä
-pitkin maihin, lähti kulkemaan itään käsin ja eikä siitä sen koommin
-ole kuultu mitään.
-
-"Mutta se olikin saakelin komea tehdas, minkä teimme, Moosu ja minä",
-lisäsi hän hetkistä myöhemmin, samalla keveästi huoaten.
-
-Minä ymmärsin, että tuon huokauksen takana mahtoi olla jokin urotyö
-eli rohkea seikkailu, minkävuoksi hilasin hänet erääseen kulmaan
-roulette- ja pokeripöydän väliin ja odotin, että hänen kielensä
-laukeaisi.
-
-"Ei ollut kuin yksi ainoa vika, josta voi syyttää Moosua", alkoi hän,
-miettiväisen näköisenä nytkäytellen päätään, "yksi ainoa, mutta myöskin
-vaan se. Hän oli indiaani Chipewyamaan äärimmäiseltä rajalta, mutta
-vika oli siinä, että hän oli saanut hiukan vihiä raamatusta. Hän oli
-jonkun aikaa ollut erään Kanadan ranskalaisen leiritoverina, luopion,
-joka aikaisemmin oli harjoittanut kirkollisia opintoja. Moosu ei ollut
-koskaan nähnyt kristinuskoa sovitettuna elämään, mutta hänen päänsä oli
-ahdettu täyteen ihmeitä, taisteluja, kaitselmuksen toimenpiteitä ja
-kaikkea mahdollista, mitä hän ei käsittänyt. Muutoin oli hän kelpo
-mies, kätevä matkoilla niinhyvin kuin leiritulellakin.
-
-"Me olimme saaneet kärsiä tavattomasti kumpikin ja olimme kauhean
-uupuneita, kun satuimme osumaan Tattaratiin. Olimme kadottaneet sekä
-matkatavarat että koirat matkalla vuorenselänteen yli kurjassa
-syysilmassa, ja mahalaukkumme olivat kuivuneet selkään kiinni ja
-vaatteemme riippuivat rääsyinä, kun laahustimme kylään. Väki siellä ei
-juuri paljoa hämmästynyt meidät nähdessään -- heillä oli ollut
-valaanpyytäjät jo aikaisemmin siellä -- ja meille annettiin kylän
-kurjin hökkeli asunnoksi ja kehnointa ruokaa mitä heillä oli
-ravinnoksemme. Minusta tuntui ihmisten käytös oudolta, sillä he
-jättivät meidät ehdottomasti yksin. Mutta Moosu selitti sen.
-
-"'Shaman _Sick Tumtum_', hän sanoi, tarkoittaen että shaman eli
-poppamies oli mustasukkainen ja oli kehottanut kansaa pysymään meistä
-kokonaan erossa. Siitä vähästä mitä hän oli nähnyt valaanpyytäjiä, hän
-oli ymmärtänyt, että rotuni oli vahvempi ja viisaampi rotu; niinpä hän
-käyttäytyi kuten shamanit ovat aina käyttäytyneet maailman sivu. Ja
-ennenkuin lopetan, saatte tietää, kuinka lähellä oikeata hän oli.
-
-"'Näillä ihmisillä on laki', sanoi Moosu, 'sen, joka syö lihaa, tulee
-metsästää. Meillä, teillä ja minulla, olisi ongelmia, oi herrani, tämän
-maan aseiden kanssa; emme osaa jännittää jousta emmekä heittää keihästä
-hyväksytyn tavan mukaan. Senvuoksi ovat shaman ja Tummasook, joka on
-päällikkö, panneet päänsä yhteen, ja on säädetty, että meidän tulee
-työskennellä yhdessä naisten ja lasten kanssa raahaten lihaa ja pitäen
-huolta metsästäjien tarpeista.'
-
-"'Ja se on kovin väärin', kiirehdin vastaamaan, 'sillä me olemme
-parempia ihmisiä, Moosu, kuin nuo ihmiset, jotka vaeltavat pimeydessä.
-Meidän tulisi lisäksi levätä ja voimistua, sillä tie etelään on pitkä,
-ja sillä matkalla eivät heikot voi menestyä.'
-
-"'Mutta meillä ei ole mitään', hän vastusteli, katsellen ympärillään
-olevia igloon mädänneitä hirsiä, samalla kun illalliseksi saadun
-muinaisen mursun lihan haju yökötti hänen sieraimissaan. 'Ja tällä
-muonalla me emme voi selvitä, meillä ei ole mitään muuta kuin pullo
-'tuskantappajaa', joka ei täytä tyhjyyttä, joten meidän tulee taipua
-uskottomien ikeen alle ja ryhtyä halonhakkaajiksi ja vedenkantajiksi.
-Mutta tässä paikassa on kyllä hyvää ruokaa, jota emme voi saada. Oi
-herrani, koskaan ei nenäni on valehdellut minulle, joten seurasin sitä
-salaisiin kätköihin ja igloon turkispaalien sekaan. Hyviä muonavaroja
-nämä ihmiset ovat kiristäneet valaanpyytäjäraukoilta, ja tuo muona on
-kulkeutunut vain harvojen käsiin. Ipsukuk-nimisellä naisella, joka asuu
-kylän kauimmaisessa laidassa päällikön igloon lähellä, on hallussaan
-paljon jauhoja ja sokeria, ovatpa silmäni nähneet hänen kasvonsa olevan
-siirapilla voidellut. Ja Tummasookin, päällikön, igloossa on teetä --
-enkö ole nähnyt tuon vanhan sian litkivän sitä ahneesti? Ja shamanilla
-on paketti 'Tähteä' ja kaksi punttia parasta piipputupakkaa. Mitäs
-meillä on? Ei mitään! Ei mitään!'
-
-"Mutta olin tyrmistynyt saatuani tiedon tupakasta enkä vastannut
-mitään.
-
-"Ja Moosu, ilmaisten omaa haluaan, katkaisi hiljaisuuden: 'Ja siellä on
-Tukeliketa, suuren metsästäjän ja rikkaan miehen tytär. Kunnon tyttö.
-Todellakin, oikein mukava tyttö.'
-
-"Ajattelin kovasti yön aikana Moosun kuorsatessa, sillä en kestänyt
-ajatusta, että tupakka, jota en voinut polttaa, olisi niin lähellä.
-Oikein hän oli sanonut, meillä ei ollut mitään. Mutta asia tuli minulle
-selväksi ja aamulla sanoin hänelle: 'Mene tapasi mukaan ovelana ulos ja
-hanki minulle luu, joka on käyrä kuin hanhen kaula, ja ontto. Kävele
-myöskin nöyränä, mutta pidä silmäsi auki patojen ja pannujen sekä
-keittovälineitten suhteen. Ja muista, minulla on valkoisen miehen
-viisautta, joten tee kuten olen käskenyt täsmälleen ja nopeasti.'
-
-"Hänen ollessaan poissa sijoitin valaanöljyisen keittolampun igloon
-keskelle ja siirsin monet makuuturkikset syrjään saadakseni lisää
-tilaa. Sitten erittelin Moosun pyssyn osiinsa ja irroitin piipun hyvin
-kätevästi, minkä jälkeen palmikoin joukon sydämiä pumpulista, jota
-naiset olivat keränneet suuret määrät kesän aikana. Kun Moosu tuli
-takaisin, oli hänellä muassaan luu, minkä olin käskenyt hänen tuoda, ja
-hän kertoi, että Tummasookin igloossa löytyi viiden gallonan vetoinen
-kerosiastia ja suuri kuparikattila. Minä sanoin nyt, että hän oli
-suorittanut asiansa hyvin ja että odottaisimme päivän loppua. Ja kun
-keskiyö oli lähellä, pidin hänelle puheen.
-
-"'Tällä päälliköllä, jonka nimi on Tummasook, on hallussaan suuri
-kuparikattila ja myöskin tyhjä öljykannu.' Nyt panin aikamoisen palan
-sileää piikiveä Moosun käteen. 'Leirissä vallitsee hiljaisuus ja tähdet
-tuikkivat. Mene, Moosu -- hiivi hiljaa päällikön igloon ja lyö häntä
-tällä vatsaan, lyö lujasti! Ja anna ajatuksen lihasta ja tulevien
-päivien hyvästä ravinnosta vahvistaa käsivartesi voimaa. Siellä on
-syntyvä huuto ja kirkuna ja koko kylä joutuu kovaan liikkeeseen. Mutta
-ole pelkäämätön, Moosu! Kätke liikkeesi ja piilota muotosi yön
-pimeyteen ja yleiseen sekasortoon. Ja kun Ipsukuk-nainen on
-läheisyydessäsi -- hän joka voitelee kasvojaan siirapilla -- menettelet
-sinä samalla tavalla hänen kanssansa, ja sitten kenen kanssa hyvänsä
-niistä, jotka omistavat jauhoja ja sokeria ja ovat kätesi ylettyvissä.
-Sen jälkeen alat sinä ääneesi valittaa ja vääntelet itseäsi kädet
-ristissä ja pidät hirveätä melua osoittaaksesi, että sinuakin on
-kohdannut yöllinen väkivalta. Ja sen kautta niitämme kunniaa ja saamme
-suuria rikkauksia ja laatikon 'Tähteä' ja parasta piipputupakkaa ja
-sinun Tukeliketasi, joka on miellyttävä tyttö.'
-
-"Kun hän oli lähtenyt suorittamaan tehtäväänsä, odotin minä
-kärsivällisesti hökkelissämme, ja ajattelin kuinka tupakka tuli yhä
-lähemmäksi. Silloin kuului äkkiä kauhun huuto läpi yön, valitus ja
-voivotus ja hälinä kaikuivat öisessä ilmassa. Minä tartuin
-'tuskantappajaan' ja ryntäsin ulos. Siellä vallitsi tavaton sekasorto,
-naiset vaikeroivat ja kaikki olivat kauhun vallassa. Minä työnsin
-syrjään ne, jotka olivat tielläni ja pidin pulloa Moosun suulla, minkä
-jälkeen hän heti tointui ja lakkasi ulvomasta. Nytkös toiset lyödyt
-alkoivat rääkkyä, kaikki he kerjäsivät ja rukoilivat pulloa. Mutta minä
-pidin puheen heille, ja ennenkuin he olivat saaneet maistaa tippaakaan
-tullakseen lääkityiksi, olin pannut ehdoksi Tummasookin kuparikattilan
-ja öljykannun ja Ipsukuk-naisen sokerin ja siirapin, jota paitsi
-toisten sairaiden täytyi ostaa itselleen lääkettä eri jauhomäärillä.
-Shamani mulkoili vihaisesti kansaa, joka syleili polviani, mutta hän
-voi ainoastaan huonosti kätkeä hämmästyksensä ihmetyöstä. Minä kannoin
-kuitenkin pääni korkealla, ja Moosu puhkui kuormansa painosta, kun hän
-seurasi minua suojaamme.
-
-"Siellä aloin minä heti työskennellä. Tummasookin kuparikattilaan
-sekoitin kolme osaa nisujauhoja ja viisi osaa siirappia, ja sitten
-lisäsin siihen kaksikymmentä osaa vettä. Sen jälkeen asetin kattilan
-aivan lähelle lamppua jotta seos happaneisi lämpimässä ja rupeaisi
-käymään. Moosu alkoi nyt käsittää mitä oli tekeillä ja hän sanoi, että
-minun viisauteni meni yli kaiken ymmärryksen ja oli suurempi kuin
-Salomon -- hän oli kuullut, että tämä oli ollut eräs viisas mies
-muinaiseen aikaan. Öljykannun asetin minä lampun yläpuolelle, ja sen
-torveen kiinnitin minä luun, joka muistutti hanhen kaulaa. Sitten
-lähetin Moosun hakkaamaan jäätä sillä aikaa kun asetin pyssynpiipun
-hanhenkaulan kanssa yhteyteen, ja piipun yläpuolelle ladoin jäätä, jota
-hän oli tuonut. Piipun suuhun, kauemmas jääkasasta asetin pienen
-rautapadan. Kun panos oli kyllin väkevää (ja kesti kaksi päivää
-ennenkuin se siksi tuli) täytin kerosikannun sillä ja sytytin tulen
-sydämiin, jotka olin palmikoinut. Kun nyt kaikki oli valmisna, puhuin
-minä taas Moosulle. 'Mene ulos', sanoin minä, 'kylän etevimpien miesten
-luo, ja vie heille tervehdykseni ja pyydä heitä tulemaan iglooni
-nukkumaan yö yhdessä minun ja jumalien kanssa.
-
-"Iloisesti lauloi ja suhisi panimoni, kun he alkoivat työntää nahkaa
-syrjään, joka riippui sisäänkäytävän edessä, ja pujahdella sisään, ja
-minä ladoin lakkaamatta enemmän jäätä pyssynpiipun päälle. Piipun
-toisesta päästä tipahti pisara pisaran perästä, tip, tip, tip -- se oli
-_hooch'ia_, näettekös. Mutta he eivät olleet koskaan nähneet mitään
-sellaista ja he nauraa hihittivät hermostuneesti, minun pitäessä
-puhetta juoman ansioista. Puhuessani huomasin kateuden loistavan
-shamanin silmistä, niin että kun olin lopettanut, annoin hänen ottaa
-paikan Tummasookin ja Ipsukuk-naisen vieressä. Sitten annoin heille
-juomaa, ja heidän silmänsä vettyivät ja heidän vatsansa lämpenivät
-kunnes he eivät epäilleet enään petosta, vaan halukkaasti pyysivät
-lisää. Ja kun olin saanut heidät hyvään alkuun, käännyin toisten
-puoleen. Tummasook alkoi kerskailla tappaneensa napakarhun, ja
-näytellessään voimiaan oli hän vähällä lyödä enonsa kuoliaaksi. Mutta
-ei kukaan mitään sellaista kysynytkään. Ipsukuk-nainen purskahti
-itkemään erästä poikaansa, joka neljä vuotta sitten oli kadonnut jään
-alle, ja shamani alkoi manata ja ennustaa. Ja niin kävi, että ennenkuin
-aamu valkeni, makasivat he kaikki maassa sikeästi nukkuen jumalien
-helmassa.
-
-"No niin, nyt kai seuraa jatko itsestään, vai kuinka? Uutinen
-taikajuomasta levisi. On melkein mahdoton kuvata sanoin sitä kaikkea.
-Kielin voi ainoastaan ilmaista pienen pienen osan niistä ihmeistä,
-joita juoma voi saada aikaan. Se lievitti ruumiillisia tuskia, toi
-lohtua suruun, herätti eloon vanhat muistot, kuolleiden haamut ja
-unohdetut unelmat. Se oli tuli, joka syöpyi veriin yli koko ruumiin, ja
-joka paloi polttamatta. Se vahvisti sydäntä, suoristi selkärangan ja
-lisäsi miesten rohkeutta. Se antoi tietoja tulevista tapahtumista, sai
-aikaan ilmestyksiä ja ennustuksia. Se pulppusi viisautta ja paljasti
-salaisuuksia. Ei löytynyt ainoatakaan asiaa, jota se ei olisi voinut
-saada aikaan -- ja pian syntyi innokas kilvoittelu siitä kuka saisi
-nukkua yhdessä jumalien kanssa. He toivat lämpimimmät turkiksensa,
-voimakkaimmat koiransa, parhaimmat lihansa. Mutta minä möin _hooch'ia_
-varovaisuudella ja ainoastaan ne pääsivät armoihin, jotka toivat
-jauhoja, siirappia ja sokeria. Ja niin suuria tavaravarastoja tulvasi
-minulle, että minun täytyi Moosulla rakennuttaa säilytyshuone niitä
-varten, iglooni tuli nimittäin heti aivan täyteen. Ennenkuin kolme
-päivää oli kulunut, oli Tummasook hävinnyt mies. Shamani, joka
-ensimäisen yön jälkeen ei koskaan juonut itseään enempään kuin
-puolihumalaan, piti tarkasti silmällä minua ja riippui mukana suurimman
-osan viikkoa. Mutta vajaassa kymmenessä päivässä oli myöskin
-Ipsukuk-nainen tehnyt lopun kaikesta mitä hän omisti ja meni kotiinsa
-heikoin ja horjuvin jaloin.
-
-"Mutta Moosu valitti. 'Oi, herra', sanoi hän, 'me olemme koonneet
-suuret määrät siirappia ja sokeria ja jauhoja, mutta asuntomme on vielä
-kurja, vaatteemme huonot ja vuodenahkamme kuluneet. Vatsa huutaa lihaa,
-jonka tuoksu ei olisi vastenmielinen tähdillekään, ja sellaista teetä,
-jota Tummasook ryypiskelee. Ja sitte tekee mieleni myöskin sellaista
-tupakkaa, jota on Neewakin, shamanin hallussa, joka tahtoo valmistaa
-meidän perikatoamme. Minulla on niin paljon jauhoja, että inhottaa, ja
-siirappia loppumattomiin, mutta siitä huolimatta on Moosun sydän sairas
-ja hänen vuoteensa yksinäinen.'
-
-"'Vaiti!' vastasin minä. 'Sinun ymmärryksesi on heikko ja sinä olet
-narri. Ole hiljaan ja odota, niin voitamme kaiken mitä haluamme. Jos
-otamme sen nyt heti, niin supistuu se hyvin vähiin, ja lopuksi tyhjiin.
-Sinä olet lapsi valkoisen miehen viisauden suhteen. Pidä kielesi
-alallaan ja odota, ja minä olen näyttävä sinulle tien, jota veljilläni
-meren toisella puolen on tapana seurata, kun he kokoovat itselleen maan
-antimet. Tämä on sitä, mitä kutsutaan 'affääriksi' ja mitä sinä tiedät
-'affääreistä?'
-
-"Mutta seuraavana päivänä syöksyi hän kiihtyneenä sisään. 'Oi herra,
-ihmeellisiä asioita tapahtuu shamani Neewakin _igloossa_ -- ja me
-olemme aivan varmaan hukassa. Ja me emme ole saaneet lämpimiä vaatteita
-emmekä maistaa sitä hyvää tupakkaa, senvuoksi että sinä olet ollut niin
-hullu siirapille ja jauhoille. Mene nyt ja todista mitä tapahtuu, niin
-minä hoidan sillä aikaa panimoasi.'
-
-"Minä menin Neewakin igloon. Ja katso! Hän oli tehnyt itselleen oman
-tislauslaitoksen, joka oli viekkaasti muovailtu minun panimoni mukaan.
-Ja kun hän sai nähdä minut, kätki hän hyvin huonosti voitonilonsa.
-Sillä hän oli lahjakas mies, ja hänen unensa yhdessä jumalien kanssa
-aina kun hän kävi igloossani, ei ollut syvä.
-
-"Mutta minä en ollut huolissani, sillä minä tiesin mitä tiesin, ja kun
-tulin takaisin omaan iglooni, tein muutamia valaisevia huomautuksia
-Moosulle ja sanoin: 'Onneksi kunnioitetaan omistusoikeutta tämän kansan
-keskuudessa, joka on saanut osakseen vain muutamia inhimillisyyden
-laitoksia. Ja tämän omistusoikeuden kunnioituksen perusteella olemme
-sekä sinä että minä lihova, ja sitäpaitsi tulemme perustamaan tämän
-kansan keskuuteen uusia laitoksia, joita muut kansat ovat hankkineet
-itselleen suurella vaivalla ja monilla kärsimyksillä.'
-
-"Mutta Moosu ymmärsi minua hyvin huonosti, kunnes shamani tuli
-säkenöivin silmin ja ääni uhkaavana ja pyysi saada puhutella minua.
-'Sillä ei löytynyt jauhoja eikä siirappia koko kylässä', huudahti hän.
-'Kaiken sellaisen olette te viekkaudella houkutelleet kansaltani, joka
-on nukkunut yhdessä teidän jumalienne kanssa, ja jolla nyt ei ole
-mitään muuta jälellä kuin raskas pää ja heikot polvet ja jano, jota ei
-voi vedellä sammuttaa. Tämä ei ole oikein; ja minulla on suuri valta
-tässä maassa, minkä vuoksi on viisainta, että käymme keskenämme kauppaa
-siirapista ja jauhosta, aivan niinkuin tekin olette tehneet heidän
-kanssansa'."
-
-Ja minä vastasin: 'Tämä on järkevästi puhuttu ja viisaus asustaa sinun
-huulillasi. Me tulemme käymään kauppaa keskenämme. Niin ja niin
-paljosta jauhoja ja siirappia annat sinä minulle laatikollisen 'Tähteä'
-ja molemmat punttisi piipputupakkaa.'
-
-"Ja Moosu napisi, ja kun vaihtokauppa oli tehty ja shamani mennyt,
-nuhteli hän minua.
-
-"'Hullu olet sinä, oi herra, ja nyt olemme todellakin hukassa sinun
-mielettömyytesi takia! Neewak tulee tekemään itselleen _hooch'ia_, ja
-kun sopiva hetki on tullut, kieltää hän kansansa juomasta muuta
-_hooch'ia_ kuin hänen hooch'iansa. Ja sillä tavalla joudumme me
-perikatoon, ja meidän tavaramme jäävät arvottomiksi ja igloomme yhtä
-kurjaksi ja Moosun vuode yhtä yksinäiseksi ja kylmäksi!'
-
-"Ja minä vastasin: 'Suden ruumiin kautta vannon minä, että sinä olet
-hullu, ja sinun isäsi ennen sinua ja sinun lapsesi sinun jälkeesi, aina
-viimeiseen polveen saakka. Sinun viisautesi on pahempi tyhmyyttä, ja
-sinun silmäsi ovat sokeat näkemään 'affäärejä', joista minä jo olen
-ennen puhunut sinulle ja joista sinä et ymmärrä vähääkään. Mene, sinä
-tuhansien sukupolvien hullujen poika, ja juo sitä _hooch'ia_, jota
-Neewak tekee igloossaan, ja kiitä jumaliasi, että sinulla on valkoisen
-miehen viisaus mihin turvautua. Mene! Ja kun olet juonut, voit tulla
-takaisin maku vielä kielelläsi, niin että saan tietää mitä siellä
-tapahtuu.'
-
-"Ja kahden päivän kuluttua tuli Neewakilta tervehdys ja pyyntö saapua
-hänen igloonsa. Moosu meni, mutta minä istuin yksinäni tislauslaitoksen
-huminan soidessa korvissani ja puhaltelin ilmaan paksuja savupilviä
-shamanilta saamastani tupakasta. Sillä sinä iltana kävi kauppa
-huonosti. Ei tullut muita kuin Angeit, eräs nuori metsästäjä, joka oli
-kiintynyt minuun. Myöhemmin illalla tuli Moosu takaisin. Hän voi tuskin
-puhua naurulta, ja hänen silmänsä loistivat riemusta.
-
-"'Sinä olet suuri mies, oi herra!' sanoi hän. 'Sinä olet suuri mies, ja
-juuri sen vuoksi että sinä olet suuri, et sinä ole tuomitseva
-palvelijaasi Moosua siitä, että hän niin usein epäilee eikä voi aina
-käsittää sinun tekojasi.'
-
-"'Mitä nyt?' kysyin minä. 'Oletko juonut itsesi humalaan? Ja nukkuvatko
-he nyt kaikkityyni sikeästi shamani Neewakin igloossa?'
-
-"'Ei, he ovat vihan vimmassa, ja päällikkö Tummasook on kiertänyt
-peukalonsa Neewakin kurkun ympäri ja vannonut esi-isiensä luiden
-kautta, että hän ei enään koskaan tahdo nähdä hänen kasvojansa. Sillä
-katso! Minä tulin Neewakin igloon ja hänen panimonsa kiehui ja poreili,
-ja höyry kulki hanhenkaulan kautta aivan niinkuin sinunkin höyrysi, ja
-aivan niinkuin sinunkin muuttui se vedeksi, kun se tuli jään kohdalle,
-ja sitten tippui se pataan piipun alapäästä. Ja Neewak antoi meille
-juomaa, ja katso -- se ei ollut ensinkään sinun juomasi kaltaista, se
-ei kirvellyt kieltä eikä kutittanut silmiä, vaan se oli todellakin
-paljasta vettä. Ja me joimme -- ja joimme suunnattomasti; mutta
-kuitenkin istuimme siellä totisina ja sydän kylmänä. Ja Neewak oli
-epätoivoissaan ja hänen muotonsa synkistyi. Ja hän otti Tummasookin ja
-Ipsukukin erilleen muusta seurasta ja istutti heidät eteensä, ja juotti
-ja juotti ja juotti heitä. Ja he joivat ja joivat ja joivat, ja
-kuitenkin istuivat he siinä totisina ja kylminä -- kunnes Tummasook
-viimein nousi vihastuneena ja tahtoi takaisin turkiksensa ja teensä,
-jotka hän oli jättänyt maksuksi. Ja Ipsukuk huusi myös vihasta heikolla
-äänellään. Ja koko joukko tahtoi takaisin mitä he olivat antaneet, ja
-siellä syntyi suuri meteli.'
-
-"'Luuleeko tämä koiranpentu, että minä olen valas?' kysyi Tummasook,
-joka samassa työnsi sisäänkäytävän edessä riippuvan nahan syrjään ja
-seisoi kookkaana edessäni, silmäkulmat rypyssä ja kasvot vihan
-tummentamina. Minkävuoksi minä olen täynnä kuin kalanrakko, niin että
-minä olen halkeamaisillani ja tuskin voin kulkea painon vuoksi, joka on
-sisässäni? _Lalah!_ Minä olen juonut enemmän kuin koskaan ennen, ja
-kuitenkin ovat silmäni kirkkaat, polveni tukevat ja käteni vakaa.'
-
-"'Shamani ei voi laittaa meitä nukkumaan jumalien kanssa', valitti
-kansa, joka nyt myöskin virtasi meidän luoksemme, 'se käy päinsä
-ainoastaan sinun igloossasi.'
-
-"Ja minä nauroin partaani, antaessani _hooch'ini_ kiertää ympäri ja
-vieraiden käydessä iloisiksi. Sillä jauhoihin, jotka olin myynyt
-Neewakille, olin sekoittanut hyvän joukon soodaa, jota olin saanut
-Ipsukuk-naiselta. Ja kuinka olisi hänen juomansa voinut hapata, kun
-sooda piti sen tuoreena? Eli hänen _hooch'insa_ tulla _hooch'iksi_, kun
-se ei alkanut käydä?
-
-"Tämän jälkeen virtasi meille taas tavaraa ilman minkäänlaista estettä
-eli keskeytystä. Turkiksia oli meillä joukottain, naisten valmistamia
-käsitöitä, kaikki päällikön tee, ja lihaa loppumattomiin. Eräänä
-päivänä jutteli Moosu minulle erityiseksi mielenylennykseksi
-kertomuksen 'Josef Egyptissä' -- surkeasti vääristeltynä -- mutta tästä
-sain erään ajatuksen ja pian oli puoli heimoa rakentamassa minulle
-suuria varastohuoneita. Ja kaikesta riistasta, mikä saatiin, sain minä
-parhaimman osan ja panin sen varastooni. Eikä Moosukaan ollut
-toimettomana. Hän teki itselleen kortit tuohesta ja opetti Neewakin
-pelaamaan nakkia. Hän sai myöskin Tukeliketan isän ottamaan peliin
-osaa. Ja niin otti hän eräänä päivänä tytön vaimokseen, ja seuraavana
-päivänä muutti hän shamanin taloon, joka oli kylän kaunein. Neewakin
-häviö oli perinpohjainen, sillä hän menetti kaikki mitä hän omisti,
-mursunnahasta tehdyt rumpunsa, loihtukapistuksensa -- kaikkityyni. Ja
-viimein joutui hän halonhakkaajaksi ja vedenkantajaksi ja sai totella
-Moosun pienintäkin viittausta. Ja Moosu -- hän korotti itsensä
-shamaniksi, eli ylipapiksi, ja hämärän raamatuntuntemuksensa
-perusteella sääsi hän uusia jumalia ja teki loihtuja niiden alttarien
-edessä.
-
-"Ja minä olin hyvin tyytyväinen siihen, sillä minä näin edulliseksi,
-että kirkko ja valtio kävisivät käsikädessä, ja minulla oli mielessä
-eräitä viimemainittua laitosta koskevia suunnitelmia. Tapahtumat
-kehittyivät aivan niinkuin olin arvannutkin. Hyvää mielialaa ja
-hymyileviä kasvoja ei näkynyt kylässä kauemmin. Rähistiin ja tapeltiin
-ja mielet olivat kiihdyksissä yötä päivää. Lyötiin korttia, ja
-metsästäjät alkoivat pelata keskenään. Tummasook pieksi vaimoaan aivan
-hirveästi, ja vaimon veli asettui häntä vastustamaan ja löi häntä
-mursunhampaalla, niin että hän huusi täyttä kurkkua keskellä yötä ja
-joutui kansan pilkan esineeksi. Asiain näin ollen tuli metsästys
-laiminlyödyksi, ja maahan tuli nälänhätä. Yöt olivat pitkiä ja pimeitä,
-ja ilman lihaa ei voitu saada _hooch'ia_. Väestö nurisi päällikköään
-vastaan. Juuri siihen olin tähdännytkin, ja kun he olivat oikein
-perinpohjin nälkiintyneet ja tyytymättömiä, kutsuin koko kylän kokoon
-ja pidin suuremmoisen puheen, esiinnyin kuin patriarkka ja ravitsin
-nälkäisiä. Moosu puhui myöskin ja tämän puheen sekä sen perusteella
-mitä olin tehnyt, valittiin minut hallitsijaksi. Moosu, jolla oli
-herran korva, ja joka julisti hänen tuomionsa, voiteli minut
-valaanrasvalla, ja hän teki sen liian perusteellisesti, koska hänellä
-ei ollut mitään käsitystä sellaisesta juhlamenosta. Ja molemmat jaoimme
-kansalle uuden opin kuninkaan jumalallisista oikeuksista. Tarjottiin
-_hooch'ia_ ja juhlittiin perinpohjin, ja he taipuivat mielellään uuteen
-järjestykseen.
-
-"Siinä kuulette, oi mies, että minä olen ollut ylhäisessä asemassa ja
-kantanut purppuraa ja hallinnut kansaa. Ja minä voisin olla vieläkin
-kuningas, jos vaan tupakka olisi riittänyt kauemmin, eli jos Moosu
-olisi ollut enemmän narri ja vähemmän lurjus. Sillä hän iski silmänsä
-Esanetukiin, Tummasookin vanhempaan tyttäreen, ja minä panin vastaan.
-
-"'Oi veli', sanoi hän, 'sinä olet nähnyt soveliaaksi puhua uusien
-laitosten perustamisesta tämän kansan keskuuteen, ja minä olen kuullut
-sinun sanojasi ja niistä viisastunut. Sinä hallitset jumalan antamalla
-oikeudella ja minä nain jumalan antamalla oikeudella.'
-
-"Minä huomasin, että hän nimitti minua veljeksi, ja minä suutuin ja
-polin jalkaa hänelle. Mutta hän palasi takaisin kansan luo ja teki
-loihtuja kokonaista kolme päivää, ja koko kansa otti osaa hänen
-puuhiinsa. Lopuksi pyysi hän heitä kuulemaan herran ääntä, ja niin
-julisti hän, että moniavioisuus oli jumalallinen säädös. Mutta hän oli
-ovela, sillä hän sääsi, että vaimojen lukuisuuden tulisi riippua
-varallisuussuhteista, jotenka hän rikkauksiensa takia pääsi muita
-edullisempaan asemaan. Minä en voinut olla ihailematta hänen
-neuvokkaisuuttaan, vaikka näkyi selvästi, että menestys oli noussut
-hänelle päähän, niin että hän ei ennen olisi tyytyväinen, ennenkuin
-kaikki valta ja kaikki rikkaudet olisivat hänen käsissään. Hän tuli
-pöyhkeäksi ja ylpeäksi, unohti, että se olin minä, joka olin auttanut
-häntä saamaan sen paikan, mikä hänellä oli, ja hän alkoi valmistaa
-minun perikatoani.
-
-"Mutta se oli oikein huvittavaa, sillä se kanalja sai aikaan
-tavallaan kehityksen tuossa alkuperäisessä yhteiskunnassa.
-_Hooch_-monopoolistani oli minulla tulot, joita minä en enään suostunut
-jakamaan hänen kanssansa. Hän mietti tätä jonkun aikaa, mutta sitten
-keksi hän viimein papillisen verotusjärjestelmän. Hän sääsi kymmenykset
-kansalle, piti puheen lihavista esikoisista ja sellaisesta ja esitti
-kaikenlaisia vääristeltyjä raamatunlauseita, joita hän oli sattunut
-kuulemaan, ja jotka voivat olla hänelle apuna saavuttamaan
-tarkoituksensa. Tämänkin kärsin minä ääneti, mutta kun hän esitti
-jotain sellaista joka muistutti asteettain kohoavaa tuloveroa, asetuin
-minä vastaan, ja minä tein sen sokeudessa, sillä sitä hän oli juuri
-toivonutkin. Nyt vetosi hän kansaan, ja he asettuivat hänen
-puolellensa, kateellisia kun olivat minun suurista rikkauksistani, ja
-kun heidän itsensä täytyi maksaa suuret verot. 'Minkävuoksi meidän
-pitäisi maksaa veroja, eikä teidän?' kysyivät he. 'Eikö se ole jumalan
-ääni, joka puhuu Moosun -- shamanin -- suun kautta?' Niin täytyi minun
-antaa perään. Mutta samalla kohotin minä _hooch'in_ hintaa -- ja heti
-oli hän valmis kohottamaan veroni.
-
-"Niin syntyi julkitaistelu välillämme. Minä olin aina kiinnittänyt
-erityistä huomiota Neewakiin ja Tummasookiin heidän perinnäisten
-oikeuksiensa takia, mutta Moosu syrjäytti minut perustamalla
-pappissäädyn ja antamalla heille siinä ylhäiset asemat. Kysymys
-vallasta oli joutunut hänen ratkaistavakseen, ja hän ratkaisi sen
-niinkuin se usein ennenkin on ratkaistu. Erehdykseni oli se, että minun
-olisi pitänyt ruveta shamaniksi ja hänen hallitsijaksi, mutta tämän
-huomasin liian myöhään, ja oli sallittu, että minä vetäisin lyhemmän
-korren maallisen ja henkisen vallan välisessä taistelussa. Syntyi
-ankara riita, mutta kaikki liittyivät heti Moosuun. Kansa muisti, että
-Moosu oli voidellut minut kuninkaaksi, ja kaikille oli selvänä, että
-valtani lähde ei ollut minussa itsessäni vaan Moosussa. Ainoastaan
-jotkut harvat pitivät vielä minun puoltani Angeitin johdolla, Moosun
-taas johtaessa kansanpuoluetta. Hän levitti huhua, että minulla oli
-mielessä kukistaa hänet ja asettaa omat jumalani, jotka olivat mitä
-kelvottomimpia jumalia, hänen jumaliensa sijaan. Ja tässäkin kohden
-ehti se viekas kelju ennen minua, sillä sen olin juuri aikonutkin tehdä
--- ajattelin luopua kuninkuudesta, ymmärrättekö, ja taistella
-henkisyyttä vastaan henkisillä aseilla. Mutta hän peloitti kansaa minun
-jumalieni kelvottomuudella ja pahuudella -- varsinkin mustasi hän
-erään, jota hän nimitti 'Biz-e-Nassiksi' -- ja siten tappoi hän
-suunnitelmani jo kapaloonsa. Tapahtui, että Tummasookin nuorempi tytär
-Kluktu oli voittanut suosioni, ja minä hänen. Minä käännyin isän
-puoleen, mutta entinen hallitsija epäsi pyyntöni hyvin jyrkästi --
-sittenkun olin maksanut tytöstä hinnan -- ja hän selitti, että tyttö
-oli aiottu Moosulle. Tämä meni jo liian pitkälle, ja minä olin aikeissa
-mennä hänen igloonsa ja tappaa hänet aseettomin käsin. Mutta sitten
-muistin, että tupakka oli loppumaisillaan, ja minä palasin nauraen
-kotiini. Seuraavana päivänä manasi Moosu taas ja hän vääristi
-kertomuksen leivästä ja kalasta siten, että siitä tuli ennustus, ja
-minä voin lukea rivien välistä, että hän tähtäsi suuria lihavarastoja
-aitoissani. Kansa luki myös rivien välistä, ja koska Moosu ei
-kehottanut heitä menemään metsälle, pysyivät he kotona, ja ainoastaan
-jokunen peura ja karhu kaadettiin ja kuljetettiin kotia.
-
-"Mutta minulla oli salaiset tuumani, sitten kun olin huomannut, että ei
-ainoastaan tupakka, vaan myöskin jauhot ja siirappi alkoivat loppua.
-Muuten tunsin velvollisuudekseni pitää yllä kunnioitusta valkoisen
-miehen viisautta kohtaan ja laittaa kiusallisia huolia Moosulle, joka
-oli tullut tavattoman pöyhkeäksi siitä vallasta, minkä olin hänelle
-antanut. Sinä yönä menin liha-aittoihini ja siellä oli minulla paljon
-puuhaa. Seuraavana päivänä olivat kaikki kylän koirat huomattavan
-kylläisiä. Ei kukaan epäillyt mitään, ja minä puuhasin yhtä innokkaasti
-joka yö -- ja koirat tulivat yhä lihavemmiksi, ja kansa yhä
-laihemmaksi. He nurisivat ja pyysivät, että ennustus täyttyisi, mutta
-Moosu rauhoitti heitä ja odotti, että heidän nälkänsä tulisi vieläkin
-kovemmaksi. Ja aivan viimeiseen saakka ei hänellä ollut vähintäkään
-aavistusta heille tekemästäni kepposesta -- tarkotan tyhjiä aittoja.
-
-"Kun kaikki oli valmisna, lähetin Angeitin ja ne muutamat harvat
-uskottuni, joita olin salaisuudessa ravinnut, kutsumaan kansaa kokoon.
-Ja heimo kokoontui laajalle, kovaksi tallatulle paikalle asuntoni
-sisäänkäytävän eteen. Moosu oli myöskin läsnä ja seisoi piirin
-sisäreunassa vastapäätä minua, vakuutettuna että minulla oli tekeillä
-joku uusi suunnitelma ja valmisna kukistamaan minut ensimmäisellä
-sopivalla hetkellä. Minä nousin ja tervehdin häntä kaikkien
-läsnäolijoiden edessä. 'Oi Moosu, sinä herran siunattu', alotin minä,
-'epäilemättä on se herättänyt sinussa ihmettelyä, että minä olen
-kutsunut kansan kokoon. Ja epäilemättä olet sinä, monien
-mielettömyyksieni takia, vakuutettu minun tekevän itseni syypääksi
-kiivaisiin sanoihin ja ajattelemattomiin tekoihin. Mutta ei -- ei niin.
-Sanotaan, että jos jumalat tahtovat jonkun turmiota, tekevät he hänet
-ensin mielipuoleksi. Ja se olen todellakin ollut. Minä olen asettunut
-sinun tahtoasi vastaan ja pilkannut valtaasi ja tehnyt paljon pahaa ja
-kevytmielisiä tekoja. Ja senvuoksi ojensi minua viime yönä ilmestys, ja
-minä opin näkemään jumalattoman elintapani. Ja sinä, oi Moosu,
-näyttäydyit minulle loistavana tähtenä, ja sinun otsallasi liekehti
-tuli ja sydämmessäni tunsin suuruutesi. Minulle selvisi kaikki. Tiesin,
-että sinulla on jumalan korva käytettävissäsi, ja että se kuulee
-silloin kun sinä puhut. Ja minä muistan, että aina kun olen tehnyt
-jonkun hyvän työn, niin olen tehnyt sen jumalan ja Moosun armosta.'
-
-"'Niin lapseni', huudahdin minä, samalla kun käännyin kansan puoleen,
-'minkä oikein olen tehnyt ja mitä hyvää olen tehnyt, on se kaikki
-johtunut Moosun neuvosta. Niin kauan kun kuuntelin häntä, meni kaikki
-hyvin, sitten kun suljin korvani häneltä ja menettelin omien
-järjettömien päähänpistojeni mukaan, on kaikki käynyt hullusti. Hänen
-neuvostaan kokosin minä lihaa varastoon voidakseni ruokkia nälkäisiä
-vaikeina aikoina. Hänen suosiostaan korotettiin minut hallitsijaksi. Ja
-miten olen hoitanut virkaani? Suokaa minun sanoa se teille. Minä en ole
-tehnyt yhtään mitään. Pääni oli pyörällä vallasta, minä pidin itseäni
-Moosua mahtavampana -- ja katsokaa, minulle on käynyt huonosti. Minä
-olen hallinnut typerästi, ja jumalat ovat vihastuneet. Katsokaa, te
-olette nälän piinaamia, äitien rinnoissa ei ole tippaakaan maitoa, ja
-pikkulapset itkevät koko pitkät yöt läpeensä. Ja minä, joka olen
-paaduttanut sydämeni Moosua vastaan, en tiedä mitä tehdä, eli miten
-voitaisiin hankkia ravintoa.'
-
-"Ja nytkös he alkoivat nyökytellä ja naureskella, ja he kokoontuivat
-ryhmiin, ja minä tiesin, että he kuiskuttelivat toisilleen leivästä ja
-kalasta. Minä jatkoin nopeasti:
-
-"'Näin tulin huomaamaan oman tyhmyyteni ja Moosun viisauden, oman
-kelvottomuuteni ja Moosun kelvollisuuden. Ja koska en enään ole
-mielipuoli, tunnustan kaikki ja tahdon sovittaa tekemäni pahan, Minä
-loin jumalattomuudessani silmäni Kluktuun ja katso, hän oli aiottu
-Moosulle. Hän kuuluu kuitenkin minulle, sillä enkö ole antanut
-Tummasookille ne tavarat, jotka hän hänestä vaati? Mutta minä olen
-arvoton saamaan hänet, ja hän voi lähteä isänsä igloosta Moosun luo.
-Voiko kuu valaista kun aurinko paistaa? Muutoin saa Tummasook pitää ne
-tavarat, jotka annoin hänelle tytöstä, ja Kluktu tulee olemaan vapaa
-lahja Moosulle, jonka jumala on määrännyt hänen lailliseksi herrakseen.
-
-"Ja sitten vielä! Koska minä olen käyttänyt omaisuuttani väärin ja
-teitä sortaakseni, oi lapseni, lahjotan minä kerosikannun ja
-hanhenkaulan ja pyssynpiipun ja kuparikattilan Moosulle. Ja koska en
-voi enään hankkia itselleni mitään omaisuutta, täytyy teidän mennä
-hänen luoksensa, silloin kun haluatte _hooch'ia_, ja hän virkistää
-teitä liikoja kiskomatta. Sillä hän on suuri mies, ja itse jumala puhuu
-hänen suunsa kautta. Kuulkaahan vielä edelleen -- sydämeni on
-pehmentynyt, ja minä kadun mielettömyyttäni. Minä, joka olen hullu ja
-hullujen poika -- minä, joka olen pahan jumalan Biz-e-Nassin orja --
-minä, joka tiedän teidän vatsanne tyhjiksi, mutta en tiedä, millä ne
-voitaisiin täyttää -- minkä vuoksi minä olisin hallitsijana ja ohjaisin
-hallitusta sinun turmioksesi? Minkä vuoksi tekisin tämän, joka ei ole
-oikein? Mutta Moosu, hän joka on viisaampi kaikkia muita ihmisiä, hän
-on luotu ohjaamaan lempeällä ja oikeamielisellä kädellä. Ja kaiken sen
-perusteella, mitä nyt olen esittänyt luovun minä kuninkuudestani ja
-jätän sen Moosulle -- ainoalle, joka tietää, kuinka te voitte saada
-ravintoa nyt, kun mitään lihaa ei maassa löydy.
-
-"Nyt seurasi valtavat käsientaputukset ja kansa huusi 'Kloshe! Kloshe!
-mikä merkitsee samaa kuin 'Hyvä! Hyvä!' Minä olin huomannut ihmettelyä
-ja levottomuutta Moosun katseessa, sillä hän ei voinut käsittää yhtään
-mitään kaikesta tästä, ja hän pelkäsi valkosen miehen viisautta. Minä
-olin kaikessa tehnyt hänen mielikseen ja vieläpä myöntynyt
-sellaiseenkin, jota hän ei ollut osannut toivoakaan. Ja seisoessani
-siinä nyt, itse ryöstettyäni itseltäni kaiken vallan, tiesi hän, että
-hetki ei ollut otollinen usuttaa kansaa minua vastaan.
-
-"Ennenkuin he hajausivat ilmoitin minä, että tislauslaitos todellakin
-tulisi kuulumaan Moosulle, mutta kaikki _hooch_, mitä minulla oli,
-olisi kansan. Moosu koetti vastustaa tätä, sillä ennen emme olleet
-antaneet useampien kuin muutamien juopua yhtäaikaa. Mutta kansa huusi
-taas 'Kloshe! Kloshe!' ja oveni edessä syntyi tavaton mässääminen. Kun
-nyt juoma nousi heille päähän ja he alkoivat tulistua, neuvottelin minä
-Angeitin ja niiden harvojen kanssa, jotka olivat pysyneet minulle
-uskollisina. Minä määräsin kullekin tehtävänsä ja neuvoin, mitä heidän
-piti sanoman. Sitten menin erästä takatietä metsään paikalle, missä
-kaksi hyvin kuormitettua rekeä, kohtalaisesti ruokittujen koirien
-vetäminä, odotti minua. Kevät lähestyi, huomaattekos, ja hanki kantoi,
-joten oli paras aika lähteä matkalle itään päin. Ja sitten oli
-tupakkakin kaikki. Siellä metsässä istuskelin minä ja odottelin, sillä
-minulla ei ollut mitään pelättävää. Jos he aikoivat ajaa takaa minua,
-niin olivat heidän koiransa liian lihavat ja he itse liian laihat
-voidakseen saavuttaa minut. Sitäpaitsi otaksuin minä, että koko
-esiintyminen päättyisi tavalla, jota varten minä olin tehnyt oivallisia
-valmistuksia.
-
-"Ensin tuli eräs miehistäni juosten, ja hänen perässään toinen. 'Oi
-herra', huusi ensin tullut läähättäen, 'kylässä vallitsee suuri
-hämmennys, ja kaikki ovat pyörällä päästään. Kaikkityyni ovat he
-juoneet itsensä humalaan, ja toiset jännittävät jousiaan, ja toiset
-vaihtavat kiukkuisia sanoja. Ei koskaan ole siellä ollut vielä
-sellaista meteliä.'
-
-"Ja toinen sanoi: 'Minä olen tehnyt niinkuin olet käskenyt, oi herra --
-olen kuiskutellut kavalia sanoja kansalle ja muistuttanut kuinka ennen
-muinoin asiat olivat. Ipsukus-nainen valittaa ääneen köyhyyttään ja
-itkee rikkauksia, jotka ennen kuuluivat hänelle. Ja Tummasook luulee
-tulleensa uudestaan hallitsijaksi, ja kansaa kalvaa nälkä ja he
-ryntäävät sinne ja tänne.'
-
-"Ja kolmas: Neewak on kukistanut Moosun alttarit ja tekee loihtuja
-vanhojen, muinoin kunnioitettujen jumalien alttareilla. Ja koko kansa
-muistaa hyvän ravinnon, joka ennen kulki heidän kurkuistaan, mutta jota
-he eivät nyt enään saa. Ja ensin tappeli Esanetuk, joka oli _sick
-tumtum_, Kluktun kanssa, ja siitä syntyi aika metakka. Sen jälkeen
-tappelivat he molemmat -- koska he olivat saman äidin tyttäriä --
-Tukeliketan kanssa. Minkä jälkeen he kaikki ryntäsivät tuulispään
-tavoin Moosun kimppuun, niin että hänen täytyi juosta pakoon
-igloostaan, ja kansa teki hänestä pilkkaa. Sillä miestä, joka ei voi
-pitää kurissa vaimojaan, pidetään narrina.'
-
-"Sitten tuli Angeit. 'Suureen pulaan on Moosu joutunut, oi herra, sillä
-minä olen kuiskutellut kansalle kaiken mitä olen osannut, kunnes ne
-viimein lähtivät hänen luoksensa ja sanoivat, että heillä oli nälkä ja
-tahtoivat, että ennustus täyttyisi. Ja he huusivat kovasti: 'Iltwillie!
-Iltwillie' (Lihaa.) Moosu käski vihan ja _hooch'in_ kiihottamat
-vaimonsa tukkimaan suunsa -- ja niin vei hän koko heimon suorinta tietä
-sinun aitoillesi. Hän käski miesten avata ovet ja syömään itsensä
-kylläisiksi. Mutta katso -- aitat olivat tyhjät! He seisoivat siinä
-mykkinä, kansa oli kauhun lyömänä, ja keskellä tätä syvää hiljaisuutta
-korotin minä ääneni. 'Oi Moosu, missä ovat lihat? Me tiedämme, että
-siellä on ollut lihaa. Emmekö ole ajaneet otuksia ja kuljettaneet ne
-tänne metsästyksen loputtua. Ja on mahdotonta otaksua, että yksi mies
-olisi yksin jaksanut syödä ne suuhunsa. Ja me emme ole nähneet eläinten
-nahkoja emmekä karvoja. Mihin ovat lihat joutuneet, oi Moosu?
-Sinullahan on jumalan korva. Missä ovat lihat?'
-
-"Ja kansa huusi: 'Sinulla on jumalan korva. Missä ovat lihat?' Ja
-kauhuissaan tunkeutuivat he yhteen pelosta vapisten. Silloin lähdin
-minä kiertämään heidän joukossaan ja puhuin vavisten käsittämättömistä
-asioista -- hengistä, jotka tulevat ja lähtevät ja saavat aikaan
-vahinkoa -- kunnes he kaikki kirkuivat kauhuissaan ja painautuivat
-toinen toisiansa vasten, aivankuin pienet lapset, kun he pelkäävät
-pimeätä. Neewak puhui ja syytti siitä onnettomuudesta, joka oli
-kohdannut heitä, Moosua. Kun hän oli lopettanut, syntyi siellä
-hirvittävä meteli, ja he ottivat jousensa käsille, ja mursunhampaat, ja
-nuijat, ja kiviä rantaäyräältä. Mutta Moosu riensi kotiinsa, ja koska
-hän ei ollut juonut hooch'ia eivät he voineet saada häntä kiinni, vaan
-hoippuroivat sikin sokin ja pääsivät hitaasti eteenpäin. Vielä tällä
-hetkellä ulvovat he hänen igloonsa ulkopuolella, ja hänen vaimonsa
-riehuvat siellä sisäpuolella, ja hän ei voi saada ääntänsä kuuluville
-heidän rähinältään ja huudoltaan.'
-
-"'Sinä olet toimittanut asiasi hyvin, Angeit', sanoin minä ja käskin
-sitten: 'Mene nyt, ja ota tämä tyhjä reki ja laihat koirat ja aja
-ripeästi Moosun igloolle. Ja ennenkuin kansa, joka on juovuksissa,
-ehtii huomata mitään, heität sinä hänet rekeen ja tuot hänet tänne
-minun luokseni.'
-
-"Minä odotin hänen takaisin tuloaan, ja sillä aikaa annoin hyviä
-neuvoja toisille liittolaisilleni. Kun reki tuli takaisin, oli Moosu
-mukana, ja minä huomasin naarmuista hänen kasvoissaan, että hänen
-vaimoväkensä oli pitänyt hänestä hyvää huolta. Mutta hän hoippui reestä
-alas ja lankesi jalkoihini lumeen ja huusi: 'Oi herra, sinä annat aivan
-varmaan anteeksi palvelijallesi Moosulle kaiken sen pahan, minkä hän on
-tehnyt! Sinä olet suuri mies! Varmasti annat sinä anteeksi!'
-
-"'Kutsu minua 'veljeksi' -- kutsu minua 'veljeksi', oikasin minä,
-samalla kun nostin hänet jaloilleen mokkasiinieni kärellä. 'Tahdotko
-totella minua tästä lähtien?'
-
-"'Kyllä herra', vikisi hän, 'ijäti'.
-
-"'Paneudu sitten poikkipuolin reen yli.' Minä otin koirapiiskan
-käteeni. 'Ja käännä kasvosi lunta vasten. Ja reipastuppas nyt, sillä
-tänään matkustamme itään käsin.' Ja kun hän oli kunnollisesti sidottu
-kiinni, annoin hänelle lyönnin lyönnin perästä, ja joka iskulla
-luettelin minä ne vääryydet, jotka hän oli tehnyt minulle. 'Tässä on
-sinulle tottelemattomuudestasi yleensä -- läiskis! Ja tässä on
-tottelemattomuudestasi erityisissä tapauksissa -- läiskis! läiskis!
-Tässä on sinulle Esanetukista! Ja tässä on sielusi autuudeksi! Ja tässä
-on armollisesta vallastasi! Ja tässä on lihavista esikoisistasi! Ja
-tässä ja tässä tuloverostasi ja leivästä ja kalasta! Ja tässä
-Kluktusta! Ja tässä jumalallisista oikeuksistasi! Ja tässä kaikesta
-tottelemattomuudestasi! Ja sitten lopuksi tämä, jotta sinä oppisit
-tästä lähtien esiintymään säädyllisesti ja ymmärtäväisesti! Lopeta nyt
-ulvomisesi ja nouse ylös! Pane lumikengät jalkaasi ja mene tuonne
-etupäähän polkemaan tietä koirille. Chook! Mushon! Matkaan!'"
-
-Thomas Stevens hymyili hyvin tyytyväisesti itsekseen, samalla kun hän
-sytytti viidennen sikaarinsa ja puhalsi savurenkaan toisensa perästä
-ylös kattoa kohti.
-
-"Mutta miten kävi Tattaratin kansan?" kysyin minä. "Eikö ollut julmaa
-jättää heidät riutumaan nälkään?"
-
-Ja hän vastasi nauraen, parin savurenkaan välillä: "Jäihän heille
-lihotetut koirat!"
-
-
-
-
-Uskollisuus.
-
-
-"Minä sanon mitä teemme -- me annamme noppien ratkaista sen."
-
-"Sama minulle on", sanoi toinen ja kääntyi samassa indiaanin puoleen,
-joka oli panemaisillaan lumikenkiä majan nurkkaan. "Kuuleppas,
-Billebedam, oleppas niin kiltti ja mene Olesonin majaan ja sano
-hänelle, että me haluaisimme lainata hänen noppalaatikkoaan."
-
-Tämä äkillinen pyyntö keskellä neuvotteluja palkoista, polttopuista ja
-ruokavaroista hämmästytti Billebedamia. Sitäpaitsi oli vielä varhainen
-päivä, eikä hän ollut koskaan nähnyt Pentfieldin ja Hutchinsonin
-tapaisten valkoisten miesten askaroivan korttien ja noppien kanssa
-ennen päivän työn loputtua. Mutta hänen kasvoillaan oli
-järkähtämättömän välinpitämätön leima, joka on ominaista
-Yukonindiaanille, ja hän pani kintaat käsiinsä ja läksi.
-
-Vaikka kello oli kahdeksan, oli ulkona vielä pimeä, ja majaa valaisi
-tyhjään whiskypulloon pistetty talikynttilä. Se seisoi honkalaudoista
-tehdyllä pöydällä sikin sokin olevien likaisten tina-astioiden
-keskellä. Lukemattomista kynttilöistä oli tippunut talia pitkin korkeaa
-pullonkaulaa ja hyytynyt siihen pienoiseksi jäätiköksi. Pieni huone,
-joka täytti koko majan, oli ahdettu yhtä täyteen romua kuin pöytäkin,
-ja sen yhdessä nurkassa oli pari makuusijaa, toinen toisensa
-yläpuolella, joista peitteet riippuivat alas, samassa asennossa mihin
-miehet olivat heittäneet ne noustessaan ylös.
-
-Lawrence Pentfield ja Corry Hutchinson olivat miljoonanomistajia,
-vaikka he eivät siltä näyttäneet. Mitään tavatonta ei heissä huomannut;
-missä paikassa Michigania tahansa olisivat he menneet parista
-oivallisesta tukkipojasta. Mutta ulkona pimeässä, missä ammotti aukko
-maassa, oli monta miestä nostamassa ylös soraa ja lokaa ja kultaa aukon
-pohjasta, ja muutamilla oli viisitoista dollaria päivältä siitä, että
-he kaapivat sitä irti kallionkolosta. Joka päivä kaivettiin kultaa
-tuhansien dollarien arvosta ja nostettiin ylös maanpinnalle, ja
-kaikkityyni kuului Pentfieldille ja Hutchinsonille, jotka luettiin
-Bonanzan rikkaimpien miesten joukkoon.
-
-Pentfield keskeytti hiljaisuuden, joka seurasi Billebedamin
-poistumista, latomalla likaiset lautaset ja vadit päällekkäin ja sitten
-rummuttamalla tyhjälle paikalle rystysillään. Hutchinson niisti
-savuavaa kynttilää ja hieroi ajatuksissaan kynttilän sydämestä
-lähtenyttä nokea peukalon ja etusormen välissä.
-
-"Ajatteleppas -- minä toivon, että voisimme matkustaa kumpainenkin!"
-huudahti hän äkkiä. "Silloin olisi kaikki selvää."
-
-"Jollet sinä olisi niin vietävän itsepäinen, niin selviäisi se joka
-tapauksessa. Sinulla ei ole muuta tekemistä kuin lähteä. Minä pidän
-täällä huolen kaikesta sillä aikaa, ja seuraavana vuonna voin minä
-lähteä matkalle."
-
-"Minkävuoksi minä matkustaisin? Minulla ei ole ketään, joka odottaa
-minua..."
-
-"Omaisesi", keskeytti Pentfield kiivaasti.
-
-"Mutta niitähän on sinullakin", keskeytti Hutchinson. "Tyttö, tarkotan
--- senhän tiedät."
-
-Pentfield kohautti olkapäitään juron näköisenä. "Hän voi kyllä odottaa,
-minun mielestäni."
-
-"Mutta hän on odottanut nyt kaksi vuotta."
-
-"Ja yksi vuosi lisää ei tee häntä niin vanhaksi, että häntä ei voisi
-tuntea."
-
-"Siitä tulisi kokonaista kolme vuotta. Ajatteleppas sitä, vanha poika
--- kolme vuotta tässä kolkassa maailmaa, täällä kadotukseen tuomittujen
-kaatopaikalla!" Hutchinson kohotti käsivarttaan ja päästi melkein
-äänekkään valituksen.
-
-Hän oli useampia vuosia nuorempi toveriaan, ainoastaan
-kahdenkymmenenkuuden vuoden vanha, ja hänen kasvoillaan oli sellainen
-ikävän ilme, jonka huomaa niissä, jotka turhaan ovat ikävöineet
-asioita, jotka ovat olleet heiltä kauan kielletyt. Sama ilme oli
-Pentfieldin kasvoilla, ja hänen valituksensa ilmeni selvästi olkapäiden
-kohautuksessa.
-
-"Minä uneksin viime yönä, että olin Zindkand'illa", sanoi hän.
-"Musiikki soi, lasit kilisivät, naiset naureskelivat, ja minä tilasin
-munia -- niin, munia, sir -- paistettuja ja käristettyjä ja
-sipullettuja munia, valmistettuna kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja
-minä nielin ne niin pian kun ne tarjottiin."
-
-"Minäpä olisin tilannut sallaateja ja vihanneksia", arvosteli Hutchinson
-nälkäisen näköisenä, "suuren, komean retikan ja sipulia ja retiisejä --
-sellaisia, jotka narskuvat hampaissa kun niitä puree."
-
-"Minä olisin kyllä tilannut sellaisia tavaroita munien jälkeen, jollen
-vaan olisi herännyt", vastasi Pentfield.
-
-Hän otti lattialta huonosti viritetyn banjon käteensä ja alkoi
-näppäillä siitä joitakin epävarmoja säveliä. Hutchinson vavahti ja
-huokasi raskaasti.
-
-"Anna olla sen!" huudahti hän äkkiä kiivaasti, kun toinen alkoi soittaa
-jotain iloista sävelmää. "Se tekee minut hulluksi. Minä en voi sietää
-sitä."
-
-Pentfield heilautti banjon toiselle makuulavitsalle ja alkoi hyräillä.
-
-Toinen vavahti jälleen siinä istuessaan, ja hän painoi päänsä pöytää
-vasten. Pentfield jatkoi yksitoikkoista rummuttamista rystysillään.
-Kova paukaus ovella veti hänen huomionsa puoleensa. Kuura ryömi
-hitaasti ovenpieliä ylös valkoisen vaipan tavoin.
-
-Sitten syntyi hiljaisuus, ja tämä hiljaisuus ei keskeytynyt ennenkuin
-Billebedam tuli ja asetti noppalaatikon pöydälle.
-
-"Hm -- hyvin kylmä ulkona", sanoi hän. "Oleson -- hm -- puhutteli minua
-ja sanoi, että -- hm -- Yukon on jäätynyt viime yönä."
-
-"Kuuleppas, vanha poika!" huudahti Pentfield ja löi Hutchinsonia
-olkapäähän. "Se meistä, joka voittaa, voi lähteä matkalle parempaan
-maahan huomenaamulla varhain." Hän otti laatikon ja rämisteli iloisesti
-noppia. "Mitä panemme?"
-
-"Pokeria yksinkertaisesti", vastasi Hutchinson. "Heitä sinä ensin."
-
-Pentfield pyyhkäsi rämisten astiat pöydältä ja heitti sille kaikki
-viisi noppaa. Molemmat seurasivat innokkaasti niitä silmillään. Ei
-löytynyt yhtään samanlaista ja korkein noppa osotti viitosta.
-
-"_Stiff_!" valitti Pentfield.
-
-Pitkän miettimisen jälkeen otti Pentfield ylös kaikki viisi noppaa ja
-pani ne laatikkoon.
-
-"Minä heittäisin viitosia sinun sijassasi", sanoi Hutchinson.
-
-"Sitä sinä et tekisi -- et ainakaan ennen kun olet nähnyt tämän",
-vastasi Pentfield samalla kun hän heitti uudelleen. Taaskaan ei ollut
-yhtään samanlaista, ja tällä kertaa nousi noppien arvo yhdessä jaksossa
-kahdesta kuuteen.
-
-"_Stiff_ nytkin!" valitti Pentfield. "On yhtäkaikki jos et heitäkään,
-Corry -- sinä et voi hävitä."
-
-Toinen keräsi nopat vastaamatta, pudisti niitä, heitti ne pöydälle ja
-näki, että hänkin oli heittänyt kuuden pisteen _stiffin_.
-
-"Voittanut sinut joka tapauksessa, mutta minun täytyy tehdä se
-paremmin", sanoi hän, samalla kun hän otti neljä nappulaa heittääkseen
-kuutosia. "Ja tässä tulee surmanisku."
-
-Mutta nopat osoittivat kakkosta, kolmosta, nelosta ja viitosta -- siis
-vielä kerran _stiff_, eikä parempi eikä huonompi kuin Pentfieldinkään
-heitto.
-
-Hutchinson huokasi.
-
-"Ei tapahdu kertaakaan miljoonasta", sanoi hän.
-
-"Ja tuskin yhdelle ihmiselle miljoonasta", lisäsi Pentfield, minkä
-jälkeen hän nopeasti kokosi nopat ja heitti. Kolme viitosta tuli
-näkyviin, ja pitkän harkitsemisen jälkeen sai hän neljännen viitosen
-toisella lyönnillä. Hutchinson näytti kadottaneen kaiken toivonsa.
-
-Mutta ensimäisellä lyönnillään sai hän kolme kuutosta. Toisen silmät
-saivat epäröivän ilmeen ja toivo syttyi uudelleen hänen omiinsa.
-Hänellä oli yksi heitto jälellä. Yksi kuutonen vielä -- ja hän saisi
-matkustaa jään yli suolaveden luo ja kaupunkeihin.
-
-Hän pudisteli nappuloita laatikossa, teki yrityksen heittääkseen, mutta
-empi ja jatkoi niitten pudistelemista.
-
-"Anna mennä! Anna mennä! Et kai aijo pitää niitä siinä yöhön saakka!"
-huudahti Pentfield kiihkeästi. Hän painoi kyntensä pöytää vasten
-ja nojasi itsensä raskaasti sitä vastaan, vaivoin hilliten
-mielenliikutustaan.
-
-Nopat vyöryivät ulos ja ylöspäin kääntynyt kuutonen kohtasi molempien
-miesten silmät. He istuivat molemmat ja tuijottivat siihen. Syntyi
-pitkä hiljaisuus. Hutchinson heitti salavihkaa silmäyksen toveriinsa,
-joka näki sen ja antamatta huomata sitä työnsi huulensa ulos
-koettaakseen näyttää huolettomalta.
-
-Hutchinson nauroi noustessaan ylös. Se oli hermostunutta, levotonta
-naurua. Tällaisessa tapauksessa oli ikävämpää voittaa kuin tapata. Hän
-kiersi pöydän ympäri toverinsa luo ja tämä kääntyi hitaasti häntä
-kohden.
-
-"Voit olla yhtä hyvin vait, Corry! Minä tiedän kaikki, mitä aiot sanoa
--- että sinä mieluummin tahdot jäädä tänne ja antaa minun matkustaa, ja
-kaikkea sellaista -- joten sinun ei tarvitse ensinkään sanoa sitä.
-Sinulla on omaisesi Detroitissa tervehdittävänä, ja siinähän on
-kylliksi. Muutoin voit sinä suorittaa minulle juuri sen, jonka olisin
-tehnyt, jos olisin päässyt matkustamaan."
-
-"Ja se on...?"
-
-Pentfield luki kysymyksen kokonaisuudessaan toverinsa silmistä, ja hän
-vastasi:
-
-"Niin, juuri sen. Sinä voit tuoda hänet tänne minun luokseni. Ainoa
-erotus tulee olemaan, että meidät saadaan vihkiä Dawsonissa San
-Franciscon asemasta."
-
-"Mutta, rakas ystävä", huomautti Hutchinson, "miten ihmeessä minä voin
-hänet tänne tuoda? Emmehän ole sisaruksia, ja sitten en ole koskaan
-edes nähnytkään häntä, minkävuoksi ei taida olla oikein sopivaa, että
-me matkustamme yhdessä. Luonnollisesti ei siinä milloinkaan olisi
-mitään pahaa -- sen tiedämme kumpainenkin -- mutta ajatteleppas, miltä
-se muista näyttäisi!"
-
-Pentfield kirosi hiljaan -- manaten "miltä se muista näyttäisi"
-lämpimimmille seuduille kuin Alaska.
-
-"Ja jos sinä tahtoisit olla niin hyvä ja kuunnella, etkä niin kirotun
-pian ala kopeilemaan", jatkoi hänen toverinsa, "niin olet huomaava,
-että parasta, mitä näissä olosuhteissa voin tehdä, on antaa sinun
-matkustaa tänä vuonna. Eihän ole kuin yksi vuosi seuraavaan ja silloin
-voin minä lähteä."
-
-Pentfield pudisti päätään, vaikka hän selvästi taisteli kiusauksen
-kanssa.
-
-"Ei käy päinsä, Corry -- hyvä veli! Minä kiitän sinua
-ystävällisyydestäsi ja kaikesta tästä, mutta se ei käy päinsä. Minä
-häpeisin joka kerta ajatellessani, kuinka sinä orjailisit täällä minun
-sijassani."
-
-Eräs ajatus näytti äkkiä heräävän hänessä. Hän alkoi etsiä
-makuukomerostaan, penkoi innoissaan kaikki nurin, ja sai lopuksi
-käteensä taskukirjan ja kynän, minkä jälkeen hän istui pöydän ääreen ja
-alkoi kirjoittaa ripeällä ja varmalla kädellä.
-
-"Kas tässä", sanoi hän ja antoi kirjoituksen toverilleen. "Jos sinä
-vaan annat tämän, niin tulee kaikki hyväksi."
-
-Hutchinson luki ja pani paperin pois.
-
-"Mistä tiedät, että hänen veljensä on halukas tekemään vaivaloisen
-matkan tänne?" kysyi hän.
-
-"Oo, sen tekee hän kyllä minun tähteni -- ja sisarensa", vastasi
-Pentfield. "Mutta hänhän on tottumaton sellaisiin vaivoihin, ja
-senvuoksi en tahtoisi uskoa tyttöä yksinään hänen huostaansa. Mutta kun
-sinä olet kolmantena käy matka sitävastoin helposti ja varmasti. Niin
-pian kun tulet perille, lähdet sinä heidän luoksensa ja valmistat häntä
-matkalle. Sitten matkustat itään omaistesi luo, ja kun kevät on tullut,
-ovat hän ja hänen veljensä valmiita seuraamaan sinua. Minä tiedän, että
-sinä tulet pitämään hänestä heti ensi hetkestä -- ja katsohan tätä,
-niin tunnet hänet niin pian kun saat nähdä hänet."
-
-Hän aukaisi kellonsa kuoren ja näytti valokuvaa, joka oli kiinnitetty
-sen sisäpuolelle. Corry Hutchinson tarkasteli sitä nähtävällä
-ihastuksella.
-
-"Mabel on hänen nimensä", jatkoi Pentfield, "ja on kait parasta, että
-sanon sinulle, mitenkä osaat sinne. Niin pian kun tulet San
-Franciscoon, otat ajurin ja sanot: 'Ajakaa Holmesille Myrdon
-Avenuelle!' Minä ihmettelen todellakin, jos edes tarvitsee sanoa kadun
-nimeä. Ajuri tietää joka tapauksessa missä tuomari Holmes asuu. -- Ja
-sitten", lisäsi Pentfield lyhyen vaitiolon jälkeen, "ei olisi
-pahitteeksi, jos hankkisit minulle muutamia pikkukapistuksia kuten --
-hm..."
-
-"Joita nainut mies tarvitsee", naurahti Hutchinson.
-
-Pentfield nyrpisti suutansa.
-
-"Niin juuri -- lautasliinoja ja pöytäliinoja, ja lakanoita ja tyynyjä,
-ja kaikkea sellaista. Ja sitten voisit hankkia kunnollisen
-pöytäkaluston. Sinä käsität, että hänen olisi vaikea tulla toimeen
-ilman sellaisia tavaroita. Sinä voit kuljettaa ne höyrylaivalla
-Behringin meren yli."
-
-Hutchinson kannatti innokkaasti tätä ajatusta. Kaikki hänen
-epäilyksensä oli kadonnut, ja häntä alkoi yhä enemmän miellyttää
-tehtävänsä.
-
-"Minä lupaan, Lawrence, että minä tuon tyttösi tänne oikein hienolla
-tavalla", sanoi hän keskustelun päätyttyä, kun he molemmat nousivat
-paikoiltaan. "Minä huolehdin ruuanlaitosta ja hoidan koirat, ja
-veljelle ei jää muuta tehtävää kuin katsoa, että hänen on hyvä olla ja
-tehdä se mitä minä mahdollisesti unohtaisin. Mutta minä olen unohtava
-mahdollisimman vähän, sen voin luvata sinulle."
-
-Seuraavana päivänä pudisti Lawrence Pentfield hänen kättänsä
-jäähyväisiksi ja seisoi sitten ja katseli hänen ja koirain jälkeen, kun
-ne katosivat ylöspäin jääpeitteistä Yukonia matkalla suolaveden luo ja
-muuhun maailmaan. Sitten meni Pentfield takaisin Bonanzakaivokseensa,
-missä nyt oli monta kertaa ikävämpää kuin tavallisesti, ja hän katsoi
-päättävästi kohti lähestyvää pitkää talvea. Siellä oli paljon
-tekemistä, valvoa työntekijöitä ja johtaa leikkauksia, kun porattiin
-säännöttömiä, rikkaita malmisuonia -- mutta hän ei ollut sieluineen
-mukana työssä. Ja samoin oli asianlaita ryhtyipä hän mihin tahansa
-siihen saakka, kunnes rakennuksen hirsiseinät alkoivat kohota
-kukkulalle kaivoksen takana. Se oli oikein iso talo, huolellisesti
-rakennettu ja jaettu kolmeen siistiin huoneeseen. Jokainen hirsi oli
-veistetty ja salvettu -- kallista työtä, syystä että työmiehillä oli
-viisitoista dollaria päivältä. Mutta Pentfield ei pitänyt minkäänlaisia
-kustannuksia liian suurina, kun oli kysymyksessä Mabel Holmesin tuleva
-koti.
-
-Hän joudutti innokkaasti rakennustyötä. Hänellä oli myöskin
-seinäalmanakka pöytänsä yläpuolella, ja hänen ensimäinen tehtävänsä
-joka aamu oli repäistä edellisen päivän numerolappu pois ja laskea,
-kuinka monta päivää mahdollisesti olisi vielä jälellä ennenkuin hänen
-toverinsa saapuisi alaspäin Yukonia kevätpuoleen. Muuten oli hän
-päättänyt, että kukaan ei saisi vielä nukkua uudessa asunnossa
-kukkulalla. Sen täytyy olla yhtä uuden ja käyttämättömän hänen
-tullessaan kuin se nytkin oli; ja kun uusi asunto oli täydellisesti
-valmis, pani hän riippulukon sen ovelle. Ei kukaan, häntä itseään
-lukuunottamatta, saanut mennä sinne sisälle, ja hänellä oli tapana
-istua siellä tuntikausia, minkä jälkeen hän tuli ulos kasvoillaan
-omituisesti säteilevä ilme ja iloinen ja lämmin loiste silmissään.
-
-Joulukuussa sai hän Corry Hutchinsonilta kirjeen. Hän oli äskettäin
-tavannut Mabel Holmesin. Hän oli kaikkea mitä hänen tulikin olla
-tullakseen Lawrence Pentfieldin vaimoksi, kirjoitti hän. Hutchinson
-puhui hänestä innostunein sanoin, ja kirje sai veren kuohahtelemaan
-Pentfieldin suonissa. Useita kirjeitä tuli, tuhkatiheään yksi toisensa
-jälkeen, ja toisinaan kaksi eli kolmekin samalla kertaa, kun
-postinkuletus oli ollut seisahduksissa. Ja kaikissa oli sama
-sävy. Corry oli juuri tullut Myrdon Avenueltä, Corry oli juuri
-lähtemäisillään Myrdon Avenuelle; eli Corry oli Myrdon Avenuella. Ja
-hän viipyi yhä kauemmin ja kauemmin San Franciscossa -- eikä puhunut
-mitään Detroitiin matkustamisesta.
-
-Lawrence Pentfieldistä alkoi tuntua, että hänen toverinsa oleskeli
-liian kauan Mabel Holmesin kodissa ollakseen matkalla itään omaisiaan
-tervehtimään. Hämmästyksekseen huomasi hän tuntevansa tämän johdosta
-toisinaan jonkinlaista rauhattomuutta, ja hän olisi tullut vielä
-enemmän levottomaksi, jos hän ei olisi tuntenut sekä Mabelin että
-Corryn niin hyvin. Mabel taas kirjeissään kertoi enimmäkseen Corrysta.
-Muuten ilmeni niissä myöskin epäilys, joka suorastaan läheni
-vastahakoisuutta jään yli matkustamiseen ja vihkimiseen Dawsonissa.
-Pentfield kirjoitti iloisesti takaisin ja laski leikkiä hänen
-pelostaan, jonka hän otaksui johtuvan enemmän matkan vaivojen ja
-vaarojen pelosta, kuin tyttömäisestä epäröimisestä.
-
-Mutta ikävä ja pitkä talvi pitkine odotuksineen -- kahden edellisen
-samallaisen talven jälkeen -- rasitti häntä. Työn valvominen
-kaivoksessa ei tuottanut enään mitään helpoitusta jokapäiväiseen
-yksitoikkoisuuteen, ja tammikuun loppupuolella oli hän alkanut aina
-vähän väliä pistäytyä Dawsonissa, missä hän jonkun hetken haihdutti
-ikävyyttään pelipöydän ääressä. Juuri senvuoksi, että hän saattoi
-uskaltaa hävitä, voitti hän, ja 'Pentfieldin onni' tuli vakinaiseksi
-sananparreksi faraopelaajien keskuudessa.
-
-Tämä onni seurasi häntä helmikuun puoliväliin saakka. Kuinka kauan sitä
-olisi voinut kestää on mahdoton sanoa, sillä erään tapauksen jälkeen ei
-hän pelannut koskaan enään.
-
-Se tapahtui ooperahuoneustossa, ja kokonaisen tunnin ajan oli
-näyttänyt, että hän ei voisi panna rahoja kortille voittamatta.
-Hiljaisuuden vallitessa, joka seurasi erään maksun suoritusta, virkkoi
-Nick Inwood -- joka piti pankkia -- aivan sattumalta:
-
-"Noo, miten voipi toverinne siellä kaukana, Pentfield?"
-
-"Luottakaa vaan, että Corryn on hyvä olla", vastasi Pentfield, "ja sen
-ansaitseekin hän."
-
-"Jokaisella on makunsa", selitti Nick Inwood nauraen, "mutta minun
-mielestäni naimisiin meno ei ole niinkään 'hyvä' asia."
-
-"Naimisiin? Corry?" huudahti Pentfield epäillen, mutta samalla kertaa
-tavattomasti hämmästyneenä.
-
-"Niin juuri!" sanoi Inwood. "Minä näin vihkimisen ilmoitetun San
-Francisco-lehdessä, joka tuli tänne aamulla jään yli."
-
-"Vai niin -- ja kuka on _hän_?" kysyi Pentfield samallainen
-kärsivällinen ja hillitty ilme kasvoillaan kuin on silloin, kun ottaa
-osaa johonkin leikkiin ja koko ajan tietää, että kohta kajahtaa
-homeerinen nauru jonkun kustannuksella, sitten kun tämä on tullut
-petetyksi.
-
-Nick Inwood veti sanomalehden taskustaan ja alkoi katsella sitä,
-samalla puhellen:
-
-"En juuri varmaan muista nimeä, mutta luulen, että hänen nimensä oli
-Mabel eli jotain sinnepäin -- Mabel -- aivan oikein, tässä se on! Mabel
-Holmes, tuomari Holmesin tytär -- kukahan se mahtaa olla."
-
-Lawrence Pentfield ei muuttanut ilmettään, mutta hän ihmetteli, kuinka
-joku täällä kaukana Pohjoismaassa voi tietää hänen nimensä. Hän katsoi
-vakavasti yhtä toisensa jälkeen saadakseen selville, mikä oli
-tarkoituksena tällä pilalla, jota he tekivät hänestä, mutta heidän
-kasvonsa kuvastivat ainoastaan vilpitöntä uteliaisuutta. Sitten kääntyi
-hän Inwoodin puoleen ja sanoi kylmällä ja vakavalla äänellä:
-
-"Minä uskallan lyödä viisisataa vetoa, että sitä, mitä äskettäin
-sanoitte, ei ole ensinkään siinä lehdessä."
-
-Pelaajat katsoivat koomillisella hämmästyksellä häneen.
-
-"Lorua Pentfield! Minä en halua rahojanne."
-
-"Minä luulin sen olevan tarkoituksena", vastasi Pentfield
-pilkallisesti, samalla kun hän ryhtyi jälleen peliin ja pani pari
-noppaa.
-
-Nick Inwoodin kasvot kävivät punaisiksi, ja ikäänkuin hän ei olisi
-ollut täysin varma näkemästään, luki hän hyvin tarkkaan läpi osan
-erästä palstaa sanomalehdestä. Sitten kääntyi hän Lawrence Pentfieldin
-puoleen.
-
-"Kuulkaapas, Pentfield", sanoi hän nopeasti ja hermostuneesti,
-"ymmärrätte kait, että minä en voi sietää tuollaista?"
-
-"Mitä sitten?" kysyi Pentfield kiivaasti.
-
-"Että te soimaatte minua valehtelijaksi."
-
-"En suinkaan", kuului vastaus. "Minä tarkoitin vaan, että te yrititte
-kömpelöä sukkeluutta."
-
-"Asettakaa nopat, hyvät herrat", kehoitti se, joka antoi.
-
-"Mutta minä sanon teille, että se on totta", pitkitti Nick Inwood
-itsepäisesti.
-
-"Ja minä sanon teille, että minä panen viisisataa vetoa, että sitä _ei_
-ole tuossa lehdessä", selitti Pentfield ja heitti raskaan
-kultajauhepussin pöydälle.
-
-"Olen pakoitettu, ikävä kyllä, ottamaan rahanne", kuului toisen
-vastaus, ja hän pisti lehden Pentfieldin käteen.
-
-Pentfield luki, mutta hän voi tuskin uskoa omia silmiään.
-Päällekirjoitus kuului: "Nuori Lochnivar tuli Pohjolasta", ja sitten
-kun hän oli ehtinyt niin pitkälle, että nimet Mabel Holmes ja Corry
-Hutchinson sattuivat hänen silmiinsä, katsoi hän sanomalehden nimeä ja
-ilmestyspaikkaa. Se oli eräs san franciscolainen lehti.
-
-"Rahat ovat teidän, Inwood", sanoi hän lyhyesti naurahtaen. "No, onhan
-se hyvä tietää, mitä edes liikekumppani hommailee maailmalla."
-
-Hän otti sanomalehden uudelleen käteensä ja luki kirjoituksen sana
-sanalta, hyvin tarkkaan ja hyvin hitaasti. Hän ei voinut enään epäillä.
-Corry Hutchinson oli mennyt naimisiin Mabel Holmesin kanssa, se oli
-vastaanväittämätön tosiasia. Sanomalehti kertoi hänen olevan yhden
-Bonanzan rikkaimman miehen ja Lawrence Pentfieldin (jota San Franciscon
-seurapiirit eivät olleet vielä unohtaneet) liikekumppanin sekä mainitun
-herran kanssa yhdessä osakkaana useissa muissa Klondyken rikkaissa
-malmikaivoksissa. Kirjoituksen loppupuolelta hän luki: "Otaksutaan,
-että mr ja mrs Hutchinson pikaisen matkan jälkeen Detroitiin, tekevät
-varsinaisen häämatkansa lumoavaan Klondykeen."
-
-"Minä tulen takaisin jälleen - säilyttäkää paikka minulle", sanoi
-Pentfield, samalla kun hän nousi ja otti pussinsa, joka sillä aikaa oli
-keventynyt viidensadan dollarin arvosta.
-
-Hän kulki katua alaspäin ja osti erään seattlelaisen sanomalehden.
-Siinä oli jokseenkin samaa vaikka supistetummassa koossa. Corry ja
-Mabel olivat epäilemättä naimisissa. Pentfield palasi takaisin
-ooperahuoneustoon ja otti paikkansa pelipöydän ääressä. Hän pyysi saada
-pelata rajoittamattomilla nopilla.
-
-Nick Inwood nyökäytti myöntävästi päätään sille, joka antoi. "Ajattelin
-juuri lähteä A.C. makasiinille, mutta luulen, että jäänkin tänne
-saadakseni nähdä teidän tekevän pahimpanne."
-
-Ja sitä oli Lawrence Pentfield tehnytkin kahden tunnin mielettömän
-pelin aikana, sillä silloin purasi pankinpitäjä kären uudesta
-sikaarista ja raapasi tulitikulla tulen, samalla selittäen,
-että pankki oli säretty. Pentfield kokosi pussiinsa kultahiekkaa
-neljänkymmenentuhannen dollarin arvosta, pudisti Nick Inwoodin kättä ja
-selitti, että tämä oli viimeinen kerta kun hän pelasi hänen eli
-kenenkään muun luona.
-
-Ei kukaan tiennyt eli voinut arvata, että hän oli loukkaantunut, ja
-vielä vähemmän, että hän oli loukkaantunut syvästi. Mitään muutosta
-hänen käytöksessään ei huomannut. Kokonaisen viikon hoiti hän työtänsä
-samoin kuin hän oli aina tehnyt. Sitten luki hän uutisen avioliitosta
-eräästä Portlandin lehdestä. Silloin kirjoitti hän eräälle ystävälle,
-joka otti huolehtiakseen kaivoksesta, ja hän matkusti ylöspäin Yukonia
-koirillaan. Hän seurasi Suolaveden tietä kunnes hän tuli White
-Riverille. Hän poikkesi tätä jokea ylös. Viisi päivää myöhemmin tuli
-hän eräälle metsästysleirille, joka kuului White Riverindiaaneille.
-Illalla pidettiin juhla ja Pentfield istui kunniavieraana päällikön
-sivulla. Seuraavana aamuna kääntyi hän paluumatkalle Yukonia kohti.
-Mutta hän ei matkustanut yksinään. Nuori indiaaninainen ruokki hänen
-koiriansa sinä iltana ja auttoi häntä pystyttämään leiriä.
-Lapsuudessaan oli häntä karhu pidellyt pahoin ja hän ontui hiukan.
-Hänen nimensä oli Lashka, ja alussa oli hän hyvin hämillään tuon
-ihmeellisen valkoisen miehen edessä, joka oli tullut niin äkkiä
-"tuntemattomasta" ja mennyt naimisiin hänen kanssansa, tuskin
-katsahtamattakaan häneen eli sanomatta sanaakaan... Ja nyt vei hän
-hänet kanssansa takaisin "tuntemattomaan".
-
-Mutta Lashkalla oli ollut suurempi onni kuin useimmilla
-indiaaninaisilla, jotka menivät naimisiin valkoisten miesten kanssa
-kaukana Pohjoismaassa. Niin pian kuin he tulivat Dawsonin, pyhitti
-pappi barbaarisen avioliiton, valkoisten tavan mukaan. Ja Dawsonista,
-joka Lashkasta näytti ihmeelliseltä unelta, vietiin hän suoraan
-Bonanzakaivokselle ja sijoitettiin asumaan kukkulalla olevaan uuteen
-taloon.
-
-Kymmenen päivän yleinen ihmettely, joka nyt seurasi, ei koskenut niin
-paljon sitä seikkaa, että Pentfield oli ottanut squawin pöytäänsä ja
-vuoteeseensa, mutta sitä enemmän toimitusta, jolla heidän yhteytensä
-laillistettiin. Juuri se, että avioliitto asianmukaisesti pyhitettiin
-kirkon vahvistuksella, oli asia, joka meni yli yleisen ymmärryksen.
-Mutta kukaan ei vaivannut Pentfieldiä kyselemällä siitä. Niin kauan
-kuin jonkun miehen omituisista päähänpistoista ei ole erityistä
-vahinkoa yhteiskunnalle, antaa yhteiskunta miehen olla rauhassa,
-eivätkä ne miehet, joilla oli valkoset vaimot, sulkeneet kotinsa ovea
-Pentfieldiltä. Vihkimismenot vaikuttivat, että hän ei joutunut
-squawmiesten joukkoon ja asettivat hänet kaiken siveellisen moitteen
-yläpuolelle, vaikka löytyi monta, jotka väittivät hänellä olevan huonon
-maun naisiin nähden.
-
-Ei kuulunut yhtään kirjettä ulkomailta. Kuusi postirekeä oli hävinnyt
-jäljettömiin Big Salmonin luona. Muutoin tiesihän Pentfield, että
-Corryn ja hänen morsiamensa oli näihin aikoihin jo täytynyt lähteä
-pitkälle matkallensa. He olivat luonnollisesti häämatkallansa -- tällä
-häämatkalla, josta hän oli niin usein uneksinut omalta osaltaan kahden
-yksitoikkoisen vuoden ajan. Hänen ylähuulensa koukistui katkeruudesta
-tätä ajatellessaan -- mutta, paitsi että hän oli entistään
-ystävällisempi Lashkaa kohtaan, ei hänessä voinut huomata mitään
-tavallisuudesta poikkeavaa.
-
-Maaliskuu oli kulunut ja huhtikuu lähestyi loppuaan, kun Lashka eräänä
-aamuna pyysi lupaa saada matkustaa useita peninkulmia alempana lahtea
-sijaitsevalle Siwash Peten mökille. Peten vaimo, joka oli kotoisin
-Stevart Riveriltä, oli lähettänyt sanan, että hänen pikku lapsensa voi
-huonosti, ja Lashka, joka oli hyvin äidillinen luonnostaan ja luuli
-omaavansa suurta taitoa lasten sairauksiin nähden, ei lyönyt laimin
-koskaan mitään tilaisuutta, jolloin hän sai hoitaa muitten naisten
-pienokaisia, jotka tässä suhteessa olivat häntä onnellisempia.
-
-Pentfield valjasti koiransa ja ajoi Lashkan kanssa alaspäin
-Bonanzalahtea. Ilma oli keväinen. Pakkanen oli kadottanut ankaruutensa.
-Maa oli toisin vielä lumen peitossa, mutta juoksevan veden lorina
-todisti, että talvi oli hellittämäisillään rautaisen otteensa. Vesi oli
-syövyttänyt tien useista kohti, ja siellä ja täällä oli täytynyt tehdä
-uusi kiertämällä sula paikka. Juuri sellaisen paikan kohdalla, missä
-kaksi rekeä ei mahtunut sivuuttamaan toisiansa, kuuli Pentfield
-lähestyvien kellojen helinän ja hän seisautti koiransa. Uuvuksiin
-ajettu koiravaljakko, joka veti raskaasti kuormitettua rekeä, tuli
-näkyviin kapean polvekkeen takaa. Ohjaustangon vieressä käveli mies,
-joka hoiti sitä Pentfieldille tutulla tavalla, ja reen takana kulki
-kaksi naista. Hänen katseensa kääntyi takaisin ohjaustangon luona
-kulkevaan mieheen. Se oli Corry. Pentfield astui reestä ja odotti. Hän
-oli iloinen, että Lashka oli hänen seurassaan. Kohtaus ei olisi koskaan
-voinut sattua sopivammin, jos se olisi ollut järjestetty edeltäkäsin,
-tuntui hänestä. Ja odotellessaan ajatteli hän, että mitähän he
-tulisivat sanomaan, mitä he kykenisivät sanomaan. Mitä häneen tuli, ei
-hänen luonnollisesti tarvinnut sanoa yhtään mitään. Heidän asiansa oli
-antaa kaikki selitykset, ja hän oli valmis kuulemaan heitä.
-
-Kun he saapuivat kohdalle, tunsi Corry hänet ja hän seisautti koirat.
-Ja huudahtaen: "Halloo, vanha poika!" ojensi hän kätensä.
-
-Pentfield pudisti sitä kylmästi ja ääneti. Sillä aikaa olivat molemmat
-naiset ehtineet perille ja hän huomasi, että toinen heistä oli Dora
-Holmes. Hän sieppasi lakin päästään, niin että sen laidat lepattivat,
-ja antoi hänelle kättä, minkä jälkeen hän kääntyi Mabelin puoleen.
-Tämä kumartui eteenpäin kauniina ja säteilevänä, mutta näytti
-hämmästyneeltä, kun Pentfield ojensi hänelle kätensä. Hän oli aikonut
-sanoa: "Kuinka voitte, mrs Hutchinson?" Mutta miten liekin, ei "mrs
-Hutchinson" tahtonut tulla hänen suustaan, ja kaikki mitä hän kykeni
-sanomaan oli: "Kuinka voitte?"
-
-Asemassa oli niin paljon jäykkyyttä ja neuvottomuutta, kuin hän koskaan
-oli osannut toivoakaan. Mabelista huomasi täydellisesti sen
-mielenliikutuksen, minkä hän tunsi, mutta Dora, joka nähtävästi oli
-otettu mukaan jonkinlaiseksi rauhanrakentajattareksi, huudahti:
-
-"Mitä ihmettä nyt, Lawrence?"
-
-Ennenkuin hän ehti vastata, tarttui Corry häntä käsivarteen ja veti
-hänet syrjään.
-
-"Kuuleppas, hyvä veli -- mitä tämä merkitsee?" kysyi Corry hiljaan,
-luoden samalla merkitsevän katseen Lashkaan.
-
-"Minä en juuri ymmärrä, että se voisi jollain tavoin liikuttaa sinua",
-vastasi Pentfield pilkallisella äänellä.
-
-Mutta Corry kävi suoraan asiaan.
-
-"Mitä indiaaninaisella on tekemistä sinun reessäsi? Kirotun joutavaa
-minulle saada selvittää tämä juttu. Toivon kuitenkin, että se
-selviintyy itsestään. Kuka hän on? Kenen squawi hän on?"
-
-Nyt antoi Lawrence Pentfiled iskunsa, ja hän teki sen varmalla,
-rauhallisella ylpeydellä, joka jossain määrin näytti hyvittävän hänen
-kärsimäänsä vääryyttä.
-
-"Hän on _minun_ squawini", sanoi hän. "Indiaaninainen tuolla on mrs
-Pentfield."
-
-Corry Hutchinson huokasi syvään ja Pentfield kääntyi hänestä ja meni
-molempien naisten luo. Mabel oli suuttuneen näköinen ja näytti
-pysyttelevän loitolla. Pentfield pysähtyi Doran eteen ja sanoi
-iloisesti, aivan kuin ei olisi mitään erikoista tapahtunut:
-
-"Kuinka olette voineet matkalla? Pidittekö itsenne niin lämpiminä, että
-saatoitte nukkua? -- Ja kuinka kesti mrs Hutchinson matkan vastukset?"
-kysyi hän heti sen jälkeen luoden katseensa Mabeliin.
-
-"Oh, te herttaisin tyhmeliini", huudahti Dora samalla kun hän syleili
-ja ravisti häntä. "Te olette siis nähnyt sen! Minä huomasinkin, että
-jotakin oli ilmassa, koska te olitte niin omituisen näköinen."
-
-"Minä -- minä en ymmärrä ensinkään..." änkytti Pentfield.
-
-"Uutinen oikaistiin sanomalehdessä seuraavana päivänä", jatkoi Dora
-vilkkaasti. "Meillä ei ollut aavistustakaan, että te saisitte sen
-käsiinne. Kaikissa muissa sanomalehdissä se oli oikein -- mutta
-luonnollisesti oli se onneton sanomalehti ainoa, minkä voitte saada
-käsiinne."
-
-"Odottakaahan hiukan! Kuinka -- kuinka se olikaan?" kysyi Pentfield, ja
-hänen sydämensä kutistui äkkiä kokoon säikähdyksestä, sillä hänestä
-tuntui ikäänkuin seisoisi hän pohjattoman kuilun partaalla.
-
-Mutta Dora jatkoi lavertelemistaan.
-
-"Ja ajatelkaahan, kun tuli tiedoksi, että Mabel ja minä matkustamme
-Klondykeen, niin oli _Every Other Week'issä_, että kun me olemme
-poissa, niin tulee 'iloa' Myrdan Avenuelle, mutta tarkoitus oli
-luonnollisesti 'ikävää'..."
-
-"Silloin olette..."
-
-"Niin, se olen minä, joka olen mrs Hutchinson", jatkoi Dora, "ja niin
-luulitte te tietysti koko ajan, että se oli Mabel!"
-
-"Aivan niin", sanoi Pentfield hitaasti. "Mutta nyt ymmärrän minä.
-Reportteri oli vaihtanut nimet... Ja Seattlessa ja Portlandissa olivat
-he lainanneet uutisen San Franciscolehdestä."
-
-Hän seisoi vaiti hetkisen. Mabel oli jälleen kääntynyt häntä kohden, ja
-saattoi nähdä, että hänen punastuvat kasvonsa loistivat odotuksesta.
-Corry näytti olevan hyvin huvitettu rikkinäisistä mokkasiiniensä
-käristä, ja Dora heitti salaisia silmäyksiä kauempana reessä istuvan
-Lashkan liikkumattomiin kasvoihin. Lawrence Pentfield tuijotti suoraan
-eteensä kohden synkkää tulevaisuutta, missä hän näki itsensä istuvan
-juoksevien koirien vetämässä reessä ontuva Lashka sivullaan.
-
-Ja sitten korotti hän äänensä ja sanoi hyvin avosydämisesti, samalla
-kun hän katsoi Mabelia silmiin:
-
-"Se surettaa minua syvästi. En voinut konsanaan aavistaa mitään
-sellaista. Minä luulin teidän menneen naimisiin Corryn kanssa. Ja se on
-mrs Pentfield, joka istuu tuolla reessä."
-
-Mabel Holmes kääntyi sisarensa puoleen niin uupuneen näköisenä,
-ikäänkuin koko rasittavan ja pitkän matkan aiheuttama väsymys olisi
-äkkiä vallannut hänet. Dora kiersi käsivartensa hänen vyötäisilleen.
-Corry Hutchinsonin huomio oli edelleenkin kiintynyt mokkasiineihin.
-Pentfield katsahti pikaisesti yhtä toisensa jälkeen, sitten palasi hän
-rekeensä.
-
-"Emme voi jäädä tänne koko päiväksi, kun Peten pienokainen odottaa",
-sanoi hän Lashkalle.
-
-Pitkä piiskansiima suhahti ilmassa, koirat ponnistivat ja reki lähti
-liikkeelle.
-
-"Olin vähällä unohtaa, Corry --", huusi Pentfield takaisin, "on
-parasta, että otat sen vanhan asunnon. Sitä ei ole käytetty nyt viime
-aikoina. Minä olen rakentanut uuden kukkulalle."
-
-
-
-
-Liian paljon kultaa.
-
-
-Koska tämä on kertomus kullankaivajamaasta -- ja todempi kertomus kuin
-se näyttääkään -- voi melkein odottaa, että tässä puhuttaisiin huonosta
-onnesta. Mutta se riippuu näkökohdista. Kink Mitchellin ja Hootchinoo
-Billin mielipiteen mukaan, on "huono onni" liian lievä ilmaisumuoto
-siitä mitä tapahtui, ja että näillä molemmilla miehillä on luja
-vakaumus siitä asiasta, on yleisesti tunnettua Yukonin maassa.
-
-Oli syksy 1896, kun molemmat miehet saapuivat Yukonin itäiselle
-rannalle ja vetivät esille Peterboroughkanootin eräästä
-sammalpeitteisestä vajasta. He eivät näyttäneet juuri hyväntuulisilta.
-Koko kesän etsittyään kultaa kärsien lukemattomia vaivoja ja suurta
-ravinnon puutetta, olivat he itse lopen laihtuneet ja heidän vaatteensa
-riekaleina. Moskiittopilvi surisi ilmassa kumpaisenkin pään ympärillä.
-Heidän kasvonsa olivat voidellut kokonaan tinasavella. Molemmilla
-oli tönkki tätä kosteata savea, ja niin pian kuin joku kohta
-kasvonpeitteestä kuivasi ja putosi pois, voideltiin heti uutta sijaan.
-Heidän äänensä olivat saaneet rämäjävän valittavan soinnun ja heidän
-liikkeensä osoittivat kärtyisyyttä, joka todisti häiritystä unesta ja
-turhasta taistelusta noita pieniä, siivekkäitä petoja vastaan.
-
-"Nuo lurjukset tappavat minut lopuksi", sähisi Kink Mitchell, kun
-kanootti sysättiin rannasta virtaan.
-
-"Kas niin, älähän hätäile nyt! Me olemme pian perillä", sanoi
-Hootchinoo Bill teeskennelty iloisuus haudankaltaisessa äänessään, joka
-kuulosti melkein kamalalta. "Neljässäkymmenessä minuutissa olemme Forty
-Milessä ja sitten -- kirottu pikku paholainen!"
-
-Hänen toinen kätensä päästi airon ja suuntasi voimakkaan iskun hänen
-niskaansa, minkä jälkeen hän mitä höystetyimpiä kirouksia lasketellen
-voiteli uuden kerroksen savea piston saaneelle ruumiinosalle. Kink
-Mitchell ei ollut vähintäkään huvitettu tästä esiintymisestä. Hän
-käytti ainoastaan tilaisuutta voidellakseen paksumman savikerroksen
-omaan niskaansa.
-
-He soutivat yli Yukonin vasemmalle rannalle ja laskivat sitten virtaa
-alas kevein aironvedoin, kunnes he neljänkymmenen minuutin sounnin
-jälkeen käänsivät veneen äkkiä vasemmalle erään luodon eteläpään
-ympäri. Siinä lepäsi Forty Mile äkkiä heidän edessään. Molemmat
-kurottausivat ylös ja tarkastelivat näkyä, joka levisi heidän silmiensä
-eteen. He katselivat kauan ja tarkasti, antaen veneen sillä aikaa
-ajautua virran mukana, ja heidän kasvonsa saivat vähitellen
-hämmästyksen ja ihmettelyn ilmeen. Ei ainoatakaan savua kohonnut
-satoihin nousevista hirsimajoista. Sieltä ei kuulunut yhtään
-puutahalkovan kirveen ääntä, enempää kuin sahan eli vasarankaan. Ei
-näkynyt koiria eikä miehiä suurten varastohuoneiden edessä. Ei yhtään
-höyrylaivaa ollut rannassa, ei yhtään kanoottia, ei yhtään
-tasapohjaista venettä, ei näkynyt minkäänlaisia aluksia. Joki oli yhtä
-tyhjä sellaisista kuin kaupunki näytti olevan elämästä ja liikkeestä.
-
-"Näyttää melkein kuin enkeli Gabriel olisi puhaltanut täällä pieneen
-torveensa -- ja sinä ja minä olisimme tulleet hiukan myöhään",
-huomautti Hootchinoo Bill.
-
-Hän sanoi tämän aivan huolettomasti, ikäänkuin sellaisessa tapauksessa
-ei olisi mitään tavatonta eli merkillistä. Ja Kink Mitchellin vastaus
-tuli yhtä huolettomasti -- ikäänkuin hänkään ei olisi tiennyt mistään
-erityisestä mielenliikutuksesta.
-
-"Elikkä ikäänkuin he kaikki olisivat olleet baptisteja ja ottaneet
-alukset matkustaaksensa vesitietä", lisäsi hän.
-
-"Isä-ukko siellä kotona oli baptisti", jatkoi Hootchinoo Bill. "Ja hän
-väitti aina, että se oli neljäkymmentätuhatta peninkulmaa lähempänä
-sitä tietä."
-
-Siihen loppuikin heidän pilansa. He laskivat rantaan ja kiipesivät ylös
-korkeaa rantaäyrästä. He tunsivat epämääräistä, juhlallista pelkoa
-vaeltaessaan läpi autioiden katujen. Kaupunki kylpi auringonpaisteessa.
-Hieno tuulenhenki sai köydet lepattamaan lipputankoa vasten Caledonia
-Dance Hallin suljettujen porttien edessä. Moskiitot surisivat, rastaat
-lauloivat ja pikkulintuset hyppelivät nälkäisinä hökkelien välissä;
-mutta yhtään ihmistä ei näkynyt eikä ainoatakaan merkkiä ihmiselämästä.
-
-"Olen kuolemaisillani väsymyksestä", sanoi Hootchinoo Bill, ja alensi
-tahtomattaan äänensä käheäksi kuiskaukseksi.
-
-Toveri nyökäytti ainoastaan vastaukseksi; häntä ei haluttanut häiritä
-äänellään hiljaisuutta. He kulkea laahustivat synkkinä ja äänettöminä,
-kunnes he viimein hämmästyivät saadessaan nähdä avoimen oven. Oven
-yläpuolelle oli asetettu karkeasti maalattu kyltti, joka ulottui koko
-rakennuksen leveyden ja ilmoitti, että tässä oli "Monte Carlo". Oven
-luona tuolilla istui mies hattu vedettynä silmille paistattaen itseään.
-Hän oli vanha mies. Niin hyvin parta kuin hiuksetkin olivat pitkät ja
-valkoiset ja patriarkkaliset.
-
-"Eikö tuo ole vanha Jim Cummings, joka samoin kuin mekin on tullut
-liian myöhään ylösnousemukseen?" sanoi Kink Mithell.
-
-"Hyvin luultavaa, että hän ei ole kuullut Gabrielin puhallusta", myönsi
-Hootchinoo Bill. "Halloo, Jim -- herääpäs!" huusi hän heti perään.
-
-Ukko liikkui hyvin hitaasti, vilkautti silmäänsä ja mutisi
-koneellisesti: "Mitä saa olla, hyvät herrat? Mitä saa olla?"
-
-He seurasivat häntä sisään ja heittäysivät istumaan pitkän pöydän
-ääreen, missä muinoin oli puolella tusinalla sukkelalla tarjoilijalla
-täysi työ palvellessaan vieraita. Suuri huone, jonka tavallisesti
-täytti elämä ja liike, oli nyt hiljainen ja synkkä kuin hauta. Ei
-kuulunut noppien räminää eikä norsunluisten kuulien surinaa.
-Roulette- ja faraopöydät muistuttivat hautakiviä kanfastipeitteitensä
-alla. Ei yhtään hilpeätä naisääntä kuulunut viereisestä tanssisalista.
-Vanha Jim Cummings kuivasi lasia kihdinmurtamalla kädellään, ja Kink
-Mitchell piirteli nimikirjaimiaan pöydän tomuun.
-
-"Missä ovat tytöt?" huusi Hootchinoo Bill teeskennellyllä hilpeydellä.
-
-"Poissa", vastasi vanhus äänellä, joka oli yhtä heikko ja iäkäs kuin
-hän itsekin, ja yhtä vapiseva kuin hänen kätensä.
-
-"Missä ovat Bidwell ja Barlow?"
-
-"Poissa."
-
-"Ja Sweetwater Charley?"
-
-"Poissa."
-
-"Entä hänen sisarensa?"
-
-"Poissa hänkin."
-
-"No, mutta tyttärenne Sally ja hänen pienokaisensa?"
-
-"Poissa -- kaikkityyni poissa." Ukko pudisti surullisesti päätänsä ja
-alkoi hajamielisesti käsitellä tomuisia pulloja.
-
-"Mutta sinä suuri pyhä Antonius -- mihin he ovat joutuneet?" puhkesi
-Kink Mitchell puhumaan, tuskin kyeten enää hillitsemään itseään. "Ette
-kait tarkoita, että rutto on raivonnut täällä?"
-
-"Oo -- mutta ettekö ole sitten kuulleet mitään _siitä_?" Vanhus nauroi
-hiljaa. "Hehän ovat kaikkityyni lähteneet matkalle Dawsoniin."
-
-"Mikä se on?" kysyi Bill. "Joku lahtiko? Eli anniskelupaikka? Vai onko
-se joku paikkakunta?"
-
-"Ettekö te ole koskaan kuullut puhuttavan Dawsonista?" Ukko nauroi
-ääneensä. "Dawsonhan on kaupunki, suurempi kuin Forty Mile -- niin sir,
-suurempi kuin Forty Mile."
-
-"Minä olen ollut tässä maassa seitsemän vuotta", ilmoitti Bill
-painolla, "ja minä otan vapauden sanoa, että en ole koskaan kuullut
-puhuttavan siitä citystä ennen. Halloo! Saammeko vähän lisää tätä
-whiskyä! Teidän uutisenne ovat tehneet minut aivan väsyneeksi,
-totisesti, sen ovatkin tehneet. Noo, mutta missä sijaitsee sitten tuo
-Dawson, josta puhutte?"
-
-"Suurella, aukealla tasangolla lähellä Klondyken suuta", vastasi vanha
-Jim. "Mutta missä olette molemmat olleet koko kesän?"
-
-"Sen ei juuri luulisi liikuttavan teitä, missä me olemme olleet",
-kuului Kink Mitchellin juro vastaus. "Mutta niin paljon voin minä sanoa
-teille, että me olemme olleet siellä, missä on moskiittoja niin
-paksulta, että täytyy viskata keppi ilmaan voidakseen nähdä auringon ja
-saadakseen tietää mikä aika päivästä jo on. Enkö ole oikeassa, Bill?"
-
-"Aivan oikeassa olet", sanoi Bill. "Mutta tuosta Dawsonpaikasta
-puhuttaessa -- kuinka he ovat sinne joutuneet, Jim?"
-
-"Sai kokonaisen unssin pannuunsa erään lahden luota, jonka nimi on
-Bonanza, eivätkä he ole tulleet kalliokerrokseen vielä."
-
-"Kuka löysi sen?"
-
-"Carmack."
-
-Kun toverukset kuulivat löytäjän nimen, tuijottivat he toisiinsa inhon
-ilme kasvoillansa. Mutta sitten nyökäyttivät he hyvin juhlallisesti.
-
-"Siwash George", virkkoi Hootchinoo Bill halveksivasti.
-
-"Squaw-mies", pilkkasi Kink Mitchell.
-
-"Minä en vaan panisi mokkasiineja jalkaani vaivautuakseni sen takia,
-mitä _hän_ on löytänyt", sanoi Bill.
-
-"Sanon samaa", selitti toveri. "Mies, joka on niin hiton laiska, että
-ei viitsi panna tikkua ristiin! Juuri sen vuoksi lyöttäysikin hän
-indiaanein kanssa yhteen. Luuletteko, että hänen musta lankonsa --
-antakaas kun muistelen -- Skookum Jim, vai mitä? luuletteko hänen
-olevan siellä mukana?"
-
-Ukko Cummings nyökäytti. "Tietysti -- ja vielä lisäksi -- koko Forty
-Mile, lukuunottamatta minua ja muutamia vaivaisia."
-
-"Ja juopporatteja", lisäsi Kink Mitchell.
-
-"Ee-iipäs, sir!" huudahti vanhus vakuuttavasti.
-
-"Minä uskallan lyödä vetoa, että rapajuoppo Henkins ei ole matkassa!"
-huusi Hootchinoo Bill varmana.
-
-Jimin vanha naama kirkastui. "Olkoon menneeksi, Bill -- ja nyt olette
-hävinneet."
-
-"Miten ihmeessä malttoi se vanha juoppolalli lähteä täältä?" kysäsi
-Mitchell.
-
-"He sitoivat hänet ja heittivät hänet veneeseen", selitti vanha Jim.
-"He tulivat suoraan tänne, tulivat kun tulivatkin, ja ottivat hänet
-tuolilta tuolta nurkasta, kolme juopporattia löysivät he lisäksi pianon
-alta. Ja minä sanon teille, että koko joukko lähti sellaisella
-kiireellä matkalle Dawsoniin ylöspäin Yukonia, ikäänkuin itse
-paholainen olisi ollut heidän kintereillään -- naisia, puolikasvuisia
-ja pikkulapsia, koko konkkaronkka. Bidwell tuli minun luokseni ja
-sanoi: 'Minä toivon, että te pidätte huolta Monte Carlosta, Jim', sanoi
-hän. 'Minäkin lähden mukaan.' -- 'No, mutta missä on Barlow sitten?'
-sanoin minä. 'Jo matkalla', sanoi hän, 'ja minä seuraan jälessä
-whiskylastin kanssa.' Ja antamatta minulle aikaa kertaakaan sanoa ei,
-ryntäsi hän suoraa päätä veneeseensä, ja sauvoi sitten jokea ylös kuin
-mielipuoli. Siitä saakka olen ollut täällä, enkä ole tarjonnut
-ainoatakaan lasia tätä ennen, vaikka on jo kolme päivää kulunut hänen
-lähdöstään."
-
-Molemmat toverukset katsoivat toisiinsa.
-
-"Saakeli sitä, Kink!" puhkesi Hootchinoo Bill puhumaan. "Näyttääpä
-ikäänkuin me kuuluisimme senkaltaiseen väkeen, jolla on vaan haarukat
-käsillä, kun velliä sataa."
-
-"Mutta siellähän on täydellinen kokoelma pojannulkkeja, juopporatteja
-ja kulkureja!" sanoi Kink Mitchell.
-
-"Ja squaw-miehiä", lisäsi Bill. "Ei ainoatakaan oikeata kullankaivajaa
-koko roskajoukossa."
-
-"Kaikkien oikeitten kullankaivajain, kuten sinun ja minun, Kink, osana
-on", jatkoi hän akadeemisella kaunopuheliaisuudella, "hikoilla ja
-raataa Birch Creekin tiellä. Ei ainoatakaan oikeata kullankaivajaa ole
-mukana siinä kouhossa Dawsonin matkueessa, ja sen minä sanon suoraan,
-että minä en ota yhtä ainoata askelta minkään Carmackin löydön vuoksi.
-Ainakin tahdon ensiksi nähdä minkä väristä hiekka on."
-
-"Olen samaa mieltä", myönsi Mitchell. "Juokaamme vielä lasillinen."
-
-Sitten kun he olivat tehneet päätöksensä, vetivät he kanootin maihin,
-kantoivat lastin majaansa ja valmistivat päivällisen. Mutta kun
-iltapäivä oli käsissä, alkoivat he tulla kärtyisiksi. He olivat
-tottuneet siihen hiljaisuuteen, joka vallitsee suurissa erämaissa,
-mutta tämä haudankaltainen hiljaisuus kaupungissa kiusasi heitä. He
-hämmästyttivät usein itseään koettamalla kuunnella tuttuja ääniä --
-"odottivat, että jokin ääntäs, joka ei tehnyt sitä", kuten Bill selitti
-asian. He vaelsivat läpi autioiden katujen takaisin Monte Carloon
-saadakseen enemmän juomista, ja kulkivat pitkin joen rantaa
-höyrylaivojen lastauspaikalle, missä nyt ainoastaan vesi pihisi ja
-poreili ja lohet hyppelivät ilmaan, kirkkaat suomut välähdellen
-auringonvalossa.
-
-He istuutuivat varjoon varastohuoneen eteen ja keskustelivat
-keuhkotautisen asiamiehen kanssa, jonka verensyöksyn pelko oli saanut
-jäämään jälelle. Bill ja Kink kertoivat hänelle, kuinka heillä oli nyt
-aikomus majoittua mökkiinsä ja levätä kesän raskaan työn jälkeen. He
-viittasivat jonkinlaisella mahtipontisuudella, joka puoleksi
-oli tarkoitettu herättämään luottamusta ja puoleksi kehoitti
-vastaväitteisiin, kuinka perinpohjin he nauttisivat laiskuudestaan.
-Mutta asiamiestä ei huvittanut vähääkään tämä. Hän johti keskustelun
-heti takaisin suureen malmilöytöön Klondykessa, ja heidän oli mahdoton
-saada häntä pois tästä aineesta. Hän ei voinut ajatella mitään muuta,
-ei mistään muusta puhua, ja vihdoin Hootchinoo Bill suorastaan suuttui.
-
-"Helvettiin Dawsoneinenne, sanon minä!" huudahti hän.
-
-"Sanon samaa", selitti Kink Mitchell ja jatkoi: "niinkuin se nyt
-jotakin olisi -- pelkästään poikaloppien ja paitaressujen huvimatka."
-
-Mutta nyt tuli eräs vene näkyviin alhaaltapäin virtaa. Se oli
-pitkulainen ja kapea ja pysytteli aivan lähellä rantaa. Veneessä seisoi
-kolme miestä, jotka ponnistelivat kaikin voimin eteenpäin vastavirtaa
-pitkillä sauvomilla.
-
-"Nähtävästi Circle Citystä", sanoi asiamies. "Minä olen odottanut heitä
-koko iltapäivän. Forty Mile on sataseitsemänkymmentä peninkulmaa edellä
-heitä. Mutta he eivät ole, vieköön minut hiisi, kadottaneet
-hituistakaan aikaa."
-
-"Ja nyt istumme tässä aivan rauhallisina ja katsomme, kun he ryntäävät
-ohi", selitti Bill jonkinlaisella mielihyvällä.
-
-Hän oli tuskin ehtinyt lopettaa lausettaan, kun uusi vene tuli
-näkyviin, ja parin minuutin kuluttua seurasi tätä kaksi muuta. Nyt oli
-ensimmäinen vene rannalla istuvien miesten kohdalla. Veneessä olijat
-eivät lakanneet sauvomasta tervehdyksiä vaihdettaessa, ja vaikka kovan
-vastavirran vuoksi vene pääsi hyvin hitaasti etenemään, oli se puolen
-tunnin kuluttua kadonnut näkyvistä.
-
-Ja alhaaltapäin tuli ehtimiseen vene veneen perästä, loppumattomiin.
-Bill ja Kink alkoivat tulla vielä enemmän pahalle tuulelle. He
-vilkasivat vähäväliä varkain, vaanien ja kysyvästi toisiinsa, ja jos
-heidän katseensa kohtasivat, katsoivat he hämillään pois. Kunnes
-viimein heidän katseensa kohtasivat kummankaan väistämättä.
-
-Kink avasi suunsa jotain sanoakseen, mutta ei saanut sanaakaan
-suustansa. Hän istui ja haukotteli, katsoen yhäti toveriaan.
-
-"Juuri minun ajatukseni asiasta, Kink", sanoi Bill.
-
-He katsoivat happamesti toisiinsa, ja ikäänkuin äänettömästä
-sopimuksesta nousivat he lähteäkseen asuntoonsa; vähitellen lisäsivät
-he vauhtia ja majalleen saapuivat he kaikin voimin juosten.
-
-"Emme voi kadottaa vähääkään aikaa, kun kaikki nuo ryntäävät
-eteenpäin", jupisi Kink työntäessään hapatuskannun papuruukkuun
-toisella kädellä ja haaliessaan paistinpannua ja kahvikeittiötä
-toiseen.
-
-"Emme tietystikään", läähätti Bill, joka jo oli työntäytynyt olkapäitä
-myöten vaatesäkkiin jossa heillä oli talvisukkansa ja alusvaatteensa.
-"Ja sen minä sanon sinulle, Kink -- älä unohda hiivaa, joka on siellä
-hyllyllä uunin takana."
-
-Puoli tuntia myöhemmin olivat he laittamassa venettään matkakuntoon,
-asiamiehen lasketellessa sukkeluuksia heikoista kuolevaisraukoista ja
-kultakuumeen tarttuvaisuudesta. Mutta kun Bill ja Kink painoivat pitkät
-sauvoimensa pohjaan ja alkoivat sauvoa venettä virtaa ylös, huusi hän
-heidän jälkeensä:
-
-"No, onnea matkalle sitten! Älkää unohtako merkitä palstaa eli paria
-minullekin!"
-
-He nyökäyttivät innokkaasti vastaukseksi ja tunsivat syvää sääliä tuota
-onnetonta raukkaa kohtaan, joka oli pakoitettu jäämään jälelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kink ja Bill ponnistelivat kovasti. Pohjoismaassa vallitsevan lain
-mukaan vievät ryntäyksessä voiton nopeat, palstat valtaavat väkevät --
-ja sitten ottaa kruunu etuoikeuksiensa nojalla naapuripalstat
-itselleen. Kink ja Bill olivat sekä nopeita että vahvoja. He
-suorittivat tuon vaivaloisen matkan pitkin, heilahtavin ottein, joka
-tykkänään musersi pari vastatullutta, jotka yrittivät pysytellä heidän
-rinnallaan. Lähdettyään Forty Milestä olivat molemmat miehet
-sivuuttaneet jok'ainoan Circle Cityn veneen, kun he lähellä Dawsonia
-olivat voittaneet veneenpituisen matkan ensimäisestä niistä ja
-jättäneet sen miehistön arveluttavan matkan päähän jälkeensä, kun he
-alottivat matkan maitse.
-
-"Äh! Tuskin voi nähdä toisiaan savulta", sanoi Hootchinoo Bill nauraen,
-kuivatessaan hikeä otsaltaan. Hän katsahti nopeasti tietä pitkin, jota
-he olivat tulleet. Siellä näkyi kolme miestä tulevan käyden puiden
-välissä. Kaksi muuta seurasi heitä kintereillä, ja heti heidän jälessä
-tuli muuan mies ja nainen näkyviin.
-
-"Tule, Kink! Kiirehdi! Kiirehdi!"
-
-Bill joudutti askeleitaan. Mitchell katsahti äkkiä taaksensa.
-
-"Minä lupaan, että he tulevat juoksemaan minkä käpälistä lähtee!"
-
-"Ja tuolla on yksi, joka on jo juossut juoksunsa loppuun", sanoi Bill
-ja osoitti tiensyrjään.
-
-Siellä makasi mies selällään ja läähätti äärimmäisilleen uupuneena.
-Hänen kasvonsa olivat sinisenkalpeat, silmät olivat pullistuneet päästä
-ulos ja lasimaiset -- hän näytti aivan kuolleelta.
-
-"_Chechaquo_!" murahti Kink Mitchell halveksuvasti. Se oli vanhan
-"hapatuksen" ylenkatsetta "vihreitä" kohtaan -- heitä, jotka olivat
-varustetut "itsestäänkäyvillä" jauhoilla ja jotka käyttivät
-hiivajauhoja korppuihinsa.
-
-Molemmilla toveruksilla oli vanhan tavan mukaan aikomus alottaa
-etsiminen alhaaltapäin virtaa, mutta kun he eräästä puuhun naulatusta
-tiedonannosta näkivät, että jo oli "_Valtaus 87 Alapuolella_" -- mikä
-merkitsi samaa kuin runsaasti kahdeksan peninkulmaa Discoveryn
-alapuolella -- muuttivat he mieltä. Nuo kahdeksan peninkulmaa
-taivallettiin vajaassa kahdessa tunnissa. Tämä oli murhaavaa nopeutta,
-kun ottaa huomioon vaikeakulkuiset tiet ja he sivuuttivat
-parisenkymmentä uupunutta, jotka olivat vaipuneet tienoheen.
-
-Discoveryssä tiedettiin hyvin vähän miten vesireitin yläosan laita oli.
-Carmackin langolla, Skookum Jimillä, oli hämärä aavistus, että palstat
-olisivat vallatut niin pitkälti kuin 30:een, mutta kun Kink ja Bill
-näkivät _79 Yläpuolelle_ kuuluvat nurkkatolpat, heittivät he
-kantamuksensa maahan ja heittäytyivät alas tupakoimaan. Kaikki heidän
-ponnistuksensa olivat olleet turhia. Bonanza oli vallattu alusta
-loppuun, "niin kauas kuin saattoi nähdä yli seuraavan vuoriselänteen",
-valitti Bill samana iltana, kun he paistoivat silavaansa ja keittivät
-kahviansa Carmackin nuotiolla Discoveryssä.
-
-"Koettakaa 'Piskuista'", ehdotti Carmack seuraavana aamuna.
-
-"Piskuinen" oli leveä puro, joka laski Bonanzaan _7 Yläpuolella_
-kohdalla. He ottivat hänen neuvonsa vastaan kaikella sillä
-ylimielisellä halveksumisella, jota "hapatus" tuntee squaw-miestä
-kohtaan, ja he viettivät sensijaan päivänsä Adam's Creekin, erään
-toisen Bonanzaan laskevan vesistön luona, joka näytti heistä
-lupaavammalta. Mutta vanha juttu taasen -- vallattu niin pitkälti kuin
-silmä voi kantaa.
-
-Kolmena päivänä kertasi Carmack neuvonsa, ja kolmena päivänä
-kuuntelivat he sitä halveksivan näköisinä. Mutta neljäntenä päivänä ei
-heillä ollut mitään muutakaan paikkaa tutkittavana ja senvuoksi
-lähtivät he kävelemään "Piskuista" ylöspäin. He tiesivät, että siellä
-todenperästä ei löytynyt monta valtausta ennestään, mutta ei ollut
-heilläkään aikomusta tehdä mitään sellaisia. He tekivät retken sinne
-pikemmin päästääkseen pahan tuulensa valloilleen kuin mistään muusta
-syystä. He olivat tulleet sekä ruokottomiksi että epäileväisiksi. He
-pilkkasivat ja tekivät ivaa kaikesta ja solvasivat jokaista
-_chechaquo'ta_, jonka he kohtasivat tiellä.
-
-Valtaukset loppuivat _Numero 23:een_. Jälellä oleva osa vesireittiä oli
-vielä valtaamatta.
-
-"Hyvä hirvilaidun", selitti Kink Mitchell pilkallisesti nauraen.
-
-Mutta Bill mittasi vakavan näköisenä viisisataa jalkaa puroa ylöspäin
-ja asetti nurkkatolpat. Hän oli saanut käsiinsä kynttilälaatikon
-pohjan, ja sen sileälle puolelle kirjoitti hän:
-
-    Tämä hirvilaidun on varattu ruotsalaisille ja _chechaquo'ille_.
-
-                                                Bill Rader.
-
-Kink luki hyväksyvän näköisenä kirjoituksen ja sanoi sitten: "Koska
-olen samaa mieltä, niin voin minäkin kirjoittaa mielelläni alle."
-
-Ja niin lisättiin myöskin nimi Charles Mitchell ilmoituksen alle. Monen
-vanhan "hapatuksen" kasvot loistivat sinä päivänä nähdessään tuon
-sukulaissielun selityksen.
-
-"Noo, miltä tuntui 'Piskuinen'?" kysyi Carmack kun he tulivat takaisin
-leiriin.
-
-"Hiiteen koko 'Piskuinen'!" kuului Hootchinoo Billin vastaus. "Minulla
-ja Kinkillä on aikomus lähteä etsimään Too Much Gold, kun olemme ensin
-levähtäneet."
-
-"Too Much Gold" oli tarumainen vesireitti, josta kaikki "hapatukset"
-uneksivat, ja, otaksuttiin, että siellä oli niin paksulti kultaa, että
-voidakseen huuhtoa sitä, ensin täytyi sora luoda sulkuihin. Mutta
-muutamien päivien lepo, jonka toverukset soivat itselleen ennen
-löytöretkeään, sai aikaan pienen muutoksen heidän suunnitelmissaan.
-Paikalle saapui nimittäin muuan ruotsalainen, joka nimitti itseään Ans
-Handersoniksi.
-
-Ans Handerson oli koko kesän tehnyt työtä päiväpalkalla Miller
-Creek'issä, kaukana Sixty Milen luona, ja kun kesä oli mennyt,
-oli hän harhaillut ylös Bonanzaa, samalla tapaa kuin moni muu
-kullanetsimiskiihkon laineilla ajelehtimaan joutunut kiertolainen,
-joita sellaisia tulvi ristiin rastiin yli maan. Hän oli pitkä ja
-hontelo. Hänen käsivartensa olivat pitkät kuin esihistoriallisen
-ihmisen, ja hänen suurilla rystysillä varustetut kätensä olivat ankaran
-työn vääntämät ja kovettamat. Hän oli hidaspuheinen ja -liikkeinen, ja
-hänen silmänsä -- yhtä siniset kuin hänen tukkansa oli keltainen --
-näyttivät olevan täynnä ikuista unelmoimista, jonka sisältöä yksikään
-ihminen ei tiennyt, ja kaikista vähimmän hän itse. Kenties johtui tämä
-ikuisen unelmoimisen ilme äärettömästä ja sisällyksettömästä
-yksinkertaisuudesta. Joka tapauksessa ymmärsivät hänet tällä tavoin
-kaikki tavalliset miehet, eikä Hootchinoo Bill'issä ja Kink
-Mitchell'issä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
-
-Molemmat toverit olivat kuluttaneet päivän vieraskäynneillä
-ja juttuamisella, ja iltapuolella he menivät tilapäiseen
-kokoontumispaikkaan -- suureen telttaan, jossa kulkurit leväyttivät
-väsyneitä raajojaan ja jossa myytiin huonoa whiskyä dollarilla lasi.
-Mutta kun ainoa raha, jota käytettiin, oli kultahiekka ja kun liikkeen
-omistaja piti ylipainoa vaakakupeissaan, maksoi whisky enemmän kuin
-dollarin. Bill ja Kink eivät juoneet ollenkaan, pääasiallisesti siitä
-syystä, että heidän ainoa ja yhteinen hiekkapussinsa ei ollut niin
-hyvin täytetty, että voi montakaan kertaa käydä vaakakupissa.
-
-"Tiedätkö mitä, Bill -- minä olen saanut vihiä _chechaquo'sta_, jolla
-on säkki jauhoja", sanoi Mitchell riemuitsevasti toverilleen.
-
-Bill näytti mielenkiintoiselta ja tyytyväiseltä. Oli puute ravinnosta,
-ja molemmat miehet olivat huonosti varustetut tutkimustensa varalta Too
-Much Gold'in suhteen.
-
-"Jauhot maksavat dollarin naula", vastasi hän. "Mutta kuinka sinä
-luulet saavasi niitä?"
-
-"Annamme hänen ostaa puolet valtauksestamme", vastasi Kink.
-
-"Mistä valtauksesta?" Bill näytti olevan ymmällään. Mutta sitten muisti
-sen tilan, jonka hän oli viitoittanut ja varannut ruotsalaisille, ja
-hän huudahti: "O-hoo!"
-
-"Mutta minä en saisi silloin kitsastella sen suhteen", lisäsi hän.
-"Anna hänen saada kaikki, kunhan vaan sinä pidät varasi -- ole oikein
-antelias!"
-
-Bill pudisti päätään. "Jos minä tekisin niin, saattaisi hän pitää
-korvansa auki ja jättää kaupan sikseen. Ei -- minä annan sen sijaan
-hänen tietää, että tuota paikkaa pidetään erittäin arvokkaana, ja että
-me emme koskaan luopuisi puolesta osuudestamme, ellemme olisi kokonaan
-vailla elintarpeita. Jälestäpäinhän voimme luovuttaa hänelle koko
-hoidon."
-
-"Jollei kukaan huomaa vehkeitämme ja ota valtausta takavarikkoon",
-huomautti Bill, vaikka hän tunsikin itsensä sangen tyytyväiseksi, kun
-oli toivo saada tuo viitoitettu alue vaihdetuksi jauhosäkkiin.
-
-"Ei", vakuutti Kink rauhoittavasti. "Sillä on numero 24 ja pysyy meillä.
-_Chechaqouo't_ ottivat kuitenkin asian vakavalta kannalta ja alkoivat
-viitoittaa siitä, mihin sinä olit lopettanut. He ovatkin jo
-viitoittaneet yli vedenjakajan. Minä puhuttelin juuri erästä heistä, ja
-hän oli tullut takaisin jaloissaan suonenveto."
-
-Juuri silloin he kuulivat ensi kerran Ans Handersonin puhuvan,
-pitkäveteisesti ja sanoja tapaillen.
-
-"Minä pidän tilasta", sanoi hän paikan isännälle. "Ja minä luulen, että
-otan osuuden."
-
-Molemmat toverukset vilkuttivat silmää toisilleen, ja muutamia
-minuutteja myöhemmin istui kummastunut ja kiitollinen ruotsalainen ja
-joi huonoa whiskyä yhdessä kahden kovasydämisen muukalaisen
-kanssa. Mutta hänen päänsä oli yhtä luja kuin heidän sydämensä.
-Kultahiekkapussi oli yhtenään vaakakupissa, ja Kink Mitchell tarkasteli
-sitä huolellisesti, mutta Ans Handerson ei kuitenkaan tahtonut sulaa.
-Hänen sinisissä silmissään näyttivät ikuiset unelmat päilyvän ikäänkuin
-kesäisen järven pinnalla ja loistavan hetkisen, mutta tämä johtui
-pikemmin puheesta kullasta ja kuparikattiloista, joista hän kuuli
-hämärästi rupateltavan, kuin whiskystä, joka niin helposti solui ulos
-hänen kurkustaan.
-
-Molemmat toverukset olivat aivan epätoivoisia, vaikkakin näyttivät
-hyväntahtoisilta ja olivat äänekkäitä puheissaan ja teoissaan.
-
-"Älkää välittäkö minusta, ystäväni", Hootchinoo Bill nikotteli, käsi
-Ans Handersonin olkapäällä. "Ota toinen drinkki. Juhlimme juuri tässä
-Kinkin syntymäpäivää. Hän on partnerini, Kink, Kink Mitchell. Entäs
-mikä mahtaa olla nimenne?"
-
-Tämän selvittyä hänen kätensä laskeutui painavana Kinkin selkään, ja
-Kink teeskenteli kömpelöä hämillisyyttä sen vuoksi, että oli
-toistaiseksi juhlinnan keskipiste, kun taas Ans Handerson näytti
-tyytyväiseltä ja pyysi heitä juomaan kanssaan. Tämä oli ensimmäinen ja
-viimeinen kerta, kun hän tarjosi, kunnes peli muuttui ja hänen
-säästäväinen sielunsa kiihottui uudenlaiseen tuhlaavaisuuteen. Mutta
-hän maksoi juomat melko terveennäköisestä pussista. "Ei vähempää kuin
-kahdeksansataa siinä", laskelmoi ilvessilmäinen Kink, minkä perusteella
-hän käytti ensimmäistä tilaisuutta yksityiseen keskusteluun Bidwellin,
-huonon whiskyn ja teltan omistajan kanssa.
-
-"Tässä on pussini, Bidwell", Kink sanoi luottavaisena ja varmana, jonka
-vanha hapatus suo toinen toiselleen. "Punnitse siihen vain
-viisikymmentä dollaria muutamaksi päiväksi, ja me olemme sinulle
-kiitollisia, Bill ja minä."
-
-Senjälkeen toistuivat pussin matkat vaa'alle tiheämmin, ja Kinkin
-syntymäpäivän vietto kävi varsin hilpeäksi. Hän jopa yritti laulaa
-vanhojen hapatusten klassikkoa 'Kielletyn hedelmän mehu', mutta lopetti
-kesken ja hukutti hämmennyksensä uuteen kierrokseen juomia. Bidwellkin
-kunnioitti häntä parilla kierroksella talon laskuun; hän ja Bill olivat
-kunnon kekkulissa siihen mennessä, kun Ans Handersonin silmäluomet
-alkoivat lupsahdella ja hänen kielensä osoitti löystymisen merkkejä.
-
-Bill muuttui hellämieliseksi, sitten luottavaiseksi. Hän kertoi huolensa
-sekä kovan onnensa baarin omistajalle ja koko maailmalle yleensä sekä
-Ans Handersonille erityisesti. Hän ei tarvinnut mitään näyttelijän
-ominaisuuksia osaansa varten. Huono whisky piti siitä huolen. Hän sai
-itsensä hyvin surulliseksi itsensä ja Billin vuoksi, hänen kyyneleensä
-olivat vilpittömiä kertoessaan, kuinka hän ja hänen partnerinsa olivat
-harkinneet myydä puoliosuuden hyvästä maasta vain siksi, että heillä
-oli kova puute muonasta. Myös Kink kuunteli ja uskoi.
-
-Ans Handersonin silmät kiilsivät viekkaasti ja hän kysyi: "Paljonko
-ajattelitte pyytää?"
-
-Bill ja Kink eivät kuulleet häntä, joten hänen oli toistettava
-kysymyksensä. He vaikuttivat haluttomilta. Hän kävi innokkaammaksi,
-heilui edes takaisin pitäen kiinni baaritiskistä ja ollen pelkkänä
-korvana heidän neuvotellessaan hieman syrjässä ja kiistellessään,
-pitäisikö heidän vai eikö ja ollen eri mieltä näyttämökuiskauksin
-hinnasta, joka heidän tulisi määrätä.
-
-"Kaksisataa -- hik -- ja viisikymmentä", Bill ilmoitti lopulta, "mutta
-ehkä emme sittenkään myy."
-
-"Mikä on kauhean viisasta, jos saan sanoa tähän väliin", vakuutti
-Bidwell.
-
-"Niin kyllä", lisäsi Kink. "Emme ole armeliaisuushommissa jakelemassa
-ilman ja runsaasti ruotsalaisille ja valkoisille miehille."
-
-"Otetaanpa lisää juomaa", nikotteli Ans Handerson ovelasti vaihtaen
-aihetta suotuisampaan ajankohtaan.
-
-Ja sitten, saadakseen aikaan tuon suotuisamman ajankohdan, hänen oma
-pussinsa alkoi liikkua hänen suuren taskunsa ja vaa'an väliä. Bill ja
-Kink olivat varautuneita, mutta lopulta he antoivat periksi hänen
-taivutteluilleen. Tästä hän kävi varovaiseksi ja veti Bidwellin
-syrjään. Hän hoippuroi kovasti ja tukeutui Bidwelliin kysyessään:
-
-"Luuletteko, että nuo miehet ovat luotettavia?"
-
-"Aivan varmasti", vastasi Bidwell innokkaasti. "Olen tuntenut heidät
-useita vuosia. Vanhoja hapatuksia. Kun he myövät osuuden, niin he
-myövät osuuden. Eivät ole mitään petkuttajia."
-
-"Luulen, että ostan", selitti nyt Ans Handerson ja hoippuroi takaisin
-toisten luo.
-
-Mutta nyt hän vaipui haaveiluihin ja antoi tietää, että hän tahtoi
-saada joko koko valtauksen tai ei mitään. Tämä kiihoitti Hootchinoo
-Bill'in vihan vimmaan. Hän piti salamoivan puheen _chechaquo'itten_ ja
-ruotsalaisten "pöyhkeydestä". Mutta hän torkahti kesken lauseen, puhe
-loppui korisevaan ääneen ja pää vaipui rinnalle. Mutta niinpiankuin
-Kink tai Bidwell nipisti häntä, oli hän heti valmis purkamaan uuden
-parjaustulvan.
-
-Ans Handerson istui rauhallisena kaiken tämän kuluessa. Jokainen
-haukkumasana lisäsi hänen mielestään valtauksen arvoa. Saattoihan niin
-suurella vastahakoisuudella olla ainoastaan _yhdenlainen_ todistus
-hänelle, ja hän tunsi suurta huojennusta, kun Hootchinoo Bill kaatui
-kuorsaten lattialle ja hän saattoi kääntyä hänen helpommin
-taivutettavissa olevan yhtiökumppaninsa puoleen.
-
-Kink Mitchell antoi puhutella itseään, mutta hän oli huono laskumies.
-Hän vuodatti viljalti kyyneleitä, mutta oli taipuvainen myymään puolet
-osuutta kahdestasadasta viidestäkymmenestä dollarista -- tai myös
-kaikki seitsemästäsadasta viidestäkymmenestä. Ans Handerson ja Bidwell
-koettivat kaikin tavoin saada häntä luopumaan väärästä käsityksestään
-murto-osista, mutta heidän ponnistuksensa olivat turhat. Hän valitteli
-ja vuodatti kyyneleitä sekä tiskille että heidän hartioilleen, mutta
-nämä kyyneleet eivät kuitenkaan voineet poistaa hänen päähänpistoaan,
-että jos puoli on kahdensadan viidenkymmenen dollarin arvoinen, niin on
-kaksi puolta kolme kertaa arvokkaampi.
-
-Lopultakin -- itse Bidwell'kin muisti vain hämärästi, miten yö oli
-kulunut -- tehtiin kauppakirja -- jossa Bill Rader ja Charles Mitchell
-luopuivat kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksista valtaukseen _24
-Eldorado_ -- jonka nimen puro oli saanut joltakin optimistiselta
-_checaquo'lta_.
-
-Kun Kink oli allekirjoittanut, koettivat kaikki kolme yhdistynein
-voimin saada Bill'iä hereille. Kynä kädessä hän sitten istui kauan ja
-huojui edestakaisin asiapaperin yli. Kun kallisarvoinen allekirjoitus
-oli viimeinkin saatu tehdyksi ja kauppasumma maksettu, huokasi
-ruotsalainen syvään, ryömi pöydän alle ja nukahti. Siellä hän sitten
-makasi ja näki kuolemattomia uniaan aamuun saakka.
-
-Mutta päivä oli kylmä ja harmaja. Häntä vilusti. Ensi töikseen hän
-itsetiedottomasti ja koneellisesti tunnusteli pussiaan. Hän kauhistui
-sen keveyttä. Muisto yön tapauksista selkisi vähitellen hänen
-aivoissaan. Sitten hän kuuli karkeita ääniä. Hän avasi silmänsä ja
-kurkisteli pöydän alta. Pari aamunvirkkua -- tai oikeammin koko yön
-matkalla ollutta miestä keskusteli Eldorado Creekin täydellisestä
-arvottomuudesta. Ans Handerson peljästyi, koetteli taskujaan ja sai
-käteensä _24 Eldorado'n_ kauppakirjan.
-
-Kymmenen minuuttia sen jälkeen herätti ruotsalainen, silmät rajusti
-tuijottaen, Hootchinoo Bill'in ja Kink Mitchell'in jotka nukkuivat
-vaippoihinsa kääriytyneinä, ja tyrkytti heille sangen töhryistä
-asiapaperia.
-
-"Minä luulen, että otan pois rahani", soperteli hän, "minä luulen, että
-otan pois rahani."
-
-Hänellä oli kyyneleitä silmissä ja kurkussa. Ne vierivät pitkin hänen
-poskiaan, kun hän lankesi polvilleen toverusten eteen ja kerjäsi ja
-rukoili. Mutta Bill ja Kink eivät nauraneet hänelle. He olisivat
-niinmuodoin voineet olla kovasydämisempiä kuin olivat.
-
-"Ensi kertaa kuulen nyt miehen itkeä tillittelevän kaivososuuden
-tähden", sanoi Bill. "Ja minä otan itselleni vapauden sanoa, että se on
-kerrassaan tavatonta."
-
-"Sitä samaa minäkin", selitti Kink Mitchell. "Onhan kaivososuuksien
-ostaminen aivan yhtä tavallinen kuin hevosten ostaminen."
-
-Heidän ihmettelynsä oli täysin oikea. He eivät voineet kuvitellakkaan,
-että he itse olisivat voineet valittaa liikeasiain tähden, eivätkä
-sentähden voineet ymmärtää, että joku muukaan voisi tehdä niin.
-
-"Poloinen raukka _chechaquo'ksi_", murahti Hootchinoo Bill, kun he
-näkivät murheellisen ruotsalaisen poistuvan tietä pitkin.
-
-"Nyt Too Much Gold'iin!" sanoi Kink Mitchell rattoisasti.
-
-Ja ennenkuin päivä oli lopussa, olivat he ostaneet Ans Handersonin
-kultahiekalla jauhoja ja sianlihaa ja maksaneet niistä huikeita summia
-ja kulkivat vedenjakajan yli Klondyke'n ja Indian Riverin välillä
-olevia virtoja kohti.
-
-Kolme kuukautta sen jälkeen tulivat he takaisin lumimyrskyn vallitessa
-ja joutuivat matkalla _24 Eldorado'on_. Oli pelkkä sattumus, että he
-tulivat sinne. He eivät olleet pitäneet silmällä entistä valtaustaan.
-Eivätkä he myöskään voineet tuulen pieksämältä lumelta nähdä paljo
-mitään, ennenkuin olivat aivan perillä. Juuri silloin helpotti tuuli
-hiukan, ja he näkivät kuopan ja sen yläpuolella vintturin, jota eräs
-mies hoiti. He näkivät hänen nostavan kuopasta ämpärillisen soraa ja
-kaatavan sen kuopan laidalle. He näkivät myös toisen miehen, joka
-tuntui merkillisen tutulta, täyttävän kattilan tuolla vastanostetulla
-soralla. Hänellä oli suuret kädet ja vaaleankellervät hiukset. Mutta
-ennenkuin he ehtivät hänen luokseen, kääntyi hän kattiloineen ympäri ja
-kiiruhti muutamaan majaan. Hän oli avopäin ja sulanut lumi juoksi
-pitkin hänen kaulaansa, mistä voi ymmärtää hänen kiireensä. Bill ja
-Kink kiiruhtivat myös majaan ja huomasivat hänen olevan polvillaan
-pesän edessä, missä huuhtoi soraa vedellä täytetyssä astiassa.
-
-Hän oli liiaksi työhönsä kiintynyt, huomatakseen enempääkään, kuin että
-joku tuli majaan. He seisoivat aivan hänen vieressään ja katselivat.
-Hän pani kattilan hitaasti pyörivään liikkeeseen ja pysäytti sen pari
-kertaa, ottaakseen sormin pois suurimmat sorakappaleet. Vesi oli
-sameata ja astia oli upoksissa siinä, niin etteivät he voineet nähdä
-sen sisältöä. Yhtäkkiä hän nosti kattilan ja kallisti siitä veden
-maahan. Keltainen aine jäi kattilan pohjalle, niinkuin voi kirnuun.
-
-Hootchinoo Bill säpsähti. Hän ei ollut koskaan uneksinut noin runsaasta
-tuloksesta.
-
-"Kylläpä on paksusti, hyvä ystävä", sanoi hän jurosti. "Kuinka paljon
-laskette siinä suunnilleen olevan?"
-
-Ans Handerson ei katsahtanut ylös, mutta vastasi: "Arvelen
-viideksikymmeneksi unssiksi."
-
-"Teidän on täytynyt sitten tulla hemmetin rikkaaksi, vai mitä?"
-
-Ans Handerson istui edelleenkin pää painuksissa, puserrellen
-kultahiekkaa saadakseen viimeisetkin sorakappaleet pois, ja hän
-vastasi: "Luulen, että minulla on hyvinkin viisisataatuhatta dollaria."
-
-"Varjele taivas!" sanoi Hootchinoo Bill, ja hän sanoi sen
-kunnioituksesta.
-
-"Varjele taivas!" toisti Kink Mitchell. Ja he menivät hiljaa ulos ja
-sulkivat oven jälkeensä.
-
-
-
-
-Tuhat tusinaa munia.
-
-
-David Rasmussen oli uuttera ihminen, ja niinkuin moni häntä suurempi
-mies, takertui hänkin yhteen ainoaan ajatukseen. Ja sentähden, kun hän
-kuuli torventoitotuksen Pohjoismaasta, suunnitteli hän uskaliaan
-keinotteluyrityksen ja pani sitten liikkeelle koko toimintatarmonsa
-toteuttaakseen sen. Hän teki ripeitä ja tarkkoja laskelmia, ja
-tulevaisuus näytti hänestä ruusunpunaiselta. Hän oli aivan varma, että
-munia myytiin Dawson'issa viidestä dollarilta tusina. Ja tästähän
-seurasi eittämättömästi, että tuhat tusinaa munia tuottaisi tuossa
-kultaisessa kaupungissa viisi tuhatta dollaria.
-
-Toiselta puolen täytyi myöskin kustannukset ottaa huomioon, ja hän teki
-sen ja teki sen sangen tarkasti, sillä hän oli ajatteleva mies,
-erinomaisen käytännöllinen ja neuvokas, eikä hän koskaan antanut
-sydämensä lämmetä minkäänlaisesta mielikuvituksesta. Jos hän laskisi
-kustannukset viideksitoista sentiksi tusinalta, niin nousisi
-kokonaissumma tuhannelta tusinalta sataanviiteenkymmeneen dollariin --
-jonninjoutava summa suunnattomaan voittoon nähden. Ja jos hän myöskin
-otaksuisi, ainoastaan otaksuisi -- tehdäkseen kerran itsensä vikapääksi
-tarpeettomaan hullutukseen -- että hänen itsensä ja munien kuljetukseen
-menisi sen lisäksi vielä kahdeksansataa viisikymmentä, niin jäisi
-hänelle joka tapauksessa neljätuhatta puhdasta voittoa, kun oli myynyt
-viimeisen munan ja saanut viimeisen maksun kultahiekassa.
-
-"Sillä katsos, AIma" -- hän teki aina laskelmia vaimonsa kanssa, hauska
-ruokasali tulvillaan karttoja, virallisia tiedonantoja, matkailijain
-käsikirjoja ja "Alaskan oppaita" -- "katsos, kustannuksista ei voi
-oikeastaan puhua, ennenkuin tullaan Dyea'an; matka sinne tekee
-viisikymmentä dollaria ensimäisessä luokassa. Ja Dyea'sta Lake
-Linderman'iin kuljettavat intiaanikantajat tavaroita kahdestatoista
-sentistä naulan -- siis kahdestatoista dollarista sata eli
-sadastakahdestakymmenestä tuhat. Jos nyt otaksutaan, että minulla on
-tuhat viisisataa naulaa, niin se maksaa satakahdeksankymmentä dollaria
--- sanokaamme varmuuden vuoksi kaksisataa. Olen kuullut eräältä
-luotettavalta klondykelaiselta, joka on vasta tullut sieltä, että voin
-ostaa itselleni veneen kolmella sadalla. Ja sama mies on sanonut, että
-voin olla varma siitä, että saan mukaani pari matkustajaa, jotka
-maksavat siitä hyvästä sataviisikymmentä kumpainenkin, niin että minä
-siten saan veneen ilmaiseksi, ja sitäpaitsi he voivat auttaa minua
-veneen hoitamisessa. Ja -- siinä kaikki! Dawson'issa kuljetan minä
-munat maihin veneestä. No, katsokaamme nyt, paljoko kustannukset
-kaikkiaan tekevät. -- Viisikymmentä dollaria San Franciscosta Dyea'an
--- kaksisataa Dyea'sta Linderman'iin -- veneen maksavat matkustajat --
-siis kaiken kaikkiaan kaksisataaviisikymmentä", laski hän ripeästi. "Ja
-sitten sata vaatteisiin", jatkoi hän hyvillä mielin, "jonka jälkeen jää
-vielä viidensadan suuruinen vararahasto arvaamattomia tapauksia varten.
-Ja mitäpä sellaisia saattaisi sattua?"
-
-Alma kohautti olkapäitään ja rypisti silmäkulmiaan. Jos avara Pohjola
-kykenisi nielemään miehen ja tuhat tusinaa munia, niin olisi siellä
-aivan varmaan tarpeeksi tilaa muullekin, mitä hän omisti. Tämä oli
-hänen ajatuksensa, mutta hän ei sanonut mitään. Hän tunsi David
-Rasmussen'in kyllin hyvin.
-
-"Jos otetaan aika kaksinkertaisesti tilapäisten viivytysten varalta,
-niin teen minä matkan kahdessa kuukaudessa. Ajattele sitä, Alma!
-Neljätuhatta kahdessa kuukaudessa! Se on kokonaan toista kuin ne
-vaivaiset sadat kuukaudessa, mitä minulla nyt on. Sitten me
-muuttaisimme kauas pois, missä olisi enemmän tilaa -- meillä olisi
-kaasuvalo joka huoneessa ja avara näköala -- nykyisen asuntomme vuokra
-riittäisi veroihin, vakuutusmenoihin ja veteen, jäisipä siitä vielä
-ylikin. Ja saattaahan olla mahdollista, että minä löydän kultasuonen ja
-palaan takaisin miljonäärinä. No, sanoppas nyt, Alma -- etkö luule,
-että minä olen kohtuullinen laskelmissani?"
-
-Ja tuskinpa Alma saattoi muuta ajatellakkaan. Ja sitäpaitsi: olihan
-hänen oma serkkunsa -- tosin etäistä haaraa ja sen lisäksi perheen
-musta lammas, hurjapää ja yleisesti tunnettu heittiö -- vastikään
-palannut tuosta merkillisestä Pohjolasta, mukanaan satatuhatta dollaria
-kultahiekassa, puhumattakaan puolesta osuudesta siihen luolaan, josta
-se oli peräisin!
-
-David Rasmussen'in maustekauppias hämmästyi kovin, nähdessään hänen
-asettelevan munia vaakakuppeihin syrjäisimmässä tiskin sopukassa, ja
-Rasmussen itse hämmästyi vielä enemmän, havaitessaan, että tusina munia
-painoi puolitoista naulaa -- hänen tuhat tusinaansa painaisi
-niinmuodoin yksistään tuhatviisisataa! Hänen vaatteensa, vaippansa,
-keitinvehkeensä ja matkalla välttämätön ruokavarasto eivät siis saisi
-painaa mitään! Tämä sotki kerrassaan hänen tekemänsä laskelmat, ja hän
-oli juuri aikeissa ruveta sommittelemaan uusia, kun sai ajatuksen
-punnita ainoastaan _pieniä_ munia. "Sillä olivatpa ne pieniä tai
-suuria, tuhat tusinaa munia on kuitenkin aina tuhat tusinaa munia",
-puheli hän rikkiviisaasti itsekseen -- ja nyt hän huomasi, että tusina
-pieniä munia painoi ainoastaan yksi ja neljäsosa naulaa. Tämän jälkeen
-San Franciscon kaupunki tuli tulvilleen asiamiehiä, ja hämmästyneille
-hankitsijaliikkeille ja meijeriyhtiöille tehtiin yht'äkkiä kyselyjä
-munista, jotka eivät painaneet enempää kuin kaksikymmentä unssia
-tusina.
-
-Rasmussen panttasi nyt pienen huvilansa tuhannesta dollarista, hommasi
-vaimonsa pitkä-aikaiselle matkalle sukulaistensa luo, jätti työnsä ja
-sonnustautui matkalle pohjoista kohti. Pysyäkseen tekemässään
-kustannusarviossa hän osti toisenluokan paikan, joka tuulen vuoksi oli
-huonompi kuin välikansipaikka; ja myöhään kesällä hän astui kalpeana ja
-horjuen munineen maihin Dyea'ssa. Ennenpitkää hän kuitenkin sai
-takaisin ruokahalunsa ja entiset ruumiinvoimansa. Ensimäinen
-keskustelunsa Chilkoot-kantajien kanssa sai hänet vilkastumaan ja
-parantamaan ryhtiänsä. He pyysivät neljäkymmentä senttiä naulalta
-tuolta kaksikymmentä kahdeksan penikulmaa [tarkoitetaan Englannin
-peninkulmaa. Suomentajan huom.] pitkältä taipaleelta, mutta kun hän ei
-näyttänyt sitä paljoksuvan, nousi heidän vaatimuksensa neljäänkymmeneen
-kolmeen. Viisitoista juroa intiaania kiinnitti hänen laatikkojensa
-kantohihnat hartioilleen neljänkymmenen viiden sentin palkasta
-naulalta, mutta päästi ne irti jälleen, kun eräs likainen ja rääsyinen
-skaguaylainen Kroisos, joka oli menettänyt hevosensa White Pass'in
-tiellä ja nyt teki viimeisen epätoivoisen ponnistuksen päästäkseen
-Chilkoot'ista oli tarjonnut heille neljääkymmentä seitsemää.
-
-Mutta Rasmussen oli väsymätön, ja viidelläkymmenellä sentillä hän sai
-kantajia, jotka kaksi päivää myöhemmin laskivat hänen munansa
-vahingoittumattomina maahan Linderman'issa. Viisikymmentä senttiä
-naulalta tekee kuitenkin tuhat dollaria tonnilta, ja hänen
-tuhannenviidensadan naulan painoinen kauppavarastonsa oli tyhjentänyt
-hänen vararahastonsa ja jättänyt hänet Tantaluksen pisteeseen, josta
-hän joka päivä näki vastarakennettujen veneiden lähtevän Dawson'iin.
-Muuten vallitsi väsymätön levottomuus ja huoli leirissä, missä veneitä
-rakennettiin. Miehet työskentelivät vimmatusti, aamuvarhaasta
-iltamyöhään, niin paljon kuin jaksoivat -- tilkitsivät, takoivat ja
-naulasivat mielettömällä kiireellä, minkä syytä ei ollutkaan vaikea
-huomata. Päivä päivältä solui lumiraja alemmas pitkin paljaita
-vuorenhuippuja, pohjoismyrskyt seurasivat toinen toistaan, tuoden
-mukanaan räntäsateita, jääsohjua ja lumipyryjä, ja lahtiin ja seisovaan
-veteen tuli pintajää, joka vahveni tunti tunnilta. Ja kaikki vakavat,
-koneellisesti työskentelevät miehet käänsivät tuontuostakin kelmeät
-kasvonsa merelle päin, katsoakseen oliko se jo jäätynyt. Sillä
-jäätyminen oli sama kuin surmanisku heidän toivolleen -- toivolle
-päästä kulkemaan pitkin vuolaasti juoksevaa virtaa ennenkuin laivakulku
-keskeytyy merellä.
-
-Suureksi surukseen huomasi Rasmussen, että hänellä oli kolme
-kilpailijaa. Oli kyllä totta, että yhdellä heistä, eräällä pikkuisella
-saksalaisella oli ollut kova onni, ja hän oli aikeissa itse kantaa
-tavaravarastonsa jäännöksiä edelleen; mutta molemmilla toisilla oli
-pian veneensä valmiina, ja he rukoilivat kauppamiesten jumalaa
-pidättämään talven rautakättä vielä päivän. Mutta rautakäsi puristi
-maan lujaan otteeseensa. Miehiä paleltui pohjoistuulessa, joka
-pyyhkäisi Chilkoot'in yli, ja Rasmussen oli palelluttanut varpaansa,
-ennenkuin huomasikaan sitä. Hänelle tarjoutui tilaisuus päästä
-matkustajaksi erääseen veneeseen, joka oli juuri matkalle lähdössä,
-mutta se maksoi kaksisataa käteistä, eikä hänellä ollut penniäkään.
-
-"Minä luulen, että te voitte odottaa hiukkasen", sanoi ruotsalainen
-venerakentaja, joka oli löytänyt Klondykensä sieltä ja oli kyllin
-viisas huomatakseen sen, "ainoastaan hiukkasen -- niin minä rakennan
-teille oikein hienon veneen, niin totta kuin nimeni on Petter."
-
-Tähän lupaukseen luottaen lähti Rasmussen takaisin Crater Lake'en,
-jossa hän tapasi pari sanomalehden kirjeenvaihtajaa, joiden
-sekaannnuksiin joutuneet tavarat olivat hajallaan Stone House'sta aina
-Happy Camp'iin asti.
-
-"Tjaa", sanoi hän heille, "minulla on tuhat tusinaa munia
-Linderman'issa, ja parhaillaan lyödään viimeisiä nauloja veneeseeni.
-Minulla on ollut saakurinmoinen onni. Veneet ovat harvinaisia, niinkuin
-tiedätte, eikä siellä enää ole ainoatakaan saatavissa."
-
-Tämän jälkeen molemmat kirjeenvaihtajat melkein väkipakolla halusivat
-tulla hänen seuraansa. He heiluttivat vihreitä seteleitä hänen
-silmiensä edessä ja helistelivät kultarahoja kouransilmässä. Hän ei
-tahtonut ensin edes kuunnellakaan heitä, mutta he saivat hänet
-houkutelluksi puoliväkisin, ja hän lupasi viimein heidät ottaa,
-kummankin kolmestasadasta. Tämän jälkeen he tyrkyttivät hänelle maksun
-etukäteen. Ja sill'aikaa kun he kirjoittivat sanomalehdilleen tuosta
-tuhat tusinaa munia omistavasta laupiaasta samarialaisesta, oli tämä jo
-matkalla takaisin tuon ruotsalaisen veneenveistäjän luo Linderman'iin.
-
-"Kuulkaahan! Antakaa minulle tuo venhe!" kuului hänen tervehdyksensä,
-samalla kun hän helisteli kirjeenvaihtajien kultarahoja ja heitti
-halukkaita silmäyksiä vasta valmistuneeseen alukseen.
-
-Ruotsalainen tuijotti yksinkertaisen näköisenä häneen ja pudisti
-päätään.
-
-"Paljoko se toinen maksaa tästä? Kolmesataa? No, tässä on neljä.
-Ottakaa ne".
-
-Hän koetti tyrkyttää hänelle rahoja, mutta ruotsalainen ei huolinut.
-
-"Ei käy päinsä. Olen sanonut, että hän saa venheen. Te saatte luvan
-odottaa".
-
-"Tässä on kuusisataa. Viimeinen tarjoukseni. Ottakaa ne nyt tai jääkää
-ilman. Voittehan sanoa hänelle, että se oli erehdys."
-
-Ruotsalainen epäröi. "Luulen sen käyvän päinsä", sanoi hän lopulta, ja
-kun Rasmussen näki hänet viimeisen kerran, vaivasi miesparka turhaan
-päätänsä, selittääkseen erehdyksen sopivalla tavalla toisille
-tovereille.
-
-Saksalainen kompastui ja taittoi jalkansa Deep Lake'n jyrkänteellä,
-jonka vuoksi hän möi tavaransa dollarista tusinan ja palkkasi rahoilla
-intiaaneja kantamaan hänet takaisin Dyea'an. Mutta seuraavana aamuna,
-laittautui Rasmussen matkalle kirjeenvaihtajiensa kanssa, ja hänen
-molemmat kilpailijansa seurasivat heti jälessä.
-
-"Kuinka paljon teillä on?" kysyi toinen heistä, pieni, laiha mies New
-Englannista.
-
-"Tuhat tusinaa", vastasi Rasmussen ylpeästi.
-
-"Oho! Mutta minä lyön vetoa, että lyön teidät laudalta, vaikka minulla
-onkin vain kahdeksansataa".
-
-Kirjeenvaihtajat tarjoutuivat lainaamaan hänelle rahaa vetoon. Mutta
-Rasmussen hylkäsi tarjouksen, ja yankee löi sen sijaan vetoa toisen
-kilpailijan, mustaviiksisen meripojan ja purjehtijan kanssa, joka
-lupasi "antaa heidän nähdä hiukkasen, kunhan rupeaa ryskämään". Hän oli
-ensimäinen, joka lähti Linderman'ista, ja ottamatta selvää laivakululle
-soveliaasta reitistä, hän ohjasi lastatun veneensä keskelle kuohuvia
-virtoja kallioitten väliin. Rasmussen ja yankee, jolla myös oli kaksi
-matkustajaa, ponnistelivat vaarapaikkojen sivu laatikot selässä ja
-vetivät veneensä tyhjinä vaikeakulkuisen väylän läpi Bennettiin.
-
-Bennett oli kaksikymmentä viisi penikulmaa pitkä järvi, kapea ja syvä,
-jonkinlainen läpikulkureitti vuorten välitse, jossa myrsky alinomaa
-raivosi. Rasmussen leiriytyi erääseen santakuoppaan järven yläpäässä,
-jossa joukko miehiä ja veneitä, jotka aikoivat pohjoiseen päin, oli
-joutunut arktisen tuulen kynsiin. Hän heräsi aamulla ulvovaan
-etelätuuleen, joka toi mukanaan kylmyyttä lumi- ja jääpeitteisiltä
-vuortenhuipuilta ja laaksoista ja tuntui kylmältä kuin pohjoistuuli
-ikään. Mutta ilma oli selkeä, ja hän näki yankeen katoavan ensimäisen
-niemen taakse, vene täydessä purjeessa. Vene toisensa jälkeen lähti
-liikkeelle, ja kirjeenvaihtajat halusivat innokkaasti matkalle.
-
-"Me saavutamme hänet ennenkuin saavumme Cariboo Crossing'iin",
-vakuuttivat he Rasmussen'ille asettaessaan purjeita kuntoon ja _Alman_
-saadessa ensimäiset kovakouraiset hyväilynsä jääkappaleita täynnä
-olevalta aallokolta.
-
-Rasmussen oli aina ollut kaikkea muuta kuin merisankari, mutta nyt hän
-tarttui peräsimeen päättäväisin ilmein. Hänen munalaatikkonsa olivat
-hänen silmäinsä edessä, varmassa säilössä kirjeenvaihtajain
-matkatavarain alla veneen pohjalla, ja kuinka olikaan, tuli hänellä
-myöskin mieleen pieni huvilansa ja tuhannen dollarin panttaus.
-
-Oli purevan kylmää. Tavantakaa hän veti veneeseen perämelan ja otti
-toisen, sill'aikaa kun hänen matkustajansa raaputtivat jäätä
-edellisestä. Mihin vain tyrskyt heittivät vettä, muuttui se heti
-jääksi, ja priipurjeen puomi, joka lakkaamatta kävi vedessä, tuli
-täyteen jääpuikkoja. _Alma_ ponnisteli ja huojui eteenpäin ankarassa
-vedenkäynnissä, kunnes sen liitteistä ja saumoista alkoi tihkua vettä,
-mutta sen sijaan että olisivat pumpanneet, hakkasivat kirjeenvaihtajat
-herkeämättä jäätä ja heittivät sitä mereen. Ei lepoa, ei rauhaa!
-Mieletön kilpajuoksu talven kanssa oli alkanut, ja veneet syöksyivät
-eteenpäin yhtämittaisena jonona.
-
-"M-m-me emme voi py-pysähtyä, vaikka sielujemme autuus olisi
-kysymyksessä", soperti toinen kirjeenvaihtajista, sammaltaen kylmästä,
-vaan ei pelosta.
-
-"Aivan oikein! Anna huhkia vaan, ukkoseni!" rohkaisi toinen.
-
-Rasmussen vastasi tylsämielisesti irvistäen. Luoksepääsemättömät rannat
-häämöittivät ryöppyävän kuohun läpi, ja ainoastaan aukealla merellä
-saattoivat he pysyä samassa vauhdissa sortumatta aaltoihin. Purjeiden
-laskeminen olisi ollut sama kuin varma perikato. Useita kertoja he
-sivuuttivat veneitä, jotka luovivat kallioiden välissä, ja yhden he
-näkivät kolahtavan tyrskyn peittämään karikkoon. Muuan pieni kahden
-miehen ohjaama alus heidän takanaan meni kumoon, kun purjeita
-käännettiin.
-
-"Pi-pi-pidä varasi, ukkoseni", huusi kirjeenvaihtaja kalisevin hampain.
-
-Rasmussen irvisti ja puristi pakottavat sormensa lujemmin perämelan
-ympärille. Parikymmentä kertaa oli meri iskenyt veneen leveään perään
-ja heittänyt aluksen oikealta suunnaltaan, niin että purjeet avuttomina
-lepattivat, ja joka kerta oli Rasmussen ainoastaan äärimmäisillä
-ponnistuksilla välttänyt vaaran. Irvistys oli siten ikäänkuin
-vähitellen jähmettynyt hänen kasvoilleen, ja kirjeenvaihtajiin vaikutti
-kiihoittavasti katsella häntä.
-
-_Alma_ syöksyi erään yksinäisen kallion ohi sadan yardin päässä
-rannasta. Sen huipulta, jota aallot huuhtelivat, päästi muuan mies
-rajun huudon, joka kuului myrskyn läpi. Mutta viime hetkellä oli _Alma_
-lentänyt sivu, ja kallio näkyi enää mustana pilkkuna kuohujen keskellä.
-
-"Se oli yankee! Mutta missä on merimies?" huusi toinen Rasmussenin
-matkustajista.
-
-Rasmussen katsahti olkansa yli tummaan priipurjeeseen heidän takanaan.
-Hän oli nähnyt sen sukeltavan esiin sumusta tuulen yläpuolella, ja
-tunnin sisään, jolloin hän oli pitänyt sitä silmällä, oli se tullut
-vähitellen suuremmaksi. Merimiehen oli nähtävästi täytynyt korjata
-joitakin vaurioita, ja nyt hän aikoi korvata menettämänsä ajan.
-
-"Tuolla hän tulee!"
-
-Molemmat matkustajat lakkasivat hakkaamasta jäätä ja vain katsoivat
-katsomistaan. Kaksikymmentä peninkulmaa Bennettistä oli heidän takanaan
--- riittävän suuri tila merelle nostattaa pilvenkorkuisia laineita.
-Niiden mukana nousten ja laskien syöksähti merimies kuin myrskynjumala
-ohi. Suuri purje näytti ikäänkuin tarttuvan veneeseen aallonharjalla,
-kohottavan sen vedestä ja heittävän sitten murskaten alas aallon
-ammottavaan kitaan.
-
-"Meri ei ota häntä koskaan!" Samassa katosi musta purje näkyvistä
-suunnattoman aallonharjan taakse. Seuraava aalto vyöryi saman paikan
-yli, sitä seuraava samaten, mutta venettä ei näkynyt. _Alma_ syöksyi
-ohi. Silloin näkyi vilahdukselta airoja ja pakkilaatikoita. Käsivarsi
-pistäytyi ylös vedestä ja takkuinen pää näkyi aallon harjalla noin
-kahdenkymmenen yardin päässä heistä.
-
-Kaikki kolme istuivat hiljaa hetkisen. Kun järven alapää tuli näkyviin,
-alkoivat aallot lyödä veneeseen herkeämättä, niin etteivät
-kirjeenvaihtajat enää hakanneet jäätä, vaan viskasivat vettä kipoilla.
-Mutta tämäkään ei auttanut, ja kirkuvin äänin neuvoteltuaan Rasmussenin
-kanssa he tarttuivat matkatavaroihin. Jauhot, sianliha, vaipat,
-keittovehkeet, kaikenlainen pikkutavara -- kaikki, mitä he saivat
-käsiinsä, lensi laidan yli. Vene osoitti heti kiitollisuuttaan, se otti
-vähemmän vettä ja kohosi huomattavasti.
-
-"Kylliksi jo!" huusi Rasmussen, kun he tarttuivat päällimmäiseen
-munalaatikkoon.
-
-"Kyllä he-he-helvetissä, nämä myöskin!" kirkui toinen vilusta väristen
-ja vimmoissaan. Paitsi muistiinpanojaan, valokuvauskoneitaan ja
-filmejään olivat kirjeenvaihtajat uhranneet kaikki matkatavaransa. Hän
-kumartui eteenpäin, tarttui yhteen munalaatikoista ja alkoi vetää sitä
-tervavaatteen alta.
-
-"Päästä irti! Päästä irti, sanon minä!"
-
-Rasmussen oli onnistunut saamaan esille revolverinsa ja käsi
-koukistuneena perämelan yli koetti hän tähdätä. Kirjeenvaihtaja seisoi
-teljolla ja heilui edes-takaisin; hänen kasvonsa vääntyivät uhmasta ja
-äärettömästä vihasta.
-
-"Voi, Herra Jumala!"
-
-Siten kirkaisi hänen ammattiveljensä, samassa heittäytyen pitkälleen
-veneen pohjalle. Kun Rasmussenin huomio kääntyi toisaalle,
-oli _Alma_ joutunut keskelle suunnatonta vedenpaljoutta ja pyörähti
-ympäri. Purjeet lepattivat, höltyivät ja kääntyivät toiselle puolen,
-ja kun puomi hipaisi kauhealla voimalla venettä, pyyhkäisi se
-kirjeenvaihtaja-raukan selkä-poikkeimena mereen. Masto ja purjeet
-menivät myös samaa tietä. Meri vyöryi veneen yli kun se pysähtyi, ja
-Rasmussen syöksyi pumpun luo.
-
-Seuraavan puolen tunnin aikana lensi vene toisensa jälkeen heidän
-ohitsensa -- pienempiä veneitä, samansuuruisia veneitä kuin heidän,
-pelottavia veneitä, jotka kykenivät muutakin tekemään kuin syöksymään
-mielettömästi eteenpäin. Mutta sitten tuli eräs kymmenen tonnin alus,
-joka, purjeita uhkarohkeasti vähentäen, pyyhkäisi vastatuuleen ja
-lähestyi raskaasti ja kömpelösti.
-
-"Pysähtykää, pysähtykää!" huusi Rasmussen.
-
-Mutta hänen veneensä matala reelinki kolahti raskasta alusta vastaan,
-ja henkiinjäänyt kirjeenvaihtaja kiipesi kannelle. Rasmussen lennähti
-pakkilaatikkojen yli keulaan niinkuin kissa ja koetti jäykistyneillä
-sormillaan solmeta hinausköyttä.
-
-"Tulkaa ylös!" karjasi hänelle muuan punapartainen mies.
-
-"Minulla on täällä tuhat tusinaa munia", kirkui Rasmussen vastaan.
-"Ottakaa veneeni hinattavaksenne! Minä maksan siitä."
-
-"Tulkaa ylös!" ulvottiin kuorossa.
-
-Samassa vyöryi vaahtoharjainen aalto heitä kohti, hulvahti aluksen yli
-ja upotti _Alman_ puoleksi. Aluksen miehistö irroitti köyden ja kiroili
-Rasmussenille nostaessaan uudelleen purjeita. Rasmussen kiroili
-takaisin ja alkoi pumpata. Kaatunut masto ja purje pidättivät venettä
-kuin ankkuri ikään, ja tämä teki mahdolliseksi taistella vettä vastaan.
-
-Kolme tuntia myöhemmin tuli hän lopen väsyneenä ja melkein
-jähmettyneenä, tuskin tietäen mitä sanoi, mutta vieläkin
-pumpaten, jäätikköiselle rantakaistaleelle Cariboo Crossing'in
-läheisyydessä. Kaksi miestä -- eräs hallituksen kuriiri ja muuan
-puoli-intiaanimatkustaja -- auttoi hänet karilta, pelasti hänen
-lastinsa ja veti veneen maihin. He olivat matkalle lähdössä
-palkoveneellä ja ottivat hänet yöksi alukseensa. Seuraavana aamuna he
-matkustivat, mutta hän piti paraana pysähtyä munineen. Ja tämän jälkeen
-alkoi yli maan levitä huhu miehestä, jolla oli tuhat tusinaa munia.
-Kullanetsijät, jotka saapuivat sinne ennen meren jäätymistä, veivät
-mennessään huhun hänen saapumisestaan. Harmaapäiset vanhankansanmiehet
-Forty Milessä ja Circle Cityssä, hapatukset, joilla oli kitalaki
-nahkasta ja vatsa parkkiutunut papujen syönnistä, alkoivat uneksien
-muistella kananpoikasia ja vihanneksia, kun hänen nimensä mainittiin.
-Dyea ja Skaguay seurasivat mielenkiinnolla hänen vaiheitaan ja kysyivät
-jokaiselta salmen yli tulleelta, kuinka pitkälle hän oli ehtinyt
-saapua, ja Dawson -- tuo kultainen, mutta munia vailla oleva Dawson --
-kitui tuskaisessa odotuksessa ja kävi jokaisen tulokkaan kimppuun
-saadakseen mahdollisesti tietää jotakin hänestä.
-
-Mutta kaikesta tästä Rasmussen ei tietänyt mitään. Seuraavana päivänä
-haaksirikkonsa jälkeen hän korjasi _Alman_ ja lähti uudelleen matkalle.
-Kauhea itätuuli puhalsi suoraan häntä vastaan Tagish'ista, mutta hän
-työnsi airot veteen ja ponnisteli miehuullisesti eteenpäin, vaikka
-tuuli painoi venettä taaksepäin ja hänen täytyi tuontuostakin raaputtaa
-jäätä airoista. Seudulla vallitsevan tavan mukaan hän nousi maihin
-Windy Arm'in luona; kolme kertaa kävi vene karilla ja täyttyi vedellä
-Tagish'issa, ja Lake Marsh'issa oli se jäätyä kiinni. _Alma_ kärsi
-paljon vaurioita taistellessaan näitä vastuksia vastaan, mutta munat
-säilyivät vahingoittumattomina. Nämä hän kannatti takaisin kaksi
-peninkulmaa jään yli rantaan, johon hän rakensi varastohuoneen. Tämä
-säilyi sittemmin vuosikymmeniä, ja sitä osottivat toisille ne, jotka
-tunsivat tarinan.
-
-Puoli tuhatta peninkulmaa jäätynyttä maata oli hänen ja Dawsonin
-välillä, ja vesitie oli suljettu. Mutta Rasmussen kääntyi ympäri
-omituinen jännittynyt ilme kasvoillaan ja vaelsi järviä pitkin
-jalkaisin. Miten hän kesti tämän yksinäisen matkan, mukanaan ainoastaan
-vaippa, kirves ja kourallinen papuja, sitä ei tavallinen kuolevainen
-saata ymmärtää. Ainoastaan Pohjolan kuljeksiva seikkailija voi sen
-jotenkuten käsittää. Riittää kun mainitsemme, että hän joutui keskelle
-lumimyrskyä Chilkoot'issa ja menetti kaksi varvastaan haavurille Sheep
-Camp'issa. Ja kuitenkin hän pysyi jaloillaan ja hoiti astiainpesua
-_Pavona_-laivalla; sieltä hän tuli hiilenkantajana muutamalla laivalla
-San Franciscoon.
-
-Peräti laihtunut ja kurja olento kävellä linkutti pankin loistavan
-konttorinlattian yli, saadakseen uuden kiinnityksen huvilaansa. Hänen
-kuoppaiset poskensa paistoivat tuuhean parran alta, ja hänen silmänsä
-näyttivät painuneen syvälle kuoppiin, joista ne kylmästi liekehtien
-loistivat. Hänen kätensä olivat ilman, tuulen ja kovan työn parkitsemat
-ja kynsien alla oli paksu kerros likaa ja nokea. Hän jutteli epäselviä
-asioita munista ja jääesteistä, ja myrskyistä ja merenkäynnistä --
-mutta kun pankkimiehet kieltäytyivät antamasta enempää kuin tuhat, kävi
-hänen puheensa vielä sekavammaksi ja kosketteli pääasiallisesti koirien
-ja koiranruuan hintoja sekä sellaisia seikkoja kuin lumikengät,
-mokkasiinit ja talvitiet. Viimein he antoivat hänelle tuhatviisisataa,
-mikä oli enemmän kuin pantin arvo, ja hengittivät keveämmin, kun hän
-oli tehnyt allekirjoituksensa ja oli oven toisella puolen.
-
-Kaksi viikkoa myöhemmin hän matkusti Chilkoot'in yli kolmella reellä,
-kunkin edessä viisi koiraa. Yhtä valjakkoa hän ajoi itse, mukaansa
-ottamat kaksi intiaania ajoivat toisia. Lake Marsh'issa he avasivat
-säilytyshuoneen ja kuormittivat reet. Mutta ei ollut yhtään tietä, jota
-saattoi kulkea. Hän oli ensimäinen, joka matkusti jään yli, ja hänen
-osalleen tuli tuo vaivaloinen tehtävä polkea ja raivata tie lumen ja
-ahtojään läpi. Takanaan hän huomasi usein leiritulia, joista ohut
-savupilvi nousi ilmaan, ja hän ihmetteli, miksi nämä ihmiset eivät
-saavuttaneet häntä. Sillä hän oli muukalainen maassa eikä käsittänyt
-syytä. Yhtä vähän hän ymmärsi intiaanejansa, jotka koettivat selittää
-hänelle asianlaidan. Nämä pitivät tätä liian vaikeana yrityksenä. Ja
-kun he napisivat ja kieltäytyivät aamusin lähtemästä eteenpäin, ajoi
-hän heidät pistoolillansa uhaten työhönsä.
-
-Kun hän oli päässyt erään jääsillan läpi lähellä White House'a ja
-palelluttanut toisen jalkansa -- joka oli vielä ollut hellä ja kipeä
-edellisen paleltumisen jälkeen -- odottivat intiaanit, että hän antaisi
-perään. Mutta hän uhrasi yhden vaipan, ja jalka käärittynä
-muutamanlaiseen mokkasiiniin, hän jatkoi matkaansa etummaisessa reessä.
-Siinä oli raskain työ ja intiaanit kunnioittivat häntä siitä, että hän
-oli ottanut sen omalle osalleen, mutta salassa he naputtivat otsaansa
-ja pudistivat merkitsevästi päätään. Muutamana iltana he koettivat
-paeta, mutta kuulien vinkuminen lumessa heidän ympärillään pakoitti
-heidät palaamaan takaisin, muristen, mutta täysin vakuutettuina siitä,
-että olivat tehneet erehdyksen. Tämän jälkeen he, jotka olivat vain
-Chilkoot'in villejä, päättivät tappaa hänet; mutta hän oli kevytuninen
-kuin kissa, eivätkä he saaneet tilaisuutta täyttää aikomustaan. Usein
-he koettivat selittää hänelle heidän takanaan olevien savupilvien
-merkitystä, mutta hän ei ymmärtänyt heitä ja rupesi yhä enemmän
-epäilemään heitä. Ja jos he olivat itsepäisiä ja tahtoivat laiskotella,
-oli hän kärkäs antamaan heille piiskansivalluksen silmien väliin tai
-jäähdyttämään heidän tulistunutta mieltään näyttämällä ladattua
-revolveriansa.
-
-Ja niin hän matkusti eteenpäin -- kapinallisine seuralaisineen ja
-villeine koirineen sellaista tietä pitkin, jonka vaikeudet saattoivat
-lannistaa kaiken rohkeuden. Hänen täytyi taistella saadakseen intiaanit
-pysymään matkassa, hän taisteli koirien kanssa pitääkseen niitä
-erillään munista, hän taisteli jäitä vastaan, pakkasta vastaan ja
-tuskia vastaan jalassaan, joka ei tahtonut parantua. Niin pian kuin
-haavaan muodostui uusi nahka, rikkoontui se uudelleen purevassa
-pakkasessa, ja viimein tuli reikä niin isoksi, että siihen melkein
-mahtui nyrkki. Aamusin, kun hän nousi jaloilleen koko painollaan, pyöri
-hänen silmissään ja hän oli vähällä pyörtyä tuskasta; mutta päivän
-pitkään jalka meni tavallisesti turraksi, jonka jälkeen pakotus alkoi
-uudestaan, kun hän ryömi peitteiden sisään ja koetti nukkua. Ja
-kuitenkin saattoi hän, joka ennen oli ollut kirjuri ja istunut kaiket
-päivät pulpetin ääressä, raataa niin, että intiaanit olivat
-väsymyksestä puolikuolleita -- hän uuvutti koiratkin. Kuinka kovasti
-hän teki työtä ja miten paljon hän kärsi, sitä hän ei tiennyt. Hän oli
-mies, joka tarttui kiinni yhteen ainoaan päähänpistoon ja kun hän nyt
-oli saanut tämän päähänpiston, oli hän kokonaan sen vallassa. Dawson
-oli etualalla hänen tajunnassaan ja tuhat tusinaa munia taustalla -- ja
-näiden välillä työskenteli hänen oma minänsä, lakkaamatta ponnistellen
-saadakseen ne yhteen kimmeltäväksi kultaiseksi pisteeksi. Tämä
-kultainen piste oli viisituhatta dollaria, päähänpiston summa ja
-jokaisen, mahdollisesti syntyvän, uuden päähänpiston lähtökohta.
-Kaikissa muissa asioissa hän toimi koneellisesti. Hänellä ei ollut
-mitään käsitystä muista seikoista, nämä hän näki ainoastaan kuin tumman
-lasin läpi eikä omistanut niille yhtään ajatusta. Kättensä työt hän
-suoritti koneellisesti, ja sama oli laita sellaisenkin toiminnan, jossa
-tarvittiin päätä. Hänen kasvojensa ilme kävi sangen tiukaksi; intiaanit
-tunsivat pelkoa häntä kohtaan ja ihmettelivät tuota kummallista
-valkoista miestä, joka oli tehnyt heidät orjiksi ja pakotti heidät
-tekemään työtä niin mielettömästi.
-
-Sitten tuli uusi vaiva Lake Le Borge'ssa, kun lämpömittari laski
-enemmän kuin kuusikymmentä astetta nollapisteen alapuolelle. Näin
-pakkasessa hän ponnisteli eteenpäin suu auki voidakseen hengittää
-vapaammin, ja nyt hän kylmetytti keuhkonsa ja sairasti koko loppumatkan
-kuivaa köhäyskää, joka paheni leirisavusta tai ylenmääräisistä
-ruumiinponnistuksista. Thirty Mile-joella hän tapasi paljon avovettä,
-jossa suuret jääkappaleet vyöryskelivät ja jota kattoi petollinen
-reunajää. Tämän reunajään kantavuutta oli mahdoton arvioida, ja siksi
-hän uskalsi mennä sille ilman muuta, ottaen revolverin avuksi, kun
-hänen seuralaisensa napisivat. Mutta jääsilloilla saattoi ryhtyä
-varovaisuustoimenpiteisiin, vaikkakin ne olivat lumenpeittämät. He
-kulkivat niiden yli lumikengät jalassa ja pitkät seipäät ristiin
-asetettuina käsissä kaikkien sattumien varalta. Kun he olivat päässeet
-yli, kutsuivat he koiria tulemaan perässä. Ja sellaisella sillalla,
-jossa lumi peitti sulapaikan, löysi toinen intiaaneista loppunsa. Hän
-vaipui niin nopeasti, kuin veitsi menee ohuen hyytelön läpi, ja virta
-painoi hänet heti jään alle.
-
-Samana yönä karkasi hänen toverinsa heikossa kuunvalossa, ja Rasmussen
-häiritsi turhaan suurta hiljaisuutta revolverillaan -- esine, jota hän
-käsitteli enemmän innolla kuin taidolla. Kolmekymmentäkuusi tuntia
-myöhemmin tuli karannut intiaani Big Salmon'in poliisiasemalle.
-
-"Hm -- hm -- hm... Hauska mies... Mitä sanotte siitä?... Hänen
-päänuppinsa aivan vinossa", selitti tulkki ymmälleen joutuneelle
-esimiehelle. "Mitä?... Niin -- sekapäinen, aivan sekapäinen mies.
-Munia, munia, munia -- aina vaan munia... Ymmärrättekö? Hän tulee kyllä
-ajan oloon."
-
-Viipyi useita päiviä ennenkuin Rasmussen tuli -- kaikki kolme rekeä
-toisiinsa sidottuina ja kaikki koirat yksissä valjaissa. Se oli
-epämukavaa ja vaivaloista, ja missä tie oli vaikeakulkuinen, oli hän
-pakoitettu vedättämään reen kerrallaan, vaikkakin hän herkulesmaisilla
-ponnistuksilla oli enimmäkseen onnistunut saamaan kaikki menemään
-yht'aikaa. Häneen ei näyttänyt tekevän minkäänlaista vaikutusta, kun
-poliisi kertoi, että hänen intiaaninsa oli matkalla ylänköseutujen
-kautta Dawsoniin ja otaksuttavasti oli nyt puolimatkassa Selkirk'en ja
-Stevart'in välillä. Yhtä vähän näytti kiinnittävän hänen mieltään, kun
-hän sai tietää, että poliisi oli raivannut tien Pelly'yn asti, sillä
-hän oli ruvennut sallimaanuskojan tavoin katselemaan kaikkia
-luonnonilmiöitä, hyviä niinkuin pahojakin. Mutta kun hänelle sanottiin,
-että Dawsonissa oli nälänhätä, hymyili hän, valjasti koiransa ja lähti
-taas matkalle.
-
-Viimeisessä pysähdyspaikassa hän sai selityksen, mitä tuo salaperäinen
-savu merkitsi. Kun Big Salmon'issa oli saatu tietää, että tie oli
-raivattu Pelly'yn saakka, ei savupilareilla enää ollut mitään syytä
-pysytellä Rasmussenin takana, ja kun hän istui kokoonkyyristyneenä
-yksin nuotion ääressä, näki hän. joukottain rekiä kiitävän ohi. Ensin
-tulivat kuriiri ja puoli-intiaani, jotka olivat vetäneet hänet
-Bennettistä, sitten kaksi postirekeä Circle Citystä, sen jälkeen
-sekalainen seurue Klondykeen-matkustajia. Sekä koirat että miehet
-olivat reippaita ja hyvinruokituita, kun sitävastoin Rasmussen ja hänen
-vetäjänsä olivat niin laihoja, ettei heissä ollut paljo muuta kuin luu
-ja nahka. Toiset olivat matkustaneet päivän ja levähtäneet kaksi, ja
-muutenkin säästäneet voimiansa, voidakseen sitten matkustaa nopeammin,
-kun raivattu tie alkoi -- ja hän sitävastoin oli marssinut jok'ainoa
-päivä, vaivaten koiriaan yli tarpeen ja kuluttaen niiltä viimeisetkin
-voimat.
-
-Mitä häneen itseensä tulee, hän ei voinut murtua. He kiittivät häntä
-ystävällisesti siitä vaivasta, jota hän oli kärsinyt heidän tähtensä,
-nämä reippaat ja vahvat miehet -- he kiittivät häntä leveästi
-irvistellen ja raa'asti nauraen -- ja nyt, kun hän ymmärsi kaikkityyni,
-hän ei vastannut sanallakaan. Eikä hän tuntenut sanatontakaan
-katkeruutta heitä kohtaan. Kaikki tämä oli merkityksetöntä. Hänen
-päähänpistonsa -- tai se tosiasia, joka oli tämän päähänpiston takana,
-ei ollut muuttunut. Tässä oli hän ja hänen tuhat tusinaa munaansa -- ja
-tuolla oli Dawson... Tehtävä oli muuttumaton.
-
-Little Salmon'issa tuli puute koiranruoasta, ja eläinten täytyi nyt
-saada hänen ravintoaan. Täältä Selkirk'een asti hän eli pavuista --
-kovista, ruskeista pavuista, suurista pavuista, jotka olivat hyvin
-ravitsevia, mutta saivat hänen vatsansa epäkuntoon ja aiheuttivat
-ähkykohtauksia joka kolmas tunti. Mutta Selkirk'en toimitusmies oli
-pannut portinpielessä olevaan oveen tiedonannon, ettei kahteen vuoteen
-yksikään höyrylaiva ollut tullut Yukonia ylös ja että elintarpeitten
-hinnat olivat sentähden tavattoman korkeat. Hän tarjoutui kuitenkin
-antamaan jauhoja täyden kupin jokaisesta munasta, mutta Rasmussen
-pudisti vain päätänsä ja jatkoi matkaansa. Kappaleen matkan päässä
-alaspäin hänen onnistui ostaa jäätynyt hevosennahka koirille, kun
-Chilkoot'in karjanomistajat olivat teurastaneet hevosensa ja antaneet
-kaikki jätteet intiaaneille. Hän koetti itsekin pureskella
-hevosennahkaa, mutta karvat tunkeutuivat haavoihin, joita pavut olivat
-tehneet hänen suuhunsa, ja se oli sietämätöntä.
-
-Täällä Selkirk'essä hän kohtasi Dawsonista tulevien nälkäisiä
-etujoukkoja, ja sitten hän näki heidän kaikkialla laahustavan eteenpäin
-tietä pitkin -- kurja joukko ihmisiä. "Ei ole elintarpeita!" oli
-seisovana lauseena. "Ei ole elintarpeita, ja siksi heidän täytyi
-lähteä." -- "Kaikki ihmiset ovat liian heikontuneita voidakseen toipua
-keväällä." -- "Jauhot maksoivat puolitoista dollaria naula, mutta ei
-ollut yhtään, joka olisi myynyt."
-
-"Munat?" vastasi yksi heistä. "Dollarin kappale, mutta niitä ei ole
-yhtään."
-
-Rasmussen teki nopean laskelman.
-
-"Kaksitoistatuhatta dollaria", sanoi hän ääneen.
-
-"Hä?" kysyi toinen.
-
-"Ei mitään", vastasi Rasmussen ja pakoitti koiransa liikkeelle. --
-
-Kun hän saapui Stewart River'iin, seitsemänkymmentä peninkulmaa
-Dawsonista, oli hän menettänyt viisi koiraa, ja toiset olivat
-menehtymäisillään väsymyksestä. Hänkin astui nyt valjaisiin ja veti
-niillä vähillä voimin, mitä hänellä enää oli jälellä. Mutta kuitenkaan
-hän ei voinut päästä enempää kuin kymmenen peninkulmaa päivässä. Hänen
-nenänsä ja poskipäänsä, jotka tuontuostakin paleltuivat, olivat saaneet
-mustanpuhuvan värin, mikä vaikutti suorastaan epämiellyttävältä.
-Peukalo oli myös, hänen ohjaustankoa pidellessään, paleltunut ja tuotti
-hänelle kauheita tuskia. Suuret mokkasiinit oli hänellä vieläkin
-jalassa, ja pitkin sääriä alkoi tuntua merkillistä kipua. Sixty Milessä
-loppuivat pavut, joita hän viime aikoina oli käyttänyt ravinnokseen,
-mutta hän pysyi järkähtämättömästi erillään munista. Ehtimiseen
-tiepuoleen nujertuen, mutta aina pystyyn nousten, hän kompuroi Indian
-River'iin. Siellä hän löysi vastakuolleen hirven ja muutaman anteliaan
-vanhankansan miehen, joka antoi hänelle ja hänen koirilleen uusia
-voimia, ja Ainslies'issa hän tunsi vaivansa palkituiksi, kun eräs
-Dawsonista viisi tuntia sitten tullut kulkuri vakuutti, että hän saisi
-yksi ja yksi neljäsosa dollaria jokaisesta munasta.
-
-Hän kiipesi jyrkkää mäkeä ylös lähellä Dawson'in kenttämajoja, sydän
-ankarasti jyskyttäen ja polvet vapisten. Koirat olivat niin heikot,
-että hänen oli pakko antaa niiden levätä, ja odottaessaan hän nojasi
-väsyneenä ohjaustankoa vastaan. Silloin tuli muuan tavattoman
-koreannäköinen mies kävellen, puettuna suureen karhunnahkaturkkiin. Hän
-katseli uteliaasti Rasmussenia, sitten hän pysähtyi ja heitti tutkivan
-silmäyksen koiriin ja kolmeen köytettyyn rekeen.
-
-"Mitä teillä on?" hän kysyi.
-
-"Munia", vastasi Rasmussen käheästi. Hän tuskin kykeni saamaan
-kurkustaan muuta kuin kuiskauksen. "Munia? Hurraa! Hurraa!" Hän hyppäsi
-korkealle ilmaan, pyöriskeli kuin hullu ja polki jalkaansa maahan.
-"Ette kai tarkoita, että teillä on munia kaikissa näissä?"
-
-"Kyllä, kaikissa."
-
-"Oo -- silloin te varmaan olette munantuojamies." Hän kierteli
-Rasmussenia ja tarkasteli häntä joka puolelta. "Sanokaa -- oletteko
-munantuojamies?"
-
-Sitä ei Rasmussen tiennyt, mutta hän otaksui se olevansa ja nyt näytti
-toinen tulevan maltillisemmaksi.
-
-"Mitä tahdotte niistä?" hän kysyi varovaisesti.
-
-Rasmussen tuli rohkeaksi. "Puolitoista dollaria", hän sanoi.
-
-"Seis!" sanoi toinen nopeasti. "Antakaa minulle tusina."
-
-"Minä -- minä tarkoitan puolitoista dollaria kappaleelta", selitti
-Rasmussen epäillen.
-
-"Niin kyllä! Minä kuulin, mitä sanoitte. Antakaa kaksi tusinaa. Tässä
-on rahat."
-
-Hän otti esiin kultahiekkapussin, pienoisen makkaran kokoisen ja heitti
-sen huolettomasti ohjaustangolle. Rasmussen tunsi kummaa väristystä
-vatsanpohjassaan, hänen sieramiaan kutitti, ja hänet valtasi melkein
-voittamaton halu itkeä. Mutta suurisilmäinen ja utelias kansanjoukko
-alkoi kokoontua hänen ympärilleen, ja toinen toisen jälkeen
-rupesi kyselemään munia. Hänellä ei ollut vaakakuppeja, mutta
-karhunnahkaturkkinen mies kävi noutamassa pari sellaista ja
-ystävällisesti punnitsi kultahiekkaa, sill'aikaa kun Rasmussen jakoi
-tavaraa. Pian syntyi siinä tungos, siinä tuupittiin ja tyrkittiin ja
-meluttiin. Kaikki tahtoivat ostaa, ja kaikki tahtoivat saada ensiksi.
-Ja sitä mukaa kuin toisten kiihko nousi, tyyntyi Rasmussen. Tämä ei
-saattanut merkitä hyvää. Jotakin täytyi olla heidän ostamishalunsa
-takana. Olisi viisainta, että hän lepäisi ensin ja sitten katsoisi
-ympärilleen. Kenties munat maksaisivatkin kaksi dollaria kappale. Joka
-tapauksessa hän tiesi varmasti saavansa puolitoista, milloin hyvänsä
-vain möisi. "Seis!" hän huudahti, myytyään parisataa. "Enempää ei nyt
-tule. Minä olen väsymyksestä menehtymäisilläni. Minun täytyy hankkia
-itselleni asunto, ja sitten voitte tulla sinne."
-
-Nyt syntyi yleinen valitus, mutta karhunnahkaturkkinen mies hyväksyi
-Rasmussenin päätöksen. Kaksikymmentä neljä jäätynyttä munaa kalisi
-hänen avaroissa taskuissaan, eikä hän perustanut siitä mitään, oliko
-toisilla syömistä vaiko ei. Muuten hänkin näki, että Rasmussen
-hädintuskin pysyi pystyssä.
-
-"Tuolla Monte Carlon toisen kulman takana on muuan maja, sellainen
-suudapulloikkunoilla varustettu", sanoi hän hänelle. "Se ei ole minun,
-mutta minä pidän sitä hallussani. Vuokra on kymmenen dollaria päivältä,
-ja se on sangen huokea. Menkää suoraan sinne, niin minä tulen sitten
-luoksenne. Älkää unhoittako, että siinä on suudapulloikkunat. --
-Tralalaa!" rallatti hän heti jälkeen. "Nyt menen pesääni syömään munia
-ja uneksimaan kotiseudusta."
-
-Matkalla asuntoonsa Rasmussen muisti olevansa nälkäinen ja osti
-pikkuvaraston elintarpeita muutamasta ruokatavarakaupasta ja paistin
-teurastajalta sekä kuivattua kalaa koirille. Hän löysi puheenalaisen
-majan ilman vaikeuksia ja antoi koirien olla valjaissa virittäessään
-valkeata takkaan ja asettaessaan kahvipannun tulelle.
-
-"Puolitoista dollaria kappaleelta -- tuhat tusinaa -- tekee
-kahdeksantoista tuhatta dollaria!" höpisi hän itsekseen puuhaillessaan
-takan ääressä.
-
-Juuri kun hän asetti paistin tulelle, avautui ovi. Hän käännähti
-ympäri. Siinä oli karhunnahkaturkkinen mies. Hän astui sisään
-päättäväisesti, ikäänkuin hänellä olisi ollut jotakin määrättyä asiaa,
-mutta kun hän näki Rasmussen'in tuli hänen kasvoilleen rasittunut ilme.
-
-"Minä tahtoisin sanoa teille -- niin, minä tahtoisin sanoa teille..."
-alkoi hän, mutta keskeytti lauseen.
-
-Rasmussen halusi tietää, tahtoiko hän saada vuokran.
-
-"Tuhat tulimmaista -- minä tahtoisin sanoa teille, nähkääs -- että
-munat olivat pilaantuneita."
-
-Rasmussen tunsi jalkansa horjuvan. Hänestä tuntui kuin joku olisi
-antanut hänelle äkkinäisen iskun silmien väliin. Majan seinäthän
-horjuivat ja olivat kaatumaisillaan... Hän ojensi kätensä pysyäkseen
-pystyssä ja sai kiinni tulikuumasta uunista. Viiltävä tuska ja palaneen
-lihan haju palauttivat hänen tajuntansa.
-
-"Kyllä ymmärrän", sanoi hän hitaasti, samalla kopeloiden taskujaan. "Te
-tahdotte saada rahanne takaisin."
-
-"Rahoista ei ole kysymys", sanoi toinen, "mutta eikö teillä ole toisia
-munia -- jotka ovat hyviä?"
-
-Rasmussen pudisti päätänsä. "Parempi on, että otatte rahat."
-
-Mutta toinen kieltäysi ja peräytyi ovea kohti. "Minä tulen takaisin",
-sanoi hän, "kun olette lajitellut ja tarkastanut mitä teillä on."
-
-Rasmussen vyörytti majaan hakkuupölkyn ja kantoi munalaatikot sisälle.
-Hän teki tämän aivan rauhallisesti. Sitten hän otti kirveensä ja alkoi
-rikkoa munia toisen toisensa jälkeen. Hän tutki munan puoliskoja hyvin
-tarkasti ja pudotti ne sitten lattialle. Ensin hän otti toisen sieltä,
-toisen täältä eri laatikoista, mutta sitten hän särki tahallaan koko
-laatikon. Läjä lattialla tuli yhä suuremmaksi. Kahvi kuohui yli ja
-palaneen paistin savu täytti huoneen. Rasmussen hakkasi hakkaamistaan
-uutterasti ja yksitoikkoisesti, kunnes viimeinenkin laatikko oli tyhjä.
-
-Silloin naputti joku ovelle, naputti uudestaan, avasi ja astui sisään.
-
-"Tuollainen sekasotku!" hän sanoi asettuessaan katsomaan hävitystä.
-
-Särjetyt munat alkoivat sulaa uunista tulevasta lämmöstä ja levittivät
-ilkeätä hajua.
-
-"Tuon on täytynyt tapahtua höyrylaivassa", arveli hän.
-
-Rasmussen silmäili häntä kauan tyhjin katsein.
-
-"Minä olen Murray -- Jim Murray -- kaikki ihmiset täällä tuntevat
-minut", mies jatkoi, "olen juuri saanut kuulla, että teidän munanne
-ovat pilaantuneita, ja tarjoon kaksisataa koko roskasta. Ne eivät ole
-niin hyviä kuin kalat, mutta koirille ne kelpaavat kuitenkin".
-
-Rasmussen näytti muuttuneen kiveksi. Hän ei liikahtanutkaan. "Menkää
-helvettiin", sanoi hän kiivastumatta.
-
-"Tulkaa nyt järkiinne! Olen hyvilläni voidessani tarjota niin paljon
-tuollaisesta moskasta, ja sehän on aina parempi kuin ei mitään.
-Kaksisataa. Noo -- mitä sanotte?"
-
-"Menkää helvettiin", toisti Rasmussen hiljaa, "ja laputtakaa siitä
-jalkoihinne."
-
-Murray katseli häntä suu auki ja suuresti ihmeissään -- ja sitten hän
-peräytyi varovaisesti takaperin, koko ajan silmällä pitäen toisen
-kasvoja.
-
-Rasmussen seurasi häntä ulos ja riisui koirat valjaista. Hän heitti
-niille kaiken ostamansa kalan ja otti köysinipun olalleen. Sitten hän
-meni takaisin majaan ja salpasi oven jälkeensä. Palaneen paistin savu
-sai hänen silmänsä kirvelemään. Hän heitti köyden kattoparrun yli ja
-mittasi silmillään liikkumatilan. Hän ei näyttänyt olevan siihen
-tyytyväinen, sillä hän nosti tuolin makuulavalle ja nousi sille. Sitten
-hän teki köyden toiseen päähän silmukan ja pisti päänsä siihen. Köyden
-toisen pään hän sitoi kiinni. Ja sitten hän potkasi pois tuolin.
-
-
-
-
-Lit-lit'in naimiskauppa.
-
-
-Kun John Fox tuli maahan jossa whisky jäätyy kiinteäksi möhkäleeksi ja
-voidaan käyttää kirjepainimena kauan aikaa vuodessa, ei hänellä ollut
-niitä ihanteita ja harhaluuloja, jotka tavallisesti ovat esteenä
-hienomman kasvatuksen saaneen seikkailijan menestykselle. Syntyneenä ja
-kasvaneena Yhdysvaltain äärimmäisillä rajoilla, vei hän mukanaan
-Canadaan yksinkertaisen ajatustapansa, teeskentelemättömän käytöksensä
-ja niin sanoaksemme alkeellisen käsityksensä asioista ja esineistä,
-mikä takasi hänelle välittömän menestyksen hänen uudella urallaan.
-Oltuaan Hudson-Bay-yhtiössä alhaisarvoisena palvelijana, jonka
-tehtävänä oli soutaa matkustajien veneitä ja kantaa selässään heidän
-tavaroitaan sellaisten paikkojen yli, missä sitä tarvittiin, kohosi hän
-pian toimitusmieheksi ja sai haltuunsa tavaravaraston ylivalvonnan Fort
-Angelus'issa.
-
-Täällä hän otti pian -- luonnollisen yksinkertaisuutensa pakottamana --
-maassa syntyneen naisen vaimokseen, ja avio-onnen kautta, joka sitä
-seurasi, hän vältti sen levottomuuden ja joutavanpäiväisen kaipuun,
-joka katkeroittaa vaativampien miesten päivät, tekee heidän työnsä
-kelpaamattomaksi ja lopulta valtaa heidät kokonaan. Hän eli
-tyytyväisenä ja iloisena, hoiti rehellisesti sitä tointa, joka oli
-hänelle uskottu ja otti loistavan ennätyksen yhtiön palveluksessa.
-Tähän aikaan kuoli hänen vaimonsa, hänen sukulaisensa vaativat ruumiin
-ja hautasivat sen kansan tavan mukaan puun latvaan.
-
-Kaksi poikaa oli hän synnyttänyt hänelle, ja yhtiön käskystä hän
-matkusti pienokaisten kanssa kauemmas Koillisen Territorin alueelle,
-paikkaan, jota kutsuttiin Sin Rock'iksi, missä hän otti haltuunsa
-tärkeän vuotavaraston. Täällä hän vietti useita yksinäisiä ja raskaita
-kuukausia, kyllästyneenä nuorten intiaaninaisten huomaavaisuuteen, ja
-hänen kasvavat pikku poikansa kärsivät suuresti vailla äidin hoivaa.
-Silloin sattuivat hänen silmänsä Lit-lit'iin.
-
-"Lit-lit, niin -- hän on Lit-lit" -- tällä tavoin hän kuvasi häntä
-miltei epätoivoisena ensimäiselle kirjanpitäjälle Alexander Mc
-Lean'ille.
-
-Mc Lean oli vasta päättänyt skotlantilaisen kasvatuksensa -- "hänen
-korvantaustansa eivät olleet vielä kuivat", niinkuin John Fox sanoi --
-voidakseen hyväksyä maan tapoja avioliittokysymyksessä. Hän ei
-kuitenkaan tuntenut vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että toimitusmies
-uskoi oman kuolemattoman sielunsa vaaraan -- ja koska Lit-lit herätti
-hänessäkin omituista mieltymystä, tunsi hän katkeransekaista
-tyytyväisyyttä oman sielunsa autuuden ollessa taatun sen kautta, että
-tyttö menisi naimisiin John Foxin kanssa.
-
-Siinä ei tosiaankaan ollut ihmettelemistä, että Mc Lean'in ankara
-skotlantilaissielu oli vaarassa sulaa Lit-lit'in silmistä lähtevässä
-auringonpaisteessa. Hän oli kaunis, hoikka ja notkea, ei sellainen
-suurikasvoinen ja typeränluontoinen, jollaisia intiaaninaiset
-ylipäätänsä ovat. Nimen "Lit-lit" hän oli saanut tavastaan liihoitella
-kaikkialla; hän lensi sinne tänne kuin perhonen, iloisena ja huoletonna
-ja nauraen yhtä helposti kuin hyppien ja tanssien.
-
-Lit-lit oli Snettishane'n, yhden heimon ylhäisimmistä miehistä, tytär,
-ja hänen äitinsä oli ollut puoli-intiaani. Tämän Snettishane'n luokse
-läksi toimitusmies eräänä päivänä ikäänkuin sattumalta, neuvotellakseen
-naimiskaupoista. Hän istui sitten isäntänsä seurassa märistä puista
-tehdyn nuotion ääressä, joka piti moskiitot etäällä, ja puhui kaikista
-asioista auringon alla, tai kuitenkin kaikesta, mikä esiintyi Pohjolan
-auringon alla, avioliittoa lukuunottamatta. John Fox oli vartavasten
-tullut puhumaan avioliitosta; tämän tiesi Snettishane, ja John Fox
-tiesi, että ukko tiesi sen -- ja sentähden kartettiin juuri tätä
-keskustelunaihetta mitä suurimmalla tarkkuudella. Tällaista väitetään
-intiaanien oveluuden olevan. Itse asiassa se on läpikuultavaa
-naivisuutta.
-
-Tunnit kuluivat, ja Fox ja Snettishane polttivat lukemattomia piippuja
-ja katsoivat toisiaan silmiin aivan viattomasti, mikä oli erinomainen
-todistus näyttelijälahjoista. Iltapäivällä kulkivat Mc Lean ja hänen
-työtoverinsa Mc Tavish heidän ohitseen virralle päin olematta
-näkevinäänkään heitä. Kun he tunnin kuluttua palasivat samaa tietä,
-olivat Fox ja Snettishane joutuneet kursastelevaan väittelyyn sen
-ruudin ja sianlihan laadusta, jota yhtiö tarjosi vaihtokaupassa.
-Lit-lit, joka arvasi toimitusmiehen asian, oli sillä välin hiipinyt
-majan peräseinän taakse, ja uloskäytävän esiripun takaa piti silmällä
-molempia keskustelijoita moskiittovalkean ääressä. Hän oli innoissaan,
-onnellinen ilme silmissään, ylpeä kun oli siitä, että niin ylhäinen
-mies kuin itse toimitusmies -- joka oli lähinnä Jumalaa Pohjolan
-hierarkiassa -- oli valinnut hänet vaimokseen, ja naisellisen
-uteliaisuuden pakottamana hän halusi lähempää nähdä, minkänäköinen mies
-hän oli. Kirkas auringonpaiste, leirisavu ja ankara ilmanala oli saanut
-toimitusmiehen kasvot vaskenkarvaisiksi, niin että Snettishane oli yhtä
-vaalea kuin hänkin ja hän itse, Lit-lit, vaaleampi. Tämän johdosta hän
-tunsi epämääräistä iloa, mutta vielä enemmän hän iloitsi siitä, että
-Fox oli niin suuri ja vahva, vaikka hänen suuri musta partansa melkein
-pelotti häntä -- se oli niin ihmeellinen.
-
-Kun Lit-lit oli sangen nuori, oli hän kokematon arvostelemaan miehiä.
-Seitsemäntoista kertaa hän oli nähnyt auringon painuvan etelään ja
-katoavan taivaanrannan taa, ja seitsemäntoista kertaa hän oli nähnyt
-sen palaavan ja valaisevan päivin ja öin, kunnes yö loppui kokonaan.
-Näinä vuosina Snettishane oli vartioinut häntä huolellisesti ja ollut
-hänen ja kaikkien kosijain välillä, halveksivasti kuunnellen nuoria
-metsänkävijöitä, jotka pyysivät tyttöä, ja hyljäten heidän
-tarjouksensa, ikäänkuin Lit-lit ei olisi ollut saatavissa mistään
-hinnasta. Snettishane oli voitonhaluinen. Lit-lit oli pääoma hänelle.
-Ja tästä pääomasta hän toivoi saavansa suunnattoman koron.
-
-Ja kun tuo nuori tyttö oli tällä tavoin kasvanut niin luostarimaisissa
-olosuhteissa kuin heimon tavat sallivat, katseli hän nyt tyttömäisen
-levottomasti tätä miestä, joka varmasti oli tullut hänen tähtensä --
-häntä, joka tulisi hänelle opettamaan kaikki, mitä hänellä vielä oli
-elämästä oppimista -- tuota mahtavaa ja vaikutusvoimaista miestä, jonka
-sanat tästä puoleen olisivat hänen lakinsa ja joka määräisi hänen
-toimensa ja hillitseisi hänen käytöstään jälelläolevina päivinä.
-
-Mutta siinä tähystellessään ja kuunnellessaan, liikutettuna ja vapisten
-sen kohtalon edessä, joka nyt oli hänen osakseen tuleva, tunsi hän
-pettymystä, kun päivä kului ja toimitusmies ja hänen isänsä edelleen
-juttusivat asioista, jotka koskivat muita seikkoja ja joilla ei ollut
-naimiskaupan kanssa mitään tekemistä. Kun aurinko painui yhä enemmän
-pohjoista kohti ja keskiyö lähestyi, alkoi toimitusmies näyttää selviä
-poislähdön merkkejä. Hän kääntyi jo lähteäkseen ja Lit-lit tunsi
-sydämensä kutistuvan rinnassaan, mutta hän pysähtyi ja kääntyi
-syrjittäin puhetoveriinsa.
-
-"Niin, sepä oli unhoittua, Snettishane", sanoi hän, "minä tarvitsen
-squawin, joka pesee ja korjaa vaatteeni."
-
-Snettishane päästi röhkivän äänen ja ehdotti sitten Wanidania, joka oli
-vanha eukko ja hampaaton.
-
-"Ei, ei", keskeytti toimitusmies. "Minä tarvitsen vaimoa. Minä olen
-paljon miettinyt tätä asiaa ja tulin juuri ajatelleeksi, että te
-kenties tunnette jonkun, joka olisi sopiva minulle."
-
-Snettishane näytti miettiväiseltä, ja silloin astui toimitusmies pari
-askelta lähemmäs, pysähtyi muka sattumalta ja välinpitämättömästi
-neuvotellakseen tästä uudesta satunnaisesta aiheesta.
-
-"Kattou?" ehdotti Snettishane.
-
-"Hänellä on vain yksi silmä", vastusti Fox.
-
-"Laska?"
-
-"Hän on vääräsäärinen. Teidän suurin koiranne, Kips, voisi helposti
-hypätä hänen polviensa välistä, kun hän seisoo."
-
-"Senatee?" jatkoi Snettishane.
-
-Mutta nyt oli John Fox suuttuvinaan ja karjasi: "Mitä hullutusta tämä
-on? Olenko minä vanha mies, koska sinä tahdot naittaa minut vanhojen
-ämmien kanssa? Olenko minä hampaaton? Olenko rampa? Tahi sokea? Tai
-olenko niin köyhä, etteivät kirkassilmäiset tytöt voi katsoa minua
-mielihyvällä? Katsos -- minähän olen toimitusmies, olen sekä rikas että
-ylhäinen, mahtava mies tässä maassa, ja minun sanani saavat miehet
-vapisemaan ja tottelemaan!"
-
-Snettishane tunsi itsensä sangen tyytyväiseksi, vaikka hänen
-sfinksinkasvonsa eivät muuttaneet ilmettäkään. Hän oli tartuttanut
-toimitusmiehen koukkuun ja saanut hänet puhumaan ensiksi. Snettishanen
-ajatuksissa ei ollut tilaa kuin yhdelle aatteelle kerrallaan, mutta hän
-kykeni kehittämään tätä aatetta pitemmälle kuin John Fox. Sillä niin
-yksinkertainen kuin John Fox olikin, hän voi kuitenkin hautoa päässään
-useampia ajatuksia yhdellä kertaa, mikä esti häntä täyttämästä
-ainoatakaan niin täydellisesti kuin intiaanipäällikkö.
-
-Snettishane luetteli siis edelleenkin sangen rauhallisesti
-vaalikelpoisia nuoria tyttöjä, mutta John Fox hylkäsi ne kaikki heti
-nimen kuultuaan, lisäten aina joukon yksityiskohtaisia selityksiä. Hän
-näytti vielä kerran jättävän sikseen koko asian ja valmistautui taas
-lähtemään kotiinsa. Snettishane näki hänen lähtevän yrittämättäkään
-häntä pidättää, mutta huomasi hänen lopultakin pysähtyvän omasta
-ehdostaan.
-
-"Tulin juuri ajatelleeksi, että me molemmat olemme unhoittaneet
-Lit-lit'in", sanoi toimitusmies. "Tahtoisin tietää, sopiiko hän
-minulle."
-
-Snettishane kuunteli ehdotusta aivan välinpitämättömän näköisenä, muta
-tämän naamarin taakse hän kätki sydämestä lähtevän naurunsa. Se oli
-ratkaiseva voitto. Jos toimitusmies olisi ottanut yhdenkään askeleen
-pois lähteäkseen, olisi Snettishane ollut pakoitettu itse mainitsemaan
-tyttärensä nimen, mutta -- toimitusmies ei ollut ottanutkaan tätä
-ainoata askelta.
-
-Snettishane oli epävarma Lit-lit'in sopivaisuudesta, kunnes pakoitti
-valkoisen miehen ottamaan viimeisenkin askeleen toivottuun suuntaan.
-
-"Noo", sanoi toimitusmies miettiväisenä, "ainoa keino päästä asian
-perille on kai tehdä ehdotus." Ja nyt hän korotti äänensä. "Minä
-tarjoan sinulle Lit-lit'istä kymmenen huopapeitettä ja kolme naulaa
-tupakkaa, oikein hyvää tupakkaa."
-
-Snettishane vastasi tekemällä eleen, jonka piti merkitä, että kaikki
-huopapeitteet ja kaikki se tupakka, mitä oli koko maailmassa, eivät
-korvaisi Lit-lit'iä ja tämän hyveitä. Kun nyt toimitusmies pakotti
-hänet itse mainitsemaan hinnan, selitti hän aivan rauhallisesti, että
-hän tahtoi viisisataa huopapeitettä, kymmenen pyssyä, kymmenen pulloa
-rommia, viisikymmentä naulaa tupakkaa, kaksikymmentä punaista
-kangaspalasta, soittorasian ja sitäpaitsi ystävyyttä ja suurinta
-kohteliaisuutta toimitusmiehen puolelta sekä paikan hänen kodissaan.
-
-Nyt näytti John Fox saavan raivokohtauksen, josta seurasi, että
-peitteitten lukumäärä aleni kahteensataan ja viimeinen vaatimus
-pyyhittiin yli -- vaatimus, josta ei koskaan oltu kuultu
-mainittavankaan valkoisten miesten ja maan tyttärien välisissä
-naimiskaupoissa. Lopuksi, kolme tuntia kestäneitten neuvottelujen
-jälkeen, pääsivät he lopputulokseen. Snettishane oli saava
-Lit-lit'istään sata peitettä, viisi naulaa tupakkaa, kolme pyssyä,
-puteliin rommia sekä ystävyyttä ja kohteliaisuutta -- hinta, mikä John
-Foxin väitteen mukaan oli kymmentä peitettä ja yhtä pyssyä korkeampi
-kuin minkä arvoinen Lit-lit oli. Ja kun hän läksi kotiinsa
-pikkutunneilla, vaivasi hänen mieltään se epämieluisa tunne, että
-Snettishane oli hänet hyvästi kyninyt.
-
-Väsyneenä, mutta voitonriemuisena, meni Snettishane sisään käydäkseen
-levolle, ja hän huomasi Lit-lit'in ennenkuin tämä oli ehtinyt hiipiä
-ulos.
-
-Hän rykäsi merkitsevästi. "Soo -- sinä olet nähnyt. Ja kuullut. Tämän
-tähden isäsi sangen suuren viisauden ja ymmärryksen on täytynyt sinulle
-esiintyä kirkkaassa valossa. Ota vaarin minun sanoistani ja pidä niitä
-ohjeenasi -- mene kun minä sanon: mene! ja tule kun minä käsken
-tulemaan, siten voimme lihottaa itseämme niillä rikkauksilla, jotka
-kuuluvat tuolle suurikasvuiselle valkoiselle miehelle, joka on yhtä
-yksinkertainen kuin iso."
-
-Seuraavana päivänä vahvistettiin kauppa varastohuoneen luona.
-Toimitusmies tarjosi whiskyä ennen aamiaista, suureksi ihastukseksi
-Mc Lean'ille ja Mc Tavish'ille, antoi koirilleen kaksinkertaisen
-ruoka-annoksen ja oli jalkaansa vetänyt paraat mokkasiininsa. Ulkona
-tehtiin valmistuksia _potlatch'ia_ varten. Potlatch on sama kuin
-"pidot", ja John Fox aikoi viettää häitään Lit-lit'in kanssa
-toimeenpanemalla tällaisen potlatch'in, jonka piti olla yhtä komean
-kuin morsian oli kaunis. Iltapäivällä kokoontui koko heimo juhlille.
-Miehiä, naisia, lapsia ja koiria kestittiin ylenmäärin, eikä siellä
-ollut ainoatakaan henkilöä, ei edes tilapäistä kulkijaa ja kiertävää
-metsänkävijää toisista heimoista, joka ei olisi tullut osalliseksi
-sulhasen anteliaisuudesta.
-
-Lit-lit'ille, joka oli arka ja kyyneliin saakka peloissaan, lahjoitti
-partainen puolisonsa uuden pumpulipuvun, parin oivallisia mokkasiineja,
-loistavan silkkiliinan pikimustien suortuvien verhoksi, purpuranvärisen
-pitkän shaalin hartioille, messinkiset korvarenkaat ja sormukset sekä
-koko joukon muita koristeluesineitä, niiden joukossa Waterbury-kellon.
-Snettishane saattoi tuskin hillitä itseään, kun näki kaiken tämän --
-heti kun hän sai tilaisuuden, veti hän tyttärensä syrjään.
-
-"Ei tänä yönä eikä seuraavanakaan", alkoi hän painostaen sanojaan,
-"vaan jonakin lähiyönä minä raakun kuin korppi tuolla virranrannalla,
-ja silloin on aika sinun lähteä suurikasvuisen miehesi luota -- hullu
-kun hän on -- ja tulla minun tyköni. -- Ei ei", lisäsi hän nopeasti
-huomatessaan hänen kasvoistaan, että hän vastenmielisesti kääntäisi
-selkänsä ihmeelliselle uudelle elämälleen, "sillä tuskin tämä on
-tapahtunut, ennenkuin miehesi, joka on hullu, tulee valittaen majaani.
-Ja silloin pitää sinunkin ruveta valittamaan ja sanoa, että se ja se
-asia ei ole hyvin, ettet pidä siitä ja siitä, ja ettet voi suostua
-olemaan hänen vaimonaan, mutta että voisit tyytyä oloosi, jos saat
-useampia peitteitä ja enemmän tupakkaa ja kaikenlaista muuta hyvää
-köyhälle, vanhalle isällesi Snettishanelle. Muistahan nyt tämä, kun
-minä raakun kuin korppi tuolla virranrannalla."
-
-Lit-lit nyökäytti päätään; sillä oli vaarallista olla tottelematta
-isäänsä, sen hän tiesi sangen hyvin. Ja muuten hän vaatikin vain pikku
-asioita, lyhyttä eroa toimitusmiehestä, joka sitten tulisi tuntemaan
-paljon suurempaa iloa saadessaan hänet takaisin. Hän meni edelleen
-juhlaan, ja kun keskiyö saapui, etsi toimitusmies hänet ja vei mukanaan
-sisään jälellejääneiden huudahdellessa ja sutkauksia lasketellessa,
-missä kaikki squawit osottausivat sangen suuriäänisiksi.
-
-Lit-lit tuli pian huomaamaan, että aviollinen yhdyselämä varastoaseman
-esimiehen kanssa oli paljon parempaa kuin hän koskaan oli osannut
-ajatellakkaan. Nyt hänen ei enää tarvinnut kantaa puita ja vettä eikä
-alituisesti palvella kärtyistä miesväkeä. Ensi kertaa elämässään
-saattoi hän loikoilla sängyssään, kunnes aamiainen oli pöydässä. Ja
-minkälainen vuode! Puhdas ja upea ja pehmeä ja mukava, jollaista ei
-ollut koskaan ennen nähnyt. Ja ruoka! Korppuja, tuoretta ja hyvää
-leipää kolmasti päivässä jok'ainoa päivä, ja kaikkea muuta mitä vain
-halusi! Sellaista ylellisyyttä hän tuskin saattoi ymmärtää, hänen
-suureksi tyytyväisyydekseen toimitusmies kohteli häntä järkevällä
-ystävällisyydellä. Foxhan oli jo ennen ollut naimisissa, ja hän ymmärsi
-sangen hyvin ajaa höllin ohjaksin, joita ainoastaan toisinaan kiristi,
-mutta silloin voimakkaalla kädellä. "Lit-lit on tämän paikan
-valtijatar", ilmoitti hän merkitsevästi aamiaispöydässä häiden jälkeen.
-"Mitä hän sanoo, sen täytyy tapahtua. Ymmärrättekö?" Ja sekä Mc Lean
-että Mc Tavish ymmärsivät. He tiesivät myöskin, ettei toimitusmiehen
-tapana ollut pistää sormiaan väliin.
-
-Mutta Lit-lit ei katsonut omaa etuaan uudessa asemassaan. Hän kevensi
-miehensä kuormaa heti ottamalla hoitoonsa hänen molemmat poikansa,
-hankki heille enemmän hauskuutta sekä jossakin määrin vapautta,
-suunnilleen yhtä paljon kuin soi itselleenkin. Molemmat pojat ylistivät
-suuresti uutta äitiänsä; Mc Lean ja Mc Tavish lauloivat hekin hänen
-ylistystään; ja toimitusmies kehui onnellista avioliittoaan, kunnes
-huhu Lit-lit'in hyvästä käytöksestä ja hänen puolisonsa
-tyytyväisyydestä levisi kaikkien asukasten keskuuteen Sin Rock'in
-piirissä.
-
-Silloin Snettishane, joka valvoi öisin ajatellessaan huikean korkeata
-korkoa, katsoi olevan ajan alkaa toimia. Kymmenentenä yönä
-avioliittonsa jälkeen Lit-lit heräsi korpin raakuntaan, ja hän ymmärsi
-siitä, että Snettishane odotti häntä virran rannalla. Suuressa
-onnessaan ei hän ollut unhoittanut isänsä kanssa tekemäänsä sopimusta,
-ja nyt se tuli hänen mieleensä yhdessä lapsellisen pelon kanssa, jota
-hän tunsi isäänsä kohtaan. Pitkän aikaa hän makasi peloissaan ja
-vapisten, halutonna lähtemään, peläten jäädä, mutta viimein peri
-toimitusmies voiton tässä hiljaisessa taistelussa -- hänen hellyytensä
-ja valtavat lihaksensa sekä voimakas alaleukansa terästivät Lit-Lit'in
-hermot, niin että hän päätti jättää korpin raakunnan huomioonottamatta.
-
-Mutta aamulla hän nousi ylös sangen peloissaan ja hoiti tehtäviään
-alituisen tuskan vallassa odottaen isänsä tuloa. Päivän kuluessa alkoi
-hän kuitenkin saada rohkeutensa takaisin. Hän kuuli John Foxin
-perinpohjin haukkuvan Mc Lean'ia ja Mc Tavish'ia jostakin
-vähäpätöisestä laiminlyönnistä, ja tämä auttoi häntä voittamaan
-pelkonsa. Hän koetti aina olla miehensä näkyvissä, ja kun hän seurasi
-häntä suurelle varastohuoneelle ja näki hänen heittelevän suuria
-tavarapakkoja ympäriinsä niin helposti kuin jos ne olisivat olleet
-höyhenpatjoja, tunsi hän itsensä turvatuksi. Tämä oli hänen ensimäinen
-käyntinsä varastolla, ja kun Sin Rock oli suurin jakelupaikka, josta
-tavaroita lähetettiin lukuisiin pienempiin varastopaikkoihin, ei ollut
-ihmeellistä, että hän joutui ällistyksiinsä nähdessään sinne kasatut
-äärettömät rikkaudet.
-
-Tämä näkemys ynnä muisto isä Snettishanen köyhästä majasta, muutti koko
-hänen epäilyksensä levollisuudeksi. Hänen vakaumustaan vahvisti vielä
-pari toisen poikapuolensa kanssa vaihtamaansa sanaa. "Eikö valkoinen
-isä ole sangen hyvä?" hän kysyi ja poika vastasi, että hänen isänsä oli
-paras, mitä hän koskaan oli nähnyt. Sinä yönä raakkui korppi uudelleen.
-Ja seuraavana yönä kuului raakunta vielä kiivaammalta. Se herätti John
-Foxin, niin että hän hetkisen levottomasti heittelehti sinne tänne.
-Sitten hän sanoi ääneen: "Vieköön piru tuon korpin!" ja Lit-lit nauroi
-ääntä päästämättä siinä hänen vieressään maatessaan.
-
-Varhain seuraavana aamuna näyttäytyi Snettishane onnettomuutta
-ennustavin ilmein ja istui syömään aamiaista kyökissä Wanidanin luona.
-Hän kieltäytyi kuitenkin syömästä "akkainruokaa", ja hetkisen perästä
-hän etsi vävynsä varastohuoneesta, missä vaihtokauppa tapahtui. Hän oli
-saanut kuulla, että hänen tyttärensä oli oikea jalokivi naiseksi, ja
-sentähden hän oli nyt tullut saadakseen enemmän peitteitä, enemmän
-tupakkaa ja useampia pyssyjä -- ennen kaikkea useampia pyssyjä. Hän
-nimittäin katsoi tulleensa petetyksi kaupoissa ja hän tuli vaatimaan
-oikeutta. Mutta toimitusmiehellä ei ollut peitteitä eikä oikeutta
-liikenemään. Tämän jälkeen hänelle ilmoitettiin, että isä Snettishane
-oli puhunut lähetyssaarnaajan kanssa Three Forks'issa, ja tämä oli
-selittänyt hänelle, etteivät sellaiset avioliitot olleet taivaassa
-säädetyt, sekä että hänen isällinen velvollisuutensa oli vaatia
-tyttärensä takaisin.
-
-"Minä olen nykyään hyvä kristitty", jatkoi Snettishane, "ja tahdon,
-että Lit-lit'ini pääsee taivaaseen."
-
-Toimitusmiehen vastaus oli lyhyt ja suora, sillä hän käski appiukkonsa
-mennä siihen paikkaan, missä ne asuvat, jotka eivät ole päässeet
-taivaaseen, ja niskaan ja erääseen alempana olevaan ruumiinkohtaan
-tarttumalla hän osotti hänelle neuvotun tien ovelle saakka. Mutta
-Snettishane hiipi salaa kyökkiin ja tapasi Lit-lit'in isossa salissa.
-
-"Sinä kenties nukuit kuin tukki viime yönä, kun minä kutsuin sinua
-virranrannalla", alotti hän synkästi katsoen tytärtään.
-
-"Ei, kyllä minä olin hereillä ja kuulin." Hänen sydämensä löi ikäänkuin
-olisi tahtonut tukahduttaa hänet, mutta hän jatkoi vakavalla äänellä:
-"ja edellisenä yönä minä myöskin olin valveilla ja kuuntelin, ja samoin
-sitä edellisenä yönä."
-
-Tämän jälkeen hän suuressa onnessaan ja peloissaan, että tämä onni
-otetaan häneltä pois, alkoi omintakeisesti ja hehkuvasti puolustaa
-naisen asemaa ja oikeuksia -- ensimäinen nykyaikainen naisesitelmä,
-joka on pidetty viidennenkymmenennen kolmannen asteen yläpuolella.
-
-Mutta hänen puheensa kaikui kuuroille korville. Snettishane kuului
-vanhempaan ikäluokkaan. Kun Lit-lit pysähtyi henkeä vetääkseen, sanoi
-isä uhkaavalla äänellä: "Tänä yönä minä uudelleen raakun kuin korppi."
-
-Samassa tuli siihen John Fox ja uudisti saman tempun, jolla tahtoi
-auttaa Snettishanea lähemmäs taivaallisten vasta-asujia.
-
-Seuraavana yönä raakkui korppi innokkaammin kuin koskaan ennen. Lit-lit
-oli kevytuninen, hän kuuli ja hymyili. John Fox heittelehti unissaan
-levottomasti sinne tänne. Sitten hän heräsi ja heittelehti vielä
-levottomammin. Hän ähkyi ja murisi, kiroili hiljaa ja ääneen, ja
-hyppäsi viimein sängystä. Hän hoippuroi pimeässä suureen saliin ja otti
-seinältä hauleilla ladatun pyssyn, jonka huoleton Mc Tavish oli
-jättänyt laukasematta.
-
-Toimitusmies hiipi varovaisesti rannalle. Raakkuminen oli tauonnut,
-mutta hän heittäytyi ruohikkoon pitkälleen ja odotti. Ilma oli kolea,
-mutta hyväntuoksuinen, ja päivän helteen jälkeen tuntui ikäänkuin maa
-olisi rauhaa henkäillyt. John Fox nukahti.
-
-Viidenkymmenen yardin päässä istui Snettishane pää painuneena polvia
-vasten ja selkä John Fox'iin päin -- ja hänkin nukkui, yön hiljaisuuden
-voivuttamana. Tunti kului, ja silloin hän heräsi, ja päätään
-kohottamatta hän päästi kurkustaan korpin käheän, raakkuvan äänen niin
-että yöilma värisi.
-
-Toimitusmies heräsi, ei niinkuin sivistyneen maailman ihminen äkkiä
-havahtuu unesta, vaan niinkuin villin uni muuttuu nopeasti ja
-itsetietoisesti valveillaoloksi. Yön hämärässä hän näki tumman esineen
-ruohikossa ja suuntasi pyssynpiipun sitä kohti. Uusi raakunta kajahti
-ilmoille ja hän painoi hanaa. Sirkat lakkasivat laulamasta, metsälinnut
-eivät leperrelleet enää ja korpin raakunta muuttui äkkiä hengettömäksi
-hiljaisuudeksi.
-
-John Fox kiiruhti paikalle ja kumartui katsomaan tappamaansa saalista.
-Hän sai käsiinsä tukun karkeita hiuksia ja tähtien valossa paistoivat
-häntä vastaan Snettishanen kasvot. Hän tiesi kuinka sellainen pyssy
-hajottaa viidenkymmenen yardin välimatkalla ja hän ymmärsi
-pippuroineensa hauleilla Snettishanen selän hartioista alimpiin osiin
-saakka. Ja Snettishane tiesi, että toimitusmies tiesi sen, mutta
-kumpikaan ei puhunut siitä sanaakaan.
-
-"Mitä sinä täällä teet?" kysyi toimitusmies. "Tähän aikaan pitäisi
-vanhojen luitten levätä sängyssä."
-
-Mutta Snettishane vastasi arvokkaasti, siitä huolimatta että haulipanos
-poltteli hänen nahkaansa.
-
-"Vanhat luut eivät kaipaa lepoa", sanoi hän juhlallisesti. "Minä itken
-tyttäreni tähden, tyttäreni Lit-lit'in tähden, joka elää ja kuitenkin
-on kuollut, ja joka varmasti joutuu valkoisen miehen helvettiin."
-
-"Itke sitten tästäpuoleen virran toisella rannalla, kuulomatkan
-ulkopuolella", sanoi John Fox ja kääntyi hänestä, "sillä sinun itkusi
-on kauhean kovaäänistä ja estää nukkumista öisin."
-
-"Sydämeni on haavoitettu", vastasi Snettishane, "ja minun päiväni ja
-yöni ovat mustat surusta."
-
-"Niin mustat kuin korppi", sanoi John Fox.
-
-"Niin mustat kuin korppi", sanoi Snettishane.
-
-Ei koskaan enää kuulunut korpin raakuntaa virranrannalta. Lit-lit tulee
-päivä päivältä yhä äitimäisemmäksi ja on sangen onnellinen. John Fox'in
-pojat hänen ensimäisestä avioliitostaan ovat saaneet sisaria. Vanha
-Snettishane ei käy enää tyttärensä tykönä, ja hän saattaa tuntikausia
-ohuella vanhalla äänellään ruikuttaa sitä kiittämättömyyttä, joka
-ilmenee lapsissa yleensä, mutta erittäinkin hänen tyttäressään
-Lit-lit'issä. Hänen vanhuuttaan katkeroittaa tietoisuus siitä, että
-häntä on kaupoissa petetty. Ja John Fox'kin on ottanut takaisin
-väitteensä, että hän on maksanut Lit-lit'istä kymmenen vaippaa ja yhden
-pysyn liikaa.
-
-
-
-
-Bastardi.
-
-
-Bastardi oli oikea paholainen. Tämä oli tunnettua ja tunnustettua koko
-Pohjolassa. "Helvetinsikiöksi" kutsui häntä moni, mutta hänen herransa
-ja isäntänsä oli antanut hänelle tuon häpeällisen nimen "Bastardi".
-Mutta nyt oli myöskin Musta Leclère paholainen, niin että he sopivat
-hyvin yhteen. Sanotaan, että kun kaksi paholaista sattuu yhteen, niin
-silloin syntyy pikkuinen helvetti. Ei ole mitään muuta odotettavissa,
-ja sitä voitiin kaikella varmuudella odottaa, kun Bastardi ja Musta
-Leclère joutuivat yhteen. Kun he ensi kerran kohtasivat toisensa, oli
-Bastardi pieni pentu, laiha ja nälkäinen ja vihaisennäköinen, ja siinä
-syntyi haukuntaa ja murinaa, sillä Leclère'llä oli tapana nostaa
-ylähuultaan, niinkuin susi, ja näyttää valkeita, julmia hampaitaan. Ja
-tässä tilaisuudessa hän nosti sitä, ja hänen silmänsä loistivat
-pahuudesta, kun hän kurkottui Bastardia kohti ja veti hänet esiin
-ryömivästä läjästä. Oli aivan varma, että he näkivät toisensa läpi,
-sillä silmänräpäyksessä Bastardi oli iskenyt hampaansa Leclère'n
-käteen, ja Leclère puristi peukalonsa ja etusormensa pennun kurkun
-ympärille, niin että oli vähällä sammuttaa sen nuoren elämän.
-
-"_Sacre dame_", sanoi ranskalainen hiljaa, kuivatessaan verta purrusta
-kädestään ja katsellessaan pikku raukkaa, joka makasi läähättäen
-lumessa.
-
-Leclère kääntyi nyt John Hamlin'in, Sixty Milen aseman varastonhoitajan
-puoleen, ja tämä sanoi: "Siinä on alkua, tuossa! Paljonko tahdotte
-antaa, m'sieu? Voi, ostakaa se nyt -- ostakaa se heti paikalla!"
-
-Ja siksi, että hän vihasi sitä mitä katkerimmin, osti Leclère Bastardin
-ja antoi sille tuon häpeällisen nimen. Viiden vuoden ajan he molemmat
-seikkailivat läpi Pohjolan, St Michaelin ja Yukonin suistomaasta
-Pelly'yn saakka, ja niinkin kauas kuin Peace River'iin, Athabascaan ja
-Isoon Orjajärveen asti. Ja silloin he hankkivat häijyydellään sellaisen
-maineen, jollaista ei ennen ollut ollut yhdelläkään ihmisellä eikä
-koiralla.
-
-Bastardi ei ollut koskaan tuntenut isäänsä -- siitä syystä hän oli
-saanut nimensä -- mutta John Hamlin tiesi, että isä oli ollut suuri
-harmaja susi. Äitinsä sitävastoin -- ja hänestä oli hänellä heikko
-muisto -- oli muriseva, haukkuva likainen koiranturilas, leveärintainen
-ja riippumahainen. Silmät hänellä oli pahanilkiset, elämästä hän piti
-kiinni kuin kissa ja oli aina valmis kujeisiin ja pahuudentekoon.
-Hänessä ei ollut hiventäkään kunniantuntoa eikä rehellisyyttä,
-ja hänen petollisuutensa oli ainoa, josta saattoi olla varma.
-Hänen rakkaussuhteensa metsän petojen kanssa todisti yleistä
-luonteenturmelusta. Paljon pahuutta ja paljon voimaa oli Bastardin
-esi-isissä, ja kun hän oli samaa lihaa ja sama verta peri hän
-kaikkityyni. Ja silloin tuli Musta Leclère ja raskaalla kädellään
-puristi ja painoi ja muovaili tuota elämänhaluista pentua, kunnes siitä
-tuli suuri pahanilkinen peto, ovela, vihainen, kavala, häijy ja ilkeä
-kuin helvetinhenki. Sopiva isäntä olisi Bastardista saanut tavallisen,
-erinomaisen kelvollisen ajokoiran. Mutta hän ei saanut koskaan siihen
-tilaisuutta. Leclère kehitti vain hänen synnynnäistä pahuuttaan.
-
-Bastardin ja Leclère'n tarina on tarina alituisesta sodasta -- viisi
-julmaa, säälimätöntä vuotta, joista heidän ensimäinen kohtauksensa
-antaa sattuvan kuvan. Minä tahdon alkaa sanomalla, että se oli Leclèren
-vika, sillä hän vihasi järjellä ja ymmärryksellä, kun taas tuo
-pitkäkoipinen, kömpelö pentu vihasi vain sokeasti ja vaistomaisesti.
-Alussa ei sattunut minkäänlaisia hienosti suunniteltuja julmuuksia --
-niiden vuoro tuli myöhemmin -- vaan ainoastaan yksinkertaisia
-selkäsaunoja ja raakuudenosotuksia. Muutaman kerran vioittui Bastardin
-toinen korva tällaisissa pieksäjäisissä. Rikkirevityt lihakset eivät
-parantuneet koskaan, ja korva roikkui ja lerpatti aina -- jotta hän
-voisi pitää kiduttajansa muistissaan. Eikä hän unhottanut mitään.
-
-Hänen pentuaikansa oli yhtämittaista mielettömän kapinallisuuden aikaa.
-Hän veti aina lyhemmän korren, mutta löi aina takaisin: hänen
-luonteeseensa kuului lyödä takaisin. Ja häntä oli mahdoton masentaa.
-Niin surkeasti kuin hän ulvoikin tuskasta ruoskan- tai nuijaniskujen
-sadellessa hänen selkäänsä, onnistui hänen kuitenkin aina saada
-ilmoille vihaista murinaa -- selvä todistus siitä kostonhimosta, jota
-hän tunsi -- joka ehdottomasti aiheutti lisää lyöntejä. Mutta hän oli
-perinyt äitinsä luonteen. Ei mikään näyttänyt saavan häntä hengiltä.
-Hän kasvoi ja hyötyi keskellä kurjuutta, lihoi nälkää nähdessään, ja
-epätoivoinen taistelu elämästä kehitti hänet yliluonnollisen
-terävä-älyiseksi. Hän oli perinyt niinhyvin äitinsä kavaluuden ja vihan
-kuin isänsä rajuluontoisuuden ja rohkeuden.
-
-Mahdollisesti se oli hänessä hänen esi-isiensä ominaisuutta, ettei hän
-koskaan valittanut. Pennunhaukunta katosi, kun hänen jalkansa
-vahvistuivat, ja hän tuli julmaksi ja vaiteliaaksi, iski nopsasti eikä
-liikoja varottanut edeltäkäsin. Hän vastasi kirouksiin murinalla,
-lyönteihin puremalla, ja hänen vääristynyt naamansa ilmaisi
-sammumatonta vihaa. Mutta koskaan enää ei Leclère saanut edes kauheilla
-kidutuksillakaan häntä huutamaan tuskasta tai pelosta. Ja tämä
-lannistumattomuus vain enensi Leclère'n vihaa ja sai hänet tekemään
-vielä saatanallisempia julmuuksia.
-
-Kun Leclère antoi Bastardille vain puoli kalaa, kun taas hänen
-toverinsa saivat kokonaisen, meni Bastardi ja otti kalaa toisilta
-koirilta. Hän varasti varastohuoneestakin ja teki tuhansittain muita
-ryövärintöitä, niin että hän tuli kauhuksi kaikille koirille ja
-koiranomistajille. Kun Leclère löi Bastardia ja hellitti Babettea --
-Babettea, joka ei tehnyt puoleksikaan niin paljon kuin hän -- heitti
-Bastardi hänet kumoon lumeen ja murskasi hänen toisen takajalkansa
-valtavilla leuoillaan, niin että Leclère oli pakotettu ampumaan hänet.
-Ja veristen tappelujen kautta teki Bastardi itsensä kaikkien toveriensa
-herraksi, sääti heille sekä työntekoa että ruokintaa koskevia lakeja ja
-piti silmällä, että he myöskin elivät niiden mukaan.
-
-Viiden vuoden kuluessa hän kuuli ainoastaan kerran ystävällisen sanan
-ja sai hyväilevän kädensilityksen, ja silloin hän ei ymmärtänyt, mitä
-se merkitsi. Hän teki hurjan hyppäyksen, kesyttämätön kun oli, ja hänen
-hampaansa loksahtivat yhteen salaman nopeudella. Hän joka lausui tuon
-ystävällisen sanan ja antoi hyväilevän kädensilityksen, oli Sunrisen
-vasta maahan muuttanut lähetyssaarnaaja. Ja kuuden lähinnä seuraavan
-kuukauden aikana hän ei kirjoittanut ainoatakaan kirjettä kotiinsa;
-Mc Questionin haavuri matkusti kaksisataa peninkulmaa jään yli
-pelastaakseen hänet verenmyrkytyksestä.
-
-Sekä miehet että koirat katsoivat karsaasti Bastardiin, kun hän tuli
-leiriin tai asemille. Miehet tervehtivät häntä jalka uhkaavasti
-potkasuun valmiina, koirat karvat pystyssä ja torahampaat irvellään.
-Kerran antoi muuan mies Bastardille potkun, ja nopeasti kuin susi iski
-Bastardi leukansa miehen pohkeisiin, niin että hampaat tunkeutuivat
-luuhun saakka. Tämän jälkeen purtu päätti vakaasti ottaa koiran
-hengiltä, mutta silloin astui Leclère väliin uhkaavin ilmein ja
-metsästyspuukko paljaana. Ottaa Bastardi hengiltä -- _sacre dame_, se
-oli huvi, jonka Leclère pidätti itselleen. Sen piti luonnollisesti
-joskus tapahtua, tai myöskin -- oh, kukapa sitä voisi tietää? Joka
-tapauksessa tulisi arvoitus lopultakin selviämään.
-
-Sillä he olivat tulleet toisilleen suorastaan arvoitukseksi. Toisen
-jokainen hengenveto oli kehotus tai uhkaus toiselle. Viha yhdisti
-heidät lujemmin kuin rakkaus olisi voinut koskaan tehdä. Leclère nautti
-ajatellessaan sitä päivää, jolloin Bastardin rohkeus olisi loppunut ja
-hän valittaisi ja vääntelisi isäntänsä jaloissa. Ja Bastardi -- niin,
-Leclère tiesi, mikä Bastardilla oli mielessä, hän oli useammin kuin
-kerran lukenut sen Bastardin silmistä. Ja sen niin selvästi ja hyvästi,
-että hän ehtimiseen katseli olkansa yli, kun Bastardi pysytteli hänen
-takanaan.
-
-Toiset miehet kummastelivat sitä, että Leclère hylkäsi ne suuret
-summat, joita hänelle tarjottiin koirasta. "Jonakuna kauniina päivänä
-te kuitenkin lyötte sen kuoliaaksi, ja silloin olette menettänyt sen
-ilmaiseksi", sanoi John Hamlin kerran, kun Bastardi läähätti
-kinoksessa, johon Leclère oli potkaissut sen, eikä kukaan tiennyt,
-olivatko sen kintut murskana, eikä kukaan uskaltanut mennä katsomaan
-sitä.
-
-"Se on minun asiani, se, m'sieu'" vastasi Leclère kuivasti.
-
-Ja he kummastelivat myöskin sitä, ettei Bastardi paennut isäntänsä
-luota. Sitä he eivät voineet käsittää. Mutta Leclère ymmärsi sen. Hän
-oli mies, joka oleskeli paljon ulkona vapaassa luonnossa, ja hän oli
-oppinut ottamaan selvää tuulen suhinasta ja myrskyn pauhinasta, yön
-huokauksista, päivänkoiton kuiskauksista ja päivän hälinästä. Jollakin
-hämärällä tavalla hän saattoi kuulla ruohon kasvavan, mahlan nousevan
-ja silmikoiden puhkeavan. Ja hän tunsi myöskin elollisten ilmiöiden
-salaperäisen lausumistavan -- hän käsitti kaniinin liikkeet ansassa,
-korpin raskaan siivenlyönnin, varjojen leikin kuunpaisteessa, suden
-hiipivän käynnin illan hämärässä ja yön pimeydessä. Hän ymmärsi
-Bastardin täydellisesti. Hän käsitti sangen hyvin, miksi Bastardi ei
-paennut, ja hän katsoi yhä useammin olkansa yli.
-
-Kun Bastardi oli vihassa, ei häntä ollut suinkaan hauska katsella, ja
-useammin kuin kerran hän oli hypännyt Leclère'n kurkkua kohti, mutta
-aina valmiina olevan koiraruoskan tyvipää oli pakoittanut hänet
-luopumaan aikeistaan, ja vapisevana ja tiedottomana hän oli joka kerta
-jäänyt maahan pitkälleen. Täten Bastardi oli oppinut odottamaan sopivaa
-aikaa. Kun hän oli päässyt täysiin nuoruuden voimiin, hän katsoi ajan
-tulleen. Hän oli leveärintainen ja hänellä oli oivalliset lihakset,
-hänen kokonsa oli melkoista suurempi kuin tavallisesti -- hänen
-ulkomuotonsa muistutti kieltämättömästi täysiveristä sutta. Leclère
-nukkui vaippoihinsa kääriytyneenä, kun Bastardi havaitsi, että nyt oli
-aika toimia. Hän hiipi varovaisesti isäntänsä luo, pää painuneena maata
-vasten, terve korva taaksepäin vinossa, hiljaisin kissanaskelin.
-Bastardi veti henkeään hiljaa, sangen hiljaa, eikä hän nostanut päätään
-ennenkuin oli aivan nukkujan vieressä. Hän seisoi hetkisen ja katseli
-pronssinväristä paljasta, hengityksen mukana voimakkaasti ja
-säännöllisesti nousevaa ja laskevaa kurkkua. Kuola tippui hänen
-leukapielistään ja valui pitkin kieltä, ja silloin muistui hänen
-mieleensä riippuva korvansa, ne lukemattomat lyönnit, joita hän oli
-saanut ja monet kärsimänsä vääryydet, ja hän heittäytyi äänettömästi
-nukkuvan kimppuun.
-
-Leclère heräsi kipuun, kun koiran hampaat iskeytyivät hänen kurkkuunsa,
-ja kun hän itsekin oli täysi eläin, heräsi hän täydellisesti. Hän
-tarttui molemmin käsin Bastardin henkitorveen ja kieri peitteiden alta
-päästäkseen koko painollaan vainoojansa kimppuun. Mutta tuhannet
-Bastardin esi-isät olivat iskeneet hampaansa lukemattomien hirvien ja
-peurojen kurkkuihin, ja hän oli perinyt heidän taitonsa. Kun hän tunsi
-Leclère'n painon päällänsä, repi ja raateli hän takajaloillaan
-isäntänsä vatsaa ja alaruumista, niin että kynnet tunkivat nahan ja
-lihasten läpi. Ja kun hän tunsi päällänsä olevan ruumiin liukuvan
-takaisin ja nousevan, raapi hän miehen kurkkua. Toiset koirat, hänen
-toverinsa, kokoontuivat heidän ympärilleen murisevaksi piiriksi, ja
-Bastardi, joka saattoi vaivoin hengittää ja oli kadottamaisillaan
-tajuntansa, tiesi, että he himoitsivat leuoillaan tarttua häneen. Mutta
-se ei merkinnyt mitään -- nyt oli miehestä kysymys, miehestä, joka
-makasi hänen päällään, ja hän repi ja raateli kynsillään niin kauan
-kuin hänellä oli hituisenkaan voimia jälellä. Mutta Leclère kuristi
-häntä molemmilla käsillään, kunnes Bastardin oli vaikea saada ilmaa --
-kunnes koiran silmät tulivat jäykiksi ja lasimaisiksi, sen leuat
-päästivät hitaasti otteensa ja kieli pistäysi mustana ja paksuna ulos
-suusta.
-
-"Vai niin? No -- _bon_, sinä piru!" kärisi Leclère suu ja kurkku täynnä
-omaa vertansa, kun hän heitti tiedottoman koiran luotansa.
-
-Mutta kun nyt toiset koirat hyökkäsivät Bastardin kimppuun, ajoi
-Leclère ne pois kiroten. Ne vetäytyivät takaisin suurempaan piiriin,
-istuutuivat ja nuolivat kiihkeästi huuliaan, jokainen karvat pystyssä.
-
-Bastardi tointui nopeasti, ja kun hän kuuli Leclère'n äänen nousi hän
-vaivaloisesti jaloilleen ja seisoi huojuen sinne tänne.
-
-"Oo, sinä kirottu kanalja!" Leclère sylki ja kiroili vuoroon. "Minä
-näytän sinulle vielä, tiedä se! Sinä saat mitä tarvitset, sinä piru!"
-
-Kun ilma virtaili kuin elämän neste Bastardin väsyneisiin keuhkoihin,
-teki hän uuden hyökkäyksen herraansa kohti, mutta hänen leukansa eivät
-osuneet maaliin ja loksahtivat yhteen päästäen metallin helinää
-muistuttavan äänen. He kieriskelivät nyt molemmat lumessa ja Leclère
-hakkasi hurjasti nyrkeillään. Sitten he päästivät irti ja kiertelivät
-toisiaan. Leclère olisi voinut siepata veitsensä. Ja hänen pyssynsä oli
-maassa hänen jalkainsa juuressa. Mutta hänen villipedon tunteensa oli
-herännyt ja raivosi hillittömästi. Hän tahtoi taistella käsillään -- ja
-hampaillaan. Bastardi teki uuden hyökkäyksen, mutta Leclère löi hänet
-nyrkiniskulla maahan, heittäytyi hänen päälleen ja iski hampaansa
-koiran lapaan niin että ne tunkeutuivat luuhun saakka.
-
-Siinä oli alkuperäinen näyttämö ja yhtä alkuperäinen kohtaus --
-sellainen, joka oli saattanut tapahtua maailman lapsuusaikoina.
-Avonainen paikka synkässä metsässä, ympärillä piiri irvisteleviä
-susikoiria ja keskellä kaksi villipetoa taistelun tuoksinassa, muristen
-ja purren, mielettömästi raivoten, läähättäen ja puuskuttaen, karjuen,
-ponnistellen, hurjina raivosta, mielettömän murhanhimon valtaamina,
-iskien, purren ja kynsien kaikessa luonteenomaisessa raakuudessaan.
-
-Mutta silloin onnistui Leclèren iskeä Bastardia nyrkillään korvan
-taakse ja koira vaipui taintuneena maahan. Tämän jälkeen Leclère
-hyppäsi sen päälle ja hyppeli hyppelemistään rusentaakseen sen maahan.
-Bastardin molemmat takajalat olivat poikki ennenkuin Leclère pysähtyi
-hengittääkseen.
-
-"Oo-oo! Oo-oo!" kirkui hän pudistaen nyrkkiään, kykenemättä saamaan
-muuta ääntä kurkustaan.
-
-Mutta Bastardi oli lannistumaton. Hän loikoi siinä avuttomassa
-kurjuudessaan, mutta hänen ylähuulensa kohosi väsyneesti ja vääntyi
-irvistykseen, hänellä ei ollut voimia päästää ääntä. Leclère potkasi
-häntä, ja Bastardin väsyneet leuat puristuivat isännän säären ympäri,
-mutt'eivät jaksaneet tunkea nahan läpi.
-
-Silloin otti Leclère ruoskan ja oli hakata hänet palasiksi, huutaen
-joka lyönnille: "Tällä kertaa minä teen lopun sinusta! Vai mitä?
-Luciferin nimessä teen kuin teenkin sinusta lopun!"
-
-Viimein hänkin vaipui kokoon lopen väsyneenä ja pyörtymäisillään
-verenvuodosta; hän kaatui uhrinsa viereen, mutta kun susikoirat
-lähestyivät suorittaakseen kostonsa, käytti hän viimeisiä voimiaan
-ryömiäkseen Bastardin päälle ja siten suojellakseen häntä heidän
-leuoiltaan.
-
-Tämä tapahtui jokseenkin lähellä Sunrise'a, ja kun lähetyssaarnaaja
-muutamia tunteja myöhemmin avasi ovensa Leclère'lle, hämmästyi hän, kun
-ei nähnyt Bastardia vetokoirien joukossa. Eikä hänen hämmästyksensä
-suinkaan vähentynyt, kun Leclère heitti syrjään osan peitteitä reestä,
-nosti Bastardin syliinsä ja kompuroi huoneeseen koiran kanssa.
-Mc Questionin haavuri, jolla oli jossain määrin taipumuksia
-vetelehtimiseen, sattui juuri olemaan siellä jutustelemassa, ja he
-tahtoivat nyt kahden ruveta paikkaamaan Leclèreä.
-
-"_Merci, non_", sanoi hän. "Olkaa hyvät ja auttakaa koiraa ensin. --
-Sanoitteko, että antaa sen kuolla? _Non_. Se ei olisi hyvä. Siksi että
-minun täytyy se ensin lannistaa. Juuri sen vuoksi se ei saa kuolla."
-
-Haavuri sanoi sitä eriskummalliseksi päähänpistoksi ja lähetyssaarnaaja
-piti sitä enteenä. Ja niin voipunut Leclère joka tapauksessa oli, että
-kuume tarttui häneen keväällä ja hänen täytyi uudelleen ruveta
-sängynomaksi. Bastardin laita oli paljon huonompi, mutta hänen
-itsepintainen elämästä-kiinnipitämisensä voitti lopuksi; hänen
-takajalkansa paranivat ja koko hänen elimistönsä uudistui, kun hän
-useita viikkoja oli maannut sidottuna lattialla. Ja kun Leclère
-vihdoinkin toipui ja istui tuhkanharmaana ja vapisevana
-auringonpaisteessa oven pielessä, oli Bastardi jo ottanut takaisin
-herruutensa ja pakottanut ei ainoastaan omat toverinsa vaan myöskin
-lähetyssaarnaajan koirat alamaisuuteen.
-
-Hän ei liikauttanut lihastakaan eikä väräyttänyt karvaakaan, kun
-Leclère ensi kertaa kompuroi ulos lähetyssaarnaajaan nojaten ja
-hitaasti ja tavattoman varovaisesti istuutui kolmijalkaiselle tuolille.
-
-"_Bon_!" sanoi Leclère. "_Bon!_ Aurinko on hyvä olemassa!" Ja hän
-ojenteli laihtuneita käsivarsiaan ja antoi niiden kylpeä lämmössä.
-
-Silloin sattui hänen katseensa koiraan, ja entinen tuli loisti taas
-hänen silmistään. Hän asetti kätensä kevyesti lähetyssaarnaajan
-käsivarrelle. "_Mon père_ -- tuo Bastardi -- se on oikea paholainen.
-Tahdotteko noutaa minulle pistoolin, jotta minä saan nauttia auringosta
-levossa ja rauhassa?"
-
-Sitten hän istui monta päivää auringonpaisteessa oven ulkopuolella. Hän
-ei nukahtanut koskaan, ja pistooli oli aina hänen polvillaan. Bastardin
-tuli tavaksi aamusin heti silmätä, oliko ase tavallisella paikallaan.
-Niinpian kun hän sai nähdä pistoolin, kohotti hän hiukkasen ylähuultaan
-merkiksi, että hän oli ymmärtänyt, ja Leclère kohotti hänkin
-ylähuultaan vastaavaan irvistykseen. Eräänä päivänä lähetyssaarnaaja
-huomasi tämän.
-
-"Varjelkoon!" sanoi hän. "Minä luulen varmasti, että eläin käsittää..."
-
-Leclère nauroi. "Kuulkaahan, _mon père_ -- mitä minä nyt sanon, sen se
-varmasti ymmärtää."
-
-Ikäänkuin vahvistaakseen vakuutuksen Bastardi kohotti huomattavasti
-toista korvaansa tarkasti kuullakseen isäntänsä äänen.
-
-"Minä sanon -- kuole!"
-
-Bastardi päästi kurkustaan murinan, hänen niskakarvansa nousivat
-pystyyn ja jokainen lihas näytti jännittyvän odotuksesta.
-
-"Minä nostan aseeni -- kas näin!" Hän antoi teon seurata sanoja ja
-tähtäsi suoraan Bastardia.
-
-Koira teki silmänräpäyksessä sivuhyppäyksen ja katosi rakennuksen
-nurkan taa.
-
-"Varjelkoon!" huudahti lähetyssaarnaaja kerta kerralta.
-
-"Mutta miksi se ei pakene teidän luotanne?"
-
-Ranskalainen kohautti hartioitaan rodulleen ominaisella tavalla, joka
-voi merkitä kaikkea mahdollista, täydellisestä tietämättömyydestä
-rajattomaan ymmärtämykseen asti.
-
-"Ja miksi te ette sitten tapa sitä?"
-
-Taas hartioitten kohotus.
-
-"_Mon père_", sanoi Leclère hetken päästä, "aika ei ole vielä tullut.
-Se on syntyperäinen piru. Kerran minä vielä muserran sen kappaleiksi.
-Niin. Kerran. _Bon_!"
-
-Sitten tuli päivä, jolloin Leclère otti koirat mukaansa ja matkusti
-veneellä Forty Mileen, sekä sieltä edelleen Porcupine'en, jossa hän
-meni P.C. yhtiön palvelukseen ja kulki löytöretkillä suurimman osan
-vuotta. Sen jälkeen hän lähti Koyokuk'ia pitkin hyljättyyn Arctic
-City'yn ja palasi sitten takaisin leiriltä leirille Yukonia pitkin.
-Näitten pitkien kuukausien kuluessa Bastardi sai perinpohjaista
-kuritusta. Hän kärsi paljon kidutusta, häntä kiusattiin nälällä,
-janolla, tulella ja pahimmalla kaikesta: musiikilla. Niinkuin
-sukulaisensa ei hänkään pitänyt musiikista. Se aiheutti hänelle
-äärimmäisiä tuskia, vaivasi joka hermoa, repi jokaista hänen
-olemuksensa säiettä. Se sai hänet päästämään pitkiä ulvahduksia,
-niinkuin sudet kylminä öinä virittävät valituslaulujaan tähtiä kohti.
-Hänen oli mahdoton olla ulvomatta. Tämä oli ainoa heikkous
-taistelussaan Leclèreä vastaan, ja tämä heikkous oli hänen häpeänsä.
-Toiselta puolen Leclère piti intohimoisesti musiikista -- hän rakasti
-sitä yhtä paljon kuin hän rakasti väkijuomia. Ja kun hänen sisimpänsä
-tahtoi saada ilmaa, ilmeni se toisella tai toisella tavalla, useimmiten
-molemmilla yht'aikaa. Ja kun hän oli juonut ja hänen aivonsa olivat
-täynnä laulamattomia lauluja, meni paholainen häneen ja hän tunsi
-suurinta nautintoa kiusatessaan Bastardia.
-
-"Nyt meidän täytyy saada pikkuisen musiikkia, kuuletko", oli hänen
-tapansa sanoa. "Vai kuinka? Mitä sanot siitä, Bastardi?"
-
-Hänellä oli vain vanha kulunut käsiharmonikka, jota hän piti suuressa
-arvossa ja korjaili kärsivällisesti. Mutta se oli paras, minkä rahalla
-voi saada, ja sen sisästä hän loihti ihmeellisiä, väräjäviä sointuja,
-joita kukaan ei ollut ennen kuullut. Niinpian kuin hän alotti, peräytyi
-Bastardi mykkänä ja hampaat yhteenpuristettuina tuuma tuumalta
-etäisimpään soppeen. Ja Leclère seurasi perässä suuri nuija toisessa
-kainalossa ja soitti, lakkaamatta soitti -- hän seurasi tuuma tuumalta,
-askel askeleelta, kunnes ei enää löytynyt lymypaikkaa.
-
-Bastardin oli tapana tehdä ensin itsensä niin pieneksi kuin
-mahdollista, ryömiä aivan lattiaan kiinni, mutta kun soitto läheni
-lähenemistään, täytyi hänen nousta ylös, hän painoi selkänsä seinää
-vasten ja huitoi etukäpälillään ilmaa, ikäänkuin olisi tahtonut päästä
-erilleen pauhaavista sävelaalloista. Hän piti edelleenkin hampaitaan
-yhteenpuristettuina, mutta koko hänen ruumiinsa vapisi ja värisi
-suonenvedontapaisesti ja hän vääntelehti tuskissaan. Viimein hän
-kadotti itsensähillitsemiskykynsä, leuat erkanivat toisistaan ja kumea
-murina tunkeutui hänen kurkustaan. Hänen sieramensa jännittyivät,
-silmäterät laajenivat, karvat nousivat pystyyn avuttomassa raivossa ja
-hän päästi pitkäveteisen sudenulvonnan. Se nousi yhtämittaa, paisui
-sydäntäsärkeväksi säveleeksi, kuoli tuskaiseen sointuun -- ja sitten
-seurasi toinen jakso, oktaavi oktaavilta, sävelmaalaus särkyvästä
-sydämestä loppumattomasta tuskasta ja surusta, sävelmaalaus, joka
-sitten heikkeni, vaaleni, laskeutui ja hiljaa kuoli.
-
-Ne olivat helvetintuskia. Ja pirullisella terävä-älyisyydellä Leclère
-näytti voivan kiusata koiran jokaista hermoa ja saavan sen ilmaisemaan
-kaiken surunsa pitkinä valittavina, vapisevina ja nyyhkyttävinä
-sävelinä. Se oli todellakin kauhistuttavaa, ja vielä kaksikymmentä
-neljä tuntia jälkeenpäin Bastardi oli hervoton ja herkkä, säpsähti
-pienimmänkin tavallisen äänen kuullessaan, pelkäsi omaa varjoaan, ja
-oli ennen kaikkea ilkeä ja julma omia tovereitaan kohtaan. Mutta ei
-näkynyt mitään merkkiä siitä, että hänen rohkeutensa olisi murtunut.
-Pikemminkin hän tuli yhä jurommaksi ja vaiteliaammaksi ja odotti
-aikaansa horjumattomalla kärsivällisyydellä, joka alkoi vaikuttaa
-Leclère'en hämmentävästi ja ahdistavasti. Hän saattoi tuntikausia maata
-liikkumatta tulenpaisteessa ja tuijottaa suoraan Leclère'en, silmät
-katkerinta vihaa ilmaisten.
-
-Mies tunsi usein, että hän oli joutunut taisteluun itse elämän
-perusaineksen kanssa -- tuon vastustamattoman voiman kanssa, joka
-auttaa haukkaa ampumaan alas pilvistä höyhenpukuisen salaman lailla,
-joka vetää villihanhea yli vyöhykkeiden ja paiskaa leikkivän lohen
-kaksituhatta peninkulmaa kuohuvaa Yukonvirtaa pitkin. Sellaisina
-hetkinä hän tunsi halua osottaa vastustamatonta elinvoimaansa, ja hän
-heittäytyi hurjiin orgioihin, joissa väkijuomat, mieletön soitto ja
-Bastardi näyttivät pääosaa ja joitten kestäessä hän vaati taisteluun
-kaikkea, mikä oli, mikä oli ollut, ja mikä tuli olemaan.
-
-"Siinä on jotakin", tuumaili hän kun hänen mielenpurkauksensa
-koskettivat Bastardin sisimpiä säikeitä ja aiheuttivat pitkäveteisen
-kamalan ulvonnan. "Ja minä vedän käsilläni -- näin ja näin.
-Hah-hah-haa! Se on hauskaa. Se on todellakin hauskaa! Papit messuavat,
-naiset rukoilevat, miehet kiroilevat, pikkulinnut sanovat pii-pii ja
-Bastardi laulaa vou-vou -- ja kaikki tämä on sama asia. Hah-hah-haa!"
-
-Eräs kunnianarvoisa pappismies, isä Gautier, nuhteli häntä kerran ja
-muistutti hänelle, että hän saattoi odottaa varmaa turmiota. Mutta hän
-ei tehnyt sitä toista kertaa.
-
-"No olkoon niin, _mon père_", vastasi Leclère. "Ja minä luulen, että
-menen helvetin läpi rätisten, niinkuin katkoyrtti tulen läpi. Vai mitä
-arvelette, _mon père_?"
-
-Mutta kaikki huonot olennot saavat lopun niinkuin hyvätkin, ja niin
-kävi myöskin Mustan Leclère'n. Kun vesi oli kesän aikana matalalla,
-jätti hän Mc Dougall'in ja lähti veneellä Sunrise'en. Hän matkusti Mc
-Dougall'ista Timothy Brown'in seurassa ja saapui yksin Sunrise'en.
-Tiedettiin, että molemmat matkatoverit olivat olleet riidassa ennenkuin
-lähtivät matkalle. _Lizzie_, puhkuva kymmenen tonnin siipialus, joka
-oli lähtenyt kaksikymmentä neljä tuntia jälkeenpäin, saapui perille
-kolmea päivää ennen Leclère'ä. Ja kun hän saapui, oli hänellä
-luodinreikä toisessa olkapäässään ja hän kertoi pitkän jutun
-väijytysjoukosta ja murhasta.
-
-Sunrise'ssa oli tehty kultalöytöjä ja olosuhteet siellä olivat
-melkoisesti muuttuneet. Kun sinne alkoi virtailla useita satoja
-kullankaivajia, suunnattomat määrät whiskyä ja puoli tusinaa hyvin
-varustettuja pelureita, hävisi lähetyssaarnaajain monivuotinen työ
-intiaanien keskuudessa jäljettömiin. Kun squawien ainainen tehtävä oli
-keittää papuja ja pitää tulta naimattomille kullankaivajille, ja kun
-nuorilta miehiltä ei riittänyt aikaa muuhun kuin pelaamiseen ja
-vaihtokauppaan, tuli lähetyssaarnaaja sängyn omaksi, sanoi "Jumala
-auttakoon minua" yhä uudelleen ja uudelleen ja asettui tilinteonpäivää
-odottamaan karkeasti veistettyyn pitkään kirstuun. Tämän jälkeen
-pelurit siirsivät roulette- ja faraopöytänsä lähetystaloon, josta
-sitten kuului noppien kolina ja lasien kilinä vuorokaudet ympäriinsä.
-
-Nyt sattui Timothy Brown olemaan hyvin pidetty näiden Pohjolan
-seikkailijain keskuudessa. Ainoa, mistä häntä saattoi moittia, oli
-hänen kiivas luonteensa -- muuten pikku-asia, jonka hänen hyvä
-sydämensä ja anteeksiantavainen mielensä täydellisesti korvasi.
-Toiselta puolen ei Mustassa Leclère'ssä ollut mitään, joka olisi
-sovittanut hänen huonot puolensa. Hän oli "musta" ja pysyi sellaisena;
-siitä oli riittävästi todistuksia, ja hän oli yhtä vihattu kuin toinen
-oli rakastettu. Ja silloin Sunris'en miehet tarttuivat kovin kourin
-häneen ja raastoivat hänet Lynch-tuomarin eteen.
-
-Se oli yksinkertainen juttu. Hän oli riitaantunut Timothy Brownin
-kanssa Mc Dougall'issa. Timothy Brownin seurassa hän oli matkustanut Mc
-Dougall'ista. Ilman Timothy Brownia hän oli tullut Sunrise'en. Näistä
-tosiasioista ja hänen yleisesti tunnetusta pahuudestaan vedettiin se
-yksimielinen johtopäätös, että hän oli tappanut Timothy Brownin.
-Toiselta puolen Leclère tunnusti tosiksi ylläolevat seikat, mutta
-kielsi johtopäätöksen todenperäisyyden ja antoi toisen selityksen.
-Kahdenkymmenen peninkulman päässä Sunrise'sta hän ja Timothy Brown
-olivat juuri sauvomassa venettä louhikkoista rantaa pitkin, kun
-yht'äkkiä kajahti kaksi laukausta. Timothy Brown suistui veneestä
-veteen ja painui pohjaan jättäen jälkeensä punaisen viirun -- se oli
-viimeinen, minkä hän näki Timothy Brownista. Hän itse -- Leclère --
-kaatui veneen pohjalle olkapää lävistettynä. Hän makasi hyvin hiljaa ja
-pälyili rantaan päin. Hetkisen perästä hän näki parin intiaanin
-pistävän päänsä esiin ja tulevan vesirajaan kantaen koivunkaarnasta
-tehtyä kanoottia. Kun he laskivat sen vesille, Leclère tähtäsi ja
-ampui. Luoti osui toiseen intiaaniin, joka tuupertui kanootista
-aivankuin Timothy Brown oli tehnyt. Toinen heittäytyi kanootin
-pohjalle, ja niin lähtivät kanootti ja vene kulkemaan vinhaa vauhtia
-virtaa alas. Sitten joutuivat molemmat alukset pyörteeseen ja kulkivat
-eri teitä muutaman saaren ympäri. Eikä hän sitten enää nähnyt
-kanoottia. Mutta päättäen siitä hypystä, jonka intiaani oli tehnyt
-ennenkuin kaatui kanootin pohjalle, oli hän varmasti haavoittanut
-häntä.
-
-Siinä kaikki.
-
-Leclère'n selitystä ei pidetty riittävänä. Hänelle annettiin kymmenen
-tuntia armonaikaa, ja _Lizzie_ meni virralle tekemään tutkimuksia.
-Kymmenen tunnin kuluttua tuli vene puhkien takaisin Sunrise'en. Se ei
-ollut huomannut mitään. Ei oltu löydetty minkäänlaisia todistuksia,
-jotka olisivat antaneet tukea hänen väitteelleen. Nyt suotiin hänelle
-aikaa järjestää jälkeenjääpä omaisuutensa, sillä hän oli erään
-viidenkymmenen tuhannen dollarin arvoiseksi arvioidun Sunrisessa
-sijaitsevan valtauksen omistaja, ja he olivat lainkuuliaista yhtä hyvin
-kuin lakiasäätävääkin kansaa.
-
-Leclère kohautti hartioitaan. "Vielä yksi asia", sanoi hän, "eräs pieni
--- miten te taas sitä kutsuttekaan? Eräs _armonosotus_, niin kai se on
--- niin, pieni armonosotus, niin se on. Minä lahjoitan omistamani
-viisikymmentätuhatta dollaria kirkolle. Ja minä lahjoitan ajokoirani
-Bastardin helvettiin. Ja se pieni armonosoitus? Niin -- että te ensin
-hirtätte sen ja sitten minut. Sopiiko se?"
-
-He olivat yhtä mieltä siitä, että se sopi -- järjestyshän oli oleva,
-että "helvetinsikiö" raivaa tietä isännälleen. Ja niin siirrettiin
-tuomioistuin virranrannalle, missä muuan valtainen petäjä seisoi
-erillään muista. Slackwater Charley teki silmukan vetoköyden toiseen
-päähän, ja silmukka asetettiin Leclère'n kaulaan. Hänen kätensä olivat
-sidotut selän taakse ja häntä autettiin nousemaan korppulaatikon
-päälle. Sen jälkeen heitettiin köyden toinen pää muutaman oksan yli,
-kiristettiin ja sidottiin lujasti kiinni. Jos sitten olisi potkaistu
-laatikko Leclère'n alta, olisi hän jäänyt killumaan ilmaan.
-
-"Nyt me otamme koiran käsiteltäväksemme", sanoi Webster Shaw, joka
-toisinaan palveli kaivosinsinöörinä. "Heittäkää silmukka sen kaulaan,
-Slackwater."
-
-Leclère veti suunsa irviin. Slackwater pisti mällin poskeensa, teki
-silmukan ja heilutti köyttä välinpitämättömästi kädessään. Hän
-keskeytti pari kertaa ajaakseen liian lähelle tuppautuneita moskiittoja
-kasvoiltaan. Kaikki karkoittivat moskiittoja luotaan, paitsi Leclère,
-jonka pään ympärille oli niitä kertynyt kokonainen pilvi. Vieläpä
-Bastardikin, joka loikoili pitkänään maassa, ajeli etukäpälillään
-lakkaamatta noita kiusanhenkiä silmäinsä ja suunsa ympäriltä.
-
-Mutta kun Slackwater odotti, että Bastardi olisi kohottanut päätänsä,
-kuului heikkoa huutoa, ja muuan mies näkyi juoksevan Sunrise'sta päin,
-heiluttaen toista kättään. Se oli varaston esimies.
-
-"Odottakaa, odottakaa -- pojat!" läähätti hän, juostessaan heidän
-luokseen. "Pikku Sandy ja Bernadotte ovat juuri saapuneet", selitti
-hän, hengähdettyään hiukkasen. "Astuivat maihin tuolla alhaalla ja
-tulivat oikotietä. Heillä oli Majava mukanaan. Olivat löytäneet hänet
-ja hänen kanoottinsa muutamasta kanavasta, ja Majavalla oli pari luotia
-ruumiissaan. Hänellä oli ollut Kutz seurassaan -- hän joka pahoinpiteli
-squawiaan ja aiheutti rähinää."
-
-"No? Mitä minä sanoin? Kuulitteko?" huudahti Leclère kiihkeästi. "Se se
-oli aivan varmaan! Kuulittehan nyt! Minä puhuin totta."
-
-"Nyt on meidän opettaminen noille kirotuille Siwasheille
-säädyllisyyttä", selitti Webster Shaw. "He ovat tulemaisillaan
-lihaviksi ja pönäköiksi, ja meidän täytyy panna heidät pinteeseen.
-Saarretaan koko seurue ja hirtetään Majava. Siinä ohjelmamme. Tulkaa,
-niin saamme kuulla, mitä hänellä on sanomista puolustuksekseen."
-
-"Hei, m'sieu'!" huudahti Leclère, kun joukko alkoi hajaantua ja häipyä
-hämärään. "Minä haluaisin niin hirveän mielelläni olla mukana siinä
-leikissä."
-
-"Oo, me kyllä päästämme teidät irti, kun palaamme takaisin", huusi
-Webster Shaw vastaan olkansa yli. "Sill'aikaa voitte mietiskellä
-syntejänne ja kaitselmuksen oikkuja. Se tekee teille hyvää, niin että
-voitte olla kiitollinen siitä."
-
-Leclèren laita oli niinkuin kaikkien muittenkin miesten, jotka ovat
-tottuneet suuriin vaaroihin ja joiden hermot ovat terveet ja kestävät,
-ja hän vaipui pitkään odotukseensa -- kuvaannollisesti sanottuna. Ei
-voinut olla puhettakaan hänen ruumiinsa vaipumisesta, sillä lujaan
-pingoitettu köysi pakotti hänen seisomaan pystyssä. Pienimmästäkin
-jalkojen koukistuksesta olisi karkea köysi tunkeutunut hänen kaulaansa,
-ja pysty asento vaivasi suuresti hänen haavoittunutta olkapäätänsä. Hän
-työnsi alahuulensa ulos ja puhalsi ylöspäin ajaakseen moskiitot
-kasvoiltaan. Mutta asemalla oli joka tapauksessa tyydyttäväkin
-puolensa. Eihän se mitään, jos kärsiikin hiukan ruumiillisia kipuja,
-kun kerta oli päässyt kuoleman kynsistä; se vaan oli paha juttu, ettei
-hän saanut olla mukana katsomassa Majavan hirttämistä.
-
-Nämä ajatukset askartelivat hänen aivoissaan kunnes hänen katseensa
-sattumalta osui Bastardiin, joka makasi pitkänään maassa, pää
-etukäpälien välissä ja nukkui. Nyt saivat Leclère'n ajatukset toisen
-suunnan. Hän katseli tarkkaan koiraa ja koetti päästä selville,
-nukkuiko se todellakin, vai oliko vain nukkuvinaan. Bastardin kyljet
-nousivat säännöllisesti, mutta Leclère oli huomaavinaan, että hengitys
-tapahtui hiukan liian sukkelaan; hän havaitsi myös kiihkeätä valppautta
-koiran jokaisessa karvassa, mikä todisti, ettei uni ollut todellista.
-Hän olisi tahtonut antaa koko valtauksensa Sunrise'ssa, jos olisi
-päässyt varmuuteen, ettei koira ollut hereillä, ja kerran kun hänen
-jäsenensä naksahtivat, hän katsahti nopeasti ja levottomasti
-Bastardiin, saadakseen tietää, liikauttiko tämä itseään. Sitä se ei
-silloin tehnyt, mutta muutamien minuuttien perästä se nousi seisalleen
-hitaasti ja laiskasti, venytteli itseään ja katsoi tarkasti
-ympärilleen.
-
-"_Sacre dame_", kuiskasi Leclère tuskin kuuluvasti.
-
-Kun Bastardi oli päässyt varmuuteen, ettei ketään näkynyt eikä
-kuulunut, istuutui hän, väänsi ylähuulensa ikäänkuin olisi tahtonut
-hymyillä, katsahti Leclère'en ja lipoi kieltään.
-
-"Minä olen mennyttä miestä", sanoi Leclère ja nauroi kovaan ja
-katkerasti.
-
-Bastardi tuli lähemmäksi, vahingoittunut korva lerpallaan ja terve
-eteenpäin jännitettynä. Hän piti päätään hauskasti vinossa ja lähestyi
-pienin leikkivin askelin. Sitten hän sysäsi ruumiillaan laatikkoa, niin
-että se horjahteli. Leclère astui varovasti laidalta toiselle
-säilyttääkseen tasapainon.
-
-"Pidä varasi, Bastardi", sanoi hän rauhallisesti. "Minä tapan sinut".
-
-Bastardi murisi tuon turmiota ennustavan sanan kuultuaan ja sysäsi
-laatikkoa voimakkaammin. Sitten hän nousi ylös ja hyökkäsi koko
-painollaan laatikon kimppuun. Leclère potkasi toisella jalallaan, mutta
-köysi kuristi hänen kurkkuaan, niin että hän oli vähällä kaatua
-laatikon päältä.
-
-"Hei, hoo! Tiehesi siitä! Eteenpäin!" huusi hän.
-
-Bastardi peräytyi noin parikymmentä jalkaa ja koko hänen esiintymisensä
-ilmaisi joustavuutta, ettei Leclère voinut sitä ymmärtää väärin. Hän
-muisti, kuinka koira oli usein särkenyt jäätä heittäytymällä koko
-painollaan sen päälle, ja kun hän ajatteli tätä, hän ymmärsi, mikä
-Bastardilla oli mielessä. Koira kääntyi ympäri ja seisoi hiljaa. Hän
-näytti valkeita hampaitaan ja Leclère vastasi samalla tavalla.
-Senjälkeen Bastardi hyppäsi ja työnsi laatikkoa koko voimallaan.
-
-Viisitoista minuuttia myöhemmin palasivat Slackwater Charley ja Webster
-Shaw takaisin ja huomasivat jotakin, joka muistutti aavemaista,
-pimeässä edestakaisin liikkuvaa heiluria. He jouduttivat askeleitaan,
-tulivat lähemmäs ja löysivät elottoman ruumiin, johon elävä olento oli
-pureutunut kiinni ja repeli ja pudisteli sitä, niin että se joutui
-heiluvaan liikkeeseen.
-
-"Hei! Päästä irti -- sinä helvetinsikiö!" huudahti Webster Shaw.
-
-Mutta Bastardi vain muljautti häneen ilkeästi ja murisi uhkaavasti
-päästämättä otettaan.
-
-Slackwater Charley otti esille revolverinsa, mutta hänen kätensä
-vapisivat ikäänkuin kylmästä, ja hän hutiloi.
-
-"Kas tässä, ottakaa se", sanoi hän ja ojensi aseen Webster Shawille.
-
-Webster Shaw naurahti, tähtäsi Bastardin välkkyvien silmien väliin ja
-laukasi. Koiran ruumis vavahti, sätkytteli koipiaan hetkisen ja tuli
-sitten yht'äkkiä aivan kankeaksi. Mutta hampaansa se piti yhä
-edelleenkin tiukasti yhteenpuristettuina.
-
-
-
-
-Jees Uck'in tarina.
-
-
-Maailmassa on ollut monenlaisia luopumisia. Mutta pääasiassa ne
-kuitenkin ovat samanlaisia. Ja tässä suhteessa voi väittää, että miehet
-ja naiset luopuvat rakkaimmastaan maailmassa jonkun vielä rakkaamman
-takia. Niin on aina tapahtunut. Niin kävi silloin, kun Aabel uhrasi
-laumansa esikoiset. Esikoiset olivat hänelle kalleinta maailmassa,
-mutta hän uhrasi ne säilyttääkseen hyvät välinsä Jumalan kanssa. Niin
-oli myös Aabrahamin laita, kun hän valmistautui uhraamaan poikansa
-Iisakkia kivialttarilla. Iisak oli hänelle sangen rakas, mutta
-tutkimattomasta syystä Jumala oli hänelle vielä rakkaampi. Asianlaita
-oli kai niin, että Aabraham ehkä pelkäsi Herraa. Mutta olipa tämä nyt
-totta tai ei, on senjälkeen pari miljaardia ihmistä todistanut, että
-hän rakasti Herraa ja tahtoi palvella häntä.
-
-Ja koska nyt on tullut säännöksi, että rakastaminen ja palveleminen
-kuuluvat yhteen, sekä että uhraaminen eli luopuminen on palvelemista,
-niin on myöskin Jees Uck, vaikka hän oli ainoastaan tummahipiäisten
-rotuun kuuluva nainen, rakastanut niin syvästi kuin kuka hyvänsä. Hän
-ei ollut suinkaan perehtynyt historiaan, olipa vain oppinut ottamaan
-selvän ilmasta ja tuulesta ja metsäeläinten tavoista. Niinmuodoin hän
-ei ollut koskaan kuullut puhuttavan Aabelista tai Aabrahamista. Ja
-koska hän oli jäänyt huomaamatta Holy Crossin hyviltä sisarilta, ei hän
-myöskään tiennyt mitään Ruthista, tuosta moabittaresta, joka luopui
-itse Jumalasta vieraan maan vieraan naisen takia. Jees Uck oli vain
-oppinut kieltäytymään, suunnilleen niinkuin koira pakotetaan luopumaan
-varastamastaan, ydintä täynnä olevasta luusta. Ja kuitenkin, kun hänen
-aikansa tuli, näytti hän kykenevänsä nousemaan parempiin rotuihin
-kuuluvien tasalle ja kieltäytymään todellakin suuremmoisella tavalla.
-
-Tämä on niinmuodoin kertomus Jees Uck'ista, ja samalla myös kertomus
-Neil Bonner'ista ja Kitty Bonner'ista ja parista Neil Bonner'in
-jälkeläisestä. Jees Uck kuului tummahipiäisten rotuun, se on totta,
-mutta hän ei ollut intiaani, eikä myöskään eskimo eikä innuiitti. Jos
-mennään ajassa taaksepäin ja seurataan suullisia perintötietoja, niin
-löydetään eräs Skolkz, toyoot-intiaani Yukonista, joka nuoruudessaan
-vaelsi siihen suureen suistomaahan, jossa innuiitit asuvat, ja siellä
-yhdisti itsensä erääseen naiseen, jonka nimi kuuluu olleen Olillie.
-Tämä Olillie oli syntynyt äidistä, joka oli eskimo ja isästä, joka oli
-innuiitti. Ja Skolkz'ista ja Olillie'sta syntyi Halie, joka niinmuodoin
-oli puoleksi toyoot-intiaani ja puoleksi eskimo-innuiitti. Ja Halie oli
-Jees Uckin isoäiti.
-
-Mutta nyt oli Halie, jossa oli sekaisin kolmen rodun verta, ja joka ei
-kammonut kehittää tätä sekarotuisuutta vielä pitemmälle, mennyt
-naimisiin muutaman Shpack-nimisen venäläisen turkiskaupustelijan
-kanssa, jota myös aikoinaan kutsuttiin "Isoksi paksuksi".
-Shpack oli täällä luokitettu venäläisiin kuuluvaksi sattuvamman
-nimityksen puutteessa; sillä Shpack'in isä, eräs slavoonilainen
-rangaistusvanki eteläisistä maakunnista, oli paennut
-elohopeakaivoksista Pohjois-Siperiaan, jossa hän kohtasi Zimban, joka
-oli paimentolaiskansaan kuuluva nainen ja tuli Shpack'in äidiksi.
-
-Ja ellei nyt Shpackia olisi ottanut huostaansa merikansa, joka elää
-kurjuudessa Arktisen meren rantamilla, ei hänestä olisi koskaan tullut
-Jees Uck'in äidinisää, eikä niinmuodoin olisi mitään tarinaakaan
-kerrottavana. Mutta hän joutui merikansan pariin, pakeni heidän
-luotaan Kamschatkaan ja tuli sieltä muutamalla norjalaisella
-valaanpyydystäjä-laivalla Itämerelle. Vähän senjälkeen hän ilmaantui
-Pietariin, eikä viipynyt monta vuotta, ennenkuin hän matkusti samaa
-vaivaloista tietä, jota hänen isänsä puoli vuosisataa aikaisemmin oli
-kulkenut hätää ja tuskaa nähden. Mutta Shpack oli vapaa mies, ja hän
-oli suuren venäläisen turkiskauppayhtiön palveluksessa. Ja tämän
-virkansa takia hän matkusti yhä kauemmas itään, kunnes meni Behringin
-meren yli Venäjän Amerikaan. Partolik'issa, joka on lähinnä Yukonin
-suurta suistomaata, hän otti Halien vaimokseen -- hänet, josta tuli
-Jees Uck'in äidinäiti. Ja tästä avioyhteydestä syntyi tyttölapsi
-Tukesan.
-
-Yhtiön käskystä Shpack teki pari sataa peninkulmaa pitkän
-kanoottimatkan Yukonia ylöspäin Nulaton asemalle. Hän otti mukaansa
-Halien ja pikku Tukesanin. Tämä tapahtui 1850, ja samana vuonna
-joki-intiaanit hyökkäsivät Nulatoon ja hävittivät sen maan tasalle.
-Siellä päättyi Shpack'in ja Halien elämä. Ja tämän kauhean yön aikana
-Tukesan katosi. Vielä tänä päivänä toyootit kieltävät olleensa missään
-tekemisissä asian kanssa; mutta olipa sen laita kuinka hyvänsä, oli
-kuitenkin tosiasia, että tyttölapsi Tukesan kasvoi ja yleni heidän
-keskuudessaan.
-
-Tukesan oli naimisissa kahden toyoot-veljeksen kanssa peräkkäin, mutta
-kummankaan kanssa hänellä ei ollut lapsia. Toiset naiset pudistelivat
-päätään tälle, eikä kukaan heimon miehistä tahtonut ruveta kolmanneksi
-mieheksi lapsettomalle leskelle. Mutta tähän aikaan oli monen sadan
-peninkulman päässä, Fort Yukonissa, eräs mies, jonka nimi oli 'Spike
-O'Brien. Fort Yukon oli eräs Hudson-Bay-yhtiön asema, ja Spike O'Brien
-oli yhtiön palveluksessa. Hän oli kelvollinen palvelija, mutta hän sai
-sen ajatuksen, että ansio oli huono, ja ajan oloon hän kypsytti tätä
-ajatusta ja karkasi. Matkustamiseen takaisin York Factory'yn olisi
-mennyt koko vuosi, jos hän olisi kulkenut asemalta asemalle. Ja koska
-asemat kuuluivat yhtiölle, hän tiesi, ettei hän sitä tietä kulkiessaan
-välttyisi joutumasta yhtiön kynsiin. Ei niinmuodoin löytynyt muuta
-keinoa kuin lähteä pitkin Yukonia. Oli kyllä totta, ettei yksikään
-valkoinen mies ollut koskaan ennen matkustanut Yukonia pitkin, eikä
-yksikään valkoinen mies tiennyt, laskiko Yukon Arktiseen valtamereen
-vai Behringin mereen -- mutta Spike O'Brien oli kelttiläinen, ja
-vaaroihinjoutumisen mahdollisuus oli hänelle houkutus, jota hän oli
-aina seurannut.
-
-Muutamia viikkoja tämän jälkeen hän veti, vaivoissa pahoin runneltuna
-ja nälkiintyneenä ja kuumeesta puolikuolleena, veneensä maihin erään
-toyootkylän luona, jonka jälkeen hän heti kaatui tiedottomana maahan.
-Saatuaan voimansa takaisin hän näki Tukesanin ja mieltyi häneen.
-Samoinkuin Shpack'in isä, joka eli korkeaan ikään siperialaisen
-paimentolaiskansan keskuudessa, Spike O'Brien olisi saattanut jäädä
-ainiaaksi lepuuttamaan väsyneitä raajojaan toyootein luo. Mutta
-romanttiset ajatukset valtasivat hänet ja estivät häntä jäämästä sinne.
-Niinkuin hän oli matkustanut York Factory'sta Fort Yukoniin, hän
-saattaisi kulkea ennen muita Fort Yukonista mereen saakka ja hankkia
-itselleen kunnian olla ensimäinen, joka on kiertänyt luoteista väylää
-maitse. Hän lähtikin virtaa ales, saavutti halajamansa kunnian, mutta
-ei tullut huomatuksi eikä ylistetyksi. Myöhemmin hän piti vierasmajaa
-merimiehille San Franciscossa, jossa häntä pidettiin sangen hyvänä
-valehtelijana kertomiensa tosijuttujen takia. Siellä synnytti ennen
-lapseton Tukesan lapsen. Ja tämä lapsi oli Jees Uck. Olemme käyneet
-läpi näin tarkasti hänen sukuluettelonsa osottaaksemme, ettei hän ollut
-intiaani, eikä eskimo, eikä innuiitti, eikä oikeastaan mikään muukaan;
-sekä näyttääksemme, kuinka puolettomia sukukuntain jätteitä me kaikki
-olemme, ynnä kuinka ihmeellisiä teitä se siemen kulkee, josta me
-johdamme alkumme.
-
-Huolimatta siitä kiertolaisverestä, -- tai kenties sen takia -- joka
-hänen suonissaan virtaili, ja kaikesta siitä mitä hän oli saanut periä
-niin monelta eri rodulta, kasvoi Jees Uck'ista erinomaisen ihana
-nainen, Hänen kauneutensa oli jonkunverran eriskummallista,
-itämaalaista, niin että se olisi saattanut jokaisen kansatieteilijän
-ymmälle. Hän oli erittäin hoikka ja norja. Paitsi mielikuvitusrikkautta
-ei hänessä näkynyt keltiläisen rodun vaikutusta. Mahdollisesti se
-myöskin oli ajanut hänen lämpöisen verensä lähelle ihoa, mikä teki
-hänen kasvonsa vaaleammiksi, mutta tämä saattoi olla yhtä hyvin
-Shpack'in, tuon "Ison paksun" perintöä, joka oli saanut slavoonilaisen
-isänsä ihonvärin. Ja lopuksi hänellä oli suuret loistavat mustat silmät
--- sekarodun silmät, joissa oli kärsivä ilme, mikä todistaa mustan
-rodun sekaantumista valkoiseen. Valkoisilta perimänsä veri ja hänen oma
-valppautensa tekivät hänet jossakin määrin kunnianhimoiseksi. Muuten
-hän oli kasvatuksensa ja maailmankatsomuksensa puolesta täydelleen
-toyoot-intiaani.
-
-Eräänä talvena, kun hän oli nuori nainen, osui Neil Bonner hänen
-tielleen. Mutta hän osui hänen tielleen samalla tapaa kuin oli tullut
-maahankin, nimittäin hiukan vastenmielisesti. Oikeastaan hän oli aivan
-vasten tahtoaan tullut sinne. Isänsä, joka leikkasi kuponkeja ja
-kasvatti ruusuja, ja äitinsä, joka rakasti seuraelämää, kasvattamana
-oli Neil Bonner'ista tullut tuulihattu. Hän ei ollut oikeastaan huono
-luonne; mutta miehen, jolla elämä on turvattu, eikä ole mitään tehtävää
-tässä maailmassa, täytyy jollakin tavoin osoittaa toimintahaluaan, ja
-Neil Bonner oli juuri tässä asemassa. Ja hän nautti täysin siemauksin
-vapaudestaan, niin että hänen isänsä -- Neil Bonner vanhempi -- lopulta
-kyllästyi häneen, luopui ruusuistaan ja katseli poikansa elämää mitä
-suurimmalla hämmästyksellä. Sitten hän meni erään samallaisilla
-taipumuksilla varustetun toverinsa luo, jonka kanssa hänen oli tapana
-neuvotella kupongeista ja ruusuista, ja nämä molemmat miehet
-ratkaisivat nuoren Neil Bonner'in kohtalon. Hänet täytyi lähettää
-oppimaan parempia elintapoja -- jotta hän luopuisi harmia tuottavista
-hullutteluistaan ja saavuttaisi tasaisen vakavuuden.
-
-Kun tämä päätös oli tehty ja Neil oli hiukan pahoitellut ja häpeillyt,
-kävi muu koko helposti. Molemmat vanhat toverukset olivat suuria
-osakkeenomistajia P.C. yhtiössä. Ja P.C. yhtiö omisti kokonaisia
-laivastoja, jokialuksia ja valtamerihöyryjä, ja paitsi tätä
-merenkyntämistä se oli myös ottanut haltuunsa noin satatuhatta
-neliöpeninkulmaa maata, joka maantieteilijäin kartoilla on tavallisesti
-merkitty valkealla. Ja niin lähetti P.C. yhtiö nuoren Neil Bonner'in
-Pohjolaan tekemään työtä ja oppimaan niin hyväksi kuin isänsä. "Viiden
-vuoden yksinkertainen elämäntapa kovassa työssä ja kaukana kaikista
-kiusauksista tekee hänet mieheksi", sanoi vanha Neil Bonner, jonka
-jälkeen hän vetäytyi takaisin ruusujensa pariin. Nuori Neil Bonner puri
-hampaitaan yhteen ja tarttui päättäväisin ilmein työhön käsiksi. Hän
-täytti paikkansa palvelijana hyvin ja saavutti esimiestensä suosion. Ei
-niin, että työ olisi tuottanut hänelle hupia, vaan se oli ainoa keino,
-joka esti häntä menettämästä järkeään.
-
-Ensimäisenä vuotena hän toivoi kuolemaa. Toisena vuotena hän kiroili
-luojaansa. Kolmantena vuotena hän eli vuoroin näissä molemmissa
-mielialoissa ja riitaantui erään esimiehensä kanssa. Hän sukeutui
-voittajana riidasta, mutta hänen esimiehensä sai kuitenkin viimeisen
-sanan -- ja tämän sanan perusteella Neil Bonner lähetettiin
-karkoituspaikkaan, johon verrattuna hänen entinen olinpaikkansa tuntui
-hänestä paratiisilta. Mutta hän meni sinne nurkumatta, sillä Pohjola
-oli todellakin tehnyt hänestä miehen.
-
-Siellä täällä kartan valkoisilla paikoilla näkyy pieniä ympyröitä,
-jotka muistuttavat "o"-kirjainta ja näitten ympyräin jommallakummalla
-puolella on luettavana nimiä, niinkuin esimerkiksi "Fort Hamilton" --
-"Yanana Station" -- "Twenty Mile" -- mikä saa meidät luulemaan, että
-nuo valkoiset seudut ovat täynnä kyliä ja kaupunkeja. Mutta tämä ei ole
-mitään muuta kuin tyhjää mielikuvitusta. Twenty Milen, joka on aivan
-samallainen kuin muutkin asemat, käsittää yksi pölkkymaja, suunnilleen
-yhtä iso kuin tavallinen kulmatalo, jossa on maustekauppa alakerrassa
-ja vuokrahuoneita yläkerrassa. Pihan perällä on varastohuone, ja
-sitäpaitsi pari ulkohuonetta. Kartanolla ei ole minkäänlaista aitausta;
-se ulottuu silmänkantamattomiin. Muita rakennuksia ei ole näkyvissä,
-mutta toyootit leiriytyvät toisinaan talveksi peninkulman tai parin
-päähän Yukonin varteen. Ja tämä on Twenty Mile, yksi P.C. yhtiön
-monista tuntosarvista. Täällä hoitaa yhtiön lähettiläs apulaisineen
-vaihtokauppaa intiaanien turkistavaroilla sekä tekee kaikenlaista muuta
-kauppaa kuljeskelevien kullankaivajien kanssa, jotka maksavat
-ostoksensa kultahiekalla. Täällä odottavat asiamies ja hänen
-apulaisensa talvet läpeensä kevättä, ja kun kevät saapuu, kiipeevät he
-kiroillen talon katolle, sillä Yukon tulvii yli äyräittensä. Ja tänne
-lähetettiin nyt Neil Bonner neljäntenä maassaolovuotenansa pitämään
-huolta kaikesta.
-
-Hänellä ei ollut edeltäjää, joka olisi jäänyt palkattomaksi hänen
-tähtensä. Hän, joka oli hoitanut asemaa ennen, oli ottanut hengen
-itseltään, "sentähden, että paikka oli niin vaikea", sanoi apulainen,
-joka vielä pysyi paikallaan. Toyootit kuitenkin lausuivat eriävän
-mielipiteensä asiasta, istuessaan leirivalkeansa ääressä. Apulainen oli
-kaitaharteinen, heikkorintanen mies, hänen kasvonsa muistuttivat
-kuolleen pääkalloa, eikä ohut musta parta voinut peittää poskien
-onttoutta. Hän ryki paljon, hänen keuhkonsa tuntuivat olevan lopullaan
-ja silmissä oli sellainen raju, kuumeenomainen loiste, niinkuin
-kaikilla viimeiselle taudinasteelle joutuneilla keuhkotautisairailla.
-Hänen nimensä oli Pentley -- Amos Pentley -- eikä Bonner pitänyt
-hänestä, vaikkakin tunsi myötätuntoa tuota kuolemaantuomittua raukkaa
-kohtaan. He eivät eläneet erittäin hyvässä sovussa keskenään, vaikka
-näiden kahden miehen, kaikista miehistä, olisi pitänyt olla hyvissä
-väleissä keskenään ottaen huomioon pitkän talven kylmyys, hiljaisuus ja
-pimeys.
-
-Lopulta Bonner päätteli, että Amos oli osaksi vähämielinen, ja jätti
-hänet rauhaan tehden itse kaiken työn keittämistä lukuun ottamatta.
-Siitä huolimatta Amos näytti vain katkeria katseita ja peittelemätöntä
-vihaa häntä kohtaan. Tämä oli Bonnerille suuri menetys, sillä hänen
-oman rotunsa hymyilevät kasvot, rohkaiseva sana, toveruuden sympatia
-vastoinkäymisten keskellä -- kaikki tämä merkitsi paljon. Talvi oli
-vielä nuori, kun hän alkoi tajuta lisäsyitä tällaisessa apulaisessa
-siihen, että edellinen asiamies oli havainnut parhaaksi pakottaa
-kätensä omaa henkeään vastaan.
-
-Twenty Milessa oli hyvin yksinäistä. Kelmeä lakeus ulottui joka
-puolelle horisonttiin. Lumi, joka oli oikeastaan huurua, heitti
-manttelinsa maan yli ja hautasi kaiken kuolemanhiljaisuuteen. Sää oli
-päiväkausia kirkas ja kylmä, lämpömittari näytti jatkuvasti
-neljäkymmentä tai viisikymmentä astetta pakkasta. Mutta sitten tulikin
-muutos. Se vähä kosteus, joka oli tihkunut ilmakehään, kerääntyi
-harmaiksi, muodottomiksi pilviksi; sää muuttui melko lämpimäksi
-lämpömittarin noustessa kahteenkymmeneen pakkasasteeseen, ja kosteus
-putoili taivaalta kovina huurukiteinä, jotka sihisivät kuin kuiva
-sokeri tai maasta ilmaan potkaistu ohut hiekka. Tämän jälkeen sää
-muuttui jälleen kirkkaaksi ja kylmäksi niin pitkäksi aikaa, että oli
-kerääntynyt kylliksi kosteutta suojaamaan maata ulkoavaruuden
-kylmyydeltä. Siinä kaikki. Ei mitään tapahtunut. Ei myrskyjä, ei
-tyrskyäviä vesiä, ei rusahtelevia metsiä, ei mitään muuta kuin
-koneentapaista kasaantuneen kosteuden aiheuttamaa sadetta. Ehkä
-huomattavin tapaus noiden pitkästyttävien viikkojen aikana oli
-lämpömittarin kipuaminen ennen kokemattomaan viiteentoista asteeseen
-nollan alapuolella. Korvatakseen tämän iski ulkoavaruus maata
-kylmyydellään, kunnes elohopeamittari jäätyi ja spriimittari pysyi yli
-seitsemässäkymmenessä asteessa pari viikkoa, jolloin se possahti rikki.
-Siten ei saatu selvää, kuinka paljon kylmempää tuli tämän jälkeen.
-Toinen tapaus, yksitoikkoinen säännöllisyydessään, oli öiden
-piteneminen, kunnes päivä oli enää valon välähdys pimeän ajan välillä.
-
-Neil Bonner oli sosiaalinen olento. Hänen rangaistuksensa aiheuttaneet
-hulluttelutkin olivat johtuneet liiallisesta seurallisuudesta. Ja
-täällä, maanpakonsa neljäntenä vuonna, hän löysi itselleen seuraa --
-mikä olisi tuon sanan ivaamista -- nyrpeässä ja puhumattomassa
-olennossa, jonka synkissä silmissä hehkui viha, yhtä katkera kuin se
-oli aiheetonkin. Ja Bonner, jolle puhe ja seura olivat elämän henkäys,
-kuljeksi ympäriinsä aaveentapaisena muistellen jonkun aiemman
-elämänsä yltiöpäisiä ilotteluja. Päivisin hänen huulensa olivat
-yhteenpuristuneet, kasvonsa jäykät; mutta iltaisin hän puristi kätensä
-nyrkkiin, pyöriskeli peitteittensä sisässä ja itki ääneen kuin pikku
-lapsi. Ja hän muisteli usein erästä vaikutusvaltaista miestä kiroten
-tätä pitkien tuntien aikana. Myöskin Jumalaa hän kirosi, mutta Jumala
-ymmärtää. Hänellä ei ole sydäntä syyttää heikkoja kuolevaisia, jotka
-kieltävät Jumalan Alaskassa.
-
-Tänne Twenty Milen asemalle saapui Jees Uck ostamaan jauhoja ja pekonia
-sekä helmiä ja kirkkaanpunaisia kankaita ompelutöitään varten. Lisäksi
-ja tietämättään hän tuli Twenty Milen asemalle saattamaan yksinäisen
-miehen vielä yksinäisemmäksi, ojentelemaan unissaan tyhjiä
-käsivarsiaan. Sillä Neil Bonner oli vain mies. Tytön tullessa
-ensimmäistä kertaa kauppaan hän katsoi tätä pitkään, niinkuin janoinen
-mies saattaa katsoa pulppuavaan lähteeseen. Ja Jees Uck, Spike
-O'Brienin perinnöksi jättämän luonteen vaikutuksesta, rohkaisi mielensä
-ja katsoi häntä hymyillen silmiin, ei niinkuin tummahipiäisen väen
-pitäisi hymyillä kuninkaallisille roduille, vaan niinkuin nainen
-hymyilee miehelle. Tulos oli vastustamaton; mutta mies ei huomannut
-sitä, vaan taisteli vastaan yhtä ankarasti ja tuskallisesti kuin hän
-tunsi vetovoimaa tyttöä kohtaan. Ja tyttö? Niin, hän oli Jees Uck,
-kasvatukseltaan täysi toyoot-intiaani.
-
-Hän tuli usein asemalle kauppaa tekemään. Ja usein hän istui suuren
-takan ääressä ja jutteli murteellisella englanninkielellä Neil Bonnerin
-kanssa. Ja kävi niin, että mies odotti hänen tuloansa, ja niinä
-päivinä, jolloin hän ei saapunut, hän oli levoton eikä saanut rauhaa.
-Toisinaan häntä rupesi ajatteluttamaan, ja silloin hän kohteli häntä
-kylmästi ja päättäväisesti, mikä hämmensi ja haavoitti tyttöä, ja jota
-hän ei uskonut oikeaksi. Mutta useimmiten hän ei uskaltanut ajatella
-ensinkään, ja silloin oli kaikki hyvin ja silloin syntyi sekä hymyä
-että naurua. Ja Amos Pentley, joka läähätti ikäänkuin kuivalle joutunut
-kissankala, näki kaiken tämän ja veti suunsa irviin. Hän, joka rakasti
-elämää, ei voinut saada elää, ja se kiusasi häntä, kun toinen saattoi
-tehdä sitä. Sentähden hän vihasikin Bonneria, joka oli elämää täynnä ja
-jonka silmät loistivat riemusta, kun hän sai nähdä Jees Uck'in. Mitä
-taas Amos'een tuli, sai pelkkä tytön ajatteleminen hänen verensä
-kuohumaan, mitä seurasi verensyöksy.
-
-Jees Uck -- hän joka ajatteli niin alkuperäisesti eikä ollut tottunut
-punnitsemaan elämän hienompia puolia -- luki yksinkertaisen ja
-luonnollisen käsitystapansa mukaan Amos Pentleyn sielua kuin avointa
-kirjaa. Hän varoitti Bonneria, avonaisesti ja suorasti, mutta
-harvasanaisesti. Mutta korkeammalla tasolla olevan henkilön
-monimutkaisempi ajatustapa oli hämmentänyt Neilin huomiokyvyn, ja hän
-nauroi tytön selvälle levottomuudelle. Hänen silmissään Amos Pentley
-oli kurja raukka, joka epätoivoisena horjui hautaansa kohti. Ja
-Bonnerista, joka itse oli kärsinyt paljon, oli helppo antaa paljon
-anteeksi.
-
-Mutta eräänä kirpeänä pakkasaamuna hän nousi aamiaispöydästä ja meni
-varastohuoneelle. Jees oli jo siellä, hänen kasvonsa punottivat matkan
-jälkeen; hän halusi ostaa jauhosäkin. Muutamien minuuttien perästä Neil
-seisoi lumessa sitoen säkkiä rekeen. Kun hän kumartui eteenpäin, tunsi
-hän niskansa kankeaksi ja aavisti jotakin kauheaa olevan tulossa. Ja
-kun hän oli saanut reen köytetyksi ja yritti ojentautua suoraksi sai
-hän äkkiä suonenvetokohtauksen ja vaipui lumeen. Ruumis jännittyneenä
-ja vapisten, pää taaksepäin heitettynä, jalat ja kädet levällään, selkä
-kaareksi koukistuneena ja suu vääristyneenä hän näytti menevän
-kappaleiksi jäsen jäseneltä. Päästämättä pienintäkään ääntä Jees Uck
-oli heti polvillaan hänen vieressään lumessa, mutta Neil tarttui
-suonenvetomaisesti hänen ranteistaan, ja niinkauan kuin kohtauksia
-kesti, hän oli avuton. Ne lakkasivat muutamien hetkien perästä, mutta
-Neil makasi heikkona ja melkein tiedotonna, hänen otsansa kylpi hiessä
-ja huulet kostuivat vaahdosta.
-
-"Pian!" mumisi hän kummallisella, käheällä äänellä. "Pian! Sisään!"
-
-Neil yritti ryömiä nelinkontin, mutta tyttö nosti hänet pystyyn, ja
-nojautuneena hänen nuoriin käsivarsiinsa saattoi hän kulkea nopeammin.
-Kun hän pääsi varastohuoneeseen, alkoivat suonenvetokohtaukset
-uudelleen, hän irtausi väkisin tytöstä ja vieriskeli lattialla. Amos
-Pentley tuli ja katseli tapausta uteliain silmin.
-
-"Oi, Amos!" huudahti Jees Uck hädissään ja avuttomana, "luuletteko,
-että hän kuolee?" Mutta Amos kohautti harteitaan ja jatkoi
-katselemistaan.
-
-Sitten tuli Bonnerin ruumis hervottomaksi, jännittyneet lihakset
-antoivat perään ja hänen kasvonsa saivat helpotuksen ilmeen. "Pian!"
-kuiskasi hän hampaittensa välistä -- huulet vapisivat jo uuden
-kohtauksen lähestyessä -- "pian, Jees Uck! Lääkettä! Älkää peljätkö!
-Vetäkää minut sinne!"
-
-Hän tiesi missä lääkearkku oli, huoneen perällä, uunin takana, ja hän
-tarttui suonenvedon kourissa nytkähtelevän miehen jalkaan ja veti häntä
-sinnepäin. Kun suonenvetokohtaukset helpottivat, alkoi Neil, vaikkakin
-hyvin heikkona ja hyvin sairaana, etsiä arkkua. Hän oli nähnyt koirien
-kuolevan aivan samoihin taudinoireisiin kuin hänen omansa, ja hän tiesi
-mitä oli tehtävä. Hän otti esiin pullon kloraalihydraattia, mutta hänen
-sormensa olivat liian heikot ja voimattomat vetämään korkkia suulta.
-Tämän teki Jees Uck hänelle, kun hän sai uuden kohtauksen. Kun kohtaus
-oli ohi, tarjottiin hänelle avonainen pullo, ja hän katsoi nuoren
-naisen suuriin, mustiin silmiin ja luki niistä, mitä miehet ovat aina
-lukeneet oman naisensa silmistä. Hän otti hyvän annoksen lääkettä ja
-vaipui sitten nojalleen kunnes uusi kohtaus oli helpottanut. Sitten hän
-nousi vaivaloisesti kyynäspäilleen.
-
-"Kuulkaahan, Jees Uck", sanoi hän hyvin hitaasti, ikäänkuin hän, siitä
-huolimatta että oli välttämätön kiiruhtaa, olisi peljännyt tehdä niin.
-"Tehkää mitä minä sanon. Jääkää tänne luokseni, mutta älkää koskeko
-minuun. Minun täytyy olla hyvin hiljaa, mutta te ette saa mennä." Hänen
-alaleukansa alkoi jännittyä ja hänen kasvonsa vapista ja vääntyä uuden
-kohtauksen lähestyessä, mutta hän koetti taistella sitä vastaan. "Älkää
-menkö! Älkääkä antako Amos'enkaan mennä. Ymmärtäkää minut oikein!
-Amos'en täytyy jäädä juuri tänne."
-
-Tyttö nyökkäsi merkiksi, että ymmärsi ja sitten sai Neil taas
-suonenvetokohtauksen -- ensimäisen kokonaisesta sarjasta, joiden voima
-vähitellen laimeni ja jotka uusiutuivat yhä harvemmin. Jees Uck
-kumartui hänen ylitsensä, mutta muisti hänen kehotuksensa eikä
-uskaltanut koskea häneen. Kerran alkoi Amos näyttää selviä
-levottomuuden merkkejä ja näytti siltä kuin hän olisi tahtonut mennä
-kyökkiin, mutta Jees esti sen salamoivalla katseellaan, ja senjälkeen
-pysyi mies aivan hiljaa, jollei oteta lukuun hänen vaivaloista
-hengitystään ja onttoa yskimistään.
-
-Bonner nukkui. Valonpilkahdus, joka osoitti että oli päivä, katosi.
-Amos sytytti lampun, alinomaa nuoren naisen silmälläpidon alaisena.
-Alkoi tulla ilta. Pohjanpuoleisesta ikkunasta näkyi taivas punertavan
-hohdon valaisemana, joka liekehti ja hulmusi ja sitten sammui. Hetkisen
-perästä Neil Bonner heräsi. Ensin hän katsoi, oliko Amos vielä siellä,
-sitten hän hymyili Jees Uck'ille ja nousi ylös. Jokainen lihas hänen
-ruumiissaan oli jäykkä ja hellä, ja hän hymyili surullisesti
-puristellessaan ja painellessaan itseään, ikäänkuin olisi tahtonut
-päästä varmuuteen vaurioiden suuruudesta. Mutta sitten saivat hänen
-kasvonsa vakavan ja virallisen ilmeen.
-
-"Jees Uck", sanoi hän, "ottakaa kynttilä. Menkää kyökkiin. Siellä on
-ruokaa pöydällä -- korppuja ja papuja ja sianlihaa -- ja sitten on
-vielä kahvia pannussa liedellä. Tuokaa se tänne pöydälle. Kantakaa
-tänne myös pikari ja vettä ja whiskyä, jota on kaapin ylimmäisellä
-hyllyllä. Älkää unhoittako whiskyä."
-
-Kulautettuaan suuren lasin whiskyä hän alkoi huolellisesti tarkastaa
-lääkearkkua, jolloin hän tuontuostakin pani syrjään erinäisiä pulloja
-ja astioita jotakin määrättyä tarkotusta varten. Sitten hän ryhtyi
-analyseeraamaan tuotuja ravintoaineita. Opiskeluaikanansa hän oli
-toisinaan ollut laboratorio-töissä ja hänellä oli riittävästi tietoja
-päästäkseen lopputulokseen näilläkin puutteellisilla välikappaleilla.
-Nytkähdykset, jotka olivat seuranneet kohtauksia, tekivät asian
-yksinkertaiseksi, ja hänen tarvitsi tehdä vain yhdenlainen koe.
-Kahvissa ei ollut mitään, ei myöskään pavuissa. Korput hän tutki
-erittäin tarkasti. Amos, joka ei tiennyt mitään kemiasta, katseli hänen
-puuhiaan uteliaasti. Mutta Jees Uck, jolla oli rajaton usko valkoisten
-miesten, etenkin Neil Bonnerin viisauteen, ja joka ei ainoastaan itse
-tietänyt mitään, vaan myöskin ymmärsi, ettei hän tiennyt mitään, piti
-enemmän silmällä Neilin kasvoja kuin käsiä.
-
-Hän jatkoi aste asteelta, kunnes tuli viimeiseen kokeeseen. Hän käytti
-kaitasta lääkepulloa koeputkena ja piti sitä itsensä ja kynttilän
-välissä, tarkastaen sakan hiljaista laskeutumista putkessa olevassa
-liuoksessa. Hän ei sanonut mitään, mutta hän näki, mitä oli odottanut
-näkevänsä. Ja Jees Uck, jonka silmät olivat ikäänkuin nauliutuneet
-hänen kasvoihinsa, näki myöskin jotakin -- jotakin, joka sai hänet
-syöksymään kuin naarastiikeri Amos'en kimppuun ja ihmeteltävällä
-notkeudella ja voimalla heittämään hänet kumoon. Tytön veitsi lensi
-tupesta, kohosi ja välähti lampun valossa. Amos päästi röhkivän äänen,
-mutta Bonner esti iskun ennenkuin se oli myöhäistä..
-
-"Te olette hyvä tyttö, Jees Uck. Mutta älkää välittäkö tuosta.
-Päästäkää hänet!"
-
-Tyttö päästi tottelevaisesti miehen irti, vaikka jokainen piirre hänen
-kasvoillaan ilmaisi vastahakoisuutta, ja Amos kaatui raskaasti
-lattialle. Bonner kosketti häntä mokkasiinin peittämällä jalallaan.
-
-"Nouskaa ylös, Amos!" käski hän. "Te laitatte itsenne matkakuntoon jo
-tänä iltana ja lähdette heti täältä."
-
-"Ette kai tahtone väittää, että..." sopersi Amos vimmoissaan.
-
-"Minä väitän, että te olette yrittänyt saada minut hengiltä", selitti
-Neil kylmästi ja rauhallisella äänellä. "Minä väitän myöskin, että te
-olette tappanut Birdsall'in, vaikka yhtiö luulee, että hän on itse
-surmannut itsensä. Minulle te olitte käyttänyt strykniiniä. Jumala
-tietää, mitä te olette hänelle antanut. Minä en voi hirttää teitä. Te
-olette jo liian lähellä kuolemaa. Mutta Twenty Milessä ei ole tilaa
-meille kahdelle, ja te saatte lähteä. Holy Crossiin on kaksisataa
-peninkulmaa. Te voitte päästä sinne, jos vältätte liiallisia
-voimanponnistuksia. Minä annan teille ravintoaineita, reen ja kolme
-koiraa. Te olette silloin yhtä hyvässä säilyssä kuin jos olisitte
-vankilassa, sillä te ette pääse maasta pois. Ja minä annan teille yhden
-mahdollisuuden. Te olette jo melkein kuollut. No niin! Minä en lähetä
-yhtiölle kertomusta konnantyöstänne ennenkuin keväällä. Siihen saakka
-teillä on yksi pelastuksen keino, ja se on kuolema. Niin, menkää nyt
-tiehenne!"
-
-"Menkää te sänkyyn!" pyysi Jees Uck, kun Amos oli ohjannut yön
-pimeydessä tiensä Holy Crossiin päin. "Te olette vielä sairas mies,
-Neil."
-
-"Ja te olette hyvä tyttö, Jees Uck", vastasi hän. "Tässä käteni sen
-vahvistukseksi. Mutta teidän täytyy palata kotiin."
-
-"Te ette pidä minusta", sanoi tyttö yksinkertaisesti.
-
-Neil hymyili, auttoi häntä pukemaan _parkan_ yllensä ja seurasi häntä
-ovelle. "Aivan liian paljon, Jees Uck", sanoi hän hiljaan, "aivan liian
-paljon."
-
-Arktisen yön musta vaippa laskeutui senjälkeen yhä
-läpitunkemattomampana maan yli. Neil Bonner teki sen huomion, ettei hän
-ollut osannut arvostella tarpeeksi korkealle viihdytystä, jota tarjoaa
-sellaistenkin kasvojen läsnäolo kuin murhanhaluisen ja kuolevan
-Amos'en! Twenty Mile kävi entistä yksinäisemmäksi. "Jumalan
-armeliaisuuden tähden Prentiss -- lähettäkää minulle tänne mies",
-kirjoitti hän kolmen sadan peninkulman päässä olevan Fort Hamiltonin
-asiamiehelle. Kuuden viikon perästä toi intiaanikirjeenkantaja
-vastauksen. Se oli sangen kuvaava. "Helvetti. -- Molemmat jalat
-jäätyneet. Tarvitsen hänet itse. Prentiss."
-
-Kaiken kurjuuden lisäksi useimmat toyootit olivat lähteneet sisämaahan
-ahdistamaan peuralaumoja, ja Jees Uck oli heidän mukanaan. Kun tyttö
-oli nyt kaukana, tuntui tämä seikka tuovan hänet lähemmäksi häntä kuin
-koskaan ennen, ja Neil Bonner huomasi hämmästyksekseen, että tytön kuva
-palasi yhä uudestaan hänen mieleensä; hän oli näkevinään hänet joko
-leirissä tai ulkona kulkemassa. Ei ole hyvä olla yksin. Usein hän tuli
-hiljaisesta varastohuoneesta avopäin ja hurjana, ja heristi nyrkkiään
-eteläisellä taivaanrannalla näkyvää päivänvälkettä kohden. Ja
-hiljaisina, kylminä öinä hän nousi vuoteeltaan ja hoippuroi ulos
-pakkaseen, sekä koko keuhkojensa voimalla katkaisi hiljaisuuden,
-niinkuin se olisi ollut tunteilla varustettu olio, jonka hän saattoi
-herättää. Tai hän karjui myöskin nukkuville koirille, kunnes ne
-alkoivat ulvomistaan ulvoa. Hän otti elätiksi takkuisen pedon ja koetti
-kuvitella, että se oli se uusi apulainen, jonka Prentiss oli
-lähettänyt. Hän vaivasi itseään opettamalla sen öisin nukkumaan
-siivosti peitteiden alla ja istumaan pöytään syömään niinkuin ihmiset;
-mutta susikoira nousi vastaan, se pakeni pimeisiin nurkkiin, murisi
-ilkeästi ja puri häntä jalkaan -- ja lopuksi Bonner ajoi sen ulos
-lyöden ja potkien.
-
-Sitten valtasi hänet jonkinlainen henkilöittämisfantasia. Kaikki ne
-voimat, joita oli hänen ympärillään, muuttuivat eläviksi olennoiksi,
-jotka tulivat elämään yhdessä hänen kanssaan. Hän rakensi
-yksinkertaisen pyhäkön, pystytti auringolle alttarin, jolla hän poltti
-kynttilöitä, talia ja sianlihaa. Ja aitaamattomalle pihalle,
-korkeajalkaisen varastohuoneen viereen, hän teki lumesta paholaisen
-kuvan, jolle hän irvisteli ja teki pilaa, kun elohopea laski. Kaiken
-tämän leikillään, luonnollisesti. Hän sanoi itselleen, että se tapahtui
-leikillä, ja tätä hän toisti lakkaamatta saadakseen itsensä vakuutetuksi
-siitä -- ajattelematta, että hulluus on aina taipuvainen esiintymään
-teeskentelyn ja leikin muodossa.
-
-Eräänä päivänä keskitalvella tuli isä Champreau, jesuiitta ja
-lähetyssaarnaaja, Twenty Mileen. Bonner syöksyi häntä vastaan, veti
-hänet mukanaan sisään, syleili häntä ja itki, kunnes pappi teki samoin
-pelkästä myötätunnosta. Senjälkeen Bonner tuli raivoksi ilosta ja toi
-pöytään parasta mitä talossa oli, sekä vannoi kalliisti, ettei hänen
-vieraansa saisi koskaan jättää häntä. Mutta isä Champreau'lla oli kiire
-päästä rannikolle veljeskuntansa asioissa, ja hän lähti matkalle
-seuraavana aamuna.
-
-Sitten toyootit palasivat talvileirilleen pitkältä
-metsästysretkeltänsä. He toivat mukanaan paljon vuotia, ja suuri
-vaihtokauppa ja vilkas elämä syntyi Twenty Milessä. Nyt tuli Jees
-Uck'kin ostamaan helmiä ja punasta kangasta ja muita esineitä, ja
-Bonner alkoi tointua entiselleen. Viikon ajan hän koetti taistella
-rakkauttansa vastaan tyttöön. Mutta sitten tapahtui ratkaisu eräänä
-iltana, kun Jees nousi lähteäkseen. Hän ei ollut unhoittanut, että oli
-kerran hyljätty ja hän oli saanut perintönä sen ylpeyden, joka oli
-saanut Spike O'Brienin kiertämään luoteisväylän maitse.
-
-"Minä lähden nyt", sanoi hän, "hyvää yötä, Neil."
-
-Mutta mies seurasi häntä. "Ei, niin ei ole hyvä", sanoi hän.
-
-Ja kun tyttö kääntyi häneen päin ilonvälke silmissään taivuttautui hän
-eteenpäin, hitaasti ja juhlallisesti, ikäänkuin olisi suorittanut pyhää
-toimitusta, ja suuteli hänen huuliaan. Toyootit eivät olleet koskaan
-opettaneet Jees'ille sellaisen suudelman merkitystä, mutta hän ymmärsi
-sen kuitenkin ja oli iloinen.
-
-Jees Uck'in tultua sai kaikki heti valoisamman leiman. Hän oli
-kuninkaallinen onnessaan ja loppumattoman hyvänmielinen lähde. Hänen
-alkuperäisyytensä ja naivisuutensa ilmenivät tavalla, joka valmisti
-mieluisia yllätyksiä tuolle hienon maailman hienostuneelle miehelle.
-Hän ei ollut ainoastaan lohdutuksena hänen yksinäisyydessään, vaan
-hänen luonnollisuutensa vaikutti nuorentavasti hänen kiusattuun
-sieluunsa. Tuntui Neilistä siltä kuin hän pitkän vaelluksen jälkeen
-olisi palannut takaisin laskeakseen päänsä maaemon syliin. Lyhyesti
-sanottuna, Jees Uck'issa hän löysi maailman nuoruuden -- sen nuoruuden
-ja voiman ja ilon.
-
-Ja jotta Neil saisi kaikki tarpeensa täytetyiksi ja etteivät he kaksi
-kyllästyisi toisiinsa, tuli pian senjälkeen eräs Sandy Mac Pherson
-Twenty Mileen -- mies sellainen seuranpitäjä, ettei paremmasta
-apua. Hänenlaistaan viheltelijää ei ollut kukaan ennen tavannut
-kulkuteillään, eikä mokomampaa balladinlaulajaa oltu koskaan kuultu
-leirivalkean ääressä. Eräs jesuiittapappi oli tullut hänen leiriinsä
-parisataa peninkulmaa Yukonia ylöspäin, lukeakseen kaikessa kiireessä
-viimeisen sanan Sandyn toverille, ennenkuin tämä kätkettiin maanpoveen.
-Ja lähtiessään oli pappi sanonut: "Sinä jäät nyt yksin, poikaseni." Ja
-Sandy oli surullisena laskenut päänsä. "Twenty Milessä on toinen
-yksinäinen mies", oli pappi lisännyt. "Te tarvitsette toisianne,
-poikaseni."
-
-Kävi sitten niin, että Sandy tuli tervetulleeksi kolmanneksi henkilöksi
-asemalle, veli miehelle ja naiselle, jotka asuivat siellä. Hän otti
-Bonnerin mukaansa hirvijahdille ja sudenpyynnille, ja Bonner
-taas etsi kuluneen ja huonosti-pidetyn kirjan, ja tutustutti
-toisen Shakespeareen, niin että Sandy alkoi deklamoida jambisia
-pentameettereita vetokoirilleen, kun ne osottausivat uppiniskaisiksi.
-Ja pitkinä iltoina he pelasivat cribbagea ja puhuivat ja väittelivät
-kaikista maailman asioista, Jees Uck'in äidillisesti keinuessa
-edestakaisin tuolissaan ja korjatessa heidän mokkasiinejaan ja
-sukkiaan.
-
-Tuli kevät. Aurinko pistäysi näkyviin etelässä. Maa vaihtoi synkän
-lumipukunsa iloisempaan ja kevyempään. Kaikkialla sädehti valoa ja
-vilisi elämää. Päivät pitenivät ja yöt muuttuivat valoisiksi. Virta
-paljasti povensa ja höyryalusten puskutus kuului läpi erämaan. Tuli
-elämää ja liikettä, uusia kasvoja ja uusia tapahtumia. Bonner sai
-apulaisen Twenty Mileen, ja Sandy Mac Pherson lähti kullankaivajien
-seurassa tutkimaan Koyokuk-maata. Ja Neil Bonnerille tuli sanomalehtiä
-ja aikakauskirjoja ja kirjeitä. Ja Jees Uck katseli kaikkea tätä
-pahantuulisena, sillä hän tiesi, että Neilin sukulaiset puhuttelivat
-häntä toiselta puolen maailmaa.
-
-Tuntematta erityistä mielenliikutusta hän otti vastaan sanoman isänsä
-kuolemasta. Postin joukossa oli eräs hellä ja anteeksiantavainen kirje,
-jonka isä oli sepittänyt elämänsä viime hetkinä. Siinä oli myös
-virallisia kirjeitä yhtiöltä, joka sangen armollisesti antoi Neilille
-määräyksen jättää asema apulaiselle, ja myönsi hänelle luvan matkustaa
-niin pian kuin hän halusi. Suurikokoisessa asiapaperissa pesän
-selvitysmies esitti hänelle lukemattomia luetteloja osakkeista ja
-obligatsiooneista, maatiloista, koroista ja irtaimistosta, joka kaikki
-hänen isänsä testamentin mukaan olisi hänen omaisuuttaan. Ja hienolla
-pienellä kortilla, joka oli varustettu monogrammilla ja sinetillä,
-pyydettiin kallista Neiliä palaamaan kotia murtuneen ja rakastavan
-äitinsä luo.
-
-Neil Bonner teki ripeästi päätöksen, ja kun _Yukon Belle_ matkalla
-Behringin merelle laski puskuttaen rantaan, meni hän laivaan ja
-matkusti -- lausuen tuon vanhan valheen pikaisesta paluusta.
-
-"Minä tulen takaisin ennenkuin ensimäinen lumi sataa, rakas Jees
-Uck'ini", lupasi hän hänelle ottaessaan viimeisen suudelman rannalla.
-
-Eikä hän ainoastaan luvannut, vaan hänen ajatuksensakin oli pitää
-lupauksensa -- aivan niin kuin useimmat miehet sellaisissa
-tilaisuuksissa ovat aikoneet tehdä. Hän määräsi uudelle asiamiehelle
-John Thompsonille, että hänen vaimolleen, Jees Uck'ille oli annettava
-rajaton luotto. Ja viimeinen minkä hän näki _Yukon Bellen_ kannelta
-Twenty Milestä, oli ryhmä työmiehiä, jotka puuhailivat pölkkymajan
-kimpussa; siitä oli tuleva mukavin ja kodikkain asunto tuhannen
-peninkulman alalla jokivarressa -- Jees Uck'in ja Neil Bonnerin asunto
--- minkä piti olla valmis ennen ensi lumen satamista. Sillä se oli
-hänen varma ja suora vakaumuksensa, että hän palaisi takaisin. Jees Uck
-oli hänelle sangen rakas, ja muuten oli Pohjolalla kultainen
-tulevaisuus edessään. Neil Bonner aikoi turvata tämän tulevaisuuden
-isänsä rahoilla. Hän hautoi päässään kunnianhimoista unelmaa. Takanaan
-neljän vuoden kokemus ja turvanaan ystävällinen yhteistyö P.C. yhtiön
-kanssa hän tahtoi palata takaisin ja tulla Alaskan Cecil Rhodes'iksi.
-Ja hän palaisi heti ensimäisellä höyrylaivalla, niin pian kuin olisi
-saanut järjestetyksi isänperintönsä -- isän, jota hän oikeastaan ei
-ollut koskaan tuntenut -- ja lohduttanut äitiänsä, jonka hän oli
-unhoittanut.
-
-Syntyi suuri hälinä, kun Neil Bonner palasi arktisilta mailta.
-Tulia sytyteltiin ja lihapatoja ripusteltiin niiden päälle,
-ja hän otti vastaan kaikki mitä tarjottiin ja kehui hyväksi. Hän ei
-ollut ainoastaan tullut pronssinväriseksi, vaan hän oli tullut
-sisällisestikin uudeksi ihmiseksi; hänellä oli nyt toinen käsitys
-asioista ja tapahtumista, hän oli vakava ja itsensähillitsevä. Hänen
-entiset toverinsa joutuivat hämilleen, kun hän kieltäytyi alottamasta
-samaa elämäntapaa kuin vanhaan hyvään aikaan; mutta hänen isävainajansa
-hyvä ystävä hieroi tyytyväisenä käsiään, ja siitä lähtien kysyttiin
-aina hänen mieltään, kun oli kysymyksessä eksyneen nuorukaisen
-opastaminen oikealle tielle.
-
-Neljä vuotta oli Neil Bonnerin henkinen elämä ollut kesannossa. Se
-vähä, mitä hän tässä suhteessa oli saanut lisää, oli käynyt
-valintaprosessin läpi. Se oli niin sanoaksemme puhdistunut kaikesta
-alhaisesta ja tarpeettomasta. Hän oli elänyt paljon ja nopeasti
-maailmassa, ja erämaassa hänellä oli ollut aikaa järjestää sekavia
-kokemuksiaan. Hänen pintapuoliset tarkoitusperänsä olivat menneet
-tuulten mukana ja hän oli tehnyt uusia yleistetyille perusteille.
-Mitä sivistykseen tulee, hän oli oppinut arvostelemaan sitä kokonaan
-toisin. Maantuoksu, joka oli tunkeutunut hänen sieramiinsa, ja luonnon
-tarkasteleminen olivat auttaneet häntä erottamaan sivistyksen sisäisen
-merkityksen ja selvästi huomaamaan sen sekä kehnouden että voiman. Hän
-oli muodostanut itselleen yksinkertaisen pienen filosofian. Tie armoon
-kulki puhtaan elämän kautta. Velvollisuutensa täyttäminen oli pyhä.
-Täytyi viettää puhdasta elämää ja tehdä velvollisuutensa voidakseen
-tehdä työtä. Työnteko oli vapautus. Ja työntekeminen elämän
-saattamiseksi yhä rikkaammaksi ja rikkaammaksi oli pyrkimystä
-sopusointuun maailmanjärjestyksen ja Jumalan tahdon kanssa.
-
-Mutta Neil Bonner oli alkujaan kaupunki-ihminen. Ja hänen nuori
-luonnollinen elämänkatsomuksensa ja käsityksensä ihmisyydestä antoi
-hänelle paremman ajatuksen sivistyksestä ja teki sen hänelle
-arvokkaammaksi. Päivä päivältä sulki kaupunkiväki hänet yhä paremmin
-piiriinsä ja kaupunkielämä kangasti hänelle yhä selvempänä. Päivä
-päivältä tuntui sitävastoin Alaska yhä kaukaisemmalta ja
-epätodellisemmalta. Ja niin hän sattui yhteen Kitty Sharonin, hänen
-omaan sukuunsa kuuluvan naisen kanssa -- naisen, joka laski hänen
-käteensä omansa ja veti hänet luokseen, niin että hän unhoitti päivän
-ja hetken ja sen ajan vuodesta, jolloin ensi lumi sulaa Yukon-joella.
-
-Sill'aikaa Jees Uck puuhaili suuressa, uudessa talossaan ja kulutti
-unelmiin kultaiset kesäkuukaudet. Sitten tuli syksy, pitkän talven
-edelläkävijä. Ilma kävi ohueksi ja kirpeäksi, päivät synkiksi ja
-lyhyiksi. Virta vieri hitaasti eteenpäin ja ohut jääkerros muodostui
-seisovaan veteen. Paimentolaiselämä pakeni etelään ja hiljaisuus
-laskeusi maan yli. Ensimäiset lumihiutaleet liihoittivat maahan ja
-viimeinen höyryalus taisteli epätoivoisesti jääsohjua vastaan. Sitten
-jää kovettui ja peitti laajat alat, niin että Yukon virtasi enää
-kapeana uomana. Viimein sekin meni umpeen, virta oli hiljaa, ja
-kimmeltävät päivät katosivat pimeyteen.
-
-John Thompson, uusi asiamies, nauroi hänelle, mutta Jees Uck uskoi
-onnettomuuden tapahtuneen. Neil Bonner oli kenties paleltunut jossakin
-Chilkoot Passin ja St. Michaelin välillä, sillä vuoden viimeisille
-matkustajille käy usein huonosti, kun ovat vaihtaneet veneen rekeen ja
-heidän täytyy ajaa tunnin toisensa perään ripeästi kulkevalla
-koiravaljakolla.
-
-Mutta koiravaljakkoa ei näkynyt tulevaksi kumpaakaan Twenty' Mileen
-johtavaa tietä. Ja John Thompson, voimatta salata riemuaan, sanoi Jees
-Uck'ille, ettei Bonner luonnollisesti tule enää takaisin. Hän toi
-raa'asti esiin toivonsa saada astua poistuneen tilalle. Jees Uck nauroi
-hänelle päin kasvoja ja meni suureen taloonsa. Mutta kun keskitalvi
-tuli, jolloin toivo kuolee, huomasi Jees Uck, ettei hänellä enää ollut
-luottoa varastohuoneessa. Tämä oli Thompsonin työtä, ja hän hieroi
-käsiään ja kulki edestakaisin ja asettui ovelleen katselemaan Jees
-Uck'in asuntoon päin. Jees möi koiransa kullankaivajaseurueelle ja
-maksoi käteisellä elintarpeensa. Ja kun Thompson kieltäytyi antamasta
-tavaraa rahallakaan, tekivät toyootit hänen ostoksensa ja kuljettivat
-ne pimeän tultua hänen asuntoonsa.
-
-Helmikuussa tuli sinne ensimäinen posti jään yli, ja nyt luki John
-Thompson viiden kuukauden vanhan sanomalehden perheuutisten joukosta,
-että Neil Bonner oli mennyt naimisiin Kitty Sharonin kanssa. Kun mies
-raollaan olevasta ovesta ilmoitti tämän uutisen, nauroi Jees Uck eikä
-uskonut häntä. Maaliskuussa hän synnytti yksinäisyydessään poikalapsen,
-terveen ihmisvesan, joka herätti hänessä suurta ihastusta. Ja samaan
-aikaan seuraavana vuonna Neil Bonner istui toisen vuoteen ääressä ja
-ihaili toista ihmisvesaa, joka oli tullut maailmaan.
-
-Lumi suli maasta ja Yukon loi jääpeitteensä. Aurinko vaelsi pohjoiseen
-ja sitten taas etelään, ja kun koirista saadut rahat olivat lopussa,
-kääntyi Jees Uck oman kansansa puoleen. Eräs taitava metsästäjä, Oche
-Ish, tarjoutui pyydystämään metsänriistaa ja lohta hänelle ja hänen
-pojalleen, jos hän menisi naimisiin hänen kanssansa. Ja Imego ja Hah Yo
-ja Wy Nooch -- kaikki punanahkaisia metsänkävijöitä -- tekivät hänelle
-saman ehdotuksen. Mutta hän piti parempana elää yksin ja hankkia lihaa
-ja kalaa omalla työllään. Hän neuloi mokkasiineja ja parkoja ja
-vanttuita -- lämpimiä, käytännöllisiä esineitä, silmiä hiveleviä
-komeine tupsuineen ja helmikirjailuineen -- ja näitä hän möi
-kullanetsijille, jotka joka vuosi tulivat yhä suurempina joukkoina
-maahan. Tällä tavalla hän ei ainoastaan ansainnut toimeentuloa
-itselleen ja lapselleen, vaan myöskin säästi rahaa, ja eräänä päivänä
-hän osti paikan _Yukon Bellessä_ ja matkusti höyryaluksella alas
-virtaa.
-
-St. Michaelissa hän otti astianpesijän paikan aseman keittiössä. Aseman
-palveluskunta kummasteli tuota ihmeellistä naista ja ihmeellistä lasta,
-mutta hän säästyi kysymyksiltä, kun koetti olla niin vierova kuin
-mahdollista. Mutta ennenkuin kulku Behringin merellä lakkasi, hän osti
-paikan erääseen höyrylaivaan, joka lähti etelään päin. Sinä talvena hän
-laittoi ruokaa kapteeni Markheimin taloudessa Unalaskassa, ja kun kevät
-tuli, jatkoi hän matkaa etelään päin Sitkaan whiskylaivalla. Sitten
-hänet nähtiin Metlakahtlassa, joka on lähellä St. Maryä Tan-Handlen
-suussa, ja siellä hän työskenteli säilyketehtaassa lohenkalastuksen
-aikana. Kun tuli syksy ja Siwash-kalastajat valmistautuivat palaamaan
-Puget Soundiin, meni hän parin perhekunnan kanssa suureen seetripuiseen
-soutuveneeseen ja heidän seurassaan hän matkusti pitkin Alaskan ja
-Canadan rannikkoja, kunnes oli pujoteltu Juan de Fucan kapeiden väylien
-läpi, ja hän talutti kädestä poikaansa pitkin Seattlen kovia
-kivikatuja.
-
-Siellä hän kohtasi Sandy Mac Phersonin muutamassa tuulisessa kulmassa.
-Hän hämmästyi kovin hänet nähdessään, ja kuultuaan Jeesin kertomuksen
-suuttui hän -- ei kuitenkaan siihen määrin kuin olisi suuttunut, jos
-olisi saanut kuulla jotakin Kitty Sharonista. Mutta hänestä Jees Uck ei
-maininnut sanaakaan, sillä hän ei ollut koskaan uskonut siihen juttuun.
-Sandy piti kuitenkin Bonnerin matkaa tavallisena häpeällisenä pakona,
-ja hän koetti saada Jeesiä luopumaan matkastaan San Franciscoon, jossa
-Neil Bonnerin arveltiin olevan. Vaivattuaan itseään turhaan tämän
-tähden, auttoi hän häntä, osti hänelle rautatiepilettejä ja näki hänen
-jatkavan matkaa; jäähyväisiksi hän hymyili rohkaisevasti Jeesille ja
-mutisi sitten jotakin partaansa "kirotusta häpeemättömyydestä".
-
-Meluten ja pauhaten, valon ja pimeyden kautta, keinuen ja heiluen ylös
-ja alas, milloin talven lumiin, milloin kesäpukuisiin laaksoihin,
-pitkin jyrkänteitä, yli kuilujen ja läpi vuorten kuljetti juna Jees
-Uck'ia ja hänen poikaansa etelää kohti. Mutta hän ei peljännyt tuota
-korskuvaa rautahepoa, eikä hän myöskään joutunut hämilleen Neil
-Bonnerin kansan ylenmääräisen sivistyksen edessä. Tuntui pikemminkin
-siltä kuin hän nyt entistä selvemmin olisi pitänyt sitä ihmeenä, että
-tuon jumalaisen heimon mies oli sulkenut hänet syliinsä. San Franciscon
-huumaava melu, sen loppumaton laivaliike, sen pauhaavat tehtaat ja
-ukkosen jyrinää muistuttava katuliike, ei saattanut häntä hämilleen --
-hän tuli vain paljon paremmin ymmärtämään, kuinka Twenty Milen ja
-intiaanikylän surullinen yksinäisyys oli vaivannut Neil Bonneria. Ja
-hän katsahti poikaan, joka piti lujasti kiinni hänen kädestään, ja piti
-sitä suurena ihmeenä, että oli synnyttänyt hänet sellaiselle miehelle.
-
-Hän maksoi ajurin ja nousi sitten kivirappusia Neil Bonnerin
-sisäänkäytävän ovelle. Vinosilmäinen japanilainen puhui hänen kanssaan
-hetken, mutta kun he eivät ymmärtäneet toisiaan, päästi hän hänet
-sisään ja katosi. Jees Uck jäi seisomaan eteissaliin, jota hän
-yksinkertaisuudessaan piti talon hienoimpana huoneena -- sellaisten
-tavarain ja kalleuksien säilytyspaikkana, joilla tahdottiin loistaa ja
-häikäistä. Seinät ja katto olivat öljyttyä ja laudoitettua punapuuta.
-Lattia oli jäätä liukkaampi, ja Jees Uck etsi itselleen varman
-seisomapaikan valtavan taljan päällä, joita oli siellä täällä huoneessa
-ja jotka aiheuttivat turvallisuudentunteen tuolla kiilloitetulla
-pinnalla. Jykevä takka -- hän piti sitä tavattomana ylellisyytenä --
-ammoitti vastaiselta seinältä. Kokonainen valovirta tulvi hillittynä
-värjättyjen ikkunanlasien kautta huoneeseen, ja kauimpana hohti
-valkoinen marmorikuva.
-
-Hän huomasi kaiken tämän ja enemmänkin, kun vinosilmäinen palvelija
-opasti häntä toiseen huoneeseen -- jota hän ehti vain hätäisesti
-silmätä -- ja sen läpi kolmanteen. Nämä molemmat voittivat ensimäisen
-loistossa. Ja hänestä tuntui, että tuossa suuressa talossa täytyi olla
-lukematon määrä samallaisia huoneita. Ne olivat niin pitkiä ja leveitä,
-ja katto oli niin kaukana! Jouduttuaan kosketukseen valkoisen miehen
-sivistyksen kanssa hän tunsi nyt ensi kerran arkaa kunnioitusta. Neil,
-hänen Neilinsä, asui tässä talossa, hengitti sen ilmaa ja laskeutui
-siellä levolle iltasin. Kaikki, mitä hän näki, oli kaunista, ja se
-miellytti häntä, mutta hän tunsi myöskin, että sen takana oli viisautta
-ja valtaa. Se oli kauneuden muotoihin puettu voiman tuntuva ilmaisu, ja
-tästä voimasta hänellä oli vaistomainen aavistus.
-
-Ja sitten tuli tuolla kuninkaallisen korkeavartaloinen nainen, jonka
-päätä ympäröi kultaista aurinkoa muistuttava hiusgloria. Hän näytti
-lähestyvän Jees Uck'ia ikäänkuin aaltoileva musiikki tyynen veden yli
--- hänen pukunsa oli itsessään laulu ja hänen vartalonsa keinui laulun
-poljennossa. Jees Uck oli itse sydäntenvallottaja. Olivathan Oche Ish
-ja Imego ja Hah Yo ja Wy Nooch, puhumattakaan Neil Bonnerista ja John
-Thompsonista ja muista valkoisista miehistä, iskeneet silmänsä häneen
-ja tunteneet hänen voimansa. Mutta kun hän nyt näki tuon häntä
-lähestyvän naisen suuret siniset silmät ja raikkaan hipiän, ja
-arvosteli häntä miehen maun kannalta, tunsi hän itsensä sangen pieneksi
-ja vähäpätöiseksi verrattuna tuohon loistavaan ja häikäisevään
-olentoon.
-
-"Te haluatte tavata miestäni?" kysyi nainen ja Jees Uck ihmetteli hänen
-äänensä puhdasta hopeanhelinää, äänen, joka ei ollut koskaan rumasti
-torunut murisevia susikoiria eikä tottunut lausumaan kurkkuäänteitä
-eikä kovettunut myrskyssä ja pakkasessa tai nuotiotulen savussa.
-
-"En", vastasi Jees Uck hitaasti ja ajatuksella, voidakseen lausua
-ymmärrettävää englanninkieltä. "Minä olen tullut tapaamaan Neil
-Bonneria."
-
-"Ja hän on minun mieheni", sanoi tuo kaunis nainen nauraen.
-
-Se oli siis sittenkin totta! John Thompson ei ollut valehdellut tuona
-surullisena helmikuun päivänä, kun hän nauroi hänelle ja sulki ovensa
-hänen nenänsä edessä. Ja samoinkuin hän kerran oli paiskannut Amos
-Pentleyn polvilleen ja kohottanut veitsen lyödäkseen, samoin hän tunsi
-tällä silmänräpäyksellä melkein vastustamatonta halua heittäytyä tuon
-naisen kimppuun ja riistää elämän ja hengen hänen valkoisesta
-ruumiistaan. Mutta Jees Uck hillitsi ajatuksensa ja salasi
-kasvonilmeensä, eikä Kitty Bonner aavistanut, kuinka lähellä äkillistä
-kuolemaa hän oli vasta ollut.
-
-Jees Uck nyökkäsi merkiksi, että hän ymmärsi, ja Kitty Bonner selitti,
-että Neiliä odotettiin kotia millä silmänräpäyksellä hyvänsä. Sitten he
-istuutuivat mukaville tuoleille, ja Kitty koetti saada keskustelua
-vireille omituisen vieraansa kanssa, ja Jees Uck auttoi häntä vointinsa
-mukaan.
-
-"Te luultavasti tutustuitte mieheeni Pohjolassa?" kysyi Kitty.
-
-"Niin. Minä pestä hänen vaatteita", vastasi Jees Uck. Hänen puheensa
-oli yht'äkkiä tullut hyvin sekavaksi ja murteelliseksi.
-
-"Ja tämä on teidän poikanne? Minulla on pikku tyttö."
-
-Kitty lähetti noutamaan tytärtään, ja sill'aikaa kun lapset tekivät
-tuttavuutta omalla tavallaan, keskustelivat äidit äitien tavalliseen
-tapaan ja joivat teetä niin hienoista kupeista, että Jees Uck pelkäsi
-ne musertavansa sormillaan. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaisia
-kuppeja, niin hienoja ja kauniita. Ajatuksissaan hän vertasi niitä
-naiseen, joka kaatoi teetä, ja vastakohtana hän muisteli toyootein
-läkkikippoja ja kalebasseja sekä Twenty Milen kömpelöitä astioita,
-joihin hän vertasi itseään. Hän oli lyöty. Oli toinen nainen, joka oli
-häntä sopivampi kantamaan ja kasvattamaan Neil Bonnerin lapsia. Aivan
-niinkuin Neilin kansa oli ylempänä hänen kansaansa olivat myöskin sen
-kansan naiset ylempänä häntä. He olivat miestenvalloittajia, niinkuin
-heidän miehensä olivat maailmanvalloittajia. Hän katseli Kitty Bonnerin
-pehmeätä hipiätä ja ajatteli omia auringonpaahtamia kasvojaan. Samaten
-hän tarkasteli ensin omaa ruskeata kättänsä ja sitten toisen valkoista
--- edellinen oli työstä karkea ja koirapiiskan ja airojen ahkerasta
-käsittelemisestä kovettunut, jälkimäinen oli pehmeä kuin vastasyntyneen
-lapsen. Mutta huolimatta kaikista näistä lempeyden ja heikkouden
-merkeistä katseli Jees Uck noihin loistaviin sinisilmiin yhtä rohkeasti
-ja ylpeästi kuin hän oli katsonut Neil Bonnerin ja kaikkien hänen
-kansalaistensa silmiin.
-
-"Oo -- sehän on Jees Uck!" sanoi Neil Bonner tultuaan sisään. Hän sanoi
-sen rauhallisesti, vieläpä sydämellisen iloisestikin, ja hän meni hänen
-luokseen ja pudisti hänen käsiään, mutta katsoi häntä levottomasti
-silmiin -- ja Jees Uck ymmärsi hänet.
-
-"Hei, Neil!" sanoi hän. "Te näytätte voivan hyvin."
-
-"Oivallisesti, oivallisesti, Jees Uck", vastasi hän rohkeasti, samalla
-salaa tarkastellen Kittyn kasvoja nähdäkseen, mitä oli tapahtunut
-näiden kahden naisen välillä. Kuitenkin hän tunsi vaimonsa kyllin
-hyvin ja tiesi, ettei hän pienimmälläkään tavalla ilmaisisi, vaikka
-mitä olisi tapahtunut.
-
-"No, minä en saata sanoa, kuinka iloinen olen nähdessäni teidät",
-jatkoi hän. "Mitä siellä on tapahtunut? Oletteko löytänyt kaivoksen? Ja
-milloin tulitte tänne?"
-
-"Oo-o, minä tulla tänään", vastasi hän ja puhui rumimmalla
-kurkkuäänellään. "Minä ei tavata kultakaivos, Neil. Te tunte kapteeni
-Markheim Unalaskassa? Minä laitta ruokaa hänen talossa pitkän aikaa. En
-tuhlata rahoja. Sain vähitellen paljo. Oikein hyvä, minä ajatella, minä
-mennä katso valkoisen miehen maa. Sangen kaunis, valkoisen miehen maa,
-sangen kaunis", lisäsi hän. Hänen kielensä hämmästytti Neiliä, sillä
-Sandy ja hän olivat innokkaasti koettaneet parantaa sitä ja hän oli
-osottautunut hyväksi oppilaaksi. Nyt näytti siltä, kuin hän olisi taas
-vaipunut oman rotunsa tasalle. Ja hänen kasvoillaan oli tylsä ilme,
-josta hän ei saanut selvää. Kittyn kirkas otsa ihmetytti Neiliä
-myöskin. Mitä oli tapahtunut? Kuinka paljon oli käynyt ilmi? Ja miten
-paljon oli arvattu?
-
-Hänen pohtiessaan näitä kysymyksiä ja Jees Uck'in pohtiessa omaa suurta
-kysymystään -- koskaan ei Neil Bonner ollut ollut hänen mielestään niin
-kaunis ja ylhäinen kuin sillä hetkellä -- syntyi hetkiseksi hiljaisuus.
-
-"Ajatelkaa, että te tunsitte minun mieheni Alaskassa!" sanoi Kitty
-lempeästi.
-
-Tunsitte hänet! Jees Uck ei voinut olla katsahtamatta poikaansa, jonka
-hän oli synnyttänyt Neilille, ja Neilinkin silmät suuntautuivat
-koneellisesti ikkunan luona leikkiviin lapsiin. Hänestä tuntui kuin
-rautainen side olisi puristanut hänen otsaansa. Hänen polvensa
-vapisivat ja sydän hypähti hänen rinnassaan. Hänen poikansa! Sitä hän
-ei ollut koskaan uneksinutkaan!
-
-Pikku Kitty Bonner, joka ilmavassa puvussaan muistutti keijukaista ja
-jolla oli kauniit, ruusunpunaiset posket ja elävät, siniset silmät,
-ojensi juuri kätensä ja pani pienen suunsa suppuun koettaessaan
-suudella poikaa. Ja hoikka ja notkea, auringonruskettama pienokainen,
-jonka yllä oli, näöstä päättäen niin merimatkoilla kuin kovassa
-työssäkin ollut, hiuksista tehdyillä rimpsuilla ja tupsuilla
-kaunistettu _muclucs_, otti kylmäverisesti vastaan hänen hyväilynsä ja
-piti vartalonsa jäykkänä ja kankeana -- mikä on niin tavallista
-villikansain lapsilla. Vieraana vieraassa maassa, ilman hämmästystä ja
-pelkoa, hän oli ikäänkuin kesyttämätön eläin, joka hiljaa on
-varuillansa. Mustat silmät kiintyivät milloin yhteen, milloin toiseen,
-ja hän oli hiljaa niin kauvan kuin hänen ympärillään oltiin hiljaa,
-mutta heti vaaran uhatessa hän näytti olevan valmis taistelemaan ja
-repimään ja riistämään henkensä puolesta.
-
-Erotus tytön ja pojan välillä oli kyllä suuri, muttei ehdoton. Tuossa
-Shpack'in, Spike O'Brien'en ja Bonner'in jälkeläisessä oli paljon
-voimaa ja ylevyyttä, joka oli ollut ominaista hänen isälleen ja
-äidinisälleen sekä sille, jota kerran maailmassa kutsuttiin "Isoksi
-paksuksi" ja joka joutui merikansan keskuuteen ja pakeni Kamschatkaan.
-
-Neil Bonner taisteli liikutustaan vastaan ja oli menehtymäisillään
-siihen, vaikkakin hänen kasvoillaan leikki edelleenkin hyväntuulinen
-hymy ja ilo mieluisan ystävän kohtaamisesta.
-
-"Teidän poikanne, vai kuinka, Jees Uck?" sanoi hän. Ja samassa hän
-kääntyi Kittyyn päin. "Oivallinen poika! Tulee varmasti suorittamaan
-maailmassa jotakin erikoista."
-
-Kitty nyökäytti hyväksyvästi päätään. "Mika on nimesi, poika?" hän
-kysyi.
-
-Pikku villi iski heti salamoivat silmänsä häneen, ikäänkuin olisi
-tahtonut tutkia hänen kysymyksensä perusteita.
-
-"Neil", vastasi hän sitten arvellen, kun tutkimuksensa tulos oli
-tyydyttänyt häntä.
-
-"Injaanien puhetta", selitti Jees Uck, sepitellen kauheita uusia
-sanoja. "Hän puhu injaanien kieli -- _neeal_ -- olla sama kuin
-'korppu'. Hän, poika, pitämäs korpuista, kun hän olla pieni -- hän
-itkemäs korppujen perään. Hän huutamas 'Nee-al, nee-al', aina vaan
-'nee-al'. Ja siksi minä häntä kutsumas niin. Ja nyt olla hänen nimi
-vielä Nee-al."
-
-Neil Bonnerin korvia ei mikään puhe ollut koskaan hyväillyt niin kuin
-tämä Jees Uck'in valhe. Siinä syy, miksi Kittyn otsa oli niin kirkas.
-
-"Ja hänen isänsä?" kysyi Kitty. "Hän mahtaa olla kaunis mies."
-
-"On -- kyllä", kuului vastaus. "Hänen isänsä on kaunis mies. Se on
-varma!"
-
-"Tunsitko sinä hänet, Neil?" kysyi Kitty.
-
-"Tunsinko minä hänet? Kyllä, sangen hyvin", vastasi Neil, ja hänen
-ajatuksensa palasivat takaisin autioon Twenty Mileen ja mieheen, joka
-kulki siellä suuressa hiljaisuudessa yksin raskaine ajatuksineen.
-
-Ja tähänhän saattaisi Jees Uck'in tarina päättyä, ellei hän olisi
-kruunannut työtään. Kun hän palasi takaisin Pohjolaan asumaan suuressa
-talossaan, oli P.C. yhtiö laittanut niin, että saattoi hoitaa
-liikettään paikalla ilman John Thompsonin apua. Ja uusi asiamies ja
-hänen seuraajansa saivat kaikki määräyksen antaa Jees Uck'ille, mitä
-ikinä hän halusi, eikä hänen tarvinnut mistään maksaa. Sen lisäksi sama
-yhtiö maksoi mainitulle Jees Uck'ille vuosittain viisituhatta dollaria.
-
-Kun hänen poikansa oli tullut sopivaan ikään, otti isä Champreau hänet
-hoitoonsa, eikä viipynyt aikaakaan, kun Jees Uck sai säännöllisesti
-kirjeitä Marylandin jesuiittakoulusta. Myöhemmin tulivat kirjeet
-Italiasta ja sitten Ranskasta. Viimein tuli Alaskaan eräs isä Neil --
-mies kyllin kykenevä tekemään hyvää maalleen; hän rakasti äitiään ja
-viimein etsi suuremman toimintapiirin sekä sai huomatun ja
-vaikutusvaltaisen paikan seudullaan. Jees Uck oli nuori nainen, kun hän
-palasi Pohjolaan, ja miehet heittivät häneen vieläkin halukkaita
-silmäyksiä. Mutta hän eli vanhurskaan elämää, eikä kelläkään ollut
-hänestä muuta sanottavaa kuin hyvää. Hän viipyi jonkun aikaa Holy
-Crossin hyvien sisarten luona, ja siellä hän oppi lukemaan ja
-kirjoittamaan ja perehtyi käytännölliseen sairaanhoitoon ja
-lääkitystaitoon. Senjälkeen hän palasi takaisin suureen taloonsa,
-keräsi ympärilleen nuoria tyttöjä toyootien kylästä ja opasti heitä
-oikealle elämäntielle. Se ei ole protestanttinen paremmin kuin
-katolinenkaan, tuo pölkkymajan koulu, jonka Neil Bonner oli
-rakennuttanut vaimolleen Jees Uck'ille; mutta kaikki lähetyssaarnaajat
-pitävät siitä kuitenkin yhtä paljon. Ovi on aina avoinna, ja väsyneet
-kullanetsijät ja muut matkustajat käyvät mielellään levähtämässä Jees
-Uck'in lämpimän lieden ääressä. -- Ja Kitty Bonner riemuitsee
-harrastuksesta, jota hänen miehensä osottaa alaskalaisten
-valistamiselle, mihin tarkoituksen hän uhraa suuria summia. Kitty
-varmaan hyvin usein nauraa ja tekee pilaa miehestään tämän johdosta,
-mutta itse asiassa hän on juuri siksi ylpeä hänestä.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Liian paljon kultaa, by Jack London
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LIIAN PALJON KULTAA ***
-
-***** This file should be named 56672-8.txt or 56672-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/6/7/56672/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-